Hifimaailma 2/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

HIFImaailma 2/2012 8,90 Virittimellä helposti myös verkkoon! LAADUKKAANÄÄNENJAKUVANERIKOISLEHTI AKTIIVISET VAIHTOEHDOT VERTAILUSSA 10 AKTIIVIKAIUTINTA: ADAM AUDIO A8X · BEHRINGER TRUTH B3031A · FOCAL CMS 65 · GENELEC 8050A · KRK ROKIT 8 · MACKIE HR824MK2 · M-AUDIO STUDIOPHILE DMS-3 · PIONEER S-DJ08 · PROFEL PRO STUDIO 80 · RCF MYTHO 8 Kolme langatonta laatukuuloketta AKG K 840 KL, Sony MDR-DS6500 Sennheiser RS 220 Cambridge Audio Azur 551R AV-viritinvahvistin äänenlaadun ehdoilla TESTISSÄ: Curys Streamline -verkkovahvistin · Martin Logan Electromotion ESL -kaiuttimet · Denon DNP-720AE ja NAD C446 -verkkovirittimet · Cambridge Audio Azur 551R AV-viritinvahvistin · AKG K 840 KL, Sony MDR-DS6500 ja Sennheiser RS 220 langattomat kuulokkeet · KOKEILUSSA: Boston Acoustics XS 5.1 -kaiutinsarja · Denon DCD-A100 SACD-soitin, PMA-A100 -vahvistin ja DP-A100 -levysoitin · Jorma Design -kaiutinkaapelit ja -välijohdot · Totem Element Fire -kaiuttimet · Sim Audio Moon 600i -vahvistin · Libratone Live -Airplay-kaiutin · MUUTA: Connect With Sony 2012 Kööpenhamina · Nostalgista Hifiä: Acoustat 1+1 kaiuttimet · Hifistin levyvaliot · Uusia tuotteita
Malliesimerkki osaamisestamme on alumiinikoteloinen 8000-sarja, josta on tullut ääniammattilaisten standardi ympäri maailman. Genelec-aktiivikaiuttimet tunnetaan korkeasta äänenlaadusta ja pitkästä elinkaaresta. Pienimmätkin Genelec-aktiivikaiuttimet valmistetaan ja kalibroidaan yksilöllisenä käsityönä tehtaallamme Iisalmessa. 8030A 8050A 8040A 8020B Jo yli 30 vuoden ajan Genelec on ollut edelläkävijä aktiivisten tarkkailukaiuttimien sunnittelussa. Vain kuuntelemalla tiedät eron. GET PROFESSIONAL. WWW.GENELEC.FI Ammattilaisen ykkösvalinta
Lähetimme yli 30 kaiutinvalmistajalle ja maahantuojalle kyselyn, missä kysyttiin heidän kantaansa kaiuttimen sisäänajoon, sen tarpeellisuuteen ja vaikutukseen. PÄÄ K I R J O I T U S TOIMITUS Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi Päätoimittaja Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi P. Etusessa on kiinni televisio ja muut ohjelmalähteet. Pisteasteikko on 0-10. 010 778 6404 HIFImaailma Aktiivista aikaa Aktiivikaiuttimien vertailutesti sai pitkästä aikaa oikein päätoimittajankin innostumaan. Painotukset on mainittu testien pistetaulukoissa. Niin monessa, että niin kaiuttimet kuin kuuntelijoiden mieltymyksetkin tulivat sangen tutuiksi. Olen toki aina ollut tekniikka- ja nappulaorientoitunut, ja siksi kaikki mitä voi säätää, on kivaa. Mitä se tarkoittaa ja miten sen pitäisi vaikuttaa kaiuttimen toimintaan ja ääneen, jos vaikuttaa mitenkään. Muutenkin aktiivikaiuttimet tuottivat monenlaisia, huimiakin visioita eksoottisista seteistä, joissa ne on kytketty suoraan esimerkiksi putki- tai passiivietuseen; mieluiten kyllä putki. Osa vastauksista oli ympäripyöreitä ja varovaisia, mutta joukkoon mahtui muutama asiaan hyvin epäillenkin suhtautuva. Yksittäislaitetesteissä SUOSITTELEMMEmaininnan voi saada erittäin hyväksi (5 tai 4 tähden arvoiseksi) todettu tai esimerkiksi erittäin hyvän hinta/ laatusuhteen omaava tuote. erityistä huomiota. Pisteasteikko on 0-10. Ristiriitaisen vastauksien johdosta päätimme tutkia asiaan syvällisemmin ja otimme asiassa aikalisän. 010 778 6401 Toimituspäällikkö Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi P. Koska numeerinen arvosana kuvaa vain yleisvaikutelmaa äänen laadusta, tulee myös kuuntelun kirjalliseen arvioon kiinnittää Hifimaailma Hifimaailma TESTIVOITTAJA TOIMITUKSEN VALINTA Hifimaailma Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA SUOSITTELEMME TESTIMENESTYS TESTIMENESTYS TESTIVOITTAJA-maininnan saa pääsääntöisesti vertailutestin parhaat kokonaispisteet tai tasapistetilanteessa äänenlaadultaan parempi ja/tai edullisempi tuote. Suuri osa vastauksista oli kuitenkin varsin suoraviivaisesti asiaa tukevia. Kaikille osa-alueelle on tarkat kriteerit pisteiden muodostumisesta. Kuuntelun kokonaisarvona muodostuu kuuntelijoiden antamien pisteiden keskiarvosta. KUUNTELUARVOSTELU: Kuuntelut tehdään pääsääntöisesti kahdella ja vertailutesteissa sokkokuunteluna 4-6 kuuntelijalla, jotka kukin kuuntelevat ja pisteyttävät tuotteet erikseen. Tietyt kuuntelijat pitävät pääsääntöisesti tietynlaisesta yleissoundista, mikä myös poikkeaa "vallitsevasta" näkemyksestä. Todennäköisesti näin on myös yleisesti. Avustajat: Juhani Ahonen, Jaakko Eräpuu, Jussi Hermunen, Matti Hermunen, Juha Kaski, Jarno Laine, Mikael Nederström, Petri Teittinen ULKOASU: DDM Group Oy ILMOITUSMYYNTI: Pop Media Oy, Puhelin: 010 778 6405 ilmoitusmyynti@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400, Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi VUOSIKERTA: 10 NUMEROA (9 lehteä) JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hifi-Mediat Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 Sisäänajon ongelmia Tässä numerossa oli tarkoitus käsitellä kaiuttimien sisäänajoa. Kaiuttimien omilla säädöillä on helppo muokata ääni kuuntelupaikan ominaisuuksien mukaan halutunlaiseksi. Kokonaispisteet muodostuvat osa-alueiden painotetusta keskiarvosta. Tähdet kuvaavat laatutasoa seuraavasti: Ehdotonta huippuluokkaa Kiitettävä (korkeatasoinen tuote) Hyvä (hyvä tuote, mutta varauksin) Tyydyttävä (keskitasoinen suorituskyky) Välttävä (suorituskyky selvästi alle keskitason) Ei suositella Hifimaailma Hifimaailma Vertailutesteissä SUOSITTELEMME-maininnan voi saada myös HYVä tuote,HINTALAATUSUHdE joka ei yllä kokonaispisteissä testivoittajaksi, mutta ansaitsee silti erityismaininnan tasaväkisen pistetilanteen tai muun erityispiirteen johdosta, esimerkiksi hinta/laatusuhde on poikkeuksellisen hyvä tai tuotteessa on muuta SUOSITTELEMME huomionarvoista. Hifimaailma Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE HIFIMAAILMA 2/2012 3. Oli mielenkiintoista seurata millaisesta äänestä jo tutuiksi käyneet kuuntelijat yleensä pitävät. Heidän mieltymyksensä alkavat jo hahmottua. Testi loi voimakkaan tarpeen ja halun hankkia aktiivikaiuttimet myös omaan kotiin. Mielenkiintoisia havaintoja Olin mukana useassa, kaikkiaan viidessä eri sokkokuuntelusessiossa vaihtamassa kaiuttimia kuuntelijoille. Palaamme aiheeseen tutkimustulosten kera myöhemmin. PAINOPAIKKA ISSN 1796-6507 Hifimaailma Hifimaailma HYVä OSTOS Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma HYVä OSTOS TESTIVOITTAJA Teppo Hirvikunnas Vastaava päätoimittaja HIFIMAAILMAN ARVOSTELUSTA PISTEET: Vertailutesteissä tuotteet arvostellaan ja pisteytetään eri tuoteryhmille määritellyillä osa-alueilla (mittaukset, ominaisuudet, käyttö, äänen- ja kuvanlaatu, jne.)
Parivertailussa kaksi samanhenkistä digitaalikirjaston tulkkia. Vain analogiotto puuttuu. 42 Jorma Design No.3 -kaapelit Härmäläisestä nimestään huolimatta Jormat saapuvat länsinaapuristamme. Verkkosoitannan ja da-muunnoksen ohessa se tarvittaessa vahvistaa signaalin kaiuttimille sopivaksi. Tanskalainen langaton kaiutin edustaa selkeätä skandinaavista tyyliä parhaimmillaan ja kuulostaa hyvältä. TESTISSÄ: Curys Streamline -verkkovahvistin · Martin Logan Electromotion ESL -kaiuttimet · Denon DNP-720AE ja NAD C446 -verkkovirittimet · Cambridge Audio Azur 551R AV-viritinvahvistin · AKG K 840 KL, Sony MDR-DS6500 ja Sennheiser RS 220 langattomat kuulokkeet · KOKEILUSSA: Boston Acoustics XS 5.1 -kaiutinsarja · Denon DCD-A100 SACD-soitin, PMA-A100 -vahvistin ja DP-A100 -levysoitin · Jorma Design -kaiutinkaapelit ja -välijohdot · Totem Element Fire -kaiuttimet · Sim Audio Moon 600i -vahvistin · Libratone Live -Airplay-kaiutin · MUUTA: Connect With Sony 2012 Kööpenhamina · Nostalgista Hifiä: Acoustat 1+1 kaiuttimet · Hifistin levyvaliot · Uusia tuotteita 36 Cyrus Streamline Solakka brittiläinen digitaalikeskus muotoutuu moneen. 14 Denon DNP-720AE ja NAD C446 -verkkovirittimet Miten perinteiset hifimerkit suoriutuvat tiedostomusiikin toistosta. AKG kulkee matkassa, Sony prosessoi elokuvaääntä ja Sennheiser keskittyy musiikkiin. H IFIMA A ILMA 2 /2 0 1 2 LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI Cambridge Audio Azur 551R AV-viritinvahvistin äänenlaadun ehdoilla LAITETES T IT 12 Libratone Live -Airplay-kaiutin Kashmir-villaa, kolme kulmaa ja yksi näppäin. Toisto on usein muokattavissa monenlaisiin ympäristöihin, mutta miten tarkkailukäyttöön tarkoitettu monitori toimii kotioloissa. Kolmosnarujen hinta on malliston hillitymmästä päästä, mutta haittaako häiriösuojaamattomuus kotona? 4 HIFIMAAILMA 2/2012. 38 Kolme langatonta kuuloketta Kolmella valmistajalla on kolme eri näkemystä langattomasta kuuloketoistosta. TÄ S S Ä N U MERO SS A HIFImaailma 2/2012 8,90 Virittimellä helposti myös verkkoon! LAADUKKAANÄÄNENJAKUVANERIKOISLEHTI AKTIIVISET VAIHTOEHDOT VERTAILUSSA 10 AKTIIVIKAIUTINTA: ADAM AUDIO A8X · BEHRINGER TRUTH B3031A · FOCAL CMS 65 · GENELEC 8050A · KRK ROKIT 8 · MACKIE HR824MK2 · M-AUDIO STUDIOPHILE DMS-3 · PIONEER S-DJ08 · PROFEL PRO STUDIO 80 · RCF MYTHO 8 Kolme langatonta laatukuuloketta AKG K 840 KL, Sony MDR-DS6500 Sennheiser RS 220 HIFImaailma VERTAILU 18 Aktiivikaiuttimet 400 3 200 euroa Aktiivikaiuttimella on paljon etuja tavalliseen passiivikaiuttimeen verrattuna
No, OK. n HIFIMAAILMA 2/2012 HERMUS E T 54 Denon 100-vuotisjuhlamallisto Levysoittimen, sacd-soittimen ja stereovahvistimen muodostama mainio kolmikko julistaa uskottavasti japanilaisvalmistajan sadan vuoden mittaista taivalta. Tasapainoisesti toistavien kaiutinten suhde musiikin rytmisiin seikkoihin on kunnossa. Kyllä lähtee, jos pysähtyykin. Vuonna 1978 Acoustat esitteli kaiuttimiensa kumppaniksi konstruoimansa MRP (Module Reference Preamplifier) -etuvahvistimen. LIKI KAKSI JA PUOLI METRIÄ KORKEA, 1984 LANSEERATTU 1+1 SIJOITTUI KOOSTAAN HUOLIMATTA VALMISTAJAN EDULLISIMPIEN MALLIEN JOUKKOON. Korkeuksista kajahtaa S ekä kaupallisesti että mallistollisesti monivaiheisen Acoustatin tarinan alku ajoittuu vuoteen 1962, jolloin USA:n Floridassa majaileva Jim Strickland ryhtyi kokeilemaan, millaista ääntä saisi aikaiseksi sähköstaattisista kaiuttimista, joita ajetaan suoraan tarkoitusta varten kustomoidulla vahvistimella. MK (MagneKinetic) sovitinyksikkö syrjäyttikin kaiuttimiin integroidun vahvistimen Acoustatien ja muun maailman rajapintana. Mallistoa modernisoitiin ja teknologiaa kehiteltiin mm. Ei päässyt Aircom pitkälle Acoustatin kanssa ennen pyllähtämistään, ja Rockfordinkin kiinnostus raskaaseen hifiin lopahti viidessä vuodessa. Strickland ei kuitenkaan jäänyt tätä murehtimaan, vaan lisäsi mallistoonsa kapeampia kaiuttimia. Toiseksi metodiksi tukevoittaa sointia Acoustat kehitteli oman subwooferin, jollaisen saattoi vuodesta 1983 lähtien hankkia pienimpien paneelien yhteyteen. Ja tottahan toki Acoustat toi markkinoille omankin etus/pääteparinsa, Transnovan, jonka soveltuvuutta nimenomaan sähköstaattien kaveriksi se ei jättänyt kaupallisissa tiedotteissaan mainitsematta. Asialla oli Aircom, sama putiikki, joka valmisti ja myi Illusion-putkilaitteita. Tulokset eivät olleet kuitenkaan edelleenkään kaupallisesti hääppöisiä, ja niin Haflerkin luopui pelistä ja myi Acoustatin Rockfordille jo parin vuoden omistuksen jälkeen. Acoustatit miellyttivät uutta omistajaansa vuosikausia, mutta hifiharrastuksen hiipsahdettua hän päätti vähän downgreidata ja luopua niistä. Se otti ja myi Acoustatin Eurooppaan, Audio Physicille, joka perusti kokoonpanotehtaan Italiaan. Toinen kohtaaminen Acoustatin kanssa ajoittuu 1990-luvun aluille, jolloin high end -hörhöilyyn mukaan lähtenyt journalisti ostaa täräytti Acoustat Spectra 22:t SW-1 subbasella ryyditettynä. Ilman subbaria bassot toistuivat laadukkaammin kuin suputtajan kera, mutta määrä ei tahtonut riittää tuolloin fuusiojatsia ja matalaa murinaa diggailevalle tyypille. Ne Suomen ainoat eivät taida olla tarjolla... Basson suhteen olivat oikeassa. KOLME KOHTAAMISTA Acoustatin sähköstaattikaiuttimet ovat jääneet Suomessa hiukan kuriositeeteiksi, sillä näillä leveysasteilla alan markkinoita ovat perinteisesti hallinneet Quad ja Martin Logan, Audiostaticin ajoittaisella avustuksella. Noin kolme metriä korkealla kuunteluhuoneella varustettu nostalgiahaukka roudasi 240 cm korkeat kapistukset koeponnistukseen ja ihastui niiden soundiin, joka eroaa aika lailla hänen aiemmin kuulemistaan elektrostaateista. Lisäkanavat tulevat kuin kaupan päälle. N O STA L G I S TA H I F I Ä : AC OUSTAT 1+1 KA IUTTI MET n TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO ERÄPUU AMERIKKALAISET ACOUSTAT-SÄHKÖSTAATTISET KAIUTTIMET OLIVAT 1980-LUVULLA KOVASSA KURSSISSA HIFIN RINTAMAILLA, VAIKKA SAAPUIVATKIN SUOMEEN VASTA SEURAAVAN VUOSIKYMMENEN ALUILLA. Sen integroitu jännitelähde/vahvistin oli putkitoiminen. Ruotsissa asuva suomalainen liikemies kävi ne aikanaan itse hakemassa Jenkkilästä. Teknologia oli siis edelleen amerikkalaista, mutta teollisesta muotoilusta vastasivat italialaiset. Kymmenen vuotta myöhemmin syntyi Acoustat Incorporated, jonka ensimmäinen kaiutin putkahti julki neljä vuotta myöhemmin. 62 Hifimaailman levyvaliot Poimintoja laadukkaista uutuuslevyistä. 52 Boston Acoustics Soundware XS 5.1 SE -kaiutinsarja Nyrkin kokoiset satelliittikaiuttimet ja pienehkö subwoofer hukkuvat lähes kotiin kuin kotiin. Kaiuttimen herkkyydeksihän mainitaan 88 dB/W. 71 Hifimarkkinat Markkinapaikka yksityisille ja yrityksille. Mutta ei se myöskään mene Audiostaticin lailla sekaisin voimakkaista matalista tai hukkaa vakuuttavuuttaan dynaamisimman musiikin edessä, kuten CLS ja ESL 63 tekevät. Martin Loganin uutuusmalli tarjoaa avointa ääntä kohtuuhintaan. RAPORTTI 10 Connect with Sony 2012 Sony esitteli Kööpenhaminassa verkottuneita uutuuksiaan vuodelle 2012. VAKIOT 3 Pääkirjoitus 6 Uutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. sweet spot on luokkaa 515 cm. Sinne oli saatu tuolloin hifimaailman tunnetuimman suomalaisnimen Matti Otalan USA:sta tuomaa raskasta hifiä, ladonovenkokoiset Acoustatit ja Otalan Harman Kardonille suunnittelemat Citation X -sarjan vahvistimet. Paneeleista tai pömpeleistä. 74 Tulossa Seuraavassa numerossa... SILLÄ KORVALLA 48 Totem Element Fire ja Sim Audio Moon 600i Kompakti kanadalaiskaksikko on ulkomittojaan raskaampi. Kaiuttimen design jätti ilmeisesti vähän toivomisen varaa, sillä vaikka äänenlaatua yleisesti kehuttiinkin, jo seuraavana vuonna saataville ilmaantuivat kosmeettisesti ehostetut mallit Model Three ja Model Four. Rockford-kaudella Acoustateja tuotiin hetki Suomeenkin. Soundihan oli omalla tavallaan uskomattoman vakuuttava, mutta ajan hengessä kaiuttimien taajuustasapainosta löydettiin narinan aihetta. 60 Blu-ray-arvostelut Blu-ray-elokuvia koekatseltuna. Spectrasarjan myötä. 1+1:siä näkyy olevan jonkin verran tarjolla maailman markkinapaikoilla. Säteilevän pinnan pienenemisen ja sen aiheuttaman bassotoiston vaimenemisen hän kompensoi kasvattamalla kaiutinta korkeussuuntaan. Näiden diskanttialueen epätasaisuuskin puuttuu Acoustatin paletista. Vuonna 1984 Acoustat keksi laittaa kaksi sähköstaattista paneelimoduulia päällekkäin, mistä muodostui kaiutin nimeltä 1+1. Stricklandin esikoinen sai nimen Monitor X. Turhan eksotiikan ja silmänlumeen sijaan tarjolla on hyvää ääntä ja teknistä osaamista. 58 HIFIMAAILMA 2/2012 59 NOSTALG ISTA HIFIÄ 58 Acoustat 1+1 -kaiuttimet Suomen tiettävästi ainoa 1+1-kaiutinpari kurottelee liki kahta ja puolta metriä ja tarjoaa käytettyjen markkinoilla hintaansa nähden lyömätöntä ääntä. KOLUMNI 73 44 Cambridge Audio 551R -AV-viritinvahvistin Musiikin ehdoilla suunniteltu kotiteatterivahvistin ei koreile ominaisuuksilla, mutta toistaa stereota letkeästi. Yläpäätä voisi luonnehtia jopa hillityksi. Isossa huoneessa kaiuttimet soivat upeasti, joskin bassojen kanssa oli koko ajan pientä vääntöä. Pari vuotta myöhemmin Strickland tuli vastaan niitä kaiuttimistaan kiinnostuneita, jotka halusivat ajaa staattipaneeleitaan itse valitsemallaan vahvistimella. 1+1 tarjoaa huomattavasti enemmän liikkumatilaa optimin kuuntelualueen suhteen. Pieni paketti tuottaa kokoistaan isompaa ääntä ja säteilee eheän tuhtia suunnittelua. HIFIMAAILMA 2/2012 5. Eivät Kosonen & co oikein tykänneet kaksineuvoisen basso-osastosta, vaikka muuten tapansa mukaan hehkuttivat soundia värikkäin, joskin huvittavin luonnehdinnoin. Mutta näinhän on käynyt myös Audiolabille ja Beveridgelle, USA:ssa arvostetuille staattitoistimille. PAALUA PAIKALLE Tiettävästi Suomen ainoat paalu-Acoustatit, 1+1:t vuosimallia 1986 ovat kulkeutuneet maahan epävirallisia väyliä pitkin. 1+1 ei ole soinnillisesti niin läpikuultava kuin Audiostaticit tai Martin Logan CLS, eikä se piirrä aivan yhtä tarkkaa 3D-äänikuvaa kuin Quad ESL 63. Vuodesta 1994 alkanut viimeinen vaihe Acoustatin historiassa päättyi 2002, kun Audio Physic laittoi lapun italiantehtaan luukulle. Kirjoittajan ensikosketus Acoustatiin tapahtui hänen journalistiuransa alkuvaiheilla alan kotimaisen julkaisun kuunteluhuoneessa. Hintahaitari pyörii 5001000 taalan nurkilla, millä panostuksella tuskin löytää paremmin soivaa vaihtoehtoa. Eikä mistä tahansa kioskista, vaan legendaarisesta Sound By Singer -liikkeestä. Ennen kakskakkosiin päätymistä tuli kuunneltua myös hybridimalli yhtätoista, jollaisista oli juttua myös Musiikin ääni -julkaisussa. Ensimmäiset Acoustat-kaiuttimet olivat suhteellisen leveitä paneelityyppisiä toistimia, jollaisten mittasuhteet aiheuttavat korkeimpien taajuuksien suuntaavuutta ja sitä kautta optimi kuuntelupaikka rajautuu hyvin pienelle alueelle. Moduulirakenteisten, soivien paalujen ja seinien äänenlaadustaan saamat maireat mainesanat eivät tuoneet tullessaan kaupallista menestystä, ja loppuvuodesta 1984 Acoustat ajautui konkurssiin ja sieltä sitten seuraavana vuonna Haflerin haltuun. 64 Levyarvostelut Arvioita uutuuslevyistä. Koostaan huolimatta äänessä on tarpeeksi täyteläisyyttä myös musiikille. Kuormana 1+1 ei liene järin hankala, sillä vaikka nimellisimpedanssi onkin 4 ohmia ja minimi puolet tästä, jopa 2 x 30 watin OTL ajelee kaiuttimia ihan kelpo äänenpaineisiin, tosin autoformerin avustamana. 30 cm leveä ja 240 cm korkea mustalla kankaalla verhottu paalu oli ja on aika huomiota herättävä ilmestys, ainakin niiden mielestä, jotka eivät ole nähneet versiota 2+2. Näiden enemmistöhän suuntaa leveyssuunnassa niin hillittömästi, että nk. 68 Martin Logan ElectroMotion ESL -kaiuttimet Hybridikaiutin käyttää sähköstaattista paneelia korkeiden äänien ja dynaamista bassoa matalien taajuuksien toistamiseen
Levyllä millä on parhaat bassot, kuulain diskantti, uskomattomin tilavaikutelma ja tarkin stereokuva... hifimaailma.fi (kohdassa: Tilaa lehti) Sonylta Google TV:llä varustettuja soittimia Sony on kertonut tuovansa markkinoille tämän vuoden aikana uudet Google TV:llä varustetut soittimet - verkkomediasoittimen NSZ-GS7 jabBlu-ray-soittimen NSZ -GP9. ONNEKSI OLKOON! PS. lehtiluukku.fi/lehdet/hifimaailma LUKIJAKYSELY 1/2012 Edellisen numeron 1/2012 lukijakyselyyn vastanneiden kesken arvottiin 800 euron arvoiset JBL Studio 190 lattiakaiuttimet. Vahvistimen ilmoitetaan tulevan myyntiin maaliskuussa. Hinnaksi ilmoitetaan 9600 euroa. NSZ-GS7 verkkosoittimen luvataan olevan saatavilla Suomessa kesäkuussa hintaan 220 ja NSZ-GP9 blu-ray-soittimen on elokuussa hintaan 350 . Kyselyssä ei löytynyt yhtä ylivoimaista suosikkia. Täysin balansoidun, 700 wattia jatkuvaa tehoa 8 ohmin kuormaan puskevan monovahvistimen suoritusarvot ovat huippuluokkaa: Äärimmäisen pieni särö, tyypillisesti 0.001 % (1 kHz) ja 20 kHz:llä särö on vielä alle 0,005 %. Testivoittajaksi valikoituivat, edelleenkin testeissä hyvin pärjäävä Onkyo sekä Sony. Marko Reinikainen kertoo, että hän hahmotteli perusperiaatteen, jonka jälkeen Mika Sihonen Lumo-Audiolta simuloi ja mitoitti kotelon tarkemmin. Tätä numeroa löytyy vielä ihan oikeana paperilehtenä, mutta lehti on hankittavissa myös digilehtenä (www.hifimaailma.fi kohdassa edelliset numerot). 6 HIFIMAAILMA 2/2012. Vertailutestissä budjettiluokan AV-viritinvahvistimet. Jatkossa Android-ohjelmia räätälöidään myös erikseen televisiokäyttöön. Kaikkien soittimien äänenlaatu todettiin korkealuokkaiseksi, eikä varsinaista voittajaa siksi ollut aihetta julistaa. Alun perin kaarevaksi tai portaalliseksi ajattelemani kotelo muuttui bipolaariseksi Mikan ehdotuksesta, jonka hyväksyin selvänä hyötynä myös äänikuvallisesti ja kotelon teon kannalta. Google kertoo, että nettitelevisioissa toimii uusin Adobe Flash Player 10.1, joka mahdollistaa miljoonien videoiden, pelien ja ohjelmien käyttämisen suoraan selaimessa. Näin ainakin valmistajan mukaan. Häiriöetäisyydeksi ilmoitetaan -120 dBA. Google TV tuo televisioihin perinteisten ohjelmien rinnalle internetin palvelut ja videot sekä lisäksi älypuhelimista tutun sovellus- ja pelivalikoiman. Lisätietoja: www.audelec.fi PARAS HIFILEVY KILPAILUN TULOKSET? Etsimme Paras Hifilevy-kilpailussa äänenlaadultaan "sitä kaikkien aikojen" LP- tai CD-levyä. Hifimaailma on myös tilattavissa digitaalisena lehtenä. Alun perin Park Audion elementille, mutta saatavuusongelmien vuoksi päädyimme lopulta Tangbandin bambukartioiseen elementtiin. Äänikuvaltaan leveäksi ja syväksi. Vastauksiin voi tutustua hifimaailman nettisivuilla kohdassa artikkelit (Parhaat hifilevyt). Äänenlaadultaan vahvistinta kuvataan erittäin voimakkaaksi, dynaamiseksi ja neutraaliksi, silti pehmeäksi. Televisioista pääsee suoraan Android Market -kauppapaikkaan, josta voi ostaa esimerkiksi pelejä. (Vastanneiden kesken arvottiin yksi 100 euron ja kolme 50 euron levylahjakorttia. Kestotilauksen yhteyteen hankittavan digilehtien ja digiarkiston lukuoikeuden voi tilata nettisivuiltamme www. Hifimaailman suosituksen saaneet kaiuttimet voitti Kari Karhula Viitailasta. Tietoa ja Taitoa -aiheena oli, yhä tämänkin päivän toivotuimpiin aiheisiin kuuluva kaiuttimen sijoittelu; sekä mielenkiintoinen ja yhä ajankohtainen CARA 2.2 huoneoptimointiohjelmiston esittely. Jopa 50 kHz:llä särön ilmoitetaan olevan vain 0.02 %. Laitteet voi yhdistää HDMI-liitännällä televisioon, jolloin niillä voi katsella HD-lähetyksiä, käyttää sovelluksia ja surffata täydellä nopeudella internetissä. Jonkinlaisena harvinaisuutena voidaan juttua salamyhkäisyyden viittaa päällään kantavan Linn Tune Dem -tapahtumaan tutustumisesta. TUOTEUUTISET n KOONNEET: TEPPO HIRVIKUNNAS JA HARRI KATAS OIKAISUT Edellisessä numerossa 1/2012 olleesta Existence Reality -kaiuttimien kokeilu-jutusta oli jäänyt pois kaiuttimien suunnitteluun ja syntyy liittyvää tietoa: Lumo-Audio Mika Sihvosella oli tärkeä rooli ja osuus kaiuttimien syntymisessä. Lehtien sisältöön voit tutustua nettisivujemme "edelliset numerot" -kohdassa. Esimerkiksi YouTuben ja muiden palveluiden videot, ja koska Google TV toimii Android-käyttöjärjestelmällä, siinä voi käyttää myös Android-älypuhelinten ohjelmia. Voit ostaa yksittäisiä lehtiä tai digilehden tilauksen osoitteessa www. Molempia soittimia voi myös ohjata BRAVIA:n kaukosäätimellä. Lisätietoja: www.sony.fi Google TV. Uudessa kaukosäätimessä on helppo ja looginen kosketuslevy, kokonainen valaistu näppäimistö, mikrofoni äänihakuihin ja pelaamiseen sopiva kolmen suunnan liiketunnistin. Uusi kysely osoitteessa www.hifimaailma.fi/kysely Kestotilaajille koko arkisto Painetun lehden kestotilaajilla on mahdollisuus lukea digilehtien uusimpien numeroiden lisäksi koko lehtiarkistoa vain 8,90 euron lisämaksulla. Google ei siis Applen tapaan estä Flashin käyttöä, vaan päinvastoin käyttää Flash-pelejä myyntivalttina. Esittelyvideo Google TV:stä YouTube:ssa: www.youtube.com/watch?v=CgUJu4yydA&feature=player_embedded Hifimaailma 5 vuotta sitten Hifimaailman-lehden historian toisessa numerossa 2/2007 oli todella laaja sisältö. Eikä vertailut loppuneet tähän: Mielenkiintoinen yhden kaiutinvalmistajan (Q Acoustics) kolmen eri mallin vertailu. Levyä millä on maailman parhaat soundit. Tämä kaiutin oli siis alun perin idea ja hahmotelmani vain tilaustyöstä, mutta yhdessä Mikan Sihvosen kanssa projektista päätettiin tehdä onnistuessaan kaupallinen". Tehoa ei voi olla koskaan liikaa? Musical Fidelity M8-700 edustaa otsikon mukaista koulukuntaa, mutta ehdottomasti äänenlaatua kunnioittaen. Sen sijaan, mikä positiivista, useita mielenkiintoisia äänitteitä eri genreistä. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti.) HIFIMAAILMA DIGILEHTENÄ Hifimaailma on luettavissa myös digilehtenä, myös kaikki aikaisemmin ilmestyneet numerot. Tehoksi ilmoitetaan 4 ohmin kuormaan 1300 wattia. Vakavammille harrastajille oli tarjolla neljän "sopivan hintaisen" eli 1250-1500 euron cd-soittimen vertailutesti. Millä saa laitteistosta kaiken irti. Uudet soittimet voi yhdistää suoraan osaan vuoden 2010 BRAVIA-malleista klikkaamalla Google TV -kuvaketta, josta pääsee Android Marketiin
Ratkaisun ylimenosäröön Avantgarde Acoustic sanoo löytäneensä soveltamastaan "DC flow circuit"teknologiastaan. Tuotteiden viimeistely on huippuluokkaa. Maahantuoja Soundfactor. Seiren Speakersin valikoimassa on myös Hifimaailman 9/2011 jalustakaiutinvertailun kärkisijoille yltänyt Minotaur Shelf, jonka suositushinta on 1490 euroa. Lisätietoja jälleenmyyjältä tai suoraan valmistajalta: www.soundfactor.fi ja www.seiren.fi Vahvistimia Avantgarde Acousticilta Torvikaiuttimistaan tunnettu saksalainen Avantgarde Acoustic on pitkään suunnitellut uutta esi- ja päätevahvistinta, joiden suorituskyvyn sanotaan olevan jotain uskomatonta. Mikrofonia on puolestaan eliminoitu kiinnittämällä komponentit massiiviseen alumiinirunkoon. Hinnat pyydettäessä. Kotimainen Seiren päivittyy Kotimaisen Seiren Speakersin lippulaivamalli, Minotaur Floor, on valmistajan mukaan kokenut Hifimaailman 4/2010 artikkelin jälkeen äänenlaadullisia päivityksiä. Avantgarde Acoustic on panostanut erityisesti ylimenosärön ja mikrofonian eliminoimiseen sekä virtalähteen stabiilisuuteen. Sekä esivahvistin että päätevahvistin painavat kumpikin yli 40kg, joten sanatarkasti kyse on raskaasta hifistä. Jakosuodinmuutoksilla myös diskanttipäätä on rauhoitettu ja sointi on nyt erittäin miellyttävä, mutta tarkka ja läpivalaiseva. Valmistajan mukaan Minotaur Floor MK3:ssa on kokonaan uusi bassoelementti, jolla toistoa on ulotettu entistäkin alemmaksi ja samalla huomattavasti tarkemmaksi. Esivahvistimessa on viisi sisääntuloa ja päätevahvistimen tehoksi ilmoitetaan 2x150 wattia. Etupaneelin viimeistely on valittavissa neljästä vaihtoehdosta. Valmistajan mukaan suunnittelussa on otettu huomioon kaikki mahdolliset tekijät, jotka tunnetusti aiheuttavat ongelmia vahvistimien äänentoistossa. Lisätietoja: www.soundfactor ja www.avantgarde-acoustic.com/xa UNELMALOMA NYT MYÖS OSOITTEESSA RAY.FI PÄÄVOITTO 2 500 · VAPAAPELIT JA MATKA MAAILMAN YMPÄRI -BONUSPELI RAY MEGAPOTTI VÄHINTÄÄN 25 000 · PALVELU VAATII REKISTERÖITYMISEN IKÄRAJA 18 VUOTTA
Maahantuojan mukaan toimitukset ovat alkaneet ja hintaluokka on 2599 euroa. Oled miehen mitoissa Sekä LG että Samsung esittelivät Las Vegasin CES-viihdeelektroniikkamessuilla 55-tuumaisen oled-television. TUOTEUUTISET Parempaa Spotify-ääntä iPodiin Spotifyn ohjelmisto Applen soittimille on päivittynyt ja toistaa musiikkia nyt entistäkin paremmalla laadulla. Käyttäjän valittua "Extreme"-asetuksen äänenlaadulle, soi musiikki 320 kbps:n bittivirralla, kuten tietokoneversiossa. Reference-sarjan Music Server 111 on hopeinen järkäle isolla näytöllä. Sisäänrakennetulla cd-asemalla levyjen rippaaminen talteen on helppoa. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että vahvistin olisi tehty pelkästään digitaalisia äänilähteitä varten. Analogisia äänilähteitä varten on saatavilla DD AP-1 -moduuli, joka sisältää levysoitinliitännän MC- ja MMäänirasioille, perinteisen rca-tuloliitännän virittimelle tai vastaavalle komponentille sekä kaksi balansoitua tuloliitäntää. Lisätietoja: www.wisaassociation.org 8 HIFIMAAILMA 2/2012. Huipputöllön on määrä tulla myyntiin vuoden toisella puoliskolla. Tekniikka on jo ollut yleisesti käytössä Samsungin matkapuhelimissa. Tammikuussa perustettu työryhmä pyrkii toteuttamaan häiriöttömän langattoman siirtotien kaiuttimille ja lähdelaitteille stereo- ja kotiteatterikäytössä. Käyttömukavuutta ja monipuolisuutta edustavat puolestaan IR-in sekä 12V trigger in- ja out -liitännät. Tärkein pointti on taata valmistajien laitteiden yhteensopivuus. Ammattikäyttöä varten löytyy AES/EBU-tuloliitäntä, joka tukee 176kHz:n ja 192kHz:n näytteenottotaajuuksia. Lisävarusteena on tarjolla DD HDMI-1 -moduuli, jossa on kolme HDMI-tuloa ja yksi HDMI-lähtö. Karkeat arviot hintaluokasta liikkuvat noin kymppitonnissa, mutta virallista kantaa kumpikaan valmistaja ei ole ottanut. Sitä voi kontrolloida suoraan laitteesta, webbiselaimella tai vaikkapa iPadille kehitetyllä softalla. Oled-paneelissa jokainen yksittäinen pikseli voidaan haluttaessa sammuttaa täysin, joten musta on oikeasti mustaa, eikä ledejä tai loisteputkia käyttävien lcd-televisioiden tapaan valovuotoa esiinny. Hopeinen tiedostoholvi Saksalainen Burmester ei tee tiedostotoistinta puolivillaisesti. Suunnittelijat ovat huomioineet digitaalisten formaattien nopean kehittymisen ja varustaneet C 390DD:n vaihtoehtoisilla moduulirakenteisilla liitäntäkorteilla, joista kaksi on digitaalisia ja yksi analogisia laitteita varten. "M51 tarjoaa audiofiileille kätevän mahdollisuuden liittää tietokoneaudio ohjelmalähteeksi äänentoistojärjestelmäänsä ja nauttia NADin loisteliaasta Direct Digital teknologiasta." Hintaluokka on 1400 euroa. Levyn kansitaiteen ja raitatiedot laite hakee automaattisesti netistä. Yhteensopivuutta parantamassa ovat muun muassa Aperion Audio, Klipsch, Pioneer ja Sharp. C 390DD on toteutettu täysin digitaalisesti ilman analogisia piirejä. Tuplakaista ei välttämättä meluisassa ympäristössä aiheuta havaittavaa parannusta, mutta Spotify on ilmeisesti ymmärtänyt, että iPodit telakoidaan yhä useammin kotihifeihin. Palvelimessa on myös toisto-ominaisuudet verkosta, langattomasti tai langalla. LG:n oled-televisiossa käytetään valmistajan muiden mallien tapaan passiivista 3d-tekniikkaa. Parin vuoden sisällä niiden odotetaan joka tapauksessa putoavan tasolle, joka herättää erinomaista kuvaa haluavien kiinnostuksen. M51 hyödyntää NADin kehittämä Direct Digital-teknologiaa, joka on tullut merkin ystäville tutuksi NADin lippulaivasta NAD M2. Samsung kutsuu televisiotaan Super OLED HDTV:ksi, ja se on noin 0,8 cm paksu. Tunnusomaista siinä on tehokas digitaalinen prosessori, joka nopeudessaan ja tarkkuudessaan peittoaa tavanomaiset D/Amuuntimet. HDMImoduuli tukee 3D-videota ja 1080p/60formaattia, mutta ei sisällä dekoodausta monikanavaäänelle. Erittäin ohuisiin kehyksiin kasattu televisio on vain 4 mm paksu ja painaa 7,5 kiloa. Luonnollisesti vahvistimen takapaneelista löytyy lukuisia kiinteitä tulo- ja lähtöliitäntöjä kuten 2 optista ja 2 koaksiaalista tuloa sekä 1 lähtö molemmille versioille. "Halusimme luoda sillan uuden digitaalisen 24/96 HDaudiomaailman ja nykyisten analogisten vahvistimien välille," sanoo NADin teknologia- ja tuotantosuuunnittelun johtaja Greg Stidsen. Järjestelmä toimii 5 gigahertsin taajuusalueella ja välittää häviöttömästi myös korkean bittivirran hd-formaatteja 24 bittiin ja 96 kilohertsiin saakka 7.1-kanavaisena. Uudessa versiossa on myös mahdollisuus kirjautua Spotifyhyn yhdellä painalluksella Facebook-tilin avulla. Vakiotoimitukseen sisältyy DD USB-1 moduuli, joka avaa väylät tietokonemaailman musiikintarjonnalle. Pre-out -lähtö voidaan asetusvalikossa konfiguroida niin esivahvistin- kuin subbarikäyttöön. Mobiiliversion käyttö edellyttää 9,99 euron kuukausihintaisen Spotify Premium -tilin hankkimista. NADin digitaaliperhe kasvaa NADin Direct Digital -teknologialle perustuva digitaalisten vahvistimien perhe on saanut uuden jäsenen, jonka toteutusta leimaa monipuolinen päivitysfilosofia. Tavoitteena on myös tukea laadukasta hd-äänen siirtoa monikanavaisesti. Lisätietoja: www.ah-hifisystems.fi ja www.nadelectronics.com Yhteensopivaa ilmaääntä WiSA (Wireless Speaker and Audio) on suurten elektroniikkavalmistajien yhteenliittymä, joka pyrkii yhdenmukaistamaan langattoman äänen siirron. Vantteran tiedostokoneen hintaluokka on noin 50 tonnia. Toinen mielenkiintoinen uutuus NAD:lta on NAD M51, digitaalinen esivahvistin. Android- ja Windows-puhelimille korkeamman bittivirran päivitystä ei ole vielä julkaistu
(09) 6813 7951 www.highendstudio.fi HIGHEND STUDIO TURKU Humalistonkatu 13, 20100 Turku Puh. (02) 250 2882 www.highendstudioturku.fi MR HIFI Rastilanraitti 5A, 00980 Helsinki Puh. 040 760 1247 www.soundfactor.fi. (013) 748 700 www.eastaudio.fi HIGHEND STUDIO HELSINKI Fredrikinkatu 27, 00120 Helsinki Puh. Tervetuloa kuuntelemaan! Compact 7ES-3 HL-P3ESR alkaen 1790 euroa/pari Super HL5 EASTAUDIO Kauppakatu 17, 80100 Joensuu Puh. www.harbeth.co.uk BRITTILÄI NEN NAP AKYMPPI Turhat krumeluurit kuuseen. (09) 344 3949 www.mrhifi.fi SOUND FACTOR Rautatienkatu 22, 33100 Tampere Puh. Kun halajat musiikin sydämeen, valitse Harbethin kaiuttimet
201 2 n TEKSTI: MAURI ERONEN n KUVAT: MAURI ERONEN JA SONY Verkottuva viihde-elektroniikka S ony esitteli vuoden 2012 uutuuksia Kööpenhaminassa. Premium-tilin hinta on 9,99 euroa/kk. On mielenkiintoista nähdä, miten Sony onnistuu selvittämään kuluttajille teknisten speksien sijaan niiden suomat elämää monipuolistavat toiminnot. Musiikin streamauspalvelu Music Unlimited on tullut Suomeen ja toimii kaikissa Sonyn uusissa laitteissa aina ministereoista pleikkariin ja tablettiin. Musiikit se nappaa sisäisen muistin lisäksi wlan-yhteyden yli lähiverkosta dlna:lla tai Music Unlimited -palvelusta. Euroopan markkinoille tarkoitettu Google-box sisältää kaukosäätimen, jossa on qwerty-näppäimistö ja toisella puolella läppärimäinen touchpad kursorin siirtelyyn. R A P O R TTI: CON NE CT W ITH SONY 2012 KÖÖPENHAMINA 26. Valmiita radiokanavia kappaleiden, artistien, musiikkilajien tai fiiliksen mukaan luova perustili maksaa 3,99 euroa/kk. Aktiiviset 3D-suljinlasit voivat olla näinkin sirot. Lisääntyvät ominaisuudet pakottavat paatuneemmankin elektroniikkaropeltajan tarttumaan laitteiden ohjeisiin, sillä käyttötapoja on rajattomasti. Kantava teema tuoreessa mallistossa on entistä monipuolisemmat yhteysmahdollisuudet ja musiikin saumaton jakaminen kotiverkossa. Lisävarusteena saatavan kameran avulla hoituvat myös Skype-puhelut. Android-pohjainen NWZ-Z1000 on highendistin mediasoitin. Kuvassa 500 euron hintainen RDP-XA700IP. Eri koneet toimivat ristiin ja niitä voidaan ohjata entistä useammalla tavalla, ja kaikkien mahdollisuuksien hahmottaminen hämärtyy helposti. Ne tukevat äänen langatonta Airplay-siirtoa. 1 . Televisiot osaavat tunnistaa elokuvassa tai mainoksessa soivan musiikkikappaleen. Terävöitystoiminto analysoi kuvaa entistä useammassa osassa, ja osaa tunnistaa esimerkiksi kasvot. Niitä voidaan kuitenkin kontrolloida alueittain. Nettiin yhdistyvät laitteet vuosimalleista 2010 eteenpäin tukevat palvelua ohjelmistopäivityksen jälkeen. Malli NSZ-GP9 on väriltään valkoinen ja sisältää Blu-ray-aseman. Uusissa televisiomalleissa on kehittyneempi X-Reality PRO -kuvaprosessori, joka yrittää parantaa myös 3D-kuvaa. Blu-ray-soittimien uusi huippumalli BDP-S790 osaa skaalata kaikki elokuvat 4K-tarkkuuteen. Osassa telakoista on myös Bluetooth-yhteys ja paristokäyttö. 10 HIFIMAAILMA 2/2012. 4,3-tuumaisessa LCD-kosketusnäytössä on melko heijastamaton pinta. Tv on saatavissa 40-, 46- ja 55-tuumaisena. iPod-telakat yllättivät puhtaalla äänellään, jota tuli riittävästi. Palvelussa on tällä hetkellä noin 15 musiikkikappaletta, ja määrän kerrotaan kasvavan jatkuvasti. Uutuustelevisioista kehittynein HX853 ei perustu viime vuonna esitellyn HX923huippumallin tapaan taustaledivalaistukseen, vaan ledit on sijoitettu reunoille. PS3:n prosessoriteho ilmenee sulavissa animaatioissa ja viiveettömänä toimintana. Pari gigahertsin taajuudella toimivaa prosessoria pyörittävät käyttöliittymää sulavasti. Myös verkkosisällön kerrotaan parantuvan suuressa koossa katselukelpoisemmaksi. Android-käyttöjärjestelmään perustuvana NSZGS7:ään voi ladata mielin määrin lisäsovelluksia. Nettiselaimen toiminta on nopeampaa kuin televisioiden sisäänrakennetuissa sovelluksissa
Hyvän mielen radio! Radio Nostalgia soittaa parhaimmat 60-, 70-, ja 80-luvun hitit Helsingissä taajuudella 105,5 MHz, Turussa 100,5 MHz, Tampereella 92,7 MHz ja Oulussa 94,3 MHz Missä oletkin, kuuntele Nostalgiaa myös netissä: www.radionostalgia.fi os ion talg uo ias mi .fac ww w o ebo k m .co /ra d y Liit !
