Hifimaailma 1/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Hifimaailma 1/2010 8,50 Apoll - suomalainen digivahvistin LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI Kaikki irti iPodin äänestä: Onkyo ND-S1 -telakka Paras soundi subwooferista: SVS AS-EQ1 Kaiuttimet: Amphion Helium 510 Chario Piccolo Star Elac Spirit Of Music Sennheiser HD 800 Maailman parhaat kuulokkeet? Luxman ja Leben putkivahvistinten aateliset Juttusarja alkaa: Älppärisoittimen sielunelämä
Pitkän linjan harrastajien ei tarvitse säikähtää. Hifimaailma kuuluu audio/kotiteatteri -paneeliin. HIFIMAAILMA 1/2010. ND-S1 on kohtuuhintainen laite, jolla iPodin äänenlaaturesurssit saa kokonaan hyödynnettyä. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen hinta. Silti kannettavalle soittimelle voi mahtua satoja CD-levyllisiä materiaalia. Se, että koetamme lähestyä uutta, nuorta lukijakuntaa ei tarkoita, että hylkäisimme perinteisen hyvän hifin. HIFIMAAILMA 1/2010 Pääk Irj oI t u s JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hifi-Mediat Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6401 Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi PÄÄTOIMITTAJA Samu Saurama samu.saurama@hifimaailma.fi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi ULKOASU DDM Group Oy MITTAUKSET Risto Niska Klaus Riederer AVUSTAJAT Jouko Alanko Jaakko Eräpuu, Matti Hermunen, Mikko Järvikivi, Juha Kaski, Harri Katas, Timo Kuukkanen, Sami Laakkonen, Jarno Laine, Mikael Nederström, Risto Niska, Jarno Rannanpää, Klaus Riederer, Ilkka Rissanen, Ville Riikonen, Petri Teittinen ILMOITUSMYYNTI Teppo HirviKunnas Puhelin: 010 778 6401 teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400 Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 6 kk kestotilaus 31 12 kk kestotilaus 59 6 kk määräaikaistilaus 33 12 kk määräaikaistilaus 64 Ulkomaantilaukset +24 VUOSIKERTA: 8 NUMEROA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. Kannettavien soittimien muistikapasiteetti on kasvanut jo niin suureksi, ettei äänitteitä tarvitse edes pakata äänenlaadullisesti liiskaksi. Ensimmäinen mielikuva aiheesta on tietysti, että taas sitä ämpeekolmesontaa. Sukupolvien ero näkyy aina siinä, että vanhukset eivät ymmärrä eivätkä välttämättä hyväksy mitä nuoriso kuuntelee. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ellei tilaaja katkaise tai peruuta tilaustaan. PAINOPAIKKA Nuorennusleikkaus Kuulen välillä hyvin huolestuneita kommentteja hifialasta. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. iPodille saa musiikkinsa talteen häviöttömällä pakkauksella eli täysin alkuperäistä vastaavana. Hifimaailma järkyttää uskollista lukijakuntaansa isolla tekstillä kannessa "Kaikki irti iPodin äänestä". Ongelma on vain ollut, ettei sitä oikein saa sieltä ulos. Nykymaailmassa on paljon houkutuksia joten hifi joutuu kilpailemaan kovasti huomiosta. Juuri tällaisen järjestelmän kasaan minäkin, vaikkakaan en omaan käyttööni. Monelle niiden laatu riittää, mutta on selvää, että järeän hifilaitteiston omistajalle ne ovat paha pullonkaula. Yksi iso hyppäys on myös se, että nuorison tapa kuunnella musiikkia on ottaa se mukaansa. Nuoria uusia harrastajia kiinnostuu aiheesta vähemmän kuin voisi toivoa. Tässäkin lehdessä Elac Spirit Of Music, Sillä Korvalla Luxman ja Leben ja Sennheiser HD 800 -artikkelit edustavat jo järeää kalustoa. Onkyo ND-S1 on iPod-telakka, joka antaa digitaalisignaalin ulos. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. Väite, että hifiharrastajien keski-ikä kasvaisi vuosittain lähes vuodella, ei ole aivan tuulesta temmattu. Tilaus voidaan katkaista tai peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupongilla. Näin on käynyt ties kuinka pitkään. Samu Saurama Päätoimittaja ISSN 1796-6507 Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. iPodin oma DA-muunnin ja analogielektroniikka ovat käytännössä aina välissä ja rajoittimena. Se tarkoittaa, että kytkettynä hyvälaatuiseen DA-muuntimeen ND-S1 tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää iPodin helppoa käytettävyyttä. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää yhtiömme suoramarkkinointiin ellei tilaaja sitä erikseen kiellä. Vaan kyse ei ole ollenkaan siitä. ND-S1, V-DAC, RA-1 ja RS-1, kuten asia olisi muodollisesti oikein keskustelupalstan allekirjoituksessa. Tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). Esimerkiksi työmaalla voi siis nauttia alkuperäisten CD-levyjen veroista ääntä. SVS AS-EQ1, Chario Piccolo Star, Amphion Helium 510 ja harrastajavoimin tehty CD-soittimien vertailu hyvää perushifiä. Sillä on aina paikkansa lehdessä
Kaiuttimen tapauksessa huomaamattomuus ja läpinäkyvyys ovat usein tavoiteltuja hyveitä. 38 Elac Spirit Of Music -kaiuttimet 26 54 56 Epos ES-11 Spirit Of Music on täynnä omaperäistä tekniikkaa. Pohjoismaisen vähäeleisyyden tilalla on koreileva viimeistely ja äänessä on täkäläisiä kumppaneita enemmän särmää. 54 Onkyo ND-S1 -iPod-telakka iPodille saa musiikkinsa talteen häviöttömästi eli täysin CD-laatuisena. Amphionin uusi jalustamalli sopii tämän jalokaasun määritelmään. Syvemmälle aiheeseen paneuduttaessa ilmenee silti usein väärinymmärryksiä. 30 Chario Piccolo Star -5.1-kaiutinsarja Italialainen Chario edustaa erehtymättömästi kotimaansa kaiutinkulttuuria. Yksi näistä on usein omalla avoimella jalustallaan tavattava pieni ja pippurinen Epos ES-11. 15 SVS AS-EQ1 subwooferin taajuuskorjain Subwoofer-spesialisti SVS lupaa ulkoisella korjaimella apua yhden tai kahden subwooferin huoneongelmiin. Otimme selvää, miten Sennheiser lunastaa lippulaivalle asetetut odotukset. 48 CD-soittimet harrastajan näkökulmasta Ammattikuuntelijat löytävät harjaantuneen korvansa ansiosta pieniäkin eroja. Canal Digital välittää HD-kuvaa jopa Lapin perukoille vain 64-senttisellä lautasella. TieToa j a Tai T o a 18 Levysoittimen tekniikka, osa 1 Juttusarjan ensimmäinen osa paneutuu äänilevyn ja gramofonin historiaan. Ongelma on ollut saada se sieltä yhtä hyvänä ulos. Vaan kuinka käy erojen aktiiviharrastajien etsiessä niitä tavallisessa kerrostalon olohuoneessa? 58 Mihin suuntaan kaiutin säteilee. Sen ääni ei ole kuitenkaan tekninen vaan hienosti musiikkia palveleva. NosTalg isTa hifiä Useiden jo BBC:n rinnalle syntyneiden brittiläisten kaiutinvalmistajien legendaaristen mallien lailla, on samalta suunnalta maineeseen noussut myös useita pieniä monitorikaiuttimia. Viisitierakenne, ympärisäteilevä superdiskantti, haitarimallinen diskanttielementti ja pyramidin muotoinen kotelo. Kaiuttimen suuntaavuus on maalaisjärjellä ajateltuna hyvin yksinkertainen asia. Ääntä on tallennettu ja toistettu yli 130 vuotta. Onko tuloksena täydellinen bassotoisto kuin taikaiskusta? Ko K eiluT 42 HDPVR 101SR tallentava HD-digiboksi Antenniverkon teräväpiirtolähetyksiä saamme vielä odottaa, mutta malttamattomat voivat jo nyt vastaanottaa niitä kaapeliverkossa ja ennen kaikkea satelliitin kautta. ND-S1 auttaa tässä tarjoten iPodin digitaalisisällön esimerkiksi ulkoiselle DA-muuntimelle. HIFIMAAILMA 1/2010. Tä s s ä Nu M eR os sa 1 /2010 Hifimaailma LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI 12 Te s T i T 12 Amphion Helium 510 -kaiuttimet Helium on kevyt, väritön ja hajuton alkuaine. Tekniikka oli olemassa jo 50100 vuotta aikaisemmin, sitä ei vain keksitty käyttää. 26 Sennheiser HD 800 -kuulokkeet Nelinumeroisella hintalapulla varustetut kuulokkeet ovat tosiharrastajan pelit
Viisi lamppua -radio, ensimmäinen B&O:n laite, oli vihdoin valmis vuonna 1929. 8 Uutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. 66 Sillä korvalla Perinteikäs audiovalmistaja tuo markkinoille yhdennentoista päivitetyn version 1960luvulla lanseeratusta vahvistimesta. Harvinaisempia ovat vahvistinvalmistajat. Nyt joukkoon liittyy raumalainen Apoll Acoustics vuolukivisillä monopäätevahvistimillaan. 72 Levyarvostelut Kuunneltavana hyvää ja laadukasta musiikkia. 80 Hifimarkkinat Käytettyjen laitteiden markkinapaikka yksityisille. HIFIMAAILMA 1/2010. Luontevaksi vertailupariksi Luxman SQ-38u:lle löytyy enempiä etsimättä retrohenkinen japanilaisputkivahvistin samasta hinta- ja teholuokasta, Leben CS-600. 44 Kotimaiset kaiutinvalmistajat: Genelec Audiopolin kaiutinexcursio etenee Iisalmeen, jossa teekkarijoukkio pääsee tutustumaan Suomen suurimman kaiutinvalmistajan tuotantolaitokseen ja kuulemaan Genelecin suunnittelufilosofiasta. 70 HD-levyarvostelut Blu-ray-elokuvia koekatseltuna. K o luMN i 77 Hifin ostamisen sietämätön helppous Tommi (nimi muutettu) opettelee hifiliikkeen asiakkaaksi. 64 Hermuset Suomi on kaiutintekijöiden luvattu maa. R a p oRT i T 38 34 VaK ioT 3 Pääkirjoitus Nuorennusleikkaus 34 Kierros Bang & Olufsenin tehtaalla Peter Bangin ja Svend Olufsenin tarkoituksena oli tehdä uudenlainen, verkkovirralla toimiva radio
Kirkkaudeksi valmistaja ilmoittaa 800 ANSI-lumenia. Lediryhmä syttyy ja sammuu 20 kertaa yhden filmiruudun aikana. Käytännössä virkistystaajuus on siis 480 hertsiä. Paljon onnea! Hifimaailma 8/2009 ristikon ratkaisu Viimeisimmän ristikon oikein ratkoneiden kesken arvottu 30 euron lahjakortti lähtee Teemu Putukselle Espooseen. HIFIMAAILMA 1/2010. Kokonaisuuden todellista kontrastisuhdetta valmistaja ei paljasta, mutta dynaamiseksi kontrastiksi ilmoitetaan 100 000:1. Yhdestä DLP-kennosta huolimatta projektorissa ei tarvita väripyörää, vaan värit muodostetaan punaista, vihreätä ja sinistä lediä nopeasti vaihtelemalla. Italialaisyhtiön Grand Cinema MICO 50 pohjautuu DLP-tekniikkaan ja kolmeen tehokkaaseen lediin. TUOTEUUTISET Penaudio jalostaa mallistoaan SIM2 valaisee uutuusprojektorin ledeillä SIM2 on tuonut myyntiin ensimmäisen ledeillä valaistun projektorinsa. Lisäksi valikoima yksinkertaistuu ja kaiuttimien viimeistelyvaihtoehtojen hinnat yhtenäistyvät. Penaudion Classic-mallistosta poistuu edullisempi lattiamalli Alba, ja Rebel3:n hinta nousee 1 495 euroon parilta. MICO 50:ssä käytetty DLP-piiri on mallia Darkchip4 ja tarkkuudeltaan 1920x1080 pikseliä. Lisätietoja: www.penaudio.fi Hifimaailman edellisen numeron yhteydessä järjestetyssä lukijakilpailussa onni suosi Petteri Hokkasta Mikkelistä. Lisätietoja: www.cinematr.fi, www.sim2.com Kotimainen Penaudio tekee muutoksia kaiutinmallistoonsa ja avaa tehtaanmyymälän Jyväskylään. Jyväskylän Highendstudio siirtyy uuteen osoitteeseen entisen yrittäjän voimin. Ambient-sarjan viimeistelyvaihtoehdot ovat jatkossa maalatut musta, valkoinen ja punainen. Valonlähteen välkyttelystä huolimatta kuva ei välky kuvaputkitelevisioiden tapaan. Linssi siirtyy ylös 60 %, alas 25 % ja vaakasuunnassa 7,5 % suuntaansa. Ambient-sarjan huippumalli Chronos päivittyy. Sateenkaari-ilmiötä eli värien hajoamista aikatasossa ei myöskään esiinny. Chronos saa Charismasta ja Serenadesta tutun Seasin Penaudiolle valmistaman 12-senttisen Excel-keskiäänisen. Ledien etuna on myös tasainen valoteho ikääntyessä. Luminuksen valmistamien Phlatled-ledien elinikä on 30 000 tuntia eikä niitä tarvitse jälkijäähdyttää, joten projektori sammuu välittömästi. Hän voitti Tannoy Arena Lite 5.1 -kaiutinsarjan. Jäähdytys on nestekiertoinen, ja laitteen mainostetaankin olevan erittäin hiljainen. SIM2 Grand Cinema MICO 50 maksaa 14 700 euroa. Liikkeen valikoimiin kuuluu Penaudion tuotteiden lisäksi myös Highendstudion edustukset. Projektorin heittoetäisyyden voi valita kahdesta eri vaihtoehdosta T1 (heittosuhde 1,5-2,1:1) tai T2 (2,1-3,9:1). Jäljelle jää refleksikoteloitu Rogue 6, jonka nimi muuttuu Rogueksi. Penaudio Factory Shop on avattu Jyväskylässä yhteistyössä Highendstudio Finlandin ja Highendstudio Jyväskylän kanssa. Ambient-malliston pieni, suljettu jalustakaiutin Rogue 4 poistuu valikoimista. Uuden mallin nimi on Chronos II, ja se maksaa 7 955 euroa/pari. Kaikki viimeistelyt, koivu, tammi, kirsikka, pihlaja, zebraano ja musta tuhka, maksavat jatkossa yhtä paljon. Myös jakosuodin uusiutuu. Optiikan zoom ja focus ovat motorisoituja ja toimivat kaukosäätimellä
Muita tiedostoja, kuten valokuvia tai videota, serveri syö USB-liitännän, muistikorttilukijan tai lähiverkon tietokoneen kautta. Käytetty menetelmä on nimeltään Multiview Video Coding, jonka kerrotaan vievän levyltä tilaa 50 prosenttia tavallista elokuvaa enemmän. Blu-ray 3D -levyjen katseleminen vaatii tekniikkaa tukevan näytön, mutta standardi ei ota kantaa esityslaitteen toteutukseen. Lisätietoja: www.visualpro.fi, www.egreatworld.com Blu-ray saa kolmannen ulottuvuuden Blu-ray Disc Association on valinnut tekniikat, joilla kolmiulotteiset elokuvat tullaan tallentamaan Blu-ray-levyille. Xiva musicm8 tulee myyntiin tammikuun aikana noin 1 000 euron suositushintaan. Tagitietojen ja levykansien haku tapahtuu automaattisesti. Malliston sisällä kalliimpaan päähän siirryttäessä mukaan tulevat tuki sisäiselle kiintolevylle ja DVD-asemalle sekä suorituskykyisempi prosessori. Maahantuoja Visualpro tarjoaa soittimiin tuen TVKaista-palvelulle, jonka avulla suomalaisen digitv:n ohjelmia voi katsoa kaksi viikkoa niiden esityksen jälkeen suoraan verkkosoittimella. Malleissa, johon sisäistä kovalevyä ei voi liittää, ei ole myöskään pyöriviä, ääntä aiheuttavia tuulettimia. Ne toimivat myös verkkokiintolevyinä tarjoten muille soittimille toistettavaa. Vaihtuvaan IP-osoitteeseen kytkeytymistä internetin kautta helpottaa sisäänrakennettu tuki dynaamiselle DNSpalvelulle. Tuki muiden lähiverkon kiintolevyjen (NAS) käyttämiseen on jo nyt. Palvelintoiminto mahdollistaa sisäisen teratavun kiintolevyn sisällön jakamisen muihin lähiverkon tai internetin laitteisiin. Se voi käyttää aktiivisia suljinlaseja, passiivilaseja tai toimia laseitta valmistajan valinnan mukaan. Lisätietoja: www.blu-ray.com/news/?id=3924 HIFIMAAILMA 1/2010. Uusi formaatti on taaksepäin yhteensopiva nykyisisten soittimien kanssa, ja esimeriksi Playstation 3 toistaa 3D-elokuvat ohjelmistopäivityksen jälkeen. Etäohjaus onnistuu mistä päin maailmaa tahansa webbiselaimessa toimivan käyttöliittymän kautta. Edullisimmasta EG-R1-mallista alkaen löytyy HDMI-, lähiverkko-, USB- ja eSATA-liitännät. 3D-elokuva tallennetaan täydellä 1080p-tarkkuudella Blu-ray-levylle. Egreat-verkkosoittimien hinnat alkavat 139 eurosta. TVKaista on myös laitteiden jälleenmyyjä, ja ostohetkellä mukaan voi tilata vuoden tai kahden käyttöoikeuden palveluun. Maahantuoja myy laitteita myös lisäoptioilla, kuten kiintolevyillä ja DVD-asemilla varustettuna. Applen iTunes lataa musiikkikirjastonsa suoraan palvelimelta, ja Sonos yhdistyy nätisti SMB-serveriin. Sigman prosessoria käyttävät EG-M-sarjan laitteet perustuvat muokattavaan NMT-alustaan (Networked Media Tank), joka on tuttu muun muassa Popcorn Hour -soittimista. Musicm8 ei toista sisältämiään tiedostoja, sillä se on puhtaasti palvelin. MVC on laajennus Blu-ray-standardissa jo käytettyyn H.264 AVC -pakkausformaatin. DLNA/UPnP-palvelimen lisäksi musicm8:aan voidaan asentaa itsenäisesti toimiva Squeeze Center Squeezeboxeja varten. Levyt tallentuvat valinnan mukaan MP3-, FLAC- tai WAVmuotoon - tai samaan aikaan eri laadulla. Elokuvan lisäksi kolmas ulottuvuus voidaan sisällyttää niin valikoihin kuin tekstityksiinkin. Twonky Median myötä täysi toimivuus on taattu myös Linnin DSsarjan laitteiden kanssa. Tulevalla ohjelmistoversiolla kapasiteettia voi laajentaa ulkoisilla kovalevyillä. 3D-levyt toimivat nykyisissä soittimissa ja nykylevyt uusissa soittimissa kaksiulotteisina. Lisätietoja: www.altavox.fi, www.xiva.com Kattavaa verkkotoistoa Egreat valmistaa mediatoistimia, joilla kotitietokoneen tai tiedostopalvelimen kuva ja ääni voidaan esittää vaivatta televisiossa. Verkon mediatarjotin Xiva musicm8 on monipuolinen mediapalvelin, joka yhdistää verkkokiintolevyominaisuudet ja CDlevyjen rippaamisen. EG-M33A-mallissa on oma näyttö, joten hakemistoja voi selata ilman televisiota
Diskantti- ja bassosuotimet on erotettu kokonaan toisistaan. Suositushinta ProAc Carbon Pro 8:lle on 38 000 euroa/pari. Kaiuttimella on viiden vuoden takuu. Erillinen sisäjohdotus on jätetty pois ja niiden tilalla käytetään samaa korkeluokkaista kuparia kuin kaiuttimen ilmasydänkeloissa. Etuvahvistin on putkitoiminen ja pääte transistoripohjainen. Taajuusvastetta on muokattu siten, että kaiutinta kääntämällä on enemmän mahdollisuuksia sovittaa erisävyisiä laitteita kaiuttimen kaveriksi. Uutuusmallissa on keskitytty entistä helpompaan sovitukseen erilaisiin kuuntelutiloihin ja laitekokonaisuuksiin. Kolmen elementin, kahden 8-tuumaisen basson ja yhden 3-tuumaisen keskiäänisen lisäksi kaiuttimen alustalevyn valmistuksessa on käytetty hiilikuitua. Bassotoiston alarajaksi ilmoitetaan 45 hertsiä 6 desibelin vaimennuksella. Kolmitiekaiuttimen toistoalueeksi valmistaja ilmoittaa kattavan 20 Hz - 30 kHz ja herkkyydeksi 91,5 desibeliä watilla. Kotelo on valettua alumiinia ja viimeistelty kiiltävällä, mustalla pianolakalla. Forvoice 9.9 maksaa perusviimeistelyillä 440 euroa/kpl ja pianolakka- tai metallinhohtopinnalla 550 euroa/kpl. Kaiuttimineen kokonaisuuden leveys on 57 cm, korkeus 27 cm ja syvyys 38 cm. Perinteiseen tapaan tehoreservejä voi tarkkailla etulevyn sinipohjaisesta mittaristosta. Lisätietoja: www.forvoice.fi Äänen hallintaa hiilikuidulla Brittiläinen ProAc käyttää hiilikuitua Carbon Pro 8 -huippumallissaan. Laadukkaiden kaiutinelementtien ansiosta kotelosta on voitu tehdä pienempi tinkimättä iskuvoimasta. Ylätaajuudet toistaa ProAcin oma nauhadiskantti. Pieni kotelo (20x29x25 cm) on mahdollista sijoittaa myös kirjahyllyyn äänen liiaksi kärsimättä. CESmessuilla vuoden alussa esitelty MXA60 on nyt saatavilla. Käyttöohje sisältää perustietoa kaiutinkuuntelusta aina akustiikkaan ja vahvistimen virtajohdon vaiheen tarkistamiseen. 2-tiekaiuttimien luvataan toistavan autenttisesti ja impaktilla pienestä koostaan huolimatta. Lisätietoja: www.tadistribution.fi, www.mcintoshlabs.com Forvoice 9.9 muotoutuu moneen Kotimainen Forvoice on esitellyt uuden kaiutinmallin. Henkeä ilmentää etulevyssä vihreällä valaistuksella esiin tuotu putki. McIntosh MXA60 -järjestelmän hinta erikoistilauksesta on 9 900 euroa. Yhden kaiuttimen paino onkin 24x123x45 cm (lxkxs) kotelolle kunnioitettavat 68 kiloa. Forvoice 9.9 käyttää aikaisempien mallien tapaan 6,5-tuumaista koaksiaalista elementtiä. Putket on sijoitettu takalevyyn. Valmistaja kertoo, että Forvoice 9.9 on kehitetty noin 300 erilaisen laitetestin ja edellisten Forvoice-mallien kokemusten pohjalta. Glorifioitu kelloradio on yhtiön mukaan valmistettu samoin laatustandardein kuin muutkin mäkkärit. Uutta on bassorefleksikotelo, jonka voi tarvittaessa muuttaa täysin suljetuksi. Rakenne on tuttua McIntoshia: mustaa lasia, terästä ja sinisiä valoja. Pistemäisenä äänilähteenä kaiutin toimii hyvin läheltäkin kuunneltuna. Soitinpuoli sisältää 24bit/192kHz DA-muuntimen, ja asema lukee SACD- ja CD-levyjen lisäksi myös poltetut levyt. TUOTEUUTISET High endiä pienoiskoossa McIntosh juhlistaa 60-vuotista toimintaansa ensimmäisellä integroidulla systeemillään. Bassokeskiäänisen suuri moottori ja titaanikalvoinen diskantti toistavat puhtaasti suurellakin äänenvoimakkuudella. Nimellisimpedanssi on 4 ohmia ja tehosuositus 10-500 wattia. Etulevy on taaksepäin kallistuva. Kotelo itsessään on valmistettu useasta eritiheyksisestä HDF-materiaalista ja vaimennettu 35 millin bitumikerroksella. Lisätietoja: www.kruunuradio.fi 10 HIFIMAAILMA 1/2010. Se sisältää 2x75 W vahvistimen, SACD-soittimen, radion ja kaiuttimet. Valmistaja vihjaisee, että tuplaterminaalit mahdollistavat myös kaiutinkaapeleilla tehtävät sovitusviilaukset. Yhtiön tutkimusten mukaan äärimmäisen jäykän mutta kevyen materiaalin käyttö kaiutinelementeissä parantaa erityisesti matalien äänien toistoa. Viimeistelyvaihtoehtoja ei ole vielä paljastettu. Kaiuttimet voidaan kallistaa samaan tapaan. Nimellisimpedanssi on 8 ohmia ja herkkyys pikkukaiuttimelle tyypillinen 85 dB/2,83 V/m
Eittämättä samannäköiset ja kokoiset, mutta eri nimellä kulkevat mallit samalta valmistajalta herättävät ihmetystä. Kaiuttimien tapauksessa huomaamattomuus ja läpinäkyvyys ovat usein tavoiteltuja hyveitä. S aadessamme kaiuttimen testiin, olimme hieman hämmentyneitä. Prio 510:n bassokeskiäänisen kartio on Helium-mallien paperivalmisteisesta poiketen No- Bassoelementin suojaritilä napsahtaa kätevästi kiinnitysruuvien päälle, eikä ylimääräisiä kiinnikkeitä tarvita. Suuntain ei ole integroitu muuhun koteloon yhtä saumattomasti kuin bassorefleksiputki. 12 HIFIMAAILMA 1/2010. Amphion Helium 510 on puolestaan uutuuskaiutin, joka sopii tämän jalokaasun määritelmään. Suurimmat uudistukset edeltäjään, Helium 3:een, ovat uudelleenmuotoiltu suuntain sekä päivitetty diskanttielementti. Eroja kuitenkin on. Valmistajan mukaan tarkentunut yläpää tuo myös alemmat taajuudet esille napakammin, vaikka bassoelementti on sama vanha tuttu. Mitä eroa uutukaisessa on Helium 3:een tai Prio 510:een. Ulkoisesti pikkuiset ovat kuin identtiset kolmoset. Valkoiseksi maalatut ritilät tekevät kaiuttimesta huomaamattoman. Pikainen keskustelupalstojen selaus toi ilmi, ettemme olleet hämmennyksessämme yksin. Yhdistelmän sanotaan muodostavan nyt tasaisemman energiajakauman ja sekä pienemmän särön. TE S T I : KaI uT I n amp h Io n hE lIum 510 TeksTi: Ville Riikonen kuvaT: Samu SauRama MiTTaukseT: klauS aJ RiedeReR Ja PoJu antSalo / tkk Heliumin kevyt Helium on kevyt, väritön ja hajuton alkuaine
Suuntain ja diskanttielementti ovat sekä Helium 510:ssä että Prio 510:ssä samat. Taajuustoisto on siis niin mittausten kuin kuunteluidenkin perusteella balanssissa. Elementit on kiinnitetty kuusiokantaisilla koneruuveilla, eli istuvuus on napakka. Liitin ottaa vastaan paljasta kaapelia ja banaani- sekä haarukkaliittimet. Ongelmaa voi vähentää käyttämällä diskantin edessä suuntaintorvea. Helium 510 hyödyntää molempia tekniikoita. Tämän huomasi myös kuulijaraati. Varmoja ratkaisuja Kaiutinteollisuudessa innovaatiot ja uudet jekut ovat harvinaisempia kuin esimerkiksi vahvistin- tai soitinpuolella. Se pakottaa diskantin enemmän suuntaavaksi varsinkin jakotaajuuden tienoolla. Täten on säästytty muoto rikkovilta kiinnikkeiltä etulevyssä. Herkkyys on kokoluokassaan normaalia tasoa, 85 desibeliä watilla. Sisäisen johdotuksen olisi voinut tehdä hieman paksummallakin kaapelilla. Tällöin diskantilla toistettavien taajuuksien aallonpituus on elementtiin nähden suuri, jolloin diskantti toistaa laajemmalle säteilypinnalle. Soppaan on heitetty valmistajalle tutut ainekset: suurehko suuntain diskantin edessä sekä kapea, skandinaavista muotoilua henkivä kotelo. 55 hertsin alarajataajuus on lukuarvona melko alhainen, kun otetaan huomioon kaiuttimen pieni koko. Ratkaisuista on selvästi hyötyä, mutta suorempiakin teho- ja sivuvasteita olemme mitanneet. Sisältä kaunis Pyöreä liitinpaneeli tuo mieleen rakentelijoillekin tutut Intertechnikin paneelit. Jakosuodin on eri elementtien takia luonnollisesti erilainen. Mutta kuten kuunteluissa nähdään, nostaa seinäsijoitus vastetta myös yläbassoilta ja toisto helposti puuroutuu. Myös alhainen jakotaajuus bassoelementiltä diskantille auttaa. Liitinpaneeli on varmasti monelle rakentelijallekin tuttu saksalaisvalmiste. Jakosuodin koostuu vain laadukkaista komponenteista: ilmasydänkela ja muovieristeisiä kondensaattoreita juotettuna piirilevyyn. Vaste alkaa tosin laskea jo sadan hertsin kohdalta, joten kaiuttimen sijoittaminen lähelle seinää auttaisi, jotta alimmat taajuudet saataisiin kuuluviin. Ruuvit saa kireämmälle ja ennen kaikkea vahvemmin kiinni kuin suoraan MDF-levyyn ruuvattaessa. Amphion Helium 510 ei tee tässä poikkeusta. Etulevy on 26-millistä MDF-levyä, kun taas muu kotelo on 19 millimetriä paksua. Täten sivuvasteet tasoittuvat ja toisto rauhoittuu. Pieni ja siro kaiutin saa helpommin hyväksynnän kodin hengettäreltä kuin miestä isompi järkäle. Suunnittelun kantavana ajatuksena on ollut toteuttaa laadukas mutta kukkarolle ystävällinen vaihtoehto, joka olisi niin äänellisesti kuin ulkonäöllisestikin mahdollisimman neutraali ja huomaamaton. mex-materiaalia. Helium 510:tä saa useissa eri värivaihtoehdoissa, ja sen bassoelementin edessä on näppärästi ruuvien päälle istuva suojaverkko. Seinämien ainevahvuus on vähintäänkin riittävä tässä reilun seitsemän litran kokoluokassa. Jakotaajuus on vedetty niin alas kuin diskantilla on kyetty, 1600 hertsiin, ja diskantin edessä on bassoelementin kokoinen suuntain. Sisäkaapelointi on ohuen puoleista. Tavoitteena hallittu suuntaavuus Mitä korkeammalle jakotaajuus viedään, sitä suuntaavammaksi bassoelementti tulee. Laatikko on akustisesti melko kuollut. Bassorefleksiputki on tyylikkäästi integroitu koteloon. Mikään taajuusalue ei ole kovin pahasti korostunut tai vaimentunut. Komponenteissa ei ole säästelty, ja sähköisiltä osiltaan ollaan korkealla laatutasolla. HIFIMAAILMA 1/2010 13. Stereokuvaa kehuttiin selkeäksi ja leveäksi, mutta syvyyssuunnassa jotain jäi uupumaan. Soundimaailma on muutenkin hieman ponneton ja kolkon kuivakka. Liitinpaneelin takaa paljastuu piirilevylle käsin juotettu jakosuodin, joka koostuu laadukkaista komponenteista, kuten ilmasydänkeloista ja muovieristeisistä kondensaattoreista. Vaikka valmistaja mainostaakin ajallista tarkkuutta, on lisäviive elementtien välillä kokoon nähden varsin suuri. Rauhallisen rasittamaton mutta ponneton Kuuntelukokeissa Amphion Helium 510 menestyi keskinkertaisesti saavuttaen kolme tähteä viidestä. Sen hyvinä puolina pidettiin tietynlaista rasittamattomuutta ja rauhallisuutta. Tämä näkyy hyppynä sivuilta mitatuissa vasteissa sekä tehovasteessa ja johtaa väistämättä värittymiin äänessä, vaikka vaste olisikin suoralla akselilla mitattuna kunnossa. Kotelon sisällä on pitkittäin asennettu tukilevy ja koko sisätilavuus on täytetty hyvin tiiviisti synteettisellä vanulla. Vaikka vaste laskee loivasti, on sitä vaikea korjata seinäsijoituksella, koska tällöin myös yläbassojen taso nousee liikaa. Ylempää keskiluokkaa Helium 510 on mittausten valossa melko tasapainoinen kaiutin. Se ei ole kaksoisjohdotettava, mikä tuntuukin olevan nykyinen suuntaus. Bassotoisto on tasoltaan sopiva mutta ei ulotu kovin alas. Toisaalta rasittavuus on tiessään. Vedot tosin ovat lyhyitä tässä kokoluokassa. Selkein poikkeama on hieman alle tuhannen hertsin korostuma, joka näkyy myös tehovasteapproksimaatiossa. Tiettyyn pisteeseen saakka kaiutinsuunnittelu on toki tekniikkalaji, mutta koollakin on väliä
Koskaan pelkät mittaustulokset eivät kerro koko totuutta. monilla äänitteillä pianon sävy osuu nappiin. Kaiuttimen pitäisi siis soveltua moneen käyttöön ja olla melko yleispätevä toistin. Stereokuva on leveyssuunnassa melko selkeä, mutta syvyys jää melko viitteelliseksi. pehmeän leppoisa Äänensävyltään rauhallinen ja pääosin tasapainoinen. Seinustalta ruutia irtoaa paremmin, mutta alakeskialue ja yläbassot nousevat liian voimakkaiksi ja ääni käy paksuksi. Huonotkaan äänitteet eivät käy korville vaan sävy pysyy rauhallisena ja leppoisana, kääntöpuolena on vain se, että innostavuuskin jää puolitiehen. elävyysvajetta lukuun ottamatta leppoisan mukava tuttavuus. Rytmimusiikki yleensä rullaa eteenpäin täsmällisesti ja mukaansatempaavasti ehkäpä se on tämän toistimen ominta aluetta. kaiutin ei ole luonteeltaan romanttinen kaunistelija vaan enemmänkin suuria tunteita välttelevä ja viileä. Bassojen taso on melko sopiva vapaassa sijoituksessa, mutta ulottuvuus on aika vaatimaton ja yleissävy hieman ponneton. klassiset instrumentit soivat aidosti ja tunnistettavasti. Ehkä se on se kuuluisa musikaalisuus tai riehakkuus, jota jäätiin kaipaamaan. tehovasteapproksimaatio (musta). instrumenttien paikallistuminen on pistemäistä, mutta stereokuva ei rajoitu kaiuttimien väliin. Mittauksissa ei paljastunut mitään hälyttävää. Vasteet ovat suoria ja muutkin arvot kohdallaan. Komponenteissa ei ole säästelty ja sähköisesti ollaan korkealla laatutasolla. keskialue on säyseä, mutta ei liian verhoutunut. Suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 V, 10010 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 4,5 85 dB 55 Hz taajuusvaste on hyvin tasainen koko taajuusalueella. Bassopää on kevyt ja kuivakka sekä pysyy melko hyvin kontrollissa. Kuuntelukokeissa Helium 510 oli hieman mitäänsanomaton. Ihmiskorva on herkin ja tärkein äänenlaadun mittari. kontrolli karkaa käsistä voimakkuutta korotettaessa, eikä big band ei kuulosta kovin isolta. Peltien kihahtava sävy ei aivan istu mattapintaiseen ja rauhalliseen keskialueeseen. Kehuja se sai Kuunteluarviot mauri eronen Vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. tasapainoisuudesta ja selkeydestä, mutta ohut bassotoisto keräsi soraääniä. kokonaisuus ei tahdo millään tasolla innostaa. TE S T I : KaI uT I n amp h Io n hE lIum 510 Pieni ja siro ulkomuoto saa helpommin hyväksynnän kodin hengettäreltä kuin miestä isompi järkäle. mittaustulokset Vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Jotain outoa nousee välillä keskialueelta esille, mutta ei kovinkaan häiritsevänä. tämä valitettavasti aiheuttaa myös tehovasteapproksimaatioon heilahduksen. 14 HIFIMAAILMA 1/2010. Yläpää ei kuitenkaan ole rasittava, vaikka keskinkertainen erottelu tekee siitä aavistuksen suttuisen. Helium 510 ei ole rasittava, eikä mitenkään ärsyttävä, mutta jotain jäi kuulijoiden mielestä uupumaan. (017) 2882 100, www.amphion.fi Tekniset tiedot Mitat (L x k x s): Paino: Toimintaperiaate: elementit - matalat äänet: - korkeat äänet: - Jakotaajuus: Tehosuositus: Nimellisimpedanssi: Magneettisuojaus: Liitäntä - naparuuvit: - Banaanihylsyt: - kaksoisjohdotus: lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. 15,5 x 31 x 26,5 cm 7 kg 2-tie, bassorefleksi 14 cm 2,6 cm 1 600 Hz 20100 W 8 ohmia ei on on ei YHTEENVETO Amphion Helium 510:ssä perusasiat ovat kunnossa. ulottuvuudeltaan rajoittunut bassotoisto on alhaisella kuunteluvoimakkuudella hallinnassa. Suuntaimen ansiosta äänensävy sivuille on melko hyvin kunnossa. amphion helium 510 Hinta: 900 /pari Lisätietoja: amphion loudspeakers oy, puh. tumma ote tekee kuuntelusta helpompaa, vaikka puhaltimien sävyissä onkin hieman muovisuutta. Myös tuiki tärkeitä suuntaavuusominaisuuksia ja energiajakaumaa on mietitty normaalia enemmän. + stereokuvan selkeys ja leveys + Pieni koko Ohut bassotoisto Lyhyesti: Rasittamattoman kuuloinen ja rakenteeltaan laadukas kaiutin, mutta kaipaa subwooferia tuekseen. Pauli Huhtinen Samu Saurama anteeksiantava Äänikuvassa on ripaus syvyyttä etenkin solistin osalta. Välillä solisti tuppaa vaeltamaan laajallakin alueella sivusuunnassa. perusvarma suoritus ensi kuulemalta ääni on tasapainoinen ja selkeä. Äänenvolyymin lisäys auttaa asiassa jonkin verran, mutta monien livetaltiointien läsnäolon tunne jää tavoittamatta. Jousisektion nopeat tremolot tuppaavat pakkaantumaan. Vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. ainoa selkeä poikkeama on bassoelementin resonanssi hieman alle tuhannessa hertsissä. Kotelo on siistiä työtä ja akustisesti oikeaoppinen eli jämäkkä ja vaimennettu. kuitenkaan maltillisilla äänenvoimakkuuksilla ääni ei oikein irtoa kotelosta, vaan pysyy hieman verhoutuneena ja sisäänpäin kääntyneenä
