Hifimaailma 1/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Hifimaailma 1/2009 8,50 Jalustakaiuttimet vastaan lattiakaiuttimet LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI Full HD -projektorit Gradient Laura, kompakti ja muodokas 3000 euron Naim HDX -kovalevysoitin 09001 6 414881 873440 WWW.HIFIMAAILMA.FI HK AVR355 Beoliving Consonance M15 -torvikaiutin 187344-09-01 PAL.VKO 2009-09
Prestige Extension jatkojohto 28 149 Pro-Ject Debut III levysoitin · Mainio perussoitin · Ortofon OM 5E äänirasia (MM) · Väri: musta (erikoisvärit 309 ) 279 NAD PP-2 levysoitinesivahvistin · Signaali-kohinasuhde MM 80 dB, MC 78 dB · Väri: musta tai titaani 109 NAD C-515BEE CD-soitin · Erinomainen hinta/laatusuhde · MP3-/WMA-toisto · 24 bit 192 kHz Delta Sigma DAC · Kaukosäädin · Väri: musta tai titaani NAD C-315BEE vahvistin · Tasapainoisen lämmin ja ilmava ääni · Teho: 2 x 40 W/ 8 ohm · Kaukosäädin · Väri: musta tai titaani 329 289 Kruunuradio ja Audiostar yhdistyivät. Kestävään suhteeseen Jos kokoat laitteistoa, muista kysyä pakettietujamme. iTube Valvedock Carbon Edition 2 · Teho: 2 x 25 W · Signaali-kohinasuhde: 86 dB · Putkityyppi: 1 x 662, 2 x 6N2 395 Q Acoustics 1010i kaiuttimet · Tasapainoisesti soiva pikkukaiutin · Väri: kirsikka, pyökki tai musta 179 /pari GRADO SR-80 kuulokkeet · Moninkertainen testivoittaja · Tasapainoinen ääni erinomaisella bassotoistolla · Impedanssi: 32 ohm · Lisävarusteena saatavana mm. Tervetuloa Liisankadulle tutustumaan alan kokeneimpien ammattilaisten erinomaiseen tuote- ja palveluvalikoimaan! HIFI · TV/VIDEO · LIFESTYLE · PRO SERVICES · Liisankatu 3, 00170 Helsinki · (09) 6840 0010 Open monfri 1018, sat 1014 · www.kruunuradio.fi · asiakaspalvelu@kruunuradio.fi
Vasta vierekkäin vertailu nosti pienet erot esiin ja yllättäen jokainen olikin jo oma persoonansa. HI FIMAAILMA 1/2009 PääkIr j oI t u s JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hifi-Mediat Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6401 Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi PÄÄTOIMITTAJA Samu Saurama samu.saurama@hifimaailma.fi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi ULKOASU DDM Group Oy MITTAUKSET Risto Niska Klaus Riederer AVUSTAJAT Jaakko Eräpuu, Matti Hermunen, Mikko Järvikivi, Harri Katas, Antti Kelloniemi, Sami Laakkonen, Jarno Laine, Mikael Nederström, Risto Niska, Jarno Rannanpää, Klaus Riederer, Ilkka Rissanen, Ville Riikonen, Petri Teittinen, Pekka Väänänen ILMOITUSMYYNTI Teppo HirviKunnas Puhelin: 010 778 6401 teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400 Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 6 kk kestotilaus 31 12 kk kestotilaus 59 6 kk määräaikaistilaus 33 12 kk määräaikaistilaus 64 Ulkomaantilaukset +24 VUOSIKERTA: 8 NUMEROA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Esimerkiksi asennus tai jokapäiväinen käyttö voivat vaatia omat piirteensä valinnan kohteeksi osuvalta. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää yhtiömme suoramarkkinointiin ellei tilaaja sitä erikseen kiellä. Mattamusta maali ja paksut lasivillapaalit ovat toki halpa ratkaisu, mutta eivät pitkän päälle välttämättä tyydytä edes harrastajaa saati tämän puolisoa. Jalustalla ja ilman Lattiakaiuttimien bassotoiston sanotaan ulottuvan alemmas ja jykevämmin kuin jalustamallien. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen hinta. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ellei tilaaja katkaise tai peruuta tilaustaan. Onneksi siis numeroista ei voi päätellä liikaa, vaan joutuu käyttämään omia aistejaan itselleen sopivien komponenttien valitsemiseksi. Tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). Ehkä tulevaisuudessa on siis aiheellista paneutua siihen, mitä asioita hyvässä teatterihuoneessa pitää huomioida. Vertailukolmikkommekin koneet tarjosivat jokainen sen verran hyvää kuvaa, että yksittäin katsottuna mikä hyvänsä niistä olisi nostanut ostoinnostusta. Etenkin kuvissa, joissa on suuria kontrastieroja eli sekä kirkkaita että tummia alueita, tummat pinnat kärsivät. Tämä on toki fysiikan lakien mukaan mahdollista, jos kasvanutta kotelotilavuutta siihen suuntaan hyödynnetään. Tilaus voidaan katkaista tai peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupongilla. Ikkunaton autotalli ei siis välttämättä olekaan kuvanlaadullisesti optimaalinen elokuvatila, jos sen kaikki pinnat verhoilee vaaleiksi. Jokainen kun kuitenkin tuottaa kuvaa, joka pieksee pari vuotta vanhat saman hintaluokan mallit. Mitä tästä harrastuksesta muuten tulisi. Hyvää kotiteatterihuonetta suunnittelevan kannattaa muistaa, että kaikki huoneen vaaleat pinnat kankaan ympärillä sotkevat kuvan kontrastia rajusti. Hifimaailma kuuluu audio/ kotiteatteri -paneeliin. HIFIMAAILMA 1/2009. Kankaalta heijastuu valoa myös kattoon ja sivuseinille ei niinkään sille seinälle, millä kangaskin on. No yksinkertaisesti sitä, että kuvanlaatu ei näissä ole välttämättä ollenkaan se valintaperuste. Watin tai parin putkipeleille ei mikään ole se optimaalinen ratkaisu. PAINOPAIKKA Musta tuntuu hyvältä kotiteatterilta Kuten olen jo aiemminkin maininnut, ei nykyprojektoreista saa läheskään parasta kuvanlaatua irti, ellei huone ole hyvin pimennetty ja tummaseinäinen. Päätoimittaja Samu Saurama ISSN 1796-6507 Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) jäsen. Näiden kaiuttimien kumppaniksi järkevin valinta on normaalitehoinen vahvistin, putkilla tai transistoreilla. Tämäkin on yleistys, ja poikkeukset vasta vahvistavat säännön, etenkin todellisessa kaiutinmaailmassa. Mitä tämä tarkoittaa. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. Kaikissa vertailutestimme lattiamalleissa kokoa oli käytetty myös jalustasisarta pari desibeliä korkeamman herkkyyden saamiseksi. Sillä Korvalla, ja omallanikin, kuunneltu kookas Consonance osoitti myös, että pelkkä suuri herkkyyslukemakaan ei ole tae kaiutinkuorman helppoudesta ja sopivuudesta pienitehoisimmille vahvaimille. Niistä valo heijastuu taas takaisin kankaalle. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta
Rajuun lukuun päästään 1 152 ledillä ja niiden ohjaamisella useassa ryhmässä. Olisiko siitä Blu-ray-elokuvien parhaaksi kaveriksi? 47 Panasonic DMP-BD55 -Blu-ray-soitin 28 Merkin viides Blu-ray-soitin korvaa vasta hädin tuskin kauppoihin ehtineen edeltäjänsä hieman edullisemmalla hinnalla. HIFIMAAILMA 1/2009. 60 Tangent Ampster -vahvistin Minikokoisten vahvistimien joukossa AB-luokassa toimiva laite on harvinaisuus. Yleispätevän tasapainoinen kaiutin on soinniltaan rytmikäs ja elävä. 54 Philips 42PFL9803H -LCD-televisio Kun mainostettu kontrastisuhde on 2 000 000:1 herää mielenkiinto talvihorroksestaan. TÄ S S Ä N UMEROSSA 1/2009 Hifimaailma LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI 14 V E R TA I LU T 14 Full HD -projektorit 2 300 3 200 euroa LCD- ja SXRD-paneeliin pohjautuvat edullisimmat FullHD-projektorit ovat tässä. Nain lupaa tehdä nykyaikaan hyppäämisestä vaivatonta ja ennen kaikkea äänellisesti ensiluokkaista. 50 Boston Acoustics Vista VS 336 -kaiuttimet Testipenkissä Suomessa uudestaan päätään nostaneen valmistajan tuore lippulaiva. 66 WW-Speakers W3 -kaiuttimet WW-Speakersin lähtökohtana on tinkimättömyys niin rakenteissa kuin komponenteissakin. VS 366 on mukava tuttavuus isojen lattiakaiuttimien laajassa kirjossa. 28 Jalustakaiuttimet vastaan lattiamallit Lattia- ja jalustakaiuttimella voisi ajatella olevan selkeät perusluonne-erot. Vaan kuka voitti, vai voittiko kukaan? 38 TESTIT 23 Naim HDX -kiintolevysoitin Musiikkikirjaston siirto kovalevylle tuntuu raskaalta urakalta. Vaan käytäntö osoittaa, ettei laatikon koosta tai ulkonäöstä voi vetää kovinkaan pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. 38 Gradient Laura -kaiuttimet Pehmeälinjainen Laura täyttää jalustakaiuttimen paikan Gradientin mallistossa. Moiteettomasti viimeistelty kaiutin ei ole särmikäs persoonallisuus ääneltään vaan tasapainoinen ja vakaa. 42 HK AVR-355 -AV-viritinvahvistin Tuhannen euron hintainen vahvistin tarjoaa kotiteatterin kasaajalle tuen kaikkiin viimeisimpiin formaatteihin
Audioporin Pekka Ylitalo aloittaa kirkkaasti ja ilmavasti soivalla kokonaisuudella. VAKI OT 3 Pääkirjoitus Musta tuntuu hyvältä kotiteatterilta. 8 Uutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. 78 Hermuset Electrocompanietin huippumallien toisto on sävykästä ja miellyttävän pehmeäsointista. Vanhus on edelleen vireä. 82 Sillä korvalla Ilmassa on perinteisten torvikaiuttimien renessanssin tuntua. 23 74 KOKEILU 69 Audioporilainen, 5 000 euron valmiskattaus Uusi juttusarja haastattelee hifikauppiaita heidän 5 000 eurolla kasaamansa laitteiston pohjalta. USB-väylällinen iCon on yksi vaihtoehto äänijärjestelmän pohjaksi. 96 Hifimarkkinat Käytettyjen laitteiden markkinapaikka yksityishenkilöille. R A P O R TTI 62 Tehdaskierros Tannoylla Kun kaiutintehdas pääsee ihmisen ikään, on sen pakko tehdä jotakin oikein. Consonance M15 II:n myötä täkäläinenkin torvitarjonta laajenee traditionaalisuuden suuntaan. 86 HD-levyarvostelut Blu-ray-elokuvia koekatseltuna. 74 Beoliving-kotiteatteri Nykyaikainen olohuone voi muuttua napin painalluksella täysiveriseksi kotiteatteriksi. Tutustuimme Beoliving-henkeen Hemmabiolehden innoittamana. HIFIMAAILMA 1/2009. Kliinisen analyyttisyyden sijaan ne tarjoavat vaivatonta erottelua ja tarvittaessa rivakkuutta ja potkuakin. 88 Levyarvostelut Kuunneltavana hyvää ja laadukasta musiikkia. 72 NuForce iCon -vahvistin Nykyään tietokone on jossain muodossa monen musiikkikeskuksen sydän
Lisätietoja: Olavi Räsänen Oy, puh. 80-litrainen mötikkä on kooltaan 52 x 52 x 52 cm ja painaa 50 kiloa. Tavoitteeseen on valmistajan mukaan päästy tekniikoilla, joita ei tavallisesti käytetä bassoelementeissä. Virtausääniä tuottavan putken sijaan refleksiviritys on toteutettu kahdella samankokoisella passiivisäteilijällä. Japanilaisen Infinity Storage Median levy tarjoaa yhteensä 33,5 gigatavun tallennustilan ja on testien mukaan 99-prosenttisesti yhteensopiva olemassa olevien Blu-ray- ja DVD-soittimien kanssa. Kartiomateriaali on alumiinia, joka on tarkkaan yhdistetty luonnollisesta kumista valmistettuun leveään kumireunukseen. Metadatassa on taajuuskaistoihin jaettua tietoa siitä, mistä suunnasta tai suunnista eri äänet saapuvat. Menetelmällä liikkeen pehmenemistä voidaan vähentää. TUOTEUUTISET Lupaava ääniformaatti Suomesta Suomessa kehitetty ääniformaatti saattaa mullistaa tilaäänen tallennuksen. 20 ja 50 hertsin välillä lisäpuhtia saa haluttaessa 06 dB ekvalisaattorilla. Suosituksena hintalapussa seisoo 2 680 euroa. Seasin mukaan elementti soveltuu subwoofereiden lisäksi 3-tie-kaiuttimiin. Kotiteatterin kaiuttimia ei välttämättä tarvitsisikaan enää sijoittaa ympyrän kaarelle. Toleranssit pysyvät suuressakin höykytyksessä aisoissa erittäin tukevan injektiovaletun rungon ansiosta. Tallenne voidaan toistaa vaihtelevalla määrällä kaiuttimia, joiden asettelun toistolaitteisto tutkii automaattisesti mikrofonilla. Quatron kaksi 12-tuumaista aktiivielementtiä saavat hönkänsä 800-wattiselta D-luokan päätteeltä. Lukeminen on mahdollista, sillä teräväpiirtokerros sijaitsee lähellä levyn pintaa ja päästää puoliläpäisevänä DVD-soittimen laserin läpi syvemmille kerroksille. Uuden Design-sarjan ensimmäinen tulokas on kyvykkäältä vaikuttava 10tuumainen subwooferelementti L26ROY. Pulkin mukaan kuulokeäänikin muistuttaisi enemmän perinteistä kaiutinkuuntelua äänien paikallistuessa pään ulkopuolelle. Paljon onnea! HDSD-yhdistelmälevy markkinoille Ensimmäinen Blu-rayn ja DVD-levyn yhdistävä hybridiformaatti on esitelty. Liikepoikkeamaa hillitsee 12 hertsiin asetettu subsonic-suodin (24 dB/okt). Napoihin liittyvän kaksikerroksisen puhekelan valmistusmateriaali on lasikuitua, ja sen induktanssi on matala. CESmessuilla esiteltävän elementin hintaa ei ole vielä vahvistettu. HIFIMAAILMA 1/2009. JVC:n vuonna 2004 esittelemään prototyyppiin perustuva lopputuote sisältää 25 GB Blu-ray-kerroksen lisäksi kaksi DVD-kerrosta. Kaikki elementit ovat Peerlessin XLS-sarjalaisia. Tutkimus saksalaisten kanssa parhaan laadun metsästämiseksi jatkuu edelleen, mutta menetelmää povataan yleiseksi ääniformaatiksi jokapäiväiseen käyttöön. Koonnut: mauri eronen Kotimainen subbariuutuus Chorus Vertigo Quatro on mikkeliläisen valmistajan järein subwoofer. Nimen takana on neljä elementtiä, joista kaksi liikkuu vahvistimen voimin. Comboformaatin debyytti tulee olemaan hintava, sillä Pony/Canon ennakoi neljän levyn kokoelman maksavan noin 290 euroa. Japanilainen Pony/Canon on ensimmäinen yhdistelmälevyä käyttävä julkaisija. Teknillisen korkeakoulun akatemiatutkija Ville Pulkin johtaman ryhmän suunnittelemalla Direction audio coding (DirAC) -menetelmällä tallennettua ääntä voitaisiin kuunnella millä tahansa kaiutinasettelulla äänenlaadun kärsimättä. Ensimmäisen Trumotion 480Hz -television ennustetaan saapuvan markkinoille kuluvan vuoden puolivälissä, kertoo LG. Hifimaailman edellisen numeron yhteydessä järjestetyssä lukijakilpailussa onni suosi Juha Karsikkoa Oulusta. DirAC:n patentti on myyty saksalaiselle Fraunhofer-tutkimuslaitokselle, joka tunnetaan parhaiten MP3-formaatin kehittäjänä. Suuren magneetin ansiosta elementin hyötysuhde on korkea ja Q-arvo matala. Magneetin napakappaleet on päällystetty kuparisuojilla epälineaarisen särön ja vuomodulaation vähentämiseksi. 020 791 9700, www.chorus.fi Vikkelämpää virkistystä LCD-televisioiden päivitystaajuus kasvaa entisestään LG:n esitellessä ensimmäisen 480 hertsin paneelin. 4 millisekunnin vasteajalla kuvaa esittävä Trumotion 480Hz esitellään CES-messuilla tammikuussa. Yhden kerroksen tarjoaman rajoitetun kapasiteetin vuoksi yhtiö käyttää JVC:n kehittämää Intelligent HD encoding -pakkausteknologiaa, joka noudattaa MPEG-4 AVC (H.264) -määritystä. Niin sanottu skannaava taustavalo toimii putkitelevision tapaan siten, että paneelista valaistaan suurella taajuudella vain osa kerrallaan. Yhtiön 240 hertsin tekniikka tuplautuu välkkyvän taustavalon ansiosta. Toisaalta seitsemän levyn DVD-versio samasta paketista on sekin hinnoiteltu 190 euroon. Elementaalisia uudistuksia Norjalainen SEAS on yksi tunnetuimmista kaiutinelementtien valmistajista teollisuudelle sekä rakentelijoille. Toiston alarajaksi ilmoitetaan 19 hertsiä, ja alipäästösuodin rajoittaa ääniä 50150 hertsin yläpuolella. Johtimet on punottu suoraan spideriin resonoinnin minimoimiseksi. Vaiheensäätö on portaaton, ja äänen voi tuoda sisään linjatasoisena sekä RCA-liittimin että balansoidusti XLR:n myötä. Sama äänite soveltuisi erilaisiin järjestelmiin aina monoradioista täysiveriseen 7.1-kanavaiseen monikanavateatteriin. Tallennuskerrokset sijaitsevat päällekkäin, levyn samalla puolella. Bassouutuuden suunnittelussa tarkoituksena on ollut yhdistää suuri iskunpituus alhaiseen säröön ja laajaan toistokaistaan. Tallenne sisältää 13 varsinaista äänikanavaa sekä metadataa tilallisista ominaisuuksista. Palkinnoksi hänelle lähtee laadukas, 790 euron arvoinen Dynaudio X12 -kaiutinpari. Taustavalon säädettävä kirkkaus vähentää myös virrankulutusta
1290 euroa / pari Maahantuonti: J-Hifi Oy Jälleemyyjät: Helsinki: MarekSound Mikkeli: Audiocenter Forssa: Hifi-Kulma Rauma: Luxcenter Jyväskylä: AudioCenter Salo: Hifi-Kulma Kuopio: Audiosavo Seinäjoki: HifiLux. svh
Tasaisemman valon lisäksi ne ovat perinteisiä loisteputkia ohuempia. Monikäyttökaiutin Dali Lektor LCR on monipuolisesti erikokoisiin kaiutinjärjestelmiin ja kanaviin soveltuva kaiutin. Diskanttielementti on 1,1-tuumainen pehmeä kalotti, jolle luvataan suuri tehonkesto ja toisto 27 kilohertsiin asti. Bassotoiston alarajaksi ilmoitetaan 52 hertsiä. Samsung on ainakin ennakkotietojen mukaan suosikki kapoisuuskilvassa. Yhteistä molempien valmistajien televisioille on ledien käyttö taustavalona. TUOTEUUTISET Ohut on uusi musta Litteät televisiot ovat taas CES-elektroniikkamessujen päävetonaulana. Lisätietoja: Oulun JJ-Hifi Oy, puh. (08) 311 8384, www.jjhifi.com, www.dali.dk 10 HIFIMAAILMA 1/2009. Yksittäin myytävän kaiuttimen kappalehinta on 349 euroa. Nimensä mukaisesti sitä voidaan käyttää sekä pää- että keskikaiuttimena. Philipsin IFA-messuilla esittelemä 8 millimetriä paksu televisio on pudotettu ykköspaikalta. Taulutelevision pariksi suunniteltu Lektor LCR on kooltaan 60 x 17,2 x 17,5 cm ja painaa 7 kiloa. Nimellisimpedanssi kokonaisuudella on 8 ohmia herkkyyden ollessa 87,5 dB/2,83 V metrin päähän. Katosta hyvin ripustettavaksi soveltuvan television valmistuksessa on vähennetty materiaalien käyttöä jopa 50 prosenttia. Pääasiallinen sijoituspaikka kaiuttimelle on seinään asennettuna, mitä helpottavat integroidut seinäkiinnikkeet niin vaaka- kuin pystysuunnassakin. Keskikaiuttimena kaiutin voidaan sijoittaa myös esimerkiksi tv-tasolle makaamaan. Bassokeskiäänisinä käytetään kahta 5-tuumaista elementtiä, joiden kartio on valmistettu kevyrakenteisesta puukuidusta. Viimeistelyvaihtoehtoja ovat huonekalulaminaatti, musta saarni ja vaalea pähkinäpuu. Sekä korealainen Samsung että japanilainen JVC esittelevät kilvan toisiaan ohuempia LCD-malleja. Refleksiputket on sijoitettu kotelon etuseinään. Sen 240 hertsin paneelia käyttävä malli on ainoastaan 6,5 millimetriä paksu vain seitsemänneksen yhtiön tämänhetkisestä Bordeaux 850 -mallista. LCD-tekniikan edellyttämiä olennaisia osasiakin on pudotettu 10 prosenttia uuden optisen rakenteen mahdollistamana. JVC:n viisikiloinen, 32-tuumainen prototyyppi on sekin syvyydeltään ainoastaan 7 milliä
DeepBlack -teknologia ja parannettu CinemaFilter -suodatin mahdollistavat markkinoiden parhaan 75000:1 kontrastisuhteen. Epsonin uusi EH-TW5000 kotiteatteriprojektori hämmästyttää uskomattomalla kuvanlaadullaan. SVH 3290 Koko tuotevalikoima ja jälleenmyyjät www.epson.fi. Tyylikkäästi suunniteltu laite on helppo yhdistää kodin viihdejärjestelmään. SOFFA PEHMEÄ LEFFA TERÄVÄ Istu alas ja nauti suosikkileffastasi jättikoossa omalla kotisohvallasi. ISF -kalibrointivalikon, kuvainterpolaation ja HQV Reon VX -videoprosessorin ansiosta kuva on terävä ja muistuttaa aitoa elokuvafilmiä. 3LCD- ja C2Fine -tekniikat tarjoavat kirkkaan kuvan ja HD Ready 1080 pikselin näyttötarkkuus on henkeäsalpaava
380 VA:n teholähteen avuin Nait XS:lle ilmoitetaan 60 watin kanavakohtainen teho 8 ohmiin. Erotettavan etu- ja pääteasteen perusrakenne on molemmissa sama, mutta DA-muunnin on pudotettu pois. Naimistien päivitystaipumuksia kosiskellaan FlatCap-, HiCap- ja SuperCap-erillisvirtalähteiden tuella. Lisätietoja: Kruunuradio Oy, puh. Vuonna 2006 mustien kiekkojen myynti oli noin 858 000 kappaletta, mikä yli tuplaantui 1,88 miljoonaan viime vuonna. Kuorman puolittuessa teholukema nousee 90 wattiin. Valmistaja itse kuvailee Nait XS:ää riisutuksi Supernaitiksi, johon on jätetty vain olennaisin. TUOTEUUTISET Vinyyliharrastus uudessa nousussa Tutkimusyhtiö Nielsen SoundScan raportoi vinyylilevyjen myynnin nousseen korkeammaksi kuin koskaan aikaisemmin sitten vuonna 1991 aloitetun seurannan. (09) 6840 0020, www.kruunuradio.fi, www.naim-audio.com 12 HIFIMAAILMA 1/2009. Tutunnäköinen musta, matalalinjainen kotelo on kooltaan 43 x 7 x 30 cm ja painaa 8,6 kiloa. Laajennettavuuskin on kunnossa kiinteän tape- ja muuttuvan esivahvistin- ja subwooferlähdön muodossa. Etulevyn MP3-soitinotto kytkeytyy automaattisesti liitettäessä. Yhteensä kuusi linjatasoista tuloa sisältävät RCA- ja DIN-liittimiä sekä 3,5-millisen toteutuksen. Naim Nait XS löytyy jo kaupoista hintaan 1 950 euroa. Samalla ajanjaksolla MP3musiikki tuplaantui 33 miljoonasta 66 miljoonaan. Liki neljännesvuosisadan markkinaosuuksia LP-levyiltä kaapanneiden CD-levyjen myynti taas oli selvässä laskussa. Lämpimän äänen lisäksi vinyyleiden viehätystä lisää alalla toimivien mukaan formaatin suurempi fyysinen, käteen jäävä osuus. Voimakkuuden ohittava AV-kytkentä on määriteltävissä käyttöön. Äänitteen omistaminen kookkaine kansitaiteineen on ilmeisempää kuin digitaalisella tiedostolla kiintolevyllä tai muistikortilla. Välimalli musikaalisilta mannuilta Naim Nait XS kuroo valmistajan valikoimassa umpeen Nait 5i:n ja Supernaitin väliin jäävää integroitujen vahvistimien aukkoa. Edellinen piikki nostalgiatallenteiden myynnissä sijoittui vuoteen 2000, jolloin myyntilukemaksi ilmoitettiin 1,5 miljoonaa, raportoi Nielsen. Viimeisen kolmen vuoden aikana CD-myynti on pudonnut kolmanneksen, 553 miljoonasta 360 miljoonaan
Toistokaista jatkuu aina 70 kilohertsiin, jossa vaimennus on 3 desibeliä. Yhtiön uusin tuote on integroitu Hiato-vahvistin, joka haastaa valmistajan mukaan äänenlaadullaan erillislaitteetkin. Paljon uutuuksia tulossa talvikaudella 2009! Uuden-Seelannin yhdistetty ylpeys Uusiseelantilainen Plinius valmistaa visuaalisesti yhtenäistä elektroniikkaa high end -harrastajan tarpeisiin. Linjatuloja on neljä kappaletta RCA- ja XLR-liittimin, ja lisäoptiona mukaan saa myös vahvistukseltaan ja kuormaltaan säädettävän levysoitinoton. High End- ääntä iPodistasi! Hinnat 119,- ja 139,System Audio -lattiakaiutin on kuin kotonaan todellisissa huoneissa! Sijoita vain 30 cm etäisyydelle takaseinästä ja nauti tarkasta, dynaamisesta toistosta! Kuvassa Hifimaailma 5/2008 testivoittaja SA ranger, 3200,- pari Nyt enemmän malleja saatavana valkoisena! Maahantuonti: HIFIMAAILMA 1/2009 13 www.ah-hifisystems.fi. Lisätietoja: Soundworks Oy, puh. (09) 681 37950, www.soundworks.fi, www.pliniusaudio.com NAD C545BEE CD-soitin on toinen kahdesta uudesta soittimesta, nyt varastossa! Hinta 549,- C565BEE CD-soitin tulee helmikuussa, hinta 799,-. Hiato on valmistajan tähänastisista integroiduista vahvistimista puhdikkain 300 watin kanavakohtaisella teholla 8 ohmiin. Etulevyn 3,5 mm miniplugi on kannettavan soittimen nopeaa liittämistä varten. Harmoniaa merkitsevä mallinimi toteuttaa ideaa, jonka mukaan vahvistimen jokainen toiminta-aste on suunniteltu toimimaan saumattomasti yhdessä. Näille kaveriksi sopii uusi C375BEE integroitu vahvistin, 1399,- tai C165BEE ja C275BEE etu- ja päätevahvistimet, 999,- ja 1299,Masters-sarjan tekniikkaa saa nyt edullisesti uusissa keskiluokan NADeissa! NAD C717 on uusi veli suositulle C715-mallille: siinä on DVD-soitin ja viritinvahvistin yksissä kuorissa. Meillä nyt myös PrimareHigh End -elektroniikkaa! Pro-ject DockBox F ja V, uutuudet laadukkaiden minilaitteiden sarjaan. Tallennukseen ja kaksoisvahvistukseen tai subbarille on kiinteä ja voimakkuuden mukana säätyvät linjalähdöt. Plinius Hiato on jo saatavilla hintaan 6 990 euroa. Levysoitintulolla varustettu versio maksaa tuhat euroa enemmän. Kotiteatterikytkentä ohittaa Hiaton oman voimakkuudensäätimen, kun vahvistin liitetään AV-vahvistimen perään. 28-kiloisen jötkäleen siirtelyä helpottavat takalevyn kantokahvat. Tukeva komeus on koottu 45 x 17 x 45 cm kokoiseen mustaan tai hopeaan koteloon. Virtalähteestä esivahvistinosaan ja päätteeseen komponentit on valittu parhaan synergian saavuttamiseksi, kertoo Plinius. Tukevia kaiutinliittimiä on neljä paria kaksoisjohdotusta varten
VERTAILUTESTI: F ULL HD -VIDEOPROJEKTORIT 23 0 0 3 2 0 0 TeksTi: Mauri EronEn kuvaT: PEkka VäänänEn ja Mauri EronEn MiTTaukseT: PEtri tEittinEn Mitsubishi HC7000 Panasonic PT-AE3000 Sony VPL-HW10 Keskiluokan 14 HIFIMAAILMA 1/2009
Loppuvuodesta myyntiin tulleista malleista kaksi ensin mainittua käyttävät LCD-paneelia ja Sony SXRD:ksi nimettyä LCoS-tekniikkaa. Konvergenssi on erittäin yksilöllistä, ja vaikka vertailussa olleet projektorit olivatkin toleranssien osalta asianmukaisia, kannattaa ostotilanteessa oman laitteen paneelien kohdistus tarkastaa, jos mahdollista. Käyttöönotto Lisäsijoitus tuo tekniikan vaihdoksen ohessa pari huomattavaa parannusta projektorin käyttöergonomiaan. Zoom-objektiivin laajuus on rajoittunut, yleensä 1,2-kertaiseksi, eikä projektorin paikan valintaa helpottavaa linssinsiirtoa ole. Vaikka edullisetkin projektorit tuottavat useimmiten kaikin puolin hyvää kuvaa, on niiden asennuksen joustavuudessa parannettavaa. Tämäkään ei auta tilanteessa, jossa kennojen väärän asennon vuoksi kohdistus eli konvergenssi on epätasaista kuvan eri kohdissa. Menetelmät ovat toimintaperiaatteeltaan hyvin samankaltaisia, eikä niiden tuottamassa kuvassa ole merkittäviä ominaispiirteitä, toisin kuin DLP-tekniikassa. Vertailimme kolmea LCD- ja SXRD-paneeleilla toteutettua vaihtoehtoa hieman kalliimmassa luokassa. T estiin saapuneet Mitsubishi, Panasonic ja Sony ovat kaikki suhteellisen tuoreita tulokkaita projektorimarkkinoilla. LCD-projektorissa kuva muodostetaan heijastamalla kuva nestekidepaneelin läpi, kun LCoSissa paneelin alumiininen kansilasi ja peitekerros heijastavat kuvan eteenpäin peilin tapaan. Kaikki nyt testatut antavat anteeksi mittausvirheitä, kun projektorin on jo ehtinyt pultata kattoon. HIFIMAAILMA 1/2009 15. Joidenkin silmille niiden tuottamat sateenkaaret eivät kuitenkaan sovellu, joten katse tulee kääntää kilpaileviin tekniikoihin. Molemmissa kuva syntyy nykyisin kolmen erillisen nestekidepaneelin avulla; tällöin jokaiselle päävärille on oma kennonsa. Lampun valo jaetaan puoliläpäisevien peilien avulla kolmeen osaan kennoja varten, minkä jälkeen lopputuote yhdistetään prismalla objektiiville. kuvannäyttäjät Alle kahden tonnin hintaluokassa täyden teräväpiirron projektorit luottavat poikkeuksetta DLPtekniikkaan. Järjestelmä on herkkä paneelien kohdistukselle, jonka virheet ilmenevät leviävinä punaisena, vihreänä ja sinisenä värinä. Sonyssä punaisen ja sinisen paneelien kohdistusta voi säätää suhteessa vihreään suoraan valikoista
Jokaisessa laitteessa on sarjaportti etäohjaukseen. Panasonic jää näistä selvästi jälkeen, mutta imuriksi sitäkään ei voi hyvällä omallatunnolla kutsua. Edullisimmassa Sonyssä kuluja on karsittu jättämällä moottorit pois. Sen liikkumavara on kuitenkin huomattavan rajoittunut, eikä korjausta saa tehtyä sivusuunnassa kuin 10 prosenttia kankaan leveydestä. Toinen merkittävä parannus hintaluokkaa vaihdettaessa selviää heti, kun projektoriin kytkee virrat. 130 prosentin säätövara on pystysuunnassa rajallisin, mutta vaaterissa 50 prosentilla selvästi Mitsua laajempi. Mitsubishissä on lisäksi triggeri esimerkiksi valkokankaan laskemiseksi. Käyntiääni on huomattavasti hil- Panasonicin laajaa linssinsiirtoa komennetaan kansilevyn kahdesta pyörylästä. Sen avulla pääsee nopeasti käsiksi 16 HIFIMAAILMA 1/2009. Ensimmäisessä tapauksessa laaja siirto tarjoaa suuren heittokulman, mikä mahdollistaa projektorin sijoittamisen lähelle kattoa ilman pitkän tangon avulla tehtävää pudotusta. Sonyn oikean kyljen vähänäppäiminen, joystickin ja parin painikkeen yhdistelmä selittyy sillä, että optiikan säätö tapahtuu käsin. Kaikkien käyttö onnistuu hätätapauksessa ilman kaukosäädintä, sillä ohjauspaneelit soveltuvat myös valikkosuunnistukseen. Kaksinkertaisen zoom-objektiivin ansiosta sijoituksen joustavuus paranee entisestään. Pikseliverkko ei kuitenkaan ole ongelma Sonyssä tai Mitsubishissä, vaikka niissä ei kyseisenlaista tekniikkaa käytetäkään. Tarkennussäädön ajaksi apuvälineiksi soveltuvat siis parhaiten kiikarit tai kaveri. VERTAILUTESTI: F ULL HD -VIDEOPROJEKTORIT 23 0 0 3 2 0 0 Linssinsiirrosta eli lens shiftistä on etua silloin, kun huoneen katto on korkealla tai jos projektorin haluaa sijoittaa hyllylle oikeinpäin. Valikoiden määrää olisi kuitenkin voinut supistaa, sillä jotkin alavalikot sisältävät vain yhden tai kaksi säätöä. jaisempi kuin edullisimmissa projektoreissa. Projektoreiden ohjauspaneeli on Mitsubishissä ja Panasonicissa piilotettu luukun alle; Mitsussa yläpinnan takaosaan, Panassa vasempaan kylkeen. Mitsubishi ja Sony ovat käytännössä äänettömiä. Panasonicin kolmatta HDMItuloa ja Mitsubishin RGB-SCARTin ymmärtävää VGA-liitintä lukuun ottamatta liitinpaneeleissa ei juuri ole poikkeavuuksia. Optiikan asetusten täydellinen tallennus olisi kätevää käytettäessä 2,35:1kangasta. Hätävarana kaikissa on myös perinteiset s-video- ja komposiittitulot. Linssinsiirron säätörenkaat tuntuvat melkoisen muljuilta, etenkin asentojensa äärirajoilla. Muistipaikkoja optiikan asetuksille ei ole, mutta valitut säädöt voi varmuuden vuoksi lukita. Kuva on muutenkin selvästi joukon pehmein, mutta siihen vaikuttanee osaltaan Panasonicin Smooth Screen -tekniikka, joka vähentää pikselirakenteen näkyvyyttä. Niiden hurina häviää todennäköisesti huoneessa kuin huoneessa elokuvaa katsellessa. Tuntumaltaan ne ovat selkeämmät kuin toisessa käsikäyttöisessä, Sonyssä. Jokainen vertailun laite on kooltaankin sellainen, että niissä voidaan käyttää hitaasti pyöriviä tuulettimia ja kookkaita jäähdytyselementtejä. Mitsussa pikselit erottuvat toisistaan selkeimmin, mikä selittyy Sonyn SXRD-paneelin korkealla täyttöasteella; pikselien väliin ei jää niin paljoa tyhjää tilaa. Kuvan sijaintia voi pystysuunnassa siirtää jopa kolme kertaa kuvan korkeuden verran. Sonyn televisioistakin tuttu käyttöliittymä on selkeä ja rivakasti kaukosäätimen komentoihin reagoiva. Korkeataajuinen sirinä kuitenkin erottuu selvästi hiljaisemmassa ympäristössä. Liitännät ja käyttö Kuvatulojen suhteen valmistajat eivät ole heittäytyneet villeiksi. Mitsun äänenväri on aavistuksen karkeampi kuin Sonyn. Kaikki laitteet hyväksyivät mukisematta niille syötetyt lomitetut ja progressiiviset kuvasignaalit. Linssinsiirto tehdään käsin projektorin kansilevyn pyörylöillä, joten sen asentoa ei pysty tallentamaan. Tällöin kapeammat kuvasuhteet saisi palautettua oikeaan kohtaan kankaan keskelle nappia painamalla. Siten Panasonicin kuvan terävyys kärsii ymmärrettävästi eniten etenkin kuvan reunoilla. Pystysuunnan 150 prosentin siirto riittää hyvin heittokulman kasvattamiseen, kun projektori on sijoitettu korkealle kattoon. Kuten kameroiden objektiiveissä, suurempi säätöalue tarkoittaa usein heikompaa laatua. Panasonicin objektiivin säätövara on huomattavan laaja: kuvaa voi siirtää pystysuunnassa kolme kertaa kuvan korkeuden verran ja vaakasuunnassa 80 prosenttia kuvan leveyden verran. Nytkin se on Panasonicilla mahdollista, jos projektori on sijoitettu epäkäytännöllisesti täsmälleen kankaan keskikohtaan, jolloin zoomin säätö ei siirrä kuvaa. Mitsubishin kaukosäätimeen on viljelty lukuisia pikakomentoja yksittäisten kuvasäätöjen tekemiseen. Projektorin voi siis sijoittaa jopa puoli kuvan korkeutta ylemmäksi kuin kankaan yläreuna. Mitsubishissä optiikan siirtokin on motorisoitu. Panasonicissa toi- nenkin komponenttitulo on toteutettu RCAliittimin, kun muissa se on jaettu 15-pinnisen VGA-liitännän kanssa. Zoom ja tarkennus ovat motorisoituja, ja niiden asennon voi tallentaa kolmeen muistipaikkaan
Ne tulevatkin tarpeen, sillä paketista nostettuna gamma seuraa referenssiä varsin vaatimattomalla tarkkuudella. Säätimen tuntuma on joukon heikoin, eivätkä komennot mene perille selkäytimen kaltaisella varmuudella. Ilmiö on selvimmin havaittavissa tasaisen harmaalla testikuvalla. Sonyn korkea valoteho yhdistettynä hyvään mustan tasoon suuren kontrastisuhteen perusainekset teki kuvasta selkeästi joukon vaikuttavimman. Kuvaruutuvalikkojen vaste näppäinkomentoihin on nopeaa. Tälläkin kertaa kuva näytti subjektiivisesti parhaalta laitteessa, jonka natiivi on/off-kontrasti ilman iiristä oli korkein. Gammaa varten Mitsussa on kolmen esiasetuksen lisäksi kolmeen eri kirkkausasteeseen vaikuttavaa, päävärikohtaista säätöä. Kuvaasetuksissa säätöjen määrä on samassa alavalikon alla runsas, eikä niitä tarvitse siis metsästää. Se sisältää näppäimet täydelliseen kontrolliin aina valikoita ja optiikan säätämistä varten vaikkapa kaukosäätimen hukkumisen varalta. Panasonicin valikot ovat ulkonäöllisesti yhtenevät merkin televisioiden kanssa, mutta sisältö poikkeaa. Panasonic kärsi vastaavasta epätasaisuudesta vasemman reunan ollessa punertava ja oikean vihertävä, minkä huomasi selvimmin täysvalkoisella kuvalla. HIFIMAAILMA 1/2009 17. Pientä säätäjää ilahduttaa varmasti Panasonicin sisältämät signaalianalysaattorit ja asetusten tekemisen aikana mahdollinen kuvan puolittava vertailutila. Säädön ajaksi massiivinen valikko pienenee. Täysvalkoisella kuvalla tai käytännön materiaalilla efektiä ei huomannut kertaakaan. Mitsubishi ei tarjoa käyttäjävalikoiden kautta lainkaan työkaluja värien hallintaan. Kuvanlaatu Markkinointimateriaaleissa suurta tilaa saava kontrastisuhde paisuu kaikissa projektoreissa dynaamisen iiriksen avulla. ANSI-kontrastilla, eli kankaalla yhtä aikaa esitettävän valkoisen ja mustan välisellä erolla ei ollut yhtä suurta vaikutusta koettuun kolmiulotteisuuteen. Sonyn RCP-värinhallinta pystyy säätämään värejä kahdella akselilla (color ja hue), kun Panasonicin Color Management lisää mukaan myös kirkkausakselin. Iiriksen ja lampun tehon säädötkin olisi voinut oman Cinema Black Pro -alavalikon sijaan sijoittaa kuvan perus- tai expert-asetuksien joukkoon. Mitsubishin kauniita kaarevia muotoja suojataan luukulla, jonka alle ohjauspaneeli kätkeytyy. Sonyn kaukosäädin on käytettävyydeltään miellyttävin ja täsmällisin. Waveform Monitor näyttää havainnollisen käppyrän avulla esitettävän kuvan signaalitasot, ja sitä voi käyttää testilevyn kanssa kirkkauden ja kontrastin säätöön. Testiyksilössä ollut lamppu välkkyi kymmenisen minuuttia käynnistyksen jälkeen, kunnes rauhoittui. Sonyn paneelin väritasapaino ei ole täysin yhtenäinen eri puolilla kuvaa. Frame Creation interpoloi käyttökelpoisesti liikkuvaa kuvaa sulavammaksi. niin kirkkauden, kontrastin kuin iiriksenkin asetuksiin ilman valikkoon poikkeamista. Valikotkin ovat muita karummat. Valikkorakenne on sanallisine selityksineen selkeä, ja tärkeimmät valinnat löytyvät ilman pitkiä valikkopolkuja. Valikot ovat selkeästi ryhmiteltyjä, mutta kuvan lisäasetuksille tarkoitettu välilehti on turhan oloinen sisältäen vain Reality Color Processing -värinhallinnan. Riittävä maksimikirkkaus sekä iiriksen hyvä käsisäätö mahdollistavat kuvan räätälöinnin omiin mieltymyksiin sopivaksi. Function-näppäimen toiminnon voi itse kustomoida haluamakseen. Panasonicin pienessä säätimessä näppäimien määrä on vähäisempi, mutta pääsy useimmin tarvittaviin toimintoihin on ripeää