Nurkkaan valmistaja ei toivo kaiutinta laitettavan. Siinä määritettävällä kaiuttimen sijoituspaikalla (hylly, lattia, neutraali) ja etäisyyksillä rajapintoihin voi muokata äänenväriä haluamakseen. Takaosan tukeva metallinen kantokahva on hauska yksityiskohta. Valmistaja suosittelee kaiuttimen sijoitusta noin 20 cm päähän takaseinästä. Käyttäjän täytyy muistaa asetusten teon jälkeen vaihtaa käyttämään takaisin omaa langatonta verkkoa. Libratonessahan ei omaa fyysistä voimakkuussäätöä ole, mutta voimak- KÄYTTÖÖNOTTO Koska kaiutinta ohjataan langattomasti Airplayn kautta, tarvitaan vain yksi näppäin. Erimittaiset painallukset käskyttävät kaiuttimen esimerkiksi mykistymään tai siirtyvän valmiusti- kuutta voi kontrolloida iPodiin ladattavalla sovelluksella. Toisaalta kolmikulmaisen kaiuttimen olemus viestii heti Applemaisuutta: suunnittelussa on vältelty kaikkea turhaa. Dlnakaiuttimena Live kun ei toimi. Libratone Live Hinta: Mitat (k x l x s): Massa: Lisätietoja: 699 47 x 19,5 x 15 cm 6,5 kg www.eet.fi, www.libratone.com + Moitteeton viimeistely + Äänensävy hyvin muokattavissa + Myös analoginen ja optinen linjatulo Langaton toisto vain Airplayllä 12 HIFIMAAILMA 2/2012. "Voicing"-ominaisuus muokkaa ekvalisoinnilla taajuusbalanssia käyttäjän mieleiseksi. Mobiilisovellus tekee muutakin. Elementteinä käytetään viiden tuuman bassoa, kahta kolmetuumaista keskiäänistä ja kahta tuuman nauhadiskanttia. Kaiuttimen käyttöönotto on varsin epätavallinen. Libratonessa on sisäänrakennettu wlan-palvelin, johon otetaan yhteys joko tietokoneella tai iPodilla. K O K E I L U : L IBRATON E L IV E -AIRPLAY-KAIUTIN n TEKSTI: MAURI ERONEN n KUVAT: VALMISTAJA Vakuuttavasti ilmasta TANSKALAISEN LIBRATONEN OIVALTAVA AIRPLAY-KAIUTIN ON TOTEUTETTU UPEASTI. 3,5-millinen miniplugi ymmärtää analogista ja optista digitaalista signaalia. Basson määrän saa asetuksilla helposti kuriin, minkä jälkeen toiston on sekä luonnollista että yllättävän dynaamista. Etulevyn yläkulmassa sijaitseva lintupainike kertoo värityksellään kaiuttimen tilan. Useampi painallus siirtää sen tilaan, jossa voidaan määrittää verkkoasetukset selaimen kautta. Värivaihtoehtoja on viisi: harmaa, musta, beige, punainen ja vihreä. Kaiuttimen omaan wwwserveriin tehdään tämän jälkeen selaimella määritykset kotiverkon langattomasta verkosta. TUOTTEISTUS ON ONNISTUNUT VÄHINTÄÄN YHTÄ HYVIN KUIN SEN PARIKSI TARKOITETUISSA OMENAÄÄNILÄHTEISSÄ. K aiutin näyttää ja tuntuu skandinaaviselta. Jos kaiuttimen liittää esimerkiksi televisioon, kannattaa kytkentä tehdä analogisena television kuulokelähtöön, jotta äänenvoimakkuuden säätö olisi mahdollisimman helppoa. Tämän jälkeen kaiutin näkyy Airplay-yhteensopivissa soittimissa kaiuttimena samannimisenä kuin käyttäjä alkuasetuksissa sen määritti. Libratonen iOS-sovelluksella onnistuu äänenvoimakkuuden säädön lisäksi äänenvärin muokkaus sekä toiston hienosäätö eri sijoituksen mukaan. MUOKATTAVA ÄÄNI Vaikka Libratone Live onkin pääsääntöisesti tarkoitettu Airplay-kaiuttimeksi, voi äänen tuoda siihen myös kaapelilla. Bassoelementti osoittaa eteen ja keskiääniset sekä diskantit 60 asteen kulmassa takaviistoon. laan. Aivan valmistajan mainostamaan huoneen täyttävään äänivalliin ei järeän stereosetin tapaan ylletä, mutta tasapainoisen kylläiseen toistoon kylläkin. Yleensä kompaktien kaiuttimien kompastuskivenä on niiden ponneton ja helposti säröytyvä toisto. Suoraan paketista otettuna Libratone Live kuulostaa melko yläbassovoittoiselta. n YHTEENVETO Langaton Airplay-kaiutin, jonka viimeistely on erinomaista ja ääni hyvin muokattavissa eri ympäristöihin. JÄMÄKKÄ OLEMUS JA MUOKATTAVA ÄÄNENTOISTO YHDISTYVÄT KONSTAILEMATTOMAAN HELPPOUTEEN. Sijoituksella stereokuvan kerrotaan levenevän ja bassojen tehostuvan juuri sopivasti. Jälkimmäistä varten täytyy ostaa erikseen adapteri. Runsaan 20 neliön huoneessa Libratone Liven ääniteho riittää kuitenkin erinomaisesti. Kaiuttimen viistoihin takaseinämiin sijoitetut kaiutinelementit tehostavat takaseinästä heijastuessaan illuusiota stereotoistosta, kunhan etäisyys sivuseiniin on riittävän suuri. Libratone Liven dynaamisen vaivaton toisto ja kokonaisvaltaisesti onnistunut suunnittelu herättävät vahvaa omistamisen halua. Koko käyttöönottoprosessi kestää pari minuuttia, ja vaiheet on hyvin dokumentoitu mukana toimitettavissa oppaissa. Koska siinä ei ole näyttöä tai painikkeita, tehdään verkkomääritykset selaimen avulla. Manuaaleja on useampi kappale, ja ne on sijoitettu eri käyttöympäristöjen mukaan (pc/mac/ipod) omiin pieniin taskuihin. Airplay-rajoittuneisuus saattaa karsia pois potentiaalisia ostajia. Kaiutin kuitenkin tottelee valmistajan oman sovelluksen lisäksi iPodin sisäänrakennettuja eq-tiloja. Kiviseinäisessä huoneessa ohjeistus tuntui pätevältä. Kun kaiutin on saanut yhteyden lähiverkkoon, vilkkuu lintunäppäin hiljalleen valkoisena valmiustilan merkiksi. Kaiutin on kääritty pehmeään kashmir-villaan, ja päädyt ovat kiiltovalkoiset
NADissa haluttu lähde täytyy etsiä yksi kerrallaan selaten. Viimeistely on tutun karua mutta laadukasta. IP-osoitteen hakemista kaapeliyhteydellä täytyy odottaa liki minuutti, ja pelkästään langattomien tukiasemien listauksessa kestää suurin piirtein yhtä kauan. Etulevyn näyttöjen tekniikka vaihtelee. NADin kaukosäätimen komennot menevät jonkin verran paremmin perille turhia osoittelematta. RADIO TOISTUU NIIN NETISTÄ KUIN ANTENNILLAKIN. NAD istuu ulkonäöllisesti valmistajan muiden Classic-sarjan laitteiden joukkoon. Satunnaisesti rullan kääntely toimii epäjohdonmukaisesti ja valinta hyppää valikossa epämääräisesti. Molempien etulevyssä on usb-liitäntä, joka tukee wav-, flac-, mp3-, wma- ja aac-tie- dostoja massamuistilaitteilta. Denonilla kestää selvästi kauemmin löytää tarjottu nettiyhteys. Denonissa on kaikille lähteille suoravalinnat kaukosäätimessä. Denonin tarkka oled-näyttö on modernimpi kuin NADin pistematriisi. Iso osa käyttöpainikkeista on sijoitettu ympyrän kehälle, jossa selaus- ja toimintapainikkeet vaihtavat roolia käyttötilanteen mukaan. Lähteiden läpikäynti on kuitenkin salamannopeaa. Näp- päinasettelultaan säätimet eivät paljoa eroa toisistaan. NADilla yläraja tulee vastaan 24 bit/48 kHz:ssä. NADissa pari menu-näppäimen painallusta kesken toiston aiheuttaa näyttöön bugin, jossa soiva kappale jää valikon päälle vierimään vaakasuunnassa. Molemmissa on neljä riviä, mutta Denon on monipuolisempi ja mukautuu käyttötilanteeseen kasvattavalla oleellisen informaation, kuten soivan raidan, kokoa. Valikon selaus päivittää näytön normaaliksi. Ulkonäkö on rauhallinen. Denon toistaa flac-tiedostot myös hires-formaatissa 24 bittiin ja 96 kilohertsiin saakka. Apple Lossless -tiedostot jäävät valitettavasti toistumatta. NADin etulevyn rulla toimii nurinkurisesti; myötäpäivään kääntö peruuttaa valikossa ylöspäin. Kaukosäätimillä molemman laitteen käyttö on viiveetöntä. Muovisessa etulevyssä on tärkeimmät painikkeet, ja laitteen käyttöönotto sekä valikoiden selaus onnistuu ilman kaukosäädintä. NAD ei mahdollista uuden ohjelmistoversion hakemista netistä suoraan laitteella. SUORAVIIVAISESTI KÄYTTÖÖN Kummatkin liittyvät lähiverkkoon kaapelilla tai langattomasti. Toimintaa ei ole mahdollista valikoista asettaa loogisemmaksi. Perinteinen design lieneekin ollut C 446:n lähtökohtana, sillä sen sisuskalut vievät vain pienen osan kotelon tarjoamasta tilavuudesta. V E R TA I LU TES TI : DEN ON DNP-720AE JA NAD C 446 -VERKK O SO I T T I M E T n TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Viisut verkosta TIEDOSTOMUSIIKIN TUKI TULEE VAKIOVARUSTEENA KOTITEATTERIN LAITTEISSA AINA TELEVISIOISTA VAHVISTIMIIN, MUTTA VASTA NYT PERINTEISILTÄ HIFIMERKEILTÄ ON ALKANUT TULLA ITSENÄISIÄ UUDEN MUSIIKIN TOISTIMIA. DENONIN JA NADIN SOITTIMET HAKEVAT SÄVELET VERKOSTA JA USBMUISTILTA. Matalampi Denon käyttää alumiinia etulevyn materiaalina. Paketeissa tulee mukana takalevyyn ruuvattava wlan-antenni. Sama tiedostopaletti pätee myös dlna-verkkotoistossa. Alkujärjeste- 14 HIFIMAAILMA 2/2012
Kolmelle kanavalle on suoravalinta kaukosäätimessä, johon tallennus tapahtuu haluttua muistipaikkanäppäintä pitkään painamalla. Dlna-palvelimen selaamisen ja toiston lisäksi sekä Denon että NAD osaavat toimia dlna-etätoistimina. "Favorite"-näppäimen painallus tuo esiin valikon, josta voi valita haluaako suosikkilistasta hakea tallennetun kanavan tai tallentaa joukkoon soivan kanavan. lyjen jälkeen tallennetun yhteyden luominen tapahtuu konetta käynnistettäessä nopeasti. NADin verkkoyhteyden luominen on paljon nopeampaa. Denon tottelee etätoistoa orjallisena, vaikka se olisi sillä hetkellä muussa käytössä. Mareksound muutti. Avajaistarjoukset, olkaa hyvä. Yamaha A-S1000 integroitu vahvistin + Elac BS 243 jalustakaiutinpari = 1699 (OVH 2405) Paketin ostajalle sarjaan kuuluva CD-soitin (CD-S1000, OVH 1199) + 699 Yamaha A-S2000 integroitu vahvistin + Elac FS 247 lattiakaiutinpari = 2999 (OVH 4207) Paketin ostajalle sarjaan kuuluva CD-soitin (CD-S2000, OVH 1599) + 999 Yamaha RX-V810 AV-viritinvahvistin + Elac Starlet 5.1-kotiteatterisarja = 1499 (OVH 1878) Paketteja tarjolla rajoitetusti. Jos soitin sammutetaan nettiradiokanavan soidessa, jatkaa se radiokanavan toistamista noin kuuden sekunnin päästä virtojen päälle kytkemisestä. Neljän watin tehonkulutus nopeasti heräävässä verkkovalmiustilassa aiheuttaa noin viiden euron vuosikustannukset (15 snt/kWh). puh: 010 321 3220 HIFIMAAILMA 2/2012 15. Käynnistymisessä soitin jahkailee kuitenkin 22 sekuntia, kunnes sammutettaessa soinut nettiradio jälleen soi. Wlan-tukiasemien listaus tapahtuu käytännössä saman tien. Um- pimähkään valitut parikymmentä radiokanavaa toimivat pääsääntöisesti vakaasti pätkimättä. Denonilla mieleisimpiä nettiradioita on helppo lisätä suosikkeihin tai suoraan kaukosäätimessä oleviin pikavalintoihin. Nettisaitilla kanavat voi myös järjestää bittinopeuden mukaan, joten hyvälaatuisten kanavien löytäminen on helppoa. Verkkoyhteyttä ylläpitävää valmiustilaa ei ole, mutta valmiustilan tehonkulutus onkin alle yksi watti. NAD täytyy tosin asettaa ensin valmiiksi "UPnP Receiver" -tilaan odottamaan streamin lähetystä. Kun soittimen rekisteröi vtunerpalvelussa, on suosikkikanavien hallinta ja organisointi mahdollista netin kautta. Sopivilla sovelluksilla tiedostojen toisto tietokoneelta tai mobiililaitteilta on mahdollista verkon kautta siten, että verkkovirittimeen ei tarvitse koskea lainkaan. NADissa kuunneltavan tai listassa valitun kanavan tallentaminen tapahtuu "MEM"näppäimellä, joka lisää sen automaattisesti suosikkeihin. Denonin nettiyhteyden ylläpitävä valmiustila nopeuttaa heräämistä merkittävästi. Syvässä valmiustilassa toiston alkamista täytyy odottaa noin minuutti. info@mareks. Tuotteet helposti myös Resursbankin osamaksulla. Mareksound Oy Valimotie 2 00380 HKI - www.mareks. Soittimessa on päävirtakytkin takana. Se ilmaantui UPnP-listaan vasta kun ensin valitsi jonkin muun lähteen. RADIOTA JA KOTIPALVELIMIA Sekä Denon että NAD löytävät seitsemisenkymmentä suomalaista nettiradiokanavaa. Välillä NAD ei heti käynnistämisen jälkeen löytänyt Twonky-mediapalvelinta lähiverkosta
Rytmistä tuntuu välillä olevan hankalaa saada kiinni. Tehonkulutus .................................................................. 6/10 MITTAUSTULOKSET Sisälmykset ovat kuin halvoista cd-soittimista: pakkamuuntaja ja integroituja piirejä. 2,0 V Kanavatasapaino, 1 kHz ............................................ 103 dB Lineaarisuus, 44,1 kHz/16 bit ................................ Käyttäjä ei voi itse netin kautta päivittää firmwarea. Jitter-komponenttien taso on suuri. NAD erottuu digitaalisen dab-radion antenniliitännällä, ipod-telakka-, ir- ja antenniliitännöillä, triggerillä sekä ohjaukseen tarkoitetulla sarjaportilla. Toistoon on vaikea saada tiukkaa otetta, mutta rento ote on toisaalta kiehtova - kuin humalaisen toilailuiden seuraaminen. 97 dBFS Harmoninen särö, 1 kHz......................................... NAD ei jostain syystä osannut toistaa wavtiedostoja Twonkyn dlna-palvelimelta. Etätoistossa Denonin iOS-sovellus ei kerro soitettavasta kappaleesta kuin raidan nimen. NADilla toiston asettaminen pauselle ei onnistu, mutta Denonilla kyllä. Dlna-etätoistossa ongelmaa ei ollut Windowsin Play to -ominaisuuden tai foobar2000:n kanssa. NADin Suomessa tarpeettoman digitaalisen DAB-radion sijaan Airplay-toistosta ja Applen mobiililaitteissa toimivasta kaukoohjauksesta on hyötyä. Denon Remote -sovelluksella näkee sillä hetkellä soivan kappaleen tai radiokanavan Taajuusvaste analogisista linjalähdöistä. Jitter linjalähdöistä dlna- ja usb-toistossa. Windows Media Playerin sisäänrakennettu dlna-palvelin suostui tarjoamaan wavit soittimen ymmärtämässä muodossa. Pyöritinkoneiston puute jättää koteloihin paljon tyhjää tilaa. Molemmat osaavat kytkeytyä Applen soittimiin, mutta NAD tarvitsee toistoa varten 159 euron hintaisen IPD2-lisävarustetelakan. Valmistaja toimitti päivitetyn ohjelmiston, mutta sitä ei enää ehditty testaamaan. Diskantti on piirroltaan siisti mutta tasoltaan hillitty ja kiilloltaan himmeä. Soitin ilmoitti näytössään "Decoder Error". Analogiannossa on paljon matalataajuista jitteriä, joka ilmenee päätaajuuden levenemisenä sekä lukuisina yksittäisinä piikkeinä sen ympäristössä. 0,0026 % IM-särö, 2nd/3rd ....................................... 103/87 dB Häiriöetäisyys, A-paino .............................................. 5 W Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS ............................................ 0,00 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz ........................................ Denonissa yhteys muodostuu suoraan i-laitteiden mukana toimitettavan usb-kaapelin kautta. Myös usb-tikuilta wavit soivat ongelmitta. 0,0004/0,0011 % Jitter, 44,1 kHz/16 bit .............................................. Dlna-etätoistossa raitojen vaihtaminen omalla säätimellä ei onnistu kummassakaan, ja Denonilla vaihdon yrittäminen pysäyttää toiston ja tyhjentää soittolistan kokonaan. Vaikka tarkan jämpti hallinta puuttuu, ja piirto voisi olla tarkempaa, tuntuu elämänmakuinen ote varsin helposti lähestyttävältä. Pääosin toisto etenee totuttua hitaammin, mutta ottaa pienen spurtin ikään kuin kiriäkseen menetettyä aikaa. Verkkoyhteyden aktiivisena pitävä valmiustila kuluttaa noin 4 wattia. Ominaisuuksissa Denon vetää pidemmän korren. Denoniin iPod kytkeytyy suoraan usb-liitännän kautta. 16 HIFIMAAILMA 2/2012. V E R TA I LU TES TI : DEN ON DNP-720AE JA NAD C 446 -VERKK O SO I T T I M E T Denon DNP-720AE Hinta: Mitat (lxkxs): Massa: Lisätietoja: 499 43,4 x 7,4 x 33 cm 2,9 kg www.denon.fi KUUNTELUARVIO Yleisbalanssi on tummahko, miellyttävään päin kallellaan. 2700 ps Tehonkulutus on alhainen käytössä
Käyttöliittymältään se on Denoniin verrattuna antiikkinen, ja suosikkiradiokanavilta puuttuu suorat pikavalinnat kaukosäätimestä. Selvästi edullisemman Denonin valttina ovat sen Airplay-yhteensopivuus Apple-ympäristössä. Mittauksissa havaitut ongelmat eivät ole suuren suuria käytännössä. 0,0021 % IM-särö, 2nd/3rd ....................................... Viimeisin terä jää uupumaan, mutta kuunneltavuuden helppous korvaa paljon. 92 dBFS Harmoninen särö, 1 kHz......................................... Sitä voi myös komentaa Applen kannettaviin asennettavilla ohjelmilla, jolloin näköyhteyttä soittimeen ei tarvitse. Myös Android-kaukosäädinsovellus on valmistajan mukaan tulossa. detaljeista tuntuu häviävän. Myös taajuusvasteissa on aavistuksenomaista heittoa diskanttipäässä. n Jitter linjalähdöistä dlna- ja usb-toistossa. Niiden taso on kuitenkin melko alhainen. NAD on mittaustuloksiltaan ja ääneltään karvan mitan edellä. 2,0 V Kanavatasapaino, 1 kHz ............................................ Näin pienet poikkeamat eivät ole kuultavissa, mutta kielivät suunnittelussa tehdyistä oikopoluista. 102/90 dB Häiriöetäisyys, A-paino .............................................. 0,00 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz ........................................ NADin kaltaiseen rytmiseen menevyyteen ja kiehtovuuteen se ei kuitenkaan aivan yllä. Ääni on kuitenkin menevää ja helppoa, ja leppoisasta luonteesta saattaa jopa olla hyötyä heikkolaatuisia nettiradiokanavia kuunnellessa. NAD C 446 Hinta: Mitat (lxkxs): Massa: Lisätietoja: 799 43,4 x 7,4 x 33 cm 2,9 kg www.denon.fi KUUNTELUARVIO Sointimaailma on eheä. Keskialueen täyteläisyys, puhaltimien ja miesvokalistien muheva rintaääni välittyvät epäskarpin kokonaisuuden alta. Ominaisuus pitää erikseen sallia iTunesin asetuksista. Kaukosäätimessä on myös lähteen valinta, dlna-palvelimen sisällön selaus sekä suosikkinettiradioiden esivalinnat. Denonissa näkyy im-särötestin 19 ja 20 kilohertsin signaalien levenemistä, kun taas NADissa harmoniset särökomponentit ovat voimakkaita ja niitä on useita. Molemmissa on selviä viitteitä heikosta lineaarisuudesta, mikä ilmenee NADissa melko voimakkaana intermodulaatiosärönä ja kummassakin jitterinä. Airplay mahdollistaa tietokoneella sijaitsevan iTunes-ohjelman käskyttämisen Denonin omalla kaukosäätimellä. Tehonkulutus ................................................................ Jitter koostuu tasaisesti jakautuneista komponenteista usealla eri taajuudella. Virtalähteen synnyttämiä häiriöitä ei ole, vaan ongelma piilee jossain päin analogitoteutusta. Denonin luonne on samankaltainen. 7/10 MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste analogisista linjalähdöistä CD-toistossa. tiedot, mikä on tervetullutta laitteen oman näytön pienuuden vuoksi. Balanssi on rauhalliseen kallellaan, mutta mataksi tai vaisuksi sävyä ei voi syyttää. Denonilla ilmenee aaltoilua 2 kilohertsin yläpuolella, ja NADin vasta nousee ylimpiä taajuuksia kohti kunnes vaimenee jyrkästi lähellä 20 kiloa. 0,0007/0,0230 % Jitter, 44,1 kHz/16 bit ................................................ Soitin tarjoaa riipivyyden sijaan tasapainoisen miellyttävää soljuvuutta, viimeisten detaljien kustannuksella. 101 dB Lineaarisuus, 44,1 kHz/16 bit ................................ Denonista poiketen matalataajuista jitteriä on varsin vähän. YHTEENVETO Soittimet toimivat viiveettä, ja pelkästään mahdollisuus käyttää niitä ilman ulkoista näyttölaitetta on selkeä etu kotiteatterilaitteisiin integroituihin ratkaisuihin nähden. Tällöin raidan vaihtoa varten ei tarvitse kipittää pöytäkoneen luokse. Denon + Airplay-toisto + Tarkka näyttö + Vähävirtainen + Pikavalinnat nettiradioille Verkkoyhteyden luonnin hitaus Suuri jitter NAD + Menevä ääni + Nopea käyttää Hitaahko käynnistys Ohjelmistobugit MITTAUKSET JA ÄÄNI Mittaustulokset paljastavat, että verkkosoittimet eivät aivan pääse hyvälaatuisen cd-soittimen tasolle. Vaikka äärienergian välittämisessä on aavistus jarruja, säilyy rytminen kepeys, vaikkakin maailma maalautuu unenomaisella tyyneydellä. 690 ps Toisto ei ole lineaarinen (±1 dB) CD-tasoisen äänen (16 bit/44,1 kHz) mahdollistamaan 96 desibelin dynamiikkaan asti. 12 W Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS ............................................ NADin toisto on diskanttipäältään aavistuksen elotonta, ja osa HIFIMAAILMA 2/2012 17. Kaiken kaikkiaan silti erittäin kuunneltavaa kastia. Denoniin on myös lupailtu sisäänrakennettua Spotify-tukea, mutta vielä testaushetkellä sen toistamista varten tuli käyttää jotain Applen kannettavaa (iPod/iPad/iPhone) ja Airplay-lähetystä
V E R TA I LU TES TI : HIFIS TIN AKTIIVIKAIUTTIMET n TEKSTI: TEPPO HIRVIKUNNAS n KUVAT: TEPPO HIRVIKUNNAS JA MAURI ERONEN n MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO, AKUSTIIKAN LABORATORIO ADAM AUDIO A8X BEH RIN GER TRUTH B3031A FOC AL CMS 65 GE NELEC 8050A KRK ROKIT 8 MACKIE HR824MK2 M-AUDIO STUDIOPHILE DMS-3 PIONEER S-DJ08 P ROFE L PRO STUDIO 80 RC F MYTHO 8 18 HIFIMAAILMA 2/2012
Aktiivikaiuttimissa on myös usein erilaisia säätöjä, joilla ääntä voi muokata erilaisiin sijoituksiin ja olosuhteisiin paremmin sopivaksi. Sen rakenne ja toteutus ovat korkeatasoiset, säädöt mahdollistavat äänen monipuolisen korjailun, ja kuunteluraati totesi äänenlaadun olevan lähes yksimielisesti testiryhmän kärkeä. Jakosuodatus on tarkempi ja lineaarisempi kuin passiivikaiuttimissa. Orjallisen pistetaulukon ja tähtien tuijottamisen sijasta tulisi katse ja ajatukset kohdistaa myös kuunteluarvioiden sisältöön ja katsastaa myös kuuntelijoiden omat valinnat sekä pohtia niiden suhdetta omiin kuuntelumieltymyksiin. Aktiivikaiuttimen voi kytkeä suoraan säädettävällä ulostulolla varustettuun da-muuntimeen, etuvahvistimeen, tietokoneeseen tai vaikka taulutelevisioon; oikeastaan mihin vain säädettävällä ulostulolla varustettuun äänilähteeseen. Muita kovempaa kuunnellut Jukka Piispa piti Genelecin lisäksi Adam Audiosta ja Mackiesta. ammattiäänentoistossa, erityisesti äänen tarkkailuun äänitysstudioissa ja radio- ja televisioasemilla, missä tarvitaan mahdollisimman neutraalia toistoa. Vahvistimet voidaan myös suunnitella juuri tietyn äänialueen tarpeita vastaavaksi. Kun toisto jaetaan halkaisijaltaan pienemmälle elementille, levenee suuntakuvio, jolloin sivulle säteilevän äänen toistossa tapahtuu jyrkkä muutos. Yleisesti ottaen kaiuttimen sijoituksella ja kuuntelutilan akustiikalla on merkittävä vaikutus toistoon. Normaalissa asuinhuoneessa kuuntelupaikalle heijastuu ääntä myös seinistä ja HIFIMAAILMA 2/2012 19. Passiivikaiuttimissa tällaiset säädöt on paljon vaikeampi toteuttaa. muista rajapinnoista, ja siksi myös kaiuttimen ympärilleen säteilemällä äänellä on suuri merkitys toistoon. Lähes kaikissa testissä mukana olleissa kaiuttimissa on hyllykorjaimet matalille ja korkeille taajuuksille. Siksi tarkkailukaiuttimen toisto ei välttämättä sovi runsaasti heijastavia pintoja sisältävään huoneeseen. taajuuksilla) eikä vain korostaen tiettyä keskitaajuutta, kuten useimmat ns. Kuuntelupaikalle saapuva ääni on pääosin suoraan kaiuttimesta säteilevä ääntä. Hyllykorjain ei tarkoita kaiuttimen hyllysijoituksen korjausta, vaan korjauksen muotoa ja toimintatapaa. Tällainen korjauksen tarjoavat Focal, Genelec, M-Audio ja RCF. Kaiuttimen sijoitus tason päälle voi aiheuttaa korostumaa ylemmälle bassoalueelle. Studiot ja äänitarkkaamot ovat yleensä voimakkaasti vaimennettuja eli seinät ja muut pinnat eivät juuri heijasta ääntä. Hyllykorjain korostaa tai vaimentaa lineaarisesti laajaa taajuusaluetta tietyn taajuuden alapuolella (bassotaajuuksilla) tai yläpuolella (korkeilla STUDIOON VAI KOTIIN? Kuluttajien keskuudessa aktiivikaiuttimet ovat tuttuja lähinnä tietokoneiden äänentoistosta. Niin tapahtui myös edellisessä vertailutestissä. TESTASIMME JOUKON HIFIKÄYTTÖÖN SOVELTUVIA KESKIKOKOISIA AKTIIVIKAIUTTIMIA HYVIN LAVEASSA HINTALUOKASSA, 4003200 EUROA. Sivulle siirryttäessä korkeat taajuudet vaimenevat selvästi. Mauri Erosen esille nostama RCF Mytho 8, Mikael Nederströmin korkealle nostama Profel ja varauksin myös Mackie. Koska tarkkailukaiuttimet suunnitellaan vaimennettuun tilaan, suunnittelun lähtökohtana on ennen kaikkea mahdollisimman tasainen vapaakenttävaste eikä niinkään tehovaste. HALUSIMME SELVITTÄÄ, RATKAISEEKO HINTA. A ktiivikaiutin on monessa suhteessa tavallista passiivikaiutinta parempi vaihtoehto. Kaiuttimen tehovaste kuvaa kaiuttimen toistoa heijastukset huomioiden. Kaiuttimen vapaakenttävaste kuvaa nimenomaan tätä suoraan kaiuttimesta saatavan toiston taajuusjakaumaa ja sen tasapainoa. Hänen valintojaan olisivat tietyin varauksin KRK, M-Audio ja Behringer. VAHVUUTENA SÄÄDÖT Aktiivikaiuttimiin on passiivisisariaan helpompi toteuttaa erilaisia ääneen vaikuttavia säätöjä. sävynsäätimet tekevät. Genelec antaa tarvittaessa myös kohtalaisen paljon ääntä. Vastapainona sen hinta on selvästi testin korkein. Aktiivikaiuttimessa jokaiselle äänialueelle (kaiutinelementille) on oma vahvistinaste, ja jakosuodatus tehdään linjatasoiselle signaalille ennen vahvistimia. Ehdottomasti pitää luottaa myös omiin korviin. Ongelmia saattavat muodostaa monitiekaiuttimen elementtien erilaiset suuntakuviot: Halkaisijaltaan suuren elementin suuntakuvio kapenee voimakkaasti korkeita taajuuksia kohden siirryttäessä. Optimaalinen tehovaste on loivasti korkeita taajuuksia kohden laskeva, ja joka tapauksessa mahdollisimman tasainen. Jakosuodattimen toiminta ei ole passiivikaiuttimen tavoin riippuvainen kaiuttimen taajuuden mukaan vaihtelevasta kuormasta. desktopkorjaus, mikä tarkoittaa käytännössä pöytä- tai tasosijoituksen aiheuttaman ylemmän bassoalueen (150250 Hz) korostuman vaimennusta. Aktiivikaiuttimia käytetään usein mm. Useissa kaiuttimissa on hyllykorjauksen lisäksi kaikkein matalimpien taajuuksien vaimennus tai ylipäästösuodatus. Myös kuuntelutottumukset ovat erilaiset. Tämä näkyy tehovasteessa yleensä jakotaajuuden yläpuolella olevana korostumana. Monipuolisilla säädöillä voidaan kompensoida sijoituksen ja tilan akustiikan aiheuttamia muutoksia toistossa. Tutustumisen arvoisia ovat mm. Kaikkein monipuolisimmat säädöt ovat M-Audiossa ja RCF:ssä. n YHTEENVETO Testin parhaimmaksi kaiuttimeksi voidaan julistaa Genelec 8050A. Koska kullekin äänialueelle on oma vahvistin, esimerkiksi bassoa ohjaavan vahvistimen yliohjaus ei aiheuta säröä korkeille taajuuksille. Heikki Sihvonen otti jälleen selvän irtioton yleisestä linjasta. Joissakin malleissa on myös ns. LAADUKAS AKTIIVIKAIUTIN ON VARTEENOTETTAVA VAIHTOEHTO PERINTEISELLE PASSIIVIKAIUTTIMELLE JA MONESSA SUHTEESSA JOPA PAREMPI. Riku Hakala valitsisi itselleen Focalin ja Genelecin vasta kakkostilalle. Aktiivikaiuttimessa äänisignaali jaetaan eri taajuusalueisiin ennen vahvistamista, kun passiivikaiuttimissa jako tehdään vasta vahvistuksen jälkeen. Hintaluokan toisesta päästä löytyy Behringer Truth B3031A, joka tarjoaa käsittämättömän hyvän hinta/laatusuhteen. Säätöjä voidaan tarvita sijoitettaessa kaiutin esimerkiksi lähelle seinää tai muuta rajapintaa, mikä korostaa erityisesti matalien taajuuksien toistoa
RCF Mython Bass Rolloff-korjaimen vaikutus kolmella eri asetuksella. KRK:n säädöt ovat vertailun suppeimmat. Diskantille on lisäksi koko elementin alueeseen tasaisesti vaikuttava säätö +/- 4 dB. Säädöt toimivat oikeaoppisesti ja kattavat hyvin useimmat tarpeet. Kuvassa Focal CMS65 asetuksen maksimivaimennuksella. Kuva 3. Sisääntulona myös perinteinen rca-liitin. Genelec 8050A:ssa on dippikytkimillä toteutetut hyllytyyppiset säädöt bassolle (0, -2, -4, -6 dB) ja diskantille (+2, 0, -2, -4). Taso on valittavissa bassolle (0, -1,5, -3, -4,5 dB) ja diskantille (+1,5, 0, -1,5, -3 dB). Basson ja diskantin tasonsäädöt ovat hyllykorjain-tyyppiset (+2, 0, -2 ja -4 dB). Virtakytkennälle on valittavissa automaattitoiminto. Kaiuttimessa on ainoastaan diskanttielementin tasoon vaikuttava säätö, jonka asetukset ovat +1, 0, -1 ja -2 dB. Sisääntulona myös perinteinen RCA-liitin. Pioneerissa on melko vaatimattomat säätömahdollisuudet. Diskantin tasonsäädön voimakkuus on +1, 0, -1 ja -2 dB. Säätöjen tekeminen on hieman hankalaa niiden sijainnin ja merkintätavan johdosta. Päävirtakytkin sijaitsee takapaneelissa, ja kaiuttimen edessä on standby-valmiustilan hipaisukytkentä. Aktiivikaiuttimien monipuolisilla säädöillä voidaan korjata kaiuttimien epäedullisen sijoituksen ja huoneen akustiikan aiheuttamia toistovirheitä ja myös hienosäätää ääntä oman maun mukaan. Mackiessa on kolmiasentoiset säätökytkimet basson (0, -2, -4 dB) ja diskantin (+2, 0, -2 dB) tasolle. Virtakytkin on hieman hankalassa paikassa eikä kytkennälle ole automatiikkaa. RCF:ssä on runsaasti dippikytkimin dsp-ohjattuja säätöjä. Auto standby sammuttaa virrat automaattisesti tietyn ajan kuluttua tulosignaalin päättymisestä. Kuva 4. Alarajataajuudelle on neljä vaihtoehtoa: 40, 60, 80 ja 100 Hz. hyllykorjaus (vaimentaa (tai korostaa) matalia taajuuksia lineaarisesti laajalta alueelta jo ylemmältä bassoalueelta lähtien. Korkeiden taajuuksien hyllykorjaus (M-Audio: "HF Shelf") vaikuttaa vastaavasti vain kaikkein ylimmille taajuuksille. Kaikki korjaimien ja säätöjen toimintaa kuvaavat toistovasteet löytyvät nettijatkoilta Hifimaailman nettisivuilta osoitteessa www.hifimaailma.fi kohdasta Artikkelit 20 HIFIMAAILMA 2/2012. Bassolle ja diskantille on toiminnaltaan tavallisen vahvistimen sävynsäätöjä muistuttavat säätimet. Pioneeriin voidaan liittää neljä erillistä äänilähdettä. Lisäksi on ns. Säädöt ovat monipuoliset ja hyvin toimivat, mutta niiden asettaminen ahtaassa tilassa vaatii tarkkuutta. Bassolle on lisäksi alarajataajuutta leikkaava säätö ja 160 hertsin keskitaajuudella vaimentava desktop-kaistasuodin, jonka asetukset ovat 0, -2, -4 ja -6 dB. Tästä on apua kompensoitaessa läheisten rajapintojen aiheuttamaa bassokorostusta. Focalissa on monipuoliset, selkeästi merkityt ja hyvät säädöt. Keskitaajuuksia kilohertsin ympäristössä voidaan säätää kaistasuotimella (+1,5, 0, -1,5, -3 dB). Profelin basson ja diskantin hyllykorjaimien säätöjen vaihtoehdot ovat +2, 0 ja -2 dB. Desktop notch vaimentaa pöytä- tai tasosijoituksesta mahdollisesti aiheutuvaa ylemmän bassoalueen korostusta. Virran kytkentä voidaan valita automaattiseksi. Nämä riittävät useimmissa tapauksissa. V E R TA I LU TES TI : HIFIS TIN AKTIIVIKAIUTTIMET Adamin portaattomat basso- ja diskanttisäädöt toimivat tavallisen vahvistimen säätöjen tavoin, ja niiden alue on +/- 6 dB. Bassolle on myös sen ääripäähän keskittyvä säätö, jonka asetukset ovat 0, -2 ja -4 dB. Kummankin vaikutus on noin +/- 6 dB. Bassolle on myös alarajaan vaikuttava säätö (37, 47 ja 80 Hz). Kuva 1. Liitäntä on mahdollista myös tavallisella RCAliitännällä. M-Audiossa on erittäin monipuoliset dippikytkimin valittavat säädöt. Matalien taajuuksien ns. desktop-säädöt (0, -1, -2, -3 dB) taajuuksille 175, 200 ja 220 Hz. Basson asetukset ovat 0, -1, -2 ja -4 dB. Behringerissä on erittäin havainnollisesti merkityt säädöt: basson tasoon laaja-alaisesti vaikuttava hyllytyyppinen korjain sekä alarajaa leikkaava säätö (kumpikin 0, -2, -4 ja 6 dB). Lisäksi on ns. Toiminnaltaan säädöt ovat asialliset. Säädöt ovat muuten toimivat, mutta niillä ei voi poistaa kunnolla bassokorostumaa, jonka keskitaajuus on 70 Hz. Diskantille on niin ikään laaja-alainen säätö (+2, 0, -2 ja -4 dB). 2 dB/125 Hz) ja kilohertsin ympäristössä vaikuttava 2 desibelin korostus. desktop-säätö (n. Lisäksi on alarajataajuutta nostava säätö (0, -2, -4 ja -6 dB/35 Hz) sekä 160 hertsin ympäristön desktop-säätö, jonka vaimennus on 4 dB. M-Audioon voidaan kytkeä suoraan myös digitaalinen äänilähde. Kuva 2. Alarajataajuuteen vaikuttavan neliasentoisen kytkimen korkein asetus nostaa ylipäästön 80 hertsiin
Adam, KRK ja MAudio kärsivät elementtien suuntakuvioiden sovituksesta. Punainen käyrä on mitattu kohtisuoraan edessä, sininen 20 asteen kulmassa sivulla ja vihreä 60 asteen kulmassa. Ideaalitilanteessa taajuusvasteet joka suuntaan ovat luonteeltaan samanlaisia. Tällöin tietty ääni jää hetkeksi soimaan kaiuttimessa. Jos kaiutin on vaakatasossa voimakkaasti suuntaava, sivuseinien kautta tulevat heijastukset vähenevät selvästi. Joissain malleissa on myös liitäntä 6,3 mm plugille (samanlainen kuin kuulokkeissa). Mikäli lähtöpäässä ei ole xlr-lähtöjä, välissä voidaan käyttää rca/ xlr-sovitinta tai rca/xlr-kaapelia. 22 HIFIMAAILMA 2/2012. Jos käyrässä on kuoppa, tietynkorkuiset äänet vaimentuvat. Taajuusvasteen käyrät kuvaavat, miten tasapainoisesti erilaiset äänet toistuvat. Mittaus tehtiin 1 metrin etäisyydellä yhdestä kaiuttimesta ns. Kaiuttimen vaste on joka suuntaan erilainen. Muutoin seurauksena voi olla voimakas kytkentä-ääni. Mackiessa ja varsinkin Pioneerissa on enemmän poikkeamia. standby-tila erillisellä kytkimellä, mutta ne täytyy joka tapauksessa käynnistää erikseen omista kytkimistä. Suora rca-sisääntulo on Adamissa, Focalissa, KRK:ssa, Mackie:ssa ja Pioneerissa. Aktiivikaiuttimien sisääntuloherkkyys ja äänenvoimakkuus (taso) tulisi säätää siten, ettei kaiuttimia ja niiden vahvistinasteita yliohjata ohjelmalähteen voimakkuussäätimen maksimiasetuksellakaan. KRK:ssa on vain diskantin säätö. Kaiuttimissa, joissa ei ole automaattista valmiustilaa, virran kytkentää voidaan helpottaa kauko-ohjattavilla pistorasioilla tai käyttämällä master/slave-tyyppistä jatkojohtoa. Äänilähteestä toistetaan musiikkia, joka sisältää voimakkaan tason. Taajuusvasteen virheet vääristävät lauluäänen ja soittimien sävyä ja eri soittimien välistä tasapainoa. Äänilähteen äänenvoimakkuutta nostetaan, kunnes äänessä kuuluu sivuääniä ja/tai säröä tai äänenvoimakkuussäädin on lähes suurimmassa asetuksessa (9095%). Eniten äänenpainetta bassoalueella 5080 hertsiä antavat KRK ja Pioneer, mutta Pioneerilla tulee ongelmia lähestyttäessä 30 hertsiä. ground-plane -mittauksena. Näiden kolmen tasapaino sopii paremmin akustisesti vaimennettuun tarkkaamoon kuin tavalliseen olohuoneeseen. Rajoittunein bassotoisto on M-Audiossa sekä Pioneerissa (48 Hz). M-Audiossa on sisäänrakennettu da-muunnin ja siihen voidaan liittää suoraan digitaalinen äänilähde. Sanomattakin on selvää, että kaapeleiden tulee olla laadukkaita ja pitkissä kaapelivedoissa hyvin häiriösuojattuja. Aktiivikaiuttimet tarvitsevat äänisignaalin lisäksi virtaa. Vain Behringerissä, Mackiessa, M-audiossa ja Pioneerissa on automaattinen valmiustila: Kaiuttimet siirtyvät automaattisesti valmistustilaan, jos kaiuttimet eivät havaitse äänisignaalia tietyn ajan sisällä. Mikäli lähtöpäässä ei ole xlr-lähtöjä, välissä käyttää voidaan rca/xlr-sovitinta. Vastaavasti käyrän mutka ylöspäin merkitsee äänten korostumista. Kaiuttimia ei kuitenkaan kannata pitää jatkuvasti päällä, jotta ne eivät kuluta sähköä turhaan. Käyrän terävät muutokset, piikit ja kuopat ovat periaatteessa haitallisia. Taajuusvasteet eivät kuitenkaan aina korreloi kaiuttimen äänenlaadun kanssa. Jos ne ovat kapea-alaisia, ne eivät ole kuitenkaan välttämättä kovin häiritseviä. On yleensä eduksi, että 60 asteen vaste on muita alemmalla tasolla. Tällaisen jatkojohdon slave-liitännät kytkeytyvät automaattisesti päälle tai pois päältä, kun masterliitäntään liitetty laite kytketään päälle tai pois päältä. Mittauksista Mittaukset tehtiin Aalto-yliopiston akustiikan laboratorion kaiuttomassa huoneessa. Kaiutin voi kuulostaa hyvältä, vaikka sen taajuusvaste olisi epätasainen eikä sointitasapaino olisi neutraali. Musiikki voi kuulostaa niiden seurauksena esimerkiksi kumisevalta, ponnettomalta, tukkoiselta tai terävältä. tehovastetta. Pioneeriin voidaan ainoana liittää neljä erillistä äänilähdettä ja valita niiden välillä. Käytännön tilanteessa suurimmat matalien taajuuksien äänenpainevarat tarjoavat Adam, Genelec, KRK ja RCF. Näin saavutetaan paras mahdollinen signaali/kohina-suhde ja dynaamiikka ilman yliohjauksen vaaraa. Tehovasteen merkitys on erityisen suuri. Mustalla käyrällä kuvataan kaiuttimen keskimääräistä taajuusvastetta kaikkiin suuntiin eli ns. Hifimaailman kaiutintesteissä mitataan neljä erilaista taajuusvastetta. Se vaikuttaa yleensä eniten siihen, millaisena korva kuulee kaiuttimen sointitasapainon huoneessa. M-Audiossa ja RCF:ssä on kyllä ns. Vastaavasti kaiuttimet käynnistyvät automaattisesti (paitsi Pioneer) havaittuaan sisääntulossaan signaalin. Alarajataajuudet sijoittuvat välille 3950 hertsiä. taajuuksien siniaaltopurske (6,5 vaihejakson mittainen). Myös muut kuin kuuntelusuuntaan säteilevät vasteet vaikuttavat ääneen, koska tavallisessa huoneessa on paljon ääntä heijastavia pintoja. V E R TA I LU TES TI : HIFIS TIN AKTIIVIKAIUTTIMET Aktiivikaiuttimien kytkentä Kaikissa testin aktiivikaiuttimissa on ainakin xlr-tyyppinen, 3-napainen balansoitu sisääntulo, jota kannattaa käyttää, mikäli esimerkiksi esivahvistimessa on vastaavat ulostulot. Focalissa, Genelecissä, M-Audiossa ja RCF:ssä on tavallisten bassosäätöjen lisäksi desktop-säätö, jolla voidaan vaimentaa noin 150200 hertsin aluetta. Kaiuttimet tulisi kytkeä päälle vasta äänilähteen virrankytkennän jälkeen ja vastaavasti virrat tulisi kytkeä pois ennen äänilähteen sammuttamista. Kaiuttimista mitattiin myös niiden säätöjen vaikutus vapaakenttävasteeseen. Etenkin Genelecin mallit antavat vaikutelman huolellisesta suunnittelusta. Vähiten ääntä tarjoavat Focal, M-Audio ja Profel. 1 2 3-pin XLR RCA RCA-liittimen sähköinen kytkentä XLR-liittimeen. 3 1 2 3 Jos kaiuttimissa ei ole automaattista valmiustilaa, master/ slave-jatkojohto kytkee virran kaikkiin slave-liitäntöihin samalla kun master-liitäntä kytketään päälle. Mikäli äänenvoimakkuuden taso ei ole suuri ja ääni on edelleen puhdas, nostetaan voimakkuutta kaiuttimen sisääntuloherkkyyden ja/tai voimakkuussäätimen säädöllä kunnes ääni on säröytymisen rajalla (jossain aktiivikaiuttimissa on myös yliohjauksen merkkivalo). Piikit häiritsevät enemmän, jos ne johtuvat resonansseista, joihin liittyy jälkivärähtelyä. Behringer, Focal, Profel ja RCF ovat lähes samaa luokkaa. Silloin 60 astetta sivussa mitatun vasteen ja tehovasteen merkitys on pienempi. Äänenpainevaroja arvioitiin mittaamalla kaiuttimien antama korvakuulolla suurin säröytymätön äänenpaine eri taajuuksilla (32, 50, 80, 125, 315 ja 500 Hz). Suurella osalla kaiuttimista on hyvät taajuusvasteet, etenkin kun otetaan huomioon hienosäätöjen mahdollisuus. Yksittäisen 32 hertsin mittauksen ja 50 ja 80 hertsin sekä 125, 315 ja 500 hertsin kaistojen mittausten keskiarvoista muodostetusta kaaviosta näkee selvästi kaiuttimien erot maksimiäänenpaineessa kyseisillä taajuuksilla. Tällainen on saatavana esimerkiksi Clas Ohlssonilta (tuotenumero 36-3388). Kaikissa testin aktiivikaiuttimissa on ainakin xlr-tyyppinen, 3-napainen balansoitu sisääntulo, jota kannattaa käyttää, mikäli esimerkiksi esivahvistimessa on vastaavat ulostulot. Taajuusvasteet mitattiin kahden metrin etäisyydellä kaiuttimien akustisesta keskipisteestä. Säätö voidaan tehdä siten, että kaiuttimen sisääntuloherkkyys ja/tai tasonsäätö käännetään ensin minimiin. Jos kaiuttimessa on erilliset säädöt sisääntuloherkkyydelle äänenvoimakkuudelle, säädetään ensin sisääntuloherkkyyttä, mutta siten, että sisääntuloherkkyyttä ei käännetä aivan maksimiin. 0 dB referenssitaso kaaviossa vastaa mittauksessa 100 desibeliä (C-painotus). Säätömahdollisuudet vaihtelevat niukoista erittäin monipuolisiin. Varsinkin kapeaa kuoppaa on erittäin vaikea kuulla. Mittasignaalina oli ko
Yleensä tasapainoisin toisto saadaan, kun kaiuttimen kohtisuoran vasteen taso on 150 hertsin alapuolella hieman pienempi kuin tätä korkeammilla taajuuksilla. Jos tavallinen kaiutin sijoitetaan hyvin lähelle seinää, tämän tuoma vahvistus kasvaa etenkin yläbassoilla niin paljon, että ääni muuttuu epämiellyttävän kumeaksi. Vastakohtana ympärisäteilevä. Säädöissä kiinnitettiin huomioita niin säätöjen monipuolisuuteen kuin niiden toimintaankin. Kuuntelupisteet ovat kuuntelijoiden äänenlaadusta kokonaisuutena antamien erillispisteiden keskiarvo. Kuuntelun painoarvo on 70 %. HIFIMAAILMA 2/2012 23. Sopiva vaimennus riippuu esimerkiksi elementin ja refleksiputken sijainnista sekä kaiuttimen suuntaavuudesta. Myös tehovaste kuvaa suuntaavuutta, mutta lähinnä eri taajuuksien välisissä suhteissa: Miten tasaisesti kaiutin säteilee eri taajuuksia ympärilleen. 0 dB referenssitaso kaaviossa vastaa mittauksessa 100 desibeliä (C-painotus). Kaiuttimen ympärille säteilee siis keskimäärin 4-6 desibeliä vähemmän ääntä kuin suoraan eteen. taajuuksien siniaaltopurske (6,5 vaihejakson mittainen). Kokonaispisteet (painoarvo %) Säädöt (15%) Muut ominaisuudet (5%) Äänenpainevarat (10%) Kuuntelu (70%) Yhteensä (100%) Adam Audio A8X 5 0 10 7,0 6,6 Behringer Truth B3031A 7 4 8 7,5 7,3 FOCAL CMS 65 8 1 6 6,8 6,6 GENELEC 8050A 8 2 9 8,4 8,1 KRK Rokit 8 4 0 10 6,4 6,0 Mackie HR824mk2 7 3 5 7,3 6,8 M-Audio Studiophile DMS-3 9 6 8 7,0 7,3 Pioneer S-DJ08 4 9 8 6,2 6,2 Profel Pro Studio 80 7 0 7 6,8 6,5 RCF MYTHO 8 8 2 9 7,3 7,3 Kokonaispisteet muodostuvat eri osa-alueiden painotetuista keskiarvoista. Kaiutinta, jolla on suuri suuntaavuusindeksi, kutsutaan suuntaavaksi. Suuntaavuusindeksi ilmoitetaan Hifimaailman testeissä keskiarvona taajuusalueella 10010 000 Hz. Mittaus tehtiin 1 metrin etäisyydellä yhdestä kaiuttimesta huoneessa. Optimaalinen tehovaste on mahdollisimman tasapainoinen, mutta korkeita taajuuksia kohden tasaisesti laskeva. M-Audio 5,9 Pioneer 6,0 Profel 6,6 Kaiutin säteilee ääntä myös ympärilleen, mistä osa heijastuu kuuntelupaikalle. Suuntaavuusindeksi kuvaa, kuinka paljon enemmän tai voimakkaammin kaiutin säteilee ääntä kuuntelusuuntaan kuin ympärilleen keskimäärin. Tämä vääristää ääntä. Yksittäisen 32 hertsin mittauksesta ja 50+80 hertsin sekä 125+315+500 hertsin kaistojen mittausten keskiarvoista muodostetusta kaaviosta näkee selvästi kaiuttimien erot maksimiäänenpaineessa eri taajuuksilla. Mitä vähemmän kaiutin säteilee ympärilleen, sitä suurempi osuus äänestä toistuu suoraan kuuntelupaikalle ja indeksin arvo kasvaa. Olisi toivottavaa, että heijastuksia olisi mahdollisimman vähän. Muiden lisäominaisuuksien, kuten liitäntöjen yms. Heijastusten osuus on vielä kohtalaisen suuri. Äänenpainevaroista maksimipisteet annettiin taajuusalueella 3280 Hz parhaan tuloksen saaneelle, ja sitä pienemmille arvoille pisteitä vähennettiin 1p/-2 desibeliä, pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun. Bassovasteen sovitus Bassoalueen voimakkuus huoneessa riippuu kaiuttimen sijoituksesta. Tavallisen kaiuttimen suuntaavuusindeksi on 46 dB. Säätöjen painoarvo on 15 %. Suuntaava (suuren suuntaavuusindeksi omaava) kaiutin säteilee pääosan tuottamastaan äänestä suoraan eteenpäin, jolloin heijastumien osuus pienenee. Suuntaavuusindeksi Adam 5,7 Behringer 5,8 FOCAL 4,9 GENELEC 6,0 KRK 5,1 Mackie 6,4 Kuuntelupisteet Adam Behringer FOCAL GENELEC KRK Mackie M-Audio Pioneer Profel Pro RCF Audio Truth CMS 65 8050A Rokit 8 HR824 Studiophile S-DJ08 Studio 80 MYTHO 8 A8X B3031A mk2 DMS-3 Keskiarvo - Taajuusbalanssi - Ääni- ja stereokuva - Dynamiikka - Kokonaisuus Minimi - Taajuusbalanssi - Ääni- ja stereokuva - Dynamiikka - Kokonaisuus Maksimi - Taajuusbalanssi - Ääni- ja stereokuva - Dynamiikka - Kokonaisuus Mediaani - Taajuusbalanssi - Ääni- ja stereokuva - Dynamiikka - Kokonaisuus Keskihajonta - Taajuusbalanssi - Ääni- ja stereokuva - Dynamiikka - Kokonaisuus 6,3 7,3 7,2 7,0 4,0 6,0 5,0 5,0 8,0 8,5 8,0 8,5 6,5 7,5 7,5 7,4 1,6 1,0 1,2 1,4 7,5 7,4 7,2 7,5 5,0 5,0 5,0 5,5 8,8 9,3 9,0 8,3 8,0 7,5 7,5 8,0 1,3 1,4 1,5 1,1 6,9 7,0 6,4 6,8 3,8 4,0 3,8 4,0 8,8 9,3 9,0 9,3 7,0 7,0 6,8 7,0 1,7 1,7 1,8 1,8 8,3 8,4 8,1 8,4 6,0 7,0 6,0 7,0 9,5 9,5 9,5 9,5 8,5 8,5 8,1 8,4 1,4 1,0 1,2 0,9 6,4 6,6 6,4 6,4 4,0 5,0 4,0 4,0 8,0 8,3 8,0 8,5 6,4 6,5 6,3 6,5 1,4 1,2 1,5 1,6 7,2 7,2 7,0 7,3 6,0 5,8 6,0 5,0 8,3 8,0 8,0 8,3 7,3 7,3 7,1 7,6 0,9 0,8 0,7 1,2 7,3 7,2 6,7 7,0 6,5 7,0 5,0 6,5 8,0 8,0 8,0 7,8 7,0 7,0 7,0 7,0 0,6 0,4 1,0 0,4 6,2 6,6 7,0 6,2 3,0 4,0 5,0 3,0 7,5 8,0 8,8 7,8 6,8 7,0 7,0 6,5 1,6 1,4 1,2 1,7 7,2 6,7 6,8 6,8 5,5 5,0 5,5 5,5 8,8 8,8 8,5 8,5 7,0 6,3 6,5 6,3 1,2 1,4 1,2 1,3 7,6 7,3 6,8 7,3 6,5 5,0 6,0 6,0 8,3 8,0 7,8 8,0 7,6 7,8 7,0 7,5 0,6 1,2 0,7 0,8 n 32 Hz, n 50+80 Hz keskiarvo, n 125+315+500 Hz keskiarvo Kaiuttimista mitattiin niiden antama suurin korvakuulolla säröytymätön äänenpaine taajuuksilla 32, 50, 80, 125, 315 ja 500 Hz. Erityisiä kotelorakenteita, useita samaa taajuusaluetta toistavia elementtejä ja torvimaisia suuntaimia käyttämällä indeksi saadaan nousemaan noin 810 desibeliin. Äänenpainevarojen painoarvo on 10 %. Tähän voidaan vaikuttaa tilan akustoinnilla. Koska matalien äänten aallonpituus on suuri (useita metrejä), niiden heijastuessa lattiasta ja läheisistä seinäpinnoista heijastukset ovat samassa vaiheessa kaiuttimen toiston kanssa ja vahvistavat sitä. Vahvistuva taajuusalue on tyypillisesti 150 hertsistä alaspäin, mutta jos kaiuttimen bassoelementti on lähellä lattiaa, vaikutus voi ulottua useihin satoihin hertseihin. Mitä vähemmän kaiutin säteilee ääntä ympärilleen, sitä vähemmän heijastumista on haittaa. Siksi esimerkiksi kirjahyllyyn kannattaa sijoittaa vain kaiutin, jonka taajuusvasteessa on selvä vaimennus korostuvalla alueella. Suuntaavuusindeksi Huoneen pintojen kautta, eri aikaan suoran äänen kanssa kuuntelupaikalle heijastuneet äänet sotkevat toistoa ja aiheuttavat toistovasteeseen muutoksia. Heijastusten voimakkuus riippuu huoneen akustiikasta (paljon vai vähän ääntä heijastavia pintoja), mutta siihen vaikuttaa myös kaiuttimen rakenne. Mittasignaalina oli ko. Jos suuntaavuus vaihtelee voimakkaasti eri taajuuksilla, se vaikuttaa heijastumien kautta vääristävästi sointitasapainoon. Jos kaiutin säteilisi ääntä yhtä paljon kaikkiin suuntiin, sen suuntaavuusindeksi olisi 0 dB. painoarvo on 5 %
