Hifimaailma 2/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Hifimaailma 2/2009 8,50 InFocus Full HD vastaan HD Ready LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI vertailussa alle 400 euron lattiakaiuttimet Hyvä ja halpa? CD-soittimet äänenlaadun lakipisteessä Tonnin kuulokkeet Henkilökohtaisen kuuntelun eliittiryhmä Kaiutinkilpailu! Ultrakompaktit Genelec-aktiivit kotiteatteriin LED-LCD-TV:t Samsung vs. Sony Yamaha DSP-Z7
Tervetuloa! Yhdeksässä kuunteluhuonessa soi mm: HIFI · TV/VIDEO · LIFESTYLE · PRO SERVICES · Liisankatu 3, 00170 Helsinki · (09) 6840 0010 Open monfri 1018, sat 1014 · www.kruunuradio.fi · asiakaspalvelu@kruunuradio.fi Yhteistyökumppaneina: musiikin.com. Perinteinen paremman hifin tapahtuma Svenska Klubbenilla lauantaina 14.3.2009 kello 12.0018.00, Liisankatu 2, Helsinki. Sisäänpääsymaksu 5 (hyvitysetu)
Sellaiseen, jossa aika moni suomalainen musiikkinsa kuuntelee. Ilman sitä ääni jää ponnettomaksi ja ohueksi. Tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). H IFIMAAILMA 2/2009 Pääk Ir j oI t u s JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hifi-Mediat Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6401 Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi PÄÄTOIMITTAJA Samu Saurama samu.saurama@hifimaailma.fi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi VALOKUVAT pekka.vaananen@hifimaailma.fi ULKOASU DDM Group Oy MITTAUKSET Risto Niska Klaus Riederer AVUSTAJAT Jaakko Eräpuu, Matti Hermunen, Mikko Järvikivi, Juha Kaski, Harri Katas, Antti Kelloniemi, Timo Kuukkanen, Sami Laakkonen, Jarno Laine, Mikael Nederström, Risto Niska, Jarno Rannanpää, Klaus Riederer, Ilkka Rissanen, Ville Riikonen, Petri Teittinen, ILMOITUSMYYNTI Teppo HirviKunnas Puhelin: 010 778 6401 teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400 Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 6 kk kestotilaus 31 12 kk kestotilaus 59 6 kk määräaikaistilaus 33 12 kk määräaikaistilaus 64 Ulkomaantilaukset +24 VUOSIKERTA: 8 NUMEROA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Taitaa vain olla niin, että aika pienellä prosentilla sellaisia on. Toivottavasti uusi arvostelujärjestelmä antaa lukijalle monipuolisen pohjan omien valintojen tekemiselle. Tilaus voidaan katkaista tai peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupongilla. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää yhtiömme suoramarkkinointiin ellei tilaaja sitä erikseen kiellä. Kuulokekuuntelu on toki ratkaisu, jossa huoneen koko ei vaikuta pennin vertaa. Hyvän laitteiston valinta pohjautuu aina omille tarpeille. Säätövaraakin riittää eri sijoituksia tasapainottamaan. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen hinta. Itse teksti ja kuunteluarviot kertovat tarkemmin, mikä laite sopii mihinkin tarpeeseen. Eihän vegaanille ja itseni kaltaiselle raadonsyöjällekään yksi ainoa ravintola-annos ole kokonaisvaltaisesti paras ratkaisu. Eihän sellaista ole usein olemassakaan, jos katsotaan useammasta kuin yhdestä vinkkelistä. Kun Matti (nimet keksittyjä) arvostaa rytmistä ja rehellistä, menevää soundia rockilla ja jatsilla, ja Jaakko taas stereokuvan kolmiulotteisuutta ja keskialueen sävykkyyttä naislaulajilla, niin eipä heille yksi ja sama laite välttämättä ole se juuri oikea ratkaisu. Hifimaailman uusi arvosteluasteikko pyrkiikin käytännönläheisempään ohjeistukseen lukijalle. Tähän numeroon sattui osumaan useampikin kaiutin, joka istuu pieneen huoneeseen. Minusta ei ole järkevää edes yrittää laittaa pieniä makuasioita ehdottomaan järjestykseen vaan kertoa arvosanalla, mihin laatuluokkaan laite kuuluu. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. Hifimaailma kuuluu audio/ kotiteatteri -paneeliin. HIFIMAAILMA 2/2009. Me Hifimaailmassa yritämme antaa mahdollisimman paljon suuntaviittoja sille omalle valinnalle. Pienet huoneet Iso, akustiikaltaan mainio ja hifin ehdoilla sisustettu huone on toki ihanteellinen harrastajalle. Arvotettavia puolia on monia, ja niiden painotukset ovat aina henkilökohtainen asia. Genelecin miniatyyreistä loppuu hönkä isossa tilassa, mutta kompaktiteatterin tai -musiikkihuoneen järjestelmäksi niitä kyllä kehtaa suositella. Tuleeko mieleen, että kun viisi sointinta saavat äänenlaadusta kaikki saman arvosanan niin koko testihän on täysin hyödytön. Ikivanha vitsi on se, että arvosanapalkkia katsotaan viivoittimen läpi, jotta tiedetään testin paras laite. Seinusta tuo riittävästi mehevyyttä bassoille ja bodya keskialueelle. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ellei tilaaja katkaise tai peruuta tilaustaan. PAINOPAIKKA Tähtiä, millejä ja mittauksia Laitteen absoluuttisen paremmuuden mittarointi on tolkuttoman vaikeaa. Päätoimittaja Samu Saurama ISSN 1796-6507 Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) jäsen. Osalle harrastajia se voi olla ainoa vaihtoehto, jos ympäristö ei syystä tai toisesta anna periksi kaiuttimien soittamiselle. Penaudion Rebel3 kaipaa selvästi lähelle takaseinää, ja sama tilanne on vertailutestin voittajalla, Simex SA4Ti:llä. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. Esimerkkinä toimikoon tämän numeron CD-soittimien vertailutesti
Kaupan päälle saa nopean ja mukavan käyttötuntuman. 46 Genelec 6010 -kaiuttimet ja 5040-subwoofer Työpöydällä on aina tilaa sopivan kokoisille musiikintoistimille. Kahta edeltäjää on kehuttu kovin musikaalisiksi. 72 Yamaha DSP-Z7 -AV-vahvistin Arvostetun Z-sarjan tuoreimmasta edustajasta on karsittu watteja ja kanavia, mutta videon käsittelyssä ei ole säästelty. 24 CD-soittimet 1 400 1 500 euroa Tämän hintaluokan CD-soittimet yhdistävät erinomaisen äänenlaadun toimivaan tekniikkaan. Vertailimme heikkouksia ja vahvuuksia kahden erihintaisen InFocuksen välillä. HIFIMAAILMA 2/2009. Nämä taipuvat sujuvasti pienimuotoisen teatterinkin hyvä-äänisiksi. 78 Harman Kardon DMC1000 -kiintolevysoitin H/K tarjoaa helppoa ratkaisua musiikkikirjaston varastoimiseen yhteen paikkaan ja vielä ilman tietokonetta. 34 LED-taustavalaistut LCD-televisiot Otimme jo viime numerossa tuntumaa alueittain sopeutuvaan taustavalaistukseen. Nyt estradille nostettiin Samsungin ja Sonyn lippulaivat. 50 Elac 310 CE -kaiuttimet Elacin 310.2 JET on pitkään ollut yksi malliesimerkki hyvin soivasta ja erittäin kompaktista kaiuttimesta. Lisäkirittäjänä toimivat testaajien omat, edullisemmat referenssit. 54 InFocus X9- ja IN83-videoprojektorit Valinta HD Ready- ja Full HD -projektorin välillä ei ole helppo. Vuosien myötä turha eksotiikka on unohdettu ja palattu jälleen perusasioihin. 64 Tuhannen euron kuulokkeet Dynaamisten kuulokkeiden kuninkuusluokkaan pyrkivä Denon joutuu tiukille, kun vastassa ovat perinteiset valtamerkit Grado ja Stax. Crystal Edition painoksella on siten kovat odotukset. KOKEILU 68 Verkottuja Vuosaaresta, 5 000 euron valmiskattaus MR Hifillä tuli taannoin kymmenen vuotta alalla täyteen. TÄ S S Ä N U MEROSSA 2/2009 Hifimaailma LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI 12 V E R TA I LU T 12 Lattiakaiuttimet 350400 euroa Laitteistonsa oikein valitsemalla saa koottua kohtuuhintaisen aloituspaketin, josta on iloa harrastuksen ensivuosille. 64 T EST IT 42 Penaudio Rebel 3 -kaiuttimet Tuore jyväskyläläinen kapinallinen kulkee nimellä Rebel3
82 84 R A P O R TTI 58 Consumer Electronics Show, CES 2009 Viime aikojen vallitsevat talousnäkymät eivät ehkä ole pelkästään pahasta, sillä tänä vuonna CES-jättimessuilla oli panostettu entistä enemmän ympäristöystävällisiin ratkaisuihin. 94 VAKIOT 3 Pääkirjoitus Tähtiä, millejä ja mittauksia. 8 Uutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. 88 Hermuset Martin Logan CLX ja Ayren referenssimallisto on Hermusen henkilökohtainen ennätys, ylivoimaisesti kaikkein kallein testattu yhdistelmä. On niissä myös mestaritason äänenlaatu. HIFIÄ HARRASTAEN 84 Jyrki Parviainen Hifiharrastajat ry:n varapuheenjohtaja päätti ostaa juuri sellaiset laitteet kuin halusi kuluista tinkimättä. 94 Sillä korvalla Jos ja kun on tarvis hyödyntää laadukkaiden kuulokkeiden koko potentiaalia, on syytä harkita erillisen kuulokevahvistimien hankintaa. Yksi transistoreilla, kaksi putkilla, kaikilla noin tonnin hintalappu. U U TTA TE K NI I KKAA 82 Elac MicroMagic MicroMagic on oiva esimerkki matkapuhelimia ja mobiilisoittimia varten kehitetystä uuden sukupolven tuotteesta. 98 HD-levyarvostelut Blu-ray-elokuvia koekatseltuna. 100 Levyarvostelut Kuunneltavana hyvää ja laadukasta musiikkia. 110 Hifimarkkinat Käytettyjen laitteiden markkinapaikka yksityishenkilöille. HIFIMAAILMA 2/2009
Tähän on syynä muun muassa ledien hyvä energiatehokkuus, laskenut hintataso ja jatkuvasti kehittynyt valoteho. Jatkettua juhlaa Hyvin Hifimaailmankin testissä menestyneen Amphion Argon2 Anniversary -juhlamallin lattiaversio tottelee mallinimeä Argon3 L. Subwooferiin voi kytkeä LFE-kanavan rinnalle myös kolme kaiutinsignaalia (esim. (09) 2230 0780, www.scanteknik.fi Laserdisc vaipuu unholaan Pioneer, joka lanseerasi ensimmäiset kuluttajakäyttöön tarkoitetut Laserdisc-soittimet 29 vuotta sitten, on ilmoittanut lopettavansa niiden valmistuksen. Vastakkain asennettujen elementtien ansiosta kotelon väitetään olevan lähes värinätön eli sen voi sijoittaa vapaammin, eivätkä turhat tutinat härnää subbarin sointia. Kotelon koko on 92,5 x 19 x 30,5 cm (k x l x s) ja paino 23 kiloa. Sen kotelon tyyli poikkeaa perinteisestä kuutio-olemuksesta, mutta myös subbarin tekninen rakenne on mietitty uudelleen. Elac SUB 2040 ESP maksaa 949 euroa. Nyt Euroopan komissio on perustanut komitean, joka pohtii yhdessä laitevalmistajien ja kuluttajien kanssa keinoja minimoida kuulovaurioiden riskiä. vasen, oikea ja keski). Argon3 L:n ostaja ei joudu etsimään kaiuttimen pariksi jalustoja. Ledien käyttö lisääntyy useilla aloilla, mutta yksi merkittävä tekijä on lcd-paneeliteollisuus, joka käyttää ledejä paneeleiden valonlähteenä yhä kiihtyvään tahtiin. EU:ssa riskiryhmän kooksi arvioidaan 2,510 miljoonaa kuluttajaa, jotka ovat pääasiassa lapsia ja nuoria. Japanissa on edelleen myynnissä neljä Pioneermallia, joista kaksi on suunniteltu karaokekäyttöön. Sony ja Philips, joista jälkimmäinen markkinoi soittimia myös Magnavox-merkillä. Lisätietoja: Amphion Loudspeakers, puh. Tosin CD-tekniikan myötä audio tuli käyttöön myös digitaaliversiona. Pioneerin tiedotteen mukaan normaalitoimintoja varten tarvittavia varaosia on saatavissa vielä jonkin aikaa lähitulevaisuudessa. HIFIMAAILMA 2/2009. Myös laitevalmistajia koskevia määräyksiä voidaan tiukentaa. Tutisematon subbari Elac on tuonut markkinoille aktiivisubwooferin SUB 2040 ESP, jonka ulkoasu noudattelee syksyllä esiteltyjen SUB 2080 D:n ja 2060 D:n disainia. Tehosuositus on 30-150 wattia. Syynä ovat yhtiön mukaan kasvavat vaikeudet tuotannossa tarvittavien osien hankkimisessa. Viime vuonna ledit loistivat peräti 10,8 % kasvulla. TUOTEUUTISET Koonneet Mauri EronEn, Harri Katas ja tiMo KuuKKanEn Ledien lähitulevaisuus näyttää valoisalta Kaliforniassa sijaitsevan markkinatutkimusyrityksen iSuppli Corporationin mukaan led-teollisuus on yksi talousahdingossa kamppailevan puolijohdeteknologian suuria menestyjiä. Sen turvin kaiutin tuottaa ylä-ääniä 40 kilohertsiin. Silloin vahvistimen asetuksia ei tarvitse ruuvata elokuva- ja musiikkisessioiden välillä. Lisätietoja: Oy Scanteknik Ab, puh. (017) 2882 100, www.amphion.fi EU:ssa pohditaan rajoituksia kannettavien soittimien äänenvoimakkuuteen Euroopan komission riippumattomalta tiedekomitealta tilaama tutkimus paljasti viime vuoden lokakuussa, että 510 % kannettavien musiikkisoitinten käyttäjistä on vaarassa saada pysyviä kuulovaurioita, koska he kuuntelevat musiikkia liian suurella äänenvoimakkuudella, joka on vähintään 89 desibeliä. Suuremman kotelon tuomat lisäkuutiotuumat laskevat 6,5tuumaisen bassokeskiäänisen alarajataajuuden 40 hertsistä 31 hertsiin. Kaikkiaan Pioneer on myynyt 9,5 miljoonaa LD-soitinta, mikä maailmanlaajuisesti merkitsee yli 50 % markkinaosuutta. Äänenpaineesta huolehtii kaksi 20-senttistä elementtiä, jotka on asennettu vastakkain ylä- ja alaseinämään, ja niiden välissä on järeä tuki. Tämä lienee sinänsä ymmärrettävää, kun muistetaan, että formaatti perustuu analogiseen teknologiaan. Tästä syntyy pitkällä aikavälillä tinnitusta, kuulon heikkenemistä tai molempia. Elementtejä ohjaa digitaalinen 300-wattinen D-luokan vahvistin, ja sitä kontrolloi ESP-järjestelmä (Electronic Stabilation Programme), joka vähentää elementtien säröä. Kun muiden puolijohteiden tuotannon liikevaihto vähenee tänä vuonna arviolta 9,4 %, ledien tuotannossa liikevaihto kasvaa 2,9 %. Tutkimus paljasti, että kuulovaurioiden riski on suuri, jos korvalappusoitinta kuunnellaan suurella äänenvoimakkuudella yli tunnin päivässä joka viikko vähintään viiden vuoden ajan. Suuntaimen myötä jakotaajuus on tutusti matalalla, 1 200 hertsissä. Muista ominaisuuksista voisi mainita säädettävän jakosuotimen, vaiheenkäännön ja huonesäädön, jolla voi vaimentaa kuunteluhuoneen resonansseja. Hintaero tolpan nokassa istuvaan versioon on noin 800 euroa; suositushinta mustalle tai valkoiselle parille on 2 390 euroa ja koivu- tai kirsikkaviimeistellylle parille 2 760 euroa. Ilmoitettu herkkyys on entisellään 86 desibelissä, kuten myös 8 ohmin nimellisimpedanssi. Euroopan unionin kuluttajansuoja-asioista vastaava komissaari Meglena Kuneva on huolissaan lasten ja nuorten altistumisesta liian kovaääniselle musiikille. Ratkaisuvalikoimassa on muun muassa teknisiä menetelmiä, esimerkiksi laitteiden äänenvoimakkuuden rajoittaminen. LD-markkinoilta jo poistuneita merkittäviä valmistajia ovat mm. Niihin ei ole parannuskeinoja. Diskantti on sama tuuman Integrator-titaanikalotti, jota käytetään valmistajan huippumallissa, Krypton2:ssa (kuvassa oikealla). Yhtiö lupaa kuitenkin valmistaa vielä 3 000 laitetta
Ääni tuodaan korvaan 45 asteen kulmassa, aivan kuten tavallisessa kuuntelukolmiossa. Paljon onnea! HIFIMAAILMA 2/2009. 249 euron arvoinen NuForce Icon -vahvistin löysi uuden kotinsa Oulusta. Mukavuusaspektia Sennheiser lähestyy puristamattomilla korvapehmusteilla, jotka eivät osu korvalehteen. HD800:ssa käytetään valmistajan mukaan kaikkien aikojen suurinta dynaamista kuuloke-elementtiä äänten tuottoon. 020 7191 990, www.sennheisernordic.com Hifimaailman edellisen numeron yhteydessä järjestetyssä lukijakilpailussa onni suosi Tarmo Ronkaista. Tarkoin valittujen materiaalien ja kolmen kuulokepatentin voimin myös äänikuvan luvataan olevan aikaisempia malleja selkeämpi ja avarampi. 56-millinen kalvo tuottaa erittäin puhtaat matalat aina kuudesta hertsistä ulottuen silti jopa 51 kilohertsiin, kertoo Sennheiser. Sennheiser HD800 tulee myyntiin alkuvuodesta tuhannen euron arvokkaammalla puolella. Sennheiser esitteli uudet huippukuulokkeet Saksalaisen Sennheiserin uusissa HD800-lippulaivakuulokkeissa sekä mukavuutta että äänenlaatua on entisestään kehitetty. Lisätietoja: Into Oy, puh. Pehmusteiden valmistusmateriaali on helposti puhdistettavaa Alcantaraa
TUOTEUUTISET Jenkkitutkimus: puolet HDTV:n omistajista eivät katso HDmateriaalia Amerikkalaisen In-Stat-tutkimuslaitoksen mukaan yhä useammassa amerikkalaiskodissa on nykyään teräväpiirtotelevisio, mutta 43,6 prosentissa näistä kodeista ei katsota teräväpiirtolähetyksiä. Miltä sitten lasinen kaiutin kuulostaa. com, SoundWorks, Santtu Engineering ja Hifimaailma. Tähän viittaa myös se, että kaukosäätimien mukana ei toimiteta käyttöohjetta. maaliskuuta kello 12-18. Laitevalmistajista esillä ovat muun muassa Acapella, Ensemble, Pioneer, Pro-Ject, Marten, Primare, Gradient ja Genelec. Hintatasosta mainittakoon sen verran, että kohderyhmäksi soveltunee hifi-harrastaja, joka on tottunut käsittelemään 6-numeroisia summia. Niin ikään erilliseen lasikoteloon on sijoitettu kaiuttimen jakosuodattimet. "No, tietenkin transparentilta!" Näin ainakin arvioi paikalla vieraillut The Absolute Sound -lehden toimittaja Jonathan Valin. Nordost Vidar Cable Burn-in system on työkalu, joka simuloi uudenkarheiden kaapeleiden nopeutettua totuttelua optimaaliseen suorituskykyyn. Sisään pääsee 2 eurolla. 10 HIFIMAAILMA 2/2009. Ruotsalainen Perfect8 Technologies hätkähdytti messuosastollaan vierailleita kävijöitään niin muotoilullaan kuin äänentoistollaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin ainoastaan satelliitin, kaapelin tai antenniverkon kautta tulevia lähetyksiä. Colourin näyttöä ohjataan kiinteillä näppäimillä, ja se saa virtansa paristoista. Vidarin Burn-in vaiheessa 44 siltaan kytkettyä vahvistinta syöttää kaapeliin erityistä signaalikombinaatiota. Itse asiassa hänen rankinglistallaan The Force edusti äänentoistoltaan messujen ehdotonta huippua. Monet pitivät myös HD-kanavien ohjelmatarjonnan määrää tai sisältöä liian mitättömänä, jotta se maksaisi vaivan. Siksi tutkimustulos on varsin kiinnostava. Tampereen Hifihuone järjestää hillityt high end -messut arvokkaassa miljöössä, Hatanpään Kartanossa. Molemmilla voi ohjata 18 laitetta, ja kapulaan voi luoda kuusi käyttäjäprofiilia. USA yhdessä Japanin kanssa ovat edelläkävijöitä teräväpiirtotekniikan käyttöönotossa. Lisätietoja: www.oneforall.fi Kevään messukausi avataan kahdessa kohteessa Perinteinen paremman hifin tapahtuma aloittaa kevään korkeatasoisella äänellä 14. Molemmat ovat toiminnoiltaan identtiset, mutta Xsightissa on kosketusnäyttö ja ladattava akku. Tuloksena on neutraali kaapeli, joka tarjoaa parasta suorituskykyään jo heti ensi kuulemalta. HD-lähetysten alkuaikoina oli myös yleistä, että kuluttajat eivät tajunneet katsovansa "vain" tavallisia SD-lähetyksiä, mutta nykyään amerikkalaiset ovat paremmin perillä HD:n ja SD:n eroista. Tallennetut mediat, kuten Blu-ray ja videopelit, eivät olleet mukana tutkimuksessa. Veistoksia kullasta ja lasista Näin olisi kävijä saattanut pähkäillä nähtyään Perfect 8:n uusimmat kaiutinluomukset tammikuun 2009 CESmessuilla Las Vegasissa. Heidän kokemuksensa mukaan kaapeleiden paras suorituskyky saavutetaan vasta muutaman käyttötunnin jälkeen. Esitteillä oli kolme mallia, joista lippulaivana dipoliperiaatteella toimiva kuvan "The Force". Kaukosäätimiin on tallennettu yli 1000 eri valmistajan tuotteiden komennot, joten yhteensopivuuden pitäisi olla kunnossa. Palvelua voidaan soveltaa kaikkiin XLR-, RCA, ja BNC-liittimillä varustettuihin liitäntäkaapeleihin, kaiutinkaapeleihin sekä äänivarsien kaapeleihin. Jos oma laite ei ole OFA:n listalla, säädintä voi opettaa, tai harvinaisempien laitteiden ohjelmointeja voi hakea netistä tietokoneohjelman avulla. Lisätietoja: www.perfect8.com Sisäänajoa ja elvytyshoitoa kaapeleille Kuulostavatko uudet kaapelisi kireiltä tai puuttuuko soinnista yksityiskohtia. Viidellä eurolla pääsee ihmettelemään esimerkiksi Accuphasen, Pathoksen, Pliniuksen, Dynaudion ja Linnin äänimaailmaa. Suurimpana syynä HD-lähetyksistä kieltäytymiseen pidettiin niistä aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia, kuten HD-digiboksin hankintahintaa tai kanavamaksuja. Malleja on kaksi, Xsight Touch ja Xsight Colour. Suositus on, että käsittely uusitaan vuoden välein tai 150 käyttötunnin jälkeen. Sen matalat komponentit tunkeutuvat syvälle johtimen ytimeen ja korkeat taajuudet pyyhkivät kaapelin pintaa. Lisätietoja: www.frontrowtheater.com/cable_ conditioning.php Helppokäyttöisiä yleiskaukosäätimiä One For All on tuonut markkinoille Xsightkaukosäätimet, jotka on suunniteltu helpoiksi ohjelmoida ja käyttää. Ovet ovat avoinna 21.-22. Tuhdimpia bassoja kaipaavalle, tarjolla on lisäksi erilliseen lasikoteloon sijoitettu kahdella 12-tuumaisella kartiolla toteutettu subbariosa. USA:ssa on 39 miljoonaa kotitaloutta, jotka ovat hankkineet HDTV:n, mutta niistä 17 miljoonassa tyydytään vain tavallisiin TV-lähetyksiin. Sen sijaan verkkovirtakaapeleihin järjestelmä ei sovellu. Myydessään kaapelin Front Row Center tarjoaa tämän palvelun asiakkaalleen veloituksetta. Svenska Klubbenilla yhteistä hyvää tarjoavat Kruunuradio, AH-Hifisystems, Musiikin. Teräväpiirtolähetysten saatavuus ei selitä yllättävän pientä prosentuaalista osuutta, sillä ainoastaan 20 % teräväpiirtotelevisioista on HD-lähetysten ulottumattomissa. päivä maaliskuuta kello 11-17. Yhtiön mukaan sisäänajon aikana kaapelista eliminoidaan sähköinen varaus, joka valmistusvaiheen jäljiltä on jäänyt kaapeliin. Näin ainakin antaa ymmärtää jenkkiläinen Front Row Center, joka palvelee asiakkaitaan suorittamalla eräänlaisen sisäänajon audioja videokaapeleille. Xsight Touch maksaa 199 ja Colour 149 euroa. Messuilla on kahvio ja ruokailumahdollisuus. Kaukoohjaimet ohjelmoidaan Windowsissa toimivalla tietokoneohjelmalla tai sen omalla näytöllä. Ehkäpä uudet juuri hankkimasi kaapelit kaipaavat vain sisäänajoa. Sen diskanttitoistosta vastaa 1600 mm nauhadiskantti, ja keski-/bassorekisteristä pystyriviin sijoitetut 8 seitsentuumaista magnesiumkartiolla varustettua elementtiä
050 5050 880 11. Kolmen reunan Ambilight Spectra -taustavalo seurailee ruudun tapahtumia ja heijastaa leppoisaa valoa taustaseinälle. KT88 triodi/pentodi 30/50w, 0dB feedback, 4 sisäänmenoa. 2 780 Stars and Stripes HIFIMAAILMA 2/2009 starsandstripes.fi puh. Hifimaailman arvosteluasteikko Lehdestä 2/2009 alkaen arvostelumme muuttuu. Uusi asteikko ei ole suoraan yhteensopiva vanhan kanssa. 3 750 UUTUUS LUOKKANSA PRIIMUS Ayon CD-1s 2x6H30 triodit, 24bit/192kHz-poiskytkettävissä, digi sisään/ulos, antotason säätö - et tarvitse etusta. 56tuumaisen LCD-television tarkkuus on 2560x1080 pikseliä, joten se erottelee kaikki kuvapisteet teräväpiirtoformaateista. Hintaa ei ole vielä julkaistu. Laadultaan erinomainen edustaa alansa ehdotonta huippua Hyvälaatuinen Vaativallekin harrastajalle riittävä laatutaso Peruslaatuinen Keskitasoa, hyvä valinta peruskuluttajalle Välttävä Suorituskyky jättää toivomisen varaa Heikko Laitteen suorituskyvyssä on vakavia puutteita TESTIMENESTYJÄ YMPÄRI MAAILMAN Ayon Spirit Dynaaminen, selkeä ja nopea. Nimensä mukaisesti tai ainakin lähes Cinema 21:9 esittää kuvan laajalla 2,37:1-kuvasuhteella. Koska subjektiivisten arvioiden arvosana-asteikko on aiempaa karkeampi, se ohjaa lukijoita tutkimaan tarkemmin sanallisia arvioia ja kyseisen laitteen todellisia luonteenpiirteitä. Kapeampia kuvaformaatteja katsottaessa Philips on kehittänyt sanojensa mukaan ällistyttävän venytysalgoritmin koko ruudun täyttämiseksi. Samaa asteikkoa käytetään myös laitteen muiden osa-alueiden arviointiin. Philips venyttää televisiota Philipsin Cinema 21:9 -televisio tuottaa entistä laajempaa kuvaa elokuvien ystäville. Suuren luokan elokuvat suuremmalti esittävä Cinema 21:9 tulee myyntiin keväällä. Super 6XRS 2 550 , Super 8XRS. 2 490 UUTUUDET LAAJAKAISTOJEN YKKÖSET Omega Super 6 ja Super 8 Alnico XRS Alnicomagneetti, hamppuelementti, voi käyttää suljettuna tai avattuna
VERTAILUTESTI: L ATTIA kA IUTTImET 350400 TeksTi: Ville Riikonen kuvaT: Pekka Väänänen MiTTaukseT: klaus aJ RiedeReR Ja PoJu antsalo / tkk Ensiaskel 12 HIFIMAAILMA 2/2009
Tämän seitsemän kaiuttimen vertailun tarkoitus on löytää järkihintaan hifistynyttä ääntä. Minimalistinen setti on helppo hallita, ja kun rahoja ei tuhlata ylimääräisiin kilkuttimiin, voidaan keskittyä olennaiseen eli musiikista nauttimiseen. Laitteistonsa oikein valitsemalla saa koottua kohtuuhintaisen aloituspaketin, josta voi olla iloa muutamalle ensimmäiselle vuodelle harrastuksen parissa. Kun laitteistonsa valitsee oikein, voi jopa alle tuhannen euron panostuksella kasata miellyttävästi soivan perussetin. Näiden noin 400 euron kaiuttimien pariksi sopii aloittelijatason integroitu vahvistin ja cd-soitin. hifiharrastukseen? Hifiharrastukseen käsiksi pääseminen ei välttämättä vaadi tuhansien eurojen ensipanostusta. On myös syytä pohtia kovaäänisten valtavan hintahaarukan ääripäiden eroja. Kaikkia yhdistää kuitenkin tavoite edulliseen, mutta miellyttävään äänentoistoon. Nykyisin Infinity on tosin osa Harman International Industriesiä. Myös suuremmalle yleisölle tutumpi Jamo on edustettuna testissämme. Nälkä tosin yleensä kasvaa syödessä. n tärkeää, ettei lehtemme kapeakatseisesti jymähdä raskaan hifin pariin, vaan myös harrastuksen aloittavia lukijoita muistetaan. Miksei osa tämän testin kaiuttimista sopisi myös aloittelijatason kotiteatterin pääkaiuttimiksi? O Tuttuja ja vähemmän tuttuja Vertailun seitsikko koostuu pääasiassa vanhoista pelureista kaiutinalalla. Mukana on kovapuhujat Infinityltä, joka on perustettu yli neljäkymmentä vuotta sitten Kalifornian auringossa vuonna 1968. Jamo on perustettu samana vuonna kuin Infinity, mutta sen tarina alkoi Tanskassa. Kuulokepuolellakin vai- Infinity Primus 360 Jamo S506 klipsch Synergy F1 Pioneer S-H320 Proson 6020 mk2 Q Acoustics 1030i Simex SA4Ti 13 HIFIMAAILMA 2/2009
Raaka totuus kuitenkin on, että tinkimättömän laadukkaat komponentit, aidot puumateriaalit (viilut sekä massiivipuu), käsityö ja viimeistely puhumattakaan tuotekehitystyöstä maksavat paljon. Miten on mahdollista, että esimerkiksi kaiuttimet tai levysoitin maksavat käytetyn auton tai koko perheen etelänloman verran. Kotimainen Simex Oy aloitti toimintansa vuonna 1957 ja on keskittynyt lähinnä hifilaitteiden maahantuontiin. Edellä mainittuja hieman tuntemattomampi Proson on läntisen naapurimaamme ylpeys. Yksi suurimpia ihmetyksen aiheita kirjoittajalle oli kuitenkin vaimennusmateriaalin säästäväinen käyttö. Jo kaiuttimien ulkonäkö ja kotelon viimeistely ovat selvästi kakkosluokkaa. Eli selkeä ero löytyy tämän vertailun noin 400 euron hintaisten tuotteiden ja edellisen numeron noin 1 500 2 000 euron kaiuttimien väliltä. Tämän vertailun kaiuttimet kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään, kun taas esimerkiksi edellisen numeron vertailun (Hifimaailma 1/09, "Onko koolla väliä?") jalusta- ja lattiakaiuttimet alkavat jo olla ensimmäiseksi kuvatussa kastissa. Massiivipuuta ei siis ollut yhdelläkään, ja materiaalipaksuudet olivat pienempiä kuin korkeammassa hintaluokassa Jamolla vain 12 millimetriä, mikä aiheuttaa tässä kokoluokassa varmasti jo värittymiä ääneen kotelon resonoidessa. Pioneer on jopa Klipschiä iäkkäämpi yritys. Lähes kaikki kaiuttimet olivat melkein tyhjiä sisältä varoittavana esimerkkinä Pioneer ja mallikelpoisena suorituksena Proson. Toinen vaihtoehto on tietysti tinkiä edellä mainituista kohdista ja pyrkiä laskemaan loppuhintaa. Se on nykyisin monikansallinen yritys, joka omistaa muiden kaiutinbrändien muassa Jamon sekä Miragen. Diskantin ympärille on muotoiltu laaja ja matala suuntain. Joukon siroin ja yksi tyylikkäimmistä koteloista on Simex:illä. Puhdaslinjaisen Pioneerin kotelon materiaaliksi paljastui lastulevy. kuttava Klipsch on Yhdysvaltojen ensimmäisiä kaiutinvalmistajia, ja sen juuret ulottuvat vuoteen 1946. Sisärimoituksia tosin on laitettu lähes kaikkiin koteloihin. Merkkinä tuore Q Acoustics puolestaan edustaa brittiläistä kaiutinperinnettä. Paneelin alla on tulpalla suljettava tila, johon saa lisämassaksi esimerkiksi hiekkaa. levyä. Tämän vuoksi kotelon sisäiset resonanssit ja kaiut ovat kuultavissa. 14 HIFIMAAILMA 2/2009. Yrityksellä on nykyisin myös oma tuotebrändi, jolla se valmistuttaa kaiuttimia. Varsinkaan Prosonin elementit eivät olleet kovin vakuuttavia Säästöliekillä Usein hifiharrastukselle vieraammat henkilöt kaipaavat perusteluita kalliiden laitteiden hintaan. Pioneer käytti kotelossaan jopa lastu- Q Acousticsin kaksoisjohdotettava liitinpaneeli poikkeaa hauskasti totutusta. VERTAILUTESTI: L ATTIA kA IUTTImET 350400 Ohuesta MDF-levystä kasattu Jamo tyylittelee flyygelimustalla etulevyllä. Se perustettiin Japanissa 1938 ja on yrittänyt viime vuosina saada lisää jalansijaa hifipiireissä. Pinnoitukset ovat testin kaiuttimissa pääosin puuta jäljittelevää muovia eivätkä aitoa puuviilua. Se on toiminut alalla jo neljännesvuosisadan ja saavuttanut kotimaassaan Ruotsissa mukavasti markkinaosuutta. Kun nämä kulut yhdistetään vielä liike- toiminnan muihin kuluihin, nousee lopputuotteen hinta väistämättä, mikäli toiminta halutaan pitää kannattavana. Seitsikon lähes kaikki kotelot on rakennettu kokonaan MDFlevystä
Se ei maksa paljoa, mutta voi tehdä äänenlaatuun melkoisen parannuksen. Täten on syytä mainita niistä muutama sana myös tässä keskittyen hakemaan parhaita ja huonoimpia suorituksia ja niiden mahdollista yhteyttä kuuntelutuloksiin. Siinä näkyy jo aiemmin käsitelty korkea viritystaajuus, joka luo sadan hertsin ympärille korostuman. Tällä tavoin vasteeseen saadaan helposti korostuma sadan hertsin alueelle ja täten muhkeampi ja kaupallisempi soundi. Myöskään Q Acousticsin komponenteissa ei ole paljoa valittamista. Pro- son on kunnostautunut suodinrintamalla, ja sen komponentit voisivat olla arvokkaammastakin kaiuttimesta. Se myös kuului kuunteluissa kumisevana ja pyöreänä toistona, mutta on todennäköisesti kaupallisesti haettu ominaisuus. Kaikki suotimet on kasattu piirilevyille siististi. Myös jakosuotimien komponenteissa on tässä hintaluokassa pakko säästää, kuten myös sisäjohdotuksen laadussa. Positiivisen poikkeuksen tähän linjaan tekevät Simex, Q Acoustics ja Proson, joissa on metalliset, kaksoisjohdotettavat liittimet. Toki näitä näkee myös kalliimmissa kovaäänisissä, mutta usein vähemmän kriittisissä paikoissa. Infinityn diskantilla on pieni suuntain ja sormisuojana toimivat pystypalkit. Simexillä on vertailun jämerämmän katraan naparuuvit ja vielä kaksoisjohdotettuna. Vanun lisääminen auttaisi myös bassovasteen ulottamista matalammalle, sillä se lisää kotelon tehollista tilavuutta. Kaapelit ovat ohutta narua, lukuun ottamatta Q Acousticsia, ja suotimissa on lähes poikkeuksetta metallisydämisiä keloja ja elektrolyyttikondensaattoreita. Elementit ovat melko heppoisia kautta linjan. Kaiuttimen ostajalle suosittelenkin bassoelementin ruuvaamista irti ja vanun omatoimista lisäämistä tarpeen vaatiessa. Toisessa ääripäässä on puolestaan Infinity edullisemmilla osillaan. Prosonin bassoelementissä on jopa muovirunko, ja diskanttikin on halvan ja heppoisen näköinen. Tekninen suorituskyky Taajuusvasteet ja tehovasteapproksimaatiot antavat niiden tarkastelijalle ensikäden objektiivista tietoa. Infinityn suuntaavuuskäytös on hallittua, eikä vasteiden muoto muutu pahasti sivuilta mitattaessa, mikä tuntuu eheänä ste- HIFIMAAILMA 2/2009 15. Infinity Primus 360:n taajuusvaste on yksi testin tasaisimpia. Ainakin diskantin suodatuksessa olisi hyvä käyttää muovieristeisiä kondensaattoreita. Piuhaterminaalit ovat lähes poikkeuksetta melko heppoisia. Kääntöpuolena on kuitenkin kumiseva bassotoisto. Kotelon viritykset tuntuivat myös olevan säädetty melko korkealle lyhyillä ja paksuilla bassorefleksiputkilla
Sen toistoa kehuttiin melko tasapainoiseksi, mutta tietynlainen loudnesstyyppinen häivähdys sai osan kuuntelijoista purnaamaan joko ylä- tai alapään liiallista korostamista. Kaikissa muissa neljässä kaiuttimessa on pahoja heittoja taajuusvasteissa, eikä niiden suuntaavuuksissa ja tehovasteapproksimaatioissakaan ole hurraamista. Lisäksi sähköinen signaalitie viivästää enemmän niiden elementtien toistoa, joissa käytetään alipäästösuodatusta jakosuotimessa. Jos keskiäänet ovat runsaasti jäljessä korkeita ääniä, diskantti saattaa kuulostaa korostuneelta. Soundia kuvailtiin tummanpuhuvaksi. Ilmiö johtuu osaksi siitä, että diskanttielementin akustinen keskipiste on lähempänä kuuntelijaa, ellei koteloon ole tehty ratkaisua, jolla diskantin keskipiste siirtyy samaan kohtaan kuin bassoelementin keskipiste. Lisäviive vaikuttaa oleellisesti myös kaiuttimen sointiin. Kaupallisuus on ollut varmasti motiivina loudness-henkiseen ba- lanssin. Suuntaavuus on hallittua, minkä huomaa kuunteluiden stereokuvakehuista. Tämä ei ole niin räikeää hieman arvokkaampien laitteiden yhteydessä, vaikka niissäkin lähes poikkeuksetta on markkinointimielessä kaunisteltuja lukuja. Kumisee ja mumisee Kuten vertailuissa lähes aina käy, kuunteluarvosanoissa on hajontaa. Molemmissa väitteissä on perää vasteidenkin valossa. Kuuntelutottumuksista ja tilan akustiikasta riippuen Simex saattaa tarvita subbarin apua tai takaseinän läheisyyteen sijoittamista. Toisaalta soundia haukuttiin kihiseväksi, kumisevaksi, epätarkaksi ja jopa ärsyttäväksi, mutta toisaalta tasapainoiseksi, tarkaksi ja avoimeksi. Infinity sijoittui testissämme kuudennelle sijalle. Myös suuntainta käyttämällä diskantti käytännössä aina siirtyy fyysisesti taaksepäin. Eri taajuusalueet ovat balanssissa, Pistetaulukko Äänenlaatu Mittaustulokset Työn laatu Hinta-laatu Yhteensä Painoarvo 50 % 10 % 10 % 30 % 100 % infinity 2,0 3 2 2 2,1 Jamo 2,3 2 2 2 2,2 klipsch 2,3 3 3 3 2,7 ja äänenlaatu on joukon hifistynein sanan alkuperäisessä merkityksessä. Q Acoustics on huomattavasti bassopitoisempi ja lämpimämpi kuin Simex. Infinityn kuunteluarvioissa valiteltiin pyöreää ja muut alueet jyräävää bassotoistoa. Simexin vasteet ovat erittäin tasaiset, mutta laskevat päättäväisesti kohti matalia taajuuksia tehden soinnista ohuen. Simex sijoittui ensimmäiseksi hintansa ansiosta, kuuntelujen keskiarvo on Q Acousticsin kanssa sama. Myös lämmintä ja rasittamatonta keskialuetta pidettiin hyveenä. Kaikki kuuntelijat kuitenkin hieman kommentoivat soinnin ohuutta. Vertailun toiseksi edullisin kaiutin, Jamo, sijoittui viidenneksi. Tämän lisäksi se on Prosonin kanssa vertailun halvin kaiutinpari. Suuret aikaerot voivat heikentää iskuäänten täsmällisyyttä ja tilavaikutelman toistumista. Kovaan rokin luukutteluun kaiutin ei ole paras ratkaisu, sillä bassopitoinen materiaali saa kovilla äänenvoimakkuuksilla helposti aikaan sivuääniä. Neljänneksi sijoittunut Pioneer sai palautetta kumisevasta bassotoistosta, joka ei kuitenkaan kouraise alhaalta. Vaisuhko soundi on silti tasapainoinen eikä ärsytä miltään osin. Tietyin varauksin ja akustointiin huomiota kiinnittämällä soinnin balanssia voinee korjata kotikonstein. Se sai kaikilta kuunteluraadin jäseniltä tasaisesti kolme tähteä. Testin kovaäänisten tuloksissa on myös melko suuria eroja valmistajan ilmoittamiin arvoihin. Torvikuormitteiseen diskanttiin nojaava Klipsch yllätti rajun ulkomuotonsa takaa miellyttävällä äänimatolla. Lisäviive kuvaa sitä, kuinka samanaikaisesti kaiutin toistaa taajuudeltaan erilaiset äänet. Se ei kuitenkaan murahtele alimmilla bassoilla alarajataajuuden ollessa 50 hertsiä. Esimerkiksi alarajataajuuksissa ja herkkyysluvuissa oli suuria eroja mitattujen tulosten sekä ilmoitettujen arvojen välillä. Toisaalta kaiutin on tällöin harvoin kovinkaan rasittava, joten kuunteluväsymystä ei tule niin helposti kuin esimerkiksi Simexillä. Matalilla taajuuksilla voidaan hyväksyä suurempi lisäviive, koska myös äänen aallonpituus suurenee matalia kohti. reokuvana. Se on ominaisuuksiltaan kuitenkin täysin erilainen kaiutin kuin testivoittaja, ja koekuuntelu näiden kahden välillä on suotavaa. Proson aiheutti kuuntelijoissa ristiriitaisia reaktioita, ja hajonta oli joukon suurin yhdessä. Se on myös joukon halvin kaiutinpari. Se sijoittuikin kolmannelle sijalle. Murskaavia haukkuja ei kuitenkaan tullut keltään. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi kallistamalla kotelon etulevyä taaksepäin. VERTAILUTESTI: L ATTIA kA IUTTImET 350400 Kaiuttimen lisäviive havainnollisemmin esiin Tämän numeron kaiutintesteistä alkaen esitämme lisäviiveen käyrän muodossa, kun aiemmin olemme julkaisseet sen arvon vain 1 kilohertsin taajuudella. Tosin sen suuntaavuus ei ole yhtä tasainen. Sen vaste on joukon suorimpia, mittaustulokset hyvät, eikä soundissa ole yksittäisiä häiritseviä piirteitä. Samankaltaisen vastetuloksen sai myös Q Acoustics. Q Acoustics kipusi vertailun toiselle sijalle. Hinta on testin kalleimmasta päästä. Joillain testilaitteilla enemmän ja joillain vähemmän. Länsinaapurimme tuote Proson, sai tässä arvostelussa viimeisen sijan. Yleensä kaiutin toistaa korkeimmat äänet ensiksi, ja matalammilla taajuuksilla on viivettä. Pioneer 2,7 2 1 2 2,2 Proson 2,0 2 2 2 2,0 Q acoustics 3,0 3 3 4 3,3 simex 3,0 3 3 5 3,6 16 HIFIMAAILMA 2/2009. Tyypillinen lisäviiveen suuruus on noin 0,2 millisekuntia 1 kilohertsin taajuudella, mutta parhaimmillaan se on alle 0,05 millisekuntia. Bassopään mietoutta lukuun ottamatta Simex on Q Acousticsin ohella testin ainoa, jota voi myös hifiksi kutsua. Makuja on monia, ja onneksi emme ole yhden arvion varassa. Kukaan ei ollut toistosta täysin samaa mieltä. Melko yksimielisesti sen äänimaisemaa kehuttiin raadissa fiiliksiä herättäväksi ja syväksi