Panasonicin välikuvia muodostava Frame Creation -tila on yllättävän toimiva. Dynaamiselle iirikselle on viisi esivalintaa, joista kaksi ensimmäistä ja maltillisinta ovat ainoat käyttökelpoiset. Liikkeeseen vaikuttavia interpolointitekniikoita Sonyn perusmallissa ei ole. Ei yhtä häiritsevästi kuin putkilaitteilla, mutta kirkkaissa kohtauksissa mahdollisesti herkkäsilmäisimpiä ahdistavasti. Halutessaan virheen voi korjata ääntä AV-vahvistimella viivästyttämällä, jos laite vain sisältää kyseisen ominaisuuden. Sonyn hyvän iiriksen säätöön pääsee käsiksi painiketta kerran painamalla. Lähes kaikella käytännön materiaalilla heikko on/off-kontrasti kuitenkin paljastaa iiriksellä saavutettavan kontrastisuhteen merkityksettömyyden; kuva 18 HIFIMAAILMA 1/2009. Dynaamisen iiriksen kanssa Mitsubishin pohjamusta on selvästi joukon synkintä, kun ruutu on täysin musta. 24p-kuva toistuu oikein tutun mikronykimisen säestämänä mutta on selvästi sulavampaa kuin 30 kuvan sekuntinopeudella syötettynä. Wall-E:n kohtauksessa, jossa valkea avaruusalus lipuu mustaa avaruutta vasten, aluksen valkoisen sävyt tuhoutuivat jokaisessa automaattitilassa, ellei kontrastisäätöä pudota käyttökelvottoman alhaiseksi. Ihonvärejä ja aavikkomaisemia värjäävä virhe korjaantuu Reality Color Processing -värinhallinnalla helposti. Niidenkin kanssa kontrastisäädön asento kohoaa itsestään, kun kuva on pääosin tumma, jolloin kirkkaimmat valkoiset menevät kalibroidussa kuvassa tukkoon. Ilmiön huomaa selkeimmin liikkuvan palkin sisältävällä testikuvalla (esimerkiksi HQV:n jaggies-testillä) mutta käytännön tilanteissa äärimmäisen harvoin. Iiriksen toimintaan ei voi itse vaikuttaa millään tavalla. Erityisesti 3:2 pulldownin sisältävästä 30 hertsin lähteestä se teki erittäin sulavaa. Panasonicin mustan taso on erinomainen, mutta kuva ei iske silmille aivan yhtä dynaamisena kuin Sonyssä. VERTAILUTESTI: F ULL HD -VIDEOPROJEKTORIT 23 0 0 3 2 0 0 Kaikkien projektoreiden kaukosäätimet ovat valaistuja. Panasonicin kuva välkkyi selvästi. Jostain syystä lampun sääs- tö- ja normaalitilan välillä kirkkaudessa ei ole mainittavaa eroa. Automaattitilan mukautettavuus on myös monipuolisinta, ja iiriksen nopeutta sekä vaihteluväliä voi hienosäätää. Liikeresoluutio on silti vertailun paras, vaikka putoaakin noin 450 juovaan. Lievemmän tason interpolointi aiheuttaa pienen viiveen kuvaan, mutta se ei vielä ole huulisynkan kannalta häiritsevää. Ainoastaan automaattisena toimiva iiris muuttaa värisävyjä, joten huolella tehty kalibrointi menee sen kanssa jokseenkin hukkaan. Mitsubishissä kontrastin suurin nostattaja on aggressiivinen iiris, joka tekee muutoksia myös kuvan perusasetuksiin. Tästä on hyötyä, jos lähiverkosta streamaa videota esimerkiksi Playstation 3:lla, joka ei osaa esittää filmipohjaisia tiedostoja alkuperäisellä 23,976 kuvan sekuntinopeudella. Vasteeltaan Panasonic ja Sony ovat Mitsubishiä edellä. Sony on ainoa, jonka kuvan valoisuutta iiriksen avulla voi säätää käsin. Mitsubishin säätimessä on lukuisia näppäimiä suoriin säätöihin, ja Sonyssä suurin osa valinnoista on sijoitettu ADJ PIC -näppäimen alle. Liikkuvassa kuvassa Panasonicin värit leviä- vät hieman. Automaatti ei myöskään tee kuvan perusasetuksiin tuhoisia, dynaamisia muutoksia vaan vaikuttaa vain ja ainoastaan iiriksen kokoon. Hyvästä harmaatasapainosta huolimatta kuvaa vaivaa joidenkin sävyjen vihertävyys. Panasonicin oranssi kajo on selkein, kun taas Mitsubishin räikeä sininen ei pimeässä näytä hyvältä
Sonynkin liitinkatras on varmasti riittävä lähes kaikkeen käyttöön, mutta tässä ryhmässä se jää viimeiseksi. Mittaukset On/off-kontrasti -auto-iiriksellä aNsi-kontrasti valoteho (lm) Melutaso (dB) Liikeresoluutio (juovaa) HQv HD (/100p) HQv PaL (/80p) HQv NTsC (/120p) Toimiva 1080p24 Pistetaulukko kuva (50 %) Mittaustulokset (25 %) Ominaisuudet (10 %) käyttö (10 %) Liitännät (5 %) Yhteensä (100 %) Mitsubishi 1258:1 21973:1 350:1 193/378 29,3/30,9 400 75 75 105 Panasonic 2332:1 7896:1 392:1 321/347 32,7/33,7 450 90 55 90 Sony 3379:1 11026:1 268:1 494/740 *1 29,2/30,5 350 90 70 85 *1 säädettävissä matalammaksi manuaalisen iiriksen ansiosta Mitsubishi 7 8 8 7 9 7,5 Panasonic 8 8 9 8 9 8,2 Sony 9 8 7 8 8 8,4 vaikuttaa selvästi Sonyä ja Panasonicia valjummalta. Valoteho on myös vaatimaton, mutta videoprosessorin avut ovat eittämättä selvät. Sonyn monenlaiseen ympäristöön mukautuva säädettävyys toimii niin pimeimmissä teatterihuoneissa kuin hieman hajavaloa sisältävässäkin tilassa. Kaikki projektorit säädettiin katselua varten testilevyn avulla ja kalibroitiin silmämääräisesti referenssilaitteen avulla. Panasonic on tasaisen varma jokaisella osa-alueella, mutta tuottaa eniten melusaastetta. Testimateriaalia käytettiin NTSC- ja PAL-formaatin DVDlevyjä sekä Blu-ray-levyjä. Kalibroituna alhaisen maksimikirkkauden vuoksi Mitsubishi soveltuu vain täysin pimennettyyn huoneeseen, joka on mielellään vielä vuorattu mahdollisimman tummaksi. ominaisuudet Malli Hinta Tekniikka Paneelit Tarkkuus Mitat (lxkxs) Paino kuvatulot HDMi vGa komponentti sCaRT/RGBs s-video komposiitti optiikka Zoom Heittoetäisyys *3 Linssinsiirto (v/H) Motorisointi zoom/focus lens shift Lamppu ilmoitettu elinikä varalampun hinta Lampputakuu vaihto katossa Muuta Ohjausportti Triggeri *1 Yksi tulo jaettu vGa-liitännän kanssa *2 adapterilla, lisävaruste *3 Projektorin etäisyys suhteessa kuvan leveyteen Mitsubishi HC7000 3 150 LCD 0,74" 3LCD 1920x1080 43x16x44 cm 7,5 kg 2 1 2 *1 1 *2 1 1 1,6x 1,422,27x ±75/5 % 2000/5000 h 385 12 kk / 1000 h Rs232 Panasonic PT-ae3000 2 690 LCD 0,74" 3LCD 1920x1080 33x9x24 cm 7,3 kg 3 1 2 1 1 1,94x 1,362,64x ±100/40 % 2000/3000 h 370 12 kk / 1000 h Rs232 - Sony vPL-HW10 2 340 LCos sony sXRD 0,61" 1920x1080 41x18x46 cm 10 kg 2 1 2 *1 1 1 1,51x 1,392,1x ±65/25 % 2000/3000 h 340 90 vrk / 200 h Rs232 x Arvosteluperusteet Kuvanlaatu muodostaa 50 prosenttia loppuarvosanasta. Mitsubishin hinta tuntuu suorituskykyyn nähden korkealta. Projektori kannattaa myös sijoittaa niin lähelle kangasta kuin mahdollista, sillä linssin telepää pudottaa kirkkautta merkittävästi. Panasonicin optiikan huima säädettävyys, miellyttävä käyttöergonomia ja käyttöliittymästä löytyvät analysointityökalut nostattavat sen ykköseksi. Lampun eliniän pitenemistä säästötilassa on vaikea niellä kirkkauden pysyessä käytännössä samana normaalitilaan verrattuna. Mitsubishin natiivi kontrastisuhde on heikko, jopa alhaisempi kuin aiemmin (HM 7/2008) testatussa halvassa HC1100-mallissa, mutta iiris pompauttaa lukeman taivaisiin. Mitsubishi tulee ominaisuuksiltaan kakkoseksi motorisoidun linssinsiirron ja kattavimman gammasäädön ansiosta. Mitsu on ainoa täysin kaukosäätimellä kontrolloitavissa oleva projektori, joten hankalaan sijoituspaikkaan ja 2,35:1-kangasta ilman anamorfista linssiä käytettäessä sen hankinta on perusteltua. Valikot ovat ankeat ja kaukosäätimen toiminta takeltelevaa. Sony on käytettävyydeltään huippuluokkaa, mutta karvalakkimalli ei sisällä juurikaan ylimääräisiä ominaisuuksia. Mittaustulokset korreloivat osittain hyvin subjektiivisten havaintojen kanssa. Pisteisiin vaikuttavat kontrastisuhteet, harmaasävyjen tasapaino, väritoisto, valoteho, melutaso ja videoprosessorin kyvyt. Vaihtelevista ansioistaan johtuen kaikki saavat tasaisen kahdeksikon. Toisaalta iiris toimii riittävän nopeasti ollakseen käyttökelpoinen. Panasonicin pienellä lisähinnalla saa hiukan elottomamman kuvan lisäksi sijoituksen helppoutta ja prosessoinnin avittamana sulavaa liiketoistoa. High Brightness -tilassa valoteho kasvaa huomattavasti, mutta on värisävyiltään ja sävyjen erottelukyvyltään käyttökelvoton. LOPPUARVOSTELU Vertailun voittaja ei jää epäselväksi. Sonyssä ei myöskään ole mitään kriittisiä puutteita, vaikka Panasonicin kaltaisiin optisiin sfääreihin se ei ylläkään. Kuvasta puuttuu yty, vaikka tiukalla iiriksellä mustan taso onkin saatu erittäin alhaiseksi. Kaikissa on sekä vahvuuksia ja heikkouksia. Edullisin projektori, Sony, oli kuvaltaan edellä Panasonicia ja Mitsubishiä. Lisäpisteitä se saa 3:2 pulldown -kuvan muunnoksesta sulavaksi, kun lähteenä on filmimuotoinen NTSC-materiaali. Panasonic ei jää kauaksi taakse, mutta parivertailussa ero oli selkeä terävyyden ja kontrastin osalta Sonyn hyväksi. Screenlinen mattapintainen, 190 cm leveä kangas toimi heijastuspintana. Sony vakuuttaa erinomaisella on/off-kontrastilla, neutraalilla harmaatasapainollaan, hyvällä maksimikirkkaudella ja hiljaisuudellaan. Lampun vaihdon ajaksi tykki tulee irrottaa katosta. Linssin säädöt suorittaa mielellään käsin, jos vaivalla säästää tukun euroja ja saa markkinoiden hiljaisimman projektorin. Testiyksilö oli myös hankalampi säätää väreiltään neutraaliksi. Ominaisuuksia ja käyttöä pisteytettäessä on otettu huomioon asennuksen joustavuus, säätöjen määrä sekä käyttöergonomia ja käytön kustannukset. HIFIMAAILMA 1/2009 19. Ilman suoraa vertailua kuvanlaadussa ei ole niin kriittistä eroa Sonyyn, etteikö Panasonicin kanssa voisi elää täysin tyytyväisenä. Se on subjektiivinen vaikutelma kuvan yleisestä nautittavuudesta. Liitännät ovat kaikissa kunnossa, mutta Mitsubishin RGB-SCART-tuki ja triggeri sekä Panasonicin kolmas HDMI-liitäntä ja dedikoitu komponenttitulo tuovat niille lisäpisteen. Havaittu kontrasti oli johdonmukaisesti valaistuksesta riippumatta paras. Sen liikeresoluutio on FPD-testilevyllä tehtynä korkein. Mitsubishi jää kärkikaksikosta selvästi jälkeen dynamiikaltaan latteamman kuvan takia
Gamman keskiarvo 2,14. LCoS-tekniikkaan pohjautuvalla SXRD-paneelilla on saavutettu subjektiivisesti arvioituna kolmiulotteinen ja kontrastikas kuva. RGB-värisäätöihin ei käytännössä tarvitse kajota, kun Cinemaesiasetuksen lisäksi värilämpötilaksi on valittu "Low". Gammakäyrä (punainen) Cinema-tilassa verrattuna 2,2-referenssiin (vihreä). Muita suuria uhrauksia alhainen hinta ei ole edellyttänyt. Hyvän mustan tason ansiosta Sony ei välttämättä tarvitse harmaata kangasta heijastuspinnaksi. Kustannuksissa Sony on säästänyt jättämällä optiikan sähkömoottorit pois, joten zoomin, tarkennuksen ja lens shiftin säädöt tulee tehdä käsin suoraan projektorista. Tilanteen voi korjata helposti intuitiivisella RCP-värikorjaussäädöllä. Iiriksen mukauttaminen on monipuolista ja sen toiminta moitteetonta. Vaikka projektorin kuva on perussäätöjensä osalta Cinema-esiasetustilassa ja Lowvärilämpötilassa erittäin käyttökelpoinen, vihreä väri nousee välillä voimakkaana pintaan ihonsävyissä. Joukon suurimmasta valotehosta huolimatta käyntiääni on hiljaisin ja käytännössä olematon. Videoprosessori on varsin kelvollinen, ja PAL-DVD-levyjä varten projektorin oma skaalain riittää mainiosti; kuvan skaalaus on joukon laadukkainta ja erittäin skarppia. Optiikan säädettävyys on joka tapauksessa riittävä. Gamman säätämiseksi Sonyssä on neljä esiasetusta, mutta ei tarkkaa gammakäyrien ruuvaamista. 20 HIFIMAAILMA 1/2009. HDMI-liitäntöjen syvennys on sellainen, että paksulla liittimellä varustetun kaapelin istuvuus kannattaa tarkistaa. Väritoisto istahtaa nätisti HDTV REC 709 -standardin määrittelemän kolmion läheisyyteen. Pää- ja välivärien koordinaatit esittävä CIE-kartta ei kuitenkaan ilmennä katselussa havaittua, tiettyjen ihonsävyjen vihertävyyttä. Harmaasävyjen tasapaino eri kirkkausasteilla Cinema-tilassa. Automaattisen iiriksen käyttökään ei ole ehdotonta, sillä on/offkontrastisuhde on selkeästi vertailuryhmän paras. Laadukas toteutus niin kuvan kuin käyttöliittymänkin osalta nostaa Sony VPL-HW10:n selväksi suosikiksi tämänkertaisesta testiryhmästä. Liitinpaneelin tarjonta on tavanomainen ja vertailun suppein. 020 742 1200, www.sony.fi + kuvanlaatu suoraan paketista + kontrasti ja valoteho + Hiljainen käyntiääni + iiriksen toiminta + DVD-kuva Moottoroinnin puute Vihertävä sävy Paneelin epätasainen sävy Sony VPL-HW10 H intaistaan kaikin puolin arvokkaammalta vaikuttava Sony tuottaa myös vertailun miellyttävimmän kuvan. Lampun vaihtamiseksi projektori tulee poistaa kattotelineestä. VERTAILUTESTI: F ULL HD -VIDEOPROJEKTORIT 23 0 0 3 2 0 0 Lisätietoja Hinta: 2 340 Mitat: 41x18x46 cm Paino: 10 kg Lisätietoja: sony Finland, puh
Gamman keskiarvo 1,90. Zoomin ulottuvuus ja linssinsiirto ovat laajat, joten projektorin voi sijoittaa erittäin vapaasti. Kuva ei silti vielä näytä neonvaikutteiselta. Optiikan zoom ja tarkennus hoituu suoraan kaukosäätimellä, mutta linssinsiirto täytyy tehdä käsin. Vakioasetuksilla ilmenevä punertava yleissävy ei ole lineaarisen luonteensa johdosta hirvittävän häiritsevä. Rinnakkaisvertailussa Panasonicin terävyys, kontrasti ja pohjamusta jäävät jälkeen Sonystä, mutta yksittäin tarkkailtuna kuvaa katselee tyytyväisenä. Triggerilähtö puuttuu. Värien räikeys ulottuu Cinema-tilassa selvästi HDTV REC 709 -standardin ulkopuolelle. Se tarjoaa yhden HDMI-liitännän enemmän kuin muut, eikä toista komponenttituloa ole yhdistetty VGA-liittimeen. Liikkeen toistossa Panasonic yltää ykköspaikalle toimivan välikuvamuodostuksen ansiosta. Lampun tehoasetuksella ei ole huomattavaa vaikutusta kuvan kirkkauteen. Se on helppo korjata RGB-säädöillä jopa ilman mittalaitteistoa, jos käsillä vain on kalibroitu vertailulaite. Lisätietoja Hinta: 2 690 Mitat: 46x13x30 cm Paino: 7,3 kg Lisätietoja: Panasonic Nordic aB, puh. Kaksiasentoinen interpolointi tuottaa lievemmässä asennossaan erityisen sulavaa jälkeä eikä tee kuvasta liian videomaista. Väriavaruuden laajuutta vihreiden osalta voi supistaa valitsemalla Colour1-tilan, joka ei merkittävästi tee hallaa harmaasävyjen tarkkuudelle. Gammakäyrä (punainen) Cinema-tilassa verrattuna 2,2-referenssiin (vihreä). Panasonicin liitäntämahdollisuudet ovat kattavat. Gammaa varten Panasonic tarjoaa matalille, keskisävyille ja kirkkaille omat, kaikkia päävärejä yhtä aikaa muokkaavat säädöt. HIFIMAAILMA 1/2009 21. Käyntiääneltään Panasonic on voimakkain, ja spektrissä on myös korkeaa sirinää, mutta kovin häiritseväksi melua ei voi silti luokitella. 03 0622 7509, www.panasonic.fi + optiikan säätövara + Liitännät + Liikeprosessori + runsaat muistipaikat Pehmeähkö kuva iiriksen toiminta Sirinä kuvan häntiminen Panasonic PT-AE3000 P anasonicin tasaisin väliajoin päivittyvän PT-AE-sarjan uusin tulokas on funktionaalisesti muotoiltu PT-AE3000. Kokonaisvaltainen punertavuus on helppo korjata värisäädöillä, mutta se ei lineaarisen luonteensa vuoksi todennäköisesti häiritse ilman kalibroitua vertailukohtaa. Linssin symmetrinen sijoittelu etulevyyn saattaa helpottaa asennuslaskelmien tekemisessä, eikä se tee hallaa ulkonäöllekään. Kaikkein herkimpiä kuvan välkyntä voi häiritä. Videoprosessori on kohinanpoistoa lukuun ottamatta kelvollinen. Iirikseen toimintaan ei voi vaikuttaa käsin, ja se muuttaa myös kuvan värisävyjä. Keskimmäiset sävyt ovat hieman koholla. Kuvan terävyys kärsii reunoilla linssinsiirron ääriasennoissa. Sijoitusmahdollisuudet lievittävät ongelmaa. Harmaasävyjen tasapaino eri kirkkausasteilla Cinematilassa
12 voltin triggerilähdön voi aktivoida joko projektoria käynnistettäessä tai kuvasuhteen vaihdettaessa anamorfiseksi. Väriavaruus ulottuu referenssikolmion ulkopuolelle, mikä tekee vihreistä ja punaisesta tarkoitettua räikeämpiä. Laajaa 2,35:1-kangasta käytettäessä nopeasta kuvan koon ja paikan palauttamisesta olisi suuri etu. Suoraan paketista revittynä Mitsubishin kuva on kauimpana ihanteellisesta. On/off-kontrasti ilman jippoja onkin vertailun alhaisin. Gammasäädöt ovat päävärikohtaiset ja erilliset tummille, keskisävyille ja kirkkaalle päälle. 22 HIFIMAAILMA 1/2009. 010 525 8000, www.noretron.fi, www.mitsubishielectric.com + täysin motorisoitu optiikka + käyntiääni + Videoprosessori + SCart-tuki + Gammasäädöt kontrasti käytännössä iiriksen toiminta kuva tehdasasetuksilla Mitsubishi HC7000 M itsubishin ostaja saa rahoilleen vastinetta sulavan muotoilun sekä optiikan moottoreiden muodossa. Kohinanpoisto on kyvykkäin, mutta se ei toimi lainkaan teräväpiirtolähteen kanssa. Kuvan kohdistaminen valkokankaalle onnistuu tarkasti kaukosäätimellä, vaikka vaakasuunnassa hyvin kapea linssinsiirto onkin tarkoitettu lähinnä hienosäätöön. Keskisävyt ja yläpää ovat koholla. Korjaus heikentää valmiiksi heikkoa kontrastia huippukirkkauden pudotessa. Kaukosäädin tarjoaa kattavat suoravalinnat eri asetusten tekemiseen. Automaatti muokkaa varsinaisen iiriksen lisäksi kuvan perusasetuksia ja hukkaa kirkkaimpien sävyjen erottelua, kun kuva on pääosin tumma. Valikot ovat vanhanaikaisuudessaan ankeat ja kaukosäätimen vaste takelteleva. VERTAILUTESTI: F ULL HD -VIDEOPROJEKTORIT 23 0 0 3 2 0 0 Lisätietoja Hinta: 3 150 Mitat: 43x16x44 cm Paino: 7,5 kg Lisätietoja: Noretron esitystekniikka, puh. Jos moottoroitua optiikkaa ei koe välttämättömäksi, on Mitsubishiä hintansa takia vaikea suositella. Harmaasävyjen tasapaino eri kirkkausasteilla Cinema-tilassa Middle-värilämmöllä. Dynaamisen iiriksen avulla saavutetusta hurjasta kontrastisuhteesta huolimatta kuva on käytännössä kahta kilpakumppania selvästi valjumpi. Tummia sävyjä kohti magentaksi muuttuva kuva ei näytä luonnolliselta ja säätö on hankalaa silmämääräisesti. Sähköisestä optiikan toteutuksesta ei ole otettu kaikkea irti, sillä se ei tarjoa muistipaikkoja. Pohjan kolmen jalan rakenne estää keinumisen pöytäasennuksessa. Harmaasävyt ovat poskellaan siten, että säätö on hankalaa ilman mittalaitteistoa. Gamman keskiarvo 1,94. Silicon Optixin videoprosessori kerää HQV-levyillä parhaat pisteet, vaikka ei PAL-DVDlevyjen kanssa Sonyn kaltaiseen veitsenterävään skaalaukseen ylläkään. Mitsubishissä ei ole keinoa säätää väriavaruuden laajuutta. Gammakäyrä (punainen) Cinema-tilassa verrattuna 2,2referenssiin (vihreä). Iiristä ei voi säätää käsin. Mitsubishin VGA-liitin ymmärtää myös SCART-RGBS-signaalin, mutta adapteri on lisävaruste. Perinpohjaiseen gamman ruuvaamiseen Mitsu tarjoaa kattavat mahdollisuudet, mutta värinhallintaa ei ole. Käyntiääni on Sonyn tapaan käytännössä kuulumaton eikä tuota ongelmia lampun kirkkaudesta riippumatta
Tyypillisesti toimenpide on vaatinut tuntemusta tietokoneista ja lukuisista ohjelmista, mutta Naim lupaa tehdä nykyaikaan hyppäämisestä vaivatonta ja ennen kaikkea äänellisesti ensiluokkaista. Uusmediaa audiofiileille HIFIMAAILMA 1/2009 23. T E S T I : N AIM HDX -KIINT O LEVYSOITIN TeksTi: Mauri EronEn kuvaT: PEkka VäänänEn MiTTaukseT: risto niska Kiintolevylle arkistoitu levykokoelma tarjoaa nopean pääsyn suosikkeihin ja toimii samalla kallisarvoisena varmuuskopiona
400 gigaan mahtuu noin 600 levyllistä musiikkia. Takalevy muistuttaa ennemminkin kotiteatteritietokonetta kuin CD-soitinta. Hiiren, näppäimistön, näytön ja USB-liittimien seassa on kuitenkin tuttuja piirteitä Naimin historiasta. Se ei edellytä tuntemusta lähiverkkojen toiminnasta tai erikoisista kodinohjausjärjestelmistä. Varmuuskopiointiin tarkoitettu toinen kiintolevy on normaalikäytössä pysähtyneenä. P erinteikästä, joidenkin mielestä liiankin askeettista tyylisuuntaa ihannoivan brittiläisen Naimin nimistöä hiemankin tunteva osaa sijoittaa uuden HDX:n sopivaan lokeroon valmistajan laitehierarkiassa. Oletettavasti vaimennukseen on kiinnitetty huomiota. HDX on Naimin mukaan tavalliselle hifistille suunniteltu äänilähde siinä missä CD-soitinkin. Naimin mukaan tulevaisuudessa julkaistavat ohjelmistopäivitykset saattavat löyhentää rajoituksia. Perinteistä poikkeava HDX:n myyntivaltteja ovat helppo käytettävyys ja välitön pääsy musiikkikokoelman aarteisiin ilman levyhyllyn tonkimista. Levyjä ei ole peilattu RAID-tekniikalla, vaan kopiointi tapahtuu ajastetusti, oletuksena kerran vuorokaudessa. Äänenlaatuhan tässä hintaluokassa pitäisi olla itsestäänselvyys. Analoginen äänilähtö on niin RCA- kuin DINliittimin, joista toisen voi halutessaan kytkeä pois. Virtaliitin on Naimin tapaan heiluva värähtelyiden ehkäisemiseksi. HDX on puhdas soitin, eikä siihen tallennettuun musiikkiin pääse käsiksi lähiverkon kautta, ellei laite ole osa Naimnet/Streamnetkokonaisuutta. Lukuprosessi kestää nelisen minuuttia. DA-muunnoksen hoitaa monista AV-vahvistimistakin tuttu parin dollarin Burr-Brown PCM1791A. Kopioinnin asetuksia ei voi muuttaa, joten rippaustaiteen saloihin perehtymättö- mänkään ei tarvitse pelätä homman menevän pieleen. Sisälleen HDX kätkee kaksi 400-gigatavuista kiintolevyä, joista toinen on varmuuskopiointia varten. Ensin mainitunkin kanssa kokonaisuuden hinta nousee komeasti yli kymppitonnin. 24 HIFIMAAILMA 1/2009. Tällöin HDX tarjoaa jopa kuusi itsenäistä streamia muille laitteille toistettavaksi. Operaatiovahvistimet ovat samaisen valmistajan OPA604:ia. Soitin sisältää myös FTP-serverin, mutta toistaiseksi tavalliselle käyttäjälle ei suoda pää- syä ropeltamaan yhteyden kanssa. Äänenlaadullista päivitystä voi halutessaan hakea moninapaiseen liittimeen kytkettävällä ulkoisella XPStai CD555PS-virtalähteellä. HDX on tarkoitettu istutettavaksi paraatipaikalle laitehyllyyn, ei serverikaappiin. Mitä se sitten tekee? Yksinkertaisimmillaan HDX lukee levykelkkaan syötetyn CD-levyn sisäiselle kiintolevylleen ja hakee internetistä levyn kansitaiteen sekä raitatiedot, minkä jälkeen musiikki toistuu ilman fyysistä polykarbonaattikiekkoa. Laitteeseen tallennettuja albumeja ei voi siis siirtää talteen tietokoneelle. Menetelmä saattaa kuulostaa pökkelöltä, mutta sillä ehkäistään mahdollisuus, että hajoava RAID-ohjain korruptoisi kertalaakista molempien kiintolevyjen sisällön. CD:n sisältö tallennetaan sisäiselle kiintolevylle pakkaamattomassa WAV-muodossa, mutta ulkoisista lähteistä HDX ymmärtää myös häviöttömästi pakatun FLAC-formaatin sekä AAC-, MP3- ja WMA-tiedostot. TE S T I : N AIM HDX -KIINT O LEVYSOITIN Metallikoteloon piilotetut kiintolevyt eivät ole täysin äänettömiä, mutta äänenväri on ennemminkin tasaista hurinaa kuin terävää hakuäänien synnyttämää resonointia. Custom-järjestelmiä varten yhtiöllä on Naimnet-palvelinsarja. Naimin mukaan maksimimäärä katalogiin mahtuville albumeille on 20 000. Käyttäjä voi ainoastaan valita kopioidaanko levy automaattisesti syötettäessä vai alkaako toisto suoraan CD-levyltä. CD-levyn sektorit luetaan useampaan kertaan eri nopeuksilla, jotta bitilleen oikea kopio saataisiin taltioitua. Ei siis aivan entry leveliä, muttei kuitenkaan täysin high endin ääripäätäkään, kertoo X laitteen nimessä. Lisäkapasiteettia saa lähes rajattomasti ulkoisia USB- tai verkkokiintolevyjä käyttämällä. Etuosa HD tarkoittaa Hard Diskiä eli kiintolevyä, joita HDX:ssä on kaksin kappalein
Laite käynnistyy ilmankin, mutta ilmoittaa järjestelmävirheestä eikä etene toimintakuntoon. Harmittavasti tietokoneistunut Naim on menettänyt muista soittimista tutun kääntyvän ja massiivisen levykelkan. Kaukosäädin sisältää kännykkämäisesti kirjoitusmahdollisuuden hakutoiminnon käyttämiseen, mutta HDX:n takapaneelissa on liitäntä näppäimistölle, jos käyttäjä ei välitä tekstarikulttuurin suosimasta syöttötavasta. Verkko-ongelmia Ensimmäisellä käynnistyskerralla sekä allekirjoittanut että mittaaja kohtasivat mystisen virheilmoituksen: "System error, External Power Supply or Link Plug Not Connected". Lopulta epätoivo ajoi ihmisen tallentamaan sisällön kiintolevylle. HDX:n voi liittää VGA-, s-video- tai komposiittiliittimellä esimerkiksi televisioon, joka esittää valikkorakenteen kuuntelupaikalle pientä näyttöä selkeämmin. Käyttö ei kuitenkaan ole rajoittunut näytön hipelöintiin, vaan ohjausta varten on tarjolla lukuisa määrä vaihtoehtoja. Osoitepalkkiin soittimen IP-osoitteen tai hostnamen kirjoitettua nopea flash-pohjainen käyttöliittymä tekee käytöstä mahdollista vaikkapa läppärillä tai kännykällä. Jaetuista hakemistoista HDX:n voi määritellä hakemaan kansitaiteen halutunlaisista tietostonimistä, esimerkiksi cover.jpg. Kosketusta kaipaava voi liittää ulkoisen kosketusnäytön USB-väylään ja vetää kaapelin kuuntelutuolin läheisyyteen. Lukukoneiston ja softan se on kertonut kirjoittaneensa itse, äänenlaadun ehdoilla, mutta lonksuvaa tunnelmaa lupaukset eivät paranna. Naimin parempien laitteiden tapaan sisäisen virtalähteen voi korvata järeämmällä ulkoisella. Verkon kautta runsaan 1 200 albumin tallennus tietokantaan kesti HDX:llä noin kaksi tuntia. Musiikkikirjastohakujen ja selaamisen lisäksi sillä voi tarkastella rippauksen etenemistä, muuttaa HIFIMAAILMA 1/2009 25. Tila ilmaistaan käyttöliittymässä "Scanning"- ja "Updating"-merkinnöin. No, ulkoisen virtalähteen puuttuessa takalevyn virtalähdeliittimen terminaattori oli unohtunut kytkeä. Omassa testauksessani en törmännyt ongelmaan, vaan CD:t pyörähtivät käyntiin luotettavasti, kun automaattirippaus oli kytketty pois päältä. Verkkoon liitettyyn HDX:ään saa yhteyden myös suoraan webbiselaimella. Eniten aikaa tuntuu kuluvan verkon etsinnässä. Värimaailman voi valita muutamasta vaihtoehdosta. Tilalla on tylsän heppoinen tietokoneen lonksuva muovilätkä; DVS DRL-200. Ulkoisella näytöllä esitettävä käyttöliittymä reagoi kapulan komentoihin huomattavasti nopeammin kuin etulevyn kosketusnäyttö. Windowsiin perustuva HDX tukee ainoastaan suoria verkkojakoja, joten se ei löydä lähiverkosta esimerkiksi UPnP/DLNA-protokollan mukaisia mediapalvelimien tekemiä kirjastoja. Lukuasema oli hieman kranttu levyjen suhteen. Skannaus suoritetaan kahdessa vaiheessa; musiikkitiedostojen jälkeen soitin selaa erikseen soittolistatiedostot. Naim HDX:n käynnistys kestää noin kaksi minuuttia, kunnes päävalikko pompsahtaa näkyviin. Kun verkkokirjasto oli viimein saatu kokonaisuudessaan laitteen tietoisuuteen, onnistui Naim on korvannut perinteisen kelkkamekanisminsa halvanoloisella tietokoneen DVD-asemalla. Ensi alkuun kummastusta aiheutti tallennusprosessin jumiutuminen ja alkaminen alusta, mutta ongelmaksi ilmeni muutaman päivän ihmettelyn jälkeen m3u-soittolistatiedosto, joka sisälsi aloittavan sulkumerkin ilman lopettavaa sulkua. Naim Desktop Client (DTC) on PC-pohjainen hallintaohjelmisto, joka tarjoaa täyden kontrollin laitteen asetuksiin ja toistoon. Tiedoston uudelleen nimeäminen korjasi ongelman. DTC:llä voi myös muokata varmuuskopioinnin ajastusta. Valikoissa navigointi ta- pahtuu laitteen omalla kaukosäätimellä. DVD-asema, muuten. Omaa teholähdettä käytettäessä liitäntä tulee terminoida mukana toimitettavalla Link Plugilla. Musiikin tallennus ja toisto laitteen sisäiseltä levyltä toimi luotettavasti koko testijakson ajan, mutta lähiverkkoon liitetyn tietokoneen jakojen kanssa ilmeni takeltelua. Naim lupasi korjata bugin alkuvuodesta ilmestyvässä ohjelmistopäivityksessä. HDX on muutoin ulkoisesti vakuuttavan oloinen; tukeva ja ulkonäöllisesti valmistajan filosofiaa mukaileva karheine mustine metallipintoineen. asetuksia ja selata soittimen muodostamia virhelogeja. HDX ei itse kerro skannattavaa tiedostoa tai hakemistoa, mutta Windowsin aktiiviset verkkojaot ilmaiseva työkalu selvitti lopulta ongelman aiheuttajan. Samu Sauramalla oli ongelmia oman testilevynsä toistamisessa, sillä soitto ei alkanut automaattisesti levykelkan sulkeuduttua. Soittimen etulevyn käyttöliittymä on virtakytkintä ja levyluukun aukaisemisnäppäintä lukuun ottamatta täysin kosketusnäytön takana
Veltoksikaan HDX:n soundia ei voi kuvailla. Kunnioitettava saavutus silti, sillä onhan kokonaisuus käytännössä täysiverinen PC. la tuli selväksi, että musiikin rullaavuus ja kuuntelunautinto oli HDX:llä astetta korkeampi kuin hiukan karumman kuuloisilla vertailulaitteilla. Vastakkainasettelu saattaa tuntua epäreilulta, onhan Naim hinnaltaan monikymmenkertainen, mutta kaikki sattuivat olemaan saman, kattavan verkkokirjaston äärellä. Skannausta tehdessä laitteen käyttö oli tuskastuttavan hidasta eikä esimerkiksi raidan vaihto aina onnistunut tai se sai aikaan täydellisen jumiutumisen 45 sekunniksi. Tuuletin pyörähtelee äänekkäästi soittimen oltua pidempään päällä. 26 HIFIMAAILMA 1/2009. Sama toistui jokaisella uudelleenkäynnistyksellä, vaikka varmuuden vuoksi poistin laitteen muistista kaikki aiemmin tehdyt tietokannat. Sanottakoon myös, että Squeezeboxin ja NADin välillä en havainnut käytännössä lainkaan eroja. Soittolistaa luodessa toisto takkuili ja toisinaan käyttöliittymä lopetti vastaamasta kokonaan komentoihin. Samu teki kriittisemmän kuuntelun toimituksen kuunteluhuoneessa tutulla oheislaitteistolla, kun itse keskityin enemmän käytettävyysaspektiin mukavasti kotona. USB-liitännäisellä kiintolevyllä skannaus on huomattavasti nopeampaa, mutta samainen katalogin uudelleenpäivitys tapahtui aina, kun soittimen oli pudottanut kerran valmiustilaan. Vaatimattomammallakin vahvistinkalustolTäyteen pakatussa kotelossa latta- ja SATA-kaapelit risteilevät pikaliittimin ja suoraan piirilevyille juotettujen johtimien seassa. Toistossa ilmeni silti välillä pätkimistä ja muun muassa 150 satunnaisen raidan sisältävän soittolistan luonti kesti huomattavan pitkään. Naimille tyypillinen DIN-liitäntä on myös tarjolla. Edestakainen vaihtelu oli siis helppoa ilman takapuolen nostelua. Tavallisen CD-soittimen tunnumerkit ovat tallella digitaalisten ja analogisten äänilähtöjen muodossa. Soitin ikään kuin siloitteli rosoisimmat reunat detaljeja kuitenkaan hukkaamatta. Suurin yllätys tuli kuitenkin HDX:ää seuraavan kerran käynnistettäessä. Skannaus alkoi alusta, eikä verkkomusiikkia päässyt selaamaan ennen kahden tunnin odottelua. Nopeassa A/B-vaihtelussa eroja oli vaikea saada esiin, mutta kymmenien minuuttien uppoutuvassa kuuntelussa ominaisluonteen sivistynyt ote nousi esiin. Laadukasta toistoa ja toimintavarmuutta saa edullisemminkin vaikkapa Squeezeboxin ja hyvän DA-muuntimen yhdistelmällä. (HM 5/2008) Menevästi rullaten En edes yritä tehdä syväluotaavaa analyysiä äänellisiin nyansseihin, sillä HDX:ltä vein äänen flättärinummilta kauas pois AV-viritinvahvistimaisemiin. Jaot tuntuivat kuitenkin toimivan, sillä satunnaissoittolistan luonti toimi. Nykyisellään Naim HDX:ää ei voi suositella verkkomusiikin toistoon. Numeronäppäimistö toimii matkapuhelimen tapaan tekstinsyötössä, kun haluttua musiikkia hakee sanallisesti. Tietokonetta muistuttava takalevy sisältää liittimet niin näppäimistölle, hiirelle kuin ulkoiselle näyttölaitteellekin. TE S T I : N AIM HDX -KIINT O LEVYSOITIN sen selaaminen ja haut aivan kuten sisäisellekin kiintolevylle tallennetuilla albumeilla. Kontrollin tunne erityisesti bassopäässä pitää Muovikapula osaa komentaa muitakin valmistajan laitteita, ja HDX:ää käskettäessä HDD-näppäintä täytyy muistaa painaa, jos toimintatilaa on epähuomiossa vaihtanut. Yleisvaikutelma on rauhaton eikä varsinaisesti huuda hillityn high endin nimessä. Vertailin silti HDX:ää edellä mainittuun Squeezeboxiin sekä NAD C515BEE:hen (HM 6/2008)
Ehkäpä tätä kuunneltavuuden helppoutta voisi sitten kuvailla paljon puhutuksi musikaalisuudeksi. Levyjen yhteensopivuudessa on pieni puute, sillä laite ei toista mp3tiedostoja suoraan koneistoon ladatulta CD-levyltä. Yleisluonne on enemmän musiikkia soittava kuin äänitteeseen pureutuva vaikka detaljeja ei tumpeloidakaan. Usein niin hankalasti miellyttävä Miles Davisin trumpetti ei Naimin lähdöistä kiekunut niin kireänä kuin vertailusoittimista. Oikean reunan pikanäppäimillä voi palata päävalikkoon, soittolistaan, hakuun tai edelliseen valittuun näyttöön. Häiriöetäisyys, CCiR, ilman signaalia/-80 dB sig. Tästä syystä HDX:n hankinnassa kannattaakin pitää maltti mukana ensimmäisten käyttäjien toimiessa betatestaajina. Päätehtävästään, eli CD-levyjen arkistoinnista ja toistosta HDX suoriutuu varmasti. Ohjelmistopuoli vain on vielä sen verran keskeneräinen, että ainoastaan verkkopuolen työjuhdaksi sitä lienee turha harkita. Ehkä osasyynä oli ennemminkin aavistuksen rentoutunut stereokuva, joka ei tuntunut kohdistuvan pistemäiseksi neulankärjeksi kuin varsinainen äänensävyero nyanssit kun kuitenkin puhaltimessa olivat tallella. Etenkin, kun soittimen luonne tuli esiin myös vähemmän puhdashenkisemmän oheiskaluston kanssa. Keskenkasvuinen Naim HDX on periaatteessa onnistunut konsepti korkeatasoisen CD-soittimen ja nykyaikaisen mediasoittimen yhdistävänä high end -laitteena. (09) 6840 0020, www.kruunuradio.fi, www.naim-audio.com Mittaustulosten arviointi Toisto on kunnossa. Teknisesti uuden polven CD-soitin on moitteeton, mikä ilmenee kaikin puolin erinomaisista mittaustuloksista. Se soveltunee monenlaisiin laitteistoihin niin sähköisesti kuin äänellisestikin. Onhan HDX kyllä kaikin puolin vakuuttavan oloinen ilmestys, mutta tässä luokassa odottaisi jo raudanlujaa toimintavarmuutta. Molemmat tosin vetävät luonnetta juuri sen verran kuivakampaan suuntaan, ettei toinen ole toista parempi vaan luonteet vain hieman erilaisia. Näin korkea hinta on silti vaikeasti perusteltavissa, ellei välttämättä vaadi monipuolisesti ohjattavaa ja helppokäyttöistä monitoimisoitinta samoissa kuorissa. erot muodostuvat aavistuksen verrokin mehevää bassoa kontrolloidummasta napakuudesta ja rytmiikan vielä vähän paremmasta rullaavuudesta. Asettelusta ja tarkkuudesta voi valita toisenkin, vaatimattomamman vaihtoehdon, joka on identtinen etulevyn kosketusnäytön kanssa. Risto Niska Mittaustulokset Naim Desktop Client on hallintaohjelma, jonka voi määrittää näyttämään vain yläreunan soittoon liittyvät toiminnot tai kattavamman asetusvalikon. kohtalaisen avoimessa stereokuvassa on mukavasti ilmavuutta ja selkeyttä vaikka yksityiskohtia ei kartalle nuppineuloilla asetellakaan. kaikilta näiltä osin mennään identtistä linjaa vertailukoneen kanssa. Yleisvaikutelma on funktionaalisen näyttävä. Päävalikon ryhmittely on looginen, ja toiminta on nopeaa. Soivan kappaleen tiedot esittävässä ruudussa kappaletta voi kelata tilapalkkia napsauttamalla. Naim HDX:n mittaustulokset ovat äänentoiston osalta moitteettomat. Ainoastaan Windowsissa toimiva DTC on myös ainoa keino poistaa HDX:ään tallennettuja albumeja. Taajuusvaste Yksikköimpulssivastef Ulkoasultaan moderni WWW-käyttöliittymä skaalautuu hienosti erikokoisille näytöille. Kuunteluarvio samu saurama Selkeästi rullaava Yleinen sävy on aavistuksen rehevään kallellaan, mutta ei yhtään paksu tai tumma. 9 Vertailulaitteisto Naim CD5i, arcam FMJ a32, Gradient evidence Mk3 HIFIMAAILMA 1/2009 27. Naim HDX Hinta: 6 350 Mitat (l x k x s): 43,2 x 8,7 x 31,4 cm Paino: 11 kg Lisätietoja: kruunuradio, puh. Suljettu järjestelmä rajoittaa ohjelmistokehityksen ripeyttä. Mieslaulajien keuhkoista tuntui lisäksi irtoavan muutama litra lisää ilmapatsasta tukevoittamaan. Avoimeen lähdekoodiin perustuviin kilpailijoihin verrattuna vanhanaikainen lähestymistapa saattaa pahimmassa tapauksessa tehdä kehityksestä tuskallisen hidasta. 101/98 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB 0,006/0,8 % antojännite, 1 kHz, 0 dB 2,1 v antoimpedanssi, 1 kHz alle 50 ohmia kanavatasapaino, 1 kHz 0,2 dB Yhteensopivuus -CD, R/RW/ROM/MP3/saCD //// *1 -kopiosuojatut CD:t, CDs-100/CDs-200/key2audio // *1) ei soita MP3-raitoja suoraan CD-asemaan ladatulta levyltä. temmon vahvasti yllä
VERTAILUTESTI: l at t i a m a l l i t va s ta a n j a l u s ta m a l l i t, Dy n au D i o, E l a c , E s a TeksTi: Ville Riikonen kuvaT: Pekka Väänänen MiTTaukseT: klaus aJ RiedeReR Ja PoJu antsalo / tkk Onko 28 HIFIMAAILMA 1/2009
Valikoima on valtaisa ja tulisi vielä päättää ottaako pienet jalustamallit vai lattialla seisovat kovapuhujat. Puolasta tuleva ESA on tuorein ilmestys Suomen markkinoilla, ja sen maahantuonti alkoi vastikään. Samanmerkkisiä kaiuttimia vertaillaan toisiinsa ja tutkitaan löytyykö lattia- ja jalustamallien väliltä toistuvia eroja. Toisaalta vertailemme myös koko kuuden kovaäänisen katrasta keskenään. Perusasioiden äärellä Kaikki testin kaiuttimet edustavat melko perinteistä kaksikanavahifin genreä: jako kahteen tai kolmeen tiehen, bassorefleksiperiaate ja MDFkotelot vain muutaman mainitakseni. ESA luottaa Peerlessin elementteihin, ja käsityön jälki on läsnä aina suoraan johdotettua jakosuodinta myöden. Tanskan Dynaudio valmistaa jopa elementtinsä itse käsityönä kotimaassaan. Ainoan selkeän eron joukkoon tuo Saksalainen Elac nauhadiskantillaan ja erikoisella, hopeanvärisellä bassokeskiäänisellään. Kaikilta valmistajilta valitsimme hinnaltaan mahdollisimman vertailukelpoiset lattia- ja jalustamallit. koolla väliä? Kun valitsee sopivia kaiuttimia, saattaa pää mennä vähemmästäkin pyörälle. Tuoko koko sitten aina mukanaan jykevää bassotoistoa, ja ovatko jalustakaiuttimet aina soinniltaan tarkemmat kuin isoveljensä? V ertailujuttumme ei tällä kertaa pelkästään laita kaiuttimia paremmuusjärjestykseen, vaan keskitymme myös pohtimaan lattia- ja jalustakaiuttimien peruseroja siinä määrin kun niitä on löydettävissä. Hintaluokan ollessa karvan alle kaksi tuhatlappusta pitäisi jo saada haltuunsa asiallista äänentoistoa oli sitten kyse minkä kokoisista kaiuttimista tahansa. Päätimme ottaa mukaan kolme kaiutinvalmistajaa: ESAn, Dynaudion ja Elacin. Pisteet siitä. HIFIMAAILMA 1/2009 29