V E R TA I LU TES TI : HIFIS TIN AKTIIVIKAIUTTIMET Merkki ja malli Hintaluokka (pr) Maahantuoja tai edustaja Puhelin Internet-osoite Valmistajan internet-osoite Toimintaperiaate: Elementit: Basso-/keskiääni: Diskantti: Jakotaajuudet (*: Vahvistinteho (basso / diskantti) Jatkuva teho (RMS): (* Hetkellinen teho: (* Toistoalue: (* Sisääntuloliitännät: Sisääntuloimpedanssi (*: Tasonsäätö: Muut säädöt: Adam Audio A8X 1300 Soitin Laine Oy (02) 2761 600 www.soitinlaine.fi www.adam-audio.com 2-tie, refleksi 8,5" (220 mm) 2" nauha 2,3 kHz Behringer Truth B3031A 400 Into-Luthman Oy 020 798 3540 www.intoluthman.fi www.behringer.com 2-tie, refleksi 8,75" (227 mm) 2" nauha 3,6 kHz FOCAL CMS 65 1400 Msonic Oy 010 439 8800 www.msonic.fi www.focalprofessional.com 2-tie, refleksi 6,5" (165 mm) 1" (25 mm) kalotti ei ilm. Tällä ranskattarella on innostavan pirteä ote musiikkiin, jonka johdosta jalka vippaa kappaleiden tahtiin. Mielestäni Genelec 8050A on kaikilta osa-alueiltaan ykkönen. Itselleni testin voittaja oli kuitenkin Genelec, joka toimi todella hyvin kaikilla osa-alueilla. 45 Hz - 27 kHz XLR / PLUGI (+S/ PDIF, AES/EBU) 10 kOhmia 20 / 47 kOhmia 10 kOhmia 10 kOhmia 20 / 10 kOhmia 20 kOhmia +/- 6 dB -66 - 0 dB +/- 6 dB -30 - +6 dB 0 - +20 dBu -22 - +10 dB Korkeiden taajuuksien Korkeiden taajuuksien Korkeiden taajuuksien Korkeiden taajuuksien Korkeiden taajuuksien Korkeiden hyllykorjaus -4 / -2 / 0 hyllykorjaus -4 / -2 / 0 / hyllykorjaus hyllykorjaus -2 / -1 / 0 hyllykorjaus -2 / 0 / +2 dB taajuuksien / +2 dB +2 dB -4 / -2 / 0 / +2 dB / +1 dB hyllykorjaus -3 / -1,5 / 0 / +1,5 dB Matalien taajuuksien Matalien taajuuksien Matalien taajuuksien Matalien taajuuksien Keskitaajuuksien hyllykorjaus -6 / -4 / -2 hyllykorjaus -4 / -2 / 0 / hyllykorjaus hyllykorjaus -4 / -2 / 0 dB korjaus -3 / -1,5 / 0 / 0 dB +2 dB -6 / -4 / -2 / 0 dB / +1,5 dB Alabasson vaimennus -6 / 160 Hz vaimennus -6 / -4 / 160 Hz vaimennus Basson ylipäästösuodatus 37 Matalien -4 / -2 / 0 dB -2 / 0 dB -4 / 0 dB / 47 / 80 Hz taajuuksien hyllykorjaus -4,5 / -3 / - 1,5 / 0 dB Basson ylipäästösuodatus 0 Alabasson vaimennus 175/200/220 Hz / 45 / 60 / 90 Hz -6 / -4 / -2 / 0 dB vaimennus -3 /-2 / -1 / 0 dB Basson ylipäästösuodatus 0(40) / 60 / 80 / 100 Hz on ei ei ei on on Yliohjauksen merkkivalo ja yliohjauksen merkkivalo, limitteri, virrankytkennän standby-kytkin valinta yliohjauksen suojapiiri ja merkkivalo, IsoPod-pöytäjalusta, musta tai valkoinen pintakäsittely yliohjauksen merkkivalo ja suojapiiri, virrankytkennän valinta S/PDIF (in/thru), AES/ EBU digitaalisisääntulot, digitaalinen signaalin käsittely (36 bit/192 kHz), 44.1, 48, 88.2, 96, 176.4, 192 kHz näytteenottotaajuudet, D-luokan vahvistimet, yliohjauksen merkkivalo 10,6 kg 407 x 270 x 262 mm 100 / 60 W ei ilm. Aivan alimmat bassot tosin jäävät kuulumattomiin, mistä johtuen mieli halajaa hyvän subbarin suuntaan. Behringer herätti lähes samanlaisia tunteita, joten se on myös mainittava tässä yhteydessä. Sen kokonaisuus oli järkähtämätön ja toisto tarkka ja dynaaminen. RCF Mytho 8 ei ole aivan yhtä oikeaoppinen, mutta sen sävykäs ja rytminen toisto yltää lähes samalle tasolle kuuntelun ilolla mitattuna. 45 Hz - 28 kHz XLR / RCA ei ilm. Paul's Sound Oy (09) 2243 5822 www.stpaulssound.fi www.mackie.com 2-tie, passiivisäteilijä 8,75" (222 mm) 1" (25 mm) kalotti 1,9 kHz M-Audio Studiophile DMS-3 1100 Into-Luthman Oy 020 798 3540 www.intoluthman.fi www.m-audio.com 2-tie, refleksi 2x 6,5" (165mm) 1" (25 mm) kalotti 2,7 kHz 150 / 50 W 225 / 75 W 38 Hz - 50 kHz XLR / RCA 30 kOhmia 0 - +14 dB Diskantin tasonsäätö +/- 4 dB Korkeiden taajuuksien hyllykorjaus +/- 6 dB Matalien taajuuksien hyllykorjaus +/- 6 dB 100 / 40 W 150 / 75 W 50 Hz - 24 kHz XLR / PLUGI Automaattinen valmiustila (standby) Muuta: ei 100 / 80 W ei ilm. Iisalmen tuote ei flirttaile herkullisilla yksityiskohdilla tai pikanteilla sävyillä, vaan on ennemminkin takuuluotettavan työkalun perikuva, joka säväytti eniten melkoisella puhtaan äänen tuottokyvyllään. Siispä se olisi valintani, mikäli vain musiikki kiinnostaa äänen tuotannollisten asioiden havainnoinnin sijaan. M-Audion toiston tarkkuus ja seinämäisyys taasen muuttaa (ainakin minulla) kuuntelun täysin äänen analysoinniksi, joten suosittelisin sitä niille, joita kiinnostaa ennen kaikkea musiikin tekninen olemus. Genelec vakuutti monitorimaisessa erottelussaan ja bassopaukkeessaan, mutta ei kuitenkaan vienyt äänellistä irrottelua niin pitkälle, että musiikintoisto olisi kärsinyt. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: - Dire Straits: Calling Elvis - Dire Straits: Fade to Black - Dire Straits: Six Blade Knife - Juice Leskinen: Graniitti hikoilee - Metallica: God that Failed Riku Hakala: Mielestäni voittaja on Focal. 150 / 120 W 38 Hz - 20 kHz XLR 90 / 20 W ei ilm. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: - Michael Jackson: Get on the floor - Michael Jackson: Man in the mirror - Dagon: The last - The Jacksons Walk right now John Luongo Instrumental Mix - Lady Gaga: Bad Kids, - Michael Jackson: Keep the faith - Lady Gaga: Scheisse - System Of A Down: Toxicity Heikki Sihvonen: KRK aiheutti testikappaleiden aikana vähiten studiotunnelmaa ja äänen analysoinnin sijaan painotus kääntyi musiikin kuunteluun. Mackiella toisto on todella ilmavaa, ja soittimien sielu sekä luonne tulevat hyvin esiin. Äänikuva on todella iso ja vakuuttavan syvä, vaikkakin välillä jopa hieman liioitteleva. Budjettiluokan ehdoton valinta on Behringer. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: - Bob Brozman: People are strange - Senni Eskelinen String Purée Band: Anxious Man 24 HIFIMAAILMA 2/2012. Vaikka se ei ollut täysin skarpin neutraali, niin helppo kuunneltavuus nosti pisteitä. Genelecin kopioiminen ei ole ehkä se kunniakkain tie menestykseen, mutta tuote kykenee tarjoilemaan hyvää ääntä ja ennen kaikkea hämmästyttävän tarkkaa stereokuvanpiirtoa, ja mihin hintaan! Kuuntelussa käytetyt äänitteet: - Laura Pausini: Primavera Anticipada - Retropop: Pieni ja Ihmeellinen - Amy Grant: Hats - Dagon: The Last - Indica: Ulkona - Municipal Waste: Divine Blasphemer - Rammstein/ Scooter: Pussy - Maroon5: Misery - Mastedon: That's What You Do - Cycle Sluts From Hell: I Wish you were a Beer Jukka Piispa: Mielestäni parhaiten suoriutuivat Genelec, Mackie sekä Adam Audio. Aivan ykkösen vanavedessä tulee Genelec. Adam Audiossa vakuutti soundien hengittävyys, kuinka helposti äänet irtoavat sekä poikkeuksellisen puhdas soundi. Mackie HR824mk2 1200 St. Selvästi epätasapainoisia toistimia on vain pari, ja vastaavasti kaksi nousee joukosta esiin positiivisena. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: - Miles Davis: Kind of Blue - Dave Brubeck: Time Out - George Duke: After Hours - Jacques Loussier Trio: The Bach Book - Michael Bublé: It's Time - Sade: Lovers Rock - Infected Mushroom: B.P. Ei hifimielessä kaikkein neutraalein, mutta harvinaisen viihdyttävä ja hauska toistin kevyelle musiikille. Basson tasonsäätöön joutuu kuitenkin puuttumaan vähänkin pienemmässä huoneessa. 44 Hz -20 kHz XLR / PLUGI / RCA 150 / 100 W 350 / 210 W 35 Hz - 22 kHz XLR / PLUGI / RCA Massa: Mitat (k x l x s): 13 kg 400 x 255 x 320 mm 15 kg 400 x 250 x 290 mm 10,5 kg 359 x 241 x 231 mm 12,7 kg 433 x 286 x 278 mm 12 kg 394 x 275 x 298 mm 15,7 kg 425 x 273 x 351 mm *) Valmistajan ilmoittamat tiedot Kuuntelijoiden omat valinnat Mauri Eronen: Kaiutinjoukon äänenlaadun haitari on leveä. Huonona puolena kaiuttimella ei voi päästellä kovilla voluumeilla ilman rasittavuutta. Kovemmalla soittaessa bassot jäävät kuitenkin hieman jälkeen ajoituksiltaan. Tässä suhteessa myös Mackie oli mukava ja miellyttävä kuunneltava. GENELEC 8050A 3200 Genelec Oy (017) 83 881 www.genelec.fi www.genelec.fi 2-tie, refleksi 8" (205 mm) 1" (25 mm) kalotti 1,8 kHz KRK Rokit 8 590 Musiikin.com (09) 7831 391 www.musiikin.com www.krksys.com 2-tie, refleksi 8" (205 mm) 1" (25 mm) kalotti ei ilm. Behringerin ottaisin, jos musiikin kuuntelun lisäksi tuntisin myös tarvetta bongailla kilinöitä ja analysoida äänen laatua, sillä se mahdollistaa hyvin näiden kuuntelutapojen vaihtelun kiinnostuksen mukaan. Voittajaa harmaampi, mutta toisaalta lihaksekkaampi toistin. Hiukan heikommilla levyillä Profel kuulosti oikein mukavalta. Empire Mikael Nederstöm: Kokonaisuutena myönteisimmät tuntemukset herättivät Genelec ja Profel. Lisäksi kokonaisuus on kokonaisvaltaisesta tarkkuudesta huolimatta miellyttävä ja mukaansatempaava
Myös 1990-luvun alkupään trash- ja death metal pyörii lautasella silloin tällöin. Teinivuosina koettu heavyn ja metallin nousu on jättänyt musiikkimakuuni lähtemättömät jäljet. Laitteistoon kuuluu työn puolesta Lipinski L-707 kaiuttimet, Amphion Two15, EgglestonWorks Savoy kaiuttimet. Musiikkina parhaiten putoaa 1970-luvun proge, Tangerine Dream -tyyppinen syntikkapsykedelia ja 1980-luvun kultakauden heavy. Musiikkimaku on laaja, ihan klassisesta metalliin/punkkiin. Seuraan ja kuuntelen toki aktiivisesti koko raskaampaa musiikkituotantoa. Pikkuhiljaa kotiteatteria päivitettyäni innostuin kiertelemään hifimessuja, ja kovan luokan stereosetteihin tutustuttuani tuntui, ettei kotiteatterisetillä saa aikaan aivan samanlaista kokemusta. Kuuntelut tehtiin sokkona kuuntelija kerrallaan. Pioneer S-DJ08 900 Pioneer Finland 020 7749 783 www.pioneer.fi www.pioneer.fi 2-tie, refleksi 8" (210 mm) 1" (25 mm) kalotti 5,8 kHz Profel Pro Studio 80 2000 Profel Oy 020 775 6630 www.profel.fi www.profel.fi 2-tie, refleksi 8,5" (220 mm) 1" (25mm) kalotti 4,5 kHz RCF MYTHO 8 1800 St. Niinpä oli aika hankkia myös kunnollinen stereolaitteisto. 200 / 100 35 Hz - 20 kHz XLR 10 kOhmia +/- 6 dBu Korkeiden taajuuksien hyllykorjaus --2 / -1 / 0 / +1 dB Matalien taajuuksien Matalien taajuuksien hyllykorjaus -2 / 0 / hyllykorjaus -4 / -2 / +2 dB -1 / 0 dB Alabasson vaimennus Alabasson vaimennus -4 / -2 / 0 dB -6 / -3 / 0 dB 150 Hz vaimennus -3 / 0 dB Keskialueen korjaus 0 / +3 dB @1 kHz Kuunteluraadin esittely Mauri Eronen: Kolmikymppinen aktiivikuuntelija ja Hifimaailman toimituspäällikkö/toimittaja, jonka taustalla on muun muassa tekniikan opintoja ja saksofonin soittoa. Dynamiikan toisto ja luultavasti helppous saada laulun taso oikealle kohdalle ovat erittäin tärkeitä työni kannalta ja tässä kaiuttimessa ne tuntuu toistuvan hyvin. Kaikkein tärkeintä äänessä on sen ärsyttämättömyys. Kuunteluraadissa oli tällä kertaa kaikkiaan 6 kuuntelijaa, joista kaksi tuttua ja kokenutta "ammattilaistamme", kolme taustaltaan erityyppistä, mutta kokenutta hifiharrastajaa sekä vierailevana kuuntelijana ammatikseen yli 20 vuotta musiikin ja soundien kanssa työskennellyt Henkka Niemistö Chartmakers:lta. Viimeksi tätä tarkoitusta palvelemaan on hankittu Regan P5-vinyylisoitin kaikilla viripalikoilla. Alalla yli 20 vuotta ja työskennellyt studiossa, teatterin, liveäänen ja nyt masteroinnin parissa aktiivisesti. Se on kokonaisuus taajuustasapainoa ja stereokuvaa ja niistä osittain seuraavaa aineettomuutta, ajallista yhtenäisyyttä. Ilman diskojumppaakaan ei voi kauaa elää. Jokainen kuuntelija antoi pisteet asteikolla 010 kolmelta osa-alueelta: toiston taajuusbalanssi (tasapaino), ääni- ja stereokuva (tilavaikutelma ja erottelu syvyys- ja leveyssuunnassa) sekä toiston dynamiikka (kaiuttimen kyky toistaa suuria voimakkuusvaihteluja luonnollisen suurella äänenvoimakkuudella). Aktiivisemmat soitto- ja lauluaktiviteetit vaihtuivat -90 luvun lopulla musiikkilehtien parissa touhuamiseen. Jos trumpetin soundi kiristyy pistäväksi tai foni taipuu nasaaliin muovisuuteen, on muun materiaalin enää vaikea pelastaa syntynyttä mielikuvaa kaiuttimesta. Kaiuttimet olivat sijoitettu 70 cm korkeille jalustoille, noin 70 cm etäisyydelle takaseinästä ja noin metrin etäsyydelle sivuseinistä. Äänenlaatuun panostaminen alkoi kotiteatterisetin kasaamisesta. Kokonaispisteet eivät siksi välttämättä korreloi suoraan näiden osa-alueiden pisteiden kanssa. Myös Pioneer yllätti todella positiivisesti, täysin työkelpoiset kaiuttimet. Classé, Mimetism, Nuforce ja Sony vahvistimet. Kuuntelu tapahtuu kerrostalossa, joten betonisen kopin akustisten ominaisuuksien kiertäminen on myös ollut merkittävässä osassa harrastustani. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: - Tron : Overture - Tron: The Grid - Chisu: Minä ja mun pää - Chisu - Kohtalon oma - GG Caravan: Paalichak - GG Caravan: On se hienoo - Caravan: Ajatusten vankila - Gorillaz: Welcome to the world of Plastic Beach - Britney Spears: Big Fat Bass - Kick Out The Epic MF - Death Of Gagarin HIFIMAAILMA 2/2012 25. 170 / 70 W 43 Hz - 26 kHz XLR / PLUGI / 2x RCA 10 kOhmia on Korkeiden taajuuksien hyllykorjaus +/- 6 dB Matalien taajuuksien hyllykorjaus +/- 6 dB 240 / 64 W ei ilm. Laitteisto (kotona): Digitaalilähde: Squeezebox Duet Vahvistin: Luxman L-505u Kaiuttimet: HM-100dB/W Subwoofer: SVS PB13-Ultra Mikael Nedeström: Olen touhunnut hifin parissa 1990-luvun puolivälistä, pari ensimmäistä vuotta harrastajana ja sen jälkeen puoliammattilaisena. Laitteisto: Vahvistin: Accuphase E-212 Cd-soittimet: Sony CDP-XA50ES ja Teac VRDS 10 (modattu) Levysoitin: Denon DP-57L Äänirasia: ADC Integra XLM-I Riaa: Clearaudio Nano Viritin: Onkyo T-4850 Integra Kaiuttimet: Gradient 1.X (modattu) Subwoofer: REL Storm 5 Kaiutinkaapelit: ViaBlue SC-2 Välikaapelit: Niinimaen.com (hopea), Dalkey Audio (hopea), Tara Labs Virtakaapelit: Audio Direkt Kuulokkeet: Beyerdynamic DT 990 Jukka Piispa: 26 ikävuoteen mennessä musiikkia on tullut kuunneltua aika paljon. Yhteenvetojen ja arvioiden ohessa ovat myös graafiset kuvaajat pisteistä ja niiden mahdollisesta hajonnasta. ei ilm. 40 Hz - 22 kHz XLR ei ilm. Olohuoneessa on nyt kohtalaisen hyvin toimiva kotiteatterisetti sekä musiikista nauttimiseen erillinen stereosetti. Välillä tulee eteen kaiuttimia, joissa sanoinkuvaamaton tekijä saa unohtamaan satunnaiset raastavuudet musiikin viedessä mennessään. Kaiuttimen kaikki säädöt olivat valmistajan suositusten mukaisesti 0-asetuksissa. Kevyempää musiikkia nautiskelen vahvasti valikoiden. Laitteisto: Kaiuttimet: Aurelia Graphica Vahvistin: Classe Audio CAP-2100 Cd-soitin: Classe Audio CDP-102 Huonekorjain: Lyngdorf RP-1 Kaiutinkaapelit: Analysis Plus Oval 9 Välikaapelit: Transparent Music Link Plus XLR Riku Hakala: Olen yli kolmekymmentä vuotta musiikkia innokkaasti harrastanut levyjen suurkuluttaja. Äänilähteenä oli kuunteluhuoneemme tuttu Meridianin cd-soitin, jonka balansoiduista xlr-lähdöistä signaali johdettiin suoraan kaiuttimille. High end ja tinkimättömät tekniset ratkaisut ovat olleet lähellä sydäntäni, mutta aina musiikintoistoa palvellen. Musiikkityylillä ei ole minulle niin väliä, moni yksittäinenkin bändi vieraista genreistä menee, mutta funk, pop, blues ja reggae löytävät tiensä useimmiten cdsoittimeen. Näistä ajoista juontanee myös mieltymykseni iloisesti ylisuunniteltuihin laitteisiin. kaikenlaista on, mutta mörrimöykkymetallia ei hyllystä löydy. HIFI-lehteen tein laite- ja kaiutinarvioita vuodesta 1997 aina vuoteen 2006 eli lehden kuoppaamiseen saakka. Pisteitä annettiin myös äänenlaadusta kokonaisuutena, mukaan lukien muitakin äänenlaadullisia tekijöitä kuin edellä mainitut. +/- 6 dB Korkeiden taajuuksien hyllykorjaus -2 / 0 / +2 dB ei ilm. Kunhan soundi on kohdallaan. on Rotary-kaukoohjausyksikkö, 4 valittavaa sisääntuloa, EQ on/off, yliohjauksen merkkivalo ei Musta tai valkoinen pintakäsittely, suojakangas lisävarusteena ei Virran merkkivalon poiskytkentä, standby-kytkin, yliohjauksen rajoitin (limitteri) 13,5 kg 391 x 250 x 371 mm 11,5 kg 390 x 250 x 295 mm 13 kg 430 x 310 x 300 mm - Kerkko Koskinen: Crooked Room - Jacksons: Walk right now John Luongo Instrumental Mix - Retropop: Pieni ja Ihmeellinen - Dagon: The Last Henkka Niemistö: Adam A8X olisi näistä vaihtoehdoista se, minkä kanssa voisin helposti tehdä kaiken sen kuuntelemisen, minkä tarvitsen työssäni. Sanalliset kuunteluarviot osapisteineen löytyvät kaiutinkohtaisissa yhteenvedoissa. Paul's Sound Oy (09) 2243 5822 www.stpaulssound.fi www.rcf.it 2-tie, refleksi 8" (210 mm) 1" (25mm) kalotti 1,8 kHz Kuuntelut Kuuntelut tehtiin Hifimaailma-lehden Espoon kuunteluhuoneessa (esitelty numerossa 1/2012, josta juttu nettisivujemme artikkelit-osiossa). Myös RCF oli mieluinen yllätys. Musiikin toistossa haen kokonaisvaltaista kokemusta, joka sisältää sekä sen, mitä musiikilla on haluttu kertoa kuin myös sen, miten se kerrotaan. Hifiharrastajat Ry:n porukka ja harrastajatapaamiset ovat myös auttaneet paljon valinnoissa sekä harrastuskokemuksen kartuttamisessa. Jos laite ei soi omilla lempilevyillä hyvin, se kannattaa unohtaa. Laitteisto: Vahvistin: Accuphase E-308 Cd-soitin: Accuphase DP-500 Levysoitin: Technics SL-1000mk2P Äänirasia: Nagaoka MP-500 Viritin: Accuphase T-1000 Kaiuttimet: Gradient Prelude + diy-bassot Kaiutinkaapelit: Schulz BX19 Välikaapelit: Accuphase L-10G Virtakaapelit: Audio Direkt Kuulokkeet: Beyerdynamic DT 880 Henkka Niemistö: Masteroija Chartmakersilla. Näistä syntyy aika vaikea yhtälö mille tahansa systeemille. Erityisosaamisenani mainittakoon kristillisen metalligenren vankka tuntemus. Tähtäimenä olivat kunnollinen cd-soitin, putkivahvistimet ja laadukkaat kaiuttimet. Jälkikäteen ajatellen laadukas ääni on kiinnostanut jo pienestä saakka, kun musiikit kuunneltiin isän Hifi-lehden kaiuttimilla ja kunnollisilla soittimilla sekä vahvistimilla. Yksittäistä kriittisintä tekijää hyvän äänen reseptissä on vaikea määritellä. Äänessä arvostan ilmavaa stereokuvaa ja muutoinkin raikasta, mutta sävyiltään puhdasta toistoa. Suurimpia häiriötekijöitä itselleni ovat kumiseva, kontrolloimaton basso ja epäjatkuvuudet kriittisellä keskialueella. Keskihajonta kertoo kuinka yksi- tai erimielisiä kuuntelijat olleet arvioissaan. Pisteistä on laskettu taulukkoon eri osa-alueiden ja kokonaispisteiden keskiarvot, minimi ja maksimiarvot, pisteiden jakauman mediaani sekä keskihajonta. Kotona soi pääsääntöisesti contemporary jazz, progahtava rokki ja elektroninen musiikki. Lähinnä sydäntä on thrash metal. Laitteisto stereo: Cd-soitin: Accuphase DP-55V Putkietuvahvistin: Trafomatic LINE ONE Putkipäätevahvistin: Trafomatic Experience Elegance Kaiuttimet: Zu Audio Essence Laitteisto (kotiteatteri): Tv: Pioneer Kuro KRP-500M Toistin: Playstation 3 Vahvistin: Denon AVR-4308 Keskikaiutin: Magnat Quantum 716 Etukaiuttimet: Zu Audio Tone Takakaiuttimet: OR E1 Subwoofer: SVS PB-13 Ultra Heikki Sihonen: Hifi on kuulunut harrastusvalikoimaan viitisen vuotta, ja sen aikana olen touhunnut kaikenlaista aiheeseen liittyvää kuten diy, yhdistystoiminta, messuilu ja julkaisutoiminta perinteisen musiikinkuuntelun lisäksi. Hifiharrastukseni puolestaan alkoi kahdeksankymmentäluvun puolivälissä. Audiofiilimäisen lähestymistavan olen jättänyt muille ja yrittänyt löytää mieluummin sellaisia laitteita, joilla huomio kiinnittyy musiikkiin eikä soundiin. Antamani loppuarvosana kaiuttimelle syntyy poikkeuksetta sen tuottamista fiiliksistä puhtaan objektiivisen hifinäkökulman heijastamisen sijaan. Hifistelyn myötä musiikkimaku on laajentunut huomattavasti alkuajoista, ja nyt levyhyllystö sisältää jatsia, progea, bluesia, poppia, rokkia, klassista..
Yläpäästä ei ole pahaa sanottavaa, soi sitten pelti tai triangeli. Korkeille taajuuksille käytetään Adam Audion kehittämää "XART"-nauhadiskanttia, jolle luvataan jopa 50 kilohertsiin ulottuva toisto. Korkeiden taajuuksien korjain on hyllytyyppinen, ja se alkaa noin 5 000 hertsistä ylöspäin. Virtakytkennälle ei ole valmiustilaa. Dynamiikkaa löytyy yllättävä määrä. (6,0/6,0/7,0) 7,5/10 Riku Hakala: Pehmeä, hitaahko ja himpun yksinuottinenkin, tasoltaan liioitteleva basso. (5,0/6,5/7,0) 5,5/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Vaikea arvosteltava. Adam Audio valmistaa myös erittäin järeitä highend-luokan kotikaiuttimia. Myös basson yleistaso on runsas. Silti alimmat taajuudet alkavat kovempaa kuunnellessa jäädä jälkeen ja tuntuu, että näiltä osin kaiutin toimii aika äkkiä äärirajoillaan. Tasonsäätö ja virtakytkin on sijoitettu etupaneelin alareunaan. Äänikuva on tarkka ja ulotteikkaan jäsentävä. Takaa löytyvät melko suppeat säätömahdollisuudet eli diskantin tason hienosäätö ja korkeiden sekä matalien taajuuksien korjain. Stereokuvaltaan ilmava ja sivusuunnassakin toimiva toistin, joka selviää vähän kovemmastakin menosta. Hassu epäluonnollisuus häiritsee. Hyvä toisto, mutta ihan kuin botne olisi vähän myöhässä/löysä. Tulee ahdas olo myös niissä kappaleissa, joissa pitäisi olla ilmaa. (8,0/8,0/8,0) 8,5/10 Heikki Sihvonen: Bassossa on mukana kuminaa, ja diskantti tuntuu miedolle/mattapintaiselle. Adamin vapaakenttävasteessa on nähtävissä ääripäiden korostumat, erityisesti bassopäässä. (7,0/8,5/8,0) 7,25/10 Jukka Piispa: Todella puhdas ja luonnollinen soundi. Matalat ja keskialue toistetaan 2,5 kilohertsiin saakka 8,5-tuumaisella hiilikuituvahvisteisella kartiolla varustetulla elementillä. Teräväkulmainen kotelo on kalvopinnoitteella päällystettyä puuta. Matalille taajuuksille korjaus vaikuttaa noin 50 hertsin keskitaajuuden ympäristössä. Tarkkailumielessä esillepano ei ole mitenkään selkeä, eikä monimutkaisempi musiikki pysy täysin seurattavana. Selkeä balanssivirhe kuitenkin pudottaa sijoitusta. (7,8/8,0/8,0) 8/10 TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 26 HIFIMAAILMA 2/2012. Äänikuvakin voisi olla skarpimmin jäsentynyt. Rakenteeltaan kaiutin on perinteinen ja hieman "työkalumainen". Diskantti puolestaan kilahtaa moitteettoman nätisti. Kaiuttimien eräs yhteinen piirre on korkeiden taajuuksien toistoon käytetty nauhadiskantti. Tehovasteessa keskialueen ja yläpään taajuuksilla on havaittavissa poikkeamia, erityisesti 3 000 6 000 hertsin alue on korostunut. Sivusta mitattaessa diskantin ja keskialueen toistot eivät aivan kohtaa, ja korkeimmat taajuudet vaimenevat jyrkästi. Sisääntuloina ovat balansoitu xlr ja balansoimaton rca. Säädöt eivät juuri auta basson korostukseen, mutta diskantin portaattomasta säädöstä on hyötyä. Nauhadiskanteilla sanotaan olevan oma soundinsa. Stereokuva hyvä ja täyttävä, ehkä jopa liian täyttävä. Itse pidän hieman läheisempää laulajan esittelyä miellyttävämpänä, mutta nyt ollaan jo vahvasti makuasioiden äärellä. Viimeisenä kuuntelijan antamat kokonaispisteet) Mauri Eronen: Bassotoisto on selvästi korostunut ja kokonaisuuden tarkkuutta heikentävä etenkin kovempaa kuunneltaessa. Rokkitykki nuorempaan makuun. Lievästi tukkoinen sävy verottaa akustisemmalla tavaralla irtonaisuutta ja läsnäolon tunnetta. Kaiuttimella on selvästi oma luonteensa. YHTEENVETO Keskihintaisella Adam Audio A8X:lla on sangen robusti ja työkalumainen olemus. Kuulostaa isolta, mutta ehkä vähän väkisin tehdyltä. Jytämäinen ote lisää monen levyn kuuntelun hauskuusmomenttia, mutta soundia ei voi sanoa neutraaliksi. Kaksi refleksiputkea sijaitsee etulevyn alareunassa. Vaikka botnea on hyvin, se mennee tiukan paikan tullen muusiksi. Löytyy paljon hyvää ja jonkun verran ei-hyvää. (4,0/7,0/5,0) 5/10 Mikael Nederström: Ääripääkorosteinen soundi, jossa varsinkin alimmilla taajuuksilla on taipumus korostua. Etenkin ammattiäänentoiston piirissä merkki on varsin tunnettu ja arvostettu. Äärimmäistä tarkkuutta ei tule, mutta seurattavuus on kohtalaisen hyvää luokkaa. Vaikka soundi onkin osin kohdallaan, esim. Kaiutin ei kuulosta luonnolliselta ja tasapainoiselta, muttei huonoltakaan. Diskantti on energinen, sävyltään tarkasti piirtävä ja kuulas. V E R TA I LU TES TI : HIFIS TIN AKTIIVIKAIUTTIMET Hintaluokka (pr): Maahantuoja tai edustaja: Puhelin: Internet-osoite: Valmistajan internet-osoite: 1300 Soitin Laine Oy (02) 2761 600 www.soitinlaine.fi www.adam-audio.com Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2 m etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Adam Audio A8X Adam Audio on Saksalainen, vuonna 1999 perustettu kaiutinvalmistaja. A8X sijoittuu reilun 1 200 euron hinnaltaan vertailuryhmän keskivaiheille. torvissa on oikeaa kokoa ja tuntua, yläbasson korostuma kiilaa mukaan joka paikkaan. Äänessä on enemmän iloa kuin analyysiä. Kontrabasso soi alarekisteristä jyräten, mutta ylempänä mukana on ripaus erittäin luonnollista sävyä. Testikappaleet vaihtuivat muita testikohteita huomattavasti nopeampaan tahtiin. Nauhadiskantti ja sen lievä korostus yhdistettynä bassokorostukseen luo oman soundinsa, josta joko pitää tai sitten ei. Keskialue ei tarjoile vokalistia ainakaan liiaksi kuulijan eteen, vaan pitää bändin tasapuolisesti rivissä. Vokaalitkin projisoituvat luonnollisen voimakkaalla auktoriteetilla. Taajuusbalanssi on muuten keskivertoa, mutta laulaja jää soittimien taustalle ja shibilanssi nostaa aika ajoin päätään. Mittauksen tulokset havaittiin myös kuunteluarvioissa, vaikkei ääntä tuomittukaan huonoksi. Pääsääntöisesti keskialueen toisto on kuitenkin sävykkään houkutteleva. Toisaalta sähköisemmällä tavaralla ylimääräinen potku tuottaa mukavan viihteellisen otteen soundiin. Kotelo on refleksiviritteinen. Äänikuva on hieman taakse vetäytynyt, mutta toimii kuitenkin luonnollisen tuntuisena kokonaisuutena. Klassinen toimii hyvin, mutta pop/rock menee vaikeaksi. Äänen tulee kyllä loudness-efektin ansiosta tiettyä auktoriteettia, mutta keskialue jää helposti ääripäiden varjoon. Puhallinsektiossa on vapautunutta ilmavuutta, mutta tietyillä sävelillä trumpetti kiekaisee ikävän pistävästi. + Kevyelle musiikille varauksin + Diskantin soundi - Ei luonnollinen - Ulkonäkö Kuunteluarviot (sanallisen arvion jälkeen suluissa kuuntelijan antamat pisteet osa-alueilta taajuusbalanssi, äänikuva ja dynamiikka. Kaksi kuuntelijaa piti Adamin soundia tietyin varauksin jopa oikein hyvänä. Vähän sumea Ghost center. Vahvistimen jatkuvaksi tehoksi ilmoitetaan 150 wattia basso/keskiäänielementille ja 50 wattia diskantille. Kun pianonkin äänessä on mukana kumisevaa bassoa, innostavuus ja kiinnostus musiikin kuunteluun katoaa nopeasti, eikä lopputulos innosta soundibongailuunkaan. Kaiuttimen erikoisuutena on nauhadiskantti, joka jossain määrin määrittelee sen edut ja ongelmat. Ääntä luonnehdittiin dynaamiseksi ja energiseksi. Kuulostaa "työkaiuttimelta", mutta luulen, että tekisin tällä vääriä ratkaisuja. Dynamiikkaa löytyy jonkin verran, ja äänet pääsevät hengittämään jopa kovemmassa ryydityksessä. Basson rajoitteista huolimatta ihan onnistunut kompromissi, joka ei silti päässyt herättämään suuria tunteita
+ Erinomainen hinta/laatu-suhde + Käytännölliset säätömahdollisuudet Kuunteluarviot (sanallisen arvion jälkeen suluissa kuuntelijan antamat pisteet osa-alueilta taajuusbalanssi, äänikuva ja dynamiikka. (8,0/7,5/7,0) 8/10 Heikki Sihvonen: Tasapainoinen ja neutraali on tullut kirjoitettua muistiinpanoihin useamman kerran, vaikka jotkin taajuudet hieman tuuttaavat pintaan. Näin ollen esitys on yksi hifeimmistä testattujen joukossa. Hintaansa nähden Behringer Truth B3031A on todellinen löytö. Näillä voisi toteuttaa vaikka tiukan budjetin eksoottisen hifisetin yhdessä laadukkaan putkietusen kanssa. Kuitenkin kaikki paikantuu poikkeuksellisen tarkasti sivuttaissuunnassa. Harvassa ovat tällaiset kaiuttimet, joilla tulee illuusio, että kuuntelutilan etuosaan on lyöty taulu, johon kuvat ripustetaan. Behringer on tunnettu edullisista hinnoistaan ja siitä, että useat tuotteet muistuttavat ulkoisesti kalliimpia kilpailijoita. Kuuntelijat yhtä lukuun ottamatta olivat monessa suhteessa sangen yksimielisiä Behringerin äänestä ja pitivät sitä kokonaisuutena hyvänä ja sopivana monenlaiselle musiikille. Tällöin bassotoiston dynamiikan rajat tulevat vastaan. Viimeisenä kuuntelijan antamat kokonaispisteet) Mauri Eronen: Yleisbalanssi on kohdallaan. Balanssi saattaa olla hiukan keskimmäisille taajuuksille kallellaan, mikä tuo tietyille levyille lievää purkkimaisuuden tuntua. En oikein tiedä mitä voisin kuunnella näillä, ehkäpä peruskuuntelua. Diskantin kihahduksia lukuun ottamatta tämä on luonnollinen ja mielellään kuunneltava kaiutin. Kokonaisuus tuntuisi tasapainoilevan työkalun ja kotilaitteen välillä vältellen ihan äärimmäistä tarkkuutta ja äänen epäkohtien korostamista. Suht sävykäs basso ei tosin ole kaikkein tiukinta, mutta se ei silti torpedoi mitenkään pahasti kuulasta ja läpivalaisevaa kokonaisuutta. Arvioista nousi esiin myös stereokuvan tarkkuus ja erottelu. YHTEENVETO Behringer on testin edullisin kaiutin, mutta tämä ei näy toteutuksessa eikä kuulu äänessä. Refleksiviritteinen, viilutetusta lastulevystä valmistettu kotelo on vanhahtavan neliskanttinen. Alakerta puuttuu, mutta ylädiskantti on miellyttävä. Ei sopisi minulle ainakaan työkaiuttimiksi. Sisääntulolle on xlr- ja stereoplugi sekä sisääntuloherkkyyden säätö. Luonne on kepeä mutta miellyttävä. Liikaa alamiddleä, paljon liikaa. Suosittelisin niille, jotka haluavat bongailla ääniä ja soittimia musiikkia kuunnellessaan. Käsikäyttöinen virtakytkin on sijoitettu yläreunaan kaiuttimen taakse, mutta valittavissa on myös automaattinen standbytila. Myös stereokuvaa kehuttiin tarkaksi ja erottelevaksi. Äänessä on kerroksittaisuutta, muttei varsinaista tilallista syvyyttä. Suosittelemme. Myös basson vaste on muodoltaan hyvä, ja basson säädöt toimivat erittäin onnistuneesti. Ghost center ok, mutta jollain tavalla epäsuhteessa stereomatskuun. Refleksiputket aukeavat diskantin kummallekin puolelle kapeina aukkoina. Soittimet ovat luonnollisen sävykkäitä, mutta äänet voisivat lyömäsoittimissa olla isompiakin. Vahvistimen rms-tehoksi ilmoitetaan bassolle 100 ja diskantille 40 W. Näiltä osin kyseessä on siis kunnon tarkkailumonitori, joka kykenee tuottamaan paljon hyvää ääntä. (5,0/5,0/6,0) 5,5/10 TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN HIFIMAAILMA 2/2012 27. Selkeää studiotyökalun ainesta. Behringer Truth B3031A muistuttaa Genelecin erästä vanhempaa kaiutinmallia sillä erotuksella, että tässä mallissa käytetään samantyyppistä nauhadiskanttia kuin Adam Audiossa. Etupaneelissa on virran indikaattorin lisäksi yliohjauksesta kielivän rajoittimen (limitter) merkkivalo. Parhaimmillaan soundi on hyvinkin nätti ja tasapainoisen tuntuinen. Ässät ovat todella siistit, testikappaleen suhinaongelmista ei ole tietoakaan. Hiljaiset osat tuli tosi hiljaa, ja lujat sitten tosi lujaa. Trumpetissa on pläjäys lihaa ympärillä, mikä ei kuitenkaan peitä perimmäistä olemusta. (8,75/7,5/8,0) 8/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Kovat. Hintaluokka (pr): Maahantuoja tai edustaja: Puhelin: Internet-osoite: Valmistajan internet-osoite: 400 Into-Luthman Oy 020 798 3540 www.intoluthman.fi www.behringer.com SUOSITTELEMME HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE HIFImaailma Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2 m etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Behringer Truth B3031A Behringer on myös saksalainen, vuonna 1989 Uli Behringerin perustama yritys, joka valmistaa erilaisia ammattiäänentoistolaitteita, mikrofoneja ja jopa valaistustuotteita pääasiassa Kiinassa. Elektroniikka on asennettu kotelon taakse kiinnitettyyn moduuliin. Muut säädöt käsittävät hyllytyyppiset vaimennukset korkeille ja matalille taajuuksille (diskantille myös +2 dB korostus) sekä erillisen kaikkein matalimpien taajuuksien vaimennuksen. (8,0/7,0/5,0) 7/10 Mikael Nederström: Jäsentynyt ja selkeä soundi, jota ei vaivaa monen muun tapaan diskantin metallisuus. Behringerin vapaakenttävasteissa ja tehovasteessa on jonkin verran poikkeamia, mutta yleisbalanssi on kohtalaisen tasapainoinen. Efekti on kuitenkin hyvin lievä, useimmiten sen havaitsee vain ylimääräisenä keskialueen dynamiikan korostumisena. Äänikuva on epäkaiutinmaisen ulottuva mutta skarppi. Kerroksellisuus piirtyy selkeänä, ja eri esiintyjien touhuilua on helppo seurata. Basso on kiinteän napakka ja liukasliikkeinen, mutta ei ulotu aivan alas. Täyteen miksatulla musiikilla äänenvoimakkuutta ei tee mieli lisätä, mutta ei kaiutinta rasittavaksi voi sanoa. Suuntaavuus on hallinnassa. Yläkerta ei anna äänitteiden virheitä yhtään anteeksi, ja stereokuva on sanalla sanoen tarkka. Kaiuttimen voisi kuvitella maksavan paljon enemmän. Behringer B3031A on testin selvästi edullisin kaiutin, mutta tämä ei käy ilmi sen rakenteesta eikä ominaisuuksista. Se soi hyvin ja sangen tasapainoisesti, jopa hifistyneesti. Rytmisesti kaiutin toimii hienosti, koska yläbassot erottuvat edukseen ja alukkeet toistuvat napakasti. Elementin runko on alumiinivalua. Pienet dynamiikanvaihtelut irtoavat näppärästi. Kokonaissoundi kolkko. Mukana on ripaus nauhadiskantin tarkkuutta ja avoimuutta. Varsinkin ääripääkorosteisilla äänityksillä ääni toimii oikein hyvin. Elementit on upotettu siististi muovipaneeliin, joka muodostaa samalla nauhadiskantin eteen loivan suuntaimen. Laulaja kuulostaa kappaleessa kuin kappaleessa raikkaalta ja esiintyy todella kuultavasti. (7,5/8,0/8,25) 8,25/10 Riku Hakala: Ensin huomion kiinnittää varsin miellyttävästi koholla oleva yläkeskialue/aladiskantti, jonka johdosta sanallisen tulkinnan esittäjät saatetaan läsnäolevasti kuulijan kanssa sa- maan tilaan. Dynamiikka tuntui oudolta, en osaa oikein pukea sanoiksi. (8,0/9,25/9,0) 8,25/10 Jukka Piispa: Äänikuva herättää heti ihmetystä. Kevlarilla vahvistettu basso/keskiäänielementti on 8,75-tuumainen. Monipuoliset ja havainnolliset bassoalueen vaimennussäädöt mahdollistavat, ainakin teoriassa hyvän toiston myös erilaissa kaiuttimien sijoituksissa, esimerkiksi lähellä seinää. Pelleissä kuuluu enemmän runkoääni kuin yläharmoniset. Laulaja sekä kaikki soittimet toimivat täysin yhtenäisenä rintamana. Rytmikäs, musikaalinen ja iloinen tuttavuus, joka toimii kaikenlaisella matskulla energisintä elektroa lukuun ottamatta. Kaikki akustiset instrumentit soivat neutraalisti omanlaisinaan. Säädöt toimivat hyvin
Diskanttien vaste tuntuu hieman ylöspäin laskevalta, mutta korkeimmilla on pientä korostumaa. Tasaisesti suuntaava keskialueelta ylöspäin. Etupaneelissa on erillisen standby-kytkimen lisäksi virran ja yliohjauksen merkkivalot ja toinen tasonsäätö, ns. Se poikkeaa testiryhmän muista kaiuttimista myös luokkaa pienemmällä, 6,5-tuumaisella bassoelementillä. Se mahtuu kirjahyllyynkin. + Kompakti koko + Laatuvaikutelma - Äänenlaadun mielipidehajonta - Äänenpainevarat Kuunteluarviot (sanallisen arvion jälkeen suluissa kuuntelijan antamat pisteet osa-alueilta taajuusbalanssi, äänikuva ja dynamiikka. Miellyttävä, vaikka ei täysin yleispätevä kokonaisuus. Basso on muheva, mutta ei kauhean isolla kouralla vääntävä tai armottoman kuivakka. Äänenpainevarat ja basson ulottuvuus ovat isompiaan rajallisemmat, mutta tämä on helposti korjattavissa subwooferilla. Viimeisenä kuuntelijan antamat kokonaispisteet) Mauri Eronen: Äänikuva piirtyy selvästi kaiutinlinjan taakse etäisenä. Laulualue tuntuu nousevan turhan paljon. Dynamiikanvaihtelut ja puhaltimien atakit tulevat esiin selvinä ja nopeina. Bassovasteen muoto on hyvä, ja säädöillä pystyy tarvittaessa kompensoimaan rajapintojen aiheuttamaa bassojen korostumista esimerkiksi hyllysijoituksessa. Säädöt mahdollistavat monenlaiset sijoitusvaihtoehdot ja äänen muokkauksen. päävolume. Ääni on pehmeään päin kallellaan, eikä diskantin tarkkuus ole parhaimpien tasolla. Hyvin miellyttävän napakka kokonaisuus. Standby-valmiustila ei ole automaattinen, ja koska kaiutin käynnistyy virtakytkimestä aina valmiustilaan, virtoja ei saada ohjattua päälle automaattisesti. Voisin ajatella nämä tavalliseen kotikuunteluun, mutta ei mixaukseen tai tuotantoon, masteroinnista puhumattakaan. Kaiutin ei ole innostava, mutta kokonaisuutena se on kuitenkin helposti kuunneltava. Samoin diskantissa on ajoittain ylimääräistä kirkkautta. Sävykäs esitys pysyy hyvin nipussa, vaikka äänessä ei tiukinta auktoriteettia olekaan. Takapaneelissa on xlr- ja rca-sisääntulo sekä erillinen sisääntuloherkkyyden säätö. Mulla olisi työssäni vaikeuksia saada näillä otetta musiikista. Toistossa on tavallista enemmän musikaalista otetta, ääni on rennosti etenevä ja aineeton. (8,0/7,0/5,0) 7/10 Mikael Nederström: Sivistynyt ja skarppisoundisessa joukossa jopa rauhallisuuteen taipuvainen kaiutin. Ilman subbaria kaiuttimet toimivat parhaiten pienessä ja akustiikaltaan pehmeässä tilassa sekä kotiteatterissa. Ottaisin nämä mielelläni pidempäänkin testiin. Matalien ja korkeiden taajuuksien hyllykorjaimien lisäksi säätövalikoimassa on 4-asentoinen matalien taajuuksien ylipäästösuodatus sekä pöytäsijoituksen aiheuttaman korostuksen kompensointiin tarkoitettu yläbasson desktop notch -vaimennus. Focal CMS65:set saivat hieman ristiriitaisen vastaanoton kuuntelijoilta. Jokin osa keskialueesta saattaa olla himpun verran kohollaan, mikä tuo ääneen tiettyä kehollisuuden tunnetta. (7,0/7,0/6,5) 5,5/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Vähän epätarkka ja ontto, Ghost center jonkun verran kadoksissa. Periaatteessa voisi ajatella, että kaikki on hyvin, mutta tässä seurassa lopputulos on jotenkin mitäänsanomaton ja halvan kuuloinen. (3,75/4/3,75) 4/10 TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 28 HIFIMAAILMA 2/2012. Basso on hyvin kontrollissa ja sävykäs maltillisilla voimakkuuksilla. Pientä diskantin korostusta lukuun ottamatta hyvät vasteet. Balanssi vaeltaa hieman äänenkorkeuden mukaan sivusuunnassa, mutta keskelle miksattu instrumentti piirtyy silti pistemäisen tarkasti. Kaiutin kuitenkin onnistuu kiinnittämään huomion musiikkiin, eikä monitorimaista taipumusta ole kuultavissa. Refleksiviritteinen kotelo on erittäin tukevan tuntuista alumiinivalua, ja muutenkin kaiuttimen viimeistely ja yksityiskohdat ovat korkealuokkaiset. Kannattaa lukea arviot tarkasti ja suhteuttaa ne omiin mieltymyksiin ja tarpeisiin. Jollain oudolla tavalla vähän perus-P.A.-tunne. Moni varmaan kaipaa hyvää subia alakerran kaveriksi, mutta näinkin perusasiat ovat kunnossa poikkeuksellisen hyvin, ja äänessä on sellaisia positiivisia luonteenpiirteitä, joihin ei ihan joka toistimessa törmää. Focalin äänenpainevarat ovat jonkin verran muita rajallisemmat. YHTEENVETO Focal CMS65 on kompaktin kokoinen, laadukas ja monipuolinen aktiivikaiutin. Merkki on tunnettu niin laadukkaista koti- kuin autokaiuttimistaan. (7,0/7,0/7,0) 7/10 Heikki Sihvonen: Tasapainoinen kokonaisuus, vaikka bassoissa onkin hieman keveyttä. Tuntuu kuin eri alueet olisivat erillään toisistaan, kokonaiskuva uupuu. (8,75/9,25/9,0) 9,25/10 Jukka Piispa: Helposti kuunneltava kaiutin. Sijoittelussa kannattaa silti kiinnittää huomiota syvyysakselin toistumiseen. Basson kartio on merkille tyypillistä polyglassmateriaalia. Silti arviot olivat sävyltään keskimäärin neutraalia paremmat. Suhteellisen kaksiulotteinen. Focalin vasteet ovat paikoitellen hieman muhkuraiset ja aavistuksen keskialuetta painottavat, mutta yleisbalanssi on silti kohtalaisen tasainen. Koko toisto on rentoa ja jopa hieman lepsua. Bassoa ei tule liikaa, mutta se mitä alhaalta irtoaa, saadaan kontrolloidun sävykkäästi, ja ryhti säilyy myös hanaa anteliaammin avattaessa. Paremmin musiikkia kuin hifiä palveleva esitys. Tuntuu siltä, että vahvistinosa ei aina jaksa työntää ihan tarpeeksi tehoja, jotta kaikki toistuisi. Ässät eivät sihise, mutta myös sävyjä tuntuu uupuvan. Trumpetissa on kaunis vasken sävy, mutta erottelu ei heilahda ylitarkaksi kovempaakaan kuunneltaessa. (7,0/8,0/7,0) 7,75/10 Riku Hakala: Neutraali, luonnollinen ja oikea-aikainen toistin, joka ei turhia liioittele, mutta innostaa kuuntelemaan monenlaista musiikkia. Oikein matalia sisältävällä äänitteellä kaiutin ilmoittaa rajoistaan melko nopeasti. Focal valmistaa myös aktiivikaiuttimia. Stereokuva on pienen tuntuinen, ja dynaamisista vaihteluista uupuu iskua. Äänenlaatua kiiteltiin mutta myös kritisoitiin. Muut säädöt ovat monipuoliset, ja mittausten mukaan ne toimivat hyvin. Varmasti kohtalainen toistin, jos kuuntelualueena on koko huone ja tykkää kuunnella enemmän taustamusiikkia muiden toimien ohessa. Stereokuva leveyssuunnassa on vakaa, tarkka ja samalla miellyttävä. Focal CSM-65 on kooltaan testin pienikokoisin. Esimerkiksi virvelirummun atakki ja selkeys toistui aika huonosti. Sivusuunnassa se ei leviä täysin huoneen kokoiseksi. V E R TA I LU TES TI : HIFIS TIN AKTIIVIKAIUTTIMET Hintaluokka (pr): Maahantuoja tai edustaja: Puhelin: Internet-osoite: Valmistajan internet-osoite: 1400 Msonic Oy 010 439 8800 www.msonic.fi www.focalprofessional.com Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2 m etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). FOCAL CMS 65 Ranskalainen Focal on edellisiä tunnetumpi valmistaja. Jopa äänikuva on sellainen, että kaiken voi suurin piirtein paikallistaa, mutta kaikki on taakse vetäytynyttä ja tulee yhtenäisenä massana niin, ettei soittimien ympärille jää tyhjää tilaa. Myös diskantti on merkin useista muista malleista tuttu, käänteisellä kartiolla varustettu 25 mm alumiini/magnesium-kalotti. Piano kilahtaa autenttisen kuultavana. Näitä puutteita sitten yritetään korvata tarkemmalla rytmipuolen toistolla, joka ei kuitenkaan saa jalkaa vip- paamaan eikä ime musiikin pariin. Tehovaste on myös kohtuullisen tasainen lukuun ottamatta korkeiden taajuuksien korostumaa, mikä kuuluu ainakin paljon heijastavia pintoja sisältävässä akustiikassa. Diskantin tasoa hieman korottamalla instrumenttien ominaisääni nousee pintaan vieläkin selvemmin. Tehoa Focalista luvataan maltilliset 100/60 wattia (basso/diskantti)
Vapaakentän toistovasteen mittaukset ovat lähes identtiset valmistajan itse mittaamien vasteiden kanssa. Korjaukset toimivat oikeaoppisesti ja juuri kuten ilmoitettu, mutta niiden syvälle upotettujen dippikytkimien käyttö on hieman hankaa. Kuuntelussa Genelec sai kaikilta kuuntelijoilta hyvät arviot. Äänikuva on avonainen mutta samalla erittäin tarkka ja vakaa. Mikään ei muutu, kaiutin tuottaa täysin samanlaista järkähtämätöntä ääntä kuin hiljempaa kuunnellessa. Rasittamaton kokonaisuus jossa on eleetöntä vakautta ja ryhtiä monia muita enemmän. Kerroksien erottelu ja yksittäisten elementtien poimiminen on helppoa. Hintaluokka (pr): Maahantuoja tai edustaja: Puhelin: Internet-osoite: Valmistajan internet-osoite: 3200 Genelec Oy (017) 83 881 www.genelec.fi www.genelec.fi HIFImaailma TESTIVOITTAJA Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2 m etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). GENELEC 8050A Maailmallakin erittäin arvostettu suomalainen, Iisalmessa vuodesta 1978 saakka studioja tarkkailukaiuttimia valmistanut Genelec ei varmaankaan pitkiä esittelyjä tarvitse. Genelec ei ilmoita vahvistimien jatkuvia tehoja, mutta hetkellistä tehoa luvataan bassolle 150 ja diskantille 120 wattia. Vasteet ovat varsin tasaiset lukuun ottamatta lievää keskialueen mutkittelua ja basson korostumista. Alas voimalla ulottuva basso on harvinaisen sävykäs, mutta ei mahdu aivan pienimpään huoneeseen ilman tason pudotusta. (9,5/9,25/9,5) 9,25/10 Jukka Piispa: Kyllä lähtee! Soittimissa on luonnollista auktoriteettia, suuri dynamiikka on vaikuttavaa heti alkumetreiltä. Skarppi, tiukka ja ajoittain monitorimainenkin esitys toimii mukavasti kaikenlaisella musiikilla, joskin kovinta mättöä suosien. Keskialue on kerrassaan mainio. Äänikuva on enemmänkin kuivakka, tarkka ja kontrolloitu kuin ilmavan vapautunut. Toisto kun ei tunnu muuttuvan mitenkään, soittipa lujaa tai hiljaa. Äänen osat ovat hyvin seurattavissa. Pikkasen turhan laiska iskevyydessä. Parhaimmistoa. Esillepano on kaikessa monitorimaisuudessaan kuitenkin sen verran hyvä, että tällainen analyyttinen tarkkailukuuntelukin alkaa tuntua mielenkiintoiselle tavalle kuunnella musiikkia. Muuta miettimättä suoraan vaan hanat kaakkoon, katsotaan kuinka käy. Viimeisenä kuuntelijan antamat kokonaispisteet) Mauri Eronen: Täyteläisen herkkä ääni, jota iloisesti kilahtava diskantti täydentää oivallisesti. Diskantti ei ole aivan vapaa metallisesta sivujuonteesta, mutta rasittavaksi sitä ei kovin helposti voi sanoa. Ihan lievän pyöreyden takia pudottaisin vähän basson tasoa, vaikka alakerta näin onkin sävykäs ja samettisen oloinen. En silti välttämättä ostaisi kotiini, sillä diskantista jää fiilis kuin kuuntelisi musiikkia kaiuttomassa huoneessa. Yli 3 000 euron parihinnallaan Genelec 8050A on testin selvästi kallein kaiutin. Tähän ja myös läheisten rajapintojen aiheuttamaan bassokorostukseen apua tuovat hyvin toimivat säädöt. Kaiuttimet antavat tarvittaessa paljon ääntä, mutta ne soivat täyteläisesti myös hiljaa. Hintansa vastineeksi Genelec tarjoaa korkeatasoisen viimeistelyn ja rakenteen aina pieniä yksityiskohtia myöden. Äänikuvassa ei ole erityistä syvyyttä, mutta ei sitä ole ihan rintamalinjaankaan vedetty. (8,0/8,0/8,25) 8,5/10 Riku Hakala: Selkeästi omanlainen tapaus. Esimerkiksi kaiuttimen pohjaan integroitu säädettävän kallistuskulman mahdollistava IsoPod-pöytäjalusta on yksinkertaisuudessaan todellinen tyylin ja toiminnallisuuden taidonnäyte. Laajasta mallistosta testiryhmän kriteereihin sopi hyvin hieman harvemmin parrasvaloissa ollut malli 8050A. (7,5/7,5/8,0) 8,25/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Aika hyvä toisto, tosin tuntui, että 18 kHz:n alueelta puuttui jotain, botne suttunen. Ainoat puutteet ovat hienoinen hitaus alimmilla taajuuksilla rytmiikan rikkojana, ja musiikin tunne ei välity päästä varpaisiin asti. Väärät asiat nousevat ja oikeat ovat hassulla tavalla vähän väärällä paikalla, outo fiilis. Diskantti ei ole kosiskelevan kirkas vaan selkeä, mutta iskut sammuvat nopeasti. Kuuntelu kääntyy enemmän rytmin ja äänien tarkkailuun kuin kokonaisuudesta nauttimiseen. Nämä ovat kuitenkin pieniä asioita ja kyseessä on erinomainen kaiutin. Toimii samalla sekä sävyjen bongailussa että musiikista nauttimisessa. Sisääntulon ainoa tapa on xlr-liitin. Bassoista irtoaa paineen tunnetta jo pienilläkin voimakkuuksilla, eli auktoriteettia löytyy. Äänenlaadussa Genelec sai kuuntelijoilta parhaat pisteet, mutta samalla basson taso todettiin aika voimakkaaksi, etenkin pienessä huoneessa. Alakeskialueella on vähän varovaisuutta, mutta hillitty taso ei kuitenkaan syö sävyistä kaikkea oleellista. Tämä ei sovellu minun tapaani kuunnella musiikkia tai tehdä musiikin kanssa töitä. Tätä kaiutinta tuskin saa polvilleen ihan helposti. Genelec toimii parhaiten, kun sen ympärillä on kohtalaisen pehmeä akustiikka. (6,0/7,0/7,75) 7/10 TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN HIFIMAAILMA 2/2012 29. Ghost center hyvä ja stereokuvakin hyvä. + Äänenlaatu + Rakenne + Säätöjen toiminta - Hinta Kuunteluarviot (sanallisen arvion jälkeen suluissa kuuntelijan antamat pisteet osa-alueilta taajuusbalanssi, äänikuva ja dynamiikka. Takapaneelin säädöt käsittävät sisääntuloherkkyyden lisäksi asetukset basson ja diskantin tasolle (hyllykorjaus), kaikkein matalimpien taajuuksien vaimennukseen sekä pöytäsijoituksen kompensaation. Lempeän lämmin keskialue on erittäin onnistunut ja hyvin muuhun alueeseen istuva. Stereokuva on erinomainen, kaiken pystyy paikallistamaan täysin, eikä tämä tule äänien täyteläisyyden kustannuksella. (9,0/9,0/6,0) 8/10 Mikael Nederström: Skarppi, iskevä ja rullaava soundi, jossa on keskimääräistä enemmän luontevaa pauketta. Useimmat rankkasivat Genelecin äänenlaadultaan testin parhaaksi. YHTEENVETO Genelec on testin ylivoimaisesti kallein kaiutin, mutta se tarjoaa korkean hintansa vastineeksi monin tavoin korkealaatuisen tuotteen. Yleisbalanssi on hyvin kohdillaan, joten potentiaalia hyväksi yleiskaiuttimeksi löytyy. Ansaittu testivoitto, vaikka laatu maksaakin. Erotettavien detaljien määrä on keskimääräistä suurempi, ja läheinen stereokuva vielä korostaa sitä. Samoin tehovasteapproksimaatio. Stereokuvaltaan erinomainen. (9,5/9,5/9,5) 9,5/10 Heikki Sihvonen: Bassoissa on mehukkuuta ja pelleissä on sävykkyyttä. Kaksiosaiseen alumiinivalettuun refleksikoteloon on integroitu lähes saumattomasti kiinteän metalliverkon taakse 8 tuuman basso/keskiäänielementti ja voimakkaasti koteloon muotoillun suuntaimen keskelle 25 mm metallikalottidiskantti. Täyteläisyyttä ja sivistyneisyyttä voisi olla aavistus enemmänkin. Kotelon sisään taiteiltu pitkä refleksiputki aukeaa torvimaisesti kotelon taakse. Jako tehdään sangen matalalla 1,8 kilohertsin taajuudella. Hienoinen alabasson korostuma antaa extrajytää rummutteluun, muttei hukkaa rytmin tarkkuutta. Basso on muhkea ja ponteva, joten tällaisenaan kaiutinta ei voisi suositella kovin pieneen huoneeseen. Ehkä ongelma on, että botne syö keski- ja yläalueita niin, että presenssi jää vähän puuttumaan. Toisto on neutraalia, taajuusbalanssissa ei ole minkäänlaisia kuuluvia virheitä
