Hifimaailma 03/2016 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

AUDIO • VIDEO • KOTITEATTERI • HIGHEND 3/2016 11,90 € Tannoy Eclipse B&W 802 D3 Quad Vena Exposure 3010 S2D Naim Mu-so Qb Langaton design-kaiut in Halpiksista highendiin BRITTISPESIAALI Vahvistimet: Cocktail Audio X40 Rippaava verkkosoitin Päivittynyt AV-etunen Yamaha CX-A5100
h i fi s t u d i o . H E L S I N K I • T U R K U • TA M P E R E • J Y VÄ S K Y L Ä • O U L U • K U O P I O • w w w. Näin he voivat luoda tyhjästä uutta teknologiaa, saavuttaakseen ennen kokemattoman teknisenja äänenlaadun. Kaikkien Goldmund tuotteiden suunnittelun perustana on aina alan viimeisin teknologia. euroa Goldmund-laitekokonaisuus: Eidos Reference Blue 3 • Mimesis 22 • Apologue Mainostoimisto Stadio Oy. Kehittäessään äänentoiston uudelle uskomattoman korkealle tasolle on syntynyt markkinoiden maineikkaimmat tuotteet, kuten myyttiset Referene levysoitin, Apologue langattomat kaiuttimet tai Telos päätevahvistimet muutamia mainitaksemme. fi K O T I K Ä Y N T E J Ä S U O R I T E T A A N Yli kolmenkymmenenviiden vuoden ajan Goldmund on kehittänyt Hi-Fi laitteita korkeimmalla mahdollisella tasolla. Goldmundin vahvuus on insinöörien lukuisien vuosien perustutkimus äänestä ja akustiikasta. Goldmund Apologue Anniversary Hinta: 0,7 milj
Tähän numeroon kaavailtu televisiovertailu kaatui testilaitteiden huonoon saatavuuteen. Pisteet Vertailutesteissä tuotteet arvostellaan ja pisteytetään eri tuoteryhmille määritellyillä osa-alueilla (mittaukset, ominaisuudet, käyttö, äänenja kuvanlaatu, jne.). ENSIMMÄISET ultra hd blu-ray -soittimet tulevat Euroopassa kauppoihin kesään mennessä, mutta onko elokuvalevy auttamattomasti myöhässä. Tähdet kuvaavat laatutasoa seuraavasti: ????. Tyydyttävä (keskitasoinen suorituskyky) ????. Kuuntelun kokonaisarvosana muodostuu kuuntelijoiden antamien pisteiden keskiarvosta. arvostelut pääkirjoitus SUOSITTELEMME ????. Vastaa kyselyyn osoitteessa hifimaailma.fi/kysely Mauri Eronen Päätoimittaja P.S. Kuunteluarvostelu Kuuntelut tehdään pääsääntöisesti kahdella ja vertailutesteissä sokkokuunteluna 4-6 kuuntelijalla, jotka kukin kuuntelevat ja pisteyttävät tuotteet erikseen. Vertailutesteissä Suosittelemme-maininnan voi saada myös tuote, joka ei yllä kokonaispisteissä testivoittajaksi, mutta ansaitsee silti erityismaininnan tasaväkisen pistetilanteen tai muun erityispiirteen johdosta, esimerkiksi hinta/laatusuhde on poikkeuksellisen hyvä tai tuotteessa on muuta erityislaatuista. Huono (suorituskyvyssä selviä puutteita) Onko optisessa mediassa enää vetoa. Kaikille osa-alueelle on tarkat kriteerit pisteiden muodostumisesta. Kymmenen vuotta blu-rayn esittelyn jälkeen on tapahtunut paljon. ????. Kokonaispisteet muodostuvat osaalueiden painotetusta keskiarvosta. Testivoittaja-maininnan saa pääsääntöisesti vertailutestin parhaat kokonaispisteet tai tasapistetilanteessa äänenlaadultaan parempi ja/tai edullisempi tuote. Pisteasteikko on 0-5. Sonyn ensimmäinen blu-ray-soitin BDP-S1 maksoi vuonna 2006 noin tuhat euroa ja Pioneerin BDP-HD1 puolet enemmän. Pisteasteikko on 0-5, ja ne ovat suoraan käännettävissä tähdiksi. Toimittajakollegoiden ja tuttavien kanssa käytyjen keskusteluiden perusteella blu-ray-levyjen ostaminen on kätevämpien lähteiden jälkeen pudonnut lähes nollaan. Ensimmäisten demojen perusteella hyvin tehty hdr-leffa kovatasoiselta televisiolta on kieltämättä nannaa, mutta siitä nauttiminen ei ole uuden uhd-levyn etuoikeus. Musiikin ja elokuvien striimaus on kasvanut räjähdysmäisesti, ja fyysisen kiekon käyttö ja houkuttelevuus vaikuttaa vähentyneen selvästi. Hyvä (hyvä tuote, mutta varauksin) ????. Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Koska numeerinen arvosana kuvaa vain yleisvaikutelmaa äänen laadusta, tulee myös kuuntelun kirjalliseen arvioon kiinnittää erityistä huomiota. Yksittäislaitetesteissä Suosittelemmemaininnan voi saada erittäin hyväksi (5 tai 4 tähden arvoiseksi) todettu tai esimerkiksi erittäin hyvän hinta/laatusuhteen omaava tuote. Hifimaailma kuuluu EISAn audio/kotiteatteri -paneeliin. Miten sinä nautit musiikista ja elokuvista. Painotukset on mainittu testien pistetaulukoissa. Välttävä (suorituskyky selvästi alle keskitason) ????. Uskomme kuitenkin, että uusien mallien vertailu palvelee lukijoitamme paremmin kuin pian markkinoilta poistuvien televisioiden testaaminen. Vuoden 2016 televisiomallit on jo esitelty, mutta emme ehtineet saada niistä riittävästi testikappaleita ennen lehden painoon menoa. Toimitus Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Puhelin: 010 778 6401 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi Päätoimittaja Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi Puhelin: 0400 269 850 Avustajat Jussi Arvio Jaakko Eräpuu Matti Hermunen Heikki Kivelä Matti Komulainen Mikael Nederström Kari Nevalainen Pekka Tuomela Ulkoasu Markus Paajala Mikko Litmanen Kannen kuva Mauri Eronen Ilmoitusmyynti Fokus Media Finland Oy Esko Kontio Sähköposti: esko.kontio@fokusmedia.fi Puhelin: 0400 997 662 Vuosikerta 8 numeroa Julkaisija ja kustantaja Fokus Media Finland Oy Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Puhelin: 020 7354 130 asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Painopaikka Punamusta Oy ISSN 1796-6507 TILAUKSET JA ASIAKASPALVELU Puhelin: 020 7354 130 asiakaspalvelu@fokusmedia.fi Verkossa: fokusmedia.fi/asiakaspalvelu. Suurin syy on elokuvien kertakäyttöisyys, muutamia klassikkoja lukuun ottamatta, mutta elokuvalevyn kova hinta verrattuna maltilliseen kuukausiveloitukseen on selvä kakkonen. TESTIVOITTAJA ????. Lohduttavaa on, että Samsung ja Panasonic ovat ilmoittaneet ensimmäisten uhd-mallien hinnaksi noin 500 euroa, mikä on toki enemmän kuin perusmallin blu-ray-soittimella, mutta kaukana vanhasta linjasta, jossa ensimmäinen teknologian mahdollistava tuote sijoittui malliston yläpäähän. Toivottavasti uhd-soittimilla emme joudu odottelemaan minuuttikaupalla elokuvaan pääsemistä. Netflix ja Amazon ovat ainakin luvanneet vahvan tuen hdr:lle ja lisäävänsä 4k-materiaalin määrää selvästi. Kiitettävä (korkeatasoinen tuote) ????. Ensimmäisten blu-ray-soittimien suurin kompastuskivi oli niiden takelteleva toiminta kaikenlaisilla levyillä
Every year the EISA jury of experts rewards the best products in each class with an EISA Award. EISA Award. The highest quality level. Where you see the EISA Award logo it’s your assurance that the product is of outstanding quality. www.eisa.eu Tested by the Experts Your assurance for quality. EISA is the unique association of 50 special interest magazines in hi-fi, home theatre, in-car electronics, mobile electronics, photo and video, from 20 European countries
56 Silläkorvalla:Custom AudioTubeDACDual Mono-da-muunnin Virolaisen Custom Audion putkiantoinen damuunnin sisältää voimakkuudensäätimen. 52 5. raportti 10 BristolShow2016, 26.–28.2.2016 Englannin vanhimpiin hifimessuihin kuuluva Bristol Show järjestettiin 29. Ystävällinen tapahtuma tarjosi kuunneltavaksi melkoisen kovatasoisia settejä. Kuuntelimme Eclipse-sarjan jalustaja lattiamallin. 70 TannoyEclipseOnejaTwo -kaiuttimet Tannoyn kaikkien aikojen halvin kaiutin pyrkii tarjoamaan audiofiilitasoista ääntä alle satasen kappalehintaan. 69 Levyarvostelut Poimintoja uusista äänilevyistä. nostalgistahifiä 49 LeakStereo30Plus -vahvistin Englantilaisen Leakin juuret ovat putkivahvistimissa, mutta Stereo 30 Plus on hyvä esimerkki ensimmäisistä alaa vallanneista transistorilaitteista. 67 Hermuset:SupraMD06-EU/ SPMk3-jakoblokkijaLORAD2.5CS-EU-virtajohto Ei voi kiistää, että mekaanisesti hyvä kontakti olisi haitaksi, mutta onko virtajohdoilla vaikutusta ääneen. Ympäristönä oli tutunoloisesti täyteen ahdettu hotelli. Hintaisekseen se on hyvin varusteltu. Suurimman mallin voima vakuuttaa. 23 AsusCliqueR100 -verkkosoitin Asusin pikkuruinen verkkostreamer tuo nettipalveluiden musiikkitarjonnan osaksi valmista äänentoistolaitteistoa. 32 52 Hermuset:B&W802D3 -kaiuttimet B&W:n uutuus vie huomion kaiuttimilta olennaiseen. kokeilu 20 NaimMu-soQb-kaiutin Perinteikäs englantilaisvalmistaja on tajunnut, että erottuakseen langattomien kaiuttimien markkinoilla täytyy asiat tehdä näyttävästi. sisältö 3 2016 3 Pääkirjoitus 6 Tuoteuutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. haastattelu 14 JoonasJyrälä Äänittäjä Joonas Jyrälän tärkeimpiin tehtäviin kuuluu taltioida dialogia. 74 Tulossa Seuraavassa numerossa… vakiot s. kertaa. Vanhan liiton designissa on sitä jotain. 38 RoniMartin Harva tietää, että muusikko ja säveltäjä Roni Martin on myös kokenut äänittäjä ja tuottaja. 60 HighEndMässan, Tukholma21.–22.2.2016 Tukholman hifimessut ovat tätä nykyä highendiä. 24 by:Larm,Oslo2.–5.3.2016 Pääsimme oslolaisen tapahtuman yhteydessä tutustumaan studioihin ja norjalaisten tapaan luoda livesoundi. Neutraali huippukaiutin tunkee musiikin luonnollisesti etualalle. 29 ElacSUB2090-subwoofer Elacin uusimmassa subbarisarjassa säädöt voi tehdä älypuhelimella suoraan kuuntelupaikalta. 46 CocktailAudioX40 -verkkosoitin Etelä-Korealaisen Cocktailin huippumallissa yhdistyvät kattava digitaalitoisto, cd-rippaus ja tallentava fm-radio. Iso osa elokuvaäänestä tehdään kuitenkin jälkikäteen. kolumni 73 JussiArvio Uskollisuus s. 32 QuadVena-vahvistin Vena on Quadin vasta toinen integroitu vahvistin 80 vuoden historian aikana. Softan lisäksi raudassa on tapahtunut muutoksia. highend testi 16 YamahaCX-A5100 -av-etuvahvistin Suuren japanilaisen hienoin kotiteatterivahvistin on päivittynyt uusimmilla audioja videotekniikoilla
Nauhadiskantin lisäksi kaiuttimissa on 4,5 tuuman paperipolypropyleenikartioinen basso-keskiääninen. Vastaavassa Alpha-soittimessa on OM10-rasia, polyamidikeskitin, rca-välijohdot ja esivahvistin bluetoothilla sekä usb-liitännällä. Motor Suspension Device taas on soittimen sisään rakennettu laite, jossa moottori riippuu ja poistaa värinöitä. Vuonna 2015 julkistetun Scansonic HD -sarjan viiden mallin jälkeen luvassa on nyt uusi M-sarja, johon kuuluvat jalustakaiutin, kaksi lattiamallia (M-5, M-6 ja M-9) sekä 100 watin aktiivisubbari. Lisätiedot: elipson.com, avkomponentti.fi Onneksi olkoon voittajalle! EDELLISEN numeron lukijakyselyssä palkintona olleen Tannoy Mercury 7.2 -kaiutinparin voitti Ari Pennanen Kouvolasta. Helsinki: Mareksound Turku: HiFi Mesta Hegel: www.hegel.com Good HEGEL H80 Integrated amplifier 2*75w + DAC Koonnut: Kari Nevalainen ja Heikki Kivelä Tuoteuutisaineistoa voi toimittaa osoitteeseen toimitus@hifimaailma.fi tuoteuutiset DANTAX on tuottanut Scansonicin merkillä rivin kaiuttimia, joilla on sama suunnittelija kuin Raidho-kaiuttimilla, eli mies nimeltä Michael Børresen. Diskanttielementin kalvo on voileipärakenteinen (Kaptonalumiini) ja vain 20 mikrometrin paksuinen. Kaikille mm/mc-rasioille Elipson on työstänyt oman Orbital Torsion -äänivarren säätöineen. Lisätiedot: psaudio.com, mareks.fi 6. Elipsonin uudet soittimet ovat juuri tulossa kauppoihin, ja niiden hinnat alkavat 300 eurosta. Edullisimmassa OM50soittimessa on pvc-runko teräslevyllä ja Ortofon OM5 -rasia. Koska kaikilla ei enää ollut varaa ostaa DirectStreamia, alkoi PS Audio suunnitella siitä edullisempaa Junior-mallia, joka on nyt tuotu markkinoille. Signaalin saa siirrettyä myös opto-eristetyn usb-ulostulon kautta. Soitin valvoo nopeutta automaattisesti. Alphaja Omega-sarjojen kärkimalleissa on riaa-phono-esivahvistin ja lippulaivamallissa myös langaton bluetooth aptX -vastaanotin vinyylien striimaamiseksi vaikkapa bluetooth-kaiuttimeen. Kolmen piirikortin sijaan Juniorissa niitä on vain yksi, eikä antoasteessa ole muuntajia. Oli vain yksi ongelma: DirectStreamissa käytetty fpgaja dsd-tekniikka oli kallista, mikä teki DirectStreamista kalleimman PS Audion da-muuntimen – tarkalleen ottaen 40 prosenttia kalliimman kuin aiemman huippu-dacin. Samasta syystä uusissa kaiuttimissa on mukana paljon Raidhon dna:ta, mutta huomattavasti edullisemmassa paketissa. Børresenin osallistumisen ansiosta Scansonic-kaiuttimissa on Raidhon tavoin nauhadiskantti siten koteloituna, että saumattomuus basso-keskialueen kanssa toteutuu. Omega-huippumalleissa on kiiltävä akryylirunko, lasinen levylautanen, hiilikuituäänivarsi ja bluetooth/usb-esivahvistin. Kotelon kerrotaan olevan vahvasti rimoitettu. Elipsonin soittimien luvataan toimivan missä päin maapalloa tahansa riippumatta verkkojännitteestä (100–240V) tai taajuudesta (50–60Hz). Valmistajan mukaan Alphaja Omega-sarjojen tietyt versiot ovat ensimmäiset langattomat levysoittimet audiofiilispekseillä ja -äänenlaadulla. Levysoitinmalleja on yhteensä seitsemän. Samaa PS Audion ylöskonvertointitekniikkaa käytetään edelleen, eli pcm ja dsd muunnetaan puhtaaksi dsd:ksi. Hinta on toistaiseksi avoin. PWD:n jälkeen seurasi valmistajan ylistetty DirectStream-dac. Onneksi olkoon voittajalle! PS Audiolta uusi edullisempi DirectStream DAC PS AUDIO esitteli PerfectWave DAC:insa vuonna 2009 ja saavutti sillä suuren suosion: tuhansia myytiin. M-9:ssä on lisäksi vielä kahdeksan tuuman bassoääninen. Myöhemmin tänä vuonna PS Audio kertoo lanseeraavansa myös DirectStream-pyörittimen, joka toistaa sacd-levyjä raaka-dsd:nä, jos laite on kytketty DirectStreamiin tai DirectStream Junioriin. Kotelomuutosten lisäksi kosketusnäyttö on korvattu oled-näytöllä, ja voimakkuudensäätö on manuaalinen. Molemmat dacit ovat päivitettävissä. Sen massan väitetään olevan viideskymmenesosa siitä mitä se on tavallisessa tekstiili-, berylliumtai timanttidomessa. Ihanteellinen kierrosnopeus taataan erityisellä Digital Sinusoidal Signal Synthesis -tekniikalla. Lisätiedot: scansonic.dk, ah-hifisystems.fi Scansonicilta uusi M-sarja Elipson ryhtyi levysoitinvalmistajaksi PALLOKAIUTTIMISTAAN paremmin tunnettu Ranskan vanhin kaiutinfirma Elipson Audio on esitellyt pitkän historiansa ensimmäisen levysoittimen – tai paremminkin pienen sarjan soittimia. Junior on kuin jyhkeämpi DirectStream PerfectWave-kotelossa, sisäänrakennetulla verkkobridgella ja 85-prosenttisesti alkuperäisellä äänenlaadulla
Conductor V2 on saatavissa myös dacillisena V2+-mallina. Digitaalipuolella Conductor V2+:n ESS Sabre DAC on saanut ympärilleen uuden kytkennän ja oman virtamuuntajan. Stroudissa, Gloucestershiressa ATC:n brittitehtaalla valmistettavat kaiuttimet tulevat valmistajan mukaan olemaan kookkaammat ja tehokkaammat kuin originaalit mutta jakavat saman äänimaailman. Usb-moduulissa on XMOS 8 -ydin U6-lastulla ja dsd256/32bit-tuella. Kuulokkeet voi tilata esimerkiksi Verkkokauppa.comista hintaan 149,90 €. Helsinki: Mareksound Turku: HiFi Mesta Hegel: www.hegel.com Better HEGEL H160 Integrated amplifier 2*150w + DAC + AirPlay tuoteuutiset Kuulokevahvistin kahdeksalla watilla ja usb-dacilla BURSON Audio ilmoitti jonkin aikaa sitten päivittäneensä Conductor Virtuoso -kuulokevahvistin/dacinsa vaihtamalla siihen uuden 100 pykälän askelvaimentimen ja lisäämällä laitteeseen digitaalisen numeronäytön sekä kauko-ohjattavuuden. Lisätiedot: bursonaudio.com, tur-pex.com 30 tuntia huoletonta ja langatonta kuuntelua MARSHALLILLA on valikoimassaan rivi kuulokkeita, joiden jatkoksi se on nyt julkaissut Major II -kuulokkeestaan bluetooth-version. Laitteessa on huolella parannettu kuulokevahvistin ja esivahvistinosa, joita syöttää 70-wattinen virtamuuntaja. Luultavasti ei ole. Lisätiedot: atcloudspeakers.co.uk, ultimateaudio.fi Kaikki yhdessä -levysoitin pilkkahintaan ON hyvin epäselvää, onko tämän vimpaimen valmistaneella Jensenillä mitään tekemistä sen Jensen Audion kanssa, joka laitteineen oli vahvasti mukana synnyttämässä äänentoistoharrastusta viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla. Kolme tehotransistoria per kanava 700 volttiampeerin muuntajan ruokkimana tuottavat 80 wattia kahdeksaan ohmiin ja 300 wattia kahteen ohmiin. Saatavilla olevien tietojen mukaan uuden vahvistimen suunnittelussa on ollut keskeistä tulla toimeen kokonaan ilman globaalia takaisinkytkentää. Pölykansikin on kuten myös liitäntä toiselle parille kaiuttimia. Major II Bluetooth -kuulokkeiden impedanssi on 64 ohmia, herkkyys 99 desibeliä (spl) ja vaste 10 – 20 000 hertsiä. Elementti on vanha ja tuttu dynaaminen 40-millimetrinen, mutta tuunattuna erityisesti tähän kuulokkeeseen. Joka tapauksessa tämä Jensen on nyt tuonut markkinoille levysoittimen mallimerkinnältään JTA-230. Sen lisäksi, että se pyörittää vinyylejä kolmella eri nopeudella (33/45/78 rpm), se pitää sisällään am/fm-radion, sisäänrakennetut stereokaiuttimet ja kuulokevahvistimen. Puccini Anniversary on myös kokonaan kaksoismonoperiaatteella koottu. Uusille kuulokkeille lupaillaan 30 tuntia soittoaikaa yhdellä latauksella. Kolmitiekaiuttimet voi valita joko aktiivisina tai passiivisina. Kaiuttimia saa useilla eri vanerilaaduilla. Vahvistinpuoli toimii nyt puhtaassa a-luokassa ja tuottaa tehoa tuplasti, eli kahdeksan wattia 16 ohmiin, mikä tekee Conductor V2:sta yhden tehokkaimmista kuulokevahvistimista markkinoilla. Yhteys soittovälineeseen hoituu viimeisimmällä bluetooth aptX -tekniikalla, mikä parantaa muun muassa äänen ja kuvan synkronointia. Kaiuttimet ovat varustettu ATC:n omilla elementeillä. Iso nuppi keskellä on monitoimikytkin, jonka takana ovat sekä voimakkuudensäätö (kaksi digitaalista potikkaa per puoli) että ohjelmalähteen valitsin. Samaa liitäntää voi käyttää äänen jakamiseen langattoman kuuntelun aikana. Indiegogo-yhteisörahoituspalvelun avulla Burson yrittää painaa uuden laitteen hinnan mahdollisimman alas. Näitä ovat muun muassa uusi 25-millimetrinen SH25-76S-tekstiilidome, 75 millimetrin SM75-150S Super Dome -keskiääninen sekä bassoääninen, joka voi mallista riippuen olla joko 243-, 314tai 375-millimetrinen. Perinteisellä 3,5-millimetrisellä liitännällä seuraksi saa minkä tahansa äänilähteen. Etulevy on 14-millimetristä harjattua alumiinia. Irrotettavassa piuhassa on mikki ja kauko-ohjain. Luultavasti kyse on moneen kertaan myydystä ja Kiinaan lopulta päätyneestä alihankkijasta tai yritysryppäästä. Klassikko-Puccinista juhlaversio ON vierähtänyt 20 vuotta siitä, kun silloin uusi italialainen audioyritys Audio Analogue hämmästytti maailmaa integroidulla vahvistimellaan nimeltä Puccini. Vaneriyhdistelmän sekä otsariman ja metalliraidan värin asiakas valitsee itse. Se on kuulokevahvistin, usb-dac ja esivahvistin. Hintaarvio V2:lle on 1 159 € ja V2+:lle 1 759 €. Aktiiviversiossa on erilliskomponenteista rakennettu kolmen kanavan 350-wattinen vahvistin jakosuotimineen, vaihekorjauksineen ja suojauksineen. Kaiutinkotelot ovat päältä kaarevareunaiset ja moneen kertaan laminoidut. Laitteen saa omakseen vaikkapa Amazonista vaivaisella 40 dollarilla. Nyt Burson on uudistanut Conductor-kuulokevahvistimen. Myös liitäntäpaneeli on erikoisvalmisteinen. Elementeissä on ATC:n superlineaarinen magneetti, ja refleksikanavat aukeavat taaksepäin. Lisätiedot: marshallheadphones.com Special editionia Englannista ENGLANTILAINEN ATC Loudspeaker Technology on ilmoittanut valmistavansa sarjan Special Edition -kaiuttimia sen omista referenssikaiutinmalleista SCM50, SCM100 ja SCM150. Uusien mallien nimet ovat siis SCM50SE, SCM100SE ja SCM150SE. Voimakkuudensäädölle voi valita sopivan käyrän neljästä vaihtoehdosta. Analogisella ohjainnupilla taas pääsee säätämään voimakkuuden kohdilleen. Sitä juhliakseen Audio Analogue on lanseerannut uuden korvaavan Puccinin nimeltä Puccini Anniversary. Lisätiedot: audioanalogue.com 7
Tämä edellyttää vain ilmaisen Play-Fi-sovelluksen (Apple/Android) lataamista. Se toimii cd-soittimena, verkkosoittimena, kuulokevahvistimena, ja lisäksi siinä on integroitu vahvistin 2 x 225 watin tehoilla. Ulkoasussa yhdistyvät tuotesarjan musta ja kulta. Ihmeiden aika ei ilmeisesti ole ohi. Liikutettavuuden helpottamiseksi pääpanta on tavallista pidempi. Aux-sisäänmenolla kaiuttimeen saa langallisen äänilähteen, ja vaihto äänilähteiden välillä käy nopeasti. Ensimmäistä pitää odottaa heinäkuuhun, kun viimeisen luvataan tulevan myyntiin jo näinä viikkoina. Sisäisen kovalevyn muistikapasiteettia löytyy kahden teratavun edestä, eli laitteeseen voi tallentaa noin 2500 cd-levyä. Oman musiikkikirjaston lisäksi sovellus tukee suoratoistomahdollisuuksia Deezeristä, KKBoxista, Pandorasta, QQMusicista, Rhapsodysta, SiriusXM:sta, Songzasta, Spotifysta ja TIDALista. DTS Play-Fi -tekniikalla käyttäjä voi langattomasti toistaa musiikkia mobiililaitteeltaan wifi-verkon yli. Tämä yhdistettynä neodyymi-rengasmagneettiin antaa 24 000 gaussia elementin 10-millimetriseen magneettirakoon. Patentin kuvauksen mukaan uudella hd-vinyylillä on 30 prosenttia enemmän kapasiteettia, 30 prosenttia enemmän ääntä ja 100 prosenttia parempi ääni tavalliseen lp-levyyn verrattuna. Laite painaa 16,6 kilogrammaa ja sen alustava hinta-arvio on noin 6000 euroa. Valmistaja kutsuu AC-Xh:ta hybridielementiksi, koska kelan runko on valmistettu koboltti-rautaseoksesta, jolla on erityiset magneettiset ominaisuudet. Nyt Voxativ on julkistanut uuden, niin ikään sähkömagneettielementin AC-Xh, jonka kappalehinta on huikeat 59 000 dollaria. Sen vasteeksi Onkyo ilmoittaa 7 – 40 000 hertsiä. Sisällä häärää Intelin 64-bittinen Dual-Coreprosessori kahden gigan keskusmuistilla. Tekniset tiedot ilmoittavat vasteeksi 20 – 20 000 hertsiä ja herkkyydeksi 110 desibeliä. Taustalla on ajatus tuoda uutta eloa vanhaan tapaan valmistaa vinyylilevyjä kustannusten madaltamiseksi, tuotannon nopeuttamiseksi ja vinyylilevyn äänen parantamiseksi. Nappikuulokkeissa on kaksi uutuutta: huippumalli E900M ja E700S:n bluetooth-versio E700BT. Kaikkiaan yhteensä 16 kaiutinta voidaan kytkeä yhteen wifi-verkkoon ja sitä kautta saada stereotoisto kahdeksaan eri huoneeseen. Sarjan kalleimmassa kuulokkeessa on 50 millimetrin elementit ja vaste 4 hertsistä 40 kilohertsiin 100 desibelin herkkyydellä ja 32 ohmin impedanssilla. Eri malleja on kahdeksan. Uusi vinyylinvalmistusprosessi käyttäisi ”3dpohjaista topografista kartoitusta” yhdessä laserkaiverrustekniikan kanssa. Suositushinta 2 250 €. ITÄVALTALAINEN Rebeat on jättänyt EU-patentin tuodakseen markkinoille hdeli high definition -version vinyylilevyistä seuraavan kolmen vuoden aikana. Laitteessa on kolme analogista ja neljä digitaalista ottoa sekä neljä usb-a-väylää. Lisätiedot: onkyo.com, loudgroup.fi Kaikki yhdessä paketissa MUSICAL Fidelity on esitellyt uuden kaikki yhdessä -laitteen nimeltä M6 Encore 225. Nyt julkistetuista uusista malleista yksi mielenkiintoisimmista on takaa avoin ja korvan peittävä A800-kuuloke. Helsinki: Mareksound Turku: HiFi Mesta Hegel: www.hegel.com Best HEGEL H300 Integrated amplifier 2*250w + DAC Uusia premiumkuulokkeita Onkyolta AIEMMIN tänä vuonna Onkyo ilmoitti uudesta E900M-kuulokkeesta. Lisätiedot: voxativ.com Seuraavaksi hd-vinyyliä. Ohjainsovelluksella joka huoneeseen saa striimattua vielä eri musiikkia. Tämä on erään tiedon mukaan mahdollisesti voimakkain koskaan rakennettu moottori laajakaistalle. Premium-lookia on haettu nahkaisella pannalla sekä korvatyynyillä, joissa sametti päällystää muovautuvaa vaahtokumia. Dacin resoluutio on 32Bit/384k. Myös kartion vuohennahkaripustus tekee paluun Voxativen elementteihin AC-Xh:n myötä. Niistä kallein on ollut sähkömagneetilla varustettu AC-Xp, joka maksaa 32 000 dollaria kipale. Lisätiedot: musicalfidelity.com, audelec.fi Langaton kaiutin klassisessa asussa MCINTOSHIN uusi langaton kaiutin RS100 mahdollistaa musiikin striimauksen useassa huoneessa. Onkyo A800 -kuuloke saapuu kauppoihin heinäkuussa. Edullisempi H900M on suljettu korvan peittävä kuuloke, jossa niin ikään on 50-millimetrinen kaiutinelementti alumiinikotelossa. Sama kuuloke aptX-tason bluetoothilla on nimeltään H500BT. H500M taas on korvan päälle tuleva kuuloke 40 millimetrin elementeillä alumiinikotelossa. Elementti painaa 14 kilogrammaa. Myös usb-b on valmistajan mukaan mahdutettu mukaan tulevaisuutta ajatellen. Kaupoissa heinäkuussa. Lisätiedot: mcintoshlabs.com, tadistribution.fi Maailman kallein laajakaistaelementti SAKSALAINEN Voxativ tunnetaan Lowther-perinteen jakavista laajakaistaelementeistään. Mukana on myös subwoofer-ulostulo. Uusia levyjä pääsee soittamaan tavallisella vinyylisoittimella, mutta vielä paremman lopputuloksen saa tulevalla hd-vinyylien kanssa yhteensopivalla levysoittimella. Useita RS100-kaiuttimia voidaan yhdistää langattomien kaiuttimien järjestelmän rakentamiseen. tuoteuutiset 8
Näiden kohderyhminä ovat todennäköisesti laitearsenaaliaan kevyemmäksi ja modernimmaksi päivittävät vanhemman polven harrastajat sekä se uudempi sukupolvi, joka vielä saattaa olla kiinnostunut oikeasta hifistä. Arcamin yhdistelmälaite, viisikanavainen Solo Movie toistaa myös bluray-levyt, joten se sopii myös kotiteatterista kiinnostuneille. Esillä oli jos jonkinlaista vaimenninta, kaapelointia, rasiakelkkaa, levymattoa ja useita erilaisia levynpuhdistimia. Kävijämääristä ei ole tarkkaa tietoa, mutta sen täytyy olla lähempänä kymmentä tuhatta. raportti BristolShow2016,26.–28.2.2016 Teksti & kuvat Teppo Hirvikunnas LAITTEIDEN kirjo oli laaja ja ulottui lähes ultra highend -tasosta aina soundbar-kaiuttimiin ja nappikuulokkeisiin saakka, näiden viimeksi mainittujen osuuden ollessa kuitenkin vain marginaalinen. Kymmenet ahtaat hotellihuoneet ja vain hieman väljemmät kabinetit olivat täynnä kävijöitä, hälinää ja tunnelmaa. Sonyn tulokulma vinyyliin oli hires-konversio suoraan soittimen omassa da-muuntimessa. Pääsymaksu messuille oli samaa tasoa kuin Suomessakin, 12 puntaa eli noin 15 euroa. Vinyylibuumi tuo mukanaan myös kasvavan tarvikevalikoiman. Tämän tyyppisiä laitteita oli tarjolla usealla highendbrändillä. Näistä mainittakoon muun muassa Musical Fidelity, Quad, Arcam ja Moon. Monessa suhteessa hyvä näin. kerran. Iloisia ihmisiä ja katsottavaa siis riitti. Hifimessut by Bristol Show 2016 Englannin suurimpiin ja vanhimpiin kuuluvat Bristolin hifimessut järjestettiin jo 29. Ne järjestettiin hotellissa, jossa on kabinetteja ja huoneita, jotka eivät olleet juuri meikäläisiä suurempia. Kyseessä on silti ihan oikeat hifimessut. Mitä uutta Raskaamman hifin puolella eivät mallit vaihdu uusiin ja uutuuksia putkahda samaan tahtiin kuin kulutuselektroniikassa yleensä. Messut muistuttivat monessa suhteessa kotimaisia hifimessuja. Messujen trendeistä esiin nousivat, kuinka ollakaan, vinyylit ja da-muuntimet. Todellista hifiä!. Silti joihinkin niistä oli saatu mahdutettua jopa pieni kotiteatteri kuudella istumapaikalla. Eräs merkittävä suuntaus myös raskaamman hifin puolella ja merkeillä näyttää olevan niin sanotut all in one -laitteet eli erilaiset da-muuntimen, verkkosoittimen/striimerin ja vahvistimen yhdistelmät. Nettijatko: Lisää kuvia messuilta osoitteessa hifimaailma.fi 10. Vinyyliä soitettiin useilla osastoilla, ja erityisen loistokkaasti esiteltiin Technicsin legendaarisen SL-1200-levysoittimen uutta tulemista. Erityismaininta myös sille, että esillä oli myös suuria valtabrändejä, kuten Pioneer, Sony ja Onkyo, jotka valitettavan usein loistavat poissaolollaan kotimaisilla hifimessuilla. Audio Technican levysoittimista ääni taas saadaan siirrettyä eteenpäin langattomasti bluetoothin kautta. Kolmipäiväisten messujen näytteilleasettajien kokonaismäärä oli noin 180, joten messut ovat todellakin suuret
Vakavimmin otettavat lupasivat äänenlaatuun merkittävän parannuksen. Hieman erilaista lookkia edusti ledivalaistu Pro-Ject 1 Xpression Carbon UKX. Totta kai messuilla myydään myös äänitallenteita ja erilaisia tarvikkeita. Se tuli nopeasti suosituksi djja radiokäytössä. 11. Lisäksi levysoitinta pidetään yhtenä luotettavimmista ja kestävimmistä lp-soittimista koskaan. raportti SL-1200 on Technicsin legendaarinen levysoitinmalli, jonka valmistaminen aloitettiin jo vuonna 1972. Regan huippuuutuuksiin kuului myös Planar-sarjan uudistunut Planar 3. Sony PS-HX500 oli esillä esituotantokappaleena. Sisäänrakennettu riaa on tarvittaessa ohitettavissa. Kummallakin on kannattajansa. Onko tarkoitus tehdä vinyylisoundista digitaalisoundia vai mitä. Technics on julkaisut tästä mallista useita erikoismalleja, ja nyt messuilla oli esillä viimeisin yli 3 000 punnan hintainen SL-1200GAE. Vuonna 1978 lanseeratussa SL-1200MK2:ssa oli useita uudistuksia ja siitä on muodostunut standardi dj-käytössä. Äänivarsitaistelu alkaa uudelleen. Vinyylilevyjen puhdistamiseen oli tarjolla useita erilaisia vaihtoehtoja aina isoista pienempiin ja siltä väliltä. Valmistajan mukaan vinyylit voidaan näin muuntaa korkearesoluutiotiedostoiksi. Hieman myöhemmin on luvassa kuulemma ”kansamalli” SL-1200G. Soitin on niin sanottu hires-laite, mikä tarkoittaa tässä tapauksessa sisäänrakennettua sacd-tasoista ad-da-muunnosta ja erityistä konvertointiohjelmistoa. Rega tarjoaa Pro-Ject 2 Xperience -malliin perinteisen suoran äänivarren lisäksi nyt myös S-mallin. Uutta ovat muun muassa viimeistely, äänivarsi ja uudelleen sijoitettu virtakytkin. Soittimessa on rcaulostulon lisäksi siis optinen lähtö
Tämä pieni jalustakaiutin soi yllättävän isosti. ProAc:in uusi Response DB1 oli yksi messujen positiivista yllättäjistä, vaikka onkin kooltaan vaatimaton. Neat esitteli messuilla sangen erikoista kaiutinta. Neat IOTA -malliin perustuva vielä nimeämätön uutukainen on siis vain 45 senttimetriä korkea lattiakaiutin. Arcam esitteli uudistuneet Solo Musicja Solo Movie -yhdistelmälaitteensa. Kuvassa kaiuttimien seurassa Stewart Tyler, ProAc:in perustaja, puheenjohtaja ja suunnittelija. Se on perusrakenteeltaan oikeastaan 2,5-tie, koska etulevyn bassokeskiääni ja diskantti toistavat koko pääasiallisen äänialueen ja pohjaan sijoitettu bassoelementti on enemmänkin subwoofer, koska se toistaa valmistajan mukaan vain alle 80 hertsin taajuudet. Hinnat 2 200 ja 2 800 euroa. Lisäksi se on yhteensopiva Sonos-monihuonejärjestelmän kanssa. Solo Music (kuvassa) on kaksikanavainen all in one -yhdistelmä, jonka ominaisuuksista voidaan mainita muun muassa cd, radio, bluetooth, G-luokan vahvistin, neljä hdmi-tuloa sekä taustavalaistu kauko-ohjain. Q-Acousticsin Media 7000 -järjestelmä on helppo ratkaisu saada televisioon parempi ääni, joka toimii myös musiikinkuuntelussa. Musical Fidelity M6 Encore 225 on huipputyylikäs ja monipuolinen yhdistelmälaite, joka sisältää muun muassa cd-soittimen, kovalevytallentimen, da-muuntimen ja verkkosoittimen. Q AVA -vahvistimessa on kaksi digitaalituloa, yksi 3,5 millimetrin linjatulo sekä bluetooth. Kaiuttimet ja vahvistin ovat saatavana myös erikseen mustana ja valkoisena. BristolShow2016,26.–28.2.2016 raportti 12. Järjestelmä sisältää pienet satelliittikaiuttimet pöytätai jalustasijoituksella, kompaktin kokoisen subwooferin sekä pienikokoisen vahvistimen. Solo Movie toistaa myös dvdsekä bluray-levyjä ja sen vahvistin on viisikanavainen. Saatavana myös hopeisena
Sekavista omistussuhteista huolimatta uudet kuulokkeet ovat merkittävä ulostulo merkille. Kuulokkeiden muotoilu, materiaalivalinnat ja yksityiskohdat saattaisivat tarvita vielä huomiota, mutta merkin edustajan mukaan tuotteet ovat valmiit. Tässä sarjassa ”WTF” – kuulokevahvistin Kiinasta. Taustalla on Philipsiltä irtautunut ja Gibsonin omistukseen siirtynyt Woox Innovations. Kävin myös sattumalta mielenkiintoisen kahvipöytäkeskustelun erään useita erilaisia kuulokkeita omistavan messuvieraan kanssa. Fostex on tulossa voimakkaasti hifimarkkinoille Briteissä mallistossaan useita kuulokevahvistimia ja kuulokkeita. Sankakuulokkeiden ääni oli todella aineeton, ja äänikuva levittäytyi hienosti pään ulkopuolelle sekä hieman erikoisesti korvien tason yläpuolelle. No, makuasia. Mobiilikuulokkeissa käytetään peräti kolmitierakennetta. Ja todettakoon vielä, että kalliimman eduksi. Onkyo panostaa voimakkaasti kuulokkeisiin. Täytyy todeta, että skeptinen ex-päätoimittajakin hämmästeli sangen selviä eroja kahden eri hintaisen muuntimen välillä. raportti 13. Kummasti näyttää skandinaavinen pelkistetty ja valkoinen teema vaan hiipivän Britteihinkin. Gibson (kyllä, se kitaramerkki) omistaa taas Onkyo-tuotemerkin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Epos esitteli uudet K5-sarjan kaiuttimensa. Hegel esitteli da-muuntimiaan hyvin vakuuttavalla demolla. Lisätietoja voi tavoitella osoitteesta www.malvernaudioresearch.co.uk. Hänen ehdoton suosikkinsa oli Fostex