Etulevyyn saa myös suojaverkon, jottei perheen pienimmät tai kotieläimet tee liikaa tuttavuutta elementtien kanssa. Sillä on myös akustisesti merkitystä, sillä epäjatkuvuudet etulevyssä aiheuttavat aina heijastuksia ja värittymiä ääneen. Lattiamallissa on yllättäen vähemmän komponentteja kuin jalustamallissa. Molemmissa malleissa on myös koteloa tukevoittavia tukirakenteita ja jalustamallissa jopa seinille liimattuja lyijymaton tapaisia lisäpainoja. Tämä saattaa alkaa rasittaa kuunteluiden venyessä, ESA:n elementit ovat Peerlesin valmistamat. ja pienessä kivitalohuoneessa ei voi välttyä kumisevalta bassotoistolta. Mukana toimitetaan jalustapiikit, mikäli kaiuttimet asetetaan pehmeälle alustalle. Elementtien ja kotelon välissä on ohuet eristysnauhat tiiviyden varmistamiseksi ja resonanssien välttämiseksi. Kotelo on viilutettua MDF-levyä, jonka viimeistelyssä ei ole moittimista. Ainoa ihmetys on se, että pelkästään diskantille on MDF:stä valmistetussa etulevyssä upotus. Jalustamallin suodin on kaksitiekaiuttimelle melko iso, ja siinä on lähemmäs 20 komponenttia. Kautta linjan fiilikset olivat kuitenkin positiivisen puolella, niin kirjoittajalla kuin kuuntelijoillakin. Focus 140:ssä jakosuodin on ruuvattu pohjaan, ja Excite X32:ssa piirilevy on kiinni ruuviterminaalissa sisältäen komponentteja molemmin puolin levyä. Ratkaisulla pyritään vähäisiin kotelon sisäisiin resonansseihin ja heijastuksiin sekä kasvattamaan kotelon efektiivistä tilavuutta. Tietyt suosikit nousivat lopulta melko yksimielisesti esille, ja alkuperäiseen tutkimusasetelmaan saatiin kuin saatiinkin suuntaa antava ratkaisu: koolla on väliä, mutta tietyin varauksin. Joukon musta lammas Dynaudio on siitä mielenkiintoinen yritys, että se valmistaa jopa elementtinsä itse Tanskan tehtaallaan. Soundieroiltaan tämä jalusta- ja lattiapari olivat testin musta lammas. Tämä huomioiden saatiin aikaan yllättävänkin suuria eroja ja hajontaa kuuntelukokemuksissa. Ainoastaan yksi elektrolyyttikondensaattori osui silmään muiden ollessa muovikondensaattoreita. Kondensaatto- Elac mahdollistaa kaksoisjohdotuksen ja bassorefleksiputken tulppa toimitetaan kaiuttimen mukana. Elac luottaa nauhadiskanttiin ja alumiinipäällystettyyn bassoelementtiin. ESA:n kaksoisjohdotettavat liittimet tulee olla hyppylangoitetut, kun käytetään yksöisjohdotusta. reita on sekä elektrolyyttejä että muovisia ja keloja ilmasydämellä sekä ferriittitapilla. VERTAILUTESTI: l at t i a m a l l i t va s ta a n j a l u s ta m a l l i t, Dy n au D i o, E l a c , E s a Pienistä eroista huolimatta koko joukko edustaa peruslaatuista hifiä. Jalustamalli Focus 140 on jämäkkä ja siisti kaiutin. Kummassakin on kotelon seinämillä vaahtomuovia ja keskellä vanua, kuten merkille on tyypillistä. Sen etulevy on erikoisesta, metallisen näköisestä pintakäsittelystä huolimatta MDF-levyä samoin kuin muukin kotelo, joka on tosin perinteisemmin viilutettu tummanpunaisella puulla. Kelat ovat poikkeuksetta ilmasydämisiä. Sijoitus kauemmaksi seinistä on suotavaa. Kaiuttimista paistaa läpi tarkka ja tunnollinen työnjälki. Mikään paikka ei repsota eikä rämise. Täten bassotoisto on jalustamallissa muhkeampi ja pyöreämpi. Toisaalta Exciten bassotoisto on suosiollisempi myös haastavampiin, pieniin huoneisiin, joten valinta näiden kahden välillä täytyy tehdä tapauskohtaisesti. 30 HIFIMAAILMA 1/2009. Laadukas vaikutelma jatkuu myös molempien kovaäänisten koneistossa. Myöskään lattiamallissa X32 ei ole bassoille upotuksia. Kaiken edellä mainitun perusteella Dynaudio on lukenut kotiläksynsä kaiutinrakentamisesta ja saattaapa pitkällä kokemuksellakin olla osansa toteutuksen kanssa. Diskantti ja keskialue ovat mukavasti kontrollissa Focuksessa, mutta Excite X32:ssa kuuntelijat valittivat pientä kireyttä ja riipivyyttä. Jalustamalli Focus 140:n alarajataajuus ei jää kuin 2 Hz isomman mallin toistoa ylemmäs, mutta Focuksessa viritys on hyvin erilainen aiheuttaen korostuman keskibassoille. Jakosuotimet on kasattu piirilevyille. Se nimittäin osoitti, että aina koolla ei aina ole väliä. Bassoelementille ei ole upotusta, mikä on iso ulkonäöllinen miinus, mikäli suojaverkkoa ei käytetä
Ulkoapäin viimeistely on melko siistiä. Tämän lisäksi on jykevä kaarimallinen tukirakenne. Suodin on kiinni liitinterminaalissa, ja se on jaettu kahteen osaan diskantille ja bassoille. Bassotoisto oli myös erittäin napakka jalustakaiuttimessa, mutta lattiamallissa ulottuvuutta saatiin vielä noin 5 Hz alemmas. Vertailu oli tiukka, mutta jotain yhtenäistä linjaa oli kuitenkin havaittavissa. Alkuperäiseen tutkimusasetelmaan lattiaja jalustakaiuttimien fundamentaaleista eroista voidaan todeta ristiriitaisin tuntein, että koolla on väliä, mutta tämä on myös vahvasti tekniikkalaji. Lattiakaiutin on melko mukavasti balanssissa, eikä vasteessa ole juuri pahoja poikkeamia. Ulkonäöllisesti jalustamalli on hieman raskaan näköinen, mutta lattiakaiutin melko siro. Siinä on myös erittäin hyvä hintalaatu-suhde. Ne kuitenkin murenivat, kun musiikki pääsi valloilleen ja diskantin tarkka, heleä, mutta silti neutraalin ilmava sointi vei mukanaan. Kärkikolmikon nimittäin muodostivat jalustakaiuttimet, kun lasketaan keskiarvo kuunteluarvioista. Intrada 3:ssa alempi bassoelementti on omassa kotelossaan. Diskantin ominaisuudet ovat hyvin lähellä toisiaan molemmissa malleissa, vaikka FS 137 JET:issä onkin reunaheijastuksia pienentävät pyöristykset. Tosiasia kuitenkin on, että fysiikan lakeja ei voi kumota, ja alarajataajuus on erittäin vahvasti sidoksissa kotelon kokoon. Kaikki kaiuttimet saivat siis erinomaiset kuunteluarviot, ja lopullinen ostopäätös kannattaa tehdä omien mieltymysten mukaisesti. Seinillä on vaimennusmattoa ja muualla melko väljästi annosteltua villaa. Molemmissa Elaceissa on erittäin tasapainoinen yhdistelmä lämpöä ja erottelevuutta. Tukirakenteita on molemmissa malleissa. Koteloiden sisältä paljastuu vanun uumenista ja paksujen johdotusten lähtöpisteestä erittäin monimutkaisen näköiset jakosuotimet. Oli komponentit mitä hyvänsä, laadukasta ääntä Elacit tarjoilevat. Soundeiltaan tämä pari muodostaa selkeimmän viitteen koon merkitykseen. Konehuoneeseen kurkkaus tuo muassaan vaikutelman käsityöstä. Eli käyttötarkoitus ja kuuntelutottumukset tulisi huomioida ostopäätöstä tehtäessä. Lattiakaiuttimessa ei ole kuin seinillä mattoa ja pohjalla hieman vanua. Pienikin kaiutin voi kuulostaa isommalta, mikäli yläbassot on viritetty korkealle tai toistoa saatu ulotettua matalalle. Molemmissa on taaksepäin viisto etulevy elementtien lähettämien äänensäteiden aikaerojen tasoittamiseksi. Triton 1:ssä on paksuin etulevy, mitä olen koskaan nähnyt: melkein 6 cm. Jalustamallissa on käytetty kahdenlaista vaimennusainetta kotelon sisällä. Toiseksi tullut Elacin jalustakaiutin on ehkä ryhmän tasapainoisin tapaus ja kirjoittajan henkilökohtainen suosikki. Näistä nousi lemppareita ilman, että mikään olisi ollut inhokki eli melko tasaista seuraa siis. Sijoitus seinien suhteen on myös ratkaiseva, ja pientä bassojen ohuutta on helppo korjata asettamalla kaiutin lähemmäksi seinää. Laatu on läsnä myös tämän valmistajan tuotteissa. Nauhadiskantti on tunnettu tiukasta suuntaavuudestaan. Alarajataajuuden merkitys osoittautui kuitenkin melko pieneksi kuuntelukokemuksen kannalta. Balanssia ja läpikuultavuutta Nauhadiskantillaan muista erottuva Elac oli kirjoittajalle joukon positiivisin yllätys. Hyvällä suunnittelulla voidaan kyllä jalustakaiuttimestakin saada jopa parempi bassotoisto kuin isosta lattiakaiuttimesta, mutta helppoa se ei ole. Komponentit suotimissa ovat pääosin laadukkaan oloisia. Lattiakaiuttimista Elac FS 137 JET kiilasi Dynaudio Exciten edelle myöskin paremmalla hinnan ja laadun suhteella. Vertailun kaikissa kaiuttimissa lattamallin vaste ulottui alemmas kuin jalustakaiuttimella. Toisaalta tulee nauliuduttua kuuntelupaikalle ja keskityttyä täysin siemauksin musiikin vietäväksi, mutta toisaalta jos haluaa puuhastella huoneessa muutakin ja liikkua, ei soundi pysy kirkkaana. Saimme kuunnella, testata ja arvioida kuusi laadukasta kaiutinta. Huoneen värityksiltä vältytään, mutta toisaalta "sweet spot" on melko rajattu. Kotelo tuntuukin akustisesti erittäin kuolleelta. Elacin lattiakaiutin on niin sanottu 2,5-tie ja sen nauhadiskantin sanotaan toistavan 50 kHz asti. HIFIMAAILMA 1/2009 31. Näkyhän voisi olla kotirakentelijan kaiuttimen sisältä: elementtien napoihin juotetut piuhat, joissa maalarinteippimerkinnät, puupalalle käsin kasattu suodin, jossa paksu kuumaliimakerros päällä ja lyijykynämerkintöjä. Molemmissa malleissa on tässä hintaluokassa jo lähes standardoituneita ominaisuuksia, kuten kaksoisjohdotus tukevilla terminaaleilla, tukikehikot kotelossa ja tiivistysnauhat elementeissä. Mitään kovin yhtenäistä linjaa ei komponenteissa ole: löytyy sekä muovi- että elektrolyyttikondensaattoreita ja ilmasydämisiä keloja sulassa sovussa ferriittikannellisten kanssa. Takapaneelissa olevat kaksoisjohdotuksen sallivat liittimet on tosin yhdistetty normaalikäyttöä varten melko rumilla johtimen pätkillä. Tällä on sekä positiivisia että negatiivisempia vaikutuksia. Liian muhkeaa toistoa sen sijaan on vaikeampi korjata kotikonstein. Dynaudion jalustamalli sai korkeimmat pisteet, ja se onkin kovaääninen, jossa yhdistyvät tukeva bassotoisto ja jalustakaiuttimen tarkka ääni. Bassovasteen muoto on kuitenkin jalustamallissa huomattavasti tasaisempi, ja lattiamallin bassotoistoa vaivaa pieni pyöreys, mutta ulottuvuus on kohdallaan. Testissä olleen BS 244:n flyygelipinta kiilsi hienosti ja lattiamallissa oli etulevyssä erikoinen "flake"-tyyppinen punertava maalipinta muiden sivujen ollessa viilutettua MDF-levyä. Ero oli kuitenkin pienimmillään vain 2 Hz ja suurimmillaan 20 Hz. Lattiakaiuttimen vaste ulottuu lähes 20 Hz alemmaksi kuin jalustamallin ja sen kyllä kuulee. Räväkkä ulkonäkö yhdistettynä vähäisempään kokemukseeni nauhadiskanteista loivat ennakkoasetelmia. Bassotoistoa kehuttiin kuuntelukokeissa tarkan napakaksi. Kuitenkin kaiutin on melko neutraali tapaus. Vaikea päätös Tämä vertailu osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi ja haastavaksi tehdä. Vasteen muodolla ja tasapainolla tuntuisi olevan enemmän merkitystä. Myös kuuntelukokemukset kallistuivat samaan suuntaan ja loudness-henkisyydestä ja kaupallisesta soundista raportoitiin. Toisaalta vaikutelma on sympaattinen ja kotoisa. Jalustamalli kuulostaa hieman pidättyvältä molemmista ääripäistään, ja keskialueen heittelyt vasteessa rupeavat rasittamaan pitkässä kuuntelurupeamassa. Pikku-ESA ja Iso-ESA ESA on Puolan lahja hifipiireille. Muovikondensaattoreita ja ilmasydänkeloja on käytetty yhtä ferriittikannellista lukuun ottamatta. Sen mallistosta tähän testiin valikoitui mallit Intrada 3, joka on lattiakaiutin ja jalustaversio Triton 1
kompromissi tarkkuuden ja yleispätevyyden välillä on aikamoisen toimiva. 8 Ehjä Napakka, dynaaminen ja kauttaaltaan sekä äänikuvaa että ajallisia asioita erotteleva soundi. soinnillisesti kaiutin saattaa olla hitusen keskimmäisille alueille kallellaan, mutta ilmiötä on vaikea kokea häiritsevänä. Toisaalta tämä mahdollistaa sijoituksen akustisesti vaativaan tilaan, eikä toisaalta loudness-tyyppisesti miksattukaan musiikki rupea häiritsemään. keskialueella on epäjatkuvuuksia. Rähinällä ylemmän keskialueen nousu pintaan tosin rajoittaa nautintoja. keskialueella tuntuu välillä pientä mutkittelua, joka tuo vähän nasaalia sävyä. Pientä uupumista on havaittavissa taajuuskaistan ääripäissä. 8 32 HIFIMAAILMA 1/2009. Arvosanoihin nähden hieman tyyris kaiutin. dynaudio excite X32 suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 4,5 Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 87 dB alarajataajuus (6 dB): 42 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,32 ms Taajuusvaste on melko tasainen, mutta hieman keskialuekorostunut. Äänikuvallisesti kaiutin erottelee asioita paremmin leveyskuin syvyyssuunnassa, mutta aitoakin tilantuntua ja syvyyttä välittyy. Diskantti on asiallinen ja siisti; vailla viimeistä kimallusta, mutta mukavasti muihin äänialueisiin integroituen. Yksi ferriittitappikela ja elektrolyyttikondensaattori näkyi, mutta tuskin kriittisissä paikoissa. Tehovasteapproksimaatio on kohdallaan. Bassotoisto on hillityn napakka. siksi kaiutin on tämän testin selvää kärkikastia. VERTAILUTESTI: l at t i a m a l l i t va s ta a n j a l u s ta m a l l i t, Dy n au D i o, E l a c , E s a Dynaudio Excite X32 Hinta: 1 990 /pari lisätietoja: soundworks Oy, puh. stereokuva on avoin ja selkeä vailla liioittelua tai epämääräisyyttä. Ylemmäksi mennessä ote kiristyy; trumpetti osaa kiekaista jo varsin piikittävästi, ja s-äänteet saavat ylimääräistä särmää. soveltunee myös pieneen tai muuten akustisesti hankalampaan huoneeseen. Jakosuotimessa on melko vähän komponentteja. Yleisen ilmavuuden välittämiseen se piisaa, ja balanssi kaikkinensa on miellyttävä. Oikeastaan äänikuvaa leimaa sama yhtenäisyys kuin kaiuttimen muuta soundia: mikään ei ole absoluuttista huippua, mutta kokonaisuus toimii tappavan varmasti levystä toiseen. Soundillisesti Excite X32 on hieman kallellaan keskialueelle. sivusuunnassa piirto on erinomaisen tarkkaa, ja solistin pienikin poikkeama keskeltä välittyy selvästi. (09) 681 37950, www.soundworks.fi, www.dynaudio.com tekniset tiedot Mitat (l x k x s): toimintaperiaate: elementit - Matalat äänet - korkeat äänet - Jakotaajuus tehosuositus: nimellisimpedanssi: Magneettisuojaus: Paino: liitäntä - Naparuuvit - Banaanihylsyt - kaksoisjohdotus 17 x 92 x 27 cm Lattia, 2-tie, bassorefleksi 14,5 cm, 2 kpl 2,7 cm 1800 Hz Max 200 W 4 Ohmia ei 17,2 kg On On ei Mittaustulokset Dynaudio Excite X32 E xciten kotelo on siistiä työtä, ja sisällä on sekä vaahtomuovia että vanua. suuntaavuudessa muutoksia 3 kHz kohdalla. Joihinkin äänityksiin saattaa ilmaantua hitunen kovuutta tai nasaalia vivahdetta, mutta sen vastapainoksi moni loudness-tuotettu tai diskantiltaan piikittävä mölinä soi lähes siedettävästi. Etulevyssä ei ole upotuksia bassoelementeille. Diskantti on tasoltaan sopiva, mutta ei erityisen heleä tai innostava. alapään kontrolli on sen verran tiukkaa, että se vie parhaan terän muuten mukavan vauhdikkaasta ja menevästä yleisluonteesta. artikulointi ja läsnäolo ovat vahvoja, kuten merkin jalustamallissakin. Toisto ei ulotu kovin alas, mutta kaiutin pysyy kontrollissa äänitteen sisältäessä vaativaakin materiaalia. Matalampi rekisteri tulee samettisella pehmeydellä, ja miesäänet sekä puhaltimet tarjotaan kupillisella mehevää rouheutta. Bassopään potku on miedohko ja hyötyy seinätuesta. kuivakka bassotoisto pysyy hyvin kasassa eikä sillä ole taipumusta kuminaan. Diskantin viimeinen kimallus jää uupumaan, mutta taso on silti selkeästi tumppuosaston yläpuolella. +Mahdollista sijoittaa pieneen huoneeseen tai lähelle seinää -Hieman keskialuekorostunut toisto Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Puoliksi lämmin Liioittelemattoman ilmava äänikuva, joka kaipaisi kuitenkin syvyyspuolta. 8,5 Kevyt ja kontrolloitu Perusluonteeltaan sen verran kevyt, että kestänee takaseinänkin läheisyyttä
ei aivan niin viihdyttävä kuin isompi versio, mutta laadullisesti joka tapauksessa hyvin samalla tasolla eli testin parhaimpia. Rytmipuolella fraseeraus on hyvin täsmällistä, ja instrumenttien alukkeet syttyvät vauhdikkaasti. isohkossa, pehmeässä tilassa kaiutin on kaikessa erottelevuudessaan todennäköisesti kova peli. vahvasti läsnä oleva ja artikuloiva kaiutin tempaa kuuntelijan innostavasti mukaansa. Kotelon sisällä on käytetty sekä vaahtomuovia seinillä että vanua vaimennukseen. Tämä tekee monista levyistä miellyttäviä kuunneltavia, mutta toisaalta saa subjektiivisesti kuulostamaan äänen hitaammalta ja vähemmän skarpilta kuin isommassa mallissa. Basso jymähtää varsin tanakasti ja potkaisee lujaa, välillä ollaan jo kumahtelun rajoilla, mutta ei onneksi yli. Piirrossa menetetään kuitenkin terävin kärki, ja erityisesti kontrabasso tuntuu leviävän tavallista epämääräisemmäksi massaksi. soinnillinen tasapainotus on joka tapauksessa melko onnistunut, sillä mitään selviä värittymiä tai epäjatkuvuuskohtia äänestä ei löydy. +Vaikuttaa kokoistaan isommalta +tasapainossa Bassojen korostuma voi tuottaa ongelmia sijoituksesta ja tilasta riippuen Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Yhtenäisesti erotteleva Äänikuvan syvyys on kertaluokkaa lattiaveljeään kookkaampi. vaikka peltien taso ärhäkkäimmillä äänitteillä lähestyykin rasittavan rajoja, toimii kaiutin hyvin yksityiskohtien penkojana hillityllä materiaalilla. Potku on terhakkuudestaan huolimatta jämptisti kohdallaan. Bassoja siis on enemmän kuin valmistajan lattiamallissa, mutta pieni vaara kumisevasta toistosta on olemassa sijoituksesta ja tilasta riippuen. Diskantti jää soimaan heleänä pitkään mutta ei huonossa mielessä. keskialue on erinomaisesti balanssissa, eikä soittaja vaihda peliään kimakampaan versioon kesken vedätyksen. Äänikuvallisesti kaiutin saattaa olla enemmänkin aavistuksen kuivakka kuin ilmava, mikä toimii levystä riippuen joko positiivisena tai kielteisenä asiana. suuntaavuudessa on pientä heittoa jakotaajuuden alueella. Hyvillä äänityksillä akustiikka avautuu skarppina, studiotuotoksilla, joissa aitoa akustiikka ei ole, tilaa ei myöskään tehdä. 8+ Tasainen tumma Tasainen, napakka ja samalla ylimmiltä osiltaan hiukan tummasointinen kaiutin. keskialue toistuu riittävän neutraalisti ja yläpäässä on heleän kirkasta energiaa, mutta ei yhtään riipivyyttä tai pisteliäisyyttä. 8,5 Mukaansa tempaava selvästi lämmin sävy on miellyttävä, mutta se ei peitä pahasti alleen muuta kuin ehkä hieman suurpiirteisen stereokuvan syvyyttä ja tarkkuutta. Muutoin toisto on balanssissa, joskin hieman kallellaan tummaan. dynaudio Focus 140 suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 4,5 Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 85 dB alarajataajuus (6 dB): 44 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,16 ms Bassovasteen nousua lukuun ottamatta taajuusvaste on erittäin tasainen. Dynaudio Focus 140 Hifimaailma TESTIVOITTAJA Hinta: 1 690 /pari lisätietoja: soundworks Oy, puh. Rytmipuoli paukkuu mehevän ja kiinteän basson tahdissa sykkien mukavasti. 8,5 HIFIMAAILMA 1/2009 33. soundi on samassa testissä käynyttä isoveljeään aavistuksen bassokkaamman ja muhkeamman kuuloinen. aivan korkeimmilla taajuuksilla näkyy myös muutama resonanssi. Bassoa saadaan annos enemmän, ja sen luonne saattaa sytyttää herkät huoneet kumisemaan. Äänellisesti Focus 140 vaikuttaa melkoisesti isommalta kuin mitä onkaan. (09) 681 37950, www.soundworks.fi, www.dynaudio.com tekniset tiedot Mitat (l x k x s): toimintaperiaate: elementit - Matalat äänet - korkeat äänet - Jakotaajuus tehosuositus: nimellisimpedanssi: Magneettisuojaus: Paino: liitäntä - Naparuuvit - Banaanihylsyt - kaksoisjohdotus 20 x 35 x 29,5 cm Jalusta, 2-tie, bassorefleksi 17,5 cm 2,7 cm 2400 Hz Max 200 W 4 Ohmia ei 8,5 kg On On ei Mittaustulokset Dynaudio Focus 140 D ynaudion jalustamallissa suurin ulkonäöllinen miinus tulee puuttuvista upotuksista bassoelementille. Jakosuotimen komponentit ovat laadukkaita ja työnjälki on siistiä. Puhaltimen sävyt ovat herkullisen autenttiset ilmapatsaiden muodostuessa kuultavasti. Lauluäänet hakeutuvat mukavasti keskelle ja pysyvät siellä
Bassoilla on sen verran hyvin ruutia, että seinustasijoitusta tuskin kannattaa yrittää. vaste on suora ja tehovasteapproksimaatio tasainen. stereokuva jäsentyy silti erittäin pistemäisen tarkkana, kun on tarvetta. Takapaneelissa on kaksi bassorefleksiputkea. itse asiassa diskantin sävymaailma on varsin miellyttävä sähäkästä soundista huolimatta, mikä tulee esiin varsinkin kauempaa äänitetyillä levyillä. keskialue on alhaalta asti ohutsävytteisempi kuin jalustamallissa. siksi klassinen toistuu mukavasti, mutta ehkä aavistuksen turhan suurpiirteisesti. kontrolli herpaantuu, kun materiaali sisältää hyvin matalia taajuuksia. Bassossa on jykevyyttä mutta samalla myös pehmeyttä ja hiukan korostunuttakin jytkettä. Potku tuo napakan pohjan rytmiselle puolelle, mutta aivan nopein alapää ei ole. Äänessä on elävyyttä ja innostavuutta keskivertoa paremmin. Nauhadiskantti sijaitsee bassokeskiäänisten välissä, ja reunat ovat tältä kohdalta pyöristetyt. Ylemmäksi mennessä erottelu paranee hiljalleen ilman selkeää epäjatkuvuuskohtaa. Omanlaisensa soundi, joka on melko kaukana monitorimaisesta toistosta. Diskantti on hiukan turhan kirkas, mutta korostuma on sen verran korkealla, että se ei saa peltisoundeja kuulostamaan liian metalliselta. Diskanteiltaan heleä toisto on selvästi sukua pienemmälle Elacille. Pieni ponnettomuus vaivaa myös mieslaulajia, jotka eivät tunnu erottelupuolellakaan yltävän pikkuveljen tahtiin. ei siis täydellinen, mutta sangen mukava kuunneltava. + nauhadiskantin kirkkaus ja heleys + ei niin kriittinen suuntaavuudeltaan kuin Bs 244 Hieman loudness-henkinen ja ääripäistään korostunut toisto Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Rytmikästä särmää Äänitystilaa kaikumaisella toistolla korostava ääni. Läsnäoloa on keskivertoa paremmin vaikka artikulaatio ei ammukaan yli. Hintalaatu-suhde on kohdallaan. elac Fs 137 Jet suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 5 Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 88 dB alarajataajuus (6 dB): 38 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,2 ms suuntaavuus on selvästi pikkuveljeään tasaisempi johtuen pyöristetyistä kulmista. Pientä ässien yliannostelua kuuluu välillä, mutta se ei varsinaisesti pistä korvaan kuin räkäisimmillä levyillä. Rokimpi materiaali ei ole niin säyseä kumppani kaiuttimelle, vaan reilu ohisuuntaus ja voimakkuuden pudotus tarvitaan metallin ja sihinän sulattamiseksi. Bassot ulottuvat alas, mutta pienellä pyöreydellä ja runsaalla kädellä. kevyemmälle mätkeelle kaiutin sen sijaan on ei-aivan-neutraali, mutta muuten kohtuullisen toimiva kompromissi. 8 Selkeyttä ja potkua aavistuksen kevyt keskialue tuo syvyyssuunnassakin avautuvan stereokuvan ilmavan ja vaivattoman avoimena esille. Bassoissa on hyvin iskuvoimaa; napakkuus on kohdallaan, ja rytmi rullaa erityisen jalkaa vipattavasti. Diskantin annostus on reippaahko, mikä tekee akustisesta musiikista elävää; kynsien napsahtelu nailonkitaran kieliin erottuu kuin kertoakseen valmistusmateriaalinsa. Jakosuodin on monimutkainen ja sijaitsee kaksoisjohdotettavan liitinpaneelin takana. Saattavat olla ominaisuuksia, joita on haettu kaupallisessa mielessä. ainoa selkeä epäjatkuvuus näkyy alimpien bassojen korostumana. keskialue on alimmat osat mukaan lukien tasaisen ja melko mehevänkin tuntuinen. 8 Kaupallinen aavistuksen kaupallinen ja ääripäistään korostunut sointimaailma. kuminaa ei kuitenkaan kuulu. VERTAILUTESTI: l at t i a m a l l i t va s ta a n j a l u s ta m a l l i t, Dy n au D i o, E l a c , E s a Elac FS 137 JET Hinta: 1 590 /pari lisätietoja: scanteknik Oy, (09) 2230 0780, www.scanteknik.fi, http://www.elac.com/ tekniset tiedot Mitat (l x k x s): toimintaperiaate: elementit - Matalat äänet - keskiäänet - korkeat äänet - Jakotaajuudet tehosuositus: nimellisimpedanssi: Magneettisuojaus: Paino: liitäntä - Naparuuvit - Banaanihylsyt - kaksoisjohdotus 22,5 x 95 x 32 cm Lattia, 2.5-tie, bassorefleksi 14 cm 14 cm Nauhadiskantti 550 ja 2500 Hz 30180 W 4 Ohmia On 16 kg On On On Mittaustulokset Elac FS 137 JET T estissä ollut kaiutin oli erikoisella punertavalla pintakäsittelyllä. Big band saa hyvät, munakkaat pohjat. Äänikuvaltaan kaiutin on enemmänkin pinnassa soiva jytätoistin kuin varsinainen akustiikan avaaja. 8+ 34 HIFIMAAILMA 1/2009
Bassotoisto on tasapainoisempi kuin isommassa elacissa. Nauhadiskantti on hyvin suuntaava, mikä rajoittaa käytettävää kuuntelualuetta. +erittäin heleä ja läpikuultava diskanttitoisto +Matala alarajataajuus kokoisekseen erittäin suuntaava, joten kuuntelualue rajattu Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Kuuntelun iloa Äänitteen oma ambienssi muodostuu uloitteikkaana joka suuntaan stereokuvan tarkkuuden yhtään kärsimättä. korostelemattomat mutta silti muhevat bassot eivät varsinaisesti kouraise ulottuvuudellaan, mutta rytmittävät musiikkiin vinhan temmon. Yleinen erottelu on tukkoon miksatuillakin levyillä hyvää tasoa. Diskantti on kirkas olematta pistävä. Äänikuvallisesti kaiutin ei tarjoile kovin huikaisevia tilaelämyksiä, vaan on enemmänkin ilmavan suurpiirteiseen kuin teräväpiirtoisuuteen kallellaan. Bassotoisto on kokoonsa nähden hyvin alas ulottuva. kapasiteetti ja matalien taajuuksien sietokyky on kohtuullinen, mutta toisen, ilmeisesti viallisen kaiuttimen bassoelementin alumiinipinnoite resonoi herkästi. fi, http://www.elac.com/ tekniset tiedot Mitat (l x k x s): toimintaperiaate: elementit - Matalat äänet - korkeat äänet - Jakotaajuus tehosuositus: nimellisimpedanssi: Magneettisuojaus: Paino: liitäntä - Naparuuvit - Banaanihylsyt - kaksoisjohdotus 20 × 33 × 28,2 cm Jalusta, 2-tie, bassorefleksi 15 cm Nauhadiskantti 2600 Hz 30200 W 4 Ohmia On 7,4 kg On On On Mittaustulokset Elac BS 244 E lacin jalustamallin etulevyssä huomio kiinnittyy nauhadiskanttiin ja erikoiseen hopeanväriseen bassoelementtiin. Musiikki soi joka tapauksessa mukavasti ja ajoittain suorastaan astuu kaiutinarvioinnin tielle. Diskantista ei ole pahaa sanottavaa. Toisaalta ääni säilyy lievästä ylikirkkaudestaan huolimatta mukavana kuunnella. kaiutin kuulostaa kookkaalta. Täytevanun uumenista löytyvä jakosuodin on monimutkaisen näköinen lukuisine laadukkaine komponentteineen. Hintalaatu-suhteeltaan testin parhaimmistoa, joten ansaitsee suosittelut. elac Bs 244 suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 5 Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 86,5 dB alarajataajuus (6 dB): 43 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,24 ms Bassovaste on lähes viivasuora, eikä muuallakaan näy pahoja värittymiä. Ääntä lähtee ihan mukavasti, vaikka kaiutin ei kaikkein dynaamisin tykki olekaan. 8+ Kevyesti rullaava Tasapainoltaan kevyehkö kaiutin istuu lähemmäskin seinää tarvittaessa. Äkäisyyttä tai räikeyttä äänessä ei kuitenkaan ole yhtään. sävy on muuten siisti ja perusneutraali, mutta välillä keskialueella on kuultavissa aavistus turhaa suoraviivaisuutta ja joskus alempi osa diskantista nousee hieman pintaan. keskialue antaa pääosanesittäjälle tilaa niin kuin kuuluukin. siksi kokonaisuus jättää positiivisen tuntuman, vaikka ei hifimielessä kaikkein oikeaoppisin olekaan. kevyehkö basso on nopea ja vaivaton, rytminen rullaavuus onkin varsin vaivatonta ja mukavasti etenevää. keskialue on mukavan napakka mutta samalla miellyttävä, joskin sointitasapaino saattaa olla himpun verran ääripäihin painottunut. 8+ HIFIMAAILMA 1/2009 35. Elac BS 244 Hifimaailma SUOSITTELEMME Hinta: 1 490 /pari Lisätietoja: scanteknik Oy, (09) 2230 0780, www.scanteknik. Elac soi erittäin tasapainoisesti korostamatta mitään taajuusalueita. Viimeistely on saksalaisella tarkkuudella toteutettu. alemmassa rekisterissä ei ylletä aivan samalle erottelevuuden tasolle kuin vertailun parhaassa, mutta niin mies- kuin naisvokaalitkin artikuloivat autenttisesti. Heleä, elävä ja miellyttävä yläpää ei äidy milloinkaan rasittavaksi, vaan välittää kaiken ihanteellisella kuulaudella. 8½ Mukava kuunnella kirkas, mutta samalla pehmeäsävyiseen ja alimmilta osiltaan pieneen pyöreyteen kallellaan oleva soundi. Nopeat transientit ja puhaltimien alukkeet erottuvat muuten miellyttävän lämpimästä soundista pinnistelemättä. stereokuva on läpinäkyvä vaikkakaan ei hirvittävän tarkka. Tehovaste on suorahko, mutta nauhadiskantin suuntaavuus näkyy selvästi heittoina sivusuunnassa mitatuissa vasteissa. kokonaisuutena kaiutin on lähes kiitettävä lämmön ja erottelevuuden symbioosi. Tästä syystä soundissa ei ole samaa armotonta napakkuutta, rullaavuutta ja erottelua kuin testin parhaimmissa
8 36 HIFIMAAILMA 1/2009. keskialue ei ole balanssiltaan vertailun yhtenäisin, mutta pieni pistävyys ylempänä ei nouse esiin monellakaan äänitteellä. Ääni ei ole varsinaisesti rasittava, mutta ajoittain korkeimmat taajuudet eivät aina integroidu alempiin alueisiin saumatta. 8 Tukahtunut ja karu sinänsä siistiä keskialuetta varjostavat alemman alueen tukkoisuus ja hieman kovasävyisen diskantin karu vaatimattomuus. kokonaisuus saattaa olla hivenen neutraalimpi kuin pikkuveljessä, mutta samanlaista miellyttävyyttä kaiutin ei saavuta. Äänikuva on melko rajattu ja ehkä myös vähemmän epäkaiutinmainen kuin testin parhaimmissa. Toisto ei ulotu aivan alimpiin, mutta mitä matalimmissa hävitään, se napakkuudessa voitetaan. Pianon alarekisteri on tummaan päin kallellaan. Läsnäolo välittyy ihan mukavasti, mutta täydellistä aineettomuutta kaiutin ei saavuta. + tarkka äänikuva + napakka bassotoisto Viileä keskialue Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Vaivattoman letkeä iso, jäsentynyt, syvä. Kaksoisjohdotettu jakosuodin on kasattu laatukomponenteilla ja värinävaimennettu runsaalla liimakerroksella. Tämä tekee äänestä eteenpäin työntyvämmän ja skarpimman mutta samalla vähemmän miellyttävän tuntuisen. Rento ote pysyy, vaikka ääntä vääntäisi enemmänkin kaiutin jopa tuntuu nauttivan revittelystä. VERTAILUTESTI: l at t i a m a l l i t va s ta a n j a l u s ta m a l l i t, Dy n au D i o, E l a c , E s a ESA Intrada 3 Hinta: 1 850 /pari lisätietoja: agentur Tur-Pex Oy, 0400 360 630, www.tur-pex.com, http://www.esa.com.pl/ tekniset tiedot Mitat (l x k x s): toimintaperiaate: elementit - Matalat äänet - keskiäänet - korkeat äänet - Jakotaajuudet tehosuositus: nimellisimpedanssi: Magneettisuojaus: Paino: liitäntä - naparuuvit - Banaanihylsyt - kaksoisjohdotus 18 x 100 x 44 cm Lattia, 2,5-tie, bassorefleksi 18 cm 18 cm 2,5 cm 1000 ja 2800 Hz 30200 W 4 Ohmia ei 26 kg On On On Mittaustulokset ESA Intrada 3 I ntrada 3 seisoo pienellä levyllä, jottei keikahtaisi niin helposti. keskialue on hitusen viileämpi. kokonaisuutena vertailun kuuntelemaan innostavimpia ja rytmikkäimpiä. 9 Skarppi Hiukan pienemmästä mallista poikkeava sointitasapaino: diskantti on kirkkaampi ja keskialue enemmän taka-alalla. Hitaasti hiipuva diskantti on rauhallisen klangahtava ja rasittamaton, pieni lisäyskään ei olisi välttämättä pahaksi. Samu ja Mikael moittivat hieman kirkasta ja kovasävyistä diskanttia, mutta kirjoittajan ja Maurin korvaan tämä ei särähtänyt liikaa. stereokuva ympäröi kuuntelijan, mutta pystyy silti sijoittelemaan palaset kentässä kohdalleen, mikä auttaa yksityiskohtien poimimista. stereokuva on selkeä, mutta ei aukea erityisen hyvin vaan jää vähän verhoutuneeksi. Tehovaste on yhtä piikkiä lukuun ottamatta tasainen. Basson taso ei silti tunnu ylenpalttiselta eikä kaiuttimen sävy lämpimältä. Bassopäässä on ulottuvuutta ja jopa hieman korostuneen tiukka potku, joka nousee monella levyllä päällimmäiseksi piirteeksi peittäen alleen keskialueen nyanssit. solisti ei astu orkesteririvistä montaakaan askelta kuuntelijaa kohti mutta erottuu hyvin musikaalisesta massasta. Bassojen dynamiikka on vertailun paras, ja rummuniskuissakin on tunnetta. kokonaisuus ei ole ihan tasapainossa vaikka hyviä elementtejä löytyykin. ajoittain soundissa saattaa kuulua tiettyä kumeutta, joka voi olla yhtä hyvin peräisin resonanssista kuin bassovasteestakin. Sisällä ei ole juuri lainkaan vanua, mutta seinät on vuorattu vaimennusmatolla. Bassotoisto on asiallinen, joskin hieman kumahteleva. esa intrada 3 suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 5,5 Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 90 dB alarajataajuus (6 dB): 42 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,06 ms samantyyppisiä ongelmia kuin pienessä esa:ssa, mutta pienemmässä mittakaavassa. Bassokitaroiden, sähköisten tai pystymallisten, erottelu on kauniin artikuloivaa ja pyöristelemätöntä. Äänellisesti aiheutti eniten jakoa kahteen leiriin. Ylimmissä taajuuksissa ei ole samaa poikkeuksellista pehmeäsävyisyyttä ja miellyttävyyttä. Peerlessin elementit on kiinnitetty tiivistysnauhan välityksellä koteloon. Basso jysähtää tarvittaessa ihan mukavalla voimalla ja pysyy kasassa. Bassovaste on erittäin tasainen
koko ääniala on napakan jämptiä, jopa metronomimaisen tarkkaa. selkeä ja avoin stereokuva on aavistuksen kuivakkaluonteinen. Tehovasteessa näkyy samat epäjatkuvuudet kuin taajuusvasteessakin. Jakosuotimessa on vain muovikondensaattoreita ja ilmasydänkeloja. 8+ Tasapainoisen tarkka Joukkion tasapainoisin keskialue on hyvin erotteleva. Toisaalta pitemmässä kuuntelussa matalaprofiilista soundia alkaa arvostaa enemmän. 8+ Sivistynyt kaiuttimen painotus on keskimmäisille taajuuksille kallellaan. Läsnäoloa on, vaan ei syliin tuppautuen eikä yliartikuloiden. kun äänikuvakin on ilmavuutta ja syvyyserottelua myöten kohdallaan, alkaa ääni viehättää yhä enemmän. Bassopäässä on keskivertoa kontrolloidumpi isku, ja tasapaino on hyvin kohdallaan. Bassot eivät kouraise kovin alhaalta ja keskialueella on heittoja. Neutraalia tarkkuutta etsivälle hyvä vaihtoehto. Hieman ristiriitainen tapaus. esa triton 1 suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 5 Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 85,5 dB alarajataajuus (6 dB): 60 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,17 ms vertailun selkeästi epätasaisin vaste, jossa näkyy korostumia ja kuoppia keskiäänialueella. Äänitteiden suhteen hiukan valikoiva, mutta voittopuolisesti positiivinen tuttavuus. Diskantti on siisti, ei himmeä eikä ylenpalttisen kirkkaasti helmeilevä vaan ehkä sekin hieman kuiva. sinänsä tasainen basso voisi olla aavistuksen tymäkämpikin. Seinillä on vaimennusmattoa ja muualla vanua. Monitorimaista toistoa, joka ei siis juuri häiritse, muttei innostakaan. Ristiriitainen tapaus. vapautunut musikaalisuus puuttuu, mutta äänessä ei ole suuria puutteitakaan. Basso ja diskantti ovat tasaisia. Hifimaailma SUOSITTELEMME ESA Triton 1 Hinta: 1450 /pari lisätietoja: agentur Tur-Pex Oy, 0400 360 630, www.tur-pex.com, http://www.esa.com.pl/ tekniset tiedot Mitat (l x k x s): toimintaperiaate: elementit - Matalat äänet - korkeat äänet - Jakotaajuus tehosuositus: nimellisimpedanssi: Magneettisuojaus: Paino: liitäntä - Naparuuvit - Banaanihylsyt - kaksoisjohdotus 20 x 36 x 35 cm Jalusta, 2-tie, Bassorefleksi 18 cm 2,5 cm 3000 Hz 30100 W 8 Ohmia ei 11 kg On On On Mittaustulokset ESA Triton 1 T riton 1 on melko jykevän oloinen jalustakaiutin. soundissa ei ole mikään osa-alue esillä tai taka-alalla naisvokaalien pientä yläpään kireyttä lukuun ottamatta. Paksu etulevy on kallellaan taaksepäin. Tässä suhteessa kaiuttimen hillitty ja hallittu sointimaailma muistuttaa ison elacin peilikuvaa. Hyvänä puolena on se, että oikeastaan mikään levy ei soi riipivästi tai ylikirkkaasti. sointitasapainosta tulee mieleen kultaisten vuosien sivistyneet brittikaiuttimet. Dynamiikan rajoittuneisuus ei ilmene sivuäänin vaan pidättyväisenä otteena hiljalleen. Rytmiikka toistuu tarkasti ja kontrolloidusti jos toki aavistus lisää elävyyttä olisi voinut tehdä kaiuttimesta menevämmän. Huomaamattomuus on hyve, mutta tiettyä kimallusta ja riehakkuutta voisi kaivata varsinkin kevyemmällä mätkemusiikilla. 8,5 HIFIMAAILMA 1/2009 37. Diskantti soi harvinaisen laadukkaasti: pehmeästi, miellyttävästi ja poikkeuksellisen siististi ajoittain myös hiukan mattapintaisesti. + tasapainoinen Hieman pidättynyt alimmilta bassoilta ja ylimmiltä taajuuksilta Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Analyyttisen aineeton stereokuvan jäsennys keskellä on tavallista leveämpää. Hiukan reippaampi ote toisi eloa ja iloa levyihin. Pikku-ESA soi huomaamattoman tasapainoisesti, mutta lähes kaikki kuulijat toivoivat hieman lisää yritystä ja riehakkuutta. Kaksoisjohdotuksen sallivat liittimet tulevat tyylikkäästi suoraan kotelon läpi. Tämä tekee äänestä tasaisen mutta samalla hiukan tumman ja etäisen tuntuisen. Ääni ei silti ole kylmä, mutta tasapaksu mitäänsanomattomuus ei laita pomppimaan riemusta. Kirkas diskantti ei kokonaan poista tiettyä tummuutta soundissa. Tilallisia syvyysvaikutelmia ei perusäänitteillä juuri irtoa. Jää äänikuvallisilta ansioiltaan vertailun häntäpäähän. Diskantti toimii hillitysti akustisesta fiilistelystä rokkiin, vailla tunnekuohuja synnyttäviä väristyksiä. Bassojen naputus on artikuloivaa, mutta pohjia ei kaavita kovin alhaalta. kontrolli säilyy melkeinpä materiaalista riippumatta