Viimeisenä kuuntelijan antamat kokonaispisteet) Mauri Eronen: Ensivaikutelmalta balanssi kuulostaa tukkoiselta diskanttia lukuun ottamatta. Varsinkin ylempiä taajuuksia akustoimalla lopputulos voisi olla varsin toimiva. + Edullinen hinta + Hintaluokassaan asiallinen rakenne - Vain diskantin säätö - Äänenlaadun ristiriitaisuus Kuunteluarviot (sanallisen arvion jälkeen suluissa kuuntelijan antamat pisteet osa-alueilta taajuusbalanssi, äänikuva ja dynamiikka. Ihan alin botne ei toistu yhtään. Dynamiikaltaan ääni on hieman tasapaksu, mutta musiikki toimii rytmisesti, ja testikappaleita tuli kuunneltua pidempään kuin muiden kaiuttimien kohdalla. Äänikuva piirtyy tiukasti kaiuttimien väliin ja vaeltaa selvästi sävelkorkeuden mukana. Yleisvaikutelmana havaittiin jonkinasteiset korostumat keski- ja ylemmillä taajuuksilla. (7,75/8,25/6,0) 7,5/10 TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 30 HIFIMAAILMA 2/2012. Yleissävyä pidettiin kuitenkin kirkkaana ja erottelevana, mutta korkeiden taajuuksien tasoa voidaan hieman säätää. Perinteisen refleksiviritteisen puukotelon etulevy on voimakkaasti reunoiltaan pyöristetty. Diskantille on 4-asentoinen tasonvalintakytkin. (8,0/7,5/8,0) 8,5/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Aika kirkas, ehkäpä jopa liian. (4,0/6,0/6,0) 4/10 Mikael Nederström: Melko temperamenttinen tapaus. Melkein korviin otti. Kaiutin kestää periaatteessa luukutusta, mutta diskantin toistotapa vie moisesta kokeilusta ilon hyvin nopeasti. Terävä ja joillakin äänitteillä torvimaisia sävyjä saava äänimaailma on toimivuudeltaan hyvin ääniteriippuvainen. Positiivista kuitenkin, että jokun verran syvyyttä kuitenkin löytyi. Yksi kuuntelija tulkitsi äänen pehmeäksi ja silkkiseksi, toinen kirkkaaksi mutta toimivaksi esimerkiksi rokilla. Refleksiputki aukeaa eteenpäin basson alapuolelta. Myös dynamiikka on todella rajoittunut, homma hajoaa käsiin kovemmalla, eivätkä isot soittimet pääse oikeuksiinsa. Jossain tuntui että botne resonoi, mutta voi olla joku muu. Basso on kevytrakenteinen ja pehmeä eikä tunnu ulottuvan aivan alas asti. Yläpäässä pellit helähtävät kauniisti, mutta keskialue jää selvästi verhoutuneeksi. Korkeammalle mentäessä sävy muuttuu kireämmäksi. Värittymä ei ole kauhean suuri, mutta se on kuultavissa kohtuullisen monella levyllä. Big bandi supistuu valitettavan leluorkesterimaiseksi, ja crescendot latistuvat. Sangen eriävät mielipiteet, mikä hieman ihmetyttää. Pellit soivat todella pitkään niin, että rumpalin työskentelyn ajoituksia on helppo seurata, ja kuitenkaan ässät eivät suhise. Vaikutelmaa alleviivaa diskantin kova ja vähän kihisevä soundi, eivätkä ässätkään toistu kaikkein miellyttävimmin. Rokit 8 on testin toiseksi edullisin kaiutin, parin saa alle 600 eurolla. Olin kuulevinani vähän samaa tehonpuutetta kuin ensimmäisessä kaiuttimessa, vahvistinosa haukoi henkeään. (6,5/5,0/4,5) 5,5/10 Heikki Sihvonen: Ensimmäisenä korvani poimivat äänen yleisen pehmeyden ja diskantin silkkisyyden. Bassotoisto tuntuu myös jäävän kohtalaisen vajaaksi, sillä alimmat eivät pääse mukaan. Välillä tuntuu, että osa orkesterista puuttuu kokonaan. Jos arvioista löytyy itseä kiinnostavia piirteitä, kaiutin kannattaa käydä koekuuntelemassa. Niinpä lopputulos jää vähän keinotekoiseksi. Myös korkeiden taajuuksien taso on turhan suuri, ja tämä näkyy myös tehovasteessa, jonka pitäisi olla ennemminkin korkeita taajuuksia kohden loivasti laskeva kuin nouseva. Diskanttielementin suuntakuvio laajenee liikaa alueen alapäässä. Liitäntöinä kaiuttimessa on balansoitu xlr ja stereoplugi sekä balansoimaton rca-liitäntä. Basson niukan napakka, joten näillä säädöillä kaiuttimen voi viedä pienempäänkin huoneeseen. Edullisesta hinnastaan huolimatta kaiutin on uskottavan ja modernin oloinen, kohtalaisen hyvin viimeistelty ja rakenteeltaan kaikin puolin asiallinen. Tuote yrittää ja haluaa kovasti olla tarkkailukaiutinmainen, mutta moinen väkisin yrittäminen paljastuu armotta. Bassot, rummut ja laulaja erottuvat toisistaan, eikä mikään oikeastaan peitä toista alleen. Kuuntelussa vasteen poikkeamat ja korostumat havaittiin selkein kommentein. Jotain KRK:n äänessä kuitenkin on sellaista, mikä sai yhden kuuntelijoista innostumaan enemmän ja myös toiselta useita positiivisia mainintoja. Toisaalta taas alemmalla keskialueella on ihan mukavasti sävyjä ja artikulaatiota, joten kyseessä lienee enemmänkin paikallinen mutka kuin kokonaan pieleen mennyt tasapainotus. Tukkoinen soundi ei tempaa mukaansa. Äänikuvaa ei liioitella muttei latistetakaan. Myös sisääntulotasolle on myös säätö. (6,25/6,0/6,5) 6,25/10 Jukka Piispa: Taajuusbalanssi on diskanttia lukuun ottamatta kohtalaisen hyvällä tolalla. Äänenlaatu herätti hieman ristiriitaisia tunnelmia ja arvioita. KRK tarjoaa säädön vain diskantin tasolle, millä ei tässä seurassa pisteitä juuri irtoa. KRK:lla on kaksi mallistoa aktiivikaiuttimia, joiden kummankin hintataso on kohtuullinen, ja Rokit-sarja on suorastaan halpa. Bassot eivät voimastaan huolimatta tunnu menevän hurjan alas. V E R TA I LU TES TI : HIFIS TIN AKTIIVIKAIUTTIMET Hintaluokka (pr): Maahantuoja tai edustaja: Puhelin: Internet-osoite: Valmistajan internet-osoite: 590 Musiikin.com (09) 7831 391 www.musiikin.com www.krksys.com Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2 m etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). KRK Rokit 8 Floridassa sijaitsevan KRK Systems:in perusti vuonna 1986 Keith Klawitter. Edullinen hinta näkyy selvimmin suppeina säätöinä sekä hieman muita pienempänä vahvistintehona, 70 wattia bassolle ja vain 20 wattia diskantille. Rocki soundaa hyvältä. Virtakytkin sijaitsee kaiuttimen takana. Lähimikityksillä ääni menee melko nopeasti metallisävytteiseksi, kun hanaa avaa enemmän. Kovemmalla voimakkuudella kontrolli on heikko. Pienemmällä tasolla iskevyys (atakki) on hyvä. KRK:n vapaakenttävasteet ovat matalien taajuuksien osalta tasaiset, mutta mutkittelu alkaa jo 800 hertsin kohdalla. Soundi on kokonaisuutena melkoisen tumppu ja innostamaton. Hieno yksityiskohta on virran indikaattorina toimiva logon taustavalo. Voisin jopa käyttää miksaukseen. Vaikka basso on muihin verrokkeihin nähden miedon oloinen, rummuissa on mukavasti iskua. Kokonaisuus on neutraali, sävykäs ja kaikin puolin miellyttävä. Iskevä ja läsnäoleva esitys toimii silloin, kun äänitys on valmiiksi tukkoinen ja bassovoittoinen. 8 tuuman kuituvahvisteisen basso/ keskiääni-elementin ja 1 tuuman kangaskalottidiskantin eteen on kiinnitetty erillinen paneeli, johon on muotoiltu diskantille jyrkähkö suuntain lähinnä kotelon diffraktioita vähentämään. Puhaltimien sävyssä on etenkin alempana rekisterissä ahdistunutta tuhinaa, joka syö niiden ominaissävyä. Stereokuva on enemmän epämääräiseen päin kallellaan. Toisaalta torvissa ja viuluissa kuuluu ylimääräistä sirisevää sivuääntä, hihatit kihisevät ja kokonaissoundi on likainen. (6,0/7,0/8,0) 7/10 Riku Hakala: Ääripäitä korostava toistin, josta diskantti työntää nokkaansa tyrkylle vielä bassoa enemmän. Kuitenkin bassoa tulee kohtalaisen tasaisesti kaiuttimen toistoalueella. Basso on enemmän napakka kuin muhkea. YHTEENVETO KRK Rokit 8 on edulliseen hintaansa nähden moderni ja laadukkaan oloinen kaiutin
Vähän kapea stereokuva, mutta silti oli jonkin verran syvyysvaikutelmaakin. Kaiuttimen luonne vaatii kuitenkin totuttelua. Diskantti on 1 tuuman järeä titaniumkalotti. Edellä mainituista painotuksista huolimatta kokonaisuus on hyvinkin kuunneltava. Basson kuin diskantin tasot ovat hienosäädettävissä. Korostumia on myös kaikkein korkeimmilla taajuuksilla ja bassopäässä. Muutenkaan soundi ei tunnu sopivan naapureiden hermoja hyväileville voimakkuuksille. Aika jännä tapaus. Vahvistintehoa Mackiesta luvataan bassolle 150 wattia ja diskantille peräti 100 wattia. Edes diskantin tasoa korottamalla suhisevaa utua ei saa täysin pois, mutta yläpään sävy muuttuu samalla epätarkemmaksi. Äänikuvassa on muutama selkeä lohko, johon elementit loksahtavat tiukasti. Pellit soivat mukavan pitkään, diskanttikin on lämpimään päin eikä rasita kuunnellessa. Toiston edessä on paksu matto, joka vie särmää keskialueelta ja diskantilta. Pitkä ikä kaiuttimelle, vaikka mallia on toki kehitetty vuosien saatossa ja uusin, thxsertifikoitu malliversio kantaa päätettä mk2. Rumpujen äänessä on orgaanista pehmeyttä kuivakan naputuksen sijaan, ikään kuin pelkän kalvon äänen li- säksi kuulisi myös itse rummun rungon äänen. Tenorifonin alarekisteri on selvästi tunnistettavissa, mutta mitä altommaksi mennään, sitä muovisemmaksi toisto muuttuu. Normaaleilla voluumeilla helppo, hyvä kaiutin. Hienoisesta loudnessin tunteesta huolimatta monenlainen musiikki soi tasapainoisesti ja kuunneltavasti. Säädöt mahdollistavat basson alipäästösuodatuksen, bassoalueen vaimennuksen ja diskantin tason valinnan kolmesta vaihtoehdosta. Lujaan äänentarpeeseen tämä ei ole paras valinta, sillä äänikuva tuntuu jollain tapaa vetäytyvän kasaan äärirajoille mentäessä. Paikannettavuus on hyvää luokkaa. (5,0/7,0/6,0) 5/10 Mikael Nederström: Miellyttävästi ja rauhallisin ottein soiva soundi. Säädöt toimivat asiallisesti. Sen voisi luulla maksavan enemmänkin. Ilmavuus uupuu. Syvyyssuunnassa syntyy kolmiulotteinen vaikutelma, soittimien välillä on jopa hieman luonnottoman suuria eroja ja paljon ilmaa. Alemmalla keskialueella on mehevyyttä, ehkä hiukan ylimääräistäkin lämpöä, mutta kaiutin ei silti synnyttä tukkoisuuden tai möyheyden tunnetta. Maltillisilla tasoilla toimii kyllä. Kaiuttimen säädöillä pystyy kuitenkin vaimentamaan korkeita taajuuksia ja basson yleistasoa. Stereobalassi ok, vaikkakin vähän kapeahko. Halkaisijaltaan 8,75-tuumaisen bassoelementin kartio on muoviseosta. Air-alue tuntui heräilevän silloin tällöin. Akustisella musiikilla kyseenalainen taajuusbalanssi toimii huomattavasti paremmin kompressoidulla ja energisellä kevyellä musiikilla. (7,0/8,0/7,0) 8/10 Heikki Sihvonen: Basso on hieman koholla, mikä tuo liikaa jytinää ja tarkkuuden menetystä tuplabasarin hakkaamiseen. Kuunnelluista kaiuttimista ainoa, jonka äänestä käyttäisin termejä lämmin ja mehukas. Jakotaajuus on sangen matala 1,9 kHz. Passiivisäteilijä jää piiloon takaosaa peittävän elektroniikka- ja vahvistinmoduulin taakse. Kaiutin vain tuntuu enemmänkin kotivoimakkuuksiin sopivalta hifitoistimelta kuin tarkkailutyökalulta. Reilun 1 000 euron hintainen Mackie-pari on kaikin puolin laadukkaan oloinen. Stereokuva loistaa ennemminkin syvyysakselin välityskyvyllään. Sisääntulotason säätö on laaja-alueinen. Kotelo on refleksiviritteinen, mutta viritys on toteutettu kotelon takaseinään sijoitetulla passiivisäteilijällä. Yhden kuuntelijan arvio erosi yleisestä linjasta, ja hän piti ääntä tukkoisena tietyllä akustisella musiikilla, mutta hänkin totesi kaiuttimen toimivan paremmin "energisemmällä" musiikilla. (6,25/5,75/7,25) 7/10 TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN HIFIMAAILMA 2/2012 31. Virtakytkennässä on kolme vaihtoehtoa: automaattinen, valmiustila tai jatkuvasti päällä. Sitä luonnehdittiin enemmän rokkikaiuttimeksi kuin analyyttisen hifistyneeksi. Alakertaa tulee hitusen liikaakin, mikä on omiaan luomaan mielikuvaa aavistuksenomaisesta basson pyöreydestä. Basso on kiinteän liioittelematon, ei iske tautisesti tai ulotu aivan alas, mutta eteneee nautittavasti. Kuuntelussa ei tunnu kiinnittävän huomiota laulajaan, vaan pääpaino jää hengittävälle ja sävykkäälle soittimien toistolle. Ghost center ihan hyvä, leadi-tasot löytyvät ihan hyvin. (7,5/7,75/6,5) 7,25/10 Jukka Piispa: Kaiutin on kokonaisuutena kohtalaisen toimiva paketti, mutta äänikuvalliset hyveet erottuvat edukseen. Ennen ominaissoundiin tottumista tuntuu aivan siltä kuin cd:n sijaan toistettaisiin savikiekkoa. Etupaneelissa on myös virran ja yliohjauksen merkkivalo. Menevä ja kepeä olemus kärsii valitettavan paljon nuhaisesta taajuusbalanssista. Kaiutin toimii musiikillisesti ja tekee kokonaisuudesta selkeää innostaen enemmän musiikin kuunteluun kuin eri äänien tarkkailuun. Tältä osin arviot olivat sangen yhtenevät. YHTEENVETO Yleiseen rakenteeseen, toteutukseen ja kokonaisuuteen nähden Mackie on sangen kohtuuhintainen jenkkikaiutin, joka tarjoaa tietyin varauksin hyvän soundin kevyelle ja muullekin sähköisesti tuotetulle musiikille. Tehovaste noudattelee vapaakenttävasteen muotoa. Bassoilla on reippaasti tukevuutta, mikä tuo ääneen ylimääräistä bodya ja lämpöä, mutta laahaavaksi tai kumeaksi ääntä ei voi sanoa. (8.0/7,5/7,5) 8,25/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Ensin tuli mieleen "tasapainoinen", sitten Philipsin muovipinta. Paul's Sound Oy (09) 2243 5822 www.stpaulssound.fi www.mackie.com Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2 m etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Mackie HR824mk2 Vuonna 1988 Yhdysvalloissa perustettu Mackie on kotimaassaan sangen arvostettu merkki ammattiäänentoistossa. Hintaluokka (pr): Maahantuoja tai edustaja: Puhelin: Internet-osoite: Valmistajan internet-osoite: 1200 St. Kuuntelussa Mackien soundia kehuttiin hyväksi, joskaan ei kovin neutraaliksi. Liitännät käsittävät xlr:n, stereoplugin ja rca:n. Keskialue oli mainio. Erityisesti bassoalueen soundista pidettiin, ja kaiutin toimii hyvin myös hiljempaa kuunneltaessa. Kovempaa kuunneltaessa diskantit alkavat säröytyä, vaikka muu toisto pysyy seurattavana ja dynaamisena. Yliohjaukselle on suojapiiri. + Toteutus ja rakenne + Äänenlaatu kevyellä musiikilla - Ei kovin neutraali toisto Kuunteluarviot (sanallisen arvion jälkeen suluissa kuuntelijan antamat pisteet osa-alueilta taajuusbalanssi, äänikuva ja dynamiikka. Mackien määritelmäksi voisi sopia tasainen suoriutuja ja harkinnan arvoinen keskihintaluokan katu-uskottava rokkikaiutin. Kotelo on tukeva, ja etupaneeliin on muotoiltu diskantille voimakas suuntain. Rocki ja akustinen musiikki tuntuivat toimivan yllättävän hyvin, mutta ei klassinen. Viimeisenä kuuntelijan antamat kokonaispisteet) Mauri Eronen: Tukkoisen ahdistunut ääni. (8,25/7,0/8,0) 8,25/10 Riku Hakala: Mukava diskantinsoundi, jota korostaa keskialueen lievä vetäytyminen. Syvyyssuunta jää vajaaksi. Mackien vapaakenttävasteiden yleispiirteitä ovat keskialueen mutkittelu ja ylempien keskitaajuuksien suuri yleistaso. Ei ehkä kaikkein puristisin, yleispätevin tai oikeaoppisin soundi, mutta varsinkin rokkikaiutimena hyvin toimiva ja viihdyttävä tapaus. Nyt testatun HR824:n historia ulottuu niinkin pitkälle kuin vuoteen 1996
Alempi basso on hieman tuhdin kuuloinen, diskantti on tarkka ilman viiltävyyttä tai ässien liiallista suhinaa, yleisesti miellyttävä soundi, jota kyllä jaksaa kuunnella. Tehovasteen korkeiden taajuuksien taso on turhan korkea, mutta vaste on muuten sangen tasainen. Alakerran seurattavuus on hyvää tasoa, vaikkei silti napakymppi. (8,0/8,0/5,0) 7/10 Mikael Nederström: Viileä ja skarppi yleissointi. Kokonaisuutena silti turhan armoton toistin tavalliseen musiikista nautiskeluun. Tämä on puristista, jos mikä. Esillepano on hyvin asiapitoinen, minkä takia kuuntelu muuttuu äänen eri osia ja niiden välisiä suhteita tarkkailevaksi musiikin kokonaisuudesta nauttimisen sijaan. (8,0/7,0/7,0) 7,75/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Ohut, aika paljon alempaa keskialuetta, ja sitten pikkuisen alempana alkaa jo puuttumaan asioita. Säädöt ovat erittäin monipuoliset, mutta dsp mahdollistaisi teoriassa laajemmatkin. 1 000 euron hintaiset DMS-3-kaiuttimet ovat olemukseltaan tyylikkäät ja erittäin modernit. Viimeisenä kuuntelijan antamat kokonaispisteet) Mauri Eronen: Tunnelmallinen ja herkästi maalaava. Säädöillä vasteeseen pystyy tekemään suuriakin korjauksia. Sisään tuleva analoginen signaali digitoidaan ja käsitellään ennen vahvistusta. Syvyyttä kylläkin löytyy tarvittaessa hyvin, mikä pelastaa tilannetta jonkin verran. Muistiinpanoissa sana tarkka on alleviivattu kahdesti. Luonteeltaan hiukan räleä esitys suosii paremmin etämikitettyä kuin läheltä taltioitua tavaraa. Tämä voi aiheuttaa sen, että jättää laulun liian hiljaiseksi, jos tätä kaiutinta käyttää miksaukseen. (7,0/7,0/8,0) 7/10 Riku Hakala: Laulajaa vahvasti esiin työntävä toistin, kiitos anteliaan vokaalitaajuuksien tason. Korkeammat taajuudet toistetaan 1-tuumaisella ferrofluid-jäähdytetyllä pehmytkalotilla. Ääneltään M-Audio on olemuksensa mukaisesti tarkka ja analyyttinen, mutta myös epäkaiutinmainen. Hiljaisilla voluumeilla kuitenkin rouhea, joukosta erottuva tapaus. Analogiselle sisääntulolle on xlr- ja stereoplugi-liittimet. Ei myöskään alemman keskialueen honotusta. Säädöt toimivat hyvin lukuun ottamatta basson ylipäästösuodatusta, jonka päällekytkentä aiheutti bassoelementille oudon tason nousun. Laulualue korostuu aikalailla. Kaiuttimet ovat vain pieni osa mallistoa ja liiketoimintaa. Virvelin iskut ja transientit tulee hyvin läpi. Kaiuttimeen voi kytkeä suoraan myös digitaalisen äänilähteen koaksiaalisella s/pdif tai aes/ebu-xlr-liitännällä. Dynamiikkaa on keskialueella mukavasti, samoin menevyyttä ja rullaavuutta. Bassossa voisi olla raakaa vääntöä enemmänkin, mutta onneksi kumua ei kuulu. (6,5/7,0/7,0) 6,75/10 TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 32 HIFIMAAILMA 2/2012. Stereokuva sivusuunnassa piirtyy keskivertoa kompaktimmin ja välttelee leveyden liioittelua turhankin paljon. Taajuustasapaino on kohdallaan luonnollisen kiinteästä bassosta sävykkääseen keskialueeseen ja helähtävään diskanttiin. Voluumia nostaessa ärhäkkyys nousee riipivyyden tasolle ja bassotoisto menettää entistä enemmän iskevyyttään. Osittain tämä saattaa olla seurausta skarpista sointitasapainosta, mutta mukana lienee myös aitoa iskevyyttä. Ne poikkeavat muista kahdella 165 millimetrin alumiinikartioisella bassollaan, jotka toistavat samaa äänialuetta 2,7 kilohertsiin saakka. Epäkaiutinmainen ääni piirtyy aineettomana ja autenttisena. Studiophile DMS-sarjan erikoisuus on digitaalinen signaalin käsittely. Matalien taajuuksien sävykkyys ja erottelu säilyvät hienosti monikerroksisella musiikilla, mutta iskevyys jää kovaa kuunneltaessa selvästi keskitason alapuolelle. (7,0/7,0/6,0) 6,5/10 Heikki Sihvonen: Selkeä kaiuttimien väliin linjaan naulattu esitys, jossa ei ole äänikuvan syvyyttä nimeksikään. Basson tasosta oli hieman erilaisia käsityksiä. YHTEENVETO M-Audioon voidaan kytkeä suoraan digitaalinen äänilähde. Monipuoliset säädöt mahdollistavat äänen hienosäädön monin tavoin, mikä antaa mahdollisuuden mahdollisimman optimaaliseen toistoon erilaisissa sijoituksissa ja myös omien kuuntelutottumuksien mukaan. Kokonaisuus ei yllä musiikillisesti aivan kärkeen, mutta vaikuttaa kriittiseen tarkkailukäyttöön erinomaiselta monitorilta. Diskanttielementin laaja säteily nostaa tehovasteen liian ylös. M-Audion vapaakenttä- ja tehovasteet ovat kohtalaisen tasapainoiset, mutta hieman korkeita taajuuksia painottavat. Mutta en pystyisi tekemään näiden kanssa töitä. Kuunteluissa nousi esiin kaiuttimen analyyttisyys ja tarkkuus, mutta myös taipumus viileyteen. Toisaalta bassoissa on voimaa. Ei erityisen miellyttävä tai rauhallinen kuunneltava, mutta omalla tavallaan tehokkaan ja toimivan kuuloinen. Dippikytkimillä toteutetut säädöt sisältävät korkeiden ja matalien hyllykorjauksen lisäksi bassoalueen ylipäästösuodatuksen, keskialueen 3-asentoisen korjauksen sekä 4-asentoisen yläbasson vaimennuksen kolmelle vaihtoehtoiselle taajuudelle. Vahvistus elementeille hoidetaan 100- ja 80-wattisilla D-luokassa toimivilla vahvistimilla. Botne on vähän muovinen, mutta ylädiskantti (Air) hyvä. Toisaalta ääntä kuvattiin epäkaiutinmaiseksi. Kuuntelussa M-Audio sai kaikilta kuuntelijoilta testin tasaisimman tulokset. Stereokuva on erittäin tarkka ja pistemäinen, mikä korostaa piirron tarkkuutta. Kaiutin paljastaa armotta pienetkin yksityiskohdat. Tämä tarkkuuskin on siinä määrin koukuttavaa, että tekisi mieli kuunnella lisää musiikkia ja analysoida sen äänellistä rakennetta. Transienttitoisto on todella räväkkää, ja näiden yhdistelmä johtaa tässä tapauksessa ärhäkkään esitykseen. Laulaja tulee lähelle, ja virveli sähisee eikä meinaa. Rocki toimii... Äänikuvassa on myös syvyyssuuntaa. V E R TA I LU TES TI : HIFIS TIN AKTIIVIKAIUTTIMET Hintaluokka (pr): Maahantuoja tai edustaja: Puhelin: Internet-osoite: Valmistajan internet-osoite: 1100 Into-Luthman Oy (09) 2243 5822 www.intoluthman.fi www.m-audio.com Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2 m etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). M-Audio Studiophile DMS-3 M-Audio on yhdysvaltainen merkki, jonka pääalana ovat digitaaliset musiikkityökalut työasemista midi-koskettimiin ja ohjelmistoihin. Laulaja on nätisti lavan edessä ja soittajat takan, ja kaikki on paikannettavissa sivuttaissuunnassa, mutta laulut jäävät poikkeuksetta ohuen kuuloisiksi ja välillä myös honottaviksi. (7,0/7,0/7,0) 7/10 Jukka Piispa: Bassotaso on kokonaisuudessaan hieman liian alhaisella tasolla verraten muuhun toistoon. M-Audio Studiophile DMS-3 on moderni ja teknisesti edistyksellinen, mutta hieman erilainen. Esimerkiksi rummut paukahtavat ilman minkäänlaista huopaisuuden tuntua. Pisteiden keskihajonta oli vain 0,4 pistettä. Diskantissa esiintyy hetkittäin pientä kireyttä, joka korostuu ikävästi voimakkuutta lisättäessä. Se kuuluu kuitenkin potentiaalisten joukkoon. Äkäisimmillä äänitteillä yläkeskialueen ylierottelu saattaa heilahtaa hieman ärsyttäväksi, mikä pudottaa arvosanaa yhdellä. Alin botne loppuu vähän kesken. Ghost center on hyvä. + Monipuoliset säädöt + Digitaalinen sisääntulo + Tarkka toisto - Hifikäyttöön varauksin Kuunteluarviot (sanallisen arvion jälkeen suluissa kuuntelijan antamat pisteet osa-alueilta taajuusbalanssi, äänikuva ja dynamiikka
Virtakytkennälle on erikseen aktivoitava automaattinen sammutus. Hintaa kaiuttimilla on kohtuulliset 900 euroa parilta. Näille on myös ohituskytkin kaiuttimissa ja kauko-ohjaimessa. Keskialue soi sinänsä nätisti, mutta diskantin korostuma kuuluu selvästi varsinkin peltiesineitä sisältävillä instrumenteilla. Alakeskialue on nuhainen ja diskantti pienimuotoisen hiljainen mutta sähäkästi sihisevä. Jakotaajuus on epätavallisen korkealla, 5 800 hertsissä. Innostamaton yläbassojen melko reilua energianvälityskykyä lukuun ottamatta. Erottelua ja esimerkiksi haitsun sävyjä ylimmillä taajuuksilla kyllä löytyy, joten virhe ei liene kovin suuri. (7,0/8,0/7,5) 7,75/10 TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN HIFIMAAILMA 2/2012 33. Ghost center on erinomainen, lupaava syvyysvaikutelma. Hiukan vaisu ja sisäänpäin kääntynyt, mutta tietyllä musiikilla ihan mukava ja sympaattinen tuttavuus. Pioneerin varustuksiin kuuluu metallinen pöytämallinen ohjainpyörä, jolla voidaan säätää äänenvoimakkuutta ja valita haluttu sisääntulo. Läpinäkyvyyden puute ja ahdistuneisuus pudottavat kaiuttimen vertailun häntäpäähän. Kaiuttimeen voidaan liittää suoraan neljä erillistä äänilähdettä. Stereokuva piirtyy kaiuttimien väliin, mutta pysyy melko vakaana. Pääasiallisena kohderyhmänä on ehkä nuoriso tai muuten vaan nuorekkaat. Hintaluokka (pr): Maahantuoja tai edustaja: Puhelin: Internet-osoite: Valmistajan internet-osoite: 900 Pioneer Finland 020 7749 783 www.pioneer.fi www.pioneer.fi Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2 m etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Pioneer S-DJ08 Pioneer valmistaa kotihifituotteiden lisäksi myös pääasiassa tiskijukille suunnattua erillistä dj-mallistoa. Ei toista ihan kaikkea botnea. Pioneerit voisivat toimia parhaiten laadukkaina, tosin hieman isokokoisina, mutta sitäkin uskottavampina tietokonekaiuttimina, joihin voi kytkeä lisäksi mobiilisoittimen ja muita äänilähteitä. Basistin näppäilyt ja rumpalin kanssa yhteistyöskentely erottuvat edukseen, vaikka basson auktoriteettia ei välity. Äärimmäiseen tarkkuuteen kaiutin ei silti yllä. Keskialuesointi vähän ohut, mutta yläkerrat hyvät. Jatkuvaa tehoa ei jostain syystä ilmoiteta, mutta se lienee noin 40/50% hetkellisen tehon lukemista. Kaiuttimien olemus on tyylikkään tekninen ja viimeistelytaso pääosin asiallinen. Bassovaste ei ulotu kovin alas ja on muodoltaan jyrkkä. Stage avautuu kuitenkin silmien eteen kokonaisuutena, ja soittajat voi paikantaa stereokuvasta helposti sekä syvyys- että sivusuunnissa. Vaikka kaiuttimesta irtoaakin paljon ääntä, bassojen epätarkkuus pudottaa dynamiikan arvosanaa. Tähän viittaa myös Pioneerin sointitasapainon sopivuus enemmän populaariseen kuin klassiseen musiikkiin. (6,0/7,0/7,0) 7,25/10 Riku Hakala: Tuhti ja tumpsahtava-soundinen basso, jonka iskuista tulee ensimmäisenä mieleen edullinen autosubbari. 8-tuumaisen, muovikartioisen bassoelementin dominoimassa tummanharmaassa, hieman mattapintaisessa etulevyssä on loivahko suuntain 25 mm pehmytkalottidiskantille sekä rivistö sinisiä ledejä, jotka palvelevat virran, sävynsäätöjen ja sisääntulon valinnan merkkivaloina. Jotenkin keskialueelta sekä ylempää puuttuu energiaa, vaikka varsinaisia korvaan käyviä taajuuden balanssiongelmia ei huomaa kuunnellessa. Jopa mieslaulajien identiteetti tuntuu selvästi muuttuvan. Musiikin iloa, sävyjä ja tunnetta ei kuitenkaan välity. Toisaalta musiikki kuulostaa tasapaksulle, mikä vie kuuntelusta innostavuutta. (3,0/4,0/5,0) 3/10 Mikael Nederström: Kapea ja keskialueeltaan melko etäinen soundi, jossa diskantin ja keskialueen rajoilla on pientä mutkaa. Stereokuvaltaan ihan kelvollinen toistin, joka kestää soittaa lujaa notkahtamatta. Viimeisenä kuuntelijan antamat kokonaispisteet) Mauri Eronen: Bassovoittoinen yleisbalanssi. Otimme vertailuun mukaan niistä isomman, 8-tuuman bassolla varustetun mallin. Hyvänä puolena etäisessä läsnäoloalueessa on se, että täyteen miksatuista levyistä voi ottaa isojakin äänenpaineita irti ilman rasitusongelmia. (7,5/6,0/6,) 6/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Vähän nenäsoundia, tunkkainen. Rocki toimii hyvin, ja tämä voisi toimia erinomaisesti miksauksessa tai äänitystilanteessa. Vahvistimien hetkellisiksi tehoiksi ilmoitetaan 170/70 wattia. Hieman hanaa antaessakin toisto pysyy kasassa ja rytmikkäänä kokonaisuutena. + Langallinen kauko-ohjain + 4 erillistä sisääntuloa - Äänenlaatu varauksin Kuunteluarviot (sanallisen arvion jälkeen suluissa kuuntelijan antamat pisteet osa-alueilta taajuusbalanssi, äänikuva ja dynamiikka. Lopputuloksena on rasittamaton mutta vähän tukkoisen oloinen soundi, jota leimaavat omat, melko helposti tunnistettavat piirteet. Basso/keskiäänielementin ja diskantin välinen sovitus on ongelmallinen, eikä säädöillä pysty juuri vaikuttamaan tälle alueelle. Hyvin kuunneltava, mutta lopputulos ei herätä intohimoja suuntaan tai toiseen. Pärjäisi mainiosti ravintola- tai biletoistimena, jossa sävyjen yksityiskohdilla ei ole niin kriittistä merkitystä. Yksi piti ääntä laadultaan välttävänä, mutta muiden mielestä soundi oli omalla tavallaan menevä ja rasittamaton. Kaiutin toimii hyvänä yleistoistimena kevyelle musiikille. YHTEENVETO Pioneer S-DJ08 poikkeaa muista erityisesti runsailla erillisliitännöillään ja kätevällä kauko-ohjeimella. Lisäksi matalien bassojen tarkkuus on melko kehno. Siihen kuuluu myös kaksi uutta aktiivikaiutinta. Pioneeriin voidaan muista poiketen liittää peräti neljä erillistä äänilähdettä xlr-, stereoplugi- ja kahden rca-liitännän kautta. (7,0/7,5/7,0) 6,75/10 Heikki Sihvonen: Bassossa on pyöreyttä, muttei ylimääräistä muhkua, diskantiltaan ääni on neutraalin tuntuinen. Takapaneeli sisältää edellä mainittujen sisääntulojen ja standby-valinnan lisäksi päävirtakytkimen, sisääntulojen valinnan ja portaattomat, kohtalaisen laaja-alueiset basson ja diskantin säädöt. Stereokuva hyvä. Keskialue on lievästi pidättyväinen, mutta diskantin taso kuulosti hyvinkin sopivalta. Useimmat levyt soivat pienimuotoisen nätisti, mutta kovin meininki, iskevyys ja innostavuus jäävät raisusoundisen joukon keskiarvon ujommalle puolelle. Taajuusvasteen vinous jättää jälkensä instrumentteihin, ja luonnollisesta toistosta ollaan kaukana. Dynamiikkakin on vakuuttava. (6,5/7,0/8,75) 6,25/10 Jukka Piispa: Tätä kuunnellessa jalka alkaa vipattaa rytmin mukana. Äänikuva tuntuu pienimuotoiselta, ikään kuin esitys olisi skaalattu kaiutti- mien väliin niin, että lähikentässä näkee kaikki tapahtumat. Harmi että tietyillä kappaleilla yläkerta kadotti kiusallisesti herkimpiä peltien sävyjä ja yksityiskohtia. Ääni ei rasita, ässät ovat jopa liiankin siistit. Vasteiden suuntaviivat havaittiin myös kuunteluissa, mutta soundin laatunäkemyksissä oli erilaisia näkemyksiä. Ohjain sisältää myös virta- ja mykistyskytkimet. Pioneerin vasteissa on voimakkaat ääripäiden korostumat ja vastaavasti vaimentumaa keskialueella
Rullaava ja vaivattomasti etenevä soundi, jossa ei ole sen suurempia taajuustasapainon mutkia, toimii varsinkin tummasoundisimmilla levyillä oikein mukavasti. Botnessa on jonkun verran hyvää syvyyttä, mutta se on litteä. Iskevyyttä vaatiessa mäjähdys irtoaa jokseenkin pahvisena. Sen olemus on vahvasti työkalumainen ja jopa karkea. V E R TA I LU TES TI : HIFIS TIN AKTIIVIKAIUTTIMET Hintaluokka (pr): Maahantuoja tai edustaja: Puhelin: Internet-osoite: Valmistajan internet-osoite: 2000 Profel Oy 020 775 6630 www.profel.fi www.profel.fi Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2 m etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Profel Pro Studio 80 Profel on testin toinen kotimainen kaiutinvalmistaja. Stereokuvassa laulaja hyppää lavan etuosaan, mutta huonona puolena laitojen äänet painottuvat kaiuttimiin eikä toisto yllä raikkaaseen ilmavuuteen. Dynamiikaltaan kaiutin tuntuu todella rajoittuneelta, ja toisto hajoaa entisestään kovempaa kuunnellessa. (8,75/8,75/8,5) 8,5/10 Jukka Piispa: Kuunnellessa on koko ajan olo, että toisto on kauttaaltaan laihaa ja ponnetonta, ylimmiltä taajuuksilta jopa hieman likaista. Toisaalta diskanttipäässä sävy on siisti ja nätisti kilahtava. Kaiutinta pidettiin jopa testin parhaimmistoon kuuluvana, mutta ehkä hieman tylsänä. Bassot eivät ole ultratiukimmat, mutta toistavat silti riittävän alas sävykkäästi ja musiikkia hyvin palvellen. Avoin ja yhtenäinen soundi rullaa melko tasaisesti levystä toiseen, joten huomio kiinnittyy musiikkiin. Kaksi arvioijaa piti Profelin ääntä testin parhaimmistoon kuuluvana, "yleispätevänä ja sävytoistoltaan onnistuneena kaiuttimena, joka voisi olla parhaimmillaan hiukan tummasointisempien oheislaitteiden seurassa." Toisaalta havaittiin myös äänen ylävireisyyttä. Toisto on kokonaisuutena helposti kuunneltava ja ärsyttämätön, mutta ei äärimmäisen läpinäkyvä. Musiikin tila aukeaa hieman syvyyssuuntaankin, mutta kokonaisuuden esillepano on hieman sekavamman tuntuinen kuin testin parhaimmissa. Diskantin puolella lautasten pitkä sointi kiinnittää huomiota, toisaalta torvien soundi tuntuu liian ohuelle. Sisääntulotaso on säädettävä. Profel PS 80 on testin toiseksi kallein kaiutin. Viimeisenä kuuntelijan antamat kokonaispisteet) Mauri Eronen: Keskialue voisi olla avoimempi, aivan kuin edessä olisi pieni huntu. Kovempaa soitettaessa refleksiputkien äänet kuuluvat selvänä puhinana. Lopputulemana on tunne hieman päällekäyvästä äänestä. Tehovaste näyttää vapaakenttävastetta tasapainoisemmalta. Lähimikityksetkään eivät saa soundia riipimään, ellei levyä ole tarkoitettu sellaiseksi. (7,0/6,5/6,5) 6,5/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Tulee mieleen keskialueinen, kolkko ja no definition. Ilmeisesti äänite- ja tottumusriippuvainen sointibalanssi jakaa mielipiteitä. Valinnaisina värivaihtoehtoina on valkoinen ja hopea, ja erikoistilauksesta koivuviilu. Stereokuva on miellyttävä yhdistelmä tarkkuutta, ilman nuppineulamaista soittimien paikoilleen niittaamista tai liioiteltua isottelua. Yleispätevä ja sävytoistoltaan onnistunut kaiutin, joka voisi olla parhaimmillaan hiukan tummasointisempien oheislaitteiden seurassa. Muutoin äänialueet ovat siististi tasapainossa ja integroituvat ilman suuria häiriöitä. Kuunteluraati antoi Profelille sangen eriäviä mielipiteitä. Toisto ei mainittavasti muutu edes hanaa runsaammin avattaessa, joskaan käyttämäni maksimi volumet eivät ole mitään live luokkaa. Työn laadussa ei sinänsä ole huomautettavaa. Täytyy toki todeta, että soundia pystyy hienosäätämään säädöillä. Bassotoistossa on sopivasti energiaa, vaikkakin kontrollissa on aavistus pyöreyttä. Stereokuva ei piirry veitsenterävänä, mutta aukeaa nätisti sivusuunnassa liioittelematta. Ghost center on outo ja epätarkka, tämän takia minun olisi vaikeaa sijoitella esimerkiksi laulaja oikealle paikalle. Ehkä tästä syystä orkesterimusiikin isoimmat dynaamiset vaihtelut tuntuvat siltä, että hieman jarruteltaisiin. Kaiutin vaatii siksi aina syvällisempää ja omakohtaista tutustumista. Diskantin ja basson hyllykorjaukset sekä matalimpien taajuuksien 3-asentoinen vaimennus voidaan valita pienillä kytkimillä. Soundibalanssia pystyy myös säätämään hyvin toimivilla korjaimilla. Alimmat bassot tulevat humpsahtaen, ja kokonaisuutena basson taso on vaisua. (5,5/5,0/6,5) 6/10 TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 34 HIFIMAAILMA 2/2012. (6,5/6,0/5,5) 5,5/10 Heikki Sihvonen: Basso tuntuu hieman miedolle. Kaiutinta ei voi kutsua kauniiksi. Kaiuttimet tehdään käsityönä Jämsässä. Rocki ei toimi eikä klassinen. Suoraan edestä mitattu vapaakenttävaste näyttää kohtalaisen tasapainoiselta, lievää ylemmän keskialueen ja diskantin mutkittelua lukuun ottamatta. + Äänenlaatu varauksin + Säätöjen toiminta - Refleksiputkien sivuäänet - Karkea ja työkalumainen ulkonäkö - Korkeahko hinta Kuunteluarviot (sanallisen arvion jälkeen suluissa kuuntelijan antamat pisteet osa-alueilta taajuusbalanssi, äänikuva ja dynamiikka. Jatkuvaksi tehoksi valmistaja ilmoittaa bassolle 240 wattia ja diskantille 64. Sisääntulona on vain xlr-liitin, ja myös ketjutus on mahdollista. Vähän raskas kuunneltava. Kaiken kaikkiaan kovasti musikaalinen ja tasapainoinen kokonaisuus, jota kuuntelee mielellään pidempäänkin. Jakotaajuus on korkeahko 4,5 kHz. Myös suojakangas on saatavana. Diskantissa on itsessään loiva suuntain. Miesvokaalit ovat samaan tapaan tukkoisia. Kitara soi napakasti ja irtonaisesti, samoin lyömäsoittimet. Rumpalien poljennot ja basistin näppäilyt eivät pääse esille. Parhaimmistoa. Jossain määrin välituote, joka ei oikein innosta analyyttiseen tarkkailuun muttei ihan toimi hifistelyssäkään. Mallistossa on pääasiassa aktiivikaiuttimia, mutta myös puhtaasi kuluttajakäyttöön suunniteltuja malleja ja kolme passiivimallia. Karkeasta olemuksesta huolimatta työn laadussa ei ole huomauttamista. Aika peruskaiutin, ei mitään erityistä mutta ei isompaa ongelmaakaan. Jollain tavalla musiikki ei ole niin kiinnostavaa, kun kuuntelen sitä tällä setillä. Profelin äänenlaatu sai eriäviä kannanottoja. 8,5 tuuman basso/keskiääni ja 1 tuuman pehmytkalottidiskantti ovat Seasin ja Peerlessin valmistamat. Säädöt toimivat mittausten mukaan erittäin hyvin. Pieni pidättyväisyys tekee räväkästä trumpetista selvästi siedettävämmän ja kerää tiukkojen naukaisujen sijaan ympärillensä lihaa. (7,0/6,0/6,0) 6/10 Mikael Nederström: Äänimaailma on melko hyvin tasapainotettu. Toisaalta yleisbalanssin todettiin olevan hieman kirkkaaseen päin kallellaan. Lyömäsoittimissa tarkkuutta on kuitenkin kohtalaisesti. Muotokieli on kantti kertaa kantti ja väri mattamusta. Jännän tiukka botne 100200 Hz, joka iskee erityisesti dancessa hyvin. Avoin ja irtonainen diskantti saattaa olla aavistuksen kirkas ja sihahteleva, mutta sävytoistoltaan yläpää on harvinaisen pystyvä. Kovempaa soitettaessa refleksiputkista kuului puhinaa. YHTEENVETO Profel Pro Studio 80 on hinnakas, karkeatekoinen ja työkalumainen, ehkäpä juuri sellaiseksi tarkoitettukin tarkkailukaiutin. Bassolle tehoa on siis tarjolla sangen runsaasti. Keskialueen yleistaso on aavistuksen suuri, eikä sovitus diskanttiin ole aivan balanssissa. (8,25/8,0/8,0) 8.5/10 Riku Hakala: Hitusen ylävireinen sointi, mutta ässät pysyvät kurissa ja keskialuekin on luonnollisen oloinen
Toisto tuntuu kulkevan jonkin verran etukenossa kiirehtien. (6,5/5,0/6,0) 6/10 Heikki Sihvonen: Diskantissa on sopivaa terävyyttä, lautaset soivat pitkään ja torvissa tuntuisi olevan asiaankuuluvaa törähtelyä. Alakerta ulottuu syvälle, mutta muuttuu sellaisia taajuuksia sisältävällä materiaalilla hieman raskaaksi. Etuseinään on muotoiltu reilu suuntain diskantille, joka on 1 tuuman alumiinikalotti. Soundissa ei ole mitään erityisen houkuttelevaa tai juhlallista, mutta karun kaunistelematon ääni onnistuu olemaan hyvässä mielessä neutraali. Ainakin miksauspuolella. Myös keskialueella ilmaantuu bassoja vaivannutta kaksijakoisuutta. Bassossa on muhevuudestaan huolimatta iskuvoimaa ja menevyyttä. Keskialueen toistoa voidaan säätää 2-asentoisella EQ-valinnalla. (7,8/8,0/7,75) 8/10 TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN HIFIMAAILMA 2/2012 35. Stereokuvaa toistin maalaa himpun isommalla pensselillä. Bassoalueen toistossa oli kuitenkin jonkin verran eriäviä mielipiteitä. YHTEENVETO Hinnaltaan ylempään keskiluokkaan kuuluva RCF on rakenteeltaan tukeva ja ammattimainen. Tila avautuu luonnollisena, ja stereokuva piirtyy tarkkana. Rennon helposti pienillä voluumeilla kuunneltava kaiutin. Jälleen kerran huomaan, etten näe metsää, kun edessä on puita. Tehovasteapproksimaatio noudattaa vapaakenttävasteen perusmuotoa matalien taajuuksien nousua lukuun ottamatta. Basso on halkaisijaltaan 8-tuumainen, ja sen kartio on vahvistettu hiilikuidulla. Välillä basso tuntuu tiukalta, kun taas toisilla näytteillä kylkeen liimautuu lievää pyöreyttä mukaan. Diskantti helähtelee energisenä mutta ei kilahda aivan kuulaimmalla tavalla. (8,0/8,0/6,0) 8/10 Mikael Nederström: Neutraali, siisti ja ilman ylimääräisiä rasitusoireita soiva kaiutin. Äänenlaatua pidettiin yleisesti ottaen korkeatasoisena, mutta joiltain osin mielipiteitä jakavana. Jakotaajuus on 1 800 Hz, mitä voidaan pitää sangen matalana taajuutena diskantille. Kaiutin on suojattu monitoimisella suojapiirillä ja yliohjauksen rajoituksella. Keskelle miksattu solisti ottaa ison askeleen kohti kuulijaa. Pelti helisee nätisti ja rumpu paukahtaa ryhdikkäästi. Säädöt toimivat hyvin. Välittää helponoloisesti vokaalien ja instrumenttien ominaissävyt ja vetää mukaansa. Transienttitoisto hyvä. Äänikuvassa on mukavasti syvyyttä, mutta kaiutin jää hieman paremmistaan esityksen tarkkuudessa. Kaikki alukkeet ovat rentoja ja jättävät olon, ettei minkäänlaista atakkia saada aikaan. Etupaneelissa on valmiustilan hipaisutyyppinen standby-kytkin ja virran merkkivalo, joka voidaan kytkeä pois päältä. (7,5/7,0/7,0) 6,75/10 Vieraileva kuuntelija (Henkka Niemistö): Aika tasapainoinen, alinta kerrosta esiintyy jopa ihan tarpeeksi. Valmistaja ei kerro, että onko kyseessä jatkuva vai hetkellinen teho, mutta todennäköisimmin hetkellinen. Keskialueella on tässäkin pientä korostusta. Yläalueen toisto stereokuvassa on yllättävän hyvä. Laulu istuu riittävän hyvin ja iskut tulevat aika oikein läpi. Soundi on tasapainoinen ja mukavasti kuunneltava, mutta ei missään suhteessa liian tumma tai tukkoinen. Taajuusalueet integroituvat erinomaisesti, ja ääntä voi luonnehtia helpon läpivalaisevaksi mutta silti rasittamattomaksi. Keskialue tuntuu jäävän varjoon jättäen laulajan taustalle hieman verhoutuneena. Kuitenkin ihan alhaalla matsku tuntuu menevän puuroksi. Säädöt toimivat myös hyvin. Alukkeet ja nopeat voimakkuudenvaihtelut toistuvat autenttisella äkäisyydellä. Muukin toisto tuntuu olevan astetta taaempana kaiutinlinjasta, hieman epämääräisenä massana. Kokonaisuus ei ole tylsä, mutta esillepano korostaa äänen osia sen sijaan että avaisi musiikin kokonaisuuden tapahtumia. Refleksitunneli avautuu kotelon taakse. Bassopuoli tuntuu verrokkeja ohuemmalta. Vahvistimien tehoksi ilmoitetaan bassolle 200 ja diskantille 100 wattia. Virheet eivät ole silti valtavan suuria. RCF:n vapaakenttävaste on pääosin melko tasapainoinen, mutta pieniä korostumia on bassossa ja keskialueella, ja ylimmässä diskantissa on piikki. Välillä laulaja esiintyy selkeänä, kun taas seuraavalla kappaleella toistin heittäytyy hitusen sievisteleväksi. Kuitenkin ässät pysyvät ässinä eikä ylimääräistä sihinää kuulu. pöytäkorjaukseen (desktop notch). Laatuvaikutelma on hyvä. + Rakenne + Säädöt + Ohjeistus - Äänen sävyttömyys Kuunteluarviot (sanallisen arvion jälkeen suluissa kuuntelijan antamat pisteet osa-alueilta taajuusbalanssi, äänikuva ja dynamiikka. Alumiinista valettu pyöreäkulmainen kotelo on erittäin tukeva, ja sen pohjassa on kallistuskulmaltaan säädettävä jalusta. Onnistunut ja yleispätevä kokonaisuus. Erittäin monipuoliset säädöt mahdollistavat äänen hienosäädön lukuisin tavoin. Kaikkien tiukimpien aggressiivista vääntöä kaiuttimesta ei löydy, ja ehkä yläbassollakin voisi olla enemmän auktoriteettia ja mehevyyttä, mutta yhtenäinen ja luontevasti etenevä kokonaisuus toimii useimmilla levyillä yleispätevästi. Takapaneelissa on xlr-sisääntuloliitin, tasonsäätöpotentiometri ja päävirtakytkin. Bassoelementti naksahtaa kovempaa soitettaessa. Voisin kyllä tehdä töitä näiden kanssa. Ghost center on hyvä, vaikka kaiutin vaikuttaa olevan aika kaksiulotteinen. Tähän auttaa matalimpien vaimennussäätö. Basson magneetti on neodymiumia, ja puhekelan halkaisijaksi ilmoitetaan 51 millimetriä. Tason pudotuksesta on hyötyä tasapainotuksessa. RCF Mytho 8 on olemukseltaan vakuuttava. Paul's Sound Oy (09) 2243 5822 www.stpaulssound.fi www.rcf.it Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2 m etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). RCF MYTHO 8 RCF on italialainen, jo vuonna 1949 perustettu ammattiäänentoistotuotteiden valmistaja, jonka Mytho-mallistosta saimme testiin noin 1 800 euron hintaisen version. Kuuntelussa RCF todettiin ääneltään pääosin miellyttäväksi ja helpoksi ilman suurempia erityispiirteitä. Myös RCF:n jakosuodatus ja säädöt on toteutettu digitaalisesti. Suuremmalla volumella diskantti alkaa ilmoittaa itsestään kihisevällä sävyllä, josta johtuen tuotteesta nauttii enemmän hiljaa kuunnellessa. Kokonaisuutena RCF:ää voidaan pitää tietyin varauksin sangen onnistuneena ja yleispätevänä toistimena. Hintaluokka (pr): Maahantuoja tai edustaja: Puhelin: Internet-osoite: Valmistajan internet-osoite: 1800 St. (7,5/7,5/7,0) 7/10 Jukka Piispa: Ensimmäisenä kuuntelukokemuksena kuuluu lievä pahvisuus, jumputtava basso ja yksityiskohtien puute. Vaatisi tottumista, mutta onnistuisi. Dippikytkimillä valittavat säädöt tarjoavat mahdollisuuden matalien ja korkeiden taajuuksien perussäätöön, alimman basson vaimennukseen ja ns. Viimeisenä kuuntelijan antamat kokonaispisteet) Mauri Eronen: Avoimen ilmava soundi. (8,25/7,0/8,0) 8/10 Riku Hakala: Alakerta käy vähän päälle heti alkumetreillä. Nytkin jää uupumaan eräänlainen imu musiikin kuunteluun. Diskanttitoisto on todella puhdas, mutta aivan ylimmät laskevat hieman niin, etteivät pellit soi toivotulla tavalla. Vaikutelmaa lisää himpun vaisuhko diskantti, joka lisäksi hukkaa tiettyjä sävyjä
