Hifimaailma 1/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

monitoimimies Reykjavikissa . Voxativ-laajakaistaelementit . Soul Note SC300 -cd-soitin muuta Matti Kallio . Panasonic PT-at6000 1 monipuolinen projektori 2013 pioneer n-50 digitaaliajan musiikkisoitin Laadukkaan äänen ja kuvan erikoislehti | 9,80 ? Mediatoiston mahdollisuudet Airplay Bluetooth DLNA Streamaus Verkkosoittimet Langattomat linkit Audiolab M-DAC Musikaalinen da-muunnin Tietoa ja taitoa Vinyylilevyjen taajuuskorjaus & Edulliset yllättäjät Aurelia Aniara Indianaline Tesi Logitech UE9000 Huippuluokan langattomat Testissä Graham Slee Elevator EXP + Revelation -levysoitinesivahvistin . Verity Audio Finn -kaiutin . Profel PS81 -aktiivikaiutin kokeilussa Audioquest Dragonfly -usb-kuulokevahvistin . Hifiharrastajan muotokuva . Sony MDR-1 -kuulokesarja . Penaudio Sinfonietta -kaiutin . Hifistin levyvaliot
info@tadistribution.fi . Laitteeseen voidaan kytkeä myös ulkopuolinen linjatasoinen ohjelmalähde 3,5 mm linjaliittimellä. Aluminoitu Geneva WorldRadio on saatavana mustana, punaisena sekä alumiinin värisenä. Hinta 299 ?. www.geneva.fi | www.tadistribution.fi Maahantuoja: TA Distribution Finland Oy . Näin saat yhteyden kaikkiin netissä oleviin radioasemiin. Genevan WorldRadio on korkealuokkainen ja suorituskykyinen äänijärjestelmä. Radiossa on kosketustoiminnoin varustettu digitaalinen näyttö, FM-viritin, herätyskello sekä langaton Bluetooth-vastaanotin. 09-662 062 . www.geneva.fi. puh. Geneva WorldRadio ?Unohda muut matkaradiot, Geneva WorldRadio on ainoa radio, mitä tarvitset!? Vuoden paras laite 2013 ?????? . Lyd & Bilde ? Genevan uusi WorldRadio tarjoaa pääsyn useisin tuhansiin radioasemiin ympäri maailman. Voit kytkeä internetyhteydellä varustetun älypuhelimesi, tablettisi tai tietokoneesi langattomasti WorldRadion sisäänrakennettuun Bluetooth-vastaanottimeen
Pisteasteikko own 0-10. Tämän numeron mediatoistojutussa esitellyt Betasphere ja Procaster sisältävät optisen lähdön äänelle ja ovat äänenlaadultaan hämmästyttävän hyviä. Kun musiikkiin keskittymiselle on aikaa, ottaisi siitä mielellään kaiken irti. Tässä numerossa erityisen hyvää hinta-laatusuhdetta edustavia tuotteita oli useampi. Audiolab M-DAC ei varsinaisesti ole da-muuntimeksi halpa, mutta sen tekninen ja musiikillinen suorituskyky haastaa paljon kalliimmat kilpailijat. Italaialaisen Indiana Linen suorastaan halvat jalustakaiuttimet ällistyttävät tasapainoisuudellaan. Silti leppoisia rytmejä on kiva soittaa taustalla. Koska numeerinen arvosana kuvaa vain yleisvaikutelmaa äänen laadusta, tulee myös kuuntelun kirjalliseen arvioon kiinnittää erityistä huomiota. TESTIVOITTAJA-maininnan saa pääsääntöisesti vertailutestin parhaat kokonaispisteet tai tasapistetilanteessa äänenlaadultaan parempi ja/tai edullisempi tuote. ????? suosittelemme Yksittäislaitetesteissä SUOSITTELEMME maininnan voi saada erittäin hyväksi (5 tai 4 tähden arvoiseksi) todettu tai esimerkiksi erittäin hyvän hinta/laatusuhteen omaava tuote. Vertailutesteissä SUOSITTELEMMEmaininnan voi saada myös tuote, joka ei yllä kokonaispisteissä testivoittajaksi, mutta ansaitsee silti erityismaininnan tasaväkisen pistetilanteen tai muun erityispiirteen johdosta, esimerkiksi hinta/laatusuhde on poikkeuksellisen hyvä tai tuotteessa on muuta ????? Tähdet kuvaavat laatutasoa seuraavasti: ????. Kokonaispisteet muodostuvat osa-alueiden painotetusta keskiarvosta. Painotukset on mainittu testien pistetaulukoissa. ????? testivoittaja Kuunteluarvostelu Kuuntelut tehdään pääsääntöisesti kahdella ja vertailutesteissa sokkokuunteluna 4-6 kuuntelijalla, jotka kukin kuuntelevat ja pisteyttävät tuotteet erikseen. Hyvät työkalut kun helpottavat kaikkea tekemistä. Aina ei tarvitse kuitenkaan hommata sitä kalleinta, ainakaan kuuntelusta nauttimiseen. Aurelia Aniara taas on pieni ja kevyt, kaunissointinen kaiutin vaativampaankin makuun. Mauri Eronen Toimituspäällikkö arvostelut Pisteet Vertailutesteissä tuotteet arvostellaan ja pisteytetään eri tuoteryhmille määritellyillä osa-alueilla (mittaukset, ominaisuudet, käyttö, äänen- ja kuvanlaatu, jne.). Kaikille osa-alueelle on tarkat kriteerit pisteiden muodostumisesta. Hyvä (hyvä tuote, mutta varauksin) ????? Tyydyttävä (keskitasoinen suorituskyky) ????? Välttävä (suorituskyky selvästi alle keskitason) ? Ei suositella 3. Onhan kiva olla kunnon kamppeet, jos niitä joskus tarvitsee. Tuhansien nettiradioiden joukosta kyllä löytyy todennäköisesti omaa makumaailmaa mukaileva asema, jos sellaisen vain sattuu löytämään. Oman tiedostomuotoisen musiikkikirjaston toisto onnistuu verkkosoittimella, ja toistoa voi hallita taskussa kulkevalla älypuhelimella. Tällöin toistaminen riittävällä laadulla ja mahdollisimman kätevästi nousee arvoonsa. Radio on kätevyydessään ylivertainen, täysin passiivinen toistoväline, mutta toistettavaan musiikkin on mahdoton vaikuttaa. Eikä musiikin edes tarvitse olla tiedostoina kiintolevyllä. pääkirjoitus Kuuntelun kaksi puolta Aina ei ole aikaa tai kärsivällisyyttä istahtaa spottiin ja nauttia musiikista äänikuvineen ja nyansseineen. Se taas keskeyttää oheistoiminnan ja muuttaa touhun epäkäytännölliseksi. Kiitettävä (korkeatasoinen tuote) ????. Kuuntelun kokonaisarvona muodostuu kuuntelijoiden antamien pisteiden keskiarvosta. Pisteasteikko on 0-10. Ehdotonta huippuluokkaa ????. Halvalla selviää, jos stereolaitteistoon kytkee muutaman kympin hintaisen Bluetooth-vastaanottimen. Äänenlaatukin on taustamusiikille riittävä, kunhan laiteparin valitsee sopivasti. Spotify lennähtää Airplayllä tai Bluetoothilla langattomasti luurista tai läppäristä hifeihin tai verkottuvaan kaiuttimeen. Paitsi kanavaa vaihtamalla. Musiikin havainnoivaa kuuntelua kovin harvakseltaan mutta intensiivisesti harrastavaa highendistiä voi verrata naapurin setään, joka hankkii varastoonsa kalleimmat DeWaltit ja Makitat sitä kerran kymmenessä vuodessa tehtävää remppaa varten
Toimitus Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401 faksi: 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi 1 2013 sisältö Päätoimittaja Teppo Hirvikunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi Puhelin: 010 778 6401 Toimituspäälikkö Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi Puhelin: 010 778 6404 Avustajat Jussi Arvio, Jaakko Eräpuu, Riku Hakala, Jukka Halttunen, Matti Hermunen, Mika Kankainen, Mikael Nederström, Kari Nevalainen, Jukka Piispa, Jarno Rannanpää, Pekka Tuomela, Heikki Valsta s.22 Ulkoasu Mikko Litmanen Ilmoitusmyynti Pop Media Oy, p. 010 778 6405 ilmoitusmyynti@hifimaailma.fi Tilaukset ja osoitteen -muutokset Puhelin: 010 778 6400, Faksi: 03 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi Vuosikerta 8 numeroa Julkaisija ja kustantaja Hifi-Mediat Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Puhelin: 010 778 6401, faksi: 010 778 6410 3 Pääkirjoitus Painopaikka 6 Tuoteuutiset ISSN 1796-6507 68 Levyvaliot ja arvostelut vakiot Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. s.74 Poimintoja laadukkaista uutuuslevyistä. 81 Hifimarkkinat Markkinapaikka yksityisille ja yrityksille. 82 Tulossa Seuraavassa numerossa? Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Hifimaailma kuuluu EISAn audio/ kotiteatteri -paneeliin. 4 s.48
s.14 s. 17 testi 18 Profel PS81 -aktiivikaiuttimet Kotimaisen Profelin uudistuneen studiomalliston suurin kaiutin sisältää kahdeksantuumaisen elementin ja suuntaimella varustetun kalottidiskantin. 34 Aurelia Aniara -kaiuttimet Suomalainen Aurelia on uusimmassa ja pienimmässä mallissaan vaihtanut tutun kotelorakenteen täkäläiseen luonnonkuitukomposiittiin. 44 Pioneer N-50 -verkkosoitin Rakenteellisesti laadukkaassa japanilaisessa on kaikki tarvittavat toiminnot tiedostomusiikista nauttimiseen. 48 Panasonic PT-AT6000 -projektori Kattavilla säädöillä varustetulle lippulaivalle luvataan puhdasta väritoistoa uuden lampun ja optisen polun ansiosta. 74 Audiolab M-DAC -da-muunnin Brittipajan uusin da-muunnin on ensimmäinen sitten vuoden 92. 34 s. Odotus palkitaan musikaalisesti mukaansatempaavalla meiningillä. 77 Indianaline Tesi 260 ja 542 -kaiuttimet 70-luvulla Italiassa perustettu mutta Suomeen vasta nyt tullut Indiana Line yllättää hinnan ja laadun suhteella. kokeilu 14 Sony MDR-1 -kuulokeperhe Sonyn uuden kuulokeperheen kolme jäsentä . Se vie kuuntelijansa hedelmäisiin äänimaailmoihin. 55 Verity Audio Finn -kaiuttimet Muinaisen Oraclen tallista erkaantuneet suunnittelijat näyttävät kyntensä omassa kaiutintehtaassaan. Jaakko Eräpuu koesti kolme vaihtoehtoa. 72 Logitech UE9000 -kuulokkeet Langattomina tai langallisina toimivat Bluetooth-kuulokkeet soveltuvat erinomaisesti matkakäyttöön vastamelutoimintonsa ansiosta. tietoa & taitoa 22 Mediatoiston mahdollisuudet Kuvaa ja ääntä voi toistaa yhä useammalla kodin laitteella. Tiedonvälitys hoituu nykyisin verkossa tai monin tavoin langattomasti. 42 Äänilevyjen taajuuskorjaus Riaa ei ole ainoa tapa ekvalisoida vinyylilevyjä. Taajuuskorjauskäyriä on useita, eikä kukaan oikein tiedä mitä on käytetty milloinkin. raportti 10 Kultakorva Reykjavikissa Musiikin monitaituri Matti Kallio virittyy studiossaan oikeaan vireeseen Islannin jylhiä maisemia ihaillen. hifiharrastaja 60 Tomi Pikkarainen Helsinkiläisharrastaja ei ole luopunut vinyyleistään, mutta uskoo tulevaisuuden olevan verkkosoittimissa. 5. langallinen, vastamelu ja bluetooth . Sukunäkö on selvä. 58 Soul Note SC300 -cd-soitin Usb-dacilla varustettu soitin tuo passelin ratkaisun tiedostotoiston ja hopeakiekkojen yhteiseloon. 64 Sillä korvalla: Voxativ-laajakaistaelementit Saksalaisen Voxativin valikoimassa on koko äänialueen kaiutinelementtejä aina 28 000 euron parihintaan. kosiskelevat erityisesti Applen laitteiden omistajia sekä laadukasta ääntä etsiviä. 17 Audioquest Dragonfly -usb-kuulokevahvistin Audioquestin usb-väyläinen ja minikokoinen dac/ kuulokevahvistin on kiinnostava apuri kannettavan tietokoneen kylkeen. 38 Graham Slee Elevator EXP ja Revelation -levysoitinesivahvistin Graham Slee osaa tehdä riaan lisäksi muitakin lp-levyjen edellyttämiä taajuuskorjauksia. 52 Hermuset: Penaudio Sinfonietta -kaiuttimet Jyväskyläläisen Penaudion lippulaivamalli Sinfonian pikkuveli on maltillisemman korkuinen Sinfonietta
Philips A2 (AW2000/10) on kompaktin kokoinen, tyyliltään pelkistetty, kaksikanavainen vahvistin, jolla voi toistaa musiikkia mm. langattomasti verkosta, tietokoneilta, mobiililaitteilta ja internetradiokanavilta. Suurin malli on 44 senttimetriä korkea BigPod, jossa on 6 tuuman basso/keskiääni ja 25 mm softdome-diskantti (svh. Omistaja Petri Sironen omaa myös kokemusta äänentoistosta, ja sen tuloksena on syntynyt jo Soundexplosion Sublosion C 12 -subwoofer (HM 10/2012). tuoteuutiset Korjaukset Edellisessä numerossa (10/2012) testatun Soundexplosion Sublosion C 12 -subwooferin jutusta oli jäänyt eräät mittaukset pois. Subwooferin taajuusvaste jakosuodin ohitettuna (punainen), jakosuodin maksimi- (vihreä) ja minimiasennossa (sininen) sekä jakosuodin minimiasennossa + bassokorostus +6dB@20Hz (musta). Kunniaa Aurelialle Ranskalainen Hifi Video Home Cinema -lehti on valinnut suomalaisen Aurelia Magentan Vuoden Kaiuttimeksi 2012. Lehti kirjoittaa Magentasta seuraavaa: ?Magentan hillityn ja tyylikkään olemuksen takaa paljastuu hämmästyttävä temperamentti. Subwooferin alarajataajuudeksi ilmoitetaan 30 Hz. Pääkaiuttimet ovat kooltaan pienet, mutta valmistajan mukaan erittäin tukevasti ja tinkimättömästi rakennetut. Equalify on ilmainen 10-alueinen taajuuskorjainlisäohjelma, joka liittää itsensä osaksi Spotify-käyttöliittymää. Subwooferin vahvistin ottaa vastaan rca-, tai kaiutintasoista signaalia. Aktiivisubwoofer on 8-tuumainen. Sen vahvistin on 175-wattinen Hypexin DS 2.0. Säädöt sisältävät tasonsäädön, jakotaajuuden säädön välille 30?120Hz, portaattoman vaiheen säädön 0?360 astetta, sekä bassokorjaimen jonka keskitaajuuden voi säätää välille 20?50Hz ja tason säätö 0?6 dB. Vahvistimessa on myös kiinteä subsonic-suodin 12 Hz /12 dB/okt. Malliston pienin kaiutin on 3,5 tuuman basso/keskiäänielementillä varustettu MicroPod SE (svh. Se tunnistaa automaattisesti mobiililaitteet ja muut yhteensopivat laitteet, jotka on yhdistetty kotisi Wi-Fi-verkkoon. Vahvistimen jatkuvaksi tehoksi ilmoitetaan 2 x 50 wattia. Tämän ansiosta diskantti-alueen säteilykuvio on erityisen tasainen.? Rustiikkia hifiä Siro´s Rustica on Iitissä toimiva perheyritys, joka valmistaa mittatilaushuonekaluja. Taajuuskorjaimella on helppo parantaa kaiuttimien tai kuulokkeiden toistoa. Se kykenee tulkitsemaan ennen kokemattoman vaivattomasti jopa alimman bassoalueen hienovaraisimmat yksityiskohdat. Tähän saavuttaakseen Aurelia on keskittynyt kahteen olennaiseen tekijään: elementteihin ja koteloon. Kotelo on toimintaperiaat- teeltaan suljettu. 599,90 ?/kpl). Kaiuttimet saatavana mustana, valkoisena tai punaisena. Lisätietoa: www.simex.fi ja www.podspeakers.dk. Esimerkiksi diskantti on sijoitettu komposiitista valmistettuun aallonohjaimeen. Pintavaihtoehtoina on 3 perusväriä, valkoinen, musta ja ruskea, lievästi nypypintainen vahapinta, joka on kuitenkin erittäin helppo pitää puhtaana. Pientä lisäkorvausta vastaan kaiuttimet ovat kustomoitavissa asiakkaan toiveiden mukaisesti. Pääkaiuttimen mitat ovat 23,3 x 16 x 14 cm ja subwooferin 42,3 x 27 x 26 cm, (k x s x l). Kaiutinsarjan (2 pääkaiutinta ja subwoofer) hinta on 1349 ?. Pääkaiuttimet (Soundexplosion Satellion L3.5) yksittäin 359 ?/kpl ja subwoofer (Soundexplosion Sublosion X8) 729 ?. Lisätietoa: www.sirosrustica.fi Spotify taajuuskorjain Langaton perusvahvistin Suosittuun Spotify -musiikin suorasoittopalveluun voidaan liittää myös taajuuskorjain. 99 ?/kpl), josta saatavana myös aktiiviversio langattomalla Blutoothyhteydellä (svh. Ohjelman käyttö on helppoa, ja asetuksille on muistipaikat. Lisätietoa: www.equalify.me PS. Seuraava tuote on Soundexplosion Sublosion X8 Satellion L3.5 -2.1 kaiutinsarja, joka perustuu maailmalla mainetta keränneisiin Hybrid Audion 3,5-tuumaisiin laajakaistoihin. Se löytyy helpoiten Applen iTunes-verkkokaupasta. 6 Ei nyt täysin langaton, mutta moneen käyttöön erittäin käytännöllinen ratkaisu. Ilmaisella AirStudio-sovelluksella (Apple ja Android) voi suoratoistaa musiikkia mobiililaitteesta, kuten älypuhelimesta tai tablet-laitteesta. Mallisto muodostuu kuudesta passiivimallista, kahdesta aktiivimallista, kolmesta aktiivisubwooferista sekä yhdestä keskikaiutinmallista. Liitännät ovat: 3,5 mm stereolinjatulo, analoginen RCA-audiotulo, digitaalinen koaksiaalitulo, digitaalinen optinen tulo, rca-lähtö subwooferille ja kuulokkeet (3,5 mm). Vahvistimen suositushinta on 349 ?. Lisätietoa: www.philips.fi MicroPodkaiuttimet Vahvasti muotoiluun panostavan tanskalaisen Skandyna PodSpeakers -kaiuttimien maahantuojana on aloittanut Simex Oy. 369,90 ?/pr). Taajuuskorjain myös Appleen: EQu on myös sangen pätevä taajuuskorjainohjelma iPhone/iPad-tuotteille
Sekä 2D- että 3D-käytössä LG:n oled-televisio 55EM970V saavuttaa valmistajan mukaan kuvanlaadun, joka on ollut led- ja lcd-televisioille teknisesti mahdoton. LG:n oled-televisio 55EM970V tulee myyntiin Koreassa helmikuussa, missä sen kuluttajahinta on noin 11 miljoonaa Etelä-Korean wonia, mikä vastaa noin 7900 euroa. Suunnittelun tavoitteena on valmistajan mukaan huippuluokan laatu ja mahdollisimman neutraali ja yksityiskohtainen toisto. Televisioiden äänenlaatua on LG:n mukaan parannettu sisäänrakennetuilla subwoofer-elementeillä. Ja vielä ohuempaa LG Electronics esitteli CES-messuilla myös 55-tuumaisen WRGB oled-television. Lisäksi merkittävän lampun keston parantamiseksi älykäs eco-toiminto himmentää 70% lamppua mikäli elokuva pausetetaan tai kun tulosignaalia ei havaita. Lampun kestoiäksi ilmoitetaankin 3500/5000/6000 tuntia (Dynaaminen tila/Eco/SmartEco). Tuotteiden myynnin ja jakelun hoitaa pohjoismaissa norjalainen L-Sound. Lisätietoa: www.lsound.eu ja www.tchernovcable.com BEO-aktiivit myös seinälle Eikä tässä kaikki: LG esitteli myös kaarevan oled-television. Laitteiden verolliset suositushinnat ilmoitetaan myöhemmin niiden tullessa saataville. Vielä enemmän terävyyttä Viime vuonna LG toi ensimmäisenä markkinoille Ultra HD -television. Tykin suositushinta on 1049 euroa ja 3D-lasien 149 euroa. Lisätietoa: www.benq.fi ja www.valkokangas.net BeoLab 12 -sarja on laajentunut uudella mallilla. ja optinen linssinsiirto helpottaa asennusta. UHD-tarkkuudessa (Ultra High Definition) on neljä kertaa enemmän pikseleitä (3840 x 2160) nykyisiin täysteräväpiirtotelevisioihin (1920 x 1080) verrattuna. LG esittelee kaksi uutta UHD-mallia. Kaiuttimien hinta on 1100 euroa/kpl. Uuden WiFi-standardin, Miracastin, ansiosta voi multimediaa siirtää langattomasti esimerkiksi älypuhelimesta tai taulutietokoneesta televisioon. 2nd Display -toiminnon ansiosta televisio lähettää televisiokuvan langattomasti iOS- tai Android -laitteisiin, jolloin televisiota voi katsoa kotona missä tahansa paikasta riippumatta. Kaikissa 3D-malleissa on LG:n Cinema 3D -passiivitekniikka, joka mahdollistaa katselun ohuilla ja kevyillä polarisaatiolaseilla. LG:n uudet televisio-mallit ovat saatavilla vuoden 2013 toisen vuosineljänneksen aikana. Esimerkiksi valmiiden kaiutinkaapeleiden hinnat 120 eurosta aina 1500 euroon tai metritavarana alkaen 7 euroa/m, ja välijohdot 70?1100 euroa. Jalustojen hinta on 670 euroa kappale. Lisätietoa: www.bang-olufsen.com 7. tuoteuutiset Kaapeliosaamista Venäjältä LG-uutuuksia 2013 LG esitteli Las Vegasin CES-messuilla mm. Laitteen saatavuudesta Pohjoismaissa ilmoitetaan myöhemmin. Tchernov Cable on venäläinen highendtason kaapelimerkki, jonka tavoitteena on tarjota laaja mallisto laadukkaita väli- ja kaiutinkaapeleita laajassa hintaskaalassa, mutta laatuluokassaan aina edulliseen hintaan. 12-1-aktiivikaiuttimet tarjoavat huipputyylikkään muotoilunsa lisäksi uusinta tekniikkaa. Digitaalivahvistimien ja akustisen toteutuksen ansiosta solakasta kotelosta luvataan poikkeuksellisen hyvä toisto. BeoLab 12-1:t soveltuvat erinomaisesti esimerkiksi taulutelevision kaiuttimiksi tai takakaiuttimiksi BEOn surroud-järjestelmään tai miksei jopa pääkaiuttimiksi pienemmän huoneen stereolaitteistoon. uuden ledtelevisiomalliston. Merkin taustat juontavat aina vuoteen 1997. Koska laitteessa ei tarvita lamppuja tai ylimääräistä taustavaloa on LG 55EM970V ainoastaan neljä millimetriä paksu! Muista oled-televisioista poiketen LG:n uudessa oled-televisiossa on WRGB-väritila, jonka valkoinen lisävärin luvataan mahdollistavan paremman valovoiman ja värintoiston. Lens shift -säätövara on +/- 20% pystysuunnassa ja 0% vaakasuunnassa. W1070 tuottaa tasokkaan värimaailman tehdasasetuksilla ja lisäksi siinä on mahdollisuus ISF-värikalibrointiin. Mullistava parannus valmistajan mukaan on älykäs eco-toiminto joka säätää automaattisesti valotehon määrää kuvassa optimaalisen kontrastitason tuottamiseksi. Suomenkielinen valikko helpottaa asetusten säätöä. Projektori on erittäin kompaktin kokoinen ja painaa vain 2,6 kg. Tuuletuksen melutasoksi ilmoitetaan 33/30 dBA (Normaali/Eco). Tämä saattaa hyvinkin olla uusi suuntaus kuvaruutujen koon yhä kasvaessa. Edullisempia Full HD 3D-videotykkejä BenQ W070:n väitetään olevan markkinoiden edullisin aito 3D Full HD -projektori. Projektori on toteutettu DLP-tekniikalla ja valotehoksi ilmoitetaan 2 000 ANSI lumenia sekä kontrastisuhteeksi 10 000:1. W070 on pääosin valkoinen, ja sen viimeistely on erittäin sopiva lifestyle-tyyppiseen kotiteatteriin. Viime vuonna esitelty uusi Cinema Screen Design -mallisto on muotoiltu erittäin ohutreunaiseksi sekä päivitetty uusilla tuplaydinprosessoreilla. Huippumallin kehyksen leveys on lähes olemattomat 2,9 millimetriä ja muiden mallien 8,8?10,5 millimetriä. Voice & Motion Control -toiminto ohjaa televisiota päivitetyn, käyttäjän ääntä ja eleitä ymmärtävän uudistetun Magic Remote -kaukosäätimen kautta. Optiikan heittosuhde 1,15?1,5 mahdollistaa suuren kuvan pienemmissäkin tiloissa (2 m leveän kuvan saa jo 2,3 m päästä). Kaapelituotanto alkoi vuonna 2002. Kaikki mallit skaalaavat tavallisen täysteräväpiirtosisällön UHDtarkkuuteen, mikä takaa terävämmän ja yksityiskohtaisemman kuvan. Mallit sisältävät luonnollisesti kaikki uusimmat huippumallien toiminnot ja ominaisuudet
Paino 28 kg. NAP100:n hintaluokaksi ilmoitetaan 850 ?. Lisätietoa: www.naimaudio.com ja www.kruunuradio.fi Digitaalinen aktiivikaiutin . Ylemmästä taajuusalueesta vastaa Fountekin Neo X 1.0 nauhadiskantti. Uutuustelevisioiden hinnat ovat vielä vahvistamatta. Sonyn uusissa bluray-soittimissa on sisäänrakennettu Wi-Fi (tietyt mallit), joka yhdistää Blu-ray-soittimen verkkosisältöihin ja -palveluihin. Sony Entertainment Network tarjoaa tuhansia elokuvia, Video Unlimited -palvelussa televisiosarjoja ja Music Unlimited -palvelussa miljoonia musiikkikappaleita ja radiokanavia. Musiikin sisältö ei saa vääristyä ajallisesti tai taajuustasossa. Blu-ray-soitinta voi myös ohjata äänikomennoin. Sonyn uuden Blu-ray-soittimet BDP-S1100, BDPS3100, BDP-S4100 ja BDP-S5100 ovat saatavilla Suomessa mallikohtaisesti maaliskuusta 2013 alkaen. Nyt mallisto laajennee 65- ja 55-tuumaisilla X90-sarjan 4K LED -televisioilla. Kaiuttimessa tulee olla dynamiikkavaraa, jotta musiikkia voidaan kuunnella haluttaessa myös aidoilla voimakkuuksilla, ilman että ääni alkaa tukkeutua ja latistua. Diskantin kompakti koko myös mahdollistaa elementtien sijoittelun hyvin lähekkäin samalle pystyakselille. Kaiuttimen mitat ovat: Korkeus 60 cm, leveys 28 cm ja syvyys 37 cm. DAC-V1 on sellaisenaan myös korkeatasoinen Aluokan kuulokevahvistin. Sen edessä on leveä suuntain. Lisäksi tarjolla on myös monia muita suosittuja verkkopalveluja, kuten Netflix. Ilmaisella TV SideView -sovelluksella (Android ja iOS) voidaan selata ohjelmatietoja, tutkia verkkopalveluita tai Blu-ray-levyyn tai TV-ohjelmaan linkitettyä lisämateriaalia. Valmistaja määrittelee tavoitteekseen kaiuttimen, joka soi tarkasti ja nopeasti koko äänialueella. Molempien laitteiden mitat ovat 87 x 207 x 314 mm (k x l x s). Toistoalueeksi ilmoitetaan 58 Hz . Ne ovat yhdistelmä 40 m massiivitammea ja vaimentimien päällä lepääviä lasitasoja. Lisätietoa: www.solaudio.fi 8 verkon lähde olisi eri huoneessa. Wi-Fi-yhteys avaa pääsyn Sonyn ja muiden palveluntarjoajien verkkosisältöön. Solaudio Solstice -kaiuttimessa on valmistajan mukaan pyrkimyksenä ollut seurata näitä ihanteita mahdollisimman uskollisesti. Kaiuttimen toimintaperiaate on suljettu kotelo. Kaiuttimet kytketään tietokoneeseen USB-liitännällä. Lisäksi kaiuttimissa on myös analoginen liitäntä, jonka kautta ne voidaan kytkeä puhelimeen, mobiilisoittimeen tai televisioon. Kaiuttimen toisto voidaan sovittaa lähelle rajapintoja tai irti seinistä sopivaksi. 28 kHz. Tämän ansiosta bassovaste myös laskee loivasti, mikä useimmissa huoneissa on eduksi. Lisävarusteena on saatavana jalustat. Solaudio valmistaa myös Solidity-laitetasoja. 4K tarjoaa neljä kertaa nykyistä Full HD -kuvaa tarkemman kuva, jonka erottelu on 3840 x 2160 pikseliä. Sonyn 4K X-Reality PRO -kuvankäsittelytekniikka mahdollistaa niin Blu-ray-levyjen, televisiolähetysten kuin nettivideoiden katselun huimalla 4K-resoluutiolla. Televisioissa käytetään polarisaatiolaseihin perustuva passiivista 3D-tekniikkaa. 55- ja 65-tuumaiset X9005-mallit tulevat myyntiin kesän aikana. Kompaktin kokoinen laite sisältää asynkronisen usb-digitaaliliitännän lisäksi viisi s/pdif-digitaalituloa ja kaksi analogituloa sekä lähdön päätevahvistimelle. Elementtien näkemää kotelotilavuutta on kasvatettu käyttämällä Flow Resistoria kotelon virityksessä. Langatonta yhteyttä on Sony mukaan paranneltu edellisiin malleihin verrattuna, ja yhteyden luvataan olevan uusissa malleissa voimakkaampi ja luotettavampi, vaikka langattoman Lisätietoa: www.sony.fi Kotimaista ääniosaamista Suomalainen Solaudio on valmistajan mukaan syntynyt 25-vuotisesta kiinnostuksesta äänentoistoa ja hifiharrastusta kohtaan. Kaiutin sisältää AB-luokassa toimivien 20/50-wattisten vahvistimien lisäksi DAmuuntimen (24 bit/96 kHz). Alarajataajuudeksi ilmoitetaan 42 Hz (-6 dB). D?Appolito rakenne kahdella 8-tuuman bassokeskiäänisellä lisää valmistajan mukaan kaiuttimen suuntaavuutta ja siten myös pienentää haitallisten huoneheijastusten määrää. 69 kHz. tuoteuutiset Huipputason vahvistinyhdistelmä Briteistä Naim DAC-V1 on highend-tasoinen damuuntimen ja esi-/kuulokevahvistimen yhdistelmä. DAC-V1:n suositushinta on 1650 ?. Esivahvistimen pariksi kuuluu saman sarjan Naim NAP10 -päätevahvistin. Kaksoismonovahvistimen tehoksi ilmoitetaan 2 x 50 wattia kahdeksan ohmin ja 2 x 100 wattia neljään ohmin kuormaan ja toistoalueeksi 3,5 Hz . KEF:ltä KEF X300A on kompaktin kokoinen (28 cm korkea), KEFin jo yli kaksikymmentä vuotta kehittämään Uni-Q -koaksiaalielementiin perustuva, refleksiviritetty aktiivikaiutin. Kaiuttimien hinta on noin 7 500 euroa parilta. Hinnat 90-170 euroa.. KEF X300A:n suositushinta on 800 ?/pari, ja se saapuu myyntiin helmikuun aikana. Lisätietoa: www.kef.com ja www.highendstudio.fi Sonylta 4K -televisiot Sony julkaisi ensimmäisen 84-tuuman 4K-televisionsa syksyllä 2012
Äänialueille on myös 3-asentoiset tasonsäädöt. Kaiuttimien suositushinnat ovat 395?1495 euroa/pari. Lisätietoa: wwww.advance-acoustic.com ja www.hifiplus.fi Highend-tason minikomponenttisarja? SVS Ultra-kaiuttimet Subwooferereista tunnettu SVS on esitellyt uuden Ultra-kaiutinsarjan. Jopa puhelimen ohjaus onnistuu käsineistä. Merkki ei ole välttämättä kovinkaan tunnettu Suomessa, vaikka sillä on ollut maahantuoja jo useamman vuoden. Mallistossa on laaja valikoima vahvistimia ja cd-soittimia, mutta myös kaiuttimia. Nyt siis voi oikeasti sanoa ?puhu kädelleni?. Jakotaajuudet ovat 150 / 850 / 20000 Hz. Kaiuttimen toistoalueeksi ilmoitetaan 29 Hz . Laitteiden hintoja ei ole Suomessa vielä vahvistettu, mutta lehdistötiedotteen mukaan laitteet maksavat Englannissa 699 puntaa (n. tuoteuutiset Päivitys JBL:n lippulaivaan 6 vuotta sitten lanseeratut JBL:n uskomattomat lippulaivakaiuttimet Project Everest DD66000:t ovat uudistuneet: Uusi malli kantaa mallinumeroa DD67000. Kaiuttimissa on mm. uudet 15-tuumaiset 501AL2-bassot, 4 tuuman keskiääni ja tuuman diskantti ovat kompressiotorvityyppisiä, ja keskiäänissä on berylliumkartiot. (1200 euroa/pr). Lippulaivamalli SVS Ultra Tower on massiivinen lähes 35 kilon painoinen ja 114 cm korkea bassorefleksiviritteinen 3-tiekaiutin. Sen korkeat äänet toistetaan 25 mm kalottielementillä, keskialueen toistaa kaksi 6,5-tuuman elementtiä ja matalat taajuudet kahdella kaiuttimen sivulle sijoitetulla 8 tuuman elementillä. Elementtien edessä on voimakkaasti muotoillut suuntaimet. Nyt maahan on alettu tuoda kaiuttimista KUBIK S -mallistoa. Mallisto koostuu kahdesta jalusta-/hyllykaiuttimesta, kolmesta lattiakaiuttimesta, yhdestä aktiivisubwooferista ja keskikanavakaiuttimesta. Peukalo korvaan ja pikkurilli suun eteen, sitten vaan puhumaan. Kaiuttimissa on korkeatasoinen viimeistely ja laadukkaat komponentit. 32 kHz. Tuotteiden myynnin ja jakelun hoitaa pohjoismaissa norjalainen L-Sound. Lisätietoa: www.svsound.com ja www.lsound.eu Puhelin kädessä? Teacin uudet Reference 501 -minihifi-erillislaitteet on tehty valmistajan mukaan tinkimättömällä tavoitteella tuottaa korkealuokkainen äänentoisto tietokone-/verkkoperusteisilta kokoonpanoilta. Mallistoon kuuluu neljä laitetta: AI-501DA, da-muuntimen sisältää vahvistin, UD-501 Dual Mono -da-muunnin, PD-501HR -cd-soitin ja HA-501 Dual Mono/Class-A -kuulokevahvistin. D-luokassa toimivasta AI-501DA-vahvistimesta luvataan tehoa 2 x 90 wattia. Jos tällä ei saa huomiota, niin ihme. Lisäksi sarjan kuuluu keskikaiutin (700 euroa) ja hybridirakenteinen surroundkaiutin. 850 ?) /yksikkö. Laitteet saatavana mustana ja hopeisena. Blutooth-sormikkaat muuttavat kätesi puhelimeksi. 60 kHz ja herkkyydeksi 96 dB (2,83V/1m). Kaiuttimen mitat ovat 965 x 1109 x 469 mm (k x l x s) ja paino peräti 137 kg (kpl). Kaiuttimille ilmoitettu hinta Yhdysvalloissa on 75000 dollaria/pari (n. Digitaaliselle signaalille on neljä sisääntuloa ja da-muuntimena on 32-bit/192khz BurrBrown PCM1502. 57000 ?). Lisätietoa: www.jblsynthesis.com/News/Story/114 Advance Acoustic -kaiuttimia Advance Acoustic on ranskalainen 1995 perustettu paremman luokan hifituotteisiin keskittyvä merkki. Lisäksi kaksi analogista sisääntuloa. Suositeltava vahvistinteho on 20?500 wattia. Käsineiden hinta on noin 50 euroa. Lisätietoja: www.teac-audio.eu ja www.loudgroup.fi Lisätietoa: www.hi-fun.com. Kaiuttimen toistoalueeksi ilmoitetaan 28 Hz . Mallisto koostuu kahdesta pääkaiuttimesta: 2 000 euron hintaisesta (pari) lattiamallista ja 1 000 euron hintaisesta (pari) jalusta/ hyllymallista
kerrankin osuvat vuoristomaisemat ja soitin yksiin?, 36-vuotias monitoimimies selvittää. Kaikki alkoi tamburiinista Matti Kallio ei ole rynnännyt suin päin äänialan. raportti Kultakorva Reykjavikissa Teksti ja kuvat: Matti Komulainen Arktinen luonto on referenssi kaikelle tuotetulle äänelle Kultakorva Reykjavikissa Ikkunoista piirtyvät Islannin jylhät maisemat ja Atlantin aallot saavat musiikin monitaiturin Matti Kallion inspiraation oikeaan vireeseen, kun hän tekee studiossaan produktioita huippuartisteille. Matilla on poikkeuksellisen päheä työympäristö. Fireland Reykjavik -nimisen studion ikkunoista avautuu panoraama Atlantin valtamerestä kohoaville lumihuippuisille vuorille ja Islannin pääkaupungin Reykjavikin 10 rosoiseen siluettiin. Fireland Reykjavik onkin muusikon, tuottajan, säveltäjän, sovittajan ja studioyrittäjän unelmien täyttymys. ?On mahtavaa, että pystyn soittamaan tinapillejä ja katselemaan samalla jylhiä maisemia
viivästää yhtä raitaa yhden millisekunnin, nostaa toisesta kohtaa t-kirjainta 0,1dB . Erityisesti miksatessani saatan puuttua aivan tolkuttoman pieniltä tuntuviin yksityiskohtiin . Pyrkimyksenä on päästä kaapeleista eroon . raportti mmattilaiseksi, vaan hänet tunnetaan parhaiten a muusikkona. ja nauttia joka hetkestä. Hän toimii tuntipalkalla käyttäen Autotune-ohjelman sijasta Melodynea. Teimme kaksi keikkaa Reykjavikissa Björkin kanssa. Hectorkin pestasi Kallion bändiinsä ensisijaisesti tinapillistiksi, mutta pian mies sai suunnitella tonttinsa vapaasti. ?Nykyään olen kosketinsoittaja, hanuristi, huilisti, lyömäsoittaja ja taustalaulaja. merellinen ympäristö säväyttää jo pi- Björkin kanssa lavalla Matti Kallio on ehtinyt työskentelemään myös säveltäjänä Reykjavikin kaupunginteatterille ja muusikkona Islannin kansallisteatterissa. Keikoista erikoisimpia oli kuoropesti, joka vei miehen samalla lavalle Islannin kaikkien aikojen suurimman populaarimusiikin ikonin kanssa. ?Vuosituhannen vaihteessa lauloin yhteiseurooppalaisessa kuorossa nimeltä Voices of Europe. Tekijät saattavat lainata toisiltaan laitteistoa, soittimia ja tiloja erilaisiin projekteihin. Täällä tehdään myös mainosmusiikkia, ja toimii täällä lisäksi yksi elokuvafirma?, Kallio listaa saman katon alle sovittautuneita operoijia. Tunnelma oleellinen Kollegojen lisäksi Fireland Reykjavikin vahvuuksia on huikea miljöö . En tosin ole Applen Airplay-systeemiin täysin tyytyväinen. Hänelle voi lähettää laulufaileja ja kertoa speksit, kuinka tiukkaa säätöä haluaa ja hän hoitaa homman erittäin nopeasti ja hyvin.? Musiikin ammattilaisten lisäksi naapurustossa ahkeroi peli-, elokuva- ja mainosalaan erikoistuneita yrittäjiä. ?Yhden firman päätehtävä on säveltää pelimusiikkia isolle islantilaiselle videopelifirmalle CCP:lle. Itä-Helsingin musiikkiopistosta tie vei 15-vuotiaana Oulunkylän Pop-Jazz-opistoon ja sieltä edelleen Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolle. Suuren rakennuksen päädyssä toimii myös Pelastusarmeijan ensisuoja . arjen realiteetit ovat aina lähellä. ?Yläkerta on rempattu kolmisen vuotta sitten. Hectorin musiikki puhuttelee minua syvästi, ja konsertit hänen kanssaan ovat aina juhlallisia tapahtumia muusikon näkökulmasta?, Kallio kiittelee. Värttinässä puolestaan Kallio ehti tuurata harmonikassa Markku Lepistöä Euroopan-keikoilla jo 2000-luvun alussa ennen varsinaista kiinnitystä. ?Kun kutsu sitten kävi, bändi tuntui jo varsin kotoisalta. Toimenkuva on ollut yksi urani antoisimmista. VesaMatti Loiri, Pave Maijanen, Edu Kettunen, Anssi Kela, Esa Kaartamo, Anna Eriksson, Johanna Kurkela, Laura Voutilainen, Rajaton, Club for Five ja UMO. Kallion musiikkiopinnot alkoivat seitsemänvuotiaana pianotunneilla, ja pari vuotta myöhemmin mukaan kuvaan tuli viisirivinen harmonikka. Siinä on mielestäni vielä ärsyttäviä bugeja, joten pidän silmät ja korvat auki muidenkin vaihtoehtojen osalta. Äänenlaatu on minulle tietysti työni puolesta tärkeä asia. Lähetyksellä oli kuulemma noin miljardi katsojaa. Sen kautta toistuvat tv-ohjelmat, Spotify sekä iTunes langattomasti tietokoneilta, puhelimesta ja iPadilta. se on kai hänen viimeinen taltiointinsa?, Kallio intoilee. Kalustossa musiikkia monin tavoin ammatikseen tekevä mies panostaa ketjun loppupäähän. ?Olohuoneessa minulla on valkoiset Genelec 8020-kaiuttimet, jotka toimivat hyvin kotikuuntelussa. Talossa on yhteensä noin 20 studiota. Minulla oli myös ilo tuottaa ja miksata kyseinen levy.? Ääniammattilaisten klusteri Kallion studio sijaitsee Reykjavikin satamassa, kaksikerroksisen makasiinin ylemmässä kerroksessa. Toinen lafka työstää taas elokuvien editointia omassa täysimittaisessa leffateatterissaan. Olen säveltänyt yhtyeelle uutta materiaalia, jota on kuultavissa viimeisimmällä Utu-pitkäsoitolla. tutustuin vaimooni tuolla reissulla.? 11. Kahvitauolla kulkee tieto uusista ja tulevista Kotonakin soi Matti Kallio kuuntelee musiikkia myös kotona. Kallio kehuu tunnelmaa välittömäksi ja kertoo päätyneensä kerran pikkutunneilla soittamaan harmonikkaa teknotuottajalle täysin suunnittelematta. ?Täällä on tyyppejä moneen lähtöön, muun muassa kaveri, jonka päätehtävä on tunettaa. Kotona musiikkia kuunnellessani yleensä kuitenkin vain nautiskelen, enkä murehdi detaljeista.? Ohjelmalähteet vaihtelevat sen mukaan, missä muodossa musiikki on. ?Käytän kotona Apple tv:tä kodin viihdekeskuksena. Aloitin varsinaisen puurtamisen Akatemiaopintojen rinnalla ja tein 100?200 keikkaa vuodessa ? konsertteja, häitä, irkkupubeja, kaikkea mahdollista?, Kallio muistelee. Matkalla Kallio profiloitui akustisten instrumenttien osaajaksi. tästä olemme vaimonikin kanssa harvinaisen samaa mieltä.? hankkeista. Minut pyydettiin tamburiininsoittajaksi gospel-lauluryhmään. Itse asiassa veljeni lähetti juuri linkin Wackenin festivaalille, jossa Dio veti Heaven and Helliä Black Sabbathia esittävällä kokoonpanolla . etenkin irlantilainen musiikki on hyvin lähellä sydäntä, mutta ei suinkaan ainoa diggailun kohde. ?Kotona kuuntelen kaikkea Alison Kraussista Ronnie James Dioon. Naapureinani on monia Islannin mielenkiintoisimmista artisteista ja tuottajista, muun muassa GusGus, Ólafur Arnalds, Vignir Snaer Vigfusson, Þorvaldur Bjarni Þorvaldsson ja Addi 800, joka on äänittänyt ja miksannut kaikkia Björkistä Sigur Rósiin.? E7-nimellä tunnettu studioklusteri synnyttää Kallion mukaan synergiaa. Värttinä on tarjonnut minulle mainion foorumin kanavoida omaa musiikintekemistäni. Samainen kuoro oli syynä sille, miksi nykyään asun Islannissa . Kiinteistön aiemmista vaiheista muistuttaa alakerrassa sijaitseva kalankäsittelylaitos. Maisterinpaperit Kallio pokkasi vuonna 2008. Koko ajan Kallio syvensi osaamistaan keikkailemalla. ?Liityin ensimmäiseen bändiini 11-vuotiaana. Hectorin yhtyeessä Kallio on soittanut vuodesta 2004, ja Värttinään mies kutsuttiin 2009. Kallio on paneutunut pelimannin työssään genreihin laidasta laitaan: laulelmasta iskelmä- ja lastenmusiikkiin ja cappellasta jazziin, työkumppaneina mm. Toinen näistä oli 1.1.2000 suorassa tv-lähetyksessä, jossa seurattiin vuosituhannen vaihtumista ympäri maailman. Etno-puoli on ollut mieltymyksissä vahvasti mukana viimeiset 15 vuotta