Siinä varhaisrenessanssi luodaan luonnollisiin ääniin tukeutumalla. haastattelu JoonasJyrälä Teksti Matti Komulainen Kuvat Matti Komulainen & Joonas Jyrälä Äänimaailma avartaa elokuvan ilmaisuvoimaa 14. Vaatteisiin voi suihkuttaa siksi hankaussähköä vähentävää nestettä. Jyrälä toimi tuotannossa kenttä-äänittäjänä. Töistä tuoreimpia on Tyttökuningas, Mika Kaurismäen kansainvälisenä yhteistyönä syntynyt, Turussa kuvattu kertomus 1600-luvun hallitsijasta. JOONAS Jyrälä on työstänyt elokuvaääntä 1990-luvun alusta lähtien. Tekninen laji Kuvauspaikalla ääni tallennetaan kovalevylle tuulisuojatun puomimikrofonin lisäksi langattomilla lähimikrofoneilla. Kuvauksissa taltioidaan usein myös tehostemateriaalia jälkitöitä varten. Dialogin lisäksi kuvauksissa äänitetään suurin osa muusta kohtausten toiminnasta. Ilman ääntä pysäyttävinkin elokuvakohtaus täytyisi kuvitella. – Kankaan liike toista kangasta vasten ja keinokuituisten materiaalien staattinen sähkö saattavat samoin aiheuttaa häiriöitä. Onneksi on tilaäänentoisto, joka vie katsojan tapahtumien polttopisteeseen. – Paljon tuulta vaimentavat ratkaisut vähentävät äänestä helposti ylätaajuuksia. – Kuvauksissa äänittäjän painopiste on taltioida dialogia, jossa on usein paljon oleellista informaatiota, hän kertoo. Joissakin mikrofoneissa voi käyttää yläkorostusta kompensoimaan vaimenemista, Jyrälä kertoo. Sisätiloissa myös akustiikka on otettava huomioon. – Siihen auttaa usein, kun kovia pintoja peh men ne tään, ja isoja tiloja katkaistaan. Sitä voidaan käyttää pohjana muulle äänityölle. Kuvarajauksen ulko puolelle Karhu ärjyy korvan juuressa kynsien repiessä miestä, nahka narisee manhattanilaisessa cocktailbaarissa, maanjäristys tuhoaa kaupungin betoni-, teräsja lasimurskaksi
Askelääniä taas voi vaimentaa kiinnittämällä huonekaluhuopaa kenkien pohjaan, Jyrälä listaa. – Miksatessa tehdään valintoja, kuten mitä missäkin hetkessä painotetaan tai painetaan taka-alalle. Samalla sävytetään äänen eri elementtejä erilaisten korjaimien ja efektien, vaikkapa kaikujen ja viiveiden, avulla. Hiljaisuus on usein tehokasta, Jyrälä paljastaa. Studiossa elementit yhdistetään eheäksi ääniraidaksi. Kaikki käy Kun elokuvassa liikutaan fantasiamaailmassa Tale of Talesin tavoin, astellaan vieraalla planeetalla kuten haastattelu Äänitaikaa elokuvissa TYTTÖKUNINGAS: Historiallinen draama, jossa katsojaa viedään 1600-luvulle pienin viittein, ollaan Ruotsin hovissa tai ratsastusretkellä lumisessa Turussa. Southpaw: Harvinaisen realistisessa nyrkkeilyfilmissä iskut moukaroivat myös katsojaa, kun äänityö tuo brutaalin elämäntavan iholle vatsaa kääntävällä tavalla. – Jälkiäänitysten käyttäminen on isoimmissakin tuotannoissa tapauskohtaista. 007 Spectre: Aitoa lokaatiomateriaalia kuullaan tuskin lainkaan, kun toinen toistaan uskomattomammat tilanteet takaa-ajoista taistelukohtauksiin rakennetaan äänistudiossa. 15. Youth: Ilkikurinen äänikuva, jossa alppimaisemien lehmänkellojen kalahteluun ja linnunlauluun sekoittuvat luonnonhelmassa rakastelevan parin kiima sekä sosiaalisen kanssakäymisen äänet etäisestä puheensorinasta aterimien ja lasien kilinään. Myös dialogin kuulumattomuus saattaa kohtauksessa olla elokuvan tekijöille käyttökelpoinen keino. – Foleyn merkitys elokuvan lopullisen ääniraidan osana on kiistaton. Niiden haittapuolena on helposti kuvaustilanteesta kumpuavan ”aitouden” väheneminen. Sillä ladataan kohtauksiin realismin tuntua, johon pelkästään kenttä-äänityksen ja jälkiäänitysten avulla ei päästä, Jyrälä kertoo. The Martianissa, kauhistellaan maanjäristyksen tuhoja San Andreasissa tai seikkaillaan 1800-luvun alun Amerikan turkismailla The Revenantin malliin, lopullinen ääniraita syntyy yhdistämällä monenlaisia elementtejä. Tale of Tales: Barokkimaisen yltäkylläisessä sadussa fantasia sulautuu kauhuun – studiossa lienee ollut hauskaa luoda ääniä niin merihirviölle kuin mykälle jätille. sijoitetut raskaat matot, paksut verhot ja akustiikka levyt auttavat lähes aina. Viimeistelyssä esimerkiksi San Andreasin ääniraitaan päätyi elektrotaiteilija Micah Frankin maanjäristystallenteita ja pianon rikkomisesta syntyneitä ääniä. The Martian, 007 Spectre, Jurassic World ja vastaavat rymistelyt kun tunnutaan muutenkin koottavan atomistisista paloista väriavainnuksen ja digikuvankäsittelyn keinoin. Niissä todennäköisesti luotetaan hyvän oton taikaan. Mitä tulee väriavainnustekniikalla toteutettuihin kohtauksiin, niissä saattaa olla äänen kannalta monenlaisia häiriötekijöitä. Jurassic World: Hirmuliskojen mekkalointia sekä toiminnan jytinää audioshokkeja säästämättä ”Go, go!!!” -kehotuksia hokien – studion turvassa. Näyttelijöitä saatetaan roikuttaa ja liikutella vaijereilla, tai hiuksiin tehdään tuulta tuulikoneilla. Näissä tapauksissa jälkiäänityksiin turvaudutaan lähes varmasti, Jyrälä kuvailee. The Walk: Uhkarohkean nuorallakävelytempauksen piinaava tunnelma luodaan vähistä elementeistä, kun vaijeri naukuu, tuuli kohisee, metalli koskettaa metalliin ja hälytyssireenit kantautuvat kaukaisuudesta. Studiossa täydennystä Minkä verran todellista lokaatioääntä sitten ylipäätään on ison budjetin tuotannoissa. Laatudraamoissa, kuten Carol ja Youth, hienosyisten kohtausten jännite perustuu usein keskustelun ja ympäröivän äänimaailman uskottavuuteen, ollaan sitten 1950-luvun New Yorkissa tai nykyajan täysihoitolassa Alpeilla. The Martian: Tieteellisistä ansioistaan kehuttu scifi, jossa Marsin pinnalla kuullaan kuitenkin työkalujen ääniä, tuulen huminaa ja myrskyn piiskaaman planeetan pinta-aineksen rapinaa kypärän visiirissä. The Revenant: Todentuntuinen äänikuva häikäisee lumen rasahduksilla, veden virtauksella sekä lintujen ja eläinten äänillä, kun matkataan kahden vuosisadan taakse Amerikan syrjäseuduille. San Andreas: Mannerlaattojen ryskeen lähteitä ovat muun muassa berliiniläisen musiikintekijä-ohjelmoija Micah Frankin tallentamat maanjäristysaallot, tuhotusta pianosta syntyvät äänet ja seinän kokoinen modulaarisyntetisaattori. Talvisota 4K: Sotaklassikko, jonka äänityön Paul Jyrälä viritti kansainväliselle tasolle siirtymätaipaleen pienistä siviilielämän nyansseista aina tappotantereen kauhuihin. Sen avulla saadaan tuotua henkilöitä tai asioita lähemmäksi katsojaa. Aito lokaatioääni, luonnolliset tehosteet lumen äänistä tuulen suhinaan sekä räätälöidyt lisä-äänet eli niin sanottu foley-osaaminen ovat kaikki käytettävissä olevia keinoja. – Uskon, että kenttä-äänen ollessa laadukasta jälkiäänitykseen ei kategorisesti turvauduta suurista budjeteista huolimatta, Jyrälä sanoo. Carol: 1950-luvun audiokuvassa puuta, nahkaa, kangasta sekä isojen moottorien murinaa, joiden lisäksi jatkuvan tupakoinnin äänet ovat taltioitu niin todesti, että savukkeet melkein haistaa
YamahaCX-A5100-av-prosessori Teksti ja mittaukset Mauri Eronen Kuvat Valmistaja testi PARISEN vuotta sitten esitelty CX-A5000 ja sen pariksi sopiva monikanavainen päätevahvistin MX-A5000 testattiin Hifimaailman numerossa 2/2014. Music Cast ei suinkaan ole ainoa viime aikojen tekninen uudistus, sillä mukaan on tullut myös tilaääntä ehostava Dolby Atmos. Vain äänija videoprosessorit sisältävä CX-A5100 tarvitsee parikseen erillisen päätevahvistimen tai aktiivikaiuttimet, mutta kaikki muu sitten löytyykin. Paremmaksi päivittynyt 16. Valmistajan mukaan DSP:n tehoa on lisätty, jotta entistä monipuolisemmat tilaäänen prosessoinnit, kuten vertikaalisesti höykyttävä Cinema DSP HD3 onnistuvat. Peruskäyttöä helpottavia ominaisuuksia on lisätty. Ylhäältä säteilevän äänen prosessointi on valunut mukaan jo alemman keskiluokan avvahvistimiinkin, joten tokihan se ja maaliskuun lopulle päivityksenä luvattu dts:x ovat mukana 11.2-kanavaisessa CX-A5100:ssakin. Yamaha on sittemmin tuonut markkinoille oman monihuonejärjestelmänsä Music Castin (HM 8/2015), joten oli selvää, että av-malliston lippulaivakin oli aika päivittää. Kaikkien uusien Yamahan kehittynein kotiteatterivahvistin on päivittynyt. Päivitetty malli ei ole pelkkä softapuolen lämmitys, sillä laitteissa on reilusti fyysisiäkin eroja
Epson EH-TW9000 -projektorin ja Oppo BDP-95EU -blu-ray-soittimen tuottama kuva oli tässä tapauksessa parempi, mutta leffamateriaalilla Yamahan kuva oli useimmassa tapauksessa terävämpi. Airplay on tarjolla Apple-käyttäjille, ja bluetoothin kautta minkä tahansa mobiililaitteen äänet saa langattomasti vahvarille. Muuttuneet liitännät Hdmi-liittimet (7 takana, 1 edessä, 2 lähtöä) osaavat nyt kuljettaa vahvistimen läpi 4k ultra hd:n 60 hertsin päivitystaajuudella ja täydellä 4:4:4-väritoistolla. 3) ja analoginen monikanavatulo on 5.1-kanavainen 7.1:n sijaan. testi ominaisuuksien myötä hinta on noussut pari sataa euroa, mutta kokonaishinta on kohtuullinen, sillä sisäänrakennettuna on nyt wlan ja Bluetooth, kun ne CX-A5000:ssa piti hankkia erillisinä adaptereina. Vaikka CX-A5100 kättelee hdmi-signaalin edelleen melko hitaasti (noin 9 sekuntia), ei sen kanssa ollut mitään ongelmia erillisten hdmi-vaihtajien tai Opon blu-raysoittimen kanssa, kuten edellismallilla. Videoprosessori toimii CX-A5000:ttä luotettavammin. S-videotulot ovat poistuneet kokonaan, ja komponenttituloja on vähemmän. Tuki laajan väriavaruuden bt.2020:lle ja uudelle hdcp 2.2 -kopiosuojaukselle löytyy myös. Edellismallin tapaan hdmi-kytkin toimii aidosti monihuonejärjestelmässä. On jossain myös karsittu. Pitää kuitenkin olla kiitollinen, sillä monikanavaotto puuttuu kokonaan Yamahan av-vahvistimien huippumallista RX-A3050. Kahteen hdmi-lähtöön voidaan ohjata täysin itsenäinen materiaali. Kuvanlaatu on erinomainen myös dvd-levyillä, vaikka hankalimmat HQV-dvd-testilevyn signaalit aiheuttivat välillä porrastuneita linjoja. Eivät maailmaa kaatavia Nettijatko: Lue täydellinen lista CX-A5100mallin uudistuksista osoitteesta hifimaailma.fi 17. Gapless-toisto onnistuu myös, joten biisien väliin ei tule katkoa, jos sellaista ei levylläkään ole. Hdmi 2.0a:n hdr-tukea on lupailtu maaliskuun lopulla ilmestyvään ohjelmistopäivitykseen. Da-muuntimena toimiva ESS Sabre ES9016S tukee dsd-ääntä, ja hires-toisto kattaa flacit ja wavit 192 kHz:iin ja 24 bittiin sekä Apple Losslessin 96/24-formaattiin. Spotify Connect tuli ohjelmistopäivityksenä CX-A5000:een, ja se on mukana myös CX-A5100:ssa. Verkkoon liittyminen hoituu toki myös piuhalla. Optisia digituloja on yksi vähemmän (4 vs. Lähiverkon musiikkiin pääsee käsiksi dlna-tuen ansiosta. Jos käytössä ei ole langatonta kotiverkkoa, voi musiikkia toistaa häviöttömästi suoraan puhelimen ja vahvistimen välillä wireless direct -toiminnolla
Käytettyjen ESS Sabre -damuuntimien laadusta kertoo sekin, että ääni säilyi eheän sävykkäänä sekä analogisesti että digitaalisesti Oppo BDP-95EU -soittimeen kytkettynä.. Korjaimen alin säädettävä taajuus on 31,3 hertsiä ja tarkkuus 1/3 oktaavia. Atmos-systeemin omistajan kannattaa tutustua mittauksen parametreihin. Mittauspisteitä voi olla korkeintaan kahdeksan, vaikka vakioasetuksilla kalibrointi suoritetaankin vain yhdestä pisteestä ilman kulmamittausta. Kaukosäädin on pysynyt ennallaan, ja se on taustavalaistu. Yamahaa ei vieläkään saa käyttökuntoon ilman television tai projektorin käyttöä, sillä valikoita ei voi selata etulevyn näytöstä. Subwooferlähtö on nyt balansoituna rca:n lisäksi, joten pitkienkin vetojen häiriösuojaus on parempi. Koska mittauksissa ilmeni, että digitaalisuotimen asento sharp rolloff tuotti puhtaimman äänen, käytimme sitä kuunteluissa digitaaliliitäntää käytettäessä. Käyttö ja ääni Verrattuna kilpailijoihin käyttöönottoa ei ole tehty yhtä helpoksi opastavien kuvaruutuvalikoiden avulla. Käyttö on valmistajan monihaaraiseen ja vanhahtavan näköiseen valikkosysteemin tottuneelle helposti omaksuttavissa, mutta saattaa säikäyttää ensikertalaisen. 64-bittinen prosessointi toimii häviöttömästi myös 192 kHz hires-materiaalille ilman uudelleennäytteistystä 48/96 kilohertsiin. Kaikkiaan muokattavia kaistoja on seitsemän. Kytkimme Yamahan perään Musical Fidelity M6 500i -vahvistimen päätteeksi, josta signaali meni Aurelia Ambera -lattiakaiuttimille. CX-A5100:n ääni on tarkka, miellyttävä ja äänikuvallisesti harvinaisen tarkka. Kerrostaloasunnossa jopa pienet KEF LS50 -jalustakaiuttimet se mielsi suuriksi, vaikka niiden refleksiputket oli tulpattu. Näppäimien määrä on suuri, mutta niiden ryhmittely on looginen. downgreiduksia. Subwooferille YPAO-korjaus ei tehnyt muuta kuin pienen tasonsäädön. Vastapainona saa niin paljon enemmän. Pieni lisätarkkuus ja matalammalle ulottuva korjaus ei olisi pahitteeksi. Kaiuttimien huonekorjaukseen YPAO puree hyvin, mutta subwooferille (SVS PB13 Ultra) se ei kalibroinnin erilaisten asetusten kokeilemisesta huolimatta osannut tehdä muuta kuin laskea tasoa. AV Controller onkin yksi parhaiten toimivista av-vahvistinsovelluksista. Yamahan äänenlaatu on edeltäjänsä tapaan erinomainen. Teknisesti ja ääneltään Yamaha on huippuluokkaa. Aikaa kuluu asetuksista riippuen minuutista viiteentoista. Laadukkaat ESS:n da-muuntimet loistavat varsinkin verkkotoistossa, ja melkoisen pätevä videoprosessori tuottaa virheetöntä jälkeä valtaosalla materiaalista. Valikkonavigointi on Yamahakäyttäjille tuttu, sillä perusrakenteeseen ei ole tullut muutoksia vuosiin – ainoastaan toimintojen määrä on kasvanut. Monet toiminnot onnistuvat toki AV Controller -älypuhelinsoftan kautta, joten esimerkiksi musiikin toisto verkosta ei tuota ongelmia. Osaava käyttäjä voi jälkeenpäin käydä muokkaamassa subwooferin toistoa parametrisella korjaimella. Kaikkien toimintojen käyttöönottoa helpottaa kuitenkin älylaitteissa toimiva AV Setup Guide, joka neuvoo liitäntöjen tekemisessä vahvistimen ja äänilähteiden sekä näyttöjen välillä. testi YamahaCX-A5100-av-prosessori Turvallinenvalinta • Selkeä ja monipuolinen älypuhelinsovellus • MusicCastmonihuonejärjestelmä • Xlr-liitännät kaikille kanaville • Da-muunnoksen laatu (sopivalla digitaalisuotimella) • Hdmi-yhteys luotettavampi • Vanhahtava ja monihaarainen valikkosysteemi • Parametrinen korjain ulottuu vain 31,5 hertsiin • Kehno subwooferin huonekorjaus • Ei valikoita etulevyssä • Hitaahko hdmi-kättely LÄHITULEVAISUUDEN vaatimuksiin pomminvarmasti vastaava Yamaha CX-A5100 on yksi parhaista kotiteatterikeskuksista. Yamaha tuppaa asettamaan pääkaiuttimet toistamaan täyttä toistokaistaa turhan helposti, vaikka käytössä olisi kyvykäs subwoofer. Flat-asetus tasoitaa myös korkeita taajuuksia, kun taas Natural-tilassa diskantin tason voi säilyttää ennallaan. Pääkaiuttimilla (KEF LS50, large) YPAO-kalibrointi poistaa lähes kokonaan 50 hertsin ongelmallisen korostuman. Ennen kalibrointia punainen, kalibroitu vihreä käyrä. Käyttäjä voi tehdä todella kattavan mittauksen kaiuttimien etäisyyksistä ja kulmista kuuntelupaikkaan nähden. Automaattinen huonekorjaus YAMAHAN automaattinen kalibrointijärjestelmä YPAO on päivittynyt entistä monipuolisemmaksi, jotta Atmos-systeemistä saisi kaiken irti. Ennen korjausta punainen, kalibroitu vihreä. Parempaan lopputulokseen pääsee käsisäädöin tai erillisellä korjaimella. Automaattikalibrointi toimii upeasti kaiuttimilla, mutta siinä olisi parantamisen varaa subwooferin osalta. Myös vaihe kaiuttimien suhteen oli selvästi pielessä, mikä näkyy kuoppana vasteessa. Älypuhelinsovelluksen osalta Yamaha on onnistunut erinomaisesti, ja toimintojen määrästä huolimatta käyttö sen kautta on helppoa
0,001/0,002 % Kanavaerotus, 1/20 kHz .................................... 0,0 dB Lineaarisuus, 16/24 bit ....................................... Komponenttitulot ..................................... • USB (taka/etu) ............................................ 128 ps Tiedostotoisto, "pure direct", 1 V ................. 11.2 (rca) 11.2 (xlr) kiinteä ............................................................. Häiriöetäisyys, A-paino ...................................... Tiedostotoiston jitter on tähän asti mitatuista laitteista kaikkein alhaisinta. -125 dBV Optinen otto, "pure direct", 1 V Häiriöetäisyys, A-paino ...................................... • -"play to" etätoisto .................................. spotify, napster USB-toisto .................................................... • -verkkopalvelut .......................................... • Bi-amp etukanaville ................................ 1 HDMI-tulot (taka/etu) .......................... 102 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W ........... 40-200 Hz -Kanavakohtainen jako ......................... 7/1 HDMI-lähdöt .............................................. testi 19. 0,002/0,002 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd ............. 0,0 dB Lineaarisuus, 16 bit ............................................... Perustaajuus pysyy lähes täydellisen vakaana. 13,5 kg Metallinen etulevy ................................... 0-500 ms Muistipaikat ................................................. Tehonkulutus ............................................................ • Äänen paluukanava (ARC) ................... 0,002/0,002 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd ............. Impulssivaste short delay -digitaalisuotimella. Impulssivaste sharp rolloff -digitaalisuotimella. CX-A5000:n tapaan digitaalisuotimen asetukset slow rolloff ja short delay aiheuttavat korkeiden taajuuksien soidessa häiriöitä. wav, mp3, aac, wma, flac HD-tiedostotoisto .................................... • Lähteen valinta .......................................... • WLAN .............................................................. Sharp rolloff (punainen), short delay (musta), slow rolloff (sininen). hdmi ................................................................. 0,001/0,001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz .................................... 97/73 dB Kanavatasapaino ................................................... 12 Webbikäyttöliittymä ............................... usb Bluetooth ...................................................... • Skaalain (hdmi/analog) ......................... 3/1 koaksiaali (taka/etu) ............................... Yhden kilohertsin säröspektri optisella digiotolla 1 voltin antojännitteellä xlr-lähdöstä. • 4K/3D-läpivienti ....................................... LÄHES kaikki mittaustulokset ovat parantuneet karvan verran edellismallista CX-A5000. 0/1 RS-232C ......................................................... 4/1 Ethernet ......................................................... • Tiedostotuki ................................................ 2 699 € Mitat (l x k x s) ............................................ Jakotaajuus .................................................. • Android/Apple-kaukosäätö ................ • info YamahaCX-A5000 Taajuusvaste digiotolla 44,1 kilohertsin näytteenottotaajuudella eri digitaalisuotimilla. • iPod-liitäntä ................................................. -/ • makrot ............................................................. www.yamaha.fi Hinta ................................................................ 192 kHz Gapless-toisto ............................................ •/• 4K-skaalain .................................................. • AV-synkronointi ......................................... 47 kohm Esivahvistinlähdön impedanssi ...................... opt./koaks. 2x trigger, ir in+out Ominaisuudet Verkkotoisto ................................................ Myös optisella otolla tulos on kiitettävä. 43,5 x 19,2 x 44,8 cm Paino ................................................................ YPAO Parametrinen EQ ....................................... • Automaattikalibrointi ............................ 97/74 dB Kanavatasapaino ................................................... 102 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W ........... -91/-95 dBFS Jitter, 16 bit ................................................................ Sharp rolloff (punainen), short delay (musta), slow rolloff (sininen). 128 ps mittaukset Edustaja ......................................................... 3/0 rca (taka/etu) .............................................. 7/1 3,5 mm ............................................................ -96 dBFS Jitter, 16/24 bit ........................................................ Mittaustulokset ovat ilmoitettu sharp rolloff -tilassa. • -hdmi-kuvan päällä ................................. 5.1 Levysoitinotto ............................................. Impulssivaste slow rolloff -digitaalisuotimella. 11.2 Päätevahvistimet ...................................... • Hdmi-äänen läpivienti standby ......... -/Monihuonelähtö ........................................ Jitter optisella digiotolla (alempi) ja tiedostotoistossa usb-muistilta (ylempi). Yamaha Lisätietoja ..................................................... 33 W Linjatulon impedanssi ......................................... • -nettiradio ..................................................... 2 S-videotulot ................................................. •/• itsevalaistu/taustavalo ......................... • Etulevyn luukku ......................................... Stereosubwoofer ....................................... • Äänilähdöt esivahvistin .................................................. 6,3 mm Muuta .............................................................. • Valikot etulevyn näytössä .................... 2 kaiutin ............................................................. 500 ohm Kuulokelähdön impedanssi .............................. Harmonisen särön määrä alenevalla tallennustasolla. • Liitännät Kanavat .......................................................... • Äänitulot optinen (taka/etu) .................................... Taajuusvaste digiotolla 96 kilohertsin näytteenottotaajuudella eri digitaalisuotimilla. •/• Kaukosäädin esiohjelmoitu/oppiva .............................. • Kuulokeanto ................................................ Analoginen monikanavatulo .............. • MHL .................................................................. vtuner -airplay ........................................................... 100 ohm Pohjakohina .............................................................. linja ................................................................... ................................................... 3 Komposiittitulot (taka/etu) ................ Navigointi etulevystä ............................. rulla Kuvaruutuvalikot .....................................
20. Muita varsinaisia komentopainikkeita ole lainkaan. Näytön ulkoreuna toimii myös taustavalaistuna jäntevänä kiertosäätimenä. Kuninkuusluokan kuutio VIIDEN vuosikymmenen ajan laadukkaita ja monipuolisia hifilaitteita valmistanut brittiläinen Naim on hivuttautunut vasta hiljattain kompaktien langattomien kaiuttimien markkinoille. Mu-so Qb:n tapauksessa näin kävi jo, kun pakkaus oli saatu auki. Debyytti oli niin vakuuttava, että Mu-solle myönnettiinkin EISA:n 2015– 2016 Compact Hifi System -sarjan palkinto. Yhtäläisyydet niin sisäisesti kuin ulkoisestikin ovat niin selvät, että uutukaista voi kutsua luontevasti arvosteluissa menestyneen Mu-son pikkuveljeksi. Se tarjosi iloa silmälle ja korvalle muun muassa sisustusystävällisen designinsa, vakuuttavan vahvistintehonsa sekä hyvän toiminnallisuutensa puolesta. Tuore Mu-so Qb on edeltäjäänsä kompaktimpi mutta muuten käytännössä hyvin samankaltainen moderni langaton äänentoistokeskus. NaimMu-soQb-langatonkaiutin Teksti Heikki Kivelä Kuvat Valmistaja kokeilu Pitkän linjan luottovalmistaja Naimin uunituore Mu-so Qb on osoitus siitä, kuinka langattomien kaiuttimien markkinoilla erotutaan edukseen näyttävästi ja kuuluvasti. Näppärästi taittuvien siivekkeiden alta paljastui harjatulla alumiinilla pinnoitettu kansi, jonka keskiössä möllöttää suhteellisen muhkea, halkaisijaltaan noin 10-senttimetrinen kosketusnäyttö. Ulkonäkö arvossaan Joskus laitteet onnistuvat säpsäyttämään jo ensikosketuksella. Vasta vuonna 2014 julkaistu Muso oli valmistajan ensimmäinen taidonnäyte nykyaikaisten langattomien musiikkikeskuksien parissa. Naimin missio kompaktien langattomien järjestelmien kentällä ei kuitenkaan jää yhden hitin ihmeeksi, sillä valmistaja on tuonut juuri markkinoille uuden mallin, vaikka Mu-so vielä paistattelee hifilehdistöjen parrasvaloissa
kokeilu Naim-ohjainsovelluksen perusnäkymästä valitaan ohjelmalähde tai jokin viidestä suosikkiradiokanavasta. Sijoituksessa on toki syytä huomioida äänen ympärisäteilevyys, joten liian tiukkaan loukkoon sitä ei kannata sujauttaa. Pikku-Mu-son seitsemän kaiutinelementtiä piilottelevat kuution edessä ja reunoilla aaltoilevan kangassuojan takana, joka sekin tuo oman karismansa kokonaisuuteen. Sen riisutussa designissa on onnistuttu häivyttämään jokin elektroniikkalaitteita usein leimaava teknologisen kykeneväisyyden korostaminen. Pelkistetyn takaseinämän alaosasta löytyvät kytkennät verkkovirralle, a-tyypin usb-laitteille, verkkokaapelille, optiselle s/pdif-tulolle sekä analogiselle 3,5 millimetrin tulolle. Sovelluksen käyttöliittymä, ulkoasu ja toimivuus olivat kaikki kärkitasoa. Ulkonäkönsä puolesta ja varsinkin kangassuojansa ympäröimänä Mu-so Qb on helposti yksi tämän päivän onnistuneimmista äänentoistolaitteista. Äänenlähteet ovat sovelluksen perusnäkymässä helposti valittavissa, eikä niiden vaihtelu juurikaan aiheuta viivettä. Asetusten tekeminen on siirretty lähes täysin ohjainsovellukseen, sillä itse laitteessa ei ole kuin yksinkertainen mutta komea kosketusnäyttö ja iso kiertosäädin. 21. Kuutiomaisen rakenteen alaosa on läpinäkyvää akryyliä, joka levitti hienostuneesti valaistun Naim-logon hehkun sijoituspaikan pintaan. Virtojen päälle kytkemisestä musiikin soimiseen kulunut aika oli muutaman minuutin luokkaa, josta pisimmät jaksot kuluivat Qb:n heräilyyn ja verkon etsimiseen. Myös sen taustavärimaailman voi vaihtaa tummasta oletuksesta kirkkaampiin vaihtoehtoihin. Alareunassa pilkistää nyt soi -näyttö. Vaikka lasimaisen alaosansa ansiosta ikään kuin ilmassa leijaileva kuutio ei pistä silmään osana sisustusta, se näyttää silti jännittävän nykyaikaiselta ja jossain mielessä jopa arvokkaalta ilman tarpeetonta alleviivaamista. Suoraan asiaan Sekä isommalle Mu-solle että pienemmälle Mu-so Qb:lle sopiva napakasti nimetty Naim-ohjainsovellus vaikutti kokeilussa yhdeltä alansa parhaista. Sisustajan iloksi saatavilla on myös testikappaleen mustaa kangasta pirteämmät sivu-etuverkot sinisenä, punaisena ja oranssina. Sovellus ohjasi Mu-so Qb:n käyttöönoton näppärästi muutamalla vaiheella. Valittavissa on kaksi vaihtoehtoa: lähempänä tai kauempana kuin 25 senttimetriä. Mu-so Qb on helppo nähdä neutraalina osana minkä tahansa tilan sisustusta olohuoneen tasoilta aina yöpöydälle tai keittiöön saakka. Mu-so Qb:n toisto on optimoitavissa suhteessa kaiuttimen etäisyyteen takaseinästä. Toinen yllätys tuli heti, kun Mu-so Qb:n kytki verkkovirtaan. Muuten kaiutin ja sovellus olivat käyttövalmiina käden käänteessä. Takaseinän ja kaiuttimen sijoituksen suhteen säätövaraa kuitenkin löytyy, ja ohjainsovelluksella voi vaikuttaa ääneen riippuen siitä, onko kaiutin yli vai alle 25 senttimetrin päässä takaseinästä. Niiden yhteydessä on hammastikun mentävä reikä laitteen alustamiselle sekä verkkoyhteyden statuksesta vaihtuvalla värityksellä kertova pieni led
Myös esimerkiksi Spotifyn ohjaaminen onnistuu jotenkuten Naim-ohjaimen kautta. 5,6 kg Sisääntulot .................................. Tämä tekee laitteen hankkimisen varteenotettavaksi vaihtoehdoksi heille, jotka tahtovat nähdä kokonaisuudessa vilauksen jostain konventionaalisen ylittävästä ja perustrendejä kauaskantoisemmasta hengestä. kokeilu NaimMu-soQb-langatonkaiutin 22. Reilut parikymmentä senttiä kanttiinsa olevan kuution raskaahkolta tuntuva 5,6 kilon paino välittää tuntuman laadukkaista komponenteista. 89€/kpl), kaukosäädin (saatavilla erikseen, ovh. Näistä esimerkiksi nettiradiolle löytyy oma yksinkertainen mutta toimiva hakukoneensa, joka tuo käyttäjän ulottuville lukemattoman määrän erilaisia kanavia sekä podcasteja. Tosin ohjainsovellusta avaamattakin yhteyden Spotifyn ja Qb:n välillä voi muodostaa vaikkapa Airplayn tai bluetoothin avulla. 25€) Yhteenveto NAIM Mu-so Qb on tyylikäs ja tehokas langaton musiikkikeskus, joka taipuu tavanomaista striimausta monipuolisempaankin menoon hyvien liitäntämahdollisuuksiensa ja oikeasti toimivan ohjainsovelluksensa ansiosta. Mu-so Qb:n perustoimintoja voi luonnollisesti ohjata myös näyttävästä hipaisukytkinpaneelista käsin, mutta sen koskettelu jäi kokeilussa vähemmälle. Vaikka Qb palvelee parhaiten sovelluksia hipelöivää digitaalisen musiikin striimaajaa monihuonemaailmassa, se sopii myös keskeisempään rooliin kodin musiikkikeskuksena: Cd-soittimen saa kytkettyä kätevästi optiseen tuloon, verkkokirjaston helmet saa soimaan upnp:n avulla sekä kannettavan toistimen laulamaan ja latautumaan usb-liitännän avulla. Näistä suosituimmat viisi ovat tallennettavissa perusnäkymään. Analogiseen tuloonkin voi tuupata vaikka vinyylisoittimen riaa-korjaimen. info Suositushinta: ............................ Yksinkertainen ja näppärä käyttöönotto tapahtuu sovelluksen avulla. AirPlay, upnp, bluetooth (aptX), internet radio, usb-a, s/pdif, analoginen 3,5 mm. Virtojen päälle kytkemisestä musiikin soimiseen kuluu muutama minuutti. 2x tweeter (25 mm), 2x keskiääni (64 mm), 1x woofer (145x76 mm), 2x passiivisäteilijä (148x86 mm) Tuetut formaatit: ...................... Toki monet melko samoissa tai varsinkin hiukan edullisemmissa hintaluokissa pyörivät kilpailijat jäävät toiston ulottuvuudessa, voimakkuudessa ja täsmällisyydessä jalkoihin, mutta silti 895 euron kaiuttimelta olisi kenties toivonut aavistuksen yllätyksellisempää suoritusta. Kaiuttimen toisto on pienestä alakeskiäänija bassokorostuksesta sekä melko hillitystä ympärisäteilevyydestä huolimatta varsin mielenkiintoista ja miellyttävää kuunneltavaa. • Ulkonäkö ja tuntuma • Käytettävyys • Yksi markkinoiden parhaista ohjainsovelluksista • Aavistuksen alakeskiääni-/ bassovoittoinen toisto Vaihtoehtoina ovat nettiradio, upnp-verkkotoisto, usb-laite, bluetooth, Spotify, Tidal sekä analoginen ja digitaalinen tulo. Mu-so Qb:n ääni on kaikin tavoin korkealaatuinen, mutta rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, ettei se aiheuttanut lopulta varsinaista ällistystä. Niistä keskeisimmät ovat laitteen vahvistimien 300 watin yhteisteho, seitsemän kaiutinelementtiä sekä Naimin Bentleyn autoäänentoistoon kehittämä 32-bitin dsp-prosessori, joka mahdollistaa kaapeleita pitkin aina 192 kilohertsin ja 24 bitin korkearesoluutiotiedostojen toiston. Maltillisilla ja jopa hiljaisilla äänenvoimakkuuksilla kuunneltuna toistokaistan tasapainoisuus oli varsin miellyttävällä mallilla, ja taas volyymipotikan kaakkoissektoria tavoitellessa Qb:sta irtosi syväbassoista, tarkkaa ja ilmavaa paahtoa ilman tukahtumista. Langattomassa tilassakin Muso Qb porskuttaa sujuvasti cd-äänenlaatua korkeammalla 48 kilohertsin ja 24 bitin resoluutiolla. Päälle tai pois kytkettävän loudness-filtterin vaikutus toistoon oli yllättävän hienovarainen, mutta keskiarvollisesti ääni tuntui luontevammalta ilman sitä. Vahvistin: ...................................... 300 W (4x 50W + 1x 100W) Elementit: ..................................... Varsinaisiksi moitteiksi näitä ei kuitenkaan voi sanoa, vaan ne ovat enemmänkin osa kaiuttimen persoonallisuutta. Tanakkaa toistoa Korkea laatuvaikutelma ulottuu Mu-so Qb:n kohdalla ulkonäöstä myös sisuskaluihin saakka. Kaikkia tyydyttävän keskitien kuljeskelun sijaan Qb:ssa näkyy ja kuuluu visio, jonka toteutusta on lähestytty sopivalla ahneudella. Kompaktiin kuutioon on saatu sovitettua aimo annos tehoa ja tyyliä. 895 € Mitat (lxkxs): .............................. Hiukan yllättäen Mu-so Qb tuntui suoriutuvan parhaiten haasteista äänenvoimakkuuden ääripäissä. Kaikki kasassa Mu-so Qb huokuu kaiken kaikkiaan laatua, jota Naimin kaltaiselta valmistajalta voi odottaa. Wav, flac, aiff, alac, mp3, aac, ogg, wma Muuta: Muso-ohjainsovellus, vaihdettava etukangas (värit: sininen, punainen ja oranssi, ovh. Keskivertovoimakkuuksilla ja normaalikuuntelussa huomio tuli kiinnittyneeksi melko selväpiirteisesti kaiuttimen alakeskitaajuuksia ja bassoa korostavaan otteeseen sekä äänen paikantumiseen hiukan rajalliseen kenttään kaiuttimen ympärillä. 21,8 x 21 x 21,2 cm Paino: .............................................