Cyrus ei osaa listata kaikkia suomalaisia kanavia kerralla, mutta nimen, genren ja paikkakunnan mukaan hakeminen onnistuu. Suurin ero tavalliseen stereovahvistimeen on analogisten linjaottojen täydellinen puute. Erillislaitteiden paremmuutta korostavan filosofian mukaisesti Stream XP on näistä kolmesta arvokkain. Selauksessa on pieni viive kaukosäätimen näytöllä, mutta vahvistimen ruutu vastaa lähes välittömästi painalluksiin. Rullauksen nopeutta täytyy tällöin hieman rajoittaa. Hdäänitteet 24 bit/96 kHz:iin asti ovat tuettuna. Ulkoisesti Streamline mukailee valmistajan lähes kolmekymmentä vuotta käyttämää syvää rakennetta. Ne kaikki sisältävät samat digitaaliotot ja kyvyn kytkeytyä dlna-palvelimeen, mutta vahvistinosiot eroavat. Apple Lossless ei sen nykyisestä avoimuudestaan huolimatta Cyruksessa vielä soi. Myös etulevyllä tehdyt valinnat näkyvät liikkeenä valikoissa n-remoten näytöllä. N-remote-kaukosäädin on oma ilmestyksensä. Vahvistin lämpenee käytössä jonkin verran, takaosastaan selvästi enemmän. CYRUS VASTAA TIEDOSTOTOISTON TARPEISIIN STREAM-SARJALLA. Se toimii da-muuntimena, verkkosoittimena, nettiradiona, esivahvistimena ja integroituna vahvistimena. Integroidun vahvistimenkin liittäminen onnistuu laadukkaan kiinteän antotason linjalähdön kautta. MONIPUOLISESTI DIGITAALINEN Streamlinea on vaikea kategorisoida yhdeksi laitteeksi. Sen toiminta on ripeää, mutta nopeimmat selaukset eivät verkon palvelinta tai usb-tikkua läpikäydessä mene perille. BFA-kaiutinterminaalit hyväksyvät ainoastaan käärylemuotoiset banaaniliittimet. Analogioton puute rajoittaa vahvistimen käyttöä kotiteatterissa, sillä av-vahvistimen linjalähdöistä ei siihen voi tuoda ääntä. Kaukosäätimellä tehtävät valinnat näkyvät suoraan Streamlinen omalla näytöllä. Esimerkiksi dlna-palvelimen selaaminen tapahtuu samanaikaisesti molemmissa näytöissä. Samaa kotelorakennetta käytetään muissakin laitteissa, ja värivaihtoehtoja on kaksi: musta ja hopea. Kotelo on kevyttä painevalettua metallia. JOS HOPEAKIEKKOJEN PYÖRITTÄMISELLE EI OLE TARVETTA, STREAMLINEN PARIKSI TARVITSEE HANKKIA VAIN KAIUTTIMET JA MUSIIKKIKIRJASTO. Solakka digihubi C yrus Stream -sarjan verkkomusiikkisoittimia on kolme: Stream X, Stream XP ja nyt testattu Streamline. Näppäimien selitteet on sijoitettu suoraan nappuloihin, ja hillityn valkoisesta taustavalosta on näin oikeasti hyötyä. Myös iPodiin suoraan yhdistvä Usb-liitäntä on väliaikaista käyttöä varten hieman hankalasti laitteen takapaneelissa, samoin jostain kumman syystä myös 3,5-millisellä liitännällä toteutettu kuulokeanto. Tuetut formaatit ovat ne tavalliset: wav, flac, aac, mp3, wma ja aiff. Suosituimpia kanavia se listaa noin parikymmentä ja toistaa niitä ongelmitta. KÄYTTÖ Streamlinen ohjaus etupaneelista tapahtuu enimmäkseen painorullaa käyttämällä. Tarpeeksi nopeat painal- 36 HIFIMAAILMA 2/2012. Esivahvistinantojen avulla integroidun päätteen omaa tehoreserviä voi myöhemmin päivittää erillisellä päätevahvistimella. Samat tiedostot soivat sekä verkosta että usb-tikulta (fat16/32). Streamline ymmärtää tulevan signaalin vain digitaalisena, tuli se sitten verkosta tai usb-tikulta tiedostomuodossa tai s/pdif-formaatissa koaksiaalista tai optista kaapelia pitkin. Lähiverkkoyhteydellä toimiva kapula on suurikokoinen, ja siinä on näyttö streamattavan musiikin kansitaiteen ja tietojen esittämiseksi. iPodia voi komentaa Cyruksen kaukosäätimellä. Karun persoonallinen olemus jakaa varmasti mielipiteitä. Päätteiden lämpö johdetaan kotelon takaosan jäähdytysripoihin. Nettiradio perustuu TuneIn-palveluun, joka sisältää noin 30 000 kanavaa ympäri maailman. Selvästi omanlainen ilme on pysynyt samana niin pitkään, että valmistajan tuotteet ovat selvästi tunnistettavissa. Ainoastaan käytettävä dlna-palvelin saattaa rajoittaa tiedostotukea. Koko kotelo osallistuu vahvistimen jäähdytykseen. TE S T I : CYRU S S TREAML IN E -VAHVISTIN n TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN MUSIIKKISTREAMERIT ELI VERKKOSOITTIMET OVAT PÄIVÄN SANA. Stream X toimii pelkkänä äänilähteenä, Stream XP sisältää antotasoltaan säädettävän esivahvistinasteen ja Streamlinessä on mukana täysiverinen integroitu vahvistin. Muussa tapauksessa täytyy käyttää Cyruksen mukana toimitettavia adaptereita, joihin ruuvataan paljas johto. Se on myös ainoa, johon voidaan liittää lisävarusteena saatava ulkoinen PSX-R-virtalähde
Suopean sympaattista soundia on helppo kuunnella, vaikka ehdoton äänikuva- tai sävybongari saattaakin löytää mieluisampia tuttavuuksia muualta. 8/10 Tietokoneelle asennettavalla hallintaohjelmalla voi määritellä kaukosäätimen yleiskäyttöiseksi. Toistossa on jännittävä vastakkainasettelu menevän rytmin ja jopa laiskahkon yleisbalanssin välillä. 0,014 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd .................. Cyrus Streamline Hinta: Mitat: Massa: Digitaalitulot: Linjalähdöt: Lisätietoja: 1 600 euroa 21,5 x 7,5 x 38,5 cm 3,4 kg 3x coax, 2x opt, usb, dlna esivahvistin, kiinteä www.highendstudio.fi, www.cyrusaudio.com KUUNTELUARVIO Koaksiaalinen digiotto Täyteläisen lempeä ääni, jossa on rytmikästä energiaa. Tiedostotoistossa dlna-palvelimelta ja usb-tikulta se on suurinta ja sisältää paljon matalataajuisia komponentteja. Artistin kohdalla play-näppäimen painallus toistaa kaikki kappaleet kyseiseltä artistilta aakkosjärjestyksessä. 0,0007/0,0002 % Jitter, 44,1 kHz/16 bit ................................................ 104 dB Harmoninen särö, 1 kHz......................................... Ohjain komentaa myös tavallisia Cyruslaitteita infrapunalla. Äänilähteenä käytettäessä mittaustulokset ovat kiitettävät. Ääneltään vahvistinosio on menevän rytminen, enemminkin meininkiä korostava kuin detaljeja penkova. Powercubetehomittausta ei voitu tehdä puuttuvien analogiottojen vuoksi. Näytöllinen kaukosäädin on erinomainen apu verkkokirjaston selaamisessa, vaikka sen vaste komentoihin ei olekaan niin nopea kuin vahvistimen oma näyttö. Kun kappale soi, ei soittolistaan voi lisätä musiikkia muualta. Yhden kilohertsin harmoniset parilliset särökomponentit ovat voimakkaampia. Tarjolla on herkullisuutta analyyttisyyden sijaan. Kokonaisuus on orgaaninen ja ainakin kirkkaiden kaiuttimien kanssa omimillaan. 0,0017 % IM-särö, 2nd/3rd ....................................... 0,1/0,1 dB Kanavaerotus, 1000/20000 Hz ................................ Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm ............................... Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................. 80 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ................................... Vaikka muussa suorituskyvyssä ei ole eroa eli liitäntätavoilla, jitterin määrä ja luonne vaihtelevat selvästi eri toistomuodoilla. Sille voi myös opettaa muiden laitteiden koodeja. Toimintatilaa täytyy vaihtaa kaukosäätimen valikoista. Jo- nossa olevia kappaleita ei pysy myöskään tuomaan esille. 356 ps Heikkoa kanavaerotusta lukuun ottamatta mittaustulokset vahvistimena ovat melko hyvät. Pitkää artisti- tai kappalelistausta dlnapalvelimelta selatessa n-remoten numero/kirjainnäppäimistöstä on paljon iloa. Bassossa on kuivakkaa voimaa, ei yliampuvuutta tai rajua rehevyyttä. Äänilähteenä kiinteästä linjalähdöstä (sininen). N-remote makaa telakassa, joka myös lataa kapulaa. Analogisten linjaottojen puute rajoittaa jonkin verran käyttömahdollisuuksia. Kuuloke- ja usb-liitännät ovat hieman hankalasti siirretty taakse etulevyn ilmettä sotkemasta. lukset jäävät muistiin, ja näyttö hypähtää useamman valinnan kerrallaan eteenpäin. Yläpää ei ole varsinaisesti suttuinen, mutta hienodetaljeja tuntuu katoavan matkalla. 18/95 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ................................................ Soundi on sulavaa, helposti liikkuvaa ja rentouttavaa. 0,22 ohm Voimakkuussäädin......................................digi, 1 dB portaat Linjatulon yliohjaustaso ...................................................... Streamline toistaa vain soivan kappaleen kanssa samassa listassa olevia kappaleita ja lisää ne automaattisesti listaan. n. Koaksiaalista digitaalituloa käytettäessä jitter on pienempi kuin optisella tulolla. Linjatulon impedanssi ......................................................... 48 ohm Kanavatasapaino, 1 kHz ............................................ Kaiutinannoista korkea pohjakohinan taso H I F I M mahdottomaksi. 37 tekee jitterin mittaamisen A A I L M A 2 / 2 0 1 2 Liitäntäpaneeli on digipainotteinen. Kaiutinannoista koaksiaalisella otolla Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W.............................. 46/38 dB Häiriöetäisyys, A-paino ................................................ 115/99 dB Häiriöetäisyys, A-paino .............................................. Virranantokyky ................................................................... Soittolistojen hallinta on puutteellista, sillä sellaisia ei voi lennossa luoda lainkaan. 0,004/0,014 % DA-muuntimena, kiinteä linja-anto Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS ................................... 2,0 V (RCA) Antoimpedanssi, 1 kHz ............................................. Matkapuhelinmaisesti esimerkiksi viitosen painaminen kerran hyppää listassa j:llä alkavaan. Dlna-palvelimella käytettävästä hakemistorakenteesta tietenkin riippuu miten soittolista muodostuu, jos palvelimen sisältöä selaa hakemistomuodossa. Lataavan usb-kaapelin voi kytkeä haluttaessa myös suoraan kaukosäätimeen. Jitter kiinteästä linjalähdöstä koaksiaalitulolla. Jitter linjalähdöistä dlna-toistossa wav-tiedostolla. 0,03 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz ........................................ Analogisia ottoja ei ole ollenkaan. Saman ohjelmiston kautta päivitetään myös firmware. MITTAUSTULOKSET YHTEENVETO Cyrus Streamline on moneen taipuva digimusiikin keskus. Leppoisan ponteva bassotoisto ja hillitty diskantti on tarjoaa yleispätevän äänen usean sävyisille kaiuttimille ja monille korville. Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä)
Sony MDR-DS6500 taas on pääasiassa elokuva- ja pelikäyttöön tarkoitettu virtuaalisella surround-ominaisuudella varustettu kuuloke. Kuulokkeiden ja lähettimen lisäksi kotelossa on laturi kolmella erilaisella pistotulpalla, usb-latausjohto kuulokkeiden ja lähettimen lataamiseen, kuulokejohto langallista käyttöä varten ja valikoima sovittimia. LANGATONTA LAATUA Testi osoitti nykyisen digitaalisen langattoman siirtotien olevan kypsä myös hifi-käyttöön. Ne on suunniteltu matkaajan laadukkaaksi kumppaniksi. Sennheiser RS 220 on valmistajan langattomien hifi-kuulokkeiden tuore lippulaivamalli. man luokan langattomien kuulokkeiden valikoima on ollut lähes olematon, mutta tämän testin tuotteet lupailevat kuulokekuuntelijoille parempia aikoja. AKG K 840 KL Varsin viimeistellyt ja häiriöttömästi ääntä siirtävät AKG:n matkakuulokkeet kulkevat kätevästi mukana. AKG K 840 KL on matka- ja mobiilikäyttöön suunniteltu hifikuuloke, jossa hyödynnetään kolmannen osapuolen (SMSC:n Kleer) langatonta siirtotietä. Siirtotie toimi vaihtelevissa kuuntelutilanteissa luvatulla tavalla, eikä aiheuttanut ylimääräistä päänvaivaa. Merkkikuulokevalmistajilla on vain muutama langaton malli, joiden yhteydessä ei voida puhua aina hifistä. Aikaisemmin analogista siirtotietä käyttävistä suhisevista ja häiriöherkistä kuulokkeista on kuitenkin onneksi menty eteenpäin, sillä HIFIMAAILMA 2/2012 nykypäivän langattomat hifikuulokkeet käyttävät digitaalista siirtotietä. TE S T I : LANGATTOMAT KUULOKKEET: AKG K 840 KL, SONY M D R - D S 6 5 0 0 n TEKSTI: JUHA KASKI n KUVAT: MAURI ERONEN Langattomuuden kolme muotoa TUTUSTUIMME KOLMEEN ERILAISEEN LANGATTOMAAN LAATUKUULOKKEESEEN: AKG:N MATKAMALLIIN, SONYN ELOKUVALUUREIHIN JA SENNHEISERIN MUSIIKINTOISTIMIIN. L 38 angattomien hifi-kuulokkeiden valikoima on yllättävän suppea, vaikka tiedonsiirrossa langattomuus on arkipäivää. Ne kulkevat mukana tyylikkäässä pehmustetussa kotelossa, jossa on kaikki matkalla tarvittavat lisävarusteet. Valitsimme testiin kolme erityyppistä langatonta kuuloketta. Parem- PAKKAAMATONTA SIIRTOA Siinä missä lukuisat muut matkakäyttöön suunnitellut vastaavankokoiset kuulokkeet käyttävät Bluetooth-tekniikkaa tai muuta häviöllistä siirtoväylää, jossa ääni pakataan ennen. Päinvastoin, sohvakäytössä ja kotona liikuttaessa se on varsin oivallinen vaihtoehto. Kysymyksessä ei siis ole vertailutesti, vaan kutakin kuuloketta kokeiltiin erillisenä tuotteena. Siirtotietä olennaisempi tekijä onkin kuulokkeiden äänentoistollinen toteutus. Langattomat kuulokkeet onkin yleensä tarkoitettu käytettäväksi olohuoneessa television kanssa, mikä näkyy myös niiden markkinoinnissa
Lähettimen voi toki jättää koteloon ja kytkeä kuulokkeet suoraan signaalilähteeseen, jos langaton kuuntelu ei ole tarpeen. Rakenteeltaan kuulokkeet vaikuttavat hyvin laadukkailta, ja ne taittuvat pieneen tilaan. Äänitteen dynamiikkakin voisi nousta paremmin esille. Dialogin vaimea taso olikin yleinen Sonyn kuulokkeita vaivaava ominaisuus silloinkin, kun äänimaailma toimi muuten hienosti. Tietyissä elokuvissa ominaisuus toimi mallikkaasti ja elämys oli varsin uskottava ja miellyttävä. Kuulokkeet eivät ole valmistajan vastaavanmallisia tavallisia kuulokkeita suuremmat. Kuulokkeet voi toki kytkeä stereotilaan, jos surround-ominaisuus ei miellytä tai toimi halutulla tavalla. KUULOKKEET Vaikka langattomat kuulokkeet on varustettu akulla ja vahvistimella, AKG on onnistunut koteloimaan ne varsin siroon kuoreen. AKG:t toistivat hyvin välittömästi, ja selkeästi erottuva solisti tuntui olevan aivan iholla. Eri elokuvilla testatessa kävi ilmi, että surround-ominaisuuden toimivuus on paljolti riippuvainen materiaalista. Signaalin dynamiikkaa voi kaventaa, jos skaala tuntuu kuulokkeilla liian laajalta. Toisissa taas dynamiikkaa piti kuristaa, ja se tuntui silti ampuvan yli ja peittävän dialogin alleen. Kuulokkeiden elektroniikka on selvästi laadukasta, koska langattomille kuulokkeille tyypillistä kohinaa ei esiintynyt edes äänenvoimakkuutta nostettaessa. Korvalehtien päällä lepäävät kuulokkeet oli helppo säätää pään mukaisesti, jolloin puristusvoima tuntui sopivalta. Yleisesti kuulokkeet olivat varsin kuunneltavat, joskin metallimusiikilla ajoittain lievään rasittavuuteen taipuvaiset. surround-tilan väliltä: peli-tilassa ympäristön äänet ovat voimakkaammat, ja elokuva-tilassa painotetaan dialogia. Sony MDR-DS6500 on Sonyn näkemys laadukkaista langattomista kuulokkeista, joissa on surround-ominaisuus elokuva- ja pelikäyttöön. ÄÄNENLAATU Musiikinkuuntelussa Sony on ääneltään varsin tasapainoinen. Korvatyynyt olivat mukavat, mutta pitemmässä kuuntelussa hieman hiostavat. SONY MDR-DS6500 Sony on onnistunut kehittämään varsin monipuoliset ja monikäyttöiset langattomat kuulokkeet, jotka toimivat hyvin joka osa-alueella. Kuulokkeiden äänessä ei havainnut eroa, kuunneltiinpa niitä langallisesti tai langattomasti. Niissä on yhdistetty lataus- ja kuulokeliitäntä, yhdistämispainike ja äänenvoimakkuuden säätöpainikkeet. Ylin diskantti ja vastaavasti alin basson jäävät hieman vaimeiksi. Ne soveltuvat hyvin kaikenlaiselle elokuva- ja musiikkimateriaalille. MONIKANAVAPURKUA Erityistä Sonyssä on kyky vastaanottaa ja purkaa Dolby Digital- ja dts-signaalit suoraan optisen liitännän kautta. J A S E N N H EISER RS 22 0 ÄÄNI siirtoa, AKG luottaa häviöttömään Kleer Wireless -tekniikkaan. Testin aikana Sonyn ääni katkesi hetkeksi vain HIFIMAAILMA 2/2012 39. Lähetin on kevyt, mutta se olisi voinut olla vieläkin pienempi. Langaton lähetin on pienehkö musta muovipuikula, joka kytketään lähteeseen lyhyellä 3,5 millimetrin plugilla varustetulla johdolla. Käyttäjän valinnan mukaan Sony miksaa monikanavaisesta äänestä stereosignaalin kuulokekäyttöön tai luo virtuaalisen surround-äänikentän. Se ei ärsytä millään osa-alueella, mutta ei myöskään kaiva esiin aivan kaikkia yksityiskohtia. Signaali kantoi hyvin myös seinien ja ovien läpi. AKG:n käyttämä langaton signaalitie toimi moitteettomasti. Kaiken kaikkiaan Sony on onnistunut luomaan kuulokkeilleen erittäin monikäyttöisen ääniluonteen. Käyttäjä voi valita kahden LAADUKASTA SIIRTOA Myös Sony käyttää digitaalista siirtokanavaa, joka takasi häiriöttömän signaalin lähes aina. Langaton linkki toimi kuuntelutesteissä moitteettomasti eikä pätkinyt, rahissut tai heikentynyt missään vaiheessa. Varsinkin elokuvilla Sonyn olisi toivonut olevan bassoltaan ponnekkaampi. Suljetuissa kuulokkeissa on suhteellisen hyvä passiivinen vaimennus. Musiikki siis siirtyy parhaalla laadulla lähettimestä kuulokkeisiin. Ääneltään kuulokkeet ovat erityisesti keskialueeltaan hyvin selkeät ja erottelevat, mutta kaipaisivat hieman lämpöä ja potkua bassopäähän
Käytössä ei ilmennyt mitään häiriöitä, jotka olisi voinut laittaa siirtotien piikkiin, eivätkä kuulokkeetkaan suhisseet, vaikka äänenvoimakkuutta kasvatti. TE S T I : LANGATTOMAT KUULOKKEET: AKG K 840 KL, SONY M D R - D S 6 5 0 0 Sonyssa on yksi optinen digitaalitulo ja yksi analoginen linjatulo sekä linjatulon tasonsäätökytkin. AKG:n lähetin kytketään lähteeseen 3,5 mm stereoplugilla. AKG:n kuulokkeet voi kytkeä myös suoraan lähteeseen mukana toimitettavalla kuulokejohdolla. Kuulokkeissaan on hallintapainikkeet äänenvoimakkuudelle ja -tasapainolle sekä lähteen valinnalle. kerran. Myös äänenvoimakkuutta ja kanavatasapainoa voi säätää suoraan kuulokkeista. Sonyn perinteinen potentiometri on oivallinen valinta tällaisiin kuulokkeisiin. Ääni on Sennheisermäisen tarkka, erotteleva ja hyvin tasapainossa. Lähettimessä on liukukytkimet analogiselle ja digitaaliselle lähteelle, kuuntelutilalle ja dynamiikan kompressiolle. Näitä ominaisuuksia olisi ollut kiva saada käyttää myös kuulokkeista. mentanut kuulokeosaamistaan ja kehittänyt laadukkaat langattomat kuulokkeet musiikinkuunteluun. ÄÄNENLAATU KIITETTÄVÄ Sennheiserille tyypillisesti korvia ympäröivät kuulokkeet tuntuivat mukavilta päässä ja olivat niin ilmavat, etteivät ne hiostaneet tai muuten aiheuttaneet kuunteluväsymystä. Sennheiser on onnistunut tavoitteessaan kehittää hifistin langattomat kuulokkeet. Äänenvoimakkuustason voi aina tarkastaa ja asettaa haluamakseen silmämääräisesti. Tähän saakka mallit ovat olleet pääasiassa olohuonemalleja, jotka on tarkoitettu lähinnä television kaveriksi. Kuulokkeet poimivat musiikista yksityiskohdat ja toistavat ponnekkaasti tuoden äänitteen dynamiikan hyvin esille. Bassopää on ajoittain tietyillä äänitteillä aavistuksen ylimuhkea. Tasonsäätö oli helppoa myös kuuntelun aikana. Taustakohinan sai kuuluviin säätämällä äänenvoimakkuuden aivan ylös, mutta käytännössä se ei häiritse kuuntelua. n KATTAVAT LIITÄNNÄT Lähettimen liitinrivistö on varsin kattava ja tarjoaa sekä analogisen tulon ja lähdön että optisen ja koaksiaalisen digitaalitulon ja -lähdön. Kuulokkeet on säädetty selvästi musiikinkuunteluun, mutta toimivat ne elokuvillakin. Myös Sennheiser hyödyntää häviötöntä digitaalista siirtotietä, ja tulos on erittäin hyvä. Signaalilähde valitaan joko lähettimen etulevyn painikkeella tai kätevästi suoraan kuulokkeista. Sitten valitaan jokin kolmesta signaalilähteestä ja säädetään kuulokkeista äänenvoimakkuus kohdalleen. Nyt Sennheiser on am- 40 HIFIMAAILMA 2/2012. Itse kuulokkeissa on vain virtakytkin ja äänenvoimakkuussäädin. Sekä kuulokkeet että lähetin on kytkettävä erikseen päälle. Näin esimerkiksi digitaalisignaalin voi kätevästi kierrättää lähettimen kautta, mikä helpottaa laitteiden kytkentää. Kokonaisuutena Sennheiser RS 220:n äänenlaatu saa kiitettävän arvosanan. Se kertoo laadukkaasta sähköisestä toteutuksesta. SENNHEISER RS 220 Sennheiser on suositulla RS-sarjallaan osoittanut osaavansa tehdä langattomia kuulokkeita
Äänenlaatu jää hintaan nähden hieman vaatimattomaksi, mutta langaton linkki toimi koko testin ajan aivan loistavasti. Suora monikanavasignaalin syöttö on kiitettävä asia, ja se helpottaa kuulokkeiden kytkemistä järjestelmään. + Häiriötön ja häviötön digitaalilinkki + Kätevä matkakotelo lukuisilla sovittimilla + Langallinen käyttö mahdollista - Äänenlaatu suhteessa hintaan - Kookas lähetinyksikkö TOIMIVA TUOTE Äänenlaadullisesti Sennheiser heittää kovan haasteen kilpailijoilleen. J A S E N N H EISER RS 22 0 AKG K 840 KL Hinta: Lisätiedot: Taajuusvaste: Liitännät: Kantama: Käyttöaika: Massa: Varusteet: 439 euroa www.akg.fi 10,5 Hz31 kHz lähettimessä 3,5 mm plugi n. Sony MDR-DS6500-luureja voi hyvin suositella olohuoneen monikäyttökuulokkeiksi. Se on hyvä-ääninen hifikuuloke, jota voi suositella etenkin musiikin nautiskeluun. 100 m Käyttöaika: jopa 20 tuntia (valmistajan arvio) Massa: 320 g (kuulokkeet) Varusteet: lähetin-latausteline, verkkoadapteri, optinen kaapeli ERILAINEN LANGATON Matkakäyttöön suunnitellut laatulangattomat ovat harvinaisuus. + Tasapainoinen ja ärsyttämätön toisto kaikella materiaalilla + Yhdysrakenteiset Dolby Digital- ja dtsdekooderit + Mukavat päässä - Ajoittain vaisu dialogi surround-käytössä - Ei äänitilojen kaukosäätöä kuulokkeista Sennheiser tarjoaa kattavat liitännät läpivienneillä. Sonyn lähettimestä voi valita lähteen, surround-tilan ja kompressoinnin. HIFIMAAILMA 2/2012 41. + Loistava ääni etenkin musiikinkuuntelussa + Kattavat liitännät ja niiden valinta kuulokkeista + Mukavat ja hiostamattomat MUKAVUUS JA KÄYTTÖ Sonyn kuulokkeet osoittautuivat mukaviksi ja käytännöllisiksi. Elokuvien ääniraidatkin se toistaa mallikkaasti, muttei sisällä virtuaalisia äänikenttiä tai yhdysrakenteisia dekoodereita, vaan keskittyy laadukkaaseen stereotoistoon. Ne puristivat päätä kevyesti ja ne oli helppo säätää sopiviksi. Digitaalituloja olisi tosin kaivannut useampia. Matkakäyttöä ajatellen AKG:n paketti sisältää hyvän valikoiman sovittimia, mutta kotelo olisi voinut olla hieman sirompikin, varsinkin kun kuulokkeet taittuvat pieneen tilaan. Pitkässä kuuntelussa suljetut kuulokkeet saattavat toki hieman hiostaa, mutta muuten käyttömukavuudessa ei ollut moittimista. 20 m jopa 2 viikkoa normaalikäyttöä (valmistajan arvio) 145 g (kuulokkeet) matkalaturi sovittimilla, usb-latausjohto, kuulokejohto, 6,3 mm sovitin, 2,5 mm sovitin Sennheiser RS 220 Hinta: Lisätiedot: Taajuusvaste: Liitännät: Kantama: Käyttöaika: Massa: Varusteet: hintaluokka noin 600 euroa www.sennheisernordic.com 16 Hz22 kHz analoginen linjatulo (rca) ja -lähtö, digitaalinen optinen ja koaksiaalinen tulo ja lähtö n. Myös kuulokkeesta säädettävä äänenvoimakkuus on kätevä ominaisuus matkakäytössä. ja AKG:n tuote on suhteellisen onnistunut, joskin hieman kallis. 100 m 68 tuntia (valmistajan arvio) 329 g (kuulokkeet) lähetin-latausteline, verkkoadapteri, rca-johto, koaksiaalikaapeli Sony MDR-DS6500 Hinta: 279 euroa Lisätiedot: www.sony.fi Monikanavaformaatit: Dolby Digital, dts, dts es, Dolby ProLogic IIx Taajuusvaste: 12 Hz22 kHz Liitännät: analoginen linjatulo (rca), optinen digitaalitulo Kantama: n
NO. K O K E I L U : JORMA DES IGN N O. 3 -SARJAN KAIUTINKAAPELI PALJASTUI SOUNDILTAAN ISKEVÄMMÄKSI, MUTTA XLR-VÄLIKAAPELIN VAIKUTUS ÄÄNEEN OLI VÄHÄISEMPI. 42 HIFIMAAILMA 2/2012. 3 -KAAPELIT n TEKSTI: MIKAEL NEDERSTRÖM n KUVAT: MAURI ERONEN Jorman johtotähti JORMA DESIGNIN KAAPELIMALLISTO ON RUOTSALAINEN VAIHTOEHTO PAREMMAN HIFIN MARKKINOILLA
Näiden hinta menee melko tarkasti tonnin tietämiin. Ylipäänsä viimeaikaisissa kokeiluissa on tullut sellainen vaikutelma, että erot ovat suurempia kaiutin- kuin välikaapeleissa. Kilpailijoihin verrattuna summa on kohtuullinen, mutta jos digikaapeleiden eroihin ei lähtökohtaisesti usko, saattaa hinta tuntua hyvinkin suolaiselta. Oikosulkua tai löystymistä ei tarvitse pelätä, ja kaapeleiden kytkeminen on mukavaa. vakuuttavammin. Tämä voi tosin johtua oman kuuntelulaitteistoni sovituksistakin. Valmistaja kertoo useiden kuuntelukokeilujen jälkeen tulleensa siihen tulokseen, että kuparilla saadaan äänellisesti kaikkein neutraalein ja läpinäkyvin johdin. Kohtuullisen johdinpaksuuden ja kevyen rakenteen vuoksi No. Repertuaarista löytyy niin ikään digikaapeleita rca-, xlr- ja bnc-liittimillä. 3 tuntuu kustannuksiltaan suorastaan kohtuulliselta. n Jorma Design -kaiutinkaapelit ja -välijohdot Välikaapelit (xlr) 850 euroa/1 metrin pari Kaiutinkaapelit 1 825 euroa/2,5 metrin pari Maahantuoja: Hifihuone Oy Puhelin: (03) 2130 750 Internetissä: www.hifihuone.fi, www.jormadesign.com NEUTRAALI JA NÄKYMÄTÖN Ääneltään Jormat ovat sikäli hiukan kaksipiippuinen tapaus, että kaiutinkaapelin luonne paljastui saman tien. Selityksen todenperäisyydestä on tosin vaikea sanoa juuta taikka jaata, sillä kaapelivalmistajien selitykset ovat usein harvinaisen innovatiivinen sekoitus oikeaa insinööritiedettä ja silkkaa huuhaata. Pelti kilahti kovempaa ja virveli paukahti SUOJAAMATONTA SOUNDIA Pikaisen hinnaston selailun jälkeen nyt kokeiltava No. Malliston huipulta löytyvät Prime-sarjalaiset, joissa kaiutinkaapeliparista saa pulittaa yli 20 000 euroa. Ehjä, menevä ja rullaava vaikutelma kiinnitti mukavasti huomion musiikkiin, ilman että soundi olisi liikaa vetänyt puoleensa. J orma Design perustettiin vuonna 2002, jolloin toiminta alkoi virtakaapeleiden valmistuksella. Eriste on väritöntä teflonia, jonka niin ikään pitäisi olla äänellisesti mahdollisimman luonnonmukainen materiaali. Äänikuva oli ehkä samalla aavistuksen läheisempi ja kuivakampi. Suojaus oli hyvä, kaapeleissa oli ferriittirenkaat, ja tekninen toteutus oli muutenkin sellainen, että se vakuutti myös hiukan insinöörihenkisemmän kokeilijan. Ja tällä rahalla saa kouraansa jalostettua johdinta vasta metrin pätkän! Vastaavassa välijohdossa hintalapun summa putoaa puoleen, mutta tuskin kymppitonni välikaapelistakaan on kovin monelle harrastajalle enää kohtuuden tällä puolen. Avoin ja rullaava soundi yhdessä notkean fyysisen olemuksen kanssa tekee kaapelin käsittelystä ja kuuntelusta mukavaa. Sen sijaan välijohdoissa en saanut oikeastaan minkäänlaista eroa oman kaapelini ja Jorman välillä. Lieventävänä seikkana voisi sanoa, että lisämetrien hinta ei enää ole paha, jos vakiopituus ei riitä. Lisäksi joidenkin havaintojen mukaan hyvälläkin häiriösuojauksella on tapana varastoida energiaa, jolloin sen vaikutus äänenlaatuun saattaisi olla jopa negatiivinen. Vaan kyllä kai jokaisella kaapelitehtaalla raskassarjalainen vaihtoehto pitää olla jo pelkästään imagosyistä. Nykyisin virtakaapeleita on neljä erilaista mallia, Power, Super, Origo ja Prime. Kontrollia oli mukavasti, joskin se sijoittui enemmän keski- kuin alabassoille. Äänellisesti se siis oli omassa verrokkiryhmässään lähes näkymätön. 3 on notkeaa tavaraa. Yhtälö oli kuitenkin toimiva, sillä yläpäässä oli kautta linjan luontevan metallinen klangi. Välikaapeli saattoi olla aivan hivenen pehmeämpi ja tummempi kuin verrokkina käytetty Transparent, mutta ero oli niin pieni, että erillistä kuunteluarviota ei tuntunut tarpeelliselta kirjoittaa. Niin tai näin, omat kokemukseni puhuvat sen puolesta, että häiriösuojauksen tarvetta on yleensä tapana enemmänkin liioitella kuin vähätellä. Ja täytyy myöntää, että allekirjoittaneenkin ensimmäinen kokemus virtajohtojen äänellisistä eroista syntyi tuonaikaisten Jormien kautta. KAAPELIVALIKOIMAAN KATTAVUUTTA Jorma Designin konsepti on ollut ilmeisen onnistunut, sillä 2000-luvun alun jälkeen maine on kasvanut melkoisesti, kuten myös kaapelimallisto. Muutenkin tekniset selitykset ja myyntiargumentit kannattaa unohtaa siinä vaiheessa kokonaan, kun tulee mahdollisuus kuunnella kaapeleita itse. LÄPINÄKYVÄÄ KUPARIA Jorma Designin mukaan perinteisellä kuparilla saadaan paras ääni. Sellaisen ostajan mielessä ei ensimmäisenä ole hinta/laatu-suhteen pohdiskelu. Kolmossarjalaisen hintaa laskee se, että häiriösuojausta ei ole käytetty lainkaan. Lähes aina kaiutinkaapeleiden ero kuuluu heti, kun välijohtojen kanssa saa tosissaan pinnistellä. Siinä missä huomio vertailukaapelilla siirtyi äänikuvan ilmavuuteen ja sävyihin, Jormalla se hakeutui musiikin rytmiseen puoleen. Kokonaisuutena erityisesti Jorman kaiutinjohto oli erittäin miellyttävä tuttavuus. Aikaisemmat kaapelikokeilut ovat osoittaneet, että ainakaan allekirjoittaneen omassa asunnossa ei sähkösaastetta ole niin paljoa, että suojaus olisi tarpeellinen. Ensimmäiset virtakaapelit olivat ulkoisesti varsin kotikutoisen oloisia, mutta kuulevissa piireissä niihin suhtauduttiin myönteisesti. Tämän ratkaisun luvataan suodattavan 98 prosenttia radiotaajuisista ja EMIhäiriöistä. Ensivaikutelma kaiutinkaapelista oli avoin, neutraali ja kohtuullisen skarppi soundi. Johtimien poikkileikkauksen rakenteessa kuparijohdin on punottu renkaaksi keraamisen kuidun ympärille. Vaikka tiettyä iskevyyttä oli vakiokaapelia enemmän, ääni ei ollut millään muotoa rasittava. Verrokkina kun yleensä ovat kohtuuttomuuksiin rakastuneet amerikkalaiset kaapelikauppiaat, joiden hintalappu huipulla asettuu samoihin sfääreihin, ellei ylemmäs. Liittimet kaiutinkaapelin reikäbanaanit ja välijohdon xlr-liittimet antavat erinomaisen kontaktin. Kolmoskaapelisetin arvo on kahden ja puolen metrin yksöisjohdotuksella ja metrin xlr-johtimilla noin 2 500 euroa. Vertailulaitteisto: Kaiuttimet: Aurelia Graphica Vahvistin: Classe Audio CAP-2100 CD-soitin: Classe Audio CDP-102 Huonekorjain: Lyngdorf RP-1 Kaiutinkaapelit: Analysis Plus Oval 9 Välikaapelit: Transparent Music Link Plus XLR HIFIMAAILMA 2/2012 43. Niissä kaapeleissa, joissa on häiriösuojaus, suoja perustuu tinattuun kuparisukkaan. Muutenkin soundista tuli irtonainen vaikutelma, koska bassotoisto oli napakka ja rytmikäs. Niiden hintahaitari alkaa 500 eurosta aina 4 400 euron hintaiseen Primeen saakka. Kaiutinkaapeleiden hintahaarukka onkin jo pykälää laveampi. Tässä suhteessa Jorman kaiutinkaapeli muistutti melkoisesti taannoin testattua Crystal Cablen hopeanarua. Jorman välijohdosta voisi todeta lähinnä sen, että ainakaan selvää värittymää ei löytynyt mihinkään suuntaan. Sekä kaiutin- että välikaapeli taipuvat vaivatta vaikeisiinkin koloihin
Tuulettimen vaimea surina ei normaalikäytössä kuulu kuuntelupaikalle. Niiden vieressä on digitaalipiirit ohittava "Analog Stereo Direct" -näppäin, jota voidaan käyttää vain analogioton ollessa käytössä. Kaukosäädin painaa vahvistimen tapaan hämäävän paljon. Ainoat oleelliset puutteet ovat radiokanavien muistipaikkojen valinnat ja painike kanavakohtaisen tasapainon säätämiseen ilman valikkoa. Tiedostomusiikin toistoa varten täytyy siis hankkia jokin muu laite. Cambridge Audion uusi 551R on kuitenkin vielä maanmiestäänkin yksinkertaisempi. TE S T I : CAMBRIDGE AUDIO 5 51R -AV-VIRITINVAHVISTIN n TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Stereota kunnioittaen CAMBRIDGE AUDION MALLISTON AINOA AV-VIRITINVAHVISTIN ON SUUNNITELTU MUSIIKIN EHDOILLA, ILMOITTAA VALMISTAJA. Simppeliä liitinpaneelia selittää monihuonetuen puute, joka ei haitanne kuin kourallista kotiteatteriharrastajista. Analogisen ja digitaalisen ottosignaalin välillä voi valita nopeasti "Audio 44 HIFIMAAILMA 2/2012. Vahvistimen hdmi-liitännät eivät osaa välittää ohjaussignaaleja, joilla laitteistoketjujen virtoja ja ottoja voi hallinnoida yhdellä kaukosäätimellä. Etulevyssä on miniplugiotto mp3-soitinta varten. 551R ei liity lainkaan verkkoon, mikä on nykyaikana epätavallista. Stereotiloja on kaksi, vain pääkanavia käyttävä "Stereo" ja subbarin mukaan ottava "Stereo+sub". Koska soittimissa on nykyisin lähes poikkeuksetta verkko- ja usb-toisto-ominaisuudet, on niiden pois jättäminen vahvistimesta anteeksiannettavaa. Verrattain karsitusta liitinarsenaalista löytyy haluttu kytkentä nopeasti. 3d-kuvaa tukevia hdmi-tuloja on neljä ja äänen paluukanavaa ymmärtäviä lähtöjä yksi. Edellisen numeron av-viritinvahvistinvertailussa Arcam osoitti, että simppeli voi olla kaunista. Verkkotoimintojen täydellinen puute selittää tiukasta paketista ainakin osan. Painikkeet ovat erittäin tunnokkaita. Jos subwooferin haluaa osallistuvan toistoon, tulee vahvistimesta valita jokin äänen digitoiva tila. Taustavaloa tai itsevalaisevaa maalia ei ole. OMINAISUUDET JA KÄYTTÖ Takapaneeli on jaettu erittäin selkeisiin ryhmiin. 551R:n hyvin auki kirjoitettu käyttöohje mahtuu noin 30 sivuun, kun yleensä speksikieltä saa tavata toista sataa sivua. Digitaaliotot voi mukauttaa tarpeen mukaan. Usb-portteja ei ole, ja iPodin ohjaamiseksi täytyy hankkia lisävarusteena saatava telakka. Oton valinta tapahtuu etulevystä suorapainikkeilla, jotka on asetettu riviin näytön alapuolelle. Ulkonäköä ei kuitenkaan voi kutsua varsinaisesti hillityksi, sillä näppäimiä on melko paljon eikä niitä ole yritetty piilottaa. Monimutkaisuus lamaannuttaa. OMINAISUUDET OVAT HINTALUOKKAAN NÄHDEN KARSITTUJA, MUTTA MITEN 551R SELVIÄÄ MAINOSTETUSTA YDINOSAAMISALUEESTAAN? K uvio on selvä: brittien näkemys kotiteatterivahvistimesta poikkeaa japanilaisveljesten filosofiasta. Laitteen läpi kulkevalle jäähdytystunnelille on oma aukkonsa vahvistimen takapaneelin keskellä. Se tekee vain oleellisen. Korkeutta vahvistimella on vain kymmenisen senttiä, joten se mahtuu matalaankin välikköön. Mitään oleellista ei puutu, sillä sekä digi- että analogiottoja on aivan riittävästi melkein kaikkeen käyttöön. Kokometallinen kotelo on tukevan tuntuinen ja painava kokoisekseen. Tällöin vahvistin toistaa äänen ainoastaan pääkanavista. Äänelle on neljä tuloa, joista jokaisen voi määritellä optista tai koaksiaalista liitäntää käyttäväksi. Valinta on sinänsä ymmärrettävä, sillä näin vahvistimesta on saatu käytettävyydeltään helposti omaksuttava. Koska säädin ohjaa ainoastaan av-viritinvahvistinta, on se voitu pitää hyvin yksinkertaisena
Vaikeampi filmilähde piirtyy väpättävien linjojen kera. Prosessori ei vaihda automaattisesti kuvataajuuttaan tulevan materiaalin mukaan, vaan ulostulo pitää aina vaihtaa käsin 1080p50 ja 1080p60-tilojen välillä. 551R on ääneltään rytminen ja vapautunut. Ja: parempi ilman korjausta kuin huono korjaus. Säätö vaikuttaa välillä 65213 Hz. Kuvaruutuvalikot ovat nykymittapuulla askeettisen yksinkertaiset. Etäisyydet se kuitenkin mittaa. Analogisena tuotu äänisignaali digitoidaan aina, jollei vahvistimesta ole valittu "analog direct" -tilaa. Jälkimmäistä kun tapaa nähdä turhan usein. KUVA JA ÄÄNI Videoprosessori ei osaa tehdä mitään lomitetulle 1080i-teräväpiirtosignaalille, vaan vahvistimen käsittelemässä kuvassa piirtyy vain joka toinen viiva. Ominaisuuksista on karsittu reilusti, mutta tietoinen valinta tekee laitteesta helposti lähestyttävän. Tämän ja käsittelyn vajavaisuuden vuoksi vahvistin kannattaakin asettaa "bypass"tilaan, jotta hdmi-kuva etenee sellaisenaan näyttölaitteelle. Moni soitin ja televisio tekee kuvankäsittelyn paremmin. Manuaali mainitsee, että sellainen ei ole tarpeen, mutta tämä vaikeuttaa vaiheen säätämistä. Kahdella 16-merkkisellä tekstirivillä laite ilmaiseen käytetyn lähteen ja surroundtilan tai radiota kuunneltaessa nimen tai taajuuden. Silloinkin, kun kaikki kaiuttimet on asetettu suureksi eikä subwooferlähtöä ole aktivoitu. Vahvistimen laskemiin etäisyyksiin ei siis välttämättä kannata sellaisenaan tyytyä. Digitaalisena tuodun äänen kanssa mittauksissa jäädään vain aavistus jälkeen direct-tilasta. Input Type" -painikkeella ilman valikkoihin sukeltamista. Dvd-kuvan (576i) käsittely onnistuu, mutta vain videolähteelle tai selkeästi liputetulle, hyvin tuotetulle materiaalille. Digitointi heikentää hieman suorituskykyä. Jos puutteet tiedostaa, on 551R hyvä valinta kotiteatteriin, jossa stereoääni ja käytettävyys nousevat etusijalle. Siinä on keskivertoa av-vahvistinta siistimpi mutta samalla skarpimpi soundi, joka ei taivu ylianalyyttiseksi tai rasittavaksi. Se ei tee huonekorjausta eikä päättele kaiuttimien kokoa. n YHTEENVETO Cambridge Audio 551R on outo ilmestys noin tuhannen euron kotiteatterivahvistimien joukossa. Painavan muuntajan epäsymmetrinen sijoitus tuntuukin vahvistinta nostettaessa. + Helppo käyttää + Suorituskyky analogisella otolla Ei huonekorjainta Ei verkkotoistoa Ei etäisyyssäätöä subwooferille Keskinkertainen videoprosessori Taajuusvasteen epätasaisuus bassoilla HIFIMAAILMA 2/2012 45. Moni sacdsoitin kuitenkin osaa muuntaa sen monikanavaiseksi pcm-ääneksi hdmi-liitäntään, jolloin äänenlaatu pysyy samana. Seitsemälle erilliskomponenteista valmistetulle päätevahvistimelle luvataan 60 watin teho samanaikaisesti kuormitettuna kahdeksaan ohmiin. Lisäksi yläreunaan syttyy logo käytettävän ääniraidan pakkauksen mukaan. Puute on tämänhintaisessa laitteessa outo, mutta toisaalta noudattaa valmistajan puristista näkemystä kotiteatterin äänentoistosta. Blu-ray-levyn 1080p24-kuva kulkee vahvistimen läpi muuttumattomana sekä "bypass"- että 1080p50/60-tiloissa. Ennen kalibrointia käyttäjän täytyy itse kertoa mitkä kaiuttimet vahvistimeen on liitetty, ja suodatetaanko niiltä bassotaajuudet. Etulevyn näytössä on selkeä kaavio aktiivisille kaiuttimille, joista näkee selkeästi onko toistettava ääni monikanavaista vai stereota. Koska subwoofereiden oma vaihesäätö osaa vain viivästyttää signaalia ja siinä on usein vain kaksi asentoa, 0/180°, täytyy vaiheen säätäminen tehdä nurinkurisesti pääkaiuttimien etäisyyttä vahvistimesta säätämällä. Dekoodereista jää puuttumaan vain Super Audio CD:n käyttämä dsd-pakkaus. Niille virransyötön tarjoaa melko suurikokoinen toroidimuuntaja laitteen vasemmassa etureunassa. Manuaalissa mainitaan, että basson ja diskantin sävynsäädöt on toteutettu hyllykorjaintyyppisesti, mutta todellisuudessa basson tasonsäätö on voimakkaasti 110 hertsin alueella piikittävä. Hieman yllättäen subwooferille ei ole etäisyysasetusta ollenkaan. Ongelma on käytännössä pieni, ja analogisena stereovahvistimena käytettynä taajuusvaste on suora. Valikot kytkettäessä ääni ja kuva mykistyvät. Keskialueen kovuutta on havaittavissa joillakin äänitteillä, mutta dynaamisesti potkiva toisto toimii hienosti kevyellä musiikilla. Asetuksia ei ole liikaa, joten käyttöönotto ei masenna ensimmäistä kertaa stereosetistä kotiteatteriin siirtyvää. Ne kuitenkin toimivat melko nopeasti ja ovat selkeästi jaoteltu. Teknisestä toiminnasta ainoastaan taajuusvasteen pieni aaltoilu bassotaajuuksilla aiheuttaa kummastusta. Äänenlaatunäkökohtien ottaminen huomioon kuului myös koekuuntelussa. Diskanttisäätö toimii kuten mainostetaan, ja ylimmät taajuudet korostuvat tai vaimentuvat tasaisesti. Automaattinen kalibrointi on perustasoa yksinkertaisempi
0,007 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd .......... 8/10 46 HIFIMAAILMA 2/2012. 0,002/0,059 % Jitter .................................................................................. Bassotaajuuksilla ilmenee pientä heittoa, kun signaali digitoidaan tai tuodaan valmiiksi digitaalisena. Kanavat Päätevahvistimet Stereosubwoofer Äänitulot Optinen (taka/etu) Koaksiaalinen (taka/etu) RCA (taka/etu) 3,5 mm Äänilähdöt kiinteä/esivahvistin opt./koaks. 91/160 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm .......................... Jitter-testissä pohjien taso nousee myös esivahvistinannoissa siten, että hiljaisimmat detaljit katoavat. Korkeahko antoimpedanssi näkyy taajuusvasteen pienenä aaltoiluna oikealla kaiutinkuormalla. Dynamiikka ja irtonaisuus toimivat varsin mukavasti, ja rummuniskut napsahtavat ryhdikkäästi. Muu kalusto on piilotettu kerrosrakenteen alle. Asetuksella ei ole vaikutusta mittaustuloksiin. Särmää ei ole niin paljoa, että se rokottaisi kuuntelunautintoa. 72/51 dB Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W.............................. Kuulokeannon impedanssi on suuri. Esivahvistinlähtö .................................................... 99 dBV Esivahvistinlähdön antoimpedanssi ......................... Viiden kilohertsin alapuolella pohjakohinan taso nousee ja on kilohertsin kohdalla lähes 10 desibeliä korkeampi kuin ylätaajuuksilla. Suorituskyky ei yllä hyvän damuuntimen tasolle. Keskialueella saattaa olla hitunen metallista sävyä, mutta sen vaikutus on melko levyriippuvainen asia. 0,004 % ............ 87,8 dB ............. Diskantti on siisti, joskaan ei niin sivistynyt kuin vertailukoneessa. 0,005 % ............ Keskellä kulkeva jäähdytyssiili muodostaa tuuletustunnelin takalevyn vieressä sijaitsevan tuulettimen kanssa. PowerCube-tehomittaus eri kuormilla ja vaihekulmilla. Liitännät Taajuusvaste 8 ohmin kuormaan analogisella otolla direct-tilassa (musta käyrä), stereo-tilassa (punainen) ja digitaaliotolla esivahvistinlähdöistä (sininen). Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. Kookas toroidimuuntaja sijaitsee vahvistimen oikeassa etureunassa. 4/0 4/0 5/1 1 1/7.1 1/1 7.1 0 0 0 4/0 1 2/0 2/0 2/1 0 x lisävaruste (iD100) · Tehonkulutus idle/10 W ......................................... 0,17 ohm Kuulokeannon impedanssi .................................... Neljän ohmin kuormaan antoteho kasvaa maltillisesti mutta rajoittuu kahden ohmin kuormalla. 1,0 dB Linjatulon impedanssi ..............................................46 kohm Kanavaerotus, 1/20 kHz .......................................... Taajuusvasteessa on selvää mutkittelua bassopäässä muissa kuin "analog direct" -tilassa, kun vahvistin digitoi tulevan signaalin tai kun signaali tuodaan valmiiksi digitaalisena. 0,006 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd .......... Analoginen monikanavatulo Monihuonelähtö linja kaiutin Levysoitinotto HDMI-tulot (taka/etu) HDMI-lähdöt S-videotulot (taka/etu) Komponenttitulot (taka/etu) Komposiittitulot (taka/etu) Ethernet WLAN USB RS-232C iPod-liitäntä Bluetooth Kuulokeanto Muuta 7.1 7 Jitter digitaalisella koaksiaaliotolla kaiutinannoista. Kokonaisuus on kuitenkin mukavasti rullaava ja rokkaava, mikä palvelee varsinkin kevyemmän musiikin tarpeita. jakosuotimet Häiriöetäisyys, A-paino ................... 78,7 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ......... 131/182/154 W Virranantokyky, 1 µs ...................................................... >3,0 V ................. Melko tasapainoinen ja siisti kokonaisuus, joskaan ei yleispätevin mahdollinen. 0,002/0,056 % .. Pääteaste käyttäytyy tavanomaisesti. 2,5 V Digitaaliotto.......................................stereo ..... Vaihekulmat eivät aiheuta odottamattomia ongelmia, ja yhden ohmin vaikeaa kuormaa lukuun ottamatta tehoa saadaan jyrkkiin kulmiin hieman resistiivistä enemmän. Ominaisuudet Metallinen etulevy Etulevyn luukku Lähteen valinta Kuvaruutuvalikot Valikot etulevyn näytössä Navigointi etulevystä Verkkotoisto -"play to" -nettiradio -airplay USB-toisto Tiedostotuki HDMI-versio Äänen paluukanava (ARC) 3D-läpivienti HDMI-kuvan käsittely Automaattikalibrointi Parametrinen käsi-EQ Bi-amp Jakotaajuus -Kanavakohtainen jako AV-synkronointi/portaat Muistipaikat Webbikäyttöliittymä Android/Apple-kaukosäätö OSD HDMI-kuvan päällä Päävirtakytkin Kaukosäädin esiohjelmoitu/oppiva itsevalaistu/taustavalo makrot · suoravalinta · 1.4 · · · · (1 · 40-200 Hz · 0-250 ms -/· · -/-/- KUUNTELUARVIO Mikael Nederström Skarppisoundinen mutta samalla bassopäästään selvästi vertailuvahvistinta (Musical Fidelity M6 500i) kevyempi esitys. Esivahvistinlähdön pohjakohina on kaiutinlähtöjä alhaisempi ja häiriöttömämpi, mutta suorituskyvyssä ei muuten ole suurta eroa. 32 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................. 0,002/0,007 % .. 0,004 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd .................. A-painotettu häiriöetäisyys on kuitenkin hyvä. 87,7 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ......... 0,1/0,1 dB Pohjakohina, 100010000 Hz .................................. "pre out" Häiriöetäisyys, A-paino ........................................... 102,1 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ................................... 0,002/0,060 % Yliohjaustaso .................................... 88,1 dB ............. 400 ohm Analogiotto ........................................ Vaste seuraa kaiuttimen omaa impedanssia, mutta virhe ei ole kuultavaa suuruusluokkaa. 0,001/0,064 % Jitter .................................................................................. Cambridge TE S T I : CAMBRIDGE AUDIO 5 51R -AV-VIRITINVAHVISTIN Hinta: Mitat: Massa: Lisätietoja: Audio 551R 1 099 43 x 11 x 30 cm 11 kg www.highendstudio.fi, www.cambridgeaudio.co.uk MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). jakosuotimet Häiriöetäisyys, A-paino ................... Esivahvistinlähtö voidaan asettaa kolmeen tilaan, "normal", "pre out" ja "2ch ext". direct ..... 1100 ohm Voimakkuussäätimen portaat .....................................