Puhina alkaa ja kontrolli loppuu infrataajuuksia sisältävällä materiaalilla hyvin nopeasti. Kotelossa on riittävästi vanua, toisin kuin monissa muissa testivaljakon kovaäänisissä, eivätkä johtimetkaan ole sitä ohuinta lankaa. Pieni huone, erillinen bassolaatikko ja lämpimähkö oheiskalusto kenties nostaisivat simexin tylsyyden upottavasta suosta. HIFIMAAILMA 2/2009 17. Selkeä ja avoin siisti, sävykäs ja melko avoin. Piano taasen klonksuttaa kuulaan aidonoloisesti. kokonaisuus on silti äänitekriittisyydessään hiukan keskitason alapuolella. Sen toisella puolella lymyilee suodin, jossa on kriittisillä paikoilla asianmukaiset osat. Taajuusvaste on erittäin tasainen lukuun ottamatta rajua pudotusta bassoille alle 200 Hz alueella. Diskantista löytyy monia muitakin kaiuttimia vaivaavaa kirpeyttä, mutta ilmiö on keskimääräistä pienempi. Ääni on kaikin puolin huomaamaton, sillä jopa musiikin kuuntelukin tuppaa unohtumaan ajatusten harhaillessa. Yläpää ei ole ihan puhtain mahdollinen, mutta koska varsinaista äkäisyyttä ei ole niin piirre tuo enemmän elävyyttä kuin häiritsee. Tehovasteapproksimaation on joukon tasaisin ja suuntaavuuskäytös hallittua. subbari on lähes pakkohankinta. Rytmisessä puolessa ei siis ole varsinaisesti valittamista. Yleissävy on hieman kevyt, mutta takaseinän läheisyys tuo bodya keskialueelle ja mehevyyttä bassoon. Tällainen valinta tukee parhaiten pienimuotoisesta musiikista nauttimista, jolloin selkeys ja avoimuus menevät dynamiikan ja basson paukkeen edelle. Joka tapauksessa joukon parhaita. koko toistoalue on aavistuksen kallellaan kohti korkeita taajuuksia. Lisäviive taajuusalueella 100 20 000 Hz Simex SA4Ti Hinta: 349 /pari lisätietoja: simex Oy, www.simex.fi tekniset tiedot Mitat (l x k x s) toimintaperiaate elementit - Matalat äänet - korkeat äänet - Jakotaajuus tehosuositus nimellisimpedanssi Magneettisuojaus Paino liitäntä - Naparuuvit - Banaanihylsyt - kaksoisjohdotus vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz 14,2 x 96 x 23,8 cm Lattia, 2-tie, bassorefleksi 10 cm, 2 kpl 2,5 cm 3200 Hz 10150 W 8 Ohmia ei 12,6 kg On On On vaimenemisvaste taajuusalueella 200 20 000 Hz + tasainen taajuusvaste + Hallittu suuntaavuus ohut bassotoisto Äänenlaatu Mittaukset Työn laatu Hinta-laatusuhde Yleisarvosana kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Täsmällisen tunteeton kaikin puolin tasapainoinen soundi, jolle hyppysellinen lämpöä ei tekisi kuitenkaan hallaa. Mikään ei hypi silmille aggressiivisimpia trumpettiujelluksia lukuun ottamatta. Metalli kulkee lujaa, mutta äyskimättä ja funk rullaa vauhdikkaasti. Vaikka soundi on neutraali eikä pahoja värittymiä ole, bassojen vaimeus nousee kaikkien kuunteluarvioiden päällimmäiseksi kiroukseksi. Ohuesti elävä avoin, elävä ja selkeä mutta samalla alimmilta osiltaan hiukan turhan kompakti ja rajoittunut soundi. Kaksoisjohdotettava liitinpaneeli ei rämise ja on napakan tuntuinen. Pienellä kotelokoolla ja pienillä bassoelementeillä on kuitenkin kääntöpuolensa. Hiukan vaatimaton esitys, mutta hyvä puoli on, että se tarjoillaan ilman rasittavia värittymiä. Se varmasti istuu sisustukseen huomaamattomammin kuin muut tässä seurassa. käytännössä ilmiö kuuluu musiikilla alakeskialueen, basson bodyn ja vääntömomentin loppumisena, kun äänitteistä olisi tarvis kaivaa ytimekkyyttä ja iskevyyttä. Bassopää on ulottuvuudeltaan käypäinen ja kohtalaisen nopealiikkeinen. Hifimaailma TESTIVOITTAJA mittaustulokset suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): Lisäviive 1 kHz: 4,5 85 dB 42 Hz 0,17 ms Simex SA4Ti S imex SA4Ti on joukon siroin kaiutin. Tila ei tule varsinaisesti esille. Subbari voi olla tarpeellinen hankinta. innostaa kuuntelemaan seuraavankin levyn, positiivinen tuttavuus. Fiilispohjalta arvioituna ei siis mallikelpoisin esitys, mutta hifimielessä vertailujoukon oikeaoppisin. Bassotoisto on kiinteän pyöristelemätön, joskin ulottumaton ja ponneton
TOIMITUKSEN VALINTA Q Kurkkaus kotelon sisälle osoitti, että Acoustics arvostaa laadukkaita jakosuotimia ja paksumpaa piuhaa kuin muut valmistajat vertailussa. Studiopopille passeli stereokuvaltaan selkeä ja melko tarkka, joskin hieman kuivakka ja eloton. siinä mielessä soundi on kertaluokkaa oikeaoppisempi kuin testin kaupallisemmin balansoiduissa kaiuttimissa. Myös metallista painevalettu jalka herätti kunnioitusta ja saa kaiuttimen seisomaan tukevasti maankamaralla. Äänikuvapuoli tarjoaa hieman fiiliksiäkin puskemalla elementtejä kohti kuulijaa. VERTAILUTESTI: L ATTIA kA IUTTImET 350400 Hifimaailma HYVä OSTOS mittaustulokset suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): Lisäviive 1 kHz: 4,5 87,5 dB 47 Hz 0,25 ms Q Acoustics Hifimaailma 1030i TESTIVOITTAJA L Taajuusvaste on yksi testin tasaisimmista. Luonne osoittautuu melko ääniteriippuvaksi. Basso on kiinteä, keskialue pidättynyt ja diskantti aavistuksen metallinen. Sointi on balanssissa, eikä mikään hyppää korville pahasti. 18 HIFIMAAILMA 2/2009. ajoittaisia sihiseviä ässiä pilkistää tosin siellä täällä. Vaisuhan se hieman on, mutta hifistyneen neutraali ja sivistynyt. 60 asteen vasteessa on melkoisesti eroa muihin vasteisiin nähden. Q Acoustics 1030i Hinta: 399 /pari lisätietoja: kruunuradio Oy, www.kruunuradio.fi, www.qacoustics.co.uk/ tekniset tiedot Mitat (l x k x s) toimintaperiaate elementit - Matalat äänet - korkeat äänet - Jakotaajuus tehosuositus nimellisimpedanssi Magneettisuojaus Paino liitäntä - Naparuuvit - Banaanihylsyt - kaksoisjohdotus yhyen leveä Q Acoustics yllätti testin kärkitason äänenlaadulla. Ääni ei ole niin dramaattinen kuin eloisimmissa, mutta hyvillä äänitteillä parhaiten hallinnassa. Kaksoisjohdotettavat metalliliittimet ovat myös laadukkaat. Hifimaailma Hifimaailma TESTIMENESTYS Lisäviive taajuusalueella 100 20 000 Hz vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz 19,5 x 90 x 29,5 cm Lattia, 2-tie, bassorefleksi 16,5 cm 2,5 cm 2700 Hz 25100 W 6 Ohmia 15,5 kg On On On Hifimaailma SUOSITTELEMME vaimenemisvaste taajuusalueella 200 20 000 Hz + tasainen taajuusvaste + Balanssissa oleva soundi suuntaavuudessa parannettavaa Äänenlaatu Mittaukset Työn laatu Hinta-laatusuhde Yleisarvosana Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE Mikael Nederström kuunteluarviot Mauri eronen samu saurama Sivistyneen siloteltu kaikin puolin vaisuhkon oloinen yleissoundi, joka ei kuitenkaan kärsi merkittävistä puutteista. Tasapaksun balanssin elävöittäjänä ominaisuus on tervetullut. Bassopää hoituu asiallisesti ja hieman kevyenä kestäisi sijoituksen lähemmäs seinää, mutta etäinen keskialue kärsii siitä entisestään. siksi kaiutin menee testin kärkeen. Myös kohtuullisen syvä, tilaa erittelevä ja äänityksiä erotteleva äänikuva tukee hifistynyttä kokonaisvaikutelmaa. Osalla materiaalia musiikki rullaa varsin mukavasti, mutta osalla käy turhan äkäiseksi kuunnella. Tämä näkyy myös tehovasteapproksimaatiossa samoin kuin suuntaavuuden vaihtelut 47 kHz alueella. kokonaisuus toimii silti hyvin yhteen ärsyttämättä tai kiristelemättä, materiaalista riippumatta. Yleispätevällä esityksellä kaiutin tunnustelee kärkijoukkoa, jonka lopullinen järjestys riippuu lähinnä makuasioista. Hifistynyt Yksi niistä harvoista osanottajista, jonka soinnin kummankaan taajuusalueen ääripäästä ei löydy mitään yliaktiivisuutta. Pieni bassotaajuuksien korostus on havaittavissa. keskialueella on etäisyyttä ja avoimmuutta kaipaisi lisää, yläpäässä energiaa sen sijaan on keskivertoa enemmän. Rytmipuolikin on vertailujoukon mukaansatempaavimpia, mikä ilmeni usein kriittisen kuuntelun unohtamisena ja musiikkiin keskittymisenä
stereokuva on joukon anteliaimpia leviten jäsentyneen komeasti. 60 asteen kulmassa mitattu vaste on muodoltaan lähellä muita vasteita. Lisäviive taajuusalueella 100 20 000 Hz vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz 20,3 x 91,4 x 34,3 cm Jalusta, 2-tie, bassorefleksi 16,5 cm 2,5 cm 2100 Hz MaX 400 W 8 Ohmia On 18,1 kg On On On vaimenemisvaste taajuusalueella 200 20 000 Hz +Hallittu suuntaavuus +Matala alarajataajuus ääripäistään korostunut vaste sivuäänien ilmaantuminen kovilla äänenpainetasoilla Äänenlaatu Mittaukset Työn laatu Hinta-laatusuhde Yleisarvosana kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama kovaan ajoon antaa lupaavan ensivaikutelman erinomaisen tasapainoisesta soinnista, mutta sopivasti osuvat bassonuotit herättävät todellisuuteen; sitähän tulee liikaa. alle 200 Hz sekä yli 5 kHz taajuudet ovat selvästi korostuneita, mikä näkyy myös tehovasteapproksimaatiossa. Raskaampi rokki pelaa ilman basson sävynsäätöihin koskemistakin, ja menevyyttä vain parantaa kokonaisuutena rasittamaton yläpää. Kaksoisjohdotus ja magneettisuojaus eivät nekään ole vakiokamaa tässäkään vertailussa, mutta Klipschiltä ne löytyvät. kaikkea musiikkia leimaa mahtailu ja suuren osan muusta alleen jyräävä basso. korostuma ei ulotu järin alas, sillä matalimpia ei juuri tule. Myös hieman alle 1 kHz alueella on vahvistunut alue. Bassovarauksin suositeltava nautintoväline. Revittelyyn kaiutin ei ulkomuodostaan huolimatta sovi sivuäänten lisääntyessä samaan tahtiin kun volume-namiskaa kääntää. Torven avulla suuntaavuus on saatu erittäin hyväksi ja toistossa ei muutenkaan ole pahoja virheitä. mahtaileva ja värittynyt ensinuotista kuulee railakkaasti värittyneen sävyn. erikoiseen sävyyn tottuu vähitellen, mutta mikään äänite ei kuulosta omaltaan vaan saa uuden hengen. kokonaisuus on tietyistä puutteista huolimatta ylempää keskiluokkaa. elementin liikevara tulee myös vastaan aikaisin. HIFIMAAILMA 2/2009 19. Klipsch Synergy F1 ammottava, 80-lukuinen ja jopa tuninghenkinen design saattaa hämätä ja pelottaa aluksi, mutta kunhan ääni pääsee valloilleen, tämän unohtaa pian. Äänikuva on mukavan vakaa ja hallittu. keskialue kuulostaa tulevan tynnyrissä olevasta torvesta ja sinänsä voimalla jysähtävä basso irralliselta muusta musiikista. Bassojumppaus on sääli, sillä keskialue ja diskantti ovat joukon miellyttävimmät. Työn jälki ja laatu ovat asiallisia. Tummasävyinen Muita pykälän verran siistimpi ja tummasävyisempi soundimaailma. Diskanttipää on kyllä miellyttävän puhdas. Rytmi toistuu ajoittain selkeänä, mutta jää välillä täysin epämääräiseksi. Miellyttävää ääntä saa annosteltua muita kaiuttimia enemmän. kokonaisuutena lämmin keskialue ei kuulosta lainkaan tumpulta, mutta alemmaksi mennessä soundiin hiipii hieman honottavuutta. Bassossa on pientä pehmeyttä, ja myös sivuääniä on helppo saada aikaan, kun äänenvoimakkuutta ruuvaa tarpeeksi. Diskantti ei silti kaikessa hillityssä sävyssäänkään ole aivan virheettömän tasainen, sillä siellä on tavanomaista sihahtelua, mikä ei onneksi käänny rasittavuudeksi. Suotimen komponentit ovat vertailun keskitasoa. klipsch Synergy F1 Hinta: 399 /pari lisätietoja: Loud Group Oy, www.loudgroup.fi, www.klipsch.com tekniset tiedot Mitat (l x k x s) toimintaperiaate elementit - Matalat äänet - korkeat äänet - Jakotaajuus tehosuositus nimellisimpedanssi Magneettisuojaus Paino liitäntä - Naparuuvit - Banaanihylsyt - kaksoisjohdotus mittaustulokset suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): Lisäviive 1 kHz: 5,5 88,5 dB 40 Hz 0,12 ms K Taajuusvaste on hieman ääripäitään korostava. suuntaavuus on torven ansiosta hallittua. Trumpetti kiekuu ärsyttämättömästi erottelevuuden kuitenkin säilyttäen. keskialue on pehmeä, ja muutenkin yleisvaikutelma on ehjä ja miellyttävä, joskin aavistuksen sulkeutuneen kuuloinen
Miesvokaaleihinkin eksyy nasaalia tukkoisuutta. Toisaalta ääni ei ole rasittava, mutta helein diskantti uupuu. Pehmeän ponneton Hiukan vaisu ja tummanpuhuva mutta samalla miellyttäväsävyinen sointi. Musiikista pystyy edelleen poimimaan ne tarpeelliset, nautintoa tuottavat elementit. Myös vanun määrässä ja liittimien sekä jakosuodinkomponenttien laadussa on selvästi säästetty. Äänikuvassa on sekä syvyyttä että aidonoloista ilmavuutta. ilmavuutta parantaisi myös ylemmän diskantin hieman suurempi annostelu. 20 HIFIMAAILMA 2/2009. Kotelon lastulevyseinät eivät herätä luottamusta. Pienestä ponnettomuudesta ja innon puutteesta kohtuullisen mukava kuunneltava ja tässä seurassa keskitason kaiutin. Moniruokainen ja silti vielä varsin toimiva kokonaisuus. Rummuniskut välittyvät vaimeasti, aivan kuin kalvojen päälle olisi asetettu pöytäliina. Äänikuva on enemmän etäinen kuin iskevä tai läsnäoleva, mikä hiukan syö subjektiivista erottelevuuden tuntua soundista. stereokuva on melko selkeä vaikkakaan ei kovin ilmava tai jäsentynyt. Toisaalta vaimeahko yleisilme tekee kaiuttimesta hyvin moniruokaisen, eikä tumpeloa otetta ole viety liian pitkälle. Muuten alapää on melko hyvin tasapainossa. Tumman rauhallinen Yleishenki on hyvin rauhallinen, keskialue on hieman etäinen ja sävy tummahko. Bassotoiston dynamiikka on hyvin rajallinen ja pientä yläbasson kumuakin on joukkoon eksynyt. Pienellä elävyyden lisäyksellä tätä voisi jo jaksaa kuunnella. Tummanpuhuvassa äänimaisemassa on aavistus liikaa bassoa, mikä ilmenee kumisevana toistona. Murinaa sisältävät äänitteet tuntuvat herättävän kotelon soimaan ja ennestäänkin tumma ääni muuttuu täydeksi puuroksi. Nämä näkyvät myös tehovasteapproksimaatiossa. Diskantti on hiukan karheahkon tuntuinen, mutta samalla rasittamaton. Kannattaa lisätä vaimennusmateriaalia, mikäli tähän kovapuhujaan päätyy. mittaustulokset suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): Lisäviive 1 kHz: 5,5 85 dB 48 Hz 0,14 ms V Taajuusvasteessa on pahoja heittoja keskialueella ja melko suuri yläbassojen sekä ylimpien diskanttien korostuma. Bassoilla saattaa ajoittain kuulua pientä kumua tai jonkinlaista resonanssia, mikä tekee ääneen pientä paksuutta. instrumentit eivät piirry stereokuvaan pistemäisinä, vaan valtaavat oman pienen tilansa. Äänikuva on avara ja ilmava, mutta ei mikään tilaihme. VERTAILUTESTI: L ATTIA kA IUTTImET 350400 Pioneer S-H320 ertailun neutraalein ulkonäkö ei pelasta Pioneeria äänenlaadulliselta kritiikiltä. Kuunteluväsymys tuskin yllättää ensimmäisenä. Bassopää on ummehtunut ja tukkoinen eikä potkaise tai murahda juurikaan. vasteen muoto säilyy kuitenkin suhteellisen hyvin sivuilta mitattaessa. Lisäviive taajuusalueella 100 20 000 Hz vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz Pioneer S-H320 Hinta: 395 /pari lisätietoja: Pioneer, www.pioneer.fi tekniset tiedot Mitat (l x k x s) toimintaperiaate elementit - Matalat äänet - korkeat äänet tehosuositus nimellisimpedanssi Magneettisuojaus Paino liitäntä - Naparuuvit - Banaanihylsyt - kaksoisjohdotus 18,3 x 103 x 28,8 cm Lattia, 2.5-tie, bassorefleksi vaimenemisvaste taajuusalueella 200 20 000 Hz 14 cm, 2 kpl 2,5 cm MaX 100 W 8 Ohmia On 14,4 kg On On ei + ei aiheuta kuunteluväsymystä + Melko neutraali kaikelle materiaalille Hieman alataajuuksiin painottunut toisto kotelon ja komponenttien laatu Äänenlaatu Mittaukset Työn laatu Hinta-laatusuhde Yleisarvosana kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Suuri ja hillitty iso ääni, joka välittää tilan joukon autenttisimmin. alempi keskialue kaipaisi eloisuutta, nyt pianon ja puhaltimien alempi rekisteri jää puuromaisiksi
Musiikilla tämä kuuluu akustisen kitaran kaikukopan pienenemisenä ja mieslaulajien ohenemisen. Myös suuntaavuuskäytös on epätasaista. koteloperäistä kuminaa sävyssä kuuluu yläbasson ja alakeskialueen voimakkuus, lisäksi suuremmalla voimakkuudella koteloperäiseltä kuulostava kumina peittää alleen loput äänialasta. sääli sinänsä, sillä loput äänialasta vaikuttavat olevan kohtalaisen hyvin tasapainossa. edellyttää normaalissa huoneessa ehdottomasti matalien vaimennusta tavalla tai toisella, sillä muhjuinen, epämääräinen mumina puskee miellyttävän äänen kokonaan peittoonsa. Jamo S 506 J amo S 506 on melko pramean näköinen kaiutin kiiltävine flyygelipintoineen. Äänikuva on enemmän kompakti kuin vapautunen ilmava. Jamon soundia voisi luonnehtia bassovarauksin melko tasapainoiseksi. Äkäiset äänitteet pehmenevät selvästi, mutta hyvät eivät innosta. HIFIMAAILMA 2/2009 21. keskialue- ja bassokorostuma ovat suurimmat virheet. Lisäviive taajuusalueella 100 20 000 Hz Jamo S 506 Hinta: 369 /pari lisätietoja: Loud-Group Oy, www.loudgroup.fi, www.jamo.com tekniset tiedot Mitat (l x k x s) toimintaperiaate elementit - Matalat äänet - korkeat äänet - Jakotaajuus tehosuositus nimellisimpedanssi Magneettisuojaus Paino liitäntä - Naparuuvit - Banaanihylsyt - kaksoisjohdotus vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz 19,5 x 100 x 30,1 cm Lattia, 2-tie, bassorefleksi 2 x 16,5 cm 2,5 cm 2500 Hz Max 180 W 6 Ohmia ei 15,2 kg On On On vaimenemisvaste taajuusalueella 200 20 000 Hz + tasapainoissa, mikäli ääripäät saa vaimennettua akustoimalla lievästi bassokorostunut toisto Äänenlaatu Mittaukset Työn laatu Hinta-laatusuhde Yleisarvosana kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama menevän muheva Rasittamaton, bassopainotteisen lämmin balanssi. Äänikuva on epämääräisen oloinen, elementit eivät piirry pistemäisiksi, mutta toisaalta ulottuvuuskaan ei kurottele kummallisempia sfäärejä ilman tarkoituksenmukaista kikkailua. Heleäsointinen kovaääninen, jonka lievää taipumusta rasittavuuteen ja bassojen kuminaan voi akustointiratkaisuilla korjata. Liittimet ovat muoviset, mutta sallivat kaksoisjohdotuksen. keskibassot iskevät voimalla. soundi on bassojen laskun jälkeen rasittamaton, ja välillä rytmikkääseen menevyyteen havahtuu. aavistuksenomaista kireyttä lukuun ottamatta puhallinsektiot puskevat läpi massasta sopivalla ponnella. kirkkaasti kompakti Melko tasainen sointimaailma, jossa on vain hitusen alemman diskantin yliaktiivisuutta. Rytmipuoli kuulostaa ahdistuneelta. Bassotoisto on aika hyvin kohdillaan, kuminaa ei ole kuultavissa, ja sävyissä on hitunen tervettä kiinteyttäkin. Joukon kärkipäätä niin soundissa kuin yleisessä laatutarkastelussa. mittaustulokset suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): Lisäviive 1 kHz: 5 88 dB 42 Hz 0,24 ms Tehovasteapproksimaatio laskee melko tasaisesti kohti korkeita taajuuksia, mutta taajuusvasteissa on pieniä heittoja koko äänialueella. kokonaisuus on hiukan yli keskitason. Joillakin näytteillä saattaa kuulua hitunen onttoutta, mutta efekti ei ole vakava. Jakosuodin on laadultaan perustasoa tässä hintaluokassa. Kotelo on erittäin ohutta materiaalivahvuudeltaan. kylmä soundi ei sinänsä ole, mutta vähän kapoinen kuitenkin. soundi on kohtuullisen eloisa, napakka ja menevä, joskin perusäänialueeltaan aavistuksen ohut. Dynamiikka on joukon parhaita, jos äänite ei sisällä kovin matalia taajuuksia, jolloin bassoelementit alkavat äännehtiä
22 HIFIMAAILMA 2/2009. keskialue jää hiukan etäiseksi, kun taas basso on muhkea ja diskantti kirkas. Hiukan valikoiva kaiutin äänitysten suhteen, mikä vie kokonaisuuden keskitason alapuolelle. Luukutusta kaiutin sietää järkähtämättä keskivertoa paremmin. VERTAILUTESTI: L ATTIA kA IUTTImET 350400 Infinity Primus 360 I nfinity on melko hyökkäävästä ulkonäöstään huolimatta lämminsoundinen kovaääninen, joka ei ainakaan ärsyttänyt tai rasittanut kuuntelijoita. Tekninen suorituskyky on taajuusvasteen valossa asiallinen. mittaustulokset suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): Lisäviive 1 kHz: 5,5 90,5 dB 50 Hz 0,28 ms 100 Hz:n bassokorostusta lukuun ottamatta taajuusvaste on hyvin tasainen. Yleinen äänen tumppuisuus jatkuu äänikuvassa, joka kuivan kiihkottomana piilottelee aitoja tilavaikutelmia. kokonaisuuden ainoa pelastus on suhteellisen helppo kuunneltavuus. Myös sivuilta mitatut vasteet säilyttävät muotonsa samanlaisina, tosin korkeamman jakotaajuuden alueella on pieni hyppäys 60 asteen kulmassa. Täysin bassoton musiikki kuulostaa vain vähän nuhaiselta, mutta muuten melko tasapainoisesti toistuvalta. Ääripääkorosteinen Jossain määrin kaupalliseen suuntaan viilattu balanssi. stereokuva on silti jokseenkin tarkka keskellä, eikä solisti leviä epämääräiseksi. Puhaltimet ovat pidättyväisen vaisuja, ja akustisten instrumenttien luonteesta katoaa ne määrittelevä särmä. Hienoinen loudness-henkisyys on läsnä, kuten monessa muussakin testin kaiuttimessa. Tumma ja sivistymätön ääni jättää infinityn joukon toiseksi viimeiselle sijalle. Ylimmät taajuudet eivät aiheuta rasitusta, sillä korostuma ilmenee enemmän sihahteluna kuin metallisena sävynä. Bassotoiston korostuma taas on enemmän yleistä pehmeyttä ja napakkuuden puutetta kuin kuminaa. Muhjuinen bassotoisto jyrää muut äänialueet alleen, mutta siitä ei ole silti fyysisiä tuntemuksiakaan aiheuttamaan. kovaa, mutta sävyttömästi paukkuva basso peittää alleen muuten ihan siistin keskialueen ja yläpään. Tämä näkyy tehovasteapproksimaatiossa kumpuna välillä 35 kHz. Lisäviive taajuusalueella 100 20 000 Hz Infinity Primus 360 Hinta: 399 /pari lisätietoja: Harman Consumer Finland, www.harmanconsumerfinland.fi, www.infinitysystems.com tekniset tiedot Mitat (l x k x s) toimintaperiaate elementit - Matalat äänet - keskiäänet - korkeat äänet - Jakotaajuudet tehosuositus nimellisimpedanssi Magneettisuojaus Paino liitäntä - Naparuuvit - Banaanihylsyt - kaksoisjohdotus vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz 20,8 x 99 x 33 cm Lattia, 3-tie, bassorefleksi 16,5 cm 10 cm 19 mm 350 ja 3300 Hz 10200 W 8 Ohmia On 22 kg On On ei vaimenemisvaste taajuusalueella 200 20 000 Hz + tasainen taajuusvaste + Rasittamaton, lämmin soundi Bassojen korostuma voi tuottaa ongelmia sijoituksesta ja tilasta riippuen lievästi loudness-tyyppinen soundi Äänenlaatu Mittaukset Työn laatu Hinta-laatusuhde Yleisarvosana kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama muhevasti mahtaillen Tuhdin tanakka soundi, josta nyanssien erottaminen ei tahdo onnistua. Diskanttipää on siisti eikä juuri herätä tunteita suuntaan eikä toiseen. Jo miesäänillä toisto alkaa muuttua pihistelevän etäiseksi. Tämä valinta toimii kohtuullisen mukavasti monilla kevyen musiikin äänityksillä, vaikka oikeasti hyvillä levyillä syntyykin lievää loudness-vaikutelmaa. Potkubasso voimakas yläbasso ja koteloperäiseltä kuulostava kumahtelu peittävät alleen sinänsä siistin keskialueen ja latistavat stereokuvan. verhoutunut diskantti ei ainakaan rasita, mutta eläväisiä kilahteluja ei sitten lähennelläkään. Viimeistely ja työnlaatu ovat asialliset, mutta komponenteissa kuten liittimissä ja jakosuotimen komponenteissa ei päästä joukon kärkipäähän
VERTAILUTESTI: CD- SoI T T ImET 13001500 EUR oA TeksTi: Mikael NederströM kuvaT: Pekka VääNäNeN MiTTaukseT: risto Niska Arcam CD37 marantz SA-15S1 Naim CD5i Primare CD21 Vincent CD-S5 24 HIFIMAAILMA 2/2009
Kuuntelimme ja mittasimme viisi vakuuttavaa mallia. O n jo klisee puhua stereon uudesta tulemisesta. Miksi siis kuunnella musiikkia DVD-soittimella tai tietokoneella, kun sen voi tehdä nopeammin, mukavammin ja usein myös laadukkaammin CDsoittimella? Naimin levykelkka on manuaalisesti avattavaa mallia. Stereotoiston renessanssi on oikeastaan ohi ja tarjonta jälleen vakiintunut kotiteatteriboomia edeltävälle tasolle. Tällä kertaa testatut soittimet tarjosivatkin erittäin hyvää laatua sekä subjektiivisin että objektiivisin mittarein arvioiden. Jokaisen kaukosäädin ohjaa vähintäänkin saman valmistajan vahvistimen äänenvoimak- HIFIMAAILMA 2/2009 25. Putkivahvistimien, vinyylisoittimien ja muun raskaan kaksikanavaisen hifin tarjonta on jo vuosia ollut kovassa kasvussa. Tuolloin soittimien äänenlaatupisteet nousivat tasaisesti aina vajaaseen 2 000 euroon saakka, jonka jälkeen hinta ei enää mainittavasti korreloinut laadun kanssa. Kaikkien käyttö on kuitenkin erinomaisen mutkatonta, nopeaa ja sujuvaa. Tällaisen summan voi vielä turvallisesti sijoittaa CD-soittimeen ilman, että leimautuu tuttavapiirissään high end -hörhöksi. Vastineeksi saa erittäin hyvää ääntä ja moitteetonta tekniikkaa, kuten kokeilumme osoittaa. Monta näkökulmaa muotoiluun Testin jokainen CD-soitin näyttää ja tuntuu omanlaiseltaan. Magneettinen klamppi tukee levyn lukukoneistoa vasten. Äänenlaadun ehdoilla Edesmenneessä HIFI-lehdessä huomattiin jo 1990-luvun lopulla, että CD-soittimissa on sokkona kuultavia äänenlaatueroja, vaikka laitteet olisivat mitattuina lähes identtisiä. Useamman kymmenen sokkokuuntelutuloksen jälkeen alkoi pikku hiljaa hahmottua se raja, mihin saakka äänenlaatu ainakin paranee, kun sijoitettu summa kasvaa. Ja kun kilpailu kovenee, laatu yleensä paranee. Tämänkertaisen testin CD-soittimet alkavat olla siis hyvin lähellä eräänlaista raskaan hifin optimiluokkaa. Bitit eivät sittenkään olleet vain bittejä, vaikka näin joskus aikoinaan väitettiin. Osa eroista menee analogiatoteutuksen ja DA-muunnoksen piikkiin, osa saattaa johtua jitteristä eli digitaalisignaalin huojunnasta. Viisi vakuuttavaa musiikintoistinta Yli 1 000 euron CD-soittimet yhdistävät erinomaisen äänenlaadun toimivaan tekniikkaan. Kaupan päälle tulee nopea ja mukava käyttötuntuma, joissakin soittimissa myös SACD-toisto
Matalalinjainen ulkonäkö on muihin verrattuna vaatimaton, joskin samalla huomaamattoman siisti ja hyvin viimeistelty. Marantzin pyöritinkoneisto ymmärtää myös SACD-levyt. Jokaisen soittimen mittaustulokset olivat erittäin hyvät, joskin pieniä kauneuspilkkujakin löytyi. Sekä XLR- että RCA-liittimet ovat Neutrikin valmistamat ja erittäin laadukkaat. 26 HIFIMAAILMA 2/2009. Erityisen positiivista on se, että yhtäkään soitinta tarvitse ulkonäkösyistä työntää katseilta piiloon. Marantzin liittimet ovat malliesimerkki käyttäjäystävällisyydestä. Lasilla silattu levyluukku toimii sormin auki vetäen, mikä tuo positiivista vaivannäköä soittimen käyttämiseen. Arcam on joukon kompaktein laite. Kun mennään pintaa syvemmälle, teknisiä eroja löytyy paljonkin. Marantz edustaa täsmälleen brittiläisen puritanismin vastakohtaa: toimintoja ja tyylittelyä on joka lähtöön. VERTAILUTESTI: CD- SoI T T ImET 13001500 EUR oA Arcam on kytkettävissä päälle myös 12 voltin jännitteellä. Marantzissa CD- ja SACD-muunnoksen hoitaa puolestaan Cirrus Logic CS4397. Naim on ulkoisesti perinteinen brittiläinen: konservatiivisen karu, mutta silti siististi viimeistelty ja rakenteeltaan tukeva laite. Toteutus on tukeva ja tilaa on reilusti ruuvattavillekin RCA-kaapeleille. kuutta, usein paljon muutakin. Tämä kertoo siitä, että täydellisen CD-äänen tavoitteluun on yllättävän monta erilaista lähestymistapaa. LCD-näytön mainostetaan aiheuttavan selvästi vähemmän häiriöitä äänisignaalille kuin perinteisen fluoresenssinäytön. Kokonaisuu- tena tämä on melko merkityksetön asia, sillä soittimien väliset erot olivat tällä kertaa selvästi suurempia kuin SACD- ja CD-levyn erot samalla soittimella. Käyttötuntuma on pelkistetty, mutta silti oikein hyvä. Katu-uskottava olemus on metallisen viileä, mutta ei niin loppuun saakka hiottu kuin kilpakumppaneissaan. Kaukosäädin on monipuolinen, metallikuorrutteinen palikka, eikä viimeistelystäkään puutu juhlavuutta. Silottelemattomat särmät tuovat mieleen kiinalaisen, konstailemattoman funktionaalisuuden. Metallinen olemus henkii raskasta hifiä, jossa kaikki on kohdallaan. Liittimet ovat järeydessään testin selvästi parhaat. Viimeistely ei ole aivan niin juhlava kuin Marantzissa, mutta varsin siisti kuitenkin. Primare on testin ainoa soitin, josta löytyy myös AES/EBUstandardin digitaalianto. Viimeisin, high end -henkinen persoonallinen leima jää kuitenkin puuttumaan. Teknisesti itsensä näköisiä Päällisin puolin soittimet voidaan jakaa kahteen luokkaan SACD-toiston perusteella. Tämä ei kuitenkaan näkynyt häiriöetäisyyden mittauksessa. Vincentissä on myös balansoidut annot. Ei siis ole ihme, että myös kuunteluarvioissa soittimista löytyi selviä eroja. Tässä suhteessa se muistuttaa kovasti ensimmäisiä Arcamin FMJ-sarjan soittimia, jotka tulivat markkinoille vuosituhannen taitteessa. Kaksi testatuista, Arcam ja Marantz, soittaa myös SACD-levyt. Marantz ja Arcam hallitsevat homman, muilla on tyydyttävä tavanomaisiin CD-levyihin. Myös Vincent on raskassarjalainen, mutta pykälää suoraviivaisemmalla tavalla kuin Marantz. Kaukosäädin on ainoana tässä joukossa täysmetallinen. Arcam luottaa DA-muunnoksessaan Wolfsonin tekniikkaan, kuten muutamassa edeltävässä mallissaankin. Operaatio tapahtuu monibittisenä deltasigma-muunnoksena Wolfson 8741 -piirin avulla, joka hoitaa sekä CD-tasoisen PCM- että SACD-tasoisen DSD-äänen. Hyvin tehty viimeistely sekä reipas metalliosien käyttö osoittavat, että myös ulkonäköasioita on mietitty. Ainoastaan logoja on ilmaantunut SACD-toiston myötä etulevyyn lisää. Primare näyttää varsin tyylikkäältä pelkistetyssä etulevyssään
Marantzin kuulokeannon impedanssi on erinomaisen pieni. Primare kirvoitti kaikkein kriittisimmät arviot, eli se lienee kotonaan hiukan eloisamman oheissysteemin kanssa. Myös soittimien varustelu on melko samantyyppinen, jos mukaan ei lasketa SACD-toistoa. Vincentin kytkentä on sisäisesti symmetrinen, mikä näkyy testin ainoina balansoituina analogia-antoina. Muissa soittimissa perustaajuuden 2. Ylivoimaisesti suurin osa säröstä on kuitenkin toista harmonista. Siitä huolimatta soittimien äänikuvassa, sointisävyissä ja dynamiikassa oli helposti kuuluvia eroja. Teknisesti jokainen soitin selviää puhtain paperein. Esikarsinta kannattaa tehdä tämän testin perusteella, mutta lopullinen valinta luonnollisesti omin korvin, levyin ja oheislaittein. Ongelma on kuitenkin ratkaistavissa pienentämällä soittimen omaa voimakkuusasetusta. Risto Niska Marantz 4,0 5 5 5 5 4,5 Naim 4,0 4 2 4 4 3,8 Primare 4,0 5 4 4 4 4,1 Vincent 4,0 4 4 3 4 3,9 HIFIMAAILMA 2/2009 27. Muissa soittimissa on käytetty sekaisin transistoreita ja integroituja piirejä. Arcamin antoaste on sen sijaan toteutettu varsin yksinkertaisesti: kahdella operaatiovahvistimella. vincentin antotaso on tavanomaista suurempi. Saurama nosti parhaimmaksi ehdokkaaksi dynaamisen ja irtonaisen kuuloisen Marantzin, kun taas itse miellyin Naimin sävykkääseen mutta elävään ääneen. Naim mainostaa ratkaisuissaan välttävänsä mikrofonisuutta. Tämän takia piirilevyjä ja soittimen jalkoja on vaimennettu erikoisratkaisuin. kerrannainen ovat vallitsevina. Jos CD-soitin on juuri nyt vaihtolistalla, niin valinnanvaraa löytyy enemmän kuin pitkään aikaan. Marantzin analogisessa antoasteessa on valmistajalle tyypillinen HDAM-piiri, joita se on käyttänyt jo useamman vuoden ajan CDsoittimissaan. Näin pieni vaimentuma tuskin on missään olosuhteissa kuuluva, joten sillä ei voi selittää soittimen kuunteluarvioissa esiin tullutta miellyttävää sävymaailmaa. Musiikki ratkaisee Mittaustuloksilla ei tällä kertaa ollut suurta merkitystä, koska jokainen soitin pärjäsi mittapenkissä erittäin hyvin. Tämä saattaa aiheuttaa yliohjausongelmia, jos soitin kytketään tyypillisen av-vahvistimen linjaottoon. Transistoreita löytyykin peräti 32 kappaletta. Mittauksissa Naimin pieni kauneuspilkku oli lievä diskantin vaimennus. ainoa huono numeroarvo on vincentin lähes prosentin särö suurella 0 dBfs-tasolla. Naimin taajuusvasteessa näkyy lievä yli 10 kHz taajuuksien vaimennus. Siksi erojen kuuleminen ei vielä riitä, vaan on tehtävä itselleen selväksi, millaisen soundin kanssa haluaa elää ja kuunnella musiikkia. Siinä missä yksi arvostaa dynamiikkaa, toinen kaipaa soundiin alemman keskialueen mehevyyttä. ja 3. Enemmänkin kyse oli vivahteista. Pistetaulukko Äänenlaatu Mittaustulokset Ominaisuudet Työn laatu Hinta-laatu Yhteensä Painoarvo 50 % 10 % 10 % 10 % 20 % 100 % arcam 4,0 5 4 4 4 4,1 Vincentin kaukosäädin on kokometallinen palikka, joka edustaa soittimen tavoin testin tukevinta toteutusta. mittaustulosten arviointi lähinnä erinomaista kerrottavaa soittimien mittaustulokset ovat lähes poikkeuksetta erinomaisia. Levyjen yhteensopivuudessa on kaksi mainitsemisen arvoista seikkaa: arcam ja Marantz toistavat CD:n lisäksi myös saCD-levyt, mutta yksikään testattu ei soita MP3-tiedostoja. Subjektiivisuudelle jää silti aina tilaa. Naimin DA-muuntimena on Wolfson WM8706. käyrän muodon perusteella arvioiden tällä tuskin on käytännön merkitystä. Vaikka jokainen testin soitin tarjosi erittäin hyvää ääntä, niin toisinaan erot olivat hätkähdyttävän suuria. Muut soittimet tulivat pienellä mutta merkitsevällä erolla näiden kahden perässä. arcamin epälineaarisuudet tuottavat lukuisia pienitasoisia särökomponentteja. Siksi suurimmaksi erottavaksi tekijäksi jäi laitteiden kyky toistaa musiikkia. Selvistä laatueroista hyvä huono-akselilla ei aina ollut kysymys, kuten esimerkiksi vahvistimissa usein on. Laitteen särökomponentit näkyvät spektrianalyysissä koko äänitaajuusalueella pohjakohinan yläpuolella. Ja koska korvan herkkyys eroille ei ole absoluuttinen vaan suhteellinen ja tilanteeseen mukautuva, niin pienikin ei-laadullinen ero voi kasvaa ajan myötä merkitseväksi laatueroksi
ensin mainitussa on operaatiovahvistimien seurana peräti 32 erillistransistoria. sille on oma operaatiovahvistimesta ja erillistransistoreista koottu vahvistimensa. Muiden pyörittimet ovat tuntemattomampia. Risto Niska Arcam CD37 Vincent CD-S5 Marantz SA-15S1 Primare CD21 28 HIFIMAAILMA 2/2009. Marantzin ja vincentin muuntajat on suojattu metallikuorella. Mutkikkaimmat analogiaelektroniikat löytyvät Marantzista ja vincentistä. Marantzissa digitaalinen ääni muuntuu analogiseksi Cirrus Logic:n Da-muuntimessa. Ryhmän pelkistetyin analogia-aste löytyy arcamista: kaksi j-fet-ottoista operaatiovahvistinta. vincentissä levyä pyörittää Philipsin legendaarinen CDkoneisto. Muiden muunninpiirit jäivät arvoituksiksi. Primaressa ja vincentissä ovat tehtävää hoitamassa BurrBrownin piirit. kaikkien soittimien sisäinen toteutus jättää ulkonaisesti asiallisen kuvan itsestään. VERTAILUTESTI: CD- SoI T T ImET 13001500 EUR oA Naim CD5i Kurkistus konehuoneeseen Mutkikkaita analogia-asteita arcamin ja vincentin virtalähteissä on kaksi verkkomuuntajaa. Testin ainoa, Marantzista löytyvä kuulokeanto on toteutettu asiallisesti. Muissa asteet ovat huomattavasti monimutkaisempia ja yhdistävät sekä mikropiirejä että erillistransistoreita. Muut pärjäävät yhdellä
Perussointi saattaa olla hivenen viileään suuntaan kallellaan, mutta tämä tulee esiin vai erikseen sitä hakemalla. Bassopää on mehevä, mutta potkua annostellaan aavistuksen säästeliäästi. HIFIMAAILMA 2/2009 29. Joka tapauksessa soitin antaa itsestään uskottavan järeän vaikutelman. Tästä joukosta omaan korvaan parhaiten itse musiikkia soittava kapistus. Herkkäliikkeinen ja kuulas kuulaan puhdas, avoin ja vaivaton sointi viehättää. Metallikannella varustettu kaukosäädin on monipuolinen myös muiden laitteiden ohjaamisessa. enemmänkin ruutia voisi olla. Ääneltään Marantz sai Naimin ohella varsin yhdenmukaiset ja samalla testin kiittävimmät kommentit. Rytminen luonne on kevyen vaivattomasti kulkeva. Ääni on dynaaminen, iskevä, tarkka ja avoin. Dynamiikan tunne ulottuu alimpiin taajuuksiin saakka, ja basso paukahtaakin miehekkäästi, kun niin tarvitaan. Ei kuitenkaan yhtä miellyttävä kuin testin rauhallisimmissa soittimissa. Joka tapauksessa eloisuus ja dynaamisuus ovat sen verran yleispäteviä hyveitä, että soitin toimii todennäköisesti kaikissa, paitsi valmiiksi hyvin räikeäsoundisissa laitteistoissa. marantz SA-15S1 suositushinta: 1 500 euroa lisätietoja: Helsinki sound + Cinema, puh. 020 743 0075, www.helsinkisoundandcinema.fi, www.marantz.com Mitat (l x k x s): 44,0 x 41,9 x 12,3 cm Paino: 13,5 kg + saCd-toisto + siisti viimeistely + kunnolliset liittimet ja toimiva kuulokeanto Äänenlaatu: Mittaukset: Ominaisuudet: Työn laatu: Hinta-laatusuhde: Yleisarvosana: mittaustulokset Kuunteluarviot Mikael Nederström samu saurama Taajuusvasteet Yksikköimpulssivaste Häiriöetäisyys, CCiR, ilman signaalia/-80 dB sig. Mukava lisä Marantzissa on testin ainoa kuulokeanto, joka on vieläpä asiallisesti toteutettu. Muutenkin soundi kulkee enemmän tavarajunan kuin pehmeän urheiluauton lailla. Hifimaailma TESTIVOITTAJA Marantz SA-15S1 M arantzin viimeistely on kaikin puolin erinomainen. Liittimet ovat erittäin hyvää työtä ja väljästi sijoitettuja, joten soittimen liittäminen muuhun systeemiin herättää luottamusta ja sujuu helposti. Yleinen erottelu kaivaa tukkoonkin miksatun äänitteen auki, mutta ei paiskaa äkäisiä yksilöitä korville. 104/103 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB 0,005/0,9 % antojännite, 1 kHz, 0 dB 2,1 v antoimpedanssi, 1 kHz 50 ohmia kanavatasapaino, 1 kHz 0,0 dB kuulokeannon impedanssi, 20/1000 Hz 6/6 ohmia Yhteensopivuus -CD, R/RW/ROM/MP3/saCD ///-/ -kopiosuojatut CD:t, CDs-100/CDs-200/key2audio // Iskevä Melko paljon vincentiä muistuttava soundi, jossa on kuitenkin pykälää enemmän kontrollia ja iskua. Marantzin koneisto ymmärtää myös SACDlevyt. Näyttö on muista soittimista poiketen toteutettu LCD-tekniikalla. stereokuva ei ole pistemäinen, ilmavuutta on erottelukyvyn ohessa. ei siis herkkävireinen sävyjen maalaaja, vaan enemmänkin dynaaminen rokkitykki. Hopeanvärinen ulkonäkö on juhlava johonkin makuun ehkä liiankin näyttävä. efekti saattaa johtua myös siitä, että vahvistin hiljaakin soidessaan tuntuu soivan äänekkäämmin kuin muut
stereokuva on varsin tarkka ja luonnollisen ilmava. Myös soittimen äänikuva on enemmän kontrollia kuin ilmavuutta ja rehevyyttä suosivaan suuntaan. Jostain syystä basso tuntuu toistuvan aavistuksen erottelevammin, varsinkin alimpien taajuuksien osalta, kuin muussa joukossa. VERTAILUTESTI: CD- SoI T T ImET 13001500 EUR oA Primare CD21 R uotsalainen Primare on tämän testin varman päälle pelaaja. Ääneltään Primare oli hiukan hankala arvioitava. Taajuusvasteet Yksikköimpulssivaste Häiriöetäisyys, CCiR, ilman signaalia/-80 dB sig. Bassopää potkaisee kontrolloidun ryhdikkäästi ja tymäkästi. 103/102 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB 0,005/0,8 % antojännite, 1 kHz, 0 dB 2,0 v antoimpedanssi, 1 kHz 100 ohmia kanavatasapaino, 1 kHz 0,1 dB Yhteensopivuus -CD, R/RW/ROM/MP3/saCD ///-/-kopiosuojatut CD:t, CDs-100/CDs-200/key2audio // 30 HIFIMAAILMA 2/2009. Viimeistely on hyvää työtä, joskaan ei niin juhlavan siisti kuin esimerkiksi Marantzissa. soundi ei ole varsinaisesi kuivakka, mutta samaa mehevyyttä, rehevyyttä ja meininkiä siinä ei ole kuin testin parhaimmissa. Tässä tapauksessa matalaprofiilisuus on hyve. (019) 483 160, www.ah-hifisystems.fi, www.primare.net Mitat (l x k x s): 43 x 10 x 39 cm Paino: 10 kg + tyylikkään askeettinen ulkoasu Äänenlaatu: Mittaukset: Ominaisuudet: Työn laatu: Hinta-laatusuhde: Yleisarvosana: mittaustulokset Kuunteluarviot Mikael Nederström samu saurama Pidättynyt aavistuksen muuta joukkoa etäisempi ja muutenkin siistimpi ääni. Tasapainoisen neutraali esitys, joka ei kamalasti muuta laitteiston kokonaissointia. Lauluäänissä on enemmän selkeyttä kuin lämpöä. Rytmipuoli on varsin hyvässä kuosissa ja se saa funkilla ja rockilla jalan liikkeelle. Hillitty luonne antaa anteeksi äkäisille levyille tasoittaen pahimmat korvia riipivät särmät. Analogisena on yksi pari RCA-antoja, jotka ovat sen verran kaukana toisistaan, että lukittavienkin liittimien kanssa pääsee vapaasti ropaamaan. Hillitty ja kevytliikkeinen Läpikuultava ja puhdas luonne, joka kallistuu aavistuksen kevytliikkeiselle kannalle olematta kuitenkaan ohut. ehkä vaikutelma johtuu yleisestä tarkkuuden, selkeyden ja kontrollin tunteesta. Diskantti helähtää enemmänkin rasittamattoman mattapintaisesti kuin kauniin helähtävästi. Primaren varustelussa ei ole oikeastaan mitään kovin erikoista. Soitin on rasittamaton, siisti ja puhdas ääneltään, mutta ei ehkä niin eloisa ja innostava kuin esimerkiksi Naim. kokonaisuus on enemmänkin asiallinen, hallittu ja siisti kuin innostava, eli soitin lienee kotonaan parhaiten putkia ja paneelikaiuttimia sisältävässä laitekokonaisuudessa. Näiden lisäksi on AES/EBUstandardin mukainen XLR-digianto. Siksi kuuntelu voi jäädä ulkokohtaisemmaksi, kun vertailukohtana on todella innostava ja meneväsoundinen soitin. Toisaalta korrekti ja rasittamaton esillepano toimii hyvin varsinkin kireä-äänisillä levyillä, eli kuuntelukelvotonta tavaraa saattaa löytyä Primarella vähemmän kuin muilla soittimilla. Primare CD21 suositushinta: 1 390 euroa lisätietoja: aH-Hifisystems, puh. Persoonallinen ote puuttuu, vaikka soitin onkin askeettisen siistissä ulkoasussaan omalla tavallaan uskottava. Takaa löytyy koaksiaalinen ja toslink-tyyppinen digitaalianto