Vaivatta verkkoon Clique R100:n asennus kävi joutuisasti ja hyvin tavanomaisesti älylaitteen ja siihen ladattavan Allplay Jukebox -sovelluksen avulla. Langattomien laitteiden parissa tämä ei aina ole pitänyt yhtä kiinteästi paikkansa. Osaltaan tämä johtuu myös siitä, että siihen integroidut musiikkisovellukset eivät ole välttämättä vielä saatavilla Suomessa. Tämä yksinkertaisemmaksi laitteen toteutusta ei juurikaan olisi voinut viedä. Micro-usb (5V/1A) Tuetut ääniformaatit Mp3(cbr: 32K–320Kbps, vbr: 260kbps)/ aac(320kbps)/aac+(16–64kbps)/aac he v2/alac(192k)/flac(192k)/ aiff(192k)/wav(192k) Tuetut sovellukset AllPlay Jukebox/Spotify/Rhapsody/SomaFM/AllPlay Radio/Aupeo/Astroplayer/DAR.fm/Doubletwist Yhteenveto ASUS Clique R100 -verkkostreamer tarjoaa alle satasella mahdollisuuden tuoda äänentoistolaitteistoon langattomat verkko-ominaisuudet. Pirteä pikkustreameri LÄHINNÄ tietokoneiden puolelta tunnettu taiwanilainen Asus on osoittanut pärjäävänsä myös äänentoiston parissa viimevuotisilla hifilaitejulkaisuillaan. Käytännössä Clique R100 on häkellyttävän pieni, vain noin c-kasettikotelon kokoinen musta laatta, jonka takaa löytyvät liitännät verkkovirralle sekä 3,5 millimetrin jaettu lähtö sekä optiselle että analogiselle kytkennälle. Käytännössä käyttäjä vain ilmoittaa käytössä olevan langattoman verkkonsa streamerille, käynnistää ohjainsovelluksen, määrittää ohjelmalähteen ja sillä siisti. Kätevä käytössä Viritinvahvistimen ja Clique R100:n kanssa käyttökokemus oli melkeinpä samankaltainen kuin setissä, jossa verkko-ominaisuudet ovat integroituna. Clique R100:n linjalähtö tuntui iPhonen kuulokelähtöä tehokkaammalta, joten joissain aktiivikaiutiseteissä sen avulla on mahdollista saada vielä hitunen lisää äänenvoimakkuutta. Laitteen etulevystä löytyvät pikkuruinen virtakytkin sekä statuksesta ilmoittava ledi. Muuta mainittavaa kankeilua tai puutteita kokeilun aikana ei kuitenkaan ilmentynyt, ja eritoten Spotify Connect toimi virheettömästi ja häiriöttömästi. Laite vaatii siis toimiakseen langattoman verkkoyhteyden, eikä siihen ole sisällytetty esimerkiksi bluetoothia. Spotify Connect toimi muutenkin kokeilussa virheettömästi kaikissa olosuhteissa, eikä Allplay Jukeboxin tarjontaan sinänsä tullut tarvetta uppoutua erityisemmin. Pääosin edut keskittyvät langattomuuden kätevyyteen sekä äänenja ohjelmalähteiden helppoon kontrolloitavuuteen, joissa tosin Allplay Jukebox meinasi himpun verran tökkiä testin aikana. Muutaman kerran sovellus ei osannut syystä tai toisesta avata esimerkiksi Spotifyta suoraan ohjauspaneelistaan. 5,95 x 1,5 x 9,0 cm Paino ............................................................................. Välillä etsiskeli streameria kuumeisesti, vaikka musiikki jo soi. 99 € Mitat (lxkxs) ............................................................. Joskus sovellus ohitti iPhonen oman mediatoiston, jolloin sitä ei voinut ohjata puhelimen omilla kontrollipainikkeilla. Äänenlaatua laidasta laitaan Vaikka Clique R100 on toteutettu ensisijaisesti suoratoistosovelluksia ja pakattuja äänitiedostoja varten, sen avulla pääsee nauttimaan myös korkeammasta äänenlaadusta sekä suoraan toistolaitteesta että esimerkiksi verkkokovalevyn kautta. • Koko • Toimintavarmuus • Hinta • Toimii vain tiettyjen ohjelmalähteiden kanssa Asuksen Clique R100 -streamer on ilahduttavan pieni ja näppärä apuväline, jonka avulla voi tuoda verkko-ominaisuudet osaksi mitä tahansa äänentoistolaitteistoa. 23. 65 g Ulostulo ....................................................................... AsusCliqueR100-verkkostreamer Teksti Heikki Kivelä Kuva Valmistaja kokeilu info Suositushinta ........................................................... Pieni ja huomaamaton toteutus, hyvä toimintavarmuus sekä edullinen hinta tekevät siitä suositeltavan hankinnan, jos haluaa laajentaa valmiiksi toimivaa laitteistoa langattomalla toistolla. Myös optisen liitännän sisällyttäminen lähtöpäähän on valmistajalta viisas ratkaisu. Wav-tiedostojen kohdalla tuki ulottuu aina 192 kilohertsin ja 24 bitin tiedostoihin saakka, ja myös muun muassa korkean resoluution flac-, alacja aiff-tiedostot ovat toistettavissa streamerin kautta. Esivahvistimien ja damuuntimien lisäksi valmistajan katalogista löytyy nyt myös hinnaltaan erittäin kuluttajaystävällinen ja kätevä pieni verkkostreamer Clique R100, jonka avulla äänentoistolaitteistoon saa tuotua myös verkko-ominaisuudet. Sen avulla käyttäjä voi halutessaan kytkeä laitteen esimerkiksi vahvistimeen. 3,5 mm stereoplugi tai s/pdif Virtalähde .................................................................. Muun muassa Spotify tunnisti Connect-ominaisuutensa kautta Clique R100:n automaattisesti, joten musiikin sai soimaan ilman sen kummempaa tutustumista itse ohjainsovellukseen
Alustajina kuultiin levy-yhtiöväen, musiikkiorganisaatiojohtajien, festivaalipromoottorien ja muiden sisäpiiriläisten lisäksi muun muassa muusikoita, kuten Donovan, C. Ramone ja Jarvis Cocker. Norjalaisten musiikkistudiot ovat käsite maailmalla, samoin kuin on myös kuulaan puhdas ja aavistuksen kaikuisa vuonosaundi. raportti by:Larm,Oslo2.–5.3.2016 Teksti & kuvat Matti Komulainen OSLON by:Larm-tapahtumassa pääsi maaliskuussa tutustumaan äänittämöjen lisäksi siihen, miten viikinkien perilliset hoitavat liveäänentoiston. Monenlaisia estradeja Eri lavojen äänentoisto hoidettiin tinkimättä. J. Puhdasta sointia ja isoa iskua Norjassa Suomesta Osloon on linnuntietä reilut 700 kilometriä ja perillä kello tunnin jäljessä. Viimeksi mainittu Pulp-yhtyeen keulakuva oli tohkeissaan tarjonnasta: – Pohjoismainen musiikki yllätti minut monipuolisuudellaan, etenkin verrattuna Brit ja Mercury Awardseihin, Cocker hehkutti by:Larmin palkintogaalassa, jossa myönnettiin vuotuinen Phonofile Nordic Music Prize. Ääniammattilaisille riittää työkenttää tapahtumassa, joka tiukkuu paitsi konsertteja, myös paneelikeskusteluja ja puhetilaisuuksia mitä erilaisimmissa interiööreissä. Millaista saundia oli siis aistittavissa kenttäoloissa. Kävijän oli siis lupa odottaa korvanamia, sillä onhan by:Larm suunnattu maksavan yleisön ohella juuri musiikkialan ammattilaisille, joita perehdytettiin norjalaisten lisäksi muiden Pohjoismaiden artisteihin. 24. Esimerkiksi Vulkanin tapahtumaja estradikeskittymässä sai Liima liikutti klubikansaa Oslossa omintakeisella ja tuhdilla poljennollaan. Audioasioissa Norja tuntuu kuitenkin olevan aivan eri aikavyöhykkeellä
Afrotukkaisen naissolistin Danielle Brogdenin tukena lavalla tykittivät kolmen laulajan taustakuoro ja puhallinsektio. Läheinen klubi nimeltä John Dee raikui niin ikään norjalaisen Kildaphew’n rap-soulin sävyjä. Vaikka meininki oli rento, trumpetti, saksofoni ja pasuuna erottuivat ilmavasta Puheenvuorot eivät puuroutuneet by:Larmissa, vaan jopa paneeleissa jokainen ääni erottui kokonaisuudesta. Vulkan Arenan keskustelutilaisuuksissa havaitsi vastaavan huolellisuuden. Norjalaisartisti on kirjoittanut lauluja oman bändinsä lisäksi muun muassa Calvin Harrisille ja Shakiralle. Osaava äänimies eliminoi kuitenkin tiskinsä säädöillä kovat ja heijastavat pinnat, baaritiskin, pylväät sekä muut häiriötekijät bändien sointia sössimästä. Oslon keskustan Uhørtissä soittanut, vielä sainaamaton Great News yllätti positiivisesti hölmöstä nimestä ja pitkänomaisen salin akustisista haasteista huolimatta. Kun lavalla vaikkapa neljä ihmistä vaihtoi ajatuksia, henkilökohtaiset päämikrofonit poimivat kunkin kommentit selkeästi ja erottelevasti. Ina Wroldsen välittyi yleisölle vaikeassa tilassa ammattitaitoisen äänimiehen työn tuloksena lähes hifimäisesti. Bergenin pojat otettiin lämpimästi vastaan, ja saundi pysyi koossa myös sivulta kuunneltuna. raportti 25. Ilmankos täysi sali seurasi herpaantumatta puheenvuoroja, ja satunnainen tarkkailija sai huomata ymmärtävänsä kouluruotsin pohjalta puheesta muutakin kuin aiheen. Uhørtin klubisaundi oli kohdallaan Great Newsin rokatessa tarttuvasti. ARC-studion Erlend Mokkelbost tekee kaikkea musiikkiin liittyvää. Norjalaistähti Ina Wroldsen yhtyeineen sai siten saundinsa hyvään balanssiin ennen varsinaista showcase-keikkaa muiden tarjokkaiden tavoin. Se kuului livesoinnissa selkeytenä, vaikka itse tila on miksaajan painajainen. V-Barin bändiesittelyissä jokaiselle artistille oli varattu 20 minuuttia soundcheckiin. Heittäytyvällä soitollaan trio toi mieleen brittiläisen iskuryhmän Kasabianin, ja yhtä rikas oli bändin sointi, jota täydennettiin aika ajoin sormioilla. Klubeissakin nautittiin yhtä hyvästä soinnista. hyvän kuvan isäntien ammattitaidosta
Oslossa kuultiin lisäksi livenä tuoreita meikäläistekijöitä, kuten K-X-P ja Teksti-TV 666. Suomi läsnä By:Larmin profiilia on kohottanut kansainvälisesti Phonofile Nordic Music Prize, jonka toi viime vuonna Suomeen Mirel Wagner. Phat Catin Klaas Snoek paljastaa, että nahkalompakko virvelirummun reunalla parantaa saundia oleellisesti. Suomalais-kan sain välisistä bändeistä Liima nappasi tiukasti Uhør tin klubiyleisöön. Tuomaristo huomioi samalla kunniamaininnoin Ruotsin Anna von Hauswolffin ja Suomen Jaakko Eino Kalevin. Tatu Rönkön ja hänen kolmen tanskalaiskollegansa kokoonpano tarjoili sähköistä ja sähköistävää sykettä konepainotteisesti. Billie Van (vas.), Mikhael Paskalev ja Jonas Alaska työstävät uutta musiikkia ARC-studiossa. Tällä kertaa 30 000 Norjan kruunun (noin 3 300 euron) palkinnolla meritoitiin isäntämaan Band of Gold. by:Larm,Oslo2.–5.3.2016 raportti miksauksesta koplan klangiin hienosti istuen. Se, jos mikä, oli vakuuttavaa täpötäydessä tuvassa. John Dee -klubilla Kildaphew’n soinnista erotti puhaltimetkin. 26
Etenkin elektro on jazzin ohella kovassa kurssissa juuri nyt, ja norjalainen metalli on havaittu sitkeäksi ja ajan korroosiota kestäväksi. Edmundin kirkko toimii tarvittaessa ARC-studion Erlend Mokkelbostin äänitystilana. Kesällä talossa vuorostaan virtaa hiki, sillä rakennukseen kootut isot äänipöydät ja muu kalusto tuottavat runsaasti lämpöä. Yleistä laatua kehuttiin myös by:Larmin seminaareissa. Tässäkin ajassa norjasaundi kytkeytyy juuriin. ARC:n ja Mokkelbostin valttina on juuri heittäytyminen. Kontaktin saa helposti somen kautta osoitteesta www.facebook.com/arcstudiooslo. Kompakti kolo ja intiimi kirkko ARC:n paikalla toimi aiemmin bordelli, sitten tovin aikaa huumeluola ennen muutostöitä äänittämöksi vuonna 2014. Se palkittiin helmikuussa Spellemanilla, Norjan Grammyllä. Työssä Mokkelbost painottaa ajatustenvaihdon ja hauskanpidon tärkeyttä, laitteet vain tukevat prosessia. Studion viereinen St. Mokkelbostin mukaan tila on juuri sopiva etenkin tuottaja-artistilähtöisen konseptin tarpeisiin: ARC mukautuu niin yhden henkilön projekteihin kuin bändisessioihin. Phat Catissa on erikoisia ratkaisuja. – Teimme sen bändin Meganin ja Gunhildin kanssa kymmenen päivän hektisenä mutta hauskana rutistuksena, Mokkelbost muistelee. Se sisältää kolme studiopäivää, miksaamisen ja masteroinnin. Snoekin mielestä ilmaisussa kaikuvat edelleen perinteisen kansanmusiikin melodiset elementit mystiikkaan yhdistyneenä. Mokkelbostin tuotoksista suurin ylpeydenaihe juuri nyt on indiepopduo Bow To Each Otherin albumi My Heart Is a Target. Rautaja softapuolella ARC:sta löytyy sormioja kitara-arsenaalin lisäksi muun muassa Neveä, Skibbeä, API:a sekä Empirical Labs Fatso JR. Modernilla teknologiallakin haetaan Bullin mielestä orgaanista tuntua. Olemme Norjan suurin studiokompleksi. Phat Catin tuottaja-äänittäjä-lauluntekijä Klaas Snoek esittelee puolestaan omaa studiotaan alakerrassa. Likeltä löytyy myös taukohuone, jossa on sohvaryhmä, videotykki kankaineen sekä jalkapallopeli ja South Park -flipperi. raportti Safarillastudioissa NORJALAISTA studio-osaamista arvostetaan maailmalla niin, että vuonomaahan saavutaan äänittämään kauempaakin. Se on tärkeä signaali etenkin levy-yhtiöille, jotka tuntuvat puskevan ulos lähinnä yhden miehen koneprojekteja, Snoek kuvailee. Talo on myös kaapeloitu niin, että kaikki tarkkailuhuoneet voivat hyödyntää isoa soittotilaa, mikä vähentää kuluja oleellisesti. Elektrotuottaja Hans Petter Lindstrøm on palkittu neljällä norjalais-Grammyllä Spellemanilla, joista kaksi löytyy miehen kodinomaisesta studiosta. Niiden parissa tulee rentouduttua pitkien sessioiden ohessa. ARC on Erlend Mokkelbostin, Jonas Alaskan, Mikhael Paskalevin ja Billie Vanin ideahautomo. – Vahva kruunu on auttanut pitämään laitekannan huippuluokkaisena aivan viime aikoihin asti. Kissojen talossa Sigve Bullin perustama Phat Cat koostuu kymmenestä studiosta, joissa operoi 17 tuottajaa, lauluntekijää ja äänieksperttiä. Käden ulottuvilla ovat muun muassa Apogee Symphony, Avid Omni, Shadow Hills Industrie The Equinox, Universal Audio 6176, Chandler TG Channel MkII sekä Empirical Labs -palikoita. Kaikkiaan kahdeksan luovan persoonan ARC-laboratoriossa uskotaan moni-ilmeisyyteen, joka Mokkelbostin mukaan on norjasaundinkin määritelmä: – Omaperäisiä äänimaailmoja riittää meillä elektrosta jazziin sekä metalliin ja niiden väliltä vielä loputtomasti lisää. Työetiikka on Norjassa samalla korkealla tasolla, Snoek listaa norjalaisten vahvuuksia. Autamme sillä uusia bändejä hyötymään nosteesta, joka kohdistuu norjalaiseen musiikkiin juuri nyt. Phat Catin tiloista löytyy myös tekniikka useimpiin kuviteltaviin tarpeisiin. Norjasaundia hän taas luonnehtii maanläheiseksi. – Tämä rakennus on toiminut studiona vuodesta 1979. Esimerkiksi suurimman soittotilan katto on osittain kangasta, joka päästää äänen läpi aina säältä suojaaviin rakenteisiin saakka ja akustoi tilaa kiitettävästi. Pyrimme esittelemään sen ulottuvuuksia tuottamassamme konserttisarjassa ARC Nights, joka järjestetään seuraavan kerran huhtikuussa, hän kertoo. Vierailun aikana äänittämössä työstettiin soulia – sessiobasisti Jonny Sjo on maan työllistetyimpiä ammattilaisia. Paras määritelmä norjasaundille on mielestäni eklektisyys. Eri piireistä tulevien osakkaidemme ansiosta meiltä löytyy erikoisosaamista aivan mihin tahansa, hän kuvailee. Bull mainitsee tiskit SSL 4000 ja SSL AWS mutta vinkkaa ”laitepornosta” kiinnostuneen selaamaan sivustoa phatcat.no, josta löytyy kattava tietopaketti. Yhtä lailla on syytä ottaa huomioon arkiympäristön yhtymäkohdat menneeseen ja laittaa hyvä kiertämään. Siten saamme kukin käyttöömme valtavan arsenaalin, johon meillä ei muuten olisi varaa. 1 500 neliömetrin sokkelo täyttää yli satavuotiaan keskustarakennuksen ylimmät kerrokset kokonaan. Hyvä tuuli välittyi lavalta yleisöön ja takaisin, vaikka runsaan laitteiston kytkeminen juuri oikein oli soundcheckin isoin haaste. Monien kokeilevien ryhmien konkari Rönkkö sekä Efterklang-koplasta tutut Casper Clausen, Mads Brauer ja Rasmus Stolberg nauttivat silminnähden soitosta saatuaan homman pelittämään. – Phat Cat on kollektiivi, jossa jaamme henkilökohtaisen kaluston keskenämme. Olemalla osa isoa kokonaisuutta synnyttää kiistatonta synergiaetua. Sigve Bull kehitti Phat Catista luovuuden kohtauspaikan. Edmundin kirkko toimii paitsi pyhättönä, myös intiiminä konserttipaikkana ja upeana äänitystilana, kun halutaan oikein juhlavaa norjasaundia aitoine tilakaikuineen. Oslossa toimiikin useita äänittämöitä, joista esimerkiksi ARC ja Phat Cat tunnetaan alalla hyvin. Homma hoidetaan esituotannosta masterointiin hyvällä mielellä, johon tuottajan on koulinut muusikkotausta 2000-luvun alkupuolen yhtyeessä JR Ewing. Nimekkäät tuottajat ja lauluntekijät voi myös rekrytoida omaan projektiin. Samalla maassa kehitetään uusia trendejä globaaliin käyttöön. Ja kun tarvitsee osaamista, tarvitsee vain kysyä – kavereista on aina joku paikalla. Akustoidussa studiossaan Snoek yhdistää digitaalisen työympäristön laajennettavuuteen. Tradition innostamana perustimme viime syksynä Phat Cat -apurahan. Täällä ovat aikojen kuluessa työskennelleet esimerkiksi A-ha, Motorpsycho ja Maria Mena. Hyvä kiertoon Kerrosta ylempänä joukko räppäreitä rustaa riimejä perinteisellä kynä ja ruutuvihko -metodilla, ja Los Angelesista lähtöisin oleva mutta Osloon asettunut tuottaja Vincent Pryme rentoutuu konsolin ääressä. Tuen ansiosta vuosittain neljä bändiä saa käteen julkaisuvalmiin paketin. Sigve Bull on innoissaan luomuksestaan, joka on yhdistänyt artisteja musiikkigenreen katsomatta: – Olemme tehneet kaikkea hiphopista hardcoremetalliin ja jousiorkesterista vaskisektioon. 27. St. Norjassa neliöt maksavat, eikä siten olisi mitään mieltä rakentaa omaa soittotilaa joka studioon, Snoek toteaa. Täpötäysi tila toimi hyvin elektronis-tanssittavan musiikin parina – pitkänomainen sali sieti hyvin tanakimmankin basson
Norjalainen innovointi on kuitenkin tuottanut paitsi kuluttajatuotteita myös komponentteja suomalaistenkin valmistajien käyttöön. SEAS:n komponentteja käyttää muun muassa suomalainen Amphion. Vuonna 1933 perustettu ja sittemmin konkurssin tehnyt Tandberg oli brändeistä tunnetuin kelanauhureineen, stereolaitteineen ja televisioineen. Tänään laitteet ovat haluttuja keräilykohteita äänitysstudiossa, joissa vanhat työjuhdat ovat edelleen kovassa käytössä huikean äänenlaatunsa vuoksi. Joku lukija saattaa vielä muistaa Tandbergin 1970-luvun puukuoriset yhdistelmälaitteet, joiden lämmin saundi sykäytti siinä kuin viritinasteikon sinertävä valo. Norjassa valmistetaan hifiä pitkin perintein. Muuten teemme yhteistyötä SEAS:n kanssa kehittämällä ja speksaamalla heidän komponenttejaan omiin tarpeisiimme, kertoo Genelecin toimitusjohtaja Siamäk Naghian. Norjalainen basistilegenda Jonny Sjo Phat Catin studiosessiossa. Phat Catin toimitusjohtaja-tuottaja Sigve Bull vertaa niitä Fairchildin 660ja 670-malleihin, jotka ovat ”äänitystekniikan Rolls-Royce”. Electrocompanietin tuotantoon sisältyy kaiuttimien lisäksi hifilaitteita. Nykyisiä toimijoita ovat esimerkiksi L-Sound ja Forsman, jotka valmistavat laatukaiuttimia ja kaapeleita. – 6HB-mikrofoniesivahvistin ja FH-7B-limitteri valmistettiin Norjan yleisradion NRK:n käyttöön vuosina 1959 ja 1961. Heillä on erittäin syvä osaaminen joillakin osa-alueilla, kuten tietyntyyppisissä diskanttielementeissä, jotka ovat markkinoiden parhaita. Norjalaisyrityksistä SEAS on lisäksi kiinnostava paitsi kaiutinvalikoimansa myös laajan yhteistyöverkostonsa vuoksi. by:Larm,Oslo2.–5.3.2016 raportti 28. Lisäksi Norjan yleisradioyhtiö rakensi aikanaan oman kalustonsa. Nämä ovat suosikkirautojani, käytän niitä joka sessiossa, Bull hehkuttaa. Niissä oli samat 6386-putket kuin legendaarisessa brittilaitteissa. HifimaaNorja NORJA tunnetaan maailmalla audio-osaamisen huippumaana vaikkapa Tanskaa heikommin. Olemme modifioineet niitä hieman, ja ne tuottavat upean lopputuloksen etenkin lauluääntä ja bassoa työstettäessä – 6HB:llä on kauniin lämmin ja täyteläinen saundi. Norjan radiolle räätälöidyt audiokomponentit ovat tänään haluttua studiokalustoa, kuten Phat Catin repertuaarin luottoraudat. Niin ikään Genelecillä on toimintaa yhtiön kanssa. – Käytämme joissakin tuotteissamme SEAS:n keloja ja muita komponentteja. Tandbergin kelanauhurit edustivat takavuosina monessa kodissa huippuhifiä
Kokeilimme malliston suurimman bassokaiuttimen. Toisaalta kiiltävällä lakalla viimeistelty subbari on kieltämättä makean näköinen. Kalibroinnin ensimmäisessä vaiheessa tarkistetaan mikrofonin toiminta asettamalla puhelin subwooferin viereen. Näin oletettavasti suoran taajuusvasteen tuottava subwoofer pystyy luomaan korjauskäyrän itse mikrofonille, kun huone ei pääse sotkemaan toistoa. Vaiheensäätökin onnistuu etäisyyssäädöllä tarkemmin kuin monien subbareiden omalla vaihenupilla. ELAC 2090 on jytky paketti. Lisäksi on kaiutintasoinen otto vasemmalle, oikealle ja keskikanavalle. 2000-luvun alkupuolella Velodyne esitteli Digital Drive -sarjan, joka mullisti suoraan subwooferissa tehtävien säätöjen määrän. Kolmella yrityksellä lopputulos ei kertaakaan vastannut odotuksia. Teoriassa homma on nerokkaan yksinkertainen ja tunteeton älypuhelimen mikrofonin väistämättömälle matalien taajuuksien epäherkkyydelle. Kotelon sisällä on kaksi 12-tuumaista bassoelementtiä pohjaan ja kattoon asennettuna. Norjalainen basistilegenda Jonny Sjo Phat Catin studiosessiossa. Linjaliitäntöinä ovat rca ja xlr stereona. ElacSUB2090-subwoofer Teksti Mauri Eronen Kuvat Valmistaja ja Mauri Eronen kokeilu Älybasso 29. Monipuolisilla säädöillä ja muistipaikoilla varustetun subbarin käyttöönotto tapahtui televisioruudulta. 42 senttiä leveä ja syvä kotelo on 53 senttiä korkea ja painaa 40 kiloa. Käsin korjattuna parempi Käytännössä automaatti ei ainakaan lehden kuunteluhuoneessa toiminut odotetulla tavalla. Tietysti yhdellä painalluksella saatava pieni lisärutistus alabassoihin on joskus kiusallisen houkutteleva ominaisuus. Niitä ajaa 1200-wattinen ab-luokan vahvistin. Leffakäytössä kaukosäädettävyydestä harvemmin on suurta hyötyä, sillä subwooferin toimintaa pääsee muokkaamaan suoraan kotiteatterivahvistimen valikoista. Kaikki nämä tehdään älypuhelimen kautta bluetoothin yli. Näiden kahden mittauksen erosta ohjelma päättelee huoneen aiheuttamat poikkeamat ja kompensoi niitä parametrisella taajuuskorjaimella. Siinä missä Velodyne toimitti huippumalleissaan mittamikrofonin, toimitaan Elacin kanssa älypuhelimen oman mikrofonin turvin. Elacin 2000-sarjan subwoofereissa käyttäjän ei enää tarvitse kontata lattialla, vaan säätäminen tapahtuu suoraan kuuntelupaikalta älypuhelimella. Puhelimelta tai tabletilta edellytetään tukea bluetoothin matalan energian yhteydelle (BLE). Lisäksi on nähty monia yksinkertaisempia versioita, joissa kaukosäätimellä pääsee hienosäätämään voimakkuutta ja mahdollisia esiasetettuja ekvalisointikäyriä. Kattavaa kaukosäätöä Subwooferin kaukosäätö ei ole ollenkaan uusi juttu. Rungoistaan mekaanisesti toisiinsa kytkettyjen elementtien samansuuntainen toiminta kumoaa kotelon värähtelyt. Näkymättömiin sitä on melkoisen hankala piilottaa. Subbaria ei tarvitse liittää langattomaan lähiverkkoon, ja yhteyden muodostus on äärimmäisen simppeliä. Lisäsipä valmistaja myöhemmin mukaan automaattisen huonekorjauksenkin. Toinen mittaus suoritetaan kuuntelupaikalta. Perinteisiä säätöjä äänenvoimakkuudelle, jakotaajuudelle tai vaiheelle ei ole. Subbari voidaan kytkeä myös langattomasti erikseen hankittavalla ELAC Wireless Stereo Set -yhteyspaketilla (159 €)
Infected Mushroomin Dancing with Kadafi on melkoista myrkkyä niin kaiuttimille kuin subbareillekin, kun hanaa käännetään reippaasti. Toistossa on auktoriteettia ja lämmintä slämmiä. Kun subwoofer on säädetty kuntoon, voi basson tasoa ja vasteen muotoa hienosäätää normal/music/cinema-kytkimillä, joskin eroa näiden välillä on vaikea kuulla. Subwooferin oma alipäästösuodin oli asetettu maksimiasentoon (150 Hz). Tosin harvemmin ne av-vahvistimienkaan vaihesäädöt toimivat halutulla tavalla. Ongelman syytä on vaikea löytää. Tämä on huonekorjausta käyttävälle optimaalinen, sillä signaalin vaimentaminen tuo reippaasti lisäreserviä matalille bassoille. Niin tai näin, hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä Elacin sovelluksessa on hienosti toimiva käsikäyttöinen parametrinen korjain. Vaikka puolet halvempi ja kymppituumaisia elementtejä käyttävä SUB 2070 saattaakin jäädä isoveljensä voimallisesta toistosta, voi se tekniikasta kiinnostuneelle ja pienemmässä tilassa kuuntelevalle olla erinomainen vaihtoehto. Automaatti ei pysty optimoimaan subwooferin ja kaiuttimien välistä vaihetta, koska testisignaali toistetaan vain subbarista. Yli 100 desibelin paineilla Elac hoiti homman eleettömällä voimalla, kun taas kuunteluhuoneen lastulevyväliseinät elivät sitäkin enemmän. Sen erinomainen integroituvuus ja sisäänrakennettu korjain tuottavat todennäköisesti tavallista paremman lopputuloksen, kun kuunnellaan musiikkia. Elac saa hymyn naamalle. Sijoituspaikaksi valittiin huoneen nurkka, joka aiheuttaa voimakkaan korostuman 20 ja 30 hertsin alueelle. Olisi ollut näppärää, jos jokaiseen presettiin olisi saanut tallentaa omat asetukset korjaimia ja voimakkuutta myöten. Lyhyillä purskesignaaleilla (CEA-2010) 2090 tuotti huoneessa helposti ja sivuäänittä reilusti yli 100 desibelin äänenpaineen jopa alle 30 hertsin taajuuksilla. kokeilu ElacSUB2090-subwoofer Kotelon vastakkaisille seinille asennetut bassoelementit on magneeteistaan kytketty mekaanisesti toisiinsa. Sen käyttö edellyttää edes jonkinlaista mittauskalustoa käyttäjältä, mutta kolmen tonnin subbarin ostajalle satasen mittamikin hankkiminen ja ilmaisen Room EQ Wizard -ohjelman käyttö ei pitäisi olla kynnyskysymys. Push-Push/ Pull-Pull-liikkeen ansiosta kotelon värähtelyt ovat olemattomia. Tasapainoisesti soivan subbarin edut tulivat ilmi myös akustisella musiikilla. Tämän tasoisen subwooferin integroiminen pääkaiuttimiin on ensiarvoisen tärkeätä, ja siinä hienostunut älypuhelinsofta ei valitettavasti auta. Kuva mallista 2070. 100 hertsillä on toinen, lievempi korostuma. Miles Davisin So Whatilla kuuluu studiorakennuksen elävyys, vaikka kontrabassolla ei ilmene yhtään ylimääräistä pullistelua. Automaatin tuottaman taajuusvasteen perusteella korjauksia tehtiin. 30. Kaiuttimet ja subwoofer oli kytketty Pioneerin av-viritinvahvistimeen niin, että niiden väliseksi jakotaajuudeksi oli asetettu 100 hertsiä. Kalibroinnin tarkkuuden määrittävä subwooferin oma taajuusvaste lähikentässä tai softapuolen bugit ovat todennäköisempiä syypäitä. Night-tilassa subbarin yleistaso laskee nelisen desibeliä. Tiukkaa voimaa Kuuntelin 2090:n yhdessä Aurelia Magenta -jalustakaiuttimien kanssa. Parametrisia korjaimia voi kaikkiaan olla viisi. Tässä suhteessa suoraan bassokaiuttimessa tehtävä korjaus on puutteellinen verrattuna kotiteatterivahvistimen automaattikalibrointiin. Av-vahvistimen oma automaattikalibrointi oli kytketty pois päältä, ja käytössä oli vain Elacin käsin säädetty parametrinen korjain. Vain kolmella korjauksella 2090:n toisto huoneessa asettui erinomaiseksi. Vasta aivan äärirajoilla alkoi ilmetä bassotoiston hidastumista, mikä monilla bassokaiuttimilla tapahtuu huomattavasti aiemmin. Ne kuitenkin vaimensivat liikaa 30 hertsin aluetta, ja aiheuttivat 60 hertsille uuden korostuman. George Duken It’s Onin sähköbasso mäjähtää tiukasti ja kompressoimatta. Älypuhelimen mikrofonin vaste on tyypillisesti tasaisesti matalia taajuuksia kohtia laskeva, joten suuret poikkeamat lopputuloksessa eivät selity mikin virheellisestä korjauskäyrästä. Vaikka 2090 ei ihan pääsekään suurikokoisten refleksisubbarien tasolle absoluuttisessa äänenpaineessa, pysyy sen toisto erinomaisesti kontrollissa, kun pysytään järkevillä kuunteluvoimakkuuksilla