Firen ohessa Element-sarjaan kuuluvat lattiamallit Earth ja Metal, joista jälkimmäinen kustantaakin sitten jo 15 000 eurooppalaista rahaa. Sarja täydentyy valmistajan ilmoituksen mukaan aivan lähitulevaisuudessa keskikaiuttimella ja subwooferilla. Raskaan hifin reviirillehän Element-sarjalaiset yltävät painonsakin puolesta, sillä koeponnistuksen kohteeksi päätynyt liki seitsemän tuhatlappusta maksava jalustakaiutin Fire on kokoisekseen melkoisen massakas kanniskeltava. Totem, Vince Bruzzese kehitteli aivan uudenlaista konseptia dynaamisin elementein operoivien kovapuhujien piristeeksi. TOTEMIN UUDEN ELEMENT-SARJAN JALUSTAKAIUTIN FIRE JA SIM AUDION TOISEKSI JÄREIN INTEGROITU VAHVISTIN MOON 600I MUODOSTAVAT HYVIN SOIVAN JA KOMPAKTIN PARIVALJAKON VAATIVANKIN HARRASTAJAN TARPEISIIN. 48 HIFIMAAILMA 2/2012. S IL L Ä KOR VAL LA: KOK E ILUSSA TOTEM ELEMENT FIRE -KA I U TTI M E T n TEKSTI: JAAKKO ERÄPUU n KUVAT: MAURI ERONEN Kontrollia ja koherenssia kanadalaisittain N oin tasan neljännesvuosisadan kaiuttimia valmistaneen kanadalaisen Totem Acousticsin tuotteet ovat vuosien varrella käyneet tutuiksi suomalaisillekin harrastajille, mutta maahantuontikuvioiden uudelleenjärjestelyn tuoksinassa pitkään vakiona pysytellyt ja perinteisillä linjoilla liikkunut mallisto alkoi selvästi hukata kiinnostavuuttaan. Toki pikkutolppa Arro ja jotkut näpsäkät jalustamallit ovat nousseet liki kulttikapineiden asemaan, mutta ei ollut varmasti pahaksi merkin huomioarvolle, että Mr. Uuden maahantuojan hoteissa tilanne lienee kuitenkin vakiintumassa, ja rapakon takana saavutettu laatumerkin maine osoittautunee täälläkin oikeutetuksi. KANADAN HIFIKULTTUURI TUOTTAA LAATULAITTEITA KAIKKIIN LÄHTÖIHIN. Totemin tavoin Kanadasta käsin hifimaailmaa valloittamaan pyrkivä Sim Audio on tullut tunnetuksi 1990-luvulla lanseeraamastaan Moon-tuotesarjasta, mutta senkin elämä täkäläisillä markkinoilla on kärsinyt kaupallisen viitekehyksen epävakaisuudesta. Traditiontäyteisen Design-sarjan ja uuden Tribemalliston oheen ilmaantuneen Element-sarjan kaikki kolme kaiutinmallia on varustettu erikoisella 7-tuumaisella Torrent-basso/keskiäänisellä, joka käsintehtynä uniikki-elementtinä hivuttaa kaiuttimet myös hintansa puolesta high endin piiriin
Rakenne on vankka, viimeistelytaso ja käyttötuntuma moitteettomat. Sim Audio on ottanut järeimmissä integroiduissaan käyttöön saman elektronisen MeVOL2-voimakkuussäädinpiirin kuin parhaissa etusissaankin. Kartiota liikutteleva puhekela on valmistettu neliskulmaisesta langasta, joka takaa tarkemman sovituksen erikoisen voimakkaan, 17-osaisen magneettirakennelman aikaansaamaan vuohon kuin tavanomainen pyöreä ratkaisu. Joko kaukosäätimellä tai takaseinän RS232-portin välityksellä. Elementin liikepoikkeamaksi mainitaan hulppeat 25 milliä, mikä puolestaan edesauttaa resonanssitaajuuden vajoamaa niinkin alas kuin 17 hertsiin! Ja ostos-tv:n tapaan: "Eikä tässä vielä kaikki". Myös cd-soitin tottelee kaukoa. Epäsymmetrian estetiikkaa: lumivalkoista vinoutta. Sim Audion järein kalusto kulkee nykyisin Moon Evolution -sarjan nimellä, jonka alla on tarjolla muutama cd-soitin/dac, pari integroitua vahvistinta, kolme etuvahvistinta ja neljä päätettä. Löytyy Moon-logolla varustettu seitsenkanavainen päätejärkäle, joka puskee kuhunkin kanaaliin täydet 250 wattia, ja sille kaveriksi saman tuhtiusluokan etuvahvistin/prosessori. Torrent -elementin matalasta resonanssitaajuudesta huolimatta toiston mainitaan ulottuvan alapäässä 40 hertsiin, mikä tosin vaikuttaa kuuntelukokeiden valossa turhan vaatimattomalta lukemalta, mutta siitä tuonnempana. TUPLAUSTA JA TARKKASÄÄTÖISYYTTÄ Sim Audion Moon Evolution -sarjan 600i-integroitu on hintaisensa oloinen peli. Refleksiviritetyn kaiuttimen julkisivun elementit ovat molemmat Totemin omaa valmistetta. Kaiutin on siis tyyppiä kaksoisjohdotettava. J A S I M A U D IO MOON 60 0I - VAHVISTIN Kaukosäädin voi olla näinkin tyylikäs. Ottojen nimeäminen nyt on jo vanha juttu, mutta kunkin HIFIMAAILMA 2/2012 49. Tehoa vahvain pukkaa kahdeksan ohmin kuormaan täydet 2 x 125 W, neljään ohmiin tasan tuplasti enemmän, mikä viestittää vähän hankalampienkin kuormien sietokyvystä. Seitsemäntuumainen Torrent -elementti on kuitenkin se juttu, jonka myötä Elementsarjaa voi luonnehtia liki vallankumoukselliseksi lajissaan. Yli kahdenkymmenen kilon paino kielii tinkimättömästä suunnittelusta, vaikka tuplamono -periaatteen sovellus kaksine verkkomuuntajineen onkin pääasiallinen syy painoon. Levysoittimien kanssa vehtaavat muinaisjäänteet Sim Audio ohjaa kohteliaasti erillisten esiasteidensa pariin. Saati sitten pituudella pilattu. Näistä tavanomaisempi on titaanikalotilla varustettu diskanttielementti, jonka jäähdytykseen on toisin kiinnitetty epätavallisen paljon huomiota. Erikoiselementin käyttäytyminen toistoalueensa yläpäässä, noin viiden kilohertsin hujakoilla, on niin sivistynyttä sorttia, että jakosuotimen armahtavaa alipäästökäsittelyä ei tarvita lainkaan. Totem on lähtenyt suunnittelussaan siitä, että kiusa se on pienikin kiusa ja nitistänyt seisovat aallot kotelolla, jonka sivuista ei samansuuntaista paria muodostu. Käsintehty basso/keskiääninenhän sisältää ohuen polypropyleenikartion, joka on tuettu takaa kolmesta eri materiaalista työstetyin rakentein. Vahvistimen ottoliitäntöjen määrä on 5. Elementti kytkeytyy suoraan kotelon takaseinän liittimiin. Onhan tunnettua, että kaiuttimen sisällä syntyy samansuuntaisten seinämien välille seisovia aaltoja, joskin minimaalisessa mittakaavassa useimpiin kuuntelutiloihin verrattuna. Spekseistä sen verran, että Firen herkkyydeksi luvataan 88 dB/W ja nimellisimpedanssiksi 8 ohmia. Sen uumeniin pääsee omien liittimiensä kautta. Toki tavanomaista paksummalla pinnoitteellakin saattaa olla osuutta kotelon värähtelykäyttäytymisen hallinnalle. Diskanttitoistimen suojaksi on toki rakennettu simppeli suodin. Näistä yksi tarjoaa balansoidun vaihtoehdon. Tuo piiri ei sijaitse signaalitiellä, ja sen myötä saavutettu 80 -askelisen porrastuksen tiheys on parhaimmillaan 0,1 desibelin luokkaa. Pintatason värivaihtoehdot ovat valkoinen ja musta. Elementin paksu kiinnityslevy ja jäähdytysrivat & ilmakanavat rungon kriittisissä kohdissa pitävät huolen siitä, että vähän rankempikin luukutus sujuu viileän rauhallisesti. Takaseinän antopuolelta löytyy massiivista kaiutinterminaalia ja etuvahvistinlähtöä. Huomionarvoista on myös se, että tehon viisi ensimmäistä wattia ovat tarjolla A-luokassa. Nämä siis kaksikanavapuolella, mutta tottahan toki ajan hengen haistava toimija vastaa myös monikanavan haasteisiin. Totem Element Fire -parin partneriksi valikoitui maahantuojan suosituksesta Moon 600i -integroitu, joka kantaa vain hieman kaiuttimia suurinumeroisempaa hintalappua. VALKOKYLKINEN VINOKAS Bruzzese kumppaneineen on pohtinut aihetta dynaaminen kaiutin lukuisista eri lähestymiskulmista, sillä jo Element Fire -kaiuttimen ulkoinen olemus viestittää akustisen suunnittelun lainalaisuuksien huomioimisesta. Kaiutinkotelon resonanssien vähentämiseksi Totem on konstruoinut seinämät usean eri tiheysasteen kuitulevyistä, minkä ansiosta kaiuttimen koputtelun tuloksena syntyvä ääni ei ole erityisen sointuva. Näinä äly-alkuisten härveleiden aikoina 600i:n voisi nimetä älyvahvaimeksi, sillä sen hallinnan monet parametrit ovat käyttäjän ohjelmoitavissa
S IL L Ä KOR VAL LA: KOK E ILUSSA TOTEM ELEMENT FIRE -KA I U TTI M E T kompressoitu huttu nosti pintaan pientä diskantin ylienergisyyttä, mutta se kyllä mennee äänitteiden, ei kaiutinten piikkiin. Upea levy, josta nauttimisen välikappaleiksi Element Firet sopivat erinomaisesti. Niin kuin useimmat muutkin musiikkiin suurennuslasinsa kohdistavat high end -herkut. Vain aivan häpeämättömin lähimikitetty ja tappiin Totem Element Fire Hinta: 6 900 /pari Mitat (l x k x s): 22,4 x 42,1 x 29,7 cm Massa: 12 kg Sim Audio Moon 600i Hinta: 7 630 Mitat (l x k x s): 47 x 10 x 46 cm Massa: 21 kg Lisätiedot: Totem: Sim Audio: Hifihuone, puh. Jalustan nokassa killui keskikokoinen kaksiteinen, mutta ruudikas rytmimusiikki soi kuin klubissa livenä. Kamarimusiikillisia kuvioita kansanmusiikin poljennolla ja päinvastoin. Vaan kun vaihtoi levylautasella kieppuvan tallenteen isommalla koneistolla toteutetuksi, kävi ilmi sellainenkin seikka, että puolijohdeperustainen ratkaisu pureutuu äänitteiden nyansseihin armottomammin ja läpivalaisee sakeatkin sointimassat teräväpiirtotapahtumien ketjuksi. Veikkaisin, että valmistajan lupaama 40 hertsiä alitettiin reilulla marginaalilla. n Sisäistä kauneutta ja tuplamonoutta verkkomuuntajia myöten. Peräpaneeli päivitysmahdollisuudella: sarjaportin kautta tieto kulkee ees ja taas. sisääntulon gainin ja maksimi äänenvoimakkuuden määrittely, haluttujen säätöjen ohittaminen ja muu reititysmanipululaatio eivät ole aivan jokapäiväistä kauraa hifin maailmassa, vaikka kaukosäätöisyys sitä onkin. KOKOISTAAN ISOMPI Totem/Moon-parivaljakon ensin mainittu osa saapui koestuspaikalle viikkoa kaveriaan ennen, joten Buzzesen aivoitusten airutta oli reilusti aikaa kuunnella kuunteluhuoneen vakiokattauksen tuuppimana. Vähintään siinä missä Vince Bruzzese ja Sim Audion tuotekehittelyosastokin. Toki myös levyn balanssipoliittiset onnahdukset käyvät selkeästi ilmi, mutta niitä esiintyy kiitettävän harvassa. Fire-pariskunnan suhde rytmiikkaan ja dynamiikkaan osoittautui äärimmäisyyksiä vältteleväksi ja kunnioittavaksi. Kun oli tullut todettua, että vaihtoehtoiset sedät, Lou Reed ja Metallica-uroot kuulostavat Totemien kautta Luluineen väijyttynä hmm... 03-2130 750, www.hifihuone.fi, www.totemacoustic.com Scanteknik, puh. Kolme klarinetistia erikokoisten lurukeppien kimpussa, pystybasso ja perkussiot seuranaan: sitä sointisävyjen rikkautta ja laulullisen lyyrisyyden latausta. Eli meno ja meininki välittyivät ilman räjähtävintä iskevyyttä, mutta silti irtonaisesti ja seurattavasti. KONTROLLIA KEHIIN Moon 600i:n saavuttua kaiuttimet joutuivat aiempaa tiukempaan kontrolliin. Tuottaja Walter Quintus osaa asiansa. Otetaan esimerkiksi lyömäsoittaja Trilok Gurtun ja rumpali Simon Phillipsin tähdittämä NDR Big Bandin live (21 Spices, MIG 2011), jonka dynamiikantäyteisiä ja rytmisesti painokkaita sointivalleja 600i/Fire-kombinaatio valottaa hdtv:mäisellä resoluutiolla. Mainitun ilmiön voimakkuus riippui toki kuunnellusta äänitteestä. Samalla kun soinnin erottelevuus ja selkeys kasvoivat, lisääntyi myös illuusio hienoisesta viilentymisestä. Onneksi valotus ulottuu myös soittotilan ominaisuuksiin asti, sillä kun hanaa raottaa riittävästi, elävän soittotilanteen tuntu on erinomaisen vahva. Diskantin sävy säilyi kyllä kautta linjan sivistyneenä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun soittimen nieluun katosi Hector Zazoun viimeiseksi jäänyt teos, studio- tekniikan avulla tukevoitettu intialaismusiikin opus otsikolla In The House Of Mirrors. Soinnillinen painopiste vaan tuntui siirtyvän modernin integroidun myötä pari oktaavia ylemmäs. Saati sitten tuottajansa Rick Rubin, mies jonka meriitteihin kuuluu sentään viimeisiään vedelleen Johnny Cashin elämäntyön sinetöinti. sanoisinko hieman hukassa olevilta, piti rauhoittaa tilanne lataamalla soimaan annos akustista auvoa Doumka Clarinet Ensemblen muodossa (Afar, Enja 2011). Element Fire on näemmä kelpo toistin niillekin, jotka tykkäävät takoa päätään seinään mätön tahtiin, joskin on oitis todettava, että Firejen soinnilliset hienoudet menevät osin hukkaan brutaalissa mekkalassa, jollaista varttuneet RHCP-sedät eivät enää tahdo tuottaa. Tunnelmasta toiseen. Pienimuotoinen akustinen musa paljasti sen parhaiten. Jos sellainen on preferenssilistalla päällimmäisten joukossa, ei epäilystäkään, etteikö 600i olisi kova sana. Ehkä tietoisuus siitä, että Torrent-elementin ja musiikin väliltä puuttuu rysällinen jakosuodinkomponentteja aiheutti laajakaistamaiset fiilikset, ehkä ei, mutta kyllä toiston kaikinpuolinen yhtenäisyys ja eheys olivat havaittavissa materiaalilla kuin materiaalilla. 09-2230 0780, www.scanteknik.fi, www.simaudio.com 50 HIFIMAAILMA 2/2012. OK, eihän suuri liikepoikkeama ole yksi yhteen laajan säteilevän pinnan kanssa, joten kun Red Hot Chili Peppers latasi viimeisimmällään menemään, ilma ei liikahtanut ihan fyysisiä tuntemuksia tuottavalla tavalla, mutta syvällä käytiin ja irtonaiselta kuulostettiin silti. En puhuisi niinkään perinteisestä putki/ transistori -jargonin ilmentymästä, sillä AtmaSphere-duo ei edusta sitä kaikkein romantillisinta putkosmaailmaa. Siis: sourcena Orelle CD100 evo, etus/päätekombona Atma-Sphere MP1/S30 -duo ja kaapelointi Audienceä. Vaikka ennen Fire-parin saapumista takana olikin tiivis rupeama torvikaiutintoistoa 15 tuuman bassoineen, Totemin valkokylkiset tekivät oitis vaikutuksen soundinsa mittasuhteilla
You can trust your EAR's! ear-yoshino.com AVID pakettitarjous: AVID Diva II + Rega RB303 + Shelter 201 II, svh. 849 euroa Sound Factorin helmi-maaliskuun markkinahinta vain 699 euroa! Pyydä Marantz / Monitor Audio -pakettitarjous meiltä!. 599 euroa Apex10: seinään, tasolle, jalustalle, kattoon jne. 4900 euroa, tarjous 2kpl hintaan 3500 euroa! (rajoitettu 2kpl erä) (Tuotteet heti varastostamme.) EAR 834P deluxe phono-aste, svh. 1980 euroa. Svh.4950 euroa Lähes kaikki EAR/Yoshino -tuotteet kuunneltavissa Sound Factor -myymälässä Tampereella. Acoustic Plan, Amphion, Analysis Audio, Art Audio, ATC loudspeakers, Audiodesksysteme Gläss, Audio Exklusiv, Avalon Acoustics, Avantgarde, Acoustic, AVID Hifi, Blumenhofer Acoustics, Cambridge Audio, Convergent, Audio Technology, EAR/Yoshino, Eminent Technology, Grandview, Harbeth, Helius Design, J.C.Verdier, KEF, Kondo Audio Note, Kuzma, Lavardin, LFD Audio, Linn, Living Voice, Marantz, MIT Cables, Miyajima laboratory, Monitor Audio, Nitty Gritty, Optoma, Penaudio, Raysonic Audio, Rega, Shelter, Shunyata Research, Spendor, ZYX Maahantuonti: Ultimate Audio, PL172, 33101 Tampere, +358400271275, info@ultimateaudio.fi Maahantuonti ja myynti: Sound Factor, Rautatienkatu 22, 33100 Tampere, +358407601247, info@soundfactor.fi Marantz UD5005 Blu-ray / universaali -soitin, svh. Tällä saat panelikaiuttimesi soimaan! 100W/ch. yhteensä: 2208 euroa Sound Factor -tarjous: 1800 euroa! Uutuus EAR Acute III CD-soitin, 3 x digital inputs. 599 euroa Monitor Audio Apex, -hyvin soiva designkaiutin-sarja moneen käyttöön. 4650 euroa "I bought the review sample, and it is now my CD player reference." - Robert H. Maailman analogisin CD-soitin. Meillä kaikki EAR phono-asteet kuunneltavissa! EAR 834T, päätemuuntajakytketty transistorivahvistin. Levi Shelter 201, legendaarinen mm-rasia, vain 230 euroa! AVID Volvere SP, svh. Svh. Apex W12 sub, 1250 euroa/kpl. Sound Factorin helmi-maaliskuun pakettihinta vain 890 euroa! Marantz NA7004, täysiverinen verkkomusiikkisoitin, svh. (teline mukana), vain 365euroa/kpl. Marantz NR1402 5.1 "slimline" AV-viritinvahvistin, svh
Nykyään yhä useampi haluaa kuitenkin pienet kaiuttimet, etenkin kotiteatterikäyttöön. astetta eli -12 dB/oktaavi. Pienikokoinen diskantti on sijoitettu basso/keskiäänen eteen. Se koostuu erittäin pienikokoisista satelliittikaiuttimista (2x pääkanavat, keskikanava ja 2x takakanavat) ja erillisestä aktiivisesta subwooferista. Mallistoon kuuluu myös 2.1-sarja ilman keskikaiutinta ja takakaiuttimia. Takakulmallaan seisovat, oikeaoppisesti hieman yläviistoon osoittavat kuutiomaiset satelliitit ovat isohkon nyrkin kokoiset. Niissä on koaksiaalinen 2-tie-elementti tyypillisen kokoäänialueen elementin sijaan. Satelliitit voidaan sijoittaa tason päälle tai seinälle mukana tulevilla, melko vapaan suuntauksen mahdollistavilla seinäkiinnikkeillä. Jakosuodattimen piirilevy sijaitsee bas- soelementin takana. Basso/keskiäänen halkaisija on 64 mm ja sen eteen sijoitetun kalottidiskantin 13 mm. Jakotaajuudeksi ilmoitetaan 5 kHz. Matalat taajuudet suodatetaan pois jo 180 hertsin alapuolelta. Niihin mahtuu noin 2,5 mm2 kaiutinjohto. 52 HIFIMAAILMA 2/2012. JA SUJUU SILLÄ MUSIIKIN KUUNTELUKIN. Y hdysvaltalainen, vuonna 1979 perustettu Boston Acoustics on tunnettu laadukkaista koti- ja autohifikaiuttimistaan. Sitä voisi olla enemmänkin. Pienestä halkaisijastaan huolimatta se peittää sangen paljon basso/keskiäänielementtiä. Se on rakennettu 50 V elektrolyyttikondensaattoreista ja rautasydänkeloista. Sormituntumalla pitkäiskuiselta vaikuttavassa basso/keskiäänessä on kokoonsa nähden tehokas neodymium-magneetti, paperimassakartio ja kumiripustus. Kotihifimallisto on koostunut pääasiassa suurista, tai sanotaanko perinteisistä kaiuttimista. Liittimet ovat painotyyppiset, mutta melko tukevat, kokometallia ja kullatut. K O K E I L U : BOS TON AC OUS TICS SOUNDWARE XS 5.1 SE -KAIUTI N S A R J A n KUVAT: MAURI ERONEN JA TEPPO HIRVIKUNNAS Pienen tilan kotiteatterisarja BOSTON ACOUSTICS SOUNDWARE XS ON HELPPO, TYYLIKÄS JA MONIPUOLINEN RATKAISU PIENEMMÄN HUONEEN KOTITEATTERIN KAIUTINSARJAKSI. Suodattimen jyrkkyys on 2. Muovinen kotelo on kohtalaisen tukeva ja sisältää jonkin verran vaimennusainetta. Boston Acoustics Soundware XS 5.1 SE on kohtuuhintainen (599 euroa) 5.1-kaiutinsarja
Jos basso kuulostaa epätarkalta tai korostuneelta, refleksiputken tukkiminen vaahtomuovitulpalla saattaa auttaa. Boston Acoustics Soundware XS 5.1 SE Tyyppi: Hinta: Edustaja: Lisätietoja: XS SATELLITE Rakenne: Elementit: Basso/keskiääni: Diskantti: Jakotaajuus: Toistoalue: Herkkyys (2,83 V/1 m): Nimellisimpedanssi: Vahvistinsuositus: Mitat (l x k x s): Massa: Muuta: 5.1-kaiutinsarja 599 (tarkista) Simex Oy www.simex.fi www.bostona.eu 2-tie, suljettu 64 mm 13 mm (kalotti) 5 kHz 150 Hz 20 kHz 85 dB 8 ohmia 10100 W 113 x 108 x 94 mm 0,5 kg Kullatut painoliittimet Musta tai valkoinen HighGloss-viimeistely Suunnattavat seinäasennustelineet Aktiivisubwoofer Refleksi 203 mm 40150 Hz 100/250 W 60180 Hz (-24dB/okt) 284 x 310 x 295 mm 9 kg Musta tai valkoinen viimeistely S SUBWOOFER Rakenne: Kotelo: Elementti: Toistoalue: Vahvistin: Teho (jatkuva/hetkellinen): Jakosuodatin: Mitat (l x k x s): Massa: Muuta: HIFIMAAILMA 2/2012 53. Se menee automaattisesti lepotilaan, jos se ei havaitse signaalia muutamaan minuuttiin ja herää jälleen saatuaan signaalin. Elokuvien äänentoistossa tällä ei ole niin suurta merkitystä kuin vaativammassa musiikin kuuntelussa. Pääkaiuttimet ja subwoofer toimivat kuitenkin parhaiten optimaalisesti sijoitettuna. Tämä rajoittaa subwooferin vapaata sijoittelua. Pienehkön subwooferin äänenpainevarat ovat luonnollisesti rajalliset, mutta riittänevät vielä alle 25 neliön huoneeseen. Isommassa olohuoneessa sarjalta on turha odottaa kovin dynaamista ja voimakasta toistoa, mutta kotiteatteripakettien mukana toimitettavat sarjat se pieksee mennen tullen, niin laadussa kuin määrässäkin. Miesäänestä puuttui "botnea". Selvimmät puutteet olivat havaittavissa alemmalla keskialueella. Pienemmässä tilassa bassoa saadaan jo enemmän. Toistoominaisuuksiltaan identtisillä kaiuttimilla elokuvien surround-toistolle saadaan luoduksi keskimääräistä paremmat mahdollisuudet. Mahdollisimman pientä subbaria etsivän kannattaa huomioida ensin sen kotelon mitat. Subbarissa on säädöt jakotaajuudelle (40180 Hz, jossa 180 Hz suosituksena sarjan satelliittien kanssa), tason voimakkuudelle ja vaiheenkäännölle (0/180 astetta). Sarja soveltuu sellaisenaan musiikin kuunteluunkin. Joissain tapauksissa kannattaa kokeilla subwooferin refleksiputken tukkimista. Kalottidiskantti on sijoitettu koaksiaalisesti pitkäiskuisen basso/keskiäänielementin eteen. Subwooferin 8-tuumainen elementti on asennettu vajaan 20 litran refleksiviritteiseen koteloon. Lähempänä seinää tilanne parani, mutta samalla menetettiin toiston avoimuutta. Satelliittikaiuttimien asennus- ja sijoitusmahdollisuudet ovat monipuoliset ja rakenne laadukas. Sarjan aktiivinen subwoofer on kooltaan ennakko-odotuksia suurempi. Koska sarjan kaikki kaiuttimet ovat fyysisesti ja toisto-ominaisuuksiltaan samanlaisia, yhtenäiselle äänikentän muodostumiselle on hyvät edellytykset. Satelliittien toisto on ohut ilman subwooferia, eikä yläbassoiltakaan voi odottaa peukkubasson napakkaa naputusta. Äänenlaadultaan sarja osoittautui ennakko-odotuksia paremmaksi. Diskanttien sähköinen kytkentä on toteutettu kätevästi kiinnitysruuvien kohdalla olevilla kontaktipinnoilla. Satelliitit voidaan asentaa helposti myös seinälle mukana tulevilla suunnattavilla kiinnikkeillä. YHTEENVETO Boston Acoustics Soundware XS 5.1 SE -kaiutinsarja on kohtalaisen hyvä vaihtoehto mahdollisimman huomaamatonta ja kompaktin kokoista kotiteatterin kaiutinsarjaa harkitsevalle, etenkin pieneen tilaan. Subbareita saisi olla sarjassa ehkä kaksin kappalein. Sisääntulolle on rcaliitin (mono), kaiutintasoista sisääntuloa ei ole. Silti toisto on yleisbalanssiltaan kohtalaisen tasapainoinen. Satelliittikaiuttimien sijoitus vaikuttaa äänenlaatuun. Sen jatkuvaksi tehoksi ilmoitetaan 100 wattia. Korkeimpien taajuuksien taso on hieman suuri, mikä tekee äänen heleäksi, mutta joillain äänitteillä se saattaa myös häiritä. Kokonaisuutena Boston on omassa luokassaan mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen kaiutinsarja kohtuuhintaan. Vahvistimen voi sammuttaa päävirtakytkimellä. Kun subbarille on löytynyt ideaali paikka, se integroituu kohtalaisen hyvin satelliittien toistoon. Elementti ja refleksiputki on sijoitettu kotelon pohjaan lattiaa kohden. n Kompaktinkokoisten satelliittikaiuttimien rakenne ja toteutus ovat sangen laadukkaan oloiset. + Satelliittien sijoitus- ja asennusmahdollisuudet + Hyvä hinta/laatusuhde - Subwooferin korkea jakotaajuus - Subwooferin äänepainevarat Aktiivisen subwooferin jakotaajuus on sen verran korkea, että subbari paikantuu helposti omaksi äänilähteeksi, mikäli sitä ei sijoiteta mahdollisimman lähelle satelliittikaiuttimia. Erilaisia sijoituksia kannattaakin kokeilla ennen lopullista seinään pulttaamista. Vaikka satelliitit eivät toista bassoja, subwoofer täydentää tämän puutteen onnistuneesti. Refleksiviritteinen subbari ei toista kovin alas. Kaiuttimien pieni koko ja muotoilu sekä monipuoliset seinäkiinnikkeet tarjoavatkin sijoitukselle lähes rajattomasti vaihtoehtoja. Vahvistinmoduuli on sijoitettu kotelon kapeammalle sivulle. Satelliittien ja subwooferin välinen jakotaajuus on sen verran korkea (180 Hz), että subwoofer saattaa paljastua omaksi äänilähteekseen, ellei sitä sijoiteta mahdollisimman lähelle satelliitteja, vieläpä mielellään niiden väliin
Levylautasen moottorissa on niin kova vääntö, ettei levyharjalla ollut mitään vaikutusta. Tämä tuo levyjen soitteluun oman nautintonsa. Tältä osin DP-A100 on tiskijukka-ainesta. Samoin pölykannen pienikin sormeilu, koputtelusta puhumattakaan aiheutti häiriöitä. Denon takaakin, että soitin on tun- J uhlamallisto käsittää kotiteatterivahvistimen, moninormisoittimen ja kuulokkeet sekä tässä esiteltävät levysoitin-, äänivarsi- ja rasiayhdistelmän, sacd-soittimen sekä integroidun vahvistimen. Kriittisessä kuuntelussa kannattaa ottaa vielä kansi pois. Äänivarren käyttö on ongelmatonta. Vaikka kaikki Denonin parhaat äänirasiat tehdään käsityönä, DL-A100:n valmistukseen pannaan huomattavasti enemmän aikaa ja huolta. 54 HIFIMAAILMA 2/2012. Uutuudet ja kovan luokan laitteet ovat pääosin spesialistivalmistajien heiniä. teeton aina 80 gramman kitkalle. Painava, kaksiosainen 331 mm levylautanen on vaimennettu kerrosten väliin sijoitetulla materiaalilla. Neulavarsi on neliömäiseksi hiottu timantti. Siitä saa hyvän otteen, ja varren nostolaitteessa on sopivasti vaimennusta. Ja juhlan kunniaksi tehtiin uusi äänirasia. Ei vaikka sitä painoi lähes väkivaltaisella voimalla. Tältä osin valmistajan lupaukset hyvästä vaimennuksesta jäävät vajaiksi. Siksikin, että vaikka vinyylisoittimien suosio on kasvanut, suuret valmistajat eivät ole olleet aktiivisia. Parhaaseen lopputulokseen pääsee hankkimalla kunnon laitepöydän tai erillisen alustan ja sijoittamalla sen mahdollisimman häiriövapaaseen paikkaan. DL-A100 perustuu Denonin legendaksi muodostuneeseen DL-103 MC-rasiaan, mutta muutoksia on tehty neulavarresta magneetteihin ja rasian runkoon asti. Soitin käynnistyy armottoman nopeasti ja pysähtyy lähes laakista. Viimeistely on hieno, mukana tulee juhlakirja ja muuta historiatietoa, vitivalkoiset pumpulihanskat, samoin paketointi on tavallista huolellisempaa. Kolmikosta ehdottomasti kiinnostavin on levysoitin. H E R M U SET: KOKEIL USS A DENONIN 100-VUOTISJUHLAMALL I T: n TEKSTI MATTI HERMUNEN n KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN 00 Ensimmäinen1 luku täyteen DENON JUHLISTAA TASALUKUA LAITEKATRAALLA, JONKA HINNAT OVAT TAVALLISENKIN KULUTTAJAN SAAVUTETTAVISSA. Irrotettava rasiakelkka on koneistettu umpialumiinista. Soittimen etuosassa on erilliset painikkeet virralle, nopeudelle (33 1/3 ja 45 rpm) sekä käynnistykselle. Tiskijukka- ja normaalikäytössäkin soitin tarvitsee erittäin hyvin eristävän alustan. Vaikka soittimen suuri massa ja hyvät jalat suodattavat pienet häiriöt, raskaammat askeleet ja pöydän tärähdykset johtuivat kiusallisen hyvin rungon läpi levylle, neulalle ja sitä kautta tömähdyksiksi kaiuttimista. S-muotoisen äänivarren korkeutta pystyy säätämään 6 milliä, joten rasian neulakulman muutoksen vaikutukset ääneen on helppo kokeilla. Soitin pitää asentaa vaateriin; tämä onnistuu leveiden tukijalkojen korkeutta säätämällä. Siksi on luontevaa, että se on valmistanut 100-vuotisjuhlan kunniaksi niin hyvän soittimen kuin rahkeista on revennyt. ILO SILMÄLLE DP-A100 on väkevällä suoravetomoottorilla varustettu komea käsikäyttöinen soitin. OLETTAEN ETTÄ EHTII AJOISSA KAUPPAAN. Mutta Denon on yksi varhaisimpia levyjen ja soittimien valmistajia
iPodin saa kiinni samaan liitäntään sovitekaapelin avulla. Joillain levyillä vähempikin olisi riittänyt. Denon kutsuu omaa variaatiotaan signaalin ylinäytteistyksestä al32-prosessoinniksi. Ilmeisesti Denonin suunnittelijat näkevät, että monikanavaisen sacd-äänen lisääminen olisi tehnyt hallaa kaksikanavaisen äänen laadulle. Yläalueella Denon oli merkittävästi avoimempi, mutta ei kuitenkaan sortunut räikeyteen. Tai sitten se vain olisi nostanut hintaa liikaa. Levymekanismi on pakattu tukevaan, sivuilta uritettuun ja päältä kullanvärisellä kuparilevyllä peitettyyn koteloon. Oikeastaan on sääli, ettei käyttäjä näe rakenteen sisäistä kauneutta. Kaikista näistä löytyi rasialle suositeltu 100 ohmin sovitusimpedanssi, joten väärästä sähköisestä sovituksesta aiheutuvia eroja ei pitänyt syntyä. Tosin sen ominaisluonne on kirkas. Yksi oli Parasound P7 -esivahvistimen sisäänrakennettu riaa, toinen järeämmällä pwx-virtalähteellä varustettu Lehmann Audion Black Cube SE ja kolmas Denonin PMA-A100-vahvistimen levysoitintinaste. Eroa on lähinnä siinä, että Denonin toisto on kuivakkaampaa ja sisältää vähemmän sävyjä ja mehevyyttä kuin Esoteric. Näiden kolmen riaa-asteen välillä oli yllättävän suuria eroja. Ostajan kannattaa ehdottomasti kokeilla soitinta erilaisilla sähköisillä säädöillä. Puhumattakaan siitä, että monien mielestä kunnossa olevien, kunnolla suunniteltujen digitaalilaitteiden välillä ei voi olla eroa edes teoriassa. HIFIMAAILMA 2/2012 55. Thorensin runkoon ja Regan RB-250 varteen perustuvassa pyörittäjässä on jo iäkäs Audio Technican 95-sarjan mc-rasia. Jos tämän soittimen ostaisin, naittaisin sen arvelematta Lehmannin kanssa. Ja lisäherkkuna on mahdollisuus käyttää soitinta pelkästään da-muuntimena. Esoteric myös vaikutti jonkin verran avarammalta. Mutta erot ovat suhteellisen pieniä. Kakkoseksi joillakin levyillä tuli täpärästi Denon, toisilla taas Parasound. Ääni- ja digitaalipuolelle on omat pakkamuuntajansa sekä muut virtalähteen komponentit. Lisäksi tein vertailun Denonin ja oman raskaasti modifioidun Thorensin soittimen välillä. Kyse on jossain määrin makuasiasta, eli pitääkö niukemmasta vai rehevämmästä soinnista. Monipuolisuus tarkoittaa tässä erilaisten sävyjen erottelun selkeyttä ja yksityiskohtien luontevaa esiintuontia. Soitinten erot olivat kuitenkin selvästi pienemmät kuin analogisen annon kautta. Vertailun perusteella joku voisi päätyä Denoniinkin. Lisäksi soitin osaa toistaa mp3- ja wma-tiedostot etuseinän usb-liitäntään kytketyltä muistitikulta. Denon veti tässäkin odotettua isomman kaulan. L E V Y S O I TIN D P- A10 0, S ACD-S OITIN DC D-A100 JA VAHVISTIN P M A -A 1 0 0 PONTEVAA EROTTELUA Kokeilin soitinta kolmen erityyppisen riaaasteen kanssa. Selitys löytyy tukevasta rakenteesta. Ja ilman muuta myös kokeilla, mitä vaikutuksia ääneen on äänivarren nostolla tai laskulla. KUNNIANHIMOINEN SACD-SOITIN DCD-A100 toistaa sacd- ja cd-levyt kaksikanavaisena. Molempien ostaja saa varakaken automaattisesti. HIENO ÄÄNI Cd-soittimena DCD-A100 pystyi lähes samaan kuin vertailusoitin Esoteric X-05. Pyörittimenä Esoteric toisti hivenen monipuolisemmin kuin DCD-A100. Soittimen ja vahvistimen kauko-ohjaimet ovat samanlaiset ja ohjaavat kumpaakin laitteita. Digitaalisignaali otetaan sisään Toslinktai koaksiaaliliitännän kautta. Ilman suoraa vertailua tuskin kukaan kärsii, valitseepa näistä pyörittäjäksi kumman tahansa. Levymekanismi on huomattavasti normaalia vahvatekoisempi, ja muuntaja on sijoitettu mahdollisimman alas ja kauas häiriöalttiista osista. Takaseinässä on rca-annot, ja digitaalisignaali lähtee koaksiaalisena tai Toslinkin kautta. Teknisesti DCD-A100 on parasta ryhmää. Niiden välinen ero ei ollut kovin suuri, ja se saattoi johtua enemmän äänenvoimakkuuseroista. Thorens/Rega/Audio Technica -kombinaatio oli huomattavasti tumppuisempi ja voimattomampi, varsinkin alemman alueen toistossa. Siinä heikot 16 bitin signaalit entrataan vastaamaan teknisesti 32-bittisiä. Koko soitin painaa yllättävän paljon. Vastaavasti da-muunnin toimii 32-bittisenä 192 kilohertsin taajuudella. Yksi matonkaistale on sijoitettu myös takaseinän vapaana olevaan osaan. Äänessä oli potkua, mehevyyttä ja yllättävää kulkevuutta. Rakenne on muutenkin selkeä ja siisti. Ja saattaisin kokeilla laadukkaampia riaa-vaihtoehtoja, josko soittimesta saisi irti vielä enemmän. Selvästi avarimmin, pontevimmin ja erottelevimmin toisti Lehmann. Sivuseinämät ovat kaksinkertaiset, ja seinämien välissä on vaimennusmattoa
Siihen oli kytketty vuorollaan levysoitin, Denonin tai Esotericin sacd-soitin tai Sooloos-verkkosoitin Meridianin 861 v6 -prosessorin kautta. DENON H E R M U SET: KOKEIL USS A DENONIN 100-VUOTISJUHLAMALL I T: MAINIO VAHVISTIN Vaikka kaksikanavainen PMA-A100 vahvistin on ehkä tekniikaltaan ja rakenteeltaan kolmikosta tavanomaisin, on senkin toteutukseen pantu ajatusta. Neljälle linjatasoiselle laitteelle sekä nauhurille on otot ja anto, kaikki rca:lla. Niin ikään harvinaisempi mutta hyödyllinen ja käyttömahdollisuuksia lisäävä ominaisuus on kytkentä, jolla etu- ja päätevahvistin erotetaan toisistaan. Vaikka muotoilu sinänsä on normaalityyliä, hyvä viimeistely ja yksityiskohdat luovat perusvahvistinta selvästi vauraamman kuvan. KERÄILYKAPPALEIDEN AINESTA Kyllä näiden suunnitteluun, rakenteen vankkuuteen, komponentteihin ja viimeistelyyn on pantu paukkuja. Varsinkin levysoitin on todella hienosti viimeistelty ja kaunistaa vaativaakin kotia. Äänentoiston läpinäkyvyyteen ja dynaamisuuteen on tähdätty toteuttamalla laite mahdollisimman vähillä vahvistinasteilla sekä käyttämällä pääteasteessa erikoisvalmisteisia mos-transistoreja. Selkeäksi saatu, vauraanoloinen sekä toimiva kauko-ohjain komentaa vahvistimen ohella sacd-sointinta. Samoin sacd-soitin ja vahvistimet erottuvat massasta. Näitä tehdään rajoitettu määrä. Se kilvoitteli lähes tasaveroisesti Parasoundin P7esivahvistimen kanssa. n 56 HIFIMAAILMA 2/2012. Jutun teon aikana piti tulla arvioitavaksi myös laatukaiuttimet, mutta niiden roudausaikataulu petti. Ostoa harkitsevan kannattaa pitää kiirettä. Vakiokaiuttimeni aktiivi-Revolutionit tarvitsevat kaksi monopäätettä per kanava. Eikä se ole soittimena hassumpi. Edestä löytyy normaalien säätimien ja valitsimien ohella etu- ja päätevahvistimen erotuskytkin. Keräilykappaleena kolmikon arvo voi 1020 vuoden kuluttua olla korkea. Äänenvärisäätimetkin löytyvät, ja onneksi ne saa audiofiilitapaan ohitetuksi. Ulkoisesti vahvistin on tyylikkäämmästä päästä. Liitännöissä on nykyään hieman harvinaisempi otto mm- tai mc-rasialle. Etusen ääni on sinänsä mainio. Siksi en pystynyt kuuntelemaan vahvistimesta kuin etuvahvistinosaa. Samaa päämäärää sekä häiriöttömyyttä tukee vahva mekaanisen maadoituksen periaatteeseen pohjautuva ja kuuteen toisistaan erotettuun osastoon jaettu rakenne. Ja arvon nousua odotellessa kelpaa nautiskella laatutoistosta. Äkkinäisempikin näkee, ettei olla takametsistä. Kaiuttimia saa kiinni kaksi paria, tai vaihtoehtoisesti kanavakohtaiset liitännät voi kytkeä tuplajohdottamaan yksi kaiutin
DL-103-malli on yksi pitkäikäisimpiä rasioita, edelleen monen mielestä se ainoa oikea. 0,0002/0,0005 % Jitter, 44,1 kHz/16 bit .....................121 ps ................... Ohessa esiteltävä levysoitin nojaa tähän perinteeseen. HIFIMAAILMA 2/2012 57. 108 dB ............................................................ Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm ................................ Voimakkaasti impedanssiltaan vaihteleva kaiutin ei muuta taajuustoistoa. Miksi juuri Japanissa, maassa joka taisi olla tuohon aikaan kohtuullisen suljettu maa. Japanin ensimmäinen äänilaitteita valmistava yritys starttasi 1.10.1910 nimellä Nippon Chikuonki Shoukai (Japan Recorders Corporation). 1998 ps Mittaustulokset ovat jitteriä lukuun ottamatta identtiset cdtoistossa ja da-muuntimena. www.denon.fi Sata vuotta tienavaajana DCD-A100 Tyyppi: Mitat (l x s x k): Paino: Hinta: Kaksikanavainen sacd-soitin 434 x 127 x 336 mm 14,5 kg Y MITTAUSTULOKSET MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Siitä alkoi pitkäaikainen yhteistyö NHK:n kanssa. Basson sävynsäätimellä taajuusvastetta ei saa yhtä suoraksi kuin direct-tilassa. Jitter linjalähdöistä cd-toistossa. Jitter linjalähdöistä optisella otolla da-muuntimena. Tyydyttävää häiriöetäisyyttä ja kanavaerotusta lukuun ottamatta mittaustulokset ovat erinomaiset. cd ........................... 110 dB Harmoninen särö, 1 kHz............. Muun muassa Otmar Suitnernin johtaman Dresdenin Staatskapellen Brucker-sarjaa arvostettiin. Taajuusvaste linjalähdöistä CD-toistossa. Powercube-tehomittaus. Denonin historiikin mukaan Horn uskoi vakaasti maan avautumiseen ja sen rehellisiin, työnsä laadusta ylpeisiin ammattilaisiin. Alun perin DL-103 tehtiin vuonna 1939 Japanin yleisradion NHK:n käyttöön, joten rasian luotettavuuden piti olla hyvä. DP-A100 Tyyppi: Käsikäyttöinen suoravetosoitin Huojunta: < 0,1 % (wrms) Nopeuden tarkkuus: +/- 0,003 % Moottori: Suoraveto Äänivarsi: 244 mm Äänivarren korkeussäätö: +/- 6 mm Neulapainesäätö: 04 g Äänivarren massa: 18 g Soittimen mitat: 490 x 213 x 405 mm Paino: 15,7 g DL-A100 Tyyppi: Antojännite: Kanavatasapaino: Kanavaerotus: Neulapaine: Toistoalue: Sovitusimpedanssi: Paino: Mc-äänirasia 0,3 mV 1 dB (1 kHz) > 25 dB (1 kHz) 2,5 g 2045 kHz > 100 ohm, 40 ohm sovitusmuuntajan kanssa 6,8 g PMA-A100 Tyyppi: Mitat (l x s x k): Paino: Hinta: Lisätietoja: Kaksikanavainen integroitu vahvistin 434 x 181 x 455 mm 26 kg ???. 92,3/80,2 dB Häiriöetäisyys, A-paino .................................................. Koaksiaalisella digiotolla ja cd-toistolla on pieni ero hyvin matalataajuiselle jitterillä, mutta käytännössä suorituskyky on yhtä erinomainen molemmilla käyttötavoilla. 0,002 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd.....................<0,001/0,001 % Päätevahvistin jaksaa antaa virtaa kaikkiin kuormiin ja vaihekulmiin. Tehonkulutus..................................................................... Vuonna 1995 esiteltiin ensimmäinen Dolby Digital -koodausta tukeva kotiteatterijärjestelmä sekä 2009 ensimmäinen kaikki levy- ja tallennusmuodot toistava soitin. 116/315 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ............................... 110 dB ..................... Taajuusvaste sävynsäätimien ohitus pois käytöstä säätimien keskiasennossa 8 ohmin kuormalla (sininen käyrä). 0,02 ohm Voimakkuussäädin.................................................... Niiden laatu on edelleen kilpailukykyinen joka suhteessa. Cd-kauden alussa Denonilla oli lähes markkinoiden kattavin levyvalikoima. Lyömätön markkinointiveto oli tallentaa sen avulla ensimmäisen kerran keisari Hirohiton puhe. Toisto on voimakkaasti alipäästetty 19 kilohertsistä. 0,0/0,0 dB Kanavaerotus, 1000/20000 Hz ............................... 0,0007 % ................. 81,4 dB Pohjakohina, 100010000 Hz .................................... Ja vuonna 1939 valmistui ensimmäinen japanilainen ammattikäyttöön tarkoitettu tallennin, tai tarkemmin sanoen levylle kirjoittava laite. analoginen Linjatulon yliohjaustaso ...................................................>3,0 V Linjatulon impedanssi ...................................................43 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W................................... Tämä antoi pohjan tuottaa väkivahvoja suoravetoon perustuvia ammattisoittimia, joilla on ollut alalla vankka asema. Optista digitaaliottoa käytettäessä jitter kasvaa erittäin suureksi sekä häiriökomponenttien osalta että selvästi kohonneena pohjatasona. Artistit ja orkesterit olivat japanilaisia mutta myös eurooppalaisia huippunimiä. Denon on profiloitunut näkyvimpänä laatuluokan mc-rasioiden tuottajana, vaikkakaan ei aivan ensimmäisenä. Yritys ehti vuonna 1981 tuottaa ensimmäisenä maailmassa ammattitason cd-soittimen ja seuraavana vuonna käynnistää kuluttajatason cd-soitinten myynnin. ensimmäiset japanilaiset stereo-lp-levyt, stereolaitteisto ja digitaalinen pcm-nauhuri. Kokonaisuutena mittaustulokset ovat kiitettävät. llättävää kyllä, Denonin perusti amerikkalainen Frederick Whitney Horn. 0,0 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz .................................................. 2,2 V Antoimpedanssi, 1 kHz ................................................ 20 W Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS ................................................. 43 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz ................................... Denon profiloitui jatkossakin japanilaisen ääniteollisuuden uusien avausten tekijänä. Denonin levyjä tuli ostettua aikamoinen määrä. Näitä ovat mm. Yrityksen arvot ovat komeat: tavoitteena on tuottaa kuluttajille mahdollisimman korkealuokkaisia tuotteita mahdollisimman innovatiivisesti ja soveltaa teknologiaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. 176/285/409 W Virranantokyky ................................................................... 1970-luvun alussa Denon valmisti suoravetomoottorin, jolla on suuri vääntömomentti. 101 ohm Kanavatasapaino, 1 kHz................................................... 0,0008 % IM-särö, 2nd/3rd ......... Sen ensimmäiset tuotteet olivat äänilevy ja gramofoni. Nimi Den-on otettiin käyttöön 30-luvulla. <0,0001/0,0006 % ..... Taajuusvasteessa näkyy basson korostuminen, jos sävynsäätimien ohitus ei ole käytössä, kun basson ja diskantin säätimet ovat keskiasennoissaan. opt Häiriöetäisyys, A-paino .................. 97,1 dBV Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W .......................................
