Hifimaailma 1/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

HIFImaailma 1/2012 8,90 Tietoa ja Taitoa: Miten kaiutintestit uudistuvat? LAADUKKAANÄÄNENJAKUVANERIKOISLEHTI Vertailussa huippuluokan AV-viritinvahvistimet Dali Fazon F5 Tyylikäs ja miellyttävä Blu-ray-kuvaa äänenlaadun ehdoilla Primare BD32 1,2 kilowattia laadukasta ääntä Musical Fidelity M6 500i vahvistin TESTISSÄ: Ultimate Ears 4Pro Custom Made -nappikuulokkeet · JBL Studio 190 -edulliset lattiakaiuttimet · Sony MDR-Z1000 -huippukuulokkeet · Profel PS 302DT -aktiivikaiuttimet · KOKEILUSSA: Existence -kotimaiset linjalähdekaiuttimet · oppo BDp-95eu -moninormisoitin · Verde Audio Cat -laitteisto · Vovox HighEnd-välikaapelit · MUUTA: Kaiutintestit uudistuvat · Hifilehtien historia Suomessa · Nostalgista Hifiä: Creek CAS 4040 ja CAS 3140 · Uusia tuotteita
Hifialan yritystoimintamme alkoi vuonna 2005. Säilyttämällä koko ajan harrastusmielisyyden on nälkä kasvanut syödessä ja esillä olevat laitteistot parantuneet kuukausi kuukaudelta. Teemme jatkuvaa tutkimustyötä, ja olemme karsineet budjettiluokan tuotevalmistajista jyvät akanoista. Levi Kuzma Stabi S pyöritin, 1685 euroa Kuzma Stogi S äänivarsi, 1120 euroa Kuzma Stabi S / Stogi S / Shelter 301mkII (850 euroa) Svh. yht. Svh. Huom. Kuzma Turntables www.kuzma.si You can trust your EAR´s! ear-yoshino.com Uutuus EAR Acute III CD-soitin, 3 x digital inputs. laajentuneet aukioloajat: Ma-pe: 11:00-19:00 La: 11:00-15:00 Maailmalla multipalkittua kotimaista osaamista! Penaudio Cenya, vuoden 2011 uutuus. Svh. 2990 euroa / pari Audio Excellence -palkinto, Japani 2011 Tone Publications "The Best Small Loudspeaker" -palkinto, USA 2011 High Definition, 5/5 kolmessa kategoriassa, Venäjä 2011 Stereotimes "the Most Wanted Component 2011" -palkinto, USA 2012 Tervetuloa ! Sound Factor liikkeessä kuunneltavissa mallit Rebel3, Charisma, Cenya, Sara, Sara S (uutuus 2012), ja Sinfonia. Valikoimasta jäi siksi hieman turhaan asioita pois. 3655 euroa. Tarjous: 2990 euroa!! EAR 8L6, parallel pushpull EL34, sellaiset 50W, joilla oikeasti ajaa jo hieman vaikeampaakin kuormaa.Svh.4950 euroa Lähes kaikki EAR/Yoshino -tuotteet kuunneltavissa Sound Factor -myymälässä Tampereella. Avalon Acoustics, Kondo Audio Note, EAR/Yoshino, ATC loudspeakers, Nitty Gritty, Audio Exklusive, Blumenhofer Acoustics, LFD Audio, Convergent Audio Technology, Kuzma, Eminent Technology, Acoustic Plan, J.C.Verdier, Helius Design, ZYX, Miyajima laboratory, Analysis Audio, Living Voice, Lavardin, Raysonic Audio, Audiodesksysteme Gläss, Art Audio, Penaudio, Rega, Linn, Spendor, AVID, Avantgarde Acoustic, Shunyata Research, Shelter, MIT Cables, Cambridge Audio, Optoma, Grandview, KEF, Monitor Audio Maahantuonti: Ultimate Audio, PL172, 33101 Tampere, +358400271275, info@ultimateaudio.fi Maahantuonti ja myynti: Sound Factor, Rautatienkatu 22, 33100 Tampere, +358407601247, info@soundfactor.fi Mukavaa Hifimaailma vuotta 2012 ! Kehitämme Sound Factor -palvelua edelleen, mm. Maailman analogisin CD-soitin. lisäämällä tarjolle myös edullisempia laitteita. Tästä eteenpäin Sound Factor huomioi huolella myös ensimmäisen laitteistonsa hankkijaa. 4650 euroa "I bought the review sample, and it is now my CD player reference." - Robert H
Musical Fidelity M6 500i osoittautui kuuntelukokeissa sykähdyttävän kontrolloiduksi ja siistiääniseksi. 010 778 6404 HIFImaailma Hifihelmiä Hifimaailman viides vuosi on päättynyt ja uusi alkaa iloisissa merkeissä. Jo ensimmäisessä vertailutilanteessa kävi pelottavan selväksi, että se saa monen muuten kelpoäänisen vahvistimen bassotoiston kuulostamaan suhteessa hyvin keskinkertaiselta. Mukana on teknisesti häkellyttäviä suorituksia ja hintaluokassaan houkutteleviakin tuotteita tai muuten vain äänellisesti tai toiminnallisesti poikkeuksellisen onnistuneita kokonaisuuksia. Blu-ray-puolen käyttäjäystävällisyys ja toimintojen nopeuskin alkavat vihdoin olla tasolla, johon on totuttu dvd-soittimissa. Kokonaispisteet muodostuvat osa-alueiden painotetusta keskiarvosta. PÄÄ K I R J O I T U S TOIMITUS Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi Päätoimittaja Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi P. Harvassa numerossa on testattu yhtä monta laitetta, joita olemme voineet näin vilpittömästi suositella. Löytyipä lehteä tehdessä uusi vahvistinkin, johon testattavia vahvistimia tullaan tulevaisuudessa vertaamaan. Yksittäislaitetesteissä SUOSITTELEMMEmaininnan voi saada erittäin hyväksi (5 tai 4 tähden arvoiseksi) todettu tai esimerkiksi erittäin hyvän hinta/ laatusuhteen omaava tuote. Tähdet kuvaavat laatutasoa seuraavasti: Ehdotonta huippuluokkaa Kiitettävä (korkeatasoinen tuote) Hyvä (hyvä tuote, mutta varauksin) Tyydyttävä (keskitasoinen suorituskyky) Välttävä (suorituskyky selvästi alle keskitason) Ei suositella Hifimaailma Hifimaailma Vertailutesteissä SUOSITTELEMME-maininnan voi saada myös HYVä tuote,HINTALAATUSUHdE joka ei yllä kokonaispisteissä testivoittajaksi, mutta ansaitsee silti erityismaininnan tasaväkisen pistetilanteen tai muun erityispiirteen johdosta, esimerkiksi hinta/laatusuhde on poikkeuksellisen hyvä tai tuotteessa on muuta SUOSITTELEMME huomionarvoista. Hifimaailma Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE HIFIMAAILMA 1/2012 3. Lainaaminen ei kuitenkaan ole härskiä koteloswappausta, vaan erinomaisen soitinpohjan kriittiset komponentit on suunniteltu uudestaan. Kaikille osa-alueelle on tarkat kriteerit pisteiden muodostumisesta. Koska numeerinen arvosana kuvaa vain yleisvaikutelmaa äänen laadusta, tulee myös kuuntelun kirjalliseen arvioon kiinnittää erityistä huomiota. Hifimaailma Hifimaailma TESTIVOITTAJA TOIMITUKSEN VALINTA Hifimaailma Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA SUOSITTELEMME TESTIMENESTYS TESTIMENESTYS TESTIVOITTAJA-maininnan saa pääsääntöisesti vertailutestin parhaat kokonaispisteet tai tasapistetilanteessa äänenlaadultaan parempi ja/tai edullisempi tuote. High end -valmistajien toisinaan harrastama hifilaitteiden uudelleenbrändäys ja hintalapun moninkertaistaminen on herättänyt aina keskustelua. Kuuntelun kokonaisarvona muodostuu kuuntelijoiden antamien pisteiden keskiarvosta. Pisteasteikko on 0-10. Tähtien ja pisteiden tuijottamisen sijaan kehotankin tutkailemaan omia tarpeita, sillä jokainen vahvistimista tekee osan asioista paremmin kuin muut. KUUNTELUARVOSTELU: Kuuntelut tehdään pääsääntöisesti kahdella tai kolmella kuuntelijalla, jotka kukin kuuntelevat ja pisteyttävät tuotteet erikseen. Painotukset on mainittu testien pistetaulukoissa. Lopputuloksena on toiminnallisesti loistava Blu-ray-soitin, joka on yhtä viehättävä sekä ääneltään että olemukseltaan. Kaiutinvertailuissa vaikka paljon työtä vaativatkin tavoite on selvä: ääneltään paras voittaa. Hifimaailma kuuluu EISAn audio/kotiteatteri -paneeliin. Hifimaailma Hifimaailma HYVä OSTOS Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma HYVä OSTOS TESTIVOITTAJA HIFIMAAILMAN ARVOSTELUSTA PISTEET: Vertailutesteissä tuotteet arvostellaan ja pisteytetään eri tuoteryhmille määritellyillä osa-alueilla (mittaukset, ominaisuudet, käyttö, äänen- ja kuvanlaatu, jne.). Sitä mitattaessa oli ilahduttava huomata, kuinka vain noin tuhannen euron hintainen soitin pistää sähköteknisesti kampoihin kymppitonnin cd-soittimille. Pisteasteikko on 0-10. Hermusen sivulla 43 kokeilema Oppo BDP-95EU on maailman lehdistössä saanut kiittäviä arvioita suorituskyvystään. AV-viritinvahvistimien paneminen jonkinlaiseen järjestykseen vertailutestissä aiheuttaa aina päänvaivaa. 010 778 6401 Toimituspäällikkö Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi P. Mauri Eronen Avustajat: Juhani Ahonen, Jaakko Eräpuu, Jussi Hermunen, Matti Hermunen, Juha Kaski, Jarno Laine, Mikael Nederström, Petri Teittinen ULKOASU: DDM Group Oy ILMOITUSMYYNTI: Pop Media Oy, Puhelin: 010 778 6405 ilmoitusmyynti@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400, Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi VUOSIKERTA: 10 NUMEROA (9 lehteä) JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hifi-Mediat Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 PAINOPAIKKA ISSN 1796-6507 Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Primare myöntää suoraan, että heidän BD32-soittimensa perustuu osittain Oppon vastaavaan alustaan. AV-laitteen tehtävälista on niin laaja, että toimintojen painotuksia muuttamalla vertailun lopputulokseksi saa mitä tahansa. Hulppeat tehoreservitkin puoltavat sen käyttöä referenssinä
M6 500i nousi kuuntelijoiden suosioon muistakin syistä. 45 Primare BD32 -universaali soitin Primaren ensimmäinen Blu-ray-soitin on paljon muutakin. Dali Fazonissa on kuitenkin panostettu omaleimaisen ulkonäön lisäksi myös akustiseen suunnitteluun ja 35 Musical Fidelity M6 500i -vahvistin Brittivalmistajan tehokkain integroitu näyttää miten bassoa tulee toistaa. 48 JBL Studio 190 -kaiuttimet Amerikkalaisen JBL:n uusi Studiosarja tuottaa hintaansa nähden paljon viihdyttävää ääntä. 16 Vovox Texture -kaapelit Yksisäikeinen sveitsiläinen tarjoaa neutraalin äänen, kuten ammattipuolelta kannuksensa hankkineen kaapelinvalmistajan tuotteelta sopiikin odottaa. 40 Sony MDR-Z1000 -kuulokkeet Elektroniikan massavalmistajan konstailemattomat huippumallit soveltuvat kuormana hyvin myös kannettaville laitteille. 38 Profel Pro Studio 302 DT -aktiivikaiuttimet Ammattikäyttöön tarkoitettu lähikenttämonitori tarjoaa äänen hienosäätöä. Sarjan suurimmassa on menevyyttä ja pakottomuutta mutta silti riittävä määrä luonnollisuutta. Tasapainoisen miellyttävässä äänessä on paljon hyvää. Edistynyttä kotiteatteria kasaavan täytyy miettiä hetki jos toinenkin omia tarpeitaan. H IFIMA A ILMA 1 /2 0 1 2 LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI TESTISSÄ: Ultimate Ears 4Pro Custom Made -nappikuulokkeet · JBL Studio 190 -edulliset lattiakaiuttimet · Sony MDR-Z1000 -huippukuulokkeet · Profel PS 302DT -aktiivikaiuttimet · KOKEILUSSA: Existence -kotimaiset linjalähdekaiuttimet · oppo BDp-95eu -moninormisoitin · Verde Audio Cat -laitteisto · Vovox HighEnd-välikaapelit · MUUTA: Kaiutintestit uudistuvat · Hifilehtien historia Suomessa · Nostalgista Hifiä: Creek CAS 4040 ja CAS 3140 · Uusia tuotteita L AI TETESTIT 10 Ultimate Ears 4 Pro -korvamonitorit Käyttäjälleen korvavaloksen mukaan räätälöidyt kuulokkeet vaimentavat tehokkaasti ympäristön ääniä ja istuvat täydellisesti. 66 Dali Fazon -kaiuttimet Design-kaiuttimilla on joskus syystäkin huono maine. Se toimii erityisesti pienessä huoneessa eikä pelkää seinän läheisyyttä. tekniikkaan. 4 HIFIMAAILMA 1/2012. Universaalina se toistaa kaiken niin lätyiltä kuin massamuisteilta ja verkostakin ja tekee sen erinomaisesti. TÄ S S Ä N U MERO SS A HIFImaailma 1/2012 8,90 Tietoa ja Taitoa: Miten kaiutintestit uudistuvat? LAADUKKAANÄÄNENJAKUVANERIKOISLEHTI Vertailussa huippuluokan AV-viritinvahvistimet Dali Fazon F5 Tyylikäs ja miellyttävä Blu-ray-kuvaa äänenlaadun ehdoilla Primare BD32 1,2 kilowattia laadukasta ääntä Musical Fidelity M6 500i vahvistin HIFImaailma VERTAILU 22 AV-viritinvahvistimet 2 0002 300 euroa Arvokkaan vahvistinnelikon pelurit tekevät erilaisia asioita hyvin
Akustisena vaimennuksena on kerros polyesterivanua seinämillä. T EST I : J B L S T U D I O 1 9 0 -KAI UT T I MET n TEKSTI JA KUVAT: MAURI ERONEN n MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN JBL Studio 190 Lisätietoja: Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Toimintaperiaate: Elementit Bassoäänet: Keskiäänet: Korkeat äänet: Jakotaajuudet: Suurin suositeltu teho: www.one-pro.fi, www.jbl.com 798 /pari 20 x 112 x 37,5 cm 22 kg 3,5-tie, bassorefleksi 2 kpl 17 cm 10 cm 2,5 cm 800 ja 3200 Hz 400 W SUOSITTELEMME HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE HIFImaailma Kuunteluarviot Mauri Eronen JBL STUDIO 190 ON KOKOLUOKASSAAN EDULLINEN LATTIAKAIUTIN. Bassot irtoavat vaivattoman tuntuisesti, vaikka käytettävä voimakkuus olisi suurempikin. 63 Levyarvostelut Arvioita uutuuslevyistä. TI E TOA JA TA I TOA 18 Kaiutintestit Kaiuttimien testaamiseen kuuluu objektiivisia ja subjektiivisia työvaiheita. 7/10 Mikael Nederström Aavistuksen tumma ja turhankin tuhti soundi. Bassopäässä on hiukan ylimääräistä kumua ja koteloperäistä sointia, joten pieneen huoneeseen kaiutinta tuskin kannattaa viedä. Elementit ovat magneettisuojattuja. Diskantti on tasoltaan hillitty ja sävyltään pääosin miellyttävä. Vasteissa on jonkin verran pieniä mutkia, mutta yleisluonne on hyvä. Mitään piikitystä ei esiinny. Keskialue erottelee mukavasti, mutta joillakin äänillä on taipumusta nousta pintaan. Äänikuvassa on kuitenkin lievää epämääräisyyttä ja vaelteluakin, joten äänikuvapuristien ei kannata vaivautua. Diskantin kalotti koostuu aineesta, joka on saatu yhdistämällä keramiikkaa metalliin (CMMD). JBL:n ääni ei ole aivan neutraali, mutta se on kokonaisuutena houkutteleva ja viihdyttävä. Yksi näistä on Creek, jonka nykylaitteissa näkyy jo tuolloin valittu selkeä tyylisuunta. 73 DIY, osa 3 Tommi jatkaa yrittää luoda disainista todellisuutta. VAKIOT 3 Pääkirjoitus 6 Uutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. 60 Hifimaailman levyvaliot Poimintoja laadukkaista uutuuslevyistä. Kalotin kohdalla etulevyn peittävä muovipaneeli on muotoiltu voimakkaaksi suuntaimeksi. 20 asteen kulma ei muuta vastetta juuri mitenkään, ja 60 asteen kulmassa diskantin suuntaavuus kasvaa varsin tasaisesti korkeita taajuuksia kohti. Yläpäässä minimi laskee kuitenkin 2,6 ohmiin, joten vahvistimen antoimpedanssin ja kaapelin resistanssin suuruus voivat vaimentaa diskanttia. 48 HIFIMAAILMA 1/2012 HIFIMAAILMA 1/2012 49 KOLUMN I AJATUKSIA HIFISTÄ 11 34 vuotta hifilehtiä Kuinka Suomen ensimmäinen hifialan julkaisu sai alkunsa vuonna 1978. 74 Tulossa Seuraavassa numerossa... HIFIMAAILMA 1/2012 5. Materiaalista käytetään nimitystä PolyPlas, ja sen eduiksi mainitaan pieni särö ja nopea transienttitoisto. Studio-sarja sijoittuu JBL:n mallistossa kuitenkin edullisempaan päähän, sen malleista kalleinkin on hinnoiteltu alle 400 euroon kappaleelta. Diskantti on tasoltaan hillitty ja sävyltään hieman metallinen. Kissakuosiin veistetyt aktiiviset kaiuttimet ja niiden oheiskalusto on mielenkiintoinen ja herkkäsointinen uutuus. HARRASTUKSENA HIFI 32 Mika Kankainen Hifimaailmankin sivuilta tuttu nimi asettuu itse haastateltavaksi ja valottaa, mitä liikkuu vuoden hifiharrastajan päässä. Alempi keskialue, yläbasso ja soittimien runkoäänet ovat kohollaan. Teknisesti viimeisen päälle hieno laite toimii nikottelematta melkein millä tahansa formaatilla. HOUKUTTELEVAA ÄÄNTÄ Taajuusvasteessa on useita pieniä nyppylöitä, mutta yleissuuntaus on edullinen. Suuntaavuus kasvaa tasaisesti. YHTEENVETO JBL Studio 190 on kookas ja hintaansa nähden jämäkkä kaiutin. 6,5 dB Viritystaajuus: ............................................................. 7/10 Mittaustulokset Herkkyys (1 m/2,83 V): ............................................... 2,6 ohm @ 13900 Hz, 6,3 ohm @ 170 Hz HERMUS E T 42 Oppo BDP-95EU -universaali soitin Oppo tähtää huippumallillaan tinkimättömien harrastajien suosioon. Studio 190 on 112 sentin korkuinen lattiakaiutin, jossa on kaksi bassoa, keskiääninen ja diskanttielementti. TUTKIMME, MITEN HYVIN SE PUOLUSTAA MERKIN PERINTEITÄ. Piirilevylle koottu suodin on toteutukseltaan hyvin tyypillinen alle 1000 euron hintaluokassa. Vaivattoman viihdyttävä S anat JBL ja studio tuovat monelle mieleen järeät torvikaiuttimet, joista saadaan suuria äänenpaineita. Stereokuva voisi olla vakaampikin. Valmistajan mukaan kehittyneiden materiaalien ja elementtitekniikan avulla saadaan selkeä ja todentuntuinen äänentoisto. + Pääosin tasapainoinen + Pakottoman dynaaminen ääni Lieviä värittymiä keskialueella Stereokuvassa epämääräisyyttä TEHOKAS SUUNTAIN Kotelo on 19-millistä mdf-kuitulevyä, ja sen seinämät ovat tuettuja. Refleksiputki avautuu taakse. 70 Hifimarkkinat Markkinapaikka yksityisille ja yrityksille. Eurooppalaisten hifilehtien yhdistys EISA on antanut sille arvonimen "Paras kaiutin 20112012". Bassoelementtien ja keskiäänisen kartiot ovat polymeerimuovilla pinnoitettua paperimassaa. Alapää korostuu hieman kuunteluhuoneessamme, mutta toisto on silti napakkaa ja nopean kuuloista. Vain harvoin on kuultavissa lievää metallisuutta. Yksittäisten asioiden erottelu suurenkin äänimassan joukosta on erinomaista. 88 dB Alarajataajuus (-6 dB): ................................................ Komponentit ovat perustasoa, mikä onkin tässä hintaluokassa ymmärrettävää. Lue miten kaiutintestit tehdään ja millaisia uudistuksia testaamiseen tullaan tekemään. SILLÄ KORVALLA 50 Cat Verde/Kolli -laitteisto Kotimainen hifisuunnittelu tuottaa välillä omaleimaisia tuotteita. Se tuottaa runsaasti tehokasta sekä rytmikästä ääntä, joka sopii etenkin sähköisen musiikin kuunteluun. Hifilehtien historia oli myös päättyä, mutta onneksi perinne jatkuu. NOSTALGISTA HI FIÄ 56 Creek CAS 4040 ja CAS 3140 70- ja 80-luvun pienistä brittipajoista nousi sittemmin monia suuria valmistajia. Keskiääniselle on erillinen kammio. Impedanssin itseisarvo ja vaihekulma ovat matalilla taajuuksilla helppoja. Yleissointi on rehevä ja aavistuksen tumma. Lievästi verhoutunut esitys toimii ohutsointisilla äänityksillä, mutta täysin neutraalia kaiuttimesta on vaikea saada. Alakeskialueella on miellyttävää rehevyyttä ja aitoutta. 64 Blu-ray-arvostelut Blu-ray-elokuvia koekatseltuna. Vinyylipintaisen kotelon värivaihtoehdot ovat musta ja musta/kirsikka. Kuivan erotteleva keskialue on melko värittymätön, mutta joillain nuoteilla on silti taipumusta pyrkiä pintaan. Liitinpaneeli on vakiotyyppinen ja siinä on kaksi paria kullattuja naparuuveja. Mutta kevyellä musiikilla soundi pysyy jos nyt ei hifimielessä oikeaoppisena, niin varsin viihdyttävänä kuitenkin. Kokonaisuus on toimivan houkutteleva, rytmikäs ja moniruokainen varsinkin kevyellä ja sähköisellä musiikilla. Jakosuotimen toteutus on ensimmäistä astetta (6 dB/okt.), ja osien lukumäärä on suhteellisen pieni kolmitierakenteesta huolimatta. Liialliseen muhevuuteen ei tasapainoinen ääni sorru koskaan. Miellyttävä ja pehmeäsointinen diskantti helähtää sivistyneesti, eikä mikään levy aiheuta rasitusoireita. 46 Hz Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): ........................ n Diskanttilakalotin edessä on suuntaavuutta tehostava torvi. Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Yläbassoalueella on aavistuksenomaisesta korostumasta huolimatta napakkuutta ja nopeutta. Alemmat bassot irtoavat tarvittaessa auktoriteetilla, ja kaiutin tuottaa suurilla voimakkuuksilla helponoloisesti fyysisiä tuntemuksia napakkuuden kärsimättä. Basson taso on sovitettu onnistuneesti suureen tilaan, ja refleksitoimintokin on mitoitettu pätevästi. 42 Hz Minimi-impedanssi: .
HifiExpo 2011 messuraportissa vihjattiin, ettei yli 2000 euron hintaista vinyylilevyjen puhdistuslaitetta kannattaisi ostaa omaksi. Osaatko kenties kuvata (hyvin). Tämä ei pidä paikkansa. Kustantaja puhui kyllä lehden yhdistämisestä toiseen lehteen, mutta käytännössähän lehti lopetettiin. Edellisen numeron 10/2011 kyselyyn vastanneiden kesken arvottiin 800 euron arvoinen SVS PB12-NDS DSP subwoofer. Testin parhaaksi arvioitiin Forvoice 6.1, USher V 601:n saadessa Best Buy -maininnan. Yhteydenotot: teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi Lukijakysely 10/2011 Hifimaailman lukijakyselyihin on osallistunut viime vuoden aikana lähes 4000 vastaajaa. laitteella, niin levykohtainen kustannus saattaisi jäädä pienemmäksi. WANTED! HIFITOIMITTAJIA Etsimme Hifimaailma-lehden toimitukseen toimittajia/avustajia. Huippusubbarin voitti Juha Helenius Vantaalta. Totta kai sellainen kannattaa ostaa, jos sellaista tarvitsee ja siihen on varaa. Toisaalta, jos löytyisi liike, joka tarjoaisi palveluna pesua ko. ONNEKSI OLKOON! PS. Asiakasnumeron pitäisi löytyä lehden takaa osoitekentän tietojen yläosasta (tai lehden laskusta). Millä levyllä on parhaat bassot, kuulain diskantti, uskomattomin tilavaikutelma tai tarkin stereokuva.... Hifimaailma on tilattavissa myös pelkkänä digitaalisena lehtenä. Lähetä meille vapaamuotoinen esittely itsestäsi ja kerro mitä haluaisit tehdä ja mistä kirjoittaa. Tämä numero on saatavana vielä digilehtenä (www.hifimaailma.fi kohdassa edelliset numerot). KILPAILULLE JATKOAIKA: PARAS HIFILEVY? Mikä CD- tai LP-levy on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen. Osana pohjoismaisten jakelukanavien uudelleenorganisointia Harman Consumer Finlandin toiminta loppuu ja One-Pro Oy tulee vastaamaan jatkossa myös kotihifilaitteiden maahantuonnista, markkinoinnista ja jakelusta. 6 HIFIMAAILMA 1/2012. Heti ensimmäisessä numerossa oli vertailutestissä joukko 700 euron hintaisia jalustakaiuttimia. Sen saa myös asiakaspalvelustamme. Tuotteen saatavuudessa olleista ongelmista johtuen testi on jouduttu perumaan. Millä levyllä saat laitteistostasi kaiken irti. TUOTEUUTISET n KOONNEET: TEPPO HIRVIKUNNAS JA HARRI KATAS OIKAISUT Tässä numerossa piti olla kolmen laadukkaan langattoman kuulokkeen kokeilut, mutta emme saaneet osaa tuotteista ajoissa, joten joudumme siirtämään jutun seuraavaan numeroon. Tarkoituksemme oli vain korostaa erikoista tuotetta, ei ottaa kantaa sen tarpeellisuuteen ja/tai hintaan. Uusi lehti otettiin erittäin suurella kiitollisuudella vastaan, koska vain kuukausi aikaisemmin tuli tieto, että Suomen ainoa hifialan lehti aiotaan lopettaa. Pahoittelemme tapahtunutta ja olemme korvanneet jutut muilla, ehkä vieläkin mielenkiintoisimmilla tuotteilla. Uusi kysely osoitteessa www.hifimaailma.fi/kysely Hifimaailma 5 vuotta sitten Hifimaailman-lehden ensimmäinen numero 1/2007 ilmestyi itse asiassa jo vuoden 2006 lopulla, mutta virallisesti lehden alku sijoittuu vuoden 2007 tammikuuhun. Kestotilaajien digilehden lukuoikeus maksaa kestotilauksen yhteydessä vain 8,90 euroa. Lupailimme myös testiä Audiolab 8200CD CDsoittimesta. Parhaat vastaukset palkitaan 100 ja 50 euron levylahjakorteilla! Osallistu kilpailuun Hifimaailman keskustelufoorumissa alueella Tallenteet. Kotiteatteriharrastajille luettavaa tarjosivat testit Sony ES-sarjan AVviritinvahvistimesta ja Optoman ja Sanyon videotykkivertailu. Pahoittelemme tapahtunutta. Virheellistä tietoa digilehden tilauksesta. Muista jutuista mainittakoon dipolisubbarin tee-se-itse-juttu, hifistin harrastajahaastattelu sekä Ossi Wilenin ajatuksia hifistä. Skaala on täysin vapaa, pääasia, että levy on soundiltaan mielestäsi se ehdoton ykkönen. Tilauksen aktivointi tehdään nyt 4 kertaa viikossa, jolloin lukuoikeuden pitäisi olla käytössä vuorokauden sisällä tilauksen jättämisestä (pois lukien viikonloput ja juhlapyhät). Jos olet kiinnostunut laadukkaasta kuva- ja äänentoistosta, omaat aiheesta riittävästi tietoa ja kokemusta ja osaat kirjoittaa, niin voisit olla etsimämme henkilö. Digilehden tilaus voidaan tehdä aina tiettyyn, tilauksen pituuden mukaiseen määrään lehtiä, alkaen siitä numerosta mistä tilaus on tehty. Edellisessä lehdessä tosin väitettiin tilauksen sisältävän myös lukuoikeuden Hifimaailman kaikkien aikaisemminkin ilmestyneiden digilehtien arkistoon. Liitä mukaan myös kirjoitusnäyte jostain haluamastasi hifi-aiheesta (katso vaikka jokin sopiva juttu-/aihemalli edellisistä lehdistä, ei kuitenkaan kopiota jutusta). Aihepiiri voi olla puhtaasti tekninen, laitekokeiluihin keskittyvä, tee-se-itse-juttuja, raportteja, tuoteuutisia, levyarvosteluja tai mitä tahansa lehden sisältöön liittyvää. Millä levyllä on maailman parhaat soundit. Raskaampaa hifiä edustivat Sonus Faber ja Wilson Benesch kaiuttimet Linn Maijksetti, Gradon GS1000 -kuulokkeet ja mukana tietenkin Hermuset ja tällä kertaa Rotel RB-1092 ICE-Power vahvistin. Kestotilaajien digilehtien ja digiarkiston lukuoikeuden aktivoinnissa on ollut ongelmia. JBL ja Infinity autohifituotteiden jakelusta One-Pro Oy. Väärinkäsitys ostohalukkuudesta. Pelkän digilehden tilaukset tehdään osoitteessa www.lehtiluukku.fi/lehdet/hifimaailma Sen sijaan digilehden lukuoikeuden ostaneilta painetun lehden kestotilaajilla on oikeus lukea vapaasti myös digilehtien arkistoa uusien numeroiden lisäksi. Kestotilauksen yhteyteen hankittavan digilehtien ja digiarkiston lukuoikeuden voi tilata nettisivuiltamme www.hifimaailma.fi (kohdassa: Tilaa lehti) Ongelmia myös digilehtien lukuoikeuden aktivoinneissa. Olemme arponeet heidän kesken yli 5000 eurolla laadukkaita hifituotteita. Linkki: http://www.hifimaailma.fi/ foorumi/viewtopic.php?f=8&t=18267 Pidä kuitenkin kiirettä, sillä aikaa on jatkettu vain 5.2.2012 saakka Muutoksia maahantuonnissa Osana pohjoismaisten jakelukanavien uudelleenorganisointia, HARMAN Euroopan pääkonttori keskittää sekä tehostaa omien tuotteittensa markkinointia ja maahantuontia Suomessa Harman/kardon, JBL ja Infinity -kotihifituotteiden maahantuonnista ja jakelusta Suomessa on tähän mennessä vastannut Harman Consumer Finland. Osalla tilaajista ei ole ollut tiedossa tarvittavaa asiakasnumeroa ja asiakasnumeroiden aktivoinneissa on niin ikään ollut pitkiäkin viiveitä
RHA valmistaa useaa mallia kohtuuhintaisia suljettuja kuulokkeita sekä yhtä mallia nappikuulokkeita. Hinnat alkaen 50 euroa. WLM Phonata esivahvistimen ominaisuuksiin kuluu valmistajan mukaan mm. Lisätiedot: www.penaudio.fi Sony Music Unlimited nyt Suomessa Sony Entertainment Network on ilmoittanut laajentavansa pilvipohjaisen Music Unlimited -musiikkipalvelunsa Suomeen ja muihin Pohjoismaihin. Music Unlimited Premiumtili tarjoaa mahdollisuuden luoda henkilökohtaisia soittolistoja lempikappaleista ja päästä kuuntelemaan Top 100 -kanavia, jotka päivittyvät jatkuvasti uusimmilla hiteillä. irrotettavat ja kangaspäällysteiset johtimet ja kullatut liittimet. Sara S on Sarasta viritetty versio, jossa ainoa yhdistävä tekijä on diskanttielementti, jota on käytetty jo palkitussa, vuonna 2012 10 vuotta täyttävässä Charismassa. Automaattinen sovitus äänirasioille Itävaltalainen WLM on esittellyt uuden referenssitason levysoitinesivahvistimen vaativille vinyyliharrastajille. Valmistajan mukaan hinnaksi kaiutinparille tulee 5995 euroa. Phonata sisältää myös automaattisen impedanssisovituksen eri äänirasioille. Sivulta löytyvät myös ohjeet, miten Music Unlimitedia voi kokeilla ilmaiseksi 30 päivän ajan. RHA-kuulokesarja on saapunut Suomen markkinoille RHA (Reid and Heath Acoustics) on skotlantilainen kuulokevalmistaja. Perustilin hinta on 3,99 /kk. Uuden Sara S:n ulkomitat ovat muuten samat kuin Sarassa, mutta syvyyttä on 5 cm enemmän. Valmistaja käyttää samaa elementtiä myös maailman lehdissä mainetta niittäneessä Cenyassa. Hintaluokka: 2700 euroa. Music Unlimited tarjoaa laajan sisällön lisäksi helppokäyttöisiä ominaisuuksia uuden musiikin löytämiseksi. Lisätietoa Music Unlimited -palvelusta on osoitteessa www.MUnlimited.com. Music Unlimited -perustili toimii mainoksettomana radioasemana, jossa käyttäjä voi kuunnella kymmeniä räätälöityjä kanavia lajiteltuna tyylilajin, aikakauden ja jopa tunnelman mukaan SensMe-ohjelman avulla. Maahantuoja Hangon Tuonti Oy Lisätietoja: www.hangontuonti.com, www.rhacoustics.com HIFIMAAILMA 1/2012 7. kaksiasteinen vahvistus, jolla saavutetaan ammattitason suoritusarvot, RIAA-korjaimen manuaalinen asetus (high/low), jolla voidaan optimoida eri aikakaudella tuotettujen vinyylilevyjen sointia. Premium-asiakkuuden hinta on 9,99 /kk. Tekniset tiedot: MC-tuloimpedanssi: < 100 Ohmia- 50kOhmia, MMtulokapasitanssi: 100pF, särö (THD) @ 1kHz: 0.01%, kohinaetäisyys MC/MM: >72/85 dB, maksimi tulojännite MC-rasioille (teoreettinen arvo): 1200mV @ <1% THD. Kuulokkeet ovat saaneet maahantuojan mukaan saaneet ulkomaisissa hifilehdissä hyviä arviointeja. Nappikuulokkeet ovat mustia, ja niissä on alumiininen runko ja sovitteet ovat silikonia. Lisätietoja: www.audioshop.fi, www.wlm-acoustics.com/ Uusi Sara S Suomalainen Penaudio julkaisi Las Vegasin CES 2012 hifimessuilla ja samaan aikaan myös Sound Factorilla Tampereella uuden Sara S-kaiuttimen. Kaikki tämä tapahtuu ilman, että käyttäjän tarvitsee itse ladata tai hallinnoida musiikkitiedostojaan. Suljettuja kuulokkeita on saatavana sekä mustana että valkoisena ja niissä on mm
Bassoissa käytetään Neodymium-magneetteja. (Toim.huom! PMD = nauhaelementit). Wisdom Audio-kaiuttimia on kolmea eri sarjaa: Wisdom (referenssi), Sage (erinomainen) ja tulossa oleva Insight (hyvä). Tämä voidaan toteuttaa usealla päällekkäin olevalla pienikokoisella elementillä tai esimerkiksi elektrostaattisella paneelilla. Laite tukee edullisesta hinnasta huolimatta lähes kaikkia mediaformaatteja mukaan lukien videoiden erilliset tekstitykset. Deezer on ensimmäinen musiikin suoratoistopalvelu, joka ei vaadi erillisen ohjelmiston lataamista. Laitteessa valmistajan ilmoituksen mukaan tehokas suoritin ja 4GB nopeaa keskusmuistia. Laitteen suositushinta on 269 euroa. Lisätietoja: www.deezer.com ja www.logitech.com 8 HIFIMAAILMA 1/2012. Visdom Audion PMD-tekniikalla (Planar Magnetic Drive) mahdollistaa myös pienikokoisten kaiuttimien valmistamisen ilman äänellisiä uhrauksia. Egreat R6-II on merkin edullisin pienkokoinen mediatoistin uudella RTL1185-alustalla. Lisätietoja: www.visualpro.fi Deezer musiikkipalvelu ja Squeezebox Deezer on omien sanojen mukaan musiikkipalveluiden markkinajohtaja 20 miljoonalla käyttäjällään ja puolentoista miljoonan tilaajakannallaan. Lisätietoja: www.mareksound.fi ja www.wisdomaudio.com Monipuolisia mediasoittimia Mediatoistimiin keskittynyt Egreat on tuonut markkinoille 2 uutta mielenkiintoista mediatoistinta. Deezer Premium+ -tilin tilaus maksaa 9,99 euron kuukausihintaan. Liitännöistä voidaan mainita USB 3.0, HDMI 1.4 (3D), kiintolevypaikka (3Tt) ja Gigabit LAN. Logitech Squeezebox -verkkomusiikkisoittimen ja langattoman verkon ansiosta Deezerin kattavaa kappalevalikoimaa voidaan kuunnella missä tahansa rajattomin määrin, verkkoradiokanavia unohtamatta. Egreat R300pro tarjoaa mm. USB 2.0, HDMI 1.3, eSATA ja RJ45 verkkoliitäntä. Deezerilla on myös yli 400 000 Facebook-fania ja yli 200 000 Twitter-seuraajaa. R6-II on helppokäyttöinen mediatoistin, jonka avulla saat ulkoiselta kovalevyltä, verkkolevyltä, tietokoneelta videot, musiikin ja kuvat kätevästi televisioon. Deezer Premium+ tili sisältää myös kännykkä- ja tablettikäytön jopa ilman datayhteyttä (offline). Voimakas suuntaavuus pienentää merkittävästi huoneen akustiikan haitallista vaikutusta toistoon. Logitech Squeezebox Touch ja Squeezebox Radio ovat saatavilla 299 ja 179 euron kuluttajahintoihin. Bassoyksiköt puolestaan ovat ainakin järeän oloisia pienestä koostaan huolimatta. Linjalähdekaiuttimella tarkoitetaan kaiutinta, missä ääntä säteilevä pinta on kapea, mutta korkea. Tällä pyritään voimakkaaseen suuntaavuuteen pystysuunnassa. Mallisto on laaja, sisältäen myös pistelähdekaiuttimia, subwoofereita ja vahvistimia. Kaiuttimen soveltuvat tämän ja mittojensakin puolesta hyvin myös seinä- ja uppoasennuksiin. Kaiuttimissa käytetään ulkoista jakosuodatinta ja huonekorjausyksikköä. TUOTEUUTISET Wisdom Audio linjalähdekaiuttimet Wisdom Audio käyttää kaiuttimissa Itse kehittämäänsä tekniikkaa, jota se kutsuu magneettilinjalähteeksi (Planar Magnetic Line Source). Hyvät liitännät mm. Deezerin valtava musiikkikirjasto kattaa tyylilajeja rockista jazziin ja hip-hopista elektroniseen musiikkiin, muita musiikkityylejä kuitenkaan unohtamatta. Mukana kaukosäädin. Nettiselain on varustettu Flash tuella. Ja nyt Deezer soi nyt myös Logitech Squeezebox -verkkomusiikkisoittimilla. Käyttö vaatii lisäksi vain Deezer Premium+ -tilin. Esimerkiksi kaikkein pienimmän kaiuttimen - L75:n - jakotaajuus on vain 650Hz. Full HD 1080p tuki. kattavan tiedostotuen, 3D BluRay tiedostot mukaanlukien, 2D-3D muunnoksen, nettiselaimen flash-tuella, kaksoiskäyttöjärjestelmän Android-tuella, WLAN:in kaksoisantennilla ja paljon muuta. R6-II:n suositushinta on 149 euroa. Diskantti- eli magneettikalvon paino on valmistajan mukaan niin häviävän pieni, että liikkuvan ilman massakin painaa enemmän. Lisäksi jakotaajuudet voivat olla poikkeuksellisen matalat
Kuulokejohdossa olevan mikrofonin ansiosta HN-900 sopii erinomaisesti myös äänipuheluihin iPhone-puhelinten kanssa. Johdon voi myös irrottaa, mikäli kuulokkeita halutaan käyttää vain ulkoisten äänten vaimentamiseen. Kuulokkeet ovat varustettu 40 millimetrin neodyymielementeillä, jotka takaavat korkeatasoisen ja tarkan äänentoiston olipa kyse sitten musiikista, puheesta, elokuvista tai muusta viihteestä. ring radiator -diskantin. Näiden yhteisvaikutuksesta ympäriltä tulevan taustamelun määrä vähenee jopa 85 prosenttia. TL-3 tarjoaa luokassaan ainoana mm. Kaukosäädin on alumiinia. TL-350 5-Pack sisältää neljä kappaletta TL-3 kaiutinta ja TL-3 centerin. Lisätietoja: www.creative.com HIFIMAAILMA 1/2012 9. Kappalehinta TL-3:lle on 149 euroa ja värivaihtoehtoina on kiiltävä musta tai valkoinen. Laite on rakennettu vahvaan alumiinikoteloon, ja elektroniset osat ja liittimet ovat huippuluokkaa. Lisätietoja: www.ayonaudio.com ja www.starsandstripes.fi Uusi kompakti kaiutinsarja Polk Audio TL 3 Blackstone lupaa täysikokoisen kaiuttimen suorituskykyä pienestä kotelosta. Ilman paristoa kuulokkeet toimivat passiivitilassa, joka soveltuu hyvin musiikinkuunteluun ja äänipuheluihin vähemmän meluisissa tilanteissa. Taajuusvasteeksi kyseiselle mallille valmistaja lupaa 90 Hz 31 kHz ja alimpien äänten toistoon Polk Audio suosittelee lisäbassoksi esimerkiksi mallia PSW 111, joka on kahdeksantuumaisella elementillä ja 150 watin vahvistimella varustettu aktiivisubwoofer. Virtapuoli on kaksinkertainen; esivahvistimelle ja DAmuunimelle on omansa ja kummassakin käytetään rengassydänmuuntajia ja virran häiriöiden suodatusta. Lisätietoja: www.highendstudio.fi ja www.cambridgeaudio.com Creativen huippukuulokkeet Creative HN-900 taustamelua vaimentavat huippukuulokkeet tarjoavat laatua vaativaan äänentoistoon. Plus versiossa on nyt myös sisäänrakennettu kuuloke-esivahvistin. Lisäksi koteloa on tukevoitettu sisäisellä metallilevyllä, jolla saadaan valmistajan mukaan eliminoitua haitallisia koteloresonansseja. Laitteen suositushinta on 549 euroa ja Bluetoothmodulin 99 euroa. Creative HN-900 -kuulokkeiden mukana tulee irrotettavan 1,5 metrin mittaisen äänijohdon lisäksi suojapussi, lentokonesovitin sekä AAA-alkaliparisto. Creative HN-900 -kuulokkeiden johdossa on myös painike puheluiden vastaamiseen ja katkaisemiseen. Highend verkkosoitin/ DAC -yhdistelmä Ayon S-3 on huippuluokan verkkosoittimen, DA-muuntimen ja analogisen A-luokan balansoidun putkiesivahvistimen yhdistelmä. Creative HN-900 -kuulokkeet ovat valmistajan mukaan korkeatasoinen ratkaisu musiikinkuunteluun ja muuhun äänentoistoon taustamelua vaimentavien ominaisuuksiensa ansiosta. Piilotetut mikrofonit tunnistavat ympäristön äänet, jotka vaimennetaan kuulokkeiden ainutlaatuisella teknologialla vastakkaisia ääniaaltoja tuottamalla. Sarjan hinta on 790 euroa. Anagram Technologies ATF2 upsampling -tupla DACit ja DSP, jotka prosessoivat signaalin 24bit/384kHz resoluutioon, kokonaan uusi virta- ja audiopiirisuunnittelu, USB-liitäntä hyödyntää Profile 1.0/2.0/a synkronista siirtoa jopa 24bit/192kHz asti, langaton liitäntämahdollisuus Bluetooth-adapterilla (lisävaruste) mahdollistaa käytännössä minkä tahansa Bluetooth-laitteen käytön äänilähteenä ja uusi voimakkuussäädin ulottuu myös RCAja XLR-lähtöihin mahdollistaen esimerkiksi aktiivikaiuttimien suorakytkennän. Virran regulaattoreita on 10. Piirilevy on kullattu. Tasauksessa käytetään putkia. Suositushinta 5995 euroa. Lisätietoja: www.polkaudio.fi Parannettu versio testivoittajasta Hifimaailman DA-muuntimien testivoittajan uusi rinnakkaisversio on Cambridge Audio DacMagic Plus. Suositushinta tulee olemaan 99 euroa. Aktiivinen äänenvaimennus toimii valmistajan mukaan yhdellä AAA-paristolla jopa 40 tuntia. Muita uudistuksia ovat mm. PSW 111 subwooferin suositushinta on 299 euroa
Kuulokejohdot kierretään korvien yli, ja johtoja voi muotoilla, jotta ne istuvat paremmin korvien taakse. Hinnan muodostumisesta saa käsityksen nettisivulta www.skaba.fi/uekustomoidut.htm TULPAT VALETAAN KORVIIN Korvatulpat valettiin Orelo Oy:ssä, joka on erikoistunut teollisuuden, muusikoiden ja yksityishenkilöiden yksilölliseen kuulonsuojaukseen. Viiden minuutin odottelun jälkeen jähmettyneet valokset poistettiin korvista, ja homma oli hoidettu. NAPAKKA SOINTI Kuulokkeet asettuvat paikoilleen suhteellisen helposti pienellä kiertoliikkeellä. Räätälöityjä korvamonitoreja on totuttu näkemään lähinnä ammattimuusikoilla. Tiiviin istuvuuden tärkeyden huomaa heti. 500 euroa www.skaba.fi/uekustomoidut, www.logitech.fi, www.visionist.fi, www.orelo.fi Tyyppi: 2-tie keskiöity ankkuri (balanced armature) Impedanssi: 17,5 (1 kHz) Herkkyys: 108 dB (1 mW) Taajuusvaste: 2015 000 Hz Melunvaimennus: 26 dB Liitäntä: Irrotettava Y-johto 3,5 mm plugilla Varusteet: Säilytyskotelo, puhdistustyökalu A rvokkaan mustasta laatikosta paljastuvan metallikuorisen kotelon kantta koristava käyttäjän nimi kertoo tuotteen yksilöllisyydestä. Ne vaimentavat tehokkaasti taustahälyä ja tarjoavat näin miellyttävän kuuntelukokemuksen järkevällä äänenvoimakkuustasolla. K O K E I L U : ULTIMATE EAR S 4 PRO -KORVAMONITORIT n TEKSTI: JUHA KASKI n KUVAT: MAURI ERONEN Räätälöidyt kuulokkeet TÄNÄ YKSILÖLLISYYDEN AIKAKAUTENA KUULOKEHARRASTAJA VOI TEETTÄÄ ITSELLEEN TAATUSTI YKSILÖLLISET KUULOKKEET, JOTKA VAIMENTAVAT TAUSTAHÄLYN JA TARJOAVAT LAADUKASTA ÄÄNENTOISTOA SUORAAN KORVAKÄYTÄVÄÄN. Ultimate Ears 4 Pro Hinta: Lisätiedot: n. Solisti lauloi nenän edessä aivan kosketusetäisyydellä, ja kompit välittyivät iskevästi ja uskottavasti. Matalan pään toisto nimittäin ohenee, jos kuulokkeet ovat korvakäytävässä väljästi. UE:n Suomen viestinnästä vastaavan Visionistin Jiri Koivuniemi toimitti valokset Ultimate Earsille, ja parin viikon kuluttua sain noutaa valmiit kuulokkeet. Kustomoidut korvamonitorit istuvat tiiviisti käyttäjänsä korvakäytävän suulle ja vaimentavat ulkoisia ääniä tehokkaasti. Ne asettuvat korviin hyvin tiiviisti ja sulkevat ulkopuolisen hälyn tehokkaasti. Ajatuksena oli siirtää monitorit lavan reunalta korviin ja tarjota samalla kuulonsuojausta. Ääni tuntui tulevan pään sisältä, eikä tilan syvyys oikein välittynyt. Monet tulppakuulokevalmistajat lupaavat tehokasta taustamelun vaimennusta, mutta harvat niistä yltävät yksilöllisten korvamonitorien tasolle. Tällaisissa korvamonitoreissa ei luonnollisestikaan käytetä halvimpia toistoelementtejä. tupot, joiden päälle pursotettiin silikonimassa. Ultimate Earsin räätälöityjä korvamonitoreja voi tilata suoraan Yhdysvalloista, mutta koko prosessi hoitui pientä välityspalkkiota vastaan näppärästi Viestintätoimisto Visionistin kautta. Täysin sulkeva toteutus saattaa tosin vaatia hieman totuttelua. Kokeilun perusteella koko prosessia voi suositella lämpimästi. 10 HIFIMAAILMA 1/2012. Tuotteista tuli nopeasti suosittuja muusikoiden keskuudessa, mikä johti myös hifikuuntelijoiden kiinnostuksen heräämiseen. Räätälöinnillä on toki hintansa. Kuulokkeiden poisto vaatii hieman enemmän harjoittelua, koska korvakäytävään tuntuu muodostuvan lievä alipaine. Valosten teettäminen oli varsin suoraviivainen prosessi. Ääneltään kuulokkeet erottelivat selkeästi ja toistivat vaivattomasti ja jopa ilmavasti. Ääneltään UE4 Pro yllätti positiivisesti, ja toiston kauneusvirheet olivat hyvin pieniä ja osittain mieltymyskysymyksiä. Kuulokkeet maksavat noin 500 euroa. Kaikki eivät välttämättä pidä täysin sulkevasta rakenteesta, mutta totuttelu auttaa tässäkin. Korviin asetettiin ensin pumpuli- YHTEENVETO Räätälöidyt korvamonitorit sopivat erityisen hyvin kannettavan soittimen perään. n MUUSIKOILLE KEHITETYT Ultimare Ears sai alkunsa muusikoiden korvamonitorien valmistajana. Räätälöintiprosessi oli vaivaton ja lopputulos istuvuudeltaan erittäin hyvä. Nykyään Logitechiin kuuluvan Ultimate Earsin tuotevalikoimassa on räätälöityjen kuulokkeiden lisäksi myös yleismalliset tulppakuulokkeet. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kuka tahansa voisi teettää itselleen tyköistuvat kuulokkeet. Orelolla on yksilöllisten kuulosuojainten lisäksi valikoimissaan räätälöityjä sovitteita nappikuulokkeille sekä pelkät korvavalokset, joista asiakas voi teettää korvamonitorit. Varsinkin aluksi valokset tuntuvat korvissa tavallisia tulppakuulokkeita selvemmin ja etenkin leukaa liikuteltaessa, mutta kuulokkeisiin tottuu nopeasti. Toisto oli kauttaaltaan neutraali ja tasapainoinen, joskin yläkeskialue korostui ajoittain. Matalat äänet toistuivat napakasti, mutta niihin olisi kaivannut aavistuksen lisää ulottuvuutta ja voimaa. Kotelosta paljastuvat läpikuultavat inserttikuulokkeet on räätälöity kuuntelijalle tämän korvista otettujen valosten perusteella. Yhä useammat kuulokeharrastajat ovatkin teettäneet räätälöidyt korvamonitorit puhtaasti musiikin kuunteluun