TE S T I : KAIUTIN GRADI EN T LAURA TeksTi: Pekka Tuomela MiTTaukseT: klaus aJ RiedeReR Ja PoJu anTsalo / Tkk kuvaT: Pekka Väänänen Ja Pekka Tuomela 38 HIFIMAAILMA 1/2009
Nimeäkään ei voi ennustaa, vaikka Lauran tapauksessa se eroaa vain yhdellä kirjaimella eräästä merkin aiemmasta mallista. Sointi on kohtuullisilla voimakkuuksilla siisti ja puhdas ja pysyy hyvin koossa. Eri soittimet sijoittuvat stereokuvaan luontevasti, ja toisinaan ääniä tuntuu tulevan stereokannan ulkopuoleltakin. Pintavaihtoehdot ovat koivu/musta ja pähkinäpuu/valkoinen. Gradient on hionut jo pitkään koaksiaalielementin yksityiskohtia yhteistyössä Seasin kanssa, ja kevlarkartiolla sekä alumiinikalotilla varustettu malli on luonnollinen valinta myös tähän kaiuttimeen. Kelat ovat Gradientin valmistamia ilmasydämisiä ja kondensaattorit muovieristeisiä. Myöskään musiikin lajin tai äänitteiden laadun suhteen kaiutin ei ole erityisen valikoiva äänenpaineen rajoitusten puitteissa. Kaiken kaikkiaan kaiutin antaa teknisesti asiallisen vaikutelman. Äänessä on mukavasti erottelua, ja se on ilmava sekä vaivattoman tuntuinen. Jakosuotimen osat on liimattu kylkiin, basso ja diskantti omalle puolelleen. Etulevyn elementin suojana on pyöreä metalliritilä. Sen avulla saadaan kiistattomia etuja, mutta rakenteella on myös hieman huono maine. Kaiuttimen muotoilu tuo ulko- asuun omaperäistä tyyliä, ja sitä voi odottaa näkevänsä myös kotimaisten sisustuslehtien sivuilla. Pehmeälinjainen Laura paikkaa nyt puutteen. G radientin uutuuksia odottaa aina kiinnostuneena jo siksi, ettei koskaan tiedä, millainen tuote on tulossa. Niiden kartion lineaarinen liikepoikkeama on valmistajan mukaan ±6 mm. Markkinoilla on ollut aikoinaan epäonnistuneita toteutuksia, joiden bassotoisto on ollut löysän ja erillisen tuntuinen. Kaksoisjohdotuskin on tarjolla sitä haluaville. Kaksi Peerlessin valmistamaa 15-senttistä passiivielementtiä täyttävät takasivun lähes kokonaan. Erojakin on. Tehoa lisättäessä mukaan tulee aavistus karkeutta. Matalien äänten tasapainotuksessa on selvästi otettu huomioon tyypillisen suomalaisen kuunteluhuoneen ominaisuudet. Gradient on näköjään ottanut Speakonliittimen standardikseen, kun sitä käytetään Helsinki Series 1.5:n jälkeen myös Laurassa. Laura sietää bassojen vahvistumista, ja alueen tasoa voi säädellä muuttamalla etäisyyttä takana olevaan seinään. Liikkuva massa on 48 grammaa ja vapaan tilan resonanssitaajuus 23 hertsiä. Se on pienehkö, jalustalle sijoitettava kaiutin, kun useimmat Gradientin mallit ovat olleet lattiakaiuttimia. HIFIMAAILMA 1/2009 39. Se saattaa oudoksuttaa vanhoillisia käyttäjiä, mutta laadullisesti ratkaisua ei voi moittia. Rakenteessa ei ole tuhlattu statusarvojen saavuttamiseksi mutta ei ole myöskään pihistelty tarpeettomasti. Yleispätevän tasapainoinen Laura toistaa musiikkia rytmikkäästi ja elävästi. Myös bassojen dynamiikka kärsii suurilla voimakkuuksilla, mutta useimmille käyttäjille se ei ole todellinen ongelma. Muoto on muuttunut teräväsärmäisen laatikkomaisesta kaarevakylkiseksi. Keskialue on läheinen, joissakin tapauksissa ehkä pieneen korostukseen asti. Lauraa yhdistää Lauriin (tai Preludeen) myös kokoluokka. Syvyysvaikutelma välittyy luokassaan keskitasoa paremmin. Uudet linjat Gradientilla ei ole ollut Preluden poistumisen jälkeen jalustalle sijoitettavaa mallia. Kotelon sisätila on pakattu tiiviisti täyteen synteettistä vanua. Mutta kuten tunnettua, toteutus on usein tärkeämpää kuin periaate. Toimivia ratkaisuja Lauran kotelon taivutetusta koivuvanerista valmistetut sivulevyt kunnioittavat suomalaisen huonekaluteollisuuden perinteitä. Gradient Laura ei ole aivan halpa kaiutin, mutta kun otetaan huomioon sen yleispätevä luonne ja omintakeinen muotoilu, hinta on varsin kohtuullinen. Lisäksi Laura on Gradientin ensimmäinen kaiutin, jonka bassotoiston tukena käytetään passiivielementtiä. Elementti on magneettisuojattu, joten se ei aiheuta ongelmia lähellä oleville kuvaputkillekaan. Teknisessä toteutuksessa yhteistä on koaksiaalielementin käyttö
Tämä kuuluu puhisevina sivuääninä. TE S T I : KAIUTIN GRADI EN T LAURA Järeän subwooferin passiivielementti. Näin passiivielementti toimii Tavallisessa refleksikotelossa putki muodostaa yhdessä kotelon ilmatilan kanssa resonanssin, joka vahvistaa bassotoistoa viritystaajuuden ympäristössä. Niiden välissä on speakon-liitin. 40 HIFIMAAILMA 1/2009. Koska viritystaajuus, kotelon tilavuus ja putken läpimitta sekä pituus ovat sidoksissa toisiinsa, mahdollisuudet ovat rajalliset etenkin pienehköissä koteloissa ja haluttaessa viritystaajuus alas. Putki voidaan korvata passiivielementillä, joka on kuin bassoelementti ilman puhekelaa ja magneettia. Lisäksi kotelon kartion liikkeitä kontrolloiva vaikutus katoaa alimmilla taajuuksilla, ja bassokartion poikkeama voi kasvaa liian suureksi. Ilmavirtauksen nopeutta voidaan vähentää suurentamalla putken läpimittaa. On eduksi, että elementin pinta-ala ja sen kartion liikepoikkeama ovat mahdollisimman suuret. Jakosuodin on tuttua Gradient-laatua itse käämittyine keloineen. Passiivielementit täyttävät takasivun lähes kokonaan. Passiivielementin etuna on, että sen avulla vältetään ne häviöt ja sivuäänet, joita voimakas ja pyörteinen ilman liike refleksiputken päissä aiheuttaa. Halkaisijaltaan suuren putken olisi oltava hyvin pitkä. Vaikka se saataisiinkin mahtumaan koteloon laskostettuna, se täyttäisi ilmatilasta merkittävän osan. Putkella varustetun refleksikotelon ongelmana on, että voimakkaat bassoäänet lisäävät ilmamolekyylien nopeutta putkessa, ja sen päihin syntyy pyörteisyyttä
soundi ei ole viileä, mutta ripaus lisää lämpöä ei haittaisi. Torvet soivat erottelevasti ja selkeästi, viulut tikkaavat realistisesti. 8,5 HIFIMAAILMA 1/2009 41. Tukkoon miksattu rokki suuremmalla voimakkuudella ei saa armoa rosoiselta yläpäältä. Diskantti on pääsääntöisesti häiritsemätön, mutta peltien kalskeessa on aavistus karkeutta. isossa huoneessa mehevyys ja basson potku irtoavat vasta, kun kaiutin on aivan takaseinässä kiinni. Tarkkuus on hyvää luokkaa, ja elementit loksahtelevat tarkoitetuille paikoille jämptisti. Bassoviritys on edullisen pyöreä, ja vasta alimmilla taajuuksilla vaste laskee passiivielementille tyypillisen jyrkästi. Rytmipuoli jää vaiheeseen bassojen iskevyyden puutteen vuoksi. 8+ Pienen huoneen helmi Hyvin selkeä ja puhdassointinen, avoin ja heleä luonne. kiinteän ja erottelevan alapään potku uupuu täysin, jos kaiutin sijoitetaan yli puolen metrin päähän seinästä. sopiva sijainti seinustalla syö tietysti osan stereokuvan tarkkuudesta ja ilmavuudesta, mutta läsnäoloa on vahvan intiimisti, ja artikulaatio on poikkeuksellisen selkeää. Bassojen yleistaso antaa varaa huoneen tuomalle korostukselle. 050 384 4869, www.gradient.fi Tekniset tiedot mitat (l x k x s): 20 x 30,5 x 25 cm massa: 5 kg Toimintaperiaate: 2-tie, passiivielementti elementit matalat äänet: 17 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 2500 Hz nimellisimpedanssi: 8 ohmia suurin suositeltu teho: 150 W magneettisuojaus: on liitäntä naparuuvit: ei banaanihylsyt: ei kaksoisjohdotus: on Lauran anatomia: basson ja diskantin jakosuotimet on sijoitettu vastakkaisille seinämille (vaimennusaine poistettu). Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). silloin kyllä pauketta irtoaa varsin mukavalla nopeudella. Tehovasteapproksimaatio (musta). Tämä tuo selkeyttä, läpinäkyvyyttä, nopeutta ja erottelua ääneen, mutta samalla jättää tietyn perusäänialueen aavistuksen niukaksi. Bassotoisto on erinomaisen napakka, mutta alemman keskialueen tavoin hiukan kevyt luonteeltaan. ei kuitenkaan yhtään hissutteleva vaan rehevä ja ehkä jopa hieman suoraviivainen elävyydessään. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 84 dB alarajataajuus (-6 dB): 51 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,13 ms keskialueen lievää aaltoilua lukuun ottamatta vasteet ovat erittäin hyvät. elävää ääntä etsivälle. Rytmipuoli on vahva, tiukka potku luo hyvin pohjan, vaikka aivan viimeinen läpikuultava nopeus puuttuukin. Äänikuva leviää vaivattomasti kaiuttimen ulkoreunojen ulkopuolelle. kun tähän lasketaan mukaan kaiuttimen soinnilliset ominaisuudet, vahvuudet kallistuvat varsin selvästi klassisen ja akustisen musiikin suuntaan. Gradient Laura Hinta: 1 480 /pari lisätietoja: Gradient Oy, puh. Nopea ja aineeton vaikutelma saattaa osittain olla seurausta sinänsä neutraalista mutta samalla keskimmäiselle keskialueelle kallellaan olevasta sointimaailmasta. Piano huokuu kuulautta ja puurungon eloa. atakit ovat iskeviä, äänimaailma sointuvan kaunis ja erottelu erinomaista. + Yhtenäinen äänikuva + Bassojen sovitus keskialueella aavistus ohuutta Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Keskeltä kiitettävä säväyttämätön äänikuva on liioittelemattoman nafti, mutta se ilmentää hyvin tilaa jättämällä soittimien ympärille sopivasti ilmaa. Tässä kohtaa hyvälaatuinen subbari voisi tehdä ihmeitä. Hiukan kaksijakoinen kokonaisuus, jonka hyvyys riippuu selvästi oman levyhyllyn sisällöstä. keskialue on ilmavan pidäkkeetön ja äänellinen valttikortti. vokaaleissa yhdistyvät luonnollisuus ja kireyden puute. 8+ Kevyesti rullaava kevyt, menevä ja rullaava toisto. ulottuvuuttakin ilmenee kuin taikaiskusta seinän tukemana, ja toisto pysyy kasassa, vaikka materiaali olisi bassotaajuuksiltaan haastavaa. Basso on niukkuudessaan varmasti ongelmaton. Tila välittyy mukavasti, eikä syvyysvaikutelmakaan jää vajaaksi, jos sellaista on levylle tallennettu
Olisiko tässä sopiva vahvistin Blu-rayelokuvien kaveriksi? U udet Harman Kardonin AVR-sarjan vahvistimet ovat kokeneet pyöristyksen etupaneelin reunoissa, ja toimintonapit on siirretty kahden värin väliin, mikä jakaa etupaneelin kahdeksi osaksi. TE S T I : H arman Kardo n aV r-355 - aV- VaHVISTIn TeksTi: Sami Laakkonen kuvaT: Pekka Väänänen MiTTaukseT: RiSto niSka Teräväpiirtoajan Harman Kardon on tuonut alle tuhannen euron hintaluokkaan uusitun AV-vahvistimen, joka osaa kaikki uusimmat teräväpiirtoajan ääni- ja kuvastandardit. Täysin pimennetyssä huoneessa sen joutuu 42 HIFIMAAILMA 1/2009. Näytön ja äänensäätimen valot saa himmennettyä tai kokonaan pois päältä, mutta Harmanin tyyliin virtavalo jää palamaan kirkkaana. Alapaneelin harmaa on tummentunut edellisestä mallista, ja äänensäätimen sisällä palava valokehä sekä virtavalo on vaihdettu valkoisemmaksi aikaisemmasta sinisestä sävystään. Kaikki etupaneelin valot sekä näyttö ovat samanvärisiä ja -sävyisiä, kun vahvistin on päällä
Näyttö on kirkas ja selkeä, ja lähteen voi itse nimetä. Kaikki uusimmat pakkaamattomat monikanavaäänet ovat tuettujen äänistandardien listassa. Kaiuttimille on liittimet 7.1-järjestelmää varten, paitsi jos haluaa käyttää monihuonetoimintoa kaiutinliitännöistä. Optisia äänen sisääntuloja on kolme kappaletta, jotka HIFIMAAILMA 1/2009 43. Vaikka näytön himmentää pois näkyvistä, se syttyy, kun vahvistinta komentaa kaukosäätimellä ja himmenee taas tyylikkäästi hetken käyttämättömyyden jälkeen. Molemmat täytyy suunnata suoraan vahvistimeen, jotta komennot menevät perille. Liitäntöjä, liitäntöjä Takapaneelin kaiutinliitännät on värikoodattu, mikä helpottaa paikallistamaan oikeiden kaiuttimien paikat. Etupaneelin liitännät on peitetty kahdella erisävyisellä peitinlevyllä kuulokeliitännän vieressä. perusvahvistin edelleen peittämään teipillä, jos vahvistin sijaitsee lähellä katsottavaa kuvaa. Toisessa kuunteluhuoneessa voidaan kuunnella toista lähdettä, joka tekee siitä astetta hyödyllisemmän. Pienemmällä pystyy tekemään kaikki tarvittavat vahvistimen säädöt. Toisen kuunteluhuoneen kaiuttimet voidaan liittää takakeskikanavien kaiutinlähtöihin, mutta vahvistimesta löytyy myös linjatasoinen läh- tö sekä A-BUS-liitäntä monihuonetoimintoa varten. Näytön ja voimakkuudensäätimen valot saa sammutettua, mutta virtavalo vasemmalla palaa aina. Sähkönvalkoinen pistematriisinäyttö näkyy hyvin myös kauas, ja siinä on selkeästi sekä lähde että käytössä oleva DSP-tila näkyvillä. Tämä helpottaa huomattavasti selvittämään ongelmatilanteita, kun piuhat on kytketty väärin, ja kuvaa tai ääntä ei vahvistimesta kuulu eikä näy. Iso kaukosäädin on turhan leveä, ja näppäinten on tuntuma epämääräinen. Lähdettä vaihdettaessa näytössä näkyy muutaman sekunnin ajan mitkä kuva- ja äänikytkennät kyseisessä lähteessä on käytössä. HDMI-lähteitä saa kiinni kolme kappaletta, ja ne ovat 1.3a-standardin mukaisia
Asetukset voi tehdä myös vahvistimen näytöltä, mutta epäloogisen valikkorakenteen takia ne kannattaa ainakin opetella ensin kuvaruudulta. Ohjelmistopäivityksiä varten vahvistimessa on vanhemmanpuoleinen RS-232-sarjaporttiliitäntä. Terävät kuvaruutuvalikot Vahvistimen kuvaruutuvalikot välittyvät näyttölaitteelle HDMI-liitännän kautta teräväpiirtoisena. Vahvistimeen voi kytkeä yhden laitteen virtakaapelin, jonka haluaa käynnistyvän yhdessä vahvistimen kanssa. Tällöin tulee myös paremmin hyötykäyttöön kuvaruudussa näkyvä äänenvoimakkuus, joka näkyy aina kun voimakkuutta säätää. Vahvistimesta löytyy myös 6/8-analoginensisääntulo, johon voi kytkeä esimerkiksi SACD-soittimen tai tulevaisuuden monikanavalaitteita. Takapaneeliin on myös mahdollista kytkeä iPod lisävarusteena saatavaan The Bridge 2 telakkaan, jonka kautta iPodin ohjaus onnistuu vahvistimen omalla kaukosäätimellä. Valikot näkyvät myös kuvan ollessa päällä ja ovat kevyesti animoituja, joten vahvistimen asetukset voi tehdä erittäin kätevästi elokuvan pyöriessä taustalla. Erillisen infrapunavastaanottimen liittäminen on myös mahdollista, jos vahvistin ei ole näkyvissä kaukosäätimelle. TE S T I : H arman Kardo n aV r-355 - aV- VaHVISTIn Hienon lasisen EzSet/EQ-kalibrointimikrofonin tekemät automaattisäädöt kannattaa tarkistaa aina. Kaikki tieto ei näy vahvistimen näytöltä, joten kuvaruutuvalikot ovat todella tarpeen asennuksen aikana. 44 HIFIMAAILMA 1/2009. Automaattikalibroinnissa kaiuttimissa kiertää melko kovaääninen testiääni muutaman minuutin ajan. Sisällä ilmaa kierrättää kaksikin tuuletinta, joista vasemmanpuoleinen virtalähteen vieressä piti vahvistimen kuumetessa ärsyttävää hurinaa. Onneksi ongelma poistui pikaisella huoltokäynnillä, jonka jälkeen vahvistin oli, kuten kuuluukin, täysin äänetön. voivat loppua kesken, jos omistaa paljon ennen HDMI-aikakautta tulleita laitteita
Playstation 3:lla 1080p24-elokuvalla katsottuna ei kuvassa näkynyt mitään erikoista, joten Blu-raymateriaalia katsottaessa ei läpiviennin puuttumisesta tullut ongelmia. Ehkä en ole vain tottunut Harman Kardonin valikoiden logiikkaan. Skaalattua teräväpiirtoa ja pakkaamatonta monikanavaääntä AVR-355 osaa muuntaa kaikki analogiset kuvasignaalit digitaaliseksi ja skaalata ne aina Full HD 1080p -tarkkuuteen asti. HDMI-liitännöissä ei ole niin sanottua läpivientiä, eli kaikki kuvasignaalit menevät aina prosessorin läpi. Asetuksien muuttaminen ei katkaise kuvaa tai ääntä näytöstä, joten valikoiden selaaminen on helppoa ja kätevää. Teräväpiirtoiset kuvaruutuvalikot välittyvät HDMI-kaapelia pitkin. Kun terävöityksen laittoi pois päältä, digiboksin kuva välittyi erittäin hyvänä plasmatelevisiolle.HQV Benchmark DVD PAL -testilevyllä AVR-355 kuvaprosessointi sai 45 pistettä 80 maksimipisteestä. Kaiuttimien kalibroinnin voi tehdä EzSet/ EQ-automatiikan kanssa mukana toimitettavalla mikrofonilla. Digiboksin komponenttikaapelin kuva näytti huonommalta vahvistimen läpi vietynä, mutta se johtui kuvanterävöityksestä, joka oli oletuksena puolessa välissä. Kaukosäätimen napit saa valaistua, mutta kannattaa muistaa myös sammuttaa valot samasta napista, koska muuten ne eivät sammu ollenkaan. Näitä automatiikan avulla tehtyjä säätöjä kannattaa käydä vielä tarkistamassa manuaalisesti, koska testilaitteistoilla kaiuttimien alarajataajuus säätyi pääkaiuttimilla turhan korkealle ja surroundkaiuttimilla taas liian alas. Siinä on kaikki tarvittavat toiminnot vahvistimen jokapäiväiseen ohjaamiseen. Onneksi hyvät teräväpiirtoiset kuvaruutuvalikot korjaavat kaukosäätimen heikkouksia vaikkakin toimivat välillä hitaanpuoleisesti. Vahvistimen käskyttäminen kaukosäätimestä riippumatta on aikamoista tarkkuuammuntaa, jotta halutut toiminnot saa perille. Radiota kuunnellessani jouduin etsimään manuaalista miten vahvistimen saa stereotilaan. EzSet/EQ-kalibrointi tekee myös taajuuskorjausta, mutta tuloksia ei pääse mistään näkemään tai muuttamaan, mikä on aika turhauttavaa. Automatiikka toimii vain 5.1- tai 7.1-ympäristöissä, ja sen avulla vahvistin yrittää selvittää kaiuttimien kanavatasapainon, etäisyydet ja koot eli alarajataajuuden. Kuvankäsittelystä huolehtii uusi Faroudja DCDI Cinema -prosessori, joka tekee hyvää jälkeä. Kaukosäätimestä ja valikoista käy hyvin selville, että tämä vahvistin on tarkoitettu ensisijaisesti kotiteatterivahvistimeksi. Etäisyydet menivät automatiikalta nappiin. EzSet/EQ-kaiutinkalibroinnissa auttavat selkeät grafiikat. Pienempi on toista kuunteluhuonetta varten tarkoitettu, mutta sitä voi käyttää myös kätevästi varakaukosäätimenä. Korvakuulolta tarkasteltuna äänimaailma ei ainakaan huonontunut automatiikan jäljiltä ja auttaa varmasti asiaan perehtymättömiä harrastajia kaiuttimien säätämisessä. Kaukosäätöä joka huoneeseen Vahvistimen mukana tulee kaksi kaukosäädintä, joista isompi on ohjelmoitava ja opetettava. HIFIMAAILMA 1/2009 45. Isompi kaukosäädin on turhankin leveä ja melko vähin näppäimin varustettu. Leveässä kapulassa on paljon hukkatilaa, ja monet toiminnot täytyy käydä tekemässä valikoiden kautta. Isomman kaukosäätimen napit liikkuvat kuin tervassa, ja tuntuma käteen ei ole paras mahdollinen
Tuhannen euron hintaluokassa olisin odottanut myös näkeväni ominaisuuslistassa USB-liitäntää tai lähiverkkomahdollisuutta. Jos iPod-liitäntä, laajempi monihuonetoiminta ja oppiva kaukosäädin ovat toisarvoisia ominaisuuksia, kannattaa harkita myös Harman Kardon AVR-255-vahvistinta. Version 1.3a HDMI tuloja on kolme ja antoja yksi. 46 HIFIMAAILMA 1/2009. (09) 8553 400, www.harmanconsumerfinland.fi, www.harmankardon.com mitat: 44,0 x 15,1 x 35,1 cm Paino: 14,4 kg mittaustulokset omInaISUUdET HDMi-otto/anto komponenttivideo-otto/anto s-video-otto/anto analoginen otto/anto Levysoitinliitäntä Monikanavainen analoginen otto Monikanavainen analoginen anto koaksiaalinen digitaaliotto/anto Toslink-otto/anto Bi-amp-toiminto Zone 2 -toiminto i-Link ethernet Liitäntä ulkoista iR-vastaanotinta varten a-Bus-liitäntä The Bridge ii iPod-telakkaa varten usB Rs232 kaiutinliitäntä: haarukka/banaani/paljas johto irrotettava verkkojohto kuulokeliitäntä kullatut liittimet kytkeytyvä 230 v anto kytkeytymätön 230 v otto 3/1 3/1 4/1 4/1 7.1 7.1 4/0 4/0 -// - Tehonkulutus, lepotilassa/tyhjäkäynnillä 3 W/110 W Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, 8 ohmin resistiivinen kuorma viisikanavaisena, jatkuva/hetkellinen stereona, jatkuva/hetkellinen -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanavat -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 78/87 W 92/98 W 0,08 ohmia 110 ohmia Linjaotto, jakosuotimet ohitettu "2 CH SteReo" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 86 dB -herkkyys 240 mv -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 75 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm 0,03 % Digitaaliotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB, 1 W/ 8 ohm 83 dB 0,1 dB 0,02 % + Uusimmat äänistandardit HDmi-liitännästä + teräväpiirtoiset kuvaruutuvalikot HDmi-liitännästä + näyttö + monihuonetuki kaukosäädin ja sen suuntausherkkyys Lämpeneminen ja kotelon jäähdytysaukot käyttö ilman kuvaruutuvalikoita ja kaukosäädintä mittaustulosten arviointi Jakosuotimissa rajoituksia Taajuusvasteet ovat tasaiset digitaalioton vähäistä diskanttikorostusta lukuun ottamatta. Hyvän videoskaalaimen ja HDMI 1.3a standardien mukaisten liitäntöjen takia tätä vahvistinta voi hyvin suositella tämän päivän Blu-ray-soittimien sekä Full HD -televisioiden ja -projektoreiden kaveriksi. Harvemmin käytetyt takasurroundkaiuttimien liitännät ovat keskellä ja erottavat kätevästi pääkaiuttimien ja 5.1 surroundkaiuttimien liittimet eripuolille. Muut mittaustulokset ovat kunnossa. Perusominaisuudet ovat kuitenkin kunnossa, ja vahvistimen kanssa pärjää varmasti pitkälle tulevaisuuteen. Digitaaliottoa käytettäessä jakosuotimet toimivat normaalisti. Harman Kardon aVr-355 aV-vahvistin Hinta: 999 Lisätietoja: Harman Consumer Finland Oy, puh. Vahvistin kuitenkin lämpiää kohtuullisesti, vaikka päällä ja sivuilla on jäähdytyssäleiköt ja sisällä hönkii kaksikin tuuletinta. Automatiikan säädöt kannattaa aina tarkastaa, ja taajuuskorjauksen näkymättömät muutokset jäivät vähän mietityttämään. etukanavien jakosuotimet eivät kytkeydy stereotilassa linjaottoa kuunneltaessa päälle, vaikka kaiuttimien koko on asetettu pieneksi. Kuvasignaalin läpivienti voisi olla mukava lisä ominaisuuslistassa, mutta se astuu mukaan kuvaan seuraavassa hintaluokassa saman valmistajan vahvistimissa. Elokuvilla äänimaailma on hyvin hallussa, ja uudet paremmat, häviöttömästi pakatut monikanavaäänet luovat tällä vahvistimella selvän pesäeron häviöllisiin Dolby Digital ja DTS ääniraitoihin. TE S T I : H arman Kardo n aV r-355 - aV- VaHVISTIn Vahvistin osaa erottaa HDMI-kaapelista kaikki uusimmat äänistandardit, kuten DTSHD Master Audion ja Dolby True HD:n, joten Blu-ray-elokuvien ääniraitojen kanssa AVR-355 on turvallinen valinta. Jakosuotimet kytkeytyvät pois päältä linjaoton stereotilassa, joten CD-soitin kannattaa liittää digitaalisesti vahvistimeen, jos ei halua koko taajuuskaistaa pääkaiuttimista ulos. subwooferannon alipäästösuotimen taajuuden säätöalue on huomattavasti pääkanavien ylipäästöjä pienempi. Risto Niska Kaiutinliitännät ovat siististi rivissä ja värikoodatut. Siinä on samat kuva- ja ääniominaisuudet 300 euroa halvempaan hintaan
Asiaa ei auta sekään, että sisältöä suoltavat palvelimet ovat alimitoitettuina kovin hitaita ja ajoittain jopa aivan tukossa. Kaupoissa on vasta muutama BD-Livellä höystetty julkaisu, eikä niiden nettisisältö pahemmin päätä huimaa. Soittimen mukana tulee yhden gigatavun SD-muistikortti, joka on tarkoitettu internet-sisällön välimuistiksi. HD-ääniraidat siirtyvät bitstream-muodossa vahvistimen purettavaksi, mutta tarpeen vaatiessa molemmat soittimet osaavat myös purkaa ne sisäisesti monikanavaiseksi PCM:ksi. PCM-äänen voi siirtää vahvistimeen HDMIjohtoa pitkin tai ottaa ulos soittimen analogisista annoista, joista löytyykin suurin ero soitinmallien välillä. Samassa muutosrytäkässä BD55:n s-video-liitin on kadonnut jälkiä jättämättä. Numeroiden valossa BD55 tarjoaa jotakuinkin samat ominaisuudet hieman edullisempaan hintaan. P aperilla BD55 ei eroa kovinkaan paljon edeltäjästään. BD-Live-ominaisuutta hyödyntävät Blu-rayjulkaisut käyttävät ethernet-liitäntää lisäsisällön lataamiseen internetistä. BD55:ssä on 7.1-kanavainen analogianto, kun BD50:n analogianto on vain 5.1kanavainen. Kaikesta näkyy, että BD-Live on vielä lapsenkengissään, eivätkä studiot ole uskaltaneet panostaa siihen kuluttajien odottamalla tavalla. T E S T I : B LU-RAY-SOITIN PANASONIC DMP-BD55 TeksTi ja kuvaT: Petri teittinen Uutta uudempaa Panasonicin viides Blu-ray-soitin korvasi hädin tuskin kauppoihin ehtineen DMP-BD50:n ennätysvauhdilla. Molemmat ovat HDMI 1.3 -standardin mukaisia ja tukevat BonusViewtä, BD-Liveä sekä 1080p24-toistoa. BD-Liven ja Javakielen avulla on mahdollista toteuttaa todella HIFIMAAILMA 1/2009 47
Standardien mukaan valmistettua ja aitoa 1080p24-kuvaa sisältävää Blu-ray-levyä toistettaessa BD55:n kuva ei ole yhtään sen huonompi tai parempi kuin muidenkaan Blu-ray-soittimien. Mikäli soitin ei syystä tai toisesta pääse internettiin, voi ohjelmiston päivittää myös CD-R-levyltä. Muistikortin ja DVD:n valikoissa liikkuminen on hidasta ja vaivalloista etenkin silloin, kun media sisältää kuva-, ääni- ja videotiedostoja. BD55 tukee samoja mediaformaatteja kuin edeltäjänsä: JPEG-kuvat, DivX- ja AVCHD-videot sekä MP3äänitiedostot toistuvat, joskin tallennusmedia asettaa toistolle rajoituksia. Uuden version löytyessä soitin pyytää käyttäjältä luvan päivitykseen. Viritys on rasittavan epälooginen. Huomattavin edistysaskel on DivX-videoiden tekstityksen tuki. Uusi suoritin on tuonut muassaan pieniä parannuksia mediatoistimeen. Käyttäjä voi myös pakottaa soittimen etsimään päivityksiä. Tekstitiedostoformaateista tuettuja ovat .srt, .sub ja .txt. divx-päätteen mukaiseen konttiin. Panasonicin edellisen sukupolven soittimet esittivät DivX-videot väärässä kuvasuhteessa, mikäli tv-asetukseksi oli määritelty 16:9. Soitin etsii käynnistyessään uutta päivitystä automaattisesti, mikäli sillä on pääsy internetiin. CD-R/RW- ja DVD-R/RW-levyiltä soitin toistaa kaikki tukemansa mediatiedostot, mutta jostain kumman syystä DVD+R/RW-levyt eivät kelpaa mediatoistimelle. Käyttöohje ei puhu moisesta mahdollisuudesta mitään. Kuvaa, ääntä ja videota tiedostoista Siinä missä BD50 perustui toisen sukupolven UniPhier-suorittimeen, on BD55 rakennettu kolmannen sukupolven suorittimelle. Soittimeen ei ole vielä julkaistu ainuttakaan ohjelmistopäivitystä, joten soittimen päivittämistä SD-kortilta ei voitu testata. Mediatoistimen ärsyttävin piirre on sen laiskuus. Tämä haiskahtaa välittömästi tyhjänpäiväiseltä markkinointihömpältä, sillä juuri sitä se onkin. Panasonic mainostaa uuden suorittimen käsittelevän "Blu-ray-videosignaalia kaksi kertaa perinteisiä menetelmiä paremmalla tarkkuudella", minkä ansiosta soitin "toistaa elokuvien värimaailman alkuperäisenä". Kuvasäädöistä on kuitenkin hyötyä DVD-kuvan parantelussa. Soitin ei nimittäin osaa näyttää kaikkia tiedostomuotoja samaan aikaan, vaan käyttäjän on ensin valittava etsitäänkö kuvia, ääntä vai videota. Tur- 7.1-kanavainen analogianto muodostetaan stereoannon avulla 48 HIFIMAAILMA 1/2009. Canonin, Panasonicin ja Sonyn HDkameroilla kuvattu AVCHD-video toistui mainiosti, kunhan muistikortin hakemistorakenne oli tehty oikein. SD/SDHC-muistikortilta voi katsella vain HD-videokameralla kuvattua AVCHD-videota ja JPEG-kuvia. Xvid- ja Nero Digital -enkoodereilla tuotetut videot toimivat testeissä moitteettomasti, samoin kuin DivX:n versiot 3.11:stä eteenpäin. Tämä vika on nyt korjattu; BD55 näyttää videot oi- keassa kuvasuhteessa, eikä käyttäjän tarvitse enää rämpätä 16:9- ja 16:9 Full -asetusten välillä. TE S T I : BLU-RAY-SOIT I N PANASONIC DMP-BD55 monipuolista ja mielenkiintoista sisältöä, mutta sitä joudutaan näemmä vielä odottelemaan. BD55 ei toista HD-resoluution DivX/XviD/MP4-tiedostoja. Siitä huolimatta +R/RW-levyille poltetut DVD-elokuvat lähtevät pyörimään ongelmitta. Tekstien täytyy tosin olla erillisessä tiedostossa; videon kanssa samaan konttiin muxattuja tekstityksiä ei näytetä. Vaikka soittimen käyttöohjeessa puhutaan DivX-formaatin videotiedostoista, toistaa BD55 lähes mitä tahansa MPEG-4 ASP -profiilin mukaista videota kunhan se on pakattu .avi/. Soittimella ei ollut ongelmia myöskään yhden ja kolmen Warppisteen GMC-ominaisuutta käyttävien videoiden kanssa, vaikka käyttöohjeessa mainitaan erikseen, että soitin ei tue GMC:tä. Sen asetusvalikoissa on toki kourallinen kuvanlaatuun vaikuttavia säätöjä, mutta niiden roplaaminen vie Blu-raykuvaa poispäin alkuperäisestä, eli huonompaan suuntaan. Ethernet-liitäntää voi käyttää myös soittimen ohjelmiston päivittämiseen
panasonic.fi + Hintakehitys + 7.1-kanavainen analogianto + Profile 2.0 / BD-Live + HD-ääniraitojen täysi tuki Mediatoistimen käytettävyys YhTeeNveTo DMP-BD55 ei ole tajunnanräjäyttävä uutuus, vaan pienimuotoinen päivitys jo ennestään laadukkaaseen tuotteeseen. Sony PlayStation 3 (40GB) Testattu firmware suoritin 24p-tuki Täysi purku PCM:ksi Bittivirtana vahvistimelle analogiäänianto HDMi:n äänikanavat HDMi-versio Profiili ethernet-liitäntä käyntiääni dB(a) virrankulutus (W) 2.42 Cell kyllä DD+, TrueHD, DTs-HR, DTs-Ma x x 7.1 1.3 (*) 2.0 kyllä 34 1,6 / 117 / 129 Panasonic DMP-BD50 1.2 Panasonic uniPhier v2 kyllä DD+, TrueHD, DTs-HR, DTs-Ma DD+, TrueHD, DTs-HR, DTs-Ma 5.1 + 2.0 7.1 1.3 2.0 kyllä 32 alle 1 / 16 / 21 Panasonic DMP-BD55 1.0 Panasonic uniPhier v3 kyllä DD+, TrueHD, DTs-HR, DTs-Ma DD+, TrueHD, DTs-HR, DTs-Ma 7.1 7.1 1.3 2.0 kyllä 30 alle 1 / 12 / 17 (*): Ps3 sisältää HDMi 1.3 -lähettimen varhaisen version, joka ei tue kaikkia 1.3-standardin ominaisuuksia. Uudelta suorittimelta oli lupa odottaa selvästi aiempaa ripeämpää toimintaa, mutta tulokset olivat lievä pettymys: BD55 oli edeltäjäänsä nopeampi vain kuudessa testissä kymmenestä ja matkaa PlayStation 3:n ennätysaikoihin on vielä runsaasti. HD-testilevyltä kertyi erinomaiset 90/100 pistettä. Muut pistemenetykset tulivat kohinanvaimennuksen pieneistä puutteista, 3:2 pulldownin hitaasta lukituksesta ja parissa kadenssitestissä näkyneestä väpätyksestä. Kolmannen sukupolven UniPhier ei tuo muassaan merkittävää parannusta soittimen nopeuteen, mutta sisältää hieman aiempaa kehittyneen mediatoistimen ja paremman DVD-toiston. Sama meininki jatkui NTSC Benchmarkin testeissä: pisteitä ropisi 112/130. Se on myös neljä pistettä enemmän kuin BD30:n tai BD50:n saalis. nopeustestit (min:sek) Sony PlayStation 3 (40GB) 14.50 7.80 39.70 (p) 1:19.10 (p) 54.80 (p) 2:22.80 (p) 44.30 (p) 1:04.80 (p) 1:10.70 (p) 38.40 73/80 x Panasonic DMP-BD50 24.50 21.30 1:04.60 (b) / 1:02.80 (p) 1:51.50 (b) / 1:49.70 (p) 1:07.80 (p) 3:04.50 (p) 57.40 (p) 1:09.80 (p) 1:18.60 (p) 1:01.30 60/80 90/100 Panasonic DMP-BD55 31.40 18.12 1:10.40 (p) 2:01.10 (p) 59.10 (p) 2:58.15 (p) 53.25 (p) 1:05.50 (p) 1:13.90 (b) / 1:13.40 (p) 1:28.10 64/80 90/100 Ruman "7.1ch Analog Output" -tarran irrottaminen maskia naarmuttamatta voisi olla helpompaakin. käynnistyminen sammuttaminen Latausaika #1 (*) #2 hautumista aiheuttaa sekin, että valikoissa luoviminen on rakennettu liian monen nappulan varaan. (p) ja (b) kertovat oliko soittimen ääniannon muotona (p)cm vai (b)itstream." Testituloksia BD55:n skaalausta ja lomituksen poistoa testattiin HQV:n valmistamilla Benchmark-levyillä. Syypääksi paljastui elokuvan enkoodaus 720p24-muotoon. 3DNR-toiminto poistaa toki kohinaa tehokkaasti tuhoamatta detaljeja, mutta jää vielä kauas Reon-VX-piirin loistokkaasta kohinanpoistosta. Soitin ei osaa lähettää 720p-resoluution kuvaa televisioon 24p:nä, vaan muuttaa sen 720p30:ksi yksinkertaisesti toistamalla ruutuja. PAL-standardin DVD:n testeistä soitin ansaitsi 64/80 pistettä, mikä on varsin hyvä tulos. Valikon 24p-asetus ei vaikuttanut nykimiseen mitenkään. #3 #4 #5 #6 #7 kohtaushyppely DvD Benchmark (PaL) HD Benchmark DvD Benchmark (NTsC) 112/130 (*) Testit #1-7 mittaavat eri elokuvien latausaikoja. Jälkimmäisestä sahalaitatestistä tuli jälleen 3/5 pistettä. Huumorimielessä soittimelle annettiin pureskeltavaksi 720p-resoluutioon enkoodattu HD-elokuva, joka oli poltettu DVD+R-levylle Blu-ray-muodossa. Kohinanvaimennustesti (15/25 pistettä) toimi jälleen kampittajana, vaikka 3D-NR tekeekin parempaa jälkeä kuin monien muiden soittimien kohinanvaimennus. 7.1-kanavaisen analogiannon ohella BD55:n merkittävin myyntivaltti lienee sata euroa edeltäjäänsä edullisempi listahinta. n HIFIMAAILMA 1/2009 49. Lisätietoa nopeustesteistä löytyy Bluray-soitinvertailun yhteydestä Hifimaailman numerossa 6/2008. Panasonic DMP-BD55 Hinta: 479 Paino: 2,6 kg Mitat (l x k x s): 43 x 5,5 x 24,9 cm Liitännät: HDMi, komponentti, komposiitti, 7.1-kanavainen analogianto, optinen ja koaksiaalidigitaalianto, ethernet 10/100 Mbps Lisätietoja: Panasonic Nordic aB, puh. Nopeustesteissä mitattiin soittimen mekaanista nopeutta monin eri tavoin. Muutaman sekunnin mietiskelyn jälkeen soitin alkoi yllättäen pyörittää levyä, mutta vaikka ääni toistui, kuvaa ei näkynyt. 03 0622 7509, www. Soittimen pakottaminen 720p-resoluutioon ratkaisi ongelman ja kuva ilmaantui, mutta nyki omituisesti. BD55 kompasteli hieman jälkimmäisessä sahalaitatestissä ja menetti muutaman pisteen kohinanvaimennuksesta
Boston Acoustics on Suomessa uusvanha tuttavuus. Tässä testissä emme kuitenkaan hairahdu puutarhan puolelle, vaan pysymme tutulla ja turvallisella kaksikanavaisen hifin maaperällä. Kun kyseessä on refleksiperiaatteeseen perustuva 3-tie lattiakaiutin, jossa on 5 elementtiä, on selvää, että painoa ja varsinkin kokoa löytyy. Se hallitsee huonetta suvereenisti. Ilmeisesti kirsikkapuuvaihtoehdossa vain kotelon katto ja pohja ovat kyseistä väriä, mutta muutoin kaiutin on kiiltävän musta. Ja hyvä niin, sillä Vista VS 336 osoittautui kelpo laitteeksi. Boston Acoustics ei ole jymähtänyt vain perinteiseen hifiin, vaan valmistaa audiojärjestelmiä myös autoihin, keittiöihin, toimistoihin ja jopa ulkotiloihin. Testipenkissämme on valmistajan uusi lippulaivamalli Vista VS 336, joka on mukava tuttavuus isojen lattiakaiuttimien laajassa kirjossa. Kovaa ääntä K errankin ideaali arvostelun lähtökohta: ei ennakkokäsityksiä saatikka sitten muutakaan tietoa kyseisistä järkäleistä. Prameilu varmasti miellyttää osaa potentiaalisista ostajista, mutta nykyisenä sirojen kaiuttimien aikana Boston kyllä erottuu massasta. Tämä kovaääninen huutaakin huomiota prameudellaan ja koollaan. Ainoastaan merkki ja mallinimi olivat tiedossani, kun kaverini avustuksella raahasimme yli 30-kiloiset paketit asunnolleni. Sitä on tuotu maahan aikaisemminkin, mutta nyt Simex Oy on aloittanut maahantuonnin uudelleen. Värivaihtoehtoja on kaksi: flyygelimusta ja kirsikkapuu. Etulevyyn saa kiinni suojaverkon, joka on 50 HIFIMAAILMA 1/2009. TE S T I : Ka IuTI n Bo ST o n acouSTIc S V ISTa VS 33 6 TeksTi: Ville Riikonen kuvaT: Pekka Väänänen MiTTaukseT: klaus aJ RiedeReR Ja PoJu antsalo / tkk Bostonissa Vuonna 1979 alkunsa saanut Boston Acoustics on pitkän linjan kaiutinvalmistaja. Vielä kun testipari oli väriltään flyygelipintainen musta, niin ei voida puhua mistään sisustukseen sulautuvasta ja häviävästä kaiuttimesta