monesta syytä. ?Mulla on täällä vintage-kiipparini . sekä DSI Tetra analogimoduli ja Korgin Monotribe, jonka Kallio osti Tokiosta viime vuonna Värttinän kiertueella. Perussormiokattauksen lisäksi studion varustukseen kuuluu myös harmonikkoja, kitaroita, huiluja ja etnisiä puhaltimia. ?Vaikka en pidä itseäni kielisoittajana, soittelen niitä harrastuksekseni. Niitä on kromaattinen setti joka lähtöön. legendaarinen Hohnerin klavinetti deekuutonen, pikkuinen Rhodes fiftyfour sekä mainio Hohner String Melody II -viulukone vuodelta 1976. Toiset low whistlet olivat kovassa käytössä Johanna Kurkelan kiertueella.? Kallion tärkeimmät työkalut: Koskettimet: ? Nord Stage Compact ? Rhodes 54 ? Hohner Clavinet D6 ? Hohner String Melody II ? Roland Juno 106 ? DSI Tetra Sormioräkin kalustoa ylhäältä alas: Roland Juno 106-analogisyntetisaattori, Yamaha DX7-syntetisaattori, Yamaha CE20syntetisaattori ja Hohner D6-klavinetti edustavat eri aikojen trendisaundeja ja sointuvat tänään monenlaiseen musiikkiin. Kielisoittimet: ? Martin D28 ? Fender Stratocaster ? Paul Hathway -oktaavimandola ? Deering-tenoribanjo ? Kentucky-mandoliini ? Dusty Strings Hammered Dulcimer Puhaltimet: ? Overton-low whistlejä eri sävellajeihin ? Susato-tinapillejä kromaattinen setti ? Dessie Seery -irkkuhuilu ? intialaisia bansuri-huiluja kromaattinen setti ? kaksi didgeridoota Harmonikat: ? Lasse Pihlajamaa -5-rivinen ? Borsini -5-rivinen ? Castagnari -2-rivinen ? Roland FRX-1b -midiharmonikka Musiikkisoftia: ? nuotinnus, sovitus: Sibelius ? sovitus, äänitys, miksaus: Reason (?ihastuttava workflow?), Pro Tools (?plugareina muun muassa Waves ja Melodyne?) ? softasynia: Spectrasonicsin Omnisphere (?loistava, käytän silloin tällöin myös Värttinän keikoilla?), GForcen M-Tron Pro ja Virtual String Machine Hardware: ? tietokone: iMac, MacBook Pro ? äänikortti: Apogee Duet ? kaiuttimet: Adam A7X, Genelec 8020B ? kuulokkeet: Beyerdynamic DT 880 pro, Sennheiser HD580, Sennheiser HD215 ? mikrofonit: muun muassa SE, Rode, Shure 12 Tuottajan työkaluihin kuuluu myös valikoima kielisoittimia: Paul Hathway-oktaavimandola, Martin D28 -akustinen kitara ja Deering-tenoribanjo ovat Matti Kalliolla ahkerassa käytössä. halla, ja varsinaisen studion ikkunoista avautuva avara näköala merelle ja jylhään vuoristoon mykistää. ?Tämä paikka ei voi olla vaikuttamatta kädenjälkeen. Junossahan on normaalisti muovipäädyt.? Studion nurkissa lojuu lisäksi ?pari lo-fi-urkua. Islannin luonto on uskomattoman kaunis, joskus hyvinkin karulla tavalla. täysin vaimennetusta tilasta tulee hiukan klaustrofobinen tunne. Tinapillejä ja low whistlejä käytän muun muassa Hectorin kanssa konsertoidessani. Mun mielestä se on kuitenkin hölmöä, jos sulla on hyvä tila ja sä voit hallita sen mikittämällä. Silloin valmis soundi on siinä.? Kallio kokee tuottajan työn palkitsevaksi, sillä hän voi käyttää kaikkia vahvuuksiaan ja mieltymyksiään musiikillisen kokonaisuuden luomiseen siinä missä muusikko on tuotantoprosessissa usein vain pieni osatekijä.. Meikäläisen Junossa on erikoiset puupäädyt, jotka Synth Wood -niminen firma on kustomoinut tätä satakuutosta varten. Koen, että saan siitä tekemisiin energiaa ja inspiraatiota.? Fireland Reykjavik on noin 40-neliöinen avoin tila, jossa Kallio säveltää, sovittaa, äänittää ja miksaa. raportti Kultakorva Reykjavikissa Kattava kalusto Fireland Reykjavik on Matti Kallion unelmien paikka . Tilasoundin määrää pystyn tarvittaessa säätelemään liikuteltavilla paneeleilla?, kultakorva toteaa. Kallion toimintafilosofian mukaisesti tilan pitääkin soida. ?On aina plussaa, jos äänitysympäristö tukee soitinta. Vaikka tilaa remontoidessamme alkukeväästä 2012 tietysti akustoimme seiniä ja kattoa, en halunnut tappaa studion luontaista akustiikkaa kokonaan.? Se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. ?Monet akustiset soittimet, kuten viulu, tarvitsevat ympärilleen ilmaa. Ne eivät kuulosta kovin hyvältä pienessä dempatussa kopissa äänitettynä . Se löytyi alun perin huonokuntoisena Valkealalaisen koulun ullakolta, ja osaava ystävä kunnosti sen 1990-luvulla. Voi tietysti myös tehdä niin, että äänittää kuivassa kopissa ja yrittää jälkikäteen tuoda akustiikkaa mukaan. Siinä on aivan eeppinen ja ajaton viulukoneen soundi.? Räkistä löytyy lisäksi muun muassa Rolandin analogisyna Juno 106, joka on Kallion mukaan ?aika vakkaripeli monissa studioissa, ja syystäkin?. ?Siinä on ihan loistava soundi. Lauluäänityksillekin tilan tuntu tekee hyvää sekä soundi- että fiilismielessä. Jotain osuuksia on päätynyt välillä levyllekin. Äänityössä Kallio arvostaa huoneen luontaista akustiikkaa suhteessa vaikka siihen, että äänittäisi täysin kaiuttomassa kammiossa. ?Studion arkkitehtoninen erityispiirre on nouseva katto, joka on korkeimmillaan tilan perällä kolmessa ja puolessa metrissä
raportti Kovan luokan käyntikortit Matti Kallion viimeisin työnäyte on maailmalla ylistäen vastaanotetun Värttinän Utu-albumin ohella islantilaisen Egill Ólafssonin pitkäsoitto Vetur. 050 5050 880. Asioita pystyy tekemään aika pitkälle etätyönä. Nykyään failit kulkee sähköisesti, eikä matkustaa tarvitse kuin erityistapauksissa. http://www.harmonicaudiolabs.com/ Stars and Stripes starsandstripes.fi puh. oikeastaan mitä vain, jotta saan työn alla olevan musiikin soimaan parhaalla mahdollisella tavalla.? ?Laulujen teksteilläkin on minulle suuri merkitys. Ne ruokkivat omaa musiikillista mielikuvitustani ja antavat alitajuisia vihjeitä siitä, mihin suuntaan musiikkia tulisi viedä.? Matti Kallion työpöydältä löytyy sulassa sovussa muun muassa kovalevyjä, Apogeen Duet-ääni-interface, Korg Monotribe, DSI Tetraanalogisyntetisaattori sekä erilaisia lyömäsoittimia. Helsingissä ja Lahdessa äänitin lisäksi kahta suomalaismuusikkoa levyä varten.? Kalliolla onkin Helsingissä edelleen projektistudio, jossa hän käy työskentelemässä tarvittaessa. Monitoreina palvelevat Adam A7X ja Genelec 8020B. Toimenkuvaan kuuluvat sekä muusikon työt että laajemmat kokonaisuudet. ?Suomalaiset tuottajat tilaa multa soittoraitoja, esimerkiksi harmonikkaa tai tinapillejä mainosmusiikkeihin, tv-tunnareihin ja levyille. Vetur tarkoittaa talvea, ja sitä työstettiin kesäkuusta lähtien. Stereoplay. http://ayonaudio.com/ Harmonic Audio Labs Hienoa muotoilua ja ääntä Ranskasta. http://www.atohm.com/ Parasta A-luokkaa. Kaikki laulut on äänitetty tässä studiossa, samoin mun soittimet. Se tietysti edellyttää, että pohjatyöt on hoidettu kunnolla.? ?Olen soittajana profiloitunut akustiselle puolelle, mutta tuottajana teen tarvittaessa myös ohjelmointeja . Pääosin teen studiosessiomuusikon duunit Islannista käsin, mikä on ihan mahtavaa. Kallio tuotti, äänitti ja miksasi levyn sekä soittaa sillä. Hänet on myös merkitty kahden kappaleen toiseksi tekijäksi. Kallio määrittelee Egillin Islannin Vesa-Matti Loiriksi, mitä tulee taiteilijan asemaan, arvostukseen ja monipuolisuuteen. ?Egill on näyttelijä, laulaja ja lauluntekijä. Kultakorva hyödyntää työssään myös Clavia Nord Stage Compact -keyboardia. Atohm Ayon S-3 Network-Player ?Absoluuttista huippuluokkaa
Lataaminen vakioliitännällä on suhteellisen hidasta, sillä usb:n virranantokyky ei ole erityisen korkea. 14 Applen laitteiden mainostetun yhteensopivuuden vuoksi kokeilin laitteita ensisijaisesti Apple iPad 2:n ja iPhone 4S:n kuulokeliitännöistä. Kuulokeperhe siksi, että MDR-1-mallisarjan kuulokkeita saa langallisina (MDR-1R), langallisina vastamelukuulokkeina (MDR-1RNC), ja langattomina bluetooth-kuulokkeina (MDR-1RBT). Ajan henkeä kuvastaa Sonyn nöyrtyminen pahan kilpailijan tuotteiden edessä. Tämä siitä huolimatta, että Sonyllä on myös oma tuotevalikoimansa kannettaviksi äänilähteiksi. Sonyn MDR-1 -kuulokeperheen erityisesti mainitaan olevan yhteensopivia Applen iPod, iPhone ja iPad -tuotteiden kanssa. Kevyimmän ja painavimman ero on tuntuva, ja MDR-1RNC painaa päälakea yllättävän nopeasti.. Kun niiden toisto on mennyt eteenpäin, kuulokevalmistajat ovat innostuneet tuottamaan paremmin toistavia kuulokkeita kannettavien soittimien kavereiksi. Yksi uusi tulokas on Sonyn MDR-1-kuulokeperhe. MDR-1RNC:n impedanssi on virta kytkettynä 51 ohmia ja herkkyys 103 dB/mW. kosiskelevat erityisesti Applen laitteiden omistajia sekä laadukasta ääntä etsiviä. Yksi kuulokerintaman mielenkiintoisista ilmiöistä on ollut kannettavien laitteiden äänenlaadun paraneminen. On ollut yllättävää huomata, että yhä useamman kuulokevalmistajan uudet mallit on tähdätty ensisijaisesti kannettavilla laitteilla käytettäväksi. Sony MDR-1 -kuulokkeet ovat ergonomisesti varsin miellyttävät. Virta katkaistuna sen impedanssi on 19 ohmia ja herkkyys 100 dB/mW. Todennäköisesti suurin osa muistakin kuin Applen valmistamista kannettavista laitteista jaksaa ajaa MDR-1-kuulokkeita korkean herkkyyden ja helpon impedanssin vuoksi. Langattomalle kuulokemallille MDR-1RBT vastaavia arvoja ole ei, sillä äänen siirto tapahtuu bluetoothliitäntätapaa käyttäen, ja vahvistuksesta huolehtii kuulokkeiden yhdysrakenteinen elektroniikka. Sekä bluetooth- että vastamelumalli ladataan käyttämällä tietokoneen usb-liitäntää tai vastaavalla liittimellä varustettua laturia. kokeilu Sony MDR-1 -kuulokeperhe Teksti: Juhani Ahonen Kuvat: Valmistaja Kannettavan kaveriksi Sonyn uuden kuulokeperheen kolme jäsentä . Impedanssi on suhteellisen alhainen ja herkkyys korkea, tosin arvot vaihtelevat mallin mukaan. MDR-1R:n impedanssi on 48 ohmia ja herkkyys 105 dB/mW. Mutta jos on pakko, on pakko. Sonyn MDR-1-perhe on ulkonäöltään huoliteltu ja suorastaan salonkikelpoinen. Kuppien nahka tuntuu suhteellisen pehmeältä ja hiostamattomalta, vaikka pitempiaikaisessa käytössä suljettujen kuulokkeiden helmasynti eli hiostavuus nousee pinnalle. Kolmikon painoerot ovat suhteellisen suuria: MDR-1R painaa 240 g, MDR-1RBT 297 g ja MDR-1RNC 330 g. Joidenkin Sonyn tuotevalikoimaan kuuluvien tuotteiden työkalumaisuudesta tai vaihtoehtoisesta halpis-vaikutelmasta ei ole jälkeäkään, mikä on hyvä asia. Kannettavat etusijalla Sony MDR-1-sarjan kuulokkeet ovat rakenteeltaan suljettuja, ja ne on toteutettu dynaamisilla elementeillä. langallinen, vastamelu- ja bluetooth-kuuloke
Äänikuva on selvästi miellyttävämpi kuin useilla perinteisemmin toteutetuilla kuulokkeilla. Taipumusta mattapintaisuuteen pidän niiden huonoimpana piirteenä. Ensimmäinen positiivinen havainto MDR-1-perheen kuulokkeista on, että äänen miellyttävät piirteet ovat säilyneet, mutta mattapintaisuuden häiritsevyys on vähentynyt. Korvien ympäristöön kohdistuva paine on yllättävän vähäinen, mutta paine kohdistuu enemmän päälaelle. Elementtien asettelu etuviistoon on ilmeisesti onnistunut. On kyllä totta, että pelkästään yhteen kanavaan miksatut äänet paikallistuvat tukevasti toiseen korvaan, mutta suurin osa äänistä ei paikallistu mitenkään häiritsevästi. Bassoissa on kiitettävästi tukevuutta ja tarkkuutta. Markkinoiden parhaaseen tasoon ei ehkä aivan päästä, mutta lähestulkoon. Sonyt ovat perinteisesti olleet hyviä puhtaasti elektronisen musiikin kuten Kraftwerkin ja Yellon kanssa, eivätkä ne petä odotuksia nytkään. Sonyn kuulokkeiden sovittaminen Applen kannettaville laitteille vaikuttaa onnistuneen aika mainiosti. Langattomilla MDR-1RBT-kuulokkeilla esiintyi sekä yhteyshäiriöitä että satunnaista vaikeutta yhteyden luomiseen. Mikään ei varsinaisesti ole pielessä, mutta jotain jää aavistuksen verran puuttumaan. Sony on ilmeisesti hakenut enemmän miellyttävyyttä kuin tarkkuutta. Yllättäen vastamelukuulokkeet MDR-1RNC tuntuvat olevan tässä suhteessa kolmikon parhaat, erityisesti aktiivisessa moodissa. Mahlerin teosten onnistuneiden levytysten kuuntelu tarjoaa useimmille kuulokkeille melkoisen ylipääsemättömiä ongelmia. kokeilu Sony-soundi kehittynyt mainiosti Aikaisempien kokemusteni perusteella Sonyn parempien kuulokkeiden soundi on omaleimainen . Vanhojen Kraftwerk-levyjen kuten Radio-Aktivität -albumin rahisevat ja rohisevat osuudet kuulostavat siltä kuin pitääkin, ja modernimpi elektroninen musiikki kuulostaa mainiolta. Pitemmässä yhtäjaksoisessa käytössä Sonyt ovat hiostavat, kuten kaikki kokeilemani suljetut kuulokkeet. Kellopelien ja muiden terävä-äänisten lyömäsoittimien ääni kärsii aavistuksen verran mattapintaisuudesta, mutta samalla kaikkein rasittavimpien äänten terävyys pehmenee miellyttävälle tasolle. Sellaista hyökkäävyyttä, jota fff-kohdissa odottaisi, ei tule täydessä pidäkkeettömyydessään. Suurin osa äänistä tuntuu tulevan enemmän otsalohkon alueelta kuin korvien väliseltä janalta. Raskaan sinfoniaorkesterin vyörytykset jäävät välillä aavistuksen vajaiksi, kuin pidätellyiksi. Äänenvärit ja dynamiikka tuntuvat varsin luonnollisilta. Aikaisemmin klassinen laulu sopi Sonyn kuulokkeille mielestäni huonosti, mutta nyt se oli miellyttävämpää kuunneltavaa kuin ennakolta arvioin. suhteellisen hillitty ja aavistuksen mattapintainen. Ilmiötä ja sen häiritsevyyttä kannattaa kuitenkin kokeilla itse ennen hankintaa. Kokeilin kuulokkeita myös normaalin kuulokesettini kanssa, eikä se tarjonnut soundiin mitään erityistä muutosta. Syy on sama kuin parhailla kaiuttimilla akustisesti hyvässä tilassa: liika ei tunnu liialta ennen kuin se on todella paljon liikaa. MDR-1R:n äänikuva on pään sisässä, mutta ei häiritsevästi korvien välisellä linjalla. Itse huomasin ilmiön Carmina Buranan kanssa, sillä äänekkäät kohdat soivat jo luvattoman voimakkaasti. Aivan kuin kuulokkeet välillä pidättelisivät voimakkaimmissa kohdissa ja rajuimmissa dynamiikan vaihteluissa. Painetta ja yhteyshäiriöitä Hyvien kuulokkeiden tapaan Sonyn MDR-1-kuulokeperhe yllyttää nostamaan kuunteluvoimakkuutta. En kokeiluaikani kuluessa saanut selvitet15. Sama ilmiö puri myös Kraftwerkin mainion Minimum-Maximum-livelevyn kanssa, jonka olisin helposti kääntänyt aivan liian voimakkaalle. Lauluäänten luonnollisuus ja pakottomuus eivät saaneet aikaan rasittavuuden tunnetta. Lyömäsoitinten iskut ovat uskottavia. Osalle kuuntelijoita se saattaa osoittautua hyvin epämiellyttäväksi
Langaton MDR-1RBT on ainakin itseäni vähiten kiinnostava perheen jäsen. MDR-1RBT ja 3. HD53N, usb-kaapelina DA53N-vakiokaapeli. Kunnollisia kuulosuojaimia nämä eivät tietenkään korvaa, mutta meluisassa työympäristössä tai kulkuneuvossa kuten autossa, junassa tai lentokoneessa nämä lunastavat vastamelukuulokkeille annetut lupaukset. Onneksi häiriöiden voimakkuus on hyvin alhainen. Kyse onkin vain aavistuksen ärsyttävästä ilmiöstä. Yllättävää on, että MDR-1RNC:n bassot ovat kuivemmat ja tarkemmat kuin MDR-1R:n tai MDR-1RBT:n. Myös mattapintaisuus tuntuu vähäisemmältä kuin perheen toisilla jäsenillä. yhteenveto Tästä kolmikosta nimenomaan MDR-1RNC olisi oma valintani suuremmasta massastaan huolimatta. kokeilu Sony MDR-1 -kuulokeperhe ????? suosittelemme Hyvä äänenlaatu 1 2 tyä ongelman syytä. Ei pelkästään siksi, että näissä on kolmikon paras ääni vaan myös siksi, että näiden toiminta vastamelukuulokkeina on yllättävän hyvä. Jopa taustalla soivan musiikin saa häivytettyä yllättävän hyvin, jolloin pystyy kuuntelemaan haluamaansa materiaalia. Välillä vastamelutoiminnossa oli selvästi prosessointihäiriöitä, jotka ilmenivät äkillisinä napsahduksina. Taustaäänet eivät katoa, vaan niihin pystyy yhä reagoimaan. DA53N ja kuulokevahvistin C.E.C. MDR-1RNC. Vastamelukuuloke kärjessä Kuulokeperheen selkeästi mielenkiintoisin tuote on vastamelukuuloke MDR-1RNC. Itse asiassa se kuulostaa ehkä jonkin verran paremmalta kuin muut sarjan jäsenet. DA53N ja HD53N yhdistettyinä NF Serie2 XLR 1 m välikaapeleilla. Sama mattapintaisuus vaivaa, mutta ongelma katoaa lähes kokonaan erityisesti meluisissa ympäristöissä. MDR-1R, 2. Ainoastaan sen suurempi paino tekee käytöstä epämukavampaa. MDR-1RNC on ääneltään yksi parhaista vastamelukuulokkeista, joita olen kokeillut. Käytetty materiaali häviöttömästi pakattua cd-tasoista materiaalia sekä satunnaisia kokeiluja Spotify:n tarjoamalla materiaalilla.. Perusmallit ovat kevyemmät, minkä vuoksi langattomuutta on todella tarvittava mallin valitsemiseksi. 16 info Sony MDR-1R Hinta: Massa: Ominaisuudet: ? Rasittamaton Sony MDR-1 -kuulokeperhe 281 ? 240 g ? Miellyttävä käyttää ? Hyvä ääni ? Ei erityisen hiostava ? Perinteinen tilavaikutelma ? Lievä mattapintaisuus Sony MDR-1RBT Hinta: Massa: Ominaisuudet: ? Rasittamaton 392 ? 297 g ? Miellyttävä käyttää ? Hyvä ääni ? Ei erityisen hiostava ? Perinteinen tilavaikutelma ? Lievä mattapintaisuus ? Satunnaisia yhteysongelmia Sony MDR-1RNC Hinta: Massa: Ominaisuudet: ? Rasittamaton 443 ? 330 g ? Miellyttävä käyttää ? Hyvä ääni ? Vastameluominaisuudet toimivat ? Perinteinen tilavaikutelma ? Paino ? Sisarmalleja suurempi hiostavuus Maahantuoja: Lisätietoja: Puhelin: Sony Nordic www.sony.fi 020 742 1200 Oheislaitteisto Käytetty oheislaitteisto: Apple iPad ja Apple iPhone 4S, normaalina kuulokesettinä kannettava tietokone Lenovo ThinkPad X301, d/a-muunnin C.E.C. Passiivikuulokkeina MDR-1RNC ei ole yhtä hyvä kuin aktiivisena. MDR-1R on selkeästi halvin, ja mikäli sen ääni sekä ominaisuudet riittävät, juuri se tarjoaa parhaan vastineen rahalle. Langattomien kuulokkeiden ja oman laitteiston välinen yhteystoiminta kannattaa selvittää ennen hankintapäätöstä. 3 MDR-1 -kuulokeperhe: 1
Mitä ilmeisimmin asennus on tarpeeksi vaivatonta onnistuakseen useimmissa tapauksissa joko suoraan tai valmistajan ohjeita noudattaen. Toisella kokeilemallani koneella kaiken saaminen toimimaan edellytti ylläpitäjän tunnuksien käyttöä asennusvaiheessa, mutta ensimmäisellä riittivät normaalikäyttäjän oikeudet. Käytännössä pelkkä ohjelmistopohjainen säätö tuntuu toimivan hyvin. Ääneltään Dragonfly on miellyttävä, mikäli käytössä olevat kuulokkeet sopivat sen vahvistinominaisuuksille. Oletusasetuksilla ääni katkesi silloin tällöin koneen kuormituksen vaihdellessa. Sopivan parinmuodostuksen jälkeen ääni on hyvä, ja rajoittavaksi tekijäksi jää kuulokkeiden suorituskyky. yhteenveto Audioquest Dragonfly on kiinnostava ja harkinnan arvoinen ratkaisu hyvää kuulokeääntä etsittäessä. Audioquest Dragonfly -usb-dac/kuulokevahvistin Teksti: Juhani Ahonen Kuvat: Valmistaja Vain välttämätön mukaan Audioquestin minikokoinen dac/ kuulokevahvistin on kiinnostava apuri kannettavan tietokoneen kylkeen. Audioquest Dragonfly on luonnollinen askel usb-liitäntää ymmärtävien dac/kuulokevahvistinten kehityspolullla. Kompakti ohjekirja kertoo riittävästi, ja valmistajan nettisivut kertovat lisää. Ennen hankintaa laitetta on kuitenkin syytä kokeilla omilla kuulokkeilla, sillä muussa tapauksessa yhteensopivuus ei ole varmaa. Muistitikun kokoisena ja virtansa usb-liitännästä ottavana se mahdollistaa kuuntelun kaikkialla, missä tietokone kulkee mukana. Laite toimii sekä Mac- että Windows-maailmassa. Asennus Windowsiin on nopeaa ja suhteellisen vaivatonta. Sopivilla kuulokkeilla Dragonfly yllättää positiivisesti. ? Kätevän kokoinen ? Ei mitään ylimääräistä ? Asennuksen helppous useimmissa tapauksissa ? Ronkeli kuulokkeiden suhteen ? Hankala asennus voi olla tosi hankala 17. Yllättävää oli, että ensimmäisessä koneessa ei ollut mitään ongelmia missään vaiheessa, mutta toisen osalta käyttöönotto oli hämmästyttävän hankalaa. Noudattamalla Audioquestin sivuilta löytyviä koneen viritysohjeita tilanne oli korjattavissa. Mitä ilmeisimmin koneen konfigurointi vaikuttaa asiaan vaikka Dragonflyn pitäisi asentua ilman ylläpitäjän oikeuksia. kokeilu Toiston saaminen pätkimättömäksi edellytti toisella koneella jonkin verran säätöjä. Pientä, kevyttä ja huomaamattomasti mukana kulkevaa dac/kuulokevahvistin-yhdistelmää etsivän kannattaa tutustua Dragonfly-laitteeseen. Kaiken kaikkiaan herkät ja sähköisiltä ominaisuuksiltaan helpot kuulokkeet sopivat oikein mainiosti yhteen Dragonflyn kanssa. Minimalistinen laite ottaa kaiken tarvitsemansa virran suoraan usb-liitännästä ja tarjoaa yhden analogisen ulostulon joko kuulokkeille tai stereolaitteistoon kytkettäväksi. Ajatuksena Dragonfly on hyvin kiinnostava, poistaahan se tarpeen lähes kaikilta ylimääräisiltä laitteilta. Mikäli on tottunut käyttämään digitaalista äänenvoimakkuuden säätöä ?täysillä. ja säätämään äänenvoimakkuutta muualta, voi ratkaisu aluksi hieman hirvittää. Windows 7 etsi Dragonflylle sopivaa ajuria aikansa ja sen löydettyään asensi ajurin ilman mitään ongelmia. Joidenkin nettikommenttien mukaan kaikkien osalta tilanne ei ole yhtä miellyttävä, kuten havaitsin toiselle koneelle laitetta asentaessani. Lisäksi kuulokkeiden impedanssin on syytä käyttäytyä kiltisti. Dragonfly ei tarjoa mitään muuta äänenvoimakkuuden säätömahdollisuutta kuin soittoohjelman tai käyttöjärjestelmän tarjoaman. Vaikuttaa siltä, että mitä vähemmän koneeseen on tehty muutoksia, niin sitä paremmin Dragonfly asentuu ja toimii. Dragonfly tukee useimpia signaalimuotoja, minkä vuoksi sekä elokuvaäänien että cd-levyjen toisto onnistuu ongelmitta. Ensimmäisessä kokeilussa ei esiintynyt ongelmia, vaan asennus onnistui hyvin suoraviivaisesti ja vaivattomasti. Ensimmäinen huomioitava asia on se, että kuulokkeiden tulee olla herkät, sillä Dragonfly ei kykene käskyttämään epäherkkiä kuulokkeita
Ulkoasu on melko massiivinen, sillä kotelon etulevyssä tarvitaan tilaa 220-milliselle bassoelementille. Diskanttielementissä on alumiinikalotti edeltävän mallin silkkikalotin tilalla. Aktiivimallien elektroniikkaosille myönnetään rajattu elinikäinen takuu. Profel on kyllä onnistunut aiemmissa malleissaan yhdistämään lähes pinnan tasolla olevan, suuntaimettoman kalotin ja 6,5-tuumaisen kartioelementin suhteellisen hyvin toisiinsa, mutta kahdeksantuumaisen basso-keskiäänisen kanssa yhdistelmä on haasteellinen.. Sen suurin kaiutin PS81 sisältää kahdeksantuumaisen basso-keskiäänisen ja suuntaimin varustetun kalottidiskantin. 18 Profel aloitti 1990-luvulla ammattikäyttöön tarkoitetuilla aktiivikaiuttimilla, ja vaikka mallisto on sittemmin laajentunut yhä enemmän hifituotteiden puolelle, niillä on edelleen tärkeä osa tuotevalikoimassa. Yritys toimii Jämsän kaupungin Koskenpään alueella rauhallisessa maaseutuympäristössä. Kaiuttimet valmistetaan käsityönä, ja kaikki tuotteet testataan yksilöllisesti ennen myyntiin toimittamista. Muilta osin takuu on kaksivuotinen. Suuntain avuksi Pro Studio PS81 on uudistettu malli tuotannosta poistetusta PS80:sta, joka on Profelin studiomalliston suurin kaiutin. testi Profel Pro Studio PS81 -kaiuttimet Teksti: Pekka Tuomela Kuvat: Mauri Eronen ja Pekka Tuomela Mittaukset: Aalto-yliopisto ja Mauri Eronen Jämäkkä aktiivi kaiutin Profel on nykyaikaistanut studiomallistoaan. Merkittävä ero on, että siihen on lisätty laakea suuntain
Se on äänen imemiskyvyltään tehokkaampaa kuin useimmat synteettiset materiaalit, mutta monet valmistajat ovat luopuneet siitä, koska villasta saattaa irrota mineraalihiukkasia. Myös refleksiputket ovat hienostelemattomasti tavallisia rautakaupan tuotteita. Kaiuttimeen voi hankkia lisävarusteena etulevyn suojan. Pinnan mittojen ollessa aallonpituuden puolikkaan suuruusluokkaa säteily alkaa keskittyä kapeammaksi keilaksi kohtisuoraan eteenpäin Käytännössä se merkitsee, että bassoelementti suuntaa ääntä selvästi jakotaajuuden kohdalla, kun taas diskanttielementti säteilee lähes tasaisesti 180 asteen kulmassa. Diskantin voimakkuus taas on aavistuksen verran vaimean puolella. PS81:ssä on bassolle ja diskantille kolmiasentoiset kytkimet (-2, 0 ja +2 dB). Yleisherkkyyteen vaikuttavan tasonsäädön alue on 12 dB. Ilmatilan vaimennusaineena on vuorivillaa jota nykyisin käytetään enää harvoin. Se on hieman yllättävää, sillä suuntaimen koosta ja muodosta päätellen se olisi toiminut alemmillakin taajuuksilla. Perinteistä vaimennusainetta Koko takaosan peittää aktiivimoduuli, jonka laaja metallipinta toimii myös vahvistimen jäähdytyselementtinä. Vasteissa huomiota herättää matalien taajuuksien korostunut yleistaso. Kaksi basson ja yksi diskantin tasoon vaikuttavaa kytkintä helpottavat äänen tasapainottamista huoneeseen. 2. testi Mihin suuntainta tarvitaan? Kaiutinelementin säteilykuvio riippuu säteilevän pinnan koosta. Asia voidaan korjata asentamalla diskanttikalotin eteen loivan torven muotoinen suuntain. Säätöjen vaikutusta kuvaavat vasteet osoittavat, että poikkeamia voidaan varsin hyvin tasoittaa niiden avulla. Low bass -kytki- 1. Testikaiuttimissa ei ollut sitä varten kiinnityspisteitä, mutta ne tulevat seuraavaan tuotantoerään. Kotelon vakiovärit ovat musta ja valkoinen. Säädöt hyödyllisiä Perusmittaus tehtiin säätimien nolla-asennoissa. Se sisältää 240 watin vahvistimen bassolle ja 64 watin vahvistimen diskantille, tarvittavat aktiivisuotimet sekä virtalähteen. Koska kaiutin on tarkoitettu ensi sijassa ammattikäyttöön, liitäntä on balansoitu xlr. Toisesta xlr-liittimestä signaali voidaan johtaa samaa ääntä toistavaan lisäkaiuttimeen. Kotelo ja sen koko takaseinän peittävä vahvistinmoduuli on samankokoinen kuin PS80-mallissa. Diskantin suuntain on uutta Pro Studio -sarjassa. Sisääntulot on toteutettu ammattiäänentoistotuotteissa käytettävällä xlr-liittimellä (3-napainen, balansoitu liitäntä). Tämä ei kuitenkaan estä kytkemästä kaiuttimia mihin tahansa äänilähteeseen. Rca-liitäntäisten laitteiden käyttö onnistuu adapterin avulla. Kunnolliseen studiokaiuttimeen kuuluvat aina myös säädöt. Lisäksi on käytettävissä matalimpiin bassoihin painottuva kytkin, jonka asennot ovat 0, -2 ja -4 dB. Jos pinta on aallonpituuteen nähden pieni, se levittää ääntä laajalle alueelle. Se kaventaa pienen kalotin säteilykuviota sopivasti niin, että se muistuttaa huomattavasti isomman kartion säteilykeilaa. 1 2 Suuntain ei sinänsä ole Profelin kaiuttimissa ennennäkemätön, sillä se tuli jo neljä vuotta sitten kotimallistoon kuuluvaan Nuovo Quarantaan (Hifimaailma 7/2008). Jakotaajuus on suuntaimesta huolimatta säilytetty samana kuin PS80-mallissa (4,5 kHz). Mikäli lähtöpäässä ei ole xlr-lähtöjä, välissä voidaan käyttää rca/xlr-sovitinta tai rca/xlr-kaapelia. RCA-liittimen sähköinen kytkentä XLR-liittimeen. 19
Suuria äänenvoimakkuuksia käytettäessä refleksiputket sotkevat kuuntelijan kampauksen. Musiikilla yleispätevä peli, joka voisi sopia parhaiten tasapainoisen mutta lämminhenkisen oheiskaluston seuraan. 95 V l i n ( m u st ) , 2. Lisäviive on keskitaajuuksien alueella tavallista pienempi, mutta 4,2 kilohertsin kohdalla se kohoaa 0,18 millisekuntiin. Profelin ääni antaa hallitun vaikutelman. ( p u n ) , 3. Aivan alimpia ei kuulu, mutta se mikä tulee, tulee puhtaasti. Eipä kaiutin toisaalta sitten lisääkään ääneen ylimääräistä lämpöä ja siirappia. Aktiiviperiaate yhdessä osien onnistuneen mitoituksen kanssa tuottaa dynaamisen ja eri tiloihin sopeutuvan toiston. Puhdas ja tasaisen neutraali esitys on aavistuksen särmikkääseen suuntaan kallellaan, mutta niin vähän, että edes rupisimpien äänitteiden kuuntelua ei tarvitse pelätä. Keskialue on siloteltu ja anteeksiantava aggressiiviselle äänitteelle. ( v i h r ) 60 100 50 40 20 100 Taajuus 1000 [Hz] 10000 Low bass -säädön vaikutus asennoissa 0, -2 ja -4 dB. 20000 Amplituudi [dB] Amplituudi [dB] 90 Tuttua Profel-tekniikkaa: siististi toteutettu vahvistin ja vuorivillaa vaimennusaineena. 90 80 70 60 50 40 30 20 100 Taajuus 1000 [Hz] 10000 20000 Lisäviive taajuuden funktiona. kuunteluarvio Mauri Eronen Stereokuvassa solisti piirtyy hyvin tarkasti äänikuvan keskelle, mutta äänikuvaa ei voi kutsua kovin kolmiulotteiseksi. Muheva, huoneen helposti täyttävä bassotoisto tuntuu perusasetuksilla turhankin tukevalta. Alakeskialueella on kivasti rehevyyttä, mikä tuo pontta puhaltimien alarekisteriin, mutta lisäksi kaipaisi ripauksen läpikuultavuutta. Äänialueiden integroituvuus on mallikasta. Äänikuva on vakaa ja asiallinen mutta ei erityisen kolmiulotteinen. Sointi voisi olla myös paikoin hieman läpikuultavampi. Dynamiikkaa on tarjolla tavallista runsaammin, ja myös voimakkaat bassoäänet toistuvat vaivattoman tuntuisesti niin alas kuin vaste on rajattu. info Pofel Pro Studio PS81 Hinta: Valmistaja: Puhelin: Valmistajan internet-osoite: 1 998 ?/pari Profel Oy 020 775 6630 www.profel.fi Tekniset tiedot: Mitat (l x k x s): 250 x 390 x 295 mm Kokonaispaino/kaiutin: 12 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi, aktiivi Vahvistinteho: 240 + 64 W Elementit - matalat äänet: 220 mm - korkeat äänet: 25 mm Jakotaajuus: 4,5 kHz Liittimet: balansoitu xlr (otto ja anto) Irrotettava etusuoja: lisävaruste. ( si n ) , 4. Helposti kuunneltava, joskin kuivakan persoonaton kaiutin, jonka ääntä on helppo muokata omaan makuun. Pisteet:Taajuusbalanssi: 8,5 Äänikuva: 7,5 Dynamiikka: 8 Kokonaisuus: 7,75 Mikael Nederström Hifimielessä varsin oikeaoppinen, tasainen ja kontrolloitu soundi läpi äänialueen (säädöt alabasso -2, diskantti +2). Mahdollisuus vaimentaa matalia ääniä on tarpeellinen ominaisuus, ja pienempiä huoneita ajatellen on hyvä, että vaimennusvaraa jäi käyttämättäkin. Eri äänialueet sulautuvat toisiinsa saumattoman tuntuisesti. Soundi on kokonaisuutena kuivan tumma ja miellyttävään päin kallellaan. Profel Pro Studio PS81 -kaiuttimet testi mittaustulokset Alarajataajuus (-6 dB): 37 Hz Suuntaavuusindeksi (100?10000 Hz): 7 dB Lisäviive 1 kHz: 0,11 ms Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0o(pun), 20o (sin), ja 60o (vihr) 100 95 80 70 60 50 90 40 20 85 100 Taajuus 1000 [Hz] 10000 20000 80 Bass-säädön vaikutus asennoissa +2, 0 ja -2 dB. 75 70 65 20 Profel PS81 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 100 20000 90 Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Amplituudi [dB] Amplituudi [dB] 90 Amplituudi [dB] 105 100 80 70 60 50 100 40 20 80 100 Taajuus 1000 [Hz] 10000 20000 Treble-säädön vaikutus asennoissa +2, 0 ja -2 dB. 70 H ar m on i n e n s¨ a r o @ 8. Erottelu on hyvää tasoa, eikä sitä ole saatu aikaan keinotekoisilla korostuksilla. Äänikuva on vakaa ja liioittelematon, joskaan ei poikkeuksellisen pistemäinen tai tarkka. Resoluutio on sikäli luontevaa, että sitä on vähintään riittävästi, mutta sitä ei ole aikaansaatu keinotekoisella keskialueen tai diskantin nostamisella, vaikka kaiutin onkin melko kirkas. Diskantti soi pitkään, ja sen sävy on mattapintainen. Keskialue ja diskantti ovat sävyltään hillityn vaimeat, mutta alabasson asento -2 ja diskantin +2 parantavat tasapainoa selvästi. Matalissa on helponoloista voimaa. Säätimien nolla-asennoissa bassojen taso on runsaanpuoleinen. Kuuntelussa käytettiin pääasiassa alabasson asentoa -2 ja diskantin asentoa +2. Voisi kuvitella, että kaiutin olisi erityisen kova kandidaatti myös kotiteatteriin. Pisteet: Taajuusbalanssi: 8 Äänikuva: 8 Dynamiikka: 8,25 Kokonaisuus: 8 yhteenveto Profel Pro Studio PS81 on luonteva askel merkin evoluutiossa. Dynamiikka riittää kovemmillakin voimakkuuksilla, eikä alapäähän ilmaannu lainkaan sivuääniä tai ahdistusoireita. Ulkoasu ei ole erityisen siro, mutta jos sen ja xlr-liitännän hyväksyy, kaiutin sopii hyvin kotikäyttöönkin. 20 ? Äänialueiden yhtenäisyys ? Hyvä dynamiikka ? Säädettävyys ? Perusasetuksin korostaa bassoja men -2-asento näyttää vaimentavan selvästi luvattua enemmän. 60 asteen vasteesta on nähtävissä, että kaiutin on yläpäässä selvästi suuntaavampi kuin aiemmat Pro Studio -mallit, ja suuntaavuusindeksi on laajan alueen (100?10 000 Hz) keskiarvonakin 7 desibeliä
Wedge. Se on vain yksi uutuuksista, joita on AVENTAGE-sarjan AV-vahvistimissa. AVENTAGE-vahvistin . Tekniikan nimi on A.R.T. Wedge - tukijalka vaimentaa teholähteen, tehotransistorien, jäähdytyslevyjen ja korkeiden äänenpaineiden aiheuttamaa tärinää. Yamaha ratkaisi ongelman kehittämällä tekniikan, joka poistaa tehokkaasti äänentoistoon vaikuttavan tärinän. Resonanssin kumoava A.R.T. Musiikin kuuntelijalle niilläkin on merkitystä. A.R.T. Wedge-tekniikka Äänentoiston äärirajoilla vahvistin kohtaa vaativia haasteita. Kyse on häiriöistä, jotka helpommissa olosuhteissa jäävät usein huomaamatta. Vakaa kuin kallio . kaikkien aikojen paras äänielämys? Testaa se itse Yamaha-jälleenmyyjän luona. Lue lisää: www.yamaha.fi Kuvassa malli RX-A3020. Saatavilla myös: RX-A820, RX-A1020 & RX-A2020.