Automaattisen kalibroinnin toiminta. 40 kg Toimintaperiaate ...................... 2 x 300 mm Jakotaajuus ................................. 09 2230 0780 Lisätietoja .................................... scanteknik.fi elac.de Mitat (lxkxs) ............................... Näin järjestelmä mittaa mikrofonin oman taajuusvasteen. Niillä voidaan tarkasti muokata halutun taajuusalueen tasoa ja taltuttaa huoneen seisovien aaltojen aiheuttamat korostumat tai lievät vaimentumat. 140 mV (xlr), 70 mV (rca) Muuta ............................................. Usb-liitännän tarjoaman jännitteen avulla subbarin voi liittää langattomasti lisävarusteena saatavalla vastaanottimella. Graafisesti havainnollistava kuva ilmaisee kolme desibeliä vaimentuneen pisteen. Jos Elaciin suhtautuu kuin hyvällä parametrisella korjaimella ja vaivattoman iskukykyisellä toistolla varustettuun huippusubbariin, saa rahoilleen vastinetta. Perehtyminen subbarin säätämiseen kuitenkin palkitaan erittäin napakalla äänellä ja hyvällä integroituvuudella. Automaattikalibroinnin ensimmäisessä vaiheessa puhelin asetetaan subbarin viereen. xlr, rca, kaiutintasoinen Ottojen herkkyys ...................... Scanteknik Puhelin ........................................... Alipäästösuotimella valitaan se taajuusalue, jonka subwoofer toistaa. 40-150 Hz Liitin ................................................ Jostain syystä subwooferin toistoa voi viivästyttää vaihesäädön lisäksi myös erillisellä viivesäädöllä. 2 999 € Edustaja ........................................ Kaiutintasoiselle signaalille on kolme ottoa. Parametrisia korjaimia on kaikkiaan viisi. Taajuusvaste kahdella käsisäätöisellä parametrisella korjaimella, 1/12 okt. Taajuusvaste huoneessa ennen kalibrointia (punainen) ja puhelimella (iPhone 6) tehdyn automaattisäädön jälkeen (vihreä), 1/12 okt. Kakkosvaiheessa puhelin viedään kuuntelupaikalle, jonka perusteella automaatti korjaa subbarin toistovasteen. 31. Perusteellisesti säädettynä se jaksaa hämmästyttää yhä uudelleen, ja usein vasta alimmasta bassosta luopuminen herättää tajuamaan mistä jää paitsi. Automaattikalibrointi ei välttämättä osaa tuottaa täysin tasapainoista tulosta, eikä subwooferin sovitus pääkaiuttimiin onnistu sen helpommin kuin tyhmilläkään subbareilla. tasoitus. Asetusvalikosta voi säätää alipäästösuodinta, vaihetta, parametrisen korjaimen asetuksia, kytkeä automaattisen virrankatkaisun ja automaattisen huonekorjauksen. tasoitus. 42 x 53,3 x 42 cm Paino ............................................... • Loistava kontrolli ja voima • Helppo yhteys bluetoothilla • Hyvä parametrinen korjain • Erinomainen viimeistely ja rakenne • Automaattikalibrointi voisi olla tarkempi • Voimakkuussäätökin edellyttää softan käyttöä • Ei kustomoitavia esiasetuksia Älysoftan päänäkymästä voi säätää äänenvoimakkuutta ja valita taajuusvasteeseen lievästi vaikuttavan esiasetustilan. Bluetooth 4.0 LE, älypuhelinsovellus langaton vastaanotin (lisävaruste) Eiihanautomagiaa VALMISTAJAN lupauksista huolimatta Elac SUB 2090 ei integroidu äänentoistojärjestelmään aivan napin painalluksella. kokeilu info Hinta ............................................... 1200 W Elementit ...................................... aktiivinen, suljettu Teho ................................................. 1200-wattinen vahvistinmoduuli tarjoaa tulot analogisena niin rcakuin xlr-liitännöin
QuadVena-vahvistin Teksti Kari Nevalainen Kuvat Mauri Eronen ja Hannu Metsola Mittaukset Mauri Eronen testi Tällä periaatteella tehtiin kuuluisa Quad 22 -esivahvistin (vuosimallia 1959) maineikkaan Quad II -putkipäätevahvistimen (vuodelta 1953) kaveriksi. SELLAINEN kammo on: kenofobia. Edes niissä Quad ei ole halunnut luopua tavanomaista pienemmästä kotelosta. Tiedetään esimerkiksi, että Quadin suunnittelijat lähtivät liikkeelle virtamuuntajasta. Quad tunnetaankin hairahtamattomana laitevalmistajana, joka on esitellyt maailmalle monta innovaatiota – esimerkiksi feed-forward-kytkennän feed-backin sijaan – ja tehnyt aina standardit oikeasti täyttäviä, kestäviä ja stabiilisti käyttäytyviä vahvistimia. Siksi hän täyttää kotinsa tyhjät tilat kaikella mahdollisella roinalla saartaakseen itsensä ja karkottaakseen siten ahdistavaa tyhjyydentunnetta ja pelottavaa yksinäisyyttä, tai jotain sellaista. Vena on Quadin vasta toinen integroitu transistorivahvistin 80 vuoden aikana. Ottaen huomioon kuinka paljon kontrollitekniikkaa Quadin esivahvistimissa on aina ollut, lopputulos on aika ajoin ollut hämmentävän tiivis sekamelska. He pohtivat, minkä kokoinen virtamuuntaja olisi asiallinen kyseiseen laitteeseen, muuntaja kun saneli kotelon koon. Monet ovat kuitenkin vahvasti samaistuneet sen suunnittelufilosofiaan ja olleet valmiita itseään Quad Vena ja tyhjän paikan kammo Kun on ikänsä jakanut vahvistimen kahtia, henkinen kynnys tunkea esija päätevahvistin samaan koteloon täytyy olla korkealla. Quadia ei voi pitää suoranaisesti design-vihamielisenä, mutta tietty virkamiesmäinen asiallisuus on aina leimannut sen laitteita, mikä taas on vedonnut erityisesti insinöörikuntaan ja heidän tavallaan ajatteleviin. Kenofoobikko pelkää tyhjiä tiloja. 32. Integroituja vahvistimia Quad on alkanut valmistaa vasta 2000-luvulla. Jotakin täytyy kuitenkin olla sen taustalla, että Quad on itsepintaisesti kieltäytynyt valmistamasta normilaitetelineen 440 millimetrin standardilevyistä laitetta, vahvistinta tai soitinta. En väitä, että peri-britti Quad olisi vuonna 1936 alkaneen toimintansa aikana tuntenut vapinaa, sydämentykytystä, hengenahdistusta, pahoinvointia tai mielenhallitsemattomuutta tyhjän tilan vuoksi. Quad ei ole koskaan ollut keskivertopalkansaajan ulottuvilla. Japani ja USA eivät sentään sanele kaikkea! Ehkä pieni koko on ollut myös osa imagon rakentamista. Tästä imagosta ovat vain vähän luopuneet esimerkiksi Quad 66 ja Quad 99. Hidas käynnistys Pieneen pitäytymistä on tietenkin auttanut Quadin vakaa päätös pitää esivahvistin, niin sanottu kontrolliyksikkö, ja päätevahvistin aina erillään toisistaan. On annettu ymmärtää, että ulkonäön ja näyttävyyden sijaan firma panostaa tiukasti tekniikkaan. Näin tehtiin myös Quad 33/303 klassikkokombo (vuodelta 1967), 44/406 (vuodelta 1979) ja niin edelleen. Muut komponentit istutettiin lähituntumaan, eikä turhaa tyhjää tilaa jätetty. Näin on yhä edelleen. Quadin laitteiden normaalia kapeammalle koolle ei ole yhtä ainoata loogista selitystä, ei edes mielenkiintoista esteettistä tarinaa. Syyt ovat pikemminkin käytännöllisteknisiä
Vielä Quad Electra oli 321 millimetriä leveä, mutta uusi Vena muuttui jälleen 313-millimetriseksi. Ja koska Vena ei ole epäajankohtainen, saa siihen yhteyden myös langattomasti bluetooth 3.0:n (aptX) välityksellä. Annettua mielikuvaa vahvistaa moni tunnettu fakta. Siinä missä edelleen tuotannossa oleva Elite on perinteinen 80-wattinen (8 ohmiin) stereovahvistin parilla rca-sisäänmenolla, Vena on 2 x 45-wattinen (ab-luokassa 8 ohmiin) kahdella analogisella sisäänmenolla sekä kahdella digitaalisella otolla (optinen ja rca) ja kahdella usb-liitännällä (toinen a-tyyppiä i-laitteille) varustettu vahvistin. Kuulokkeille on sentään oma lähtönsä etulevyssä. Myöhemmin samaa sarjaa jatkoivat putki-integroitu ja phono-etunen sekä 80 watin monoputkipäätteet. 33. Transistoreihin siirtyminen ei käynyt Quadilta olan kohautuksella – toisin kuin esimerkiksi Leakin Stereo 30:lla. Kaukosäätimellä sujuu voimakkuuden säätö ja mykistys sekä ottojen selaus. Uskottavuus transistorilaitteissa oli kerralla saavutettu. Vielä neljä vuosikymmentä Quad II -päätteen jälkeen vuonna 1993 Quad palasi aiheeseen julkaisemalla Quad Quad ei ole koskaan tahtonut rakentaa laitteitaan 44-senttiseen standardikokoon. Kuvassa 303-päätevahvistin vuodelta 1968. Elite-sarja 2010-luvun alussa oli Quadin ensimmäinen, jossa oli mukana myös integroitu transistorivahvistin. Itsepintaisessa pitäytymisessä noin 30 senttimetrin levyiseen koteloon on ollut myös masokistisia piirteitä. Monessa vaiheessa normaalikokoisten laitteiden valmistaminen olisi ollut Quadille taloudellisesti kannattavampaa, ja sellaisia siltä on myös toivottu. Quad Vena Quadin nimi liitetään paitsi uraauurtaviin elektrostaattikaiuttimiin myös vahvasti putkivahvistimiin. Venan da-muunnin on Crystal CS4398 ja se selviää 24 bitin ja 44,1–192 kilohertsin tasoisesta digivirrasta. suurempaan satsaukseen päästäkseen siitä osalliseksi. Heilläkään ei ole aina ollut helppoa, sillä vasta 34/306-yhdistelmästä (vuodesta 1983 ja 1986) lähtien Quad on onnistunut valmistamaan täsmälleen samanlevyisen esija päätevahvistimen! Quad 22 oli 260-millimetrinen, samoin kuin olivat 33 ja FM3, kun taas Quad 34 levittäytyi jo 321-millimetriseksi – samoin FM4 ja Quad 66. Quadin ensimmäiset transistorilaitteet, 33-esija 303-päätevahvistin, esiteltiin vasta vuonna 1968 – 20 vuotta transistorien keksimisen jälkeen. Tiedetään esimerkiksi, että Quadin isä Peter Walker on audiofiilien kauhistukseksi kertonut, ettei koskaan testausvaiheessa kuunnellut vahvistimiaan musiikilla. Quad ei osaa päättää, ja luulen, että he ovat ylpeitä siitä. Historiansa aikana Quadin katu-uskottavuus, yhtä paljon tunnetasolla kuin järkisyistä, on ollut kova. Erilaisia ääniä, säröjä ynnä muita kyllä kuunneltiin, muttei äänenlaatua siinä muodossa, jossa hifistit sen ymmärtävät. Langattoman signaalin vahvistamiseksi mukana tulee antenni. Usbtoiston hallinnan painikkeet valitettavasti puuttuvat. Levysoitinliitäntä puuttuu, mikä voi harmittaa osaa hipstereistä. Toisaalta samasta syystä monet, jotka päätyivät Quadiin, ostivat kerralla koko Quad-paketin. Kaikesta huomaa, että Quad hakee Venalla kontaktia perinteisen ostajakunnan ulkojäseniin: tabletinkäyttäjiin, puhelimen näpyttelijöihin ja digikirjaston kaivajiin. Mutta kun perinteet velvoittavat. Quad 33 oli pitkälti jatkoa Quad 22:lle, sen transistoroitu kopio. Motto vuodelta 1936, ”The closest approach to the original sound”, pitää edelleen pintansa. 303 olikin sitten kokonaan toinen peli ja sisälsi useita teknisiä innovaatiota. Osasyy viivyttelylle oli germanium-transistorien epäluotettavuus ja muut tekniset epävarmuudet. Quad Vena on siten kautta aikain vasta toinen Quadin puolijohdeintegroitu. testi II-forty -monoputkipäätteen ja sille pariksi QC-twenty four -putkietusen
Vanhaa hyvää Quadia on myös Venan etumaskia dominoiva suuri voimakkuudensäätönuppi ja sitä täydentävä rivi ohjelmalähteen valintapainikkeita. Da-muuntimeksi on valittu Cirrus Logicin CS4398, joka tukee 192 kilohertsin näytteenottotaajuutta myös optisesta otosta. Se tarjoaa Quad 33 -esivahvistin oli valmistajansa ensimmäinen transistorivahvistin yhdessä 303-päätevahvistimen kanssa. Mitä tarvitaan, se on mukana. testi QuadVena-vahvistin varsinkin rytmipuolella luonnollisen kaunista kuunneltavaa. Hyvä hinta-laatusuhde muttei yksin Vena ei ole kuitenkaan yksin tässä hintakategoriassa. Rega Brioa olen kokeillut ja kuunnellut useamman kerran eri kaiuttimien kanssa. Ei enempää eikä vähempää. Se ei kiirehdi eikä maleksi. Se on hieno pikkuinen vahvistin. Myös dsd-tuki puuttuu. Valittu Lancasterin harmaa ulkoasu tarkoittaa minun silmilleni vanhaa aitoa Quadia enemmän kuin puukuoret, jotka nekin saa satasen lisähintaan. Se, että kaikki elektroniikka on saatu mahdutettua 31 senttimetriä leveään ja 9,5 senttimetriä korkeaan koteloon, johtuu osin siitä, että Quadin perinteiset sävynsäätimet ja niitä ohjaava elektroniikka puuttuu. Quadin vahvistimessa musta tai hopea olisi umpitylsä. Quad on niitä valmistajia, joiden mittauksiin on totuttu luottamaan. Tehonkulutus ja lämmöntuotto on kuitenkin maltillista. Usb rajoittuu 24 bittiin ja 96 kilohertsiin. Quadin vahvistimilla on oma auransa, mikä tulee esille myös Quadin integroiduissa vahvistimissa. ”Sen kun hyppäät musiikin vietäväksi”, se sanoo, ”minä hoidan, että kaikki sujuu taustalla”. Kaiken kaikkiaan Vena oli hyvin luonteva ja helppo kuunneltava. Siitä huolimatta, että firma yhä edelleen vannoo erillisen esija päätevahvistimen nimeen. Ulkoisesti Vena on aito Quad. Ote on kokonaisvaltainen, ja musiikin kiemurat hyvin hallinnassa. Se ei hae ylimääräistä lämpöä bassoääniin eikä tyrkytä keskialuetta. Oton impedanssiksi annetaan 10 kilo-ohmia, mikä on syytä ottaa huomioon iso-ohmisten äänilähteiden kanssa. Luontevaa kuuntelua Hyvältähän Vena kuulosti. 34. Kaikki seikat huomioiden Brio ei ehkä kuitenkaan tarjoa aivan samaa kuin uusi Quad Vena, mutta kelpo kilpakumppanuuden kuitenkin. Tai en tiedä, kuulostiko se itse miltään, mutta hyvältä musiikki laajalla kirjolla kuulosti sen kautta tai sen välityksellä – sekä 11 ohmin kuuden tuuman laajakaistalla että pienellä kuuden ohmin jalustakaiuttimella. Vankka keskitien kulkija ei säkenöi eikä etsi briljanssia diskantissa. Tekee tarkkaa mutta ei liian tarkkaa työtä. NAD ja Cambridge Audio tarjoavat tuplatehot, mutta se ei tietenkään kerro kaikkea. ”The closest approach to…” ja niin edelleen. Ääni on läpikuultava mutta ei liian paljastava. Samaan luokkaan kuuluvat muun muassa NAD C356BEE, Cambridge Audio CXA80, Rega Brio ja muut. Venalle se ilmoittaa 0,0009 prosentin kokonaissärön 10 W/1 kHz ja 108 desibelin kohinaetäisyyden. Se on paljon se. Tiedoksi niille, jotka eivät jaksa kävellä vahvistimen luo, että kauko-ohjainkin on. Ja varmasti on olemassa ohjelmalähdekaiutin-yhdistelmiä, joihin Brio istuu paremmin. Kuuntelijalle tulee turvallinen olo. Soinnillisesti sama teema jatkuu. Se mitä Rega Brio ei – eikä oikein mikään muukaan vastaavan hintainen vahvistin – pysty tarjoamaan, on Quadin vaikeasti korvattavissa oleva arvomaailma tinkimättömänä, keskeneräisyyttä kaihtavana vahvistinvalmistajana. Vena kätkee pienestä koostaan huolimatta sisäänsä perinteisen ab-luokan vahvistimen. Subjektiivinen vaikutelma on, että Vena ei tavoittele äärilaitoja. Tämä saattaa olla tämän vahvistimen houkuttelevin yksittäinen äänen ominaisuus
>100 kHz Kaiutinlähtö, optinen otto Häiriöetäisyys, A-paino ................................................ 010 387 8980 Lisätietoja ...................... www.audelec.fi .............................................. 0,011/0,011 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd ....................... Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm, 2 kanavaa ............ 0,001/0,001 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd ................................. Muutkin mittausarvot ovat kunnossa. Analogiotolla vahvistimen toistokaista on hyvin laaja ulottuen yli 100 kilohertsiin. 78/54 dB Kanavatasapaino ............................................................. Jitter esivahvistinlähdöstä optisella digitaaliotolla. www.quad-hifi.co.uk Mitat (lxkxs) ................. 89 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W ..................... 210 ohm Kuulokeannon teho, 33/330 ohm .......................... 41 ns mittaukset Hinta ................................. 0,13/0,15 ohm Voimakkuussäätimen tyyppi ..................................... Digitaalisuotimessa on pitkä jälkisointi muttei ollenkaan esisointia. 97 dB Pohjakohina 1000-10000 Hz ................................. 0,003/0,008 % Kanavaerotus, 1/20 kHz .............................................. Impulssivaste esivahvistinlähdöstä usb-digitaaliotolla. 62/95/85 Tehonkulutus idle/1/10 W@8 ohm ....................... Audelec Puhelin ............................. 0,1 dB Lineaarisuus, 16/24 bit ................................................. 97 dB Pohjakohina 1000-10000 Hz ................................. Muuten digiottojen välillä ei ole eroa. Tämän lisäksi Vena tarjoaa ominaisuuksia niille, joille perinteisten stereovahvistimien maailma alkaa olla etäistä. Mittauksessa käytetyllä KEF LS50 -kaiuttimella impedanssi vaihtelee keskialueella 4 (200 Hz) ja 14 (1300 Hz) ohmin välillä, eikä vahvistimen tuottamassa vasteessa ole kuultavia heittoja. 500 mV (max 600 mV) Häiriöetäisyys, A-paino ................................................ PÄÄTEVAHVISTIMEN antoimpedanssi on transistorivahvistimelle melko korkea mutta eri taajuuksilla tasainen. 89 dB Pohjakohina 1000-10000 Hz ................................. Myös kuulokeannon impedanssi on korkea, joten Quadin kanssa kannattaa käyttää vain korkean impedanssin kuulokkeita. Särön määrä esivahvistinlähdöstä alenevalla tallennustasolla usb-otolla. 0,001/<0,001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz .............................................. Usb-otolla jitter on erittäin voimakasta, ja se koostuu lähes yksinomaan matalataajuisesta huojunnasta 13 ja 20 hertsin kerrannaisilla. 31,3 x 9,35 x 30,2 cm Paino ................................. -128 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz ................................ Jitter esivahvistinlähdöstä usb-digitaaliotolla. Ominaisuuksiinsa nähden Venan 995 euron hinta on hyvin kohdallaan ja jossakin mielessä jopa houkutteleva. Taajuusvaste esivahvistinlähdöstä digitaaliotolla, kun näytteenottotaajuus on 44,1 (musta), 96 (punainen) ja 192 kHz (sininen). Antoteho riittää hyvin ajamaan epäherkkiäkin malleja. esivahvistin, optinen ja koaksiaalinen s/pdif info QuadVena Taajuusvaste kaiutinlähdöistä analogiotolla, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta) ja KEF LS50 -kaiutin (punainen). 0,003/0,009 % Kanavaerotus, 1/20 kHz .............................................. -89/-93 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz .................................................... 0,001/0,001 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd ................................. 65/54 dB Kanavatasapaino, 1 W ................................................... 2x rca Digitaalitulot ................ 500 mV (max 600 mV) Häiriöetäisyys, A-paino ................................................ 0,1 dB Lineaarisuus, 16/24 bit ................................................. 15/37/88 W Pääteasteen impedanssi, 1/20 kHz ....................... Optisella jitter on paljon vähäisempää ja koostuu vähemmän kriittisistä korkean taajuuden komponenteista (100, 200, 230, 690 Hz). 45 kHz Esivahvistinlähtö, usb-otto Antojännite, dBFS ....................................................... Tämän tyyppisen suotimen ja loivasti korkeita taajuuksia kohti laskevan vasteen ääni saatetaan kokea perinteistä jyrkkää suodinta miellyttävämmäksi. 343 ps Esivahvistinlähtö, optinen otto Antojännite, dBFS ....................................................... 950 € Edustaja .......................... -128 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz ................................ 78/54 dB Kanavatasapaino ............................................................. 0,1 dB Lineaarisuus, 16/24 bit ................................................. testi 35. Monipuolinenpaketti • Nykyaikaiset liitännät • Kätevä koko • Tasapainoinen ääni • Usb-toiston ohjaus ei onnistu kaukosäätimellä • Usb-oton voimakas jitter QUAD on onnistunut yhdistämään Venassa useita sille tyypillisiä asioita: kunnioitus omia vanhoja periaatteita ja tyyliä kohtaan, tutkittua ja koeteltua tekniikkaa, laadukasta valmistusta ja kompetenttia ääntä. 6,1 kg Analogitulot .................. 0,001/<0,001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz .............................................. -89 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz .................................................... 0,6/0,2/0,0 dB Ylärajataajuus, -3 dB ..................................................... 66/54 dB Kanavatasapaino, 0,001/0,1/1 W ......................... Digitaaliotolla 192 kilohertsin näytteenottotaajuudella toiston yläraja tulee vastaan aiemmin, 45 kilohertsissä. -86/-81 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz .................................................... analoginen Kuulokeannon impedanssi, 1 kHz ........................... Päätevahvistimen säröspektri analogisella linjaotolla yhden watin teholla 8 ohmiin. 338 ps Ylärajataajuus, 192kHz/24bit, -3 dB .................... >3,0 V Häiriöetäisyys, A-paino ................................................ -96 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W ..................... 2x optinen, koaksiaali, usb (pc + apple), bluetooth Lähdöt .............................. 310/>100 mW Kaiutinlähtö, analogiotto Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % ........................ 0,012/0,011 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd ....................... Erittäin voimakkaasti vaihtelevan impedanssin kaiuttimella saattaa ilmetä toistovasteen poikkeamia, mutta tyypillisellä kuormalla ääni on tasapainoinen
Laadukkaan äänentoiston hintalappu on, Cambridge Audiolle tuttuun tapaan, hämmentävän edullinen. Maahantuonti: highendstudio.fi / info@highendstudio.fi / puh. CP1 ja CP2 taikovat kauniita sulosointuja MM (CP1, CP2) ja MC -äänirasioilta (CP2) tavalla, johon stereotai kotiteatterivahvistimen sisäänrakennettu phono-liitäntä harvoin kykenee. Molemmat sisältävät kätevän balanssisäätimen kanavatasapainon hienosäätöön. Uusin taideteoksemme on levysoittimesi paras ystävä CP1 ja CP2 phono esivahvistimet Suosittelemme hellimään korviasi Japanissa valmistetulla Nagaoka tai Dynavector äänirasialla. Äänirasian levyltä poimima hento signaali ansaitsee virheettömän vahvistuksen ja taajuuskorjauksen, ja Cambridge Audion A-luokkaiset vahvistimet tarjoavatkin lyömättömän suorituskyvyn. Kaiuttimen valinnassa voi helposti eksyä harhaan, sillä maailma on täynnä vaihtoehtoja. Sitä voi kuunnella tuntikausia putkeen korvien väsymättä, ja se toimii kaikissa olosuhteissa, kuunteluetäisyyksillä ja eri kuuntelupisteissä tasapainoisesti. 09-4553685 Cambridge Audion legendaariset phono -esivahvistimet ovat uudistuneet. KEF -kaiuttimesta kuulet selkeän ja luonnollisen äänen mitään lisäämättä tai pois jättämättä. Jokainen KEF on sellainen kaiutin, koska taustalla on pitkä tutkimustyö ja ymmärrys ihmiskuulon käyttäytymisestä ja kaiuttimen oikeaoppisesta suunnittelusta viimeisiä tietoteknisiä työkaluja hyödyntäen. CP1 suositushinta on 179€ ja CP2 vastaavasti 229€. Paras kaiutin on mielestämme sellainen, joka vielä vuosienkin jälkeen jaksaa hämmästyttää. Kaiuttimen valinta voi siis loppujen lopuksi olla hyvinkin helppoa... KEF.COM CAMBRIDGEAUDIO.COM Cambridge Audio KEF Äänentoiston edelläkävijä jo vuodesta 1961 Tunne ja teknologia yhdessä. Jokainen KEF on myös häkellyttävän tyylikäs ja tinkimättömän laadukkaasti tehty
Kaiuttimen valinta voi siis loppujen lopuksi olla hyvinkin helppoa... Äänirasian levyltä poimima hento signaali ansaitsee virheettömän vahvistuksen ja taajuuskorjauksen, ja Cambridge Audion A-luokkaiset vahvistimet tarjoavatkin lyömättömän suorituskyvyn. Laadukkaan äänentoiston hintalappu on, Cambridge Audiolle tuttuun tapaan, hämmentävän edullinen. CP1 ja CP2 taikovat kauniita sulosointuja MM (CP1, CP2) ja MC -äänirasioilta (CP2) tavalla, johon stereotai kotiteatterivahvistimen sisäänrakennettu phono-liitäntä harvoin kykenee. KEF.COM CAMBRIDGEAUDIO.COM Cambridge Audio KEF Äänentoiston edelläkävijä jo vuodesta 1961 Tunne ja teknologia yhdessä. Jokainen KEF on myös häkellyttävän tyylikäs ja tinkimättömän laadukkaasti tehty. Molemmat sisältävät kätevän balanssisäätimen kanavatasapainon hienosäätöön. Paras kaiutin on mielestämme sellainen, joka vielä vuosienkin jälkeen jaksaa hämmästyttää. Uusin taideteoksemme on levysoittimesi paras ystävä CP1 ja CP2 phono esivahvistimet Suosittelemme hellimään korviasi Japanissa valmistetulla Nagaoka tai Dynavector äänirasialla. Maahantuonti: highendstudio.fi / info@highendstudio.fi / puh. Jokainen KEF on sellainen kaiutin, koska taustalla on pitkä tutkimustyö ja ymmärrys ihmiskuulon käyttäytymisestä ja kaiuttimen oikeaoppisesta suunnittelusta viimeisiä tietoteknisiä työkaluja hyödyntäen. Sitä voi kuunnella tuntikausia putkeen korvien väsymättä, ja se toimii kaikissa olosuhteissa, kuunteluetäisyyksillä ja eri kuuntelupisteissä tasapainoisesti. Kaiuttimen valinnassa voi helposti eksyä harhaan, sillä maailma on täynnä vaihtoehtoja. KEF -kaiuttimesta kuulet selkeän ja luonnollisen äänen mitään lisäämättä tai pois jättämättä. 09-4553685 Cambridge Audion legendaariset phono -esivahvistimet ovat uudistuneet. CP1 suositushinta on 179€ ja CP2 vastaavasti 229€
Olen myös aina kerännyt kirppiksiltä levareita ynnä muuta käytettyä kamaa, Roni kertoo. Olen yrittänyt välillä vähentää sitä ja löytää jonkinlaisen tasapainon, mutta koko ajan se on ollut mukana aivan pikkupojasta alkaen – itse asiassa siitä asti, kun viisivuotiaana vesselinä työnsin löytämäni ledin suoraan pistorasiaan. Ronin studio ja sen laitteet viereisessä huoneessa ovatkin sitten kokonaan toinen ja tämänkertainen juttu. Roni Martinin ansiot muusikkona ja säveltäjänä tunnetaan. Yhtä kiinnostavaa oli havaita Ronin ilmeisen intiimi suhde soittimiin sekä ääntä tuottaviin ja toistaviin laitteisiin. Harva kuitenkaan tietää, että Roni on myös kokenut äänittäjä ja levytuottaja sekä yksi harvoista onnekkaista ensimmäisen sukupolven Harrisonmiksauspöydän omistajista. Siitä kielivät päätyseinän Hammond M100 ja Leslie HL822 (vuodelta 1967), lattialla makaava Rhodes MK2, Yamahan vintage-PA-skobet keskellä huonetta sekä sivuseinällä kohoava pino kitaravahvistimia. – Olen aina ollut gear-friikki. haastattelu RoniMartin Teksti Kari Nevalainen Kuvat Benjamin Herala 1950-luvun tyyli vetoaa 38. Ja tämä oli vain musisointihuone. TEHDESSÄNI Hifimaailman numeroon 1/2016 juttua Soundion Oy:stä ja sen suomalais-italialaisesta Elka Synthex -syntetisaattorista vakuutuin ja vaikutuin Roni Martinin monipuolisesta muusikkoudesta ja säveltäjäkyvyistä sekä taidosta yhdistellä musiikin erilaisia tyylielementtejä
Levy tehtiin Orman studiolla Kaapelitehtaalla, missä Ronin omakin studio on nykyään. Sitä ennen en ollut soittanut varsinkaan sähkökitaraa kymmeneen vuoteen. Nyt kitaraan siirtyminen tuntuu hyvältä, Roni sanoo. Tuota aikakautta hän pitää monessa suhteessa edelleen esikuvanaan. – Vietin siellä studiolla tosi paljon aikaa. Samasta koulusta on ponnistanut muutama muukin vuonna 1976 syntynyt muusikkokuuluisuus, muiden muassa HIM-yhtyeen Mikko Lindström ja Ville Valo. Toisen albumin (Important, 2001) äänittämiseen Orma ja bändi käyttivät yhteensä lähes neljä vuotta. Roni oli mukana myös Donnerin tuottamalla Orman soololevyllä 2000-luvun alussa. Myös työskentelyja tekotavat olivat kuin suoraan samoilta vuosikymmeniltä. Alku aina hankalaa Koulunkäynti ei Ronin mukaan stimuloinut häntä pätkääkään. Vuonna 2004 julkaistu Roni Martinin ja Jukka Orman Tanssiinkutsu-yhtyeen levytys Pentti Saarikosken Maailmasta-runokokoelmaan valittiin yhdeksi vuoden levyistä Helsingin Sanomissa. Jukka Orman sovittama ja tuottama levy oli Ronin säveltämä ja äänittämä sekä yhdessä Didier Selinin kanssa miksaama ja masteroima. – Toisaalta tunsin saaneeni kitaransoittamisesta mitä sillä oli tarjottavaan. Ronin ylpeys: YLEltä hankittu Harrison 2824 -miksauspöytä 1970– luvun lopulta "täynnä muuntajia". Myös Don Huonot treenasi samassa klitsussa. Ansiolista palkintoineen puhuu puolestaan. Edelleen kun sävellän, sävellän lähinnä Kawain pystypianollani, Roni tunnustaa. Tuohon aikaan hänet löysi pikemminkin pahanteosta kuin koulukirjojen parista. Vasenkätisyys aiheutti kitaristinalulle omat pulmansa, lätkäonnettomuudessa ranne joutui koville ja niin edelleen. Ei ollut mitään järkeä, että minä olisin soittanut kosketinsoittimia bändissäni. Varsinaiset neitsytvuotensa studiotyöskentelyssä Roni kävi kuitenkin läpi vuosituhannen vaihteessa ollessaan mukana kahden tärkeimmän mentorinsa Jukka Orman ja Otto Donnerin erilaisissa studioprojekteissa. Saman levyn 10-vuotisjuhlaversion Roni on miksannut ja masteroinut uudelleen kokonaan itse. Aloin vältellä kitaransoittoa. Roni aloitti kitaralla, siirtyi sitten pianoon sekä kosketinsoittimiin ja palasi jälleen kitaraan vuosia myöhemmin. Olin äänittäjänä, välillä soittajana, jonkinlaisena yleismiehenä. Merkittävä siirtyminen pianoon liittyy flamencon mukaantuloon 2002–2003. Vähemmän tunnettua on Ronin ura studioammattilaisena: tuottajana, äänittäjänä ja masteroijana. Siellä tein ja äänitin omaa musaa joka päivä, silloinkin kun bändin muut kundit eivät olleet paikalla, Roni muistelee. – Se oli eräänlainen studiokommuuni. – Pablo on virtuoosimainen flamenco-kosketinsoittaja, yksi maailman parhaista. – Siellä oli jonkinlaiset vehkeet äänittämiseen, Fostexin tai Tascamin neliraita muistaakseni. Piano ja kitara – kuten myös laulu – olivat kuitenkin rinnakkain aina 2000-luvun alkuun asti. haastattelu Jukka Orma tuotti Ronin kovaa psykedeelistä rockia esittäneen Winha-yhtyeen (1988–2001) kaksi julkaisua. Pianoa soitti KOMin silloisen johtajan poika Aleksi Milonoff. Pianonsoitosta luopuminen ajoittuu puolestaan siihen, kun Roni 2000-luvun jälkimmäisellä puoliskolla alkoi koota omaa flamenco-orkesteriaan ja sai houkutelluksi mukaan Pablo Suárezin. Ollin oppivuodet Ensimmäiset muistikuvat äänittämisestä vievät Ronin ensimmäisen bändin treenikämppään KOM-teatterin kellarissa. Äänitin ja miksasin kappaleita Oton levyille, tein leffaäänityksiä ja valtavasti erilaisia proggiksia eri ihmisille laidasta laitaan, Roni luettelee. 39. Kitaraan siirryin toden teolla vasta uuden Carmen-teoksen myötä vuonna 2012. Toisaalta flamencoon siirtymisen jälkeen en ehdottomasti halunnut olla stereotyyppinen flamenco-kitaristi toistamassa flamenco-kitaroinnin maneereja. Niitä voi ostaa myös Gyraffin valmistamana. Orman ja Donnerin studioilla vietetty aika oli Ronille uraauurtava erityisesti siksi, että studiot olivat pullollaan 1950ja 1960-lukujen studiotekniikkaa, putkietuasteita ja sen sellaista. Kitaransoiton hän aloitti harjoitusoppilaana konservatoriossa jo pikkupoikana. – Nyt jälkeenpäin ajatellen Winhan Important-levy oli jonkinlainen teknis-taiteellinen eksperimentti, Roni kuvailee. Oli Forsman, Orma, Donner, minä ja niin edelleen, Roni muistelee. Olin pikemminkin bändiliideri ja laulaja. Moinen hinkkaaminen kertonee ainakin sen, etteivät soundit olleet mukana olleille yhdentekeviä. Kun yläasteen todistuksen keskiarvo ei aivan riittänyt Sibelius-lukioon, Roni asteli Alppilan iltalukion vastaperustettuun luokattomaan päivälukioon. Piano tuli mukaan kuvaan teini-iässä, kun kaikenlaista oli ehtinyt tapahtua. Ronin ansiot muusikkona (kitaristina, kosketinsoittajana sekä laulajana) ja säveltäjänä (runopohjaisista sävellyksistä flamenco-teoksiin ja niin edelleen) tunnetaan. Pari G-Pultec Gyraf 9 -putkimikrofoniesivahvistinta Ronin studio-laitekokonaisuudesta ovat omaa tuotantoa
