Hifimaailma 2/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

NAIMUNITI 2 Moderni mediavahvistin 2 2013 Yamaha CD-N500 Verkottuva cd-soitin Laadukkaan äänen ja kuvan erikoislehti | 9,80 ? vertailussa: Seitsemän stereovahvistinta 450700? Anthem vs Denon vs Yamaha Yläluokan av-vahvistimet Tannoy Precision Sivistyneet brittikaiuttimet Tietoa ja taitoa Näin parannat kaiuttimen ääntä Testissä Monacor SAM-2 -subwoofervahvistin kokeilussa Anthem d2v -av-prosessori ja M1-päätevahvisimet . Paradigm Sub 2 -subwoofer . Hifiharrastajan muotokuva . Atoll Gamme 400 -vahvistin ja -cd-soitin . VTL IT-85 -putkivahvistin muuta Nostalgista hifiä: Marantz HD88 ja KLH CT-38 . Uudet tuotteet. TDK A33 -bluetooth-kaiutin . Hifistin levyvaliot . Marten Getz 2 -kaiuttimet
Saatavana myös valkoisena. www.mareks.fi Mareksound Oy . Back to Black ELAC FS 249 Black Edition Elac249BE on 240-sarjan lippulaiva. puh: 010 321 3220. Yksinkertaisen ja minimalistisen ulkonäön sisällä, piilee uskomattoman tarkan ja upean musikaalisuuden luova kokonaisuus. Valimotie 2, 00380 HKI - info@mareks.fi . Elac249BE on lähes ylivoimainen 5000 euron hintaluokassa
pääkirjoitus Vahvistuksen kaksi vaikeustasoa Kotiteatterivahvistimissa on tapahtunut mielenkiintoinen suuntaus. Ei konfigurointia, dekooderiasetusten miettimistä, videoprosessorin säätöjä. NAD on oikeilla jäljillä modulaarisella MDC-konseptillaan, jossa ominaisuuksia voi lisätä vahvistimeen tarvittaessa. AV-koneen käyttöönotto saattaa kaikkine fiitsöreineen tuntua ylivoimaiselta. Niiden monipuolisuus ja suorituskyky vain kasvavat hinnan noustessa. Pisteasteikko own 0-10. Onneksi joissakin vahvistimissa on nykyisin opastava velho, joka esimerkiksi kysyy, mitä laitteita siihen on kytketty ja neuvoo myös kaiuttimien kytkennässä. Silti valmistajat eivät millään voi olettaa valtaosan käyttäjistä tajuavan puoliakaan käytön mahdollisuuksista. Koska numeerinen arvosana kuvaa vain yleisvaikutelmaa äänen laadusta, tulee myös kuuntelun kirjalliseen arvioon kiinnittää erityistä huomiota. ????? suosittelemme TESTIVOITTAJA-maininnan saa pääsääntöisesti vertailutestin parhaat kokonaispisteet tai tasapistetilanteessa äänenlaadultaan parempi ja/tai edullisempi tuote. Yksittäislaitetesteissä SUOSITTELEMME maininnan voi saada erittäin hyväksi (5 tai 4 tähden arvoiseksi) todettu tai esimerkiksi erittäin hyvän hinta/laatusuhteen omaava tuote. Vertailutesteissä SUOSITTELEMMEmaininnan voi saada myös tuote, joka ei yllä kokonaispisteissä testivoittajaksi, mutta ansaitsee silti erityismaininnan tasaväkisen pistetilanteen tai muun erityispiirteen johdosta, esimerkiksi hinta/laatusuhde on poikkeuksellisen hyvä tai tuotteessa on muuta erityislaatuista. ????? Tähdet kuvaavat laatutasoa seuraavasti: ????. Kokonaispisteet muodostuvat osa-alueiden painotetusta keskiarvosta. Painotukset on mainittu testien pistetaulukoissa. ????? testivoittaja Kuunteluarvostelu Kuuntelut tehdään pääsääntöisesti kahdella ja vertailutesteissa sokkokuunteluna 4-6 kuuntelijalla, jotka kukin kuuntelevat ja pisteyttävät tuotteet erikseen. Aiemmin ominaisuudet lisääntyivät hintaluokan noustessa, mutta nykyisin lähes kaikissa malleissa on samanlainen valtava läjä toimintoja. On vain signaali ja ääni. Parin tonnin hintaluokassa taajuustoistoa tasoittavat huonekorjaimet toimivat jo erittäin hyvin, ja lopullinen äänenlaatu korjaamattoman stereovahvistimen ääneen verrattuna saattaa olla kertaluokkaa tasapainoisempi. Mauri Eronen Toimituspäällikkö arvostelut Pisteet Vertailutesteissä tuotteet arvostellaan ja pisteytetään eri tuoteryhmille määritellyillä osa-alueilla (mittaukset, ominaisuudet, käyttö, äänen- ja kuvanlaatu, jne.). Kaikille osa-alueelle on tarkat kriteerit pisteiden muodostumisesta. Ehdotonta huippuluokkaa ????. Kuuntelukokeemmekin osoittivat, että alle neljäsosalla monitoimikoneen hinnasta saa yhtä vastaavaa musiikintoistokykyä. Silti, jotkin av-vahvistimien ominaisuudet ovat lähes korvaamattomia, kunhan niitä osaa hyödyntää. Monet toiminnoista on pintapuolisesti kerrottu käyttöohjeessa, mutta niiden hyödyistä ja parhaista käyttötavoista on vaikea päästä jyvälle. Kiitettävä (korkeatasoinen tuote) ????. Vasta ongelmatilanteet saattavat herättää kysymään, voisiko sen ratkaista jollain vahvistimen tarjoamalla ominaisuudella. Kuuntelun kokonaisarvona muodostuu kuuntelijoiden antamien pisteiden keskiarvosta. Pisteasteikko on 0-10. Voi vain kuvitella, millaista on työskennellä valmistajan teknisessä tuessa. Siksi tätä numeroa tehdessä oli ilahduttavaa tarttua av-järkäleiden jälkeen aivan tavallisen stereovahvistinpinon kimppuun. Hyvä (hyvä tuote, mutta varauksin) ????? Tyydyttävä (keskitasoinen suorituskyky) ????? Välttävä (suorituskyky selvästi alle keskitason) ? Ei suositella 3
010 778 6405 ilmoitusmyynti@hifimaailma.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset Puhelin: 010 778 6400, Faksi: 03 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi Vuosikerta 8 numeroa Julkaisija ja kustantaja Hifi-Mediat Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Puhelin: 010 778 6401, faksi: 010 778 6410 3 Pääkirjoitus Painopaikka 6 Tuoteuutiset ISSN 1796-6507 66 Levyvaliot ja arvostelut vakiot Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. Poimintoja laadukkaista uutuuslevyistä. 81 Hifimarkkinat Markkinapaikka yksityisille ja yrityksille. 82 Tulossa Seuraavassa numerossa? Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Hifimaailma kuuluu EISAn audio/ kotiteatteri -paneeliin. 4 s.10. Toimitus Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401 faksi: 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi 2 2013 sisältö Päätoimittaja Teppo Hirvikunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi Puhelin: 010 778 6401 Toimituspäälikkö Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi Puhelin: 010 778 6404 s.24 Avustajat Jussi Arvio, Jaakko Eräpuu, Riku Hakala, Jukka Halttunen, Matti Hermunen, Mika Kankainen, Mikael Nederström, Kari Nevalainen, Jukka Piispa, Jarno Rannanpää, Pekka Tuomela, Heikki Valsta Ulkoasu Mikko Litmanen Ilmoitusmyynti Pop Media Oy, p
Äänenlaatukin riittää hienosti musiikin kuunteluun. testi 12 NaimUniti 2 -yhdistelmälaite Brittivalmistajan monitaituri on päivitetty vastaamaan nykyajan haasteisiin. Monacor tarjoaa kattavat säädöt basson integroimiseksi pääkaiuttimiin. 76 Tannoy Precision 6.1 ja 6.2 -kaiuttimet Precision-sarjan tarkat jalusta- ja lattiamalli tarjoavat äänen ja ulkoasun osalta enemmän kuin perushintaluokan kaiuttimet. pikakoe 9 TDK A33 -Bluetooth-kaiutin Akkukäyttöinen ja langaton pikkukaiutin on kätevä matka- ja työpöytäkumppani. 10 Philips DCM2020 + Magnat Monitor Supreme 100 Voiko superhalvan minihifisarjan äänenlaatua päivittää kelvolliseksi edullisilla tarjouskaiuttimilla? 19 Marten Heritage Getz 2 -kaiutin Virheettömän ja tasapainoisen esityksen tuottava Getz 2 läpivalaisee äänitteet niin hyvässä kuin pahassa. 40 Atoll Gamme CD400 -cd-soitin ja IN400-vahvistin Persoonallisesti muotoillun ranskalaiskaksikon omaperäinen henki on tervetullut piristysruiske laatikkojen täyttämässä hifimaailmassa. 58 Hermuset: Anthem D2v -av-prosessori ja M1-päätevahvistin Kanadalaisvalmistaja ei tyydy valmiisiin ratkaisuihin vaan suunnittelee itse. Tekeekö se niistä vintagea? 5. 30-vuotisen harrastustaipaleen aikana laitteistoa on hiottu pikkuhiljaa, yksityiskohtiin pureutumalla. nostalgista hifiä 71 Marantz HD88 ja KLH Model Ten CT-38 -kaiuttimet Kaksikko edustaa mainiosti aikakautensa ja alkuperämaansa kaiutinvalmistajia. s.12 s.9 s. Vahvistin taitaa perinteisen radion ohella cd-levyt ja verkkomusiikin. 52 Yamaha CD-N500 -verkko-cd-soitin Yamahan klassisen näköisten stereolaitteiden linja jatkaa menestystaivaltaan modernit sisukset kätkevässä cd-soittimessa. 55 Monacor SAM-2 -subwoofervahvistin Itse tehty aktiivisubbari tarvitsee parikseen vahvistinmoduulin. 74 kokeilu vertailu 24 Stereovahvistimet 450?700 ? Vertailimme mielenkiintoisessa hintaluokassa seitsemän integroitua. Kotiteatterin Statement-sarja edustaa Anthemin parasta osaamista. 62 Sillä korvalla: VTL IT-85 -putkivahvistin Putkihenkisille tutun Manleyn suvusta ponnahtava VTL-tuotemerkki tuottaa integroidulla vahvistimellaan harvinaisen potkaisevaa ääntä. 74 Paradigm SUB2 -subwoofer Kuusikulmainen ja kuusielementtinen järkäle avaa syvimpien taajuuksien kauhut vaivatta ja tasapainoisesti. tietoa & taitoa 36 Näin parannat kaiuttimen ääntä Halvan kaiuttimen valmistuksessa oiotaan usein niin, että pienillä muutoksilla äänenlaatua voi helposti parantaa itse. hifiharrastaja 15 Vesa Kirves Vesan laitteisto päivittyy hötkyilemättä. Otimme ässäksi mukaan myös Yarlandin perinteisen putkivahvistimen. 44 AV-viritinvahvistimet 2000?2800 ? Raskaan sarjan kotiteatterivahvistimessa on liuta hyödyllisiä ominaisuuksia