HIFIMAAILMA 1/2009 51
Bassoelementtejä on kolmin kappalein, ja ne ovat 6,5-tuumaisia. Muodot tuovat selvästi mieleen klassisen soittimen, kuten flyygelin. Yleisesti ottaen basson toisto on nopea ja tarkka. Keskiäänielementti on omassa lieriön muotoisessa kotelossaan, jotta vuorovaikutus muiden bassoelementtien kanssa ei vaikuttaisi sen toistoon. Suureen etulevyyn on tehty muutama kaareva ura ulkonäköä keventämään, ja pintakäsittely on muutenkin erittäin laadukas ja kiiltävä. Pidemmällä kuuntelusessiolla selvisi kuitenkin muutama hieman rasittavakin piirre. Kotelon sisällä on useita ristikkomaisia tukirakenteita värähtelyjen minimoimiseksi. Täten toisto ulottuu tarpeeksi alas kaksikanavakuuntelua varten, vaikka aivan alimmat murahdukset hieman pyöristyvätkin. Se kapenee tyylikkäästi kaartaen kohti takalevyä. Myös katto ja pohja ovat kaarevia. Samansuuntaisia kommentteja rasittavuudesta on myös havaittavissa muiden kuunteluarvioissa. TE S T I : Ka IuTI n Bo ST o n acouSTIc S V ISTa VS 33 6 fiksusti toteutettu. Osa kondensaattoreista on bipolaarielektrolyyttejä, Etulevy napsaahtaa nätisti kiinni uraan, eikä ylimääräisiä reikiä tarvita etulevyyn. ja muutama kela on muovin sisällä suojassa, joten niistä ei voi sanoa, ovatko ne ilmasydämisiä. Tarkasti naputtaa Ilman ennakkotietoja tapahtuneessa testaamisessa ensivaikutelma oli positiivinen yllätys kirjoittajalle. Kelat ovat pääasiassa ilmasydämisiä, ja tärkeimmissä paikoissa on muovikondensaattorit. Tämä tukevoittaa rakennetta ja eliminoi samoille taajuuksille sijoittuvia kotelon sisäisiä seisovia aaltoja. Myös muilta kuuntelijoilta tuli samansuuntaisia viitteitä kaiuttimen rock-henkisyyteen. 52 HIFIMAAILMA 1/2009. Diskantit ovat melko korkealla kotelossa eivätkä täten korvien tasalla kuuntelupaikalla istuttaessa. Bassorummut naputtavat erittäin aidonkuuloisesti ja pysyvät nopeimpienkin tuplabasarivyörytysten perässä ilman puuroutumista. Tarkkuus ja stereokuva olivat kohdallaan, mutta diskanttia vaivasi tietynlainen kovuus ja korostus. Erikoisuutena on kotelon muoto poikkileikkauksen suunnassa. Aluksi tähän ei kiinnittänyt huomiota ja kaiutin kuulosti mielestäni ylen tarkalta, mutta pidemmissä sessioissa se alkoi ainakin Merkille uskollisesti diskanttielementin kalvossa on painauma kirjoittajaa rasittaa. Keskiääni- ja diskanttitoisto ovat erittäin heleitä ja kirkkaita. Kotelo on melko kookas ja perustuu bassorefleksiperiaatteeseen. Kotelon materiaalina toimii perinteitä kunnioittaen 22-millimetrinen MDF-levy, joka on maalattu ja lakattu. Jakosuodin on melko iso, joten se on poikkeuksellisesti jaettu kahteen osaan, joista toinen käskyttää pelkästään bassoelementtejä. Etulevyssä ei nimittäin ole tavanomaisia rumia reikiä kiinnitystä varten, vaan verkko napsahtaa paikalleen kulmissa olevien urien avulla. Mielikuvaa vahvistaa vielä kaiuttimen pohjassa oleva metallinen takajalka. Kaikki elementit ovat magneettisuojattuja, ja niissä on tiivistysnauhaa vuotojen ja resonanssien välttämiseksi
Rytminen puoli on sujuvasti rullaavaa, ei tiukasti tahtia hakkaavaa. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Kiinteästi kuivakka stereokuva ei kirvoita elämyksiä, sillä valtaosa äänimassasta muodostuu kaiutinlinjan taakse. (09) 4150 0210, www.simex.fi, www.bostonacoustics.com tekniset tiedot Mitat (l x k x s): 25 x 117 x 32,5 cm toimintaperiaate: 3-tie, refleksi elementit - Matalat äänet 3 x 16,5 cm - keskiäänet 11,4 cm - korkeat äänet 2,5 cm - Jakotaajuudet 250 Hz ja 2500 Hz tehosuositus 10400 W nimellisimpedanssi 8 Ohmia Magneettisuojaus On Paino 30,12 kg liitäntä - Naparuuvit On - Banaanihylsyt On - kaksoisjohdotus On Taajuusvaste suoraan akselilla on erittäin tasainen lukuun ottamatta lähes viiden desibelin korostumaa 10 kHz jälkeen. Livetunnelman välittävään, fyysiseen voimaan ei kaiutin silti yllä. Mikäli nauttii tarkasta basson yleiskuvasta ja hieman heleämmästä diskanttipäästä, niin Boston saattaisi olla oikea ratkaisu. Riipivintä ylimmän basson tai alemman keskialueen piikitystä ei ole, joten ilmiö ei ole mahdottoman rasittava. Lähes kaikki musiikki toistuu kuitenkin täsmällisellä biitillä. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 5 Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 87,5 dB alarajataajuus (6 dB): 33 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,32 ms + tasapainoinen soundi + Helppo kuunneltava lievä loundness-henkisyys eli ääripäiden korostus taajuusvasteessa suuntaavuuden epätasaisuus Boston acoustics Vista VS 336 Hinta: 3 290 /pari lisätietoja: simex Oy, puh. Basso saattaa toistua hiukan ylimuhkeasti ja ontosti, mikä tuo oman lisävärinsä moniin äänitteisiin. Viimeistely ja laatu ovat hyvää tasoa, eikä toisto saa suurempia moitteita. kohtuullisen kiinteä bassopää on tasoltaan hillitty, mutta ei vaatimaton. sopivasti annostellun basson poljento on kohdallaan, joskin tahdikkuus pyöristyy hieman, kun äänitteessä on hyvin matalia taajuuksia. 8,5 HIFIMAAILMA 1/2009 53. Mikään ei kilistä ilkeästi, mutta yleistä ilmavuuden tuntua on silti jäljellä. 8+ Tasapainoinen ja helppo kaiuttimien yleissävy on rauhallisen tasapainoinen, enemmänkin hillitty kuin detaljeja yhtään silmille sylkevä. Suuntaimen puute ja leveä etulevy saavat kaiuttimen soimaan sivusuuntiin hieman epätasaisesti, eivätkä kulmissa mitatut vasteet ole enää toistensa kanssa samanmuotoisia. YhTeenVeTo Hintaansa nähden Bostonit tuottavat vastinetta rahoille. suojassa eivät ole akustisetkaan instrumentit; äänenvärin luonteen muutoksen huomaa niin fonissa kuin pianossakin. 8 Muhkean menevä kohtuullisen tasapainoinen, menevä ja neutraali toisto, jossa on vain hivenen ääripäiden yliannostelua. Tehovasteaproksimaatio laskee erittäin tasaisesti kohti korkeita taajuuksia. kokonaisuus on selvästi sen verran suurpiirteinen, että sillä on mukavampi päästellä kevyttä musiikkia menemään kuin keskittyä klassisen nyansseihin. Diskantti on basson tapaan hyvällä tolalla. Kaksoisjohdotettavat liittimet ja tukijalka ovat jämäkkää tekoa. Mittaustulokset Taajuusvasteessa ei ole pahemmin moitittavaa lukuun ottamatta pientä ääripäiden korostumaa. Pientä moitetta voidaan antaa myös suuntaavuuskäyttäytymisestä. etäinen ote ei etenkään sivusuunnassa irtoa kolmiulotteiseksi nautinnoksi, eikä esitys osu tarkkuuden kannaltakaan aivan nappiin. ulottuvuutta olisi voinut olla paremminkin. stereokuvassa on syvyyttäkin, mutta tarkkuus on melko yleisluonteista. Lievästä loudnessin tunnusta huolimatta ääni on siinä mielessä terveen tasapainoinen, että se kuulostaa enemmänkin kaupalliselta valinnalta kuin riipivältä virheeltä. ensi kuulemalta balanssi on erittäin onnistunut. Lauluäänet toistuvat tasapainoisesti, selkeästi ja myös melko läsnäolevasti, vaikka saattavatkin jäädä jonkin verran ääripäiden varjoon. Big bandissä on sopivasti munaa, ja iskuäänet irtoavat tanakasti. kuulon kannalta tärkeimmällä alueella vaste on hyvin tasainen. Äänikuvabongarin työkaluksi kaiuttimesta ei ole, mutta rockin räimeen välittämiseen se on toimiva ratkaisu. Diskantti helähtää vähintäänkin tarpeeksi kirkkaasti, mutta on sävyltään niin siisti ja puhdas, ettei se ala rasittaa tai kuulostaa metalliselta. Tämä voi käydä pitemmän päälle rasittamaan, kuten aiemmin todettiin. Toisaalta tämä vie parhaan terän huippuäänitteiden kimalluksesta, mutta heikommat äänitteet eivät sitten ärsytä ja kuuntelu ei väsytä pidemmässäkään sessiossa. eritoten säröisellä kitaralla mehustelevat rokkailut aiheuttavat kuunteluväsymystä. Leppoisa tuttavuus, joka sopii tasapuolisesti kaikenlaiselle musiikille, ja elokuville. Kaiutin on helppo ja tasapainoinen eli kaiken kaikkiaan pätevä kovapuhuja, joka soveltuu niin kaksikanavaiseen kuunteluun kuin elokuvakäyttöönkin. kuunteluväsymysvarauksin kaiutin on asiallinen, joskin perustylsä toistin. Ylemmältä keskialueelta pomppaa hetken kuuntelun jälkeen esiin erittäin kapealle kaistalle osuva kireys, mikä ilmenee pistävänä soundina usealla näytteellä. suuntaavuus sivuille voisi olla tasaisempaa 23 kHz alueella
LCD-tekniikan dynamiikan rajoitetta joudutaan tästä syystä, hieman keinotekoisesti, laajentamaan lähdemateriaaliin mukautuvalla taustavalolla. Toimenpiteen toteutus vaatii kuitenkin algoritmit, jotka määrittelevät kuinka nopeasti valon tehoa muutetaan ja miten kuvan kirkkaustaso määritellään. Natiivisti, eli luonnostaan korkean kontrastisuhteen näyttölaitteella, kuten putkitelevisioilla ja parhailla plasmoilla kompromissiongelmaa ei ole. Philipsin huippumallissa taustavaloa ohjataan useassa ryhmässä, mutta toimiiko dynaaminen ratkaisu käytännössä? yypillinen LCD-nestekidepaneeli ei sellaisenaan yllä kovin suureen kirkkauseroon täysin mustan ja huippuvalkoisen välillä. Jalusta on tyyliin sopivasti kapealinjainen. Valaistussakin huoneessa kolmiulotteiselle kuvalle on siis hyvät edellytykset.. Television alareunassa hohtaa kapea virran tilaa ilmaiseva valaisin. Mutta entä jos taustavalo on jaettu useaan osaan, joita voidaan kontrolloida itsenäisesti. Valmistajat ovat kuitenkin hoksanneet, että kontrastisuhde on television markkinointivaiheessa yksi niistä harvoista spekseistä, joilla tuote saadaan erottumaan muovikuorisesta elektroniikkamassasta. Niissä kuvan valkeat ja tummat kohdat ovat kirkkaudeltaan aina yhtä kaukana toisistaan; synkkä taivas on mustaa kuun pysyessä kirkkaan valkoisena. Siinä taustavalon virkaa toimittavat 1 152 valodiodia, jotka on jaettu 128 segmenttiin, 8 pystyyn ja 16 vaakaan. Tällöin mustan taivaan kohdalle osuva valaistus voidaan pudottaa minimiin kuun taakse sijoittuvan taustavalon paistaessa tehokkaammin. Kehystä ympäröi läpinäkyvä, reunoiltaan kaareva pleksiaksentti, jonka funktio on ainoastaan esteettinen. Periaatteessa idea kuulostaa pässinvarmalta; annetaan valoa vain sinne, missä sitä tarvitaan. Kaunis katsella Philipsin näyttävä, harjattua alumiinia mukaileva kehys on poikkeus tummien sävyjen täyttämässä televisiovalikoimassa. TE S T I : Ph Il IPS 42PF l 9803 h -TE lEVISIO TeksTi ja miTTaukseT: Mauri EronEn kuvaT: SaMu SauraMa ja Mauri EronEn T Näppäintuntumaltaan erinomaiseen ja selkeään kaukosäätimeen on tungettu epätarkasti toimiva rulla, jonka käyttöä valikoissa ei voi suositella. Lasketaanko taustavalon kirkkautta esimerkiksi silloin, kun tumma yötaivas sisältää lähes täysin valkoisen ja merkittävän osan kuva-alasta täyttävän kuun. Philipsin ensimmäinen led-taustavalaistu televisio on 42-tuumainen 42PFL9803H. Periaate on yksinkertainen: kun kuva on pääosin tumma, taustavalon kirkkautta pudotetaan näin mustan tasoa parantaen, ja kun materiaali kirkastuu, valotehoa nostetaan. Television paneeliosa on sävyltään hyvin tumma. Käyttöliittymä voisi reagoida säätimen komentoihin nopeamminkin. Dynamiikan aluevaltaus 54 HIFIMAAILMA 1/2009 Kun LCD-television taustavalona toimiva loisteputki korvataan 1 152 ledillä ja kontrastisuhteeksi ilmoitetaan 2 000 000:1, alkaa mielenkiinto herätä talvihorroksesta. Tekniikkaa hyödynnetään paitsi televisioissa myös videoprojektoreissa
Jälkimmäinen löytää verkosta DLNA-palvelimet. Kirkkaiden sävyjen lineaarisuus oli heikko, ja 80 % valkoisen yläpuolella referenssigamman (2,2) seuranta notkahti huomattavasti. Synkronointi on tarpeen, sillä joillakin videoprosessorin asetuksilla kuvaan tulee merkittävä viive. Huipputeholla virrankulutus on 247 wattia, ja televisio alkaa pitää kuultavaa sirinää. noise reduction). Basic-tilassa on/off-kontrasti nousee yli 3 000:1:n mustan HDMI-tuloja on neljä kappaletta, ja yksi on kätevämmin saavutettavissa television reunassa. Tämän takia gamman keskiarvo on erittäin vaatimaton 1,41. Säätöjen aikana näkyvä palkki-ikkuna on sekin kooltaan turhan suuri, eikä kuvaruutunäytön sijaintia voi muuttaa. Yksivärisen vaihtoehdon värivalikoima on käytännössä rajaton, ja valon kirkkautta voi myös säätää. Yläpään ongelmia vakavampaa oli tumman pään magenta sävy, joka näkyi myös käytännössä. Kontrastisäätöä pudottamalla mustan tasoa voi entisestään parantaa, jos alhaisempi maksimikirkkaus riittää. Vaste voisi silti olla tämän luokan televisiossa välittömämpää. Antenniliitäntä on DVB-T/DVB-C-yhteensopiva ja osaa purkaa myös MPEG-4-HDTV-lähetteet. paras". Jostain syystä taustavalo on kirkkaampi vaakatasossa lähes koko television leveydeltä ja myös hieman pystysuunnassa. Pohjamusta oli LCD-televisiolle tyypillisen sinertävä, mutta kun mustan taso oli kalibroitu testilevyn avulla oikein, värjäytyivät 19 % harmaat huomattavan sinipunaiseksi. Tasaisuuden vuoksi kolmas, yläreunaan sijoitettu valaisin ei olisi pahitteeksi. Valikkorakenne on täysin tekstipohjainen, joten kryptisten ikoneiden merkitystä ei tarvitse arvuutella. IRE80-testikuvan jälkeen kirkkaus ei enää kasvanut niin nopeasti kuin olisi odottanut; kirkkaat sävyt menevät linttaan. 400 neliökandelan huippukirkkaus kontrastisäädön maksimissa riittää kirkkaastikin valaistun tilan tarpeisiin. Äänelle on kuvan kanssa synkronoidut analoginen stereo-RCA- ja koaksiaalinen RCAlähtö. Alueittaista valaistusta hyödyntävällä best picture -valinnalla musta on niin synkkää, että kontrastisuhde on käytännössä ääretön. Best power ja best picture ottavat käyttöön 128-alueisen säädön, ja ensimmäinen vain pudottaa taustavalon tasoa pykälää alemmaksi. Dynaamiselle taustavalolle Philipsissä on aiemminkin mainitut neljä valintaa, off, basic, best power ja best picture. Käytännössä basic-tila tuotti useammin miellyttävämmän kuvan, vaikka ajoittaista pumppausilmiötä kohtausten välillä ilmenikin. Vasemman reunan liitinpaneeli jää syvälle television reunojen taakse, joten niihin kytketyt kaapelit eivät törrötä näkyvillä. Koko taustavalorypästä kerralla muuttava toiminto ei ole niin aggressiivinen kuin segmenttipohjainen ratkaisu. Luonnottomuus ilmenee myös 2,35:1-suhteen elokuvilla, joissa toinen tekstitysrivi sijaitsee mustan palkin päällä; tummalla pohjalla sijaitseva teksti on selvästi kuva-alan päälle jäävää tekstiä himmeämpi. Tällöin ääntäkin tulee viivästyttää. Efektistä saa paremman käsityksen oheisesta kuvasta, jossa mustalle pohjalle on sijoitettu valkoinen suorakaide. Ambilight Spectra 2:n toimintatilan voi valita aktiiviseksi, jolloin heijastettu väri mukailee ruudun tapahtumia. S-video- ja komposiittitulot sijaitsevat television kyljessä yhdessä maksukorttilukijan ja USB-liitännän kanssa. Television takalevy on täysin musta. Natiivi kontrastisuhde ei yllä parhaiden plasmatelevisioiden tasolle, mutta 1291:1 ANSI-kontrasti ilman dynaamisen taustavalon tuomaa apua on kelpo suoritus ja korkein tähän mennessä mitatuista LCD-malleista. Televisio reagoi rullan pyörittämiseen liian hitaasti, joten täsmällinen käyttö on erittäin hankalaa. Kontrastisäädön avulla tehtävä pohjamustan tason muokattavuus tekee katselusta soveliasta erilaisiin valaistusolosuhteisiin, vaikka erilliset taustavalon ja kontrastin säätimet eivät olisikaan selvyyden vuoksi pahitteeksi. HIFIMAAILMA 1/2009 55. Vasempaan ja oikeaan reunaan on sijoitettu rivi ledejä, jotka heijastavat television takana sijaitsevalle seinälle taustavalon. Suomenkielisistä valikoista löytyy sellaisiakin kielikukkasia kuin kohinanpoistoon vaikuttava "Melun vähennys" (eng. Off lienee itsestään selvä, kun basic tekee valon säädön dynaamisesti kaikille ledeille kerrallaan. Tummalla taustalla sijaitseva pienempi kirkas elementti aiheuttaa taustavalon leviämistä epätasaiseksi hunnuksi. HDMItuloja on neljä kappaletta, ja yksi niistä on sijoitettu kylkeen. SCARTliittimiä on kaksi, VGA-liitin ymmärtää sekä RGBettä komponenttisignaaleja, minkä lisäksi komponentin voi tuoda dedikoiduista RCA-tuloista. Sivuliitännät ovat syvällä reunan takana, ja paneeli sisältää USB-liitännän lisäksi s-videon sekä komposiitin pikakytkentää varten. Philipsin kontrastisäätö vaikuttaa paneelin sähköisten ominaisuuksien lisäksi myös taustavalon kirkkauteen. Myös pohjamusta on tasainen, ja katselukulma on laajempi kuin LCD-televisioilla yleensä. Philips käyttäytyi sikälikin erikoisesti, että huippukirkkaus oli suurempi valkoisen testikuvan täyttäessä isomman osan kuvaruudusta. Päävalikko ilmestyy näkyviin ikkunana, mutta muuttuu kuva-asetuksiin mentäessä kokoruudun kokoiseksi peittäen taustalla pyörivän ohjelman. Käyttökelpoisilla asetuksilla kirkkaimmat sävyt menivät aina jonkin päävärin osalta tukkoon, mutta ilmiön havaitsi vain testilevyllä, jonka kirkkausarvot ulottuvat yli tyypillisen standardin. Neljä toimintatilaa (off, basic, best power, best picture) tarjoavan dynaamisen taustavalon valintaa helpotetaan opastamalla "Valitse paras virrankulutus tai kuva, jonka kirkkaus on ollessa 0,032 cd/m2, valkoinen säädettynä kirkkauteen 97 cd/m2. Säätöjen määrä on kuitenkin sen verran suuri ja termit markkinaosaston keksimiä, että käyttöohjeeseen tulee tartuttua. Menetelmä ei kuitenkaan tuota täysin luonnollista tulosta, sillä 128 segmenttiä osoittautui käytännössä liian vähäiseksi oikeastaan kyseessä tuntui olevan pikemminkin algoritmin heikkous. Tämän vuoksi ANSIkontrasti oli on/off-kontrastia parempi. Pimeässä huoneessa himmeä, neutraalin harmaa taustavalo tekee katselusta erittäin miellyttävää. Hunnun näkee aina HTPC-käytössä hiiren kursorin muodostamana. Siitä ei kuitenkaan ole apua, sillä asetusten todellista merkitystä ei valaista. Ongelmasta pääsi eroon ainoastaan nostamalla kirkkaussäätöä niin, että pohjamusta oli jo huomattavan kirkas (0,525 cd/m2). Rullan reunat toimivat onneksi myös painonäppäiminä, jolloin käyttöön saa tyydyttävän tuntuman. USB- ja ethernet-liitännät ymmärtävät valokuvia sekä musiikkia. Taustavalon tasaisuus on ledien ansiosta hyvä 12 prosentin keskimääräisellä kirkkauspoikkeamalla keskikohdasta. Yksi antenniliitäntä ymmärtää digitaalista DVB-kuvaa sekä C- että T-muodossa ja jälkimmäistä myös teräväpiirtoisena MPEG-4formaatissa. Välikuvia interpoloivaa HD Natural Motion -valintaa ei ole edes yritetty suomentaa. Kuva käytännössä ja mitaten Käytännön katselussa Philipsin kuva on tähän asti nähdyistä LCD-televisioista kirkasta parhaimmistoa, vaikka katselunautintoa rokottavilta tekijöiltä se ei täysin vältykään. Ethernet-verkon DLNA-palvelimelta toistuvat musiikit ja valokuvat. Käyttö Kaukosäädin on selkeydeltään ja näppäintuntumaltaan erinomainen, mutta navigointipyörylän tarkkuus valikoita selatessa on kehno
Dynaaminen ja alueittain säätyvä taustavalo menee vipuun, kun mustalla taustalla on kirkas elementti. Televisio on helppo kalibroida neutraaliksi, minkä jälkeen tasapaino on erinomainen. NTSC-levyllä 3:2-filmikadenssi löytyy pienen odottelun jälkeen. Vaalea huntu leviää laajalti valkean suorakaiteen ulkopuolelle, vaikka 128alueisen valaistuksen olettaisi pystyvän parempaan. Lomitetusta lähteestä Philips yllätti tavallisesta digi-tv:stä saatavan kuvan laadulla. Dynaamisen taustavalon leviäminen, tumman pään värivirhe sekä kirkkaiden latistuminen vaikuttavat ongelmilta, jotka voisi ratkaista ohjelmistopäivityksellä. Puutteistaankin huolimatta 42PFL9803H tarjoaa pääsääntöisesti herkullisen elokuvanautinnon syvällä mustalla ja esiin pompsahtavilla väreillä. Valitettavasti tämän alle mentäessä esiin nousee violetti mörkö. Dynaamisen taustavalon asetuksia on neljä. Harmaasävyjen toisto ei suoraan paketista nostettuna ole täydellinen, mutta kauttaaltaan sinertävä kuva on varmasti valtaosalle käyttäjistä kelvollinen. Liikkuvan kuvan tarkkuutta se parantaa vain aavistuksen, ja aiheuttaa lisäksi erittäin selvän viiveen kuvaan, joten vahvistimesta on syytä löytyä huulisynkan korjaava äänenviivästystoiminto. Katukaupassa liki kolmen tonnin pintaan kipuava hintalappu tuo mukanaan aikamoisia haasteita, sillä plasmapuolen parhaimmisto keikkuu samassa luokassa. Jotta tumman pään saa neutraaliksi elokuvilla, täytyy kirkkaussäätöä nostaa niin, että pohjamustan taso nousee merkittävästi. Kuva oli 24p-tilassa joka tapauksessa sulavampi kuin 3:2 pulldownin sisältävällä 30 hertsillä. Staattisessa testikuvassa oli molemmissa formaateissa hieman elämistä, mutta jokainen vaakaviiva erottui. Hyvä progressiivinen DVD-soitin ei mene hukkaan. Best power pudottaa taustavalon tasoa virran säästämiseksi. Tämä on ainoa suuri negatiivinen seikka muuten erinomaisessa televisiossa. Sahalaitatestit sujuivat lähes liehuvin lipuin NTSC-levyn kakkoskokeen haparoidessa hiukan. TE S T I : Ph Il IPS 42PF l 9803 h -TE lEVISIO Blu-ray-levyltä syötetyn 1080p24-kuvan liiketoisto ei yllä parhaimpien televisioiden tasolle. Jos siis unohdetaan tummassa päässä harmittavasti puskeva violettisuus. Monia LCD-televisioita huonolla lähteellä vaivaava palikoituminen, yliterävöitys ja kuvan yleinen artifaktijuhla puuttui lähes täysin. Warm-esiasetus on lähimpänä neutraaliksi kalibroitua D65-värilämpötilaa. Valikkorakenne peittää kokonaan taustalla pyörivän ohjelman. Aivan yhtä erinomaiseen kuvanlaatuun Philips ei yllä LCD-tekniikan rajoitteiden vuoksi ja onhan se kooltaankin suhteellisen pieni kotiteatteriin. Ei se terävyydeltään yltänyt DVD-kuvan tasolle, mutta Philips on tähän mennessä paras näkemäni televisio tavallisten lähetysten seuraamiseen. HQV:n testilevyt paljastivat, että lomitetun PAL-kuvan käsittely onnistuu filmilähteen tunnistavia telecine-testejä lukuun ottamatta hyvin. Liikkuvasta kuvasta kohina ei poistu niin tehokkaasti ja detaljeja tuhoamatta kuin liikkumattomasta. Off lukitsee taustavalon tasaiseksi, basic muuttaa kaikkien ledien kirkkautta dynaamisesti ja best picture ottaa käyttöön 128-alueisen, mukautuvan valon. Philipsissä on riittävät säädöt harmaasävyjen kalibrointiin, vaikka jostain syystä sinisen tummaa päätä ei pääse ruuvaamaan. Pohjamusta on LCD-paneelille tyypillisen sinertävä, mutta käytännössä taso on niin alhainen, että se ei häiritse. ta kuin kohinanpoistoa testaavaa ja pannaavaa, filmilähteestä napattua stadionia esittävästä testistä. Väriavaruutta ei pääse muuttamaan, eikä televisiossa ole myöskään niiden koordinaatteja korjaavaa värinhallintaa. Valikon oma ohjeteksti tai manuaali ei valota vaihtoehtojen merkitystä lainkaan. Jaggies-testin televisio esitti lomitettuna eikä edes yrittänyt käsitellä signaalia. 1080i-lähetettä antavaa viritintä ei siis kannattane liittää suoraan, vaan erillisen prosessorin kautta. Kallis tekniikkademo Philipsillä tuntuisi olevan käsissään loistolaite, jos muutama tekninen seikka ei pilaisi erinomaista kokonaisuutta. Eritoten 10 prosentin harmaasävy on LCD-televisioksi poikkeuksellisen neutraali. Ledeistä on pitkään povattu väritarkkuuden parantajaa, eikä Philipsin ensimmäinen sovellus aiheesta tuota pettymystä. Säätöikkuna on varsin kookas, mikä saattaa vaikeuttaa testilevyjen käyttöä. Tummissa kohtauksissa näkyi ajoittain punertava huntu liikkuvien elementtien ympärillä. Väriavaruus ulottuu vihreän osalta hieman referenssiä laajemmaksi, mutta lopputulos vakuutti syvyydellään niin animaatioilla kuin elävien ihmisten miehittämillä elokuvillakin. Yksi harkintaa herättelevä seikka on taloudellinen. HD-testissä Philips kerää pyöreät nollat muis- Tummimmat sävyt (IRE19) värjäytyvät violetiksi. Väritoisto on luonnollisen kylläinen sortumatta kuitenkaan ylisaturointiin tai karkkimaisuuteen. Televisiokuvan hyvä laatu tekee paketista entistä houkuttelevamman, ja valmius DVB-T MPEG-4 -teräväpiirtolähetysten vastaanottoon tuo tulevaisuuden turvaa. Mikronykiminen on selvää, ja sadan hertsin tilan kytkevä HD Natural Motion on lievemmässäkin asennossaan elokuville hieman liian videomainen. 56 HIFIMAAILMA 1/2009. Videoprosessori ymmärtää DVD-tarkkuuksia paremmin kuin 1080i-lähdettä
Tulos on erinomainen delta E -arvon ollessa IRE 10100 välillä keskimäärin 1,76. Vihreästä päästä väriavaruus ylittää selvästi standardin. kirkkaus (cd/m2) On/off-kontrasti dynaaminen taustavalo "off" "basic" "best picture" aNsi-kontrasti keskim. Tarjolla ei ole värinhallintaa koordinaattien säätämiseen, mutta lopputulos on täysin kelvollinen eikä liian räikeä. HIFIMAAILMA 1/2009 57. Harmaasävyjen tasapaino kontrastin ja kirkkauden säädön jälkeen Warmesiasetuksella. Mustan pään suuri heitto johtuu dynaamisesta taustavalotilasta, joka tekee pikimustan mittauksesta käytännössä mahdotonta. *1 arvot taustavalon minimissä ja maksimissa. Erityisesti 10 % harmaan tasapaino on LCD-televisiolle poikkeuksellisen hyvä. Sininen dominoi, mutta sekin sangen lineaarisesti. Philips 42PFl9803h Hinta: 3 499 Mitat (l x k x s): 103 x 70 x 27 cm (jalustan kanssa) 103 x 63 x 11 cm (ilman jalustaa) Paino: 27,6 kg Lisätietoja: Philips Oy, puh. Ilmiön takia kirkkaimpien sävyjen välinen erottelu ei ole niin hyvää kuin pitäisi. Sisempi musta kolmio kuvaa HD REC 709 -referenssiä. kirkkauden poikkeama keskim. Yläpää ei puske tarpeeksi valoa, vaan meno hiipuu IRE 80:n jälkeen selvästi. *2 mustan taso liian matala kontrastisuhteen mittaamiseksi Gammakäyrä taustavalo lukittuna. Dynaamisessa tilassa taustavalo sammuu mustalla kuvalla täysin. Delta e (iRe 10-100) HQv HD (/100p) HQv PaL (/80p) HQv NTsC (/120p) Toimiva 1080p24-toisto Overscan 25 W 58247 W 1,42 00,313 404 1090:1 3024:1 *2 1291:1 12 % 1,76 35 55 73 0% Harmaasävyjen tasapaino kalibroituna. (09) 2311 3415, www.philips.fi Mittaustulokset Virrankulutus valmiustilassa käytössä *1 Kuva kalibroituna Gamma (keskiarvo) mustan taso (cd/m2) *1 max. Käytännössä virheen vaikutus katseluun on pieni, mutta tarkkaan monitorointiin Philipsistä ei ole. Ominaisuudet Malli Koko Tyyppi Tarkkuus Taustavalo Viritin DvB-T DvB-C DvB-s mPeG-4 Kuvatulot HDmi vGa komponentti sCaRT s-video komposiitti Ääniliitännät Linjatulo Linjalähtö kuuloke s/PDiF-lähtö (opt/coax) kaiutinlähdöt Lisäominaisuuksia Harmaasävyjen kalibrointi värinhallinta (Cms) usB ethernet Ci-kortti sD-kortti kuva-kuvassa Tietokoneohjaus *1 Yksi tulo jaettu vGa-liitännän kanssa 42PFL9803H 42" LCD 1920x1080 1152 lediä 128 segmenttiä 4 1 2 *1 2 1 1 3 1 -/ - CIE-värikartta
Laite sisältää ainoastaan balansoidut XLR-liitännät, joten kotiympäristössä tutummat balansoimattomat RCA-liitännät joutuu muuttamaan adaptereiden avulla laitteelle sopiviksi. Jakosuotimen jakotaajuudet voi valita toisistaan riippumatta melko vapaasti 20 20 000 hertsin väliltä. XLR-liitännän ykköspin- nin saa tarvittaessa nostettua irti runkomaasta erillisen kytkimen avulla. Ominaisuudet DriveRack PX sisältää pääpiirteissään seuraavat ominaisuudet: säädettävän 2-tiejakosuotimen, sekä graafisen että parametrisen taajuuskorjaimen, limitterin ja kompressorin, mikrofonin kierron estäjän, automaatti-EQ:n ja bassojen korostajan. astetta). Parametrinen taajuuskorjain sisältää kolme suodinta kaiuttimille ja kaksi suodinta subwooferille. Herkkyyden voi valita sisään tulevan signaalin mukaan 10 dBV ja +4 dBu väliltä takapaneelin kytkimen avulla. Mikrofonikierron estäjä sisältää maksimissaan 12 automaattisesti säätyvää suodinta, jotka yrittävät suodattaa pahimmassa tapauksessa muuta laitteistoa rikkovat kiertotaajuudet. 58 HIFIMAAILMA 1/2009. Graafinen taajuuskorjain sisältää 28 kolmasosaoktaavin levyistä, kiinteästi asetettua kaistanpäästösuodinta 31,5 ja 16 000 hertsin välillä. Limitteri ja kompressori sisältävät kyseisille ominaisuuksille tyypilliset aktivoitumistason, kompressiosuhteen, -jyrkkyyden ja -vahvistuksen säädöt. Suotimet voivat olla kaistanpäästö- tai hyllysuotimia. Vahvistus säätyy +/ 12 desibelin välillä. DriveRack PX:ää mainostetaan aktiivisten kaiuttimien optimoijana, mutta laitetta voi toki käyttää myös perinteisten passiivisten kaiuttimien kanssa, kunhan laitteen vain saa lisättyä sopivaan väliin signaaliketjussa. Historiaa ja kokemusta löytyy siis vaikka muille jakaa, joten lähtökohdat ovat kunnossa. TE S T I : d bx drI vEr ack P x TeksTi ja miTTaukseT: Ilkka RIssanen kuvaT: Pekka Väänänen ja ValmIstaja Aktiivista korjausta Dbx tunnetaan paremmin ammattiäänentoistopiireissä, mutta uusi DriveRack PX -aktiivikaiuttimien optimoija lupaa tuoda merkin tunnetut ja arvostetut ominaisuudet lähemmäs kotikäyttäjiä. Y hdysvaltojen Utahissa kotipaikkaansa pitävä Dbx on osa valtavaa Harman Internationalia, johon kuuluvat myös sellaiset pienet nimet kuten JBL, Harman/Kardon ja Infinity. Tällöin toki menetetään myös balansoinnin edut. Keskitaajuuden voi säätää melko vapaasti välillä 20 20 000 hertsiä, vahvistuksen välillä +/ 12 desibeliä ja Q-arvon eli suotimen kaistanleveyden välillä 0,216. Suodintyypiksi voi valita Butterworthin tai LinkwitzRileyn jakojyrkkyyksien kattaessa välin 624 desibeliä oktaaville (1.4. Subwoofer-lähtöön saa tarvittaessa lisättyä myös ylipäästösuotimen, jonka alin taajuus on 20 hertsiä
Halutun taajuusvasteen muodon voi valita täysin tasaisen tai neljän, lähinnä PA-käyttöön soveltuvan, taajuusvasteen väliltä. 20 kilohertsillä vaimennusta on jo noin 4 desibeliä. Mittaus osoitti taajuusvasteen yläpään laskevan reilusti enemmän kuin mitä valmistajan ilmoitukset lupaavat. Kotikäyttäjä pääsee hyödyntämään vain osaa laitteen ominaisuuksista, kun taas vastaavasti varsinaisesti tarvittavia ominaisuuksia ei ole tarpeeksi. Suurin osa nykymusiikista on jo valmiiksi niin kompressoitua, että dynamiikan laajentajalle olisi ennemminkin tilausta. 0207 512 300, www.studiotec.fi + kestävä ja helppokäyttöinen + Häiriöetäisyys + Ominaisuudet Pa-käyttöön taajuusvaste automaatti-eQ Hinta suhteessa ominaisuuksiin DriveRack PX:n taajuusvaste vaimenee yläpäässä liian paljon ollakseen osa laadukasta hifilaitteistoa. Kaksikin parametristä suodinta riittää hyvässä tapauksessa subwooferin taajuusvasteen oikaisuun, mutta usein lopputulos ei ole näin tasainen. Automaatti-EQ mittaa ja analysoi laitteiston taajuusvasteen mukana tulevalla mikrofonilla, joka liitetään etupaneelin XLR-liitäntään. Automaatti yrittää myös väkisin ulottaa taajuusvasteen suorana 30 hertsiin, mikä on lähes varma resepti laitteistovaurioon pienempiä kaiuttimia käytettäessä. Valmistajan lupaama puolen desibelin vaimennus saavutetaan jo noin 5 kilohertsin taajuudella. Subharmonic synthesizer -nimellä kulkeva ominaisuus sisältää kaksi bassopäätä korostavaa suodinta, joiden tason voi valita 0100 prosentin väliltä. Laitteen jakosuotimet toimivat hyvin, eli asetetut jakotaajuudet ja -jyrkkyydet pitävät paikkansa koko taajuuskaistan alueella. Limitteri ja kompressori toimivat kuten luvataan, vaikka ovatkin melko turhia ominaisuuksia kotikäyttäjälle. Perusasiat olivat kunnossa, eli laite ei lisännyt signaaliketjuun hurinaa tai muitakaan häiriöitä. Dbx DriveRack PX:ää on vaikea suositella kotikäyttäjälle, etenkin kun markkinoilta löytyy vastaavia, mutta paremmilla ominaisuuksilla varustettuja laitteita vieläpä edullisempaan hintaan. LISÄTIETOJa Dbx DriveRack PX Hinta: 495 lisätietoja: studiotec, puh. Käytännössä paljon parempaan lopputulokseen pääsee mittaamalla taajuusvasteen erillisellä ohjelmalla ja tekemällä säädöt manuaalisesti. tarkkuudelle on valittavana kolme eri asetusta. Automaatti-EQ käyttää vasteen säätämiseen samoja graafisen taajuuskorjaimen suotimia, joita voi myös muokata manuaalisesti. Mukana toimitettavan mittausmikrofonin tulo on myös sijoitettu kätevästi etupaneeliin. Takapaneelista on turha etsiä RCA-liittimiä. Paljon mainostettu automaatti-EQ jätti hie- man huonon maun suuhun. Myös säätö- Laitteen pääasiallisena käyttöliittymänä toimii suurikokoinen pyöritettävä valintarulla. Laite yrittää korjata taajuusvastetta aivan liian rajuilla korjauksilla, mikä saa äänen kuulostamaan lähes poikkeuksetta luonnottomalta ja lähtötilannetta huonommalta. Tarjolla ovat vain ammattimaiset ja tukevat balansoidut XLR-liitännät. HIFIMAAILMA 1/2009 59. Myös parametristen suodinten keskitaajuudet, vahvistuksen määrä ja kaistanleveydet säilyvät tarkkoina myös aivan pienimmillä taajuuksilla. Lisäominaisuuksia halajavat voivat myös suunnata katseensa PX:n isoveljeen: DriveRack 260:een tosin tällöin hintalappu on jo nelinumeroinen. Mitattu taajuusvasteen yläpään vaimeneminen ei varmasti haittaa PA-käytössä, mutta hifikäytössä se on selkeä virhe. Tosin tällöin graafisen taajuuskorjaimen rajoitukset estävät parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamisen. Vaatii pientä hiontaa Dbx DriveRack PX on edelleen selvästi suunnattu ammattikäyttöön PA-laitteiston osaksi. Jostain kumman syystä laitteen lisäys signaalitielle kuitenkin kadotti äänestä hieman heleyttä ja ilmavuutta kaikilla kokeilemillani kaiuttimilla. Vaimentuman voi toki korjata melko hyvin laitteen omalla taajuuskorjaimella, mutta tuntuu hieman tyhmältä, että osa vähistä parametrisistä suotimista pitää uhrata laitteen oman taajuusvastevirheen korjaamiseen. Käytännössä vapaaksi jää siis kaksi parametristä suodinta sekä kaiuttimille että subwooferille, mikä on useimmissa tapauksissa aivan liian vähän. Ammattikäyttöä puolustaa myös eräs erikoinen piirre laitteessa ei ole nimittäin virtakytkintä, joten kirkas etupaneelin näyttö hohkaa kellon ympäri, ellei virtajohtoa nykäise irti seinästä. Päätin mitata laitteen taajuusvasteen ennen testin jatkamista ihan vain jo oman mielenkiinnon tyydyttämiseksi. Käyttöohjeen mukaan korostettavat taajuuskaistat ovat 2436 hertsiä ja 3656 hertsiä. Käyttö ja mittaukset Testasin laitetta sekä passiivisten että aktiivisten kaiuttimien kanssa
Ratkaisu vähentää hallintanamiskojen määrän yhteen. Sisällä jyllää AB-luokan mikropiiriajoiset pääteasteet, jotka on viilennetty ihan oikeilla jäähdytyselementeillä. Onko julma juutti luonut kannettavien alamaailman uuden kuninkaan, vai joutaako Ampster dumpsteriin? 60 HIFIMAAILMA 1/2009. KOKEILU: TAng E nT AU dI O AMP-30 A MPsTEr TeKsTi: Jarno Laine MiTTAuKseT: risto nisKa KuVAT: PeKKa Väänänen Tangent Audio AMP-30 "Ampster" Koko: 130 x 50 x 205mm Hinta: 199 Lisätietoja: AV-Komponentti Oy, puh. Ampster on siis ihan perinteinen 2x20 W integroitu vahvistin, josta on puristettu ylimääräiset ilmat pihalle. Liitettävä soitin saa erikoiskohtelua: Ampsterissa on USB-liitin 5 VDC lähdöllä, josta voi laitetta ladata samalla, kun Mukana kulkevien henkilökohtaisten soittimien kapasiteetit ovat kasvaneet rajusti. Aktiivisubwooferille on oma ulostulonsa. Vahvistin on tähdätty laajentamaan kaikenkarvaisten kannettavien soittimien ääntä kuulokkeiden ulkopuolelle. (09) 8678 020, www.tangent-audio.fi Uusi kelmi kannettavien koplaan T angent mainostaa uutta luomustaan mikrovahvistimena. Vaan eipä se olekaan digitaalivahvistin. Takapaneelista löytyy suoraan liittimet sekä 3,5 mm steroplugille, että RCA-parille. Valintakytkintä ottojen välillä ei ole, niitä on siis käytännössä vain yksi. Mukavan tuntuisessa äänenvoimakkuussäätimessä on myös virtakytkin. Todellisten mikrovahvistimien aikakaudella Ampster voidaan luokitella korkeintaan miniksi, koska se painaa pikku digivahvareita huomattavasti enemmän, eikä muodoiltaankaan yllä ihan mallin mittoihin. Siihen nähden pieneen tilaan on saatu mahtumaan myös rengassydänmuuntajallinen virtalähde. Muiden joukossa tanskalainen Tangent Audio on tuonut markkinoille varta vasten kannettaville soittimille suunnatun vahvistimen. Moni kuljettaa taskussaan koko musiikkikokoelmaansa