tietoa & taitoa Mediatoiston mahdollisuudet Teksti: Mauri Eronen Kuvat: Mauri Eronen ja valmistajat Median Monet tiet 22
Lisäksi on saatavilla Bluetooth-lisälaitteita, jotka ottavat äänisignaalin puhelimen kuuloke- tai telakkaliitännästä ja lähettävät ne eteenpäin erilliselle vastaanottimelle. Airplay ja Bluetooth ovat langattomista tekniikoista helpoimmat ottaa käyttöön. Näitä ovat esimerkiksi Spotify, Netflix, Youtube. Monta käyttötapausta Riippuen siitä, mitä halutaan toistaa, missä toistettava mediatiedosto sijaitsee ja minne se halutaan lähettää toistettavaksi, on ongelmiin olemassa hyvin erilaiset ratkaisut. Ennen vanhaan tietokoneella sijainnut mp3-tiedosto saatettiin polttaa ensin cd-levylle, jotta sitä pystyttiin kuuntelemaan stereoilla tai autossa. kuulokkeista tai hifilaitteistosta. Helpoin tapa on kytkeä sopiva kaapeli puhelimen kuulokeliittimen ja stereoiden/vahvistimen välille. Yleensä sopiva kaapeli on sellainen, jossa on 3,5-millinen miniplugi toisessa päässä ja kaksi rca-liitäntää toisessa. Se voi olla tallennettu pöytätietokoneen kiintolevylle, ulkoiselle usb-kiintolevylle, lähiverkkoon kytkettyyn tallennuslaitteeseen, läppärille, kännykkään tai kameran muistikortille. Toisaalta käyttäjällä ei tarvitse edes olla varsinaista tiedostoa itsellään, vaan se voidaan toistaa reaaliaikaisesti internetistä jostakin streamaus- eli suoratoistopalvelusta. Tässä artikkelissa käymme läpi tapoja, joilla digitaalista mediaa voidaan toistaa kodin laitteiden välillä. Tiedostolla voi olla monta sijoituspaikkaa. 2x rca -kaapelilla. Onkyo ND-S1 on iPod/iPhone-telakka, joka voidaan kytkeä mihin tahansa stereolaitteistoon. Kaukosäätimen ansiosta toiston hallinta onnistuu kuuntelupaikalta. Aina kaapelin kytkeminenkään ei ole välttämätöntä. Tällöin käyttö on yhtä suoraviivaista kuin kuulokkeilla, ja useimmat telakkalaitteet antavat hallita soittimen äänitoimintoja laitteen omalla kaukosäätimellä. Telakattomaan laitteistoon voi myös kytkeä erikseen hankittavan telakan. Lähes jokainen matkapuhelin osaa lisäksi lähettää ääntä Bluetoothin avulla. Dlna toimii myös kotiverkossa, mutta toimii alustariippumattomasti Androidtai Windows-puhelimissa. Poikkeuksena ovat puhelinvalmistajien omat telakkakaiuttimet, kuten esimerkiksi Samsung DA-E750 (HM 9/2012). Useimpiin kotiteatterivahvistimiin voi kytkeä kannettavan soittimen joko usbliitäntää käyttäen tai tavallisella 3,5 mm . Useimmiten vain Applen laitteiden telakointi on mahdollista. Toistoketju alkaa toistomediasta. Se voi olla fyysinen levy, kuten cd, blu-ray tai vinyyli ja nykyisin usein digitaalinen tiedosto. Niiden aktivointi puhelimesta on muutaman painalluksen päässä, mutta molemmat tarvitsevat kuitenkin vastaanottimen, johon ääni lähetetään. Kun mediaa halutaan toistaa tietokoneelta, kasvavat mahdollisuudet taas. Seuraavissa kohdissa käymme läpi tapoja siirtää kuvaa, videota ja ääntä kannettavilta soittimilta, tietokoneelta ja verkkokiintolevyiltä kodin stereolaitteisiin. 23. Kun tiedosto on älypuhelimessa, langattomia menetelmiä äänen siirtämiseen on useita. Applen laitteet tukevat vakiona kodin langatonta lähiverkkoa hyväksi käyttävää Airplay-toistoa. tietoa & taitoa Kuvaa ja ääntä voi toistaa yhä useammalla kodin laitteella. Tiedonvälitys ei enää tapahdu vain väli- ja kaiutinkaapeleita pitkin, vaan niiden ohessa ovat verkkotekniikat ja langattoman yhteydet. Mahdollisuuksia on monia. Musiikista tai elokuvasta nauttimiseen tarvitaan monta komponenttia. Useimmissa kotiteatterivahvistimissa telakan virkaa ajaa usb-kaapeli, joka kyt- ketään soittimen ja vahvistimen väliin. Joissakin hifilaitteissa on 3,5 mm liitäntä etulevyssä mp3-soittimen kytkentää varten. Kaapelin käyttö ei ole tarpeen, jos hifilaitteisto sisältää telakan (dock). Pahimmassa tapauksessa käytössä oleva toistolaitteisto ei tukenut mp3-formaattia, vaan cd-levy täytyi polttaa pakkaamattomassa äänilevymuodossa, jolloin käytössä oleva tallennustila oli hyvin alhainen, 74 minuuttia. Askel kätevämpään suuntaan on halutun mp3-tiedoston kopioiminen usb-muistille tai kannettavalle mp3-soittimelle, joka sitten kytketään stereoihin. Mp3-soittimen tapauksessa etuna on se, että sen kuulokelähdön ansiosta toisto on mahdollista käytännössä minkälaisessa ympäristössä tahansa . Tiedostotoisto eroaa muista siinä, että digitaalinen sisältö voi sijaita missä tahansa ja silti olla toistettavissa lähes viiveettä. Digitaalinen tiedostomuoto mahdollistaa myös äänen ja kuvan lähettämisen toistettavaksi muualle tietoverkkojen ja langattomien linkkien kautta
Olisi siis helpompi työntää tietokoneen näkymä sellaisenaan televisiolle, kuin käyttää television omaa käyttöliittymää. Streamaus saattaa tietokoneen sielunelämää vierastavalle tuntua loogisemmalta. Koko elokuva- ja musiikkikirjasto on selvästi lajiteltuna television ruudulla, josta on helppo toistaa sillä hetkellä kiinnostavin. etätoisto Airplay ? Bluetooth ? CIFS/SMB DLNA . tietoa & taitoa Mediatoiston mahdollisuudet Airplay Työntäen tai vetäen Toistamisen malli voidaan jakaa kahteen kategoriaan: etätoistoon eli työntämiseen (push) ja streamaamiseen. Air playn tapauksessa selvimpiä vaihtoehtoja ovat noin sadan euron hintaiset Apple Airport Express ja Apple TV. Tämän huomaa erityisesti pitkiä nuotteja streamaus ? ? Etätoistossa tiedosto lähetetään tietokoneelta verkkosoittimen toistettavaksi. Asus O!Direct on valmistajan verkkosoittimen kanssa toimiva ohjelma, jonka tiedostotuki on erittäin laaja. Streamauksessa tiedostopalvelimen sisältöä selataan verkkosoittimesta käsin sen omalta näytöltä tai televisiosta. 24 1. Mikäli valmista hifijärjestelmää ei ole tarve käyttää toistamiseen, voi hankkia kaiuttimet tai kaiutintelakan, joka tukee Airplay-toistoa. Airplay toimii näennäisesti häviöttömästi, sillä äänisignaali pakataan Apple Lossless -menetelmällä ennen siirtoa. Tällöin toisto on aloitettu tiedoston varastointipaikasta. Vaikka toistotapahtuma alkaisikin joko työntämällä tai streamaamalla, on tavan vaihto lennossa usein mahdollista. Selvin esimerkki tästä on tietokoneen nettiselain, jolla käyttäjä käskee Youtuben aloittamaan videon toiston. Airport Express toimii lisäksi lähiverkkoa langattomasti laajentavana tukiasemana. Apple TV taas on täysiverinen verkon mediasoitin, joka tukee tiedostojen toistoa lähiverkosta ja netin streamauspalveluista. Moni moderni kotiteatterivahvistin sisältää Air play-tuen, jolloin erillistä lisälaitetta ei tarvita. (play to) Applen kehittämä Airplay on lähiverkossa toimiva suljettu järjestelmä, mutta kätevyytensä ansiosta se on saanut tukea muiltakin valmistajilta. Artikkelin alussa esitellyt käyttötavat, kuten mp3-tiedoston soittaminen puhelimen kuulokeliitännän kautta stereoihin on työntämistä, sillä toisto aloitetaan itse puhelimen käyttöliittymästä. Streamauksella tarkoitetaan sitä, että toistolaitetta käsketään ottamaan yhteys laitteeseen, johon tiedosto on tallennettu. Käyttäjäkokemusten ja omien testiemme mukaan äänessä on kuitenkin kuultavia häiriöitä ja pätkimistä. Uudemmissa laitteissa jopa videokuvan siirto tai koko ruudun näkymä voidaan peilata verkon yli. Perinteiset stereohifilaitteet eivät ymmärrä langattomien Airplayn ja Bluetoothin päälle mitään, mutta ominaisuuden voi helposti sisällyttää olemassa olevaan järjestelmään erillisellä vastaanottimella. Kummastakin äänisignaalin saa analogisena tai digitaalisesti optisena. Kaikki Applen käyttöjärjestelmällä varustetut tietokoneet ja kannettavat iOS-laitteet osaavat lähettää musiikin langattomana Airplay-yhteensopiville vastaanottimille. Kaikki televisioiden sisäänrakennettua nettiselainta käyttäneet toivoisivat samaa sujuvuutta toimintoihin kuin tietokoneella. Ne eroavat toisistaan vain siinä, kummassa päässä toistoketjua äänentoiston hallinta tehdään. Etätoiston avulla käynnistettyä soittolistaa voidaan jälkeenpäin hallita soittimella. Kappaleita voi siis hyppiä eteenpäin soittimen omalla kaukosäätimellä, vaikka se luotiin tietokoneella. Etätoisto on siinä tapauksessa jouhevampaa, jos käyttäjä on tottunut hallinnoimaan ja toistamaan musiikkiaan tietokoneella istuen. Sama pätee vahvasti nettiselaamiseen. Monet verkkoon kytkettävät mediasoittimet toimivat molemmilla tavoilla. Tietokoneella istuva käyttäjä, joka lähettää kiintolevyltään halutun tiedoston toistettavaksi hifilaitteistossa sijaitsevalle verkkosoittimelle, käyttää niin sanottua etätoistoa. Mediasoittimien käyttöliittymissä on paljon eroja, mutta parhaat niistä ovat miellyttäviä käyttää
tai 3. sukupolven Apple TV:ssä. 6. IPadin tai iPhonen koko näytön saa peilattua Apple TV:n kautta television tai projektorin ruudulle. Kosketusnäyttöä tökkiessä puhelin ei täten heilu. Tietokoneen iTunesilta käynnistetyn Airplay-toiston kontrollointi onnistuu monien laitteiden omalla kaukosäätimellä toiseenkin suuntaan, kunhan etäohjaus on sallittu iTunesin asetuksista. 3. Sen kytkeminen lähiverkkoon langattomasti onnistuu asettamalla mobiililaitteen telakkaan. Siinä äänen voisi lähettää suoraan iPhonesta kaiuttimelle. 1. Tämä on erityisen kätevää esimerkiksi Spo2 5 3 tifyn Windows-version kanssa, sillä siinä ei ole sisäänrakennettua Airplay-tukea. 4. Toistoa voi hallita myös lukitusruudusta kotinäppäintä tuplaklikkaamalla. Tukeva telakkaliitin on jousitettu siten, että se puristaa telakoitua laitetta kevyesti kaiuttimen etulevyä vastaan. tietoa & taitoa toistettaessa esimerkiksi pianomusiikilla. Toiminto edellyttää vähintään iPhone 4S:ää tai iPadin 2:a iOS 5:llä sekä ja riittävän uutta ohjelmistoa 2. Kuvio on sama tietokoneen iTunes-ohjelmassa, mutta iTunes mahdollistaa äänen lähettämisen samanaikaisesti useampaan soittimeen. Mac-tietokoneissa äänilaitteeksi voi valita verkon Airplay-vastaanottimen, minkä jälkeen kaikki tietokoneen tuottamat äänet kuuluvat stereojärjestelmästä. Toiminto edellyttää, että käytössä on vähintään OS X:n versio 10.8 (Mountain Lion). Haluttaessa koko näytön sisällön voi peilata videota tukevaan Airplaylaitteeseen, kuten Apple TV:hen, kunhan käytössä on melko uusi iMac, Mac mini, Macbook Air tai MacBook Pro. 5. Logitech UE Airspeaker on puhdasääninen telakkakaiutin Airplay-tuella. Automaattisesti käynnistyvä asennusohjelma opastaa verkkoyhteyden luomisessa. Valinta löytyy, kun kotinäppäintä tuplaklikkaa ja liu?uttaa sormea kahdesti oikealle. Siitä aukeaa lista lähiverkon Airplay-yhteensopivista laitteista. Ongelmat ovat ohjelmistokohtaista, ja virheiden on raportoitu katoavan joillain Airport Expressin ohjelmistoversioilla. Toiston synkronointi erityyppisten laitteiden välillä ei kuitenkaan ole mahdollista. 2. Hifimaailman toimitus ei ole kuitenkaan törmännyt Airplay-laitteiden yhdistelmään, jolla tavallinen puhdas sinisignaali toistuisi täysin häiriöittä. Applen on jo useamman kuukauden huhuttu lanseeraavan Airplaystä Direct-version, joka ei edellyttäisi olemassa olevaa verkkoa. Airfoil mahdollistaa lähes minkä tahansa tietokoneessa toistuvan äänen lähettämisen Airplay-vastaanottimeen. Airplay-toiston käynnistäminen iPadissa, iPodissa tai iPhonessa tapahtuu klikkaamalla toisto-ohjelmassa äänenvoimakkuudensäädön vieressä olevaa nuolikuviota. Kaiuttimen basson ja diskantin tasoa voi säätää älypuhelinsovelluksella. 4 6 25
A-Link BlueUSB4 on edullisempi vaihtoehto sbc-kodekilla. 4. Viiden kympin vastaanottimet tukevat apt-X-pakkausta, ja niissä on optinen ulostulo äänelle. tietoa & taitoa Mediatoiston mahdollisuudet Bluetooth Bluetoothilla on hifipiireissä huono maine. Näitä ovat esimerkiksi MPEG-2, MPEG-4, AAC tai apt-X. Mittaustemme ja kuuntelukokeidemme mukaan äänenlaatu iPhone 4S -puhelimesta toistettuna on moitteeton, vaikka apt-X-koodaus ei 1 26 olisikaan käytössä. Sen häviöllinen siirtotapa kadottaa aina musiikista jotain, joten laadukkaan äänentoiston ystävillä on selvä peruste Bluetoothin karttamiseen. Ainoastaan ylimmän diskantin vaimeneminen ja ylä-äänien kovahko sävy erottaa äänen häviöttömästä. 1. Pöytäkoneen tai läppärin saa Bluetooth-lähettimeksi esimerkiksi Sennheiserin apt-X-yhteensopivalla BTD-500U -sovittimella. Osa telakoista vaatii puhelimessa toimivan softan, eivätkä ne ole adapterin kanssa yhteensopivia. 5. Myynnissä on erillisiä Bluetooth-ääntä ymmärtäviä telakoita ja kaiuttimia, mutta myös hifilaitteistoon on saatavissa laitteita, joilla voidaan toistaa puhelimesta saatava Bluetooth-ääni. Osassa kotiteatterivahvistimia Bluetooth on saatavilla lisävarusteena, esimerkiksi Pioneerin vahvistimiin kytkettävällä 50 euron hintaisella AS-BT200:lla tai Onkyon laitteisiin samanhintaisella UBT-1:llä. Perinteiseen stereojärjestelmään Bluetooth-toiminnon saa helposti vaikkapa ProCaster BT-02- tai Betasphere Beacon -vastaanottimilla. Äänen siirtoon tarkoitetun A2DP-profiilin perinteinen sbc-pakkaus (Low Complexity Subband Coding) on laadullisesti näitä heikompi. Vaikka Applen tietokoneissa apt-X onkin tuettu, eivät uusimmatkaan iPhonet sitä ymmärrä. Usb-väylään kytkettävä lähetin tukee myös tiedostojen siirtoa ja toimii automaattisesti ilman ajureita. Puhelimet kuitenkin osaavat käyttää AAC-pakkausta. Onkyon versio tukee paremman äänenlaadun mahdollistavaa apt-X-pakkausta. 2. Äänijärjestelmän voi muuntaa Bluetooth-yhteensopivaksi erikseen hankittavalla palikalla. Cambridge Audio BT100 (100 ?) on usb-väylään kytkettävä Bluetooth-vastaanotin, jolla valmistajan DacMagic Plus, Stream Magic 30 ja NP30 päivittyvät langattomaksi. Minkä tahansa laitteen voi päivittää apt-X-aikaan Sennheiser BTD 300 Audio -lähettimellä. Se kytketään kuulokeantoon, ja virtansa lähetin saa paristoista. 6. Taustamusiikin soittamisessa se on kuitenkin varteenotettava vaihtoehto. Laadukasta Bluetooth-ääntä etsivän kannattaa valita laitepari, joka tukee kehittyneempiä pakkausmenetelmiä. Laiterymittäin lajitellun listan apt-X-yhteensopivista laitteista löytää sen kehittäjän sivuilta, osoitteesta www.csr.com. Airplayn tapaan Bluetooth vaatii vastaanottimen, jonka kanssa lähettävä laite paritetaan. Niissä on linjalähdön lisäksi optinen anto äänelle ja erinomainen äänenlaatu. 3. Apt-X toimii esimerkiksi Samsungin Galaxy S III:ssa ja HTC One X:ssä. Onkyon ja Pioneerin kotiteatterivahvistimiin on saatavilla usb-liitäntään kytkettävä tikku, joka laajentaa ominaisuuslistaa Bluetooth-vastaanotolla. Parin kymmenen euron adapteri syöttää Bluetooth-äänen linjatasoisena telakkaan. Useimmille tutuimpia ovat langattomat hands free -kuulokkeet, joita käytetään puhelimien kanssa. Tällainen on esimerkiksi iZound BT03. Tavallista stereovahvistinta voi täydentää Bluetooth-toistolla erillisellä vastaanottimella, kuten Procaster BT-02 tai Betasphere Beacon. Se tukee apt-X-kodekkia. 2
Tabletin käyttö on erityisen kätevää silloin, jos esimerkiksi kotiteatterivahvistimen oma dlnaselain toimii tahmeasti. Internetin loppumattomaan radiokanavatarjontaan on mahdollista päästä kiinni, vaikka ei omistaisi varsinaista nettiradiota. tietoa & taitoa 3 5 4 Älypuhelin tai tabletti on mediaharrastajan paras apuri. Ohjelmia on mahdollista ajastaa ja tallentaa tai jopa pysäyttää tai kelata taaksepäin kesken lähetyksen. 6 27. Älypuhelimissa ja tableteissa pyörivä TuneIn Radio osaa lähettää Applen laitteissa kaiken toistamansa Airplayn kautta hifilaitteistoon. Miltei kaikkiin verkkoon liittyviin elektroniikkalaitteisiin on olemassa sovellus, jolla konetta voi hallita verkon yli
Itselleen sopivimman löytää vain kokeilemalla, ja sovellusten vakaudessa on huomattavia ohjelmistoversiokohtaisia eroja. Riippuen dlna-toistimen ominaisuuksista, saattaa myös videoiden lähetys olla mahdollista. 28 1. Jotkin verkon reitittimet osaavat myös jakaa niihin kytkettyjen usb-kiintolevyjen sisällön verkkosoittimille. Puhelinta voi käyttää verkkotoistoa ohjaavana laitteena, vaikka se ei itsessään osallistuisi musiikin taltiointiin tai toistamiseen. Tämä on mahdollista dlna-protokollalla, jossa puhelin toimii kaukosäätimenä (Remote User Interface tai Media Controller). Se löytyy esimerkiksi Windows Media Playeristä tai resurssienhallinnasta mitä tahansa äänitiedostoa hiiren oikealla painikkeella klikkaamalla. Käyttäjän täytyy vain määritellä, mitkä hakemistot sisältävät jaettavaksi tarkoitetut mediatiedostot. Toinen avainlause spekseissä on ?DLNA Digital Media Renderer?. Eri valmistajien laitteissa dlna-toisto on saatettu nimetä toisin. Mobiilitietokoneessa (Samsung Q1) tai tabletissa toimiva kauko-ohjainsovellus käskee verkkosoitinta (Linn Klimax DS) toistamaan halutut kappaleet verkkokiintolevyltä (Buffalo Terastation). 1 2 3. tietoa & taitoa Mediatoiston mahdollisuudet DLNA Dlna-toisto (digital living network alliance) on lähiverkossa tapahtuvaa tiedostojen esittämistä, jossa palvelin (Media Server) sisältää tiedostot ja verkkosoitin (Media Renderer) toistaa ne. Se siis on erillinen ohjelma, joka asennetaan tietokoneeseen ja jolle kerrotaan, missä jaettavat tiedostot sijaitsevat. Windows Media Playerin uusimmat versiot toimivat myös dlna-palvelimina, mutta hakemistorakenteen muokattavuutta ja laajaa tiedostotukea vaativan täytyy asentaa erillinen palvelinohjelmisto. Verkkotoiston kolminaisuus. Windows Media Playerin soittolista play to -toistossa. Jos laitteen pakkauksessa on Compatible with Window 7 -logo, tarkoittaa se myös tukea etäohjaukselle. Näin tietokoneen levyllä sijaitsevia tiedostoja voi lähettää toistettavaksi verkkosoittimelle ilman, että kumpaankaan laitteeseen kosketaan. Dlna-kaukosäätö on mahdollista esimerkiksi Twonkyn älypuhelimiin ladattavalla sovelluksella. Jotta etäohjaus onnistuisi, täytyy toistolaitteen tukea etäkäyttöä, eli median työntämistä (push) soitettavaksi muualta kuin soittimesta itsestään. Esimerkiksi Samsungin laitteissa sitä kutsutaan nimellä AllShare. Vanhemmissa laitteissa tavataan myös merkintää uPnP. Tiedostojen toisto puhelimesta dlna-toistimelle onnistuu erikseen ladattavalla sovelluksella. Ominaisuudesta pääsee varmuuteen vasta testaamalla, ja helpointa kokeilu on suoraan Windows-käyttöjärjestelmän play to -toiminnolla. Näitä ovat muun muassa PlugPlayer, Twonky Mobile, media:connect, iMediaShare ja jo mainittu Samsung Allshare. Laajempaa tiedostotukea kaipaavan kannattaa kokeilla foobar2000- tai JRiver-ohjelmia. 3. Halutut kappaleet valitaan joko resurssienhallinnassa tai WMP-soittimessa, minkä jälkeen ne lähetetään hiiren kakkospainikkeella halutulle dlna-toistimelle. Dlna-kaukosäädön askeleet iPhoneen asennetusta Twonky-sovelluksesta. 1. Valitaan verkosta löytynyt dlna-palvelin (Asset UPnP) 2. Valitaan verkosta löytynyt dlna-toistolaite (Pioneer N-50) 3. Selataan palvelimelta haluttu musiikkikappale 4. Hallitaan toistoa 2. Tässä tapauksessa Onkyo TX-NR609 -kotiteatterivahvistimelle. Tällaisia ovat esimerkiksi Asset UPnP ja Twonky Server. Dlna-palvelin voi sijaita myös lähiverkkoon kytkettävällä kiintolevyllä (nas, network attached storage). Lähes kaikki verkkokiintolevyt toimitetaan dlna-palvelin valmiiksi asennettuna. Näiden välissä täytyy lisäksi olla ohjaus (Control Point), joka yhdistää verkkosoittimen palvelimeen ja määrää mitä toistetaan. Ohjaus on lähes aina integroitu suoraan verkkosoittimeen, joten lähiverkon selaus ja toiston hallinta onnistuu vaikkapa kuvaruutunäytöltä. Palvelin on kotioloissa yleensä ohjelmistopohjainen
Ilmaisessa versiossa kehittyneempien ominaisuuksien, kuten hakemistorakenteinen hienosäätö jää pois, mutta peruskäyttöön ohjelmisto soveltuu erinomaisesti. Windowsissa nfstuki edellyttää lisäohjelmiston asentamista. Dlna ei edellytä käyttäjältä toimenpiteitä, jotta verkkoon liitetty laite löytää lähiverkon mediaa jakavan palvelimen, vaan dlna-palvelimet mainostavat itseänsä automaattisesti. Dlna on suoraan tuettu uudemmissa Windows-käyttöjärjestelmissä Windows Media Playerin kautta. Laajemman tiedostotuen ja kustomoitavuuden tarjoavia dlnapalvelimia ovat muun muassa Asset UPnP, Twonky Server. Cifs on myös Windowsissa vakiona käytetty protokolla tiedostojen jakamiseen lähiverkossa. Hakemistojen eli kansioiden jakaminen Windows-ympäristössä jakaminen onnistuu resurssienhallinnassa haluttua hakemistoa hiiren oikealla painikkeella painamalla. Smb:n käyttöönotto verkkosoittimesta on usein vaivatonta, sillä se ei edellytä Windows-koneeseen erillisten ohjelmien asennusta. Kuitenkin, esimerkiksi Buffalon tuotteisiin nfs-tuen saa kolmannen osapuolen kehittämillä firmware-päivityksillä. Hanewin NFS Server on edullinen nfspalvelinohjelmisto Windows-ympäristöön. Mac- ja Linux-koneissa nfsd-palvelu ajaa saman asian. Kaukosäädinsovelluksella on mahdollista selata kaikkea sitä, mitä iTuneskin tarjoaa aina Podcasteista radiokanaviin ja omaan musiikkikirjastoon. sa verkkosoittimelle sopivaksi eli tehdä niin sanotun transkoodauksen. Pelkästään nfs-protokollaa tukevia verkkosoittimia ei juuri ole, mutta joillakin laitteilla sen avulla teräväpiirtotoiston suorituskyky on parempi kuin cifs/ smb- tai dlna-yhteyksillä. Modernit kotiteatterivahvistimet sisältävät www-palvelimen, jonka avulla vahvistimen asetuksiin pääsee käsiksi tavallisella selaimella. Tietokoneelta on mahdollista vaikkapa tehdä kaiutinasetukset, vaihtaa äänilähdettä tai säätää voimakkuutta. 29. Tällainen on esimerkiksi 19 euron hintainen haneWIN NFS Server (www.hanewin.net). tietoa & taitoa Tiedostojen jako kotiverkossa Lähiverkon kiintolevyille tallennettu musiikki ja elokuvat tarjotaan verkkosoittimien ulottuville palvelinohjelmiston avulla. Koska eri soittimien tapa kytkeytyä tietovarastoihin vaihtelee, täytyy tiedostot tuoda saataville eri keinoin eli protokollin. Cifs (Common Internet Filesystem) tai smb on useimpiin käyttöjärjestelmiin suoraan rakennettu tiedostojen ja tulostimien jakomenetelmä. Nfs on joissakin tilanteissa ja laiteyhdistelmillä cifs:ää suorituskykyisempi, ja nopeusedusta saattaa olla selvää hyötyä korkean tarkkuuden ja bittivirran videotiedostoilla. 1 2 3 3. Komennus onnistuu kätevästi sohvalta tai sängystä, eivätkä väliseinätkään tuota ongelmaa. Asset UPnP on erittäin helppokäyttöinen dlna-palvelin. XBMC on järjestelmäriippumaton toisto-ohjelma, joka sisältää myös palvelinominaisuudet. Tuettujen tiedostoformaattien laajuus on soitinkohtaista, mutta osa palvelinohjelmista osaa muuntaa formaatteja lennos- Applen oma Remotesovellus ohjaa etänä mitä tahansa lähiverkon tietokoneessa pyörivää iTunesohjelmaa. Dlna (Digital Living Network Alliance) tai UPnP (Universal Plug and Play) on kokoelma protokollia, joiden avulla lähiverkon laitteet löytävät toisensa ja pystyvät jakamaan mediatiedostoja. Tällaisia ovat kuitenkin esimerkiksi Networked Media Tank -alustaan perustuvat verkkosoittimet, kuten Popcorn Hour ja jotkin Egreat-laitteet. Nfs:n avulla verkon jakoja voidaan käyttää suoraan aivan kuin ne sijaitsisivat omassa tietokoneessa. Verkkoon liitettävät kiintolevyt eli nas:t (Network Attached Storage) tukevat lähes poikkeuksetta cifs/smb-protokollaa. 1. Asset Premium -version hinta on maltilliset 26 dollaria. Nfs (Network File System) on usein käytössä Unixin kaltaisissa järjestelmissä. Verkkosoittimissa nfs-tuki on cifs- ja dlnaprotokollia harvinaisempaa. Tämä on kätevää, jos iTunes pyörii läppärissä, joka on yhdistetty hifilaitteistoon joko suoraan kuulokeliitännästä tai laadukkaan usb-da-muuntimen kautta. Javan ansiosta se toimii kaikilla alustoilla Windowseista Mac OS:ään ja Linuxiin. 2. Mac OS/Unix/Linux-järjestelmissä asian ajaa nfsd. Edullisissa verkkokiintolevyissä nfs on cifs-tukea harvinaisempi. Sen avoimen lähdekoodin versio, Samba, toimii eri käyttöjärjestelmissä ja on tuettu useimmissa verkkosoittimissa. Tällainen on esimerkiksi usein päivittyvä ja ilmainen PS3 Media Server
Air DAC -vastaanottimessa on analoginen rca-lähtö äänelle, joten sen voi kytkeä mihin tahansa vahvistimeen tai äänijärjestelmään. Valtaosa niistä toimii samalla 2,4 gigahertsin taajuusalueella kuin perinteinen wlan, joten radiotiellä saattaa ilmetä ruuhkaa ja siten äänen tai kuvan pätkimistä. Useimmat radiotaajuuksilla toimivista langattomista lähettimistä ovat laadultaan häviöttömiä, mutta äänenlaatua saattaa rajoittaa niissä käytetty analogi elektroniikka. WF-100 (160 ?) on lähettimen ja vastaanottimen yhdistelmä, jolla voidaan siirtää stereoille sekä tietokoneen ääntä että musiikkia mistä tahansa äänilähteestä. Laitteen hinta on 229 euroa. 4. NAD Wireless USB DAC 1on esitellyistä ainoa, jonka vastaanotinosassa on digitaalinen lähtö. 1. Tietokoneen tai minkä tahansa äänilähteen liittäminen langattomasti vahvistimeen hoituu kotimaisen Pebble Audion (HM 10/2012) laitteilla. Aktiivikaiuttimet eivät tarvitse erillistä vahvistinta, vaan ne toimivat vain virtajohto seinään kytkemällä. Lähetin kytketään mihin tahansa äänilähteeseen, esimerkiksi tietokoneeseen usb-liitännästä, puhelimeen tai cd-soittimeen kaapelilla . LV2e (690 ?) on kaukosäädettävä, aktiivinen stereokaiutinpari, joka on yhteensopiva lähettimen kanssa. 5. Langaton lähetin on saatavissa usb- tai rca-liitännöillä. Rca-otoilla varustettu malli toimii minkä tahansa analogista ääntä antavan lähteen kanssa. Radiotaajuudella hyvälaatuisesti siirtyvä ääni saa1 2 daan vastaanottimen rca-annoista. Jalustamalli Xeo 3 maksaa lähettimineen noin 1 320 euroa/pari, lattiakaiutin Xeo 5 maksaa 2 740 euroa. 3 5 4 30. Tietokoneeseen kytkettävä usb-malli korvaa äänentoistoketjussa da-muuntimen. NuForce uTX/iTX -lähetin ja Air DAC -vastaanotin ovat riippumattomia kodin lähiverkosta. Audio Pron Living-tuotesarja sisältää joukon langattomia äänentoistolaitteita. Pakettihinta molemmalla lähettimellä ja yhdellä vastaanottimella on noin 250 euroa. 2. Radiotaajuudella toimiva langaton yhteys mahdollistaa täysin digitaalisen siirtotien vastaanottimen koaksiaaliannon ansiosta. tietoa & taitoa Mediatoiston mahdollisuudet Riippumattomat langattomat järjestelmät Monilla valmistajilla on lähiverkosta tai Bluetoothista riippumattomia menetelmiä äänen ja kuvan siirtoon. USB2RCA-paketin hinta on 249 euroa, RCA2RCA:n 299 euroa. 3. Dynaudio Xeo (HM 9/2012) on itsenäinen kaiutinjärjestelmä, jossa ääni siirtyy lähetinyksiköstä langattomasti suoraan kaiuttimiin. NAD Wireless USB DAC 1 on usb-väylään kytkettävän lähettimen ja stereoihin liitettävän vastaanottimen paketti. Järjestelmässä on mahdollista käyttää useampia lähettimiä, joko usb-liitäntään kytkettävää uTX-mallia tai Applen soittimissa toimivaa iTX-lähetintä. Koko paketin ohjaus äänenvoimakkuutta myöten onnistuu kaukosäätimellä. analogisesti tai digitaalisesti
Sen kompakti hdmi-lähetin saa käyttöjännittensä usb-väylästä. Suurin osa markkinoilla myytävistä verkkokiintolevyistä sisältää valmiin dlna-palvelimen mediatiedostojen jakamiseen. Se siirtää hdmi-signaalin 1080p-tarkkuudella ja tarvittaessa 3d:nä. Reitittimen sisäänrakennettujen samba-, ftp- ja dlna-palvelimien ansiosta mikä tahansa ulkoinen massamuisti on lähiverkon tietokoneiden sekä verkkosoittimien ja tarvittaessa internetin yli nähtävissä. Laitteita saa joko valmiiksi kiintolevyllä varustettuna tai levyt ostetaan erikseen. Laitteessa on gigabitin verkkoyhteys ja iTunes- sekä dlna-palvelimet. Uudessa mallissa RT-N65U usb-portit ovat nopeampaa versiota 3.0. Gigabyte WS100 (120 ?) on kätevä vaihtoehto läppärin kuvan ja äänen siirtämiseksi televisioon tai projektorille. Mukana kulkee myös monikanavainen ääni. Langaton reititin on koko kotiverkon sydän, joka mahdollistaa verkkolaitteiden välisen kommunikoinnin sekä niiden yhdistämisen internetiin. Järjestelmän viive on alle yksi millisekunti, joten kuva ja ääni pysyvät synkassa. WHDI-tekniikkaan perustuva Deltaco WS-AV511SR (240 ?) sisältää kytkinpalikan lähetinosaan, jolla voi valita kuvalähteen neljästä eri vaihtoehdosta. Linkki toimii näköyhteydellä yli 20 metrin päähän ja esteidenkin läpi noin kymmeneen metriin. Zyxel WHD6215 (240 ?) on 60 gigahertsin taajuudella toimiva Wireless HD -lähettimen ja -vastaanottimen paketti. Gigabitin nopeutta tukeva Asus RT-N56U (100 ?) sisältää 802.11n-standardin wlan-tukiaseman ja on tiedonsiirtokyvyltään suorituskykyinen. Sen kahteen usb-liitäntään voi kytkeä ulkoisen kiintolevyn tai tulostimen, jotka voi helposti jakaa verkon käyttäjille. Käytetty tekniikka on WHDI. Verkkoon liitettävä kiintolevy tai usean kiintolevyn yhdistelmä on nimeltään nas (network attached storage). Erittäin lyhyt aallonpituus aiheuttaa kuitenkin sen, että pienikin este lähettimen ja vastaanottimen välissä aiheuttaa kuvan heikentymistä. WHDI käyttää joidenkin wlan-reitittimien tapaan 5 gigahertsin kaistaa. WHDI-laite toimii 5,1?5,6 gigahertsin kaistalla, eikä ole niin herkkä näköesteille kuin Wireless HD -laitteet. Siinä on myös paikallinen kuvalähtö lähellä sijaitsevaa näyttölaitetta varten. Synology USB Station 2 (85 ?) on lähiverkkoon kytkettävä purkki, jossa on kaksi usb-liitäntää kiintolevyille tai tulostimelle. tietoa & taitoa Videon langaton siirto Hdmi-kuvan langattomasta siirtämisestä on kiistatonta hyötyä. Projektoriasennus on kieltämättä näyttävämpi, jos näkyviä johtoja ei ole tai jos tietokoneen kuva halutaan viedä tykille kaapelikourujen asennuksen jälkeen. Langattoman teräväpiirtokuvan siirron kuninkuudesta taistelee kaksi menetelmää: Wireless HD ja WHDI. Wireless Gigabit (WiGig) ei ole vielä saatavilla kuluttajatuotteissa. Wireless HD toimii 60 gigahertsin taajuusalueella, joten se ei ole altis esimerkiksi wlanin aiheuttamille häiriöille. Vasemmalla omilla levyillä täytettävä QNAP TS-219P II (370 ?) ja oikealla Lacie Network Space II 2 teratavun levyllä (200 ?). Marmitek GigaView821 (349 ?) siirtää kuvan laadukkaasti ja säilyttää alkuperäisen elokuvan 1080p24-tarkkuuden sekä 3dkuvan. Levyjen hallinta tapahtuu tietokoneelle asennettavasta Storage Manager -ohjelmsta. DS Audio -ominaisuus mahdollistaa levyllä sijaitsevien kappaleiden striimauksen älypuhelimiin internetin yli. 31
Sekä Playstation 3 että Xbox 360 sisältävät kattavat mediatoistinominaisuudet Netflixiä unohtamatta. Suurin osa soittimista on kuitenkin komennettavissa tabletti- ja älypuhelinsovelluksilla, jotka helpottavat merkittävästi musiikkikirjastojen selaamista. Tuotevalikoimassa on aktiivisia kaiuttimia (Play 3, 299 . D-Link DSM-380 Boxee Box on omalaatuisesti muotoiltu monimediasoitin. Ääni- ja videoformaattien tuki ei ole aivan yhtä kattava dedikoituhin verkkosoittimiin verrattuna, mutta transkoodaavalla eli formaattia lennossa muuttavalla palvelinohjelmalla tilanteeseen saa apua. Perinteisten hifivalmistajien verkkosoittimissa on usein haittapuolena pienikokoinen näyttö, mikä heikentää käytettävyyttä pitkältä etäisyydeltä. Optisten levyjen sijaan se kuitenkin noutaa toistettavan materiaalin verkosta tai usein muistikortilta tai usb-tikulta. Vaikka verkko- ja usb-toisto ovat saatavilla jo lähes kaikissa Blu-ray-soittimissa ja kotiteatterivahvistimissa, on puhtaasti tiedostotoistoon keskittyneille laitteille edelleen kysyntää. Olive valmistaa erittäin laadukkaita verkkosoittimia ja musiikkipalvelimia kotikäyttöön. Ohjaus onnistuu myös älypuhelinsovelluksella. 5. Siinä käytetty Sigma Designsin kaksiytiminen SMP8911 on yksi markkinoiden tehokkaimmista multimediaprosessoreista. Sillä pääsee 32 siis käsiksi verkkokiintolevyyn tai tietokoneelta jaetuksi määriteltyihin hakemistoihin. Laitteet eivät ole riippuvaisia verkosta, sillä niissä on sisäinen kiintolevy, johon musiikin voi siirtää lähiverkon palvelimelta. Sonos valmistaa monenkaltaisia langattomasti liitettäviä äänentoistolaitteita. Nykyään lähes jokaisella hifivalmistajalla on oma striimeri musiikin toistoa varten, mutta jostain syystä kyvykkäiden videotoistimien valmistus on säilynyt pienemmän porukan puuhana. 1. Verkkotoistimista puhuttaessa ei kannata unohtaa konsoleita. Nettiselaimien ja -palvelujen tekstinsyöttöä helpottaa erittäin simppelin kaukosäätimen takapuolelta löytyvä qwerty-näppäimistö. 6. Käyttökokemus on lähes poikkeuksetta miellyttävämpi verkkotoistoon tarkoitetulla laitteella. Musiikkia toistavien verkkosoittimien kirjo on laaja. SonosNetin etuna on, että jokainen Sonos-laite toimii myös tukiasemana, joten systeemi toimii helposti suuressakin asunnossa, kunhan laitteita vain on sijoiteltu sinne tänne. Xboxilla Netflix tosin vaatii maksullisen Live Gold -jäsenyyden. Komennus onnistuu kaukosäätimellä, laitteen omalta kapasitiiviselta kosketusnäytöltä tai lähitulevaisuudessa myös älypuhelinsovelluksesta. 2. Mobiililaitteita varten soittimissa on Bluetooth-vastaanotin ja Wi-Fi Direct -yhteys. Tällainen on esimerkiksi PS3 Media Server.. Highend-henkisessä 6HD-mallissa (5 000 ?) on huippuluokan komponentit ja balansoidut liitännät. Lähiverkosta toistoa varten Olivet ottavat yhteyden smb/cifs-palvelimiin eli esimerkiksi Windowsin verkkojakoihin. Verkon streamauspalvelut ovat myös kattavasti tuettuna Spotifyä ja TuneIn Radiota myöten. Kaikki laitteet voi kytkeä verkkoon joko kaapelilla tai langattomasti. Yksi Sonos-laite on kuitenkin kytkettävä kotiverkkon reitittimeen kaapelilla, jotta soittimet pääsevät kiinni musiikkikirjastoihin ja internetpalveluihin. ja Play 5, 429 ?), SUB-subwoofer (699 ?) sekä verkkosoittimia joko vahvistimella (Connect:Amp 549 ?) tai ilman (Connect, 349 ?). Järjestelmää voi ohjata joko tietokone- tai älypuhelinsovelluksella tai erikseen hankittavalla Control-kaukosäätimellä (399 ?). Sonos ei käytä musiikin toistoon dlna-protokollaa, vaan se hakee kappaleet joko iTunes-kirjastosta tai verkkoon liitetyltä smb/cifs-palvelimelta. Niiden käyttöliittymä on usein selvästi nopeampi ja tiedostotuki kattavampi. Kuvanlaadusta vastaa Sigman VXP-prosessori, jonka luvataan tarjoavan referenssitasoista kuvaa. Tyylikkään modernisti viimeistellyt 4HD (1 500 ?) ja 5HD (3 000 ?) sisältävät myös vahvistimen, joten siihen voi kytkeä suoraan tavalliset kaiuttimet. Pienikokoinen Bridge (49 ?) kasvattaa verkon toiminta-aluetta. Käyttömahdollisuudet kannatta silti selvittää etukäteen. Dlna-etätoisto- tai Airplay-käytössä laitteen oman näytön näkeminen ei toisaalta ole lainkaan tarpeen. 4. tietoa & taitoa Mediatoiston mahdollisuudet Kuvan ja äänen monitaiturit Verkkosoittimen tai mediatoistimen perusidea on se, että kodin tietokoneiden kiintolevyille, ulkoisille usb-levyille tai -tikuille kertyneet musiikki-, valokuva- ja videotiedostot saadaan toistettua olohuoneessa television ja kotiteatterilaitteiston kautta. Verkkosoitin sisältää ääni- ja kuvalähdöt vahvistimelle ja televisiolle aivan kuten tavalliset dvd- tai blu-ray-soittimet. Popcorn Hour A-400 (330 ?) on uunituore mediasoitin, joka toistaa kuvaa ja ääntä verkosta, sisäiseltä kiintolevyltä, esata-levyltä, usb-muisteilta, sd-kortilta tai netistä. Haittapuolena on se, että 2,4 gigahertsin radiotaajuutta leveällä kaistalla täyttävä 108 Mbps:n wlan-reititin saattaa aiheuttaa häiriöitä samalla taajuudella toimivaan Sonos-verkkoon. 3. 5HD- ja 6HDmalleissa on myös cd-asema omien levyjen rippaamiseksi tiedostomuotoon. Sonos-laitteet eivät kuitenkaan käytä tavallisia langattomia verkkoyhteyttä toimiakseen vaan omaa SonosNet-järjestelmäänsä
Philips HMP2000 (69 ?) on karsittu mediasoitin lä- 8 hinnä nettistriimien katsomiseen. Pienimmillään mediasoitin mahtuu usb-tikun kokoiseen koteloon. A-Link smartTV (HM 10/2013) sisältää Android-käyttöjärjestelmän ja paljon muokattavuutta. 8. Usb-liitännän lisäksi siinä on hdmi-anto kuvalle ja äänelle. Esimerkkituotteiden edustajat: A-Link: www.a-link.com Apple: www.apple.fi Asset UPnP: www.dbpoweramp.com Asus: www.asus.fi Audio Pro: www.audiopro.fi Betasphere: www.auroragroup.fi D-Link: www.dlink.fi Egreat: www.visualpro.fi Gigabyte: www.datapiste.com Lacie: www.also.fi, www.techdata.fi Meridian: www.mareks.fi NAD: www.ah-hifisystems.fi NuForce: www.amphion.fi Olive: www.ah-hifisystems.fi Pebble Audio: www.pebbleaudio.com Philips: www.philips.fi Popcorn Hour: www.verkkokauppa.com Procaster: www.verkkokauppa.com PS3 Media Server: www.ps3mediaserver.org QNAP: www.deltaco.fi Sennheiser: www.sennheisernordic.com Sonos: www.bwgroup.fi Synology: fi.eetnordic.com Twonky: www.twonky.com 33. Netflixiä varten on oma näppäin kaukosäätimessä. Lähiverkosta se ei osaa hakea materiaalia. Se toistaa sisältöä muun muassa Netflixistä ja Youtubesta sekä usb-tikulta. tietoa & taitoa 1 2 3 4 5 6 7 7