Subbareita voi olla yksi, kaksi samaa signaalia tai kaksi eri signaalia toistavaa. Laitteen etulevyn peittää magneeteilla tukevasti kiinnitetty peitelevy, jonka takaa paljastuu vain kalibrointivaiheessa tarvittavat mikrofoni- ja USB-liitännät sekä tilaa ilmaiseva ledi. Ennen asennusta kannattaa varmistaa valmistaja sivuilta, että käytössä on tuorein ohjelmistoversio. Audyssey on tuttu lähinnä AV-vahvistimiin integroiduista kalibrointimenetelmistään, vaikka sillä on olemassa myös tasokas Sound Equalizer -huonekorjain. Subwooferin ja satelliittikaiuttimen välinen äänenvoimakkuuden tasaus tehdään ruudulla näkyvää desibelilukemaa tarkkailemalla. Ulkoinen 12 voltin virtalähde kiinnittyy myös takalevyyn, päävirtakytkimen viereen. Subwoofer-spesialisti SVS lausui vyn kotelon kokoiseen laatikkoon. AS-EQ1 kytketään mukana toimitettavalla kaapelilla vahvistimen ja sen kalibrointimikrofonin väliin. Vahvistin tulkitsee signaalin vasteen täysin suoraksi. SVS tunnis- taa, kun vahvistin lähettää subwooferin kalibrointisignaalin ja syöttää sen sellaisenaan takaisin AV-vahvistimille. Kapinetta ei siis kannata tuomita sen perusteella, että vahvistimen Audyssey-korjain ei ole toiminut tyydyttävästi. Takalevyssä on kiinteiden subwooferottojen ja -antojen lisäksi RCA-lähtö satelliittikaiuttimelle. Kun Anti-Modella kalibrointi on alkanut vain kahta näppäintä painamalla, painii SVS:n omistaja vielä levykotelon suojakelmun kanssa. Erittäin havainnollinen käyttöohjekirja kuvineen on CD:llä pdf-muodossa, ja se kannattaakin lukea tarkasti ensi kertaa asennusta tehtäessä. omat ananasakäämänsä ja toi markkinoille Suoraviivaisia vaiheita AS-EQ1-bassonparantajan. Hifimaailma SVS AS-EQ1 on kehitetty yhdessä Audyssey Laboratoriesin kanssa. Audyssey SubEQ -ohjelma asentuu vain Windowsiin, joten mäkkikäyttäjien tulee turvautua kiertoteihin. Audysseyn mukaan subwoorin toistamalle kaistalle voidaankin tehdä tuhansia yksittäisiä korjauksia. Tehokkaalla tilankäytöllä koko korjaimen olisi voinut koota pöytäpinta-alaltaan DVD-lesaa aina toivoa. SVS:n bassokorjain on käytännössä riisuttu versio Audysseyn monikanavaisesta korjaimesta kolmasosalla hinnasta. Asennus kaapelien kytkemisineen ja kalibrointeineen on monivaiheinen prosessi, johon kannattaa varata reilusti aikaa. AV-vahvistimien kalibrointia muiden kaiuttimien toiston korjaamiseksi voi silti käyttää, vaikka laitteistoon olisi kytketty AS-EQ1. AV-vahvistimissa samaisen prosessorin täytyy viiden oktaavin sijaan tehdä korjaukset 11 oktaavin alueelle. Viimeisin on tarkoitettu stereosubwoofereita tai kahta erillistä järjestelmää varten. Näin subwooferille ei tehdä lainkaan taajuuskorjausta vahvistimessa, vaan se jää yksinomaan AS-EQ1:n huoleksi. TV-shop-iskulauseisiin HYVä HINTALAATUSUHdE sisältävästä piirilevystä sekä sen ja etulevyn liittimien yhdistävistä kaapetäytyy suhtautua kriittisesti, mutta taikaiskuja leista. Alkuun ohjelma kysyy, haluaako käyttäjä kalibroida muut kaiuttimet AV-vahvistimen omaa algoritmia käyttäen. XT kuitenkin on täysin riittävä subwooferin korjaamiseen, sillä sen koko kapasiteetti voidaan hyödyntää kapealla taajuuskaistalla. Sisushuoneeseen ja paina nappia tuloksena on kalut koostuvat lähinnä pintaliitoskomponentteja ja prosessorin täydellinen bassotoisto. Suurin eroavaisuus on tietokoneen käyttö kalibrointivaiheessa. Nerokas menetelmä mahdollistaa sen, että subwooferin ekvalisointi tapahtuu SVS:ssä ja muiden kaiuttimien vahvistimessa. Sen avulla AS-EQ1 osaa ehdottaa kaiuttimen ja subwooferin välisen jakotaajuuden. Halutessaan tämän vaiheen voi ohittaa ja siirtyä valitsemaan subwooferien määrän ja kytkentätavan. Ollakseen bassotaajuuksia muokkaava automaatti, on vakiolevyisen kotelon kolmen kilon paino vähintään kohtuullinen. Muiden kaiuttimien kalibrointi tapahtuu aivan kuin AS-EQ1:tä ei olisi järjestelmässä lainkaan. Tuhti mutta väljä Ulkoiselta olemukseltaan AS-EQ1 on professionaalin vakuuttava. SVS:ssä käytettävä Audyssey-prosessori on lippulaivamalli MultEQ Pro:ta yksinkertaisempi MultEQ XT. Räkkiasennusta varten mukana tulee kylkiin asennettavan korvat. Tasonsäädön jälkeen alkaa automaattinen kalibrointivaihe, joka sisältää 332 kuuntelupisteen mittauksen. HIFIMAAILMA 1/2010 15. Hiljattain Audyssey esitteli myös Sub Equalizerin, jonka on SVS:n versiota vastaava. Samassa laite laskee koko ketjun subwooferille aiheuttaman signaaliviiveen ja kertoo oikean etäisyysasetuksen, joka syötetään AV-vahvistimeen. Jostain syystä virtalähteestä ei ole tehty sisäistä, vaikka Käyttömukavuudeltaan SVS AS-EQ1 ei yllä äärimmäisen ystävällisen Anti-Moden tasolle. TESTI: SVS AS-EQ 1 Su bwoofE r In TAAjuu SkorjAIn TESTIVOITTAJA TeksTi: Mauri EronEn Hifimaailma Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA Matalat maltillisemmin Hifimaailma TESTIMENESTYS Hifimaailma SUOSITTELEMME Tunge subwoofer tai kaksi huoneeseen kuin SVS:n sisään sellainen olisikin mahtunut
Suuressa kaiuttomassa tilassa hyvin matalalle toistava subwoofer muuttuu huoneessa helposti yliraskaaksi mouruajaksi, kun alle 30 hertsin taajuudet alkavat matalia kohti voimistua. Hankalassa huoneessa yhden subwooferin kanssa tehty kalibrointi kolmesta pisteestä. Jos mittauksen suoritti kolmesta mahdollisesta kuuntelupisteestä, joilla jokaisella vaste on täysin erilainen, tuli parhaalle paikalle lähes yhtä epätasainen vaste kuin ilman kalibrointia. Useamman paikan mittaus ei pysty korjaamaan tyydyttävästi vastetta, joka vaihtelee eri paikoissa valtavasti. Vaikka mittauksia tekisi useammalta paikalta, ei tasaista toistoa saa millään aikaan laajalle alueelle. Huonekorjain vaikka kuinka digitaalinen pystyy muokkaamaan vastetta vain yhdellä korjauskäyrällä, joten on toiveunta odottaa ihmeitä useammalle kuuntelijalle. Käppyröiden lisäksi tasaisen bassotaajuusvasteen havaitsee helposti toiston tai pikemminkin kuuntelun helppoutena. SVS:n oma raportti antaa ruusuisemman, silotellun kuvan kalibroinnin tuloksesta. Vaikka tällaisen ekvalisaattorin pääasialliseksi tehtäväksi mielletään usein yksittäisten korostumien korjaus, on korjaimesta apua myös toiseen yleiseen ongelmaan. Hyväkään korjain ei paranna huonoa huonetta paitsi yhteen pisteeseen. Päivitetyssä ohjelmistoversiossa 75 desibelin absoluuttisen tason sijaan kaiuttimet pyritään tasaamaan 0 dB:n suhteelliseen tasoon. Helppoa ja nopeaa Oheiset vastekuvat puhunevat puolestaan ja kertovat SVS AS-EQ1:n kyvyistä. Tuloksena on selvästi tasaisempi vaste etenkin 70 hertsin yläpuolella. Hankalan huoneen tuottavan muminan ja puskevuuden tilalle tulee sävykästä, nopeaksi havaittua bassoa. Kun kuuntelupaikkojen vasteet eivät eroa toisistaan paljoa, saadaan korjauskäyräksi hyvä kompromissi. Yhden subwooferin (SVS PB13-Ultra) toistovaste huoneessa korjaamattomana (sininen), Anti-Mode 8033:n korjaamana (vihreä) ja SVS AS-EQ1:n korjaamana (punainen). Kahden subwooferin tapauksessa ja akustiikaltaan paremmassa huoneessa useamman pisteen mittauksesta on hyötyä. Kuvassa on tehty kolmen kuuntelupaikan mittaus. Siihen on liimattu Room EQ Wizardin antama mittaustulos (vihreä käyrä, 1/12 okt tarkkuus) SubEQ:n ilmoittaman vasteen (punainen käyrä) päälle. Ekvalisaattorin virran ja toimintatilan (päällä/ohitettu) ilmaisevien ledien kohdalla on suojassa pieni reikä, joka himmentää valojen kirkkauden siedettävälle tasolle. Ei korjaa huonetta Akustisesti hankalat huoneet ovat myös kalibroinnin kannalta hankalia, etenkin jos subwoofereita on vain yksi. Kalibrointi alkaa subwooferien määrän ja kytkentätavan valinnalla, jonka jälkeen äänenvoimakkuus tasataan niiden ja yhden pääkaiuttimen välillä. SVS:n kalibrointiohjelma SubEQ toimii vain Windowsissa. Kalibrointiraportin vaste on epätarkaksi tasoiteltu, joten siitä ei ilmene vasteen terävimpiä piikkejä. Etulevyn metallisuoja kiinnittyy koteloon magneetein samoin kuin joidenkin SVS:n subwoofereiden eturitilä. Liitännät ovat kaliborintimikrofonille, AV-vahvistimen oman kalibrointimikin reitittämiseen sekä USB tietokoneeseen. Tulos on mitattu keskimmäiseltä paikalta korjaamattomana (sininen käyrä) ja korjattuna (vihreä käyrä). TESTI: SVS AS-EQ 1 Su bwoofE r In TAAjuu Skorj AIn Hankalan huoneen tuottavan muminan ja puskevuuden tilalle tulee sävykästä, nopeaksi havaittua bassoa. Kalibroinnin loputtua tulosta pääsee tarkastelemaan html-muotoon tallennetusta raportista. SVS suosittelee mittauksien tekemistä jokaiselta mahdolliselta kuuntelupaikalta, mutta AS-EQ1:llä paras tulos saavutettiin hankalassa huoneessa kaikki pakolliset 3 mittausta varsinaisesta sweetspotista mitattuna. SubEQ-ohjelma kertoo lopussa kalibroinnin tuloksen HTML-raporttina nettiselaimessa. Opastava pikkuikkuna kertoo jokaisessa vaiheessa tarkasti tarvittavat toimenpiteet ensikertalaiselle. Sen hyväksyttyä asetukset voi tallentaa AS-EQ1:een joko tilapäisesti kuuntelutestiä varten tai pysyvästi. Korjaus tehdään maltillisesti, jotta huoneakustiikasta johtuvien nollakohtien korjaamiseen ei käytettäisi tolkuttomasti tehoa. Anti-Mode tekee pääsääntöisesti vain korostuneiden taajuuksien vaimennusta, kun taas SVS myös korostaa vaimentuneita taajuuksia. Ensimmäiselle mittauspisteelle ei anneta suurta painoarvoa, kuten vasteesta ilmenee. 16 HIFIMAAILMA 1/2010
Taajuusvasteen tasoittuminen on minimaalista, mutta tällöin säästytään myös vakavimmilta vaiheongelmilta, jotka saattavat pahimmillaan kumota jotkin taajuudet täysin kuulumattomiin. Kalibrointiohjelma voi täten päätellä sopivan jakotaajuuden. Kahden subwooferin käytöstä saadaan kaikki irti, kun kummallekin tehdään itsenäiset korjaukset ja niiden keskinäinen vaihe asetetaan oikeaksi täysin automaattisesti. Kahta subwooferia voidaan säätää itsenäisesti, joten niille on omat lähdöt ja tulot. Näin saattaa käydä, jos kaiutin toistaa huoneessa vaimentumatta alle 40 hertsiin. SVS AS-EQ1 Subwooferin automaattinen taajuuskorjain Hinta: 790 euroa Mitat (lxkxs): 43 x 4,4 x 20,3 cm Paino: 3 kg Lisätietoja: www.lsound.no, www.svsound.com + Korjaa myös vaimentumia + integroi vaivattomasti kaksi subwooferia Tarvitsee PC:n Ei mahdollisuutta käsisäätöön Lyhyesti: suorituskykyinen kahden subwooferin taajuuskorjain, jonka hyödyt ovat kiistattomat. SVS AS-EQ1 saa käyttösähkönsä ulkoiselta 12 voltin muuntajalta. Tutkimusten mukaan paras tulos saavutetaan silti todennäköisimmin sivu- ja päätyseinäsijoituksella. Käytännössä tuplasubien asentaminen on paljon hankalampaa kuin yhden ja ainakin ilman mittalaitteistoa kuin sokiain ammuntaa. Jotkut peräänkuuluttavat niin sanottua house curvea, joka tarkoittaa matalia kohti tasaisesti voimistuvaa taajuusvastetta. Satelliittikaiuttimen lähtöä tarvitaan kalibrointivaiheessa. Anti-Mode 8033:ssa kyseinen ominaisuus on. Tuplabasson paras ystävä SVS AS-EQ1:stä on todellista hyötyä kaikissa subwooferia hyödyntävissä järjestelmissä. Subwooferien ja satelliittikaiuttimien oikea vaihe näkyy tasaisempana toistona 100 ja 200 hertsin välillä. Sen tekemä korjaus ei silti vastaa tilannetta, jossa kaksi subwooferia kalibroitaisiin kahdella Anti-Modella, vaan AS-EQ1 ottaa huomioon kokonaisuuden. Kahden subwooferin omistajalle se on kuitenkin hintansa arvoinen, sillä vastaavaa integroinnin helppoutta ei muilla laitteilla saavuta. Siitä vedetään kaapeli AV-vahvistimen jakosuotimet ohittavaan tuloon, esimerkiksi monikanavaottoon. SVS suosittelee käyttöohjeessa kaiuttimien asettamista lähes poikkeuksetta pieneksi, vaikka itse ohjelma saattaakin ehdottaa mittauksen päätteeksi large-asetusta. Sen tuottama taajuusvaste on aina mahdollisimman tasainen. AS-EQ1 taipuu myös kahden järjestelmän kalibrointiin, jossa subwooferit ovat omina itsenäisinä laitteinaan vaikkapa eri huoneissa. Subwoofereiden tai AV-vahvistimen omia kalibrointitekniikoita ei voi edes verrata ASEQ1:een. Ihmeitä se ei tee, jos akustiset edellytykset ovat heikot, mutta tasoittaa vuoristoisimmankin toistovasteen vähintään yhdelle kuuntelupaikalle erinomaisesti. 790 euron hinnallaan AS-EQ1 on kalliimpi kuin kilpailijansa (Anti-Mode 8033 ja Velodyne SMS-1). Teoriassa kahdella bassolaatikolla vasteen saa suoremmaksi kuin yhdellä, sillä eri paikkoihin sijoitettuina eri taajuudet korostuvat ja vaimentuvat tehden lopputuloksen tasaisemmaksi. Toimintatila valitaan kalibrointivaiheessa. Kun subwoofereita on neljä tai enemmän, voi ne sijoittaa huoneessa lähes mihin tahansa. Joidenkin mielestä matalimpien korostuminen on vain positiivista siksihän bassolaatikko alun perin hankittiin. Riittää, että vaihesäätö on molemmissa sama ja äänenvoimakkuudet on tasattu. Monessa AV-vahvistimessa yläpään saa hoidettua vaimentamalla, mutta SVS ei tarjoa ominaisuutta, jolla kalibroinnin jälkeen matalimpia taajuuksia korostettaisiin. Samassa se myös säätää subwooferien vaiheet samaksi, jotta taajuuksia ei kumoudu ja tehoja heitetä harakoille. Käyttäjän tarvitsee vain tasata subwooferien äänenvoimakkuudet seuraamalla tietokoneen ruudulla näkyvää desibelilukemaa. AS-EQ1 eroaa kotimaisesta Anti-Mode 8033:sta (Hifimaailma 1/2008) yhdellä merkittävällä tavalla: se osaa kalibroida kaksi subwooferia itsenäisesti. Kotelossa olisi ollut hyvin tilaa sisäisellekin muuntajalle, eikä lämmöntuottokaan olisi ollut ongelma. Iso osa materiaalista sisältää olemattoman määrän energiaa näillä taajuuksilla, joten ongelma ei useinkaan ilmene tavallisessa kuuntelussa. Matalimpien korostamisesta olisi hyötyä house curven ystävien lisäksi pienen suljetun subwooferin kanssa, jonka vaste alkaa laskea jo korkealta. Havainnollinen kalibrointiohjelma ottaa huomioon subwoofereiden ja pääkaiuttimien yhteispelin. Tällöin subwoofereita ei kalibroida toimimaan yhdessä, vaan molemmat korjataan erikseen. 2 subwooferia (BK Electronics Monolith) ja pääkaiutin 120 hertsin jakotaajuudella ilman kalibrointia (sininen) ja AS-EQ1:n kalibroimana (vihreä). Kaksibassoista peliä Kahden subwooferin asentaminen kaiutinjärjestelmään optimaalisesti on hurja urakka. Onneksi apuakin on. Mittauksen jälkeen se kertoo subwooferin etäisyyden, joka asetetaan AV-vahvistimeen. SVS ei siis yritä korjata kumpaistakin subwooferia vasteeltaan täydelliseksi, vaan tehdä näiden yhteispelistä mahdollisimman saumatonta niin, että lopputuloksena syntynyt vaste kuuntelupaikalla on mahdollisimman tasainen. n SVS AS-EQ1:stä on todellista hyötyä kaikissa subwooferia hyödyntävissä järjestelmissä. HIFIMAAILMA 1/2010 17. Kun sopiva äänite osuu kohdalle, muuttuvat ylimääräiset infraäänet hyvin rasittaviksi, dominoivaksi piirteeksi. Äänilähteiden suuren lukumäärän ansiosta toisto on yleensä tasaista laajalla kuuntelualueella. Tavallisessa huoneessa paras tulos ilman ikuista säätämistä saadaan yleensä subwooferit päällekkäin tai aivan vierekkäin asettamalla. Jos huone on akustisesti täysin symmetrinen, selviää kahden subbarin kanssa helpoimmalla asettamalla ne joko vastakkaisille pääty- tai sivuseinille
Mutta mistä kaikki oikein alkoi ja miten kehitys kehittyi? 1879 1887 Ranskassa valmistettu tinapaperifonografi vuodelta 1879. Emil Berlinerin amerikkalainen patenttianomus vuodelta 1887 sisälsi useita gramofonin toimintaa kuvaavia piirroksia. 18 HIFIMAAILMA 1/2010. TIETOA JA TAITOA: L Ev ys OITTImE n TEkn IIkk A, OsA 1 TeksTi: Jouko AlAnko Lieriöstä levyksi Ääntä on tallennettu ja toistettu yli 130 vuotta. Pitkä tekninen kehitys huipentui LP-levyyn, joka digitaalitekniikasta ja CD-levystä huolimatta voi edelleen hyvin
Helppo oli Edisonin myöhemmin fonografikuumeen uudelleen iskettyä istuutua valmiiseen pöytään. LP- eli pitkäsoittolevy poikkeaa monessa suhteessa CD-levystä, joka digitaalisena tallennusvälineenä sisältää vain nollia ja ykkösiä. CD:tä luetaan lasersäteellä keskeltä ulkoreunaan vakiokehänopeudella, mikä tarkoittaa että levyn pyörimisnopeus muuttuu jatkuvasti. Näin tietoa fonografista levitettiin lähes kaikkiin maailman kolkkiin heti sen keksimisen jälkeen. Fonografi unohtui Nyt eksyn syrjäpoluille, mutta pakkohan tämäkin on kertoa. Vuonna 1878 perustettiin Edison Speaking Phonograph Company, jonka tanskalainen agentti kävi jo seuraavana vuonna Helsingissä esittelemässä ihmeellistä puhekonetta. Sen sijaan Chichester A. Seuraavakin fakta pitää kertoa ihan sen yhteiskunnallisen merkityksen takia. Levymerkin symbolina oli pikku enkeli, joka kaiversi levylle sulosointuja sulkakynällään. Tyhjällä puolella lukee valmistuspaikka: reproduced in Hanover. Kuvassa yhtiön Euroopassa myyty grafofoni vuodelta 1905. Tiettävästi ensimmäisen kerran kuvan ääniaallosta sai tallennettua herra Édouard-Léon Scott de Martinville Ranskassa vuonna 1857. Hänen phonoautographiksi nimeämänsä laite piirsi äänenpaineen vaihtelut noetulle paperille. Charles Cros kehitti 1870-luvulla paleophoneksi ristimänsä tallennus- ja toistomenetelmän, jonka toimintaperiaatteet hän esitteli vuonna 1877 Ranskan tiedeakatemialle. Ensimmäisen kappaleen kohdalla nopeus onkin yli 1,5-kertainen viimeiseen kappaleeseen verrattuna. Ääntä tinafoliolle Äänen tallennus ja toisto pannaankin amerikkalaisen keksijänero Thomas Alva Edisonin piikkiin. äänityssuppiloiden aiheuttamia resonansseja. Hankkeen toteutus (lue: rahoitus) viivästyi, ja pallo tuli tietämättä heitettyä rapakon toiselle puolelle. CD vastaan LP CD:n tultua markkinoille 1982 vinyylin luultiin kuolevan vähin äänin. Tarinan mukaan Edison lausui fonografinsa suppiloon nuo kuolemattomat ensimmäiset sanat: "Mary had a little lamb", Maijalla oli karitsa. Markkina-arvoltaan tämä monialayritys on pitkään ollut yksi maailman suurimmista. Mutta eipä voi syyttää niitäkään, jotka mieluummin valitsevat samat aariat Pavarottin tai Bocellin laulamina. Ruotsalaisen baritonin August Svenssonin yksipuolinen levy vuodelta 1904. Digitaalisen äänitystekniikan pioneeri Thomas Stockham korjasi 70-luvun puolivälissä tietokonepohjaisella Soundstreammenetelmällään 1900-luvun alun äänitysten teknisiä virheitä, mm. Bell ja Charles Tainter jatkoivat fonografin kehittämistä. Toistettaessa, ihme kyllä, loru kuului säröisesti mutta kuitenkin ymmärrettävästi. Bellin ja Tainterin Graphophone/Columbia-yhtiö keksi ottaa käyttöön vahasylinterin, jolle voitiin äänittää useita kertoja. Tinafoliosylinteri toistettiin samalla tai samanlaisella laitteella, jonka neula siis liikkui pystysuunnassa. Monet suomalaisetkin ovat joutuneet tutustumaan sen yhteen liiketoimintajohdannaiseen, GE Money -pikavippifirmaan. Edison unohti fonografinsa vuosiksi, sillä keksimistä seuraavana kesänä hän, mentyään Wyomingiin katsomaan täydellistä auringonpimennystä, saikin kimmokkeen pa- neutua kaikin voimin hehkulampun keksimiseen. Edisonin yhtiön nimeksi tuli sähkölampun keksimisen jälkeen Edison General Electric Company. Mutta se toistolaite. Patenttianomuksessa lukeekin: "Improvement in Phonograph or Speaking Machines". Au Clair de la Lune -kappaleen pätkän voi kuunnella internetissä osoitteessa www.firstsounds.org. Ainakin fonografin tapauksessa hän vain tutkiskeli olemassa olevia keksintöjä ja paranteli niitä. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että valmistaja on sveitsiläinen Thorens, hyvinkin maailman vanhin vielä levysoittimia valmistava yritys. 20 HIFIMAAILMA 1/2010. Kuten laitteen puheeseen viittaava nimi osoittaa, Edison kuvitteli fonografinsa 1902 1904 1905 Caruson 1900-luvun alun äänityksiä on digitaalisesti paranneltuina julkaissut ainakin RCA. Magneettivuon yksikkö weber (Wb) tuleekin hänen nimestään. Edisonin keksimisestä voidaan olla montaa mieltä. Valitettavasti toistolaite jäi keksimättä, ja vasta pari vuotta sitten kymmenen sekunnin tallenne saatiin toistettua. Edelleenkin pysytään Ranskanmaalla. Hänen insinööritoimistossaan työskenteli monien eri alojen asiantuntijoista koostuva joukko, joka Edisonin ohjeiden ja piirustusten mukaan pystyi nopeasti tekemään toimivia laitteita. Munakana-ongelma on siis ratkaistu: alussa oli tallenne, äänite. Edisonin tinafolion kanssa oli nimittäin suuria käytännön ongelmia: folio oli mahdoton poistaa lieriöstä ehjänä ja vielä mahdottomampi panna siihen takaisin saati sitten toistaa jollakin toisella fonografilla. TIETOA JA TAITOA: L Ev ys OITTImE n TEkn IIkk A, OsA 1 kuitenkaan riittävästi kiinnostaneet, ja mies tunnetaankin parhaiten magnetismia koskevista tutkimuksista ja laitteista. Niin ei ole kuitenkaan käynyt. Eurooppalaisen EMI:n levyt ilmestyivät pitkään USA:ssa Angel-merkillä. Herrat Bell ja Tainter tekivät ratkaisevan parannuksen lieriöfonografiin korvaamalla tinafolion vahalieriöllä. Tänään se sukunimen tipahdettua jo aikaa sitten pois tunnetaan nimellä General Electric. Vuonna 1877 hän kehitti Charles Crossin "patentista" mitään tietämättä fonografiksi nimeämänsä laitteen. Siinä ääni tallentui pystykaiverruksena tinafoliolle, joka oli kierretty metallisylinterin ympärille. Ensimmäinen "levysoitin" oli keksitty. Suomessakin myydään vuosittain yli 10 000 vinyylilevyä ja sen myötä lukematon määrä uusia levysoittimia. Caruson laulutaiteesta pystyy nauttimaan yllättävän hyvin, kun tottuu pikku rahinoihin, latteaan dynamiikkaan ja kapoiseen toistoalueeseen
Edison pysytteli lieriöissä aina vuoteen 1911, jolloin hän esitteli ensimmäisen levyä käyttävän soittimensa. Keskiöön ja levykanteen saatiin mahtumaan tarvittava tieto esityksestä. Vaikka lieriöitä opittiin monistamaan 1890, muitakin ajatuksia oli ilmassa. Äänenlaatu paranee ainakin sellaisilla klassisilla teoksilla, joiden voimakkaimmat kohdat ovat kappaleen lopussa eli levyn ulkoreunassa. Gramophone and Typewriter Companyn malli Monarch vuosilta 19041909. Huono juttu kaikille klassisen musiikin ystäville. Lieriöön verrattuna litteällä levyllä oli monia etuja. Jotta urat eivät ottaisi kiinni toisiinsa, on uran leveydeksi valittu 0,055 mm. Automaattitoimisilla levynvaihtajilla sisäurasta alkavia levyjä ei voinut soittaa, mutta kylläkin kaikilla nykyisillä hifipyörittimillä. Myös pitempiä klassisia kappaleita kaiverrettiin siten että ensimmäisen levypuolen jälkeen esitys jatkui toisen levypuolen sisäurasta. Valitettavasti markkinat olivat tuolloin samanlaiset kuin nykyisinkin: huippulaatu ei myynyt kovin hyvin. Tuhannen levyn tekeminen vaati viisikymmentä sessiota. Syyllistyipä Philipskin jossain vaiheessa tähän väärinpäinkaiverruksen syntiin. Viehättävä kuviokoristeltu kotelo oli valmistettu tammesta. Aikakirjojen mukaan Edisonilla oli aina äänenlaadultaan paras systeemi. 1910-luvulla hän kehitti neljän minuutin kestoisen sinisen Amberol-sylinterin, joka oli aikansa huippua. Lisäksi siihen aikaan menestyvän äänilevyyhtiön johtajalta vaadittiin päinvastaisia kykyjä kuin nykyään. Levy pyörii vakiokulmanopeudella, joka on 33 1/3 kierrosta minuutissa eli reilu puoli kierrosta sekunnissa. Näin teki Patheveljesten yhtiö Ranskassa käyttäen Edisonin tapaan pystykaiverrusta. Sinfonioiden finaalithan tunnetusti sisältävät paljon forte-kohtia, ja näiden sisimpien urien modulointi on siten mahdollisimman voimakasta ja vaikeasti seurattavaa. Berliner levyn keksi Fonografilieriöiden äänittäminen oli työlästä puuhaa, sillä äänittävässä laitteessa oli akustinen suppilomikrofoni, ja solisti saattoi laulaa vain pariinkymmeneen suppiloon yhtä aikaa. Omana aikanaan Edison oli siis kunnon high end -mies. Kovassa kaupallisessa kilpailussa Edison Speaking Phonograph Companylla oli vaikeuksia. Kaikki tallenteet olivat siten hiukan erilaisia ja todella suorakaiverrettuja. Tässä siis toistoneula liikkui vaakasuunnassa sivuttain kuten nykyisessä monokaiverruksessa. Komeuden kruunasi kukan terälehteä muistuttava torvi. Tämä valonheittimeltä näyttävä gramofoni on Pathen pienin sisäänrakennetulla torvella varustettu malli "Jeunesse" vuodelta 1908. HIFIMAAILMA 1/2010 21. Tallennusaika oli pitempi. Oltiinpa Edisonin musiikkimausta mitä mieltä tahansa hän osasi hoitaa hyvin suhdetoiminnan. Kun Edison siirtyi levyihin, tuloksena oli bakeliitista valmistettu 500 gramman painoinen, sentin paksuinen "Timanttilevy", joka sekin oli pystykaiverrettu sylinterin tapaan. Urat kaiverrettiin muista yhtiöistä poiketen edelleenkin pystykaiverruksena, ja soittimella pystyi soittamaan vain Edisonin omia levyjä. Sisäurassa vastaavat luvut ovat 12 mm ja 0,012 mm. sopivan lähinnä sanelulaitteeksi, puhuviin kelloihin, leluihin yleisesti ottaen lähinnä vain puhekäyttöön. Edisonilla paras ääni Takaisin fonografin pariin Edison palasi vasta kymmenen vuoden kuluttua. Nykyisiä hifistejä hirvittää toistolaitteen 300 gramman neulapaino, mutta mitäpä ei tosi harrastaja tekisi high end -laatuun pyrkiessään. Mitä suositumpi tähti, sitä kovemmin joutui menestyksensä eteen rehkimään. Koska kaiverrus sisäurissa on tiuhempaa eikä toistossa käytettävä neula ole kaiverrusneulan tapaan terävä vaan pyöristetty, seuraa tästä auttamatta särön kasvua. Jos ulkoreunaan on kaiverrettu 488 Hz:n taajuutta, saadaan aallonpituudeksi yksi milli, levyn sisäurassa se pitää saada mahtumaan puoleen milliin. Moderni stereolevy on Edisonin ja Berlinerin käyttämien kaiverrustekniikoiden yhdistelmä, jossa neula liikkuu sekä pysty- että vaakasuunnassa. Hän älysi ensimmäisenä ottaa käyttöön litteän levyn, johon ääni tallennettiin sivuttaiskaiverruksena. Edisonilla sattui nimittäin musiikin suhteen olemaan toivottoman huono maku. Toistossa uraa luetaan äänirasian neulan avulla. Kahdenkymmenen minuutin levypuoli sisältää uran, jonka pituus on lähes 500 metriä! Jos levyn urituksen leveys on 7 cm, joudutaan millin matkalle kaivertamaan yli 10 uraa. Sähköteknikko Emil Berliner keksi modernin äänilevyn ja levysoittimen. Kun italialainen oopperanero Puccini vieraili 1910 Yhdysvalloissa uusimman Amerikkaan sijoitetun Lännen tyttö -oopperansa ensi-illassa, Edison lahjoitti hänelle fonografin. Mekaaninen ihme Vinyylilevy kaiverretaan mekaanisesti terävällä kolmion muotoisella kaiverrusterällä. Levyn ulkourassa 20 Hz:n aallonpituus on 24 mm ja 20 000 Hz:n 0,024 mm. Näin sisä- ja ulkourien suuri äänenlaadullinen ero jäi huomaamatta. Ulkoreunassa 14 cm:n etäisyydellä keskiöstä levyn nopeus on 48,8 cm/s ja sisäreunassa 7 cm:n etäisyydellä puolet tästä eli 24,4 cm/s. Ja mikä merkittävintä: levyjä voitiin helposti monistaa haluttu määrä. 1906 1904-1909 1908 Hyttyskarkottimen patenttipiirros. Syy Edisonin mieltymykseen marssimusiikkia ja kornetteja kohtaan saattoi hyvinkin piillä hänen huonossa kuulossaan. Ei suinkaan vaan periaatekuva äänilevystä, joka kaiverretaan ja toistetaan takaperin levyn keskustasta ulospäin. Lisäksi levy oli logistisesti ylivoimainen lieriöön verrattuna. Voimakkaissa kohdissa kaiverruksen leveys on tätäkin suurempi ja ura siten syvempi, jolloin neulalla on paremmat mahdollisuudet pysyä urassa
Turku ensimmäisenä Suomessa äänilevyjen valmistu alkoi 1938 turkulaisen Saaristokauppa Oy:n Sointu levymerkin ja -äänilevytehtaan toimesta. Jopa Suomessa myytiin silloin 450 uuden kotimaisen äänitteen voimalla yli miljoona levyä, kun se heti 30-luvun alkupuoliskolla romahti kymmenesosaan. Legendaarinen tenori Caruso levytti yhtiölle kaikkiaan 240 levyä. Edison järjesti nykytyyliin pimennetyissä teattereissa live vastaan taltioitu -demoja. TIETOA JA TAITOA: L Ev ys OITTImE n TEkn IIkk A, OsA 1 Aluksi Berliner kaiversi levynsä sinkkikiekolle, mutta kehnon äänenlaadun vuoksi hän etsi uutta parempaa materiaalia. Viime vuosina näitä kevyen musiikin klassikoita on julkaistu CD-levyillä. Näihin aikoihin myös radion kuuntelu alkoi yleistyä, ja Amerikan suu- 1909 1912 1926 Victor I oli ensimmäinen Englannissa myytävä gramofoni, jonka logossa oli Nipper-koira. Edison ylpeänä esittelee Chippendale Diamond kaappimalliaan vuonna 1912. Ranskalainen käsitys matkagrammarista. Niissä oikean laulajan ääntä voitiin verrata sylinterille taltioituun. Maailmansotien välissä levymyynnin suurin buumi sattui vuoteen 1929, siis ennen suurta lamaa. Kokoontaittuva 8-kulmainen torvi on tehty pahvista. Äänilevyjä valmistettiinkin pian eri puolilla maailmaa Kiinaa ja Intiaa myöten. Ensimmäinen levytyssessio pidettiin milanolaisessa hotellissa keväällä1902. Berlinerin englantilainen The Gramophone Company äänitti ja valmisti lähes kaikki suomalaiset äänilevyt ennen ensimmäistä maailmansotaa. USA:sta on esitetty seuraavia arvioita lieriöiden ja levyjen yhteismääristä: 1900 / 3 miljoonaa ja 1921 / 140 miljoonaa, mikä kertoo äänitteiden huimasta suosion kasvusta. Ennen vuosisadan vaihdetta Euroopassa perustettiin kolme johtavaa äänilevy-yhtiötä: Englantiin The Gramophone Company, Saksaan Deutsche Grammophon ja Ranskaan Pathe Freres. Edison kutsui demoaan nimellä tone test. Entä sitten valmistettujen levyjen määrä. Mailmanlaajuisesti markkinat oli jaettu siten että Victor hoiti Amerikan mantereet ja Kaukoidän, ja Gramophone koko lopun maailman. Sen aikaisten kuulijoiden kerrotaan pitäneen eroa hämmästyttävän pienenä. Liekö keksitty aamupäivällä selvin päin vai vasta illansuussa pitkän lounaan jälkeen? 22 HIFIMAAILMA 1/2010. Suomeen tuotavat levyt oli valmistettu Riiassa tai Hannoverissa. Berlinerin yhtiö myi pari vuotta ennen vuosisadan vaihdetta yli 11 000 gramofonia ja yli 400 000 levyä. Mainittakoon että 1960 Suomessa myytiin edelleen vain miljoona äänitettä, 1975 jo neljä miljoonaa. Jo kolmen vuoden päästä fonografeja valmistettiin Yhdysvalloissa n.150 000 kappaletta. Hän myös keksi ottaa levyjen raaka-aineeksi shellakan, jota sitten käytettiinkin vuosikymmeniä aina vinyylin (pvc) tuloon asti. Miten levystä tuli maailmanmenestys Edisonin fonografia esiteltiin ympäri maailmaa jo 1870-luvun lopussa. Kahden tunnin aikana purkitettiin kymmenen laulua! Sääliksi käy näitä nykyajan digituhertajia, jotka kuluttavat muutaman kappaleen tekemiseen kallista studioaikaa viikkotolkulla. Ensimmäiset varsinaisesti kotikäyttöön tarkoitetut levysoittimet tulivat myyntiin Edisonilta ja Columbialta 1896. The Columbia Phonograph Company valmisti sekä lieriöitä että levyjä Edisonin pysytellessä hankalammin monistettavissa lieriöissä. Tuolloin hän julkaisi vuosittain muutamia kymmeniä nimikkeitä, joiden painokset olivat muutamasta sadasta muutamaan tuhanteen. Vuosien 1898 ja 1920 välillä Gramophone yhtiön on arvioitu julkaisseen kaikkiaan 200 000 uutta nimikettä. Sittemmin luku on vakiintunut reiluun 10 miljoonaan vuodessa. Carusosta Elvikseen Emil Berliner perusti American Gramphone Company -nimisen yrityksen jo vuonna 1892 ja vieläkin hengissä olevan Deutsche Grammophon Gesellschaftin eli DGG:n kolme vuotta myöhemmin Saksassa. Myöhemmin myös saksalaisesta Carl Lindström -konsernista tuli merkittävä tekijä. Berlinerin gramofonit ja helpommin monistettavat levyt alkoivat yleistyä 1890luvun puolivälissä. Sellaiseksi osoittautui vaha. Western Electric -yhtiön keksittyä mikrofonin, äänitteen taajuusalue saatiin laajennettua 2002000 hertsistä 704000 hertsiin, mikä selvästi paransi äänenlaatua. Mainittakoon että Gramophonen Suomen agenttina toimi Otto Brandtin koneliike, joka hankki levynsä konsernin Kööpenhaminan osastolta. Berlinerin litteä levy vei voiton sylintereistä jo vuosisadan vaihteessa. Levysoittimien myynti kasvoi samassa suhteessa: 1909 / 0,35 miljoonaa, 1914 / 0,5 miljoonaa ja 1919 / 2,2 miljoonaa sointinta. Moninaisten patenttiriitojen voittamisen jälkeen 1901 Berlinerin yhtiön nimeksi tuli Victor Talking Machine Company, jonka levymerkki Victor nousi Amerikan suurimmaksi Columbian rinnalle. Sen valttina oli äänitysmahdollisuus, mutta ongelmana äänitteiden monistus. Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä äänilevyteollisuus oli levinnyt maailman kaikkiin kolkkiin.USA:ssa markkinat olivat Victorin (RCA), Columbian (CBS) ja Edisonin
