H IF IM A A IL M A 1|2 25 ULTRAUSKOTTAVAA ÄÄNTÄ ULTRAFIDE-PÄÄTE JA -ETUNEN PERUSLAADUKKAAT PÄÄTEVAHVISTIMET 1 850–2 200 EUROA VERTAILUSSA VINYYLITOISTON VALIOLUOKKAA LUXMAN PD-151 MKII PUHUTTELEVA KAIUTINUUTUUS BOIJS AUDIO IMMERSION KUULOKEKENTÄN VOIMAKAKSIKKO | HIFIMAN ARYA ORGANIC & IFI AUDIO IDSD DIABLO 2 SOINNILLISTA SYNERGIAA | OEPHI TRANSCENDENCE 2 01|2025 14,90 € 179861_.indd 1 179861_.indd 1 15.1.2025 15.14.29 15.1.2025 15.14.29
UUSI EX-SARJA YLI KOLMEN VUODEN KEHITYSTYÖN TULOS CAMBRIDGE AUDION EXN100-VERKKOSOITIN JA EXA100-STEREOVAHVISTIN OVAT TÄYDELLISESTI TOISILLEEN LUOTUJA. 2299 € 1899 € 179862_.indd 2 179862_.indd 2 15.1.2025 13.12.03 15.1.2025 13.12.03
Mitä se hankalasti kuvailtava jokin siten on, päättää kukin itse. vuosikerta, 8 numeroa vuodessa Hi maailma on arvostetun Expert Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Tämän Hi maailma-numeron sisällössä korostuu jälleen se, miten moni eri tekijä lopulta vaikuttaa setin kokonaissointiin ja kuinka pienetkin muuttujat tuovat kuvioon omat detaljinsa, joiden perusteella asioita laitetaan paremmuusjärjestykseen. www.hi maailma. Kaapeleiden, varsinkin laadukkaiden sellaisten, eroista on melkoinen harppaus vahvistimiin, joihin puolestaan tutustuimme tämänkertaisessa vertailussamme. jas grupa M?kusala, Riika, Latvia ISSN 1796 6507 ASIAKASPALVELU asiakaspalvelu@fokusmedia. ULKOASU Isma Valkama AVUSTAJAT Jussi Arvio | Mauri Eronen | Jaakko Eräpuu | Matti Hermunen | Matti Komulainen | Mikael Nederström | Kari Nevalainen TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Ilmari Piela PAINOPAIKKA Poligr. /tilaa PÄÄTOIMITTAJA Heikki Kivelä heikki.kivelä@hi maailma. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.hi maailma. puh. Ja tällä saralla asioita on puntaroinut kunnioitettavan syvällisesti hi harrastaja Juuso Pitkänen. 19. Hatunnosto hänelle siitä, että mikäli kaupan hyllyltä ei löydy mieleistä, niin sitten hoidetaan tavalla tai toisella itse. Palkintona on kuuntelutila ja laitteisto, joiden kanssa musiikin ilistelyyn vierähtää tunti jos toinenkin. Ja vaikka kaikki vahvistimista olivat periaatteessa sangen hyviä, hintansa veroisia ja asiallisia toteutuksia, muutama onnistui silti tuomaan musiikkiin sitä hankalasti kuvailtavaa jotain, millä nousta massasta. ! 179863_.indd 3 179863_.indd 3 16.1.2025 12.29.51 16.1.2025 12.29.51. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia. Ihmisellä on, mitä kuuloaistiin ja sen harjaannuttamiseen tulee, lopulta melko hyvät edellytykset kuulla pieniäkin eroavaisuuksia, kunhan tilanne ja olosuhteet vain ovat otollisia. www.eisa.eu” PÄÄKIRJOITUS HEIKKI KIVELÄ VALINNOILLA VALMIIMMAKSI S anotaan, että yksi hi harrastuksen mahdollisista päätepysäkeistä on tilanne, jossa yleensä useammankin erilaisen laiteyhdistelmän jälkeen kokonaisuus ikään kuin vain loksahtaa kohdilleen. Niin, ja mikäli haluaisit Juuson tavoin kertoa itsestäsi tai laitteistostasi Hi maailman lukijoille, lähetä minulle sähköpostia osoitteeseen heikki.kivela@hi maailma. Mikäli otetaan huomioon äänentoiston teknologinen kehitys ja sen paikoin sukkelakin eteneminen, laiteteollisuus kyllä pitää huolen siitä, etteivät setit ole ainakaan kovin pitkiä aikoja valmiita – mikäli aikeissa on pitää esimerkiksi digilaitteisto ajan hermoilla. Siinä missä osa harrastajista todennäköisesti suorastaan välttelee tällaista loppuratkaisua, osa voi hyvinkin aktiivisesti pyrkiä sitä kohti. Hi maailma kuuluu EISAn hi ja kotiteatteriäänentoistopaneeliin. 020 7354 130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/ min. Oli odotettavissa, että laitteiden välillä olisi äänenlaadullisia eroja jo pelkästään toteutustapojen erilaisuuden vuoksi, mutta yllättävää oli lopulta se, miten selkeitä erot niiden välillä olivat. Veikkaanpa, että tällaisen palkinnon äärellä unohtaa ainakin paikoin sen, onko setti sittenkään valmis vai ei. Omalla tavallaan äärimmäisin esimerkki tästä löytyy kaapelien parista, kuten pitkästä aikaa lehden sivuilla esitelty kuukauden lisävaruste, tässä tapauksessa Cardas Audion kaiutinkaapelit, osoittaa
VERTAILU 20 PÄÄTEVAHVISTIMET 1 850–2 200 EUROA Päätevahvistimen rooli on heti kaiuttimen jälkeen hi laitteiston vaativin. Otimme testiin perinteiset kaksikanavakoneet noin kahden tuhannen euron hintaluokassa. 54 SILLÄ KORVALLA: OEPHI TRANSCENDENCE 2 -KAIUTTIMET JA TRANSCENDENCE-VÄLI-/KAIUTINKAAPELIT Tanskalaisen OePhi Acousticsin kaiuttimet ja kaapelit noudattavat sointi loso aa, jonka mukaan toiston aika-akselin tapahtumien ja vaihetoiston toimivuus ovat laadukkaan äänen olennaisimmat edellytykset. Nyt merkillä on edustaja myös Suomessa. Nyt testissä käväisi uusi Arya Organic sekä iFi Audion pirullisen tehokas kuulokevahvistin. 58 ULTRAFIDE U500DC -PÄÄTEVAHVISTIN & U4PRE-ESIVAHVISTIN Brittiläinen Ultra de on uusi tulokas kotihi ssä, mutta vanha tekijä ammattipuolella. TESTI KUUKAUDEN LISÄVARUSTE 16 JBL TOUR PRO 3 -VASTAMELUKUULOKKEET JBL Tour Pro 3 tarjoaa erottelevan täyteläisen äänentoiston lisäksi monikäyttöisen latausja tukiaseman. 50 LUXMAN PD 151 MK II -LEVYSOITIN JA LMC-5-ÄÄNIRASIA Luxmanin levysoittimet olivat vinyylin kultakaudella varsin arvostettuja lajissaan. 179864_.indd 4 179864_.indd 4 16.1.2025 12.35.43 16.1.2025 12.35.43. 34 HIFIMAN ARYA ORGANIC -KUULOKKEET & IFI AUDIO IDSD DIABLO 2 -KUULOKEVAHVISTIN Hi man on yksi kiinnostavimmista toimijoista uusiutumiskykynsä sekä laajan mallistonsa ansiosta. VAKIOT 03 PÄÄKIRJOITUS 06 TUOTEUUTISET 40 TALLENTEET 49 KOLUMNI 62 LEVYVALIOT 66 TULOSSA Päätevahvistimen rooli on heti kaiuttimen jälkeen SISÄLTÖ 20 42 50 HAASTATTELU 10 JUUSO PITKÄNEN – HIFIHARRASTAJA Juuson Pitkäsen laitteistossa elektroniikka, akustiikka ja kaiuttimet ovat sopusuhteessa toistensa kanssa, eikä millään osa-alueella ole menty helpoimman kautta. 18 CARDAS PARSEC -KAIUTINKAAPELI Cardas Audion reseptiin kuuluvat johtimien kultaisen leikkauksen mukaiset keskinäiset suhteet sekä itse tuotettu, erittäin puhdas kupari. HIGHEND 42 HERMUSET: BOIJS IMMERSION -KAIUTTIMET Hermusen luona vieraili kookas kotimainen dipolikaiutin – kahteen kertaan. Nyt kokeiluun saatiin uudistettu perinnesoitin PD-151
Olisiko nyt aika antaa itsesi nauttia analogisista ja digitaalisista tallenteistasi niiden ansaitsemalla tavalla. www.simex.fi . Nämä laitteet takaavat omistamisen ilon jykevällä olemuksellaan ja tarkalla käyttötuntumallaan. PMA-3000NE integroitu vahvistin, 2x 160 W @ 4 . Japanilaisen Denonin musiikkilaitteet ovat vakuuttaneet laadullaan jo pitkälti toistasataa vuotta. Uusi 3000-sarja yhdistää perinteet ja uusimman teknologian. www.denon.fi . puh: 09 4150 0210 DENON 3000-sarja 179865_.indd 5 179865_.indd 5 15.1.2025 13.14.28 15.1.2025 13.14.28. 3 699 € DA-muunnin, MM/MC phono, päätevahvistintoiminto DCD-3000NE Super Audio CD-soitin 2 499 € Denonin huippuluokan mekanismilla, joka kestää käyttöä DP-3000NE suoravetolevysoitin 2 499 € Upea pari legendaarisen DL-103-äänirasian kanssa NIIN LAADUKASTA, ETTÄ HINNAN LUULISI OLEVAN MONINKERTAINEN Maahantuonti: Simex Oy
PMC tunnetaan tukeutumisestaan transmissionlinjarakenteeseen, jossa bassoäänisen takasäteily johdetaan tietynpituiseen viritettyyn kanavaan tai linjaan. Myös 55 millimetrin keskialuedomelle on säleikkö ja kukanmuotoinen suuntain. Tämän se on tehnyt parantamalla Laminair-tekniikkaansa, tuloksena vähemmän turbulenssia ja pienemmät säröt. Bassoääninen on 305 millimetrin elementti paperi–polyesterikartiolla, kumiripustuksella, 145 x 25 millimetrin magneetilla ja 50 millimetrin Kapton-puhekelalla. Kaiuttimen tarkemmat hintaja saatavuustiedot eivät tätä kirjoitettaessa olleet vielä selvillä. PMC:LTÄ UUSI PROPHECY-KAIUTINSARJA HINTALUOKKA: 3 490–10 790 EUROA / PARI LISÄTIEDOT: PMC-SPEAKERS.COM & MRHIFI.FI HINTALUOKKA: NOIN 2 000 EUROA LISÄTIEDOT: TAGAHARMONY.COM & LAATULAITE.COM 179866_.indd 6 179866_.indd 6 16.1.2025 12.17.57 16.1.2025 12.17.57. Jakotaajuuksiksi ilmoitetaan 800 ja 2 500 hertsiä, toistokaistaksi 30–20 000 hertsiä, herkkyydeksi 92 desibeliä ja impedanssiksi kuusi ohmia. 06 Nyt on Tagan vuoro retroilla. Samaa 125 millimetrin elementtiä polypropeenikartiolla käytetään bassokeskiäänielementtinä kaksitiemalleissa ja erillisenä bassoäänisenä kolmitielattiakaiuttimissa. PUOLALAISTA NOSTALGIAA PMC on julkaissut viisi uutta kaiutinta premium-tason kaiutinsarjassa nimeltä Prophecy. Kaikki sarjan kaiutinelementit ovat uusia, kuten 27 millimetrin tekstiilidome epätavallisella säleiköllä (parantaa taajuusvastetta) ja aallonohjaimella suuntaavuuden hallitsemiseksi. Keskiääninen on 50 millimetrin alumiinidome polyesteriripustuksella ja 135 x 20 millimetrin magneetilla. Eteen asennettu bassorefleksiportti tuo joustavuutta sijoitteluun. Nostalgic TH-12 on vintage-muotoiltu kolmitiekaiutin 10 kilogrammaa painavalla metallijalustalla, joka on kallistettu viisi astetta taaksepäin äänen optimaalisen ajoituksen vuoksi. Diskantille (kolme kilohertsiä) ja keskialueelle (800 hertsiä) on tasonsäädöt: (-3/0/+3 desibeliä). Nyt PMC kertoo tehneensä Prophecy-sarjassa parannuksia tapaan, jolla siirtolinjasta tuleva ääni syötetään huoneeseen. Diskanttielementti on litteä 25 millimetrin titaani-magnesiumdome polyesteriripustuksella 25 millimetrin alumiinipuhekelalla ja 85 x 15 millimetrin magneetilla
Sama akryylin hyödyntäminen toistuu soittimissa, joita Musical Fidelity on tehnyt sen M1:n jälkeen, ensiksi M8xTT ja viimeisimpänä M6xTT. Eversolo DMP-A6 Gen 2:ssa on myös wake-on-lan-toiminto, jonka avulla laite voidaan käynnistää sovelluksen kautta ilman, että sitä tarvitsee kytkeä päälle manuaalisesti. Paikallisesti tallennettua musiikkia varten on neljä teraa tallennustilaa ssd-levyllä. MUSICAL FIDELITYLTÄ RASKAAN SARJAN AKRYYLILEVYSOITIN HINTA: 5 499 EUROA LISÄTIEDOT: MUSICALFIDELITY.COM & AK-HIFISYSTEMS.FI SEURAAVA SUKUPOLVI Eversolo DMP-A6 Gen 2 on toisen sukupolven striimeri/dac/ esivahvistin uudella lineaarivirtalähteellä (alempi kohinataso), hdmi arc -tuella ja uudella väritarkemmalla kuuden tuuman hd-kosketusnäytöllä alumiinikotelossa. Stereo-rca-linjalähdön lisäksi on optinen ja rca-s/pdif-lähtö, joiden kautta laitetta voi käyttää pelkkänä pyörittimenä ulkoisen dacin avulla. Dsd-yhteensopivuuden lisäksi soitin tukee 32-bittistä 384 kilohertsin pcm-dataa. Pure Direct -tila katkaisee näytön sekä digitaaliset lähdöt. M1:n suunnittelivat Musical Fidelityn perustaja Antony Michaelson ja Heinz Lichtenegger, tuolloinen Musical Fidelity -jakelija ja nykyään koko brändin omistaja. Uuden soittimen suunnittelun perusideana oli yhdistää metalliseosten inertti massa resonoimattomaan akryyliin. Da-muuntimessa on neljä ESS ES9018K2M -sirua. Soitin itsessään lukee cdja sacd-levyjä sekä poltettuja cdja dvd-levyjä flacista mp3:een. TUOTEUUTISET 07 Laadukkaat sacd-soittimet eivät ole ehkä muodissa, mutta Denonilta niitä on aina tullut ja tulee myös nyt: 16,8 kilogrammaa painava alumiinikoteloinen DCD3000NE. Yhteensopivuus löytyy myös nfs:n, smb:n, webdav:n, upnp:n ja Roonin kanssa. Äänivarrelle on atsimuuttija vta-säätö, levylautasen päälle on nahkamatto ja alumiiniklamppi. Kaksi ES9038Q2M-sirua, yksi molemmille kanaville, huolehtii da-muunnoksesta, dacilta xlr/rca-lähtöön asti piirikytkentä on täysin balansoitu, ja kolmannen sukupolven XMOS XU316 -prosessori takaa nopean datansiirron usb:n kautta. Denon DCD-3000NE on puhdasverinen sacd-soitin ilman digitaalista tuloa tai esivahvistinastetta. Laitteessa hyödynnetään myös Denonin omaa Ultra AL32 -prosessointia. Moottori on tehokkaasti irrotettu yhdeksän tuuman alumiiniäänivarresta ja 6,6 kilogrammaa painavasta, 39 millimetriä paksusta alumiinilevylautasesta kaksoisrunkorakenteen avulla (kokonaispaino 19,1 kilogrammaa). Verkkosoitin tarjoaa tuen luonnollisesti myös verkon suoratoistopalveluille, kuten Spotify, Tidal, Qobuz, Amazon Music ja niin edelleen. Soitin on tarkoitettu kaveriksi integroidulle PMA-3000NE-vahvistimelle. Soittimessa oli akryylilautanen, joka koostui kahdesta 30 millimetriä paksusta levystä kahdeksalla lieriömäisellä välikepainolla. DENONILTA UUSI SACD-SOITIN HINTA: 2 499 EUROA LISÄTIEDOT: DENON.COM & SIMEX.FI Musical Fidelity toi markkinoille legendaarisen M1-levysoittimen 2000-luvun alussa. HINTA: 859 EUROA LISÄTIEDOT: EVERSOLO.COM & IDEAALI.FI 179866_.indd 7 179866_.indd 7 16.1.2025 12.09.03 16.1.2025 12.09.03
Molemmille puoliskoille oma 320 volttiampeerin toroidimuuntaja. 08 Fyne Audion mukaan uusi Vintage Classic Gold SP -sarja (Special Production) yhdistää Classic-sarjan tyylikkään estetiikan ja Vintage-sarjan lippulaivasuorituskyvyn. AUDIOLABILTA ESIJA PÄÄTEVAHVISTIN HINTA: AUDIOLAB 9000Q: 1 799 EUROA / AUDIOLAB 9000P: 1 299 EUROA LISÄTIEDOT: AUDIOLAB.CO.UK & AUDELEC.FI 179866_.indd 8 179866_.indd 8 16.1.2025 12.09.08 16.1.2025 12.09.08. Uusi vahvistinpaketti sopii yhteen Streamer 9000N:n ja 9000CDT-cd-pyörittimen kanssa. Analoginen voimakkuudensäädin on mikroprosessoriohjattu. Kryokäsitellyt jakosuotimet sisältävät laadukkaita komponentteja, kuten korkealaatuisia polypropeenikondensaattoreita ja pienihäviöisiä laminoituja rautasydänkeloja. Laitteet ovat saatavilla Suomessa toukokuussa. Tehoa vahvistin tuottaa 100 wattia kahdeksaan ohmiin tai 160 wattia neljään ohmiin ab-luokassa. Mukana on myös bluetooth aptx low latency, hd sekä ldac. Audiolab 9000Q -esivahvistin–dac 4,3 tuuman ips-värinäyttöllä (voidaan haluttaessa käyttää myös vu-mittarin emulointiin) on ohjauskeskus neljälle analogiselle linjatason äänilähteelle (kolme kpl rcaja yksi xlr-tulo) sekä levysoittimelle (mm-phono-tulo). Sävynsäätimet diskantissa ja läsnäoloalueella auttavat käyttäjää sovittamaan kaiuttimen äänen vastaamaan huoneen akustiikkaa ja henkilökohtaisia mieltymyksiä. MUISTUMIA HIFIN KULTAKAUDELTA HINTALUOKKA: NOIN 8 000–17 000 EUROA LISÄTIEDOT: FYNEAUDIO.COM & MGY-EUROPE.COM Audiolab on täydentänyt 9000-lippulaivasarjaansa 9000Q-esija 9000P-päätevahvistimella. Audiolab 9000P -tehovahvistin on kaksoismono. Kolmessa suurimmassa (10, 12 ja 15 tuumaa) IsoFlare-elementissä on diskantissa titaanielementti neodyymimagneetilla, kun taas 8-tuumainen malli käyttää magnesiumdomea. Lähtöpuolella on säädettävä xlrja kaksi rca-lähtöä sekä yksi kiinteä. Dac-osio käyttää ESS Sabren ES9038PRO-sirua. Sarjaan kuuluu neljä Fynen Glasgow’n tehtaalla koivuvanerista ja pähkinäviilusta valmistettua mallia konsentrisillä IsoFlare-elementeillä FyneFlute-ripustuksella sekä Fynen BassTrax-bassorefleksitekniikalla (alaspäin suunnattu kanava-aukko säteilee bassoenergian tasaisesti kaikkialle huoneeseen). Silloittamalla monopäätteeksi Audiolab 9000P antaa 300 wattia kanavaa kohti kahdeksaan ohmiin. Digitaalisille soittimille on koaksiaalinen ja optinen s/pdif-tulo sekä usb-b
NAD M10 V3 HENGÄSTYTTÄVÄ UUTUUS 2499 € ak-hifisystems.fi ak-hifisystems.fi 180170_.indd 9 180170_.indd 9 15.1.2025 14.19.07 15.1.2025 14.19.07. NAD M10 V3 BluOS -verkkovahvistin on kaikkea mitä voit nykyaikaiselta vahvistimelta vaatia: BluOS multiroom & 24/192 HiRes striimaus, Dirac Live huonekorjaus, LCD kosketusnäyttö, 2-suuntainen Bluetooth aptX HD, Hybrid Digital nCore -vahvistin, AirPlay2, HDMI eARC, langaton 4.0, 4.1 ja 4.2 Dolby Digital surround dekoodaus, kuvaruutunäyttö, päivitetty DAC sekä laadukas liitäntä levysoittimelle
10 PUOLIKSI ITSE TEHTY HAASTATTELU | JUUSO PITKÄNEN – HIFIHARRASTAJA JUUSON LAITTEISTOSSA ELEKTRONIIKKA, AKUSTIIKKA JA KAIUTTIMET OVAT SOPUSUHTEESSA TOISTENSA KANSSA, EIKÄ MILLÄÄN OSA-ALUEELLA OLE MENTY HELPOIMMAN KAUTTA. TEKSTI KARI NEVALAINEN | KUVAT JA MITTAUKSET JUUSO PITKÄNEN 179868_.indd 10 179868_.indd 10 16.1.2025 10.45.39 16.1.2025 10.45.39
– Nykyinen hifitila ei tietenkään syntynyt kertalaakilla. Kolme vuotta voi tässä lajissa olla kuitenkin pitkä aika. HAASTATTELU 11 la ääntä heijastavilla ja rikkovilla puupaneeleilla (peittävät myös ison tv-näytön), ja katon täyttää koko pinta-alalta Altecin monisolutorvien suuosaa muistuttavat diffuusorit. Muun muassa katto meni uusiksi, kun osoittautui, että aiempi EPS Multifuser -tyyppinen akustointi vaimensi liikaa korkeita taajuuksia. En koskaan kilpaillut autohifin äänenlaatuluokissa, mutta koen tehneeni muutaman melko hyvin soivan kokoonpanon. Eikä se liity resurssien puutteeseen, vaan on kokonaisvaltainen mielentila. Ja mitkä kaiuttimet ne ovatkaan. NAD vaihtui TEAC:iin, Monitor Audiot ensiksi Phonarin Next B 10:een ja sitten Usherin Tiny Dancer BE-718 -kaiuttimiin. Juuso kyllä tykkäsi Elysianeista, mutta vielä ei ollut aika jämähtää harrastuksessa paikoilleen. Kotihifistin itsestään löytäneen Juuson ensimmäinen haaste oli kuuntelutilan akustiikka ja sen opiskelu, miten muutokset akustiikassa vaikuttavat soundiin. – Tiesin, että itselläni ei ole kykyjä tehdä laadukasta kaiutinta kokonaan itse, mutta mietin, että jonkun toisen suunnittelemana saattaisin saada sellaisen rakennettua. Kaiuttimet ovat noin 1,5 metriä etuseinästä, runsaan metrin sivuseinistä ja noin 2,3 metrin etäisyydellä toisistaan. Molemmin puolin kuuntelutilaa on 4,7 metriä pitkät, 10 senttimetriä paksulla kivivillalla täytetyt ja päältä tammirimoitetut seinät. – Alkuvuosien älyttömät subbarisysteemit vaihtuivat jossain vaiheessa enemmän äänenlaatujutuiksi. Jostain kumman syystä ajattelin, että siinä ei ole kylliksi haastetta. Oppiminen tapahtui ylilyöntien ja kantapään kautta, ja kun muu ei enää auttanut, Juuso kaatoi olohuoneesta kaksi seinää ja rakensi yhden uuden. Osa harrastajista haluaa olla vähän molempia, ja Juuso Pitkänen kuuluu tähän ryhmään. Akustiset ratkaisut ovat muovautuneet liki puolentoista vuoden aikana apuna mittari ja tärkeimpänä satojen tuntien kuuntelut. Uusi luku harrastamisessa koitti, kun Usherien tilalle taloon saapuivat Wharfedale Elysian 4 -kaiuttimet ja vielä perään vahvistimeksi ASR Emitter II Exclusive, vuoden 2009 malli. Nykyinen kuuntelutila on aika hämmentävä sekoitus monenlaista akustointia. MONENLAISTA AKUSTOINTIA Ensimmäiset varsinaiset stereot Juuso hankki kotiinsa vuonna 2017: NAD:n elektroniikkaa, kaiuttimina Monitor Audio Silver 8. KAIUTTIMET YHTEISTYÖSSÄ Vajaan kymppitonnin arvoiset Wharfedale Elysian 4:t ehtivät viihdyttää Juusoa kolmisen vuotta. Kuunteluetäisyys on noin 3,4 metriä. Sivuseinillä on kaksi Puolasta tilattua, ääntä heijastavaa diffuusoria, huoneen etukulmissa huoneen korkuiset bassoansat, kaiuttimien päällä katossa toiset bassovaimentimet, etuseinä kokonaan peitetty isoilNYKYINEN KUUNTELUTILA ON AIKA HÄMMENTÄVÄ SEKOITUS MONENLAISTA AKUSTOINTIA. Koko hifiharrastus on henkisesti velkaa tuolle mielentilalle niin kuin se ilmeni 1950ja 1960-luvuilla varsinkin länsimaissa. Kun Juuso lopulta sai olosuhteet mielestään riittävän hyviksi, pystyi hän luopumaan akustiikkaa paikkaavista huonekorjaimista, viimeisimpänä DSPeaker Anti-Mode X4:stä. Takaa avoin tila jättää kuuntelupaikan – iso pehmeä sohva raheineen – melko keskelle 8,6 metriä pitkää, 4,3 metriä leveää ja 245– 250 senttimetriä korkeaa huonetta. Jurgenson oli hoksannut Juuson kaiutinpohdinnat ja halusi neuvoa tätä O salle hifiharrastajista itse tekeminen on kaikki kaikessa. Sitten on niitä, jotka eivät voisi kuvitella tekevänsä muuta kuin ostavansa kaupallisia tuotteita tunnetuilta valmistajilta. Kotihifi ei tuolloin kiinnostanut. Aluksi kiinnostus musiikin kuunteluun ja äänentoistoon konkretisoitui autohifin kautta. 179868_.indd 11 179868_.indd 11 16.1.2025 10.45.44 16.1.2025 10.45.44. Halu kokeilla jotain uutta alkoi nostaa päätään. Erityisesti Juusoa houkutti ajatus astetta laadukkaammista kaiuttimista. Myöskään vanhalle JL Audion subbarille ei ole nykysetissä enää käyttöä, kun kaiuttimet toimivat yksinäänkin. Kansainvälisillä keskustelupalstoilla aikansa seikkailtuaan Juuso sai yllättävän yhteydenoton virolaiselta kaiutinsuunnittelijalta, Harry Jurgensonilta. Vielä oli asioita kokematta, mahdollisesti hienompiakin. Jurgenson oli ansainnut kannuksensa Estelon-kaiuttimien äänen tuunaamisessa, ja ansiolutteloon kuului myös maailmanmestaruus autohifin äänenlaatuluokassa USA:ssa. Sen sijaan, että olisi ryhtynyt unelmoimaan kymmenien tuhansien euron highendkaiuttimista, ja tähän eittämättä vaikutti taustalla Juuson diy-kokemus, hän alkoi tiirailla vaihtoehtoja maailmalta mukaan lukien erilaiset highend-tason kaiutinrakennussarjat
ODOTTELUA JA VIILAUSTA Heti alkajaisiksi Harry ampui alas Juuson ensimmäiset ideat uudesta kaiuttimesta. Tarkka paritus oli ehdoton edellytys paremmalle äänen kuvantamiselle, äänikuvan vakaudelle ja äänen resoluutiolle. Kiinaan faksattiin kotelon tarkat speksit, elementtien datalehdet ja muu tarvittava tieto. Syy löytyy kaiuttimen alta: Townsend Seismic Podium, jonka ilmaripustus eristää kaiuttimen täysin lattiasta ja lattian kaiuttimesta. 12 Kiinasta laadukkaita highend-koteloaihioita tekevästä verstaasta. Juuson puuntyöstötaidoista huolimatta kotelot tilattiin Kun 98 kilogrammaa painavaa kaiutinta työntää kevyesti pikkusormella, se lähtee vapaasti keinumaan. Kammioiden sisätilavuudet jätettiin aavistuksen liian suuriksi myöhempää viilausta varten. – Muutaman yön nukuttuani ilmoitin, että tehdään ne kajarit! Päätöksentekoa auttoi tieto, että Harry saisi omilta kontakteiltaan ison läjän elementtejä, joista hän mittaa ja valitsee projektiimme mahdollisimman identtiset parit. Myös Accutonin elementit olivat keskustelussa mukana, mutta Harry piti SB Acousticseja parhaana vaihtoehtona. Toinen ennakkoehto oli, että kotelot kullekin elementille tultaisiin tekemään millimetrin tarkkuudella elementtien parametrien mukaisiksi, ja kolmas, että elementit olisivat upotetut etulevyn pinnan tasalle. Parin kuukauden odottelun jälkeen Helsinkiin rantautuivat laadukkaan oloiset, pohjoismaisesta koivuvanerista tehdyt kotelot ylädiy-projektien sudenkuopista ja riskeistä. Jokainen pienikin yksityiskohta pitää ottaa huomioon, tärkeimpinä reunaehtoina, että elementit ovat käsin poimitut ja viimeisen päälle paritetut itse mitattujen arvojen perusteella. Korkealaatuiset kaiuttimet eivät syntyisi miltään osin tekemällä vähän sinnepäin. Harryn mukaan suoraan hyllyltä otettujen kaiutinelementtien ts-parametrit saattavat heittää jopa 25 prosenttia ilmoitetuista. Diskanttielementiksi valikoitui, Harryn ehdotuksesta, SB Acousticsin Satori TW29B-B berylliumdome ja keskiääniseksi saman valmistajan 7,5 tuuman MW19TX-4 TeXtreme-hiilikuitukartiolla. Pitää suunnitella itse. Lopulta hän tarjoutui olemaan mukana tulevien uniikkien kaiuttimien suunnittelussa, mikäli Juuso olisi sellaisesta kiinnostunut. 179868_.indd 12 179868_.indd 12 16.1.2025 10.45.50 16.1.2025 10.45.50. Harryn mukaan keskialueen mahdolliset puutteet johtuivat yleisimmin epätäydellisestä diskantin ja keskiäänisen vaihesovituksesta. Wooferiksi tuli lopulta Juuson ehdottama Scan-Speakin 13 tuuman Revelator 32W/4878T00, jolla hän sai hieman toivomaansa potkua alapäähän. Hinta oli samaa tasoa kuin Suomessa pelkkä raaka-aine, eikä Juusolla olisi ollut vaadittavia työkaluja elementtien upotuksiin. Se taas tarkoittaa eroja herkkyydessä, impedanssissa, resonanssitaajuudessa ja niin edelleen. Sitten piti pohtia koteloita. Wharfedale Elysian ja uuden kaiuttimen kotelo rinnakkain. Ainoa puute, mitä etukäteen keksin, oli että uudessa kaiuttimessa keskialue voisi olla soinnillisesti jotenkin loistavampi tai valoisampi sekä mahdollisesti myös isompi kuin Elysianeilla. Harry kiteytti asian niin, että valmiiden rakennussarjojen kanssa on mahdollisuus hyvään lopputulokseen, mutta erinomaiseen tuskin. Mutta mitä äänellistä ominaisuutta tässä lähdettiin korjaamaan tai tavoittelemaan. – Elysianit soivat mielestäni erittäin tasapainoisesti aika lailla koko skaalalla