Levy pantiin alun perin purkkiin Ronin omassa, vuonna 2002 perustamassa studiossa Liisankadulla. – Pari vuotta rakentelin tosi paljon. 40. Mukaan tarttui vielä Bassman-vahvari, Space Echo -nauhakaiku plus muuta sälää. Didierin luovuttua tilasta Roni tuli tilalle ja on siellä yhä. – Kaikki eivät pidä näistä, mutta minusta ne tuottavat hienon soundin. Sitten tuli Gibson Firebirdin vuoro. Lisäksi valikoimasta löytyvät Jonin modifioima Fenderin Bassman-bassostyrkkari vuodelta 1969, Mojotonen Tweed Deluxe Custom (5E3/ Princeton) sekä Marshallin 2 x 12-tuumainen kaiutin 1960-luvulta. Etuasteessa on 6072A ja pääteputkena RCA 6V6 NOS. Säkäreitäkin on tullut – pahin tosin Hammondista. Kun Jukka Orma keskittyi täysin musiikin tekemiseen, hänen Kaapelitehtaan studionsa otti haltuun vuosikymmeneksi Timmionin tuottaja Didier Selin. Vuoden 2006 jälkeen Roni, yhdessä Orman kanssa, on miksannut ja masteroinut uudelleen monta albumia, kuten Sielun Veljien Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta ja Hassisen Koneen Jurot nuorisojulkkikset. Se oli Ibanez Road Star II, jonka soundi oli kuulemma karmea. Hän on myös innokas diy-harrastaja ja kolvannut kokoon laitteen jos toisenkin. Suurilta katastrofeilta Roni on välttynyt osin siksi, että tukenaan laiterakentelussa hänellä on ollut Vesasen Joni, joka usein käy laitteet läpi ennen töpselin seinään vientiä. Sillä on suuri vaikutus ääneen, Roni painottaa. Vahvistin on Mojotonen rakennussarja, 15-wattinen Fender Deluxe 5E3 -klooni. Katkenneet kaulat Ensimmäisen sähkökitaran Roni sai faijaltaan. Ensimmäinen oman käden tuotos oli Bill Putnamin LA-2A-kompressori, jonka skemat ja komponentit löytyivät helposti netistä. Itse tehty paras Ronin laiteinnostus ei ole vain keräilyä. Forsmanin Affe oli Gibson-vastainen ja alkoi puhua Ronia Fender-leiriin. Firebird ja ES335 olivat toki erinomaisia kitaroita nekin, mutta soittelin niitä esimerkiksi vuoden 1977 Peavey Classic -vahvistimella, joka oli kohtuullisen hirveä, Roni kuvailee. Ne pitää vain muistaa soittaa kunnolla sisään, jolloin soundi avautuu ja pääsee täyteen kukoistukseensa. Joni on myös auttanut Ronia vanhojen laitteiden kunnostamisessa entiseen loistoonsa. – Vakuutusrahojen kanssa marssin Kitarapajaan ja ostin ensimmäisen kunnon kitaran, Gibson Les Paul Custom 1987:n. Neumann U87 vuodelta 1972. Ronin räkkirivistössä on sekä uutta että vanhaa laitetta, putkilla ja ilman. Supersuosittu kondensaattorimikrofonien klassikko, jota on valmistettu vuodesta 1967 tähän päivään asti. Tasuri on 5Y4 ja vaiheputki 12AX7. Taustalla on halu ymmärtää, mitä laitteiden sisällä oikein tapahtuu. Ja magneetin pitää ehdottomasti olla alnicoa kuten Jensenissä. Alkuperäisen Jensenin alnico-kaiutinelementin sijaan Roni käyttää italialaisen Sican repro-elementtejä. Sen kaula katkesi soittokiertueella Ranskassa vuonna 1995. Sen seurauksena Roni hankki Fenderin RoniMartin haastattelu Missä Roni Stratonsa kanssa, siellä itsetehty Fender Deluxe 5E3. Tuorein diy-hanke on puolestaan Bill Putnamin 1176 Blue Stripe -kompressori. Niissä on samanlainen paperikartio ja kartion liimaripustus. Asia ei ollut kuitenkaan sillä selvä. Itse tehdyn vahvistimen lisäksi Ronilla on vuoden 1967 Fenderin Vibro Champ, jota hän kuvailee ”maailman parhaaksi studio-styrkkariksi”, ja johon hän yleensä kytkee live-kitarat studiossa. Seuraavankin Gibsonin, ES335:n, kaula katkesi kaksi vuotta myöhemmin. Rakensin myös oman putkivahvarin, jolla edelleen soitan kaikki keikkani, Roni kertoo. Kolvaus on point to point -tyylinen ja päätemuuntajat Hammondilta
Siitä syystä hän on esimerkiksi kova Dylanfani. – Haluan kuunnella musaa kotona kuten tavalliset ihmiset kuuntelevat, en hifistellä sen enempää. Sen hän osti parilla kympillä YLEltä. – Mikit on järjettömän tärkeät: ne tuottavat tämän Straton kirkkaan puhtaan äänen. Sitä paitsi lapset ovat vielä niin pieniä, että laitteet ovat jatkuvan uhan alla. Roni on vakuuttunut siitä, että parhaat levyt on soitettu livenä. Sen hän hankki myymällä ensiksi kaverilleen itse rakentamansa keskitaajuus-pultecit. Se on aivan täynnä muuntajia, pelkästään master-kanavassa on 16 muuntajaa! Design on kivenkovaa ja toteutus huippulaadukas. YLEllä, ABBAlla ja Ronilla Palataanpa takaisin Ronin studioon. Tykkään kovasti. Mulla on myös Fender Stratocaster AVRI ’62 reissue, Fender Jazzmaster 1966 reissue sekä Fender Precision -bassokitara, Roni luettelee. Lopullisesti hän siirtyi Fendereihin löydettyään – pitkän etsinnän jälkeen – vuoden 2007 Stratocaster AVRI Factory Special Run 59 reissuen, joka on todella kevyt erikoismalli Stevie Ray Vaughan -kaulalla ja erikoismikeillä. Ainakin sellaisessa musiikissa missä improvisoidaan, kuten jazzissa, liveäänitys on välttämätöntä. Oivalluksen tähän suuntaan Roni sai lukiessaan T Bone Burnettin (Dylanin Rolling Thunder Revue -bändin kitaristin) haastattelun äänittämisestä ja levytuotannosta. Sieltä löytyy kaikenlaisia vintage-harrastajan sydäntä lämmittäviä laitteita, kuten Telefunken V376 -mikrofonietunen, EMT 140ST -putkilevykaiku ja Dynacord Echocord S62 -putkinauhakaiku. Hän operoi vain läppärillä ja käytti nailonkielistä kitaraansa myös bassokitarana, rytmiryhmänä ja niin edelleen. Parhaat levyt tehdään livenä Ronilla oli äänittämisessä pitkä tietokonepohjainen kausi, kun flamenco-ryhmä oli paljon kiertueella. – Minulle tuli halu käyttää livebändiä eikä vain nauhaa. Sitten pitää löytää oikea volyymi tilassa ja varmistaa, että soittotapa kuulostaa hyvältä. Parhaat äänitykset ovat tilanteen tallentamista, Roni uskoo. Kaiutinkartioita on hajonnut, ja vahvariin on kaatunut kaakaota, Roni kertoo. Oppi oli, että piti tehdä levyjä kuten niitä tehtiin 1950-luvulla, eli siten, että levyltä kuulee bändin yhteissoiton konkreettisesti sen sijaan, että soittimet ynnä muu olisi kaikki äänitetty läheltä äärimmäisen tarkasti. Ronin numero 71 on YLEn vanha, ja ABBAn käyttämä Harrison on nykyään mikkisuunnittelija Martin Kantolalla! – Laite painaa 400 kiloa ja on kokonaan analoginen. Ne olivat käytössäni 12 vuotta, mutta yhä useammin alkoi tuntua, että yläpään tarkkuuden pitäisi olla musikaalisempaa. Kokeilin myös s30b-kaiuttimia, mutta niissä on eri amppi kuin c:ssä, ja soundi hirveä, Roni kuvailee. Ronin ensimmäinen flamenco-levy tehtiin näin. Yamahan NS-10 on Ronin mukaan hyvä siinä, että sillä kuulee, miltä matsku kuulostaa tavallisissa kaiuttimissa. Akustisista kitaroista Ronin paras on teräskielinen Martin D35. Martinin rinnalla Ronin Fender Malubi on kuulemma ”ihan paska”. Se on samalla sosiaalinen tapahtuma eikä vain yksin puurtamista, hän kertoo. Se yksi ylitse muiden, josta Roni on erityisen ylpeä ja iloinen, on aito Harrison 2824 -miksauspöytä. Stereot kuten kodeissa yleensä Kotistereoistaan Roni poimii ensimmäiseksi esille Technicsin SL1000-studiolevarin SME 3009 Mk3 -varrella ja Goldringin rasialla. Olen kuullut Ronin soittavan tuota kitaraa ja voin vakuuttaa, että soundissa on hienoa patinaa. Lisäksi sieltä löytyvät myös PM670 Fairchild -tyylinen kompressori ja kaksi kappaletta G-Pultec EQP-1 -putkitaajuuskorjainta. 1975-vuosimallin Telecaster Customin. – Vanhassa setupissani oli Genelecin 1030-pari plus subi. Se on yksi Harrisonin 1975–81 käsityönä valmistamista inlinemiksauspöydästä – jonkinlainen inline-pöytien ultimaattiversio, joita valmistui vain joitain kymmeniä. Geneleceillä kaikki kuulemma kuulostaa paremmalta kuin onkaan. Espanjasta Suomeen palattuaan Roni tunsi, että yksin soittaminen ja yksin läppärillä äänittäminen oli tullut tiensä päähän. – Aloitan yleensä sillä, että etsin tilasta tai huoneesta sen kohdan, missä bändi kuulostaa parhaalta, ja missä kokonaisuus kuulostaa hyvältä, ja asetan siihen nauhatilamikrofonin. Koko ryhmää ajatellaan ikään kuin yhtenä elimenä. haastattelu 41. Livebändi ja livesoitto alkoi tuntua oikealta erityisesti moniulotteisissa tanssiteoksissa. Mun flamenco-tekeminen on aika jazz-tyylistä. – Vaikka livetaltioinneissa on epätäydellisyyksiä, niissä on myös jotakin oikeaa ja elämänmakuista. Sieltä signaali kulkee Pioneerin stereovahvistimen linjaottoon ja jatkaa matkaa Dalin pikkuisiin hyllykaiuttimiin. Yksi Ronin esikuvia on Ellingtonin 1950-luvun lopun levyt: – Lähtökohta on helevetin hyvä huone, sairaan hyvä bändi ja sairaan hyvät arrit, se on lähes siinä. Tallella on myös Ronin faijan joskus muinoin pojalleen itse rakentama nailonkielinen laatikkokitara, jonka puu on suoraan puutavaraliikkeestä. Sitten hankin Genelecin s30c-monitorit, joiden nauhadiskantti on aivan omaa luokkaansa. Sitten lisään stereoparin tilamikeiksi, yhden mikin ylös sekä lähimikit, Roni avaa. Etuaste Jensenin muuntajineen on loistava, kaikki feiderit aivan parasta laatua, Roni ylistää Harrisoniaan. Nyt pelkästä varresta pyydetään käytettyjen markkinoilla kolminumeroisia summia. Tietenkin kaula ja paino ynnä muu vaikuttaa soundiin myös. Tarkkailukaiuttimina on Yamahan NS-10 ja Genelec s30c + 1092 -kombo. Soittimessa on oma riaa ja esivahvistin. Otarin 8-raitaista MX5050-moniraitanauhuria (1/2”) täydentää vaikuttava Telefunken 15A -master-nauhuri
Laadukas perustus on kaiken rakentamisen A ja O. Yksi niistä on kytketty läpivienniksi kotiteatterikäyttöön (av), jolloin Exposuren voimakkuussäädin ohitetaan. Ottoliitännät (kuusi kappaletta) on toteutettu laadukkailla rca-liittimillä. Exposurella ei sukelleta uuteen vain uutuuden hurmiosta. Hyväksi todettu pääteaste (ab-luokka) on ennallaan, mutta etuvahvistin on suunniteltu uusiksi. Aiemmin operaatiovahvistimiin ja transistoribufferiin perustunut rakenne on nyt diskreetti transistorikytkentä. Toisaalta ne mahdollistavat myös kaksoisjohdotuksen. Kuulokeantoa ei ole katsottu tarpeelliseksi. Kasvopuolta katsottaessa Exposure paljastaa harkitun karsitun luonteensa. Kaukosäätimen signaalin vastaanotinikkuna on lähes näkymätön läntti mustassa maskissa ja vaaleassa vaihtoehdossa kuin kauneuspiste sileillä kasvoilla. Käyttöliittymäksi käy kaksi kiertosäädintä ja virtapainike, muuta ei tarvita. Yksi tekstilogossa virtojen päällä ollessa, toinen ohjelmalähteen valitsimessa ja kolmas voimakkuudensäädön nupissa. Exposuren varovasti uudistunut integroitu vahvistin on terve pohja alkusuunnitelmista aina audiofiilin harjannostajaisiin saakka. Kaksi voimakkuussäätimeen reagoivaa esivahvistinantoa (pre-out) mahdollistavat erillisen päätevahvistimen ja vaikkapa subwooferin helpon kytkennän. Kun valmistajan omasta mallistosta löytyy vieläpä tyyliin sopivia päätevahvistimia, ei kasvukipuja helposti synny. Tilaa kasvulle Takapää on sekin valmistajansa näköinen. Edelliseen malliin verrattuna tuoreen tulkinnan evoluutio on harkittua ja hienovaraista. Lisäksi virtapuolta on parannettu lisäreguloinnilla. Mallistosta on turha etsiä kolmannen osapuolen vähävirtaisia oemmoduuleita tai toisaalta eksoottisia mutta turhan esoteerisia topologioita. Exposurea ei helposti sekoita mihinkään muuhun merkkiin. Exposuressa on huomioitu kiitettävästi paikka kasvulle. Mielikuva patarautaisesta introvertista hälveni nopeasti, kun tyylissään asiallinen viimeistely pääsi oikeuksiinsa paketista nostettuna. Hitunen konservatismia ilmenee vain ja ainoastaan banaaniliittimille sopivina kaiutinantoina. Sama filosofia seuraa myös kannen alle. Ensin mainitulla aux1-liitäntä muuttuu levysoitinotoksi (phono), jälkimmäinen taas lisää usbja koaksiaalioton (bnc). Testattu laite sisälsi da-muuntimen, joka kykenee auttavasti myös hires-toistoon Exposure3010S2D-integroituvahvistin Teksti Jussi Arvio Kuvat ja mittaukset Mauri Eronen testi 42. Vanha viisaus päti jälleen: kuvista ei ilmene koko totuus. Mikäli Exposuren hankkii hopean värisenä, on ledien sävy sinivalkoinen. Valot on toteutettu onneksi asiallisesti siten, etteivät ne häiritse loisteellaan kuuntelijaa kummassakaan värivaihtoehdossa. Perusasiallinen muovinen kaukosäädin seuraa sentään mukana ikään kuin myönnytyksenä laiskimmille. Tuossa brittidesignissa, joka on kantanut läpi useamman vuosikymmenen, on silti jotakin harkitun rehellistä, konstailematonta ja kestävää. Perustuskivi MYÖNNETÄÄN, että se näyttää ensisilmäyksellä tylsältä ja vaatimattomalta. Pienenä tyyliseikkana kolme punaista lediä tuikkivat mustan maskin pimeydestä. Ajan haasteisiin on tarjolla rajallista modulaarisuutta. Laite voidaan näet varustaa joko sisäisellä riaa-kortilla (mm tai mc) tai da-muuntimella muttei samanaikaisesti molemmilla. Nauhuriliitännän (tape) yhteydessä on myös kiinteä anto tallentimelle (rec). Vaatimattomuus kaunistaa Testiin saamani yksilö oli kokomustassa asussa
Itse asiassa laadullisesti oltiin lähes siellä, missä olin aiemmin Arcamin A39:n kanssa. Siitä huolimatta annoin vahvistimen lämmetä pari päivää. Tässä vaiheessa itsereflektion ansiokkaat hälytyskellot soivat, ja palasin orjallisen tutulle testipolulleni paremmin palvelemaan lukijan tarpeita. dsd64tai pcm192-laadulla. Tehoa Exposurelle luvataan 110 wattia kahdeksan ohmin kuormalle, jota sisänäkymän perusteella voisi epäillä konservatiiviseksi lukemaksi. Foo Fightersin Wasting Light -albumin These Days sai toimia aloituspotkuna. Joskin hymysuin. Sen sijaan keski-ikä ja ilmakitara kohtasivat ensin – omaksi ja naapureiden onneksi suljettujen ovien takana. Mallisto tarjoaa ratkaisun yhden kortin dilemmaan, sillä sieltä löytyvät sekä erillinen dac että riaa. Tämä edullisen luokan kaiutinreferenssini on onnistuneesti erotellut jyviä akanoista. Heti alussa ilmeni vihjeitä siitä, että Exposuren ja Kefin sovitus saattaisi toimia poikkeuksellisen hyvin. Tosi kuin vesi Aivan hutuksi ei ensikokemus osoittautunut. Tänä aikana soittelin Tidalista taustamusiikkina valmiita soittolistoja ja bongailin satunnaisesti uusia tulokkaita. Cd-soittimen kytkin sekä analogisesti rca:lla että digitaalisesti Cardas-koaksiaalikaapelilla helpon vertailun mahdollistamiseksi. Olisiko tämä pieneltä osin selittänyt tuon aiemman post grunge -osaston maistuvuuden. Sama tekemisen hilpeys säesti myös mestarillisesti tuotettua ECMjazzosastoa tai vaikkapa 1970-luvun funk-rouheutta. Signaalitie on valmistajan mukaan tehty mahdollisimman lyhyeksi. Jää nähtäväksi, mitä mittaukset paljastavat. testi Hyvälaatuiset liittimet plussaa, mutta persoonalliset kaiutinannot jakavat mielipiteitä. 43. Ohjasiko Exposure osaltaan valintaa. Syystä tai toisesta sähköisesti vahvistettu kitara ja toisaalta myös basso nauttivat vahvistimen kohtelusta. Tuolloin Arcam herätteli Kefit laulamaan poikkeuksellisella otteellaan (lue lisää Hifimaailman numerosta 7/2015). Kriittisen keskialueen happotestiksi valitut, perusäänien pelikentillä toimivat vokaaliosuudet aukesivat luontevasti Rajattoman Out of Bounds -levyllä. Takuuajaksi mainitaan kolme vuotta. Eikä tämä sinänsä edellyttänyt audiofiiliäänitteitä. Sisänäkymä on rauhallinen ja siisti. Lopulta kolmantena päivänä annoin periksi, keskeytin puhteet ja istutin itseni aktiivisen kuuntelijan rooliin. Kaiutinkaapeleina käytin Mogamin 3103:a, jonka lainasin Sanders-referenssisetistäni (josta lisää Hifimaailman numerossa 1/2014). Uskon niin. Piirikortteja on useassa kerroksessa, ja komponenttien laatuvaikutelma on korkea. Äänilähteenä käytin sekä Meridian G08 -soitintani että Meridianin Director-muunninta Apple Macbook Air -tietokoneen ja Audirvana-ohjelman kera. Suotokondensaattorit tulevat Kendeililtä, ja voimakkuutta säätää moottoroitu Alpsin sininen. Jatkoin samaa FF-linjaa ja siirryin One by One -albumiin. Reipas ensivaikutelma Suoraan maahantuojan demosta poimitulla laitteella oli jo joitakin tunteja takanaan. Usb-kaapeliksi liitin Totaldacin filtteröidyn D1:n. Tulkinnallinen ero johti siihen, että en osannut yksimielisesti nimetä toista toistaan paremmaksi. Meridianin soittimella äänessä oli enemmän fysiikkaa ja rintaääntä, kun taas Exposuren sisäisellä muuntimella kuunneltuna esitys oli etäisempi, kevyempi ja soi samalla irtonaisemmin taustassaan. Muutenkin melodia ja rytmi tarttuivat korviin tahattoman kiinnostavasti jo maltillisilla voimakkuuksilla, vaikka pyrinkin keskittymään muihin askareisiin. Kuuntelujärjestelyistä Valjastin kuuntelua varten Kef LS50 -kaiuttimet, jotka istutin yksitolppaisille Skylan-jalustoille. Kahdeksan päätetransistorin kookas jäähdytyselementti jakaa vahvistimen sisältä virtalähdeja vahvistinpuoliksi. Ensinnäkin yläbassoalueen laadullinen toimivuus edesauttoi Kefin vaikeakulkuisen maaston yli. Rengassydänmuuntaja on todella massiivinen ja vie melkoisen tontin. Kriittinen kuuntelu tapahtui pääosin cd-tasoisella materiaalilla. Kuunteluiden edetessä ja materiaalin haastavuuden kasvaessa alkoi ilmetä muutakin. Siltä hieman vaikutti, sillä normaalisti olisin tavoitellut vakiolevyjeni auditiivisen virtauksen kalibroivaa vaikutusta. Vaikka aikansa hittibiisi Times Like These saattaa olla rasittavuuteen saakka renkutettu, sai se Exposuren ja Kefin duolta yllättävän nosteen. Voimakkuussäädin kello kymmenessä ääntä riitti paremmin kuin hyvin taustatarpeisiin äänilähteestä riippumatta
3010S2D onnistui aivan mallikkaasti luomaan kokoja mittasuhteissa uskottavan esityksen. Vasemmassa reunassa da-muunninkortilta tursuavat liittimet. Mitä tulee äänen tilatoistoon, on Exposurella omanlaisensa ote. Tällainen altruistinen näkemys sivuaa audiofiiliyden yhtä kulmakiveä ja sijoittaa Exposuren puristien koulukuntaan. Tämä ei ole varsinainen puute, kun arvioi kokonaisuutta. Tilaa olisi askelvaimentimellekin... Kaiken kaikkiaan Exposuren ostaja tietänee, mitä hän haluaa. Oli mieli sitten kallellaan modernimpaan tai perinteisenpään suuntaan. Siis tasapainoisempi mutta ajoittain tylsempi esitys kuin vanhemman polven soittimessani. 44. Eli Kef kyykkäsi ennen kuin Exposure. Muuntaja on poikkeuksellisen suuri. Kumpikaan ei kuitenkaan yltänyt Mastersoundin el34-pohjaisen putkivahvistimen liioittelevaan kaunispiirteisyyteen tai sielukkuuteen. testi Exposure3010S2D-integroituvahvistin Koeteltu layout on kaikin puolin siisti. Musiikin ystävä taas arvostaa sitä, että laite ei ole huomiohakuinen narsisti. Asenna ja unohda -periaate ei sovi heille, jotka hakevat säädettävyydestä lisäarvoa. Esimerkiksi lied-osastolla helmeilevä kauneus ja selkeys ovat vaadittu perusmauste, mutta hyppysellinen tenhoa ja tunnetta jäi uupumaan. On jopa todennäköistä, että hän on aloittanut matkansa malliston edullisemmilla tarjokkailla. Se, minkä se menetti absoluuttisessa informaation jäsentelyssä, korvautui terveen innostavalla ja tilan sykkien täyttävällä äänellä. Toisaalta asia on niinkin, että Exposure ja Kef muodostivat hyvin tasapainoisen ja – no olkoon – neutraalin parivaljakon. Vahva kokonaisuus Exposuren tarkoituksenmukainen käytettävyys viehätti. Vaihtoehtoisella phono-kortilla AUX1otto muuttuu levysoittimelle sopivaksi (mm tai mc). Ensinnäkään se ei ole detaljitasolla tarkin kuulemani vahvistin. Modernia piiritekniikkaa ja käsityön leimaa. Mitään toiminallista takapakkia tai epämääräisyyttä ei testin aikana ilmennyt. Saattaakin olla, että puutteeksi mieltämäni asia olikin itse asiassa vahvuus. Meridian Director (suositushinta 599 €) haastoi Exposuren digipurijan tasapäisempään taistoon, sillä sen äänessä on Meridianin G08:aa vähemmän potkua ja isottelua sekä muutenkin sovittelevampi ote. Myös usb toimi vakaasti, ja sekä Audirvanan että Tidalin kautta soitetut näytteet soivat ilman napsuja tai kättelyongelmia. Näinkin Exposurea voi pitää varsin mainiona kompromissina – riippumatta siitä, kummasta tulokulmasta itse enemmän sattuu pitämään. Ja onhan niinkin, että tasapainoisen perustuksen päälle on helpompi rakentaa haluttu kokonaisuus. Exposure taas saattoi tuntua nopeammalta ja ketterämmältä reaktioissaan. Muistelen arvottaneeni Arcamin tällä saralla Exposuren edelle. Vasemmalla Kendeilin suotokondensaattorit. Tästä oli vaikeampi saada aivan yksiselitteisesti kiinni. Kuten aiemmin Arcamilla, oli Exposuren lihaksissa notkeutta ja penkkipunnerrus riittävällä tasolla jopa sinfoniaorkesterille. Perushyvä Alpsin "sininen" moottoroituna. Vahvistimena 3010S2D on onnistunut ja tasavahva paketti. Näistä eroista parhaat puolet yhdistämällä olisi kyseessä jo varsin kovatasoinen kokonaisuus. Ajoittain heräsi kuitenkin tunne hieman yksinuottisesta tai paremminkin hitusen harmaasta sävystä. Jäin kuitenkin kaipaamaan lisää lämpöä tai leveämpää väripalettia, pientä romantiikan siementä
Jitterin aiheuttaja on virtalähdepohjainen, sillä voimakkain komponentti esiintyy 100 hertsin taajuudella. Kaukosäädin, kaiuttimien kaksoisjohdotus, optiona dac tai riaa dac-kortti pcm192/dsd64 info Exposure3010S2D Yhteenveto • Ääni (varauksin) • Tehot • Käytettävyys • Vain yksi moduuli kerrallaan (riaa tai dac) • Vain banaaniliittimet kaiutinannoissa LAADUKAS vahvistin runsailla liitännöillä. Yhden kilohertsin sinitaajuuden tuottama säröspektri yhden watin teholla 8 ohmiin. 0,012/0,018 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd ............. 79/53 dB Kanavatasapaino, 0,001/0,1/1 W ............... Taajuusvaste kaiutinlähdöistä 8 ohmin kuormaan analogiotolla (punainen) usb-otolla (musta) ja linjalähdöstä usb-otolla (sininen). -78 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz .......................................... Harmonisen särön määrä alenevalla tallennustasolla usb-otolla kiinteästä linjalähdöstä. 345 ps mittaukset Antoteho eri impedansseihin ja vaihekulmiin. 0,009/0,009 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd ....................... Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm, 2 kanavaa ..... 155/265/400 Tehonkulutus idle/1/10 W@8 ohm ............. Vasemman kanavan pohjakohina on oikeata voimakkaampaa, mutta suhinaa tai kohinaa ei todennäköisesti kuulu tavanomaisilla (<100 dB/W) kaiuttimilla. (09) 5860 120 Lisätietoja .................................... 79 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W ........... www.hifistudio.fi www.exposurehifi.com Mitat (lxkxs) ............................... 0,006/0,010 % Kanavaerotus, 1/20 kHz .................................... Kaikkein alhaisimmilla impedansseilla hyvin toimivat suojapiirit kytkeytyvät, kun särötaso nousee yli yhteen prosenttiin. >3,0 V Häiriöetäisyys, A-paino ...................................... testi Laiskan apuri on perustoimiva kapula. 2,0 V Häiriöetäisyys, A-paino ...................................... 6x rca (optiona 1x phono tai 1x usb ja 1x koaksiaalinen s/pdif) Lähdöt ............................................ 104 dB Pohjakohina 1000-10000 Hz ....................... 0,02/0,07 ohm Voimakkuussäätimen tyyppi ........................... 0,001/0,011 % Kanavaerotus, 1/20 kHz .................................... 44 x 11,5 x 30 cm Paino ............................................... 43 kHz Kaiutinlähtö, usb-otto Häiriöetäisyys, A-paino ...................................... ALPSin äänenvoimakkuutta säätävä potentiometri aiheuttaa selvää kanavatasapainon puoltamista, mutta on kuultavissa vain hyvin alhaisilla äänenvoimakkuuksilla. 78/54 dB Kanavatasapaino, 1 W ......................................... Impulssivaste esivahvistinlähdöstä usb-digitaaliotolla. 0,008/0,017 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd ............. 102/81 dB Kanavatasapaino ................................................... Hinta ............................................... Äänenväriltään ajoittain hieman harmaa, mikä ilmenee lähinnä hyvin äänitetyllä klassisen musiikin vokaalija viuluosuuksilla. Linjalähdön mittaustulokset ovat häiriöetäisyys mukaan lukien hyvät. 0,006/0,005 % Kanavaerotus, 1/20 kHz .................................... 2x pre-out, 1x cinema, 1x tape rec Muuta ............................................. 22/54/131 W Pääteasteen impedanssi, 1/20 kHz ............. analoginen Kaiutinlähtö, analogiotto Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % .............. Usb-oton jitter kiinteän linjalähdön rec out -liitännästä. 0,4 dB Lineaarisuus, 16 bit ............................................... 12,0 kg Tulot ................................................ 1,9/0,0/0,4 dB Ylärajataajuus, -3 dB ........................................... -123 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz ...................... 2 369 € (+ da-kortti ovh. Hieman suoraviivainen mutta koukuttava ja dynaaminen ääni viihdyttää erityisesti kevyellä musiikilla. 0,0 dB Lineaarisuus, 16 bit ............................................... Hifistudio Puhelin ........................................... 45. 539 €) Edustaja ........................................ 79 dB Pohjakohina 1000-10000 Hz ....................... -96 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz .......................................... VAHVISTIMEN antoteho on suuri kaikkiin kuormiin, eivätkä vaikeimmatkaan kaiuttimet tuota sille ongelmia. 468 ps Kiinteä linjalähtö (rec out), usb-otto Antojännite, dBFS ............................................. -89 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W ..........