Mainostajille kerrottiin uuden lehden levikkipotentiaaliksi ja -tavoitteeksi 15 000. Osoitettiin melkoista kaupallista uskallusta, kun hifialan maahan- tuojilta kysyttiin suoraan, millä rahamäärällä he mainostaisivat Audio & Video -lehdessä, jos sellaista ruvettaisiin julkaisemaan. Itselleni ei ole koskaan selvinnyt, oliko se puhdasta sattumaa, että Elektroniikkauutisten silloinen päätoimittaja Pekka Koistinen ja toimittaja Lauri Kotilainen olivat hekin samoihin aikoihin miettineet äänentoistoalan lehteä Suomeen. Suuri idea pienissä toimitiloissa toteutui. Päätettiin ryhtyä kustantamaan Audio & Video -nimistä lehteä, joka käsittelisi sekä hifi- että kuvatekniikkaa. Nuori yritys julkaisi elektroniikka-alan ilmaisjakelulehteä ja teki markkinointiesitteitä alan yrityksille, ja taisi tuoteluettelossa olla yksi kirjankustannekin. Mainosrahaa oli luvassa! Toisaalla Helsingissä, lähellä Tecnopressin toimitilaa, sijaitsi Kustannus Oy Infopress, joka julkaisi Elektroniikkauutiset-nimistä ammattilehteä. Paikan nimittäminen pääkonttoriksi oli tosin liioittelua, koska koko kustannusyhtiö toimi samoissa tiloissa. Kesällä 1978 muutaman innokkaan nuoren miehen päähän pälkähti ajatus: Suomeen tarvitaan äänentoistotekniikasta kertova ai- kakauslehti. Siinä oli tavoitetta kerrakseen. Markkinointirahaa ei ollut eikä oikein -kykyäkään sen sijaan innostusta sitäkin enemmän. Maahantuojien suhtautuminen oli positiivinen. En tiedä tarkkaan, kuinka neuvotteluyhteys kahden pienkustantajan välillä syntyi, mutta kaikille tuli selväksi, ettei Suomeen mahtunut kahta kilpailevaa hifialan lehteä. HIFIMAAILMA 1/2012 11. A J ATU KS IA HIF IS TÄ n TEKSTI: ESA SAIRIO n KUVAT: ESA SAIRIO JA TEPPO HIRVIKUNNAS Hifilehtien historia Suomessa HIFI-lehdestä Hifimaailmaan 34 vuotta hifilehtiä SUOMALAISTEN HIFILEHTIEN HISTORIA ON SANGEN LYHYT. HIFILEHTIEN HISTORIA OLI MYÖS PÄÄTTYÄ, MUTTA ONNEKSI PERINNE JATKUU. E ntisen maitokaupan tiloissa Pastori Jussilaisen tiellä Haagan kaupunginosassa Helsingissä sijaitsi Tecnopress Oy:n pääkonttori. Oma työni yrityksessä oli tuoteuutisten toimittaminen ja ilmoitusmyynti myöhemmin Prosessori-nimellä tunnettuun ammattielektroniikkalehteen. Olihan Ruotsissakin Hifi & Musik. ALAN ENSIMMÄINEN LEHTI ILMESTYI LOPPUVUODESTA 1978, JA PARHAIMMILLAAN SUOMESSA ILMESTYI SAMANAIKAISESTI JOPA KAKSI HIFIJULKAISUA. Näitä nuoria miehiä olivat yrityksen silloinen toimitusjohtaja Tapio Salonen ja allekirjoittanut, saman vuoden keväänä valmistunut, hifistä kiinnostunut insinööri. Lehteä perustettaessa oltiin yhteydessä Elektroniikan Tukkukauppiaat ry:hyn ja moniin alan maahantuojiin. Esitettiin, että uusi lehti ilmestyisi pari kertaa vuoden 1978 lopulla ja seuraavan vuoden alusta kuukausittain. Vanhoissa, nuhruisissa ja pikkuruisissa huoneissa työskenteli viisi henkilöä suuren paperimäärän ja muutamien toimistokalusteiden keskellä
esittelyssä Suomessa myytävät studiokaiuttimet. Eräskin juttu oli otsikoitu: "Kelanauhuri pitää pintansa". Mitä enemmän palstametrejä myyt HIFI-lehteen, sitä suurempi on arvosi." Motivoivasti sanottu, vaikka Lauri ei ollutkaan esimieheni. Lehdessä oli tuolloin hyvin vähän raskasta hifiä. Näin yhdistettiin kahden kustantamon lehtisuunnitelmat, jotta saataisiin aikaan yksi kunnollinen äänentoistoalan lehti. Kansikuvassa ollut vahvistin herätti monen hifistin intohimoja. Kovan ahkeroinnin tuloksena loppuvuonna ilmestyi HIFI-lehden ensimmäinen, ilmaiseksi jaettu numero 1/1978, jonka päätoimittajana toimi allekirjoittanut. Kun uusia työntekijöitä palkattiin, heille tarjottiin yhtiön osakkeita. KELANAUHUREITA JA LEVYSOITTIMIA Alusta alkaen HIFI-lehden sisältö seuraili äänentoistotekniikan trendejä ja kehitystä. Miksiköhän nykyvahvistimissa ei juuri näy tehomittareita? 1978 1979 Vuoden 1979 Hifi-lehdessä uumoiltiin kuolemaa LP-levyille uuden C-levyn myötä (C-levyllä tarkoitetaan siis nykyistä cd-levyä). 1982 Vuonna 1982 oli lehden ilme jo muuttunut. Alempia keskiääniä varten kummassakin kotelossa oli VIHDOINKIN SUOMALAINEN HIFILEHTI Neuvotteluiden tuloksena Pekka ja Lauri siirtyivät Tecnopressin palvelukseen. Cd ja dvd antoivat vielä odottaa itseään, mutta levyarvosteluja HIFI-lehti julkaisi palstoillaan alusta alkaen. Itse ahkeroin myymällä ilmoitustilaa, vaikka en elämässäni ollut käynyt ainoallakaan myyntikurssilla. HIFI-lehdessä 2/1978 kerrottiin äänen tallennusmenetelmistä seuraavaa: "Monissa laboratorioissa ympäri maailman etsitään jatkuvasti vaihtoehtoja magneettiselle äänentallennukselle. Pekka ja Lauri tekivät lehteä ja kasvattivat sen levikkiä sekä hankkivat lehdelle avustajiksi hifialan sekä musiikin asiantuntijoita. Lehden painoasu oli valtaosin mustavalkoinen eikä kuvien ja paperin laadussakaan ollut kehumista. Lisää puhtia ja motivaatiota HIFI-lehden tekoon tuli siitä, että kaikki Tecnopressin työntekijät olivat myös yrityksen osakkaita varsin tasaisella omistussuhteella. Raimon bassoalueen kaiuttimina toimi kaksi 350-litraista bassorefleksikoteloa kaksine 15 tuuman JBL-elementteineen. Pitihän se aikansa. Arvosi yhtiölle mitataan viivoittimella. Sekä HIFI-lehden ilmoitusmyynti että maksavien tilaajien ja irtonumeron ostajien määrä alkoivat kasvaa nopeasti. HIFI-lehden ensimmäisen täyden toimintavuoden 1979 alusta alkaen yrityksen toimitiloissa paiskittiin töitä usein yötä päivää. Viime tipassa lehden nimikin vaihdettiin muotoon HIFI-lehti. Kokeita tehdään hologrammeilla ja jopa kemiallisilla reaktiolla. Aikakauden tekninen kehitys näkyi lehden palstoilla. Jostain syystä tulosta alkoi tulla nopeasti. Oma tehtäväni oli HIFI-lehden ilmoitusmyynti. Tein siinä sivussa juttuja leh- teen, mutta myöhemmin kirjoittaminen jäi kokonaan. Päätoimittajan huomautus: Minulla oli muuten tuollaiset kannessa näkyvät Saroyn kaiuttimet. Ensimmäisessä numerossa oli mm. Toistaiseksi ei kuitenkaan mikään ole horjuttanut magneettisen tallennuksen valta-asemaa." Näin asia oli. Jo tuolloin löytyi hifiharrastajia, jotka olivat sijoittaneet laitteistoonsa rahaa hyvän henkilöauton verran tai enemmänkin. HIFIlehti kertoi helsinkiläisen Raimo Kolehmaisen 100 000 markan hintaisesta laitteistosta (nykyrahassa 55 000 euroa). Suomessa oli ilmiselvä tarve hifialan lehdelle. 12 HIFIMAAILMA 1/2012. Ensimmäisissä numeroissa vuoden 1978 lopulla lehdessä oli hifialueen uutisten ja tuote-esittelyjen lisäksi vankkoja juttuja levysoittimien ja äänilevyjen historiasta, huoneakustiikasta hifikuuntelussa ja stereofonisesta äänentoistojärjestelmästä. A J ATU KS IA HIF IS TÄ: Suomen ensimmäinen Hifi-lehti. Muistaakseni Lauri totesi minulle tuohon aikaan: "Keskity sinä Esa ilmoitusmyyntiin ja jätä lehden tekeminen minulle ja Pekalle. Sen sisällössä päätettiin keskittyä äänentoistoon. Numerosta 2/1978 alkaen lehteä tehtiin jo uudella joukkueella: Päätoimittajaksi nimitettiin insinööri Pekka Koistinen, toimituspäälliköiksi Lauri Kotilainen ja insinööri Esa Sairio, kuten Kauppalehden nimitysuutisissa juhlallisesti kerrottiin 11.12.1978
1983 Jälleen uusi kannen ulkoasu. Hifi-lehden tee-se-itse-kaiuttimet ja niiden kaupalliset versiot herättivät aikoinaan runsasta keskustelua alan parissa. HIFI-lehteen kuului kiinteänä osana myös autohifi. 1990 12-tuumainen JBL-elementti omassa 40-litraisessa suljetussa kotelossaan eristettynä bassoelementtien 350 litran tilavuudesta. Hän myös aloitti lehden kaiutintestauksen. Laitteistoon kuului lisäksi mm. Testeissä olleiden laitteiden valmistajat ja maahantuojat eivät sen sijaan Musiikin Ääni ilmestyi enemmän tai vähemmän säännöllisesti vuosina 1988-91. Silloinhan ei internetistä keskustelupalstoineen ollut hajuakaan. Jaakko kirjoittaa nykyään myös Hifimaailmaan. HIFI-lehteen oli palkattu jo vuonna 1981 erikoistoimittajaksi Pekka Tuomela, joka toi lehdelle hifitekniikan asiantuntevuutta tarkoilla ja analyyttisillä kirjoituksillaan ja laitetesteillään. Tästä hyvästä kirjoittajan kuulo on tänäkin päivänä aika hyvä. Hermusella on kokemusta. Jokainen testattu laite ei voi olla testivoittaja. neljä 130 watin itse tehtyä (!) vahvistinta, Revox A700 -avokelanauhuri, kaksi Nakamichi 1000 -kasettinauhoitinta ja Harman Kardon Rabco -levysoitin. Tuolloin arveltiin, että perinteinen lp-levy ja uusi cd-levy elävät rinnakkain 10 vuotta. Silloin toimitusjohtajana oli huumorintajuinen ja inhimillinen ekonomi Eero Hakala. HIFI-lehteen oli tehty osasto lukijoiden kirjeille. Lehti aloitti laajan laitetestauksen. Neliväripainatusta käytettiin ainoastaan lehden kansiarkilla ja siellä täällä sisäsivuilla. UUSIA KEKSINTÖJÄ HIFI-lehti kokeili numerossa 11/1982 ensimmäistä maahan saatua Compact Disc -laitetta otsikolla "Laserlevy nyt kokeiltavana, ensi vuonna kaupoissa." Philips oli tosin esitellyt ensimmäisen cd-laitteen jo maaliskuussa 1979. Mittauksia lehdessä ei juuri tehty, vaan sisältö oli hyvin subjektiivista. Lehden päätoimittajana toimi värikäs persoona Matti J. Kosonen. 1988-1991 aina pitäneet testituloksista. Yritys oli muuttanut Haagan maitokauppatiloista Helsingin keskustaan Iso-Roobertin kadulle. Tämän jälkeen kaupoista saa vain cd-levyjä ja vinyylilevyjä divareista. Tuttu palsta ja kasvo 21 vuoden takaa. Kaiuttimien taajuusvasteet mittautettiin VTT:llä, konkreettisesti Teknillisen Korkeakoulun kaiuttomassa ja kaiuntahuoneessa. "Täyttääkö uusi levy paikkansa lp-levyn korvaajana?" kysyttiin jutun alkusanoissa. Tästä lukijat pitivät, ja HIFIlehti sai arvostusta luotettavana tietolähteenä ja lukutuotteena. Ilman huumorintajua ei varsin persoonallista ja boheemia lehdentekohenkilöstöä olisi voinutkaan johtaa. HIFIMAAILMA 1/2012 13. Asiahan on niin, että puolueettomasti ja oikein tehdyssä tuotetestissä joku tuote osoittautuu aina parhaaksi. Lehti julkaisi rakennusohjeitakin. Voitaneen puhua hieman ylimitoitetusta äänentoistosysteemistä, koska klassista musiikkia kuuntelevan Raimon mukaan sillä sai pieneen kuunteluhuoneeseen 135 desibelin äänenpainetason ilman säröä. Lehdellä oli aikoinaan oma kannattajakuntansa. Lehden painoasu oli nykymittapuun mukaan varsin alkeellinen. Henkilökunnan määrä oli noussut viidestä viiteentoista. Sisältö oli uudistunut. Kaiuttimien lisäksi testattiin ainakin c-kasetteja, kasettidekkejä, levysoittimia, avokela- ja kasettinauhureita ja jopa paristoja. Taajuusalue 1009 000 Hz toistettiin JBL:n torvilla ja sitä korkeampi taajuusalue niin ikään JBL:n korkeaäänitorvella. HIFI-lehden levikki oli kasvanut 10 000:n paremmalle puolelle. Jonkin ajan päästä hankittiin lisää toimitilaa Uudenmaankadulta, ja yrityksen tiloihin rakennettiin kuunteluhuone kaiuttimien testikuunteluja varten. Lehden linja oli kertoa laitetestien tulokset lukijoille rehellisesti. Paperilaatu sisäsivuilla oli huonohkoa. Onneksi jutun kirjoittajan ei tarvinnut kokeilla asiaa. Esittelyssä uusi kaiuttimen rakennusohje. HIFI-lehden avustajista kannattaa mainita Jaakko Eräpuu, jonka ura legendaarisena äänentoiston asiantuntijakirjoittajana alkoi samalla kuin HIFI-lehtikin ja jatkuu edelleen. Toinen tuttu nimi hifin historiasta on Jaakko Eräpuu. KASVUN AIKAA Kun tultiin vuoteen 1982, Tecnopress oli, tuotteinaan HIFI-lehti, ammattielektroniikan lehti Prosessori ja uusin tulokas Tietokone-lehti, kasvanut liikevaihdoltaan kymmenkertaiseksi vuoteen 1978 verrattuna. Tätä kirjoitettaessa hieman huvittaa HIFI-lehdessä 10/1979 julkaistu ohje "Tee itse 6-kanavainen stereovahvistin"
Tässä numerossa mm. Toisaalta sisältö käsitti myös raskaampaa hifiä. Suuri dynamiikka oli havaittavissa. Linjastaan huolimatta Musiikin Äänikin sai aika hyvin hifialan mainoksia. HIFI-LEHDEN RAKENNUSSARJAT 1980-luvun alkupuolella HIFI-lehti julkaisi lukuisan määrän kaiuttimien rakennusohjeita. Musiikin Ääni erosi HIFI-lehdestä siten, että sen testeissä hifilaitteiden äänenlaatua kuvattiin subjektiivisiin mielipiteisiin perustuen. Myöhemmin V2000-järjestelmä hävisi markkinoilta. Koko 1980-luvun ja osin myös 1990-luvun ajan HIFI-lehden sisältö pysyi aiheryhmittäin ajateltuna suunnilleen ennallaan. Häiriöetäisyydeksi mitattiin jopa 90 dB. Videotestissä painotettiin, ettei kannata juuri välittää siitä, mikä kasettijärjestelmä on kyseessä, koska laitteet yleensä hankitaan vain televisio-ohjelmien nauhoittamiseen. Tuohon aikaan Suomessa myytiin noin 20 000 videonauhuria vuodessa. Kaikki yrityksen työntekijät siirtyivät Sanomien leipiin jotkut lyhyemmäksi, jotkut pidemmäksi aikaa. Autokaiuttimia testattiin perinpohjaisesti. Laitteiden hintaluokka oli 3 000 markkaa, mikä merkitsi hyvin varusteltua autostereota. Vuosien kuluessa näitä kaiuttimia rakennettiin todella runsaasti. Autostereot mitattiin varsin perusteellisesti, ja sen lisäksi suoritettiin kuuntelukokeet autolla ajettaessa. Kirjoissa esiteltiin useita lehdessä julkaisemattomia kuten myös jo julkaistuja kaiutinrakennusohjeita ja muuta hifitietoa. OSANA MEDIAJÄTTIÄ HIFI-lehti jatkoi kasvuaan ja lehteä kehitettiin. Niissä oli esimerkiksi kaksisuuntainen kasettisoitin, erilliset äänensävysäätimet ja tehokas päätevahvistin. Hän rakensi autoon puusta joukon erilaisia "hattuhyllyjä", joiden reikiin testattavat autokaiutinelementit kiinnitettiin. Cd-tekniikan laadusta ja toimivuudesta ei jäänyt epäilyksiä. Useiden kymmenien erilaisten nauhureiden lisäksi markkinoilla oli kolme eri kasettijärjestelmää eli vhs-, Beta- ja V2000. "Järjestelmä tarjoaa soinnillisesti erinomaisen sekä käytännössä vaivattoman tavan musiikin kuunteluun", testin lopussa todettiin. Näin voitiin kuunnella testattavia kaiuttimia aidossa ympäristössä autoa ajettaessa. KILPAILIJAKSI MUSIIKIN ÄÄNI HIFI-lehdellä ei oikeastaan koskaan ollut suoranaisia kilpailijoita, ellei kilpailijaksi kutsuta 1990-luvun vaihteessa joitakin vuosia ilmestynyttä Musiikin Ääni -lehteä. Myös autoäänentoisto kiinnosti HIFIlehteä. Hifi 4/2, Hifi 10/2, Hifi 24/4, Hifi 40/7, Hifi 60/4, Hifi 85/3 ja sen paranneltu versio Hifi 85B/3, Hifi 90/5 ja "Tuomelan Joutseneksi" kutsuttu kaupallinen malli BBX 1000. Silloinen päätoimittaja Lauri Kotilainen oli saanut lehden hyvään kasvuun laajentamalla sisältöä niin aihepiireittäin kuin juttujenkin osalta. Kosonen. Digitaalisella taajuusnäytöllä varustettuja synteesivirittimiä (mitähän sana synteesi tuossa tarkoittaa?) alkoi tuohon aikaan olla jo halvemmissakin autostereoissa, joten kolmen tuhannen hintaisissa laitteissa ratkaisua pidettiin itsestään selvänä. 15-tuumaisten autosubbareiden testi Vuonna 2006 Hifi-lehti oli jälleen uudistunut ja päätoimittajana oli Marko Haikonen. Joitain lyhytaikaisia häipymiä kuultiin, mutta niitä ei pidetty häiritsevinä. Tässä numerossa oli myös peräti 15:n alle 2000 markan cd-soittimen vertailutesti. Esimerkiksi vuoden 1987 vuosikerta sisälsi seuraavat aihealueet: autokaiuttimet, autostereot, cdsoittimet, dat-nauhurit, hifivideot, kaiuttimet, kameranauhurit, kasettidekit, kaksoisdekit, korvalappustereot, kuulokkeet, päätevahvistimet, vahvistimet, videokasetit, videonauhurit, viritinvahvistimet, virittimet, äänirasiat, laitekokeilut, cd-radionauhurit, laite-esittelyt, messuraportit, tekniset artikkelit, muut artikkelit, pääkirjoitukset, rakennusohjeet, cdlevyarvostelut, ammattitekniikka, uutiset ja lukijakysymykset. Se oli 100-litrainen bassorefleksikotelo varustettuna 12 tuuman KEF-bassoelementillä, kahdella keskiäänisellä ja yhdellä diskanttielementillä. 14 HIFIMAAILMA 1/2012. Sen vetäjänä toimi Matti J. Niiden suunnittelijana oli Pekka Tuomela. Hattuhylly kaiuttimineen asennettiin autoon. Itse cd-soittimen äänentoistoa HIFI-lehti kehui. Malleja olivat mm. Tavallisilla vinyylilevyillä esiintyvää ässän sihahtelua ei ollut havaittavissa. Prosentin säröllä vahvistinten tehot vaihtelivat 2 x 5 watista 2 x 14 wattiin, joka on nykymitta- puun mukaan pieni. Ostajalle videolaitteiden valinta oli hankalaa. Video tuli mukaan HIFI-lehteen joulukuussa 1982, jolloin julkaistiin laaja kotivideotesti. Sen sijaan HIFI-lehdessä luotettiin tarkkoihin mittauksiin ja asiallisesti suoritettuihin, puolueettomiin kuuntelutesteihin. A J ATU KS IA HIF IS TÄ: 90-luvun puolivälissä elettiin värikästä aikaa. Lehden sisältö painottui yhä enemmän MP3-soittimiin ja jopa puhelimiin. Ajokokeessa käytettiin erityistä asennustelinettä ja releohjausta, jotta kaikkia testattavia laitteita pystyttiin vertaamaan toisiinsa ajon aikana. Elettiin kuitenkin jo lopun alkua, sillä vuoden lopun numero 11/2006 jäi Hifi-lehden viimeiseksi. 2006 Taisi osua aika oikeaan. Autostereot asetettiin paremmuusjärjestykseen niin, että painotettiin radion hyvää kuuluvuutta. Tällaisia jättitestejä ei jostain syystä enää näe. 1994 2002 Vuonna 2002 elettiin Hifi-lehden suuruuden aikaa. Mainosmarkoista HIFI-lehden kanssa kilpaili eniten Tekniikan Maailma, vaikka lehden sisältö koostuikin pääasiassa autoaiheista. Eräänlaisen virstanpylvään lehti saavutti tammikuussa 1984, jolloin Sanoma Osakeyhtiö osti Tecnopress Oy:n. HIFI-lehden avustajana toiminut äänentoistoasiantuntija Pentti Niemi oli myös taitava puuseppä. Kotiteatterin viritinvahvistimet olivat tuolloin suosionsa huipulla. Kuuntelukokeiden mukaan voimakkaat iskuäänet toistuivat ilmavasti ja puhtaasti. Hyvin moni näistä aiheryhmistä elää ja voi hyvin tänä päivänäkin ja kuuluu myös HIFI-lehden seuraajan, Hifimaailman aihevalikoimaan. Seuraavaksi häipyi Beta, vaikka se tarjosi paremman kuvanlaadun kuin vhs, ja kuten kaikki tietävät, vuosien vierittyä hävisi myös vhs. Tässä yhteydessä kannattaa mainita myös Pekka Tuomelan kirjoittamat kirjat, kuten Rakenna hifikaiuttimet vuodelta 1992, Hifin perusteet vuodelta 1994, Tee itse hifikaiuttimia vuodelta 1998 ja uusittu painos vuodelta 2003. Esimerkiksi huhtikuussa 1988 julkaistiin kahdeksan autostereon testi. Testin aikana auton mittariin kertyi noin 1000 kilometriä
Hifimaailma jatkaa HIFI-lehden viitoittamalla tiellä. Hifimaailman ensimmäisen toimintavuoden päätoimittajana toimi Hifi-Mediat Oy:n pääomistaja Teppo Hirvikunnas. Silloin Pekka siirtyi muihin tehtäviin, ja HIFI-lehden päätoimittajaksi nimitettiin Lauri Kotilainen. Laurin aikakausi päätoimittajana kesti vuoteen 2004 saakka. Viime vuosien aikana digitaalitekniikan yleistyminen on mullistanut ja muuttanut myös ääni- ja kuvatekniikkaa, mikä alkoi näkyä jo viimeisten HIFI-lehtien sivuilla ja yhä suuremmassa määrin myös Hifimaailmassa. Mikrobitistä ei tietenkään tullut mitään hifilehteä. n HIFIMAAILMA 1/2012 15. Jo muutaman viikon kuluttua alkoi liikkua huhuja uudesta hifilehdestä. Täytyy vain ymmärtää liike-elämän tosiasioita tälläkin sektorilla. Hifimaailma-nimisen lehden ensimmäinen numero (1/2007) ilmestyi jo vuoden 2006 joulukuun lopulla. Teppo on toiminut aktiivisesti erityisesti autohifin parissa ja perustanut Suomeen autohifin erikoislehden ja autohifin kilpailujärjestön (FASCA Ry, nykyään EMMA Finland). Hän on myös kirjoittanut avustajana edesmenneeseen HIFI-lehteen. Tätä kirjoitettaessa odotellaan vuoden 2012 alkupuolella ilmestyvää Hifimaailman 5-vuotisjuhlanumeroa. Lehden kustantaja Sanoma Magazines Finland tiedotti, että HIFI-lehti yhdistetään Mikrobitti-lehteen. Lehden jokaisella numerolla on keskimäärin yli 40 000 lukijaa. Pekka Koistisen päätoimittajakausi ja arvokas pioneerityö lehden hyväksi kesti vuoteen 1995. 2007 Hifimaailma perustettiin pelastamaan Suomen hifiskene Hifi-lehden lopettamisen jättämältä tyhjiöltä. Voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa, että hifi- ja kotiteatteriharrastus Suomessa elää ja voi sangen hyvin. Esimerkiksi av-viritinvahvistimien testit ja vertailut tulivat HIFI-lehdessäkin ajankohtaiseksi, kuten myös digitelevisiotekniikka. Tämän jälkeen päätoimittajaksi vaihtui Marko Haikonen, jonka kausi kesti parisen vuotta. Mutta tämähän ei ole enää historiaa vaan nykypäivää! HIFI-LEHDEN LOPPU UUDEN ALKU Vuoden 2006 lopulla ilmestyi HIFI-lehden viimeinen numero, ja lehden 28-vuotinen taival suomalaisten hifiharrastajien arvostettuna tietolähteenä päättyi. Elektroniikan mittaukset suoritetaan Paul Miller Research QC-suite -järjestelmällä, ja tehomittauksiin käytetään Audio Graph PowerCube -kuutiomittausjärjestelmää. Suhteellisen pienilevikkistä erikoislehteä, oli se kuinka hyvä tahansa, ei välttämättä kannata julkaista suuressa lehtiyhtiössä. Harrastajien, alasta kiinnostuneiden ja myös tavarantoimittajien onneksi ilman hifilehteä ei tarvinnut olla pitkään. Laurin ja Markon aikana HIFI-lehteä uudistettiin ajan hengen mukaiseksi. Lehden toimitus sijaitsee Helsingin keskustassa, jossa on myös kuunteluhuone. Olisi ollut suorastaan häpeä, jos Suomessa ei olisi omaa hifilehtä. Hänellä on pitkä tausta alalta erilaisista kaupallisista tehtävistä, niin erikoisliikkeen myyjänä kuin maahantuonnissa markkinointijohtajana. Tekniikan kehittyessä koitti monikanavaisen äänentoiston aika. Nopean aloituksen teki mahdolliseksi jo olemassa olevat suunnitelmat uudesta hifilehdestä. Toinen kuunteluhuone sijaitsee Espoossa. Heti alusta lähtien Hifimaailman avustajiksi saatiin alan parhaita asiantuntijoita, joista monet ovat tuttuja jo HIFI-lehdestä vuosien takaa. Viimeisen HIFIlehden eli numeron 11/2006 päätoimittaja oli Mikrobitin silloinen päätoimittaja Otto Aalto. Mikrobitti jatkoi tietotekniikasta kertovana yleislehtenä, mutta alkoi esitellä ja testata silloin tällöin myös kodin elektroniikkaa, kuten hifilaitteita ja televisioita. Lehden logoa jouduttiin pian muuttamaan, koska lopetetun Hifi-lehden kustantaja Sanoma Magazines on saanut yksinoikeuden sanaan "hifi" lehden nimenä. Hifimaailma on lunastanut paikkansa niin laadukkaan äänen- ja kuvantoiston puolestapuhujana ja valistajana kuin alan toimijoiden ilmoitusvälineenä. Lehti keskittyy laadukkaisiin hifilaitteisiin ja 2-kanavaiseen äänentoistoon unohtamatta kotiteatterilaitteita ja uutta tekniikkaa. Lehden kustantaja on AutoSound-lehteäkin aikaisemmin julkaissut Hifi-Mediat Oy. Välillä Hifimaailmaa päätoimitti Samu Saurama, mutta tätä kirjoitettaessa Teppo on jälleen Hifimaailman ohjaksissa, ja lehden toimituspäällikkönä toimii Mauri Eronen. Nettikirjoittelun mukaan HIFI-lehden lopettaminen harmitti monia lehden uskollisia lukijoita. Luotettavien ja puolueettomien mittaustulosten saamiseksi kaiutinmittaukset teetetään Aalto- 2011 yliopiston Otaniemen akustiikan laboratoriossa
K O K E I L U : VOVOX TEX TURE -KAIUTINKAAPELIT JA -VÄLIJOHDO T n TEKSTI: MIKAEL NEDERSTRÖM n KUVAT: MAURI ERONEN 16 HIFIMAAILMA 1/2012
Tässä suhteessa Vovox voisi sopia myös hopea-allergiselle harrastajalle, joka hakee esitykseen mieluummin keskirivin kuin eturivin paikkaa. Maailmalta on kuulunut useitakin kommentteja, jotka kyseenalaistavat ylimitoitetun suojauksen, jos kaapeli halutaan valmistaa nimenomaan äänenlaadun ehdoilla. Verrokkikaapeloinnin rinnalla muhkeaan bassoon tuli hiukan pyöreyttä, joskaan ei häiritsevässä määrin. Diskantti oli kirkas, mikä yhdessä bassopään ominaisuuksien kanssa toi ääneen lievää loudness-sävyä. Pieni lipuke menosuunnan loppupäässä on merkkinä, kuinka päin kaapelit kannattaa kytkeä. MIELLYTTÄVÄSTI NEUTRAALIT Aloitin kokeilun kytkemällä sekä balansoidut välikaapelit että kaiutinjohdot. Varsinkin syvyyssuunnassa kuului selkeä ero verrattuna vakiojohtojen läheisempään ja studiomaisempaan stereoilluusioon. Häiriösuojauksen puuttuminen ei kuitenkaan ole yllättävää. Normaalissa kuunteluympäristössä on hyvin harvinaista, että sähkö- ja radiotaajuussaaste aiheuttaisivat todellisia ongelmia. Rakenteeltaan johdot ovat äärimmäisen suoraviivaisia yksisäikeisiä johtimia, joissa ei ole lainkaan erillistä häiriösuojavaippaa. Tiukin ytimekkyys kuitenkin katosi matalista iskuista. Erojakin oli. Mekaanisesti Vovoxin kaapelit ovat harvinaisen letkeitä ja mukavia käyttää. Lievään loudness-vaikutelmaan tuntui olevan enemmän osuutta kaiutinkaapelilla kuin välijohdoilla. Vovoxin kohdalla kysymys ei kuitenkaan ole persoonallisuuden puutteesta, vaan enemmänkin tietynlaisesta neutraaliudesta. NYKYISIN VALMISTAJALLA ON TARJOTA KAAPELIVALIKOIMA MYÖS HIFIHARRASTAJALLE. Edullisimman Inition johtimet on valmistettu hopeoidusta kuparista, kun taas kalliimmissa malleissa materiaalina on yksikiteinen kupari. Tila-aistimukset ja erottelu syntyivät luontevasti ja pakottamatta. Vahvan luonteen puuttuminen on positiivinen asia varsinkin silloin, kun kaapeleilla ei ole tarkoitus paikkailla muun systeemin ongelmia. Kaiutinkaapelissa luotetaan reikäbanaaniviimeistelyyn. Ne ovat karua perustavaraa, joista puuttuu maailmanluokan juhlallisuus ja kullan kimallus, mutta joilla saa taatusti kunnon kontaktin. Äänikuvallisesti välijohto tuntui kuivattavan soundia vähemmän kuin oma Transparent-kaapelini, mikä useimmilla levyillä oli myönteinen määre. Soundi on sellainen, että se ei iske korville välittömästi, mutta pitemmässä kuuntelussa miellyttävä esitys saattaa vakuuttaa vaativammankin kuuntelijan. Harvalla levyllä pistemäisestä armottomuudesta on mitään iloa, jos tarkoituksena on nauttia musiikista. TURVALLINEN RATKAISU Vovox Texturen hinta ei ole varsinaisesti halpa, mutta eipä ole kovin monen muunkaan huippukaapelin. Toisaalta kuivakkaa kipakkuutta oli harvinaisen vaikea saada esiin millään äänitteellä. Erottelussa ei ollut vikaa, mutta soundi oli analyyttisen sijaan luonteva. Jos on tottunut kuulemaan kaapelivalmistajien kilpalaulantaa häiriösuojauksen autuudesta, Vovoxin ratkaisu saattaa tuntua eksoottiselta. Vovoxin pelkistys ulottuu myös kaapeleiden tekniikkaan. KOKEILIMME YKSISÄIKEISIÄ KUPARIKAAPELEITA MALLISTON HUIPULTA. V ovoxin kotiäänentoiston mallisto on simppeli ja valikoimaltaan varsin rajattu. Tässä suhteessa ne pääsevät käyttömukavuudessaan viimeksi kokeillun Crystal Cablen tasolle. Tai- Vovox Texture Välikaapelit (xlr) 960 euroa/1 metrin pari Kaiutinkaapelit 1180 euroa/2,5 metrin pari Maahantuoja: Soundworks Musica Oy Puhelin: (010) 4208990 Internetissä: www.soundworksmusica.fi, www.vovox.com Vertailulaitteisto Kaiuttimet: Aurelia Graphica Vahvistin: Classe Audio CAP-2100 Cd-soitin: Ayon CD-1 Huonekorjain: Lyngdorf RP-1 Kaiutinkaapelit: Analysis Plus Oval 9 Välikaapelit: Transparent Music Link Plus XLR. Yksisäikeinen sveitsiläinen SVEITSILÄINEN KAAPELITALO VOVOX ON HANKKINUT KANNUKSENSA AMMATTIÄÄNENTOISTON PUOLELTA. Ääni oli iso, ilmava ja hiukan lämminsävyinenkin. Kun molemmat Vovoxit olivat kiinni, soundi erosi suhteellisen selkeästi vakiokaapeloinnista. Kaikissa kaapeleissa on kuitenkin sama pelkistetty toiminta-ajatus: yksisäikeinen johdin ilman häiriösuojausta. vuttelu hiukan hankalampaankin rakoon onnistuu mainiosti, eikä samalla tarvitse pelätä johdon murtumista. Kaapeleita nimittäin löytyy kolme mallisarjaa: Initio, Vocalis ja nyt kokeiltu Textura. Käytännössä välikaapeli tuntui toimivan muutenkin paremmin omas- sa systeemissäni, ja soinnillisesti se oli hyvin lähellä verrokkia. Jos häiriösuojauksen puute ei ole ongelma, Vovoxia voi pitää turvallisena ja yleispätevänä valintana. Soundista ei löytynyt lainkaan joillakin kaapeleilla esiintyvää keskialueen huutavuutta tai nasaalia korostumista. n KARUN KAUNIITA KAAPELEITA Xlr- ja rca-liittimet ovat muovisia
Silti ne kykenevät muodostamaan realistisen äänikuvan. Näiden väliset suhteet ja havainnoijan tulkinta kokonaisuudesta määrittelevät sen, koetaanko ääni luonnollisena ja ylipäätään hyvänä ja miellyttävänä. Luonnosta syntyvä ääni, akustisen instrumentin sointi tai ihmisääni on hyvä vertailukohta, mutta mihin voidaan verrata täysin sähköisesti ja synteettisesti tuotettua ääntä. Yleensä länsimaisessa musiikissa on suosittu mahdollisimman "puhtaita" sävelkulkuja. 18 HIFIMAAILMA 1/2012. Myös kaiuttimen toistovasteen kohtuulliset ja loivat muutokset kuuluvat äänessä ja muuttavat ääntä alkuperäisestä, mutta eivät tee ääntä automaattisesti huonoksi. Miksi tietyt äänet kuulostavat riitasointisilta tai epävireisiltä. Tasainen taajuusvastekaan ei tee kaiuttimesta automaattisesti hyvää, jos esimerkiksi sen vaihekäyttäytymisessä on ongelmia. Miltä sellaisen tulisi kuulostaa. Tai millä tavalla kuuloaisti tulkitsee jonkin äänen miellyttäväksi ja toisen epämiellyttäväksi. SE SISÄLTÄÄ MITTAUKSIA JA SUBJEKTIIVISIA, KUUNTELUUN PERUSTUVIA TESTEJÄ. TIE TO A JA TAIT OA: KA IUTINTESTIT n TEKSTI JA KUVAT: TEPPO HIRVIKUNNAS Kaiutintestit uudistuvat KAIUTTIMIEN TESTAUS ON MONIVAIHEINEN PROSESSI. Luonnollisen äänen käsitekään ei ole yksiselitteinen. KERROMME MYÖS, KUINKA AIOMME KEHITTÄÄ KAIUTINTEN TESTAUSTA. K aiuttimien vertailutestit ovat aina herättäneet runsaasti keskustelua, sillä aihe on vaikea. Entä miten ääntä pitäisi tulkita. KÄYMME LÄPI, KUINKA KAIUTTIMET SAADAAN PAREMMUUSJÄRJESTYKSEEN. Myös erilaiset kuuntelutottumukset ja musiikkimieltymykset vaikuttavat tulkintaan. Valotamme hieman kaiutinten testausta eri näkökulmista. Arvioinnin luulisi olevan helppoa. Kuunnellaan kaiutinta ja vertaillaan sitä toiseen, kuvaillaan ääntä erilaisin kielikuvin ja lopuksi annetaan pisteet sovitulla asteikolla. Kaiuttimella on vain johonkin suuntaan poikkeava yleissävy. Mutta millainen ääni on hyvä, millainen huono ja mikä siltä väliltä. Se perustuu omakohtaiseen aistihavaintoon ja sen tulkintaan. Ääriesimerkkinä voisi mainita laadukkaat laajakaistakaiuttimet, joissa on rajoittunut toistoalue ja dynamiikka ja joiden toistovas- teessa voi olla suuria poikkeamia. Hifikaiuttimista puhuttaessa hyvä ääni on mahdollisimman neutraali, luonnonmukainen ja "alkuperäistä kunnioittava". Luonnollinen ääni voi muodostua erilaisista tekijöistä. Äänenlaadun arviointi on vahvasti subjektiivista. Kaiutin on näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta monimutkainen kokonaisuus. Riippuu pitkälti kuulijasta ja kulttuurista, millaiset sävelyhdistelmät koetaan riitasointiseksi, vaikkakin kyse on myös fysiikasta ja matematiikasta
Esimerkiksi muusikoilla hyvän äänen kriteerit saattavat olla varsin erilaiset kuin ns. Vertailutestien kuuntelut tehdään sokkona. Kaapeleiden merkki on Analysis Plus. Kannattaa lukea Hifimaailman nettisivuilta mielenkiintoinen artikkeli Kuunteluarvioiden sanasto. Impedanssi ja vaihevasteet mitataan lehden toimituksessa, missä kaiuttimet myös osittain puretaan jakosuodattimen, elementtien ja kotelon tutkimiseksi. Toisaalta luonnollinen ja usein jopa mitäänsanomaton toisto sopii pääsääntöisesti hyvin kaikille musiikkilajeille. Kaiuttimet puretaan pakkauksistaan ja samalla tarkistetaan niiden toimitussisältö. Vain poikkeustapauksissa teemme kaiuttimille sisäänajon toimituksessa. Oma lukunsa ovat kuuntelun "ammattilaiset", joilla on paljon kokemusta elävästä musiikista ja erilaisista kaiuttimista, eli vertailukohdasta alkuperäisen ja toistetun musiikin välillä. Kokematon kuuntelija saattaa ihastua voimakkaaseen bassotoistoon ja korostuneeseen diskanttiin, mutta pidemmän päälle ne alkavat tuntua häiritseviltä. Joissain tapauksissa saatamme ostaa kaiuttimet suoraan jälleenmyyjältä. Jokainen ihminen aistii äänen hieman eri tavalla. Kaiuttimista mitataan myös niiden särö, ryhmäviive sekä impedanssi- ja vaihevasteet. Siksi arvioinneissa on tärkeää käyttää pääsääntöisesti kokeneita kuuntelijoita. Viimeisenä lenkkinä on tapa, jolla eri arvioijat kuvaavat ääntä sanoin. Tarvittaessa käytettävissä on myös Harman/ Kardon AVR745 AV-viritinvahvistin ja Yarland Audio PRO845 -putkiintegroitu. Jonkin kaiuttimen sopivuutta tietylle musiikille pidetään usein kliseenä, mutta tietyt äänen luonteenpiirteet saattavat hyvinkin sopia paremmin esimerkiksi sähköiselle kuin akustiselle musiikille. Ohjeistuksessa pitäisi olla tietoa esimerkiksi sisäänajosta ja ennen kaikkea kaiuttimien sijoituksesta. Vahvistimessa on suuri tehoreservi, ja se kykenee ohjamaan vaikeitakin kuormia. MONIA MITTAUKSIA Maahantuojilta tai merkkiedustajilta testiin pyydettyjen kaiuttimien oletetaan olevan tarkistettuja ja sisään ajettuja. Mittausdatasta saadaan paljon erilaista tietoa, josta vain osa mahtuu lehteen. Jopa mieliala vaikuttaa kuuloaistimuksen syntyyn. KUUNTELIJAT ERILAISIA Kaiuttimien arviointi on monisäikeistä myös kuuntelijoiden näkökulmasta. kaiuttimen säröstä, ryhmäviiveestä ja säteilykuviosta. Ensin toimitaan edustajan suositusten mukaan, mutta muitakin sijoituksia ja suuntauksia kokeillaan. Vain kokeneet kuuntelijat osaavat erottaa helposti pienetkin yksityiskohdat ja puutteet, jopa ilman suoraa vertailukohtaa. Laitteisto on luonteeltaan neutraali, ja se sopii nimenomaan kaiuttimien vertailuun. Kaiuttimien mukana tulisi aina olla suomenkielinen ohjeistus. Myös musiikkimaku vaikuttaa siihen, millaista ääntä pitää hyvänä. maallikoilla, koska he ovat tottuneet kuulemaan oman akustisen instrumenttinsa äänen hyvin läheltä. Kuunteluhuoneen laitteisto koostuu nykyään Meridian 808i -cd-soittimesta ja Musical Fidelity M6 500i -integroidusta vahvistimesta. Mittauksissa käytetään Matlab-ohjelmistoa ja akustiikan laboratoriossa testitarkoitukseen kehitettyä skriptiä (ohjelmiston ajo-ohjelmaa). Ilmaisukeinot ja tulkinnat ovat erilaisia niin kirjoittajilla kuin lukijoillakin. Kokemus ja tottumus kuuntelemisesta, erilaisesta musiikista ja instrumenttien äänistä vaikuttavat niin ikään äänen aistimukseen. Toisaalta myös kokeneilla kuuntelijoilla on omat mieltymyksensä, omat kaiuttimet, joita kuuntelevat kotonaan (tiettyyn äänen kun tottuu helposti) sekä oma musiikkimaku. Se löytyy osoitteesta www.hifimaailma.fi kohdasta artikkelit. Kuuntelussa kaiuttimet sijoitetaan siten, että niistä saadaan paras äänenlaatu. Kerromme aiheesta tarkemmin tulevissa kaiutintesteissä. KUUNTELUARVIOINTIA KEHITETTY Kaiuttimet kuunnellaan pääsääntöisesti Espoossa sijaitsevassa uudehkossa kuunteluhuoneessamme, jonka pinta-ala on noin 26 neliömetriä. HIFIMAAILMA 1/2012 19. Aiomme julkaista jatkossa enemmän tietoja ja grafiik- kaa mm. Kaiuttimien akustiset mittaukset tehdään Aalto Yliopiston (entinen TKK, Teknillinen korkeakoulu) Otaniemen akustiikan laboratorion suuressa kaiuttomassa huoneessa
Tarkempi analyysi tulisi tehdä aina sanallisista kuunteluarvioinneista, ei pelkästään pisteistä. Suurimmillaan kaikkien kuuden kuuntelijan antamien pisteiden keskihajonta oli 1,4 pistettä, joka muodostui pisteistä 6-7-9-8-9-6 (keskiarvo 7,5). Kuunteluryhmään kuuluu nykyisellä kokoonpanolla 46 henkilöä, joista on tarkoitus kertoa testien yhteydessä lyhyet luonnehdinnat, kuten myös kuuntelussa käytetyistä äänitteistä. Alkuperäisessä kuuntelussa ero huonoimman ja parhaan pistearvon välillä oli vain 1,7 (7,76) kokonaisskaalalla 010 ja uudessa kuuntelussa hieman pienempi eli 1,1 pistettä (7,76,5). Sen äänestä oltiin siis yksimielisempiä. Kaikkiaan erot kyseisten kaiuttimien välillä olivat pieniä. Tämä on luonnollista, koska äänenlaadun numeeriseen arviointiin ei ole mitään standardia, vaikka pisteytykselle olisikin yhteisesti sovitut perustelut. TIE TO A JA TAIT OA: KAIUTINTESTIT TUTKIMUKSEN VALOSSA Hifimaailma on tekemässä tutkimusta siitä, kuinka taustoiltaan ja kuuntelukokemukseltaan erilaiset arvioijat kokevat saman kaiuttimen äänen ja kuinka paljon esimerkiksi kaiuttimen ulkonäkö vaikuttaa kuuloaistimukseen. Tätä oleellisempaa oli kuitenkin se, että erilaisten kuuntelutottumusten ja mieltymysten vaikutus arviointiin tuli näin paremmin huomioitua. Sivuseinillä ja takaseinällä on kirjahyllyt, joissa on kirjoja ja lehtiä. He kaikki edustavat kuuntelijoina ns. Kuunteluista laaditaan sanalliset kuvaukset. Vertailutesteissä kaiuttimet kuunnellaan aina sokkona siten, että kaiuttimien edessä on musta ääntä läpäisevä verho. Jo tutkimuksen alkuvaiheen perusteella olemme päätyneet muuttamaan kaiutintestiemme kuuntelukäytäntöä ja äänenlaadun pisteytystä. Huone on akustoitu siten, että se värittäisi toistoa mahdollisimman vähän. Kaiuttimien puoleinen pääty huoneesta on hämärretty, ja valaistus helpottaa muutenkin kuunteluun keskittymistä. Kaiuttimen sijoitus vaikuttaa sen toistoon paljon, mutta kaiuttimen lähellä olevat rajapinnat ovat toiston kannalta lähes aina jonkinasteinen kompromissi. n 20 HIFIMAAILMA 1/2012. Laajennetun kuunteluryhmän jäsenet edustavat myös paremmin erilaisia kuuntelutottumuksia ja musiikkimakuja. Kaiuttimien edessä on kuuntelupisteeseen saakka ulottuva paksuhko karvalankamatto. Siitä huolimatta sanallisissa arvioissa oli yhteneviä luonnehdintoja äänestä. Jokaiselle lukijalle löytyy selkeämmin omia mieltymyksiä vastaava arvioija. Yleensä kaiuttimet suunnataan suoraan kuuntelupaikalle, mutta tarvittaessa poikkeavaa suuntaustakin voidaan kokeilla. Etenkin suurehko hajonta pisteytyksessä on tyypillistä henkilöille, jotka eivät ole harrastaneet vertailevaa kuuntelua. Kaiuttimen äänenlaatu siis aiheutti selkeitä mielipideeroja. Etuseinällä on lisäksi paksuhko sisutusverho. Kuuntelu suoritetaan yksin, ja kuuntelija istuu optimaalisella paikalla noin 2,53 metrin etäisyydellä kaiuttimista. Tarvittaessa kaiuttimet sijoitetaan lähemmäksi seiniä, laitetason päälle tai kirjahyllyyn (pienemmät kaiuttimet). Kaiuttimia vaihtaa avustaja, joka ei kuulu kuunteluryhmään. Tarkoituksena on kuunnella kaiuttimia parhaalla mahdollisella ja/tai niille tyypillisellä sijoituksella. Jalustakaiuttimet sijoitetaan noin 70 cm korkeille jalustoille. Osana tutkimusta panimme kolme testihenkilöä kuuntelemaan sokkona joukon jo aikaisemmin testattuja kaiuttimia. Pienin keskihajonta 0,5 oli kaiuttimella, joka saamat pisteet olivat 8-8-7-7-7-7 (keskiarvo 7,3). Äänenlaadun subjektiivinen arviointi jaetaan kolmeen pääalueeseen: Kaiuttimen kykyyn toistaa koko kuuloalueen (2020 000 Hz) kattava taajuusalue mahdollisimman pienin ja loivin voimakkuusvaihteluin (toistoalue ja taajuusbalanssi), kaiuttimen kykyyn luoda selkeä ja tarkka stereokuva sekä hyvä syvyys-/tilatilavaikutelma (äänikuva) ja kaiuttimen kykyyn toistaa äänitteet puhtaasti myös suuremmilla äänenvoimakkuuksilla (dynamiikka). Mittauksissa käytetään Matlab-ohjelmistoa ja akustiikan laboratoriossa testitarkoitukseen kehitettyä skriptiä (ohjelmiston ajo-ohjelmaa). Kehitämme mittauksia yhdessä Aalto yliopiston akustiikan laboratorion kanssa ja jatkossa julkaisemme kaiuttimista uusia mittaustuloksia. TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN Kuunteluarvioinnin yhteenvedon uudesta graafisesta kuvaajasta saa yhdellä silmäyksellä käsityksen kaiuttimen äänentoiston eri osa-alueista (taajuusbalanssi/äänikuva/dynamiikka), kaiuttimen äänenlaadusta kokonaisuutena (kokonaisuus) ja kuuntelijoiden mielipiteiden mahdollisesta hajonnasta (punaisen alueen ääripäät ilmaisevat annetut minimi- ja maksimipisteet, ja värin voimakkain kohta osoittaa pisteiden keskiarvon). Uudistettu kaiutintestimme ottaa entistä paremmin huomioon edellä mainitut äänelliset osa-alueet. Etäisyys takaseinästä on yleensä 2080 cm ja sivuseinistä 70100 cm. Äänenlaadun eri osa-alueet ja kokonaisuus pisteytetään asteikolla 010. Suuri hajonta voi tarkoittaa, että kaiuttimen toistossa saattaa olla jotain poikkeavaa. Tekemässämme kokeessa eri kuuntelijoiden (vakiokuuntelijamme ja uusi kuunteluryhmä) kaiuttimille antamissa pisteissä olikin aikaisempaa kuuntelua enemmän hajontaa ja tämä luonnollisesti muutti jonkin verran pisteiden keskiarvoja. puoliammattilaisia, koska he ovat harrastaneet hifiä jo pidemmän aikaa ja heillä on kohtalaisesti kokemusta erilaista järjestelmistä ja kaiuttimista. Kaiuttimet sijoitetaan pääsääntöisesti maahantuojan tai valmistajan antamien ohjeiden/suositusten mukaan. Uudella grafiikalla esitettynä piste-eroista saa vielä paremman kuvan. Kaiuttimien akustiset mittaukset tehdään Aalto Yliopiston Otaniemen akustiikan laboratorion suuressa kaiuttomassa huoneessa. Huoneen lattia on parkettia. Heidän musiikkimakunsa poikkeavat toisistaan, mikä on tärkeää, koska myös sen on havaittu vaikuttavan kuuntelukokemukseen. Kuuntelun arviot poikkesivat jonkin verran kokeneiden kuuntelijoiden aikaisemmin tekemistä arvioista, ja erityisesti kuuntelusta annetuissa pisteissä oli selvää hajontaa. Osassa etu- ja takaseinää on 100 mm paksu kerros mineraalivillaa, ja huoneen etukulmiin sijoitetaan tarvittaessa Fatboy-säkki-istuimet vaimentamaan bassoja. Jos minimi- ja maksimipisteet poikkeavat suuresti annettujen pisteiden keskiarvosta, sen tulisi soittaa hälytyskelloja, etenkin jos pisteiden keskiarvo on lähempänä minimi- kuin maksimipisteitä. Katto on puupaneelia, osa seinistä betonia ja osa lastulevyä