Harryn diy-välija kaiutinkaapelit. Toiveita äänimaailmasta ehtisi vielä esittää. Matalaan jakoon päädyttiin, jotta bassoääninen ei pääsisi sotkemaan keskiäänisen ääntä sen toimintakaistalla. HAASTATTELU 13 töllä. Musiikkikappale oli Livingston Taylorin Isn’t She Lovely. Muoto sopi projektiin myös teknisesti suuntaavuuden ja muiden vaatimusten suhteen. Tietysti osan voisi laittaa ennakko-odotusten tai muun sellaisen piikkiin, mutta itse tykkään ajatella, että sain hyvän käsityksen siitä, mitä olimme yhdessä jo noin kahdeksan kuukautta työstäneet. Harry vertasi kaiuttimien luomaa soundimaailmaa 80 000 euroa maksaviin Estelon X Diamond -kaiuttimiin, mutta selvää on, että tämmöisen projektikaiuttimen jälleenmyyntiarvo on aika lailla kysymysmerkki. BUDJETIN RAJOISSA Juuson kaiutin on siis asiantuntijan avustuksella toteutettu kolmitiebassorefleksikaiutin. Kaiuttimia kävi kuuntelemassa useampikin tarkkakorvainen asiantuntija. Elementit istuivat koteloihin täydellisesti. Kahden ja puolen kuukauden jälkeen jakosuotimet olivat valmiit, vaikkakin vielä ilmavetoina kotelon ulkopuolella. Rehellisesti sanoen, en osannut toivoa mitään enempää kaiuttimilta. Kaikkineen projektiin kului noin yhdeksän kuukautta, josta iso osa odotellessa koteloaihioita Kiinasta. Jakosuodin meni uusiksi, kun yhteistuumin todettiin lievä keskialueen verhoutuminen. Ennen kuin kaiuttimet lähtivät Harrylle Tallinnaan jakosuotimia varten Juuso rakensi keskiäänisen kotelon sisätilavuuden tarkasti sovitun mukaan, lisäsi hieman sisätuentaa ja vaimensi seinämiä muun muassa bitumilla. Pelotti ja jännitti hyvällä tavalla. Se syvyys ja ilmavuus oli jotain sellaista uutta, mitä en ollut ennen kokenut. Jakosuotimeen valikoitui Mundorfin sekä Auricapin komponentteja, ja sisäinen johdotus on Auricilta. Hanke pysyi annetussa budjetissa. Perille päästyään ja lyhyen silmäilyn päätteeksi Juuso istuutui Harryn pyynnöstä kuuntelutuolille. Itse ajattelin, että jos saan Elysianeja kykenevämmät kaiuttimet, niin siinä on minulle kajarit todennäköisesti ainakin 10 vuodeksi, ehkä pidemmäksikin aikaa. Hinnaksi tuli aika tasan kymppitonni sisältäen myös Harryn palkkion. 179868_.indd 13 179868_.indd 13 16.1.2025 10.45.56 16.1.2025 10.45.56. Lisäksi ääntä hienosäädettiin täyttämällä keskiäänisen kammio tuotannosta poistuneella Visatonin lampaanvillalla. – Mielestäni lopputulos on erittäin onnistunut ja kohtalaisen kansainvälinen. Etulevyn paksuus on 95 millimetriä, muiden seinämien 24 millimetriä. Jokainen sydämestään aito hifiharrastaja voi eläytyä siihen, minkälaisissa tunnelmissa Juuso lähti matkalle Tallinnaan. Wooferille on 105 litran kotelo 70 hertsin alipääs”TIESIN, ETTÄ ITSELLÄNI EI OLE KYKYJÄ TEHDÄ LAADUKASTA KAIUTINTA KOKONAAN ITSE, MUTTA MIETIN, ETTÄ JONKUN TOISEN SUUNNITTELEMANA SAATTAISIN SAADA SELLAISEN RAKENNETTUA.” Juuson elektroniikkaa: ROON, Melco N50-S38 -serveri, Holo Audio May KTE -dac ja ASR Emitter II Exclusive -vahvistin kolmella ulkoisella virtalähteellä. osan viistoineen. Kaiutinta on jo käyty kuuntelemassa Suomen ulkopuoleltakin. Jälkikäteen katsoen kannatti lähteä. Keskiääniselle ei ole lainkaan sähköistä ylipäästöä, vaan 11 litran kammio toimii mekaanisena suotimena. Diskantin ja keskiäänisen välinen jakotaajuus on noin 1,5 kilohertsiä, keskiääniselle on toisen asteen ja diskantille kolmannen asteen suoto. – Kotelomuoto jäljittelee hieman vanhemman mallin Avalon-kaiuttimia, joista olen itse aina tykännyt erityisen paljon. Wharfedalet olivat yhä kotona ja niiden soundimaailma hyvässä muistissa. Juuso muistuttaa, että lopullinen soundi ei syntynyt ensiyrittämällä. – Ne ensimmäiset nuotit, jotka kaiuttimista korviini tulivat, ovat syöpyneet vahvasti mieleen. Koteloiden melko persoonallinen pintakäsittely on oma visioni ja toteutukseni poltetusta puupinnasta. Paranneltuun versioon kaiuttimista Harrykin oli täysin tyytyväinen. Kaiuttimista tuli nimellisesti 4-ohmiset, ja minimi-impedanssi on 2,8 ohmia 30 hertsin tuntumassa. Näin voi tehdä, kun keskiääninen on riittävän laadukas
Vaikutusalue alkaa 500 hertsistä, mutta isompi vaikutus on välillä 1 000–4 000 hertsiä. 179868_.indd 14 179868_.indd 14 16.1.2025 10.46.03 16.1.2025 10.46.03. – Jälkikäteen ajatellen Elysianien vahvuus oli ehdottomasti dynaaminen keskibassotoisto. ENSILUOKKAISTA VAHVISTUSTA Kymppitonni on paljon rahaa, mutta ei niin paljon kuin Juuso on syytänyt akustointiin, eikä läheskään, mitä Juuso oli investoinut laitteiston arvokkaimpaan osaan, elektroniikkaan. Seinät vaimentavat ääntä laajalla kaistalla. Kaiuttimien takana etuseinällä on neljä kappaletta puisia pyramididiffuusoreita (60 x 60 x 12 cm), joiden paras vaikutusalue on 800–3 000 hertsiä. Toinen ero on, että Elysianien suuntaava nauhadiskantti vaati enemmän hienosäätöä kuuntelupaikan suhteen. Nykyisellään en koe, että millään osa-alueella olisi menty takapakkiin, mutta eteenpäin kyllä päästiin. Tykkään myös siitä, että ROON JUUSON HUONEEN AKUSTOINTI Huoneen katossa, kaiuttimien yläpuolella on neljä Gik Acousticsin Monster Bass trap -bassoansaa (600 x 1 200 x 200 millimetriä), kaksi ilmaraolla ja kaksi ilman. Kaiuttimien suunnittelussa huomioitiin myös Juuson korvien korkeus kuuntelupaikalla. Hulppea integroitu vahvistin painaa kokonaisuutena 144 kilogrammaa, mikä koostuu 54 kilogramman vahvistinpääyksiköstä, kummankin kanavan erillisestä 32 kilogramman virtalähteestä ja 26 kilogramman akkuvirtalähteestä tuloasteelle. – Ymmärrän hyvin fyysisen median viehätyksen, mutta itse arvostan striimauksen helppoutta. Vaikutus noin 600 hertsistä ylöspäin, mutta tehokkaimmillaan välillä 1 250–4 500 hertsiä. Viime vuoden alussa hän korvasi vuoden 2009 ASR Emitter II Exclusiven vuoden 2024 mallilla samasta vahvistimesta. Sivuseinillä on 10 senttimetriä kivivillaa peitettynä mustalla akustointihuovalla ja päällä puusepän tekemää luonnontammirimaa (leveys 22–25 millimetriä, syvyys 15 millimetriä) rimavälinä 20–25 millimetriä. Uusissa esimerkiksi mieslaulu toistuu kokonaisuudessaan keskiäänisen kautta, ja se on Juuson mukaan ehkä merkittävin tekijä, miksi hän tykkää nykykeskialueesta erityisen paljon. Kuuntelu tapahtuu lähinnä vain striimaamalla Tidalista tai Qobuzista ROONin sitoessa edellä mainitut palvelut yhteiseksi isoksi musiikkikirjastoksi. Etuseinän keskellä on kaksi puista pyramididiffuusoria hienoisella kuvioinnilla (100 x 100 x 8 senttimetriä). Elysianeissa bassoääniset toistavat 340 hertsiin asti, kun taas uusissa vaimentuneena 110 hertsiin. Vahvistimen 500 wattia per kanava riittää mainiosti 91,5 desibeliä herkille kaiuttimille. Uudet kaiuttimet viisteineen lukevat kuulemma enemmän huonetta ja hyötyvät suuresti etäisyydestä sivuseiniin. Aika näyttää, onko tämä uusi malli itselleni se niin sanottu lopullinen vahvistin. Sivuseinillä heijastuspisteissä on kaksi 100 x 100 senttimetrin äänensirottajaa, toinen 4,5 senttimetriä, toinen kuusi senttimetriä syvä. Huoneen etunurkissa on lattiasta kattoon yltävät Gik Acousticsin Soffit Bass trap -bassoansat (4 x 1 215 x 413 x 413 millimetriä). Keskija ylätaajuuksille katossa on 20 kappaletta t.akustikin Grid-diffuusoreita (600 x 600 x 97 mm). – Uusi ASR Emitter II Exclusive vaati pitkän sisäänajon ja muuta pientä säätöä esimerkiksi kaapelien kanssa saavuttaakseen täyden potentiaalinsa, mutta teki sen jälkeen musiikin kuuntelusta pelkkää juhlaa, mitä vielä paransi akkuvirtalähde, joka toi musiikkiin enemmän analogisuutta, enemmän tunnetta ja syvyyttä, enemmän sitä jotain. Tärkein ero vanhaan liittyy kuitenkin bassoäänisiin. Keskibasson osalta ehkä vähiten, jos välttämättä ollenkaan. Katossa on 20 kappaletta t.akustikin Grid-diffuusoreita, joiden tehokkain vaikutusalue on 1 000–4 000 hertsiä. 14 MIESÄÄNET YHDESTÄ TOISTIMESTA Juuson havaintojen mukaan etäisyys etuseinään vaikuttaa jopa huvittavan paljon uusien kaiuttimien bassotoistoon – ja enemmän kuin Elysianeilla. Nämä diffusoivat ääntä pääasiassa välillä 1 600–6 100 hertsiä ja 2 000–6 900 hertsiä, mutta vaikutustavoite on enemmänkin äänienergian pitämisessä huoneessa. Striimerinä on Melcon N50-S38 ja dacina Holo Audio May KTE. Tehokkain vaikutus on välillä 80–300 hertsiä. Vaimennus alkaa 40 hertsistä ja on suurimmillaan välillä 60–300 hertsiä
Äänen painopiste on kaiuttimien tasalla. Äänen rauhoittaminen ei ole tapahtunut kuitenkaan äänen elävyyden tai luonnollisuuden kustannuksella. Kaiutin soi kuin kompakti kaksitiekaiutin ison bassokaiuttimen päällä – millainen Juuson kaiutin onkin pohjimmiltaan. Takaa avoimessa tilassa musiikki hengittää ja dynamiikkakin toistuu pidäkkeettömästi kiitos myös alhaisen ympäristömelun. On paljon musiikkia, mikä toistuu lähes kokonaan vain yläosan kautta, mikä saa kaiuttimen soimaan pienemmin kuin miltä näyttää, aivan kuten pitääkin. Äänessä ei ole epäsäännöllisyyksiä eikä epämääräistä hälinää. Sieltä tulee yhtenään napattua uusia hienoja biisejä omalle soittolistalle. Diskanttitoisto on ilmiselvästi laadukasta, ehkä jopa liiankin. Ääni on kyllä immuuni huoneelle, mutta kuuntelutilanne luonnoton. Matalimmat bassoäänet toistuvat voimalla ja kurinalaisesti, kun on niiden aika. Elementtien sovituksella vasteet on saatu lähes identtisiksi. Kaiken kaikkiaan musiikin kuuntelusta on tullut nykyisin yllättävän iso osa elämää. Kaiken kaikkiaan hyvin yhtenäinen ja tasainen, hillitty ja kultivoitunut, loppuun asti pohdittu ääni, jota kuuntelee mielellään pitempäänkin. Yllä molempien kaiuttimien taajuusvasteet (>500 Hz) ja alla impedanssivasteet. Joitakin vuosia sitten en olisi arvannut, että kun kuuntelupaikalle istahtaa, saattaa mennä helposti viisikin tuntia, ja stoppi tulee vasta lähellä nukkumaanmenoaikaa.?n VASTEMITTAUKSIA TOISELLA KORVALLA KARI NEVALAINEN Ruotsalainen Svanå Miljöteknik (SMT) rakentaa huolella akustoituja kuunteluhuoneita, joissa monenlaiset bassoresonaattorit, absorberit ja diffuusorit täyttävät kaikki pinnat. Taajuusvaste ja jälkikaiutinta-aika on mitattu kuuntelupaikalta REW-ohjelmalla (molemmat kaiuttimet) ja miniDSP Umik-2 -mikrofonilla. Parhaiden stereosysteemien tapaan kolmiulotteisuutta ja immersiivisyyttä on annosteltu sivistyneesti, ei tyrkyttäen. Sivuille äänitetyt äänilähteet pysyvät irti kaiutinkoteloista. Puolen tunnin jälkeen tekee mieli pois. HAASTATTELU 15 osaa hienosti suositella uutta musiikkia perustuen aiemmin kuunneltuun. Ei siksi, että bassoäänisen ja keskiäänisen välillä olisi epäjatkuvuuskohta, vaan siksi, että keskiääninen on pantu toistamaan 4–5 oktaavia melkein keskibassoista alkaen. Myös Juuson laitteiston äänestä kuulee heti, että kuuntelutila on tehokkaasti akustoitu. 179868_.indd 15 179868_.indd 15 16.1.2025 10.46.10 16.1.2025 10.46.10
Rentoutukseen nappeihin saa soimaan viisi erilaista luonnonääntä aaltojen loisTANAKKUUTTA JA L angattomat nappimalliset vastameNapeissa on kuusi mikrofonia. Äänenlaatua vahvistaa hires-serti oitu langaton äänikoodekki ldac, joka hyödyntää korkearesoluutioista 24 bitin ja 96 kilohertsin signaalia liikuttaen kolme kertaa enemmän dataa kuin tavalliset Bluetooth-koodekit. JBL Tour Pro 3 -vastamelunappien muotoilu on vähäeleistä. FIKSU KOMBO Nappeja ohjataan latauskotelon 1,57 tuuman kosketusnäytöllä. Erilaisia eq-pro ileja voi rustata useita: Hi maailma teki kokeeksi 14 erilaista pro ilia, ja enemmänkin olisi mahtunut. Kuulokkeissa on hybridi kaksoiselementtijärjestelmä. Vakiona on useiden toimintosäätöjen lisäksi kuusi valmista äänipro ilia erilaisille musiikeille (studio, bass, club, extreme bass, vocal, jazz) sekä vapaasti säädettävä taajuuskorjainkäyrä. Äänen suunta pysyy paikoillaan, vaikka liikuttaisit päätäsi. Spatial-päänseurantaominaisuus puolestaan avartaa stereoäänen immersiiviseksi kokemukseksi. TEKSTI JA KUVAT MATTI KOMULAINEN L angattomat nappimalliset vastamelukuulokkeet JBL Tour Pro 3:t lanseerattiin elokuussa 2024. Apissa on myös runsaasti lisäsäätöjä, kuten Adaptive EQ, joka buustaa alaja ylätaajuuksia matalalla kuunteluvolyymillä. TANAKKUUTTA JA TASAPAINOA keesta linnunlauluun. Kullekin elementille on oma dac, joka toistaa tietyn osan taajuusalueesta 20 hertsistä 40 kilohertsiin. Ne ovat kiva lisä laajentamaan nappien käyttöä vaikkapa stressinhallintaan. 179870_.indd 16 179870_.indd 16 16.1.2025 11.27.28 16.1.2025 11.27.28. Mukana on viidet silikonisovitteet ja yhdet vaahtomuoviset. JBL Tour Pro 3 -vastamelunappien latauskotelon kosketusnäytönsäästäjän voi yksilöidä haluamallaan kuvalla. Kolmensadan euron luurien erikoisuuksia ovat kaksoiselementit ja latauskotelosta aktivoitava lähialuelähetin, jota voi hyödyntää vaikkapa työpöytä-dacina ja Auracast-jakajana. TESTI | JBL TOUR PRO 3 -VASTAMELUKUULOKKEET KAKSOISELEMENTEIN JBL TOUR PRO 3 TARJOAA EROTTELEVAN TÄYTELÄISEN ÄÄNENTOISTON LISÄKSI MONIKÄYTTÖISEN LATAUSJA TUKIASEMAN. Reaaliaikaisesti mukautuva melunvaimennus taas tulee tarpeeseen silloin, kun poistuu oman sopen ulkopuolelle. Latauskotelon aktiivisia toimintoja voi lisätä ja poistaa älylaitteella JBL Headphones -ohjainsovelluksella. Homma hoituu kytkemällä laitteen mukana tuleva 3,5 mm/usb-c-kaapeli tietokoneen kuulokeportista latauskoteloon, joka lähettää signaalin kuulokkeisiin. Valmistaja lupaa, että balanced armature -elementti käsittelee korkeat äänet aiempaa selkeämmin, 10 millimetrin dynaaminen elementti vuorostaan tuottaa voimakkaan, puhtaamman basson ja eloisan laulun
Uuden oivalluksen elämys syntyy niin ikään muillakin Vainion Ø-aliaksellaan tekemän Oleva-albumin elektro-konstruktioilla, kuten S-bahn ja Set the Controls to the Heart of the Sun. Samoin tyydyttää Skrillex, Fred Again & Flowdan -trion jungle-uusio Rumble. Sama pätee fuusiolähtöisiin isosaundisen tuotannon kulmakuviin Massive Attackin Angelista Rachid Tahan ja Steve Hillagen En retardiin, jotka vyöryvät isosti kauttaaltaan.?n Ohjainsovellus mahdollistaa monipuoliset säädöt. Esimerkiksi Unien holvit -referenssiraidassa korkein ja alin suovat toisilleen tilaa tunteita liikuttavasti. JBL TOUR PRO 3 Hinta 299 euroa Lisätietoja fi.jbl.com Paino Kuulokenapit yhteensä 11,2 g, latauskotelo 71,8 g Rakenne In-ear-vastamelutulppakuuloke Elementit 10 mm & 5,1 x 2,8 mm Latausaika 2 tuntia Toiminta-aika Max 44 h (välilatauksin, ilman vastamelutoimintoa) Muuta Latauskotelo toimii myös dacina ja Auracast-tukiasemana TESTI 17 179870_.indd 17 179870_.indd 17 16.1.2025 11.27.37 16.1.2025 11.27.37. Taajuuksien väreily on puhdasta runoutta! Todellista korvanamia näillä napeilla. Korvaan natsaa vaikkapa A Slow Hot Wind, Johnny Hartmanin crooner-klassikko (Impulse! 1964), jossa vokalistin baritoni kohtaa raukean emotionaalisesti marimban, puupuhaltimet, akustisen kitaran sekä peltivoittoisesti soitetut rummut. Pink Floydin psykedeelisen varhaiskauden tulkinnan panorointi kanavien välillä leijuu unenomaisesti vibrafonin aksentoimana. TARKKA SOVITETTAVA Napit otetaan käyttöön laitteen appien avulla. Bassotaajuudet ja ylimmät diskanttipistot laskostuvat hekumallisen kauniisti. Sopivimmalta tuntuva silikonipari tiivistää korvakäytävän sittenkin niin, että kuunneltava musiikki muodostaa selkeän kuulokuvan ulkomaailman häiritsemättä. Avaruus ääripäiden välillä kasvaa audio-katedraaliksi, jonka ulottuvuuksissa riittää nautittavaa. TASAPAINOINEN PAKETTI JBL Tour Pro 3 on huomionarvoinen vaihtoehto vastamelunappien kovan kilpailun kolmensadan hintaluokassa. Yllättäen diskantin enkelikellojen yläpuolelta paljastuu lisäksi jotain vieläkin kristallisempaa, jota en ole aistinut aiemmin millään luureilla. Moneen mukautuva, puhdikas ja erotteleva äänentoisto sekä omiin tarpeisiin mukautettava latauskotelo ovat vahvuuksia, jos vain sovitteista löytyy sopiva koko omaan korvaan. Vastaavasti kolahtavat audio-akrobatian standardit, kuten Mika Vainio. Samaten sykäyttää Louis Sclavis & Benjamin Moussay -duon puupuhallin-pianotaide, kuten uuden Unfolding-albumin kamarijazz-soitteet, jotka avautuvat kauniin harmonisesti kuin kukka auringolle. Käytännössä Check My Best Fitja Personi-Fi-ohjelmat mittaavat kuulokkeiden kuuden mikrofonin kautta testisignaalin vuotoa ja ympäröivää äänimaailmaa. Mukana on viidet silikonisovitteet ja yhdet vaahtomuoviset. MONIPUOLISET SÄÄDÖT ÄÄNELLE | LAADUKAS JA TÄYTELÄINEN TOISTO MONILLE MUSIIKKITYYLEILLE | LATAUSKOTELON RÄÄTÄLÖITÄVÄT TOIMINNOT ISOHKO TULPPA EI EHKÄ SOVI PIENEMMILLE KORVILLE Myös elektronisen musiikin helmi, Denzel + Huhn -kaksikon upean Brom-levyn raita Deriwat, rulettaa. Ei pidä huolestua, vaikka softa herjaisi ”bad seal” vaimennuksen vaillinaisuuden vuoksi. + ÄÄNEN SUUNTA PYSYY PAIKOILLAAN, VAIKKA LIIKUTTAISIT PÄÄTÄSI. Käyttäjä voi räätälöidä mieleiset asetukset omaksi sointiprofiiliksi. REAALIAIKAISESTI MUKAUTUVA MELUNVAIMENNUS TAAS TULEE TARPEESEEN SILLOIN, KUN POISTUU OMAN SOPEN ULKOPUOLELLE. Ja edelleen Monolaken Silence-albumin Infinite Snow ja Null Pointer tuottavat täyteläisen ja avaruudellisen saundin
VAROVASTI UUDISTETTU Erityisesti vanhempia Quadlinkja Cross-sarjojen kaapeleita on pidetty äänellisesti lämKUUKAUDEN LISÄVARUSTE | CARDAS PARSEC -KAIUTINKAAPELI MUUTAMA VUOSI SITTEN TOTEUTUNEEN MUUTON JÄLKEEN OTTI AIKANSA, ETTÄ LÖYSIN TASAPAINON MUUTTUNEIDEN TILOJEN JA ÄÄNENTOISTON VAATIMUSTEN KESKEN. Lisäksi Cardas on kehittänyt erityisen tavan muodostaa kaapelin ja liittimen happivapaan kontaktin. VÄHITELLEN SAIN PALAUTETTUA ITSELLENI TÄRKEÄT TEKIJÄT TASOLLE, JOLLA SEKÄ TYÖ ETTÄ VAPAA-AJAN TARPEET HOITUVAT. Tätä ei kuitenkaan ole hyödynnetty nyt kokeilluissa Parseceissa. Onnistumisen reseptiin ovat alusta alkaen kuuluneet johtimien kultaisen leikkauksen mukaiset keskinäiset suhteet sekä erittäin puhdas, pehmeä kupari, jota Cardas Audio on 180069_.indd 18 180069_.indd 18 16.1.2025 11.15.52 16.1.2025 11.15.52. Cardas-markkinointia ei ole ehdollistuttu kaikkein happamimman kvanttifysiikan tai pseudotieteiden jargonille. Hän on niiden varassa onnistunut pitämään autotallista alun alkaen ponnistaneen amerikkalaisen unelman hengissä vuosikymmeniä. Insinörttien maailmankuvaa tuskin heilauttaa edes valmistajan tillbehör-osasto, jonka rohkeinta tarjontaa edustavat myrttipuiset kaapelinostimet. AUTOTALLISTA MAAILMALLE Kaupallisten kaapeleiden ominaisuuksiin tyytymätön George Cardas kehitti omat teesinsä jo 1980-luvulla ja kaupallisti ne vuonna 1987. Bisneksen luotsaus on ymmärrettävästi siirtynyt jo nuoremmalle polvelle. RENNOSTI KRUISAILLEN jo pitkään tuottanut itse. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT VALMISTAJA K aiuttimiksi valikoituivat lopulta Dynaudio Contour 30i:t (joista lisää Himaailman numerossa 3/2024) ja vahvistimeksi Accuphase E-280 (artikkeli Hi maailman numerossa 8/2023). Hienosäädin kokonaisuutta musiikinkulutustottumuksiani paremmin palveleviksi, ja sen prosessin aikana kuuntelin myös Cardas Parsec -kaiutinkaapelit
Usein kokeiltavan tuotteen tuomat erot paljastuvat paremmin, kun pidemmän kokeilujakson jälkeen vaihtaa tilalle tutut kaapelit. Lisäksi on olennaisen tärkeää kuunnella musiikkia laajalti ennen lopullisen mielipiteen muodostamista. Ajan saatossa niiden ominaisuudet on ulosmitattu useissa erilaisissa kokoonpanoissa. Pitkäaikainen tuttavuus on opettanut arvostamaan niiden dynaamista, leveää ja rehellistä, joskin ajoittain suoraviivaista esillepanoa. Keskialueella Cardasin ääni oli samettinen, pehmeä ja paremman sanan puutteessa soljuva ja sävyrikas. Jos Graditech viihtyi paremmin radalla, piti Parsec kruisailusta. Hieman sama kuin makean kanssa muutenkin, liika voi olla liikaa. Cardasin jälkisointi vaimeni enemmän asteittain ikään kuin Graditechia laajemmalla skaalalla. VÄLITTÖMYYTTÄ, MUTTA TOIVAT VASTAPAINOKSI SAMETTISUUTTA CARDAS PARSEC (2 M, BANAANILIITTIMET) Hinta 747,50 euroa / 2 metriä / pari Edustaja MR Hi Lisätietoja cardas.com mrhi . Omaan työkalupakkiini se on kuitenkin mainio lisä mahdollistaen uudistuneen setin yhteydessä pitkät kuuntelumaratonit ilman rahtuakaan rasittavuutta. Tuo käsitys Cardas-äänestä on hyvä nostaa esiin Parsecin yhteydessä, sillä valmistaja kertoo niiden muistuttavan aiempia malleja. Omassa käytössäni varsinaisen työjuhdan roolissa on jo pitkään toiminut kotimainen Graditech Lumi-, Kidesekä Voima-mallein (näistä lisää Hi maailman numerossa 6/2014). Eroja kuullakseen on hyvä varmistaa, että lähtökohdat ovat riittävän tutut. Samalla muistetaan kuitenkin mainita, että kehitys on kehittynyt ja ääni siinä samalla. PARSECIT OSOITTAUTUIVAT ANNILTAAN SOPIVASTI ERILAISIKSI. Kaksoisjohdotus on mahdollista lisämaksusta. Ainakin Cross-kaapelit osuivat tuohon yleisluontoiseen luonnehdintaan varsin hyvin, jos kuulomuistiin joskus omistamistani kaapeleista on luottaminen. EROISTA JA NIIDEN LUONTEESTA Parsecit osoittautuivat anniltaan sopivasti erilaisiksi. TESTI 180069_.indd 19 180069_.indd 19 16.1.2025 11.15.59 16.1.2025 11.15.59. Tulta, tappuraa ja virtuositeettia Graditechin painotuksin, soinnillista eheyttä ja musiikin säkenöivää kauneutta Cardasin kautta kuunneltuna. NE EIVÄT TAVOITTANEET GRADITECHIN TRANSIENTTITOISTON VÄLITTÖMYYTTÄ, MUTTA TOIVAT VASTAPAINOKSI SAMETTISUUTTA JA HIENOSTUNEISUUTTA YLÄ-ÄÄNILLE. Olisiko tausta sitten ollut mustempi, puhtaampi Parscecilla. Cardas Parsec -kaapeleissa on vakiona juotettu CGMS-haarukkaliitin (kuvassa) tai CABE-banaaniliitin. OMENAT JA PÄÄRYNÄT Tämä kokeilu ei tuonut varsinaista voittajaa, mutta muistutti kaapeleiden eroista ja niiden merkityksellisyydestä. Parsec ei haastanut Graditechin voimaa tai kiinteyttä vaan istui paremmin sinne, missä rennompi ja seesteisempi teki paremmin tunnelmaa. Tämä on tarkoituksellista, sillä Parsec tavallaan korvaa aiemman Quadlink-malliston. Hyväksi esimerkiksi käy vaikkapa George Cardasin äänitys Beckstrom/Corbett Unitin kappaleesta Blue in Green, jonka taustalta kuuluvat yskinnät ja muut yksityiskohdat hahmottuivat luonnollisina, eivät korostettuina pisteääninä. Ne eivät tavoittaneet Graditechin transienttitoiston välittömyyttä, mutta toivat vastapainoksi samettisuutta ja hienostuneisuutta ylä-äänille. Tarkkuudesta tinkimättä. Muuta Kaksoisjohdotettavissa (+126,5 euroa) minsävyisinä ja keskialueeltaan kauniina. Saattaa olla, että Cardasin kohteliaisuus toi ajoittain palasen pumpulia iskuääniin. Johtimet 4 x 15,1 AWG Cardas -kupari Rakenne PFA ja ilmaeriste, kultaisen leikkauksen mittasuhteet, quad axial -rakenne, litz, Alcryn-vaippa Liitinvaihtoehdot Vakiona juotettu Cardas CGMS -haarukkaliitin tai CABE-banaaniliitin. Kaapeleiden erot voivat vaikuttaa kirjoitetun perusteella suurilta. Eroja ilmeni myös erottelukyvyssä tai paremminkin yksityiskohtien hahmottamisessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita laahaavaa bassoa vaan syntynyttä tunnevaikutusta. Kuulemisen ja luulemisen välimaastoon mahtuu silti edelleen paljon kysymyksiä. Haitaksi ei ollut myöskään Parsecin erinomainen syväresoluutio, joka poimi monen klassikon hires-versiosta tunnetason tapahtumia todella herkullisesti esiin. Symbaaleilla Parsec-kaiutinkaapelin jälkisointi oli Graditechia kohteliaampaa mutta klangissaan edelleen uskottavaa. Varmuudella en osaa sanoa. Valmistajan sivuilta voi tutustua tarkemmin valmistus loso aan sekä kaapeleiden rakenteeseen. Soitin varmuuden vuoksi vielä vanhan suosikkini Giuliano Carmignolan Vivaldi-viulutuksia saadakseni varmuuden kaapeleiden luonne-eroista. Myös bassoilla erot kaapeleiden kesken olivat helposti havaittavissa. Parsec ei välttämättä istu kaikkialle. Tämä on kiinnostava aihe, sillä todellisuudessa erot ovat melko pieniä, mutta usein sitäkin merkityksellisempiä. Tunteiden tulkinnassa ihminen on kuitenkin tarkin instrumentti. Parsecin rauhallisuus nosti asiat esiin fyysisesti paremmin hahmotettuina. Samasta syystä pidin suuresti Parsecin otteesta pienillä barokkiorkestraatioilla, joissa jokainen instrumentti on vielä helposti hahmotettavissa musiikin kokonaisuuden siitä kärsimättä. Samassa tilanteessa Graditechin suoraviivaisempi ote saattoi jättää tunteille vähemmän ja toisaalta sujuvalle virtaukselle enemmän tilaa. Tämä oli eduksi varsinkin Sinatra-Martin-Davis Jr -osastolla