Lieriötä pyöritettiin käsin kammella niin, että se liikkui tasaisesti eteenpäin. Esimerkiksi sellainen vekotin olisi mukava, jolla voisi soitella LP-levyjä milloin ja missä tahansa. Kun Western Electric -yhtiö oli alkuvuonna 1925 esitellyt uuden äänenlaatua huomattavasti parantavan sähköisen äänitysmenetelmänsä, alkoi myös laiterintamalla tapahtua. Myös neulan valmistusmateriaali vaikutti asiaan. Toistossa neula asetettiin uran alkuun ja ihme kumma ääni kuului. Siksi gramofonien valmistajat keskittyivätkin kehittämään entistä parempia ja komeampia torvia. Näen jo sieluni silmillä miten suomalainen gramofoni soi kaikkialla maailmassa uskonnosta ja ihonväristä riippumatta: Afrikan savanneilla, Siperian tundralla, Kiinan laajalla maaseudulla, Andien rinteillä, tavanomaisemmista paikoista kuten suomalaisista kesämökeistä tai maailman suur- ja pienkaupungeista puhumattakaan. Kaikissa maailman kolkissa kuunnellaan ihastuksella Suomi-gramofonin demolevyä, jossa Jorma Hynninen hehkuttaa Merikannon Merellä-laulua sellaisella voimalla että oksat pois. Vasta nivelletyn äänivarren keksiminen pienensi merkittävästi neulapainoa. Ne eivät tarvinneet toimiakseen sähköä. Voimakkaamman äänen tuottavat loud-neulat olivat paksuja, hiljaisemmat softneulat ohuempia. Kaupanpäällisiksi saatiin kotikutoinen äänensävynsäätö. Pienellä torvella saatiin hiljaisempi ääni kuin suurella. Hifistit käyttivätkin bambuneuloja. TIETOA JA TAITOA: L Ev ys OITTImE n TEkn IIkk A, OsA 1 Akustisesta sähköiseksi Edisonin fonografi oli mekaanisesti yksinkertainen ja siten omalla tavallaan nerokas keksintö. Mikrofoni, vahvistimet ja dynaaminen äänirasia mullistivat äänentoiston. Yhdysvaltalainen levy- ja laitevalmistaja Brunswick toi markkinoille täysin sähköisen levysoittimen jo samana vuonna. Teräksestä valmistettu neula piti vaihtaa joka soittokerta. Näin tapahtui Victor-yhtiön vuonna 1906 esittelemässä ja Eldridge Johnsonin suunnittelemassa reilun metrin korkeassa Victrolassa, jossa torvi oli kätketty kaapin sisään. Lisäksi markkinoilla oli jo tuolloin pelkästään neuloihin erikoistuneita valmistajia. Suomi nousuun "uudella" tekniikalla! Tässä miljoonien eurojen idea laman kourissa kärsiville neropateille suomalaisille. Kaikenmaailman digitaalisten hilavitkuttimien ja sähköä kuluttavien rempuloiden tilalle on saatava yksinkertaisia ja luontoystävällisiä laitteita. Kuvan neulojen voimakkuus kasvaa oikealle mentäessä. Nyt hihoja käärimään! CONNECTING MINDS. 1980 Mikä kappale. Kapellimestari Georg Solti kohtasi tv-ohjelmassa miehen, joka sadan prosentin varmuudella tiesi levyllä olevan kappaleen silmäiltyään sitä metrin kahden päästä. Kaikki on sallittua, nanotekniikkakin. Kehittyneemmissä kaappimalleissa volyymin säätö hoidettiin kääntyvillä lamelliverhoilla. Vasemmalla on hiljaisin eli Fürsten Spiralette Sehr Leise. Samalla myös akustisten, kokoon menevien matkagramofonien suosio kasvoi valtavasti 30-luvulle tultaessa lisäten vastaavasti levyjen myyntiä. neuloissa eroja Gramofonin äänenvoimakkuutta voitiin säätää valitsemalla sopiva neula. Mutta oli näissä käsikäyttöisissä laitteissa etunsakin. Uskokaa, käsissämme on maailmanluokan menestys, jonka rinnalla Nokiakin on pelkkää paperia. Poikkeuksellisesti apuvoimaksi voidaan hyväksyä aurinkoenergia. Kun neula painaa tinapaperilla päällystettyä pyörivää teräslieriötä, syntyy siihen ura. Suuret yhtiöt yrittivät patenttiensa avulla pitää grammareiden valmistuksen yksinoikeutenaan, mutta kuten nykyäänkin, halpoja kopioita alkoi auttamatta tulvia markkinoille. Victorin ostanut RCA tarjosi vanhan Victrola-mallin tilalle komeata radion ja gramofonin yhdistelmää. Näin jälkikäteen kummalliselta, mutta tietenkin ajankohdan huomioon ottaen järkeenkäyvältä, tuntuu se, että gramofonin komein osa, torvi, haluttiin piiloon. Ne saattoi ottaa mukaan piknikille tai jopa tutkimusmatkoille, kuten napatutkijat Shackleton ja Scott tekivät. Helppo juttu, jos omaa taidon lukea levyn tummia ja harmaita jaksotuksia ja tuntee klassisen ohjelmiston. Oli siinä Soltilla ihmettelemistä. Tietysti Mahlerin kakkonen, sen toinen ja kolmas osa. 24 HIFIMAAILMA 1/2010. Vuosikymmenen loppu olikin uuden sähköisen gramofonin ja levymyynnin nousun juhlaa. Ja mikä muistettakoon, äänen pitää olla parempi kuin yhdessäkään Thomas Alva Edisonin gramofonissa. Vaikkakin kuinka hienoja, niissä oli yksi perustavaa laatua oleva vika: ne kaikki toimivat samalla vanhalla akustisella periaatteella. Volyyminuppi puuttui Akustisen grammarin erityiseksi ongelmaksi osoittautui äänenvoimakkuuden säätö. Myös äänirasioita paranneltiin tiuhaan tahtiin, pyörityskoneistoa ei niinkään. Näin urat eivät ota toisiinsa. Bartok äänitti Edison-fonografillaan kansanmusiikkia, jota sitten käytti sävellyksissään. Kolmantena on Songster Soft Tone ja reunimmaisena oikealla paksuvartinen ja kovaääninen HMV Loud Tone. Niin, mikä kappale. Aivan, sellainenhan on vanha kunnon gramofoni. Torven suunnittelussa voi hyödyntää viimeisiä tietokoneohjelmia jne. Niistä kun puuttui tuo kaikille tuttu volyyminuppi. Nykyisistä äänirasioista poiketen neulat olivat vaihtokelpoisia eri laitevalmistajien gramofonien kesken. Tyylihuonekalujen tapaan niitä oli useita eri malleja, joista kalliimmat varustettiin sähkömoottorilla. Tavallisissa torvimalleissa säätömahdollisuuksia oli kaksi: torven koon muuttaminen ja sopivan neulan valinta. On vain muistettava, että kone pitää saada toimimaan lihasvoimalla. Yön hiljaisina tunteina piirongin laatikosta kaivettiin esiin Fürsten Spiralette Sehr Leise -neula, jossa kapoisen neulavarren ympärille oli kierretty ohut teräsjousi. Suppilon päässä oleva kalvo alkaa ääniaaltojen vaikutuksesta värähdellä, ja siihen kiinnitetty neula liikkua äänen tahdissa. Kuten tiedämme, väärin suunnitelluissa torvissa syntyy ikäviä värittymiä. Seuraava on tuntemattoman valmistajan hiljainen neula, jonka kärki on sorvattu vartta ohuemmaksi. Hyväksi kotikonstiksi osoittautui myös villavaatteiden, esimerkiksi villasukkien, työntäminen torveen. Mutta nyt sen tekemisessä saa käyttää nykytekniikkaa. Päinvastoin kuin nykyihminen uskoisi, gramofoni tuotti sangen voimakkaan äänen. Tyypillinen neulapaino oli 100 grammaa, mikä tiesi levyn nopeaa kulumista. Aluksi myös gramofoneja pyöritettiin käsin, kunnes konepajamies Eldridge Johnson suunnitteli vuonna 1896 Berlinerille luotettavasti toimivan jousimoottorisen vetojärjestelmän
Diskanttipäässä oli siinäkin ongelmansa. Diskantin korostamista alettiin käyttää vasta paljon myöhemmin. Kun kaikki levyntekijät käyttävät samaa korjausta ja esivahvistimien valmistajat korjauksen peilikuvaa, soivat eri val- mistajien levyt kaikkialla maailmassa juuri niin kuin pitääkin. Bassojen nyt vaatiman kaventuneen uraleveyden ansiosta levyn toistoaika kasvoi. Käyrän muoto määritellään kolmella aikavakiolla, jotka ovat 3 180, 318 ja 75 mikrosekuntia. Lisäksi mikään äänirasia ei pystynyt seuraamaan uran rajuja mutkitteluja. Erillisten RIAA-vahvistimien ostajien tulee olla tarkkana minkä normin mukaan laite on tehty. Toistossa meneteltiin täsmälleen päinvastoin kuin kaiverruksessa: bassoja korostettiin ja diskantteja vaimennettiin. Pitihän se arvata, mitä tapahtui kun byrokraatit ryhtyivät normia parantelemaan. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, selviää oheisesta kuvasta. AES:n korjauskäyrää muokkasi levyteollisuutta edustava Recording Industry Association of America (RIAA). Vaikuttaa siltä, että komissio on ajatellut halvimpien ja huonoimpien ja/tai väärin säädettyjen levysoittimien omistajia. Insinöörit keksivätkin hetimiten, että kaiverruksessa bassoja piti vaimentaa. Rahina, napsahtelu ja kohina häiritsivät pahasti toistoa. Jos 7 950 mikrosekuntia väkisin halutaan mukaan, pitää se panna kytkimen taakse. ...ja ieC pilasi RIAA-korjauksen huonona puolena voidaan syystä pitää levysoittimen bassopään jyrinöitten vahvistumista. Hyvä tarkoitus kääntyi päälaelleen. RIAA-korjaus Sähköisen tallennuksen kasvanut dynamiikka ja laajentunut toistoalue aiheuttivat harmaita hiuksia levyn kaivertajille ja myös toistolaitteiden valmistajille. Katsotaanpa miten IEC tässä onnistui. Virallisesti äänilevyteollisuus hyväksyi tämän äänilevyjen kaiverruksessa käytettävän korjauksen vuonna 1953. Jos levy kaiverrettiin sellaisenaan, bassot veivät niin paljon tilaa, että levyn soittoaika jäi onnettoman lyhyeksi. Ensimmäisen ehdotuksen korjauskäyräksi tekivät kesällä 1950 alan ammattilaiset eli Audio Engineering Society (AES), joka on nykyisin kaikissa sivistysmaissa Suomessakin toimiva ääni-insinööriseura. IEC:n suodatus vaimentaa sitä vain 5,3 desibeliä, mikä on tyhjän kanssa yhtä. Suotimen jyrkkyys kun on vain 6 dB/oktaavi. Toistossa menetellään päinvastoin: bassoja korostetaan ja diskantteja vaimennetaan. Ainoa taajuus, johon ei kosketa on 1 000 Hz. RIAA-käyrä on kutakuinkin sama kuin AES:n. Missään gramofonissa kun ei ollut kaikkien yhtiöiden korjaimia. Standardisoinnin puuttuessa eri levy-yhtiöt käyttivät kukin omia korjauskäyriään, mikä johti kuluttajan kannalta kestämättömään tilanteeseen. Vain alimpia bassotaajuuksia on niistetty pari kolme desibeliä. Levysoittimen varren ja äänirasian sopiva resonanssitaajuus olkoon 13 Hz. LP-levyn tulo markkinoille 1948 pani vauhtia standardisointiin. Tähän puuttuikin International Electrotechnical Commission (IEC) vuonna 1976 tuomalla korjaukseen neljännen aikavakion 7 950 mikrosekuntia. Hifistin kannalta tämä on anteeksiantamaton horjahdus LoFi:n suuntaan. Siis niitä, joille koko asialla ei ole mitään merkitystä. Ja muistettakoon, että kaiverrus- ja toistokäyrät ovat toistensa peilikuvia, mikä takaa muuttumattoman taajuustoiston. Myös testaajien pitäisi kiinnittää asiaan huomiota. Kaiverruksessa bassoja siis vaimennetaan ja diskantteja korostetaan. Aes sen keksi... Esimerkiksi 20 Hz:n vaimennus on 20 dB eli 10-kertainen ja 20 000 Hz:n korostus 20 dB eli sekin 10-kertainen. Jos ei nyt aivan täysin eroon, niin kuitenkin paljon parempaan tulokseen kuin korjaamattomalla menetelmällä. Vaimentaa asiaan kuulumattomia ja haitallisia infraääniä (alle 20 Hz). Mutta mikä olikaan se hyvä tarkoitus. Etelä-Korean Jejussa Juha Backman osui Sound Island Museum -näyttelytilaan, jossa riitti ihmeteltävää Edisonin fonografista kaikenlaisiin oikeisiin soittimiin. HIFIMAAILMA 1/2010 25. Näin päästiin eroon pintarahinoista ja kohinoista. IEC-normin mukaisessa toistossa bassot nimittäin vaimenevat seuraavasti: 20 Hz 3 dB, 40 Hz 1 dB ja jopa 60 Hz 0,5 dB. Susihan siitä tuli. Stereophile-lehden arkistossa on RIAA:sta hyvä juttu: http://www.stereophile.com/reference/cut_ and_thrust_riaa_lp_equalization/index.html 2000 Satunnainen hifimatkailija löytää aina mielenkiintoista koettavaa olipa hän missä maailman kolkassa tahansa
Sennheiserin edellisten huippumallien tapaan rakenne on ensituntumalta keskimääräistä hifikuuloketta uskottavampi. Valmistajan mukaan suurella pinta-alalla on haluttu tuottaa "suuremman" äänen tuntemus. Pölysuojia kehutaan akustisesti hyvin transparenteiksi. Eittämättä keskiosan paikallaan pitäminen vähentää eitoivottuja resonansseja ja parantanee myös lineaarisuutta. Elementtien edessä on 3D-suojiksi nimetyt pölysuojat ja kiinteä, ohut verkko. Mukavuus on ensiluokkaista. Ultrasone on käyttänyt kyseistä tekniikkaa jo useamman vuoden, joten mistään uudesta keksinnöstä ei toki ole kyse. HD 800:n elementit ovat varsin suuret, mutta epätyypillisesti rengasmalliset. TE S T I : SE nnhEI SE r hD 800 -kuulokk EET TeksTi: Jarno rannanpää kuvaT: Samu Saurama Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA Hifimaailma TESTIMENESTYS Punotun letkun päästä löytyvästä liittimestä löytyy uskottavuutta ja epäkäytännöllisyyttä. Pehmusteen paksuus ja keveys saattavat ensi näkemältä arveluttaa, mutta käytäntö puhuu aivan toista kieltä. Otimme selvää lunastaako Sennheiser lippulaivoille asetetut odotukset. HD 800 -kuulokkeiden design hehkuu jylhää voimaa ja suorituskykyä muoto on positiivisessa mielessä teollinen, ja se tarjoillaan kuin uniikki prototyyppi silkkialustalta. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että kuuloke-elementtejä on kulmattu osoittamaan hieman etuviistoon. Painokin on katsantakulmasta riippuen kohdallaan. Hifimaailma SUOSITTELEMME Eliittijoukkoa HYVä HINTALAATUSUHdE Hifimaailma Nelinumeroisella hintalapulla varustetut kuulokkeet ovat tosiharrastajan pelit. Mutta näinhän toivoisi tämän hintaisten luurien olevankin. Rakenne Kuulokkeiden akustiikka on valmistajan mukaan suunniteltu mukailemaan perinteisen kuuntelukolmion luomaa tila-aistimusta. Korvapehmusteet ovat mikrokuitupäällysteiset. Pannan säätö on hieman ristiriitainen. Tuntuma on hyvä, joskin kevyt, mutta pykälien antama napsuminen hieman halvan oloinen. Testikuuntelu kesähelteillä 26 HIFIMAAILMA 1/2010. Ne on helppo irrottaa, mutta takaisin laittamisessa saakin olla varovainen. Erona mielikuvaan vain on, että koneen osat ovat pääsääntöisesti muovia ja muu materiaali, kangas mukaan lukien, vain jäljitelmää. Pannan tapauksessa materiaalivalinta on pitkälti sama, mutta pehmustetta on annosteltu hieman runsaammin
HIFIMAAILMA 1/2010 27
Kädessä raskaantuntuiset kuulokkeet kevenevät päähän asetettaessa ja istuvat paikalleen kuin itsestään. Silti muoto on suunniteltu niin hyvin, että missään vaiheessa ei tee mieli nostaa niitä pois korvilta. Käyttömukavuus on jopa poikkeuksellisen miellyttävä. Ottamatta asiaan sen enempää kantaa, kaapelin soisi tällä kertaa ainakin teknisessä mielessä ja materiaaliensa puolesta kelpaavaan hieman vaativampaankin tarpeeseen. Loppujen lopuksi kuulokkeet tuntuvat käytössä jopa siroilta ja mukavasti pään muotoihin istuvilta. Kuppien alaosat ulottuvat sangen alas, ja ne ovat ylipäätäänkin kokoluokkaa perinteisiä suuremmat. Ainakaan esimallien matkassa ei tule 6,3 mm -> 3,5 mm adapteria. Pään kääntäminen ei juuri aiheuta siirtymiä tai rasahduksia, toisin kuin niin monissa "automaattisesti" säätyvissä malleissa tai ylipäätään ns. Vasemman ja oikean kuulokkeen haarakaapelit ovat silikonimaiset, mutta lienevät aivan tavallista TPE-kumimuovia. Järeämpi ratkaisu asettaisi poikkeavia lisävaatimuksia jo muullekin signaalitielle. TE S T I : SE nnhEI SE r hD 800 -kuulokk EET osoitti valitut materiaalit ja säädöt tehtäväänsä hyvin soveltuviksi. Käytettävyyttä ja käytäntöä Suuresta koostaan huolimatta kuulokkeiden painojakauma on hyvin suunniteltu. Sangan muoviosa on hieman heppoisen tuntuinen, ja samaan sarjaan menee myös hienosyinen metallihöyrystetty muoviverkko. Valmistajan antaman viestin voi jokainen varmasti itse tulkita. Johtimet ovat hopeapinnoitettua OFC:tä. Sessiot voivat siten venyä pelottavan pitkiksi. Tuhteja 3D-suojia valmistaja kehuu akustisesti transparenteiksi. Yksityiskohtia ja yksilöllisyyttä Kaapelitwiikkaajat ovat suureen ääneen moittineet perinteisiä Sennheiserin vakiokaapeleita. Johdon päässä oleva neljännestuuman (6.3mm) stereoplugi on varsin miehekästä kokoa. Niitä ei tarvitse uudelleen asetella kesken kuuntelun, eivätkä ne paina tai pakota pidemmänkään kuuntelun jälkeen. Valmistajan mukaan kaapeli on kehitetty juuri tätä mallia varten. Pienenä epäkohtana kuulokeosan z-akselin ympäri kääntö hakkaa runkoa vasten. Rekisteröimällä kuulokkeet sarjanumerolla valmistajan 28 HIFIMAAILMA 1/2010. Joka tapauksessa ne ovat helposti sotkeutuvia. Kuulokkeiden muoviosat ovat uskottavia, ja muodoilla on selvästi haettu maksimaalista tukevuutta designin sallimissa rajoissa tietysti. Tyypiltään kuulokkeet ovat avointa sorttia, joten peittävä verkko lienee akustisesti suhteellisen läpinäkyvää. HD 800:aa ensikertaa kädessä pidellessä ei ole mitenkään selvää kummin päin ne päähän tulisi asettaa, vaan on turvauduttava niihin printattuihin kissan kokoisiin aakkosiin. Johto on irrotettavaa sorttia ja liittimet korkealaatuisia ja Lemo-liittimiä muistuttavia. Sillä perusteltaneen osittain myös kuulokkeiden suurehkoa ulkonäköä, mutta kieltämättä metallirunkoinen liitin on uskottavan tuntuinen myös hyppysissä. Pieni liimattava kumitäppä olisi ehkä ollut paikallaan. Valmistajamerkinnät kuitenkin puuttuvat, joten lienevät kopiot. Akselin liikelaajuus on hyvä, ja kupit asettuvatkin mukavasti niin pieneen kuin vähän suurempaankin päähän. Kuulokkeet on varustettu hyvinkin uskottavalla johdolla, joka tuntuisi olevan high end -tyyliin mustalla nylon sukalla päällystettyä ja joko punottua tai kier- Vakuuttava rengaselementti lymyilee akustisen pölyverkon takana. rettyä sorttia. Jokaisesta yksilöstä on mitattu tuotantovaiheessa diffuusikentän taajuusvaste. Liittimet irtoavat rungosta napakasti vetämällä, mutta vahingossa ne eivät kuitenkaan irtoa. paremmissa hifikuulokkeissa
Signaaliketjun poikkeavuuksista huolimatta kummankin toisistaan tietämättä tehdyt arviot osoittautuivat yllättävän samankaltaisiksi. Tarjoaa paljon samaa kuin HD600/650 mutta joka suhteessa paremmin, joten senukkasoundista pitäville päivitysreitti on selvä. Maurin referensseinä toimivat Sennheiserin HD 600, ja allekirjoittanut vertaili kuulemaansa AKG 702- ja Sennheiser HD 650 -kuulokkeita vasten. En kutsuisi kuulokkeita kaiutinmaisiksi, mutta äänikuva rakentuu poikkeuksellisen hyvin pään ulkopuolelle. ratkaisu on valmistajalle tyypillinen, mutta nyansseja tuodaan esille kertaluokkaa edullisempia malleja anteliaammin. Laaja dynamiikka mahdollistaa valtavan draivin. Valmistajan mukaan kuulokkeiden tulisi soida parhaiten kohtuullisilla kuunteluvoimakkuuksilla. Samoin pykälää elävämpi ja aineettomampi sointi. Se, miellyttääkö tällainen lähestymistapa on hyvin subjektiivista. Varsinkin kun huomioi tuotannon mittaustoleranssin ja rajoitukset ylipäätään. Kuuntelun jatkuessa pidempään yläpään taso alkaakin vaikuttaa ihanteelliselta. Mukava "yksilöllisyydellä" myyvä lisä, mutta ihmetyttämään jää, miksi moiselle on tarvetta, jos valmistajan ilmoittama toleranssi-ikkuna on niinkin tiukka kuin harrastajan annetaan olettaa. Kuulokkeet soveltuvat mainiosti myös raskaammalle ja energisemmälle materiaalille; vaikkei basari ole kaikkein tarkin, niin homma pysyy kasassa eivätkä kuulokkeet mene kovemmassakaan vyörytyksessä tukkoon. äänenväri on samalla kepeä ja miellyttävä; laihdutuskuurista huolimatta fonia ei ole saatu kuulostamaan kireältä. Kokonaisuus vyöryy etualalle. Luonnollisesti tämän hintaluokan kuulokkeiden kumppaniksi valmistaja suosittaa erillistä kuulokevahvistinta. kuunteluarviot mauri Eronen Jarno rannanpää: Miellyttävät tarkkuusinstrumentit Harvinaisen painamaton rakenne. Energiaa löytyy, mutta yksittäisen soittajan toimintaa on hankalampi seurata. useampikin tunti vierähtää vailla väsymistä. Sessiot voivat venyä siten pelottavan pitkiksi, varsinkin kun näiden kanssa pärjää hienosti myös paksusankaisten lasien kanssa. Yleisbalanssi on vähemmän alakeskialuepainotteinen. mukavuus ääni Referenssiä ja lopputulemaa Kuuntelut suoritettiin omilla laitteistoilla. Kuunteluissa levykelkalle nousi sellaisiakin äänitteitä, joiden suhteen olin kuulokekuuntelussa luovuttanut jo aikapäiviä sitten. poikkeuksellisen hyvä kontrolli sekä erinomainen käyttömukavuus. peltien soinnissa on selvempää säihkettä kuin vertailukuulokkeissa. Seurattava ja ulottuva alapää ei kiinnitä huomiota vaan hoitaa suuremmillakin voimakkuuksilla tehtävänsä hätiköimättömän herpaantumatta. Kuulokkeet ovat ilman crossafadeakin varsin kuunneltavat; ääni ei painotu liikaa reunoille. Toisaalta, kaikki tuntuu kuitenkin olevan paremmin siellä missä pitääkin, ja jollei äänitteistä nyt varsinaisesti uusia juttuja löydy, niin ainakin perspektiivi on jopa epäkuulokemainen ja etenkin tavanomaista kokonaisvaltaisempi. Testeissä havaittiin, että kuunteluvoimakkuus saattaa helposti nousta yli kohtuullisten rajojen, joten suosituksessa saattanee piillä enemmänkin vastuun vapautus kuin audiofiilinen totuus. musiikin tasot ja soittajien yhteispeli on esillä mallikkaasti. Diskantti on ensikuulemalta vaisuhko, mutta sisältää reilusti detaljeja. Erityisen mallikasta on Infected mushroomin kaltaisen sähköisen infrajumpan yläpuolelta esiin tunkeutuvat detaljit. Solisti ottaa pari askelta taaksepäin ja on yhtä bändin kanssa. myös puhallinsektiot häpeilevät parasta särmäänsä. Harvoja toistimia, joilla bändin eleet piirtyvät mielikuvina. Bluesissa ja perinteisessä mustassa musiikissa tämä näkyy kasvaneena etäisyytenä ja tunnetilakatkoksena esiintyjän ja yleisön välillä. Voimaa löytyy silti kuin pienestä kylästä. Erityisesti puhaltimien matalaa rekisteriä ei tarjoilla niin paksulla kuorrutuksella. Sukulaisuus 600-sarjan pikkuveljiin todettiin ilmeiseksi. 020 7191 990, www.sennheisernordic.com Tekniset tiedot (valm. Kasisatasia ei voi kutsua äärimmäisen tarkoiksi; tunnistettavissa on edelleen se Sennheiserille ominainen hienoinen utuisuus ja mattamainen suurpiirteisyys. Lisäsärmää niin soitinten kuin vokaalienkin murinaan jäin kuitenkin kaipaamaan Läskibassossa ei luonnollisesti ole yhtä hienosti atakkia kuin 702:ssa parhaimmillaan. Suuremmatkin korvalehdet mahtuvat kuppeihin ilman pehmustekosketusta. Sen tarkempaa määritelmää ei kuitenkaan ole annettu. Kuulokkeet tuntuvat puuttuvan käsikirjoituksen etenemiseen. Kokonaisuus on miellyttävän rasittamaton, tarkka ja dynaaminen, vaikkei parhaiden staattiluurien hämmästelyä aiheuttavaa taikaa löydykään. Värejä ja nyansseja ei välttämättä löydy riittävästi niitä kaipaaville. Valtaosa yleisöstä todennäköisesti mieltää tämän lähestymistavan positiivisemmin kuin allekirjoittanut. 330g ilman kaapelia Jarno Rannanpää: vertailukuulokkeet: aKG 702 & Sennheiser HD 650 kuulokevahvistin: musical Fidelity X-Can 2 (+Teslat) & The Zen Headphone amplifier Mauri eronen: vertailukuulokkeet: Sennheiser HD 600 soitin: naD C 515BEE kuulokevahvistin: musical Fidelity X-CanS Kuulokepään liitokset ovat hyvin suunnitellut ja toimivat. mukavuus ääni Eloisa tapaus Sennheiser HD 800 on soinniltaan kokonaisvaltainen, dynaaminen ja elävä. HIFIMAAILMA 1/2010 29. Kehuja saivat mm. ilm.) Tyyppi: dynaaminen, avoin circumaural Toistokaista: 14 Hz 44,1 kHz (3dB), diffuusikenttäkorjattu impedanssi: 300ohm Herkkyys: 102dB (1Vrms@1kHz) THD: 0.02% (1Vrms@1kHz) kaapelimateriaali: hopeapinnoitettu oFC Liitin: 6,3 mm stereoplugi Paino: n. Ja koska materiaali ei soinnillisesti poraudu pään sisään, volyymit uhkaavat nousta turhan suuriksi. pyörittimeen annostelee huomaamattaan monipuolista materiaalia, ja aika kuluu kuin siivillä. Saranoinnissa on säästelty tässä hintaluokassa luvattoman paljon. verkkosivuilla sähköpostiinsa saa juuri oman yksilönsä mittaustuloksen. Samankaltaista toiston kasassa pysymistä kaiutinpuolella ei ole tullut vastaan. Basso vain on. Sennheiser hD 800 Hinta: Lisätietoja: 1 390 Sennheiser nordic Finland, puh. Sokkona ei siis tarvitse kuunnella. Kuulokkeet eivät paina ja tuota mekaanista kuunteluväsymystä. Stereokuva piirtyy tarkasti lokeroiden, mikä entisestään parantaa pikkujuttujen poimimista äänimassasta
Seinäteline sisältää oman, kiinnikkeellisen aluslevyn, joka korvaa mukana toimitetun. Perinteistä muokaten Piccolo Star -satelliitti on perinteinen kaksitiekaiutin. Maahantuoja kokosi näistä peruskotiteatterin muodostavan 5.1-kokonaisuuden. Piccolo Star Dialogue -keskikaiuttimessa samoja bassokeskiäänisiä on kaksi kappaletta, ja ne toistavat saman taajuuskaistan. TE S T I : 5. Pohjoismaisen vähäeleisyyden tilalla on koreileva viimeistely, ja äänessä on täkäläisiä kumppaneita enemmän särmää. 35 vuotta täyttävä Chario on Italian suurimpia kaiutinvalmistajia mutta Suomessa varsin vähälle huomiolle jäänyt. Matalalla jakotaajuudella eri elementtien välinen epäjatkuvuus ja mahdolliset sovitusongelmat sijoittuvat korvan herkimmän alueen alapuolelle. Toisaalta satelliittien alarajataajuus on putket avoinna 90 hertsin tuntumassa, joten alimpien bassojen vaimennukseen ei todennäköisesti synny tarvetta. Charion tavaramerkki 80-luvulta asti on ollut alhainen jakotaajuus bassokeskiäänen ja diskantin välillä. Myös seinäkiinnitys on mahdollinen messinkisen varustetelineen avulla. Komponentteja on yksinkertaisen toimintaperiaatteen vuoksi varsin maltillisesti. Kaikki kaiuttimet seisovat ruuvein kiinnitettynä aluslevyn päällä. Piccolo Starissa jako on 1 450 hertsiä, mikä on erittäin alhainen ottaen huomioon diskantin lähes olemattoman suuntaimen ja tavallisen tuuman halkaisijan. 100-millisen bassokeskiäänisen kartio on valmistettu polymeeriyhdisteestä ja vahvistettu hiilikuidulla. Pieni jakosuodin on kiinnitetty mutterein suoraan takalevyn kaiutinterminaaleihin. Kotelo on valmistettu mattamustaksi viimeistellystä hdf-levystä, ja kylkiä koristaa massiivipuu. Refleksiputket on sijoitettu varsinaisen kotelon pohjaan, joten aukkojen tukkiminen ei käy käden käänteessä. Sarjaan kuuluu satelliitti- ja keskikaiutin sekä subwoofer. Aluslevyjen pohjassa on ruuvinkannat lisävarusteena saatavia kaiutinjalustoja varten. Vanua on ohut kaistale kaiuttimen takaseinällä. 30 HIFIMAAILMA 1/2010. 1 -ka I u TI nS arja Char Io PICColo STar TeksTi ja kuvaT: Mauri EronEn MiTTaukseT: Klaus riEdErEr ja Poju antsalo / tKK Koreutta kotiteatteriin Italialainen Chario edustaa erehtymättömästi kotimaansa kaiutinkulttuuria. Pähkinä- tai kirsikkapuu on valmistajan mukaan pyöristetty reunoiltaan diffraktioiden vähentämiseksi, joskin eleellä on käytännössä enimmäkseen esteettinen vaikutus. Kahden ilmasydämisen kelan parina on sekä elektrolyytti- että useampi muovieristeinen kondensaattori. Alhainen jakotaajuus ja suomalaisista kaiuttimista tutun, suuren suuntaimen puute diskanttielementillä tekevät Piccolo Starista laajalla keilalla säteilevän. Piccolo Star on uuteen nousuun pyrkivän merkin toiseksi edullisin sarja ja viimeistelyltään luokassaan poikkeava tapaus. Luonnollisemman sävyn saamiseksi kaiuttimet kannattaa myös suunnata selvästi ohi kuuntelupaikan. Muutenkin diskanttipäästään koholla soiva kaiutin on viisainta sijoittaa tilaan, jota on jonkin verran vaimennettu. Se on suuremmasta koostaan huolimatta vähemmän suuntaava kuin yksikään edellisessä numerossa testattu pikkukaiutin ympärisäteilevää Mirage Nano Satia lukuun ottamatta
HIFIMAAILMA 1/2010 31
Ongelmaa ei kuitenkaan synny Charion satelliittien kanssa, sillä niiden alarajataajuus on noin 90 hertsissä. Alipäästötaajuuden merkintä sen sijaan ei mene yksiin todellisen jaon kanssa. Liitännöiltään ja säädöiltään vahvistimen moduuli on varsin yksinkertaistettu. Banaanipistokkeiden reiät ovat varsin väljät, joten kaikki liittimet eivät istu jämptisti. Tyköistuva bassojatke Paketin matalat taajuudet toistava SW1-subwoofer on viimeistelty samankaltaiseksi satelliitin ja keskikaiuttimen kanssa. Erityisen tärkeää koekuuntelussa on kattava repertuaari musiikkilajien välillä. 40 hertsin asennossa todellinen jako on 69 hertsiä. 1 -ka I u TI nS arja Char Io PICColo STar Kaiutin on pääsääntöisesti helppo kuunneltava, vaikka se tekeekin alkuperäiselle äänitteelle oman mausteensa. Liitinpaneelissa on matalaprofiiliset ruuviliittimet. Satelliittikaiuttimet oli asetettu pieniksi 120 hertsin jakotaajuudella, ja subwooferin oma suodin oli ohitettu. Vaimennusmateriaalia on vain ohut kerros kotelon takaseinällä. Värittynyt mutta helppo Kaiuttimet kuunneltiin 5.1-sarjana Harman Kardon AVR745 -AV-vahvistimeen liitettynä. Toistosta vastaa kahdeksantuumainen elementti, jonka kartiomateriaali on polymeeriyhdistettä. Yleisesti refleksiputken tehokkaan toiminnan kannalta sen etäisyys lähimmästä pinnasta tulisi olla vähintään putken halkaisijan verran. Ensi kuulemalta sävy poikkeaa huomattavasti totutusta, joten kaiutinta kannattaa kuunnella pidempään ennen lopullisen päätöksen tekemistä. Samalla säästää pari sataa euroa. Satelliittikaiuttimen 4-tuumainen bassoelementti on kaapeloitu perusjohtimin ja kiinnitetty abikoliittimin. Charion toteutus on kuitenkin tietoinen valinta. 32 HIFIMAAILMA 1/2010. TE S T I : 5. Sivusta kuunneltuna vasteeseen tulee vaimentumia keskialueelle. Kaiutin on pääsääntöisesti helppo kuunneltava, vaikka se tekeekin alkuperäiselle äänitteelle oman mausteensa. Satelliittikaiuttimia voi ostaa yksittäin, joten identtiset mallit saa parittomankin kaiutinmäärän käyttävään kotiteatteriin. Kuunteluarvioista ilmenee selvä ääntä värittävä toisto. Jakosuotimen toiminta on bassotoiston ulottuvuuden kannalta johdonmukaista; jaon nostaminen ei vaimenna matalimpien taajuuksien toistoa. Signaalin voi tuoda vain linjatasoisena RCA-liittimiin, vaiheelle on kääntökytkin, ja alipäästö on valittavissa portaattomasti välillä 40180 hertsiä. Bassotoistossa on korostuma ennen toiston vaimenemista, mutta sitä ei kuunteluissa Varsinaisen kotelon pohjassa on refleksiputki, jonka suuaukon etäisyys aluslevystä on lyhyt. AV-vahvistinta käytettäessä subwooferin tasainen vaste liki 200 hertsiin mahdollistaa integroinnin monenlaisten kaiuttimien kanssa. Keskikaiutin on toteutettu tavallisena 2-tierakenteena, jossa molemmat bassokeskiäänet toistavat saman signaalin. Elementin ja kotelon välinen tiivistys on keskikertainen
R A P O R TTI: KI eR RO s BAng&Olufsen In TehTAAllA TeksTi: Tuomas masalin kuvaT: Tuomas masalin ja B&o 80 vuotta äänentoistoa Tanskalaiset Peter Bang ja Svend Olufsen perustivat Strueriin, Tanskan länsirannikolle nimiään kantavan yhtiön vuonna 1925. Kaikille paristokäyttöisille radioille tarkoitettua verkkolaitetta bisnestään suojeleva paristovalmistaja Hellesens vertasi mainonnassaan sähkötuoliin. Laajalla tehdasalueella on yhtiön pääkonttorin ja kokoonpanotehtaan lisäksi varasto ja tehdas työkalujen tekoon. Tuotteidensa äänenlaadun testaamiseen B & O käyttää omaa huippuluokan mittauslaboratoriota jättimäisine mittauskammioineen. David Lewis on britti, joka rakas- tui tanskalaiseen au pairiin, muutti Tanskaan ja toimi yhtiön aiemman päämuotoilijan, yhtä legendaarisen Jacob Jensenin avustajana. Sen sijaan yhtiö käyttää ulkopuolisia muotoilijoita, jotta ideat pysyvät tuoreina. B & O:n ensimmäinen tehdas rakennettiin kuin koulu, siltä varalta, että syrjäinen radiotehdas epäonnistuisi. 1960-luvulla B & O löysi kilpailuvaltikseen muotoilun. Kun kaikki muut tanskalaiset kilpailijat joutuivat lopettamaan, onnistui B & O sekä pysymään suosittuna Tanskassa että laajentamaan Euroopan markkinoille. Alkuperäinen tehdas räjäytettiin vuonna 1945 Gestapon määräyksestä, koska B & O ei ollut yhteistyöhaluinen natsimiehittäjien kanssa. Muoviosatehtaassa tehdään myös lääketieteellisiä instrumentteja. Vanhassa tehtaassa toimii nykyisin tuotekehitys ja testaus. Muutamaa poikkeusta, kuulokkeita ja paria muuta tuotetta lukuun ottamatta B & O:n tuotteiden lopullinen kokoonpano tapahtuu edelleen Struerin tehtailla. Vaikka B & O tunnetaan parhaiten muotoilustaan, yhtiöllä ei kuitenkaan ole palkkalistoillaan muotoilijoita. B & O:lla on pitkään ollut maine kalliina merkkinä. Heidän tarkoituksenaan oli tehdä uudenlainen, verkkovirralla toimiva radio. B & O:lla on palkkalistoillaan 350 insinööriä, ja yhteistyökumppaneilla yhtiön tuotteiden parissa 150 lisää. Niitä puolestaan käytetään tehtaassa, jossa tehdään alumiini- ja muoviosat. Nykyisinkin Strueriin on junalla Kööpenhaminasta kuuden tunnin matka. Sodan jälkeen B & O joutuikin valmistamaan hetken jopa parranajokoneita. Lisäksi uudehkossa Kopivnicen tehtaassa Tsekissä tehdään komponenttien kokoonpanoa ja hieman suunnittelua. Yhtiö käyttää myös tonmeistereita eli musiikillisesti koulutettuja äänitekniikan spesialisteja sekä koulutetun kuuntelijapaneelin suorittamia sokkotestejä. Nykyisenkin, modernin tehdasalueen ulkopuolella laiduntaa kesäisin lampaita. Päämuotoilijana toimii pääkallopaikalla viikoittain vieraileva David Lewis, joka edelleen käyttää perinteisiä malleja nuorten suunnittelijoiden suosiman tietokonesuunnittelun sijaan. Viisi lamppua -radio, ensimmäinen B&O:n laite, oli vihdoin valmis vuonna 1929. V erkkovirtaradiota ennen yhtiö valmisti erittäin suosittua Eliminaattoria. B & O:n tärkein markkina-alue onkin edelleen Tanska, ja sitä seuraavat perinteisesti Saksa ja Iso-Britannia. Osin syystäkin, sillä täydellisyyttä 34 HIFIMAAILMA 1/2010