Mitä pienempää vaiheen vaihtelu, sitä helpompi kuorma kaiutin on vahvistimelle. Mitä kapeampi punainen alue on, sitä yksimielisempiä kuuntelijat ovat pisteistä, ja vastaavasti leveämpi punainen alue kuvaa suurempaa hajontaa. - Viritystaajuus (Hz): refleksikotelon viritystaajuus. Vaihevaste kuvaa signaalin vaihekäyttäytymistä eri taajuuksilla. Tehovaste kuvaa kaiuttimen ympärilleen säteilemää ääntä. Mahdollisimman tasainen ja 48 ohmin alueella oleva impedanssivaste olisi ideaalinen ja helppo kuorma vahvistimelle, mutta impedanssilla ei ole suoraa vaikutusta äänentoistoon. Graafisena, pisteiden hajonnan huomioivana esityksenä erot näyttävät seuraavilta: Alkuperäinen kuuntelu Amphion Kuuntelu tutkimuksessa Amphion KOKONAISUUS KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN ATC KOKONAISUUS ATC KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN DALI KOKONAISUUS DALI KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN JBL KOKONAISUUS JBL KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN OR KOKONAISUUS OR KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN Seiren KOKONAISUUS Seiren KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN Vienna KOKONAISUUS Vienna KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN Huom! Uusien lisäkuuntelujen sanalliset arviot löytyvät nettisivuiltamme www.hifimaailma.fi kohdasta artikkelit. HIFIMAAILMA 1/2012 21. Vasteessa ei saisi olla jyrkkiä ja suuria poikkeamia. Suurempi herkkyys on periaatteessa parempi, koska tietyllä teholla siitä saadaan enemmän ääntä, mutta äänenlaatuun herkkyydellä ei ole suoraa vaikutusta. Suurempi suuntaavuusarvo tarkoittaa suuntaavampaa kaiutinta. Suurempi hajonta osoittaa äänenlaadun aiheuttaneen poikkeavia mielipiteitä. Kuuntelut: Kuuntelijat antavat kuuntelusta sanallisen arvion ja pisteet (010) äänen eri osa-alueilta sekä kokonaispisteet. Pistetaulukko: Kuuntelijoiden antamista kokonaispisteistä ja niiden keskiarvoista annetaan lisäksi yhteenveto erillisessä pistetaulukossa. Testiryhmän kuunteluarvioinnin alkuperäiset pisteet ja pisteet uusilla lisäkuuntelijoilla Keskiarvo on kaikkien kuuntelijoiden antamien pisteiden painottamaton keskiarvo. - Taajuusvasteet: toistovasteet vapaassa kentässä (kaiuttomassa huoneessa) kuvaavat kaiuttimen suoraan eteenpäin (punainen), 20 asteen (sininen) ja 60 asteen kulmassa säteilemän äänen voimakkuussuhteita eri taajuuksilla. Viritystaajuuden alapuolella bassoelementin liikepoikkeama kasvaa huomattavasti. Mitä lähemmäs keskiarvoa ja siis myös toisiaan pisteet ovat, sitä pienempi on keskihajonta. Myös tehovasteen tulisi olla mahdollisimman tasainen, mutta optimaalisena pidetään korkeita taajuuksia kohti loivasti laskevaa tehovastetta. - Alarajataajuus (-6 dB): vapaakenttävasteesta laskettu matalin käyttökelpoinen (-6 dB vaimentunut) taajuus (Hz). Pisteet ilmaistaan palkkikuvaajissa, missä pisteiden punainen alue ilmaisee kuuntelupisteiden keskiarvon ja niiden hajonnan (minimi- ja maksimiarvot). - Impedanssi- ja vaihevasteet: kaiuttimen impedanssin arvo vaihtelee yleensä voimakkaasti eri taajuuksilla. 2,83 V jännite vastaa 8 ohmin kaiutinkuormaan 1 watin tehoa ja 4 ohmin kuormaan 2 watin tehoa. Vapaakenttävasteiden, erityisesti suoraan edestä mitatun tulisi olla mahdollisimman suora ja ulottua laajalle alueelle. ALKUPERÄINEN KUUNTELU Kuuntelupisteet MN ME TH Keskiarvo Keskihajonta SIJOITUS KUUNTELU TUTKIMUKSESSA Kuuntelupisteet MN ME TH Lisäkuuntelija 1 (HS) Lisäkuuntelija 2 (JP) Lisäkuuntelija 3 (RH) Keskiarvo Keskihajonta Mediaani SIJOITUS Amphion 6 6 6 9 6 7 6,7 1,2 6,0 6 ATC 8 7 8 7 7 9 7,7 0,8 7,5 1 Dali 8 7 8 6 8 8 7,5 0,8 8,0 2 JBL 6 7 9 8 9 6 7,5 1,4 7,5 2 OR 7 7 6 8 6 8 7,0 0,9 7,0 5 Seiren 8 8 7 7 7 7 7,3 0,5 7,0 3 Vienna 7 8 8 6 8 6 7,2 1,0 7,5 4 Amphion 6 6 6 6,0 0,0 4 ATC 8 7 8 7,7 0,6 1 Dali 8 7 8 7,7 0,6 1 JBL 6 7 9 7,3 1,5 2 OR 7 7 6 6,7 0,6 3 Seiren 8 8 7 7,7 0,6 1 Vienna 7 8 8 7,7 0,6 1 Testin tiedot Mittaukset: - Herkkyys (1 m/2,83 V): kaiuttimen tuottama äänenvoimakkuus (dB) 2,83 V jännitetasolla ja yhden metrin etäisyydeltä mitattuna ja 10010 000 hertsin taajuusalueella. Mediaani on annettujen pisteiden lukujoukon keskimmäinen luku eli suuruusjärjestykseen asetettujen havaintoarvojen keskimmäinen arvo (tai kahden keskimmäisen keskiarvo, jos havaintoja on parillinen määrä). Kaukana toisistaan olevien pistearvioiden keskihajonta on suuri. Mediaani soveltuu keskiarvoa paremmin pistejakauman keskikohtaa mittaavaksi/kuvaavaksi luvuksi, jos aineistossa on suuresti poikkeavia havaintoja. Kokonaisarvio: Kaiuttimesta annetaan sanallinen yhteenveto kokonaisuutena. Suuntaava kaiutin säteilee siis ääntä vähemmän sivulle kuin suoraan eteenpäin ja on näin vähemmän altis kuunteluhuoneen akustiikan vaikutuksille. Siinä ilmaistaan sen hyvät ja huonot ominaisuudet sekä tähtiluokitus. Keskihajonta kuvaa, kuinka paljon annetut pisteet poikkeavat keskiarvosta. - Suuntaavuusarvo (10010 000 Hz): kuvaa kuinka paljon enemmän ääntä (dB) kaiutin säteilee taajuusalueella 10010 000 Hz suoraan eteenpäin suhteessa ympärilleen säteilemään ääneen. - Minimi-impedanssi (ohmia/Hz): pienin impedanssin arvo ja sen ilmenemistaajuus (katso myös kohta impedanssivasteet). Kuvaa jossain määrin kaiuttimen bassotoiston ulottuvuutta. Tehovasteen alaraja ulottuu mittausteknisistä syistä vain noin 50 hertsiin
A R C A M AVR40 0 D E NO N AVR- 43 11 PI O N E E R SC- LX8 5 YA M A HA RX- A30 10 22 HIFIMAAILMA 1/2012
Subjektiivisesti arvioituna Pioneer kuitenkin vaikuttaa arvokkaimmalta, kun taas Denon edustaa hintaluokkaansa edullisempaa tasoa. LISÄHINNAN VASTINEEKSI ODOTTAA MYÖS SAAVANSA PÄTEVÄÄ ÄÄNEN JA KUVAN KÄSITTELYÄ SEKÄ HYVÄÄ ÄÄNENLAATUA MUSIIKIN KUUNTELUSSA. K aksi tuhatta euroa kotiteatterivahvistimeen sijoittavan on syytäkin asettaa rima korkealle. Painikkeista ja säätimistä on aina esillä vain oleellisimmat, mutta luukun takaa paljastuu runsas rivi liittimiä. Yamahassa on ainoana kaikki kuviteltavissa olevat kuvatulot etulevyssä komponenttia lukuun ottamatta. Asetusten tekemiseksi näyttölaite täytyy kytkeä päälle Arcamissa ja Yamahassa. Arcamin oton valinta etulevystä poikkeaa muista. AV-vahvistimien hintaerot ovat suhteellisen olemattomat ja ominaisuudet liki pitäen samalla viivalla, joten vertailujoukko on kiinnostava. Denonin ja Pioneerin valikkonavigointi onnistuu kätevästi etulevyn näytöstä. Olisimme toivoneet saavamme vertailuun mukaan myös Harman Kardonin, NADin ja Onkyon vahvistimet, mutta kahden ensin mainitun valmistajan mallit poistuvat pian markkinoilta, ja viimeinen oli maahantuojan mukaan loppu koko Euroopasta. Jäljelle jäänyt nelikko edustaa harrastajille varmasti tuttua valmistajakantaa. Näyttö on kaksirivinen pistematriisi, jonka vihreä teksti on erittäin selkeälukuista. Stereovahvistimissa hinta näkyy ulkoisessa olemuksessa ja siten usein omistamisen haluna lähes suoraan hinnan funktiona, mutta kotiteatteripuolella on usein toisin. Yleisessä laadun tunnussa Pioneer vetää pisimmän korren. V E R TA I LU TES TI : AV-V IRITINVAHVISTIMET 20002300 n TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN TEHONTARVE KOTITEATTERISSA ON PIENEMPI KUIN USKOISI, MUTTA SILTI KASVAVA TEHOMÄÄRÄ ON ENITEN SILMIIN PISTÄVÄ PARANNUS AV-VAHVISTIMIEN HINNAN NOUSTESSA. Nykyaikaisessa kotiteatterivahvistimessa on niin paljon ominaisuuksia, että jokaista käyttötapausta ja tilannetta on mahdoton testin aikana kokeilla. Yksikään testikoneista ei varsinaisesti tunnu halvalta, ja ulkonäkökin on pitkälti makuseikka. Kaikkien etulevy on selkeä, kunhan funktionäppäimet ja lisäliitännät on peitetty luukuilla. Selvitimme muun muassa miten ne tasoittavat huoneen seisovien aaltojen aiheuttamia muutoksia taajuustoistoon, käsittelevät videosignaaleja ja tietenkin arvioimme äänenlaatua kaksikanavaisessa musiikinkuuntelussa. RAKENNE Vaikka kotiteatterin laitteet sijoitetaankin joskus räkkiin tai muuten vain piiloon katseilta, on tämän hintaluokan laitteen jo syytä miellyttää silmiä ja sormia. Arcam on kuitenkin omalla tavallaan selkeälinjaisen siisti, vaikka valmistajan integroitujen vahvistimien kaltainen jämäkkyys uupuu. Denonin kaksirivisen näytön ansiosta käyttö on nopeampaa. Täydellisen jämäköitä eivät Denonin, HIFIMAAILMA 1/2012 23. Etulevyn näytön teksti on melko pientä, mutta väri on varsin onnistunut vaalean sininen. Yamahan etulevyn alaosa on metallia ja näytön sisältävä yläreuna kiiltävää mustaa muovia. Tasapintainen ja korkeahko Pioneer on metallia ja hillityn tyylikäs. Denonin arvokkain AV-viritinvahvistin ei juuri ulkoisesti eroa valmistajan edullisemmista malleista. Jokaisessa laitteessa saattaa siis olla ominaisuuksia, jotka helpottavat tai hankaloittavat päivittäistä käyttöä hieman erikoisemmassa käyttöympäristössä. Moni varmasti miettii, olisiko fiksua ostaa muutaman sadan euron hintaisen AV-vahvistimen oheen erillinen stereovahvistin vai hankkia koko rahalla monikanavainen voimanpesä. Suojaläppä asettuu ulkonevaksi peitteeksi lisätoimintanäppäinten ja ottojen päälle. Pyrimme kuitenkin tekemään kattavat mittaukset sekä analogisia että digitaalisia ottoja käytettäessä sekä testaamaan vahvistimi- en olennaisimmat käyttökohteet. Arcam on ainoa, jossa etulevyn virtakytkin sammuttaa laitteen oikeasti valmiustilaan asettamisen sijaan. Arcam tulee Briteistä ja Denon, Pioneer sekä Yamaha Japanista. Symmetrisesti asetetut oton valinta ja äänenvoimakkuussäädin luovat tasapainoisen ilmeen. Arcamissa muovisen etulevyn painikkeiden ja liitäntöjen määrä on niin pieni, että luukkua ei ole nähty tarpeelliseksi. Kevyt massa saattaa osaksi selittää heppoista tuntumaa. Etulevy on kuitenkin metallia. Mitään indikaattoreita aktiivisten kaiuttimien määrästä tai käytetyistä korjaimista ei ole. Yamaha on painavin, mutta tuhtius ei välity ellei laitetta ota syliin. Tutkimme neljä vaihtoehtoa jälkimmäistä skenaariota harkitsevia varten. Selauspainikkeet toimivat valitettavan hitaasti, eikä usealla nopealla painalluksella pääse valinnoissa eteenpäin yhtään sen nopeammin. Ilme poikkeaa huomattavan paljon itämaisista verrokeista. Näytön tekstit ovat kookkaat ja erittäin helppolukuiset
Arcamin taustavalo syttyy aina automaattisesti, kun jotain näppäintä painaa. Yamahan valikot reagoivat kaukosäätimen painalluksiin nopeasti. Yamahan kaukosäätimen voimakkuussäätö saattaa yllättää, sillä se kiihtyy melkoiseen vauhtiin, kun painiketta on hetken pitänyt pohjassa. Kuvaruutuvalikoiden toiminnassa on eroja loogisuudessa, syvyydessä ja nopeudessa. Radioyhteyttä varten vahvistimeen tulee kytkeä erillinen vastaanotin. Verkosta ne kaikki soittavat aac-, flac-, mp3-, wma- ja wav-tiedostoja. Arcamin askeettiset valikot ovat selkeät eivätkä ulotu syvälle, mutta niiden selaaminen on hidasta. Ja ainahan ohi hypättyyn ottoon pääsee nopeasti takaisin pienellä ranneliikkeellä. Joskus on mahdollisesti tarpeen säätää subwooferin, keski- tai takakanavien voimakkuutta, mutta syvemmälle laitteen valikoihin on harvoin tarpeen eksyä. Säädin ulisee ärsyttävän voimakkaasti aina valon palaessa. Valikon etuna on kuitenkin se, että se valitsee valmiiksi viimeksi valitun haaran, jolloin eteneminen samaan paikkaan onnistuu nopeasti vain nuolinäppäintä oikealle painamalla. Videolähdöksi kannattaa molemmissa valita joka tapauksessa 1080p24, jotta Blu-ray-elokuvat siirtyisivät vahvistimen läpi alkuperäisellä taajuudella. yttä ja vahvistimen kuvaruutuvalikot näkyvät suoraan kaukosäätimen näytössä. Kaikilla vahvistimilla on sekä vahvuuksia että heikkouksia käytettävyydessä, eikä yksikään nouse muiden yläpuolelle. Pioneerin kaukosäädin on poikkeuksellinen, sillä sen voi kytkeä toimimaan radiotaajuudella infrapunan sijaan. Ominaisuus on oivaltavan nerokas, eikä kuvan päälle piirtyvien tietojen puute vaivaa niin paljoa, jos vahvistin on sijoitettu piiloon. Denonin valikot ovat monihaaraiset ja syvät. Denonin kursorinäppäimien viereen sijoitettu painike löytyy helpoimmin. Hetken laitteen kanssa elettyä käyttö alkaa luonnistua, joten lyhyessä käytössä fiksuimmat käyttötavat eivät välttämättä paljastu. Päävalikon lisäksi on kuvaruudun oikeaan reunaan piirtyvä "Option"-pikavalikko, joka sisältää valitettavasti vain turhia säätöjä. Pioneerissa sen sijaan valokytkin hukkuu muiden sekaan helposti eikä sitä todennäköisesti löydä käsikopelolla. Kätevä Airplay-toisto on Denonissa ja Pioneerissa. Valikot myös poikkeavat käytöltään ja ulkonäöltään reilusti toisistaan, aivan kuin kaksi eri tiimiä olisi saanut toteuttaa niitä toisistaan tietämättä. Älypuhelinsovellus kauko-ohjaukseen on kaikkia varten. Itse säätimen näppäinmäärä on vähäinen ja tarvittavat toiminnot löytyvät nopeasti. Tällöin säätimen ja vahvistimen välillä ei tarvitse olla näköyhte- Denon ja Pioneer osaavat muuttaa 1080i-tarkkuudella tallennetun filmilähdemateriaalin alkuperäiselle 24 kuvan sekuntinopeudelle. Yamahassa näppäin tosin löytyy säätimen alareunan läpän alta, joten kaivaminen on muita vaivalloisempaa. Kaikki kaukosäätimet ovat taustavalaistuja. Kaukosäätimen nopeat painallukset eivät mene perille, vaan painallusten välillä täytyy pitää pitkä tauko. Pioneer ei piirrä valikoitaan HDMI-kuvan päälle, joten tasonsäätöä varten täytyy olla näköyhteys vahvistimen omaan näyttöön. Tärkeintä onkin, että useimmin tarvittavat näppäimet löytyvät kaukosäätimestä helposti myös pimeässä. Pioneerin radiotoiminen kaukosäädin on kiehtova ja käytännöllinen joissain tilanteissa, Arcamin yksinkertaisuus viehättää, Denonilla tärkeimmät 24 HIFIMAAILMA 1/2012. Arcamissa säätö taas tuntuu toimivan liiankin hitaasti. Arcamin valikot ovat selkeät, eikä niissä voi eksyä useiden tasojen syvyydelle. Pioneer ja Yamaha tukevat Applen laitteiden lisäksi Android-komennusta. Valikkorakenne on jaettu kahteen osioon, ja useimpiin kaiutinasetuksiin päästäkseen täytyy matkustaa melkoinen määrä. V E R TA I LU TES TI : AV- VIR ITINVAHVISTIMET 20002300 Kuvaruutuvalikoiden toiminnassa on eroja loogisuudessa, syvyydessä ja nopeudessa. Pioneerin ja Yamaha rullatkaan ole, mutta selaus onnistuu silti ripeästi. Varsin hitaasti toimi- va päävalikko onkin melko karsittu ja sisältää lähinnä vain käyttöönottovaiheessa tarvittavia toimintoja. Pioneerissa on pikavalinnat kuvan ja äänen säädöille, joten kuvaruutuvalikkoon ei tarvitse välttämättä mennä. Yleensä vahvistimen käyttö koostuu kuitenkin pitkälti lähteen valinnasta ja äänenvoimakkuuden säätämisestä. Analogioton herkkyyttä voi säätää lähteelle sopivaksi. Kaikissa vahvistimissa on DLNA-verkkotoisto sekä siten, että soitettava musiikki haetaan palvelimelta tai että musiikki syötetään etänä vahvistimen soitettavaksi. KÄYTTÖ Monimutkaisen kotiteatterivahvistimen täydellinen hallinta on haaste kokeneellekin harrastajalle. Sekä hakien, että verkosta etänä vastaanottaen. Yamahassa taustavalon sytyttävä painike on kätevästi kapulan oikeassa reunasta, josta sen löytää helposti. Myös Denonin alareunassa sijaitseva näppäin löytyy kopeloimatta. Ne toimivat melko nopeasti, mutta halutun asetuksen löytäminen on toisinaan hankalaa, sillä niitä on ripoteltu eri puolille. Kanavakohtainen tasonsäätö onnistuu kaikista suoraan kaukosäätimen näppäimestä ilman valikkoon sukeltamista
Jokaisessa vahvistimessa on esivahvis- tinlähdöt ulkoiselle päätteelle tai aktiivikaiuttimia varten. Arcamin askeettinen olemus ulottuu vinkuvaan kapulaan, Denonin tärkeimpien näppäimien sijoittelu on onnistunut, Pioneer komentaa ilman näköyhteyttä ja Yamaha tuntuu jämäkältä. Pioneer on ainoa, joka kytkeytyy lähiverkkoon langattomasti. Mukana tuleva palikka saa virran USB-liitännästä, ja se kytketään ethernet-porttiin. Monien Blu-ray-soittimien käyttämä pelkkään USB-liitäntään kytkettävä WLAN-adapteri olisi kätevämpi. Kuva on terävä eikä sitä rajata reunoilta. Vaje näkyy esimerkiksi kaiutinterminaalien vähäisempänä määränä, sillä Arcamin päätteitä ei voi valjastaa niin monipuolisesti monihuone- tai efektikaiutinkäyttöön. Kaikki kaukosäätimet ovat taustavalaistuja. Siitä voi olla iloa silloin, kun oman soittimen DA-muuntimiin on ihastunut tai soitin ei osaa antaa kopiosuojattua SACDääntä digitaalisesti HDMI-liitännästä. Prosessia kutsutaan lomituksen poistoksi. Tämä johtuu osaksi siitä, että Arcamissa on seitsemän pääteastetta, kun muissa vahvistimia on yhdeksän. Sellaista saadaan esimerkiksi digiboksilta tai dvd-leviltä. Kaikkiin voi kytkeä suoraan kannettavan mp3-soittimen etulevyn linjaottoon. Hämärässä erottelu kuitenkin helpottaa kytkentöjen tekemistä. Lisäpalikka ottaa käyttöjännitteen USBväylästä ja siirtää WLAN-liikenteen ethernet-porttiin. toiminnot sujuvat helpoimmin ja Yamaha vain tuntuu ripeältä valikoiden monimutkaisuudesta huolimatta. LIITÄNNÄT Pioneer ja Yamaha ovat sekä kookkaimmat että takapaneeleiltaan ahdetuimman oloiset. Niin tavallisen digitv:n kuin teräväpiirtokanavienkin kuva lähetetään lomitetussa muodossa, joka täytyy ennen televisiota muuttaa progressiiviseksi. Yhdessäkään vahvistimessa ei ole kaiutinterminaalien värikoodausta oikeiden liittimien löytämisen helpottamiseksi. Muiden vahvistimien yhdentoista kaiutinliitännän kanssa saa olla tarkkana, ja on syytä miettiä jo ennen kytkemistä kuinka käytettävät kanavat tullaan hyödyntämään. Se on myös ainoa, jossa on ainoastaan yksi HDMI-lähtö, jota ei sitäkään ole erotettu selvästi tuloista värikoodauksella. Lapsellista tai ei, rahoilleen tuntuu saavan vastinetta, kun laitteen perässä ei näy tyhjää metallikuorta. Parhaiten lomitellun dvd-kuvan käsittelevät Denon ja Yamaha. Arcam tarvitsee lisävarustekaapelin tai telakan iPodin kiinnittämiseksi, kun muissa soitin kytkeytyy USB-johdolla. Jos paljaasta johdosta muutama johdin koskettaa runkoa, ei näiden kanssa synny hankalia ongelmatilanteita vahvistimen suojatessa itseään ja sammuessa. Ne voidaan asettaa toistamaan signaalia monona tai stereona, ja Yamahassa on vieläpä mahdollisuus sijoittaa toinen toistamaan etukanavien ja toinen takakanavien bassoinformaatiota. Pioneer ja Denon tuottavat periaatteessa yhtä hyvän kuvan, mutta Pioneerin "Pure Cinema" -asetusta täytyy säätää käsin riippuen siitä onko katsottava materiaali peräisin filmiHIFIMAAILMA 1/2012 25. Myös monikanavainen analoginen otto on tarjolla kaikissa. Arcamia lukuun ottamatta vahvistimet osaavat käsitellä HDMI-liitäntään tuotua lomitettua 576i-kuvaa. Ei Denonkaan harvalta näytä, mutta sen matalampi kotelo ei saa aikaan samanlaista tunnetta aggressiivisesta liitinarmadasta. Denon ja Pioneer ehkäisevät kaiutinjohtojen oikosulkua liittimien taustaan sijoitetulla muoviläpyskällä. HDMI-tulot eivät varmasti lopu yhdestäkään neljästä vahvistimesta kesken, mutta Arcamin etulevystä puuttuu HDMI-liitäntä. Denonissa molemmat HDMI-lähdöt tukevat äänen paluukanavaa. KUVANKÄSITTELY Kuvanparannus tulee kyseeseen aina, kun katsellaan jotain muuta materiaalia kuin teräväpiirtoelokuvia tai 1080p-formaatissa tallennettua ohjelmaa. Pioneer on ainoa, jonka voi kytkeä lähiverkkoon langattomasti. Lomitellun 1080iteräväpiirtokuvan muuntaminen 1080p Full HD -kuvaksi onnistuu myös Arcamilta. Selkeimmin antoliittimet on valkoisella rasterilla merkitty Yamahassa. Yamaha tosin kehottaa selväsanaisesti tarkistamaan kaiutinkaapelit seuraavalla käynnistyskerralla, jos suojapiirit kytkeytyvät. Tuki kahdelle itsenäisesti toimivalle subwooferille on Denonissa ja Yamahassa. Arcam on silminnähtävästi karsitumpi. Arcamissa on ainoana liitin 3,5-milliselle plugille, muissa on tavallinen stereo-rca. Arcamissa ottoja ja antoja ei taustavärillä erotella mitenkään, mutta liitäntöjen vähyyden vuoksi sille ei välttämättä ole tarvetakaan. Tällaisia ovat käytännössä ainoastaan Blu-ray-levyt. Yamaha ottaa hieman etumatkaa kuvanlaadussa, sillä se osaa lukittua ja esittää tarkkuutta hävittämättä HQV-testilevyn harvinaisemman telecine b -kadenssiin. Lomituksen poisto voidaan tehdä jo vastaanottimessa tai dvd/Blu-ray-soittimessa tai televisiossa, mutta koska useimmiten kaikki signaalit ajetaan kotiteatterivahvistimen läpi, on kätevää, jos kuvan muuttaminen televisiolle sopivaksi tapahtuu laadukkaasti. Yamahassa on jopa kahdeksan HDMI-tuloa, joista yksi on etulevyssä. Kaikki vertailun vahvistimet osaavat kyllä purkaa SACD-levyltä saatavan natiivin DSD-formaatin
Denonilla aivan matalimmat taajuudet vaimenevat hieman. Tällaiselle kuvalle on turha tehdä mitään, sillä tarkkuus on jo valmiiksi Full HD -televisiolle sopiva. Arcamin kanssa täytyy filmilähdettä katsottaessa valita käsin käsittelytilaksi "film" ja videolähteellä "auto" tai "video". Denonin ja Yamahan analoginen otto yliohjautuu muita helpommin, kun jakosuotimet ovat käytössä, eli kun kaiuttimien matalat signaalit ohjataan subwooferille tai suureksi määrite- tyille kaiuttimille. Muihin asetuksiin ei tarvitse koskea. n 26 HIFIMAAILMA 1/2012. Muiden häiriöetäisyys on kiitettävä. Erot ovat kuitenkin erittäin pieniä ja pisteytyksessä Arcam, Denon ja Yamaha saavatkin mittauksista kahdeksikon. Myös Applen soittimissa pyörivä Spotify-stream lentää johdoitta vahvistimelle. SÄHKÖINEN SUORITUSKYKY Vahvistinteknisesti Pioneer eroaa muista. Arcamin ja Yamahan viivasuorat taajuusvasteet ovat vähiten riippuvaisia käytettävän kaiuttimen impedanssikäyttäytymisestä. Vain 40 watin kulutus tyhjäkäynnillä on monimutkaiselle AV-viritinvahvistimelle kunnioitettava lukema. Pioneerissa täytyy lisäksi valita "v.adj"-tilaksi "Pro", jotta kuvaan ei tehdä terävöitystä. Denon ja Pioneerin kanssa kuva siirtyy muokkaamatta läpi, kunhan lähtötarkkuudeksi on valittu 1080p24. Tällöin kuva on laadukas. Arcam aiheuttaa 24p-kuvaan nytkähtämisen 42 sekunnin välein, jos videonkäsittely on asetettu päälle. Siinä käytetään D-luokan pääteasteita, mikä ilmenee selvästi alhaisempana tehonkulutuksena sekä tyhjäkäynnillä että kuormitettuna. Valitettavasti kuvankäsittelyn tilaa ei ole mahdollista asettaa tulokohtaisesti, joten asetusta täytyy rukata käsin aina kun katsoo jotain muuta kuin Blu-ray-elokuvaa. Denon ja Pioneer osaavat hyödyntää Applen Airplaytekniikkaa musiikin toistamiseksi langattomasti joko iPodista/iPhonesta/iPadista tai iTunesista. Kuvaltaan kaikki ovat yhtä hyviä, kun asetukset ovat kunnossa. Denon, Pioneer ja Yamaha toimivat yksillä asetuksilla kaikenlaisella materiaalilla. Vain Arcamin ja Yamahan kohinanpoisto tehoaa teräväpiirtokuvaan. Ongelma viittaa siihen, että alun perin 23,976 kuvan sekuntinopeudella piirtyvä video konvertoidaan 24 hertsiin. Alhaisen antoimpedanssin ansiosta vaste pysyy suorana, vaikka impedanssin vaihtelu olisi voimakasta. Ääni ei kuitenkaan säröydy aivan helposti tavallisessa käytössä. Arcam jättää kuvan täysin mustaksi 576i-lähteellä. Automaattitilassa kuva muuttuu molemmissa 60 hertsin taajuudelle ja aiheuttaa nykimistä. Kun Arcamin kuvankäsittelytilaksi valitsee "Bypass", välittyy Blu-ray-kuva alkuperäisessä muodossaan. Kun vahvistimia käytetään kaksikanavaisena, hiuksenhienosti synteettisistä mittaustuloksista parhaiten selviytyy Arcam. Pioneerin voimakas taajuusvasteen vaihtelu ja keskinkertainen häiriöetäisyys pudottavat loppupisteet suuresta tehosta huolimatta seitsemään. Kun Denonin ja Pioneerin lähdöksi valitsee 1080p24, toistuu myös filmilähteeseen perustuva 60 hertsillä tallennettu kuva alkuperäisellä kuvanopeudella, eli vahvistimet tekevät niin sanotun käänteisen telecinen. Pioneer myös tuottaa tasaisimmin suurimman tehon. Analogisten ja digitaalisten ottojen välillä ei ole merkittäviä eroja missään vahvistimessa. Arcam ja Yamaha kärsivät voimakkaista vai- hekulmista muita enemmän, vaikka Yamaha tuottaakin puhtaasti resistiiviseen kuormaan eniten tehoa. Pioneerilla korkeat taajuudet kuuloalueen ylärajalla voimistuvat analogista linjaottoa käytettäessä mutta vaimenevat digiotolla. 10 watin antoteholla ero kapenee. Teräväpiirtoisella 1080i-kuvalla tulos on tasaisempi. Etenkin reaktiivisilla kuormilla, siis sellaisilla, joita kaiutin vahvistimelle tuottaa, Pioneerin antoteho pysyy vakaimpana. Denonin antoteho riittää useimpiin sovelluksiin. Yamaha jättää pystylinjoihin pientä väpätystä liikkuvassa kuvassa, mutta "detail enhancement" -asetuksen korottaminen arvoon 5 tekee kuvasta yhtä hyvän kuin Denonilla ja Pioneerilla. V E R TA I LU TES TI : AV- VIR ITINVAHVISTIMET 20002300 vai videolähteestä. Kaikki toimivat kelvollisesti myös DAmuuntimina esivahvistinantoja käytettäessä, mutta hyvän erillismuuntimen tasolle yksikään ei pääse. Suorituskyky ei säröarvojen osalta oleellisesti eroa kaiutinannoista saatavasta, mutta kanavaerotus on kaikilla hieman parempi, ja Denonin häiriöetäisyys kasvaa selvästi. Pioneerin pohjakohina on muita voimakkaampaa ja saattaa kuulua hiljaisena suhinana, jos käytettävät kaiuttimet ovat herkkiä. Lisäksi Pioneer rajaa kuvaa, jos HDMI-lähdön tarkkuudeksi on valittu 1080p24. Toinen tärkeä ominaisuus on Blu-ray-soittimelta tuodun 1080p24-kuvan siirtyminen vahvistimen läpi täysin muuttumattomana. Yamahassa 24p menee läpi mukisematta. Muilla kulutus on 90100 wattia. Pioneerissa yliohjautuminen tapahtuu melko helposti, vaikka jakosuotimet eivät olisi käytössä, mutta ongelman voi ehkäistä painamalla kaukosäätimestä "a.att"-näppäintä, joka pienentää oton herkkyyttä
Lopputulos on kuitenkin selvästi tasaisempi kuin korjaamattomassa toistossa. Dynamiikka on kertaluokkaa kovempaa tasoa, eikä soundin pieni kuivakkuuskaan kovin kauaa vaivaa. Rytmimusiikin ystävälle parhaiten soveltuva, mutta toimii kaikenlaisella tavaralla. Etäisyyksiä haettaessa vahvistimet myös päättelevät sopivan jakotaajuuden, jonka alapuoliset äänet suodatetaan kaiuttimilta ja siirretään subwooferin toistettavaksi. Yamaha tosin ei anna tehdä manuaalista korjausta subwooferille. Toisen kuuntelijan hajonta oli selvästi suurempi, ja mielipiteet äänellisestä paremmuudesta menivät joiltain osin ristiin. Kokonaisuutena parhaaksi arvioitiin Arcam, jonka luonnollinen esitys viehätti kumpaakin kuuntelijaa. Mittaustulosten perusteella vahvistimien äänessä ei pitäisi olla suuria eroja, mutta kuunteluissa niitä havaittiin. Tällöin jakotaajuudeksi valikoituu aina 80 hertsiä. Yamaha mitattiin korjainasetuksella "Flat". Pelti saattaa helähtää hiukan räleästi, mutta reipas ote pitää mielenkiinnon musiikkiin yllä. Myös sävyä ja rouheutta kaipaisi alapäähän enemmän. Vasemman suodattamattoman pääkaiuttimen (sininen käyrä) ja subwooferin (punainen käyrä) taajuusvaste ennen kalibrointia. Bassossa on jytyä ja potkua eniten. Selvästi paras vaihtoehto pelkkänä musiikintoistimena. Lopullinen taajuusvasteen vaihtelu on joukon suurin ja toisto ponnetonta ja viileää. Kokonaisuus on helpon menevä kuunnella mutta samalla rytmisen menevä. Pioneerissa matalin taajuus ulottuu valitettavasti vain 63 hertsiin kun Yamahassa päästään aina 31,5 hertsiin. Kannattaa silti muistaa, että hyvin suunniteltujen vahvistimien erot ovat huomattavasti pienempiä kuin esimerkiksi kaiuttimien, joten ilman vertailutilannetta erot saattavat kadota jopa kokonaan. Kaikki vahvistimet osaavat tehdä kaiuttimien etäisyyden määrityksen ja taajuuskorjauksen mukana toimitettavalla mikrofonilla. 8/10 Mikael Nederström Selvästi muita testilaitteita avoimempi, skarpimpi, vakaampi ja eloisampi esitys. Jakotaajuuden arviointi riippuu niin paljon huoneen aiheuttamista korostumista, että se on lähes aina järkevämpi asettaa käsin noin 80120 hertsiin kuin luottaa vahvistimen arvioon. Tämä kuuluu varsinkin lauluäänien taka-alalle vetäytymisenä. Jyrkän vaimentuman se jättää suosiolla rauhaan, mutta vaste on siitä ylöspäin erittäin tasainen. Suuren orkesterin äänimassa toistuu muhevana. 8/10 Mikael Nederström Sähisevä ja yliskarppi diskantti saa äänen kuulostamaan useimmilla levyillä turhan ohuelta. 9/10 Taajuusvaste ennen korjausta Denon Mauri Eronen Tavallista kepeämpi ja iloisen rytmikkäämpi yleisluonne. Äänikuva on kaksiulotteinen, joskaan ei varsinaisesti yliläheinen. Ääni kuitenkin leviää tarvittaessa huoneen täyttäväksi. Keskialueen sävyt eivät ole niin meheviä kuin vertailulaitteessa, mutta erottelevuudeltaan erinomaisen herkkiä. Keskialue on melko tukkoinen, ja jää keskibasson ja sähisevän diskantin varjoon, mikä kertoo balanssin loudness-painotteisesta luonteesta. Myös basson napakkuus on vain keskitasoa mutta tässä joukossa kärkikaksikossa. Negatiivisten asioiden bongailun sijaan huomio kiinnittyy kikkaileviin koukeroihin ja musiikillisiin asioihin. Se pudottaa pääkaiuttimien yläbassotoistoa useita desibelejä eikä tee korjausta subwooferille lainkaan. Lauluäänistä katoaa bodya, eikä rytminen draivikaan pääse toteutumaan pehmeän basson otteessa. Seuraavissa mittauksissa subwooferin etäisyys on säädetty käsin siten, että vaihetoisto on jakotaajuuden kohdalla (100 tai 120 hertsiä) oikein. Sointi on jonkin verran ohueen päin kallellaan, mutta siistin sävyn vuoksi kevyt ote ei käy rasittavaksi. Mitään ei jää kuitenkaan piiloon, vaan sävykkyys ja äänitteiden kerroksellisuus nousevat luontevasti esiin. Tässä joukossa matalien kouraisut yltävät silti keskitason yläpuolelle. Pääkaiuttimien toisto korkeammilla taajuuksilla on kalibroinnin jälkeen tasaisempaa. Kaiuttimien etäisyyden arvioinnissa kaikki onnistuvat, mutta pääkaiuttimien ja subwooferin välisen vaiheen asettamiseksi kohdalleen täytyy käyttäjän tehdä hienosäätö käsin. Kokonaisuus on joukon mielenkiintoisin kuunneltava, mutta ei täysin oikeaoppisesti puhdasta hifiä. Pioneer mitattiin "Phase Control" -korjain pois kytkettynä mutta "EQ"- ja "Standing Wave" -korjaukset päällä. Pioneerissa on mahdollista määritellä ennen kalibrointia, että käytössä on THX-kaiuttimet. Vaihteluväli 50 20 000 Hz: ±6 dB Yamaha Yamahan korjain on toiseksi paras. Ainoastaan 5,5 kilohertsin tuntumaan korjain tekee jostain syystä parin desibelin nyppylän. Vaikka samoja asioita kuultiinkin, painotettiin niiden miellyttävyyttä eri tavalla. Stereokuvassa on keskivertoa enemmän epämääräisyyttä, sillä solistin paikallistaminen yhteen paikkaan on melko vaikeata. Muutenkin toisto on musiikilla melko mekaanisen, kuivan ja innottoman kuuloista, joten vahvistin jää tässä seurassa jaetulle jumbosijalle. Vastaavasti innostavuuskaan ei ole kaikkein mukaansa tempaavinta laatua. Bassotoisto on hyvällä tavalla kuivan tarkkaa, mutta kaipaisi pykälän enemmän voimaa. Perusneutraalissa soinnissa ei ole mitään varsinaista moitittavaa, mutta kokonaisuus jättää toivomisen varaa houkuttelevuudeltaan. 28 hertsin korostuma saattaa aiheuttaa pientä raskautta musiikin toistoon. Äkkipikaisuuden puute korvautuu ripeillä sävelkuluilla ja leikittelevällä otteella. Avoimuus helpottaa asioiden seuraamista ja helposti ympäröivä ääni kaappaa mukaansa. Subwooferin paikka ja mittauspiste valittiin tarkoituksella sellaiseksi, että toistossa on sekä korostumia että vaimentumia. 6/10 Arcam Heikoimmin automaattinen kalibrointi toimii Arcamissa. Vaihteluväli 50 20 000 Hz: ±6 dB Yamaha Mauri Eronen Avoimen kuulas soundi, jossa äänitteen akustiikka aukea luonnollisena. 7/10 HIFIMAAILMA 1/2012 27. 7/10 Mikael Nederström Ilmavan miellyttävä ja avara yleissoundi, jossa on hiukan särmiä sumentavaa etäisyyttä. Vaihteluväli 50 20 000 Hz: ±4 dB Pioneer Pioneer tasoittaa pääkaiuttimien vaimentuman yläbassoalueella ja alakeskialueella mutta ei tee radikaaleja korjauksia seisoville aalloille. Peltien räikeän ärhäkkyyden puute viittaa hyvään yhteensopivuuteen kirkkaidenkin kaiuttimien kanssa. Subwooferin korjauksen se tekee lähes identtisesti Pioneerin kanssa, mutta säätää tason hieman alhaisemmaksi. Suurin korostuma taas sijaitsee 55 hertsissä, ja toimivan huonekorjaimen tulisi tasoittaa se ongelmitta. Pääkaiuttimissa ongelmallisin kohta on 100300 hertsin väliin sijoittuva laaja-alainen vaimentuma, jonka hillityn korjaamisen ei pitäisi olla kova pala. Basso on sävykäs ja hyvin erotteleva, mutta musertavin voima uupuu. Tässä joukossa vahvistin pääsee kuitenkin kuulijaystävällisellä otteellaan parhaimmistoon. Kelvollinen ääni, joka ei kuitenkaan innosta kuuntelemaan sen enempää musiikkia. 37 hertsin vaimentuma on erityisen kova pala, sillä niin alhaiselle taajuudelle sijoittuvaa vaimentumaa ei yleensä kannata yrittää korjata liiaksi. Basson pyöreys on harmittava puute, mutta sama piirre vaivaa jossain määrin koko joukkoa. Kuunneltavuutta auttaa myös diskantin helähtävä mutta jokseenkin varovainen luonne. Rytmipuoli rullaa vaivattomasti, ja toistossa on yleistä helppoa dynaamisuutta. Ääni on siten useimmilla levyillä muuta joukkoa miellyttävämmän ja rauhallisemman tuntuinen. 7/10 Mikael Nederström Viileä ja alemmalta keskialueelta ohuehko soundi syö toistosta mehevyyttä. Käsikäyttöinen parametrinen eq on Pioneerissa ja Yamahassa. Arcamin tekemä taajuuskorjaus pääkaiuttimille suoraan kaiutinannoista mitattuna. Stereokuvassa ei ole aivan vertailulaitteen kaltaista kolmiulotteisuutta tai instrumenttien sijoittelun äärimmäistä tarkkuutta. AUTOMAATTINEN KALIBROINTI KUUNTELUARVIOT Kaikki vahvistimet kuunneltiin analogisia ottoja käyttäen kaikki prosessointi pois ohitettuna direct- tai pure direct -tilassa. Vasteen lopputulos huoneessa vain ei ole halutunlainen, sillä korjaus vaimentaa entisestään vaimentuneita taajuuksia. Arcam Mauri Eronen Dynamiikan pienetkin vaihtelut välittyvät tavallista paremmin. Diskantti on viileä ja basso aavistuksen ponneton ja pehmeä, mutta varsinaisesti rasittavat efekti puuttuvat soundista. Toisto saattaa äkkikuulemalta vaikuttaa tukkoiselta ja samalla sähäkältä, mutta keskialueen rauhallisuus hurmaa äkkiä. Vasteen muoto osoittaa, että korjaus tapahtuu parametrisesti itsenäisesti molemmille pääkanaville. Vaihteluväli 50 20 000 Hz: ±15 dB Pioneer Mauri Eronen Mehevän sävykäs alakeskialue, kauniisti vaikkakin voimakkaana helähtävä diskantti ja luonnollisena avautuva tila vakuuttavat nopeasti. Rentoa otetta korostaa terävimpien transienttien pienoinen pehmentyminen, esimerkiksi puhaltimien äkkinäisten alukkeiden lempeä ote. Keskialue piirtyy joukon läpinäkyvimmin olematta kuitenkaan hyökkäävä tai yliartikuloiva. 6/10 Denon Denon korjaa subwooferin toiston parhaiten
