Hifimaailma 1/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

HIFImaailma 1/2011 8,90 UusiMagnepanMG1.7-paneelikaiutin LAADUKKAANÄÄNENJAKUVANERIKOISLEHTI Yksinkertaiset -kotiteatterit Mitä on digitaalisignaalin jitter. Olohuoneesta olokelpoinen akustoinnilla ja huonekorjauksella Philips 21:9 -televisio 1,5-metriä siro kuva Elac AM150 Halpa ja hyvä aktiivikaiutin Atoll vahvistin ja CD-soitin Ranskalainen kattaus · ASR Emitter II -vahvistin · Hegel HD2 -DA-muunnin · Verkkotoisto osa 3: Varastointi · Philips BDP9600 -Blu-ray-soitin · WLM Minueta -putkivahvistin · PSB Imagine B -kaiuttimet · LFD Zero -brittivahvistin
Olive O3HD säilyttää kovalevyllään jopa 1,500 CD-levyä tai 5,000 HD kappaletta. Kosketusvärinäyttö ja helppo käyttöliittymä tekevät elämän helpoksi. Olive O3HD tallentaa ja toistaa musiikin pakkaamattomana ja siksi äänenlaatu on aivan toista luokkaa kuin pakattujen MP3-tiedostojen kohdalla. Lisäksi varmuuskopionti on helppoa! Voit ohjata Olive-soitinta myös iPhonella tai iPod Touchilla. HD-äänenlaatu Nauti musiikistasi HD-äänenlaadulla. Ei PChässäkkää. Saat siis digitaalisen tallennusratkaisun helppouden uhraamatta CD-levyistä tuttua äänenlaatua! Olive-mallisto: Olive O3HD, 500Gb Olive O4HD, 2 Tb, Wi-Fi Olive O2M, monihuonesoitin 1190,2590,849,- www.ah-hifisystems.fi WWW.OLIVE.US. UUTTA: OLIVE O3HD SOI UPEASTI. Liitä Olive O3HD stereolaitteistoosi ja ala nauttia upeasta äänenlaadusta. JÄRKIHINNALLA. Olive O3HD Music Server on edullisin tapa muuttaa stereolaitteistosi digitaaliseksi HD-musiikkijärjestelmäksi. Helppo Se on helppo asentaa ja ottaa käyttöön. Tietokonetta ei tarvita. Pidä hauskaa! 1190,- Musiikkivarasto Pidä musiikkikokoelmasi siististi yhdessä paikassa
Sillä nimittäin unohtuu kerta toisensa jälkeen vain kuuntelemaan musiikkia. HIFIMAAILMA 1/2011 3. Sellaista, jonka peruskuuntelija hankkii. Philipsin uusi 21:9-malli on kaikin puolin valmistajansa uljain elokuvannäyttäjä. VAKIOT 5 Pääkirjoitus Pitkä kaipuu. 78 Hifimarkkinat Käytettyjen laitteiden markkinapaikka yksityisille. 14 Hegel HD2 -DA-muunnin 42 Philips BDP9600 -Blu-ray-soitin HD2 on tietokoneelle tarkoitettu USBäänikortti, joka on hyvä-ääninen ja hyvin yksinkertainen käyttää. Hyvännäköinen, nopea ja suorituskykyisistä komponenteista koottu soitin osaa 3D-kuvan ja liittyy netin leffanvuokrauspalveluun. 32 Atoll IN100SE-vahvistin ja K O KEILUT 52 LFD Audio Zero LE MK3 -vahvistin LFD:n Englannin Essexissä sijaitsevassa työpajassa on vain kaksi työntekijää, ja jokainen tehtaalta lähtevä laite on käsityönä koottu. CD100SE-CD-soitin Ranskalaisvalmistaja vetoaa puristeihin panostamalla äänenlaatuun ja vain oleelliseen varusteluun. 36 Magnepan MG1.7 -kaiuttimet Tuore Magnepan herättää huomiota niin ulkonäöllään kuin äänenlaadullaankin. 56 Elac AM150 -aktiivikaiuttimet Kompaktikokoinen tarkkailukaiutin, joka tavallaan epäonnistuu tehtävässään kaivella äänitettä. 68 Levyarvostelut Kuunneltavana hyvää ja laadukasta musiikkia. TÄSSÄ NUMEROSS A: 1 / 2 0 1 1 HIFImaailma TIETOA JA TAI T O A 16 Jitterin anatomia Jitterin takia täydellisenä kanttiaaltona liikkeelle lähtenyt signaali voi olla reunoiltaan pyöristynyt tai pahimmassa tapauksessa ajallisesti niin vääristynyt, että vastaanotin tulkitsee bitin väärin. 38 PSB Imagine B -kaiuttimet V E R TA I LU 16 Blu-ray-kotiteatterit 499 1 199 euroa 28 Verkkotoisto osa 3: Tyylikäs ja miellyttävän kuuloinen jalustakaiutin järkevällä hintalapulla. 58 Hermuset Sana integroitu vahvistin saattaa tuoda mieleen jotain pientä ja sievää. 72 HD-levyarvostelut Blu-ray-elokuvia koekatseltuna. ASR Emitter ei ole sellainen integroitu vahvistin. 64 Sillä korvalla Pieni ja siro putkivahvistin WLM Minueta laajentaa kaiuttimistaan kuulun itävaltalaisyrityksen tuotevalikoimaa elektroniikan suuntaan. Parhaimmillaan samalla laitteistolla sujuu tietysti musiikkikin. RAPORTT I 44 Olohuoneesta olokelpoinen Kovapintaisessa olohuoneessa oli tarvetta sekä huomaamattomalle akustoinnille että taitavalle digitaaliselle huonekorjaukselle. TE S T I T KOLUMNI 80 Kestämätön kehittymättömyys 40 Philips 58PFL9955H -televisio Jarno Laine kiittelee hifialan innovatiivisuutta. Televisio, joka on sekä siro että puolitoistametriä leveä. 6 Uutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. Mitä muuta enää tarvitaan? Tiedostomusiikin varastointi Jos oma mediatoistin ei varastoi musiikkia, tulee tiedostomuotoisen musiikin varastoinnin hallinta pakolliseksi. Kotiteatteri voi olla hyvinkin yksinkertainen, pari kaiuttimia ja ehkä subbari kiinni yhdistelmälaitteessa
Nautitaan jääkylmänä. 5 99 Alko nr. 430237
Ehkäpä itse kunkin olisi hyvä elää soundiselibaatissa välillä, tai ainakin paastota kunnolla hifistä. 010 778 6401 Päätoimittaja (audio ja high-end): Samu Saurama samu.saurama@hifimaailma.fi P. Vasta kun nälkä on ehtinyt hieman kasvaa, on mielekkäämpää käydä pöytään. Sen pointti ei ole jättää töllöä huutamaan yksinään naapurihuoneeseen, kuten niin monessa taloudessa tehdään (asia, jota en ymmärrä alkuunkaan). HIFIMAAILMA 1/2011: PÄÄ K I R J O I T U S Pitkä kaipuu TOIMITUS Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi Vastaava päätoimittaja: Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi P. TESTIVOITTAJA Samu Saurama Päätoimittaja Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma HYVä OSTOS Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma TESTIVOITTAJA TOIMITUKSEN VALINTA HIFIMAAILMAN ARVOSTELU JA TÄHDET PISTEET: Testeissä tuotteet arvostellaan ja pisteytetään kullekin tuoteryhmälle erikseen määritellyillä osa-alueilla (mittaukset, ominaisuudet, käyttömukavuus, äänenlaatu, kuvanlaatu jne.). Milloin vain voi rojahtaa sohvalle ja laittaa soimaan nautinnollisen vaivattoman ja tarkasti toistuvan musiikin. Ärsytystä on lisännyt vähemmän mairitteleva hifitilanne kotona. Koska numeerinen arvosana kuvaa vain yleisvaikutelmaa äänen laadusta, tulisi myös kuuntelun kirjalliseen arvioon kiinnittää huomiota. Tähdet kuvaavat laatutasoa seuraavasti: Ehdotonta huippuluokkaa Kiitettävä (korkeatasoinen tuote) Hyvä (hyvä tuote, mutta varauksin) Tyydyttävä (keskitasoinen suorituskyky) Välttävä (suorituskyky selvästi alle keskitason) Ei suositella Hifimaailma Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA SUOSITTELEMME TESTIMENESTYS TESTIVOITTAJA-maininnan saa pääsääntöisesti vertailutestin parhaat kokonaispisteet tai tasapistetilanteessa äänenlaadultaan parempi ja/tai edullisempi tuote. Ne ovat yhtä aikaa sekä sisustuksellisesti aivan liian hallitsevia että leffaharrastajalle kuvaltaan pieniä. Välillä niin käy täällä työmaallakin kun kuunteluhuoneeseen eksyy jotain, joka onnistuu olemaan samanaikaisesti sekä äänellisesti ärsyttämätön että musiikillisesti innostava. Ruudun ulkoasussakin on jotain hyvin sulavalinjaista, mikä saa syntynsä matalalinjaisuudesta. 010 778 6404 Avustajat: Jaakko Eräpuu, Jussi Hermunen, Matti Hermunen, Juha Kaski, Mikael Nederström, Mauri Pännäri, Petri Teittinen ULKOASU: DDM Group Oy ILMOITUSMYYNTI: Pop Media Oy, Puhelin: 010 778 6405 ilmoitusmyynti@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400, Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi VUOSIKERTA: 8 NUMEROA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hifi-Mediat Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 PAINOPAIKKA ISSN 1796-6507 Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Ruutu vaatii huomiota, oli siinä sitten ohjelma pyörimässä tai ei. Painotukset on mainittu testien pistetaulukoissa. KUUNTELUARVOSTELU: Kuuntelut tehdään pääsääntöisesti kahdella tai kolmella kuuntelijalla, jotka kukin kuuntelevat ja pisteyttävät tuotteet erikseen. Toisaalta, jos ei olisi kokemusta myös siitä epäkelvosta, ei ehkä osaisi arvostaa niin paljoa hyvin toimivaa. Kummallakin reaktio oli sama, kun pitkästä aikaa pääsi oman laitteiston äärelle. On selvää, ettei 21:9 ole kaikille sopiva televisio. Hifimaailma kuuluu EISAn audio/kotiteatteri -paneeliin. Olen siellä sun täällä päässyt kuuntelemaan hyvää ääntä. Sellaista, jonka ääreen vain jumittuu ja tekee mieli rauhoittua ja laittaa niin seuraava kuin sitäkin seuraava levy soimaan. Vaikka sen harvinaisuusstatus ajan myötä väheneekin, toivon formaatin yleistyvän. Yksittäislaitetesteissä SUOSITTELEMMEmaininnan voi saada erittäin hyväksi (5 tai 4 tähden arvoiseksi) todettu tai esimerkiksi erittäin hyvän hinta/ laatusuhteen omaava tuote. TESTIMENESTYS Vertailutesteissä SUOSITTELEMME-maininnan voi saada myös HYVä joka ei yllä kokonaispisteissä testivoittajaksi, mutta tuote,HINTALAATUSUHdE ansaitsee silti erityismaininnan tasaväkisen pistetilanteen tai muun erityispiirteen johdosta, esimerkiksi hinta/ laatusuhde on poikkeuksellisen hyvä tai tuotteessa on muuta SUOSITTELEMME huomionarvoista. Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE HIFIMAAILMA 1/2011 5. Siis ne isoimmatkin normaalisti myynnissä olevat, noin 60-tuumaiset. Jostain syystä Philipsin 21:9-kuvasuhteinen ruutu on silti tuntunut alusta alkaen erinomaiselta idealta. Innostus harrastukseen on taas täysillä päällä. Thevisio Minulla ei ole ollut televisiota sitten vuoden 1993. Siirryin silloin projektoriin ja valkokankaaseen. Vaikka hifistä on ehtinyt kertyä kokemusta ja kokemuksia melko paljon, olen ollut aivan täpinöissäni pari viimeistä viikkoa. Aikaa myöten olen jopa ruvennut karsastamaan mustia laatikoita ja sittemmin lituskoja. Kullakin osa-alueelle on tarkat kriteerit pisteiden muodostumisesta. 21:9 kiinnittää HYVä OSTOS samalla tavalla huomiota kuin litteät ruudut markkinoille saapuessaan ja on selkeä sisustuksen elementti. Kokonaispisteet muodostuvat osa-alueiden painotetusta keskiarvosta. Se esittää kuvan kuten teatterissa, kuvan korkeus pysyy vakiona, ja mitä leveämmälti kuva-alaa otetaan käyttöön, sen vaikuttavammalta materiaali näyttää. Eräs kollega pitää kesäisin kuukauden hifiloman ja toinen vietti hifivapaata olemalla putkiremonttia muutaman kuukauden paossa. Jatkuva mässäily tuottaa helposti ähkyn, eikä mitään enää osaa arvostaa. Kuuntelun kokonaisarvona muodostuu kuuntelijoiden antamien pisteiden keskiarvosta. 010 778 6402 Toimituspäällikkö (audio ja video): Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi P
Lähtöjä on kaksi paria kaksoisvahvistusta varten. Tehomittareilla höystetty stereopääte tuottaa 80 watin tehon kahdeksaan ja 150 wattia neljään ohmiin. Käytöltään huippumallit on tehty mahdollisimman helpoksi jopa takapaneelin tekstit ovat tyypillistä suuremmalla kirjasinkoolla. Cd-soittimessa on analogilähtöjen lisäksi digitaalisuutta kolmessa muodossa: optinen, koaksiaali ja AES/EBU. Näyttävän simppeliä suunnittelua edustavat cd-soitin C-7000R, stereoesivahvistin P-3000R ja pääte M-5000R. Esivahvistin osaa ottaa sisäänsä muun muassa näitä ja lisäksi USBsignaalin tietokoneesta. TUOTEUUTISET n KOONNUT: MAURI ERONEN HifiExpo 2010 -messuilla järjestetty tilaajaarvonta poiki seuraava voittajat. Philipsin 46-tuumainen LED-LCD-taulutelevisio 46PFL5605H/12 Toimi Nissinen, Oulu Laadukas stereosarja: Music Hall a 15.2 vahvistin ja cd 15.2 cdsoitin sekä Q-acouctics 2010 -kaiuttimet Kai Noponen, Oulu AudioPro AddOn Four -aktiivikaiutinsarja Tarmo Karjalainen, Turku Modernia eleganssia Onkyo palaa korkeatasoisen erillishifin juurille Revolution-sarjallaan. Hän voitti 860 euron arvoisen BK Electronics Monolith-DF+ -subwooferin. Hinnat: C-7000R 1 500 , P-3000R 1 700 , M-5000R 2 600 Lisätietoja: www.loudgroup.fi, www.eu.onkyo.com Simex SA4Ti-WH -hifikaiuttimet Janne Ikäheimonen, Jyväskylä Lukijapalkinto Pioneerin EISApalkittu XW-NAC3musiikkitelakka Niilo Kiviniemi, Oulu Hifimaailman edellisen numeron yhteydessä järjestetyssä lukijakilpailussa onni suosi Jenna Dahlströmiä Vartialasta. Yhdenkään ohmin kuorma ei valmistajan mukaan tuota ongelmia. Paljon onnea! Osallistu kilpailuun osoitteessa www.hifimaailma.fi/kysely 6 HIFIMAAILMA 1/2011. XLR-otolla vahvistimen BTL-siltaus tuplaa tehon
Kartiomateriaali on paperia, ulkoripustus vaahtomuovia, ja yläpään välittävä whizzer cone on kiinnitetty suoraan puhekelaan. Rakenteessa on kiinnitetty huomiota kriittisten komponenttien tarkkaan kohdistukseen ja värähtelyjen minimoimiseen harvaan kudotulla spiderilla. Dynaudiolle uusi maahantuoja Dynaudion maahantuonti on 6.12. L-Sound tarjoaa Adcomin tuotteille 45 päivän rahat takaisin -tyytyväisyystakuun. Sen voi sillata, jolloin teho kahdeksaan ohmiin kolminkertaistuu 600 wattiin, mikä on yksi osoitus virtalähteen reilusta mitoituksesta. Yksi tuoreista malleista on 584 euron hintainen, 2x200-wattinen GFA555SE. 70-luvulta asti toiminut amerikkalainen valmistaja on tuttu kohtuuhintaisista päätevahvistimista, joiden kyvyt riittävät hankalienkin kaiutinkuormien ajamiseen. Pelkistettyä ulkonäköä edustavaan mallistoon kuuluu niin stereo- kuin monikanavapäätevahvistimia noin 5003000 euron hintahaarukkaan. Hinta: 1 690 (USB-streamer 399 ) Lisätietoja: www.jjhifi.fi, www.electrocompaniet.no HIFIMAAILMA 1/2011 7. Kaukosäädin ohjaa myös tietokoneen toisto-ohjelmaa, joten raidanvaihto sujuu kuuntelupaikalta. Nimellisimpedanssiksi ilmoitetaan 8 ohmia minimin ollessa freeairina noin 7 ohmia. Hinnat: alkaen 500 Lisätietoja: www.lsound.no, www.adcom-usa.com Kätevä digimuunnin Digitaalista ääntä saa nykyisin yhä useammasta laitteesta. Tanskalaisen valmistajan valikoimiin kuuluu runsas määrä kaiuttimia ja subwoofereita monessa eri hintaluokassa. Seasilta edullisempi laajakaista Seasin uusi laajakaistaelementti FA22RCZ perustuu huippumalli Exoticin tekniikkaan huomattavasti edullisempaan hintaan. Lisätietoja: www.scanteknik.fi, www.dynaudio.com Hinta: 199 euroa/kpl Lisätietoja: www.hifitalo.fi, www.seas.no Kohtuuhintaista voimaa Adcomilla ei ole Suomessa ollut hetkeen maahantuojaa, mutta nyt reippaasti virtaa tarjoavia vahvistimia saa norjalaiselta L-Soundilta. 54-kiloisen järkäleen hinta on 2 699 euroa. Näin pitkää USB-kaapelia ei tarvitse vetää kuuntelulaitteistoon esimerkiksi kaukana sijaitsevalta pöytäkoneelta. PD 1 yhdistää tietokonetoiston ja streamauksen poikkeuksellisella tavalla, langattomalla USB-linkillä. Sen voi kytkeä suoraan aktiivikaiuttimiin kaukosäädettävän äänenvoimakkuussäätimen ansiosta. Järjestelyn etuna on helppokäyttöisyys, sillä käyttäjän ei tarvitse pystyttää lähiverkkoa. alkaen siirtynyt Scanteknikille. Lisävarusteena saatava langaton lähetin kytketään tietokoneeseen USB-kaapelilla. Electrocompaniet PD 1 on laadukas DA-muunnin USB-liitännällä. Useampaa kanavaa halajava voi kääntyä balansoiduin ja RCA-otoin varustetun 7x300wattisen GFA-7807:n puoleen. Prestige-sarjan herkkää (94 dB/W) kahdeksantuumaista valmistaja suosittelee sijoitettavaksi noin 60-litraiseen suljettuun koteloon, jossa toisto ulottuu noin 60 hertsiin. Usein verkkostreamereiden ja monitoimilaitteiden DA-muunnoksessa kuitenkin mennään halvimman kautta
Lattiamallien hinnat pysyvät ennallaan. Muotoilulla onkin suuri merkitys 66 senttiä leveässä kaiutintelakassa. BDP4600-mallin pyöreät linjat on korvattu kantikkaalla metallikotelolla, ja viimeistely on muutenkin rauhoittunut parempaan suuntaan. 8 HIFIMAAILMA 1/2011. Hinta: 2 995 Lisätietoja: www.penaudio.fi, puh. Lippulaivassa käytetään valmistajan mukaan parhaita, käsin poimittuja komponentteja. Cenya esitellään virallisesti tammikuun CES-messuilla Las Vegasissa. Samalla jalustamallien hinnat muuttuvat merkittävästi. 3D on toteutettu aktiivilasein, ja projektorit osaavat poimia tuplakuvan Blu-ray 3D -levyjen lisäksi muista yleisimmistä asetteluista. Uuteen BeoSound 8:aan sopii niin Applen soitin iPodista Padiin kuin tietokone USB-liitännästäkin. (09) 682 831, tv.jvc.com Tyylikkäämpi boombox Bang & Olufsen tuo jälleen futuristisvivahteikasta muotoilua kotiin. Nyt korealaisvalmistajalla on suunnitteilla 23 milliä paksu 3D-leffanäytin, joka esitellään CESissä. Rebel 3:n hinta putoaa 500 euroa 995 euroon ja Charisma 2 495 euroon parilta. X-sarjaan kuuluvat DLA-X3, -X7 ja -X9 käyttävät erinomaiseksi todettua D-ILA-paneelitekniikkaa. Muille äänilähteille on analoginen linjatulo. Viimeistelyvaihtoehtoja kyljille on useita, ja etulevy on mustaa saarniversiota lukuun ottamatta perinteinen vaneri. Huippumalli X9 pamauttaa tauluun täydet 100 000:1. 050 525 4807 Blu-ray-soitin kutistuu Samsungin pakkomielle ohuiden Blu-ray-soittimien valmistuksessa jatkuu. Hinnat: DLA-X3 3 999 , X7 6 999 , X9 9 999 Lisätietoja: www.hedoy.fi, puh. Värivaihtoehdot ovat musta/valkoinen mustalla kaiutinkankaalla ja hopea/valkoinen valkoisella kankaalla. Onpa muotoilulla seisovia aaltojakin vähentävä vaikutus. Aidon Blu-ray 3D -materiaalin lisäksi se yrittää parhaansa mukaan muokata tavallisista elokuvista kolmiulotteisia. Hinta: 990 Lisätietoja: www.bang-olufsen.com Puhtaammin jalustalta Kotimaisen Penaudion uusi Cenya on valmistajan uusi jalustalippulaiva. Suurempi, 6-tuumainen bassokeskiääninen tuo lisää reserviä etenkin matalille taajuuksille. Ilmoitettu natiivikontrasti (ilman dynaamista iiristä ja kikkoja) on kaikissa korkea alkaen X3:n 50 000:1:stä. Kartiomaiset, suljetut kaiutinkotelot huijaavat silmää, ja soitin näyttää sivustakin katsottuna litteämmältä kuin onkaan. Synkkaus tapahtuu erillisellä lähetinyksiköllä, joka asetetaan kankaan lähistölle. TUOTEUUTISET Kontrastia kolmessa ulottuvuudessa JVC on paiskannut markkinoille kolme 3D-projektoria. Siinä yhdistyvät Charismasta parannettu dynamiikka ja Rebel 3:n puhtaus
020 743 0075, www.rotel.com Sirompi brittitolppa B&W:n tasokkaan CM-sarjan uusin tulokas on kolmitielattiamalli CM8. Hinta: 1 800 Lisätietoja: www.bwspeakers.fi, puh. Erittäin simppeli softa komentaa 2009 ja 2010 vuosien 8000- ja 9000-malleja sekä vuoden 2010 7000-malleja ilman näköyhteyttä. FM-virittimen lisäksi RCX-1500 toistaa nettiradioita langallisen tai wlan-verkon kautta. Etulevyn USB-liitäntä on iPodia ja massamuistilaitteita ymmärtävä. CD-soitin perustuu RCD-1520-erillissoittimeen. Sitä voi käyttää myös näppäimistönä webbisovelluksissa tekstin ripeämpään syöttämiseen. HIFIMAAILMA 1/2011 9. Vahvistimen päätteet ovat viileänä toimivat D-luokkaiset ja ajavat vaivatta kuormia ainakin neljään ohmiin asti. Sovellus löytyy ilmaiseksi Applen App Storesta nimellä Philips Wifi TV Remote. UPnP-yhteys lähiverkkoon hakee toistettavaksi muun muassa MP3- ja WAV-tiedostot. Hinta: 1 500 Lisätietoja: www.bwspeakers.fi, puh. Värivaihtoehdot ovat kuvan kiiltävän mustan lisäksi ruusupuu, wenge ja mattavalkoinen. Se eroaa CM7- ja EISA-voittaja CM9-lattiasisaristaan selvimmin kapean ulkomuotonsa osalta. Valmistaja kertoo, että kaikki yhdessä -konseptista huolimatta teitä ei ole oiottu, vaan laatutaso on erillislaitteiden luokkaa. 020 743 0075, www.bowers-wilkins.com iPod Philipsin ohjaimena Philips on julkaissut iPod/iPhone/iPad-sovelluksen ohjastamaan televisioitaan. Siistiä ulkoasua täydentävät magneettisesti kiinnittyvät suojakankaat, joten kankaattomanakaan etulevyssä ei ole ylimääräisiä ulokkeita. Jykevä yhdistelmä Rotel RCX-1500 yhdistää samoihin jyhkeisiin kuoriin CD- ja verkkosoittimen, virittimen sekä satawattisen vahvistimen. 6,5-tuumaisen bassoelementin tilalla on 5-tuumainen, mikä tekee kaiuttimesta merkittävästi siromman oloisen
Jos kuitenkin äänenlaatu on ennallaan, voi Galaxy Playeristä ennustaa menestystä musiikinystävien parissa. Muistivaihtoehdot ovat 8, 16 ja 32 gigatavua. Mallilla YP-GB1 voi edelleen soittaa, mutta vain musiikkia ja videota. Hinta: ei ilmoitettu Lisätietoja: www.lge.com Kilpaileva kosketusnäyttösoitin Samsung riisuu puhelimen Galaxy S -älykapulasta ja esittelee Galaxy Playerin. Antoja on sekä kiinteänä että voimakkuussäätöä tottelevana. Tämänkokoisessa televisiossa reunaledien käyttö olisi johtanut todennäköisemmin valaistuksen epätasaisuuteen. Lisätietoja ei vielä ole saatavilla, mutta kuvan laite kätkee sisäänsä digitaaliliitännän iPodille, USB-muistituen, 3 digitaalituloa, 3 analogituloa, nettiradion ja verkkotoiston. Hinta on vielä avoin, mutta sijoittuu kotimaassaan Englannissa noin 1300 punnan tuntumaan. Mukana ovat wlan, bluetooth, gps ja flac- sekä hd-videotoisto. Ledit on sijoitettu suoraan LCD-paneelin taakse, ja valaistusta voidaan kontrolloida alueittain. Hinta: ei ilmoitettu Lisätietoja: www.musicalfidelity.com Maailman suurin 3D-LCD-televisio 3D-elokuvien vaikuttavuus paranee kuvan kasvaessa. Mediasoitin perustuu samaan Android-käyttöjärjestelmään ja on pitkälti puhelinveljeään vastaava. Liitäntä verkkoon tapahtuu ethernetillä tai langattomasti. Myyntiin sen ennakoidaan tulevan huhtikuun tienoilla. LG:n 72-tuumainen LZ9700 on toistaiseksi suurin leditaustavalaistu LCD-televisio, jolla leffojen kolmas ulottuvuus irtoaa kotiteatterissa. LZ9700 on samalla tekniikaltaan LG:n edistynein malli DLNA-verkkotoistolla, 400 hertsin liikeinterpoloinnilla ja kiihtyvyysanturilla varustetulla Magic Motion -kaukosäätimellä. Hinta: ei ilmoitettu Lisätietoja: www.samsung.com 10 HIFIMAAILMA 1/2011. Alustavien tietojen mukaan analogisia ottoja ei digitoida missään vaiheessa, joten M1 CLiC toimii myös tavallisena esivahvistimena. Näyttö tosin on vaihtunut vaikuttavasta OLEDista neljätuumaiseen LCD-paneeliin ja kamerasta on pudonnut pari megapikseliä. TUOTEUUTISET Musical Fidelity hyppää verkkotoistinkelkkaan Musical Fidelity M1 CLiC on digitaalisen musiikin monitoimikone
PIENESSÄ MUSTASSA KOTELOSSA ON AINOASTAAN USB-TULO, ANALOGINEN LINJALÄHTÖ JA KOAKSIAALINEN DIGITAALILÄHTÖ. Lisähyötynä on se, että perään kytketyn vahvistimen linjaotto ei koskaan yliohjaudu ja säröydy. SIGNAALIN PUHDISTAJA HD2:n mainostettu myyntivaltti on sen erittäin alhainen jitter. HD2 toimii ulkoisena äänikorttina ilman ajureita heti, kun kaapelit on kytketty. Koska rakenne on pelkistetty, on jitterin vähennykseen voitu panostaa ilman. Sekin on enemmän kuin kannettavissa soittimissa, joten HD2:n perään liitetyn laitteen äänenvoimakkuussäädön rajat eivät todennäköisesti tule vastaan. Johtosopan vähentämisen lisäksi USB-virran käytöllä on se vaikutus, että linjalähtöjen maksimijännite on tyypillistä alhaisempi, noin 1,1 volttia. Periaatteessa kuitenkin digitaalinen ääni heikkenee aina, kun sitä vaimennetaan. JITTERIN KERROTAAN OLEVAN MINIMAALISTA. N 14 orjalaisen Hegelin pikkumuunnin liittyy kätevästi tietokoneeseen eikä tarvitse erillistä virtalähdettä, sillä se ottaa käyttöjännitteensä USB-liitännästä. Signaalitielläkään ei siten ole mitään ylimääräistä. TE S T I : H EGEL HD2 -U SB-DA-MUUNNIN n TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Tasaista äänivirtaa HEGEL HD2 ON TIETOKONEELLE TARKOITETTU USB-ÄÄNIKORTTI, JONKA SUUNNITTELUSSA ON KESKITYTTY VAIN OLENNAISEEN. Peräänsä HD2 tarvitsee vain esimerkiksi integroidun vahvistimen, jolla signaali vahvistetaan kaiuttimille. Vaikka voimakkuutta voikin muuttaa käyttöjärjestelmässä ohjelmallisesti, HIFIMAAILMA 1/2011 kannattaa se yleensä tehdä vasta, kun ääni on analogisessa muodossa. Valmistajan mu- kaan hinta on näin toimimalla saatu pidettyä alhaisena, sillä antoasteeseen ei ole tarvinnut lisätä vahvistusta. Tästäkin on poikkeuksia, joista lisää myöhemmin. Vaihtoehtoisesti kompaktiin työpöytäsettiin soveltuvat voimakkuussäädöllä varustetut aktiivikaiuttimet
Myös näytön kirkkaussäätö vaikuttaa häiriöiden voimakkuuteen himmeämpien asetusten tuottaessa enemmän häiriötä PWMtoimisen eli vilkkuvan taustavalon vuoksi. hintaluokan moninkertaistumista. n Liitinpaneeli on tarkoituksenmukainen. HD10 on mittausten perusteella suorituskyvyltään erinomainen. Mittaustuloksissa täytyy ottaa huomioon se, että toiston laatu on riippuvainen käytetystä tietokoneympäristöstä. Sama äänenvoimakkuuden pudotus paransi tulosta myös foobar2000- ja QuickTime Player -toisto-ohjelmilla, mutta ei Windows Media Playerillä. Jitteriä vähentääkseen HD2 vastaanottaa ykköset ja nollat tietokoneelta ja säilöö ne bufferiin, josta ne lähetetään DA-muuntimelle tarkan kellon tahdittamana. HD2:n kerrotaan vähentävän jitteriä, kun Säröspektri yhden kilohertsin taajuudella Winampin äänenvoimakkuuden maksimiasennossa (punainen käyrä) ja voimakkuuden ollessa 88 prosenttia (sininen käyrä). Windowsin omilla äänenvoimakkuussäätimillä ei ollut vaikutusta HD2:n analogilähdöistä saadun signaalin laatuun. Digitaalilähdön ansiosta purkin voi halutessaan kytkeä tietokoneen ja toisen muuntimen väliin, jolloin HD2 toimii ainoastaan jitterin poistajana. Toinen kokeilluista läppäreistä (Windows Vista) toimi luotettavammin heti käynnistyksen jälkeen, ja sitä käytettiin myös lopullisissa mittauksissa. Kernel Streaming -plugineja käytettäessä sekä Winampin että foobar2000:n äänenvoimakkuuden saattoi pitää maksimissa. Siksi HD2 kytkettiin kokeilun vuoksi Hegelin oman HD10-muuntimen ja tietokoneen väliin. Kannettavaa käytettiin vain akulla testien aikana, jotta muuntaja ei vaikuttanut toimintaan. Käytetty rajapinta DirectSound. Mittaustuloksissa ei havaittu mitään eroa tilanteeseen, jossa HD10 oli kytketty suoraan tietokoneeseen. Heikkotasoista DA-muunninta ei ollut käsillä, jolla HD2:n jitterinpoistoa olisi voinut kokeilla. Voimakkuuden voi jättää huoletta maksimiin Kernel Streaming -pluginia Winampissa tai foobar2000:ssa käytettäessä. se liitetään digitaalilähdöstään toiseen DAmuuntimeen. Mittaustulosten perusteella muuntajan käytöllä ei ollut vaikutusta äänenlaatuun, mutta läppärin oman näytön sammuttaminen pienensi häiriöitä 6070 kilohertsin taajuusalueella. Mittausten perusteella suorituskyvyssä ei ole suurta eroa DirectSoundin ja Kernel Streamingin välillä. HD2 mitattiin myös Windowsin oman kmixerin ohittavia Kernel Streaming -pluginejä käyttäen. Se vaikuttaa myös jitter-mittauksiin. USB on ainoa kytkentätapa, joten HD2:n voi liittää ainoastaan tietokoneeseen, josta se samalla ottaa käyttöjännitteensä. Ero yhden kilohertsin signaalilla äänenvoimakkuuden eri asen- noissa näkyy oheisesta säröspektrikuvasta. Ensimmäisen edellyttämä äänenvoimakkuuden pudotus heikentää A-painotettua häiriöetäisyyttä noin neljä desibeliä ja kanavaerotusta kuusi desibeliä. Windowsin äänikortin asetuksista valittiin käytettäväksi näytteenottotaajuudeksi 44,1 kilohertsiä, ja Winampista softamikseriksi valittiin alkuun useimmiten käytetty DirectSound. Suurempi vaikutus säröspektrin puhtauteen ensimmäisellä testiläppärillä oli se, toistettiinko signaalia heti koneen käynnistyttyä vai vasta vartin odottelun jälkeen. Winampista tasoa täytyi kuitenkin pudottaa 88 prosenttiin puhtaimman tuloksen saamiseksi. Testejä varten HD2 kytkettiin Windows 7:llä toimivaan kannettavaan tietokoneeseen, jonka soitinohjelmistona käytettiin Winampia. Muunninta voi käyttää myös jitterinpoistajana digitaalilähdön ansiosta. HIFIMAAILMA 1/2011 15. Mittaukset suoritettiin CD-soittimena siten, että testilevy soi tietokoneen kiintolevyltä WAV-muotoisena