Taustalla BeoSound 9000 ja BeoLab 5. HIFIMAAILMA 1/2010 35. BeoLab 5:n painoa piti nostaa 61 kiloon, muuten kaiutin pomppisi ilmaan. B & O:n lippulaivakaiuttimelle BeoLab 5:lle suoritetaan vapaakenttämittauksia Kuutiossa. Peter Petersen (Senior Director, Business Innovation) Beolivingesittelyhuoneessa
Väri on suosittu Venäjällä, Aasiassa ja arabimaissa. Sen saa halutessaan 12 viikossa, jos seinärakenteet ja lompakko kestävät. 36 HIFIMAAILMA 1/2010 Perinteisesti B & O:n lippulaivasoitin on ollut CD-soittimen ja radion ympärille rakennettu laite. Anodisoinnin ansiosta alumiini saa pintaansa kovan, kestävän ja suojaavan pinnan. B & O edellyttää täydellisyyttä tuotteidensa ulkonäössä; pienimmänkin virheen vuoksi hylätään paitsi kyseinen alumiinikappale myös sen pari. A8-kuulokkeita ei kuitenkaan kannata tilata Ebaystä, sillä tuotteesta on myynnissä lukemattomia ulkonäöltään, muttei äänenlaadultaan identtisiä piraattikopioita. Ja olihan yhtiön slogan 60-luvulla "niille, joille design ja laatu ovat tärkeämpiä kuin hinta". Muotoilun lisäksi myös itse laitteet kestävät aikaa, sillä laitteiden kaikkien komponenttien pitää kestää 10 vuotta. Sen sijaan B & O on päättänyt luopuvansa Samsung-yhteistyönä tehdyistä mp3-soittimista ja matkapuhelimista. Farmin kellariholvissa on B & O:n historian tärkeimmät tuotteet. Lisäksi Struerin kaupunginmuseossa on 3000 B & O -tuotetta, joista kymmenes on kerrallaan esillä. Anodisoitu alumiini Alumiini on ollut vuosikymmeniä B & O:n tuotteille tyypillinen materiaali. R A P O R TTI: KI eR RO s BAng&Olufsen In TehTAAllA tavoitteleva yhtiö on pitkään ollut tärkeimmillä tuotteillaan mukana vain korkeimmissa hintaluokissa. Oman anodisointi- ja työstämistehtaan tuotteita toimitetaan myös yhtiön ulkopuolelle. Ohuimmillaan B & O:n tuotteissa käytettävä alumiini on vain 0,4 mm paksua, Ilman anodisointia sormi tunkeutuisi sen läpi painettaessa. Alumiiniosia tuotetaan Audille ja Aston Martinille, joille B & O on toimittanut myös audiojärjestelmiä. Anodisoinnilla tuotteen voi myös värjätä; kaikki muut värit tuotetaan anodisoinnilla paitsi maalaamalla tehtävä valkoinen. Tehtaalla vierailevat koululaiset usein yllättyvätkin niitä kokeillessaan, kuinka hyvä äänenlaatu iPodissa voikaan olla. Erityisesti A8-kuulokkeet ovat suhteellisen edullisia, etenkin äänenlaatuunsa ja modernista muotoilustaan johtuvan erinomaiseen käyttömukavuutensa nähden. Myös yhtiön kolme muuta CD-pohjaista laitetta ovat edelleen suosittuja. Sitä vastoin B & O on käyn-. Kuitenkin B & O on katsonut ajan olevan kypsä CD-levyn hylkäämiseen uudessa lippulaivasoittimessaan, BeoSound 5:ssä (Hifimaailma 5/2009). Kaikki pinnat tarkastetaan uudelleen, ja materiaali tarkastetaan säännöllisesti myös mikroskoopilla. BeoSound 5 hyvästit CD-levylle Hyperbo 5RG Teräs -radiogramofoni ja sen esikuva, Marcel Breuer -tuoli, modernia muotoilua vuodelta 1934. BeoVision-television kokoonpano päättyy testaukseen. Tulevaisuudessa CD tulee katoamaan, eikä B & O:lta luultavasti tule enää uusia CD-levyyn perustuvia tuotteita. 80-luvulla tämä oli Jacob Jensenin suunnittelema tasainen ja litteä, alumiininen CD- ja kasettisoittimella varustettu Beocenter 9000. Struerin tehtaassa työntekijät kokoavat tuotteet itsenäisesti alusta loppuun. B&O:lta saa nyt jopa 102-tuumaisen plasmatelevision, jota valmistetaan tilausten perusteella. B & O:n uutuusväri on keltaiseksi anodisoitu alumiini, joka näyttää kullalta. BMW:n iDrive -ohjauskiekko (muttei valitettavasti käyttöliittymä) on samoin B & O:n valmistama. Kaikki B & O:n tuotteet eivät ole hinnaltaan huippuluokkaa. Vaikka BeoSound 9000 ja BeoSystem 2500:n seuraaja BeoSound 3200 ovat muotoilultaan jo 13 ja 18 vuotta vanhoja ottamatta huomioon niiden kuuden vuoden kehitystä ideasta tuotteeksi ne myyvät varsin hyvin. Struerin tehdas käyttää ainoana aitoja timantteja pintojen kiillottamiseen, aikaansaaden peilipinnan. Kuitenkin B & O:n kaukosäädinten pohjat ovat perinteisesti alumiinin sijaan sinkkiä, sillä sinkki ei hiosta koskettaessaan ihoa. Tietokoneohjatussa koneessa on viisikymmentä 4 000 litran tankkia. B & O:n anodisointikone on 50 metriä pitkä jättiläinen, Suomessa vuonna 1992 valmistettu mutta edelleen maailman kehittynein. Näin arvelee Peter Petersen (Senior Director, Business Innovation), jonka vastuulla oli aikoinaan CD-levyn tuominen B & O:n tuotteisiin. Struerin anodisointi- ja työstämistehdas on tehtaaksi hyvin hiljainen, erittäin puhdas, ja käytössä on paljon robotteja. 80-luvulla moni tunsi B & O:n myös sen lankapuhelimistaan, ja nykyäänkin ne ovat suosittuja ja Struerissa valmistettuja. Yhtiö onkin anodisoidun alumiinin tuotannossa maailman huippuluokkaa. Raaka-aineena käytettävä alumiini on täysin neitseellistä saksalaista alumiinia. David Lewisin suunnittelemat muotoiluikoniksi noussut, pystylasiovilla varustettu BeoSystem 2500 90-luvun alussa sekä kuuden CD-levyn soittimen ympärille rakennettu BeoSound 9000 90-luvun lopussa
Tämän ansiosta MOTS löytää aina kaikille kappaleille suosituksen samankaltaisista. Jokainen valmis kaiutin kalibroidaan. Koko prosessi vie vain hetken. Yhdellä kaukosäätimellä voi ohjata kaikkia talon B & O -stereoita ja -televisioita sekä enintään 21 paria kaiuttimia ohjaten vaikka makuuhuoneen television äänen keittiön kaiuttimiin. 1 200:sta B & O -kaupasta 200:ssa on Beoliving-huone sähkötoimisine ovineen ja 100-tuumaisine valkokankaineen, jotka vaaditaan konseptin esittelyyn. Automaattinen värikalibrointi mittaa värilämpötilan ja tasapainottaa värit uudelleen. Toisin kuin esimerkiksi iTunesin Genius-toiminto, joka perustuu eri käyttäjien musiikkikirjastojen vertailuun ja vaatii internetyhteyden, käyttää MOTS matemaattisia algoritmeja, jotka analysoivat itse musiikkikappaleita käyttäen tomaattisesti käyttäen 120 tunnin välein television ylälaidasta esiin tulevan robottikäsivarren kameraa. Jälleenmyyjä ohjelmoi valmiiksi kaukosäätimen, joka ohjaa kaikkia kotiteatterin laitteita sekä haluttaessa myös valoja, verhoja ja ovia. Sen ansiosta vahvistin ei tarvitse suurta jäähdytystilaa, jolloin itse kaiutinkin voi olla pienempi; kuten kaikki B & O:n kaiuttimet, yhtä seinän sisään sijoitettavaa kaiutinta lukuun ottamatta, BeoLab 5 on aktiivikaiutin. B & O pitääkin itseään yhtenä harvoista yhtiöistä, jolla on tilaisuus yhdistää korkealaatuiset mekaaniset laitteet ja ohjelmistot, Petersen sanoo. Nyt yhtiö on lisännyt plasmatelevisioihinsa automaattisen värikalibroinnin. Vuodessa B & O toimittaa parisataa Beolivingiä. Kaikissa uudemmissa B & O -kaiuttimissa käytetään akustista linssiä, joka levittää ylä- ja keskiääniä 180 astetta ja vähentää heijastumia katosta ja lattiasta. Eron huomaa, jos huoneeseen esimerkiksi tuodaan toinen sohva, tai huone on täynnä ihmisiä. nistänyt uudelleen kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen MMC-äänirasian tuotannon vanhojen levysoittimiensa varaosaksi. Erilaisten jalustojen varassa olevassa ohjausyksikössä on kirkas ja tarkka näyttö sekä alumiiniset, monikerroksiset säätöpyörät. Sen saa halutessaan 12 viikossa, jos seinärakenteet ja lompakko kestävät. Toisin kuin amerikkalainen tapa, jossa kotiteatterille pyhitetään oma huone, Beolivingin ideana on lisätä nykyiseen olohuoneeseen kotiteatteri. "Tuo taika siihen huoneeseen, jossa olet joka päivä", kuten B & O asian ilmaisee. Beoliving on hyvin suosittu, nopeasti kasvava tuote. Yhtiön uusin tuote, BeoTime, on huilua muistuttava herätyskello, joka käynnistää ja sammuttaa myös muut B & O -laitteet. Käyttö on todella helppoa ja intuitiivista, ja käyttömukavuus on huippuluokkaa jykevien alumiinisäätöpyörien ansiosta. Asemia voi selailla genren, kielen tai maan perusteella. B & O:lta saa nyt jopa 103-tuumaisen plasmatelevision, jota valmistetaan tilausten perusteella. Automaattinen kalibrointi käyttää laitteen sisäistä mikrofonia mittaamaan huoneen akustisen impedanssin, kun kaiutin toistaa lyhyen testisignaalin. BeoSound 5:ssä on kaksi päätoimintoa, nettiradio ja musiikki; BeoSound 5:n perinteinen radiokin on korvattu nettiradiolla 80 vuoden kuluttua siitä, kun B & O esitteli ensimmäisen radionsa. BeoLab 5:n erikoisuus on alabasson kalibrointi 500 hertsiin saakka. Kaikkia toimintoja ohjataan säätöpyörien avulla sen sijaan, että laitteessa olisi muodikas kosketusnäyttö. Plasmapaneelin pikseleiden värisolujen fosforireunukset ikääntyvät eri nopeudella; sininen kuluu nopeammin kuin muut, mikä johtaa kellertävään kuvaan. Kalibroinnin ansiosta koko plasmapaneelin elinajan värit pysyvät samoina kuin ne olivat silloin, kun laite lähti tehtaasta. B & O:n laitteiden lisäksi Beoliving-konseptiin sisältyy Samsungin projektorit, Stewartin valkokankaat ja Lutronin valaistus. Kalibrointi tapahtuu täysin au- HIFIMAAILMA 1/2010 37. Ensimmäisen tilasi tanskalainen hotelli. Reilusti yli puoli miljoonaa valmistettua kaiutinta tekee siitä suosituimman aktiivikaiutinmallin. Lippulaivakaiutin BeoLab 5 Yleensä B & O:n tuotteiden suunnittelu lähtee muotoilusta, mutta yhtiön lippulaivakaiuttimen BeoLab 5:n tapauksessa komponenttien koko määräsi muotoilun. Beoliving toteutetaan täsmälleen niin kuin asiakas haluaa. Kalibroitavana muotoiluklassikko BeoLab 8000, jota on valmistettu jo yli 18 vuoden ajan. Kestävät värit plasmatelevisioihin B & O:n televisioissa on jo pitkään ollut ominaisuutena automaattisesti huoneen valaistusolosuhteiden mukaan muuttuvat kuvansäädöt. MOTS, More Of The Same, eli lisää samanlaista on BeoSound 5:n toiminto, jolla musiikkikirjastostaan löytää samankaltaista musiikkia. Lisäksi BeoLab 5:n painoa piti nostaa 61 kiloon, sillä muuten kaiutin pomppisi ilmaan. Nettiradiossa on tuhansia radioasemia eri puolilta maailmaa. Pieninkin virhe johtaa osan hylkäämiseen. tiettyjä parametreja. BeoLab 5:ssä niitä on kaksi, ylä- ja keskiäänille omansa. Itse laitteen korkean äänenlaadun lisäksi myös musiikkitiedostot voivat olla pakkaamattomia. Beoliving on B & O:n laajennettu konsepti niille, jotka haluavat olohuoneestaan valmiin, kaukosäätimellä ohjattavan kotiteatterin. David Lewis on muotoillut Beolab 5:n kuten kaikki yhtiön kaiuttimetkin. Koska niin monet tunnistavat levyn nopeasti sen kansitaiteen perusteella, näkyy BeoSound 5:ssa levyjen kansikuvat, jotka se imuroi internetistä automaattisesti. Työntekijä tarkistaa BeoSound 9000:n jalustan pintakäsittelyä. Puolestaan yhtiön LCD-televisioiden lippulaivan Beovision 7:n sisäänrakennettu DVD korvataan Blu-rayllä, ja B & O luopuu erillisistä DVD-soittimista ja kovalevytallentimista. Beoliving räätälöity kotiteatteri Juuri B & O toi kaukosäätimen hifilaitteisiin 70luvulla, ja yhtiö on tunnettu monihuonejärjestelmistään jo vuodesta 1982 lähtien. Laitteisto koostuu kahdesta osasta, itse BeoSound 5:stä eli ohjausyksiköstä ja piiloon asennettavasta BeoMaster 5 -kovalevy-yksiköstä, jonka 500 gigaiselle kovalevylle CD-levyt luetaan PC:n tai Macin kautta. Mikrofoni siirtyy toiseen asentoon ja toistaa mittauksen laskeakseen huoneen vaikutuksen. Lisäksi uudet B & O:n kaiuttimet käyttävät energiatehokasta ICEpower-vahvistintekniikkaa
Vaikka kaiuttimen hinta on noin 12 000 euroa parilta, se ei ole kuitenkaan enää Elacin kallein. Kartion jäykkyyden ansiosta puhekela on voitu kiinnittää suoraan siihen. Kotelo on vakuuttavaa työtä. Nauhan ala- ja yläpuolella on Spirit of Music on täynnä omaperäistä elementtitekniikkaa. Ne voidaan haluttaessa tukkia kaiuttimen varusteena olevilla tulpilla. Kerrosrakenteisten alumiinikartioiden pintakuvio vaimentaa resonansseja (osittaisvärähtelyjä) sekä vähentää säröä. Sisäisessä johdotuksessa on käytetty van den Hulin Skyline Hybrid -kaapelia. Ajatuksena on ollut varmistaa, että jokainen elementti toistaa vain sen alueen, jonka se parhaiten hallitsee. Pintavaihtoehdot ovat kirsikka ja musta pianolakka. Se viittaa elementteihin, joiden kartiossa on kidemäinen pintakuvio. Se perustuu Oskar Heilin keksimään ilmaliikkeen muunnin -periaatteeseen, jota amerikkalainen ESS käytti ensi kertaa 1970-luvulla Air Motion Transformer -kaiuttimissaan. den basson lisäksi on erillinen mutta samankokoinen kartio alakeskiäänille ja pienempi yläkeskiäänille. Myös viimeistely on ensiluokkaista. Vaimennusaineen määrä vaikuttaa asialliselta, vaikka koteloa ei olekaan tupattu täyteen kotimaiseen tapaan. TE S T I : KAIU TI N ELAC SPIRIT OF MUSIC CE TeksTi ja kuvaT: Samu Saurama MiTTaukseT: KlauS aJ riederer / TKK Musiikki etusijalla A lkuperäinen Spirit of Music tuli markkinoille vuonna 1998, jolloin se oli Elacin huippumalli. Vuosien kuluessa kaiutinta päivitettiin, ja tuloksena olivat mk II- ja mk III -versiot. Viime syksynä tehdyssä uusimmassa päivityksessä Spirit of Music sai nimeensä lisäkirjaimet CE (Crystal Edition). Niiden yläpuolella on liitinpari, jonka avulla alakeskitaajuuksien tasoa voi vaimentaa desibelin verran, jos sijoitus korostaa aluetta. Jakosuodin on koottu liitinpaneelin taakse Vakuuttavaa työtä Spirit of Music kuuluu melko harvinaisten viisitiekaiuttimien joukkoon. Elac kehitti siitä oman toteutuksensa jo kauan sitten, ja se on kuulunut erottamattomana osana merkin parhaisiin malleihin. Myös magneetit ovat erityisen voimakkaita. Takasivulla on kaksi 60millistä refleksiputkea. Pääosan alueesta toistaa haitarimaisella kalvolla varustettu JET III. Tämän sanotaan laajentavan elementin käyttökelpoista taajuusaluetta. Yläpuolella ovat FS 609 X-PI (Hifimaailma 8/2007) ja sen aivan uusi versio FS 609 CE. Pystytason suuntaavuutta on lisätty ympäristön muotoilun avulla. Kaiuttimen erikoisuuksina olivat muun muassa vaakatasossa 360 asteen kulmaan säteilevä 4Pi-diskanttielementti ja pyramidia muistuttava ylöspäin kapeneva kotelo. Materiaali on riittävän paksua, ja rakenne on muutenkin tukeva. Liitinpaneelissa on WBT:n naparuuvit kaksoisjohdotusta varten. Sen ääni ei ole kuitenkaan tekninen vaan hienosti musiikkia palveleva. rengasmaiset magneetit, ja kalvoon johdettu signaali saa sen laajentumaan ja supistumaan musiikin tahdissa. Diskantin toistoa varten on kaksi erikoiselementtiä. Kaikkein korkeimmilla taajuuksilla toistoa täydentää 4Pi-elementti, jossa on sylinterin muotoon asennettu erittäin ohut (0,006 mm) alumiininauha. Kah- Alumiinipintaisten kartioiden kidemäisen kuvion tarkoituksena on vähentää osittaisvärähtelyjä ja pienentää säröä. Bassoelementeissä on lisämagneetti, joka vähentää hajasäteilyä ja kasvattaa moottorin voimakerrointa. 38 HIFIMAAILMA 1/2010. Kalvo säteilee vaakatasossa joka suuntaan lähes samalla tavalla. Nauhan ylärajataajuudeksi ilmoitetaan 53 kilohertsiä
kiinnitetylle suurelle piirilevylle. Toisto ei muutu rasittavaksi särmikkäilläkään äänitteillä. Poistamalla niitä yhdistävä johto alakeskitaajuuksien taso vaimenee hieman. HIFIMAAILMA 1/2010 39. Akustisten instrumenttien ja laulun sävyt toistuvat luontevasti ja uskottavasti. Jos kuunteluetäisyys on lyhyehkö, Liittimien yläpuolella on kaksi ylimääräistä naparuuvia. Stereokuva ei ole huipputarkka, mutta avarassa ja ilmavassa esityksessä on myös syvyyttä mukavasti. Mukana on useita ferriittirunkoisia keloja ja elektrolyyttikondensaattoreja, mutta äänentoiston kannalta tärkeimmissä kohdissa on muovikondensaattorit. Viisitieperiaatteen takia komponentteja on runsaasti. Myös rytmisesti kaikki toimii hyvin. Suotimeen kuuluu vielä toinen, pieni piirilevy, jota käytetään hienosäätöön. Vaivatonta kuuntelunautintoa Spirit of Musicin yleissointi on hyvin lähellä neutraalia. Äänessä on selkeyttä ja erottelua, mutta se ei ole korostetun analyyttinen
Toisto ulottuu kaiuttimen herkkyyden huomioon ottaen kohtalaisen alas. Elac Spirit of Music Hinta: 11 990 /pari Lisätietoja: Scanteknik Oy, puh. Vokaalien esimerkillisen puhtauden vastapainona torvien alarekisteristä puuttuu hitunen lämpöä. (09) 2230 0780, www.scanteknik.fi Tekniset tiedot Mitat (l x k x s): 17/30 x 143 x 15,5/36,5 cm Massa: 43 kg Toimintaperiaate: 5-tie, bassorefleksi elementit matalat äänet: 2 kpl 18 cm alakeskiäänet: 18 cm keskiäänet: 11,5 cm korkeat äänet: JeT iii ja 4Pi ii jakotaajuus: 200, 800, 3000 ja 15 000 Hz Nimellisimpedanssi: 4 ohmia suurin suositeltu teho: 300 W Liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on Jakosuodin sisältää runsaasti komponentteja. rytminen puoli on hyvä, sekä vauhtia että kontrollia ja sykettä irtoaa erinomaisesti. Pienimmätkin musiikilliset nyanssit välittyvät, ja tuloksena on erittäin realistinen kuva, jossa yksittäiset instrumentit ja solistit voi paikantaa tarkasti. akustisten instrumenttien fraseeraus ja soittimien aito sävy tulevat esiin vaivatta. Bassotkin toimivat lähes kaikella materiaalilla erinomaisesti kuunteluvoimakkuudesta riippumatta. Toisto kokonaisuudessaan on sillä laatutasolla, että hetken kuunneltuaan huomaa äänentoistolaitteiston sijaan kuuntelevansa itse musiikkia kaikkine ulottuvuuksineen ilman kompromisseja. Pauli Huhtinen Samu Saurama Musiikista nauttimiseen ensi sekunneista lähtien huomiota herättävät toiston poikkeuksellinen ilmavuus ja rentous. Yleissävy on normaalilla kuuntelukorkeudella keskialueelta aavistuksen tumma, mutta muuten erittäin tasapainoinen. Spirit of Music on vaivaton kuunneltava. Nautittavimmillaan kaiutin on suurehkossa tilassa reilulla kuunteluetäisyydellä. Voimaa on riittävästi, eikä tarkkuudessakaan ole moittimista. Pelleistä ilmenee veikeä rytmisyys, mikä lienee seurausta yläpään erinomaisesta erottelusta. Niin ihmisääni kuin moni muukin instrumentti kuulostaa hyvin aidolta, kaiutin ohjaa kuuntelijan huomiota enemmän kohti muusikoiden touhuja kuin miksauspöydän ratkaisuja. Stereokuva ei ole pistemäinen, vaan jokainen elementti varaa oman tilansa. 40 HIFIMAAILMA 1/2010. Helposti nautittava Stereokuva avautuu normaalia ilmavampana ja avarampana, mutta silti jäsentyneenä ja myös syvyyssuuntaa varsin hyvin hahmottavana. Bassopää on tarkka ja hallittu, vain ulottuvuutta kaipaisi isolle kaiuttimelle hieman lisää. matalimmat tosin tuovat toistoon hieman muuta aluetta peittävää ylimääräistä raskautta. Transientit toistuvat terävästi vailla rasittavuutta, ja rumpusektion täsmällisyys selkeyttää koko orkesterin touhua. Korkeammat äänet tulevat selvästi yläviistosta, mikä häiritsee. Bassojen tasapainotus on onnistunut hyvin. Bassotoisto ulottuu mukavan syvälle, joskin napakkuutta voisi olla hiven lisää. Ulottuvuus on hyvä, mutta tässä hintaluokassa voisi tietysti toivoa saavansa enemmänkin. Ohjaa nimensä mukaisesti vahvasti musiikkiin. Mallikaiutin lempeä yleissointi, jossa on silti tavallista enemmän tarkkuutta. Tehovasteapproksimaatio (musta). Äänessä on pehmeyttä ja lämpöä, mutta myös erottelukykyä ja dynaamista potkua. Poikkeuksellisen läpikuultavassa äänessä on hyvin katetta nimelle. TE S T I : KAIU TI N ELAC SPIRIT OF MUSIC CE Ylimmät taajuudet toistaa sylinteripinnan muotoon asennettu nauha. Mittaustulokset Vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). instrumenttien ja ihmisäänen toisto on hätkähdyttävän aitoa. Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 4,5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 V, 10010000 Hz): 89,5 dB alarajataajuus (6 dB): 37 Hz lisäviive 1 kHz: 0,38 ms Taajuusvasteiden tasaisuus on erittäin hyvä, ja yhtenäisyys säilyy myös sivussa. Bassoalue on sopivasti alemmalla tasolla. Tällöin koko dynaaminen asteikko voidaan hyödyntää ja käyttää suuriakin äänenvoimakkuuksia. + Tasapainoinen koko äänialueella + erottelua ilman hyökkäävyyttä Parhaimmillaan suurehkossa tilassa Lyhyesti: Yhtä aikaa sekä neutraali ja erottelevan tarkka että rasittamaton ja vaivaton kuunneltava. Kuunteluarviot mauri eronen JET-diskanttielementin kalvo on laskostettu haitarimaiseksi. Vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Kaiutin vastaa hyvin nimensä herättämiä mielikuvia. Kovin pieneen huoneeseen kaiutinta ei kuitenkaan kannata viedä, sillä tietty etäisyys seiniin on tarpeen. Se ei ehkä tee välittömästi järisyttävää vaikutusta, mutta vähitellen oppii arvostamaan kykyä palvella musiikin toistoa kokonaisvaltaisesti. Päällimmäisenä esiin nousee aikatason tarkkuus, joka tekee toistosta täsmällistä koko taajuusalueella. Tuntuvaa voimaa on riittävästi. muhevuutta kaipaisi ainakin Kind of Bluella. Kuuntelukorkeuden tai -etäisyyden kasvaessa elävyyttä tai heleyttä tulee hieman lisää. Syvyyssuuntaa kaiutin kokeilee varovasti, mutta kuulijan ympäröintiin se ei ulotu edes tarkoituksenmukaisessa kikkailussa. Kaapelina on van den Hul Skyline Hybrid. lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. korkeimpien äänten tulon hieman muita ylempää voi havaita. monenlaiset ja -tasoiset äänitteet avautuvat ja innostavat kuuntelemaan lisää. Kaikin puolin tasaisen esimerkillinen toistin vailla puutteita ja huumaavuutta
Suosikkikanavien listaaminen omiksi tiedostoiksi käy näppärästi, ja niihin ei tietenkään tarvitse ottaa mukaan pimeitä kanavia. Onneksi tallennettujen ohjelmien valikkoruutu sisältää elävää monitorikuvaa, josta valitun ohjelman pystyy helposti tunnistamaan. Tyytymällä 59 kanavaan, paketin kuukausimaksu putoaa 35,80 euroon. Lisäksi kokeilun aikana ilmeni, että ohjelmaoppaassa suomenkielisenä esiintyneen elokuvan nimi oli muuttunut tallennuksen jälkeen tanskankieliseksi. Tallennuksiin voidaan toki lisätä pelivaraa, mutta se aiheuttaa usein jatkotoimenpiteitä editoinnin merkeissä, mikäli ohjelmaa haluaa katsoa ilman ylimääräisiä alku- tai loppuvenytyksiä. Parhaat HD-palat talteen Antenniverkon teräväpiirtolähetyksiä saamme vielä odottaa, mutta malttamattomat voivat jo nyt vastaanottaa niitä kaapeliverkossa ja ennen kaikkea satelliitin kautta. Päälle rapsahtaa kuukausi- ja korttimaksu jotka yhdessä tekevät 55,80 euroa kuukaudessa. Myös kaksi SCART-liitäntää kuuluu varustukseen, mutta silloin ei puhuta enää HD-kuvasta. Halutessaan käyttäjä voi leikata tallentamastaan ohjelmasta pois turhaksi katsomiaan pätkiä tallenteen alusta, keskeltä ja lopusta. Kaukosäädin istuu mukavasti käteen, ja näppäimet on ryhmitelty melko selkeästi. Ylimääräistä tavaraa kuten pitkiä mainoskatkoja ei siis levylle kannata jättää. Etupaneelissa sijaitsevalle USB-portille ei vielä ole käyttöä, kuten ei takana olevalle ethernet-liitännällekään, mutta niille on suunnitteilla käyttöä tulevia palveluja silmällä pitäen. Asennusvaiheessa boksi hakee kaikki kanavat ja lataa ne muistiin automaattisesti. Äänisignaalin saa ulos S/PDIF-liitännästä digitaalisena tai RCA-lähdöistä analogisena. Boksi kuittaa sarjatallennuskomennon tuomalla ruutuun tekstin "Sarjatallennus", ja tallennusvalikossa ohjelman eteen lisätään S-kirjain. Satelliittilähetysten vastaanottoon riittää 64 cm lautasantenni, joka voidaan helposti kiinnittää esim. Monet luontoon ja historiaan liittyvät ohjelmat koostuvat useasta jaksosta muodostaen ohjelmasarjan. Pikakelaukset toimivat molempiin suuntiin 4-, 10-, 60-, 300- ja 600-kertaisella nopeudella, joten tallenteiden selaaminen käy tarvittaessa todella nopeasti. Kaksi näistä vastaanottaa satelliittilähetyksiä ja kolmas on maanpäällisten lähetysten vastaanottoa varten. Helppokäyttöisyyden vastapainoksi ohjelmaoppaan sisältö herättää hämmennystä monikielisyydellään. KOKEILU: TaLL E nTava HD-v IrITIn HDP vr 101ST TeksTi: Harri Katas kuvaT: Canal Digital ja Harri Katas Sarjatallennus suoraan ohjelmaoppaasta Ohjelmaoppaan tiedot löytyvät helposti, ja tallentaminen suoraan oppaasta sujuu kätevästi napin painalluksella. Lisäksi ohjelman voi jakaa kahteen osaan, ja osia voidaan yhdistää pitemmiksi kokonaisuuksiksi. 42 HIFIMAAILMA 1/2010. Boksin hinta 250 gigatavun kiintolevyllä on 379 euroa, ja se sisältää asennuksen ja lautasen tarvikkeineen. Optista liitäntää äänelle ei ole. Varsinkin HD-tallennuksessa kiintolevy täyttyy melko nopeasti. Boksi myydään Canal Digitalin ohjelmapakettien mukana. Kattavin näistä, Viihdepaketti, tarjoaa katsottavaksi 71 kanavaa, joista 12 on teräväpiirtoisia HD-kanavia. Jos ohjelmaoppaassa on "Tallenna" -valinnan tilalle merkitty "Tallenna jakso", on mahdollista tallentaa koko ohjelmasarja painamalla tallennuspainiketta kaksi kertaa. Tarjonta käsittää tällä hetkellä 12 HD-kanavaa, ja lukumäärä kasvaa tasaisesti. C anal Digital on tuonut markkinoille toisen polven tallentavan HD-boksin, joka sisältää kolme viritintä. Esimerkiksi "Kadonneen aarteen metsästäjät" löytyi tallennettujen ohjelmien luettelosta nimellä "Jagten på den forsvundne skat". Canal Digital välittää HDkuvaa jopa Lapin perukoille halkaisijaltaan 64 cm:n kokoisella lautasella. Pulman muodostaa toisaalta myös se seikka, että kaikki ohjelmaoppaan mukaan ohjelmoidut tallennukset eivät ajallisesti osu aina kohdalleen, ja varsinkin suorissa urheilulähetyksissä se on tavallista. Navigointinäppäimet ja OK-näppäin löytyvät sormituntumalla sopivasti kapulan keskeltä. Testiä varten vastaanottolautanen asennettiin Vantaalla sijaitsevaan omakotitalon seinään Canal Digitalin valtuuttaman asentajan toimesta. Siinä saattaisi hätäisempi käyttäjä jo epäillä tallennuksen menneen pieleen. Hieman turhauttavalta tuntuu se, että boksi lataa muistiin myös sellaisia kanavia, joihin ei ole katseluoikeutta, mutta tämä piirre on tuttua jo tavallisesta digi-tv:n vastaanotosta. Sarjatallennus on saatu boksissa toimimaan siten, että koko sarjan tallennus tapahtuu yhtä helposti kuin yksittäisen ohjelman tallennus. Tietoa tulevista ohjelmista esiintyy ainakin neljällä eri kielellä. Omia suosikkilistoja voi olla käytössä kaikkiaan 6 kpl. Editointi takkuilee osittain HDPVR 101ST:n kiintolevyn kapasiteetti on 250 Gt, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että siihen voi tallentaa 60 tuntia HD-tasoista ohjelmaa tai 120 tuntia SD-laatuista kuvaa. Kotimaisten ohjelmakanavien tiedot löytyvät luonnollisesti suomenkielisinä, mutta ohjelmatietoja löytyy lisäksi englanniksi, ruotsiksi ja tanskaksi kanavasta riippuen. Ylityksiä esiintyy kuitenkin myös elokuvakanavilla. rakennuksen ulkoseinään. Kuvan laatua arvioitiin liittämällä boksi HDMI-kaapelilla Sonyn Full HD -videotykkiin VPL-HW10. Käyttöönotto sujuu ongelmitta Boksissa on kaksi antennituloa satelliittilähetyksille ja yksi tulo/lähtö harava-antennille. 71 ohjelmakanavan hallinta käy juohevasti, kun ne on ryhmitelty sopivasti pienempiin ryhmiin aiheittain, kuten elokuvakanaviin, urheilukanaviin, lasten kanaviin, luonto-ohjelmiin jne. Videosignaalin viemiseksi kuvaruutuun voidaan käyttää HDMI- tai komponenttiliitäntää
Kaukosäätimen näppäimet on ryhmitelty selkeästi. Boksi on varsin matala, mutta ilmanvaihdolle kannattaa jättää reilu tila. Kokeilussa ilmeni puutteita ohjelman jakamisessa kahteen osaan. Kunpa vielä saataisiin suomenkielinen tekstitys englanninkielisille History- ja National Geographic -kanaville. Navigointinäppäimet löytyvät keskelle sijoitetun OK-painikkeen ympäriltä. Viimeisin tieto Canal Digitalilta viestii siitä, että puutteet tekstityksessä väistyvät kuluvan vuoden aikana. Tallennettu HD-kuva toistuu tavallisen katsojan silmissä alkuperäisen veroisena. Lisää HD-kanavia tulossa Vaikka Blu-ray-formaatti on jo pystynyt tuomaan tv-ruutuun huippuluokan kuvanlaatua elokuvien muodossa, televisio-ohjelmien näkeminen vastaavalla kuvanlaadulla tuntuu aivan uudelta kokemukselta. Uusi satelliitti mahdollistaa jopa 64 HD-kanavan välittämisen tulevaisuudessa, mutta jo nykyinen 12 kanavan Käyttövalikon logiikka ei kaikilta osin vakuuta. Tämä varoitus ilmestyi käynnistettäessä reaaliaikainen tallennus, joka meni päällekkäin toisen tallennuksen kanssa. Ohjelmaoppaan tiedot saadaan näkyviin myös kanavakohtaisesti. Laadukas HD-kuva HD-lähetykset näkyvät terävinä ja luonnollisina. On ilmeistä, ettei Canal Digitalin lähetystekniikka pihtaile bittivirrassa. Satelliittilähetysten mahdollistama suurempi tiedonvälityskapasiteetti pääsee tässä oikeuksiinsa. Ainoat moitteet tallennuksessa ovat satunnaiset bittisekoilut, jotka ilmenevät tallenteen alkuosan äänen puuttumisena ja kuvan hajoamisena hetkittäin pikseleiksi pysäytyskuvan jälkeen. Sagem HD Pvr 101-ST Hinta: 349 Mitat: 35,8 x 22 x 6,3 cm lisätietoja: Canal Digital Finland, www.canaldigital.fi Virittimet: DvB-T, 2x DvB-s/s2 liitännät kuvalle: HDMi, 2x sCaRT, komponentti liitännät äänelle: koaksiaalinen s/PDiF, RCa Kiintolevy: 250 Gt HD-kuva saadaan ulos digitaalisena HDMI-liitännän kautta ja analogisena komponenttilähdöstä. Suoratallennus ei käytännössä toimi siten kuin ohjekirja antaa ymmärtää. tarjonta on hyvä peruste tallentavan HD-boksin hankkimiselle. Pelaajat erottuvat kuvassa selkeästi nopeassakin liikkeessä ilman häiritsevää halo-ilmiötä. Sama pätee tallennettuja ohjelmia katsottaessa. Toiveet HD-kanavien nopeasta lisätarjonnasta saivat katetta, kun viime lokakuussa laukaistu uusi Thor 6 -satelliitti asettui radalleen. Näistä ongelmista ja edellä kuvatuista puutteista editoinnissa Canal Digitalilla ollaan jo tietoisia ja parannuksia on luvassa uusien päivitysten myötä. Ohjelmaoppaan näyttämää tietopalkkia voidaan venyttää ajallisesti 45 minuutista 3 tuntiin (esimerkkikuvassa 1,5 tuntia), jolloin samaan näkymään saadaan enemmän tietoa. Sen sijaan jälkimmäistä osaa ei saa edes näkyviin muuten kuin käynnistämällä boksin uudelleen ja menemällä tallennusvalikkoon. Paatunutkin penkkiurheilija vaihtaa mielellään kanavaa näille ohjelmille ihan vain sen takia, että silmä suorastaan lepää niissä. Alkuosan loppu jää näkyviin pysäytyskuvana ilman opastetta, mutta kelaamalla takaisin katselua voidaan jatkaa. Katseltuani nyt muutaman viikon aikana teräväpiirtoista tv-kuvaa, herättää perinteisen televisiokuvan näkeminen lähinnä ajatuksia siitä, että onkohan lähetyksessä tai laitteissa jotain vikaa. SCART-liitännät eivät tue HD-kuvaa. HIFIMAAILMA 1/2010 43. sekä edellä kuvatut puutteet editoinnissa ja valikon logiikassa. Parasta kuvanlaatua tarjoavat historiaa, tiedettä ja luontoa käsittelevät HD-kanavat. Leikkaus lopusta jättää katsojan pysäytettyyn kuvaan, jossa niin ikään ei ole mitään opastetta. Jos vertaa kuvaa tavanomaiseen antenniverkon digikuvaan, ero on huikea. Sen tarjoaman lisäkapasiteetin myötä on lupa odottaa HD-kanavien lukumäärän kasvavan lähiaikoina merkittävästi. Viimeksi koin itse saman tunteen nähdessäni ensimmäiset värilähetykset 60-luvun lopun opiskeluaikoina Yhdysvalloissa. Varsinkin Eurosportin luontaiset HD-lähetykset tekevät joukkuepelien, kuten lentopallon tai koripallon seuraamisesta aivan uudenlaista viihdettä verrattuna tavallisen antenniverkon ja perinteisen digiboksin tuottamaan pikselimössöön. Luontevampaa olisi, että editointitoimenpiteen päätyttyä kuva palaisi aina automaattisesti takaisin tallennusvalikkoon, josta käyttäjä näkisi muutokset ja voisi valita sen tallenteen, jonka haluaa seuraavaksi katsoa. Time-shift-toiminnosta, jossa kuva tulee levyn puskurimuistilta viivästettynä, reaaliaikaiseen kuvaan siirryttäessä ei katsoja huomaa eroa kuvanlaadussa