SEN PITÄÄ TUOTTAA TEHOA, SOIDA ÄÄNTÄ VÄÄRISTÄMÄTTÄ JA KYTKEÄ KAIUTIN SÄHKÖISESTI MUUN LAITTEISTON KANSSA YHTEEN. TEHO TÄHTÄIMESSÄ VERTAILU | PÄÄTEVAHVISTIMET 1 850–2 200 EUROA TEKSTI HEIKKI KIVELÄ, MIKAEL NEDERSTRÖM & KARI NEVALAINEN KUVAT HEIKKI KIVELÄ | MITTAUKSET MAURI ERONEN PÄÄTEVAHVISTIMEN ROOLI ON HETI KAIUTTIMEN JÄLKEEN HIFILAITTEISTON VAATIVIN. OTIMME TESTIIN PERINTEISET KAKSIKANAVAKONEET NOIN KAHDEN TUHANNEN EURON HINTALUOKASSA. GOLD NOTE PA-10 EVO PATHOS AMPLID PRO-JECT AMP BOX RS2 PS AUDIO STELLAR S300 QUAD ARTERA STEREO ROTEL RB-1582 MKII 179871_.indd 20 179871_.indd 20 16.1.2025 12.00.30 16.1.2025 12.00.30
Viimeistelyn tasossa ei ole valtavia eroja. Yleensä suurimmat sovitusongelmat ovat nimenomaan päätevahvistimen ja kaiuttimen välissä, joten niiden yhteensopivuudella on keskimäärin kaikkein suurin merkitys. P äätevahvistin on sikäli kriittisessä asemassa hi laitteistossa, että se yhdistää kaiuttimen ja muun laitteiston toisiinsa. JOS TEHONTARVE ON SUURI, KANNATTAA HANKKIA MIELUUMMIN RESERVIIN VÄHÄN LIIKAA KUIN LIIAN VÄHÄN WATTEJA. Tämä voi johtaa paperilla hyviin mittaustuloksiin mutta käytännössä huonoon ääneen. Varsinkin hankalampi kaiutin, jossa virrantarve on suuri, asettaa myös vahvistimelle ja sen virranantokyvylle suuret vaatimukset. Kaikissa on asialliset liittimet, mutta jokaisen olemuksesta huomaa, että nyt ei olla vielä monen tuhannen euron hintaluokassa. Yhteensopivuutta määrittelee ensiksikin riittävä teho. Lisäksi sen hinta tehoon suhteutettuna jää testin pienimmäksi. Käytännössä tämä voi kuulua heikompana bassokontrollina ja taajuusvasteen mutkitteluna kaiuttimen impedanssin mukaan. Lisäksi vahvistimen antoimpedanssi vaikuttaa sovituksen onnistumiseen. Tässä suhteessa se on heti kaiuttimen jälkeen laitteiston tärkein lenkki. Toimintaperiaatteita osui tällä kertaa samaan testipenkkiin monenlaisia. Jos se on liian suuri, ote kaiuttimeen katoaa. Massiivisin on Rotel, jonka hinta on helppo perustella jo ulkonäön pohjalta. Kuunteluissa selvisi myös se, että toimintaluokan perusteella ei kannata tehdä liian suoraviivaisia päätelmiä vahvistimen soundista. Olennainen asia on myös se, että – osittain edellä mainituista tekijöistä johtuen – päätevahvistimien väliset äänelliset erot ovat usein melko suuria. Hyvä asia on se, että jokaisessa on sekä rcaettä xlr-otot. PIENIÄ JA SUURIA LAATIKOITA Tällä kertaa testatuista malleista pienimmät – Gold Note, Pathos ja Pro-Ject – ovat vain vähän perinteistä autoradiota isompia. Myös Quad on ulkoisesti mukavan robustin oloinen. VERTAILU 179871_.indd 21 179871_.indd 21 16.1.2025 12.00.39 16.1.2025 12.00.39. Gold Note on kotikutoisimman näköinen, mitä voi pitää myös hyvänä asiana. Eräs harvinainen poikkeus tähän on se, että suuri vaimennuskerroin voidaan tehdä myös liian suurella takaisinkytkennällä. Siksi vahvistinvalintaa ei kannata tehdä pelkästään tehon ja vaimennuskertoimen perusteella. Siksi periaatteessa pienempi antoimpedanssi (eli suurempi vaimennuskerroin) on aina hyvä asia. Jos tehontarve on suuri, kannattaa hankkia mieluummin reserviin vähän liikaa kuin liian vähän watteja. Jokainen testatuista erosi selkeästi toisistaan. Siinä missä esimerkiksi da-muuntimien erojen kuulemiseksi joutuu joskus tosissaan pinnistelemään, päätevahvistimien erot ovat hyvin selkeitä. Lisäksi Pro-Jectissa on esijännitettä vahvistamassa putkipari, mikä antaa mahdollisuuden viritellä soundia putkia vaihtamalla. Lisäksi kaksi kuunteluissa parhaimmaksi ääneltään valikoitunutta vahvistinta edustivat täysin erilaisia lähestymistapoja. Perinteistä ab-luokan toteutusta edustavat Quad ja Rotel, kun taas Pathos, Gold Note ja PS Audio luottavat d-luokan pääteasteeseen Pro-Jectin ollessa eräänlainen hybridi
Silloin tehontarpeen kasvaessa voi ostaa toisen samanlaisen päätteen ja teoriassa saada wattimäärän noin kolminkertaistumaan. Vahvistimien gainin määrässä on suuria eroja. Lyhytaikainen yli 200 ampeerin virtapurske on yksi suurimmista koskaan mitatuista. Mittaukset tehtiin antoimpedanssia alentavalla jälkimmäisellä valinnalla. Suvereeni voittaja tässä suhteessa on Rotel, joka antaa lähes 300 wattia kahdeksan ohmin kaiutinkuormaan. Gold Note, Pathos ja PS Audio ovat d-luokan laitteita, kun taas Quad ja Rotel perustuvat ab-luokan päätteeseen. Tällä kertaa kuunteluissa pisimmän korren vetivät PS Audio ja Pro-Ject, mutta hyvin erilaisista syistä. Pro-Jectissä, PS Audiossa ja Quadissa riittää yksi voltti. KUUNTELUISSA SELVISI, ETTÄ TOIMINTALUOKAN PERUSTEELLA EI KANNATA TEHDÄ LIIAN SUORAVIIVAISIA PÄÄTELMIÄ VAHVISTIMEN SOUNDISTA. ?n MITTAUSTULOKSET Päätevahvistimien kirjava joukko suoriutuu teknisesti hyvin, vaikka toteutustavat vaihtelevat. Molemmilla silti tulee toimeen oikein hyvin, jos kaiutin on herkkä tai tehoa ei muuten kaipaa erityisen paljoa. Rotel säilyttää tehonsa myös mataliin impedansseihin saakka, mikä kertoo hyvästä virranantokyvystä. Absoluuttisesti tehoa on kuitenkin reippaasti jopa kahteen ohmiin. Tässäkin suhteessa omat rajat ja tarpeet on hyvä tuntea etukäteen. Gold Notella antoteho vaihtelee voimakkaasti vaihekulman mukaan, mikä voi mahdollisesti viitata lämpenemiseen. Pathokselle taas käytetty kaiutinkuorma saattoi olla hiukan hankala. Rotel edellyttää 3,6 voltin jännitteen xlr-ottoihin, jotta sen maksimiteho saadaan täysimittaisesti hyödynnettyä. Uunituore Pro-Ject on mielenkiintoinen hybridi, jossa ottoasteessa on putkibufferi, mutta laitteen mittaukset viittasivat jonkinlaiseen ab-luokan ja d-luokan sekoitukseen. Gold Notessa oli kytkin, jolla asiaan voi vaikuttaa. Antoimpedanssi eli vaimennuskerroin vaihteli kovasti vahvistimesta toiseen. Kuunteluarvioiden perusteella tämä oli myös kuultavissa diskantin lievänä sihahteluna. Sama pätee vähemmässä määrin myös muihin d-luokkaisiin eli Gold Noteen ja PS Audioon. Voi nimittäin olla, että pienemmällä asetuksella vahvistimen takaisinkytkentä hiukan vähenee ja samalla ääni paranee. Siinä missä Pro-Ject oli hyvin miellyttävä ja elävä, oli PS Audio neutraaliudessaan ja dynaamisuudessaan mukavan tasainen kompromissi. Niin ikään nappulan etulevyssään tarjoavan PS Audion tehonkulutukseen painallus ei juuri vaikuta. Gold Noten saa lepotilaan vain GN Link -triggerikaapelia käyttämällä. Quad ja Rotel ovat tältä osin tunteettomampia kuorman suhteen. Oikein helpolla kaiutinkuormalla kannattaa silti kokeilla itse, kumpi asetus miellyttää enemmän. Pathosin antoimpedanssi on melko suuri korkeilla taajuuksilla, joten se reagoi herkästi kaiuttimen impedanssin vaihteluihin. 179871_.indd 22 179871_.indd 22 16.1.2025 12.00.45 16.1.2025 12.00.45. Mutta jos mukaan otetaan myös ääni, muuttuu kuvio hiukan monimutkaisemmaksi. Useilla dynaamisilla kaiuttimilla diskanttipää saattaa voimistua. Tehonkulutus lepotilassa ja pienellä antoteholla on alhainen mutta kasvaa nopeasti kuunteluvoimakkuuden kasvaessa. Sikäli muillakin vahvistimilla tulee hyvin toimeen, jos kaiutin on kohtuullisen herkkä, tila suhteellisen pieni, tai ei yksinkertaisesti halua kuunnella kovaa. Tehokuutiomittaus on lähes ihanteellinen, ja vahvistin tuottaa yhden ohmin kuormaan yli kilowatin tehon. Siksi PS Audion mittauskuvissa antotaso on muita alhaisempi. Siksi äänelliset arviot kannattaa suhteuttaa käytettyihin oheislaitteisiin, akustiikkaan ja myös kuuntelijoihin. Pro-Ject ei myöskään erityisesti pidä matalasta impedanssista kaiutinkuormana. Pathos ja Quad saavat kunniamaininnan aidon lepotilan päälle kytkevästä painikkeesta etulevyssä. Sen 0,16 ohmin antoimpedanssi on hieman ab-luokkaista korkeampi, mutta pysyy tasaisena koko audiokaistalla. Rotel on teholukemiltaan omassa luokassaan. Quadin lepotilan tehonkulutus on vahvistinluokka huomioon ottaen varsin alhainen 36 wattia, kun Rotel haukkaa 80 wattia. Pelkkää tehoa ei silti kannata haalia enempää kuin oikeasti tarvitsee. JOKAINEN TESTATUISTA EROSI SELKEÄSTI TOISISTAAN. Pro-Jectin ja Rotelin etulevyssä on mekaaninen virtakytkin, joka pudottaa kulutuksen nollaan. Nukkuessaan ne kuluttavat alle watin sähkötehoa. Osan testatuista vahvistimista saa kytkettyä monopäätteeksi. Samalla vahvistimen näkemä sähköinen kaiutinkuorma kuitenkin puolittuu, joten riittävän virranantokyvyn kanssa kannattaa olla tarkkana. 22 TEHOSTUSTA JA VAIMENNUSTA Mittapenkissä vahvistimista löytyi tälläkin kertaa suurehkoja eroja. Hyvin alhaisen impedanssin (0,1 ohmia) virtamittausta ei voitu suorittaa suojauksien takia. Suuri teho ja erinomainen virranantokyky ohjaavat mitä kaiutinta tahansa. Gold Noten takapaneelissa on kytkin vaimennuskertoimen vaihtamiseksi 25:n ja 250:n välillä. Selkeimmät liittyvät tehoon ja vaimennuskertoimeen. Isompaa vikaa näissäkään ei silti ole, joten lopullinen kuuntelu kannattaa tehdä joka tapauksessa itse. PS Audio synnytti voimakasta, kolmen prosentin säröä QC Suite -mittauslaitteiston kanssa suoraan kaiutinlähtöihin kytkettynä, joten se mitattiin 20 desibelin xlr-vaimentimien kanssa, mikä korjasi ongelman. Pathos tuottaa mittauksissa käytetyllä Aurelian kaiuttimella suurimman mutkan taajuusvasteeseen. Lisäksi se riippuu kovasti käytetystä kaiuttimesta, varsinkin jos vahvistimen vaimennuskerroin ei ole kovin suuri. ERILAISIA HYVEITÄ Jos valinnan haluaa tehdä pelkästään teknisin perustein, on Rotel turvallinen vaihtoehto. Roisisoundinen Quad olisi luultavasti omimmillaan jossain hiukan miellyttävämmässä oheissysteemissä. Äänenlaatu on aina jossain määrin makuasia. Kuunteluiden perusteella suuremman vaimennuskertoimen antava asetus oli selvästi parempi. Pro-Ject ja Pathos ovat – ulkomuotonsa lisäksi – myös teholtaan testin pienimpiä noin 80 watin tehollaan. Gold Note oli mukava kuunneltava, mutta hyvin eriluonteinen kuin Rotel. Tasaisimpana vasteen säilyttävät Pro-Ject ja Rotel. PS Audio antaa enemmän tehoa kapasitiivisiin kuormiin, ja sen suojapiirit aktivoituvat herkästi alle neljän ohmin kuormalla. Myös Rotel oli sitä, mutta ei ihan yhtä vakuuttavalla tavalla
23 MERKKI GOLD NOTE PATHOS PRO-JECT PS AUDIO QUAD ROTEL Malli PA-10 EVO AmpliD Amp Box RS2 Stellar S300 Artera Stereo RB-1582 MKII Hinta 1 850 euroa 2 170 euroa 1 899 euroa 2 199 euroa 1 899 euroa 1 999 euroa Edustaja Ideaali MR Hifi AK Hifisystems Mareksound Audelec Septon Lisätietoja goldnote.it ideaali.fi pathosacoustics.it mrhifi.fi project-audio.com ak-hifisystems.fi psaudio.com mareks.fi quad-hifi.co.uk audelec.fi rotel.com juhani.tolli@septon.se Mitat (l x k x s) mm 200 x 80 x 260 200 x 70 x 230 206 x 85 x 200 430 x 76 x 305 320 x 158 x 338 431 x 144 x 407 Paino 3 kg 5 kg 2,7 kg 5,9 kg 15 kg 17,6 kg Rca-linjatulo Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Balansoitu xlr-linjatulo Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Kyllä Lähdöt Balansoitu xlr – – – – – Kaiutinliitännät 2 pr 2 pr 2 pr 4 pr 2 pr 4 pr Muuta GN Link (3,5 mm), mono-tila, vaimennuskertoimen valinta (25/250) – Trigger in, RS232, bridge mode, ulkoinen virtalähde Trigger in/out, maadoitusruuvi – Trigger in/out Värivaihtoehdot Musta, hopea, kulta Musta, harmaa Musta, hopea Musta, hopea Musta, hopea, kulta Musta, hopea MERKKI GOLD NOTE PATHOS PRO-JECT PS AUDIO QUAD ROTEL Malli PA-10 EVO Amplid Amp Box RS2 Stellar S300 Artera Stereo RB-1582MKII Hetkellinen teho, 8/4/2 Ohm, 1 % särö 180/252/295 W 85/147/225 W 81/148/75 W 142/313/452 W 177/305/269 W 281/500/816 W Hetkellinen maksimivirta, 0,1 Ohm, 0,1 ms +33/-31 A +16/A +11/-11 A suojapiirit +19/-19 A +243/-210 A Tehonkulutus Lepotila/tyhjäkäynti -/9 W 1/7 W -/14 W 15/18 W 0,4/36 W -/80 W 1/10 W @ 8 Ohm 11/35 W 10/37 W 26/98 W 21/41 W 70/151 W 99/186 W Pääteasteen antoimpedanssi 1/20 kHz 0,07/0,27 Ohm (DF250) 0,27/0,47 Ohm (DF25) 0,11/0,71 Ohm 0,16/0,16 Ohm 0,09/0,33 Ohm 0,01/0,05 Ohm 0,01/0,01 Ohm Kaiutinlähtö, xlr-analogiotto, 1 W @ 8 Ohm Gain (lähtö/tulo jännitekerroin) 25,7 dB (19,4x) 24,0 dB (15,8x) 27,6 dB (24,1x) 30,8 dB (34,5x) 31,3 dB (36,6x) 22,3 dB (13,0x) Herkkyys, ottojännite maksimiteholla 2,0 V 1,7 V 1,1 V 1,0 V 1,0 V 3,6 V Häiriöetäisyys, A-paino, 20–20 000 Hz 81 dB 79 dB 79 dB 75 dB 73 dB 84 dB Pohjakohina 1–10 kHz -91 dBV -95 dBV -95 dBV -89 dBV -92 dBV -95 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,004/0,004 % 0,022/0,023 % 0,136/0,150 % 0,002/0,003 % 0,002/0,004 % 0,003/0,003 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd 0,002/0,005 % 0,003/0,071 % 0,029/0,121 % 0,002/0,001 % 0,002/0,001 % 0,018/0,001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 82/68 dB 88/81 dB 72/59 dB 78/77 dB 75/76 dB 75/57 dB Kanavatasapaino, 1 W 0,1 dB 0,1 dB 0,1 dB 0,1 dB 0,1 dB 0,0 dB Taajuusvaste 20–20 000 Hz -0,2/0,1 dB 0,0/0,1 dB -0,1/0,0 dB 0,0/0,0 dB 0,0/-0,3 dB -0,1/0,1 dB Ylärajataajuus, -3 dB 90 kHz 66 kHz >100 kHz 75 kHz 70 kHz >100 kHz VERTAILU 179871_.indd 23 179871_.indd 23 16.1.2025 12.00.47 16.1.2025 12.00.47
DF-kytkin asennossa 250 (punainen) ja 25 (vihreä). NÄIN TESTASIMME Tämän vertailun integroidut vahvistimet testattiin, mitattiin ja kuunneltiin Hi maailman kuuntelutiloissa kahden koehenkilön voimin. Kaiuttimina toimivat Dynaudio Evoke 20 -jalustamallit. GOLD NOTE Taajuusvaste kaiutinlähdöistä kahdeksan ohmin kuormaan (musta) ja Aurelia Magenta -kaiuttimella (punainen). Harmonisen särön spektri yhden watin teholla kahdeksaan ohmiin. ti Mikael Nederström, Heikki Kivelä puolestaan tutustui vahvistimiin pitemmällä aikajaksolla. GOLD NOTE PATHOS PRO-JECT PS AUDIO QUAD ROTEL Kuuntelussa käytetty laitteisto koostui referenssinä toimineesta Musical Fidelity M6 500i -vahvistimesta, NAD C 568 -cd-soittimesta, iFi Audio iDSD Neo -esivahvistin–da-muuntimesta sekä Analysis Plus -välija kaiutinkaapeleista sekä MacBook Air (M2) -tietokoneesta. Kuuntelut suoritettiin balansoitua kytkentää hyödyntäen. 179871_.indd 24 179871_.indd 24 16.1.2025 12.01.04 16.1.2025 12.01.04. Varsinaisen kriittisen kuunteluosion suoritti Mikael Nederström, Heikki Kivelä puolestaan tutustui vahvistimiin pitemmällä aikajaksolla. Kuuntelu tapahtui avoimesti, eli kuuntelijat saivat valita vahvistinmallin ja tutustua siihen omaan tahtiin. Intermodulaatiosärö 19:n ja 20 kilohertsin signaalilla watin teholla kahdeksaan ohmiin. Tehokuutiomittaus eri impedansseihin ja vaihekulmiin
VERTAILU 179871_.indd 25 179871_.indd 25 16.1.2025 12.01.35 16.1.2025 12.01.35. Harmonisen särön spektri yhden watin teholla kahdeksaan ohmiin. GOLD NOTE PATHOS PRO-JECT PS AUDIO QUAD ROTEL Taajuusvaste kaiutinlähdöistä kahdeksan ohmin kuormaan (musta) ja Aurelia Magenta -kaiuttimella (punainen). JOS VALINNAN HALUAA TEHDÄ PELKÄSTÄÄN TEKNISIN PERUSTEIN, ON ROTEL TURVALLINEN VAIHTOEHTO. Tehokuutiomittaus eri impedansseihin ja vaihekulmiin. Intermodulaatiosärö 19:n ja 20 kilohertsin signaalilla watin teholla kahdeksaan ohmiin. MUTTA JOS MUKAAN OTETAAN MYÖS ÄÄNI, MUUTTUU KUVIO HIUKAN MONIMUTKAISEMMAKSI. SUURI TEHO JA ERINOMAINEN VIRRANANTOKYKY OHJAAVAT MITÄ KAIUTINTA TAHANSA
Omalla tavallaan rauhallinen ja hyvin neutraali toteutus. 179871_.indd 26 179871_.indd 26 16.1.2025 12.01.55 16.1.2025 12.01.55. Mittausten osalta oikeastaan ainoa merkittävä havainto oli se, että PA-10 EVOn antoteho vaihtelee voimakkaasti vaihekulman mukaan. 26 GOLD NOTE PA-10 EVO Hinta: 1 850 euroa HELPPO RATKAISU Italialaisen Gold Noten PA-10 EVO on yksi tämänkertaisen vertailun kolmesta kompaktista vahvistimesta ja myös pienellä marginaalilla porukan edullisin ratkaisu. Halvimpaan hintaan nähden mukana on kuitenkin nippu muilta uupuvia ominaisuuksia, kuten balansoitu xlr-lähtö esimerkiksi aktiivisubwooferille sekä vaimennuskertoimen valinta. Muuten PA-10 EVO sai kuunteluissa lähinnä myönteisiä mainintoja toiston eräänlaisesta dynaamisesta pidäkkeellisyydestä huolimatta. Siinä missä alinta bassoa tai ylintä diskanttia ei järkevillä kuunteluvoimakkuuksilla tarjoilla mitenkään ronskisti, muu toistokaista toistuu yllättävän luonnollisesti ja instrumentaation osalta sopusuhtaisesti. Dynaamisesti ehkä hiukan pidättelevä soundi, mutta muuten miellyttävä kuunneltava. Vaikka kokonaisuus jää hiukan räväkämpien mallien varjoon, on kompaktissa Gold Notessa silti moni asia kohdallaan. Analyyttisimmän ja dynaamisimman äänen ystäville ei paras vaihtoehto, mutta huolettomaan musiikinkuunteluun avoimesti soiva peli. Myös pikkuruiset painikkeet ovat varsin liki toisiaan, ja virtakytkin löytyy vain takaa, mikä on hyvä ottaa huomioon vahvistimen sijoituksessa – ellei sitten halua hyödyntää ”GN Link” -kauko-ohjausta. Hinta kuitenkin näkyy omalta osaltaan PA-10 EVOn viimeistelyssä, sillä kotelon sivujen sinänsä hienojen jäähdytysaukkojen kärjet ovat jääneet melko teräviksi ja takapaneelin yläosaan sijoitetun xlr-tuloliitännän vapautuskytkin on melkein kiinni kotelon kuoressa, jolloin liitin saattaa tulla irrotettaessa kynsille. + YKSINKERTAINEN JA KOMPAKTI TOTEUTUS | BALANSOITU LÄHTÖ | VAIMENNUSKERTOIMEN VALINTA VIRTAKYTKIN VAIN TAKANA | VIIMEISTELY KUUNTELUARVIO MIKAEL NEDERSTRÖM Kirkas, avara ja rullaava soundi. Tämä voi mahdollisesti viitata laitteen lämpenemiseen, mutta toisaalta kuunteluja käyttökokeissa mitään tavallisesta poikkeavaa ei havaittu. HEIKKI KIVELÄ Ei mitenkään erityisen raamikas tai itsestään isoa numeroa tekevä toisto, jossa kuitenkin kaikki palaset ovat luontevasti paikallaan ja äänikuva piirtyy nätisti. Tämä tosin edellyttää sitä, että ”damping factor” -kytkin on käännetty isompaan asentoon – muussa tapauksessa soundista katoaa kontrolli ja se kuulostaa räikeämmältä. Basso ei ole erityisen jykevä, mutta hoitaa napakasti ja sävykkäästi hommansa. Tehoa vahvistin kyllä tarjoilee reippaasti, vaikka eräänlainen subjektiivinen tehontuntu ei äänestä välttämättä välitykään
Käsityönä Italiassa valmistettu AmpliD on valmistajan ensimmäinen täysin digitaalinen d-luokkainen vahvistin siistissä alumiinikotelossa. VERTAILU 179871_.indd 27 179871_.indd 27 16.1.2025 12.02.12 16.1.2025 12.02.12. Siisti, simppeli ja kompaktin raskas toteutus silti. Tämä havaittiin myös kuunteluissa lievänä diskantin sihahteluna sekä nauhakohinan korostumisena mutta toisaalta myös luontevasti toistuvina yksityiskohtina. Lisäksi kuuntelijat kiinnittivät huomiota AmpliDin jonkinasteiseen bassokkuuteen suhteessa muihin. Äänikuva on keskelle painottunut ja kompaktin kapea. 27 PATHOS AMPLID Hinta: 2 170 euroa KOMPAKTI PERUSKIVI Vertailun pikkumallien painavin toteutus löytyy italialaismerkki Pathosilta, joka kenties tunnetaan paremmin todella raskaan sarjan highend-vahvistimistaan, esimerkkinä Hifimaailman numerossa 6/24 esitelty Inpol Legacy. Mielenkiintoinen ja helppo kuunneltava. Ihan nätti soundi, mutta iskun ja keskialueen bodyn suhteen toivoisi dynaamisempaa esitystä. Myös toimintakytkimet sijaitsevat takana, mikä on hyvä ottaa huomioon, joskin hyvin minimalistiseen etupaneeliin on sijoitettu stand by -painike. Äänessä ei ole tarpeettomia korostuksia, helposti ja luontevasti irtoavia yksityiskohtia kylläkin. + YKSINKERTAINEN, KOMPAKTI JA SIISTI TOTEUTUS ANTOIMPEDANSSIN VAIKUTUS DISKANTTITOISTOON KUUNTELUARVIO MIKAEL NEDERSTRÖM Kompakti, rauhallinen ja jossain määrin bassovoitoinen ääni. Tietyillä näytteillä on kuultavissa lievää diskantin sihahtelua. Ääripäät ovat hiukan korostuneet, ja tiukin isku ja pomppu puuttuu dynaamisemmalla musiikilla. Silti potkua riittää helposti ainakin tässä kuuntelujärjestelmässä. Lisäksi vahvistin tuo nauhakohinan todella selvästi esiin, mikä herättää kysymyksen taajuusvasteeseen liittyvistä mutkista. Takapaneelin liitinrivistö toimii ainakin banaaniliittimiä käytettäessä, mutta päällekkäin sijoitetut kaiutinterminaalit jättävät rajoitetusti tilaa näpertää pelkkiä kuorittuja johtoja paikalleen. Mittausten osalta AmpliDissa ei ollut varsinaisesti mitään erityistä mainittavaa, mutta sen suurehko antoimpedanssi luultavasti voimistaa dynaamisten kaiuttimien diskanttipäätä. Ison osan tilavuudesta vie (ja samalla laitteen viiden kilogramman massaa selittää) eteen sijoitettu rengassydänmuuntaja. Toistossa on syvyyttä varsinkin bassotaajuuksilla, ylempi kaista taas on luonteva ja diskantin osalta rauhallinen. HEIKKI KIVELÄ Äänikuvaltaan avara muttei tehoiltaan niin tykki kuin vertailun isommat. Yleisellä tasolla vahvistimen ääni koettiin nätiksi ja helpoksi, mutta aivan parhaimpien tuntumaan se ei silti yltänyt. Mitoiltaan kompaktin laitteen sisällä on ahdasta