Kurkistus konehuoneeseen Vahvistusta mikropiireillä Vahvistimen virran syötöstä huolehtii rengassydänmuuntaja. esivahvistinasteet on toteutettu bipolaarisilla operaatiovahvistimilla. Vahvistin tuntuu olevan tämäntyyppiselle pienikokoiselle kaiutinmallille jopa erikseen optimoitu, koska elektroniikkaan on upotettu kiinteä ylipäästösuodatin. Tangentin herkkyys on aivan liian pieni kannettavia soittimia ajatellen. Tai kuten valmistaja pikku säkkituoliaan kutsuu - "Universal dockilla". Ohuehko ääni muuttui rockimmaksi, mitään oleellista ei varsinaisesti kadonnut, mutta tuntui kun huone olisi muuttunut betonisemmaksi ja kaikuvaksi. Risto Niska Kannettavalle soittimelle saa sähköä USB-liitännästä, signaali siitä ei kulje. HIFIMAAILMA 1/2009 61. suodin korostaa bassoja 60 hertsin ympäristössä enimmillään viisi desibeliä ja leikkaa tätä pienemmät taajuudet pois. se lepäilee tangentinoranssilla bean bagilla. Tämän seurauksena sen tehoreservistä ei välttämättä saada käyttöön kuin pieni murto-osa. Jos toistokaistan alaraja osuisi oikeaan kohtaan, tulokset saattaisivat olla varsin hyviäkin. Korostuspiikki on korkea ja osuu vielä valmiiksi pahaan huonekorostusalueeseen, joten kaiuttimien valinnassa ja sijoittelussa saa olla erikoisen tarkkana. Tästä ei ole haittaa mp3-soitinta äänilähteenä käytettäessä. Päätevahvistimina ovat kummallekin kanavalle omat sT:n valmistamat mikropiirinsä. Hintakaan ei ole paha, ja laatikosta löytyy paljon bonusmateriaalia, kuten kahdeksan banaaniliitintä, tarvittavat johdot ja tietenkin oranssi säkkituoli. Pahimmat ongelmat tulivat isojen lattiakaiuttimien kanssa, joissa basso toimi muutenkin puhtaana alimmille oktaaveille asti. Mp3-soittimista saadaan kuitenkin usein vain noin puolen voltin antojännite eivätkä tätä pienemmätkään lukemat ole harvinaisia. Kyseinen piiri pitää sisällään perinteisen lineaarisen AB-luokassa toimivan vahvistimen. Linjaotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 93 dB -herkkyys 1,1 V -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,5 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 5,2 kohmia -yliohjaustaso yli 3 V -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin 0,008 % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 0,1 dB Mittaustulosten arviointi reipas bassokorostus Tangentissa on kiinteästi kytketty melko jyrkkä (18 dB/oktaavi) ja suuren Q-arvon omaava ylipäästösuodin. suodin aiheuttaa varmuudella kuuluvia värittymiä ääneen. Tämä ei ole ongelma, jos äänilähteenä on esimerkiksi CD-soitin. Antoteholukemat viittaavat lähinnä niukasti mitoitettuun virtalähteeseen. Muut mittaustulokset ovat moitteettomia. Ampster sekoitti yläbassot täysin, leikkasi alimman oktaavin pois ja lopputulos oli brutaali loudness-efekti, kaukana mistään nautinnollisesta. Ylärekisterissä ei ole nokan koputtamista. Testailin laitetta kolmen erityyppisen kaiutinparin kanssa, eikä mikään yhdistelmä tuottanut täysin tyydyttäviä tuloksia. Samantyyppinen miedompi vaikutelma jäi vaihtamalla kaiuttimet Aurelian Magentoihin, jotka nekin ulottavat bassovasteen kokoonsa nähden matalalle. Mielenkiintoinen testi oli ampsteroida legendaariset, 90-luvulla monien pakettistereoiden mukana tulleet UK-350-vaneripurkit. Voimakkuuden säätönä on minikokoinen potentiometri. Joidenkin CD-soittimien anto saattaa kuitenkin ylikuormittua ja seurauksena olla esimerkiksi bassovaimennusta tai säröä. Tangentin ottoimpedanssi on pieni. Taajuusvasteessa on reippaahko 5 dB korotus 60 Hz:n tietämillä, ennen kuin jyrkkä suodin leikkaa matalammat taajuudet pois. subwooferannossa on loiva alipäästösuodin, jonka rajataajuus on 500 Hz. Lisäksi tarvitaan tietenkin kaiuttimet, mutta kokonaisuus pysyy edelleen melko kompaktina ja liikuteltavana. Yläbasso on uusi alabasso Kaiuttimiksi Tangent itse suosittelee omaa Evo E5 -malliaan. Musiikki soljuu niin svengaavana kuin iPodin kaltaisesta laitteesta uskaltaa optimistisena hetkenä odottaa. Mittaustulokset tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä -10 W/8 ohm/kanava antoteholla Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, 8/4 ohmiin hetkellinen, 8/4 ohmiin -antoimpedanssi, 1 kHz 3W 7W 46 W 15/20 W 16/21 W alle 0,05 ohmia Ääni jatkaa tangentin suuntaan Tangent AMP-30 on olemukseltaan järeä ja tiivis. Linjaoton herkkyys on tavanomaista pienempi. Siitä saisi parilla pikku muutoksella varsin käyttökelpoisen kojeen. Vahvistin tuntuukin lisäävän yhtään isommille kaiuttimille ylimääräistä kumua alapäähän. Valitettavasti E5:n tyyppisiä suosituskaiuttimia ei ollut käsillä kuunneltaviksi. Eniten toivoisi mahdollisuutta säätää ylipäästösuodatinta - mieluiten off-asentoon
R A P O R TTI: TAnn Oy-T ehd AsvIeRAI lu TeksTi ja kuvaT: Mikael NederströM Tannoy Vireä vanhus 62 HIFIMAAILMA 1/2009
Mielenkiintoisen vastakohdan uudemmille koteloille tarjoaa yläpään mallien rakenne. Muotoilu on varsin vanhahtava, mutta koivuvanerirakenne on erinomaisen tukevaa tekoa. Uudet sylinterilähteenä toimivat QFlex-kaiuttimet hyödyntävät DSP-tekniikkaa, jolloin jokaista samalla pystyrivillä sijaitsevaa elementtiä voidaan ajaa erikseen. 140 desibelin hetkellinen äänenpaine ei ole ongelma. Mielenkiintoista oli kuulla, kuinka tehovasteen mittaamiselle ja suuntaavuudelle on annettu suuri merkitys uusien ammattimallien suunnittelussa. Sisäisiä tukia löytyy riittävästi kaikenlaisten resonanssien taltuttamiseen. Ammattimaista suuntaavuutta Ammattipuoli on selvästi tehtaan ylpeys. Toivottavasti tätä tekniikkaa saadaan hyödynnettyä ennen pitkää myös kotikaiuttimissa. Klassiseen kysymykseen hyvän tarkkailu- ja kotikaiuttimen eroista, Hendry korostaa enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja: "Uusi tarkkailukaiuttimien VQ-sarja tekee juuri sen, minkä molemmissa kaiuttimissa pitäisi olla kunnossa: se pitää suuntaavuuden Tannoyn ultraäänidiskanttien piinaava tuijotus. Näistä aihioista uudet ammattipuolen QFlex -sovellutukset ovat periytyneet. 64 HIFIMAAILMA 1/2009. Soundi ei onneksi ole yhtä pistävä. Kunnollinen prosessikuvaus varmistaa toleranssien säilymisen ja susikappaleiden minimoimisen. Tuotekehittelyä ja kokeilua linjalähteillä: enemmän elementtiä samalla rahalla. Elementtien fiksulla ohjaamisella kaiuttimen säteilykeilaa voidaan kaventaa, leventää ja ohjailla vapaasti sivusuunnassa, kertoo Hendry: "Teimme valtavan määrän prototyyppejä puusta, ennen kuin saimme säteilykuvion halutun kaltaiseksi. D-luokan vahvistinasteet ja DSP-piirit pitävät huolen sähköisen ja akustisen sovituksen onnistumisesta. Ammattitarjonnasta vastaavan Graham Hendryn esitys olikin kuin edesmenneen HIFIlehden kaiutintekniikkaopas 1990-luvulta. Oli melkoisen hämmentävä kokemus kuulla säteilykeilan kulkevan huoneen puolelta toiselle kuuntelijan mukana. Ja jos subbaria kaipaillaan, niin mukaan löytyy toistin, joka kootaan valtavan kokoiseen koteloon kahden 18-tuumaisen elementin avulla. Tehtaan hihnalta löytyy myös vakuuttava näyte perinteisemmästä osaamisesta: maailman herkimmäksi väitetty kaiutin löytyy Tannoyn VQ-sarjasta. Käytännössä tämä tarkoittaa ideaalin suuntakuvion saamista lähes kaikkiin tiloihin. Teoriassahan ideaalinen kotelo olisi sellainen, jonka massa on ääretön, mutta näin pitkälle ei liene tarvetta mennä." Toisaalta, osattiin sitä ennenkin. R A P O R TTI: TAnn Oy-T ehd AsvIeRAI lu man vaikutuksen omilla ratkaisuillamme. Mittasimme prototyypeistä vasteita 180 asteen kulmiin asti sekä sivu- että pystysuunnassa, jolloin saimme käsityksen kaiuttimen kokonaissäteilystä." Musiikilla järjestetty demo osoitti tekniikan toimivan, kuten luvataan. Tehdas noudattaa Prestige-sarjassaan tiukasti esteettisiä perinteitään: alkuperäinen, kuusikulmaisen Chatsworth-kotelon mallipiirustus on päivätty vuodelle 1957
Se ei aivan vedä vertoja TKK:n vastaavalle, mutta on helppo vakuuttua siitä, että kaiutinmittaukset tehdään tehtaalla huolella. Vaihetoiston lisäksi tällainen ratkaisu parantaa elementtien tehollista sovitusta, jolloin tyypillisiltä ongelmilta jakotaajuudella vältytään. Kaupan päälle saadaan muutenkin lisää suuntaavuutta diskantille. Paras lisätarvike hifistelyyn löytyi Glengoynen tislaamosta, tunnettujen highland-viskien syntysijoilta. Kuva 47: Tohtori Paul Mills ja miehen viimeisin hengentuotos kotikaiutinrintamalle. HIFIMAAILMA 1/2009 65. Säteilykuvioiden sovittaminen tapahtuu bassoelementin kartion ja diskantin syvän eksponentiaalitorven avulla. DC-elementin teknisenä tavoitteena on tuottaa akustisesti yksipistesäteilijä, jossa diskanttielementti sijaitsee bassoelementin sisäpuolella. Kun molempien elementtien säteilyominaisuudet ovat jakotaajuudella mahdollisimman lähellä toisiaan, myös tehovaste eli käytännössä huonevaste on tasaisempi ja hallitumpi. Tästä todisteena ympäri tehdashallia näkyi pieniä mittauspisteitä sekä muutama akustoitu mittaushuone. Dual Concentric -elementti tekee kotikaiuttimissa saman asian. Eli ei näissä minusta kovin olennaista eroa ole, joskaan kotikaiuttimissa herkkyys ei ole aivan niin kriittinen asia." Soundin silmäterä Tunnetuin ja omaperäisin komponentti Tannoyn kaiuttimissa on yhtiön oma koaksiaalielementti, Dual Concentric. n Kuva 32: Kaikki elementit tehdään tehtaalla itse. Tehtaalta löytyy myös suuri kaiuton huone, mutta sitä käytetään enemmän tuotekehittelyyn kuin tuotteiden toleranssien testaamiseen. Tyypillinen esimerkki tätä periaatetta hyödyntävästä kaiuttimesta oli taannoin Hifimaailmassakin (7/2007) testattu Prestige-sarjan Kensington SE. Edullisemman pään mallit teetetään ulkopuolisilla alihankkijoilla, mutta toki testataan tehtaalla viimeisen päälle. Tekniikka osoittautui myös käytännössä toimivaksi, mikä näkyi kaiuttimen saamissa poikkeuksellisen kovissa kuuntelupisteissä. Kyseessä on siis mekaanisesti kaksi toisistaan erillistä suuntainta, torvi ja bassoelementin kartio, joilla diskantin säteilykuviota muokataan. Kokoonpanolinjalle liimaukseen lähdössä Dual Concentric -elementin aihio. Kuva 49: Skotlanti on tunnettu muustakin kuin Tannoysta. Tannoyn DC-ratkaisu näki päivänvalon jo 62 vuotta sitten, joten tehtaalla on ollut reilusti aikaa hioa tekniikkaa kuntoon. Tannoyn Prestige-sarjan elementit kootaan edelleenkin kokonaan itse. hallittuna aina 90 asteen kulmaan asti. Tehdas itse kutsuu diskanttisuuntaimiaan, mallista riippuen, nimellä PepperPot WaveGuide tai Tulip WaveGuide. Tyypillisestä koaksiaalielementistä, esimerkiksi norjalaisesta Seasista, Tannoyn ratkaisun erottaa diskanttielementin jyrkkä metallisuuntain. Uudemmalle tekniikalle on tehty kuitenkin myönnytys: nykyisistä malleista löytyy haluttaessa myös superdiskantti ultraäänien toistoon
TE S T I : KAIUTIN WW-SPEA KERS W3 TeksTi: Pekka Tuomela MiTTaukseT: klaus aJ RiedeReR Ja PoJu anTsalo / Tkk kuvaT: samu sauRama Ja Pekka Tuomela 66 HIFIMAAILMA 1/2009
Paksulle kuitulevylle asennettu jakosuodin on loivasti toimiva ja pelkistetty. Ensimmäisenä merkki esitteli yli 11 000 euroa parilta maksavan W1 Tympanum -lattiakaiuttimen ja pian sen jälkeen siitä hieman yksinkertaistetun W3-mallin. Erityisen hyvää on, että rakenteen antamasta massiivisesta vaikutelmasta huolimatta sen bassojen mitoitus sopii myös pienehköön tilaan. Bassot toistuvat poikkeuksellisen kontrolloidusti. Kaikkien komponenttien valinnassa keskeisellä sijalla ovat olleet kuuntelukokeet. Kaiuttimen ääni on erittäin selkeä ja ilmava. WW-Speakers W3 on varsin sopuisan tuntuinen kaiutin, joka hoitaa tehtävänsä tasapainoisesti. Diskantin toistoa varten on 27 mm:n tekstiilikalotti. Molemmat toimivat bassoalueella, mutta toisesta on suodatettu pois keskitaajuuksia. Sopuisaa high endiä High endiin sijoittuva WW-Speakers laajensi viime vuonna kotimaisten kaiutinmerkkien valikoimaa. Keskeisinä arvoina mainitaan olleen selkeys, dynamiikka ja tarkkuus. Etulevy on käsitelty vahalla, ja muut sivut ovat kiiltävän valkoiset. Erottelu on hyvä. Kuunteluhuoneessamme bassojen tasapaino oli parhaimmillaan, kun kaiutin sijoitettiin tavallista lähemmäksi sen takana olevaa seinää. Periaate on siten 2,5-tie. Liitinpaneelissa on erilliset naparuuvit matalille ja korkeille taajuuksille. Seasin Excel-sarjan basso-keskiäänisessä on magnesiumkartio Kontrolloitua toistoa W3 herätti kaikissa kuuntelijoissa hyvin yhdenmukaisia tuntemuksia. Elementeillä on omat kammionsa, joiden seinämät on tuettu. Toisin kuin uudet valmistajat yleensä tekevät, se on ryhtynyt kasvattamaan valikoimaansa lippulaivamalleista. Kompromissittomuus näkyy kaiuttimen rakenteessa. Toisto on vakaa ja melko mukavasti irti kaiuttimista. Tila välittyy kohtalaisen hyvin. Tilauksesta kaiutin on saatavana jopa nahkakylkisenä. Basso-keskiäänisinä on kaksi Seasin Excel-sarjan magnesiumkartiolla varustettua 18-senttistä elementtiä. Äänikuva on pikemminkin avara kuin pistemäinen. Dynamiikka on yläbassoilta alkaen oi- kein hyvä, mutta alempana voisi olla (hinnan huomioon ottaen) enemmän jykevyyttä ja auktoriteettia. Siinä on käytetty ilmasydämisiä keloja ja Mundorfin kondensaattoreita. Sen kohdalle etulevyyn on sorvattu suuntain. Se viittaa siihen, että matalien äänten liiallinen voimakkuus ei tule helposti ongelmaksi tavallisessakaan olohuoneessa. Etulevy on täyspuuta, joko pähkinää tai vaahteraa. Kytkentä on johdotettu suoraan käyttäen hopeakulta-juotoksia. Suunnittelussa pyrittiin kompromissittomaan musiikintoistoon. Ääni on silti rauhallinen ja useimmille äänitteille sopiva, eikä rasittavuutta ilmene. Myös W3 kuuluu runsaan 6 000 euron hinnallaan varsin arvokkaiden toistimien luokkaan. Kotelo on suljettua tyyppiä. Kyljet ja takalevy ovat kerrosrakenteiset: päällekkäin puuta ja vaneria. Ylemmät alueet tuntuvat olevan ajoittain hieman pinnassa. Myös elementtien liitäntäjohdot ovat tavallista järeämmät. HIFIMAAILMA 1/2009 67. Jokainen kotelon valmistusvaihe on tehty käsityönä huolellisesti valituista materiaaleista. Valmistajan mukaan tarvittiin kahden vuoden kehitystyö, ennen kuin ensimmäiset tuotantovalmiit mallit täyttivät niille asetetut vaatimukset. Runsaan 6 000 euron hintainen W3 noudattelee rakenteessaan tinkimättömiä periaatteita. WW-Speakers aloittaa rohkeasti huipulta. Rakenne on massiivinen ja viimeistely moitteeton. High end -kaiuttimet ovat toisinaan särmikkäitä persoonallisuuksia: joissakin asioissa loistavia, mutta toisissa suhteissa ne saattavat vaatia kuuntelijalta valmiutta kompromisseihin
arvosanaa pudottaa yleispätevyyden puute; poprock ei ole kaiuttimen ominta alaa. Laatikkomaista tai ummehtunutta sävyä löytyy poikkeuksellisen vähän. TE S T I : KAIUTIN WW-SPEA KERS W3 Tukevalle levylle kootussa jakosuotimessa on kookkaat ilmasydänkelat ja laadukkaat kondensaattorit. Joillakin levyillä pieni lisäannos muhevuutta ja mehevyyttä voisi kuitenkin tuoda sävypalettiin lisää väriä. kirkkausvarauksin äärimmäisen oikeaoppiselta kuulostava kaiutin, joka toiminee hienosti pienessäkin tilassa. Heppoista basso-osastoa ei kannata tuhota huonolla subbarilla. Bassojen rytmiikka ja iskevyys ovat hämmästyttävän hyvät. Paras paikka löytyy kohtuullisen läheltä seinää ja joko reilusti ohi kuuntelijan suunnattuna tai suoraan kohti diskantin tasoa vaimentaen. alapään ulottuvuus on monelle musiikille aivan riittävä, vaikkei jykevintä auktoriteettia olekaan. 8,5 Nopea ja värittymätön Hyvin puhdas ja selkeä luonne, joka löytää parhaan tasapainonsa, kun kaiutin on melko lähellä takaseinää. veitsenterävin analyysi jää puuttumaan, mutta toisaalta pakotonta ja selkeää äänikuvaa on helppo kuunnella. siksi kaiutin on tasainen kompromissi, jota ajoittaisesta kepeydestä huolimatta on oikein mukava kuunnella. Jälkimmäinen ratkaisu osoittautui toimivammaksi. Paljolti tästä johtuu, että rytmiikka toistuu hallittuna, hosumatta tai laahaamatta. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 88 dB alarajataajuus (6 dB): 46 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,37 ms Taajuusvasteet ovat erittäin siistit ja yhtenäiset. 8,5 Keveän kulkeva siisti, puhdas ja nopea soundi, jossa on keskimääräistä enemmän kirkkautta ja erottelua. Äänikuva on samaa kaliiperia muun sointimaailman kanssa: hallittu, hillitty ja vakaa. kaiutin ei makeile tai pehmoile millään tavalla ja kestää myös melkoisen hyvin pientä luukuttelua. akustiikkakin välittyy kohtuullisesti, jos sellaista levyllä on. Tasapainoisen neutraali esitys ja varsin onnistunut sellainen vaikuttaa paljastavan myös oheislaitteiston piirteet selkeinä, joten kaluston valinta voi osoittautua kriittiseksi. Dynamiikkaa ja pakotonta nopeutta löytyy erinomaisesti koko taajuuskaistalla. Herkkyys on kohtalaisen suuri. silloin bassopää ampuu sävykkään mehevästi ja tiukalla kontrollilla. Äänikuvassa on viitteitä televisioiden "älykkäisiin" kuvanvenytystekniikoihin. 0400 515 937, www.ww-speakers.com Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). soundin ohuutta korostaa alapään vaimeus. Mistään ei siis löydy suurta draamaa, mutta kaikki toimii tasaisen varmasti. keskellä stereokuva on jämpti, mutta reunoja kohti se leviää tasaisesti sivusuunnassa. Basso ulottuu kohtuullisen alas, joskin rajuin draivi ja dynamiikka puuttuvat. Yläbassojen puhti yllättää, sillä voima välittyy fyysisesti, vaikka äänenvoimakkuus ei olisi suuren suuri. + selkeä ja erotteleva ääni + sopii myös pienehköön huoneeseen Bassojen jykevyys jää muusta tasosta Täyspuiseen etulevyyn on sorvattu suuntain diskantille. Metalliseen paneeliin asennetut laadukkaat liittimet täydentävät kokonaisuuden. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Tahdinnäyttäjä Hyvin läpikuultava yläkeskialue ja diskantti tuntuvat hieman avokätisesti annostelluilta. stereokuva avautuu isoksi ja hyvin jäsentyneeksi, mutta ei neulalla asioita osoittelevaksi. 9+ 68 HIFIMAAILMA 1/2009. välillä tuntuu, että basisti vetää jopa hieman etukenossa; alakerta syttyy niin ajallaan ja napakasti. Tehovasteapproksimaatio (musta). Ääni ei kuitenkaan ole liian viileä tai riipivä, koska kaikenlainen musiikki soi rasittamattomasti. Myös kaapelit ovat jykevät. Tekniset tiedot Hinta: 6 380 /pari mitat (l x k x s): 23 x 93 x 29 cm (ilman alustalevyä) massa: 40 kg Toimintaperiaate: 2,5-tie, suljettu elementit matalat äänet: 2 kpl 18 cm korkeat äänet: 2,7 cm nimellisimpedanssi: 4 ohmia magneettisuojaus: ei liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on lisätietoja: WW-speakers Oy, puh. Bassokuvioiden seuraaminen tuottaa suunnatonta iloa. Tarkkuuden ja ilmavuuden symbioosi toimii. Basson taso on mitoitettu ottaen huomioon huoneen tuoman korostuksen, mutta toisto voisi ulottua alemmaksikin. Plussaa kaiutin saa kuitenkin rauhallisesta otteestaan, jota kirkkaanpuoleinen sävymaailma ei onnistu verottamaan. Nyt laulaja saattaa kuulostaa hiukan kokoistaan pienemmältä ja sibilantit sihahtelevimmilta. syvyyssuunta on kompakti
Mutta tässä tapauksessa ei auta äänellisesti välttämättä hinnan tuplaaminenkaan. Tämän laitteiston kohdalla se kuitenkin on etupää, joka vei lähes puolet budjetista. Mutta kyllä minä yleisestikin ottaen pidän lähtöpäätä tärkeimpänä asiana." Myös lisätarvikkeilla on oma osuutensa soundin synnyssä, verkkojohdot mukaan lukien: "Kaapeleiden ja lisätarvikkeiden rooli vaihtelee tapauskohtaisesti. Setti soveltuu aika hyvin normaaleihin koteihin eli tyypilliseen akustiikkaan se voidaan sijoittaa pieniin ja isompiin tiloihin. CDsoittimessa vakiona tuleva Volt-virtakaapeli on aika hyvin optimoitu juuri saman valmistajan CD-soittimeen. Hankkimalla kunnollisen balansoidun vahvistimen voisi soundiin saada nopeutta, rytmiä ja ilmavuutta lisää." Pelkistys on parasta Heti kättelyssä huomaa, että laitteistoa ei ole kasattu vilkkuvalojen ja juhlavan viimeistelyn ystävälle: systeemi on mahdollisimman pel- 70 HIFIMAAILMA 1/2009. Mutta kokeilujen perusteella oli pakko tehdä näin." Pekan mukaan muitakin vaihtoehtoja kokeiltiin, mutta niistä ei ollut saksalaisen Trigonin haastajiksi: "Kokeilimme useita selkeästi edullisempia CD-soittimia, mutta en voinut valita niitä settiin, koska lopputulos kärsi kohtuuttomasti. Tosin silloin saisi varautua kohtuullisen kalliiseen päivitykseen: "Vahvistimessa olisi ehkä ensimmäisenä parantamisen paikka. Pekalla on mietittynä vastaus myös siihen, missä ovat systeemin suurimmat vahvuudet ja heikkoudet: "Mielestäni setin suurimmat vahvuudet ovat kokonaisvaltainen ja erotteleva ääni; löysä, pyöristelevä ja lempeästi mömmöttävä ääni on minulle myrkkyä. Myös ulkoinen habitus on sellainen asia, josta on tingitty." Etupäästä kaikki alkaa Laitteiston tärkeimmän komponentin roolista on highend-piireissä tapeltu jo vuosikymmeniä, eikä yksimielisyyttä ole löytynyt. Kaikki alkaa äänilähteestä: "Tärkein yksittäinen komponentti oli ehdottomasti CD-soitin. Tässä setissä on kaapeleiden osuus jo maksimissaan verrattuna kokonaishintaan. Ehkä tätä systeemiä ei myydä kertaistumalta juuri tällaisena, mutta pikkuhiljaa asiakkaalle usein muodostuu tämänkaltainen laitteisto." Mikään ei kuitenkaan ole täydellistä. KOKEILU: VII dE n t O nnI n Va LmIs KattaUs aU dI O P Or I Pekan oma musiikkimaku painottuu selvästi rytmimusiikin suuntaan: "Olen rytmimusiikin kuuntelija. Painoarvohan on perinteiseen näkemykseen verrattuna hieman päälaellaan. En osaa tehdä laitteistoa vaativalle klassisen musiikin harrastajalle, mutta yksinkertaisemmille asioille, kuten pianon, sellon sekä muiden vastaavien jousisoittimien kanssa kyllä pärjään. Yleensäkin on aina järkevää kokeilla kaapeleiden merkitys laitteistoon. Selkeä heikkous on sitten käyttömukavuus, ja joillekin ehkä liitäntöjen niukkuus. Sen voi todeta vaihtamalla vahvistimen ja CD:n virtajohtoja keskenään. Tuolla periaatteella yleensä homma toimii melkein millä tahansa musiikilla." Kokonaisuus ei syntynyt tyhjästä, vaan taustalla oli valmiiksi selvä näkemys ja kokemus erilaisista yhdistelmistä: "Setti on kasattu vanhasta kokemuksesta, jo useille asiakkaille myytyjen kokoonpanojen perusteella. Tällöin systeemin ääni muuttuu." Pekalla on näkemys myös siitä, mitä komponenttia kannattaisi lähteä ensimmäisenä päivittämään, jos budjetti venyisi yli viiden tonnin
Tämä kokonaisuus tuo hintaan lisää 500 euroa. Mikael Nederström Samu Saurama Hento mutta hyvätapainen Musiikki leviää laajaksi kentäksi kaiuttimien ulkopuolelle, mutta syvyyssuunnassa äänikuvaa ei kutitella samalla avoimuudella. Tässä suhteessa kokonaisuus oli todennäköisesti varsin pitkälle sellainen, millaiseksi sen kokoaja oli tarkoittanutkin. alimmista taajuuksista ei kuulu pihaustakaan, eli jytkeen ystävät tarvitsevat subbarin. Kirkkaan elävä vakiosijoituksella aavistuksen kevytbassoinen, mutta napakkaiskuinen ja nopeasti potkaiseva. Ääni on myös yleispätevä ja luonteeltaan mukava kuunneltava, vaikkei ihan neutraalin värittymätön olekaan. Metalliton diskantti kilahtaa puhtaalla klangilla, mutta aivan ilmavimpaan esitykseen se ei yllä. Ilmiö korostuu maltillisilla voimakkuuksilla, jolloin toisto on huomattavan etäinen. avoimen, puhtaan ja selkeän keskialueen ylle tulee äänitteestä riippuen pientä yliartikulointia tai teräväksi käyvää kirkkautta runsaasta diskanttipäästä. Jos 5 000 euron jälkeen on vielä varaa laadukkaaseen subbariin, eikä liitäntöjen niukkuus ole este, voi tämänkertaista laitteistoa pitää hyvinkin hintansa arvoisena. Bassotoisto on kuivan terävää, mutta aivan pohjimmaisia säveliä ei tunnustella. Jokainen kuuntelija huomasi soundin kirkkauden, ilmavuuden ja rasittamattomuuden. Myös liitinpaneeli on uskottava: mukana ovat XLR- ja RCA-ulostulot sekä lukittuvalla BNC-liittimellä toteutettu sähköinen digitaalianto. Myöskään Audio Porin Pekka Ylitalon näkemykset eivät olleet vielä kuunteluvaiheessa kenenkään tiedossa. Hyville pienimuotoisille äänitteille toimiva vaihtoehto, mutta ei erityisen yleispätevä. HIFIMAAILMA 1/2009 71. Rytmisesti sykettä löytyy riittävästi mukavaan menoon, vaikkei nopeusennätyksiä hamutakaan. Tämä huomioiden on melko yllättävää, kuinka samanlaisia kaikkien asianosaisten kommentit olivat. Hyvin läsnäoleva ja avoin soundi, mutta ei mahdottoman tarkka äänikuvaltaan, vaan enemmänkin ilmava ja avara. Pelkistys ei silti ole persoonallisuuden puutetta: Consonancen vahvistin erottuu taatusti puisella etulevyllään. Stereokuva on avoin ja ilmava, mutta tarkkuudeltaan yleisluonteinen. Tanskalaisen System Audion lattiakaiuttimet ovat oikeastaan systeemin erikoisin lenkki, sillä ne poikkeavat tehtaan vakioversiosta. Toisaalta kuminaa tai muminaa ei ole kuultavissa lainkaan. Käyttömukavuus on kohtuullisen hyvä, mutta varustelu on niukka. Iso äänikuva on iso, ja siinä on myös syvyyttä. Rasittamattoman balanssi on erinomainen muuhun äänialueeseen nähden. Mukana on juuri se minimi, jolla musiikkia voi kuunnella: kaiutin, vahvistin, CD-soitin ja tarvittavat kaapelit. aivan matalimpia taajuuksia sisältävällä materiaalilla kaiutin menee kuitenkin nopeasti tukkoon. Puhaltimet tai vokaalit eivät heilahda kylmäksi, mutta rokilla lisämehevyys ei olisi pahitteeksi. Kiinteys, rytmi ja artikulointi pysyvät esimerkillisenä, vaikka kaiuttimen sijoittaisi hieman lähemmäksikin seinää. Vahvistimen liitinpaneeli on äärimmäisen pelkistetty, CD-soittimen tarjotessa hiukan reilumpaa varustelua. Keskialue on menevän basson rinnalla hieman pidättyväinen ja ohut. Viimeistely on oikein siisti. audio Porin laitteet Cd-soitin: Trigon Recall, 1 990 Vahvistin: Consonance a 100 II, 565 kaiuttimet: System audio 1730, perusversio 1 200, modifioituna 1 700 Verkkojohto: TK Cable Grayling 1,8 m, 199 kaiutinjohdot: TK Cable Grayling 2,4 m tuplajohdotettuna, 594 Välikaapeli: TK Cable Grayling v RCa 0,8m, 199 lisätietoja: audio Pori Oy, puh. Eräs kuuntelija jopa kommentoi laitteiston yleispätevyyttä tyypillisen suomalaisen akustiikan suhteen. Kaikkien matalimpien bassojen ystäville voi suositella subbaria, sillä tällaisenaan systeemi ei toista kaikkein alimpia taajuuksia. Kokonaisuus ei ehkä ole nopein tai rytmikkäin mahdollinen, vaan enemmänkin pehmeäsävyinen, sävykäs, helppo ja ilmava. Kaapeloinnista huolehtii kauttaaltaan TK Cables. Yhteneväisiä arvioita Jokainen kolmesta kuuntelijasta suoritti oman osuutensa mitään muiden arvioista tietämättä. Toisaalta yleispätevä soundi sopii hyvin monenlaiselle musiikille ja monenlaiseen akustiikkaan. Vahvistimessa on ainoastaan kolme linjasisääntuloa ja esivahvistimen anto, joten kovin monimutkaiselle kytkentärumballe sitä ei voi altistaa. (02) 633 3050, www.audiopori.fi kistetty ja yksinkertainen. Kaiuttimiin on tehty TK Cablesin 3,5-neliön sisäinen johdotus, naparuuvien ja elementtiliittimien modifikaatio sekä jakosuotimen mekaaninen vaimennus. Kiinalaisen Consonancen 80-wattisessa vahvistimessa ei ole kaukosäädintä, mutta CD-soittimesta se onneksi löytyy maksullisena optiona. alakeskialueen lievä paksuus on osasyy terävähköön potkuun, mutta se toisaalta estää mehevyyden hakemisen sijoituksella lähemmäs seinää ja kuuluu etenkin miespuolisilla laulajilla ylimääräisenä tuhtiutena. Maksullinen kaukosäädin, joka on kunnollinen metallikapula, kuuluu tässä tapauksessa laitteiston kokonaishintaan. Nopeus saa myös aikaan tunteen jonkinlaisesta fyysisestä paukkeesta. Ei mikään tarkkailu- vaan enemmänkin musiikkisysteemi. Laakeasta stereosta huolimatta yksittäiset osaset piirtyvät tarkasti oikeille paikoilleen; tarkoituksellisen solistin poikkeaman keskilinjalta huomaa keskimääräistä helpommin. Basso on luonteeltaan aavistuksen niukka, eikä muutenkaan erityisen dynaaminen tai pohjaan asti ulottuva. Kaapelointi on kauttaaltaan, kaiuttimien sisäjohdotus mukaan lukien, TK Cablesin käsialaa. Kuunteluarviot Mauri Eronen Laitteiston CD-soitin, Trigon Recall, on niin ikään mukavan persoonallisen oloinen. vaikka mehevyyden ja lämmön lisäys ei olisikaan pahitteeksi, kokonaisuus on puhdassointisen napakka, miellyttävä ja toimii todennäköisesti hienosti suomalaisessa kodissa. Ilmavan menevä Skarppi ja puhdas ääni, joka on yleiseltä luonteeltaan kirkas ja erotteleva muttei rasittava
FMsynteesillä tuotettu 8-bittinen ääni oli melko lailla kaukana hifitasoisesta mutta huima parannus koneen sisäisen piezo-torven ujellukseen. KOKEILU: NUFORCE ICO N p IENOIsvahv IstIN TeksTi: Jarno Laine kuvaT: Mauri eronen Viime vuonna tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun ensimmäinen varteenotettava PC:n ääntä parantava äänikortti, AdLibin Music Synthesizer Card julkaistiin. Nykyään tietokone on jossain muodossa monen musiikkikeskuksen sydän. Uutta ikonivoimaa 72 HIFIMAAILMA 1/2009
RAPORTTI: Be O LI v Ing -k O TITeATTe RI TeksTi: Harri Katas kuvaT: PeKKa Väänänen Mitä mieltä olisitte nykyaikaisesta olohuoneesta, joka nappia painamalla muuttuu korkealuokkaiseksi kotiteatteriksi. Artikkelin innoittamana Hifimaailma kävi tutustumassa toteutukseen Helsingissä. 74 HIFIMAAILMA 1/2009 BeoLiving BeoLab 5 herättää futuristisia mielikuvia.. Ruotsalainen Hemmabio-lehti kertoi syyskuun numerossaan Beoliving-kotiteatterista
Katseluun on siis käytettävissä sekä valkokangas että tvruutu. Painan sitä. Kaukosäätimen suoravalintapainikkeet toimivat nimensä mukaisesti. Tästä kuuntelupaikan muunneltavuudesta Hifimaailma on kertonut jo aiemmin numerossa 6/2007. Älykäs keskusyksikkö Käytön helppous on todella loppuun asti ajateltu. Aivan näin dramaattinen ei tilanne toki ollut, sillä liikkeen oma asiantunteva myyjä istui vieressäni, mutta tavalliselle tv-katselijalle elämys oli ennen kokematon. Kädessäni on kaukosäädin. Mikä se painike nyt taas olikaan. Järjestelmän aivot muodostaa erillinen viritin/ohjausyksikkö BeoSystem 3. Helppokäyttöinen siksi, että kaiken oleellisen toiminnan käynnistämiseksi tarvitaan vain yhden napin painallus. Yhdessä painikkeessa on teksti "Cinema". Muunneltava siksi, että tästä juuri on kysymys. O len Helsingissä Kluuvikadulla sijaitsevassa Bang & Olufsen -myymälässä. Istun mukavasti miellyttävässä sohvassa. Minun ei siis tarvitse erikseen käynnistää useita laitteita eikä nousta sammuttamaan valoja tai sulkemaan verhoja, vaan kaikki tapahtuu kaukosäätimestä yhdellä ja samalla Cinema-painikkeella. BeoLiving oli tämän elämyksen synnyttäjä. Helppokäyttöinen ja muunneltava BeoLiving-kotiteatteri on konsepti, jota voidaan luonnehtia kahdella sanalla helppokäyttöinen ja muunneltava. Ja kuitenkin huone muuttuu täydelliseksi kotiteatteriksi valaistusta myöten yhdellä napinpainalluksella. Minun tarvitsee ainoastaan päättää haluanko kuunnella musiikkia, vai katsoa elokuvaa valkokankaalta tai ehkä pelkästään nähdä tuoreimmat uutiset tv-ruudulta. Siinä oleva elektroniikka antaa ohjauskäskyt koko "kotiteatteriorkesterille" va- täydellinen kotiteatteri? HIFIMAAILMA 1/2009 75. Olisi kiusallista joutua takomaan ovea ja kutsumaan apua. Muunneltavuus sopii tähän yhteyteen siinäkin mielessä, että katselija/kuuntelija ei ole sidottu tiettyyn paikkaan. Valot himmenevät, valkokangas liukuu hitaasti alas katossa olevasta raosta, ja yläpuolellani laskeutuu videotykki pienen hissin varassa. Korviini alkaa erottua vaimeaa surinaa, ja huone tuntuu muuttuvan. Entäpä, jos en saa ovea auki. Olen nykyaikaisessa olohuoneessa, joka lukuun ottamatta seinällä olevaa taulutelevisiota ja futuristisia kaiuttimia ei mitenkään anna viitteitä sen muunneltavuudesta. Tunnen äkisti oloni levottomaksi olen suljetussa huoneessa. Alkusoinnut elokuvan ääniraidalta kuulostavat rauhoittavalta ja huokaisen helpottuneena. Samassa projektorin heijastama kuva ilmestyy valkokankaalle, ja huoneeseen tulee valoa. Lisäksi liukuovi sulkeutuu pimeyden vallatessa huoneen
BeoLab 5:n mikrofoni analysoi huoneakustiikkaa ja kalibroi sen perusteella taajuusvasteen. laistusta myöten, mutta myös kaikille mekaanisille oheislaitteille, kuten moottoroidulle ovelle, verhoille, valkokankaalle sekä pienoishissille, jonka varassa videotykki laskeutuu käyttöasentoonsa. Tuotteille asetetut vaatimukset ovat luonnollisesti korkealla, ja BeoLivingin tavarantoimittajat ovat alansa tunnettuja huippuja. Mielenkiintoinen yksityiskohta suurikokoisissa plasmoissa on valaistusmittarilla varustettu pieni robottikäsivarsi, joka aktivoituu automaattisesti noin 120 käyttötunnin välein. Paneelit ovat käsin poimittuja, ja ne tulevat Samsungilta ja Panasonicilta. Kyseisen tuntimäärän täyttyessä se aktivoituu vasta, kun televisio kytketään seuraavan kerran päälle. Laadukkaat komponentit Kuvankäsittelypiirit ja muu elektroniikka ovat B&O:n omia. Tästä esimerkkinä 76 HIFIMAAILMA 1/2009. Kuten tunnettua, plasmaruutujen kirkkaus laskee hieman ajan kuluessa ja tämän seikan televisio siis osaa kompensoida itse. Ei hätää! Käsivarsi on älykäs ja hienostunut. Jopas jotakin! Mutta onko se nyt niin viisaasti ajateltu, jos 120 tuntia täyttyy kesken toimintaelokuvan loppuhuipennuksen tai juuri, kun jalkapallo-ottelussa suosikkijoukkueen avainpelaaja valmistautuu rangaistuspotkuun. Tällaisessa tilantees- sa katsoja saisi luultavasti raivarin, pomppaisi pystyyn ja vääntäisi tuon tungettelevan käsivarren irti ja vaatisi tavarantoimittajalta vielä takuukorjausta. RAPORTTI: Be O LI v Ing -k O TITeATTe RI BeoLiving-kuunteluhuone Kluuvikadun myymälässä. Se ojentuu kuvaruudun eteen ja kalibroi kuvaruudun kirkkauden Automatic Colour Management -ohjelman ja siihen liittyvän testikuvan avulla. Beoliving-kotiteatterin tv-ruuduksi voidaan valita full-hd-plasma BeoVision 4, jossa vaihtoehtoina ovat kuvakoot 50" tai 65"
Kaiutin alkaa lähettää eri taajuuksista koostuvaa signaalisarjaa alkaen matalimmista bassoista. BeoLab 5-kaiuttimet sisältävät useita päätevahvistimia (yhteensä 2 500 wattia!), joiden ohjaus tapahtuu linjatasolla, ja signaalin syötöstä huolehtii BeoSystem 3. Asianomainen myyjäliike tekee sen takuuvarmasti parhaiten viimeistä piirtoa myöten täyttäen kaikki toivomuksesi. Jos vaikka kaipaisit toisinaan hieman diskotunnelmaa pyörivän peilipallon ja sykkivien valojen tehostamana, nämä voidaan helposti ohjelmoida haluamallesi painikkeelle. Värit toistuvat luonnollisen sävyisinä, ja ääriviivat erottuvat terävinä. Kotiteatterissa vaatimukset äänenpaineelle oikean tunnelman virittämiseksi ovat yleensä suuremmat kuin musiikinkuuntelussa, mutta lyhyen videotuokion aikana kävi selväksi, ettei kaikkea tehoa tarvinnut kaivaa esille, eikä subbarin puuttumista edes huomannut. HIFIMAAILMA 1/2009 77. Näiden kahden mittauksen jälkeen kaiutin pystyy päättelemään, mitkä bassovasteen poikkeamat ovat seisovia aaltoja, ja mitkä ovat esim. Jos näppäilet väärän koodin, laitteet pysyvät "kuolleina". Valitettavasti niitäkin idiootteja riittää, jotka kuvittelevat näitä laitteita varastamalla saavansa ne helposti muutetuksi rahaksi. Lähinnä korjaus toteutetaan aktivoimalla notch-suodatin taajuuksilla, joilla esiintyy seisovia aaltoja. Eipä houkuttele varastamaan! Pin-koodin avainta on turha kysellä Beon tekniseltä tuelta. Oikeaoppinen kaiuttimien sijoittelu optimaalisen äänentoiston saavuttamiseksi tuottaa yleensä päänvaivaa ja paljon töitä erilaisten kokeilujen muodossa. Plasmaruudun kuva on niin ikään huippuluokkaa. Tällä perusteella BeoLab 5 kalibroi itsensä korjaamalla taajuusvastetta kohdissa, joilla ilmenee voimakkaita korostuksia. Riittävästi suorituskykyä Kuten legendaarisen Rolls Royce -auton moottorin tehoa on mainostettu sanalla "riittävä", sopisi tämä ilmaisu hyvin kuvaaman BeoLab 5:n tehoreservejä. Äänentoisto kuulostaa ilmavalta ja virheettömältä. Ja mitä tulee asennukseen, on parempi unohtaa omatoimiset viritykset. Näin ollen kaiuttimien paikka kuuntelutilassa voidaan valita melko vapaasti ja "hellasärökin" pysyy kurissa. Akustisen linssin ideana on rajoittaa vertikaalista säteilykulmaa, jolloin lattia- ja kattoheijastukset vähenevät ja eri elementtien säteilykuviot muodostuvat sivusuunnassa tasaisen laajoiksi. Kaikki Beo-tuotteet ovat aktiivisia, jonka ansiosta niitä on helppo yhdistellä. Vaikka tehoreservit saavat kuuntelijan lähes sanattomaksi, kaiuttimien ääni on samalla miellyttävän luonnollinen, mikä ilmenee varsinkin kuunneltaessa akustista musiikkia. Todella siistiä! Paljonko kaikki maksaa? Otetaan esimerkiksi BeoLab 5, jonka parihinta on lähes 18 000 euroa. Luonnollisesti avainkoodin saaminen edellyttää omistusoikeuden varmennusta. BeoSystem 3:n liitännät täyttävät vaativan kotiteatteriharrastajan toiveet. Beo5 on näyttävä "Tahtipuikko", jolla ohjataan kotiteatteriorkesteria. Stewart-valkokankaat ja Sim2-videoprojektorit. Esim. Valmistajan taholta tähän on varauduttu soveltamalla laitteiden toimintaominaisuuksiin pin-koodia, jolla laitteiden omistaja voi halutessaan lukita ne toimintakyvyttömiksi. Kaiutin sisältää mikrofonin, joka työntyy ulos painettaessa kaiuttimen päällä olevaa hipaisukytkintä. Videotykin kuvaa emme päässeet tällä kertaa näkemään. Varkaat älkööt vaivautuko Erikoisominaisuus, joka ilmentää loppuun asti mietittyä suunnittelua, liittyy pitkäkyntisiin. läheisistä seinäpinnoista tulevia heijastumia. Onhan se kelpo summa, mutta suhteutettuna siihen elämykseen, jonka se pystyy tuottamaan, hintaa ei voi pitää kohtuuttomana. Vaikuttavaa on lisäksi äänikentän jakautuman tasaisuus, josta kiittäminen on Beon soveltamaa akustista linssiä. Vierailumme kohteena olleen kuunteluhuoneen kaltainen kokonaisuus perustuu aina tarjoukseen, ja toimitusaika avaimet käteen -periaatteella on noin 45 viikkoa. Kaiutin osaa kalibroida itsensä mittaamalla huoneakustiikan vaikutusta taajuusvasteeseen. Tässä pulmassa BeoLab 5 tarjoaa erinomaisen ratkaisun. Kun virta laitteista on ollut katkaistuna vähintään puoli tuntia, laitteet vaativat toimiakseen koodin, joka syötetään kaukosäätimen painikkeilla. Periaatteessa kaikki, mikä on elektroniikan avulla ohjattavissa, voidaan liittää BeoSystem 3:een. Itse voit keskittyä nauttimaan BeoLivingistä siihen riittää yhden napin painallus kaukosäätimestä. Signaalisarjan päätyttyä mikrofoni työntyy ulos hieman pidemmälle ja sarja toistetaan