Ratkaisu tehtiin, koska Genelec Oy halusi indentifioitua nimenomaan valmistajaksi." Matkan varrella on mallistoon mahtunut monennäköisiä kaiuttimia. Tuli tilaisuus aloittaa saliääniurakointi. Tässä vaiheessa oli mietittävä, millä yritys pyörisi useammankin vuoden. Kaiuttimet mitataan monen metrin korkeudessa, ja testaushuoneen pohjalle on tehty kuntosali. "Kansainvälisyydestä 44 HIFIMAAILMA 1/2010. Komponenttien käsinladonta on pääasiassa naisten näppärien sormien vastuulla. Isot kaiuttimet testataan erillisessä, noin 10 metriä korkeassa, vaimennetussa huoneessa. Esillä onkin yksi kolhiintunut 18-tuumainen, joita meidän subbarissamme on neljä kappaletta. Erikoista ovat useissa pisteissä käytetyt pienet kaiuttomat laatikot, joissa jokainen kaiutin lopuksi testataan ja säädetään. Kun tehtaan alakerrasta löytyy vielä ruokala, herää ajatus, että täällähän voisi vaikka asua. Viimeiseksi urakaksi jäi Tampere-talo, ja viimeinen laitetoimitus meni Madridin kuninkaalliseen oopperaan. Meitä eivät testaustulokset kuitenkaan pahemmin kiinnosta, sillä saahan subbarimme kerrostalon kattopellit lepattamaan kellarista käsin. Pääsemme tutustumaan Suomen suurimman kaiutinvalmistajan tuotantolaitokseen ja kuulemaan Genelecin suunnittelufilosofiasta. P aikan päällä meidät ottaa vastaan akustiikan tutkimus- ja tuotekehitysinsinööri Ilkka Rissanen. Kaiutin oli puutteineenkin niin lupaava, että YLE kiinnostui toden teolla. He esittelivät prototyypin kahden viikon kuluttua", Väisänen kertoo. Rissanen ei ole kovin vakuuttunut käytetyistä elementeistä. "Pitää aina keksiä tekosyitä päästä käymään siellä töitten lomassa", Holm naurahtaa. Juhani Borenius, YLEn akustikko, tiedusteli akustiikan jatko-opiskelijakavereiltaan, osaisivatko he suunnitella aktiivisen tarkkailukaiuttimen. Sen lomassa keskustelu kääntyy Audiopolin elokuvateatterin subwooferiin. Yrityksen alkutaival oli YLEn tilauksella turvattu. Naapurikunnissa oli vielä kampipuhelimet ja keskusneidit." Genelecin kaiuttimista tuli heti vientituote. Omasta excursioporukastammekin löytyy yksi Genelecin työntekijä, Juha Holm, joka tekee diplomityötään akustiikkaan liittyvästä aiheesta. Teollista kaiutinvalmistusta Genelecin tehtaan alakerrasta löytyvät piirilevyjen ladontakoneet ja elektroniikkapuoli, jossa elektroniikka kasataan kiinnitettäväksi kaiuttimeen. Ilpo Martikainen ja Topi Partanen selvittivät, mikä moinen laite on. Luennon jälkeen laitetaan musiikkia soimaan. Tuolloin talossa oli 4 työntekijää, ja 340 kaiuttimen tilaus riitti työllistämään heidät vuodeksi. Niitä viedään yli 60 maahan. Alue valittiin kotiseuturakkauden perusteella, mutta itse kaupunki siksi, että täältä löytyi automaattinen puhelinjärjestelmä. Urakointia oli toiminnasta parhaimmillaan puolet. "Genelec Oy syntyi vastauksena YLEn esittämään kysymykseen sen rakentaessa uutta radiotaloa Pasilaan. "Yrityksen kotipaikaksi tuli Iisalmi. Se oli jo huomattavasti perusteellisemman kehitys- ja suunnittelutyön tulos. Näin ilta-aikaan ei naisia eikä muitakaan ole töissä, mutta osa excursiolaisista vakuuttuu jo elektroniikan ladontakoneistakin. Toisessa kerroksessa kulkee useita kokoonpanolinjoja, joissa kaiuttimien aihioita liikkuvat eri vaiheiden työpisteiltä testauspisteille. Kahden vuoden päästä, 1978, ensimmäinen kaiutin, S30, oli valmis. Genelecin isoin malli, 1036A, vakuuttaa äänikuvallaan ja läsnäolollaan. Vuorossa on Iisalmen panimokaupunki ja "iso-G" eli Genelec Oy. Audioaiheisilla keskustelufoorumeilla aikaansa viettävät tuntevat hänet paremmin nimimerkillä "Zipman". Tehdaskierroksen jälkeen Rissanen näyttää meille tiukan asiapitoisen Powerpoint-esityksen kaiutinsuunnittelun perusteista. "Itse asiassa ensimmäinen erä kaiuttimia toimitettiin Italiaan, sitten vasta YLElle. Aluksi hän kertoo Genelecin perustamisesta ja his- toriasta. Hänen testissään koko puhekela on tullut ulos kolos- Suuri "mörkö" ja pieni kuvaaja. taan. Myös yritys sen valmistamiseen oli perustettu. R A P O R TTI: AudI OP O l I n kAIuTInexcu Rs IO TeksTi: Jenni Ja Markku SalMinen kuvaT: Janne BJörklund, Markku SalMinen, Genelec Oy Kotimaiset kaiutinvalmistajat: Audiopolin joukkio suuntaa kohti pohjoista. Jotkut jopa hiukan pelkäävät kyseistä laitosta, ja se tunnetaankin nyt keskuudessamme koodinimellä mörkö. YLEn tilauksesta Suomen suurimmaksi Varsinaiseen haastatteluun vastaa vanhempi akustiikan asiantuntija Jussi Väisänen. Nyt lähes 30 vuoden jälkeen Genelec työllistää noin 100 henkeä ja valmistaa ainoastaan aktiivikaiuttimia. Vuonna 1989 tehtiin tärkeä ja ratkaiseva päätös urakoinnin lopettamisesta
Yleisen käsityksen vastaisesti pitäisi pieneen huoneeseen valita mahdollisimman iso kaiutin, jotta heijastuneen ja suoran äänen suhde säilyisi oikeanlaisena. Jussi Väisänen vaimennetussa huoneessa 8260A-uutuusmallin kanssa. Ilkka Rissanen ja esitelmä kaiutinsuunnittelusta. HIFIMAAILMA 1/2010 45
"Näin saadaan pienikin Genelec kuulostamaan kokoistaan suuremmalta", Väisänen sanoo. Tuotekehitysvaiheessa kaiutinelementit käyvät läpi mittavan testauksen ennen kuin löydetään mallit, jotka tuottavat mahdollisimman vähän sivuääniä ja joiden taajuusvaste on mahdollisimman tasainen. Aktiiviteknologia mahdollistaa taajuuskaistan ulottamisen mahdollisimman laajalle. Oma osuuteni suunnitteluprosessissa on vastata kaiuttimen akustisesta suunnittelusta. "Olin vakaasti päättänyt hankkia elantoni kaiutinsuunnittelijana. Tuossa vaiheessa minulla oli jo käsitys siitä, miltä hyvän kaiuttimen tulisi kuulostaa ja mitä sen toteuttaminen vaatisi ainakin omasta mielestäni. Refleksikotelointi on oleellinen, kun tavoitellaan alimpia taajuuksia mahdollisimman puhtaasti ja tehokkaasti. "Genelecin kantava pääajatus on valmistaa aktiivikaiuttimia, jotka ovat mahdollisimman uskollisia niille syötetylle signaalille. Tuli siinä joskus lipsahdettua high endin puolellekin. Lähtökohta kaikessa suunnittelussa on, että tuote kestää isältä pojalle." Komponenttien ladontakoneet olivat ainakin automaatioopiskelijoiden mieleen. Komponenttien käsinladonta on pääasiassa naisten näppärien sormien vastuulla. Olisi täysin mahdotonta, että nykyään yksi ihminen voisi vastata kaikesta suunnittelusta. "Pitää aina keksiä tekosyitä päästä käymään siellä töitten lomassa". huolimatta on tuotteiden kotimaisuusaste pysynyt 80 prosentin tienoilla", Väisänen kertoo. Monien vaiheiden jälkeen palasin vuonna 2004 Iisalmeen Genelecille akustiikan tuotekehitysinsinööriksi. Tällainen ajattelu on meille vierasta, sillä se johtaa vääjäämättä siihen, että kaiuttimesta tulee enemmän soitin kuin neutraali komponentti toistoketjuun." Funktionaalisuus ja luotettavuus ovat tärkeitä avainsanoja uusien kaiutinmallien suunnittelussa. Jokainen käyttämämme kaiutinelementti on räätälöity juuri meidän toiveidemme mukaisesti. "Kaikilla yksityiskohdilla on tarkoituksensa eikä mitään jätetä testaamatta. Studiomaailmassa tämä on oleellista, sillä ketjun alkupäässä tehtyjä virheitä ei pysty enää myöhemmin paikkaamaan. Loppujen lopuksi ajauduin harrastamaan hifiä kaupallisilla tuotteilla. Passiivikaiuttimissa matalien taajuuksien toisto on suoraan kotelon ja kaiutinelementin määrittämä, mutta aktiivikaiuttimissa pystytään vapaasti muokkaamaan taajuusvastetta. Viime vuonna oli sitten aika jatkaa ilman Aria." Keskeisinä äänen puhtaus ja suuntaavuus Käytännön tasolla Genelec pyrkii sulauttamaan kaiuttimen kuuntelutilaan ja maksimoimaan kaiuttimen tuottaman taajuuskaistan, äänen puhtauden ja äänen määrän. "Kaiutinrakennusta tuli harjoiteltua jo mopoikäisenä perinteisillä HIFI-lehden rakennussarjoilla. Tästä hyötyy myös musiikin loppukäyttäjä. Maailmalla on paljon kaiutinmalleja, joiden sointisävy on valittu niin, että se sopii tietynlaiselle musiikille tai kykenee toistamaan tietyt instrumentit halutulla tavalla. Ilman kriittistä asennetta ei synny käsitystä siitä, miksi kaiutin kuulostaa siltä miltä se kuulostaa. "Minussa asuu myös insinööri, joka kuullessaan tuotettua ääntä lähtee väistämättä analysoimaan toiston laatua. Kaiutinkotelot suunnitellaan muodon ja materiaalien avulla mahdollisimman elämättömäksi. Tätä jatkui kymmenkunta vuotta. Missään suunnitteluvaiheessa kaiuttimen päälle ei siis ripotella mitään keijupölyä. Sen jälkeen palasin koulun penkille suorittamaan opinnot loppuun. Sitten mieleen hiipi ajatus, miksen minäkin voisi tehdä kaiuttimia, jos joku muukin niitä osaa tehdä. Kuunnellessaan kaiuttimiamme käyttäjä tietää, ettei ääntä väritetä. Pelkkä putki kotelossa ei kovin pitkälle riitä, vaan tarvitaan virtausoptimointia sekä paneutumista putken pituudesta aiheutuvien ongelmien minimointiin." Kaiutinrakentelusta kaiutinsuunnittelijaksi Väisäsen oma innostus hifiin on lähtenyt tavalliselta pohjalta eli kiinnostuksesta musiikkiin ja erityisesti sen kuunteluun. Mukana on tietotaitoa aina hallituksen puheenjohtaja Ilpo Martikaisesta alkaen, joka on edelleen hyvin aktiivinen insinööri muiden joukossa", Väisänen kertoo. 46 HIFIMAAILMA 1/2010. Äänen puhtauteen panostetaan monella osa-alueella. Silloin ei tarvitse tyytyä kompromisseihin. "Kaiutinmaailmassa Geneleciä ei voi enää pitää pienenä yrityksenä, joten myös tuotekehitystyö on organisoitua. Genelec oli minulle entuudestaan melko tuntematon merkki, mutta studiokaiuttimien markkinajohtajuus kertoi kaiken tarpeellisen tekemisen laadusta. Onneksi kykenen myös nauttimaan musiikista, kun perusasiat äänessä ovat kunnossa." Väisänen pääsi alkuun harrastuksessaan jo nuorena. Paketti oli niin kiehtova, että se vei miehen mennessään." Äänelle uskollisia aktiivikaiuttimia Väisänen korostaa sitä, että Genelec ei ole mikään yhden miehen yritys, vaan kaikki perustuu ryhmätyöhön. Aina vuoteen 2008 asti minulla oli kunnia tehdä töitä Ari Varlan kanssa, joka oli ollut mukana Genelecin alkutaipaleelta lähtien. Väisänen opiskeli fysiikkaa, ja vuosituhannen vaihteessa opinnot alkoivat olla loppusuoralla. Siitä kuitenkin hifisairaus on lähtenyt etenemään, mutta onneksi ei kuitenkaan vielä kovin vaarallisena. Vietin vuoden Genelecillä ja tein erikois- ja opinnäytetyöni työn ohessa. R A P O R TTI: kOT I mAI s eT k AIuTInvAlmIs TAjAT: Ge ne l e c Väisänen painottaa suunnittelussa Genelecin perinteistä linjaa. Pelkästään kaiuttimien mekaaninen suunnittelu työllistää täysipäiväisesti useita henkilöitä. Oman alansa nero ja melkein kolmenkymmenen vuoden kokemus kaiuttimien suunnittelussa takasivat sen, että opin häneltä todella paljon. Kaiutinsuunnittelussa joutuu ottamaan huomioon fysikaalisen toimintaperiaatteen lisäksi koteloinnin, eri elementtien sovittamisen toisiinsa, kuuntelutilan ja ihmisen kyvyn kuulla ääntä. "Tästä esimerkkinä 8000sarjan painevalettu alumiinikotelo, jonka muoto palvelee niin akustisesti, mekaanisesti kuin muotoilullisestikin
Luonnollisesti on myös tärkeää, että kaiuttimen tuottama suora ääni on voimakkaampaa kuin heijastunut ääni. Kaikessa teknisyydessään tämä tarkoittaa sitä, että kuuntelijan korviin saapuva ääni on aina sekoitus suoraan kaiuttimesta tulevaa ääntä ja eri pintojen kautta heijastuvaa ääntä. "Pieniä uutuuksia aina välillä pulpahtelee, mutta näistä suurimman osan tekninen sisältö on aika laiha. Työllistää noin 100 henkilöä. Toisaalta mallinnuksen vajavaisuus on tiedettävä, ja suuri osa asioista on vieläkin opittava fyysisen prototyypin avulla. Lopuksi pystytetään mittauspaikka jokaisen kaiutinyksilön akustista ja sähköistä mittausta varten." Viime aikoina Väisänen on itse paneutunut Genelec 8260A:han, joka on tulossa seuraavaksi tuotantoon. kotimaista alkuperää osoittava avainlippu-merkki. Nykyään pystytään suunnittelua viemään joiltakin osin pitkälle jo ennen prototyypin rakennusta. kotimaisuusaste noin 80 %. "Suuntaavuuden hallinta on edellytys, kun sovitetaan erikokoisia säteilylähteitä saumattomasti toisiinsa ja kamppaillaan kuuntelutilan negatiivista vaikutusta vastaan. Sitten mukaan tulee mekaniikkasuunnittelu. Siitä on muodostunut myös hänen tämän hetken suosikkikaiuttimensa. Kaiutinta vertaillaan tarkasti omiin tuotteisiin ja kilpailijoiden malleihin. Samalla tehdään jatkuvasti suunnittelua rinnakkain akustiikka-, elektroniikkasekä mekaniikkaosastoilla. Heti kun käsissä on ensimmäiset valukappaleet, aloitetaan kattava testaus ja tehdään vahvistimen ja jakosuotimen lopullinen hienosäätö. Tietokonemallinnuksen rooli on kasvanut. Kaikki kaiutinmallimme on pyritty suunnittelemaan niin, että niiden tuottama ääni pysyisi mahdollisimman muuttumattomana myös silloin, kun siirrytään pois kaiuttimen päälinjalta." Kaiuttimen suuntaavuus on suoraan verrannollinen sen fyysiseen kokoon. Viimeisessä vaiheessa ajetaan ylös tuotanto ja tehdään tarvittavat kokoonpano-jigit. Mullistuksia hifialalla onko niitä? kaiutinsuunnittelu ei ole väisäsen mukaan mullistunut vuosikymmeniin. Homma etenee lähemmäs loppua. Äänenlaadun kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että heijastuneen äänen väri on mahdollisimman samankaltainen kuin suoran äänen väri. " väisästä ja muitakin suunnittelijoita tuntuu huolestuttavan äänitteiden nykyinen taso ja kaupallistuminen. Lisäksi päästään tekemään jo jonkinlaista kuuntelua ja hienosäätöä." "Kun on varmistuttu siitä, että ollaan oikeilla raiteilla, voidaan tilata muotteja ja muita erikoistarvikkeita. Yleisen käsityksen vastaisesti pitäisi pieneen huoneeseen valita mahdollisimman iso kaiutin, jotta heijastuneen ja suoran äänen suhde säilyisi oikeanlaisena. valitettavan moni nuori altistuu tänä päivänä huonolle tai keskinkertaiselle äänelle. "Prosessin alkuvaiheessa on olemassa karkea käsitys siitä, minkälaiseen tarpeeseen tuotetta lähdetään tekemään. Tätä voi olla vaikea perusteella perheen kauniimmalle osapuolelle." Perusteellista hakemista ja analysointia Genelecillä suunnitteluprosessi on hyvin monivaiheinen. Samalla hoidetaan myös vaadittavat sähköturvallisuustestit ja sertifioinnit. Silloin selviää, kuinka paljon vahvistintehoa tarvitaan, miten alas alarajataajuus voidaan ulottaa ja minkälainen refleksiputki koteloon pitäisi saada mahtumaan. Kaiuttimen eri osat suunnitellaan 3D-suunnitteluohjelmalla ja tarkastetaan, että kaikki sopivat toisiinsa. Tilataan mahdollisesti erinäisiä pikamalleja ja osakokoonpanoja. ihminen tarvitsee kokemuksen hyvästä äänenlaadusta, jotta osaa vaatia sitä." Kokoilua kokoonpanolinjalla. Ihmettelyssä yksi revennyt 18-tuumainen. "Kaiuttimen sovittaminen kuuntelutilaan on viety äärimmilleen DSP-kaiutinmalleissa, joissa kaiuttimen toistoa kyetään tehokkaasti ekvalisoimaan automaattisen taajuusvastemittauksen jälkeen. "Mitä pienempi kaiutin on, sitä enemmän se säteilee ääntä ympärilleen ja sitä enemmän huone vaikuttaa ääneen. Merkittävän siitä tekee myös se, että juuri tämän kaiuttimen kohdalla akustisen suunnittelun vetovastuu siirtyi Arin poismenon jälkeen minulle." Genelec Oy lyhyesti suomen suurin kaiutinvalmistaja. Sen avulla pystytään tarkastelemaan kaiuttimen perustoimintaa. Tässä vaiheessa kaiutin alkaa saada jo muotoaan. Perustettu vuonna 1978 iisalmeen, jossa se toimii nykyäänkin. Pitää miettiä, miten kaiutin olisi mahdollista valmistaa, mitä toimintoja siitä pitäisi löytyä ja Mitenköhän nousisi ilman nostinta? miltä sen pitäisi näyttää. "Yhä useampi uusi albumi miksataan vain kaupallisuuden ehdoilla äänenlaadun unohtuessa. Tällä tavalla bassotaajuuksia lähes aina vaivaavat paikalliset huonekorostumat pystytään poistamaan, ja basson laatu paranee huimasti. Kaiutinelementtien etsintään käytetään aikaa useita kuukausia tai jopa enemmän, jos lähdetään kehittämään täysin uutta kaiutinelementtiä tai teknologiaa. se avaa paljon uusia mahdollisuuksia ja oikein toteutettuna tarjoaa oikeasti lisäarvoa kaiuttimien käyttäjälle. "Tämä on ehkä vaikein vaihe. aika selvältä tuntuu, että digitaalinen signaalin prosessointi on yleistymässä myös kaiutinalalla. vientiä yli 60 maahan. HIFIMAAILMA 1/2010 47. Mukaan otetaan myös teollinen suunnittelija. Samalla paranee koko kaiuttimen ääni, sillä peittoilmiön takia matalat taajuudet peittävät alleen yksityiskohdat pitkälle keskialueelle asti." Genelec on jo kauan panostanut kaiutinten suuntaavuuteen. sen sijaan perinteisiä rakenteita on pystytty aikojen saatossa jalostamaan. Toivon hartaasti, että järjen ääni lopulta voittaa ja ihmiset alkaisivat arvostaa äänenlaatua. "Tähän malliin on upotettu niin paljon teknisiä yksityiskohtia, että haasteita ei ole puuttunut. Sen jälkeen voidaan ryhtyä kasaamaan toiminnallista prototyyppiä. Kaikkein vahingollisimpia ovat kaiuttimen lähellä olevat pinnat, sillä niiden kautta heijastunut ääni tuhoaa illuusion stereokuvasta. Myös kaiuttimen jakosuodin ja vahvistin suunnitellaan pitkälle. Tässä vaiheessa ei vielä mietitä, miltä tuote loppujen lopuksi tulee näyttämään vaan tutkaillaan, onko hanke ylipäätään mahdollinen." Seuraavaksi mietitään kaiuttimen käytännön valmistamista. Mallisto koostuu yksinomaan aktiivikaiuttimista ja subwoofereista. Tämä päättäisi myös tällä hetkellä vallalla olevan "äänekkyyssodan", joka ei mielestäni palvele ketään
KOKEILU: C D-s OI t t I m E t harrastajan nä KöKUL mas ta teksti ja kuvat: Hannu Hallamaa 48 HIFIMAAILMA 1/2010
Klassisen kadunmiehen näkemyksen mukaan kaikki digitaaliset kiekonpyörittimet ovat aivan yhtä hyviä. CD-soittimella on väliä. Kuvassa ylhäältä Playstation, Rega, Technics, Cambridge Audio ja Densen. nko CD-soittimella väliä, vai hoituuko musiikin toistaminen millä tahansa laatikolla. Tämän koulukunnan mukaan datan lukeminen hoituu varmatoimisesti laserilla, eikä ketjun muilla osilla ole juurikaan väliä, kunhan laitteessa ei ole mitään huutavaa vikaa. Teimme kokeen, jossa selviteltiin viiden eri hintaluokista poimitun laitteen sointia ja toimintaa. Tulokset olivat ristiriitaisia, ehkä osittain hieman yllättäviäkin. Testin tarkoituksena oli kokeilla, miten eritasoisten CD-soittimien ominaisuudet nousevat esiin tavallisessa suomalaisessa kerrostaloolohuoneessa. Ammattikuuntelijat löytävät harjaantuneen korvansa ansiosta pieniäkin eroja. Kuunteluvoimakkuus sovitettiin tasolle, jossa musiikin yksityiskohdat nousivat HIFIMAAILMA 1/2010 49. Kaiutinten sijoittelu oli epäsymmetrinen, mutta talon isännän mielestä toimiva kompromissi. O CD-soitinten mittelöön osallistui viisi eri hintaluokan laitetta. Vaan kuinka käy erojen aktiiviharrastajien etsiessä niitä tavallisessa kerrostalon olohuoneessa? Riittääkö CD-soittimeksi harmaa matolaatikko? Testi tehtiin vanhan kerrostaloasunnon moneen suuntaan aukeavassa olohuoneessa
Setti oli kuuntelijoille eri tavalla tuttu. Soitinten sielunelämää pyrittiin hieman selvittämään. Technics edustaa 90-luvun perussoitinta, jollaisia voi hankkia käytettynä muutamalla kympillä. Kun koelaitteisto oli kaapeloitu ja kaiuttimien paikat haettu, kuuntelijat nauttivat runsaasti kofeiinia ja avasivat mielensä. Koeasetelma ja testissä käytetty laitteisto Testi tehtiin kahdessa osassa. Akustointina toimi matto, tavalliset huonekalut ja huonekasvit ja sivuseinillä suuret kirjahyllyt. Neljä muuta konetta valikoitui mukaan edustamaan seuraavia panostusportaita CDtoiston saralla. Testaajat kuuntelivat yhden tuokion aikana kaikilla soittimilla kaksi kappaletta. Tilassa oli myös kaksi ikkunaruutua, etuseinällä ja oikean sivun takaosassa. CA ja Rega ovat sukulaisia, sillä Densenin rämisevä CD-kelkka ei lunasta laitteen ulkoasun luomia odotuksia. molemmista löytyy Wolfsonin WM8740 -DAmuunnin Cambridge Audion sisällä piirejä on peräti kaksi. Kaksiteinen bassorefleksitoiminen jalustakaiutin lienee myös yleisin kodeissa käytetty kovaäänisratkaisu. Testin sokkokuunteluosuuteen käytettiin aikaa yhteensä noin kahdeksan tuntia kahden perättäisen päivän aikana. Kuuntelupaikan takana oli noin metrin päässä takkasaareke. Technicsissä asustaa Panasonicin DAC, Pleikkarissa taas harrastajien hehkuttama AK 4309 AVM. Toisaalta harvalla meistä on kotonaan mahdollisuutta sijoittaa kaiuttimet optimaalisesti olohuoneeseen. Kuunteluhuoneen rakenteen takia kaiuttimia ei saatu sijoitettua tilaan symmetrisesti, mutta sijoittelu on tilan flättärihenkisen isännän hyväksi kokema. Toi- nen testaaja käytti laitteita, toinen taas pysyi kuunteluhuoneessa. Kaiuttimet suunnattiin karvan verran kuuntelupaikan ohi, risteämään noin 1,5 metriä sohvan takana. Jokaisessa tuokiossa siis toinen testaaja kuunteli soittimia avoimesti, toinen sokkona. KOKEILU: C D-s OI t t I m E t harrastajan nä KöKUL mas ta Ensimmäisten Playstationien sisuksista löytyy AK4309AVM-DAC. hyvin esiin, mutta naapurisopu vielä säilyy. Kuuntelutilana toimi vanhan kivikerrostalon 2,75 metriä korkea olohuone. CA taas on monien kehuma noin 500 euron perussoitin, joka päätettiin ottaa eräänlaiseksi laaduntarkkailulaitteeksi. Seuraava porras on Rega, joka sijoittuu tonnin hintaluokkaan. Pitihän Sonyn viihdeihmeelle saada kirittäjiäkin. Kaiuttimien etäisyys toisistaan oli 1,6 metriä, kuuntelupaikasta noin 2,3 metriä. Aurelia taas arvioitiin riittävän tasokkaaksi kaiuttimeksi, jotta soitinten mahdolliset erot saataisiin esiin. Jotta soitinten antotason erot eivät vaikuttaisi kuuntelukokemukseen, tasattiin äänenvoimakkuudet sokkokuunteluosuuteen desibelimittarilla vaaleanpunaista kohinaa käyttäen ennen testiä sopivaksi koetulle kuunteluvoimakkuudelle. Cyrus valittiin testiin, koska vahvistimeksi haluttiin riittävän tasokas ja voimakas transistorilaite, joka ei ole sukua testin soittimille. Huone oli mitoiltaan noin 5 kertaa 4 metriä ja aukesi muihin tiloihin takaa ja vasemmalta sivulta sekä vasemmasta kulmasta. Densen taas nousee ohjehinnaltaan 1 500 euron tasolle. Välijohdoksi valittiin tietoisesti asiallinen bulkkikaapeli. Allekirjoittanut käyttää kotonaan Aurelioita ja 50 HIFIMAAILMA 1/2010. Oikealla olevaan kirjahyllyyn tuli kaiuttimesta etäisyyttä noin 60 senttiä, vasempaan taas 2,2 metriä. Testin vahvistimena toimi Cyruksen integroitu 8vs2, joka ajoi Aurelian Magenta-kauittimia. Soittimiksi valittiin Technics SLPG490 90-luvulta, Cambridge Audio Azur 640C v2, Rega Apollo ja Densen B-410. Avoimessa kuuntelussa äänenvoimakkuutta säädettiin kuuntelijoiden maun mukaan. Aureliat sijoitettiin vanhoille Linnin jalustoille, takalevy noin 65 senttiä seinästä irti. Tehtäviä vaihdettiin testin aikana useasti. Ensin laitteet kuunneltiin puolisokkokokeena, jonka jälkeen siirryttiin avoimeen kuunteluun. Densenissä on kaksi 24-bittistä DA-muunninta, mutta tyypin valmistaja pitää salaisuutena. Kaiutinkaapelina käytettiin QED Silver Anniversaryä, välijohtona Belkin Pure AV:tä. Laitteiston muut osat koottiin mahdollisimman tavanomaisesta kalustosta, jotta päästäisiin neutraaliin ja tasapainoiseen asetelmaan. Muovirimpulasta alumiiniseen monoliittiin Ajatus CD-soittimien pienimuotoisesta sokkovertailusta nousi mieleeni, kun mukaani tarttui osto- ja myyntiliikkeestä kymmenellä eurolla Sonyn Playstation SCPH-1002, Pleikkarin ensimmäinen inkarnaatio. Technics ja Rega löytyivät toisen koestajan kokoelmista, Cambridge Audio ja Densen saatiin lainaan laitteiden maahantuojilta. Molemmat testaajat siis käyttivät ja kuuntelivat laitteita kirjaten ylös huomioita soittimien käytettävyydestä ja yleisestä tuntumasta sekä musiikin toistumisesta. Käytännössä CD-soittimet oli sijoitettu kuunteluhuoneen viereiseen huoneeseen. Tullessaan markkinoille 90-luvun puolivälissä Pleikkari ei ollut CD-soittimeksi halpa, mutta nyt konsoleja saa melkein ilmaiseksi. RCA-liittimin varustettu pieni saippualaatikko on kerännyt jonkinasteista kulttisuosiota internetin keskustelupalstoilla, joten ostin laitteen silkasta uteliaisuudesta. Vahvistin oli molemmille kuuntelijoille uusi tuttavuus. Diskantti asettui hieman kuuntelijoiden korvan alapuolelle
Laitteiden yleinen laatu herätti hämmennystä. Kaikki testissä käytetyt laitteet oli jo ajettu sisään. Molemmat Laitteiden takapaneelit. Musiikki pärähti molemmista soimaan noin viidessä sekunnissa. Kaikkien soitinten kanssa käytettiin niille tarkoitettua kaukosäädintä. CD-soittimina toimivat Luxman 1000-D ja Rega Apollo. Eri asia sitten on, löytyykö vanhaan soittimeen enää alkuperäistä käskyttäjää. Pieniä, mutta hyvin merkittäviä eroja Kun kaksipäiväinen testi saatiin pulkkaan, koeponnistajien mieli oli vähintäänkin hämmentynyt. Myös Rega ja Cambridge Audio vaikuttavat jämäkiltä laitteilta, vaikkei Regan muovisuus lähemmässä tarkastelussa vaikuta parhaalta mahdolliselta ratkaisulta. Densen raksutteli levyn kanssa noin 11 sekuntia, Rega tarvitsi musiikin toistamiseen noin 15 sekuntia. Technicsin muovinen kelkka toimii nopeasti ja äänettömästi ollen testikaksikon mielestä paras nyt koetelluista. Laitteet saatiin jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen, mutta ei läheskään niin selkeään kuin ennen testiä oli arvioitu. Nopeimmat olivat Technics ja Cambridge Audio. Säädin kuuluu hintaan Cambridge Audion, Regan ja Technicsin tapauksessa, Densenin säätimistä pitää pulittaa ylimääräistä. Virtajohtoina toimivat laitteiden alkuperäiset johdot. Toimintanopeus ja yleinen käyttötuntuma Kuten CD-soittimilta sopii odottaa, kaikki testin laitteet toimivat moitteetta. Regan ja Playstationin päältäladattavat asemat vaativat oman totuttelunsa, mutta käytännössä osoittautuivat hyviksi ratkaisuiksi. Jostain syystä Cambridge Audion liittimet olivat myös hieman liian löysät. Yleisolemuksen tarkastelun lisäksi soittimille tehtiin Playstationia lukuun ottamatta käyttönopeustesti. Levykelkat herättivät hieman hämmennys- tä. Varsinkin Densenin hintaluokassa liittimien pitäisi jo olla kunnollista, runkoon pultattua mallia. Kaikkien soittimien RCA-liitännät ovat luvattoman rimpuloita. Kaikkien laitteiden käyntiääni on asiallisen hiljainen. Playstationia voi verrata lähinnä armeijan saippuarasiaan. Regan säädin käskytti soitinta hieman nihkeästi, eikä Technicsinkään muovirasia toimi kuin juuri ja juuri välttävästi. Peltinen ja muovinen Technics taas edustaa todellista kodinelektroniikan perustasoa. Paras tuntuma jäi Densenin ja Cambridge Audion jämäkistä kaukoista. Ylhäältä Playstation, Rega, Technics, Cambridge Audio ja Densen. HIFIMAAILMA 1/2010 51. Käytetyn Playstationin syövereistä ei löydy mod-piiriä. Allekirjoittanut kiroili Regan etupanelin omituista virtanappulaa. Regan Brio3-vahvistinta, Kimmo Mäkilä taas Linn Index -kaiuttimia ja Prima Luna Prologue 2 -putkivahvistinta. Viimeistelyltään paras oli Densen, jonka pisteitä laski etupaneelin kulmaan sijoitettujen toimintonäppäinten löysä tuntuma. Muuten loppuun asti mietityn oloisen Densenin kelkka on rämisevä ja kiikkerä tuoden mieleen perustason tietokoneen DVD-aseman, jollainen se ilmeisesti myös on. Testissä käsikellotettiin aika levykelkan sulkemisnapin painamisesta CD-levyn ensimmäisen kappaleen käynnistymiseen. Cambridge Audion kelkka on hyvää peruslaatua, vaikka vaimennuksessa ja jämäkkyydessä onkin parannettavaa
sh. Technics Sl-PG490 saatavissa käytettynä. Ääni myös mieltyi ajoittain metalliseksi ja kovaksi. technicsin rosoisuus ei häirinnyt minua samalla tavalla kuin toista koekuuntelijaa. 1 250 ja sh. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että yksittäisen testaajan vaikkapa kuukauden kestävä päivittäinen rento, mutta keskittynyt kuuntelu kaivaisi laitteista esiin eroja toisella tavalla. eniten urputtamista sokkokuuntelussa nousi esiin Playstationin tavasta kääntää bitit musiikiksi. KOKEILU: C D-s OI t t I m E t harrastajan nä KöKUL mas ta soittimien tiedot Playstation SCPH-1002 saatavissa käytettynä. Jos äänentoiston päätehtävä on tuottaa taustamusiikkia tai tehdä jämäkkä tunnelma bileisiin, ei kokeilumme perusteella ole syytä investoida CD-soittimeen minimi tasoa enempää. Koekuuntelijat onnistuivat tekemään laitteiden välille eroja vain hyvin keskittyneellä kuuntelulla. sh. Densen, Rega ja Cambridge audio taas kykenivät melko tasaisiin suorituksiin. Yhdistelmässä kohtaisivat nopeuden tuoma käyttömukavuus ja uusimman tekniikan laitekilpailuun tuoma mielenrauha. Voimakkaasti akustoitu tila ja suuremmat äänenpaineet olisivat myös voineet tehdä selkeämpiä eroja. Muut soittimet asettuivat sokkokuuntelussa järjestykseen Rega, technics ja Cambridge audio. n kimmo Mäkilä Mäkilällä suosikkitrioksi nousi sokkokuuntelussa Cambridge audio, Rega ja Densen. Laadukkaaksi mielletty CDsoitin siis myös soi subjektiivisesti ottaen hyvin. Rega kaivoi kiekoilta irti muita enemmän detaljeja, mutta ehkä hukkasi hieman menevyyttä muihin verrattuna. 690 Kaukosäätimet oikealta: Technics, Cambridge Audio, Rega ja Densen. kuuntelijat löysivät joukosta sokkokuuntelulla suosikit ja inhokit. Enemmän tai vähemmän yllättäen kuuntelijat kokivat kalliimmat soittimet tarkemmiksi ja erotKuuntelijoiden arviot kuuntelijoiden arviot soittimista poikkesivat jonkin verran toisistaan. Densenistä löytyi omituinen efekti, joka ikään kuin loi ylimääräistä, vaikeasti paikannettavaa kohinaa tai hälyä joihinkin äänitteisiin. Musiikkina ensimmäisen päivän sokkokuuntelussa käytettiin Blood, sweat and tearsia, johnny Cashia, soundgardenia ja kate Bushia. soitin toi äänitteistä esiin niiden herkemmätkin nyanssit kiitettävällä tavalla. Asiallisesti toteutettujen CD-soitinten äänen erot ovat varsin pieniä. Jos suhtautuu äänentoistoon vakavasti ja keskittyy kuunteluun sweetspottiin liimattuna, soittimeen on syytä kiinnittää huomiota. Cambridge audio 640C v2 Highend studio Finland Oy sh. toisena päivänä kaiuttimista soi tuomari Nurmiota, johanna iivanaista, tom Waitsia, Portisheadia ja Hassisen konetta sekä Dire straitsia. suosikit ja inhokit seuloutuivat kahden päivän kuuntelussa joukosta. Sokkokuuntelussa eron tekeminen soittimien välille oli siis erittäin vaikeaa. Cambridge audio ei tuntunut tekevän mitään erityisen hyvin, mutta ei toisaalta hirvittävän huonostikaan. 52 HIFIMAAILMA 1/2010. Rega sai muistiinpanoissa kiitosta tarkkuudesta ja ilmavuudesta, technics taas rokkaavuudestaan. Musiikkia vaivasi jossain määrin muovisuus. technics taas tuntui kohtuulliselta soittopeliltä, joka kuitenkin jäi tarkkuudessaan ja eloisuudessaan selvästi parempien jalkoihin. Lopuksi ihmeteltiin avoimessa kuuntelussa Dire straitsia, Massive attackia, Opethia ja seminaarinmäen Mieslaulajia. telukykyisemmiksi. Silloinkin erot kaivettiin pinnalle lähinnä akustisista instrumenteista, laulajien äänen väristä ja äänitteen luomasta tilavaikutelmasta. Bassoista uupui tarkkuutta, eikä soitin tehnyt oikeutta esimerkiksi kate Bushin äänelle. Koetta valmisteltaessa mietittiin 90-luvun laadukkaan CD:n ja modernin ulkoisen DA-muuntimen ottamista testiin "villiksi kortiksi". Testissä kävi selväksi yksi asia. Densen sai niin soundgardenin rosoisemman rokin kuin johanna iivanaisen äänen kuulostamaan hyvältä. kehnoimmaksi jäi Playstation, joka pahimmillaan toi musiikkiin halvan syntetisaattorin tuntua. Koska laitteiden määrä haluttiin säilyttää järjellisenä, ajatuksesta luovuttiin. Onko Densenin puhdikkuus sitten luonnollista ja toivottavaa vai kaupallista "housesoundia", sitä voi miettiä. Nyt tutkaillun perusteella voisikin vakavasti harkita internetiä edeltäneen ajan laadukkaan CD:n alistamista pyörittimeksi uudelle DACille. Avoin kuuntelu toi mielenkiintoisen käänteen tilanteeseen. Valitettavasti sokkokuuntelun tulokset eivät aivan vastanneet avoimelle saatuja havaintoja. Ei ainakaan, jos kuuntelee nykystandardien mukaan tuotettua rokkia, metallia tai poppia. Laitteiden tunnistaminen taas osoittautui hyvin hankalaksi tehtäväksi. Testistä jäi kytemään kysymys ulkoisesta DA-muuntimesta. Huomionarvoista on, että avoimessa kuuntelussa soitinten välillä syntyi huomattavasti sokkokuuntelua selkeämpiä eroja. 1 490 (kaukosäädin 199 ) vertailussa käytetty vahvistin ja kaiuttimet Cyrus 8vs2 ja aurelia magenta Highend studio Finland Oy sh. Miten paljon CD-soittimeen kannattaa investoida. 559 Rega apollo soundworks Oy sh. Playstation myös "sammutti" äänet luonnottoman nopeasti, eikä sointia vaivannut liika tarkkuus. On myös sanottava, että pienellä testiryhmällä suoritetuissa pikakokeissa on heikot puolensa. 995 Densen B-410 soundworks Oy sh. Muuten Densenin soundi oli napakka ja yksityiskohdat hyvin esille nostava. Hannu Hallamaa sokkokuuntelussa suosikiksi koneista nousi Densen. Rock- ja metallimusiikin ystävälle Densenin jämäkkä bassoosasto tuntui sopivalta. alk