Kyseessä on nimittäin toiminnaltaan eräänlainen hybridi, jossa ottoasteessa on putkibu eri, mutta laitteen mittaukset viittasivat jonkinlaiseen ab-luokan ja d-luokan sekoitukseen. Dynaamisimpiin verrattuna alapää voi olla vähän vaisu ja luukuttaessa keskialue kompressoituu, mutta toisaalta musiikin kannalta olennaiset nyanssit toimivat oikein hyvin. Käyntiin kytkettäessä laite heräilee muita selvästi pitempään, noin parikymmentä sekuntia. Muista poiketen mukana on myös rs232-liitäntä erilaisiin kotiautomaatiokäyttötarkoituksiin. Rasittavia piirteitä ei juurikaan erotu, resoluutiota ylemmällä kaistalla kylläkin. Amp Box RS2 poikkeaa muista vertailun laitteista selvästi. Amp Box RS2 toimii myös sillattuna, ja sitä varten etupaneelissa on oma painikkeensa. HEIKKI KIVELÄ Tehokas ja suoraviivainen ääni, jossa on runsaasti potkua ja dynamiikkaa alimmilla taajuuksilla. Lisäksi etupaneeli kertoo muun muassa signaalin leikkautumisesta. Virtalähde on ulkoinen, kookkaalla muuntajalla varustettu mötikkä, jossa on melko lyhyet johdot. Amp Box RS2:lle on saatavissa myös erillinen lisävirtalähde 999 euron kappalehintaan. Basso ei ole jykevin mahdollinen. Erityisesti yläpäästään vahvistimen sointi on kirkas ja erotteleva mutta sivistynyt. Toimiva kokonaisuus. Lauluäänet ja pellit toistuvat erityisen nätisti. PRO-JECT AMP BOX RS2 Hinta: 1 899 euroa EHJÄSTI ERILAINEN Aivan uunituore Amp Box RS2 ei ollut tätä vertailua tehdessä vielä virallisesti julkaistu eikä sitä löytynyt edes valmistajan verkkosivuilta, joten pääsimme tulkitsemaan näppärän kokoisen päätteen toteutusta omatoimisesti. Se onnistui tarjoilemaan musiikin alkuperälle uskollisesti mutta silti tietyllä persoonallisuudella. Kun otetaan huomioon myös mukiinmenevät mittaustulokset, Amp Box RS2:ta voi huoletta suositella kompaktia mutta hyvä-äänistä vahvistinta etsivälle. 179871_.indd 28 179871_.indd 28 16.1.2025 12.02.29 16.1.2025 12.02.29. Myös tilantuntu välittyy pienestä vaisuudesta ja pienuuden tunteesta huolimatta mukavasti. Diskantissa tuntuisi olevan pientä korostusta, mikä ei häiritse. Kompaktista takapaneelista huolimatta liitännät on sijoiteltu yllättävän väljästi. Äänellisesti Amp Box RS2 oli kirkkaasti molempien kuuntelijoiden mieleen. Metallicalla basson sävyt erottuvat hyvin, Juice on elävän kuuloinen, Dire Straits soi mukaansatempaavasti. + ÄÄNENLAATU | OMAPERÄINEN MUTTA TOIMIVA TOTEUTUS KÖMPELÖ ULKOINEN VIRTALÄHDE KUUNTELUARVIO MIKAEL NEDERSTRÖM Aavistuksen pieni mutta puhdas soundi. Äänikuva aukeaa kovempaa kuunneltuna nätisti, mikä myös vähän innostaa nostamaan volyymia. Musiikkia palveleva laite, jos ei ole tarvetta kovin suurille tehoille, mikä vie koneen kärjen tuntumaan. Vahvistimen sisätilavuus taas on melko tiukasti keskelle sijoitetun piirilevyn sekä molemmille kyljille sijoitettujen jäähdytysripojen käytössä. Etumaskin clip-ledit kertovat melko suoraan, milloin myös kaiuttimet alkavat olla tiukilla. Ehkä tästä johtuen tiettyä sävytoistoa ja timbreä irtoaa muita enemmän
Soundi on kauttaaltaan tasapainoinen ja neutraali. Ehkä vähän eloton verrattuna testin eloisimpiin, mutta useimmilla näytteillä dynaaminen uskottavuus korvaa sen. Tarjolla on kaiuttimille kaksi paria naparuuveja per kanava, Rotelin tavoin, sekä muista poiketen maadoitusruuvi esimerkiksi edellisessä Hi maailma-numerossa vertailussa olleen REL Classic 99:n kaltaisen subwooferin kytkemiseen. Stellar S300 ei ollut aivan mutkaton kaveri mittauslaitteistomme kanssa, mutta tästä huolimatta saimme sillekin kelvot tulokset. Reippaasti ryskivä rokkikone onnistuu kyllä vakuuttamaan. Hyvin alhaisen impedanssin virtamittausta emme kuitenkaan saaneet suoritettua suojapiirien aktivoitumisen takia. + ÄÄNI | YKSINKERTAINEN TOIMIVUUS EI TODELLISTA LEPOTILAA KUUNTELUARVIO MIKAEL NEDERSTRÖM Dynaaminen ja rullaava soundi. Rohkeammalla menolla ja volyymia nostettaessa meininki paranee selvästi, vaikka bassopuolen kontrolli voisi olla piirun verran tiukempikin. Kyseessä on perinteiseen noin 430 millimetrin levyiseen mutta maltillisen matalaan koteloon sijoitetusta balansoidusta vahvistimesta, jossa eri osiot on jaettu sisällä omiin sektoreihinsa. Äänellisesti Stellar S300 hiukan jakoi kuulijoiden mielipiteet, mutta yhtä mieltä molemmat olivat siitä, että vahvistimessa oli sitä hankalasti kuvailtavaa jotain, mikä riitti nostamaan sen vertailun kärkeen. Tehoakin on tarjolla todella runsaasti, mutta dynaamista koherenssia voisi toivoa ripauksen lisää tietyillä, kevyemmin soivilla näytteillä. Muita vähän korkeampi hinta välittyy monin tavoin niin laitteen ulkoisessa toteutuksessa kuin sisuskalujakin silmäilemällä. Ja koska soundi on rasittamaton, sitä myös tekee mieli tehdä. Kuulijat kiinnittivät kukin omilla näytteillään huomiota S300:n dynamiikan toistokykyihin, ja yhtä mieltä molemmat olivat siitä, että vähän reilummalla meiningillä ja äänenvoimakkuudella vahvistin tarjoilee parasta antiaan. VERTAILU 179871_.indd 29 179871_.indd 29 16.1.2025 12.03.05 16.1.2025 12.03.05. Metallica potkii testatuista parhaiten. HEIKKI KIVELÄ Hiukan loudness-henkinen toteutus, jossa muhkea basso kohtaa yksityiskohtaisen ja selväpiirteisen diskantin. Lievää kuivakkuutta äänessä saattaa olla, mutta varsinkin kevyellä musiikilla homma pysyy poikkeuksellisen hyvin nipussa. Lisäksi havaitsimme, että laitteen etupaneelin painike ei vaikuta sen virrankulutukseen, joten se toimii vain eräänlaisena mykistyspainikkeena. Valmistajansa mallistossa edullisin, nyt testattu S300 on pienellä kaulalla vertailumme arvokkain vaihtoehto. Kotelon sisällä on kuitenkin siistiä ja väljää, johtuen osin d-luokan toteutuksesta. Testin kärkipäätä. Myöskään missään vaiheessa ei synny tunnetta, että hanaa ei voisi avata vähän lisää. Yläpää on siisti, rasittamaton ja kontrolloitu, bassopää etenee rivakasti ja iskevästi. PS AUDIO STELLAR S300 Hinta: 2 199 euroa ÄÄNI EDELLÄ Amerikkalaisen PS Audion tuotesortimentista löytyy laitetta moneen tarpeeseen, muun muassa hyväksi havaittuja vahvistimia
Se toimii aivan kuten kuuluukin. 30 QUAD ARTERA STEREO Hinta: 1 899 euroa REIPASTA VÄÄNTÖÄ Klassinen brittimerkki Quad lienee tunnetumpi putkivahvistimistaan ja kaiuttimistaan, mutta se tarjoaa nykyisellään laajahkossa tuoterepertuaarissaan myös puolijohderatkaisuja. Artera-sarjasta löytyy sekä Monoettä Stereo-päätevahvistinmallit, joista jälkimmäinen erottuu tässä vertailussa edukseen muista poikkeavalla, komealla designillaan sekä myös mitoillaan. Kuunteluissa puolestaan kiinnitettiin huomiota siihen, että Artera Stereo tarjoaa subjektiivisesti melkoisesti tehontuntua. Vahvistin tarjoilee vähän mutkat suoriksi -tyyppistä soundia, ja Metallican särökitarat voivat olla ajoittain aika roisin kuuloiset. Diskantti on kirkas mutta ei erityisen sivistynyt tai siisti. 179871_.indd 30 179871_.indd 30 16.1.2025 12.03.44 16.1.2025 12.03.44. Tämä ei kuitenkaan ole minkäänlainen virhe, paremminkin vain ominaisuus. Tasaisen varmatoiminen ja hyvältä kuulostava päätevahvistin tämäkin. Positiivisena seikkana mainittakoon kuitenkin, että Artera Stereon lepotilan tehonkulutus on sen toteutus huomioiden sangen maltillinen. Mutta nekin toimivat moitteettomasti varsinkin banaaniliittimiä käytettäessä. Maltillinen ja mukavasti soiva voimanpesä, jossa ei erotu oikein mitään erityistä mainittavaa. Diskantti on erotteleva ja yksityiskohtainen, mutta sävyltään siisti. Äänessä on vääntöä, avoimuutta ja ulottuvuutta moniin tarpeisiin, vaikka joillain näytteillä yksityiskohdissa voi häivähtää tietynlainen roisius. Kuiva mutta luonnollinen äänikuva, johon instrumentit piirtyvät sievästi. Äänikuva on leveä ja livemäinen. Ab-luokassa toimivasta Artera Stereosta ei mittausten valossa ilmennyt erityistä napisemista tai mainittavaa. Hinnan puolesta laite on halvimmasta päästä, mikä puolestaan näkyy lähinnä heppoisissa kaiutinliittimien naparuuveissa. Pathosin tavoin sen etupaneelissa on aidon lepotilan päälle kytkevä painike. + ULKONÄKÖ JA DESIGN | ÄÄNI | TEHONTUNTU BUDJETTISARJAN KAIUTINLIITTIMET KUUNTELUARVIO MIKAEL NEDERSTRÖM Avoin, menevä ja viileähkö soundi. Toteutuksensa puolesta Artera Stereo on todella yksinkertainen, eikä siinä ole oikeastaan mitään erikoistoimintoja. Ei soundiltaan maailman hillityin tai sävykkäin, mutta omalla tavallaan ison ja viihdyttävän kuuloinen. Silti ihan hauska kuunneltava, jos ei halua äärimmäisen analyyttistä sävytoistoa ja sivistystä. Basso jyskii ja pompottaa mukavasti. HEIKKI KIVELÄ Syvät bassot, joissa tehoa siinä määrin, että kaiuttimien rajat alkavat volyymia nostettaessa tulla vastaan
31 ROTEL RB-1582 MKII Hinta: 1 999 euroa VAIVATONTA VÄÄNTÖÄ Pitkän linjan japanilaismerkki Rotelin RB-1582 MKII on heittämällä tämän vertailun kookkain malli massan ja mittasuhteiden osalta. Nätisti soiva kokonaisuus. Toisaalta yläpää on siisti ja rasittamaton. Tämä on hyvä ottaa huomioon mahdollisia kaiutinkumppaneita haarukoitaessa. Todella helposti kaiken musiikin esittävä ja luontevasti soiva toteutus, jossa koko äänialueen tasapaino, dynamiikka ja integraatio ovat lähellä referenssiä. Parin tuhannen euron vahvistimeksi kyseessä on siis melko lailla hinnan ja laadun optimaalinen kohtaamispiste. HEIKKI KIVELÄ Isosta koostaan huolimatta ei ehkä vertailun tehokkaimman tuntuinen mutta toiston tasapainoisuuden suhteen kärkikastia. Haastavammissa kuuntelujärjestelmissä tehontuntua saattaisi kaivata ehkä lisää, mutta kompaktimpaan settiin potku riittää uskoakseni hyvin. Hiukan mielikuvituksettomasti nimetty RB-1582 MKII oli mittausten osalta täysin omassa sarjassaan. Tosin, vaikka paperilla kaikki näyttää poikkeuksellisen hyvältä, kuunteluissa välimatkaa muihin ei niin merkittävästi kertynytkään, ei hyvässä eikä pahassa. Ei hirveän eloisa tai irtonaisen revittelevä äänimaailma, vaikka hifimielessä tekeekin hommat oikein. Vaikka toinen kuuntelijoista piti Rotelin äänestä selvästi enemmän kuin toinen, molemmat olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että RB-1582 MKII:n sointimaailma on hiukan kuiva, enemmän nätti ja tasapainoinen kuin erityisen sävykäs tai räväkkä. Mikään ei ole kuitenkaan isosti pielessä, paremminkin niin, että Rotel hivuttautuu hyvinkin lähelle referenssiä, mutta maltillisemman otteensa puolesta jää ehkä tässä vertailussa tällä oheiskalustolla himpun tasapaksuksi toteutukseksi. Basso on mukavan iskevä, joskaan ei ihan yhtä irtonaisen napakka ja terävä kuin parhaimmissa. + KOMEAT MITTAUSTULOKSET | TASAPAINOINEN ÄÄNI TOISTO VOISI OLLA HIVENEN SÄVYKKÄÄMPI KUUNTELUARVIO MIKAEL NEDERSTRÖM Nopea ja napakka soundi, mutta sointimielessä vähän tummasävyinen, himmeä ja kuivakka. Sen ulkonäkö on kuitenkin hillityn tyylikäs, ja takapaneelissa asiat ovat mukavan väljästi asetellut. Näin ollen kytkentöjen tekeminen on helppoa. Kaikesta huolimatta kelpo ja teknisesti jopa poikkeuksellisen tehokas toteutus, joka sopii monenlaisille kaiuttimille. Aika yhtenäinen ja ehjä soundi, josta puuttuu ainoastaan hiukan elävyyttä ja sivistyneintä sävytoistoa. Metallica potkii silti hyvin eikä ala riipiä tai kompressoitua. Sen tehokuutiotulos on lähes ihanteellinen, ja lyhytaikainen yli 200 ampeerin virtapurske on yksi suurimmista koskaan mitatuista. VERTAILU 179871_.indd 31 179871_.indd 31 16.1.2025 12.04.07 16.1.2025 12.04.07
Kaksipuolinen kytkentä yleistyi 1930-luvulla, mutta siitä huolimatta kaikki varhaiset audiokäyttöön tarkoitetut putkivahvistimet Audionista 1950-luvulle toimivat kokonaan a-luokassa – myös push-pull-vahvistimet. Pehmeä kytkentä huonontaa ääntä, minkä moni vahvistinsuunnittelija ja harrastaja havaitsi. Tehoa vahvistin irrotti 15 wattia alle 0,1 prosentin säröllä ja ajankohtaan nähden laajalla toistokaistalla. Ensimmäisiä b-luokan vahvistimia ei kuitenkaan muisteta niiden tuomista eduista, vaan ongelmista, jotka tekivät niistä enemmän lokuin hiä. Tärkein etu on lineaarisuus, myös vuorovaihevahvistimissa: kun molemmat putket tai transistorit johtavat koko ajan signaalitasosta riippumatta, ylimenokohta putkelta tai transistorilta toiselle saadaan kokonaan tasoitettua. Vuonna 1915 Edwin Henry Colpitts (Western Electric Company) keksi laittaa kaksi De Forestin Audionia vastakkain. Ylimenosäröä syntyy, kun toinen transistori ei luovuta signaalia toiselle niin siististi kuin pitäisi. VAHVISTIMIEN LYHYT LUOKKAHISTORIA A-LUOKKA Ensimmäisenä vahvistimen kaltaisena laitteena pidetään amerikkalaisen Lee De Forestin The Audionia vuodelta 1906. PIENI ANTOTEHO, SUURI TYHJÄKÄYNTITEHO A-luokan toimintaan liittyy tiettyjä etuja, kuten yksinkertainen rakenne, parilliset harmoniset särökomponentit ja niin edelleen. Nopeasti teollisuus tarttui kuitenkin tilaisuuteen valmistaa suurempitehoisia b-luokan vuorovaihevahvistimia, joissa kumpikin transistori johtaa puolet signaalijaksosta (180 astetta aaltomuodosta). Riippumatta rakenteesta hyötysuhde jää väkisinkin pieneksi, musiikkisignaalilla yleensä vain muutamaan prosenttiin. Se siis toimi yksipuolisena (single-ended) vahvistimena ja määritelmän mukaan puhtaassa a-luokassa. Kun toinen johtaa virtaa, toinen ei tee mitään. B-LUOKKA Williamsonin patentista ei ollut ehtinyt muste kuivua, kun Bardeen ja Brattain esittelivät ensimmäistä transistorivahvistinta Bellin laboratoriossa joulukuussa vuonna 1947. The Audionissa oli yksi triodiputki päätelaitteena. Syntyi jonkinlainen kaksipuolinen vuorovaihevahvistin (push-pull), jossa signaalin puolijaksot on jaettu eri putkille (tai transistoreille). Tyhjäkäyntihäviötä syntyy, koska a-luokan vahvistin on täysillä päällä myös kuormittamattomana tai pienillä signaalitasoilla. Ensimmäiset kaupalliset transistorivahvistimet tulivat markkinoille 1950-luvun puolivälissä, ja jo vuonna 1963 niitä myytiin esimerkiksi Iso-Britanniassa enemmän kuin putkivahvistimia, jotka katosivat lähes kokonaan 1970-luvulle tultaessa. A-luokan kytkennässä putki (tai transistori) johtaa virtaa koko signaalijakson ajan signaalin molemmat puolijaksot vahvistaen (360 astetta aaltomuodosta). Tuloasteessa vaiheenkäännöllä erotetut puolijaksot liitetään yhteen vahvistimen ulostulossa. Ylimenokohdassa kumpikaan transistori ei johda kunnolla ja siirtofunktioon jää kuoppa. Yksi oli lämpötilaherkkyys, mutta suurin oli ylimenosärö kaikkine sivuilmiöineen. Paremman hyötysuhteen ja pienemmän tyhjäkäyntitehon perään haikailevan vahvistinteollisuuden apuun riensivät transistorit. Suuri tyhjäkäyntiteho tarkoittaa kuumana käyvää vahvistinta. 179871_.indd 32 179871_.indd 32 16.1.2025 12.04.29 16.1.2025 12.04.29. Seuraavien 10–15 vuoden aikana Williamsonin kytkentää kopioitiin miljoonia niin diy-harrastajien toimesta kuin kaupallisellakin puolella. Ensimmäiset transistorivahvistimet olivat triodi-putkivahvistimen kaltaisia yksipuoleisia a-luokan vahvistimia välija päätemuuntajineen. Ison osan tehoa muuttuessa vahvistimessa lämmöksi antotehotkin jäävät tyypillisesti pieneksi. Sen pohjalta syntyivät ensimmäiset radiovastaanottimissa ja gramofoneissa käytetyt signaalivahvistimet 1910-luvulla. B-luokan rakenteella päästään a-luokkaa selvästi parempaan hyötysuhteeseen ja pienempiin tyhjäkäyntihäviöihin. Putkivahvistimiin verrattuna b-luokan transistorivahvistimet olivat tehokkaampia, pienempiä, kevyempiä ja selvästi halvempia valmistaa – ja siksi houkuttelevampia niin valmistajille kuin kuluttajille. Hyvä esimerkki on Williamsonin kuuluisa monovahvistin vuodelta 1947. A-luokan kääntöpuoli on isot tehohäviöt ja suuri tyhjäkäyntiteho. Se oli push-pull-vahvistin kahdella triodiksi langoitetulla kt66-tetrodilla ja tiukasti a-luokkaan biasoidulla lähtöasteella ja 20 desibelin globaalilla negatiivisella takaisinkytkennällä
PALUU A-LUOKKAAN JA PUTKIIN B-luokan vahvistimet jättivät jälkensä vahvistinhistoriaan kahdella muullakin tavalla. D-LUOKKA D-luokan kytkentä kehitettiin jo viime vuosisadan puolivälissä, mutta hi vahvistimissa se alkoi yleistyä vasta pari vuosikymmentä sitten. Käytännössä lähes kaikki hi käyttöön suunnitellut transistorivahvistimet 1960-luvun lopulta 1990-luvulle olivat ab-luokan vuorovaihevahvistimia (putkivahvistimissa oli siirrytty ab1-luokkaan jo 1950-luvulla). Vahvistimen pääteasteen tuottama signaali saadaan muistuttamaan sille syötettyä analogista signaalia suodattamalla korkeimpaan vahvistettavaan äänitaajuuteen nähden moninkertainen modulointitaajuus pois alipäästösuotimella. Kun biaksen määrää lisätään, päästään ab-luokkaan. Osa oli yksipuoleisia single-ended-toteutuksia, joissa maksimikuormavirta rajoittuu biakseen, osa rakenteita, joissa biasoinnilla pakotetaan transistorit pysymään jatkuvasti päällä huolimatta siitä, että biasvirta on pieni. B-luokan vahvistimet olivat taustalla myös silloin, kun putkivahvistimet tekivät comebackin 1970-luvun lopulla. Varhaisten d-luokan vahvistimien luotettavuusongelmat on pitkälti ratkaistu nykykeskustelun liittyessä lähinnä komponenttien valintaan, modulointiin ja korkeiden taajuuksien toistoon. Toisaalta se tarjosi tarpeeksi tehoa transistorien myötä aiempaa epäherkemmiksi käyneille kaiuttimille. Leak toi markkinoille ensimmäisen transistorivahvistimensa, Stereo 30:n, vuonna 1963, kirjoitti se mainoslehtiseen: ”Verrattuna vastaavaan putkivahvistimeen Stereo 30 antaa samat suorituskykytulokset, mutta tarjoaa nämä tärkeät edut: 48 prosenttia painosta, 43 prosenttia koosta, 89 prosenttia hinnasta, sen luotettavuus on arviolta 500 prosenttia parempi, koska lämmön nousu kotelon sisällä on mitätön (12 fahrenheitia), ja koska maksimijännite on alle 50 volttia. Miten ihmeessä putkivahvistin voi selvitä yllä olevan vertailun jälkeen?” D-luokan vahvistimien valmistajat voisivat hyvinkin sanoa jotain samantapaista a/ab-luokan transistorivahvistimista, puhumattakaan putkivahvistimista. Audiokäyttöön tarkoitettujen vahvistimien historia kuitenkin osoittaa, että vaikka vahvistin osataan tehdä hyvinkin lineaariseksi usealla eri tavalla, historia itsessään on kaikkea muuta kuin lineaarinen. Ab-luokan vahvistimet toimivat tyypillisesti muutamaan wattiin asti a-luokassa matalilla signaalitasoilla ennen liukumistaan b-luokkaan suuremmilla signaalitasoilla. Ab-luokan lineaarivahvistimien rinnalle se on kivunnut vasta 2010-luvulla. VERTAILU 179871_.indd 33 179871_.indd 33 16.1.2025 12.05.00 16.1.2025 12.05.00. Ab-luokka tarjosi a-luokan lineaarisuutta pienillä signaalitasoilla, joilla musiikkia pääasiassa kuunnellaan ja korva on herkin. Kun molemmat transistorit johtavat hetken samaan aikaan, siirtymä signaalipuolijaksojen välillä on siistimpää ja kokonaislineaarisuus parempi kuin b-luokassa. Vuorovaiheinen vahvistin toimii aina lepobiaksen määräämään rajaan asti a-luokassa. Ensimmäiset uuden aallon kaupalliset putkivahvistimet (EAR, QUAD, Audio Research, Ratford, VTL, Air Tight, Jadis, Cary, McIntosh ja monet muut) olivat enimmäkseen ab-luokan push-pull-vahvistimia, jotkin niistä mahdollisuudella kytkeä vahvistin a-luokan triodivahvistimeksi. D-luokassa päätetransistorit toimivat pelkkinä kytkiminä, eli ne ovat koko ajan joko täysin johtavassa tilassa tai eivät johda ollenkaan, ja niitä ohjataan (useimmiten) pulssinleveysmoduloidulla (pwm) signaalilla. Osa näistä vahvistimista oli ab-luokan vahvistimia, jotka oli vain mitoitettu kestämään raju lepobias lämpöhäviöineen. D-luokan etu on vahvistimen erinomainen hyötysuhde, pieni lämmöntuotto, keveys ja halpuus. Jopa b-luokan vahvistimen läpi kulkee pieni virta, mikä saa vahvistimen toimimaan a-luokassa hyvin pienillä signaalitasoilla. Kun putkivahvistinvalmistaja H.J. AB-LUOKKA Transistorien päälleja poiskytkeytymisen aiheuttamia ongelmia ei voi poistaa kokonaan, mutta niitä voi kylläkin lieventää kasvattamalla lepobiasta. Yhä edelleen ab-luokka on monen vahvistinvalmistajan ensimmäinen valinta. Ensinnäkin osa transistorivahvistimien valmistajista siirtyi heti niitä kuultuaan takaisin suunnittelemaan a-luokan vahvistimia 1960ja 70-luvulta eteenpäin. Viimeistään 1990-luvulla, kun markkinoille alkoi virrata pienitehoisia, puhtaassa a-luokassa toimivia single-ended-putkivahvistimia, oli selvää, että putkivahvistimet olivat tulleet jäädäkseen
KAHDEN TULEN VÄLISSÄ TESTI | HIFIMAN ARYA ORGANIC -KUULOKKEET & IFI AUDIO IDSD DIABLO 2 -KUULOKEVAHVISTIN VÄLILLÄ SUORASTAAN ÄRSYTTÄÄ TARJOLLA OLEVA KUULOKEÄHKY. TÄMÄ VALITUS KOSKEE USEITA VALMISTAJIA, EIKÄ HIFIMAN OLE POIKKEUS. JUURI KUN OLETAN SAAVANI KIINNI TUOREISTA MALLEISTA, ON JO HUOMENNA ODOTTAMASSA UUTUUKSIEN TULVA. JUURI KUULOKEMARKKINOILLA SATTUU JA TAPAHTUU. EIKÄ VOI KIISTÄÄ, ETTEIKÖ HIFIMAN OLISI EDELLEEN YKSI KIINNOSTAVIMMISTA TOIMIJOISTA NIMENOMAAN UUSIUTUMISKYKYNSÄ SEKÄ LAAJAN MALLISTONSA ANSIOSTA. ASIAN VOI TOISAALTA NÄHDÄ MYÖS ELINKELPOISUUDEN MERKKINÄ. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT VALMISTAJA & JUSSI ARVIO 180070_.indd 34 180070_.indd 34 16.1.2025 11.18.59 16.1.2025 11.18.59
HIFIMAN ARYA ORGANIC Hinta 1 199 euroa Edustaja Agentur Tur-Pex Lisätietoja hi man.com tur-pex.com Paino 440 g Rakenne Avoin Liitin Kuulokkeissa 3,5 mm / Kaapelissa 6,3 mm Kaapelin pituus 2 metriä Nimellisimpedanssi 16 Ohm Muuta Magnetostaatti, stealth-magneetit KUULOKKEET OVAT VARSIN TEHOKAS JA SUHTEELLISEN EDULLINEN TAPA LÖYTÄÄ EUFORIA JA KADOTTAA AIKA JA PAIKKA. TONNILUOKASSA Vaikka lippulaivoja tarvitaan, on omasta mielestäni Arya Organicin edustama, niin sanottu tonnin hintaluokka erityisen kiinnostava (suositushinta 1 199 euroa). Tämä siis oman kokemukseni mukaan. Vaikka olen kuullut useiden valmistajien lippulaivoja sekä niistä polveutuvia sisarmalleja ja pitänyt monesti kuulemastani, en ole löytänyt riittävästi perusteita (ja joissakin tapauksissa pääomia) maksaa eroista tuhansia euroja. VIIMEKSI MAINITTU MYÖS AKUSTISESSA MIELESSÄ. Kalvon sanotaan olevan tuoreimman polven nanoteknologiaa, jota on hyödynnetty myös yläpään HE1000se-mallissa. Omaan kuulokekuunteluuni liittyy myös kustannustietoisuus. Tämä mahdollistaa muun muassa pyöreää kuppia paremman istuvuuden ja tasaisemman paineen pään sivuille. Hi man Arya Organic hyödyntää valmistajan mukaan jo Arya Stealthissakin ollutta, akustisesti läpinäkyvää Stealth-magneettiteknologiaa. Kiinteällä 6,3 millimetrin liitännällä varustettu 2-metrinen kaapeli on perustavaraa. Ensisijaisesti kuulokkeilla harrastava saattaisi kritisoida tulokulmaani, sillä kuulokkeiden väliset erot ovat varsin suuria ja useimmiten maksamalla enemmän saa lisää sekä näkyvää että kuuluvaa laatua. Hi man 400i on perheen juniorin päivittäisessä käytössä (HE500:n nos-veluurityynyillä tuunattuna) Sundara 2020:n kuuluessa omiin suosikkeihini. Tällä tarkoitan, että en testien tai kokeilujen aikana muuta kuulokkeiden omaa vastetta taajuuskorjaimilla tai muilla jälkijättöisillä säädöillä suuntaan tai toiseen, vaikka sekin mahdollisuus olisi olemassa. Teeseihini kuuluu myös kuunnella tuotetta ensisijaisesti luomuna. Sillä suunnalla tarjonta edustaa jo mestariluokalta opittua tietotaitoa ja mahdollisuutta panostaa olennaiseen. Myös valmistajan budjettipuolen vahvat esitykset ovat ajoittain johtaneet hankintoihin. En siten ihmettele kuulokeharrastajien kasvavaa joukkoa. V aikka kuuntelen suurimman osan ajasta kaiuttimilla, kaipaan säännöllisesti kuulokkeiden läheisempää ja henkilökohtaisempaa otetta. Viimeksi mainittu myös akustisessa mielessä. TESTI 180070_.indd 35 180070_.indd 35 16.1.2025 11.19.26 16.1.2025 11.19.26. Kuulokkeet ovat varsin tehokas ja suhteellisen edullinen tapa löytää euforia ja kadottaa aika ja paikka. Malliltaan Arya edustaa Anandasta ja HE1000-sarjastakin tuttua over ear -tyyppistä korvalehden ylitse menevää, soikean ovaalia asymmetristä kuppimallia. Tästä päästäänkin Hi maniin, joka herätti kiinnostukseni vakavampaan kuulokekuunteluun vuonna 2012. Ostin tuolloin testin päätteeksi HE 500 -kuulokkeet sekä EF5-vahvistimen