Sivistynyt brittiläinen on kuitenkin suhteellisen hyvin varusteltu: mukana on kaksi paria identtisiä analogia-antoja, jotka voisivat olla mekaanisesti hiukan tukevampiakin. HIFIMAAILMA 2/2009 31. Tässä suhteessa Arcam muistutti jonkin verran Primarea. Toisaalta ääni ei myöskään ollut rasittava, ellei levyä ollut varta vasten tehty sellaiseksi. Arcam CD37 A rcamin soitin on täsmälleen samannäköinen kuin aikaisemmat valmistajan yläluokan eli FMJ-sarjan soittimet. Toisto ei ollut niin riehakas kuin elävimmissä, mutta ei myöskään niin mehevä kuin miellyttävimmissä. Läsnäoleva ja rock stereokuvaltaan kompaktihko, liioittelematon ja läheinen. Hyvin dynaamisessa bassopäässä on ruutia poikkeuksellisen tiukkaan ja mehevään potkuun kaikenlaisella materiaalilla. Taakse nojaus kädet niskan takana on soittimelle tuntematon olotila, metalli ärjähtää tunteella ja konepoppi saa poikkeuksellista innostavuutta. Kotelo on tukeva ja hyvin suojattu, joskaan siinä ei ole kaikkein raskaimpien soittimien tylyä vakuuttavuutta. Tässä suhteessa soitin eroaa yllättävän paljon vertailusoittimesta: siinä missä se on rehevä ja muheva, arcam on huoliteltu ja kontrolloitu, ajoittain jopa viileäsävyinen. Tarkka, jossain määrin myös armoton soitin, joka kaivaa levyiltä paljon yksityiskohtia. Läsnäoloa on poikkeuksellisen intiimisti, solisti tulee melkein iholle. 106/105 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB alle 0,005/0,8 % antojännite, 1 kHz, 0 dB 2,2 v antoimpedanssi, 1 kHz 50 ohmia kanavatasapaino, 1 kHz 0,1 dB Yhteensopivuus -CD, R/RW/ROM/MP3/saCD ///-/ -kopiosuojatut CD:t, CDs-100/CDs-200/key2audio // Puhdas Poikkeuksellisen hyvin hahmottunut äänikuva, jossa ei ole ylimääräistä ilmaa mutta vakautta ja kontrollia sitäkin enemmän. Arcamin kuunteluarvioissa huomiota kiinnitti poikkeuksellisen puhdas, kontrolloitu ja siisti ääni. Ylimääräinen pari mahdollistaa esimerkiksi kuulokevahvistimen kytkemisen. Räväkkä peli. Digipuolella takapaneelista löytyy toslink ja koaksiaalinen anto. Kaukosäädin ohjaa saman valmistajan vahvistinta ja käy päittäin myös Naimin vahvistimen ja CD-soittimen kanssa. Asiallisen analyyttinen soitin, joka viihtynee parhaiten lämmin- ja reheväsoundisen systeemin osana. Arcam CD37 suositushinta: 1 500 euroa lisätietoja: Hifimesta Oy, puh. Diskantti soi hyvin erottelevasti ja puhtaasti, basso on hallinnassa ja napakka kaikilla levyillä. Tämä ei kuitenkaan tee steriiliä vaikutelmaa, paitsi sellaisilla levyillä, jotka ovat valmiiksi kylmäkiskoisen kuuloisia. Tällä kertaa mukaan on tuotu myös SACD-toisto. kamarimusiikille en ehkä ensimmäisenä osaisi suositella. (02) 277 8950, www.hifimesta.fi, www.arcam.co.uk Mitat (l x k x s): 43,0 x 8,5 x 35,5 cm Paino: 6,2 kg + saCd-toisto + Puhdas ääni Heppoiset liittimet Äänenlaatu: Mittaukset: Ominaisuudet: Työn laatu: Hinta-laatusuhde: Yleisarvosana: mittaustulokset Kuunteluarviot Mikael Nederström samu saurama Taajuusvasteet Yksikköimpulssivaste Häiriöetäisyys, CCiR, ilman signaalia/-80 dB sig
98/98 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB 0,87/0,8 % antojännite, 1 kHz, 0 dB 2,7 v antoimpedanssi, 1 kHz alle 50 ohmia kanavatasapaino, 1 kHz 0,0 dB Yhteensopivuus -CD, R/RW/ROM/MP3/saCD ///-/-kopiosuojatut CD:t, CDs-100/CDs-200/key2audio // Avoin Mukavan avoin ja pakoton soundi, joka ei hyppää liikaa syliin mutta ei myöskään vetäydy viileästi taustalle. Kaukosäädin on metallinen, isoonkin kouraan sopiva palikka. Soundi on elävä, menevä, tehokas ja ehkä suoraviivainenkin. Tarkka ja erotteleva Hyvin selkeä ja ehkä aavistuksen kuivakkakin stereokuva. Ei siis sellainen, joka sopii akustiseen herkistelyyn, vaan enemmänkin konemusiikkikuuntelijan tai metallimiehen mieleen. Kotelon särmiä ei ole turhaan sen enempää siloteltu kuin siistittykään. Tällainen ote helpottaa musiikkiin keskittymistä, mutta saattaa haitata äänikuvabongarin elämää. Rytmiikka toimii skarpisti, mutta monella äänitteellä huomaan kaipaavani vähän lisää elävyyttä piristeeksi. Soittimen antotaso on säädettävä, mistä on hyötyä muuhun systeemiin sovittamisessa. soitin on helppo jättää soimaan ja unohtaa liika analysoiminen. 32 HIFIMAAILMA 2/2009. soundissa on näytteestä toiseen tiettyä menoa ja meininkiä, vaikka siitä puuttuu parhaiden testattujen kontrolli tai tarkkuus. Avoin ja pakoton soundi kannattaa huomioida myös oheislaitteistossa: ennestään dynaamisessa systeemissä meno voi mennä liian roisiksi. Vincent CD-S5 suositushinta: 1 499 euroa lisätietoja: aH-Hifisystems, puh. Yleinen erottelukyky on korkeaa tasoa. Muutenkin rakenne muistuttaa enemmän militariatarviketta kuin hienomekaanista musiikintoistolaitetta. virveli paukkuu vapautuneesti, basso jyrähtää tujusti, eikä sinänsä melko kirkkaan diskantinkaan annostelu tuota ongelmia. Bassopää toistuu muun luonteen mukaisesti tasoltaan neutraalina, soimattomana ja huomiota herättämättömänä pohjana. Takalevyn analogiset RCA- ja Neutrikin XLR-annot ovat todella tukevaa työtä; niitä ei saa heilumaan edes voimalla vääntämällä. Tila avautuu tarkaksi vailla mitään utuisuutta tai pyöristelyä. Nyt erottelu käy jo musiikin edelle. Vincent sai äänenlaadultaan hyvin yhtenäiset arviot. Toisto on enemmänkin suoraviivaisen tehokas kuin sivistyneen sävykäs. Ulkoisen DA-muuntimen käyttäjälle löytyy toslink ja koaksiaalinen digitaalianto. eloa ja iloa, mutta tietyin varauksin rauhallisuuden kustannuksella. (019) 483 160, www. VERTAILUTESTI: CD- SoI T T ImET 13001500 EUR oA Vincent CD-S5 S iinä missä Naim ja Arcam ovat sivistyneitä brittejä ja Marantz juhlallinen japanilainen, Vincent on karu ja mahtipontinen kiinalainen. ah-hifisystems.fi, www.vincent-tac.de Mitat (l x k x s): 43,0 x 13,5 x 33,0 cm Paino: 10 kg + Järeä rakenne + tukevat analogia-annot karu viimeistely Äänenlaatu: Mittaukset: Ominaisuudet: Työn laatu: Hinta-laatusuhde: Yleisarvosana: mittaustulokset Kuunteluarviot Mikael Nederström samu saurama Taajuusvasteet Yksikköimpulssivaste Häiriöetäisyys, CCiR, ilman signaalia/-80 dB sig
Jos haluaa käyttää digitaalista huonekorjainta ilman ylimääräisiä AD-DA-muunnoksia, asia menee hankalammaksi. Toisaalta taas kokemus on osoittanut, että rasittamattomuus on pitemmässä kuuntelussa selvä hyve. Toisinaan voisi kaivata jopa hitusen esiintyöntyvämpää ja eloisampaa otetta, jos levy on tukkoon miksattu. Toinen taas arvosti sävykkyyttä ja eloa. Liittimiä on niin ikään sama määrä kuin vanhemmassa mallissa: yksi RCA-pari, DIN-anto eikä lainkaan digitaaliantoa. Naim CD5i aimin soittimen uusin painos on ulospäin täsmälleen samannäköinen kuin edeltäjänsä. Räyhäkästi kulkeva Perussävyltään hyvin neutraali ja avoin. sävymaailma on hyvin lähellä soittimen aikaisempaa painosta, joskin ehkä aavistuksen kirkkaampi ja aukinaisempi. Äänikuva on vakaampi mutta samalla etäisempi. Taajuusvasteet Yksikköimpulssivaste Häiriöetäisyys, CCiR, ilman signaalia/-80 dB sig. stereokuva on selkeä, vaikkakin ehkä aavistuksen kuivakka, ja läsnäoloa on huomattavan hyvin ilman ylenpalttista syliin tuppautumista. Äänessä kuuluu joka alueella selkeä askel eteenpäin niin Naim-hengessä kuin muutenkin verrattuna vertailukoneena olleeseen vanhempaan malliin. Tämä tekee ulkoisen DAmuuntimen käyttämisen mahdottomaksi, mutta soittimen äänen takia siihen tuskin on tarvettakaan. Tämän ryhmän paras soitin. Jos yhtälö osuu kohdalleen, Naim on toimiva musiikinkuuntelijan kone. Naim CD5i suositushinta: 1 290 euroa Maahantuoja: kruunuradio Oy, puh. Musikaalinen, joskus ehkä suoraviivainenkin, mutta ei koskaan mekaaninen tai steriili soundi. Menevyyttä ja räyhäkkyyttä on jo sen verran, että heikompaa hirvittää ja oheiskaluston valintaan kannattaa kiinnittää huomiota. (09) 6840 0010, www.kruunuradio.fi, www.naim-audio.com Mitat (l x k x s): 43,2 x 7,0 x 30,1cm Paino: 5,8 kg + sävykäs ääni ei digitaaliantoa Äänenlaatu: Mittaukset: Ominaisuudet: Työn laatu: Hinta-laatusuhde: Yleisarvosana: N mittaustulokset Kuunteluarviot Mikael Nederström samu saurama Sävykäs siisti, puhdas, hiukan lämminsävyinen ja muhevabassoinen ääni, joka on ehkä aavistuksen verrokkisoitinta tarkempi. Pellit soivat puhtaasti ja ilmavasti, mutta kipakaksi äänitettyjen kitaroiden äänessä ei silti ole ylimääräistä särmää. Naimin ääni herätti melko yhteneväiset mielipiteet: soundi on eloisa, reipas ja musiikkia kuuntelemaan innostava, toisen kuulijan mielestä jopa turhankin roisi. Joka tapauksessa Naimin ääni on luonteeltaan sellainen, että levyhyllyn ja oheislaitteiston laadulla on paljonkin merkitystä. Mehevä ja napakka basso ei ole kontrolliltaan ihan tiukin mahdollinen, mutta luo silti hyvän pohjan rytmisesti menevälle luonteelle. Naimin uutuus näkyy oikeastaan vain tyyppikilven kursivoidusta ikirjaimesta. 97/97 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB alle 0,005/0,8 % antojännite, 1 kHz, 0 dB 2,1 v antoimpedanssi, 1 kHz alle 50 ohmia kanavatasapaino, 1 kHz 0,0 dB Yhteensopivuus -CD, R/RW/ROM/MP3/saCD ///-/-kopiosuojatut CD:t, CDs-100/CDs-200/key2audio // HIFIMAAILMA 2/2009 33. Levyä pitää paikallaan magneettisesti toimiva klamppi. Sama karun tyylikäs muotoilu ja karhea pinta yhdistyvät käsin avattavaan levyluukkuun
Nyt vuorossa ovat Samsungin ja Sonyn lippulaivat. Paikallista paistetta 34 HIFIMAAILMA 2/2009. VERTAILUTESTI: SAmSUng LE55A966 jA Sony KDL-55X4500 TeksTi ja miTTaukseT: Mauri EronEn kuvaT: PEkka VäänänEn ja Mauri EronEn Otimme Hifimaailman edellisessä numerossa tuntumaa alueittain sopeutuvaan taustavalotekniikkaan Philipsin huipputelevision muodossa
Myös painokruunu menee Sonylle, jonka 54 kilon massa jaksaa muistuttaa itsestään portaissa. Kuvaan vaikuttavia säätöjä on Sonyssä ripoteltu kahteen paikkaan. Valinnanvaraa kyllä löytyy, sillä yhtiö on juuri esitellyt alle sentin paksuisen ZX1-mallin, jonka ohuuden salaisuus perustuu reunapilareihin sijoitettuihin ledeihin ja kokonaan erilliseen vastaanotinyksikköön. Sonyn pinta on matampi muttei suinkaan immuuni hajavalolle. Nyt testattava LE55A966 edustaa tekniikan toista sukupolvea F96-sarjan aloitettua trendin vuonna 2007. Sony vie sivusuunnassa tilaa 13 senttiä enemmän pleksilasipäätyihin sijoitettujen kaiuttimiensa kanssa. LE55A966 ei turhia koreile räikeästi väritetyillä reunuksilla, vaikka lähempää katsoessa harmaan kehyksen huomaakin olevan hunajakennokuvioitu. Ulkonäöltään molemmat ovat hillityn asiallisia. Samsungin kiiltävässä kapulassa on himmeän miellyttävä taustavalaistus. Samsung on lähempänä mallin mittoja 11 sentillään. Rulla toimii onneksi myös nelisuuntaisena kursoripainikkeena. Se on myös huomattavasti kapeampi takalevyyn asennettujen kaiuttimiensa ansiosta. On toisaalta ymmärrettävää, että huippumallissa kuvanlaatua ei uhrata muotoilun nimessä. Piensäädin osaa ainoastaan vaihtaa kanavia ja säätää äänenvoimakkuutta. Karusti kauniita Kumpaakaan televisiota ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua siroksi; Sonyn yli 15 sentin syvyys on koomisella tavalla vaikuttava. Paketissa on lisäksi kiveä muistuttava ohjain pelkän virran kytkemiseen, äänenvoimakkuuden säätämiseen ja kanavien vaihtamiseen. Valikkosurfaukseen soveltuva rulla on liian epämääräinen mutta toimii onneksi myös kursorinäppäiminä viivytellen. Kummassakaan ei ole kunnollisia kantokahvoja. Rakenne on ilmeisesti niin monimutkainen, että se ladattaneen välimuistiin, koska seuraavilla kerroilla perussäätöihin pääsee hieman ripeämmin käsiksi. Katselupaikalta tarkasteltuna Sony on kaiuttimiaan lukuun ottamatta tasaisen musta muovipläjäys, joka ei inspiroi tai ärsytä. Samsung on 13 kiloa keveämpi. Peruasetukset sisäl- HIFIMAAILMA 2/2009 35. Tässä molemmat valmistajat ovat surkeasti mokanneet. Samsungin ruutu on peilimäisempi, joten sen kanssa tulee olla erityisen tarkkana sijoituksen suhteen. Tarkempaa tietoa ledien tai ohjailtavien segmenttien määrästä valmistajat eivät ilmoita. Sonyn kaukosäädin on pitkä puikula, ja siihen on esiohjelmoitu suurimpien valmistajien DVD-soitinkomentoja. Samsung poikkeaa positiivisesti muista valmistajan malleista. Sony käyttää taustavalaistukseen erikseen ohjattavia punaisia, vihreitä ja sinisiä ledejä, Samsung ainoastaan valkoisia. Ainoa fyysinen painike on Sonyn päävirtakytkin television oikeassa yläreunassa. Tuhansien eurojen huippumalleissa käyttöliittymän vasteen säätimen komentoihin odottaisi olevan lähes välitön. Samsung oli ensimmäinen valmistaja, joka esitteli televisioissaan materiaaliin sopeutuvan alueittaisen valaistuksen. T elevisiojättien 55-tuumaisilla jättitelevisioilla on paljon yhteistä: ruudun tapahtumiin mukautuva LED-taustavalaistus, antennija kaapeliverkoissa toimivat hybridivirittimet teräväpiirtotuella, DLNA-verkkoliitäntä sekä tukeva hintalappu. Sekä Sonyssä että Samsungissa näppäimien käyttö on epämääräistä, koska kunnollista tuntumaa komentojen perille menemisestä ei tavallisten painikkeiden tapaan saa. Samsungin valikot ovat luettavuudeltaan selkeät ja täydellä teräväpiirtotarkkuudella tallennetut, mutta Sonyssä teksti on pehmeää. LCD-televisioille tyypillisesti molempien kuva-alan pinta on tumma valaistussakin huoneessa. Samsungin kaukosäätimessä on rulla navigointia ja arvojen muuttamista varten, mutta sen käyttö on aivan liian epämääräistä hitaan reagoinnin ja portaattoman pyörimisen takia. Sonyn kuvasäätövalikon lataamisessa kestää ensimmäisellä kerralla hämmästyttävän pitkään. Sonyn viime vuoden lopulla lanseeraama X4500sarja on valmistajan ensikosketus kameleonttivalaistukseen. Sitä päällystää pleksilasi, joka jatkuu aavistuksen verran kehyksen ulkopuolelle. Samsung on välittömämpi, mutta silti aivan liian kaukana vasteesta, jota tämänhintaiselta televisiolta odottaisi. Näppäintuntuma on täsmällinen, mutta television reagointi painalluksiin liian hidas. Navigointi on huomattavasti laiskempaa kuin Samsungissa, eikä kursoripainikkeiden tökkiminen välity riittävän ripeästi. Kaukosäätimen ja television yhteispeli on mahdollisesti yksi tärkeimmistä päivittäiseen käyttäjäkokemukseen vaikuttavista tekijöistä heti kuvanlaadun jälkeen. Lievätkö syynä sitten prosessoritehoa syövät taustavaloalgoritmit, huonevalaistusta tutkivat anturit tai mediatoistimien monipuolisuus, mutta navigointi valikoissa tuntuu anteeksiantamattoman hitaalta kummassakin ökymallissa. Sirot mutta tukevat pöytäjalustat sopivat tyyliin. Sony kääntyy sivusuunnassa, mutta Samsungin ohut lasipäällysteinen jalka on lukittu yhteen asentoon. Kankeaa käyttöä Käyttönäppäimet on molemmissa hipaisutyyppisiä, eikä niitä erota samsungin etulevystä katselupaikalle
Ennen harmaasävyjen kalibrointia kummankaan televisioyksilön kuva ei ollut riittävän neutraali. Samsungissa kuvasäädöt löytyvät päävalikon picture-valikosta, joka on lisäksi jaettu kahteen alavalikkoon. Samsungin värikylläisyyden säätöä helpottaa siniset osapikselit aktivoiva tila. Kalibrointi tehtiin mukautuva taustavalo pois kytkettynä. Sen esivalinnat tekevät kuvasta joko liian hailakan (auto) tai aavistuksen liian räikeän (native). Vaikka mukautuva taustavalo olisi Sonyssä kytketty pois päältä, himmentää Sony taustavalon, jos ruudulla ei viiteen sekuntiin näy mitään. Sonyssä oli pakko hyväksyä tummien sävyjen pieni vihertävyys ja Samsungissa sinertävyys. Samsung 36 HIFIMAAILMA 2/2009. Samsungissakin kontrastia sai korottaa useamman pykälän ilman pelkoa valkoisen leikkautumisesta. Sonyn standard-väriavaruus tuottaa miellyttävän tuloksen, vaikka koordinaatit poikkeavatkin hieman Rec 709 -standardista. Parempaa laskentaa Alueittain sopeutuvan taustavalon algoritmit ovat selvästi kehittyneempiä kuin aiemmin testatussa Philipsissä. Sonyssä kirkkaus ja kontrasti olivat valmiiksi asennoissa, jossa mustan taso oli kohdallaan kirkkaiden valkoisten silti erottuessa toisistaan. Samsungissakin sen huomaa ainoastaan, kun televisiota tarkkailee jyrkästä katselukulmasta. Sonyn osavärikohtaisen himmennyksen havaitsee, jos tasaisen harmaan elementin vieressä on esimerkiksi täysin sininen elementti. Värikohtaista kirkkaussäätöä ei ole, joten havaittu kylläisyys saattaa liiallisen säätämisen jäljiltä nousta liian suureksi. Samsungin kuvasäädöt on koottu keskitetysti yhden valikon alle. Sony oli vihertävä ja Samsung sinertävä. Harmaasävyjen kalibrointi ei ollut täysin suoraviivaista. Sopivalla testilevyllä color- ja tint-säädöt voi tehdä silmämääräisesti. Erityisesti 2,35:1-suhteen elokuvilla kuva-alan kulmista huomasi paistavan muita alueita enemmän valoa. Sekä Samsungissa että Sonyssä ominaisuutta voi käyttää ilman pelkoa häiritsevistä artifakteista. Sony on kirkkaiden sävyjen suhteen kriittisempi sivukatselukulmalle; jyrkästä kulmasta valkoinen muuttuu punertavaksi. Kontrastin pystyi vielä nostamaan maksimiin ilman valkoisten leikkautumista, mikä paransi edelleen kontrastisuhdetta. Tasaisen harmaa palikka muuttuu sinistä lähempänä olevasta reunastaan sinertäväksi. Aivan tumminta päätä (IRE 110) ei saanut kummassakaan neutraaliksi, jos kirkkaamman pään halusi D65-tasapainon mukaiseksi. Movie-esiasetuksella tummat sävyt menivät aavistuksen tukkoon, joten testilevy on tarpeen käyttöönottovaiheessa. Kokonaisuutena Sonyn kuva oli luonnollisempi, ja sen huomasi selvimmin hämärissä low-key-kohtauksissa. Myös kontrastisäätö vaikuttaa Samsungissa mustaan siten, että sitä kasvatettaessa tumma pää menee tukkoon. VERTAILUTESTI: SAmSUng LE55A966 jA Sony KDL-55X4500 tävän picture-valikon lisäksi kuvaprosessorin toimintaan vaikuttaa XMB-päävalikosta löytyvä video-valikko. Toinen alavalikoista (detailed settings) sisältää tarvittavat säädöt mittakaluston omistajille ja toinen (picture options) silmämääräisesti tehtäviä valintoja. Samsungin taustavalon säätöalue on erittäin laaja. Sonyssä tummalla pohjalla näkyvä pieni kirkas elementti ei käytännössä levitä ympärilleen lainkaan näkyvää haamua. Lisäasetuksia pääsee ruuvaamaan kahdesta alimmaisesta alavalikosta. Säätönäkymässä voi asetuksien välillä siirtyä kursorinäppäimillä käymättä välillä päävalikossa. Vaikeaa viilausta Paras kuvanlaatu ennen kalibrointia saavutettiin Movie/Cinema-tiloissa. Myös värikylläisyys oli muutaman pykälän turhan korkealla. Samsung tarjoaa värinhallinnan pää- ja välivärien kalibroimiseen. Taustavalo ei ollut Sonyssä täysin tasainen. Silmämääräisesti Sonyn sai helpommin säädettyä miellyttäväksi pelkästään vihreän ja sinisen tasoa pudottamalla. Movie-tilan värikylläisyyden vakioasento 60 oli liian suuri, ja se tuli pudottaa arvoon 53. Samsungin kirkkaussäätö vakioasennossaan oli liian alhainen, mikä aiheutti parin tummimman sävyn tukkeutumisen. Huippuvalkoisen tasoa voi säätää välillä 34365 cd/m2. Kirkkaussäätö tulee siis tarkastaa uudelleen valkoisten säädön jälkeen. Käytännön katselussa ilmiötä ei esiintynyt. Mukautuva taustavalo kytkettynä Sonyn tumman pään vihertävyys kuitenkin katosi, mutta Samsungin sinisyys jäi jäljelle. Samsung tarjoaa värinhallintajärjestelmän pää- ja välivärien koordinaattien hienosäätöön. Philipsissä ilmennyttä, kuva-alan ja mustan palkin päälle sijoittuvien tekstitysrivien kirkkauseroa ei näkynyt tällä kertaa kokeilluissa televisioissa. Samsungin kanssa mittalaitteisto oli tarpeen, sillä valkotasapaino oli luonteeltaan epälineaarinen; tumma ja kirkas pää vaativat erilaisia säätötoimenpiteitä. Playstation 3:sta tutun Cross Media Bar -valikkosysteemin lisäksi kaukosäätimen option-näppäin tarjoaa pääsyn osaan kuvasäädöistä. Tummissa sävyissä oli lisäksi näkyvää kohinaa
Tuntumaa ei tietenkään ole. Asetusten nimeämiskäytäntökään ei ole kovin intuitiivinen. Sonyn valikoissa liikkuminen on tahmaista. Hillityimmilläkin interpolaatioasetuksilla filmimäisyys katoaa ajoittain liiaksi. Kuva on videomainen erityisesti hitaassa liikkeessä, kun taas nopeassa ravistelussa liike muuttuu sa- HIFIMAAILMA 2/2009 37. Sonyn parempi natiivi kontrastisuhde ilmenee syvempänä mustana ja kolmiulotteisempana kuvana, mutta ero on sen verran pieni, että ilman samanaikaista vertailua paremmuusjärjestys saattaisi jäädä arvailujen varaan. Kuvanottohetkellä kontrasti tuli kuitenkin pudottaa minimiinsä television suuren dynamiikan vuoksi. vastaavasti muuttuu tummasta päästä nopeammin hailakaksi. 24p-toistoltaan televisiot ovat identtisiä. Halutun säädön vaihtamiseksi tulee tehdä visiitti valikkoon. Samsung Fyysisiä painikkeita ei ole kummassaan televisiossa, vaan ohjaus on toteutettu hipaisukytkimin. Ainoastaan Sonyn parempi tummien sävyjen tasapaino tekee pesäeroa Samsungiin, joka kyllä suorassa vertailussa pistää silmään. Sonyn oikeaan yläreunaan sijoitettu päävirtakytkin ei tee loppua virrankulutuksesta, vaan nollakulutus edellyttää johdon nyppäisemistä seinästä. Elokuvia katsellessa Samsungin ja Sonyn välillä ei ole valtavaa eroa, kun molemmat on kalibroitu sekä harmaasävyiltään että kirkkaudeltaan. Sonyn leveyttä kasvattaa merkittävästi pleksilevyn päähän asennetut kaiuttimet. Samsungissa ei ole virtakytkintä, vaan televisio on aina valmiustilassa. Sony Sonyn säätötila on minimaalisuudessaan sangen häiritsemätön eikä juurikaan peitä esimerkiksi testikuvaa. Alhaisen päivitystaajuuden aiheuttama tuttu nykiminen on jäljellä, eikä kummankaan laitteen 100 hertsin tekniikat paranna elokuvakokemusta. Custom- ja Cinemaesiasetustilat tarjoavat parhaan kuvan suoraan tehdasasetuksilla, eikä kirkkaus- ja kontrastisäätöihin tarvitse koskea välttämättä lainkaan. Pystykulma on tärkeä Sonyn tummille sävyille, ja alaviistosta katsottaessa tumma pää menee helposti tukkoon. Samsungissa kaiutinelementit on sijoitettu television taakse ymmärrettävin äänenlaadullisin kompromissein. Kuva-alan hyötykäyttöä ála Sony. Samsungissa ilmeni kokomustalla kuvalla epätasaisia laikkuja, joita ei kuitenkaan näe, kun mukautuva taustavalaistus on päällä. Motionflow on välikuvia luova algoritmi, joka ei elokuvamateriaalilla ole järin käyttökelpoinen
samsungin taustavalo sisältää laajemman säätövaran, ja kirkkauden saa pudotettua vain 34 kandelaan, mikä ei toisaalta riitä edes täysin tummennetussa tilassa. sony ei hallitse filmilähteen tunnistusta 1080i-signaalista yhtä hyvin kuin samsung vaan hukkaa selvästi tarkkuutta. Samsung toistaa erityisen hyvin myös 1080p60-kuvan alkuperäisen 24 kuvan sekuntinopeuden palauttaen. ominaisuudet malli koko Tyyppi Tarkkuus Taustavalaistus koko (lxkxs) jalustan kanssa Paino Viritin DvB-T DvB-C DvB-s mPeG-4 kuvatulot HDmi vGa komponentti sCaRT s-video komposiitti ääniliitännät Linjatulo Linjalähtö kuuloke s/PDiF-lähtö (opt/coax) kaiutinlähdöt Lisäominaisuuksia Harmaasävyjen kalibrointi värinhallinta (Cms) usB ethernet Ci-kortti sD-kortti kuva-kuvassa Tietokoneohjaus muuta Samsung Le55a966 55" LCD 1920x1080 mukautuva led 136x82x11 cm 136x88x34 cm 41,4 kg 4 1 1 2 1 1 4 1 / - Sony 55X4500 55" LCD 1920x1080 mukautuva led 149x80x15 cm 149x86x36 cm 54 kg 4 1 2 2 1 1 3 1 / DmPORT Mittaustulokset virrankulutus sammutettuna valmiustilassa käytössä *1 kuva kalibroituna Gamma (keskiarvo) mustan taso (cd/m2) *1 kirkkaus (cd/m2) *1 On/off-kontrasti natiivi dynaaminen aNsi-kontrasti keskim. 10100 % harmaasävyt olisi voinut molemmissa kalibroida paremmin, mutta tällöin vieläkin tummempien sävyjen värivirhe olisi ollut turhan selvä. Samsung toistaa lähiverkosta ja USB-tikulta myös videotiedostoja (XviD, .TS, .PS, H.264 HP, MPEG-4 ASP), ja mukana toimitetaan verkossa tarvittava DLNA-palvelinohjelmisto. DRC:llä tulos paranee hiukan, mutta porrastumista ilmenee silti. sonyssä on oletuksena päällä valmiustilan pikakäynnistys, mikä mahdollistaa television virtojen kytkemisen kaukosäätimellä. ilman ominaisuutta valmiustilan virrankulutus putoaa. kirkkauden poikkeama keskim. Samsung ei jää kauas taakse, mutta tummien sävyjen sinertävyys nousee näkyviin silloin tällöin myös käytännön katselussa. sonyn Digital Reality Creation -säädin tarjoaa kahdella akselilla (reality/clarity) miltei loppumattoman määrän prosessointivaihtoehtoja. mittaustuloksissa on/off-kontrasti tarkoittaa television paneelin natiivia kontrastisuhdetta, kun dynaaminen taustavalo on kytkettynä pois päältä. värivirhe katosi sonyssä täysin, kun kalibroinnin jälkeen älykkään led-valaistuksen kytki päälle, joten mittaustulos ei suoraan korreloi katselukokemuksiin. DRC-tilan terävöitys paransi tulosta, mutta lisäsi kuvaan huomattavasti kohinaa. Kummankaan 24p-toistoa ei saa sulavuudeltaan putkilaitteita vastaavaksi, vaikka välikuvia luovia tiloja on useampia. molemmissa taustavalo toimii tarkoitetulla tavalla, eikä muuta paneelin sähköisiä ominaisuuksia ja täten edellytä kirkkauden ja kontrastin uudelleen säätöä. Sonyn loppuarvosanaa pudottaa kova hinta. samsungin alhaisemman minimikulutuksen selittää taustavalon laajempi säätövara. sonyn DRC-tila tulee kytkeä pois päältä 2:2-filmilähteellä. Loppuarvostelu Subjektiivinen kuvanlaatu arvioitiin Blu-ray- ja DVD-elokuvilla. joillakin testeillä DRC paransi kuvanlaatua, mutta esimerkiksi PaL-filmilähteellä käsittely epäonnistui ja vaakaviivat välkkyivät. kohinanpoistossa ei ole eroa. Sonyn käyttöä vaikeuttaa yleispätevien kuvaprosessorin asetusten puute. Jos koolla ei ole väliä, samaan tekniikkaan perustuvat 46-tuumaiset sisarmallit maksavat 2 599 (Samsung) ja 4 590 euroa (Sony). sonyllä ei päästä alle 140:n, ellei kontrastisuhteesta tingi kontrastisäätöä pudottamalla. samsung on myös selvästi parempi kuin yksikään aiemmin testatuista LCD-televisioista ja lähentelee Panasonicin plasmatelevisiota (Hm 6/2008). Selvästi edullisempi Samsung tuottaa loppujen lopuksi lähes yhtä nautittavaa kuvaa huomattavasti edullisemmin, joten se kipuaa täpärästi vertailun voittajaksi. 8x8 aNsi-kontrastiruudukossa samsungin huippuvalkoinen oli lähes yhtä kirkas kuin sonyssä. Reality terävöittää kuvaa varsin onnistuneesti ja Clarity vähentää vinojen viivojen porrastumista. mittaustaulukossa kirkkaus on ilmoitettu vain osan kuva-alasta täyttävällä valkoisella elementillä. samsungissa ei ole päävirtakytkintä, mutta sonyssäkään täyssammutus ei katkaise virransyöttöä. kohinanpoistossa sony vetää jälleen pidemmän korren täysin pistein, vaikka aggressiivisempi suodatus tuokin liikkuviin elementteihin hieman haamua. sonyn tulos, 3070:1, on LCD-televisiolle huikea ja Pioneerin kuro-plasmatelevision (Hm 6/2008) jälkeen paras mitattu. VERTAILUTESTI: SAmSUng LE55A966 jA Sony KDL-55X4500 manlaiseksi kuin ilman käsittelyä. 3:2filmikadenssi tunnistuu molemmilta super speedway -testissä vajaan puolen sekunnin haistelun jälkeen. sonyssä tumma harmaa oli vihertävää, samsungissa sinertävää. Delta e -arvo on harmaasävyjen keskimääräinen poikkeama täysin neutraalista D65-pisteestä, jossa punaisen, vihreän ja sinisen suhteelliset osuudet ovat kohdallaan. sonyssä ei päästä samaan mustan syvyyteen ilman dynaamista valaistusta, ja valo vuotaa kulmista. Epäjohdonmukainen sulavuus häiritsee enemmän kuin tasainen takeltelu. mittaustulosten arviointi kuvamittaukset tehtiin taustavalon pienimmässä ja suurimmassa asennossa silloin, kun säädöllä oli mittaukseen vaikutusta. Yleiskäytössä toimiva auto1 interpoloi käänteisen 3:2 pulldownin lisäksi välikuvia, mikä sulavoittaa liikettä. samsungissa ei ole videon käsittelyyn vaikuttavia valintoja lainkaan, joten testien tulos on varsin yksiselitteinen. Hyvin toteutettu, mukautuva led-taustavalaistus tuottaa tarvittaessa sysimusta kuvaa taustavalon kirkkaussäädöstä riippumatta. NTsC-lähteellä (480i) sony suoriutuu onnettomasti jaggiestesteistä. samsung ei esitä videolähdettä aivan häiriöittä mutta erottelee kuitenkin tarvittavat vaakaviivat liikkuvasta testikuvasta. Ominaisuuksissa ei ole moitittavaa käyttöliittymien hitautta lukuun ottamatta. sonyssä riittää kohinanpoiston miedoin asento. Toisaalta Samsung ja Sony tarjoavat suuremman huippukirkkauden, joten niistä on enemmän iloa kirkkaasti valaistuissa tiloissa. Kotiteatterikuvanlaadun pioneeria, Kuroa, saa kuitenkin vieläkin alhaisemmalla sijoituksella, joten Samsunginkin hinta-laatusuhteessa on parannettavaa. Pioneerin yhdeksännen sukupolven Kuroplasmatelevisioiden tasolle ei kumpikaan aivan yllä kuvaltaan. HQv-testeissä kokeiltiin televisioiden kykyä esittää lomitettua signaalia. virrankulutus on samankokoisissa ja samaa taustavaloa käyttävissä televisiossa likipitäen sama. valintojen paljouden johdosta sony olisi saattanut saada joistakin testeistä paremman tuloksen. Täten Sony saa täydet viisi tähteä kuvanlaadusta. sonyn valkoisen huippukirkkaus säilyy samana riippumatta näytettävän valkoisen pinta-alasta. auto2 esittää filmipohjaisen materiaalin sellaisenaan. samsung käyttäytyy samalla tavalla kuin edellisnumerossa testattu Philips: kirkkaus on suurempi, jos näytettävä valkoinen testikuva on alaltaan suurempi. Teräväpiirtotestistä (1080i) samsung sai täydet pisteet lukuun ottamatta kohinanpoistoa, jonka sony hoitaa huomattavasti paremmin. samsung tuottaa selvästi tasaisempaa jälkeä, mutta molemmat epäonnistuvat lipputestissä surkeasti. mustan tason mittaus tehtiin taustavalon maksimiasennossa, jotta alhainen taso ei olisi heikentänyt mittaustarkkuutta. samsungin on/offkontrastia parempi aNsi-kontrasti selittyy kyseisen testin suuremmalla huippukirkkaudella; mustan taso säilyi muuttumattomana. PaL-lähteen (576i) ensimmäinen testi on kaksipiippuinen sonyn tapauksessa; vaakalinjat erottuvat täysin, mutta pystyviivat piirtyvät täysin harmaana. samsung osaa muutaman harvinaisemmankin kadenssin. molempien kirkkaus vaihtelee noin 20 prosenttia kuva-alan eri kohdissa, mitä ei käytännössä silmin huomaa. mukautuvalla valaistuksella varustetussa televisiossa tästä ei kuitenkaan ole haittaa, sillä kontrasti on täydellisen mustan ansiosta käytännössä ääretön. sonyssä on kaksi filmilähdettä tunnistavaa tilaa, auto1 ja auto2, sekä videomateriaalilla sopiva "off". koska käytännön tilanteessa optimaalisten asetusten löytäminen on erittäin vaikeaa, ei niitä nytkään metsästetty; luotettava automatiikka olisi suotavampaa. Tällöin täytyy tosin tinkiä viidestä tuumasta. Tulosta heikentää molemmissa televisioissa erityisesti 10 % valkoisen (iRe 10) heikko tulos. samsungin taustavalo on tasainen ja mustan taso taustavalon minimiasennossa erittäin alhainen, vaikka dynaamista valaistusta ei käytettäisi. Kuvan kolmiulotteisuus jää vain hieman jälkeen kontrastiltaan loistavasta Sonystä. Mittaustulokset ovat ristiriitaiset. Hieman yllättäen sony edellyttää NTsC-materiaalilla DRC-tilan kytkemistä, jotta filmikadenssitestin 3:2 näkyy moitteetta. Samsungista on myös rajoitetusti saatavilla satoja euroja edullisemmat A956-mallit, joissa ei ole MPEG-4-teräväpiirtoviritintä. Kontrastisuhde on molemmilla ehdotonta huippua LCD-televisioiden joukossa, mutta kuvankäsittely sekä harmaasävyjen tasapaino eivät objektiivisesti tarkkailtuna yllä parhaimpien näyttölaitteiden tasolle. Delta e (iRe 10-100) HQv HD (/100p) HQv PaL (/80p) HQv NTsC (/120p) Toimiva 1080p24-toisto Samsung 16 W 97310 W 2,2 0,0170,185 34365 1970:1 *2 2370:1 20 % 6,9 90 53 83 Sony 9W 25 W 120280 W 2,1 0,0460,155 141470 3070:1 *2 3124:1 21 % 3,1 75 65 66 *1 arvot taustavalon minimissä ja maksimissa ilman dynaamista taustavaloa *2 mustan taso liian matala kontrastisuhteen mittaamiseksi Pistetaulukko kuva mittaustulokset Ominaisuudet Työn laatu Hinta-laatusuhde Yhteensä Painoarvo 50 % 10 % 10 % 5% 25 % 100 % Samsung 4 4 5 4 4 4,1 Sony 5 4 4 4 2 4 38 HIFIMAAILMA 2/2009. jaggies- ja lipputestin sony hoitaa täysin pistein, kunhan DRC on päällä, samsung menettää kaksi pistettä kakkostestistä ja kerää puhtaan nollan liehuvasta lipusta. Antenni- ja kaapeliverkon virittimet tukevat sekä MPEG-2että teräväpiirtoisia MPEG-4-lähetteitä, ja liittimien määrä on riittävä. Sonyn kuva edustaa sellaista tasoa, että televisiota voi lähes varauksetta suositella osaksi laadukasta kotiteatteria. syynä on skaalain, sillä kun skaalaus 1080itarkkuuteen tehtiin soittimessa ja sony hoiti vain lomituksen poiston, näkyi koko resoluutio sekä pysty- että vaakasuunnassa. kitaratestissä sonyn DRC taas tulee olla pois päältä. Sonyllä tulee tyytyä kuviin ja musiikkiin, ja palvelinsofta täytyy metsästää itse
Katselukulman kasvaessa kuva muuttuu haaleammaksi, mutta värisävyt pysyvät ennallaan. Samsung LE55A966 Hinta: 3 999 Mitat (lxkxs): 136x82x11 cm (ilman jalustaa) 136x88x34 cm (jalustan kanssa) Paino: 41,4 kg Lisätietoja: samsung electronics Nordic ab, puh. Tummalla pinnalla olevien kirkkaiden elementtien ympärillä ei näy juuri lainkaan haamua edes testimateriaalilla. Kalibrointi on mahdollista sekä harmaasävyille että pää- ja väliväreille, mutta silmämääräistä arviointia tarvitaan mittarien tuijottamisen lisäksi parhaan subjektiivisen tuloksen saamiseksi. Alueittain toimiva dynaaminen taustavalo toimii hienosti, ja musta on mustaa. vihreä on räikeämpi kuin standardi, mutta samsungissa on värinhallinta sen hillitsemiseen HIFIMAAILMA 2/2009 39. kuva on keskimääräiseltä luminanssiltaan ihanteellinen, mutta yksittäiset päävärit eivät täysin seuraa referenssiä Cie-värikartta väriavaruuden native-asennossa. Käyttönäppäimet ovat hipaisutyyppisiä. Tarjoaapa se ruokareseptejäkin, ja laite osaa hakea säätiedot netistä. Ominaisuuksiltaan televisio tarjoaa kattavan liitinkatraan sekä monipuolisen mediatoistimen. (09) 8563 5050, www.samsung.fi + kontrasti + Taustavalon algoritmit + Monipuolinen mediatoistin Valikkojen hitaus Tummien sävyjen sinertävyys kuva mittaustulokset Ominaisuudet Työn laatu Hinta-laatusuhde Yleisarvosana Harmaasävyjen tasapaino kontrastin ja kirkkauden säädön jälkeen Warm2-esiasetuksella. Kontrastisäätö vaikuttaa epäjohdonmukaisesti myös mustan tasoon. vihreä on kauttaaltaan pinnassa, minkä huomaa erityisesti tummissa sävyissä. Delta e -arvo keskimäärin 6,9. Se toistaa musiikkia, videota ja valokuvia niin USB-tikulta kuin lähiverkostakin. Gamman keskiarvo 2,20. Hunajakennokuvioista, harmaata kehystä päällystää ja ympäröi pleksilasi. DVDelokuvia katsova hyötyy hyvästä skaalaavasta soittimesta, mutta Bluray-elokuvat näyttävät upeilta. Harmaasävyjen tasapaino kalibroituna ilman dynaamista taustavaloa. kalibrointia vaikeutti tummimpien sävyjen värivirheet, kun muu alue oli kohdallaan. Gammakäyrä taustavalo lukittuna. Videokuvan käsittely ei ole huippuluokkaa, mutta käyttäjää ei ainakaan sekoiteta lukuisilla kryptisillä säätövaihtoehdoilla. sisempi musta kolmio kuvaa HDTv ReC 709 -referenssiä. kuvan saa luonnolliseksi silmämääräisesti säätämällä. Samsung LE55A966 S amsungin lippulaiva on muotoilultaan hillityn tyylikäs ja koreilematon. Television paneelin pinta on sangen peilaava
Tämänhintaiselta televisiolta kuitenkin odottaisi yleispätevämpää videokuvan prosessointia, käyttöliittymän nopeutta sekä tasaista taustavaloa. Harmaasävyjen tasapaino kalibroituna ilman dynaamista taustavaloa. Yli 50-kiloinen ja 15 senttiä syvä ruutu on ohuutta ihannoivilla markkinoilla harvinainen näky. Dynaamisen taustavalon kanssa vihertävyys katoaa näkyvistä, joten mittaukselle ei tule antaa liikaa painoarvoa. Gammakäyrä taustavalo lukittuna. Gamman keskiarvo 2,10. kuva on keskisävyiltään aavistuksen hailakampi kuin ihanteellinen näyttö, mutta käytännössä ero on merkityksetön. Cie-värikartta väriavaruuden standard-asennossa. Delta e -arvo keskimäärin 3,1. Tuloksen olisi saanut paremmaksi, mutta tällöin iRe 19 -väli muuttuu liian vihertäväksi. (020) 742 1200, www.sony.fi + kontrasti + Taustavalon algoritmit + kohinanpoisto Sekavat videoprosessorin säädöt Valikkojen hitaus Taustavalon vuoto kulmissa kuva mittaustulokset Ominaisuudet Työn laatu Hinta-laatusuhde Yleisarvosana Harmaasävyjen tasapaino kontrastin ja kirkkauden säädön jälkeen Warm2-esiasetuksella. Ulkoinen musta habitus on kuitenkin hillitty, kunhan katseen suuntaa takapuolelta perinteisiin televisiontarkkailuasemiin. 55X4500 on kokonaisuutena kuvaltaan paras tähän mennessä testatuista LCDtelevisioista, eikä jää kauas parhaista plasmamalleistakaan. Perussäätimet, kuten taustavalon voimakkuus, kirkkaus ja kontrasti toimivat loogisesti vaikuttaen ainoastaan haluttuihin ominaisuuksiin. mikään päätai väliväri ei poikkea merkittävästi standardista, ja lopputulos on miellyttävä. VERTAILUTESTI: SAmSUng LE55A966 jA Sony KDL-55X4500 Sony KDL-55X4500 Hinta: 6 190 Mitat (lxkxs): 149x80x15 cm (ilman jalustaa) 149x86x36 cm (jalustan kanssa) Paino: 54 kg Lisätietoja: sony Finland, puh. XMB-valikkojärjestelmä on tuttu valmistajan pelikonsolista, mutta televisiossa sen toiminta on perin hitaasti reagoivaa. sisempi musta kolmio kuvaa HDTv ReC 709 -referenssiä. Harmaasävyjen kalibrointi varsin neutraaliksi oli testiyksilössä mahdollista silmämääräisesti. vihreä on kauttaaltaan pinnassa, minkä huomaa erityisesti tummissa sävyissä. sonyssä ei ole värinhallintaa koordinaattien hienosäätöön. 40 HIFIMAAILMA 2/2009. Pää- ja välivärien kalibrointimahdollisuutta ei ole, mutta hillitympi esivalinta tarjoaa erittäin miellyttävän kuvan. Kuvaan vaikuttavia säätöjä on huima määrä, ja niitä on ripoteltu eri puolelle navigaatiopolkua. kuvan saa luonnolliseksi silmämääräisesti säätämällä. Sony KDL-55X4500 S onyn huippumalli on massiivinen ilmestys
T E S T I : KaI uTI n PE naud Io R Eb El3 TeksTi: Ville Riikonen kuvaT: Pekka Väänänen MiTTaukseT: klaus aJ RiedeReR Ja PoJu antsalo / tkk Retrot Rebelit 42 HIFIMAAILMA 2/2009