Kaverin otsassa kaiutin ei oikein toimi, mutta omassa otsassa efekti on mielenkiintoinen.. Sisäänrakennetun, kohinavaimennetun mikrofonin ansiosta laite soveltuu myös handsfreekäyttöön. Tehoksi ilmoitetaan peräti 10 W (RMS). Pieni kaiutin on omiaan nimenomaan mobiilikäytössä. Halkaisijaltaan kaiutin on 55 mm ja korkeus kasassa/avattuna 72/92 mm. Mukana lataus-/äänikaapeli sekä imukuppiteline, jonka avulla kiinnität kaiuttimen esim. Paino 253 g. tuoteuutiset Lukijakysely 1/2013 Edellisen numeron lukijakyselyn palkintona olivat Aurelia Aniara -kaiuttimet. Kyselyyn osallistuneiden kesken suoritetussa arvonnassa onni suosi tällä kertaa Markku Hämäläistä Helsingistä. Kiinnityspinnan koko ja materiaali vaikuttaa suuresti äänenlaatuun. Vain hetken aikaa Kruunuradion myynti- ja markkinointijohtajana toiminut Marko Nykänen on nimitetty yhtiön toimitusjohtajaksi 8.1.2013 alkaen. Samalla Marko Nykäsestä on tullut yhtiön osakas. Merkki siis säilynee toistaiseksi. Philips myi televisionvalmistuksensa jo vuosi sitten hongkongilaiselle TPV:lle. auton tai kodin ikkunalasiin tai kaverin otsaan. Kaiuttimen hinta on 55 euroa. Lisätietoa: www.teknikmagasinet.fi PS. Tuloksena on kuvanlaatu, joka laser-valonlähteen ansiosta pitäisi olla olennaisesti kirkkaampi, kontrastiltaan parempi ja väritoistoltaan luonnollisempi. Projektorissa on nopea kuvansammutus, jolla käyttäjä voi hetkeksi keskeyttää esityksen ja jatkaa sitä välittömästi uudelleen. Pöytään tai ikkunalasiin kiinnitettynä ääni tukevoittuu huomattavasti ja äänessä on havaittavissa jopa bassoa. Onneksi olkoon! Ja muistakaa osallistua uuteen kyselyyn osoitteessa www.hifimaailma.fi/kysely Kruunuradioon uutta voimaa Helsinkiläinen Kruunuradio on jo yli 40 vuoden ajan tunnettu laatuhifin ja kuvantoiston vahvana ammattilaisena. Kaiuttimen kyljessä on napit musiikin ohjausta ja äänenvoimakkuuden säätöä varten. Philips on ilmoittanut myyvänsä muun muassa audioja videolaiteyksikkönsä japanilaiselle Funai Electricille. Sopimuksen mukaan Funai kuitenkin jatkaa Philipsin tuotteiden valmistamista ja myymistä Philips-nimen alla ainakin viiden vuoden ajan. Ylätaajuuksille kaiuttimen päällä on laajakaistaelementti ja lisäksi kaiutin käyttää alustaansa eräänlaisena lisäresonaattorina matalien äänien tuottamisessa. 1920 x 1200 pikselin resoluution tarjoavan laitteen erikoisuus on laser-valonlähde. Kokeilimme kaiutinta ja kuinka ollakaan se todella toimii. Nyt sovitulla kaupalla lähtee loppukin viihdeelektroniikka Aasiaan. 6 Sonylta maailman ensimmäinen 3LCDlaser-projektori Sony on esitellyt seuraavan sukupolven videoprojektorin. Tämä toiminto mahdollistaa myös korkeatasoisten still-kuvien sulavan esittämisen. Projektori tuottaa 4000 lumenin valotehon. Sonyn uutuusprojektorissa päädyttiin laser-valonlähteeseen LED-valon sijasta, koska näin saatiin valmistajan mukaan optimaalinen kirkkaus ja värintoisto. Tätä ennen Marko Nykänen on tehnyt pitkän ura Hifistudio-liikkeissä. Philips lopettaa Hollantilainen elektroniikkajätti Philips aikoo lopettaa kodin viihde-elektroniikkalaitteiden valmistamisen. Kaiutin voidaan liittää usb-väylään ja 3,5 mm audioulostuloon, ja ääni siirtyy myös langattomasti blutooth-yhteydellä. Laser-valonlähde antaa ennennäkemättömiä vapauksia myös projektorin asennukseen, koska laite voidaan kääntää vaikka pystyasentoon. BrightEra 3LCD -tekniikan ansiosta projektori tarjoaa Sonyn mukaan jopa 20 000 tuntia huoltovapaata käyttöaikaa, riippuen ympäristöstä ja asennuksesta. Projektoriuutuus tulee myyntiin kesällä 2013. Lisätietoa: www.pro.sony.eu/ise Bluetooth-värinäkaiutin iZound Nanobeat on ladattavalla akulla varustettu minikaiutin. Rakenne on samankaltainen kuin perinteisellä UHP-polttimolla, eli valo ohjataan 3LCD-kuvanmuodostustekniikan läpi
Cambridge Audio on avannut myös uusitut nettisivut. Lisätietoja: www.highendstudio.fi ja www.cambridgeaudio.com Keniltä kaiuttimia Ken Kreisel on yhdysvaltalainen ammatiäänentoiston piireissä tunnettu ja arvostettu kaiutinsuunnittelija ja yksi Miller & Kreisel Sound yhtiön perustajista. Ken Kreisel suunnittelee ja valmistaa omalla nimellään subwoofereita ammattikäyttöön, mutta myös kotikäyttöön. Uutena aluevaltauksena nyt myös uudet Quattro-Series-kaiuttimet. Mutta nyt kyse on vain minidisc-soittimista. / 651R - 1799 . on maahantuojan mukaan jopa sveitsiläistä linkkuveistäkin etevämpi tapaus. Laitteessa on mm. tuoteuutiset Sveitsiläinen linkkuveitsi Cambridge Audio 752BD ?universaali Blu-ray-soitin/da-muunnin/kuvaprosessori/esivahvistin. Suositushinnat: 351R - 799 . Sen mitat ovat 300 x 250 x 300 mm (k x l x s). Suositushinta on 398 euroa. Lisätietoa: www.or-loudspeakers.fi Myös Sony lopettaa laitteen ominaisuudet, mutta jättää maahantuojan sanojen mukaan ?turhat hilavitkuttimet ja nettikoikottimet pois tarjoten äänenlaatua, jota ei odottaisi saavansa edullisesta kotiteatterivahvistimesta.. Viimeistelyvaihtoehdot ovat maalattu valkoinen ja musta. pienihäiriöisen toroidimuuntajan, erilliskomponenteista toteutetut pääteasteet ja ?XTract. kaksi hdmi-sisääntuloa, dac-sisääntulot äänelle optisena ja koaksiaalisena, sekä sisäisen voimakkuussäädön ansiosta mahdollisuus kytkeä aktiivikaiuttimet tai päätevahvistin suoraan soittimeen. Viisi kappaletta Wolfson WM8740 huipputason da-muuntimia (yhteensä 10 kanavaa) ja ATF-ylinäytteistys (Adaptive Time Filtering) pitävät valmistajan mukaan huolen siitä, että kaikki audiosignaalit ylinäytteistetään 24bit/384kHz resoluutioon. Vuonna 1992 lanseerattu digitaalinen tallenneformaatti on siis tulossa tiensä päähän. Quottroissa käytetään neljää lähekkäin sijoitettua diskanttia, joille kullekin ohjataan jakosuodattimelta hieman erilainen taajuuskaista. Kuvalähteet skaalataan 4K HD-tarkkuuteen Marvell-proses- Kotimainen pikkusubi sorilla. Järjestelmästä ei muodostunut koskaan suosittua, koska laitteet ja tallennelevyt olivat melko kalliita. No kompakti ainakin. Cambridge Audio 752BD:n suositushinta on 1299 euroa. Lisätietoja: www.highendstudio.fi ja www.cambridgeaudio.com Eikä tässä vielä kaikki Cambridge Audio laajentaa myös kotiteatterivahvistimien tarjontaa: uutuusmallit ovat Cambridge Audio Azur 351R, 651R ja 751R. Ne sisältävät mm. ja 751R - 2199 ?. PS. Kotelo on refleksiviritteinen, ja vahvistimen tehoksi ilmoitetaan 130 wattia ja toistoalueeksi 30...50?150 Hz. OR-Loudspeakersin subwoofermallisto täydentyi uudella OR-XSW 1 -subwooferilla. Edullisemmat laitteet ja uudempi tekniikka, kuten Apple iPod ja mp3 olivat viimeinen niitti Minidiscille. Tosin vielä 2002 Sonyn mobiiliosaston presidentti Keiji Kimura uskoi tekniikan muodostuvan jonkinlaiseksi kannettavien laitteiden standardiksi Euroopassa. Vahvistimessa on subsonic-suodatin (20 Hz / 24 dB/okt.), vaiheenkääntö ja tasonsäätö. Verkkotoisto dlna-palvelimilta kuuluu myös ominaisuuksiin. Pienin, mutta maahantuohan mukaan mielenkiintoisin uutuuksista, kompakti 351R 5.1 AV-viritinvahvistin, sisältää kaikki modernin kotiteatteri- Vai onko se sittenkään niin pieni. Niinpä. Tavoitteena saada hallittu ja nimenomaan haluttu suuntaavuus. Ken Kreisel tuotteiden myynti pohjoismaissa: www.lsound.eu 7. Muut valmistajat saattavat vielä jatkaa valmistusta ja joka tapauksessa Sony jatkaa levyjen tuotantoa. Kaiuttimissa käytetään Ken Kreiselin suunnittelemaa diskanttipatteristoon perustuvaa suuntaavuuden hallintaa. -jäähdytystunneliratkaisun, jonka ansiosta laitteen käyntilämpötila säilyy valmistajan mukaan maltillisena kaikissa tilanteissa. FGC-kotelorakenne (Four Grid Cabin) yhdessä digitaalinen Hypex UcD -vahvistinpäätteen ja pitkäiskuisen 8-tuumaisen SLS-elementin kanssa takaavat valmistajan mukaan tarkkuutta ja suorituskykyä äänentoistoon
Laite tukee 4k-teräväpiirtokuvaa ja skaalaa kuvamateriaalin tarvittaessa tähän tarkkuuteen. Lisävarusteena on hankittavissa 299 euro/pari maksavat tyylikkäät kaiutinjalustat. Suomessa kaiuttimet tulevat maahantuojan mukaan myyntiin maaliskuun puolivälissä. Lisätietoja: www.qacoustics.co.uk ja www.kruunuradio.fi langaton yhteys internetiin ja myös Sony Entertainment Networkin elokuva- ja musiikkisisältöön. Bassoelementti on halkaisijaltaan 125 mm ja diskantti 25 mm. Toistoalueeksi ilmoitetaan 64 Hz . Suositushinnaksi 8 ilmoitetaan 499 euroa parita. NFC- ja Bluetooth-yhteydet mahdollistavat musiikintoiston yhteensopivalta älypuhelimelta, taulutietokoneelta tai kannettavalta tietokoneelta. TV Sideview -sovelluksen avulla voidaan älypuhelinta ja tablettitietokonetta käyttää kaukosäätimenä. Koko järjestelmän hintaluokka on noin 1000 euroa. Lisätietoa: www.sony.fi. Yhden kaiuttimen paino on 5,9 kg. Kaiuttimet on saatavana korkeakiiltoisena valkoisena tai mustana. Gelcore-nimellä kutsutussa kotelossa on ikään kuin kaksi koteloa sisäkkäin ja niiden välissä resonansseja vaimentavaa materiaalia. Mitoiltaan 260 x 280 x 170 mm oleva kotelo on refleksiviritetty. tuoteuutiset Töllöön älyä! LA Digital iPTV100 on television hdmi-liitäntään liitettävä pienikokoinen, muistitikun oloinen lisälaite, joka tuo televisioon SMART TV -toimintoja. 22 kHz ja herkkyydeksi 88 dB/W/m jakotaajuuden ollessa 2,9 kHz. Spotifysta, pelata pelejä ja seurata sosiaalista mediaa. LA Digital iPTV100:n käyttöjärjestelmä on Android 4.0, ja Google Play -sisältöpalvelu tarjoaa sille yli 700 000 ohjelmaa ja peliä. Laitetta käytetään mukana tulevalla langattomalla ja taustavalolla varustetulla hiiri/ näppäimistö-yhdistelmällä, jonka ladattava akku tarjoaa näppäimistölle valmistajan mukaan jopa 600 tunnin valmiusajan. Laite tukee 1080p-resoluution teräväpiirtokuvaa, ja siinä on sisäistä tallennustilaa neljä gigatavua. Tallennustilaa voidaan kasvattaa sisäisen MicroSD-korttipaikan avulla. LA Digital iPTV100:n hinta on noin 130 euroa. Lisätietoa: www.ladigital.fi Tyylikäs ja varusteltu 4K Blu-ray -kotiteatteri järjestelmä Sonyn uusi BDV-N9100WW kotiteatterijärjestelmä on tarkoitettu valmistajan mukaan ennen kaikkea tyylikästä, mutta myös viimeisimmän tekniikan sisältävää 5.1.-kanavaista kotiteatterisarjaa haluavalle. Kokonaisuus pitää sisällään blu-ray-keskusyksikön, ohuet pilarityyppiset pääkaiuttimet ja takakaiuttimet, subwooferin ja keskikaiuttimen. Liitä iPTV100 langattomaan verkkoon ja sillä voidaan surffata netissä, katsoa netti-TV:tä kuten Net?ixiä ja YLE Areenaa, toistaa videoita Youtubesta ja katsoa kuvia, soittaa musiikkia esim. Sony BDV-N9100W -järjestelmässä on sisäänrakennettu wlan, jolla voidaan muodostaa Uusi Concepti Briteistä Brittiläinen kaiutinvalmistaja Q Acoustics on esitellyt uuden mallin, joka on niin kokoluokkansa kuin hintansakin puolesta mielenkiintoinen. Concept 20 on pienikokoinen jalustamallinen 2-tie-kaiutin, joka valmistajan mukaan tarjoaa poikkeuksellisen hyvän äänenlaadun, jollaista on voinut kuulla vain huomattavasti kalliimmissa highend-luokan kaiuttimissa. Tämä poikkeuksellisen kova väite perustuu valmistajan mukaan, ei ainoastaan huippuluokan elementteihin ja jakosuodattimeen, vaan myös uuteen kotelon valmistustekniikkaan