Pieneen kokoon (mitat 85 x 28,5 x 166 millimetriä) on mahdutettu paljon teknologiaa ja laaja hires-formaattien tuki. Jos oli Hifiman Arya Organicin oheisvarustus rajallista, niin toisin on Diablo 2:n kanssa. Keskellä kasvoja on kytkin, jolla valitaan kuulokkeiden mukaan kolmen gain-tason (normaali, turbo ja nitro) välillä. Arya Organic hyödyntää valmistajan mukaan jo Arya Stealthissakin ollutta, akustisesti läpinäkyvää Stealth-magneettiteknologiaa. Pienikokoisiin laitteisiin erikoistunut iFi käyttää Diablo 2:ssa muun muassa Dual-core Burr Brown -muuntimia sekä Qualcommin kykenevää bluetooth-lastua. Laatuvaikutelma on hyvällä tasolla, ja metallinen runko lisää tukevuuden tuntua. Paketista löytyy pika-asennusopas, kuljetuslaukku, lyhyt usb-c–usb-c-kaapeli, pitkä usb-c–usb-c-kaapeli, lyhyt Lightning–usb-c-kaapeli, usb-a–usb-c-sovitin, toslink-mini–toslink-sovitin, usb-c–naarasvirtasovitin, 6,35–3,5 millimetrin trs-sovitin, iFi-virtalähde, tarra sekä kahdet eri korkeudella varustetut, pohjaan liu’utettavat jalakset pöytäasennusta varten. Puumainen koristeraita kupeissa antaa tavallista mustaa juhlavamman vaikutelman. Diablo 2 on erinomaisesti viimeistelty. Kuulokkeiden istuvuus on kuitenkin hyvin henkilökohtainen asia, joten kehut tai kirot kannattaa lukea varauksella. Käyttö on helppoa, ja sopiva säätö löytyy nopeasti. Edeltäjänsä mukaisesti alumiininen runko on eloksoitu punaiseksi. Etumaskin vasemmalla puolella on balansoimaton kuulokeanto 6,3 millimetrin liitännällä. Valmistajan mukaan näin saavutetaan aiempaa selkeämpi ääni. Tarjolla on lisäksi 4,4 millimetrin balansoitu anto. Laitteessa onkin version 5.4 bluetooth sekä aptx lossless -tuki, joka mahdollistaa sitä tukevien laitteiden kanssa cd-tasoisen langattoman toiston. Mukana toimitettavassa kuparikaapelisSain maahantuojalta kuulokkeiden ohella tutustuttavakseni iFi Audion iDSD Diablo 2:n (suositushinta 1 399 euroa), joka on akulla varustettu, monipuolinen kuulokevahvistimen ja da-muuntimen yhdistelmä. Kalvon sanotaan olevan tuoreimman polven nanoteknologiaa, jota on hyödynnetty myös yläpään HE1000se-mallissa. IFI AUDIO IDSD DIABLO 2 PAHUKSEN TEHOKAS KUULOKEVAHVISTIN TIEN PÄÄLLE Arya Organicin molempien kuulokekuppien syrjissä on 3,5 millimetrin liitännät. Laitteen ominaisuudet tekevät siitä varteenotettavan vaihtoehdon vaikkapa mökkimatkalle tai muuten vaan laatu edellä reissaavalle harrastajalle. 36 180070_.indd 36 180070_.indd 36 16.1.2025 11.19.37 16.1.2025 11.19.37. Arya ei myöskään paina päätä esimerkiksi Sundaran ja monen muun pyöreäkuppisen kuulokkeen tavoin. Panta on monista valmistajan malleista entuudestaan tuttu, eikä sen toiminnasta ole erityistä mainittavaa suuntaan tai toiseen. Magneetit on muotoiltu reunoistaan siten, että ne eivät aiheuttaisi häiriöitä ääneen. Kuulokkeissa on 3,5 millimetrin liitännät. Vaikka Arya on kookas ja 440 gramman painoinen, on tuntuma päässä varsin miellyttävä, joskaan ei kaikkein tukevin pään liikkuessa
Asetuksesta riippumatta Diablo 2 puski voimalla, ja voimakkuussäätimen käyttö oli tehtävä pienin liikkein. Langallisesti iPhone 13:een kytkettynä Diablo 2:ssa vaikutti olevan rajattomasti ruutia. Oikeassa laidassa on kookas voimakkuussäädin, joka myös sammuttaa laitteen. SILLOIN HINTAKIN NÄYTTÄYTYY PAREMMIN EDUKSEEN. IFi Diablo 2 on parhaimmillaan siellä, missä kaikki sen ominaisuudet saa mahdollisimman monipuolisesti ulosmitattua. Kätevä turvallisuustekijä, kun laite on vaikkapa taskussa. Pitkän päälle pidin enemmän Schiitistä, joka oli ääneltään rennompi ja orgaanisempi. Kiinteään kuuntelupisteeseen laitetta ei voi yksiselitteisesti suositella, sillä samalla rahalla saa huomattavasti parempaa käyttömukavuutta ja erillislaitteiden mahdollistamaa joustavuutta. Ääni oli siisti ja sivistynyt. Harmikseni taloudestamme ei myöskään löydy sellaisia langattomia laitteita, jotka olisivat tukeneet tuoreimpia bluetooth-koodekkeja. Pohjan iEMatch-kytkimellä aktivoidaan halutun annon herkkyys korvamonitorikuulokkeille sopivaksi. IDSD DIABLO 2 ON PARHAIMMILLAAN SIELLÄ, MISSÄ KAIKKI SEN OMINAISUUDET SAA MAHDOLLISIMMAN MONIPUOLISESTI ULOSMITATTUA. Silloin hintakin näyttäytyy paremmin edukseen. Pieni liukusäädin lukitsee haluttaessa voimakkuussäätimen haluttuun asetukseen. Vertailulaitteena toimineeseen Schiitiin verrattuna anti oli kompaktimpi, mutta toisaalta tarkempi ja ajoittain selkeämpi. Diablo 2 toimi kokeilun aikana erinomaisesti, joskaan en voinut hyödyntää useimpia sen ominaisuuksista, kuten iem-kuulokeantoa sopivien kuulokkeiden puuttuessa. Puute taas johtuu siitä, etten ahtaiden korvakäytävien johdosta siedä iem-kuulokkeilla kuuntelua – edes varta vasten muotoiltujen nappien kanssa. Kiinteään kuuntelupisteeseen laitetta ei voi yksiselitteisesti suositella, sillä samalla rahalla saa huomattavasti parempaa käyttömukavuutta ja erillislaitteiden mahdollistamaa Akku 4 800 mAh IDSD DIABLO 2 ON IFI AUDIO IDSD DIABLO 2 TESTI 180070_.indd 37 180070_.indd 37 16.1.2025 11.19.58 16.1.2025 11.19.58. Laitteen takana vasemmalla on bluetooth-laitteiden parinmuodostuspainike, 4,4 millimetrin balansoitu otto-/antoliitin, 3,5 millimetrin yhdistelmäliitin (koaksiaalinen tai optinen otto), yksi usb-c lataukselle sekä toinen usb-c-otto tabletille, puhelimelle tai tietokoneelle. Korville ei kylvetty koleutta vaan tarkkaa ja miellyttävää, vääntävää ääntä. IFI AUDIO IDSD DIABLO 2 Hinta 1 315 euroa Edustaja Agentur Tur-Pex Lisätietoja i -audio.com tur-pex.com Mitat (l x k x s) 85 x 28,5 x 166 mm Paino 455 g Tulot Usb-c, spdif 3,5 mm opt./koaksiaali, 4,4 mm, bluetooth 5.4 Lähdöt 6,3 mm, 4,4 mm balansoitu Tiedostotuki Dsd512, pcm (768 kHz), mqa, aptx lossless/ adaptive, ldac/lhdc/ hwa, aac/sbc Muuta iPower-virtalähde ja runsaat lisävarusteet sisältyvät hintaan Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Teho 5 180 mW Akku 4 800 mAh remmin edukseen
Toisaalta itselleni erityisen tärkeä sello soi rapsakan napakasti ja vielä uskottavan sävykkäästi, joskin hienoisesti etukenossaan totuttua rallikkaammin. Lisäksi kokeilin Aryat myös Accuphasen E-280-vahvistimen kuulokeannolla sekä maahantuojalta lainassa olleella iFi Audion iDSD Diablo 2-vahvistin-dacilla, josta tarkemmin omassa osiossaan. Lievä loudness-tasapainotus toimi niin, että materiaalista riippumatta Arya säilytti musiikin eheänä kokonaisuutena. Arya Organicille sovitettua sointibalanssia ei pilannut edes bassotoisto, jossa ilmeni hienoista kaksijakoisuutta; ulottuvuutta löytyi, mutta sen terävimmän iskevyyden ja viimeisen voiman kustannuksella. Toistoalueeksi puolestaan mainitaan 8–65 000 hertsiä. Yleinen resoluutio osoittautui erinomaiseksi selkeästi ja puhtaasti artikuloivan yläpään ansiosta. MONIRUOKAINEN Kuuntelin Arya Organicia ensisijaisesi Schiitin ensimmäisen sukupolven Jotunheim-vahvistimella, joka on varustettu valmistajan omalla Balanced-usb-dac-kortilla (C-Media CM6631A usb, dual AK4490 DAC). Vokaalimusiikin suurkuluttajalle upposi siten niin kuorottelut kuin soolosuorituksetkin. Alarekisterin kanssa hifistelevän kannattaa kuunnella kuulokkeet huolellisesti. Kokeilujen perusteella kuorman voi ennustaa olevan kelvollinen jopa kannettaville laitteille. Spatiaalista erottelukykyä oli tarjolla joka suuntaan. Impedanssiksi valmistaja kertoo 16 ohmia ja herkkyydeksi 94 desibeliä. ?n 38 180070_.indd 38 180070_.indd 38 16.1.2025 11.20.23 16.1.2025 11.20.23. Mehukkaampaa ja paksumpaa keskialueen crémaa tarjoilee KUUNTELUISSA ARYA ORGANIC TOIMI KAIKILLA YHDISTELMILLÄ ERINOMAISESTI. Ylimääräisiä adaptereita tai muita varusteita ei kuulokepakkauksen mukana seuraa. Siitäkin huolimatta, että Arya Organic ei varsinaisesti sievistellyt tai romantisoinut, vaikka joskus toisin toivoinkin. Kaikkea ei siis voi saada vielä touhutonnillakaan, vaikka rehellisesti sanottuna Arya alkaa olla kova luu kalliimmilleenkin. Humppakurvia ilmeni ripaus siellä, missä sitä kaipasi, ja toisaalta raikkautta tarjoiltiin niin, että trillien riemu ja briljeerauksen glitter eivät jääneet musiikkiin aivastetuiksi sattumiksi. Vastetta ei ole harmanisoitu (sic) aivan neutraaliksi. Energisyys ei kuitenkaan tarkoittanut sibilanssia, raakuutta tai pistävyyttä. Signaalilähteenä toimi Roon Nucleuksen usb-anto Cardasin usb-kaapelilla. sa on vahvistimelle kiinteä 6,3 millimetrin stereoplugi. Tasapainoilussa on pääosin onnistuttu, sillä jopa napsun verran korostunut keskialuekin säilytti rasittamattomuutensa. jopa halpis-Sundara, mutta harmi kyllä resoluutiovajeen ja yleisen tahmeuden hinnalla. KOKEILUJEN PERUSTEELLA KUORMAN VOI ENNUSTAA OLEVAN KELVOLLINEN JOPA KANNETTAVILLE LAITTEILLE. Tämä ei tarkoita, että sointi olisi ollut ohut. Metatapahtuma-akselin tahattomuudet, kuten yskäisyt ja muut tahattomat täytteet, kuuluivat paikoiltaan lähes kaiutinmaisella tarkkuudella. Kuunteluissa Arya Organic toimi kaikilla yhdistelmillä erinomaisesti
Bach (Simon-Pierre Béstion, La Têmpete) Harpsicord Concerto, Op. Se on siitä huolimatta erinomainen kuuloke tulkinnallisen joustavuutensa ansiosta. SOPIVASTI PERSOONALLISUUTTA Arya Organic ei ole ääneltään hintaluokkansa neutraalein. 2 Kenichi Tsunoda Big Band Take Five Big Band Scale-Revived Big Band Sound King´s Singers The Green Leaves of Summer Original but Recording Mari Boine, Bugge Wesseltoft Amame jávkat Amame Omar Sosa, Tiganá Santana Iroko Iroko Oscar Peterson Just One of Those Things Oscar Peterson Plays The Cole Porter Songbook Paolo Fresu & Omar Sosa Father Yambú Food Portishead Roads Dummy Rimsky-Korsakov (Valery Gergiev, Kirov Orchestra) Symphonic Suite For Orchestra, Op. Jonkin verran luonnetta on hyvä ollakin, jotta erottuu tungoksesta. Sävykartta on tontilla, ja persoonallisuus oli kokeilun aikana vain harvoin ristiriidassa odotusten kanssa. 2. Edellä mainituista syistä Arya on pitkästä aikaa kuuloke, joka sai harkitsemaan ostamista. Sen kanssa musiikki kuin musiikki hengittää ja toimii keskimäärin nautittavasti. Panda Bear) Doin´It Right Random Access Memory Eberhard Weber Fluid Rustle Fluid Rustle Indialucia Acatao Acute J.S. Olen edelleen kahden tulen välissä: hankinta olisi perusteltu, mutta… RESOLUUTIO | TILATOISTO | ÄÄNENLAATU | VIIMEISTELY OHEISVARUSTEIDEN VÄHYYS | HALVAN OLOINEN KAAPELI | HINTA VARAUKSIN + KUUNNELTUA MUSIIKKIA Esittäjä Kappale Albumi Boz Scaggs Thanks to You Dig Daft Punk (Feat. Nyt kuunneltu Hi man Arya Organic on kuulokkeena parempi ja edullisempi, vaikka voisi se toki olla halvempikin. 35 Sheherazade Ryo Kawasaki Trinket and Things; Jazz Spectrum Real Jazz for Real People, Vol. Ryuichi Sakamoto; David Sylvian LIFE LIFE: Async Sam Lee Bushes and Briars Songdreaming Steven Wilson What Life Brings The Harmony Codex Underworld Sola Sistim A Hudred Days O The Weeknd/Daft Punk Starboy Starboy Wolfgang Hafner La Casa Silent World TESTI 180070_.indd 39 180070_.indd 39 16.1.2025 11.20.52 16.1.2025 11.20.52. 40, Allegro molto Bach Minimaliste Julie London Blue Moon Julie Is Her Name, Vol. Edellinen vastaavan innostuksen kohteeni lienee ensimmäisen sukupolven Meze Empyrean, joka kustannussyistä jäi haaveeksi (testi julkaistu hi maailman numerossa 1/2021)
Tuottajana hääräsi kolmella ensin mainitulla levyllä Quincy Jones, jonka ura käynnistyi Swedienin tavoin jo 1950-luvulla. Taiteellisen vallankumouksen tärkeä tukipilari oli Bruce Swedien (1934–2020). 179873_.indd 40 179873_.indd 40 16.1.2025 11.23.21 16.1.2025 11.23.21. Vakuuttavan todellisuusaistimuksen synnyttävä osaaminen koukuttaa edelleen. Musiikki kuulostaa tuoreelta vuosikymmeniä tallentamisen jälkeenkin. Ura huipentui albumeihin Off the Wall (1979), Thriller (1982), Bad (1987) ja Dangerous (1991). 40 AVARUUDELLISTA LÄSNÄOLOA Miles. Swedien haki tulkintaan maksimaalista tunnetta hioen oikeaa latausta muun muassa vokalisMichael Jackson konsertoi Suomessa elokuussa 1997. Acusonic-termissä yhdistyivät sanat accuracy ja sonic: pohjimmiltaan kyse oli tarkan äänikuvan tallentamisesta. Swedien aloitti jazzilla äänittäen rumpali Art Blakeyn ja Herbie Mannin kaltaisia osaajia. Aikalaisista esimerkiksi trumpetisti Miles Davis poimi Thrilleriltä levytysja live-ohjelmistoonsa Human Naturen. Se viitoitti tietä tulevaan, vaikka sykkikin syntyaikansa muotigenrejen diskon ja funkin pulssein. Varsinainen vedenjakaja oli kuitenkin Thriller. Esimerkiksi Thrillerin ohjasi hittifilmistä Blues Brothers tunnettu John Landis. TEKSTI JA LIVEKUVAT: MATTI KOMULAINEN, MV-KUVA + LEVYNKANNET: SONY MUSIC M ichael Jackson (1958–2009) teki musiikkia 1960-luvulta 2000-luvulle. Swedien antoi työskentelymetodilleen nimen Acusonic Recording Process (Acusonic Recording Process D albumilla Bad ja Quantum Range Recording Process albumilla Dangerous). Omalaatuisen ilmava sointi ja panoraamaksi avarrettu äänikuva vokalistin samettisen fraseerauksen rinnalla erottuivat massasta nostaen singlet, kuten Don’t Stop ’Til You Get Enough, Rock with You ja Off the Wall soittoja myyntilistoille. Ääniteknikko, miksaaja ja tuottaja loi saundin, joka erottui kaikesta aiemmasta. Jacksonin asemasta populaarikulttuurin polttopisteessä kertoi se, että miehen musiikki innosti lukemattomiin covereihin. Hänen ensimmäinen miljoonahittinsä oli kuitenkin Frankie Valli and the Four Seasonsin pop-single Big Girls Don’t Cry (1962). Teosten sointi ilmensi uutta ajattelua. Työtä jatkoivat muun muassa Count Basie, Duke Ellington, Oscar Peterson, Sarah Vaughan, Dinah Washington, Stan Kenton ja Buddy si iskostuneet kappaleet Billie Jean, Beat It ja Thriller. Äänimaailma on yhä referenssitasoa kolmiulotteisine syvyysja avaruusvaikutelmineen. Niissä Jacksonin ilmaisu kehittyi harppauksittain levy levyltä. Niitä markkinoitiin lyhytelokuvilla. Off the Wall oli Jacksonin viides sooloalbumi. Ytimessä olivat herpaantumaton läsnäolo, luonnollinen akustiikka ja huikea dynamiikka. Se on edelleen kaikkien aikojen myydyin albumi, jota siivittivät maailmanmaineeseen sittemmin aikamerkeikTALLENTEET | ÄÄNILEVYPOIMINNAT: MICHAEL JACKSONIN REFERENSSILEVYT MICHAEL JACKSON TEKI AVAINLEVYNSÄ KULTAKORVA BRUCE SWEDIENIN ACUSONIC-METODILLA. Swedien kehitti studiossa menetelmiä, jotka saivat solistin kuulostamaan vieläkin enemmän läsnä olevalta kuin tavanomaisin tallennustavoin. Ensimmäinen Jackson-Swedien-Jones kimppa oli soundtrack musikaaliin The Wiz (1978), jossa laulaja näytteli linnunpelätintä
Saundi harppasi jälleen seuraavalle tasolle sitten Thrillerin. Michael Jackson Chaplinina, Bruce Swedien ja Quincy Jones vuonna 1984. 179873_.indd 41 179873_.indd 41 16.1.2025 11.23.31 16.1.2025 11.23.31. Heittäytymistä helpotti valottomuus, kun ihmisen hallitsevin aisti näkö ei ollut kuormittamassa sessiota – solisti kun tuli studioon aina perinpohjaisesti valmistautuneena ja hallitsi tekstin täydellisesti ilman lappuja. Hän oli muovannut r&bja hiphop-vaikutteista trendikkään swingbeat/new jack swing -tyylin. Rytmiikan tiukka kontrolli, kaista alimmasta ylimpään taajuuteen sekä liukuma hiljaisimmasta signaalista forteen säväyttivät raidoissa, kuten Speed Demon, The Way You Make Me Feel, Liberian Girl ja Smooth Criminal. Lämpimän ilmaisurikas ja äärimmäisen tunteellinen fraseeraus kantoivat silloinkin, kun kokonaisuus ei enää muuten koukuttanut.?n Michael Jackson loi nipun 1980ja 1990-luvun avainlevyjä. Tymäkästi potkiva Can’t Let Her Get Away, teknosti jytäävä nimikappale sekä Rileyn ja Paul Jackson Jr.:n kitaroinnin piiskaama katuorientoitunut Why You Wanna Trip on Me toivat kukin oman särmänsä kokonaisuuteen. Dangerousin dynamiikka viritettiin tappiin. TALLENTEET 41 tin ja mikrofonin etäisyyttä säätämällä. Kimppa huipentui albumilla Dangerous, jonka tuottajaksi Jackson rekrytoi Teddy Rileyn. Huomion ansaitsee erityisesti Speed Demonin synclavier-, synaja lyömäsoitinosuudet, joista vastasivat Christopher Currell, Greg Phillinganes ja Paulinho da Costa. Sen myötä lopulliseen miksaukseen voitiin sisällyttää maksimaalinen määrä aitoa tilaääntä, esitystilanteen syvyysvaikutelmaa sekä luonnollista dynamiikkaa. Swedien oli tekemässä myös Jacksonin viimeistä albumia Invincible (2001). Lukemattomat yksityiskohdat sommiteltiin sovituksissa muotoon, joka kuulosti hämmästyttävän minimalistiselta materiaalin määrään nähden. Tuore tulokulma välittyi singleja muiden avainvetojen lisäksi muistakin albumiraidoista. Laulun ja instrumentit Swedien nauhoitti useilla synkronoiduilla moniraitanauhureilla. Jamin hiphop-orientoitunut rouhea groove, In the Closetin liukuma isosta orkesterista muljahtelevaan elektro-sykkeeseen sekä She Drives Me Wildin starttaava ison moottorin murahdus ja sen imuun liimautuva kimmoisa pomppu mykistävät edelleen. Erilaisten äänilähteiden synteesi rullaa eteenpäin vastustamattomasti, kun isku on rakennettu täsmälleen oikein. Bad jatkoi Jacksonin ja Swedienin yhteistyötä. Swedien toimi näin myös vaikkapa syntetisaattorien kanssa tallentaen monitoreista tilaan välittyvän sormion livesignaalin. Ratkaisu syvensi ja samalla levensi stereovaikutelmaa. Musiikki toistuu monitorimaisen kompromissittomasti loputtomine soonisine tasoineen. Jopa Remember the Timen perinteinen rakkauslaulumuoto elävöitettiin elastisella beatilla sekä kerrostetuilla jousilla ja muilla normisoittimilla. Funk-pohjainen ensisingle You Rock My World sykki hyvää tuulta mutta jäi muun albumin tavoin aiemman varjoon, vaikka vokalistin lauluääni tuntui vain parantuneen vuosien karttuessa. Oleellista oli myös ujoudesta kärsineen Michaelin laulattaminen pimeässä. Michael Jackson oli perfektionisti, jonka tinkimättömyys näkyi myös konserteissa. Kunkin äänilähteen hän tallensi käyttämällä stereomikrofonipareja Blumlein-asetelmassa. Levyllä kaikui modernin r&b:n koko kirjo hiphop-flirtteineen ja imeline balladeineen. Siinä laulaja-lauluntekijä jatkoi korkean profiilin linjalla kumppaneina alan guruja Rodney Jerkinsistä ja Teddy Rileysta Carlos Santanaan
TEKSTI MATTI HERMUNEN | KUVAT VALMISTAJA 42 179881_.indd 42 179881_.indd 42 16.1.2025 11.34.28 16.1.2025 11.34.28. ILMAVUUTTA JA TILAA HIGHEND | HERMUSET: BOIJS IMMERSION -KAIUTTIMET JÄRVENPÄÄLÄISEN BOIJS AUDION MALLISTOSSA ON KOKEILUSSA OLLEEN IMMERSIONIN OHELLA VIISI MALTILLISEN KOKOISTA KAIUTINTA
Keskija korkeat äänet tuottaa dipolin puolivälissä olevan aukon kautta kaiutinlevyn taakse omalle jalustalleen istutettu sylinterimäinen kotelo. Vaikka painoa on noin 70 kilogrammaa per sivu, kaiuttimia on helppo siirrellä pohjalevyn tassujen varassa. Siispä DSPeaker Anti-Mode X4 käyttöön ja huonevasteita mittaamaan. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hifituotteita. Mutta niin, mitä se nimi tarkoittaa. UUSIKSI MENI Kuljetusta varten Immersionit oli pakattu huolellisesti. Rakenne on avoin. Uutteran mittailun, kaiuttimien ja kuuntelupaikan siirtelyn ja kuuntelun jälkeen päädyin kääntämään kaiuttimet suoraan eteenpäin. Varsin nopeasti tuli selväksi, että kaavailtu sijoitus ei toiminut. HIGHEND I mmersion ei sitä ole. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. Hifimaailman testissä ollut Immersion-järjestelmä ei sisältänyt subwoofereita. Erilliset, vankkatekoiset ja näyttäviin omiin avokoteloihinsa rakennetut suotimet kytketään kaiuttimeen Neutrikin speakon-liittimellä puolimetrisellä kaapelilla. Lähes kaksimetrisissä ja puoli metriä leveissä dipoleissa on molemmissa neljä kahdentoista tuuman bassoa. HINTAAN KUULUU KAIUTTIMIEN MITTAAMINEN JA SÄÄTÖ OMISTAJAN MAUN MUKAISEKSI HÄNEN KUUNTELUTILASSAAN, MAHDOLLISIA AKUSTOINTEJA MYÖTEN. BOIJS IMMERSION Hinta 85 000 euroa/pari, lisäbassot 15 000 euroa Edustaja Boijs Audio Oy Lisätietoja boijs.fi Mitat (l x k x s) 50 x 192 x 45 cm Paino 70 kg Toimintaperiaate 3-tie, dipolikardioidi Suurin suositeltava teho >50 W Nimellisimpedanssi 4 Ohm Elementit -basso 4 x 300 mm -keskialue 175 mm -diskantti 25 mm Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Ei MATTI HERMUNEN on helsinkiläinen pitkän linjan hifiharrastaja. Kävijät pitivät kaiuttimien ulkoasua vakuuttavana ja komponentteja myöten laadukkaasti toteutettuna. Varsinkin keskialueen ja yläpään taso oli korkea, vaikka laadussa ei ollut huomauttamista. Valmiin kaiuttimen takaosan komponentit ovat peitossa. Levykohinat ja vastaavat yläpään ilmiöt korostuivat. 43 179881_.indd 43 179881_.indd 43 16.1.2025 13.13.26 16.1.2025 13.13.26. Purkuoperaation jälkeen kaiuttimet sijoitettiin oletettavasti toimivalle paikalle. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti klassisen musiikin puolelle. Lähes kaksimetriset monoliitit hätkäyttävät, tosin muotoilu ja varsinkin keskellä oleva aukko keventävät vaikutelmaa. Lupaus on, että ostaja saa määritellä kaiuttimien lopullisen ulkoasun ja viimeistelyn. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. Keskiäänisen ja diskantin kotelo on irti kaiuttimen muusta rakenteesta. LUPAUS ON, ETTÄ OSTAJA SAA MÄÄRITELLÄ KAIUTTIMIEN LOPULLISEN ULKOASUN JA VIIMEISTELYN. Kuunteluetäisyydeksi asettui vajaat kolme metriä, vaikka osin kuunneltiin myös kauempana. Bassopää tai kaiuttimien dynamiikka yleensäkin vaikutti hieman vaisulta. Täydelliseen Immersion-kokoonpanoon kuuluu pääkaiuttimien ohella kaksi subwooferia. Tämä löytyi netistä: ”Immersio viittaa tilanteeseen, jossa henkilö uppoutuu tai syventyy täysin johonkin toimintaan”. Tämä selittää Immersionien melkoista hintaa. TÄYDELLISEEN IMMERSION-KOKOONPANOON KUULUU PÄÄKAIUTTIMIEN OHELLA KAKSI SUBWOOFERIA. Hintaan kuuluu kaiuttimien mittaaminen ja säätö omistajan maun mukaiseksi hänen kuuntelutilassaan, mahdollisia akustointeja myöten. KUKA. Leijuvalta näyttävä putkimainen koaksiaalielementti luo visuaalisesti omaperäistä tunnelmaa kuunteluun. Aluksi ne suunnattiin melko suoraan kohti kuuntelijaa