Toiselle koulukunnalle laitteisto merkitsee suurta osaa musiikinkuuntelun kokonaisvaltaisesta fiiliksestä. Molemmat ovat oikeassa. Laadun jäljillä Jos minulta kysyttäisiin, mitä Penaudion tuotteista tulee ensimmäisenä mieleen, olisi vastaukseni yksiselitteisesti tinkimätön laatu. Osalle tällaiset laitteet ja raaka tekninen suorituskyky suorine käppyröineen ovat "se juttu". Laadukkuus huokuu kaikessa: materiaalivalinnoissa, komponenteissa, viimeistelyssä ja yleisvaikutelmassa. Koetan muistaa tämän myös aina kun näen, kuulen tai kirjoitan juttua musiikin kuunteluun tehdyistä koneista. Se on kaikki kaikessa. Suotimesta lähtevät johdot ovat lattamallia ja valmistaja tinkimättömästi Analysis Plus. Bassoelementti on suurin muutos edeltäjämalliin verrattuna. Kun kotelon sisään kurkistaa, huomaa, että elementeillä ja takapaneelin levyssä on käytetty tiivistysnauhaa. Retroa vaikutelmaa lisää myös etuseinän harvareikäinen, metallinen suojaritilä, joka kiinnittyy kätevästi etulevyn ja vanerin väliin jättäen vaneripäädyn tyylikkäästi esille myös edestäpäin. Jos sitä ei ole, ei musiikista saa mitään irti. Kaksoisjohdotukseen ei ole nähty tarvetta, mikä näyttääkin olevan hieman trendi nykyisin. Pikkuinen kapinallinen kantaa nyt nimeä Rebel3 ja odotin innolla ensikuulemista, sillä kahta edeltäjäänsä on kehuttu kovin musikaalisiksi kaiuttimiksi. M usiikinkuuntelussa on aina kyse fiiliksestä. Kotelon etu- ja takalevy ovat noin 20 mm paksuja ja sivuseinät noin 10 mm:n vahvuisia. Elementti on nyt muutamia muutoksia lukuun ottamatta sama kuin Penaudio Charisman keskiääninen, ja sen valmistaja on norjalainen Seas. Kotelon takalevyä koristaa tyylikkään metallinen bassorefleksiputken pää. Vaikka tukirimoja ei ole, kotelo tuntuu kohtalaisen jämäkältä. Se on hieman raskaampi kuin Rebel2:ssa kasvattaen kaiuttimen painon 7 kilogrammaan. Napakat napaliittimet syövät sekä paljasta johdinta että banaaniliittimiä. Vuoden 2008 lopulla kotimaiselta Penaudiolta ilmestyi päivitetty versio Rebel2- jalustakaiuttimesta. Konstruktio on kaikin puolin siis kuin oppikirjasta ja vieläpä laatukomponenteilla. HIFIMAAILMA 2/2009 43. Kovaäänisen malli ja sarjanumero on meistetty metallilevyyn, jossa komeilee myös WBT:n perustason liittimet. Ensin mainittu kuulijakunta todennäköisesti pitää tarkkoja studiomonitoreita ylivertaisina, kun taas jälkimmäinen porukka voisi hyvinkin kallistua Penaudio Rebel3:n tyyppisiin kaiuttimiin. Osat on käsin hopeajuotettu ja liimattu kytkentälevylle. Yksinkertaisimmillaan laitteisto vain toistaa tallenteen niin hyvin kuin se komponenttiensa ja suunnittelunsa puitteissa kykenee. Testissä olleessa parissa oli pintakäsittelynä raidallinen ja tyylikäs zebranoviilu. Täten etulevy pysyy eläväisenä ritilänkin kanssa. Rebelin tyyli säilyy myös, mikäli elementit on syytä suojata perheen pienimmiltä 20-millimetrinen kangaskalottidiskantti on upotettu etulevyyn, mutta bassoelementillä ei ole upotusta. Kotelossa on vaimennusaineena sekä perinteistä vanua että vaahtomuovia. Sisukalut ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan laadukkaita: muutama ilmasydänkela, pari polypropyleenieristeistä kondensaattoria ja kaksi vastusta
Siinä näkyy pieni keskialuekorostus ja bassotoiston ohuus. Mikronyanssien tarkkailuun ja löytämisen ilon herättäjänä erinomainen, mutta tietynlaisen kuuntelijan vaativa kaiutin rauhalliseen tunnusteluun. Raskaamman hevin jytkeellä soundi jää auttamatta kapeaksi ja vaisuksi, siinä missä akustinen herkistely toimii huomattavasti paremmin. Se kuitenkin katsotaan kohdalta, jossa amplitudi on laskenut 6dB välin 100160 Hz keskiarvosta. Myös 4 500 Hz jakotaajuus aiheuttaa pienen heiton kulmista mitattuihin vasteisiin. Pistemäisyys ja matalien puute tekevät miesäänistä ponnettomia, mutta naissolistien kuulaus on omaa luokkaansa lainkaan ärsyttämättä. Toisaalta kauempana takaseinästä äänikuva on puolestaan hitusen paremmin hahmottunut. korostuma tuo omat positiivisetkin piirteensä ääneen, mutta paremmin olisi omaan makuuni istunut neutraalimpana. Yläpainotteinen balanssi korostuu entisestään basson ahdistuneen luonteen takia. Herkkyys Mikael Nederström samu saurama Pikkutarkka alkutahdeilta omintakeiseksi leimautuva ääni, joka nostaa pintaan aikaisemmin kuulumattomia elementtejä keskialueelta. Normaalisijoituksella ääni on ohut ja kapea, mutta lähemmäs takaseinää sijoittaminen auttaa asiaa ja tuo mehevyyttä ja potkua soundiin. Lisäviive on lyhyt, mikä tekee toistosta tarkan. silti vokaalit piirtyvät nättinä pisteenä omalle paikalleen. Yleissointi on kevyehkö, ja takaseinän läheisyyttä kaivataan alakeskialueen bodyn ja bassojen mehevyyden nostamiseksi. Kapoisen ilmava Puhdas ja aineettoman keveä toisto, jossa yleinen sointitasapaino on selvästi keskialueelle ja diskanttiin kallellaan. kirkas aladiskantti saa huonot äänitteet helisemään kuin nupit peltirasiassa, mutta nostaa hyvillä etenkin tilavaikutelmaa esille. Toisto menee helposti tukkoon matalia sisältävällä materiaalilla, joten kaiutin kannattanee sijoittaa pieneen huoneeseen. Tämän kaiuttimen tapauksessa vaste alkaa laskea jo melko korkealta, joten esimerkiksi 700 Hz:iin nähden ero on jo melkoinen 43 Hz:n kohdalla (noin 13 dB). Kuunteluarviot Mauri eronen Toki täytyy muistaa, että kyseessä on kaiuttoman huoneen mittaus, ja huoneeseen tai varsinkin seinän lähelle tuotuna bassojen taso nousee melkoisesti. Äänikuva on erittäin kolmiulotteinen ja eteerinen. Rebel3:n tapauksessa tehovasteapproksimaatio onkin parempi arvio sen lopullisesta soundista huoneeseen tuotuna. vapaassa sijoituksessa potkua uupuu vähän liikaa. Äänitteen pienetkin äänenpainevaihtelut laajenevat harvinaisen selviksi. Esimerkiksi 6 dB alarajataajuus vaikuttaa paperilla erittäin alhaiselta tämän kokoiselle purkille: 43 Hz. keskialueella on erinomaisesti läsnäoloa ja artikulaatiota, mutta myös jotain outoa ajoittain läpi tulevaa sävyä ylemmällä osalla. Ohut ääni syö osan myös pianon uskottavuudesta kuin joku olisi korvannut konserttiflyygelin baby grandin miniatyyrillä. Sähäkän avoin avoin ja ilmava, vaikkakaan ei hirveän tarkka stereokuva, jossa on miellyttävästi ilmaa. erottelevuuden haittana on kuitenkin varsin äkäinen ja kireä keskialue; nasaali fonin soundi synnyttää pelon väärän ansatsin hetkellä millä hyvänsä aiheuttamasta kiekaisusta. kokonaisuus voisi olla vakuuttavampi ja yleispätevämpi kunnollisen subbarin kanssa tarjoiltuna. 44 HIFIMAAILMA 2/2009. T E S T I : KaI uTI n PE naud Io R Eb El3 Seasin elementtiä ei ole magneettisuojattu, mutta sisäkaapelit ovat laatutavaraa Analysis Plussalta. Harvinaisempaa materiaalia oleva bassorefleksiputki ja legendaariset WBT-liittimet tuovat luksuksen leiman. Kapinallinen mittapenkissä Tämä on jälleen niitä kaiuttimia, jotka todistavat, etteivät pelkät mittatulokset kerro kaikkea kovaäänisestä. soundi on sijoituksesta riippumatta luonteeltaan eheä, napakka, menevä ja yhtenäinen, mutta vaatii parhaat puolensa esiin tuodakseen tietynlaisen äänityksen. Yläpää äännähtelee selvällä metallisella sivumaulla, ja peltien jälkisointi jatkuu harvinaisen pitkään
Äänellisesti kaiutin on hieman ohut ja tasapainonsa puolesta ei aivan nappisuoritus. Se on erittäin laadukkaista komponenteista veistetty tuote, joka varmasti säilyttää arvonsa oston jälkeenkin. Myös puusepän työnäytteenä ja kodin sisustuksellisena elementtinä se ansaitsee paikkansa vaativammassakin kohteessa. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): Lisäviive 1 kHz: 4 83,5 dB 43 Hz 0,07 ms Penaudio Rebel3 Hinta: 1 395 /pari Valmistaja: Penaudio Oy, puh. Bassotoiston ollessa näin ohut, nousee keski- ja korkeiden äänten osuus varsinkin isossa tilassa liian suureksi, mikä ilmenee kuunteluväsymyksenä. on melko matala, mutta kuormana Rebel3 ei ole kovin vaativa vahvistinta ajatellen, sillä nimellinen impedanssi on 8 ohmia. Mittaustulokset Antaa musiikin puhua Kuunteluissa pintaan nousi hieman ristiriitaisia tuntemuksia. Ainakin sijoitus seinän lähelle on suotavaa bassojen tason nostamiseksi. Takakaiuttimena varmasti pätevä tai pääkaiuttimena mahdollisesti subbarin tukemana. (014) 618 012, www.penaudio.fi, www.highendstudio.fi tekniset tiedot Mitat (l x k x s) toimintaperiaate elementit Lisäviive taajuusalueella 100 20 000 Hz YhteenVeto Penaudio Rebel3 on mielenkiintoinen tapaus. Toisaalta potku riittää pienimuotoiselle akustiselle musiikille. Rebel3 on musikaalinen ja selkeästi omalaatuinen kaiutin, jota voi suositella bassovarauksin ja tilan sekä käyttötarkoituksen mukaan. selvä keskiäänikorostus, joka näkyy myös tehovasteapproksimaatiossa noin 1000 Hz kohdalla. Toisaalta sointia kehuttiin tarkaksi ja omintakeiseksi, mutta se tulee tietyn rasittavuuden kustannuksella. Toinen vaihtoehto on ryydittää kyytiä subbarilla. Myös korkeilla taajuuksilla on epätasaisuuksia. Sijoitus seinän lähelle saattaa parantaa bassopäätä. 14 x 23,5 x 28,5 cm 2-tie, refleksi - Matalat äänet 10 cm - korkeat äänet 2 cm - Jakotaajuus 4500 Hz Min 30 W 8 ohmia ei 7 kg On On ei tehosuositus nimellisimpedanssi Magneettisuojaus Paino liitäntä - Naparuuvit - Banaanihylsyt - kaksoisjohdotus vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz vaimenemisvaste taajuusalueella 200 20 000 Hz + tinkimätön laatu niin komponenteissa kuin kotelossakin + tyylikäs ulkonäkö ohut bassotoisto Äänenlaatu: Mittaustulokset: Ominaisuudet: Työn laatu: Hinta-laatusuhde: Yleisarvosana: HIFIMAAILMA 2/2009 45. Bassovaste alkaa laskea yllättävän korkealta noin 700 Hz kohdalta. Pienimuotoisella akustisella musiikilla ja pienemmässä tilassa kuin toimituksen kuunteluhuone voi Rebeleistä saada enemmän irti. Kotiteatterin takakaiuttimena Rebel ajaa asiansa sellaisenaan
Elementit on varustettu neodyymimagneeteilla. "Ei paha, ei olleenkaan paha musiikkitoistin tämän kokoiseksi", tuumin aikani kuunneltua. Harvan työpöydältä löytyy kuitenkaan ylimääräistä tilaa yhtään vaadittua enempää, ja täytyyhän "akustointimateriaalille", eli kirjoille ja paperikasoille jäädä myös oma sijansa. Samoin erillinen on/off-kytkin. Mutta mitenkäs vastaavat saataisiin kotosalle. Elementtien välimatka on pieni, eikä diskantin suuntainta ole nimeksikään. Vaimennus koskee parin kilohertsin alapuoleista aluetta. Kaiutin on toimintaperiaatteeltaan refleksiviritetty. 6010A:lla on vakuuttava perimä. 6010A:n markkinarako on juuri tämä. 6010A Ensi näkemältä 6010A-kaiuttimet tuntuvat varsin pieniltä. Mahtaisikohan kotikäyttöön suunnattu pykälää pienempi 6010A olla ratkaisu tähän. T E S T I : KaI uTTI mET G EnE lEc 6010 a ja 5040 a TeksTi: Jarno rannanpää MiTTaukseT: Klaus aJ riederer Ja poJu antsalo / tKK kuvaT: peKKa Väänänen Ja Genelec oy Pienet ja pippuriset Työpöydällä on aina tilaa sopivan kokoisille musiikintoistimille. K aikki lähti liikkeelle siitä, kun erään asiakasprojektin jälkimainingeissa yksi 8020Apari ikään kuin vahingossa varhaiseläköityi työpöydälleni taustaviihdykkeeksi. Sarjasta ei vain tahdo löytyä kaiutinta, joka olisi eritoten pöytäsijoi- tukseen soveltuva ja helpposäätöinen. Bassopään tasoa voi säätää 2 dB ja 4 dB kytkimillä erikseen, ja yhdessähän näistä saadaan luonnollisesti 6 dB. Kokoa kun on silti turhan paljon omalle pöydälle. Tulisipa samalla testattua, josko pienokaisista saisi 5040A-bassolla niin, juurikin sillä ilmankostutinta muistuttavalla mötikällä ryyditettynä koottua uskottavan kakkoskotiteatterin makkariin. Putken pituus on maksimoitu tutulla tavalla, eli kiertämällä putkea aluksi kaiuttimen oikeaa seinää kohti ja tästä 90 astetta pohjaan 46 HIFIMAAILMA 2/2009. Studioiden ja äänitarkkaamoiden ulkopuolelle sukujuuriaan kasvattanut 8000-sarja sisältää aktiivikaiuttimia moneen lähtöön. 8000-sarjasta tuttua MDE-kotelomallia on päivitetty pienempiin mittasuhteisiin soveltuvaksi. Kaiuttimen kotelo on valualumiininen. Yläpään elementiksi on valittu 19 mm metallidome, ja bassokeskiäänisen virkaa toimittaa 76 mm kartio. 6020A- ja 8020Aisoveljistään poiketen herkkyyden säätö tässä tapauksessa trimmeri löytyy takapaneelista. Pienellä koolla ja kohderyhmällä on vaiku- tuksensa. Takapaneelin liitinarsenaali on kokenut muutoksen 8000-sarjaan nähden; sähkön syöttö on toteutettu maadoittamattomalla oo-päisellä europistokkeella, ja signaali syötetään kultaamattoman joskin asiansa ajavan RCA-runkoliittimen kautta. Kolmannella kytkimellä voidaan vaimentaa pöydän aiheuttamaa parinsadan hertsin ongelma-aluetta (4 dB@200 Hz)
8020A:n tapauksessa 2 dB -asetus tuotti lähikenttämonitorointiin sopivan tason alimmalle toistettavalle oktaaville, mutta parinsadan hertsin tienoo ja alakeskialue puuroutuivat ikävästi. akustinen akseli). Pöydän ollessa seinää vasten 4 dB on jo suositeltavaa, ja nurkkasijoituksessa avaruus onkin pilkottu jo niin pieneen osaan, ettei edellisten yhdistelmä enää välttämättä riitä. 6 dB/oktaavi kaistanestosuodattimella, jonka keskitaajuus on 200 Hz tuntumassa. Halkaisijaltaan 25 mm refleksiputken virtausääniä vähentää kaiuttimen taakse avautuva epäsäännöllisen nelitahokkaan muotoinen ohjain. Kokonaisuudessaan säädöt ovat kuitenkin erinomaiset tämän hintaluokan kaiuttimelle. Refleksiputki on 7000-sarjan subbareista poiketen perinteistä sorttia. 8000-sarjassa vastaavaa toimintoa ei suoraan löytynyt ja parannusta oli haettava Bass Tilt -toiminteella, esimerkiksi tiputtamalla alle kilohertsin kaistan tasoa 4 dB verran. Tässä mielessä 6010A:n Desktop Control on varsin käyttökelpoinen toiminne, jonka tarpeellisuutta ei käy kiistäminen. Pieni vaivannäkö ja dippikytkimien napsuttelu kuitenkin kannattaa, sillä asetuksilla voi korjata toistoa yllättävän toimivaksi. Toimistotyöläisen ammattitautia, ylärangan jäykkyyttä aiheuttavassa kyyryasennossa säätö riittää onneksi mainiosti. aktiivit Iso-pod-jalusta on hieno keksintö. Tällaisella sijoituksella etäisyys jää lyhyeksi ja Iso-Pod-alustan säätökulma noin 1015° vajaaksi. Kannettavan yhteydessä ja ergonomista työasentoa noudatettaessa mitta on hieman hilkulla, sillä kaiuttimien etupaneelien tulisi olla näytön etupuolella edes jonkin asteisen stereokuvan saavuttamiseksi. Tässähän meistä konttorirotista suurin osa kuitenkin työskentelee. päin. Pöytäsijoituksessa Desktop Control ON-asennossa on hyvä lähtökohta. Bass Tilt -asetuksella voi kukin hakea mieleistään alapään toistoa, mutta käytännössä työpöydälle asetetut kaiuttimet vaativat vähintäänkin 2 dB -asetusta. Ylimääräisen kuminan poistuttua myös pääkaiuttimien basson taso on helpompi säätää. 4 dB -asetus taasen söi jo kaiken sen auktoriteetin poikasen bassoilta, joita nyt voi 4" bassokeskiääniseltä odottaa. Kaikki oheiskomponentit on koottu ja kiinnitetty pohjalevyyn. 6010A Työpöytäsäätö Pääkaiuttimien sijoittelun jälkeen tulee niiden kokonaisvasteen taso säätää kohdalleen. Manuaalin mukaan minimietäisyys HIFIMAAILMA 2/2009 47. Näin myös kotelon vapaa tilavuus on optimoitu ja kaikki aktiivikaiuttimen edellyttämät romppeet suodattimista ja päätteistä lähtien on saatu mahdutettua matkaan. Se parantaa teoriassa myös virityksen toimivuutta seinäsijoituksessa. Säätövara vain tahtoo jäädä monessa käytössä vajaaksi. Tuhdin basson ystävät jättänevät kaiken tehdasasetuksiksi. Lähikenttäkuunteluun sopivaksi etäisyydeksi suositellaan >0,5 m mitattuna keskiäänisen yläreunasta (ns. Desktop Control -moodissa pöytäsijoituksen aiheuttamia korostuksia pyritään vähentämään muutaman oktaavin levyisellä (symmetrisellä) n
Kaikki laitteen osat toroidi, vahvistinpiirilevy ja elementti mukaan lukien on koottu ja kiinnitetty ruuvein pohjalevyyn. 6010A:n mukana toimitetaan yksinkertainen seinäteline. Kokonaisuus huomioon ottaen konseptia ei todellakaan ole koolla pilattu. Signaaligeneraattorin puuttuessa kehotetaan lataamaan testitiedosto valmistajan verkkosivuilta. Bassopäätä suositellaan samalla vaimennettavan vähintään 4 dB. Kuunteluarviot viittaavat vahvasti siihen, että 6010A on luontevin pöydälle sijoitettuna ja lähikentässä, ja että setti soveltuu yleispätevää ja avaraa soundia hakevalle. Lähikentässä soundi miellettiin hieman tasapainoisemmaksi, joskaan ei vieläkään tarkaksi. Virtakytkin on sijoitettu erilleen säätimistä, vahinkoasetusten estämiseksi. Sivustolta löytyy myös muita testaamisen arvoisia herätesignaaleja, joiden käyttöperusteet ja tarkemmat selostukset löytyvät tiedostojen yhteydestä. Genelec 5040a Hinta: 499 lisätietoja: Genelec Oy, puh. Sen avulla kaiutin voidaan suunnata osoittamaan joko eteenpäin tai noin 15° seinän normaalista alaviistoon. Reilun puolentoistametrin signaalijohdot osoittautuivat lähes kaikissa käyttötarkoituksissa auttamattoman lyhyiksi. 5040A Vaiheen säätö 8000-sarjan myötä Genelec panosti selvästi ohjeistukseen. Toisaalta, laitetta ei suositella sijoitettavaksi yli 0,6 m etäisyydelle seinästä. Kotelo on alumiinia ja suhteellisen jäykkä. Lisäksi on mahdollisuus tuoda pääkanavien signaali myös 3,5 mm stereoplugilla. Samaa henkeä edustaa laitteen mukana toimitettava volumepotikka, joka on perinyt isäntänsä muodon lisäksi myös saman valmistusmateriaalin. Virtakaapeleiden lisäksi kaiuttimien matkassa tulevat kahdet signaalikaapelit: RCARCA ja 3,5mm stereo stereo-RCA. Sama linja jatkuu. Oikea asetushan löytyykin sitten kääntämällä hiljaisinta asetusta 180 astetta. Monikanavakuuntelussa ja yleisesti kaukokentässä moitittiin pääkaiuttimien rajallista dynamiikkaa ja äänenpainevaroja. Tuettavia kiinnitystapoja ovat Omnimount®-, VESA- ja Sanusliitynnät, joiden lisäksi pienokaisen voi asentaa 3/8"-kierteytyksellä varustetun mikrofonitelineen jatkeeksi. Tämän jälkeen sama toistetaan 90 asteen kytkimellä, edelleen valitsemalla se hiljaisempi vaihtoehto. Vaiheen säätämisessä suositellaan käyttämään jakotaajuusalueen yli kulkevaa taajuuspyyhkäisyä tai tarkkaa rajataajuutta, joka sattuu pääkaiuttimille olemaan se tuttu 85 Hz. 6010A:n tavoin säädöt on toteutettu dippikytkimin. 165 mm elementtikoko huomioon ottaen systeemin viritys on alhainen. oheinen poikkileikkauskuva). Tähän löytyy sekä psykoakustiset- (mm. Sekä diskantille että bassokeskiääniselle löytyvät omat päätteensä. Bassoa ajaa integroitu 40 W vahvistin. 3dB alarajataajuudeksi ilmoitetaan vähintään 73 Hz ja elementtien jakotaajuudeksi 3 kHz. Basson toimintaperiaate on refleksiviritteinen ja rakenne ns. Niistä kaksi on pyhitetty alimpien taajuuksien vasteen ja tason säätöön. Periaatteessa vaakasijoitus on myös mahdollinen, joskaan ei akustisessa mielessä suositeltava ratkaisu. Säädin ohjaa koko systeemin tasoa, olettaen että kaikki kanavat on kierrätetty 5040A:n kautta. 48 HIFIMAAILMA 2/2009. Todellisella materiaalilla tästä kuitenkin jäädään helposti yli10 dB. Johtojen liittimet ovat kullattuja. Suurin osa hifiharrastajista on varmasti tietoisia väärän vaiheasetuksen aiheuttamasta rajataajuuskaistan vaimenemisesta, ja että alueen voimakkaimman toiston antava asetus on se oikea. Vaihe voidaan säätää kahden kytkimen avulla ja 90° tarkkuudella. Kytkimen löytäminen käsikopelolla on aluksi hankalaa, mutta ajan myötä sormet alkavat pikkuhiljaa muistaa mille reunalle hakeutua. Settinä ja erikseen balansoimattomia ja RCA-tyyppisiä. Ohjeessa kehotetaan valitsemaan 180 asteen dippikytkimen hiljaisempi vaihtoehto. Tarkempi osoite on http://www.genelec.fi/ht/tuotetuki/testi-signaalit/. 017 83 881, www.genelec.fi tekniset tiedot: Mitat (kork., halkaisija): Massa: toimintaperiaate: elementti: Jakotaajuus: -sisäinen suodatin -lFe teho: Magneettisuojaus: liitäntä -tulo/lähtö -sähkö 251mm, 305mm 6,3 kg bassorefleksi 165mm 85 Hz 120 Hz 40 W on RCa, osittain 3,5mm stereo oo-europistoke 5040A Lievästi vanhan ajan ilmankostutinta muistuttava 5040A-lisäbasso eroaa ulkomuodoltaan täysin 7000-sarjan subwoofereista. 35 Hz alarajataajuudella puhutaan ehkä kuitenkin ennemminkin lisäbassosta kuin subwooferista. Tuttua muotokieltä löytyy vain pohjasta elementin suojaritilän muodossa. T E S T I : KaI uTTI mET G EnE lEc 6010 a ja 5040 a seinästä on noin tuuman verran. Kokonsa puolesta tilaihmeeksi luokiteltava kaiutin on myös asennusihme. Laitteen pohjasta löytyvät tuloliitännät ovat 5040A-basson säädöt löytyvät pohjasta, mikä hankaloittaa hieman vaiheen ja tason säätämistä. + Helpposäätöinen alapään vaillinainen potku rajalliset äänenpainevarat ominaisuuksiin nähden hintavahko lisäoktaavi Äänenlaatu Ominaisuudet Mittaukset Työn laatu Hinta-laatusuhde yleisarvosana: den säädölle löytyy oma pieni potikkansa. Jälkimmäisestä puuttuvat kanavamerkinnät. Tämä hidastaakin hieman kytkentöjen tekemistä. Refleksiputken halkaisija on vain 45 mm, mutta pituutta sillä on senkin edestä (ks. Esimerkiksi seinäsijoitusta tai kaikuisan huoneen ominaisuuksia voidaan korjata vasteen "Roll-off"-säädöllä. Herkkyy6010A kuunneltiin 5040A-lisäbassolla höystettyinä kaksi- ja monikanavasetteinä. pohjasta ampuva. korvan kompressoituminen) että käyttöturvallisuusperusteet. Teholukemana 12 W per elementti tuntuu pieneltä, mutta kaiuttimen maksimiäänenpaineeksi sinisignaalilla yhden metrin etäisyydellä luvataan kokonaiset 93 dB (SPL). Muun muassa 5040A:n vaiheen säätäminen on neuvottu pomminvarmasti ja mikä parasta, oikeaa ja turvallista metodia käyttämällä
Bassopää murahtaa mehevästi ja kiinteästi. Yhtenäisen erottelukykyiset stereokuva ei ole äärimmäisen tarkasti asioita paikallistava, mutta hyvin yhtenäinen ja selkeä. kokonaisuus kuulostaa silti, koostaan ja toimintaperiaatteestaan huolimatta, enemmän oikealta kaiuttimelta kuin tyypilliseltä työpöydän tietokonepurkilta. Dippikytkimet ovat helposti saatavilla ja säädöt kansantajuisia. stereokuva avautuu kaiutinlinjan takana hyvin avarana, mutta solisti ponkaisee askeleen lähemmäksi kuulijaa. sävelkorkeudet ja tremolot erottuvat vaivatta, joten artikulaation puutteesta ei varsinaisesti ole kysymys. Toisaalta mukavaa ja helppoa kaiuttimien ja basson yhteensovittamista halajava nauttinee nopeasta asennuksesta ja etenkin kohtuullisen hyvin sovitetusta yläbassojen toistosta. 6010A:n liittimet mukailevat kaiuttimen kokoa. desktop control) + avara äänikuva rajoitetut äänenpainevarat ja dynamiikka Äänenlaatu Ominaisuudet Mittaukset Työn laatu Hinta-laatusuhde yleisarvosana: HIFIMAAILMA 2/2009 49. eloisuutta ja räväkkyyttä jää kaipaamaan. Hillitty ote hyvin rajalliseen dynamiikkaan yhdistettynä jättää äänitteiden yksityiskohdat mattapintaiseksi ja tumman varjon piiloon. kapasiteetti riittää kyllä hillittyyn kerrostaloteatteriinkin kunhan järki pysyy mukana. Ääntä hallitsee etäisyys ja verhoutuneisuus. kriittiseen, uppoutuvaan musiikin kuunteluun kaiuttimista ei oikein ole, ainakaan normaaliolosuhteissa. kenties lähikentässä ja kovassa huoneessa homma toimii. keskialueella on musiikkimateriaalilla havaittavissa pientä sisäänpäin kääntyneisyyttä, jonka huomaa varsinkin iskuäänissä. Yleissävy on toimituksen vaimeahkossa huoneessa hieman tummaan kallistuva koska tasonsäätöä diskantille ei ole. Neutraali sointi tosin vaatii hiukan tavanomaista pienempää kuunteluvoimakkuutta, sillä suuremmalla voimakkuudella ääni alkaa mennä turhan ohueksi. kokonaisuudessaan hieman turhan harmaa ja yleispätevä soundi. erottelukyky riittää kaivamaan tukkoon miksatuista äänitteistä hämmästyttävän hyvin asioita esille ja rytminen puoli hoituu luontevan menevästi. Äänenpaineresurssit loppuvat kuin seinään rajan tullessa vastaan joten raja voi tulla yllättävänä. esimerkiksi tomien paras dynamiikka puuttuu parin kilohertsin alueelta, kahdeksan kilon kapulaäänet toistuvatkin sitten jo ihan mukavasti. Samaa sarjaa. Genelec 6010a Hinta: 250 /kpl lisätietoja: Genelec Oy, puh. Metallidomen näennäinen tarkkuus on toki asia, josta ei pääse yli eikä ympäri. Jarno Rannanpää Hillitysti ilmava siisti ja kohtuullisen avoin sekä tasapainoinen soundi. keskialue ei milloinkaan avaudu luonnollisen kuulaaksi, vaan toppuuttelee itseään kuin pakotettuna. Bassotoisto on napakkaa mutta rajojen ylittyessä matalimpien osalta pörisevän epämääräistä. Basson viritystaajuuden osuminen sähkö- ja kontrabasson B0: n ja e1:n välimaastoon tuo mukaan ikävän lisähitausmomentin, eikä setin alapää luonnollisesti muutenkaan potki yhtä jämäkästi kuin 8000-sarjan suuremman pään kaksitieratkaisuissa. peltien heleydessä skarppius ja tilainformaatio johon 8030a-mallissa aikoinaan tykästyin puuttuvat. Lämpöä on sopivasti, paksuutta ei yhtään ja subwooferin integraatio on varsin korkeaa tasoa. Hieman lisää ilmaa ja kipinää ylemmille taajuuksille toisi elävyyttä. 8000-sarjasta tutun yläpään tason säädön puuttuminen ei haittaa sillä 6010a:n diskantti on isoveljiään lähikenttäystävällisempi, mutta kääntöpuolena ovat puutokset mm. 5040A:n mukana toimitetaan vekkuli volume-säädin, jolla voi ohjata koko systeemin äänenvoimakkuutta. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström Hissutellen Pienessä kaiuttimessa pienet liittimet. Osittain tämä saattaa johtua lievästä epäjatkuvuudesta alemmalla keskialueella, joka muodostaa saumaa basson ja muiden äänialueiden väliin. Äänikuva on iso ja avara, mutta tiukin jäsentyneisyys puuttuu. Basso ei ulotu erityisen alas, mutta sen laatu on mukavan napakka, jos äänenpaine säilyy kohtuullisena. kokonaisuus on selvästi optimoitu ennemminkin lähi- kuin kaukokenttäkuunteluun. Runsaan kymmenen neliön makkarissa ja työhuoneessa kaksikanavatoisto toimii lisäbassolla mukavasti ja tuloksena on lähikentässä varsin aineeton ja sympaattisen värittymätön sointi. + Kompakti koko + säädettävyys (mm. Toisaalta mikään osa-alue ei ole missään määrin rasittava, ja sähäkämmällä rokilla balanssi kerää pisteitä. Monikanavassa ja hieman kauemmas sijoiteltuna bassokeskiäänisen kompressoituminen voi monikanavamateriaalin tiimellyksessä herättää huomiota, mutta kohtuullisilla äänenpaineilla tulos on varsin yhtenäinen. 017 83 881, www.genelec.fi tekniset tiedot: Mitat (l x k x s): Massa: toimintaperiaate: elementit: -Matalat äänet -korkeat äänet Jakotaajuus: teho: Magneettisuojaus: liitäntä -tulo -sähkö samu saurama 19,5 x 12,1 x 11,4 cm 1,4 kg 2-tie aktiivikaiutin, bassorefleksi 76 mm 19 mm 3000 Hz 12 W, elementeillä omat vahvistimet on RCa oo-europistoke Kompaktisti kasassa avoimemmassa tilassa 5040a-basso jää hieman vajaaksi. Tarkkuus on vain viitteellinen elementtien levitessä varsin epämääräiseksi
T E S T I : KaI uTI n Elac 31 0 cry STal EdITIon TeksTi: Ville Riikonen kuvaT: Pekka Väänänen MiTTaukseT: klaus aJ RiedeReR Ja PoJu antsalo / tkk Ensimmäinen reaktio, kun ensisävelet pääsivät ilmoille Elacin 310 CE:stä oli, voiko tämän kokoisista passiivikaiuttimista todella saada näin tukevan bassopoljennon. Kun siihen yhdistetään vielä heleän kirkkaasti soiva nauhadiskantti, ei voida mennä ainakaan pahasti metsähallituksen puolelle. Pikkujättiläiset 50 HIFIMAAILMA 2/2009
Edellisiin kohtiin viitaten voisi todeta, että tässä on malliesimerkki siitä, miten laadukas kaiutin rakennetaan ottaen huomioon myös tehokas tuotanto. Pienen etuseinän täyttävät elementit, ja niiden sekä metallikotelon väliin jäävään rakoon kiinnittyy suojaritilä. Piirilevyille kootussa suotimessa on yhteensä 23 komponenttia, jotka ovat kriittisiltä osiltaan laatutavaraa eli ilmasydämisiä keloja ja muovieristeisiä kondensaattoreita. Lisävarusteena pikku-Elaceihin saa erilaisia jalustoja ja seinäkiinnikkeitä, jotka voidaan ruuvata pohjassa oleviin reikiin. Tämän kerrotaan rauhoittavan toiston yläpäätä ja reunaheijastuksia. Jalustalla tosin on hintaa aloittelijatason kaiutinparin verran (alkaen 320 ). Kokemus näkyy ja mikä tärkeintä, se myös kuuluu. Kotelo on hieman harvinaisempaa materiaalia kuin mihin on yleensä totuttu: 6,5 mm paksua alumiinia. Herkkyys on normaalitasoa, mutta 4 ohmin keskimääräisellä impedanssillaan Elac ei ole helpoin kuorma vahvistimelle. Tietysti säästämällä omia ja kanssaeläjien kuuloelimiä ongelmalta vältytään. Mikäli on tottunut näkemään yksinkertaisia toisen asteen suotimia höystettynä muutamalla herkkyydentasausvastuksella, saa Elacin suodin haukkomaan henkeä ja nostamaan lakkia insinöörille. Kurkistus konehuoneen puolelle täydentää tätä mielikuvaa. Liittimet syövät niin paljasta johtoa kuin banaaniliittimiäkin. Testikaiuttimissa oli tällaiset jalustat, ja ne istuivat hyvin kaiuttimen ulkonäköön ollen samalla tukevat. Pikkujättiläinen Kuten jo alussa todettiin, on Elacin bassotoisto kokoisekseen yllättävä ja rytmikäs yhden kuuntelijan mielestä hieman kumisevakin. Ulkonäkö tosin on melko räväkkä ilman etusuojusta johtuen kiiltävän metallisista elementeistä ja kiiltävästä flyygelipinnasta. Onneksi se ei vaikuta ääneen. Insinöörityön taidonnäyte Jo ulkopuolelta tarkasteltuna Elac 310 CE on huolitellun ja hyvin suunnitellun oloinen näppärästi kiinnittyvine etusuojineen ja metallikuorineen. Kaiuttimen ollessa kotonani, tuli vierailta hieman kommentteja, joiden mukaan ulkonäkö ei täysin vastannut hintalappua. Elacin 310 Crystal Edition on uudistettu malli 310.2:sta. Kotelo on täytetty erittäin tiiviisti synteettisellä vanulla. Myös elektrolyyttikondensaattoreita näkyi, kuten myös ferriittikannellinen kela. Myös lisäviive elementtien välillä on pieni. Kuuntelukokeiden luukutteluissa tuli myös esiin, että siinä vaiheessa, kun kaiuttimen voimavarat loppuvat, ne todella loppuvat. Kaiuttimen sisäinen johdotus on jämäkkää paksuusluokkaa. Myös takalevy on kompakti kovamuovinen seinämä, josta löytyy napakat kaksoisjohdotuksen sallivat liittimet ja bassorefleksiputki. Crystal Edition tarkoittaa uutta, kristallikuvioista, alumiinipinnoitteista bassoelementtiä, jonka avulla elementistä on saatu resonoimattomampi ja valmistajan mukaan laajemmalle alalle säteilevä. Pakkauksesta löytyy myös kaikuisiin ja akustoimattomiin tiloihin tarkoitettu pehmeä, suuntaimen tapainen rinkula, joka asennetaan nauhaelementin ympärille. Monimutkaisella suotimella ja tarkkaan valituilla elementeillä on saatu aikaan erittäin tasainen taajuusvaste. Syvyyttä on melkein 30 cm, mutta etulevyn pienen pintaalan vuoksi kaiutin on edestä melko pienen näköinen. Kaiutinvalmistus alkoi neljännesvuosisata sitten eli mistään uudesta tulokkaasta ei ole kyse. Näiden ominaisuuksien avulla sen herkkyys ja tarkkuus sanotaan saavutetun. Vahvistimen bassosäädöillä tai ylipäästösuodattamalla ongelmasta päässee eroon. Eli aivan alimmat bassot saattavat puurouttaa toiston ainakin iloisissa illoissa äänenpaineen noustessa. Alarajataajuuskin on alhainen tässä kokoluokassa. Korkeiden äänien toistosta vastaa jo klassikkoaseman saavuttanut JET III -nauhadiskantti. Refleksiputki on integroitu takalevyyn samoin kuin liittimet, joiden toisella puolella on valmistajalle tuttuun tapaan kahteen kerrokseen jaettu jakosuodin. Joku tykkää saksalaisesta teknisen kiiltävästä designistä, toinen ei. Muutoinkin Elac HIFIMAAILMA 2/2009 51. Kaapelit kiinnittyvät itselukittuvilla abico-liittimillä elementtien napoihin. Läpimenoaika linjalla tuskin on pitkä, mutta lopputulos on kiitettävä. Taattua saksalaista laatua Viimeistely ja jämäkkyys ovat vakuuttavia, kuten tämän hintaluokan toistimissa kuuluukin olla. Kaiutin on selkeästi myös helppo ja nopea kasata. Alumiinista valmistettu kotelo oli testiparissa kiiltävän musta flyygelipinta. Siinä on laskostettu foliorakenne ja erittäin tehokas magneetti. Kotelon ja elementtien välissä on luonnollisesti tiivistysnauhaa, ja bassoelementti on magneettisuojattu, joten kaiutinta voi käyttää vaikka lähimonitorointiin kuvaputkinäytön kanssa, mikäli joku sellaisen sattuu vielä omistamaan. S aksalainen Elac Electroacustic on perustettu jo lähes sata vuotta sitten. Kaiuttimien mukana toimitetaan myös puuvillahansikkaat hellää käsittelyä varten ja liina pölyn sekä muiden jälkien poistoon. Elac 310 on jalustakaiuttimista lähes pienintä kokoluokkaa. Nauhadiskantin toistoa kehuttiin rasittamattomaksi ja miellyttäväksi
Hinta saattaa myös aiheuttaa päänvaivaa, koska tällä summalla valikoima on laaja, ja tarjolla on myös paljon laadukkaita lattiakaiuttimia puhumattakaan muista jalustakaiuttimista. 60 asteen kulmassa mitatun vasteen muoto ei täysin säily muiden kaltaisena jakotaajuuden ympärillä. T E S T I : KaI uTI n Elac 31 0 cry STal EdITIon Elacin jakosuodin sisältää huikeat 23 komponenttia Mittaustulokset Taajuusvaste on kauttaaltaan erittäin tasainen. Bassovaste ulottuu kokoisekseen alas. Valinnassa täytyy ottaa huomioon kuitenkin melko voimakas suuntaavuus varsinkin pystysuunnassa, joten sijoitukseen ja kuuntelutottumuksiin on kiinnitettävä huomiota. Tosin design on hieman baijerilaista. Tämä näkyy myös tehovasteapproksimaatiossa. suuntaavuusindeksi (100 10 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 100 10 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 4,5 dB 86,5 dB 56 Hz Lisäviive taajuusalueella 100 20 000 Hz vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz on rytminen ja musiikin vietäväksi on helppo antautua. Bassotoisto on kokoisekseen napakka, joskin aivan alimmat uupuvat. Sen soundia kehuttiin tasapainoiseksi ja rasittamattomaksi. Ilmava soundi jättää soittimien ympärille mukavasti tilaa. Laatu on vähintäänkin kohdallaan ja pieni koko varmasti miellyttää myös huomaamattomuudesta kiinnostunutta asiakaskuntaa. Tasapainoa todennäköisesti hieman horjuttaa taajuusvasteessakin näkyvä pieni piikki hieman alle 1 kHz alueella, joka kuului pienenä kireytenä ja keskialuekorostuneena sointina. vaimenemisvaste taajuusalueella 200 20 000 Hz + Hyvä bassotoisto kokoonsa nähden + tasapainoinen sointi Bassotoiston tukkeutuminen hyvin matalilla taajuuksilla Äänenlaatu Mittaukset Ominaisuudet Työn laatu Hinta-laatusuhde Yleisarvosana 52 HIFIMAAILMA 2/2009. Kokonaisfiilikset jäivät kaikesta huolimatta koko raadilla reilusti positiivisen puolelle, ja kailotin herätti kuin herättikin omistamisen halun tunteita. YhTEEnvETo Elac 310 CE on kokoisekseen hyvin monipuolinen kaiutin. Kuunteluissa pikku-Elac osoittautui miellyttäväksi. Se soveltuu pääkaiuttimeksi ainakin lähikenttämonitorointiin ja pieniin sekä keskisuuriin tiloihin
Rytmi toistuu vauhdilla ja sykkeellä, joskin aavistuksen kuivasti. efekti kuuluu hitusen latteana sävynä joissakin lauluäänissä, mutta useimmilla äänitteillä soundi on mukavan tasapainoinen ja ehjä. Yleissävy on varsin neutraali ja kaiutin vaikuttaa siltä, että oheislaitteiston luonne kuuluu siitä varsin selkeänä läpi. Basso on napakka, tasoltaan sopiva ja sävykäs, joskaan ei dynaamisiin tai kontrolloiduin mahdollinen. se erottuu selvästi muutoin lihaisan miellyttävästä pohjasta yllättävänä huomion herättäjänä. useimmalle musiikille bassotoisto silti riittää aivan mainiosti. Diskantti on täydellisen rasittamaton, mutta pellit kaipaisivat aavistuksen lisää kilkettä. Pienen mattapintaisuuden kokee enemmänkin rauhallisuudeksi kuin värittymäksi. keskialueella on kapea suikale pistävää kireydettä, joka nousee aika ajoin pintaan. Leveässä ja syvässä stereokuvassa instrumenttien ympärille jää kaunis henkäys ilmaa. Tätä tukee myös diskantin erotteleva ja sävykäs luonne. HIFIMAAILMA 2/2009 53. alimmat jyrähdykset eivät myöskään mene kovin alas, jolloin varsinkin rajumpaa vääntöä vaativilta levyiltä puuttuu potku. ehkä yleisilmekin on vähän kuivakan kaunistelemattomaan kallellaan ja kaipaisi tarkkaan mietittyä elektroniikkaa eteensä. kuuntelun yhteydessä harhailemaan lähteneet ajatukset palautuvat välillä ihastelemaan rytmikästä ja leppoisaa toistoa. Toisto ulottuu hämmästyttävällä voimalla kohtuullisen alas, mutta täysin kumisemattomaksi sitä ei toimituksen kuunteluhuoneessa saanut pelkällä paikan hakemisella. Kaunistelemattoman erotteleva Hyvin selkeästi artikuloiva ja ison, ilmavan ja syvänkin äänikuvan luova. ilmavuuden muodostajana kokonaisuus kuitenkin toimii. eritoten sähköinen kitara herätteli kiprakkoja korostumia. Tila välittyy mukavasti akustisilla äänityksillä. Elacin huippumalleista tuttu JET III -nauhaelementti Elac 310 crystal Edition Hinta: 1 390 /pari lisätietoja: scanteknik Oy, (09) 2230 0780, www.scanteknik.fi, www.elac.com tekniset tiedot Mitat (l x k x s) toimintaperiaate elementit - Matalat äänet - korkeat äänet - Jakotaajuus tehosuositus nimellisimpedanssi Magneettisuojaus Paino liitäntä - Naparuuvit - Banaanihylsyt - kaksoisjohdotus 12,3 x 20,8 x 28,2 cm 2-tie, refleksi 11,5 cm Nauhadiskantti 3000 Hz 50150 W 4 ohmia On 6,5 kg On On On Napakat kaksoisjohdotettavat liittimet sallivat paljaan johdon sekä banaaniliittimet Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Muhkeaa menoa sopivalla materiaalilla häiritsemättömän neutraali, mutta menevä tapaus. Yläbassojen jyräys talttui vasta vahvistimen avulla; refleksiputken tukkiminen kadotti äänestä liikaa voimaa. Miellyttäjä Puhdas ja rauhallinen, ehkä aavistuksen verran keskialueelle kallellaan oleva toisto. Bassoilla on hyvin mehevää kiinteyttä ja mukavasti potkuakin vaikkei ulottuvuus hurja olekaan. kokonaisuutena kaiutin on erittäin miellyttäväsoundinen, sävykäs ja yleispätevä, vaikka ei ehkä dynaamisin tai analyyttisin mahdollinen. Tilaa on ennemmin vapautuneen hengittävästi kuin naulantarkasti, holtittomasta liioittelusta pysytään kuitenkin kaukana. Ylipäästösuoto olisi tarpeen hyvin matalia taajuuksia sisältävällä äänitteellä, joka sotkee kontrollin jo alhaisilla voimakkuuksilla. kokoisekseen hämmästyttävää ääntä tarjoileva. Pääosin miellyttävä kaiutin, jonka ääntä mieluummin kuuntelee kuin analysoi
T E S T I : I n Focu S X9 ja I n 83 -v IdEoproj EkTor IT TeksTi: Mikael NederströM kuvaT: Pekka VääNäNeN MiTTaukseT: Petri teittiNeN Rahanarvoista 54 HIFIMAAILMA 2/2009