Ulkoisen näytön kytkeminen tai paluu takaisin etulevyn näyttöön edellyttää laitteen uudelleenkäynnistyksen. Soittimessa on kyllä sisäänrakennettu www-palvelin, johon voi ottaa yhteyden millä tahansa selaimella. Myös ftp-palvelin on käytettävissä, mutta jostain syystä se ei päästänyt selaamaan kiintolevyn sisältöä, vaikka yhteyden muodostus onnistuikin. CocktailAudioX40-mediasoitin/palvelin Teksti ja mittaukset Mauri Eronen Kuvat Mauri Eronen ja valmistaja testi Etelä-Korealaisen Cocktail Audion valikoimassa on neljä cd-levyjä rippaavaa musiikkisoitinta vahvistimella ja ilman. Nykyaikaisuudesta kielivät digitaalitulojen tuki 384 kHz:n näytteenottotaajuudelle ja dsd-tiedostoille. Jos tavoitteena on saada äänentoistojärjestelmän keskus yhdessä laatikossa, voi edullisempi X30 (1 199 €) tai kompakti X12 (629 €) olla houkuttelevampi. Etätoisto on mahdollista myös älypuhelimella tai tabletilla, joka dlna-sovelluksella osaa käskeä Cocktail Audion hakemaan tiedostot toistettavaksi esimerkiksi verkkokiintolevyltä. X40 on yksi harvoista dlna-laitteista, joka toimii hienosti foobar2000:n etätoiston kanssa. Testaushetkellä X30malliin oli saatavilla myös beta-ohjelmisto, jossa mukana olivat lisäksi Tidal ja Deezer. Tallenteiden pienimuotoinen editointikin on mahdollista, joskin käyttöliittymän karuuden vuoksi operaatio on näppärämpää tehdä tietokoneella. Vaikka käytetyt komponentit ovat hitusen edullisempia, voidaan niihin kytkeä suoraan kaiuttimet. Tallenteiden lataaminen verkon yli Cocktail Audiolta onnistuu esimerkiksi smb/cifs-protokollan avulla. Digitaalinen tiedonkäsittelijä 1 700 euron hintaiseksi laitteeksi Cocktail Audiossa on tarjolla melkoinen digitalian ja verkkotoimintojen kokonaisvaltaisuus. Kaikkien äänilähteiden signaali saadaan ulos analogisista (rca ja xlr) tai digitaalisista (optinen, koaksiaalinen ja aes/ebu) liitännöistä. Vaikka chippi sisältääkin usb-dacin, ei X40:een voi kytkeä tietokonetta suoraan. Jokin kolmannen osapuolen dlna-sovellus on välttämätön, sillä Cocktail Audiolla ei ole omaa softaa tietokoneelle tai älylaitteille. Ominaisuutta varten toisto-ohjelmaan pitää asentaa foo_upnp-plugini. Ulkoiset äänilähteet, kuten vinyylit voi myös tallentaa laitteen kiintolevylle hires-formaatissa. Selainkäyttöliittymä on kuitenkin sen verran onneton, että siihen ei mielellään koske. Etulevyn sinänsä selkeän 5-tuumaisen näytön kuva voidaan siirtää televisiolle. Damuuntimena on esimerkiksi Oppo HA-2 -kuulokevahvistimesta (HM 1/2016) tuttu ESS Sabre32 ES9018K2M. Verkkojaon yli tiedostot siirtyvät noin 15 megatavun sekuntivauhtia, mikä on gigaiselle verkolle melko verkkaista. 46. Toinen hyvä vaihtoehto on maksullinen JRiver Media Center. Flac-tiedostoilla ei ilmennnyt mitään ongelmia pausen tai kelaamisen kanssa. X40 sisältää analogisen esivahvistimen, da-muuntimen, Airplayn, Spotify Connectin, dlnaja smb/cifs-toiston, rippaavan cd-aseman, kiintolevykelkan, usb-mediatoiston, fm-virittimen, levysoitintulon, nettiradion ja kaikkien näiden tallennuksen. Testasimme digitaalisena etuvahvistimena ja da-muuntimena toimivan X40-huippumallin. Windows 10:n ja Media Playerin pitäisi teoriassa tukea flacien striimausta dlna-päätelaitteille, mutta käytännössä toisto jumitteli usein heti biisin alussa
testi Jos dlna ei kiemuroineen kiinnosta, on olemassa helpompiakin keinoja. Kiintolevyn asennus tai vaihto on erittäin yksinkertaista. Spotify Connect on kätevin tapa nauttia musiikin striimauksesta netistä, sillä ohjaus onnistuu pomminvarmasti ja kätevästi tietokoneelta tai Androidja iOS-laitteista. Teoriassa sellainen tekisi soittolistojen ja toiston hallinnan helpoksi. Music DB voi sijaita joko sisäisellä kiintolevyllä tai usbmassamuistilla. Käyttöliittymä on muutenkin kankea. Käyttäjän täytyy aina hakea levynkansitaide jostain online-palvelusta. Kuvassa tableteille ja pienen näytön laitteille sopiva versio. Korjaukset voi halutessaan tehdä usb-näppiksellä. Pakkausvaiheessa kone kehottaa odottamaan, jos käyttäjä aikoo sammuttaa laitteen. X40 tukee sekä Spotify Connectia että Airplaytä (Shareplay). Ennen cd-levyn rippaamista soitin antaa käyttäjän korjata FreeDB-tietokannasta haettuja tietoja ja etsiä netistä levynkannen. 47. Cd-levyjä ei tarvitse ripata laitteen kiintolevylle ennen toistoa, joten X40 toimii myös tavallisena cd-soittimena. Häviöttömästi cd-laatuisena pakkaava flac reagoi pakkauksen laatuun siten, että parempi laatu tarkoittaa pienempää tiedostokokoa – ja pidempää pakkausaikaa. Cocktail Audio hakee ripattavan levyn tiedot automaattisesti netistä. Tehokkaimmalla pakkaustasolla yhden albumin pakkaamisessa kestää noin tunnin, vaikka itse rippaus on ohi reilussa 10 minuutissa. Kansikuvan hakua varten on tarjolla useampi verkkopalvelu, mutta missään niissä soitin ei välitä albumin nimeä hakukoneelle. Puuttuva bluetooth ei näiden ominaisuuksien varjossa paljoa paina, varsinkin kun erillisen bluetooth-vastaanottimen voi liittää joko analogisesti tai digitaalisesti suoraan soittimeen. Haku ei sisällä albumin nimeä, ainoastaan artistin, joten yleensä kannen etsimisessä vierähtää tovi. Windowsja iOS ympäristössä (Safari, Chrome ja Internet Explorer) painikkeiden asettelu ei kuitenkaan toiminut, ja kontrollointi oli mahdotonta. Etulevyn usb-liitäntään voi tökätä vaikka muistitikun. Käyttö ja musiikin kuuntelu on mahdollista heti rippauksen jälkeen, ja pakkaustoiminto tapahtuu taustalla. 2,5-tuumainen kiekko oli erittäin hiljainen, mutta täyttä äänettömyyttä toivova asentaa X40:een ssd-levyn. Laite tarjoaa muutaman vaihtoehdon, joista parhaaksi osoittautui Googlen kuvahaku. COCKTAIL Audion musiikkipalvelimen ytimenä toimii Music DB -tietokanta. Langaton lähiverkkoyhteys onnistuu tarvittaessa lisävarusteena saatavalla usb-wlan-adapterilla. Jos internet ei ole käytettävissä, voi FreeDB-levytietokannan ladata valmiiksi X40:n kiintolevyllä mukana tulevalta cd-levyltä. Tässä olisi tärkein petrauksen paikka, ellei valmistaja aio kehittää omaa ohjaussovellusta älylaitteille tai tietokoneille. Laitteen takana on kaksi usb host -liitäntää kiintolevyn pysyvämpään kytkemiseen. Ahkerien artistien tarjonnasta oikean kannen löytämisessä voi kestää tovi. X40:ssä pyörivä www-palvelin tarjoaa selainpohjaisen käyttöliittymän kahdessa koossa. Siihen tallentuvat ripatut cd-levyt tai lähiverkosta tai usb-laitteilta kopioidut tiedostot. Levyjen tallentamiseksi käyttäjän tulee valita tallennusformaatti (wav, mp3, ogg, flac, alac). 2,5tai 3,5-tuumainen levy sijoitetaan sormiruuveilla kiinnitettyyn levykelkkaan mukana tulevilla asennusruuveilla. Soittimeen voi kytkeä usb-näppäimistön, sillä levytietojen korjaaminen kaukosäätimellä käy työstä. Testikoneessa oli Western Digitalin 320-gigainen läppärilevy. Formaattivalinta tehdään jokaisen rippauksen yhteydessä, mutta pakkauksen laatu asetetaan laitteen valikoista. Applen lisensoinnin ohittava Shareplayohjelmisto toimii hyvin
Äänenlaatu on erinomainen. Impulssivasteessa ei 44,1 kilohertsin signaalilla ole esitai jälkisointia, mutta 96 kilohertsin toistossa ilmenevä jyrkempi alipäästö viittaa erilaiseen digisuotimen toimintaan hires-äänitteillä. Kyllä Radio ............................................... 48. 10/100/1000 Mbps Wlan ................................................ 108 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W ........... Tehonkulutus ............................................................ Kokonaisen verkkohakemiston tai levyn toistaminen on ongelmatonta, mutta jos parhaillaan soivan levyn perään haluaa lisätä yksittäisiä kappaleita, mutkistuu homma. Soittolistojen nopea hallinta on hankalaa, koska Cocktail Audiolle ei ole omaa älypuhelinsovellusta ja www-käyttöliittymä on kehno. Yhden kilohertsin säröspektri xlr-analogiannoista kahden voltin jännitteellä. 118/106 dB Kanavatasapaino ................................................... Se saa musiikin soimaan niin Spotifystä, Airplaylaitteilta kuin lähiverkon palvelimilta, sekä tarjoaa itse musiikkikirjastonsa muille päätelaitteille. optinen, koaksiaali, aes/ebu (kiinteä/säädettävä) Analogitulot ................................ Yhden kilohertsin sinitaajuuden tuottama harmonisen särön määrä alenevalla tallennustasolla. 1 dB Pohjakohina .............................................................. -95/-103 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz .......................................... Spotify-tuen rinnalle lienee pian tulossa virallinen Tidal-tuki. Peruskäytönkin opettelussa menee ilta tai pari, mutta lopputulos palkitsee. -125 dBV Xlr-lähtö, optinen otto Häiriöetäisyys, A-paino ...................................... Digitaalisuotimen tuottama impulssivaste xlrlinjalähdöistä. digitaalinen Voimakkuussäädön portaat ............................. 0,026/0,001 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd ............. rca, xlr (kiinteä/säädettävä) Digitaalilähdöt .......................... rippaava Kiintolevy ..................................... 6,3 mm Muuta ............................................. 0,001/0,002 % Kanavaerotus, 1/20 kHz .................................... Toisto pysyy lineaarisena hyvin alhaisille tallennustasoille. Toisto on tarkkaa niin ajallisesti kuin äänikuvallisestikin. 147 ps mittaukset Taajuusvaste 44,1 kilohertsin (sininen) ja 96 kilohertsin (punainen) näytteenottotaajuudella. pcm 384/32, dsd64/128, dxd Tiedostotuki ............................... Ripatuilta cd-levyiltä äänessä on helppoa miellyttävyyttä parhaiden cd-soittimien tapaan. Paketin kruunaa rippaava cdasema ja käyttäjän päivitettävissä oleva kiintolevy. wav, ape, flac, alac, aiff, aif, wma, mp3, ogg Kuulokeanto ............................... Yksittäistä levyä kopioidessa vaiva ei ole suuri, mutta koko kirjastoa tallennettaessa tuhlattu aika on merkittävä. kaikkien äänilähteiden digitointi ja tallennus info CocktailAudioX40 Yhteenveto • Miellyttävä ja tarkka ääni • Tekninen suorituskyky • Pieni tehonkulutus • Toimivuus dlnasoittimena • Reippaasti liitäntöjä ja toimintoja • Huono selainkäyttöliittymä • Ei omaa älypuhelinsovellusta • Ei bluetoothia COCKTAIL Audio X40 on teknisesti hieno ja monipuolinen digiajan soitin. Jitter 44,1 kilohertsin näytteenottotaajuudella. SOITTIMEN mittaustulokset ovat hyvät. Dlna-etätoistossa tai Spotify Connectilla soittolistojen hallinta tapahtuu paljon sujuvammin tietokoneelta tai älylaitteelta. 1 699 € Mitat (l x k x s) ........................... testi CocktailAudioX40-mediasoitin/palvelin Hinta ............................................... Jitter-testissä ilmenee maltillisesti 50 hertsin kerrannaisia. Tätä varten täytyy hankkia erillinen bluetooth-vastaanotin tai vetää kaapeli lattian poikki. Kanavaerotus, kohinaja särötasot ovat erinomaiset. rca, levysoitin (mm) Digitaalitulot .............................. Digilähteen kovuudesta tai karkeudesta ei ole pelkoa, vaan X40:n voisi olettaa toimivan korvia myötäilevästi myös tavallista analyyttisemmillä kaiuttimilla. Riippumatta siitä haluaako musiikkia toistaa kodin nassilta, tietokoneilta tai älylaitteilta, soittimesta löytyy hyvin todennäköisesti jokin yhteensopiva menetelmä siirtää ääni kunnon hifilaitteistoin toistettavaksi. fm-viritin Hires-toisto ................................. Rippauksen jälkeen laitetta voi käyttää normaalisti, mutta sammuttaminen kesken pakkauksen antaa varoituksen. Ainoa probleema syntyy reaaliaikaisesta äänen striimauksesta pc:ltä esimerkiksi nettivideoita katsoessa. 17 W Voimakkuussäätimen tyyppi ........................... lisävaruste Cd-soitin ....................................... optinen, koaksiaali, 3x usb Verkkotoisto ............................... 2,5", 3,5", lisävaruste, max 4TB Hdmi-lähtö .................................. Dlna-etäsoittimena X40 on erinomaisen luotettava. 43,5 x 9,9 x 32,5 cm Paino ............................................... Parhainta X40:ssä on sen laaja tuki toistotekniikoille. smb, dlna, airplay (shareplay) bluetooth (lisävaruste), nettiradio Ethernet ........................................ Haluttaessa kansitaiteen voi myös ladata etukäteen tallennetusta tiedostosta. Soittolistojen hallinta on kankeaa laitteen ruudulta ja kaukosäätimellä. Hyvän äänen ja laajojen käyttömahdollisuuksien riippana on joidenkin toimintojen kankeus. Analogilähdöt ............................ Kenties parempi vaihtoehto on tallentaa kansikuvat jälkikäteen www-käyttöliittymän kautta. 0,0 dB Lineaarisuus, 16/24 bit ....................................... KÄYTÖSSÄ Cocktail Audio kompastelee samalla tavalla kuin valtaosa verkkosoittimista. Yhden levyn rippaamisessa kestää noin 10 minuuttia, mutta tiukimmalla flacpakkauksella kompressoinnissa menee tunnin verran lisää
Ja nämä kaikkien Grundigien ja Philipsien, General ja Western Electricianien, RCA:iden ja Harmanien lisäksi. Joitakin yksittäiskappaleita saattoi olla täälläkin, mutta ei niitä kukaan 1990-luvulla harrastanut niin kuin niitä harrastettiin Hongkongissa. Yhden sädekehää yllään kantaneen merkin jätin yllä olevasta luettelosta pois. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, uuteen tekniikkaan mielipakonomaisesti suuntautuvien insinöörien maassa alkaa olla jo jonkinlaista kiinnostusta aitoihin vintage-vehkeisiin, eikä pelkästään 1980-luvun transistorilaitteisiin – hienoja toki nekin omalla tavallaan. Putkivahvistimia minulla oli siinä vaiheessa jo omasta takaa. Joillakin saattoi olla Quadin tolppa-kakkosia ehjä tai rikkonainen pari. Nykyään valmistaja muistetaan erityisesti putkivahvistimistaan, mutta sen Stereo 30 Plus on hieno eksemplaari aikakaudelta, jolloin transistorivahvistimet alkoivat vallata tilaa putkivahvistimilta. Tässäkin suhteessa Hongkong kuitenkin näytti, että opittavaa riitti vielä yllin kyllin. Toimistorakennusten hämärästi valaistuissa ahtaissa, tyhjiöputkivitriinien ja komponenttihyllyjen täyttämissä huoneissa opin pian, että pieni 1950-luvun putkivahvistin yhdessä samanikäisen kaiuttimen (esimerkiksi Altecin) kanssa tuotti vähintään yhtä sykähdyttävän kuuntelukokemuksen kuin yliilmastoitujen tavaratalojen sisänäyteikkunoiden miljoonalaitteistot. Kaikki maailmanmerkit Aasiasta, Pohjois-Amerikasta ja Euroopasta olivat edustettuina ja esillä, ja näihin kuuluivat myös ne kaikkein ylellisimmät. Viikkojen ajan saatoin tehdä täsmätutustumismatkoja sikäläiseen hifimaailmaan, sen moninaisiin kaupallisiin ilmentymiin ja rikkaisiin alakulttuureihin. Vintage tarkoitti Hongkongissa 1950ja 1960-luvuilla tai aiemmin valmistettuja laitteita. Itse asiassa kaikista kuulemistani ja näkemistäni laitteistoista mieleenpainuvin oli vintage-pohjainen. Mutta Fisher, Ampex, Armstrong, Mullard, Heathkit, McIntosh, Decca, Dynaco, Lowther, Rogers, Pamphonic, Pye, Radford, Tannoy. Ne olivat myös audiofiilinä kehittymisen ja laiteajattelun laajentumisen kannalta tärkeimpiä. Siinä kaikki. Se on Leak. Hongkongin tarjonta oli joka suhteessa ylitsepursuavaa. Suomessa oikeaa vintage-harrastusta, vähän yksinkertaistaen, ei tuohon aikaan ollut, tuskin oli edes putkivahvistimia. Vanhat Leakit – Dynacojen ja Fisherien ohella – olivat 1990-luvulla hongkongilaisten keräilijöiden ja modaajien Englantilainen Leak oli yksi eturivin nimistä 1950ja 1960-lukujen orastavilla hifimarkkinoilla. Ensimmäistä polvea nostalgistahifiä LEAKStereo30Plus-vahvistin Teksti Kari Nevalainen Kuvat Hannu Metsola 49. KAKSI Hongkongissa vietettyä kesää 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ovat audiofiiliurani ikimuistoisimpia. Opittavaa oli ennen kaikkea vintage-vahvistimista ja niiden ammoin unohtuneesta kiehtovasta maailmasta
Tällaisia olivat TL/10, TL/25, TL/12Plus, TL/25-Plus, TL/50-Plus sekä Stereo 20, Stereo 50 ja Stereo 60. Stereo 30 Plus oli tuotannossa 1969–72, ja kaupassa siitä pyydettiin 59 puntaa. Ja kun niitä modattiin ja entisöitiin, niihin laitettiin vain ja ainoastaan vintage-komponentteja: Vishayn hiilivastuksia, Spraguen konkkia, Siemensin/Telefunkenin muuntajia ja sen sellaista. Leakin ensimmäinen Point One -sarjan vahvistin valmistui vuonna 1945, pari vuotta ennen ensimmäistä Williamsonia. Ilmoitettu häiriö etäisyys linjaotolle on 63 desibeliä ja mm-liitännälle 53 desibeliä. Myöhemmät Leakin vahvistimet hyödynsivät samaa topologiaa mutta tehokkaampia pääteputkia sekä joissakin malleissa pääteasteen ultra-lineaarikytkentää triodimaisemman äänenlaadun ja suuremman tehon saavuttamiseksi. Varsinkin 1950ja 1960-luvuilla Leak valmisti arvostettuja vahvistimia, radiovastaanottimia ja kaiuttimia, esimerkiksi Leak Sandwichia, kuten myös äänirasioita, äänivarsia ja levysoittimia. Vahvistin otti kahdesta KT66-putkesta vuorovaiheperiaatteella tehoa 15 wattia 0,1 prosentin säröllä ja 26 desibelin takaisinkytkennällä (yli neljän vahvistusasteen). Vasteeksi Leak ilmoitti 30 – 20 000 hertsiä ja vaimennuskertoimeksi 20 (15 ohmiin 40). LEAK Stereo 30 Plus Leak Stereo 30 Plus ei ole putkilaite vaan toisen sukupolven transistorivahvistin. Sitten kävi, kuten tekniikan kehittymisessä usein käy. Toisin kuin Stereo 30:ssä, jossa komponentit oli kolvattu yhdelle piirilevylle, Stereo 30 Plussassa piirilevyjä on useampia. Etulevyssä on voimakkuudensäädin, kanavatasapainonsäädin, sävynsäätimet bassolle ja diskantille sekä diskantin suodin. 1940-luvun lopulla Leak alkoi kehittää takaisinkytkentää hyödyntäviä vahvistimia Bellin patentin ja EMI:n Alan Blumleinin kokeilujen pohjalta. nostalgistahifiä suuressa suosiossa ja sydäntä lähellä. Tosiasioiden edessä Harold Joseph nosti kädet pystyyn ja myi Leakin Rank Organisationille vuonna 1969. Se Leakin vahvistin, joka erityisesti kiinnosti hongkongilaisia harrastajia, oli LEAK TL/12 Point One Amplifier vuodelta 1948. LEAKStereo30Plus 50. J. Leak Stereo 30 Plus ja Stereo 70 olivat viimeiset Leakit, jotka tehtiin Leakin omistuksessa. Kilpailijoilla se oli tyypillisesti 20-kertainen (noin 2 prosenttia). Vahvistinasteita oli enää kolme, ja hinta sellainen, ettei sen hankkiminen vaatinut tavallisen harrastajan puolen vuoden bruttopalkkaa. Sarjan nimi tuli siitä, että vahvistimien harmoninen kokonaissärö, joka oli 0,1 prosenttia, oli tuolloin sensaatiomaisen alhainen. Rankin ostettua Leakin samat vahvistimet ilmestyivät markkinoille Delta-merkkisinä (Delta 30 ja Delta 70). Särötaso oli saatu aikaan huikealla 60 desibelin takaisinkytkennällä. Japanilaiset elektroniikkavalmistajat alkoivat kuitenkin olla jo liian vahvoja, ja niin päättyi, 1970-luvun alussa, Leakin tarina arvostettuna brittiläisenä hifimerkkinä. LEAK H. Syy ei ollut puolijohdevahvistimien parempi suorituskyky, ei lähimainkaan, vaan niiden pienempi koko, keveys ja alemmista valmistuskustannuksista johtuva halpuus. Kestävintä suunnittelua edustivat kuitenkin Leakin vahvistimet. J. Ensimmäinen Leak Point One -vahvistin oli Type 15. Lyhyen ajan sisällä kasoittain putkiradioita ja putkivahvistimia päätyi ullakoille tai kaatopaikoille. Ltd oli yksi Englannin ensimmäisistä high fidelity -laitteita valmistaneista yhtiöistä (Peter Walker perusti Quadin vuonna 1936). Tämä houkutteli suurempaa kohderyhmää orastavilla hifimarkkinoilla 1950ja 1960-luvuilla. Sellaiset (Mullardin valmistamat) löytyivät myös Leak Stereo 30:stä, Britannian ensimmäisestä transistorivahvistimesta. Toisen sukupolven siksi, että ensimmäisissä puolijohdevahvistimissa oli usein heikkolaatuiset germanium-päätetransistorit. Myöhemmät Leakit eivät enää olleet Leakeja. Sisäänmenoja vahvistimessa on viisi: yksi nauhurille (plus nauhaotto), kaksi virittimelle ja kaksi levysoittimelle (high/low gain -mm-äänirasialle). Leakin 1934 perustama H. Leak & Co. Putkitekniikan jalostuessa kohti huippuaan 1960-luvulla transistorivahvistimet tulivat ja alkoivat syöstä niitä valtaistuimelta. Tehoiltaan ja säröiltään Stereo 30 Plus muistuttaa Leakin TP-15-mallia: 15 wattia kanavaa kohti kahdeksan ohmin kuormaan (20 wattia neljään ohmiin ja 10 wattia 15 ohmiin) 0,1 prosentin harmonisella kokonaissäröllä. Varhaisimmat Leakin vahvistimet oli tehty pa-tarkoituksiin, ja ne olivat usein muutaman kymmenen wattia tuottavia, tehotriodien (kuten Osram DA30) ympärille rakennettuja vuorovaihevahvistimia. Melko pian germaniumit korvattiin piipohjaisilla päätetransistoreilla, ja sellaiset – 2N5036 tai 2N3055 – on myös Leak Stereo 30 Plussassa, toimittajana edelleen Mullard. Suotimella (6kHz, 12dB/okt) pääsee katkaisemaan ylimääräistä kihinää esimerkiksi sellakoita soitettaessa. Lyhyen ajan firma vielä tuotti uusia vahvistinmalleja ja erityisesti kaiuttimia. Niitä hongkongilaiset harrastajat 1990-luvulla innolla keräsivät mistä ikinä keksivätkin
Yleisen käsityksen mukaan vei 20 vuotta ennen kuin transistorivahvistimet alkoivat olla teknisesti samalla laatutasolla kuin putkilaitteet parhaimmillaan. Kumpikaan ei pitänyt paikkansa. Tämä koskee erityisesti virtalähteen elkoja, mutta myös muita komponentteja, potikoita, liittimiä ja niin edelleen. Tyypillistä oli, että niihin kopioitiin piiriratkaisuja suoraan putkivahvistimista, vaikka ne eivät olisi olleet perusteltujakaan. Bassotoisto oli tosi viehkoa. Kaiuttimien kytkeminen ei ole aivan läpihuutojuttu, sillä vahvistimessa on erikoiset, aikoinaan yleiset banaaniliittimet, joista toisen halkaisija on pienempi kuin toisen! Kapeampaa kolmen millimetrin banaaniliitintä saa nykyään huonosti. Sellainen on myös Stereo 30 Plussassa. En asettanut odotuksia Leak Stereo 30 Plussan suorituskyvystä liian korkealle. Kokeiluyksilöön oli kuitenkin vaihdettu normaali banaaniliitäntä. Toisaalta pelottavasta takaisinkytkennän määrästä huolimatta ylemmillä taajuusalueilla ei ollut sellaista kovaa kylmäävää karheutta kuten joissakin moderneissa transistorivahvistimissa. LEAK Stereo30 Plus -vahvistimen kokeiluun toimitti Classic Audio, classicaudio.fi Teho: 2 x 15 W Toistoalue: 30 Hz 20 kHz Särö: 0,1 % Mitat: 34,3 x 12,2 x 22,8 cm Paino: 6,1 kg info 51. Tuhansia vielä on. Vintage-vahvistimen topologian yksityiskohtia tärkeämpää on varmistaa, että laite on täysin kunnossa ja toimintakykyinen. Virittimien kanssa tilanne on parempi. Tämänikäinen transistorivahvistin saattaa ”temppuilla”, eikä vian paikantaminen välttämättä onnistu ilman ammattilaista. Silti – tai sen vuoksi – vahvistimen kyky sallia kaiuttimista nautittavaa musiikkia nautittavalla äänellä yllätti myönteisesti. Diskanttitoiston luonne on ehkä erilainen – kenties kuivempi – kuin moderneissa transistorivahvistimissa, mutta mitään ei jäänyt toistamatta. Lisäksi on syytä varmistaa, että laite on kunnossa. Leak itse ilmoittaa, että kaiutinkuormat 4–15 ohmiin käyvät Stereo 30 Plussalle. nostalgistahifiä Tuohon aikaan ei ollut enää harvinaista löytää vahvistimesta kaiutinantojen lisäksi ulostuloa myös kuulokkeille. Jokin äänessä, musiikin esilläolon välittömyydessä, viestitti myös äänen subjektiivisesta nopeudesta ja elävyydestä. Aivan kuten putkivahvistimien kanssa vuosikymmeniä aiemmin, ensimmäiset transistorivahvistimetkaan eivät olleet teknisesti ”täydellisiä”, eivät vielä pitkään aikaan. Ottojen herkkyys vaihtelee 60–250 millivoltin välillä. Vahvistin palauttaa elävästi mieleen tuonaikaiset putkivahvistimet ja vie ajatukset äänilevyjen ylittämättömään kultakauteen. Tyyliä tihkuu joka nurkasta ja nupikasta. Koska ääntä lähtee pienellä potikan liikkeellä komeasti, syntyy vaikutelma vahvistimen äänen tehokkuudesta ja yleisestä nopealiikkeisestä voimasta. Siinä missä 1960-luvun ja vanhemmankin putkilaitteen saa hyvin todennäköisesti idioottivarmaan toimintakuntoon muutamalla helpohkolla toimenpiteellä, 50– 60 vuotta vanhoissa transistorilaitteissa tilanne on toinen – jos ne eivät satu olemaan valmiiksi toimintakunnossa. Cd-soittimenkaan kytkeminen ei ole sekään itsestään selvää. Pisteitä ropisee myös ajattoman modernista värityksestä. Classic Audio antaa laitteilleen kuukauden takuun, kuten tällaisessa kaupassa on yleensä tapana. Tuntui kuin se olisi tarjonnut pienistä kaiuttimista enemmän pientä murinaa kuin verrokkina toiminut 12 watin push-pull-6V6-putkivahvistin. Hymy herkässä Leak Stereo Plus sai komennettavakseen kuuden ohmin keskiherkät kaksitiehyllykaiuttimet sekä 16-ohmiset kuuden tuuman laajakaistakaiuttimet. Kytkentäkaavio vaikuttaa monimutkaiselta ja sekavalta. Etukäteen ajatellen voisi kuvitella, että tällaisessa vahvistimessa saattaisi olla vaimeahko yläpää ja heikohko basso. Toinen ilmeinen ero on, kun vertaa Stereo 30 Plussaa vaikkapa Leakin TL-12tai Stereo 20 -putkivahvistimeen, että transistorivahvistimet vaativat moninkertaisen määrän komponentteja. Vahvistin sopii kuin nyrkki silmään pieneen laitteistoon, missä kaiuttimien virkaa hoitavat BBC:n vanhat puupintaiset pöytämonitorit ja cd-soittimena on vaikkapa Revoxin 16-bittinen 1990-luvulta. Joukossa on ollut vaikeitakin tapauksia, eikä se, että laite on vintagea yksin riitä tekemään siitä aina vetoavaa. Vahvistinta sai aikoinaan myös puukoteloituna, mutta henkilökohtaisesti pidän riisuttua versiota tyylikkäämpänä. Musiikki kaikaa kuuluvasti antamatta aihetta valittaa tehojen puutetta. Myönteinen yllätys Hongkongin kokemusten jälkeen olen ilman muuta valmiiksi myönteisesti asennoitunut kokeilemaan eteen tulevia mielenkiintoisia vintage-laitteita laidasta laitaan. Cd-soittimen kahden voltin antojännitteelle 250 millivolttia (tuner 2/high gain) tarkoittaa, että voimakkuudensäädintä ei välttämättä pääse paljoa kiertämään alueelle, jossa potikoiden toiminta on varminta ja esimerkiksi kanavaerotus minimissään. Oton herkkyydestä huolimatta Stereo 30 Plus oli tosi hiljainen korvinkuultavalla pohjakohinalla mitattuna. Kaunis tämä 34 senttimetriä leveä, 12 senttimetriä korkea ja 23 senttimetriä syvä vahvistin on. Edes 95 desibeliä herkistä laajakaistoista en saanut merkittävää kohinaa ulos. Kokeilussa ollut yksilö oli Helsingin Iso Roobertinkadulla sijaitsevasta Classic Audiosta, ja sen toimintakunto oli tuttuun tapa varmistettu. Tämä ei vielä suoraan kerro ensimmäisten vintagetransistorivahvistimien suorituskyvystä mitään. Kun oikein pinnisti, saattoi kuulla vaimentuneen 50 hertsin verkkojännitteen. Jos jokin erotti Stereo 30 Plussan putkivahvistimesta, oli se äänen pyrkimys pikemminkin eteen kuin taaksepäin kaiutinlinjalta, ja äänen parhaan hengittävyyden ja kerroksellisuuden puuttuminen. Leak Stereo 30 Plussan kaltaista laitetta hankittaessa pitää muistaa, että se ei varmasti edusta viimeistä sanaa transistorivahvistimien kehityksessä. Esimerkiksi tapa, jolla vahvistusasteet toimivat keskenään (jännitevahvistus ja impedanssisovitus), ei aina vastaa sitä, miten niiden nykyisin ajatellaan pitävän toimia
Onnistunut uudistus Hermuset:B&W802D3-kaiuttimet Teksti Matti Hermunen Kuvat Mauri Eronen 52. Orkesterin soinnissa oli sopivasti pehmeää lämpimyyttä. Lähes kaikki meni kohdalleen, ja ainoastaan bassotoiston tasoa joutui hieman hakemaan kuuntelupaikkaa siirtämällä. Pianossa oli heleyttä, soivuutta ja napakkuutta tarpeen mukaan, ja puhaltimet soivat herkullisesti. Musiikki tunkee väkisin etualalle. Lopun katastrofi vyöryi päälle säälimättömän musertavasti, ja viimeisten minuuttien isoja patarumpujen kaukaiset vyörytykset hyytivät. 802 D3 asettui kuuntelutilaan vaivattomasti. Tunnelmantekijä 802 D3 vie huomion musiikkiin ja esitykseen sekä niiden herättämiin tunteisiin ja mielikuviin. Lähes mikä tahansa äänite toistui tarkasti riippumatta siitä, oliko kyse äänityksen ongelmien tai sen hienouden esiintuonnista. Mutta vain hieman. B&W 802 D3 on harvinaisen neutraali kaiutin, joka toistaa eleettömästi ja isommin muuttamatta tai värittämättä sen, mitä sille tarjotaan. Kategorian alle kokoamme jollakin tavalla erilaisia, eksoottisia tai tavallista kapeampaa harrastajaryhmää kiinnostavia laitteita ja tarvikkeita. Tunne "pedosta, joka hiipii nurkissa" oli entistäkin vahvempi. Ohjeen mukaan kaiuttimet käännettiin kuuntelijaan päin. Sukujuuriltaan 802 D3 nojaa hieman brittiperinteeseen, joten luonteeltaan se on lievästi tummaan painottuva ennemmin kuin kirkkaan puolella kulkeva. Kokeiltujen laitteiden ei siis tarvitse välttämättä olla kymmenien tuhansien eurojen hintaisia ja siten useimpien saavuttamattomissa, joskin sellaisille alue onkin omiaan. h ig h e n d Highend on oma alueensa Hifimaailmassa. Tosin näissä tapauksissa saattoi olla enemmän kyse levyn äänityksestä kuin B&W:n taipumuksesta. Daniel Barenboimin iäkkäällä levytyksellä Mozartin pianokonsertosta no. 22 orkesteri ja piano olivat tasapainossa. Selkeän ja kontrolloidun kaiuttimen ominaisuudet ovat poikkeuksellisen hyvin kohdallaan. Shostakovitsin neljännellä sinfonialla autius, pelko ja ahdistus kiertelivät jälleen nihkeän viluisessa maailmassa. B&W:N uutuus on aika epeli. Juuri ennen B&W:tä kokeilussa oli pitkään erinomainen kaiutin, joka oli balanssiltaan kevyempi ja astetta kirkkaampi. Ehkä juuri siksi B&W tuntui alussa jopa hivenen harmaalta. Suoraan eteenpäin suunnattuna ylemmän alueen tarkkuus väheni ja sinfoniaorkesterin jouset painottuivat turhan laidoille joillain äänitteillä
Esimerkiksi Neil Youngilla meno oli tarkkaa, iskevää, sävykästä ja pohjia myöten soiton salat avaavaa. Oli vaikea keksiä parannettavaa. Parsifalin ohella myös Simon Rattlen johtamassa Mahlerin 2. Van Morrisonin kohkaaminen taas oli yli varttitunnin kestävällä Summertime in Englandilla nautinnollista kuunneltavaa. Siitä huolimatta alemman alueen ulottuvuus ja sävyt olivat mallikelpoiset. highend Matti Hermunen on helsinkiläinen pitkän linjan hifiharrastaja. Kokonaisuus soi saumattomasti. Olen pitänyt Rattlen version äänitystä dynamiikaltaan hyvänä. Kyllä iskut, urut ja koko orkesterin fortekohdat toistuivat B&W:lläkin voimalla, mutta paljon totuttua kurinalaisemmin ja niin, että yleinen rymistelyn tunne jäi vähemmälle. Karajanin ylistetty tulkinta Wagnerin Parsifalista on äänitykseltään hieno, ja varsinkin sen alkusoitto soi jumalaisen kauniisti. Tarkka ja ulottuva Oli kyse jousiston sävyistä, vaskien tai fonien moni-ilmeisyydestä, akustisen kitaran luonteesta tai basson murinasta, ne kaikki toistuivat uskottavasti. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hifituotteita. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti klassisen musiikin puolelle. Äänessä oli terää, kuten tällä levyllä pitääkin, mutta eleettömyydestään huolimatta B&W ei ole tarpeettoman kohtelias. Eri tavoin äänitettyjen ja varsinkin erityyppisten pianojen (esimerkiksi normaalin ja fortepianon) luonne-erot tulivat esiin selkeästi. Vaikka uskon 802 D3:n kapasiteetin riittävän useimmille, niin kovimmat käyttäjät saattavat hankkia tulevan 800 D3 -mallin tai järeimmän pään subbareita. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. Pianossa oli sävykkyyttä, kiinteyttä ja tarvittaessa voimaa sekä pontevuutta. Hermuset:B&W802D3-kaiuttimet 53. sinfoniassa hyvää oli solistien, kuorojen ja soitinryhmien selkeä erottelu ilman liiallista viipaloitumista. Puhaltimien, jousimassojen ja lyömäsoittimien soinnissa oli luonnollista mehevyyttä ja elävyyttä. Voimaa ja vääntöä riitti omiin tarpeisiin yllin kyllin, mutta lyömäsoitinmusiikista pitävä vieras sai bassoelementin pohjaan Kodolla, vaikka voimakkuus ei ollut lähelläkään päänsärkytasoa. Mussorgskyn Näyttelykuvien urkuversion katakombiosuus soi niin vakuuttavasti, että samaan aikaan kokeilussa olleet todella suuret ja kyvykkäät subbarit eivät enää tuoneet musiikillisesti olennaista lisäarvoa. Miellyttävän utuisesta soinnista huolimatta kokonaisuus oli selkeä. Toisto ulottuu käytännössä alas ja puhtaasti. kuka Rokkipuoli oli mojovasti kohdallaan