91,5 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ........... 40/156 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ..............................238/409/315 W Virranantokyky, 1 µs ......................................................... 0,001/0,005 % .... Analoginen linjaotto yliohjautuu melko herkästi jakosuotimia käytettäessä, mutta vahvistin ilmoittaa tästä etulevyn merkkivalolla. direct .......jakosuotimet Häiriöetäisyys, A-paino...................... 0,006 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ........... Tehonkulutus idle/10 W ............................................. 0,004/0,021 % Yliohjaustaso .....................................>3,0 V ................... 0,001/0,001 % Jitter .............................................................................380 ps Antoteho pysyy vakaana kahdeksaan ohmiin, mutta jo neljällä ohmilla vahvistimen suorituskyky heikkenee kapasitiivisella kuormalla. Taajuusvasteessa on korostuma korkeilla taajuuksilla analogiottoa käytettäessä (+1 dB @ 20 kHz) ja vaimentuma digitaaliotolla (3 dB @ 20 kHz). 0,001/0,002 % ... 92,2 dB .............. 107,3 dBV Analogiotto ......................................... Suorituskyvyssä ei ole suurta vaihtelua tuotiinpa signaali sitten analogisena tai digitaalisena. >3,0 V Digitaaliotto ......................................... 108,5 dBV Analogiotto .......................................... 91,7 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ........... 0,0/0,0 dB Pohjakohina, 100010000 Hz ................................... 0,004 % .............. V E R TA I LU TES TI : AV- VIR ITINVAHVISTIMET 20002300 MITTAUSTULOKSET Arcam AVR400 Denon AVR-4311 Pioneer SC-LX85 Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). 1,0 dB Linjatulon impedanssi .................................................33 kohm Kanavaerotus, 1/20 kHz ............................................. Häiriöetäisyys on hyvä, ja mittaustulokset kauttaaltaan kiitettäviä. 0,002 % ............. 0,006 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ........... 0,001/0,001 % ... 0,5 dB Linjatulon impedanssi .................................................43 kohm Kanavaerotus, 1/20 kHz ............................................. Kahdella ohmilla vaikutus näkyy hieman myös induktiivisella kuormalla. Ideaalisen vahvistimen tapaan antoteho lähes kaksinkertaistuu kaiutinkuorman laskiessa kahdeksasta neljään ohmiin. 0,5 dB Linjatulon impedanssi .................................................47 kohm Kanavaerotus, 1/20 kHz ............................................. 0,001/0,005 % Jitter .............................................................................251 ps Pääteaste on suunniteltu hyvin, sillä suurellakaan vaihekulmalla ei ole negatiivista vaikutusta antotehoon. Oton herkkyyttä voi pudottaa kuusi desibeliä, mikä nostaa yliohjaustasoa. Pioneerin antoteho ei laske vaihekulman kasvaessa, ja tehoa saadaan kahteen ohmiinkin vielä yli 300 wattia. Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). D-luokan päätteiden ansiosta tehonkulutus on alhainen. 2,1 V * * linjatulon herkkyyttä voi pudottaa a.att-näppäimellä, jolloin yliohjaustaso on yli 3 V Digitaaliotto ........................................ Linjaoton herkkyyttää pystyy säätämään, mutta suorituskyky on selvästi paras "2V" asennossa, kunhan linjalähteen antojännite pysyy tyypillisen kolmen voltin alapuolella. Jitter digitaalisella koaksiaaliotolla kaiutinannoista. 91,3 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W .......... Tehonkulutus idle/10 W ............................................103/227 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ..............................176/268/196 W Virranantokyky, 1 µs ......................................................... 93,8 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W .......... direct ........jakosuotimet Häiriöetäisyys, A-paino..................... 10 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz ..................................0,05 ohm Kuulokeannon impedanssi...........................................100 ohm Voimakkuussäätimen portaat ......................................... 0,2/0,0 dB Pohjakohina, 100010000 Hz ................................. 0,001/0,004 % Jitter .............................................................................347 ps Pioneer on kokonaisuutena vertailuryhmän tehokkain vahvistin, vaikka kahden ohmin resistiiviseen kuormaan Yamaha antaakin enemmän hetkellistä tehoa. 85/68 dB Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W ................................. 80,9 dB ............... Muuten suorituskyky on hyvää. 28 HIFIMAAILMA 1/2012. 0,001/0,005 % .... 0,001/0,004 % .... 0,004 % ............. Teho putoaa hallitusti alhaisemman impedanssin kuormiin, mutta vielä kahteen ohmiin saadaan 200 wattia. Häiriöetäisyys on erinomainen ja mittaukset keskinkertaista kanavaerotusta lukuun ottamatta hyvää tasoa. 0,003 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ........... 80,5 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W .......... 0,004 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ............ 0,001/0,007 % .... 10 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz ..................................0,12 ohm Kuulokeannon impedanssi...........................................100 ohm Voimakkuussäätimen portaat ......................................... 0,002 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ........... direct ........jakosuotimet Häiriöetäisyys, A-paino..................... >3,0 V ................ 80,6 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W .......... Häiriöetäisyys on keskinkertainen, ja vahvistin saattaa pitää kuultavaa suhinaa erittäin herkillä kaiuttimilla. 0,007 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ............ Jakosuotimien kytkeminen ja analogisignaalin digitoiminen ei myöskään heikennä mittaustuloksia. 80,4 dB ............... Tehonkulutus idle/10 W ............................................. 93,7 dB ............... 0,002/0,003 % Yliohjaustaso ...................................... Analoginen linjatulo yliohjautuu moniäänisignaalilla jakosuotimia käytettäessä jo 1,5 voltin tasolla, kun taas yksittäisellä kilohertsin sinitaajuudella yliohjaustaso on yli kolme volttia. 17 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz ..................................0,11 ohm Kuulokeannon impedanssi...........................................440 ohm Voimakkuussäätimen portaat ......................................... 0,2/0,1 dB Pohjakohina, 100010000 Hz ................................. direct .......jakosuotimet Häiriöetäisyys, A-paino...................... 0,008/0,023 % Yliohjaustaso .....................................>3,0 V ................. 1,5 V Digitaaliotto ........................................ direct ........jakosuotimet Häiriöetäisyys, A-paino..................... 0,004 % .............. 81/72 dB Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W ................................. 0,006 % .............. Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). 0,002 % .............. 93,8 dB ............... 75/66 dB Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W ................................. 91,2 dBV Analogiotto ......................................... Ilmaisin syttyy tosin vasta 2,3 voltin ottosignaalilla, kun särön määrä on jo yli 3 %. Muuten mittaustuloksissa ei ole merkittäviä eroja eri ottoja ja suodatusta käytettäessä. Jitter digitaalisella koaksiaaliotolla kaiutinannoista. 91/200 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ..............................154/247/119 W Virranantokyky, 1 µs ......................................................... 92,3 dB .............. Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. PowerCube-tehomittaus eri kuormilla ja vaihekulmilla. PowerCube-tehomittaus eri kuormilla ja vaihekulmilla. PowerCube-tehomittaus eri kuormilla ja vaihekulmilla. Jitter digitaalisella koaksiaaliotolla kaiutinannoista. direct ........jakosuotimet Häiriöetäisyys, A-paino....................
0,3/0,2 dB Pohjakohina, 100010000 Hz ................................. direct .......jakosuotimet Häiriöetäisyys, A-paino...................... Tehonkulutus idle/10 W ............................................. 0,001/0,007 % ... 91/223 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ..............................236/387/492 W Virranantokyky, 1 µs ......................................................... 93,5 dB .............. 108,0 dBV Analogiotto .......................................... Kahdella ohmilla pienikin vaihekulman muutos pudottaa tehoa. >3,0 V .................. Häiriöetäisyys on suuri ja muut mittaustulokset hyviä. Ominaisuudet Verkkotoisto -"play to" -nettiradio -airplay USB-toisto Tiedostotuki HDMI-versio Äänen paluukanava (ARC) 3D-läpivienti HDMI-kuvan käsittely Automaattikalibrointi Parametrinen käsi-EQ Bi-amp Jakotaajuus -Kanavakohtainen jako AV-synkronointi/portaat Muistipaikat Webbikäyttöliittymä Android/Apple-kaukosäätö OSD HDMI-kuvan päällä Päävirtakytkin Kaukosäädin esiohjelmoitu/oppiva itsevalaistu/taustavalo makrot · · · · · · · · · · · · · · · · · AAC, FLAC, MP3, WMA, AAC, FLAC, MP3, WMA, AAC, FLAC, MP3, WMA, AAC, FLAC, MP3, WMA, WAV WAV WAV WAV 1.4 1.4 1.4 1.4 · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · 40-200 Hz 40-250 Hz 50-200 Hz 40-200 Hz · · 0-250 ms 0-300/30 ms 0-400/4 ms 0-500/1 ms 3 6 4 · · · -/· -/· ·/· ·/· · · · · ·/· -/· · ·/· ·/· · ·/· ·/· · ·/· ·/· · HIFIMAAILMA 1/2012 29. Yamaha ei direct-tilassa varsinaisesti yliohjaudu edes kolmen voltin ottojännitteellä, mutta säröarvot ovat sitä parempia mitä pienempi jännite linjatuloon tuodaan. 91,2 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ........... 0,014 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ............ Epätoivottava toiminta näkyy selvästi Powercube-pinnan jyrkkinä rinteinä vaiheen muuttuessa. 81/56 dB Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W ................................. 2,9 V Digitaaliotto ......................................... 0,006 % ............. Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. PowerCube-tehomittaus eri kuormilla ja vaihekulmilla. Jitter digitaalisella koaksiaaliotolla kaiutinannoista. 0,011 % ............. 0,001/0,007 % Jitter .............................................................................410 ps Antoteho on suuri resistiiviseen kuormaan, mutta jo neljän ohmin impedanssilla jyrkät vaihekulmat puolittavat saatavan tehon. 60 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz ..................................0,05 ohm Kuulokeannon impedanssi...........................................100 ohm Voimakkuussäätimen portaat ......................................... direct .......jakosuotimet Häiriöetäisyys, A-paino...................... 92,7 dB .............. Oheiset mittaustulokset ovat kahden voltin ottojännitteellä mitattuja, koska sellainen on CD-soitinta käytettäessä tavallista. Analoginen monikanavatulo Monihuonelähtö linja kaiutin Levysoitinotto HDMI-tulot (taka/etu) HDMI-lähdöt S-videotulot (taka/etu) Komponenttitulot (taka/etu) Komposiittitulot (taka/etu) Ethernet WLAN USB RS-232C iPod-liitäntä Bluetooth Kuulokeanto Muuta 7.1 7 2/0 4/0 6/0 1 0/7.1 0/0 7.1 1 0 0 5/0 1 4/0 3/0 4/0 · 1 · lisävaruste (irDock) · 11.2 9 · 2/0 2/0 6/1 0 1/11.2 1/0 7.1 2 2 1 6/1 2 2/0 3/0 4/1 · 2 · USB · Denon Link 11.2 9 3/0 2/0 5/0 0 selvitä ipodetu 1/11.2 1/0 7.1 2 2 1 6/1 2 0/0 3/0 4/0 · · 1 · USB lisävaruste · 11.2 9 · 3/1 3/0 8/1 0 1/11.2 1/0 7.1 4 3 1 7/1 2 4/1 4/0 4/1 · 1 · USB lisävaruste · Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). 0,004/0,005 % ... Hinta Mitat (l x k x s) Massa Metallinen etulevy Etulevyn luukku Lähteen valinta Kuvaruutuvalikot Valikot etulevyn näytössä Navigointi etulevystä Arcam AVR400 2 100 43,3 x 17,1 x 42,5 cm 15,5 kg selauspainikkeet · · Denon AVR-4311 2 000 43,4 x 17,1 x 41,4 cm 17,3 kg · · rulla · · · Pioneer SC-LX85 2 290 43,5 x 18,6 x 44 cm 17,9 kg · · rulla · · · Yamaha RX-A3010 1 995 43,5 x 19,2 x 46,7 cm 19,9 kg · · rulla · · Yamaha RX-A3010 Liitännät Liitännät Kanavat Päätevahvistimet Stereosubwoofer Äänitulot Optinen (taka/etu) Koaksiaalinen (taka/etu) RCA (taka/etu) 3,5 mm Äänilähdöt kiinteä/esivahvistin opt./koaks. 0,006 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ............ 0,005/0,007 % Yliohjaustaso ...................................... 93,6 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ........... 0,5 dB Linjatulon impedanssi .................................................47 kohm Kanavaerotus, 1/20 kHz ............................................
Blu-ray-kuvan vahvistin välittää muuttumattomana eteenpäin, kunhan prosessorin säädöt ovat kunnossa. Erityisesti subwooferin tuottamien matalien äänien korjaus on tässä joukossa poikkeuksellisen kyvykästä. Riittää, että kuvalähteen kytkee vahvistimeen ja videolähdöksi valitsee Full HD -näyttöä käytettäessä 1080p24-tilan. Automaattinen kalibrointi korjaa huoneen aiheuttamat poikkeamat kaiuttimien taajuustoistoon erinomaisesti. Radiotoiminen kaukosäädin toimii ilman näköyhteyttä, ja vahvistin kytkeytyy lähiverkkoon myös langattomasti. V E R TA I LU TES TI : AV- VIR ITINVAHVISTIMET 20002300 Pioneer SC-LX85 Hinta: 2 290 Lisätietoja: www.pioneer.fi Denon AVR-4311 Hinta: 2 000 Lisätietoja: www.denon.fi Yamaha RX-A3010 Hinta: 1 995 Lisätietoja: www.yamaha.fi Tasainen ja tehokas Hyvin viimeistelty Pioneer on ulkoisesti uskottava. Tehoa saadaan runsaasti, mutta jyrkkiä vaihekulmia sisältävillä kuormilla vahvistimen suorituskyky heikkenee. Liitännät ovat ryhmän runsaimmat ja äänenlaatu avoimen iskevää. Se on tehokas mutta ääneltään ristiriitaisia mielipiteitä nostattava. Kuvanlaatu on hyvä, mutta parhaan tuloksen saavuttamiseksi kuvaprosessorin asetuksia joutuu jonkin verran rukkaamaan katsottavan materiaalin mukaan. Yamaha korjaa pääkaiuttimien toistovastetta menestyksekkään hillitysti, mutta ei aivan taltuta subwooferin matalataajuisia ongelmakorostumia. Impedanssiltaan voimakkaasti vaihtelevat kaiuttimet vaikuttavat taajuustoistoon jonkin verran, ja korkeimmat äänet korostuvat hieman. Vahvistimen viimeistely ei aivan vastaa hintaluokkansa asettamia odotuksia, mutta metallinen etulevy erottaa olemuksen budjettiluokasta. Jämäkkä ja pirteä Ryhmän raskain Yamaha tarjoaa selkeälukuisen näytön ja jämäkkätoimisen kaukosäätimen. Kuvankäsittely toimii luotettavasti eikä edellytä käyttäjältä asetuksiin koskemista. + Uskottava rakenne ja tyylikäs design + Reilusti tehoa + Hyvä kuvankäsittely + Kaukosäädin ei tarvitse näköyhteyttä + Langaton verkkoyhteys Korkeiden äänien korostuminen Kuva-asetukset edellyttävät säätämistä Automaatti ei korjaa subwooferin toistoa Kiitettävästi korjaava Tehokas ja ominaisuuksiltaan kattava Denon korjaa hienosti sekä huonon kuvan että huoneakustiikan. D-luokassa toimivien päätteiden istuvuus omaan settiin kannattaa varmistaa itse. Lomituksen poisto ja skaalaus ovat laadukkaita, eikä kuvaprosessorin asetuksiin tarvitse juuri koskaan kajota. Korostuksen voi kuitenkin poistaa vahvistimen asetuksilla. Toiston yleiseen pirteyteen on helppo vaikuttaa hieman korkeita taajuuksia hillitsevällä "Natural"-asetuksella. + Erinomainen huonekorjain + Hyvä kuvankäsittely + Fiksusti suunniteltu kaukosäädin Viileähkö ääni stereokuuntelussa Valikkojen monimutkaisuus Vaatimaton olemus + Tukeva rakenne + Elävä ja avoin ääni + Monipuolinen parametrinen korjain + Luotettava ja kyvykäs kuvaprosessori + Runsaat liitännät Monimutkaiset valikot Automaatti ei korjaa subwooferin toistoa Reagoi voimakkaasti reaktiiviseen kuormaan 30 HIFIMAAILMA 1/2012. Liitännät ovat erittäin kattavat
Virtalähde on mitoitettu alimmillaan 4 ohmin kaiuttimille, mutta kyseiselläkin kuormalla vahvistin reagoi jyrkkiin vaihekulmiin. Ääni on läpinäkyvä ja kontrolloitu, mutta pääteasteiden toteutus onkin joiltain osin vähemmän ideaalinen. Käytettävyyttä verottaa jonkin verran monimutkainen valikkorakenne, mutta puutetta paikkaavat nopea toiminta ja varmatoiminen kuvankäsittely. Taajuuskorjaimen toiminta on arvaamatonta. Se tekee niin huonosta tilasta kuin kehnoista kuvalähteistäkin kelvollisia ja sisältää reilusti ominaisuuksia. Kuvankäsittelyssä Arcam jää jumboksi, sillä se ei hyväksy lomitettua dvd-kuvaa. Kokonaisuutena kärkikolmikko on niin tasainen, että varsinaista testivoittoa on mahdoton myöntää. Vahvistin jaksaa ohjata vaikeampiakin kaiutinkuormia, mutta ääni on viileähkön neutraaliin kallellaan. Liitännät ovat joukon karsituimmat, mutta mitään oleellista ei kuitenkaan puutu. YHTEENVETO Vahvistinnelikko tarjoaa monenkaltaisia vaihtoehtoja käyttäjille, jotka painottavat erilaisia asioita. Tällöin kapula ei tarvitse näköyhteyttä vahvistimeen, ja laitteen valikot näkyvät suoraan säätimen näytössä. Suloista ääntä Selvästi muusta joukosta poikkeava Arcam loistaa, kun äänenlaatu on ykköskriteeri. Vahvistin toimii hyvin myös musiikin kuuntelussa, eikä vaativankaan tarvitse hankkia oheen erillistä stereovahvistinta. Puhtaasti pisteiden perusteella ensimmäiseksi kiilaa Pioneer. Teräväpiirtoisella kuvalla lomituksen poisto on kuitenkin hyvälaatuista. Pioneer toimii D-luokan päätteiden ansiosta viileänä, tarjoaa paljon tehoa ja on kaikin puolin tasapainoinen suoriutuja. Äänenlaatunsa puolesta Arcam saa suosituksen, mutta monessa tilanteessa lopullinen ääni saattaa olla Denonissa sen erinomaisen huonekorjaimen ansiosta olla parempi. + Hyvä äänenlaatu stereona + Hyvät mittaustulokset + Selkeä, joskin hidas käyttöliittymä Vinkuva kaukosäädin Kehno huonekorjain Ei käsittele lomiteltua dvd-kuvaa 24p-kuvan nykiminen kuvaprosessorin ollessa päällä Teho vaikeisiin kuormiin Loppuarvosanat Äänenlaatu Kuvanlaatu Rakenne Käyttö Liitännät Ominaisuudet Teho Mittaukset Kalibrointi Yhteensä Painoarvo 15 % 15 % 10 % 10 % 10 % 10 % 10 % 10 % 10 % 100 % Arcam 8,5 6 7 7 7 7 3 9 0 6,2 Denon 6,5 9 7 7 8 9 8 7 9 7,8 Pioneer 7,0 8 9 7 9 9 8 7 7 7,9 Yamaha 7,0 9 8 7 9 9 5 8 7 7,7 HIFIMAAILMA 1/2012 31. Dynaaminen, mutta rento ja miellyttävän menevä ääni on ryhmän paras musiikin kuuntelussa. Tämä kuitenkin edellyttää, että vahvistimen oma huonekorjain ohitetaan. Arcam on helppo valinta harrastajalle, jolle äänenlaatu tulee ykkösenä. Sen lomitetun kuvan käsittely ja kalibrointitoiminto on vajavainen, mutta akustisesti tarpeeksi hyvässä tilassa Blu-ray-elokuvia katsovan on vaikea löytää siitä varsinaista moitittavaa. Yamaha toimii eleettömän varmasti. Denonin valttina ovat erinomainen videoprosessointi ja huonekorjaus. Kaikilla on omia avuja, jotka vaikuttavat valintaan. Se on hienosti viimeistelty ja liitännöiltään kaikenlaiseen ympäristöön mukautuva. Arcam AVR400 Hinta: 2 100 Lisätietoja: www.hifimesta.fi, www.arcam.co.uk Pioneerin kaukosäädintä voi käyttää radiotaajuudella mukana toimitettavan vastaanottimen avulla
"Vahvistimista muistelen lämmöllä niin Electrocompanietin ECI-kakkosta ja Sun Audion SV-2A3:a kuin Naimin 202/HC2/ NAPSC2/200-komboakin, kaiuttimista Tannoyn Turnberryä, Yamaha NS-1000M:ää ja PHY-HP-laajakaistoja", Mika huokailee ja tulee näin todentaneeksi sen, että matka nykyiseen settiin ei ole kulkenut yhtä ja samaa polkua. Kokemukset kun rikastavat elämää, mutta päämäärän tavoittaminen saattaisi johtaa kokemusten metsästämisen lopahtamiseen. Eli hifiharrastajille tyypillinen laiterumba on tapahtunut kuuntelujen kautta, ei mittarien kanssa askeltaen. Perinteiden ja vintagen päälle ymmärtävän laiteharrastajan sisällä asuu myös intohimoinen musiikinkuuntelija, jolle hifin valtavirtojen laitojen kautta kulkeminen on jo pitkään ollut perillepääsyä tärkeämpää. Mika ei aukaise koko harrastushistoriaansa, mutta listaa pyynnöstä joitakin mieleen myönteiseen jäljen jättäneitä laitteita vuosien varrelta. Toki Mika liputtaa myös emootion välittymisen puolesta, vaikka sitten sen vihonviimeisen resoluution kustannuksella. Onnittelemme! Kankaisen parikymmenvuotinen hifiharrastus on kulkenut monen etapin kautta vinyylin, putkilaitteiden ja torvikaiutinten äärelle. Siis tämä PraT, josta niin paljon valtavirtaa vierustavilla tasamailla puhutaan. Teknisen alan koulutuksestaan huolimatta Mika tunnustautuu subjektivistiksi, mutta toki psykoakustiikan sudenkuopat tiedostavaksi sellaiseksi. VALIOLEVYARVIOIDEN VINYYLISPESIALISTI JA HARRASTAJAHAASTATTELUNKIN KIRJOITTANUT LEHDEN AVUSTAJA ON NYT ITSE ESITTELYN KOHTEENA. H ifiharrastajat ry:llä on ollut tapana nostaa esiin keskuudestaan Vuoden Hifiharrastaja muutaman viime vuoden valtakunnallisilla hifimessuilla. H A R R A STUKS ENA HIF I : MIKA KANKAINEN TEKSTI: JAAKKO ERÄPUU KUVAT: MIKA KANKAINEN Harrastusta valtavirran laidoilla HIFIHARRASTAJAT RY:N VIIME VUODEN HARRASTAJAKSI VALITSEMA MIKA KANKAINEN ON HIFIMAAILMAN LUKIJOILLE TUTUNOLOINEN MIES. Kankainen nimeää harrastajauransa käännekohdaksi sen, kun hän sai ensikosketuksen laajakaistakaiuttimiin ja pienitehoisiin putkivahvistimiin. Näistä lähtökohdista hän on pyrkinyt rakentamaan kompromissia toiston sävykkyyden ja hifin raskaamman puolen avujen kesken, vaikka viime aikoina tärkeäksi on muodostunut myös rytmin ja ajoitusten oikeaaikaisuus. Viimeisin valinta kohdistui oululaisinsinööri Mika Kankaiseen, jonka aktiivinen ja näkyvä toiminta yhdistyksen puitteissa sen alkuvaiheista lähtien sai näin ansaitsemansa huomion. "Kuuntelen pääasiassa kohtuullisilla ää- 32 HIFIMAAILMA 1/2012
Vinyyli on valttia. 33. Vaikka Mika kuuluukin niihin, jotka aikoinaan hukkasivat vinyylikalustonsa ja levynsä pois cd:n alta, levysoitin tykötarpeineen on miehen pääasiallinen äänilähde ja hellän huolenpidon kohde tänäkin päivänä. Mikan etu- ja päätevahvistimet ovat japanilaista audioaatelia: Shindo Labsin tuotantoa. Made in Japan sekin. Soittimen äänivarsi on SME V, ja äänirasian virkaa toimittaa Transfiguration Phoenix II. nenvoimakkuuksilla, ja mielestäni laitteiston pitäisi jo näin kyetä tarjoamaan realistinen ote musiikkiin ja sen sisältöön", pohtii Mika mielensä mukaisen toiston perusedellytyksiä ja jatkaa, että äänenlaadultaan heikompienkin levyjen sisällön intensiteetti, jos sellaista siellä on, pitäisi saada kuuluville. TILAT JA TAVARAT Mika Kankainen on pystyttänyt kuuntelulaitteistona ja levyhyllynsä puu/tiilirakenteisen rivitaloasunnon olohuoneeseen. Tilan akustiikka on isännän mielestä sen verran hyvä, että verhoilla, matoilla, kirja/levyhyllyllä ja muutamalla kriittiseen paikkaan sijoitetulla Ecophon Master -levyllä tullaan toimeen. Altecit koostuvat Mikan teettämiin Hiragan 3601 Onken -koteloihin ruuvatuista 416-16z-bassoelementeistä ja H-811-torviin sijoitetuista 806A-16-draivereista. Pari vuotta sitä kesti, sitten tuli ero. Tätä tonttia hallinnoi Impress Lab 999 MC set up -muuntaja. "Monokin kiinnostaa enemmän", tuumaa Kankainen lyhyeksi jääneestä surround-safaristaan. Ja mikäpä on mustia lättyjä pyörittäessä, kun käytössä on Garrardin maineikas välipyörävetoinen 401 SlateDeck plintissä. Aikamoinen kokonaisuus, jolla kehtaa kyllä jyystää ja tiskata niitäkin vinyyleitä, jotka esiintyvät arvioina Hifimaailman sivuilla. Auriegesin parina toimii 2x15-wattinen Shindo Montille -vuorovaihevahvistin, jonka neljästä EL84-putkesta kirpoava teho riittää herkkien Altec-vintagekaiutinten ajamiseen kyllä. Nelihenkisen perheen kaksikerroksisen asunnon alakerta toimii hifistelyn ohessa muunakin oleskelutilana, joskin TV:n katselu hoituu toisaalla, yläkerrassa. Hela hoidon viimeistelevät Loricraftin tekemät levylautasmatto ja erikoisvirtalähde. Etuvahvistin Aurieges sisältää "vain" mm-phonon, joskin varsin laadukkaan sellaisen, joten Transfiguration-rasian signaalia pitää vahvistaa ennen etuvahvistimeen kytkemistä. Alkuperäisen jakosuotimen korvanneen laatukomponenttilaudan Kankainen tilasi Saksasta Werner Jaguschilta. HIFIMAAILMA 1/2012 Mika ja taas ajankohtainen Aqualung. Kotiteatterisysteemi kävi Kankaisilla kääntymässä viitisentoista vuotta sitten. Kuin myös RCM Okki Nokki -levypesuri. Reilun kahdenkymmenen neliön tila tuplautuu, kun mukaan laskee avomallisen keittiön tuoman laajennuksen
"Luontaisen, iän mukanaan tuoman musiikkimaun kehittymisen lisäksi olen saanut erittäin paljon irti aiheesta kanssaharrastajia tavatessani", Mika jakaa kiitosta hifiharrastajien harjoittamalle vierailutoiminalle, jonka hän on kokenut yhtenä yhteisöllisen harrastamisen parhaista puolista. Niin tärkeää kuin musiikinkuuntelu ja laiteharrastus Mikalle ovatkin, aikaa riittää myös sanan ja kuvan parissa puuhailuun ja liikunnallisuuteen. Hifimaailman valiolevysivujen vetäjä rekrytoi Kankaisen tiimiinsä vinyyliä ruotimaan, ja onpa Mikan näppikseltä lähtenyt muutakin materiaalia lehdistön julkaistavaksi. Festareista kolisevat eniten paikallinen Elojazz ja -blues ja Raahen Rantajatsit", Mika hymähtää. HARRASTUKSET HAARUKASSA Altec-kaiutinprojektin satoa: ehompi jakosuodin. Garrard 401/ SlateDeck/SME V, pinon päällimmäisinä, luonnollisesti. Mika nimeää Altec-viritelmät projektiksi, poluksi, jota tulee todennäköisesti tallattua pitempäänkin. Erilaisilla torvikonstruktioilla kun saa aikaiseksi hyvinkin erilaista äänimaailmaa. Mieluummin kaiuttimilla ja niin hiljaa, etteivät muut perheenjäsenet häiriinny. Pintaraapaisuille ja pikatesteille jyrkkä ei, mittauksille OK, mutta vapaata sanaa ei saa unohtaa. Nimistä putoavat Om, Kyuss ja Opeth enempiä miettimättä. Mutta. Klassista musiikkia Mika ottaa haltuun asiaan perehtyneiden kavereidensa avustuksella. Yksin kotona sitten hanat auki. MUSIIKKIMAUN MURROKSET Rock, proge ja punk, siinä musiikin pyhä kolminaisuus, joka riitti vuoden hifiharrastajalle teinivuosista kuluvan vuosituhannen alkupuolelle. Panostus vinyyliin ja vintageen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Kankaisella kuljettaisiin korvat ummessa nykyteknologialta. Kuinkas ollakaan, progressiivisen rockin kautta Mika tutustui jazziin, ja se oli menoa. Ei suinkaan. Hifialan kotimaiseen lehdistöön Mika suhtautuu ymmärryksellä: pieni harrastajakunta, kompromisseja on tehtävä. Oulu Sinfonian konserteissakin on jo käyty, ja työn alla on jopa tutustuminen nykymusiikkiin. Ja kun ingen gör silpaisee povariinsa älypuhelimen, mukana seuraavat laadukkaat nappikuulokkeet. H A R R A STUKS ENA HIF I : MIKA KANKAINEN Asemansa jo vakiinnuttaneen jazzin ohessa Kankaisella soi myös kokeellinen ja raskaampikin rock. Hän näkee netin aivan omanlaisenaan ympäristönä hieman totutuista poikkeavillekin julkaisuille. Valttia olivat mm. 34 HIFIMAAILMA 1/2012. Hän nostaa esiin yhdistyksen julkaiseman Vinyyliopas-vihkosen ja peräänkuuluttaa vastaavalle toiminnalle jatkoa. Varsinkin tutuiksi käyneiden journalistien kuvailuissa voi piillä itse kullekin totuuden siementä tai ainakin suuntimia siitä, mihin kannattaa matkata", toteaa Mika ja jakaa tunnustusta IWA:lle, joka hänen mielestään oli lehtenä mielenkiintoinen konsepti. Levyhyllyä hallitsevat Coltranet ja Mingukset. Mikan viritin on tosin perinteikäs Sansui TU-9500, ja cdsoitinkin Philips CD-850 mk II taitaa olla viime vuosituhannen puolella valmistettu, mutta äänilähteeksi on valikoitunut myös MacBook Pro/AE/ Russ Andrews DAC1 -yhdistelmä, flaceineen, Spotify-streameineen ja nettiradioineen. Ulkomaisiin alan lehtiin Mika suhtautuu neutraalisti. "En tilaa mitään niistä, mutta ostan satunnaisesti irtonumeroita, jos lehdessä tuntuu olevan jotakin erityisen kiinnostavaa", mies murahtaa. "Toivoisin kuitenkin enemmän syväluotavaa journalismia ihan oikeasti mielenkiintoisista laitteista ja aiheista. "Liveakteista sydäntä lähinnä ovat kuitenkin klubeissa tapahtuvat punk-keikat. Kuulokekuuntelua kotona Mika ei harrasta. Sykkelistin sydämessä on sijaa myös Kendolle ja vapaalaskulle, jonka myötä reissaaminen vuorilla kuuluu Kankaisen jokaisen talven ohjelmaan. Nykyisin jazz ja varsinkin sen perinteisempi osasto ovat eniten pyörivää musiikkia Kankaisen kuunteluhuoneessa. Mutta moniosaajalla on hyppysissään myös valokuvauksen taito, kuten tämänkin artikkelin kuvat niin selkeästi viestittävät. Hifin ja musiikin ohessa Mikan rakkain harrastus on pyöräily, ympärivuotisesta arkiliikkumisesta pitkiin maasto- ja maantielenkkeihin. Ramones, Gunnarit, Led Zeppelin, Black Sabbath ja Pink Floyd sekä kotimaisista Kingston Wall ja Oulun oma poika Kauko Röyhkä. Nousussa ovat olleet ulkomainen indierock ja -popkin. Hifiharrastajat ry:n merkitystä oman harrastuksensa rikastuttajana Mika pitää suuressa arvossa, vaikka hän myöntääkin yhdistyksen keskustelupalstan muistuttavan ajoittain hiekkalaatikkoa. Hieman letkeämmästä musasta erikoismaininnan saavat afrobeat, funk ja reggae. Äänen hienosäätöä Mika harjoittaa myös kaapeleilla, joita huoneesta löytyy Auditorium 23:sta Ocellian kautta Chordiin. Jazz ja klassinen olivat nuorelle miehelle poisrajattua materiaalia
M6 500i ei petä ainakaan näiltä osin. NATISEMATON Alumiinista valmistettua paksua etulevyä hallitsee suurikokoinen äänenvoimakkuudensäädin. M6 500i on nykymittapuulla karsitun oloinen vahvistin, sillä siinä on ainoastaan analogisia ottoja. KILOWATTILUOKKAA HÄTYYTTELEVÄ VAHVISTIN EI ÄRJY VAAN LAULAA. M usical Fidelity jakaa laitteensa nykyisin seitsemään kategoriaan. Digitaaliohjatun säätimen asento ilmaistaan heti sen yläpuolella sijaitsevalla kolminumeroisella näytöllä. M6 500I ON MUSICAL FIDELITYN TEHOKKAIN INTEGROITU. Punainen segmenttinäyttö kertoo voimakkuuden yhden desimaalin tarkkuudella, ja voimakkuus itse säätyy puolen desibelin välein. M3- ja M6-sarjat sisältävät hifin peruskomponentteja, cd-soittimia ja vahvistimia. Ensi vuonna saataville on tulossa nyt testatun M6 500i -vahvistimen isoveli, M8 700, jolle luvataan hitunen lisää jytyä. MuFi kutsuu vahvistinta superintegroiduksi. Arvonimen se on antanut 20 vuoden aikana viidelle vahvistimelle, joista ensimmäi- nen oli vuonna 1990 julkaistu A1000. Malliston alkupäässä sijaitsevat mobiilit V-sarjalaiset sekä puolileveät ja uusmediaa toistavat M1-koneet. Skaala ulottuu 120:een. Niitä kaikkia yhdistää rakenteen uskottavuus ja suuri teho. TE S T I : MU SIC AL FIDEL ITY M6 500I -VAHVISTIN n TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN SUOSITTELEMME HYVÄ ÄÄNENLAATU HIFImaailma Sivistynyt voimanpesä PERINTEIKKÄÄLTÄ MUTTA AIKAANSA SEURAAVALTA BRITTIPAJALTA SAAPUU EDELLEEN KOREILEMATONTA HIFIÄ. Ainoa modernisuudesta kielivä elementti äkkivilkaisemalla on digitaalinen näyttö äänenvoimakkuudelle. Esivahvistinlähtöjä käytettäessä 0 dB:n vahvistus saadaan asennossa 96. HIFIMAAILMA 1/2012 35. High endin ovia kolkuttelevassa AMS-sarjassa pääpaino on A-luokkaisuudessa, ja malliston huipulla sijaitseva TITAN-päätevahvistin painii raskaan sarjan tehomittelöissä. Niin ylös on harvoin tarvetta mennä, sillä yhden watin teho kahdeksaan ohmiin kahden voltin ottojännitteellä saadaan jo voimakkuussäätimen asennossa 69. Lukuarvon 100 jälkeen desimaali putoaa pois
Molemmille kanaville on kahdet, aina aktiiviset kaiutinannot. Kokonaisuus on erittäin hyvin viimeistelty. Valmiustilasta vahvistin herää samanlaisesta vähäeleisestä painikkeesta rivistön vasemmasta reunasta. Vahvistin on pääasiallisesti toteutettu erilliskomponentein, ja risteilevien kaapelien määrä on melko pieni. Lisäksi voimakkuus alkaa muuttua viiveettä juuri sillä hetkellä, kun komennus alkaa. Valittu otto ilmaistaan sinisellä ledillä. Ulkoisesti taas kaukosäätimen olemus on täysin pielessä ainakin vahvistimen hintaluokka huomioon ottaen. Niiden kokonaispinta-alaa on kasvatettu sahalaidoituksella. Linjaottoja on yhteensä viisi, neljä tavallista rca:ta ja yksi balansoitu xlr. Tällöin vahvistimen voi sijoittaa helpommin osaksi kotiteatteria, kun kotiteatterivahvistimen linjalähtö kytketään tuloon. Kaukosäätimessä ei ole virtapainiketta lainkaan. Toisaalta ei Musical Fidelityn disainiin kantokahvatkaan istuisi. Symmetrinen rakenne parantaa siisteysvaikutelmaa. Muovinen kaukosäädin ei istu laadukkaasti viimeistellyn vahvistimen seuraan. Tuhtia metallikoteloa reunustaa kaksi massiivista jäähdytysrivastoa. Rca-liittimet ovat yhdet jämäkimmistä, joita toimituksen läpi on kulkenut, mutta kaapelin asettaminen ei tarvitse kuitenkaan voimaa. Jälkimmäiseen voi kytkeä esimerkiksi subwooferin. Yhden rca-oton voi asettaa kytkimellä ohittamaan vahvistimen äänenvoimakkuudensäädön. Vahvistimen jalat ovat sen verran matalat, että sitä sormia on vaikea ulottaa laitteen alle nostamista varten. Usein digitaaliohjattujen säätimien ohjaaminen on jossain määrin luonnottomampaa kuin perinteisten motorisoitujen potentiometrien, mutta MuFi on toteuttanut säädön vanhaan tapaan. Linjalähtöjä on kaksi, kiinteän antotason Kaksitoista Sankenin bipolaaritransistoria per kanava. Ne vievät 44 sentin kokonaisleveydestä jopa kolmanneksen. Tehon- ja virranantokyky riittää lähes kaikkiin kuviteltaviin tilanteisiin. "Tape rec" -tallennuslähtö ja voimakkuussäätimen asentoon mukautuva esivahvistinanto "Pre out". Sopiva äänenvoimakkuus asetetaan kotiteatterivahvistimen kanavatason säätimillä. TE S T I : MU SIC AL FIDEL ITY M6 500I -VAHVISTIN M6 500i riittää ohjaamaan käytännössä kaiuttimia kuin kaiuttimia Oton valinta tapahtuu suoravalintapainikkein etulevyn alareunasta painikkeilla. Kaukosäätimen äänenvoimakkuussäätö on poikkeuksellisen hyvin toteutettu. Ohjaus on tarkkaa ja nopeaa. Äänenvoimakkuuden säätö on kuitenkin toteutettu erinomaisesti ja muistuttaa ripeästi toimivan, motorisoidun potentiometrin käskyttämistä. 36 HIFIMAAILMA 1/2012. Voimakkuus säätyy riittävän nopeasti, eikä kaukosäätimen painiketta kauaa painettaessa synny kiihtyvyysilmiötä. Ei sillä, ettäkö liki kolmekymmenkiloista laitetta ilokseen alati siirtelisikään. Ohut muovinen kapula ohjaa kyllä muita valmistajan laitteita, mutta arvokkuuden nimissä vahvistimen mukaan olisi voinut laittaa simppelin metallisen ohjaimen, jossa on muutama painike vain oton valintaa ja voimakkuutta varten. SISÄISESTI KAUNIS Ulkokuoren hyvä viimeistely jatkuu myös kotelon sisällä
Särö on alhaisimmillaan, kun linjalähteen antotaso on noin 2,7 volttia. 9/10 Mikael Nederström Skarppi, napakka ja varsin rullaava soundi. Esivahvistinaste on suoraan yhteydessä takalevyn linjaottoihin vetojen lyhentämiseksi. Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). M6 500i on rakenteeltaan todellinen kaksoismono. digi, 0,5 dB portaat Linjatulon yliohjaustaso ..............................................>3,0 V Linjatulon impedanssi ..............................................43 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W.............................. Äänikuvaakaan ei vaivaa kuiva tai tukkoinen ote, vaan akustiikka välittyy tarkan asiallisesti. Verkkostriimajan tarvitsee vain hankkia oheen samalle tasolle yltävä DA-muunnin. + Viimeistely ja käyttötuntuma + Kontrolloidun iskevä basso + Huikeasti tehoa Muovinen kaukosäädin Powercube-tehomittaus. Värittymätön ja valehtelematon instrumentti, joka kuitenkin tarjoaa erittäin napakkaa potkua ja aitoa sävykkyyttä. Digitaalisen voimakkuussäätimen ansiosta kanavatasapaino on erinomainen. 97,1 dBV Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ................................... 81,4 dB Pohjakohina, 100010000 Hz ............................... Vakuuttavan rullaava esitys toimii parhaiten kevyellä musiikilla, mutta massiivisen klassisenkin auktoriteetti saa tahtipuikon heilumaan. Pääteasteet ovat täysin erillisiä, ja molemmalle kanavalle on oma toroidimuuntaja. Siinä on molemmille kanaville oma muuntajansa ja pääteasteiden piirikortit. 0,002 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd ................0,001/0,001 % * *Särö on niin vähäistä, että pohjakohina peittää varsinaiset särökomponentit Hetkellinen antoteho on erittäin suuri, eivätkä jyrkät vaihekulmat vaikuta suorituskykyyn. Aivan vertailulaitteen kaltaiseen suloiseen herkkyyteen äänenväri ei yllä, mutta moninainenkin paletti pysyy herpaantumatta kasassa, ja soitannan tunnetilat välittyvät vapautuneesti. Laatuvaikutelmaltaan arveluttavaa kaukosäädintä lukuun ottamatta M6 500i:stä on vaikea kaivaa moitittavaa. Vahvistimen iskuäänitoisto on muutenkin varsin vakuuttavaa. 727/1047/1244 W Virranantokyky .............................................................. Soundissa on iloista kepeyttä ja rytmin napakkaa jäsentyneisyyttä. Se ei ole aivan yhtä lempeä kuin Hifimaailman referenssinä tähän asti käytetty Luxman L-505u, mutta paljastavampana, järkähtämättömämpänä ja dynaamisempana se toimii monella tavalla luonnollisempana instrumenttina. Kokonaisuus on joiltain osin armottomamman skarppi, mutta ominaisuus tuo esitykseen enemminkin karaktääriä kuin hallitsematonta karskiutta. Häiriöetäisyys ei ole huippuluokkaa, ja erittäin herkillä kaiuttimilla pohjakohina saattaa kuulua kuuntelupaikalle. Vasemman kanavan 41 millivoltin (oikea 31 mV) tasavirtakomponentti on toivottavaa korkeampi. HIFIMAAILMA 1/2012 37. 95 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................. Intermodulaatiosärö hukkuukin pohjakohinan alle. 9/10 MITTAUSTULOKSET M6 500i on rakenteeltaan kaksoismono. Jämäkän rakenteen sisään kätkeytyy iskevä, sävykäs mutta silti herkkäsointinen ääni. Virtalähteet konkkapatteristoineen on jaettu samalle, symmetristä komponenttiasettelua käyttävälle kortille vahvistimen pohjaan. n YHTEENVETO Musical Fidelityn järein integroitu lunastaa ulkomuodon asettamat odotukset myös äänellisesti. Toisto vaimenee hiljalleen matalimpia taajuuksia kohti ja on noin 2 dB vaimentunut 10 hertsillä. Häpeilemättömän avoimen soundin kääntöpuolena ei onneksi ole tavanomaista viileyttä tai viiltävyyttä, vaikka esitys ei erityisen miellyttävä tai lämminsävyinen olekaan. 92,3/80,2 dB Häiriöetäisyys, A-paino ............................................. Symmetrisyys ilmenee myös virtalähteen piirikortilta. Ei niin miellyttävä tai sävykäs kuin vertailuvahvistin, mutta omalla tavallaan varsin kuunneltava tapaus. Toiminta on erittäin lineaarista, ja sekä harmonien- että intermodulaatiosärö ovat kiitettävän alhaisia. 0,0/0,0 dB Kanavaerotus, 1000/20000 Hz .......................... Vaihekulmalla ei ole negatiivista vaikutusta saatavaan tehoon, joten M6 500i riittää ohjaamaan käytännössä kaiuttimia kuin kaiuttimia suuressakin tilassa tarvittaessa konserttiäänenpaineilla. 0,04 ohm Voimakkuussäädin................................... 116/315 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ...................... Ylihempeilyn puutteesta huolimatta toisto on kaukana kovasta karuudesta, ja ääntä on ilo kuunnella pitkään suurillakin voimakkuuksilla. Esivahvistinosan piirikortti on sijoitettu suoraan ottoliittimien viereen vahvistimen takalevyyn. Musical Fidelity M6 500i Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Linjatulot: Linjalähdöt: Muuta: Lisätietoja: 4 990 44 x 16 x 46 cm 28 kg 4 x RCA, 1 x XLR tallennus- ja esivahvistinlähtö kytkettävä äänenvoimakkuuden ohitus www.audelec.fi, www.musicalfidelity.com KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen Laakea sointimaailma, joka levittyy luonnollisen avoimena tilaan. Bassorumpu ja virveli paukahtavat aidolla auktoriteetilla. Näillä eväillä vahvistin tuottaa tähän mennessä suurimman hetkellisen tehon, jonka Hifimaailma on mitannut. Näin on vältytty pitkiltä signaalivedoilta. Vaikka tehokuutio ei muodoltaan vastaakaan ideaalista vahvistinta, kasvaa teho aina kahteen ohmiin saakka, ja yli kilowatin rajapyykki ohitetaan jo neljällä ohmilla. Kun vertailuvahvistimella tulee kuunneltua sävyjä ja melodiaa, testikoneen tiukka ote lähes hypnotisoi rytmisellä iskevyydellään. Kummassakin pääteasteessa on kaksitoista Sankenin valmistamaa bipolaaritransistoria. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm ........................... Pääsääntöisesti kiitettävät mittaustulokset ja rakenteen uskottavuus aiheuttavat aitoa omistamisen halua. Kumpaistakin kanavaa kohden on neljä 6800 mikrofaradin elektrolyyttikondensaattoria. Niiden tuottama lämpö johdetaan kotelon kyljissä sijaitseville suurille jäähdytysrivoille
Ajatuksena on, että toisto muuttuisi mahdollisimman vähän, kun kuuntelijan pään asento vaihtelee pystysuunnassa. Pro Studio 302 on tarkoitettu asennettavaksi studiossa vaaka-asentoon esimerkiksi miksauspöydän yläpuolella olevalle tasolle tai jalustalle. SELVITIMME SEN TOIMIVUUTTA HIFIKUUNTELUSSA. 38 HIFIMAAILMA 1/2012 J ämsän Koskenpäässä toimivan Profelin mallisto jakautuu kotikäyttöön (Pro Audio) ja ammattikäyttöön (Pro Studio) tarkoitettuihin kaiuttimiin. TE S T I : P ROFE L PRO S TUDIO 302 DT -KAIUTTIMET n TEKSTI JA KUVAT: MAURI ERONEN n MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN Virtalähteen, jakosuotimen ja vahvistimien komponentit on on koottu siististi samalle piirilevylle. Kevyt tarkkailukaiutin PROFELIN UUSI AKTIIVIKAIUTIN ON SUUNNITELTU STUDIOKÄYTTÖÖN LÄHIKENTTÄMONITORIKSI. Ne eroavat lähinnä liitännöiltään ja säädettävyydeltään. Tämä on etu studiotyöskentelyssä, jossa äänittäjä keskittyy vuorollaan äänipöydän säätöihin ja sen yläpuolelle sijoitun näytön tarkkailuun.