Yrityksen omistussuhteissa tapahtui muutoksia jokin vuosi sitten. Electrocompanietilla on tällä hetkellä kolme tuotelinjaa: normaalitason Prelude, highend-luokan Classic sekä DP. HERMUSET: El E cTR oco M paniET in HUipp U laiTTEiS To TeksTi ja kuvaT: Matti HerMunen Norjalaista yläluokkaa Matti Otala kumppaneineen mallinsi TIMsärömekanismin 1970-luvun alkupuolella. Ja yllätys yllätys, Electrocompanietin perustajan Per Abrahamsenin uusi yritys tarjoaa varsin paljon alkuperäisen 25-wattisen A-luokkaisen henkisiä laitteita. Loistavaääninen "The 2 Channel Audio Power Amplifier" (Hifimaailma 7/2008) oli 1970-luvun jälkipuoliskon suuria sensaatioita, ja sen menestys loi vankan pohjan Electrocompanietille. Köykkä, mutta vasta Otalan tieteellisesti perusteltu esitys vakuutti jääräpäisemmätkin insinöörit. E räs ensimmäisiä ajatukseen tarttuneita ei-suomalaisia valmistajia oli norjalainen Electrocompaniet, joka sovelsi teoriaa käytäntöön 2 x 25 -wattisessa vahvistimessa. Viimeksi mainittu taitaa olla uusi versio menneiden vuosien Dynamic Precision vahvistimista, joita jonkin aikaa myytiin Suomessakin. 78 HIFIMAAILMA 1/2009. Samalla asialla oli aikaisemmin ollut suomalainen legenda Tapio M. Väite oli, että TIM-säröä torjumalla ääni paranisi
Esivahvistimen ohjelmisto voidaan päivittää USB-liitännän kautta. Etuseinä on Electrocompanietin mustapohjaista akryyliä, jonka taakse syttyy valmistajan Tinkimätön soitin Koska EMC 1-UP on Electrocompanietin referenssimalli, ei sen rakenteessa ole tehty kompromisseja. Signaali päätevahvistimille lähtee symmetristen liittimien kautta ja nauhurille on RCA-anto. Etulevyt ovat mustaa, kirkasta muovia, ja esivahvistimen sekä CD-soittimen kullankeltaisten käyttönäppäimien ryhmittely ja näytön sekä merkkivalojen sininen sävy ovat samankaltaiset. Ei muuta kuin CD sisään ja soitin toistolle muutamaksi vuorokaudeksi, sillä selvä. Myönnytyksenä tavallisimmille käyttäjille AW 600:n mukana toimitetaan RCA/XLR-sovitin. Pystyparilla säädetään voimakkuutta, vaakaparilla valitaan ohjelmalähde. HIFIMAAILMA 1/2009 79. Etulevyn keskellä on näkyvästi valmistajan nimi. Se lienee tarkoituskin. Aidosti järeää hifiä Kokeiluun saatiin Classic-sarjan kovimmat laitteet, CD-soitin EMC 1-UP, esivahvistin EC 4.8 ja neljä massiivista AW 600 Nemo -monopäätevahvistinta Laitteiden muoto- ja värimaailma on yhtenäinen. Kannen keskellä on vankka, sutjakkaasti liikkuvat kansi. Etuseinän takana on kaksi suojattua muuntajaa, niiden takana runsaat kondensaattoriosastot ja takimmaisena moninkertaiset jäähdytyslevyt, joihin on kiinnitetty vahvistinasteet. Toimintaperiaate on alusta loppuun symmetrisesti toimiva kaksoismono, jossa molemmilla kanavilla on oma virtalähde. EMC 1-UP toimii 24 bitin tarkkuudella ja se ylinäytteistää signaalin 192 kHz:n taajuudelle. Takana on pelkästään symmetrinen XLRotto ja kahdet hyvälaatuiset van den Hulin kaiutinliittimet. Pitkälle A-luokassa toimiva vahvistin on täysin symmetrinen ja koostuu kahdesta sillatusta pääteosasta. Samasta syystä soitin on päältä ladattava. Ennen kuin ääntä saadaan ulos, on mekanismin lukitus vapautettava. Siksi pyöritys- ja lukumekanismi kelluu kuusi kiloa painavan erillisjousitetun sisärungon varassa. Koska käytössä oli neljä kanavaa, ja valmistaja suosittelee parin tunnin lämpiämisaikaa, niin voi arvata, että sähkömittari pyöri iloisesti ja huoneessa riitti lämpöä. Nemo tuottaa 600 wattia kahdeksan ohmiin (1 200 W neljään ja 2 400 W kahteen ohmiin) ja virtaa enimmillään 150 ampeeria. Useamman vahvistimen ketjutusta varten on XLR-anto. Virtajohdin on irrotettava. Signaalitie ottoliittimestä vahvistimelle ja ulos kaiutinantoon on lyhyt. Painoa kertyy 41 kg/kappale. Muu osa kotelosta on tanakkaa, mustaa peltiä. Virtalähteessä on sovellettu Electrocompanietin Floating Transformer -teknologiaa, jonka kerrotaan tuottavan kaksin verroin virtaa tavanomaiseen virtalähteeseen verrattuna. Edessä vasemmalla on ohjelmalähteen ja voimakkuuden kertova näyttö, keskellä virtakytkin ja oikealla neljän näppäimen ryhmä. Siksi Nemon sisällä on runsaasti tilaa eri toimintojen välillä, ja ilmankulku on vapaata. Rakenteen avulla pystytään vähentämään säröä ja kohinaa. Hankaluuksia peruslaitehyllyn omistajille tuottaa se, että esivahvistin ja CD-soitin ovat hivenen normimittaa leveämpiä eivätkä mahdu tavalliseen laitehyllyyn. Levy puristetaan paikalleen vahvalla magneetilla varustetulla pidikkeellä. Kokonaisvaikutelma on juhlavan ammattimainen. Näin tehokkaasta A-luokkaisesta vahvistimesta tulee väistämättä iso ja raskas, varsinkin kun on haluttu selvitä ilman metelöiviä tuulettimia. Etuseinä on pitkälle samannäköinen kuin EC 4.8 -esivahvistimessakin. Takana on symmetriset XLR- sekä analogiset RCA-annot analogi- ja digitaalisignaalille. Kun kansi vedetään kiinni, soitin lukee levyn sisällön. Levymekanismin ohella muukin rakenne on samaa tasoa, joten soittimelle kertyy painoa kunnioitettavat 20 kiloa. Jalat ovat normaalia tukevammat; valmistajan mukaan niiden rakenne tuottaa äänellistä parannusta. Ulkonäkö ja käyttötuntuma etupaneelista vakuuttavat. Ja se vie virtaa, jo tyhjäkäynnillä kuluu 230 wattia. Sen luontevin paikka on kaiuttimen lähellä. Kuten moni muukin yläluokan valmistaja, uskoo Electrocompaniet, että paras lähtökohta hyvälle äänelle on tinkimätön levymekanismin suojaus häiriöiltä. Valitettavasti kauko-ohjain oli hieman toistaitoinen ja vaati tarkkaa suuntausta, jotta komennot menivät perille. Vahvistimessa käytettyjen osien luvataan olevan parasta laatua. Koska päätteen ohella myös esivahvistimen ja CD-soittimen antoasteet toimivat enemmän tai vähemmän A-luokassa, tarvitsevat ne ympärilleen riittävästi tilaa. Esivahvistimessa on CD- ja DVD-soittimille symmetriset XLR-otot, lisäksi esimerkiksi virittimelle, nauhurille ja kolmannelle linjatasoiselle ohjelmalähteelle on RCA-otot. Ohjain oli selvästi tarkoitettu ohjaamaan Electrocompanietin kotiteatterilaitteita, koska suurin osa sen toiminnoista ei koskenut EC4.8:aa. lelta irrotetaan kolme ruuvia, ja päältä vielä yksi. Referenssitasoa on sekin, että valmistaja kehottaa ajamaan soitinta sisään vähintään 72 tuntia ennen käyttöönottoa. Takapaneelissa on vielä laitteisto-ohjauksen liitännät Electrocompanietin AW 2x120- ja AW 3x120 -vahvistimille sekä yksi liitäntä tuleviin tarpeisiin. Ennen vakavampaa kuuntelua soittimen tulisi lämmitä vähintään 2 tuntia. Hulppea pääte Päätevahvistin AW 600 Nemon rakenne perustuu vuosien varrella runsaasti mainetta keränneeseen AW 180 monopäätevahvistimeen. Soittimen alapuo- Eturivin esivahvistin EC4.8 on valmistajan paras esivahvistin. Näyttö vasemmalla, virta keskellä ja käyttönäppäimet oikealla. Harvinaisempi ominaisuus on virta-anto valmistajan ECT2-kaukoohjaimelle. Tosin en löytänyt tarkempaa kuvausta, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Tosin päältä ladattava CD-soitin on joka tapauksessa pantava päällimmäiseksi, eikä suurikokoista, painavaa päätettä edes ole järkevää tunkea hyllyyn
Valo heijastuu jonkin verran vahvistimen sisäosiin ja saa sen näyttämään pimeässä varsin vakuuttavalta voimalaitokselta. Mutta tämä ei ollut mitään sen rinnalla kun hivutin laatikot sisään ja keplottelin vahvistimet ehjänä ulos. Yhtenä esimerkkinä käy Paul Simonin Gracelandin Under African Skiesin alussa oleva rummun kumahdus, jonka sävy, ja sen aito tai studiossa taitavasti tehty kaiku kuului hätkähdyttävän selvästi. En edes osannut epäillä pahaa, kun kiitolinjan mies soitti ja kysyi, mihin tämä kuormalava tuodaan. Toisin kuin joistakin kilpailijoistaan, Electrocompanietista puuttui kovuutta ja lähes räikeyteen menevää sävyä. Ulkonäkökin viestii osaltaan laitteiden tasosta. Basson luonnetta voisi kuvata runsaahkoksi, siinä missä vertailulaitteistolla samat kappaleet toistuvat kuivan napakasti. Läpeensä tutuilta levyiltä yhdistelmä kaivoi kaiken sen, mitä olen tottunut kuulemaan muillakin laitteistolla. n Tekniset tiedot eMC uP-1 Hinta: 4 990 tyyppi: 24-bittinen, 192 kHz ylinäytteistävä CD-soitin Mitat (l x k x s): 48,3 x 12 x 45 cm Paino: 20 kg eC 4.8 Hinta: 3 990 tyyppi: esivahvistin Mitat (l x k x s): 48,3 x 7,6 x 36,8 cm Paino: 9 kg aW 600 neMO Hinta: 6 990 tyyppi: a-luokan monopäätevahvistin Mitat (l x k x s): 51,4 x 28,8 x 47 cm Paino: 41 kg Lisätietoja: Oulun jjHifi & Tuning Oy, puh. Koska olin päivätöissä kiinni, annoin Hifimaailman osoitteen. Electrocompanietin trio esiintyi edukseen toistamalla kaiut ja tilaefektit astetta selvemmin kuin mihin olen tottunut. Kontrollia kyllä löytyi, esimerkiksi akustisen pianon alarekisteri soi kiinteästi ja sävykkäästi. Varsinkin jos laitteistokokonaisuutta pystyy käyttämään täysin symmetrisenä ketjuna. Varsinkin, kun niitä on kaksi rinnakkain. laitteistoon, jossa kaikki osat pystytään kytkemään toisiinsa symmetrisillä kaapeleilla. Referenssiluokan ääni Kuuntelin Electrocompanietia kokonaisuutena, siis CD-soittimen, esivahvistimen ja neljän NEMO-päätteen kanssa, minkä lisäksi esivahvistinta Arcamin DV-139:n kanssa sekä päätteitä parin viikon ajan Anthemin AV-50:n kautta. Myös rokkipitoisella musiikilla yhdistelmä toimi hyvin. Lukuisia kertoja hinkattu Sain-Saensin urkusinfonian 2. Klassisen orkesterin jouset soivat moni-ilmeisesti ja mehevästi. Ehkä siitäkin syystä ylimpien äänten sävy ja erottelu oli erinomaisen miellyttävää, ja vertailulaitteisto jäi toiseksi. Onneksi en ennalta aavistanut kuinka iso. Jakosuotimelta vahvistimille signaali meni tavallisilla RCA-välijohdoilla. Selvästikin näitä harkitsevan kannattaa tähdätä käytetään täysillä hyväksi. ECM New Series 1377) toiseksi viimeisessä kappaleessa on laaja dynamiikka ja pianon koko skaalaa Referenssiluokan roudausta Koska Nemo on monopääte ja aktiiviset Revolutionit tarvitsevat yhteensä neljä kanavaa, niin Nemojakin tarvittiin neljä. Werner Bärtschin pianolevyn (Mozart, Scelsi, Pärt, Busoni jne: Pianoteoksia. Parin tunnin ähräämisen jälkeen istuin hikisenä kahvikupin ääressä ja katselin sinivalojen hohtoa. Kokeilin päätteitä myös Anthemin AVM-50-prosessorin kanssa. Alun kirkkaat, lähes korviinkäyvät juoksutukset soivat juuri niin kuin pitääkin, ja kappaleen loppupuolella alapään voima ja kontrolli olivat kohdallaan. Kun vedin virran tälle päätteelle toisesta päästä asuntoa, niin hurina asettui lähes kokonaan. Sovin vain maahantuojan kanssa, että tehdään juttu parhaasta kokonaisuudesta. EM-UP1 toisti astetta monipuolisemmin jousiorkesterin sävyt. Sieltä sitten toimituspäällikkö Eronen ilmoitteli, että sinulle olisi täällä vähän laitteita... Lyömäsoittimien potku, sähköbasson sävyt ja musiikin meno toistuivat oivallisesti. Laitteita tuli siis melkoinen läjä. Lehden varastossa oli jumalaton kuormalava laatikoita. osa (Orchestre symphonigue de Montreal, johtajana Charles Dutoit) sai lisää lämpöä ja elävyyttä. Kyllä näitä uskaltaa suositella. Kokonaisuutena laitteiston yleisluonne painottui hivenen pehmeään päin. (08) 311 8384, www.jjhifi.com, www.electrocompaniet.com 80 HIFIMAAILMA 1/2009. Yhdistelmä kykeni tarvittaessa räväkkäänkin toistoon. Maahantuoja toimitti laitteiden mukana paremmat virtajohdot ja nipun symmetrisillä liittimillä varustettuja kaapeleita. Bassopäähän ilmaantui hivenen lisää napakkuutta, mutta ero ei ollut maata kaatava. Vaihtoehto valtamerkeille Äänellisesti tämä Electrocompanietin kokonaisuus on kovatasoinen. Oli aikamoinen urakka saada ne mahtumaan Pirkka-Passattiin. HERMUSET: El E cTR oco M paniET in HUipp U laiTTEiS To Levymekanismi kelluu kuusi kiloa painavan erillisjousitetun sisärungon varassa. EMC-1UP-CDsoitinkin on parikymmenkiloinen jötikkä. Kyse ei ollut tarkkuuden puutteesta. Kokeilin laitteita myös erikseen ja tein jonkin verran vertailuja EM-UP1:n ja Arcamin DV139:n välillä. Äänellisesti kaikki kolme ovat täysipainoisia ja muotoilultaan täydentävät toisiaan. Ilmeisesti sekajohdotuksen tuottamista maadoitusongelmista johtuen toisen kanavan toisessa päätteessä oli lievää verkkohurinaa. Vaikka laitteiston yleisluonne on miellyttävän pehmeäsointinen, niin rivakkuutta ja potkua löytyy silloin kun äänite sitä edellyttää. Pehmeys ei kuitenkaan tarkoita tumppuisuutta tai liiallista pyöreyttä. Soittimen päällä on tehokkaalla magneetilla varustettu levynpidike, jota ilman soitto ei soi. sinisenkajoinen logo. Välit CD-soittimelta esivahvistimelle ja siitä Gradientin aktiivijakosuotimelle pystyin vetämään symmetrisinä. Jousten sointi oli värikylläisempi ja näkymä orkesteriin astetta avarampi. Näin kuunneltuna päätteiden luonne muuttui aavistuksen. Alapään toisto oli luonteeltaan ehkä enemmän soivaa kuin rautavasaralla päähän mätkimistä. Edullinen sopimus sähköyhtiön kanssa on avuksi
JBL, Klipsch, päivitetty Altec ja muut rapakontakaiset, vintage-henkisemmät variaatiot aiheesta ovat jääneet marginaalin marginaaliin. Torvikaiutinten uusi tuleminen alkoi jo vuosia sitten, jokseenkin samoihin aikoihin kuin pienitehoisten putkivahvistintenkin. Kuin myös kaukaa idästä maahan saatettu Usher D2, jonka mittasuhteet eivät puolla sulavaa sijoittumista tyypilliseen suomalaiseen olohuoneeseen. Syyskuisilla hifimessuilla Suomessa debytoineen Consonance M15 II:n myötä täkäläinenkin torvikaiutintarjonta laajenee traditionaalisuuden suuntaan. JBL ja Klipsch ovat taas arvossaan, ja legendaarinen Altecin A7, Voice of The Theatre, 1950-luvun aluilla lanseerattu alan ikoni on päätynyt uudelleenvalmistuksen kohteeksi. Suomessa torvikaiutinten tarjonta on painottunut lähinnä keskieurooppalaisiin tuotemerkkeihin, Avantgardeen ja Acapellaan. Kiinasta käsin hifin maailmaa vahvistimin, levy- & CD-soittimin ja vähän kaiuttiminkin valloittava Opera Audio Consonance-tuotemerkkeineen liittyy torvikaiutinrintamaan kahdellakin mallilla. Ymmärrettävistä syistä. Näistä järeämpi, joskin edellä mainittujen lajitoveriensa enemmistön rinnalla 82 HIFIMAAILMA 1/2009. Yhdessähän nuo audiomaailman alkuhämärän toisilleen luodut taka-alalle häipyivätkin, kun koitti koteloitujen, epäherkkien kaiutinten ja niille watteja kymmenittäin tai jopa sadoittain puskevien puolijohdevahvainten aika, joka on jatkunut valtavirtaisuutena tähän päivään asti ja jatkuu todennäköisesti tästä eteenpäinkin. S IL L Ä KORVALLA: CO nSOnA nCe M15 II -KAIuttIMe t TeksTi: Jaakko Eräpuu kuvaT: Samu Saurama Tunnelmia torvista Ilmassa on perinteisten torvikaiutinten renessanssin tuntua
Koko kuuntelurupeaman signaalilähteenä toiminut Dynastation 2 ja etuvahvistin Shindo Aurieges saivat seuraansa Shindon vuorovaihetoimisen Montillen, ja johan alkoivat palaset loksahtaa kohdalleen. Löytyihän tuvasta astetta tehokkaampiakin masiinoita ja muutakin kurinpitorekvisiittaa. Kokeilussa käyneessä parissa tuo kaapeli oli pääedustajan teettämä, mitä ei ollut syytä kummeksua, kun oli vilkaissut valmistajan kapoista versiota aiheesta. M15:n toistokaistan kerrotaan ulottuvan 30 hertsistä 20 kilohertsiin. Itse asiassa paljonkin enemmän. Torvea ei ole asennettu kiinteästi bassokotelon päälle. Muistiinpanoihin kirjautuneet asiat kiersivät ja kaarsivat olennaista niillä hifin tavanomaisilla kliseillä: dynamiikka OK, bassoissa potkua, äänikuva vähän etäällä, hiukan himmeä ylin diskantti... Ylemmästä otetaan ulos torvelle menevä signaali, joka johdetaan jousikuormitteisiin liittimiin reilun vaaksan mittaisella kaapelilla. edullinen ja kohtuukokoinen, 15-tuumaisella bassoelementillä varustettu M15 II päätyi Hifimaailman syyniin. Tässäkö tämä nyt oli, kuuluisa torvisoundi? Torviosio kytkeytyy signaalitielle vaaksan mittaisen kaapelin välityksellä. Varsinkin bassopäästä, jonka kontrolli ei oikein asettunut uomiinsa perinteikkään triodikoneparin ohjastuksessa. No juu, 10 putkiwattia mahdollistivat jo jonkinmoisia musiikillisia elämyksiä, mutta vielä jäi hiukan hailakka olo, vaikka basso-osasto heräilikin henkiin. Pystysuuntaisilla suuntainlevyillä varustettu torvi on työstetty laminoimalla massiivipuusta. Musisoinnin rouhea räväkkyys jäi kuitenkin vieläkin hieman vajaaksi. Olihan oletettavaa, että enempää ei tarvita liki sadan desibelin herkkyydellä siunattujen kaiutinten ajamiseen. Torven avautumiskulma on perinteiset 110 astetta. Herkkyyslukemat ovat täydet 98 dB/W. Kynnyskysymyksenä kuunteluvoimakkuus Asetuttuaan taloksi Consonance M15:t saivat ensin kaverikseen pariwattiset SET-monopäätteet. Kaksiteisen, Opera Audion yhdessä Barque Audion kanssa valmistaman Consonance M15 II:n torveen sijoitettu kolmituumainen elementti hoitelee yli tuhannen hertsin taajuudet. Vielä löytyi yksi pykälä laatikosta. Jako tapahtuu tasan yhden kondensaattorin ja kelan myötävaikutuksella. Tässä vaiheessa kuunteluhuoneessa vieraillut pitkän linjan harrastaja alkoi jo tykästyä kaiutinten tarjontaan. Musiikki alkoi elää omilla ehdoillaan ja sai pintaansa uutta hohtoa. Kaiuttimen jakosuodin on tyyppiä minimalistinen. Yhteinen äänitesuosikkimme, kitaristi Rick Peckhamin trion Left End, vyöryi ilmoille melko vakuuttavalla voimalla, kun hanan käänsi kohti koillista. Jako kahteen tapahtuu basso-osan uumenissa. Realismin rajamailla Ei ollut. Se lepää mukana toimitettavien kiekkojen välityksellä vapaasti pömpelin yläpinnalla, minkä ansiosta torven ja basso-osan suuntaukset voidaan hoitaa toisistaan riippumatta. Käsintehty, päätemuuntajaton stereovahvain kehiin ja väliin vielä autoformeri, joka tuplaa vahvistimen näkemän kuorman. Eikä tarvin- HIFIMAAILMA 1/2009 83. Kotelon rakennusmateriaali on viilutettu MDF. Kun äänenvoimakkuuden pudotti tasolle, joka mahdollisti aiheesta keskustelun, musiikin olemus kutistui hifistelyn tasolle ja siitähän emme erityisesti pitäneet. OTL-vahvainhan tykkää 16 ohmista enemmän kuin kahdeksasta. Ei välttämättä dramaattisesti, mutta kuitenkin kuultavasti & mitattavasti. Bassojen ja alemman keskialueen toistosta vastaa 15-tuumainen, tekstiiliripusteinen ja paperikartioinen kovapuhuja, joka on sijoitettu massiivisen metallirenkaan välityksellä refleksitoimiseen koteloon. Toki ääntä lähti ja tanner tömisi noinkin, mutta jotain jäi silti puuttumaan. Samalla tuli havainnoitua, että M15 kuuluu niihin kaiuttimiin, jotka tarvitsevat keskimääräistä enemmän kuunteluvoimakkuutta kuulostaakseen joltain. Yhteistä näille kaikille on tavanomaista suurempi herkkyys, sillä torvimaisen rakennelman nieluun asennetun elementin ääni vahvistuu matkalla kohti suuaukkoa ja ympäröivää ilmatilaa. No ei hätiä mitiä. Music first! Muutama ilta siinä sitten meni noilla eväillä. Elementin kalvo ja kuparialumiini-seoksesta vedetty puhekela ovat peräisin Englannista. Väärin oletettu. Kaiutinkaapelit kytketään bassokotelon peräseinän alempaan naparuuvipariin. Katsastajaksi valikoitui sillä korvalla norminvastaisiin laiteyksilöihin mieluusti kantaa ottava ammattilaisharrastaja, jolle keskimääräistä vähemmällä wattimäärällä riittävän äänekkäästi mekastavat kaiuttimet ovat jo toinen luonto. Erillisyyttä ja minimalismia Käsite torvikaiutin kattaa melko laajan toistovälineiden kentän moniteisistä, vain osittain antinsa torvien välityksellä kuuntelutilaan lykkäävistä konstruktioista täystorveloihin. Kaiuttimen nimellisimpedanssiksi mainitaan 8 ohmia
Paikoin olisi kaivannut jopa vähän lisäenergiaa ylemmän keskialueen antiin, sointia terävöittämään. Siis värittyneeltä. S IL L Ä KORVALLA: CO nSOnA nCe M15 II -KAIuttIMe t nut edes paljoa huudattaa, vaikka sitäkin tuli harrastettua silkasta toimivan kokonaisuuden löytämisen ilosta. opera-consonance.com, www.audiopori.fi Ajaton design, sympaattinen soundi Kaiuttimet kuunneltavaksi tuonut taho halusi todistaa putkimiehelle, että M15 soveltuu mainiosti myös transistorivahvainten kyydittäväksi. Rajapintojen läheisyys ei vaikuta bassotoiston laatuun tai tasoon siinä määrin kuin kuvittelisi. Kuunteluetäisyyttä kaiutinpari kuitenkin edellyttää keskimääräistä enemmän. Ja siinä vaiheessa, kun piti vähän demota satunnaisille harrastajavierailijoille potkuisuuden mallia. Eli jos löytyi sielujen sympatiaa kaiutinten soinnin ja kuulijan välillä, niin ei jäänyt viehättyminen myöskään visuaalisesta vaikutelmasta nahistamaan. Vaikka tietyillä taajuuksilla liikutaankin koteloperäisyyden tuntumassa. Jälleen tuli vastaan sama ilmiö kuin aiemminkin kuunteluiden tuoksinassa. Saattaa tosin olla, että tuo ilme irtoaa ahtaimmissa kerrostalo-olosuhteissa vasta niillä kieppeillä, kun perhe- ja naapurisopu ovat koetuksella. Andras Schiffin Beethoven-tulkintoihin olisi kyllä kaivannut hieman nyansoidumpaa otetta, vaikka toisaalta forte fortissimot lähtivätkin ihailtavalla vaivattomuudella. Consonance M15 II Hinta: 8 500 /pari mitat (k x l x s): 112 x 58 x 46 cm paino: 60 kg/kpl Lisätietoja: audelec, puh 010 3878980, www. audelec.fi, www. Pikemminkin päinvastoin. Sen kyllä huomaa, milloin kahva on riittävästi kaakossa. Että siinäkin mielessä kaiutin lienee enemmänkin perinteisen musiikinkuuntelijan kuin tuotannollisia nyansseja väijyvän hifistin mieleen. Niinpä sessioiden viimeiset hetket vietettiin Trigonin SnowwhiteDwarf-vahvistinsetin vieraillessa komentokeskuksen roolissa. M15 soi kohtuu voimakkuuksilla sangen mukiinmenevästi, mutta soinnillisten ominaisuuksien täysi esillepano ja musiikillisten tunnelmien käsinkosketeltavuuden saavuttaminen edellyttävät kuitenkin astetta kovempaa kyytiä. torvimaiselta. Mutta. Aika useissa kuulemissani tötterötyypin kaiuttimissa se on kuulostanut... Jostain syystä M15 houkutti kuuntelemaan enimmäkseen akustista jazzia tai sen astetta rokahtavamman olomuodon otoksia. Jos ei muusta, niin ainakin kuuntelijan rennosta asennosta ja hyväksyvästä ilmeestä. Rytmisesti ja äänikuvallisesti M15 osoittautui kelpo toistimeksi, vaikka joskus onkin tullut kurkistettua kolmiulotteisempaan äänimaisemaan. Montillen kanssa tosin oltiin jo varsin lähellä aidonoloista puhallinsoundia, mutta vielä jäi petraamisen varaa. Koeponnistajan kuunteluhuoneen sekatyylisisustukseen M15:t istuivat kuin se kuuluisa nenä päähän. Ja toimihan tuo, vaikka syvemmältä kouraisevan basson, tiukemman otteen ja analyyttisemman ilmeen vastapainoksi musiikillinen mehukkuus ripauksen vähenikin putkoskattaukseen verrattuna. Pari iltaa meni tosin klassisissakin puitteissa, ja toimihan se Sibeliuskin. En väitä, että M15 olisi kuulemistani kaiuttimista jykevä- tai tiukkasointisin, mutta jotain äärimmäisen luontevaa on siinä tavassa, millä se toistaa esimerkiksi kontrabasson murahduksia ja/tai taiten viritetyn bassorummun jysähdyksiä. Entäpä se torvi. Samaa viestittää myös viivasuoruutta taiten väistelevä taajuusbalanssi. 84 HIFIMAAILMA 1/2009. Kookkaanpuoleiseksi kaiuttimeksi M15 on kuitenkin suhteellisen vaivattomasti kuuntelutilaan istutettava tapaus. Liian läheltä kuunneltuna musiikki jää pyörimään kaiutinten vierustoille ja kokonaiselämys kärsii. Ilmeisesti M15:n suunnittelutiimi on tiedostanut tämän sudenkuopan, koska kaiuttimen sointipaletista ei huutavuutta tai honotusta löydy käytännöllisesti katsoen juuri lainkaan. Sitähän nimittäin alkoi kaiuttimista irrota, kun kuunneltava musiikki niin vaati. Kyllä ison bassoelementin tavassa liikuttaa ilmaa on puolensa. Kaiutinparin massiivinen ulkoinen olemus henkii tiettyä menneen ajan tuntua, mutta selkeät linjat, kaarevat muodot ja ajaton design keventävät kokonaisvaikutelmaa
Uusi MicroMagic on nyt kuultavissa liikkeessämme. MIKROKOKOISTA AUDIOFIILITASON ÄÄNITAIKUUTTA. HIGHEND-MIKROSARJA MUSIIKILLE Saksalainen ELAC esitteli hiljakkoin maailman pienimmällä subwooferilla ryyditetyn 2.1-kaiutinsarjan. ELAC MICROMAGIC. Subwoofer on ainoastaan 225 x 150 x 175 mm kokoinen ja täysin värähtelemätön vastakkaisiin päätyihin sijoiteltujen elementtien ansiosta. Kuvat eivät tee oikeutta MicroMagic-sarjan kiiltävälle pianolakkaviimeistelylle eivätkä pysty välittämään sen todellista kokoa. Sen sisäänrakennettu ylipäästösuodin suojelee satelliitteja alle 80 hertsin bassotaajuuksilta. Sarja on oivallinen vaihtoehto huonolaatuisten tietokonekaiuttimien korvaajaksi tai vaikkapa makuuhuoneeseen. m r h i f i . Se ei tarvitse erillistä vahvistusta, sillä subwooferiin on integroitu neljä vahvistinta, joista kaksi ohjaavat sen kahta 115-millistä elementtiä ja kaksi jää kaiuttimille. MicroMagic tuottaa ällistyttävän suuren äänen kahdesta 301-satelliitista ja 2010BT-subwooferista. f i www.propellihattu.fi. Jos Helsinki HighEnd -messut jäivät väliin, kannattaa oikopäätä tulla kummastelemaan pienäänentoiston uutta ihmettä liikkeeseemme. Elac Micromagic 2.1 musta tai valkoinen 1.586 R a s t i l a n r a i t t i 5 A , H e l s i n k i ( 2 0 0 m R a s t i l a n m e t ro a s e m a l t a ) Avo i n n a t i p e 1 2 1 8 s e k ä l a 1 0 1 4 Puhelin 09-344 3949 N e t t i k a u p p a : w w w. Sarja liittyy Bluetoothin välityksellä kännykkään tai tietokoneeseen ja linjaliitännöin hifimpään äänilähteeseen. Subbarin alipäästön voi valita 60 / 120 / 180 hertsistä omaan makuun sopivaksi
177:09 min · K15 · BD50/45,9 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 1.78:1 ääni: Dolby TrueHD 5.1 (englanti) tekstitys: suomi + 7 muuta EloKuvA KuvA ÄÄni 86 HIFIMAAILMA 1/2009. Tämä julkaisu on osa Kummisetä-boksia, jonka neloslevy on ääriään myöten täynnä lisukkeita. Ääni Sarjan äänimiksaus on varsin dokumenttimainen, mikä tarkoittaa etukanavien painottamista ja realistisia äänimaailmoja. Kuva Hancock näyttää juuri niin hyvältä kuin upouudelta elokuvalta voi odottaa. Elokuvan mieleenpainuva musiikki hyötyy HD-raidasta eniten, vaikka bassotoisto on yhä varsin heppoinen. Intohimoisinkin Kummisetä-fanittaja saa tästä satsista maarunsa täyteen. Veteraanien haastatteluja lukuun ottamatta filmille kuvatun materiaalin laatu vaihtelee lähes kohtauksesta toiseen; alivalaistuja ja järkyttävän rakeisia kohtauksia on siellä täällä. Unrated on versioista parempi, muttei korjaa projektin perimmäisiä ongelmia. H D- L E VYARVOSTELUT TeksTi: Petri teittinen kUVAT: Petri teittinen ja jULKaiSija Pakkohankinta Erinomaisen jännittävä ja koskettava kertomus nuorista miehistä toisen maailmansodan melskeessä, sekä yksi tvhistorian parhaista minisarjoista. Ääni Elokuvan ääniraita on 5.1-kanavainen ja 24-bittinen Dolby TrueHD, mutta turhaan. Tykistökeskitykset laittavat subwooferin tanssimaan ripaskaa. VC-1:llä pakatun kuvavirran keskiarvo on 27 Mbps, huippujen käydessä 33 megabitissä. Levy sisältää hieman toista tuntia elokuvan tekemisestä kertovia haastattelukoosteita sekä päämäärättömästi hapuilevan PiP-raidan, joka seuraa kuvausten edistymistä videopäiväkirjan muodossa. AVC-pakatun kuvavirran piikit käyvät 38 Mbps:ssä, keskiarvon pyöriessä 25 Mbps: n tienoilla. Päävalikossa listataan myös BD-Live, mutta Sonyn palvelin ei suostunut vastaamaan monista yrityksistä huolimatta. Ohuen kuuloinen miksaus pysyttelee visusti tilan etuosassa; surroundeja käytetään vain satunnaisiin kaikuihin ja musiikin levittämiseen tarinan huippukohdissa. Levyllä on myös näyttelijän kuvaama videopäiväkirja (56:05 min), Making of (29:32 min) sekä videota sarjan ensi-iltaesityksestä Normandiassa, kaikki vaatimattomalla SD-kuvalla. AVC-pakatun kuvavirran huiput käyvät 38 megabitissä, ja keskiarvo jää 27 Mbps:iin. 102:14 min · K13 · BD50/41,5 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 2.40:1 ääni: Dolby TrueHD 5.1 (englanti) tekstitys: suomi + 13 muuta EloKuvA KuvA ÄÄni Täydellisyyden rajamailla Puzo, Coppola, Brando. Surroundeja käytetään harkitusti tilojen luomiseen ja taistelujen elävöittämiseen. Miksaus on aktiivinen ja samalla hillityn hallittu painottaen tarinan draamaa enemmän kuin toimintaa. Teattereissa 1.85:1-kuvasuhteella esitetyn elokuvan maski on nyt avattu ja kuva täyttää koko 16:9 ruudun. Kuvan tarkkuus ei anna armoa tietokonetehosteille, joista heikoimmat eivät oikein tahdo istua muuhun kuvaan. 16bittisellä TrueHD-raidalla ei ole ongelmia dialogin selkeyden kanssa äänekkäimmissäkään kohtauksissa. Teattereissa nähty versio on 10 minuuttia Unrated-versiota lyhyempi. Ero vuosia sitten julkaistuun DVD-levyyn on silti huomattava BD:n eduksi. Suurin parannus on tapahtunut kuvan pohjamustassa, joka ei enää seilaa harmaasta haaleaan. 622 min · K15 · 5xBD50 + 1xBD25 kuva: 1080p24 (VC-1) / 1.78:1 ääni: DTS-HD Master Audio 5.1 (englanti) tekstitys: suomi + 11 muuta SARJA KuvA ÄÄni Kun leffatraileri puijaa Alkoholisoitunut supersankari on loistava idea, mutta leffan jälkimmäinen puolisko lässähtää totaalisesti. Kuutoslevyllä ei valitettavasti ole suomenkielistä tekstitystä. Bonusmateriaalit Setin viimeinen levy sisältää katsomisen arvoisen "We Stand Alone Together: The Men of Easy Company" -dokumentin (77:33 min), joka esitetään HD-kuvalla ja DTS-HD Master Audio -ääniraidalla. Bassoa, dynamiikkaa ja äkäisiä surroundtehosteita viljellään toimintakohtausten aikana, mutta harkiten; mitään massiivista äänivallia ei ole rakennettu. Bonusmateriaalit Levy sisältää kaksi versiota elokuvasta. Dialogi on ajoittain hieman tukkoista. Kuva Coppolan oman studion tekemä entisöinti ei tee kovin suurta vaikutusta. Filmiraetta on vain nimeksi, musta on mustaa ja etenkin lähikuvat esittelevät hyvin HD-kuvan yksityiskohtaisuutta. Kokonaisuus ei ehkä näytä kovin mairittelevalta megabudjetilla kuvattujen leffojen rinnalla, mutta dokumenttimaisen rakeinen ja alisaturoitunut kuva istuu sarjaan erinomaisesti. Värisävyt ovat tyypillisen saturoituneita, joskin hyvässä tasapainossa. Bonusmateriaalit Leffalevyn ainoa lisuke on Coppolan rehellisen suorasukainen ja erittäin mielenkiintoinen kommenttiraita. Ääni Kuvanlaadun esimerkkiä noudatellen myös Hancockin ääniraita on perusteellisen ammattimaista jälkeä, mutta kovin ennalta arvattava. Kuvaa on myös siloteltu filmirakeen poistolla, mikä tekee hallaa etenkin kasvojen lähikuville. Ne sisältävät 75 minuutin edestä uusia haastattelukoosteita HD-kuvalla sekä tuntitolkulla SD-resoluution bonusmateriaaleja, jotka on siiretty sellaisenaan aiemmista DVD-julkaisuista. Dialogin selkeys on myös paremmalla tolalla kuin DVD-julkaisussa. Äkilliset laukaukset ja räjähdykset säikäyttävät dynamiikallaan, ja äänenvoimakkuuden kanssa sietääkin olla varovainen. Kontrasti on hieman kohollaan, mikä näkyy etenkin vitivalkoisen puhki palamisena. Jokaisessa jaksossa on myös kuvakommenttiraita sekä tekstiä ja kuvaa sisältävä triviaraita. Sääli, sillä ainesta oli vaikka mihin. Kuva Kuvanlaatu tiivistyy sanaan "vaihteleva". Kuva näyttää suttuiselta ja pehmeältä, eikä siinä ole HD-kuvalle tyypillistä terävyyttä tai detaljia. Kummisetä! Ei tästä tarvitse muuta sanoa