Käyttökohteena voisi ajatella jopa taulutelevision äänen parannusta tai pöytätietokoneen multimediakäyttöä. yhteenveto TDK A33 tarjoaa laajat käyttökohteet langallisena ja langattomana verkkovirta- tai akkukäyttöisenä yleiskaiuttimena niin rannalla kuin työpöydälläkin, esimerkiksi tietokoneen lisäkaiuttimena. Bluetooth-yhteys syntyy helposti ja toimii kantomatkansa puitteissa luotettavasti. kuten ei minkään muunkaan vastaavan tuotteen. Lataus toimii vain kun kaiutin on kytketty verkkovirtaan. TDK A33:n ääni ei ole hifiä . pikakoe TDK A33 -bluetooth-aktiivikaiutin Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Valmistaja Monikäyttöinen ja kykenevä bluetoothkaiutin TDK:n pikkukaiutin taipuu moneen. Langattomana ja akkukäyttöisenä se sopii puhelimen tai kannettavan soittimen lisäkaiuttimeksi, langallisena myös työpöydälle ja kotiin. TDK A33 on kompaktin kokoinen, joskin kannettavaksi ja myös kokoonsa nähden sangen painava bluetooth-aktiivikaiutin. Todellisessa käytössä tämä on turhan lyhyt. Liitäntöihin kuuluu myös usb-portti, josta voi ladata matkapuhelinta tai muuta usb-yhteensopivaa laitetta. Matkapuhelimen kanssa laite toimii siis myös kätevänä handsfree-kaiuttimena, ja se sisältää jopa isokokoisen vastauspainikkeen. Se sisältää kaksi 1,5-tuumaista laajakaistaelementtiä sekä yhden 2,5 tuuman subwooferin yhdistettynä kahteen 2,5 tuuman passiivisäteilijään. Sisäänrakennetun vahvistimen tehoksi ilmoitetaan 2 x 3 wattia pääkaiuttimille ja 9 wattia subwooferille. Kaiutin toimii langattomasti matkapuhelimen tai minkä tahansa bluetoothilla varustetun laitteen kanssa. Laite oli helppo parittaa matkapuhelimeen. Kaiutin voidaan kytkeä myös johdolla (3,5 mm plugi) mihin tahansa äänilähteeseen. Äänenlaatua voisi kuvailla jopa tukevaksi, vaikka bassotoisto on enemmänkin ylemmän bassoalueen kuminaa kuin oikeaa bassoa, mutta yleissävyltään ääni on lajissaan selkeä ja kelvollinen. Huomionarvoista on kaiuttimen äänenpainevarat. info TDK A33 bluetooth-aktiivikaiutin Hintaluokka: Maahantuoja: Lisätietoja: 250 ? AV-Komponentti Oy www.avkomponentti.fi, www.tdkperformance.com Tekniset tiedot: Mitat (l x k x s): Paino: Kaiutinelementit: Teho: Langaton yhteys: Liitännät: Akku: Muuta: 241 x 95 x 51 mm 1,2 kg 2 kpl (vasen/oikea) 1,5 tuumaa kokoäänialue, 1 kpl 2,5 tuumaa matalat taajuudet, 2 kpl 2,5 tuumaa passiivisäteilijä 2 x 3 W+ 9W (subwoofer) Bluetooth (2.1), a2dp/aac, handsfree-toiminto aux-sisääntulo (3,5 mm), dc (12 V), usb (vain lataus 5 V/1 a) Ladattava NiMH, vaihdettavissa Roiskevesi- ja pölysuojattu (IP64) 9. Lisäksi se toimii puhelimen handsfree-kaiuttimena. Kaiutin ei kavahda kosteutta eikä likaa. Miinuksena liikuteltavalle laitteelle voidaan mainita suurehko paino, lyhyehkö käyttöaika akulla sekä kantohihnan ja -laukun puute. TDK A33 on monipuolinen ja ennen kaikkea kokoisekseen uskomattoman paljon ääntä tarjoava kaiutin. Erityisesti työkoneen ääressä käyttötapaa puoltaa handsfree-ominaisuus. Mobiilikäytössä A33 toimii sisäänrakennetulla ladattavalla akulla, jonka kesto on kuunteluvoimakkuudesta riippuen 5?6 tuntia
Alle 180 eurolla vastaavia ominaisuuksia ja äänenlaatua saa etsiä pitkään. Äänessä ei ole pahoja värittymiä. 10 Tässä hintaluokassa näitä kaiutinliittimiä voidaan pitää korkealuokkaisina. Sarjan mukana toimitettavien kaiuttimien laatu on erittäin huono. Liitäntöjä saisi olla enemmän kuin etupaneelin yksi aux-sisääntulo, ja sävynsäätöjen toiminta voisi olla paremmin suunniteltu, mutta täytyy muistaa hinta. Mittasimme mielenkiinnosta laitteen taajuusvasteen ja teimme powercube-tehomittaukset. Sarjat pystyisivät siis paljon parempaan äänentoistoon kunnollisilla kaiuttimilla, mutta ilman kaiuttimia sarjoja ei valitettavasti myydä, ja tuntuu tyhmältä maksaa turhasta. Vaan entäpä kun Mustan Pörssin verkkokaupassa oli tarjolla asiallisen ja tyylikkään näköinen, lataavalla iPhone/iPad-telakalla ja usb-liitännällä varustettu Philips DCM2020 cd/viritin-minihifisarja hintaan 99 euroa. Tässä loistava paketti vaikkapa ensimmäisiksi stereoiksi ja miksei muuhunkin käyttöön. tiedetään, samoin alle kahdensadan euron pakettistereot. Niiden laatu on kaikkea muuta kuin hifiä, mutta voiko halvan minihifijärjestelmän tuunata laadukkaaksi hankkimalla siihen paremmat kaiuttimet. Cd ja radio kuuluvat hyvin, ja niiden käyttö on helppoa. Sarjan kokoäänialueen kaiuttimet olivat odotetusti erittäin huonot, vaikka valmistaja lupaakin bassorefleksikaiuttimien ?tehostavan suosikkien kuuntelua?. Itse laite toimii hienosti. Se jaksoi syöttää ongelmitta jopa hankalaa kuormaa, mikä on hämmästyttävä suoritus 99 euron laitteelta. Toistovasteissa oli nähtävissä matalien taajuuksien loiva vaimentuma (noin -2,5 dB/40 Hz), mutta tästä saattaa olla jopa hyötyä pienillä kaiuttimilla. Ja nekin tarjouksesta. Edullisten hifisarjojen elektroniikka voi olla laadultaan asiallista, mutta niiden kaiuttimet ovat lähes poikkeuksetta huonoja tai erittäin huonoja. Magnatien normaalihinta on 149 euroa parilta, mutta tämän hintaluokan kaiuttimilta ei silti sovi vielä odottaa mitään ihmettä. Keskialueen toisto on hieman verhoutunut, mutta toisaalta se ei ärsytä. Tehoa Philips ei ehkä anna kovin paljon, mutta kuitenkin sen mitä on luvattu. 149 euroa) Ostospaikka: Expert-verkkokauppa Rakenne: 2-tie, suljettu Impedanssi: 4 ohmia Toistoalue: 42 Hz?34 kHz Tehokesto (rms/hetkellinen): 55/110 W Herkkyys: 89 dB Basso/keskiääni-elementti: 110 mm Diskanttielementti: 13 mm kalotti Jakotaajuus: 3,5 kHz Mitat (l x s x k): 145 x 195 x 235 mm. Itse asiassa sarjat kannattaisi myydä aina ilman kaiuttimia ja jättää päätös niiden laadusta ja hankintahinnasta kuluttajalle. yhteenveto Kokonaisuutena Philips ja Magnat ovat hinta/laatu-suhteeltaan erinomainen yhdistelmä. Hintaluokassaan kaiuttimet ovat kuitenkin erittäin hyvät, vaikka kriittinen korvamme niistä virheitä löysikin. Kaiuttimien bassotoisto on vapaasti sijoitettaessa hieman ohut ja ponneton. Sarja on tietysti kauko-ohjattava, ja etupaneelista löytyy vielä 3,5-millinen aux-sisääntulo ja kuulokelähtökin. Diskantti on sävyltään aavistuksen sihisevä, mutta tasoltaan silti sopiva. Seinän lähelle, tason päälle tai hyllyyn sijoitettuna bassot saavat kuitenkin lisää voimaa. 149 euroa) Ostospaikka: Musta Pörssi -verkkokauppa Ominaisuudet: cd-soitin, iPhone-/iPod-/iPad-kelkka, usb-liitäntä, 3,5 mm sisääntulo etupaneelissa, kuulokelähtö, fm/rds-radio, 20 pikavalintaa, vahvistimen jatkuva teho 2 x 10 W, toistoalue 40?20 000 Hz, kello, herätys, uniajastin, sävynsäädöt, äänensävyn esiasetukset, bassokorostus, kauko-ohjain Vakiokaiuttimet: kokoäänialueen kaiuttimet, bassorefleksi Mitat (l x s x k) Pääyksikkö: 20 x 21 x 11,8 cm Paino: 1,4 kg Magnat Monitor Supreme 100 -kaiuttimet Hinta: 79 euroa/pr (kampanjahinta, svh. Samalla pärjätään hieman pienemmällä vahvistinteholla. Korkeilla taajuuksilla oli havaittavissa kaiutinkuormasta riippuen joko toiston vaimentumista tai korostumista, mutta senkään ei pitäisi olla häiritsevää. Potkua paremmilla kaiuttimilla Sarjan alkuperäisten kaiuttimien ääni oli luokaton, mutta niiden tilalle hankitut 79 euron tarjoushintaiset saksalaiset Magnat Monitor Supreme 100 -kaiuttimet tekivät yhdistelmästä kertaheitolla oikean hifi-laitteen. pikakoe Philips DCM2020 -mikrojärjestelmä + Magnat Monitor Supreme 100 -kaiuttimet Teksti: Taneli Kunnas Kuvat: Markus Paajala Laadukas minihifijärjestelmä alle 180 eurolla? Muutaman sadan euron ?hifisarjat. Bassot soivat pehmeästi ja silti tasapainoisesti korostumatta liikaa. Pienellä lisäpanostuksella saisi paljon paremman lopputuloksen. Ja laitteen iPhone-telakkaan saadaan tarvittaessa vielä bluetooth-yhteyskin niin sanotulla blutooth-telakka-adapterilla. Samaan aikaan myös Expert mainosti Magnatin 150 euron hintaisia 2-tie-hyllykaiuttimia 79 euron tarjoushintaan. Tästäpä voisi saada ihan asiallisen kokonaisuuden vain 178 euron yhteishinnalla. Philipsin yhdistelmä osoittautui kaikin puolin asialliseksi, vaikka se onkin hieman muovinen eikä paina juuri mitään. Päätyipä testilaitteistokin toimistomme stereoiksi. info Philips DCM2020 -mikrojärjestelmä + Magnat Monitor Supreme 100 -kaiuttimet Philips DCM2020 cd-radio mikroyhdistelmä Hinta: 99 euroa (kampanjahinta, svh
Harman Kardon is a trademark of HARMAN International Industries, Incorporated, registered in the United States and/or other countries. From its integrated Blu-ray 3D. AirPlay is a trademark of Apple Inc., registered in the U.S. BDS 877. Features, specifications and appearance are subject to change without notice.. Connect to a superior surround experience. The ?beautiful/sound? logo is a trademark of HARMAN International Industries, Incorporated. Blu-ray 3D is a trademark of the Blu-ray Disc Association. All rights reserved. and other countries. Get connected at harmankardon.com © 2012 HARMAN International Industries, Incorporated. The Bluetooth ® word mark and logo are registered trademarks and are owned by the Bluetooth SIG, Inc., and any use of such marks by HARMAN International Industries, Incorporated, is under license. player with built-in AirPlay software and Bluetooth ® technology to our hallmark pin-drop clarity and uninterrupted bass, this home theatre system will set your media free