Veivät kaiuttimet tarkistettavaksi. Piirto on siis todella kookasta mutta myös tarkkaa, eikä kokonaisuus kuulosta mitenkään hajanaiselta tai muodottomalta, sillä solistin paikka on tasan tarkkaan keskellä ja edessä. Korostuneen yläpään vuoksi tai ansiosta Miles Davisin In A Silent Wayllä tallenteen saumakohdat kuuluivat poikkeuksellisen selvästi ja ruotsalaisen Jan Johanssonin 1960-luvulla tehdyn Jazz På Svenskan levykohinan hengitys aaltoili voimakkaana. Toisaalta keskialue, etenkin ylempi, on subjektiivisesti arvioiden koholla ja niin ikään edessä, mikä toisilla näytteillä kuuluu kyseisen alueen ekstratarkkuutena mutta saattaa dynaamisesti eläväisemmissä kohdissa häivähtää hiukan kovana ja terävänä. Bassotoistossa on paljon hyvää, omanlaistaan mutkatonta luontevuutta ja tasapainoa, voimaakin, mutta pitkälti kaiuttimen teknisestä toteutuksesta johtuen perinteisemmän suljetun tai re eksikotelon napakkuutta ei saavuteta. Yleisesti ottaen melko kaikkiruokaisen ja helpon kaiuttimen ääni on massiivinen ja puhdas, ja vaikutelma sen toistosta on kuulokemaisen välitön ja suoraviivainen. Muutakin mietittävää löytyi. Ensimmäisellä kerralla kävijöiden mielipiteet jakautuivat perusteellisesti. Yleisesti ottaen koko esitys on nyt pidättyneempi eikä mielestäni niin viihdyttävä. SAUMATONTA EROTTELUA Yksi vahvuus Immersioneissa on keskija yläalueen eheys ja erottelu, useampi kuuntelija puhui saumattomuudesta. Miesäänessä alemmalla alueella erottuu myös paikoin ihan pientä purkkimaisuutta, ylemmällä kaistalla taas tiettyjen harmonisten korostumaa. IMMERSIONIT KUUNNELTIIN KAHTEEN KERTAAN. Kaiuttimien väli oli reilut 2,2 metriä ja etäisyyttä oikealla olevaan lähimpään sivuseinään 120 senttimetriä. Bassosta puolestaan puuttuu himpun verran tonaalisuutta, vaikka dynamiikkaa ja periaatteessa aika suoraviivaista iskua löytyy edelleenkin. NÄKEMYSEROT OLIVAT NIIN SUURIA, ETTÄ TARVITTIIN TUUMAUSTAUKO. Totesivat, ettei kaikki ollut kunnossa, kaiuttimet eivät toimineet niin kuin pitäisi ja heidän mukaansa olivat toimineet muualla. Näkemyserot olivat niin suuria, että tarvittiin tuumaustauko. 179881_.indd 44 179881_.indd 44 16.1.2025 11.34.51 16.1.2025 11.34.51. Jo ensimmäisellä kerralla huomioimani ylemmän keskialueen eräänlainen kovuus ja resoluution puute häivähtävät edelleen tietyillä näytteillä. Kaiuttimien hienosäädön sekä toisen kuuntelukerran jälkeen kirjoitin kaiuttimista näin: Tuntuu ikään kuin kaiuttimen rohkeudesta, rehevyydestä ja raamikkuudesta olisi otettu pykälä tai parikin pakkia, ja lopputulos on omalla tavallaan neutraalimpi, tasapainoisempi ja kompaktimpi. Äänikuvalliset asiat ovat nyt selvästi pienemmässä tilassa. Levyt ja striimauksen toistivat Roon ja Oppon UDP-205-bluray-soitin. Lisäksi äänikuvassa oli epävakautta. TOISELLA KORVALLA HEIKKI KIVELÄ Muiden tavoin kuuntelin kaiuttimet kahteen kertaan, ja ensimmäisen session jälkeen lausuin niistä seuraavasti: Äänikuvan horisontaalinen akseli ulottuu keskilinjasta yllättävänkin mielenkiintoisesti kaikkiin suuntiin. Mutta ensimmäisellä kuuntelukerralla niiden taso oli liian korkea. Rytmimusiikkipuolen livetallenteilla syvyys ja esiintyjien kerroksellisuus jäsentyi nyt enemmän kuin riittävästi. Vasemman kaiuttimen sivulta aukeni ruokailutila. Boijsit tulivat paikalle, mittailivat, kokeilivat ja kuuntelivat kaiuttimia eri sijoituksilla. Analoginen ohjelma tuli Regan P10-levysoittimelta sekä Yamahan virittimeltä. Toisella kuuntelukerralla kaiuttimen balanssi oli selvästi parempi. Immersionien tuottamassa tilaja syvyysvaikutelmassa ei ole ongelmaa, mutta pohjaton kaivo ne eivät ole. Kyse oli enemmän hyvin soivasta avaruudesta kuin huipputerävästä piirrosta. Basso voisi lisäksi skaalautua hiukan paremmin äänenvoimakkuutta laskettaessa, mutta tässäkin on kyse pienestä balanssinsäädöstä. Diskantti taas ei edelleenkään ole yhtään liian koholla, joten kuuntelu on siltä osin helppoa. Samalla myös solisti on skaalautunut pienemmäksi ja jäänyt taaemmaksi. Keskija ylemmän alueen toistossa oli voimakkuudestaan huolimatta lievää verhoutuneisuutta. Äänikuva rauhoittui ja tilaa löytyi lisää. Varikolla käynnin jälkeen ne palasivat lyhyeen uudelleen arviointiin. Alempi alue soi vaisusti, ulottuvuutta ja selvää potkua tarvittiin enemmän. Keskusteltiin toimituksen kanssa, ja otin yhteyttä valmistajaan. ENSIMMÄISELLÄ KERRALLA KÄVIJÖIDEN MIELIPITEET JAKAUTUIVAT PERUSTEELLISESTI. Maltillisella ja osaavalla huonekorjauksella kokonaisuudesta voisi saada vielä paremman. Vaikka erottelu miellytti, oli se suhteetonta alempaan äänialueeseen nähden. Immersionit kuunneltiin kahteen kertaan. Esivahvistimena oli Meridianin 861 v8 ja vahvistimina NAD M23 sekä Immersionin suunnittelijan Eetu Halla-Ahon rakentama sveitsiläisen Goldmundin vahvistimista vaikutteita ottanut stereopääte. Keskiesiintyjät pysyivät nyt hyvin paikallaan, ääni oli vakaampi
Diskantti on siisti ja erotteleva ja oikein sopiva tasoltaan. Funk-jazzin sähköbasso on seurattava, mutta jämäkin murahdus uupuu. Ihan niin isoa ja ehjää äänimaisemaa kaiutin ei rakenna kuin sen koon perusteella voisi olettaa – tässä suhteessa on vastaan tullut eheämminkin saliakustiikkaa avaavia esityksiä. Ylempi keskialue ja diskantti muodostavat poikkeuksellisen saumattoman ja tasaisen jatkumon. Läsnäolo on etääntynyt. Yläpään analyyttisyydessä olisi aineksia tarkkailukaiutinmaiseen erotteluun. Metalliset perkussiot, viulun yläsävelsäihky ja pianon ylin rekisteri toistuvat vaimeasti. Iso ääni ja auktoriteettia, jonka varaan tuntuu hyvältä heittäytyä. Särökitara on pureva, virveli paukkuu voimalla. Tämä saa miettimään, onko mukaan tullut jopa ripaus aavistuksen ylilämmintä ja muhevaa sävyä. KOLMANNELLA KORVALLA JUKKA ISOPURO Ensimmäisen kuuntelun avaa Coplandin Billy the Kid -balettimusiikin Gun Battle. Alakeskialueen tasaisuus tekee toistosta avointa ja levollista. Ihan kokonaan en laittaisi ilmiötä äänitteiden piikkiin, sillä pianon, viulun ja kitaran ääniin hiipii sellaista kovuutta, jota niissä ei muilla huippukaiuttimilla kuulu. Toisaalta taas Metallica tai Deicide pakottavat laskemaan volumea totutusta, vaikka pitäytyisi näiden parhaimmissa äänitteissä. Kokonaisuus muistuttaa vähän taannoin testattua isoa Geneleciä, mutta on armottomuudessaan vielä hiukan arvaamattomampi ohuimmilla äänityksillä. Basso tulee edelleen napakasti ja erottelevasti, mutta ihan alimmat vavahdukset kevenevät totutusta. Aika hyvä kokonaisuus mistä tahansa suunnasta katsoen. Yläkeskialueen ja diskantin integraatio on edelleen erinomaista, mutta yleistaso on huomattavasti alentunut. Samoin Juicen ääni hiukan ohenee totutusta. Bassoilla on lievää aaltoilua – tietyt osat yläbassosta vaimenevat ja keskibassosta nousevat pintaan. Virtuoosisessa pianokappaleessa syvät basso-oktaavit jäävät hiukan ohuiksi. Mutta bassorummun iskuista puuttuu tiukkuutta. Piano vasemman käden normaalialueella kuulostaa vapautuneelta. Syynä lienee keskialueen kapeahko kuhmu, jolla ei ole suurta värittävää vaikutusta, mutta joka verottaa syvätarkkaa läpinäkyvyyttä. Boulezin elektronimusiikin levittäytyminen kauas sivuille on erinomaista, mutta ei korostuneen osoittelevaa. Suunnittelijan mukaan elementin taka-aaltoa viivästetään, ja se on vastakkaisessa vaiheessa etuvasteeseen nähden. Uudemmalla kierroksella kaiuttimeen on saatu leivottua selkeästi parempi ja tasapainoisempi toisto. Bassoalue tuntuu mutkittelevan tasaisesti siten, että musiikin luonteen mukaan basso on joko turhan runsas tai aavistuksen vajaa. Ozric Tentaclesin villit tilaefektit tulevat esiin poikkeuksellisen hyvin. Soittimien paikannus ei ole pistemäistä, vaan enemmän sulautuvaa, mikä luo levollisen vaikutelman. 179881_.indd 45 179881_.indd 45 16.1.2025 11.35.00 16.1.2025 11.35.00. Pyöristyneen sähköbasson seurattavuus on edelleen hyvä, vaikka napakkuutta puuttuu. Yleissoundi on läheinen ja läsnä – syliin miksattu laulaja tai kitara oikeasti tulevat syliin. Hiukan ristiriitainen kokonaisuus, jossa on paljon erinomaista, jopa ainutlaatuista, mutta myös soinnillisesti pientä toivomisen varaa. Toisaalta analyyttinen äänimaisema saattaa tuoda tiettyjen levyjen – akustisten laatuäänitystenkin – palapelimäisen luonteen esiin tavanomaista paremmin. Melko tasainen, pyöristynyt ja lämmin bassoalue antaa rahtusen hitaan vaikutelman. Enemmän pyöreyttä kuin jämäkkyyttä. Toisaalta musiikillisessa mielessä asiaa ei ole tarvetta murehtia sen enempää, sillä kaiutinta on mukava kuunnella kovaa ilman rasitusefektejä. Keskiäänisen kotelo on hallitusti vuotava. Ensimmäisessä kuuntelussa ilmenneet puutteet ovat korvautuneet toisilla puutteilla. Esimerkiksi överibassoinen Geo Castellucci toimii erinomaisesti, samoin Dire Straits. Kaiuttimien väli täyttyy tasaisesti, jopa hiukan leveämmältä kuin yleensä. Tietty tarkkuus, analyyttisyys ja selkeä artikulaatio on edelleen tallella, mutta balanssi on huomattavasti parempaan suuntaan viilattu: lämpöä ja miellyttävyyttä on rutkasti lisää. Läheiset äänet toistuvat todella läsnä olevasti, akustisen kitaran näpyttely syttyy ja sammuu kuin tyhjästä. Musorgskin Näyttelykuvien urkusovituksessa mahtisoinnut tutisuttavat huonetta, mutta myös hiljaiset jalkioäänet resonoivat liiallisesti. Vapautuneisuudesta huolimatta äänitapahtumat jäävät paikoin ohuen verhon taakse. Toisessa kuuntelussa Coplandin bassorummun jysähdykset ovat saaneet muhkeutta, mutta tiukka syväkouraisu puuttuu. Soinnillisesti kaiutin on keskialueeltaan rapsakka ja napakka, karummilla äänitteillä hiukan kovasävyinenkin. HIGHEND NELJÄNNELLÄ KORVALLA MIKAEL NEDERSTRÖM Napakka, irtonainen ja poikkeuksellisen erotteleva soundi. Sointimaailma alemmalla keskialueella on nyt suorastaan leppoisa. Naissopraanot, korkealle kajauttava baritoni, sooloviulun moniotteet, pianon diskanttijuoksutukset, jazz-perkussioiden symbaalit – kaikki on erinomaisen elävää, läsnä olevaa ja erottelevaa. Äänikuva on paikoitellen kuin veitsellä leikattu: tarkka, pistemäinen ja jäsentynyt. Tässä suhteessa pykälän verran bassoja kohti kallistettu balanssi olisi yleispätevämpi. Hyvin miksattu, bassokas aikuisrock toimii todella uskottavasti ja erottelevasti. Yhdessä diskanttienergian vajauksen ja pyöreän basson hitauden takia dynamiikkakin tuntuu vajaalta. Dynamiikkaa on hienosti, vaikka seiniä kaatavaa soundia ja aivan alimpia murinoita – jo toimintaperiaatteenkaan takia – kaiuttimesta ei irtoa. Äänikuva on ilmavampi, syvyys ja leveyssuunnan tasaisuus ovat parantuneet
voimakkuuksilla ja massiivisella musiikilla. Täyteen kokoonpanoon kuuluvat subwooferit ovat epäilemättä hyödyllinen lisä. Urut hoituivat uskottavasti, vaikka toisto vaimeni alimmilla äänillä. Yhden kävijän mielestä solistin ja orkesterin balanssi toimi Bachin kantaateissa ja sävyt olivat keskialueella muutenkin luontevia. Parhaimmillaan Immersionin alapää on kuunneltavan mukava, omalla tavallaan soiva ja uskottava. Myös lisää atakkia kaivattiin. Ne hahmottavat erinomaisesti yleisen tilantunnun ja äänitysten tekotavan, mutta ovat luonteeltaan avarasti tilaa tekeviä kuin sitä huipputerävästi piirtäviä. Sopivilla levyillä Immersionit soivat muhkeasti, mutta maanjäristysefektit puuttuvat. Niillä levyillä, joilla basso ei ole voimallinen, sävyjä löytyy vaikka kuinka. Satunnaisesti saattoi jopa kuulla lievää värittyneisyyttä lauluäänessä. Immersionien dynamiikka riittää normaalikuunteluun, muttei eivät ne seiniä kaada. Tämä kuului selvimmin esimerkiksi sähkökitaralla ja naisäänellä. Tosin joillain levyillä heleyttä olisi saanut olla lisää. Keskija ylimmän alueen taajuusvasteen hienosäädöllä toistossa havaittu pieni verhoutuneisuus saataneen poistettua. ?n Jakosuotimet ovat hyvin näyttävät, eikä komponenttien laadussa ole säästelty. Tämä korostui varsinkin suuremmilla IMMERSIONEISSA ON AINESTA KOVAN LUOKAN TOISTIMIKSI. Siinä ovat perusasiat kunnossa. Pääkaiuttimien bassotoiston laadussa ei ole oleellisia ongelmia, vaikka määrää ja iskuakin saa olla enemmän. 46 179881_.indd 46 179881_.indd 46 16.1.2025 11.35.15 16.1.2025 11.35.15. Jessye Normanilla oli samaa ilmiötä, vaikka hänen äänensä laajempi dynamiikka tuli selväksi. Ylikirkkaaksi tehty Joan Baezin kooste Diamonds and Rust taas hyötyi, nyt balanssi oli kohdallaan. Basson kontrollissa ei ollut tässä huoneessa pulmia. Täyden alueen toistoon kuuluva jännitys, dramatiikka ja vääntö jäivät vähemmälle. Ison orkesterin jouset soivat aukinaisesti, varsinkin alttoviulujen sointi oli nautittavaa. Mutta tallenteesta riippuen äänen edessä oli edelleen lievää verhoa. Kävijän mielestä ”Tuotantojen erot tulevat kyllä selviksi näillä kaiuttimilla, ja jotkin live-tallenteet toistuivat erityisen uskottavasti, kuten esimerkiksi Sir Elwood Duon Tavastialla tehty akustinen livetaltiointi.” Pianolevytyksillä Immersionit kertoivat pianon sävyt ja ympäröivän akustiikan piirteet totuttua monipuolisemmin. Laulusolisteista Soile Isokosken ääni avautui toisaalta erittäin kauniina, mutta siinä olisi saanut olla hiven lisää eloa tai terää. Ne kertovat tallenteiden laadun usein säälimättömästi. AINESTA ON Immersioneissa on ainesta kovan luokan toistimiksi. SIINÄ OVAT PERUSASIAT KUNNOSSA. Bassossa on normikuunteluun voimaa riittävästi, tosin sen sävyt saattavat jäädä hieman taaemmas ja siinä voi olla eräänlaista yksinuottisuutta. Parhaan kuuntelupaikan suhteen kaiuttimet ovat melko krantut, eikä suuntauksen vaihtelu tuonut tähän muutosta. Molempien kohdalla saattoi kuitenkin havaita pientä verhoutumista
KONSEPTI Idea Immersion-konseptissa on se, että se sovitetaan asiakkaan tilan ja mieltymysten mukaan. Vakiosuuntaava tarkoittaa sitä, että kaiuttimen vaste pysyy mittauspisteestä riippumatta saman muotoisena, myös pystysuunnassa. Paljon mahdollista, ettei kyseisessä tilassa ilman akustointia olisi toiminut mikään. Yhden tuuman kangaskalotti taas sijaitsee koaksiaalisesti keskiäänisen puhekelan keskellä. Kaiuttimen hieman kookasta ilmettä keventämään tehty keskellä oleva reikä on prototyypissä todettu läpinäkyväksi keskialueen sivuille tuottamiin taajuuksiin nähden. Torvella saavutetaan suuri suuntaavuus, mutta kardioidinen toiminta matalille saakka vaatii valtavaa kokoa. Joka tapauksessa kokemus synnytti halun luoda kaiuttimen, jossa jälkisoinnin ja haitallisten heijastusten määrä minimoituisi luonnostaan. Bassoelementti on valittu hiljaisen rakenteen, hyvän herkkyyden, q-arvon ja matalan fs:n perusteella. Levyssä olevan elementin vaste usein muuttuu osalla kaistaa lähes ympärisäteileväksi, kun etuja taka-aalto eivät enää kumoakaan toisiaan. Pystyakselilla linjalähde on ollut tässä mielessä hyvin toimiva. Muutoksilla elementistä saatiin alabassoilla kaksi desibeliä herkempi kuin vakio, ja sen toisto ulottuu selvästi matalammalle. Lisäksi elementtien impedanssit mitataan. 179881_.indd 47 179881_.indd 47 16.1.2025 11.35.47 16.1.2025 11.35.47. KOKEMUKSIA ERI TAVOISTA HALLITA SUUNTAAVUUTTA Vuosituhannen vaihteesta alkaen on lukuisia erilaisia suuntaavia ratkaisuja tullut kokeiltua, ja niiden hyvät puolet heikkouksineen ovat tulleet tutuiksi. Jokainen elementti ja elementtiryhmä mitataan erikseen kaikista kulmista ja kaiuttimen kokoon sopivalta etäisyydeltä. Kotelo on symmetrinen, jotta säteilykuvio säilyisi samanlaisena kaikkiin suuntiin. Resistanssikoteloon perustuvat kardioidit tulivat tutuiksi Gradientilla Järvenpäässä, kun Jorma Salmi vastaili kärsivällisesti junioreiden kysymyksiin. Kallistaminen auttaa, mutta sitoo designia melko paljon. RUNKO Keskiäänisen kotelo on kannatettu jalustasta siten, etteivät bassojen värinät johtuisi siihen ja aiheuttaisi modulaatioita. Elementtiä on muokattu, jotta vaste olisi tasaisempi ja suodin yksinkertaisempi. Näille varatun ison tilan katossa oli suuri lokeromainen rakenne, joka muodosti matalille taajuuksille hyvin haastavat olosuhteet erittäin pitkänä moniosaisena jälkisointina. Käytännössä ylempää taajuuskaistaa rajoittaa etulevyn leveys, syvyys ja elementin geometria. Dipolibasson jälkisointi on todettu usein hyvin lyhyeksi, koska se ei kykene luomaan huoneeseen staattista painetta kotelokaiuttimen tavoin. Elementtien saumaton yhteensovittaminen on mielekästä, kun jyrkkyyttä ja vaihetta saa säädettyä portaattomasti halutun levyisellä kaistalla ja halutun muotoisesti, mikä voi olla aktiivisessa sovelluksessa mahdotonta kiinteiden vaihtoehtojen tai jopa kesken loppuvan laskentatehon vuoksi. Tämä on tärkeää siksi, että vuotava ääni olisi sopivasti alipäästettyä ja kumoutuminen alkaisi saumattomasti siitä, missä etulevyn oma suuntaavuus loppuu. EETU HALLA AHO Immersion on siinä mielessä hieman erilainen projekti, että sekä suunnittelu ja prototyypin rakentaminen alkoivat jo hyvän aikaa ennen Boijsin perustamista. Vaikka herkkyyttä on tässä kohtaa vielä reilusti, asettaa laskeva vaste elementille hieman haasteita kotelokuormitteiseen verrattuna. Näin varmistuu, että jakosuotimen suunnittelu on suoraviivaista ja lopputulos hallittua. HIGHEND MISTÄ IMMERSION SAI ALKUNSA. Lopputuloksena ääni vaimenee taaksepäin. MATALAT TAAJUUDET Ilman kotelon tukea bassovaste alkaa laskemaan korkealta, käytännössä etulevyn leveyttä vastaavan aallonpituuden kohdalta. Tällä rakenteella noin 300 hertsin kohdalta. Hyvinkään-messuille olin tuonut paikalle perinteiseen koteloon perustuvan kaksitie-linjalähdekaiuttimen, joka oli normaalisti varsin hyvä ääneltään. Pidän passiivisuotimista rajattomien muokkausmahdollisuuksien vuoksi. Elementtiä on muokattu, jotta q-arvo olisi vapaassa ilmassa vielä suotuisampi ja fs eli ominaisresonanssitaajuus matalampi. KESKIALUE JA KORKEAT TAAJUUDET Seitsentuumainen paperikartioinen keskiäänielementti on sijoitettu hallitusti vuotavaan koteloon. Dipoli on symmetrinen vain silloin, kun etuja takavaste ovat samanlaiset ja poikkeavat ajallisesti 180 astetta toisistaan. Kokemusten mukaan huoneen etuseinän häivyttäminen syventää äänikuvaa, kun heijastus ei paljasta sen sijaintia. JAKOSUODIN Jakosuotimen tekeminen alkaa aina mittauksista. Tämä tarkoittaa sitä, että elementin taka-aaltoa päästetään ulos sopivasti viivästettynä ja vastakkaisessa vaiheessa etuvasteeseen nähden. Halusin kaiuttimesta passiivisen, jotta laitteisto pysyisi yksinkertaisena, vältyttäisiin ylimääräisiltä digimuunnoksilta ja vahvistinpuoli olisi helpommin muokattavissa oman maun mukaisesti. Keskiäänisen kartio toimii diskantille suuntaimena, jotta suuntaavuus istuisi kokonaisuuteen. Rakenne peilaa lattian kaiuttimen jatkeeksi, jolloin pystysuuntaavuus kasvaa ja vältytään heijastuksen aiheuttamalta kuopalta alakeskialueen vasteessa. Lattiaja kattoheijastus voi olla haaste kardioidillakin. Samalla huomioimme mahdollisen alimman oktaavin tarpeet erillisillä tilaan sopivilla ratkaisuilla. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomme kaiuttimet paikan päälle, suoritamme mittauksia, kuunteluita ja kustomoimme mahdolliset tarvittavat muutokset jakosuotimessa. Kotelon tilavuus ja ääntä vastustava materiaali on tarkoin sovitettu. Pitkällisten simulointien ja aiempien kokemusten pohjalta päätin yhdistellä dipolia, linjalähdettä ja kardioidia. Basso-osan rakenne on pyritty tasapainottamaan, jotta jalustan tuki liikevoimia vastaan pysyisi yhtä suurena kartioiden liikkuessa edestakaisin. TAVOITE Tavoitteena oli tehdä mahdollisimman vakiosuuntaava kaiutin, joka väistelisi tehokkaasti ensimmäisiä heijastuspisteitä ja jonka bassoalue ei jäisi kaikumaan huoneeseen. Tila osoittautui automatiikallekin mahdottomaksi tehtäväksi. Mittauksista nähdään, millä alueella jaettavien elementtien välillä on samanlainen suuntakäytös. Lopulta oli vain pakko leikata ongelmataajuudet pois, jotta joka bassorummun polkaisusta ei olisi tullut vähintään kahta. Tästä syystä 12 tuuman pitkäiskuisia elementtejä on kaiuttimessa neljä kappaletta. Kaiuttimien tuloksettomaan siirtelyyn kyllästyneenä kokeiltiin myös huonekorjainta
This international association includes expert members in australia, india, Canada, the Far east, usa and the wider european community, ensuring the eisa awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! awarding the very best products for over 40 yEars 230-300_EISA_AD_2024_post_award.indd 1 10/08/2024 10:18 180158_.indd 48 180158_.indd 48 16.1.2025 10.51.26 16.1.2025 10.51.26. TesTed by The experTs n www.eisa.eu EISA AWARDS 2024-25 visit www.eisa.eu for the winners THE ulTimaTE consumEr TEcHnology... ridiNG a waVe! eisa is the unique collaboration of 56 member magazines and websites from 27 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment
Jutussaan Hakanen tuo esiin muutoksen nopeuden ja voiman. Siis toisin sanoen sieltä, missä määritetään kokonaisten sukupolvien tapa käyttää, kuluttaa ja arvostaa ja siten myös tuottaa musiikkia. Vain kahdessa vuosikymmenessä sooloartistit ovat valloittaneet Suomen sinkkulistan. Ikonisia yhtyeitä ei synny eikä synnytetä, eikä musiikista tunnu löytyvän aikaa kestäviä ominaisuuksia. Taiteelliset arvot ja aito erottuminen eivät yksinkertaisesti myy. Tämä on tapahtunut verrattain nopeasti. Edes Anssi Kelan konkreettisestikin kalpea yritys pitää musiikillisia arvoja mukana humppatuokiossa ei riittänyt pitämään ”konserttia” pinnalla. Europliisuja odotellessa. Samaisessa Ylen artikkelissa etsitään syitä muutokselle kaikkialta, mutta se yksinkertaisin totuus on piilotettu turhankin kohteliaasti rivien väleihin ja asiantuntijoiden lainauksiin. Michael Jackson, Elton John, Madonna ja moni, moni muu (lisää tähän oma suosikkisi) tuottivat muutosvoimaista ja aikaa kestävää musiikkia. Siinä se. Onko kaikki toivo siis menetetty. Kaikille tilanne ei ole suinkaan näyttäydy samalla tavalla. Saattaa toki olla niinkin, että olen täysin väärässä ja tulevaisuus tulkitsee nykyhetkemme olleen kevyen musiikin värikylläistä ja sointirikasta renessanssin aikaa. Mikäli näin kuitenkin tapahtuisi, olisi ihmiskunnalla suurempiakin huolenaiheita ratkottavana.?n Sooloartistit ovat syrjäyttäneet yhtyeet 2000-luvulla – miksi bändit hävisivät hittilistoilta. Yle, 2.1.2025 yle.fi/a/74-20131743 JUSSI ARVIO O len viime aikoina seurannut laaja-alaisesti kulttuurialan muutosvirtoja. Tänä päivänä laatu mitataan ensisijaisesti artistin net worth -arvona. Autotune ja keinoäly ovat korvanneet perinteisen osaamisen. Samaan aikaan rock-musiikki on käytännössä katsoen kuollut sukupuuttoon samoilta listoilta. Sen verran sapettaa, että en nyt jaksa riimitellä tähän mitään nokkelaa. Hetkessä eläminen on synnyttänyt uudenlaisen tavan kuluttaa musiikkia ikään kuin pikaruokana ja taustakohinana. Laiskuus ja monen nuoren artistin egosentrinen minäkuva ovat varmasti osa yhtälöä. Pessimismin keskellä on hyvä muistaa, että sooloartistit ovat olleet merkittäviä tiennäyttäjiä. Kansainvälisesti sekä kansallisesti vaikuttaa siltä, että erityisesti muutosvoimaisen musiikin kulta-ajat ovat enää mennyt viite Wikipediassa. Vai ostatko syyksi esimerkiksi sen, että bändi nyt vaan on niin työläs ylläpitää. Korvaajaksi on noussut rap(!). Vuoden alun poppifloppi ei todellakaan lupaa hyvää loppuvuodelle tai kotimaisen musiikin tulevaisuudelle ylipäätään. Ollakseni rehellinen tämä ajatus tuo hieman lohtua. KOLUMNI 49 MIKSI MUSIIKKI EI MAISTU. Kun keräilijä ostaa uuden painoksen jo maatuneen bändin levytyksestä tai kun hifistit painivat muovilärpykkeiden keskinäisten erojen merkityksellisyydestä, ollaan kuitenkin valovuosien päässä tavallisten musiikinkuluttajien arjesta. On jo pitkään ollut selvää, että arjen kulutusmusiikille ei juuri laadullisia kriteereitä aseteta. 179874_.indd 49 179874_.indd 49 16.1.2025 11.33.42 16.1.2025 11.33.42. Muovinen maailmankuva kaikessa naiiviudessaan osuu ja uppoaa massoihin. Olin henkisesti romuna sen katsottuani. Se taas harvoin johtaa musiikin laadulliseen diversiteettiin, sillä niin kauan kuin kaava tuottaa, mitään ei muuteta. Joskus nimi onkin muodostunut instituutioksi. Ylen suorana Helsingistä lähettämä uuden vuoden konsertti oli tästä musiikkivajeisesta sooloartistivetoisuudesta suorastaan pelottava esimerkki. Rahasta on tullut itseisarvo. Ja vaikka seuraavaa Led Zeppeliniä, Black Sabbathia, Weather Reportia, Renaissancea tai Crosby, Stills, Nash & Youngia, The Bandia, Camelia ja niin edelleen ei välttämättä enää koskaan synny, voimme aina painaa pään pensaaseen ja pitäytyä menneisyydessä. Luettuani Harri Hakasen artikkelin (Yle 2.1.2025) tunne vain vahvistui. Ei välttämättä, sillä ihan oikeita ja osaavia bändejä voi edelleen löytää tallenteiden ohella live-keikoilta