highend Jakoi kuuntelijoita Yhden kuuntelijan mielestä keskialueella oli lievää väritystä tai honotusta. Kaiutin ei ole supertarkka ja täysin neutraali analyysiväline vaan enemmänkin huoleton ja yleispätevä taustamusiikkikaiutin – kuitenkin myönteisessä mielessä. Useimmille tämä on hyvä asia. Hermuset:B&W802D3-kaiuttimet 54. Balanssiltaan kaiutin on lievää keskialueen honotusta lukuun ottamatta kunnossa: mitään ei ole liikaa eikä mitään varsinaisesti puutu. Ehkä ei kaikkein innostavin tapaus mutta riittävän tasainen ja ärsyttämätön suorittaja. Osa kuuntelijoista haluaa kaiuttimelta selvästi omaa persoonaa ja dramatiikkaa. Heille on olemassa muita vaihtoehtoja. Tässä tapauksessa onneksi. Äänikuva on avara ja ilmava, leveällä pensselillä hahmottava. Äänen alempi osa jäi taaemmas tai värittyi muuten. Frank Sinatran äänenvärin muutos kappaleella It Was a Very Good Year jäi mietityttämään. Kiinnostuksella jään odottamaan, miltä osin tulossa oleva malliston keulamalli 800 panee paremmaksi. B&W on onnistunut parantamaan selvästi jo ennestään hyvää kaiutinta. Siksi se toimii kaikenlaisella musiikilla. Yksi toivoi toistoon lisää väriä sekä yleistä elävyyttä, kun taas toinen kaipasi enemmän potkua ja jonkin verran ruudikkaampaa kokonaisotetta. Kovimmilla iskuilla kaiutin protestoi bassoelementin sivuäänillä. Bassotoisto on mukavan dynaaminen, joskin aivan alimmat taajuudet jäävät hiukan vaisuiksi. Samaa ounasteli toinenkin kuuntelija, vaikka hän ei ollut niin varma asiastaan. Hyvä subbari voisi siis puolustaa paikkaansa tämänkin kaiuttimen kyljessä. Esimerkkinä Talvelan konserttiäänitykset Boris Godunovista ja Viimeisistä kiusauksista, Quasthoffin Schubert-levytys tai iäkäs Fischer-Dieskaun tulkinta Mahlerin Vaeltavan kisällin lauluista, Soile Isokoski sekä iso kasa muita. Mikään levy ei myöskään ala rasittaa, joten kaiutin on tässäkin suhteessa helppo kuunneltava. Dynamiikka on kunnossa, vaikka kaiutin ei ole korostuneen tiukka, ja esimerkiksi rumpukalvojen paukahdus toimii oikein hyvin. Diskantti on enemmänkin asiallisen kuivakka kuin heleän sävykäs, mutta varsinaisesti metallista sointia ei ole kuultavissa. Toisellakorvalla MikaelNederström YHTENÄINEN, yllätyksetön ja pakoton ääni. Kaiuttimen ulkonäkö jakoi kävijöitä: Useimmat pitivät siitä kovasti ja ihailivat loisteliasta viimeistelyä. Jos kaipaa staatin syvätarkkuutta, voi tämä esitys tuntua turhan yleisluontoiselta. Mutta Cecilia Bartolin varhaisen Rossini-levyn ongelma, Bartolin äänen yläosaa seuraileva kihinä, kuului kiusallisen hyvin, kuten sen pitääkin. Muuten en löytänyt lauluäänen toistosta huomauttamista, vaikka kokeilin monentyyppisiä solisteja. Jotkut taas vierastivat bassoelementtien silmille tunkevaa kiinnitystapaa. Vaikka kaikki kävijät pitivät 802 D3:a erinomaisena, henkilökohtaiset mieltymykset näkyivät. Soundi rullaa eteenpäin helposti kuunneltavalla tavalla. Muilla kokeilluilla kaiuttimilla en ole havainnut vastaavaa. Onneksi B&W ei liioitellut sitä. Lauluäänet toistuvat selkeästi ja artikuloidusti, kitaran näppäilyt napsahtavat iskevästi. Potkua saanee lisää kokeilemalla erilaista sijoitusta, mutta kaiuttimen perusluonnetta on vaikeampi muuttaa. Monelle oikea 802 D3 on hyvällä tavalla eleetön, koska sillä ei ole varsinaista omaa soundia
Isot muutokset näkyvät kotelon rakenteessa, elementtien materiaaleissa, muotoilussa ja jalustassa. Rakennetta on jäykistetty asteittain, ja elementtien toimintaa on parannettu uusilla materiaaleilla laittamalla esimerkiksi Kevlaria keskiääniseen ja timanttia diskanttiin. Takaseinää vahvistaa kotelon korkuinen uritettu alumiiniprofiili. Diskantissa käytetään edelleen timanttia, mutta elementin rakennetta ja muotoa on paranneltu. Bassorefleksi Suurin suositeltava teho .................................... Sijoittelua helpottaa uusi pohjalevy, johon on integroitu pyörät ja niiden tilalle avattavat järeät piikit. Suositeltu vahvistinteho on 50 – 500 wattia kahdeksaan ohmiin. Äkkiseltään voisi luulla, että 802 D3 on muuttunut aktiivikaiuttimeksi, jonka vahvistimia alumiinilla jäähdytetään. Toistoalueeksi kerrotaan 17 – 28 000 hertsiä (+/3 dB) ja herkkyydeksi 90 desibeliä. Kahden kahdeksantuumaisen bassoelementin taka-aalto johdetaan huoneeseen kaiuttimen pohjan kautta. 94,5 kg Toimintaperiaate .................................................... 802 D3:n kuusituumaisen keskialueelementin kartio on komposiittimateriaalia, joka mittausten perusteella säilyttää muotonsa merkittävästi paremmin kuin Kevlar. Keskialueen kotelo on nyt paremmin vaimennettu, ja se kiinnittyy suoraan alemman osan metallitukiin. highend 55. Kokeilussa ollut kaiutin oli hienosti viimeistelty kiiltomustaksi. Luvatut suoritusarvot ovat selkeästi kovempaa tasoa kuin edeltäjällä. Bassojen eteen saa kangaskehikon. Syksyllä 2015 esitelty 802 D3 on pantu lähes kokonaan uuteen uskoon. Kotelon materiaali on vaihtunut mdf:stä vaneriksi, ja sitä on jäykistetty lisää metallituilla. 22 000 €/pari Edustaja ...................................................................... 8 ohm Elementit -basso ........................................................................... Hinta ............................................................................. B&W Group Finland Puhelin ......................................................................... Vaihtoehtona on ruusupuu, ja valmistajan sivuilla näkyy lisää värivaihtoehtoja. Kaiutin rullataan suoraan fiksusti suunnitellusta kotelosta kuuntelupaikalle. Myös kotelon tuottamia häiriötä on vähennetty uudelleenmuotoilulla. Koska patentointi on vielä kesken, B&W ei kerro materiaalista tarkemmin. Yläosa on entiseen tapaan erillinen, vaikka sitä on muotoiltu uudestaan. kyllä info B&W802D3 Melkeinkokonaan uusiksi B&W:N 800-sarjan juuret ovat 1970-luvulla. 25 mm Jakotaajuus ............................................................... Sen edeltäjä 802 Diamond arvioitiin Hifimaailman numerossa 3/2011 (kuvassa). 2 x naparuuvit Kaksoisjohdotus ..................................................... Kevlarista tehdyn keskialue-elementin suorituskykyä ei enää kyetty oleellisesti parantamaan, joten kahdeksan vuotta sitten B&W aloitti uuden elementin suunnittelun. Ei ilmoitettu Liitin .............................................................................. 2 x 200 mm -keskialue ................................................................... 150 mm -diskantti .................................................................... Kuljetusta varten yläosa lukitaan paikalleen kahdella ruuvilla. Pyöreästi kaartuvaan etuseinään on istutettu korotusten päälle kaksi bassoelementtiä. Lisää tällaista. bwgroup.fi Mitat (lxkxs) ............................................................. Kotelon muoto on käännetty päinvastaiseksi kuin edellisessä mallissa. 500 W Nimellisimpedanssi .............................................. Bassojen kartioissa pitkään käytetty Rohacell on saanut tehdä tilaa uuden Aerofoil-kartion niin ikään patenttiaan odottavalle materiaalille, jonka paksuus vaihtelee kartion eri kohdissa. 020 7430 070 Lisätietoja .................................................................. Vaikka koko on säilynyt lähes entisellään, on painoa tullut reippaasti lisää: 95 kilogramman kokonaismassa kertoo rakenteen vankkuudesta. Yläja basso-osan kiinnitys on joustava, minkä tarkoituksena on estää basso-osan mahdollisten värinöiden johtuminen sotkemaan ylempien alueiden toistoa. Ehkä dramaattisin muutos on Nautilus-mallista napattu idea vaimentaa diskanttielementin taka-aaltoa pitkällä kapenevalla putkella. Kun sijoitus on saatu kohdalleen, piikit lasketaan alas. 390 x 1212 x 583 mm Paino ............................................................................. Jopa kuljetuslaatikko on mietitty uusiksi
Mies liputtaa avoimesti korkean resoluution tiedostotoiston puolesta, eikä suostu pitämään vinyyliltä saatavaa soundia 56. Silläkorvalla:CustomAudioTubeDACDualMono-da-muunnin Teksti ja kuvat Jaakko Eräpuu highend Orgaanisia muunnoksia Hifimaailman numerossa 1/16 esiintyi Staxkokeilun kylkiäisenä virolaisen Custom Audion putkitoiminen kuulokevahvistin. Valmistajan mallistoon kuuluu myös usealla ottoliitännällä ja analogisella voimakkuudensäätimellä varustettu da-muunnin, jonka senkin antoasteessa hyödynnetään putkia. VIRON Tartossa sijaitsevan Custom Audion primus motor Erik Konka on pitkän linjan putkiteknologiaaudiosuunnittelija ja -valmistaja, joka ei kuitenkaan pitäydy pelkän perinteikkyyden parissa
Muotokieli on perinteisen kantikasta, joskin omalla tavallaan tyylipuhtaan käytännönläheistä. ”Elinikäisyys tarkoittaa aikaväliä, jonka aikana laitteen valmistajalla on riittävät henkiset ja fyysiset voimat pystyäkseen korjaamaan laitteen”, kuten muuntimen käyttöohje asian määrittelee. 57. Vahvistimia löytyy passiivietusista levysoitinesivahvistimien kautta järeisiin otl-päätteisiin. Puiset posket ja musta metalli henkivät toisaalta menneen ajan lumoa, ja sekä rakenteellinen tukevuus että työnjälki ovat hyvällä mallilla. Mac-myllyt tulevat toimeen ajuritta. Sisäistä kauneutta ja valinnaisuutta Custom Audion koeponnistuksessa käyneet laitteet eivät ulkoisella olemuksellaan koreile. Tube DAC Dual Monon muuntimet ovat Asahi Kasein valmistamat AK4399:t, joihin on sisäänrakennettu kahdet valinnaiset digitaalisuotimet. Kuten viimesyksyisillä High End Hyvinkää -messuilla havaittiin, Custom Audion repertuaari on melko mittava. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta mielenkiintoisia tuotteita. Konka myöntää kaikille valmistamilleen laitteille elinikäisen takuun, joskin tietyin reunaehdoin. kuka Silläkorvalla:CustomAudioTubeDACDualMono-da-muunnin highend erityisen ylivertaisena. Omalla kytkimellään valittavat suotimet on nimetty ”minimal delayksi” ja ”sharp roll offiksi”. Niiden välisistä eroista enemmän kuunteluvaikutelmien yhteydessä. Tuplamono-tyyppinen da-muunnin on varustettu neljällä s/pdif-otolla, yhdellä usb-liitännällä sekä yhdellä optisella toslink-sisäänmenolla. Siispä, kun laitteeseen on konstruoitu kaukaa käsin operoitava ottovalitsin ja kaukosäädintä totteleva motorisoitu äänenvoimakkuudensäätökin, niin sehän toimii oman toimensa ohessa ikään kuin kuuntelupaikalta komennettavana ”digitaalisena” etuvahvistimena, jonka lähtöjännite mahdollistaa kytkeytymisen suoraan päätevahvistimeen. Muuntimen julkisivun näyttö kertoo valitun oton ja käytössä olevan näytteenottotaajuuden, joka voi asynkronisen usb-liitännän myötä olla maksimissaan 192 kilohertsiä. Analoginen anto on toteutettu rca-pohjalta. Tiedostojen toistamiseen Windowsilla varustetusta tietokoneesta tarvitaan ajuri, joka toimitetaan muuntimen mukana. Putkitoimisen analogiosion kytkennästä löytyvät röörit ovat venäläistä militäärivalmistetta, tyyppimerkinnältään 6N16B. Tuotanto painottuu pääosin tilaustöihin ja käsityöhön. Toki ykkösten ja nollien vilinän pitää hänen suunnittelemissaan laitteissa kohdata kuuntelija putkitoimisen signaalinkäsittelyasteen välityksellä, kuten hänen konstruoimassaan ja kokeiluun päätyneessä Tube DAC Dual Mono -muuntimessa tapahtuu. Muuntimen kansilevyn aukosta pilkottaa putkien ja ledien lämmin hehku. Jaakko Eräpuu on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Muuntimen kannella olevasta suojaverkolla varustetusta aukosta sisään tihrustamalla putkien lukumäärä näyttäisi olevan neljä. Eli kelpaa siinä herkkien sisuskalujen hoitaa hommansa turvallisen tuhdissa elinympäristössä
Perusformaatilla pakottomasti Custom Audion putkiavusteinen muunnin pääsi koeponnistuksissa näyttämään kyntensä niin tavan cd-levyjen kuin musiikkitiedostojenkin parissa. Se soi vallan verrattomasti putkinelikon viimeistellessä vahvaimelle juoksutettavan signaalin musiikiksi. Arvata saattaa, että edellä mainitut kuunteluvaikutelmat perustuvat ykkössuotimen käyttöön. Vertailulaitteena toimi Bakoon DAC 9730 -muunnin. CustomAudioTubeDACDualMono-da-muunnin highend Custom Audio tekee tilattaessa muuntimelle kaveriksi ulkoiselta olemukseltaan vastaavan cd-pyörittimen, jota voi ohjata samalla kaukosäätimellä kuin da-muunnintakin. Normi-cd-levyjä pyöritellessä Tube DAC Dual Mono pureutui musiikin syvimpään olemukseen varsin hyvin mutta ei ylenpalttisen analyyttisesti. Ja tottahan toki viran puolesta olin kuulevinani suotimien välillä pientä eroa. Musat kun vain soljuivat ilmoille luontevan pakottomasti tai hienommin ilmaistuna orgaanisesti. Resoluutio on korkea ja soundi fokusoidun vakaa, mutta mukana on myös intiimiä luonnollisuutta, jos joku artisteista on sellaista Gabrielistaan löytänyt. Kerta toisensa jälkeen tuli todettua, että äänellisten yksityiskohtien tarkkailu tuppasi jäämään musiikinkuuntelulle alisteiseksi. Suodin 1 saattoi soida inan verran ilmavammin ja avoimemmin kuin kakkonen, joka puolestaan korosti äänitteiden rytmillisiä ja ääriviivallisia ominaisuuksia. Levyt luki TentLabsin b-Drive, tuo minimaalisesta jitteristään kuulu kieputin, ja fileet tulivat toistetuksi Macbook-läppäri äänenlähteenä ja Squeezebox Touch kaapelin ohessa siirtotienä. Filetoisto fokuksessa Vanhakantaisen journalistin musiikkivarannoista löytyy toki häviöttömiä tiedostoja – joskin hires-tasoisena vain kourallinen. Sessioihin osallistuivat myös Bakoon HDA5520 -kuulokevahvistimen ajamat Audeze LCD-2.2F -kuulokkeet sekä soinnillisesti yhdet läpivalaisevimmista kuulemistani välikaapeleista, italialaiset Dimensio Tertiumit, jotka avasivat soundia varsinkin kuulokesetissä. Muu kalusto koostui Air Tight ATC-1 -etusesta, rankasti uudelleenrakennetuista Crevasse 211 -monopäätteistä sekä Shindo Lafite-, Altec 604 Eja Martion Bullfrog -kaiuttimista. Tai siis se, jolla vierailevat artistit, kuten David Byrne, Brian Eno, Lou Reed ja Paul Simon ja muutamat muut tulkitsevat hänen biisejään. Vaan kun nakkasin pyörittimen nieluun sirkkeliä muistuvaa kitarasoundia, syväluotaavaa basismia ja energiantäyteistä rumpujen kuritusta sisältävän äänitteen, Björkenheim, Laswell & Ågrenin Blixtin, se soi ihan yhtä rouheasti kuin vertailulaitteellakin. Myös viime aikoina runsaan kieputuksen kohteeksi joutuneen Janne Mertasen Sibelius-äänitteen taiten taltioitu flyygeli toistui putkosten läpi kuljettuaan erinomaisen puhtaasti ja avarasti, tosin karvan verran miellyttävämmin kuin talon värkillä. Tässä vaiheessa tuli napsuteltua muuntimen julkisivun namiskuukkelia, jolla voi valita jommankumman muunninpalikan digisuotimista. Näistä yksi, kriitikon ihan rahalla ostama, on Peter Gabrielin viimeisin. Tämä siis suotimella numero 2, jolla oli mukava päästellä myös viime aikoina kovaan pyöritykseen joutunutta Billy Gibbonsin Perfectamundoa ja muutakin kuubalaisrytmiikaa 58. Edellä mainitusta voisi – tai ainakin mittarit tanassa toistoa väijyvät tahot voisivat – halutessaan vetää suoraa linkkiä muuntimen analogiosion sisältämään lämminhehkuiseen putkiromantiikkaan ja sitä kautta parillisten harmonisten sointia sulostuttavaan särömaailmaan
59. Tube DAC Dual Mono osoittaa kuitenkin, että tämän päivän – tai jopa eilisen – muunninpiirillä yltää elämyksellisen musiikintoiston eliittiluokkaan, johon ei datalehtien mukaan numeerisesti suorituskykyisemmillä digivitkuttimilla operoivilla daceilla välttämättä ole asiaa, jos ja kun niiden analogilähdöistä ei irtoa priimaa. Ja hänhän teki sen, ehkä jopa aiemmin omin muuntimin kokemaani rehevämmin mutta myös soinnillisesti aavistuksen suoraviivaisemmin. Jopa niin hyvin, että teki mieli vilauttaa hifin kuluneimpiin kuuluvaa ”kuin analoginen” -korttia. Ja mikäs siinä. Yksi suosikkiviulisteistani, Isabelle Faust, sai Ruotsin radion bändin ja kapunsa Daniel Hardingin kera tilaisuuden osoittaa, miten Bartokin toisella viulukonsertolla nostetaan kuulijan niskakarvat pystyyn. Muunnin rekonstruoi tallenteille säilötyt bitit musiikiksi tavalla, jonka lopputulemaa ei ihan joka hetki miellä purkitetun todellisuuden palasten jatkumoksi. CustomAudioTubeDACDualMono-da-muunnin Bullfrog soveltuu monenmoiseen menoon, mutta jostain syystä sessioissa tuli suosittua rytmimusiikkia: jazzia, rockia ja dubia. Monissa näistä käytetään vihonviimeisen teknologian bitinvääntöpiirejä, jollaisten kanssa Custom Audion Erik Konkakin kuulemma parhaillaan askaroi. Runsaasti liitäntöjä digitaalisille signaalilähteille, vankka rakenne, päivitettävyys, mittava takuu, kaukoohjattavuus ja laatuisa toisto: Tube DAC Dual Monossa ajaton, vanhan liiton design kohtaa nykyajan haasteet ja vastaa niihin uskottavasti. +372-5344 6909 Lisätietoja .................................................................. CustomAudioTubeDACDualMono Hinta ............................................................................. www.konka.ee Mitat (lxkxs) ............................................................. Paluu digifiltteri ykkösen pariin tapahtui klassisin orkesterikuvioin. 4x s/pdif, 1x usb, 1x toslink Lähdöt .......................................................................... Erik Konka Custom Audio Puhelin ......................................................................... sisältävää tavaraa pianisti Chucho Valdésista kitaristi Manuel Calbanin kautta Omara Portuondoon. 1x rca-linja-anto Muuta Moottoroitu Alps-voimaakkuudensäädin, antoasteen putket 4x 6N16B, AK4399-muuntimet, elinikäinen takuu info highend Custom Audion muuntimen mukana toimitettava koaksiaalikaapeli hoiti tehtävänsä moitteettomasti, samoin kuin käteenkäypä kaukosäädin, jolla voisi ohjata myös valmistajan cd-pyöritintä. 1 800 € (ALV 20%) Edustaja ...................................................................... 43 x 12 x 26 Paino ............................................................................. Tai kuten vähemmän puhki kulutettu alan trendi-ilmaisu kuuluu: soinnissa on hyvä flow. Son si! Rehevästi aksentoivan lattarin sielukkaasti sykkivä esillepano tuntui istuvan mainiosti Tube DAC Dual Monon pirtaan. Kansanmusiikillisia elementtejä sisältävä teos saa lihaa luidensa ympärille virtuositeetin tullessa valjastettua värikylläisyyden vankkureiden eteen, mikä tuntuu sopivan myös kokeiluun päätyneelle toistovälineelle. 10 kg Tulot .............................................................................. Ajaton haastaja Putkitoimisella analogiosiolla varustettuja da-muuntimia löytyy kaikista hifin hintaluokista aina muutaman satasen kiinalaiskoneista tuhansien eurojen highendherkkuihin
Kuva 1: Kuuntele ja vertaa itse: Sennheiser HD800 vastaan uusi HD800S. Ottopuolelta löytyvät E88CC-putket Lundahlin muuntajilla, ja pääteasteessa on Toshiban bipolaaritransistorit. Hifistä highendiin Tukholman hifimessut ovat nykyään highendmessut, jotka tarjosivat helmikuussa vähällä rahalla mahdollisuuden päästä kuulemaan muutamia kovatasoisia laitteistoja ja tutustumaan pariin uutuuteen. Ne ovat tulleet tietenkin hifikuulokkeiden vanavedessä, kun taas hifikuulokkeita – vähemmän yllätyksellisesti – oli kuulokeharrastajankin mieleen esillä tyydyttävästi. Yksi poikkeus tosin oli, nimittäin nappikuulokkeita oli esillä siellä täällä. Teknisesti kurantti kuuloke tuo mieleen 1900-luvun ensimmäisen puoliskon. Ei niin kauan sitten niitä ei ollut lainkaan. Jos Evans olisi saapunut Suomeen samoin aikomuksin, olen varma, että kappale olisi laulettu englanniksi. Budjettihifi puuttui käytännössä kokonaan. HighEndMässan2016,Tukholma21.–22.2.2016 Teksti ja kuvat Kari Nevalainen 60. Kuulokevahvistin luonnollisesti Sennheiserilta. Nappiksissakin on toki highend-valmistajansa ja -mallinsa, kuten hyvin tiedämme. Impedanssi on 46 ohmia. highend KUN Bill Evans saapui Tukholmaan kesällä 1956 äänittämään levyllisen musiikkiaan Monica Zetterlundin kanssa, tehtiin albumin nimikappale ruotsiksi. Siinä ero, joka heijastelee eroa myös suomalaisten ja ruotsalaisten hifimessujen välillä: ystävällisyys ja hyväntuulisuus yhdistettynä kiihkoilemattomaan itsevarmuuteen. Jokaiselle antoimpedanssille (0,1 ohmista 120 ohmiin) on oma tuplalähtö, ja tukea tulee myös korkearesoluutioformaateille. Etuliitteen mukaisesti tarjolla oli lähes pelkästään highendiä – tai suhteessa ainakin enemmän kuin silloin, kun messut olivat hifimessut. Kuva 3: Kokonaan Jenkkilässä valmistettu, vapaasti hengittävä magnetostaattinen Abyss 1266 on romuluisuudessaan lähes hurmaava. Kuva 2: Audio-Technican ammattimainen hybridikuulokevahvistin-dac AT-HA5050H. Vaikka mainosviirissä toisin luki, helmikuinen Tukholman ja samalla koko Ruotsin tärkein hifimessutapahtuma on nyt High End Mässan eli HEM, ei Hifi Mässan
Kovien kokoonpanojen varjoon jäi joukko vähemmän näyttäviä mutta silti ajatuksella koottuja ja messuolosuhteisiin nähden kelpoa ääntä päästäviä laitteistoja. 3. Kun lipun hinta oli 100 kruunua, tuli huippulaitteiston näkemiselle ja kokemiselle hintaa himpun alle euro per systeemi. Keskimäärin paremmin pukeutunutta porukka oli kuin Suomessa. Suomessakin tämän tason herroja varmaan on, mutta heidän harrastuksiinsa ei ilmeisesti kuulu korkeatasoinen äänentoisto. Tarjontaa oli riittävästi – ei tosin yhtä runsaasti kuin parhaina takavuosina – yhden päivän tarpeisiin. Ei paha. L&L on ”väldig hemlig” paikka, jolle HEM-lyhenne on kuin luotu. Messulukaaleiksi näyttävät vakiintuneen Lindqvist & Lindqvist -konferenssikeskus ja hotelli Sheraton, jotka molemmat sijaitsevat päärautatieaseman tuntumassa. Yhdistelmä tarjosi yhden parhaista levysoitinperäisistä äänistä messuilla. highend Kuva 4: Tuntemattomampi tapaus oli noin 400 euron arvoinen lifestyle-tyyppinen Master & Dynamic MH40. 61. 2. Sinne en olisi ehtinyt, vaikka olisin asiasta tiennytkin. 1. Suomessa highend-harrastuskin on keskiluokkaisempaa. Premium-taso Arvioni mukaan todella kovatasoisia laitekokoonpanoja oli esillä kymmenkunta kappaletta (Sweetspotissa ehkä saman verran). Tavaraa olisi ollut esillä enemmänkin rinnakkaistapahtumassa Sweetspotissa, mutta siitä pääsin jyvälle vasta poistuttuani paikalta. Tällainen puuttuu kotimaamme messuilta. Yhdessä sellaisessa Audiovectorin SR 3 Signature -kaiuttimet oli naitettu Pro-Jectin Box-elektroniikan ja Pro-Jectin keskikastin levysoittimen kanssa. 4. Merkitsevämpi ero on kuitenkin siinä, että Ruotsin highend-messuilla ovat aina paikalla eksekutiivi, ekslusiivi herraosasto ja rikkaat vagabondit merkkitoppatakkeineen, huiveineen, kelloineen ja kiiltävänharmaine hiuksineen. Korvan päälle asetettava kuuloke on varustettu 40-millimetrisillä neodyymielementeillä sekä lämpimäksi ja rikkaaksi tuunatulla äänimaailmalla. Messuväkeä ei ollut enempää eikä vähempää kuin edellisellä käyntikerrallani
Kaiuttimina olivat KEFin uudet The Reference 1 -jalustakaiuttimet. Kuva 10: Mielenkiintoisen vertailukohdan Devialetin Phantomeille tarjosivat maukkaasti edukseen esiintyneet Technicsin pienet SB-700-jalustakaiuttimet valmistajan omalla elektroniikalla. Phantomilta stereoparimoodissa kuulin kaksi kipaletta. highend Kuva 5: Hegelin huoneessa uskolliset Hegel-fanit pääsivät paitsi vertaamaan valmistajan daceja keskenään myös kuuntelemaan uutta H360-integroitua tai 1 100 watin H30-päätevahvistimia. Kuva 11: Yhdet messujen vetonauloista olivat eittämättä paljon pöhinää alan piireissä herättäneet BeoLab 90 -kaiuttimet. Monenmoista harvemmin nähtyä tekniikkaa sisältävät kaiuttimet ovat luonnossa huomattavan kookkaat. Uusvanhaa tekniikkaa Jos lähdetään siitä, että kaikki tekniikka, joka on vanhan jatketta, on vanhaa tekniikkaa, Devialetkin edustaa turvallisesti sitä samaa äänentoistoa, jonka juuret ovat sadan vuoden takaa. Toinen oli Sara K:ta, ja se esitys oli lähinnä keskinkertainen. 62. Kaiuttimien kartion harmahtava väri johtuu pitkästä keittoprosessista, jossa alumiinikartion pinta saa keraamisen molekyylirakenteen. Myös yleisön kiinnostus Devialetia kohtaan oli suurta – varsinkin, kun Phantomit olivat vetovastuussa. Tilasta tai jostakin muusta sisätai ulkopuolisesta syystä laulajan ääni pullisteli kohtuuttomasti. Kaiuttimet täyttivät valtavan huoneen vaivatta äänellä, jossa oli myös vaikuttavuutta. Ei ollut, ei ainakaan kaikilla istuimilla, vaikka ääntä pääsee ymmärtääkseni säätämään minkä ehtii. Tähän keittoon Canton on lisännyt muun muassa wolframia. Kuva 6: Pirteä bassoesitys löytyi italialaisen Gold Noten huoneesta sen omilla futuristisilla jaloilla seisovilla A3-XL-kaiuttimilla ja vahvistimella. 8. Toinen oli operetin alkusoiton tapaista orkesterimusiikkia, joka toimi upeasti. Mutta oliko lauluääni puhdas. Kuva 8: Hullummin eivät soineet myöskään Cantonin uudet Reference-sarjan kaiuttimet (3K-lattiamalli ja 9Kjalustamalli) MacIntoshin cd-soittimen ja integroidun vahvistimen avustuksella. 7. Erityisesti korvia lämmitti ei-mutruuntuva bassotoisto. HighEndMässan2016,Tukholma21.–22.2.2016 5. Sellaista se on messuilla. Ne toivat riisuttuina mieleen kömpelöiden tieteiselokuvien hahmottomat robotit. Kuva 9: Bladelius Mimer -mediasoitin äänilähteenä ja Quad Artera Play/Quad Artera Stereo vahvistimena, kaiut timina Acoustic Energyn Reference 1 ja REL 212/SE -subbari. Keksimishinkuinen Devialet on kuitenkin kiinnostava valopilkku audiomaailmassa. Musiikkinäytteinä olivat Club for Five Suomesta ja Béla Fleckin tuttu Hippo. Kelpoa ääntä, mutta ennen kaikkea erinomainen esimerkki siitä, miten ostajakunta sitoutetaan. 6. Hyvän äänen salaisuus piili ilmeisesti pyöreässä 6,5 tuuman konsentrisessä tasoelementissä voileipärakenteisella hiilikuitu-/alumiinikartiolla ja 20-millimetrisellä alumiinidomella. Äänilähteinä olivat valmistajan oma Mediterraneo-levysoitin sekä cd-soitin. ”Kovaa mutta puhtaasti” tuntui olevan päivän teema tässä huoneessa. Kuva 7: Törpöksi ei voinut sanoa sitäkään laitteistoa, jossa Sonus Faber Olympica III -kaiuttimia syötettiin Monster Cablen Tron-kaapelin kautta Audio Researchin putkivahvistimilla, pääosassa uusi 75-wattinen all in one -vahvistin/dac KT150-putkilla
Hohtavan valkoinen ja vauhtiraidoilla koristeltu kaiutin on ilmavan näköinen ja äänimaailmaltaan raikkaan selväsanainen. Tämän kaiuttimen esikuva vuodelta 1959 oli aikoinaan maailman ensimmäinen kaupallinen keskikaiutin, joka istuu vaikkapa kahden nurkkaan sijoitetun Klipsch Heresyn väliin. highend HighEndMässan2016,Tukholma21.–22.2.2016 Litteät kaiuttimet Nykyään harvinainen mutta mielenkiintoinen kaiutinkonsepti on sellainen, missä kaiuttimen leveys on vähintään kaksinkertainen syvyyteen nähden. 11. 16. Absolare tuottaa 200 wattia 8 ohmiin 12 aktiivisella komponentillaan, ja se on päässyt ainakin yhdelle vahvistimien Hall of Fame -listalle. 14. Vahvistimen kokoa selittävät tyrmäävän kokoiset virtamuuntajat molemmille kanaville. Sisäinen kaapelointi on Echolelta. Kuva 13: Toinen oli Klipschin Cornwall III. Sarjan laitteita voi yhdistellä tehokkaamman virrankäsittelyn aikaansaamiseksi. Kuva 16: Devialetin eksklusiiviset L’Original D’Atelier -vahvistimet piirittämässä Kronos Sparta -levysoitinta. Silti Cornwallin esitys oli rohkaiseva ja elämänmakuinen. Kyse on hybridivahvistimesta A-luokan putkiesiasteella yhdessä kaksoismonoperiaatteella toteutetun transistoripääteasteen kanssa. Yksittäiset laitteet Kuva 14: Yksi näyttelyn vetonauloja oli messuesitteen kansikuvaankin valittu Absolaren alumiinilla ja nahalla vuorattu komea integroitu vahvistin, jonka jäähdytysrimat seisovat reilusti tanassa kannella. 9. 15. Vain sata vahvistinta valmistetaan maailmanlaajuisesti. Kuva 15: IsoTekin Mosaic edustaa firman uutta kapeaa tyyliä virtasuotimissa, jännitetasaajissa ja siniaaltogeneraattoreissa. 12. Etenkin kaiuttimen paperikartioisen 15 tuuman bassoelementin äänessä oli mainio ote ja väri. On totta, että herkän (102dB @ 1W) Cornwallin ääni (Rotelin vahvistimella) torvineen on erilainen, joillekin jopa vanhahtava, verrattuna moderneihin kaiuttimiin diskanttidomeineen. 13. 63. Kuva 12: Yksi oli Hecon design-hypetetty Direkt, jota komensi T+A:n vahvistin-dac Oehlbachin kaapeleilla. Kaksi tällaista kaiutinta jäi messuilla mieleen. 10
Kuva 22: Pro Audio Bono (PAB) on puolalainen hifitarvikevalmistaja, jonka laitetasoissa ja -telineissä aluslevyt kelluvat rungon varassa, ja pohjalla on tarvittaessa laakeripohjaiset metallijalat. Ottoja ajuriputkena ovat 6N1P-VI ja 6N6P/6N30P. 19. 18. Virtalähteen elkojen luvataan toimivan luotettavasti 105 celsiusasteen lämpötilassa. Hyvin herkille kaiuttimille antotehon saa laskettua sadasta kolmeenkymmeneen wattiin etupaneelin kytkimellä. Kuva 24: Vicousticsin akustiikkapaneeleista alkaa tulla jonkinlainen akustoinnin standardi Ruotsin messuilla. Päätemuuntajien kaistaksi ilmoitetaan 8–100 000 hertsiä. 25. Kuva 19: Tanskalaisen Alluxityn (AVM-TEC) balansoitu 200-wattinen integroitu Int One on Alexander Vitus Mogensenin yritys nousta esiin isänsä Vitus Audion numero ykkösen varjosta. Mielenkiintoinen vahvistin ei valitettavasti ollut kuunneltavissa. 17. Tehoja vahvistin antaa 450 wattia kahdeksaan ohmiin ja 900 wattia neljään ohmiin. Int Onen yksiosainen kotelo on työstetty alumiiniharkosta, ja eteen on jätetty paikka viiden tuuman kosketusnäytölle. Pienestä huoneesta huolimatta toistossa oli voimaa, vaikkakin hieman suoraviivaisella tavalla. Kuva 23: PAB:n ratkaisu kaapeleiden kohottamiseksi lattialta pölyä keräämästä. 20. Hyvää esimakua antoivat Hecon isot Concerto Grosso -kaiuttimet Pliniuksen vahvistuksella ja Oehlbachin kaapeloinnilla. highend HighEndMässan2016,Tukholma21.–22.2.2016 Kuva 17: Amerikkalainen NAT Transmitter on 100-wattinen A-toimintaluokan single-ended-putkipääte ilman globaalia takaisinkytkentää. Vahvistin on yksi harvoista single-ended-transistorivahvistimista, jonka kytkentä on mirror-amp, ja jossa on neljä virtamuuntajaa. Kuva 21: Edessä Gold Noten massiivinen Bellagio Reference -levysoitin ja takana Demidoff Signature Anniversary -integroitu vahvistin 2 x 50 watin teholla. Kuvassa JoKan upouusi kaksitiemalli. 24. PAB SE AVP on raskaille laitteille tarkoitettu taso koivuvanerista ja mdf-levystä. 21. Kuva 20: Electrocompanietin uuden ECG-1-levysoittimen runko on kerroksittain akryyliä ja alumiinia. Niin paljon niitä näkee kaikkialla. Päätteen saa toimimaan suoraan hehkutettuna triodivahvistimena, ultra-lineaarikytkettynä tai tetrodimoodissa. Kuva 18: Magnus Audion AB-luokan stereopäätevahvistin MA-500 pitää sisällään 32 huolella valittua ja sovitettua mosfet-päätetransistoria, joita löytyy kahdeksan paria kanavaa kohden. 22. Kelluvan kansilevyn voi tilata valmiiksi jyrsittynä Lenco L-75 -levysoittimelle tai Gerrardin 301ja 401-soittimille. 64. 23. Mukana tulee Jelco SA-750EB -äänivarsi. Kuva 25: Johan Kaskin JoKa Speakers on yhden miehen ruotsalainen kaiutinfirma, jonka erikoisalaa ovat puusta käsin valmistetut huonekalumaiset kaiuttimet. Vahvistimen saa yhdistettyä internetiin piuhalla, ja sitä voi ohjata iPadilla. Pääteputkena on oikea työjuhta QB5/1750. Kovimmat systeemit Kuva 26: Takaisin isojen poikien laitteistoihin