Ryhmästä noin viidennes kuuntelee tai käyttää näitä palveluita jatkuvasti. Enimmäkseen käyttö tapahtuu tietokoneella, mutta jo 7 % heistä kuuntelee palveluita jollain erillislaitteella. Markkinoille onkin tullut yhä suurempi joukko yhdistelmälaitteita, joiden ominaisuuksiin lukeutuvat täydellisen vahvistimen ja verkkosoittimen ohella joskus myös radioviritin sekä cd-soitin. Brittiläinen raskaamman hifin valmistaja Naim oli yksi ensimmäisistä tällaisten laitteiden kehittäjistä. 12 Vuonna 2009 markkinoille tuli lajissaan kohtuuhintainen NaimUniti, jonka kuorien sisällä oli verkkosoitin, fm- ja dab-viritin, internet-radio, cd-soitin, kelloradio sekä esivahvistin ja 50 watin päätevahvistin. Laitteen muotoilu noudatti Naimin muusta tuotannosta tuttua omaperäistä ja tummanharmaan pelkistettyä linjaa, jonka äärellä on helppo toistaa viisaus, että ?kauneus on katsojan silmässä?. Samaan koteloon pakatun laitteen monet osat ja toiminnot olivat liki sellaisenaan peräisin valmistajan erillislaitteista. Viime syksynä olivat vuorossa toisen polven NaimUniti 2 sekä hivenen vaatimattomampi ja edullisemmin hinnoiteltu UnitiLite.. testi NaimUniti 2 -yhdistelmälaite Teksti: Heikki Valsta Kuvat ja mittaukset: Mauri Eronen Toisen polven monitaituri Brittiläinen Naim toi nelisen vuotta sitten markkinoille yhdistelmälaitteen, joka taitaa perinteisen radion ohella modernit lähetykset sekä muut oleellisimmat formaatit. Toissa vuonna julkistettiin Uniti-sarjan lippulaiva SuperUniti, jonka vahvistin on sama kuin Supernaitin 80-wattinen. Nyt laite on päivitetty nykyajan haasteisiin. Viime vuoden lopulla Suomessa tehtiin verkkopalveluja aktiivisesti käyttävien joukossa kyselytutkimus, jossa selvisi, että peräti 86 prosenttia on kokeillut jotain musiikin suoratoistopalvelua, kuten internet-radioita ja Spotify-musiikkipalvelua. Raskaamman hifin perinteestä sai tuntuman myös laitetta pakkauksesta purettaessa, sillä sen paino ja tukevan oloinen rakenne tekivät vaikutuksen. Ydinperheestä suureksi katraaksi NaimUniti sai hyvän vastaanoton, ja seuraavana vuonna markkinoitiin sen pikkuveli, UnitiQute, josta poistettiin cd-soitin, ja pienempi, 30 watin vahvistin pakattiin kapeampaan koteloon
Uusissa Uniti-perheen laitteissa iPod tai mp3-soitin liitetään etulevyn usb-liittimen kautta ilman erillisiä komentoja tai varmistuksia. tai 90 W/4 ?). Liitintä voi käyttää myös soitinten akun lataamiseen. Monipuoliset liitännät Naimin Uniti-sarjan laitteissa on hieman toisistaan poikkeava valikoima analogisia ja digitaalisia liitäntöjä. Valmistaja usko edelleen myös perinteiseen din-liittimeen, joita NaimUniti 2:ssa on kaksi kappaletta: nelinapainen etuvahvistimen lähtöliitäntä, johon voi liittää tehokkaamman päätevahvistimen sekä viisinapainen tuloliitäntä erilliselle levysoittimen etuvahvistimelle. Laitteeseen ei voi kytkeä levysoitinta sellaisenaan, vaikka sisääntulojen valikossa onkin phono-asento. Subwoofereiden monosignaalia varten on kaksi analogista rca-liitintä sekä analoginen rca-linjaulostulo. Suomesta niitä on tarjolla yli 70 kappaletta. Laitteen virran oletetaan pidettävän jatkuvasti päällä, mutta sen voi myös sammuttaa takana olevasta kytkimestä. 2. Radiopalveluja tarjoaa vTuner, josta löytyy lukematon määrä radiokanavia eri musiikinlajeilla ja sisältöprofiileilla luokiteltuna. Kanavia voi etsiä myös maiden ja maanosien mukaan. Ja jos valikoima loppuu kesken, minkä tahansa suoratoistopalvelun url-osoitteen voi tallettaa omalle tililleen. Näytön haasteet Naimin muotoilun yksi perinne liittyy laitteiden vihersävyiseen näyttöön, jonka pienimpiä yksityiskohtia ja toimintoja ei erota muutaman metrin päähän. Optisen sisääntulon suurin näytteenottotaajuus on 96 kilohertsiä. Liitinvalikoima on melko pelkistetty tavanomaisiin viritinvahvistimiin verrattuna. Laadukkaan cd-soittimen sijoittaminen monipuoliseen laitteeseen on vaatinut hieman suunnittelua osien sijoitteluun. Sen avulla iPhonessa näkyvät ohjauskomennot ja tiedot musiikkikappaleista, tiedostoista ja radiokanavaista. Monilla levy-yhtiöillä ja musiikkipalvelujen välittäjillä on koko ajan tarjolla digitaalisesti yhä tarkempia ja resoluutioltaan isompia tiedostoja. Samalla tehtiin parannuksia myös cd-soittimeen sekä da-muuntimeen. Laitteen etupaneelista mallin uudistusta ei huomaa, ja takapuolella ainut muutos on iPodin leveän liittimen poisjättäminen. Takapaneelissa myös kaiutinliitäntäparit noudattavat perinteitä ja ovat tavallisia 4 millimetrin banaanimalleja. Takana ovat lisäksi antenniliittimet, lan-portti sekä mini-usb huoltoa ja päivityksiä varten. Käteenkäypä säädin Uniti-sarjan kaukosäätimet istuvat mukavasti käteen ja tarjoavat toiminnot sekä cd-soittimen ohjaamiseen että säätöjen tekemiseen. Cd-levyn keskiön päälle asetetaan klamppi, joka magneetin avulla lukitsee kiekon pyörittimen akselin ympärille. Cd-soitin perinteistä Naimia Naimin yhdestä kulmasta saranoitu, puolikaaren muotoinen cd-soittimen kelkka on yksi omaperäisimmistä. Se on täysin käsikäyttöinen, mikä seikka voi kaukosäätimeen tottuneelle aiheuttaa ylimääräistä ähinää. Digitaalista ulostuloa ei ole, mikä saattaa joitakin harmittaa. Sen sijaan digitaalisia sisääntuloja on 3 kaksi kappaletta, koaksiaalinen ja optinen. testi NaimUnitin päivityksen myötä sen vahvistimen teho kasvoi parikymmentä wattia (70 W/8 . Norjassa ja Tanskassa tai laitteen kotimaassa Englannissa. Internetin radiopalveluja hallinnoidaan perustamalla Naimin sivustolle oma tili. Rajoit- 1 2 teen huomaa esimerkiksi uusien nettiradioasemien hakemisessa tai laitteen säätöjen tekemisessä. Näytön voi säätää mykistystilassa himmenemään ja näyttämään kellonaikaa. Paremman käyttöliittymän laitteelle saa lukemalla sen toimintoja Applen iPhonella, iPodilla tai iPadilla. Mukavaa on se, että muistipaikkoihin voi mielivaltaisesti tallettaa rinnan sekä fm-kanavia että internet-radioiden osoitteita. Dab-radiolla ei valitettavasti enää, tai vielä, tee meidän maassamme mitään. Tässä suhteessa Naimin uudet yhdistelmälaitteet eivät jätä käyttäjäänsä pulaan. NaimUniti2:n tukemat tiedostotyypit ovat wav, flac, Apple Lossless (96 kHz), aiff, aac, mp3, Windows Media Audio, Ogg Vorbis, lpcm ja m4a. Laitteen sisäinen arkkitehtuuri tukee verkkoyhteyksien, usb-liittimen ja koaksiaalisten sisääntulojen kautta tiedostoja 24-bittiseen syvyyteen ja 192 kilohertsin näytteenottotaajuuteen asti. Mutta laitteessa soivat ongelmitta myös 32-bittiset äänitteet. 1. Luukku ja kelkka ovat sinänsä tukevan ja laadukkaan oloiset. Soitin, kuten laite kokonaisuudessaankin, on niin hiljainen, ettei siitä kuulu kuuntelupaikalle mitään häiriöitä. 13. Tätä tarkoitusta varten tarvitaan internetistä erikseen ladattava Naimin ilmainen n-Stream-sovellus. Kokonaisuudesta ison osan vie reilun kokoinen verkkomuuntaja. Muiden Naimin laitteiden tavoin virransyöttöä voi edelleen parantaa erikseen ostettavalla virtalähteellä. 3. Myös etupaneelissa on 3,5 millimetrin plugiliitin yhteisesti sekä analogista että digitaalista sisääntuloa varten ja sen vieressä vastaavan kokoinen kuulokeliitäntä. Toisin ovat asiat esim
Päätteiden kohtuullinen antoimpedanssi ei tavallisella kaiuttimella tee taajuusvasteeseen merkittäviä poikkeamia. Virranantokyky ja päätteen mitoitus ovat reilut, ja vahvistin ohjaa vaivatta hankaliakin kuormia. Kuuntelukaiuttimina käytetyillä Gradientin Evidenceillä soinnissa ei ollut havaittavaa eroa kalliimpaan SuperUnitiin verrattuna. On ehkä tarpeista ja käyttötottumuksista kiinni, kumpi näistä kahdesta on soveliain. 14 Naim Uniti 2 ? Onnistunut kokonaisuus ? Laadukas viimeistely ? Riittävä teho kotikäyttöön ? Internet- ja fm-radioiden pikavalinnat ? Tasapainoiset sointiominaisuudet ? Tavanomaisen voimakkuudensäätimen puuttuminen ? Cd-soittimen käyttö vaatii kärsivällisyyttä ? Digitaalisen lähtöliittimen puuttuminen. Monipuolisen yhdistelmälaitteen käyttäjä kaipaa myös vaivattomuutta, jota voisi ehkä vieläkin parantaa toisenlaisella cd-soittimen rakenteella. Muutaman muun yhteislaitteen ominaisuuksiin kuuluva Spotify-kuuntelu Naimista puuttuu, ainakin vielä. NaimUniti 2:n vahvistin vaikuttaa laadukkaalta, eikä sen voimakkuutta tarvinnut normaalioloissa milloinkaan säätää asteikon puoltaväliä kovemmalle. Naimin kalliimpi SuperUniti tarjoaa vielä enemmän tehoa ja erinomaisen laadukkaan voimakkuudensäätimen, mutta siinä ei ole sisäänrakennettua cd-soitinta. Eri asemien välillä joutuu varautumaan jopa yli kymmenen sekunnin odotteluun, kun osoitteet latautuvat, ja sama viive toistuu, vaikka osoitteet on talletettu muistipaikoille. Fm-kanavat toki vaihtuvat sujuvasti. Sekä internet-radioiden monenlaisten streamien että testinä kokeiltujen wav-, flac-, aac- ja mp3-tiedostojen erilaiset formaatit ja resoluutiot toistuivat usbtikulta tai massamuistilta vaivatta ja häiriöttä. Sen kaikki toiminnot ovat teknisesti ja ääneltään laadukkaita. Laitteen voi myös pyytää soittamaan tiedostoja reitittimeen kytketyltä pc:ltä. Hintaeroa näillä kahdella laitteella on 600 ?. Pc-tukea varten internetistä täytyy kuitenkin ladata erillinen lisäohjelma, Allegro Media Server. (sininen käyrä). Jitter da-muuntimena analogisista linjalähdöistä koaksiaalisella s/pdif-otolla. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm 32/114 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm 89/136/176 W Virranantokyky, 1 µs 37 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz 0,23 ohm Linjatulon impedanssi 77 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W 0,1/0,1 dB Pohjakohina, 1000?10000 Hz ?94 dBV PowerCube-tehomittaus eri kuormilla ja vaihekulmilla. Kaiutinanto Häiriöetäisyys, A-paino Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd Kanavaerotus, 1/20 kHz Yliohjaustaso Jitter analogi 77 dB 0,018/0,009 % 0,004/0,008% 91/86 dB >3 V - coax 77 dB 0,021/0,009 % 0,004/0,005 % 90/74 dB - Linja-anto Antojännite Häiriöetäisyys, A-paino Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd Kanavaerotus, 1/20 kHz Kanavatasapaino Linearisuus, 16/24 bit Jitter coax 1,8 V 103 dB 0,005/0,005 % 0,002/0,001% 97/69 dB 0,0 dB ?95/101 dBFS 126 ps cd 1,9 V 102 dB 0,003/0,002 % 0,001/0,001 % 89/62 dB 0,0 dB ?96/- dBFS 120 ps Mittaustulokset ovat keskinkertaista häiriöetäisyyttä lukuun ottamatta moitteettomat. Pääkaiuttimien asetus ?small. Pääkaiuttimien asetus ?small. Itse en havainnut mitään häiriöitä tai pätkimisiä, vaikka valmistaja suositteleekin langallista yhteyttä. info Hinta: Lisätietoja: 3 590 euroa www.naimaudio.com, www.kruunuradio.fi Tekniset tiedot: Mitat (kxlxs): Massa: Otot: Annot: 8,7 x 43,2 x 31,4 cm 11,7 kg 2x optinen, 2x koaksiaali, 3x rca, levysoitin (din), usb, 3,5 mm, ethernet, wlan, fm rca, sub out, esivahvistin, kaiutin yhteenveto Kokonaisuutena tarkastellen NaimUniti 2 on yhdistelmälaite, josta on vaikea osoittaa heikkoa kohtaa. Naimin kuulokevahvistin soi Sennheiserin HD-650-kuulokkeilla aavistuksen kuivemmin ja hillitymmin kuin verrokkina käytetty Musical Fidelityn putkivahvistin. Naimin cd-soitin kuulosti stereo-kuvaltaan vakaammalta ja tilavaikutemaltaan aavistuksen jäsentyneemmältä kuin digitaalisesti koaksiaalikaapelilla kytketty vanha Sonyn vertailusoitin (CDP-557ESD). Naimin sointi oli myös karvan verran tummempi, mutta matalampien bassojen osalta samalla kuivempi. Toisaalta piti jälleen hämmästellä, kuinka laadukkaalta moni internetradion ohjelma tai kanava kuulostaa hieman pakattunakin. Käyttöönotto vaivatonta Laitteen asentaminen ja kytkeminen ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia. testi NaimUniti 2 -yhdistelmälaite Toiminnot ja laitteen käyttö ovat perinteiset näyttöä myöten. AirPlayn tukea Naimin laitteissa ei toistaiseksi ole. Naimin voi kytkeä myös langattomaan reitittimeen laitteen taakse kiinnitettävän wi-fi-antennin avulla. Riippuu reitittimen tai laitteiden sijoittelusta, kuinka häiriöttömästi musiikki toistuu. suodattaa alimmat taajuudet pois 100 hertsin taajuuden alapuolelta, mutta subwooferlähtö on aina suodattamaton. kuunteluarvio Asiallisen tuntuinen laite, jossa mikään osa-alue ei jää kuuntelun laadukkuudessa kokonaisuutena muiden jalkoihin. Harvinaisempi näkymä on näyttöön saatava listaus kaikkien raitojen erilliskestoista. Sen sijaan joskus hieman harmittava ominaisuus on se, että soitin pysähtyy ja palautuu alkuasentoon heti, jos ohjelmavalitsimella painaa toista sisääntuloa. Tämä toiminne esti myös sujuvan AB-kuunteluvertailun referenssinä käytetyn toisen cd-soittimen kanssa, joka oli kytketty digitaalisesti toiseen sisääntuloon. mittaustulokset Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Tällöin Naimin näytöllä näkyvät tietokoneen musiikkikirjasto. Lan-kaapelin kiinnittämisen jälkeen laite osaa kytkeytyä reitittimeen ja muodostaa verkkoyhteyden. Kun sisääntuloksi valitsee iradio, näytöltä voi välittömästi ryhtyä selaamaan loputtomalta tuntuvaa luetteloa internet-radiokanavien tarjonnasta. Lisäksi Windowsissa pitää olla Windows Media Playerin versio 11 tai uudempi. Applen koneissa tiedostot täytyy siirtää ensin iTunesin kansioon
Se on sellaista osien pyörittämistä laitteiden kesken, sen kokeilemista, miten niistä irtoaa paras hyöty.? Näin Vesa kertoo cd-soittimeensa tekemistään modauksista. Halu tehdä omia kokeiluja kuuluu Vesan luonteeseen. Silti menossa ovat vasta toiset hifikaiuttimet, ja nekin on hankittu jo 1980-luvulla. Kovin hitaita ovat olleet Vesan liikkeet myös elektroniikan kanssa, mutta yksityiskohtiin pureutuminen vie aikaa. Vesan laitteiston sydän: Atma-Sphere M-60 Mk2.3 ?päätemuuntajattomat päätteet. Olen huomannut, että ei ole laitetta, jota ei voisi parantaa.? 15. ?Olen aina purkanut ja koonnut laitteita. Insinööriopintojen aloituspaikka jäi aikoinaan käyttämättä, kun it-ala vei. Vasta näiden hankinnan jälkeen ääni asettui Vesan pitkään toivomalle tasolle. ?Aluksi kaikki virtalähteen konkat menivät vaihtoon. Mutta eipä kiirehditä asioiden edelle. Cadillacilla Forsel Vesa sanoo olevansa insinööriluonne. Sitten hankin superkellon ja oivalsin, että sen olisi pitänyt olla ensimmäinen modaus!? ?Signaalitielle laitoin yhden mikron Oimp V-Capit, pari M60-päätteistä poistamaani Rel-Capia ja Teflon V-Capit. Vesa Kirves Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Mauri Eronen hifiharrastaja Neutraali on kaunista Vesa Kirves on harrastanut äänentoistoa ainakin 30 vuotta. Laitoin tilalle Rubikonit, sitten aloin leikkiä perusregulaattoreilla ja huomasin, että niissä oli äänieroja. Sitten kokeilin superregulaattoreita ja sama juttu. Isoja eroja. Pyöritinpuolen elkot vaihdoin Black Gateihin. Tein muutokset vähitellen. Siitä alkoi Vesan harrastamisen viimeisin jakso, jota värittää vakavampi kvasi-zeniläinen diyhenkinen asioiden ytimeen meneminen
Kaiuttimet olivat ?jotkin pienet suomalaiset?. Noihin aikoihin Vesa myi avoautonsa . Vesan mukaan tästä seuraa, että kannattaa hankkia laite, jonka peruskonstruktio hyvä, mutta komponentit halvat ja modattavat. Vesalle kolme parannusmahdollisuutta on yli muiden. Kaiuttimet ovat edelleen mallia Snell CII. Monet alkuperäisistä sisuskaluista ovat saaneet kyytiä Vesan käsittelyssä. 16 Vesa muistelee rakentaneensa ensimmäiset vahvistimensa ja kaiuttimensa jo 1970-luvun puolella. Musiikkia hän on kuunnellut aina, mutta vasta 1980-luvulla Ruotsissa asuessaan häntä alkoi kiinnostaa parempi ääni. Ääni ei ole kaiuttimien takana tai jossain, vaan kuuntelija on samassa tilakuvassa. ?Se oli mahtava soitin klassisella musiikilla, paras kaikista, mutta ei pysynyt rytmissä rytmimusiikilla! Varsinkin kovissa potkuissa se laahasi. Ohvon vahvistin alkoi osoittautua ?löysäksi?. Atmojen bravuuri on, että ne tuovat muusikot tilaan. Eikä ihme, sillä Vesan mukaan vinyyliääni on edelleen ?toiselta planeetalta?. Virtasuotimia tai upseja Vesa ei ole harkinnut, koska hänen kokemuksensa mukaan, mitä lähempänä virtapuolen modaukset ovat putkia, sitä suurempi vaikutus virran laadulla on. Tarina Ralph Karstenin Atma-Sphere MP-3 -esivahvistimesta on kuvaava. ?Halusin aloittaa highend-tason harrastamisen. Tärkeää valinnassa oli tietenkin äänen laatu, mutta myös äänen määrä! Että ääni potkii ja menee alas. Kun kiinalaiset putkivahvistimet rantautuivat Suomen niemelle, Vesa hankki Cayinin putki-integroidun EL34/KT88-putkilla. ?Otin sen molemmilla putkilla ja totesin pian, että EL34 oli paljon musikaalisempi. ei ole yhtään parempi kuin sen osat. Ensimmäinen on signaalitien konkat, toinen virransyöttö ja virtalähde romppeineen ja kolmas digisoittimien kellotus. ja osti rahoilla Forsel Air Borne -levysoittimen tangentiaalivarrella ja ilmapumpulla. KT88:sta puuttui herkkyys, se oli kömpelö soinniltaan! JJ EL34L:t olivat parhaat EL34:set. Kun tuohon lisää Tent Labin b-dacin, on koossa Vesan nykylaitteisto. Kaksi asiaa kiinnittää huomion. ?Tungsolit ovat rapsakat, epäputkimaiset, eivätkä lainkaan pehmeäsointiset. hifiharrastaja Vesa Kirves ääni huononi heti. Pidin siitä. Jos perästä puuttui L-kirjain, Maailman paras putkivahvistin Cayinin osoittautuessa soinniltaan liian romanttiseksi ja pehmeäksi Vesa ryhtyi miettimään, kuten aina, mikä olisi paras vaihtoehto, mitä maailmalla on tarjota. Roimasti parannellun soittimen sisältä löytyy Philipsin TDA1546 DAC-siru, Burr-Brown OPA604 dual-mono op-ampit ja pari putkea analogiaosassa. 2. Atma-Spheren loppun asti balansoitu MP-3 ?esivahvistin seitsemällä 12AT7-, kahdella 6SN7GTja kahdella 12AU7putkella. Vesa hankki ensimmäisen digisoittimensa vasta 20 vuotta cd-levyjen lanseerauksen jälkeen. Vesan cd-soitin on alun perin Marantz CD-38:sta kehitetty ja monen modaajan suosima AH Njoe Tjoeb 4000, modaajien ykkösmaasta Hollannista. Ennen Ohvoja Vesa ehti kokeilla esimerkiksi Jean Hiragan 50W-vahvistinta, mutta ?se tappoi musiikista rytmin?. Putkien toimivuus on aina sijaintikohtaista?, Vesa muistuttaa. Seuraavaksi olivat vuorossa signaalitien konkat, koska konkka on Vesalle ?surkea komponentti. Sitten 2000-luvun alkupuolella Vesa kiinnostui harrastajien suosimista putkivahvistimista, vaikka lähtökohtaisesti ei tykännyt lämpimästä äänestä. Halusin tietää, mikä olisi kaikkein maagisin parannus.? Niin löytyi Atma-Sphere M60 -päätteet Espanjasta. Muitakin vaihtoehtoja oli, kuten Lammit, mutta niiden hinta oli aivan liian kova. Putket ovat tärkein modauskohde. Putkien välillä on valtavat erot!? 1 2 1. Kun Vesa hankki laitteen, ensimmäinen operaatio oli tottakai putkien rollaus, kunnes löytyi ?mahtava kombinaatio nosseja?: Ranskassa valmistetut Mullardin 12AU7:t ottoon ja Tungsolin 6SN7:t antoon. Vesan ensimmäinen kunnon levysoitin oli Well Temepered Classic ja vahvistin Ohvon fet-integroitu. Atmat ovat tässä paremmat kuin mitkään toiset kuulemani vahvistimet.? Pari vuotta ennen päätteitä Vesa hankki AH Njoe Tjoeb 4000 -cd-soittimen ja pari vuotta sen jälkeen Atma-Sphere MP-3 -etusen. Nämä asettavat selvät reunaehdot äänen laadulle. Ne antavat hyvää potkua äänelle. Toisaalta tiedetään, että laitteiden hinnasta komponenttien osuus on vain 10 %. tai koko ketju . Muissa paikoissa ne eivät toimineet. Nykyinen Alphason Sonata on hyvä yleissoitin, mutta ei yhtä hyvä klassisella kuin Forsel?, Vesa muistelee kaiholla. Pienet suomalaiset kaiuttimet vaihtuivat Snellin CII-malleihin vuonna 1989. vuoden 1971 Cadillac Eldorado . Toiseksi, kaikki hänen laitteensa, tarkoituksella tai ei, oikein yllyttävät modaamaan eli tekemään parannuksia. Kolmenlaisia parannuksia Vesan harrastaminen lähtee siitä, että laite . Ne ovat hyvät, mutta vain tuossa kohdassa. ?En tykkää minimalismista, autossanikin oli aikoinaan 1500-wattiset systeemit!? ?Tiesin, että putkissa ei ole trankkujen raakaa vääntöä, mutta päätemuuntajattomat Atmat olivat teknisesti mielenkiintoiset ja rakenteeltaan yksinkertaiset