Kaiutin asetettuna pystyyn (ylempi kuva) ja vaakaan (alempi kuva). Bassoilla saisi olla korostusvaraa hieman enemmän. Niiden tarkoituksena on sovittaa taajuustasapaino erilaisiin sijoituksiin. Liitännän herkkyys on säädettävissä välillä +/-6 dB. Tämän ominaisuuden merkitys on vaimennetussa studioympäristössä vähäisempi kuin tyypillisessä olohuoneessa. Profel Pro Studio 302 DT Lisätietoja: Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Toimintaperiaate: Elementit Bassoäänet: Korkeat äänet: Jakotaajuus: Yhdysrakenteiset vahvistimet: www.profel.fi 490 /kpl 29 x 12,4 x 18 cm 4 kg 2-tie, suljettu, aktiivi 2 kpl 9 cm 2,5 cm ei ilmoitettu 50 + 50 W Kuunteluarviot Mauri Eronen Äänikenttä avautuu syvyyssuunnassa hyvin avarana ja luonnollisena, eikä ääni paikallistu kaiuttimiin. 65 Hz Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): ........................ Lisävarusteena on hankittavissa seinä-kattokiinnke, jalusta sekä eturitilä (49 / pari). Kaiutin mitattiin sekä vaaka- että pystysuoraan asennettuna. Bassot ovat napakat, eikä kuminaa esiinny seinän lähelläkään. Joillakin hyvin raskaaksi miksatuilla levyillä kepeydestä on iloa, joskaan tällaisia ei ole kovin monta. Elementit ovat magneettisuojattuja. Aineeton, eheäsointinen ja kepeä esitys toimii osalla äänitteistä, mutta monilla tulevat kaiuttimen rajat alapäässä vastaan. Kotelo on mdf-levyä, joka on maalattu mustaksi, valkoiseksi tai hopeanväriseksi. Vaikutus on suurimmillaan välillä 1-3 kHz, mutta maksimiasennossa vahvistus ulottuu noin 200 hertsiin asti. Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Aktiivisessa jakosuotimessa on vipukytkimin toteutetut säädöt bassolle, keskialueelle ja diskantille. Liitäntä on balansoitu xlr, jonka avulla saadaan paras häiriöetäisyys varsinkin käytettäessä pitkiä kaapeleita. Liitäntä on balansoitu xlr. HIFIMAAILMA 1/2012 39. Keskialueen vaimennuksella ei ole vaikutusta äkäisiin trumpettisoundeihin, mutta esimerkiksi alttofonin alarekisteriä se tummentaa selvästi. Ilmatila on vaimennettu elementtien taakse sijoitetulla vuorivillalevyllä. + Rytmikäs ääni + Hyvä stereokuva Bassotoiston ohuus Hyökkäävyyttä keskialueella ASENNUSTAVAN VAIKUTUS NÄKYY Profelin vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä on tasainen, mutta alle 500 hertsin taajuudet toistuvat jonkin verran ylempää aluetta pienemmällä tasolla. 7/10 REIPASTA MENOA Profelin sointi on menevä ja kepeä. Rytmiikka toimii hyvin. Tila toistuu aineettoman avarasti, ja stereokuva on silti tarkka sivusuunnassa. Läpinäkyvä, menevä mutta bassovajaa kaiutin, joka subbarin kanssa voisi olla hyvinkin varteenotettava toistin. Stereokuva on silti erittäin tarkka, ja keskelle miksattu solisti piirtyy sekä pistemäisenä että erottelevasti. Kaiuttimessa on kaksi 9-senttistä bassokeskiäänistä ja tuuman diskanttikalotti. Näin sijoitettuna hyvän kuuntelun alue on leveämpi vaakasuunnassa, ja lisäksi heijastukset lattiasta vähenevät. ALUEET SÄÄDETTÄVISSÄ Akustisesti kotelo on suljettua tyyppiä. n Mittaustulokset Herkkyys (1 m/2,83 V): ....................................... Takalevyn sisäpuolelle on kiinnitetty virtalähteen toroidimuuntaja ja elektroniikan piirilevy. 7/10 Mikael Nederström Varsin tasapainoinen sointi aina keskibassoille asti, jotka loistavat poissaolollaan. Bassovaste alkaa laskea loivasti 200 hertsistä. Tilauksesta saa myös jonkin muun värin tai koivukotelon, jonka pintavaihtoehdot ovat koivu ja kirsikka. Säädöt toimivat suunnilleen odotetusti. säädettävä Alarajataajuus (-6 dB): ................................................ Parhaiten se sopii pienehköihin huoneisiin, jossa matalat äänet korostuvat. Kokonaisuutena rytmisesti erittäin mukaansatempaava mutta tasapainoltaan hieman tungetteleva. Taajuusvasteet viittaavat siihen, että kaiutin on suunniteltu asennettavaksi lähelle bassotoistoa tukevaa pintaa. Keskialueen säätö on varsin laaja-alainen. Vahvistimissa on suojaus elementtien ylikuormitusta vastaan. Keskelle miksattu ääni säilyy pistemäisenä. Subwooferin tuoma tuki olisi selvästi eduksi. Esimerkiksi peltisoundeissa on hieman liikaa ärhäkkyyttä. Kotikäyttöön suositellaan pystyasennusta. Niiden voima jää kuitenkin vajaaksi varsinkin vapaassa sijoituksessa. Tehovaste on muuten hyvä, mutta 3 kilohertsin kohdalla on pieni vaimentuma ja 5 kilohertsin kohdalla korostuma. 5,5 dB YHTEENVETO Vaikka Profel Pro Studio 302 DT on suunniteltu ensi sijassa ammattikäyttöön, se toimii kotikuuntelussakin. Kumpaakin äänialuetta varten on käytettävissä 50 wattia jatkuvaa tehoa. Koska kaiutin on aktiivinen, impedanssia ei mitattu. Takalevyssä on herkkyyssäädön lisäksi kolmiasentoiset kytkimet bassojen, keskialueen ja diskantin tason asetukseen. Pystyasennus on selvästi tasaisempi ja siten suositeltavampi, ellei kaiutinta kuunnella aivan akselin suunnassa. Tasapaino on hieman ohut, ja keskialue sekä ajoittain myös diskantti nousevat hyökkäävästi esiin. Vasteen muoto antaa hyvät edellytykset toiston tarkkuudelle. Korostuma johtuu siitä, että diskanttielementin suuntakuvio laajenee toiminta-alueen alapäässä. Kaiutin lienee varsin neutraali ylemmiltä osiltaan, diskantiltaan jopa hiukan ärhäkkä, mutta kaipaisi seurakseen kunnollisen subbarin apua. Peltisoundi ei ole kaikkein sivistynein, vaan kilahtelussa on laahaamisen tuntua. Säädöissä on kolme asentoa, -2, 0 ja +2 dB. Käyttöalaa voi laajentaa lisäämällä subwooferin. Eriksen hankittavan adapterin avulla kaiutin voidaan kytkeä kuitenkin myös vahvistimen rca-antoon. Basso on kuivan napakka ja sietää helposti seinän läheisyyttä. Vaaka-asennettuna sivusuunnissa näkyy syvä kuoppa, kun vierekkäiset elementit vaimentavat toisiaan. Vaakaan asennetun kaiuttimen sivusuuntiin mitatuissa vasteissa on voimakkaita vaimentumia bassokeskiäänisten aiheuttaman kampasuodinilmiön takia. Toisto etenee leppoisan rytmikkäästi, mutta hyökkäävä keskialue nousee jonkin verran pintaan hillitysti sihahtavan diskantin yläpuolelle
MDR-Z1000 on valmistajan näkemyksen mukaan jotain muuta kuin pelkkä mp3-soittimien lisäosa. Tämä saattaa hyvinkin olla valmistajan tietoinen valinta. Ammattikäyttöön tarkoitetut kuulokkeet soveltuvat myös laatutietoiselle harrastajalle. Ulkonäöltään Sonyt ovat konstailemattomat, mikä kadottaa loistokkuuden vaikutelmaa. Sony MDR-Z1000 on rakenteeltaan suljettu. Dynaamisten elementtien 24 ohmin impedanssi on suhteellisen alhainen ja 108 desibelin herkkyys suhteellisen suuri. K O K E I L U : SONY MDR-Z1 0 0 0 -KUULOKKEET n TEKSTI: JUHANI AHONEN n KUVAT: MAURI ERONEN SONYN PARHAIDEN KUULOKKEIDEN SOINTI SOPII ERITYISEN HYVIN STUDIOSSA TUOTETULLE MUSIIKILLE, MUTTA NIIDEN ERGONOMIA KAIPAISI VIELÄ KEHITTÄMISTÄ. Raskasta sarjaa H uippukuulokkeiden valmistajana Sony ei ole saavuttanut samaa näkyvyyttä kuin monet kilpailijansa. Syynä lienee ollut leimautuminen ainakin osittain kannettavien laitteiden kuulokkeisiin ja massamarkkinoille. Helppojen arvojen vuoksi suurin osa kannettavista soittimista jaksaa todennäköisesti 40 HIFIMAAILMA 1/2012
Pidättyväisyys häiritsee suhteellisen vähän, mutta ilmiö ei nosta MDR-Z1000-kuulokkeita parhaimmiston joukkoon. Jäin kaipaamaan lisää terävyyttä erityisesti etämikitetyssä klassisessa musiikissa. MDR-Z1000 muutti mielikuvaani Sonyn kuuloketuotteista positiiviseen suuntaan. 020 742 1200 Oheislaitteisto: kannettava tietokone Lenovo ThinkPad X301, d/a-muunnin C.E.C. Joihinkin toisiin kuulokkeisiin verrattuna Sonyn bassotoisto saattaa kuulostaa hieman ponnettomalta. Kyse ei ole korviin kuuluvista virheistä vaan hienoisesta loistokkuuden ja elävyyden puutteesta. Tässä suhteessa pidättyvyys tuntuu hieman ristiriitaiselta piirteeltä, mutta kokonaisuus on toimiva. MDR-Z1000 saattaa olla vaikeasti päihitettävä modernilla studiorokilla ja kannettavan soittimen kanssa. Pidättyvyys ilmeisesti syö osan kaikkein nopeimmin kulkevista kitarasooloista ja räkäisimmistä riffeistä. Lauluäänten toistosta MDR-Z1000 suoriutuu mallikkaasti, mutta ei erityisen innostavasti tai realismin sävyttämänä. Sonyt ovat outo kokemus avoimiin kuulokkeisiin verrattuna, sillä ne asettuvat korville hyvin tiukasti. DA53N ja kuulokevahvistin C.E.C. Ennen ostopäätöstä kannattaa varautua muutaman tunnin koekäyttöön. Todennäköisesti suljetusta rakenteesta johtuen äänet tuntuvat olevan joko tiukasti korvissa kiinni tai pään sisällä. Ominaisuudet: + Hyvä hinta/laatu-suhde + Luonteva sointitasapaino + Miellyttävä ääni + Sopii kannettaville laitteille - Pidättyväisyys - Diskanttitransienttien pehmentyminen - Ergonomia HIFIMAAILMA 1/2012 41. Massiivisella orkesterimusiikilla Sonyt toimivat varsin hyvin. Myös 3,5-millinen vakioliitin viittaa kannettavien soittimien huomioimiseen. ajaa MDR-Z1000-kuulokkeita. Hyvän, tasapainoisen ja siistin äänen ystävän kannattaa tutustua tähän Sonyn malliin, varsinkin siinä tapauksessa, että herkkyys on eduksi ja oma musiikkimaku on taipuvainen modernilla tyylillä tuotettuun studiomateriaaliin. Markkinoilta löytyy parempaa ääntä ja miellyttävämpää ergonomiaa, mutta vasta selvästi kalliimmasta hintaluokasta. Sointitasapainossa ei ole moittimista. Hyvän sointitasapainon ansiosta basarit ja muutkin äänet kuuluvat. Ehkä kyse on pienoisesta yleisen resoluution puutteesta, sillä sama pidättyväisyys ja mattapintaisuus leimaavat kaikentyyppistä musiikkia. Parhaiden avointen kuulokkeiden laajempaa tilavaikutelmaa ei synny, vaikka elementit on sijoitettu etuviistoon eikä suoraan korvaa vasten. Vähäisiä virheitä ei ole helppo löytää, ellei sellaiseksi laske sopraanolaulajien äänen hienoista pehmenemistä. Tämä on kuitenkin harhaa, sillä pitempi kuuntelu paljastaa, että tasapaino on yllättävän hyvä. Puhtaasti elektronisen musiikin kuten Kraftwerkin ja Yellon kanssa Sonyt eivät varsinaisesti petä odotuksia. Vanhojen Kraftwerklevyjen, kuten Radio-Aktivität-albumin rahisevat ja rohisevat osuudet muuttuvat huomattavasti pehmeämmiksi, mitä ei voi pitää yksinomaan hyvänä asiana. Basso potkii sen verran kuin kuulokkeilla on kohtuullista ilman ylikorostumista. DA53N ja HD53N yhdistetty NF Serie2 XLR 1m -välikaapeleilla. Pienoinen pidättyväisyys ei haittaa leikkaantuneella ja kompressoidulla tuotoksella, sillä kuulokkeet silottelevat pahimmat häiriöt, ja esitys on nautittavampi kuin arvaisi. Studiossa äänitetyllä räkäisellä rokilla Sonyiltä toivoisi hieman enemmän räväkkyyttä. Suljetuilla ja herkillä kuulokkeilla hankkii helposti kuulovaurion. Vaikka mitään erityistä elävyyttä ei voi odottaa, niin esimerkiksi The Nomads -yhtyeen säröinen kitara vaikuttaa kiltimmältä kuin olisi suotavaa. Kompressoidulla studiomateriaalilla Sonyt pystyvät yllättävän hyvään suoritukseen, suhteellisesti parempaan kuin jollain BIS:n Original Dynamics -levytyksellä. Tyynyt eristävät ulkomaailman äänet yllättävän hyvin, vaikka MDR-Z1000 ei ole mikään kuulosuojain. Siksi äänenvoimakkuuden säätäminen on näillä hienovaraista puuhaa. Paine aiheutti omassa käytössäni rasitusta, joka johti tunnin käytön jälkeen kuulokkeiden vaihtoon tai taukoon. Sen sijaan uudempien elektronisten levyjen kanssa Sonyt ovat mainio valinta. TOIMIVA STUDIOÄÄNITYKSILLÄ Pitempiaikaisessa yhtäjaksoisessa käytössä Sonyt ovat hiostavat. Lisäksi korvien ympäristöön kohdistuu painetta, minkä vuoksi silmälasit eivät ainakaan paranna käyttömukavuutta. HD53N, usbkaapelina DA53N:n vakiokaapeli. Kuulokkeet ovat hinta/laatu-suhteeltaan houkuttelevat. Kuulokkeiden liitäntäjohto on pituudeltaan 3 metriä, ja se kiinnitetään kuulokkeisiin 3,5 mm vakioliittimellä. n Sony MDR-Z1000 Hinta: Maahantuoja: 599 Sony Nordic (Finland), puh. Ongelmia on aivan pienimpien yksityiskohtien toistossa, mutta kokonaisuutena orkesteri esiintyy edukseen, ja eri soitinryhmät, niin kellopelien helähdykset kuin bassoviulujen sävelkulutkin, ovat vaivattomasti seurattavissa. Vakioliittimen saa muunnettua normaaliksi 6,3 mm liittimeksi tukevasti kiinni ruuvattavalla adapterilla. Esimerkiksi Steve Reichin Tehillim kuulostaa osittain epätodelliselta, koska äänet sijoittuvat korvasta korvaan kulkevalle janalle tai jompaankumpaan korvaan. PIDÄTTYVÄ MUTTA TASAPAINOINEN Lyömäsoitinten iskut ovat kohtuullisen uskottavia, mutta kaikkein tuntuvin terävyys puuttuu
Tällöin toinen hdmi kytketään suoraan 3D-kuvaan kykenevään televisioon tai projektorille ja toinen 3D:tä osaamattomal- le av-vahvistimelle. H E R M U SET: OPP O BDP- 9 5 E U -MONINORMISOITIN n TEKSTI: MATTI HERMUNEN n KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Äänenlaatua edellä HIFImaailma SUOSITTELEMME OPPON ASEMA ON VAKIINTUNUT EDULLISENA LAATULAITEVALMISTAJANA. BDP-95EU painaa perussoitinta enemmän, ja syy löytyy kun avaa kotelon. Alussa sen hankkivat vain ne edullista soitinta metsästävät, jotka osasivat ja uskalsivat tilata suoraan netistä. NYT SEN TÄHTÄIMESSÄ OVAT PARASTA KUVAN- JA VARSINKIN ÄÄNENLAATUA HAKEVAT KÄYTTÄJÄT. A merikassa suunniteltu Oppo ilmestyi markkinoille, kun dvd-soittimet alkoivat yleistyä. Tätä ei valitettavasti pystytty kokeilemaan. Sen verran kuin sisään näki, vetää työn jälki vertoja lähes mille tahansa kilpailijalle. 42 HIFIMAAILMA 1/2012. Tätä varten siinä käytetään kahta 32-bittistä ja kahdeksankanavaista SABRE ES9018 -da-muunninta, joille luvataan 135 dB:n häiriöetäisyys ja alhainen särö. Soittimessa on liitäntä eSATA-normin mukaiselle kovalevylle. Stereosignaali viedään vahvistimelle symmetristen xlr- tai tavallisten rca-antojen kautta. Stereoanto on toteutettu käyttämällä muuntimen kapasiteetista neljä muunninprosessoria/ kanava. Oppo osaa uusimmat ääniformaatit, kuten Dolby TrueHD:n ja DTS-HD Master Audion. Tänä päivänä Oppo painii samassa sarjassa muiden merkkituotteiden kanssa; itse asiassa siitä on tullut täysiverinen merkkituote. Ainoa ero on, että Oppo on yläluokkaisia kilpailijoitaan edullisempi. Verkkoyhteys saadaan kiinteän ethernetin tai soittimen mukana tulevan langattoman verkon adapterin kautta. Mutta kahdesta hdmi-annosta on hyötyä myös silloin, kun käytössä ominaisuuksiltaan muuten riittävä, mutta ei 3D:hen pystyvä av-vahvistin tai prosessori. Tinkimättömin harrastaja tavoittelee parasta äänen- ja kuvanlaatua säätämällä toisen annon kuljettamaan pelkästään ääntä ja toisen vain kuvaa. Sama onnistuu kahden usb-portin kautta; toinen niistä on takana ja toinen helpommin saatavilla etuseinässä. Niissä on aina uusimmat ominaisuudet, viimeisin tekniikka ja edelleen edullinen hinta. Keskustelufoorumeilla kuhistiin, puolesta ja vastaan. Koska Oppo tarvitsee Blu-ray-levyjen BDLive- ja BonusVIEW- ominaisuuksia varten verkkoyhteyden, pystyy se päivittämään ohjelmistonsa suoraan verkosta. Kuten muissa huippusoittimissa, Oppossa on kaksi 3D-kuvan siirtämiseen kykenevää hdmi v1.4 -antoa. Oppo on kuitenkin kerta toisensa jälkeen tuonut markkinoille vakuuttavia laitteita varsin nopeaan tahtiin. Sama tinkimättömyys näkyy digitaalisignaaliosastolla. Sitä kautta voidaan toistaa ääni-, kuva- tai videotiedostoja. Se on aito moninormilaite joka toistaa käytännössä kaikki levyformaatit. Toinen muunnin ohjaa 7.1-monikanavaosaa, toinen on omistettu pelkästään analogiselle stereosignaalille. Symmetrisesti toteutettu liitäntä on teknisistä syistä tunteettomampi häiriöille kuin tavallinen rca, eivätkä liitäntäkaapelin sähköiset ominaisuudet vaikuta signaaliin niin paljoa. Erona edeltäjään, malliin BDP-93 (Hifimaailma 3/2011), BDP-95:stä on haluttu tehdä varsinkin äänenlaatua arvostavan soitin tinkimättä kuvasta. Oppo ei kuitenkaan osaa toimia da-muuntimena, sillä siinä ei ole ottoa digitaaliselle signaalille. Se on täynnä komponentteja ja piirikortteja, jopa niin että kotelon yläosan yli puoliväliin peittää nurinpäin sijoitettu suuri kortti. Häiriöitä torjutaan myös käyttämällä tavallisen pakkamuuntajan sijaan Rotelin valmistamaa rengassydänmuuntajaa. Se myös pystyy toistamaan korkearesoluutioisia, aina 192 kHz/24-bittisiä wav-tiedostoja dvd-levyiltä tai usb-tikulta, ja sen pitäisi kyetä myös toistamaan monikanavaisia wav- ja flac-tiedostoja. Analogiselle monikanavaäänelle on 7.1-annot, lisäksi digitaalisignaali lähtee optisen Toslinkin ja koaksiaalisen rca:n kautta. Oppon tuorein BDP-95 jatkaa samaa rataa
Tämänkin jälkeen etulevyyn jää vapaa usb muistilaitteita varten. Oppo kytkeytyy verkkoon johdolla tai mukana toimitettavalla wlan-adapterilla. Sen voi kytkeä suoraan usb-liitäntään tai kuvan telakan avulla parempaan paikkaan. Muovitulpat suojaavat käyttämättömiä rca-liitäntöjä. HIFIMAAILMA 1/2012 43
Sen laadussa ei myöskään ollut huomauttamista. Näppäinten sijoittelu on selkeä, ohjaimen tuntuma on hyvä ja toiminta kaikin puolin ennustettavaa, varsinkin silloin kun soitetaan levyjä. rca Häiriöetäisyys, A-paino ............. Säröarvot ovat rca-annoissa jopa hitusen xlr-antoja paremmat, mutta suuremman antotason vuoksi xlr-liitännän häiriöetäisyys on kuusi desibeliä parempi. Lähellä olivat toisiaan, ehkä Esoteric-X05 veti lievästi pitemmän korren. Vertasin monikanavatoistoa samaan aikaan kokeilussa olleen Cambridge Audion 751BD:n kanssa. Käyttö usb-tikulta oli sinänsä yhtä suoraviivaista kuin levyjen toisto, mutta jonkin verran hitaampaa, ja pientä tahmaamista esiintyi silloin tällöin. Jitter-testissä näkyy ainoastaan alkuperäisen testisignaalin sisältämät komponentit, ja pohjakohinan alhainen taso viittaa erittäin tarkkaan toistoon myös hires-äänitteillä. Toisto usb-tikulta onnistui kyllä virheettä, oli kyseessä sitten jpg-kuva tai vaikkapa wav-, flac- tai mp3-tiedosto. Automaattinen ohjelmistopäivitys toimi hyvin. 33 W Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS .................... Toroidimuuntaja on Rotelin käsialaa. Taajuusvaste xlr-linjalähdöistä CD-toistossa. MUTKATON Oppon kauko-ohjain on erinomainen. Verkkoonkin Oppo osasi mennä, mutta tältä osin toiminta oli niin kankeaa ja hidasta, että verkkokäyttöön Oppo soveltuu vain silloin kun mikron, tabletin tai puhelimen kautta sinne ei pääse. Analogisella stereoäänellä vertailukohtana oli Cambridge Audio 751 BD. 109,8 dB Harmoninen särö, 1 kHz........... Eri levytyyppien toistossa ei ollut tahmaus- tai muutakaan hämminkiä. 100 ohm Kanavatasapaino, 1 kHz .............................................. 0,0001/0,0002 % Jitter, 44,1 kHz/16 bit ...................115 ps .................. Siisti ja tyylikäs paketti. Analogiosan piirikortti peittää soittimen sisuskalut. Toiminta on yhtä virheetöntä niin rca- kuin xlr-stereoannoista kuin monikanavaisista rca-annoistakin sekä cd- että usbtoistossa. Käyttöä tikulta helpotti selkeä alkuvalikko, jossa oli omat vaihtoehdot eri mediatyypeille. 0,0003 % .............. Oppossa sekin tuntui täyttävän tehtävänsä hyvin. Lisäksi siinä on monipuoliset kuvasäädöt joilla kuvaa saa justeerattua mieleisekseen. Kuva meni projektorille Hdmi-kaapelilla Meridian HD621:n kautta. xlr ........................ Heti tuoreeltaan Oppo ilmoitti, että tuoreempi versio ohjelmistosta on olemassa eikä mennyt kuin reilu kuukausi, kun tarjolla oli uusi päivitys. Dvd- ja Bluray-elokuvien äänimaailma oli selkeä ja vakaa. 113,6/94,1 dB .......................................................... Sokkokuuntelussa en etukäteen löisi vetoa voittajasta. Tehonkulutus ................................................................ Tämä oli odotettavaa, koska kahden monikanavatoistimen luotettava vertailu on kotioloissa hankalaa. Toiminnassa tai käytössä ei ollut hämminkejä. Vertailulaitteina olivat kaksikanavainen Esoteric X-05 -sacd-soitin ja Cambridge Audio 751 BD. Kaikkien kanavien tasojen pitäisi olla täsmälleen samat, mutta riittävän tarkkaa mittaria ei ollut käytössä. 0,0 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz .................................. Oppo BDP-95EU on järkevä laite. Aikaisemmin vastaavasta laadusta piti maksaa maltaita. Videopiirit sammuttavalla "Pure Audio" -tilalla ei ole vaikutusta mittaustuloksiin cd-levyä toistettaessa. Ääni ja kuva ovat kunnossa, toiminnot nopeita ja kauko-ohjain käteen käyvän selkeä. Kaikki vakavahenkisemmät kuunteluvertailut tein kaksikanavaisena stereona, ilman mitään korjailuja. Cd-levyt Oppo toisti asiallisesti. Super Audio CD:t toistuivat nautittavasti. Oppo BDP-95EU on tähän mennessä mitatuista cd-soittimista teknisesti virheettömin, ja suorituskyky alkaa jo lähennellä mittalaitteiston tarkkuutta. Digitaaliääni otettiin koaksiaaliliitännän kautta, lisäksi vertasin Oppon hdmi-antoa Esotericin koaksiaalin kanssa. Blu-rayllä toimivan soittimen kuvanlaatu on yleensä aina kunnossa. Oppo on teknisesti virheetön soitin. 44 HIFIMAAILMA 1/2012. 116 ps Mittaustulokset ovat erinomaiset. Etuseinä on pelkistetty. Virtakytkin, keskellä levyasema ja oikealla ristikkoon sijoitetut näppäimet. Olennaisia laatueroja en havainnut. n Jitter xlr-linjalähdöistä CD-toistossa. Onneksi se vietti pitkät pätkät hiljaiseloa. ÄÄNI JA KUVA KUNNOSSA Monikanavainen äänenlaatu oli hyvä. 2,1 V (rca), 4,2 V (xlr) Antoimpedanssi, 1 kHz ........................................... Kuten muutkin uuden sukupolven laitteet, Oppo käynnistyy nopeasti ja levytoiminnot ovat rivakat. 0,0002 % IM-särö, 2nd/3rd ......... 0,0002/0,0002 % .. Dvd:llä kyse on siitä kuinka hyvin soittimen skaalain toimii. 040 538 7266, www.oppo-bluray.co.uk MITTAUSTULOKSET Kotelo on tukeva, samoin takaseinän liitinrivistöt on kiinnitetty napakasti. Se ehkei yllä huippuluokan cd-soittimen tasolle, mutta normaalikäyttäjän tarpeet täyttyvät. H E R M U SET: OPP O BDP- 9 5 E U -MONINORMISOITIN Oppo BDP-95EU Hinta: Mitat (lxkxs): Massa: 1 199 43 x 9,8 x 31,1 cm 7,3 kg Tyyppi Moninormisoitin Tuetut formaatit: BD-Video, Blu-ray 3D, DVD-Video, DVDAudio, AVCHD, SACD, CD, HDCD, Kodak Picture CD Lisätietoja: www.mareks.fi, puh. Pohjakohinan taso on erittäin alhainen, ja lineaarisuusvirhe cd-toistossa mitätön aina 96 dBFS:n tasolle. Päivitysten lataus meni molemmilla kerroilla ripeästi ja ilman kupruja. 115,5 dB ............... Ainoa mikä häiritsi oli Oppon välillä reilusti puhiseva tuuletin. Pientä eroa saattoi olla selkeydessä ja erottelevuudessa välillä suuntaan, välillä toiseen. Pakko suositella
Tehonkulutus valmiustilassa on alle yhden watin, mutta tarvittaessa virrat voi sammuttaa kokonaan takalevyn päävirtakytkimestä. Laite seisoo kolmen tukevan jalan turvin eikä siten keiku kierollakaan alustalla. Etulevy on erotettu muusta kotelosta kapealla hopeanvärisellä vaolla, mikä etenkin mustassa versiossa näyttää hyvältä. Hopealla päätylevyllä somistettu ohut levykelkka liukuu arvokkaalla hiljaisuudella, vaikkakin tottelee ejectin painamista pienellä viiveellä. Reilusta lämpenemisestä huolimatta soittimessa ei ole Opon tapaan tuuletinta tai edes muotoa rikkovia ilmastointiaukkoja, vaan koko alumiinikotelo toimii jäähdytysripana. BD32 on todellinen universaali soitin. Lineaarinen virtalähde haukkaa seinästä reilusti tehoa, 53 wattia. Dekooderit hoitavat True HD- ja Master Audio -purun sekä sacd:n dsd-äänen muutoksen pcm-muotoon, jos vahvistin ei formaateista ota selkoa. Digitaalinen piirikortti sisältää ethernetverkkoliitännän, kaksi hdmi-lähtöä, komposiitti- ja komponenttivideolähdön, usb- ja esataliitännän, optisen ja koaksiaalisen lähdön äänelle sekä rs-232c-sarjaporttikytkennän. Toissijainen hdmi-anto voidaan pyhittää täysin äänelle, tai sitäkin voidaan käyttää kuvan siirtoon esimerkiksi toiselle näyttölaitteelle. Omana rykelmänään on vielä erikseen digitaalinen aes/ebu sekä plugiliitännät triggerereille ja infrapunasignaaleille. Ensisijainen hdmi-lähtö käyttää Qdeo Kyoto-G2 -videoprosessoria lomituksen poistoon, skaalaamiseen ja kuvankäsittelyyn. Se toistaa cd-, dvd-, dvd-audio-, sacd- ja Blu-raylevyt, usb- ja esata-muistilaitteet ja streamaa musiikin verkosta myös langattomasti. Kotelo on erittäin siisti ja muotoilu noudattaa valmistajan muiden laitteiden luomaa linjaa. TE S T I : P RIMARE BD32 UN IV ERSAALI SOITIN n TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN HIFImaailma SUOSITTELEMME Jalostettu timantti PRIMARE VALITSI YHDEN PARHAISTA SOITINAIHIOISTA JA TOTEUTTI ÄÄNENLAADULLISESTI KRIITTISET ASIAT OMAN NÄKEMYKSENSÄ MUKAISESTI. Etulevyn oled-näyttö on erittäin selkeälukuinen ja terävä. Sen väriä voi portaattomasti vaihtaa lähes miksi tahansa, mutta operaatio ei onnistu valikoista, vaan numerokoodin päävalikossa syöttämällä. TULOS ON RUOTSALAISVALMISTAJAN ENSIMMÄINEN SOITIN: KAUNISÄÄNINEN, RIPEÄ JA UNIVERSAALI BD32. H ätiköiden ei synny hyvää, taidettiin Primaren pajassa ajatella, sillä yhtiön ensimmäinen Blu-ray-soitin on tullut markkinoille vasta äskettäin. Primaren omalla analogisella piirtikotilla on stereolähtö balansoiduilla xlr-annoilla ja rca-lähdöillä sekä monikanavainen 7.1-lähtö. HIFIMAAILMA 1/2012 45. Vaikka valikoimassa on ollut jo tovin uudet HD-formaatit ymmärtävä AV-prosessori SP32 ja AV-vahvistin SPA22, on Blu-ray-markkinaosuuksien valtaus saanut odottaa vuoroaan. Ainoa ilmanottoaukko on pohjassa. Sen säätömahdollisuudet ovat Qdeo-lähtöä rajallisemmat, mutta siinäkin siirtyy äänen lisäksi 3D-kuva. Tämän jälkeen soittimelle kerrotaan haluttu rgb-arvo. PARHAAT PUOLET YHDESSÄ Valmistaja kertoo avoimesti, että soitin pohjautuu Oppo BDP-93:n digitaaliosioon, mutta sekä digitaali- että analogiosioiden virransaanti ja koko analogiaste ovat Primaren käsialaa
Siitä puuttuu kokonaan oma näppäin return-toiminnolle. Kirjaston lajittelutapa on kiinni palvelinohjelmistosta tai usb-levyn hakemistorakenteesta eikä soitin voi siihen vaikuttaa. TE S T I : P RIMARE BD32 UN IV E RSAALI SOITIN Monikanava-annon kanssa voidaan käyttää bassonhallintaa matalien taajuuksien ohjaamiseksi subwooferille. Valikot vastaavat painalluksiin nopeasti, mutta satunnaisesti komennot jäävät menemättä perille. Kaksi HDMI-lähtöä mahdollistaa joko kahden erillisen järjestelmän kytkemisen tai niiden pyhittämisen erikseen äänelle ja kuvalle. Analogiaastee stereolähtö sisältää Crystal CS4398 -damuuntimen yhdessä Burr-Brownin operaatiovahvistimien, polypropyleenikondensaattoreiden ja suurikokoisten MELF-vastusten kanssa. Siitä ei tullut ihan selvyyttä, oliko kyseessä ir-yhteyden rajoite vai ohjelmistobugi. Toisinaan yksittäisetkin painallukset jäävät soittimelta huomioimatta. Raitojen vaihto usb- ja verkkotoistossa ei ole aivan niin nopeata kuin cd-levyllä, mutta käyttöliittymä on selkeä. HQV Blu-ray-levyn lomitettu 1080i sen sijaan kääntyy progressiiviseksi täysin virheettä. n Kompakti kaukosäädin ei ole valaistu. Valikoissa kehotetaan palaamaan takaisin return-painiketta painamalla, mutta todellisuudessa operaation suorittaakseen käyttäjän tulee painaa vasenta nuolinäppäintä pitkään pohjassa. Primare pyörittää mukisematta myös 720p- ja 1080p-tarkkuudella mkvkonttiin pakatut x.264-tiedostot. Primare toistaa wav- ja flac-tiedostot usb-muistilta ja verkosta yhtä miellyttävästi kuin cd-levytkin. Samalla siitä on hävinnyt dedikoidut eject- ja return-näppäimet. Formaattituki kattaa nykyisin myös mp3tiedostot. Kuuden prosentin ero nopeudessa ei kuitenkaan tunnu vielä käytettävyydessä. Erikoisuutena on nopea eSATA-liitäntä. Kuva on terävä ja virheetön. Soitin ei löydä oikeat kadenssia ja Transformers 2 -dvd:n tarkkuus kärsii selvästi. Opon tapaan kuva-asetukset sijaitsevat syvällä valikoiden syövereissä. Esimerkiksi Pirates of The Caribbean: Dead Man's Chest -elokuvalla Primare kellotti tähän mennessä nopeimman latausajan koskaan, 44 sekuntia. Latausnopeus on hieman pohjana toimivaa Oppoa hitaampi, mutta syy voi olla ohjelmistopäivityksissä, joita on Opon testaamisen jälkeen tullut todennäköisesti useampia. Blu-ray-elokuvien pää- ja ponnahdusvalikot toimivat nopeasti. Myös aac-, flac-, wav- ja wma-tiedostot soivat ongelmitta. Välillä seuraavan raidan alusta saattaa jäädä pieni hetki kuulematta, jos raita alkaa ilman taukoa, ennen kuin analogiannot ovat releiden jäljiltä taas aktiiviset. Kuvalevytoisto tulee kuin kaupan päälle erinomaisen musiikkisoittimen ohessa. Ainostaan silloin, kun kuvan liput ovat täysin pielessä, menee Primare vipuun aivan kuten pohjana käytetty Oppokin. Kaukosäätimessä ei esikuvan tapaan ole taustavaloa, ja kapula on kooltaan selvästi kompaktimpi. Erityisen ilahduttavaa on 23,976 kuvan sekuntinopeudella tallennettujen videotiedostojen toistuminen nykimättä alkuperäisellä taajuudella ja 1080p-tarkkuuteen skaalattuna. Raitaa vaihdettaessa tai elokuvalevyllä ääniraidan formaatin vaihtuessa äänen täysin mykistävät releet naksahtavat selvästi. Muuntajassa on omat vedot analogi- ja digitaaliosioiden virtalähteille, jotka sijaitsevat kotelon vastakkaisilla reunoilla. Raitojen vaihtaminen tosin on tiedostokäytössä hieman hopeakiekkoa verkkaisempaa. KUVA JA ÄÄNI Blu-ray-levyjen 1080p24-kuva piirtyy täysin alkuperäisenä, sulavana ja sävyiltään sekä pikseleiltään oikein. Lomituksenpoisto dvd-levyltä puhtaalla video- tai filmilähteellä on erinomaista. USB-liitäntään voi kytkeä massamuistien (FAT/NTFS) lisäksi mukana tulevan WLAN-adapterin. 46 HIFIMAAILMA 1/2012. Monikanavalähdössä käytetään Crystalin monikanavaista CS4382A-piiriä. KÄYTTÖ Soitin tottelee kaukosäädintä viiveettömästi, mutta useat peräkkäiset painallukset eivät aina mene täysin ongelmitta perille. Kenties käyttöä hidastava ongelma on ratkaistavissa opetettavalla yleiskaukosäätimellä. Äänenlaadultaan sujuvan letkeä toisto vetää vertoja parhaille cd-soittimille. Ellei halua vähentää dvd-levyn voimakasta kohinaa, johon kohinanpoisto tehoaa hienosti. Niihin ei kuitenkaan tarvitse normaalisti koskea lainkaan
Elegantissa etulevyssä on vain tärkeimmät toistopainikkeet. HIFIMAAILMA 1/2012 47. Se toimii erinomaisesti kaikissa tehtävissä, mihin se on tarkoitettu. Musikaalisen sujuva ja helppo ääni toistuu sekä cd-levyiltä että verkosta. 116 ps Nopeustestien summa ..........................................11 min 8 s HQV-testit ..................................... Sivistynyt mutta lempeä ote on erinomainen yhdistelmä detaljeja ja herkkyyttä sekä täyteläistä keskialuetta. Jopa videotiedostojen toisto on kerrankin toteutettu onnistuneesti. 56 W Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS .................4,4 V (RCA), 4,4 V (XLR) Kanavatasapaino, 1 kHz ............................................ Hallittu ote bassoja myöten hoputtaa tunkemaan uutta levyä toisensa jälkeen. Näytön väriä voi vaihtaa portaattomasi mihin tahansa käyttäjän haluamaan sävyyn. Oikeassa ylänurkassa näkyvä analogiaste on kokonaan Primaren omaa tuotantoa, ja sen alle jäävä digitaaliaste käyttää Oppo BDP-93:n hyväksi todettua reseptiä. Taajuusvaste XLR-linjalähdöistä CD-toistossa. YHTEENVETO Primare BD32 toistaa kaiken ja tekee sen hyvin. Vaikka toisto on tarkan jämäkkää, ei siinä ole aavistustakaan raakuudesta tai yliyrittämisestä. BD32 soveltuu hienosti talouden ainoaksi digitaalilähteeksi. 88,0/62,0 dB Häiriöetäisyys, A-paino ........................................... 9/10 MITTAUSTULOKSET SOITIN Muuntajalta lähtee erilliset vedot laitteen vastakkaisissa nurkissa sijaitseville analogi- ja digiasteiden virtalähteille. 0,0042 % IM-särö, 2nd/3rd ....................................... 113,3 dB Harmoninen särö, 1 kHz......................................... 95/100 (HD), 55/80 (DVD) Antojännite on kaikissa lähdöissä 4,4 volttia, joten monen vahvistimen linjaotto yliohjautuu. 0,0002/0,0005 % Jitter, 44,1 kHz/16 bit ................................................ 6 dB -asetuksella analogisen monikanavalähdön antotaso putoaa puoleen, 2,2 volttiin, joka on sopiva lähes kaikenlaisten vahvistimien kanssa. + Hiljainen + Tehokas kuvaprosessori + Melko nopea + Rasittamaton ääni stereolähdöstä + Tiedostojen toisto 23,976 hertsillä + Hillityn tyylikäs viimeistely Kaukosäätimen puuttuvat dedikoidut näppäimet Komennot eivät välillä mene perille Releet mykistävät raitojen alun Jitter linjalähdöistä koaksiaalisella digiotolla (yllä) ja CD-toistossa (alla). Muuten mittaustulokset ovat kauttaaltaan kiitettävät, joskaan eivät aivan yhtä hyvät kuin tässä lehdessä testatussa Oppo BDP-95EU:ssa. Oled-tekniikalla toteutettu näyttö ilmaisee ääniformaatin selkeästi ja terävästi. Tehonkulutus ................................................................ Monikanavalähdön mittaustulokset ovat jopa paremmat kuin dedikoidulla stereolähdöllä. Primare BD32 Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Lisätietoja: LIITÄNNÄT Kuva: Ääni: Massamuisti: Verkko: 3 690 43 x 10,6 x 37,5 cm 10,5 kg www.ah-hifisystems.fi, www.primare.se 2x HDMI, komponentti, komposiitti Analoginen stereo (xlr & rca), analoginen 7.1, optinen ja koaksiaalinen s/pdif, aes/ebu usb, esata Ethernet, wlan FORMAATTITUKI Levyt: Blu-ray (3D), dvd, avchd, dvd-audio, sacd, cd Verkkotoisto: dlna Tiedostot: jpeg, wav, wma, mpeg-2 (vob, ts), wmv h.264, mkv, divx, xvid, mov Usb-tuki: fat16/32, ntfs KUUNTELUARVIO Äänimaailma avautuu elämänmakuisena ja suloisen ilmavana. Kanavaerotus on varsin pieni stereoannoissa (88 dB), mutta taas erinomainen monikanavalähdössä (118 dB). 0,00 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz .................................... Kuvanlaatu on melkein aina erinomainen, vaikka hankalimmat dvd-levyt saattavatkin sekoittaa lomituksen poiston algoritmit. Ehkä toistossa on aavistus yläpään pyöristelyä, mutta detaljien puutteesta soitinta ei koskaan saa kiinni. DA-muunnoksen ja analogilähtöjen suorituskyky on erinomainen, mutta high endille tyypillisesti se ei kompastu käytettävyydessäkään onnistuneen perusrakenteen vuoksi
Studio 190 on 112 sentin korkuinen lattiakaiutin, jossa on kaksi bassoa, keskiääninen ja diskanttielementti. Studio-sarja sijoittuu JBL:n mallistossa kuitenkin edullisempaan päähän, sen malleista kalleinkin on hinnoiteltu alle 400 euroon kappaleelta. Refleksiputki avautuu taakse. TE S T I : JBL STUDIO 1 90 -K AIUTTIMET n TEKSTI JA KUVAT: MAURI ERONEN n MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN SUOSITTELEMME HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE HIFImaailma JBL STUDIO 190 ON KOKOLUOKASSAAN EDULLINEN LATTIAKAIUTIN. Valmistajan mukaan kehittyneiden materiaalien ja elementtitekniikan avulla saadaan selkeä ja todentuntuinen äänentoisto. Keskiääniselle on erillinen kammio. 48 HIFIMAAILMA 1/2012. Eurooppalaisten hifilehtien yhdistys EISA on antanut sille arvonimen "Paras kaiutin 20112012". TEHOKAS SUUNTAIN Kotelo on 19-millistä mdf-kuitulevyä, ja sen seinämät ovat tuettuja. Akustisena vaimennuksena on kerros polyesterivanua seinämillä. TUTKIMME, MITEN HYVIN SE PUOLUSTAA MERKIN PERINTEITÄ. Vaivattoman viihdyttävä S anat JBL ja studio tuovat monelle mieleen järeät torvikaiuttimet, joista saadaan suuria äänenpaineita