Laitteen mukana toimitetaan optinen, komposiittivideo- ja USB-kaapeli sekä johto Onkyon kauko-ohjaussignaalin siirtoon yhteensopivaan laitteeseen. Onkyon telakka mahdollistaa hyvälaatuisen kaiutinkuuntelun ohella myös mahdollisuuden käyttää korkealuokkaista kuulokevahvistinta ajamaan hifikuulokkeita, jotka muuten ovat liian vaikea kuorma iPodin sisäiselle vahvistimelle. Muutakin kuin musiikkia Onkyo ND-S1 on telakaksi keskimääräistä suurempi. Onkyo ND-S1 tarjoaa telakointia laajalle valikoimalle iPod-soittimia ja välittää äänen soittimesta digitaalisena sekä optisesta että koaksiaaliliitännästä. Synkronoinnin voi käynnistää sitä varten olevasta painikkeesta. Markkinoilla on lukuisia iPod-telakoita Applen omista muiden hifilaitevalmistajien malleihin. Laitteen takana ovat optinen ja digitaalinen äänilähtö, komposiittivideolähtö, USB-liitäntä ja ulkoisen virtalähteen ja Onkyon järjestelmäkauko-ohjauksen liitännät. Musiikin lisäksi telakka välittää videosignaalin iPodista laitteen takana olevaan komposiittiliittimeen. Onkyon käyttöohjeessa mainitaan telakan tukevan vain PC-käyttöä, mutta tässä kokeilussa telakka liitettiin Applen MacBookiin, ja sekä synkronointi iTunesin kanssa että äänikorttiominaisuus toimivat ohjeen esittämällä tavalla. Kilpailua markkinoilla Toistaiseksi vain Wadia 170iTransport on mahdollistanut iPodin äänisisällön välittämisen digitaalisessa muodossa ulkoiselle DA-muuntimelle. Laite vain on ollut suhteellisen hintava verrattuna soittimen arvoon. Toki iPodin tai iPhonen sisältämää musiikkikokoelmaa on voinut aina kuunnella kotilaitteistolla, mutta vain joko laitteen kuulokeliitännän tai telakan linja-annon kautta. Laitteen päällä on liukuvalla luukulla suojattu telakointiliitäntä. Musiikin toistaminen yhdestä kannettavasta lähteestä on käytännöllistä, mutta äänenlaatu ei tällaisessa järjestelmässä yllä alkuperäisäänitteen tasolle, vaikka levyn pakkaisi Applen häviöttömällä ALACilla (Apple Lossless Audio Codec). nyt kilpailemaan Wadian kanssa esittelemällä oman digitaalisen telakan huomattavasti kohtuullisempaan hintaan. Onkyossa on USB-liitäntä tietokoneeseen iTunes-synkronointia varten. Tällöin on luotettu kannettavan soittimen sisäiseen DAmuuntimeen ja esi- tai kuulokevahvistimeen. Laitteen etulevyssä on infrapunavastaanotin mukana toimitettavaa kaukosäädintä varten. Laitteen päällä ovat myös valmiustilakytkin, iPod- ja tietokonekäytön valintanapit ja synkronointipainike. USB-liitäntä toimii myös toiseen suuntaan, eli ND-S1 näkyy tietokoneelle ulkoisena äänikorttina. Ja kun on syöttänyt levyn toisensa jälkeen tietokoneeseen ja pakannut biisit parhaalla laadulla, olisi kannettavaa musiikkipalvelinta kiva hyödyntää myös kotona. Onkyo ei tarjoa sovittimia eri iPod-malleille, vaan sellainen on oltava omasta takaa. Telakka on saatavana mustana ja hopeisena, ja siinä on muovinen kuori lukuun ottamatta alumiinista etuosaa. Telakkaan liitetystä tietokoneesta saa äänet digitaalisesti ulos ja tarvittaessa myös keskitettyä samaan ulkoiseen DA-muuntimeen iPodin kanssa. Koska laitteessa on tilaa, olisi Onkyon toivonut tarjoavan kuvan siirtoon myös parempaa liitäntää, mutta laite on selvästi suunnattu musiikkikäyttöön. KOKEILU: On Ky O nD-S1 DIgItaaLInEn IP OD-tEL aK Ka TeksTi: Juha KasKi kuvaT: Mauri EronEn Onkyon uudella digitaalisella telakalla saa iPodista laadukkaan äänilähteen myös kotikuunteluun. K annettavien digitaalisten musiikkisoittimien kapasiteetti on kasvanut tasolle, joka innostaa repimään koko CD-kokoelmansa tiedostoiksi ja mukaan. Onkyo on lähte- iPodista musiikkipalvelin 54 HIFIMAAILMA 1/2010. Telakan voi kytkeä suoraan vahvistimen digitaaliseen ottoon tai esimerkiksi erilliseen DA-muuntimeen. Niistä lähes kaikki yksinkertaisesti ottavat linjatasoisen äänisignaalin soittimen yleisliittimestä ja välittävät sen eteenpäin. Onkyon telakka siis ohittaa iPodin sisäisen d/a-muuntimen ja esi- ja kuulokevahvistimen
Ääni oli telakalla varsin kelvollinen, mutta jätti toivomisen varaa etenkin dynaamisuudessa, kolmiulotteisuudessa ja läsnäolon tunnussa. Ääni oli telakan kautta kompressoidun ja hieman tukkoisen oloinen, ja matalien taajuuksien ulottuvuus jäi toiseksi CD-soittimelle. Jos iPod toistaa musiikkia telakkaan asetettaessa, telakka käynnistyy valmiustilasta automaattisesti. Kokeilussa kiinnosti telakan soveltuvuus CD-soittimen korvaajaksi, kotikuuntelun varsinaiseksi äänilähteeksi. sukupolven iPodin tuki on hieman rajallinen. Telakka voi olla kiinteästikin kytkettynä tietokoneeseen iTunes-synkronointia varten, ja tietokoneen äänet saa välitettyä telakan kautta digitaalisina keskitetysti kotilaitteistolle. Myös iPhonea kokeiltiin, vaikka Onkyo ei tukea lupaakaan, ja puhelin toimi kunhan se asetettiin lentokonetilaan. Telakka ja CD-soitin kytkettiin optisilla kaapeleilla vahvistimeen. Telakan kaukosäätimellä voi selata soittolistoja, levyjä soittolistan sisällä ja siirtyä kappaleiden välillä. Telakan perään voi liittää esimerkiksi erillisen DA-muuntimen ja kuulokevahvistimen, jolloin laatukuulokkeetkin saavat ansaitsemansa äänilähteen. Pääasiallisessa testisoittimessa eli 80 Gt:n iPodissa äänitteet olivat häviöttömässä, iTunesilla luodussa ALAC-muodossa. sukupolven 80 Gt:n iPod kuuluu ryhmään, jolle ei luvata täyttä tukea. Käyttömukavuuden kruunaisi hieman monipuolisempi kaukosäädin, jolla voisi navigoida iPodin valikossa vapaasti. Monipuolinen digivälitin Onkyo ND-S1 on monipuolinen laite tämän päivän iPod-hifistille. 09 41 500 210 Mitat (l x k x s): 205 x 35 x 175 mm Massa: 530 g Liitännät: Optinen ja koaksiaalinen digitaalilähtö, komposiittivideolähtö, usB-liitäntä ja järjestelmäkaukoohjausliitäntä HIFIMAAILMA 1/2010 55. Eroja ja yhtäläisyyksiä CD-soittimeen verrattiin ensin Applen telakkaa. Kun iPod asetetaan telakkaan, ottaa telakka soittimen haltuun, ja näyttöön ilmestyy Onkyo-teksti. Tuettuja ovat kaikki nano-, classic- ja touch-versiot. Uudempia, täysin tuettuja malleja on mukavampi käyttää, koska telakka ei ota niitä samalla tavalla haltuun. sukupolven nanon ja 5. Onkyo siis osoitti potentiaalinsa CDsoittimen korvaajana. Käytännön kommervenkkejä Telakan käyttömukavuus riippuu jossain määrin iPodin sukupolvesta. Seuraavaksi oli Onkyon telakan vuoro, ja ero Applen telakkaan oli selvä. Käytössä ollut 5. Käyttö on sujuvaa, kun haluaa vain vaihdella soittolistoja, levyjä niiden sisällä tai kappaleita. Jos sen sijaan ei ole luonut valmiita soittolistoja ja haluaa valita tietyn kappaleen isosta valikoimasta, on se käytännössä tehtävä suoraan soittimesta. 1. sukupolven kiintolevyllistä iPodia, 16 Gt:n 4. Ero äänenlaadussa oli helppo havaita CD-soittimen hyväksi. Telakka lataa siihen asetettua soitinta myös ollessaan valmiustilassa ja toimii kätevänä laturina, vaikka sillä ei kuunneltaisikaan. Telakan sisältämän tekniikan saisi varmasti pienempäänkin koteloon, ja kaukosäädin voisi olla monipuolisempi, mutta kokonaisuutena Onkyo ND-S1 on onnistunut tuote. Kun soittolistaa vaihtaa kaukosäätimestä, näyttää soitin soivan kappaleen, ja iPod aukeaa käytettäväksi myös omalla käyttöliittymällä. Tässä tilassa soitin ei kerro soivaa kappaletta, eikä se reagoi soittimen käyttöpyörään. sukupolven iPod nanoa ja 32 Gt:n iPhone 3G S -mallia, vaikka Onkyo ei lupaakaan tukea iPhonelle. CD-soittimen ja Onkyon digitelakan välillä ei havaittu eroa pitkänkään kuuntelun aikana, vaikka lähteitä Onkyo nD-S1 Digital Media transport hinta: 179 Lisätietoa: simex Oy, p. Kokeilussa käytettiin 80 Gt:n 5. Telakassa on sekä optinen että koaksiaalinen äänilähtö. Luukku suojaa liitintä pölyltä, kun soitin ei ole telakassa. Kaukosäädin ajaa asiansa, mutta ei salli iPodin valikkonavigointia. Koeasetelma Onkyon käyttöohjeessa on lueteltu telakan tukemat iPod-mallit. Sillä saa soittimen sisällön siirrettyä kotilaitteistolle digitaalisessa muodossa, ja iPodista saa huomattavasti enemmän irti varsinkin kotikäytössä. Vertailutelakkana oli Applen oma yleistelakka, joka kytkettiin vahvistimen linjaottoon. verrattiin sekä kuulokkeilla että kaiuttimien kautta. Soittolistoja, levyjä ja kappaleita voi valita vapaasti sekä kaukosäätimellä että klikkauspyörällä, ja soivan kappaleen tiedot näkyvät näytöllä koko ajan
Menestystä ei kuitenkaan juuri tullut, ja vuonna 1986 näki päivänvalon uusi malli ES-14. Tämän hieman pienemmän mallin kehittämiseksi näh- 56 HIFIMAAILMA 1/2010. Päätös kokonaan oman kaiuttimen suunnittelusta tapahtui kuitenkin hyvin nopeasti, ja jo vuonna 1984 julkistettiin ES-sarjan ensimmäinen malli, ES-20. Yksi näistä on usein omalla avoimella jalustallaan tavattava pieni ja pippurinen Epos ES-11. Innovatiivinen brittiklassikko Y ksinomaan kaiuttimiin keskittyvä Epos perustettiin vuonna 1983 BBC:n ex-insinööri Robin Marshallin toimesta. Hinta- ja kokoluokassaan kaiutin oli myös vailla suuria heikkouksia pois lukien pienet kultakorvien valitukset hieman laimeasta ja kolkosta diskanttitoistosta. Menestysmallin seuraaja Vuonna 1991 oli Eposin aika julkaista erittäin hyvin maailmalla menestyneelle jalustakaiuttimelleen seuraaja, mallinimeltään ES-11. Tavoitteena oli alusta alkaen toimia yksinkertaisten, massamarkkinoille tähtäävien tuotteiden parissa, ja niinpä alkuaikoina Epos Acoustics toimikin pääasiassa alihankkijana kaiutinelementtien suunnittelussa ja valmistuksessa. ES-14 tuli kuuluisaksi tukevasta ja napakasta bassotoistostaan sekä yhtenäisestä ja kauniista keskialueen toistosta. Siinä käytettiin uudistettuja versioita jo ensimmäisen mallin kanssa tutuiksi tulleista elementeistä tällä kertaa vain pienemmässä refleksiviritteisessä kotelossa. Erikoista kaiuttimessa oli äärimmäisen yksinkertainen jakosuodin, sillä sen ainoa komponentti oli diskantille ylipäästösuodattimena toimiva kondensaattori. N o s ta l gis ta hif iä: K ai UtiN EP os E s-11 TeksTi ja kuvaT: Mika kankainen Klassisen mallinen ja kaiuttimelle hyvin sopiva open frame -tyylinen jalusta ei täytä tuoreimpia Inno-standardeja. Useiden jo BBC:n rinnalle syntyneiden brittiläisten kaiutinvalmistajien legendaaristen mallien lailla, on samalta suunnalta maineeseen noussut myös useita pieniä monitorikaiuttimia. Kotelon rakenteeseen oli panostettu, ja terästangoin yhteen liitetty etu- ja takalevy teki konstruktiosta hyvin tukevan
Ääntä kehuttiin erittäin tasapainoiseksi, ja tämä myös vahvistettiin useiden arvioijien toimesta. n HIFIMAAILMA 1/2010 57. ES-11 oli suunniteltu bassotoistonsa vuoksi suhteellisen epäherkäksi herkkyys oli vain 86 db, mikä asetti käytetyille vahvistimille omat rajoitteensa. 1" alumiinikalottidiskantti sentään ei onneksi ollut etulevyyn kiinteästi asennettu päivänselvistä syistä. Ehkä osin siksi hyvin usein originaalijalustat kulkevat näiden kaiuttimien matkassa omistajalta omistajalle. Tätä päätettä on ilmeisesti käytetty yhtenä referenssinä kaiuttimen suunnittelussa ja äänellisiä ominaisuuksia säädettäessä. Tästä huolimatta täytyy kuitenkin myöntää, että parhaimmillaan omassa setissä ES-11 oli rauhallisen jazz-, blues- tai folk-musiikin parissa, räyhäkkään rockin, metallin tai progen saadessa kaiuttimen jo hieman ahdistumaan. Laadukasta pikkumonitoria etsivän kannattaa siis pitää silmänsä avoinna, mikäli näistä kaiuttimista joku vain raaskii enää nykyaikana luopua. Pienen kaiuttimen ominaisuuksista eräs tärkeimmistä asioista on luonnollinen balanssi, ja tässä suhteessa ES-11 on hyvin vahvoilla. mineraalipolypropyleeni-sekoitteesta kokoon puristetut ja terästangoin yhteen kiristettävät etu- ja takalevyt, sekä etulevyyn integroitu 6,5" basso/ keskiääninen ja takalevyyn liitetyt 4x4-paikat banaaniliittimille. Luonnollisesti varsinaisen kuuntelun aikana maskia ei suositeltu käytettäväksi. Omasta mielestäni molemmat tarjoavat erittäin kovan vastuksen useille moderneille ratkaisuille kokoluokassaan, sillä ne täyttävät kohtuullisen kokoisenkin tilan mukavasti musiikilla. Pientä erikoisuuden tavoittelua oli kaiuttimelle kokonaan muovista tehty etumaski tutumman kankaan sijaan. Minua kiinnosti eritoten se, miten vanhemmat Eposit uudemman sarjan Naimeilla oikein toimisivat. Tietynlaista mukaansa tempaavaa synergiaa oli todellakin havaittavissa ensi tahdeista lähtien, varsinkin erittäin läpinäkyvällä ja kauniisti toistuvalla keskialueella. Jakotaajuus oli tosin huomattavasti korkeammalla, noin 5,5 kHz:n tienoilla. Ei sillä, että bassopääkään kaiuttimen kokoon nähden ihan avuton olisi ollut. Lähes 20 vuotta myöhemmin? Vaikka itsekin olen Eposin uudemmat jalustakaiuttimet omistanut, niin vanhemmista ES-14ja ES-11-malleista kiinnostuin vasta viimeisen parin vuoden aikana. Tähän vaikutti suuresti kertomukset niiden sopimisesta toiselle brittilegendalle, Naim NAP250 -päätteelle. Välittömästi markkinoille ilmestyessään ES-11 sai paljon huomiota. Parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi elintärkeää on alkuperäisten ns. open frame -tyylisten jalustojen käyttö. Tosin se mitä kaiuttimesta irtosi, oli hyvin napakkaa ja kontrollissa, kunhan vain kuunteluvolyymit pysyivät kohtuullisina. Suhteellisen isossa yli 40 m2 tilassa bassotoisto jäi hieman ohueksi vaimentuen jo siellä 60 hertsin tienoilla. Kotona tapahtuneen lyhyen lainan jäljiltä ei voi kuin sanoa, että toimivathan ne oikein mukavasti. Hienoa oli huomata kaikenlaisen musiikin toistuvan miellyttävästi ilman minkäänlaista kuunteluväsymystä, mikä on metallikalottidiskantille erittäin kunnioitettava suoritus jo sinänsä. Käytettynä sekä Epos ES-14- että tätä pienempää Epos ES-11-mallia on mahdollista tavoitella erittäin kohtuullisella panostuksella, varsinkin Britannian suunnalta. Kaiuttimessa oli jo ES-14-mallista tuttu minimaalinen jakosuodin. Se mikä ES-14-malliin verrattuna basson potkussa ja ulottuvuudessa menetettiin, korvattiin erittäin läpinäkyvällä ja hienolla keskialueella ja paremmalla yläpään toistolla. 4x4-banaaniliittimet kaiuttimen mukana seuraavien siltainpiuhojen kera Innovatiivinen ja hyvin viimeistelty etulevy Epos ES-11 vertailussa isompaansa vastaan tiin paljon vaivaa. Uutta olivat mm. Hieman musiikin monimutkaisimpia koukeroita yksin- kertaistaen esillepanon realismi pääsi välillä hämmästyttämään
Kuuntelutai mittausetäisyys vaikuttaa asiaan vielä lisää eli asia on hyvin monitahoinen. Lähtökohtana mäntämäinen eli äärimmäisen jäykkä säteilijä, jota ei kuunnella ihan läheltä, on selkeä. kun äänen nopeus huoneenlämpöisessä ilmassa on noin 343 metriä sekunnissa niin taajuus ja aallonpituus on helppo laskea kun toinen tiedetään. Kuvassa 3 aallonpituus on selvästi säteilijää pienempi ja kaiutin suuntaa äänen vain eteenpäin. esimerkiksi 50 Hz 100 Hz 200 Hz 1 000 Hz 2 000 Hz 5 000 Hz 10 000 Hz Kuva 1 Kuva 2 Kuva 3 58 HIFIMAAILMA 1/2010. Isot magnetostaateissa ja sähköstaateissa käytettävät tasokalvot, joita liikutetaan tasaisesti koko pinnan alueelta, toimivat samankaltaisesti kuin jäykät säteilijät. Kun aallonpituus taajuuden kasvaessa Kaiuttimen suuntaavuus on maalaisjärjellä ajateltuna hyvin yksinkertainen asia. Vastaavasti kun toistettavan äänen aallonpituus on samaa luokkaa säteilijän koon kanssa, elementti suuntaa ääntä etusektoriin. TIETOA JA TAITOA: K AI uT TImE n suun TAAvuus TeksTi ja kuvaT: Samu Saurama PiirrokseT: alix antell Mihin suuntaan kaiutin säteilee? Ä änilähteen eli käytännössä kaiutinelementin suuntaavuusominaisuudet riippuvat säteilijän koon lisäksi säteilevän pinnan ominaisuuksista ja kotelointitavasta. Toiminta-alueellaan mäntämäisiä jäykkiä säteilijöitä ovat yleensä keskialue- ja diskanttielementeissä käytettävät kalotit ja suurin osa metallikartioisista basso- ja keskiäänielementeistä. Koteloituna tällainen äänilähde on ympärisäteilevä, kun aallonpituus on selvästi säteilijää suurempi. Kuvassa 2 aallonpituus on samaa luokkaa säteilijän kanssa ja kaiutin säteilee lähinnä eteenpäin eli puoliavaruuteen. Syvemmälle aiheeseen paneuduttaessa ilmenee silti usein väärinymmärryksiä. = aallonpituus metreinä f = taajuus hertseinä f= = 343 m/s 343 m/s f 6,86 m 3,43 m 1,72 m 0,343 m 0,172 m 0,0686 m 0,0343 m Kuvassa 1 aallonpituus on selvästi säteilijää suurempi ja kaiutin on ympärisäteilevä. Käytännössä eroa tuo se, että isot tasokalvot ovat poikkeuksetta koteloimattomia, mikä vaikuttaa bassoalueen suuntakuvioon. Taajuus ja aallonpituus aallonpituus ja taajuus riippuvat aina toisistaan ja äänen nopeudesta. Tämän artikkelin luettuasi olet paremmin selvillä suuntaavuuden syistä ja hyödyistä. lyhenee selvästi säteilijän kokoa pienemmäksi, säteilykeila muuttuu hyvin kapeaksi
Joissain tapauksissa ympärisäteilevä kaiutin voi ohjata kuuntelijan huomiota enemmän musiikin sisältöön kuin ääniteteknisiin ratkaisuihin. HIFIMAAILMA 1/2010 59
Yleensä ratkaisusta on selvää hyötyä vaikka suuntaavuus ei olekaan symmetristä sivu- ja pystysuunnassa. Kun ääni hajotetaan vaakasuunnassa ympärisäteileväksi, saadaan kaiutin, joka kuulostaa samansävyiseltä ja yhtä voimakkaalta kuuntelusuunnasta riippumatta. Silloin kaiutin käyttäytyy normaaleissa kuuntelutiloissa, kuten olohuoneissa, mahdollisimman johdonmukaisesti. Tällainen ympärisäteilevä kaiutin kuulostaa selvästi tavanomaisesta avarammalta. Etenkin äänityksen alkuperäinen akustiikka luonnollisesti taltioitu tai keinotekoinen välittyy vahvana. Suuntaavuuden tasaisuus Suuntaavuuden tärkein puoli on sen tasaisuus tai ainakin äkkinäisten muutosten välttäminen. Lisäksi tällaisessa kaiuttimessa tehovaste, joka kuvaa äänensävyä tyypillisessä akustisesti melko kaikuisassa huoneessa, muodostuu luonnostaan tasaiseksi. Tasaisen tai ainakin tasaisesti muuttuvan suuntaavuuden aikaansaamiseksi on useita erilaisia tapoja. Kuvissa Duevel Bella Luna Diamante ja Mirage OMD-28. 60 HIFIMAAILMA 1/2010. Kotimaisissa kaiuttimissa paljon Linjalähde, esimerkiksi paneelikaiutin, vähentää huomattavasti katon ja lattian kautta tulevia heijastuksia. TIETOA JA TAITOA: K AI uT TImE n suun TAAvuus Ensimmäisiä heijastuksia vähentävä voimakkaasti suuntaava rakenne tuo äänitteen sisällön tarkempana kuuntelijalle. Kun äänensävyssä sivusuuntaan ei ole outoja korostumia tai vaimentumia, ensimmäiset heijastukset ovat äänensävyltään mahdollisimman paljon suoran äänen kaltaisia ja siten mahdollisimman vähän häiritseviä
Vaihe-ero estää signaaleja summautumasta suunnitellulla tavalla, ja tuloksena on epätasaisuutta taajuusvasteessa. Toinen vaihtoehto on jakaa kaiuttimen tuottama ääni riittävän moneen kaistaan ja toistaa kutakin elementillä, joka ei ole paljon suurempi kuin korkeampia taajuuksia toistava eikä paljon pienempi kuin matalampia taajuuksia toistava elementti. Ensimmäisiä heijastuksia vähentävä, voimakkaasti suuntaava rakenne tuo äänitteen sisällön tarkempana kuuntelijalle. Jakotaajuuden ympäristössä sekä diskantti että keskialue-elementti toistavat päällekkäin samaa taajuutta. Tämän takia joidenkin kaiuttimien käyttöohjeissa annetaan hyvin kapea pystysuuntainen hyvin toimiva kuuntelukulma. nähty ratkaisu on käyttää loivaa suuntainta eli torvea diskanttielementin edessä. Sillä tasataan diskantin suuntakuvio vastaamaan bassokeskiäänistä jakotaajuusalueella. Koaksiaalielementin keskiäänikartio toimii suuntaimena diskantille, ja kotelon kyljissä olevat vaimennetut aukot kaventavat suuntakuviota alakeskialueella. Myös ympärisäteilevä ratkaisu on hyvin tehtynä suuntaavuudeltaan tasainen. Etenkin äänityksen alkuperäinen tilavaikutelma luonnollisesti taltioitu tai keinotekoinen välittyy vahvana. Valmistajan ilmoittama kapea kuuntelukulma, etenkään pystysuunnassa, ei välttämättä tarkoita kaiuttimen voimakasta suuntaavuutta. HIFIMAAILMA 1/2010 61. Etenkin diskanttialueella kotelon reunoista lähtevät heijastukset sotkevat ääntä kuuluvasti, ja tuloksena on diskanttialueen epäpuhtaus. Kuvassa on Gradient Revolutionin yläosa. Joka suuntaan lähtee yhtä paljon ääntä, ja äänensävy on kaikkiin suuntiin, ainakin sivusuunnassa, riittävän tasainen. Pieni keskiäänielementti ei riitä bassotoistoon resistanssikotelossa joten bassopää pitää hoitaa erillisellä elementillä. Suuntaavuuden voimakkuus Niin ympärisäteilevä kuin voimakkaasti suuntaavakin kaiutin voi olla tasaisesti suuntaava. Ero on vain siinä, kuinka voimakkaasti ääntä kohdistetaan eteenpäin eli kohti kuuntelupaikkaa. Kun äänilähteet ovat selvästi pienempiä kuin etulevy, tulee usein eteen ongelma kotelon reunaheijastuksista. Esimerkiksi 25-senttinen basso, 13senttinen alakeskialue-elementti, 8-senttinen yläkeskialue-elementti ja 25-millinen diskantti sulautuvat jo melko saumattomasti toisiinsa. Tuloksena on vakiosuuntaava kaiutin koko toiminta-alueellaan. Näin jakotaajuuden alueella keskialue-elementin toisto lähtee suurin piirtein samankokoiselta pinnalta kuin mistä diskanttielementti sitä jatkaa. Ehkä kuitenkin kaikkein tavallisin ratkaisu on se, että keskialuetta toistava kartio ei ole äärimmäisen jäykkä vaan hallitusti joustava. Matalat taajuudet toistuvat koko kartiosta ja korkeammat vain läheltä puhekelaa eli kartion keskustasta. Mikä on oikea määrä suuntaavuutta, on osittain makukysymys. Mitä korkeampi jakotaajuus eli lyhyempi aallonpituus on, sitä pienempi muutos pystysuuntaisessa kuuntelukulmassa aiheuttaa vaihe-eroa diskantin ja keskiäänielementin ääneen
Suuntaavuus voi myös olla erisuuruista riippuen mistä suunnasta sitä tarkastelee. Pienen diskantin takia jakotaajuuden on oltava melko ylhäällä, olkoon se teoreettisessa esimerkkikaiuttimessa vaikka 4 kHz. Silloin säteilijät toimivat kuten artikkelin alkuosassa on kuvattu. Kuuntelukulma Valmistajan ilmoittama kapea kuuntelukulma, etenkään pystysuunnassa, ei välttämättä tarkoita kaiuttimen voimakasta suuntaavuutta. Tavanomaisia kotelokaiuttimia kuunnellaan siis käytännössä aina kaukokentästä. TIETOA JA TAITOA: K AI uT TImE n suun TAAvuus Kaiutinelementit itseään selvästi isommassa etulevyssä kärsivät kotelon reunaheijastuksista. Kuunnellaan tai mitataan esimerkkikaiutintamme vaikka 60 asteen kulmasta. Tämä kuuluu usein varsinkin diskanttialueen epäpuhtautena. Ympäri- tai ainakin hyvin laajalle säteilevä kaiutin ei ole yhtä tarkka, mutta suurpiirteisen tilanvälityksen voi kokea myös miellyttävän leppoisana. Onko tällainen suuntaavuuden suhteen epäsymmetrinen ratkaisu hyvä vai huono, on herättänyt jonkin verran keskustelua. Kymmensenttinen eli nelituumainen keskialue-elementti ja diskantti samankokoisella suuntaimella ei ole kovinkaan voimakkaasti suuntaava verrattuna 15-tuumaiseen keskialue-elementtiin ja sille sovitettuun suuntaimelliseen diskanttiin. Jos kaiutinta kuunnellaan sivusta elokuvaa kun usein katsoo useampi henkilö sotkeutuu kuulolle herkin keskialue akustisesti epäedullisen ra- 62 HIFIMAAILMA 1/2010. Alle kahden metrin etäisyydellä ei pieni sivusuuntainenkaan liikkuminen vaikuta äänensävyyn koska molemmat korvat pysyvät koko ajan säteilijän alueella. Tällöin vielä useamman metrin päästä kuunneltaessa ääni ei muutu vaikka istuisi lattialla, istuisi tuolilla tai seisoisi. Tyypillisesti kaiuttimen äänestä vain 1020 % on suoraa ääntä ja loput heijastuksia. Ongelma onkin kokonaissäteilyssä, jossa on hyvin paljon sivusäteilyä mukana. Kaukokenttä on yksinkertaisesti se alue, jossa kuunteluetäisyys kasvaa selvästi yli tuon neljä kertaa säteilijän koon. Elementtien koko vaikuttaa paljon suuntaavuuden määrään. Varmaa on ainakin se, että makuasiat vaikuttavat samoin kuin huone, johon kaiuttimet asetetaan. Kun taajuus kasvaa kohti neljää kilohertsiä, bassokeskiäänisen sivuille säteilemä ääni vaimenee tasaisesti. Esimerkkinä voi ottaa vaikka sähköstaattisen paneelikaiuttimen, jonka puoli metriä leveä ja kaksi metriä korkea koko kalvo säteilee koko taajuusalueen. Kaiuttimen taajuusvaste voidaan toki jakosuotimella saada suoraan eteenpäin erittäin tasaiseksi. Loivilla jakosuotimilla keskiääniä ja diskantteja toistavien elementtien toistokaistat menevät päällekkäin. Joissain tapauksissa epäsymmetrisyys voi olla haitta, joissain taas voimakas pystysuuntainen suuntaavuus tuo niin paljon hyötyä, että mahdolliset haitat eivät paina vaakakupissa paljoa. Epätasainen suuntaavuus Esimerkkinä rakenteesta, jossa suuntaavuus muuttuu epätasaisesti suhteessa taajuuteen, voisi olla vaikka jäykkäkartioinen 21-senttinen eli kahdeksantuumainen bassokeskiääninen ja sen seurana 19-millinen eli 3/4-tuumainen diskantti. Joissain tapauksissa se voi ohjata kuuntelijan huomiota enemmän musiikin sisältöön kuin ääniteteknisiin ratkaisuihin. Se on noin puolet bassokeskiäänisen tehollisesta halkaisijasta (21 sentistä osa on tietysti runkoa ja kartion ulkoripustusta, eli tehollinen halkaisija on 1718 sentin luokkaa) ja yli neljä kertaa diskanttielementin säteilevän pinnan kokoinen. Tällainen rakenne poistaa lattia- ja kattoheijastukset lähes kokonaan, mutta ei välttämättä ole yhtään tavallista pikkukaiutinta suuntaavampi sivusuunnassa. Tämä tarkoittaa, että tuota samaa taajuutta toistava bassokeskiääninen suuntaa ääntä jo kapeaan kulmaan eteenpäin ja toisaalta diskanttielementti on täysin ympärisäteilevä. Diskanttielementtien kanssa tilannetta tuskin syntyy, mutta isoilla tasokalvoilla tai vaikkapa 15-tuumaisella keskiäänielementillä mahdollisesti kyllä. Kaiuttimen etulevyn kallistaminen pystysuunnassa muuttaa kuuntelijan suhteellista etäisyyttä säteilijöihin ja ääni ei summaudukaan halutulla tavalla. Tällöin ääni on koko ajan yhtä voimakas ja sävyltään muuttumaton vaikka kuuntelija liikkuisi sen verran, että hän on kohti säteilijän keskikohtaa tai reunaa. Etäisyys äänilähteeseen ei sekään vaikuta äänenvoimakkuuteen mainittavasti. Diskantin sivusuuntaan säteilemä ääni vaimenee vasta kymmenen kilohertsin alueella, jossa aallonpituus alkaa lähestyä säteilijän kokoa. Lähi- ja kaukokenttä, ja kuunteluetäisyys Vähän yleistäen sanottuna lähikentästä puhuttaessa tarkoitetaan sitä, että ollaan etäisyydellä, joka on alle neljä kertaa säteilijän koko. Mitä korkeampi jakotaajuus eli lyhyempi aallonpituus, sitä pienempi etäisyyden muutos elementteihin vaikuttaa. Sen sijaan toiston siirtyessä jakotaajuuden yläpuolella diskanttielementille, äänilähde onkin ympärisäteilevä ja sivusäteily on taas yhtä voimakasta kuin suoraan eteenpäin lähtevä. Jakotaajuuden aallonpituus on 8,5 cm. Se vastaa varsin hyvin suuntaa, josta sivuseinän ensimmäisen heijastuksen tuoma ääni kaiuttimesta lähtee. Linjalähde on kaiutin, joka on huomattavan korkea jopa lattiasta kattoon ja toistaa samaa signaalia ylhäältä alas saakka. Kokonaissäteilyn eli tehovasteen muoto on siis erittäin tärkeää. Ikävä erikoistilanne tästä on tyypillinen kotiteatterin vaakamallinen keskikaiutin, jossa on kaksi samaa signaalia toistavaa bassokeskiäänistä ja diskantti niiden välissä
Sivuseinän kautta tuleva heijastus on vaimea, ja se vähä, mitä sieltä tulee, on lähes täsmälleen samansävyistä ääntä kuin suoraan kaiuttimesta lähtevä. taa sopivilla rakenneratkaisuilla. Pieneen tilaan pakattu ratkaisu on käyttää koaksiaalielementtiä, jossa keskiäänikartio hoitaa diskantin suuntaimen tehtävät. Suuntaavuuden määrän tuijotus ei siis tee ainakaan kapeakatseisesti ajateltuna onnelliseksi. Suuntaimella eli torvella saavutetaan monta hyötyä. etenkin lattiaheijastusta on hyvin vaikea vaimentaa akustointiratkaisuilla. Lähes aina äänenlaadullisesti parempi ratkaisu olisi tavallinen jalustakaiutin pystyasennossa keskikanavana. Bassojen suuntaavuus Normaali koteloitu basso on aina ympärisäteilevä, oli se sitten suljettu, refleksiviritetty tai kaistanpäästökoteloa hyödyntävä. Mitä korkeampi nauha, sitä alemmille taajuuksille suuntaavuus ulottuu. Tyypillinen nauha on kapea, ehkä tavallista diskanttikalottia kapeampikin, mutta korkea. Seuraksi sille otetaan taas 19-millinen diskantti, mutta tällä kertaa ison, lähes bassokeskiäänisen kokoisen suuntaimen avustamana. Pääasiassa käytetyn elementin koosta riippuen rakenne muuttuu vähitellen suuntaavaksi joko jo alakeskialueella tai vasta ylempänä. 21-senttinen bassokeskiääninen muuttuu oman toiminta-alueensa alapäässä eli alemmalla keskialueella ja bassoilla ympärisäteileväksi. koska nauhalla ei ole paljoa leveyttä, ei se sellaisenaan ole leveyssuunnassa voimakkaasti suuntaavakaan. Torvibassoissa haetaan yleensä hyötysuhteen parantamista, ei suuntaavuutta. Torven ulkohalkaisija eli suun koko vaikuttaa siihen, kuinka matalille taajuuksille sen vaikutus ylettyy. Lähtökohtana on sama jäykkäkartioinen 21-senttinen. Nauhan korkeus taas aiheuttaa sen, että pystysuuntainen suuntaavuus on suurta. Toisin sanoen bassot kuuluvat aivan yhtä lujaa, käänteli kaiutinta sitten miten päin vain. Se, että suuntaavuus olisi tasaista, on toivottavampaa koska silloin kaiutin käyttäytyy samankaltaisesti akustisesti monenlaisissa tiloissa. Kotikäytössä ne ovat vain epäkäytännöllisen suuria rakenteita vaatien monen metrin ulottuvuuksia. Ei yhtä totuutta Kotikäytössä on todistetusti saatu erittäin nautittavaa ääntä aikaiseksi monenlaisilla ratkaisuilla. Tämän esimerkkikaiuttimen suuntaavuutta voidaan tasata vielä lisää. Kaupallisissa ratkaisuissa kardioidibassoa ei juurikaan hyödynnetä. Esimerkiksi Hifimaailman kuunteluhuoneessa syntyneet vaikutelmat voivat siirtyä mahdollisimman hyvin lukijoiden huoneisiin. kenteen takia. Toinen hyöty on se, että torvi parantaa hyötysuhdetta toiminta-alueen alapäässä. Tavallisin nauhadiskantti on alle kymmenen senttiä korkea. Etenkin ulkoilmaäänentoistossa käytettävät pinottavat torvibassot tuovat suuren säteilevän pintansa ansiosta suuntaavuutta matalillekin taajuuksille. se on pystysuunnassa toiminta-alueellaan voimakkaasti suuntaava, mutta kuitenkin niin pieni, että kuuntelu tapahtuu aina kaukokentässä. Kardioidibassossa ääntä tulee pääasiassa eteenpäin, sivu- ja takasäteily ovat siihen verrattuna vaimeampia. Bassopään suuntaavuutta voidaan kasvat- HIFIMAAILMA 1/2010 63. Käyttämällä esimerkiksi resistanssikoteloa voidaan säteilykuviota kaventaa alakeskialueella. Tilannetta voidaan toki muuttaa asentamalla nauhan molemmin puolin suuntaimet. Tällöin tehovaste pysyy tasaisena eli äänensävy normaalihuoneessa kaiuttimen suoran vasteen kaltaisena. Toisaalta joillain sijoitusvaihtoehdoilla tulos voi olla selvästi tavallista kotelobassoa huonompi. Dipolina toimiva eli koteloimaton bassokaiutin ei säteile suoraan sivuille käytännössä ollenkaan, mutta eteen ja taakse ääntä tulee yhtä paljon. Pystysuuntainen suuntaavuus vähentää lattiasta ja katosta tulevien ensimmäisten heijastusten voimakkuutta. Silloin ensimmäiset heijastukset ovat vähäisempiä ja lisäksi sävyltään suoran äänen kaltaisia eli mahdollisimman vähän häiritseviä. Dipolirakenne voidaan tehdä perinteisillä bassoelementeilläkin, mutta usein kyseessä on paneelikaiutin eli iso kalvo, joka säteilee ääntä niin eteen kuin taaksekin päin. Ensimmäinen on se, että toimintaalueensa alapäässä diskantin leveä säteilykeila saadaan kavennettua halutunlaiseksi. Ero torvettomaan diskanttiin voi olla yli kymmenen desibeliä. Yleistäen syvä torvi kaventaa säteilykeilaa paljon ja loiva vain vähän. Alakeskialueelta ylöspäin tällainen kaiutin on vakiosuuntaava, eli kaikki taajuudet vaimenevat tasaisesti siirryttäessä suoralta kuunteluakselilta sivuun. Lisäksi sivuille säteilevä ääni on vaimeampaa diskantin toistokaistan alapäässä. Sekä dipolin että kardioidin hyötysuhde on selvästi tavallista kotelobassoa heikompi, joten kartiopinta-alaa ja usein ylipäätään fyysistä kokoa ei voi puristaa kovinkaan pieneksi. Iso elementti tuo suuntaavuutta alemmas kuin pieni. korkeus vaihtelee reilusta viidestä sentistä aina toista metriä pitkiin harvinaisuuksiin. Hyvin suunnitellussa kaiuttimessa suuntaimellisen diskantin ja keskialue-elementin toisto vaimenevat samankaltaisesti kohti korkeita taajuuksia. Tällöin kuunteluakselin pitää olla juuri nauhan korkeudella tai diskanttitoisto vaimentuu selvästi. Tasainen suuntaavuus Toisena esimerkkinä on kaiutin, jonka suuntaavuus on poikkeuksellisen tasaista ja hieman tyypillistä suurempaa. Dipolibasson sopivalla sijoittelulla voidaan huoneeseen syntyvät seisovat aallot minimoida ja saada siten tasapainoisempi ja sävykkäämpi bassotoisto. Yksi 21-senttinen ei vain silloin enää riitä varsinaisen bassoalueen toistoon, joten rakenteesta pitää tehdä kolmitie, lisätä erillinen basso-osa. Tapaus nauhadiskantti usein puhutaan siitä, että kaiuttimessa on nauhadiskantti, joka on suuntaava. Torven muodolla voidaan vaikuttaa säteilykeilan leveyteen. Diskanttitoisto on siten huomattavasti puhtaampi kuin rakenteessa, jossa pieni säteilijä on keskellä isoa etulevyä. Tämä tietysti vähentää säröä ja lisäksi mahdollistaa jakotaajuuden laskemisen paljon alemmas, joka helpottaa sovitusta bassokeskiääniseen. Kolmas hyvä puoli on se, että kaiuttimessa, joka on vain vähän bassokeskiäänistä leveämpi, päästään eroon diskanttialueella tulevista heijastuksista kaiutinkotelon reunoista