X9 on sen sijaan ulkoisesti kompakti, dataprojektorin mieleen tuova paketti. Ilmoitetut kontrastiluvut ovat usein harhaanjohtavia jopa saman valmistajan mallien välillä on heittoa eikä muistakaan mainospuheista voi päätellä paljoa kuvanlaadusta. Toisaalta jos kuvanlähteenä on tavallinen DVD-materiaali ja SD-digiboksin välittämä pikselimössö, vaaka kallistuu toiseen suuntaan. Varustelu on kummassakin projektorissa kohtuullisen niukka. Myös skaalain- lomituksenpoistopiirit ovat Pixelworksin käsialaa, kun taas X9 saa tyytyä vaatimattomampaan prosessointitekniikkaan ja 1280x720-tarkkuuteen. Jälkimmäiset taas loistavat selvästi paremmalla resoluutiollaan. Siksi ainoa järke- vä tapa on vertailla kuvanlaatua käytännössä eri lähteillä, jonka jälkeen vasta näkee, missä asioissa kompromissi on oikeasti tehty. Daavid ja Goljat Ulkoisesti laitteet ovat täysin erilaisia. X9:n kompakti kaukosäädin kiinnittyy magneetilla projektoriin. Vertailimme heikkouksia ja vahvuuksia kahden erihintaisen InFocuksen välillä. resoluutiota? V alinta täyden tarkkuuden hyväksi ei ole niin itsestään selvä asia kuin voisi kuvitella, vaikka Blu-ray, pelit ja aito HD-lähetys pääsevätkin oikeuksiinsa vasta 1920x1080-resoluutiolla. Pienempi, ja siten alkuperäistä lähempänä oleva, resoluutio toimii lähes aina paremmin. Asiassa on myös toinen mutta. Parantuneet skaalainpiirit ja monien HD Ready -tykkien todella edullinen hinta tekevät ne houkutteleviksi vaihtoehdoiksi, jos kuvalähteenä käytetään enimmäkseen SD-tasoista materiaalia. Ainoastaan valotehossa X9 vetää paperilla pitemmän korren ja tietenkin hinnassa. Jos LED-tekniikka on valloittamassa markkinat muutaman vuoden sisällä, mikä voisi olla parempi väliaikaisratkaisu kuin edullinen HD Ready -laite? Mistä kannattaa tinkiä? Äkkipäätään katsoen näiden kahden tykin vertailussa ei ole järkeä. Molemmissa on ainoastaan yksi HDMI 1.3 -otto, mikä on nykyisin turhan vähän. Molemmassa projektorissa on tingitty samalla tavalla linssinsiirrosta, mikä vaikeuttaa huomattavasti asennusta normaalihuoneessa kummassakaan ei nimittäin ole minkäänlaista siirtoa. HIFIMAAILMA 2/2009 55. IN83:n kaukosäätimessä on pieni mutta olennainen oivallus: led-lamppu, joka toimii kätevästi pimennetyssä teatterihuoneessa. Moni miettii edelleen valintaa HD Ready ja Full HD -projektorien välillä. Kun heikolla skaalaimella ja lomituksenpoistolla varustetun digiboksin kuvan venyttää täyteen Full HD -resoluutioon, on lopputulos yleensä todella karmaisevaa katsottavaa, eikä DVD-levyn pakattu kuvakaan saa mitään todellista lisäarvoa tästä prosessoinnista. Viimeistely ja muotoilu ovat isoveljessä oikein hyvää tasoa, ja mukava lisä on kaukosäätimessä oleva led-valaisin. Edellisten etuna on edullinen hinta ja muutenkin hyvä kuvanlaatu. IN83:n natiiviresoluutio on suurempi, siinä on uusin DarkChip 4 -DLP-lastu, ja ilmoitettu kontrasti on suurem- pi. Lisäksi mukaan astuu epävarmuus tulevaisuudesta. IN83 on kookas, painava ja muistuttaa ulkonäöltään kovasti taannoin testattua mallia X10 (Hifimaailma 6/2008)
Koska IN83:n kuvaprosessointikin on laadukkaampaa, se näyttää myös tavallisella DVD-materiaalilla paremmalta. Tämä ei ole mikään itsestäänselvyys, sillä usein 720p-projektori on helpompi saada toimimaan kunnolla DVD-kuvalla. IN83 GAMMA - IRIS100 NORMAL POWER. IN83:n gammakäyrä (keskiarvo 2,08) on hyvin tasainen ja lähellä referenssiä (2,20). Heittoetäisyys on pitempi IN83:ssa, eli se vaatii selvästi enemmän pituutta huoneeseen, kuten oheisista mittaustuloksista näkyy. IN83 lamp normal - iris 100 - facdef IN 83:n harmaasävyjen tasapaino Cinema-tilassa. Heittokulma on isoveljessä niin ikään jyrkempi, joskin molemmat projektorit vaativat sijoituksen selvästi yli tai alle kuvan keskipisteen. Tekstit on käännetty kattoasennusta silmällä pitäen. Zoom on X9:ssä 1,1- ja IN83:ssa 1,2-kertainen. X9:n kirkkaat sävyt ovat sen sijaan jonkin verran koholla (keskiarvo 2,06). X9 GAMMA - CINEMA 56 HIFIMAAILMA 2/2009. T E S T I : I n Focu S X9 ja I n 83 -v IdEoproj EkTor IT Kummankin projektorin liitinvalikoima on niukkaa perustasoa. Toistoa sävyttää tummimpia sävyjä lukuun ottamatta punainen vivahde, jonka saa kuitenkin säädettyä suhteellisen helposti kuntoon. Virheäsävyinen musta ei ole käytännössä aivan niin häiritsevä kuin mittauksista voisi päätellä. Eroja on Eroja tykkien välillä löytyy muualtakin kuin resoluutiosta. Kokeilussa X9 takkuili HQV:n diagonaalisilla linjoilla ja lipputestillä sekä ajoittain nyki PAL-signaalilla. Efekti ei kuitenkaan ole niin paha miltä kuulostaa, sillä tavallisella elokuvamateriaalilla puutteita oli vaikeampi huomata. IN83:n liitinpaneelissa on mukana DVI-liitin, jonka saa tarvittaessa taipumaan myös HDMI-otoksi. Isoveli laittaa tässä suhteessa kuitenkin selvästi paremmaksi, sillä sen skaalaus ja lomituksenpoisto hoituvat erittäin siististi
Poissa olivat tänä vuonna mm. On siis todennäköistä saada meidät kuluttajat kuuntelemaan argumentteja ympäristöystävällisistä ratkaisuista, varsinkin jos ne kohdistuvat energiatehokkaisiin, vähemmän sähköä kuluttaviin laitteisiin. Paikoitellen ammottivat näyttelyosastot myös tyhjinä, kun kyseiset yritykset olivat kylmän viileästi päättäneet luopua leikistä. Ei mikään helppo päätös ottaen huomioon, että suuri osa näyttelypaikoista oli maksettu etukäteen. USA:ssa on useimmilla suurilla elektroniikkayhtiöillä kierrätysohjelma joko oman tuotannon puitteissa (Samsung) tai ryhmänä (Panasonic, Sharp ja Thoshiba noudattavat samaa MRM -menettelyä). Unohtaa ei sovi tietenkään kestävän kehityksen periaatetta eli kierrätettävien materiaalien hyödyntämistä. Kehitteillä on kunnianhimoisia suunnitelmia, joilla voidaan yksinkertaistaa. Yleensä jokainen uusi vuosi tuo mukanaan myös uusia selkeitä suuntauksia. kaksi merkittävää valmistajaa, Philips sekä Yamaha. Kaikki, ja nimenomaan kaikki suuret monikansalliset yritykset aloittivat lehdistötilaisuutensa tyyliin: "Olemme selviytyneet suhteellisen hyvin huolimatta ankeista ajoista". R A P O R TTI: CES LAS VEG AS 2009 TeksTi ja kuvaT: Magnus FredholM, Jonas Bryngelsson käännös ja yhTeenveTo: harri Katas Vihreät arvot myötätuulessa Viime aikojen talousnäkymät heijastuivat selvästi tämänvuotisilla CES-messuilla Las Vegasissa. Ei voida väittä, että finanssikriisi olisi iskenyt lamaannuttavasti tämän vuoden tapahtumaan, mutta tosiasia on, että kun viime vuonna etukäteen rekisteröityjä vierailijoita oli noin 250 000, oli luku nyt 150 000. Tämän vuotuisen tapahtuman trendinä oli ympäristöystävällisyys, mikä ei sinänsä ole yllättävää ottaen huomioon vallitsevan maailmanlaajuisen talousnotkahduksen. Meille kotiteatterifriikeille Las Vegasin CESmessut (Consumer Electronics Show) merkitsevät uuden vuoden alkamista. Messujen aikana tunnetusta tietokilpailuohjelmasta purkitettiin koko joukko tallenteita. Tosin vallitsevat suhdanteet eivät ehkä pelkästään ole pahasta, sillä tänä vuonna oli panostettu entistä enemmän ympäristöystävällisiin ratkaisuihin. 58 HIFIMAAILMA 2/2009 S onylla oli messujen ehdottomasti näyttävin osasto, josta suuri osa oli muutettu Jeopardy-studioksi
IOGear esitteli 2- ja 4porttiset HDMI-vaihtajansa, joissa HDMI:n lisäksi on tuki USB 2.0:lle sekä lähtö- ja tuloliitännät analogiselle äänelle. Moneual tarjoaa valikoimassaan mm. Se muistuttaa paksua kalottibassoa, mutta toistaa siis yläkeskirekisterin taajuuksia välillä 800 10 000 Hz. Todellinen miniatyyri. USA:ssa ne tosin tunnetaan merkillä Acoustic Research, sillä perinteikäs kaiutinmerkki on nykyään brändi, joka edustaa kaikkea muuta paitsi juuri kaiuttimia. Miksi pitäisi valmistaa tylsiä HTPC-laitteita, kun niistä voi tehdä tyylikkäitä. tämän sylinterimäisen luomuksen. HIFIMAAILMA 2/2009 59. Tämä on 3M mm200, täysin toimiva pieni VGA-projektori, joka soveltuu liitettäväksi vaikkapa kännykkään tai iPod-telineeseen. LG valmistaa hienoja televisioita ja projektoreita, mutta CES-messuilla se esitteli myös erikoisen näköisiä kaiuttimia. Joustavaa ja kätevää, sillä vaikka ne on tarkoitettu lähinnä tietokonekäyttöön, soveltuvat ne yhtä hyvin myös kotiteatterikäyttöön. Uudessa Earthquake Titan V8:ssa on yläkeskirekisteriä varten elementti, jossa on täysin oma uusi suunnittelu. Muotoilu on makuasia, josta lienee turha kiistellä. Myös Suomessa tutuksi tulleet OneForAll-kaukosäätimet olivat esillä
Näitä ovat LCD-televisiot, joissa paneelin taustavalona käytetään ledejä. Niin ikään ympäristöystävällisiä, mutta melko kauas Nokian taakse jääviä yrityksiä ovat Sony Ericsson, Toshiba, Samsung, Fujitsu Siemens ja LG.. R A P O R TTI: CES LAS VEG AS 2009 Tämä Panasonic BD70V tuskin yltää valtaviin myyntilukuihin, tai ehkäpä joku tarvitsee yhdistelmälaitteen, jossa on Blu-ray- ja VHSsoitin. Jumbosijalle jää Nintendo, ja toinen roskaaja ainakin Greenpeacen arvoasteikolla on datajät- tiläinen Microsoft, eikä sen kilpailija Apple saa sekään kovin korkeita Green-pisteitä. Litteys on valttia tv-rintamalla Huomispäivänä televisio on paksuudeltaan vain 25 mm ja niin kevyt, että sen voi huoletta ripustaa seinälle kuin taulun. Useimmat valmistajat, 60 HIFIMAAILMA 2/2009. Seinälle ripustettuna sen syvyys on 40 mm. Bowers & Wilkins Panorama on yhteen koteloon sijoitettu aktiivikaiutin, jossa on yhteensä 9 elementtiä, ja B&W kuvaa ääntä aivan erinomaiseksi. Greenpeace järjesti messujen aikana oman lehdistötilaisuutensa ja löi lisää löylyä kiukaalle hiostaen tuttuun tapaansa niin yrityksiä kuin myös kuluttajia. Digitaalisen äänisignaalin kytkentä tapahtuu optisesti tai elektronisesti. Sekä Panasonicin, LG:n että Samsungin valikoimat sisältävät ylenpalttisia plasmaluomuksia, mutta tarjolla on myös malleja niille kuluttajille, jotka satsaavat rahansa mieluummin kuvanlaatuun kuin litteisiin muotoihin. Plasma elää edelleen ja voi paksusti, eikä viittaus tässä liity plasmanäyttöjen ulkomittoihin. Onneksi sen seuraksi on suunniteltu mielekkäämmät mallit BD60 ja BD80. Ohutta ja kevyttä sen olla pitää. Tämä koskee varsinkin suurikokoisia plasmaruutuja. Greenpeace on sitä mieltä, että Nokia on kaikkein paras yhtiö, kun mittapuuna käytetään ympäristöystävällisyyttä. Perinteinen tv ei juuri muilta osin herättänyt mainittavaa keskustelua. Uusimpien aivan ohuiden laitteiden valmistamiseksi led- valaistus sijoitetaan kuvaruutua ympäröivään reunaan, mutta kaikkein syvimmän mustan saavuttamiseksi ledit on sijoitettava paneelin taakse. Mutta edelleen tulemme näkemään hieman paksumpia televisioita myös premium-tasolla. Tämä on luonnollisesti hyvä asia, vaikka ensisijaisena tarkoituksena tuntuisi olevan toteuttaa markkinointitutkimukset, joista sitten ilmenee, että kuluttajat haluavat kierrättää kodin elektroniikkaa. Tällöin taustavalo voidaan sammuttaa kuvan mustissa kohdissa jolloin musta todella näyttää sysimustalta. HDMI-liitäntä puuttuu. Brittiläinen Cambridge Audio esitteli ensimmäistä Blu-raysoitintaan 640BD, mutta kertoi heti samaan hengenvetoon kehittävänsä jo tälle seuraajaa. kierrätysprosessia kuluttajille. Luxia 8000 on Samsungin nykymalliston kaikkein edistyksellisin led-tv. Tämä koskee ainakin korealaisia jättejä Samsungia ja LG:tä, ja todennäköisesti nämä luomukset tulevat dominoimaan kalliimpien laitteiden markkinoita 2009
Siinä on kaikki tarpeellinen tv-vastaanotinta myöten. Toshiban tv-valikoima 2009 poikkeaa hieman kilpailijoista. Malli on LT46P300. DLP ja lastu ovat kynnen kokoisia. D-Link on sitä mieltä, että tarvitsemme digitaaliseen kotiimme keskusyksiköksi yhdistettyjä reitittimiä/ kiintolevyjä, ja sekaannusten välttämiseksi tämä laite on saanut nimekseen yksinkertaisesti D-Link Storage Router. Samsung jatkaa Blu-ray-soittimien kehittelyä, ja tyylikkään BD-P4600:n sanotaan olevan markkinoiden littein. Sen voi asentaa seinälle tai pöydälle ja jälkimmäisessä tapauksessa myös hieman viistoon. Hieman outo lintu on tämä iPod-telakalla varustettu 46-tuumainen JVC-televisio. Esittelyssä toimi soittimena CD One ja Amplifier One sekä myös osittain putkilla toteutettu varsin raskas pääteaste, joka niin ikään edusti prototyyppiä. HIFIMAAILMA 2/2009 61. Toshiban mukaan kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan laitteiden litteydestä. 47ZV650 on siis paksumpi kuin esimerkiksi LG ja Samsung, mutta tarjoaa ominaisuuksia, jotka saavat kuluttajan mielellään nielemään ylimääräiset senttimetrit. Kotikaiuttimien puolella esitteli DLS ja suunnittelija Mats Andersen lähes valmiin prototyypin tulevasta kaiuttimesta, joka suorituskyvyltään asettuu selvästi M66:n yläpuolelle. Optoma HD808 on valmistajan suurin ja kaunein kotikäyttöön tarkoitettu videotykki, ja Optoma lupaa katselukokemuksen yltävän lähes elokuvateatterin tasolle. Messujen ehkä kaikkein huomiota herättävin, mutta myös tyylikkäin kaiutin tulee Tanskasta ja tuntee nimen Davone Rithm. Optoma Pico on näin pieni, mutta VGA-kuvan koko voi helposti olla jopa 30 tuumaa. Hinta USA:ssa on pyöreät 3 500 dollaria. Netgear ReadyNAS Pro -mediaserveri, jota voisi kutsua kelpo peliksi
Ja niin parhaalta kuulosti täysin analoginen ääni, 192kilohertsin digitaalisista tiedostoista huolimatta. koko joukko uusia kaiuttimia, mutta varsinaiset uudet ratkaisut loistivat poissaolollaan. Tyylikäs laatikko vasemmalla yhdistää yksikköä. reititin/tv-vastaanotto tai ylellisempi vaihtoehto. Se on Dock Box. Monipuolisimmat vimpaimet eivät pelkästään sisällä liitäntöjä usb:lle ja muistikorteille, vaan ne voidaan yhdistää niin kodin verkkoon kuin internetiinkin. Musiikki toistettiin uudella 3-tie-jalustakaiuttimella CR-1. Merkille pantavaa on LG:n pidättäytyminen verkko- ja internetsovelluksista, vaikka sitä yleensä pidetään yrityksenä, joka visioi kauas tulevaisuuteen. Saatavissa elokuussa. Ferrarin jälkeen Meridian löysi sopivan designkumppanin englantilaisesta Dunhillista. TV-valmistajat pyrkivät vankistamaan uusilla palveluilla tuotteidensa asemaa kodin AV-keskuksena niputtamalla mukaan Yahoo!:n ja YouTuben kaltaisia toimijoita. NetGear panostaa voimakkaasti laajakaista-tv-lähetyksille, ja valittavissa on joko yksinkertainen Pro-Ject ja sen runsas miniatyyrilaitteiden kirjo on vihdoin saanut tähden kokoelmaansa. Näin ohjelmatarjonta voidaan paisuttaa ennen näkemättömiin mittoihin uusine sovelluksineen niin ääni- kuin kuvapuolella. Tulevan Blu-ray-soittimen kehitystyö vie parhaillaan huomattavan osan aktiviteetista. Kuuntele ja katsele kaikkea, kaikkialla Audio-/multimediapuolella vahvistuu suuntaus erilaisissa digitaalisissa musiikki/videosoittimissa, joissa sovelletaan yhteistä nimittäjää, jonka mukaan ne eivät toista musiikkia suoraan levyltä. Esittely toteutettiin yhdessä sikäläisen uuden maahantuojan kanssa, joka hoitaa myös Elacin ja Regan edustusta USA: n markkinoilla. Toinen mahdollinen seuraamus taantuvasta taloudesta saattaa ilmetä pienempien merkkien tuotantolaitosten lisääntyvänä siirtymisenä pois Aasiasta ja kenties saamme nähdä uusien kaiutinvalmistajien ponkaisevan esiin täällä Pohjolassa. Perusteluiksi odottavalle kannalle kerrotaan, että DLNA on käyttöalueeltaan vielä liian rajoittunut. Tyyntä myrskyn jälken Kuten mainitsin alussa, messuilla saattoi aistia, ettei vallitseva taloustilanne ole paras mahdollinen. Andrew Jones ja TAD löytyivät tutulta paikalta Venetianin puolelta, missä hän suurikokoisessa sviitissä esitteli musiikkia vuorotellen digitaalisista tiedostoista ja kelanauhurilta. Kaiuttimissa tutut ratkaisut Luonnollisesti CES-messuilla esiteltiin myös 62 HIFIMAAILMA 2/2009. Kyseessä on sisustusystävällisempi, melko hinnakas 2-tiekaiutin, jonka jakosuodattimessa on ainoastaan kaksi kelaa ja yksi kondensaattori. Perinteikäs yritys McIntosh viettää 60-vuotisjuhliaan julkistamalla näppärän kokoisen integroidun MXA60äänentoistolaitteiston, joka pitää sisällään CD/SACDsoittimen, iPod-telakan ja 75-wattisen putkivahvistimen. Jälkimmäinen tarjoaa myös tallennuksen ja mahdollisuuden lisätä kapasiteettia osaksi vaihtamalla suurempaan kiintolevyyn tai ottamalla käyttöön ulkoisen NAS-verkkotallennusjärjestelmän. Panasonic ja Samsung etunenässä, esittelivät laitteita, joilla voi toistaa lähes mitä tahansa. Edellisenä vuotena Microsoft oli lähes yksin Home Server -järjestelmänsä kanssa, jolla musiikkia ja kuvaa voidaan levittää kodin joka huoneeseen. Tuotteet tulevat markkinoille vasta myöhemmin tänä vuonna. Tänä vuonna D-Link, NetGear sekä Linksys olivat mukana esittelemässä erilaisia ratkaisuja musiikin, filmien ja kuvien tallentamiseksi ja toistamiseksi. D-Linkin idea perustuu yksinkertaisesti reitittimeen, jossa on tallennusmahdollisuus; siis eräänlainen yhdistetty reititin/NAS. Pehmeän kalotin takana sijaitsee pallopinta, joka vuorostaan leviää torvimaisesti taaksepäin, ja näkemättä koko järjestelmää omin silmin oli vaikea ymmärtää kokonaisuutta sen paremmin. Multimediakeskusten edustajista tyylikkäimmän ratkaisun tarjosi Linksys. Kuitenkin keskustellessani monen valmistajan edustajan kanssa, kävi ilmi, että he katsovat luottavaisin mielin tulevaisuuteen. Yksi poikkeus oli Earthquake, jossa on varsin erikoinen kaksituumainen kalotti. Idea kääntyy hieman päälaelleen verrattuna tv-valmistajien ajatuksiin, koska toisessa versiossa televisio muodostaa keskipisteen ja toisessa tapauksessa piilossa oleva purkki toimii koko digitaalisen kodin napana. Heidän näkemyksensä mukaan markkinat pääsivät viime vuosina ylikuumenemaan, ja paluu rauhallisempaan kulutusrytmiin merkitsee sitä, että vastaisuudessa kuluttajalla on enemmän ja parempaa tietoa tuotteesta, jonka hän tulee ostamaan. R A P O R TTI: CES LAS VEG AS 2009 Suunnittelija Leif "Mårten" Olofsson ja säästöversio Marten Coltranesta, joka on saanut lisänimen Soprano. Tosin edellytyksenä on, että toisto tapahtuu tietokoneelta. Idea perustuu kuitenkin siihen, että kalvon taakse syntyviä ääniaaltoja voidaan näin vaimentaa. Primare esitteli tehokasta monikanavavahvistintaan SPA22, jossa D-luokan tekniikkaa on huomattavasti parannettu
Oletamme tyyppimerkintöjen 2/10, 2/8 ja 2/7 paljastavan, että kyse on 2-tie kaiuttimista, joissa bassokartioiden tuumaluvut ovat 10, 8 ja 7. Kokonaisuuden hinta sisältäen bassoyksiköt ja vahvistimet asettuu hintatasolle, jota kutsumme yleensä nimellä "jos kysyt hintaa, sinulla luultavasti ei ole varaa siihen". Aivan tavanomaisia kaiuttimia nähtiin Dynaudion osastolla, tosin huippuunsa viimeisteltyinä. Jonas Rantila ja Linköpingissä sijaitseva Perfect 8 ottivat mukaansa CES-messuille hieman kehittyneemmän version lasilevyyn upotetusta kaiutinluomuksestaan The Force. Sonata on Cambridge Audion uusi ase, jolla se uhmaa Arcamia ja muita maanmiehiään kompaktisegmentissä. Kuvassa näkyy CD-soitin RCD-1520, etuaste RC-1580 ja tuhti stereopääte RB-1582. Kuvassa näkyy CD-soitin CD30 ja vahvistin AR30, mutta myös DVD-soitin on tarjolla elokuvafriikeille. Rotelin 15-sarja, jossa on uusi tyylikkäästi pyöristetty muotoilu korvaa 10-sarjan. Dollarihinnat ovat vastaavasti 1 350, 1 100 ja 900 per pari. HIFIMAAILMA 2/2009 63. Parannukset liittyvät lähinnä kultapinnoitteeseen mutta myös suodatinratkaisuihin
Lisähaastetta tarjoavat sähköstaattisella toimintaperiaatteella varustettu Stax ja kotoa löytyvät, selkeästi edullisemmat referenssit. 64 HIFIMAAILMA 2/2009. VERTAILU: DEnon AH-D7000, GRADo RS1 jA STAx SRS-3050 II TeksTi: Jaakko Eräpuu kuvaT: pEkka VäänänEn Kuuloke-eliittiä etsimässä Dynaamisten kuulokkeiden kuninkuusluokkaan pyrkivä Denon joutuu tiukille, kun vastassa on perinteinen valtamerkki Grado
Grado RS1:n kuuloke-elementit ovat niin ikään mahonkirunkoiset, mutta niiden viimeistelyssä on käytetty Denonia karkeampaa hiomapaperia. Valmistaja kertoo kuulokkeiden impedanssiksi 25 ohmia ja herkkyydeksi 108 dB/mW. ei ehkä kaikkein eloisin tai läsnä olevin, mutta ei tumpulakaan. -kUULokkEET kuunteluarviot Denon Jaakko eräpuu Mahongin kiilto, aidon nahan kosketus ja magnesiumrunko: ylellisyyttä Denonin tapaan. Ruudikkaasti etäällä Muhkeaa bassoa lukuun ottamatta suht siisti soundi. Vertailun puitteissa ne joutuivat ottamaan mittaa Gradon RS1:stä ja Staxin SRS-3050 II:sta. korostus on kuitenkin normaalia alempana, eikä näin häiritse kauheasti kumeudellaan. Kuuloke-elementtien toleranssi toisiinsa nähden on 0,5 dB eli puoltoa ei pitäisi ilmetä. Ja jos pilkkua viilata haluaisi, ehkä useimmat äänitteet tulisivat toimeen hiukan vähäisemmälläkin diskanttienergialla. Grado käyttää kuparistaan nimitystä UHPLC (Ultra High Purity Long Crystal). Grado ilmoittaa avointen RS1-kuulokkeidensa taajuusvasteeksi 12 30 000 hertsiä ja impedanssiksi 32 ohmia. RS1:t päätyivät mukaan siksi, että valmistajan huippumalli, GS-1000, on esiintynyt jo aiemmin lehden palstoilla. akustinen jazz ja klasari hoituvat luontevalla sykkeellä, urkumusiikki jopa todella syvältä kouraisten. Piirtelee äänikuvallisia asioita hieman etäälle ja jättää äänitteiden särmikkyyden välittämisen puolitiehen. Kuulokkeiden korvatyynyt ovat sentään kokeneet vuosien saatossa pientä pehmennystä. Kuulokkeiden 1,5 m liitinjohdon materiaali on muiden vertailtujen tapaan putipuhdas kupari. Korkeakiiltoinen mahonki, magnesiumrunko, kangaspäällysteinen liitinjohto, aitonahkaiset pehmusteet ja moitteeton viimeistely vakuuttavat. Aivan terävimmässä kärjessä tosin vain jälkimmäisiä. Rasittavuuden rajapyykkiä kuulokkeet eivät tosin tälläkään osa-alueella ylitä. soundi tuo mieleen toteutuksen, jossa hyvien kaiuttimien alapäätä on tukevoitettu hieman heikompilaatuisella subwooferilla. Liitinjohdon lyhyyttä kompensoi kuulokkeiden mukana toimitettava jatko-osa. isoin ongelma on äkäisenä korville pistelevä ylempi keskialue tai aladiskantti, joka tuo kaikenlaiset säksätykset ja kihinät vahvasti korostettuina esille ja tekee kuuntelusta epämiellyttävää. Ikävä kyllä Sennheiserin uusi HD-800 julkistettiin vasta, kun tämä vertailu oli loppusuoralla. Kuuloke-elementtien magneetit ovat neodyymistä konstruoidut. Audio-Technican huippumallit pysyttelevät jostain syystä pois kotimaisilta myyntihyllyiltä, mutta Denonin kuulokemalliston lippulaivat sentään löytyivät testiin. Tilanne on kuitenkin muuttumassa, sillä sekä AudioTechnica että Denon ovat kiilaamassa kärkikastiin mukaan. Luksusta kerrakseen. Kolmimetrisen, puhtoisesta kuparista (7N-OHC) työstettyjen johdinten välityksellä signaalia kuljettavan, Y-mallisen kaapelin päässä sijaitsee laadukkaan oloinen 6,3 mm plugi. HIFIMAAILMA 2/2009 65. Dynaamisten kuulokkeiden laadukkaimpien lohkolla varteenotettavien vaihtoehtojen valtikka on pysytellyt akselilla SennheiserBeyer AKGGrado, vaikka myös Sony on pyrkinyt huippumalleillaan pakkaa sekoittamaan. samu saurama Bassotykki keskialueeltaan rauhallinen ja siisti, mutta hieman etäinen ja verhoutunut. Yläpään toisto on neutraalia ja siistiä lukuun ottamatta aivan ylimpien taajuuksien lievää korostusta. stereokuva aukeaa melko hyvin luoden parhaimmillaan jopa hieman epäkuulokemaista tunnelmaa. Staxin SRS-3050 II -yhdistelmä on valmistajan malliston keskiluokan setti. Myyntipakkauksesta löytyy myös vaaksan mittainen sovitetumppi, jonka avulla 6,3 mm muuttuu käden käänteessä 3,5 milliksi. Samaisesta materiaalista on valmistettu myös kuulokkeiden puhekelan lanka. AH-D7000:t edustavat rakenteeltaan suljettua tyyppiä, ja niiden taajuusvasteeksi luvataan hulppeat 5 45 000 hertsiä. epäbalanssi on kuitenkin hyvin pientä, ja lämpöä sekä erottelukykyä keskialueelta taas löytyy sopivasti. Tämän kiinnostavan kapineen testaus jäi siis tuonnempana tehtäväksi. Puuta, puhtokuparia ja pehmoilua Denon AH-D7000:t näyttävät ja tuntuvat juuri siltä kuin huippukuulokkeiden otaksuisikin näyttävän ja tuntuvan. Bassoilla on rutkasti ruutia, ja ulottuvuutta on kuulokkeille poikkeuksellisesti niin, että se saa jo miettimään, tunteeko osan bassosta kallossaan. Kuulokkeet toimitetaan tukevassa laatikossa, joka on vuorattu silkillä. sävy on kuitenkin luonnollinen ja miellyttävän rauhallinen. Huipulla on perinteisesti esiintynyt sekä dynaamisia että sähköstaattisia tarjokkaita. alapäävoittoinen balanssi maskaa hiukan soinnillista läpikuultavuutta ja aiheuttaa kuunteluväsymystä vähänkin keskivertoa suuremmilla äänenpaineilla. K uulokkein kuuntelun muodostaessa musiikki- ja hifiharrastuksen polttopisteen laadulliset tavoitteet kohoavat ymmärrettävistä syistä kohti laitetarjonnan yläluokkaa. Maailmallahan nuo japanilaisen audiokulttuurin edustajat ovat jo saaneet jalansijaa kuulokekansan parissa ja osin jopa selättäneet maineikkaat länsimaiset lajitoverinsa. Turhankin tuhti alapää luo tunteen hieman latteasta ja värittyneestä keskialueesta, joka on kuitenkin luonnollisen ja siistin kuuloinen ainoastaan hieman etäinen. solistit tuntuvat hukkuvan taustan sisään ja niin ala- kuin yläpääkin nousevat korostettuina esille. Se koostuu 303 -kuulokkeista ja 325 II -sovitin/vahvistimesta, Mikko Myllyjoki Tuhdisti matta Bassopää on ulottuvuuden ja dynamiikan osiltaan kunnossa, mutta kärsii lievästä löysyydestä ja tarkimman kontrollin puutteesta. keskialueen himmeys houkuttelee helposti äänenvoimakkuuden yliannosteluun. Jotain ylimääräistä soivuuttakin osalla nuoteista kuuluu. Yleissävy on alapään korostuneisuudesta johtuen hieman tummasävyinen, mutta elektroniselle musiikille sopivan mattapintainen ja rauhallinen. soinnissa on tervettä puhtautta Gradoa enemmän, mutta staxia vähemmän
Mittaukset jätettiin tällä kertaa väliin. Bassoilla on potkua ja menoa, mutta aavistus lisämehevyyttä kelpaisi. 325 II panee tässä suhteessa vielä paremmaksi. Näin luurit päätyivät vuorollaan niin klassisen kaunomusiikin kuin sähköisenkin runttauksen välikappaleiksi. Puuroa alapäästä ei löydy millään materiaalilla. Sekä Denonin että Gradon kuulokkeiden herkkyys riittää mainiosti vaikka kannettavien laitteiden heiveröisille kuulokelähdöille. erottelua toki tälläkin saralla löytyy, mutta toisto ei ole aivan puhdas. Jaakko varmisteli vielä Staxien syvintä olemusta asettelemalla kuuppansa ympärille ajan tasalle saatetut Jecklin Electrostatic II:t, huippukuulokkeet iloiselta 1980-luvulta. Samun testikooste sisältää mm. Sen lukemien raja-arvot ovat 0 ja 60 000 Hz. Heikkolaatuisilla levyillä äänitteen piirteet voivat käydä säälimättömän selkeiksi. alempi diskantti on tasoltaan turhan pinnassa, ja sen sävy on hieman metallinen. Pieni piikitys yläpäässä alkaa pidemmän päälle nyppiä. Denonin ja Gradon kanssa Mikko ja kirjoittaja käyttivät jälkimmäisen putkitoimista Custom OTL -kuulokevahvistinta. Parasta äänenlaatua etsivän kannattaa kuitenkin hakeutua erillisen, suhteellisen pienellä antoimpedanssilla varustetun kuulokevahvistimen äärelle, jotta sähköisen sovituksen toimivuus mahdollistaisi optimin bassokontrollin. Niillä korvilla Kuulokkeet kuunneltiin kolmen miehen voimin siten, että edustettuina olivat kolme eri ikäpolvea ja kolmet erilaiset musiikilliset mieltymykset. Muuten asiallinen bassopää kärsii kuitenkin hieman yläbassojen korostuksesta. samu saurama Avoin ja dynaaminen erottelukykyisen selkeä, mutta ei nosta kuitenkaan detaljeja musiikin päälle. Kuulokkeiden toistama taajuusalue ulottuu valmistajan mukaan 7 hertsistä 41 kilohertsiin. varsinkin, kun illuusio tarkkuudesta ja dynaamisuudesta osoittautuu pitemmän päälle korostumien aiheuttamaksi harhaksi. Äänitteistä löytyy soundeja, joita harvemmilla toistimilla havaitsee, mutta pidemmän päälle korostuneisuus tuottaa kuunteluväsymystä. VERTAILU: DEnon AH-D7000, GRADo RS1 jA STAx SRS-3050 II kuunteluarviot Grado Jaakko eräpuu Gradon mukana toimitetaan liikkumavaran tuplaava jatkokaapeli ja vaaksan mittainen plugi/miniplugi -sovitin. kompaktisti kirpakka Massiivisella klassisella musiikilla toisto jää hieman kapoiseksi ja avoimuudestaan huolimatta kaksiulotteiseksi. Yleissoundi on kaikin puolin tarkka ja dynaaminen, muttei aivan neutraali vaan turhankin karismaattinen. Painon jakautuminen on tasaista ja laadukkaat tyynyt eivät juurikaan hiosta. Bassoa voisi kuvailla jopa jänteväksi. Diskantti jatkaa keskialueen kanssa samoilla linjoilla korostuneena ja turhankin kirpakkana. Kukin kuuntelijoista hoiteli osuutensa erikseen, toisten havainnoista onnellisen tietämättömänä. ulottuvuutta ja dynamiikkaakin löytyy hyvin. Samu puolestaan otti tuntumaa dynaamisiin Musical Fidelityn X-Cans -vahvaimen ja Grado RA1:n puitteissa. Tässä suhteessa syntyi kyllä sen verran hajontaa, että mitään yleispätevää ei voi esittää. keskialue on hyvin avoin ja läsnä oleva, yläpää kirkas ja hyvillä äänitteillä puhtaan ilmava. SRS3050 II:n tapauksessa tuo jännite on 580 V. Hänellä referensseinä toimivat Gradon SR-325i:t. keskialueen toisto ei ole aivan luonnollinen, ja havaittavissa on hieman kireyttä ja turhaakin suurieleisyyttä nyanssien toiston saralla. Toki rauhallisempikin meno onnistuu, mutta silloin ei pidä odottaa liikoja sointivärien syväpuhtauden saralla. Rytmipuoli paukkuu vauhdilla ja yhdessä avoimuuden kanssa tekee soinnista musiikinkuunteluun innostavan. ehkä perinteisen kuulokemaisin soundi vertailluista, mutta omalla kompaktilla tavallaan myös sympaattinen tuttavuus. Sovittimeen saa liitettyä kahdet kuulokkeet, ja sen peräseinästä löytyvät ottoliitinten ohessa myös annot. funkia ja fuusiota. Totta kai näiden ääripäiden vä- limaastoakin haarukoitiin. 66 HIFIMAAILMA 2/2009. Jaakko ja Mikko tarttuivat välillä AKG 702:siin vertailumielessä. Erikoiskäsitelty liitinkaapelikin väisteli sykeröitymistä onnistuneesti. Mikko Myllyjoki Dynamiikkaa ja kirpeyttä alemmilta osiltaan tarkka ja nopea toisto, joka ei mene polvilleen nopeiden ja voimakkaidenkaan bassokuvioiden edessä. Massiivisen oloiset AH-D7000:t toimivat mukavuuden suhteen yllättävänkin hyvin. Stax kutsuu käyttämäänsä johdinmateriaalia lyhenteellä PC-OCC (Pure Crystal Ohno Continous Casting). Äänikuva on sivuttaissuunnassa melko hyvin jäsentelevä ja avoin, mutta tavanomaisen kuulokemainen. Kiinnostus kohdistui siis kuulokkeiden soinnillisiin ominaisuuksiin, ei siihen, miltä niiden toiston ominaispiirteet näyttävät graafisesti tai numeroin ilmaistuina. Gradojen keveys ja olematon puristus rekisteröitiin useammallakin taholla, mutta kaikki eivät olleet kirjoittajan kanssa samaa mieltä niiden korvatyynyjen kosketuksen miellyttävyydestä tai Staxien puristuksen tunnusta. joka synnyttää sähköstaattiselle toimintaperiaatteelle olennaisen staattorijännitteen. kuulokkeet ovatkin parhaimmillaan siellä, missä kyyti on kipakkaa, eikä yläpäätä ole ruuvattu tuotantovaiheessa aivan tappiin. Käyttömukavuutta arvioitiin toki myös. 303-kuulokkeiden lattamallinen kaapeli on 2,5 metriä pitkä ja kuinkas ollakaan sen johdinmateriaaliksi on valikoitunut happivapaa ja pitkäkiteinen kupari. Shostakovichista Thomaz Stankon ja Erykah Badun kautta Massive Attackiin. soinnissa on menoa ja meininkiä kyllä
Täyteläisyyttä, eheyttä ja kolmiulotteisuutta riittää vaikka muille jakaa. ainoastaan lämpöä saattaisi joillain äänitteillä kaivata hieman lisää. Puhallinten luontainen mehevyys ei jää huomaamatta, eikä kielisoitinten atakki aistimatta. (09) 6890 0010, www.kruunuradio.fi, www.gradolabs.com Stax Sr-3050 II Hinta: 1 290 paino: 285 g (kuulokkeet), 3 kg (sovitin/vahvistin) Mitat (l x k x s): 15 x 10 x 36 cm (sovitin/vahvistin) Lisätietoja: audelec Oy, puh. Jäsentää äänitteiden sisältämää musiikkia, mutta myös tuotannollisia ratkaisuja oikein hyvin, vaikka ei sorrukaan kliiniseen skarppiuteen. samu saurama Hillityn tasapainoinen Neutraalin hillitty aina pieneen innostamattomuuteen asti. denon com Grado rS1 Hinta: 999 paino: 245 g Lisätietoja: kruunuradio Oy, puh. saa dynaamiset lajitoverinsa TOIMITUKSEN VALINTA Hifimaailma Gradot puolestaan ovat omiaan rytmisen sykkeen ja säälimättömän särmikkyyden nimeen Mikko Myllyjoki SUOSITTELEMME vannoville, päinvastoin kuin Staxit, joiden hieVivahteikas nosyisen puhdas ja luonnollinen soundi tuskin Matalimmilta taajuuksilta hieman rajoittunut ja ylemmiltä osiltaan lievästi korostunut bassotoisto ei vakuuta voimallaan. Eli kuulokkeiden kuninkuusluokalle yltämisestä voidaan olla montaakin mieltä. kuulostamaan melkein riivinraudoilta. ainoastaan bassopään lievä vajaus verottaa toistoa. Lievää dynamiikkavajettakin van ja voimallisen basson ystävälle on tarjolla on kuultavissa, vaikka iskuäänet syttyvätkin kiitettävällä nopeudella. Denonin AH-D7000:n osakseen saama kritiikki saattaa tuntua aika kovalta hintaan suhteutettuna. instrumenttien sointisävyt välittyvät pienimpiäkin vivahteita myöden. On toki todettava, että käyttömukavuudeltaan mainiot Grado RS1:t ovat vertailun edullisimmat kuulokkeet. aiheuttaa kuunteluväsymystä pidemmissäkään Toistossa on kuitenkin havaittavissa tasapainoa ja edellä rupeamissa. Diskanttitoistossa ei siinäkään ole juuri valittamisen aihetta. Sama kaksikko ei myöskään suostunut pitämään Denoneita niin epätyydyttävinä toistimina kuin Samu, vaikka eivät haastajalle aivan puhtaita papereita antaneetkaan. klassisen musiikin parissa kuulokkeet ovat kuin kotonaan. Sinänsä hassua kuitenkin, että sekä klassista että akustista musiikkia lähes yksinomaan kuunnelleen konkarikirjoittajan ja studioperäisen, sähköisen ja muokkaimia säästämättömän ryskeen parissa kuuntelusessionsa viettäneen juniorin mietteet käyvät hämmästyttävän hyvin yksiin. Basso-osasto voisi välittyä purevamminkin, mutta basistien ajolinjat toistuvat silti kohtuu selkeästi. Rouheamman rockjazzin puitteissa kuulokkeiden soundi saattaa vaikuttaa aavistuksen miedolta ja kohteliaalta, Fakta lienee kuitenkin se, että syvälle kouraisekun mikään ei hypi silmille. (09) 4764 3300, www.soundata.fi, www.musicalaudio.fi, www. aivan omaa luokkaansa. tuhtiutta koko rahan edestä ja vähän ylikin. 010 387 8980, www.audelec.fi, www.stax.co.jp keskialueen toisto on nautittavan puhdasta ja läpikuultavaa. Parhaimmillaan olo on kuin konserttisalin parhailla paikoilla. Jazzin syke välittyy mainosti. Molemmat nostavat Staxin SR-3050 II -systeemin omaan kastiinsa ja kritisoivat kevyesti kolmannen korvaparin parhaina pitämiä Gradoja. Muuten kaikin puolin pakoton ja keveä soundi ja tähän asti kuulemistani kuulokkeista parhaimmasta päästä ellei paras. Muuten hillittyluonteiselle luurille funkin rytmiikka nousi yllättävän vahvana esille. Toisaalta kuunteluväsymystä tuskin on odotettavissa pidemmilläkään sessioilla. stereokuva on tarkka ja erotteleva luoden tilantuntua epäkuulokemaisen hyvin. Bassopää on tasoltaan varsin sopiva, mutta dynaamista potkua ja varsinkin ulottuvuutta saisi olla enemmän. HIFIMAAILMA 2/2009 67. HINTALAATUSUHdE toisto on neutraalia ja Tarkkuudestaan huolimatta rasittamatonta. mainittuja puutteita lukuun ottamatta myös luonnollisuutta. Hifimaailma Hifimaailma HYVä Lisätiedot Denon aH-D7000 Hinta: 1 090 paino: 370 g Lisätietoja: soundata Oy, puh. -kUULokkEET Stax 323 II -sovitin/vahvistinyksikkö tarjoaa mahdollisuuden kahdenkeskiseen, professionaaliin kuunteluhetkeen tupla-antojen muodossa. Yleissävy on keskialueen ja diskantin osalta varsin tasapainoinen. Pelleissä on realismin tuntua, vaikka yläpäätä leimaakin tietty TESTIMENESTYS rauhallisuus. Äänilähteen signaalin saa kuljetettua eteenpäin RCAantojen kautta. Hifimaailma HYVä OSTOS Hifimaailma TESTIVOITTAJA Hifimaailma Jaakko eräpuu kuunteluarviot Stax Realismia ja rauhaa sointivärien läpivalaisun ja toiston hienosyisyyden suhteen Ristivetoa Kuulokkeiden kuuntelutuloksia ja kunkin kuuntelijan antamia arvosanoja tarkastellessa paljastuu hyvin erilaisten musiikillisten mieltymysten ja soinnillisten preferenssien merkitys. Toisaalta pitää myös muistaa, että Staxien kalleus on osin harhaa, sillä hintahan sisältää ilmeisen hyvälaatuisen kuulokevahvistimen ja tätä kautta mahdollisuuden kytkeytyä suoraan äänilähteen linja-antoon. kuuloke ei makeile eikä tumpeloi vaan seuraa varsin uskollisesti äänitteen tunnelmaa. korostumaton ja luonnollinen, mutta silti samaan aikaan tarkka ja vivahteikas yläpää on erittäin onnistunut
KOKEILU: VII dE n t O nnI n VaLmIsK attaU s mR H If I TeksTi: Mikael NederströM kuvaT: Pekka VääNäNeN Verkottuja Vuosaaresta 68 HIFIMAAILMA 2/2009
Elämäntapalaitteet ovat sitten asia erikseen. aivan samaa herkkyyttä saa kuin parhaista putkivahvistimista." Jos kerran heikointa lenkkiä ei löydy, niin mikä sitten on se systeemin tärkein osanen? MR Hifin mielestä kaikki komponentit ovat yhtä tärkeitä: "Tässä, kuten aina oikein painotetussa setissä, kaikki osat ovat jokseenkin yhtä tärkeitä. Tämän jälkeen miettisin hieman erottelukykyisempää ja neutraalimpaa Dynaudion Contour-sarjan toistinta." "Ja tietysti synergia-ajattelussa tärkeä osa on kuuntelutilaa. Lisäkorteilla linjaottoja voi päivittää lisää siten, että vahvistimeen saa- 70 HIFIMAAILMA 2/2009. KOKEILU: VII dE n t O nnI n VaLmIsK attaU s mR H If I huoneessa. Pieni kauneusvirhe tanskalaiseen tyyliin tulee CD-soittimen muovisesta ja heiluvasta levykelkasta, joka on yksinkertaisesti liian halvan tuntuinen näin siistiin kattaukseen. Kun Mikolta kysytään, mistä on tingitty, vastaus muuttuu ympäripyöreämmäksi: "Tässä valossa en setistä varsinaisia heikkouksia osaa edes mainita. Linjaottoja riittää joka lähtöön, ja kaksi esivahvistinantoakin riittänee useimmille. En laske Focuksen lievää lämminhenkisyyttä heikkoudeksi, vaan nimenomaan tämän setin selkärangaksi. Molempien Densenien viimeistely on oikein siisti. Äänitettä on liian helppoa syyttää huonosta toistosta." Entä tämänkertaisen laitteiston kompromissit. Vahvistin on erittäin hyvin varusteltu. Suunnittelufilosofiassa Densenillä on keskeistä mahdollisimman pienen takaisinkytkennän käyttäminen. Käyttömukavuus ei ole kaksinen kaukosäätimen puuttumisen takia, mutta 199 euron lisähintaan on tarjolla valmistajan oma Gizmokapula. Miettisin ehkä kuitenkin ensimmäisenä Densenin suurempaa B130-vahvistinta ja pykälää erottelukykyisempää johdotusta. Sen pitäisi olla toistoketjun ensimmäinen lenkki, kun laitteistovalintaa ruvetaan kartoittamaan." Tanskalaisista tavaraa Tämänkertaisessa systeemissä on selvää maantieteellistä merkkiuskollisuutta: vahvistin sekä CD-soitin ovat molemmat tanskalaisen Densenin tuotantoa. Perustason touvit ovat tukevaa työtä, ja myös napakoille liittimille voi ennustaa pitkää ikää. Pitäisiköhän näiden settien kokoajien kuitenkin katsoa itseään peiliin. Setti palvelee oikein hyvin musiikin suurkuluttajaa." Mikon mielestä systeemin pitää toimia levyhyllyn ehdoilla: "On paljon hinnakkaitakin settejä, jotka näennäisesti paljastavat monen äänitteen karuuden. Muuten soittimen toiminnassa ei ole valittamista. Luonnollisestikaan tästä setistä ei saa esim. Dynaudion kaiuttimet tulevat niin ikään samasta maasta, samoin kaiutinjalus- tat. Johdotuksen hoitaa virtakaapeleita myöten amerikkalainen Cardas. Teräväsärmäiset kulmat ja pelkistetty olemus ovat aina kuuluneet valmistajan imagoon