Vasta DA-muunnosvaiheessa, äänivirtaa käsitellessä jitterillä on merkitystä, kun ääniinformaatio muuttuu reaaliaikaiseksi. Jitterin kannalta kriittisin vaihe on DAmuunnosvaiheessa tehtävä digitaalisignaalin näytteenotto. Jitter on säröä. Alle sadan hertsin jitter-komponenttien vaikutus kuuluu korvan peittovaikutuksen vuoksi mahdollisesti vasta, kun jitterin määrä on useita kymmeniä tai jopa sata nanosekuntia (1 ns=1000 ps). DA-muuntimen omaa kelloa voidaan tahdistaa sisään tulevan signaaliin PLL-suotimella (phase-locked loop). Asynkronisella näytteistyksen muutoksella (asynchronous sample rate conversion) dataa muokataan siten, että se istuu vastaanottimen omaan kellotaajuuteen. Jitter ei ole kuitenkaan peruuttamaton ongelma äänisignaalin ollessa digitaalisessa muodossa. Selkeästi määriteltyjen komponenttien aiheuttama jitter voidaan ilmoittaa pikosekunneissa, kun sideband-taajuuksien taso tiedetään. Asynkronisessa tiedonsiirrossa vastaanottimen omaa kelloa käytetään lähettimen tahdistukseen. Esimerkiksi USB-tiedonsiirto mahdollistaa näistä viimeisen. Yksi lukuarvo ei kuitenkaan pysty ilmaisemaan jitterin kuuluvuutta äänisignaalissa. Hyvän asynkronisen taajuusmuunnoksen ja tiedonsiirron toteutus on monimutkaista. Kanttiaalto muodostuu 229,6875 hertsin parittomista harmonisista taajuuksista ja ympäröivät 11025 hertsin perusääntä noin 460 hertsin välein. Kuva 1. Satunnainen, laajakaistainen jitter ilmenee signaalin pohjakohinan nousuna, mikä ei luonteeltaan ole häiritsevää, vaikka hukkaakin äänestä yksityiskohtia. THD ilmoittaa vain alkuperäisen signaalin oheen syntyneiden taajuuskerrannaisten suhteellisen voimakkuuden. Joistain selkeästi näkyvistä taajuuskomponenteista muodostunut jitter voi muuttaa äänen luonteen teräväksi ja ärsyttäväksi. Jitterin takia täydellisenä kanttiaaltona liikkeelle lähtenyt signaali voi olla esimerkiksi reunoiltaan pyöristynyt tai pahimmassa tapauksessa ajallisesti niin vääristynyt, että vastaanotin tulkitsee bitin väärin. DA-muunnoksen jäljiltä jitter voi ilmetä spektrissä monin tavoin: keskitaajuutta ympäröivien signaalien voimakkuudet vaihtelevat voimakkaasti, niiden paikka on vaihtunut tai ääneen syntyy kokonaan uusia taajuuksia (sidebands). Särö (englanniksi distortion = vääristymä) kuvaa mitä tahansa muutosta alkuperäisen ja toistetun signaalin välillä. Ensimmäinen aiheuttaa spektriin yksittäisiä piikkejä ja jälkimmäinen useita symmetrisiä piikkejä. ditheröimättömän signaalin FFT-spektrin pohjat ovat alempana kuin 16 bitin mahdollistama, noin 96 desibelin signaalikohinasuhde). Mitattu laite yltää CD-tasoisen äänen (16 bit/44,1 kHz) täydelliseen erotteluun, kun sen pohjat ovat kuvaajassa alle 130 dB:n tasolla (huom. Eli siis sellaisille, jotka syntyvät sini- tai kanttiaaltomaisesta häiriöstä signaaliin. Tällaisen matalataajuuksisen ja satunnaisen jitterin vaikutus ääneen on todennäköisesti pieni. Virtalähteestä johtuva jitter ilmenee sähköverkon taajuuden vuoksi 50 hertsin kerrannaisina perustaajuuden ympärillä. LUKEMA EI KERRO KUULUVUUTTA Jitterin ilmoittaminen yhdellä numeerisella arvolla on ongelmallista jitterin monitahoisen ilmenemisen vuoksi. 11 kHz:n signaalin molemmin puolin muodostuu usein rinnekuvio, joka johtuu kellosignaalin epätarkkuudesta. Mittausjärjestely mahdollistaa alimmillaan noin 120 pikosekunnin jitter-lukeman. Perustaajuuden voimakkuus on 3 dBFS, ja kanttiaalto muodostetaan vähiten merkitsevän bitin voimakkuudella. TE S T I : H EGEL HD2 -U SB-DA-MUUNNIN Jitterin anatomia J itter on aikatasossa syntyvä virhe, joka johtuu vaihtelevista viiveistä digitaalisessa signaaliketjussa. Siihen voivat olla syynä esimerkiksi virtalähteen huono maadoitus, heijastukset piireissä ja kaapeleissa (siirtotiejitter) tai epätarkka kellosignaali lähettimessä tai vastaanottimessa (kello-jitter). Harmoninen särö (THD, total harmonic distortion) toisaalta on helposti ilmoitettavissa sen tarkoin määritellyn luonteen vuoksi. Korva on herkempi kauas perusäänestä muodostuville selkeästi määriteltäville jitter-komponenteille. Jitter-testisignaali koostuu 11 025 hertsin perustaajuudesta ja 229,6875 hertsin kanttiaallosta. FFT-spektrianalysaattorissa kanttiaalto ilmenee kuvan 1 osoittamalla tavalla. Näiden avulla voidaan laskea kokonais-jitter, jonka Hifimaailmakin on CD-soitin- ja DA-muunnintesteissään ilmoittanut. Vaikkapa tietokoneen kiintolevylle tallennetun musiikin siirtäminen verkon yli tapahtuu asynkronisesti paketeissa ilman referenssikelloa, eikä äänenlaatu silti heikkene. Jitter näkyy usein esimerkiksi intermodulaatiosärötestissä 19 ja 20 kilohertsin testisignaalien ympäristöön syntyvinä terävinä taajuuspiikkeinä. JITTERIN MITTAUS Hifimaailman käyttämän QC Suite -laitteiston digitaalinen jitter-testisignaali koostuu 11025 hertsin (näytteenottotaajuuden neljännes, 44100/4 Hz) ditheröimättömästä perustaajuudesta ja 229,6875 hertsin (44100/192 Hz) kanttiaallosta. Satunnaista jitteriä mittalaitteisto ei ota lukuarvossa huomioon. Huonosti tehtynä niiden vaikutus ääneen voi olla negatiivinen kohinan ja särön lisääntyessä. Se ei esimerkiksi kerro syntyykö perustaajuuden ympäristöön ylimääräistä häiriötä mikä onkin yksi jitterin esiintymismuoto. Jälkimmäinen ilmenee spektrianalysaattorissa matalatasoisina piikkeinä 460 hertsin välein. 16 HIFIMAAILMA 1/2011. Joskus kaikki äänet perustaajuutta lukuun ottamatta hukkuvat pohjakohinan alle. Jitter voi myös hukata hienodetaljeja, tehdä rytmistä latteata tai musiikista epäkiinnostavaa. Pikosekunneissa ilmoitettu korkea jitter-arvo saattaa kuulua tai sitten ei riippuen tasosta ja jitterin spektristä. Esimerkiksi USB-liitännästä saatava äänisignaali on usein ajoitukseltaan epätarkka, mikä aiheuttaa jitteriä. Jitterin vaikutusta vastaanottopäässä voidaan vähentää monin tavoin
95,8 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/60 dBFS . 103/78 dB Jitter, 44,1 kHz/16 bit ...............................................196 ps Laite 3 CD-soitin, jonka jitter (1550 ps) aiheuttaa selvää heikennystä alkuperäisen äänitteen tarkkuuteen. Keskitaajuuden reunat ovat erittäin vähän leventyneet, mikä viittaa tarkkaan kellosignaaliin. Muunninta ei kannata kytkeä vahvistimeen, jonka ottoimpedanssi on alhainen (<20 kohm). Sininen "2nd":lla merkitty taajuus ilmaisee varsinaisen IM-särön tason. Sen sijaan mitään hyvän kontrollin sivuoireita, tukahtumista tai ahdistuneisuutta, ei kuulu. Stereokuva on tarkasti piirtyvä ja syvyyssuuntaa korostava. Soitin ei kykene erottelemaan kaikkea CD-levylle tallennettua ääntä, koska pohjakohina on tasoltaan noin 16 desibeliä CD-äänen pohjien yläpuolella. Mittaus on esimerkkilaitteesta #2. Jitter analogilähdöstä 16 bit/44,1 kHz signaalilla. Keskialue ei pehmoile ja taipuukin kuivan tarkkuuden suuntaan. 0,02/0,01 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz ..................................... Pohjakohinan erikoinen käänteinen kaareva muoto on harvinainen ja saattaa olla seurausta kellosignaalin jonkinsorttisesta suodatuksesta. Vakaa ja uskottava Soundi on luonteeltaan hyvin levollinen, vakaa ja järkähtämätön, mutta viimeinen läpikuultavuus jää saavuttamatta. Soinnissa on iloista menevyyttä, ja soittajien touhuamiset välittyvät artikuloidusti. Hegel HD2 HHHHH Esimerkkejä Laite 1 DA-muunnin, jonka jitter on alhainen (125 ps). 0,0031 %/0,1794 % Intermodulaatiosärö, 19/20 kHz, 0 dBFS ............ HHHHH MITTAUSTULOKSET Windows Vista, Winamp, Kernel Streaming Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS ....................................... Pohjakohina on tasoltaan noin 5 desibeliä CD-äänen pohjien yläpuolella. Taajuusvaste analogilähdöstä 16 bit/44,1 kHz signaalilla. Jitter näkyy usein esimerkiksi intermodulaatiosärötestissä 19 kHz:n (F1) ja 20 (F2) kHz:n testisignaalien ympäristöön syntyvinä terävinä taajuuspiikkeinä. Alhaista antojännitettä ja suurta antoimpedanssia lukuun ottamatta mittaustulokset ovat moitteettomia. Alhaisen pohjakohinan perusteella muunnin riittää helposti erottelemaan CD-äänen pienimmätkin nyanssit. Hinta: 300 euroa Mitat (l x k x s): 5 x 9,8 x 12 cm Massa: 1 kg Lisätietoja: www.concepthifi.fi, www.hegel.no Liitännät Linjatulot: USB Linjalähdöt: 1x RCA, koaksiaalinen S/PDIF + Ei erillistä virtalähdettä + Digitaalianto + Alhainen jitter Vain USB-otto Vaatimaton antojännite Ääni: Ominaisuudet: Mittaukset: HHHHH HHHHH HHHHH Lyhyesti: Hyvä-ääninen ja käytöltään hyvin yksinkertainen tietokoneen USB-äänikortti. KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen Kiinteä ja jäsentynyt Peltien kalke on viehättävän rytmikäs mutta ei aivan yllä vertailulaitteen heleyteen. Muussa tapauksessa M A saattaa1 yliohjautua ja H I F I M A A I L lähtö 1 / 2 0 1 17 ääni säröytyä lähdön liiallisen kuormituksen vuoksi.. 0,0010 % Kanavatasapaino, 1/20 kHz ........................... Stereokuva avautuu syvyyssuuntaa myöten uskottavana ja selkeänä. Kanavat eivät ole täysin symmetrisiä. Keskitaajuuden leviäminen viittaa matalataajuisen hurinan eksymisestä kellosignaaliin, joka mahdollisesti johtuu maadoitusongelmasta. Bassot ovat kiinteät, mutta äänitteiden viimeiset voimareservit jäävät hyödyntämättä. 1,14 V Antoimpedanssi, 1 kHz .......................................2200 ohm Häiriöetäisyys, 20 Hz 20 kHz, A-painotus ........... Alkuperäisen testisignaalin lisäksi äänessä on vain muutama ylimääräinen piikki erittäin alhaisella tasolla. Kellosignaali on tarkka, sillä perusääni ei leviä alapäästään paljoa. Rytmipuoli on selkeää ja tarkkaa, vaikkakin vailla viimeistä elävää vauhtia. Täyteläinen ja miellyttävä tuttavuus. Yläpää kimmeltää juuri ja juuri tarpeeksi hyvillä äänitteillä, mutta heikommat saavat mukavasti armahdusta. Pohjakohinansa puolesta laite toistaa teoriassa lähes kaiken informaation CD-tasoiselta äänitteeltä. Virtalähde aiheuttaa voimakkaasti jitteriä korkeille kerrannaisille asti. Kokonaisuus voisi olla hieman lempeämpi, vaikka piirron terävyydestä vähän menetettäisiinkin. Alkuperäisen datan kanttiaalto on pääsääntöisesti ennallaan, mutta lähdössä on myös yksittäisiä ylimääräisiä jitter-komponentteja, joista voimakkain noin 2400 hertsillä. Alkuperäiset kanttiaallon muodostamat piikit ovat kadonneet kokonaan pohjakohinan alle, ja perustaajuuden ympärillä on erittäin paljon virtalähteen aiheuttamaa häiriötä. Useat jitter-komponenteista ovat 50 hertsin kerrannaisia (50/150/250/550/650 Hz), joten syy löytyy virtalähteestä. Soittimen resoluutio on alle 14 bittiä. Alukkeet syttyvät eleettömän nopeasti ja sammuvat epäröimättä. HHHHH Samu Saurama Laite 2 CD-soitin, jonka jitter on erittäin suuri (>3000 ps)
V E R TA I LU TES TI : KAKSI KANAVAISET BLU-RAY-KOTIT E AT T E R I T n TEKSTI: MAURI ERONEN JA SAMU SAURAMA n KUVAT: SAMU SAURAMA n MITTAUKSET: MAURI ERONEN DENON R D B -X 1 0 0 0 MARANTZ M -E R 8 0 3 PIONEER B CS-F S 5 0 5 SONY B D V- F 5 0 0 YAMAHA M CR - 9 4 0 18 HIFIMAAILMA 1/2011
Soundbarit, mikrokaiuttimet ja vastaavat on suunniteltu ennen kaikkea visuaalisista lähtökohdista. Äänenlaadulliset resurssit niissä jäävät aina vaatimattomammiksi kuin oikeissa kaiuttimissa. KOLMEA SORTTIA Testijoukon lähes identtiset kaksoset, Denon ja Marantz, myydään ilman kaiuttimia eli kytkettäväksi saa valita juuri sellaisen kuin mieli tekee. Hintalaput kertovat nekin kohdeyleisöstä. Niiden äänenlaatu on köykäisestä olemuksesta huolimatta niin hyvä, että vaihto selvästi parempiin vaatii reilun rahallisen panostuksen. Markkinoilla on tarjolla monenlaista äänentoistojärjestelmää taulutelevision oman vaatimattoman äänenlaadun parantamiseksi. Mikäli tarkoitus on saada äänenlaatu niin hyvään kuntoon, että sohvalle kelpaa rojahtaa ja uppoutua nautiskelemaan musiikkia, on perinteinen kaiutinpari se kaikkein toimivin ratkaisu. Järkevämpi lisäsijoitus onkin sopivan subwooferin hankkiminen. Denoniin tosin saa lisävarusteena valmistajan SC-X1000-stereokaiuttimet. 50-kiloinen ja 17 000 euron Elac tuskin kotioloissa päätyy tuhannen euron yhdistelmälaitteen perään, mutta kompakti 800 euron Magenta edustaa juuri sitä kaiutintyyppiä, joka on järkevä valinta hyvän yhdistelmälaitteen seuralaiseksi. Ellei tilanne ole riistäytynyt käsistä yhtä pahasti kuin esimerkiksi meillä jutun kirjoittajilla, voi pelkistetty ja yksinkertainen laitteisto olla juuri nappi valinta. Blu-ray ja DVD-soitin yhdistettynä kaksikanavaiseen vahvistimeen minimoi johtosopan ja tarjoaa silti parhaimmillaan oikein hyvää äänen- ja kuvanlaatua. Yamaha on pari satalappusta halvempi, mutta kaiuttimet tulevat mukana. Yama- hassa on mukana perinteinen keskikokoinen jalustakaiutinpari, Pioneerissa ja Sonyssa kevytrakenteiset satelliittikaiuttimet ja lisäbasso. Yksinkertainen ratkaisu KOTITEATTERI VOI OLLA HYVINKIN YKSINKERTAINEN, PARI KAIUTTIMIA JA EHKÄ SUBBARI KIINNI SELKEÄSSÄ YHDISTELMÄLAITTEESSA. Denon ja Marantz kuunneltiin sekä Elac FS 609 CE- että Aurelia Magenta -kaiuttimilla. Yamahan kaiuttimet ovat Magentan kanssa samaa kokoluokkaa mutta selvästi kevyempää hinta- ja painoluokkaa. Pioneer ja Sony maksavat vain puolet Denonista ja Marantzista ja niissä on mukana 2.1-kaiutinjärjestelmä. Pioneerin ja Sonyn satelliittikaiuttimet ovat hyvin kevytrakenteisia, eikä subwoofereissakaan ole mainittavasti massaa tai muutenkaan uskottavuutta hard-core-harrastajan HIFIMAAILMA 1/2011 19. Joillekin ne ovat jopa henki ja elämä, ja siinä ohessa niiden toistamisestakin voi tulla henki ja elämä. PARHAIMMILLAAN SAMALLA LAITTEISTOLLA SUJUU TIETYSTI MUSIIKKIKIN. M usiikki ja elokuvat ovat kiistämättä mukavia. Denon ja Marantz ovat kalleimmat ja tarvitsevat vielä lisäsatsauksen kaiutinpariin sekä mahdollisesti subwooferin
Pioneerissa on ohuen johtimen haukkaava jousikuormitettu pikaliitin. Sonyn kanssa ongelmaksi syntyy korkealta jyrkästi alkava ylipäästö (bassojen suodatus) ja subwooferin kapea toistokaista (70160 Hz, 3 dB). Myös Pioneer on nopea. Sonyn omien kaiuttimien äänenlaatu on huono. Netin lisäpalvelut ovat nopeasti saatavilla ja sopivasti kohdemaita varsin karsittu. Sonyn käyttöä hidastaa hieman se, että päävalikosta elokuva täytyy erikseen käynnistää kaukosäätimestä enteriä painamalla, jos levyn on syöttänyt käynnistymisvaiheessa. Näiden kolmen taajuusvaste ulottuu alas asti sekä pääkaiutin- että subwooferlähdössä. Se käynnistyy tässä joukossa ripeimmin, eikä Bluray-elokuvan lataamiseen menevä aika enää tunnu kidutukselta. Pioneerin omien pakettikaiuttimien ääni on luonnostaan tumma. Koska kummaltakaan valmistajalta ei puutu näkemystä tai ymmärrystä hyvästä ja tasapainoisesta äänestä, on kyse todennäköisesti valitusta soundista, jolla kokemattoman asiakkaan kiinnostus pyritään herättämään. KAIUTINLIITÄNTÖJEN KAKSI KASTIA Pioneerin ja Sonyn kaiutinpaketti sisältää satelliittikaiuttimien lisäksi passiivisen subwooferin. Pioneerin ääntä voi silti yrittää parantaa sopivilla pienikokoisilla kaiuttimilla, sillä taajuusvasteessa ei ole valtavia poikkeamia. Pääkaiutinliitännät ovat näissä kahdessa kiinteästi bassoiltaan suodatetut, eikä subwooferinkaan anneta toistaa matalimpia taajuuksia. Levyn sisään asettaminen ei käynnistä soitinta, kuten esimerkiksi PlayStation 3:ssa. Kelkka auki Denon Marantz Pioneer Sony Yamaha 00:16,5 00:16,5 00:04,7 00:04,7 00:26,9 Käynnistys 00:17,6 00:18,0 00:15,6 00:14,9 00:27,3 Eject 00:06,9 00:06,8 00:11,7 00:11,0 00:16,9 ST Chapters 00:41,9 00:14,0 00:13,4 00:11,8 00:37,2 Terminator 2 04:13,0 03:50,9 03:04,4 02:16,7 04:23,7 T2 Popup 00:01,3 00:01,3 00:01,3 00:01,3 00:00,9 Wall-E 01:52,0 01:51,5 01:36,1 01:24,5 02:38,4 Star Trek 02:19,0 01:37,5 01:30,4 01:14,4 02:12,8 Pirates 2 01:18,0 01:16,9 01:11,9 00:53,1 02:02,5 2012 01:49,6 01:49,6 01:33,5 01:26,5 03:34,2 2012, ei nettiä 01:41,3 01:41,3 01:30,5 01:21,0 03:29,2 Transformers 2 01:13,0 01:14,0 01:07,2 01:10,3 01:40,1 DVD jatkaminen 00:04,4 00:04,0 00:02,5 00:05,5 00:03,3 Yhteensä 15:37,9 14:05,7 12:18,4 10:31,1 21:26,5 20 HIFIMAAILMA 1/2011. Pioneerin diskantti voimistuu korkeimpia taajuuksia kohtia, joten luonnostaan kirkkaiden kaiuttimien kanssa diskanttisäätöön saattaa olla tarvetta kajota. Sonyssa oletus korostuu kaiuttimien erikoisliitäntöjen vuoksi. Tasapainoisimman tuloksen Marantzilla ja Yamahalla saa todennäköisesti pienillä jalustakaiuttimilla ja subwooferilla, jossa on hyvin muokattava jakosuodin. Sonyn päävalikko on muista valmistajan laitteista tuttu. Lähtökohtaisesti Pioneer ja Sony ovat siis tarkoitettu käytettäväksi vain mukana toimitettavien kaiuttimien kanssa. Marantzissa ja Yamahassa pääkaiuttimen kokoa ei pääse muokkaamaan, mutta Denonin SPK Optimize -tila suodattaa alle 65 hertsin taajuudet jyrkästi pois. Tuloksena on hyvin ohut sointi, jos kaiuttimien pariksi ei löydy juuri sopivanlaista subwooferia. Vaikka hyvinkin pieni kaiutin voidaan saada soimaan tasapainoisesti (Pienet 5.1-kaiutinsarjat, Hifimaailma 8/2009), edustavat nämä kilpakumppanit äänenlaadullisesti melko vaatimatonta tasoa. Pioneer avaa kelkkansa ja Sony imaisee levyn sisäänsä nopeasti, kun laitteisiin on kytketty virrat. Denon on neljänneksen hitaampi, ja Marantzin lukukoneisto on paremmin vaimennettu. Denonissa, Marantzissa ja Yamahassa on linjaliitäntä aktiivisubwooferille. Sony on kaksi kertaa nopeampi kuin Yamaha, jos mittatikuksi otetaan Blu-ray-elokuvan käynnistymiseen kestävä aika. Marantz on moninkertaisesti nopeampi elokuvan kohtauksien hyppelyssä. Sony on Hifimaailman tähän mennessä testaamista soittimista yksi nopeimmista. Molempien keskusyksikössä subwooferlähtö on siis vahvistettu. V E R TA I LU TES TI : KAKSI KANAVAISET BLU-RAY-KOTIT E AT T E R I T silmissä. Vaikka Denon ja Marantz näyttävätkin noudattavan samaa kaavaa sähköisessä toteutuksessa ja käyttöliittymässä, on niissä käytön kannalta eroja. YLE Areena -sovellus on erityisen kätevä ja toimiva. KÄYTTÖ Suurimmat erot käytön kannalta syntyvät tuttuun tapaan latausnopeudesta. Toisto alkaa automaattisesti, jos levyn työntää sisään laitteen jo odottaessa päävalikossa
269,! 1395,- 570,- M1HPA M6CD/DAC · A-luokanlaadukas kuulokevahvistin · toimiimyösetuvah- vistimenaesim. Se suodattaa matalimmat taajuudet pieniä kaiuttimia kuormittamasta. aktiivikaiuttimille M3i VAHVISTIN ERÄ MUSTANA PAKETTIHINTAAN VAIN 2200,-! · 2x70W8ohmjatkuvateho · hometheater-liitäntä · preout-lähtö · kauko ohjain 1395,- · uusihienoääninenCD-soitin · USB-,optinen-ja 2450, koaksiaalinentulo · balansoidutlähdöt 640,- Tervetuloa laadukkaan äänen ja kuvan kotiin Hifihuoneelle! Aleksanterinkatu 30, Tampere Puh. (03) 213 0750 HIFIMAAILMA 1/2011 21 www.hifihuone.fi. Denon ja Marantz vaikuttavat etulevyn näyttöä ja kuvaruutunäkymää myöten identtisiltä, vaikka kotelon muodossa ja näppäimien sijoittelussa onkin kosmeettisia eroja. Aktiivinen subwoofer voidaan kytkeä linjalähtöön hoitamaan vaativat bassot. MUSICAALISET UUTUUDET M6 SERIES M6i VAHVISTIN · 2x200W8ohmjatkuvateho · balansoitutulo 2450,· hometheater-liitäntä · USB-sisääntulo M1 SERIES M1DAC · uutuusDA-muunnin! · monipuolisetliitännät, mm.USBinjaXLRout · loistavaäänenlaatu M3 SERIES M3CD · slotin-latauslevylle · 24-bittinenDA-muunnin · optinenjakoaksiaalinen lähtö · kauko ohjain MYÖS EDULLIN EN HYVÄ-ÄÄNINEN V-DAC sh. Marantzin satasen korkeammalle hinnalle on kuitenkin katetta: sen antoteho hankalampiin kuormiin on suurempi, Blu-ray-soitin on hieman nopeampi ja videoprosessori tekee parempaa jälkeä. Denonin SPK Optimize -tila on tarkoitettu valmistajan SC-X1000-kaiuttimien kanssa käytettäväksi mutta on hyödyllinen muidenkin jalustakaiuttimien kanssa
24p-toisto toimii kaikissa, eivätkä soittimet hukkaa tummia tai kirkkaita sävyjä. Vahvistinta voi käyttää yksinään, mutta soittimen kaukoohjausriippuvuus ei mahdollista pelkän vahvistimen vaihtoa. Yamahalla käynnistysvaihe kestää pitkään, ja testin myöhemmässä vaiheessa soittimen käynnistymisaika tuntui vain pitkittyvän. Yamahan näppäimet ovat liian pieniä ja niitä on liikaa. Kaukosäädinosastolla Sony on onnistunut parhaiten. Yksikään ei lue iPodin oman muistin sisältöä massamuistina digitaalisesti, sillä iPodista asetettu EQ-tila vaikuttaa ääneen. Yamahan lukukoneisto on äänekäs. Ne hyppäsivät ainakin testinaikaisella firmwarella 22 HIFIMAAILMA 1/2011. Se välittää muun muassa kaukosäätimen ohjeet vahvistimelta soittimelle ja kytkee virrat soittimeen automaattisesti. On myös vaikea arvioida, koska soitin on valmis ottamaan vastaan komentoja. Ohjelmistobugien laajuutta on vaikea selvittää tämänkaltaisessa vertailutestissä, mutta Denonissa ja Marantzissa ilmeni jo lyhyen rupeaman aikana iso ongelma Wall-E-Blu-rayn kanssa. Mittaustuloksissa ei kuitenkaan ole yhdenkään laitteen kanssa moittimista. Yamahan soitin ja vahvistin kytkeytyvät toisiinsa moninapaisella kaapelilla. Blu-ray-elokuvien ponnahdusvalikkojen nopeus vaihteli: navigointi oli välillä ripeää ja välillä tahmeaa. Denonin ja Marantzin samankaltaisuus ulottuu levykelkan erikoisuuteen asti: kelkka avautuu huomattavasti nopeammin kuin sulkeutuu. Elokuvaa toistaessa rouskutusta ei kuulu, mutta latausvaiheessa ja kohtauksia hypellessä kolina on voimakasta. Sen toiminta tuntui epäluotettavimmalta soittimen jäädessä muutamaan otteeseen pitkiksi ajoiksi jumiin. Elokuvia ladattaessa ruutu pysyy kummallakin usein pitkäänkin täysin pimeänä. Molemmilla kelkka aukeaa vasta, kun soitin on buutannut itsensä pystyyn asti, mutta virrat saa kytkettyä päälle ejectiä painamalla. Marantz ja Denon kytkeytyvät soittimeen sen omalla USB-kaapelilla, Yamahassa telakka on vahvistimen kansilevyssä ja Pioneerissa telakka on erillisenä erikoisliittimen päässä. V E R TA I LU TES TI : KAKSI KANAVAISET BLU-RAY-KOTIT E AT T E R I T Kolme tapaa kytkeä iPod. Näppäimiä on vähän, mutta niiden sijoittelu ja tuntuma on hyvä. Marantzin ja Denonin painikemäärä on myös turhauttavan suuri, ja Pioneerin säätimen näppäintekstit eivät erotu hämärässä. Kokonaisuutena Pioneer ja Sony ovat elokuvasoittimina miellyttävimpiä ja johdonmukaisimpia käyttää. KUVANLAATU Kaikki yhdistelmälaitteet toistavat Blu-ray-elokuvat kuvan kannalta moitteetta ja sulavasti. Kaksi samaan tyyliin aseteltua näppäinrykelmää soittimen ja iPodin käskemiseen hämmentää alkuun
Sonyssa ei muista poiketen ole iPodille pyhitettyä liitäntää. varoittamatta neljän minuutin kohdalla 24 sekuntia eteenpäin. Erillisen soitinosan signaalin saa ulos analogisena ja digitaalisena muidenkin sisältämän HDMI:n lisäksi. Se osaa ainoana lomituksen poiston telecine b -testissä, vaikka liike tökkiikin. Käytännössä identtiset Marantz ja Denon tarjoavat kolme analogista linjatuloa, joista yksi on miniplugi etulevyssä. Pisteet eivät kuitenkaan kerro koko tarinaa. Blu-ray-testilevyllä se vuorostaan on selvästi heikoin osaten esittää vain vinot vaakalinjat porrastumatta. Lisäksi iPod kytkeytyy fasadin USB-liitäntään. Marantz on sisarmalli Denonia etevämpi molemmissa testeissä. Marantz esittää myös filmipohjaisen HD-lähteen paremmin. Pioneerin kursorinäppäimien sijoittelu kauas enter-näppäimestä hidastaa navigointia, kun niitä joutuu hapuilemaan. Skaalausjälki on terävää. Sonyn kaukosäädin erottuu vähänäppäimisenä edukseen, mutta oton suoravalinnan puute ja äänenvoimakkuuden sijoitus kalikan alaosaan harmittaa. Se ei toista tiedostoja USB-tikuilta tai verkosta, eikä ota vastaan digitaalista signaalia; vahvistinosa vastaa pitkälti tavallista stereointegroitua analogista äänenvoimakkuudensäädintä myöten. Denonissa näppäimien asettelu on loogisempaa kuin sekavassa Marantzissa, mutta Denonissa alareunan mustien nappuloiden massa onkin hankalakäyttöinen. OMINAISUUDET Yamaha on ominaisuuksiltaan karsituin, mutta samalla siinä on muutama uniikki liitäntä. Se saa täydet pisteet teräväpiirtotestistä ja viittä vaille täydellisen tuloksen PAL-DVD:lläkin. Ainoastaan kohinanpoiston olematon vaikutus ja DVD-levyllä telecine b:n osaamattomuus pudottaa sen Sonyn alapuolelle. Yamahan näppäimet ovat pieniä ja epämääräisen tuntuisia. Pioneer on keskitien kulkija molemmissa HQV-testeissä, eikä kuvassa ole mainittavia vikoja. Sony reputti DVD:llä ainoastaan hankalamman telecine b -testin. HQV-testilevyillä Sony kiilaa pisteissä selvästi joukon kärkeen. Yamaha on ainoa, jonka kuvanlaatu on hyväksyttävää hankalalla Transformers 2 -DVD:llä. Hyvin masteroidulla levyllä lomituksen poistoon liittyviä ongelmia ei esiinny. Muissa tarkkuus kärsii lomitusartifaktien vuoksi enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Blu-ray-levyjen BD-Liveekstrojen lataamista varten Sonyn omistajan ei tarvitse hankkia USB-muistia. Denonissa on kam- pausartifakteja ja epätasaisia reunoja sopivalla DVD-videolähteellä. Soitin toistaa kolmiulotteiset Blu-ray-levyt ja tukee myös äänen paluukanavaa. Sony on ainoa HDMI 1.4 -liitännällinen laite. Ainoa analoginen linjatulo on 3,5-millinen miniplugi. Sonyn skaalausjälki ei ole aivan yhtä skarppia kuin muissa, ja sillä kestää hetken lomituksen poiston lukkiutumisessa. Verkkotoistoa ei ole kummassakaan. HIFIMAAILMA 1/2011 23. Marantzin M-Xport-liitäntään voi kytkeä RX-101Bluetooth-vastaanottimen. WLAN-yhteys onnistuu lisävarusteena saatavalla USB-adapterilla. Marantzissa etulevyn liitännät ovat luukun takana. DVD-kuvanlaadussa on selvempää vaihtelua. Yamaha saa täydet pisteet PAL-testissä kohinanpoistoa lukuun ottamatta