Sen kotelon materiaalina on uusi, kotimaassa kehitetty luonnonkuitukomposiitti. 34 Kun Aurelia aloitti kaiutintuotannon viisi vuotta sitten, yksi sen keskeisiä ajatuksia oli tehdä kotelo uudella tavalla. Sen kotelo on tehty ruiskupuristamalla. ForMi on kuitenkin ominaisuuksiltaan sopivampaa laa-. Aurelia Aniara -kaiuttimet testi Teksti: Pekka Tuomela Kuvat: Mauri Eronen Mittaukset: Aalto-yliopisto ja Mauri Eronen ????? suosittelemme Sellun ja muovin liitto Aniara on Aurelian pienin kaiutin. Menetelmä on tavallinen muovituotteiden valmistuksessa, mutta tässä tapauksessa materiaalina on sellupohjainen ForMi-komposiitti, josta tarkemmin oheisessa laatikkojutussa. Akustisesti edullinen kotelo Aurelialla on jo ennestään kokemusta selluloosan ja muovin seoksesta, sillä sen suuntaimet on valmistettu Karelinen tuottamasta komposiitista. Valmistaja on käyttänyt ensimmäisestä Magenta-mallistaan alkaen rakennetta, jossa alumiinisiin ylä- ja alakappaleisiin on yhdistetty pintakäsitellystä kuitulevystä tehdyt kyljet ponttiliitoksen avulla. Aniara-mallissa on ensimmäistä kertaa erilainen toteutus
Sointisävy toimii useimmilla äänitteillä. Iskuäänet toistuvat asiaan kuuluvan nopeina, ja rytmi tempaa mukaansa. Aurelian muiden mallien tapaan DDC-bassoelementti on suunniteltu hyvää dynaamista vaimennusta ajatellen. Se sisältää yhden ilmasydänkelan, kaksi muovieristeistä kondensaattoria, yhden elkon ja kaksi vastusta. Aniara sopii moneen käyttöön. Se lisää toisena aineosana käytetyn polypropyleenimuovin jäykkyyttä ja kestävyyttä. UPM:n mukaan tämä puhtaista polymeereistä ja luonnonkuiduista valmistettu materiaali on myös turvallista, hajutonta, tasalaatuista ja kierrätettävää. Impedanssin minimiarvo on neljän ohmin tuntumassa, eikä reaktiivisuudessakaan ole mitään poikkeavaa. Ekologinen muovin korvaaja Bio- ja metsäteollisuuskonserni UPM:n kehittämän ForMi-komposiitin keskeisenä raaka-aineena on puusta saatu sellukuitu. Sisällä on lisäksi poikittainen tuki. Sitä on käytetty tähän asti muun muassa huonekaluissa ja kotitalousesineissä. Etenkin tärkeä keskialue toistuu luontevasti. Takalevy on samaa ainetta, ja se on kiinnitetty ruuveilla. Ilmatila on täytetty kokonaan polyesterivanulla. Toimintaperiaatteeltaan kaiutin on refleksikoteloitu kaksitie. Soittimet sijoittuvat äänikent- Jakosuotimessa on kuusi komponenttia. Suurin kondensaattoreista (39 uF) on ymmärrettävästi elko. Toistaa kokoon nähden alas Taajuusvasteissa ei näy resonansseja, ja etenkin 2 kilohertsin yläpuolella vasteet ovat erittäin tasaiset. Koska jopa 50 prosenttia raakaaineesta on uusiutuvaa, komposiitin hiilijalanjälki on huomattavasti pelkästään öljyyn perustuvia muoveja pienempi. ForMi on tarkoitettu teolliseen ruiskuvalutuotantoon. Tavallisen jalustasijoituksen lisäksi se on tarkoitettu asennettavaksi seinälle, tasolle tv:n ääntä parantamaan tai työpöydälle tietokonekaiuttimeksi. Lisäksi jälkivärähtelyt ovat tasaisempia ja vaimenevat nopeammin kuin yleisesti käytetyissä muoveissa. Aniarassa kotelomateriaalin paksuus on keskimäärin noin seitsemän millimetriä. Materiaalia voidaan helposti värjätä tai maalata. 35. Alarajataajuus on ulkomittoihin ja herkkyyteen nähden epätavallisen hyvä. Tässä auttaa epäilemättä edullinen sisä- ja ulkotilavuuden suhde. Kuormana Aniara on keskimääräinen. Suuntaavuus lisääntyy selvästi mutta hallitusti korkeita taajuuksia kohti. Seinä- tai kattoasennusta varten takalevyssä on 3/8 tuuman kierre. Kaiutinta on saatavissa aluksi valkoisena ja mustana, mutta myöhemmin on tarkoitus tuoda myyntiin muitakin värivaihtoehtoja. Rytmikäs ääni Äänentoistossa on hyvä yleistasapaino, se ei ole verhoutunut mutta ei myöskään hyökkäävä. Pelkkään muoviin verrattuna ForMin etuna on, että sen seinämät voivat olla paksummat materiaalin hyvin pienen kutistuman ansiosta. Koska seinämät ovat kahteen suuntaan kaarevia, ja kotelo kapenee eteenpäin, sen jäykkyys kasvaa ja seisovat aallot heikkenevät luonnostaan. Keskialueella on kuitenkin pienet vaimentumat 400 hertsin ja 1800 hertsin kohdalla. Bassotaso on sopivasti muita alueita alempi. Titaanikalottisen diskanttielementin edessä on suuntain. Jakosuotimen piirilevy on kiinnitetty liitinpaneelin taakse ja on rakenteeltaan samantyyppinen kuin muissakin Aurelian malleissa. testi dukkaan kotelon valmistukseen
Kokonaisbalanssi on verhoutumaton ja piirto lepsuilemattoman tarkkaa. Kaiutin sopii moneen käyttöön. Rytmisesti toisto etenee mukaansatempaavasti, ja tempoon tuntuu tulevan pykälä lisävauhtia. Transienttitoisto on räväkkää, ja äänenvoimakkuuden vaihtelut ilmenevät kahlitsemattomina. Keskialue on mallikkaan tasainen, ja äänenväri säilyy muuttumattomana eri äänialueilla. Äänentoistossa on hyvä yleistasapaino, se ei ole verhoutunut mutta ei myöskään hyökkäävä. Erittäin kompaktista koostaan huolimatta Aniaran bassotoisto ulottuu hämmästyttävän alas. Sointitasapaino on sellainen, että se ei anna etusijaa millekään instrumentille, vaan luo kokonaisuudesta tasaisen huomaamattoman ja toimivan äänimaailman. Soundia voi näiltä osin luonnehtia harvinaisen yleispäteväksi ja kaikenlaiselle musiikille sopivaksi. Sointisävy toimii useimmilla äänitteillä. 36 ? Yleispätevä sointitasapaino ? Iskevä ja rytmikäs toisto ? Miellyttävät muodot ? Bassoilla hieman pehmeyttä Aurelia Aniara Hinta: Edustaja: Puhelin: Internet-osoite: Valmistajan internet-osoite: Tekniset tiedot Mitat (l x k x s): Kokonaispaino/kaiutin: Toimintaperiaate: Suurin suositeltava teho: Nimellisimpedanssi: Elementit - matalat äänet: - korkeat äänet: Jakotaajuus: Liittimet - painoliitin: - naparuuvi: - banaanihylsy: - kaksoisjohdotus: Irrotettava etusuoja: 590 ?/pari Loud Group Oy 020 198 6200 www.loudgroup.fi www.aurelia.fi 132 x 242 x 208 mm 2,5 kg 2-tie, refleksi 100 W 6 ohmia 100 mm 25 mm 2,0 kHz ei on on ei ei. Diskantissa on aavistus vertailukaiutinta enemmän energiaa ja heleyttä, mutta tasoltaan yläpää on varsin siisti, eikä vokaaleissa esiinny sihiseviä ässiä. Varsinkin keskialue on juuri kohdallaan . Useimmilla levyillä alapään kompromissi on kuitenkin oikein hyvä. Stereokuva piirtyy vaivattomasti kaiutinlinjan ulkopuolelle, mutta ei liioittele syvyyssuuntaa. Aniaraa voi aivan hyvin kuunnella sellaisenaankin, mutta jos pienestä kaiuttimesta haluaa laajan alueen bassotoistoa, subwoofer on tarpeen. mittaustulokset o 105 o L i s¨ av iiv e o Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0 (pun), 20 (sin), ja 60 (vihr) 0.9 0.8 95 0.7 Lis ¨ a v iive [ms ] Amplituudi [dB] 100 90 85 80 65 20 0.5 0.4 0.3 0.2 75 70 0.6 0.1 0 Aurelia Aniara 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). ?0.1 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 Lisäviive taajuuden funktiona. Herkkyys (1 m/2,83 V): 84,5 dB Alarajataajuus (-6 dB): 55 Hz Viritystaajuus: 57 Hz Suuntaavuusindeksi (100?10000 Hz): 6,5 dB Lisäviive 1 kHz: 0,13 ms Minimi-impedanssi: 3,7 ohmia @ 240 Hz Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). kuunteluarvio Mauri Eronen: Piirtää yksittäiset instrumentit kokoistaan suurempana, mutta sijoittaa ne tarkasti. Infraääniä sisältävällä materiaalilla refleksiputki tuhisee voimakkaasti, ja basso muuttuu epämääräiseksi. Pisteet: Taajuusbalanssi 8,5 Äänikuva 8,0 Dynamiikka 6,0 Kokonaisuus 8,0 info Mikael Nederström Varsin miellyttävä ja tasapainoinen yleisbalanssi. Kaiutin sopinee hyvin pieneen huoneeseen, mutta kontrabasson alimmilla on toisaalta hitunen pyöreätä mahtailevuutta. Kokoonsa nähden iskussa on kohtuullisen hyvin voimaa, mutta siitä huolimatta tulee mieleen, miltä kaiutin kuulostaisi hyvän subbarin kanssa, joka ottaisi kantaakseen kovimman iskun. Sähköisellä ja pop-musiikilla alapäässä on juuri sopivasti ruutia. Etenkin tärkeä keskialue toistuu luontevasti. Kannattaa käyttää hieman aikaa sopivimman sijoituksen löytämiseen. Jos ei omaa bassomaanikon taipumusta, kaiutinta voi suositella vaativampaankin ympäristöön. Pisteet: Taajuusbalanssi 8,25 Äänikuva 8,0 Dynamiikka 7,0 Kokonaisuus 8,0 yhteenveto Aniaran tasapainoinen äänentoisto palvelee monenlaisesta musiikista nauttimista. Aurelia Aniara -kaiuttimet testi Takalevyyn upotettu 3/8 tuuman kierre helpottaa asennusta seinälle tai kattoon. tään tarkasti, mutta ne kuulostavat jonkin verran todellisia mittojaan suuremmilta. Bassot ovat kaiuttimen kokoon nähden alas ulottuvat, joskin hieman voimattomat ja pehmeät. Keski- ja yläbasso ovat vaimeahkot, ja tälle alueelle toivoisi hieman lisää lämpöä. ei liian lämmin tai unelias, mutta silti rasittamaton. Kun mennään keskibassoilta alemmas, alkaa soundi pehmentyä ja muhevoitua, mikä palvelee rauhallista balanssia mutta ei niinkään dynamiikkaa
EYES ON QUALITY EISA (European Imaging and Sound Association) on 19 Euroopan maasta ja niiden kaikkiaan viidestäkymmenestä äänen- ja kuvantoiston erikoislehdestä koostuva arvostettu asiantuntijajärjestö. EISAn jäsenistä koostuvat asiantuntijaraadit valitsevat vuosittain edustamistaan tuoteryhmistä (äänen- ja kuvantoisto, kotiteatteri, video, autohifi ja valokuvaus) kyseisen vuoden parhaat, EISA Award -palkintoon oikeuttavat tuotteet. Logoa, joka on sinun takuusi korkeasta laadusta ja hyvästä valinnasta. HOME Of aMbitiOn www.eisa.eu. Vain nämä palkitut tuotteet saavat käyttää EISA Award -logoa. EISA Award -tuotteet ovat EISAjäsenten huolellisesti testaamia ja tutkimia tuotteita
kokeilu Graham Slee Revelation & Elevator EXP -levysoitinesivahvistin Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Mauri Eronen Vinyyleiden kierot käyrät Riaa on vain yksi monista lp-levyillä esiintyvistä taajuuskorjauskäyristä. Kaikilla levy-yhtiöillä oli aikoinaan omat arvonsa. Näitä vinylistit nyt kyn-. Tämä johtuu käytettävissä olevasta dynamiikasta, säröistä, tavoitellusta kohinasuhteesta ja jopa levyjen soittoajasta. Levyä toistettaessa muutos, yhdessä rasian sähköisten ominaisuuksien kanssa, pitää korjata takaisin suo38 raksi vasteeksi bassojen tasoa nostamalla ja diskantteja vaimentamalla. Ei ole korkeampien voimien määräämiä raja-arvoja, joilla taajuuskorjaus suoritetaan. Sen seurauksena harrastajien levyhyllyissä on vino pino 1950-, 1960- ja 1970-luvun stereo-lp-levyjä, jotka on ekvalisoitu muulla kuin riaa-standardilla. Kuitenkin markkinoilla on vain kourallinen levysoitinesivahvistimia, jotka sallivat muitakin kuin riaa-korjauksen. Graham Slee on yksi tällainen. Kertauksen vuoksi: vinyylilevyjen, paitsi vanhimpien sellakoiden, kaiverrusvaiheessa niiden taajuusvastetta muutetaan siten, että bassojen tasoa lasketaan ja diskanttien nostetaan. Käytännössä useat levyfirmat niin Euroopassa kuin USA:ssakin jatkoivat omilla korjauskäyrillään pitkään virallisen aikarajan jälkeen. Erinäisten vaiheiden ja väännön jälkeen vuonna 1954 Recording Industry Association of America- eli riaa 500 Hz/2122 Hz -korjauksesta tehtiin globaali standardi. Mutta standardi oli standardi vain paperilla
Se tiedetään, että Graham Slee ei kumarra kuvia, ja että siksi kaikki hänen levysoitinasteensa ovat aktiivisia (so. eq on toteutettu vahvistusasteen takaisinkytkentälenkin sisällä) kaikesta passiivisen korjauksen hypetyksestä huolimatta. Sekin tiedetään, että Revelation M:n pääteasteen paralleelit op-ampit on biasoitu toimimaan A-luokassa, että signaaltieltä löytyy ohituskonkkia ja että Graham Slee on ottanut mallia putkivahvistimista tutummasta ultra-lineaari-kytkennästä. oikea taajuuskorjaus on välttämätön: vain osa viimeisimmistä on kaiverrettu riaalla. Revelation M:n tapauksessa 5 Hz?250 kHz tai dc:stä 1,6 megahertsiin, miten vain. 1920-luvun puolivälistä 1960-luvun loppuun . Äänivarren hopeajohdotuksella tai äänirasian puukoteloinnilla tuskin saa samansuuruista vaikutusta aikaan. Monolevyillä . Levysoitinympäristössä verkkohurinat ja muut magneettiset häiriöt ovat aina todellinen vaara, mutta Revelation M:n kanssa hurinaongelmia ei ollut. On vaikea käsittää, että jazzista tai klassisesta musiikista pitävät vinyylin ystävät eivät olisi kiinnostuneet monoaikakauden levyistä. Se että Slee/Fisher tarjoaa kaikille vuoden 1953 jälkeisille lp-levyille riaa/ccir-korjausta, on virhe. Kuunteluita Testipenkkinä valmistajan vaatimalla tavalla sisään ajetulle Revelation M:lle oli Rega P7, rasioina Denon 39. Mono tarkoittaa lukemattomia ylittämättömiä ja tärkeitä esityksiä ja äänitteitä tallennetun musiikin kultakaudelta 1945?65. Tähän liittyy laajempi kulttuurinen pointti. Kuitenkin Early fffr, ffrr ja nab on paljon, paljon parempi kuin pelkkä riaa ajatellen sekä mono-lp:tä että ei-riaa stereolp:tä. Korjauskäppyröiden osalta Graham Slee luottaa Russel Fisherin (Wolverine Antique Music Society) tutkimustyöhön. Ne on toteutettu seitsemällä ekvalisointipiirillä, joita yhdistelemällä etulevyn kolmesta kytkimestä saadaan haluttu korjaus. kokeilu tävät riaa-korjaimillaan, ilmeisen tietämättöminä erojen suuruudesta. En myöskään kuullut kaiuttimista merkittävää sihinää tai kohinaa suuremmilla äänenvoimakkuuksilla. Takaisinkytkennän määrä on pyritty pitämään pienenä tekemällä kytkennästä hyvin lineaarinen ennen takaisinkytkennän lisäämistä. Valmistajan mukaan Revelationin tuoreimmassa versiossa maadoitusta on edelleen parannettu pohjakohinan painamiseksi alas ja eq-piirien impedanssia nostettu vahvistusasteen korkean muutosnopeuden lisähyödyntämiseksi. Tiedon kaivaminen levyn oikeasta korjauskäyrästä on toisinaan salapoliisityötä. ?high output? mc-äänirasioilla noin 2 mV antojännitteestä ylöspäin. Monovinyyli ei tarkoita gramofoneissa rikki raavittuja savikiekkoja. Minun puolestani luvut olisivat saaneet olla toisinpäin. Melko perusteellisia luetteloita on kuitenkin enemmän, ja onkin viisasta pitää useampaa esillä levyjä soittaessa. Graham Sleen Revelation M on yksi harvoista. Aktiivitekniikka Revelation M:n rakenteesta ei ole liikaa tietoa. Sekin tuotaisiin esiin, että oton kapasitanssi on 100 pF, mikä yhdessä välikaapelin kanssa tarkoittaa melko ihanteellista 200?250 pikofaradin kapasitiivista kuormaa useimmille mm-rasioille. Ja se olisi siinä. Mutta koska Revelation ei ole tavallinen riaa-aste, tarina vasta alkaa tästä. En katsonut sisään, mutta Graham Sleen laitteet tunnetaan teknisesti laadukkaista osista, aivan kuten laajasta vasteestaan. Laite ei käännä vaihetta, eikä siinä ole sub-sonic-filtteriä. Virran Revelation M ottaa Graham Sleen PSU1-virtalähteestä, jonka kiitettävän pitkän välijohdon ansiosta saa vietyä hurinaetäisyyden päähän itse alumiinikoteloidusta levysoitinasteesta. Revelation tarjoaa sellakoille ja vinyyleille 15 erilaista taajuuskorjausmahdollisuutta, joista yksi on riaa. Kahdestatoista vaihtoehdosta kahdeksan on varhaisille 78 r/min -levyille ja neljä lp- ja single-levyille. Mukana tulee ohjeet, missä asennossa mikin kytkin pitää olla kunkin korjauksen kohdalla. Asetuksista 12 on tunnetuille levymerkeille ja loput kolme omiin kokeiluihin. Se tarkoittaa upeaäänisiä Maria Callas- tai Billy Holiday -taltiointeja 78-levyillä. Revelation M:n A-painotetuksi kohinasuhteeksi ilmoitetaan -78 desibeliä (-66 dB ccir q-pk). Monipuolista vinyyli-equtusta Jos Revelation M olisi tavallinen riaa-aste, tässä jutussa kerrottaisiin vielä, että vahvistusta on 42,5 dB, minkä pitäisi riittää mm- ja ns. Unohtamatta, että mono-lp:llä on sekä laajempi dynamiikka että laajempi kaista kuin stereo-lp:llä. Tilanne olisikin tosi outo, jos markkinoilla olisi täysiverisiä levysoitinasteita eikä vain riaa-korjaimia. Vaan eipä ole
Rasian ja Revelation M:n väliin tarvitaan joko step up -muuntaja tai Graham 40 Sleen Elevator EXP:n kaltainen sähköinen vastine step up -muuntajalle. Yksi Elevator EXP:n etu on, että se ei poimi yhtä helposti hurinaa ja häiriöitä kuin mekaaniset step up -muuntajat. Esivahvistimen tuloimpedanssi oli yli 10 kilo-ohmia, mikä täyttäää Graham Sleen suosituksen. Sekä Denon että EMT ovat low output -mc-rasioita, joiden heikolle signaalille Revelation M ei yksinään anna riittävästi vahvistusta. Vaikka tiedolla ei ole mitään merkitystä, vertailukohtana oli putkitoiminen Sentec EQ 11 -phonoaste. kokeilu Graham Slee Revelation & Elevator EXP -levysoitinesivahvistin DL-103 stereolevyille varten ja EMT OFD25 monolevyille. Elevator EXP tarjoaa 7 erilaista esiasetettua kuormaimpedanssia. Sähköisellä ratkaisulla voidaan myös paremmin ennakolta ottaa huomioon mc-rasioiden vasteen erikoisuudet. Mc-rasia kytketään Elevatoriin, joka puolestaan liitetään Revelation M:n sisäänmenoon
Se on todellinen paljastus se. Ajatus lienee, että monolevyjä pääsisi soittamaan stereorasialla, mitä ei voi erityisesti suositella. Stereorasiassa pitää olla pallopäinen neula ja pään halkaisija vähintään 16?18 mikrometriä. Silloin oikeaoppiset vinyylikorjaimet kuten Graham Sleen Revelation M ovat arvossa suuressa. Jos pitäisin itseäni vinyylitoiston ystävänä ja omistaisin jonkinlaisen levykokoelman, maksaisin mielihyvin 250 euroa ja aika paljon enemmänkin siitä ilosta, että pääsisin kuuntelemaan levyt oikein taajuuskorjattuna. Valinta tehdään etupaneelin kahdesta kytkimestä. Verrattuna muun muassa Ortofonin step up -muuntajiin Elevator EXP toimi yllättävän hienosti. kokeilu mc-rasioille. Revelation/Elevator ei osoittanut heikkouden merkkejä millään musiikkimateriaalilla ja oli tonaalisesti suoraviivaisempi. Helposti käy esimerkiksi niin, että summausfunktio korostaa stereokuvan keskelle panoroituja äänilähteitä, mistä Graham Sleekin varoittaa. Radiopuolella on laitteita, jotka kompensoivat efektin vaihesiirrolla. Miksi? Monolevyjähän toistetaan monorasialla ja yhdestä kanavasta. Voi hyvin olla, että Elevator EXP paljasti step up -muuntajien lieviä vastepyöristymiä. En tämän kokemuksen perusteella lähtisi kuitenkaan vielä kuoppaamaan step up -muuntajia, sillä niiden kanssa äänessä on erityistä voimaa, joka tuntuu välittyvän nopeammin kuin sähköisellä vahvistuksella. Oikein valittu step up -muuntaja myös voitelee rasian ääntä hienolla tavalla. Yksi turvallinen monotustapa on käyttää kahta muuntajaa ja kytkeä niiden toisiot sarjaan. Ääni oli kirkkaampi, valoisampi ja ylipäätään hyvin positiivinen. Se ei ollut samanlainen ääni kuin verrokilla (Elevatorin kanssa), mutta helppo hyväksyä. Verrokki tuotti asteen ilmavampaa, mutta myös hennompaa ääntä. 1,6 MHz 0,2 dB 64 dB 41. Siinä missä Revelation/Elevator tarjoili musiikin yhtenäisesti ja yhtenä pakettina, verrokki käsitteli paketin osia erikseen. Vaikutelmat toiston soinnillisesta sävykkyydestä ja dynamiikan erittelykyvystä menivät osin musiikin mukaan: Mozartin pianokonsertto, Bruchin viulukon- sertto ja Sibeliuksen Kalevala-sarja, ja pisteet menivät niukasti verrokille, myös hienovaraisemman ja läpikuultavamman äänimaailman ansiosta. Jos eroa oli, niin mieluummin sitten Revelationin eduksi. Lievästi liioiteltuna, tällaista tämä on. Äänikuvan mitoissa en havainnut merkittävää eroa, en myöskään äänilähteiden äänikuvaan naulaamiskyvyssä. Mutta kuten Graham Sleekin toteaa, vähänkään vaativampaan monokäyttöön on viisasta käyttää monorasiaa stereotilassa ja oikosulkea käyttämätön tulo. Itse kuuntelin EMT OFD25:sta kokonaan monona yhdellä kaiuttimella. Hyvin menee Riippumatta laadun täsmällisestä tasosta pidin kovasti äänestä, jonka Revelation M ja Elevator EXP saivat molempien äänirasioiden perässä aikaan. Kenny Burrel, Mi les Davis ja June Christy: fifty-fifty. Revelation oli myös vahva bassopään toistossa, minkä vuoksi äänen tekstuuri oli ikään kuin paksumpi kuin verrokilla. Jos olisin aivan varma, että en vahingossakaan kuuntelisi muita kuin riaa-korjattuja levyjä, ottaisin sen ja olisin 250 euroa rikkaampi. Eikä elämä tietenkään lopu siihen, että silloin tällöin kuuntelee riaalla vaikkapa muutamia Deccan erinomaisia vanhoja lp-levyjä. Revelation M:n edullisempi versio, Jazz Club, on vain 40 euroa kalliimpi kuin Reflex M. info Graham Slee Revelation M Hinnat: - Graham Slee Revelation M 1 150 ? - Graham Slee Elevator EXP: 795 ? Lisätietoja: musiikin.com, www.gspaudio.co.uk Tekniset tiedot: Mitat (kxlxs): Paino: Oton herkkyys: Suurin ottojännite: Nimellinen antojännite: Suurin antojännite: Vahvistus: Oton impedanssi: Oton kapasitanssi: Suositeltava minimi kuormitusimpedanssi: Kohina: Särö: Riaan tarkkuus: Riaa-taajuusvaste: Jatkettu Riaa-taajuusvaste: Koko kaista: Kanavatasapaino: Kanavaerotus: 5x13x17,5 cm 1,4kg (PSU1-virtalähteen kanssa) 4 mV rms ref 1 kHz 40 mV rms ref 1 kHz 532 mV rms 5,3 V rms (ennen säröytymistä kaikilla taajuuksilla) 42,5 dB (sopii mm- ja high output mc-äänirasioille) 47 kohm 100 pF 10 kohm -68 dB ccir quasi-peak 20 Hz?20 kHz 0,02 % 0,2 dB (kaikissa mittauspisteissä) 20 Hz?20 kHz 20 Hz?50 kHz dc . J.J.Cale, Robert Gray ja George Benson, ja vaaka kallistui Revelation/Elevator-yhdistelmälle. Denon DL-103 on tällainen, ja monet käyttävätkin sitä monorasiana kytkemällä lähdöt sarjaan. Analogisen stereosignaalin summaaminen monoksi niin, että kanavat eivät vaikuta toisiinsa, on yllättävän kinkkinen juttu. Pidän Elevator EXP:tä kuitenkin erittäin kilpailukykyisenä vaihtoehtona niille, joita ei kiinnosta tehdä rasiakohtaisia kokeiluja step up -muuntajilla, vaan jotka haluavat päästä nauttimaan vinyyleistä. Revelationista on myös C-versio mc-rasioille, mutta itse valitsisin Elevator EXP/Revelation M -yhdistelmän. Vaikea monotus Revelationin takapaneelissa on monokytkin. Bassot olivat erinomaiset. Minua miellytti lisäksi Revelationin hyvällä tavalla rauhallinen, ei-meuhkaava esitystapa. Johtopäätös Revelation M on tekniikaltaan identtinen Graham Slee Era Gold Reflex M -riaa-korjaimen kanssa. Mutta oikealla korjauksella monet näistä levyistä nousevat uudelle tasolle, kummallisuudet katoavat ja sointitasapainoon tulee vihdoin järkeä
tietoa & taitoa Vinyylilevyjen taajuuskorjaus Teksti: Kari Nevalainen Irti riaa:sta Sellakka- ja vinyylilevyjen taajuuskorjaus on ihmeellisempi juttu kuin riaa. Varhaisimpia sellakkalevyjä ei ekvalisoitu millään tavalla. Yksi ja sama levymerkki saattoi käyttää erilaista eq:ta eri ajanjaksoina ja jopa eri levyillä samana ajanjaksona. Riaan myytti Kun siirryttiin stereolevyihin 1950-luvun jälkimmäisellä puoliskolla (ensimmäiset stereotallenteet tehtiin jo 1940-luvun alussa), villiin taajuuskorjauskäytäntöön haluttiin jokin tolkku. Korkeilla taajuuksilla ongel42 mana oli korkea särötaso ja huono signaali/kohinasuhde. Vaste oli suora ja toistokaista kapea. Se olisi lyhentänyt tallennusaikaa ja kasvattanut säröä vaikeuttamalla rasian seurantakykyä. Mikä kaiverrettiin sisään, tuli sellaisenaan ulos. Vihdoin vuonna 1954 Recording Industry Association of America- eli riaa 500 Hz/2122 Hz -korjauksesta tehtiin globaali standardi, jota kaikkien levy-yhtiöiden piti seuraaman. Siksi vahvistimien levysoitinliitännöissä ja erilaisissa. Näin matalien bassoäänien vieminen levylle oli kuitenkin teknisesti hankalaa, koska matalataajuiset signaalit tallentuvat levylle paljon suurempina kaiverruspään liikkeinä kuin saman amplitudin eli värähdyslaajuuden korkeataajuiset signaalit. Bassojen suora kaiverrus levylle olisi vaatinut leveämmän uran. Ongelma ratkaistiin lisäämällä korkeita taajuuksia levynkaiverruksen aikana ja sitten vähentämällä niiden tasoa sopivasti levyn toistossa. Ajan myötä kukin levy-yhtiö kehitti omat taajuuskorjauskäytäntönsä cutoff- ja rolloff-taajuuksineen. Korjauskäyrien väliset erot olivat suuria tehden oikean korjauskäyrän käytön välttämättömäksi. Aluksi korjauksesta yritettiin selvitä vahvistimien sävynsäätimillä, mutta myöhemmin niiden ylimalkaisuuden vuoksi ryhdyttiin käyttämään täsmällisempää taajuuskorjausta. 1950-luvulle tultaessa levy-yhtiöiden käyttämien taajuuskorjausten kirjo oli jo aikamoinen, useita kymmeniä, erään lähteen mukaan jopa yli 100. Ratkaisuksi keksittiin laskea matalataajuisten signaalien amplitudia levyn kaiverrusvaiheessa ja taajuusvasteen tasoittamiseksi vastaavasti lisätä amplitudia vastakkaisella taajuuskorjauksella levyn toiston aikana tyypillisesti 200?600 hertsin alapuolella. Ensimmäiset diskanttikorjaukset tehtiin 1940-luvun alussa, mutta laajemmin vasta 1950-luvulla kaiverruspäiden kehittyessä. Taulukoissa tästä käytetään tunnusta Flat. Sähköisen tallennuksen yleistyessä 1920-luvun lopulla ja 1930-luvulla kaiuttimet toistivat jo alle sadan hertsin taajuuksia
Korjaus l kulkee myös nimillä new-aes, new-rca, new-nab ja din33. Vastoin yleistä käsitystä levybisness ei sokeasti seurannut riaata, eivät edes kaikki amerikkalaiset levyyhtiöt eurooppalaisista puhumattakaan. Siksikö vanhat dylanit, cohenit ja davisit tuntuvat soivan oikeammin ja miellyttävämmin vanhalla Columbia-korjauksella. tietoa & taitoa evysoitinesivahvistimissa komeilee yhä riaa. Niidenkin levy-yhtiöiden kohdalla, joiden ?tiedetään? siirtyneen riaa-korjaukseen stereon myötä, kuten Philipsin, tieto ei pidä aina paikkansa. Monilla muilla levyillä bassojen buustaus alkaa vasta 400 tai 300 hertsistä, ja bassojen rolloff-taajuus voi olla 100 tai 125 hertsiä. Riaa suodattaa diskantteja pois. Huhutaan, että Columbia ei olisi stereolevyissään vaihtanut koskaan riaa-korjaukseen. Väärä korjauskäyrä saattaa aiheuttaa loudness-vaikutelman, mikä verottaa äänikuvan syvyysvaikutelmaa. Ja olipa totuus yksittäisten levyfirmojen korjauskäyristä mikä tahansa, mikään ei estä käyttämästä riaasta poikkeavia korjauskäyriä myös vapaammin miellyttävimmän sointitasapainon saavuttamiseksi, jos äänilevy sellaista tuntuu vaativan. Millä korjata? Vaan milläpä kokeilla eri korjauskäyrien vaikutusta, kun markkinoilla on vain muutama useammalla korjauskäyrällä varustettu levysoitinesivahvistin, ja monet niistä melko kalliita: (2.) Monk-Audio (5 käyrää) , Zenden Audio (riaa, Columbia ja Decca), FM Acoustics (portaaton säätö), Sentec EQ10 (portaaton, mutta vain monokäyttöön), AMR PH-77 (23 käyrää), Graham Slee Revelation (12 käyrää, joista neljä mono/stereo-lp:lle) ja pari muuta. Viidelläkin huolella valitulla korjauskäyrällä pärjää jo aika pitkälle. Ja niin edelleen. Huolellisten kuuntelujen (oikean korjauksen myötä sointitasapaino usein loksahtaa kohdalleen) levyltä ja levykotelosta löytyvien tietojen sekä muiden kirjallisten lähteiden perusteella todennäköisin stereo-korjaus kyllä löytyy. Riaa nostaa bassoja 500 hertsin alapuolella rolloff-taajuuden ollessa 50 Hz. Jotkut avoimemmin, toiset peitellymmin. Riaan diskanttikorjaus alkaa 2120 hertsistä ja roll-off 10 kilohertsissä on 13,7 desibeliä, mutta korjaus voi yhtä hyvin olla 1590 Hz/16 dB tai 3180 Hz/10,5 dB. Oheinen kuva (1.) näyttää karkeasti, mitä tapahtuu, kun Deccan tai Columbian arvoilla kaiverrettua levyä toistaa riaa-korjaimella. Vinyylin ystävät ympäri maailman kuuntelevat vuosikymmenestä toiseen rakkaita stereo-lp-levyjään riaa-korjauksella, vaikka monet niistä on kaiverrettu jollain muulla kuin riaa-standardilla! Eläköön ne isot erot Kyse ei ole mitättömistä eroista. Aina voi väittää, että tuollaiset erot peittyvät kaiuttimen huonevasteen kiemuroihin, mutta tosiasiassa eron kuulee yleensä heti lauluäänessä, orkesterin soinnissa ja monessa muussa. Mitkä levyfirmat sitten käyttivät mitäkin korjausta stereo-vinyyleillä. Peukalosääntönä, mitä lähempänä levy on ajallisesti riaan standardiksi julistamista, sen varmemmin sillä on käytetty jotakin muuta kuin riaata. Monolevyillä 1930-luvun lopulta 1950-luvun alkuun oikea ekvalisointi on tietenkin täysin välttämätöntä alkuperäisen sointitasapainon kuulemiseksi, kuten myös mono-äänirasia ja signaalitien oikea monotus. Korjauskäyrillä on myös muita kuin taajuusvastevaikutuksia. Tämä voisi selittää, miksi monet vanhat DG:n stereo-lp-levyt soivat niin latteasti riaalla. Eräs lähde luettelee 75 levymerkkiä, joista vain 25 käytti stereolevyillään riaa-korjausta, loput Deccaa, EMIä, Columbiaa jne. Esimerkiksi sekä Deutsche Grammophon että Melodyia näyttävät käyttäneen Decca-käyrää (500 Hz, 3180 Hz) pitkälle 1970-luvulle asti. Atlanticin levyillä on riaan merkki, vaikka firma lähes varmasti käytti Columbiaa. Monet keskeisistä levyfirmoista sovelsivat monokauden ekvalisointejaan myös stereo-levyihinsä pitkään stereoon siirtymisen jälkeen. Sama näyttäisi pätevän moniin Itä-Euroopan levymerkkeihin kuten Suprapfon, Hungaroton jne. Mistä tietoa? Ongelma on, että kenelläkään ei ole varmaa tietoa, mitä käyriä levy-yhtiöt ovat käyttäneet ja milloin. Jopa meidän omat otsit, malmstenit, rautavaarat ja virrat 1 1960-luvulta kuulostavat paremmilta ei-riaa-asetuksilla. Jotkut jopa 1980-luvun alkuun asti, jolloin cd-levyt alkoivat syödä markkinoita vinyyleiltä. Se että kaikki stereo-lp:t eivät ole riaa-korjattuja, täytyy olla yksi tarkimmin piilossa pysyneitä tietoja äänentoiston lähihistoriassa. Mutta kuten sanottua, niitä pitää pystyä käyttämään myös stereona. 2 43
Tätä selittävät osaksi itsenäiset muuntajat digi- ja analogipiireille, mutta suuren osan massasta haukkaa paksu alumiininen etulevy. Virtakyt44 kin on tukeva, ja sen painaminen sammuttaa laitteen kokonaan. Etulevyn iPod-liitäntä on digitaalinen, joten da-muunnos tehdään vasta soittimessa. Verkkotoisto sisältää myös tuen dlna-etätoistolle (play to) ja Applen Airplaylle, joten samassa lähiverkossa olevat laitteet voivat työntää musiikkia Pioneeriin. Siihen voi siis kytkeä minkä tahansa digiannon sisältävän äänilähteen. testi Pioneer N-50 -verkkosoitin Teksti, kuvat ja mittaukset: Mauri Eronen Digiäänelle omistautunut Pioneerin N-50 on rakenteellisesti laadukas verkkosoitin kohtuuhintaan. N-50:n ulkoasu on moitteeton, ja se on yllättävän painava kokoisekseen ja hintaisekseen. Etulevyssä on Pure Audio- ja Hi-Bit32-merkkivalojen ja näytön lisäksi vain usb-liitäntä ja tärkeimmät käyttönäppäimet toiston hallintaa varten. Pioneer mukaan tukeva runko, ?armored chassis construction?, on tehokas vaimentamaan värähtelyitä. Ominaisuudet N-50 toimii da-muuntimena ottaen sisäänsä usb- ja s/pdif-äänivirtaa aina 192 kHz/24 bit -tarkkuuteen asti sekä sähköisesti että optisesti. Usb-muunnin toimii asynkronisesti. Koneen sisuksiin tuotu musiikki saadaan ulos analogisena rca-annoista tai vietyä erilliselle da-muuntimelle koaksiaalisesta tai optisesta digilähdöstä. Takalevyssä on kaksi usb-liitäntää lisävarusteille. Toinen niistä on tarkoitettu AS-WL300-wlan-sovittimelle (70 ?) ja toinen AS-BT200-Bluetooth-palikalle (50 ?). Näin itse soittimeen ei tarvitse koskea ollenkaan, vaan toiston hallinta tapahtuu äänilähteestä. Hintaistaan arvokkaampi N-50:n yleisilme on hillityn minimalistinen ja tyylikäs. N-50:n suurin ero 200 euroa edullisempaan pikkuveljeensä on sen kyky toimia da-muuntimena. Digitaaliäänen täytyy olla pakkaamattomassa pcm-muodossa. Siinä on kaikki tarvittavat tekniikat digimusiikista nauttimiseen, mutta millainen on äänenlaatu ja miten sujuu käyttö? N-30 ja N50 ovat japanilaisen elektroniikkajätti Pioneerin ainoat puhtaasti verkkomusiikkikäyttöön tarkoitetut soittimet. Tiedostomuodossa oleva musiikki voidaan tuoda usbtikuilta, iPodista tai kiintolevyiltä etulevyn usbporttiin, tietokone voidaan kytkeä b-tyypin usb-liittimeen, ja verkossa sijaitsevat musiikkitiedostot valuvat ethernet-porttiin. Lepotilan kytkentä onnistuu kaukosäätimestä. Koska lcd-värinäyttö on kooltaan vain 2,5 tuumaa, ei sen esittämistä palvelinlistaus- tai artistitiedoista saa lainkaan selvää kuuntelupaikalta. Soittimen viimeistelyksi voi valita hopean ja mustan. Myös kotelorakenne on tukevampi, ja sisuskaluissa mennään askelta raskaammalla otteella. N-50 ottaa digiääntä vastaan usealla tavalla. Langattoman verkon tuki olisi ollut näppärä integroituna, sillä erillisen sovittimen hinta tuntuu kovalta suhteessa N-50:n hintaan.. Wlan-adapteri kytketään lisäksi ethernetporttiin
Toistaiseksi Air Jam -sovellus on saatavilla vain Applen laitteille. Valmistajan Hi-Bit32-menetelmässä signaalit ylinäytteistetään, mikä Pioneerin mukaan parantaa hiljaisten äänten nyansseja. Pure Audio -tilassa kaikki dsp-piirit kytkeytyvät pois, ja signaaliketju on mahdollisimman lyhyt. Käyttö Pitkulaisen ja neliskanttisen kaukosäätimen yläpinta on viimeistelty laitteen harjattua alumiinia muistuttavalla materiaalilla. Kursoripainikkeita ei ole, mutta logiikan omaksuu helposti. Pioneer hakee iposoitteen automaattisesti ethernet-piuhan kytkemisen jälkeen. Kursoripainikkeet olisivat voineet sijaita mielellään säätimen keskiosassa, toistopainikkeiden vieressä. Jos soittimella haluaa kuunnella laadukkaita äänitiedostoja, täytyy dlna-palvelimeksi valita jokin muu kuin Windows Media Player, joka ei tue esimerkiksi flac-formaattia. Windows-tietokoneella käyttö usb da-muuntimena edellyttää erillisen ajurin lataamista Pionee- 1. Kaukosäätimellä homma on kuitenkin helpompaa. Laitetta voi ohjata myös älypuhelimiin ladattavalla ControlApp-sovelluksella. Hyvän kappaleen kuultuaan Air Jam -käyttäjä voi laittaa sen tiedot muistiin ja ostaa levyn myöhemmin iTunes-kaupasta tai katsoa videon Youtubesta. Kaukosäädin on näppäintuntumaltaan selkeästi napsahtava. Näppäimiä on paljon, mutta tärkeimmät toistopainikkeet sijaitsevat keskellä ja ovat kooltaan hieman muita suurempia. Digitaali- ja analogipiireille on omat pakkamuuntajansa. Analogia-aste on toteutettu kokonaan erilliskomponentein. 2 45. testi 1 AS-BT200-Bluetooth-vastaanotin työnnetään takalevyn Adapter Port -liitäntään. Painikkeiden tuntuma on erinomaisen selvästi napsahtava. Nyt ne on si- joitettu säätimen alaosaan. Taustavalaisun puute ei ole niin suuri ongelma kuin usein pimeässä käytettävien kotiteatterilaitteiden kanssa. Laitteen valikoita voi käyttää etulevyn näppäimillä. Painikkeita on paljon, ja ne näyttävät samoilta. Tärkeimmät toiston kontrollointiin tarvittavat napit löytyvät kuitenkin helposti kapulan keskeltä. 2. Applen App Storesta löytyy jopa neljä eri Pioneerin kaukosäädinsovellusta, joten oikean valitseminen voi tuottaa ongelmia. Bluetooth-toisto tukee Pioneerin Air Jam -ominaisuutta, jonka avulla useat käyttäjät voivat yhdessä koostaa oman soittolistansa omista älypuhelimistaan. Testissä ControlApp asennettiin iPhone 4S:ään. N-50:n käynnistyminen kestää noin minuutin, mikä tuntuu nykypäivänä pitkältä. Soitin pitää hurinaa päällä ollessaan, ja ääni kuuluu kuuntelupaikalle hiljaisessa huoneessa. Käyttöönotto on äärimmäisen yksinkertaista, kunhan lähiverkko ja sen mediapalvelimet ovat jo valmiiksi asennettu