46 Hz Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): ........................ Diskantin kalotti koostuu aineesta, joka on saatu yhdistämällä keramiikkaa metalliin (CMMD). 6,5 dB Viritystaajuus: ............................................................. Äänikuvassa on kuitenkin lievää epämääräisyyttä ja vaelteluakin, joten äänikuvapuristien ei kannata vaivautua. Materiaalista käytetään nimitystä PolyPlas, ja sen eduiksi mainitaan pieni särö ja nopea transienttitoisto. Mutta kevyellä musiikilla soundi pysyy jos nyt ei hifimielessä oikeaoppisena, niin varsin viihdyttävänä kuitenkin. Se tuottaa runsaasti tehokasta sekä rytmikästä ääntä, joka sopii etenkin sähköisen musiikin kuunteluun. + Pääosin tasapainoinen + Pakottoman dynaaminen ääni Lieviä värittymiä keskialueella Stereokuvassa epämääräisyyttä Impedanssin itseisarvo ja vaihekulma ovat matalilla taajuuksilla helppoja. 7/10 Mikael Nederström Aavistuksen tumma ja turhankin tuhti soundi. Jakosuotimen toteutus on ensimmäistä astetta (6 dB/okt.), ja osien lukumäärä on suhteellisen pieni kolmitierakenteesta huolimatta. Diskantti on tasoltaan hillitty ja sävyltään pääosin miellyttävä. Alakeskialueella on miellyttävää rehevyyttä ja aitoutta. Yleissointi on rehevä ja aavistuksen tumma. Alapää korostuu hieman kuunteluhuoneessamme, mutta toisto on silti napakkaa ja nopean kuuloista. Yksittäisten asioiden erottelu suurenkin äänimassan joukosta on erinomaista. JBL Studio 190 Lisätietoja: Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Toimintaperiaate: Elementit Bassoäänet: Keskiäänet: Korkeat äänet: Jakotaajuudet: Suurin suositeltu teho: www.one-pro.fi, www.jbl.com 798 /pari 20 x 112 x 37,5 cm 22 kg 3,5-tie, bassorefleksi 2 kpl 17 cm 10 cm 2,5 cm 800 ja 3200 Hz 400 W Kuunteluarviot Mauri Eronen Piirilevylle koottu suodin on toteutukseltaan hyvin tyypillinen alle 1000 euron hintaluokassa. Bassoelementtien ja keskiäänisen kartiot ovat polymeerimuovilla pinnoitettua paperimassaa. Vinyylipintaisen kotelon värivaihtoehdot ovat musta ja musta/kirsikka. Kuivan erotteleva keskialue on melko värittymätön, mutta joillain nuoteilla on silti taipumusta pyrkiä pintaan. 42 Hz Minimi-impedanssi: .. JBL:n ääni ei ole aivan neutraali, mutta se on kokonaisuutena houkutteleva ja viihdyttävä. Lievästi verhoutunut esitys toimii ohutsointisilla äänityksillä, mutta täysin neutraalia kaiuttimesta on vaikea saada. Alemmat bassot irtoavat tarvittaessa auktoriteetilla, ja kaiutin tuottaa suurilla voimakkuuksilla helponoloisesti fyysisiä tuntemuksia napakkuuden kärsimättä. Yläbassoalueella on aavistuksenomaisesta korostumasta huolimatta napakkuutta ja nopeutta. Bassot irtoavat vaivattoman tuntuisesti, vaikka käytettävä voimakkuus olisi suurempikin. Diskantti on tasoltaan hillitty ja sävyltään hieman metallinen. 7/10 Mittaustulokset Herkkyys (1 m/2,83 V): ............................................... Miellyttävä ja pehmeäsointinen diskantti helähtää sivistyneesti, eikä mikään levy aiheuta rasitusoireita. Suuntaavuus kasvaa tasaisesti. YHTEENVETO JBL Studio 190 on kookas ja hintaansa nähden jämäkkä kaiutin. Kokonaisuus on toimivan houkutteleva, rytmikäs ja moniruokainen varsinkin kevyellä ja sähköisellä musiikilla. Alempi keskialue, yläbasso ja soittimien runkoäänet ovat kohollaan. Komponentit ovat perustasoa, mikä onkin tässä hintaluokassa ymmärrettävää. Mitään piikitystä ei esiinny. Basson taso on sovitettu onnistuneesti suureen tilaan, ja refleksitoimintokin on mitoitettu pätevästi. 88 dB Alarajataajuus (-6 dB): ................................................ Elementit ovat magneettisuojattuja. Vain harvoin on kuultavissa lievää metallisuutta. Keskialue erottelee mukavasti, mutta joillakin äänillä on taipumusta nousta pintaan. 20 asteen kulma ei muuta vastetta juuri mitenkään, ja 60 asteen kulmassa diskantin suuntaavuus kasvaa varsin tasaisesti korkeita taajuuksia kohti. Bassopäässä on hiukan ylimääräistä kumua ja koteloperäistä sointia, joten pieneen huoneeseen kaiutinta tuskin kannattaa viedä. Stereokuva voisi olla vakaampikin. Kalotin kohdalla etulevyn peittävä muovipaneeli on muotoiltu voimakkaaksi suuntaimeksi. Liialliseen muhevuuteen ei tasapainoinen ääni sorru koskaan. Yläpäässä minimi laskee kuitenkin 2,6 ohmiin, joten vahvistimen antoimpedanssin ja kaapelin resistanssin suuruus voivat vaimentaa diskanttia. HIFIMAAILMA 1/2012 49. Liitinpaneeli on vakiotyyppinen ja siinä on kaksi paria kullattuja naparuuveja. 2,6 ohm @ 13900 Hz, 6,3 ohm @ 170 Hz HOUKUTTELEVAA ÄÄNTÄ Taajuusvasteessa on useita pieniä nyppylöitä, mutta yleissuuntaus on edullinen. n Diskanttilakalotin edessä on suuntaavuutta tehostava torvi. Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Vasteissa on jonkin verran pieniä mutkia, mutta yleisluonne on hyvä
Vuodet muusikkona, mm. Käykääpä vaikka verdeaudio. anteeksi bassojalustojen päällä. Hän kävi poimimassa messuilla esiintyneen setin kokeiluun, kun tuli muutakin asiaa Tampereen suunnalle. 50 HIFIMAAILMA 1/2012. ÄÄNEEN PÄÄSEE MYÖS KOLLIN KAVERI, VERDEN MAAHANTUOMA SOULNOTE CD-PYÖRITIN/DA-MUUNNIN -YHDISTELMÄ. N Kattia kanssa Cat Verde kaiuttimet saa myös "hillitympänä" kahdeksikko-muodolla. okialla majaansa pitävä Verde Audio personoituu vahvasti Mika Rintalaan, vaikka hänellä onkin hifitoimialalla pari kaveria kumppaninaan. Veikeä setti, tuntuivat monet tuumivan, mutta hifin stereotyyppiseen designiin puutunut journalisti meni pitemmälle. Tallennus- ja toistolaitteistojen suunnittelua Rintalalla on takanaan noin neljännesvuosisata. com-sivuilta katsomassa, miksi kaikeksi Mikan aivoitukset ovat loppupeleissä kiteytyneet. S IL L Ä KOR VAL LA: CAT VERDE/KOLLI HIGH END -LAITTEISTO n TEKSTI: JAAKKO ERÄPUU n KUVAT: MAURI ERONEN JA VALMISTAJA KOTIMAISEN AMMATTIAUDION PINNAN ALLA KUHISEE. Olletikin kun kissat "istuvat" vajaan metrin mittaisten kukkapylv... EDELLISESSÄ LEHDESSÄ ESIINTYIVÄT KNIF AUDION PÄÄTEVAHVISTIMET, TÄSSÄ NUMEROSSA KEHRÄÄ VERDE AUDION KESYTTÄMÄ KOLLI. Ovathan silmää iskevät, kissanmuotoiset kaiuttimet erikoinen ilmestys hifin suorakaiteen muotoiseen habitukseen tottuneille. Verde Audio oli mukana 2011 HifiExpossa ja onnistui pysäyttämään yhden jos toisenkin messuvieraan kattauksensa ääreen. legendaarisessa Circle-yhtyeessä, soitin- ja vahvistinrakentajana sekä oman äänitysstudion vetäjänä ovat lisänneet Mikan tunnettuutta muusikkopiireissä, mutta myös luoneet pohjaa suorittaa reviirinlaajennusta kotiäänentoiston suuntaan. Putkiteknologian haltuunoton myötä syntyneistä instrumenttivahvistimista tai osin sähköstaattisista tarkkailukaiuttimista ei ole niinkään pitkä matka hifin pelikentille
Putkitoiminen totta kai. Toimintaperiaate on single end ja toimintaluokka on A. Vahvistinyksikön ja sen virtalähteen välisen kaapelin liittimet ovat raskasta sarjaa. Sormiliitoksin konstruoidut kaiuttimet ja spektroliittijulkisivulla jalostettu vahvistin kestävät kriittisenkin tarkastelun työn laadun suhteen, vaikka ilmassa leijailee kevyt kotikutoisuuden tuoksu. Näistä ja putkien tyypistä voidaan päätellä, että tehoa vahvistin pukkaa maksimissaan vajaat puolisen tusinaa wattia kanavaa kohden. Ja aktiiviset. Pääteputket ovat tyyppiä EL84. Ja kun systeemi on tyyppiä aktiivinen, tarvitaan myös erikoiskaapeleita ja virtalähteitä sen soimaan saattamiseksi. Niiden alaosaan on kiinnitetty vahvistin, jonka tehoksi kerrotaan 8 wattia. Tuo kitaravahvaimista tuttu hyvämaineinen rööri tuottaa tuplatehon EL84:ään verrattuna. AVOIMUUDEN AUVOISUUTTA Verde Audion kissasetti osoittautui heti kättelyvaiheessa ihan mukavaksi tuttavuudeksi, jonka ominaissoundi istuu mitä mainioimmin akustiseen herkistelyyn. HIFIMAAILMA 1/2012 51. Pääkaiutinten jakosuodin/vahvistimen ja bassovahvistimen välinen kaapelointi hoituu millä tahansa rca-liittimin päätetyllä, reilun metrin mittaisella välikaapelilla. Bassojalustojen vahvistimet on sijoitettu pohja- ja pystylevyjen kulmaukseen. Järjestelmän kolmella linjatason ottoliitännällä varustettu vahvistin saa käyttöjännitteensä erillisestä, järeästä virtalähteestä. Eli massiivikoivuiseen, kaarevakylkiseen levyyn istutetuille 6,5-tuumaiselle basso/keskiääniselle ja nauhadiskantille on omat jakosuotimensa/ vahvistinkanavansa kaiutinten mukana toimitettavassa vahvistimessa. Verde Audio tarjoaa kissakammoisille kuluttajille toisenlaistakin pääkaiutindesignia. Vahvistus on toteutettu siis nelikanavaisesti ja putkin. Vahvistimen peräseinästä löytyvät myös annot lisäbassoille, jotka toimivat pääkaiutinten tapaan dipoleina ja aktiiviperiaatteella. Nokialaisyritys tuo maahan myös kiinalaisia Cayin -putkilaitteita, mutta niitä ei journalisti sentään käynyt sullomaan kulkuneuvonsa tavaratilaan. AKTIVISMIN ASIALLA Cat/Kolli-laitteiston pääkaiuttimet ovat kaksiteiset ja dipolitoimiset. Signaali vahvistimesta kaiuttimille kulkee kaapelissa, jonka molemmissa päissä on ammattiaudiolaitteissa yleisesti käytetty, moninapainen xlr-liitin. Basso-osien virtakytkin on tyyppiä on/off, mutta pääkaiutinten vahvain tarjoaa päällä/ pois-toimintojen lisäksi myös automaattisen vaihtoehdon. Lisäbassot/jalustat ovat 82 senttiä korkeat. Bassoelementtien koko on täydet kymmenen tuumaa. Suunnitteilla on myös astetta tehokkaampi vahvistin, joka tulee todennäköisesti perustumaan 6L6putken käyttöön. Se on puolijohdetoiminen, ja sen 18 voltin verkkolaite on tyyppiä töpseliin kiinnittyvä Mascot-mötikkä. Etuasteen röörit ovat ECC82-sarjan tuplatriodeja. Ja vielä: jos ja kun omilla vahvistimillaan silattujen subbarien tai paremminkin bassojalustojen ohessa haluaa täydentää kattausta Verde Audion maahantuomalla oheiskalustolla, tarjolla on japanilaisvalmisteista elektroniikkaa SoulNote cd-soittimen ja da-muuntimen muodossa. Silmät ja korvat poistamalla ja ryhtiä oikaisemalla kissasta tulee kahdeksikko. Vahvistimessa ei ole käytetty lainkaan takaisinkytkentää. Se käynnistyy pikku viiveellä sisääntulosignaalin aistimisen jälkeen ja sammuu signaalin vaimennuttua. Cat Verde -laitteistoon tai nokialaisittain Kolli High End -settiin kuuluu myös kaiuttimille varta vasten tarkoitettu vahvistin. Niitä ajavan vahvistimen julkisivusta käsin pääsee säätelemään äänenvoimakkuutta portaattomasti ja valitsemaan vaiheen (0/180 astetta) kaksiasentoisella kytkimellä
Ei riitä vahvaimessa hönkä, eikä dipolitoimisuudessa jumpsjumps. Tai sitten Rintala on poiminut varannoistaan kannelle vain valioyksilöitä. Klassisen musiikin kautta tarkasteltuna Cat Verde saa melkein puhtaat paperit. Jon Balken Magnetic North Orchestran Solarized sisältää niin matalia taajuuksia, että bassojalustat eivät kouraise aivan pohjaan asti. Holdsworthin ja Balken äänitteet tuntuivat piirtyvän hieman tarkemmin kaiutinten väliseen tilaan, mutta toisaalta soundiin ilmaantui aiempaa enemmän sitä, mitä mu- siikkivetoiset harrastajat haukkuvat hifiksi. Varsinkin silloin, kun soittimen nielussa pyörii musiikillisesti ja soundillisesti elämyksentäyteinen ja iskevä äänite, jota tekisi mieli luukuttaa minkä omakotityyppinen asumismuoto mahdollistaa. Haslipin kuusikielisen murinat välittyvät ja todentavat valmistajan väittämän noin 30 hertsiin ulottuvasta bassotoistosta. Rumpalilegenda Tony Williamsin muistoa kunnioittava Blues For Tony, jolla musisoivat kitaristi Allan Holdsworth, basisti Jimmy Haslip, kosketinsoittaja Alan Pasqua ja rumpali Chad Wackerman, soi Kissojen kautta sävykkäästi soljuen. Toki paksuimmat orkesterikudokset aavistuksen ohenevat, jos niitä ei avita basso-osaston säädöllä, mutta keskiverto-olohuoneen saa kyllä tapetoitua isonkin esityskoneiston äänellä, jos sellaista tarvetta esiintyy. Räyhäkkäämmän rockin riemurasiana SoulNote toimi jopa DS:ää paremmin ja haastoi alan mestarina journalistin tiloissa hallitsevan Orelle CD100 evo -cd-tykin tasaväkiseen taistoon. Toki SD710 on runsaasti digitalisoituneelle harrastajalle oiva peli, sillä siihen voi liittää vaikka kuusi d-härpäkettä. Asialliseen ja arvostettavaan dipolitapaan Cat-set loihtii ilmoille avointa ja ilmavaa ääntä, joka asettuu kaiutintenväliseksi tapahtumakentäksi keskimääräistä koherentimmin. Teslat pesivät kiinalaiset lajitoverinsa vain soundin mehevyydessä. SoulNoten rytminen syke kulki aivan yhtä jalkaa referenssin kanssa, ja dynamiikkaakin tuntui irtoavan yksi yhteen. Hyvin hahmottuu myös livetaltion lavalla suoritettujen virtuoosisten irtiottojen syvin olemus. Eli siinä missä referenssisoitin maalailee rehevin värein imaginääristä todellisuutta, haastaja harjoittaa graafisempaa ja pikkutarkempaa aitouden todentamista. Vaihto SoulNote SC710 -soittimeen ei tuonut tullessaan järin dramaattisia muutoksia soundiin, mutta jotain kuitenkin. Laitteen takaa löytyy nimittäin kolmet otot niin koaksiaalisena kuin optisenakin. Silti Cat Verdellä tuskin on asiaa noiden genrejen tarjonnasta audionautintonsa saavuttavien tahojen top-teniin, vaikka Kolli-nimitys sinne päin viittaakin. Tom Waitsin uusin tuntui suosivan puolijohtein toteutettua analogia-antoa röörivetoisen sijasta, minkä valantehnyt tuubitauno joutui täten harmikseen toteamaan. Ulkoiselta olemukseltaan tyylikkään pelkistetyt SoulNotet mahtuvat kapeampaakin hyllyyn, sillä niiden syvyys on vain vähän yli 20 senttiä. Sointitasapaino on hyvässä mallissa, ja toistosta on aistittavissa dipolitoimisuuden siunaus: sali kuulostaa salilta ja orkesteri aukeaa myös SoulNotet SC710 (alla) ja SD710, asiallista toiminnallisuutta Japanista. Valtaosin oman käden jälkeä: Verde Studion tarkkaamo varustuksineen on Mika Rintalan luomus. syvyysulottuvuuteen. n 52 HIFIMAAILMA 1/2012. Puhaltimissa ja perkussioissa on kyllä oikeaoppista purevuutta, mutta dynaamisia kontrasteja Verden äänentoistojärjestelmä vähän laimentaa. Sessioiden loppumetreillä tuli taas harrastetuksi sitä putkijumppaa. Pikainen kokeilu SoulNoten SD710 -muuntimella osoitti, että SC710:n perään sitä on turha laittaa. Joskin tällä kertaa vain etuasteen röörien rajaamassa mittakaavassa. Vakioputket vaikuttivat hieman ylävireisemmiltä kuin journalistin lipaston laatikossa vuosia temperoituneet tsekit. ÄÄNI LÄHTEESTÄ Edellä mainitut kuunteluvaikutelmat perustuvat putkiantoisen DynaStationin käyttöön Kolli-kattauksen äänilähteenä. S IL L Ä KOR VAL LA: KOKEILUSSA CAT VERDE/KOLLI HIGH END -LAITTEISTO Cat Verde laitteisto Hinta: 8 000 (sisältää: aktiiviset kaiuttimet ja bassojalustat vahvistimineen, virtalähteineen ja kaapeleineen) SoulNote SC710 Hinta: 1 730 SoulNote SD710 Hinta: 1 440 Lisätiedot: Verde Audio, puh: 050-553 1794, www.verdeaudio.fi Toki systeemi päästää lävitseen myös musiikiksi kutsutun melun, hälyn ja paukkeen eli sähköisen rytmimusiikin lukuisat alalohkot rockista heviin. Löytyyhän soittimesta digianto, mutta taitavat kumpaisenkin kapineen muunnin- ja analogiaosiot olla niin tasaraha, että ketjutuksessa ei liene järkeä lain. Läsnäolon tuntuakin riittää kotitarpeiksi, mutta sehän nyt ei ole mikään uutinen, kun kehissä on single end -periaatteella ääntä vahvistava, vastakytkemätön putkonen. Kätevää käyttäjäystävällisyyttä ajassa, jossa vakuuttavuutta haetaan hinnan ohessa koon ja painon kautta. Suurin saavutettava äänenvoimakkuuskin voisi olla isompi. Cat Verden vahvistimen putkisto kun on proosallisesti "vain" kiinalaista nykytavaraa. Vaan eivät ole kaukana idässä työstetyt tuplatriodit ihan sitä itseänsä, sillä ne eivät jäänet kovinkaan paljoa jälkeen eurooppalaisesta NOS-aatelista
TASAPAINOINEN. Ayon Spirit III 3 990 Rosita Beta New 4 050 Rosita Maverick 5 500 Ranskalainen Rosita edustaa digitaalisen äänentoiston ehdotonta huippua. Tekniset arvot ovat maailman parhaat, digitaalinen häiriöetäisyys on halvimmassakin mallissa 94 dB ja S/N suhde 160 dB. http://www.musicalwire.com/ Stars and Stripes starsandstripes.fi puh. DYNAAMINEN. www.eastaudio.fi. Tule kuuntelemaan! Parihinta 4 500 Ayon CD-1s 2x6H30 triodit, 24bit/192kHz-poiskytkettävissä, digi sisään/ulos, antotason säätö - et tarvitse etusta. (013) 748 700 TI-PE 9-17.00. Puh. 2 990 Nyt Suomessa: Mullistavat LCDC-teknologian Musical Wire -kaapelit. ROSITA. Rositoissa on analogisin, puhtain, häiriöttömin, tarkin ja luonnollisin ääni, vailla kovuutta ja rytmisesti se on ylivoimainen. Hinnat alkaen 850 euroa. DIGITOISTON UUSI TASO. MUMMY. Rositalla myös ilman kompromisseja valmistettu Maverick -vahvistin, joka haastaa menestyksekkäästi maailman kalleimmatkin vahvistimet. Uutuuskaiutin torvidiskantilla ja 12 tuuman bassolla. 050 5050 880 H I F I A S I A N T U N T I J A Kauppakatu 17, Joensuu. HERKKÄ. Tähän ei maailman kalleinkaan CD-soitin yllä. Rosita toistaa myös netti-radiot ja Spotifyn
Existence on kuitenkin piristävä poikkeus suomalaisessa kaiutinkentässä, joka on perinteisesti nojannut suuntaimiin ja hallittuun suuntaavuuteen. Tämä ei ollut Markolle este: "Itseäni on aina kiehtonut ääripäät eri asioissa. VALMISTAJAN TAVOITTEENA ON OLLUT YHDISTÄÄ LAAJAKAISTAN JA SUUNTAAVUUDEN EDUT. S uomi on ollut perinteisesti kaiutinsuunnittelun suurvalta, jos innovaatiot suhteuttaa harrastajien määrään. Eli se miten voi tehdä sykähdyttäviä 54 HIFIMAAILMA 1/2012. Sekä C-1:n että laajakaistojen voisi sanoa olevan aika omanlaisiaan ratkaisuja, ja samalla hyvin erilaisia keskenään. Suuntakuvioltaan kardioidityyppinen kaiutin toimi yli 10 vuotta kotonani referenssinä. Synnytin Existence Loudspeakersin täyttämään aukkoa Suomen kaiutintarjonnassa. Nyt kokeiltavana ollut Existence Reality -kaiutin kiteyttää koko yrityksen perusfilosofian. HARRASTUKSESSA SEN ALKU Kaapin takana seisoo suunnittelija Marko Reinikainen, jonka tarina on oikeastaan aika tyypillinen. K O K E I L U : EXIS TEN CE LOUDSPEAKERS n TEKSTI: MIKAEL NEDERSTRÖM n KUVAT: TEPPO HIRVIKUNNAS Laajakaistaa SILLOIN TÄLLÖIN MARKKINOILLE ILMAANTUU VALTAVIRRAN KAIUTINSUUNNITTELUSTA SELVÄSTI POIKKEAVIA NÄKEMYKSIÄ. Vekaranjärveltä ponnistava Existence Loudspeakers jatkaa tätä perinnettä. Kaiuttimien piti pystyä äänenpaineissa ja äänikuvassa samaan kuin C-1", Marko summaa suunnittelutavoitteitaan. Kun vaatimustaso kasvaa oman harrastuksen myötä, on helppo huomata aukot markkinoilla. Tällä hetkellä valmistajan mallistosta löytyy useampia erilaisia kaiutinmalleja ja subwooferpari, joista jokainen subbareita lukuun ottamatta hyödyntää jollakin tavalla laajakaistaelementtejä. Halusin esitellä laajakaistakaiuttimen erilaisessa paketissa, joka olisi varteenotettava vaihtoehto suurten valmistajien suurille toteutuksille." "Yksi innoittaja ja esikuva oli edesmenneen HIFI-lehden vertailukaiutin: C-1-järjestelmä, jonka Pekka Tuomela suunnitteli 1990-luvun alussa. Pitkään aikaan en kuullut parempaa ääntä mistään kaiuttimesta." "Halusin tehdä C-1:n vastineeksi Realityn, mutta toteutettuna teknisesti aivan vastakkaisella ideologialla. Marko kertoo, kuinka toiminta-ajatus syntyi: "Hankin parit Lumo-Audion laajakaistamallit pari vuotta sitten, ja siitä tämä lähti. EXISTENCE LOUDSPEAKERS ON TÄSTÄ HYVÄ ESIMERKKI. Tämä on toki huomioitu myös Existence Realityn suunnittelussa, joka on vahvasti pystysuuntaava linjalähde, mutta poikkeaa perinteisestä. Sorvattujen suuntaimien sijaan se perustuu Tangbandin laajakaistaelementteihin
Eheä soundi ja kyky sietää kovaakin luukutusta saavat kaiuttimen toimimaan hyvin kaikenlaisella musiikilla, vaikka sointisävyt muuten suosivatkin enemmän akustista kuin raskaampaa sähköistä tavaraa. Pääkaiuttimia ei ole tarkoitus suodattaa mitenkään, vaan ne kytketään subbarin rinnalle. HIFIMAAILMA 1/2012 55. Usein nimittäin pienetkin toistovirheet saavat suhteettomat mittasuhteet, kun kaiuttimessa on muutamia todella poikkeavia ominaisuuksia. Tämä liittyy myös suureen kiinnostukseeni luontoa kohtaan. Ihannetapauksessa takaseinä on reilun puolen metrin etäisyydellä kaiuttimesta ja rakenteeltaan kohtuullisen heijastava. Hypexin moduuli ja jakosuodin hoitavat subwooferin sovittamisen pääkaiuttimiin. Uutta näkemystä kaipaavan harrastajan kannattaakin tarttua tilaisuuteen. Toinen kuningasajatus on pitää kokonaisuus sähköisesti mahdollisimman yksinkertaisena. Realityn toiminta-ajatus on saada hyödynnettyä linjalähteen luonnollista pystytason suuntaavuutta, jolla vältetään katto- ja lattiaheijastukset. Lopputuloksena on vahvistimelle helppo kuorma. Jos huomioidaan Realityn varsin kohtuullinen hinta, lopputulos on erinomainen. Seinämävahvuus on testiyksilössä 30 mm jatkamatonta tammea. Kokonaisuus on aika yleispätevä esitys, joka parhaimmillaan hipoo aivan absoluuttista huippua monellakin osa-alueella. Kuiva studioambienssi ei saa kaiuttimelta paljoakaan ilmatukea, joten steriilit lähimikitykset toistuvat juuri niin kuivakoina kuin pitääkin. Teoriassa kuuntelu tapahtuu aina lähikentässä, jolloin soundi on kertaluokkaa tavanomaisia akustisia toteutuksia puhtaampi. Muutenkin keskialue on napakka, avoin ja artikuloiva. Myös hopeapinnoitettu sisäjohdotus ja Supran liitinpaneeli ovat räätälöitävissä asiakkaan toivomuksesta. Tangbandin elementti soveltuu hyvin tällaiseen tarkoitukseen. n VAIKUTTAVA TAMMITOLPPA Yksi Reality-kaiutin muodostuu 12 Tangband W4 -elementistä, joista kaksi on suunnattu taaksepäin ja kymmenen eteen. Kaiuttimessa on muutamia hyvin selviä vahvuuksia, kuten vaivattomuus ja dynamiikka. 050 387 6090, www.existencespeakers.fi Kuunteluarvio Iso ja omanlaisensa ääni Läheinen, läsnäoleva ja konkreettinen ääni. Suotimeton sointitasapaino muodostuu siten pitkälti elementtien summavasteesta, takaheijastuksesta, kotelorakenteesta ja vaimennusaineista. Kaiuttimen taakse asennettiin kevyitä kovalevyjä, jotta takasäteilyä päästiin hyödyntämään. Jos Realityn bassotoisto ei riitä sellaisenaan, tarjolla on kaksi Sub1-aktiivisubwooferia. Lisäksi näiden arvottaminen riippuu paljolti käytetystä musiikista. Bipolaarikaiuttimen sivusuuntainen säteily on dipolia selvästi laajempaa. Vaihekikkailut toistuvat erinomaisesti. Laulaja toistuu käsinkosketeltavasti, lähes paneelimaisen luonnollisesti. Takaelementit toimivat samanvaiheisina etusäteilijöiden kanssa, jolloin suuntakuvioksi muodostuu bipolaarinen. Vahvistimena niissä on Hypexin DS 4.0 -moduuli omalla suotimellaan. Ääni irtoaa kaiuttimista poikkeuksellisen hyvin, eli musiikki soi ilmassa kuin itsestään. Jos pienet puutteet taajuusbalanssissa antaa anteeksi, kyseessä on varsin toimiva ja todentuntuinen tapaus. KUUNTELEMALLA PARAS Teknisesti Reality on sen verran poikkeava kaiutin, että sen kuuntelu oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Lauluäänet toistuvat parhaimmillaan hyvin vakaasti ja pistemäisesti, mutta tämä edellyttää hyvää sijoittumista tarkalleen kaiuttimien keskilinjalle. Näin ainakin teoriassa. Nekin noudattelevat puristista kytkentää, eli pääkaiuttimien signaalia ei suodateta, vaan subbarit kytkeytyvät suoraan Realityjen rinnalle. Positiivisesta lopputuloksesta huolimatta toteutus on sellainen, että potentiaalisen ostajan on ehdottomasti syytä kuunnella Reality kotona. Käytännössä tämä tarkoittaa jakosuotimetonta toistoa, jolla saadaan herkkyys säilymään suurena ja vaihemuutokset mahdollisimman pienenä. Osittain tämä ilmiö on sukua hiukan nasaalille ominassoundille, jota löytyy varsinkin monista elektrostaateista. Monimutkaisilta vaikuttavat asiat luonnossa ovat itse asiassa loogisia ja yksinkertaisesti eteneviä asioita pitkän ajan kuluessa", Marko filosofoi. Liitinpaneeli on ruotsalaisen Supran tuotantoa, sisäjohdotus hopeoitua kuparikaapelia. linjakkaasti asioita täysin eri lähtökohdista ja silti onnistua. Samassa vaiheessa toistuva takasäteily toimii erityisesti äänikuvan avartamisen ehdoilla, mutta asettaa vaatimuksia huoneelle. Ostajan on mahdollista vaikuttaa molempiin omien mieltymystensä mukaan. LAAJAKAISTAINEN LINJALÄHDE TAKASÄTEILIJÄLLÄ Reality on siinä mielessä teknisesti outo lintu, että se on suuntaava laajakaista, joka toimii samalla bipolaarisena säteilijänä takaelementtinsä ansiosta. Viimeistely, ääni ja paljon-kaiutinta-rahalla-efekti herättävät vahvan omistamisen halun. Mukana oli myös Sub1-subwooferpari. Nämä ovat millä tahansa mittapuulla huippuluokkaa. Sen sietokyky naarmuja vastaan on niin ikään tavallisia pintaratkaisuja parempi. Virvelin kantti-iskut ja muu mikrodynamiikka syttyy ja sammuu napakasti. Vahvasti asiakkaan ehdoilla etenevä suunnittelu antaa tavallista enemmän vapauksia kotelomateriaalin ja viimeistelyn suunnittelussa. Kun tämä efekti yhdistetään takaelementin tuottamaan myöhäiseen heijastukseen, on tuloksena tarkka mutta avara ja ilmava toisto. Siksi kuunteluhuoneen takaseinän materiaali on olennainen, ja siksi sellaista suositellaan selvästi tavanomaista lähemmäs. Suunnittelija rohkaiseekin kokeilemaan kaiutinta pienitehoisten SET-vahvistimien kanssa. Erinomainen viimeistely on tehty käsin. Tässä asiassa myös valmistaja itse on ilahduttavan aktiivinen. Todentunnetta syntyy myös esityksen yhtenäisyydestä, joten subbareiden olemassaolon enemmänkin näkee kuin kuulee. Vahattu massiivipuupinta on kertaluokkaa viilutettua elävämpi ja syvemmän näköinen. Elementtinä on 9,5-tuumainen Scanspeak Revelator yhdessä saman sarjan passiivielementin kanssa. Existence Loudspeakers Taajuusvaste: Suositeltava vahvistimen minimiteho: Mitat (l x k s ): Paino: Hinta: Subwoofer Lisätietoja: 28Hz - 19kHz (-6db) 15 W/kanava 22 (jaloilla 37) x 169 x 34 cm 40 kg 4 900 /pari 1 700 /kpl Puh. Kokonaisuus oli hyvin mielenkiintoinen. Tässäkin suhteessa tulee mieleen monen ison elektrostaatin esitystapa. Myös muutama heikkous löytyi, kuten laajakaistaelementeistä johtuva lievä diskantin tummuus, mutta niiden merkitys on vähäisempi. Myös lievästi tumma yläpää saattaa vaikuttaa asiaan, vaikka pelkästään taajuusbalanssin piikkiin keskialueen tarkkuutta ei voikaan laittaa. Kitara ja rummut soivat irtonaisesti ja pidäkkeittä, mikä lisää tietynlaista realistisuutta, vaikka yläharmonisista äänistä ylin osa saattaakin vaimentua. Myös sisäiset tuennat ovat samaa materiaalia. Kaiutin kuunneltiin Hifimaailman kevytseinäisessä kuunteluhuoneessa, joka on pinta-alaltaan noin 25 neliötä
Noilla määrillä ir- tosi jo markkinajohtajan status Ison Britannian sisäisillä markkinoilla. Siitäkin tuli aikansa myyntimestys, eikä aikaakaan, kun valmistus oli siirrettävä Creekin kellarista avarampiin tuotantotiloihin. Creek Ltd:hän siitä sitten syntyi 1976. Teknistä kehitystyötä ja komponenttikauppaa harjoittava yritys laajensi toimintansa myös valmistuksen kattavaksi 1981, ohjenuoranaan isä-Creekin slogan: " High Quality, Low Price". Oma busines muhi kuitenkin nuoren miehen takaraivossa ja M.R. N O S TA L GIS TA HIF IÄ: C RE EK C AS 4040 JA C AS 3140 n TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO ERÄPUU Pajalta parras 1970-LUKUISEN BRITTIHIFIN UUSI AALTO NOSTI AUDION MAAILMANKARTALLE USEITA PIENVALMISTAJIA, JOISTA KEHKEYTYI SITTEMMIN MELKOISIA TEKIJÖITÄ, JOPA MENESTYSTARINOITA. Vahvistimen lanseerausta seuraavana vuonna markkinoille tuli Creekin ensimmäinen viritin, CAS3040, joka sekin sai kylkeensä ysiysi-hintalapun. 1980-luvun lopuilla, brittiläisten hififirmojen osto- ja myyntiviikoilla useampikin alan yritys päätyi uusiin käsiin. Ltd teki edullisen hintaluokan kela- ja kasettinauhureita. Tämänhän voi halutessaan mieltää myönteiseksikin seikaksi. Vuonna 2004 Creek seurasi brittihifin kehitystrendiä ja siirsi valtaosan tuotannostaan edullisten valmistuskustannusten Kiinaan. 56 HIFIMAAILMA 1/2012. Vahvistimen äänenlaatua kehuttiin, mutta kilpailijoiden keskuudessa ihmeteltiin, miten tuon tason laitetta voitiin myydä hintaan, jolla sai hädin tuskin vaadittavat komponentit hankittua. JA CREEK, JOKA TOSIN TOI MARKKINOILLE ENSIMMÄISEN INTEGROIDUN VAHVISTIMENSA VASTA 1981. T oisen polven äänentoistolaitevalmistaja Michael Creek aloitteli uraansa isänsä firmassa. 1999 Creek palasi käänteisesti 1980-luvun lopun tunnelmiin ja osti kaiutinvalmistaja Eposin. Käytännössä tuo lause kiteytyi heti Creekin ensimmäisessä tuotteessa, joka oli 99 puntaa maksava integroitu vahvistin CAS 4040. Vuonna 1985 Creek myi 1200 vahvistinta ja 350 viritintä. 1990-luvulla Creek kasvoi nykyisiin mittasuhteisiinsa, kansainväliseksi toimijaksi, jonka tuotannon valtaosa menee vientiin. Nurkkia vallattiin ja keskittymiä luotiin. Vaan kun Michael Creekin kolmen vuoden pesti M-S:n vahvainsuunnittelijana päättyi, hän perusti oitis uudelleen oman lafkan ja osti takaisin oikeuden käyttää omaa sukunimeään tuotemerkkinään. Elettin 1970-luvun alkua, ja Wyndsor Recording co. Täkäläisen alan julkaisun testeistä irtosi Creekille maireita mainintoja ja harrastajatkin löysivät merkin, vaikka jostain syystä Creekin laitteet on tavattu rajata ahtaimman flättäripiirin ulkopuolelle. Tässä vaiheessa myös Suomesta alkoi saada Creek:iä, vahvistinten ja viritinten ohessa myös cd-soittimia. REGA, NAIM, EXPOSURE, ARCAM... Creek päätyi noissa tohinoissa Mordaunt-Shortin omistukseen
Kiitos kysymästä, ei hassummin. Miten sitten soi hyvin tehty brittihalpis 1980-luvun alusta. Ensimmäisen Creek-virittimen seuraaja, sitä vuotta myöhemmin lanseerattu CAS3140 noudattelee tasan tarkkaan vahvistinkumppaninsa designiä ja sekin tarjoaa aika lailla ominaisuuksia suhteutettuna edulliseen hankintahintaansa. CAS4040 on 2 x 30 watin tehoinen ja erilliskomponentein toteutettu integroitu vahvistin, joka sisältää kolmen linjaoton lisäksi myös levysoitinsisäänmenon. No, saattaahan se vahvistimen soundi olla vähän putkimaisen pyöreähkö, mutta toisaalta olen kuullut monen sen aikalaisen muistuttavan enemmän riivinrautaa kuin hifilaitetta. n HIFIMAAILMA 1/2012 57. Lähtöjäkin on kaksin kappalein: tuhdimmin antava DIN ja miedommin signaalia pukkaava rca. KULTTIMAINEEN KYNNYKSELLÄ Kirjoittajaa muutaman vuoden satunnaisessa käytössä palvelleet Creekit ovat keränneet mittariinsa jo kunnioitettavan kolmen vuosikymmenen iän, mutta se ei tunnu niiden tahtia haittaavan. Eli isä-Creekin slogan: korkeaa laatua halvalla, pitää erinomaisesti paikkansa. Näin liitäntäpaneelin yläpuolelle syntyy lippa, joka toki hankaloittaa päältä päin tapahtuvaa kytkemistä, mutta joka myös suojaa liittimiä ahtaissa asennusolosuhteissa. Totuuden siemen taitaa piillä myös siinä tarinassa, jonka mukaan asiakkaan vietyä neljännesvuosisadan käytön jälkeen CAS3140:n Creekille huollettavaksi ja kerrot- tua Michaelille, että samanikäinen CAS4040 se vaan käydä puksuttaa, tämä oli kuitannut tiedon kuivasti hymyillen ja sanoen: " Ei olisi pitänyt tehdä niitä niin hyvin". Viritin nappaa piuhanpätkäantennilla vähän etäisemmätkin asemat hyvin ja pitää ne ryömimättä kohdillaan. Kuinka on pitänyt kutinsa saman ajankohdan FM-viritin. Kaiutinlähdöt ovat ne peribrittiläisen pöperäpaneeliin upotetut banaanihylsyt. Kohinatkin pysyttelevät kohtuuden rajoissa, vaikka hiljaisempiakin radioita on tullut vastaan. Vahvistin on varustettu monokytkimellä, äänenvärinsäätimillä ja kuulokeliitännällä. Löytyy Local/DX-valintaa, automaattista taajuudenpitoa (AFC), sieppauskulman säätöä (Wide/Narrow), monokytkintä ja valitun viritystaajuuden numeronäyttöä. Eli kansainvälisissä kehissä aletaan lähestyä legendaarisempien brittilaitteiden hintahaitaria. Toisaalta, valmistusmaassaan perinne-Creekin voi hyvällä säkällä saada muutamalla kymmenellä punnallakin, mutta ilmassa on kuitenkin merkkejä siitä, että kulttimaineen kynnyksellä ollaan... Levysoitin nimettiin Wyndsoriksi. AJAN HENGESSÄ Sekä CAS4040 että CAS3140 ovat julkistamisajankohtansa tyypillisiä tuotteita niin toimintojensa kuin ulkoisen olemuksensakin puolesta. Mustaksi petsattu puukuori ja samaa väriloistoa hehkuva peltinen julkisivu vetoavat vaatimattomuuden ystävään karuudellaan, mutta kätkevät sisäänsä myös syvyyspoliittisen kannanoton. Linjaotot ovat tyyppiä DIN ja phono mallia rca. Kas laitteiden kansilevy on 16,5 cm syvä, mutta itse laite vain 13 cm. valoihin Nelisen vuotta sitten Creek toi markkinoille ensimmäisen levysoittimensa, jonka myötä sulkeutuu eräs ympyrä Michael Creekin uralla. Soitto soi ja toimintahäiriöt loistavat poissaolollaan. Jotain Creekin ensimmäisen sukupolven laitteiden arvostuksesta kotimaansa ulkopuolella kertoo havainto netin markkinapaikalta, jossa CAS4040 vaihtoi omistajaa yli neljälläsadalla taalalla