D-luokan vahvistimen virrankulutus on pieni, ja rakentamiseen tarvitaan muutenkin vähän materiaaleja. Verkkovirtakatkaisin ja virtakaapelin liitin ovat 64 HIFIMAAILMA 1/2010. Ylikuumenemista ja -kuormitusta sekä virhekytkentöjä vastaan on suojapiirit. Valmistajan mukaan rakenteeseen ei ole tehty lisävirityksiä. Takana ovat Neutrikin symmetrinen XLR- ja normaali RCA-ottoliitin ja niiden valintakytkin. Mutta toiston laatua varmistellaan esimerkiksi hopeisella, hopeoidulla tai puhtaasta kuparista tehdyllä johdotuksella. HERMUSET: Apo ll MA-1 .0 - MonopääTTEET TeksTi: Matti HerMunen kuvaT: Mauri eronen Kotimainen vaihtoehto Suomi on kaiutintekijöiden luvattu maa. Lisätekijöinä on ekologinen näkökulma. Harvinaisempia ovat vahvistinvalmistajat. Suunnittelija Olli-Pekka Lehdon mukaan pääsyynä on niillä saavutettava erinomainen äänenlaatu. Nyt joukkoon liittyy raumalainen Apoll Acoustics vuolukivisillä monopäätevahvistimilla. P ari vuotta toiminnassa olleen Apoll Acousticsin mallistoon kuuluu tässä esiteltävä MA-1.0-monopääte. Ja vahvistimen luvataan selviävän mutkitta myös 2 ohmin kuormista. Apoll Acoustics käyttää pohjana D-luokan vahvistinmoduuleja. Nimellisteholtaan 500-wattisesta (8 ohmia) moduulista saadaan 1 000 wattia 4 ohmiin, vieläpä varsin pienellä säröllä. Tukeviin ja hyvin suojattuihin kaiutinliitäntöihin käy paljas johto, haarukka tai banaani. Lehto totesi, ettei hänelle tulisi mieleenkään tehdä A-luokkaista vahvistinta. Moduulipohjainen MA-1.0 on rakennettu Bang & Olufsen ICEpowerin valmistaman D-luokan 1000 ASP -vah- vistinmoduulin ympärille
viilaus kuuluu käytännössä monipuolisemmin erottelevana korkeiden äänten toistona sekä voimallisempana ja sävykkäämpänä bassonlaatuna. takana, joten etuseinässä on vain punainen virran merkkivalo. Vai olisiko sittenkin ollut kyse enemmän MA-1.0:n tiukasta otteesta musiikkiin, koska se selvitti sekaisimmatkin revitykset läpinäkyvästi. Vahvistinmoduuli on istutettu reikälevylle, joka puolestaan lepää metallisen pohjalevyn varassa. Bel Canto Ref 1000 -mallissaan. Pääkaiuttimina Gradientin aktiiviset Revolutionit, keskikaiuttimena Gradient Laura, vahvistimina viisi Bel Canton Reference 1000M monopäätettä. Lisäksi tein vertailuja Bel Canton parannellun ja edellistä versiota tuntuvasti hintavamman Reference 1000M -vahvistimien kanssa (katso lisää laatikosta). Kuuntelulaitteisto vertailulaitteisto oli seuraava. Valtaosa kuunte- lusta tapahtui normaalilla musiikki- tai elokuvamateriaalilla. Sisältä MA-1.0 on huolellista tekoa. Ylemmän alueen ja alarekisterin erottelu on hyvää, vaikkakin bassossa voisi olla hieman lisää pontta. Takakaiuttimet passiiviset Revolutionit, joita käskee Bel Canton s300-stereopääte. konsepti on menestynyt hyvin. Näin on myös käytännössä. Vaikka ICEpower -moduulit eivät lämpiä isosti, on turvallinen toiminta varmistettu pohjan ja takaseinän jäähdytysaukoilla. Tekniset tiedot (valm. Kansi ja etuseinä ovat saumattomasti yhteen liitettyä hiottua graniittia ja puiset sivut wengeä. Sisäisen rakenteen ohella Apoll Acousticsin laatutietoisuus näkyy kotelon moitteettomana viimeistelynä. esivahvistimena ja -prosessorina anthemin avM50. apollon kanssa samaa moduulia käyttää mm. Häiriöitä ei kuulunut käynnistys- tai sammutusvaiheessa, eikä se hurissut tai kohissut. Joillakin orkesterilevyillä kaipasin hieman lisää lämpöä jousiin ja vaskiin. Takaseinä on samaa metallilevyä. Apoll Acoustics on tervetullut kotimainen jäsen laatuvalmistajien joukkoon. MA-1.0:lla on huolella tehty, hyvän näköinen ja sen ääni on hintaluokkaan nähden enemmän kuin kohdallaan. Äänen yleisluonne ei ole joidenkin putkilaitteiden kaltaisesti rehevä vaan neutraali. Ei ole yllätys, että Apoll MA-1.0:n äänenlaatu oli samankaltainen kuin samaan moduuliin perustuvassa Bel Canton Reference 1000:ssa. iCepower-moduuli sisältää kaikki päätevahvistimen tärkeimmät osat yhdessä pienessä paketissa. Johdotus ja tarvittavat juotokset on muutenkin tehty asiallisesti. Päätteet valmistetaan pareina niin, että kannen ja sivujen kuvioinnit istuvat yhteen. vahvistinmoduuleja on toimitettu asiakkaille jo 100 miljoonaa. Moduulin sivussa kulkevat verkkovirtajohdot on suojattu koko matkalta tukevalla muoviputkella. Äänikuvassa on syvyyttä, leveyttä ja elävyyttä, jos sitä on äänityksessä tai siihen on ruuvattu keinotekoista tilavaikutelmaa. Sen ajan vahvistin toimi, kuten huolellisesti suunnitellun laitteen pitääkin. B&O perusti Nielsenin kanssa yhteisen, nykyään iCepoweriksi kutsutun yhteisyrityksen. Erot eivät kuitenkaan ole kovin isoja. Pienen koon mahdollistavat hakkurivirtalähde ja D-luokassa toimiva vahvistinosa. Käytettävät materiaalit ja kemikaalit ovat mahdollisimman ympäristöystävällisiä. Vahvistin testataan perusteellisesti ennen toimittamista, ja sillä on kahden vuoden takuu. Toisto on tasapainoista, eri taajuusalueet eivät mitenkään korostu. Siis hyvä. sen tuoreessa kakkosversiossa moduulia on terästetty järeämmällä virtalähteellä ja erillisellä tuloasteella. Lupauksena parantunut äänenlaatu. CD-, saCD- ja DvD-audiolevyjä toistaa arcam Dv139 ja Bluray-levyjä Pioneer BDP-LX70a. asiakkaiksi on saatu yli 70 äänentoisto-, auto- ja mobiiliteknologian valmistajaa. ilm.) Hinta: 1 890 /kpl teho: 500 W 8 ohm, 1000 W 4 ohm Minimikuormitusimpedanssi: 2 ohmia taajuusvaste: ±0,5 dB 20 Hz 20 kHz kaikilla kuormilla Särö (tHD + n): < 0,01 % Häiriöetäisyys: 118 dba Mitat (kxlxs): 8,6 x 20,7 x 33,0 cm Paino: 6,2 kg Lisätietoja: apoll acoustics Oy, puh 044 210 1988, www.apollacoustics.com Menestynyt moduuli iCepowerin perustana oleva teknologiratkaisun kehitti tanskalainen karsten Nielsen, joka värvättiin B&O:lle kehittelemään sen laitteisiin sopivia pienikokoisia vahvistimia. HIFIMAAILMA 1/2010 65. Projektori on sony vPL-vW60. Bassopäässä oli sävykkyys- ja voimallisuusero Reference 1000M:n eduksi, samoin se toisti ylemmät taajuudet selkeämmin ja puhtaammin. Laite on hyvän näköinen ja istuu ulkonäkönsä osalta vaativaan seuraan. Asiallinen laatulaite Kuunteluun oli aikaa riittävästi, kolmisen viikkoa
Emme käy tässä yhteydessä läpi legendaa- risen Luxmanin historiaa kaikkine käänteineen, mutta toteamme, että laadukkaista tuotteistaan tunnettu yritys ajautui 1980-luvun jälkipuoliskolla omistajanvaihdosten kautta massavalmistuksen pariin. Katsuyuki Doin, toimesta. Kelpasipa Luxman myös alan kotimaisen lehdistön referenssikalustoon aikoinaan. Näin syntyivät mm. Taku Hyondon luotsaama Leben ei ole tässä suhteessa pekkaa pahempi. Luontevaksi vertailupariksi Luxman SQ 38u:lle löytyi enempiä etsimättä retrohenkinen japanilaisputkivahvain samasta hinta- ja teholuokasta, Leben CS-600. P uolisen vuosisataa sitten jo 1920-luvulla perustettu japanilaisvalmistaja Luxman oli kova sana audion arvoasteikolla. putkivahvistimiin erikoistuneet Leben ja Air Tight, Luxmanin perilliset suoraan alenevassa polvessa. Maineikkaan CS300-pikkuintegroidun järeämpi ja hintavampi isoveli CS-600 noudattaa Luxman SQ-38u:n tavoin varsin pitkälti kuusikymmenlukuista muotokieltä, joskin astetta prameammin kuin tyylipuhtaampi kilpakumppaninsa. Traditiot tanassa Leben CS-600 ja Luxman SQ-38u jakavat paljon yhteisiä piirteitä, joista vähäisin ei ole useamman tuhatlappusen hintaa vastaava viimeiste- 66 HIFIMAAILMA 1/2010. Kunnianarvoisuutensa takaisin haalineen Luxmanin uusi tuleminen alkoi vuosituhannen vaihteen tienoilla, osin ennen aallonpohjan aikoja mukana olleiden tahojen, mm. Oli siinä ja siinä ettei maineikas puulaaki kadonnut uusine, volyymia korostavine konsepteineen tyystin kuvioista. Se ilmenee Hifimaailmassa jo kokeilluista Neo Classico -sarjalaisista malliston yläpäähän asti. Ehkä tästä syystä malliston vallitsevaksi ominaispiirteeksi on muodostunut tietty vanhakantaisuus, joka todentuu sekä laitteiden teknisissä ratkaisuissa että niiden ulkoisessa olemuksessa. C-120-etuvahvistin ja M-120-stereopääte toimivat vuosikausia HIFI-lehden kuunteluhuoneen komistuksina, kunnes saivat antaa sijaa Accuphase-integroiduille. Strategiset muutokset ja virhearviot aiheuttivat kuitenkin melkoista liikehdintää firman ulko-oven tienoilla, kun rimanalituksiin suivaantuneet, suunnitteluosaston tinkimättömimmät tahot vaihtoivat maisemaa ja laittoivat omia yrityksiään pystyyn. Sen vahvistimet, virittimet ja levysoittimet kilpailivat tasapäisesti länsimaisen tarjonnan kanssa putkin ja vähän myöhemmin myös transistorein varustettuina. S IL L Ä KOR VAL LA: Leben CS-600 j A LuxmA n SQ- 3 8 u TeksTi: Jaakko Eräpuu kuvaT: Samu Saurama Ja mauri EronEn Pari annosta perinteikkyyttä Kun perinteikäs audiovalmistaja tuo markkinoille yhdennentoista päivitetyn version 1960-luvulla lanseeratusta vahvistimesta, onhan se pakko ottaa tutkailtavaksi
Pitihän sitä ottaa tyypit myös EL34-putkin varustetusta Lebenistä. Kunhan kuunteluvoimakkuudet pysyttelevät kohtuudessa ja säröprosentit minimissään. Läsnä olevaa, rytmisesti kiinteää ja sointiväreiltään realistista & puhdasta musiikkia, jota voisi kuunnella maailman tappiin. (09) 681 37951, www.highendstudio.fi, www.lebenhifi.com CS-600 on pääteputkien suhteen kaksineuvoinen kapine: EL34 ja 6L6 molemmat käyvät kunhan asetukset ovat optimoidut. Leben hoitelee kuorman kuin kuorman. netiloineen kaikkineen varsin vakuuttavasti, vaikka äärimmäisen aseistariisuva intimiteetti ja järisyttävin realismi jättävätkin aavistuksen toivomisen varaa. Kyllä. Kummatkin klaaraavat epäherkän ja sähköiseltä sovitukseltaan krantuhkon kuorman ajamisen liput liehuen, ongelmitta äänenpaineiden kipukynnykselle asti. Tuli aika koluta läpi kuudentoista CD:n sarjaa kaikesta siitä, mitä eräskin Bach on uruille ylöskirjannut. Käyttöjännitteiden kytkeytymistä valvoo 6CJ3-putki. 68 HIFIMAAILMA 1/2010. Kirjaimellisesti. Jazz. S IL L Ä KOR VAL LA: Leben CS-600 j A LuxmA n SQ- 3 8 u Bassot. Vielä jää hiukan matkaa Luxmanin täyteläiseen hunajaisuuteen. Vaan kun soittimen nieluun tuuppaa massiiviklassista, Mahleria, Shostaa, Stravinskia tai Revueltasta, alkavat SQ-38u ja CS-600 näyttää kyntensä. Löysää ponnettomuutta ja laaksoa & kukkulaa. Mutta. Asetukset kohdilleen, pari tuntia lämmittelykuuntelua ja urut auki. Tällä nimenomaisella lohkolla naurettavan pienitehoisten SET:ien parhaimmisto on vieläkin lyömätön lajityyppi. Älkää kysykö minulta miksi. Kaiuttimiksi Quadin kuuskolmoset ja musiikiksi akustinen jazz, Henry Threadgill, Ellery Eskelin ja Ilmiliekki Quartet. Shindon laajakaistojen kaverina vuorovaihevetoiset perinnepelit välittävät musiikillisen informaation genrestä riippumatta tun- Yhdet tuhdit kaiutinliittimet ja impedanssivalitsin. Putkitoimisten koneiden usein korkea lähtöimpedanssi yhdistettynä kaiuttimen matalaan ja mutkittelevaan impedanssikäyttäytymiseen saa aikaan epätoivottuja ilmiöitä. Vaikka toisaalta, sama asetus, jolla bassot saa parhaaseen mahdolliseen kuosiin, ei välttämättä ole soundillisesti muuten optimi. Lebenin impedanssivalitsimella pääsee justeeraamaan lähtöimpedanssia kaiuttimen mukaan, ja se on selvä etu kaveriin nähden. Kertaluokkaa miellyttävämpi on CS-600 NOS EL34 -kvartetin hoitaessa sitä viimoista vahvistinastetta. Näissä maisemissa Leben ja Luxman ovat kuin kotonaan. Näinhän sitä putkivahvainten alapään ansiottomuutta usein kuvaillaan, ja onhan tuossa totuuden siementäkin. Leben yhä inan irtonaisempi, Luxman piirun verran täyteläisempi. Erittäin nautittavaa. Puhaltimia, pianoa, haitaria, kitaraa, bassoa ja rumpuja. Siis koestajan kipukynnykselle, joka saattaa hyvinkin olla headbangerin lähtötaso. Myös tavanomaista herkemmässä laajakaistamaailmassa. Kuulokekuvia ja kyntöhommia Kummankin vahvistimen kuulokelähtö tarkistuskuunneltiin Cardaksen päivitysjohdolla Leben CS-600 Hinta: 4 695 putket: 4 x 6Cs7, 4 x 6L6G tai eL 34, 1 x 6CJ3 mitat (l x k x s): 45 x 14 x 36 cm paino: 22,5 kg Lisätiedot: Highend studio Finland Oy, puh. Leben ja Luxman eivät vaikuttaneet kovin pahoilta tapauksilta tässä suhteessa, vaikka Luxmanin bassoantia ei kaikkein napakimpana pitää voikaan
HIFIMAAILMA 1/2010 69. Mehän emme kuitenkaan ulkomaanelävien näkemyksiä purematta niele, vaan haluamme kuulla asiat itse. Hattu päästä muutenkin. Pekka Pohjolan Kätkävaaran lohikäärme, Milesin Nefertiti, varhaiset Steely Danit ja Little Featit soivat juuri niin kuin niiden pitääkin; elävästi, tasapainoisesti ja avoimesti, mutta myös mehukkaasti. Löytyi sentään koherentin kontrolloidusti kuulokkeita syöttävä reikä Lebenin julkisivulta ja mukavasti teräväpiirtoista AKG-soundia kuunneltavammaksi käsittelevä aukko Luxmanin etuseinästä. Kumpaisenkin teholuokka tuo toki mukaan valinnanvaraa kaiutinten suhteen ja sitä kautta ehkä jopa sitä paljon puhuttua yleispätevyyttä. -Int e g R OI dut pu t KI VA hVIStImet varustetuilla AKG 702 -luureilla, jotka ovat aiemminkin sangen ansiokkaasti erotelleet jyvät akanoista. Eli kaltaiselleni vinyylin Luxman SQ-38u Hinta: 4 790 putket: 3 x eCC 82, 4 x eCC 83, 4 x eL 34 mitat (l x k x s): 40 x 19,6 x 31 cm paino: 20 kg Lisätiedot: euro-Hifi Oy, puh. Vaan olivat hevosmiesten tietotoimiston uutiset tällä kertaa paikkansa pitäviä. SQ-38u:n phonoastetta on jo ehditty kehua retostella maailman turuilla. 0400 627 356, www.eurohifi.fi, www.luxman.co.jp/global Luxmanin käteenkäypä kaukokomentaja osaa vain perustoiminnot: ääntä lisää tai pois. Kuin silloin ennen: kahdet erilliset kaiutinliittimet SQ-38u:n tapaan. satunnaiskuuntelijalle Luxmanin phonoaste riittäisi aivan täysin. Puntit liki tasan Leben CS-600:n tai Luxman SQ-38u:n omistajaksi ryhtyminen saattaa äkkipäätä tuntua suureltakin sijoitukselta, mutta kun ajattelee asiaa siltä kannalta, että molempien kanssa saa myötäjäisiksi hyvälaatuisen kuulokevahvistimen ja Luxmanin tapauksessa myös tasokkaan levysoitinesiasteen, alkavat viisarit väpättää kohtuullisuuden suuntaan. Olen nimittäin pitänyt Oracle/Grace/Benz Micro/Impress Lab/Shindo Aurieges/Montille -yhdistelmää vallan mainiona vinyylikalustona, mutta kun irrotin systeemistä kolme viimeksi mainittua ja korvasin ne Luxman SQ-38u:lla, en menettänyt juuri mitään. Kirjoittajan kaltainen, epäfanaattisesti kuulokekuunteluun suhtautuva pro tulisi mainiosti toimeen kummankin annon kanssa, vaikka hän auliisti myöntääkin kuulleensa "parempaakin", joskin erillisen päätemuuntajattoman kuulokevahvistimen tuottamana, ei sisäänleivotusta vahvaimesta. Ainakin MC-rasialla koestaen. Ottaen huomioon sen, että Luxmanin phonoaste on putkitoiminen, ilmoille irtosi harvinaisen kohinatonta ääntä. Toisaalta: Leben CS-300 ja Luxman SQ-N100 tarjoavat periaatteessa samat ominaisuudet noin puoleen hintaan, mutta toki puolet vähemmän tehoakin ja Luxmanin kyseessä ollen vähemmän perinteikkään ulkoisen olemuksen. Puhtaasti äänenlaadullisin kriteerein arvioituna CS-600 ja SQ-38u tuottavat valmistajansa mallistojen edukkaampiin ja toisiinsa verrattuna lähinnä erilaisuutta, eivät niinkään absoluuttista paremmuutta. Luxman omaa perinteistä putkisoundia hieman enemmän, Leben puolestaan aiheuttaa vähemmän vieroitusoireita puolijohteista putkien pariin halajavalle. Näin kävi nytkin, vaikka varsinaisia akanoita ei löytynytkään
Äänityöskentelyä käsittelevä osuus ansaitsee erikoismaininnan. Monenmoiset ympäri tilaa liikkuvat äänitehosteet nostavat niskakarvat pystyyn, nostavat jännitettä ja rakentavat ohjaajalle tilaisuuden säikäyttää katsojilta huonot housuun. Myös eri kameroilla kuvatun materiaalin yhteensovittamisessa on onnistuttu mainiosti. Varjoilla leikittelevä valaistus asettaa näyttölaitteen tumman pään toistolle tavallista ankarampia vaatimuksia. Täydellisesti ympäristöön istuvia erikoistehosteita ei käy moittiminen, mutta ne eivät yksinään riitä. Bonusmateriaalit Levy sisältää teatteriversion ja muutamaa minuuttia pidemmän ohjaajan version. Äänimaailmat tuntuvat täysin luonnollisilta ja vievät katsojan paikan päälle saumattomilla ja aktiivisilla äänikentillä. Sokerina pohjalla on ohjaajan avoin ja rehellinen kommenttiraita. Peter Demingin herkullinen kuvaus ja valaistus pääsevät oikeuksiinsa, kiitos moitteettoman kontrastin ja väritoiston. Moka ei kuitenkaan onnistu pilaamaan elokuvanautintoa, vaikka sen muutamassa kohtauksessa huomaakin. Vaikka toimintakohtauksissa riittää meteliä ja melskettä, miksaus ei lähde keulimaan lainkaan samalla tavalla kuin Transformers 2:n ääniraita. 34:21 min). District 9 · 2009 · FS Film 111:46 min · K15 · BD50/41 GB kuva: 1080p24 (AVC) · ABR 29,1 Mbps · 1,85:1 ääni: DTS-HD Master Audio 7.1, Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska Elokuva kuva ÄÄni HIFIMAAILMA 1/2010 71. Testilaitteisto Soittimet: Oppo BDP-83 PlayStation 3 Kaiuttimet: AV-vahvistin: KEF XQ-sarja Denon AVC-A1HD SVS PB-13 Ultra Näyttölaitteet: JVC DLA-HD100 Panasonic TH-50VX100E Mennäänkö mökille? Sam Raimin riemukas paluu pienen budjetin kauhuleffan pariin sisältää hilpeitä viittauksia Evil Dead -sarjaan, hienoa kuvausta, upeaa äänisuunnittelua sekä tietysti demoneja, toukkia, verisuihkuja ja muita ällöttävyyksiä. Terminator Salvation on näyttävää ja vauhdikasta viihdettä siedettävällä tarinalla, jonka satunnaiset hölmöilyt ovat pientä sen toisen robottileffan rinnalla. Kasvojen lähikuvista puuttuu se kaikkein tarkin yksityiskohtaisuus ja väripintojen suttuinen filmirae vihjaa turhan aggressiivisesta kohinanpoistosta. Rutinoituneista taustavoimista huolimatta ohjaajakäsikirjoittaja Neill Blomkampin kokemattomuus paistaa läpi etenkin käsikirjoituksen ongelmina. Ääni Julkaisun ääniraita on paitsi kiitettävän aktiivinen myös malliesimerkki kauhuleffan äänisuunnittelusta. Ehdottomasti katsomisen arvoinen Maximum Movie -tila tuo ruudulle ohjaaja McG: n kertomaan tarkemmin tärkeistä kohtauksista kahden virtuaalitelevision avulla. Muulloin keskikokoinen ja hyvin miellyttävän näköinen rae on juuri sopivasti esillä luomassa elokuvamaista ilmettä. Bonusmateriaalit HD-kuvalla ilman tekstejä esitettävä Production Diaries (33:43 min) seuraa kuvauksia ja jälkituotantoa. Parhaimmillaan kuva on parasta mitä Blu-rayllä on nähty; yksityiskohtaisuus, syvyysvaikutelma ja väritoisto ovat ensiluokkaisia. Lisukkeet esitetään HD-kuvalla, mutta suomitekstitystä niissä ei ole. Tilat kuulostavat tosin ajoittain keinotekoisilta tai muuten vain puutteellisilta, mutta toisaalta kontrasti aktiivisempiin kohtauksiin on näin suurempi ja niiden vaikutus tehokkaampi. Elokuvan valmistumista seurataan kolmeosaisessa dokkarissa The Alien Agenda (yht. Loput lisukkeet ovat neljä HD-kuvalla ja DD5.1-äänellä esitettävää traileria elokuvista Stoning of Soraya M, The Road, LA Gigolo ja My Bloody Valentine. Kuva Julkaisu ei ole kuvanlaadullisesti aivan Blu-rayn terävintä kärkeä. 24-bittinen ääniraita on enkoodattu 2,6 Mbps:n keskiarvovirralla. Myös kehnot näyttelijät ja pahasti särähtävät tv-haastatteluosiot rikkovat illuusion kerta toisensa jälkeen. Bonukset esitetään HD-kuvalla ja suomenkielisellä tekstityksellä kommenttiraitaa lukuun ottamatta. Nettiyhteyttä hyödynnetään CineChatilla, triviaa listaavalla movieIQ:lla ja BD-Livellä, josta löytyy 10 lyhyttä viraalivideota. Erinomaisen aktiivinen miksaus antaa kaikille kanaville töitä tauotta ja etenkin subbarin käyttö on esimerkillistä. Plussaa isojen robottien hurjista pörinä-äänistä, jotka on kaiken lisäksi miksattu aivan pintaan. Kuvan ulkopuolelta kuuluvat äänet soivat oikeasta suunnasta; esimerkiksi kuvaajan kommentit kuuluvat kameran, eli katsojan, takaa. Omat koosteensa ovat ansainneet pääosan esittäjän maskeeraus (9:53 min), näytteleminen ja improvisaatio (12:05 min), lavastus (13:19 min) sekä erikoistehosteet (10:18 min). Bonusmateriaalit Lisuketarjonta polkaistaan käyntiin poistetuilla kohtauksilla (20:48 min). Ääni Pienestä budjetista huolimatta äänityöskentelyssä ei ole pihistelty: harvinaisen korkealla 5,3 Mbps: n keskiarvovirralla enkoodattu 7.1-kanavainen ja 24-bittinen ääniraita soi fantastisesti. Christopher Youngin riipivä musiikki ja mainio loppuratkaisu kruunaavat kokonaisuuden. ääniraidan vasen ja oikea kanava ovat menneet levylle väärinpäin, joten etukaiuttimesta toiseen siirtyvät äänitehosteet liikkuvat väärään suuntaan. Ääni Äänivelhot ovat luoneet vaikuttavan ja vakuuttavan äänimaailman, joka tukee tarinaa ja näyttelijöitä. Terminator Salvation · 2009 · Sony 114:46 min / 117:40 min · K15 · BD50/41,9 GB kuva: 1080p23,976 (AVC) · ABR 19,9 Mbps · 2,40:1 ääni: DTS-HD Master Audio 5.1, Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi ja 5 muuta Elokuva kuva ÄÄni Kuka sortaa ketä? Vuoden yllättäjäksi ylistetty District 9 tuotti pettymyksen. Perinteisempi tarjonta sisältää haastattelukoosteen (19:01 min), 11-osaisen Making Of -dokkarin (29:47 min) ja moottoripyörämerkin mainoksen (8:33 min). Kuva Pääosin RED-kameralla kuvattu leffa sisältää myös videokameroilla kuvattua materiaalia sekä VHS-tason arkistokuvaa, joten kuvanlaatu ajelehtii laidasta laitaan. Arvosanaa rasittavat muutamien kohtausten pliisu musta ja näkyvämpi kohina. Kuva Julkaisun kuva hipoo täydellisyyttä. Valitettavasti Drag Me To Hell · 2009 · Scanbox 98:41 min · K15 · BD25/21,4 GB kuva: 1080p24 (AVC) · ABR 20 Mbps · 2,40:1 ääni: DTS-HD Master Audio 5.1, Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska Elokuva kuva ÄÄni Nyt ilman Arskaa Musiikkivideoita ja muutaman heikon elokuvan ohjannut McG yllätti kerrankin positiivisesti. Kuvan syvyysvaikutelma on ajoittain häkellyttävä, eikä yksityiskohtaisuus jää pekkaa pahemmaksi. Ainoa marisemisen arvoinen seikka on filmirae, joka nousee selvemmin esiin joissain pimeissä kohtauksissa
Dvorákin serenadi jousiorkesterille hyväilee onnentäyteisillä melodioillaan. Surround-äänityksen ainoa pikku moite on hivenen harmaa diskantti. Vikkelässä keskiosassa Wispelweyn sello saa tehdä kaikenmoisia voimisteluliikkeitä. Esimerkkinä Schulhoffin Serenata-osa: sordinoiduista jousista lähtee hykerryttävän mehukas sointi, jossa on sekä pumpulista pehmeyttä että kuunsäteiden kaltaista kimallusta. Tempoissa hän ei ryöpsähtele tai kiiruhda pakonomaisesti, vaan luo ajattoman ja luontevan etenemisen ilman että kuulija tuntisi oloaan veltostuneeksi tai malttamattomaksi. Pikku kummastusta herättää Dvorákin E-duuri-serenadin kumisevampi basso. Ei niin, että kuunteluelämys jättäisi erityisen vaillinaisen tai täyttymättömän tunteen, mutta yksittäisistä teoksista on kuullut muutamissa aiemmissa levytyksissä palavampia ja mukaansa tempaavampia tulkintoja. Konserttimestarinsa Candida Thompsonin vetämänä Amsterdam Sinfoniettan soitossa on luontevaa hengitystä ja salamoivaa taituruutta. Näissä esityksissä ei murehdita esityskäytännön ongelmia, vaan annetaan pianon laulaa herkimmällä ja hempeimmällä tavalla. Haasin 2. Mutta ei tämän kuuntelemisessa silti kirvestään kiveen lyö! Heikki Valsta MUSIIKKI ÄÄNI On todellinen lahja aikamme pianotaiteelle, että Perahia saattoi käsivammansa jälkeen palata konserttilavoille ja studioihin täysissä voimissaan. Levy on äänitetty kahdessa eri salissa, ja äänitys tuntuu heijastelevan todenmukaisesti akustiikkaa. Tango-osan kahden kontrabasson hetkeksi esiin pompahtavassa ajolinjassa on ilmavuutta ja muhevaa jäsentyneisyyttä, jollaista en ole pistemäisestä stereosta koskaan kuullut. Näissä Bachin partitoissa, jotka pianistisessa mielessä eivät ole mitenkään teknisesti erityisiä, Perahia saa soitollaan monien muiden pianistien tulkinnat kuulostamaan vaivalloisilta tai jalostamattomilta. Samaa irtonaisuutta on matalassa rekisterissä, johon Prokofjev tuuppaa hankalaa tavaraa tuuballe, kontrabassoille ja bassorummulle. Surroundin suurimmat yllätykset tulevat kuitenkin dynaamisen asteikon herkästä päästä. Mahlerin seitsemännessä sinfoniassa alitajunta möyrii rauhattomasti, vaipuu valeidylliin ja nostaa painajaisia pintaan. LE V YA R VOS TEL UT KU U K AU d En LE V Y MONIKANAVAÄÄNITE THE BOHEMIAN ALBUM Amsterdam Sinfonietta (Channel Classics SACD) Levyn nimi tulee kolmesta böömiläisestä säveltäjästä, Antonín Dvorákista, Pavel Haasista ja Erwin Schulhoffista. Se, mikä on joillekin arkipäivää, on meille muille juhlaa! Huolellisuus ja varman päälle laskeminen toteutuu myös levyjen äänityksessä. Dynamiikan vivahteet ovat hiljaisessa sävyasteikossa liki äärettömät, eikä Perahia voimakkaimmissakaan kohdissa anna piiruakaan periksi soinnin eheydestä ja pyöreydestä. Ylikapellimestarinsa Maris Jansonsin kanssa se on viime aikoina levyttänyt myös Sonylle, jonka sisäsiistin stereon kaventamana orkesteria on vaikea uskoa samaksi BR Klassikin sacd-levyllä häikäiseväksi soittajistoksi. Myös Schulhoffin Viisi kappaletta jousikvartetille on laajennettu isommalle jousistolle. Jukka Isopuro MUSIIKKI ÄÄNI MAHLER Sinfonia nro 7 Baijerin radion sinfoniaorkesteri/Maris Jansons (BR Klassik SACD) Kymmenisen vuotta sitten suuret levy-yhtiöt kuristivat klassisen tuotantonsa minimiin ja lemppasivat kalliit huippuorkesterit pihalle. Heikki Valsta BRAHMS Sinfoniat nro 1 - 4 Berliinin FO/Simon Rattle (EMI) BACH Partitat nro 1, 5 ja 6 Murray Perahia (Sony) MUSIIKKI ÄÄNI 72 HIFIMAAILMA 1/2010. Suurta esityskoneistoa ei jaksaisi kuulla stereona enää ollenkaan. Juuri ylikypsän basson hallinnassa monikanava näyttää kyntensä verrattuna stereoon, joka menee ongelmallisesta kuminasta tukkoon. Äänitteet ovat vankka dokumentti orkesterin tasaisesta ja varmasta osaamisesta myös konserttitilanteessa. Lähes kahdeksankymmenen minuutin ajan orkesterin soolosoittajat ja soitinryhmät ovat alituisessa ristipaineessa kunnes lopussa sinfonian teemat yhdistyvät miltei väkivaltaisesti kovassa melskeessä. Sergei Prokofjevin Sinfonia concertante on ihmeteltävän hyvin onnistunut konserttiäänitys. Kaunis ja luonteva pianon äänitys. Sointikuva on täyteläinen ja sopivan erotteleva. Parikymmenpäisestä soittajistosta lähtee iso, silti solakka ja taipuisa ääni, joka Schulhoffin Tarantella-osassa äityy hurjaksi rouhinnaksi. Jukka Isopuro MUSIIKKI ÄÄNI MONIKANAVAÄÄNITE PROKOFJEV Sinfonia concertante Pieter Wispelwey, Rotterdamin filharmonikot/Vasili Sinaiski (Channel Classics SACD) Ensin ikävä uutinen: Pieter Wispelwey on siirtynyt Onyxille, joka on laadukas levymerkki mutta ei tee monikanavaa. Tämä lienee loistavan sellistin toistaiseksi viimeinen sacdlevy, joten nauttikaamme sen vapautuneen monisävyisestä soinnista. Jos haluaa kuulla pelkkää selloa parhaimmillaan, levyn pienemmät kappaleet, Alexander Tcherepninin sarja ja George Crumbin sonaatti, tarjoavat kuuloelimille paljastavassa realismissaankin intiimiä hoitoa. Silti jokin hehku tai viimeinen silaus tuntuu kokonaisuudesta uupuvan. jousikvartetosta kuullaan jousiorkesteriversio, jonka viimeiseen osaan (Villi yö) jazz-rumpukioski on piste iin päälle. Haasin kvarteton päätösosan jyskyttävät perkussiot ja räksähtelevät jousitehot vuorottelevat hempeän unelmaisuuden kanssa. Jukka Isopuro MUSIIKKI ÄÄNI Berliinin filharmonikoiden kokonaislevytys Brahmsin sinfonioista on taltioitu runsas vuosi sitten Filharmoniassa pidetyistä esityksistä. Kokoelmassa toinen sinfonia toki soi intensiivisenä, ja neljännessä on taidolla viimeisteltyjä yksityiskohtia, mutta ensimmäiseen voisi kaivata enemmän uhoa ja kolmanteen ehkä ripauksen enemmän herkkyyttä. Hänen soitossaan on jotain aivan erityistä. Erikoisherkku on viimeisen osan väännös Stalinin lempilaulusta, joka soolojousille instrumentoituna piirtyy monikanavassa makoisan ilmavasti. Säveltäjälleen tyypillinen yliaktiivisuus näyttäytyy tässä myöhäisteoksessa pehmenneenä ja muistelevana mutta myös kipakkana säntäilynä ja monisanaisuutena. Concertgebouw-orkesterin sekä San Franciscon, Chicagon ja Lontoon sinfoniaorkesterien seuraan on liittynyt Baijerin radion sinfoniaorkesteri, joka häviää mediamaineessa Berliinin filharmonikoille mutta kilpailee laadussa sen kanssa. Järkytyksestä toivuttuaan orkesterit alkoivat tehdä omia levyjä ja nimenomaan monikanavana. Olen kuullut yli neljäsataa sacd-levyä, ja ihastus surround-formaattiin vain kasvaa. Vajaa 70 vuotta myöhemmin aika oli toinen: natsien rappiomusiikin listalle joutuneet Haas ja Schulhoff tuhottiin keskitysleirillä