Ääni on kuitenkin kohtuullisen yleispätevä, joten kaikenlaisen musiikin kuuntelu sujuu mukavasti. Mp3-tiedostoilla ongelmaa ei ole. Dlna-etätoistossa toiston ohjaus ei toimi laitteen omalla kaukosäätimellä tai ControlApp-sovelluksella. Kappaleita ei voi pysäyttää tai hyppiä, eikä Control App näytä ohjauspainikkeita ollenkaan. Apple-maailmassa siitä on olemassa vain alhaista tarkkuutta tukeva iPod-versio, joten retinanäyttöjen ja iPadin lisäreso menee hukkaan. Myös dynamiikan toisto on uskottavaa tasoa, ja basso jysähtää riittävän riuskalla otteella. Sovellus osaa näyttää vain neljä valintaa kerrallaan, vaikka ruudussa olisi enemmän tilaa. Suurin osa jitteristä on peräisin 50 hertsin verkkosähkön kerrannaisista. kuunteluarvio Mikael Nederström Reipas ja paikoitellen särmikäskin soundi. Siinä on kattavat liitännät ja innostava ääni. Pc:n päästä ohjaus on mahdollista Windows Media Playerillä, mutta foobar2000:lla tulee virheilmoitus, kun toistoa yrittää laittaa pauselle. testi Pioneer N-50 -verkkosoitin Soitinta voi komentaa iOS- ja Android-laitteille asennettavalla Control App-sovelluksella. Linjalähdön antoimpedanssi on melko korkea, joten perään ei kannata kytkeä alhaisella ottoimpedanssilla varustettua vahvistinta. Sovellus on erityisen kätevä Pioneerin oman näytön pienuuden vuoksi. N-50 toistaa musiikkia nettiradioista, dlna:n kautta etänä ja streamaten, Airplay-laitteista, usb-muisteilta sekä toimii da-muuntimena tietokoneelle ja muille digitaalilähteille. Äänenlaadun ja ominaisuuksin vastapuolella kummittelevat kankeudet käytettävyydessä ja softan taipumus jumittumiseen aktiivisessa käytössä. Pysäytys ja soittolistassa eteen tai taakse hyppely on kummassakin mahdollista. Dlna-verkkojakojen selaus onnistui suoraan ControlApp-ohjelmasta, mutta jostain syystä puhelin näyttää jokaisessa ruudussa vain neljä vaihtoehtoa kerrallaan. Sama ongelma oli sekä Asset UPnP- että Windows Media Player -palvelimilla. Mac-käyttäjien ei tarvitse moiseen ryhtyä. Ääneen erikoistuvalta verkkosoittimelta odottaisi täydellistä toimivuutta musiikintoistossa. Liekö sattumaa, että oma näyttökin osaa esittää kerralla vain neljä riviä palvelintietoja? mittaustulokset Taajuusvaste linjalähdöistä koaksiaaliotolla perustilassa (musta käyrä) ja Hi-Bit32-tilassa (punainen) Harmoninen särö 1 kilohertsin signaalilla linjalähdöistä koaksiaaliotolla tallennustason laskiessa. Jitter linjalähdöistä koaksiaaliotolla. Tehonkulutus Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS Antoimpedanssi, 1 kHz Lineaarisuus, 44,1 kHz/16 bit Lineaarisuus, 96 kHz/24 bit Kanavatasapaino, 1 kHz Kanavaerotus, 1/20 kHz Häiriöetäisyys, A-paino Pohjakohina, 1?10 kHz Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz IM-särö, 2nd/3rd Jitter, 44,1 kHz/16 bit 12 W 2,0 V (rca) 670 ohm ?92 dBFS ?100 dBFS 0,0 dB 100/99 dB 100 dB ?113 dBV 0,002/0,002 % 0,001/0,001 % 503 ps Pioneer mitattiin da-muuntimena koaksiaaliotolla. Pienikokoinen näyttö on hyödytön vähänkin kauempaa tarkastellessa, ja verkkojakojen selaamiseen älypuhelinsovellus on kätevämpi. 46 Pioneer N-50 599 ? 7,3 kg 43,5 x 9,8 x 30 cm 1 x Optinen, 1 x Koaksiaali, 2 x USB (1 tietokoneelle), 1 x LAN Optinen, Koaksiaali, x Analoginen rca AirPlay, dlna, nettiradio ? Rytmikkään menevä ääni ? Erinomainen viimeistely ? Jämäkkä kaukosäädin ? Pieni näyttö ei näy kuuntelupaikalle ? Ohjelmiston bugit ? Älypuhelinsoftan nelirivinen näyttö ? Hurisee päällä ollessaan. Toimiva kompromissi. Pure Audio -tila ei vaikuta mittaustuloksiin, mutta Hi-Bit 32 -ylinäytteistyksellä taajuusvaste putoaa hiljalleen kohti ylempiä taajuuksia (?3 dB@18 000 Hz). Loiva, analogista ääntä imitoiva suodatin tuottaa musiikin kuuntelussa todennäköisesti miellyttävämmän tuloksen kuin perustila. N50:n dlna-toiston käytettävyydessä on silti useita kompastuskiviä, jotka haittaavat päivittäistä kuuntelua. Kun dlna-toisto on aloitettu soittimesta itsestään eli kyseessä on tavallinen streamaus palvelimelta, toimii kappaleiden välillä hyppely, mutta flac-tiedostoilla pause ei toimi. Riipivyyttä ei kuitenkaan kuulu, koska digitaalinen kovuus, laulajan ässävikaisuus ja kuivakkuus puuttuvat äänimaailmasta tyystin. Keskialueella on ajoittain ripaus viileyttä ja ohuutta, joka kuuluu tietyissä lauluäänissä ja peltien soundissa. Pitkän pähkäilyn jälkeen selvisi, että valintoja löytyy rullaamalla lisää. rin nettisivuilta. 8,25 info Hinta: Massa: Mitat (L x K x S): Otot: Lähdöt: Muuta: yhteenveto Pioneer N-50 on erinomaisesti viimeistelty ja laadukkaan tuntuinen verkkosoitin musiikintoistoon. Suoraan N-50:n näytöltä palvelinta selatessa mitään ongelmaa ei ollut. Enemmänkin asiaa voisi luonnehtia niin, että yltiöpäinen siisteys ja miellyttävyys eivät ole ensimmäisiä asioita, jotka läsnä olevan reippaasti soivasta soundista tulisivat mieleen
basso/keskiääni+25 mm silkkikalotti. 1195 ?/pari MaX 250 Integroitu erillisvahvistin, 2 x 90 W, USB-liitäntä, HighBias napilla pehmeämpi A-luokan ääni, säätyvä preout, joten soveltuu myös etuaste käyttöön, upeat testitulokset mm. Saksasta. Avaustarjous VAIN 495 ? MaX 150 Intergroitu erillisvahvistin, 2 x 55 W, USB-liitäntä... NYT hintaan 299,95 ? K9 s 3-tie: 8. Pioneerin oma kaukosäädin tai ControlApp ei osaa ohjata dlna-etätoistoa ollenkaan, mutta Airplaytä käytettäessä homma toimii. ControlApp-sovelluksessa ei ole näppäintä, jolla pääsisi takaisin sillä hetkellä soivan kappaleen hallintaan. Jos toiston aloituksen jälkeen palaa selausnäkymään, ei paluuta toistoruutuun ja ohjauspainikkeisiin ole. Varsinkin eri dlna-palvelimien välillä hyppiminen kesken toiston tun tui aiheuttavan protestointia N-50:n suunnalta. Svh. 1495 ?/pari K3 s 2-tie: 5,5. Musta saarni väri. Herkkyys 91dB. Svh. www.hifiplus.fi . p. basso + 5,5. 895 ?/pari MaX 450 Integroitu erillisvahvistin, 2 x150 W, usb,opt ja coax sisääntulot, A-luokan High Bias kytkin , toimii myös etuasteena, preout säätyy kauko-ohjaimesta ovh. Soittolistalla etenemistä ja pausea varten täytyy tarttua N-50:n kaukosäätimeen. Älypuhelinsoftan aktiivinen käyttö saa soittimen välillä tilaan, jossa se ei ota vastaan komentoja sovelluksesta, kaukosäätimestä tai etulevystä. testi 2,5-tuumainen lcd-näyttö laitteen etulevyssä kertoo toistettavan äänilähteen ja esittäjän tiedot kansitaiteineen. jälleenmyyjiä, kaikki ovat tervetulleita.Uusia merkkejä ja malleja tulollaan. uusi jälleenmyyjä konsepti 2013 myös yksityisille Hifiharrastajille, kysy meiltä lisää.. keskiääni + 25mm silkkikalotti.Svh. basso + 5,5? keskiääni + 25 mm silkkikalotti, Svh. erä 799,95 ? Myymme ensierät nyt todella sopivasti, tiedustele! Lisätietoja: Telema . Mallisto soveltuu klassisesta metalliin, iso 25 mm silkkidome-diskantti tarjoaa kuitenkin neutraalin toiston vaikka säteilykuvio on erittäin laaja! Basso toisto ulottu kaikissa malleissa alas ilman pienintäkään kuminaa...sitä ei ole! K1 2-tie: 6,5. 0400 667 234 Myynti turussa! Vihanto OY, Paalupaikka etsiMMe uusia ?innokkaita. Uskomaton Avaustarjous 249 ?/pari! KuBiK suB 200 Suljettu 2 x 10-tuumainen aktiivi+passivi -kartiolla oleva todella tarkka ja matalalle ulottuva suppari, 400W, SubQE: myös hiljaisella toistolla alimmat taajuudet liikkeelle. basso + 2 kpl 5,5. joskin pienellä viiveellä. Advance Acoustic NYT MYÖS MAX -vahvistinmallistosta upeat tarjoukset! KUBIK -kaiutinmallisto 2013 NYT Suomessa! upea mallisto sisältää kaksi jalusta-/hyllymallia, kolme lattiamallia, aktiivisubwooferin ja keskikaiuttimen. Kaikissa malleissa upotetut elementit, diffraktio mahdollisemman pieni ja D`appolito ?configuration? takaa silloin upean 3 D heijastuksen ja erittäin avaran stereokuvan. 395 ?/pari. basso/keskiääni + 25 mm silkkikalotti. NYT hintaan 499,95 ? K5 s 3-tie: 6,5. 995 ?. NYT raj. Tilanteeseen auttoi vain virtojen sammuttaminen ja uudelleenkäynnistys. Airplay-toistossa ohjelmisto-ongelmia ei ole, ja kaukosäädinkin toimii . Se on liian pieni, jotta tiedoista saisi selvää kuuntelupaikalle tai jotta musiikkipalvelimen tietoja pystyisi selaamaan. Pioneer N-50 toimii etäsoittimena, joten siihen voi lähettää dlna:n avulla musiikkia toistettavaksi lähiverkon tietokoneista. Foobar2000:n etätoisto käytettäessä pause ei toimi, vaan ohjelma antaa kuvan mukaisen virheilmoituksen. Windows Media Playerillä kontrollit pelaavat. TARJOUS: 299 ? helmikuun loppuun! K7 s 3-tie: 8. keskiäänet + 25 mm silkkikalotti
testi Panasonic PT-AT6000E -projektori Teksti ja mittaukset: Mauri Eronen Kuvat: Valmistaja Helposti mukautuva Panasonicin uudelle projektorien lippulaivalle luvataan puhdasta väritoistoa uuden lampun ja optisen polun ansiosta. Kattavat säädöt niin linssin kuin kalibroinnin suhteen auttavat sen kotiuttamisessa monenlaisiin teattereihin. 48
Projektorin voi korkeassakin huoneessa asentaa melkein kiinni kattoon kuvan silti heijastuessa miellyttävän alas. Sivusuunnassa PT-AT6000:n linssinsiirto on varsin rajattu. Tämän takia Panasonic kannattaa asentaa kattoon mahdollisimman lähelle kangasta eikä kauas katselijoiden taakse, kuten kovaa tuuletinääntä pitävät projektorit. Linssin asetuksille on kuusi muistipaikkaa, johon voi tallentaa linssin zoomin ja tarkennuksen. Sen avulla 2,35:1 kuvasuhteen kankaalle voi ampua 16:9 suhteen kuvan alkuperäisellä geometrialla siten, että reunoille jää tyhjää tilaa. Reikien poraamista kattoon se kuitenkin helpottaa, sillä telineen ei tarvitse sijaita sentilleen kohdallaan. Testiprojektorin kuvan yläosa (pöytäasennuksessa) ei ollut aivan yhtä terävä kuin keskellä tai alhaalla. Cinema1-asetus on valkotasapainoltaan hieman heikompi ja valoteholtaan alhaisempi. Kyseessä ei ollut optiikan ja kennon välinen kohdistusvirhe, sillä kuva oli tarkennuksesta riippumatta epätarkempi yläreunassa. Tilannetta voi helpottaa myös asentamalla projektorin alle korkeita ääniä tehokkaasti vaimentavan akustointilevyn. Motorisoitu optiikka tuo käteviä mahdollisuuksia. Kun tarkennuksen tekevää nuolinäppäintä pitää pohjassa pitkään, nopeutuu säätö. Pystysuuntainen linssinsiirto on markkinoiden laajin. Ainoastaan luminanssin heitot kasvattavat kokonaisvirhettä deltae-arvoon 10. Valoteho on uudella 220 watin lampulla varsin sopiva pimennettyyn kotiteatteriin. Cinema2 tuottaa kirkkaan kuvan, mutta harmaasävyt ovat voimakkaasti epälineaariset. Valkotasapaino muuttuu jonkin verran lampun tehoa vaihdettaessa. Niitä voidaan myös käyttää ulkoisen 3d-ir-lähettimen kytkemiseen. 500 lumenin valoteho ja 1600:1 kontrastisuhde tarkoittaa, että mustan taso on parimertrisellä mattakankaalla melko korkea. 100 prosentin siirto tarkoittaa, että kuvaa voi siirtää ylös tai alas yhteensä kolme kuvakorkeutta. Erään edustajan tiloissa demottu Panasonic ja reilunkokoinen Stewart Firehawk -kangas riitti tuottamaan jo varsin vakuuttavan mustan tason. Gamma oli vakiona rec709-esiasetuksella lineaarinen, mutta arvoltaan hieman alle 2,1. Valotehoa muokkaavalle iirikselle ei ole käsikäyttöistä tilaa. Kontrasti on kolmen tuhannen euron hintaluokassa pieni pettymys. testi Speksien pikavilkaisun perustella Panasonic ei ole rikkonut huippumallissaan toimivaa reseptiä. Rec709-tilassa kontrastisäädön jälkeen 100 % valkoinen tuottaa noin 500 lumenin valotehon. Valkoisen deltae eco-tilassa oli 14,9 ja normal-tilassa 13. Projektori täytyy kalibroida joka tapauksessa käytettävän kankaan kanssa, mutta virhe on hintaluokka huomioiden yllättävän suuri. Se onnistuu muuttamalla gammasäädön preset-asetusta arvoon +0,2 . Panasonicin pariksi sopiikin parhaiten harmaa kangas, mielellään maltillisella gainilla varustettuna. Vakiolähetin sijaitsee projektorin etuosassa, joten sillä täytyy olla melko esteetön näkyvyys katselupaikkaan. Panasonicien vahvuus on aina ollut hyvä käytettävyys. Se saattaa pimennetyssä huoneessa tuntua keskisävyiltään haalealta. Täysin kontrolloidussa ja tummassa teatterihuoneessa gamman tulisi olla noin 2,2?2,4. Viime numerossa testattu edullinen Panasonic PT-AH1000 tuotti deltae-arvon 13,8. Värien tarkkuus sävyjen ja saturaation osalta on melko hyvä suoraan paketista. Kaukon ok -näppäintä toistuvasti painamalla syvällekin hautautunut valinta löytyy nopeasti. Kankaan vieressä seisten näkee helposti, koska kuva on veitsenterävä. Heittokulma eli pystyoffset on ääriasennossa jopa 50 prosenttia. Kirkkaampi normal-tila nostaa lumenit 700:aan. Tuulettimen tuottama melu itsessään on aivan merkityksettömän pieni, ja sen kuulee vain täysin hiljaisessa huoneessa. Se esimerkiksi palaa aina edellisellä kerralla käytettyyn säätöön, vaikka asetus sijaitsisi monta haaraa päävalikon sisällä. Helpoiten sen aistii etuviistosta, suunnasta johon tuulettimenkin ilmavirta kohdistuu. Testin aikana projektori oli sijoitettu sohvan taakse lähes korvan korkeudelle, ja ääni oli leffan hiljaisissa kohdissa lähes sietämätön. Projektori pitää kuitenkin voimakasta, korkeataajuista vinkunaa. Moottorin pykälät ovat erittäin hienojakoiset. +0,4. Säädöt Harmaasävyjen säätämiseen on tavallisen värilämpötilan esiasetuksen lisäksi päävärikohtaiset brightness49. Pieni pehmeys ilmeni valkoisissa viivoissa punaisen ja vihreän leviämisenä. Cinemascope-pätkällä koko valkokangas täyttyy toinen muistipaikka aktivoimalla. Kaukosäätimellä tehtävä tarkennus helpottaa säädön tekemistä. Hdmi-tuloja on kolme, joiden lisäksi Panaan kytkeytyvät analogiset kuvalähteet vga-, komponentti-, s-video- ja komposiittiottojen kautta. Triggereitä valoja tai motorisoituja valkokankaita ohjaamaan on kaksi. Usein käytetyn toiminnon voi lisäksi ohjelmoida kaukosäätimen functionnäppäimeen, jolloin sinänsä nopeasti toimivaan valikkosysteemiin tarvitse sukeltaa ollenkaan. PT-AT6000:n käyntiääni on kaksijakoinen. Normaalitilassa valkoinen on aavistuksen parempi kuin normaalikäyttöön paremmin soveltuvassa eco-tilassa. Punaisen värin osuus kasvaa muutaman prosenttiyksikön eco-tilaan verrattuna, mutta kokonaisvirheeseen muutoksella ei ole suurta vaikutusta. Objektiivissa on reilusti siirtovaraa ja zoomia, lampulle luvataan pitkä kestoikä, ja säätöjä on vähintäänkin riittävästi. Liitännätkin ovat kattavat. Se ei riitä esimerkiksi siihen, että tykin voisi asentaa sohvan taakse siten, että keskellä istuvan kat- selijan pää ei peittäisi kuvaa. Normaalilta katseluetäisyydeltä optiikan aiheuttamaa pientä virhettä ei huomannut. Mittaukset Projektori mitattiin automaattinen iiris pois kytkettynä Stewart Studiotek 130 -kankaalta rec709-esiasetuksella, jolla valkotasapaino ja värit olivat vakiona parhaat. PT-AT6000 ei tee poikkeusta, vaan valikko toimii nopeasti ja kätevästi
Projektorin iiris ei ole osa objektiivia, kuten kameroissa. Se kuitenkin parantaa selvästi liikeresoluutiota voimakkuusasetuksesta riippumatta, eikä aiheuta voimakkaita artifakteja kuvaan. testi Panasonic PT-AT6000E -projektori joiden pitäisi kuvastaa väriä ennen ja jälkeen säädön. Ne eivät kuitenkaan kuvasta oikeata videokuvaa, vaan ovat vähän sinne päin. Värinhallinta toimii kolmella akselilla, saturaatio/ sävy/kirkkaus. Jotkin tarjouskampanjat kuitenkin sisältävät parin laseja. Tällöin viive on tietokonemonitorin luokkaa. 1 1. Noin 90 euron hintainen malli TY-EW3D3M on yhteensopiva myös valmistajan televisioiden kanssa.. Kuvan tasaisuus kokovalkoisella tai -harmaalla on tyydyttävä. Kuvaa pystyy siirtämään jopa 100 % pystysuunnassa, mutta vaakasiirto on vain hienosäätöön. Objektiivi on laadukas, eikä mustalla taustalla olevan valkoisen palikan ympärille synny haloa, kuten edullisemmassa PT-AH1000-mallissa. 1080p24-toisto on sulavaa ilman interpolointia (frame creation). Kolmiasentoinen ja enintään viisinkertaisena toimiva interpolointi (120 Hz) tekee kuvasta hyvin videomaista hillityintä asetusta lukuun ottamatta. Linssinsiirron joystick ja 3d-lasien infrapunavastaanotin sijaitsevat projektorin etuosassa peitelevyn alla. Jälkimmäinen jäädyttää videokuvan ja näyttää kankaalla kaksi pientä neliötä, 50 Kuvanlaatu käytännössä Panasonicin pohjamusta on melko neutraali, aavistuksen sinertävään kallellaan, mikä on lcd-projektoreille tyypillistä. Säätöalue loppuu myös toisinaan kesken, emmekä onnistuneet saamaan kaikkia värejä ideaaliseksi. Säätämistä hidastaa se, että jokainen muutos täytyy hyväksyä enterin painalluksella. Fpd-testilevyllä PT-AT6000 erotteli noin 400 linjaa perustilassa ja 600 linjaa interpolointi kytkettynä. Oikealla elokuvalla liikkuvan kuvan terävyys on interpolointi pois kytkettynäkin erinomainen. Käsisäätöä iirikselle ei ole, vaikka pienen mattakankaan kanssa sellainen olisikin kätevä mustan tason parantamiseksi. 2. Pelkästään niillä harmaasävyjen kalibrointi onnistuu melko tarkaksi sekä tummassa että kirkkaassa päässä. Näiden välillä täytyy siis vekslata toistuvasti, ja kalibrointi kestää kauan. Se ei käytännössä pehmennä kuvaa, mutta ehkäisee yksittäisten pikselien näkymisen myös kirkkaissa kohdissa normaalietäisyydeltä. Hienovaraista terävöitystä tekevä Detail Clarity -asetus on rec709-tilassakin vakiona päällä. Lisäksi muutokset täytyy tallentaa aina värinhallintavalikosta poistuttaessa. Systeemi toimii periaatteessa hyvin, mutta saturaation säätäminen vaikuttaa melko voimakkaasti myös värin kirkkauteen. Pikselivaste on nopea, eikä kohteissa näy haamuja tai suttuisuutta. Panasonic pienentää lcd-projektorien kompastuskiveä, näkyvää pikseliverkkoa, Smooth Screen-tekniikallaan. 15 pisteen gammasäätö mahdollistaa myös punaisen, vihreän ja sinisen värin säädön. Alle 50 % kirkkaudella säädöt sijaitsevat 5 % välein, joten tumman pään erittäin tarkka säätäminen on mahdollista. Värienhallinta on toiminnaltaan omalaatuinen. Valkoisella reunat ovat sinertävät, keskusta punainen. Ohjauspaneeli sekä sähköisen zoomin ja tarkennuksen kontrollit ovat laitteen kyljessä. 2 ja contrast-sädöt. Säädettävän värin voi säätää kahdella tapaa: kursorilla haluttua väriä osoittamalla tai perinteisesti jonkin RGBCMY-värin valitsemalla. Lopputulos sisäänrakennetulla harmaasävyjen säädöllä ja värinhallinnalla on kuitenkin erittäin hyvä. Tietokone- ja pelikäytössä projektorin vastetta voi parantaa käyttämällä game-tilaa ja kytkemällä frame response -säädön fast-asentoon. Kaksi laippaa blokkaavat automaattisesti osan lampun valosta, kun kohtaus on tumma. Korkeataajuusinformaatiota terävöittävä ominaisuus on oikeasti hyödyllinen, kunhan asetusta ei ruuvaa täysille. Projektorin mukana ei toimiteta 3d-laseja, eikä sellaisia ollut testilaitteessakaan mukana. Se ei tee kuvaan liiallista reunaterävöitystä tai synnytä haloja ääriviivojen ympärille. Tummilla sävyillä vasen reuna on vihertävä ja oikea punertava. Kirkkaiden elementtien sivuille syntyy elektroniikasta aiheutuvaa vuotoa
Functionnäppäimeen pystyy ohjelmoimaan minkä tahansa toiminnon. Harmaasävyjen tasapaino rec709-esiasetuksella. Valkotasapaino on vihertävä ja virhe voimistuu tummia sävyjä kohti mentäessä. Sinisen kalibrointi täydelliseksi on mahdotonta, mutta muut saa korjattua värinhallinnalla hyväksi pelkällä saturaatiosäädöllä. yhteenveto Panasonic PT-AT6000 on käytettävyydeltään erinomainen, tuuletinääneltään erittäin hiljainen ja optiikaltaan joustava. Valkoisen ja punaisen suurehkoa virhettä lukuun ottamatta väritoisto on tyydyttävä. Motorisoidun optiikan ansiosta zoomin ja tarkennuksen voi tehdä säätimellä kankaan vieressä seisten. Pelkkä luminanssin korjaaminen parantaa toistoa merkittävästi, mutta keltaisen värin osalta täytyy puuttua myös väri- ja saturaatiosäätöihin. mittaustulokset Käytetty kuvatila Värilämpötilan esiasetus Gamman esiasetus Tehonkulutus (himmeä/kirkas) On/off-kontrasti ANSI-kontrasti Valoteho (himmeä/kirkas) Harmaasävyjen DeltaE 20-100 % (keskiarvo) Värien DeltaE (keskiarvo) Värien luminanssivirhe (keskiarvo) HQV HD (/100p) HQV PAL (/80p) Toimiva 1080p24-toisto rec709 0 0 200/270 W 1600:1 380:1 470/710 lm 17,5 10,3 12,1 % 90 25 x Väriavaruus CIE-kartastossa. Arvoa voi nostaa preset-asetuksella paremmin pimennettyyn huoneeseen sopivaksi. Gamman voi kalibroida erittäin tarkasti joko low/ mid/high-valinnoilla tai 15 pisteen säädöllä. Värivirhe Rec 709 -referenssiin nähden. Värien koordinaatit, syvyys ja saturaatio, ovat melko tarkat ilman kalibrointia. Rajatun säätöalueen tarjoava värinhallinta ei riitä punaisen himmentämiseen, mutta kaikkiin väreihin vaikuttava color-säätö auttaa tilannetta. ? Ei näkyvää pikseliverkkoa ? Käyttöliittymä ja kaukosäädin ? Optiikan joustavuus ? Tuulettimen hiljaisuus ? Erittäin laajat kalibrointimahdollisuudet ? Lampun elinikä ? Voimakas vinkuminen ? Ei iiriksen käsisäätöä ? Epätasainen valkoinen ja harmaa 51. Hyvään tulokseen pääsee noin 2,5-metrisellä harmaalla kankaalla, jossa on myös maltillisesti gainia. Tehdasasetuksilla harmaasävyt eivät ole täysin kohdallaan, mutta monipuoliset säädöt tekevät tarkasta kalibroinnista mahdollisen. kuvan korkeus) Motorisoitu optiikka Lamppu Tyyppi Ilmoitettu elinikä (normal/eko) Varalampun hinta Lampputakuu Vaihto katossa Kuvasäädöt Harmaasävyjen kalibrointi Värinhallinta (CMS) Gammasäätö Iiriksen käsisäätö Dynaaminen iiris Muuta Valikot projektorista Liikeinterpolointi Ohjausportti Triggeri (12 V) HDMI-kaapeli 3D-lasit (kpl) Kaiutin PT-AT6000 2 950 ? LCD 1920x1080 x 47 x 15,1 x 36,4 cm 8,7 kg 3v www.panasonic.net 3 1 1 1 1 2x 1,35?2,7x ±100/±26 % 50 % x UHM 220 W 4000/5000 299 ? 12 kk/1000 h x Kaukosäädin on pieni ja miellyttävästi valaistu. Projektori vastaa sen komentoihin ihailtavan nopeasti, vaikka todella nopeat toistuvat painallukset jäävätkin huomioimatta. testi info Malli Hinta Tekniikka Tarkkuus 3D Mitat (lxkxs) Massa Takuu Lisätietoja Kuvatulot HDMI DVI VGA Komponentti S-video Komposiitti USB Optiikka Zoom Heittoetäisyys *1 Linssinsiirto (P/V) Linssin pystyoffset (vrt. Valitettavasti ainakin testiyksilö piti voimakasta vinkunaa. Lcd-projektoriksi kontrasti on hyvä, mutta jää hintaluokassaan jälkeen parhaista. Pelkillä gain- ja bias-säädöillä ongelman saa korjattua lähes täysin, mutta erittäin tarkka kalibrointi on mahdollista 15 pisteen gammasäädön avulla. bias+gain / 15p 3d low-mid-high/15p x x x RS232 2 - Gamma on vakioasetuksilla alhainen mutta melko lineaarinen. Värit ovat vakionakin melko luonnolliset, mutta järjestelmä kalibrointiin on hieman kankea. Liiketoistoltaan terävä ja luonnollinen kuva kaappaa helposti leffatunnelmaan, eikä filmifiiliksen pilaava pikseliverkkokaan näy katselupaikalle. Värien luminanssi on joidenkin värien osalta liian suuri ja joidenkin liian pieni. Suunnittelussa on otettu huomioon käyttäjäystävällisyys. Iiriksen käsisäätö olisi tarpeen varsinkin pienellä valkokankaalla
Oikean kaiuttimen paikka oli noin metrin päässä sivuseinästä, ja vasen oli lähes vapaassa tilassa. Sivustapäin näkymä on massiivisempi ja kömpelömpi. Yksi kuuntelijoista pohti ääneen, miltä näyttäisi jos kaiuttimen ylemmän takaosan pintakäsittely olisi erilainen kuin kokeilussa ollut, sinänsä hyvin siisti koivusävy. hinta ovat monelle liikaa. Valittavana on viisi muuta viimeistelyvaihtoehtoa. Pohjassa on mustaksi maalattu levennys ja karskit, todella terävät piikit. Sen ohella että huoneen bassopiikki vaimeni sopivasti, Sinfonietta soi kaukaa kuunneltuna astetta kirkkaammin. klassisen musiikin puolelle. Lähes kaksimetrinen komeus piti saada kokeiluun, mutta yhteensattumien vuoksi se ei onnistunut. Sinfonian koko ja lähes 20 000 . Yli puolen metrin syvyys ja 113 sentin korkeus tekevät profiilista laatikkomaisen. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hifituotteita. Kaiuttimien väli oli 2,2 m, ja paras tasapaino syntyi normaalia pitemmältä kuunteluetäisyydeltä, noin 3,5 metristä. hermuset Penaudio Sinfonietta -kaiutin Teksti: Matti Hermunen Kuvat: Mauri Eronen Samettinen tulkitsija Kuuntelin levyn, kuuntelin kaks, vereni tunsin kuumemmaks. kuka Matti Hermunen on helsinkiläinen pitkän linjan hifiharrastaja. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. 52 Noin kaksi vuotta sitten Penaudio esitteli referenssimallinsa Sinfonian. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti ns. Parketin varjelemiseksi tuuppasin niiden alle ihmenapit. Seinät ovat 19- ja 22-millistä mdf-levyä ja päällystetty suomalaisella koivuvanerilla. Vaikka kotelo on tuettu sisältä hyvin, koputtelutesti kertoi, ettei se kokonaan eloton ole. Diskantti on Seasin 29-millinen tekstiilikalottinen, pienellä ohjaimella varustettu Crescendo ja 160 millimetrin keskiääni/bassoelementit Seasin Excel-sarjaa, samoin kuin 260-millinen kotelon sivuun asennettu bassoelementti. Sisäinen johdotus on ruotsalaista Jorma Designiä, jakosuotimessa käytetään polypropyleenikondensaattoreita ja Graditechin tuottamia ilmasydämisiä keloja. Yhdelle johtoparille tarkoitetut liittimet ovat WBT:n uutta hopeoitua Next Generation -sarjaa. Kaiuttimien etäisyys isoa ikkunapintaa olevasta takaseinästä oli 1,5 metriä. Ehkä siksi Penaudio teki Sinfoniasta saatujen kokemusten pohjalta siitä selvästi maltillisemman kokoisen mutta kuitenkin tinkimättömän ja samoja elementtejä käyttävän sisaren, Sinfoniettan. Edestäpäin Sinfonietta näyttää suorastaan sirolta. Vain 18 cm leveää etupaneelia hoikistavat edelleen vanerin pystysaumat. Valmistajan neuvo asettaa bassoelementit sisäänpäin ja suuntaus harteiden tienoille tai niistä ohi osoittautui toimivaksi.
Alemmalla keskialueella on lievää ylimääräistä lämpöä ja mattamaisuutta, joka saa särmikkäätkin äänitteet soimaan uneliaan sivistyneesti. Kääntöpuolena miellyttävässä esityksessä on rupisimpien rallien ja roisimpien särökitaroiden silottuminen. Sinfonietta yltää käytännössä riittävän alas, jotta urkujen jalkio tai kontrabasso toistuvat hyvin. Liittimet ovat WBT:n uusinta sukupolvea. 2. Sointivel- 1 2 1. Lauluäänet soivat täyteläisesti ja kehollisin painoin. Vaikka suurin osa äänityksistä on suhteellisen uusia, ensi vaiheessa kuunteluun osui David Oistrahin varhainen tulkinta Shostakovitsin viulukonsertoista. Iästään huolimatta monoäänitys on kumman kuunneltava. Kokonaan toisenlaista äänimaailmaa edustava John Williamsin soittama Aranjuez-konsertto toistui kepeästi, vaikka varsinkin kolmannen osan dynamiikka oli yllättävän reipas. Orkesterimusiikin jälkeen eksyin Neville Brothersien (Brother?s Keepers, Yellow Moon) pariin. Kapea etuseinä tekee kaiuttimesta yllättävän siron edestäpäin. Toiston läpi oli helppo nähdä musiikin sisään, mitä kukakin siellä teki ja miten se Toisella korvalla: Mikael Nederströmin kommentit Miellyttävä, hyvin siisti ja kontrolloitu yleisvaikutelma. Esimerkiksi sitä kun tuottaja oli päättänyt leväyttää Sevillanasilla akustisen kitaran koko kaiutinvälille! Hyvin tallennetuilla kappaleilla kitaran ääni oli poikkeuksellisen sävykäs ja moni-ilmeinen, suorastaan mehevä. Seuraavaksi 22 Pistepirkkoa (Eleven), varhaista Allman Brothersia (Brothers and Sisters), Hugo Alfvenia (Midsommarvaka). Toimivat kaikki. Sinfonia soi tumman täyteläisesti kuten sen pitääkin. Tämä tarkoitti äänen aukinaisuutta, selkeyttä ja avaruutta. Tummasävyiseksi jäänyt mestarillisen solistin viulu etualalla ja sen takana kahta vertaa tummempi orkesteri kauniisti kerroksittain. Varsinainen bassohirmu se ei ole. Voisi kuvitella, että ryminäelokuvafanit hankkivat Sinfoniettan seuraksi subbarin; järeän sellaisen, jotta siitä olisi todellista hyötyä. Manan majoille menneen taiturin suosikkeja sisältävä varttunut äänitys (The Legendary Andrés Segovia: My Favorite Works. Ääni on mono, mutta silti elävä ja ihmeen vahvan syvyysvaikutelman omaava. kuin kuiva, joten kovin pieneen huoneeseen kaiutinta ei kannata viedä. Samalla irtonaisin läpinäkyvyyden tunne korvautuu samettisella otteella. Toisaalta jokainen levy kuulostaa riipimättömältä, ja varsinkin vanhempi jazz soi erinomaisella svengillä ja sielulla. Äänikuva on samaa sarjaa balanssin kanssa: äärielämyksiä ja -analyyttisyyttä ei kannata odottaa, mutta muuten iso stereokanta piirtyy ilmavasti ja epäkaiutinmaisesti. Bassotoisto on luonteeltaan enemmänkin runsas . Kokonaisuus on tässä tapauksessa selvästikin enemmän kuin osiensa summa. 53. Yhdet johdot riittävät. Elementit ovat Seasin kovalaatuista Excel ja Crescendo-sarjaa. ho Daniel Lanoisin tavaramerkki, avaran kaikuva ja tehosteinen äänimaailma lumosi varsinkin Fearlessillä. Sillä ja Songs and Daugtersilla tuli selväksi, että Sinfonietta pystyy napakkaan, riittävän voimalliseen sähköbasson ja bassorummun toistoon. Ei tasonsäätöjä eikä muuta mystiikkaa. Sinfonietalla ei ollut vaikeuksia tuoda nämä erot esiin. Näinkin vanha ja heikkotasoinen äänite hoitui Sinfoniettoilta moitteettomasti. Uudemmatkin orkesterimusiikkiäänitteet toimivat. Georg Soltin chicagolaisten kanssa tekemä Brahmsin 2. 22 Pistepirkon studioruuvailut tulivat selväksi, Midsommarvakanin jousisointi ja dynamiikka olivat kohdallaan, ja Jessica rullasi kuin nuorina päivinään. Sitten Andres Segoviaan. Pienistä hifin saralla olevista puutteistaan huolimatta kaiuttimella on erinomaisen hauska kuunnella musiikkia laidasta laitaan. Miksi tuhlata elämänsä huonoon äänen. varsinkin yläbassoiltaan . Niin paljon levyjä, niin vähän aikaa. Potkua alimmilla riittää, joskin kovimmat iskut hyvin matalilla syntikkasoundeilla saavat kaiuttimen bassoelementin resonoimaan. Koska Sinfonietta toistaa varsin alas, niin en näe musiikkikäytössä tarvetta lisäbassolle. Helppo ja avoin Useat kuuntelijat musiikkimausta, iästä ja sukupuolesta riippumatta kommentoivat Sinfoniettan toiston vaivattomuutta. Penaudio Sinfonietta ei tuottanut pettymystä, vaikka on silläkin oma luonteensa. Kun Sinfonietta saapui, pystytin sen ensi alkuun samoille tienoille kuin muutkin kokeillut kaiuttimet ja panin levyt soimaan, mutta paras sijoitus löytyi vasta yli viikon kuuntelun jälkeen. Mielijohteesta valitsin alkuun hankalaa ja vaativaa materiaalia, John Abercrombien trion Gatewayn. Toisen konserton loppuosassa yllättävän voimalliset ja puhtaasti toistuvat patarummut hätkäyttivät toistuvasti. Sormien liikkuminen kielillä, kopan kaiut ja tila kitaran ympärillä välittyivät luontevan tarkasti. Vaikka mikään ei tuntunut liioittelulta tai muuten korostuneelta, kokemuksen synkkä ääni varoitteli, että tämä saattaisi myös viestiä Sinfoniettan ehkä liioittelevan tai värittävän kitaran äänialuetta. Hifimessuilta FG-Naxoksen osastolta tarttui mukaan muhkea Shostakovits Edition, 51 cd:n paketti jossa on säveltäjän keskeisin tuotanto. MCA Classics) ehkei nykypäivän mittapuulla ole kaksinen, mutta se välittää hyvin jopa saman sävellyksen eri osien erilaiset äänitysympäristöt ja ilmeisesti useamman tuottajan näkemykset siitä, kuinka kitara pitää äänittää. Oistrahin soitto oli häikäisevää. hermuset Siirrellen sävykkääksi Kun kokeiltavaksi tulee uusi kaiutin, vilpitön toive on että se soisi hienosti. Sinfonietta söi sen alkupaloiksi, ilman vatsanpuruja tai hammasvaurioita
Sen ohella että äänimaailma on esimerkillisen moninainen ja taajuustasapaino suhteellisen hyvin kohdallaan. Kuten sanottu, viimeisen päälle kontrollia ja armotonta analyyttisyyttä arvostava saattaa valita kilpailijan. Musiikista ja hedelmäisistä äänimaailmoista, mutta silti riittävän tarkasta toistosta nauttiva saa Sinfoniettasta pitkäaikaisen kaverin. Penaudio Sinfonietta 13 995 ?/pari www.penaudio.fi, puh. Ylemmän alueen tason osalta valinta on luultavasti tehty suunnitteluvaiheessa tietoisesti. Sen määrä oli häiritsevän rajoilla. Puhumattakaan siitä, että solistin äänenkäytön nyanssit ja eri konserttien mikityksen vaihtelu välittyivät korostumattoman tarkasti. Kovin monella rytmimusiikkiäänitteellä solistin äänessä oli ylimääräistä sihahtelua tai kihinää. Mutta ei yhtään huonompi Sinfoniettan erottelukyky ja kyky piirtää äänikuvaa ovat erinomaiset. Musta pohjalaatta parantaa vakautta ja ulkonäköä. Sarjan 1 valssien toteutus on suorastaan hissutteleva verrattuna Naxoksen vastaavaan monikanavaversioon (dvd-audio). Äänenpainetta oli enemmän kuin hyvät tavat sallivat, mutta merkittävästi vähemmän kuin useilla muilla kokeilussa olleilla isoilla kaiuttimilla. hermuset Penaudio Sinfonietta suhtautui muiden muusikoiden tekemiseen. Toisaalta molemmissa on samaa miellyttävää, pientä ääniteystävällisyyttä. Marc Ribotin The Prosthetic Cubansin ensimmäisessä kappaleessa on noin minuutin kohdalla selvästi tahallaan tehty vaihevirhe, joka aiheuttaa äänen muljahtamisen toista metriä etukaiuttimesta oikealle. Väli- ja kaiutinjohdoilla kokeileva saattaa pystyä tekemään korostukselle jotain. Sinfonia ei ole äänenpainehirmu. Vaikka toistoon ei orkesteri- tai rytmimusiikilla ilmesty rajojen lähestymisestä kertovaa kireyttä suurillakaan voimakkuuksilla, on sillä selvät rajansa. Ne löytyivät nopeasti. Kaikki kuu54 luu, usein enemmän kuin normikaiuttimella. Sinfoniettat paikansivat sen harvinaisen tarkasti. Kari Bremnesin live-levyllä taustalla hoilaavien muusikoiden suhde Bremnesiin ja toisiinsa kuului varman rauhallisesti. Korostumisen kuuluminen riippuu siitä, kuinka paljon kaiuttimet on käännetty kuuntelijaan päin. Toisaalta vaikkapa Kingston Wallin kitararevityksissä oli aivan riittävästi purevuutta ja kirkkautta, samoin Neil Youngin väännöissä. 050 525 4807 Sound Factor, High End Studio, JJHifi 540x180x1130 mm 50 kg 3,5 tie, bassorefleksi 260 mm, paperikartio 2x160 mm magnesiumkartio 29 mm, tekstiilikartio 85 Hz, 200 Hz, 4 500 Hz 30?30 000 Hz +/- 3 dB 20?25 000 Hz 86 dB/1 m /2,83 V 8 ohm. Sinfonietta on riittävän tarkka, mutta eleettömän ja tiukan analyyttisen äänen ystävä saattaa valita jonkun kilpailijan. Samalla kokonaisuus säilyi eikä esitys tai äänikuva pilkkoutunut erillisiin osiin. Sinfonietta avasi elävän monipuolisesti varsinkin laulusolistien tavan käyttää ääntään ja sen, kuinka taitavasti tuottaja oli osannut valita juuri solistille ja tietylle kappaleelle sopivan äänitystavan. Vaikka useimmiten kyse oli pienen pienistä solistin muunteluista suhteessa muuhun esitykseen, Sinfonietta toi tämän fantastisen hienosti esille. Sinfoniettan yleissävy on mehevän rehevä, kuitenkin isosti tarkkuutta menettämättä. Äänityksestä kuuli kaiken tarpeellisen, myös orkesterin seassa tai taaempana sijaitsevien muusikkojen osuudet. Sama pianolla Keith Jarretin soololevytyksissä tai Werner Bärtschin resitaalissa. Maltillisemmasta äänityksestä esimerkiksi käy Shostakovits-paketista löytynyt Theodore Kucharin johtama versio Jazz-sarjoista. Alussa jo kerran mainitun 22 Pistepirkon Onion Soupin kertosäe repesi hillittömään kaikuiseen ja remuiseen tilaan. Jan Garbarekin saksofonista uupui viimeistä terää tai tarpeellista purevuutta, useilla levyillä kitaroista särmää, pintaan äänitetyistä lauluäänistä purevuutta ja joissain tapauksessa pianosta terää. Kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta ongelmasta, vaan kaiuttimen luonteesta. Saattaa olla kuuntelijakohtaisesti makuasia. Piirto ei kuitenkaan ole veitsenterävää analyyttisyyttä, vaan kokonaisuuden ja suhteiden helppoa toistumista. Keskialueella, laulajan äänen yläosan tienoilla saattaa olla korostusta tai muuta värittymää. Vaivattomuus merkitsi myös kuuntelijaystävällisyyttä. Pitkänkään kuuntelusession jälkeen pää ja korvat eivät ole täynnä, vaan mielivät lisää musiikkia. Yksi Sinfoniettan fantastinen ominaisuus on sen kyky avata riehakas äänitys äärimmilleen. Onko tuo rajoite, selviää koekuuntelulla. Omalla kohdallani ei olisi. Kylkibasso mahdollistaa kapean kotelon. Ei se minua varsinaisesti haitannut, mutta kyllä sen joka kerta noteerasi. Sinfonietta ei käy päälle eikä ole rasittava. Kaveri tuli kylään, pani Kodo-rumpalit asialle, ja eikös mitä, keskiääni-/bassoelementit pohjasivat. Piikit ovat järeämmästä päästä. info Hinta: Lisätietoja: Jälleenmyynti: Tekniset tiedot Mitat (sxlxk): Paino: Rakenne: Elementit -Basso: -Keskiääni: -Diskantti: Jakotaajuudet: Toistoalue -vapaakenttä: -huoneessa: Herkkyys: Impedanssi: Kestävään suhteeseen Sinfoniettan selvä vahvuus on sen kyky välittää esityksen henki ja kokonaisuus
Koko mallisto on suunnattu yläluokkaan, jossa ja jotta vältytään turhilta kompromisseilta. Siinä oli sitä jotakin. Vuonna 1994 Oraclen kaiutinpuolella aiemmin vaikuttaneet herrat Julian Pelchat ja Bruno Bouchard perustivat Verity Audion. Malliston keskimmäisestä, eli Parsifal Ovationista alkaen alumiinilaatikot kuuluvat kauppaan. 55. Maahantuojan esittelykaiuttimet oli pakattu jykeviin, alumiinisiin rahtilaatikoihin. Vaikka Finn poikkeaakin yhtenäisellä kotelollaan, on sen rakenteissa noudatettu pitkälti muun malliston filosofiaa. Nuorehko yritys on saanut nopeasti kiitosta tuotteiden musikaalisesta kokonaisvaltaisuudesta, johon yhdistyy monitorimainen nopeus ja tarkkuus. Ala oli nousujohteessa, mutta lama kolkutteli jo porteilla. Alaosa toimii bassona ja päälle sijoitettavan kaksitiemonitorin jalustana. Valmistajan vakavasta suhtautumisesta kielii sekin, että rönsyilyä muille aloille on tietoisesti vältetty. Tehdastilauksen lisäarvo pahvipaketteihin verrattuna on toista tonnia. Mieleeni jäi kuitenkin Oraclen suurehko, ylöspäin kapeneva ja metrin nauhalla varustettu Heliconkaiutin. Niinpä Matkahuollon vaaka niiasi tyylikkäästi 52 kg:n alla per paketti, tuplasti kaiuttimen kappalepainon. Verity Audio Finn -kaiuttimet Teksti: Jussi Arvio Kuvat: Valmistaja kokeilu Solakasti super luokkaan Muistan etäisesti 1990-luvulla Hollolassa pidetyt high end -messut. Oraclella syntyneestä siemenestä haluttiin idättää intohimon ja taidon taimi, jonka hedelmät kantaisivat poikkeuksellisen yhtenäistä ja maukasta linjaa. Siten esimerkiksi resonanssihallinta on helpompaa. Siten nyt testatussa hinnat alkaen -mallissakin on lähes 8 500 ?:n hintalappu. Kun vihdoin syksyllä 2012 kuulin ensimäistä kertaa Verity Audion kaiuttimia aivan ohimennen, oli selvää, että niihin tulisi palata paremmalla ajalla. Pieni ja kaunis Jokin aika ensi kuulemasta Lietoon saapuikin Verity Audio Finn -pari. Ei siis ihme, että mallistossa on myös etäistä sukunäköä jo mainittuun klassikkoon, Heliconiin. Kaikki Verityt, paitsi nyt testattu Finn, koostuvat kahdesta erillisestä kotelosta