0,1/0,1 dB Tehonkulutus idle/10 W ............................................... Sonyn kaiutinterminaalit eivät hyväksy kuin valmistajan oman erikoisliittimen. >3,0 V Linjatulon ottoimpedanssi ...........................................48 kohm Pääteasteen antoimpedanssi, 1 kHz ...........................0,13 ohm Kuulokelähdön antoimpedanssi ...................................230 ohm Häiriöetäisyys, 2020000 Hz, A-paino........................... Erityisesti Sonyn ja Pioneerin vakiokaiuttimien korvaaminen paremmilla voi tuntua houkuttelevalta. Tehomittauksessa suojapiirit puuttuivat peliin vasta yhden ohmin kuormilla ennen 1 prosentin särörajaa. Tehoa on riittävästi, eikä ääni muutu rasittavaksi kovaäänisessäkään kuuntelussa. Stereokuva on varsin kompakti ja painottuu kaiutinlinjan taakse. Päivitystä tosin hankaloittaa vahvistimen voimakas bassojen suodatus. Kuunteluarviot Mauri Eronen Kuunteluarviot Mauri Eronen Helposti etenevä Basso on iskultaan pehmeähkö, ja tiukin impakti puuttuu kovempaa toistettaessa. Kokonaisuutena ääni on enemmän rauhalliseen kallistuva, mutta ylemmän keskialueen ohuus saa välillä aikaan kireyttä. HHHHH Samu Saurama Pirteästi kulkeva Stereokuvaltaan skarpisti avautuva, asiat ovat tiukasti ja selkeästi kohdillaan, mutta elävää ilmavuutta ei juurikaan ole. Subwooferlinjalähdön taajuusvaste (purppura käyrä). Puhaltimissa on aavistus ahdistusta, mutta alarekisterissä myös sopivasti mehevyyttä, jotta sävy ei mene ohueksi. 84,3 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ...................................... Suojapiirit pysäyttävät toiminnan ennen yhden prosentin säröä kahdella ohmilla. 0,1/0,1 dB Tehonkulutus idle/10 W ............................................... 0,024 % Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W ................................. 47/84/89 W Linjatulon yliohjaustaso ................................................. Rytmikäs musiikki etenee määrätietoisen pullistelematta ja soljuvasti. Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ................................... Mukava kuunneltava musiikkilajista riippumatta. Jykevämpi virtalähde näkyy suurempina teholukemina neljän ja kahden ohmin kuormilla, ja virrankulutus tyhjäkäynnillä on suurempi. 27/42 W Nopeustestien summa ............................................. 47/58/24 W Linjatulon yliohjaustaso ................................................. Subwooferlinjalähdön taajuusvaste (purppura käyrä). Yamaha on perinteisen päätevahvistintekniikkansa ansiosta kaikkein immuunein taajuusvasteen muutoksille erilaisilla kaiutinkuormilla. Tämä saattaa aiheuttaa korkean antoimpedanssin vahvistimissa diskantin korostumista tai vasteen aaltoilua. Erottelukykyä on mukavasti, luonne on puhdas ja selkeä. Äänenpainetta saa silti varsin todennäköisesti tarpeeksi moneen käyttötarkoitukseen. Koska Marantzia ei myydä lainkaan kaiuttimien kanssa paketoituna, puuttuu siitä matalat suodattava tila. Rytmi etenee diskanttia lukuun ottamatta helpon oloisesti ja kevyesti. Alapäässä on riittävästi napakkaa potkua ja mehevyyttä, jotta äänitteiden lämpö ja luonne säilyvät. H H H H H Mauri kuunteli Marantzin Elac FS609CE -kaiuttimilla ja Samu Aurelia Magentoilla. Pirteästi kulkeva Stereokuvaltaan skarpisti avautuva, asiat ovat tiukasti ja selkeästi kohdillaan, mutta elävää ilmavuutta ei juurikaan ole. V E R TA I LU TES TI : KAKSI KANAVAISET BLU-RAY-KOTIT E AT T E R I T Kaiuttimien vaikutus vasteeseen Vahvistimien taajuusvaste mitattiin resistiivisen kahdeksan ohmin kuorman lisäksi oikeiden kaiuttimien kanssa. 0,0276 % Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W ................................. Ylädiskantilla kuuluu ajoittain pientä lisäsihahdusta, mutta ei käytännössä haittaavassa määrin. Kulkupuoli on vauhdikasta ja pirteää, hyvin mukaansa tempaavaa. 15 min 30 s HQV-testit ..........................................40/100 (HD), 43/80 (PAL) Päätevahvistin rajoittaa voimakkaasti tehoa alle neljän ohmin kuormilla, mutta tuottaa saman jännitteen yhden ja kahden ohmin kuormiin. Ylädiskantilla kuuluu ajoittain pientä lisäsihahdusta, mutta ei käytännössä haittaavassa määrin. Erottelukykyä on mukavasti, luonne on puhdas ja selkeä. Mukava kuunneltava musiikkilajista riippumatta. Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ................................... Tehonkulutus on alhainen sekä toimettomana että kuormitettuna. Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Muuten taajuusvasteet ovat identtiset Denon kanssa, ja diskantissa näkyy sama korostava reaktio impedanssin nousuun Aurelia Magenta -kaiuttimella. Aurelia Magenta -jalustakaiuttimen impedanssi- ja vaihevaste. Muiden virrankulutus on kuormitettuna huomattavasti alhaisempi, mutta sivuoireena korkeimmat taajuudet korostuvat testikaiuttimella enemmän tai vähemmän. Denon Marantz PowerCube-tehomittaus. PowerCube-tehomittaus. Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Alapäässä on riittävästi napakkaa potkua ja mehevyyttä, jotta äänitteiden lämpö ja luonne säilyvät. >3,0 V Linjatulon ottoimpedanssi ...........................................46 kohm Pääteasteen antoimpedanssi, 1 kHz ...........................0,13 ohm Kuulokelähdön antoimpedanssi ...................................230 ohm Häiriöetäisyys, 2020000 Hz, A-paino........................... Soundin perusainekset ovat kunnossa, vaikka ääripäiden kontrollia voisi olla enemmän. Kaiuttimien päivitystä harkitseva voi silti turvautua mukana toimitettaviin kaiutinkaapeleihin, sillä ne ovat irrotettavissa kaiuttimien päästä. Soundi ei ole suurpiirteisyydestään huolimatta lämpimän ylimiellyttävä tai toisaalta rasittavakaan. SPK Optimize -tila kytkee ylipäästön pääkaiuttimille ja suodattaa jyrkästi pois alle 75 hertsin taajuudet. Keskialueella on ohut verho peittämässä parhainta läsnäoloa. Kulkupuoli on vauhdikasta ja pirteää, hyvin mukaansa tempaavaa. 83,8 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W .................................... Testikaiutin oli Hifimaailman vertailukaiuttimenakin käytettävä Aurelia Magenta, jonka impedanssivasteessa on voimakas piikki aladiskantilla. 14 min 6 s HQV-testit ..........................................65/100 (HD), 55/80 (PAL) Marantz perustuu samaan perusrakenteeseen kuin Denon, mikä ilmenee myös mittaustulosten samankaltaisuutena. H H H H H Mauri kuunteli Denonin Elac FS609CE -kaiuttimilla ja Samu Aurelia Magentoilla. 24 HIFIMAAILMA 1/2011. 15/41 W Nopeustestien summa ........................................... Diskanttipää on hieman suttuinen, ja vaikka pelleissä onkin sopivasti energiaa, heikentää suhina terävimmän helähdyksen tehoa. Korkean antoimpedanssin digitaalipääte reagoi helposti tosielämän kaiutinkuormaan diskanttipäässä: 20 kilohertsillä on testikaiuttimella noin 3 desibelin korostus. Basson voimavarat ovat rajalliset mutta tiettyyn rajaan asti alapää irtoaa melko napakasti. Peltien helähdykset sulautuvat toisiinsa, ja tiukan klangin tilalla on tasaisempi suhiseva massa. HHHHH Samu Saurama Sujuvan mahtailematon Stereokuva antaa viitteitä syvyyssuunnasta, mutta vain harvoin
Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ................................... 93,8 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W .................................... Äänensävyssä on pahasti värittymiä. Subwooferkaiutinlähdön taajuusvaste (purppura käyrä). 12 min 30 s HQV-testit ..........................................75/100 (HD), 55/80 (PAL) Pioneer on suunniteltu käytettäväksi mukana toimitettujen kaiuttimien ja passiivisubwooferin kanssa. Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ......................................65/98/- W Linjatulon yliohjaustaso ................................................. 17/28/38 W Linjatulon yliohjaustaso ................................................... Alhainen häiriöetäisyys saattaa kuulua suhinana, jos Sonyyn kytkee vakiokaiuttimien tilalle herkät mallit. Bassoalue on vaisu ja tukahtunut, muuten luonne on yhtä aikaa tumman ummehtunut ja silti äkäisen kipakka. Pääkaiutinlähdöt ovat kiinteästi suodatettu 170 hertsin alapuolelta. CDtoistossa on lineaarisuusongelma; päätevahvistimen antojännite on 10 desibeliä liian alhainen 0-1 dBFS tasoilla. Äänenvoimakkuuden säätö toimii karkein 3 desibelin pykälin. Avoimuus ja selkeä läsnäolo leimaavat myös keskialuetta, jossa ei kuulu mitään ikäviä äänensävyllisiä mutkia. Bassotoisto on mahtailematon ja varsin kiinteä, mutta alaraja jää ylös. Yläkeskialueella on vaimentumaa. HHHHH Sony kuunneltiin paketin mukana toimitettavilla kaiuttimilla. Purkkimainen Muuta joukkoa hengittävämmäksi ja isommaksi aukeava stereokuva, tarkkuudeltaan kyllä suurpiirteinen. Matalat äänet toistuvat vahvistetun subwooferlähdön kautta. Harmoninen särö kilohertsillä on epätavallisen korkea ja mahdollisesti jo kuultavissa sopivalla signaalilla. Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Pidempään kuunneltuna huonoon ääneen turtuu, eikä toisto ole hiljaisessa kuuntelussa rasittavaa. Läsnäoloa on hyvin, mutta purkkisoundi syö kyllä osan artikulaatiosta. Kaiuttimet resonoivat ja synnyttävät häiritsevän epämääräisiä ääniä melko maltillisillakin voimakkuuksilla. Suurilla voimakkuuksilla vahvistimen särörajat tulevat vastaan jo vakiokaiuttimilla. Subwoofervahvistin ei toista alle 45 hertsin taajuuksia. Päätevahvistimen virranantokyky on hyvä, ja teho kaksinkertaistuu neljään ohmiin. 0,0/0,0 dB Tehonkulutus idle/10 W ............................................. 0,1/0,1 dB Tehonkulutus idle/10 W ............................................... HHHHH Samu Saurama Pahasti mutkalla Hyvin epätasapainoinen ääni. Pääkaiutinlähdöstä on jyrkästi suodatettu alle 250 hertsin bassotaajuudet, ja subwooferikin toistaa vain kapean kaistan. HHHHH Samu Saurama Pienimuotoinen Stereokuva on epämääräinen, eikä solisti tahdo pysyä paikallaan yhdessä pisteessä. 10 min 37 s HQV-testit ........................................100/100 (HD), 75/80 (PAL) Sonyn taajuusvasteet ja kaiutinterminaalien erikoisliittimet antavat ymmärtää, että laite on tarkoitettu käytettäväksi vain omien kaiuttimien kanssa. Kovin suuret äänenpaineet eivät ole mahdollisia. 19 min 24 s HQV-testit ..........................................20/100 (HD), 60/80 (PAL) Taajuusvaste on suora koko kaistalla, eikä vahvistin reagoi kaiuttimen mahdolliseen impedanssivaihteluun alhaisen antoimpedanssin ansiosta. Subwooferkaiutinlähdön taajuusvaste (purppura käyrä). Ylädiskantti sammuu nopeasti, paras kimallus ja läpikuultava puhtaus ovat poissa, mutta taso on sopiva. Yläpää suhisee epämiellyttävästi. 72,8 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W .................................... Vahvistin reagoi voimakkaasti kaiutinkuorman impedanssinvaihteluihin. Tämä kerrotaan myös käyttöohjeessa, joskin minimi-impedanssiksi ilmoitetaan turvallisemmin kuusi ohmia. Bassotoisto on ulottuvuudeltaan vaatimaton ja yksinuottinen, silti menoa riittää melko hyvin vauhdikkailla äänitteillä. Yamahan vahvistimeen ei kannata liittää alle neljän ohmin kaiuttimia puutteellisen suojauksen vuoksi. Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ................................73/140/164 W Linjatulon yliohjaustaso ................................................... Ei hifikäyttöön. Basso on hillityllä tasolla sopiva, mutta potkua ei riitä voimakkuuden noustessa. Miellyttävän toiston vastapainona avoimuus ja läpikuultavuus jäävät kauaksi totutusta. Perinteisen vahvistintekniikan vuoksi tehonkulutus on muita suurempi kovempaa kuunneltaessa. Kuunteluarviot Mauri Eronen Kuunteluarviot Mauri Eronen Kuunteluarviot Mauri Eronen Siististi tumma Vakioasetuksilla basso on voimakkaasti kumiseva, mutta rauhoittuu subwooferin tasoa pudotettaessa. Bassotoisto on yksinuottista ja kumahtavaa eikä ulotu alas. Ääni on tasapainoinen sikäli, että mikään osa-alue ei hyppää silmille tai erotu ärsyttävänä. HHHHH Pioneer kuunneltiin paketin mukana toimitettavilla kaiuttimilla. Avoimesti rullaava Kilpakumppaneitaan ilmavammaksi ja avarammaksi aukeava stereokuva on riittävän tarkka. >3,0 V Linjatulon ottoimpedanssi ...........................................50 kohm Pääteasteen antoimpedanssi, 1 kHz ...........................0,03 ohm Kuulokelähdön antoimpedanssi .....................................48 ohm Häiriöetäisyys, 2020000 Hz, A-paino........................... Ensimmäinen testiyksilö pimeni lopullisesti kahden ohmin hetkellisen tehon testissä. Bassotoiston alaraja jää ylös, mutta tason pudotuksen jälkeen tuloksena on erittäin rauhallinen ja siisti balanssi. Muuten sähköinen toteutus on mittaustulosten perusteella testijoukon paras. 0,0137 % Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W ................................. Sävyssä on selvää purkkimaisuutta ja äänitteestä riippuvaa ajoittaista kumahtelua sekä yläpään kihinää. Stereokuva on miltei olematon. iPod-toistossa ongelmaa ei ole. Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Pioneer Sony Yamaha PowerCube-tehomittaus. PowerCube-tehomittaus. PowerCube-tehomittaus. Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Puhaltimien sävyistä jää iso osa kuulumattomiin, ja soittajat vaikuttavat astmasta kärsiviltä; vapautuneisuuden tilalla on ohuehkoa pihinää. 0,1902 % Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W ................................. Ei kuitenkaan suositeltava musiikin kuunteluun. Alarekisterissä asiat ovat paremmalla tolalla, mutta instrumenteissa on silti voimakas muovisuuden tuntu. Subwooferlinjalähdön taajuusvaste (purppura käyrä). 23/49 W Nopeustestien summa ........................................... Subwooferlähtö on käytännössä suodattamaton ja ulottuu lähes kilohertsiin. Rullaavan helppo kuunnella, tällä jo unohtuu kuuntelemaan musiikkia. Päätteen antoimpedanssi on suuri. 21/46 W Nopeustestien summa ........................................... HHHHH Yamaha kuunneltiin paketin mukana toimitettavilla kaiuttimilla. HIFIMAAILMA 1/2011 25. 25/107 W Nopeustestien summa ........................................... Stereokuva on jäsentynyt, ja keskelle miksattu instrumentti nauliintuu hyvin paikoilleen ja astuu vieläpä pari askelta lähemmäksi kuulijaa. Linjatulo yliohjautuu varsin alhaisella jännitteellä. Balanssi ei ole täysin katastrofaalinen, ja kevyttä musiikkia kuunnellessa keinotekoisiin sävyihin ei kiinnitä huomiota. 0,013 % Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W ................................. 72,8 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ...................................... 0,1/0,1 dB Tehonkulutus idle/10 W ............................................... Bassonohjausta ei ole, ja pääkaiuttimet toistavat aina myös bassotaajuudet. HHHHH Samu Saurama Pahasti värittynyt Stereokuva on hyvin epämääräinen, läpikuultavuutta ei juuri ole. Keskialue on karkean epätarkka ja diskantti ohuen pistävä. 2,2 V Linjatulon ottoimpedanssi ...........................................19 kohm Pääteasteen antoimpedanssi, 1 kHz ...........................0,88 ohm Kuulokelähdön antoimpedanssi ...............................................Häiriöetäisyys, 2020000 Hz, A-paino........................... 2,1 V Linjatulon ottoimpedanssi ...........................................44 kohm Pääteasteen antoimpedanssi, 1 kHz ...........................0,14 ohm Kuulokelähdön antoimpedanssi ...............................................Häiriöetäisyys, 2020000 Hz, A-paino........................... Hienosyiset nyanssit eivät irtoa, mikä on kuitenkin paljon pienempi paha kuin ääni, jota ei jaksa kuunnella. Antoteho on vaatimaton mutta pakettikaiuttimien kapasiteetin huomioon ottaen perusteltu
Perustoiminta on selkeätä ja suorituskyky hifimielessä hyvä. Korkeahko hinta saattaa toisaalta pistää miettimään myös laadukkaiden erillislaitteiden hankintaa. Myös antoteho hankalilla kuormilla on pienempi. Kahden USB-portin ansiosta BD-Live-ekstroja varten tarvittava muistitikku voi olla jatkuvasti kiinni laitteen takapaneelissa. V E R TA I LU TES TI : KAKSI KANAVAISET BLU-RAY-KOTIT E AT T E R I T Pioneer osaa toistaa mediaa myös NTFSformatoidulta USB-muistilta, mutta BD-Liveä ja tallennusominaisuutta varten tikku täytyy olla FAT16/32-muodossa. Aivan tuoreimpiaTIM TES ominaisuuksia, kuten HDMI-liitännän äänen paluukanavaa tai 3D-toistoa laitteessa ei ole. Laitteessa on reilu antoteho ja mahdollisuus monenlaisten kaiuttimien NESTYS E ja aktiivisubwooferin kytkemiseen. n Denon RBD-X1000 Hinta Kaiuttimet Äänitulot analoginen RCA/3,5 mm digitaalinen coax/opt iPod Äänilähdöt subwoofer analoginen RCA digitaalinen coax/opt Kuvalähdöt HDMI/komponentti/komposiitti Äänen paluukanava (ARC) BD-Live Vaatii USB-muistin Blu-ray 3D AVCHD-toisto USB-toisto Verkkotoisto WLAN Bluetooth Ääni (30 %) Kuva (20 %) Ominaisuudet (15 %) Käyttö (25 %) Mittaukset (10 %) Yhteensä ·/-/· · · · · HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH linja -/2/1 USB 1 099 2.0 optio Hifimaailma A VALINT Denon RBD-X1000 HHHHH Marantz voittaa vertailun tasaisella suorituksellaan. + Hyvä ääni + Bassojen suodatus kaiuttimilta Vaatimaton videoprosessori Hitaahko Blu-ray-soitin Ei verkkotoistoa Hinta: Lisätietoja: 1 099 euroa www.simex.fi, puh. Äänipuoli on hyvä, mutta luotettavuudessa ja soittimen toiminnassa olisi paljon parannettavaa. Vahvistimen omille kaiuttimille optimoitu toiminta rajoittaa kaiuttimien päivitettävyyttä, mikä on etenkin Sonyn kohdalla suuri ongelma heikkotasoisten vakiokaiuttimien vuoksi. Ohjelmistossa on pieniä eroja, ja Denonin matalat bassot suodattava tila on hyödyllinen. 020 7430075, www.marantz.com Hifimaailma Marantz M-ER803 1 199 - Pioneer BCS-FS505 599 2.1 Sony BDV-F500 499 2.1 Yamaha MCR-940 949 2.0 2/1 USB linja -/·/-/· · · · · optio HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH 1/1 0/2 telakka kaiutin -/·/-/· · · · · · · HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH 0/1 0/2 kaiutin -/·/-/· · · · · · · optio HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH 1/0 telakka linja · -/· ·/·/· · · · HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH 26 HIFIMAAILMA 1/2011. Blu-ray-soittimen nopeus ei ole aivan huippuluokkaa, eikä hankalien DVD-levyjen toisto ole täysin virheetöntä. Jo lähtökohtaisesti on selvää, että Pioneerin ja Sonyn sarjojen tarkoitus on tarjota edullinen ja helppo ratkaisu elokuvanälkäiselle, ei tyydyttää vaativan musiikinkuuntelijan tarpeita. Hyvä äänenlaatu ja tekninen suorituskyky on pakattu linjakkaaseen koteloon. Kohinanpoistoa lukuun ottamatta DVD-kuva on silti MME pääsääntöisesti hyvä jaIskaalaus 1080p-tarkkuuteen terävä. USB-muistilta mediatiedostot kuitenkin pyörivät. Pioneer ja Sony toimivat soittimina hienosti, ja niitä voi sellaisina käyttää kytkemällä HDMI-antoon jatkossa erillinen AV-vahvistin. Äänenlaadussa tai muissa mittaustuloksissa ei ole käytännössä mitään eroa. Soitin on kautta linjan sisarlaitetta takkuisempi, ja kuvaprosessori ei tuota lomitetuilta DVD- tai Blu-ray-levyiltä yhtä siistiä jälkeä. Yamahan vakiokaiuttimilla pääsee hyvin alkuun, ja ne voi päivittää helposti myöhemmin nälän kasvaessa. Myös verkkotoiston puute saattaa jäädä kaivertamaan. (09) 4150 0210, www.denon.com ifimaailma H + Hyvä ääni + Paljon tehoa + Terävä kuva Ei verkkotoistoa Ei bassojen suodatusta pääkaiuttimilta E d ATUSUH INTALA HYVä H Hinta: 1 199 euroa Lisätietoja: www.bwspeakers.fi, puh. Sen lisäksi tiedostoja voi streamata verkosta ja Bluetooth-laitteista. OSTO HYVä S Hifimaailma TESTI Hifimaailma TA VO I T JA UKSE MarantzNM-ER803 TOIMIT KOLME TIETÄ KOTITEATTERIIN Marantz ja Denon tarjoavat mahdollisuuden äänen hienosäätöön kaiutinvalinnalla heti ostovaiheessa. Niissä on myös liuta monenlaista mediaa tukevia ominaisuuksia. T TELE Hifimaailma SUOS HHHHH Denon perustuu Marantzin kanssa samaan perusrakenteeseen. Analogisia liitäntöjä ulkoisia äänilähteitä varten on jopa kolme, minkä lisäksi iPod kiinnittyy etulevyn USBliitäntään
Passiivinen subwoofer on joka tapauksessa pakollinen, jotta bassotaajuudet kuuluisivat. Bluray-soitin on lisäksi ripeä. Yamaha MCR-940 Pioneer BCS-FS505 Sony BDV-F500 HHHHH Erilliskoteloitu Yamaha-yhdistelmä on tarkoitettu integroiduksi järjestelmäksi, sillä soitinosaa ei voi käyttää ilman vahvistinta. iPod-telakka on kiinteästi vahvistimen kansilevyssä. Vahvistin perustuu perinteisiin ABluokan päätteisiin, mikä näkyy hyvissä mittaustuloksissa. Vakiokaiuttimet ovat suhteellisen miellyttävät ja toimivat hieman kriittisemmässäkin musiikinkuuntelussa. 020 7749 780 HHHHH Sony on toinen kaiuttimilla varustetuista järjestelmistä. + Hyvä ääni + Tekninen toteutus Todella hidas Blu-ray-soitin Satunnainen jumiutuminen Karsitut ominaisuudet Hinta: Lisätietoja: 949 euroa www.yamaha.fi, puh. Sointi on pahasti värittynyt ja paikoin pistävän rasittava. iPodin äänet kuuluvat telakan kautta ja tiedostot toistuvat verkosta. Ominaisuuksiltaan Yamaha on karsittu, eikä se toista tiedostoja USB-muistilta tai verkosta. Sonyssa on lisäksi joukon laajimmat ominaisuudet. Ainoastaan iPod-liitäntä uupuu, mutta vastapainona on niin verkkotoisto kuin tuorein HDMI 1.4 -liitäntä äänenpaluukanavalla ja 3D-tuella. Sen suurin heikkous on kaiuttimien huono äänenlaatu. + Erittäin nopea Blu-ray-soitin + Verkkotoisto + 3D- ja ARC-tuki Kaiuttimien huono ääni Vaikea päivitettävyys Hinta: 499 euroa Lisätietoja: www.sony.fi, puh. Äänelle on ottoja sekä analogisena että digitaalisena, ja liitännät ovat joukon monipuolisimmat. Käytännön DVD-katselussa soitin tarjoaa todennäköisimmin joukon siisteintä kuvaa. Puhtaana Blu-ray-soittimena Sony on hyvä: se on erittäin nopea ja käyttö on intuitiivisen sujuvaa. Sekä pääkaiuttimien että subwooferin lähtö on vahvistettu ja kiinteästi suodatettu. Blu-ray-soitin on hidas, ja käyttö on satunnaisesti kangertelevaa, mutta kuvanlaadussa ei ole elokuvamateriaalilla moittimista. 010 5311 HHHHH Matala Pioneer on virtapihi mutta vertailun tehokkain. Vakiokaiuttimien ääni on kelvollinen, joskin tukahtuneen purkkimainen. 020 742 1250 HIFIMAAILMA 1/2011 27. Kaiuttimien päivitystä paremmiksi saattaa hankaloittaa korkeahko ylipäästö ja diskantin voimistuminen. + Nopea Blu-ray-soitin + Verkkotoisto + Tyydyttävät pakettikaiuttimet + Reilusti tuloja äänelle Tummahko ääni Kiinteä suodatus kaiuttimille vaikeuttaa päivitystä Hinta: Lisätietoja: 599 euroa www.pioneer.fi, puh. Kaikkea antotehoa ei kuitenkaan voi vakiokaiuttimilla hyödyntää, ja äänenvoimakkuussäätö loppuu kesken alhaisen lähtöjännitteen laitteilla. Pääkaiuttimia ei käytännössä voi päivittää parempiin vahvistimessa tehtävän bassotoiston voimakkaan suodatuksen ja subwooferin kapean toistokaistan vuoksi. Kaiutinterminaalitkin ovat valmistajan omaa keksintöä. Lomitetun teräväpiirtokuvan käsittely taasen on heikkolaatuista
Tietokone on tosin helposti äänekäs. Koneen käytön etuina ovat sen suorituskyky ja monipuolisuus. Päätös digitoitavasta materiaalista jää omille harteille. TIETOKONE MEDIAVARASTONA Useimmilla tiedostojen säilytyspaikka on tietokone, joka on monella tapaa soveltuvin ratkaisu. Lisäksi kone saattaa olla monelle turhan kallis ja tilaa vievä investointi pelkäksi 28 HIFIMAAILMA 1/2011. Mikäli koneen kapasiteetti eli kovalevytila kattaa teratavun tai kaksi, voi koneelle säilöä noin 25005500 cd-levyllistä musiikkia käyttöjärjestelmän ja muun tilan varatessa oman osansa. Koneelle säilöttyä musiikkia on helppo toistaa sen oman äänentoiston kautta, ja metatietojen hallinta on helppoa ja nopeaa. Useiden tuhansien levyjen digitointi saattaa vaatia kohtuutonta määrää tilaa ja työtä, mutta halutessaan voi digitoida vain osan kokoelmasta. Varsinkin iäkkäämmät koneet pitävät helposti melua. TIE TO A JA TAIT OA: VERKKOTOISTO, OSA 3 n TEKSTI JA PIIRROS: JUSSI HERMUNEN n KUVAT: SAMU SAURAMA JA VALMISTAJA Tiedostomusiikin varastointi TIEDOSTOMUOTOISEN MUSIIKIN VARASTOINNIN HALLINTA TULEE PAKOLLISEKSI, KUN OMA MEDIATOISTIN EI ITSESSÄÄN SISÄLLÄ MUSIIKIN VARASTOINNIN MAHDOLLISUUTTA. Tuhannet tiedostot ja kansiot pitää saada kuuluville, ja asiaa miettisi mieluummin etu- kuin jälkikäteen. Tallennustilaa tarvitaan enemmän kuin omaa musiikkikirjastoa on. Tiedostopohjaisen musiikin varastointi kannattaa toteuttaa niin, että kokoelma sijaitsee yhdessä paikassa, ja se varmuuskopioidaan säännöllisin väliajoin. SE TULEE USEIN ETEEN MYÖS SILLOIN, KUN MUSIIKKIA HALUTAAN VIEDÄ MUIHINKIN LAITTEISIIN KUIN STEREOIHIN. T ämä juttu jatkaa Hifimaailman edellisissä numeroissa julkaistua Digitaalinen musiikki -sarjaa. Perusteiden ja soittimien kartoituksen jälkeen on viimein aika paneutua musiikin varastointiin
Oikein valittu verkkolevy kestää pitkään ja vapauttaa vaihtamaan konetta tarpeen mukaan. HIFIMAAILMA 1/2011 29
TIE TO A JA TAIT OA: VERKKOTOISTO, OSA 3 RipNAS näyttää suuntaa siitä, mihin digitaalinen musiikki on harrastajan näkökulmasta menossa. RAID-kokoonpanot Erilaisia RAID-kokoonpanoja eritellään numeroilla. Lisäksi ne ovat pienikokoisia eivätkä tarvitse näyttöä tai näppäimistöä toimiakseen. Kannettavat tietokoneet jätetään tässä pois pelistä siksi, että ne eivät ole kovin kestäviä ratkaisuja jatkuvaan musiikin tarjoiluun niin teknisten osien kuin rakenteensakin puolesta. Kukapa haluaisi musiikin keskeytyvän, kun joku vahingossa laittaa koneen kannen kiinni, tai yrittää soittaa musiikkia koneelta joka viettää päivänsä vaikkapa työkäytössä. VERKKOLEVY MEDIAVARASTONA Yksi vaihtoehto on säilöä musiikki verkkolevylle eli NASille (Network Attached Storage). Kokonaisuus näkyy käyttäjälle yhtenä tilana, jonka suuruus on sama kuin kokoonpanon pienimmän kovalevyn. Yhden levyn hajoaminen ei hävitä mitään tietoja. RAID1-tasolla kaksi tai useampia kovalevyjä peilaa toisiaan, eli kaikki ovat toistensa identtisiä kopioita. Tässä niistä aiheeseen parhaiten sopivat. Jos yksikin yllä olevista kohdista ei täyty, on kone musiikkivarastona epäluotettava. pariteettitiedon tallennetuista tiedoista. Verkkolevy on yhdestä tai useammasta kovalevystä koostuva laite, johon muut laitteet ottavat yhteyttä sisäverkon avulla. Kestää minkä tahansa yhden levyn hajoamisen kerrallaan. RipNAS yksinkertaistaa digitointiprosessin. Hankaluuksia syntyy, kun koneella haluttaisiin tehdä muutakin varsinkin pelaaminen saattaa rasittaa konetta sen verran, että samanaikaiseen stereotoistoon tulee helposti pientä hikkaa. Verkkolevyn etuja ovat sen hiljaisuus aina päällä olevaan koneeseen nähden sekä toiminnan yksioikoisuus. RAID5-tasolla useampi levy muodostaa yhtenäisen tilan, jonka lisäksi jokainen levy tallentaa ns. Siksi verkkolevyjen yhteydessä ilmoitetaan usein tietokoneista tuttuja määreitä kuten suoritinteho ja muistin määrä. Hiljaisen yksikön voi sijoittaa laitehyllyn lisäksi myös muualle, kunhan sillä on yhteys mediatoistimeen. mediavarastoksi. Sijoituspaikka on siis helppo löytää. 30 HIFIMAAILMA 1/2011. Mikäli harkitset erillistä tietokonetta musiikin varastointiin, varmista että koneen säilytystila riittää vähintään kolmeksi vuodeksi sen säilytystila on laajennettavissa tarpeen mukaan konetta ei käytetä juuri muuhun kuin musiikin varastointiin kone ei ole kannettava kone voi olla päällä käytännössä aina sinulla on keino varmuuskopioida sekä koko koneen sisältö että vain musiikki ilman suuria ongelmia. Jokainen verkkolevy sisältää itsessään ohjelmiston, jolla levyjen ohjaus ja palvelujen tarjoilu tapahtuu. Näkyy käyttäjälle yhtenä tilana, jonka kapasiteetti on (n1)*S, missä n on kiintolevyjen lukumäärä ja S pienimmän levyn kapasiteetti