Kaiuttimen design jätti ilmeisesti vähän toivomisen varaa, sillä vaikka äänenlaatua yleisesti kehuttiinkin, jo seuraavana vuonna saataville ilmaantuivat kosmeettisesti ehostetut mallit Model Three ja Model Four. LIKI KAKSI JA PUOLI METRIÄ KORKEA, 1984 LANSEERATTU 1+1 SIJOITTUI KOOSTAAN HUOLIMATTA VALMISTAJAN EDULLISIMPIEN MALLIEN JOUKKOON. Korkeuksista kajahtaa S ekä kaupallisesti että mallistollisesti monivaiheisen Acoustatin tarinan alku ajoittuu vuoteen 1962, jolloin USA:n Floridassa majaileva Jim Strickland ryhtyi kokeilemaan, millaista ääntä saisi aikaiseksi sähköstaattisista kaiuttimista, joita ajetaan suoraan tarkoitusta varten kustomoidulla vahvistimella. Kymmenen vuotta myöhemmin syntyi Acoustat Incorporated, jonka ensimmäinen kaiutin putkahti julki neljä vuotta myöhemmin. Stricklandin esikoinen sai nimen Monitor X. N O S TA L GIS TA HIF IÄ: A COUSTAT 1+1 KAIUTTIMET n TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO ERÄPUU AMERIKKALAISET ACOUSTAT-SÄHKÖSTAATTISET KAIUTTIMET OLIVAT 1980-LUVULLA KOVASSA KURSSISSA HIFIN RINTAMAILLA, VAIKKA SAAPUIVATKIN SUOMEEN VASTA SEURAAVAN VUOSIKYMMENEN ALUILLA. Pari vuotta myöhemmin Strickland tuli vastaan niitä kaiuttimistaan kiinnostuneita, jotka halusivat ajaa staattipaneeleitaan itse valitsemallaan vahvistimella. Vuonna 1978 Acoustat esitteli kaiuttimiensa kumppaniksi konstruoimansa MRP (Module Reference Preamplifier) -etuvahvistimen. Sen integroitu jännitelähde/vahvistin oli putkitoiminen. MK (MagneKinetic) sovitinyksikkö syrjäyttikin kaiuttimiin 58 HIFIMAAILMA 2/2012
Hintahaitari pyörii 5001000 taalan nurkilla, millä panostuksella tuskin löytää paremmin soivaa vaihtoehtoa. 1+1 ei ole soinnillisesti niin läpikuultava kuin Audiostaticit tai Martin Logan CLS, eikä se piirrä aivan yhtä tarkkaa 3D-äänikuvaa kuin Quad ESL 63. Moduulirakenteisten, soivien paalujen ja seinien äänenlaadustaan saamat maireat mainesanat eivät tuoneet tullessaan kaupallista menestystä, ja loppuvuodesta 1984 Acoustat ajautui konkurssiin ja sieltä sitten seuraavana vuonna Haflerin haltuun. Mutta ei se myöskään mene Audiostaticin lailla sekaisin voimakkaista matalista tai hukkaa vakuuttavuuttaan dynaamisimman musiikin edessä, kuten CLS ja ESL 63 tekevät. Tasapainoisesti toistavien kaiutinten suhde musiikin rytmisiin seikkoihin on kunnossa. Isossa huoneessa kaiuttimet soivat upeasti, joskin bassojen kanssa oli koko ajan pientä vääntöä. Sinne oli saatu tuolloin hifimaailman tunnetuimman suomalaisnimen Matti Otalan USA:sta tuomaa raskasta hifiä, ladonovenkokoiset Acoustatit ja Otalan Harman Kardonille suunnittelemat Citation X -sarjan vahvistimet. Ei päässyt Aircom pitkälle Acoustatin kanssa ennen pyllähtämistään, ja Rockfordinkin kiinnostus raskaaseen hifiin lopahti viidessä vuodessa. 1+1:siä näkyy olevan jonkin verran tarjolla maailman markkinapaikoilla. No, OK. Acoustatit miellyttivät uutta omistajaansa vuosikausia, mutta hifiharrastuksen hiipsahdettua hän päätti vähän downgreidata ja luopua niistä. Spectrasarjan myötä. Teknologia oli siis edelleen amerikkalaista, mutta teollisesta muotoilusta vastasivat italialaiset. Se otti ja myi Acoustatin Eurooppaan, Audio Physicille, joka perusti kokoonpanotehtaan Italiaan. Eikä mistä tahansa kioskista, vaan legendaarisesta Sound By Singer -liikkeestä. Ne Suomen ainoat eivät taida olla tarjolla... Toiseksi metodiksi tukevoittaa sointia Acoustat kehitteli oman subwooferin, jollaisen saattoi vuodesta 1983 lähtien hankkia pienimpien paneelien yhteyteen. Kuormana 1+1 ei liene järin hankala, sillä vaikka nimellisimpedanssi onkin 4 ohmia ja minimi puolet tästä, jopa 2 x 30 watin OTL ajelee kaiuttimia ihan kelpo äänenpaineisiin, tosin autoformerin avustamana. Ilman subbaria bassot toistuivat laadukkaammin kuin suputtajan kera, mutta määrä ei tahtonut riittää tuolloin fuusiojatsia ja matalaa murinaa diggailevalle tyypille. sweet spot on luokkaa 515 cm. Vuodesta 1994 alkanut viimeinen vaihe Acoustatin historiassa päättyi 2002, kun Audio Physic laittoi lapun italiantehtaan luukulle. Kirjoittajan ensikosketus Acoustatiin tapahtui hänen journalistiuransa alkuvaiheilla alan kotimaisen julkaisun kuunteluhuoneessa. Soundihan oli omalla tavallaan uskomattoman vakuuttava, mutta ajan hengessä kaiuttimien taajuustasapainosta löydettiin narinan aihetta. 1+1 tarjoaa huomattavasti enemmän liikkumatilaa optimin kuuntelualueen suhteen. integroidun vahvistimen Acoustatien ja muun maailman rajapintana. Paneeleista tai pömpeleistä. Näiden diskanttialueen epätasaisuuskin puuttuu Acoustatin paletista. Näiden enemmistöhän suuntaa leveyssuunnassa niin hillittömästi, että nk. Tulokset eivät olleet kuitenkaan edelleenkään kaupallisesti hääppöisiä, ja niin Haflerkin luopui pelistä ja myi Acoustatin Rockfordille jo parin vuoden omistuksen jälkeen. Toinen kohtaaminen Acoustatin kanssa ajoittuu 1990-luvun aluille, jolloin high end -hörhöilyyn mukaan lähtenyt journalisti ostaa täräytti Acoustat Spectra 22:t SW-1 subbasella ryyditettynä. Basson suhteen olivat oikeassa. KOLME KOHTAAMISTA Acoustatin sähköstaattikaiuttimet ovat jääneet Suomessa hiukan kuriositeeteiksi, sillä näillä leveysasteilla alan markkinoita ovat perinteisesti hallinneet Quad ja Martin Logan, Audiostaticin ajoittaisella avustuksella. Strickland ei kuitenkaan jäänyt tätä murehtimaan, vaan lisäsi mallistoonsa kapeampia kaiuttimia. Säteilevän pinnan pienenemisen ja sen aiheuttaman bassotoiston vaimenemisen hän kompensoi kasvattamalla kaiutinta korkeussuuntaan. Kaiuttimen herkkyydeksihän mainitaan 88 dB/W. 30 cm leveä ja 240 cm korkea mustalla kankaalla verhottu paalu oli ja on aika huomiota herättävä ilmestys, ainakin niiden mielestä, jotka eivät ole nähneet versiota 2+2. Ensimmäiset Acoustat-kaiuttimet olivat suhteellisen leveitä paneelityyppisiä toistimia, jollaisten mittasuhteet aiheuttavat korkeimpien taajuuksien suuntaavuutta ja sitä kautta optimi kuuntelupaikka rajautuu hyvin pienelle alueelle. Asialla oli Aircom, sama putiikki, joka valmisti ja myi Illusion-putkilaitteita. Kyllä lähtee, jos pysähtyykin. Noin kolme metriä korkealla kuunteluhuoneella varustettu nostalgiahaukka roudasi 240 cm korkeat kapistukset koeponnistukseen ja ihastui niiden soundiin, joka eroaa aika lailla hänen aiemmin kuulemistaan elektrostaateista. Vuonna 1984 Acoustat keksi laittaa kaksi sähköstaattista paneelimoduulia päällekkäin, mistä muodostui kaiutin nimeltä 1+1. n HIFIMAAILMA 2/2012 59. Ruotsissa asuva suomalainen liikemies kävi ne aikanaan itse hakemassa Jenkkilästä. Ennen kakskakkosiin päätymistä tuli kuunneltua myös hybridimalli yhtätoista, jollaisista oli juttua myös Musiikin ääni -julkaisussa. Yläpäätä voisi luonnehtia jopa hillityksi. Ja tottahan toki Acoustat toi markkinoille omankin etus/pääteparinsa, Transnovan, jonka soveltuvuutta nimenomaan sähköstaattien kaveriksi se ei jättänyt kaupallisissa tiedotteissaan mainitsematta. Mallistoa modernisoitiin ja teknologiaa kehiteltiin mm. Mutta näinhän on käynyt myös Audiolabille ja Beveridgelle, USA:ssa arvostetuille staattitoistimille. PAALUA PAIKALLE Tiettävästi Suomen ainoat paalu-Acoustatit, 1+1:t vuosimallia 1986 ovat kulkeutuneet maahan epävirallisia väyliä pitkin. Rockford-kaudella Acoustateja tuotiin hetki Suomeenkin. Eivät Kosonen & co oikein tykänneet kaksineuvoisen basso-osastosta, vaikka muuten tapansa mukaan hehkuttivat soundia värikkäin, joskin huvittavin luonnehdinnoin
Hän kommentoi erillisissä videopätkissä elokuvan henkilöhahmoja suhteuttaen heidät tosielämän henkilöihin. Tämän lisäksi mustan taso ei yllä kuin tyydyttävälle tasolle pimeäkohtauksissa joita kauhuelokuva luonnollisesti sisältää huomattavissa määrin. Hivenen ylipitkä elokuva hykerryttää tasaisesti alusta loppuun, vaikkei sisälläkään todella muistettavia klassikkokohtauksia. Tilantuntua luodaan pääosin kaiuttamalla, ei äänitehosteita tarkasti paikantamalla. LISÄMATERIAALIT Elokuvan oheen ei ymmärrettävistä syistä ole tallennettu minkäänlaista lisämateriaalia. Aivan kuin LFE-kanavaa ei edes haluttaisi käyttää. ÄÄNI Äänimiksaus on parhaimmillaan silloin, kun tarkoituksena on luoda karmivia tunnelmia ja säikäyttää katsojaa. KUVA Sekä amerikkalaisen maaseudun ulkokuvat että niitä kalseamman sävyiset sisäkuvat hoitolaitoksessa näyttävät väritykseltään erittäin luonnonmukaisilta ja aidoilta. ÄÄNI Ääniraita jää kaikissa suhteissa keskitasolle. Hauskaa sikermää pieleen menneitä ottoja täydentävät poistetut ja vaihtoehtoiset kohtaukset. Ajankuvaa luova nostalginen musiikki on miksattu varsin taidokkaasti. ÄÄNI Se mikä kuvassa voitetaan, äänessä hävitään. Takakanavista ei kuulla koko aikana juuri muuta kuin vaimeaa kaiutusta. LISÄMATERIAALIT Jo kauan sitten taltioidulla kommenttiraidalla juttelevat ohjaaja Ted Demme ja sen päähenkilö, oikea George Jung, jota haastatellaan lisäksi erillisissä videopätkissä. Elokuvan tapahtumia taustoitetaan sen aiheeseen liittyvillä dokumenteilla. Vain viimeksi mainitut esitetään teräväpiirtokuvalla, eikä suomenkielisiä tekstejä löydy mistään. Ohjaaja on taltioinut kuvauksen aikaisia tapahtumia videopäiväkirjan muotoon, minkä lisäksi tarjonnan täydentävät valtava määrä poistettuja kohtauksia, musiikkivideo ja kaksi traileria. KUVA Ajoittaista, suhteellisen vähäistä ääriviivapehmeyttä lukuun ottamatta kuvasta ei löydy juurikaan moitittavaa. The Wardin keskushenkilö on Kristen (Amber Heard), menneisyyden haamujen vainoama nuori nainen, joka päätyy tarinan aluksi hiukan oudolta vaikuttavan psykiatrisen hoitolaitoksen potilaaksi. · Ikäraja: 11 KUVA: 1080p/24 (avc) · 2,35:1 ÄÄNI: Dts hd Master Audio 5.1 (englanti) Tekstitykset: suomi, ruotsi + 15 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: The Ward Kauhun mestari John Carpenterin (Halloween, The Thing) uusinta ohjaustyötä ehdittiin odottaa innolla kokonainen vuosikymmen. Mutta silloin kun äänimaisema elää, se tekee sen kohtuullisen vakuuttavasti. Depp on tosielämän huumekroisos George Jung, jonka sanotaan tuoneen kokaiinin Yhdysvaltojen markkinoille huolettomalla 1970-luvulla. Kun uutuus saatiin lopulta nähtäville, oli helppo todeta, ettei mestari valitettavasti palannut lähelläkään huippuvuosiensa tasoa. Carpenterin on selvästikin aika jättää kauhuelokuvan pelikenttä nuoremmilleen. Morsiusneitojen välille syntyy kilpailu, kun alkaa näyttää, että kaunis Helen (Rose Byrne) on sivuuttanut Annien morsiamen läheisimmän ystävän kunniapaikalta. LISÄMATERIAALIT Elokuvan oheen on kerätty kunnioitusta herättävä määrä lisukkeita. Esimerkillisen skarpin ja selkeän kuvan väritoisto on täydellisen luonnollinen, ja jopa mustan taso näyttää hyvältä elokuvan harvoissa pimeäkohtauksissa. Jopa useinkin viimeisen päälle toteutettujen studioelokuvien asteikolla teräväpiirtotallennuksen laatu on poikkeuksellisen korkeatasoinen. Sen lisäksi tarjolla on lukuisa määrä elokuvaa taustoittavia dokumentteja, joista pisin on runsaan puolen tunnin mittainen making of. Pääosin katsojaa tyydytään säikyttelemään pelkällä volyymillä oivaltavasti rakennetun ambienssin sijasta. Erillisellä levyllä on myös elokuvan digitaalinen kopio. B L U - R AY-AR VOS TEL UT TEKSTI: JUKKA HALTTUNEN Morsiusneidot Viime vuoden yllätyksellisessä komediahitissä sekalainen sakki naisia osoittaa, ettei huumori, roisikaan sellainen, ole pelkästään miesten yksinoikeus. Lisäksi paikoin suorastaan yliampuvien pamautussäikyttelyjen aikana huomio kiinnittyy vaatimattomaan basson käyttöön. BRIDESMAIDS · 2011 OHJAUS: Paul Feig PÄÄOSISSA: Kristen Wiig, Maya Rudolph, Rose Byrne, Melissa McCarthy PITUUS: 124:58 min. Elokuva jäi ohjaajansa Ted Demmen viimeiseksi: hän kuoli tammikuussa 2002 juuri kokaiinin käytön laukaisemaan sydänkohtaukseen. Suurimman osan aikaa pelkästä keskikanavasta toistuva dialogi tuo mieleen tv-sarjan, ja kohtalaisen harvoin soivalla musiikillakin tuntuu olevan vaikeuksia levitä kunnolla stereoksi. Äänitehosteita ei käytännössä ole. Ohjaaja ja kaikki päätähdet juttelevat elokuvasta kommenttiraidalla. BLOW · 2001 OHJAUS: Ted Demme PÄÄOSISSA: Johnny Depp, Penélope Cruz, Ray Liotta, Jordi Mollà PITUUS: 123:26 · Ikäraja: 15 KUVA: 1080p/24 (vc-1) · 2,35:1 ÄÄNI: Dolby TrueHd 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 4 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: 60 HIFIMAAILMA 2/2012. Pimeäkohtauksia ei monta ole, mutta niiden vähien aikana mustan taso erottuu suorastaan esimerkillisen hyvänä. · Ikäraja: 15 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: Dts hd Master Audio 5.1 & Dolby Digital 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 1 muu ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Blow Yksi Johnny Deppin uran erikoisemmista valinnoista oli tämän vuosikymmenen takaisen elokuvan pääosa. KUVA Kuvanlaadusta on hieman pitemmälläkin etsimisellä todella vaikea löytää mitään moitittavaa. Vaikka äänentoistossa ei ole varsinaisia virheitä, äänimiksaus on toteutettu vailla vähäisintäkään mielikuvitusta tai kunnianhimoa. Mystisiin kauhunäkyihin yritetään sekoittaa arvoituksellisuutta kyseenalaistamalla koko laitoksen todellinen luonne, mutta henkilöt ovat paperisia, shokit yllätyksettömiä, kauhu ei pelota ja tuoreet ideat ovat ylipäänsäkin hukassa. Sekä valoisuutta että värikkyyttä löytyy jopa niin paljon, että niitä pitää hiukan hillitä perusasetuksista. THE WARD · 2010 OHJAUS: John Carpenter PÄÄOSISSA: Amber Heard, Mamie Gummer, Danielle Panabaker, Jared Harris PITUUS: 88:26 min. Silti äänitehosteet tarkentuvat aika huonosti tiettyyn kohtaan katselutilaa. Kaikki lisämateriaali on teräväpiirtomuodossa, mutta valitettavasti mitään ei ole tekstitetty suomeksi. Eräänlainen Arpinaaman vähemmän kunnianhimoinen versio kertoo Jungin tarinan, joka hieman yllätyksettömästi sisältää nousua ja laskua: makeaa elämää, shokeeraavan väkivaltaisia hetkiä ja lopulta väistämättömän syöksykierteen. Kuvanlaadun suurin puute liittyy terävyyteen: etenkin ääriviivoissa on helppo havaita jonkin verran sumeutta, vaikka etenkin hyvin valaistut kohtaukset näyttävät muuten selkeiltä. Pitkäaikainen Saturday Night Live -tähti Kristen Wiig on ollut myös kirjoittamassa hysteeristä tarinaa sekä ammatillisen että rakkauselämän kolhimasta Anniesta, joka saa kuulla parhaan ystävänsä Lillianin (Maya Rudolph) naimisiinmenoaikeista
KUVA Vaikka kuva on peruslaadultaan hyvin pehmeä, lopputulos ei ole silti hullumpi. Nämä kaikki ovat varsin vaatimatonta työtä pitkään dokumenttiin verrattuna. LISÄMATERIAALIT Lisukkeista ylivoimaisesti parhaimmat ovat kaksi erillistä kommenttiraitaa. Tällä varauksella sekä myöntämällä kuvan aavistuksenomainen rakeisuus se on laadultaan oikein mainio. Tieteiselokuvan toiminnallisempien vaiheiden ääniefektit paikantuvat varsin hyvällä tarkkuudella sinne minne pitääkin. Mutta tilantuntua kaksikanavaisella ääniraidalla ei tietysti paljoa saa aikaan. Referenssitason julkaisu. Loppupuolella jonkin verran kompasteleva tarina on kerrottu kauniin kuvin, ja erityisen muistettavan siitä tekee newyorkilaisen minimalistisäveltäjä Philip Glassin ilmiömäisen hieno musiikkitausta. Ohjaajan lyhyen johdannon lisäksi tarjolla on kuusi erittäin lyhyttä taustakoostetta, joiden yhteenlaskettu kesto yltää vain niukasti päälle kymmenen minuutin. Chicagolaisessa slummissa piileskelevä urbaanien legendojen keskushenkilö, koukkukätinen mies ilmestyy todellisuuteen terrorisoimaan nuoren naistutkijan elämää, jossa on kuitenkin ollut piileviä pulmia jo sitä ennen. Bassorekisterin vajavuus äänekkäimpiä tehosteitakin sisältävissä kohtauksissa on huomiota herättävää. Kaikki muu tarjonta on valitettavan aneemista. Elokuvaa katsoessa suorastaan voimaantuu nähdessään konkreettisesti, kuinka paljon lisää laadukas teräväpiirto voi tuoda elokuvanautintoon. KUVA Vieraalle planeetalle sijoittuvan elokuvan värimaailma on saatu näyttämään varsin omalaatuiselta erilaisilla värisuotimilla. Kontrastia riittää niin, että kun elokuvassa on sen loppuvaiheissa sen nimen mukaisesti pilkkopimeää, musta todellakin näyttää likimain mustalta. Myöskään suomenkielisiä tekstityksiä ei löydy mistään. Taidoiltaan keskinkertainen ohjaaja David Twohy saa nokkelasta lähtökohdasta irti ällistyttävän vähän, mutta etenkin alkupuolella tunnelmat ovat kirkkaasta auringonpaisteesta huolimatta nautittavan pahaenteisiä. Monellekaan elokuvalle ei ääniraidalla soiva musiikki lyö niin voimakasta leimaa kuin tälle. KUVA Yksi Scorsesen keskinkertaisimmista elokuvista on onnistunut saamaan blu-rayllä yhden täydellisimmistä kuvanlaaduista. CANDYMAN · 1992 OHJAUS: Bernard Rose ÄÄNIOSISSA: Virginia Madsen, Tony Todd, Xander Berkeley, Kasi Lemmons PITUUS: 99:19 min. Suurempia ongelmia elokuva kohtaa pimeämmissä kohtauksissa, joiden väritys on epäluontevan voimakkaasti kallellaan ruosteisen punaisen sävyjä kohden, eikä mustan tasokaan ole aivan huippuluokkaa. Myös muita ääniefektejä ohjataan katselutilassa taidokkaasti. Vaikutelmaa korostaa enimmäkseen diskanttipainotteinen musiikkiraita. Myös terävyys yltää oikein hyvälle tasolle. Etenkin hyvin valaistuissa ulkokohtauksissa kuvaa katsoo oikein mielellään. De Niro on vihaa uhkuva Max Cady, joka palaa vankilatuomionsa jälkeen vainoamaan häntä puutteellisesti puolustanutta lakimiestä (Nick Nolte) perheineen. Vin Dieselin tulkitsemalla rikollisella Riddickillä on paljon voimia ja hyvä pimeänäkö, mutta haluaako hän auttaa koko joukkoa. Tilantuntua ei juuri ole, vaikka kuten tyypillistä on, sekä musiikki että äänitehosteet toimivat hyvin etualalla kahden kanavan stereona. Kuvan kaikki ominaisuudet hipovat täydellisyyttä: terävyydessä, kontrastissa ja kirkkaudessa ei ole vähäisintäkään moitteen sijaa, ja etelävaltioiden värikylläinen luonto hehkuu luontevana ja houkuttelevana. Sävykkyyden osalta suurempaa valittamista ei ole: koko äänialue on nautittavasti käytössä ja kuulostaa sinänsä hyvältä kaikissa tilanteissa. Eikä missään lisukkeissa ole tekstejä suomeksi eikä teräväpiirtokuvaa. · Ikäraja: 15 KUVA: 1080p/24 (vc-1) · 2,35:1 ÄÄNI: Dts hd Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 2 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Candyman 1980-luvun sittemmin nopeasti unohdetun kauhukirjailijalupaus Clive Barkerin teoksista filmattiin tuon vuosikymmenen lopulla sekä 1990-luvun alkupuoliskolla muutama elokuva, joista Candyman on varmasti merkittävin olematta silti missään suhteessa varsinainen mestariteos. Niistä toisella elokuvasta kertovat ohjaaja ja tuottaja, toisella taas näyttelijät Vin Diesel ja Cole Hauser. ÄÄNI Ääniraita on tallennettu persoonallisesti vain kaksikanavaisena, vaikkakin pakkaamattomana. CAPE FEAR · 1991 · OHJAUS: Martin Scorsese PÄÄOSISSA: Nick Nolte, Jessica Lange, Robert De Niro, Juliette Lewis PITUUS: 127:45 · Ikäraja: 15 KUVA: 1080p/24 (vc-1) · 2,35:1 ÄÄNI: Dts hd Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 14 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: HIFIMAAILMA 2/2012 61. Musiikkiin on sen sijaan kiinnitetty selvästi tehosteita vähemmän huomiota. Hirviöiden ulvahduksia kuuluu hetkittäin kuuntelutilan jokaisesta suunnasta. ÄÄNI Komean kuvanlaadun taustalla soi joka suhteessa varsin keskinkertainen ääniraita. PITCH BLACK · 2000 OHJAUS: David Twohy PÄÄOSISSA: Vin Diesel, Radha Mitchell, Cole Hauser, Keith David PITUUS: 108:16 min. Edes mustan tasossa ei ole moittimista. Ilman Philip Glassin vahvan tunnelmallisia säveliä katselukokemus olisi paljon vähäisempi. LISÄMATERIAALIT Lisukkeista massiivisin on peräti 80 minuutin mittainen perusteellinen making of -dokumentti. Se valmistui kaudella, jolloin Scorsese tuntui tilapäisesti hakevan suuntaa, ja vaikka se onkin tyyliharjoitelmana sinänsä pätevä, se ei sisällä paljoakaan muuta muistettavaa kuin Robert De Niron aggressiivisen pahisroolin. Paitsi ettei missään lisukkeissa ole teräväpiirtokuvaa, valtaosa niistä on tallennettu 4:3 -kuvasuhteessa, mikä viittaa siihen, että ne ovat periytyneet jo vhs-ajoilta. ÄÄNI Äänentoistossa ja miksauksessa ei ole paljoa valittamista. Lisämateriaalit Paitsi ettei elokuvan oheen ole tallennettu minkäänlaista lisämateriaalia, siihen ei ole viitsitty tallentaa edes kunnollista valikkoa, vaan sen toiminnot on arvattava kryptisten symbolien perusteella. Erinomaisen kontrastin ja valoisuuden ansiosta yksityiskohdista saa oikein mainiosti selvää, vaikka ääriviivat eivät kaikkein terävimpiä olekaan. · Ikäraja: 15 KUVA: 1080p/24 (VC-1) · 1,78:1 ÄÄNI: Dts hd Master Audio 2.0 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 14 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Cape Fear Ohjaajamestari Martin Scorsesen parin vuosikymmenen takainen trilleri on uusintaversio vuoden 1962 samannimisestä elokuvasta. Sen pinnan alla piileskelevät asukkaat, raivokkaat lihansyöjähirviöt, pystyvät liikkumaan ulkosalla vain auringonpimennyksen aikaan ja sellainen on juuri tulossa. Pitch Black Sekalainen joukko tulevaisuuden avaruusmatkalaisia haaksirikkoutuu auringonpaahteiselle planeetalle. De Niron vastavoimana toimii lakimiehen teini-ikäistä tytärtä luontevan raikkaasti näyttelevä nuori Juliette Lewis. Sen lisäksi on tarjolla muutamia muita erittäin lyhyitä taustakoosteita, sikermä poistettuja kohtauksia ja traileri
Jännitteisesti jaksoteltua jatsinnusta. Ensi kuulemalta levytys vaikuttaa melko tavanomaisen hyvältä, mutta kerta toisensa jälkeen siitä huomaa ihastelevansa yhä enemmän ilmaisun vivahteikkuutta sekä läpikuultavan soinnin paljastamia erilaisia yksityiskohtia. Vaikka sitten lainaamalla populaarimusiikin puolelta materiaalia musiikillista kokonaisilmettä ehostamaan. Soivaa kestoa yhdelle nuottipaperille tulee harvoin edes minuutin verran. Formaatti on kvartetti, klangi kosmopoliitti ja sisällöllinen saldo uniikki. Jopa siinä määrin, että hänen nimensä painaminen levyn kanteen on täysin oikeutettua. Meidän aikamme barokkisoittajistoista Freiburgin barokkiorkesteri on ehdotonta eliittiä. Heikki Valsta Verneri Pohjola Quartet Ancient History (ACT) Jos oli trumpetisti Verneri Pohjolan edellinen äänite Aurora hieno matka vaihteleviin ja värikylläisiin musiikillisiin maisemiin ilman varsinaista bändisidonnaisuutta, Ancient History hivuttaa Pohjolan ja muutaman muun nuoren aikuisen jazzmuusikon ilmaisullista suuntimaa kohti kiinteämpää ryhmädynamiikkaa. Omaa, tunnistettavaa soundiansa jatkojalostava trumpetisti on toki pääasiallinen solisti, mutta paljon saa tilaa myös Rissasen akustisesta soljuttelusta sähköiseen svengailuun polveileva pianismi. Ajoittaista lisäväriä muutoinkin monenkirjavaan menoon sutivat lyömäsoittaja Tatu Rönkkö ja fonisti Jukka Perko. Hän kirjoittaa joka päivä yhden nuottilehden musiikkia jousikvartetille. Näistä orkesterisarjoista on tehty monta erinomaista levytystä, mutta freiburgilaisten tulkinnoissa on oma erityinen viehätyksensä. Saksalaisella ACT-levymerkillä julkaistu, tuotannollisestikin toimiva Ancient History on alkuvuoden ehdoton jazzvalopilkku, jonka myötä voinemme toivottaa Verneri Pohjolalle ja kumppaneille hyvää matkaa niin ikään ACT-ivoituneen Iiro Rantalan jalanjäljissä kansainvälisiin kehiin. Syntyi noin kymmenminuuttisia sävellyksiä, jotka koottiin kokonaisuuksiksi lisättynä katkelmilla toisesta projektista, missä vastaavanlaisia lyhyitä neliäänisiä vokaaliteoksia sävelletään Laulujen laulun eli Korkeaveisun teksteihin. Mielenkiintoista, miten ECM-levymerkin guru Manfred Eicher aina löytääkin hiljaista mielenmaisemaa kuulostelevia sointeja ja niiden tekijöitä. Levyn tunnelmat vaihtelevat hartaista balladeista kulmikkaisiin kulkubiiseihin. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 62 HIFIMAAILMA 2/2012. Tätä levyä ja Yoffen musiikkia kuunnellessa kuulija alistuu eräänlaiseen rituaaliin tai mielentilaan, missä musiikillinen vaihtuvuus antaa tilaa musiikin pienieleiselle vivahteikkuudelle ja soinnin tasaiselle jatkumolle. Heidän tulkintojaan leimaavat, paitsi ehdoton taiturillisuus, myös ilmavuus, rytminen joustavuus ja soinnin eheys. Romaanisen kulttuurin vaikutteita korostetaan tanssillisilla osilla, joiden nimet ja rytmit ovat tulleet tuontitavarana saksilaiseen Leipzigiin. Jossain vaiheessa erinomainen Rosamunde-kvartetti kiinnostui Yoffesta ja hänen nuottilehdistään. H IFIMA AILMAN LEVY VAL I OT BACH Ouvertüren Freiburger Barockorchester (Harmonia mundi) Vaikka Johann Sebastian Bach on pohjoissaksalaisen barokin tukeva kivijalka, hän otti moniin sävellyksiinsä vaikutteita myös maantieteellisen kulttuuripiirinsä ulkopuolelta. Siellä ne lienevät soineet ensimmäisiä kertoja säveltäjän elinaikana suosiossa olleessa Zimmermannin soittokahvilassa. Nuottipapereita on syntynyt jo yhden matka-arkullisen verran. Tällainen tyylien rikkaus ja muualta tulleet vivahteet kuuluvat hänen neljässä loisteliaassa orkesterisarjassaan, jotka Bach käsikirjoituksissa ensisijaisesti nimesi alkusoitoiksi (Ouvertüren). Näissä moniosaisissa sävellyksissä tukeva saksalainen barokki saa välillä antaa tilaa ranskalaiselle loistokkuudelle ja italialaisen ilmavalle konserttotyylille. Björkin Hyperballad -äänitteen ainoa ei-Pohjola-sävellys muokkautuu nuorten leijonien käpälissä vakuuttavaksi todisteeksi avaran katsannon siunauksellisuudesta. Ehkä teoksista olisi voinut jättää kokonaan pois Hilliard Ensemblen sinänsä tunnetulla taidollaan esittämät lyhyet vokaaliosuudet, sillä niin ylimääräiseltä koristelulta ne tässä sointimaailmassa pilkistivät. Näin voisi ajatella Pietarista Saksaan muuttaneen 43-vuotiaan Boris Yoffen säveltämisrutiineista. Yhdessä vaiheessa Yoffe halusi ja pääsi maineikkaan Wolfgang Rihmin sävellysoppilaaksi, mutta Rihm ei oikein keksinyt, mitä hän voisi nuorukaiselle opettaa varsinkin näiden jousikvartettorunojen kirjoittamisessa. Vaikka Freiburgin barokkiorkesterin soittajisto kokonaisuutena on melko runsaslukuinen, kussakin orkesterisarjassa on pitäydytty liki kamarimusiikillisessa yhtyesoinnissa, mikä lieneekin paremmin vastannut alkuperäisen esityspaikan olosuhteita Leipzigissa. Heikki Valsta YOFFE (ECM) Song of Songs Rosamunde Quartet & The Hilliard Ensemble Jousikvartetille kirjoittamisesta voi tehdä liki elämäntehtävän tai ainakin jokapäiväisen mantran. Pohjola, pianisti Aki Rissanen, basisti Antti Lötjönen ja rumpali Joonas Riippa muodostavat kombon, joka taitaa jazzin perinteen, mutta jolla ei ole pienintäkään ongelmaa ottaa siihen etäisyyttä
Tämä on kipeänkaunis, tunteikas, tyylipuhdas rock-eepos. Mikään Frisellin levytetyssä menneisyydessä ei viittaa siihen, että hän diggailisi Lennonista. Solistit kyllä klaaraavat suomenkielen hienosti. Sengegalista muuttaneet ja muutamat täällä syntyneet saavat aikaan tanssihermoa kutkuttavan meiningin, jonka yllä kuullaan niin linjakasta laulantaa kuin jazzinsukuista solistista instrumentaliaakin. Edetessään se tavoittelee entistä voimakkaampia jaksoja palaten usein hyvin rauhaisiin ja mietiskeleviin tunnelmiin. Se koostuu kirjan tavoin viidestä pitkästä kappaleesta, joissa kussakin on kolme tai neljä osaa. Kertaakaan teos ei ylitä tyylinsä rajoja, vaikka niitä tavoitteleekin. Yhtyeen omassa studiossa, Sylvan Manorissa, on tuotettu kaikin puolin upea julkaisu, joka tulee löytämään paikkansa progen suurten teosten joukossa. Teos käynnistyy pianointrolla, ikään kuin tunnustellen. Kenties tyylikkäin sellainen, jonka olen kuullut. Siitäkin huolimatta, että steel-kitara vaikuttaa vähän vieraannuttavalta välineeltä tässä yhteydessä. Lennonin laulukirja kestää tällaisenkin läpivalotuksen. Ja ylikin. Laulajan tyylissä, kuten musiikissa muutenkin, on samankaltaisuutta kotimaisen Overhead-yhtyeen parhaiden teosten kanssa. Kuhmolaistunut Kukko on kerännyt ympärilleen kansainvälisen mamu-ensemblen, jonka kera suomalainen kansanlaulu ja senegalilainen mbalax fuusioituvat yhdeksi ja totta vie toimivaksi musiikilliseksi mekkalaksi. Sex Mob -komppipari Scherr/Wollesenin, steelkitaristi Greg Leiszin ja viulisti Jenny Scheinmanin ympäröimä Frisell yllättää innoituksen lähteen ohessa myös tulkinnoillaan, sillä hän jättää jazzinnuksen tyypillisimmät kuviot kelaamatta panostaen biisien alkuperäiseen estetiikkaan ja sen laulullisuuteen. Vai olisiko illuusio moisesta sittenkin vain Wollesenin omaksuman halonhakkuutyylin aiheuttama harha. Suomen jääkiekkomaajoukkueen ylistyslaulu Oolannin sodan tahtiin on jopa korni veto. Toki rocklegendan poismenosta on vain hieman yli tasavuodet, mutta silti. Teemat vedetään toki tunteella ja tosissaan, mutta muunnelmissa kukkii myös huumori. Please, Please Me ja Nowhere Man saavat osakseen melko suoraviivaisen kohtelun, You Gotta Hide Your Love Away vähän viistomman, mutta In Your Life barokki-välikkeineen jopa vallan viehkon. Jaakko Eräpuu Sakari Kukko & Humbalax Paratiisi (ZEN) Sakari Kukko, jonka vuosikymmenten mittainen ristiretki kansojen musiikin parissa olisi vähintäänkin pystin väärtti, lähettää laulullisia terveisiä niille, joiden aholla pesii halla. Levyn materiaali painottuu Lennonin myöhäisempään Ono-kauteen, mutta onpa mukana myös muutama varhainen Beatles-ralli. Humbalanx-ryhmän aikaansaama rytminen imu säilyy läpi koko hoidon. Raidat pursuilevat perkussioita ja muuta asiaankuuluvaa arsenaalia siinä määrin, että miksauksessa on riittänyt askaretta. Sylvan on tällä levyllä palannut omille juurilleen. Sovitusten ahtamisaste on kiitettävän korkea. Sen minkä aksentin aitoudessa häviävät, tulkinnan sielukkuudessa takaisin ottavat. Jaakko Eräpuu Sylvan Sceneries (Sylvan) Sylvan julkaisi aivan vuoden 2011 loppumetreillä rock-eepoksen, joka kolkuttelee viime vuoden parhaan progejulkaisun kunniamainintaa. Mikäli pitää merkityksellisen seesteisestä sinfonisesta rockista, saattaa Sceneriestä kuunnellessa tuntua, että tämä on parasta mitä koskaan on julkaistu. Livenä hän on kyllä tiettävästi lennonismeihin tarttunut. Musiikki soi pääosin ilman taukoja, vain cd:n vaihto pysäyttää kuuntelun. Muutaman tyylillisen kokeilun jälkeen yhtye on saavuttanut luottamukseen omaan osaamiseensa ja puristanut timantin. Sylvan kykenee luomaan voimakkaita emotionaalisia kytkentöjä huikeilla sovituksilla, lempeän raastavilla paisutuksilla ja laulajan herkästi eläytyvällä äänellä. Eikä siinä mitään. Bill Frisell (Savoy Jazz) all we are saying... Kotimaansa USA:n rytmimusiikillisia juuria ahkerasti tutkinut jazzkitaristi Bill Frisell yllättää: all we are saying -äänite nostaa parrasvaloihin John Lennonin ja hänen musiikkinsa. Pirkka Ruishalme MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 2/2012 63. Kyseessä on kirjan muotoon paketoitu kahden levyn albumi, jolla on vain yksi teos, Sceneries. Toisaalta, täynnänsä kilkettä & kalketta ovat säilötyt senegalilaisetkin mbalax-keitokset. Musiikki soljuu teemasta ja tunnelmasta toiseen rakenteen kehittyessä hallitusti. Sheila Surban Karjalan kunnailla tai aamulla varhain on hellyttävä yhdistelmä, eikä paljoa jää jälkeen Meissa Niangkaan Baddingin pystyttämässä Paratiisissa kulkiessaan. Ehkä vähempikin olisi riittänyt. Tai toimivaksi ja toimivaksi, parhaimmillaan kyllä, paikoitellen ei. Eli improvisatooriset irtiotot ovat minimissä, kun Frisell pysyttelee enimmäkseen poimimiensa kuudentoista (!) laulun alkuperäisten kestojen & melodisten ja rytmisten elementtien parissa. Frisellin hovituottaja Lee Townsendin hämmentämä soundimaisema pitäytyy asiassa, vaikka rock hivuttautuukin jazzin rinnalle ja paikoin jopa ohi soitteiden viitekehyskisassa
H IFIMA AILMAN LEVY VAL I OT VINY YLI Reckless Love Animal Attraction (Universal) Aijaijai, kylläpä Reckless Love on saanut vangittua kadehdittavan aidosti kasariglamfiiliksen talteen. Albumi on laadukkaasti tuotettu kansia ja vihkosta myöten. Vai mitä sanotte kappaleista, kuten Just like Tiger Woods, Supersonic sex machine, Gold digging whore tai Let me cum in. Siinäpä kysymys, jonka vastaus riippuu ihan vastaanottajan asenteesta. Mediassa pyörineissä promokuvissa ilkosillaan, vain lp-levyt sukukalleuksiensa edessä poseeraavat meikatut jäsenet hekottelevat kitaristille, jolle tarvittavaksi peitteeksi riittää 7-tuumainen pikkusinkku. Soitto svengaa ja Ollilta ääntä löytyy vähintäänkin riittävästi. Uutukainen osoittaa nuo huolet turhiksi, sillä edeltäjäänsä verrattuna kyseessä on upea levy. Levyn sanoitukset ainakin kiinnittävät huomiota kaikessa häpeilemättömyydessään, eikä turhille arvailuille jää juuri sijaa. Pidän myös siitä, että bändillä on esikuviensa tapaan yhdellä vilkaisulla tunnistettava logo. Näin ollen musiikilliset ansiot riittävät kannattelemaan kokonaisuuden tähtiviisikon arvoiseksi. Kirkassävyisessä setissä saatetaan nimittäin käväistä jo viiltävyyden rajamailla. Kumma juttu! Riku Hakala Kate Bush 50 Words For Snow (EMI/FISH PEOPLE FPLP007 2LP) Keväällä 2011 julkaistun Director's Cut -kokoelman jälkeen suhteellisen pian ilmestynyt 50 Words For Snow on odotettu levy, sillä Kate Bushin edellinen, hieman kaukaiseksi jäänyt ja tekotaiteellinen Aerial jätti monen musiikinystävän huolestuneeksi artistin luomisvoiman tilasta. Niinpä pidän Steel Pantheria hyvinkin vakavasti otettavana tekijänä omalla kentällään. Teiniä tai liian itsestään selvää bändäreiden vokotteluako. Soundeissa on mukavasti ryhtiä ja asennetta bassoja myöden, jopa aavistus loudnessmaisuutta. Ehkä, mutta jokseenkin tältä pohjalta se Kissikin aikanaan taisi käynnistyä. Hittiaineksen omaavia kappaleita äänitteeltä löytyy useita, vaikka mukana on pari keskinkertaistakin rämpytystä. Useamman kuuntelun jälkeen 50 Words For Snow on osoittautunut tekijänsä oloiseksi otukseksi kyseessä kun on hieman mystinen ja pidemmän ajan myötä kuuntelijalle avautuva ja merkittäväksi kasvava albumi. Osa mainituista yhtyeistä kiertää edelleen keikkalavoilla, mutta useimmat vain kalpeina varjoina menneen aikansa loistosta ja musiikillisesta nerokkuudesta. Sitä paitsi pantteripojilla ei soitto- tai biisintekotaitojen osalta ole mitään hävettävää, päinvastoin. Mika Kankainen MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 64 HIFIMAAILMA 2/2012. Stereokuvalliset elementit on vedelty vähän isommalla siveltimellä, mikä ei toki ole väärin. Onneksi ei kuitenkaan rimanalituksia. RL taistelee väkevästi tätä vääryyttä vastaan, spandexin ja hiuslakan voimalla. Se missä nykyaika astuu kuvioon mukaan, on soundipolitiikka, niin hyvässä kuin pahassa. Reckless Loven levyltä paistaa läpi kunnioitus ja varaukseton rakkaus musiikkiin, jota aikoinaan esittivät bändit, kuten Def Leppard, Ratt, Mastedon ja Rage of Angels. Stereokuvalliset elementit ovat hyvin seurattavissa ja diskanteista löytyy särmää. Omalla asteikollani se sijoittuu Bushin tuotannossa lähes Hounds of Loven tasoiseksi merkkipaaluksi. Olivathan nuo elementit kaikessa mauttomuudessaan kovaa valuuttaa juuri -80 luvulla. Tuotantoa ilmeikkäästi tukeva albumin kansitaide ei silti jostain syystä puhutellut vaimoani yhtään. Bush on huolehtinut kokonaisuuden toimivuudesta hyvin, huolimatta pienestä tragikoomisesta lipsahduksesta Stephen Fryn kanssa duetoidun nimikkokappaleen muodossa. Riku Hakala Steel Panther Balls Out (Universal) Huumoria vai vakavasti otettava tukkahevibändi. Äänitykseen olisi sopinut hieman vähemmän kompressoitu tyyli, mutta jälki on muutoin varsin hyvää. Sen riisutut ja yksinkertaiset melodiat ovat kauniita, pitkiä ja rauhallisia, täynnä artistin iän tuomaa ilmaisuvoimaa. Paketista on muutenkin vaikea löytää suoranaista moitittavaa. Homma rokkaa ammattitaidolla eteenpäin biisistä toiseen, mikä ei vastaavien semi-huumoriryhmien kohdalla ole koskaan ollut itsestäänselvyys. Jos Pantterit nauravat Tigerille ja kevytkenkäisille naisille, niin osaavat jäbät pitää hauskaa myös omalla kustannuksellaan. Artikulaation suhteen paikoin hitusen liikaakin. Myöskään taustakohinaltaan hiljaisen vinyylin äänenlaadussa ei ole juuri huomautettavaa, ehkä aavistuksen tummaksi jäävän ja eteerisen äänimaailman lisäksi. Kauniilla avausraidalla Snowflake pääosassa on Bushin poika Albert McIntosh lunastaen paikkansa hienosti. Kun bändin ulkoinenkin olemus on uskottava, niin ei voi muuta kuin antaa fiiliksen viedä! Kansissa on leikitelty pantterikuosilla ja kullansävyillä, mikä on myös omiaan lisäämään menneen ajan fiilistä. Taustalla rumpali Steve Gadd soittaa erittäin vahvasti läpi koko levyn samalla kun Bushin aviomies Danny McIntosh vastaa kitaroinnista. Lake Tahoe ja jopa hieman jazz-sävytteinen Misty toimivat hyvin, mutta albumin suurimmasta yllätyksestä vastaa kuitenkin tunnerikas duetto Snowed in at Wheeler Street, jossa Sir Elton John kuulostaa paremmalta kuin aikoihin. Tämän seikan aliarvioimiseen ei vakavasti otettavalla glamyhtyeellä ole varaa