Tässäkään suhteessa ei ollut tarvetta poiketa totutusta. Suoraan kohti korvia suunnattuna mieleen tuli kuva tarkasta ja pystyvästä monitorista, joka tarjosi runsaasti syvyyttä. Kuuntelen pääosin miltei lähikentässä. Liian lähellä kaiutinta ne veivät ennakkoon odottamani iskevyyden. Ja todella suureksi. Lainassa olevia MusicToolsin bassoansoja sain siirrellä enemmänkin. Ääni muodosti lähes ovaalin muodon. Takaa katsottuna kaiuttimen syvyys kasvaa alas mentäessä. Mukana seuraa myös erityinen kiristystyökalu, jolla saadaan erinomainen kontakti haarukkaliittimillä. Verityllä nimittäin vannotaan taakse sijoitetun bassoelementin nimeen. Etäisyyttä takaseinään tuli pari metriä, sivuille puolitoista. kokeilu Verity Audio Finn -kaiuttimet Viisasta jakopolitiikkaa Teknisesti ottaen Finn on periaatteessa melko perinteinen kolmitiekaiutin, mutta sen rakenne on erikoinen. Kiiltomustasta kotelosta ei löydä saumakohtia etsimälläkään. Erittäin siro kokonaisuus on silmälle linjakas ja sanalla sanoen edustava. Korvakuulolta arvioituna basson ulottuvuus pesi esimerkiksi omat Duevel Bella Luna diamanteni. Bassolta keskiäänille siirryttäessä käytetään ensimmäisen asteen (6 dB/oktaavi) ja keskiääniltä diskantille kolmannen asteen jakoa (18 dB/oktaavi). Taakse puskeva, kuuden tuuman refleksikuormitteinen bassoelementti toistaa huoneen avulla välin 35?175 Hz, ja viiden tuuman keskiäänielementti jatkaa siitä aina 5 kilohertsiin. Muodolla on positiivinen vaikutus sekä visuaalisuuteen että jäykkyyteen. Lievästi taakse kallistuva etumaski lienee yhtä lailla elementtien keskinäisen aikaviiveen välttämiseksi kuin visuaalisuuden korostamiseksi. Maltillinen koko helpottaa myös sijoittamista tavalliseen olohuoneeseen. Ääni muodostui näin pallomaiseksi, ohi ja yli kaiutinlinjan. Piste. Verity vaikuttaa jopa kokoaan (100x25x34 cm, 25 kg kappale) pienemmältä. Kaiuttimessa on magneetein kiinnittyvät elementtisuojat ja pohjassa siististi työstetyt paikat piikeille. Takana on toistaiseksi ylivoimaisesti parhaat käyttämäni naparuuvit. Pään etäisyys kaiuttimien väliseltä akselilta on yleensä noin 2,5-4 metriä. Aivan tasaiseksi en alapään toistoa saanut, mutta syyttävä sormi osoitti huonettani. Taakse, lähes seinää vasten siirtämällä tilanne muuttui huomattavasti paremmaksi. Kotelo on mdf-levyä, mutta se on rakenteellisesti hyvin jäykkä ja kuollut, sillä en havainnut rungon elämistä tai kotelopohjaisia resonansseja musiikilla. Viime kädessä lopputulos on aina huoneen ja sijoittelun yhteisten lainalaisuuksien summa. Siten lupaus koherenssista kokonaisuudesta saa tässä kohdin puoltavan perusteen. Ylä-äänille luvataan normimittauksin kaistaa aina lepakkomiehelle saakka, 40 kilohertsiin. Etumaskin elementtien taustalla on nukkamainen pinta, jonka tehtävä on vaimentaa reunaheijastuksia ja siten parantaa ääntä. Banaaniliittimilläkin homma hoituu, samoin paljaalla johdolla. Kaksijakoinen luonne Kaiuttimet asettuivat melko lailla tutuille sijoille, lattiaa koristavien teippipinttymien tietämille. Lievä korvien ohi suuntaus lisäsi ääneen ilmavuutta, josta pidin enemmän. Kotelo kapenee lievästi ylöspäin, ja sen ylätaso viettää taaksepäin. Mahdollisesti syntyvät pienet vaihe- tai viivevirheet jäävät valmistajan mukaan saavutettujen etujen jalkoihin. Ei silti, lopputulos ei ollut mitenkään huono. Taakse ampuvan refleksiputken voi tarvittaessa tukkia mukana tulevalla pehmotulpalla, jolloin alaraja virittyy 47 hertsiin (-3 dB). Järkevästi valitulla jakotaajuudella on vältetty herkimmän kuuloalueen kuopat. Yläbasson jäntevyydessä oltiin tasavahvassa tilanteessa.. Tai erotus. Koska kuunteluolosuhteet poikkeavat monesti (lähes aina) ideaalista, on asialliseen ohjekirjaan nähty tarpeelliseksi painaa parin sivun pituinen akustiikan tietopaketti, jolla pääsee jo pitkälle. Sekä bassoelementti että refleksiputki tuijottavat taakse 56 Ensivaikutelman nimeen vannoville tiedoksi, etten ole tavannut vastaavaa viimeistelyä ainakaan kotonani käyneissä kaiuttimissa. Hyödyiksi valmistaja listaa muun muassa pienentyneen särön, parantuneen dynamiikan ja ennen kaikkea yleisen koherenssin. Elementin sijoittelun lisäksi tavoitteisiin on pyritty moninaisin konstein, esimerkiksi jakosuotimen suunnittelussa sekä mittatilauselementeillä
Vaan ajoittain mielessä kävi tunne, että basso ei ollut veistetty aivan samasta puusta muun kokonaisuuden kanssa. Finski ei tyytynyt vain esittämään, vaan myös tulkitsi. Tällä kerralla ei käynyt edes mielessä, mitä hyveitä, jos mitään, mahdollinen transistoripeli olisi tarjonnut. Kallis, mutta laadukas Luolassani on viihtynyt sekalaista seurakuntaa. Ja luvattujen faktojen valossa sen tulikin olla: herkkyys 91 dB ja nimellisimpedanssi kahdeksan ohmia, joka heikkona hetkenä käy viidessä. Jälleenmyyjän kanssa keskustellessa ilmeni, että putkiliike on todettu sielläkin kannattavaksi, ConradJohnson-sellainen. Paikoin se muistutti pientä monitoria avoimuudessaan ja selkeydessään. Ilmiö oli todellinen, sillä se ilmeni kaikilla testaamillani Bachin sooloselloteoksilla. Sen sijaan Jacques Loussiérin Goldberg Variations -levyn (Telarc CD83479) rumpuosuuksissa Verityn näkemys toi sopivasti pontta ja iskevyyttä ohi Duevelin. Suuremman äänimassan pyörteissä kaiutin onnistui yllättämään muutamaan otteeseen. Valtaosalla vokaalipitoista repertuaaria se kukki kauniisti, herkästi ja sielulla. Tässä suhteessa toimi yhtä lailla Billy Holiday, Simon & Garfunkel, Buena Vista Social Club kuin tymäkämpi Skunk Anansiekin. Kenties aiheeseen on palattava uudestaan tulevaisuudessa. No olkoon, käsitellään vielä hinnan ja laadun subjektiivista luontoa. Niin pieneksi ja suorastaan viehättäväksi tuttavuudeksi sillä oli näet äänellistä uskottavuutta myös sinfonisella musiikilla. Kun Duevel jo jarrutteli, tuntui Verity vielä jaksavan ponnistaa kohti kliimaksia. Se sivistyksen tuoma lisäleima, joka Verity Audio Finnissä on läsnä, ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Lisäksi mukaan potkaiseva basso antoi sille sitä pelivaraa, jota pieniltä kaiuttimilta monesti puuttuu. Silloin tasapainoinen äänitys myös toistuu vailla korostumia tai suuria kuoppia. Finn on kallis kaiutin. Vanhan kuulomuistin perukoilta mieleen tuli jostakin syystä Emsemblen PA1-malli, joskin hillitymmin yläpään painotuksin. Kyse on oikein tasapainotetun keski- ja yläpään keskinäisestä toimivuudesta vokaalimusiikilla. Lopputuloksena on koherentti ja kokonaisvaltaisen iloinen esitys. Finn omasi kaksi puolta. Rintalastaa vasten iskuja kaipaaville lienee tarjolla pilvin pimein muita ratkaisuja, ehkäpä jopa edullisemmin. Lisähintaan korkeakiiltoiset puupinnat) Maahantuoja: Oy Santtu Engineering Ltd Edustaja: Hifiklinikka, www.hifiklinikka.fi Valmistaja: www.verityaudio.com Tekniset tiedot: Paino: Mitat (k x l x s): Rakenne: Taajuusvaste: Nimellisimpedanssi: Herkkyys: 25 kg/kpl 1000 x 254 x 342 mm 3-tiekaiutin, bassorefleksikotelo, taakse sijoitettu bassoelementti 35 Hz?40 kHz (+/- 3dB) 8 ohmia 91 dB (2,83 V/1 m) 57. Jos arvostaa monipuoliseen menoon taipuvaa, korville armeliasta esitystä, Finn ei ole huono valinta. Siitä huolimatta sillä on tarjota avoin ja riittävän tarkka kuva tapahtumiin. Pieni koko saattaa karkottaa kartiopinta-alan puolestapuhujat. Kokemuksen perusteella en menisi nostamaan yhtä toimintatapaa muiden yläpuolelle. Jollakin tavalla reseptiin on saatu sellaista iloa ja reipasta otetta, jolla tämän kuulijan suulle nousi myös hymy. Vaan tällä kokeilulla en vielä aivan vakuuttunut taakse sijoitetun elementin erityisistä eduista. Joka tapauksessa kiloeurojen hintaluokkaa kotoisana pitävän kannattaa hakeutua koekuunteluun (tai hoitoon, kommentoi vaimoni luettuaan jutun raakaversion). Jos taas hinta unohdetaan kokonaan, kyseessä on eittämättä hyvä kaiutin. Ostajan tehtäväksi jää punnita massin paksuuden ja saatavan vastineen keskinäinen suhde. Vaan sanotaan niin, että herrat Pelchat ja Bouchard ovat onnistuneet sarallaan mukavasti. Myös sibilanssin osalta oltiin puhtailla vesillä. Vahvistimeni Mastersound Evolution 845 reference suoriutui työstään laulaen, sillä kuormana finski tuntui tavanomaista soveliaammalta setitykseltä. Esimerkiksi nasaaliksi Verityn ääntä ei saanut millään. Joukkoon on mahtunut pientä ja suurempaa, koteloa ja pa- neelia, suljettua ja refleksikuormitteista. kokeilu Sellon sointiin Verityllä oli taipumus annostella pientä pyöreyttä, jos nyt ei kauhalla, niin ainakin lusikalla. Kaiuttimen dynaaminen olemus oli pontevaan päin, ja ääni syttyi nopeasti. Myönnetään siis, että kaiuttimen äänessä oli mukana oli paljon sitä, mitä valmistaja on toivonutkin. Laskujeni mukaan eri tulkintoja on hyllyssäni ainakin kahdeksan. Toisaalta, esimerkiksi Ladysmith Black Mambazon levyllä Long Way to Freedom taustan miesääniin ilmestyi aiempaa enemmän terävää voiman tuntua. Koska se ei varsinaisesti heikentänyt artikulaatiota tai varjostanut kokonaisuutta häiritsevästi, jäi ilmiön luonne makuasiaksi. Samalla syntyi myös pesäeroa edullisempaan luokkaan ja usein tarkoituksellisesti läpivalaiseviin monitoreihin. Ainakin, jos mittarina käytetään kaiuttimen kykyä toistaa tallennettuja tunnetiloja. info Erinomaiset kaiutinliittimet takaavat hyvän kontaktin Verity Audio Finn Hinta: 8 490 ?/pari (vakiovärit musta kiiltolakka, satiinivalkoinen, makore ja pähkinä
Tilanne on kuitenkin muuttunut, ja yhä useammat nousevan auringon maan audiotuotteet valmistetaan vientiä silmälläpitäen. Soul Note SC300 on sellainen. Soul Note on kotimaassaan Japanissa jo tunnettu tuotemerkki, mutta monien muiden sikäläisten valmistajien tavoin kotimarkkinat ovat riittäneet tuotemerkin takana seisovalle taholle toiminnan pyörittämiseen. kokeilu Soul Note SC300 -cd-soitin/usb-da-muunnin Teksti: Jaakko Eräpuu Kuvat: Valmistaja Kätevästi kaksi neuvoinen Jos ja kun cd-levyt ovat vielä käypäistä kamaa, mutta myös tiedostojen hyödyntäminen musiikin kuuntelussa nappaa, usb-dac:illa varustettu cdsoitin voisi olla passeli ratkaisu. Normal-anto tuuppaa spdif-signaalia esimerkiksi ulkoiseen damuuntimeen player/transport -kytkimen asennosta riippumatta, direct-anto vain transport-asetuksella, jolloin analogia-annot mykistyvät. Tätä taustaa vasten peilattuna uusi SC300 on ulkoisesti karunoloinen, joskin toiminnallisesti moitteeton kapine. Maahan tuodaan ?The Sound Resonating Your Soul. Siten ainakaan laitteen esitteestä ilme58 nevä viittaus ?ammattikäyttöön. ei ole aivan vailla katetta. Levyltä tai läppäriltä Tavanomaiseen, 42 cm leveään ja noin 37 cm syvään, mustaan ja alumiinijulkisivuiseen peltikoteloon konstruoitu cd-soitin sisältää integroidun usb-muuntimen. Muita teitä da-muunnoksen pariin ei sitten löydykään. Soul Note käyttää cd-levyjen pyöritykselle vaihtoehtoisesta toimintatilasta nimitystä cas (Computer As Source). Analogia-annon ohessa laitteen peräseinästä löytyy rca-tyyppisiä digiantoja kaksin kappalein. -slogaanilla varustettua, CSR Inc:in valmistamaa cd-kalustoa ja vahvistimia. CSR/Soul Note käyttää markkinoinnissaan mieluusti mainintaa siitä, että sen suunnitteluosastolta löytyy tietotaitoa ja henkilökuntaa cd:n loiston päiviltä. Tai ainakin Philips/Marantzin soitinten/pyöritinten/ muunninten järeimpien laiteyksilöiden kunniakkailta ajoilta. Näin kertoo valmistaja, joten uskottava se on, vaikkei homman logiikka aukeakaan.. Näin myös Soul Note on löytänyt tiensä jopa tänne pohjan perille asti
Soittimen ylinäytteistyskerroin on 8. Soitin toistaa tavan cd-levyjen ohessa myös cd-r- ja cd-rw-levyt. MacBook löysi usb-kaapelin päähän kytketyn kapineen hetkessä, eikä yhteyteen sen jälkeen tarvinnut puuttua. Rip, rock ?n?roll SC300:n koeponnistusta edelsi rippaussessio, jolloin journalisti, Xld-softaa käyttäen, pystytti läppärille noin kymmenestä cd:stä rakennetun häviöttömästi pakattujen tiedostojen soittolistan. Alumiininen kaukokäskijä sisältää kaikki soittimen ymmärtämät toiminnot. 192 kHz jää näin haaveeksi tai päivitysvaraksi seuraavaan malliin. Kuin parempikin digiville ja vahingossa vielä ilmeisen käypäisin asetuksin, sillä fileet kuulostavat hämmästyttävän paljon samoilta kuin levyt. John McLaughlinia, Ibrahim Maaloufia, Rick Beckhamia, Bobo Stensonia, Los Lobosia, Jeff Beckiä, Horatio Hernandezia ja klassista. Basso-osaston sisällä tapahtuvat asiatkin välittyivät seurattavasti. No, kun vertailukohdaksi otti Sonyn XA-20:n pyörittimen ominaisuudessa, Human Audion akkukäyttöisen Muto-da-muuntimen ja saman valmistajan niin ikään akkuvetoisen Tabla Pico -usb-konvertterin muodostaman kolminaisuuden, Soul Note jäi klassisella musiikilla hieman jälkeen toiston sävykkyydessä ja käsinkosketeltavuudessa, mutta kiri toki drive-osastolla aivan tuplasti hintavamman ratkaisumallin rinnalle. Osin ohikin. Niin tai näin, sille, jolle cd-levy on yhä pääasiallinen toistoformaatti, mutta joka ei vierasta tietokonettakaan äänilähteenä, Soul Note SC300 on kätevä, kohtuuhintainen ja helppokäyttöinen vaihtoehto. info Hinta: Lisätietoja: Mitat ( l x k x s): Paino: Soul Note SC300 790 ? Verde Audio, 050 5534794, www.verdeaudio.fi 42 x 9,6 x 37,3 cm 5,5 kg 59. Näytön himmennystä myöten. SC300 asettuu tietokoneen yhteistyökumppaniksi ongelmitta, kunhan noudattaa käyttöohjeen kertomaa etenemisjärjestystä. Cas-moodissa lukemat ovat 16/24 bittiä ja 44,1/96 kHz. Ja sitten vaan vuoronperään, Soul Noten soitin- ja dac-osiot tulille. Ei hassumpaa: rytmimusiikkipainotteinen filejatkumo ja sen vinhasti kieppuva alkuperäislevystö hoituivat kummatkin keskimääräistä kipakammalla etenevyydellä, eikä soinnin selkeydessäkään ollut nokan koputtamista. kokeilu Cd-soittimena laite käsittelee bittejä 16/44,1 kHz -perinneformaatissa
Onkyon halpis- 60 kaiuttimia ei enää ole, ja niitä Tomi ei kaipaa. Ohjelmistopäivitykset hoituvat vaivatta, mutta musiikin kuunteluun Tomi ei internetiä paljon tarvitse: ?Spotifya olen kokeillut, mutta äänenlaatu ei riitä. Sitten näin netistä, että soittimen ääntä voi parantaa paremmalla virtalähteellä ja hankin Russ Andrewsin dedikoidun virtalähteen. Tomin tasokkaassa laitteistossa musiikki virtaa Etheret-väylää pitkin eri resoluutioilla. ?Minullakin oli pimeä kausi, jolloin hurahdin kotiteatteriin ja sen sellaiseen. Kuulin mielestäni eron, ja se oli menoa se?. Näin kertoo Tomi Pikkarainen, joka on ollut jonkin sortin musiikin ja äänentoiston harrastaja jo pari vuosikymmentä. iTuneskaan ei oikein iske. Joskus tulee kuunneltua nettiradiota, mutta siihen pää-. Pitkästä taipaleesta huolimatta vasta tämä nykyinen vaihe on tehnyt hänestä oikean raskaansarjan harrastajan. Stereotoiston myötä tv:n katselu on jäänyt lähes kokonaan, ja sen on korvannut ahkera musiikin kuuntelu. Erityisesti häntä kiinnostivat kehityksen kärjessä olleen skottifirma Linnin highend-tason laitteet. Tiettävästi ensimmäisenä suurempana laitevalmistajana Linn ilmoitti lakkauttavansa cd-soittimien tuotannon ja siirtyvänsä kokonaan digital streaming- eli ds-soittimiin. Se vaihe päättyi kolme?neljä vuotta sitten. Viisi?kuusi tuntia kuuntelua iltaisin on Tomin oma arvio. hifiharrastaja Tomi Pikkarainen Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Mauri Eronen Varrella virran Tomi Pikkarainen ei ole luopunut vinyyleistään, mutta uskoo tulevaisuuden olevan verkkosoittimissa. Tällä digitaalisen toiston polulla hän on edelleen hyvin tukevasti. Musiikkia serveriltä Keskeinen osa Tomin laitteistokokonaisuutta on 100 megan valokuitunettiyhteys, joka ?toimii kuin junan vessa ja on oikeasti nopea?. Niinpä Tominkin Squeezebox 3 vaihtui nopeasti Linnin teknisesti kehittyneempiin ds-soittimiin. Lueskelin muun muassa Hifimaailmaa ja kiinnostuin uudestaan kaksikanavatoistosta.? ?Ostin Squeezebox 3 -verkkosoittimen. ?Musiikki tuottaa minulle suurta tyydytystä ja auttaa rentoutumaan pitkien ja vaativien työpäivien jälkeen.? Tomin tavalle harrastaa tasokasta äänentoistoa on merkittävää, että 2000-luvun puolivälissä markkinoille alkoi virrata verkkosoittimia. Siitä kertoo muun muassa nurkassa nököttävä Fender Stratocaster -klooni. Vuosi oli 2009
Cd-levyt toimivat varmuuskopioina, muita kopioita ei ole. Kuva ja musiikki kulkevat hdmi-kaapelia pitkin Optoma HD20 -tykille, joka heittää kuvan paljaalle betoniseinälle, kun tarve on. ja ilmainen. Tämä riittää, sillä Tomi tarvitsee sellaisen vain levysoittimelleen. ?Minulla on kyllä FM Akurate -radiovastaanotin, mutta se makaa varastossa, koska kaapelisignaali on täällä niin surkea ja sisäantennillakin kuuluvuus on mitä on.? Digitaalisia sisääntuloja Klimax DSM:ssä on pitkä rivi. joko iPadia tai Samsungin minitablettia. Kaikki tietokoneensa Macbookia lukuun ottamatta hän on koonnut itse, ensimmäisen vuonna 1988. Ohjausohjelmana on Chorus TS, jonka hyviin ominaisuuksiin kuuluu, että se muistaa, mitä tiedostoa on soitettu viimeksi. ?Linnin ds-soittimet ovat kiitollisia siinä suhteessa, että niitä voi käyttää hyvin monipuolisella valikoimalla laitteita ja ohjelmistoja.? ?Onhan tämä aika paljon ohjelmistojen kanssa pulaamista, pitää hallita unp-protokolla ja täytyy tietää, mitkä ohjelmat pelaavat toistensa kanssa yhteen. Tomikin on turvautunut jälleenmyyjän apuun, mutta lähinnä laitteistonsa äänellisessä hienosäädössä. Tehoa Etheretistä Serveriltä signaali kulkee Linnin Klimax DSM -verkkosoittimelle. Se toimii Tomin laitteistossa myös esivahvistimena, sillä siinä on sama esivahvistinosa kuin Linnin Klimax Kontrollissa. Mutta DSM:ssä on vain yksi analogiaotto. Selitys liittyy Tomin mukaan siihen, että Etheret kuljettaa raakaa digitaalista dataa eikä salli virheitä tiedonsiirrossa samalla tavoin kuin jos bitit siirrettäisiin audiomuodossa. ?Ihmiset eivät tajua, miten paljon serverit voivat kuluttaa energiaa?, hän toteaa. Serverillä pyörii Linnin tukema ilmainen unp-ohjelma MinimServer, joka pitää yllä muun muassa musiikkikirjastoa. Tomi ei ole ainoa tuntemani hifisti, joka on myös saabisti. Erityisesti ohjausohjelman ja verkkolevyohjelman yhteensopivuus on tärkeä?, sanoo kolmekymmentä vuotta it-alalla työskennellyt Tomi. hifiharrastaja sen käsiksi myös suoraan ds-soittimestani?, Tomi valottaa netin käyttöään. Pääasiallisesti musiikki virtaa Synologyn musiikkiserveriltä DiskStation DS212j, jonne Tomi on tähän mennessä ripannut noin 1 500 cd-levyä. Tomi näyttää läppäriltään grafiikkaa vuotuisesta sähkönkulutuksesta ja miten pylväsdiagrammissa näkyy selvä pudotus välittömästi Synologyyn vaihtamisen jälkeen. ?Verkkoon kytketty Synology soittaa kaikkea mahdollista musiikkia mp3:sta korkearesoluutioisiin musiikkitiedostoihin suoraan internetistä tai kotiverkosta.? Yksi Synologyyn siirtymisen syy oli Linux-palvelimen tolkuton energiankulutus. ?Taisi olla Singlair Spectrum ZX?, Tomi muistelee. Linnillä tiedetään, että tällaisten kokoonpanojen pystyttäminen ei aina suju kuin vettä vain. Ymmärsin että ei kovin usein. Mitä mieltä Tomi on tiedonsiirrosta Etheret-kaapelia pitkin verrattuna esimerkiksi usbiin tai spdif:iin? Linnin tavoin hän pitää Etheret-yhteyttä asiallisempana. langattomasti tietenkin . Linn Sondek LP12 Ekos-varrella ja Radikal-virtalähteellä. Levysoitinta lukuun ottamatta kaikki musiikki kulkee Etheret-väylää pitkin. DSM:n hdmi-liitännöissä on kiinni Playstation3 ja Apple TV. Saab on 93, eikä Tomi pelkää varaosien loppumista. Klimax DSM on verkkosoittimien aatelia. ?Twonky-ohjelma on myös ok, mutta jostakin syystä en saanut sitä päivityksen jälkeen näyttämään kansikuvia ja IT-tageja oikein.? Verkkolevyaseman ohjaamiseen Tomi käyttää . Sen teho ja muisti riittävät ripatuille cd-levyille mainiosti. Niistä tärkein on Etheret. Siltä varalta, että asiakkaalla jää sormi suuhun, Linn on kouluttanut jälleenmyyjänsä toimittamaan ds-ratkaisut avaimet käteen periaatteella. Synology optimoi virrankulutuksen käytön mukaan. Ylhäällä oikealla on laitteiston ydin, Linn Klimax DSM ?esivahvistin/mediasoitin vieressään Linn Uphoric-levysoitinesivahvistin. Alla Linn Majikpäätevahvistimet. 2. Linnin Kinsky on kuulemma toinen kätevä hallintaohjelma . Arkiv B -äänirasia vaihtuu lähitulevaisuudessa Akivaksi. 61. Nämä tuotteet pitää hankkia erikseen. Tomi on ollut tyytyväinen Synology-serveriinsä. Sen emolevy on laadukas, ja siinä on muistia pari teraa. Esimerkiksi kellotus tapahtuu Etheretissä vasta vastaanottavassa päässä. Siksi niistä puuttuu sisäinen kovalevyasema ja musiikkitiedostojen ohjauselektroniikka. Sen Tomi sai hankituksi, kun hän puolitti uuteen autoon varaamansa budjetin ostamalla vä- 1 2 hän käytetyn Saabin. Se tarkoittaa muun muassa vähemmän jitteriä. 1. Hän tarvitsee palvelimen/verkkolevyaseman, koska Linnin strategia on aina ollut valmistaa ds-soittimensa ilman häiriöitä tuottavia mekaanisia ja liikkuvia osia
Ei siis ihme, että ääntä arvioidessaan hän käyttää samoja äänenlaadunkriteereitä, joita Linn suosittelee omissa kuuntelunomenklatuureissaan. Kaksi ominaisuutta nousee erityisesti esille Tomin kielenkäytössä. Rippaus piti suorittaa 64 kb/mp3 -tasolla, jotta edes jotain olisi mahtunut. Tässä ei yksinkertaisesti voi sössiä montaa asiaa kuten kellotusta?, Tomi järkeilee. Aktiiviset kaiuttimet Klimax DSM ajaa Linn Majik-päätteitä, jotka käskevät Linn 212 -jalustakaiuttimia. Koska 212 on nelitiekaiutin, on moduuleja neljä per kanava. Ennen nykykyistä Klimax/Majik-yhdistelmää Tomi soitteli Linn 109 -jalustakaiuttimia Majik DSi:llä, eli verkkosoittimen ja integroidun vahvistimen yhdistelmällä. ja alle viisi tonnia koko paketti!? Miksi siis vaihdoit. Se nosti esiin parhaiden hyvyyttä eikä peitellyt huonojen huonoutta. ?Jos vertaan tätä järjestelmää kalliiseen cd-soittimeen, minusta tämä on teknisesti parempi. Uutta on tapa, jolla Linn liittää nämä ominaisuudet laitteiston alkupään elektroniikan ominaisuuksiin. Musiikki virtasi vaivattoman tuntuisesti, eikä kolkohko akustiikka sitä suuremmin häirinnyt. Sieltä signaali kulkee da-muuntimille (Klimax DSM:ssä Wolfsonin WM8741 dac-sirulla) ja analogiselle antoasteelle. Jokaiselle audiokaistalle on nyt oma vahvistinmoduuli. Jälkimmäisen Tomi liittää varsinkin bassoääniin ja niiden yksinuottisuuteen vaatimattomammilla laitteilla. Molemmat ominaisuudet kuuluvat perinteiseen hifiterminologiaan jo Gordon Holtin ajoista. ?Syy on yksinkertainen: Linnin laitteiden äänenlaatu paranee aina päivityksen myötä. Näin kävi, kun 109 vaihtui 212:een. ?Kuuntelen musiikkia aakkosjärjestyksessä A-albumista Ö-albumiin, alusta loppuun, kunnes aloitan kierroksen uudestaan. Kaikki kaapelointi on toteutettu Linnin kaapeleilla. 2 Linnin ds-soittimissa on Linnin kehittämät datan vastaanottava Etheret-piiri ja digitaalisen datan käsittelypiiri yli- ja ylösnäytteistyksineen. Tomi on parantanut kuuntelutilansa akustiikkaa vaimentamalla kuuntelupaikan takaista seinää akustointilevyillä. 3. Laitteisto paljasti selvästi cd-levyjen väliset äänitykseen liittyvät erot. Toinen koskee äänilähteiden sijaintia ja erityisesti irtonaisuutta äänikuvassa, toinen nuotin oikeaa korkeutta, kuuluisaa pitch perfect -ideaa. 212:sia voi käyttää myös passiivisesti, mutta Tomi on tehnyt niistä aktiiviset ohittamalla kaiuttimien passiiviset jakosuotimet päätteisiin asennettavilla jakosuodinkorteilla. Niin kävi kun Majik DSi vaihtui ensin Akurate DSM:ään ja nyt Klimax DSM:ään. Korvat ja aivot sopeutuvat helposti alempaan laatutasoon, minkä vuoksi sekin voi kuulostaa hyvältä. En toki joka rundilla soita jokaista levyä, mutta en myöskään koskaan palaa aakkosissa taaksepäin. Mutta kun vaihtaa parempaan, sen kuulee heti. Rippaamiseen Tomi käyttää pääasiassa DB PowerAmp -ohjelmaa, joka hänen mukaansa toimii pc-ympäristössä erinomaisen hyvin. Tämä saattoi olla yksi kivoimmin soivista Linn-laitteistoista, mitä olen audiourallani kuullut. Tomi voi myös striimata musiikkia, kuvan kanssa tai ilman, Klimax DSM:lle suoraan netistä langatto-. ?Nyt on tosi hyvä!? Nuotintarkkaa musiikin kuuntelua Siirrymme kuuntelemaan rippattuja cd-levyjä. Voi kuulostaa oudolta, mutta sopii minulle?, Tomi hymyilee. Tomi on vannoutunut Linn-mies.?Aloin tajuta, mistä kaverit musiikin.comissa puhuivat ja miten laitteita oikein kuuntelemalla saattoi tehdä merkittäviä löytöjä.. Applen kanssa käytössä on XLD. Molemmat toimivat accurate rip -periaatteella eli tekevät tallennuksen bitti bitiltä ja varmistavat tarkkuuden internetin AccurateRip-tietokannasta. 62 3 Jos tarkkoja ollaan, Tomi on ripannut levynsä kolmeen kertaan! Ensimmäisen kerran vuonna 2002 Samsung YEPP -verkkosoittimelle, jolla oli tilaa 128 megaa. Aiemminkin on kuulostanut hyvältä, mutta nyt ekaa kertaa cd-äänikin kuulostaa tosi hyvältä?, Tomi selittää innostuneesti ja vetoaa korvien ja aivojen adaptiivisuuteen. Nämä Flac-tiedostot Tomi kopioi Linuxilta Synologylle. Tomilla on varsin erikoinen, jonkun mielestä ehkä urautunutkin mutta toisaalta myös järkeen mahtuva tapa kuunnella cd-levyjään. Kolmannella kerralla cd-levyt tallentuivat häviöttöminä Flac-tiedostoina Linux-palvelimelle Squeeze Box3:sta varten. ?Tosi killeri laitteisto . Toisen kerran Tomi rippasi kaikki levynsä iPod Minia varten 320 kilobyten resoluutiolla. Tomin kaikki cd-levyt on ripattu energiapihille Synology DS212j-serverille. 2. hifiharrastaja Tomi Pikkarainen 1 1
paneelin käyttöaikaennuste 100.000 tuntia Vahvistetut tietokoneet . Tomin mukaan cd-levyn soittaminen serveriltä kuulostaa kuitenkin paremmalta kuin Macbookilta suoraan Klimaxin kautta. kokonaan Linnin laitteisto: Sondek LP12 -levysoitin Ekos-varrella ja Radikal-virtalähteellä. Cd:hen verrattuna ääni on erilainen positiivisessa mielessä. Ei mikään pikkupoikien lelukasa siis. Huomiota herättää, että rahalla ei ole haettu ulkoista näyttävyyttä: asiallisen näköiset siistit pikku kaiuttimet ja liuta samannäköisiä, tummantyylikkäitä laatikoita. 020 7890 310 myynti-tre@videotykki.fi VIDEOTYKKI OY /HELSINKI Karjalankatu 2 00520 HELSINKI p. AV-liitännät: video+audio in, YUV/RGB + audio in, HDMI in x2, DVI-D + audio in, PC + audio in, kaiutin L/R out . Näin kävi muun muassa silloin kun vaihdoin Akurate DSM:n Klimax DSM:ään.? Tomi on harkinnut seuraavana parannuksena Linn 320 -aktiivikaiuttimia Akurate-vahvistuksella pikemminkin kuin päätteiden vaihtamista kalliimpiin Linnin päätteisiin. Minulla on satakunta muun muassa B&W Society Clubista hankittua hd-tasoista musiikkitiedostoa. Äänirasia on uudelleen tipattu, mutta nyt jo ehtoopuolella oleva Akivb. 029 0091 192 myynti@gardin.fi HIFI STUDIO 17 RAISIO Myllynkatu 71 21280 RAISIO p. 020 7288 580 myynti@videotykki.fi AV-RAJALA Yliopistonkatu 13 A PL 175 20100 TURKU p. Ja todellakin, siltä se vaikutti, kun vertasimme. Vinyylejä ja korkeaa resoluutiota Lattialla ja pöydällä makaavia vinyylejä varten on ? luonnollisesti . Kuka tietää, kuinka tiukoille Sondek LP12 sitten panee serverinsä ja Klimax DSM:n. Ja kyllä, niissä tuntui olevan eroja. Tosin eri asiat painottuvat eri formaateissa eikä ole aina helppo sanoa, mihin suuntaan vaaka kallistuu. Tuntematta Akurate- tai Klimax-päätteitä mutta 320:aa kuulleena olen samaa mieltä Tomin kanssa. ohjausliitännät: LAN ja RS-232C . 3D ir transmitter DC8V out . 02-8222 007 myynti@luxcenter.fi VIDEOTYKKI OY /TAMPERE Nyyrikintie 14 33540 TAMPERE p. Se on Tomille kuitenkin viime vuosina selvinnyt, että ?kun päivittää jonkin osan laitteistoa, koko homma menee uusiksi. Kaiuttimille pitää esimerkiksi löytää uusi paikka. takuu 3 vuotta Pöytäjalusta lisävarusteena: TY-ST65VX300 Ammattilaisnäytöt (TARJOUSHINTA 695,00 ALV 0%) Lisätiedot: Myyntija ja markkinointi: markkinointi: Esittelytila ja AV-huolto: Myynti Lintulahdenkuja 10, 00500 Helsinki Koskelontie 20, 09 5211 Lintulahdenkuja 10, Esittelytilat ja huolto: 02920 Espoo avsystems@kaukomarkkinat.com 00500 Helsinki www.kaukomarkkinat.fi Koskelontie 20, 02920 Espoo www.kaukomarkkinat.com. 020 7929 210 lappeenranta@corelifestyle.fi HIFIHUONE OY Aleksanterinkatu 30 33100 TAMPERE p. Linn Songcast -ohjelma tekee Klimaxista ulkoisen äänikortin läppärille. Toisaalta minulla on nyt Klimax DSM:n avulla ollut mahdollisuus kuunnella korkeatasoisia studiomaster-äänityksiä ja verrata niitä cd-tasoisiin ja vinyyliin. resoluutio 1920x1080 . 09 445633 www.haloradio.fi PANASONIC ammattielektroniikan ja lähienergiatuotteiden maahantuonti ja huolto Tiedustelut: avsystems@kaukomarkkinat.com puh. Tomi kuitenkin pitää bittilukua otantataajuutta tärkeämpänä ja vetoaa tutkimuksiin, joiden mukaan ihmisen kuulo on hyvin herkkä äänen aika- ja vaihe-eroille. Tomille on lähiaikoina tulossa uusi Linnin äänirasia Akiva. 0103213220 info@mareks.fi LUXCENTER OY Kanalinranta 5 26100 RAUMA p. vaihde 09-52111 Projektorit Diagnostiset näytöt Valvontatuotteet DOME VOIT NAUTTIA HYVÄSTÄ Broadcast-tuotteet KUVAN TOISTOSTA MYÖS ?RUUDULTA? PANASONIC TH-65VX300ER Studio- ja 65. 020 753 0222 info@avrajala.fi GARDIN / ARVOMARKIISI OY FINNOONNIITYNKUJA 1 02270 ESPOO p. erittäin laaja H/V katselukulma . Kaikki viittaa siihen, että kun musiikkia toistetaan digitaalisesti huipputasolla, näyttävimmät asiat tapahtuvat laitteiden sisällä ja kuuntelijaltakin vaaditaan toisenlaista keskittymistä musiikkiin. Kaukomarkkinat Oy:n ratkaisut kuvaamisesta esittämiseen PANASONIC PT-AT6000EJ projektori koekatseltavissa toimialan erikoisliikkeissä ammattitaitoisen henkilökunnan opastamana! Interaktiiviset näytöt VARAA ESITTELYAIKA : CORE LIFESTYLE OY Valtakatu 41 53100 LAPPEENRANTA p. mitat 1.544x924x94 paino 60 kg . On alkanut tuntua, että tässä seurassa Sondekillakin on kohta tukalaa!? Kuuntelimme samoja Saden ja Clive Martinin kappaleita ensiksi vinyyliltä, sitten ripatulta cd-levyltä ja lopuksi studiomastereilta. Ennakkoasenteet ja tottumus vaikuttavat myös. Studiomasterit olivat 24 bit/48 kHz -tasoisia, ei siis edes 96 kHz puhumattakaan 192 kHz:stä. kontrasti 5.000.000:1 . 320 on erinomainen kaiutin, jos sellaisen jostakin vielä saa. Tomin systeemille kertyy hintaa yhteensä noin 50 000 euroa. 010 2291 120 mylly@hifistudio.fi HALORADIO / KAREVOX OY Eteläinen Hesperiankatu 26 00100 HELSINKI p. hifiharrastaja masti menemättä serverille. Levysoitinesivahvistin on Uphorik RIAA. ?Vinyyli on voimissaan. 03 2130 750 www.hifihuone.fi MAREKSOUND Valimotie 2 00380 HELSINKI p. Full HD 16:9 plasmanäyttö serveritilojen jäähdytys (TARJOUSHINTA 5.700,00 ALV 0%)
Kokeilimme kolmea eri Voxativ-elementtiä kolmessa eri kotelossa ja löysimme soinnillisen substanssin ja sukulaisuuden lisäksi myös hintalapun kanssa korreloivia erityispiirteitä. Muutaman kuukauden takaisten hifimessujen äänenlaadullista parhautta tarjonneet Voxativ-muunnelmat sinkoutuivat kertaheitolla laajakaistaisten kaiuttimien eliittiin. Itse asiassa, erilaisiin koteloviritelmin varustettua laajakaistaisuutta tuli tut- kailtua viikkojen ajan. Kun nyt tuli tilaisuus uudistaa tuttavuus kiinnostaviin kapineisiin kotikuuntelun muodossa, muistijäljen myönteisyyden merkeissä siihen tarttui enemmittä pähkäilyittä. Todennäköisesti samaan statukseen yltää tänä vuonna lanseerattava uutuuskaiutin ?. Münchenin messuillahan hänellä on ollut tapana istuksia pitempiäkin ajanjaksoja Ines Adlerin hallinnoimassa tilassa, Voxativin kahta kaiutinmallia vuorotellen kuunnellen. Ampeggio ja Ampeggio Due, yhteistyössä pianovalmistamo Schimmelin kanssa työstetyt torvikaiuttimet lukeutuvat ainakin yhden suomalaisen alan toimijan ehdottomiin mielitoistimiin. Kyllä, aiemmassa elämässään Mercedes Benz -yhtiön dieselmoottorien tuotekehittelyosastolla työskennellyt naisihminen oli ja on vannoutunut au-. Toki pitää muistaa, että tämän kirjoittanut hahmo on jo vuosikausia kulkenut vähintään toinen jalka laajakaistamaailmassa ihan henkilökohtaisellakin tasolla. Ines Adler. Pitihän koko maahan saatettu Voxativ-mallisto käydä läpi, tapaus kerrallaan, kun kerran oli saanut pään auki. No, aivan ensimmäistä kertaa ei journalisti ollut Voxativ-asialla. sillä korvalla kuka Jaakko Eräpuu on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta mielenkiintoisia tuotteita. 64 Voxativ AC-1.5, AC-3.0X ja AC-Xp -laajakaistaelementit Teksti: Jaakko Eräpuu Kuvat: Jaakko Eräpuu ja valmistaja Koherenssi kunniaan Saksalainen kaiutinelementtien valmistaja Voxativ on erikoistunut laajakaistoihin
No, elementtien parihintahan lähentelee kolmen kymppitonnin haamurajaa, ja jos haluaa säädettävällä akkutoimisella virtalähteellä varustetun version, on valmistauduttava vajaan viiden tonnin lisäpanostukseen. Maahantuoja hinnoitteli AC-Xp + lattiatorvi -yhdistelmän noin 45 tuhatlappusen väärtiksi, joten taisipa sitten olla arvokkain journalistin kotona poikennut kaiutinpari. Voxativ-malliston lippulaivan resonanssitaajuus on saatu hilattua elementin kartiopinta-alaan nähden kunnioitettavan alas, alle 30 hertsin. Toisaalta Ampeggio Due -parista joutuu pulittamaan täydet 100 000 eurooppalaista. 65. Niiden sisäisenä johdotuksena käytetään kuulemma suomalaisen maahantuojan toimittamaa kaapelia. Mutta asiaan. Tehonkestoa AC-Xp:stä löytyy 50 wattia. Teknisiltä spekseiltään kaikki kolme Voxativ-elementtiä mahtuvat suht tiukkaan sabluunaan. Sortimenttiin kuuluvat putkitoimiset integroitu, etunen ja monopääte. Edullisimmissa malleissa käytetään ferriittimagneetteja, keskikastin magneettimateriaali on neodymium. Huippumallit toimivat field coil -periaatteella, ja sen kaikkein kalleimman yhteydessä materiaaliksi mainitaan hirmuhintava permadur. Toki myös valmistuksessa käytettyjen muiden osien, kuten ripustusten, johdotuksen ja vaiheplugien materiaalit ja toleranssit vaikuttavat toisto-ominaisuuksiin ja hintoihin, jotka vaihtelevat vajaasta tuhannesta liki 15 tuhanteen euroon per elementti. Kaiutinten ja elementtien ohessa Voxativ on ottanut valmistusohjelmaansa myös vahvistimet. Vaihteluväli on 10?16 ohmia. Elementtien suurimmat erot muodostuvat niiden magneettien materiaaleista ja mitoituksesta, jotka näkyvät myös hinnaston lukemista. Juuri se field coil -moottorilla varustettu ja permaduria hyödyntävä epeli, jonka maahantuoja oli istuttanut työstämäänsä, valmistajan suunnittelemaan ja suosittelemaan lattiatorvikoteloon. Maahantuojan Adlerilta saaman tiedon mukaan vastaavia kombinaatioita löytyy maailmalta noin puolisen tusinaa. kuten muistakin Voxativeista. Elämää ja eheyttä Kahdeksantuumaisella paperielementillä . Eli niiden toiston ulottamiseksi luvattuun 20 kilohertsiin käytössä on niinkutsuttu whizzer cone. 3.0X on muuten Voxativin Ampeggio-kaiutinta varten suunniteltu erikoisversio, jonka kartion ripustuksessa on käytetty nahkaa. Se kolmas koeponnistettu olikin sitten sokeri pohjalla -tyyppinen finaalin välikappale, Voxativ-malliston lippulaiva AC-Xp. sillä korvalla diofiili, joka ymmärsi mm. Vastaavaan ei yltänyt edes se magnestostaattinen ladonovipari, joka pilasi näkymät ulos kuunteluhuoneesta journalistin highendhörhöimmällä kaudella. Vaan AC-Xp:n herkkyyslukemaksi saa justeerattua maksimissaan täydet 108 dB/W, mikä asettaa jo sitä ajavalle vahvistimelle pientä vaadetta pohjakohinoiden suhteen. varustetuilla Shindo Lafite -field coil -laajakaistoilla resonanssikotelossa elämäänsä jo vuosia sulostuttanut journalisti ei ole koskaan joutunut kyseenalaistamaan yhden elementin ratkaisun mielekkyyttä, vaikka toki laajakaistojen teoreettiset ja osin koetutkin vajavaisuudet ovat käyneet selviksi. ilman whizzer conea . legendaaristen Lowtherlaajakaistaelementtien ja niistä johdettujen AER:ien potentiaalin, mutta jonka mielestä niiden pohjalta voisi kehitellä jotain vielä parempaa. Toki 1.5:n resonanssitaajuus on 57 hertsiä siinä missä 3.0X paiskaa pöytään 17 yksikköä alemmat lukemat, mutta molempien mallien herkkyys pyörii 99?100 dB/W:n haarukassa ja maksimi liikepoikkeamissakin on vain parin millin ero. Impedanssin suhteen elementit ovat kuin identtiset kolmoset. Joidenkin vuosien suunnittelurupeaman tuloksena syntyi Voxativ-tuoteperhe, joka on tänään liki kymmenen elementin ja kolmen huippuluokan kaiuttimen kokoinen. Kaikki Voxativ-elementit ovat kahdeksantuumaisia ja kaksikartioisia. Onneksi hänen musiikkimakunsa painottuu sille sektorille, Kolmen kopla Maahantuojan ystävällisellä myötävaikutuksella kuunteluissa vierailivat Expossa koetuista kaiuttimista sekä malliston edullisimman pään AC-1.5-elementillä varustettu refleksiviritteinen jalustamalli että AC-3.0Xtoistimella silattu lattiamalli takatorvijohdannaisessa, joka muistutti ei niinkään vähän Lowtherin klassista Acoustaa