Sitten taas raaskin hankkia nykyiset Burson discrete -operaatiovahvistimet. ?En halua pehmeää ja värittynyttä soundia, vaan musikaalista, neutraalia ja sähäkkää ääntä.? Mutta mikä Teflon-konkista olisi paras. Onko hyöty varmasti uhrauksen arvoinen? Lopulta Vesa otti ratkaisevan askeleen ja hankki kahdeksan V-Capia signaalitielle, eikä ole katunut. ?Esimerkiksi Wiman konkat ovat teknisesti laadukkaita, mutta eivät soi signaalitiellä hyvin. Speksit ovat hyvä lähtökohta, mutta eivät yksin ratkaise mitään, kuuntelu ratkaisee?, Vesa toteaa varmalla äänellä. MP-3:n virtalähde sai myös osansa. hifiharrastaja tsessään?. Ovat aivan ultimaatit, ihan ylivoimaiset. Tykkään, että kaiutin täyttää huoneen äänellä, että välittyy musiikin tunne. Lähtöpuolelle tärkein parannus oli Tentlabsin E-Choke-kuristimen lisääminen. Hyvän äänen salaisuus: M60-päätteet Atma-Sphere M60 mk2.3 -päätteiden ympärillä modaukset ovat keskittyneet oikeiden putkien löytämiseen. Pääteputket ovat alkuperäiset, mikä on ymmärrettävää, sillä 6AS7-putkia on 14 kappaletta per pääte. Alussa mainittu cd-soitin on AH Njoe Tjoeb 4000. Se on paranneltu versio Tjoeb ?99 -cd-soittimesta, joka on puolestaan oem Marantz CD-38. Cdsoittimen ja esivahvistimen välissä TentLabsin b-DAC ?da-muunnin. V-Capit, kuten tiedetään, eivät ole halvimmasta päästä, ja niin alkoi Vesan harrastamiselle niin tyypillinen fundeerausvaihe: Raaskisiko investoida. Ope raatio maksaisi 500 euroa. Ottoputki on Philipsin nos, seuraavat kaksi putkea (paikka V4) ovat kiinalaiset Tsuguan Treasuret. Näissä Snelleissä on älytön tunnelataus. Riaa on Sjöström Audion piirikortti, johon Vesa on jo tilannut paremmat komponentit. Ottopuolelle tuli muun muassa parhaat Low ESR Rubikonit, Four Pole Jensenit, paremmat regulaattorit ja vielä Mundorfin Tube Capit. Äänivarsi on Alfasonin oma HR-100s-MCS-titaanivarsi, äänirasia AudioQuestin 7000 MC. Selvitystensä perusteella Vesa päätteli V-Capin olevan teflonkonkkien aatelia. Pian hän tuli tulokseen, että sen pitää olla Teflon-eristeinen, jos haluaa neutraalia ääntä. Hanke on vaiheessa... Vesan mukaan hänen 3-tie-Snellinsä ovat edelleen ?äärettömän musikaaliset kaiuttimet. Bursoneille Vesa hankki vielä neljä kappaletta Tentlabsin shuntteja: ?killer kombo!? Sointin ja kaiutin 1980-luvulta Alphason Sonata on hihnavetoinen transkriptio-levysoitin synkronoidulla ac-moottorilla 1980-luvulta. Ne eivät suuntaa, mikä on hyvä. Tosin kaikki konkat ovat nyt V-Capin sinkkiset. ?Tsuguanit ovat tappoputki juuri tuossa kohdassa, parhaat kokeilemani, käsittämätön potku ja tilainformaatio.. Keskiääniselle Vesa on rakentanut kotelon sisälle oman kotelon. Päällimmäisenä Alphason Sonata ?levysoitin. Viimeksi mainitut Vesan ostamassa yksilössä oli vaihdettu johonkin upsamplaavaan moduuliin. Vesan mukaan operaatiovahvistimet ovat cd-soittimessa äärimmäisen tärkeä osa. Juuri näin sen pitää soida!?, Vesa riemuitsee lopputuloksesta. Ensimmäinen parannus ääneen tuli AD797:lla: ?ei yhtä hienostunut mutta luonnollinen?. Vastusten ja tasasuuntausiltojen välillä Vesa ei kuullut eroa äänessä. Hän rupesi tutkimaan, mikä olisi maailman i paras konkka. Messuilla en ole kuullut yhtä säväyttäviä kaiuttimia.? Snellien kotelo on sisältä vahvistettu. Samoin esimerkiksi Tentlabsin LM-opari mittaa hyvin, mutta äänessä ei ole mitään tunnetta. ?Niissä oli armoton potku, mutta vähän kolkko ääni. Soittimessa on putkilla toteutettu analogiaosa, omat virtamuuntajat pyörittimelle ja dac-osalle, Wiman ja Vishayn osia, Philipsin TDA1546 DAC -siru ja Burr-Brown OPA604 dual-mono operaatiovahvistimet jännitevahvistukselle. Vesa kokeili selkärepullista eri vaihtoehtoja. Kupariset ovat mietinnässä. Tent Labsin Guido Tent on auttanut Vesaa modausten kanssa yleisemminkin. 17. Loputtomien surffailujen ja kokeilujen jälkeen AD797:t vaihtuivat Dexa New Class D diskreetti-op-amppeihin
Aluksi Vesa ei tehnyt mitään alkuperäiselle jakosuotimelle. Sitten on niitä, jotka pyrkivät tietämään kaikki yksityiskohdat ja ymmärtämään, miten laitteet toimivat ja jotka uskovat asioiden rationaaliseen analyysiin. 18 ?Äärettömän musikaaliset. hifiharrastaja Vesa Kirves Kaikki elementit on vaihdettu osin siksi, että woofereiden ripustus mureni käteen, osin siksi, että Vesa halusi saada hieman enemmän nykykaiuttimille tyypillistä kirkkautta ja ?mikrodetaljeja?. Wooferi on nyt 10. ?Etsin aina taivas aukeaa -tasoista subjektiivista parannusta äänenlaadussa. Sen voi päätellä tavasta, jolla hän puhuu neutraalin äänen ihanteesta kaikenlaista romanttista, värittynyttä ääntä vastaan, ja toisaalta hänen yksityiskohtiin pureutuvasta harrastustyylistään. Jaottelu kuitenkin pakenee todellisuutta. Se toimi hyvin varsinkin välillä 500? 3000 Hz. Bassotoisto oli uskottavaa olematta liiallista. Vesa ei laita satoja euroja kaapeleihin, elleivät ketju ja varsinkin signaalitien konkat ole kunnossa! Välikaapelit ovat jotakin diy-mikrofonikaapelia. Hän ottaa mieluummin ensiksi selvää asioista ennen kuin ostaa mitään uutta. Uusi suodin on nyt vasemmassa kaiuttimessa. Useisiin subjektivisteihin verrattuna Vesalla on kuitenkin silmää myös teknisten yksityiskohtien kauneudelle ja niiden tuottamalle ilolle ja sisäiselle rauhalle.. Snellin CII-kaiuttimet ovat seuranneet Vesaa 1980-luvun lopulta asti. Pirsig jakaa ihmiset romantikkoihin, hetkessä eläjiin, jotka ovat kiinnostuneita asioista yleisellä hahmotuksen tasolla. Jos odotettavissa oleva muutos ei ole reilu, en uhraa sille aikaa enkä rahaa.? Fagenia ajan tyyliin Näin Vesan kokeilut jatkuvat, hitaasti ja kärsivällisesti, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Muutokset systeemiin lähtevät sisältäpäin. Kirjassaan Zen ja moottoripyörän kunnossapito Robert M. ScanSpeak, parasta sarjaa paperikartiolla, keskialue-elementti on Audax 5. Laatuääntä. Vesa ihailee myös systeeminsä tarkkaa ja voimakasta iskuäänien toistoa, tunnetta siitä, että ne hyökkäisivät esiin kuin tyhjästä. 1980-luvun kunniaksi aloitimme kuuntelut Donald Fagenilla, ja kyllä, soinnissa oli 80-lukulaista hyvää tummuutta, myöhempien aikojen kirkkaammilla sävyillä avitettuna. hiilikuitukartiolla ja diskantti Peerless/ScanSpeak-tekstiilidome. Äänikuvakin parani. Ääni oli Vesalle iso pettymys. Kaiutinkaapelit ovat AH Njoe Tjoebit, ?raikkaat, neutraalit ja kohtuuhintaiset?. Jutellessani Vesan kanssa huomaan hänelläkin olevan romanttinen puolensa. Kaiuttimet on modattu kuulostamaan hieman vähemmän 1980-lukulaisilta. Snell CII:n uudet elementit ovat 10? ScanSpeakin wooferi, Audaxin 5? hiilikuitukartioinen keskialue-elementti ja Peerless/ScanSpeak tekstiilidometweeteri. Vesa kuulunee jälkimmäisiin. Myöhemmin Vesa tilasi amerikkalaiselta Madison Audiolta uuden jakosuotimen suunnittelun. ?Musiikki on kuitenkin se tärkein, näprääminen tulee vasta toisella sijalla. Tällä hetkellä on menossa kokeellinen populaarimusiikki ja jazz?, Vesa summaa. Vesan melko pieni kuuntelutila on kolmikerroksisen talon alimmassa kerroksessa. Ja aivan kuten Vesa sanoi, ääni oli aineeton, äänikuvan sisäiset vivahteet ja muut yksityiskohdat nousivat esiin. Alakeskialueen eron suotimien välillä Vesa on korjannut, mutta muuten kokeilut ja mittaukset ovat vielä kesken. Koska Atman M60-päätteille ihanteellinen kuorma olisi yli 10 ohmia, Vesa hankki Paul Speltzin ZeroBox-muuntajat vahvistimen ja 8-ohmin kaiuttimen väliin. Se näkyy siinä, miten hän väittää ?neutraalin olevan kaunista?, mutta myös tavassa jolla hän antaa tilaa subjektiivisille kokemuksilleen. Teknisestä lähestymistavastaan huolimatta Vesa on ilmiselvä subjektivisti. Kun Vesa napsautti M-60-päätteet A-luokkaan etulevyn kytkimestä, ääni sen kuin parani. Mikä kvasi-zeniläisyys? Nyt pitäisi olla selvää, että suurimmat kiksit Vesa saa pienten asioiden kanssa näpertelystä, yksityiskohtien pohtimisesta ja parantelusta, usein yhteistyössä valmistajien kanssa