Keskeistä on, että signaali on hyvä ja verkko itsessään vakaa (eli laitteet eivät putoile verkosta pois omia aikojaan jne.). Tähän tarvitaan edelleen tietokone, jolla muunnos tiedostomuotoon tehdään ja jolla tiedostojen metatietoja hallitaan. n HIFIMAAILMA 1/2011 DEDIKOIDUT LAITTEET Yksi mahdollisuus on valita yleistyvistä erikoislaitteista, jotka yhdistävät tietokoneen ja verkkolevyn ominaisuuksia yhdeksi paketiksi. RAID mahdollistaa myös levyjen korvaamisen isommilla tilantarpeen kasvaessa. RipNAS näyttää suuntaa siitä, mihin digitaalinen musiikki on harrastajan näkökulmasta menossa. Varmuuskopiointitilaa tarvitaan tietty saman verran kuin itse varaston käytössä on. Tällainen yksikkö jättää auki ainoastaan muutaman seikan. Asialleen omistautunut varmistaa myös palauttamisen sujuvuuden tekemällä koko prosessin kerran, kun digitointi on vielä alkumetreillään. Verkkolevyä harkitsevien on suhteutettava ehdokkaat myös muuhun laitteistoonsa. Siinä todettiin, että käytännössä ainoat muodot musiikin tallentamiseen ovat joko FLAC tai ALAC häviöttömyytensä vuoksi. Verkon pystytyksen tarkat ohjeet ovat tämän artikkelin ulottumattomissa, mutta useimmille keskeisin kysymys on riittääkö langaton verkko äänen ongelmattomaan siirtoon. Laitteeseen on asennettu valmiiksi niin SqueezeServer, uPnP/DLNA-ohjelmisto kuin Sonos-jakokin. Mobiililaitteisiin musiikkinsa haluavat joutuvat siirtämään musiikin erikseen tietokoneelle luoden jälleen useampia kopioita digikirjastosta. QNAP ja Synology. Yksi tärkeä tekijä varmuuskopioinnissa on palautus. Näistä häviöttömistä tiedostoista voi tuottaa kooltaan pienempiä ja äänenlaadullisesti karsittuja MP3- tai AAC-versioita mobiililaitteiden tarpeisiin. Onneksi laite saa metatiedot miltei aina kohdilleen omin voimin. Vastaavia ratkaisuja on muitakin, mutta RipNAS lienee ehtinyt ensimmäisenä Suomen markkinoille. Nopeushyötyä kaapeloinnilla ei pelkän äänen siirrossa saa, mutta muu materiaali (tiedostot, videosisältö jne.) siirtyy langattomaan 802.11g-yhteyteen verrattuna yli tuplasti nopeammin. Miten sitä muuten myöhemmin osaisi. Mediatoistimen ja tiedostovaraston on siis juteltava keskenään samassa verkossa, oli verkko sitten langaton tai langallinen. Monet valmistajat suosittavat ethernetkaapelilla toteutettavaa kiinteää verkkoa. Sen isoin ero verkkolevyyn on täydellinen automatisointi: laitteessa on cd-asema, johon työnnetty levy luetaan ja metaluetteloidaan automaattisesti. Testissä ollut teratavun kapasiteetilla varustettu S1000 maksaa 1 290 . Miten sitten mobiililaitteisiin? Juttusarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin digitaalisen musiikin tallennusmuotoja. Sisäverkko ei ole sama asia kuin internetyhteys, vaan yleiskuvaus modeemista eteenpäin olevasta rakenteesta, jonka eri laitteet (vaikkapa tietokoneet, älypuhelimet, tulostimet, verkkolevyt, reitittimet, kaapelointi ja mediatoistimet) muodostavat. RAIDissa useampi kovalevy muodostaa yhden kokonaisuuden kasvattaen tilaa ja/tai lisäten vikasietoisuutta. Sen etuna on varmuus, sillä kaapelointi ei ole niin altis häiriöille tai kryptiselle asennusprosessille kuin langaton verkko. Lopputuloksena syntyvät tiedostot siirretään verkkolevylle. Varmuuskopion idea on palauttaa asiat ennalleen katastrofin iskiessä. Laite yksinkertaistaa koko prosessia huomattavasti. Jos kotikoneella käy muitakin käsiä kuin omat, niin verkkolevy puolustaa paikkaansa. Aiheeseen soveltuvat verkkolevyt maksavat ominaisuuksistaan ja kapasiteetistaan riippuen muutamasta sadasta eurosta ylöspäin ilman kovalevyjä. RipNAS on pieni ja äänetön tietokone, joka voidaan asentaa yhtä hyvin stereoräkkiin kuin pois silmistäkin. Pelkkä ääni (kompressiolla tai ilman) siir- tyy ongelmitta langattoman verkon kautta. Tätä artikkelia varten saatiin lainaan musiikin kokonaisvaltaiseen käsittelyyn tarkoitettu RipNAS S1000. 31. Tätä ominaisuutta suoraan tukevia valmistajia ovat mm. Huolehdi siis siitä, että varmuuskopioita säilytetään jossakin muualla kuin musiikkikokoelman läheisyydessä. Esimerkiksi Logitechin Squeezebox-sarjan laitteiden omistajille listaan tulee lisävaatimuksena mahdollisuus asentaa SqueezeServer-ohjelmisto suoraan NAS-yksikköön. Piuhaakin tulee sitten lattioille. Verkkolevyt osaavat myös perustietokoneille vieraampia kikkoja, kuten kovalevyjen RAID-käytön. Sekä vanhemman g-tyypin ja uudemman ntyypin langattomat verkot riittävät. Levyn rippauksen jälkeen tallennusta verrataan netin AccurateRip-tietokantaan, jotta tuloksena on varmuudella täydellinen kopio alkuperäisestä. Lisämausteena laite voi myös varmuuskopioida samaan verkkoon liitetyt Windows-koneet. Yksi toimiva ratkaisu on kerran parissa kuussa tehtävä varmistus ulkoiselle levylle, joka viettää aikansa jossakin muualla vaikkapa työpaikalla. Oikein valittu verkkolevy kestää pitkään ja vapauttaa vaihtamaan konetta tarpeen mukaan, sillä se juttelee sujuvasti niin Windowsin, Macin kuin Linuxinkin kanssa. Esimerkiksi iTunes osaa tuottaa iPodtai iPhone-soittimiin AAC-version musiikista automaattisesti, kun soitin synkronoidaan. PIUHA VAI LANGATON? Toimiakseen musiikin toistamisessa ongelmitta tiedostolähteen tietokoneen tai verkkolevyn on oltava osa kodin sisäverkkoa. Usein verkkolevylle säilötään muutakin kuin musiikkia, ja arkielämän testinä laitteen pitäisi selvitä ongelmitta musiikin lähettämisestä mediatoistimelle samalla, kun toisaalla talossa katsotaan sille säilöttyä videotiedostoa. Verkkolevyä harkitsevien kannattaa kiinnittää huomiota seuraaviin: kovalevypaikkojen lukumäärä kertoo laitteen maksimikapasiteetin laitteen RAID-ominaisuudet riittävät tulevaisuuteen laite tukee SMB-, NFS- ja AFP-protokollia laitteeseen on saatavilla UPnP/DLNAohjelmisto laitteen suoritin on ajanmukainen (1,2 GHz tai enemmän) laitteessa on riittävästi muistia (512 Mt tai enemmän) Viimeiset kaksi liittyvät laitteen sujuvaan käyttöön ja toimintaan. Metatietojen hallinta käsin on myös hieman hankalaa, mutta järjestettävissä. Musiikki on saatavilla aina, vaikka kone olisi missä käytössä. Harva laite kuitenkaan tukee nykystandardien mukaista gigabitin nopeudella toimivaa kaapelointia, moni tyytyy vanhempaan 100-megatavuiseen versioon. Jos muita langattomia laitteita on runsaasti tai oma verkko on säätöyrityksistä huolimatta epävakaa, niin ongelmia voi kiertää perustamalla erillisen langattoman verkon vain mediatoistimien käyttöön. VARMUUSKOPIOINTI Varastoratkaisu täytyy varmuuskopioida säännöllisesti. Samassa laitteessa oleva toinen kovalevy ei siis ole varmuuskopio. Miten musiikki sitten päätyy verkkolevylle, ja miten kokoelmaa hallitaan
TE S T I : ATOL L CD10 0S E-CD-SOITIN JA IN100SE-VA HV I S T I N n TEKSTI JA KUVAT: SAMU SAURAMA n MITTAUKSET: MAURI ERONEN Ranskalaista synergiaa PELKISTETTY, VAIN OLEELLISEEN VARUSTELUUN JA ÄÄNENLAATUUN PANOSTAVA LAITEVALMISTAJA ON VARMASTI MONEN PURISTIN MIELEEN. "Erityiskiitoksen vahvistin ansaitsee siitä, että voimakkuussäätö 32 HIFIMAAILMA 1/2011
CD-soittimet tulivat mukaan kolmella mallilla jo seuraavan vuoden lopulla. Laitteet valmistetaan käsityönä. Niin komponenttien asettelu piirilevylle kuin juottaminenkin hoituvat ilman automaatiota ja robotteja. Vuonna 1999 seurasivat monikanavaäänen kaipaamat kolmekanavaiset päätevahvistimet, mutta vasta vuonna 2004 mallistoon tuli AV-etuvahvistin. Järjestelmällisyys ja työn jälki ovat varsin kunnioitettavia. Linjatasoiset liittimet ovat hyvää peruslaatua. PR5.1 pohjautui vahvasti stereomalliston lippulaivaetuvahvistimeen, ja sen tarkoitus oli toimia ennen kaikkea äänenlaatua vaativan kuluttajan vaihtoehtona. Vaikka ohjausnappuloita on kolmelle laitteelle, on käyttö selkeää ja sujuvaa. asta teini-ikäinen, 1997 syntynyt Atoll Electronique, on kahden ranskalaisen veljeksen pystyttämä merkki, joka on jo ehtinyt saada hyvä-äänistä mainetta ympäri maailmaa. V CD-soittimen ja vahvistimen mukana tuleva kaukosäädin ohjaa myös viritintä. Kannen avaaminen kertoo, että käsityö ei tässä tapauksessa tarkoita kuin positiivisia asioita. Ensimmäiset tuotteet olivat kaksi etu- ja päätevahvistinta sekä yksi integroitu vahvistin. Tästä syystä basso- ja diskanttisäätimetkin loistavat poissaolollaan ne kun vääristäisivät sekä taajuustasapainoa että vaihetoistoa ja lisäksi heikentäisivät häiriöetäisyyttä. Atoll oli itse asiassa ensimmäinen ranskalainen DTS- ja Dolby Digital -lisensoitu valmistaja. PUHDASLINJAINEN Valmistaja sanoo, että signaalitieltä on karsittu kaikki mahdollinen, joka voisi heikentää äänenlaatua tai kasvattaa kustannuksia. Stéphane ja Emmanuel Dubreuil olivat sitä mieltä, että markkinat tarvitsivat koreilemattoman highend-merkin, joka tarjoaisi hintatietoiselle harrastajalle hyvän vaihtoehdon. Vahvistimen kaiutinterminaalit ovat tukevat, joskin aika lähellä toisiaan. Soittimessa digitaalisignaalille on vain koaksiaalinen anto. toimii tasapainoisesti hyvin hiljaisellakin kuunteluvoimakkuudella." HIFIMAAILMA 1/2011 33. Kaikki laitteet testataan ja säädetään ennen päästämistä maailmalle
Vertailusoittimen hallittuun toistoon, vapautuneeseen luonnollisuuteen tai teksturoituun hunajaisuuteen ei ylletä. Merkin valikoimaan kuuluu myös erillinen DA-muunnin ja AV-järjestelmän komponentteja. Melko suuresta nappulamäärästä huolimatta käyttö on hyvin selkeää. Halvin on 50-sarja 590 euron kappalehinnalla ja kallein 200-sarja 1 590 euron hintalapuilla. Jitter on virtalähteestä peräisin, ja voimakas komponentti (414 ps) osuu 100 hertsin kohdalle. Basson sävypuoli on kunnossa, mutta tiukka napse ja kontrolloitu voima jää puolitiehen. Blu-raysoittimien mukana on tullut tilanteeseen sekä parannusta että huononnusta, merkistä ja mallista riippuen. 0,0158 %/alle 0,1 % Intermodulaatiosärö, 19/20 kHz, 0 dBFS ..................0,0023 % Kanavatasapaino, 1 kHz .............................................0,01 dB Kanavaerotus, 1 kHz .....................................................97 dB Jitter, 44,1 kHz/16 bit ................................................. Rakenne ja työnjälki ovat varsin ihailtavia. SELKEÄT JA RIPEÄT DVD-soittimien aikakaudella moni harrastaja piti hyllyssään CD-soitinta jo pelkän toiminnan sujuvuuden ja nopeuden takia. Valmiustila ei sammuta laitteesta virtoja. 34 HIFIMAAILMA 1/2011. Kaukosäätimellä kaikki toiminnot menevät perille odottelematta ja varmasti, kunhan kapulan osoittaa suurin piirtein laitteiden suuntaan. Pieni kireys ei anna puhaltimien hengittää täysin vapaasti ylärekisterissä, vaikka erottelukyvyssä ei olekaan moitittavaa. 20 Hz 0,18 dB, 20 000 Hz 0,23 dB. Jitter analogisesta stereoannosta. Äänenlaatu on jossain määrin makuasia, mutta tasapainottuu selvästi saman merkin vahvistimen kanssa. Kuunteluarviot Mauri Eronen Pidättyväinen Mattapintainen ensivaikutelma. Yhtä kaikki, Atollin CD-soitin herätti poikkeuksellisen paljon iloa molemmissa testaajissa ripeän ja täsmällisen toimintansa ansiosta. Soittimen linjalähdön antotaso on tavallista suurempi, joten käytetyn vahvistimen oton yliohjaustaso kannattaa tarkistaa. Vaikka soittimen levyluukku onkin muovinen, on sitä vaimennettu niin, ettei tunnelma ole ihan tietokoneen romppuaseman tasolla. Testiin saimme uudelle maahantuojalle, Audioshop Ratilaiselle, juuri ehtineen keskimmäisen 100-sarjan. Pienenä hauskana yksityiskohtana kummankin laitteen käyttöohjeessa sanotaan, että "älä laita mitään tämän laitteen päälle". HHHHH Mittaustulokset Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS ........................................... Erityskiitoksen vahvistin ansaitsee siitä, että voimakkuussäätö toimii tasapainoisesti hyvin hiljaisellakin kuunteluvoimakkuudella. Kaksoismonorakenteisessa vahvistimessa on myös se hyödyllinen ominaisuus, että yksi sisääntulo on varattu AV-vahvistimelle. Laitetelineessä on siis syytä olla riittävästi leveyttä tai oma hylly kummallekin. CD-soitin käyttää Teacin koneistoa, joka on nimenomaan audiokäytöön suunniteltu. Lisävarusteina vahvistimeen saa RIAA-kortin levysoittimen kytkemistä varten Taajuusvaste analogisesta stereoannosta. Suuren antoimpedanssin takia myös vahvistimen ottoimpedanssin tulee olla riittävän korkea, mieluiten yli 13 000 ohmia. Stereokuva on ilmava, läsnäoloa on silti hyvin. Bassopää on innostavan napakasti potkaiseva ja kevyen herkkäliikkeinen, vain viimeisin auktoriteetti jää vajaaksi. Rytmissä on vaivatonta vauhtia ja sykettä, joka saa kuuntelemaan levyä toisensa jälkeen sanatarkasti ilokseen. Jokin taika puuttuu, sillä soitin ei tunnu täysin kaappaavan kuulijaansa musiikkiin tai kutsu kääntämään lisää voimakkutta. 463 ps Tehonkulutus, standby/toisto.....................................12/15 W CD-soittimia ja vahvistimia on kumpiakin kolme vaihtoehtoa. Peltien klangista puuttuu terävin särmä ja tahdittava napakkuus. Äänenvoimakkuussäätökin pelaa juuri sopivaa tahtia eikä ryntäile tai tahmaa turhaan. Ohjaimessa ovat toiminnot soitinta, vahvistinta ja myös viritintä varten. Etulevyjen painikkeissa on helähtävä sointi, josta joko pitää tai sitten ei. Yleisluonne on hieman kiirehtivä eikä kokonaisvaltaisen rentouttava. 2,58 V Linjalähdön antoimpedanssi, 1 kHz ....................... HHHHH Samu Saurama Raikas ja menevä Yleisbalanssiltaan hieman viileään ja ehkä jopa nasaaliin kallistuva, mutta toisaalta kyllä miellyttävän kuulas ja raikas. Musiikki irtoaa helposti, silti vailla liioittelua tai turhaa hosumista. By-Pass-valinta ohittaa äänenvoimakkuussäätimen, jolloin stereolaitteisto ja kotiteatterikalusto voivat hyödyntää yhtä kaiutinjärjestelmää. Virtalähde pohjautuu samankokoiseen rengassydänmuuntajaan kuin tuplamonorakenteisen vahvistimen yksi kanava. 1 300 ohm Häiriöetäisyys, 20 Hz 20 kHz, A-painotus ..................102 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/60 dBFS ..... Käyttötuntuma on kyllä kunnossa. Harmoninen särö on keskimääräistä suurempi. TE S T I : ATOL L CD10 0S E-CD-SOITIN JA Atoll CD100SE HHHHH Hinta: 990 euroa Mitat: 44 x 9 x 27 cm Massa: 7 kg Lisätietoja: www.audioshop.fi, puh 044 - 580 0051, www.atoll-electronique.com + Nopea toiminta Ääni Mittaukset Ominaisuudet HHHHH HHHHH HHHHH Lyhyesti: Pelkistetty ja ripeästi toimiva CD-soitin
Omakohtainen kokeilu on siis melkoisen tärkeää ostopäätöstä tehtäessä. Taajuusvaste kaiutinlähdöistä. n Hetkellinen teho (20 ms), 1 kHz, 8/4/2 ohm ... Ei läpivalaisevin skanneri suurennuslasityypeille, mutta sujuvan siististi tärkeimmät koukerot kaivava kapine rytmiporukalle. HHHHH Samu Saurama Kiinteän ryhdikäs Luonteessa on pientä taipumusta yliartikulointiin, mutta ei häiritsevästi. 8 ohm (musta käyrä), Aurelia Magenta (punainen käyrä). "Valmistaja sanoo, että signaalitieltä on karsittu kaikki mahdollinen, joka voisi heikentää äänenlaatua tai kasvattaa kustannuksia." PowerCube-tehomittaus. Hieman tätä löytyi myös testatuista Atollin laitteista. Alakeskialueen kuohkeus ja himmeähkö yläpää hukkaa aavistuksen hienodetaljeja, mutta vastapainona vahvistin tarjoaa paljon rouhean ystävällistä ääntä ja suuren äänikuvan. 20 kilohertsillä se on lähes kaksi prosenttia, ja kolmas harmoninen on voimakkain. Kiinteä ja kohtalaisen ulottuvakin basso napsahtaa kevyehkösti, mutta tarkasti ajallaan. Vahvistin sai selkeämmin samankaltaisen vastaanoton kummaltakin kuuntelijalta. Kuulokekuuntelijalle erillisen kuulokevahvistimen hankkiminen on käytännössä välttämätöntä. Bassotoistossa on riittävästi jytyä, ja vahvistin tuntuukin avautuvan kovemmalle ruuvattaessa. Soittimien lievä pikkutyttömäinen keveys poistui ja tilalle astui selvästi tasapainoisempi ja rauhallisempi soundi, jossa on vakautta ja selkeyttä kumpaakin yksittäistä laitetta paremmin. Erottelukyky on hyvä, tukkoisetkin äänitteet aukeavat. >3,0 V Linjatulon ottoimpedanssi, 1 kHz ............................. 111/185/107 W Linjatulon yliohjaustaso, 1 kHz ................................... Kuulokeannon antoimpedanssi on ennätyskorkea 970 ohmia ja sen enempää matala- kuin korkeaimpedanssisetkaan kuulokkeet eivät soi tasapainoisesti. Vahvistimen basso-osasto oli se selvin kiitosten kohde, muu oli selkeämmin makuasiaa. Ei intiimin romanttinen vaan mukavasti menevä soundi. I N 1 0 0 SE-VAHVI ST IN Atoll IN100SE HHHHH Hinta: 990 euroa Mitat: 44 x 9 x 27 cm Massa: 10 kg Lisätietoja: www.audioshop.fi, puh 044 - 580 0051, www.atoll-electronique.com + Tiukasti potkaiseva bassopää, elävän rehellinen ja menevä sound + By-Pass-liitäntä kotiteatterivahvistimen kytkemiseen - Vaatimaton äänenlaatu kuulokeliitännästä Ääni Mittaukset Ominaisuudet HHHHH HHHHH HHHHH Lyhyesti: Bassotoistoltaan jämäkkä vahvistin, joka on luonteeltaan eloisa ja menevä. Kuunteluarviot Mauri Eronen Menee ja murisee Pehmeäluonteisen miellyttävä ja muheva soundi. HHHHH Mittaustulokset ja kaukosäätimen. Kuulokeliitin vahvistimessa on valitettavasti, kuten niin monessa tämän hintaluokan laitteessa, vain välttämättömyyssyistä. Yläpää on aavistuksen matta ja välillä ässissä kuuluu lisäsuhaus. Sen sijaan yhdistämällä IN100SE ja CD100SE toisiinsa, synergiaa löytyi yllättävän hyvin. 19 ja 20 kilohertsin testisignaalit synnyttävät voimakkaita särökomponentteja (~0,3 %) taajuuksien ympäristöön. HIFIMAAILMA 1/2011 35. 970 ohm Häiriöetäisyys, 20 Hz 20 kHz, A-painotus ...................81 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ...................................0,078 % Kanavatasapaino, 1 kHz, 0,001/0,1 W ...................0,2/0,4 dB Tehonkulutus, standby/idle/10 W@8 ohm ..........13/23/127 W RANSKALAINEN PERSOONA Ranskalaisuuten kuuluvat vahva persoonallisuus, tietty omaleimaisuus ja ehkä myös tarve olla tyydyttämättä kaikkia. Yhdessä kuunneltuna parivaljakko tuo selvemmin esille kunkin äänitteen oman luonteen, oli se sitten rähinää ja murinaa tai herkkää kuulautta. Säädin kyllä seuraa soittimen mukana eli merkkiuskolliselle lisälaskua ei tule. Toisaalta muusikoiden painotukset kuuluvat varsin selvinä. Ryhtiä on soitinta paremmin, mieslaulajat kuulostavat aikuisilta ja yleisestikin lämpöä on sopivasti. 0,14 ohm Kuulokelähdön antoimpedanssi, 1 kHz..................... Stereokuva leviää sekä leveys- että syvyysakselilla ilman sijoittelun liiallista hämärtymistä. 50 kohm Pääteasteen antoimpedanssi, 1 kHz ....................... Musiikki soljuu keveästi omalla painollaan ja turhia pakottamatta. Kuunteluarviot menivät menivät CD-soittimen osalta sujuvasti ristiin, etenkin sen osalta, että pidettiinkö soinnista vai ei. Harmoninen särö yhden watin teholla on suuri ja kasvaa korkeita taajuuksia kohti
Jaloilla seisova kaiutin on tukeva, ja hieman joustavan rakenteen ominaisresonanssi on käytännössä 36 HIFIMAAILMA 1/2011. Testikaiuttimen edeltäjän, Magnepan MG1.6:n, elinkaari oli 12 vuotta. TE S T I : MAGNEPAN MG 1 .7 -KAIUTTIMET n TEKSTI JA KUVAT: SAMU SAURAMA n MITTAUKSET: KLAUS AJ RIEDER / TKK JA MAURI ERONEN Täydellisen aineeton KUN KAIUTIN ON PELKKÄ LITTEÄ LEVY, SE HERÄTTÄÄ ULKONÄÖLLÄÄN PALJON HUOMIOTA. Se on aika, jossa harrastaja jo käytännössä unohtaa mallin olemassaolon, kun uutuusarvo on parin ensimmäisen vuoden jälkeen haihtunut. Kuorma vaikeutuu diskanttia kohti, mutta se on harvoin ongelma, koska musiikissa on tyypillisesti vain vähän energiaa korkeilla taajuuksilla, eli vahvistintehoa tarvitaan vain vähän. Kuuloalueen toinenkin pää on saanut uutta terää laajalle säteilevän superdiskantin muodossa. Aikaisemmille malleille tyypillinen keskialueen piikki puuttuu käytännössä kokonaan. Tämä tarkoittaa, että korkean antoimpedanssinkaan vahvistin (putkivahvistimet ja jotkut D-luokan vahvistimista) ei muuta äänensävyä. Tuttua Magnepania ovat rautaiset T-jalat, jotka pitävät kaiuttimet pystyssä. Kuorma on alim- milta bassoilta muutamaan kilohertsiin saakka lähes puhtaasti resistiivinen, eikä juuri poikkea neljästä ohmista. Edelleen "Made in USA" -lätkää kantava merkki on suomalaisillekin harrastajille tuttu useamman vuosikymmenen ajalta. MUSIIKKIA SOITTAESSAAN UUDET MAGNEPANIT KERÄÄVÄT HUOMIOTA VIELÄ ENEMMÄN JA MELKO VARMASTI PELKÄSTÄÄN POSITIIVISESSA MIELESSÄ. A merikkalaisen Magnepanin tarinan alku on ehkä selkeimmin sijoitettavissa vuoteen 1969, jolloin merkin perustaja Jim Winey patentoi ideansa kevytkalvoisesta kaiuttimesta. Uusittu rakenne näkyy mittauksissa selvimmin impedanssivasteessa. Äänenlaatu ei tietenkään heikkene vaikka mallin ikä lisääntyy, markkinavoimat vain saavat huomion kiinnittymään tuoreempiin asioihin. ENSIMMÄINEN LAJIAAN Magnepan MG1.7 on valmistajan ensimmäinen kaiutin, jossa aiemmin vain keskialuetta ja pikkumalleissa myös diskanttia toistava quasi-ribbon-nimellä kulkeva tekniikka on valjastettu myös alakeskialueen ja basson toistajaksi. Uusia tuotteita ei ole satanut tiheään, vaan lähes jokainen lanseeraus on ollut jonkinasteinen tapahtuma, todellinen askel eikä vain uusi mallinumero. Valmistaja lupaa tämän tuottavan entistä saumattomamman yhteispelin keskialueen ja basson välillä
Näiltä osin taian luomiseen käytetty resepti jäi piiloon. Liian lähellä seinää bassopää käy erillisenä jumputtavaksi ja myös stereokuva yksi kaiuttimen hienoimmista ominaisuuksista kärsii selvästi. 5,5 dB Minimi-impedanssi: ..........................1,4 ohm @ 19 700 Hz Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m etäisyydellä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Tämä taika vaatii käyttäjältä yhden myönnytyksen: kaiutinta ei kannata laittaa kovinkaan lähelle seinää. Vaihe on laajalla alueella lähes resistiivinen ollen hankalimmillaan 34° 8 000 hertsillä. Vain diskanttipään mittauksissakin näkyvä korostuma herätti huomiota kuunteluissa, mutta ei häiritsevästi. Tämä ei silti vie mitään musiikilta, eikä räikeämpi esitys mukaan istuisikaan. Kaiuttimen mukana tulee kuusiokoloavain amerikkalaisittain tuumakokoisiin kaiutinterminaaleihin ja vaimennusvastus sekä varasulake diskantille. Kaiuttimen ympärille kiedottua kangasta ei ole helppo irrottaa ja kiinnittää uudelleen ehjänä. Normaalikäytössä vastuksen korvaavan siltauspalan maahantuoja on perinteisesti korvannut demopareissaan johdonpätkällä. SUOSIT TELEM Lisätiedot: www.hifiguru.fi, ME puh (019) 418 877, www.magnepan.com Hinta: 2 990 euroa Mitat (l x k x s): 49 x 166 x 5 cm Massa: 18,2 kg HYVä H Toimintaperiaate: 3-tie, dipoli INTALA ATUSUH Elementit dE -Basso- ja alakeskialue: 2 850 cm2 -Keski- ja korkeat äänet: 5 cm x 122 cm Jakotaajuus: ei ilmoitettu Suurin suositeltu teho: ei ilmoitettu HHHHH Hifimaailma Hifimaailma + Kyky välittää äänitteeseen taltioitu aito tila kuuntelupaikalle + Yleispätevä, musiikkilajista riippumatta miellyttävä ja innostava Vaatii tilaa ympärilleen sekä kokonsa että toimintaperiaatteensa takia Ääni: H H H H H Lyhyesti: Huippuluokan kaiutin, joka jättää äänellisesti hyvin vähän toivomisen varaa. kuuloalueen alapuolella. Viimeistely on onneksi riittävän hyvä, jottei äänilautoja tarvitse hävetä. Viimeinen läpikuultavuus puuttuu, mutta tällä kyllä uppoaa musiikkiin tyylilajista riippumatta hyvin helposti. Basso on sävykäs ja hieman pehmeäluonteinen. Kankaan alle jäivät piiloon niin itse kaiutinelementti kuin liitinpaneelin vieressä oleva jakosuodinkin. HHHHH Mittaustulokset Herkkyys (1 m/2,83 V):.............................................. Kerrassaan pakottamaton ja eheä soundi tuottaa väristyksiä. Sekin vaikuttaa ääneen selvästi, koska eri äänialueet toistuvat vierekkäisistä eivätkä normaalikaiuttimen tapaan päällekkäisistä elementeistä. Miellyttävyyttä ei kuitenkaan ole revitty erottelun selkänahasta, vaan nyanssit ovat tallella. MG1.7:t, kuten muutkin paneelit, kaipaavat vähintään metrin tilaa taakseen, ja toinen mokoma tuo vielä selvän lisäparannuksen. Mitatut vapaakenttävasteet ovat rikkonaisia, mutta kuunteluissa kaiutin miellettiin hyvin tasapainoiseksi ja puhdassointiseksi. Sen vahvuudet tulevat esille selkeimmin akustisilla instrumenteilla ja ihmisäänellä. Perinteiset puulistat ovat jääneet lisä- "Kaiutin on luonteeltaan tasapainoinen, rauhallinen ja huonojen äänitteiden kanssa anteeksiantava." varustelistalle, ja tilalla ovat alumiiniset. Erityisesti akustiset äänitteet kuulostavat todella hienoilta, studiopoppi ei niinkään hyödy kaiuttimen vahvuuksista. Hunajaisuus ilmenee instrumenttien poikkeuksellisena todenmukaisuutena. Diskanttiosalle on sekä suojasulake että paikka vaimennusvastukselle. Vastus kuuluu hyvin selvänä äänen tummumisena. 83 dB Alarajataajuus (6 dB): ............................................. HHHHH TAIKA SÄILYY Paneelikaiuttimien taika, tuo koko takaseinän täyttävä ilmava äänikenttä, on vahvana mukana MG1.7:n hengessä. Ulkonäön lisäksi kankaalla on lisätehtävä, se rauhoittaa kevytkalvon bassoresonanssia huomattavan paljon. Pellit säihkyvät ohuen foliomaisesti, aivan kuin joku olisi vuollut puolet niiden paksuudesta ja iskuvoimasta. Aikaisemmin valmistaja on suositellut pitämään diskanttiosan ulkosyrjällä, mutta nyt ohjeessa kehotetaan kokeilemaan kumpi toimii paremmin omassa tilassa. Stereokuva aukeaa aineettomana paikallistumatta kaiuttimiin, ja asiat loksahtavat tarkasti paikoilleen. TESTIM ENEST YS Magnepan MG1.7 Liittimet hyväksyvät vain paljaan johdon tai banaaniliittimen. n Samu Saurama Ilmava ja elävä Stereokuva muodostuu suureksi ja ilmavaksi, mutta riittävän tarkasti innostaakseen huomion kiinnittymään detaljeihin. Toinen tuttu piirre on tarvikepakkaus, josta löytyy tuumamitoituksella oleva kuusiokoloavain kaiutinterminaaleja varten (vain banaani ja paljas johdin käyvät) ja vaimennusvastus diskantille. 60 asteen vaste kertoo sivusuuntaisen suuntaavuuden epätasaisesta muuttumisesta taajuuden suhteen. Impedanssin minimi on 1,4 ohmia ylimmällä diskantilla. 38 Hz Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): ..................... Impedanssin vaihtelu on pientä ja pysyttelee koko kaistalla alle kuuden ohmin. Soittimissa on hyvin luonnollista ryhtiä, eikä mikään kuulosta pienoismallilta tai aidon soittimen sijaan muoviselta leluversiolta. Kaiutin on helppo H I F I Mvahvistimelle, / 2 0 1 1 kuorma A A I L M A 1 joka kykenee3 7 ohjaamaan vaivatta 4 ohmin resistiivistä kuormaa.. Lisäksi kaiuttimien kääntämistä kannattaa kokeilla. Taajuusvasteissa näkyy paljon epätasaisuuksia, jotka näkyvät myös tehovasteapproksimaatiossa. Hifimaailman kuuntelut tehtiin ilman lisävastusta, eli vastuksen tilalla oli pelkkä hyppyjohdin. Kokonsa puolesta MG1.7 on huomiota herättävä. Tiukkaan purkkiin pakattu studiopoppi ei hyödy samalla tavalla MG1.7:n kyvystä välittää aitoa orgaanista elämää lävitseen. Ne saa mustan ja hopeisen lisäksi pohjamaalattuna, jos oma sisustus kaipaa joko piristettä tai sitten kaiuttimet halutaan soinnuttaa huoneen muihin sävyihin. Sekä viisisenttinen litteys että pienehköä ovea muistuttavat mitat varmistavat, että kaiutin on näkyvä osa tilaa. Kokonaisuutena Magnepan MG1.7 kuuluu parhaisiin Hifimaailmassa käyneisiin kaiuttimiin. Keskialueella ja yläpäässä on pientä ylimääräistä särmää, jotka tuovat sinänsä hyvin luonnillisen kuuloiselle keskialueelle kiiltokuvahengen sijaan aidon elämän tuntua. Miedompaa vaimennusta kaipaava voi kytkeä tilalle pienemmän vastuksen. Liitinpaneelin oikealla puolella kankaan alta kuultaa jakosuodin. Pienikin kääntö vaikuttaa aikaeroon elementtien välillä ja siten kaiuttimen luonteeseen. Kuunteluarviot Mauri Eronen Sävyjen sinfoniaa Muhevuus alakeskialueella tekee akustisista soittimista lämpimän aitoja. Enemmän musiikkienergiaa sisältävällä keskialueella minimi on 3,4 ohmia. 1,2 ohmin vastuksella noin 400 hertsistä alkava ja tasaisesti kasvava vaimennus on kilohertsillä noin kaksi desibeliä ja kymmenellä kilohertsillä runsaan kolme desibeliä
Seinämävahvuudeltaan parisenttinen kotelo on rystystestillä erittäin tukevan ja kuolleen oloinen. Kotimaassa tehtävä suunnittelu ja halvemman työvoiman maassa hoidettava tuotanto ovat nykypäivää, myös PSB:llä. TE S T I : PS B IM AGI NE B -KAIUTTIMET n TEKSTI JA KUVAT: SAMU SAURAMA n MITTAUKSET: KLAUS AJ RIEDER / TKK JA MAURI ERONEN Lempeä ja elegantti KUN KAIUTIN ON TYYLIKÄS JA MIELLYTTÄVÄN KUULOINEN, VOI SILLE POVATA HYVÄÄ MENESTYSTÄ. Käytännön tulos näkyy selvimmin hintaluokkaan suhteutettuna hienossa ulkoasussa, jos toteutusta vertaa 1015 vuotta aiempaan tilanteeseen. Imagine-sarjan muotoilulta ja pintakäsittelyltä ei juuri enempää osaisi vaatia. Valmistaja ei keimaile maainformaatiolla vaan on piilottanut kyltin tuplajohoduspaneelin siltauspalan alle. Elementtien ympärillä olevat kumirenkaat toimivat myös pieninä suuntaimina sekä diskantille että bassokeskiääniselle. Kaarevaan etulevyyn täytyy joka tapauksessa keksiä jonkinlainen sovitus elementeille, ja tässä suhteessa renkaat ovat oikein toimivat. 38 HIFIMAAILMA 1/2011. Siinä missä punertava puupinta on varsin eleganttia, herättää mustan kumin käyttö hieman ristiriitaisia tunteita. Jalustakaiuttimen sisällä ei ole lisätukia, mutta ei niitä osaa kaivatakaan. Toisaalta mattamustaa kumia voi ajatella myös tervetulleena vastaiskuna sille trendikkäälle pianolakkapinnaksi väitetylle kiiltävälle muoville. TUKEVA LÄHTÖKOHTA Imagine-sarjan kotelot ovat kaikilta kyljiltään kaarevia. Etulevyssä elementtien ympärillä ja takana refleksiputken ja liitinterminaalin somisteena oleva kumipinta repsottaa aavistuksen reunoista. Lisäksi siihen tarttuu jälkiä vielä helpommin jos mahdollista kuin muodikkaaseen kiiltävään mustaan. Kotelon sisällä on vielä runsas määrä vaimennusainetta, joten lähtökohdat kunnolliselle äänenlaadulle ovat kunnossa. KOMPAKTI KOKO JA JÄRKEVÄ HINTALAPPU EIVÄT AINAKAAN VÄHENNÄ MAHDOLLISUUKSIA. D esigned in Canada, Made in China sanoo PSB Imagine B -jalustakaiuttimen, pieni kyltti. Monen mielestä kaarevapintainen kotelo on esteettisesti suorakaidelaatikkoa viehättävämpi, mutta ennen kaikkea kaareva kylki on moninkertaisesti suoraa jäykempi