Nocebo on Stam1nan mittakaavassa soundiltaan iso levy. MUSIIKKI ÄÄNI Masi Hukari Leonard Cohen on runollinen sanataituri, joka jotenkin vain päätyi tuomaan tekstinsä julki musiikin tuella. Loistavan uuden albumin jälkeen voidaankin jäädä odottamaan, kuinka korkealle Stam1na seuraavaksi riman nostaa. Paremman ilmaisun puutteessa tätä voisi kutsua Lemiläiseksi jenkkisoundiksi. Soundissa on edellä mainitun täyteläisyyden lisäksi selkeästi enemmän ilmavuutta, ja Emil Lähteenmäen kosketinosuudet ovat äänimaisemassa isommassa roolissa kuin aiemmin. Pienet rahinat siellä sun täällä luovat viinyllifiilistä, mutta muuten El Camino täyttää kaikki amerikkalaisen rocklevyn soundimaailman standardit. Kappaleiden sovitukset ovat joka tapauksessa taidokkaita ja dynaamisia, paikoin hillittyjä ja toisaalla suureellisia. Kappaleet ja niiden soitto ovat edelleen pääroolissa, mutta tuotanto on amerikkalaisen isoa. Nyt on kysymyksessä yhtenäinen, saumaton yksikkö. Suoruutta ja rehellisyyttä, joka kivasti kiteytyy kappaleen Crazy To Love You lauseeseen "I'm old and the mirrors don't lie". Nocebolla ei ole enää kysymys siitä, onko Stam1nassa kaikki palaset kohdillaan. Soitinsovituksissa on vivahteikasta pikkunäppäryyttä, muttei mitään radikaaleja ratkaisuja. Menestyksensä kivijalan eli naiseuden syvällisen ymmärtämisen sijaan Cohen antoi femakoille määräysvallan siis sovituksellisessa mielessä. Nyt mies sai aikaan todella runsaan ja rikkaan, ehjästi kokonaisen ja vahvasti perinnetietoisen paketin, jossa perinne tarkoittaa Coheniakin vanhempia yleisluontoisia ilmiöitä. Kiemuraisia ja melodisia kuvioita, joissa ei vältellä duurisävyjä tai atonaalisia osuuksia, jotka tuovat hymyn kuulijan kasvoille. Tämä on yksinkertaisesti musiikkia, josta raskaan musiikin ystävän on erittäin vaikea olla pitämättä. Tästä on todella vaikea parantaa, mutta niin luultiin jo Brothersin jälkeenkin. Kuten kaikki maailman parhaat biisit aina, tyylilajista riippumatta. Pitkälti akustisiin soittimiin ja Hammond-urkuihin pohjautuva yleissoundi luo levylle ajattoman fiiliksen. Tuottaja Dangermousen päästäminen mukaan laulunkirjoitusprosessiin on selvästi kantanut hedelmää, sillä kaksikko on laajentanut soundimaailmaansa entisestään, ja levy yllättää toinen toistaan hienommilla, yhdysvaltalaisen perinnemusiikin suuntaan kumartelevilla kappaleilla. työstään Toolin, Coheed & Cambrian ja Judas Priestin kanssa. Kitaraja rumpusoundit ovat astetta tukevampia kuin mitä Stam1na on aiemmin suosinut, ja yleissoundi on iso ja suurellinen. Onnistunut kokonaisuus. Kaikissa 60-luvun viboissaan El Camino on erittäin tuoreenkuuloinen albumi. Biisintekijänä hänen aiheensa käsittelevät genren perinteisten aiheiden, kuten sydänsurujen, kaipuun ja vihan lisäksi myös yhteiskunnallisesti tiedostavampia aiheita, kuten markkinavoimien epäoikeudenmukaisuutta ja USA:laista tekopyhyyttä. Äänimaisema on laaja ja harkitun suureellinen. Harhaisille teille Cohenin taisi ohjastaa pitkäaikainen taustalaulajatar ja nykyinen kainalokäpynen, taidokas jatsimimmi Anjani Thomas. Nocebon tuottajaksi on valjastettu yhdysvaltalainen huipputuottaja Joe Barresi, joka tunnetaan mm. Ja se peilikuva on aika hemmetin komea. Ja minähän en moisenlaiseen typeryyteen alennu. Nämä tuovat kappaleisiin yhtä aikaa syvyyttä ja tarttumapinta-alaa, kun kuulija ennättää sulattaa rauhallisia osuuksia edeltävän vyörytyksen ja valmistautua siihen, mitä seuraavaksi tulee. LE V YA R VOS TEL UT Stam1na Nocebo Sakara Records Leonard Cohen Old Ideas Sony The Black Keys El Camino Nonesuch Juurevaan rockiin luottava ohiolaisduo The Black Keys on parantanut jokaisella albumilla otteitaan kuin sika juoksuaan, mutta muutaman vuoden takaisen Brothersin valtavan menestyksen jälkeen heräsi suuret epäilyt sen suhteen, voivatko nämä retroilijat enää ylittää itseään uudella pitkäsoitolla. Kuitenkin heti El Caminon alkumetreiltä käy selväksi, että kaikki epäilyt olivat turhia. Oli kyse sitten Led Zeppelin -tyylisestä herkistelystä tai puhtaasta fuzzkitaratykityksestä, tuntuu, että El Camino on selvä rimankorotus edellisestä albumista. Enää ei osaa sanoa, kumpi on näiden artistien yhteisen, muutaman harvan muun artistin (joiden joukossa Tom Waits ja Nick Cave) kattavan kategorian ykkönen. Onni Kauppinen Stam1na on edennyt urallaan jo viidenteen studioalbumiinsa. Vahva miehinen ilmaisu upposi liian usein pettävien naisäänten upottavaan suomaastoon, ja kokonaisuus etsi ilmettään epämääräisiltä harhapoluilta. Stam1nan paikkaa kotimaisen musiikin kartalla voidaan pitää tässä vaiheessa taattuna, eikä maailmallakaan löydy montaa vastaavanlaista omintakeista ilmaisua suosivaa ja silti valtavirrassa viihtyvää metallibändiä. Eräs Stam1nan vahvuuksista on aina ollut pilke silmäkulmassa, vaikka tekstien aihepiirit olisivatkin synkkiä ja kantaaottavia. Houstonin musiikillisen historian tuntien ei ole epäilystäkään, etteikö tämä olisi tekijänsä kuuloinen albumi. Edelleen raskas ja artikuloitu, mutta spektri on laajempi. Masi Hukari HIFIMAAILMA 2/2012 MUSIIKKI ÄÄNI 65. Myös tunnelmallisiin ja maalaileviin osuuksiin on panostettu tällä kertaa voimakkaammin. Old Ideasilla Cohen yltää viimeisten aikojen Johnny Cashin tasolle sekä vakuuttavuudessaan että oman komean historiansa muistavassa varmuudessaan. Barresin ansiota lienee, että Nocebo on äänimaisemaltaan edeltäjiänsä valtavirtaisempi. Kuitenkin samalla kuuluu, että levyä on tuotettu antaumuksella moderneissa olosuhteissa. Siinä ja siinä, onko yleissoundi aavistuksen liian sliipattu Houstonin usein koruttomille ja suorasukaisille kielikuville ja pelkistetyn kauniille äänelle. Edellisellä, uransa hajanaisimmalla ja heikoimmalla albumilla Dear Heather (2004) herra pääsi todistamaan rakkauden voiman, joka on uutta luova mutta myös haparoiva. Vuonna 1967 levytysuransa aloittaneen sankarimme myöhempiä, koko ajan harventuvaan tahtiin ilmestyneitä albumeita on ajan myötä yhä useammin tavattu arvioida pelkästään miehen täydellisyyden rajamaille hioutuneiden tekstien näkökulmasta, mikä on jotakuinkin yhtä järkevää kuin kirjojen arviointi pelkän kansitaiteen pohjalta. Markku Halme Penelope Houston On Market Street Glitterhouse Records Penelope Houston tekee katkeran kaunista neo-folkkia 25 vuoden kokemuksella. Albumin kitarariffit sitä vastoin ovat tuttua Stam1naa. Market Streetin yleissoundi on selkeä ja erotteleva. Suorimmin albumin nimeen viittaa umpikomea Darkness, jonka riffi ja rakenne nojaavat mitä vahvimmin Link Wrayn kuolemattomaan, huhtikuussa 54-vuotissynttäreitään viettävään Rumbleen. Hyvältä kuulostava levy, jolla tekstit ovat etusijalla ja musiikilliset ratkaisut tehty niitä palvelemaan
Uuden kasteen kokevat John Lennonille omistettu Moonlight Shadow, Family Man, To France ja soolotuotannon Everytime We Touch. Kitessä Simmons käyttää mahdollisuuksiaan (tai oikeastaan velvollisuuttaan) perusteltuun(!) kitarasankarointiin niin upeasti, että moka antautuu anteeksi saman tien. albumi, ja vaikka soittajia on jälleen vaihtunut, bändin soundi ei ole oleellisesti muuttunut sitten edellisten levyjen. Pepper Timstone Vihaan huipputaitavia kitarasankareita, jotka kaikissa mahdollisissa väleissä keskittyvät esittelemään omaa etevyyttään. Reilly on taitava laulaja, jonka tulkinnat ovat ajan saatossa vain syventyneet. Multi-instrumentalisti Jon Balke, lyömäsoittaja Helge Andreas Norbakken ja rumpali Erland Dahlen ovat dynamo, jonka jauhama virta valaisee laulaja Emilie Stoesen Christensenin hauraita tutkielmia ja Torgeir Rebolledo Pedersenin lyyrisiä purkauksia. Tässä tapauksessa ne valjastetaan korvaamaan Beatlesin Sgt. Tästä hyvänä esimerkkinä esimerkiksi poprokahtava Lucy. Uudet biisit, joita Maggie Reilly on myös itse kirjoittanut, ovat hyvässä balanssissa vanhan materiaalin kanssa. Siinä mielessä Utu on onnistunut kokonaisuus. Andy Timmons edustaa sitä fiksua laitaa, jossa soittotaidot alistetaan palvelemaan yleistä hyvää. Tavaraa ei ole tungettu raidoille liikaa. Jonkin sortin rentoutta olisi kaivannut työskentelyyn. Kappaleet ovat loistavaa tekoa kauttaaltaan. Basson päälle pudotellut vokaalipuolen rytmikoukut saavat jäyhemmänkin niskan liikkeelle. Utu onnistuu tässä täydellisesti. Kitarat ulvovat, kirskuvat ja rymisevät. Yksikertainen ja tanakka toteutus sopii tällaiseen menoon kuin voisilmä pohjoispohjalaiseen talkkunapuuroon. Kyllähän kokemus ja varmuus kuuluvat näiden miesten soitosta, mikä on parasta levyllä. Antti Ervasti Wiley Big Dada Evolve Or Be Extinct Grime-kummisetä Wiley ei lepää laakereillaan, vaan julkaisee uuden pitkäsoiton vain puoli vuotta kehutun 100 % Publishing -albumin jälkeen. Pepper's -albumin päällekkäiset laulu- ja kitaramelodiat, sopivaa soundimaailmaa kekseliäästi etsiskellen, mutta itsekeskeiset intohimot hilliten, niitä vain hallitusti hyödyntäen. Varsinkin 1980-luvun alkupään tuotanto sekä etenkin yhteistyö säveltäjä/ muusikko/tuottaja Mike Oldfieldin kanssa ovat edelleen kuranttia tavaraa. Bändi ylpeilee, että ulkopuolisia laulujen kirjoittajia ei ole mukana. Merkillepantavaa on myös oivaltava suomen kielen käyttö sanoituksissa. Bassot vetelevät komeita linjoja, ja rumpujen rytmittely on loistoluokkaa. Toimivuustaso on kiitettävä. Antti Ervasti Värttinä Utu Rockdillo Utu on Värttinän 11. Monine lauluraitoineen ja akustisine soittimineen Värttinää ei liene helppoa saada kuulostamaan kirkkaalta ja selkeältä. Kaikeksi onneksi heti seuraavassa Being For The Benefit Of Mr. Iskulinjaraita Link Up murisee sellaisella taajuudella, ettei sen kuuntelu tietokonekauittimilla ole vaivan väärti. Say and Play syntyi ideasta sovittaa yhteen modernin maailman äänistöä ikiaikaisiin rytmeihin. Onkin kiinnostavaa kuulla vaihteeksi tämän osaston tekijän omasta, sisäisestä maailmasta kuin ikävän usein artistibrändin päälle liimatusta getto-arjesta, josta kertoville teksteillekin on toki omat sijansa. Varsinaista soiton juhlaa siis. Tuotanto ja muusikoiden panos ovat niin ikään tasokasta kuultavaa. Värttinän ei tarvitsekaan muuttaa soundiaan, kun se oikea on näin hyvin brändäytynyt. Monikerroksisen pulssin virtaan istuvat yhtä hyvin elektrovempeleiden maankuoren liikkeitä simuloiva alataajuusleikittely kuin aineettomasti leijuva naissolistin äänikin. Toimii! Matti Komulainen 66 HIFIMAAILMA 2/2012. Skankin ja Weirdo vievät kuulijan lähemmäksi Wileya, toinen kotitanssiin, toinen mielen syövereihin. Susan Ahon, Mari Kaasisen ja Johanna Virtasen kolmiääninen laulu on bändin keskeisin instrumentti, ja se on pysynyt hyvässä vireessä. Levy on sopiva kokonaisuus vauhdikkaasti eteneviä ralleja ja herkkiä tunnelmia, mutta jälkimmäinen vie hienoisesti voiton. Ainoa vaikuttavuudeltaan vajaaksi jäävä pala on suuri rakkauteni, herkän hiljainen She's Leaving Home, joka vääntyy kitaristimme käsissä jotenkin liian siirappiseksi. Lisäksi poppooseen kuuluu basisti Jorgen Carlsson ja lisärumpali Chris Collier. Levyn lämmin syke hypnotisoi. Nimibiisin maaninen uhkaavuus on alkuun puuduttavaa, mutta avautuu sitten tärkeäksi osaksi albumin kokonaisuutta. LE V YA R VOS TEL UT 9 Chambers 9 Chambers e-a-r Music Mieluummin kuin luettelee, missä kaikessa kitaristit Greg Hampton, Ed Mundell ja rumpali Vinny Appice ovat olleet mukana, pitää kysyä, missä he eivät ole olleet. Olisi ehkä kannattanut pestata. Hamptonin kireä lauluääni on kyllä kovin rok, mutta pidemmän päälle se alkaa tuntua väkisin puristamiselta. Markku Halme Jon Balke Batagraf Say and Play ECM Miltä kuulostaisi, jos minimalistinen elektro, 1970-luvun fuusio, länsiafrikkalainen wolof ja Björkistä inspiroitunut solisti kohtaisivat. Varhaisfuusiosta muistuttavat sormioiden äänirekisterit luovat taas viileän vastavoiman äärelleen houkuttelevalle hehkulle. Se tekee Andy Timmonsista pikemminkin sankaruuskitaristin. Niko Toiskallio Maggie Reilly Red Berry Records Looking Back, Moving Forward Tätä albumia on odotettu! Skotlantilaisen, nykyään jo yli viisikymppisen Maggie Reillyn laulusoundi on vielä tänäkin päivänä kauniin heleä. Bändi päivittää itsensä tekemällä uusia kappaleita, joissa riittää sävyjä, värejä, herkkyyttä ja voimaa ihasteltavaksi. Tyyli on hienosti hallussa. Homman nimi on siis juureva raskas meininki, joka vannoo 1970-luvun hard rockin nimiin. Värttinä ei ole ollut vuosikausiin kansanmusiikkia tai etnoa, vaan silkkaa jäljittelemätöntä omaa itseään. Kehity tai kuole sukupuuttoon, komennetaan levyn otsikossa, ja kehittyä Wiley totta vie osaa jopa itsekin ironisoimansa genrekehikon sisällä. Yksioikoiset, suurimmaksi osaksi samassa keskitemmossa junnaavat kappaleet ovat aika puuduttavia. Pale Saarinen Andy Timmons Band Plays Sgt. Looking Back, Moving Forward -albumillaan Reilly varioi tämän yhteistyön suurimpia hittejä kunnioittavalla tavalla ja hyvällä maulla hieman uudelleen sovitettuina. Kuin vastaukseksi Jon Balke Batagraf vyöryttää näennäisen eriparisista elementeistä vahvaa ja vangitsevaa musiikkia
Ota uusi Rytmi omaksesi! lehtipisteissä! Nyt www.rytmi.com. Uudistunut Ajattoman rockin musiikkilehti UUdistUnUt Rytmi seuraa musiikin ilmiöitä menneiltä vuosikymmeniltä tähän päivään. Rytmi keskittyy areenoilla ja stadioneilla viihtyviin legendoihin ja näitä haastaviin uusiin tekijöihin rennosti, viihdyttävästi ja elämyksellisesti
Tie valmiiksi tuotteeksi vaati vielä paljon työtä, mutta seuraavana vuonna samoilla messuilla 68 HIFIMAAILMA 2/2012. UUSI ELECTROMOTION ESL TARJOAA PARANNETTUA TEKNIIKKAA EDULLISEEN HINTAAN. Tarkkuutta ja M avaruutta artin Loganin tarina ulottuu yhtä pitkälle kuin Suomen hifialan erikoislehdistön historia. Sanders uskoi, että kaiutin voidaan toteuttaa paremmin, ja hän kokosi työryhmän suunnittelemaan sen rakennetta. Värähtelevä kalvo tehtiin ohuesta ja lujasta mylar-muovista. Ääni oli kyllä hyvä, mutta kun koekäytössä lisättiin vahvistintehoa, kipinöivä valokaari iski läpi paneelin, ja savu nousi kohti huoneen kattoa. He olivat tutustuneet toisiinsa Sandersin hoitamassa high end -myymälässä 1970-luvun lopulla. Yrityksen perusti kaksi hyvästä äänentoistosta kiinnostunutta miestä, Gayle Martin Sanders ja Ron Logan Sutherland. Se sai palkinnon kekseliäästä suunnittelusta. Ensimmäinen tuote tai oikeammin pelkästään sen puumalli ja valokuvia esiteltiin Chicagon kulutuselektroniikkamessuilla 1982. TE S T I : MAR TIN L OGAN E LE C TROMOTION ESL -KAIUTTIMET n TEKSTI: PEKKA TUOMELA n KUVAT: MAURI ERONEN JA PEKKA TUOMELA n MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN MARTIN LOGAN TUNNETAAN PARHAITEN HYBRIDIKAIUTTIMISTAAN, JOISSA KORKEAT ÄÄNET TOISTAA SÄHKÖSTAATTINEN PANEELI. Sanders ei kuitenkaan lannistunut vaan jatkoi rakenteen yksityiskohtien kehittämistä. Molemmat ihailivat sähköstaattisten kaiuttimien äänen selkeyttä, puhtautta ja ilmavuutta, mutta heitä häiritsivät niiden kapea kuuntelualue, heikko bassotoisto, huono tehonsieto sekä ongelmat vahvistimien kanssa. Miettiessään säteilykuviota hän tuli siihen tulokseen, että paneeli kannatti taivuttaa kaaren muotoon kuuntelualueen laajentamiseksi. Tarvittavia eristeitä, liimoja ja johtavia pinnoitteita löytyi muilta aloilta, esimerkiksi lentokoneteollisuudesta. Ensimmäinen tuote ei täyttänyt joka suhteessa toiveita
Muihin suuntiin ilmiön vaikutus tasoittuu, ja tehovaste on edullinen. Erilaiset äänet erottuvat selvästi, ja tärkeät alukkeet kuuluvat hyvin. Se on tavallaan seuraaja suositulle Aerius-mallille, mutta teknisiä yksityiskohtia on otettu merkin kalliimmista tuotteista. Piikkien päissä voi pitää kumitassuja, kun halutaan välttää aran lattian vahingoittumista. Myös harrastajat ovat rakentaneet sähköstaattisia kaiuttimia itselleen. Bell Telephone Laboratories antoi kaiuttimen kehitystyön kahdelle nuorelle insinöörille, Chester Ricelle ja Edward Kelloggille. Elementti on molemmilta puoliltaan avoin, ja se säteilee ääntä myös taaksepäin dipolin tavoin. Ääni kumoutuu kohtisuoraan sivuille. Ehdottomasti hintansa arvoinen kaiutin. Bassoilla on lievää paksuutta, mutta sävyt toistuvat hyvin. Toiminta ja edut Sähköstaattisessa kaiuttimessa on ohut eristekalvo, jonka pinta on osittain johtava. Ongelmana oli vain, että puuttui riittävän laadukas toistin, joka muuttaisi sähkövärähtelyt kuultavaksi ääneksi. Soitinten äänet ovat luonnollisen tuntuisia eivätkä kuulosta tulevan kaiuttimista. Jälkimmäisen ominaisuuden ansiosta toisto on yhtenäinen, ja jakosuotimen tuomat vaihe- ja aikaerot jäävät pois. Herkkyys on sähköstaattiselle kaiuttimelle varsin hyvä. Diskantti on kirkas mutta ei lainkaan rasittava. Eristävä pinnoite estää sähköiskujen saamisen. Sähköstaattisen elementin rakenne on entistä jäykempi, ja se on voitu tehdä sekä akustisesti että visuaalisesti avoimemmaksi. Kalvon ja staattorien välille synnytetään muutaman tuhannen voltin suuruinen tasajännite eli polarisaatiojännite. Menevyydestä ja lievästä läheisyydestä huolimatta toisto on herkkää ja korostumattoman tuntuista. Teollisissa toteutuksissa käytetään yleensä mylar-muovia, ja sen pintaan on höyrystetty noin tuhannesosamillimetrin pakuinen metallioksidikerros. Se oli hybridikaiutin, jossa bassotoistoa varten oli dynaaminen koteloitu elementti. Osa keskialueesta on hieman pinnassa. Ensiksi mainittu vähentää huoneheijastusten ääntä sotkevaa vaikutusta. Ne parantavat vakautta matolle asennettaessa, ja niiden avulla voi säätää säteilykeilaa pystytasossa. Pohjassa on kierteet vakiovarusteisia piikkejä varten. + Ilmava ja epäkaiutimainen äänikuva + Luonteva erottelevuus + Keskialueen ja diskantin yhtenäisyys - Soinnin lievä yliläheisyys HIFIMAAILMA 2/2012 69. Syynä on paneelin kaarevuus: kalvon eri kohdista lähteneiden äänten välillä on pientä kulkumatka-eroa ja sen myötä myös vaihe-eroa. Kotelo on resonanssien vähentämiseksi epäsymmetrinen. Kalvon molemmin puolin on metalliset staattorit. Sarjakelat ovat muovieristeisiä, ja rinnankytkennöissä käytetään laadukkaita elektrolyyttejä. Sähköstaattinen periaate jäi syrjään useiksi vuosikymmeniksi. Suuntaavuus näkyy selvästi jo 20 asteen mittauksessa, ja se kasvaa tasaisesti suuremmissa kulmissa. Staattorilevyjen välille johdetaan laitteiston vahvistimesta saatava signaalijännite, jonka suuruutta on nostettu muuntajassa. Staattori voi olla esimerkiksi metallinen ritilä tai reikälevy kuten Martin Loganissa. n YHTEENVETO Martin Logan Electromotion ESL antaa mahdollisuuden nauttia sähköstaattisen periaatteen eduista ilman mainittavia kompromisseja ja kohtuullisin panostuksin. Lisäksi dipolin takasäteily tuo sointiin avaruutta. AVOIMEMPI PANEELI Electromotion ESL on nykyisistä hybridikaiuttimista edullisin. Bassoelementissä on kevyt ja jäykkä kyllästetty paperimassakartio, jonka liikevara on suuri. kapeaa paneelia ei voi käyttää matalien taajuuksien toistoon. Kaiutinta on saatavana myös kiiltomustalla pinnalla hintaan 3 695 euroa/pari. Step-up transformer Electrostatic speaker Diaphram Audio input EHT voltage Grids or stators ÄÄNI IRRALLAAN KAIUTTIMISTA Mittauksista on nähtävissä, että kohtisuoraan mitattu vapaakenttävaste laskee hieman korkeilla taajuksilla. oli nähtävänä ja kuultavana ensimmäinen sarjatuotantomalli Monolith. Myös dynamiikkaa on mukavasti. Myös banaanipistokkeita voidaan käyttää, kun hylsyistä poistetaan tulpat. Martin Logan valmistaa myös koko äänialueen sähköstaatteja ja dynaamisin elementein varustettuja kaiuttimia, mutta useimmissa malleissa käytetään edelleen Monolithin kaltaista peruskonseptia. 90 vuotta sähköstaattisia kaiuttimia 1920-luvulle mennessä äänentoistossa oli tehty jo kaksi tärkeää edistysaskelta: äänilevyjen sähköinen kaiverrus ja elektroniputkilla toteutettu vahvistin. Säteilevä pinta-ala on 40 prosenttia suurempi kuin Aeriusissa, ja herkkyys on kasvanut kaksi desibeliä. Sähköstaattisen paneelin ohjaukseen on signaalijännitettä nostava muuntaja ja piiri, joka kehittää kalvon ja staattorin välillä tarvittavan korkeajännitteen. Martin Loganin äänikuva on avara, syvä ja vakaa. Alakeskialueella on vaimentuma 200 hertsin ympäristössä. Kaapelin kytkentää varten on puristavat liittimet, joihin paljaan johdon kiinnitys on helppoa. Suomessa myydyistä sähköstaateista tunnetuimpia ovat Quadin ohella Audiostatic, Martin Logan, Final, Innersound ja Stax. Ilmatilan vaimennusta varten on vähäinen määrä synteettistä vanua. Seuraava suuri askel oli englantilaisen Peter Walkerin Quad-merkkinen kokoäänialueen sähköstaattinen kaiutin vuonna 1955. Periaatteen pääasiallisia etuja ovat suuren säteilevän pinnan tuoma tehokas suuntaavuus ja yhdellä elementillä saatava laaja käyttökelpoinen taajuusalue. He kokeilivat erilaisia ennestään tunnettuja periaatteita, ja niistä erityisesti sähköstaattinen vaikutti lupaavalta. Se saa käyttövoimansa verkkopistokkeeseen yhdistetystä 12 voltin virtalähteestä. Sointitasapainossa ei ole suuria virheitä. Jakosuotimessa on sekä ilma- että pakkasydänkeloja. Jyrkkyys on 12 dB/oktaavi. Suurikokoinen, päistään pyöristetty refleksiputki avautuu kotelon pohjaan. Koska myös takaa kiertänyt ääni on suurilla aallonpituuksilla lähes vastakkaisessa vaiheessa edestä tulevaan ääneen verrattuna. Sen jälkeen useat valmistajat ovat käyttäneet periaatetta. Electromotion ESL poikkeaa luonteeltaan tavallisesta kotelokaiuttimesta, mutta paneelikaiuttimiin tottumatonkin oppii varmasti ajan mittaan arvostamaan sen tarkkuutta ja ilmavuutta. Sen vaatima suuri koko oli yrityksen mielestä kuitenkin liian suuri haitta, ja valituksi tuli dynaaminen kartiokaiutin. 1950-luvun alussa amerikkalainen Arthur Janszen teki useita parannuksia rakenteeseen ja alkoi valmistaa sen avulla toimivaa korkeaäänielementtiä
48 Hz Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): ........................ Soundi on muutenkin useimmilla levyillä hyvin rasittamaton, luonnollinen ja yhtenäinen, joten kaikenlainen musiikki soi mukavasti. Toisto on kuitenkin herkkää ja elävää, rytmistä ja menevää. Pistemäinen laulaja kuulostaa kaikessa vakaudessaan ja läheisyydessään jopa elävää elämää selkeämmältä. Äänen sävy ei ole täysin saumaton, vaikka vaihdos pehmeästä kovaksi tapahtuukin pikkuhiljaa. Erittäin hyvä kokonaisuus, jos kaipaa kaiuttimelta enemmän luonnollista erottelua kuin draamaa, jytää ja alapään vääntöä. Toisaalta kysymys on erottelusta vaikutelma on sama kuin hyvillä kuulokkeilla, joilla sanoista ja laulajan liikehdinnästä saa aiempaa paremmin selvää. 4,5 dB Viritystaajuus: ............................................................. TE S T I : MAR TIN L OGAN E LE C TROMOTION ESL -KAIUTTIMET Piirilevyllä oleva elektroniikka kehittää tuhansien volttien suuruisen tasajännitteen. Totuttelua vaativassa äänessä on paljon puoleensavetävyyttä, vaikka täysin luonnonmukaiseksi sitä ei voikaan kutsua. 8,5/10 Sarjaan kytketyt kondensaattorit ovat muovieristeisiä, ja elektrolyyttejä käytetään vain rinnankytkennässä. Mittaustulokset Herkkyys (1 m/2,83 V): ............................................... Suuntaavuus kasvaa selvästi korkeita taajuuksia kohti. Impedanssi on pääosalla äänialueesta ongelmaton. Diskantti on kirkas ja sävykäs mutta ei piiruakaan rasittava. 200 hertsin kohdalla on vaimentuma. 38 Hz Minimi-impedanssi: ..3,4 ohm @ 290 Hz, 1,0 ohm @ 20 kHz Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Vasemmalla olevan muuntajan tehtävänä on nostaa äänisignaalin jännitettä. Martin Logan Electromotion ESL Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Toimintaperiaate: Elementit 2 995 /pari 23 x 132 x 41 cm 21,4 kg 2-tie, bassorefleksi, dipoli Bassoäänet: 20 cm Korkeat äänet: 22 x 86 cm Jakotaajuus: 500 Hz Suurin suositeltu teho: 300 W Lisätietoja: www.highendstudio.fi, www.martinlogan.com Kuunteluarviot Mauri Eronen Aina kuuntelijaan asti ulottuva syvä ja avara äänikuva, jossa kaiuttimet häviävät tehokkaasti. Kokonaisuutena hyvät vasteet, joissa ei näy haitallisia resonansseja. Alakeskialue on muheva mutta aavistuksen tukkoinen ja muuttuu hiljalleen avoimemmaksi ylä-äänillä. 88 dB Alarajataajuus (-6 dB): ................................................ Dynamiikkaa on melkoisesti myös matalilla taajuuksilla. Transientit ja alukkeet ovat ripeän eleettömiä. Tuntuva lasku korkeilla taajuuksilla merkitsee kuitenkin, että kaapelin suuri resistanssi ja induktanssi voivat vaimentaa diskanttia. 70 HIFIMAAILMA 2/2012. Sointisävyissä on pientä yliartikuloivuutta, mikä johtuu keskialueen tiettyjen alueiden liimautumisesta esityksen pintaan. Diskanttiin mennessä sävy muuttuu hiljaisen metalliseksi. Bassotoistossa on paksuutta, mutta sävytoisto on hienoissa kuosissa. Ilmiön häiritsevyys lienee paljolti siitä kiinni, kuinka hyvin on tottunut sähköstaattisen kaiuttimen yleissoundiin. 8/10 Mikael Nederström Irtonainen, aineeton ja äänikuvallisesti harvinaisen vakaa ääni
Kaiuttimet on huollettu syksyllä. Takuu voimassa vielä useamman vuoden. Myydään tarjousten perusteella. Hinta: 4700 P. Maailman kauneimpia subbareita 2kpl kaupan. tällä hetkellä 6990 euroa. H IFI MAR KKINAT Myydään B&W 805s ruusupuu (5 kpl). Elektrostaattiset huippukaiuttimet. Ja kauppa käy vilkkaana. Vähän käytetty DJ-Setti, jossa Numark M1USB -battlemikseri ja 2 x Numark iCDX cd / dvd / mp3 -soitin. Uuden hinta 1600e/kpl. 044-2732333, johnny_snowtiger@hotmail.com Aurelia Graphica -huippukaiutin. Edelleen monelle referenssikaiutin, ei kaipaa subbaria, toisto ulottuu alas ja on tarkka ja erittäin korkealuokkainen. Elektrostaattinen tasokalvo + 12" bassoelementti. 699 euroa Rautatienkatu 22, 33100 Tampere +35840 760 1247 info@soundfactor.fi Django www.starsandstripes.fi P 050-5050880 . Acoustic Zen · Audio Epilog · Audio Tekne · Ayon ·Chapter · Clayton · Coincident DH Labs · Gemme · John Blue Audio · KR Audio · LessLoss · Nola · Omega Red Wine Audio · Reimyo... ...and You 'll hear the difference Osta nyt Pioneerin vahvistin, + saat BDP-440 soittimen Yhteishintaan 1290,- VSX-LX55 kaupanpäälle INVENTAARIOALE aa Voimynamiikkaa D yansseja N Aleksanterinkatu 30, Tampere · Puh. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA P. Toistovaste- alue 18-140Hz. Hyväkuntoiset, ei näkyviä kolhuja tai naarmuja. Hinta: Tarjoa Jyväskylä P. 050-4647441, petter.nort@gmail.com Dunlavy 4-A High End -kaiuttimet, virheetön kunto, aivan viimeisimpiä Suomeen tuotuja pareja, vaalea tammiviilupinta. (03) 213 0750 · www.hifihuone.fi Hifikulmassa nyt Katso tarkemmin sivustoltamme: www.hifikulma.fi FORSSA: Kartanonkatu 18 · 30100 FORSSA 03-4355 150 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 SALO: Turuntie 26 · 24240 SALO 02-733 8888 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 HIFIMAAILMA 2/2012 71. Hyväkuntoinen huippuvahvistin. Vain nouto. Tarvetta olisi kyseiselle mallille ja tietenkin toimivana, jolloin soittaisi myös cd-r-levyt. Hinta: 599 - Porvoo P. Hinta: 900 - Tampere P. 040-5053342 Rega RP1. 050-5353205, janne.kapylehto@sll.fi Numark M1USB + 2 x Numark iCDX. 050-5971182 Gradient Avanti kaiuttimet, valkoiset ja alkuperäiset mustat jalat niihin. Täydellisessä kunnossa. Valkoinen ja ehjä. Kysy lisää tai tarjoa. Hinta/kpl. 040-5889068, mikael.nederstom@helsinki.fi · HIGH-END · KOTITEATTERI · TARVIKKEET · TL-Audio Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Koekuuntelu molemmista onnistuu Tampereen Hervannassa arki-iltaisin. 050-4647441, petter.nort@gmail.com B&W Matrix3. Hinta: 250 - Vantaa P. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. Kaukosäädin ei välttämätön. Oli tarkoitus tehdä näistä 5.1-setti, mutta sijoittelu osoittautui ongelmalliseksi. Hinta/kpl. Paino 20,5kg. Voidaan myydä pareittain tai vaikka vain yksi kpl. Uuden ovh. Myynnin syynä on siirtyminen isompaan kaiutinratkaisuun. Hinta: 2450 - Vantaa P. LÖYTYYKÖHÄN VIELÄ. Siisti pari. Hinta: - Järvenpää P. 044-2732333, johnny_snowtiger@hotmail.com Yamaha DSP-A1. 050-7090841, jukka.hakkarainen@fi.ibm.com Martin-Logan Quest -kaiuttimet. Lisäksi koekuuntelussa pidin lopulta sittenkin enemmän vanhoista Dynaudioista, jotka ovat olleet myös näillä sivuilla myynnissä. Sijainti Helsingissä. Mitat: 26x40x91 ja painoa 31 kg/kpl. Hinta: - Tampere P. Kaiuttimet siistit ja ehjät. Kaiuttimet ostettu uutena viime vuosituhannen puolella. Sijaitsevat Jyväskylässä, mutta ne voidaan toimittaa perille myyjän toimesta kauppahintaan sisältyen kohtuullisen matkan päähän. 050-3956988, unus.multorum@luukku.com ut tkais n! D -ra käyttöö 3D/H a koti van j Octa yritysn ivaa vaat www.OCTAVA.fi Rega DAC, svh. Tyypiltään suljetut, voidaan sijoittaa normaalia lähemmäksi takaseinää. Hinta: 3500 - Helsinki P. Aktiivinen subwoofer suljetulla kotelolla, 2 x 8" basso-elementit, 500W ICEpower vahvistin. Lakkaus on uusittu juuri puusepän toimesta. Mitat; K ,L ,S, 335,5 x 289 x 347 mm. Myyn otsikon mukaisen kaiutinparin, kunto virheetön, viimeistely musta pianolakka. Koteloissa värähtelemätön matriisikennorakenne. Hinta: 700 - Tampere P. Kaiuttimet ovat kunnoltaan hyvät, kuvia saatavilla yv:nä. 0500-789 692 tai 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 Hämeenlinna www.tlaudio.fi Ostetaan Arcam Alpha -sarjan soitin. Kysy lisää tai tarjoa. 050-3681526, jpv@uwasa.fi B&W PV1 design-subwoofer, musta, 2kpl. Kaiuttimien suuren koon ja painon vuoksi vain nouto. Hinta: 599 - Porvoo P
Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. Sam H I F I maailm sung intab letti media 2/2 011 soitt imen LAAD UK KA AN ÄÄ NE NJA KU VA NER IKO ISL EHTI a 8,90 a HIFILA ITTEIS TON MO DERN I PERU STA: JUTTU DA-muunti mella SSÄ ESITTELY N EURO I ER 000 120 TITEATT KO 4: O OSA LA TOIST RKKO O SE OL Ä. Tilauksen peruuttaminen (KSL 6:15): Tilaajalla on kuluttajasuojalain mukaisesti oikeus peruuttaa etämyynnissä tekemänsä uusi tilaus veloituksetta 14 vuorokauden kuluessa tilauksen ensimmäisen lehden tai tilausvahvistuksen/-laskun vastaanottamisesta. VE VOIK GHENDI HI KATEISSA, TARVITSETKO LISÄTIETOA? hifikelpo iseksi? 5-6 /20 HIFIM AAIL MA 2/20 HIFIM AAIL MA 4/20 eralla ikam 1 01 endig 4/2 dalle ötkoh sääd Kuva 11 11 CD-soitin , maailma ard 401 istin ja : Garr -raportti · CES algista Hifiä jainen vahv · Nostyon matalalin · Onk stimen putkivahvi Kotimainen nussarja raken F1 -soitin Mercury -Blu-ray Tannoy in satasella -1611UD -televisio Hyvä kaiut on DBP p Aquos UD9400 oitin t · Den n Shar ttimet Marantz hifimessu uumaine r -kaiu moninormis immat n · 46-t Nola Boxe Täydellinen · n suur -levysoiti a H I F I maailm 8,90 LAAD UK KA AN ÄÄ NE N JAKU VA NER IKO ISL EHTI AILUS VERT 00 SA 20 -300 0 VIDEOTY HIFIM s s jaau pa ts Heavy-f -o ka estivaa sto ina lin ää + O rkk i io Mistral nentois ma tomast to SES Aud aiset et i langat Kotim iuttim ja ään ykille va uka mat HD-Ku elta videot huipp gatto soittim ilussa lan Koke -linkit evahvistin lo -päät lla putki Audio Diavo HDMI rollia Art 882 Lindemann roitu integ 9400 euron stin vahvi LA Rock'n AD UK KA AAIL MA 5-6/2 011 KIT l kaiuttimet Tee-Se-itse Audio Mistra 0 · SES Hifiharrastajien ILUSSA: Audio RTIT: Hypex UcD70 · KOKE vahvistin cd-soitin · RAPO aalla Kiinassa et · Cambridge tin inteht Tee-se-itse aiuttim tin ja ja vahvis TESTISSÄ: Pearl Lite vahvis din putkivahvist Planet L pallok Crescendo cd n ia tz et · Elipso ue Armon · Maran · VIERAILU Yarlan lattiakaiuttim · Audio Analog tapahtuma rja it langattomat koinen 5.1-sa elektrostaat Pro LV3 pan SMGa Minx miniko Magne Audio daariset · Legen H I F I maailm AN ÄÄN EN PILARIKAIUT VERTAI Euroopan DENON RCDLaad N7 miniyhdis ukas telmä VERT AILUS JA KU VA SA TY YLIK NER IKO ISL KÄÄT EHTI 250-15 TIMET 00 messut a 1 1 8,90 Löydät tietoa edellisten numeroiden jutuista ja testeistä nettisivuiltamme www.hifimaailma.fi. Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. Kestotilaus on tilaus, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista ja tilausmaksu laskutetaan sovituin laskutusvälein (esimerkiksi 3, 6 tai 9 numeron välein) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituinen määräaikaistilaus. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailma-lehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. Tilaus päättyy automaattisesti viimeisen numeron jälkeen. Tämä voidaan tehdä puhelimitse tai internetissä. Ja voit myös tilata sivuilta vanhoja numeroita ihan oikeina lehtinä tai sähköisessä muodossa. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. Peruuttamista ei voi tehdä palveluautomaattiin. TIETOSUOJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Uudet kestotilaukset laskutetaan tilauksen alkaessa ja jatkavat kestotilausjaksot edellisen jakson päättyttyä, ennen uuden jakson alkua. HUOM! Laskun maksamatta jättäminen ei ole tilauksen irtisanominen/peruutus. Tähän mennessä toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Tutustu myös nettisivujen Artikkelit-osion mielenkiintoiseen sisältöön. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. Osallistu lukijakyselyyn! SUOSITTELEMME HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE HIFImaailma Kaikkien lukijakyselyyn osallistuneiden kesken arvotaan erinomaisen hinta/laatusuhteen omaavat Behringer Truth B3031A aktiivikaiuttimet. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/ tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. WWW.HIFIMAAILMA.FI MESS LUSSA MOBIIL HIFISTIN ILAITT HU NAPP IPPULUO EET: JA MPIKUULOK KAN 3-SOIT KEET TIM ELIIT TILUO IEN KKA suurimm URAPOR at HighEnd- TTI: DEVIALET Maailman D-PREMIER vahvistin hienoin ? TESTISSÄ: Panasonic Dynaudio DM DMP-BDT3 2/7 -jalus Argon1 takaiu 10 -Blu-kaiuttime ray-soitin ttimet · Onkyo MUUTA: Raskaan t · LG DP1W · KOKE -med ILUSS TX-NR609 musiikin festarin iatoistin ja N2A2 A: Lyngdorf -viritinvahvistin TDAI2 äänentoisto · Egrea -verk sta hifiä kokovalevy 200 -huonekorja t EG-S900 · -mediatois · Harra stuksena Legendaariset in/vahvistin · Koss Amphion tin hifi: Tuuna uksella ESP-9 -kuulokkee ääni parem t maksi 72 HIFIMAAILMA 2/2012. Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. Onneksi olkoon! Hänen mielestään numeron 10 parhaat jutut olivat (tässä järjestyksessä): HERMUSET: Oppo BDP-95EU -universaali soitin , TESTI: Primare BD32 -universaali soitin ja AJATUKSIA HIFISTÄ: 34 vuotta hifilehteä ASIAKASPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Puhelinpalvelu: 010 778 6400 (arkisin klo 9-16). Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimitettujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. Kaiuttimet voitti Kari Karhula Hollolasta. Tilaus jatkuu kuitenkin pääsääntöisesti maksetun tilausjakson loppuun. Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. PS. YLEISTÄ ASIAA TEKSTISISÄLLÖSTÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. Internet: www.hifimaailma.fi (kohta >> Tilaajapalvelut) Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 2012: - Määräaikaistilaus 9 lehteä (10 numeroa/12 kk) 79,90 - Kestotilaus 9 lehteä (10 numeroa/12 kk) 75,90 - Tai erämaksulla laskutusjakso 3 lehteä (4 kk) á 26,50 euroa - Ulkomaantilauksien postimaksulisä: EU +18,90 ja muut +24,90 /vuosi - Tilaus digilehtenä + digiarkisto: 3 / 6 / 9 numeron kestotilausjakso 13,90 / 23,90 / 34,90 - Digilehti + digiarkisto lehden kestotilaajille +8,90 koko tilauksen ajaksi TILAUSTEN SÄÄNNÖT Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen jakso sisältäen tilaukseen kuuluva määrä lehtiä. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kyselyyn! WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY Hifimaailman numeron 1/2012 lukijakyselyyn vastanneiden kesken arvottiin 800 euron arvoiset JBL Studio 190 lattiakaiuttimet
Viimeisellä kerralla jäin kuuntelemaan soivaa levyä. Kuulijana oli mm. Kun on kuunnellut parikymmentä afrorock-kokoelmaa ja pysähtyy sitten Bonga: Mona Ki Ngi Xica -biisiin, on kaikki siihen johtava tullut palkituksi. K O L U M N I MATTI L ES KIN E N Nykyään ei enää tehdä hyvää musiikkia Tuon puolustuksen sille, että kuuntelee edelleen Deep Purplea, Black Sabbathia ja kumppaneita olen kuullut monesta suusta. Tasapaksujen countryrock. Niissä 4000 biisissä on vain kolme 60-luvulta. Mutta myös helmien määrä. Mistä tämä johtuu. Ja noin puolet 2-tuhatluvulta, joten en yhdy otsikon sanomaan. Mikä mies Israelista! Kunnelkaa biisi Her lies ja innostukaa etsimään vastaavia! HIFIMAAILMA 2/2012 73. eräs 91-vuotias rouva, joka rollaattorilla saapui paikalle jokaikinen ilta. Kirjoitti kuitenkin lapulle esittäjän sekä levyn nimen. Eihän äitini 60-luvulla kuunnellut vuosisadan alun ensimmäisiä äänitteitä, kuten aikalaiseni nyt kuuntelevat 50 vuoden takaista musiikkia väittäen vielä sen olevan viimeistä hyvää musiikkia. Myyjä ei suostunut myymään omistamaansa levyä. Sellaiset hetket valaisevat polkuani. Mutta se, ettei enää tehtäisi hyvää musiikkia, on vain laiskojen soopaa. levyjensä seasta nousee esiin pieni timantti The Long Goodbye. Toteutin toiveen jokaisella kerralla, mutta suurimman tyydytyksen sain sinä kertana kun pois lähtiessään kertoi kyynelsilmin kuunnelleensa Tindersticksin Tiny Tearsin. Muutama vuosi sitten vedin joka lauantai neljän tunnin mittaista musiikkiklubia. Käykää pienissä levykaupoissa, kyselkää myyjiltä uusia kovia juttuja. Vain laiskuudesta. levyn metsästyksessä, turhaan. Aktiivisuutta se vaatii ja on joskus työlästäkin. Unohtakaa radio josta ennen kuuli melkein päivittäin uusia merkittäviä biisejä, tv:stä puhumattakaan. Samaan sarjaan kuuluu myös kolmas esimerkki Paul K. Me, rocksukupolvi 60-luvulta, joka otti irtioton isiensä ja äitiensä musiikkimakuun silloin, on taantunut heitä pahemmiksi. Ja etsikää! Mistä. Hän toivoi kuulevansa Ella Fizgeraldia aina edes yhden biisin. Lainatkaa kirjastojen musiikkiosastoilta muitakin kuin niitä vanhoja suosikkeja. Asia on siitä lähtien vaivannut minua ja aiheuttanut kymmenien tuntien työn ko. Unohtakaa listat, jotka kertovat vain sen otsikon lauseen. Vuonna 2006 kävin kuvaamassa Viipuria kymmeniä kertoja ja jokaisella kerralla kävin pienessä levykaupassa, ainoassa missä ei myyty piraatteja. Tai tyhjänpäiväisten jazz-kitaristien selailun jälkeen kohtaa Scott Henderson/Thelma Houston: Tore Down Housen, veretseisauttavan blueshelmen, on jokainen turhaan käytetty tunti palkittu. Kun tarjonta on lisääntynyt räjähdysmäisesti, lisääntyy roskankin määrä samaan potenssiin. Tätä kohden olin kulkenut 40 vuotta. Motivaation etsimiseen antaa parhaiten onnistuminen ja tieto siitä, että paras biisi on vielä löytymättä. Tätä kirjoittaessani on taustalla soinut Asaf Avidan & the Mojos. Työn tulos palkitaan myös palautteella. Mistä tiedän. Perustakaa ystävienne kanssa rinkejä, joissa vaihdatte löytämiänne helmiä, ja huomaatte miten niitä alkaa kasaantua. Nyt ne on vain vaikeampi löytää sieltä. Se takataskussani palasin rajalle ja Kotkaan huomatakseni pudottaneeni muistilapun matkalla. Näin minun noin 4000 mielibiisini kokoelma on koostunut. En koskaan kritisoi kenenkään musiikkimakua. Ja noin 400 eri artistilta. Ei ole huonoa eikä hyvää musiikkimakua, on vain erilaisia. Mutta on myös palkitsevaa. Sen muistan että bändi oli Afrikasta, mikä tekee etsimisen vielä vaikeammaksi
Emme tyytyneet vain kuuntelemaan, vaan testasimme laiteen perin juurin. Kun musiikki merkitsee Tavallinen 2-kanavainen stereovahvistin tarjoaa erinomaisen perustan musiikin kuuntelulle ja korkeatasoiselle äänelle. TU L O S SA SEU RAAVAS SA NUMEROSSA HIFImaailma Kauan odotettu Mielenkiintoisessa paritestissä KEF:in kauan odotetun, uuden R-sarjan kompakti 3-tie jalustamalli R300 ja lattiamalli R500 Testissä kohtuuhintainen Epson TW9000 videoprojektori. Joko vihdoin laadukas FullHD-3D projektori? H IFI MA AILMA 3/ 20 12 I L MESTYY M A A LI S KU U N LO PU LL A HighEnd-luokan musiikkipalvelin Aurender A10 siirtää kovalevylle tallennetut musiikkitiedostot puskuriin SSD-levyasemalle, josta ne toistetaan äärimäisen tarkan kellooskillaattorin tahdittamana. Sellaisen voi tehdä helposti itse. 600-800 euron hintaluokassa vahvistimilta voi odottaa jo riittävää tehoreserviä, hyvää ääntä ja monipuolisia ominaisuuksia. Esittelyssä ja testissä, rakennusohjeineen vain reilun 400 euron parihintainen Visaton 130TL rakennussarja. DSP:llä omat aktiivikaiuttimet? Aktiivinen 3-tie jakosuodatin, lähes portaattomasti valittavat jakotaajuudet ja erilaiset jakojyrkkyydet, säädettävät viiveet ja vaiheet, parametrinen taajuuskorjain, 31-alueinen terssikorjain... Esittelyssä Xilica XD-4080 DSP-prosessori. Kaunista ääntä Testissä Ayon Spirit III putkiintegroitu. Tilaa Hifimaailma helposti netistä: www.hifimaailma.fi 74 HIFIMAAILMA 2/2012. Perään vain vahvistimet (vaikka putki) ja laadukkaat elementit sopivaan koteloon. teknisesti edistyksellinen ja eksoottinenkin, lupaavat mittaustulokset omaava siro 2-tie lattiakaiutin. Löytyvätkö nämä kaikki yhdestä vahvistimesta vai onko tehtävä valintoja. Vertailussa 600-800 euron stereovahvistimet. Tee-Se-Itse transmissiolinja-kaiutin Kiinnostaako kohtuuhintainen. Ainakin periaatteessa tämä voisi olla erittäin mielenkiintoinen projekti
Tesla huippukuulokkeet muuttavat sähköisen äänisignaalin häviöttömästi ääniaalloiksi. 12002 6 414881 873440 187344-12-02 PAL.VKO 2012-13 www.beyerdynamic.com TESLA TEKNOLOGIA - SAKSALAISEN SUUNNITTELUN MESTARITEOS Kuulokkeiden tulevaisuus on jo täällä Beyerdynamicin tesla kuulokemalliston muodossa. 09-4553685. Dramaattisesti kasvanut hyötysuhde mahdollistaa Beyerdynamicin tesla kuulokkeille suuremman dynaamisen kapasiteetin ja puhtaamman äänentoiston. TESLA PREMIUM KUULOKKEET, VALMISTETTU KÄSITYÖNÄ SAKSASSA T1 T5p T70/T70p T50p Lisätiedot ja jälleenmyyjät: www.highendstudio.fi info@highendstudio.fi puh. Täydellisesti mullistunut elementtisuunnittelu saavuttaa yli teslan arvon magneettisen kentän tiheydessä. Sinun kuuntelunautinnoksesi