Se huokuu alkuperäisen levytyksen ajankohdan patinaa ja kunnioitusta. Blu-ray-levyltä löytyy muun muassa 5.1-miksaus dts-hd-muodossa sekä samoja versioita kuin dvd-levyllä. Musiikillisesti ja kaupallisesti se on yhtyeen kivijalka. Varsinaisen ensimmäisen mestariteoksensa, neljännen levynsä Aqualung, yhtye julkaisi reilut neljäkymmentä vuotta sitten, vuonna 1971. Jo sen ensimmäinen riffi on ikimuistoinen. Abrahams jätti kuitenkin yhtyeen saman vuoden lopuilla, ja laulaja/huilisti Ian Anderson otti ohjat. Yhtä maagisen tunnistettavaa on myös Andersonin herkästä nyansoinnista henkeäsalpaavaan revittelyyn vaihteleva huilun käsittely. Wilson oli myönteisesti yllättynyt huomatessaan, että alkuperäiset masternauhat olivat laadultaan parempia kuin mitä vuoden -71 julkaisu antoi odottaa. 58 HIFIMAAILMA 1/2012. Aqualung on ehdottomasti yksi progressiivisen rockin klassikoista. B-puoli kritisoi yhteiskuntaa yleisemmin ja eritoten kirkkoa muun muassa kappaleella My God, joka herätti aikanaan runsaasti pahennusta. Levyjen lisäksi julkaisu sisältää upean, runsaasti kuvitetun kirjan, joka pureutuu syvälle alkuperäisen levyn syntyyn ja tämän uuden julkaisun tekoprosessiin. Vaikka Ian on toistuvasti sanonut, että hän ei soita progressiivista rockia, sille ei mahda mitään, että Jethro Tull on folk rockia ja progressiivista rockia yhdistelevien bändien keskeinen tiennäyttäjä. Dvd-levyllä on muun muassa 5.1-miksaus levystä dts- ja Dolby Digital -formaatissa, uusi stereomiksaus 96/24 lpcm-korkearesoluutiolla sekä alkuperäinen nelikanavamiksaus dts-formaatissa. Levy oli This Was, joka purkitettiin ilman levysopimusta noin tuhannen punnan lainan turvin vuonna 1968. Keskeistä on ollut säilyttää alkuperäisen julkaisun sielu, ja hän vertaakin työtään Sikstuksen kappelin freskojen restaurointiin. Kun useat prameat juhlalaatikot on paketoitu "myyvään" pakettiin, on Aqualungjuhlajulkaisu toteutettu suurella pieteetillä. K O K E I L U : JETH RO TULL AQUALUNG -JUHLAJULKAISU n TEKSTI: PIRKKA RUISHALME Neljä vuosikymmentä myöhemmin: J ethro Tull soitti ensilevyllään 60-luvun brittibändien tapaan bluesvoittoista musiikkia kitaristi Mick Abrahamsin johdolla. Ensimmäinen cd sisältää uuden stereomiksauksen levystä. Kirjassa on moneksi illaksi kahlattavaa ja mielenkiintoista asiaa levystä ja musiikista. Lisänä on alkuperäi- sen stereomiksauksen suora konversio 96/24 lpcm hires-stereoksi. Myöhemmästä tuotannosta jotkut levyt voivat nousta musiikkina tai teoksina Aqualungin edelle, mutta ne kaikki heijastavat tällä levyllä kirkastunutta, helposti tunnistettavaa Jethro Tull -ilmaisukieltä. Toisella cd-levyllä on bonuskappaleita vuosilta -70 ja -71, suuri osa on aiemmin julkaisemattomia. Aqualung-levyllä nämä kaksi musiikkityyliä, unohtamatta verevää bluestaustaa ja muita vaikutteita, sulautuvat soitannolliseksi ja sävellykselliseksi mestariteokseksi. Aqualungin juhlaa PIETEETTINEN PAKETTI Aqualung-levyn 40th Anniversary Collector's Edition tekee vaikutuksen heti, kun sen saa käteensä. Paketti pitää sisällään sekä vinyylin että erilaisia digitaalisia versioita. Itse asiassa kirja on vähintään yhtä suuri syy tämän melkoisen arvokkaan julkaisun hankintaan kuin uusi stereomiksauskin. Myös yhtyeelle ominainen melodiakieli nousi esiin, ja levyltä löytyy jo klassikoita, kuten Bachpastissi Bourée. Levyn nimibiisi Aqualung on kertomus vesikeuhkoisesta miehestä, joka istui puistonpenkillä katsellen nuoria tyttöjä pahoin aikein. Miksaaja Steven Wilson kertoo myös uuden miksauksen toteutusperiaatteet. Vaikkei Aqualung olekaan teemalevy, vinyylin A-puoli kertoo laitapuolen kulkijoista, jotka itsensä jumalan asemaan kohottanut ihminen on hylännyt kurjuuteen. Anderson on todennut, että alkuperäisen levyn tuotanto oli kamppailua kehnon tekniikan kanssa, ja lopputuloksessa kuuluu enemmän musiikin sisältö kuin äänenlaatu. Bändin toisella, Stand Upiksi nimetyllä levyllä musiikissa alkoi kuulua vaikutteita jazzista, klassisesta, folkista ja etnosta
Ilmeisimpiä eroja ovat entistä suurempi resoluutio ja hologrammimaisempi, syvempi soundstage. En voi suoraan verrata dvd- tai Blu-raylevyn korkearesoluutioversiota normaaliin cd-julkaisuun, koska da-muunnos tapahtuu eri laitteessa. Me muut otamme mieluusti vastaan illuusion alkuperäistä kipakammasta rytmisestä etenemästä ja äänellisestä vakaudesta. Siis metodein, jotka eivät suinkaan aina ole johtaneet muusikkojen originaali-ideoille uskolliseen tai edes niitä kunnioittavaan lopputulokseen. Andersonin huilun koko sävyskaala avautuu kuin siveltimen veto. 0400 667 234 www.hifiplus.fi Tuotteet ja jälleenmyyjät:. Samoin käy elämää nähneelle alkuperäisversiolle, jonka vuosikymmententakainen höylääminen koulupojan halpisvehkeillä kuuluu nyt sekä ritinänä ja napseena että paukkeena. On ilo todeta, että Aqualungin uusi vinyyliversio tekee oikeutta Jethro Tullin klassikolle. jazzi ja klassinen musiikki) Tai Magnat 657: Upea lattiamalli NYT vain 799 /pari (Ovh. Uusi miksaus soi maukkaan rouheasti, potkien ja helähtäen kirkkaasti kuin juuri tuubista puserrettu öljyvärien kirjo valkealla kankaalla. 545 , Erikoinen 30mm silkkidome-diskantti, toistaa lauluäänen upeasti, soveltuu usealle musiikkimaulle mm. n Scansonic S12 upea 12-tuumainen aktiivisubwoofer "tunnelibasso", alumiinirunko, pianovalkoinen tai musta, ovh. 1100 Oma kotelo ylä keski äänelle , kaareva muoto,parantaa basso toistoa ja tukevoittaa kaiuttimen, metalliritilä suojaa lapsilta.) TEAC AI-2000 & CD-2000 HighTech-sarja nyt saatavana! NYT TARJOUSHINTA: Pakettina vain 2890 (täysin balansoitu) TAI KOMPAKTI TEAC DR-H338i Minikokoinen huippuluokan yhdistelmälaite, jolla voit myös katsoa dvd-elokuvia, mukana i-pod telakkka. 895 . NYT VAIN 579 Scansonic S8 upea 8-tuumainen aktiivisubi NYT rajoitetusti 299 Yksi parhaista jakosuotimista,vaikka nostaa jakoa, keskialue pysyy kohdallaan! Meiltä nyt myös upeat tanskalaiset Harmonyfurn tyylikalusteet ja telineet (www.harmonyfurn.dk) Valtuutettu Maahantuoja: Telema Oy Luotettavaa tuontia jo vuodesta 1986 Puh. Onhan se erikoinen kokemus kuulla aikanaan monessa mielessä puhkisoitetun albumin musiikin tulevan kaiutinparin välistä eikä kaiuttimiin painottuen, niin kuin 70-luvun aluilla oli usein tapana. Olisiko Ian Andersonin lauluääni vedetty jo hiukan turhankin siistin ja lämpimän puolelle. Siitähän voivat valantehneet jethrologit vääntää tahollaan kättä. Verrokkina toiminut vuoden 1981 saksalaisprässi soi itse asiassa oikein napakasti, mutta kyllä se jää juhlaversion jalkoihin. Puhumattakaan resoluution kasvusta ja siitä hiljaisuudesta, josta musiikki nousee. Jaakko Eräpuu Myös Magnat 650 sarja tarjoushinnoin: Esimerkiksi malli 653 NYT vain 399 /pari (ovh. HUIPPUHIFIÄ NYT USKOMATTOMIN TARJOUSHINNOIN... Odotettu Magnat Quantum 800 sarja on saapunut: Esimerkiksi Quantum 803 nyt vain 995 /pr LEVYARVIO (Pianolakattu musta,valkoinen tai palisanteri) Tai Quantum 807 (kuvassa) vain 2495 /pr UUSI KUOSI URILLA Aqualungin nelikymmenvuotisjuhlalevyn vinyyliversio ei ole mikä tahansa uudelleenpuriste. Eli on nostettava hattua tahoille, jotka ovat onnistuneet pyyhkimään vuosikymmenten pölyt mainion musiikillisen kokonaisuuden urilta hukkaamatta juurikaan sitä, minkä vuoksi levy mielletään lajityyppinsä valioksi. Cd-levyltäkin kuunneltuna musiikki asettuu tilaan ilmavasti, ja kuulija unohtaa helposti kuuntelevansa äänitettä. Täyteläisyyden ja bassojen ulottuvuuden uusi kuosi suorastaan hämmentää ohuempaan ja kevyempään soundiin tottuneen. Tarjous 399 Scansonic tanskalainen huippumerkki nyt saatavana meiltä! Esimerkiksi Scansonic R4 FM/nettiradio jossa puukotelo ja pianolakkaus, Tarjoushinta helmikuun loppuun rajoitettu erä NYT vain 299e Ja tosiaan, kuulija voi todeta ensiriffistä lähtien, että julkaisu on upea. Se on syntynyt alkuperäisen moniraitamateriaalin pohjalta, remiksaten ja -masteroiden. Juhlakalun sointibalanssiakin on päivityssessioissa heivattu aimo annos alapäätä kohti
Kun hollantilaisen Louis Andriessenin uusi sävellys Anaïs Niin sai Lontoon ensiesityksensä viime vuoden keväällä, alaikäisiä kehotettiin pysymään pois katsomosta. Kuitenkin esityksissä voi ihastella tulkintojen mutkattomuutta, yhteissoiton kamarimusiikillista kuultavuutta, kokonaissoinnin keveyttä ja yksityiskohtien viimeistelyä. Runsain sooloin livemitat täyttävä musiikillinen geologia sisältää jatkuvaa laaksoa ja kukkulaa, eikä tasamaata juuri lainkaan. Uusimmalla levyllään orkesteri esittää valikoiman Vivaldin konserttoja jousikokoonpanolle. Useammastakin konsertista taltioidulla levyllä Arpanteursien (suom: Maanmittareiden) koostumus vaihtelee duosta nonettiin, mutta nuppiluvusta viis, energisten esitysten kiehtovuusaste on täysin riippumaton muusikkojen määrästä. Räväkän puhallinsektion ja paljon tilaa saavan Fender-Rhodes -velho Benjamin Moussayn myötä musiikki mittaroi eteläisemmän Ranskan ja Pohjoisemman Afrikan välimaastossa. Äänitteen soundeissa on rehtiä livemeininkiä. Lavalla nähtynä elämykseen tuovat lisäarvoa säveltäjän laatimat filminpätkät samoin kuin solistin lavasäteily. H I F IM A A I L MAN LEVYVALIOT ANDRIESSEN (Signum Classics) Anaïs Niin; De Stoat Cristina Zavalloni, London Sinfonietta/David Atherton n Tämä levyn musiikkia on esitetty merkinnällä K-16. Ulottuuhan sen ilmaisukieli keskirankasta kollektiivisesta improilusta hallittuihin balladeihin ja akustisesta tunnelmoinnista sähkönsäröiseen rockinsukuisuuteen. Perusteluna lienevät säveltäjän teokseensa valitsemat tekstinpätkät Anaïs Niin päiväkirjamerkinnöistä sekä näyttämöllisen monodraaman värikäs toteutus. Tästä on yhtenä todistuksena kansainvälistä uraa tekevä puolalainen barokkiorkesteri Artek dei Suonatori. Teoksen tekstikatkelmina on säkeitä Platonin kirjasta Valtio. Mitä muuta voisi odottaakaan, kun mukana on sellainenkin pelimanni kuin rumpali Eric Ehampard, jonka muistanemme yhteistyökuviosta erään tappajahanuristi Kimmo Pohjosen kanssa. De Stoat on sekä hieno kumarrus Stravinskyn rytmisyyteen että silta amerikkalaisen minimalismin parhaaseen perinteeseen. Säveltäjä ei solistiosuudessa pyrikään hienostuneeseen, tai edes perinteisessä mielessä laululliseen ilmaisuun. Toisaalta levyn pihvinä voisi pitää Andriessenin ehkä merkittävintä sävellystä ja aikamme musiikin klassikkoa 70-luvulta, lauluyhtyeelle ja orkesterille kirjoitettua teosta De Stoat. Silloinkin, kun työn alla on Sonny Rollinsin Jungoso. Andriessen ei ajattele säveltäjän voivan elää irrallaan muusta yhteiskunnasta. Colinin ensemble on joustavaa sorttia monessakin mielessä. Tosin on myönnettävä, että tässä ohjelmistossa Arte dei Suonatori seuraa monien muiden viitoittamaa tietä eikä tarjoa tulkinnallisesti mitään uutta. Jo pari vuotta sitten tehty produktio on äänitetty pienessä länsipuolalaisessa, akustiikaltaan hyväksi havaitussa luostarikirkossa. Näiden puuttuessa pelkkä äänite antaa kokonaisuudesta hieman kalvakan kuvan. Tai että Platonin ajatusten tavoin olisi musiikkia, joka voisi turmella ihmisen. Soitinten balanssi on ajoittain valloittavasti vinksallaan ja soitteiden pintaa ei ole lähdetty hiomaan kaikkein hienoimmalla paperilla. Zavallonin karhea ja moni-ilmeinen esitystapa palvelee aihepiiriä ja tekstivalintoja hakien verrokkeja niin Kurt Weillin kabareemusiikista, puhelaulusta kuin oopperastakin. Heikki Valsta Denis Colin & La Societe des Arpenteurs Subject to Live (Le Chant du Monde) n Louis Sclavisin varjosta ranskalaisten jazzpuhaltajien eturiviin hivuttautunut bassoklarinetisti Denis Colin sosieteetteineen breikkasi isompiin ympyröihin vuonna 2009, jolloin se julkaisi mainion Subject to Change -albumin. Mutta toisaalta hän ei ajattele, että musiikilla voi merkittävästi muuttaa maailmaa. Heikki Valsta VIVALDI (BIS) Concertos for Strings Artek dei Suonitori n Ei välttämättä tarvitse puhua äidinkielenään germaanisia tai romaanisia kieliä voidakseen esittää vakuuttavasti Vivaldin tai muiden barokin ajan säveltäjien teoksia. BIS-yhtiölle jo useamman levyn sekä kiertänyt konsertoimassa ympäri Eurooppaa. Poznanissa vuonna -93 nuorten muusikoiden perustama kokoonpano on tehnyt mm. Kieltämättä aihe on rankka isän ja tyttären välinen eroottinen suhde. Tottahan toki Colinin ura alkoi jo 1970-luvun lopuilla, freejazzbasisti Alan Silvan matkassa, mutta La Societe des Arpanteurs syntyi vasta 2008, 1995 perustetun trion laajentumana. Teoksista on varmasti riehakkaampia ja näyttävämpiä esityksiä, mutta tällä levyllä parasta on tasapainoinen ja luonteva kokonaisuus niin soinnin kuin tulkintojenkin suhteen. Andriessen on kirjoittanut sävellyksenä monipuoliselle italialaiselle laulajalle ja kabareetaiteilijalle Cristina Zavallonille. Vive la documentation! Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 60 HIFIMAAILMA 1/2012
Casey. Kokonaisuus on kuulijaa syleilevää, kosketintaustat, piano ja akustinen kitara, avarasti äänitetyt rummut ja sähkökitaran kuviot luovat tunnelmia, jotka kantavat Robinin kuulasta lauluääntä. Asiaa ei ainakaan loivenna se fakta, että kitaristikaarti koostuu Marc Ribotin ja Keith Richardsin kaltaisista keppiveikoista. Musiikin kokonaisuus ja yksityiskohdat saavat masteroinnin harkitulla toteutuksella tavallaan korostettua vaikuttavuutta. Toki New Blood toistaa edeltäjänsä ideaa, joten yllätysmomentti puuttuu, mutta parhaimmillaan uusioversiot tarjoavat liki henkeäsalpaavan hienoja hetkiä sekä musiikillisessa että tuotannollisessa katsannossa. Supersoundista levyä on saatavana kahtena versiona. Laulujen enemmistön intensiteetti on vahva, ja kriitikon on vaikea säilyttää luontainen arvokkuutensa, kun parhaimmillaan kolme kitaristia tikkaa hillitöntä komppia sen neljännen, soolonomaista sormeilevan ympärillä. Kaikesta kuulee, että tämä musiikki on halunnut tulla kuulluksi juuri sellaisenaan, ja tekijän intohimo ja kyvykkyys on toteutunut myös studion puolella, missä äänitykselliset seikat on tehty viimeisen päälle huolella. Vaikka levyn materiaali on Gabrielin omaa, erityismaininnan ansaitsee silti orkestroinneista, sovituksista ja tuotannosta maestron kanssa yhdessä vastaava John Metcalfe. Watersia ja Gilmouria. Vaan kun Gabriel ja iso esityskoneisto tarttuvat The Rhythm Of The Heatiin, Intruderiin, Red Rainiin, Darknessiin tai In Your Eyesiin, kylmät väristykset kulkevat pitkin selkärankaa, ja mieli tekee avata hanaa vielä vähän lisää. Suosittelen varauksetta. Tämä toki sillä edellytyksellä, että Gabrielin ajoittainen pateettisuus putoaa kuulijalle ylipäätään. Miehen musiikillista näkemystä ja kunnianhimoisia visioita ei voi olla arvostamatta. Musiikissa kuuluu Pink Floydin vaikutus, ja myös krediiteissä kiitellään mm. Kaiken karuuden takaa loistaa hienovaraisten nyanssien päälle ymmärtävän ammattilaisen kädenjälki. Eli alkuperäiseen verrattuna uustulkinnat esim. Musiikki soi ja kehittyy merkityksekkäänä, ja mikä hienointa, kaikille nautittaville melodioille, riffeille, sovituksellisille ideoille ja soittimille annetaan tilaa tehdä vaikutus. Siis kuka tuotti. Olkoonkin että musiikissa kuuluu kaikuja 70 -luvun progressiivisesta rockista, levy edustaa silti selkeästi nykyprogea. Pirkka Ruishalme MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 1/2012 61. Seitsemän vuoden studiolevytystauon katkaiseva opus omituinen jatkaa nimittäin tasan sillä kolina/ pauke/t(örinä)-linjalla, jota pitkin Waits on tarponut jo vuosikymmeniä. Hän vastaa musiikin säveltämisestä, soittamisesta ja tuottamisesta, apunaan vain muutama muusikko rummuissa ja bassossa. Jaakko Eräpuu Peter Gabriel New Blood (Real World) n Eivät innostaneet sitten Peter Gabrielin Scratch My Back -albumin huiman hienot versiot erinäisten laulaja/lauluntekijöiden klassikoista näitä vastapalvelukseen. Tuskin siitäkään on haittaa, että sekalaisen seurakunnan jäsenistössä piipahtavat pariin otteeseen niin basisti Flea kuin huuliharpisti Charles Musselwhitekin. Vinyylimäisellä rahinalla ja ajoittaisella torvisoittokunnalla somistettu soundi-osasto edustaa oman koulukuntansa valiotasoa. Vieläpä yhtenä sen raikkaimmista tuotoksista pitkään aikaan. Lähes koko levy on purkitettu Waterloovillessä Armstrongin kotona. Kuin myös upeita sovituksia ja huippuluokan soundimaailmaa. DeLuxe-variantti sisältää kaksi cd:tä, joista toiselle on sijoitettu ykköslevyn materiaali instrumentaalimiksauksina. Jaakko Eräpuu Cosmograf (Festival Music) When Age Has Done Its Duty n Tämä levy naulitsi yhtäjaksoiseen kuunteluun, alusta loppuun. Rumpusetin takana istuksii sentään liki vakiosti Waits jr. Cosmograf on multi-instrumentalisti Robin Armstrongin projekti ja tämä sen kolmas levy. Joukossa on myös Flower Kings -tyylistä melodista, voimallisempaa rock kehittelyä. Monet tuotannolliset ratkaisut tukevat ajatusta ajattomuudesta siinä missä biisitkin, mutta turha luulla, etteikö asialla olisi ollut tietoisesti ajan ratasta manipuloiva taho. Jopa eräänlaisen välitilinpäätöksen tunnoilla ladattu kiekko. Biisiensä deja vu -henkisyydestä huolimatta, Bad As Me jaksaa viihdyttää vannoutunuttakin diggaria. No Tom Waits & Kathleen Brennan, herra ja rouva lauluntekijät itse. Don't Give Up:ista tai Mercy Streetistä eivät tuota niille juuri lisäarvoa. Gabriel joutui itse levyttämään coverit omista biiseistään! Siis sillä samalla metodilla työstetyt, kuin SMB:llä, mikä tarkoittaa sataprosenttista rumpusetittömyyttä ja konserttimusiikillista viitekehystä. Kenties Bad As Me on kuitenkin muutamaa ohutta yläpilveä henkivän balladin myötä toimivampi tapaus, kuin muutamat edeltäjänsä. Osa puhkisoitetuimmista gabrielismeista saa osakseen hieman väkisinpuserretun oloisen kohtelun. Tom Waits Bad As Me (Anti-) n Jos Tom Waitsin uusin soi hifistin laitteistossa nätisti, on syytä vakavaan päivityspohdintaan. Levyllä on useita lähes tai yli kymmenminuuttisia eepoksia, joista etenkin nimibiisi nousee upeaan sinfonisuuteen
Kyllästyttääkö ainaiset nikkelpäkit ja naitvissit. Lyriikoita maustava yläkerran vankka arvostus tuo tunnelmaan vielä oman duurisävyisen pikantin lisänsä. Riku Hakala Theocracy (Ulterium Records) As The World Bleeds n Jenkkien eurosoundisin powermetalryhmä näyttää mallia, miten se kuuluisa "vaikea" kolmas albumi tehdään. Kytköksistä Suomeen en tiedä, mutta toinen kitaristi, Matti Svatitzki ja ex-rumpali Sami Bachar vaikuttavat kovasti kotoisilta veijareilta. Pelin avaava One for Juan esittelee hienosti sekä Bernard Fennellin sellon soinnin että Billy Higginsin tarkan rumputyöskentelyn, Heathin sooloa unohtamatta. Laadukkuuden leiman viimeistelee koko ryhmän ällistyttävän vankka soittotaito ja Matt Smithin upea vokalisointi. Sanoisinpa että likimain parasta, mitä nykyaikainen kompressoitu tuotantokoneisto kykenee kuuluttajalle tarjoamaan. Lopputulemana on varsinkin aika-akselilla erittäin mielenkiintoista ja useita kuuntelukertoja kestävää jazzia. Albumin vahvuus ei ole nimimiehistä huolimatta yksilöissä, vaan saumattomassa yhteispelissä. Nykäise lentävä matto käyntiin tsekkaamalla Sapari -kappale. Onneksi pajatsoa ei tyhjennetä heti kättelyssä typötyhjäksi, vaan Altar to The Unknown Godin ja Hide in The Fairytalen kaltaiset, takiaisena tajuntaan kilahtavat otokset odottavat vasta tuonnempana. Bändin julkaisutahti on ollut suht verkkaista, mutta materiaali aina laadukasta. Ei ihme että bändi on esiintynyt mm. Kunniamaininta showta onnistuneesti tukevasta taustascreenistä. Pikku kameroita on kylvetty varsin hauskasti kitaroihin ja mikkiständiin. Vuonna 1973 julkaistu jenkkiprässi soi miellyttävän erottelevasti eritoten puhaltimien, sellon ja perkussioiden osalta, mutta basso jää turhan takaalalle. Musiikkiin kuuluu myös olennaisena osana paikalliset perinnesoittimet, sekä uniikin leijuvan tunnelman luovat, Lähi-idän moninaisista uskonnoista imetyt musiikilliset vaikutteet. Kannuksia yhtye on kerännyt mm. Heathin perinteikäs visio toisensa tuntevista ja taitavista muusikoista toimii. Vain hetkittäin zoomauksissa esiintyvä pikselöityminen ja isommalla kuvalla havaittava lievä pehmeys jäävät miinuksiksi. Osassa kappaleista kantavana voimana on myös suloinen naisvokalisti Shlomit Levi, joka hallitsee äänensä upeasti. Esityskielinä vaihtelee englanti, heprea, arabia ja yemenite. Soolojen seurattavuus on huippuluokkaa ja äänikuvallisten asioidenkin kohtuullisella tolalla. Tässä tulee vaihtoehtokamaa! Israelin lahja progemetallille juhlistaa 20-vuotista uraansa, Tel-Avivissa 2010 kuvatulla tupla-dvd:llä, bonuksien kera. Kuvausteknisesti dvd on toteutettu hienosti ja mielenkiinnon yllä pitävällä tavalla. H I F IM A A I L MAN LEVYVALIOT VINY YLI Orphaned Land (Century Media) The Road To OR SHALEM n Kaipaatko eksotiikkaa metallirintamalle. Tätä päätöstä ei voine kukaan moittia, sillä soundit ovat puhdasta referenssitasoa. Sonata Arctican ja Blind Guardianinkin lämppärinä. ATWB:n masteroinnin on edellisen Mirror of Souls kiekon tapaan hoitanut Finnvoxin Mika Jussila. Heath työskenteli monen ison nimen, mm. Levyn avaava 11 minuuttinen I Am kertoo heti mitä tuleman pitää. Lähi-idässä likimain jumalan asemassa oleva bändi on pullollaan rautaista soittotaitoa, kokeilunhalua ja paikoin mainiota biisintekokykyäkin. Jollei oteta huomioon lievää Säänteiden terävyyttä, sounditkin ovat live taltioinniksi kerrassaan erinomaisen onnistuneet ja tasapainoiset, ainakin 2.0 muodossa (löytyy myös 5.1 ääniraita ). Miles Davisin ja Milt Jacksonin kanssa, mutta oli myös erittäin tuottelias säveltäjä. Mika Kankainen MUSIIKKI ÄÄNI KUVA MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 62 HIFIMAAILMA 1/2012. Bändin livekunto päästään suomessa tarkistamaan huhtikuussa 2012. Kun kansitaidekin on tyylikkäällä mallilla, saadaan tulokseksi harvinaisen eheä kokonaisuus ja vuoden 2011 kovin powermetal-albumi. Toisaalta kohinan määrä on käytännössä olematonta. Love and Understanding on erittäin monipuolinen teos, joka sisältää niin perinteikästä hard boppia, kuin kevyitä funkiin ja R&B:hen viittaavia elementtejäkin. Alun perin miehen soittimena oli alttosaksofoni, mutta Charlie Parkerin vaikutuksesta hän vaihtoi jo nuorena pääasiallisen instrumenttinsa tenorisaksofoniksi, ja myöhemmin hän on soittanut myös huilua. Resepti on edellisten purkitusten kaltainen, eli melodisen tuplapoljennon perustalle pudotellaan mielenkiintoisesti poukkoilevia sävelkulkuja, eri metalleista lainailtuihin yksityiskohtiin dippaillen. Metallican lämppärinä, sekä Sentencedin kanssa tehdyllä promo split -levyllä. Hands up! Feet Down! taas todistaa Heathin ajoituksellisen mestaruuden hankalan ja alati muuttuvan tahtilajinsa kautta. Menen paikalle vaikka konttaamalla! Riku Hakala Jimmy Heath (Muse Records 5028 LP) Love and Understanding n Jimmy Heath on tunnetun veljessarjan keskimmäinen jäsen, basisti Percyn ja rumpali Albertin välissä. Albumi Love and Understanding sisältää viisi Heathin originaalia ja yhden kumarruksen Duke Ellingtonin suuntaan kappaleen In a Sentimental Mood muodossa. Stanley Cowellin sähköpianossa on paikoin suorastaan maaginen soundi. Kiinteät bassot, raikas yläkerta (ilman riipivyyttä) ja äänikuvallisetkin elementit tarkasti ja nautittavan selkeästi paikoillaan
Maksimaalisen sointinautinnon aikaansaamiseksi tätä levyä pitäisi soittaa kirkossa. Paul K. Teokset ovat kuin soivia miniatyyriveistoksia, joista eri välinein paljastetaan kunkin todellinen olemus vähä vähältä intensiteettiä hallitusti kasvattaen. Levyllä luotetaan kolmen soittajan keskenään luomaan magiaan. Sticks & Stones -nimeä kantava kiekko pursuaa hyvää energiaa ja aggressiota, joka syntyy Sardinasin ja hänen taustayhtyyensä Big Motorin piinkovasta yhteistyöstä. Joycen orkesterisovitukset ovat kauttaaltaan taidokkaita ja sen verran hillittyjä, että Howen erilaisten kitaroiden sonoriteetit ovat oikeutetusti johtavassa roolissa. Tämä hieno sävellys on tulkittu epätavanomaisesti ja upeasti Lap Steel-kitaralla, ja lupaa paljon siitä mitä tuleman pitää. Skylinella monta instrumenttia hallitseva Tiersen liikkuu hieman samankaltaisissa äänimaisemissa kuin islantilainen Sigur Rós. Jättimäinen sointimaailma tuntuu usein olevan vain kulissi Florencen kieltämättä upealle laululle, jonka voima tuntuu pikkuvarpaissa asti. Sen verran edellisalbumi kuitenkin bändin identiteettiä määritti, että sen parhaat kappaleet Release ja Exit on hyvä nostaa jo ihan referenssimielessä uuden albumin kavereiksi pöydälle. Sen verran omaperäisesti bändin lajinsa ottanut haltuun, että vertailukohtia ei tule mieleen. 56-minuuttinen Ceremonials kantaa kuitenkin edellislevyä paremmin. Ceremonials on kuitenkin jos mahdollista vieläkin mahtipontisempi ja joka suhteessa suurempi levy kuin yli äyräiden paisunut debyytti. Sovituksellisesti ja soinniltaan loistava levy kaipaisi kuitenkin paikoin sävellyksellisesti tiukempaa otetta. Tunnistettavin elementti Sticks & Stonesilla on sen soundi, joka on syntynyt Sardinasin persoonallisesta säröisestä resonaattorikitarasta ja hänen Dave Grohlmaisesta viskin karheasta äänestä, jotka on yhdistetty onnistuneesti ärhäkkään yhteistoimintaan taustabändin kanssa. Omintakeisuus välittyy ensibiiseistä lähtien. Sardinasin Sticks & Stones on kliiniseltä kuuluva albumi, jonka täyttää yhtyeen oma rosoisuus. Onneksi Welch malttaa hiukan säästelläkin. Samalla musiikillinen linja keventyi entisestään, mutta harmillisesti monelta jäi huomaamatta, kuinka valloittavia sävellyksiä yhtye edelleen kursi. Sellainen selvästi muista erottuva ässäpiisi jää puuttumaan. Hiteiksi varmaan nostetaan ainakin nopea Shake It Outissa ja lopun Spectrum. Ylituotettu tunkkaisuus loistaa poissaolollaan. Matti Komulainen Steve Howe Time (Warner Classics) Kuulija johdatellaan Steve Howen tuoreimman levyn tunnelmiin Heitor Villa-Loboksen Bachianas Brasileiras No. Ei mikään vähäpätöinen suoritus ottaen huomioon, että levyn 12 kappaleella soi seitsemän erilaista kitaraa solistisessa roolissa. L E V YA R V OSTELUT Eric Sardinas & Big Motor Sticks & Stones (Provogue Records) Riehakkaasta liveesiintymisestään tunnettu Eric Sardinas on julkaissut viidennen studioalbuminsa. Materiaalia on työstetty studioissa niin San Franciscossa kuin Pariisissa ja Britanniassakin mutta lopputulos on hämmästyttävän eheä ja latautunut livemäisen spontaani vaikutelma hallitsee kautta levyn. Nuorten kaverusten trio ei esitä mitään maailmoja mullistavaa rockpoppia tyylillisesti. Sekaan pojat heittävät keitokseensa tarttuvia melodioita ja hilpeitä popmausteita. Sekä kitara, että orkesteri kuulostaa luonnolliselta ja sovitukset ovat niin taidokkaasti tehtyjä, että jokainen sävy ja yksityiskohta on helposti erotettavissa. Tämä sekoitus saa soiton hyökkäämään kuulohermoon kuin vauhkoontunut mullilauma, mikä on Sardinasin uusimman albumin vahvin ominaisuus. MUSIIKKI ÄÄNI Antti Ervasti Amoral Beneath (Imperial Casette) Kuoloympyröihin jo kolmosellaan etäisyyttä ottanut Amoral pudotti sittemmin pommin nimeltä Ari Koivunen. Kiharaisen Beneathin voi kursailematta todeta kuulostavan Decrownilta päivänvalossa. Time-levy on akustisen soinnin juhlaa. Kolmen nuorukaisen meno voisi olla pidemmän päälle puuduttavaa, mutta yhtye onnistuu välttämään sen sovittamalla kappaleet nokkelasti ja taitavasti, enimmäkseen ihan omin voimin ilman tuottajan tai vierailijoiden mestarointia. 5:n myötä. Tästä on erinomainen esimerkki levyn paraatibiisi What the Water Gave Me, joka kasvaa hienosti makuuhuoneesta stadionin kokoiseksi. Masi Hukari Florence + The Machine Ceremonials (Universal) Lungsin (2009) jälkeen Florence Welch kertoi moneen kertaan aikovansa seuraavaksi tehdä hieman vaatimattomamman levyn. Erityisesti The Explorer -kappale polveilee liian moneen suuntaan albumikontekstiin nähden. Studiotekniikka kikkoineen ja kaikuineen on työkalu muiden joukossa, kun elektroniset ja akustiset välineet valjastetaan musiikille. Se mieletön melodia- ja draamantaju joka nosti mainitut sävellykset korkeuksiin on nyt valjastettu hyötykäyttöön koko albumin mitalle. Hänen soittonsa on yksinkertaisesti eleganttia, ja kantaa levyn sävyrikkaan tunnelman alusta loppuun. Onni Kauppinen Yann Tiersen Skyline (Mute) Skyline on Yann Tiersenin seitsemäs studioalbumi. Wedding Crashersissä Universal on harvinaista kyllä löytänyt neulan heinäsuovasta. Vaikka moni saattaa yhdistää miehen lähinnä menestyselokuva Amélien soundtrackiin, ranskalainen muusikko ja säveltäjä on luonut vakuuttavaa jälkeä ennen kaikkea muun populaarimusiikin saralla. rocklöydöt osoittautuvat useimmiten isosti pauhaavaksi silkoksi. Vahvinta Skylinessa onkin kokonaisvaltainen tunnelma. Henri Eerola HIFIMAAILMA 1/2012 63. Kokonaisuudessaan silti säväyttävä kuuntelukokemus. Albumia kuunnellessa ei jumitu yksittäisiin osatekijöihin vaan antautuu vapautuneesti soljuvan äänivirran vietäväksi, palkintona elämysten täytteinen matka täältä jonnekin mielikuvien tuolle puolen. MUSIIKKI ÄÄNI Markku Roinila Wedding Crashers This Is What You Wanted (Mercury) Siinä missä pienten levy-yhtiöiden indiekyvyt sortuvat piiperrykseen ja pihinään, isojen firmojen ns. Kappaleet ovat kauttaaltaan mainiota materiaalia. Lisäraitoja on käytetty mutta sopivasti ripotellen mausteina. Howen kosketus on mestarillinen, ja vuosikymmenten kokemus kuuluu pettämättömässä tyylitajussa. Kokonaisuutena Stick & Stones onkin vahva ja tiukka paketti, joka saa modernin ja tradionaalisen bluesin yhteensulautumalla aikaan klassikkoainekseksi kelpaavan albumin. Bändi esittää veikeää kitarapoppia, jossa kaiken takana väijyy 1970-lukulaisen powertriojytän haamu. Tämän luulisi käyvän tiukimmillekkin bluespuritaaneille ja kitarapoliiseille, jotka tulevat vielä nyökyttelemään päätään Sardinasille hyväksyvään sävyyn. En siksi, että se on levyn ainut murinaraita, vaan koska musiikillisesti se määrittelee, kuinka omaa luokkaansa Amoral parhaimmillaan onkaan. Tämä johtuu suureksi osaksi siitä, että biisit ovat parempia, ja niissä on enemmän vaihtelua, gospel-sävyistä eksoottisten tunnelmien kautta kauhukuvastoon. Huippubiisit on älykkäästi jaoteltu levyn alku- ja loppupuolelle, jolloin keskivälin muutama yhdentekevyys unohtuu. Laulu soi toki upeasti ja se on tarkoituskin. Miksauksen ansiosta levy kuulostaa hyvältä ja tasaiselta ilman minkäänlaista moitetta. Parhaaksi raidaksi nostan (Won't Go) Homen. Se on nimittäin jo muutenkin kaiutettu ja kompressoitu sen verran tiheäksi tapetiksi, että yksittäisiä soittimia on vaikea erottaa. Show Your Colorsin tapauksessa yhtye lähti uusine kujeineen hieman liiaksi soitellen sotaan, sillä tuoreet mahdollisuudet sokaisivat ja johtivat lievään linjattomuuteen. Raikas kokonaisuus. Ensi kerralla sitten. Sooninen maailma viestii uteliaasta tekijästä
· Ikäraja: 13 KUVA: 1080p/24 (avc) · 2,40:1 ÄÄNI: dts hd Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 20 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Drive Angry Yhdessä päättyneen vuoden pimeimmistä elokuvista Nicolas Cage näyttelee helvetistä takaisin maan päälle palannutta synkkäilmeistä Miltonia, joka haluaa sekä kostaa tyttärensä kuoleman että pelastaa edelleen hengissä olevan tyttärentyttärensä murhatyön tehneen kultin käsistä. Avukseen hän saa petturimaista siippaansa muskeliautolla pakenevan naikkosen. KUVA Kuvanlaadussa on niukasti valittamista. Perussävyltään se näyttää aavistuksen ylivalottuneelta, mikä saa valoisien kohtauksien yksityiskohdat hivenen epäteräviksi ja värit epäluonteviksi. Tyylikeino tietenkin, mutta lähes kahden tunnin mittaisen elokuvan aikana siihen ehtii kyllästyä perin pohjin. Tummuudesta huolimatta musta ei ole pimeäkohtauksissa kunnolla mustaa vaan pikemminkin tumman harmaata. KUVA Kuva on laadultaan periaatteessa siisti ja terävä, mutta oudon tumma. Harrisin on käytettävä koko neuvokkuutensa selvittääkseen kuka vei hänen elämänsä, miten ja miksi. Ja silloin kun kuvassa tapahtuu vähän, eli todella harvoin, ääniraita tuntuu useimmiten vetäytyvän kapeaksi monoksi keskikaiuttimen lähistölle. · Ikäraja: 13 KUVA: 1080p/24 (avc) · 1,78:1 ÄÄNI: dts hd Master Audio 5.1 & Dolby Digital 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Unknown Viime vuosina toimintatähdeksi heittäytynyt Liam Neeson näyttelee tällä kertaa amerikkalaista tohtori Martin Harrisia, joka saapuu kokousmatkalle Berliiniin kauniin vaimonsa kanssa. Tätäkään vähää ei ole tallennettu teräväpiirtomuodossa eikä tekstitetty suomeksi. B L U - R AY- A RVOSTELUT n TEKSTI: JUKKA HALTTUNEN Source Code David Bowien poika Duncan Jones säväytti elokuvayleisöjä hienolla esikoiselokuvallaan Kuu. Toistuvien kahdeksanminuuttisten aikana hän ihastuu kauniiseen kanssamatkustajaan ja alkaa niiden välissä epäillä omaa rooliaan oudossa hankkeessa. Kokonaisuuden pilaa kuitenkin jo levynkannen vihjaama ärsyttävä värisuodatus. Musiikin miksaus on tässä suhteessa selkeästi onnistuneempi. Tusinaohjaaja Jaume ColletSerra saa asetelmasta irti vähemmän kuin kiehtovan juonen perusteella voisi kuvitella, mutta ajoittaiset toimintakohtaukset on toteutettu napakasti. DRIVE ANGRY · 2011 OHJAUS: Patrick Lussier PÄÄOSISSA: Nicolas Cage, Amber Heard, William Fichtner, Billy Burke PITUUS: 104:22 · Ikäraja: 18 KUVA: 1080p/24 (avc) · 1,78:1 ÄÄNI: dts hd Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 3 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: 64 HIFIMAAILMA 1/2012. Yhdessä kaksikko kohtaa monenlaisia vastuksia nautittavan överiksi vedetyissä tilanteissa, joiden ajoittainen verisyys selittää a-luokan tuotantoarvoilla tehdyn b-luokan elokuvan korkean ikärajan. Mustan taso on kuitenkin kohdallaan ja terävyys esimerkillinen. Molemmat on tallennettu kirkkaalla teräväpiirtokuvalla, mutta jätetty tekstittämättä. Auto-onnettomuuden jälkeen hän herää koomasta tilanteeseen, jossa toinen mies on vienyt hänen identiteettinsä eikä edes oma vaimo tunne häntä enää. Niiden yhteenlaskettu kesto yltää hädin tuskin edes yhdeksään minuuttiin. Poistettuja kohtauksia nähdään vain runsaan minuutin edestä. SOURCE CODE · 2011 OHJAUS: Duncan Jones PÄÄOSISSA: Jake Gyllenhaal, Michelle Monaghan, Vera Farmiga, Jeffrey Wright PITUUS: 92:51 min. Värikylläisyydessä ei kuitenkaan ole moitittavaa, eikä minkäänlaisia muitakaan häiriöitä erotu. LISÄMATERIAALIT Elokuvan oheen ei ole tallennettu muuta lisämateriaalia kuin runsaan puolen tunnin mittainen kurkistus kulissien taakse, jossa jututetaan ohjaajaa ja näyttelijöitä varsin runsaiden elokuvanäytteiden lomassa. Ällistyttävin lisuke on kuitenkin Milton's Mayhem: koko elokuva tiivistettynä vajaaseen kymmeneen minuuttiin, joiden aikana nähdään kaikki päähenkilön suorittama väkivalta normaalinopeudella ja erillisellä pistelaskurilla varustettuna, ja kaikki muu äärimmäisen nopeasti pikakelattuna. Tiede mahdollistaa hänen toistuvan pääsynsä terrori-iskussa tuhoutuvaan junaan sen kahdeksaksi viimeiseksi minuutiksi. Taustadokumentti on runsaan 18 minuutin mittainen. KUVA Todella leveän laajakangaskuvan laadussa ei ole vähäisintäkään valittamisen aihetta terävyyden puolesta, ja useissa pimeäkohtauksisa on helppo nähdä, että myös mustan taso on mainio. Menuvalikko on yhtä onneton kuin Unknownissa. Kriittisissäkään kohdin yksityiskohdat eivät paikannu mitenkään selkeästi tietyistä suunnista tuleviksi. LISÄMATERIAALIT Lisämateriaaleihin sisältyy kuva kuvassa -toiminnolla elokuvan katselun aikana lisäinfoa jakava osuus. Äänimiksaus ei kuitenkaan osoita erityisen suurta tarkkuutta. ÄÄNI Toistuvasti räjähtävästä junasta kertovassa tarinassa on luonnollisesti panostettu ääneen siten, että katselutila jymisee oikeissa kohdissa koko kuuloalueen laajuudelta. Toisen miehen kehossa tapahtumat kokevan Stevensin on tarkoitus löytää junasta sen tuhoava pommi sekä etenkin sen asettaja. Lisämiinus vielä siitä, että kunnollisen valikon tilalla on käytettävyydeltään kyseenalainen, kryptisiä symboleja sisältävä ruutu. UNKNOWN · 2011 OHJAUS: Jaume Collet-Serra PÄÄOSISSA: Liam Neeson, Diane Kruger, January Jones, Aidan Quinn PITUUS: 113:11 min. Myös kovaäänisimmissä klubi- ja toimintakohtauksissa ääni saadaan ympäröimään katsojaa taidokkaasti siten, että tämä tuntee olevansa tapahtumien keskellä. Lisukkeissa on teräväpiirtokuva mutta ei tekstejä suomeksi. Tätä ei pysty kunnolla korjaamaan katselulaitteen säädöillä ilman, että lopputulos muuttuu vuorostaan jonkin verran harmaaksi. LISÄMATERIAALIT Lisukkeina nähdään vain kaksi hyvin lyhyttä kurkistusta kulissien taakse. Tekstityksiä on uskomaton määrä. ÄÄNI Ääniraitaan ei selvästikään ole elokuvan tekovaiheessa kiinnitetty paljoa huomiota. Monikanavamiksaus ei tee itseään tykö niin painokkaasti, että se veisi päähuomion, mutta sen parissa on kuitenkin nähty sen verran vaivaa, että esimerkiksi Berliinin kaduille sijoittuvien ulkokohtausten ambienssi kuulostaa luonnonmukaiselta. Ohjaajan seuraava työ toi häntä pitkin askelin lähemmäs Hollywoodin perinteistä toimintalinjaa, mutta lopputuloksen laatu säilyi edelleen kohtuullisen hyvänä. Kuvasta näkee selvästi, että se on kuvattu hd-videolle, mikä saanee muutkin nostalgikot lisäkseni kaipaamaan filmin mukanaan tuomaa "aitoa" elokuvamaisuutta. Kun taustalla soi pelkkä musiikki, kaikki on vielä hyvin, mutta suurimman osan aikaa se sekoittuu äänitehosteisiin saaden aikaan todella suttuisen, vain sinne päin miksatun äänikuvan. ÄÄNI Audiopuolella onnistutaan huomattavasti paremmin. Koko elokuva esitetään vihreän ja sinisen sävyissä ja siten kaikkea muuta kuin luonnonmukaisina. Jake Gyllenhaal on kapteeni Colter Stevens, joka saa oudon tehtävän