VALIOLUOKAN VINYYLIKATTAUS HIGHEND | LUXMAN PD-151 MK II -LEVYSOITIN JA LMC-5-ÄÄNIRASIA LUXMANIN LEVYSOITTIMET OLIVAT VINYYLIN KULTAKAUDELLA, VIITISEN VUOSIKYMMENTÄ SITTEN, VARSIN ARVOSTETTUJA LAJISSAAN. KOKEILUUN SE SAATIIN LUXMANIN OMAN LMC-5-ÄÄNIRASIAN KERA. TEKSTI JAAKKO ERÄPUU | KUVAT VALMISTAJA 50 179882_.indd 50 179882_.indd 50 16.1.2025 11.30.56 16.1.2025 11.30.56. NIIDEN UUSI TULEMINEN ALKOI YLI NELJÄKYMMENTÄ VUOTTA MYÖHEMMIN MUIDEN MUASSA PERINTEISEN OLOISELLA PD-151:LLÄ, JOSTA ON VASTIKÄÄN JULKAISTU PÄIVITETTY MK II -VERSIO
KUKA. LMC-5:n toistovasteeksi ilmoitetaan 10–35 000 hertsiä, antojännitteeksi 0,4 millivolttia ja kanavaerotukseksi 28 desibeliä. Alkuperäisen PD-151:n varsi oli Jelcon tekemä, mutta koska Jelco lopetti varsien valmistuksen muutama vuosi sitten, Luxmanin oli LUXMANIN NYKYINEN LEVYSOITINVALIKOIMA EI OLE SUUREN SUURI: KAKSI KAPPALETTA. Luxman on esiintynyt Hifimaailmankin sivuilla muutamaan otteeseen viime vuoden aikana vahvistimien muodossa ynnä myönteisin maininnoin. Hihnavetoisen soittimen nelikiloisen alumiinisen levylautasen laakerointi on asennettu kannen alle kuten tasavirtatoiminen, hiiliharjaton pyöritysmoottori ja laitteen virtalähdekin. Luxman LMC-5 on moving coil -tyyppinen, 8,6 grammaa painava äänirasia, jonka runko ja neulanvarsi ovat alumiinia. Kaikille nopeuksille on oma nopeuden PID-hienosäätönsä (±6 prosenttia), joita operoidaan julkisivulle upotettujen ruuvinkantojen kautta. LMC-5:n kelat on käämitty erikoisohuesta ja -puhtaasta kuparilangasta. käännyttävä SAEC:n puoleen, mistä seurasi sitten myös tyyppimerkintään lisätty MK II. Rasian neulan hionta noudattaa mallia shibata, ja suositeltava neulanpaino on 2,2 grammaa. Suomessakin merkin status hiipsahti huomattavasti ex-maahantuojan passiivisuuteen, mutta arvostus alkaa pikkuhiljaa palautua uuden maahansaattajan ja päivitetyn malliston myötä. Rasia siis mahtuu juuri ja juuri perus vastapainon mahdollistamaan haarukkaan. PD-191A ja PD-151 MK II kuuluvat kumpainenkin raskaamman hifin reviirille, sen perinteikkäämpien joukkoon, mutta eivät kuitenkaan highendin hintavimmalle huipputasolle, jolta edellytetään vähintään viisinumeroisia hintalappuja ja jonka puitteissa ei juuri tapaa soitinta suojaavaa pölykantta. J o lähes sata vuotta sitten perustetulla japanilaisella Luxmanilla on monipolvinen historia audiolaitteiden parissa. Virtaja nopeudensäätökytkimet on asemoitu soittimen julkisivulle. Huhujahan maailmalla kyllä liikkuu, ja niiden mukaan ilmeisin valmistamo löytyisi kirjainten A ja T takaa. KANNELLA JA KANNEN ALLA Ulkoisesti pelkistetyn ja tyylikkään, joskin hiukan laatikkomaisen PD-151 MK II:n kansi on timanttileikattu 10 millimetrin alumiinilevystä, jonka päälle on asennettu vain äänivarsi. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta poikkeavia mielenkiintoisia tuotteita. Luxman tarjoaa sellaista erikseen hinnoiteltuna optiona. Askin joustavuuskerroin on matalanpuoleinen ja sitä kautta sopiva muun muassa LT 309 -varrelle. Soittimen kannelle asennettu s-mallinen äänivarsi on SAEC:n valmistama LT 309. Niitä liikuttelevien magneettien materiaali on samarium/ koboltti. Pyörintänopeuksia on kolme, 33,3, 45 ja 78 minuuttikierrosta. Saatavilla on myös järeämpi vastapaino, jolla käyttökelpoisen rasian painorajat ovat 9–19 grammaa. JAAKKO ERÄPUU on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Rasian kuormitusimpedanssiksi suositellaan aktiivista esivahvistusta käyttäessä 40 ohmia, mutta step up -muuntimen kanssa 2,5– 10 ohmia. Rasian asentamista helpottavat sen runkoon työstetyt kierteet ruuveja varten. Varren tehollinen pituus on 222,5 millimetriä, ja sen säädettävyys mahdollistaa niin vta:n kuin azimuthkulmankin optimoinnin. LT 309 on veitsilaakeroitu, SME-tyyppisellä bajonetilla ja Luxmanin omalla rasiakelkalla varustettu keskiraskas äänivarsi, joka soveltuu normi vastapainolla enintään 10 gramman painoisille rasioille. Virtalähteen muuntaja ja moottori ovat kiinnitetty paikoilleen joustavasti häiriöiden välttämiseksi. HIGHEND 51 179882_.indd 51 179882_.indd 51 16.1.2025 11.31.07 16.1.2025 11.31.07. Hifin raskaan sarjan eliitistä perustason valmistajaksi ja takaisin. Rasian valmistaa Luxmanille sen antamien speksien mukaan tunnettu japanilainen alan yritys, jonka nimeä ei kerrota. Testatun PD-151 MK II:n varren nokkaan asennettu äänirasia LMC-5 edustaa ainoana tuotteena Luxmanin panostusta lajiin. Luxmanin nykyinen levysoitinvalikoima ei ole suuren suuri: kaksi kappaletta
NÄILTÄKIN OSIN SOINNISSA ESIINTYI TERVETTÄ ELEETTÖMYYTTÄ, VAKAUTTA JA SOPUSUHTAISTA SELKEYTTÄ. Drive oli tarvittaessa niin kipakkaa sorttia, että piti oikein katsoa nopeudensäädön merkkivaloa: vihreä oli. Vertailusoittimen virkaa toimitti Simon Yorke SYD 9 fv SoundSmith Zephyr MIMC Star -askeineen. Akustisten kitaroiden kielten ja kopan balanssi tavoitti luontevan sävypaletin, ja yleisön reaktiot ylsivät melkomoiseen realismiin. Eli jokseenkin samoissa hintaluokissa liikkuivat kumpaisetkin kombinaatiot. ELEETTÖMYYDEN ELIITTIÄ Luxman PD-151 MK II/LMC-5 -yhdistelmä kytkettiin kuunteluja varten joko Ray Samuelsin akkutoimiseen ja puolijohdeperustaiseen esivahvistimeen tai Sentec EQ 11 MM -putki-riaahan, jonka eteen oli valjastettu mc-tyyppisen rasian tarvitsema step up -muuntaja – tällä kertaa Lundahl-merkkinen – rasian tuottamien millivoltin osien vahvistamiseen. Rockin ja muunkin rytmimusiikin vauhdin ja vaaralliset tilanteet Luxmanit välittivät hyvin. 52 179882_.indd 52 179882_.indd 52 16.1.2025 11.31.15 16.1.2025 11.31.15. No, käytössä olleista esivahvistimista ei löytynyt tasan optimia kuormitusimpedanssiasetusta, vaikka lähelle päästiinkin, joten ajoittainen aavistuksenomainen kirkkaus saattoi aivan hyvin aiheutua osin siitäkin. Tässäkin suhteessa referenssikalusto joutui todella tiukille skarpin ja kontrolloidun mutta tarvittaessa aineettomasti soivan Luxmanin kanssa. Soittimen häiriötasot pysyttelivät matalina. ?n BASSOTAAJUUDET PD-151 MK II LMC-5-RASIOINEEN HOITELI PIKEMMINKIN JÄNTEVÄN JÄMÄKÄSTI KUIN TURPEAN TUHDISTI. Sekä ulkoisen olemuksensa että toiminnallisuutensa puolesta. LAADUKKUUDEN LEIMAAMA Omalla perinteikkäällä tavallaan tyylipuhdas ja rakenteellisesti vankka sekä laadukkaasti viimeistelty Luxman PD-151 MK II tarjoaa varteenotettavan esteettisen vaihtoehdon öljynporaustornia tai alumiinista hääkakkua muistuttaville, hinnakkaammille lajitovereilleen. Näiltäkin osin soinnissa esiintyi tervettä eleettömyyttä, vakautta ja sopusuhtaista selkeyttä. Niin kutsuttua mustaa taustaa tuntui olevan riittämiin, ja sen seurauksena dynaamiset kontrastit välittyivät mainiosti. Yhdessä LMC-5-äänirasian kanssa se hoitaa tehtävänsä eleettömän asiallisesti, moitteettoman suorituskykyisesti, mutta myös musiikille oikeutta tehden. Bassotaajuudet PD-151 MK II LMC-5-rasioineen hoiteli pikemminkin jäntevän jämäkästi kuin turpean tuhdisti. Soittotuntejahan Luxman-setillä taisi olla huomattavasti vähemmän takanaan kuin referenssikalustolla, ja sen kuuli hienoisena ylävireisyytenä, joka toisin väheni päivä päivältä ja jonka saattoi musiikkinäytteestä riippuen mieltää myös avoimuudeksi ja ilmavuudeksi, sillä näillä soinnin osa-alueilla Lux-setti osoittautui referenssiä etevämmäksi. Myös hyväsoundiset kolmen kitaristin (DiMeola/McLaughlin/De Lucia) Friday & Saturday Night In San Francisco -liveklassikot soivat riittävän säkenöivästi. Läsnäolon tuntuakin esiintyi aika ansiokkaasti, samoin äänikuvallista syvyyttä, josta oli paljon iloa klassisen musiikin parissa
LUXMAN LMC-5 Hinta 2 290 euroa Paino 8,6 g Muuta Moving coil, Shibata-neula, 0,4 mV antojännite Edustaja Audelec Oy Lisätietoja luxman.com audelec.fi HIGHEND 53 179882_.indd 53 179882_.indd 53 16.1.2025 11.31.32 16.1.2025 11.31.32. LUXMAN PD-151 MK II Hinta 5 990 euroa Mitat (l x k x s) 46,5 x 18,9 x 38,3 cm Paino 15,8 kg Tulot – Lähdöt Rca Muuta hihnaveto, nopeudet 33,3/45/78 rpm, pölykansi 785 euroa
OTIMME TYYPIT VALMISTAJAN MALLISTON ALEMMAN KESKITASON TUOTTEISTA. SOINNILLISTA SYNERGIAA SILLÄ KORVALLA | OEPHI TRANSCENDENCE 2 -KAIUTTIMET JA TRANSCENDENCE-VÄLI-/KAIUTINKAAPELIT TANSKALAISEN OEPHI ACOUSTICSIN KAIUTTIMET JA KAAPELIT NOUDATTAVAT SOINTIFILOSOFIAA, JONKA MUKAAN TOISTON AIKA-AKSELIN TAPAHTUMIEN JA VAIHETOISTON TOIMIVUUS OVAT LAADUKKAAN ÄÄNEN OLENNAISIMMAT EDELLYTYKSET. TEKSTI JAAKKO ERÄPUU KUVAT VALMISTAJA JA MAAHANTUOJA 179875_.indd 54 179875_.indd 54 16.1.2025 10.48.21 16.1.2025 10.48.21
OEPHI TRANSCENDENCE 2 Merkki Malli OePhi Transcendence 2 Hinta 5 495 euroa / pari Edustaja Osuuskunta Witchwood Lisätietoja oephi.com oskwitchwood. Tällä metodilla pyritään reunaheijastusten hallintaan. Kaiuttimen tweetteri on sijoitettu julkisivulle epäsymmetrisesti sen reunoihin nähden. OePhin kaapelit noudattavat suunnittelufilosofialtaan samoja linjoja kaiuttimien kanssa. Kaapelit taisivat tulla ensin ja kaiuttimet vasta sitten. Kaiuttimen jakotaajuus on 3 000 hertsiä, ja sen herkkyys pyörii 87 desibeliä per watin paikkeilla. M ies OePhin takana on Joakim Juhl, yli 20 vuotta kaiuttimia suunnitellut entinen Aalborgin ja Harvardin yliopiston tutkija, nykyinen Münchenin teknisen korkeakoulun professuuria hallinnoiva hahmo, joka pystytti yrityksen viitisen vuotta sitten kaiuttimien ja kaapelien valmistusta varten. HIGHEND tuksen realisoituminen tuotteeksi tapahtunee tuonnempana. Asiallisia lukemia kohtuukokoiselle jalustakaiuttimelle siinä missä ilmoitettu 250 watin tehonkestokin. Edes Purifin maineikas 6,5-tuumainen, jolla on kiitettävän pienet säröarvot sekä taajuudesta riippumaton vakio voimakerroin ja induktanssi, ei ole kelvannut sellaisenaan. Tämän saavuttamiseksi valitaan myös geometria sekä materiaalit, ja suunnittelu lähtee puhtaalta pöydältä. Siis ylhäältä alaspäin: Reference, Immanence, Transcedence ja Ascendance. Eli ”ei vaihevirheitä”. OePhin mallisto koostuu seitsemästä kaiuttimesta, joista neljä lukeutuu lattiakaiutinten ryhmään ja loput kolme jalustalle asetettaviin. Eikä siinä vielä kaikki. Eli ilman normiversion paperikartion ohutta muovipinnoitetta. Kaiuttimien pintakuosiksi voi valita valkoisen ja mustan ohessa myös pähkinäpuun, tammen tai mustan saarnin. Kaapelimalliston alapäästä löytyy tosin vielä Lounge, jolle ei ole vasteparia kaiutinpuolella. Transcedence 2:n refleksiaukko sijaitsee kaiuttimen peräseinällä, soikeaan upotukseen kiinnitettyjen, kuparisien naparuuvien yläpuolella. Joka tapauksessa, kaiuttimille löytyy vastineensa myös kaapelivalikoimista. Kaikkien OePhi-kaiutinten toimintaperiaate on bassorefleksi, ja niiden jakosuotimet on toteutettu komponentit toisiinsa suoraan liittäen. blogspot.com Mitat (l x k x s) 18,5 x 35 x 30 cm Paino 8 kg Toimintaperiaate 2-tie, refleksi Suurin suositeltava teho 250 W Nimellisimpedanssi 8 Ohm Elementit -basso 165 mm -diskantti Metallikalotti Jakotaajuus 3 000 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Ei Muuta OePhi-kaiutinkaapeli 1 875 euroa/2 m, välikaapeli 1 495 euroa/1 m 55 179875_.indd 55 179875_.indd 55 16.1.2025 12.27.35 16.1.2025 12.27.35. Vai oliko se sittenkin päinvastoin. Firman erikoisen nimen taustalla on kielitieteellis-matemaattis-fysiologinen lyhenne, jolla ilmaistaan Juhlin toiminnallistavoitteellinen päämäärä. Seasin metallikupudiskanttikin joutuu Juhlin pura ja kokoa -operaation kohteeksi, jolloin sen puhekela joutuu luopumaan osasta johtavuuttaan, millä Juhlin mukaan saavutetaan mekaanisten häviöiden vähentymistä ja transienttitoiston ehostumista. Juhl on kaiutinten ja kaapelien ohessa kehitellyt ajatusta vahvistimestakin, mutta ajaOEPHIN KAAPELIT NOUDATTAVAT SUUNNITTELUFILOSOFIALTAAN SAMOJA LINJOJA KAIUTTIMIEN KANSSA. Tämän lisäksi jakosuotimen kondensaattorit ovat dc-biasoidut. ”TIMING IS EVERYTHING” -SLOGANIA SEURATEN PÄÄMÄÄRÄNÄ ON KAAPELI, JOKA EI KUULOSTA KAAPELILTA. OePhin kaapelimallisto (väli-, kaiutin-, digitaali-, usb-, virtaja verkkokaapelit), jonka myötä sen toiminta alkoi, seuraa kaiuttimien mallistoa tyyppimerkintöjä myöten. Kaiutin painaa kokoisekseen suht vähän, kahdeksan kilogrammaa. Tämäkin johtuu Juhlin teeseistä. Kaiuttimet valmistetaan täysin käsityönä Tanskassa, ja niiden suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota ajoituksellisiin ja vaihetoistollisiin seikkoihin. Että sen tason pedanttisuutta ja eksoottisuutta. Impedanssiksi mainitaan kahdeksan ohmia ja toistokaistaksi 40–27 000 hertsiä. Transcendence 2:n jakosuodinkomponentitkin, perinteisesti suoraan toisiinsa kytketyt, ovat osin jatkokäsittelyn jalostamia – esimerkkinä kupariset kelat, jotka on upotettu vahaan resonanssien minimoimiseksi. EI HYLLYTAVARAA OePhin tekniset ratkaisut hyödyntävät Juhlin tutkimusja suunnittelutyössään havaitsemia seikkoja, ja näin kokeiluun saadun Transcendence 2:n kuin muidenkin kaiutinten elementtejä ei ole kelpuutettu perusmuodossaan. Reference 3.5 -lippulaivassa ja Immanence-sarjan kaiuttimissa tweetteri on nauhatyyppinen, Transcendenceja Ascendance-sarjaisissa ylimmät taajuudet hoitelee – ilman muodikasta suuntainta – Juhlin oma muunnos Seasin metallikalvotoistimesta. Edullisimman Ascendance-sarjan malleissa käytetään bassokeskiäänisinä Seasin valmisteita, muissa panostetaan Purifin hintavaan ja arvostettuun 6,5-tuumaiseen, joskin lievästi modattuna. Hänen mielestään keveys on etu: ”Mass slows the sound”. ”Timing is everything” -slogania seuraten päämääränä on kaapeli, joka ei kuulosta kaapelilta
Läsnäolon ja realismin tuntu oli vahva, kun konkarit laittoivat letkeän vaihteen päälle ja menoksi. Kaiuttimia yhdistää myös niissä käytetty Purifin bassokeskiääninen, jollaisia löytyy myös referenssinä käytetyistä Taipuu Kero L Active Pro -kaiuttimista. RUUTIA JA REALISMIA Logistisista syistä OePhin Transcendence 2:t pääsivät ottamaan mittaa Hifimaailman edellisessä numerossa koeponnistetuista, niin ikään tanskalaisista Radiant Clarity 6.2 -kaiuttimista, jotka sattuivat edustamaan suurin piirtein samaa kokoja hintaluokkaa. Aluksi Yamamura/Black Cat -kaapelein. Jo edesmenneiden muusikkojen viimeiseksi yhteiseksi äänitteeksi jääneen session rytminen kimmoisuus ja soittotilan lämmin resonointi eivät jääneet arvailujen varaan. jotka nostivat käsinkosketeltavuuden aivan uudelle tasolle. Juhlin teesit ajoituksellisten ja vaiheeseen liittyvien asioiden merkityksestä kävivät hyvin ilmi, kun soimaan laitettiin studiossa ambienttisesti taltioidun Rejoice!-albumin afroinen sykintä a la Tony Allen & Hugh Masekela. 56 179875_.indd 56 179875_.indd 56 16.1.2025 10.49.58 16.1.2025 10.49.58. No, paperilla osin samoin eväin varustetut ja samojen jalustojen päälle nostettuina, samoin sijoitettuina ja samalla oheiskalustolla ajetut testikaiuttimet kuulostivat kuitenkin riittävän erilaisilta. Eli: 60 senttimetriä korkeat järeät jalustat, vajaa metri etuseinästä, lievä toe in ja Innuos/ECDesign/B.A.T./Ciuffoli, niillä mentiin. Materiaalien suhteen välikaapeli noudattaa samaa linjaa, mutta geometria on kapoisempaa sorttia. A1-luokan tunteenvälitystoimintaa, tai ainakin niin tässä vaiheessa luulin, ennen kuin kuuntelujen keskivaiheilla vaihdoin kaapeloinniksi OePhin Transcendencet, TEKNISET RATKAISUT HYÖDYNTÄVÄT JUHLIN TUTKIMUSJA SUUNNITTELUTYÖSSÄÄN HAVAITSEMIA SEIKKOJA, JA NÄIN KOKEILUUN SAADUN TRANSCENDENCE 2:N KUIN MUIDENKIN KAIUTINTEN ELEMENTTEJÄ EI OLE KELPUUTETTU PERUSMUODOSSAAN. Johdinmateriaali on tiettävästi kupari, ja eristeen kerrotaan olevan ilman ohessa puuvillaa. Siinä kaapeliskeptikko sai kyytiä, kun kuuloelimet vakuuttivat eroa olevan. Nyt jo Lohjan perämetsissäkin tutuksi käyneen Purifin 6,5-tuumaisen soundi, puhdas ja kokoisekseen ruudikas, oli aistittavissa heti kokeilun alkumetreiltä. Kuin myös rockpäästöjen bassorummun soinnille tehdyt tai tekemättömät miksauspoliittiset korjaustoimenpiteet. Bassojen ulottuvuus riitti sekin kaikelle kuunnellulle musiikille. Transcendence-tason kaiutinkaapeleissa plusja miinusjohtimet ovat muutaman sentin verran eriytettyinä ja väljästi eristettyinä yhteisen ulkoisen suojansa kätköissä kulkien. Ilmiselviä synergiaetuja, joutui highend-kriittinen toisinajattelija toteamaan. Matalia taajuuksia sisältävien näytteiden alapään anti ei ymmärrettävistä syistä edustanut maanjäristystasoa, mutta basson ajolinjat erottuivat selkeästi. Urkujen matalimpien äänikertojen tutkinta ei kuulunut tällä kertaa testiohjelmaan
Siitäkin huolimatta, että Transcendence-kaapelointi tasoitti hieman talon vakiokaapeleilla inan ylävireistä soundia, soinnillinen läpinäkyvyys ehostui ja akustisiin instrumentteihin ilmaantui autenttisen oloista sävyä. Klassisen orkesterimusiikin massiivisin anti hoitui aivan asiallisesti, joskin jylhintä voimaa vailla, fysiikan lakeja kunnioittaen. Laurie Andersonin viimeisimmän äänitteen musiikillisten kuulokuvien avautuminen toteutui OePhi-kaluston avustuksella mainiosti. Tuli kokeiltua pikaisesti OePhin kaapeleita myös edellä mainitun Clarity 6.2:n kanssa, mutta tulokset eivät olleet aivan yhtä vaikuttavat kuin Transcendencejen kesken. LUODUT TOISILLEEN OePhi Transcendence 2 ja vastaavan luokan OePhi-kaapelointi kouraisevat kohtuu syvältä niihin panostavien kukkarosta, mutta sijoitukselleen saa kyllä vastinetta. Sitä ajoituksellista ansiokkuutta ilmeni monentyyppisen musiikin käsittelyssä. Kyllä, sekä Steve Gadd että Dave Weckl ja Dennis Chambers osoittivat oivallisuutensa ”timing is everything” -osaston elastisina mutta tarkkoina mestareina kuin myös suurpiirteisempää ajankäyttöä suosiva Jim Keltner svengaavine takakenoineen. Jopa Andersonin puheosuuksista sai selkoa siitä, missä mennään, mikä ei kaikilla kattauksilla ole ollut itsestäänselvyys. Bachin kantaatit ja Bartokin jousikvartetot osuivat puolestaan niin nappiin Transcedencen kanssa, että niitä tuli tahkottua tiuhempaan kuin aikoihin. Eli pa-tyyppistä soundi-ihannetta ja maskuliinista mättöä suosivat eivät ehkä sen esillepanosta innostu. Yleinen verhoutuneisuus väheni jopa siinä määrin, että äänitteiden tuotannollisten ratkaisujen epäonnistuneemmatkin piirteet alkoivat hivuttautua kuuluville, joskaan eivät varsinaisesti rasittavalla tavalla. HIGHEND nasta välittyi vakuuttavasti. Dominique Fils-Aimen Nameless-albumilta löytyvä, hänen moniäänisenä a cappellana tulkitsemansa Strange Fruit sai kylmät väreet selkäpiihin, ja muukin nyansseilla leikittelevä musiikillinen tarjonta hoitui hienosti. Niin aika-akselilla kuin sointiväriensäkin puolesta. 57 179875_.indd 57 179875_.indd 57 16.1.2025 10.50.12 16.1.2025 10.50.12. Jos ja kun potentiaalisesti kiinnostuneen musiikkimaku suosii avointa ja akustispainotteista rytmimusiikkia tai jos konserttimusiikin kirjolla kulkeminen on se juttu, eikä kuuntelutila ole iso sali, OePhi saattaa hyvinkin osoittautua nappivalinnaksi läpivalaistessaan äänitteet luontevaksi musiikilliseksi nautinnoksi ilman ilmeisintä illuusiota sähköisakustisesta suorittamisesta. Pelkillä kaiuttimillakin pääsee hyvin pitkälle edellä kuvatun soinnin syvyyksiin, mutta kaapelit lisäävät pisteen iin päälle.?n AVOIMESTI AUTENTTINEN Transcendence 2 ja kaapelivastineensa muodostivat yhdessä ehjäja kompaktisointisen kokonaisuuden, jota voisi melkein luonnehtia osiensa summaa suuremmaksi. Myös pianisti Joonas Ahosen tulkinta Arto Koskisen Fuga IndiaOEPHI TRANSCENDENCE 2 JA VASTAAVAN LUOKAN OEPHIKAAPELOINTI KOURAISEVAT KOHTUU SYVÄLTÄ NIIHIN PANOSTAVIEN KUKKAROSTA, MUTTA SIJOITUKSELLEEN SAA KYLLÄ VASTINETTA. Lattariukkojen ja afroäijien kinkkisimmätkin tahtilajit Transcendence-kalusto klaarasi komeasti, eikä suoraviivaisempikaan mättö aiheuttanut sille ongelmia, vaikka kyllä OePhi tuntui olevan enemmän kotonaan vapaasti hengittävissä kuvioissa kuin kompuroidun junttauksen parissa. Jostain syystä tuli haarukoitua tuota jazzäänitteitä pläräillen ja rumpaleihin zoomaillen
HIGHEND | ULTRAFIDE U500DC -PÄÄTEVAHVISTIN & U4PRE-ESIVAHVISTIN BRITTILÄINEN ULTRAFIDE ON UUSI TULOKAS KOTIHIFISSÄ, MUTTA VANHA TEKIJÄ AMMATTIPUOLELLA. TEKSTI MIKAEL NEDERSTRÖM | KUVAT VALMISTAJA ULTRAUSKOTTAVAA ÄÄNTÄ 179876_.indd 58 179876_.indd 58 16.1.2025 11.39.45 16.1.2025 11.39.45. NYT MERKILLÄ ON EDUSTAJA MYÖS SUOMESSA, JOTEN VALMISTAJAN UUSI U4PRE-ETUVAHVISTIN JA U500DC-PÄÄTE PÄÄTYIVÄT MYÖS HIFIMAAILMAN TESTIPENKKIIN