Paljastavaa läpivalaisua on turha odottaa, vaikka diskantin helähdys onkin luonteeltaan puhdas. HHHHH Samu Saurama 135-millinen bassoelementti on kartioltaan keramiikkasavella täytettyä muovia. Taajuusvasteessa ei nimittäin ole vaimentumaa kohti alakeskialuetta ja bassoja, joita seinustasijoitus korostaa. Ääneltään PSB sai varsin yhtenevät arviot. Pisteet PSB:lle tästä. Lisätiedot: www.ah-hifisystems.fi, puh (019) 483 160, www.psbspeakers.com Hinta: 890 Mitat (l x k x s): 19,1 x 33 x 30,5 cm Massa: 7,8 kg Toimintaperiaate: 2-tie, bassorefleksi Elementit -Basso- ja keskiäänet: 1 x 135 mm -Korkeat äänet: 1 x 25 mm Jakotaajuus: 1 800 Hz Suurin suositeltu teho: 150 W + Miellyttävä ja helposti kuunneltava ääni myös suurella voimakkuudella + Tyylikäs ulkonäkö Viimeinen läpikuultavuus puuttuu Ääni: H H H H H Lyhyesti: Miellyttävä ja yleispätevä kaiutin, jonka viimeistelyssä ei juuri ole toivomisen varaa. Kuunteluarviot Mauri Eronen Yleispätevä ja helppo Ääni on kokonaisuutena eheän kaunis ja neutraali. Vapaa sijoitus varmistaa myös hyvän stereokuvan muodostumisen. 5,5 dB Minimi-impedanssi: .............................. Seinän lähellä se on harvoin mahdollista. n Taajuusvasteet ovat tasaiset lukuun ottamatta 13 kHz:n alueella olevaa heilahdusta, joka näkyy myös tehovasteessa, ja käytännössä kuulumatonta resonanssia aivan kuuloalueen ylärajalla. Helposti kuunneltava ja heikompiakin äänitteitä sopivasti armahtava luonne. Impedanssin vaihtelu keskialueella on vähäistä, joten suuren antoimpedanssin vahvistin HIFIMAAILMA 1/2011 39 ei todennäköisesti aiheuta taajuustoistoon suuria poikkeamia.. Bassopäässä on murinaa ja ulottuvuutta, luonne on pehmeän täyteläinen. Hyvälle paikalle sijoitettuna se tarjoaa audiovisuaalista iloa olemalla kaunis ja miellyttävän kuuloinen. 58 Hz Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): ..................... Kaiutin on luonteeltaan tasapainoinen, rauhallinen ja huonojen äänitteiden kanssa anteeksiantava. Impedanssin minimi on 3,0 ohmia. Toisaalta elokuvien terävinkään räime ei ota Bassoelementti on muovirunkoinen ja tuplamagneettinen. Kahden magneetin käyttö sekä vähentää hajasäteilyä että lisää moottorin voimakerrointa. Kotelo on viritetty refleksiputkella, jonka halkaisija on vähintään riittävä huomioiden bassokeskiäänisen koon. HHHHH Mittaustulokset Herkkyys (1 m/2,83 V):.............................................. Stereokuva on hienopiirroltaan suurpiirteinen, mutta erottelee osaset toisistaan ja avautuu huoneen täyttäväksi. Rytmipuoli rullaa pehmeällä tahdilla, vailla parasta sykettä ja napsetta. Torvisektio on lämpimyydessään runsaan miellyttävä, mutta yksittäisen trumpetin eteen siirtyy peittävä verho. Keskialue on kuulas ja sävykäs, miellyttävän puhdaspiirteinen ja helposti kuunneltava heikommallakin äänitteellä. Yleisluonne on rauhallisen ja tasapainoinen lähes äänitteestä riippumatta. Bassotoiston ulottuvuus on kokoluokka huomioiden hyvä. Tuplajohdotus on mahdollista siltaliuskat poistamalla, ja itse liittimet ovat tukevat metalliset, joskin isokäpäläiselle aika lähellä toisiaan. Kuulas ja pehmeäluonteinen Hengittävä ja erottelevasti piirtyvä stereokuva avautuu hyvin syvyydeltäkin, joskin mukana on myös aavistus solistin etäisyyttä. Nämä ovat lähes aina mitalin kaksi puolta, molempia ei saa esille yhtä aikaa. Se sijoittuu musiikissa paljon energiaa sisältävälle alakeskialueelle. Toisaalta se paras läpivalaisu ja tarkkuus jäävät saavuttamatta. 87 dB Alarajataajuus (6 dB): ............................................ 25-millinen diskantti on titaanikalottinen. Kompakti kokoluokka mahdollistaa kolmen identtisen kaiuttimen sijoittamisen etusektoria hoitamaan. PSB Imagine B on kaiutin, jota ei tarvitse hävetä sen enempää ulkoasun kuin äänenkään puolesta. Liittimet on asennettu kapeaan takareunaan päällekkäin. PSB Imagine B HHHHH "Kaiutin on luonteeltaan tasapainoinen, rauhallinen ja huonojen äänitteiden kanssa anteeksiantava." Maski kiinnittyy etulevyyn melko saumattomasti, sekä visuaalisessa että akustisessa mielessä. 3,0 ohm @ 219 Hz PARAATIPAIKALLE Kun kaiutin on yleiseltä ulkoasultaan ja viimeistelyltään viehättävä, se saa helpommin oikeutuksen päästä seinustalta pois. Vaimennusainetta tukevassa kotelossa on runsaasti. Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m etäisyydellä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). korviin, ja äänenpainevarat riittävät kunhan matalimmat suodattaa av-vahvistimella subwooferille. Moottorissa on kaksi magneettia, joista taaempi sekä vähentää magneetin hajasäteilyä että kasvattaa moottorin voimakerrointa. Imagine B:n perussävy luo tarpeen siirtää kaiutin irti seinistä. Läsnäolon puutteen vastapainona on moniruokaisuus, ja matalimmat taajuudet suodatettuna helposti kuunneltava kaiutin kovaääniseen teatteriin. Aivan ylhäällä on vertailukaiutinta vähemmän kimallusta, mutta tummasoitinen kokonaisuus ei kuitenkaan ole. Alarajataajuus venyy juuri alle 50 hertsin ja on tämänkokoiselle kaiuttimelle hyvä saavutus. Mittauksissa näkyy keskialueella mutkittelua, mutta kumpikaan kuuntelija ei kokenut sitä häiritseväksi. 49 Hz Viritystaajuus: ........................................................... Haastavin alue vahvistimelle on sadan hertsin yläpuolella, jossa kuorma on varsin voimakkaasti reaktiivinen. Leppoisa luonne mahdollistaa pitkätkin musiikkisessiot ilman kuunteluväsymystä
Oletuksena se tekee tarvittavan zoomauksen lisäksi ylimääräisen vaakasuuntaisen levityksen, joka piilottaa kuva-alan reunat television näkyvän alan ulkopuolelle (ns. Toisaalta leveän television etuna on sirompi ulkomuoto ja eksklusiivisuus. LIUTA SÄÄTÖJÄ Tavallista leveämpi kuvasuhde aiheuttaa päänvaivaa käyttäjälle. Uuden 58-tuumaisen 21:9-mallin kuvan leveys on 136 cm. Philipsin leveämmälle televisiolle on siis selkeästi markkinoita. Tiloja on Philipsissä kaikkiaan 10. Jos käytössä on Philipsin tekstityksen siirron osaava Blu-ray-soitin, ovat ainoat tarvittavat kuvatilat "unscaled" ja "Cinema 21:9". Kun projektoria ei syystä tai toisesta voi käyttää, täytyy valita kukkarolle sopiva televisio. Kääntöpuolena 16:9-suhteen elokuvat piirtyvät Philipsillä vain 46-tuumaisena. overscan). Kuvanlaatua entisestään hieman huonontavan ominaisuuden eliminoimiseksi täytyy "screen edges" -säätö vielä asettaa nollaan. LEVEÄMMÄN KUVASUHTEEN TELEVISIO ON KASVANUT PARI TUUMAA, SAANUT MUKAUTUVAN LED-TAUSTAVALAISTUKSEN JA NÄYTTÄÄ ELOKUVAT KOLMANNESSA ULOTTUVUUDESSA. E lokuvaharrastaja haluaa maksimoida elämyksensä katsomalla järkevissä rajoissa mahdollisimman suurta ja hyvää kuvaa. Yli puolet tuoreista Blu-ray-julkaisuista ovat kuvasuhteeltaan leveämpiä kuin televisioiden standardiksi asettunut 16:9. Muut tekevät enemmän tai vähemmän virheitä geometriaan. 40 HIFIMAAILMA 1/2011. Blu-ray-elokuvalla ei enää pärjääkään yksioikoisella "unscaled"-tilalla, jos haluaa kuvanlaadun pysyvän parhaana mahdollisena. Vastaavan kuvakoon saavuttaakseen perinteisen 16:9-television tulisi olla halkaisijaltaan yli 61 tuumaa. "Cinema 21:9" -tila esittää leveän kuvasuhteen elokuvan oikein. Philipsissä "unscaled" on paras tila vain silloin, kun katsottavan elokuvan kuvasuhde on lähellä Blu-ray-kuvaikkunan eli freimin täyttävää 1,78:1:ä. Lisähämmennystä soppaan aiheuttaa se, että testinaikaisessa ohjelmistossa oli bugi kuvasuhdetilojen nimeämisessä. Tällöin televisio käyttäytyy kuin mikä tahansa laajakuvanäyttö piirtäen kuvan ruudun keskelle pikseli pikseliltä alkuperäisenä. TE S T I : PH ILI PS 58 PF L 9955H -TELEVISIO n TEKSTI JA KUVAT: MAURI ERONEN n MITTAUKSET: PETRI TEITTINEN JA MAURI ERONEN Leveästi ledeillä PHILIPSIN UUSI 21:9 ON NYT KAIKIN PUOLIN VALMISTAJAN ULJAIN ELOKUVANNÄYTTÄJÄ. Päävalikossa nimet olivat oikein. Niiden toiminta alkaa valjeta vasta, kun niitä kokeilee sopivalla testikuvalla, joka sisältää geometriavirheet paljastavia ympyröitä ja kuva-alan reunasta reunaan ulottuvia viivoja. Pikavalikon kautta valittu "Cinema 21:9" olikin oikeasti geometriaa vääristävä "Cinema 21:9 subtitle". 60-tuumaiset plasmatelevisiot maksavat halvimmillaan huomattavasti Philipsiä vähem- män, noin puolitoista tuhatta euroa. Vasemmalle ja oikealle jää mustat pystypalkit. Jos aiemmin televisioiden moninaiset kuvasuhdevalinnat sekoittivat pään, tekee 21:9-ruutu kaikesta moninkertaisesti hämmentävämpää
On siis tärkeää, että ruutu asetetaan silmien korkeudelle. On 400 Hz Clear LCD:tä, Super resolutionia, Perfect contrastia, Colour enhancementia ja jos jonkinmoista. Elementit eivät piirry tasaisena, vaan ovat paikoin sinertäviä ja puhki palaneita. Yksinkertaisimmillaan sen voi asettaa neutraalin harmaaksi, tasaiseksi taustavaloksi, joka vähentää silmien rasitusta pimeässä. Se myös laajentaa katselukulmaa. Dynaamiset tilat valitettavasti pistävät tumman pään ajoittain tukkoon. Ainoastaan mustien tukkoisuus ja pienten kirkkaiden elementtien sinertävyys häiritsevät ajoittain. HDMI-tuloon kytketyn Blu-ray-soittimen kuvaa Philips ei kertaakaan onnistunut ensi yrittämällä esittämään. Perinteinen kaikki tulot listaava valikko olisi kätevämpi, MITTAUSTULOKSET Kontrastisuhde: ....................................................... Punainen värikanava menee tukkoon alle 235:n, vaikka kirkkaussäätö olisi asetettu oikein arvoon 51. Mukautuva taustalo toisaalta parantaa tummien sävyjen sinertämisen ja ikään kuin poistaa edestä kontrastia heikentävän sinertävän harson. Pää- ja välivärien deltaE-arvo on syaania lukuun ottamatta alle 5. Oikean kuvatulon valintaa hankaloittaa uutta laitetta kytkettäessä tai tilapäiskytkennässä se, että jokainen otto täytyy ensin erikseen lisätä päävalikkoon. Virhe on silmin havaittava. Lukuisat kuvaprosessorin asetukset jättävät käyttäjän ymmälle. 4,8 HQV HD: ................................................................... 43/80 Toimiva 24p: ................................................................Kyllä Harmaasävyjen väritoisto eri kirkkausasteilla ilman mukautuvaa taustavaloa warm-esiasetuksella. Dynaamisen taustavalonkin asetuksia on neljä (off/standard/best power/best picture). Tästä on se etu, että television kontrastisuhde on aina maksimaalinen riippumatta kontrastisäädöstä. Tämän korjaamiseksi täytyy värikylläisyyttä pudottaa colour-säädöllä. Sinisen sävy on kohdallaan, mutta kokonaistarkkuutta heikentää liian suuri saturaatio. Mustan taso vaihtelee testilevyillä sen mukaan, onko kuvassa paljon materiaalia alle videomustan. Valkoisen deltaE-arvo on 9 ja huononee tummempiin sävyihin mennessä. Philips 58PFL9955H vaikka Philipsin ideassa on kyllä perää päivittäisen käytön helppoutta ajatellen. HHHHH Hinta: 4499 euroa Mitat (l x k x s): 145,9 x 66,8 x 7,1 cm -jalustan kanssa 145,9 x 73,5 x 26 cm Massa: 26 kg -jalustan kanssa 29 kg Koko: Tyyppi: Taustavalo: Virittimet: Liitännät Kuva: Ääni: Verkko: Lisätietoja: 58" LCD Mukautuva led DVB-C/T/S 1x HDMI v1.4 (3D, ARC), 3x HDMI v1.3, 1x RGB-SCART, 1x komponentti, 1x VGA, 2x USB kuuloke, koaksiaalinen S/PDIF Ethernet, WLAN (802.11b/g/n) www.philips.fi VAIHTELEVAA KUVANLAATUA Tavalliseen LCD-tyyliin tummien sävyjen erottelu on huono, jos televisiota katselee alaviistosta. Elokuvilla, joissa käytössä on vain videoalue 16235, seilaamista ei tapahdu. Kirkkaussäätö taas vaikuttaa sähköisesti sekä mustan että valkoisen tasoon, joten sillä voi saada sekä mustat tukkoon että valkoiset puhki. Ambilight Spectra 3 on laajalti muokattavissa kirkkauden, mukautuvuuden nopeuden ja värien osalta. Valtaosan käyttötarkoitusta ja todellista vaikutusta voi vain arvailla. Nopeimmillaan efekti ikään kuin kasvattaa näkyvän kuvan kokoa, mutta sen saattaa kokea myös häiritseväksi. Vaikka kuvassa on asioita teoreettisesti pielessä, on kuva elokuvilla pääsääntöisesti dynaamisen näyttävä. n Lyhyesti: Suuri televisio, jonka ominaisuus- ja säätömassa saattaa turhauttaa. Television takalevyn ledirimpsu mukautuu ja heijastaa seinälle värimaailmaltaan elokuvan kanssa yhtenevää valoa. 10,4 deltaE värit: ................................................................... Muiden päävärien saturaatio on samoin liian suuri oletusarvoilla, ja lisäksi ne ovat sävyltään referenssiä räikeämpiä. HIFIMAAILMA 1/2011 41. Ne myös vaikuttavat välillä kuvassa kaukanakin sijaitsevien elementtien valoisuuteen ja tasaisuuteen. Philipseissä ei ole erikseen kolmea LCDtelevisioiden perussäätöä: taustavalo, kirkkaus, kontrasti. Vaatii perehtymistä parhaan kuvanlaadun saamiseksi. Kirkkaussäädön asetusta hankaloittaa se, että televisio mukautuu aina automaattisesti kuvan sisältöön. Adaptiivisen taustavalaistuksen karkeuden näkee tilanteissa, joissa tummalla taustalla on pieniä lähes valkeita kuvaelementtejä. Niiden vaikutusta ja hyödyllisyyttä voi olla vaikea arvioida ilman sopivia testikuvia ja kärsivällisyyttä. Pää- ja välivärien sijainti CIE-kartastossa. + Hyvä kontrasti + Tarkka väritoisto Liikaa turhia kuva-asetuksia Epätarkka gamma ja harmaasävyt Adaptiivisen taustavalon artifaktit Hitaasti animoidut valikot Kuva: Mittaukset: Ominaisuudet: Käyttö: Liitännät: HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH Ei sillä, monimutkaiset valinnat jatkuvat kuvanparannuspiirien puolella. Tummimman pään sinertävyys vähenee, kun mukautuva taustavalaistus on kytketty päälle. 3100:1 Mustan taso (@ 100 cd/m2): ...........................0,032 cd/m2 Maksimikirkkaus: ..............................................277 cd/m2 deltaE harmaasävyt: ................................................... 80/100 HQV PAL: .................................................................... Ensimmäistä ei ole ollenkaan, mutta sen toimet hoitaa kontrastisäätö, joka muokkaa ainoastaan taustavalon voimakkuutta eikä totutusti pelkän valkoisen tasoa. Vasta johdon paikkaa vaihtamalla ja uudelleen yrittämällä kuva saatiin näkyviin
USB-liitäntä ymmärtää FAT16/32-muotoi- set massamuistilaitteet ja kaikki tärkeimmät tiedostoformaatit. Isokokoisten valokuvien selaus verkon yli on hitaahkoa, ja 10 megapikselin kuvan latauksessa kestää viitisen sekuntia. Stereolähtö on erikseen ilman bassonhallintaa. Osa videoista esitetään väärällä kuvasuhteella, soitin ei pyöritä videota sulavasti 24p-nopeudella ja joissakin tapauksissa ääni ja kuva toistuvat eri aikaan. Erillinen HDMI-liitäntä kuvalle ja äänelle olisi hyödyllinen silloin, kun halutaan katsoa 3D-elokuvia vanhemmalla vahvistimella tinkimättä uusista HD-ääniformaateista. Analogisen 7.1-äänilähdön kaiutinkanaviin saa halutessaan matalien taajuuksien kiinteän suodon (120 hertsiä) ja bassoinformaation ohjauksen subwooferille. TE S T I : PH ILI PS BDP9 600 -BLU-RAY-SOITIN n TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Liukkaasti levyiltä PHILIPSIN PARAS BLU-RAY-SOITIN ON HYVÄNNÄKÖINEN, NOPEA JA SUORITUSKYKYISISTÄ KOMPONENTEISTA KOOTTU. HDMI-lähtöjä on yksi. Oikean reunan käyttönäppäimet toimivat hipaisulla ilman fyysistä tuntumaa ja loistavat näytön tapaan sinertävän valkoisina. Kelaus toimii verkon yli monilla tiedostoilla vain kaksinkertaisella nopeudella, eikä soittimessa ole mahdollisuutta hypätä haluttuun kohtaan. Etulevyn USB-liittimeen kytkettyyn muistiin saa kyllä valjastettua BD-Live-muistiksi, jos sisäinen muisti alkaa käydä ahtaaksi. USB-tikulta toi- 42 HIFIMAAILMA 1/2011. Videotuki on kattava, mutta parhaita verkkosoittimia BDP9600 ei haasta. Verkkoon BDP9600 liittyy ethernetin tai WLANin (802.11b/g/n) kautta. Tiedostotuki on toimivaa WMA-toistoa lukuun ottamatta yhtenevä DLNA-verkkostremauksen kanssa. Etulevyn näyttö on huomaamattomasti piilossa, ja yksittäisistä pisteistä koostuvien merkkivalojen olemassaolon huomaa vain niiden loistaessa. Itse navigointi on ripeää, ja soitin näyttää äänitiedostojen id3-tagit sekä kansitaiteen. Sisäistä muistia nettiekstroille on 2 gigatavua. Toisto jatkuu kelauksen loputtua muutaman sekunnin viiveellä. Takalevyn SD-muistikorttipaikka on tarkoitettu vain Net TV:n tarjoamien videovuokrauspalvelujen tallennustilaksi. BD-Live-ominaisuuksien käyttämiseksi ei siis tarvitse muistitikkua. Muutamia MKV-testipätkiä soitin ei toistanut lainkaan ja meni satunnaisesti jumiin. KOLMIULOTTEISEN KUVAN LISÄKSI SE TOISTAA MONENLAISIA TIEDOSTOJA JA LIITTYY NETIN LEFFANVUOKRAUSPALVELUUN. K iiltävään metallikuoreen koottu BDP9600 on rakenteeltaan tukeva. Huippumallille tyypillisesti kytkennät ovat kattavat
Jos ejectiä painaa buuttausvaiheessa, jämähtää soitin lähes aina toimintakyvyttömäksi. Trailerien perusteella elokuvien kuvanlaatu on erittäin kirjava. Lomitetun 1080i-kuvan BDP9600 käsittelee progressiiviseksi erinomaisesti ja saa HQV-testilevyllä täydet pisteet kohinanpoistoa myöten. Luukun avaaminen on turvallista vasta, kun soittimen näytössä lukee "no disc". Home- ja Taajuusvaste analogisesta stereoannosta. 20 Hz 0,03 dB, 20 000 Hz 0,05 dB. Jitter analogisesta stereoannosta. Toinen havaittu ongelma ilmeni netissä toimivaa film2home-videovuokraamoa kokeiltaessa. Hankalalla DVD-lähteellä lomituksessa on ongelmia, jotka ilmenivät Transformers 2:lla. n minta on sutjakkaampaa ja kelauskin on tarjolla 32-kertaisena. PIENTÄ PYKIMISTÄ Ohjelmisto ei ole täysin ongelmaton, sillä soitin meni testin aikana joitakin kertoja jumiin. Film2home tarvitsee toimiakseen vähintään 4 gigatavun SD-kortin. 2,02 V Häiriöetäisyys, 20 Hz 20 kHz, A-painotus ............ Lähes kaikki soittimen asetuksista sijaitsevat lukuisten näppäinpainallusten takana. Vasemman kanavan suorituskyky on säännönmukaisesti oikeata aavistuksen heikompi, mikä näkyy selvästi esimerkiksi jitter-mittauksesta. Käytössä soittimen vaste komentoihin on erittäin hyvä. 13 min 40 s * HQV-testit ...................................100/100 (HD), 75/80 (DVD) *Aika on vertailukelpoinen edellisen numeron (HM 8/2010) Blu-ray-vertailun tuloksen kanssa. TERÄVÄSTI PIIRTÄVÄ Vaikka mediatoistossa onkin parantamisen varaa, paikkaa Philips vajeen hyvällä Blu-ray-toistolla. Asetuksista kannattaa kuitenkin varmistaa, että käytössä on kuvaa prosessoimaton "No optimization" --tila. 98 dB Jitter, 44,1 kHz/16 bit ...............................................128 ps Nopeustestien summa .................................. Soitin ei herää henkiin ejectiä painamalla, vaan se tulee käynnistää etulevyn tai kaukosäätimen virtanäppäimellä. Osa trailereista myös tökki häiritsevästi. Ensimmäinen outous liittyy levyluukun aukaisemiseen kesken käynnistysprosessin. Välillä soittimella kestää kohtauksen jälkeen minuutin verran lukkiutua terävään kuvaan. Normaalikäytössä säätöihin ei kuitenkaan tarvitse koskea, sillä kuvan muokkaamattomana esittävä tila on ainoa fiksu valinta. Bitch Slap -leffan trailerin käynnistyttyä alareunaan ilmestyvien näppäinohjeiden päälle piirtyi bufferointia ilmaiseva kuvake, eikä soitin enää reagoinut komentoihin, vaikka itse video pyöri taustalla. HQV-levyn lomitetun 576i-kuvan soitin käsitteli hyvin, vaikka lukkiutumisessa kestikin välillä tovin. 0,08 dB Kanavaerotus, 1 kHz ................................................. Kokonaisnopeudeltaan se jää jonkin verran ripeimmistä testatuista erityisesti hitaan käynnistymisensä takia; soitin on käyttövalmis vasta 37 sekunnin kuluttua virtojen kytkemisestä. Tällaisen saa ilmaiseksi, kun rekisteröityy Club Philips -palveluun. Elokuvien latausajoissa ero nopeimpiin on alle kymmenen prosenttia. Tavallisella Blu-ray-elokuvalla kuvassa ei ole mitään moittimista, ja Philips toistaa kuvan alkuperäisenä. 0,0004 % Kanavatasapaino, 1 kHz ......................................... 105 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/60 dBFS ...............................0,0007 %/alle 0,1 % Intermodulaatiosärö, 19/20 kHz, 0 dBFS ............ Mittaustulokset ovat moitteettomia. Äänen ja kuvan samanaikaisuutta säätävä "audio sync" -ikkuna katoaa ruudulta harmittavan nopeasti, jos liukusäätimeen ei koske. Jopa automaattinen kohinanpoisto toimii. Hyvin tehdyllä DVD-levyllä mitään ongelmia ei ole. Pystytarkkuus vispaa täyserottelun ja puolikkaan välillä. Käytännön vaikutusta erolla tuskin on. HIFIMAAILMA 1/2011 43. Jos soitin on liitetty erikseen hitaasti kuvaa käsittelevään televisioon ja äänet vahvistimeen, saattaa huulisynkan säädöstä olla apua. Philips BDP9600 HHHHH Hinta: 599 euroa Mitat: 43,5 x 7 x 26 cm Massa: 4,2 kg Lisätietoja: www.philips.fi Liitännät Kuva: HDMI, komponentti, komposiitti Ääni: Analoginen 7.1 ja 2.0, optinen ja koaksiaalinen S/PDIF Muisti: USB, SD, Sisäinen (2 GB) Verkko: Ethernet, WLAN (802.11b/g/n) Mediatuki AVCHD: Kyllä Levy ja verkko: JPEG, MP3, WAV, MPEG-2, WMV H.264, MKV, DIVX, XVID, MOV USB: +WMA (FAT16/32) + Nopea toiminta + Äänen ja kuvan tahdistus + 1080i-kuvan käsittely DVD-kuvan lomitusongelmat Mediatoiston bugit Hidas käynnistys Blu-ray-kuva DVD-kuva Käyttö Ominaisuudet Mittaukset (CD) HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH HHHHH Lyhyesti: Nopea ja hyväkuvainen Blu-ray-soitin, joka on ahdettu täyteen laadukasta elektroniikkaa ja epävarmasti toimivia ominaisuuksia. MITTAUSTULOKSET Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS ....................................... "Vaikka mediatoistossa onkin parantamisen varaa, paikkaa Philips vajeen hyvällä Blu-ray-toistolla." stop-näppäimiä toistuvasti painamalla soitin vihdoin palasi päävalikkoon ja sammui pian tämän jälkeen itsestään. Vuokraelokuva maksaa neljä euroa ja on katsottavissa 24 tunnin ajan
R A P O R TTI: AKUS TO INT I JA HUONEKORJAUS OLOH U O N E E N n TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: SAMU SAURAMA Olohuoneesta 44 HIFIMAAILMA 1/2011
TARVETTA OLI SEKÄ HUOMAAMATTOMALLE AKUSTOINNILLE ETTÄ TAITAVALLE DIGITAALISELLE HUONEKORJAUKSELLE, JOLLA PARANNETAAN MUSIIKIN LUONNOLLISUUTTA VIELÄ LISÄÄ. R akensin kotiimme äänieristetyn ja akustoidun teatterihuoneen puolitoista vuotta sitten (Hifimaailma 6/2009). Projekti oli työläs, mutta hyvin palkitseva. Osa bassoista hävisi, loput puuroutuivat kumisevaksi massaksi, ja keskialueella kaikki kuulostivat äksyiltä ja pisteliäiltä. P E L A S TAJIN A olokelpoinen KOVAPINTAINEN OLOHUONEEMME OLI EPÄMIELLYTTÄVÄ OLESKELLA JA TOIVOTON MUSIIKINKUUNTELUUN. Toinen huomioon otettava piirre oli se, että olohuoneen akustointiprojekti piti saada hoidettua melko vaivattomasti ja nopeasti, eli HIFIMAAILMA 1/2011 45. Lähtökohta oli hieman hankala, koska halusimme myös pitää tilan selkeänä ja avoimena. Tälle kaikelle on selvä syy. Kyse ei ollut edes pelkästä musiikinkuuntelun laadukkuudesta. Huoneessa ei ole juurikaan pehmeitä pintoja vaimentamassa akustiikkaa eikä sopivia muotoja ja kappaleita rikkomassa heijastuksia eli diffusoimassa ääntä. Loppusyksystä päätin rykäistä koko olohuoneen kuntoon akustoinnista laitteistoon; siinä olisi sitten joululahjaa muutamaksikin vuodeksi. Hiljaisen ja rauhallisen huoneen olemassaolosta vain seurasi yllättävä mutta toisaalta hyvin looginen sivuoire: kovapintainen olohuone nosti akustiikkansa räikeydellä niskakarvat pahasti pystyyn. Mikään kaiutin ei ole kuulostanut olohuoneessa kovinkaan hyvältä. Myös yleinen elämä sai sävyynsä kipakan ilkeän sivujuonteen, vaikka keskustelujen sisältö olisi ollut kuinka rauhallista. Äänenvoimakkuutta ei voinut kasvattaa yhtään, tai äkäisen yleissoundin takia kuunteluväsymys iski ensimmäisen kappaleen puolivälissä
Seinien akustointiratkaisujen tuli siis niin kestää kynsiä kuin oltava edes jossain määrin puhdistettaviakin. Maailma on nyrkkisääntöjä täynnä ja moni mielellään opastaa mutullaan, mutta katsoin paremmaksi miettiä tilannetta ammattilaisen kanssa. Kattoon saa helposti paljon vaimentavaa pinta-alaa, eikä akustointi ei käytännössä muuta huoneen muuta olemusta juuri ollenkaan. Huonekorjauskin auttaa sitä pidemmälle, mitä parempi on lähtökohta. Oman katon kanssa päädyttiin kaikkein helpoimpaan ratkaisuun: Ecophonin 40 milliä paksut akustolevyt asennettiin suoraan olemassa olevaan kattoon valmistajan omalla 46 HIFIMAAILMA 1/2011. Sama tilanne on keskivertoa suuntaavampien kaiuttimien kanssa. Musiikinkuuntelussa hyvä huonekorjaus tai ääritapauksena kuulokekuuntelu auttavat, mutta ne eivät vaikuta normaalielämän viihtyvyyteen. R A P O R TTI: AKUS TO INT I JA HUONEKORJAUS OLOH U O N E E N Yksi vaihtoehto sisustukseen häviävälle bassovaimentimelle on ikkunapenkki. Nekin tietysti toimivat hyvässä tilassa vielä paremmin kuin huonossa. Siihen saadaan helposti paljon syvyyttä ja siten vaimennus ylettymään matalille taajuuksille. "Mikään kaiutin ei ole kuulostanut olohuoneessa kovinkaan hyvältä." en kaivannut isoa työmaata keskelle jokapäiväistä elämää. AKUSTIIKAN PARANTAMINEN A JA O Tehokas tapa edistää huoneen viihtyisyyttä on parantaa sen akustiikkaa. Promethor Oy:n rakennusakustiikkaan erikoistunut Kalle Lehtonen osasi tuoda esille vaihtoehtoja ja rakenteita, joilla voi säästää rahaa materiaaleissa, saada haluttua ulkonäköä ja löytää toimivimman ja akustisesti tasapainoisimman ratkaisun omaan tilaan. YKSINKERTAINEN OSUUS Katto on jokaisessa asunnossa se iso ja tasainen ääntä heijastava pinta. Huomioitavana oli muutama lisähaaste. Taloudessamme on vauhdikkaan pikku-ukon lisäksi viisi kissaa
Vahvistimessa oleva huonekorjain mahdollistaa hifiharrastajalle usein tärkeän vapauden valita juuri sen oloinen kaiutin kuin omaan näkemykseen parhaiten sopii. Basson nopeus ja sävykkyys kokivat erittäin suuren harppauksen. R A P O R TTI: AKUS TO INT I JA HUONEKORJAUS OLOH U O N E E N Huonemittaukset Vesiputouskäyrästä näkee, miten akustoinnin ja huonekorjauksen jälkeen mikään taajuus ei jää soimaan muita kauemmin. "RipNAS-asema tarjosi juuri sen vaivattomuuden, mitä koko perheen laitteistolta vaaditaan." ERITTÄIN SUURI VAIKUTUS Ylemmässä kuvaajassa HM100dB/Wrakennusohjekaiuttimen vaste kuuntelupaikalla ilman huonekorjausta, alemmassa Lyngdorfin Room Perfect -korjauksella. Takka, lattiasta kattoon ylettyvä kaapisto ja kattoikkuna vähensivät mahtuvien levyjen määrää huoneen takaosassa. Jälki vain on sellaista, että perusymmärryksellä oleva harrastaja tekisi asian itse paremmin. Tässä vaiheessa pelkästään akustoinitimoduulien rakentaminen vaikutti paljon; jo takkaa vasten nojaava pino rauhoitti tilaa entisestään. Vaimennusmateriaalina on mataliin taajuuksiin mahdollisimman tehokkaasti pureva Ecophon Sombra X-Bass. hyödyntämään ilman kuunteluväsymystä ja äänen kaatumista päälle. Haluttaessa kaiuttimien äänenpainevarojakin pystyy HUONEKORJAUKSELLA NIRVANAAN? Halvimmat AV-vahvistimetkin tekevät nykyään kaiutinjärjestelmän sovittamisen automaattisesti. Päinvastoin, automaattisesta huonekorjauksesta on jopa tullut jonkinasteinen kirosana kriittisten kuuntelijoiden piirissä. Joissain tapauksissa puoliso kun saattaa käyttää vetooikeuttaan harrastajan raahatessa paikalle sisustukseen oikein huonosti istuvan kaiu- 48 HIFIMAAILMA 1/2011. Käytännön tulos on hämmentävän suuri. Laitteiden hinnan noustessa keinoälyn määrä ja laatu paranevat, mutta tulokset eivät silti välttämättä hämmästytä kokenutta harrastajaa. Tässä kohtaa tulee helposti olo, että nyt asialle on tehty niin paljon kuin mahdollista ilman studiotasoista ja myös studion näköistä akustointia. Solisti paikallistuu selkeänä kaiuttimien väliin eikä enää vello usvapilven lailla jossain etusektorissa. Toinen, yllättävää kyllä lähes yhtä iso kuin akustoinnilla saatava, harppaus äänenlaadussa on kuitenkin vielä saatavilla. Kuvaajassa violetti käyrä esittää tilannetta ennen akustointia ja vihreä akustoinnin jälkeen. Pelkän katon akustointi ei silti vielä riitä. Muutamilla valmistajilla on automaattisia huonekorjaimia, jotka oikeasti toimivat todella hyvin. Käyristä ei näy huomattava tarkkuuden paraneminen keskialueella ja stereokuvassa. Mielikuvitusta käyttämällä sopivia paikkoja akustoinnille voi löytyä vaikka kuinka paljon. Tanskalainen Lyngdorf, kokeneemmille harrastajille jo TACT-merkkinä tuttu, iskee Room Perfect -huonekorjauksellaan pöytään pari vahvaa valttikorttia, toisen hyvinkin harvinaisen. Kovapintaisessa huoneessa jotakuinkin täysin hukassa ollut stereokuva löytyi. Samalla ääni myös mehevöityi, kun yläbasson ja alakeskialueen vaimentumat rauhoittuvat selvästi. Oikeille paikoille saaminen vaikutti tietysti vielä paljon enemmän. Akustointi sekä tasoitti jälkikaiunta-aikaa että lyhensi sitä. Jo kattolevyjä asennettaessa huomasi hyvin, miten huone rauhoittuu lisää ja lisää. Joukossa on pari kotimaistakin valmistajaa. 12 levyä peittivät katon pinnasta noin puolet. Hurjasta rauhoittumisesta huolimatta huoneessa kuuli, että molemmat vastakkaiset seinäparit ovat vielä kovia, ja tärykaiku vaivasi. Keskialueen äkäisyys on nyt tiessään, ja äänen yleisluonne on paljon vakaampi ja rauhallisempi. Takaseinän kirjakaappien alla olevasta sokkelista sai pienen bassovaimentimen