Myös levysoitinoton voi hankkia lisämaksullisena korttina. erityisen hyvin setti kaivaa esiin kerroksittaisen materiaalin yksityiskohtia. Dynaudion kaiuttimissa on vähintäänkin riittävän tukeva jalusta. DA-muunninkortti analogia-asteineen on vaihdettavissa, jos jossain vaiheessa päivittämisen halu pääsee puraisemaan. Dynaudion jalustakaiuttimia koristaa siististi viimeistelty puuviilu. stereokuva on suhteellisen kapea mutta irtoaa hyvin syvyyssuunnassa. Yläbassoalueella on aavistus tynnyrimäistä purkkisoundia, eivätkä rummut paukahtele aivan toivotulla dynamiikalla. Diskantin helähdys on miellyttävän neutraalia mutta särmikästä vailla liiallisia metallisia sivu- tai jälkimakuja. (09) 344 3949, www.mrhifi.fi Monenlaisia mielleyhtymiä Kuunteluarvio tehtiin samaan tapaan kuin aikaisemmin: kolmen kuuntelijan voimin Hifimaailman omassa huoneessa. Ja juuri näinhän sen pitäisi MR Hifin synergia-ajattelun mukaan mennäkin. mR Hifin laitteet Cd-soitin: Densen B410, 1 490 Vahvistin: Densen B110, 1 490 kaiuttimet: Dynaudio Focus 110, 1 290 /pari kaiutinjalustat: Dynaudio stand 4, 330 /pari Verkkojohto: Cardas Twinlink PC 1,5 m, 135 /kpl kaiutinjohdot: Cardas Twinlink 1,5 m, 225 /pari Välikaapeli: Cardas Quadlink 5C 0,5 m, 250 /pari lisätietoja: MR Hifi, puh. Bassopää toistuu napakasti ja jopa aavistuksen kuivasti, yleissävy jää hieman etäiseksi. Osittain tämä johtui yleisestä sävymaailmasta, osittain laitteiden luomasta kompaktista äänikuvasta. Tässä myös suurimmaksi osaksi pitäydyttiin. stereokuva on kompakti ikkuna äänitteeseen, ilmavuutta ja avoimuutta saisi olla enemmän. Menevä, elävä, hiukan viileä, suoraviivainenkin soundi, joka ei ole hyvällä äänitteellä kuitenkaan koskaan rasittava. Pientä pidättyväisyyttä on edelleen, paras avoimuus ja vaivattomuus uupuvat. stereokuva on hyvin jäsentynyt. Tämä kokeilu selittänee suurimman osan kuulluista eroista. alakeskialueen tummahko sävy ei ole niinkään haitaksi, sillä trumpetin atakit sinkoilevat joka tapauksessa nopein transientein. Tällä kertaa kuunteluarviot poikkesivat toisistaan jonkin verran. Ala- ja yläpään kiinnityslevyissä on kolmikerrosrakenne, jonka tarkoitus on vähentää resonansseja. daan 5.1/7.1-kanavainen analoginen esivahvistimen otto ja -antomahdollisuus. Tila välittyy kohtalaisesti, mutta musisointi tapahtuu kompaktilla lavalla. Rytminen puoli toistuu rullaavana, mutta elävyys jää puolitiehen. kokonaisuutena ehkä hieman liiankin pidättyväinen mutta yleispätevä kattaus, joka kuitenkin kaivaa oivasti detaljeja ja miellyttää kuulijaansa. Energinen ja eloisa Puhdas ja kirkas, positiivisessa mielessä eloisuuteen taipuvainen yleissoundi. Hillityn siisti, mutta jostain syystä jää tunne, että jossain on vähän jarru päällä. HIFIMAAILMA 2/2009 71. Tukevat kaiutinliittimet, joita on yksi pari, hoitavat hommansa erinomaisesti. Bassossa on mukavasti napsetta ja napakkuutta, vaikka tiukin vääntö alimmilta uupuukin. Myös käytetyllä musiikilla tuntui olevan selvä vaikutus niin, että laitteisto suosi pääsääntöisesti kevyempää, hyvin tuotettua musiikkia. Kokonaisuutena soundi on siis selvästi sellainen, että se on itse kuultava, omassa tilassa ja omilla levyillä. Ääni ei ehkä ole niin sivistynyt tai hienosyinen kuin parhaimmissa tämän hintaluokan laitteistoissa, mikä kuuluu lähinnä peltien äänessä. Tätä ennen Raumanen oli käynyt viimeistelemässä laitteiden sijoituksen huoneeseen. Toimintaperiaatteeltaan Focus 110 on 2-tiebassorefleksi, jossa on valmistajan omat elementit. Ääni pysyy hyvin kasassa kaikenlaisella musiikilla vähän kovemmillakin voimakkuuksilla. Yhtäkään kuuntelijaa soundi ei jättänyt välinpitämättömäksi, vaan jokaisella oli selvä mielipide äänestä. Yleispätevä ja toimiva paketti, josta jää uupumaan ainoastaan sävyjen viimeinen sivistyneisyys ja ylimpien taajuuksien rauhallisuus. Kurinalaisesti kontrolloitu ehdotetulla sijoituksella soinnissa on häiritsevästi honottavaa ja onttoa sävyä, jos toki läsnäolo on keskivertoa realistisempaa ja intiimimpää. Ote on kaiken kaikkiaan rytmikäs. Itse kuuntelin systeemiä Raumasen sijoituksella, kuten myös Mauri Eronen, kun taas Samu kokeili tämän lisäksi myös muita vaihtoehtoja. CD-soittimen takaa löytyy linja-antoja kaksin kappalein, samoin Densenin oma digitaalianto sekä lukittava BNC-digianto. Dynaudion hiekalla täytetyt, järeät Stand 4 -metallijalustat ovat harvinaisen tukevaa tekoa, eikä niitä saa kaatumaan edes pienellä yrittämisellä. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Rauhallisen rento vertailulaitteistoon nähden selvästi rauhallisempi ote musiikkiin niin balanssin kuin äänikuvallisten ominaisuuksienkin osalta. Basso on erinomaisen täsmällinen mutta ei kestä herpaantumatta järin matalia taajuuksia tai tuota merkittävää slämmiä. siirtämällä kaiuttimet tutulle vakiopaikalle honotus häviää ja stereokuva saa rutkasti lisää tilaa, joskin jää vieläkin selkeästi kontrolloiduksi. Toisaalta dynaaminen ja irtonainen ote toimii varsinkin kevyemmällä musiikilla lähes levystä riippumatta. Ääni muuttuu huomattavasti ohuemmaksi taajuusalueella ylöspäin mentäessä
Z7:llä on kuitenkin hihassaan pari uutta temppua, joilla sen luulisi ainakin ärsyttävän Z11:n jo hankkineita. Koekuuntelussa vahvistin tuotti vaivattoman oloisesti laadukasta ääntä aina kuuntelijan sietokyvyn rajoille saakka. Kaukosäätimen 72 HIFIMAAILMA 2/2009. Toinen yllätys löytyy takapaneelista: HDMI-antoja on kaksin kappalein, ja ne toimivat samanaikaisesti, mikäli käyttäjä niin haluaa. Liitäntävalikoima sisältää pari pientä yllätystä. 30/36-bittistä väriavaruutta, x.v.Colouria, 1080/24p:tä sekä automaattista kuvan ja äänen tahdistamista. Z7 taitaa HDMI 1.3 -standardin mukaiset temput tukien mm. Teräväpiirtolevyjen Dolby TrueHD-, DTS-HD Master Audio-, DTS-HD High Resolution- ja Dolby Digital Plus - ääniraidat toistuivat ongelmitta, purettiinpa ne sitten soittimessa tai vahvistimessa. Piuhat kiinni ja menoksi Vahvistimen takapaneeliin kytkee helposti pitkälti toistakymmentä kuva- ja äänilähdettä, joskin teräväpiirtokuvaa voi tuoda vain kolmeen komponenttiin ja neljään HDMI-liitäntään. Paperilla Z7:n luvataan antavan 140 wattia kaikkiin seitsemään kanavaan 0,04 prosentin harmonisella säröllä. Niistä ensimmäinen on etupaneelin luukun takana majaileva viides HDMI-liitin. Takaa löytyy myös 10/100 megabitin ethernetliitin, joka mahdollistaa vahvistimen etäohjaamisen PC:llä, ohjelmistopäivityksen netin yli sekä musiikin toistamisen nettiradioasemista ja DLNA-yhteensopivilta mediapalvelimilta. Maksimitehoksi ilmoitetaan 185 wattia per kanava. T E S T I : AV- VA hVISTI n YAm AhA DSP-Z7 TeksTi ja kuvaT: Petri teittinen MiTTaukseT: risto niska Z-sarjan vähäeleisen tyylikästä designia Zetaa ohuemmalle kukkarolle Arvostetun Z-sarjan tuoreimmasta edustajasta on karsittu watteja ja kanavia, mutta videon käsittelyssä ei ole säästelty. DSP-Z7 ei edes yritä kilpailla lippulaivamalli Z11:n kanssa, vaan tarjoaa suosiolla vähemmän vahvistintehoa ja kanavia. Jotain kertonee sekin, että vahvistimilla on eroa painossa yli 14 kilogrammaa ja hinnassa lähes kolme tuhatta euroa. Z7:ssä on kaksi USB-liitintä, yksi edessä ja yksi takana
Oppivaan kaukosäätimeen voi ohjelmoida myös makroja HIFIMAAILMA 2/2009 73
T E S T I : AV- VA hVISTI n YAm AhA DSP-Z7 Kullatut liittimet kautta linjan HDMI OUT -napilla valitaan antojen toimintatila ja onpa mahdollista myös kytkeä molemmat pois päältä. 720p-näytön puuttumisen takia asiaa ei voitu testata, mutta on todennäköistä, että yhteinen antoresoluutio määräytyy matalaresoluutioisemman näyttölaitteen mukaan kahteen eri resoluutioon skaalaaminen yhtaikaa kun vaatisi käytännössä kaksi erillistä signaalipolkua ja videosuoritinta. Tehostekaiuttimien käyttö kytkee kuitenkin takasurroundkaiuttimet pois päältä. Presence-terminaaleihin kytketään Cinema DSP 3D -äänitilojen kanssa käytettävät tehostekaiuttimet, jotka sijoitetaan katselutilan etuosaan pääkaiuttimien ylä- ja ulkopuolelle. Zone 2/3 -terminaalien käyttö varastaa samoin tehon takasurroundeilta. CEC-ohjauskomennot lähtevät kuitenkin vain yhdestä annosta; tälle löytyy asetus valikoista. Z7 mahdollistaa pääkaiuttimien ajamisen bi-amp-tilassa, mutta tuolloin on tyytyminen 5.1-kanavaiseen äänentoistoon. Viides HDMI ja toinen USB löytyvät edestä luukun alta. Vahvistimen käyttöliittymä nettiselaimen kautta. 74 HIFIMAAILMA 2/2009. Vaikka Z7:ssä on vahvistin vain seitsemälle kaiuttimelle, on sen takapaneelissa terminaali 11 kaiuttimelle. Automaattinen kuvan ja äänen tahdistaminen kytkeytyy pois päältä, mikäli molempia antoja käytetään samanaikaisesti. HDMI-asetuksissa voi lisäksi määritellä, päästääkö Z7 signaalin lävitseen näyttölaitteelle myös lepotilassa. Käyttöopas ei kerro, mihin resoluutioon kuva skaalataan, mikäli antoihin on kytketty 1080p- ja 720p-resoluution näyttölaitteet
Listan latautuessa Z7 paiskasi käyttäjän takaisin palvelimen valintaruutuun kertomatta syytä käytökseensä. Z7:ssä kuvan skaalaamisesta ja lomituksen poistosta huolehtii Anchor Bayn kehittämä ABT2010-suoritin, johon pohjautuu myös n. Z7:n valikko sisältää seitsemän kuvan prosessointiin vaikuttavaa asetusta, joilla suodatetaan moskiitto- ja blokkikohinaa, korostetaan yksityiskohtia, terävöitetään ääriviivoja ja säädetään kuvan kirkkautta, kontrastia ja värikylläisyyttä. Asemalistaus latautui netistä muutamassa sekunnissa ilman minkäänmoista rekisteröitymistä, eikä rautapalomuurin asetuksiin tarvinnut tehdä mitään muutoksia. Videoprosessoinnin säädöistä puuttuu koko kuva-alan kohinavaimennus, jota arvioidaan HQV Benchmark -levyjen kohinatesteissä. Vahvistin soi mittauksen jäljiltä niin oudosti, että kalibrointi tehtiin uudestaan vain yhdellä mittapisteellä, mikä tuotti huomattavasti miellyttävämmän soundin. Z7:n moskiitto- ja blokkikohinan suodattimet eivät voi videokohinalle mitään, joten maksimipisteille ei ollut mitään asiaa. Tulot ja lähdöt on helppo määritellä tällä matriisilla. Taajuuskorjauskäyrät kalibroinnin jäljiltä. Palvelimen sisällön selaaminen on hieman turhauttavaa, sillä vahvistin ei reagoi läheskään jokaiseen kaukosäätimen napin painallukseen. Samoin subwooferin sijainti heitti metrillä. 25 neliön kokoinen teatterihuone mitattiin ensin neljästä pisteestä. YPAO arpoi oikean takasurroundin etäisyyden kolme metriä liian kauas. Valittu asema alkoi soida heti parin sekunnin puskuroinnin jälkeen. Telecine-testeissä näkyi lievää väpätystä, ja kohinatesteistä tuli HIFIMAAILMA 2/2009 75. 3 000 euron hintainen iScan VP50 Pro -skaalain. Kaiuttimien äänenvoimakkuudet mitattiin kalibroinnin jälkeen desibelimittarin ja vahvisti- men oman kohinageneraattorin avulla. Muut tiedostomuodot toistuivat ongelmitta USB-muistitikulta ja DLNA-palvelimelta. Kuva uuteen kuosiin 7-alueinen parametrinen taajuuskorjain säädettävällä Q-arvolla. YPAO puntarissa Yamaha käyttää tilan mittaamiseen ja äänentoiston kalibrointiin itse kehittämäänsä YPAOjärjestelmää. Kohinanvaimennuksen kanssa tulee silti olla varovainen, sillä liian korkeat arvot alkavat nopeasti syödä kuvan detaljia. Kulmien mittaaminen ei kuitenkaan ole oletuksena päällä. Digiboksin ja DVD-soittimen kuvan kärsivällinen säätäminen näiden avulla palkitaan selvästi paremmalla kuvanlaadulla. Kalibroinnin tuloksista löytyi muutama huomionarvoinen seikka. USB-liittimiin voi kytkeä FAT16- ja FAT32-formatoidun muistitikun ja kiintolevyn, sekä MTP-protokollaa tukevan laitteen. DLNA-tukea testattiin Thecus N5200 NAS-levypalvelimella ja Windows XP:hen asennetulla TwonkyMedia-palvelinohjelmistolla. Z7 löysi molemmat lähiverkosta heti, mutta etenkin Twonkyn kookkaan sisältölistauksen lukeminen kesti tolkuttoman kauan. Suorittimen voimin Z7 skaalaa kaiken siihen syötetyn videon aina 1080p-resoluutioon saakka. Äänekkäimmän ja hiljaisimman kaiuttimen eroksi tuli 2,2 desibeliä. Media toistuu, kunhan se on ääntä Z7:n mediatoistimen repertuaari rajoittuu äänitiedostoihin ja nettiradioon; videotiedostoja ei edes yritetä toistaa. Käyttöoppaan mukaan Z7 toistaa WMA-, MP3-, AAC- ja WAV-muotoiset äänitiedostot. Näytölle on tungettu sen verran paljon informaatiota, että palvelimen ja nettiradioiden selaamiseen ei enää tarvita näyttölaitetta, ainakaan teoriassa. PAL-levyn testeistä Z7 nappasi 53/80 pistettä. Kehitystä on sen sijaan tapahtunut vahvistimen oman näytön hyödyntämisessä. Z7 listaa erikseen myös uudet ja suositut asemat, ja käyttäjä voi tallentaa omat suosikkinsa muistiin. Z7:n YPAO osaa mitata tilan kahdeksasta pisteestä ja laskee tarpeen vaatiessa myös kaiuttimien kulmat suhteessa kuuntelupisteeseen. Testeissä vahvistimen mediatoistin kieltäytyi kuitenkin soittamasta kolmella eri tavalla pakattuja AAC-tiedostoja, vaikka tunnistikin niiden formaatin oikein. ABT2010:n erikoisominaisuus on PReP (Progressive Re-Processing), joka muuttaa lomittamattoman kuvan ensin lomitetuksi ja sitten takaisn lomittamattomaksi omia algoritmejään käyttäen. Nuolinäppäimet on lisäksi sijoitettu jäykälle kovamuoviselle kehälle, joka ei ole kovin peukaloystävällinen. Nettiradioasemia voi plärätä maan ja lajityypin mukaan
PReP toimii myös HD-signaaleilla, mutta aidon 1080p24-kuvan jälkiprosessoinnissa ei ole mitään mieltä. Yamaha DSP-Z7 Hinta: 2 795 Lisätietoja: www.yamaha.fi Mitat (l x k x s): 43,5 x 19,6 x 44,1 cm Paino: 19,6 kg ominaisuudet HDMi-otto/anto komponenttivideo-otto/-anto s-video-otto/-anto komposiittivideo-otto/-anto analoginen otto/anto Levysoitinliitäntä Monikanavainen analoginen otto Monikanavainen analoginen anto koaksiaalinen digitaaliotto/-anto Toslink-otto/-anto Bi-amp-toiminto Zone 2 -toiminto Zone 3 -toiminto Zone 4 -toiminto i-Link ethernet WLaN Liitäntä ulkoista ir-vastaanotinta varten 12 v herätevirta-anto järjestelmänohjausliitäntä (merkkikohtainen) usB Rs232C kaiutinliitäntä: haarukka/banaani/paljas johto irrotettava verkkojohto kuulokeliitäntä kullatut liittimet kytkeytyvä 230v anto kytkeytymätön 230v anto Lisätietoja: Musta Pörssi Oy, puh. Z11 puolustaa yhä paikkaansa koko kodin yhteisenä vahvistimena, mutta vaatimattomamman ja enemmän videoon panostavan kokoonpanon sydämeksi Z7 on huomattavasti fiksumpi ratkaisu. Jääköön jokaisen itse pohdittavaksi, ovatko erot 900 euron väärtti. Vahvistimet ovat paperilla lähes identtiset. PReP:in testaamiseksi tarvittiin ensin kehnosti skaalaava ja lomituksen poistava kuvalähde. Kalaan ei tarvinnut lähteä merta edemmäs, sillä testitilana toimineesta teatterihuoneesta löytyi Xbox 360. rakenne / työn laatu Tyylikäs ulkonäkö, erittäin jämäkän tuntuinen rakenne, tukevat kaiutinterminaalit ja täsmällisesti toimivat käyttönappulat; juuri mitä tämän hintaluokan vahvistimelta sopii odottaakin. 76 HIFIMAAILMA 2/2009. Pistemenetykset tulivat taas kohinanvaimennuksesta sekä yhden telecinetestin pienestä värinästä. Mittauksissa kuitenkin havaittiin joitain yllättäviä piirteitä laitteen toiminnassa, joten mitattu yksilö ei välttämättä ollut täysin kunnossa. Pelikonsoli kytkettiin vahvistimeen komponenttijohdolla ja asetettiin antamaan DVD:ltä 720p-kuvaa. Toisaalta taas Yamahan oma RX-v3900 on kyvyiltään varsin lähellä Z7:ää ja hinnaltaan melkein tuhat euroa edullisempi. esimerkiksi voimakkuudensäädöllä ei ollut monikanavaottoa käytetäessä mitään vaikutusta keskikanavaan. 010 534 0902, www.yamaha.fi + Videon prosessointi ja PreP + kaksi samanaikaisesti toimivaa HDMi-antoa + ohjelmistopäivitys internetistä ja UsB:stä kaukosäätimen tahmailu mediatoistimessa Mediatoistin vain äänelle kaukosäädin vain osittain valaistu mittaustulokset Samalla viivalla Yamaha julkisti Z7:n kanssa samoihin aikoihin myös listahinnaltaan 900 euroa edullisemman RX-V3900:n. Blu-ray-levyn testit sujuivat täydellisesti kohinanvaimennusta lukuun ottamatta; 25 pisteen menetys tuotti tulokseksi 75/100 pistettä. Takapaneelissa on lisää käytännön eroja: 3900:n kaiutinterminaalit ovat huomattavasti heppoisemmat, eikä liittimiä ole kullattu. Elokuvan katselu PReP:in kanssa todisti, että toiminto ei sotke kuvan ja äänen tahdistusta. T E S T I : AV- VA hVISTI n YAm AhA DSP-Z7 pyöreät nolla pistettä, mutta muut testit Z7 läpäisi täydellisesti. Risto Niska Äänenlaatu vahvistin hoitaa isotkin kuormat eleettömästi ja vaivattoman oloisesti. Minun kotiteatterissani ja kaiuttimillani musiikki ja elokuvien ääniraidat soivat neutraalisti, eleettömästi, ehkä jopa hieman kuivakkaasti, vailla sen kummempia krumeluureja tai häiritsevää värittymistä. Mediatoistin kelpuuttaa mediaa usB-liitännöistä, nettiradiosta ja DLNa-palvelimilta, mutta sen kyvyt rajoittuvat audioon. Z7:ssä on yksi USB- ja HDMIotto enemmän. Hinta-laatutietoinen kuluttaja pysähtyy samalla miettimään josko RX-V3900 voisi riittää hänen tarpeisiinsa. soundi on varsin neutraali, ehkä aavistuksen kuivakka. viides HDMi-otto, kahdeksan mittapisteen automaattikalibrointi ja videoprosessorin PReP-ominaisuus puolustavat hintaeroa. Hinta-laatusuhde DsP-Z7 on joitain satasia kalliimpi kuin jotakuinkin samanlaisilla ominaisuuksilla varustetut kilpailijansa. Sahalaidat katosivat siinä silmänräpäyksessä, kuva vakautui ja terävöityi selvästi, eikä PReP:in tehokkuudesta jäänyt epäilystäkään. sD- ja HD-kuvan prosessointi hoituu mallikkaasti anchor Bayn aBT2010suorittimella. Vaikka molemmissa vahvistimissa on samanlainen ABT2010-suoritin, puuttuvat 3900:stä tyystin videoprosessoinnin, kuten moskiitto- ja blokkikohinan, säädöt. Saman verran vahvistintehoa, ABT2010-videosuoritin, kaksi samanaikaisesti toimivaa HDMI-antoa sekä nettiradion ja äänitiedostojen tuki. Tämän seurauksena antoeho on käytännössä mitattu "neljä ja puoli"-kanavaa kuormitettuna (keskikanavan taso jäi muita pienemmäksi). Xbox teki HQV PAL Benchmark -levyn testeistä silkkaa sörsseliä, kunnes PReP kytkettiin päälle. Kuuntelukokeessa vahvistimet soivat identtisesti tavallisilla äänenvoimakkuuksilla. PReP:ia ei sentään ole poistettu. Yleisarvosana YhteenvetO Puolet Z11-isoveljeään edullisempi Z7 tarjoaa vähemmän vahvistintehoa ja kanavia, mutta reilusti kehittyneempää videoprosessointia. Varustelu / ominaisuudet viisi HDMi-ottoa, kaksi samanaikaisesti toimivaa HDMi-antoa ja kaksi usB-liitäntää riittänee useimmille. 3900:n soundi vaikutti aavistuksen karheammalta äänenvoimakkuuden noustessa yli 90 desibelin, mutta ero oli niin pieni, että se saattoi yhtä hyvin olla kuviteltua. 5/2 3/1 6/3 6/3 10/3 7.1 7.1 3/0 5/2 in/out (2) (2) (2) -// 2 - Taajuusvasteet Tehonkulutus, lepotilassa/tyhjäkäynnillä Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, 8 ohmin resistiivinen kuorma --viisikanavaisena, jatkuva/hetkellinen --stereona, jatkuva/hetkellinen -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanavat -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz alle 1 W/68 W 100/155 W 155/180 W 0,06 ohmia 100 ohmia Linjaotto, jakosuotimet ohitettu "PUre DireCt" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 79 dB -herkkyys 180 mv -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 47 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm alle 0,01 % Linjaotto, jakosuotimet käytössä "straiGHt" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 79 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -yliohjaustaso 2,7 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm alle 0,01 % Digitaaliotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 80 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB, 1 W/ 8 ohm alle 0,01 % mittaustulosten arviointi outoa toimintaa Yamahan varsinaiset mittaustulokset ovat moitteettomat vaatimattomia häiriöetäisyysarvoja lukuun ottamatta. Yamaha onkin joutunut turvautumaan varsin kylmiin ratkaisuihin luodakseen tuotteiden välille pesäeroa. NTSC-levyn testeistä herui 105/130 pistettä. Hintaerolle pitää olla peruste ja jos sellaista ei ole, sellainen kehitetään. Z7:ssä on lisäksi Zone 4:n stereoanto ja erilliselle alueelle ohjattava komponenttivideoanto
Nappien tuntuma ei ole kuitenkaan parhaasta päästä ja suuntaaminen on liiankin tarkkaa. 78 HIFIMAAILMA 2/2009. T E S T I : Harman Kardon dmC 1000 -dVd/Cd-KIInTolEVySoITIn TeksTi: Sami Laakkonen kuvaT: Pekka Väänänen ja Sami Laakkonen MiTTaukseT: RiSto niSka Yksinkertainen musiikkivarasto Laitteen ohjauskapula on sopivan kokoinen ja napit sijoiteltu järkevästi
Muutaman kappaleen kuuntelemisen jälkeen otetaan CD-levy pois levykelkasta musiikin jatkaessa soimistaan kaiuttimista. Kun nettiyhteys on kytketty, hakee laite kap- HIFIMAAILMA 2/2009 79. Harmanin mukaan 250 Gt kovalevylle voi tallentaa jopa 60 000 kappaletta. Musiikki alkaa kuulua kaiuttimista ja näytössä vierii soivan kappaleen nimi. Lisäksi laitteeseen voi syöttää yleisimpiä muistikortteja, joista kaikista voi toistaa ja kopioida kovalevylle MP3- tai WMA-musiikkitiedostoja sekä JPEG-muotoisia kuvia. Kolmen RCA-liitinparin kautta voi välittää samaa musiikkia, joka soi päähuoneessa, myös muihin kuuntelutiloihin tai soittaa vaikka joka huoneessa eri musiikkia. Kadenssien hoitamisesta NTSC-levyllä DMC 1000 sai pyöreän nollan jokaisesta osa-alueesta, joten tuontilevyjen soittamiseen ei tätä soitinta välttämättä kannata hankkia. Etupaneelista löytyy luukku, joka avataan sitä painamalla. Isossa ja leveässä näytössä on paljon tietoa pienillä kuvakkeilla ilmaistuna, mutta onneksi tärkein eli kappaleiden nimet vierivät isoin kirjaimin ruudun alalaidassa. Etupaneelissa ei ole ainoatakaan perinteistä painettavaa nappia. USB-muistille on paikka myös takaseinässä. Pakkauslaadun voi valita 320 kbps laadusta alaspäin neljästä eri vaihtoehdosta. Perinteisten liitäntöjen lisäksi takapaneelissa on myös liitännät kolmelle erilliselle kuuntelutilalle. Verkkoliitännän kautta laite hakee uusimmat kappaletiedot sekä kansitaiteen netistä. Kovalevyltä löytyvä musiikkikirjasto tuo omien levyjen soittamisen helpommaksi ja nopeammaksi kuin perinteinen CD-levyjen selaaminen. Laitteen sisäisellä kovalevyllä ei ole mitään virkaa DVD-elokuvia katsellessa. tää levykelkkaan, laite automaattisesti tallentaa siitä kopion kovalevylleen. Kun CD-levyn syöt- Levykirjaston käyttäminen Levyjen kappaletiedot haetaan Gracenote-palvelusta, kun CD-levy tallennetaan kovalevylle. Harman Kardon tarjoaa helppoa ratkaisua oman musiikkikirjaston varastoimiseen ilman tietokonetta. L aitetaan virtakaapeli seinään ja HDMI-kaapeli AV-vahvistimeen sekä kytketään virrat päälle. HQV Benchmark PAL-testilevyllä ei ollut pahemmin ongelmia, mutta NTSC-levyllä tulos ei ollut niin hyvä. Jos sisäinen kovalevy käy pieneksi, voi tilaa lisätä ulkoisella kovalevyllä, jonka kytketään etu- tai takapaneelin USB-liittimeen. Harman Kardon DMC 1000 myötäilee samaa uutta pyöristettyä linjaa kuin valmistajan AV-vahvistimetkin, ja ne sointuvat hyvin yhteen laitehyllyssä. DMC 1000 ei siis koskaan soita musiikkia itse CD-levyltä, vaan kovalevylle tallennetusta kopiosta. Molemmissa testilevyissä kohinanpoisto ei tuonut toivottavaa tulosta, mutta ei toisaalta myöskään pehmentänyt kuvaa. Laitteen oman kovalevyn tiedostot voi kopioida mihin tahansa ulkoiseen massamuistiin ja polttaa myös CD-levylle laitteen omalla asemalla. Helpoin tapa on tietysti kytkeä aino- astaan HDMI-kaapeli kiinni AV-vahvistimeen, jolloin kuva ja ääni siirtyvät ilman ylimääräisiä DA-muunnoksia vahvistimelle purtavaksi. DataCD:tä luettaessa laite toistaa tiedostot suoraan CD-levyltä eikä kopioi niitä automaattisesti kovalevylle. Laite toistaa myös DVD-elokuvat, mutta ei kuitenkaan kykene niiden arkistointiin. Takaseinän kullatut liittimet ovat tukevaa tekoa, ja valikoimasta löytyvät kaikki tarpeelliset liitännät DVD-soitinkäyttöä ajatellen. Valikoista saa valittua myös vaihtoehdon, jossa levy ainoastaan kopioidaan kovalevylle ilman sen soittamista. Oletuksena levy tallennetaan pakkaamattomana WAV-muodossa kovalevylle, mutta valittavana on myös MP3-tiedostomuoto. CD-levystä voi tehdä myös audio-CD:n, joka toimii normaaleissa CD-soittimissa. Käynnistyksessä kuulee, kun kovalevy hakee kierroksia, ja takaseinän tuuletin alkaa jäähdyttää laitetta ahkerasti huristen. Testikappaleessa etuluukku ei vain millään meinannut lukittua takaisin kiinni. Data-CD-levyltä voi myös toistaa musiikkia sekä valokuvia. Näin yksinkertaisesti on kokonainen CD kappaletietoineen tallennettu Harman Kardon DMC 1000:n kovalevylle. DVD-soittimen käytössä ja toiminnoissa ei ollut mitään kummallista tai silmäänpistävää, joka tämän hintaluokan laitteessa onkin jo toivottavaa. Kuvapuolen voi siirtää näyttölaitteelle komposiitilla, s-videolla, SCARTilla, komponentilla tai HDMI:llä, joista viimeisin on suositeltavin vaihtoehto. Harmanin omaan The Bridge -liitäntään saa kytkettyä iPodin, jota voi ohjata laitteen omalla kaukosäätimellä. Elokuvia katsomassa Ajan mukaisesti DMC 1000 skaalaa DVD-levyt aina Full HD 1080p -tarkkuuteen HDMI- tai komponenttiliitäntää käytettäessä. Käynnistyessä etupaneeliin syttyy hipaisunäppäimien kirkkaat valot, jotka valkoisen, sinisen ja punaisen värisinä tuovat mieleen lähinnä Las Vegasin valokadut. DVD- ja CD-levyjen äänet saadaan siirrettyä analogisesti RCA-5.1-linjalähdöstä sekä digitaalisesti optisesta, koaksiaalisesta tai HDMI-liitännästä. Parin minuutin odottelun ja näytön käynnistysviestien jälkeen syötetään musiikki-CD levykelkkaan. Myös koko kovalevyn sisällön voi varmuuskopioida ulkoiselle kovalevylle, jos pelkää laitteen kovalevyn hajoamista ja on nähnyt suuren työn oman CD-kirjaston siirtämisessä. Musiikkikirjasto helposti kovalevylle Suurin erikoisuus DMC 1000:ssa on oman CDkirjaston siirtäminen soittimen uumeniin ja sen nopea käyttö kovalevyltä. Vaikka laite alkaa soittaa levyä, niin toisto tapahtuu aina kovalevyltä. Hyvien ulkoisten lisämuistien liitäntämahdollisuuksien lisäksi DMC 1000 osaa kopioida tiedostoja näiden tallennusmedioiden välillä. Sieltä löytyvät paikat erityyppisille muistikorteille ja USB-muistille. Elokuvia katsottaessa skaalain tekee hyvää jälkeä eikä hävinnyt samaan aikaan testissä olleelle AVR-355 vahvistimelle (HM 1/2009), jossa on Faroudjan uusi skaalainpiiri
HDMI-liitännästä valikot piirtyvät teräväpiirtoisina ja ovat riittävän isot ja selkeät pienempääkin televisiota varten. Musiikin etsimiseen ja omien soittolistojen luomiseen tuo helpotusta selkeä kuvaruutuvalikko, jonka saa laitteesta vietyä näyttölaitteelle kaikista liittimistä. Mistään ei myöskään näe tietoa, missä tiedostomuodossa kappaleet on laitteeseen tallennettu saati millä pakkauksella ne on luotu. Nettiyhteyden osalta soittimen helppo käytettävyys laskee pykälän, koska se ei osannut hakea automaattisesti verkkoasetuksia, kuten muut vastaavanlaiset verkkolaitteet. Tämä tekee valaistuksesta jotenkin hyödyttömän, kun yli puolet napeista on kuitenkin pimennossa valaistuksesta huolimatta. Täl- Etupaneelin luukun alta löytyvät paikat muistikorteille ja USBkovalevylle. Tekstin syöttäminen toimii samalla tavalla kuin tekstiviestien kirjoittaminen ja on tuskastuttavan hidasta. Tällöin kansitaidetta ei ole saatavissa. Laite ei saanut automaattisesti haettua asetuksia DHCP-palvelusta, joka oli kytketty päälle ADSL-modeemista. Omien soittolistojen tekeminen on kuitenkin mukavaa puuhaa, ja listoja voi tallentaa esimerkiksi CD:lle, jota voi kuunnella vaikka autossa. Valaistus löytyy joka napista, mutta ainoastaan napit on valaistu, ja niiden vieressä oleva teksti jää näkemättä pimeässä. Toimenpidettä ei yhtään helpota kaukosäätimen vaatima tarkka suuntaaminen suoraan laitteeseen. Kaukosäädin on näppärän kokoinen käteen, ja kaikki tärkeimmät napit on ryhmitelty hyvin peukalolla painettavaksi kaukosäätimen yläosaan. Eri alueet voi helposti linkittää keskenään Kuin tietokoneen sisälle kurkistaisi. Kun nettiyhteyttä ei ole saatavissa, haetaan kappaletiedot laitteen muistiin tallennetusta tietokannasta. Monihuonetoiminnolla voi soittaa kaikissa neljässä tilassa samaa musiikkia tai jokaisessa eri kappaleita. Takapaneelissa on kolme linjatasoista liitintä musiikin siirtoa varten toisille alueille. Musiikkia toistettaessa kuvaruutuvalikon saa myös pois päältä, mutta tällöin katkeaa myös ääni HDMIliitäntää käytettäessä. Valikoita voi näppärästi käyttää myös etupaneelin nuolinäppäimillä. laisen laitteen käyttö melkein vaatiikin ulkoisen näytön käyttämistä, koska se helpottaa niin paljon musiikkikirjastossa liikkumista. Jos kappale- ja albumitietoja ei löydy tietokannasta, täytyy ne syöttää kaukosäätimen numeronäppäimillä käsin. Laitteen valikoita voi käyttää myös ilman kaukosäädintä etupaneelista löytyvillä nuolinäppäimillä. Takaseinän liitinpaneelin kanssa on helppo työskennellä useampienkin johtojen kanssa. Maahantuojan mukaan asetuksiin olisi pitänyt syöttää vielä proxy-osoite, joka kuulosti perin omituiselta, kun aikaisemmin sellaista ei ole tarvinnut minkään muun verkkolaitteen kanssa käyttää. Valikot ovat ehkä liiankin yksinkertaiset, koska soivan kappaleen näytöstä ei näe missä kohtaa soittolistaa ollaan menossa. Kun omat CD:t on siirretty kovalevylle, voi musiikkia jakaa laitteesta kolmeen muuhun tilaan. Nettiyhteyttä ei kuitenkaan saatu toimimaan DMC 1000:ssa kahdella eri laajakaistayhteydellä, vaikka asetukset laitettiin manuaalisesti verkkoasetuksiin. Virtalähteen vieressä takaseinästä ulos puhaltava tuuletin hurisi laitteen lämmetessä turhan äänekkäästi ja erottui selvästi myös kuuntelupaikalle. selkeän kuvaruutuvalikon avulla. Levyjä voi selailla myös kansitaiteiden perusteella, jos sellainen on löytynyt Gracenote-palvelusta. T E S T I : Harman Kardon dmC 1000 -dVd/Cd-KIInTolEVySoITIn paletiedot ja kansitaiteen netistä. Parhaassa tilanteessa käyttäjien tarvitsee kuitenkin kytkeä vain HDMI-, virta- ja verkkojohto takapaneeliin. 80 HIFIMAAILMA 2/2009
Kuunteluarvio samu saurama rasittamattoman paljastava Perussävy kallistuu aavistuksen lämpimään vaikka keskialueella onkin ajoittain pientä ohuutta kuultavissa. etenkin vauhdikkaampi materiaali saa hyvin fiilistä ja kulkee innostavaa tahtia. kokonaisuus on hieman suoraviivainen, mutta rasittamaton ja vaivaton kuunnella. Laitteen komposiittivideoannon signaalin jännitetasot poikkeavat standardin mukaisista, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia tätä liitäntää käytettäessä. Ruutia ja ryhtiä alapäässä on varsin mukavasti. stereokuva avautuu selkeäksi syvyyttä myöten, liioittelua ei ole, mutta ehkei ihan parasta hengittävyyttäkään. Levyjen selaaminen on tehty helpoksi kansitaiteen avulla, ja omien soittolistojen tekeminen on helppoa selkeillä ja yksinkertaisilla valikoilla. CD-levykokoelman tallennus ja jakaminen muihin tiloihin käy yksinkertaisesti. Risto Niska YHtEEnvEto Verkkoliitännästä huolimatta laite ei keskustele muiden verkon laitteiden tai tietokoneiden kanssa mitenkään. HIFIMAAILMA 2/2009 81. Ai niin, toistaahan DMC 1000 myös DVD-elokuvat skaalattuna mukisematta. Olisihan se kiva edes tietää monesko kappale on menossa kyseisellä soittolistalla. Häiriöetäisyys, CCiR, ilman signaalia/80 dB sig. (09) 8553 400, www.harmanconsumerfinland.fi + Helppo CD-tallennus kovalevylle + kuvaruutunäyttö kappaletietojen syöttö ei verkko-ominaisuuksia tiedostotuki kuva Ääni Mittaukset Ominaisuudet Työn laatu Hinta-laatusuhde Yleisarvosana Kaikessa yksinkertaisuudessaan musiikkikirjaston käyttö on suoraviivaista. Läsnäolon tunne on voimakas ja artikulaatio jo räväkän rajamailla. Tiedostot voi järjestellä kansitaiteen, kappaleiden, artistien, albumien, soittolistojen ja genren mukaan. mittaustulokset Soitettavan kappaleen kohdalla ei näytetä mitään ylimääräistä. DLNA-yhteydet ja internetradiot löytyvät jo monesta halvemmankin luokan laitteesta, ja olisihan DMC 1000 voinut vaikka itse jakaa musiikkikirjastojaan muille laitteille lähiverkon kautta. Tietokonekäyttäjät myös arvostavat musiikin siirtomahdollisuuksista laitteelle ja sieltä pois. Tämän hintaluokan laitteessa olisi jo odottanut edes jotain muutakin verkon yli tapahtuvaa oheistoimintaa kuin vain kappaletietojen ja kansitaiteen noutamista. Kansikuvien kautta albumien valitseminen on kiinnostavaa puuhaa, kunhan sellainen vain löytyy albumille Gracenotepalvelusta. Harman Kardon dmC 1000 Hinta: 2 390 mitat (l x k x s): 44,0 x 10,3 x 40,5 cm Paino: 8,7 kg Lisätietoja: Harman Consumer Finland Oy, puh. Bassopää murahtaa kontrolloidusti, mutta ei kuivasti. 104/103 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/60 dB 0,008/1,2 % antojännite, 1 kHz, 0 dB 2,1 v antoimpedanssi, 1 kHz 220 ohmia kanavatasapaino, 1 kHz 0,1 dB mittaustulosten arviointi Kappaleet voi siirtää CD-levyltä pakkaamattomana WAV-muodossa tai valita neljästä eri MP3pakkauslaadusta. outoja videosignaaleja Moitteettomissa mittaustuloksissa huomio kiinnittyy melko harvinaiseen lyhyen esi- ja pitkän jälkisoinnin omaavaan yksikköimpulssivasteeseen. Mittaustulokset DMC 1000:ssa ovat moitteettomat. DMC 1000 on selkeästi suunnattu sellaisille käyttäjille, joita ei kiinnosta oman levykirjaston siirtäminen tietokoneelle ja jotka eivät halua taistella siihen liittyvien ohjelmien ja yhteensopivuuksien kanssa
Laite tukee valmistajan mukaan kolmea Bluetooth-profiilia: Hands-Free Profile (HFP), Advanced Audio Distribution Profile (A2DP) ja Audio/Video Remote Control Profile (AVRCP). Sen musta muovinen olemus muistuttaa järeätä kannettavan tietokoneen teholähdettä. Subwoofer yllättää massallaan, koska se on niin pieni. ELAC 301 -satelliitit ovat hyvin kompaktit alumiinikoteloidut kaksitiekaiuttimet, joiden sävy ja viimeistely noudattavat subwooferin 82 HIFIMAAILMA 2/2009. Se hyväksyy äänisignaalin mistä tahansa linjatasoisesta lähteestä, kuten CD-soittimesta, televisiosta tai tietokoneen äänikortilta. Sen komponenttien viileä ja kiiltävä metallipinta luo vaikutelman laadukkaasta tuotteesta. MicroSubissa on yksi linjasisääntulo, mutta sen tärkein ominaisuus on Bluetooth-vastaanotin, jonka avulla yhteensopivan äänilähteen voi liittää järjestelmään langattomasti. ELAC 2010 BT MicroSub vaatii lähteeltä vähintään Bluetooth 2.0 -version tukea, mikä on onneksi suhteellisen laajasti käytössä nykyisissä Bluetooth-laitteissa. Järjestelmän erityinen ominaisuus on Bluetooth-vastaanotin, jonka avulla äänisignaali siirtyy lähteestä langattomasti. U U TTA T EKNIIKKAA: EL AC M ICroMAgIC - KAIUTINsA r jA TeksTi: Juha KasKi kuvaT: PeKKa Väänänen ELAC MicroMagic on oiva esimerkki matkapuhelimia ja mobiilisoittimia varten kehitetystä uuden sukupolven tuotteesta. Langattomasti taskusta ELAC MicroMagic 2.1 on kolmiosainen kaiutinjärjestelmä, jossa on Bluetooth-vastaanotin. Järjestelmä koostuu ELAC 2010 BT MicroSub -aktiivisubwooferista ja ELAC 301 -satelliittikaiutinparista. Kokeiltavassa MicroMagic-paketissa on ELAC 301 -kaiutinpari, kun rinnakkaisessa MicroStar-sarjassa saman subwooferin kaverina on vielä pienemmät ELAC Starlet -kaiuttimet. MicroSubissa on kaiutinliitännät satelliittikaiuttimille ja virtalähteelle. A2DP on kehittyneempi äänisignaalin Tyyliä ELAC MicroMagic on tyylikäs kokonaisuus, jota saa sekä valkoisena että mustana. Mötikän saa onneksi katseilta piiloon pitkähkön virtajohdon ansiosta. Kotelossa on ylös- ja alaspäin suunnatut bassoelementit, jotka näkyvät kannen ja pohjan raoista. Satelliiteille on seinäkiinnikkeet, ja onpa paketissa jopa valkoiset puuvillakäsineet. Niissä on irrotettava metalliritilä, jonka alta paljastuvat tyylikkäät metalliset elementit. Tekniikkaa ELAC 2010 BT MicroSub on siis sekä kaksielementtinen aktiivisubwoofer että Bluetoothvastaanottimella varustettu vahvistin. Tämän lisäksi ohjauspaneelissa on jakotaajuuden valintakytkin sekä subwooferin tason ja koko järjestelmän äänenvoimakkuuden säätimet. Siinä on kytkentä- ja ohjauspaneeli yhdellä sivulla, mutta muuten laite on hyvin minimalistinen. HFP eli handsfree-laiteprofiili tarjoaa perustason monosignaalin siirron, ja se on kehitetty nimenomaan matkapuhelimien handsfreelaitteille. Paketissa on myös ulkoinen virtalähde, välikaapeli, sovittimet 2,5 mm:n ja 3,5 mm:n stereoplugeille sekä lyhyet kaiutinkaapelit. Myös kannettavat musiikkilaitteet ja matkapuhelimet on huomioitu mukana toimitettavilla 2,5 mm:n ja 3,5 mm:n stereoplugisovittimilla. Aktiivisubwooferissa on vahvistimet satelliiteille ja Bluetooth-vastaanotin. linjaa. Kolmiasentoinen virtakytkin sallii järjestelmän käyttämisen myös ilman Bluetooth-ominaisuutta. Ulkoinen virtalähde onkin ainoa tyylirikko muuten vakuuttavassa paketissa. Subwooferin koko on saavutettu ainakin osittain siirtämällä virtalähde sen ulkopuolelle. Järjestelmän sydän on ELAC 2010 BT MicroSub, joka on aktiivisubwooferin lisäksi Bluetooth-vastaanotin ja vahvistin satelliittikaiutinparille