Ohjelmalähteen valinnan jälkeen se varmistetaan klikkaamalla säätimellä. Hatunnosto siis vinyyliharrastajien huomioimisesta. ULKOISESTI AMMATTILAITTEIDEN OLEMUS ON MONEEN KOTIIN USEIN TURHAN KARU. TEKNISESTI MIETITYT Molemmat laitteet ovat dc-kytkettyjä, eli signaalitiellä ei ole kondensaattoreita. Kirjoitusten uhreiksi ovat Hi maailman lisäksi joutuneet monet muutkin alan lehdet. Molemmat laatikot, etuvahvistin ja pääte, ovat oikein miellyttäviä myös hypistelyfaktoriltaan. KATU USKOTTAVAA ULKOASUA Ulkoisesti ammattilaitteiden olemus on moneen kotiin usein turhan karu. Myös käyttötuntuma on nupeissa, napeissa ja liittimissä oikein hyvä. Aikoinaan esimerkiksi Lynx Hilo (lue lisää Hi maailman numerosta 6/2013) jätti harvinaisen miellyttävän muistijäljen. U ltra de aloitti taipaleensa vuonna 1994 Englannissa, Itä-Devonissa. Pieni erikoisuus sentään löytyy: takapaneelissa on vipukytkin, jossa on kaksi eri asentoa äänenvärille eli timbrelle, pure ja vintage. Sieltä olikin enää pieni askel ihmisten koteihin, ja tässä sitä ollaan. Systeemi on hyvä, koska tällöin vapaasti pyörivä rulla ei pääse aktivoimaan väärää ottoa. Etuvahvistimen levysoitinvahvistin on selvästi keskimääräistä mietitympi. Painava kotelo on katu-uskottava ja pelkistetty. Loppujen lopuksi asiassa ei ole mitään ihmeellistä. kentä perustuu sigma-delta-modulaatioon, jonka luvataan poistavan kokonaan perinteisen ab-luokan ylimenosärön. Äänentoiston lisäksi intohimona on harrastukseen liittyvä ihmistieteellinen tutkimus, jota Mikael tekee myös päivätyökseen. Suunnitteluosasto on selvästi oivaltanut, että hyvä ääni ei myy itse itseään, vaan ulkoisillakin tekijöillä on merkitystä. Arvioinneissa laitteiden laatu on korvannut määrän. Ei siis ole ihme, että aluksi Ultra de keskittyi pa-vahvistimiin. Järkevää suunnittelua on myös se, että etuvahvistimessa on riittävästi liitäntöjä. Kaikkia toimintoja voi ohjata kapulasta, mutta se ei silti ole liian sekava. Ihan heti d-luokkaa ei huomaa edes päätevahvistimen sisuskaluista, sillä siellä majailee massiivinen rengassydänmuuntaja. Näiltä osin toiminnan siis pitäisi muistuttaa a-luokkaista Etuvahvistimen levysoitinvahvistin on selvästi keskimääräistä mietitympi. Vaan ei MC2 Audion tuottaman Ultra den. Mmoton kapasitanssia voi säätää 100–470 pikofaradin välillä kahdeksaan eri pykälään, ja mc-kuuntelija voi valita resistanssin seitseMIKAEL NEDERSTRÖM on toiminut äänentoistoalan puoliammattilaisena vuodesta 1997. Moni muukin valmistaja on siirtyillyt luontevasti edestakaisin kuluttajien ja ääniammattilaisten välillä. Kaiuttimien kohdalla kotija studioympäristö ovat jossain määrin akustisesti erilaisia, mutta kaikissa muissa laitteissa raja on harvinaisen keinotekoinen. Olennaista ei ole objektiivisuus tai subjektiivisuus, vaan uskollisuus äänitteelle, miten se sitten ikinä määritelläänkään. 179876_.indd 59 179876_.indd 59 16.1.2025 11.40.33 16.1.2025 11.40.33. Tehoa se tarjoaa 250 wattia kahdeksaan ohmiin ja lupaa tuplata sen neljän ohmin kuormaan. Pikkuhiljaa maineikkaiksi tulleet MC-sarjan vahvistimet alkoivat löytää tiensä myös studioihin. Toisaalta Amphion on tehnyt päinvastoin ja alkanut yleistyä studioissa. HIGHEND U4PRE-etusen keskellä on iso ja selkeä näyttö, jossa näkyy ohjelmalähde ja äänenvoimakkuus. Käytännössä tämä tarkoittaa laajempaa toistokaistaa ja mahdollisesti myös parempaa ääntä. Kaukosäädin on mukava kädessä: kompakti, metallinen palikka kalvonäppäimillä. KUKA. Laitteet ovat normikokoa pienemmät mutta olemukseltaan painavat, metalliset ja hyvin viimeistellyt. Näiltä osin toiminnan siis pitäisi muistuttaa a-luokkaista pääteastetta. Tavoite on – tai ainakin sen pitäisi olla, hi -ihanteen mukaisesti – uskollinen äänentoisto. Nykyisin kiinnostus kohdistuu ennen kaikkea perinteiseen highendiin. Päätteen ohjainasteen luvataan toimivan a-luokassa, kun varsinainen pääteaste on d-luokkainen. Loppujen lopuksi, jos signaalin uskollinen toistuminen (tai vahvistaminen) on tavoitteena, on yhtälö täsmälleen sama kaikissa maailmoissa. LIUKUVA RAJA Jokainen pitempään alaa harrastanut tuntee suomalaisen Genelecin tarinan. Yrityksen perustajien tausta on vahvasti musiikissa ja bänditoiminnassa. Myös se on tehnyt vastaavan siirtymän ammattipuolelta koteihin. Mmoton kapasitanssia voi säätää 100–470 pikofaradin välillä kahdeksaan eri pykälään, ja mc-kuuntelija voi valita resistanssin seitsemästä eri vaihtoehdosta. Vahvistin on varsin perinteinen sikäli, että siinä ei ole da-muuntimen ottoja, mutta sen sijaan mmja mc-rasioille löytyy liitännät. Kytkentä perustuu sigma-delta-modulaatioon, jonka luvataan poistavan kokonaan perinteisen ab-luokan ylimenosärön. Ja sama juttu monen vahvistimen kanssa. Hi maailmassakin on käynyt hyvällä menestyksellä kokeilussa sellaisia da-muuntimia, joiden alkuperä on tiukasti studiomaailmassa. VAAN EI MC2 AUDION TUOTTAMAN ULTRAFIDEN. Eikä päätteestäkään ole pahaa sanottavaa. Kuunteluissa selvisi, mikä näiden ero on
Päätevahvistimen ottoimpedanssi on ainoastaan 10 kilo-ohmia, mikä on keskimääräistä vähemmän. Lopuksi testasin vielä Ultrafiden kykyä poimia mustien kiekkojen matalatasoista signaalia. Ääni on puhdas ja neutraali. Jos tarkoitus on käyttää sen kanssa jotakin muuta kuin Ultrafiden etuvahvistinta, niin kannattaa varmistua riittävän pienestä syöttöimpedanssista. Lisäksi testasin sen absoluuttista läpinäkyvyyttä laittamalla sen signaaliketjuun Accuphasen erotettavan esija päätevahvistimen väliin. Loppujen lopuksi oli levykohtainen ratkaisu, kumpi oli parempi. Basso ei ehkä ollut aivan yhtä tikkaavan tiukka. Yritin pitää silti kuuntelun spontaanina. Vaikka efekti voi olla hiukan neutraalista poikkeava, on lisäys luonteeltaan erinomaisen miellyttävä. Sointisävyt pysyivät hyvin samanlaisena, oli Ultrafide signaalitiellä tai ei, joskin soundiin tuli lievää pehmeyttä ja bassokkuutta lisää. Eroja ei ollut vaikea löytää pääteasteiden väliltä, koska sointimaailma oli melko erilainen, kuten oheisesta kuunteluarviosta selviää. Mieleen hiipi jo valmiiksi epäilys siitä, että kytkimellä vaikutetaan takaisinkytkennän määrään ja kaiutinliitännän antoimpedanssin. Striimereiden ja muiden digilähteiden aikana olisin silti kaivannut myös da-muunninkorttia esivahvistimen ottoon. Accuphase saattoi olla hiukan elävämpi ja räyhäkkäämpi, kun taas Ultrafide oli hitusen sivistyneempi. NEUTRAALIUS EDELLÄ Aloitin kuuntelut Ultrafiden päätevahvistimella ja pure-asento takalevystä päälle kytkettynä. Ultrafidellä koko äänikenttä astui pykälää lähemmäksi ja pieneni aavistuksen. Rasittava ääni ei silti ollut, koska soinnillisesti pysyttiin neutraalin rajan miellyttävämmällä puolella. LevysoiKUUNTELUARVIO NOPEA JA NEUTRAALI Ultrafiden päätevahvistin on soundiltaan nopea, kirkas ja varsin napakka. Hyvin pienistä eroista oli joka tapauksessa kysymys. Parhaimmillaan se loisti hyvillä äänitteillä, heikommilla levyillä se oli vertailukonetta kuivakamman, ohuemman ja viileämmän kuuloinen. Ero oli varsinkin peltisoundeissa ja lähimikitetyllä virvelillä hyvin selkeä. Ja kun sovitus mm-rasialle on optimaalinen, ei valtavia eroja pitäisikään syntyä. Homma olisi helppo toteuttaa vaikkapa modulaarisena optiona. Lisäksi soundi on juuri sellainen, että se omalta osaltaan tasapainottaa päätevahvistimen skarppia äänimaisemaa. Etusen äänenvoimakkuudensäätö on analoginen, mikä helpottaa (ainakin ajatuksen tasolla) digikammoisen elämää. 60 179876_.indd 60 179876_.indd 60 16.1.2025 11.40.53 16.1.2025 11.40.53. Verrokkina oli tuttu a-luokkainen integroitu vahvistin Accuphase E-650. Signaalitien luvataan olevan lyhyt. Aluksi Accuphase toimi pelkkänä esivahvistimena. Varustelu on kaiken kaikkiaan fiksu ja melko kattava. Samalla tietty epämääräisyys, yleisavaruus ja ilmavuus lisääntyivät, minkä paremmuus riippui vahvasti äänitteestä. Silloin etunen olisi yksinäänkin valmis esimerkiksi aktiivikaiuttimien kaveriksi. Tässä moodissa Ultrafide oli edelleen aika kirkas ja sävyllisesti hyvin samantyyppinen kuin Pure-asetuksella, mutta äänikuvaltaan selvästi vähemmän kuivakka ja aiempaa vapautuneempi. Mitään dramaattista eroa omaan Accuphasen riaa-korttiin en löytänyt. Kokeilin myös Vintage-asetusta. Tässä suhteessa yhtälö miellyttävyyden ja läpinäkyvyyden välillä on harvinaisen hyvin ratkaistu. Toisaalta myös esivahvistin erosi oman integroituni esivahvistinosasta sekä linjatasoisena että levysoittimella testattuna. Ja soundi muuttui yllättävän vähän. Kokeilin Ultrafiden esivahvistinta sekä päätevahvistimen kanssa että yksinään. Kuulokevahvistin on rakennettu 12 erillistransistorin ympärille
Ultra den ääni oli kauttaaltaan hyvällä tavalla neutraali. Se ei ollut yhtä lämminsävyinen kuin a-luokkainen verrokki, mutta harva transistorivahvistin – oli se sitten d-luokkaa tai ei – on sellainen. Kaiken kaikkiaan käytöstä ja kuunteluista jäi sellainen tunne, että raha on laitettu oikeaan paikkaan. Kohina oli riittävän vähäistä, eikä muutenkaan ongelmia ollut. ULTRAFIDE Malli U500DC-päätevahvistin U4PRE-esivahvistin Hinta 5 680 € 5 680 € Edustaja Seastone Oy Lisätiedot ultra deaudio.co.uk seastone.audio/ Värivaihtoehdot Musta Musta Mitat (l x k x s) 380 x 100 x 295 mm 380 x 100 x 295 mm Paino 13 kg 6,5 kg Analogiset linjatulot (rca/xlr) 1/1 3/2 Digitaaliotot (koaksiaalinen/ optinen/usb) Levysoitinotto MM/MC Kuulokeliitäntä Esivahvistinlähtö 2 rca + 2 xlr Päätevahvistinotto/kotiteatterikytkentä Sävynsäädöt Kanavatasapainon säädin Kaiutinliitännät 4 pr 179876_.indd 61 179876_.indd 61 16.1.2025 11.41.16 16.1.2025 11.41.16. Kokonaisuutena Ultar de on, jos ei nyt maata mullistava, niin sellainen merkki, joka täyttää hyvin oman osuutensa markkinoilla. Kokeilin omaa soitintani mm-rasialla 100 pikofaradin ottokapasitanssilla, ja homma toimi oikein hyvin. Tässä tapauksessa, kun vielä varustelu on hyvä ja tehoa löytyy riittävästi, paketti ansaitsee suosituksen. Mutkattomat, pelkistetyt ja pitkälti no-nonsense-tyyppiset laitteet ovat aina tarpeellisia. KOKONAISUUTENA ULTARFIDE ON, JOS EI NYT MAATA MULLISTAVA, NIIN SELLAINEN MERKKI, JOKA TÄYTTÄÄ HYVIN OMAN OSUUTENSA MARKKINOILLA. HIGHEND tinesivahvistimen laaja säädettävyys tarjoaa hyvät mahdollisuudet soundilliseen sovittamiseen eri äänirasioille
Pari vuotta sitten kaksikon kyytiin hypänneet kitaristi Ben Monder ja fonisti Chris Speed täydentävät ryhmän nelikoksi. JAAKKO ERÄPUU 179877_.indd 62 179877_.indd 62 16.1.2025 11.46.29 16.1.2025 11.46.29. Näistä albumeista on huokunut jopa sen verran hifistisiä tuntoja, että niitä on näkynyt käytettävän hyväsoundisena materiaalina laitteiden herkkävireisyyttä testaillessa. Omalakinen sointimaailma huokuu siten yhtä lailla levollista avaruutta kuin mielikuvien villiä vapautta. Eli virsikirjan lehdiltä. Complex Emotions on bändin toinen albumi, ja vaikka varsinaisia covereita ei kuullakaan, oman materiaalinsa kautta jazzin rockahtavaa laitaa luotaava kombo taitaa soveltavan ottolainauksen salat oikeutta levynsä otsikolle tehden. Rohkeasta harppauksesta tulee tienraivaajista mieleen Astor Piazzolla, joka omalla esimerkillään näytti, mihin kaikkeen paljepeli yltää emotionaalis-teknisesti. MATTI KOMULAINEN LARS DANIELSSON/VERNERI POHJOLA/ JOHN PARRICELLI TRIO (ACT) JALOSTUNEESTI JAZZAHTAVAA Ruotsalaisbasisti Lars Danielsson on jo vuosia levyttänyt saksalaiselle ACT-merkille melodista ja estetiikaltaan laulelmallisen lyyristä akustista jazzia, jossa yhdistyvät niin kansankuin kamarimusiikillisetkin vivahteet ja tuotannollinen jalostuneisuus. Sen harmonikkatyöstön voi aistia luontokuvina, joissa fauna sulautuu elämän peruselementtiin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei panttailla. 62 HARRI KUUSIJÄRVI AALLOT (Flame Jazz Records) SÄHKÖÄ PALKEISIIN! Harri Kuusijärvi (s. Trumpetisti Verneri Pohjolan ja brittikitaristi John Parricellin kanssa toteutettu äänite jatkaa samoilla linjoilla. Alkuperäisten jäsenten määrä on kuitenkin pysytellyt kahtena, sillä basisti Reid Anderson ja rumpali David King muodostavat edelleen bändin jäntevänketterän komppiryhmän. Bad Plussan vahva veto lukeutuu loppuvuoden ehdottomiin valioihin. Teemoissa taas matkataan Tornionjokilaakson Vitsaniemestä Ruotsin suomalaispaikoille ja edelleen abstrakteihin tunnelmiin, kuten nimiteoksessa Aallot. Tuotannollisesti levy asemoituu pohjoisen selkosille. Hän avartaa harmonikan saundia elektroniikalla, joka tunnistaa näppäinten ja palkeiden liikkeet. Sooniset vivahteet progesta fuusioon palvelevat renkinä trion maanläheisyyttä rikastuttaen. Eri äänikerroksia efekteistä sämpleihin ohjataan reaaliajassa perussointien rinnalla. Musiikki levittyy koko etukuuloalueelle puolipallonomaisesti. JAAKKO ERÄPUU BAD PLUS COMPLEX EMOTIONS (Mack Avenue) TUHDISTI JA TUNTEELLA Jo vuonna 1989 pianotrioksi syntynyt amerikkalainen, näppärillä jazzversioillaan muiden muassa Abban, Blondien ja Nirvanan hiteistä mainetta niittänyt Bad Plus on päätynyt joidenkin miehistövaihdosten kautta kvartettiformaattiin. Kolmikon muheva saundi ammentaa luonnosta, johon sähköinen tehostearsenaali generoi säväyttäviä kontrasteja. Ja hienostihan intiimin ilmaisuvoimainen trumpetti ja taidokkaasti näppäilty akustinen kitara Danielssonin basismin johdattelemaan sointimaisemaan sulautuvat, kun sävellyksiin on innoitusta haettu levollisista teemoista ja osin jopa hengellisistä traditioista. Sähköinen kitara efekteineen ja muu tuotannollinen manipulointi ottavat etäisyyttä jazziin, melodiat ja rytmit saavat osan vaikutteistaan progen maailmoista. Helpommin lähestyttävää mutta silti vakavasti otettavaa jazziin tutustumisen välikappaletta tuskin löytyy. Täyteläisin soundein silattu ja sisäsiistiksi stilisoitu musisointi toimii oman toimensa ohella myös genrepoliittisena sisäänheittäjänä. Vuoden vaihduttua on tapana luoda silmäys menneeseen ja poimia sieltä parhaat esiin. 1986) luo uusia kytkentöjä suomalaiseen musiikkiin. Trion täydentää rumpali Mika Kallion ja basisti Jori Huhtalan orgaaninen rumpu-basso
HEIKKI VALSTA SILVESTROV ECHOES OF HARMONY Tomasz Kamieniak (Brillian Classics) KAUNEUDEN KAIKUJA Joskus musiikissa, kuten muissakin taiteissa, toisteisuus toimii tehokeinona. Lainailluiksi tulivat niin 1960-luvun soulklassikot kuin poiminnat Bob Dylanin ja Rolling Stonesien tuotannostakin. Säveltäjän puolalainen ystävä Tomasz Kamieniak on levyttänyt valikoiman pieniä, joskus vain parin minuutin mittaisia tunnelmakappaleita, jotka peräkkäin kuunneltuna luovat mielikuvan kaukaisista, ehkä kauniistakin muistoista, eräänlaisina hiljaisina ja etäisinä kaikuina. LEVYVALIOT 63 LUCINDA WILLIAMS SINGS THE BEATLES FROM ABBEY ROAD (Highway 20 Records) BEATLEMANIAN MYÖHEMMÄT VAIHEET Countryvaikutteisen rockin parissa pitkän (1979–) ja menestyksekkään uran tehnyt ja viime vuosina myös jazzyhteyksissä muun muassa Bill Frisellin kanssa esiintynyt Lucinda Wiliams kehitti pandemian lamaannuttavan periodin aikana mielekästä tekemistä levyttämällä useita albumillisia covereita otsikolla Lu’s Jukebox – Studio Concert Series. No, ajoittainen tempojen laahaus verottaa tähdistä sen viidennen, mutta kokonaisuus yllättää kuitenkin positiivisesti. Näin tuntuu ajattelevan Ruotsin eturivin säveltäjä Anders Hillborg, jonka musiikki on vallannut jalansijaa myös meillä; aina siitä lähtien kun sekä Eva Dahlgren että Esa-Pekka Salonen ovat esiintyneet hänen teostensa lähettiläinä. Sarja jatkuu nyt levyllisellä the Beatles -biisejä, joita Williams bändeineen kävi taltioimassa niiden keskeisillä synnyinsijoilla, Lontoon Abbey Roadilla. HEIKKI VALSTA 179877_.indd 63 179877_.indd 63 16.1.2025 12.29.29 16.1.2025 12.29.29. Musiikissa ei mikään särähdä korvaan tai riuhtaise kuulijaa hempeästä auvosta. Sävelkielessä on vahva koskettimiston tapailun ja soittajan hetkessä elämisen tunnelma. Asialla ei sinänsä ole nykyään muuta merkitystä kuin ehkä se, että Hillborg ei häpeile yhdistellä tyylejä tai kouraista aineksia myös kansanmusiikista tai entisen muusikkoutensa elementeistä. Nämä tekijät kuuluvat tällä levyllä sekä pienessä tunnelmakappaleessa Kväll tai levyn nimikappaleen Liquid Marble vahvassa rytmisyydessä ja metallimusiikin tummat sävyt mieleen tuovissa sointimassoissa. Tosinaan siitä muovautuu oma tyylinsä, kuten esimerkiksi minimalismissa. Konsertto ei jaksotu perinteisellä tavalla osiin, vaan muovautuu musiikilliseksi maisemaksi, jossa vaihtelevat näkymät seuraavat toisiaan. Eurooppalaisen minimalismin yhteydessä herkästi mainitaan virolainen Arvo Pärt, mutta nykyisin myös hänen ukrainalainen ikätoverinsa Valentin Silvestrov. Joskus tehokeino saa kokijan pohtimaan, että onko kyseessä tyyli vai maneeri. Williams on onnistunut plokkaamaan itsestään selvien vaihtoehtojen (While My Guitar Gently Weeps, Something ja Long and Winding Road) oheen myös vähemmän ilmeisiä nostoja, kuten esimerkiksi Yer Blues, Rain ja Don’t Let Me Down, joiden pintaan työstetty särmä saa ne kuulostamaan paremmilta biiseiltä kuin ne ovatkaan. JAAKKO ERÄPUU HILLBORG VIOLIN CONCERTO NO. Ja hommahan toimii! Elämänkarhealla laulusoundilla vedetyt, alkuperäisiä rouheammat versiot muokkaavat popista rockia paikoin vallan vakuuttavasti. Varsinkin Silvestrovin kohdalla voi puhua tunnelman tai musiikillisen aiheen ajallisesta pitkittämisestä. Eteerisen alkujakson jälkeen vuoron saa tekijälleen tyypillinen rytminen ja energisesti eteenpäin kulkeva osio. Silvestrovin, tai Pärtin, kohdalla minimalismi ei kuitenkaan ole samankaltaista sävelkuvion tai tahdin liki mekaanista toistoa jonkun tyylin yhdysvaltalaisen arkkityypin mukaisesti. 2 / LIQUID MARBLE Eldbjørg Hemsing, Swedish RSO, Salonen (Sony) SULAA MARMORIA Jo sävellyksen nimellä saattaa luoda mielikuvia, jotka vaikuttavat myös itse musiikin kuuntelukokemukseen. Levyn tuorein teos on vajaa vuosikymmen sitten valmistunut viulukonsertto nro 2, jonka sävelmaailma avaa herkempiä sävyjä tai mietiskelevämpiä tunnelmia. Tämä on erityisesti kuultavissa hänen pianomusiikissaan, joka on vuosikymmenien ajan ollut merkittävä osa hänen musiikillista ilmaisuansa esimerkiksi suurten sinfonioiden rinnalla. Musiikki muistuttaa mantraa. Hillborgin taustasta puhuttaessa mainitaan usein myös hänen nuoruutensa kokemukset rock-muusikkona
AdvanceParis • ANSUZ • Börresen • Vincent • PRIMARE • PHONAR • QUADRAL • INDIANA LINE jne. Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen. info@hifiplus.fi OSALLISTU LUKIJAKYSELYYN! OSALLISTU HIFIMAAILMA-LEHDEN LUKIJAKYSELYYN JA VOIT VOITTAA JBL-YLLÄTYSTUOTEPALKINNON. • Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku. 179878_.indd 64 179878_.indd 64 16.1.2025 12.54.52 16.1.2025 12.54.52. Myös facebook:Hifiplus.fi. Klikkaa itsesi kyselyyn osoitteessa hifimaailma.fi Edellisen numeron arvontaan vastanneiden kesken arvotun Sonos Roam 2 -bluetooth-kaiuttimen voitti Maarit Talvitie Ilmajoelta. KERRO MEILLE, MILLAISISTA JUTUISTA PIDÄT JA MISTÄ LAITTEISTA HALUAISIT TESTEJÄ! Arvonta käynnistyy 29.1.2025 ja päättyy 4.3.2025. • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/asiakaspalvelu. 64 HifiPlus.fi / TelemaTuonti Vuodesta 1986 laadukasta HifiTuontia / kauppaa. Kirjaudu Oma asiointi -palveluun ja ilmoita sähköpostiosoitteesi, johon haluat laskut lähetettävän. Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. Onnittelut voittajalle! Siirry sähköiseen maksamiseen Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu HYVÄ ASIAKKAAMME, Fokus Media Finland Oy veloittaa paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 4,90 euron suuruisen laskutustapalisän/lähetetty lasku
Focal Aria Evo X -pääkaiuttimien hinnat alkaen 749 € per kappale. Maahantuonti: Simex Oy . www.denon.fi . Teknologia tuo Ariamalleihin uskomattoman luonnollisen äänen. puh: 09 4150 0210 FOCAL ARIA EVO X NIIN LAADUKASTA, ETTÄ HINNAN LUULISI OLEVAN MONINKERTAINEN 179867_.indd 65 179867_.indd 65 15.1.2025 14.10.45 15.1.2025 14.10.45. Erinomainen valinta myös kotiteatterikäyttöön saatavilla lisäksi keskikaiutin, subwoofer ja surround-kaiuttimet. www.simex.fi . Ranskassa valmistetut Aria-kaiuttimet ovat Focalin vastaus siihen, voiko High-End-luokan kaiuttimet valmistaa suhteellisen edullisella hinnalla. Aria EVO X -kaiuttimien yksi keskeisimpiä innovaatioita on keskiäänija bassoelementeissä käytettävä Flaxkartio, jonka sydän on pellavaa. Uuden sukupolven Evo X -mallit vilisevät Focalin omia teknologioita Utopia-, Sopraja Kanta-mallistoista lainattuna. Kuuntele nämä itse, niin tiedät, että voi. Alhainen särö ja keskialueen herkullinen elävyys ovat suorastaan hämmästyttäviä. Poikkeuksellisen suuri herkkyys tekee Ariasta helpon kumppanin vahvistimelle, joten toisto on nautittavaa myös hyvin hiljaisilla kuunteluvoimakkuuksilla
66 MUTKATTOMAT STEREOVAHVISTIMET VERTAILUSSA TULOSSA HIFIMAAILMA 2/2025 ILMESTYY 19.03.2025 VERTERE DG-1 S DYNAAMISEMPI LEVYSOITIN GRADO HP100 SE UUDEN SUUNNAN NÄYTTÄJÄ AALTO SPEAKERS 9 VAHVA KOTIMAINEN 179879_.indd 66 179879_.indd 66 16.1.2025 11.42.17 16.1.2025 11.42.17
Tervetuloa! A U D I O F O R U M U U D E N M A A N K AT U 4 – 6 , H E L S I N K I . F I 180171_.indd 67 180171_.indd 67 15.1.2025 14.11.01 15.1.2025 14.11.01. UUSI ELÄMYKSELLINEN ÄÄNENTOISTOMYYMÄLÄ ON AVATTU HELSINGIN UUDENMAANKADULLE! Löydät meiltä kodin ja yrityksen monipuoliset äänentoistoratkaisut sekä huippuluokan autohifituotteet. Joensuun myymälästä lisäksi musiikintekijöille instrumentit ja tarvikkeet. T O R I K AT U 2 1 , J O E N S U U W W W. A U D I O F O R U M
Musiikin kuunteleminen on kuitenkin oikeasti sitä, että pääset nauttimaan upeasta äänestä kotona kaiuttimista tai liikkuessa kuulokkeilla. HiFi Klubben, jolla on lähes 100 myymälää eri puolilla Pohjois-Eurooppaa, on avannut uuden myymälän Helsinkiin, HifiStudion entisiin liiketiloihin Fredrikinkatu 38:een. HiFi Klubben, Euroopan suurin HiFi-jälleenmyyjä, astuu mukaan paikkaamaan tätä aukkoa. Ketju lupaa suomalaisille asiakkaille laajemman tuotevalikoiman ja rennomman, jalat maassa -lähestymistavan. Meitä innostaa mahdollisuus esitellä tuotteita ja auttaa suunnittelemaan ratkaisuja, jotka tuovat suosikkimusiikkisi eloon.” HiFi Studio -asiakkaat säilyttävät takuunsa Luottamuksen rakentamiseksi ja luotettavuuden osoittamiseksi HiFi Klubben on päättänyt kunnioittaa kahden vuoden takuuta HiFi Studiolta ostetuille tuotteille, vaikka siihen ei ole lakisääteistä velvoitetta. HiFi Klubbenin laajentuminen Suomeen tarjoaa asiakkaille uudenlaisen ostokokemuksen: Myymälävierailut ja käyttäjäystävällinen verkkosivusto antavat asiakkaille mahdollisuuden tutkia ja vertailla tuotteita sekä saada myymälässä esittely ennen ostopäätöstä. Tuotevalikoimaan kuuluu legendaarisia merkkejä, kuten DALI, NAD, Bluesound, Bowers & Wilkins, KEF, Sonos ja suomalaisten suosikki Genelec. Asiakkaat, joilla on HiFi Studion kuitti, voivat hakea takuuseen liittyvää tukea mistä tahansa HiFi Klubbenin liikkeestä. HiFi Klubbenin missio: Hyvä ääni kaikille ”Huono ääni tappaa hyvän musiikin” -sloganilla HiFi Klubben pyrkii tekemään laadukkaasta äänentoistosta kaikkien saatavilla olevan. ”Tiimimme antavat rehellistä neuvontaa, eivätkä yritä painostaa asiakkaita ostamaan mitään tarpeetonta. Monet suomalaiset musiikin ystävät pohtivat nyt, mistä löytää laadukasta ääntä. Kaikki tämä toteutetaan henkilökunnan tukemana, jotka ovat itsekin intohimoisia ääniasiantuntijoita. H elsingin HiFi Oy:n äskettäinen konkurssi on jättänyt tunnetun HiFi Studion pois Suomen äänentoistokentältä. Tämä kumppanuus varmistaa sujuvan siirtymävaiheen ja jatkuvan sitoutumisen laadukkaaseen ääneen Suomen asiakkaille. Tule sisään ja koe enemmän HiFi Klubbenilla HiFi Klubbenin verkkosivuilta löydät paljon tietoa hifistä ja siihen liittyvistä laitteista. Lisäksi HiFi Klubben tekee yhteistyötä entisten HiFi Studio -myymälöiden kanssa Tampereella, Oulussa, Turussa, Vaasassa, Kuopiossa ja Jyväskylässä, joissa liikkeet toimivat HiFi Klubben -brändillä. Poikkea lähimpään HiFi Klubbenin myymälään – tarjoamme sinulle elämyksen, jota et unohda! UUSI AIKAKAUSI HIFILLE SUOMESSA. VKO 2025-12 18 73 44 -2 50 1 179880_.indd 68 179880_.indd 68 15.1.2025 13.26.09 15.1.2025 13.26.09. HiFi Klubben laajentaa Suomeen HifiStudion emoyhtiön konkurssin jälkeen HIFIKLUBBEN.FI HELSINKI · TAMPERE · TURKU · OULU · JYVÄSKYLÄ · KUOPIO · VAASA PAL. Tämä verkkokaupan helppouden ja asiantuntevan myymäläpalvelun yhdistelmä on HiFi Klubbenin visio kodin äänentoiston tulevaisuudesta. Uusi HiFi Klubben -myymälä liitetään osaksi HiFi Klubbenin omaa ketjua. ”Kaikki ovat tervetulleita myymälöihimme,” sanoo HiFi Klubbenin toimitusjohtaja Christoffer Arensbach. Olipa asiakas etsimässä huippuluokan äänentoistolaitteita tai langattomia kaiuttimia, kuten Marshall tai Sonos, HiFi Klubben tarjoaa laajan valikoiman kilpailukykyisin hinnoin