Parhaaksi – sikäli kun sellainen merkitsee mitään – en olisi kuitenkaan valinnut yhtäkään näistä, en myöskään B&O:n BeoLab 90 -kaiuttimia, vaan sen Audio Conceptin huoneen (yhden monista) systeemin, jossa pääosaa näyttelivät takaa avoimet Pure Audion TRIO 15TB Neo -kaiuttimet kahdella 15 tuuman bassoäänisellä ja Voxativen seitsemän tuuman laajakaistalla. 29. 28. Systeemi tarjosi aivan hulvattoman miellyttävän ja tehokkaan bassotoiston, eikä mikään muukaan kaistan osa jäänyt jälkeen. Ääni oli dynaaminen ja tasapainoinen, tosin hieman ilman luonnetta ja musiikilla, joka ei ollut kaikkein hankalinta toistettavaa. Huippulaitteistoihin lukeutuivat myös Burmester & Vienna Acoustics -yhdistelmä, Technicsin R1-laitteisto SB-R1-kaiuttimilla, Grimm Audion LS1-kaiuttimet Boulderin elektroniikalla ja muutama muu. Ääni ei ollut yhtä koukuttava. Vahvistinarsenaali tuli Synästec Audiolta (mukaan lukien valtava Saxum-päätevahvistin), ja kaapeloinnin tarjosi Wireworld. highend HighEndMässan2016,Tukholma21.–22.2.2016 Kuva 27: Astetta loisteliaampaa ääntä tarjosivat Absolare-integroidun ryydittämät Kaiser Kawero Classic -kaiuttimet Aurenderin mediaserverillä, APL DSD-M -dacilla ja Echole Orius -kaapeleilla. Ainakin bassotoistossa oli yhtäläisyyksiä. Hintaa kokonaisuudella oli yli satatuhatta euroa. Saman huoneen Wilson Audion Sasha 2 -kaiutin samalla elektroniikalla ei ollut lainkaan huono sekään, päinvastoin, mutta jotain jäi puuttumaan Pure Audioon verrattuna. 26. Kaapelit tulivat Siltechiltä. Revoissa ei tosin ole laajakaistaa keskialueelle ja diskantille, eikä ole kaikissa Pure Audion projekteissakaan. Kuva 29: Focalin huoneessa oli tuttu tilanne: kun äänite oli tasokas, esitys osui ja upposi. Yksi asia kuitenkin vähensi kuuntelunautintoa tässäkin huoneessa: pelkän bassovoittoisen musiikin 27. Olisiko Gradient sittenkin oikeassa. Kuva 28: Martenin uutta massiivista Coltrane 3 -kaiutinta potkimaan oli valittu Analog Domainin yhtä massiiviset 80 kilogramman painoiset monopäätteet. Kuva 30. Focalin Sopra N°2 -kaiuttimia ajoivat Pass Labsin monoblokit ja esivahvistin Clearaudion levysoittimella, dCS Rossini -dacilla sekä DigiBit Aria -kovalevysoittimella. Analoginen ääni ei oikein iskenyt, mutta erinomaisesti tallennettu digitaalinen pianoäänite tarjosi messujen uskottavinta pianoääntä niin dynamiikan kuin yleisen voimantunnon muodossa. 65. 30. Myös B&W 802 D3 yhdessä Classen elektroniikan kanssa oli kärkipään kokonaisuuksia
Yllättäjä Kuva 31: Messujen yllättäjä oli puolestaan tuiki tavallisen oloinen Mistiksi kastettu kolmitiekaiutin Ruotsista. highend HighEndMässan2016,Tukholma21.–22.2.2016 soittaminen. Viereisessä Clarion-hotellissa vietettiin Sweetspot 2016 -varjotapahtumaa, jota en ehtinyt kiertää lainkaan. AVM:n vahvistuksella ja Transparentin kaapeleilla kaiuttimella oli hyvin luonnollinen ja myönteinen tapa toistaa kaikkea mahdollista sille tarjottua musiikkia – kuullakseni myös pitkälti korrektisti. ”Kuinka meidän pöntöistä irtoaakin matalaa” -alleviivaus on lapsellista, mutta ilmeisesti sekin kuuluu tähän harrastukseen. 31.. Toisin sanoen miellyttävää lopputulosta ei oltu saatu aikaan läpinäkyvällä värittymällä. Näkemättä ja kokematta jäivät niin Blumenhoferin kaiuttimet kuin Reedin hihna-/välipyörävetoinen Muse 3C -levysoitin, YG Acousticsin Carmel 2ja Estelon Extreme -kaiuttimet, VTL:n ja Line Magneticin vahvistimet, Brinkmann, Aesthetix, Nordost, Vitus Audio, Taga Harmony, AuneAvid, Raidho, Triangle, Trigon ja monia muita sekä vintage-huone kokonaan. Kaiuttimessa on kaksi kahdeksan tuuman bassoäänistä, yksi 5,25 tuuman keskiääninen, tuuman Scan-Speak-diskantti sekä se tavallinen tarina jakosuotimen laadukkaista osista ja niin edelleen. Siellä olivat myös viikonlopun ainoat suomalaisedustajat: Sonolux-seinäkaiutinvalmistaja Oulusta ja TurPex-maahantuoja Turusta
67. Supra lanseerasi ensimmäisten joukossa 1970-luvulla peruslamppujohtoa vankempia kaapeleita. Ainakaan harrastajien palstakeskustelujen perusteella. Johdon magneettista säteilyä vähennetään johtimien normaalia tiiviimmällä kierteellä. Ainoa harmaahkolle alueelle menevä asia on kaapelien suuntaavuuden merkitys, tosin senkin perustelut ovat mittausteknisiä. Uudemmissa malleista suojausta on edelleen parannettu nailonisella suojakerroksella. Niiden hankkimisessa on kyse enemmän varmistuksesta kuin isomman valaistumisen odotuksesta. Koska Supran mukaan virran huippuarvo voi kytkentähetkellä nousta 10–15 kertaa suuremmaksi kuin nimellisarvo, koettelee tämä virtakatkaisijaa, jota on siksi vahvistettu. Liittimiä, virran suodatusta ja virran kytkentäpiikin vaimennusta on parannettu. Perusmalleissa johdotus on 1,5-millimetristä ja vankemmissa 2,5-millimetristä kuparia. Hermuset:SupraMD06-EU/SPMk3-jakoblokki jaLO-RAD2.5CS-EU-virtajohto Teksti Matti Hermunen Kuvat Valmistaja Selvempää virtaa Onko virtakaapelilla ja jakoblokilla merkittävää äänellistä vaikutusta. highend Hinta ........................... Siltä osin ei ole tarvinnut miettiä. Selvittelyn ja kyselyn perusteella päädyin hankkimaan Supran kuusiantoisen jakotukin ja sille parimetrisen virtakaapelin. Simex Oy Puhelin ....................... Näillä on suora tai välillinen vaikutus laitteiston suorituskykyyn. HighEndMässan2016,Tukholma21.–22.2.2016 KUKAAN tuskin kiistää, ettei mekaanisesti luotettava ja sähköisesti perusteltu rakenne olisi joka tapauksessa hyödyksi. Yhdessä pistorasiassa ei ole suodatusta ja siihen suositellaan kytkettäväksi vahvistin. Virtakaapelien ja blokkien ohella Supra valmistaa äänija kuvakäyttöön välikaapeleita, mutta tunnetuin se on kaiutinkaapeleistaan. Mutta perusteltu rakenne, taatusti riittävä kapasiteetti ja hyvä tatsi rauhoittavat kummasti mieltä. Supran virtajohdoissa on niin ikään pyritty vähentämään sekä kaapelissa kulkevan sähkövirran ympäristöönsä tuottamia että käyttöympäristöstä siihen johtuvia häiriöitä. Teoriassa paras ja raskain ratkaisu on omistaa laitteistolle oma kiinteä virrantuotto eli ottaa verkkovirta suoraan seinästä kiinteällä kaapelilla. simex.fi, jenving.com info Alumiinikotelo vaimentaa jo sellaisenaan häiriöitä, mutta sen ohella blokissa on loivasti toimiva virran suodatus, joka Supran mukaan ei tuota sivuvaikutuksia. Tähän tosin tarvitaan sähkömiestä. Sisäinen johdotus on 2,5-millimetristä kuparia, ja läpikulkeva virta voi olla enimmillään 2 300 wattia. Toistakymmentä vuotta sitten ystäväni, ammattimies Oulusta, veti järeän johdon suoraan seinästä laitteistooni ja sille jatkoksi tanakan pitkän jakopalkin. Töpselin saa suorana tai mutkan kanssa, ja pituuksia löytyy puolestatoista neljään metriin. Supran Ply 2.5, 4, ja 6 ovat monelle tuttuja touveja. 09 41 500 210 Lisätietoja ................ Mutta koska päätteet ovat lähellä kaiuttimia, tarvitsen vielä lisävedot erillisestä pistorasiasta kaikkiaan viidelle monovahvistimelle. Mielenrauhaa Supran tanakka jakoblokki ja tuhti virtajohto ovat uskottava kaksikko. Tämä on keskustelunaihe, josta ei näy tulevan valmista. Uusi virtablokki Vaikka Supran virtablokkien ulkonäössä ei ole tapahtunut isoja muutoksia, rakennetta on viety eteenpäin. Koteloinnin ja suodatuksen avulla verkkovirtaan mahdollisesti eksyviä radiotaajuisia ja muita häiriöitä pystytään vaimentamaan 40 desibeliä. Mukana tulevat tarvikkeet seinäkiinnitykseen tai pienet muovitassut lattiasijoitusta varten. Supra MD06-EU/SP Mk3 -jakoblokki (6-osainen) 189,90 € Supra LO-RAD 2.5 CS-EU/ANGLED -jatkojohto (2 metriä) 72,90€ Edustaja .................... Ei sen kummempaa eksotiikkaa. Arkiperustein Supran teesi on, että sen tuotteilla pidetään ulkoiset häiriöt poissa tai ainakin vaimennetaan niitä merkittävästi sekä estetään virran kytkennässä syntyvät häiriöpiikit. Supran kotisivulta löytyy tietoa kaapelien ja materiaalien teknistä ominaisuuksista ja selväsanaisia kannanottoja niiden merkityksestä. Kuusikoskettimellisen blokin saa myös ilman virtakatkaisijaa ja häiriöpiikkien suodatusta, ja vaihtoehtona on kevyemmällä 1,5 millimetrin johdotuksella varustettu versio. Peruslaatuisten jatkojohtojen virtakytkimet eivät tahdo kestää pitempää käyttöä, ja muutenkin halusin päästä pitävämmälle pohjalle
Ota yhteyttä: hifimarkkinat@hifimaailma.fi tai P. 0500-789 692 tai 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 Hämeenlinna OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA Huomasitko tämän ilmoituksen. Ja kauppa käy vilkkaana. 050-5050880 Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... Niin monet lukijammekin! hifimarkkinat Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kyselyyn! www.hifimaailma.fi/kysely www.starsandstripes.fi ...and You’ll hear the difference P. 010 778 6401 TL-Audio • HIGH-END • KOTITEATTERI • TARVIKKEET • Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Oletko kiinnostunut. Ota yhteyttä: hifimarkkinat@hifimaailma.fi tai P. www.tlaudio.fi P. Niin monet lukijammekin! AUDIST OY high endiä vuodesta 1988 www.audist.fi www.mbl.de Kuvassa: mbl C51 integ. Mistä laitteista haluaisit seuraavat testit. Kerro mitä mieltä olet lehdestä, mistä pidit, mistä et, mitä haluaisit lisää. Huomasitko tämän ilmoituksen. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. Kesäksi laadukas bluetoothkaiutin Kaikki kyselyyn vastanneet osallistuvat arvontaan, jossa palkintona 449 euron arvoinen, premiumluokan Libratone Zipp –kannettava bluetoothkaiutin. Oletko kiinnostunut. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kyselyyn! www.hifimaailma.fi/kysely Tutustu uuteen Hifimarkkinat-palveluun osoitteessa: www.hifimaailma.fi/hifimarkkinat Hifikauppiaat Huom! Hifikauppiailla on myös mahdollisuus myydä ja mainostaa Hifimarkkinoilla käytettyjä vaihtolaitteita, esittelylaitteita, ja nyt myös uusia tuotteita. 010 778 6401 Osallistu Hifimaailma-lehden lukijakyselyyn ja voit voittaa 300 euron arvoisen Creative E-MU XM7 -jalustakaiutinparin. vahvistin (7500 €) mbl 126 -kaiutin (8900 €/pr) www.starsandstripes.fi ...and You’ll hear the difference P. Vain osallistumalla voit voittaa, joten ”klikkaa” itsesi HETI kyselyyn! WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY Edellisen numeron lukijakyselyssä palkintona olleen Tannoy Mercury 7.2 -kaiutinparin voitti Ari Pennanen Kouvolasta. Onneksi olkoon voittajalle! 68. 050-5050880 Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... Mistä laitteista haluaisit seuraavat testit. Osallistu Lukijakyselyyn! hifimarkkinat Sellaisen voit saada mahdollista osallistumalla Hifimaailma-lehden lukijakyselyyn! Kerro mitä mieltä olet lehdestä, mistä pidit, mistä et, mitä haluaisit lisää. 76 Hifimaailma_2015_3_v4.indd 76 27.3.2015 20.40 Tutustu uuteen Hifimarkkinat-palveluun osoitteessa: hifimarkkinat.hifimaailma.fi Hifikauppiaat Huom! Hifikauppiailla on myös mahdollisuus myydä ja mainostaa Hifimarkkinoilla käytettyjä vaihtolaitteita, esittelylaitteita, ja nyt myös uusia tuotteita
????. Omien sävellystensä ohessa kvintetti tarttuu myös pariin sessioiden innoittaja Wayne Shorterin tilaisuuteen varta vasten toimittamaan hengentuotteeseen, joista niistäkin syntyy intensiivistä ja ilmeikästä instrumentaalikerrontaa. Sound Printsin soundimaailma viehättää konstailemattomuudellaan. Produsentti Don Was osaa asiansa. Hyvä ????. Heikki Valsta ????. Toulousessa sijaitsevan entisen benediktiiniläisluostarin pyöreäsointisessa akustiikassa äänitetty levy antaa pianon soinnin loistaa kaikessa runsaudessaan. Liiderinsä aivoituksia tukeva komppipari hoitaa tonttinsa asian vaatimalla otteella ja kuljettaa rytmiä paikoin jopa astetta ankarammin. Kaikkiaan levy on nautinnollista kuunneltavaa, jos pitää klassisen tyylipuhtaasta progressiivisesta rockista. Jaakko Eräpuu ????. MYSTERY Delusion Rain (Unicorn Digital) Eeppistä kuulautta MYSTERY on kanadalaisen multi-instrumentalisti Michel St-Pèren jo vuonna 1986 perustama yhtye, joka soittaa sinfonista progressiivista rockia. Sävellystyöstä vastaa perustaja St-Père, mutta kokonaisuus on toki soittajiensa summa. Hän oli kuitenkin antanut pojalleen ohjeet teoksen viimeistelyyn, ja sinfonian kantaesityksen vuonna 2014 soitti venäläisen Andrei Boreikon johtama Lontoon filharmoninen orkesteri. Heikki Valsta ????. Sillähän monasti ylitetään marginaalin ja megamenestyksen välinen kynnys. Debyyttinsä levylaulajana tekevän Inginmaan tyttömäisen sensuelli ja puhdas laulusoundi toimii loistavasti Röyhkän tutun mörinän aisaparina. Omista ennakkoluuloistani huolimatta albumi on vahva kokonaisuus ja toimii paikoitellen jopa loistavasti. LIONELLOUEKE Gaïa (Blue Note) Rytmimusiikillista rajankäyntiä TULEVANA kesänä Porissa koettava kitaristi Lionel Loueke on jo ehtinyt tehdä yhteistyötä muun muassa Herbie Hancockin ja Wayne Shorterin kanssa sekä julkaista puolisen tusinaa äänitteitä omissa nimissään. Lisäksi Laineen taitava kitarointi ja Sami Niemisen Hammondit luovat albumille rennon menevän svengin esimerkiksi kappaleella Suru tai upealla nimikkoraidalla Huominen on uni. Teos on tunnelmaltaan aivan toista maata kuin surumielinen ja lyyrinen edeltäjänsä. Röyhkä, Inginmaa ja Hypnomen ovat onnistuneet luomaan kotimaisen musiikin kartalle jotain uutta ja mielenkiintoista. Persoonallisia sointisävyjä ja soundiratkaisuja toki löytyy Gaïaltakin, eivätkä ne rajoitu ainoastaan rockin kanssa flirttailuun. Levyn tuotanto edustaa tinkimätöntä pientuotantoa. Ensimmäiset pari levyä julkaistiin 1990-luvun lopulla, ja vuosikymmenen tauon jälkeen levyjä on putkahtanut vuodesta 2007 alkaen aina muutaman vuoden välein. Tyydyttävä ????. Näin on käynyt myös fonisti Joe Lovanolle ja trumpetisti Dave Douglasille, joiden status modernin jazzin A-luokan artisteina lienee kiistaton fakta. Pirkka Ruishalme ????. Nämä tulkinnat ovat urbaania nykyaikaa. JOELOVANO&DAVEDOUGLAS Sound Prints (Blue Note) Traditio tuulettuu JAZZIN suurmiessukupolvenvaihdosjatkumossa eilisen lupausten parhaimmistosta tulee vääjäämättä tämän päivän tunnustettuja varttuneempia tekijöitä. Ja tekeekin sitä todella tyylikkäästi. Pääosin Röyhkän ja Pekka Laineen tekemät kappaleet ovat Hypnomenin sovittamina raikkaan kuuloisia. Chamayou on oppinut Ravelin sävelkielen jo opintojensa varhaisessa vaiheessa, ja hänen opettajansa puolestaan on perinyt vaikutteensa suoraan Ravelin oppilaalta. GÓRECKI Symphony No. Todellinen läpimurto taitaa kuitenkin tapahtua tämän Gaïan myötä. Sinfonian scherzossa on kansanomaisia, suorastaan groteskeja piirteitä, ja teos päättyy vielä irvokkaampiin ja uhmaavampiin tunnelmiin. Etenkin laulaja Jean Pageaun kuulaan kantava ääni kuljettaa musiikkia uljaasti. Välttävä – Ei suositella RAVEL Complete Works For Solo Piano (2 CD) Bertrand Chamayou (Erato) Ranskalaispianisti juurillaan EI taida ranskalaispianisti saavuttaa katu-uskottavuutta kotiyleisönsä silmissä ilman, että ottaa ohjelmistoonsa Maurice Ravelin pianosävellyksiä. Mysteryn musiikki on eeppisen komeaa. Ehdotonta huippuluokkaa ????. Niitä teoksia kun varmaan jokainen joutuu ainakin opiskeluvaiheessa käymään läpi. Samoille lauteille jälleen vuosien jälkeen Montereyn jazzfestivaaleilla vuonna 2013 päästyään vahvassa vireessä olevat melkein veteraanit ottavat jazzin haltuun suvereenisti perinteisen ja vapaampimuotoisen ilmaisun rajoja hämärtäen kera rumpali Joey Baronin, basisti Linda Ohin ja pianisti Lawrence Fieldsin. Delusion Rainin julkaissut levy-yhtiö on sekin St-Pèren alun pitäen juuri Mystery-yhtyettä varten perustama, mutta nykyisin firman katalogista löytyy jo puolensataa nimeä. Levytys nousi kaikkien klassisten levylistojen kärkeen pitkäksi aikaa ja nosti melkoisessa tuntemattomuudessa eläneen säveltäjän maailmanmaineen pyöritykseen. Nuori Bertrand Chamayou on ottanut haltuunsa säveltäjän koko tuotannon omalle soittimelleen. Äänitys on puhdas ja erotteleva. Röyhkän soolojen sijaan sen musiikilliset vaikutteet on poimittu vanhahtavasta soul-popista, hammond-jazzista sekä teräväkielisestä suomipopista ja -rockista. Delusion Rain on yhtyeen kuudes studiokiekko. Ja yhä vielä tasaiseen tahtiin uutuuksia julkaiseva perinteikäs Erato on tarjonnut nuorukaiselle mahdollisuuden myös koko tuotannon levyttämiseen. Samaa kuulautta ja tyyliä on myös kitaroissa, joita soittavat St-Père ja Sylvain Moineau. Tuore yhteistyön hedelmä jazzrunolaulaja Anna Inginmaan ja instrumentaaliyhtye Hypnomenin kanssa on myös piristävän erilainen kokonaisuus. Mika Kankainen ????. Finnvoxilla masteroitu 180 gramman prässi soi moitteetta, vaikkakin hieman tummasävyisesti ja bassoiltaan pyöreästi. 4 London Philharmonic Orchestra/Andrey Boreyko (Nonesuch) Puolalaissäveltäjän sinfoninen testamentti KUN Nonesuch-levymerkki julkaisi vuonna 1992 tuolloin 58-vuotiaan puolalaisen Henryk Góreckin Surullisten laulujen sinfonian levytyksen, tapahtui jotain ennennäkemätöntä. levyarviot 69. Säveltäjälle tyypilliset minimalistiset elementit ovat tallella, mutta värit ovat dramaattisempia ja sointimaailmojen vaihtelut jyrkempiä. Samaan aikaan hän oli jo aloittanut uuden sinfonian rakentamisen, mutta teoksen valmistuminen sai odottaa, eikä sinfonia numero 4 ollut täysin valmis Góreckin kuollessa vuonna 2010. RÖYHKÄ/INGINMAA/ HYPNOMEN Huominen on uni (Stupido Records TWINLP 161) Yllättävä keitos SUOMIROCKIN ikonin Kauko Röyhkän uusi albumi on aina tapaus. Kiitettävä ????. Jazz näet laventuu liki rockiksi, kun beniniläissyntyisen Loueken trio kytkee ison vaihteen ja särögeneraattorin päälle ja lähtee miehistöineen lentoon. Live-taltiota ei ole lähdetty mankeloimaan sisäsiistin studiotuotannon normien mukaiseksi. Puhaltajien ristikkäisissä sooloissa on kipinää, ja Baron on oma dynaamisen energinen itsensä. Kummatkin ovat tahoillaan työstäneet hienoja äänitteitä ja heittäneet komeita keikkoja. Äänite on taltioitu elävän yleisön edessä, tosin studiossa, ja tuotanto tavoittelee livetunnelmia varsin onnistuneesti myös ambienttisesti. Jaakko Eräpuu ????. Kitaristin afrikkalaiset juuret ovat aistittavissa äänitteen useammissakin taitteissa, vaikka vuodet nykyisen kotimaansa Yhdysvaltojen opinahjoissa ja länsimaisen musiikkikäsityksen äärellä ovatkin loiventaneet levy levyltä Loueken oman kulttuuriperimän suhteellista osuutta soitteiden sisällössä. Chamayoun tulkinnoissa on voimaa ja ryhdikkyyttä, joka saa impressionismin hämyä ja utua haaveilevan unohtamaan toiveensa
Oikeastihan stereopari Eclipse One -kaiuttimia maksaa 199 euroa. Diskantin ylärajataajuudeksi ilmoitetaan 32 kilohertsiä. Pienestä koostaan huolimatta kaiuttimien kotelot ovat tuettu sisältä, ja heijastuksia vähentävää polyesterivanuakin on annosteltu reippaasti. Eclipse Twon pohjaan ruuvattaviin tukiin voi kiinnittää myös piikit, jos kaiutin sijoitetaan pehmeälle 70. Bassokeskiäänisen yläripustus on nitriilikumia, ja molemmissa elementeissä käytetään neodyymimagneetteja. Tannoyn Eclipse-sarja on valmistajansa kaikkien aikojen edullisin, jonka pienin malli pyrkii tuomaan audiofiilitasoista ääntä budjettiluokassa. Musta tammiviimeistely on vinyylistä valmistettua viilujäjitelmää. Jos sopivaa tvtasoa ei ole hollilla, jalustojen hankkimiselta välttyy valitsemalla Eclipse Two -lattikaiuttimen. Eikä mukaan kuulu edes jalustoja. MYÖNNETÄÄN, että johdanto oli harhaanjohtava. Kuuntelimme myös lattialla seisovan Two-mallin. Uuteen Eclipse-sarjaan kuuluu testattujen lisäksi suurempi lattiamalli Three (480 €/pari) sekä myöhemmin myyntiin tulevat Mini ja Centre. Diskantin kangaskalotti on 1,1-tuumainen ja basso paperikartioinen 5-tuumainen. Rakenne ja toimintaperiaate Tannoy valmistaa itse kaiutinelementtinsä, ja Eclipse-sarjassa ne ovat aivan uudet. Niiden 350 euron parihinta tarkoittaa melkoista suhteellista hyppäystä, ja ääneltäänkin hieman toisenlaista lähestymistä. Mdf-levystä valmistettujen kotelojen seinämävahvuus on 12 millimetriä. Kaiuttimien rungon päälle on sijoitettu hopeiset koristelistat, ja ulkoasu on hyvin siisti. Nykytelevisioiden kanssa turhaa magneettisuojausta ei ole. Halpuuttivat hintoja TannoyEclipseOnejaTwo-kaiuttimet Teksti ja kuvat: Mauri Eronen Mittaukset: Aalto-yliopisto ja Mauri Eronen testi Eihän alle satasella voi saada uskollisen äänentoiston periaattein toimivaa kaiutinta
Ei ole yllättävää, että kaiuttimien mittaukset ovat keskialueen yläpuolella käytännössä identtiset. astetta bassolle ja 3. Onen mukana tulee pohjaan tarralla kiinnitettävät liukuestetassut. astetta diskantille. testi alustalle. Kaiuttimien bassotoiston vaste onkin hyvin erilainen. Yhdeksästä komponentista koostuva suodin on 2. Herkkyys on koko huomioon ottaen kohtuullinen, mutta lattiamalli vaatii aivan yhtä paljon vahvistintehoa kuin pieni jalustamallikin. ilmoitetaan noin 24 tuntia. Jos huoneessa esiintyy valmiiksi korostuma yläbassoilla, voi Onen bassotoisto taas muuttua helposti kumisevaksi. Toimintaperiaate ja elementit ovat Oneja Two-malleissa identtiset. 1,1-tuumaisen diskantin kalotti on polyesteriä ja 5-tuumaisen bassokeskiäänisen kartio kuiduilla vahvistettua paperimassaa. Bassoiltaan hyvin ongelmallisessa huoneessakin pärjää, jos refleksiputken tulppaa. Eclipse One ja Two perustuvat samoihin elementteihin. Meille tulleet parit olivat maahantuojan toimesta valmiiksi sisäänajettuja. Kaiuttimien sisäänajoajaksi Kaikki yleisimmät liitintyypit hyväksyvään kaiutinterminaaliin kiinnitetty jakosuodin on kummassakin mallissa samanlainen. Twon suurempi kotelo tarkoittaa matalampaa refleksiviritystä, mikä näkyy bassotoiston loivana laskuna matalia kohti. Valmistaja kehottaa suuntaamaan kaiuttimet siten, että niiden sisäkyljet ovat aavistuksen näkyvissä kuuntelupaikalle. Tasapainoista ääntä Siinä missä One tuottaa 100 hertsin alueella selvän korostuman, vihjaa Twon vaste sen parempaan toimivuuteen pienessä huoneessa. Kaiuttimien väliseksi etäisyydeksi Tannoy suosittelee 1,5–4,5 metriä, ja kuunteluetäisyydeksi hieman tätä pidempää matkaa. Ero on 71. Jakotaajuudeksi ilmoitetaan 3,2 kilohertsiä
Two-lattikaiuttimen tasapainoa parantavat eteen ja taakse kiinnitettävät jalat. Jalustakaiuttimen ote pureutuu selkeämmin keskialueen sävyihin. Yläkeskiäänissä tosin on isompaan malliin verrattuna konkreettisempaa tuntumaa ja kohtuullista erottuvuutta muttei erityisen säväyttävällä tavalla. Kontrabasson sävyt ovat autenttiset, vaikka kuminaa ja purkkimaista fiilistä onkin aika tavalla. Yhteenveto • Miellyttävä sointibalanssi • Siisti viimeistely • Jalustamallin basson mahdollinen kumina • Keskialueen läpinäkyvyys jättää toivomisen varaa TANNOYN kaikkien aikojen edullisin kaiutinsarja tuo tasapainoisen äänen todelliseen entry level -luokkaan. Esimerkiksi joidenkin instrumenttien keskiäänet jäävät hiukan persoonattomiksi, eikä lauluäänessä ole tuntuvaa läsnäoloa. Samoja elementtejä ja jakosuotimia käyttävien Oneja Two-mallien välillä on selvä ero bassotoistossa, ja hieman yllättäen suurempi lattiamalli on saatu soimaan tasapainoisemmin. Hintaisekseen kelpo jalustakaiutinpari, vaikkei sen artikulaatio olekaan joukosta erottuvinta sorttia. Lattiamallin yleisluonne on tummempi ja selvästi alabassoiltaan muhevampi. SUOSITTELEMME ????. Heikki Kivelä Edulliseksi jalustakaiuttimeksi suhteellisen menevä ja tasapainoinen perustatsi, joskin lattiakaiutinta korostuneemmalla persoonattomuudella. Diskantti helähtää kauniina mutta melkoisen mattapintaisena. Rasittamatonta ja mukaansa tempaavaa ääntä pääsee harvoin kuulemaan näin halvalla. Kaiuttimen ote on kuitenkin pehmeä ja tasainen ilman erityistä briljeerausta. Refleksiputken tulppaaminen taas vie turhankin paljon mehevyyttä ja slämmiä soinnista. kuunteluarvio 20 100 1000 10000 20000 65 70 75 80 85 90 95 100 105 Taajuus [Hz] A m p lit u d i [d B ] Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0° (pun), 20° (sin), ja 60° (vihr) Tannoy Eclipse One 100 1000 10000 20000 0.5 1 1.5 2 Taajuus [Hz] L is ä v iiv e [m s ] Lisäviive 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 135° 90° 45° 0deg -45° -90° -135° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Tannoy Eclipse One DATS 1.0.2 Measurements by: Title: 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 135° 90° 45° 0deg -45° -90° -135° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Tannoy Eclipse Two DATS 1.0.2 Measurements by: Title: 20 100 1000 10000 20000 65 70 75 80 85 90 95 100 105 Taajuus [Hz] A m p lit u d i [d B ] Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0° (pun), 20° (sin), ja 60° (vihr) Tannoy Eclipse Two 100 1000 10000 20000 0.5 1 1.5 2 Taajuus [Hz] L is ä v iiv e [m s ] Lisäviive Taajuusvaste Lisäviive Impedanssi EclipseOne EclipseOne EclipseOne EclipseTwo EclipseTwo EclipseTwo samaa luokkaa kuin kummankin kaiutinparin molempien yksilöiden välillä. Dynamiikkaa ja mukaansatempaavaa höykytystä on reippaasti. Yläbassossa on aavistus kuminaa, joskin refleksiputken tulppaus auttaa selvästi. Suurin rauhallisuus sijoittuu keskialueelle. Sointi ei kokonaisuutena aivan avaudu tarpeeksi läpinäkyväksi, mutta hintaluokka huomioiden suurilta virheiltä on vältytty mestarillisesti. Hillityn mutta siistin diskanttitoiston ansiosta kaiuttimien sijoitus korvan korkeudelle on erittäin suositeltavaa. Äänessä on ripaus enemmän avoimuutta kuin lattiamallissa, mutta silti pysytään hyvän matkaa ylianalyyttisyydestä. Parasta kummassakin Eclipse-mallissa on niiden toiston rasittamattomuus, vaikka viimeisintä läsnäoloa tai pureutumista keskialueen sävyihin ei olekaan. Koska Eclipse Two ei myöskään tarvitse jalustaa, tullaan se todennäköisesti sijoittamaan korvien korkeudelle tv-tason sijaan. Yläkeskialueella homma toimii omalla rauhallisella tavallaan sopusointuisemmin. Bassotoiston luonne kuitenkin saa ääneen selviä eroja. Niihin voidaan myös ruuvata piikit. 72. Erityishuomio tosin kohdistuu melko alas ulottuvaan ja tanakkaan bassotoistoon, joka leviää tilaan tuhdisti ja saattaa vaatia refleksiputkien tukkimista haastavammissa olosuhteissa. Äänialueet integroituvat toisiinsa hyvin, joskin alakeskialueella toistoa leimaa muovinen verhoutuneisuus. Eclipse Two on näistä kahdesta se yleispätevämpi vaihtoehto, varsinkin jos tarkoituksena ei ole hankkia kaiuttimien pariksi subwooferia. Turvallisella kuunteluäänenvoimakkuudella koko kattaus tulee kuitenkin melko hyvin esille, eikä toistosta erotu suoranaisesti häiritseviä puolia. Päällisin puolin ääni on miellyttävän tasapainoinen ja helppoa kuunneltavaa, mutta toisaalta toistosta puuttuu selkeästi hengittävä ydin. Heikki Kivelä Enemmän kokonaisuuteen kuin yksittäiseen musiikin osa-alueeseen perustuva toisto. Toisto myös ulottuu yllättävän alas, vaikka matalimpien osalta kontrollissa on rauhattomuutta. EclipseTwo Mauri Eronen Rauhallinen ja miellyttävällä tavalla etäinen soundi, jossa äänitteiden rosot silottuvat selvästi. Totaalisesta ärsyttämättömyyden puutteesta kaiutin kuitenkin nappaa pisteet. Hyvä hintalaatusuhde testi TannoyEclipseOnejaTwo-kaiuttimet mittaukset EclipseOne EclipseTwo Herkkyys (1 m, 2,83 V) 85 dB 85 dB Alarajataajuus (-6 dB) 71 Hz 42 Hz Viritystaajuus 63 Hz 37 Hz Suuntaavuusindeksi (100-10000 Hz) 3,7 dB 4,5 dB Lisäviive, 1 kHz 0,15 ms 0,16 ms Minimi-impedanssi 4,7 ohm @ 217 Hz 4,8 ohm @ 186 Hz Harmoninen särö (8,95 V, 100-10000 Hz) 1,2 % 1,2 % Mittaukset ovat stereoparin molemman kaiuttimen keskiarvoja EclipseOne EclipseTwo Parihinta 199 € 349 € Edustaja Sonus Import Lisätietoja sonus.fi tannoy.com Mitat (lxkxs) 17 x 30 x 25,5 cm 27 x 90,9 x 28,7 cm Paino 4,5 kg 11,5 kg Toimintaperiaate 2-tie, refleksi Suurin suositeltava teho 70 W 90 W Elementit -basso 127 mm -diskantti 28 mm Jakotaajuus 3 200 Hz Liitin johto, banaani, haarukka Kaksoisjohdotus ei Värit musta tammi info EclipseOne Mauri Eronen Paksu ja mehevä alakeskialue tuo akustisiin soittimiin hieman ylipainoisen tunnelman ja isoveljeään verhoutuneemman yleissoinnin
Tällä kertaa aiheeseen tarttuu merten takainen kollega Michael Lavorgna. Se juna meni jo muutama vuosikymmen sitten. Lähteet: www.audiostream.com/content/does-digital-recordingremove-too-much www.thevinylfactory.com/vinyl-factory-releases/ the-dangers-of-digital-brian-eno-on-technology-andmodern-music/ 73. Enkä nyt puhu vain artisteista, vaan teknikoista ja muista sen ajan ääniammattilaisista, kuten vaikkapa Bill Porterista ja lukemattomista muista. Kirjoituksessa hän viittaa Brian Enon alkuperäiseen kirjoitukseen The Vinyl Factory -verkkosivuilla. kolumni JussiArvio Uskollisuus EN pidä kissoista. Lisäksi ne ovat seurallisia ja uskollisia. On tietenkin hienoa, että musiikki on löytänyt mitä moninaisempia tapoja uida arjesta tyylitietoisuuteen – digitaalisena tai (näennäis)analogisena. Aiheellisesti tämä katti on myös nostettu viime aikoina pöydälle, kun keskustelu äänenlaadusta ja formaateista velloo yli äyräiden. Välineistä saatiin ulosmitattua parhaimmillaan sellaista jälkeä, että legendat elävät edelleen. On myös ajan hengen (tai hengettömyyden) mukaista, että markkinavoimat niputtavat pieniä segmenttejä yhdenmukaisuuden kuosiin ”ainutlaatuisuuden” väittämällä. Olkoon jakelu sitten klikillä omenakaupasta tai nouto takakujan hämyisen liikkeen hyllyltä. Kissa vieköön, jos pelkkää autenttisuutta haetaan, kausilippu paikallisen kaupunginorkesterin aitiolle jää muutaman Sheba-paketin tasolle. Vinyylilevy jos jokin on osoittanut, että konsepti menee syvemmän merkityksen ohi. Kyseessä onkin yhtä lailla nostalgiatrippi kuin pakottava tarve päästä mahdollisimman lähelle alkuperäistä master-kaiverrusta. Nuo itsepäiset, näennäisesti älykkään näköiset mutta koko lailla turhat rukkaset eivät juurikaan kunnioita isäntiään. Valitettavasti samassa yhteydessä saatetaan menettää autenttisuus, esityksen taika ja inhimillinen ote. On toisaalta totta, että analogiaikana keskinkertaista tallennusteknologiaa kompensoitiin huippuosaamisella. Kun valtaosa musiikista julkaistaan joka tapauksessa digitaalisen alkutuotannon läpikäyneenä, ei edes loppuformaatti korjaa aina tapahtunutta vahinkoa. Tämä tiedoksi kaikille niille hipstereille ja uusvinylisteille, jotka hakevat vinyylirenessanssin noususta sitä autenttisuutta, josta sedät ja tädit kaiholla kertovat. Hän kirjoittaa otsikolla ”Poistaako digitaalinen tallenne liian paljon?” isännöimällään Audiostream-verkkosivustolla. Terapiamuoto, joka ei sovi laihalle lompakolle. Älkää käsittäkö kirjoitettua väärin. Villakoiran (anteeksi kissaihmiset) ydin on tämä: Digitaalisuus mahdollistaa ennen kuulumattoman (tai toisaalta kuuluvan) signaalikäsittelyn ja vaikkapa yksittäisen instrumentin osaäänen korjaamisen. Kuinka niin. Jos kissalta kysyisi, olisi se varmasti sitä mieltä, että hänhän se isäntä on. Jos Brian Enoa on uskominen, digitaaliteknologia on harrastuksemme kissa. Koirat sen sijaan ovat kokonaan eri asia, sillä ne voidaan opettaa erilaisiin tehtäviin. Kun kaiken piti mennä nappiin kerralla, oli haaste muutamaa dekadia tätä päivää suurempi. Levymessuja kiertävät kuitenkin (omaan havainnointiini perustuen) pääosin keski-ikäiset tai -ikäistyvät miehet, jotka etsivät nuoruudesta tutun julkaisun originaalia tai eksoottista painosta. Kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti hinnat karkaavat monesti digitaalisesti korjattuja reissue-julkaisuja korkeammiksi – puhumattakaan digitaalisesti ladattavista versioista. Tämä taas johtaa pahimmillaan siihen, että esitykset korjataan työstövaiheessa alkuperäistä esitystä ”paremmiksi”
Hifimaailma4/2016 ilmestyy 27.5. tulossa Tilaa Hifimaailma helposti netistä: www.hifimaailma.fi Vuoden 2016 uutuustelevisiot Sennheiser HD800S Saksalaishuipun päivitys Kingsound M-03 + KS-H3 Staattikuulokkeet vahvistimella REL 212/SE Hermusen kokeilussa huippu-REL, tuplana Vertailussa Ulkoilukäyttöön sopivat kuulokkeet Kuulokespesiaali kesän kynnyksellä 74
Ä ä n e n t o i s t o n j a k u v a n e r i k o i s l i i k e Bowers & Wilkins Suomen suurin Bowers & Wilkins showroom Asiantunteva ja ammattitaitoinen henkilökunta Asennusja suunnittelupalvelu Yritysratkaisut Verkkokauppa Joustavat maksutavat Uudenmaankatu 4-6 00120 Helsinki www.soundandcinema.fi info@soundandcinema.fi 020 743 0070. Sound & Cinema Kuvan laitteisto: Pear Audio Analogue levysoitin, Classé SIGMA SSP prosessori/etuvahvistin, Classé SIGMA MONO päätevahvistimet, Bowers & Wilkins 803 D3 lattiakaiutin, Bowers & Wilkins DB1 subwoofer
Hinnat alkaen 279€ / pari Viimeistelyt: Musta, tammi ja pähkinä. TANNOY MERCURY 7.2 Hifimaailma 2/2016 ryhmätestin voittaja Mercury 7 Seventh heaven JÄLLEENMYYJÄT: Hifihuone | Laatulaite | Mareksound | Verkkokauppa.com Maahantuoja: Sonus Import Oy PAL.VKO 2016-21 1 6 3 6 4 1 4 8 8 1 8 7 3 4 4 18 73 44 -1 60 3. Mercury 7 nimellä kulkeva uusi sarja sisältää kaksi jalustakaiutinta, yhden lattiakaiuttimen, keskikaiuttimen ja subwooferin. MERCURY 7 Tannoyn legendaarinen jo melkein kaksi vuosikymmentä markkinoilla ollut Mercury-sarja on uudistunut