Pikkuukkommekaan ajoittain hyvin innokkaat kiljaisut eivät viillä vanhusten tärykalvoja halki. Paitsi McIntosh, joka ostaa osaamisen Lyngdorfilta. HELPPOA DIGIELÄMÄÄ Puhuttaessa verkkotoistosta tulee helposti mieleen tietokone ja epäilys siitä, onko järjestelmän käyttö riittävän helppoa, että koko perhe osaa sitä käyttää. Vahvistimessa on ADC-kortti, jolla myös analogiset tulot digitoidaan. CD-soitin ja vahvistin ovat tuttu ja turvallinen ratkaisu: kotiin palaava puoliso tai lapsi osaa tuupata matkalla ostamansa kiekon soittimeen, ja musiikki soi ilman kommervenkkejä. Nyt bassot hyödyntävät seinän tuoman tuen ja älykäs huonekorjaus minimoi seisovien aaltojen vaikutuksen. Mukavaa on myös se, että soundi on Focus-valinnalla optimoitu niin kuuntelupaikalle (joita voi itse asiassa olla useita) kuin Global-asennolla tilaan yleisesti. Vaiva ja odotus kyllä palkittiin hyvin ruhtinaallisesti. Käyttö on helppoa, kun ohjaus onnistuu niin Applen kosketusnäyttötuotteilla kuin Android-puhelimillakin. Kyse oli Tuukalle enemmänkin valmistustekniikoiden tutkimisesta. Jos bassokaiutin ei ole kiinni seinässä, se kärsii seinän kautta tulevasta heijastuksesta, joka saa aikaan vaimentumia vasteeseen. RipNAS-asema tarjosi juuri sen vaivattomuuden, mitä koko perheen laitteistolta vaaditaan. Stereokuva sai ensimmäistä kertaa syvyysulottuvuuden, ja yleinen tarkkuus tilanvälityksessä parani huomattavasti. Odottavan aika oli pitkä, ja myös stressiä riitti projektin loppuun saattamisesta joulun ja muiden kiireiden keskellä. Keskialue on tasapainoinen, ja äänenvoimakkuutta voi nostaa runsaastikin ilman huoneen kaatumista päälle. Alun perin leffahuoneeseen hankittu Logitech Transporter -verkkosoitin on osoittautunut erinomaiseksi valinnaksi. Pääkaiuttimet taas voidaan asettaa niin, että stereokuva muodostuu optimaalisesti. Oma parini on uniikki, lisää tuskin tulee samasta "tehtaasta", Aalto Yliopiston puupajalta. Ensimmäinen huomio on se, että muutamaa kaiutinta kokeilemalla mikään niistä ei kuulosta epämiellyttävältä. Haaste puri välittömästi, ja lähipäivinä Tuukalta pelmahti toinen toistaan kiinnostavampia ehdotuksia. Levy sisälle, ja muutaman minuutin päästä se on kopioitu tarkasti ja häviöttömästi FLAC-muodossa kovalevyille ja on soitettavissa verkkosoittimella. Mitään siitä alkuperäisestä äkäisyydestä ei ole enää jäljellä. Vähän Dieter Ramsin hengessä tehty klassisen ajaton malli iski omaan sisustussilmääni, ja päädyimme rakentamaan parin. Bassopää sai vielä lisää HIFIMAAILMA 1/2011 49. P E LA S TAJI NA Sopivat pyöristykset, maalatun pinnan ja lakatun puun yhdistäminen ja kymmenen senttiä kaiutinta korottavat jalat kevensivät 150-litraisen kotelon ulkoasua huomattavasti. Lyngdorf TDAI2200 on täysin digitaalinen vahvistin, pääteasteita myöten. Nyt ensimmäistä kertaa soittimen tarpeellisuus osoittautui kuitenkin kyseenalaiseksi. HÄKELLYTTÄVÄN HYVÄ Sain huoneen ja laitteiston lopullisesti valmiiksi vain muutamia päiviä ennen tämän lehden menoa painoon. Ulkoasun kopiointi omaan käyttöön sen sijaan on toki mahdollista. tinmallin. Hifimaailma 5/2010:ssa rakennusohjeena esitelty HM100dB/W tarjoaa nimensä mukaisen erittäin poikkeuksellisen herkkyyden, mutta isoelementtisen rakenteensa ansiosta myös vaivattomuutta ja dynamiikkaa, johon millään pikkukaiuttimella ei ole mahdollisuuksia. Toisaalta ehkä sellaiseen oikeastaan päädyinkin. Lyngdorfin huonekorjaus mahdollistaa kaksi asiaa. Juuri minkään muun valmistajan järjestelmä ei taitu tähän samaan, hyvin järkevään akustiseen ajatteluun pohjautuvaan lähtökohtaan. Huone on nyt normaalielämässä pehmeäluonteinen ja rauhallinen. TDAI2200:n mahdollisuudet ovat itse asiassa niin monipuoliset, että se ansaitsee oman artikkelinsa. VIIMEINEN LINKKI Kaiuttimia miettiessäni vaihtoehtoja pyöri päässä useitakin, mukana muutamakin kotimainen huippukaiutin. Stereosubwoofereita käyttämällä jakotaajuus voi olla hyvinkin korkea, ja riittävän viivesäädön ansiosta bassot voi sijoittaa seinustalle tai nurkkaan ja pääkaiuttimet reilusti irti seinistä. Sen äänenlaatu on laittanut kampoihin lähes mille hyvänsä vastaan tulleelle soittimelle, ja kone muuttikin pian olohuoneeseen (kotiteatterissa kun ei tule juuri musiikkia kuunneltua). Transporterin erinomainen DAmuunnos menetti siis merkityksensä, koska signaali on järkevämpää tuoda vahvistimelle asti digitaalisena. Se tietysti ensin optimoi kaiuttimen vasteen kuuntelupaikalle ja koko tilaan, mutta osaa myös poikkeuksellisen älykkään subwooferien hyödyntämisen. Halusin tämän saman helppouden, mutta verkkotoistoversiona. Toisaalta seinustasijoitus herättää seisovat aallot voimakkaimpina esille. Suorakulmainen, 150-litrainen lastulevylaatikko ei edusta designin aivan viimeistä kärkeä, joten manasin teollista muotoilua opiskelevalle Tuukka Kingelinille, että noista kohloista rakennusohjeista on toivottoman hankalaa saada elegantteja. Vaan miten kävi äänenlaadun musiikilla
Lopputulos on poikkeuksellinen yhdistelmä tarkkuutta ja miellyttävyyttä. Ehdottomasti helpoin tapa saada iso vaimentava pinta on akustoida katto. Joko rikkomalla tasaiset seinäpinnat ääntä hajottavalla eli diffusoivalla rakenteella (joko varsinainen diffuusori tai riittävästi muuta tavaraa) tai sitten käyttämällä myös seinillä vaimennuslevyjä saadaan tulokseksi normaaliin elämään miellyttävän rauhallinen tila. Bassopään sävykkyyden, jykevyyden ja tarkkuuden parantuminen ovat oikeastaan oletettaviakin. Ellei mukaan lasketa sitä, että sohvalta on nyt huomattavasti hankalampaa päästä ylös. www.tur-pex.com, puh. Mitään ei tuputeta, asiat vain ovat selkeinä esillä. Mainittavasti ei harmita, että kyse on omasta olohuoneesta. Kukaan ei oikeasti kuulematta usko, kuinka iso harppaus eteenpäin saadaan vielä Lyngdorfin huonekorjauksella. 0401 977 000 HM-100dB/W -kaiuttimet Hifitalo Oy www.hifitalo.fi, puh. R A P O R TTI: AKUS TO INT I JA HUONEKORJAUS OLOH U O N E E N "Keskialueen äkäisyys on nyt tiessään, äänen yleisluonne on paljon vakaampi ja rauhallisempi." nopeutta ja napakuutta, silti äänen yleinen luonne lämpeni ja mehevöityi miellyttävästi. 0400 856329 Valaistus: Philips www.ledino.philips.com ja www.philips.fi Verkkosoitin: Logitech Transporter www.logitech.com 50 HIFIMAAILMA 1/2011. Kuuntelupaikalta mitattu käyrä kertoo samaa ja lisäksi sen, että bassovaste ylettyy lähes kokonaisen oktaavin alemmas kuin vapaassa kentässä mitattuna. n Miksi akustoisin? Kun tila koostuu suurista tasaisista ja kovista pinnoista se näyttää ilmavalta ja avaralta, mutta kuulostaa räikeältä ja äksyltä. Vastaavaan olen törmännyt äärimmäisen harvoin. Suurempi yllätys kuin bassoalueen paraneminen oli keskialueen tarkkuus ja etenkin stereokuvan loksahtaminen kohdalleen todella hyvin etenkin parhalla paikalla ja Lyngdorfista Focus-asetus valittuna. Pelkkä katto ei silti riitä, koska tulos on yhtä aikaa rauhallinen mutta vastakkaisten paljaiden seinien tärykaiun värittämä. 0440 553 595 Teollinen muotoilu: Tuukka Kingelin, Aalto Yliopisto tuukka.kingelin@aalto.fi Mediapalvelin: RipNAS S1000 JR Adapteri Oy www.ripnas.fi, puh. Yllämainittu oli kaikki pelkän akustoinnin ansiota. 0400 995 764 DSP-huonekorjaus: Lyngdorf TDAI 2200 Agentur Tur-Pex Ltd. Musiikista, lajista riippumatta, kuuluu hirvittävä määrä sävyjä ja yksityiskohtia aikaisempaan verrattuna. Ei siis ensimmäistäkään asiaa, joka olisi mennyt huonoon suuntaan. Lisähyötynä musiikinkuuntelussa ja elokuvissa äänenlaatu harppaa uskomattoman askeleen eteenpäin. Lisätietoja Akustointimateriaalit Saint-Gobain Isover Oy / Ecophon www.ecophon.fi Akustointisuunnitelma Promethor Oy, Kalle Lehtonen www.promethor.fi, puh. Kaikilta seinustoiltaan täyteen pakattu huone ei välttämättä lisäakustointia tarvitse, mutta avara ja väljä tila sitäkin enemmän
Nyt vihdoin on päästy tilanteeseen, jossa peruskäyttäjän ei tarvitse opetella kummallisia kommervenkkejä vaan asiat sujuvat erittäin helposti. Parhaimmillaan nämä kaikki hoituvat selkeällä käyttöliittymällä. Hakuperusteen voi valita oman tarpeensa mukaan: valinnaksi käy yhtä hyvin esittäjä kuin vaikka tietty vuosi tai musiikkityyli. Matkalla kaupasta ostettu CD-levy RipNAS-asemaan, ja muutaman minuutin päästä levyn tultua ulos musiikki on toistettavissa verkkosoittimella. P E L A S TAJI NA Kaikki irti digitaalimaailmasta Vinyylisoitin, putkivahvistin ja laajakaistakaiuttimet ovat äänentoistoharrastuksen yksi äärilaita. Digitaalisen musiikin yksi erinomainen puoli on sen helppo toistettavuus muualtakin kuin fyysiseltä medialta, esimerkiksi CD-levyltä. Palvelimelle siirretty musiikki on isonakin kirjastona nopeasti selattavissa kansitaiteineen kaikkineen. Jotakuinkin vastakkainen sille on mediaserveri, verkkosoitin ja huonekorjaus tehokkaassa vahvistimessa, joka ei juuri hukkalämpöä tuota. Näin sen kuuluukin olla. HIFIMAAILMA 1/2011 51
Yhtiön pyrkimyksenä on tuottaa erityisen hyvin soivia audiolaitteita, jotka heijastavat omalta osaltaan brittiläistä audioperinnettä. Hän kuvaa asennettaan teknisiin yksityiskohtiin jopa pakonomaiseksi. Tohtori Richard Bews omistaa tarkoituksellisesti pienenä pidetyn vakaavaraisen yrityksen, jossa on ainoastaan yksi osaaikainen työntekijä hänen lisäkseen. Yrityksen koko tuotanto on alihankkijoiden toimituksia myöten lähtöisin Yhdistyneistä Kuningaskunnista, ja varsinainen tuotanto ja kokoonpano tapahtuvat omassa tehtaassa. III -VAHVISTIN n TEKSTI: JOUKO TÖTTERSTRÖM n KUVAT: SAMU SAURAMA High Endiä pikkupajasta SUOMALAISILLE SUHTEELLISEN TUNTEMATON LFD AUDIO ON BRITTILÄINEN ÄÄNENTOISTOLAITTEIDEN VALMISTAJA, JONKA TUOTTEET EIVÄT OLE MASSAMARKKINOILLE SUUNNATTUJA. Kaikki edellä mainittu asettaa kovat haasteet pienelle yhtiölle. Kysyessäni Bewsiltä, mitkä seikat ovat hänen mielestään erityisiä ja tärkeitä LFD:n toiminnassa, hän vastasi, että hänen yhtiönsä on ainutlaatuinen ennen kaikkea solid state -tyyppisten vahvistimien valmistajana ja kokoamisessa käytettävän käsityön suuren määrän vuoksi. ENGLANNIN ESSEXISSÄ SIJAITSEVASSA TYÖPAJASSA ON VAIN KAKSI TYÖNTEKIJÄÄ, JA JOKAINEN TEHTAALTA LÄHTEVÄ LAITE ON KÄSITYÖNÄ KOOTTU. 52 HIFIMAAILMA 1/2011 LFD Audio on perustettu vuonna 1987. Tavoitteena on tuottaa kestäviä audiolaitteita, jotka tyydyttävät kuluttajaa äänenlaadullaan, ulkonäöllään ja käytettävyydellään. K O K E I L U : LF D AUDI O ZERO LE MK. Pienestä tuotantovolyymistä seuraa, että valmistaja ei markkinoi tuotteitaan aggressiivisesti, vaan tieto niistä leviää joko harrastajalta toiselle tai kauppiaitten kautta. LFD:n peruskirjan mukaan yhtiö soveltaa perinteisiä brittiläisiä arvoja suunnitteluunsa ja valmistukseensa ja omistautuu pelkästään tuottamaan laadukkaita audiolaitteita. Bewsillä on omien sanojensa mukaan tapana kertoa ihmisille, että LFD:n vahvistimet ovat ikään kuin huomattavasti edullisempia solid state -versioita Kondon laitteista. LFD:N SUUNNITTELUFILOSOFIASTA LFD keskittyy tuotannossaan vahvistimiin, levysoitinetuvahvistimiin sekä väli- ja kaiutinkaapeleihin. Tuotteet saattavat vaikuttaa niiden sisällä olevaan komponenttimäärään suhteutettuna hieman hintavilta, mutta valmistukseen käytetyt laadukkaat materiaalit selittävät tämän. Ulkopuolisten maitten valmistusta ei käytetä esimerkiksi merkitsemällä tuotteita uudelleen eri nimillä. Esimerkiksi alihankkijoil-. Tuotteet muodostavat valmistajan mukaan synteesin korkealuokkaisen suunnittelun, subjektiivisen optimoinnin ja laadukkaan käsityön välillä
Laite päätyi kotitestiin, koska olin kuullut ja lukenut, että se olisi hyvin yhteen soiva kumppani Harbeth-kaiuttimieni kanssa. Vahvistin näyttää kauniilta mutta äärimmäisen pelkistetyltä. Takaisinkytkentä pidetään pääosin aivan minimissä, kunhan särö pysyy suhteellisen pienenä. Signaalitie ja maadoitus suunnitellaan erityisen tarkasti. Signaalitiet pidetään mahdollisimman lyhyinä, ja ne ovatkin valmistajan mukaan normaalisti viisi kertaa lyhyempiä kuin yleensä vahvistimissa. Minulle toimitetussa mallikappaleessa oli lisäoptiona RIAAkorjain (levysoitinetuvahvistin). Kaiutinkaapelien terminaalit ovat laadukkaat, ja niihin sopivat niin haarukkakuin banaaniliittimetkin sekä kuoritut johdonpäät. HIFIMAAILMA 1/2011 ta tilattavat järeät toroidimuuntajien osat ja laitteiden sisäisen johdotuksen liittimet on valmistettu varta vasten tehtaan vaatimusten mukaan. Tämä on kestävän kehityksenkin kannalta hieno ajatus. Yhtenä komponenttien valintakriteerinä on myös niiden luotettavuus käytössä. Siinä ei ole edes monien mahdollisesti kaipaamaa kaukosäädintä eikä mitään tingeltangelia. Etulevyssä on kolme kierrettävää kullanväristä nuppia: vasemmalta oikealle lukien ohjelmalähdevalitsin asennoilla phono plus neljä muuta, mute-/nauha-/monitorivalitsin ja viimeisenä äänenvoimakkuuden säätönuppi, jonka vasemmalta puolen löytyy virtakatkaisija ja sopivasti hillityn himmeästi tuikkiva sininen virtaledi. Edellä olevan perusteella valmistajan vahvistimet saattavat ensi alkuun vaikuttaa jopa hieman eksoottisilta. Kotelo on metallia ja jämäkän tuntuinen. Laitteen alumiinietulevyllä varustetun version mitat ovat 43,2 x 6,3 x 33,2 cm (leveys, korkeus, syvyys) ja paino kahdeksan kiloa. Suunnittelun ja toteutuksen suhteen kaikki on kuitenkin varsin perusteltua. Kokeiltava laite oli varustettu kyseisellä etulevyllä. Piirilevyillä ei ole signaalireititystä, koska Bewsin mukaan laadukas johdotus on äänenlaadun kannalta parempi ratkaisu kuin mikään piirilevykytkentä. Vaihtoehtoisesti vahvistimen saa kalliimpana Black Diamond -erikoisversiona, jossa etulevy on mustaa metallinhohtovärisen näköistä corian-materiaalia. Ehkä kyseisestä tavoitteesta käsin on ymmärrettävissä, miksi LFD:n vahvistimien sointia on joskus verrattu putkilaitteisiin. Sen vuoksi 53. Tämän perusteella laitteille voisi ennustaa pitkää käyttöikää. Bewsin suunnittelu ja niukka osien käyttö perustuvat japanilaisbrittiläiseen ajattelutapaan. Suunnittelutyö on luonnollisesti hyvinkin subjektiivista, ja tämä kuvastaa selkeästi valmistajan omaa audiofilosofiaa. LFD:llä ajatellaan kuitenkin, että äänenlaadun kannalta särön on parempi olla suurempi matalilla kuin korkeilla harmonisilla kerrannaisilla. Tämä pätee myös vahvistimien virransyöttöön, johon kiinnitetään erityistä huomiota mm. Zero on LFD-mallisarjan edullisin vahvistin. Juuret sille ovat hänen tutkija-apulaisajaltaan 1980-luvulta, jolloin hänen esimiehenään oli LFD Audion toinen perustajajäsen tohtori Malcolm Omar Hawksford ja ohjaajanaan Be Yamamura. Tämä tuntuu ainakin musiikin teorian pohjalta ajateltuna perustellulta, koska vahvistimen tuottama särö tällöin vain vahvistaa lievästi soivan äänen peruskorkeutta ja sen ensimmäisiä harmonisia kerrannaisia. tähtimaadoitusta. Valmistaja ei pyri olemaan muodikas ja trendikäs vaan luomaan todellista, kestävää laatua. LFD Audiolla onkin Bewsin mukaan paljon yhteistä Kondon ja muiden pienten japanilaisvalmistajien kanssa. VAHVISTIMEN ESITTELY LFD Zero on siro vahvistin. LFD:llä on pakon sanelemana suhteellisen suuri oma varasto komponentteja, koska nämä ovat usein sen verran harvinaisia, ettei niitä saa suoraan muiden hyllystä. Kuten edellä olevasta ilmenee, monet eri tekijät vahvistimen rakenteessa ja toteutuksessa vaikuttavat sen toimintaan. johdotusten ja virtalähteen osalta. Jokainen kaapeli on myös tarkoin valittu käyttötarkoitukseensa, ja käytössä on erilaisia kaapeleita yksisäikeisistä monisäikeisiin. Jokainen komponentti ja käytettävä kaapeli on valittu parhaan äänenlaadun saamiseksi. Takalevyssä sijaitsevat sulake ja verkkovirtajohdon liitäntä, nauha sisään ja ulos -liitännät sekä aux, tuner, video, cd ja phono-liitännät. Piirilevysuunnittelussa otetaan huomioon kytkennän kannalta paras komponenttien sijoittelu, ja laitteissa käytetään aina ns. Valmistaja toteaa, että vahvistimien rakenne on optimoitu mahdollisimman yksinkertaiseksi, ja äänenlaatua tavoitellaan tässä mielessä varsin suoraviivaisesti ja vähillä osilla. mitään osatekijää ei pitäisi aliarvioida. Tällöin ääntä värittävä vaikutus on mielestäni huomattavasti lievempi kuin sellaisissa ratkaisuissa, joissa vahvistimen tuottama särö korostaa korkeitten taajuuksien kerrannaisia. Kaikki liitännät vaikuttavat tukevilta ja kestäviltä. Tämä LFD:n filosofia siirtyy oikein toteutettuna käyttäjän iloksi paremman äänellisen läpinäkyvyyden, erottelukyvyn ja äänikuvan kolmiulotteisuuden muodossa. Vahvistin toimitetaan vaahtomuoviin ja suojamuoviin tukevasti pakattuna askeettisessa pahvilaatikossa, jonka kyljessä on LFD-logo ja jonka päällä on käsin kirjoituttuna laitteen malli ja tyyppi. Yamamura tutustutti Bewsin japanilaisen high end -yhteisön konsepteihin, jotka ovat varsin tuntemattomia muiden länsimaisten suunnittelijoiden keskuudessa. Laitteitten tuotekehitykseen käytetään runsaasti aikaa, jolloin esimerkiksi jokainen komponentti on valittu omaa käyttötarkoitustaan varten, mikä tekee suunnittelusta erityisen haastavaa. Oikeassa reunassa ovat kaiutinkaapelien terminaalit. Tämän vuoksi vahvistimien sisällä on johdotusta hieman tavallista enemmän. Kaikki suunnitteluun uhratut työtunnit palkitaan hyvällä äänenlaadulla
On Zerossa hitusen toivomistakin. Moneen useita piirilevyjä sisältävään vahvistimeen verrattuna Zero näyttää suorastaan tyhjältä. Korjainta ei kuitenkaan pysty asentamaan jälkikäteen vahvistimeen, joten tämä kannattaa ottaa huomioon ostopäätöksen ja tilauksen yhteydessä. Käyttöohjeesta ei ilmene paljoa muuta, mutta kuuntelussa tuntui siltä, että vahvistimen voima ei todellakaan lopu kesken. LFD:lle tyypilliseen tapaan myös Zero Mk.III käyttää mahdollisimman pientä takaisinkytkentää, ja siinä on melko runsaasti sisäistä kaapelointia piirilevyjen sijaan. Laite ei juuri lämpene käytössä, joten sen sijoittaminen esim. Toisaalta seuraan laitteitten kykyä välittää sekä musiikin tunnetta että soittimien sointivärejä. Testikappaleessa oli lisävarusteena saatava levysoitinotto (phono). KUUNTELU- JA KÄYTTÖKOKEMUKSIA Mitään todella mullistavaa ja maata järisyttävää pikkuisen paatunut musiikin ystävä ja ammattilainen ei vahvistimen välittämän musiikin kautta kokenut. Koska käyttökytkimet eivät ohjaa releitä, mikä on valmistajan mukaan äänenlaadun kannalta harkittu ratkaisu, kuuluu kaiuttimista pikku poksahdus kytkettäessä laitteen virta päälle tai vaihdettaessa ohjelmalähdettä. Optiona saatava RIAA-korjain on mahdollista asettaa tehtaalla joko MM- tai MCtyyppiselle äänirasialle sopivaksi. Dynamiikka oli laaja ja todenmukainen. Tämä ei johdu vahvistimesta vaan siitä, että kuuntelen aina mieluusti enemmän kuitenkin itse musiikkia, en laitteita. Etulevyn kytkimet toimivat täsmällisesti, ja äänenvoimakkuuden säätö on sopivan herkkä. III -VAHVISTIN Vahvistimen sisälle kurkistettaessa selviää, miten minimalistisesta laitteesta on kysymys. Itselleni kehittyi tämän vuoksi nopeasti rutiini kiertää äänenvoimakkuus nolla-asentoon aina vaihtaessani ohjelmalähdettä ja käynnistäessäni laitteen. Monenlaista hyvää olikin tarjolla. Vahvistimen virtalähde hurisee hieman, ja ehdottaessani Bewsille asian eliminoimista hän kertoi testanneensa eri vaihtoehtoja, mutta yhdessäkään toisenlaisessa ratkaisussa vah- 54 HIFIMAAILMA 1/2011. Sostakovitsin seitsemännen sinfonian ensimmäisen osan orkesteritekstuurissa oli paljon ilmaa ja selkeyttä, ja kuulija sai hyvin selvää siitä, mitä kaikkea eri instrumenteilla tapah- tui. Korjain nostaa vahvistimen hintaa 370 euroa. Tosin omassa kuuntelussani säätö sijoittui yleensä melko kapealle sektorille, suunnilleen kello kahdeksan ja puoli yhdentoista välille. Se ei tunnu yrittävän muuntaa tai värittää sitä mihinkään suuntaan. Vastaavan ulkoisen RIAAn hinta olisikin huomattavasti kalliimpi erillisen koteloinnin, virtalähteen, liitäntöjen ja mahdollisen lisäkaapeloinnin tarpeen vuoksi. Bews on maininnut toisaalla, että vahvistimen virranantokyky on melko korkea lyhyissä aikajaksoissa (10 mikrosekuntia) ja että jatkuva teho 4 ohmiin on 90 watin kieppeillä. Vahvistimen takalevyn liitäntäpaneeli on koruttoman selkeä. Debussyn ja Ravelin jousikvartetot toistuivat niin, että soittimien rahinat, kitinät ja muut äänet kuuluivat selvästi, mutta myös fraseeraus ja soitossa oleva mikrodynamiikka olivat eläviä. Kuuntelin monia levyjä, ja mm. Esimerkiksi pikkurummun hiuksenhienosti muuttuvat sävyt erottuivat, ja matalan vaskipuhallinsektion panssarivaunujen moottorien jyrinää muistuttava paikka toteutui varsin uskottavasti. Tehoa valmistaja lupaa 60 W kanavaa kohti 8 ohmiin. K O K E I L U : LF D AUDI O ZERO LE MK. Muunnostyö jompaankumpaan suuntaan vaatii kuitenkin jälkeenpäinkin vain kahden hyppylangan juottamista tai katkaisemista. Zero on toistoltaan sekä dynaaminen että herkkä. Tuntui siltä kuin vahvistin ymmärtäisi musiikkia. Vielä herkempien kaiuttimien kanssa käyttökelpoinen alue saattaa jäädä tämänkin alle. Riittävästä ilmankierrosta on silti syytä huolehtia. Laitteen käyttötuntuma on hyvä. cd-soittimen alle ei ole ongelma. Kokeilussa olleessa vahvistimessa korjain oli asetettu MC-versioksi. Takana olevat liittimet ovat laadukkaat, mutta johtoja kytkettäessä on syytä pitää käyttöohje esillä, sillä takalevyn lipan vuoksi liittimien merkintöjä on hankala nähdä
WDR Sinfoniaorkesteri, joht. Ondine ODE 961-2 (2000) Dmitri Sostakovits: Sinfonia nro 7 "Leningrad". Huhuissa yhteensopivuudesta Harbethien kanssa tuntuu olevan perää. Alimman rekisterialueen toisto oli kuuntelujen alussa ajoittain musiikista riippuen hitusen vähemmän erottelevaa kuin muiden äänialueiden. 010 439 7100, www.lfd-audio.co.uk Kuuntelulaitteisto merkki. Alarekisterin erottelukyky on nyt hyvä, ja esimerkiksi kontrabasson pizzicatoja on helppo seurata. Samalla myös ylärekisterin toisto muuttui entistäkin luonnollisemmaksi. Mitään rasittavuutta ei äänessä ole havaittavissa, erottelua sitäkin enemmän. Hermann Prey, Karl Engel, Leonard Hokanson. Tästä huolimatta Paavo Berglundin johtamassa Sibeliuksen ensimmäisessä sinfoniassa usein aiemmin kuulemani vaskipuhaltimien ylenmääräinen räikeys oli poissa, ja musiikki tuntui virtaavan luontevasti. Tämä on kuultavissa mm. Tampere Filharmonia, joht. Deutsche Grammophon 27 20 059 Jean Sibelius: Sinfoniat. LFD Audio Zero LE Mk.III vistin ei soinut yhtä hyvin. Deutsche Grammophon 477 7324. Myös stereokuva toimii hyvin jopa kaiuttimien entistä hivenen kapeammalla asettelulla. Dietrich Fischer-Dieskau ja Gerald Moore. Itse kuuntelen pääasiassa klassista musiikkia, mutta samat hyveet pätevät muidenkin musiikkilajien toistossa. Tavallaan koruton ulkoasu hämää, mutta erinomainen viimeistely ja hyvä ääni ovat vahvistimen loistokkaita puolia. Englundin neljännen sinfonian levytyksessä. Alban Berg -kvartetti. Eri Klas. Classica CL 127. Vaatimattomuushan kaunistaa. Muuntajan hurina ei kuulu kuuntelupaikalle edes ilman toistettavaa musiikkia, joten siitä ei ole käytännössä haittaa. Oikea-aikaisuus yhdessä soittimien sointivärien toiston kanssa luo illuusion aidosta musiikkiesityksestä. Paavo Berglund. Philips 6747 326 Franz Schubert: Die Schöne Müllerin, Winterreise, Schwanengesang. Rafal Blechacz, piano. Rudolf Barshai. Debussy, Ravel, Stravinsky: jousikvartettoja. Bornemouth Symphony Orchestra, joht. Tämä johtunee vahvistimen varsin hallitusta resoluutiontoistokyvystä. n CD-soitin: Opera Consonance CD-120 Linear Levysoitin: Pro-Ject 6 PerspeX, äänirasia Benz Micro ACE L Vahvistin: LFD Audio Zero LE Mk.III Kaiuttimet: Harbeth Compact 7ES-3 RCA-kaapelointi: Pro-Ject ja Qrystal Cable Kaiutinkaapelit: Qed Original ja Qed Silver Anniversary XT Kuunteluhuone: noin 36m2, normaaliakustiikka. Kuuntelussa käytettyjä levyjä CD-levyt Fryderyk Chopin: Preludit. Brilliant Classics 6275-4 LP-levyt "An die Musik", kauneimmat Schubert-liedit. Orkesterin lyömäsoittimet soivat uskottavasti, napakasti, ja niissä on oikean mittainen jälkisointi. Vahvistin siis toistaa äänten alukkeet ja lopukkeet oikeaaikaisesti ja riittävän nopeasti, mikä on kaikessa musiikissa olennaista ja hyvän vahvistimen Zeron tarkoituksenmukainen, selkeä suunnittelu näkyy laitteen sisällä. Näillä bassopää selkiytyi, ja turha raskaus katosi äänestä. Muusikon korva piti kuulemastaan, ja tunnekin liikahti Zeron tuottaman musiikin kautta. Päädyinkin vaihtamaan pitkään hyvin palvelleet kaiutinkaapelini uusiin. Vahvistin on mielestäni kertakaikkisen hieno kapine, minimalistinen, hyvä-ääninen. Classica Kuhmon kesässä 1997. Lisäksi pientä raskautta tai pyöreyttä oli kuultavissa muutamilla näytteillä. Kaiutin- ja varmasti myös välikaapelointiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota tämän vahvistimen kanssa. Laite tuntuu kokeilujeni perusteella korostavan kaapeloinnin merkitystä. EMI 151-06 734/40 HIFIMAAILMA 1/2011 55. Sisäinen RIAA-vahvistin toimi erinomaisesti omistamani Benz Micro ACE L -rasian kanssa. Hermann Preyn ja Dietrich Fischer-Dieskaun baritonit soivat myös uskottavasti Schubertlevytyksissä. EMI 7243 5 67550 2 4 Einar Englund: Sinfonia nro 4 "Nostalginen", Sinfonia nro 5 "Fennica", Kiinan muuri. Äänessä on selkeyttä, jäsentyneisyyttä, kirkkautta. Valmistaja kertoo, että signaalitiet ovat viisi kertaa lyhyempiä kuin vahvistimissa tyypillisesti. Hinta: Tyyppi: Mitat (l x k x s): Massa: Lisätietoja: 2 320 euroa (phono-versio 2 690 ) Integroitu vahvistin 43,2 x 6,3 x 33,2 cm 7,9 kg www.soundfactor.fi, puh