Nuoren tytön raiskaukseen päättyvällä tapahtumaketjulla on järisyttävät vaikutukset perheen elämään. · Ikäraja: 7 KUVA: 1080p/24 (avc) · 1,78:1 ÄÄNI: dts hd Master Audio 7.1 (englanti) & Dolby Digital 5.1 (suomi) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 4 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Johnny English Television Mr. Uusien ystävien seurassa varttuva leijona palaa kuitenkin näyttävästi laumaansa kasvutarinassa, joka on perheen pienimmille paikoin pelottava ja aikuisille yksitoikkoinen. Tarinan hauskin elementti on pahista näyttelevän John Malkovichin äärimmäisen paksu ranskalaisaksentti. KUVA Vaikka kuvassa ei olekaan suurempia virheitä, se yltää kokonaisuutena vain keskitasolle. Lisukkeet eivät ole teräväpiirtomuodossa, eikä niitä ole tekstitetty suomeksi. TRUST · 2010 OHJAUS: David Schwimmer PÄÄOSISSA: Clive Owen, Catherine Keener, Liana Liberato, Jason Clarke PITUUS: 105:35 min. Kuva näyttää koko ajan selvästi ylivalottuneelta, eikä tätä saa säädöillä korjattua kuin korkeintaan jotenkuten siedettävälle tasolle. LISÄMATERIAALIT 25 minuutin mittainen making of -dokumentti taustoittaa komediaa ja antaa sen tekijöiden lausua omat sanansa. Siksi on selkeä pettymys, ettei miksaus missään kohtaa ulotu kunnolla koko katselutilaan, vaan pysyttelee tiiviisti etualalla. Lisäksi nähdään vajaan yhdeksän minuutin edestä poistettuja kohtauksia. Beaninä parhaiten tunnettu Rowan Atkinson nähtiin vajaa vuosikymmen sitten törmäilevänä brittiagenttina elokuvassa, jolle tehtiin viime vuonna jatko-osa. · Ikäraja: 13 KUVA: 1080p/24 (avc) · 1,78:1 ÄÄNI: dts hd Master Audio 5.1 & Dolby Digital 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 1 muu ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: JOHNNY ENGLISH · 2003 OHJAUS: Peter Howitt PÄÄOSISSA: Rowan Atkinson, Natalie Imbruglia, John Malkovich, Ben Miller PITUUS: 87:25 · Ikäraja: 7 KUVA: 1080p/24 (vc-1) · 1,78:1 ÄÄNI: dts hd Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 11 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: HIFIMAAILMA 1/2012 65. KUVA Kuvanlaadussa ei ole juuri moittimista. Lisäksi matalia taajuuksia annostellaan hämmästyttävän varovaisesti, vaikka alkutekstejä edeltävä räjähdys kuulostaa vielä kohtalaisen hyvältä. ÄÄNI Äänimiksauksessa ei ole nähty paljoakaan vaivaa. Naiskauneutta elokuvaan tuo hurmaava laulajatähtönen Natalie Imbruglia. Koko komeuden kruunaavat tietenkin kirkas teräväpiirtokuva ja suomenkielinen tekstitys. Clive Owen tekee tytön isänä uransa ehkä parhaan roolisuorituksen, ja myös Annien roolissa debytoiva Liana Liberato on vakuuttava. Aivan oma kysymyksensä on, minkä suuruinen pettymys nykyaikaiseen tietokoneanimaatioon tottuneille katsojille on vanhanaikaisen animaation "litteä" kuva. 14-vuotias Annie on chicagolaisessa lähiössä asuvan viisihenkisen perheen keskimmäinen lapsi, joka joutuu verkossa saalistavan, alun alkaen samanikäiseksi tekeytyneen mutta tosiasiassa keski-ikää lähestyvän seksuaalisen hyväksikäyttäjän uhriksi. Erityisesti Kulissien takana: Diamond Edition tarjoaa runsaasti kiintoisia hetkiä tekijöiden kanssa. Pehmeyttä on niin paljon, että pienimmistä yksityiskohdista on vaikea saada kunnolla selvää. Värien puolesta kaikki on kunnossa, lopputulos on siltä osin hyvin luontevan näköinen. Lisäksi on "mokaotoksia", poistettuja kohtauksia, interaktiivinen kuvagalleria jne. Muilta osin suoritus jää joka suhteessa aavistuksen verran lyhyeksi. Enimmäkseen monona kuultavien dialogikohtausten vastapainoksi musiikki soi kyllä ajoittain tukevasti ja laajalla stereokuvalla. LISÄMATERIAALIT Ainoana lisukkeena nähdään uuden Conan-elokuvan traileri, luonnollisesti hd-tarkkuudella. Leijonakuningas Yksi rakastetuimmista Disney-animaatioista on myös yksi yliarvostetuimmista. Etenkin rajapinnoissa erottuvan, jossain määrin häiritsevän sumeuden lisäksi valoisissa kohtauksissa erottuu harmaata utuisuutta. Riippumatta siitä kumman valitsee, lopputulos ei ole kovinkaan häikäisevä, mikä on tietysti luonnollista, kun kyseessä on vain vähän toimintaa sisältävä draamaelokuva. Pääosin ääniraita kuitenkin kuulostaa perinteiseltä 1990-luvun surroundilta eikä tee vaikutusta aivan täysien pisteiden edestä. Kaiken kaikkiaan ääniraita jää joka suhteessa selvästi potentiaalistaan, mistä on pakko verottaa yksi tähti. KUVA Ainoa keskitasoa selvästi parempi piirre kuvanlaadussa on mustan taso, joka on mainio. Toiminnallisia kohtauksia on reilusti. THE LION KING · 1994 OHJAUS: Roger Allers & Rob Minkoff ÄÄNIOSISSA: Matthew Broderick, James Earl Jones, Jeremy Irons, Nathan Lane PITUUS: 88:23 min. Näiden puutteiden vastapainoksi mustan taso on toisaalta erinomainen, mutta siitä hyötyviä pimeäkohtauksia elokuvassa on niukasti. Värikkyys varsinkin ulkokohtauksissa on hyvää tasoa. On toki makuasia, pitääkö enemmän maalauksellisesta piirrosanimaatiosta kuin tarkemmasta ja aidommasta mutta myös vähemmän käsityönä tehdyn näköisestä tietokonegrafiikasta. ÄÄNI Levyn valikossa on harvinaislaatuinen virhe: jos valitset dts hd Master Audion, saat Dolby Digitalin ja päinvastoin. Trust Frendit-näyttelijä David Schwimmerin ohjaustyö kertoo vaikeasta mutta ajankohtaisesta aiheesta ihailtavalla suoruudella. ÄÄNI Komeasti 7.1 -kanavaiseksi miksattu alkukielinen ääniraita käyttää mainiosti hyväkseen laajaa taajuusaluetta ja yllättää ajoittain miellyttävästi myös takakeskikanavien oivaltavalla käytöllä. Oman aikansa suurmenestys on lämpimissä sävyissä hehkuviin Afrikan maisemiin sijoittuva, yllätyksetön kertomus kuningasperheeseen syntyneestä pienestä leijonanpennusta. Taustadokumentteja on suuri määrä. Elokuvaa voi katsoa sekä kommenttiraidan säestyksellä että mukana laulamista helpottavan toiminnon kanssa. LISÄMATERIAALIT Disney-julkaisujen lisämateriaalien määrä on ennenkin ollut kiitettävää tasoa, eikä tämä Diamond Edition jätä sekään toivomisen varaa. Terävyys jättää kuitenkin huomattavasti toivomisen varaa. Värit ovat kylläiset, eivätkä pimeäkohtaukset mene ihan harmaiksi. Se on ehkä aavistuksen verran pehmeä, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi. Simban ollessa vielä pieni hänen isänsä, mahtava leijonakuningas saa surmansa salajuonen uhrina, ja pennun on vetäydyttävä yhteisöstään välttääkseen saman kohtalon. Johnny Englishin käsikirjoittajakaartissa vaikuttaa pari James Bond -elokuvia kynäillyttä kirjoittajaa. Huumori ei ole kovin monimutkaista, mutta muutamassa kohtauksessa silti varsin toimivaa
Vaikka ulkoasu on samantyylinen Fazonsarjan muiden kaiuttimien kanssa, sähköakustinen toteutus on sukua Mentor 5 -mallille. Tuloksena pitäisi olla jäykkä, kevyt ja hyvin käyttäytyvä rakenne. Kotelo antaakin hyvin tukevan ja kuolleen vaikutelman. Tavoitteena on ollut musiikin voimakkuuserojen uskollinen toisto mikrodynamiikasta suuriin tasonvaihteluihin asti. Yhdeksän komponenttia sisältävä jakosuodin on koottu kuitulevylle. KEHITTYNEET ELEMENTIT Bassokartiot ovat puukuiduilla vahvistettua hienolaatuista paperimassaa. Magneetti on tehokas, ja napakappaleen ympäröiminen kuparilla pienentää puhekelan induktanssia. Kotelon rakenteeksi on valittu alumiinivalu, mistä on hyötyä sekä muotoilulle että akustisille ominaisuuksille. Elementtejä on kuitenkin paranneltu ja kotelon viritys sekä jakosuodin on suunniteltu uudelleen. Sisätilavuus olisi noin 30 prosenttia pienempi, jos samankokoinen kotelo tehtäisiin 19 mm:n mdf-levystä. Resonanssit ja värähtelyjen siirtyminen bassoelementiltä diskantille on pyritty estämään. Siinä ei ole yhdensuuntaisia sivuja, joten sisään ei muodostu seisovia aaltoja. Etulevy on kerrosrakenteinen, ja välissä on polymeeritiivistettä. DALI FAZON F5 TARJOAA KUITENKIN VASTINETTA RAHOILLE MYÖS TEKNIIKKANSA PUOLESTA. D alin Fazon-sarja sisältää valikoiman satelliitteja ja subwoofereita. Dalin mukaan ero kuitulevyyn verrattuna on jopa 20-kertainen. Alumiinin suurempi jäykkyys mahdollistaa ohuemman materiaalin. Lisäksi muoto on luja. Runsaan 3000 euron hintainen F5 on sarjan huippumalli ja ainoa lattiakaiuitin. Sen seurauksena särö on pienempi, ja vahvistimen kokema kuorma vaihtelee vähemmän kartion poikkeaman mukana. 66 HIFIMAAILMA 1/2012. TE S T I : D ALI FAZON F5 - KAIUTTIMET n TEKSTI JA KUVAT: MAURI ERONEN n MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN Virtaviivaista tekniikkaa DESIGN-KAIUTTIMIA SUUNNITELTAESSA EI OLE AINA PANOSTETTU KUNNOLLA AKUSTISEEN TOTEUTUKSEEN
Jakosuodin on koottu kuitulevylle, ja osat on liitetty toisiinsa suoraan johdottamalla. Refleksiaukko on sijoitettu taakse. Elementin laippa on muotoiltu loivaksi suuntaimeksi. Vaimennusaineena on synteettinen vanu, jota on lähinnä seinämillä. Kelat ovat basson suurinta sarjakelaa lukuun ottamatta ilmasydämisiä. Bassoelementin rakenteessa on kiinnitetty erityistä huomiota toiston pienisäröisyyteen. HIFIMAAILMA 1/2012 67. Korkeiden äänten toistoa varten on erittäin kevyt tekstiilikalotti, jonka puhekela on 28-millinen. Ne ovat kyllä suhteellisen kookkaita Bennicin 100 voltin malleja. Hieman erikoista tämän hintaluokan kaiuttimessa on, että kondensaattoreina on käytetty pelkästään elkoja. Vain toinen bassoista toistaa keskialueen, joten toimintaperiaate on 2,5-tie. Tämä ja tavallista pitempi puhekela lisäävät tehonsietoa ja vähentävät signaalin kompressoitumista. Ilmaraossa on ferrofluid-nestettä. Suuri takatila alentaa resonanssitaajuutta
Diskantti on sävyltään helähtävä ja hyvin siisti. 8/10 Alumiinivalukotelo on tukeva, ja sen seinämät pienentävät vain vähän sisätilavuutta. Kaiuttimen jalkaosassa oleva liitinpaneeli voidaan kääntää, jolloin kaapelit kulkevat näkymättömissä jalan sisällä ja vaikkapa lattian läpi. Keskitaajuuksilla on pieni korostuma 900 hertsin ympäristössä. Kaiutin toimii suurehkoillakin kuunteluvoimakuuksilla ärsyttämättä. Fazonin ääni on luonteeltaan siisti ja rauhallinen. Se toistaa hieman hyökkäävätkin äänitteet miellyttävästi. Tämän vastapainona taas soundi on hyvin miellyttävä, sivistynyt ja kovaakin kuunneltava. Bassot ovat pääosin tasapainossa, vain ajoittain kuuluu lievää ylimääräistä muhkeutta. + Miellyttävä monenlaisilla äänitteillä + Toiston yhtenäisyys Keskialueella nasaalia sävyä Lievää ylimääräistä muhkeutta Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Viimeistely on erinomainen. Mittaustulokset Herkkyys (1 m/2,83 V): ............................................... Alakeskialue on tasainen, mutta taso nousee bassoja kohti. Lisäksi tietyt soittimet etääntyvät ja toiset lähentyvät. Lopulta toisto kuitenkin kaappaa mukaansa omalaatuisella iloisuudellaan, kunhan äänite on muuta kuin akustista hissuttelua. Diskantti kuulostaa hyvin puhtaalta. Pieneen huoneeseen kaiutinta ei siis kannata viedä. 54 Hz Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): ........................ 87 dB Alarajataajuus (-6 dB): ................................................ Käytännössä tämä kuuluu lauluäänien honotuksena, jos levyllä on siihen vähänkin taipumusta. Toistossa on tiettyä mukaansatempaavuutta varsinkin reippaalla sähköisellä musiikilla. Bassoilla on hiukan ylimääräistä muhevuutta, mikä yhdistyneenä keskialueenlämpöön tuo äänen toisinaan tukkoisuutta. Äänellisesti se sopii parhaiten suhteellisen hillityjä soundeja arvostavalle. Liittimet ovat jousikuormitetut, ja niihin sopivat järeätkin johdot, aina noin 10 neliömilliin asti. Solisti siirtyy selvästi kohti kuulijaa. Streokuva on aineeton, mutta tila ei välity kovin tarkasti. n Liitinpaneeli on käännettävissä ympäri, jonka jälkeen johdot voidaan vetää huomaamatta pohjan kautta. YHTEENVETO Dali Fazon 5 on hienosti tehty kaiutin, joka antaa rakenteen ja muotoilun puolesta hyvän vastineen hinnalleen. Keskitaajuuksilta ylöspäin kaiutin on 8-ohminen. 68 HIFIMAAILMA 1/2012. Fazonin pintakäsittelyn vaihtoehdot ovat musta, valkoinen tai punainen kiiltomaali. 49 Hz Minimi-impedanssi: .................................4,7 ohm @ 210 Hz MUKAANSATEMPAAVA ÄÄNI Taajuusvasteista on nähtävissä, että elementit on sovitettu hyvin yhteen, ja vasteet ovat edullisia koko diskanttielementin toimintaalueella. Toisto on varsin tasaista 2 kilohertsin yläpuolella. Keskialueella on lievää epätasaisuutta, joka tuo lauluääniin nasaalia sävyä. 5,5 dB Viritystaajuus: ............................................................. Sähköisesti vahvistettu kevyt jazz kun etenee tempaavasti muhevan menevällä otteella. Kirkassoundiset miksaukset, joissa laulaja ja peltisoundi uhkaavat karata silmille, toimivat taas vastaavasti paremmin. Värittymä tekee kuitenkin esimerkiksi sopraanofonista turhan ohuen. Sen sijaan isommassa huoneessa ja räikeässä akustiikassa kaiutin voisi olla omimmillaan. 6/10 Mikael Nederström Rauhallinen, siisti ja etäinen esitys, jossa keskialue on aavistuksen kohollaan. Instrumenttien äänensävyt pysyvät keskialueen pienestä nasaaliudesta huolimatta tunnistettavina. 900 hertsin kohdalla on kuitenkin pieni korostuma, ja taso nousee myös jonkin verran bassoja kohti. Impedanssi on useimmille vahvistimille ongelmaton. TE S T I : D ALI FAZON F5 - KAIUTTIMET Dali Fazon F5 Lisätietoja: Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Toimintaperiaate: Elementit Bassoäänet: Korkeat äänet: Jakotaajuudet: Suurin suositeltu teho: www.jjhifi.fi, www.dali.dk 3 290 /pari 11 x 92 x 32 cm 14 kg 2,5-tie, bassorefleksi 2 kpl 14 cm 2,8 cm 800 ja 3000 Hz 180 W Kuunteluarviot Mauri Eronen Tila avautuu aineettomasti, mutta stereokuva jäsentyy epämääräisesti. Sointi on vahvasti omanlaisensa ja vaatii neutraalimpien vertailukohtien ollessa tuoreessa muistissa pidemmän totuttelun
Ota uusi Rytmi omaksesi! 10.2. www.rytmi.com Ilmestyy. Uudistunut Ajattoman rockin musiikkilehti UUDISTUNUT Rytmi seuraa musiikin ilmiöitä menneiltä vuosikymmeniltä tähän päivään. Rytmi keskittyy areenoilla ja stadioneilla viihtyviin legendoihin ja näitä haastaviin uusiin tekijöihin rennosti, viihdyttävästi ja elämyksellisesti
Olleet kotikäytössä ja täysin uudenveroiset. Balansoitu laadukas Classen Etuvahvistin myynnissä. Auttaa tekemään valintoja laitteiden hankinnassa, pureutuu kuvan- ja äänentoiston perusteisiin. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. Ovh oli vuonna 2002 1400 euron tietämillä. Siisti pari. Ovh. Hinta: 490 - Vantaa P. 699 euroa Rautatienkatu 22, 33100 Tampere +35840 760 1247 info@soundfactor.fi Edelliset numerot digi-lehtinä, sisällysluettelot, artikkeleita eri aiheista, laitearvioinnit... TIETOA PITÄISI SAADA - JUTTU KATEISSA - ONKO TESTATTU ? WWW.HIFIMAAILMA.FI UUTUUSKIRJA Kirja antaa hyvät eväät viihdekeskuksen toteuttamiseen. 040 5203797, einopatronen@gmail.com Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Myydään tarjousten perusteella. 0500-789 692 tai 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 Hämeenlinna www.tlaudio.fi Rega DAC, svh. Noin 10 tuntia käytetty. H IFI MA R KKI NAT NÄIN ILMOITAT HIFIMARKKINOILLA: Julkaisemme Hifimarkkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänenja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen aineistot@hifimaailma.fi. · HIGH-END · KOTITEATTERI · TARVIKKEET · TL-Audio Myydään Classe DR-5 Preamp. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA P. Sivutaan myös valaistustekniikkaa, akustointia ja kerrotaan, miten laitteista otetaan täysi hyöty irti (250 sivua). Vain nouto. Soitin vesa.heinonen@luukku.com OR 270SE - Tarjolla OR:kaiutinmalliston helmi! Harvinainen seinänläheisyydestä nauttiva koaksiaalikaiutin(taitaa olla sama koaksiaalielementti kuin saman ajan Gradient Revolutioneissa) Elikkä erittäin tarkka toistin on kyseessä. Hinta: 690 - Kuopio P. Myös vaihto johonkin mielenkiintoiseen esim. Tarjoukset sähköpostiin, samoin kyselyt ja lisäkuvapyynnöt. 050-5353205, janne.kapylehto@sll.fi Lehmann Audio Black Cube Stamp päätevahvistin. 8260 kaiuttimille sopivat. Ostettu makkarisettiin Zero Dacin seuraksi, mutta suunnitelmat muuttuivat. Laadukas käyttötuntuma ja hyvä-ääninen. Ja kauppa käy vilkkaana. Hinta: 290 - Kirkkonummi P. 040-1751519, jukka@diibii.fi Martin-Logan Quest elektrostaattiset huippukaiuttimet. 050-5552787, juha.tolvanen@wippies.com Bang & Olufsen Beogram 2200. 700 euroa. 040-4160905, kim.porrassalmi@gmail.com Genelec 8260 jalustat, "Desing Genelec" jalustat 8260-415B ylälevyillä. laadukkaaseen cd-soittimeen. NYT TARJOUSHINTA 31,90 euroa (norm 34,90 ) HIFIMAAILMAN KESTOTILAAJLLE VAIN 27,90 LISÄTIETOJA JA TILAUKSET: WWW.HIFIMAAILMA.FI (Oheistuotteet) 70 HIFIMAAILMA 1/2012. Ei kumise millään. Ovh. Toimiva, teac:n värinen, tyylikäs tanskalainen vinyylin pyörittäjä. Etuvahvistimessa ei ole kaukosäädintä. Staatti + 12" bassoelementti. Alataajuus n.40hz. Säätövara 8001350 mm. Hinta: 500 P. Hyvä phono aste (mm ja mc). 1070 . Hinta: 2550 - Vantaa P
Nyt uusi hinta eli 3000. Hinta: 1250 Kempele P. Sisältää myös seikkaperäiset ohjeet (englanniksi) sekä äänirasian kohdistussapluunan. Toisessa kaiuttimessa takareunassa muuton jäljiltä aivan pieni jälki, jota ei kyllä huomaa kuin aivan läheltä katsottaessa. Hinta: 2500 - Tampere P. Tämä levy on tarpeen jokaiselle levysoittimen omistajalle. Tilaukset: www.hifimaailma.fi (>>oheistuotteet) Ovatko kuvasäädöt kohdallaan? Digital Video Essentialsin suosittu ja maailmalla mainetta niittänyt HD Basics Blu-ray säätö- ja kalibrointilevy Ostetaan Toimiva Arcam Alpha sarjan soitin, jolloin soittaisi myös cd-r levyt. Väri Rosewood. 040-9607178, jlaukonm@welho.com Wharfedale pacific evolution 20 kaiuttimet + keskikaiutin, värinä musta ja saman sarjan keskikaiutin värinä pianolakattu musta. Suomen kamaralla ko. Laite erittäin hyvässä kunnossa ja täysin virheetön. Alle vuoden vanha stereovahvistin. Nämä Georges Cabasse:n taidonäytteet ovat kuunneltavissa Kirkkonummella. Sisältää paljon teoriaa ja käytännön tietoa, säätömateriaalia kuvalle ja äänelle, värisuodatinkalvot ja ohjevihon + paljon lisämateriaalia. 045-1146087, martti.kaijansaari@hotmail.com HINTA: 32,90 euroa Levysoittimen säätölevy autaa saamaan soittimen säädöt kohdalleen ja soittimesta kaiken laadun irti. Kuitit ja kaikki pakettiin kuuluvat osat löytyy (myös alkuperäinen laatikko ja suojat). Ranskalaisen high-end -valmistajan Cabassen Corsaire -kaiuttimet vuodelta 1983. 040-5053342 Usher V-601 kaiuttimet Tarjoa! P. Hinta: 3000 - Hki P. Myydään hellasärön takia, pienempien tieltä. Vaihdossa kelpaa myös Transparent Reference digipiuha XLR. Laajempi esittely luettavissa hifimaailman nettisivuilta (artikkelit) sh 899,- Katso päivän hinta verkkokaupastamme:www.hifikulma.fi verkkokaupastamme: FORSSA: Kartanonkatu 18 · 30100 FORSSA 03-4355 150 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 SALO: Turuntie 26 · 24240 SALO 02-733 8888 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 Tilaukset: www.hifimaailma.fi (>>oheistuotteet) HIFIMAAILMA 1/2012 71. Totta puhuen nämä on soinniltaan paremmat, mutta sain hyvän 5.1 setin sopuhintaan. kaiuttimet ovat hyvin harvinaiset, eikä näitä maailmanlaajuisestikaan myynnissä liiemmälti ole. Hinta: 300 - Kirkkonummi P 050-5552787, juha.tolvanen@wippies.com Transparent Reference MM SS-välijohdot eli Opuksesta seuraavaksi parhaat. Mukana piikit kaiuttimille. Keski kautin priima. Myyn, koska korvaavat kaiuttimet ostettu jo tilalle, hetken mielijohteesta. Kaukosäädin ei välttämätön. ut tkais n! D -ra käyttöö 3D/H a koti van j Octa yritysvaan i vaat www.OCTAVA.fi www.starsandstripes.fi P 050-5050880 . Acoustic Zen · Audio Epilog · Audio Tekne · Ayon ·Chapter · Clayton · Coincident DH Labs · Gemme · John Blue Audio · KR Audio · LessLoss · Nola · Omega Red Wine Audio · Reimyo... Hi-Fi News Analogue Test LP VINYYLISOITTIMEN SÄÄDÖT KOHDALLEEN ...and You 'll hear the difference Satoja hifilaitteita odottaa ostajaansa suositulla MYY JA OSTA -sivustolla OLETKO MYYMÄSSÄ, OSTAMASSA TAI VAIHTAMASSA? WWW.HIFIMAAILMA.FI Cabasse Corsaire (V1). YAMAHA RX-A810 · · · · · · 7.2 vahvistin (7x160W) 8/2 HDMI (1.4,3D,ARC) USB-liitäntä Ethernet ja internet radio Hyvät kuvaruutuvalikot 7.2 pre out HINTA: 34,90 euroa HD/BluRay kalibrointi- ja säätölevy Blu-ray-soittimille, taulutelevisioille, videotykeille ja koko kotiteatterilaitteistolle. Hinta: 500 - Helsinki markku.latva-koivisto@helsinki.fi Dynaudio Contour S3.4 Erittäin kauniit ja hienosointiset lattiakaiuttimet tanskalaisvalmistajalta. Pituus 1m, RCA. Keräilijälle/vintageaudion ystävälle mainio tilaisuus. P. 050-4647441, pekka.pohjonen@uta.fi Electrocompaniet ECI-3. Takuuta jäljellä 4/2012. Toisessa kauittimessa pieniä pintakolhuja ja naparuuvvin päällymuovissa pieni särö. 050-5522508, reima.laine@bitrace.fi Nyt uudet Yamahan AVANTAGE-sarjan viritinvahvistimet saatavissa meiltä esim
Kestotilaus on tilaus, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista ja tilausmaksu laskutetaan sovituin laskutusvälein (esimerkiksi 3, 6 tai 9 numeron välein) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituinen määräaikaistilaus. TIETOSUOJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. Ja voit myös tilata sivuilta vanhoja numeroita ihan oikeina lehtinä tai sähköisessä muodossa. Peruuttamista ei voi tehdä palveluautomaattiin. Internet: www.hifimaailma.fi (kohta >> Tilaajapalvelut) Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 2012: - Määräaikaistilaus 9 lehteä (10 numeroa/12 kk) 79,90 - Kestotilaus 9 lehteä (10 numeroa/12 kk) 75,90 - Tai erämaksulla laskutusjakso 3 lehteä (4 kk) á 26,50 euroa - Ulkomaantilauksien postimaksulisä: EU +18,90 ja muut +24,90 /vuosi - Tilaus digilehtenä + digiarkisto: 3 / 6 / 9 numeron kestotilausjakso 13,90 / 23,90 / 34,90 - Digilehti + digiarkisto lehden kestotilaajille +8,90 koko tilauksen ajaksi TILAUSTEN SÄÄNNÖT Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen jakso sisältäen tilaukseen kuuluva määrä lehtiä. Uudet kestotilaukset laskutetaan tilauksen alkaessa ja jatkavat kestotilausjaksot edellisen jakson päättyttyä, ennen uuden jakson alkua. Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. Taisi mennä palkinto oikeaan juuri osoitteeseen! ASIAKASPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Puhelinpalvelu: 010 778 6400 (arkisin klo 9-16). HUOM! Laskun maksamatta jättäminen ei ole tilauksen irtisanominen/peruutus. Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimitettujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. Tilaus jatkuu kuitenkin pääsääntöisesti maksetun tilausjakson loppuun. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Tutustu myös nettisivujen Artikkelit-osion mielenkiintoiseen sisältöön. PS. VE VOIK GHENDI HI KATEISSA, TARVITSETKO LISÄTIETOA? hifikelpo iseksi? 5-6 /20 HIFIM AAIL MA 2/20 HIFIM AAIL MA 4/20 eralla ikam 1 01 endig 4/2 dalle ötkoh sääd Kuva 11 11 CD-soitin , maailma ard 401 istin ja : Garr -raportti · CES algista Hifiä jainen vahv · Nostyon matalalin · Onk stimen putkivahvi Kotimainen nussarja raken F1 -soitin Mercury -Blu-ray Tannoy in satasella -1611UD -televisio Hyvä kaiut on DBP p Aquos UD9400 oitin t · Den n Shar ttimet Marantz hifimessu uumaine r -kaiu moninormis immat n · 46-t Nola Boxe Täydellinen · n suur -levysoiti a H I F I maailm 8,90 LAAD UK KA AN ÄÄ NE N JAKU VA NER IKO ISL EHTI AILUS VERT 00 SA 20 -300 0 VIDEOTY HIFIM s s jaau pa ts Heavy-f -o ka estivaa sto ina lin ää + O rkk i io Mistral nentois ma tomast to SES Aud aiset et i langat Kotim iuttim ja ään ykille va uka mat HD-Ku elta videot huipp gatto soittim ilussa lan Koke -linkit evahvistin lo -päät lla putki Audio Diavo HDMI rollia Art 882 Lindemann roitu integ 9400 euron stin vahvi LA Rock'n AD UK KA AAIL MA 5-6/2 011 KIT l kaiuttimet Tee-Se-itse Audio Mistra 0 · SES Hifiharrastajien ILUSSA: Audio RTIT: Hypex UcD70 · KOKE vahvistin cd-soitin · RAPO aalla Kiinassa et · Cambridge tin inteht Tee-se-itse aiuttim tin ja ja vahvis TESTISSÄ: Pearl Lite vahvis din putkivahvist Planet L pallok Crescendo cd n ia tz et · Elipso ue Armon · Maran · VIERAILU Yarlan lattiakaiuttim · Audio Analog tapahtuma rja it langattomat koinen 5.1-sa elektrostaat Pro LV3 pan SMGa Minx miniko Magne Audio daariset · Legen H I F I maailm AN ÄÄN EN PILARIKAIUT VERTAI Euroopan DENON RCDLaad N7 miniyhdis ukas telmä VERT AILUS JA KU VA SA TY YLIK NER IKO ISL KÄÄT EHTI 250-15 TIMET 00 messut a 1 1 8,90 Löydät tietoa edellisten numeroiden jutuista ja testeistä nettisivuiltamme www.hifimaailma.fi. Osallistu lukijakyselyyn! SUOSITTELEMME HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE HIFImaailma Kaikkien lukijakyselyyn osallistuneiden kesken arvotaan 800 euron arvoiset, Hifimaailman suosituksen saaneet JBL Studio 190 lattiakaiuttimet. Tilaus päättyy automaattisesti viimeisen numeron jälkeen. Tämä voidaan tehdä puhelimitse tai internetissä. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. Subbarin voitti Juha Helenius Vantaalta. Tilauksen peruuttaminen (KSL 6:15): Tilaajalla on kuluttajasuojalain mukaisesti oikeus peruuttaa etämyynnissä tekemänsä uusi tilaus veloituksetta 14 vuorokauden kuluessa tilauksen ensimmäisen lehden tai tilausvahvistuksen/-laskun vastaanottamisesta. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. Sam H I F I maailm sung intab letti media 2/2 011 soitt imen LAAD UK KA AN ÄÄ NE NJA KU VA NER IKO ISL EHTI a 8,90 a HIFILA ITTEIS TON MO DERN I PERU STA: JUTTU DA-muunti mella SSÄ ESITTELY N EURO I ER 000 120 TITEATT KO 4: O OSA LA TOIST RKKO O SE OL Ä. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. YLEISTÄ ASIAA TEKSTISISÄLLÖSTÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvottiin SVS:n järeä subwoofer. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/ tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. Onneksi olkoon! Hänen mielestään numeron 10 parhaat jutut olivat (tässä järjestyksessä): Subwoofereiden vertailutesti, SVS:n bubwooferin testi sekä tietoa ja taitoa -artikkeli subwooferin käyttöönotosta. Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Tähän mennessä toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailma-lehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kyselyyn! WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY Hifimaailman numeron 10/2011 lukijakyselyyn osallistui jälleen yli 500 vastaajaa. WWW.HIFIMAAILMA.FI MESS LUSSA MOBIIL HIFISTIN ILAITT HU NAPP IPPULUO EET: JA MPIKUULOK KAN 3-SOIT KEET TIM ELIIT TILUO IEN KKA suurimm URAPOR at HighEnd- TTI: DEVIALET Maailman D-PREMIER vahvistin hienoin ? TESTISSÄ: Panasonic Dynaudio DM DMP-BDT3 2/7 -jalus Argon1 takaiu 10 -Blu-kaiuttime ray-soitin ttimet · Onkyo MUUTA: Raskaan t · LG DP1W · KOKE -med ILUSS TX-NR609 musiikin festarin iatoistin ja N2A2 A: Lyngdorf -viritinvahvistin TDAI2 äänentoisto · Egrea -verk sta hifiä kokovalevy 200 -huonekorja t EG-S900 · -mediatois · Harra stuksena Legendaariset in/vahvistin · Koss Amphion tin hifi: Tuuna uksella ESP-9 -kuulokkee ääni parem t maksi 72 HIFIMAAILMA 1/2012
Kaverilla sattui olemaan CNC käytettävissään, mikä oli kirjaimellisesti lottovoitto - ei tarvinnutkaan käydä juttusilla pankinjohtajan kanssa. Sitä paitsi "The Machine" (nimi kutsumanimi) oli varsinainen guru CAMin, pallopäiden ja z-askeleiden kanssa. No, onneksi kirkasvalolamppu alkoi taas paistaa allekirjoittaneen (Tommin) projektin yllä... Ilmeisesti Inteliltä ja AMD:ltä ei löydy sopivaa - ainakaan tutuista nettikaupoista... Tai korvissa, jos mainoksiin uskoo. Oletteko kuulleet, että nykyään on olemassa tietokoneella ohjattuja koneita, jotka tekevät puutyöt puolestasi. 3D-mallinnuksen jälkeen aloin miettiä, miten ihmeessä saan hienot digitaalisessa muodossa olevat ideani muunnettua arkitodellisuudeksi. Ai niin, se on Tommi (nimi muutettu) tässä taas, joka kertoilee tositarinoita tosi Suomesta. Tuskallisen asioiden selvittelyn jälkeen alkoi pahasti vaikuttaa siltä, että minulla oli tasan kaksi vaihtoehtoa käytettävissäni: joko alkaisin veistää pölkkyä moottorisahalla tai sitten surraisin dremelillä. Pienen selvittelyn jälkeen sain puhuttua Tuomaksen (nimeä ei muutettu) järsimään osat kaiuttimeeni. CNC:n lisäksi pitäisi vielä hankkia CAMi ja jonkinlainen postprosessori. Mutta joskus asiat järjestyvät mukavasti. Enää jakosuodin, kaapelit ja elementti olosuhde/xenon-kaappiin ikääntymään ja... Ongelmana oli, että ensimmäinen vaihtoehto tuottaisi lopputulokseksi joko halkoja tai nallekarhun, toinen vain pahan mielen... Tulin lopulta siihen tulokseen, että CNCtyöstöä minun ei kannata ottaa itse haltuun. Ja ne osaavat vielä tehdä melkein minkälaisia muotoja tahansa - BINGO! Tällaisia koneita kutsutaan CNC-koneiksi eli jyrsimiksi. Tästä tulikin uusi ongelma - mistä löytäisin jyrsijän. Miltä kuulostaisi: Tommin Speakers (name changed)? "Tommi" (nimi muutettu) on kaiutinrakennuksen tuleva ammattilainen, joka ei ole koskaan rakentanut yhtään kaiutinta, mutta on oikeasti ostanut yhden. HIFIMAAILMA 1/2012 73. No, tekemistä odottaa vielä miljoona muuta asiaa, mutta nyt kyllä näyttää vahvasti siltä, että tämä projekti saattaa jopa onnistuakin! Ai niin, päätin muuttaa kaiutinmerkkini nimen. Mutta palataanpa ajassa muutama viikko taaksepäin... Olin jopa niin epätoivoinen, että mieleeni hiipi ajatus siitä, että valmistusmenetelmät olisi voinut ottaa huomioon jo vähän aikaisemminkin. Haluan näet mahdollistaa brandin kansainvälistymisen. Nämä akselit ovat mitä ilmeisimmin varsin kalliita kapistuksia, koska ilman talolainaa ei allekirjoittanut pääse kaupoille sopivasta laitteesta. Ilmeisesti ne ovat sitä parempia mitä enemmän niissä on akseleita. Nyt siis minulla on kaiutinkotelon osat työstettyinä. DIY, T CNC, poraamista ja jyrsintää osa3 ervehdys taas! Täytyy sanoa, että projektini on edennyt aimo harppauksin - kyllä tässä vielä kaiuttimet kasaan saadaan
Tarvitaanko siis kaiuttimille ns. Aktiivisuus tarjoaa myös monia muita etuja. sisäänajo? Elektrostaatin ja dynaamisen basson uusin liitto: MartinLogan ElectroMotion ESL -hybridikaiutin Äänenlaadun ehdoilla ja kompaktissa kotelossa: Cambridge Audio Azur 551R 7.1 AV-viritinvahvistin Vaihtoehtona aktiivikaiuttimet? Aktiivikaiuttimissa on sisäänrakennetut vahvistimet, joten ne voidaan kytkeä suoraan säädettävään linjalähtöön, esimerkiksi etuvahvistimeen, cdsoittimeen, taulutelevisioon tai jopa kannettavaan soittimeen. TU L O S SA SEU RAAVAS SA NUMEROSSA HIFImaailma H IFI MA AILMA 2/ 20 12 I L MESTYY H E L M I KU U N LO PU LL A TIETOA JA TAITOA: Kaiuttimen sisäänajo? Muuttuuko uuden kaiuttimen ääni ajan kuluessa. Testasimme joukon tunnettuja ja myös vähemmän tunnettuja keskikokoisia aktiivikaiuttimia, joiden voi olettaa soveltuvan hifikäyttöön, joko jalustalle tai tason päälle sijoitettuina. Laadukkaat langattomat Kokeilussa kolmet laadukkaat, mutta erilaiset langattomat kuulokkeet: Sennheiserin pitkään odotettu, vaativaan hifikäyttöön tarkoitettu uutuus RS 220. Sonyn MDR-DS6500 kotiteatteriharrastajan surroundkuulokkeet ja vaativaan mobiilikäyttöön AKG K 840 KL Verkkosoittimet etsivät paikkaansa: Parivertailussa FM-virittimen ja verkkosoittimen yhdistelmät NAD C446 ja Denon DNP-720AE Kokeilussa Jorma Design -huippukaapelit Tilaa Hifimaailma helposti netistä: www.hifimaailma.fi 74 HIFIMAAILMA 1/2012
Let the Totem choose you. Rainmaker Dreamcather Model-1 Signature Arro Hawk Forest Tervetuloa laadukkaan äänen ja kuvan kotiin Hifihuoneelle! Aleksanterinkatu 30, Tampere Puh. (03) 213 0750 www.hifihuone.fi
12001 6 414881 873440 187344-12-01 PAL.VKO 2012-07 www.kef.com Q series - luokkaa ylempänä Suunniteltu pienimpiä detaljeja kunnioittaen hintaluokkaansa ylemmäs. Q sarja on aina todistanut KEFin osaamisen laadukkaiden materiaalien ja uusien teknologioiden hallinnassa. KEFin 50 vuoden kokemus kiteytyy uudessa Q sarjassa, tarjoten KEFin kehittyneen Uni-Q pistesäteilijän yllättävän edullisessa hintaluokassa. "I have been sampling small floorstanders in the under-$2000 range for a number of years now, and there is no other speaker in that range that I prefer to the KEF Q900." - Kalman Rubinson, Stereophile Q sarjan kaiuttimet alkaen 550 euroa/pari Lisätiedot ja jälleenmyyjät: www.highendstudio.fi info@highendstudio.fi puh. 09 455 3685. Uusi KEF Q kaiutinmallisto vakuuttaa ilmavalla ja läpinäkyvän puhtaalla äänentoistolla. Vaivaton dynamiikka tuo musiikkiin ja elokuviin voimaa, joka saa kuulijan haukkomaan henkeään