Mukana on toki myös laajakaistojen bravuureita, rytmisen sykkeen pidäkkeettömyyttä ja ajoituksen oikea-aikaisuutta. Etteivät vaan kitaristilegendan seitsenkymmpiset kuuloelimet olisi sanelleet tuotannolliset valinnat tällaisiksi. Kun lopetti fuusiojazzin kanssa vehtailun ja laittoi soimaan loppuvuoden 2012 helmen, trumpetisti Ibrahim Maaloufin viisikymmenlukuiselta soundaavan Miles-johdannaisen otsikolla Wind (Mi?ster), alkoivat laajakaistan edut nousta pintaan. Sellaisen myötä elämänsä tärvelevä tuskin pitää jonkun Jeff Beckin tai Michael Landaun kaltaisia kitarakunkkuja rockina ollenkaan, mikä heille suotakoon. Anyway, AC-1.5-elementtejä julkisivullaan kantavat refleksitoimiset jalustakaiuttimet osoittautuivat takatorveloisia rockystävällisimmiksi. ihan pahinta ördäystä kuitenkaan. Esimerkkinä tästä vaikka John 66 Rock vai roll? Takatorvikotelossa sijaitseva laajakaista, vaikkakin niinkin kokonaisvaltaisesti ja sävykkäästi akustista musiikkia tarjoileva AC-3.0, ei ehkä ole eniten kotonaan rockiksi luokiteltavan räimeen parissa, jollaista arvonsa tunteva journalistikin ajoittain huoneessaan huudattaa. No ei nyt sentään . Eipä tullut asiasta selvää, kukin tavallaan parhautta, mutta se kyllä ilmeni, että ei jäänyt levysarjojen anti tarkoin välittymättä Voxativien päästäessä musiikkia ja tuotannollisia valintoja läpi. jonka parissa laajakaistojen edut selättävät puutteet reilulla marginaalilla. Vaan moisen kai kuuluukin tuntua hampaiden paikoissa. Ja räväkämpää rytinää vartenhan on keksitty vaihtoehtoisia tuuttaimia, jollaiset somistavat myös journalistin kuuntelutilaa 15-tuumaisineen & satojen litrojen tilavuuksineen. Ensimmäisenä tulille laitettu AC-3.0X/takatorvi/ massiivihaapa-kombinaatio aiheutti lievän kulttuurishokin Lafiten kanssa eläneelle: laajakaistoista tulee diskanttia! Ja paljon. Varsinkin sellaisten äänitteiden parissa, joilla peltiä on annosteltu oikein isän kädellä. Moni tie päältä kaunis?. Maltilla annostellut peltiesineiden kilahdukset soivat puhtaasti ja kirkkaasti. sillä korvalla Voxativ AC-1.5, AC-3.0X ja AC-Xp -laajakaistaelementit McLaughlinin viimeisin, Now Here This (Abstract Logix), jolla intialaisrumpali Ranjit Barot piiskaa metallia liki tauotta ja täysillä. Kuis niin. Näin siis ennen kuin kuuntelija muisti Voxativin suosituksen noin 18 asteen ohisuuntauksesta. Johan asettui, kun kaiuttimet käänsi niin, että niiden naamataulujen kautta vedetyt linjat kohtasivat vähän kuuntelupaikan edessä. Kuin myös sitä verhoutumatonta läsnäolon tuntua, jota on vaikea saavuttaa jakamalla kaiuttimen toistokaista ohuisiin siivuihin. Näin ainakin noin 24 neliön puurakenteisessa, 3 m korkeassa huoneessa, johon kyllä mahtuisi isompikin annos alapäätä. Sähköllä silattu, studioperäinen instrumentaaliAOR soi ihan mukavasti, vaikka matalimmat murinat Jimmy Haslipin viisikielisestä jäävätkin kuulumattomiin. Iski nimittäin halu suorittaa pientä arvotusta sen suhteen, kuka se onkaan SE pianisti Beethovenin sonaattien tulkkina. Hyllystä löytyvät herrat Gilels ja Schiff, vaiko sitten viimeksi saapunut Mr. No kun niissä on vähän enemmän sitä ylempää bassoa, jonka myötä potku on pontevampi ja balanssi ripauksen rouheampi. Eheyttä, eloisuutta, käsinkosketeltavuutta ja läpi musiikillisen kudoksen ulottuvaa selkeyttä ihastellessa aavistuksenomainen soinnillinen kuivakkuus oli jäädä lähes huomaamatta. Mutta kun bändi laittoi vähän isompaa silmään, alkoi jopa arvostaa basson kvalitatiivisia ominaisuuksia, jotka eivät jääneet määrällisten asioiden (lue: koteloperäisen hötön) varjoon. Tietty ylimitoitetun alapään tuntu, johon useimmat meistä on totutettu, ei toteutunut myöskään niillä sooloflyygeliäänitteillä, joita tuli pyöriteltyä ihan siitä ilosta, että oli kerrankin tuvassa toistin, joka tunnisti Steinwayn Steinwayksi eikä yrittänyt tarjota vastaukseksi Bösendorferia. Pertti Kurikan Nimipäiviä lukuun ottamatta . Näillä haminoilla balanssi tuntui olevan parhaimmillaan, mutta vielä jäi pientä pohdittavaa yläpään määrän suhteen. Silverman
Lattarisävyjä ja klezmeriä jazziin imeyttävä Steve Bernsteinin Diaspora Soul (Tzadik) on toki kuulostanut mainiolta aiemminkin, mutta enpä tiennytkään, että sen messinkisesti hörähtelevän torvisektion takana mellastava komppi pätkii rytmiä niin svengaaviksi sykinnöiksi. Tätä kuulosteli myös paikalla piipahtanut tarkkakorvainen harrastajatoveri, jonka laajakaistareferenssinä toimivat japanilaiset Feastrexit. Voisi melkein sanoa, että mitä vähemmän, Paino: 12 kg/kpl sitä enemmän. Aivan hillitön koherenssi, drive ja reagointiherkkyys. flättäreille tutustumisen paikka. Kyllä toistuu bassarien naku-naku kuin kellotettuna, eikä jää basistien rytminen sanoma brittipömpelien jakosuotimiin kaikumaan. tarkasti, mutta on itse kunkin tykönään päätettävissä, onko hifistisessä masokismissa mieltä. piirteitä omaava kapine, journalisti laskeutuu jalustaltaan kansan pariin ja tomutta ei sekään nyt ihan suoraan hehkutettujen trioteaa, että noita parempia luonnehdintoja Voxativ ACdien täyteläisyyteen taivu. Xp:n ja kahden sen edullisemman lajitoverin välisistä Pystyn hyvin kuvittelemaan, millaisiin sfääreihin eroista on vaikea löytää. Voxativeilla yltää, kun niiden kumppaniksi valjastaa AC-Xp pariutui Bakoon-integroidun kanssa Audio 45-, 2A3- tai 300B -vetoisen vahvaimen. Kaikki aiemmin mainitut luonnehdinnat laajakaistaisuuden siunauksellisuudesta osoittautuivat helposti todennettaviksi. Ne kun tasoittelivat hieman kuumaa yläpäätä hukkaamatta silti soundin selektiivisyyttä. Soittelin noin metrin korkuisilla ja 30 cm syvillä lattiatorvilla vertailumielessä samoja äänitteitä kuin niiden aiemmin poikenneilla sukulaisillakin, ja kyllä: musiikki kuin musiikki soi kuulijan edessä erinomaisen epäkaiutinmaisella energisyydellä. Nyt tön ja jopa ?putkosmaisia. Elementtien Teknen kaapelien välityksellä hienosti, mutta täytyy herkkyyslukemathan eivät noiden puskemia watteja myöntää, että maahantuojan kaiutinten kylkiäisiksi enempää edellytä. tälläämät Corfacit toimivat vielä paremmin. Miksi poimia parhautta, jos hyllystä löytyvä musiikkimateriaali on tarkoitettu vaatimattomalla kalustolla toistettavaksi. Haltioitunut huudahdus maan Vox-sessioiden aikoihin pajalla. Eli suomeksi: kuulemieni Voxativien Herkkyys: 108 dB/1 W/m max soinnilliset erityispiirteet viittaavat minimimikitykImpedanssi: 10?16 ohmia Magneetti: field coil/permadur sellä tallennetun akustisuuden suuntaan. Modernin studiotekniikan höystämä moniraitaLisätietoja: A+Audio Oy/Pekka Laxell, 044 731 9221, www.voxativ.com kompressiohuttu välittyy toki sekin, jopa kiusallisen. Niin olemattoman ohut on se paljonpuhuttu verho musiikin ja kuulijan välissä. kuuluu myös alan viljellyimpiin fraaseihin. Hänen mielestään AC-Xp lattiaan päin puhaltavassa torvikonstruktiossaan omaa maailmanluokan toistimen ominaisuuksia, mutta myös sellaista armottomuutta, joka on Voxativ AC-1.5, AC-3.0X ja AC-Xp -laajakaistaelementit info siinä ja siinä ettei ole niin ja näin. ECM-tyyppisen jazzestetiikan viitekehyksessä VoVoxativ AC-1.5 xativ-lippulaiva seilaa kuin kotonaan. Näin esimerkikHinta: 2 400 ?/pari (kokeillussa kotelossa 4 500 ?/pari) si pianisti Bobo Stensonin tuorein, Indicum, aukeaa Paino: 4 kg/kpl viimeistä piirtoa myöten hallituksi kolminaisuudeksi, Herkkyys: 99 dB/1 W/m Impedanssi: 10?4 ohmia jonka sisältämän intensiteetin voi aistia myös iholMagneetti: ferriitti laan. Toki trion haltuun otVoxativ AC-3.0X 5 900 ?/pari (kokeillussa kotelossa 12 000 ?/pari) taman soittotilan akustinen olemuskin valottuu, mut- Hinta: Paino: 4,8 kg/kpl ta ei niin teräväpiirtoisena, että musiikkiin keskittyHerkkyys: 100 dB/1 W/m Impedanssi: 10?16 ohmia minen häiriintyisi. Magneetti: neodymium Okei, ettei menisi aivan mainoksen puolelle, AC-Xp on 1.5:n ja 3.0X:n tavoin hieman valikoiva äänitepoVoxativ AC-Xp Hinta: 28 000 ?/pari (kokeillussa kotelossa 45 000 ?/pari) liittisesti. Ba?löysin levyiltäni asioita, joita en tiennyt siellä olevan- koon SCA 7511 Mk3 on trankkupeliksi aivan pistämäkaan. sillä korvalla Tuosta laajakaistojen ajoitustenvälityskyvystä vielä sen verran, että siinä olisi ns. Ja päinvastoin. Muistuttaisin kuitenkin, että kaikki yllä oleva hymistys Voxativien erinomaiEnemmän kaikkea suudesta perustuu niiden kykyyn tehdä Hifiä harrastavat käyttävät usein ilmaisua yhteistyötä puolijohdevahvistimen kanssa. Ines Adler, ?joka suhteessa vähän enemmän?, kun kapiMolemmat putkivahvistimeni sattuivat oleVoxativin sielu. ne vaihtuu toiseen
Kombon keikoilla toisen rumpukioskin taakse ajoittain majoittuva Gary Husband pitäytyy levyllä kosketinten parissa, mutta onnistuu sieltäkin käsin edistämään musiikin moniulotteisuutta. Hanat vaan riittävästi raolleen ja menoksi. Ehkä kuitenkin vielä näitäkin kiivaimmin tempoin ja intensiivisemmin ottein, mikä koskee kitaristin ohessa myös muuta ryhmää. Intialaissyntyinen rumpali Ranjit Barot pieksää settiään kuin Kalin riivaamana, eikä kamerunilaisbasisti Etienne M?Bappekaan säästele paukkujaan. Eli instrumentaaliakrobatian pienimmätkin nyanssit ovat kuultavissa, mutta tykityksestä voi nautiskella myös kokonaisvaltaisemmalla tavalla. Sama meno ja moodi ovat tallentuneet ryhmän tuoreimmalle äänitteellekin, josta on jopa pieneksi välitilinpäätökseksi seitsenkymppisen kitaristin mittavalla uralla. Ei suositella John McLaughlin & The 4th Dimension Bartón Streichquartett Nr. Tyydyttävä ????. Avery Fisher Hallin tumppu ja vaskille hieman räikeä akustiikka on tanskalaisella osaamisella ja laatutekniikalla pehmitetty ja tasapainotettu todella nautinnolliseksi ja soinniltaan vaikuttavaksi. 1 & 2 Carmina Quartett (Solo) Japanilainen levymerkki Denon oli aikansa edelläkävijöitä. Aikamoinen pelimanni hänkin. Levyn soundeissa yhdistyvät studioperäinen selektiivisyys ja livemäinen suoraviivaisuus. Kuin konsertista ikään. Hyvä ????. Carl Nielsen sävelsi numeroituja sinfonioita yhden vähemmän kuin ikätoverinsa Sibelius. Tanskalainen levymerkki Dacapo valmistautuu juhlintaan julkaisemalla ensimmäisen osan Nielsenin sinfonioiden ja konserttojen tulevasta kokonaislevytyksestä. Kiitettävä ????. Kun bassorummun jyske alkaa tuntua rintalastassa, keikkafiilis on tavoitettu. Nyt ilmestynyt levy, joka sisältää sinfoniat nro 2 Neljä luonteenlaatua ja nro 3 Sinfonia espansiva on samalla orkesterin ensimmäinen kaupallinen julkaisu 10 vuoteen. Uudella äänitteellä orkesteri soi uskomattoman upeasti. Carmina osti niiden oikeudet ja tarjosi julkaisua saksalaiselle Solo-levymerkille. Yhtye oli jo 80-luvun lopulla työstänyt Bartókin kvartettoja maineikkaan unkarilaisen pedagogin ja viulistin Sandor Véghin kanssa. Monissa äänityksissä pyrittiin myös pelkistetyllä tai yksinkertaisella mikrofoniasettelulla mahdollisimman selkeään ja läpikuultavaan akustiseen sointikuvaan. Tosin teoksista on kuultu myös täyteläisempiä ja verevämpiä esityksiä. Now Here This (Abstract Locix) Viime vuoden lopuilla täkäläiselle stagelle nykyisen soittokuntansa saatellut kitaristilegenda John McLaughlin osoitti olevansa yhä huimassa vireessä. Siinä jokainen soitin on äänitetty erikseen ja melko läheltä, mutta kuitenkin siten, ettei sointi missään vaiheessa käy rasittavaksi. Hänessä McLauglinilla on juureva rytminen ankkuri ja oiva soolotilan jakaja yhdessä persoonassa. Orkesterina projektissa on Alan Gilbertin johtama New Yorkin filharmonikot. Välttävä . Varsinkin kaiutinkuuntelussa kokemus on sikäli nautittava, että kunkin soittimen osuutta voi seurata vaivatta, ja koko yhtyeen voi kuvitella esiintyvän aivan lähietäisyydellä. Nippon Columbian perustama yhtiö oli osa samannimistä laitevalmistajaa ja aloitti ensimmäisten joukossa mm. Sivuaahan levyn luja latinki rockjazzin mestarin musiikillisen menneisyyden monia maailmoja, mahavishnuilusta itämaisten vivahteiden kautta Industrial Zen/To The One -tyyppiseen uusiofuusioon. Jousisto soi lämpimänä ja hienon yhtenäisenä, ja orkesterin kuuluisa vaskiosasto kajahtaa juuri sopivan ponnekkaasti. Sanomattakin on selvä, että esityksistä ei kannata ryhtyä kaivelemaan soittoteknisiä puutteita. levyvaliot ????. Pohjoismaissa paljon työskennellyt orkesterin ylikapellimestari rakentaa kummankin sinfonian tunnelman vakuuttavasti, ja esitysten voisi uskoa päätyvän myös tanskalaisen diskofiilin arvostuksessa aivan kärkeen. New Yorkin filharmonikot on tehnyt komean comebackin äänilevyjen maailmaan. Heikki Valsta ????. Suuria orkesteriteoksia äänitettiin pelkällä stereoparilla, jonka sijoitteluun haettiin mahdollisimman optimaalinen paikka. Sittemmin Denonin toiminta itsenäisenä levymerkkinä on lakannut. Vuonna 2009 sveitsiläinen perinteikäs Carmina-jousikvartetti äänitti Japanissa Kasakakenon konserttisalissa Denonin tekniikalla Béla Bartókin kaksi ensimmäistä jousikvartettoa. Sen jälkeen äänitysten masternauha jäi Denonin hyllyyn. Ehdotonta huippuluokkaa Nielsen Symphonies 2 and 3 New York Philharmonic/Alan Gilbert (Dacapo)(Sacd) Parin vuoden päästä sekä Suomen että Tanskan musiikkielämässä vietetään kahden suuren kansallisen merkkihenkilön ja sinfonikon syntymän 150-vuotisjuhlia. cd-levyjen kaupallisen julkaisemisen vuonna 1983. Denon käytti äänityksissään alusta alkaen hienointa digitaalitekniikkaa sekä laadukkaita mikrofoneja. Kvartetin esityksistä huokuu varmuutta ja yksityiskohtien viimeistelyä. Denonin tekemä äänitys on omalla tavallaan vaikuttava. Samalla kyllä hyökkää päälle runsaanpuoleisesti annosteltu yläpää, mutta siitähän selviää lievällä kaiutinten ohisuuntauksella. Heikki Valsta Jaakko Eräpuu Musiikki ????? Musiikki ????? Musiikki: ????? Ääni ????? Ääni ????? Ääni: ????? 68
Vastaavalla tavalla progressiivista ambientpsykedeliaa tehdään yleensä electronican sateenvarjon alla, mutta Hidrian soitossa ovat vahvasti mukana niin ihan oikea soittaminen kuin soittajat ja soittimetkin. Jaakko Eräpuu Pirkka Ruishalme Musiikki: ????? Musiikki: ????? Musiiki: ????? Ääni: ????? Ääni: ????? Ääni: ????? 69. Jos tämä kotimainen, avaruuspölyä jalostava yhtye, jota voisi kansainvälisesti lähinnä verrata Ozric Tentacles -yhtyeeseen, ei ole tuttu, voi olla antoisampaa aloittaa oma matka jostain varhaisemmasta tuotoksesta. Hidrian musiikkia voisi luonnehtia analogicaksi. Siis: ainutkertaisen rekisteröitymistä vapaastihengittävässä muodossa. No pastissi on vain pastissi, mutta Maaloufin Winds on komea sellainen. Sovitustyöhön osallistunut pianisti Frank Woeste ja rumpali Clarence Penn täydentävät ryhmän kvintetiksi niin ikään notkahtelematta. Perinteikäs tuotantoaikataulu ja -tapa ovat lyöneet leimansa levyn soundimaailmaan. Tuo innoittaja on tietty Miles Davis, jonka musiikki Louis Mallen Hissillä mestauslavalle -film noirklassikkoon teki lähtemättömän vaikutuksen nuoreen muusikkoon. Syventyminen musiikkiin avartaa sen kudoksen, ja kun sen antaa vapaasti hämmentää emootioita, voi saavuttaa tietoisuuden sen merkityksistä. Minttutee, lämmin juustoleipä ja jokin sovelias suitsuke voivat vahvistaa kokemusta. Dynamiikaltaan levy on myös hieman tasapaksu, mutta onneksi resoluutio riittää luomaan selkeän äänikentän, jotta musiikin kompleksisella paletilla on mahdollisuus puhutella kuulijaa. Uusin Hidria Spacefolkin levy ei ole aivan yhtä oivaltavaa materiaalia kuin edeltäjänsä. levyvaliot Ibrahim Maalouf Hidria Spacefolk The Michael Landau Group Winds (Mi?ster) Kovatasoisen äänitetrilogian huipentuman Diagnosticin vajaa vuosi sitten julkaissut pariisilaistunut libanonilaistrumpetisti Ibrahim Maalouof on kytkenyt etnorockjazz-vaihteen vapaalle ja tekee kunniaa innoittajalleen levyttämällä ihka aitoa, perinteistä score-jazzjazzia. Levykotelon grafiikkaa myöten. Astronautica (Hidria Records) Organic Instrumentals (Provogue) Enimmäkseen studioiden hämärissä sessiomuusikkona kunnostautunut Michael Landau astuu aina silloin tällöin valokeiloihin omaa nimeään kantavin julkaisuin. Vaikka instrumenttien sointivärit ovatkin täysin tätä päivää, mukana on myös runsaasti sitä magiaa, jota kaikenmoisen keinotekoisen ehostuksen (lue: kompressoinnin jne.) karttaminen aiheuttaa. Siinäpä haastetta muusikoille ja tuotantohenkilökunnalle kerrakseen, mutta niinpä altisti Mark Turner ja basisti Larry Grenadier ovatkin jo sen verran monessa liemessä keitettyä jazzväkeä, että heidän kanssaan ei kovin helposti pääse syntymään uusinnan tarvetta. Jos äärimmäisen tyyli- ja sounditietoinen rytmimusiikki sattuu putoamaan. Kas useimmista muista kitarasankareista poiketen Landau on muusikko, ei sirkustelija, mikä tahtoo sanoa, että hän käyttää teknistä taituruuttaan maltillisesti ja pönkittääkseen kulloisenkin biisin painavuutta oman egonsa sijaan. Siellä täällä välähtää ilmiselvä soittotilanteessa syntyneen musiikin kipinä, mistä voisi päätellä, että studiossa on oltu välillä ihan porukallakin. Jaakko Eräpuu Hidria Spacefolk sinkoutui reilut kymmenen vuotta sitten stratosfääriin ja jatkaa seilaamista orbitaalillaan oman astrofyysisen ytimensä ympäri, jättäen kuin komeetta jälkeensä pyrstöllisen psykedeeliä säkenöivää sävelkudosta, joka tiivistyy ja syöksee kuulijansa kohti syvempiä sfäärejä ja tietoisuuden uusia tasoja. Tottahan toki moinen itseriittoisuus kuuluu soitteiden sisältämien ääniraitojen enemmistön kitarapitoisuutena, mutta on levyn otsikossa näkyvälle maininnalle ?Group. Hyytävän hienoa toki onkin, mutta niin vain Maalouf tavoittaa samanoloiset mustavalkoisuuden tiheät tunnot 54 vuotta myöhemmin Rene Clairen Myrskyn uhri -mykkäelokuvaan (1927) työstämänsä musiikin myötä. Maalouf äänitytti jännitteiset ja melankoliset musiikilliset aivoituksensa New Yorkissa paikallisessa seurassa. Tämä on todellakin eräänlaista mietiskelymusiikkia, tosin aika hektistä. Organic Instrumentals on kitaristivelhon viimeisin esiinmarssi, eikä lainkaan hassumpi sellainen. katettakin. Ihan joogaan se ei sovellu. Mutta kolmen vartin nojatuolimatkalle vapaavalintaisesti linnunradalle tai tyynen valtameren hautavajoamiin voi musiikin tahdissa uppoutua. Musiikin perusrakenteet ovat yksinkertaisia, junnaaviakin, ja musiikki on jopa uhmakkaan päällekäyvää. Melodisuus on piilotetumpaa ja minimaalisempaa kuin aiemmissa teoksissa. Ensin mainitun tahon instrumentin kielistä tuhdeimman murahduksista löytyy toistettavaa subbareillekin, mutta jälkimmäinen on paikoin miksattu turhankin taka-alalle. Levyn aavistuksen anonyymi, joskin myös viehkolla tavalla vanhahtava materiaali on Landaun kynäilemää, ja samainen mies vastaa myös äänityksestä, miksauksesta & tuotannosta. Eli pelissä on enemmän robbenfordia tai jeffbeckiä kuin stevevaita tai joesatriania. Landauta ympäröivästä joukkiosta löytyy parikin muusikkoa, joiden lähimenneisyyteen kuuluu toimintaa jazziksi luokiteltavissa yhteyksissä, mutta sekä basisti Jimmy Haslip että urkuri Larry Goldings taipuvat notkeasti myös rockinsukuisiin ja bluesahtaviin kuvioihin. Studiolivenä, yhden oton menetelmällä, puolessa päivässä! Miksaus otti sentään koko seuraavan päivän
Välttävä . Varsinaisen pääkeikan kappaleet ovat kaikki ensimmäisen Feel The Steel -levyn materiaalia. Siitä huolimatta tämä Black Sabbathin, Jimi Hendrixin ja Jethro Tullin ristisiitos onnistuu kuulostamaan omalta itseltään, osin taidolla tehdyistä ja sovitetuista kappaleista johtuen. Albumin loppupuolelta löytyvät loistavan monimuotoinen Castle Keep sekä astetta rauhallisemmat tarinat Banks of Sweet Dundee Pt.1 ja Pt.2. Tuotannon laadun suhteen resurssit tai intressit ovat tainneet loppua hieman kesken, sillä albumin soundit ovat peruskamaa. Tyydyttävä ????. Kiitettävä ????. Sinällään itse vinyyli on mekaanisesti ok, vaikka se muistuttaakin pula-ajan ohuita lättyjä. Kokonaisfiilistä se ei silti latista, sillä tarkkuus ja kameratyöskentely ovat muutoin varsin korkeatasoista. Soundit ovat onnistuneet upeasti etenkin livetallenteeksi (5.1-raitaa en koeponnistanut). Varsinaista moitetta äänimaailmasta ei tunnu löytyvän edes kaivamalla, joten keikasta on helppo nauttia vähän kovempaakin. Kappaleiden monimutkaiset riffit ja rytmiosaston kulku erottuvat kyllä selvästi, mutta äänikuva on hieman epämääräinen ja kompuraa on käytetty tasaisen runsaalla kädellä. Bonuksista löytyy myös uudempia teoksia. Kuvanlaatu ja varsinkin kohinan määrä vaihtelevat kovasti, riippuen kulloinkin kuvaavasta kamerasta. Stereokuva on yhtä aikaa syvä, tarkka ja ilmava ja soundi muutenkin varsin ryhdikäs, jota on ilo kuunnella. Niin tai näin, albumi on huomattavan ehjä kokonaisuus bändin aiemmin julkaistuun ep:hen nähden. Yhtye on imenyt vaikutteensa vahvasti 60ja 70-luvujen folkin, bluesin, progen ja psykedeelisen rockin parista. Yhtyeen ilmaisussa on vahvoista vaikutteista huolimatta selkeä persoonallinen kädenjälki, jonka kera tämä loistavia kappaleita sisältävä albumi kestää aikaa poikkeuksellisen hyvin. Riku Hakala Riku Hakala Musiikki: ????? Ääni: ????? Musiikki: ????? Musiikki: ????? Kuva: ????? Ääni: ????? Ääni: ????? 70 Mika Kankainen. levyvaliot ????. Ainoastaan ässien kanssa veitsenterällä keikkuminen saattaa aiheuttaa pientä terävyyttä kirkkaimmin soivissa seteissä, mikä onkin ainoa miinusta soundipistemäärään aiheuttava asia. Mukana seuraa myös mp3-latauskoodi. Mikäli aiemmin mainitut genret tai klassikkobändit kiinnostavat, tähän kannattaa ehdottomasti tutustua. Hittikappale Surprise Surprise ansaitsee mainiolla videollaan bonustarran. Vuonna 2005 perustetun ja lasten satukirjan mukaan nimetyn Wolf Peoplen pari vuotta sitten julkaistu debyytti Steeple kuuluu albumeihin, jotka on työstetty maalla, kaukana arjen kiireistä. Kappalemateriaali omaa muutaman todellisen tukkametalliklassikon kuten vaikka Party All Day, mutta toki uudemmat kappaleet olisivat vankistaneet kokonaisuutta vielä lisää. Ainoa varsinainen moka löytyy blu-rayn takakannesta, jossa levyn infot on jaoteltu tupla-dvd-julkaisun mukaan. Perheen pienimpien kannattaa sitten muistaa, että kyseessä on vähän isompien poikien ikärajalla varustettu julkaisu. Kanadan tiukinta uuden aallon jenkkihardrockia tööttäävä Billy Talent lunastaa tuoreimmalla julkaisullaan bändiin kohdistettuja odotuksia oikein isolla lusikalla. Usein kyseisen genren edustajat kuulostavat (ainakin omasta mielestäni) liikaa toisiltaan, mutta Talentin paketista löytyy hyvien radiosoittokelpoisten kappaleiden seasta ihan omaa uniikkia osaamistakin. Ehdotonta huippuluokkaa ????. Hyvä ????. Lehdistötiedotteen mukaan bändi löysi session aikana itsensä, kuten moni muukin on vuosien aikana kertonut tehneensä. Albumin avaava Silbury Sands näyttää hyvin pitkälle, mistä on kyse, mielenkiintoisen huilukompin sisältävän Tiny Circlen jatkaessa tästä. Laulaja-kitaristi Jack Sharpin vokaalit toimivat hyvin, ja bändi soittaa rytmisesti yhteen läpi levyn, mukaan lukien ne kaikista hankalimmatkin progressiivisen tekniset koukut. Mielikuvitus vaelsi välillä myös HorrorPops -tyyppisen läskibasso rockabillyn maailmaan, vaikka vaihtoehtorock onkin ehdottomasti bändin the juttu. Soundeiltaan levy on erinomainen osoitus siitä, että uusistakin studiotuotoksista pystytään tekemään luonnollisia, hyvin hengittäviä ja jopa analogia-ajan tapaisia orgaanisia äänitteitä. Monessa biisissä huomio kiinnittyy mainioon rullaavuuteen ja eteenpäin pyrkivyyteen, joka on aina erinomainen juttu. Eri asia on, kuinka pitkään jutut jaksavat kuulijaa huvittaa, mutta soittotaidoista nauttimista se ei silti estä. Vaikka läppää, yleisön huudatusta ja antimusiikillista höpölöpöä tallenteelta löytyy keskivertoa enemmän, mukaan on mahdutettu hyviä biisejäkin. Neljäntoista raidan joukkoon mahtuu toki keskinkertaisiakin kappaleita, joita ei kuitenkaan ole häiritsevän paljon kokonaisuuden pysyessä hyvänä. Esikuvilta imettyjä vaikutteita ryhmä ei turhaan peittele. Ei suositella Steel Panther Billy Talent Wolf People The British Invasion (GAS) Dead Silence (Last Gang Records) Steeple (JAG159, Jagjaguwar lp) Amerikan häpeilemättömin glam-metalryhmä vieraili järkyttämässä brittien konservatiivisuutta ja tekaisi samalla live-bluray-tallenteen. Parin levyn mittainen ura ei kerro yhtyeestä aivan kaikkea, sillä kyseessä ei ole mikään eilisen teeren poikaporukka, vaan musiikin ammattilaisista koostuva ryhmä, jolla (ainakin itsellään) on selkeästi hauskaa viljelemänsä navan alapuolisen huumorin parissa. Dead Silencen äänimaisema on selkeästi kallellaan punkin räkäisyyden suuntaan ja Ianin lauluääni tuo vahvasti mieleen Bad Religionin Greg Graffin ulosannin
eli ?epävirallista julkaisua?, joissa käytettyihin sampleihin hänellä ei ollut lupaa. Viime vuonna levisi huhu, että Asa olisi julkaisemassa Universalin kautta pitkään suunnittelemansa levyn, jolla hän samplaa Love Recordsin tuotantoa (jonka oikeudet Universal nykyään omistaa). Vuoden levyjä, joka ilmestyi harmi kyllä vasta vuoden levyjen listaamisen jälkeen. Jussi Mäntysaari Dalindèo Kallio (You?ll Never Make It) Indierock-yhtye Lollipop Baby Bubblegumin muodostaa hyvinkin perinteinen kahden laulajakitaristin, basistin ja rumpalin nelikko, joka maustaa musiikkinsa huuliharpuin, selloin ja uruin. Voodoo on koukuttava kertosäettä myöten, ja Toukasta eroon vetoaa linjasta poikkeavalla synkkyydellään. ei rajoitu pelkästään nimeen. Cd:n ja dvd:n muodostama paketti sisältää keikkataltiointeja esimerkiksi Pariisista, Montrealista ja Glastonburysta. Dvd:n filmatisointi on tehty osin dokumentaariseen tyyliin. Kaikki levyn kappaleet ovat instrumentaaleja, jotka on nimetty valloittavasti. Ilta Tokoinrannassa herättää seepianvärisiä muistoja Graniittilinnan silhuettia vasten kohotetuista halvoista kuohuviinilasillista. Mutta äänimaisemaan sekoittuu kaikuja myös toisista kaupungeista, kuten 1920-luvun Pariisista. Pöyhösen Kalliossa soi sulassa sovussa kapakkajazz, suomalainen tango, twist ja muut vanhat tanssilajit. Huonolaatuinen, mykkä kuvakavalkadi ei tee bändille sellaista oikeutta kuin kuuluisi. Heini Strand ????? levyarviot Virve Nyyssönen ????? 71. Ei suositella Levyarvioiden levyt ovat yhteistyössä valikoituja poimintoja Suomen johtavien musiikkilehtien Rumban ja Rytmin uusimmista arvioista. Lollipop Baby Bubblegum Lollipop Baby Bubblegum Asa Foetida Use Your Illusion III (Roihis Musica) Mikäli yllä oleva artistinimi ei soita kelloja, voin paljastaa, että Asa Foetida tunnetaan lyhyemmin Asana ja virallisemmin Matti Salona, suomalaisena rytmisen sanataiteen mestarina. Hän on aiemmin julkaissut kaksi Foetidanimistä mixtapea . Ratkaisu tekee siitä hyvin mielenkiintoisen. Se, missä mennään metsään, ovat ekstrat. Maailmankiertueen näki ja ennen kaikkea koki kaikkiaan kolme miljoonaa ihmistä. Mitä enemmän levyä kuuntelee, sitä enemmän geneerisestä pohjapoljennosta löytää yksityiskohtia. Sitä ei tullut, sen sijaan sukulaisteos Use Your Illusion III, jonka päräyttävyys . Kiitettävä ????. Teflon Brothersin kolmas levy on teemakokonaisuus siinä missä trion aikaisemmatkin albumit. Teemat ovat tuttuja aiemmiltakin levyiltä: maailman ymmärtäminen luonnon kautta, rehvakas maalaisjärki ja kohtuullisuus. Use Your Illusion III:n edessä ei voi kuin nöyrtyä. jos vuosimallin 2006 ilmaisu sallitaan . Levy on tyylipuhdas (kenties yliarvostetun Julma-Henrin vierailua lukuun ottamatta) ja osoittaa jälleen kerran, että Asa on suomalaisten puhelaulajien joukossa täysin omalla tasollaan. Lähestymiskieloja paljastaa kaikessa karuudessaan räppäreiden herkät puolet. Levyn päättävä nimikappale hamuilee sympaattisella iskelmäotteellaan Leevi and the Leavingsiä. Tyhjentävä Ä=Ä on levyn paras biisi. Joko Teflon Brothers saa näinkin yllättävän musiikkityylin kuulostamaan riimittelyllään mukaansatempaavalta tai sitten allekirjoittanut on niin sinisilmäinen, ettei usko Mikko Kuoppalan ryhmineen kykenevän kuin hyvään. Live 2012 ????? (Parlophone) Coldplayn livetaltiointi on koostettu bändin kesäkuussa 2011 startanneelta Mylo Xyloto -kiertueelta. Tällä kertaa tilkkeenä toimii eräänlainen Tikkurila-tekno. Biitit tamppaavat halvan eurodiskon tahtiin vieden salibandyjoukkueen pelibussiin tai Corollan takapenkille lähiön pilluralliin. Anniskeluravintolalta nimensä saanut Musta kissa puolestaan kuulostaa enemmän savuiselta salakapakalta kuin todelliselta vastineeltaan. Hyvä ????. Myös Tuukka Pasasen laulu tuo mieleen edellä mainitun touhutrion. Natural History tarjoaa yhtyeestä maireamman kuvan svengillään, samoin Teen Spiritin minimalistinen tunnelma. Progehtavaa rockia ja klassisesti samplaavaa hiphopia ei ole aiemmin naitettu näin hienosti ainakaan Suomessa, jos muuallakaan. Asa on aiemminkin käynyt pitkin runouden ja rap-lyriikan rajaviivaa, mutta nyt pinta väreilee niin, ettei rajaa enää ole. ????. Sanat eivät ole teennäistä runoutta tai taiteellista hoppia vaan väkevää värssyä, joka taitavasti käyttää rapin muotokieltä, mutta jonka kutsuminen rapiksi ei vain ole sopivaa. Levyn kannessa Korppi-kertojahahmo katsoo pimeyden sydämeen ja avaa kuuntelijan silmät tuijottamaan asiasisältöjä, jotka ajattomasta kielestä huolimatta ovat konkreettisia ja ajankohtaisia. Välttävä . Kuvakulmat vaihtelevat siinä missä keikkapaikat tai Chris Martinin maalilla sotketut paidat. Train -standardista. Kallio ei nouse sävellykselliseksi mestariteokseksi vaan jää osin aiheensa varjoon. Tyydyttävä ????. Tämän näytön perusteella Lollipop Baby Bubblegum on silti tutustumisen arvoinen yhtye. (Suomen musiikki) Jazz-sekstetti Dalindéon kolmas albumi on johtajansa ja kitaristinsa Valtteri Pöyhösen äänellinen fantasia Kalliosta, tuosta monipuolisesta ja boheemista Helsingin kaupunginosasta. Ehdotonta huippuluokkaa ????. Dvd on hyvin värikästä katseltavaa. Silti se on kiinnostava osa sitä karheaa kaupunginosaromantiikan jatkumoa, jonka esimerkiksi Tuomari Nurmio ja kirjailija Alpo Ruuth ovat aloittaneet. Akseli Hiltunen ????? Teflon Brothers Valkoisten dyynien ratsastajat Joonas Kuisma ????? Coldplay (Johanna) Tässä on kyse joko käsittämättömästä neroudesta tai naiivista idiotismista. Yhtyeen debyyttialbumin käynnistää discoensemblemäinen She-Ra-instrumentaali, mutta seuraavat kappaleet kuulostavat siltä kuin Timo Kämäräinen kitaroisi 22-Pistepirkon materiaalia laidasta laitaan. Tukka takana ja putki päällä. New York taasen on läsnä Ota linja 8! -kappaleella, jonka nimi on lystikäs väännös Duke Ellingtonin Take the ?A. Mustavalkoisten behind the scenes -osioiden ääniraidalla bändin jäsenet kertovat harvinaisen avoimesti kokemuksiaan keikkailusta ja rockelämän varjopuolista. Coldplayn keikkojen voimakas, intensiivinen tunnelma välittyy erinomaisesti. Katsoja voi helposti kuvitella itsensä yleisön joukkoon ilman ikäviä lieveilmiöitä, tönimistä ja tuuppimista. Selkeää täysosumaa kappaleista ei kuitenkaan löydy. Levyn kokeilevinta antia edustava Morning Star paljastaa jälleen yhtyeen kiitollisuudenvelan Pistepirkoille. Näpäyttelevä kitarointi, hassutteleva urkusoundi ja Pasasen heleän koulupoikamainen fraseeraus varmistavat, että levyn sisältö on pirteää ja hyväntuulista
Äänenlaatu on tosin huonompi kuin aktiivitilassa, ja koska kuulokkeet ovat epäherkät, äänenvoimakkuus jää pieneksi. Nokia C6 -puhelimessa vakiokaapeli toimi oudosti: se vaimensi ääntä, ellei kappaleenvaihtopainiketta pidetty jatkuvasti alas painettuna. Se riittänee taskusta tai tietokoneesta kuulokkeisiin, mutta ei stereoista sohvalle. Kirkkaansininen (!) vakiokaapeli on tarkoitettu pääasiallisesti iPod- ja iPhone-käyttöön. Rakenteeltaan ja viimeistelyltään kuulokkeet ovat erittäin korkealuokkaiset ja tukevat, mutta jokin olemuksessa luo mielikuvan huokeammasta tuotteesta. Mukana seuraava kuulokekaapeli on tosin sangen lyhyt, vain 1,3 metriä. Sen sijaan tavallisella kuulokekaapelilla ääni kuului normaalisti. Tätä päätelmää tukee myös se, että varustukseen ei kuulu erillistä bluetooth-lähetintä, jota tarvitaan esimerkiksi kotiteatterivahvistimen tai television kanssa. Läpikuuntelussa ulkoiset äänet välitetään korvaan kuulokkeiden etureunoissa olevien mikrofonien ja kuuloke-elementtien avulla. Kuulokkeita voidaan käyttää myös latauksen aikana. Mukana tulee myös tukeva säilytys- ja suojapussi.. Mikrofoneja käytetään myös aktiivisessa noise cancelling- eli vastamelutoiminnossa, joka painottuu oikeaoppisesti matalataajuisen melun vaimennukseen. Ultimate Earsia valmistetaan myös omana merkkinään, mutta yhteistyö on tuottanut jo useita kuulokemalleja Logitechin omalla nimellä. Otimme kokeiluun Logitechin 350 euron hintaiset, langattomat UE 9000 -bluetooth-kuulokkeet, jotka ovat merkin huippumallit. Logitech hankki vuonna 2008 syvempää kuulokeosaamista ostamalla yhdysvaltalaisen Ultimate Ears -kuulokemerkin. Tähän tarkoitukseen bluetooth-lähetin on hankittava erikseen. Kuulokkeita voidaan käyttää myös langallisena. kokeilu Logitech UE 9000 -langattomat kuulokkeet Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Markus Paajala Laadukasta ääntä langattomasti Kokeiltavana 350 euron hintaiset Logitechin langattomat huippukuulokkeet. Logitech on sveitsiläinen tietokoneiden oheislaitteita valmistava yritys, eikä merkkiä ole koskaan erityisesti mielletty hifikuulokkeiden valmistajaksi. Vastamelutoiminto vaimentaa ulkoisia ääniä toistamalla niitä vastakkaisessa vaiheessa. Kuulokkeiden ohjainpainikkeet toimivat langattomassa yhteydessä jopa tietokoneen mediasoittimen kanssa. Kuulokkeissa on litiumakku, jonka voi tarvittaessa vaihtaa itse. Akku voidaan ladata tietokoneen usb-liitännästä tai mukana tulevalla usb-laturilla. Kuulokkeiden päässä on mini-usb-liitin. Täydellä akulla (latausaika noin 3 tuntia) luvataan jopa 10 tunnin käyttöaika, mutta käytännössä se jää noin 8 tuntiin. varten. Samsungin puhelimessa tätä ongelmaa ei ollut, mutta ainoastaan kappaleenvaihtopainike toimi. Myös itse kuulokkeissa on painikkeet äänenvoimakkuudelle, kappaleen vaihdolle ja äänen mykistykselle ulkoisten äänten ?läpikuuntelua. Kyse on tietenkin myös makuasioista. Logitech UE 9000 -kuulokkeet on tarkoitettu ensisijaisesti mobiilikäyttöön tablettitietokoneen tai älypuhelimen kanssa. Siinä on painikkeet äänenvoimakkuudelle ja kappaleenvaihdolle sekä handsfree-toiminnot (vain iPad/iPhone). Kun kuulokkeet kytketään kaapelilla, niitä voi käyttää joko aktiivisina niiden oma, sisäänrakennettu kuu72 lokevahvistin toiminnassa tai passiivisina ilman sitä. Kuuntelu onnistuu siis vaikka kuulokkeiden akku loppusi