Rajoite on hyvä tiedostaa, sillä se todennäköisesti vaikuttaa subwooferin sijoittamiseen. Subwooferin jakotaajuus asetettiin valmistajan suosittelemaan 120 hertsiin. Monet ominaisuudet tuntuvat olevan riippuvaisia signaalilähteiden Bluetooth-toteutuksesta. AVRCP on tarkoitettu audio- ja video-ohjaussignaalien siirtoon laitteiden välillä, ja sitä käytetään mm. telakoitua iPodia, jossa onneksi on tämä ominaisuus. äänenvoimakkuuden säätämiseen ja raitavalintoihin. Tämä ei jostain syystä kuitenkaan toiminut toisella puhelimella, jonka äänenvoimakkuuden säädin ei vaikuttanut langattomaan toistoon. Yleisesti ottaen äänenlaatu oli langattomana varsin hyvä, ja käyttö oli mukavaa, kun kappaleet sai valita suoraan sohvalta, ja äänenvoimakkuuskin säätyi kätevästi suo- ELAC MicroMagic 2.1 hinta: 1 586 eLaC 2010 BT Microsub Tyyppi: aktiivinen subwoofer ja stereovahvistin Koko (l x k x s): 15 x 22 x 18 cm Massa: 4,8 kg elementit: 2 x 11,5 cm Tulot: RCa, Bluetooth eLaC 301 Tyyppi: Toimintaperiaate: Koko (l x k x s): Massa: elementit -matalat äänet: -korkeat äänet: Jakotaajuus: suurin suositeltu teho: nimellisimpedanssi: Magneettisuojaus: satelliittikaiutin 2-tie, suljettu 9 x 12 x 11 cm 1,2 kg 8 cm 1,9 cm 3 200 Hz 50 W 4 ohmia on Lisätietoja: Oy scanteknik ab, puh. Kokeilussa käytetty matkapuhelin löysi ELACin heti ja antoi valita käytettävän siirtotien eli HFP- tai A2DP-profiilin. Suurin osa Bluetooth-ominaisuuden sisältävistä matkapuhelimista tukee ainakin HFP:tä, mutta A2DP-tuki on suositeltava, jos puhelinta haluaa käyttää äänilähteenä. Mukana tulevat kaiutinkaapelit ovat vain puolitoistametriset, ja ne vaihdettiin pitempiin sijoittelun helpottamiseksi. Kaukosäätö olisi suotavaa, kun subbari ei olekaan käden ulottuvilla esimerkiksi tietokonesysteemissä. raan puhelimesta. Ääni oli puhdas ja tasapainoinen, mutta hieman etäinen ja tasapaksu. Siinä on kuitenkin joitakin rajoitteita ja puutteita, kuten äänilähteiden sekoittuminen ja äänenvoimakkuuden säädön hankaluudet. siirtoon tarkoitettu profiili, joka on laadultaan huomattavasti parempi ja tarjoaa stereotoiston. Selkeimmät laadulliset puutteet langattomasti siirretyssä äänessä olivat suhteellisen selkeä kompressoituminen, mikä söi potkua, ja korkeiden äänten vaimentuminen. ELAC MicroMagic on varsin mielenkiintoinen tuttavuus, joka antaa viitteitä tulevaisuuden musiikkilaitteista. Musiikki alkoi kuulua kaiuttimista heti, kun se käynnistettiin puhelimesta. Bluetooth-tuen soisi yleistyvän nopeasti myös kannettavissa musiikkisoittimissa. Valitettavan usein laitevalmistajat eivät selkeästi ilmoita tuettuja Bluetooth-profiileja. Bluetooth-yhteys vaatii, että molemmat laitteet tukevat käytettävää profiilia. Käytäntöä ELAC MicroMagic -järjestelmän käyttöönotto on suoraviivaista. Subwooferiin kytketään vain virtalähde ja kaiuttimet, ja signaali syötetään siihen äänilähteestä joko linjaliitännästä tai langattomasti Bluetoothilla. Myös Bluetooth-yhteyden yli siirretty ääni kuulosti yllättävän hyvältä langalliseen verrattuna. Toimiessaan musiikin etäsiirto matkapuhelimesta on toisaalta kätevää ja hauskaa. Langattoman yhteyden käyttöönotto oli nykyisille Bluetooth-laitteille tyypillisen yksinkertaista. Äänessä oli potkua ja dynamiikkaa, eikä siinä ilmennyt rasittavia piirteitä. Linjaliitännän kautta äänenlaatu yllätti positiivisesti ainakin huomioiden järjestelmän komponenttien koot. ELAC ei priorisoi tulosignaaleja, eli jos laitteeseen syöttää ääntä yhtä aikaa sekä langattomasti että linjaliitännän kautta, se yhdistää signaalit toisiinsa, mikä hieman kummastutti. Sen sijaan iPodin linja-annon tasoa voi kätevästi säätää toiston aikana, kun se on telakassa, jolloin välttyy subwooferin takapaneelin räpläämiseltä. (09) 2230 0780, www.elac.fi, www.elac.de HIFIMAAILMA 2/2009 83. Onneksi ELACin virtakytkimessä on asento vain linjatulon käyttämiselle. Kun äänenvoimakkuus säädettiin sopivalle tasolle ensin subwooferista, sai sitä sen jälkeen säädettyä kätevästi suoraan puhelimesta. Älypuhelimen kanssa pätkiminen oli harvinaista, mutta hieman edullisemman puhelimen kanssa pätkimistä alkoi esiintyä heti, kun puhelinta käytti. Ongelmaksi muodostui äänenvoimakkuuden säätäminen varsinkin CD-soitinta käytettäessä. Linjaliitäntää käytettäessä äänenvoimakkuus on säädettävä subwooferista, ellei signaalilähde tarjoa linja-annon tasonsäätöä. Kannettavissa tietokoneissa se on jo suhteellisen yleinen kaikkein edullisimpia malleja lukuun ottamatta. Käytettävyyttä heikentää subwooferiin sijoitettu, koko järjestelmään vaikuttava äänenvoimakkuussäädin. Kerran liitetty Bluetooth-laite saattaa myös kytkeytyä automaattisesti ELACiin tullessaan noin 10 metrin toimintasäteelle. Subwooferin virtakytkimestä valittiin Bluetooth-tila, ja lähteenä käytettävästä matkapuhelimesta aktivoitiin Bluetooth ja uusien laitteiden haku. Onneksi A2DP-tuki on kuitenkin yleistymässä uusissa puhelimissa. Se on helppokäyttöinen ja ääneltään varsin hyvä. Testin aikana esiintyi jonkin verran äänen Ääntä ELAC MicroMagic -järjestelmää testattiin sekä linjaliitännän kautta suoraan CD-soittimesta ja iPodista että Bluetooth-yhteyden kautta kahdesta eri matkapuhelimesta. Vaikka handsfree-profiili valittiin, ei puhelin suostunut siirtämään musiikkia sen avulla, joten sen laatua ei kokeiltu. Kokonaisuutena ELAC MicroMagic jätti positiivisen vaikutelman, jota verottivat tietyt hieman viimeistelemättömät ominaisuudet. Valmistaja ehdottaa kuulokeannon käyttämistä rajoitteen kiertämiseksi, ja se onkin tiettyjen mobiililaitteiden kanssa välttämätöntä, kun erillistä linja-antoa ei ole tarjolla. Jälkimmäinen esiintyi nimellä "Wireless stereo" eli langaton stereotoisto ja se valittiin käyttöön. Tässä käytettiin vain A2DP eli Bluetoothstereotoistoa. Äänilähteenä käytettiin mm. Bluetooth-stereosiirto odottaa vielä yleistymistään esimerkiksi kannettavissa musiikkisoittimissa, ja se voisi kehittyä luotettavampaan suuntaan, koska äänen pätkiminen on ärsyttävä piirre. Bittivirran vaikutusta toistoon testattiin pikaisesti, mutta ainakaan kovin selvää eroa ei saatu, kun verrattiin vakiobittivirralla pakattuja 320 kb/s ja 128 kb/s MP3-tiedostoja. Ajatuksia pätkimistä, ja se vaikutti riippuvan puhelimen suorituskyvystä. Kannattaa myös muistaa, että matkapuhelimeen toiston aikana tulevan puhelun äänet ohjautuvat suoraan kaiuttimiin. Osa ongelmista johtuu toki käytetystä siirtotiestä
HARRASTUKSENA HIFI: J YRKI PARVIAINEN TeksTi ja kuvaT: Vesa Linna Haaveista totta Vinyyli sopii Jyrkin kuuntelutottumuksiin hyvin. Hifiharrastajat ry:n varapuheenjohtaja Jyrki Parviainen päätti ostaa juuri sellaiset laitteet kuin halusi kuluista tinkimättä. Millaiseen ratkaisuun hän päätyi? 84 HIFIMAAILMA 2/2009
Jutuntekohetkellä järjestelmässä ei ollut keskikaiutinta kytkettynä; kotiteatterin keskikanava oli kytkettynä etukaiuttimiin. "Sana asiallinen varmaan kuvaa nykylaitteistoni parhaiten. Päivitin laitteistoa aina välillä." Parviaisen käsien läpi ovat kulkeneet niin Nadit, Denonit, Meridianit kuin monet muutkin laitteet. "Luin koulupoikana innok- "Harrastusfilosofialtani olen avarakatseinen. Hän asuu vaimonsa kanssa omakotitalossa Vihdissä. Voin kelpuuttaa monenmerkkiset ja -hintaiset laitteistot. Subwoofer on Velo- Avarakatseista harrastamista M oni tuntee Jyrki Parviaisen, 39, Hifiharrastajien keskustelupalstalta nimimerkillä "Miles Davis". Autotallin yhteyteen rakennetussa kuunteluhuoneessa voi vapaasti kuunnella tarvitsematta välittää naapureista. SME 10:n mukana tuli SME:n oma äänivarsi. Vasen ja oikea etukanava on kytketty tulemaan Accuphasen vahvistimen läpi kotiteatterikäytössäkin. Äänirasiana on Benz Micro Ruby 3. kaasti HIFI-lehtiä ja rakentelin kaiuttimia lehden ohjeiden perusteella. Hän on harrastanut äänentoistoa yli 25 vuotta. Yhteydenpito toisten harrastajien kanssa tuo mukavan lisän harrastamiseen. "Musiikkityyleistä suosikkejani ovat pop ja rock, erityisesti vaihtoehtorock. Hinta on halpa ja kuvanlaatu hyvä." Monikanavaäänen käsittelee Anthem Statement D2 -prosessori ja Rotelin 7-kanavainen pääte. Soundi-ihannetta minulla ei varsinaisesti ole", toteaa Parviainen. Pyrin kuitenkin kuuntelemaan eri tyylejä monipuolisesti." Vinyyli vetää hänen mukaansa hienoisen voiton tallennusmuotona verrattuna CD-levyihin, koska "vinyylimaailmaan sisältyy enemmän säätämistä ja liikkuvia osia." Parviainen on löytänyt uutta kipinää harrastukseen liittymällä alan yhdistykseen. En näe päivitystarpeita ainakaan lähitulevaisuudessa." osin netissä toimiva Hifiharrastajat ry kokoaa yhteen äänentoiston harrastajia muun muassa nettifoorumin kautta. Kotiteatterin ohjelmanlähteenä on Sonyn PlayStation 3. "Täällä on hyvät lenkkimaastot, tilaa tarpeeksi ja luonto lähellä." Kuunteluhuoneen hän on rakentanut autotallin yhteydessä olevaan tilaan. Kaikki alkoi kaiuttimien rakentelusta Parviainen kertoo käyneensä harrastuksessaan läpi monia vaiheita. "Dynaudion halvempi malli ei toiminut aivan saumattomasti isokokoisten etukaiuttimien rinnalla", kertoo Parviainen. "Kun siirryin työelämään, harrastuksen painopiste oli enemmän elokuvien katselussa kuin musiikissa. Kolmekymppisenä sitten innostuin raskaammasta hifistä." Nykyistä edeltänyt systeemi oli Denseniltä, kunnes vuodenvaihteessa se sai väistyä Accuphasen ja Dynaudion laitteiden tieltä. Tykkinä toimii kattoon pultattu Full HD -tasoinen Mitsubishi HC5500. "Olen ollut erittäin tyytyväinen PlayStation 3:een. Kaiuttimissa Jyrki luottaa tanskalaiseen käsityöhön: etukaiuttimina toimivat Dynaudio Evidence Temptationit ja huoneen takaa katosta löytyvät Dynaudio Contourit. "Jossain vaiheessa laitteet olivat minulle tärkeämpiä kuin musiikin kuuntelu, mutta nykyään tilanne on päinvastainen. "Musiikki on rentoutumista ja piristymistä, vastapainoa työlle." Ekonomiksi kouluttautunut Parviainen työskentelee päivisin Lohjalla erään yrityksen talouspäällikkönä. Samoin elokuvien ja musiikin suhde on vaihdellut." Tänä päivänä musiikin kuuntelu vie Jyrkiltä suuremman osan laitteiston ääressä vietetystä ajasta. Pää- HIFIMAAILMA 2/2009 85. Yhdistyksessä Parviainen toimii varapuheenjohtajana. Kotiteatteri- ja kaksikanavalaitteet yhdistettynä Jyrkin laitteistossa CD-soitin, vahvistin ja viritin ovat Accuphasen valmistamia. RIAAkorjaimena toimii Trichord Diablo. Jyrki on valinnut vinyylisoittimeksi SME 10:n varustettuna Benz Micro Ruby 3 -rasialla
Monikanavaäänen vahvistaa 7-kanavainen Rotel. Toimintaan ovat tervetulleita kaikki hifistä kiinnostuneet kokemuksesta ja tietotasosta riippumatta. "Subwooferin integroitavuuden suhteen ei ole ollut ongelmia, koska taajuuskäyrä on laitteessa suoraan säädettävissä", sanoo Parviainen. Ja sitten se ääni... Vinyyli soimaan ja kuulolle ensimmäinen vaikutelma kuullusta on äänikuvan laajuus. DVD:ltä tykillä heijastettaessa kuvassa on havaittavissa pientä rakeisuutta. Seuraavaksi laitamme Blu-raylta pyörimään Die Hard 4:n. Kysyn Jyrkiltä leikilläni: "Riittävätkö nämä laitteet sinulle?" Vastaus tulee kuin suoraan apteekin hyllyltä: "Riittävät". Keskikaiuttimen puuttuminen vaikuttaa vähemmän kuin luulisi. Blu-ray-soittimena on Sonyn PS3. dynen DD-15. HARRASTUKSENA HIFI: J YRKI PARVIAINEN Hifiharrastajat ry "Hifiharrastajat ry on nuori mutta kehittyvä yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää yleistä audioalan harrastustoimintaa suomessa sekä edistää audioalan harrastajien välistä kanssakäymistä. Blu-raylta toistettuna äskeinen DVD:n hienoinen rakeisuus on hävinnyt, ja kuva on selkeästi parempi. Basso tulee ulotteikkaasti ja syvänä. jäsenenä pääsee nauttimaan eduista ja on mukana alan harrastustoiminnassa. Tilan tuntu laajenee monikanavakäytössä entisestään. keskustelupalsta toimii osoitteessa: www. Vaihdamme kotiteatteritilaan ja laitamme soimaan Pink Floydin Pulse-konserttitaltioinnin. Laitteisto soi musiikillisesti avarasti ja isosti, silti luonnollisesti. n Jyrki Parviaisen laitteisto: stereoLaitteisto: Levysoitin: sMe 10 Äänirasia: Benz Micro Ruby 3 riaa: Trichord Diablo + NCPsu CD-soitin: accuphase DP-500 Viritin: accuphase T-1000 Vahvistin: accuphase e-450 Kaiuttimet: Dynaudio evidence Temptation Virtasuotimet: Blacknoise Virtajohdot: Niinimaen Kaiutin- ja välikaapelit: HGa KotiteatteriLaitteet: aV-prosessori: anthem statement D2 Monikanavapäätevahvistin: Rotel RMB-1077 Blu-ray / DVD-soitin: Ps3 takakaiuttimet: Dynaudio Contour sR subwoofer: velodyne DD-15 Videotykki: Mitsubishi HC5500 86 HIFIMAAILMA 2/2009. Vaihdamme soittimeen CD-levyn. Äänikuva aukeaa helposti. Laitteisto soi hyvin avarasti, ja huone vaikuttaa äänikuvasta johtuen fyysistä kokoaan isommalta. Sama vaikutelma äänen suhteen jatkuu: sointi on avaraa ja tilan tuntu on suuri. Äänimaailma on mukaansatempaava; Bruce Willisin konepistoolisarja tuntuu melkein tekevän sohvaan muutaman reiän. Yleisesti todettuna laitteisto soi hienosti. Näin äkkiä kokeiltuna ääntä voisi luonnehtia luonnolliseksi ja avaraksi, äänellistä maisemaa varsinkin kotiteatterikäytössä isoksi. Subwooferin ja muun laitteiston välinen kynnys on hienoisesti kuultavissa. Tutusta Toton kappaleesta löytyy pari pientä uutta detaljia vaikka en helposti olisi uskonut uutta levyltä enää löytyvän. Itse vähän erilaiseen laitemaailmaan tottuneena omat mieltymykset saattavat joidenkin äänellisten yksityiskohtien kohdalla olla hieman erilaiset, mutta tämän lasken kuuluvan makuasioihin. Liittyä voi lähettämällä sähköpostia osoitteeseen hallitus@hifiharrastajat.org. Laitteisto koostuu Accuphasen laitteista ja Dynaudion kaiuttimista. hifiharrastajat.org/forum Yhdistys järjestää erilaisia tapahtumia kuten DiY, kuuloke, vinyyli, saunailta... Yhdistyksellä on aktiivinen keskustelupalsta, jota voi kuka vain lukea ja jonne rekisteröitymällä voi osallistua keskusteluihin
w w w. a u d i o p o r i . f i www.wharfedale.co.uk
MartinLoganin ja Ayren referenssimallit varusteltuna Crystal Cablen kaapeleilla ovat ylivoimaisesti kallein yhdistelmä, jota olen kotona päässyt kuuntelemaan. Kaikki muu on pantu uusiksi. Juhlamallia tehdään vain 100 paria, joista kaksi Highend Studio on tilannut Suomeen. 88 HIFIMAAILMA 2/2009. Ei useita elementtejä, ei niitä yhteen sovittavaa jakosuodinta eikä muutakaan, joka olisi sotkenut äänen eheyttä. HERMUSET: MaRTinLoganin ja ayREn REfEREnSSiLaiTTEET Tässä vertailussa syntyi henkilökohtainen ennätys. Näitä rajoitteita MartinLogan on kiertänyt lukuisilla hybridimalleillaan, jossa kaarevaan paneeliin on yhdistetty aktiivinen tai passiivinen, dynaaminen basso-osa. Sen äärimmäisen saumattoman äänen salaisuus on kokoäänialueen elektrostaattinen paneeli. Oli niissä myös mestaritason äänenlaatu. Mestariluokkaa TEKSTI JA KUVAT: Matti HerMunen Y ksi elektrostaattisiin kaiuttimiin erikoistuneen MartinLoganin arvostetuimmista malleista on alkuvuosien tinkimätön CLS. Viime vuonna MartinLogan julkisti 25-vuotisen taipaleensa kunniaksi referenssikaiuttimen CLX. Kääntöpuolena oli bassotoiston ja dynamiikan vajavaisuus, suuntaavuus ja tehontarve. Yhteistä sillä CLS:n kanssa on koko äänialueen hoitaminen elektrostaattisella paneelilla
Kuunteluvoimakkuus kannattaa hakea äänitykselle sopivaksi, koska samalla saadaan paras tilavaikutelma. Mutta näin ei ole, vaan materiaali on ympäristöystävällistä EcoSoundia, joka sisältää puolet bambukuituja ja toiset puolet kierrätettyä puuta ja paperikuitua. Takana on vielä pistoke mukana toimitettavalle todella jäykän järeälle virtajohdolle. Vaikka ylä- ja keskiääniä toistava elementti on kaareva, niin tarkimmasta toistosta pääsee nauttimaan vain muutama kuuntelija kerrallaan. Saa ne pois päältäkin. Tilavaikutelmaa ja äänen kokonaisbalanssia pystyi säätämään varsin paljon vaihtamalla kuunteluetäisyyttä. Sinnikkäällä siirtelyllä sain alemman alueen toiston lähes kohdalleen, mutta pieni kuhmu ylemmälle bassolle jäi kaikilla kokeilluilla sijoituksilla. Mikä sitten on "oikea" kuunteluetäisyys. Muut saavat tyytyä hieman tummempaan balanssiin ja epätarkempaan äänikuvaan. Ja kyllä, kuului uusia asioita Eräs tuttavani oli käynyt kuuntelemassa CLX:iä liikkeessä ja epäili niiden yleissävyn olevan hieman viileänsorttisen. Vähänkin väärä kaiuttimen tai kuuntelijan paikka, niin 60100 Hz:n tienoille syntyi muuta toistoa peittävä reipas korostus. Lainausmerkit siksi, että jollekin kuuntelijalle oikea äänitasapaino merkitsee runsasta ja täyteläistä sointia, siinä missä joku tulee onnelliseksi mahdollisimman analyyttisellä toistolla. Kaapeleita varten on kaksi hyvän otteen tarjoavaa siipiruuvia. Esimerkiksi Easy Starin reggaeversio Dark Side of the Moonista (The Dub Side of the Moon) sai puntin vipattamaan koko levyn pituudelta. Tarvittaessa elävyyttäkin löytyy. Highend Studion ja Marekin voimamiehet hoitelivat kaiuttimet ammattimaisella rutiinilla laatikoista ja alustaville sijoituspaikoilleen. sijoitettua LEDiä, jotka valaisevat hennosti paneelien takaosaa. Kaksoisjohdotusmahdollisuutta ei ole. Kuunteluetäisyydeksi valmistaja suosittelee 12 kertaa kaiutinten välinen etäisyys. Hän epäili, että CLX:n bassopaneelissa saattaa olla lievä, liian vähän vaimennettu resonanssi, joka tuottaa toistoon ylimääräistä muhkeutta. Ne tulivat massiivisissa kuljetuslaatikoissa, Sijoita huolella Käyttöohjeen mukaan tasaisin bassotoisto ja äänikuva saadaan, kun kaiutin on noin 140 cm takaseinästä ja ulkoreuna metrin päässä sivuseinästä. Vaikka CLX on vankkarakenteinen, tarvitsee iso paneeli hyvän suojan kuljetuksia varten. Äänestä vain puuttui ylimääräinen riehakkuus. MartinLogan valitsi EcoSoundin ympäristösyiden ohella siksi, että se on vaimennusominaisuuksiltaan selvästi parempi kuin MDF ja vastaavat materiaalit. HERMUSET: MaRTinLoganin ja ayREn REfEREnSSiLaiTTEET Alla KX-R. Se vähä, 90 HIFIMAAILMA 2/2009. Päältäpäin yksinkertainen, kuitenkin pitkälle räätälöitävissä ja toimii Ayre-pohjaisen laitteiston komentokeskuksena. jotka juuri ja juuri mahtuivat ovesta. Oma ja muiden kaiuttimia meillä kuunnelleiden kokemus ei tätä tue. Kehikko näyttää siltä, että se olisi tehty MDF:stä. Taajuusvasteeksi luvataan 56 23 000 Hz. Omassa huoneessani omaan makuuni paras äänikuva ja kokonaisba- lanssi syntyi aika tarkkaan kolmen metrin kuunteluetäisyydellä. CLX oli vaativa sijoitettava bassotoiston osalta. Oma makuni painottuu tuohon jälkimmäiseen päin, kunhan alapää ei jää liian laihaksi. Herkkyys on 90 dB, joten kohtuutehoisilla vahvistimilla selvitään. Kuuntelupaikan valinta ei ole enää yhtä tarkkaa kuin CLS:llä, koska vaakatasossa säteilykulma on nyt 30 astetta ja pystysuuntainen kuuntelualue yhtä kuin paneelin korkeus 145 cm. Eivät ne ainakaan viileästi soineet, päinvastoin. Kaiutintekniikasta enemmän ymmärtävä ystäväni kävi koeajamassa CLX:t ja kokeili hyvinkin erilaisia kuuntelupaikkoja
Niissäkään ei ollut ylimääräistä säihkettä, vaan tarkkuutta sanan varsinaisessa merkityksessä. Syitä on useampia. Tinkimällä monikanavaisuudesta soittimesta pystytään tekemään paremmin soiva. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että orkesterimusiikilla jousiston, puhallinporukoiden sekä lyömäsoittajaryhmien sijoittelu toisiinsa nähden ja niiden tekemiset erottuivat vaivattomasti toisistaan sivu- ja syvyyssuunnassa. Ne ovat pitkälle ihanteellinen yhdistelmä: tarkat yksityiskohtien erottelultaan ja äänikuvaltaan, toistavat selkeästi hyvin hiljaista musiikkia. Tason vaihtelut toistuivat vaivattomasti ilman, että ääni ryntäili tai laahasi perässä. Liioittelematta voi sanoa, että tutuilta levyiltä oli helppo kuulla monenlaisia uusia asioita. Loistava äänikuva Orkesterimusiikilla CLX:n äänikuva oli laaja, sointi täyteläinen ja kerroksittainen. sinfonian hitaassa osassa orkesteri taipuili saumattomasti yhteen urkujen jalkiomurinan kanssa. Tästä hyvänä esimerkkinä vuosien varrella lukemattomilla kokoonpanoilla kuunneltu Keith Jarrettin The Köln Concert. Toisaalta, jos äänitykseen oli ladattu ylimääräistä energiaa, niin se kyllä tuli silmille kuten pitikin. Koska paneelien säteilykulma on kotelokaiutinta paljon rajatumpi sekä pysty- että sivusuunnassa, ne eivät ota huonetta niin paljon mukaan; eivätkä siis synnytä heijastuksia yhtä paljon kuin tavanomainen kaiutin. CLX oli hieno soolosoittimillakin. Kyllä sillä oma luonteensa on, esimerkiksi edellä esiin tullut tietty muhkeus, joka johtui basson kuhmusta, mutta hyvät puolet ajavat selkeästi edelle. maan; elektrostaatin rajat tulevat vastaan ennemmin kuin ison kotelokaiuttimen. sinfonian hitaassa osassa. No, ostaisinko? Yksi viesti CLX:n vakuuttavuudesta on paremman puoliskoni kommentti, kun hän oli kuunnellut niitä noin 15 minuuttia: "Osta ne". ja 3. Ja ehkä vielä enemmän kyse taisi kyllä olla siitä, että CLX on omalla tavallaan nopea kaiutin. Äänikuvassa ei ollut niinkään suurta syvyyttä, vaan esiintyjät ja soitinryhmät kerrostuivat hallitusti. Samalla niissä on useimpiin tarkoituksiin riittävän laaja dynamiikka ja pontevan tarkka bassotoisto. Mutta kyllä CLX:t ovat yhdet parhaista kuulemistani kaiuttimista. sinfonioista. Tarkkuus kuului myös erinomaisena yksityiskohtien erotteluna. Tietääpähän mitä voisi parhaimmillaan saada. Basso-osasto ja dynamiikka Bassotoisto oli pääosin/melkein kaikin osin yhtä tarkkaa kuin muullakin äänialueella. Vaikka säihkyvämpiä ja räväkämpiä esityksiä on kuultu, niin nyt esitystilanteen ja -tilan luonne välittyi ainutkertaisella tavalla. CLX:t toistavat transientit sekä lyömäsoittimien iskut korostumattoman tarkasti. Edellä oleva ei kuitenkaan tarkoita, että CLX: t olisivat olleet täysin neutraalit. Syynä äänenlaatu. Saint-Saensin 3. Se toistaa CD-levyjen ohella SACD- ja DVD-Audio-levyt mutta kaikki vain stereona. Kovaa kuuntelusta ja revityksestä tai rymistelyelokuvista pitävä joutuu subbarin hankki- Monella normilla C-5xe on erilainen moninormisoitin. Isohkossa kuunteluhuoneessani siitä sai ääntä irti riittävästi. Toistoalueeksi luvataan enimmillään DC100 kHz, näytetaajuudet ovat CD:n 44,1 kHz:stä DVDAudion 192 kHz:iin ja SACD:n 2,8224 MHz: iin. Toisaalta CLX:n miellyttäviä puolia oli se, että sen kanssa pystyi käyttämään suuriakin äänenvoimakkuuksia ilman, että ääni tuli päälle tai alkoi käydä korviin. Analogia- ja digitaaliosastoille on oma virtalähde, ja rakenne on muutenkin yläluokkaa. HIFIMAAILMA 2/2009 91. Sama tarkkuus jatkui Charles Dutoitin johtaman Saint-Saentsin 3. Muutkin akustiset soittimet soivat poikkeuksellisen "oikein", mitä se nyt sitten äänitetyllä musiikilla onkaan. Haarukka- tai vastaavilla liittimillä varustetut kaapelit saa tiukasti kiinni siipimuttereilla. Ja niin edelleen. Esimerkiksi viuluryhmien vuoropuhelu välittyi vaivattomasti, samoin puhallinsektiot. Tältä osin ne ovat ehkä tarkimmat, mitä olen kotioloissa kuullut. Liittimistä vasemmalle näkyvät CLX -logon ja MartinLogan-tekstin valokytkimet. mitä tämän levyn toistossa tarvittavasta rosoisuudesta menetettiin, tuli takaisin lyöntien ja transienttien hätkähdyttävänä tarkkuutena. Ei ole niin paljoa rahaa, ja olen nykyisiin kaiuttimiini kovin tyytyväinen. Vakavan kuuntelijan kannattaa ottaa tyypit. CLX:t välittivät tarkasti myös musiikin hiljaisten kohtien voimakkuusvaihtelut. Ovat ne isot. Sellot ja myös kontrabassot toistuivat hyvin aivan alimpia ääniä lukuun ottamatta, sähköbasson narisuttelut kuuluivat tarkasti ja vaivattomasti muun musiikin seasta. Äänityksen kuivuus ja pianon äänittäminen hivenen kalisevaksi ei häirinnyt, kun tätä tasapainotti yksityiskohtien sekä esitystilan luonteen poikkeuksellisen luonnollinen ja tarkka erottelu. Jotta äänenlaadun kannalta vaativat suodatukset pystytään tekemään mahdollisimman elegantisti, niin PCM-signaali muutetaan ensin 24-bittiseksi ja sen jälkeen vielä ylinäytteistetään 32-kertaisesti. Tässä auttoi myös CLX:n hyvä dynamiikka. Oli pakko vastata, ettei se heti tullut mieleen. En kuitenkaan ostanut. Tämä tuli hyvin esiin vaikkapa Vladimir Ashkenazyn ja Neeme Järven jo vähän iäkkäämmillä versioilla Sibeliuksen 2. Kokonaisuuden ohella CLX:t kertoivat tarkasti mitä ja miten yksittäinen soittaja puuhaili, ilman alleviivailua. Orkesterimusiikilla nautinnollista oli koko orkesterin soiminen eloisana, taipuisana kokonaisuutena. Kaverini kysyi, kaipasinko subwooferia paneelien seuraksi. Alapään osastossa oli voimaa enemmän kuin tarpeeksi normaalimusiikkiin oli se orkesteriosastoa tai rytmimusiikkia. Tässä ehkä eniten auttaa kaiutinten suuntaavuus
Esivahvistinta ja soitinta pystyi komentamaan samalla lankkumaisella mutta käytännöllisellä kauko-ohjaimella. Coloradon Boulderissa päämajaansa pitävä Ayre keskittyy yläluokan vahvistimiin ja soittimiin, vaikka sen edullisemmat mallit ovat myös tavallisen harrastajan saavutettavissa. Crystal Cablen omaperäisten ja arvokkaiden kaapelien erillinen arviointi piti jättää kokonaan väliin. Arcamissa äänikuva tuntui olevan hivenen kevyemmän balanssin ohella tai ehkä juuri sen ansiosta astetta avoimempi. KX-R-esivahvistinta jäi ikävä. Samoin pääte vaikutti hivenen kirkkaammalta. Tosiasiassa se on monipuolisempi ja eri käyttötilanteisiin sovitettavampi kuin useimmat kilpailijansa. Verrattuna Bel Canto Reference 1000 -monopäätteisiin MX-R oli astetta avonaisempi, napakampi ja varsinkin bassot pontevammin ja sävykkäämmin toistava. Molempia käytetään apuna esivahvistimen asetuksien ohjelmoinnissa. HERMUSET: MaRTinLoganin ja ayREn REfEREnSSiLaiTTEET Systeemiohjain istuu koosta huolimatta käteen ja toimii täsmällisesti. että se on äänenlaadultaan ainutlaatuisen hyvä. Tästä huolimatta Ayre erotteli yksityiskohtia monipuolisemmin. Kaikki pysyi eleettömästi vaivattomassa kontrollissa. Samalta läpitutulta Paul Simonin Gracelandin nimikappaleelta se kaivoi pykälän enemmän tavaraa kuultavaksi. Saumaton, yhdestä alumiinipalasta kaiverrettu kotelo mahdollistaa komponenttien kiinnityksen järkevimmistä kohdista. Samoin kuin päätevahvistin, kotelo on tehty kaivamalla vajaan puolen metrin pituiseen ja 30 senttiä leveään alumiiniprofiiliin komponenteille sopivat tilat. Ehkä seuraavaksi saadaan yhteensopiva soitin. Voimakkuudensäätimestä Ayren Hansen kertoi pitkät tarinat eräässä haastattelussa. Menetelmän ansiosat vahvistimesta on myös saatu kompakti paketti. (09) 311 8384, www.highendstudio.fi Erilainen esivahvistin Linjatasoinen KX-R on päältä katsoen pelkistetty ja sisältää vain ohjelmalähteen valinnan, näytön sekä voimakkuudensäätimen. Viime vuonna Charlie Hansenin luotsaama Ayre päätti näyttää, mihin se pystyy. Ensin valmistuivat tinkimättömät MX-R-monopäätteet, sitten KX-R-esivahvistin. Esimerkiksi vikatilanteessa päätevahvistimen ongelma kerrotaan KX-R:n näytössä selvällä tekstillä. Väite on, Lupaava ääni Tiukan aikataulun vuoksi pystyin tekemään vertailuja vain rajoitetusti. Etupaneelissa on kaksi säätöpyörää; toisella valitaan kuunneltava ohjelmalähde, toisella säädetään voimakkuutta. Varsinkin rapakon takana Ayre on lehtien lemmikki, ja sekä MX-R että C-5xe on valittu valtalehtien vuoden tuotteeksi. Tiukka pääte MX-R-monopäätteet ovat tehoisekseen (300 W 8 ohmiin ja 600 W 4 ohmiin) pienikokoiset, mutta kokoonsa nähden painavat mötikät. Se pystyi selvästi parempaan toistoon kuin oma prosessoripohjainen ratkaisuni. C-5xe:n vertailukohtana oli Arcamin niin ikään moninorminen, mutta myöskin monikanavatoistoon kykenevä DV-139-soitin. Tässä kokeilussa oli hyvämaineinen C-5xe-moninormisoitin. C-5xe vaikutti pystyvän hieman jykevämpään ala- 92 HIFIMAAILMA 2/2009. Taatusti resonoimaton kotelo toimii samalla jäähdytyselementtinä, ja jäähdytystä on tehostettu urittamalla päätteen yläpinnasta noin puolet. Vahvistimessa ei Ayren tapaan käytetä lainkaan negatiivista takaisinkytkentää, ja rakenne on täysin symmetrinen, tasavirtakytketty ja toteutettu erilliskomponenteilla. n Tekniset tiedot MartinLogan CLX Hinta: 27 995 tyyppi: Elektrostaattinen kokoalueen kaiutin taajuusvaste: 56 23 000 Hz +/- 3 dB Mitat (l x k x s): 65 x 179 x 37 cm Paino: 69 kg ayre C-5xe Hinta: 6 800 tyyppi: Moninormisoitin, vain stereotoisto Mitat (l x k x s): 440 x 120 xx 330 mm x x mm Paino: 12 kg ayre KX-r Hinta: 19 800 tyyppi: Linjatasoinen esivahvistin Mitat (l x k x s): 438 x 95 x 292 mm Paino: 18 kg ayre MX-r Hinta: 10 400 /kpl tyyppi: monopäätevahvistin Mitat (l x k x s): 438 x 95 x 292 mm Paino: 23 kg Lisätietoja: High End Studio Finland Oy, puh. Virtalähteessä on perinteiset rengassydänmuuntajat ja erillinen virtasuodin. Toistossa ei kuitenkaan tuntunut olevan mitään ylimääräistä, päinvastoin. Pääteasteessa käytetään On Seminconductorin ThermalTrak transistoreja, joiden sisäänrakennetun lämmönsäätelyn ansiosta transistorit saadaan pysymään vakaammin suunnitellulla toimintaalueella. Toistotoiminnot on keskitetty etupaneelin oikeassa laidassa olevaan rengasmaiseen säätimeen, jonka käytön oppi nopeasti. Mutta tärkeintä tehtäväänsä, tulevan signaalin valintaa ja vahvistusta vahvistimille lähettämistä varten KX-R on tehty täysin tinkimättömäksi: kaksoismonorakenne, laatukomponentit, symmetriset liitännät ja niin edelleen. Ohjelmanvalinta ja voimakkuudensäädin toimivat releillä, joiden kolina viimeistään vakuutti, ettei tässä mistään leikkilaitteesta ole kyse. Oikea ja vasen kanava on sijoitettu omiin osastoihinsa paksujen väliseinien taakse, joten ne eivät pääse häiritsemään toisiaan. Soittimen näytössä käytetyt sinisen sävy ja näytön himmeys olivat yhdistelmä, josta en saanut selvää vinosti kahden metrin päästä katsottaessa. pään toistoon ja vakaampaan, samalla hieman Arcamia tummempaan äänikuvaan. Kaikki toimii mikroprosessoriohjattuna ohjelmalähteen nimeämisestä ja valinnasta niiden tasojen säätöön sekä muiden Ayre-pohjaisten laitteiden ohjaukseen ja valvontaan. Jutun perusteella sen toimintaperiaate jäi edelleen hämäräksi, mutta koska KX-R soi hienosti, ei voimakkuudensäädin huonokaan ole
S IL L Ä KORVALLA: Sug den BIjOu He AdMASteR , TeksTi: Jaakko Eräpuu kuvaT: pEkka VäänänEn Kuulokevahvistimien kolme ulottuvuutta 94 HIFIMAAILMA 2/2009
Siistiä. Klassisia painotuksia Kuulokevahvistimia kuunneltiin kirjoittajan toimesta iltatolkulla ja monenlaisella musiikilla. Matalan, pitkulaisen ja kaarevan Yamamoton putket on häveliäästi upotettu puolittain massiivipuisen kannen uumeniin, missä lymyävät myös muuntajat. Kunhan koneita oli ensin lämmitelty soittokuntoon. Yamamoton toistossa oli aistittavissa hienoista puhdin puutetta, eikä sointi yltänyt Sugdenin skarppiuteen tai Trafomaticin hienosyisyyteen. Ihan kuriositeetin vuoksi mainittakoon, että vahvistin, johon koestuskolmikkoa verrattiin, on toimintaperiaatteeltaan takaisinkytkemätön ja päätemuuntajaton kone, jonka putkipareista toinen on tyyppiä (RCA) 6CG7 ja toinen (Amperex) 7308. Orkesteri ei avautunut aivan täyteen loistoonsa, mutta herkimmät vivahteet välittyivät hienosti. Kuuntelusessioiden aikoihin kirjoittajalla oli vahva Shostakovitsh-vaihde päällä ja näin kuulokevahvaimet joutuivat heti kättelyssä massiivisen orkesterimusiikin huuhtomiksi. Eli kuulokemarkkinoiden koko kirjo sovittuu ongelmitta Trafomaticin seuraan. Eli tuhannen euron tuntumaan. Se toimii valmistajan muiden vahvistinten tavoin A-luokassa. Voisi puhua vaikka HIFIMAAILMA 2/2009 95. HA-02 on siis tavallaan integroitu vahvistin, joskin kaiutinkäytössä niin pienitehoinen (240 mW/8 ohmiin), että herkimmilläkin kovapuhujilla saavutettavat äänenpaineet jäävät marginaalisiksi. Vaativille harrastajille suunnatut Sugdenin, Trafomaticin ja Yamamoton kuulokevahvistimet kävivät todistamassa erillisyyden oikeutuksesta tarjoten bonuksena myös aimo annoksen monikäyttöisyyttä ja silmänruokaa. H ifimaailman numerossa 8/2008 hehkuteltiin AKG K 702 -kuulokkeiden sekä päätemuuntajattoman, italialaisen pienvalmistajan suunnitteleman ja tekemän putkikuulokevahvistimen yhteistyön hedelmiä. Ehkä kuitenkin aavistuksen kolkko. Vaikka kaikkia kolmea virallisesti maahantuotua laitetta markkinoidaankin kuulokevahvistimina, ne sisältävät päätoimensa ohessa muitakin toimintoja. Vahvistimet käväisivät pikavisiitillä myös toisen koeponnistajan luona. Sugden suhtautui ison koneiston vyörytyksiin kylmän rauhallisesti. tR A fO M AtI c He Ad O ne jA YAMAMOt O HA-02 Jos ja kun on tarvis hyödyntää laadukkaiden kuulokkeiden koko potentiaalia, on syytä harkita erillisen kuulokevahvistimen hankintaa. Trafomaticissa on. Sugden on erilainen kapine myös siksi, että se tavoittelee tyylikkyyttä ilman puisia rakenneosia. Sekä Sugdenin Bijou HeadMaster, Yamamoton HA-02 että Trafomaticin Head One viestittävät suunnittelun kohdistuneen myös ulkoisen olemuksen edustavuuteen. Transistoreja, putkia ja toimintoja Kuunnelluista vahvistimista vain yksi, englantilaissyntyinen Sugden, on transistoritoiminen laite. Vahvistin sisältää pienen määrän globaalia negatiivista takaisinkytkentää, jollaista japanilaisessa Yamamotossa ei ole lainkaan. Avoimuutta, ilmavuutta ja dynamiikkaa irtosi kuin tyhjää vaan. NOS-tuplatriodeja kaikki tyynni. Samu Saurama otti tyypit kolmikosta Grado RS-1 -kuulokkein ja käytti vertailupohjana saman valmistajan paristotoimista RA-1-luurilootaa. Dynastation 2:n ja kuulokevahvainten välissä luikerteli Duelund-välikaapelipari. Trafomatic ja Yamamoto ovat kummatkin valmistajan omin päätemuuntajin varustettuja putkivahvistimia. Kahdella linjaotolla on varustettu myös Yamamoto HA-02, mutta linja-annon sijaan vahvistimen peräpaneelista löytyvätkin kaiutinliittimet. Soinnin nautittavuus säväytti ja herätti mielenkiinnon tutkailla vastaavien kapineiden tarjontaa kaupalliseltakin kantilta. Fortet läjähtivät pidäkkeettä, mutta kurinalaisesti. Siitä silmänruuasta: omalla karulla tavallaan pelkistetty Sugden ei ole lainkaan hassumman näköinen, vaikka jääkin näyttävyydessä hiukan putkosten varjoon. Ensin mainittu kantaa kannellaan venäläisperäistä 6S45P-triodiparia. Ehkä varteenotettavia haastajia olisi esiintynyt halvemmassakin hintaluokassa, mutta toisaalta, jos hiukan kotikutoisen oloisen referenssin jalostaisi kaupalliseksi tuotteeksi, se saattaisi hyvinkin sijoittua samalle hintatasolle Sugdenin, Yamamoton ja Trafomaticin kanssa. Sitä voi niin ikään ainoana kolmesta komentaa mukana toimitettavalla kaukosäätimellä. Serbiassa valmistetun Trafomaticin käyttöjännitteiden tasasuuntauskin on hoidettu putkitoimisesti, yhden EZ81:n avulla. Vastapainoksi vahvistimella oli tarjota tiettyä kokonaisvaltaista luontevuutta, jonka ansiosta huomio kiinnittyi musiikkiin äänellisten seikkojen sijaan. Läsnäolon tuntu taisi olla kolmikon vahvin. Klassista kuusikymmenlukuista NOS-pentodia ei aivan joka rööripuodista löydykään, mutta maailman turuilta kylläkin joskaan ei aivan perusputkien hintaan. Trafomaticin käsittelyssä musiikki hoitui täyteläisin ja puhtain värein, joskin hitusen räväkkyysvajaasti. Kuulokkeina toimivat uudenkarheat AKG702:t, joiden irrotettavan vakiojohdon tilalle oli kytketty kymmenien kuuntelutuntien tiimellyksessä pahimman armottomuutensa soljuvampaan menoon vaihtanut korvauskaapeli Silver Dragon. Sugden Bijou Headmaster on kolmine linjaottoineen, nauhuri- ja linjaantoineen täysiverinen etuvahvistin, Trafomatic Head One kaksine ottoineen, linja- ja sub out -antoineen samoin. Valitsimen myötävaikutuksella pystyy optimoimaan lähtöimpedanssin 30, 100 ja 300 ohmin kuormille. Onhan sillä korvalla musiikkia ja laitteita kuuntelevan tahon myönnettävä myös sillä silmällä tapahtuvien havaintojen merkityksellisyys. Vaan eipä ole Sugdenissa ja Yamamotossa kolmiasentoista impedanssivalitsintakaan. Yamamoton yhden vahvistusasteen kytkennässään käyttämä putkityyppi on WE408A. Royal Concertgebouw Orchestra laittoi menemään Shostan elokuviin säveltämää musiikkia otsikolla The Film Album. Siinä mittakaavassa, minkä kuuloelimet nurkumatta kestivät. Löytyihän markkinoilta enempiä etsimättä kolmekin kiinnostavaa, joskin myös hinnakasta kuulokevahvainta, joiden otaksuisi laittavan referenssilaitteen tiukoille. Hieman olisi kaivannut mehukkuutta puhaltimiin ja jousiin, vaikka sointi ei näiltä osin mitenkään kirpeä ollutkaan. Messingillä maustettu Trafomatic on tosin jopa hiukan pramean oloinen ja kantikkuudessaan ehkäpä kuitenkin tahallisesti vanhahtavaa designiä
Mouruaa se skeba sielläkin, puhumattakaan basson murinasta ja tymäkästä rumpujen pieksennästä. Sugden osoittautui Yamamoton vastakohdaksi, hyvässä ja pahassa. Hiukka kuivakka, mutta ruudikas ja terävästi aksentoiva Trafomatic Head Onen ottovalinta ja virrankytkentä tapahtuvat takaa käsin. 96 HIFIMAAILMA 2/2009. S IL L Ä KORVALLA: Sug den BIjOu He AdMASteR , Etu- vai kuulokevahvistin. Sen sijaan laitoimme levykelkkaan hieman epäkaupallisempaa rouheutta kitaristi Rick Peckhamin Left Endin muodossa. Sugden putoaisi näiden kahden väliin, mutta vertailulaite tarjoaisi kuulokuvia vielä hieman Yamamotoakin etäämmältä. Rouheuden reviirillä Koska on epätodennäköistä, että tuhannen euron putkitoimisen kuulokevahvistimen toistettavaksi tarjotaan nykystandardin mukaista kompressoitua rockmössöä, jätimme mekin tukkahevin takomisen väliin. Sugden Bijou HeadMaster on molempia. orgaanisesta soljumisesta, kun jousiston legatot lähtivät lentoon vähemmän pistemäisenä kimppuna kuin muiden välittämänä. Tony Scherr ja Jim Black ovat kova komppipari. Pientä pehmoilua oli muutenkin ilmassa, mutta pellit sähisivät todentuntuisesti. Jos haluaisi esittää vahvistinten herättämät orkesterimusiikkimielteet konserttisali/istuinpaikka-käsitteistöllä, voisi kuvailla Trafomaticin sijoittavan kuulijan eturiveille ja Yamamoton salin keskivaiheille. Yamamoto toi hyvin esiin musisoinnin irtonaisuuden, vaikka basso-osasto ei hurmannutkaan ulottuvuudellaan