viittaisi virheettömään ja tasapainoiseen esitykseen. Sama kuvaus on omiaan tämänkertaiselle testatulle, Marten Heritage Getz 2:lle. Maailma on täynnä kaiutinvalmistajia. Paketin uutuusarvosta kertonee, että manuaali oli testin aikana vielä painossa. Ulkoisesti kaiutin on ensi silmäyksellä jopa vähän vaatimaton. Kontakti 19. Lievästi taakse nojaava kotelo on rehdisti kantikas. Missikandidaatilla on painoa yllättävän vähän, 35 kg per kaiutin, vaikka runkokin on 23 mm:n MDF:ää. Pohjaan ruuvattavat lähes sentin paksuiset, metalliset tukijalat ovat aiempaa järeämmät. Vaan lähtökohdista riippumatta on tapoja nousta ylempään kastiin. Tuo neljätolppainen pompöösi monumentti vihjailee, että rappusia on taivaaseen saakka, kuten eräs tunnettu rallatuskin aikanaan ilmaisi. Tavaramerkiksi muodostunut design ja horjumaton luotto keraamisiin elementteihin sekä virheettömästi työstettyyn skandinaaviseen muotoiluun ovat maailmalla kovaa valuuttaa. Vaikka jokainen pyrkii periaatteen puitteissa samaan lopputulokseen, painotuksissa on ymmärrettävästi eroja. Vaan huipulla tuulee, joten edellä mainitut meriitit itsessään eivät pitkälle piisaisi. Martenin filosofiassa kaikki mallit tarjoilevat samaa, mutta hinnan noustessa paremmin ja enemmän. Soinnillinen dna on osoitus määrätietoisuudesta ja fiksusta tavasta sitouttaa sopivin korvin ja varannoin varustettu asiakas. Esimerkiksi aiemmin testattuun Verity Audioon nähden hienovaraiset pokkaukset eivät tavoita silmää yhtä selvästi. Marten on silmälle siro, mutta todellisuudessa melko kookas. Se on toiseksi parhaan Heritage-sarjan toiseksi suurin malli. Hintaa nyt koestetulle Getz 2:lle on kertynyt reilut 16 000 euroa. Vaan tuulesta temmattua ei tällöin tavoitella. Määrätietoinen kehitystyö, selvä profiloituminen ja hyvin hoidettu asiakasrajapinta ovat huipputasolla jo oletusarvoja. Omassa luokassaan Marten on jo kannuksensa ansainnut. Korkeutta on komeat 116 cm, leveyttä siihen nähden sievät 25 cm ja syvyyttä sopusuhtaiset 35 cm. Siten yhtä oikeaa tulkintaa onnistuneesta lopputuloksesta on turha julistaa. Ylätasoa on kallistettu taakse laskevaksi, ja koko kaiutin myös kapenee taakse. Matkaa absoluuttiseen huippuun on sekä hinnassa että määrässä, siitä pitää huolen huippusarja Coltranen Supreme-malli. Millainen on Martenin uudistettu Getz? Laadukas rakenne Martenin mallipolitiikassa uusi Getz (2) osuu ylempään keskiluokkaan. Marten Heritage Getz 2 Teksti:Jussi Arvio Kuvat: Valmistaja kokeilu Puhdas suoritus Urheilussa ilmaisu ?puhdas suoritus
Suuntaus ohi korvien, pientä säätöä, ja alustava kuunteluasetelma oli valmis. Alussa pientä päänvaivaa aiheutti vääristynyt kanavatasapaino, joka paikallistui cd-soittimen putkiin. Kas, viime kerran pinnien putsaamisen jäljiltä oli lasitavara eksynyt väärille paikoille. Lähes lähikentässä mahdolliset reunaheijastukset ja muut audiofiilin painajaiset jäävät kummasti vähemmälle, vaikka ne eivät varsinaisena riesana olisikaan. attiaan hoituu komposiittirakenteisilla, jalkoihin ruul vattavilla kartioilla, joiden alle tulee vielä juniorilätkän kokoiset vastakappaleet. Itse asiassa ja nimeämättä tein tällä saralla omasta hyllystäni. kokeilu Marten Heritage Getz 2 ulottuvuuden osalta suotuisaa kehitystä. On aiheellista mainita, että kaiuttimet tulivat valmiiksi sisäänsoitettuina. Alkutunnelmien perusteella asiat olivat kohtuudella kohdillaan, sillä soundi oli kuulemma tuttua Martenia. Kuuntelin parin päivän verran ilman suuria muutoksia, jotta sain muodostettua alustavan käsitykseni äänestä. Lopullinen paikka ei juuri muuttunut, sen sijaan suuntaus useaankin otteeseen. Ne suojaavat herkkiä ja kalliita Accutonin valmistamia, keraamisia elementtejä. Kaksoisjohdotuksesta on luovuttu. Pienemmillä kaiuttimilla viimeksi mainittu saattaa pahimmillaan kuulostaa ahdistuneelta saukolta, kun dynamiikka rajautuu ja särölukemat kasvavat. Äänen raikkaus ja ponnekas helppous tulivat, jos nyt eivät yllätyksinä, niin odotettua vaikuttavampina. Kaikessa oli mukana poikkeuksellinen puhtaus, kuulaus, selkeys ja . Tällöin diskanttien suuntalinjat leikkasivat metrin kaksi kuuntelupisteen takana. Niin hyvässä kuin pahassakin. Laadulliset puutteet äänitteissä eivät saaneet taiteellisen sisällön ansiosta synninpäästöä. Sisäinen kaapelointi on Jorma Designia, naparuuvit tulevat WBT:ltä. Edelliseen Getziin nähden myös diskantti- ja bassoelementit on uudistettu. Basson tarkkuuden ja dynamiikan sanotaan hyötyneen jäykemmästä kerrosrakenteesta, samoin omalta osaltaan yläpään toiston. Alumiininen passiivielementti taas jatkaa vasteen ja 20 Tarkka ja rehellinen Vaikka Marten ei ole kohdallani aivan uusi tuttavuus, sen yksikään malli ei ole aiemmin vieraillut kotonani. Niinpä otin tilanteesta kaiken hyödyn irti. Tämän huomion jälkeen vinyylin lisäksi myös cd passasi referenssiksi. Vaan ei Martenilla. Heritage-sarjan kakkonen osoittautui hurjan tarkaksi. Aivan suoraan kohti käännettynä ääni kävi aggressiiviseksi ja kapeaksi, mutta erittäin paljastavaksi. Se ei tyytynyt hennosti vihjaamaan, vaan osoitti suoraan sormella. Tästä myöhemmin lisää kuuntelukokemusten muodossa. Sijoittaminen Maahantuojan avustuksella siirsimme kaiuttimet karkeasti kohdilleen. sanoinko jo puhtaus. Lauluyhtye Rajattoman levyllä Out of Bounds kappaleella Butterfly syttyvät ja sammuvat pistemäiset äänet saivat selvemmän muodon taustassaan. Uusi suodin ja Mundorfin huippukomponentit tekevät kuulemma moisen äänenlaadun puolesta tarpeettomaksi. Tilannetta korjasi kuuntelutuolin siirto lähes neljän metrin päähän. Parhaan balanssin saavutin kuitenkin lopulta, kun muutin suuntausta hieman korvia kohti. Samalta levyltä poimittu Dobbin´s Flovery Vale kasvoi vaivatta ja puhtaasti kliimaksiin. Semminkin, kun siirsin taannoin levyt viereiseen huoneeseen, josta ne on helppo noukkia musiikkimaratoneja varten. Getz oli äänelle kuin hileisen tunturipuron kosketus ahavoituneille kasvoille raskaan patikoinnin päätteeksi. Mekaaninen maadoitus on kuulemma ottanut toimenpiteillä askeleen eteenpäin. Eteen suunnatut, vaaleat elementit ja suojana olevat, kiinteät metalliritilät jakavat varmasti visuaalisuudessaan mielipiteitä. Lähes suoraan eteenpäin kohdistettuna ääni kasvoi hurjan suureksi, mutta turhan suurpiirteiseksi. Sen sijaan laatutekijät ovat kunnossa. Virheetön, korkeakiiltoiseksi lakattu pinta on kauneudessaan huikea. Metallisuojien olemassaolo taas on helppo antaa anteeksi, sillä ne on suunniteltu akustisesti läpinäkyviksi. Kuuntelutuoli siirtyi myös lähemmäs, alle kolmeen metriin. Getzit asetettiin niin leveälle kuin se käytännössä oli mahdollista
Getz 2 ei pyydä rauhoittumaan, vaan vaatii kuuntelemaan. Puhtaudesta ei kuitenkaan ole pitkä matka kirpeyteen ja siitä kuunteluväsymykseen. Tapaus Getz on siitä omassa lajissaan hyvä esimerkki. info Marten Heritage Getz 2 Hinta: 16 900 . Toiset kehuivat, toiset arvostelivat. Niillä osa-alueilla, joilla se oli vahva, se oli kategorisesti kenties parasta kuulemaani. Kaikkiruokainen varauksin Varsinaiseksi ilon aiheeksi nousi bassotoisto. Vaikka EMT taitaa svingin salat ja rytmiikan tunnot, yläpäässä tuntui olevan ?Marteilla. Musiikin emootioiden nostajana vastaan on tullut lyyrisempiäkin tulkkeja. Lähdemateriaalina voi käyttää vaikka tuota Guttenbergin kirjoitusta. Joka tapauksessa nostan hattua Leif Mårten Olofssonille, miehelle Martenin takana. On vielä pyrittävä suhteuttamaan se lupaus, minkä hinta asettaa. Se ei ole kuitenkaan kliininen samassa mielessä kuin jokin ylä-äänten sävyjen osalta rajallinen ja yksinuottisen piikittävä tapaus. Jo oman Mastersoundini partnerina Marten antoi erinomaisen jäsentyneen ja jäntevyydessään A-luokan esityksen. Seurattavuus oli huippuluokkaa niin akustisin instrumentein kuin sähköisesti vahvistetusti. Mikään moodi ei herännyt, vaikka veivasin masiinasta hönkää kohtuutta enemmän. alumiininen basso (passiivielementti), 7. Kimurantit sävelkulut etsivät tietä vapauteen poikkeuksellisen intensiivisesti. Paljastamiseksi ei tarvittu taiteellistieteellistä tingelitangelia tai persoonatonta mittasignaalia. Pianolla atakki oli oppikirjasta otettua, samoin viulun tarkoituksellinen viiltävyys. Marten herätteli modernilla tulkinnallaan kuuntelemaan eri asioita kuin mihin olen kenties tottunut. Esimerkiksi Giuliano Carmignolan tulkitsemana, Andrea Marconin johtamana ja Venetsian Barokkiorkesterin säestämänä Vivaldi muuttui menomusiikiksi (Archiv, Deutsche Grammophon). keraaminen keskiääni, 1. Siitä huolimatta lopputulos jakoi kuulijoiden mielipiteet. Toiset puhuivat tekniikasta, toiset tulkinnasta. / pari (pianomusta ja -pähkinä, mattana pähkinä, kirsikka, vaahtera) ) Edustaja: www.hifihuone.fi Valmistaja: www.marten.se Tekniset tiedot: Mitat (lxkxs): Paino: Taajuusvaste: Tehonkesto: Herkkyys: Nimellisimpedanssi: Tyyppi: Elementit: Jakosuodin: 25x116x35 cm 35 kg/kpl 28?40000 Hz +-3dB 250 W 87 dB / 2,83 V 4 ohm (3,7 ohm min) 3-tie, passiivielementti 9. keraaminen basso, 9. Kaiutin otti vastaan mitä annettiin. Samalla se paljasti, että levysoittimeni kanssa on vielä vähän säädettävää. Enkä aio siihen taipua jatkossakaan. Martenin vahvuudet saattavat siten myös kääntyä heikkouksiksi. Kun mentiin, niin mentiin eikä meinattu. Subjektiivinen nopeus vauhditti esityksiä. Hänen tekniikkansa oli hyvää, soitannassa ei ollut omaan korvaani havaittavia puutteita. Omaan makuuni voimaa ja ulottuvuutta oli riittävästi, vaikka määrältään mietona ja luonteeltaan kuivakkana basso ei varmasti ole kaikkien mieleen. Vaan ei se ole kaiuttimen syy, se e kun oli vain viestintuojana. Kokonaisvaikutelma ei muuttunut voimakkuutta nostettaessa. Vertailupohjaa olen saanut viime aikoina kiitettävästi, sillä olen kuunnellut useaa eri hinta- ja kokoluokan sekä toimintaperiaatteen kokelasta. Vaikka Martenin ominaisuudet ovat osin ja kiistatta huippuluokkaa, täydellinen se ei ole. Useammin kuin kerran kaipasin keskialueen läpinäkyvyyden sijaan tunnetta ja lämpöä. Nyt, karttuneen iän myötä haluaisin nähdä, että molemmat olivat yhtä oikeassa. Niiden, jotka haluavat ymmärtää ajatusmaailmaani, kannattaa lukaista Steve Guttenbergin pääkirjoitus Stereophile-lehden numerossa VOL 35, 10/2012. Tässä kohdin järeämpi vahvistin tuonee myös lisäarvoa. Mikään erityinen musiikki ei tuntunut istuvan Martille muita maittavammin. Hengästyttävä kokemus positiivisessa mielessä. Jos tekstistä paistaa läpi tietty lapsenomainen innostus tekniseen suorituskykyyn, niin hyvä. Tässä on kaiutin, joka paljastaa armotta ketjun heikot lenkit. Totuuden kaunistelu kun on terapiaa parhaasta päästä, sopivasti annosteltuna. Yleiseltä luonteeltaan neutraalia viileämpänä kiinnittäisin suurta huomiota äänilähteeseen, ja jos sallitte, kaapeleihin. Kuten seuraavassa tarinassa. Kuuntelin aikanaan erästä nuorta pianistia. Tosin sillä varauksella, että hyllystäni ei sitä rankinta mätkintää tai riipivintä tuskaa löydy. Genreä selvemmin äänitteen laatu oli lopputulosta ohjaava tekijä. Heittäisinkin haasteen kaikille musiikin ystäville: kirjoita lehden verkkosivuille (http://www.hifimaailma.fi/foorumi/) hifi- ja highend-osioon, mitä on mielestäsi musikaalisuus hifissä. keraaminen diskantti toisen asteen, jakotaajuudet 250 ja 3000 Hz 21. Se ei maalaile maisemaa, vaan ottaa siitä kuvan. Huippu vaan ei täydellinen Edellä olen yrittänyt kuvailla niitä tuntoja, joita Getz herätteli. Tinkimättömyys on aina hyvä asia. Annoin itselleni luvan moiselle. Tähän havahduin, kun olin huomaamattani kaivanut esiin Reference Recordsia, Sheffieldiä, Channel Classicia ja niin edelleen. Artistista riippumatta. Tässä oli myös omaan pirtaani se ikävin asia: en ole antanut äänitysteknisten tai -laadullisten asioiden ohjata levyostoksia tai kuuntelusessioita. kuunneltuna mattaa enemmän kuin cd:llä. kokeilu pätoivottuja löytöjä