Pienenä somisteena on vain elementtejä ympäröivä muovikehys, jossa on diskantille suuntain. Ensimmäiset ennakkoluulot rapisevat nostamalla kaiuttimet pakkauslaatikosta. Kovapintaisessa huoneessa voi olla käyttöä vaimennukselle, pehmeäpintaisessa korostukselle. Toinen tyypillinen korostusta kaipaava tilanne on, kun kaiutin sijoitetaan akustisesti läpinäkyvän valkokankaan taakse. 56 HIFIMAAILMA 1/2011. Itse kanava on L-mallinen ja nousee hetken vaakaosuuden jälkeen ylöspäin avautuen keskelle kotelon takaseinää. HYVIN VARUSTELTU Se, mitä pelkistetystä naamataulusta ei osaa arvata, on takalevystä löytyvä säätöjen ja liitäntöjen määrä. Seinän läheisyyttä varten on kaksiasentoinen bassovaimennin, joka aloittaa toimintansa oikeaoppisesti jo keskialueelta. TAVALLAAN AM150 EPÄONNISTUU TEHTÄVÄSSÄ. Kartiomateriaali on vahvistettua paperikuitua. Kotelot ovat erittäin tukevat ja siististi viimeistellyt. Itse diskanttielementti on 25-millinen tekstiilikalotti. K O K E I L U : ELAC AM1 5 0 -KAIUTTIMET n TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: SAMU SAURAMA Halpa ja hyvä TARKKAILUKAIUTTIMEN TEHTÄVÄ ON TUOTTAA EROTTELUKYKYISTÄ ÄÄNTÄ ÄÄNITETEKNISTEN ASIOIDEN TUTKIMISEEN. Ulkoasua ei ole koristeltu erikoiskantaruuveilla ja kymmenellä lakkakerroksella eksoottisen puuviilun päällä. SE ON KYLLÄ EROTTELUKYKYINEN JA NEUTRAALI, MUTTA SILLÄ UNOHTUU KERTA TOISENSA JÄLKEEN VAIN KUUNTELEMAAN MUSIIKKIA. U udelle alueelle astuminen on aina iso riski tunnetulle valmistajalle. Siistin ammattimainen työkalu siis. Silti, jonkin pienen suojan eteen olisi toivonut kaiuttimelle, jota saatetaan sekä kuljettaa että purkaa ja pakata laatikosta useinkin. Elac on suomalaisille tuttu kotikaiutinmerkki, mutta nyt saksalaisyritys yrittää kammeta itsensä myös ammattimarkkinoille. Diskantille on kahden desibelin korostus tai vaimennus. Epäonnistuminen voi heikentää menestystä alueella, jolla tukeva jalansija on jo saavutettu. AM150 on kompaktikokoinen aktiivikaiutin, jonka halpa hintalappu saattaa äkkiä herättää ennakkoluuloja. Sijoitus ja tilan akustiset ominaisuudet vaikuttavat aina paljon kaiuttimen äänensävyyn. Koska takaseinässä sojottaa aina virta- ja signaalijohdin, ei kaiutin ole käytännössä koskaan liian lähellä seinää refleksitoiminnon estämiseksi. AM150 taitaa olla Elacin ensimmäinen suuntaimellinen kaiutin. Aktiivikaiuttimeen on helppo lisätä yksinkertaiset säätimet, joilla näitä asioita voi tasapainottaa sijoituksen, tilan ja myös oman maun mukaiseksi. Lookki on koreilematon puolihimmeä musta reiluilla pyöristyksillä ympäriinsä. Refleksikanava aukeaa vahvistinmoduulin alapuolella taaksepäin. Se ei ole aivan yhtä herkkä sormella tökkimiselle kuin metallikalotti. Valmistaja ilmoittaa hetkelliseksi vahvistintehoksi bassoille 50 wattia ja diskantille 20 wattia. Pienessä tilassa 4 dB asentokaan ei vain välttämättä ihan riitä, jos kaiuttimen joutuu asettamaan aivan seinään kiinni. Bassokeskiääninen on hyvin suurimagneettinen 13-senttinen
n + Puhdas ja neutraali ääni + Hyvät mahdollisuudet äänensävyn hienosäädölle + Monipuoliset liitännät Suojaamaton diskanttikalotti Ääni: H H H H H Lyhyesti: Kompakti kaiutin, joka tarjoaa hintaisekseen hämmästyttävän hyvän äänenlaadun ja säädettävyyden. Kuunteluarvio Samu Saurama Rauhallinen läpivalaisin Kääntämällä kaiuttimia risteämään kuuntelupaikan edessä saadaan hyvin tarkka ja hallittu stereokuva, jossa ei ole yhtään liiottelua vaan kaikki napakasti paikoillaan. AM150 kytkettiin toimituksen normaaliin vertailulaitteistoon. Äänensävyn säätimet toimivat hyvin tasapainottamaan äänensävyä eri sijoituksissa ja akustisissa ympäristöissä. Elac AM150 Hifimaailma SUOSITTELEMME HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE HHHHH Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Toimintaperiaate: Elementit -Basso- ja keskialue: -Korkeat äänet: Jakotaajuus: Vahvistinteho: Lisätietoja: 552 euroa 19,5 x 29 x 28 cm 7,6 kg Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE aktiivinen 2-tie, bassorefleksi 13 cm 2,5 cm ei ilmoitettu basso 50W, diskantti 20W www.elac.fi, puh. Digitaalisignaaliksi käy niin ammattipuolen AES/EBU kuin S/PDIFkotiversiokin. Koska ääni pysyy hyvin puhtaana äänenpainereservin rajalle saakka, raja tuntuu tulevan turhan äkkiä vastaan. Kuuntelussa bassosäädin oli pääosin asennossa 2 dB ja diskanttisäädin nolla-asennossa. Elac AM150 ei tuo mitään varsinaisesti uutta äänenlaadullisesti tai varustelullisesti. HHHHH Mittaustulokset Bassoelementissä on tuhti tuplamagneetti ja kotelo on sekä riittävästi sisältä vaimennettu että tukevaa tekoa. Analogituloina on balansoitu kahdella eri liitintyypillä ja kotikäyttöön tuttu balansoimaton RCA. Kotiteatterissa AVvahvistin hoitaa bassojen ohjauksen subwooferille, mutta stereojärjestelmässä varten bassosuotimelle on käyttöä, ja se todennäköisesti helpottaa subwooferin sovittamista paljon. (09) 2230 0870 HELPOSTI KUUNNELTAVA Aktiivikaiuttimelle on paljon käyttökohteita. Pienellä kytkimellä valitaan, kumpi kaiutin on vasen ja kumpi oikea. TOIMITUKSEN VALINTA Hifimaailma TESTIMENESTYS Liitännät ovat erittäin monipuoliset. Yhdysrakenteiset vahvistimet taas mahdollistavat hyvin yksinkertaisen äänentoistojärjestelmän kun aktiiviparin kytkee suoraan televisioon, tietokoneeseen tai kannettavaan soittimeen. Seinustasijoitus ja bassoleikkurin käyttö kasvattavat äänenpaineresursseja huomattavasti. Hifimaailma "AM150 tarjoaa sekä äänenlaatua että varustelun määrää murto-osalla siitä hinnasta, johon on totuttu." Kolmantena säätönä on bassoille kytkettävä 80 tai 100 hertsin suodin. Seinustasijoitus yhdessä 4 dB bassosäädön ja 100 Hz suodon kanssa parantavat äänenpainevaroja huomattavasti, ja puhdasta ääntä saadaan varmasti kotiteatterin ryminäkohtaustenkin tarpeisiin. Sävy osoittautui hyvin ta- sapainoiseksi ja luonnolliseksi, ja lisäksi äänenväri on helposti säädeltävissä maun mukaan. Nollaasennolla soundi on taas rauhallisempi ja leppoisampi. Tällä unohtui useita kertoja vain kuuntelemaan tuttuja testiraitoja analysoinnin sijaan. Lisäksi on huomattavasti harvinaisemmat digitaalitulot, niitä löytyy yleensä vain monta kertaa kalliimmista kilpailijoista. Diskanttielementin ja suuntaimen sisältävä muovinen koristekehys on kiinnitetty resonoimattomasti. Bassosäädin vaimentaa toistoa kaksi tai neljä desibeliä. Vaste on mitattu lähikentässä huonetilassa ja yleistasapaino on vain suuntaa antava. HIFIMAAILMA 1/2011 57. Yläpää on kuulaasti kimaltava, silti rauhallinen ja korville käymätön. Tällöin matalat taajuudet tietysti ohjataan subwooferille. Pykälä lisää olisi varmistanut tasapainoisen soundin pienissäkin huoneissa, mutta hyvä näinkin verrattuna säädöttömyyteen. Analogisia tuloja on balansoituna niin XLR:llä kuin 6,3-millisellä plugillakin ja balansoimattomana tutulla RCA:lla. Ammattilaiskäyttöön on AES/ EBU ja kotikäyttöön S/PDIF. Makuasia, kumpi parempi. Äänitteen särmiä ei kuitenkaan ole hiottu pois eli tuloksena ei ole kiiltokuvasoundi. Toimivat sävynsäädöt tuottavat mahdollisimman tasapainoisen äänen perinteisessä stereolaitteistossakin. Vastaavia hyviä aktiivikaiuttimia on markkinoilla ollut ennenkin. Vaste on mitattu lähikentässä huonetilassa ja yleistasapaino on vain suuntaa antava. Diskantin tasonsäädöllä voi tasoittaa tilan akustiikasta johtuvaa korkeiden äänien tasoa korostamalla tai vaimentamalla niitä kaksi desibeliä. Sijoitus aivan seinään kiinni toi tunteen, että 4dB bassovaimennus ei kaikissa tiloissa välttämättä riitä. Toimituksen melko vaimeassa huoneessa diskantin +2 dB ei tuonut yhtään räikeyttä, vain hieman lisää avoimuutta ja pirteyttä. Bassopää on napakka, mutta isossa tilassa yliohjautuu toivottua aikaisemmin ja paras mehevyys jää vajaaksi. Vaimennus alkaa keskialueelta ja se sopii hyvin äänensävyn tasapainotukseen kun kaiutin joudutaan asettamaan lähelle seinää. Ero niihin on se, että AM150 tarjoaa sekä laatua että määrää murtoosalla siitä hinnasta, johon on totuttu. Keskialue on neutraalin sävykäs ja etenkin ylempi keskialue löytää sävyjä, joita harvoin äänitteistä huomaa. S/PDIF-liitäntää käytettäessä toinen kaiutin ottaa signaalin vastaan ja ohjaa sen edelleen stereoparin toiselle osapuolelle
Niiden ärjyimmät integroidut vetävät vertoja yläluokan erillislaitteille. Intohimona on tehdä laitteita, jotka toistavat musiikin yhtenäisenä ja luonnollisena. Yksi erottava tekijä on vahvistimen harvinaisen tinkimätön virtaratkaisu. Virtalähteiden ja vahvistinosan välillä kulkee kolme peukalonpaksuista ja vaikeasti taivuteltavaa 1,5-metristä kaapelia. Signaalitie on mahdollisimman yksinkertainen. Nyt vanha manner näyttää voimansa. Saksalainen ASR potkaisee muut ulos kehästä Emitter -vahvistimensa järeimmällä versiolla. EI TAVANOMAISIA RATKAISUJA Friedrich Schäfer perusti ASR:n 1980 luvun alussa ja johtaa edelleen sen suunnitteluosastoa. Vasemman ja oikean kanavan pääteasteelle virtaa syöttävät omat 32-kiloiset virtalähteet. Mutta mikä järki on tehdä erilliset, kanavakohtaiset virtalähteet ja 58 HIFIMAAILMA 1/2011. Sellaisena, jossa yhdistyvät hyvän putkivahvistimen harmonisuus ja musikaalisuus nykyaikaisen transistorivahvistimen tarkkuuteen ja voimaan. H E R M U SET: ASR EMI T T ER II EXCLUSIVE -VAHVISTIN n TEKSTI: MATTI HERMUNEN n KUVAT: VALMISTAJA JA MATTI HERMUNEN Teutoni SANA INTEGROITU VAHVISTIN SAATTAA TUODA MIELEEN JOTAIN PIENTÄ JA SIEVÄÄ. Kaapelit on kytketty kiinteästi vahvistinosaan, ja virtalähteen päässä on ehdottomasti järeimmät kohtaamani virtaliittimet. Emitter Exclusive II:ssa virta tulee kolmelta massiiviselta ja erilliseltä virtalähteeltä. Tulevan signaalin käsittelystä vastaa FEToperaatiovahvistin, ja osin A-luokassa toimivassa pääteasteessa on 5 MosFettiä kanavaa kohden. Jokaiselle vahvistinasteelle on oma virransyöttö, jonka tilaa voi seurata pääpiirikortille sijoitetuilta LEDeiltä. Ja kaiken kukkuraksi etuvahvistinosalle on oma akkuvirtalähde. Toimintaa ohjaavan mikroprosessorin parametreja ja käskyjä pystytään muuttamaan päivittämällä sen ohjelmisto. Viime vuosien mittaan useammat karskin luokan valmistajat, etunenässä jenkkiläiset Krell ja McIntosh, ovat tuoneet kehiin jotain aivan muuta. Ensimmäinen osatekijä on vahvistimen luonne. Emitter on käyttöohjeen mukaan ennemminkin ohjelmanvalitsimella ja voimakkuudensäätimellä varustettu päätevahvistin kuin tavallinen integroitu vahvistin (mikä ainakin Hifimaailman toimituksen mukaan kuulostaa juuri tyypilliseltä integroidulta). Vakavahenkiseltä ammattipuolelta lähtöisin olevat 16- ja 24-napaiset liittimet napsahtavat lutvikkaasti paikoilleen kahdella lukitussalvalla. ERILAINEN Jumalattoman koon ohella ASR Emitter on aidosti erilainen. Voimakkuudensäätimen alimmilla asetuksilla lähtevää signaalia vaimennetaan, asetuksella 51 signaali kulkee valmistajan sanojen mukaan koko vahvistimen läpi sellaisenaan ja sitä korkeammilla tasoilla vahvistusta lisätään. Varsinainen vahvistinosa on 57 x 44 cm mittainen ja painaa 47 kiloa. SELLAISTA, JONKA PERUSKUUNTELIJA HANKKII. T ältäkin osin maailma on mennyt uusiksi. ASR Emitter II Exclusive on hätkähdyttävä neljän erillisen kotelon kokonaisuus. Juotoksissa on käytetty hopeapitoista tinaa. Kaksipuolisen emokortin signaalitiet ovat hopeoituja ja suojattuja, eikä signaalitiellä ole kondensaattoreita
Niissä on HIFIMAAILMA 1/2011 59. Kokeilussa olleen Exclusive II:n virtalähteiden kokonaiskapasitanssi on hengästyttävät 1 385 520 mikrofaradia. Kylän suurin liitin. Akkuvirtalähteen keskellä oleva pienehkö muuntaja ruokkii takaosan täyttävää kuutta Panasonicin akkua. Puhumattakaan siitä, että virtalähteestä on helpompaa tehdä niin tehokas kuin sielu sietää. Etuosassa on lataus- ja purkaussykliä säätelevä elektroniikka ja reilunkokoiselle päätevahvistimellekin riittävä määrä suotokondensaattoreita. Esivahvistinosassa signaalitasot ovat pieniä ja vahvistinasteet ovat muutenkin alttiita häiriöille ja virransyötön epätarkkuuksille. Tuloasteelle on oma 72 VA:n muuntaja. Virtalähteiden ja vahvistinosan välillä virtaa kuljettavat todella järeät kaapelit. Vaikka näyttääkin yksinkertaiselta, pystyy kaukosäätimellä hoitamaan lähes kaikki vahvistimen toiminnot. miksi esivahvistinosalla on oma akkuvirtalähde. Lisäksi päästään eroon verkkovirran mukana vahvistimeen uivista häiriöistä. Päätevahvistimien virtalähteet ovat jos mahdollista vielä massiivisempia. Kanavakohtaisten virtalähteiden kapasiteetti on 4 x 700 VA, hetkellisesti yli 1000 VA. Vahvistimen virtalähteen tuottamille häiriöille alttiita osiakaan ei tarvitse suojata niin perusteellisesti. Kun muutkin virtalähteet rakennetaan omiin koteloihinsa, voidaan niiden komponenttien sijoitus ja rakenne suunnitella vapaammin. Akuilla saadaan tasaisin ja puhtain virtalähde
Ei haittaa, vaikka se olisi siinä tovin, jotta vahvistimen toiminta ehtii stabilisoitua. Tuunausta harrastava tai omaleimaisuudesta kiinnostunut ostaja pystyy lisähintaan tilaamaan vahvistimeen lisäottoja ja antoja, komeammat käyttökytkimet ja jalat, erivärisen viimeistelyn ja ledit, paremmat liittimet tai kaiverruttamaan oman nimensä etutai takapaneeliin. H E R M U SET: ASR EMI T T ER II EXCLUSIVE -VAHVISTIN Katseenkestävää työtä. Kokonaisuuden ulkonä- östä voi olla montaa mieltä, mutta kylmäksi ei kenkään jää. Ilahduttavaa on, että optiot on hinnoiteltu kohtuullisesti. KÄYTTÖ SUJUVAA Moninaisuudestaan huolimatta Emitterin käyttö on loogista, sitten kun sen on opetellut. Virta päätteelle sekä tiedonkulku päätteen ja virtalähteen kesken kulkee 24-napaisen liittimen kautta. RÄÄTÄLÖITÄVÄ Linjatasoisia ottoja on CD:lle (symmetrinen XLR ja RCA), virittimelle, nauhurille ja videolle. Ensin käännetään virtakytkin odottelutilaan. Koko rakenne on vankimmasta päästä. Kakko- 60 HIFIMAAILMA 1/2011. Esivahvistimelle virtaa toimittava akkupatteristo, kondensaattorit ja ohjauselektroniikka. kaksi suurikokoista suojakoteloitua ja yksi pienempi muuntaja/kanava, 12 kondensaattoria ja vakuuttavan ammattimaisesti vedetty johdotus. Laatukomponentit ja selvästi loppuun asti suunniteltu, huolella viimeistelty työn jälki kertovat, että ollaan tosissaan. Pleksilasin takaa loistelee isompi joukko asetuksista sekä virhetilanteista kertovaa merkki- ja varoitusvaloja sekä alaosaa dominoiva todella iso numeronäyttö. Virta kytketään kolmevaiheisesti. Virtalähteissä on pieni näyttö, jossa palavien LEDien määrästä voi päätellä onko kaikki kohdallaan ja mikä toiminto on valittu etupaneelista. Näytön kirkkautta ja merkkivalojen näkymistä voi säädellä monipuolisesti. Lisäksi on normaalisti linjatasoista signaalia ottava Phono-liitäntä, jonka herkkyys muuttuu vinyylisoittimelle sopivaksi levysoitinkorttien asennuksen jälkeen. Siihen voi kytkeä myös ASR:n erillisen phonoasteen. Kaikkien osien työn laatu on parasta tasoa. Ykkösasennossa antotasoa rajoitetaan jonkin verran, ja vahvistimen voi kytkeä toimimaan virransäästötilassa. Komponenteille on tilaa, ne on selvästi merkitty, ja johdotus on vedetty erittäin siististi. Etupaneelin keskellä on voimakkuudensäädin ja sen kahta puolta moniportainen virtakytkin sekä ohjelmavalitsin. Piirikortille istutetut LEDit hohtavat somasti hämärässä. Virtalähteet on kääritty paksuun peltikoteloon, vaikka niidenkin sisäosat kestävät kriittisen katseen. Kokeilussa olleen vahvistimen keskiosa oli päältä kirkasta ja etu- ja takapaneelien osalta tummennettua pleksilasia, joten hienoa rakennetta pystyi ihailemaan kantta irrottamatta. Mahdollisuuksia löytyy joulukuusta pitäville sekä pimennetyn paneelin ystäville. Vahvistimen ohjehinta kattaa perusvarustuksen. Varsinaisia käyttöasentoja on kaksi
Useamman kerran puolet kämpästä meni pimeäksi, kun vasemman kanavan virtalähteelle antavan liitännän verkkosulake laukesi. Käyttöohjeet ovat preussilaisen täsmälliset; täynnä yksityiskohtaisia tee näin -ohjeita. Lämpimyys ei kuitenkaan ollut liiallista, niin että toisto olisi mennyt mussuromanttiseksi. n ASR Emitter II Exclusive Tyyppi: integroitu vahvistin + akkuvirtalähde Valmistajan ilmoittamat tiedot Teho 8/4/2/1 ohm: 2x250W/2x500W/2x800W/2x1200W Mitat (kxlxs) - vahvistinosa: 57 x 44 x 23 cm - virtalähteet (3 kpl): 46 x 32 x 16 cm Massa - vahvistin: 47 kg - virtalähteet: 32 kg/kpl Hinta: 14 300 Lisätietoja: www.audiopori.fi, puh (02) 633 3050, www.asraudio.de HIFIMAAILMA 1/2011 61. ASR:n ehkä vahvimman ominaisuuden voisi tiivistää mainosmiehen tyyliin: kontrolli, kontrolli ja vielä kerran kontrolli tinkimättä pätkääkään elävästä musikaalisuudesta. AATELINEN On se hieno. Ehdin kuunnella sitä jonkin aikaa Focalin Scala Utopioiden kanssa, kunnes niiden tilalle vaihtuivat B&W:n 802 Diamondit. ASR suosittelee 100200 tunnin sisäänajoa. Siten se saattaa olla aktiivisen ja kokeilunhaluisen kuuntelijan ihannelaite; ääntä ehkä voi virittää mieleisekseen oheislaitteilla. Sille luonteenomainen lievä lämpimyys taltutti sopivasti B&W:lle tyypillistä kirkkautta, toi kovasävyisiin levyihin pientä lisäeloa ja korosti sopivasti laulajien äänensävyjä. Vertailuvahvistimena olivat Bel Canton Reference 1000 II -monopäätteet. Sen perusteella kuulostaisi siltä, että Emitter käyttäytyy eri kaiuttimilla hieman eri lailla ja saattaa tuottaa erilaisen tuloksen erilaisilla kaiutinkaapeleilla. Jos budjetti ja tilat antavat myöten, niin kyllä Emitter Exclusivessa on potentiaalia ja todellista suorituskykyä. ASR soi asteen vähemmän kirkkaasti kuin Bel Canto/Anthem-kokonaisuus, samalla vakuuttavammin. Vahvistimen voi antaa soittaa vaikkapa cd-levyä hiljaisella voimakkuudella päivät pääksytysten, jotta tunnit tulevat täyteen. Kaiutinkaapeleina vaihtelivat Kimberin keskisarjalaiset ja sattumalta kokeiluun kannetut Jorma Designin 18 000 euron hintaiset Origot. Emitter Exclusive on virkistävä poikkeus valtavirrasta. sasennossa on pelti auki; voimakkuudensäätimen koko alue on käytössä, ja kaikki teho saadaan ulos. Kokeilu kahdella erilaisella huippukaiuttimella ja eri hintaluokan kaiutinkaapelilla antoi mahdollisuuden monipuoliseen arvioon. Oliko tämä parannus vai ei riippuu musiikista ja paljolti siitä mitä kuuntelija arvostaa. Liitännät ovat selkeät ja tukevat. Focalin Scala Utopia -jutussa arvioin ASR:n ääntä näin: "Scala Utopiat soivat ASR:n kanssa selkeästi eri tavoin kuin Bel Cantolla. Muutokset kuuluivat joidenkin soittimien toiston tarkkuuden vähenemisenä, toisaalta esiin nousi eri asioita kuin vertailulaitteella. Runsaus kuului esimerkiksi rumpujen lautasten leveämpänä, samalla mehevämpänä sointina, lauluäänen alaosan korostumisena, jousisoinnin pienenä levenemisenä, puupuhaltimissa ja voimakkaampana, samalla hieman pehmeämpänä bassotoistona. Ammattimaisesti suunniteltu ja tehty, monipuolisesti räätälöitävä ja soi hienosti. ASR nimittäin. Scala Utopioilla valinta pitäisi tehdä neutraalin, tarkanoloisen ja tässä mielessä aukinaisemmin soivan Bel Canton ja romanttisempaa ja rehevämpää toistoa tarjoavan ASR:n välillä." B&W 802 Diamondilla vaikutelma isosta ja elävästä, elävästä soundista säilyi. Emitter toimi muuten eleettömästi; ei häiriöääniä virtaa kytkettäessä/ sammutettaessa tai ohjelmalähteitä vaihtaessa eikä muutakaan tarpeetonta. Varsinkin B&W:llä ja Jorma Designin kaiutinkaapeleilla ASR:n kanssa eläminen oli nautittavaa. CD/SACD-soitin Esoteric X0-5 oli kytketty symmetrisillä Supran EFF-I -välijohdoilla. Keskellä oikean ja vasemman kanavan sekä esivahvistimen virtakaapelit. Emitter Exclusive kiskoo virtaa verkosta tosi otteella. Joskus ne akutkin joutuu vaihtamaan, vaikka kestoikä lienee vuosia. Onhan Emitter Exclusive -kokonaisuus todella iso, monilaatikkoinen ja selvä virtasyöppö. Sisäänajon jälkeen riittää puolen tunnin lämmitys ennen totisempia kuuntelusessioita. LAATUÄÄNI ASR tuli kokeiluun otolliseen aikaan. Toiston yleisluonne oli kautta linjan runsaampi ja osin pehmeämpi, tosin ei mitenkään tumpelo. Vähän kerrassaan syntyi vaikutelma aivan jumalattoman vahvasta tarkkuudesta ja kontrollista, samaan aikaan elävästä ja sävykkäästä toistosta
Keski-Uudenmaan Yhdistysverkosto ry:n tarkoituksena on edistää Keski-Uudenmaan väestön terveyttä, fyysistä, psyykkistä ja sosi- ...ja pian jo soi Aaron Nevillen levy. aalista toimintakykyä sekä luoda edellytyksiä jäsenien yhteistyölle ja toiminnalle. R A P O R TTI: HIF IHAR RASTAJIEN LAITELAHJOITUS n TEKSTI: AULI HACKMAN n KUVAT: TANJA VÄISÄNEN JA AULI HACKMAN Laitteet on kasattu ja testattu. Vuodenvaihteessa jäsenjärjestöjä on parikymmentä, ja ne ovat pääasiassa erilaisia vammais- ja sosiaalisia järjestöjä ja yhteisöjä. Viime syksynä Yhdistysverkosto sai esteettömät toimitilat 1920-luvulla rakennetusta kansakoulusta, Sahankoulusta. Nyt Keski-Uudenmaan Yhdistysverkoston tiloissa, entisessä kansakoulussa, voi kuunnella musiikkia laadukkailla äänentoistolaitteilla. Vaimokin on "koulutettu" arvostamaan äänen laatua. Koulun kodik- 62 HIFIMAAILMA 1/2011. Mika halusi työpaikallaan muillekin musiikkiihmisille elämyksiä ja otti yhteyttä kavereihin Hifiharrastajat.ry:ssä. Ilman musiikkia olisi ollut todella pitkästyttävää viettää aikaa sairaalamaisissa olosuhteissa sängyn pohjalla, kertoo Mika. Onnellinen vastaanottaja oranssissa paidassaan on Mika Väisänen. Laadukas ääni yhdistää JÄRVENPÄÄSSÄ TOIMIVA KESKI-UUDENMAAN YHDISTYSVERKOSTO PÄÄSI HIFISTELEMÄÄN. Parissa päivässä löytyi keskustelupalstan kautta lahjoituksena sopiva kokoonpano laitteita. Kun jouduin vammautumisen jälkeen viettämään pitkiä aikoja esimerkiksi Invalidiliiton Käpylän Kuntoutuskeskuksessa, musiikin kuuntelu pelasti päiväni. Samanlaisia kokemuksia on Hifiharrastajat ry:n jäsenellä Tuomo Piekiäisellä. Rakkaus musiikkiin kasvoi ja toi mukanaan myös entistä tarkemmat korvat. Nyt ei mikä tahansa halpissoitin enää kelpaa, ja vaimokin on huomannut eron. HIFIHARRASTAJAT RY:N LAHJOITUS TUO HYVÄÄ ÄÄNTÄ YLEISHYÖDYLLISTEN YHDISTYSTEN JÄSENILLE. Y hdistysverkoston toiminnanjohtaja Mika Väisänen on hifiharrastaja viimeisen päälle. Musiikki soi aina ja joka paikassa: kotona, autossa, työpaikalla. Kuvassa takarivissä lahjoittajat eli Tuomo Piekiäinen, Teemu Dart, Juha Koskinen ja Mikko Tiihonen
Sittemmin ko. Jatkossa Yhdistysverkosto järjestää tiloissaan mm. Kun Mika Väisänen kyseli keskustelupalstalla mahdollisuutta järjestää Sahankoululle laitteet, joilla musiikkia voi kuunnella asianmukaisesti, löytyivät pelit ja vehkeet lahjoituksena suunnilleen vuorokaudessa. Järvenpäässähän erityisesti blues on kovassa kurssissa PuistoBluesin ja Blues-Jazz Diggarit ry:n ansiosta. MODERNI YHDISTYS MYY NETTIKESKUSTELUALUEITA Hifiharrastajat ry on nuoruudestaan huolimatta julkaissut vinyylioppaan, sillä nykyisin vinyylilevyt ovat kokeneet uudelleentulemisen. Yhdistyksessä on tällä hetkellä noin 450 jäsentä eri puolilta Suomea kaikenikäisiä ja kaikkialta Suomesta. Ja onpa yhdistys myös koonnut levysoittimen lahjoituksena suuren levykokoelman hankkineelle herralle, jolla ei ollut varaa hankkia vinyyleilleen levysoitinta. erilaisia musavisoja, jotka Järvenpäässä ovat jo kuuluisia. herra lahjoitti laitteen takaisin yhdistykselle, ja nykyisin samainen soitin toimii yhdistyksen jäsenistön keskuudessa kiertävänä lainalaitteena. Lisäksi järjestetään teemailtoja erilaisen musiikin merkeissä aina humpasta ja karaokesta oopperaan, klassiseen, bluesiin ja rockiin. keskustelupalstansa hifikauppiaille tarkoitetuilla osilla, joilla kauppiaat ja asiakkaat pääsevät helposti keskustelemaan eri tuotteista. Yhdistyksestä löytyy myös tietoa ja ohjeita kaikenlaisten äänentoistolaitteiden käyttöön aina kelanauhurista nykyiseen tekniikkaan asti. Puuttumaan jäivät vain hyvät kaiuttimet, jotka Hifiharrastajat hankkivat yhdistyksen varoilla. Hifilaitteet ovat jatkossa ahkerassa käytössä Sahankoululla. Varoja yhdistys hankkii mm. n HIFIMAAILMA 1/2011 63. Laitteet kävivät Sahankoululle asentamassa marraskuussa yhdistyksen varapuheenjohtaja Mikko Tiihonen sekä jäsenet Tuomo Piekiäinen, Teemu Dart ja Juha Koskinen. kaiksi remontoiduissa tiloissa kokoontuu lähes päivittäin jäsenjärjestöjä, siellä vietetään erilaisia juhlia, järjestetään koulutusta ja joulun alla Sahankoulu pukeutui Joulutaloksi. Vuoden alusta Sahankoulusta tulee Järvenpään Olohuone, jossa voi päivittäin käydä lukemassa lehtiä, kahvittelemassa, käyttämässä tietokonetta ja viettämässä aikaa samanhenkisten ihmisten kanssa. Mikko Tiihonen ja Juha Koskinen testaavat ja hienosäätävät. HYVÄ ÄÄNENTOISTO KAIKKIEN ULOTTUVILLE Hifiharrastajat ry on perustettu vuonna 2004. Yhdistys toimii ennen kaikkea internetissä, ja sen keskustelupalsta on jäsenistön yhteydenpitovälineistä ykkönen. Opas tarjoaa sekä nippelitietoa että ohjeet levysoittimen käyttöön. Käden käänteessä kasatussa setissä soi pian tunnelmallinen Aaron Nevillen cd-levy Christmas Prayer kahvitteluhetken taustaksi
SILLÄ KORVALLA: WLM MINUETA INTEGROITU PUTKIVAHVISTIN n TEKSTI: JAAKKO ERÄPUU n KUVAT: SAMU SAURAMA Kaksineuvoinen kaunokainen KAIUTTIMISTAAN KUULUN ITÄVALTALAISYRITYS WLM:N TUOTEVALIKOIMA ON LAAJENTUNUT ELEKTRONIIKAN SUUNTAAN. PIENI JA SIRO MINUETA TÄYDENTÄÄ HIEMAN JÄREÄMMÄN SONATAN ALOITTAMAA INTEGROITUJEN PUTKIVAHVISTINTEN SARJAA JA TARJOAA MAHDOLLISUUDEN RÄÄTÄLÖIDÄ SEKÄ TEHOLUOKKAA ETTÄ SOINTIA KAHDEN ERI KYTKENTÄVAIHTOEHTONSA MYÖTÄ. 64 HIFIMAAILMA 1/2011
Ja kuinka ollakaan, edellä mainittu hifihehkuttaja päätyi sattumoisin tilaamaan Kaivalyan, kun hänen referenssikalustostaan tuntui puuttuvan juuri sen tyyppinen vaihtoehto. Muuntajat ja muutkin komponentit edustavat Minuetaa jonkin verran korkeampaa tasoa ja näin hintalapussa onkin sitten tuplasti tätä isommat lukemat. Siellä valmistetaan myös firman kaiuttimet ja niihin kiinteästi liittyvät, aktiiviset korjainyksiköt. Rajan takana Itävallassa kuultiin johtavan amerikkalaisen kuutamo- ja audioalan webjulkaisun päätoimittajan ylistyslaulu Trafomaticille ja sopimus OEM-valmistuksestahan siitä kaikesta haloosta sitten syntyi. Minuetan tapauksessa vahvistimessa käytettävä putkisto ja toimintaperiaate määrittelevät pääosan kytkentäpolitiikasta, komponenttien laatu ja viimeistelyn aste hintaluokan. WLM-putkivahvistinten mallistossa Minueta on se pienempi integroitu, vaikka maahantuojan listoilla se on hinnoiteltu samaan tasoon EL34-putkin varustetun järeämmän Sonatan kanssa. Kokeilussa käyneen yksilön tumman puun, mustien muuntajatornien ja alumiinin yhdistelmä ei ainakaan vähentänyt mittasuhteiden aiheuttamaa visuaalista viehätysvoimaa. Yrityksen reviirinlaajennus tapahtuukin sitten osin rajantakaisena toimintana, sillä sekä putkitekniikkaa hyödyntävä vahvistinmallisto että bittejä syövä DAC valmistetaan naapurivaltioissa. Ensin mainitut Trafomaticin pajalla, jälkimmäinen Weissin tiloissa. Serbiassa kaikki meni hyvin siihen asti, kun tuli aika työstää "EL84" laitimmaisenkin putkenkannan vierustalle. Sasa Cokicin luotsaama Trafomatic aloitteli laadukkaiden muuntajien valmistamona, mutta ei mennyt kauaakaan, kun serbit lanseerasivat markkinoille oman vahvainmallistonsa. Toisaalta Minueta sijoittuu aika osuvasti ruotuun samaan pääteputkeen perustuvien vuorovaiheisten integroitujen kanssa; Leben CS 300 S, Manley Stingray, Luxman SQ N-100, onhan noita. TOROIDIT TANASSA Kolmekymmentä senttiä leveänä ja 20 vastaavaa mittayksikköä syvänä kapineena kolmella linjaotolla varustettu WLM Minueta on suorastaan näppärän kokoinen pikku putkonen. Ihan vaan vertailun vuoksi: Trafomatic valmistaa omalla merkillään varustettua Kaivalya-monopääteparia, joka noudattelee pitkälti WLM Minuetan peruslähtökohtia pääteputkia myöten. Minueta lukeutuu A-luokkaisten ja vuoro- HIFIMAAILMA 1/2011 65. Eli pyörii se piiri pieni suuressakin maailmassa. V Minuetan optiona tarjottava kaukosäädin ei edusta lajityyppinsä luksusta, mutta hommat hoituvat ongelmitta. uodesta 2002 alkaen toiminut ja jokunen vuosi sitten myös Suomen markkinoille tiensä löytänyt WLM (Wiener Lautsprecher Manufaktur) pitää Hannes Frickin johdolla päämajaansa Itävallan pääkaupungin liepeillä Sulzissa. Eli jos ei ole kyyti kylmää, niin ei se ole aivan halpaakaan. On toki mukavaa, kun jokaisen putkenkannan viereen on meistetty siihen tällättäväksi tarkoitetun putken tyyppi. Aivan puhtain paperein Trafomaticin laadunvalvonta ei kuitenkaan selviä. Kummastakin joutuu pulittamaan karvan verran alle kolme tonttua, 2 990 eurooppalaista. Puuja metallityön laadussa ei ole nokalla koputtamista, eli hintalapun numeroille löytyy ainakin ulkoista vastinetta. Eli WLM/Frick sanelee raamit ja Cokic suunnittelee & valmistaa raameihin sopivat masiinat. Vahvaimet syntyvät Serbiassa, muunnin Sveitsissä. Mutta siihenpä lipsahtikin EL34! No tuskinpa kukaan yrittää survoa kolmen EL84:n kaveriksi niitä kolme kertaa isompaa EL34:sta, eikä se ihan suosiolla kantaan uppoakaan, mutta hifiharrastajista ei voi koskaan olla aivan varma..