Näillä eväillä voisi otaksua, että rockin jyskeeseen soveltuvin masiina saattaisi olla Sugden. Musiikki kulki ja liikkui kulloisessakin tahtilajissa jokseenkin realistisella otteella. 044 580 0051, www.audioshop.fi, www.trafomaticaudio.com YaMaMoTo Ha-02 Hinta: 1 080 Mitat (l x k x s):15 x 12,5 x 32,5 cm paino: 3,5 kg Lisätietoja: Highend studio Tampere, puh. Trafomatic on Samun mielestä keskialueeltaan lievästi verhoutunut ja bassoiltaan mehevä, mutta ei erityisen vetävä rytmisesti. Nämä luonnehdinnat siis Gradon RS-1-kuulokkeita käyttäen, RA-1-kuulokevahvistinta vertailukohtana pitäen ja vakio testilevykoostetta pyöritellen. Musiikillisten mieltymysten mukaan Kolmen kuulokevahvistimen koetuksen lopputulema ei tarjoa kovinkaan kohauttavaa dataa. Muu materiaali vain vahvisti käsitystä siitä, että laadukasta äänentoistoa voi lähestyä monelta kantilta. Samu kuvailee Sugdenia selkeä- ja avoinsointiseksi. Tämän todentaakseen toimittaja kaivoi hyllystään Manu Katchen ECM-debyytin, jolta löytyy niin rytmiikkaa, estetiikkaa kuin dynamiikkaakin, siistissä ja luontevasti hengittävässä paketissa. Kuin myös sen, että kolmea kuunnel- HIFIMAAILMA 2/2009 97. 044 580 0051, www.audioshop.fi, www.sugdenaudio.com TrafoMaTIc HEaD onE Hinta: 970 Mitat (l x k x s): 21 x 16 x 23 cm paino: 4 kg Lisätietoja: audioshop Ratilainen, puh. Ennenkuulumatonta Yamamoton tapaan. soundi lievään metallisuuteen asti. Toki senkin voi tehdä, mikä käy ilmi Samun suorittamien kuuntelujen tuloksista. Näistä on hyvä valita henkilökohtaisia musiikkimieltymyksiään ja oheiskalustoaan myötäilevä ratkaisu, jos noin tuhannen euron panostus on järjestelykysymys. Se kun todennäköisesti kompensoisi hyvinä rokkiluureina pidettyjen kuulokkeiden bassovammaisuuden kuunneltavuudeksi. Ihan oman valinnan mukaan. Akustista ansiokkaasti Akustinen jazz luonnollisia sointisävyjä ja nyanssienhallintaa edellyttävine vaateineen taitaa olla se musiikin sektori, jolla putkikoneet ovat perinteisesti olleet vahvoilla. Sointia voisi luonnehtia myös neutraaliksi ja kontrolloiduksi, minkä voi kokea sekä kehuina että moitteina. Ne eivät tee bassoa sinne, missä sitä ei ole. heräsi Yamamotokin henkiin. No, Katchen viljelemissä peltiaksenteissa taisi olla aavistus ylienergisyyttä, ja eihän se kontrabasso kaikkein kiinteimmin kasassa pysynyt, mutta avoimuuden, sointivärien täyteläisyyden ja musiikillisen eheyden lohkoilla muut jäivät kauas taakse. Hän nosti ykköseksi Sugdenin eikä innostunut juurikaan Yamamotosta. 040 760 1247, www.musicalaudio.fi, www2.117.ne.jp/~y-s Kaiutinterminaalit kuulokevahvistimessa. Trafomatic välitti suht hyvin rutistuksen tiukkuuden ja basistin mureat ajolinjat. Lisätietoja SuGDEn BIJou HEaDMaSTEr Hinta: 1 090 Mitat (l x k x s): 23 x 8,2 x 25,5 cm paino: 3,5 kg Lisätietoja: audioshop Ratilainen, puh. Sugden hallitsi rytmin ja ajoitukset mallikkaasti. tR A fO M AtI c He Ad O ne jA YAMAMOt O HA-02 tua vahvainta on hankala laittaa paremmuusjärjestykseen. Mitalin toiselta puolelta löytyykin sitten pientä pidättyvyyttä, joka puolestaan puuttui liki tyystin verrokilta. Basson tiukkuus ja napakkuus saavat kehuja, lievä elottomuus ja kolkkous pientä moitetta. Seiskanollakakkosethan vain välittävät sen, mitä levylle on tallennettu. Mutta ilmaista lounastahan ei ole, joten OTL-tyyppinen ratkaisu toi tullessaan vapautuneen vedätyksen ohessa pientä möyheyttä alapäähän. Kaiut kuolivat nopeammin, iskut lähtivät loivemmin. Impedanssipoliittista säätövaraa tarjoava Trafomatic on tietty yleispätevin ja soveltuvien kuulokkeiden suhteen kaikkiruokainen tapaus, mutta kyllä Sugdenilla ja Yamamotollakin markkinoiden kuulottimien valtaosan kanssa pärjäilee. Sen tarjoama näkemys basson syvimmästä olemuksesta jäi kuitenkin hieman puisevaksi, vaikka ruutia löytyikin ehkä eniten. Ja katso, jopas Toinen ääni kellossa Toki tuli kuunneltua vahvainten välityksellä paljon muutakin, mutta noista edellä mainituista poiminnoista käyvät ilmi kunkin koneen soinnilliset ominaispiirteet varsin selkeästi. Kumpikaan vahvistimia kuunnelleista ei tuntenut pakottavaa tarvetta ryhtyä päivittämään omaa kalustoaan, mutta on muistettava, että heille molemmille kuulokkein kuuntelu on sittenkin enemmän satunnaista puuhaa kuin elämäntapa. Ok, Trafomatic soi selkeästi ja kompaktisti, mutta jotenkin latteammin ja kuivakkaammin kuin Yamamoto. Hyvin tehtyjä, omalla tavallaan musiikkia valottavia, nättejä ja toiminnallisesti monipuolisia pelejä koko trio. Yamamotoa Samu pitää yläpäästään äkäisenä, bassoiltaan voimavajaana ja keskialueeltaan pehmoilevana. Tässä mielessä vahvain soi jopa epäputkimaisen kiinteästi
Kontrasti on säädetty pääosin jyrkäksi, ja väripaletti tuntuu koostuvan hiekan eri sävyistä, mutta kyse on ohjaajan tietoisista valinnoista. (K3) 98:41 min Blu-ray (BD50/33,1 GB + BD50/37,8 GB) kuva: 1920x1080p24 (AVC) / 2,39:1 ääni: DTS-HD Master Audio 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi + 2 muuta Elokuva kuva ÄÄni Tapa, se sattuu Mark Millarin supersankarisarjakuvaan löyhästi perustuva toimintaleffa, joka harhautuu liian kauas alkuperäisestä ideasta ja kadottaa punaisen langan. Ääni Wantedin äänisuunnittelu ja miksaus ovat referenssitasoa. Kuvassa on parhaimmillaan runsaasti syvyyttä ja kolmiulotteisuuden tuntua. Trailereiden lisäksi ykköslevyllä on kaksi mainiota lyhytanimaatiota, Burn·E ja Presto. Kaikki bonukset esitetään HD-kuvalla, ja Disney on jälleen kerran suomentanut kaiken mahdollisen. Sori vaan, Batman-fanit. Elokuvassa on kaksi kuva-kuvassa-kommenttiraitaa, joista mielenkiintoisempi käsittelee kuvauksia. Kuva on erinomaisen terävä ja yksityiskohtainen, kuten tietokoneilla luodulta elokuvalta sopii odottaa. 24-bittinen DTS-HD Master Audio -raita on luotu studiossa tyhjästä, eikä lopputulosta voi kuin ihastella. CineExplore-tila käynnistää ohjaajan kommenttiraidan ja piirtää elokuvan päälle roppakaupalla valokuvia, luonnoksia ja testianimaatioita. Hyvin positiivinen yllättäjä kaiken kaikkiaan. HD-kuvalla esitettävät poistetut kohtaukset (11 min) ovat leffassa nähtyjen kohtausten pidempiä versioita. Bonusmateriaalit Kaksilevyinen julkaisu on täynnä lisämateriaalia. Pulssin laskiessa surroundeilla luodaan tunnelmaa ja saumattomia tiloja. Kuva VC-1:llä pakatun kuvan bittivirta pyörii 25 megabitin tienoilla. tarinan hahmoja, sarjakuvan muuntamista elokuvaksi, venäläistä ohjaajaa ja erikoistehosteita. Koosteet käsittelevät mm. Satunnaiset vahvojen ja lämpimien värien räjähdykset saavat hiekkasävyjen rinnalla kontrastista kummasti lisäpotkua. Sen helmi on erinomainen The Pixar Story (88 min), animaatiostudion historiasta kertova dokumentti. BD-Liven alta voi ladata elokuvan aseista kertovan koosteen ja ottaa osaa chattiin, ladata lempikohtausten listoja ja jopa tallentaa oman videokommenttiraitansa kaikkien ihailtavaksi. (K15) 109:53 min Blu-ray (BD50/43,5 GB) kuva: 1920x1080p24 (AVC) / 2,35:1 ääni: DTS-HD Master Audio 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi + 12 muuta Elokuva kuva ÄÄni HIFIMAAILMA 2/2009 99. SD-kuvalla esitettävät Making of -koosteet antavat paremman käsityksen elokuvan tekemisestä. Miinuksia ansaitsevat myös kangaspuita syöttävissä naruryppäissä näkyvä moire ja aliasointi. Kuva 20 Mbps:n keskiarvovirralla pakattu AVC-kuva on kiitettävän detaljikas, skarppi ja väreiltään loistokas. Lopun kerrostalokohtauksessa on myös mahdollista vaihtaa näkökulmaa päähenkilöiden välillä, mutta toiminnon kömpelö toteutus ryövää siitä suurimman hyödyn. Mukaan on lipsahtanut muutama mustan pään ongelmista ja vaihtelevasta filmirakeesta kärsivä otos. 24-bittinen DTS-HD Master Audio -raita kyykyttää köykäisen äänentoiston helposti ja laittaa laadukkaankin kokoonpanon koville. Rähinän keskellä dialogi säilyy täysin selkeänä, kuten pitääkin. Wall·E on kotiteatterien uusi referenssilevy. Kakkoslevyn parissa vierähtää mukavasti muutama tunti. (K15) 109:45 min Blu-ray (BD50/38,6 GB) kuva: 1920x1080p24 (VC-1) / 2,35:1 ääni: DTS-HD Master Audio 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi + 13 muuta Elokuva kuva ÄÄni Robotti rakastuu Viihdyttävä, koskettava, visuaalisesti huikea ja kerronnaltaan suorastaan nerokas; Wall·E on viime vuoden paras elokuva. Motion Comics esittelee sivuja alkuperäisestä sarjakuvasta animaatioksi muokattuna. Hienoa kameratyötä, upeita tehosteita, aivot visusti narikassa. Kuvassa on runsaasti kolmiulotteisuuden tuntua. HD-kuvalla esitettävää materiaalia on hieman toista tuntia suomenkielisellä tekstityksellä. Kuvanlaatu heittelee pehmeästä ja kohinaisesta digivideosta äärimmäisen yksityiskohtaisiin ja teräviin lähikuviin. Upea kuvasto suorastaan loikkaa ulos ruudulta/kankaalta ajoittain häkellyttävän kolmiulotteisena. Kokonaisuus ajaa asiansa, muttei räjäytä kenenkään tajuntaa. Bonusmateriaalit Ohjaaja Peter Bergin kommenttiraita on bittien haaskausta. Ääni 24-bittinen DTS-HD Master Audio -raita on kuvan tavoin sekoitus hyvää ja keskinkertaista. Kuva Pixar jatkaa Autot- ja Rottatouille-julkaisujen viitoittamalla tiellä: Wall·E:n kuva on parasta, mitä Blu-rayllä on nähty. Ääni Täydellisyyden tavoittelu jatkuu elokuvan äänimiksauksessa. Jenkkipaatosta on yllättäen vain nimeksi, eikä saudeja esitetä yksiulotteisina terroristeina. Levy sisältää myös poistettuja kohtauksia, kosolti leffan tekemisestä kertovia haastattelukoosteita, kuvagallerioita ja pelejä. Toinen raita aktivoituu toimintakohtauksissa; pieneen ikkunaan aukeaa animaatio, joka seuraa hahmojen liikkeitä kohtauksen aikana. Kaikki on prikulleen kohdallaan mustan tasosta kontrastiin ja väritasapainosta väriliukuihin saakka. Miinussarakkeeseen päätyvät äänisuunnittelun mielikuvituksettomuus, hieman köykäinen bassoraita ja lavasteissa kuvattujen kohtausten tyhjät äänimaailmat. Sen parhaita puolia ovat dynamiikka, selkeä dialogi, saumattomat äänikentät ja tilantuntu joissain kohtauksissa. Kaikki kanavat raivoavat toimintakohtauksissa kuin viimeistä päivää, bassoraita laittaa subbarin tanssimaan, ja äänitehosteet singahtelevat äkäisesti ympäri katselutilaa. Geek Track tuo ruudulle siluetteina neljä Pixarin työntekijää heittämään rentoa läppää. Testilaitteisto Soittimet: Panasonic DMP-BD55 PlayStation 3 Kaiuttimet: KEF XQ-sarja AV-vahvistin: Denon AVC-A1HD Näyttölaitteet: JVC DLA-HD100 Sony KDL-52W4000 CSI: Riad Nelihenkinen tutkijaryhmä Yhdysvalloista matkaa SaudiArabiaan tutkimaan terroritekoa. Saumattomien äänikenttien luomat tilat kuulostavat täysin todellisilta, dynamiikkaa hyödynnetään huolella menemättä äärimmäisyyksiin, surroundit ovat täynnä elämää, ja miksaus on erinomaisessa tasapainossa. Bonusmateriaalit Levyllä on kolme kuva-kuvassa-raitaa, jotka kierrättävät muista bonuksista löytyvää materiaalia
Tyyliltään levy liikkuu jossain modernin mainstreamin ja kamarijatsin välimaastossa. Soitto kulkee soljuvasti ja helposti. Tuotannollisesti Intuition on asiallista työtä. Kulmikkaita mutta jouheita kuvioita ja rouheat soundit. Levyllä vierailee amerikkalainen kosketinsoittaja Jim Beard, jonka kanssa yhtye on myös esiintynyt. Äänitys on huolellisesti ja maukkaasti toteutettu. Mitä tämä musiikki oikein on. Levyn musiikki liikkuu lähinnä funk/fuusio/smooth jazz -linjalla. Kitaroiden mukavan avara ja selkeä äänitys tekee raskaan maiseman helpommin lähestyttäväksi. Siinä ei kuitenkaan ole niinkään jazzin sävelkulkuja, vaan harmoniat ovat enemmän rockin ja klassisen musiikin puolelta. Sami Saaren suomeksi laulama kappale on hieno mutta istuu levylle huonosti. Ripaus lisäräväkkyyttä ei olisi ollut pahasta. Laulajan ääni on hieman sulkeutunut. Pirkka Ruishalme Open Eye Band: Screaming baby (Accords Records) Kiinnitän harvoin huomiota levyn kansitaiteeseen, mutta hempeänvärikäs ja naivistinen fantasiakuvitus on kovin ristiriidassa raavaan bändikuvan kanssa. Trumpetisti Teemu Mattsson on käväissyt jo toistamiseen studiossa omissa nimissään ja tunnelmoi tiheästi kvintetteineen modernin jazzin kaidalla polulla omin sävellyksellisin eväin, melodisuuden ja selkeiden teemojen raamittamassa maisemassa, jonka rauhan rikkovat vain muutamat vähemmän norminmukaiset sovitusratkaisut ja kiperämpikomppiset irtiotot. Lehdykässä kerrotaan kappaleissa käytetyt soittimet, ja niitä on paljon, mutta trio käyttää erilaisia instrumenttejaan erittäin taiten, merkityksellisesti. Pirkka Ruishalme Kumina.org: Entropia (kumina.org) Aina toisinaan tulee eteen levy, jossa soi tekemisen riemu, mielikuvitus ja osaaminen. Levyn osin ihan hyvä äänitys vaihtelee häiritsevästi, ja ääni menee paikoin ahdistavasti tukkoon. Kuusiosainen sirpaleinen Stories, Essi Vuorelan kauniin kuulaan äänen kera sisältää muutamia hienoja hetkiä. Kolme instrumentalistia: Ahmed Ahonen koskettimet, Matti Kanerva rummut ja Jukka Packalen basso & kitara soittavat verevää, juurevaa ja kiehtovaa musiikkia, jota voisi luonnehtia fuusioksi. Sitä viimeistä särmää, yllätyksellisyyttä tai peräti hyppyä uuteen ja tuntemattomaan, mitä jazz parhaimmillaan tarjoaa, jää kuitenkin hiukan kaipaamaan. Perusbändin sinänsä mukavasti kulkevaa, mutta hieman tasapaksua musisointia rikastavat parit oivaltavasti valitut vierailijat. Amerikkalaisvaikutteet ovat melko voimakkaasti esillä. Uusimmalla levyllään Holland soittaa viiden muun huippumuusikon kanssa. Holland soittaa yhä edelleen kontrabassoa monien huippuartistien levytyksissä sekä levyttää säännöllisesti myös omissa nimissään. Joillain laitteistoilla tämä voi kuulostaa hiukan ylikorostuneelta. Bitches Brewn myötä alkoi Hollandin ura kansainvälisesti tunnustettuna huippubasistina. Myös levyn tekijäkaartin silmäily herättää kysymyksiä. Kumina.orgin Entropia on sellainen levy. Weather Report, Yellowjackets ja ehkä jokunen muukin länsirannikon yhtye tulee sen enempää hakematta mieleen. Hollandin basso, ainakin sooloissa, on äänitetty aika muhkeaksi ja hiukan pintaan. Nuoresta iästään huolimatta levyn soittajat ovat kaikki arvostetuista yhteyksistä tuttuja. Tapio Suonperä MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI Nosdrama: Burning Black (Nosdrama) Kurikassa, Hämeenkyrössä ja Tampereella vuonna 2008 on laitettu purkkiin Nosdraman polttamaa mustaa eli yhtyeen toinen levy Burning Black. Sävellykset, jotka ovat Hollandin käsialaa ovat toimivia. Jarmo Saaren kitarat ja Aila Hettulan puupuhaltimet lisäävät värikylläisyyttä niille biiseille, joilla mukana ovat. Koskettimet tuovat musiikkiin lisää sävykkyyttä ja ulottuvuutta. Vanhasta kokoonpanosta mukana ovat kitaristi/laulaja Ari Niemi ja rumpali Juhani Mäenpää. Jaakko Eräpuu Dave Holland: Sextet Pass it on (Dare2) Dave Holland on tämän päivän jazzbasisteista kokeneempia ja arvostetuimpia. Äänitteitäkin on alkanut tipahdella kiihtyvään tahtiin. Monet levyn kappaleet alkavat balladimaisesti, mutta kehittyvät sitten nopeasti kohti raskautta. Kappale toisensa jälkeen upeaa instrumentaalimusiikkia. Ensin itämaiselta kuulostava tunnelmapala, sitten suorempaa rockia Hanna-Maria Heleniuksen kivan käheällä äänellä laulamana. Levyn soundimaailma on huolella rakennettu. Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy bassojen maukkauteen. Uutena instrumenttina esiintyvät koskettimet, joita soittaa Janne Haka-Risku. Äänitys on tunnokas ja dynaaminen. Jim Beard: Facelift (LongPlay) SuomiSolmu on nuorten suomalaisten muusikoiden muodostama yhtye, jonka ensimmäinen levy Facelift on. Musiikki toimii ja imee mukaansa. Metallisia riffejä tapaillaan, mutta tämä ei ole metallia vaan raskautta pursuavaa progehenkistä rockia, joka osaa hengähtääkin, jolloin kitaran, myös akustisen, kaunis melodisuus pääsee paremmin ilmoille. Pirkka Ruishalme MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 2/2009 102. Nämä vaikutteet yhdistyvät mukavasti levyltä myös löytyviin suomalaisiin tunnelmiin. Tällöin ollaankin jo aika pitkällä. Tapio Suonperä SuomiSolmu feat. Levyn soundit ovat aika tymäkät, tietyllä tavalla rockhenkiset. Pale Saarisen harmonikka on musiikissa keskeisessä osassa, ja mieleen tulee Calexico; tämähän on Americanaa, tai ainakin sinne kallellaan. Sitten huomaa miten mukavasti piano tai syntikat soivat mukana, ja myös rummut takovat ja helkkyvät elävästi. Miles Davis löysi nuoren ja lupaavan Hollandin Lontoosta vuonna 1968 ja nappasi mukaansa. Ilmavuutta voisi olla ehkä enemmänkin mutta aavistuksen robustit soundit sopivat hyvin esitettävälle materiaalille. Rummut on jätetty taka-alalle, eivätkä lautaset oikein helky. L E V YA R VOSTELUT Eräpuu, Isopuro, Kukkonen, Kupias, Myllyjoki, Pesonen, Rannanpää, Ruishalme, Suonperä, Valsta Teemu Mattsson: Intuition (Free Agent Records) Nuoremman polven korkeasti koulutettujen jazzmuusikkojen rivit sen kuin sakenevat. Uskon, että yhtyeen musiikki tulee saamaan jatkossa lisää omaperäisyyttä ja särmää. Parasta SuomiSolmun ensimmäisellä levyllä on innostunut soittamisen meininki ja korkea osaamisen taso. Rockyhtyeen ja harmonikan keralla on toistakymmentä tunnettua vierailevaa muusikkoa soittiminaan puhaltimia, viuluja, koskettimia, sylikitaroita... Nimensä mukaisesti levyn musiikki on pääosin sävyltään tummaa, ja se vyöryy eteenpäin säröisten kitaroiden täyttäessä tilan
Tämä ei mielestäni ole ongelma, sillä ainoastaan hifistithän kuuntelevat musiikkia sijoittamalla itsensä täsmälleen oikeaan paikkaan laadukkaiden kaiuttimien väliin ja eteen. Käytännön elämässä ihmiset pyörivät ympäriinsä kämpässään matkaradiotyyppisten stereoiden pöristessä jossain nurkassa. Stereokantaa voi sitä paitsi voimistaa elektronisin keinoin. Keksinnön idea on siis yksi kaiutin tai äänentoistolaite, joka tuottaa kaksikanavaista ääntä joka suuntaan, ja joka voidaan sijoittaa tilaan kuin tilaan. Tulin ajatelleeksi, että stereoäänihän voidaan tuottaa vaakatasossa ympäriinsä, jos ääni ohjataan erityisten heijastinlevyjen avulla sivusuunnassa ympäriinsä, ja kahteen kanavaan tarvitaan vain kaksi kaiutinta. Luonnollisesti stereokanta tai -kuva jää käytännössä melko vähäiseksi, koska kaiutinta on hankala tehdä halkaisijaltaan monen metrin kokoiseksi lautaseksi tai palloksi. Jo ideavaiheessa toki ymmärsin, että laadukkaan äänentoiston tuottaminen voisi olla ongelmallista, koska ääni tulee ulos kaiuttimesta heijastuspintojen välityksellä. Patentti Idea kyti mielessäni kymmenkunta vuotta, ja vasta vuonna 2002 arvelin, että voisihan sitä edes kerran eläessään hakea patenttiakin jollekin keksinnölle. Kaiutinelementit sijoitetaan päällekkäin, toisiaan vastaan. Silloinhan kaiuttimien ulkonäköön ei juuri satsailtu, eli kaiuttimet olivat enimmäkseen laatikoita. Patentinhakua varten olin tehnyt vain pahvista valmistetun havainnemallin, sillä ideahan on niin selvä, että 106 HIFIMAAILMA 2/2009. Itse asiassa olin kuluttanut eniten aikaa uudentyyppisen heitto-ongintakelan kehittämiseen, mutta harmikseni eräs amerikkalainen kaveri oli patentoinut saman idean samoihin aikoihin. Idea syntyi muotoilun kautta. K il pa i lu Hifimaailm an lu Kijoille TeksTi ja kuvaT: Harri Hietala Tee uudentyyppinen 360 asteen stereokaiutin Yhdellä kaiuttimella hoidettava stereotoisto on aina kiinnostanut niin musiikin kuuntelijoita kuin laitesuunnittelijoitakin. Patenttitoimisto Berggrenin diplomi-insinööri Matti Brax piti ideaa mielenkiintoisena, joten jätin hakemuksen sisään. Oltiin vielä kaukana tulevasta MP3- ja iPod-kulttuurista. En pidä itseäni hifistinä tai äänentoiston harrastajana, mutta olen työssäni jossain määrin joutunut tekemisiin äänentoistoon liittyvien asioiden kanssa. Erilaisten laitteiden keksiminen on harrastukseni. Näin kuuntelijan paikka on vapaa. Tämä kaiutinidea putkahti mieleeni piirrellessäni joskus 90-luvun alussa erilaisia kaiutinkoteloratkaisuja. Työskentelin viitisentoista vuotta Tiedekeskus Heurekan planetaarioteatterissa, missä oli erikoinen kuusikanavainen äänentoistojärjestelmä; vielä 90-luvun loppupuolella siellä ääni ajettiin ulos teatteriin 8-raitaisesta kelanauhurista. Kontakti musiikkiin on tullut sekä harrastuksen että ammatin kautta. mmatiltani olen valokuvaaja. Suomessa 360 asteen stereokaiuttimen patentin keksinnölleen hankkinut Harri Hietala kertoo itse ideastaan: A Harri Hietala on ammatiltaan valokuvaaja
Tässä vaiheessa sain hieman tukea kotimaiselta rahoitusyhtiöltä, mutta he vetäytyivät pian pois, joten jouduin lopulta maksamaan patentointikulut itse. Pahvista tehty havainnemalli kaiuttimen toimintaperiaatteesta. Stereokantaa voi voimistaa erilaisten ääniprosessointien avulla. mitään toimivaa kokeilumallia ei tarvittu. Patentti myönnettiin vuoden 2005 lopulla. Tarvitaan kaksi koko äänialueen kaiutinta, jotka asennetaan pyöreään levyyn. Näin ensikertalaisena patentin hankkijana voin valistaa muita: jos sinulla on loistava idea, jonka aiot patentoida, unohda koko juttu, jos et ole hyvissä varoissa! Tee-se-itse Koska kaiutin on rakenteeltaan hyvin yksinkertainen, ja siinä voidaan käyttää monenlaisia ja monenkokoisia kaiutinelementtejä, voi toimi- HIFIMAAILMA 2/2009 107. Patentoinnissa on kuitenkin tietyt aikavaiheet, joiden mukaan mennään, ja koska en onnistunut löytämään säädetyn ajan kuluessa sopivaan patentin ostajaa kansainvälisiltä markkinoilta, patenttini koskee vain Suomea varani eivät riittäneet patentin hankkimiseen laajemmalti. Ääni ohjataan kaiuttimesta sivulle ja ulos heijastuslevyjen tai putkimaisten torvien avulla siten, että poistuvan äänen suunta on ylhäältä katsottuna pyöreän kotelon reunan tangentin suuntainen. Kun kaksi tällä tavoin varustettua kaiutinta asennetaan vastakkain, ääni tulee kotelosta ulos stereona, 360 asteen alueella kotelon ympärillä. Ajatukseni oli myydä idea jollekin kansainväliselle yritykselle, sillä idea sopii mielestäni parhaiten kuluttajamarkkinoille tarkoitettuun yhdistelmälaitteeseen, jossa on myös vahvistin ja radio. Mallissa ei ole koteloitu kaiuttimia takaa. Kuvan mallin stereokanta on samaa luokkaa kuin kannettavissa CD-radiolaitteissa
Design-raati arvioi kilpailukaiuttimien ulkoasun. kaiuttimessa tulee olla tavanomaiset liitännät vahvistimeen liittämiseksi. Kilpailutöiden arvostelu: 1. Design-sarjan voittaja saa Marantz M-CR502 -yhdistelmälaitteen. kaiuttimista valitaan parhaan äänenlaadun yksilö ja parhaan designin yksilö. Laite voi olla pallomainen, ellipsimäinen sivulta katsottuna, sylinterin muotoinen tai jotain aivan muuta, varsinkin jos siihen liittää erillisen basso-osan. 2. n 108 HIFIMAAILMA 2/2009. kilpailuun saa ottaa kuka tahansa, paitsi raadin jäsenet. Itseäni kiinnostaa vielä enemmän design-puoli, sillä keksintö mahdollistaa mielenkiintoisia ja erikoisen näköisiä vaihtoehtoja. kaiuttimet kuunnellaan Hifimaailman normaalin testikäytännön mukaisesti. Laitteet on tarkoitettu huoneen keskelle sijoitettaviksi. Tämän on toimittava verkkovirralla ja oltava yleisten sähköturvallisuusmääräysten mukainen. Osanottajien tulee ilmoittaa osallistumisestaan 29.5.2009 mennessä Hifimaailman toimitukseen. kaiutinkilpailun työt ovat esillä Hifi-messuilla 2009. kilpailukaiuttimen tulee olla patentin mukainen, eli kaiuttimessa tulee olla kaksi kaiutinelementtiä, joilla luodaan 360 asteen stereoääni vaakasuunnassa. Tulokset julkaistaan Hifimaailma-lehdessä 7/2009 ja lehden nettisivuilla. kilpailutyöt tulee noutaa itse pois 16.10.2009 mennessä. Haaste on tietenkin heijastuslevyjen tai -pintojen rakenne, joilla toisto saadaan hallintaan. Hifimaailma pyrkii käsittelemään kaiuttimia mahdollisimman huolellisesti, mutta jos laite ei toimi testattaessa, kaiutin ei osallistu kilpailuun. kaiutin voi olla vapaasti seisova tai ripustettava. 5. Ääni voidaan johdattaa myös torvimaisten kanavien kautta. jos töitä on niin paljon, että ne eivät mahdu varattuun tilaan, esille laitetaan raatien arvioinnin perusteella parhaat työt. Matalien äänien toistoon voidaan toki lisätä erillinen yksikkö. Olen tehnyt muutamia koemalleja omia testejä varten, mutta äänentoiston laadun tutkiminen tarkemmin on vielä tutkimaton haaste. 3. 2. 6. kilpailijat saavat kukin jättää kilpailuun useita eri kaiuttimia. kaikki osallistuneet kaiuttimet esitellään lehden nettisivuilla. Osattiin sitä ennenkin. kaiuttimien tulee olla toimivia. 4. Kuva saksalaisesta naistenlehdestä Constanze 22/57. Säännöt 1. kaiuttimen kokonaispaino ei saa ylittää 40 kiloa. voittaja voi olla sama kummassakin sarjassa. Palkinnot: Äänenlaatu-sarjan voittaja saa CD-soittimen ja vahvistimen sisältävän NaD C515Bee/NaD C315Bee -laitteiston. Futuristisia eli nykyisin retrotyylisiä radio-kaiutinyhdistelmiä vuodelta 1957. Noutamattomat työt jäävät Hifimaailmalehden omaisuudeksi. Patentti ja siihen liitetyt rakennekuvat. van mallin rakentaa helposti. Se voi seistä omalla jalustallaan tai sen voi tehdä ripustettavaksi. kaiuttimessa voi olla erillinen matalien äänien kaiutin tai kaiuttimet. K il pa i lu Hifimaailm an lu Kijoille Kilpailuaika: kilpailu avataan lehden numerossa 2/09. kilpailutyöt pitää toimittaa osoitteeseen Hifimaailma, Olarinluoma 15, 02200 espoo viimeistään 17.8.2009. Matalien äänien toistoa varten kaiuttimessa saa olla oma vahvistin
Puh. H. Acoustic Zen Matrix Reference balansoidut välikaapelit. 1500. Puh. Jyväskylä. Kaupan päälle saat Kameleon 10 -yleiskaukosäätimen. Moitteettomassa kunnossa oleva laite myydään muuton tieltä. Puh. Voi kuunnella Kouvolassa. Kaikki kaapelit mukaan, n. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. Kuvanlaatu ja muut ominaisuudet huippuluokkaa. Kaupanpälle Naim välijohdot (arvo 500 ). Täysin ehjä ja kunnossa oleva, koekatselu järjestyy. Peerless XLS 10" subwooferelementti (uusi) 110 kpl. Puh. Neutraali, dynaaminen ja tarkkaan toistava. Puh. ARIMAN.FI H I F I T Genelec 2x8040 ja 1x7070. Sopivassa systeemissä ei tarvetta erilliselle CDsoittimelle. Puh. Pääkaiuttimet Wharfedale Diamond 9.5, keskikaiutin Wharfedale Diamond 9.CS, subwoofer Mirage Omni S8, takakajarit Mirage Nanosat W-1. Voin laittaa kuvia s-postilla. Ovh-hinta yhdelle parille 159 , nyt 2 paria yhteishintaan 100 . Ilmoitustilan myynti ja varaukset toimituksesta: HIFI-Mediat Oy, Olarinluoma 15, 02200 Espoo, puhelin 010 778 6401, faksi 010 778 6410, toimitus@hifimaailma.fi Ilmoitusaineistot toimituksen osoitteeseen tai sähköisessä muodossa aineistot@hifimaailma.fi Myydään Acoustic Zenin Hologram II -kaiutinjohdot, haarukkaliittimillä. Puh. Puh. 050-4009284 Myydään Tara Labsin Prism-sarjan lippulaiva-RCA-kaapelit, pituus 1 metri. Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen aineistot@hifimaailma.fi. Upea ääni järjestelmässä. 400 /voi vähän tinkiä. (09) 685 7990 · HIGH-END · KOTITEATTERI · TARVIKKEET · TL-Audio Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. php?PDid=3248. ILMOITUSTILAN MYYNTI HIFIMARKKINOILLE: Yritykset voivat ilmoittaa Hifimarkkinoilla maksullisilla ilmoituksilla. 380 . 840 , hp. Toimivuus on taattu aina 1,5 ohmin kuormaan saakka. Laitteet reilut 2 vuotta vanhat. 420 . 1 v ostopäivästä, sen jälkeen paketissa. Hinta 180 . Hyllyvälit 1x200mm, 1x150 mm, 2x130 mm. Hp.250 euroa + posti. Pituus 2,4 metriä. Hinta 190 . Puh. Väri hopea, viisi tasoa. 040-7465893, gwt@wippies.fi Gradient Avanti, täysin kunnossa olevat, kotimaiset laatukaiuttimet. Hinta 200 , uusi maksaa 450-500 ! Puh. 050-4380639, niko.forsstrom@saunalahti.fi I N T E R N A T I O N A L HIFI KRUG H A L V E M M A L L A Eerikinkatu 5 00100 HELSINKI W W W. 495 euroa. 0400-766213, kai.kangasniemi@pp.inet.fi Naim NAC 112x Etuvahvistin 680 . 045-6392892, artbrut@mac.com PHY-HP Speak luomukaiutinkaapelit. 044-5030966 Lattiakaiuttimet B&W 683, noin kaksi vuotta vanhat, virheettömät. FMradio, HDMI-lähtöliitäntä, USB-liitäntä esimerkiksi mp3-soittimen liittämistä varten. Kaiuttimet siis uudenveroiset. Lisäksi Von Schweikertin kokoäänialueen kaiuttimet, VR-4genIII. Siisti kunto. F I P. Hp.70 . Hinta 530 (ovh n. 650 . 050-3545290, jarkko_kinnunen@hotmail.com Panasonic videotykki PT-AE700. Puh. 400 . Laite ollut käytössä n. Soitin 90luvulta ja varsi n. 800 . Puh. Ovh. 1 750 . Puh. Lisätietoja. Hintapyynti 150 . 045-6354496, jyrki1.niskanen@pp.inet.fi s! sty 4 50 e AVStore.fi Vanha Kaarelantie 9, 01610 Vantaa 09-4778 430 myynti@avstore.fi HARVINAISTEN LEVYJEN TILAUSPALVELU Meiltä saat myös levyt, joita ei normaalikauppojen valikoimista löydy! UUDET · KÄYTETYT · VINYYLIT WWW. 0400-713681, lefa.jansson@gmail.com Panasonic PT-AE900E -LCD-projektori. Puh. n. Puh. 880 , hp. Lähtöteholtaan 500-wattinen digitaalinen vahvistin. Lue arvostelu www.stereotimes. Voin myydä TS-150 tai LCR-35 erikseen, mutta VR-1:siä en myy erikseen, vain kaikki mielellään kerralla. 050-4691770, petrifohr@msn.com PSAudion Ultimate Outlet verkkovirtasuodin. 044-3343060, anna.harma@hotmail.com Technics sh-8065 -taajuuskorjain. 3 300 . 050-4380639, niko.forsstrom@saunalahti.fi Subbari Audio Pro B 1.36. 7 375 , nyt alle puoleen hintaan, 3 100 . 3 johtimen versio loistavasta hopeoidusta puuvillaeristeisestä kuparikaapelista, jossa paljaat johtimen päät. Naim CD5i CD 720 . 040-3004524, petteri.tirkkonen@dimex.fi Koskematon käsintehty Audio Analogue Maestro -CD-soitin, ovh. Toisen parin pakkaus löytyy. 500 . Ovh. 1500 ). 80 . 045-6740040 Myydään Projecta ProCinema 117x200 HC valkokangas 92" vähän roikutettu kangas 65 cm dropilla. Ovh. 120 . 050-4907346, saltie@luukku.com Täysin virheettömässä kunnossa olevat Chorus Compactit väri trend (tumman ruskea). 2002. Musta, pianolakattu, voittaja Hifi-lehdessä. En postita enkä tuo. H. Ja kauppa käy vilkkaana. Puh. Hinta 850 , sijainti Kuopio. 2x33 säätöaluetta. Puh. 040-5700778, m_janhonen@hotmail.com Denon DRA-275RD -viritinvahvistin. Ovh. Pituus 3 m. Hinta 750 , sijainti Turku. 2 990 - pikaisesti nyt 1 990 . Arvo n. 6 kpl. Kaikki yhdessä 2940 . at/hifishop/Hersteller/DENON/produktinfos/ dra275rd.pdf. 0500 550 054 110 HIFIMAAILMA 2/2009. Myyntipaketit tallessa kaikista. Mukaan tulee langaton lähetin takakaiuttimelle. Myös spesiaalit äänikortit (2 kpl) ja softat löytyy. 050-4380639, niko.forsstrom@saunalahti.fi Kolme kappaletta Genelec 1029A aktiivimonitoreita. 050-3482869, teppo.kattilakoski@gmail.com GamuT D200 Mk III -stereopäätevahvistin. 0400-788 703, petri.pajunen@a1netti.com Peerless XLS 10" subwoofer-elementti + Peerless XLS 10" passiivielementti (uusia). Soitin Tampereella. Laadukkaat 5.1ch ja 2ch audiolähdöt = soundi erittäin kontrolloitu, rytmikäs, puhdas ja nopea. 0500-789 692 tai 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 Hämeenlinna www.tlaudio.fi CLASSIC AUDIO KÄYTETTYJEN ÄÄNENTOISTOLAITTEIDEN ERIKOISLIIKE MYY, OSTAA, VAIHTAA VINTAGE-HIFI YMS... www. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA P. Tehoa riittävästi. Paino 9,3 kg. Lampulla käyttötunteja 890. 045-1394620, svheebo@gmail.com Tannoy Mercury 2 -kaiuttimet, mustat, virheettömät ja lähes käyttämättömät hintaluokkansa valiot tarpeettomana. Paikka: Vantaa, Tikkurila Puh. Naim NAP 150x Päätevahvistin 700 . 10 m. Yamaha YSTSW40 -subbari. Hp. Puh. 040-5526747, tkallasj@welho.com Von Schweikert: LCR-35 center, VR-1 monitor pari, TS-150 takakaiuttimet. Naim kaiutinkaapelit. Ylöjärvi. Kuljetus onnistuu pääkaupunkiseudulle. Vajaa vuoden vanhat ja käytön puutteessa joutaa uuteen kotiin. SME 309 -varrella. classicaudio.fi · Iso Roobertinkatu 44, Helsinki Avoinna ma-to 11-18 ja pe-la 11-16 · Puh. Puh. Asialliset tarjoukset huomioidaan. Puh. Puh. Toinen lamppu menossa, tunteja lampulla noin 500 h. Puh. Puh. 0440-531390, sakari.silvennoinen3@luukku.com Soundstyle xs105 -laiteteline. 550 . 0400-930983 Kaiutinsetti, yht. 7 995 , hp. 040-7703536, teemu.motto@elisanet.fi Denon DVD-3910, järeä CD/DVD/DVDAUDIO/SACD-soitin. Molemmat uudenveroisessa kunnossa ralli1@mbnet.fi Laiteteline Finite Elemente Spider. Hp. Ostettu Hifistudio17:stä 30.11.2007, kuitit on tallessa, ei rääkätty, olleet Pioneer LX-70:n kaverina lähinnä leffakäytössä. Puh. Hp. Tämä lähtee 250 . Yhteensä tunteja tykillä n. Yhteensä 200 . Puh. yht. Kaapelit löytyy Espoosta. H IFI MA R KKINAT: Yksityis henkilöiden myynti- ja os to p a l s t a NÄIN ILMOITAT HIFIMARKKINOILLA: Julkaisemme Hifimarkkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänenja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. H I F I K R U G . 045-6354496, jyrki1.niskanen@pp.inet.fi Samsung HT-XQ100 5.1-kotiteatteri. Erinomaisessa kunnossa. h. Lähetys mahdollista. Hinta on 3 150 , vaihtolaitteita ei oteta vastaan. Tarkat säädöt. Hp. Tarjoa! Puh. Mukana vähän soitettu Dynavectorin 20 x LOW -rasia. Uudenveroinen ja virheetön. Kahdelle laitteelle. Puh. com/amp092608.shtml Puh. Subbarissa vain pieni kolhu. Hp. 045-6354496, jyrki1.niskanen@pp.inet.fi Kaiutinpari Amphion Creon 2, koivu. 040-5004501, timo.raivio@headhunting.fi Kaupan olisi kevyessä surroundkäytössä ollut virheetön Audio Physic Yara monitor -kaiutin hintaan 200 . 041-7758574 Gradient 1.1, mustat lattiakaiuttimet kangashuppuineen. Naim Ariva Kaiuttimet 1060 . Hp.130 . 1 200 , hp. Alkuperäisillä jalustoilla. Ovh. fhu. Vähän käytetty. http://avharmony.co.kr/jshop/pdDetail. Pituus 1,5 metriä. Kotka. Kaksitasoinen. Väri musta. 045-6700313, marco@olen.to Ruusupuinen Sota Star Shapphire -pyöritin. Puh. 25x42x50 cm (kxlxs). Ovh. Mahdollista tulla kuuntelemaan. Siistit ja ehjät. Hae ja maksa samalla. 0400-555974 Valkokankaat edullisesti maahantuojalta ne ime ries est ax A-se as T am ang Be ikkok cm keh x 130 220 Pioneer Vintage -integroitu vahvistin SA-9500II. 3 300
Ovh. Ostetaan B&W 801 s1/s2/s3,802 s2/s3, B&W 808. Vain hyväkuntoiset. Mielellään pääkaupunkiseudun lähistöltä. 040-8349656, citroenc2@suomi24.fi Yamaha MX 830 -päätevahvistin 2x200w ja Yamaha CX 830 -etuvahvistin, kauko-ohjaus, monipuoliset säädöt, manuaalit, välikaapeli, laitteet siistit ja kunnossa. Puh. Hinta 480 , en lähetä. 0400-432370, aph5@mac.com Vaihdetaan Vaihdan/myyn Yamaha ns-c444 keskikaiutin, pianolakattu musta. Puh. 0400-772240, harri.rintala@mil.fi MAAHANTUONTI JA MYYNTI: www.audist.fi Wharfedale 9.4 (musta). Hinta max 150 . Ollut käytössä n. 5 tuntia, eli kuin uusi. 040-5849120, maze81@suomi24.fi Viritinvahvistimet Yamaha RX-700 (musta) kauko-ohjaimineen ja Hitachi HTA-2. Harri, Jyväskylä. Myös Tannoyn Mercury F1 Custom kiinnostaa. 050-4009284 Kotiteatterivahvistin Yamaha RX-V440RDS. Puh. Puh. Puh. Bose cube, valkoiset, 2 kpl 80 . Jyväskylä. 0400-956785, leino.matti£gmail.com Kaiuttimet, valkoiset tai vaaleat. 0405357038, rikuha@gmail.com 1 tai 2 kpl Target HS 60 -kaiutinjalusta. 200 . Väri mielellään musta, mutta tumma tai vaalea puupinta myös toivottavaa. Nyt 120 . Hp. Vantaa. 0400-661068, heikki.ryhanen@phnet.fi T.AMP TA600/1050/2400 päätevahvistin. Puh. Jos löytyy dd-15 niin voi tarjota. Jos löytyy ja haluat myydä, ota yhteyttä. Puh. Niistä olisi 4 kpl tarve, värinä tumma. Soita ja tarjoa, nopea kauppa. Vaihtaisin kautinpariin. 0400-929477, antti.kuittinen@radiojanne.fi Tilaa lma i a.fi maa Hifi maailm .hifi www HIFIMAAILMA 2/2009 111. 200 . 040-8279907 2 kpl mustia Genelec 6010A kaiuttimia. Puh. H. n. 255 Puh. 050-9663543 Olisin kiinnostunut käytetystä kaiutinparista KEF IQ9(se). Tarjoa rohkeasti, aitoa 1980-lukua nostalgiakaipuun tyydyttämiseksi! Noudankin tarvittaessa. Puh. Puh. tero.lang@sok.fi Velodyne DD-18/DD-15, kirsikan värinen, muutkin värit käy
VUoSIKErTA: 8 NUmEroA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa TILAUSTEN SÄÄNNÖT Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen tilausjakso (6 tai 12 kk) alkaen ensimmäisestä mahdollisesta numerosta ja päättyen siitä alkaen sovitun aikajakson loppuun. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. 12 kk määräaikaistilaus 62 euroa. Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ja tilausmaksu laskutetaan määrätuin laskutusvälein (6 tai 12 kk) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituisen määräaikaistilauksen hinta. 6 kk määräaikaistilaus 34 euroa. YLEISTÄ ASIAA TEKSTISISÄLLÖSTÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimittujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. Uusi tilaus (määräaikainen tai kestotilaus, myös kestotilauksen uusi tilausjakso) voidaan kuluttajasuojalain (KSL 6:15) perusteella peruuttaa kuluitta 14 vuorokauden kuluessa tilausvahvistuksen ja/tai tilausta koskevan laskun vastaanottamisesta. Toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Peruutus astuu voimaan kahden viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä. fi (kohdassa palvelut) tai voitte olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen tilaukset@hifimaailma.fi tai käyttäen lehden palvelukuponkia. 12 kk kestotilaus 59 euroa. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. Tilaus laskutetaan tilauksen alkaessa ja aina uuden tilausjakson alussa. Tilaus jatkuu pääsääntöisesti aikaisemmin maksetun tilausjakson loppuun. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. Palvelut ovat käytettävissänne myös internetissä www.hifimaailma. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailmalehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja katkaisee, peruuttaa tai muuttaa tilauksen määräaikaiseksi. Puhelin: 010 778 6400 (arkipäivisin klo 816). Ulkomaantilauksien postimaksulisä + 24 euroa. TIEToSUoJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Normaalihinta 21,90 , Kestotilaajille 14,90 Valkoinen Kotiteatterinmusta S M L XL Asiakasnumero (laskusta tai osoitekentästä) /2009 POSTIMAKSUN MAKSAA HIFIMAAILMA Tilaaja, tilauksen maksaja tai edellinen osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin Lahjatilauksen saaja tai uusi osoite Sukunimi / Etunimi HIFIMAAILMA Tilaajapalvelut iO-Kustantajapalvelut Oy Tunnus 5010448 INFO:HIFI 30003 VASTAUSLÄHETYS Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin 112 HIFIMAAILMA | 2 | 2009. Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. Osallistu lukijakyselyyn ja voita Genelec 6010 -kaiutinpari. WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvomme 500 euron arvoisen Genelec 6010 -aktiivikaiutinparin. Hifimaailma tilaus / palvelukuponki Tilaan Hifimaailman Itselleni Lahjaksi Heti Numerosta Kestotilaus 12 kk (59 ) 6 kk (31 ) Määräaikaistilaus 12 kk (64 ) 6 kk (33 ) Muutan määräaikaistilauksen kestotilaukseksi Peruutan kestotilaukseni päättymään maksetun jakson loppuun /2009 Osoitteenmuutos, alkaen Tilaan Hifimaailma-paidan. Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. Tämä voidaan tehdä puhelimitse, internetissä tai lehden palvelukupongilla. PA LV E L UKUPONKI ASIAKASPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset hoituvat helpoiten soittamalla suoraan asiakaspalveluumme. TILAUSHINNAT 2008 6 kk kestotilaus 32 euroa. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa
Miten käy kun DLA-HD750 saa vastaansa yli puolta halvemmat Epsonin EH-TW5000:n ja Sanyon PLV-Z3000:n. Täyttääkö uusi STR-DA5400ES-AV-vahvistin teatteristin toiveet. T U L O S SA SEURAAVASSA NUMEROSSA Hifimaailma 3/2009 ilmestyy 3.4. Vertailutesteissä 600800 euron stereovahvistimet ja tuhannen euron lattiakaiuttimet. Miten kuva ja ääni liikkuvat, millainen on laatu ja miten helppoa tai hankalaa käyttöönotto ja käyttö ovat. JVC:n D-ILA-projektoreja pidetään digitykkien aatelina. 5 500 euron hintainen kaksikanavainen SACD-soitin oli häkellyttävän hyvin tehty tuttavuus. 114 HIFIMAAILMA 2/2009. Sonyn ES-sarja, Elevated Standards, on aina herättänyt harrastajissa kiinnostusta. Laaja katsaus verkkosoittimiin. Perustasoa vankempi rakenne, laadukkaampi viimeistely ja yleensä myös äänenlaatu, mutta ei eksotiikkaa. Esoteric edustaa nimensä mukaisesti muuta kuin peruskauraa
09002 6 414881 873440 187344-09-02 PAL.VKO 2009-15