Ja se äänipuoli. Seuraavilla muutamalla suoraviivaisilla rockahtavammalla kappaleella melodiat jäävät junnaamaan, ja laulu muuttuu paikoin jopa painostavaksi. Äänityksellisesti levy on nautinnollinen. Tapio Suonperä Marco Lo Muscio Dark And Light (Drycastle) Marco Lo Muscio on klassisen koulutuksen saanut ja sadoissa katedraaleissa ja konserttisaleissa esiintynyt pianisti ja urkuri. Samaan kastiin voisi lukea myös jopa laskelmoivankin virhevapaan soiton. Tuntuu että musiikki ei sävellyksellisesti oikein saavuta edeltäjänsä tasoa. Liveksi siis erittäin puhdasta, mutta miettimään jäin kuuluuko se asiaan. Pirkka Ruishalme MUSIIKKI ÄÄNI Contemporary Dead Finnish Music Ensemble Land Of Hop (SimularcuM Records) CDFME:n toinen levy alkaa tunnokkaan viekoittelevasti. Marco on sekä pianistina että urkurina taitava. Se mukailee kuvaa ollen yliavaraan ja -dempattuun kallellaan ja tietyllä tavoin jopa negatiivisessa mielessä hifimäisen siloteltu. Myös rumpali Baron ja uusi basisti Morgan ovat hienosti menossa mukana. Sille täytyy antaa hieman aikaa kypsyä, eikä tuotoksia tulisi käsitellä albumeina vaan itsenäisinä konsepteina ja omien osien ja osatekijöidensä summana. Joku voisi mieltää tämän yhtä hajuttomaksi ja mauttomaksi kuin keikan sponsoritkin, mutten antaisi muuten mukavasta tunnelmasta näin raskasta välitilinpäätöstä. Missä vaiheessa kuulija kyllästyy ja sanoo, jo riittää kiitos. En kuitenkaan voinut välttyä miettimästä, kuinka suuri osa pyöreiden pöytien ympärille tälläytyneestä yleisöstä mahtoi olla arkiliituraitaan verhoutuvaa sorttia. Levyn musiikki on herkkää ja seesteistä, tunteisiin vetoavalla tavalla mietiskelevää. Hän on vieraillut Suomessakin useilla urkufestivaaleilla ja tehnyt yhteistyötä suomalaisen progeyhdistys Colossuksen kanssa, joka myös toi hänet kuluneena syksynä konsertoimaan Temppeliaukion kirkkoon. Onko tämä odotettu jatko yhtyeen ensimmäiselle hienolle progelevylle, Ideal Standards vol. Jalkiossa on majesteettisuutta, uruissa bodya ja soinnissa ylä-ääniä myöten hienoa sävykkyyttä. Olkoonkin ettei kyse ole samasta kirkkosalista kuin missä kuulemani konsertti soitettiin, niin etenkin urkukappaleet vievät autenttisesti holvien alle. Erikoista tässä on, että tämä toistuu toimivana ja itseään pahasti toistamattomana pakettina vielä albumi toisensa jälkeen. hauskan suorasti ja letkeän humoristisesti vetäisty debyyttialbumiltakin löytynyt mustan jazzin klassikko Serenade to a Cuckoo. Näin se myös palkitsee kuulijansa, sillä soundimaailma, tarinat, musiikki sekä teemat ylipäätään ovat toisistaan erottamattomia. Hänen tulkintansa kunnioittavat alkuperäisiä teoksia, ja omissa sävellyksissä on uljuutta. Sveitsin television tuottamassa AVO-sessiossa viime vuoden puolella. Jarno Rannanpää n.90 min - DVD9 kuva: PAL / 4:3 ääni: Dolby Surround tekstit: - Katatonia Night is the New Day (Peaceville) Katatonia kuuluu niiden lahden toiselta puolelta ponnistavien orkestereiden joukkoon, joiden materiaali on a) omintakeista ja b) takuuvarmaa ja odotuksen täyttävää. Sijainti Baselin pankki- ja talouskeskuksessa näkyy ihan tallenteelle asti. Tanakan rauhaisan kompin päällä soi Katja Sirkiän samettinen ääni. Kuittaan tämän lähinnä hauskana poikkeuksena, sillä settilistan sisältö tarjoaa mukavia väriläiskiä senkin edestä. Paul Within The Walls kirkon katedraaliuruilla Roomassa. Ohjelmassa oli Marcon omien sävellysten ja tulkintojen lisäksi transkriptioita Steve Hackettin, Anthony Phillipsin ja Keith Emersonin musiikista. Kovimmassa menossa häiritsee laulun ailahteleva äänitys ja yleinen melu, jossa kaikki tuntuvat jäävän toistensa jalkoihin. Mutta sitten onneksi nimiraidalla, jossa vierailee Qumma warr-kitaroineen ja "All you need" -kappaleella, jossa mukana myös jousikvartetti, yhtye palaa musiikkinsa rikkaaseen ytimeen. Näin on myös tällä levyllä. ykköselle. Jaguarin mainokset näin silmiin pistävimpiä mainitakseni. Motiivia settilistan painottumisesta bändin alkutaipaleen materiaaliin ei kerrota, mutta esityksen konteksti hyvin yläluokkaisessa sfäärissä antaa sille lievästi romantisoivan sävyn samoin lähes jokaisen raidan erillinen spiikkaus. Jos pidit Opethin Damnationista ja Paradise Lostin tuoreinkin maistui, tämä platta on pakkohankinta. TV-produktion valaistus on tyypilliselle keikkatallenteelle päinvastainen eli hyvin seesteistä ja valoisaa. Ei ainakaan vielä, sillä Abercrombien ja viulisti Mark Feldmanin musiikillinen yhteistyö levyllä on jotain sellaista mikä on pakko kuulla uskoakseen. Vaikka bändi ja hullu huilumies sen nokalla ovat olleet aivan viimeisille studiotallenteille asti varsin hyvässä vireessä, ei varsinkaan tällaiselta pienemmän budjettitason suoraviivaiselta ja epäkeikkamaiselta sessiolta aina uskalla toivoa liikoja. Abercrombien sooloillessa Feldman säestää ja täydentää hänen soittoaan täydellisellä tavalla kaikissa musiikillisissa ideoissa, ja yhtäkkiä tilanne onkin päinvastoin, Feldman vie porukkaa ja Abercrombie täydentää vaistoten ja eläen jokaisen Feldmanin nyanssin. Toisaalta, jos mainosrahoin saadaan tuotettua yhtään lisää vastaavia konsertteja, olen melkeinpä valmis nielemään homman kaupallisuuden. Onpa kuvan formaattikin odotuksia vasten vanhan ajan full screeniä. Lisäksi kappaleita Robert Frippiltä, Annie Haslamilta, Erik Satielta, Bill Evansilta, Aaron Coplandilta. LE V YA R VOS TEL UT John Abercrombie Quartet Wait Till You See Her (ECM) Jazzkitaristi Abercrombien kvartetin neljäs levy jatkaa hyvin samoilla linjoilla kuin edeltäjänsäkin. Tässä piilee selvä vaara. Uutukaisen yksitoista uutta raitaa ovat odotetun seesteisiä, mutta jollain kierolla tapaa myös hyvin raskastunnelmaisia niin soitannaltaan kuin tunnelmaltaan ja parhaimmillaan nautittavaksi juuri ilmestymisensä aikoihin eli syystalvella. Levyn alkupuoli on soitettu flyygelillä ja loppuosa St. Löytyypä siltä mm. Vuosia jatkunut yhteissoitto on luonut parivaljakosta todellisen tutkaparin, jolla on yhteinen näkemys, mieli ja tavoitteet. Kohtuullisille odotuksille sai myös katetta. Lavasteiden taustalla kun komeilevat mm. Kameraajot pysyvät hyvin hillittyinä, joskin kuvakulmat vaihtuvat yleiseen tunnelmaan nähden rauhattoman oloisesti; on lievästi sanottuna ristiriitaista, että muuten harkitun ja ehkä kliininkin (yli)hienostuneen oloinen ympäristö särjetään räpsymisellä. Kappaleessa "ThinKing Music part 1" on ilmaisussa tavoitettu Pekka Pohjolamaista elämyksellisyyttä, ja levyn päättävä eepos kasvaa jokaisella kuuntelulla ("piilotettu" lopuke tosin hieman turha). Pirkka Ruishalme MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI Jethro Tull Live at AVO Session Basel 2008 (EAR Music) Jo pitkän uran tehnyt Jethro Tull vieraili mm. Hieman hassu konteksti keikkatallenteelle asti kuvattavaksi. Parhaimmillaan musiikki on äänitetty moitteettomasti ja onneksi näin on etenkin levyn mielenkiintoisimmilla kappaleilla. Fiilistelijän valinta! Jarno Rannanpää MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI KUVA ÄÄNI 74 HIFIMAAILMA 1/2010
Informaatiotulvaa höllätään suvantokohdilla, joissa kuullaan etnisiä mausteita monenlaisissa muodoissa. Onneksi kitaristilaulaja Samuli Liekkisen korkealle yltävä vokalisointi nostaa tavanomaisemmatkin laulumelodiat lentoon. Tämä on harmillista, koska näillä eväillä ja tällä asenteella olisi ollut mahdollista yltää todella korkealle. Äärevästi preesensiä sisältävä akustinen ei kuitenkaan kieli muutoksesta, jonka kuulija on kohtaava; ensimmäisille sinkkulohkaisuraidoille tultaessa tallenteelle säilötty ehkä turhankin laskelmoitu mahtipontisuus alkaa olla käsillä, ja mukaan on kuin tuottajan erillisestä pyynnöstä mahdutettu tarvittavat yliimelät nyyhkyrallit. Albumilla on muutama hieman tasaisempi kappale, mutta varsinaisia turhia täytebiisejä ei tältä debyytiltä löydy. Kuusitoista vuotta omaa tietään kulkenut yhtye on kehittänyt omaperäisen konseptin ahtaahkon genren sisällä. Levyn intensiivisyys syntyy jo itsessään vahvojen elementtien yhdistämisestä. Voimakkaan tunnelman ja äärimmäisen teknisyyden yhdistäminen toimivaan musiikilliseen kokonaisuuteen on jäänyt monelta yritykseksi, mutta Nile ylittää riman nyt jo kuudennen kerran. Solitary soul avaa levyn vähän mitäänsanomattomasti, mutta jo toisena kuultava Roses are burning on selkeää hittiainesta kansainväliselläkin mittapuulla mitattuna. Biisimateriaali on parhaillaan erittäin vahvaa, mutta keskinkertaisiakin vetoja mahtuu mukaan. The Resistance on mahtipontinen levy. Radiosoittoon tarkoitetut menopalat jaksottavat välisoittojen kanssa levyä hyvin lopputuloksin. Laulaja Ray Alder (Fates warning) työskentelee myös omalla tontillaan ensiluokkaisesti, ja herran äänessä on puhtauden rinnalla juuri sopivan pieni karheus tarvittaessa tuomassa oikeisiin kohtiin sopivaa särmikkyyttä. On klassisen musiikin dramatiikkaa, suurieleisiä sävellyksiä, glamrockin väkevää poljentoa, nokkelia kikkailuja ja syväluotaavia sanoituksia. Muselle tyypillisiä aiheita ovat maailmanloppu ja salaliitot. Bändin musiikillinen anti on varsin ammattimaista jokaisen soittajan osalta, ja niin kitara- kuin kosketinsoolot soljuvat sujuvasti eteenpäin. Alle viiden minuutin ei bändi päästä kuulijaansa yhdelläkään uutukaisen raidalla, mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita itsestään selvää pitkästymistä. Eniten hampaan koloon jää kaikkien instrumenttien tukkiminen pintaan, jolloin paras musiikillinen energia jää puolitiehen. Tero Kukkonen MUSIIKKI ÄÄNI Jade Seconds away from salvation (North & Sound) Jaden kokoonpano ei ole rockympyröissä se yleisin mahdollinen, sillä bändin miesrintamaa on rikkomassa kauniimman sukupuolen edustaja rumpujen takana. Pasi Pesonen MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI Plutonium Orange Volume (Firebox) Jyväskyläläinen Plutonium Orange aloitti toimintansa vuosituhannen alussa stoner-henkisellä runttauksella, mutta tälle debyyttilevylle bändin rouhinta on kypsynyt hiukan kevyempään suuntaan. Sointipohjassa kuulee edelleen aavikkoista kieroutta, mutta yleissoundi on painostavan sijaan kevyehkö ja ilmava. Juuri saamamme tiedon mukaan sääennuste tulevalle tuomiopäivälle lupailee varsin sankkaa lumisadetta erittäin hyvän progemetallin kera. Säveltämisessä on keskitytty enemmän juonenkuljetukseen kuin kertosäkeisiin; tarttuvat koukut puuttuvat levyltä melkein kokonaan. Levyn yhteydessä on saatavilla myös 43-minuuttinen Making of -dvd. Tero Kukkonen MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 1/2010 75. Jarno Rannanpää Muse The Resistance (Warner Music UK Limited) Matthew Bellamyn luotsaamaa trioa ei voi moittia ainakaan yrityksen puutteesta. Yksi reseptin salaisuus on erinomainen dynamiikantaju. Vaikka basarit pörisevät julmetulla groovella ja kitarat louhivat enemmän melodiaa mitä harjaantumaton korva erottaa, meno hengittää ja pysyy raikkaana kuin tunkkaiseen pyramidihautaan eksynyt tuulenvire. Newton Faulkner Rebuilt by Humans (Ugly Truth / SonyMusic) Newtonin kakkosalbumi käynnistyy ennalta arvattavasti laskeutuvalla introlla, joka toimii luonnollisena polkuna raitojen syövereihin. Jade kestää bändinä kuitenkin vertailun niin kotimaisten kuin ulkomaistenkin heimoveljiensä kanssa ja epäilenkin, että tämä bändi tulee nauttimaan suosiosta myös kotimaamme rajojen ulkopuolella. Risuja levy ansaitsee tasojen nostosta, jolla dynamiikkaa on latistettu jonkin verran. Swallow the Sunista tutun Juha Raivion mestarilliset kitarariffittelyt yhdistettynä ex-StS-rumpali Pasi Pasasen jämäkkään kannutteluun tuovat kappaleille voimaa ja ryhtiä. Jos jotain huonoa, niin on paljon hyvääkin. Pasi Pesonen Redemption Snowfall on judgement day (Century media) Jenkkiläisen progemetallibändi Redemptionin uusin on järjestyksessään orkesterin neljäs pitkäsoitto. Nykytyyliä voisi kuvata melankoliseksi raskaammaksi rokiksi. Vesa Linna MUSIIKKI ÄÄNI Nile Those Whom the Gods Detest (Nuclear Blast) Muinaisesta Egyptistä aihepiirinsä ammentava Nile lukeutuu teknisen death-metallin suurimpiin nimiin. Tämä kaikki on sitten kudottu yhteen ilman pienintäkään aikomusta olla vaatimaton. Pelkästään englanninkielinen dvd sisältää katkelmia levyn äänitysessioista studiossa. Harvoin, jos koskaan, kuulee näin selkeää äänikuvaa äärimetallin ihmeellisessä maailmassa. Soundit ovat yllättävän tavanomaiset huolimatta levyn massiivisuudesta. Levy sisältää muutamia jo ensimmäisellä kuuntelukerralla päähän tarttuvia kappaleita, joista esimerkiksi Before the dawn ja rauhallisempi Everlasting memorial ovat hyviä esimerkkejä. Kuuntelukertoja siis piisaa, joiden myötä levy sen kuin vaan kasvaa. Levy on kokonaisuutena helposti lähestyttävissä. Nilen katakombitunnelmointi on yleissoundiltaan kuivakan erottelevaa mutta äänityksellisesti onnistunutta. Kuten edeltäjänsä, myöskään Rebuilt by Humans ei simppeliydestä huolimatta avaudu aivan ensimmäisellä tai vielä toisellakaan kerralla. Pintapuolisen ihmettelyn jälkeen huomio kiinnittyy instrumenttipuolelle. Näiden lisäksi lauletaan nyt myös rakkaudesta. Seconds away from salvation pitää sisällään varsin hyvää englanninkielistä rockia aina rauhallisista balladeista hieman menevämpään osastoon saakka. Jo ensimmäisestä kerrasta alkaen albumin monipuolinen soitanta tarjoaa uusia koukkuja jokaiselle kuuntelukerralle. Snowfall on judgement day ei sisällä yhtään väkisin liian tekotaiteelliseksi venytettyä kappaletta, vaan kuuntelijan kiinnostus onnistutaan pitämään yllä aina levyn päättävään, yksitoista minuuttiseen raidan loppuun saakka. Mukavan erottelevien soundien ansiosta Antti Sjöblomin nelikielisellä loihtimat kuviot erottuvat massasta
Jokainen palapelin osa vie joko lähemmäs tai kauemmas musikaalista onnea ja autuutta. Juu, en sitten ylläri pylläri ostanutkaan videotykkiä, vaan palailin televisiohankinnan pariin. Siellä oli tyylikästä, ja siellä asioivat ihmisetkin olivat erittäin edustavia. Ekana googletin erilaisia nettifoorumeita (ei sillä, että virallisessa foorumissa olisi mitään vikaa päinvastoin, varsinkin tämä uudistunut ulkoasu on varmasti aivan ehdotonta huippua!) ja pyrin kartoittamaan mahdollisia lähestymistapoja ongelmaani. Aloitin taas netistä. Aikamoinen elämys! Tämän jälkeen kävin työterveyshuollossa huuhteluttamassa korvani (parantaa muuten subjektiivista äänenlaatua) ja pidin parin päivän tauon hifistelystä. Kuuntelun ja keskustelujen perusteella tulin siihen tulokseen, että haluaisin ison passon, huomaamattomat kaiuttimet ja vinyyliä, jota voisin ekuttaa sekä hellasärön. Hän on urallaan ostanut melkein jo useita televisioita ja yhden ihan oikeastikin. ei, Tommi (nimi muutettu) tässä taas! Vähän väliaikatietoja ajattelin kertoilla... Setti oli oikein hieno ja ääntä voisi kuvitella ei kun kuvailla erottelevaksi. Otin lippiksen pois päästäni. KOLUMNI Hifin ostamisen sietämätön helppous ja otsikon kierrättämisen jalo taito H "Tommi" (nimi muutettu) on televisionostamisen puoliammattilainen. Lisäksi foorumeilla neuvottiin mistä thaimaalaisesta nettikaupasta kuuntelusessioissa hyväksi havaitut kamat kannattaisi sitten oikeasti ostaa. Säröstäkin puhuttiin, mutten ymmärtänyt mitä liedellä on hifin kanssa tekemistä. Yritin epäsuorasti vihjaista, etten tykkää pulisonkimiehen musiikista, mutta vinkkini eivät menneet oikein perille. Siis palasin, kunnes erehdyin kertoilemaan kotiväelle foorumigurujen paneelihieronnasta, televisioiden ruuvien löystyttelystä ja satunnaisista saunakeikoista töllö kainalossa! Äitimuori oli sitä mieltä, että kannattaisi vaihtaa seuraa vähän älyllisempään... Kehaisin, että olisinhan minä nuorena päässyt musiikkiluokallekin ja poistuin miettimään kokemaani. Tai siis yritän päästä alkuun; pitäisi tietää millainen setti kannattaisi hankkia. Ensimmäisessä lafkassa vilisi pilottitakkisia ja lippispäisiä henkisen ikäluokkani edustajia. No, pakko varmaankin uskoa, että muillakin laitteilla on merkitystä eihän niistä tuhansia euroja muuten maksettaisi. Pyysin saada kuunnella vähän subilevyjä, niin kuin edellisessä paikassa olimme tehneet, mutta henkilökunta ei oikein lämminnyt idealle. dynaamiselta. Niin ainakin myyjä sanoi. Valitettavasti homma osoittautui heti kättelyssä vaikeammaksi kuin kuvittelin nythän ei osteta yhtä laitetta vaan laitekokonaisuutta, jonka synergiset harmoniat ovat oleellisen tärkeitä. Homma alkaa pahasti karata samaan suuntaan kuin televisoidenkin kanssa! Antakaas kun selitän. Kolmas pulju näytti, tuntui ja haisi divarilta. No se selvisi, että tämä setti sopisi suuntaa-antavuutensa ansiosta tavalliseen suomalaiseen kerrostalokotiin ja oli kuulemma myös huomaamaton. Ehdotin tätä keskustelupalstalla, mutten saanut kovin positiivista palautetta haukkuivat peikoksi tai jotain. Kysyin maitopurkeista kasatun kotiteatterin (anteeksi...) hintaa ja olin lentää pyrstölleni! Oli kuulema huppudesigniä. Kysyin, että mitäs ne kajarit maksaa ja tällä kertaa olin positiivisesti yllättynyt. "Aivan!" myyjä innostui ja pisti Elviksen soimaan. Kannatti kuulema panostaa ekuttamiseen ja tuumiin, mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan. Toki pyrin täysin autenttiseen toistoon, mutta ilmeisesti se tarkoittaa eri ihmisille vähän eri asioita tosin yleensä muut ovat väärässä. Tai sitten vain kaiuttimilla on väliä! Netissä tästä tuntui olevan jonkin verran erimielisyyksiä. Siellä soi leppoisa musiikki. Netissä neuvottiin vierailemaan alan liikkeissä kuuntelemassa erilaisia kaiuttimia, vahvistimia, cd-soittimia sekä niiden yhdistelmiä. No, kävin parissa (itse asiassa kolmessa) liikkeessä. Sanoin, että niinku jenkkirassien istuimet. Ihan kivalta kuulosti, muttei kovin... No, toinen liike oli kuin television sisustusohjelmasta karannut. Yksi tyyppi sanoi, että osta vaan sellainen setti, jolla kuuntelemani musiikki kuulostaa hyvältä. Täten voisin kartoittaa soundi-ihannettani. No, eipä siinä mitään olen nyt sitten alkanut harrastaa high end -hifiä. Kysyin, että: "Mitäs toi on?" Kaveri mumisi, että se on aitoa vinyyliä. Iloni tosin jäi lyhyeksi kun kuulin, että kauniisti hehkulampuilla valaistu vahvistin maksoi enemmän kuin autoni! Siitä ei kuulema voinut tinkiä musikaalisuudesta. Vielä mitä! Enhän minä vielä edes kuuntele musiikkia! Huoh... HIFIMAAILMA 1/2010 77. Siellä minulle suositeltiin kattausta, joka kyllä selkeästi oli omalla tavallaan paras! En muuten missään muualla kuullut kuinka äänitteelle uskollisesti Loirin (älkää kysykö) kasariääni sai tuolin tutisemaan, huonekalut siirtymään ja korvat soimaan. No, kasattuani itseni kerroin huoleni ja mainitsin myös ohimennen hifilaitteiston hankkimisesta. Ai niin, oli unohtua. Kuuntelemaan kuitenkin pääsin
Sähköposti 78 HIFIMAAILMA 1/2010. Voit myös lähettää digitaalisen kopion sähköpostilla osoitteeseen toimitus@hifimaailma.fi otsikolla Ristikko 1/2010. Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan 30 euron lahjakortti Filmifriikkiin. Nimi Osoite Puh. Hifiristikko 1/2010 Lähetä ratkaistu ristikko 8.2.2010 mennessä osoitteeseen Olarinluoma 15, 02200 Espoo
Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ja tilausmaksu laskutetaan määrätuin laskutusvälein (6 tai 12 kk) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituisen määräaikaistilauksen hinta. YLEistÄ AsiAA tEkstisisÄLLÖstÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. Puhelin: 010 778 6400 (arkipäivisin klo 816). Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. Hifimaailma tilaus / palvelukuponki Tilauksen voit tehdä myös netissä tai soittamalla palvelunumeroon Tilaan Hifimaailman Itselleni Lahjaksi Heti Numerosta/2010 Kestotilaus 12kk(59) 6kk(31) Määräaikaistilaus 12kk(64) 6kk(33) Muutanmääräaikaistilauksenkestotilaukseksi Peruutankestotilauksenipäättymäänmaksetunjaksonloppuun Osoitteenmuutos,alkaen/2010 TilaanHifimaailma-paidan.Normaalihinta21,90,Kestotilaajille14,90 Valkoinen Kotiteatterinmusta S M L XL Asiakasnumero (laskusta tai osoitekentästä) tilaaja, tilauksen maksaja tai edellinen osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin Lahjatilauksen saaja tai uusi osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin Hifimaailma Hifimaailma HYVä OSTOS Hifimaailma Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA HIFIMAAILMA Osallistu lukijakyselyyn ja voita Hifimaailma SVS AS-EQ1 Subwooferin huonekorjain Hifimaailma TESTIMENESTYS SUOSITTELEMME Tilaajapalvelut iO-Kustantajapalvelut Oy Tunnus 5010448 INFO:HIFI 30003 VASTAUSLÄHETYS TESTIVOITTAJA POSTIMAKSUN MAKSAA HIFIMAAILMA Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE www.hifimaailma.fi/kysely Kaikkien kyselyn kesken arvomme 790 euron arvoisen SVS-huonekorjaimen. HIFIMAAILMA 1/2010 79. tiEtosUoJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Tilaus jatkuu pääsääntöisesti aikaisemmin maksetun tilausjakson loppuun. Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. Palvelut ovat käytettävissänne myös internetissä www.hifimaailma. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailmalehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja katkaisee, peruuttaa tai muuttaa tilauksen määräaikaiseksi. Tilaus laskutetaan tilauksen alkaessa ja aina uuden tilausjakson alussa. Ulkomaantilauksien postimaksulisä + 24 euroa. Uusi tilaus (määräaikainen tai kestotilaus, myös kestotilauksen uusi tilausjakso) voidaan kuluttajasuojalain (KSL 6:15) perusteella peruuttaa kuluitta 14 vuorokauden kuluessa tilausvahvistuksen ja/tai tilausta koskevan laskun vastaanottamisesta. tiLAUsHiNNAt 2010 6 kk kestotilaus 31 euroa. fi (kohdassa palvelut) tai voitte olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen tilaukset@hifimaailma.fi tai käyttäen lehden palvelukuponkia. Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimittujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. 12 kk kestotilaus 59 euroa. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. PALVELU K UP O N K I AsiAkAsPALVELU tilaukset, osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset hoituvat helpoiten soittamalla suoraan asiakaspalveluumme. VUosikErtA: 8 NUmEroA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa tiLAUstEN sÄÄNNÖt Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen tilausjakso (6 tai 12 kk) alkaen ensimmäisestä mahdollisesta numerosta ja päättyen siitä alkaen sovitun aikajakson loppuun. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. 6 kk määräaikaistilaus 33 euroa. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. 12 kk määräaikaistilaus 64 euroa. Tämä voidaan tehdä puhelimitse, internetissä tai lehden palvelukupongilla. Toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Peruutus astuu voimaan kahden viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä
Puh. Siisti, musta, hyväkuntoinen, hyväsoundinen, pitkään käyttämättä ollut subbari myydään tarpeettomana. Laadukasta kaapelia ja hyvät perus Neutrikin liittimet. Hinta 130 . Hinta 620 . Kaapelit on viimeistelty punossukalla ja kutistesukalla. 0400593600 arto.sorri@metsakeskus.fi Marantz SR12 S1. Pari vuotta käytössä ollut järeä 7.1-viritinvahvistin. jkolsi90@gmail.com Satoja hifilaitteita odottaa ostajaansa suositulla MYY JA OSTA -sivustolla OLETKO MYYMÄSSÄ, OSTAMASSA TAI VAIHTAMASSA? WWW.HIFIMAAILMA.FI Kaiutinjalustat 70 cm. 0405044260 purple-sam@dnainternet.net Nakamichi CDC 100 10 cd:n vaihtaja. Puh. Kuopio. Täysin virheetön DVDsoitin. Turku. Koska soitin toimii tarvittaessa esivahvistimena, voit halutessasi käyttää soitinta suoraan päätevahvistimeen kytkettynä mahdollisimman puhtaan signaalitien varmistamiseksi. Järeät ja tyylikkäät pähkinäjalustat. 110 tai yksi pari eli 2 johtoa 60 . Lisäksi myynnissä 2 kpl CSS-SDX15 subeja. 050-4917506 esko.hyttila@kolumbus.fi Marantz DV-4003. Väri ruusupuu, ostettu suomesta n. 0407556317 MAAHANTUONTI JA MYYNTI: www.audist.fi Myynnissä 6 kpl Canton Ergo 601 seinäkaiuttimia, 7" basso + 1" diskantti. Puh. Paino 30 kg. H IFI MA R KKI NAT: Yk sit yis henkilöiden myynti- ja osto p a l s t a NÄIN ILMOITAT HIFIMARKKINOILLA: Julkaisemme Hifimarkkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänenja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. Hp. Helsinki. Hinta 1500 . Puh. Taajuusalue 18-100 Hz. Ilmoitustilan myynti ja varaukset toimituksesta: HIFI-Mediat Oy, Olarinluoma 15, 02200 Espoo, puhelin 010 778 6401, faksi 010 778 6410, toimitus@hifimaailma.fi Ilmoitusaineistot toimituksen osoitteeseen tai sähköisessä muodossa aineistot@hifimaailma.fi Myydään Myydään REL Storm. Käyttöaste ollut todella vähäinen, hinta voisi olla jotain 230 /elementti ilman koteloa. Puh. puh. ovh 330 /kpl, nyt koko setti 1000 . Tästä hyvä ääninen kaiutin setti edullisesti. com. Nyt edullisesti. Ostettu suomesta hiljattain, vielä avaamattomissa laatikoissa, väri ruusupuu. Kuuntelumahdollisuus Kotkassa. Vantaa. Lisäkuvia sähköpostilla niin selviää lisää (pdf + kuvat). 200 . Hinta 1000 . Hinta 75 . Helsinki. Kaapeleita on yhteensä 4 kpl eli 2 paria. ILMOITUSTILAN MYYNTI HIFIMARKKINOILLE: Yritykset voivat ilmoittaa Hifimarkkinoilla maksullisilla ilmoituksilla. 2 kpl Canton Ergo 609DC lattiakaiuttimia, 2x8" basso, 1x7" keskiääni, 1"diskantti. Oppiva, kosketusnäytöllinen kaukosäädin makroineen, painoa 30kg ja riitävästi voimaa, kuparoitu runko ja tarkoin valitut komponentit. Kuin uusi. Tässä hyvä setti, on käytetty mm SVS-subeja jatkamaan toistoa ja hyvin toimii. Kunto 10. 0415074144 Magneplanar MG 12/QRse paneelikaiuttimet. Lisätietoja www.magnepan. Mitat LxKxS 1050x535x400, kestää painoa max 50 kg, turvalasitasot, johtokouru. 0400593600 arto.sorri@metsakeskus.fi Myydään Theta Miles -CD-soitin (CD/ DAC/Esivahvistin). Helsinki. 0400317246 kari.vesakko@welho.com Myydään AW 10HQi kaiuttimet 5 Kpl yhdessä tai erikseen. Kaapelit ovat näyttävän näköiset ja hyvät. 0442787287 antti.airo@gmail.com Tasker C-850 -hopeakaapelit, rca-rca ja Neutrikliittimet. Testattu Hifimaailma 6/2007 pinnat:9/10. Liittimen juotokset on täytetty liimalla etteivät hapettuisi niin äkkiä. Virheettömässä kunnossa. Vihti. -80% t n o 9 990,5 490,1000,1500,Suositushinta 12 000,- 8 400,6 900,3 800,690,990,- i t suositushinnoista Tarjous 2 990,1 590,2 000,5 800,- 1 490,790,790,2 900,- 8 900,4 450,Katso tarjouslista netistä: www.hifikulma.fi Turuntie 26 · 24240 SALO 02-733 8888 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 80 HIFIMAAILMA 1/2010. Ei laatikkoa jäljellä, joten vain nouto. 100 W RMS, 200 W peak. puh. 0401751519 vintage@mbnet.fi www.hifikulma.fi Salon liikkeessä tyhjennyspäivät remontin alta Esillä ja varastossa olevat kotilaitteet -30% suositushinnoista Tarjous B&W 802D Lattiakaiuttimet, kirsikka DALI Euphonia MS4 Lattiakaiuttimet, Alpi DALI Helicon 400mkII Lattiakaiutimet, ruusupuu Forvoice 7.7 Hylly/jalustinkaiuttimet, lakattu valkoinen JBL LS 40 Hylly/jalustinkaiuttimet, lakattu mahonki Vaihdossa tulleet Audio Physics Tempo 6 Lattiakaiuttimet, ruusupuu Suositushinta DALI Ikon 6 Lattiakaiuttimet, lakattu valkoinen ERA Design 14 Lattiakaiuttimet, ruusupuu Lattiakaiuttimet, classic Focal Electra 1027 BE ZU Presence Lattiakaiuttimet aktiivibassolla R m e -50% ... ovh 2 100 pari, nyt parihinta 995. stereokäytössä parempi kuin tämän hintaiset integroidut, elävä ja sävykäs. Tampere. uudempaa mallia eli kumiripustuksella, myydään joko 100 l viilutetuilla, suljetuilla koteloilla tai ilman. Kaikkien tuotteiden kunto A+ ja ainoa todellinen syy myyntiin on iskenyt pitkäaikais sairaus joka ei oikein mahdollista ht-harrastamista. 2 paria eli 4 kaapelia yht. Vaihtoakin voi ehdotella johonkin alan tavaraan. Puh. Hinta 1200 . Loistavat välikaapelit. Helsinki. Hinta 1800 . Lippulaivamalli -03 vuodelta (-07 hinnastossa vielä 4990 ). Hyvän virranantokykynsä ansiosta kykenee ohjaamaan vaikeitakin kuormia vaivattomasti. Tampere. Väri musta. 0405524151 tommi.jylha@luukku.com Spectral Just-racks taulu-tv-taso 42". Häivyttää äänikentästä kaiuttimet myös monikanavaisena. Hinta 220 . Hinta 120 /kpl/ tarjous. 050-3100664 jyrki.rautio@phs.fi Musical Fidelity A3.2 cd-soitin. Todella siistit, mustat, Tjalat ja vakiot. Suomesta ostettu. Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen aineistot@hifimaailma.fi. Pori. Noin 1,5v vanhat (olen toinen omistaja). Pituus 110cm. Laite ollut käytössä vain muutaman kerran, takuuta jäljellä noin 1,5v. Kelpaavat hyvin myös digitaalisignaalin kuljetukseen. 40-litrainen musta kotelo. 0456707632 ryhanen.tommi@kolumbus.fi Hyperion Hws-585 -kaiuttimet. Puh. Hinta 150 . Koaksiaali-digilähtö, virtalähde alapuolinen boxi, rengasmuuntaja. 3v sitten. Puh. Väri pianolakattu tumma ruusupuu. Sekä balansoidut että balansoimattomat lähdöt. Aito laatusoitin, tarkka äänikuva. Pinta viilutettu ja pähkinän sävyinen. Tampere. 350 . Ikää noin 2 vuotta, ovat ns. Puh. Puh. juha.apajalahti@alimetrics.com Audio Research 100.2 vahvistin. Jos et etsi jälleen uusiksi menossa olevia hdmiliittimiä vaan erinomaista ääntä niin tämä on oikea valinta. Nauti levyistäsi ostamalla tämä
Hintapyyntö 1200 . Neljä tasoa(huom. Puh. Erittäin musikaalinen vahvistin, itsellä oli Quad 12L kaverina ja toimi aivan mahvasti yhteen. 28 cm. Puh. Postikulut sisältyvät hintaan. Mahdollisesti vaihdossa alan tavaraa. Ykköstä ja kolmosta saa tarjota. Väri: musta. Tarjoa kaikenlaisia. 0504364074 jussi.mannila@koti.luukku.com Ostetaan Audio Physic Tempo 6 (myös 5 ja 4 versiot huomioidaan), mielellään mustat. Ei pehmusteita eikä 1/4" adapteria. Soitettu n. jensaisrien@suomi24.fi Ostan Luxman M-sarjan esi- ja päätevahvistimen. Puh. janne.seppala1@dnainternet.net Kenwood DP-8020 / DP-X9010. Puh. Vaikka AT-95E seuraksi, oman kokemuksen mukaan sopii mainiosti. Hinta max 200 . Myydään pois monikanava Marantzin tieltä. postikulut ja tarjotakkin voi yrittää. Kunto 10+, ulkoisestikin 9,5. Oulu. Tarjoa mitä tahansa mallia. Jalustojen maalipinnassa paikoin pientä kulumaa. Myydään erittäin hyväkuntoinen musta Marantz PM7003 -stereovahvistin. Uudenveroiset, ainoastaan koekuunnellut, J-kaapelimalliset yksilöt. Hinta 350 . Savonlinna. 0503098395 kimmo.ketonen@welho.com Ostetaan 70cm korkeat kaiutinjalustat. juha.heino@gmail.com Ostetaan huippukuntoinen suoraveto Technics, Pioneer tms. anssi.lilja@gmail.com Quadraspire QAV -laiteteline. Kouvola. 040-0429015 stereo47@gmail.com Myydään Usherin "Tiny" Dancer -kaiuttimet (Be-718). Asiallisen tarjouksen voi jättää sähköpostiin. Vähän päälle vuoden vanha hinnat alkaen -RIAA MM-rasioille Projectilta. Hinta uutena n.8500e. 050-4917506 esko.hyttila@kolumbus.fi Yuin PK3 -hifinappikuulokkeet. 50 tuntia. gto67@luukku.com Ostetaan Stereovox colibri -rca-kaapelit. Yuinit eivät esittelyjä kaipaa, korvanapit tuntevat tietävät mistä on kyse. Hinta 999 . Helsinki. 0505624375 samppo@multi.fi Edelliset numerot digi-lehtinä, sisällysluettelot, artikkeleita eri aiheista, laitearvioinnit... TIETOA PITÄISI SAADA - JUTTU KATEISSA - ONKO TESTATTU ? WWW.HIFIMAAILMA.FI HIFIMAAILMA 1/2010 81. Helsinki. 0445210765 jaakko01l@gmail.com Hakusassa Acoustic Energyn kaiuttimet. Putkien mitat 17cm 24cm ja 32cm. Mukaan ei alkuperäistä pakkausta, pelkästään kuulokkeet. Mieluummin suora kauppa. 0400593600 arto.sorri@metsakeskus.fi Myydään MartinLogan Odyssey -kaiuttimet. Raskaan sarjan laite 29,8 kg. normaalisti myydään kolmitasoisena), mustat putket,piikit, jalakset, hyvässä kunnossa. Mielellään siistit ja mustat. 2x110 W. 0456316600 Vahvistin Pioneer A-91D. Hinta 460 , lähetys sisältyy hintaan. Hinta 40eur + mahd. Tampereen sisällä mennee ilman postittelua. Myös Electrocompaniet, Threshold ja Forte kiinnostaa. Jaksaa soittaa myös melko isoja pömpeleitä. Mitat kork. Hehkutuksia voi lukea osoitteesta http://www.head-fi.org/ forums/f103/yuin-pk3-appreciationthread-237063/. Espoo. Espoo. Helsinki. 25 cm, s. Jalustan kanssa korkeus 100 cm. Tarjoa! Puh. Puh. 0503607538 www.risto.torniainen@jippii.fi Hyväkuntoiset valkoiset Gradient Avanti -kaiuttimet Target-jalustoilla. Netissä paljon lisätietoa. Puh. 0503311782 ruutinen@gmail.com Dynaudion subwoofer. Täysin uudenveroisessa kunnossa. Puh. Helsinki. Vahvistimessa on takuuta jäljellä. levysoitin. Hinta 370 . Myös muita viimeistelyjä voi tarjota. Hyväkuntoinen cd-soitin haussa. Helsinki. Hinta 27 euroa. teemu.v.laukkarinen@gmail.com Ostetaan Ostetaan 2 kpl Chorus Mondo 55 kaiuttimia mielellään mustana. tapio.ilkanheimo@hotmail.com Project PhonoBox MM. Kuopio. Puh. Hinta 2800 . Uusi vastaava kustantaa 1013 . Asun Vaasassa, mutta posti kulkee tarpeen tullen. Uuden hinnat pyörivät 560e ja 650e välillä. Puh. Pääasiassa Aegis evoja haen, mutta perusmalli ja neotkin kiinnostaa. Kruunupyy. 50 cm, lev. Mielellään 1 m, mutta muitakin kokoja voi tarjota. Kaiuttimet ovat virheettömässä kunnossa, vm 2004. alpitkan@hotmail.com Luxman L-435 ja Luxman T-404. Shamppanjanväriset klassikot. Hinta 200
TU L O S SA SEU RAAVAS SA NUMEROSSA Hifimaailma 2/2010 ilmestyy 19.2. Vertailussa Blu-ray-soittimet. Tee se itse -harrastajille Visatonin B200 laajakaistaelementtiin pohjautuva kaiutinohje dipolibassolla. 82 HIFIMAAILMA 1/2010. Miten hyvin musiikki soi kohtuuhintaisella koneella. Kattauksen jälkiruokana maistellaan vielä Living Voice IBX-R2 -kaiutinparia. Cambridge Audio Azur 650BD on Blu-ray-soitin, joka toimii myös monikanavaisen musiikin universaalisoittimena. E.A.R. Acute, merkin ensimmäinen CD-soitin on Sen korvan äärellä seuranaan integroitu 869-putkivahvistin. Miten hyvä on käyttömukavuus ja nopeus perusluokan laitteissa, sujuuko DVD-levyjen kuvantoisto kunnolla, toistuvatko tiedostot? Tim de Paravicini on hifialan suunnittelijalegenda jos kuka
10001 6 414881 873440 187344-10-01 PAL.VKO 2010-08