Vanhojen ääniraitojen remiksit kuulostavat yleensä keinotekoisilta ja epäuskottavilta, mutta Ruususen laajentamisessa on onnistuttu mainiosti. Vaikka surroundit ovat ahkerassa käytössä, tuntuu miksaus silti painottuvan etukanaviin. AVC-pakatun kuvavirran keskiarvo on 24 Mbps huippujen käydessä hieman yli 30 megabitissä. Surroundien ja liikkuvien tilaäänien käyttö on esimerkillisen hienoa. Ääni Elokuvan ääniraita on remiksattu alkuperäisestä kolmekanavaisesta 7.1-kanavaiseksi. Bonusmateriaalit HD-kuvalla esitettävät haastattelukoosteet (54 min) valottavat projektin taustaa, Hulkin ja Kuvotuksen tietokoneanimointia sekä kuvauksia eri puolilla maailmaa. Bonusmateriaalit Kahden levyn erikoisjulkaisu sisältää tolkuttoman määrän lisämateriaalia. Hulkin temmellystä voimistetaan tuhdilla bassolla, dynamiikkaa ei ole unohdettu, ja lopun kaksintaistelussa hyväkin äänentoisto saattaa kohdata kyykyttäjänsä. Ääni 24-bittinen Master Audio -raita nautiskelee elokuvan antamilla mahdollisuuksilla. Poistettuja kohtauksia on 42 minuutin verran, mutta ne näytetään suttuisella SD-kuvalla. Kuva Blu-ray-formaatin kuvaltaan upeimmat julkaisut ovat lähes poikkeuksetta tietokoneanimaatioita, mikä ei varmasti yllätä ketään tekniikasta perillä olevaa. Kung Fu Panda kiilaa suoraan Pixarin julkaisujen rinnalle ällistyttävän upealla kuvalla, josta ei puutu syvyyttä, väriloistoa, kontrastia saatikka detaljia. AVC-pakatun kuvavirran keskiarvo on 21 megabittiä sekunnissa piikkien hipoessa neljääkymmentä. AVC-pakatun kuvavirran keskiarvo on 19 Mbps, ja huiput viivähtävät 33 megabitissä. Ainoa miinus tulee dialogin ajoittaisesta hautautumisesta huimasti mylvivän äänivallin alle. Bonusmateriaalit Runsaat lisukkeet sisältävät ohjaajien kommenttiraidan, puolitoista tuntia haastattelukoosteita HD-kuvalla, pari yksinkertaista peliä, trailereita, triviatekstityksen sekä mielenkiintoisen kuva-kuvassa-kommenttiraidan. Poissa ovat roskat, naarmut, hailakat värit ja haamukuvat, jotka ovat kiusanneet aikaisempia julkaisuja. Kuvanlaadun perusteella voisi luulla katsovansa tämän vuosituhannen puolella tehtyä animaatiota. Suoraan sanoen on vaikea kuvitella, miten Blu-rayn kuvanlaatua voitaisiin tästä enää parantaa tekemättä standardiin merkittäviä muutoksia. Äänikenttä ei ole ehkä täysin saumaton mutta kuulostaa varsin luonnolliselta. Jotkut tietokonetehosteet erottuvat muuten skarpista kuvasta hieman pehmeinä ja suttuisina. Kuvassa ei näy pakkausvirheitä taikka silmiinpistävää jälkiterävöitystä. Tyhjästä nyhjäisty äänimaailma kuulostaa täysin luonnolliselta. Eurojulkaisusta on karsittu pois BD-Live-ominaisuus, mikä on sääli, sillä jenkkiversiossa nettisisällön eteen on nähty vaihteeksi hieman vaivaa. 92:09 min · K7 · BD50/44,2 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 2.35:1 ääni: Dolby TrueHD 5.1 (englanti) tekstitys: suomi + 9 muuta EloKuvA KuvA ÄÄni Se legendaarinen suudelma Kohta 50-vuotias Disney-animaatio hurmaa yhä kerronnallaan, hahmoillaan ja sydämellisyydellään. Lajityyppinsä eittämätön klassikko. Kakkoslevy sisältää haastattelukoosteita, kuvagallerioita, poistettuja kohtauksia ja paljon, paljon muuta. kriitikko Leonard Maltin ja Pixarin John Lasseter. Disneylle ominaisesti kaikella on suomenkielinen tekstitys, ja suurin osa bonuksista esitetään HD-kuvalla. 75:10 min · K3 · BD50/33,8 GB + BD50/39,6 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 2.55:1 ääni: DTS-HD Master Audio 7.1 (englanti) tekstitys: suomi + 5 muuta EloKuvA KuvA ÄÄni Tyhjänpäiväistä mäiskettä Ang Leen Hulk oli sentään mielenkiintoisella tavalla erilainen supersankarileffa; Louis "Transporter 2" Leterrierin Hulk on vain tylsä. Ääni Julkaisun ääniraita on kuvan tapaan parasta A-luokkaa. Matalat bassot jyrähtelevät aina tilaisuuden tullen ja vähän muulloinkin, kuin kerätäkseen kokemusta seuraavaa koitosta varten. Elokuva esitetään nyt ensimmäistä kertaa elokuvateatterin ulkopuolella alkuperäisessä 2.55:1kuvasuhteessaan, mikä tuskin miellyttää mustien palkkien vihaajia. Testilaitteisto Soittimet: Panasonic DMP-BD55 PlayStation 3 Kaiuttimet: KEF XQ-sarja AV-vahvistin: Denon AVC-A1HD Näyttölaitteet: JVC DLA-HD100 Sony KDL-52W4000 Ska-DOOSH Kung Fu Panda on hillittömän hauska, jännittävä ja visuaalisesti vaikuttava. Kuva Olipa elokuvasta mitä mieltä tahansa, on julkaisu ainakin kuvanlaadultaan erinomainen. Kuva on terävä ja yksityiskohtainen, väreiltään uhkea mutta tasapainoinen ja mustaltaan kuin pikeä. 5.1-kanavainen ja 24-bittinen Dolby TrueHD -raita on kristallinkirkas, erinomaisen dynaaminen ja aggressiivisen aktiivinen käyttäen kaikkia kanavia tehokkaasti äänimaailmojen luomiseen ja äänitehosteiden paiskomiseen pitkin tilaa. BDLive sisältää leffatrailereita, chatin ja lempikohtausten jakotoiminnon muttei mitään elintärkeää tai innovatiivista. 112:14 min · K13 · BD50/42,4 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 2.35:1 ääni: DTS-HD Master Audio 5.1 (englanti) tekstitys: suomi + 9 muuta EloKuvA KuvA ÄÄni HIFIMAAILMA 1/2009 87. Tulos näyttää kerrassaan upealta. Ohjaajan ja näyttelijä Tim Rothin kommenttiraita on viihdyttävä muttei pakollinen edes faneille. Kaiken kaikkiaan loistavaa materiaalia äänentoiston demoiluun. Ykköslevyn tähtiä ovat Grand Canyon -animaatio ja Cine-Explore-kuvakommenttiraita, jolla tarinoivat mm. Eli lähes kaikkea muuta kuin mitä siltä alun perin odotin. Kuva Prinsessa Ruusunen on entisöity vaivaa tai rahaa säästämättä. Musiikki ja äänitehosteet soivat paremmin kuin dialogi, joka kuulostaa ohuelta ja ikäiseltään. Kolmesta PiP-raidasta paras on Scene Explorer, joka höystää osaa elokuvasta tuotantopiirroksilla, triviatiedolla ja editoimattomalla kuvamateriaalilla
V U O D EN 2008 ÄÄNITEVA LIOT Jaakko Eräpuu Heikki Valsta BACH: Jouluoratorio Arnold Schönberg Chor, Concentus Musicus Wien/ Nikolaus Harnoncourt (Deutsche Harmonia Mundi) Onneksi joulu on joka vuosi, sillä jos tämän mainion levytyksen parissa ei päässytkään tunnelmoimaan viime vuonna, niin näistä Bachin luontevasti soljuvista aarioista ja taidokkaista kuorokohtauksista voi nauttia tällä loisteliaalla levyllä yhä vain ja aina paranee. Andras Schiff: Beethoven The Piano Sonatas vol.VII (ECM New Series) Kunnianhimoisen levytysprojektin helmi. Itse Sonny Rollinsin rooli tenorisaksofonin varressa aivan upea! Newton Faulkner: Hand Built by Robots (Brightside/UglyTruth/SonyBMG) Tuolla suuremmassa maailmassahan tämä levy julkaistiin oikeasti jo toissa vuonna, mutta ei anneta sen häiritä. Tästä seuraa hienoista sillisalaattia, joskin lopputulos on varsin nautittavaa sellaista. latautunut ja dynamiikantäyteinen tulkinta Hammerklavierista Uri Caine Ensemble: The Othello Syndrome (Winter & Winter) Hengästyttävän monimuotoisia mukaelmia Giuseppe Verdin sävelaarteistosta à la Uri Caine. Äänellisesti erittäin nautittava, vaikka dynamiikkaa jäinkin masteroinnin jäljiltä kaipaamaan. Love Jazz 19661977 (Love Records, LP 180g) Kulttuuriteko ja ennen kaikkea hyvää kotimaista jazzosaamista. Seitsemäs ja toiseksi viimeinen syväsukellus Beethovenin pianosonaattien maailmaan, jolla kuullaan mm. Selvästi vuoden musta hevonen musiikillisella aitoudellaan, omintakeisuudellaankin. Tyylien ja tyylittömyyksien kirjo on uskomaton, kokonaisuus silti kuin sipuli: kerroksia kuorimalla paljastuu ehjä ydin. HILARY HAHN: Schönbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot Ruotsin RSO/Esa-Pekka Salonen (DG) Yhdysvaltalaisen nuoren viulistin Hilary Hahnin tulkinnoissa on ihailtavaa ehdottomuutta. Oikeutettu kolmossija. 88 HIFIMAAILMA 1/2009. Ei tarjoile yllätyksiä eikä konkreettista uutta, joten kaikessa kiemuraisuudessaan on tyytyminen kakkospalliin. Temple of Soul: Brothers in Arms (Hypertension/Edel) Brothers in Arms on varmasti yksi vuoden vekkuleimmista platoista. Orkesteri soittaa hienolla soinnilla ja viimeistellyllä tekniikalla. Tällä levyllä Eschenbachin johtamassa tulkinnassa on erityinen tunnelmansa; musiikkia tässä hetkessä. Mika Kankainen Jarmo Rannanpää Sonny Rollins: East Broadway Run Down (Impulse AS-9121, LP 180g) Komeaa jazzia 60-luvulta. Isoja nimiä on välillä hankala sovittaa samaan studioon tai edes yhteiseen 60-minuuttiseen. Ajatellut ja painavat tulkinnat kahdesta viime vuosisadan suuren mittaluokan konsertosta. Bobo Stenson Trio: Cantando (ECM) Laulullisen instrumentaalijazzin jalokivi: kahden konkarimuusikon ja yhden keltanokan melodisuudesta & hetken rekisteröinnistä luomaa synteesiä on helppo lähestyä mutta vaikea unohtaa. TSAIKOVSKI: Sinfonia nro 6 "Pateettinen"; Dumka Philadelphian orkesteri/Christoph Eschenbach (Ondine) Monet Ondine-levymerkin julkaisemat Philadelphian orkesterin esitykset ovat tarjonneet kuulijalleen nautinnollisia hetkiä. Musiikki kehittyy hienosti bluesista vapaamman ilmaisun suuntaan ja pitää kuuntelijan otteessaan koko levyn ajan. Hänen soitossaan on myös vakavuutta, joka ei kuitenkaan kompastu tylsyyteen tai hurskasteluun. Kts. arvio tästä samasta lehdestä. Jethro Tull: Aqualung (Classic Records ILPS9145, LP 200g) Hieno ja laadukas uusintapainos Jethro Tullin parhaimmasta vedosta, sen kuluneen orkkiksen korvaajaksi. Opeth: Watershed (Roadrunner) Watershed on kuluneen vuoden raskaamman kaliiberin valiota niin materiaalinsa kuin soundimaailmansakin puolesta
On hauska huomata miten lähellä Haydnin sävelkieli ja ilmaisu on häntä hieman nuoremman italialaisen oopperan mestarin, Rossinin musiikkia. Huippumuusikot, hallittu toisteisuus, pinnanalaiset jännitteet..., yhtymäkohtia on enemmän kuin eroavaisuuksia, joista selkein nousee esiin silloin, kun David Sylvian lukee pariin otteeseen runojaan musiikin polttopisteessä. Haitarein, kitaroin, viuluin, puhaltimin ja perkussioin viritellyt, kiperät rytmiset kuviot seuraavat haikeansuloisten balladien pelkistettyä puhdassointisuutta ja maisema vaihtuu kuin itsestään. Tämä tavoite on onnistunut melko mainiosti. Osin ambienttisin, osin etnoviritteisten tuntojen tukemana. Levy on tehty trio-kokoonpanolla, mikä antaa jokaiselle soittajalle reilusti tilaa ilmaisuunsa. Levyn paras anti onkin taito pitää kuulijan mielenkiinto yllä tyylikkään vähäeleisesti, ja kaikki soittajat onnistuvat tehtävässään hyvin niin solistisesti kuin yhteissoitossaankin. Toki kummatkin äänitevaliot ovat aikansa tuotteita toteutuksessa käytetyn instrumentti- ja studiotekniikan suhteen. Davis/Zawinul-klassikolla musiikillinen jatkumo rakentui kahdesta toistaan täydentävästä sävellyksestä Henriksenin siivuttaessa kokonaisuuden tusinaan osaan, joskin kuljettaen musiikkia saumattomin siirtymin, alleviivaamattomin tuotannollisin keinoin. Live-äänitteeksi selkosointisen synttärijuhlan huipentaa Zawinulin ja Wayne Shorterin duetoima versio In a Silent Waysta. CHOPIN Pianokonsertot 1 ja 2 Lang Lang, Wienin filharmonikot/Zubin Mehta (DG) Kiinalainen Langa Lang on yksi niistä aikamme pianisteista, jonka jokainen uusi levytys herättää kiinnostusta ja ehkä, kiinnostavaa kyllä, aiheuttaa pohdintaa tulkintaperinteestä. Valitettavan harvoin hänen teoksiaan kuitenkaan nykyisin näkee tai kuulee oopperanäyttämöillä. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI Arve Henriksen: Cartography (ECM) 2000-luvun In a Silent Way. Langin ja esityksen kapellimestarin, Zubin Mehtan tulkintoja leimaavat hitaahkot tempot ja paikoin liki pysähtyminen tunnelmaan makaamaan. Näiden aarioiden joukossa on monta helmeä, ja ne todistavat Haydnin luomistyön ehtymättömästä rikkaudesta myös oopperan saralla. Cannonball Adderley Quintet, Miles Davis, Weather Report... Koskettava kuuntelukokemus. Ei sillä, etteikö laulujen enemmistö etenisi traditionaalisten melodioiden siivittämänä, mutta sekä solisti että orkesteri uskaltautuvat paikoin melkoisen kokeellisen ilmaisun tielle, improvisoinnin ja äänenkäytön vapaammille väylille. Erityisesti hänelle huomiota antaa levy-yhtiö, joka on uudesta Chopinin pianokonserttojen levytyksestä julkaissut normaalin CD:n ohella myös kylkiäisenä taiteilijan haastattelun ja muuta materiaalia sisältävän DVD:n. Heikki Valsta Savina Yannatou: Songs Of An Other (ECM) Kreikkalaisen Savina Yannatoun kolmas ECM-äänite jatkaa edeltäjiensä linjoilla: välimerellinen kulttuuriperimä muovautuu upeaäänisen laulajattaren ja Primavera en Salonico -ensemblen käsittelyssä kaikeksi muuksi kuin kansantieteelliseksi reproduktioksi. Tapio Suonperä MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 1/2009 91. Quathoffin erinomaisena partnerina vauhdikkaissa esityksissä on viimeistellysti soittava Freiburgin barokkiorkesteri. Lukkarinen toivoo, että talon lämmin tunnelma välittyisi kuulijallekin. Omissa nimissä tehdyn ensilevyn Trane Ear perusteella hän selviää hyvin myös puhdaslinjaisemmissa jazzympyröissä. Kuulaan ilmavin tuotannollisin ominaispiirtein ladattu laulukokoelma ammentaa alkuvoimansa useammankin Balkanin seutukunnan kansanmusiikista. Viimeisin versio Syndicatesta koostuu maailman eri kolkkien muusikoista, kuten edeltäjänsäkin, ja vaikka konsepti onkin jo tutuksi tahkottu, jokaisella koostumuksella tälläkin syntyy jotain ainutkertaista. Tupla-cd:nä julkaistun, irtonaisesti sykkivän konserttitaltion taitteista sitä ei kyllä pysty aistimaan, vaikka kyllähän tarttuminen muutamiin pitkän uran virstanpylväisiin viestittää jonkinasteisesta retrospektiivistä. Vähän yli vuosi sitten edesmennyt Zawinul vietti viimeiset synttärinsä lavalla, ilmeisen tietoisena päiviensä rajallisuudesta. Tästä on todisteena valloittava kokoelma aarioita Joseph Haydnin oopperoista. Siinä missä Milesin ympärillä velloi 60-luvun lopun sähköisten kosketinsoitinten pelkistetty todellisuus, Henriksen puhaltaa koruttomia kuvioitaan samplejen ja kymmenien ääniraitojen maton yllä. Kumppaneinaan hänellä on tällä levyllä Jussi Kannaste ja Antti Lötjönen, kaksi nuoren polven lahjakasta muusikkoa. Levyn sävellykset ovat lähes kokonaan Lukkarisen omaa tuotantoa. Orkesteriosuuksiin sen sijaan olisi kaivannut loistokkaalta orkesterilta hieman parempaa skarppaamista sekä äänitykseen kevyempää ja läpikuultavampaa sointia. Ystävien keskeistä telepatiaa. & T-Bonesien kannujen takaa. Kappaleet ja yhtyeen ilmaisu ovat selvästi cooliin päin kallellaan, ja monille nykypäivän pienyhtyeille tyypillinen revittely loistaa poissaolollaan. Levy on äänitetty Taipalsaarella 110 vuotta vanhassa puutalossa. aikansa kovimpia juttuja, joita seurasi vielä pitkä rupeama jazzin ja maailmanmusiikin fuusiossa otsikolla Zawinul Syndicate. Kyseessä on erityisesti valikoima säveltäjän italiankielisiin librettoihin säveltämistä teoksista. Aarioita levyllä on liki parikymmentä, joten niitä suositellaan nautittavaksi kohtuudella. Heikki Valsta HAYDN Ooppera-aarioita Thomas Quasthoff ja Freiburgin barokkiorkesteri/Gottfried von der Goltz (DG) Baritoni Thomas Quasthoff on paitsi armoitetun taitava laulaja myös monipuolinen taiteilija. Jaakko Eräpuu Joe Zawinul & The Zawinul Syndicate: 75th (ZYX) Jazzin suuri pieni mies, kosketinsoittaja Joe Zawinul työsti monen vuosikymmenen mittaisen syvän vaon rytmimusiikin maaperään. Parhaimmillaan Lang on konserttojen hitaissa osissa, joissa hänen kuiskaavat pianissimonsa saavat kuulijan höristämään korviaan. Ei nyt ehkä ihan aivan, mutta ei jää kauaksi norjalaistrumpetisti Arve Henriksenin hiljaisen poltteen sielunmaiseman kartoitus. Honey B. Jaakko Eräpuu Jaska Lukkarinen Trio: Trane Ear (Rockadillo Records) Jaska Lukkarinen on tullut tutuksi mm
Tästä huolimatta levy tarjoaa hienoa ja ei niin jokapäiväistä musiikkia täydeltä laidalta. Almost Like Me sisältää pääosin hard bop-, funk- ja fuusiopainotteista materiaalia. Vahvan oman ja värikkään leimansa hän on siis pistänyt Kristiinankin levylle, joka on kokonaisuutena pirteä ja kiehtova. Musiikki on sekoitus vanhemman liiton metallia sekä modernimpaa thrashia tarjoten rankempaa runttausta ja välillä melodisempia osia. Omien sanojensa mukaan loppu häämöttää hänen levytysurallaan, joten surumielisen sävyn ymmärtää, vaikka tiettyä uhmaa onkin havaittavissa Edu Kettusen Kone älä hyydy -biisin myötä. Chisun biisien tulkitsijalta nimittäin vaaditaan aika paljon ja näin Kristiinakin on päässyt näyttämään kyntensä. Hyvien biisien lisäksi korviinpistävää on myös äärettömän monipuolinen soundimaailma, jossa ei todellakaan ole metsästetty hifismiä. Rohkeissa sovituksissa Odean Pope saa foninsa laulamaan omintakeisen hienosti, ja eritoten B-puolella koko kolmihenkinen orkesteri pelaa hyvin yhteen. LE V YA R VOSTELUT Eräpuu, Isopuro, Kukkonen, Kupias, Myllyjoki, Pesonen, Rannanpää, Ruishalme, Suonperä, Valsta Five Finger Death Punch: The Way of The Fist (Spinefarm Records) Amerikkalaisorkesteri Five Finger Death Punchin (lyhyemmin 5FDP) debyyttialbumi The Way of The Fist julkaistiin jenkeissä jo 2007 vuoden loppukesästä, ja nyt julkaisun aika koitti myös tälle mantereelle. Tero Kukkonen Apulanta: Kuutio kuinka aurinko voitettiin (Levy-yhtiö) Apulanta on saanut jo kymmenennen levynsä ulos. Kappaleesta Mwalimu ei yksinkertaisesti voi olla tulematta hyvälle tuulelle. Kuitenkin tämä Philadelphiasta lähtöisin oleva artisti on tehnyt vahvan ja tunnustetun uran, jonka varhaisten vaiheiden huippuhetket elettiin rumpalilegenda Max Roachin bändin myötä. Mika Kankainen Kristiina Wheeler: Hitchin to Helsinki (Universal) Kristiina Wheelerin levyn taustalta löytyy rohkean epäsovinnainen Chisu alias Christel Sundberg, joka julkaisi tänä vuonna oman loistavan sooloalbuminsa. Oudosta saksalaisesta levymerkistä huolimatta tämä 1982 tehty painos on kohtuullisen laadukasta työtä, ja äänelliset perusasiat ovat kunnossa, vaikka rummut voisivat ollakin miksattu paremminkin esille. Levyn rahallinen arvo alkaakin olla jo huomattava, erityisesti rapakon tuolla puolen. Häntä on ilo kuunnella. Mukana on myös aimo annos jopa hirtehiseksi äityvää huumoria, varsinkin kun Loiri vetäisee tosi hyytävän tulkinnan YUP:n biisistä ikään kuin todeten, ettei tämä touhu nyt kuitenkaan niin vakavaa ole, vaikka Meitä odotellaan mullan alla. Levy soundaa paikoin tosi indieltä, mutta se onkin yksi tämän levyn suola! Tarja Kupias MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 94 HIFIMAAILMA 1/2009. Kuution ensimmäiset kuuntelukerrat jättävät mieleen parhaiten levyn alkupuolen tarttuvimmat kappaleet, mutta kuuntelukertojen karttuessa kokonaisuus nostaa päätään, ja albumin loppupuoli kohoaakin vähintään alkupään tasolle. Levyn soundit tukevat hyvin albumin tunnelmaa, eikä Kuution kaikkia kulmia ole hiottu liian sileiksi. Rytmisen selkärangan soitannalle levylle antaa rumpali Cornell Rochester. Levy on luonnollista jatkumoa viimeisille Apulannan levyille, jotka ovat kohottaneet orkesterin väistämättä suomirokin kirkkaimpaan kärkeen. Tarja Kupias MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI VI n YYLI Odean Pope: Almost Like Me (Moers Music 01092, LP 120g)Vinyyli Odean Pope on tenorisaksofonisti, jota ei ainakaan allekirjoittaneen tietämyksen mukaan kaikenkarvaisissa jazzin hall-of-fame- tai top 10 -listauksissa näy. Loirin karun ja jopa kipeän surumielisen tulkinnan kautta tuttuihin biiseihin aukeaa jälleen uusi kosketuspinta, mutta niin aukeaa myös Loirin persoonalle. Tero Kukkonen Loiri: Kasari (Warner) Ensin tuli Ivalo, sitten Inari ja nyt Kasari. Saksalaisen Moers Musicin 1982 julkaiseman Almost Like Me -vinyylin painosmäärä oli kohtuullisen pieni, ja sen vuoksi levyä ei juurikaan markkinoilla käytettynä liiku. Biisit vaihtelevat soulin ja purkkapopin kautta elokuvamusiikkiin, eikä mikään tyyli tuota Kristiinalle vaikeuksia. Omassa yksilössäni ajan hammas on päässyt levyä hieman nakertamaan, ja lujempaa kuunnellessa tämän voi huomata pieninä rahinoina ja suhinoina. Kappaleet eivät Kuutio-albumilla ole yhtä suoraviivaisia tulkintoja kuin uran alkutaipaleella, mutta keikoilla takuuvarmasti yhteislauluina toimivia kappaleita löytyy vanhojen hittien joukkoon tältäkin levyltä useampia. Laulaja Ivan "Ghost" Moody käyttää ääntään laajalti aina puhdasäänisestä tulkinnasta matalampaan huutoon, ja sanoituksista saa selvää myös viimeisiksi mainittujen osioiden aikana. Jos Kasari jää Loirin viimeiseksi levytykseksi, on se ainakin mieleenpainuva lopetus hänen loistavalle levytysuralleen. Toni Wirtasen kynäilemät sanoitukset ovat taas kerran sangen moniulotteisia ja tuovat paikoitellen mieleen A.W.Yrjänän tekstitykset. Mitään unpluggedhempeilyä ei sentään kannata levyltä odottaa. Chisu on hoitanut taas pitkälti yksin tämänkin levyn sävellykset, tuotannon ja äänitykset. Vesa-Matti Loirin Lappi-trilogia saa hienon päätöksen Inarijärven yhden selän mukaan nimetyn levyn myötä, jolle on valittu jälleen Suomirockin ja -popin klassikoita. Gerald Veasleyn sähköbasso napsuu paikoitellen todella maukkaasti. Kitara- ja rumpusoundit ovat mukiin menevät, mutta miksi ne kaikki on taas pitänyt kääntää täysille ja mahdollisesti vähän ylikin. Joskin musiikki on monipuolista, kestää kuuntelua, saa jalan vipattamaan sekä pään heilumaan, niin levyn dynamiikkaa on kuristettu aika rankalla kädellä. Kristiinan ääni on maukas ja omaleimainen, mutta veikkaan, että tällaista sukseeta ei ilman Chisun apua olisi Kristiinalle tullut. Näistä osa toimii loistavasti Loirin käsittelyssä, osa ei ihan niin hyvin
Normaalihinta 21,90 , Kestotilaajille 14,90 Valkoinen Kotiteatterinmusta S M L XL Asiakasnumero (laskusta tai osoitekentästä) /2009 Kirjepostimerkki Tilaaja, tilauksen maksaja tai edellinen osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Hifimaailma Tilaajapalvelut iO-Kustannuspalvelut Oy PL 115 30101 Forssa Postinro /-toimipaikka / puhelin Lahjatilauksen saaja tai uusi osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin HIFIMAAILMA 1/2009 95. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja katkaisee, peruuttaa tai muuttaa tilauksen määräaikaiseksi. Tilaus laskutetaan tilauksen alkaessa ja aina uuden tilausjakson alussa. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailmalehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ja tilausmaksu laskutetaan määrätuin laskutusvälein (6 tai 12 kk) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituisen määräaikaistilauksen hinta. Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. 12 kk määräaikaistilaus 64 euroa. VUOSIKErTA: 8 NUmErOA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa TILAUSTEN SÄÄNNÖT Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen tilausjakso (6 tai 12 kk) alkaen ensimmäisestä mahdollisesta numerosta ja päättyen siitä alkaen sovitun aikajakson loppuun. YLEISTÄ ASIAA TEKSTISISÄLLÖSTÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. Tämä voidaan tehdä puhelimitse, internetissä tai lehden palvelukupongilla. Ulkomaantilauksien postimaksulisä + 24 euroa. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. TIETOSUOJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimittujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. Palvelut ovat käytettävissänne myös internetissä www.hifimaailma. 6 kk määräaikaistilaus 33 euroa. Uusi tilaus (määräaikainen tai kestotilaus, myös kestotilauksen uusi tilausjakso) voidaan kuluttajasuojalain (KSL 6:15) perusteella peruuttaa kuluitta 14 vuorokauden kuluessa tilausvahvistuksen ja/tai tilausta koskevan laskun vastaanottamisesta. fi (kohdassa palvelut) tai voitte olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen tilaukset@hifimaailma.fi tai käyttäen lehden palvelukuponkia. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. Osallistu lukijakyselyyn netissä ja voita NuForce iCon -vahvistin USB-liitännällä. Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvomme 249 euron arvoisen NuForce iCon -vahvistimen. Puhelin: 010 778 6400 (arkipäivisin klo 816). 12 kk kestotilaus 59 euroa. Peruutus astuu voimaan kahden viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä. PALVELU K U P O N K I ASIAKASPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset hoituvat helpoiten soittamalla suoraan asiakaspalveluumme. Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. TILAUSHINNAT 2008 6 kk kestotilaus 31 euroa. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa. Tilaus jatkuu pääsääntöisesti aikaisemmin maksetun tilausjakson loppuun. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY Hifimaailma tilaus / palvelukuponki Tilaan Hifimaailman Itselleni Lahjaksi Heti Numerosta Kestotilaus 12 kk (59 ) 6 kk (31 ) Määräaikaistilaus 12 kk (64 ) 6 kk (33 ) Muutan määräaikaistilauksen kestotilaukseksi Peruutan kestotilaukseni päättymään maksetun jakson loppuun /2009 Osoitteenmuutos, alkaen Tilaan Hifimaailma-paidan. Toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/tai testitulosten aiheuttamista vahingoista
Hinta 700 . 0400-788 703, petri.pajunen@a1netti.com Hyvä kotiteatteripaketti! Vahvistin: Harman Kardon AVR-245. Kaapit voittivat mm. Puh. Kaikki hyväkuntoisia, pientä pintakulumaa lukuun ottamatta, ikää näillä on jo 10 vuotta ja myyn tilanpuutteen vuoksi. Väri pyökki. Koaksiaalinen digitaali- ja RCA-antoliitännät. 90 . Mukana kaukosäädin. Lähetän halutessa tarkempia kuvia kaittimista sekä niiden valmistusvaiheista. Nouto Espoosta. Frequency response 60Hz20kHz ±3 dB. 1x Audio Pro Sub+ subbari. Väri musta. Vähän käytetyt, virheettömät. H. Sensitivity 88dB, 2,83 V at 1m. 040-7013784, raimo.kaltiainen@kolumbus.fi KEF Q10 -keskiäänikaiutin. Puh. 044-3291269, tero.hauvonen@mbnet.fi AW-10 Excel -kaiuttimia 3 kpl. Hp.450 pari. H. 350 /tarjous. Kuin uudet. Pituus 50 cm. Mukaan tulee 2 kpl kaiutinjalustoja. Siistit. 2 600 . Puh. Puh. Ulostuloteho 2x100 W (8 Ohm). Puh. Kullatut naparuuvit, tukevaa tekoa. HP.90 /pari. 270 . WBT:n kiristettävät liittimet. 044-5850819, pirkka.rannali@gmail.com Musta Amphion Helium2 -pari ja mustat 70 cm pyöreät tolpat. Hinta yhteensä 700 (450 + 250 ). Impedance 6 ohms. Puh. Subwoofer: Audio Pro B 1.36. Ostettu 07/07 Gigantista hintaan 299 euroa. Hp. Tuotteet virheettömässä kunnossa, ostettu vajaa vuosi sitten. Tampere. Tyylikäs design, Tanskassa suunniteltu, harjatulla alumiinipinnalla valmistettu laatutuote. Citypulse 7.2x, kaukosäädin ja TCXOpäivitys! (Verrataan Benchmark DAC1: een). (09) 685 7990 www. 045-6354496, jyrki1.niskanen@pp.inet.fi Valkokankaat edullisesti maahantuojalta s! sty eneries stim A-se Te amax s nga Be ikkoka cm keh x 130 220 50 e 4 AVStore.fi Vanha Kaarelantie 9, 01610 Vantaa 09-4778 430 myynti@avstore.fi Laajakuvatelevisio 28" suoralla kuvaputkella. 040-8018107, aki.nieminen@utu.fi 96 HIFIMAAILMA 1/2009. Puh. NAD C372 -integroitu vahvistin sekä NAD C 515 BEE -CD-soitin kumpikin uuden veroisia. Kuvia ja lisätietoja saat tarvittaessa sähköpostilla. Pääkaiuttimet: Dali Concept 6. 050-4380861, kimmo.t.hamalainen@kolumbus.fi Amphion Neon plus -lattiakaiuttimet ja Amphion Origo -keskikaiuitin. classicaudio.fi · Iso Roobertinkatu 44, Helsinki Avoinna ma-to 11-18 ja pe-la 11-16 · Puh. Laitteet ovat noin reilun vuoden vanhat ja täysin virheettömät. 040-7708454, ari.heinonen@kuvalehdet.fi Cambridge Audio DVD + AV-vahvistin, Azur 540D DVD + Azur 540R -AV-vahvistin. Ilmoitusaineistot toimituksen osoitteeseen tai sähköisessä muodossa aineistot@hifimaailma.fi H I F I T I N T E R N A T I O N A L HIFI KRUG H A L V E M M A L L A CLASSIC AUDIO KÄYTETTYJEN ÄÄNENTOISTOLAITTEIDEN ERIKOISLIIKE MYY, OSTAA, VAIHTAA VINTAGE-HIFI YMS... Eerikinkatu 5 00100 HELSINKI W W W. Puh. Väri Hopea. 040-5639994, timo.aro@pp1.inet.fi Audio Philosophy 100i -CD-soitin. Ilmoitustilan myynti ja varaukset toimituksesta: Performance Magazines Oy, Olarinluoma 15, 02200 Espoo, puhelin 010 778 6404, faksi 010 778 6401, toimitus@ hifimaailma.fi. 044-5808913, jmjm@luukku.com Cerwin-vega 215 -kajarit, todella järeät! Uutta vastaavat. Net weight 4,8kg. Puh. Väri kirsikka. Surround kaiuttimet: Audio Pro Soniq. 3x SCART- ja RCA-liitännät kuvalle ja äänelle. Hintapyynti: 550 . Sis. Lisätietoa puhelimitse. virheettömät. kaukosäädin. Erittäin massiiviset. 50 . Ikää n. Mastersound 300B P.S.E, hp. Väri kirsikka. Puh. Hp.300 . Alkuperäiset paketit löytyy eikä ole naarmun naarmua. 040-3700429 tai 050-3253670, toni_heikkila@loimaalainen.com käytettyjä CD-levyjä ja DVD-elokuvia MAAN SUURIN VALIKOIMA Valikoimassa yli 20.000 levyä! MYÖS UUTUUDET JA VINYYLIT Myydään Acapella Fidelio mk2, hp 2 800 . 2x Jamo Alto Signature -2-tie-hyllykaiuttimet. 0500 550 054 Genelec Ht 205 -aktiivikaiuttimet, 2kpl. Vuoden ikäiset. 050-5245184, mika.muhonen@pp2.inet.fi Dali Ikon 6:t, 12kk vanhat, väri pähkinä. Miiru84@hotmail.com Puh. Puh. H I F I K R U G . 040-5016520, jarmo@vuotila.com WWW. Beogram 8002 -tangentiaalilevysoitin. H IFI MAR KKINAT: Yksi t yishenkilöiden myynti- ja o s to p a l s t a NÄIN ILMOITAT HIFIMARKKINOILLA: Julkaisemme Hifimarkkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänenja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. Puh. Ääneltään nopeasoundinen ja kontrolloitu. ILMOITUSTILAN MYYNTI HIFIMARKKINOILLE: Yritykset voivat ilmoittaa Hifimarkkinoilla maksullisilla ilmoituksilla. Puh. Dimensions (H x W x D) 317 x 190 x 240mm. ARIMAN.FI MAAHANTUONTI JA MYYNTI: www.audist.fi B&W CDS3 S6 valkoinen surroundkaiutin 3 kpl á 170 (ovh 350). Yhteishinta 1200 . 044-2623400, marko.viitala@gmail.com Itse rakennetut hienosti soivat Jordan JX92S -transmissiolinjakaiuttimet. Kaiuttimet ovat uudenveroiset. Voi täyttää hiekalla. Takuu voimassa, 300 . Tarkemmat tiedot http://mikko.fi/kohde/750577. Siistit ja hyväkuntoiset. Audio Phisophy Two 100i -stereovahvistin. Valmistettu tammiliimapuulevystä. 040-5511234, a.salmi@kolumbus.fi Cambridge Audio Azur 540 a v2 silver, integroitu vahvistin ostettu heinäkuussa. Puh. Hp. Puh. Puh. Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen aineistot@ hifimaailma.fi. Dunlavy 1 kaiuttimet jalustoilla 300 . phiitti@gmail.com Myydään JBL XTI100 -lattiakaiutinpari. 040-7629591, taina.saaristo@kotinet.com 5 kpl Amphion Argon2 -kaiuttimia, väri koivu. Puh. Työn laatu sallii lähemmänkin tarkastelun. Siltech HF8Si coax puhdashopeakaapeli, kiristettävillä WBT:n rca-liittimillä. HIFI-lehden 10001500 lattiakaiutintestin -05. F I P. Hinta yhteensä 1 700 . Harmaat, RCA-liitännällä, ovh 480 kpl. Myydään myös erikseen. Hp. 0400-603313, olli.sipola@mail.suomi.net 2x Jamo Studio 190 / E470 -3-tie lattiakaiuttimet. 4 vuotta. 420 . 160 (tinkimisen varaa on). 0400-826216, lari.soininen@gmail.com Kimber Hero -rca-signaalijohdot, pituus 1 metri, 2 paria. Voin myös myydä erikseen, mutta koko läjän hp. 041-4940799, Miiru84@hotmail.com Myydään seuraava paketti: Logitech Squeezebox 3, valkea ja kaukosäädin. Kaiuttimet ovat Oulun seudulla (Kempele). Uudenveroinen. Puh. 1500 . Amplifier requirements 10100 W
Väri: pianolakattu musta. Alkuperäiset laatikot, ritilät, ohjeet ja kuitit tallessa. Katsottu 4 elokuvaa ja vähän kuunneltu musaa. 050-5747898, timo.muurinen@powernet.fi Myydään Rotel RSP-1069 7.1 AV-etuvahvistin ja RDV-1062 DVD-soitin. Voit myös tarjota 8050 ja 8030. 050-5470864, jussi.lyly@elisanet.fi Videotykki Sanyo PLV-Z1. 050-5245184, mika.muhonen@pp2.inet.fi Pioneer VSX-1015-S AV-vahvistin. Kunto kaikin puolin hyvä. 1 600 . nipapappa@gmail.com HIFIMAAILMA 1/2009 97. Puh. Paikan päälle pääsee tarkastamaan vahvaimen kunnon ja toiminnan. Voittanut mm. Kuvia sähköpostilla, laitteisto Porissa. 040-5808699, jussik1@suomi24.fi Infinity Kappa 6.2i (Series II) -kaiuttimet, väri musta. Sound Organisation Z522s. Kuvia ja käyttöohje sähköpostilla. 050-5965072 Ostan Proton D1200 -päätevahvistimen 80-luvun loppupuolelta. jorma.salanto@dnainternet.net Huippu DVD-soitin Oppo 971H. 1500 ) info@sivusuunnittelu.com Kaiutinjalat 2 kpl. Primare, Copland, Electrocompaniet, SAT, Classe yms. Hp. Musta pianolakka ja kangaspinta. n. 150 . Hintapyyntö 100 . Vantaa. 500 . 040-5534680 Dunlavy 4a. Kytkettävissä suoraan mm. 2000 /tarjoa. 370 . laite löytyy. 21 kg järkäle, tehoa riittävästi. 040-8601666, holmqvist@luukku.com Kotiteatteripaketti Sony- ja Audio Pro -erillislaitteista. Puh. Puh. Puh. lion.heart@jippii.fi Myyn Sony DVP-S9000ES -soitin, väri kulta. Ikää noin kaksi kuukautta, myyn pois muuton ja siitä johtuvan tilanpuutteen/ rahantarpeen vuoksi. Hinta uutena 999 . Laite on väriltään musta ja käytännössä uutta vastaavassa kunnossa. Hp. 040-5709534, laurilankelin@hotmail.com Von Schweikertin subwoofer VR-S/3. Puh. 040-8018107, aki.nieminen@utu.fi B&W 801 series 2 tai 3 Puh. Laite löytyy Helsingin keskustasta, mieluiten nouto. Tuplamuuntajilla. 4kpl Magnat 503 kirsikka jalustakaiuttimia hopeanharmailla jalustoilla + Magnat 513 kirsikka keskikautin. 050-3849202, markus.polkki@gmail.com Penaudio Rebel 2 -kaiutinpari. Mukaan kaikki alkuperäisessä pakkauksessa ollut tilpehööri viimeistä lippusta ja lappusta myöden, sekä tietysti pakkaus itse. 041-5074144 OR-230Hi, parisen vuotta vanhat ja erittäin vähäisellä käytöllä olleet. html. juha.tolvanen@wippies.com Ostetaan Ostan hyväkuntoisen Arcam FMJ CD33 -soittimen. 380 . Kaiuttimet hopea/musta, sub musta, muut laitteet hopeat. 0400-423555, me.ss@luukku.com Philips HTS9800W -kotiteatterisarja. Hp. Erittäin hyväkuntoiset, virheettömät. Puh. 12-tuumainen elementti transmissiolinjakotelossa, 900 watin A/Bluokan vahvistin. Mukaan alkuperäiset jalustat. Puh. Puh. Tampere Puh. H. 400 . Kirsikan väriset Mission M33 -lattiakaiuttimet. Virheettömät tammiviilulla. Tyylikäs + tehokas kokonaisuus elokuville ja musiikille. · H I G H - E N D · TL-AUDIO K O T I T E A T T E R I · T A R V I K K E E T · Hyviä tarjouksia tiedossa ja maahantuojien edustajatkaan eivät ole paikalla häiritsemässä... P. Soita ja kysy. H 350 . Laite ei esittelyjä kaipaa. 040-7479865, kimmokalervi@hotmail.com Myydään Roksan Kandy -CD-soitin sekä vahvistin. 0400-704740, tero.mustala@gmail.com NAD T524 -DVD/CD-soitin Alle vuoden vanha, takuuta! Hp.100 . 2009 uutuuksia klo 10-18 WWW.TLAUDIO.FI OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA Magnepan SMGC, kokomustat, myyn tarpettomana. Puh. Myyn myös erikseen. 050-5355200, markustuominen@netti.fi Päätevahvistin Denon POA-800 Puh. Hp. com/equipment/vonschweikert_vr35_ system.htm. Kaukosäädin. Puh. 040-8279907 Mirage M-1090i -bipolaarilattiakaiuttimet. 650 . Lisätietoa ja speksit: www.eu.onkyo.com/products/TX-SR506. 0500-789 692 tai 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 Hämeenlinna Esittelemme Lau 31.1. hifistin@mbnet.fi Laadukas 2-kanavavahvistin. Hintapyynti 220 /paras tarjous. Aikansa valioita. Edullisesti tarpeettomana. 040-7192629, sun-ra@suomi24.fi Seas P11RCY 2kpl. Käytetty parisataa tuntia, seissyt muuton takia viime vuodet hyllyssä käyttämättömänä. Puh. 0407591643 Olisin kiinnostunut ostamaan mustan Cambridge Audio T500 -virittimen. 050-36052782, janne.korolainen@ suomi24.fi Ostan HIFI-lehden testi-DVD:n, myös muita vastaavia voin harkita. Myydään tarpeettomana. Puh. Levy-yhtiöiden julkaisemia orginaaleja haeskelen kohtuullisella hinnalla. digiboksiin, DVD-soittimeen, tietokoneeseen tai Playstationiin. Vaiheenkääntö ja volume sekä säädettävä alipäästö välillä 50100 Hz. Audio Pro Sonic etu-, pää- ja surroundkaiuttimet, Audio Pro B1.36 (Hifi ja Tekniikan Maailman testivoittajasubbari), Sony STR510 5.1 HDMI viritinvahvistin, teho 100 W, Sony DVP-NS32 DVD-soitin (DTS, DivX yms.) sekä 4-hyllyinen, hopeanvärinen, tukeva mediaräkki. Tällä hinnalla et parempaa ääntä löydä. Helsinki. Virheettömät. Hinta 700 . Puh. Nouto mahdollinen akselilla pääkaupunkiseutu - Kuopio. 040-5232589, mtt@iki.fi Ostetaan hyväkuntoisia Minidisc-levykkeitä (niin koteloltaan kuin lipukkeiltaan ja tietenkin itse levykin). Puh. Zoomin avulla kuva säädettävissä sopivan kokoiseksi. Moitteeton kunto, toimivat samasta kaukosäätimestä. Puh. Hinta 950 /tarjous(ovh. 040-7348615, lauri.hoefs@gmail.com OP-3 täysputkiversio. Oltava ehjä ja kaukosäädettävä (ainakin volume). Puh. 040-8411822, juhawilska@hotmail.com Päätevahvistin Onkyo Integra M-504. Laitteet Raumalla, kuljetus järjestynee tiettyihin rajoihin saakka. EISAn paras AV-vahvistin -pokaalin. Arvostelu: http://www.hometheatersound. jokinen.niko@gmail.com Genelec 8040 -pari. Puh. Hinta nyt 640 . Oltava harmaa. Ostan 2kpl kohtuuhintaisia, kirsikanvärisiä Epos M5- tai M5i-kaiuttimia. 2x12 W/8 Ohm, 6V6X4, 12AU7X2, 12AT7X2, kuulokeliitäntä, autobias. Hp. Kunto ehjä ja virheetön. Siistit ja laadukkaat. Hp. Esim. Integroitu tai etu/pääte. Ota yhteyttä txt-viestillä tai mailaa. Puh. Yhteensä 1000 . 0400-234425, jorma.pouta@ kotikone.fi Subwoofer, tukevoittamaan kaiuttimien ääntä. Kokeiltu. 040-8279907 Lähes uusi Onkyo TX-SR506 7.1-kanavainen viritinvahvistin. Myydään mieluiten kaiuttimet pakettina ja vahvistin samassa/ erikseen. Puh. 040-7030610, juuso.kinnunen@luukku.com Viritin: PURE DRX-702ES (DAB/FM/AM Tuner, L43xK6,5xS27cm) Kovaääniset: Tannoy Dual Concentric, Horn Loaded Comression HF-driver, Rating 85 W 8 ohm, L66xS37xK100 cm, pähkinäpuu. 380 . 045-6354496, jyrki1.niskanen@pp.inet.fi Yaqin MS-6V6 -putkivahvistin kaukosäädöllä. perushärveliä laadukkaammat kiinnostaa. HP 800 /paketti/tarjoa. Puh. Ota yhteyttä, jos ko. Vain nouto. Käyttämätön avaamattomassa paketissa. Uutta vastaavat. Hp. Molemmat varustettuina HDMI-skaalauksilla! Ostettu 6kk sitten eli takuuta pitkästi voimassa! Täysin virheettömät! Väri hopea. Puh. Ostaja on tässä! Puh. Tykki Helsingissä, en lähetä. Myyn, koska haluan pienemmät jalustakaiuttimet, joten siis vaihtoakin voi ehdottaa. Puh. 400 /tarjoa. Mielellään kaikki alkuperäiset vermeet mukana: kaukosäädin, ohjekirja ja laatikko
Vertailutestissä 1 500 euron CD-soittimet. Vertailutestissä halvat lattiakaiuttimet. Kuinka paljon riittää iloa korville ja silmille kun pariin sijoittaa alle 400 euroa. Hinnan nousu perusluokasta yleensä karsii varustelua, mutta parantaa äänenlaatua. MartinLogan CLX on legendaarisen valmistajan uusi lippulaiva. Testikuuntelussa sekä tutulla että Ayren huippuelektroniikalla. Parivertailussa Samsungin ja Sonyn LED-taustavalaistut LCD-televisiot. HIFIMAAILMA 1/2009 99. T UL OSSA SEURAAVASSA NU ME R O S S A Hifimaailma 2/2009 ilmestyy 20.2