Ilmiö ei ole kuitenkaan paha. Bluetooth-yhteydellä voidaan siis saavuttaa, jos ei ihan highend-tasoista, vähintään erittäin korkealuokkainen hifitason äänentoisto. Logitech UE 9000 -kuulokkeiden ääni ei ole välttämättä aivan värittymätöntä hifiä, mutta soundiltaan kuulokkeet ovat eittämättä hyvät, etenkin kevyemmällä musiikilla. Langattomassa käytössä on lisäksi mykistys-/ läpikuuntelupainike, joka aktivoi kummankin kuulokkeen etureunassa olevat mikrofonit toistaen niiden äänen kuulokkeissa esimerkiksi keskustelun ajaksi. 2. Kuulokkeiden varustukseen kuuluu myös lyhyt (1,3 m) kuulokekaapeli 6,35 mm adaptereineen ja tukevarakenteinen kuljetus- ja säilytyspussi sekä usb-laturi kaapeleineen. info HUOM! Bluetoothtekniikasta on kerrottu tarkemmin tässä numerossa langatonta ja verkkotoistoa käsittelevässä artikkelissa. yhteenveto Logitech UE 9000 kuulokkeet tarjoavat helpon langattoman bluetooth-yhteyden esimerkiksi älypuhelimeen tai tablet-tietokoneeseen. Kuulokkeisiin voi muodostaa langattoman yhteyden, kun virran kytkee päälle. Yhteys voidaan määritellä kaikkiaan kahdeksalle eri laitteelle. UE 9000:set tukevat myös apt-x-tekniikkaa, jolle luvataan tavallista bt-yhteyttä parempi äänenlaatu. Myös lähettimen on tuettava apt-x:ää. iPhoneen saa apt-x-lähettimen lisälaitteena. Useat erillislähettimet ja usb-lähettimet tukevat jo tätä tekniikkaa. Luokassaan Logitech UE 9000 -kuulokkeet ovat kohtuullisen kokoiset, eikä niiden 330 gramman kokonaispainokaan poikkea suuresti muista langattomista kuulokkeista. Panta on kapeahko ja sen pehmuste ohut, mutta koska kuulokkeiden ote päästä on napakka, sanka ei paina päätä epämiellyttävästi. Korvatyynyt ovat pehmeää ja laadukkaan tuntuista keinonahkaa. kokeilu 1 2 Mukavat korvilla Käyttöönotto on helppoa. Pidemmissä kuuntelusessioissa puristus saattaa tuntua häiritsevältä. Ääneltään Logitech UE 9000:set ovat erittäin hyvät, etenkin verrattuna vastaaviin kilpailijoihinsa. Kuuloketyynyjen napakka ote pitää luurit napakasti paikallaan myös liikuttaessa. Bassot potkivat mukavasti, ja toisto kuulostaa menevän todella alas. Keskialue soi avoimesti, mutta bassojen korostuminen varjostaa etenkin alempaa keskialuetta. Bassot ovat jonkin verran korostuneet, mutta kevyellä musiikilla tästä ei ole haittaa, jopa päinvastoin. Jo siinäkin mielessä, että langattomassa käytössä lähettävällä laitteella, sen bt-lähettimellä ja toistettavalla materiaalilla on tässä suuri merkitys. Peruspuhelin ja siihen tallennetut 96/128 kilobitin mp3-tiedostot eivät saa Logitecheistä kaikkea irti. Paremman luokan puhelin tai erillinen usb-lähetin sekä 320 kb/s mp3-tiedostot, flac-tiedostoista puhumattakaan, kuulostavat jo aivan erilaisilta. Eroa langattoman ja johdollisen toiston välillä on 1. Käyttöä helpottaa kuulokejohdossa ja kuulokkeissa itsessään olevat kappaleenvaihdon ja äänenvoimakkuuden säädöt. Omassa luokassaan kuulokkeet ovat mukavat käyttää. Kuulokkeita voidaan käyttää myös johdollisena. Ääni on jonkin verran loudnessmainen, eli basso ja diskantti soivat keskialuetta voimakkaammin. Äänen luonne sopii parhaiten kevyelle musiikille, mutta mikään ei estä nauttimasta akustisesta jazzistakaan saati klassisesta musiikista. ? Langattomuus ? Äänenlaatu luokassaan ? Hinta vaikea havaita, jos kuulokkeita käytetään langallisesti aktiivitilassa eli kuulokkeiden oman kuulokevahvistimen kanssa. Kuulokkeiden kupeissa on painikkeet äänenvoimakkuuden säätöön, kappaleen vaihdolle ja puheluun vastaamiseen. Tyynyt peittävät korvat hyvin, mikä yhdessä vastamelutekniikan kanssa vaimentaa ulkopuolisia ääniä tehokkaasti. Hyvä ääni langattomastikin Äänenlaadultaan Logitechit ovat hyvät, mutta samalla monijakoiset. Passiivitilaa voi suositella käytettäväksi vain poikkeustapauksissa, esimerkiksi kun akkua halutaan säästää tai kun se on tyhjä. Merkki ja malli: Hinta: Maahantuoja/Jakelija: Lisätietoja: Logitech UE 9000 Logitech UE 9000 349 ? Also Finland Oy ue.logitech.com/fi-fi Tekniset tiedot: Tyyppi: Langattomat kuulokkeet Rakenne: Suljettu, dynaaminen Kuuloke-elementit: 40 mm (* Toistoalue: 20?20 000 Hz (* Impedanssi: 32 ohmia (* Liitännät: 3,5 mm jakki, mini-usb (lataus) Kaapelin pituus: 1,3 m Langaton tekniikka: Bluetooth 2.1+edr (a2dp/apt-x) (* Akku: Litium (* Käyttöaika akulla: enintään 10 h (* Paino: 330 g (* Muuta: Myös passiivinen käyttötila kuulokekaapelilla, 3,5/6,3 mm adapteri kaapelille, kuulokekaapelissa kappaleenvaihto ja äänenvoimakkuuden säätö (iPad/ iPhone), langaton bluetooth-tekniikka, sisäänrakennettu kuulokevahvistin, kuuloke-elementeissä bluetooth-käytössä kappaleenvaihto ja äänenvoimakkuuden säätö sekä äänen mykistys läpikuuntelulla (mikrofonit), noise-cancelling-taustamelun vaimennus, vaihdettava litium-akku, lataus usb-liitännästä tai virtalähteellä (vakiovaruste), säilytyspussi, suomen- ja ruotsinkieliset käyttöohjeet. (*valmistajan ilmoittamat tiedot 73. Kuulokkeita kuuntelee ihan mielellään. Passiivitilassa kuulokkeet soivat vaimeasti, koska kuulokkeiden herkkyys on pieni. Muun muassa Samsung Galaxy S III ja HTC One X ovat apt-x:ää tukevia matkapuhelimia
Jos lähdelaitteessa on vain vähän jitteriä, ei tekemiemme mittausten mukaan kannata ainakaan valita asetusta ?High frequency?, joka lisää jitteriä tuntuvasti. Käyttö M-DAC käynnistyy käyttövalmiiksi noin 11 sekunnissa. Tietokone tai mikä tahansa usb-isäntänä toimiva laite, kuten modattu Squeezebox Touch, kytkeytyy asynkroniseen usb-väylään. Audiolab ei tarvitse ajureita, jotta sitä voisi käyttää usb-da-muuntimena. Nyt sellainen on saatavilla, ja musiikinystävät iloitsevat. Automaattinen korjain haistelee signaalin mahdolliset ongelmat itse. Silti valikkonavigointi voisi olla havainnollisempaa, sillä ilman. A-luokkaisesti vahvistettu analogilähtö on sekä rca-liittimin että balansoiduin xlr-annoin. Äänenvoimakkuudensäätö tapahtuu digitaalisesti, joten erittäin herkän päätteen tai aktiivikaiuttimien kanssa signaalia kannattaa vaimentaa muuntimen jälkeen. Tätä varten on s/pdif-anto optisena ja koaksiaalisena. Laitteen viimeistelyksi voi valita hopean tai mustan. Ominaisuudet M-DACissa on otot kahdelle optiselle ja kahdelle koaksiaaliselle s/pdif-liitännälle. Molemmat ovat jo ehtineet kerätä menestystä kansainvälisiltä journaaleilta, ja M-DAC ansaitsi viime syksynä EISAlta vuoden parhaan da-muuntimen tittelin. Da-muuntimen tukeva alumiinikotelo on hieman karhea ja mattapintainen. Hän on suunnitellut laitteita muun muassa Cambridge Audiolle (DacMagic, CD6) ja Peachtree Audiolle (Nova, Decco2). Pienen koon vuoksi viiden kilon massa tuntuu suurelta. Ulkoinen virtalähdekään ei ole kompakteinta mahdollista seinämallia. Riittävä teho 300 ohmin kuormaan piisaa suuri-impedanssisten kuulokkeiden ajamiseen. Sauvamainen kaukosäädin on simppeli. Merkittäviä ja erityisesti hintaluokassaan erinomaisia hifikoneita kaikki. Viimeisin sijoituspaikka on ollut Audiolabilla, jolle Westlake suunnitteli 8200 CD(Q) -soittimen (HM 8/2012) ja nyt testatun M-DACin. M-DAC tuntuu hyppysissä kaikin puolin hyvältä. testi Audiolab M-DAC -DA-muunnin Teksti, kuvat ja mittaukset: Mauri Eronen ????? Musikaalinen muunnin Audiolabin hyvä-äänisten cd-soittimien oheen ehdittiin jo tovi odotella erillistä damuunninta. Digitaalinen vaimennus kun hukkaa bittejä. Vaikka M-DAC on perimmiltään da-muuntimeksi tarkoitettu, on kuulokelähdön laatuun panostettu. Sen alle yhden ohmin antoimpedanssi antaa viitteitä hyvästä yhteensopivuudesta kaikenlaisten kuulokkeiden kanssa. Laitteen suunnittelija John Westlake suosittelee, että jos normaali kuuntelu tapahtuu säätimen asennossa ?30 dB, on analogisten vaimentimien hankinta perusteltua. Koaksiaalinen otto tukee signaaleja aina 24 bit/192 kHz -formaattiin, mutta optinen ja usb käsittelevät korkeintaan 24/96-ääntä. 74 suosittelemme hyvä äänenlaatu Muunnoksen tekee ESS Sabre 9018 -piiri. Valikoista voi myös määritellä, kellotetaanko signaali uudestaan M-DACissa. Tämän pitäisi vähentää jitteriä. Jitterin vähentämistä varten on muutama valinta, joilla säädetään jitterin taajuutta. Monipuolinen M-DAC taitaa olla vuoden audiolöytö. Brittiläis-tsekkiläinen John Westlake on kova nimi audiopiireissä. Taajuusvaste ei mutkitellut, kun kuormana olivat Gradon ja Sennheiserin peruskuulokkeet. Laitetta voi käyttää halutessaan myös digitaalisignaalien kytkimenä. Eipä damuunnin montaa näppäintä tarvitsekaan
testi M-DACissa on nerokas menetelmä bittivirran laadun testaamiseen. Laitteeseen on sisäänrakennettu bit perfect -testi, jolla voi varmistua siitä, että da-muunnin saa bitit juuri sellaisena sisäänsä kuin on tarkoitettu. Ongelma poistuu kehittäjän julkaiseman uuden ohjelmiston ja sen himmennysominaisuuden avulla. Yksi miinus käytettävyydessä on laitteen oma äänenvoimakkuudensäädin. Näytteenottoteorian mukaan suunniteltu Optimal Spectrum -suodin on taajuustoistoltaan tarkin, mutta siinä esiintyy esi- ja jälkisointia aikatasossa. Jotta testi menisi läpi, täytyy toisto-ohjelman tukea ASIO- tai Kernel Streaming -lähtöä. Virheetön ääni on siis mahdollista vaikkapa iTunesista. Testin käynnistämisen jälkeen tiedoston toisto käynnistetään halutulla mediasoitinohjelmalla, ja laite ilmoittaa tuloksen välittömästi. Optimal Transient XD -tila eroaa perustilasta käytettyjen algoritmien osalta, joilla saattaa olla vaikutusta virtalähteen aiheuttamiin häiriöihin. Slow Rolloff tuottaa myös jonkin verran esi- ja jälkisointia mutta vaimenee hiljalleen korkeita taajuuksia kohti. Filtterien vertailukin on helpompaa, kun kaikkia seitsemää vaihtoehtoa ei tarvitse käydä läpi. Päivitystiedostot ja tiedot muutoksista löytyvät osoitteesta wikkii.org/wiki/M-DAC Westlake on kertonut, että M-DACiin on tulossa lisävarusteita, jotka lisäävät ominaisuuksia ja mahdollisesti parantavat suorituskykyä. Erikoisvirtaliitinkin voisi olla jämäkämmin paikalleen istuva, vaikkei se kyllä sorkkimatta istukastaan putoa. Jatkuvaa kehitystä Laitteen suunnitellut John Westlake ei ole enää nykyisin Audiolabin palveluksessa, mutta tuottaa silti ohjelmistopäivityksiä M-DACiin ja on aktiivinen harrastajafoorumeilla (mm. Usb-väylä tukee myös ohjausta, joten M-DACin omalla kaukosäätimellä voi komentaa tietokoneen toisto-ohjelmaa. Tällaisia ovat esimerkiksi d-luokan M-AMP-päätteet, edullisempi da-muunnin, B-DAC. Tiettyä äänidataa sisältävä testitiedosto on ladattavissa Audiolabin sivuilta. Se on toiminnaltaan portaaton, mutta tuntuman tahmeus ja pieni klappi vaikeuttavat oikean asennon hakemista. DD-tila yrittää kompensoida näitä ongelmia. Minimum Phase -suodin ei ole aikakoherentti, mutta impulssi ei herätä esisointia. M-PAX-lisävirtalähteessä (hinta noin 300 puntaa) on analogiottoja, joten M-DACia voi käyttää tulevaisuudessa myös analogisena esivahvistimena. Valitettavasti Windows 7 -ympäristössä tämä ei sisäänrakennetun limitterin takia enää ole mahdollista. Siellä voidaan samalla vaihtaa tilalle parempi sisäinen virtalähde. Myöhemmin saataville tullee myös muuta elektroniikkaa täydentämään systeemiä. Se sisältää myös äänenvoimakkuuden ohittavan kotiteatterikytkennän. Jos oman laitteen lähetys Tsekkeihin modattavaksi ei pelota, antaa Westlake mahdollisuuden päivittää M-DACin komponentteja parempiin. LSB-korjain pystyy nimittäin muokkaamaan usb-portista annettavaa ääntä siten, että bitit pysyvät ennallaan, vaikka käytettäisiin Direct Sound- tai waveout-tilaa. Kappaleiden yli hyppiminen ja pause toimivat viiveettä. Oled-näyttö on erittäin helppolukuinen kaukaakin. Joitakin saattaa häiritä sen hidas päivitysnopeus, jonka huomaa satunnaisesti silmiä nopeasti liikuttaessa . www.pinkfishmedia.net). Uudet firmwaret lisäävät muun muassa näytön himmennyksen ja mahdollisuuden hypätä epämieluisien suotimien yli niitä selatessa. Näitä ei kuitenkaan tuoda markkinoille Audiolab-tuotemerkillä. 75. Vain ASIO tai Kernel Streaming tulevat uudemmilla käyttiksillä kyseeseen. Sauvamainen säädin istuu hienosti käteen ja sisältää painikkeet ohjaamiseen tietokonetoistossa. M-DACin valikoiden selaaminen sen avulla vaatii harjoittelua. Seitsemän eri suodinvaihtoehtoa laajentavat äänen hienosäädön mahdollisuuksia. Tästä on erityisen suuri hyöty tietokonetta äänilähteenä käytettäessä. erityisesti tietokonekäytössä ja hämärässä huoneessa. Kolmessa Optimal Transient -tilassa taajuusvaste alkaa yläpäästään laskea muita suotimia aikaisemmin, mutta nopeiden transienttien esi- ja jälkisointi puuttuu kokonaan. Sharp Rolloff on mukana vain vertailun vuoksi, koska sitä valmistaja ei suosittele käytettäväksi suuren esi- ja jälkisoinnin vuoksi. selkeitä merkintöjä menee hetki ennen kuin homma hoituu selkäytimestä. Tietokoneen perään kytketty muunnin alkoi toimia oitis vailla hämminkiä. Toistimeksi kelpaa esimerkiksi foobar2000, J-River tai Winamp sopivasti plugineilla täydennettynä. M-DAC tarjoaa lisäksi merkittävän toiminnon Windows XP:n käyttäjille
testi Audiolab M-DAC -DA-muunnin M-DACin ulkoinen virtalähde käyttää erikoisliitintä. Da-muuntimen upean äänen ja luotettavan toiminnan liitto aiheuttaa vakavaa omistamisen halua. Äänen luonnehdinnassa nousevat esiin samat havainnot. 96 kHz/24 bit -signaalilla pohjakohina on noin 10 dB alhaisempi kuin 44,1 kHz/16 bit -tilassa. kuunteluarvio Mikael Nederström Ensimmäisenä äänessä kiinnittää huomion särökitaraan ja rumpalin pelteihin. avaa verhoa entistä enemmän, mutta kiristää jo keskialuetta ja tuo selvää raspia miesvokaaleihin. Suotimien vaikutus on hyvin pieni, mutta bassotoiston kiinteytyminen ?Minimum phase. Kuulokeanto on yhteensopiva monenlaisten kuormien kanssa, ja tehoa on riittävästi. Yleinen siisteys ja musiikin helppo eteneminen nousevat pääosaan. info Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Digitaaliotot: Linja-annot: Muuta: yhteenveto Audiolab M-DAC on yksi niistä ilahduttavista yksittäisistä hifilaitteista, joka kaappaa sisään musiikkiin. Kauttaaltaan tämä muuttaa kuuntelun painopistettä äänikuvan ja dynamiikan ihastelusta soittimien sävymaailmaan ja niiden nyansseihin. Dynaaminen isku ei ehkä ole yhtä vakuuttavaa kuin armottomasti vääntävässä verrokissa, mutta musiikin soljuminen kuin itsestään lisää kuuntelunautintoa varsinkin rupisemmilla levyillä. ?Optimal transient dd. M-DAC on kaikkea muuta kuin armoton retuuttaja. ?Optimal spectrum. Mittaustulokset ovat erinomaiset. Myös lauluäänet toistuvat mukavan orgaanisella otteella. Oheislaitteena olivat Aurelia Magenta -kaiuttimet ja Musical Fidelity M6 500i -vahvistin ja vertailumuuntimena Meridian 808i. vokaalien läpikuultavuutta. Musiikki soljuu kuin itsestään. Mikael Nederström kuunteli M-DACin ?Optimal transient xd. ja koaks s/pdif, usb rca, xlr infrapuna sisään ja ulos ? Koukuttavan upea ääni ? Vaihtoehtoiset digisuotimet ? Moitteeton suorituskyky ? Kehittäjän tarjoamat päivitykset ? Hyvä kuulokeanto ? Äänenvoimakkuussäätimen tahmeus. Bittien oikeellisuus varmistui M-DACin omalla testillä. Kulunut ilmaus ensi tahdeista on M-DACin kohdalla pakko mainita. Toistosoftan virkaa toimitti foobar2000 Kernel Streaming -lähtö aktivoituna. -suotimella toimituksen kuunteluhuoneessa. Kaukosäätimen infrapunasignaalit voi kierrättää muuntimen läpi. mittaustulokset Taajuusvaste linjalähdöistä Optimal Spectrum(musta käyrä), Optimal Phase- (punainen) ja Optimal Transient -suotimella (sininen). Kuulokeannon taajuusvaste Optimal Spectrum -suotimella, kun kuormana on Grado SR 125 (musta käyrä) ja Sennheiser HD 700 (punainen). Jitter linjalähdöistä koaksiaaliotolla Optimal Spectrum -suotimella. Tehonkulutus 17 W Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS 2,3 V (rca)/4,6 V (xlr) Antoimpedanssi, 1 kHz <1 ohm (rca)/ 1,5 ohm (xlr) Lineaarisuus, 44,1 kHz/16 bit ?95 dBFS Lineaarisuus, 96 kHz/24 bit ?111 dBFS Kanavatasapaino, 1 kHz 0,0 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz 124/103 dB Häiriöetäisyys, A-paino 115 dB Pohjakohina, 1?10 kHz ?118 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz <0,001/<0,001 % IM-särö, 2nd/3rd <0,001/<0,001 % Jitter, 44,1 kHz/16 bit 115 ps (coax), 118 ps (opt) Kuulokelähdön impedanssi <1 ohm Kuulokelähdön teho 31 mW@300 ohm 271 mW@30 ohm Mittaukset on tehty Optimal Spectrum -suotimella äänenvoimakkuussäädin ohitettuna. Toistossa tuntui oitis olevan jotain taianomaista. Siinä missä ?Minimum phase. Keskialueen rauhallisuus ei tule läpinäkyvyyden kustannuksella tai liialla siloittelulla. Eri suodinasetukset tuovat oman mausteensa soundiin. Digitaaliottojen järjestys takalevyssä saattaa hämärässä aiheuttaa sekaannusta, sillä järjestys on käänteinen ja heti niiden vieressä on digilähtö. Resoluutiossa ei sinänsä ole puutteita, mutta siihen ei vain tule kiinnittäneeksi niin paljoa huomiota kuin yleensä. Rullaava, vaivaton ja sujuvasti soljuva soundi tuovat mieleen jopa kliseet vinyylisoundista. Niin tai näin, erittäin miellyttävä musiikintoistin joka tapauksessa. Powerin voi päivittää joko kolmannen osapuolen tarjoamaan vaihtoehtoon tai myöhemmin saatavaan M-PAX-malliin. tuottaa erittäin iskevää, tarkkaa ja jämäkkää bassoa, parantaa ?Optimal transient xd. 9 Ääni Kuuntelin M-DACia tietokoneeseen usb-liitäntään kytkettynä Genelec 8040A -kaiuttimilla. -asetuksella keikautti yleispätevyysvaa?an sen suuntaan. Linjalähdön ja kuulokeannon antoimpedanssi on erittäin alhainen, joten sovitusongelmia ei ole. Alan Parsonsista Yelloon musiikki vie helppoudellaan mukanaan. taas piristää peltien kilkettä luoden kokonaisuutena kirpakkaamman yläpään. Kummassakin on nimittäin iso annos siisteyttä ja miellyttävyyttä vertailukoneen analyyttisen, viileän ja pistemäisenkin otteen rinnalla. Työpöytäkäytössä tietokoneen perässä ainoa miinus tulee äänenvoimakkuussäätimen tahmeasta tuntumasta. Kehittäjän aktiivinen ote ohjelmisto- ja rautapäivitysten muodossa saa aikaan tunteen pitkäikäisestä tuotteesta. M-DACia ei voi kuin suositella, ja hintaluokassaan se on suorastaan hämmästyttävän hyvä. 76 Audiolab M-DAC 899 ? 25 x 5,9 x 25,2 cm 5 kg opt. Sävykäs ja reippaasti etenevä ääni vakuuttaa letkeydellään, eikä kuuntelua malta lopettaa. Äänen muokattavuus eri suotimilla on piste ii päällä. Liitännät ovat kattavat, ja laitteen suorituskyky erinomainen
Värivaihtoehdot ovat kirsikka ja tummanharmaa tammi. Audioshop Ratilaisen uusin edustus, Torinossa toimivan Coral Electronic -yhtiön Indiana Line on 1970-luvun alkupuolella perustettu merkki, joka keskittyy kohtuuhintaisiin kaiuttimiin. Testissämme on jalustakaiutin Tesi 260 (360 ?) ja lattiakaiutin Tesi 542 (650 ?). Asiallinen jalustakaiutin Tesi 260 on kaksitie-bassorefleksikaiutin, jonka kotelon tilavuus on noin 10 litraa. Refleksiputken läpimitta 50 mm, joten sen pitäisi toimia suuremmillakin äänenpaineilla. 77. Etulevy ja kangaskehikko ovat mustia. Bassokeskiääninen (160 mm polypropyleenikartio) ja diskanttielementti (26 mm silkkikalotti) on pyritty sijoittamaan mahdollisimman lähelle toisiaan, jotta kaiutin sulautuisi mahdollisimman pistemäiseksi äänilähteeksi. Sen voi siten sijoittaa myös kuvaputkinäytön lähelle ilman pelkoa värivirheistä. Pinta on puujäljitelmää, mutta viimeistelyä ei voi moittia. Niistä useimmissa on käytetty hyväksi maan laadukasta puutyöperinnettä, ja siksi hinnatkin ovat olleet tyypillisesti keskivertoa korkeampia. Kalotti on hieman elementin laippaa taaempana, ja syvennys muodostaa sille pienen suuntaimen. Kaiuttimessa on magneettisuojaus. Se sisältää jalusta-, lattia- ja keskikaiuttimet kahdessa kokoluokassa (pienemmät 240, 540 ja 740 sekä suuremmat 260, 560 ja 760). Hieman sen yläpuolella on Tesi-sarja, jonka hinta-alue alkaa 260 eurosta. Pienemmistä malleista on lisäksi ylellisemmin viimeistellyt, kiiltopintaiset muunnokset (242, 542 ja 742). Indiana Line Tesi 260 - ja Tesi 542 -kaiuttimet Teksti: Pekka Tuomela Kuvat: Mauri Eronen ja Pekka Tuomela Mittaukset: Aalto-yliopisto ja Mauri Eronen testi Lisää edullisia vaihto -ehtoja Indiana Line on uusi lisäys kohtuuhintaisten kaiuttimien valikoimaan. Testasimme näytteeksi merkin tuotteista jalustalle ja lattialle sijoitettavan mallin. ????? suosittelemme Hyvä hinta-laatusuhde Italia on merkittävä kaiutinvalmistaja, mutta sieltä on tuotu Suomeen vain muutamien merkkien tuotteita. Hinnat on saatu edullisiksi siirtämällä valmistusta Kiinaan. Mallisto alkaa Nota-sarjalla, jonka pienin malli maksaa vain 195 euroa/pari
Tällaisella toteutuksella ei saa aikaan kovin tehokasta vaimennusta, mutta se vaikuttaa muodostuneen teollisuuden standardiksi selvästi kalliimmissakin hintaluokissa. Refleksiputken suuaukko on pyöristetty trumpettimaiseksi, jotta ilman virtaukseen liittyisi vähän pyörteisyyttä. Se on hieman räväkämpi ja kirkkaampi mutta ei silti hyökkäävä. Valmistajan mukaan bassolla on käytetty loivaa suodatusta, jotta vaihetoisto säilyisi mahdollisimman hyvänä, ja kaiutin olisi helppo kuorma vahvistimelle. Vaimennusaineena on ohut kerros polyesterivanua seinämillä. Jakosuotimessa on kaksi kelaa, kaksi kondensaattoria (diskantilla muovieristeinen) sekä kolme vastusta. Pyörteet aiheuttavat häviöitä ja epätoivottavaa puhinaa voimakkailla bassoäänillä. Jakosuotimen osat ovat samantyyppisiä kuin 260-mallissa, mutta niitä on keskitaajuuskaistan takia enemmän: kolme kelaa, kolme kondensaattoria ja kolme vastusta. Värivaihtoehdot ovat musta ja valkoinen. Kaiutin on kolmitietyyppinen, ja siinä on 120 milliset elementit bassolle ja keskiäänialueelle. Bassot ovat hillityn korostumattomat, ja matalien toisto on muutenkin luontevaa. Käännepisteen alapuolella lasku on jyrkempi, ja alarajataajuuden ero jää melko pieneksi, alle kolmasosaoktaavin suuruiseksi. Minimiarvot ovat neljän ohmin yläpuolella, eikä vahvistimille pitäisi tulla ongelmia. Toistoltaan rauhallisia Tesi 260:n sointi on miellyttävän tasapainoinen ja sävykäs. Leveys ja syvyys ovat pienemmät kuin 260-mallissa. Diskantilla on toisen asteen suodatus (12 dB/oktaavi). Ripaus ylellisyyttä Tesi 542 on siro lattiakaiutin. Tesi 260:n vaste laskee aavistuksen enemmän yläbassoilta diskanttiin. Ilmatilan vaimennuksena on pienemmän mallin tavoin polyesterivanua, jota on sijoitettu vain seinämille. Siinä on lämpöä mutta ei varsinaista verhoutuneisuutta. Dynamiikka on suuremmasta koosta huolimatta samaa tasoa kuin 260-mallissa.. Siinä on myös enemmän poikkeamia keskialueella. Dis78 kanttielementti on ainakin päällisin puolin sama kuin 260-mallissa. Yleensäkin kaiuttimen toisto on enemmän helposti kuunneltavaa kuin huippuanalyyttista. Tesi 542 on monessa suhteessa luonteeltaan samanlainen. Liitäntäpaneelissa on kaksoisjohdotuksen mahdollisuus. Bassovasteet erityyppiset Kummankin kaiuttimen mittaustulokset ovat hyvät, mutta niiden välillä on jonkin verran eroja taajuusvasteen luonteessa. Keskialue ei ole aivan tasainen, mikä kuuluu lievänä läheisyyden korostumisena ja joidenkin soittimien nasaaliutena. Bassot ovat napakat ja rytmikkäät, mutta eivät erityisen jykevät. Stereokuva ei vedä huomiota itseensä leviämällä liian häiritsevän avaraksi tai olemalla yksityiskohtaisen tarkka. Soittimet eivät paikannu kovin selvästi, ja äänikuva on avaranpuoleinen. Elektrolyyttikondensaattori ja vastus tasaavat elementin impedanssia. Tesi 542:n jakosuotimessa on kolmitieperiaatteen takia enemmän osia. Molemmissa koteloissa on tukikehikko ja vaimennusaineena polyesterivanua (kuvassa Tesi 260). Tesi 260:ssa basson ja keskialueen toistaa 160-millinen elementti, jossa on magneettisuojaus. Vahvistimeen kytkemistä varten on yhden naparuuviparin sisältävä liitinpaneeli. Mdf-levystä valmistetun kotelon sisällä on rakennetta jäykistävä kehikko, ja se on hintaluokkaan nähden tukeva. Myös kotelon viritystaajuus, herkkyys, suuntaavuusindeksi ja lisäviive ovat molemmissa lähellä toisiaan. Impedanssiltaan kaiuttimet ovat suhteellisen tavallisia. testi Indiana Line Tesi 260 - ja Tesi 542 -kaiuttimet Tesi 260:n jakosuodin on basson osalta ensimmäistä astetta (6 dB/oktaavi). Käytännössä se tarkoittaa sarjakelaa ja impedanssia tasaavaa kondensaattori-vastus-yhdistelmää, joten kytkennän suotojyrkkyys on 6 dB/oktaavi. Kiiltävä pinta antaa viimeistellyn vaikutelman. Elementtien yhteensovitus on molemmissa onnistunut varsin hyvin. Bassovasteiden muodot ovat erilaiset, 542:n vaste laskee ensin vähemmän, ja se toistaa keskibassot suuremmalla voimakkuudella. Kotelo on tuettu pystysuuntaisella, kylkiä pitkin kulkevalla kehikolla. Keskialue tuntuu toistuvan aavistuksen neutraalimmin
Yläbassoissa on kuitenkin aavistus ylikontrolloinnin tunnetta: kontrabasso kuulostaa toisinaan liiankin napakalta. Äänikuva on ilmava, viitteellinenkin ja sijaitsee kuuntelulinjalla hiukan keskimääräistä alempana. Tähän kuitenkin tottuu nopeasti. Taajuusbalanssi on samankaltainen vertailukaiuttimen kanssa. Aavistuksen keskialuepainotteinen balanssi tekee äänestä esillä olevan, rullaavan ja pakottoman. Vaikka sävyllinen valaisu on ehkä jalustamallia karkeampaa, äänenväri pysyy rajuillakin äänitteillä siistinä. Etenkin yläkeskialueella on enemmän energiaa, mikä kuuluu sekä trumpetin räväkkyytenä että fonin rouheutena. Positiivinen kokonaisuus. Miellyttävä, nätti ja rauhallinen soundi, vaikka balanssi saattaa olla hitusen kirkkaaseen suuntaan kallellaan. Toisto on balanssiltaan pirteämpi. Sivistyneen hillitty ja värittymätön ääni ei sorru yliyrittämiseen, vaan pysyy miellyttävänä monenlaisella materiaalilla. Erittäin kuunneltava kaiutin, varsinkin pienessä huoneessa ja subbarin kanssa. Pisteet: Taajuusbalanssi 8,25 Äänikuva 7 Dynamiikka 5 Kokonaisuus 7,75 Avaa jalustamallia läpikuultavamman näyttämön esitykselle. Aavistus keskialuekorosteisuutta ei tee äänestä nasaalia, pikemminkin pehmeän ja miellyttävän. Äänikuva välittää tilan avarampana, mutta toisaalta sijoittelukyvyltään epämääräisempänä. Basson alaraja jää ylös, eikä matalimpia juuri kuulu. Varsinkin Tesi 260:n laadun suhde hintaan on erinomainen. L i s¨ av iiv e Indiana Line Tesi 260 Indiana Line Tesi 542 ? Tasapainoinen kokonaisuus ? Hillitty yleissointi ? Kirkas ja siisti sointi ? Napakat ja luontevat bassot 0.9 0.8 0.8 0.7 0.7 Lis ¨ a v iive [ms] suosittelemme L i s¨ av iiv e 0.9 Lis ¨ a v iive [ms] ????? 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 ? Stereokuva ei kovin tarkka 0.4 0.3 0.1 0 ? Keskialue hieman pinnassa 0.5 0.2 0.1 ?0.1 100 0.6 0 1000 Taajuus [Hz] Lisäviive taajuuden funktiona. 10000 20000 ?0.1 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 Lisäviive taajuuden funktiona. 79. Mehevällä alakeskialueella tapahtuva liikehdintä on niin sujuvaa, että toisto etenee kuin itsestään. Bassotoisto on täsmällisen rytmikäs ja liioittelematon. Koko keskialuetta säestää miellyttävän sävykäs lämpö, mikä ei kuitenkaan ilmene liiallisena tukkoisuutena tai verhoutuneisuutena. Nasaalivivahde puhallinsoittimien alarekisterissä on pieni virhe. testi kuunteluarvio Indiana Line Tesi 260 Indiana Line Tesi 542 Mauri Eronen Mauri Eronen Kokonaisuus on erittäin hyvin balanssissa. Kovin suurta dynaamista draivia ei irtoa. Jos ei kaipaa yltiöpäistä dynamiikkaa tai draamaa ääneen, kaiutin on toimivan tasainen valinta. Pisteet Taajuusbalanssi 8,25 Äänikuva 7,5 Dynamiikka 7 Kokonaisuus 8,0 Pisteet: Taajuusbalanssi 8,25 Äänikuva 7,25 Dynamiikka 7,0 Kokonaisuus 7,75 mittaustulokset info Indiana Line Tesi 260 Hintaluokka: 360 ?/pari Maahantuoja/edustaja: Audioshop Ratilainen Puhelin 044 580 0051 Internet-osoite www.audioshop.fi Valmistajan internet-osoite www.indianaline.it 2-tie, refleksi 120 W 4-8 ohmia 3-tie, refleksi 120 W 4-8 ohmia Herkkyys (1 m, 2,83 V) Alarajataajuus (-6 dB) Viritystaajuus 86,5 dB 53 Hz 56 Hz 87 dB 45 Hz 53 Hz Suuntaavuusindeksi (100-10000 Hz) 5 dB 5 dB Lisäviive, 1 KHz Minimi-impedanssi 0,25 ms 4,2 ohmia @ 210 Hz 0,21 ms 4,3 ohmia @ 160 Hz Indiana Line Tesi 260 105 Indiana Line Tesi 542 Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0o(pun), 20o (sin), ja 60o (vihr) 105 160 mm 26 mm 2500 Hz 120 mm 120 mm 26 mm 180 ja 2700 Hz ? ? ? ? ? ? ? 175 x 340 x 300 mm 5,9 kg 135 x 825 x 240 mm 9,4 kg 95 Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0o(pun), 20o (sin), ja 60o (vihr) 100 95 Amplituudi [dB] 100 Amplituudi [dB] Tekniset tiedot Toimintaperiaate: Suurin suositeltava teho: Nimellisimpedanssi: Elementit: - matalat äänet - keskiäänet - korkeat äänet Jakotaajuus: Liittimet: - painoliitin - naparuuvi - banaanihylsy - kaksoisjohdotus Irrotettava etusuoja: Muuta: Mitat (l x k x s): Kokonaispaino (/kaiutin): Indiana Line Tesi 542 650 ?/pari Audioshop Ratilainen 044 580 0051 www.audioshop.fi www.indianaline.it 90 85 80 75 70 65 20 85 80 75 70 Indianaline Tesi 240 100 90 1000 Taajuus [Hz] 10000 65 20 20000 Indianaline Tesi 540 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). yhteenveto Testatut Indiana Linen mallit ovat soinniltaan miellyttäviä. Soinnissa on aavistus pidättyväisyyden tuntua, mikä on kenties peräisin siistin hillitystä yläkeskialueesta. Kaiutin ei silti ole hengästyttävä nakuttaja tai rytmi-ihme. Kokonaisuus tuottaa enemmän rytmistä ilottelua, ja bassotoisto on selvästi luonnollisempi ja vapautuneempi. Sähköinen musiikki suurehkolla voimakkuudella osoittaa, että iskukyky on puutteellinen, vaikkei kontrolli varsinaisesti katoakaan. Niitä on helppo kuunnella, ja ne sopivat monenlaiselle musiikille. Dynamiikassa voi olla hiukan toivomisen varaa, mutta kokonaisvaltaisen miellyttävyyden vuoksi siihen ei tule kiinnittäneeksi huomiota. Ilmava ja rasittamaton esitys sopii ainakin niille, jotka kaipaavat enemmän yleispätevää musiikkitoistinta kuin tiukkapipoista hifimonitoria. Leppoisa stereokuva piirtyy kaiuttimien väliin muttei liiemmin leviä tai toisaalta piirrä asioita pilkuntarkasti. Samoin siihen, että kovimmat rummuniskut saattavat hiukan pyöristyä kaiuttimen diplomaattisessa käsittelyssä. Aivan yhtä sävykäs sointi ei ole kuin samassa sessiossa käyneellä pikkuveljellä, mutta sukusoundia on silti selvästi löydettävissä. Kokonaisuutena kaiutin on tasaisen kuunneltava ja yleispäteväkin, mikä tekee kuuntelusta enemmän rauhoittavaa kuin kiihdyttävää. Ylenmääräistä tarkkuutta ei myöskään löydy, vaan yleissävy on enemmänkin nätti ja ilmava kuin korostuneen analyyttinen tai pistemäinen. Bassotoisto on luonteeltaan enemmänkin kepeä tai ujo kuin iskevä ja raju, mikä luonnehtii kaiuttimen huoletonta äänimaailmaa muutenkin. Alapää on hillitty ja selvästi pieneen tilaan säädetty. Elävän ja miellyttävän kuuloinen kaiutin ei vie huomiota musiikilta. Pisteet: Taajuusbalanssi 8,5 Äänikuva 7 Dynamiikka 6,5 Kokonaisuus 8,25 Mikael Nederström Mikael Nederström Avoin, siisti, sävykäs ja varsin tasapainoinen soundi kautta linjan
Jakosuodin korotetussa pohjassa, eli helppo muuttaa vaikka aktiiviseksi esim. (Helsinki) P. -setti alk. 260,- 915,- Esittelytila avoinna ke?pe klo 11?17 Valkokangasnet Oy . Musiikin.comista ostettu. Takana 4 kpl 8 cm:n refleksiputkia, joilla virityksen muuttaminen on helppoa. Vahvistimen tehot 75W/4ohm. 550 euroa. Langattoman linkkipaketin voitti Mika Iivonen Espoosta. Hypexin hienoilla dsp-moduleilla. Tippuneeseen kaiuttimeen on vaihdettu myös uusi bassoelementti. Väri hopea. Hinta: 700 ?. 1 049,- Pari alk. 5.1. hifimarkkinat Osallistu lukijakyselyyn! Kerro mitä mieltä olet lehdestä, mistä pidit mistä et, mitä haluaisit lisää. Vaikuta sisältöön: Mistä laitteista haluaisit seuraavan testin? Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan 600 euron arvoiset Aurelia Aniara -kaiuttimet. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kyselyyn! www.hifimaailma.fi/kysely Hifimaailman numeron 10/2012 lukijakyselyyn vastanneiden kesken arvottiin Pebble Audion langaton USB-audiolinkkipaketti. Pitää sisällään laadukkaan vahvistimen, CD-soittimen ja radion samoissa kuorissa. (Joensuu) Teukka76@gmail.com valkokangas.net . PS. Nyt veronpalautusrahat järkikäyttöön. Hinta: 384 ?. 040-4889293, ilkka.vaittinen@pp.inet.fi Triangle Genese Trio. 040-5956969, jarko.dahlsten@pp.inet.fi Peerles xxls-12 aluminium + Peerless XLS-12 passiivisäteilijä veistoksellisessa betonikotelossa, paino n. Tee tarjous. Uuden veroiset Trianglet, joista toinen tippunut lattialle ja kulma korjattu, kaiuttimet maalattu mattavalkoisiksi alkuperäisen tummanpunaisen mahongin sijaan. (Turenki) P. Pakkaukset, suojahuput, maskit, manuaalit yms. Mitat: K:104cm, L:35cm, S:33cm. pakkaus löytyy. On hyvä laite, mutta jäi tarpeettomaksi. Menee 20 hz vaivatta, mitattu on. Tästä tosi raskasta hifiä, jollaista ei tule heti vastaan. Siististi tehty rakennussarja-pari tarjolla (Saurama-build), kotelo lastulevyä ja sisällä paljon tukilaippoja, Ecophon-akustolevyillä toteutettu vaimennus sekä Supra Ply 3.4 mm johdo- tus. 9?17). 30 pv maksuaikaa ilman kuluja tai erittäin edullisesti erissä. BENQ W1070 Suomen halvin aito 3D Full HD -projektori linssinsiirrolla! TOIMITUSKULUT 0? INDIANA LINE TESI Hintaluokkansa parasta laatua. Hifimaailman suosittelema! 12 kk ajalle todellinen vuosikorko vain 2,4 %. TOIMITUSAIKA 1?2 PV Kun tilaat varastotuotteen ennen klo 14 niin toimitamme tilauksen ovellesi seuraavana päivänä klo 10?14. Toimituskulut 0 ?. 899,norm. tallessa. (Äänekoski) P. Takuu kaksi vuotta, kuitit ja alkup. 1760 ?/ pari. (Helsinki) P. Päällä myös kaksi kerrosta mattalakkaa. Kotiteatterin asiantuntija VIDEOTYKKI OSAMAKSULLA Kotiteatteritili . Korkeus n. Vaihtoehtoina siis suljettu, (noin) 30 Hz, 40 Hz, 46 Hz ja 52 Hz (8 kpl vaahtomuovitulppia mukaan). 050-5065469, jouni.petrow@iki.fi Cambridge Audio Azur 614T ULA-viritin, uusi, svh. Kotelo antiikkikäsitelty ja päällä ritilä jonka saa loistamaan (5 lediä). Hinta: 750 ?. Onneksi olkoon! Myydään Arcam Solo -vahvistin/CD yhdistelmä. (Jyväskylä) P. 03 4102 3840 (asiakaspalvelu ark. 050-5273543, jani.kettinen@saunalahti.fi Heed Canamp -kuulokevahvistin. HIFI Maailma -testivoittaja. Laadukkaat sisuskalut tyylikkäässä paketissa. Sh. 044-5071361 Dynaudio Focus 200c keskikaiutin. Väriltään musta. Keskuskatu 38?40 37830 Viiala . info@valkokangas.net . 80 kg. 0400-647630, pekka.hirvi@luukku.com Hifimaailma HM-95dB/W -kaiuttimet. Hinta: 300 euroa. Hinta: 375 ?. (Tampere) P. Hinta: 800?. 117cm. Maksoi 395 euroa. Lokakuussa 2012
Hyvät kuvaruutuvalikot Katso lisää tarjouksia: WWW.HIFIKULMA.FI . Vaihesäätö: 0/180°, 0?180° . Ethernet ja internet radio sh 899,- . Ayon ?Chapter . 7.2 pre out PS. Tulossa myös Hybrid Audion 3,5-tuumaisiin perustuva 2.1-setti Hinta: 2 590 ? PS. 24240 SALO 02-733 8888 . KOTITEATTERI . Otot: rca, xlr . TARVIKKEET ? Transfiguration Axia S Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. LessLoss . Coincident DH Labs . Vahvistin: 800 W. Massa: 56 kg www.sirosrustica.fi - info@sirosrustica.fi - Puh. Muuta: eq 0?6 dB @ 0?50 Hz, subsonic-suodin 12 Hz, 24 dB/okt . Avoinna Ma-Pe 10?17.30, La 10?14 SALO: Turuntie 26 . aktiivi + 12. Hifikulma tarjoaa ILMAISEN rahdin kaikille yli 100,- euron suuruisille verkkokaupan kautta tehdyille maksetuille tilauksille. Katso päivän hinta ja verkkokaupastamme:www.hifi verkkokaupastamme: kulma.fi Suomalaista laadukasta käsityönä tehtyä kotihifiä hyvää ääntä arvostavalle. Kaiuttimet myös mittatilaustyönä. FORSSA: Kartanonkatu 18 . Omega Red Wine Audio . Voin noutaa kauempaakin. P. Mitat (lxkxs): 43,3 x 83,8 x 44,2 cm . USB-liitäntä Ja AS-WL300 WLAN-sovitin KAUPANPÄÄLLE! . Gemme . KR Audio . Avoinna Ma-Pe 10?17.30, La 10?14 OCTAVA.fi . 040 8397 813 POLARVOX_HM_90X120.pdf 1 13.11.2012 17.46 t aisu ratk ! x i r Mat ityksiin van Octa iin tai yr kot C M Hyvät yhdessä. Bauer Audio dps 3 Y CM MY CY Langattomat takakaiuttimet kotiteatteriisi www.pebbleaudio.com CMY Nervanderinkatu 5 K www.polarvox.fi TL-Audio . hifimarkkinat Ostetaan KEF Kube bassokorjain. Nola . Elementit: 12. 30100 FORSSA 03-4355 150 . YAMAHA RX-A810 . Audio Epilog . Audio Tekne . Reimyo... www.starsandstripes.fi P . 040-7399105, seppo_laukkanen@pp.inet.fi Mainosta tässä p. HIGH-END . passiivi . Ja kauppa käy vilkkaana. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA www.tlaudio.fi P. John Blue Audio . Aikoinaan KEF Referens 103/3-kaiuttimille suunniteltu. 010 778 6401 Acoustic Zen . Clayton . Alipäästö: 50?150 Hz, 24 dB/okt, ohitettavissa . 050-5050880 ...and You ?ll hear the difference SOUNDEXPLOSION Sublosion 12C Testimenestys Hifimaailma -lehdessä 10/2012: ?Erinomaisen napakka toisto? ?Katoaa stereokuvaan? ?Ällistyttävän tukeva rakenne? ?Muokattavissa tilauksesta omiin tarpeisiin? ?Äänen puhtaus suurilla voimakkuuksilla? Nyt uudet Yamahan AVANTAGE-sarjan Hifikulman verkkokaupasta: viritinvahvistimet saatavissa meiltä Parhaat tuotteet ja tarjoukset Esimerkiksi: Pioneer VSX-922 AV-viritinvahvistin VAIN 449 ? esim. 0500-789 692 tai 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 Hämeenlinna 81. 7.2 vahvistin (7x160W) . 8/2 HDMI (1.4,3D,ARC)
tulossa Hifimaailma 2/2013 ilmestyy 1.3. Tannoy Precision 6.1 ja 6.2 Hienostuneen britin uutuusmallit testissä. Äänentoiston kulmakivet Vertailussa 400?600 euron stereovahvistimet Yamaha CD-N500 Denon AVR-4520 ja Yamaha RX-A3020 AV-viritinvahvistimien lippulaivat parivertailussa. Verkottunut digitaalisoitin toistaa levyt ja tiedostot. Paradigm Sub 2 Hermusen kokeiltavana kuusielementtinen raskassarjalainen. Rakennusprojekti: parempi ääni kaiuttimesta Kotelon ja jakosuotimen muokkauksella halvankin kaiuttimen ääntä voi parantaa. Tilaa Hifimaailma helposti netistä: www.hifimaailma.fi 82
Marti 6 414881 873440 MARTINLO 12 PAL.VKO 2012-43 Tunne musiikki KEF R S E RIE S Joskus vain kuulet musiikin. R Series hyödyntää KEF Blade kaiuttimen teknologioita. 09-4553685. Maailman ensimmäinen ääntä etsivät musiikin y jo varhain, että paras ko dynaamisen bassoleme parhaat ominaisuudet li tahansa musiikkia. Hinnat alkaen 900?/pari. Maahantuonti: www.highendstudio.fi www.kef.com info@highendstudio.fi puh. Uudet KEF R Series kaiuttimet toistavat äänen niin puhtaasti, että aistit jokaisen sävelen ennenkokemattomalla tavalla. KEFin yli 50 vuoden kokemus ja huomattavat suunnittelu- ja tuotantoresurssit auttavat ymmärtämään, miksi R Series on hintaluokkansa referenssi