SILLÄ KORVALLA: WLM MINUETA INTEGROITU PUTKIVAHVISTIN van henkilön tapauksessa olisi pitänyt tajuta mahdottomuudeksi. Tämän aisti jostain syystä sessioissa paljon pyörineen Herbie Hancockin Joni Letters -cd:n ensimmäisen biisin pianointrosta alkaen. Kaikkea sitä ihminen kuuleekin, jos hän antaa itselleen luvan kuulla. Toki triodikytketty Minueta soi läheisemmin, mehukkaammin ja pyöreäbassoisemmin kuin sama mylly vipstaakit UL-asennossa. Triodina musiikki pyrki enemmän iholle, lähikontaktiin. Erot eivät tässä tapauksessa ole niin mittavat, kuin olisi aiempiin kokemuksiin nojautuen otaksunut. Pikku-Almarrokin tarjosi aikoinaan testin muodossa sitä jotain, vaikka ei vuorovaiheinen olekaan. Pentodiksi tai UL:ksi viritettynä hunajaisuus vaihtuu astetta ankarampaan aromiin, mutta tiukimmilleen säädettynäkin putki päästää musiikin läpi kaikessa harmonisessa rikkaudessaan ja elävyydessään tavalla, jollaista parhainkaan puolijohde ei mahdollista. Triodikytkettynä EL84 yltää hyvin lähelle suoraan hehkutettujen, aitojen triodien hunajaista intimiteettiä. Mukana kun on toimivassa sekoitussuhteessa menneen ajan putkiromantiikkaa ja myöhempien aikojen selkosointisuutta liki transistoriaaliseen skarppiuteen asti jos kytkennällisin toimenpitein sellaista etsitään. Ja onhan EL84:llä puolellaan vielä muutama käytännön etuisuuskin, jos soundillisten ominaisuuksien maalailu muistuttaa liikaa henkimaailman hörhöilyä. Toki kytkentöjen välillä on muutakin eroa kuin tehoissa, mutta siitä enemmän kuunteluvaikutelmia kelaavassa osiossa. Minuetan muuntajia peittävät lieriöt paljastavat käytettyjen muuntajien tyypin toroidiksi. Nämä ovat tyyppiä ECC81/12AT7. Säätimellä pääsee painelemaan äänenvoimakkuutta ylös tai alas, ei muuta. WLM Minuetan päätemuuntajat ovat ilmeisen hyvälaatuiset, sillä niiden läpi on helppoa kuulla triodi- ja UL-kytkennän väliset erot. Cokic on poiminut Minuetan pääteputkiksi venäläistä militääritavaraa. Ei liene järisyttävä uutinen, että ultralineaarikytkentä komensi kaiuttimia triodia tiukempaa sävyyn, kun soittimeen latasi musiikkia, jonka yhtäaikaiseen työstämiseen osallistuvien henkilöiden määrä lähenteli kuunteluhuoneen äänenpainetta desibeleinä. vaiheisten integroitujen vahvistinten luokkaan ja tarkennettuna vielä siihen alalohkoon, joka hyödyntää pääteputkinaan klassisia pienpentodeja, EL84:sia. Olen aina diggaillut Manleyn kasineloskoneiden kyvystä rokata, eikä sillä korvalla kuulosteltu Luxmanin SQ N-100 jäänyt millään sektorilla jälkeen Eve-Annan luomuksista. Koeponnistukseen päätyneessä koneessa etuasteen röörit kantavat EI:n logoa ja mikseivät kantaisi, sillä juuri sellaisia valmistettiin entisessä Jugoslaviassa ja ehkä vanhat koneet on valjastettu sittemmin uustuotantoon nykyisen Serbian alueella. No, Wayne Shorterin tenorisaksofonin kivaa käheyttä en aivan heti vaihtaisi UL-kytkennän tuottamaan, sinänsä vielä täysin hyväksyttävään kuivakkuuteen. MOT. Neljän pääteputken lisäksi vahvaimen päällä majailee kaksi etuasteen tuplatriodia. Länsimaisin symbolein ilmaistuna kyseessä ovat 6N14PEV:t, jollaisten nimeen tosin vannovat jotkut amerikkalaisetkin putkivahvaingurut. Mutta siinä missä suurin osa siron vahvainsöpöliinin lajitovereista tarjoaa yhtä kytkentävaihtoehtoa, yleensä pentodia, Minuetan kannelta löytyy kytkinpari, jolla voi valita triodi- ja ultralineaarikytkennän välillä. Putken saatavuus on nimittäin hyvällä tolalla, ja sen myötä hinnat eivät ole niin pilvissä kuin niillä eksoottisemmilla rööreillä, jotka NOS-hakuiset harrastajat ovat ostaneet melkein sukupuuttoon. Kapula on sitten rouheassa peltisyydessään karuin mihin tämän audiokriitikon käpälä on koskaan kajonnut, mutta hommansahan tuo krouvi pötikkä hoitaa kiitettävän kiltisti. LÄHIKONTAKTIA JA ETÄÄNNYTYSTÄ Tehdään nyt heti selväksi, että olen WLMpomo Hannes Frickin ja Trafomatic-luotsi Sasa Cokicin tavoin ehdoton EL84 fani, mikä oli yksi syistä, että yleensä haalin Minuetan tupaan tutkittavaksi. UL-perustaisuus siirsi koko musiikillisen paketin etäämmäs, ikään kuin objektiivisemman tarkastelun alaiseksi. Ensimainittu kytkentä tuottaa 2 x 5 watin tehon, jälkimmäinen 2 x 14 W. Olen nimittäin ottanut tyyppiä liki kaikista näissä maisemissa myytävistä EL84-vahvaimista ja tykännyt niistä jokaisesta. Muuntajat ovat tietty Trafomaticin omaa tuotantoa, jollaista edustanee myös optiona eri hintaan toimitettava kaukosäädin. Toki erityismaininnan ansaitsevat Decwaren Zen ja Shindon Montillekin, niin päätteitä kuin ovatkin. Mielenkiintoisen ja jännän ilmiön siirtyminen triodista ultralineaariin aiheutti musiikillisen kokonaisuuden hahmotukseen. Kun Dave Hollandin basso astui valokiiloihin, tietty muhevuuden illuusio ylitti havaintokynnyksen lähes saman tein. EL84:n soundimaailma on ihan oma juttunsa. Lebenin kanssa ajattelin jopa elää elämäni loppuun asti, mikä nyt hifiä harrasta- 66 HIFIMAAILMA 1/2011. Ainakin Steve Deckert, ZEN-vahvistinten isä
Kuin myös kevyttä utua kuulijan ja musiikin väliin. Leikkimielisen kisan paras soundi syntyi yhdistämällä toisaallakin hämmentävän hienosoundisiksi havaitut ranskanputket vakio pääteputkiin. Sieltä taajuusspektrin toisesta päästä, diskantista, ei vakioputkilla ainakaan puutu energiaa. Jos joku tulee tämän jälkeen sanomaan, että pääteputkien vaihtelulla on eniten merkitytä vahvistimen soundin optimoinnissa, hymyilen vinosti ja kuittaan, että niinpä niin. VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN Marginaalisilla putkivahvistinmarkkinoilla WLM Minueta sijoittuu varsin kilpailtuun hintaluokkaan. Pitäisin Minuetan valttina kovassa kisassa triodikytkennällä saavutettavaa äänenlaatua. Triodikytkettynä totta kai, kun kaiutinten herkkyys (9495 dB/W) sen mahdollisti. Mitalin kääntöpuolelta löytyi vain vähäistä bassojen ponnekkuuden puutetta. Edellä mainittu, kuutamolla juttua suoltava guru onnistui mieltämään UL-soundin triodia paremmaksi, mikä nyt on täysin ymmärrettävää toimintaa siinä vaiheessa, kun takki on kääntymässä trankkujen suuntaan, kuten hänelle on käymässä parhaillaan. n Eikä kysymys ollut ainoastaan äänen sävyistä tai niiden puutteista. 044 580 0051, www.wlm-acoustics.com HIFIMAAILMA 1/2011 67. On sitten aivan toinen juttu, riittääkö triodikytkennän mahdollistama teho kuuntelutilan, musiikillisten mieltymysten ja kuuntelutottumusten muodostamien tarpeiden tyydyttämiseen. Minuetahan on periaatteessa passiivisella potentiometrillä ja muutamalla otolla varustettu päätevahvistin. Kaksineuvoisuuden kytkentäkeskus. Nykytyyliin masteroitu kaupallinen huttu kuulostaa juuri niin riipivältä kuin se onkin. Eli ei paha soundi vakioputkissakaan, jos nyt ei tähtäimessä satu olemaan perinteisen romantillinen putkien klangi. Valvot pehmensivät sointia myös Telefunkeneihin verrattuna, eivätkä ne kyenneet loihtimaan ilmoille venakkojen rytmistä iskevyyttä. Tuli tuossa jo mainittuakin lähimmät kilpakumppanit Lebenistä, Manleyn kautta Luxmaniin. Saako olla laatua vai määrää? tipaikoillaan tuli tehtyä sitten se vihonviimeinen sinksaus, jonka myötä EI:t saivat antaa paikkansa kisan mustille hevosille. Tai ainakin varautua telkänpönttöä isomman, aktiivin, subbariksi haukutun bassolaatikon hankintaan. Sattuihan journalistin jemmasta löytymään useampikin EL84nelikko kevyttä vertailua silmälläpitäen. Cryokäsitellyt Harmat jätin suosiolla lodjuihinsa, mutta kopaisin mukaan kisaan parit NOSkvartetit, toisen Telefunkenilta, toisen Valvolta. OK, Minueta on pieni ja nätti, mutta niin ovat tavallaan sitä hitusen edullisemmat Leben ja Luxmankin, jotka tarjoavat lisäksi toimintoja, joita ei löydy WLM:n pienokaisesta. Vähiten hifiä, eniten musiikkia. Varsinkin siinä tapauksessa, kun koneen nokalla laulavat vakioputkia laadukkaammat röörit. Vähemmän on siis jälleen enemmän. Ei sillä, etteikö alapää riittäisi kaikenmoisen akustisin instrumentein (miinus kirkkouruin) toteutetun musiikillisen mekkalan nautinnolliseen esillepanoon. Transcendent T16 OTL (passiivietusella ajettu- na) osoitti, että hyvälaatuinenkin päätemuuntaja lisää soundiin pientä jarrua. Sellaiset tuli kuitenkin tungettua ECC81-kantoihin ja voilà! Se oli siinä. On pakko todeta, että sointimassojen läpivalaisu niin musiikillisessa kuin soundillisessakin katsannossa tapahtui uuällänä paremmin kuin triodein. Käytetyistä äänenpaineista riippumatta. 6N14P-putkien sijaitessa kannen paraa- WLM MINUETA Hinta: 2990 Mitat (l x k x s): 30 x 15 x 20 cm Paino: 12 kg Putket: 2 x ECC81 (12AT7) 4 x 6N14P-EB (EL84) Lisätietoja: www.audioshop.fi, puh. Opettavaista. On kuulokelähtöä, äänenvärinsäätimiä, valinnaista lähtöimpedanssia, levysoitinliitäntää jne. Venäläisiin sotilasputkiin verrattuna Telefunken-satsi toi soundiin lisää täyteläisyyttä ja herkkyyttä. Tietty lasisuus vaikutti vähentyneen ja pellit helähtivät messinkisemmin. Ja taas löytyi niitä eroja. Minuetan kunniaksi on kuitenkin sanottava, että vastaan on tullut monta masiinaa, jotka ovat vaikuttaneet vielä suurpiirteisemmiltä Transu-rumilusta vasten tarkasteltuna. PUTKIJUMPAA PITEMMÄLLE EHTINEILLE Minuetan koeponnistus oli niin selväpiirteistä ja sutjakkaa hommaa, että aikaa tuntui jäävän pieneen putkijumppaankin. Pikainen vertailusessio Minueta (UL) vs. Paluu maineikkaasta NOS-maailmasta neukkunossin pariin aiheutti nimittäin hienoisen sävyllisen viileyden lisääntymisen ohessa akuuttia jalan vipatusta ja hyväksyvää nyökyttelyä. Ero ei nyt ollut dramaattinen, mutta uskoisin, että sen olisivat kuulleet nekin, jotka harrastavat kuuntelua naapurihuoneen tai toiletin puolelta tai jostain muualta epämääräisestä suunnasta. Mutta ne, jotka kaipaavat synteettissähköiskehontäristysefektejä voivat unohtaa koko jutun. Vaikka kuunteluvaikutelmien purkaminen eri taajuusalueita koskeviksi kommenteiksi onkin epätrendikästä toimintaa, on todettava, että Minueta ei ole varsinainen bassotykki, jos nyt joku sattuisi sellaista pieneltä putkoselta edellyttämään. Vai väittääkö joku joskus kuulleensa ranskalaisista CFS 12AT7 WC -putkista. UL-kytkentäinen Minueta joutuu äänellisesti tosi tiukille Luxman SQ N-100:n ja Leben CS 300 S:n rinnalla. Ne kun mitä todennäköisimmin omaavat kyvykkyyttä laajemman musiikillisen kirjon parissa kuin WLM, mutta toisaalta, saattaahan olla, että Minueta henkii juuri sellaista visuaalista vetovoimaa, jota kilpaveikoilta puuttuu ja joka kallistaa hankintavaakaa Itävalta-Serbian suuntaan
Nunnaluostarin taakseen jättävä Maria (Julie Andrews) päätyy lastenhoitajaksi leskeksi jääneen kapteeni von Trappin (Christopher Plummer) suurperheeseen. Liki kolmituntisen eepoksen katsoo vaivatta, vaikka viimeinen näytös paikoin laahaa. Adrien Brody on samoin vahvoilla kamppailunsa käyvänä tutkijana; Sarah Polley sen sijaan jää hieman vaisuine suorituksineen kaksikosta komppaajaksi. Militantti kotijärjestys mullistuu, kun elämäniloa uhkuva nainen tutustuttaa lapset leikkiin ja musiikkiin. Naisasioissa kynsilleen saanut hissukka kirjakauppias ja filmitähti ovat epätodennäköinen pari mutta suhde sen kun syvenee, kiitos kaksikon yritteliäisyyden. Sisällön ohella vakuuttaa Splicen visuaalisen toteutus: Dren on outoudessaan upea otus niin lapsinäyttelijä Abigail Chu kuin aikuista Dreniä näyttelevä Delphine Chanéac tekevät hienot roolit. Vincenzo Natali pohtii Splicessa mm. Luomuksesta löytyy alati uusia piirteitä, jotka ihastuttavat ja pelottavat Dren-hybridin nopea oppiminen ja muuntumiskyky haastavat kaksikon, joka painii myös perheongelmiensa kanssa. Sing-alongien ja kommenttiraitojen ohella nähdään ja kuullaan tuoreita koosteita elokuvan tekemisestä ja sen vaikutuksesta jälkipolville. Paikan päällä Salzburgissa kuvattu 45-vuotias elokuva näyttää Blu-raylla taivaallisen kauniilta, pompöösi ja ylisaturoitu maalaiskuvasto sykähdyttää tarinan yllä häilyvää sodan uhkaa vasten. Rhys Ifans on kertakaikkisen mahtava nuhjuisena kämppiksenä; Tim McInnerny, Gina McGee ja Emma Chambers taas tukevat Williamia vaikeissa päätöksissä. Hyvän tuulen romanttinen komedia on säilyttänyt tehonsa mukavasti. Matti Komulainen Robert Wisen valkokankaalle sovittama Sound of Music on eräs kaikkien aikojen musikaaliklassikoista. Hugh Grantin maneerit ja Julia Robertsin herttaisuus natsaavat hyvin yhteen ja sähköistävät elokuvan. Matti Komulainen HIFIMAAILMA 1/2011 73. Notting Hill ROMANTTINEN KOMEDIA ELOKUVA EKSTRAT BRITANNIA 1999 OHJAUS: Roger Michell KÄSIKIRJOITUS: Richard Curtis PÄÄOSISSA: Hugh Grant, Julia Roberts, Rhys Ifans, Tim McInnerny, Gina McGee, Emma Chambers, James Dreyfus, Hugh Bonneville IKÄRAJA SALLITTU BLU-RAY The Sound of Music MUSIKAALI ELOKUVA EKSTRAT YHDYSVALLAT 1965 OHJAUS: Robert Wise KÄSIKIRJOITUS: Ernest Lehman, perustuu Howard Lindsayn ja Russel Crousen kirjaan PÄÄOSISSA: Julie Andrews, Christopher Plummer, Eleanor Parker IKÄRAJA SALLITTU BLU-RAY Splice SCIFI / KAUHU ELOKUVA EKSTRAT KANADA / RANSKA / YHDYSVALLAT 2009 OHJAUS: Vincenzo Natali KÄSIKIRJOITUS: Vincenzo Natali, Doug Taylor, Antoinette Terry Bryant PÄÄOSISSA: Adrien Brody, Sarah Polley, Delphine Chanéac IKÄRAJA 15 DVD + BLU-RAY William törmää Annaan kadulla sananmukaisesti ja take away -juoman aiheuttamaa sotkua lähdetään siivoamaan miehen asunnolle. tieteen etiikkaa ja korporaatioiden asemaa tutkimustyössä. Anton Vanha-Majamaa Geenitutkijapariskunta kehittää elävän olennon yhdistämällä eläinten ja ihmisen perimää. Kolmen levyn blu-ray-painos, joka sisältää myös dvd:n, tarjoaa valtavasti ekstroja. Mukana ovat myös Elvis Costellon ja Shania Twainin ysärihenkiset musiikkivideot. Vaikka juonikuvio on kuvattu muutamankin kerran, Roger Michellin ohjaustyön napakka rytmitys, osuva roolitus ja kodikas miljöö puhaltavat Notting Hilliin vetoavaa lämpöä. Ekstroissa kelataan poistettuja kohtauksia, leffan tekemistä Lontoossa ja kuullaan Hugh Grantin vinkkejä. Mikä on uudenlaisen elämänmuodon asema ja meidän suhteemme siihen. Kenen on vastuu, kun tiede alistetaan kvartaalitalouden lainalaisuuksille. Ekstroissa näytetään kiinnostavasti, miten Dren ja elokuva tehtiin, osittain ohjaajan opastuksella. Onko laboratoriotyön tulos "se" vai "hän". Toisaalta se tuo tarinaan sen vaatimaa painokkuutta, kun natsi-Saksan uhka pakottaa von Trappit pakenemaan kodistaan
Teknologian ansiosta kaiutin kykenee luomaan pienistä elementeistä aidompaa, puhtaampaa ja ulottuvampaa bassoa kuin yksikään muu tämän kokoluokan kaiutin. 040 060 4711 myynti@modernaudio.fi www.modernaudio.fi. " As manifested by the AT-1, H-PAS performs as advertised. The modest towers gobsmacked me with unfettered output to at least 30 Hz - and by "unfettered", I mean flat or damned flat at 30 Hz, not -6 dB or -10 dB (or more) at 30 Hz. " Daniel Kumin; Sound and Vision Magazine, October 2010 Uusi ja parempi tapa toistaa bassoa AT-1 on high-end -luokan lattiakaiutin, joka hyödyntää valmistajan kehittämää uutta H-PAS (Hybrid Pressure Acceleration System) teknologiaa basson toistossa. AT-1 on ehdottomasti tutustumisen arvoinen uutuus! 2999 Topeliuksenkatu 7, Helsinki AVOINNA ti-pe: 11.00-18.00 la: 11.00-15.00 Muina aikoina sopimuksen mukaan / pari P
Puhelin: 010 778 6400 (arkipäivisin klo 816). Vertailutesti: Subwooferit Raportti: HifiExpo 6.7.11.2010 Hermuset: Focal Scala Utopia Kokeilu: 5 000 euron valmiskattaus Levyarvostelut Vertailutesti: Blu-ray-soittimet 3,3 2,9 2,6 2,6 2,5 2,5 Osallistu lukijakyselyyn ja voita Marantz M-ER803 -Blu-ray -yhdistelmälaite. WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvomme 1 199 euron arvoisen Marantz M-ER803 -Blu-ray-yhdistelmälaitteen. Hifimaailma HYVä OSTOS Hifimaailma Hifimaailma TESTIVOITTAJA ASIAKASPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset hoituvat helpoiten soittamalla suoraan asiakaspalveluumme. 12 kk määräaikaistilaus 79 euroa. Toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Tilaus laskutetaan tilauksen alkaessa ja aina uuden tilausjakson alussa. Ulkomaantilauksien postimaksulisä + 24 euroa. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. Palvelut ovat käytettävissänne myös internetissä www.hifimaailma.fi (kohdassa palvelut) tai voitte olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen tilaukset@hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 2011 12 kk kestotilaus 69 euroa. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. TIETOSUOJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ja tilausmaksu laskutetaan määrätuin laskutusvälein (6 tai 12 kk) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituisen määräaikaistilauksen hinta. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa. Peruutus astuu voimaan kahden viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailma-lehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. Uusi tilaus (määräaikainen tai kestotilaus, myös kestotilauksen uusi tilausjakso) voidaan kuluttajasuojalain (KSL 6:15) perusteella peruuttaa kuluitta 14 vuorokauden kuluessa tilausvahvistuksen ja/tai tilausta koskevan laskun vastaanottamisesta. Tämä voidaan tehdä puhelimitse, internetissä tai lehden palvelukupongilla. Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimittujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. LU K I JA PALAU TT EEN TU L O K SIA Hifimaailman edellisen numeron pidetyimmät jutut ja niiden saama keskiarvo asteikolla 04. Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/ tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja katkaisee, peruuttaa tai muuttaa tilauksen määräaikaiseksi. Tilaus jatkuu pääsääntöisesti aikaisemmin maksetun tilausjakson loppuun. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. Hifimaailma TESTIMENESTYS Hifimaailma SUOSITTELEMME Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE 76 HIFIMAAILMA ···/2011. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. YLEISTÄ ASIAA TEKSTISISÄLLÖSTÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. Lehden sisältöön voit vaikuttaa vastaamalla nettikyselyyn osoitteessa www.hifimaailma.fi/kysely/. VUOSIKERTA: 10 NUMEROA 12 kk tilausjakso sisältää 10 numeroa Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA TILAUSTEN SÄÄNNÖT Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen tilausjakso (6 tai 12 kk) alkaen ensimmäisestä mahdollisesta numerosta ja päättyen siitä alkaen sovitun aikajakson loppuun. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan
vuokraa ja viihdy ...JA VIIHDY 4 Leffavuokraus 50 kpl/vrk 2 leffaa 8,00/vrk Saatavana myös Katso trailerit ja tutustu uutuuksiin www.r-kioski.fi a Sanoma company
Ilta hämärtää ja lumisade alkaa tihentyä. Hurjimmat edelläkävijät leuhkivat raitilla D-luokan vahvistimiensa ja nettisoittimiensa kanssa. Miksei keskivertokuluttaja vaadi enempää. Ainakaan he, jotka mieluummin palaisivat takaisin vinyyliaikaan. Raine on täysin tyytyväinen Lasse Mårtensoniinsa, vaikka toinen kaiutinjohtokin on poikki. Insinöörit eivät valitettavasti ole kadonneet maailmasta minnekään, joten myös audiopuolella teknologia olisi varmasti voinut kehittyä pidemmälle ja rivakammin. Historian siipien havinaa kolmen vuosikymmenen takaa! Samassa ajassa tietokoneen muistikapasiteetit ovat miljoonakertaistuneet. K O LU M NI n TEKSTI: JARNO LAINE Kestämätön kehittymättömyys A merikkalainen hauskuutusmies Will Ferrell kaipailee Wired-lehden videoblogissa tulevaisuutta, joka ennustuksista huolimatta ei koskaan toteutunut. Eivätkä kaikki tahdo edes soraa. Digitaalitekniikka puskee eteenpäin tasaisesti kuin juna. Vahvistin on samaa ikäluokkaa kuin kuuntelija itse, mutta se ei haittaa koska naapurilla oli joku korjaava kemikaali potikoiden rahinaan. Se ei sitä ole tehnyt, sillä kuluttaja on julistanut, että "tämä riittää". Kamerat ja tietokoneet ovat käyttökelvotonta antiikkia jo ennen kuin pakkausta saa revittyä auki. Transistorien määrät prosessoreissa kulkevat Mooren käyrän mukaan, eikä kukaan edes viitsi pitää enää lukua. Jos itsestäänselvyyksiä ei lasketa, hifipuolella kukaan järkevä ei ole lähtenyt ennustamaan tulevaa. Heidän pakkomielteensä on saada D/Amuuntimet absoluuttiseen hyvyysjärjestykseen ei löytää luonnollista saksofonia, joka jyrää kuuntelijan tajunnan ja saa unohtamaan hakea lapset päivähoidosta. Maaliin on vielä pitkä matka, mutta laiskat innovaattorit ovat saaneet tekosyyn unohtua sohvalle kuuntelemaan lempiälppäreitään viski kädessä, vaikka heidän tulisi pysyä sorvin ääressä tavoittelemassa täydellisyyttä! Hullunkurisesta asetelmasta huolimatta ihmiset valitsevat soran ja vaniljakastikkeen välillä ensimmäisen. Uusimpia askeleita parempaan suuntaan on sähköstaatti, patentoitu kun isä lampun osti, vuonna 1953. Soivat seinät ja jopa edellä mainittu plasmakaiutin ovat kadonneet vähin äänin. Elämme pitkällä vuotta 2010, mutta missä ovat robottipalvelijat ja sädeaseet. Alexander Bellillä oli nykyaikainen kaiutinelementti ensimmäisessä puhelimessaan 1870-luvulla. Enemmistö ostaa ja soittelee silti musiikkiaan CD-levyiltä. Joululahjaostelijat rakastavat testivoittajia! Voittoon taas tuntuu riittävän retrodesign, arpaonni tai mainospuhe, jossa on sanoja jota lehden asiantuntija ei tunne. Kävellen toimistolle saattaa kulua aamulla jopa varttitunti, mutta eipä tarvitse koukata lääkärin kautta näyttämässä palanutta takapuoltaan. Raine on ainoa, jolla olisi syy ja oikeus vaatia parempaa, mutta hän on tyytyväinen. Albumit tulisivat kynnen kokoisella muistipiirillä, jonka saa kolikolla. 700 megaa reikiä hopeoidulla kiekolla, jonka standardi ei edes teoriassa mahdollista yli 22 050 Hz:n taajuuksia. Raine napsauttaa Luxorin lämpenemään ja Ylen ykköselle. (Suositeltavaa luettavaa: http://www.wired.com/ magazine/2010/08/ff_future_ferrell/) 80 HIFIMAAILMA 1/2011. Missä ovat audiomaailman uskalikot, miksi keskuudessamme on pelkkiä varmistelevia kävelijöitä! Kriitikkoraadin kävelijät rakastavat arvostella laitteita, etsiä virheitä tilatoistosta ja komponenttien asettelusta. Rakettireppu torpedoitiin turhan vaarallisena ja hankalana ohjata. Liput salkoon ja marakassit esiin, hylly pysyy kilon kevyempänä ja asteen viileämpänä! Lopputuloksen määrää kuitenkin heikoin laitteiston lenkki: kaiutinteknologia, joka jälkeenjääneisyydessään suorastaan hävettää. Laitevalmistajakävelijät ovat turvallisen tuudittautuneita nykytilanteeseen. Transistorien odotettiin korvaavan tyhjiöputket toisen maailmansodan myräköissä, mutta putkivahvistimien jästipäinen kannattajakunta kieltäytyy edelleen harkitsemasta tälle vuosituhannelle siirtymistä. Kaiken järjen mukaan kuuntelisimme nyt digiääntä 512 kHz:n näytteenotolla ja 256 bitin resoluutiolla. Miksei useampi työntekijä kiidä toimistolle rakettirepulla. Irwinin Riemu Ja Ratto voisi soljua kristallinkirkkaana virtana aina futuristiselle plasmakaiuttimelle asti ja luvassa olisi takuulla tajunnan räjäyttävä kuuntelukokemus! Eikös. Miksi monen mielestä hienoin keksintö pitkään aikaan on teleskooppimakkaratikku. Riittää kun miellyttää kriitikoita ja saa lehdessä kuuntelutestin suositusleiman
Viimeistely on vakuuttava, mutta miltä tuore painos kuulostaa? Verkkotoisto-sarjan päätösjaksossa yhdistetään hyvän soittimen käyttömukavuus ja ulkoisen DA-muuntimen äänenlaatu. Tilaa Hifimaailma helposti netistä: www.hifimaailma.fi 82 HIFIMAAILMA 1/2011. Edullisen pikkukaiuttimen edeltäjät ovat voittaneet lukuisia testejä. Bluray-, DVD- ja CD-toiston lisäksi sujuvat SACD ja DVD-Audio. Kuinka hyviä ovat kuvan- ja äänen laatu? Tannoy Mercury V1:llä on näytön paikka. TU L O S SA SEU RAAVAS SA NUMEROSSA HIFImaailma 2 / 2 0 1 1 ILMEST YY 18 .2. Vertailutestissä DA-muuntimelliset integroidut stereovahvistimet. Äänilähteet muuttuvat pikkuhiljaa digitaalisiksi, mutta sopiva stereovahvistin voi silti olla hifilaitteiston keskus. Marantz UD9004 on järeän luokan universaalisoitin
Vain nämä palkitut tuotteet saavat käyttää EISA Award -logoa. Logoa, joka on sinun takuusi hyvästä valinnasta ja parhaasta laadusta. www.eisa.eu. KUULEMME KAIKEN NÄEMME KAIKEN PALKITSEMME PARHAAT SINUN TAKUUSI LAADUSTA EISA (European Imaging and Sound Association) on 19 eri maasta ja 50 äänen- ja kuvantoiston erikoislehdestä koostuva järjestö. EISAn jäsenistä koostuvat asiantuntijaraadit valitsevat vuosittain lukuisista eri tuoteryhmistä vuoden parhaat, EISA Award palkintoon oikeuttavat tuotteet. EISA Award -tuotteet ovat EISA jäsenten huolellisesti testaamia ja tutkimia tuotteita
11001 6 414881 873440 187344-11-01 PAL.VKO 2011-12