10-18 , la 10-15 JYVÄSKYLÄ Jyväskylä Kilpisenkatu 12 0407788567, 0407578678. Ark. HifiStudio palvelee ja toimittaa asiantuntemuksella kaiken yksittäisestä laitteista alkaen täydellisiin, koko kodin langattomiin viihdelaitekokonaisuuksiin. Suomen suurimman hifi-ketjun Sinua mukavasti parhailla Kotimainen, jo kolmekymmentä vuotta toiminut HifiStudio on suomen suurin ja pohjoismaiden toiseksi suurin hifi-erikoisliikeketju. 10-18 , la 10-15. Ketjuun kuuluu lisäksi B&O-tuotteisiin keskittynyt erikoisliike Galleria Esplanad -kauppakeskuksessa. Rotelin maine on saavutettu alan arvostetuimpien asiantuntijoiden myöntämien lukuisten palkintojen avulla. Verkkokauppa www.hifistudio.fi palvelee 24H/vrk . Marantz on yksi HifiStudio-ketjun kantamerkkejä ja ollut valikoimissa jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan. HifiStudio suosittelee Marantzia varauksetta. Intohimo musiikkiin johti korkealaatuisia hifituotteita valmistavan Rotelyhtiön perustamiseen 50 vuotta sitten. Liike on maailman viidenneksi suurin B&O-myymälä. Bowers&Wilkins on yksi maailman edistyksellisimpiä kotiteatteri- ja hifikaiutinvalmistajia. Valikoimiin kuuluvat myös huippuinnovatiiviset, upeat Zeppelin-telakat. Yritys on ollut alan suunnannäyttäjä jo 40 vuoden ajan. Kuuntele lempimusiikkiasi haluamassasi huoneessa helposti ja tietenkin langattomasti. 10-18, la 10-15 RAAHE Sovionkatu 4-6 08-2277788 Ark. 10-18, la 10-15 TURKU Hifi Studio Mylly Puh 010-2291 120 Ark. HifiStudion liikkeet sijaitsevat Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa sekä Jyväskylässä ja kasvu jatkuu voimakkaana. 10-18, la 10-15 OULU Pakkahuoneenkatu 7 Puh 08-8151 200 Ark. Lisäksi HifiStudiolla on Vantaan Varistossa, TaloTalo-keskuksessa rakentajia palveleva erikoisyksikkö. 10-21, la 9-18 ja su 12-18 TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 Puh 03-2252 200 Ark. HifiStudio palvelee myös yrityksiä. Kuluneet vuodet eivät ole laimentaneet intohimoa valmistaa audiofiilien ja musiikkia rakastavien tarpeet täyttäviä laitteita. Sonos-monihuonejärjestelmä tuo musiikin kaikkiin huoneisiin suoraan verkosta, omalta tietokoneeltasi tai verkkolevyltä. Marantz on yksi maailman tunnetuimpia ja arvostetuimpia hifi-brändejä. Tuotteet edustavat huippulaatua, mutta ovat hintatasoltaan kohtuullisia suurten tuotantovolyymien ansiosta. osta kun sinulle parhaiten sopii. HELSINKI Eerikinkatu 17 Puh 09-5860 120 Ark
erilaiset kuva- ja äänikaapelit, kaiutinjalustat, laitetelineet, kaapelikourut sekä muut tarvikkeet. Täydelliset BB-tuotepaketit 5 vuoden takuulla HifiStudion Best Buy -tuoteturva takaa, että saat käyttöösi juuri sinulle sopivan tuotteen. Muualla Suomessa B&O-asiakkaita palvelevat HifiStudion myymälät. Jarmo Nevariin, Hifi Studio -ketjun toimitusjohtajaan voit olla yhteydessä milloin vain kaikissa palveluun liittyvissä kysymymyksissä. Electrocompaniet on erittäin arvostettu Norjalainen high end -hifivalmistaja, jonka laitteet ovat tunnettuja kontrolloidusta ja miellyttävästä äänen laadusta. Voit maksaa ostoksesi sekä myymälöissä, että verkkokaupassa pankkikortin ja käteisen lisäksi kaikilla yleisimmillä luottokorteilla sekä Tuohirahoituksella. Pääkaupunkiseudun B&O -myynnin olemme keskittäneet Galleria Esplanad-kauppakeskuksen Bang & Olufsen -liikkeeseemme. 0400 500 446 tai jarmo.nevari@hifistudio.fi. k o t i k ä y n t e j ä s u o r i t e ta a n. Laitteiden viimeistely ja äänentoisto ovat huippuluokkaa - todellista High Endiä! HifiStudion verkkokauppa palvelee 24 h/vrk tilaukset www.hifistudio.fi Ota yhteys: puh. Viiden vuoden takuu, vapaa vaihto-oikeus, hintaturva... Näin kattavan huolettomuuden saat Suomessa vain HifiStudio-liikkeistä. Voit keskittyä nauttimaan täydellisestä äänentoistosta. Elinikäinen tuotetuki Kaikille meiltä hankkimillesi laitteille saat maksutta niiden koko käyttöiän ajaksi tuotetuen puhelin tai nettipalveluna. Myymälöistämme löydät mm. erilliset monihuone-, Bose- ja Bang & Olufsen -osastot sekä kuulokkeiden vertailupisteet. Meiltä hankkimasi tuotteen kanssa et jää yksin nyt etkä tulevaisuudessa. Jopa 20 kuukautta korotonta maksuaikaa mukavasti tasaerissä Dali EPICON 6 - VARAA KOEKUUNTELU puhelimitse tai osoitteesta www.hifistudio.fi Dalin veistoksellinen lippulaivasarjan malli. kuusinkertainen kaareva MDF-paneelirakenne, joka eliminoi seisovia aaltoja tehokkaasti jättäen jälkeensä yksityiskohtaisen ja selkeän äänen. Varustettu nauhadiskanteilla sekä kaksoisjohdotettavilla kullatuilla terminaaleilla. Kysy rahoitustarjouksesta lisää myyjältä. Hifistudion myymälät ova huippumerkkien kohtauspaikkoja. Kattava valikoima luotettavia tuotteita Myymme vain tuotemerkkejä, joiden laatuun ja luotettavuuteen itse uskomme ja joilla on virallinen edustus sekä huoltoverkosto Suomessa. Valikoimamme laajuus näkyy myös asennustarvikkeissa. Yksityiskohtainen ja kristallinen äänenlaatu. Epicon-kaiuttimia on suunniteltu kolme vuotta viimeisimpien innovaatioiden mukaan. Koteloissa on mm. Meiltä löydät mm. Kun tulet kuuntelemaan kaiuttimia, ota mukaan mielimusiikkiasi ja totea itse, että äänenlaadussa on eroja. Kotikäyntejä suoritetaan, varaa aika... soittamalla myyjällemme tai netin kautta www.hifistudio.fi Hifistudio toimittaa laitteet kotiisi myös mittatilaustyönä. Teemme mitoituksen kotonasi paikan päälle ja laadimme maksutta suunnitelman. Hoidamme myös toimituksen, asennuksen ja käyttöönotto-opastuksen. Meille laatu on kunnia-asia HifiStudio on johtava hifi-erikoisliike, joka kelpuuttaa valikoimiinsa vain parhaita tuotteita. liikeet palvelevat kauppapaikoilla Mainostoimisto Stadio Oy Meillä ostaminen on helppoa Kaiutinvalikoimaamme voit tutustua kuuntelemalla eri vaihtoehtoja myymälöissämme. Kaiuttimia tai kotiteatterijärjestelmiä voit kokeilla erillisissä kuunteluhuoneissamme
vertailu 24 Integroidut stereovahvistimet 450?700 ? Teksti ja mittaukset: Mauri Eronen Kuvat: Markus Paajala ja Mauri Eronen ? Audio Analogue Crescendo ? Cambridge Audio Azur 351A ? NAD C 326BEE ? Onkyo A-9050 ? Pioneer A-50 ? Yamaha A-S500 ? Yarland FV-34A
Audio Analoguessa ja Onkyossa oton valinta tapahtuu yhdellä tai kahdella painikkeella selaamalla. Muissa linjatuloille on suoravalinnat. Pois jäävät myös videoprosessorin asetusten ja kymmenien surroundtilojen joukosta vähiten signaalia muokkaavien etsiminen. Monikanavaisten vahvistimien ja muovisten kotiteatteripakettien johtosopan kanssa taistelulle perinteisen simppeli kattaus on houkutteleva vaihtoehto. Vaikka av-vahvistimet ovatkin nykyisin teknisesti hienoja ja suorituskyvyltäänkin usein täysin riittäviä, on integroidun stereovahvistimen käytössä puolensa. Sen kanssa ei tarvitse painia fyysisten liitäntöjen ja vahvistimen näyttämien ottojen yhteensovittamisessa. Perusvahvistimen käyttö on todellista plug?n?playtä. Mutta yksinkertaisuudestaan huolimatta perusvahvistimissakin on eroja. Jo saman toimintaperiaatteen ympärille koottujen koneiden välillä, oli se sitten perinteinen ab-luokan transistorivahvistin tai hyvän hyötysuhteen d-luokkaisia päätteitä hyödyntävä laite. Otimme vertailuun seitsemän stereointegroitua. Kuusi niistä ei äkkipäätä eroa kuin hieman designiltaan, mutta yhden näkeminen hifikaupan hyllyssä herättää varmasti kysymyksiä. 700 euron Audio Analogue otettiin mukaan, koska sellaista ei edellisessä hintahaarukan kattavassa vahvistinvertailussa (HM 3/2012) testattu. Vahvistimien erilaiset toimintaperiaatteet tulevat ilmi jo niiden sähköverkosta ottamaa tehoa vertailemalla. vertailu Signaalin voimistajat Äänen voi vahvistaa kaiuttimille monin tavoin. Vertailimme mielenkiintoisessa hintaluokassa kuusi tavallista transistorimallia, joiden lisäksi otimme ässäksi mukaan Yarlandin perinteisen putkivahvistimen. Stereovahvistin puolustaa edelleen paikkaansa hyvän äänen ystävän kotona. Perinteisestä toimintatavastaan huolimatta NADin ja Yamahan kulutuskin on toimettomana maltillinen, noin 30 wattia. Putki-Yarland haukkaa A-luokkaisuutensa vuoksi yli sata wattia käytetystä kuunteluvoimakkuudesta riippumatta. Kirjavasta joukosta huolimatta kaikki vertailulaitteet ovat kaukosäädettäviä. Mutta miten putkitoiminen Yarland vertautuu laatikkovahvistimiin? Yamaha ja Yarland haukkaavat tavallisilla kuunteluvoimakkuuksilla. Tyhjäkäyntikulutus on hyvin pieni Audio Analoguessa ja Cambridge Audiossa, 14 wattia. Yarlandin kompakti mutta napakka kalikka sisältää äänenvoimakkuuden säädön. Oton valintaa vaihtaakseen täytyy kömpiä vahvistimen luo. Muiden laitteiden kaukosäätimet ohjaavat vahvistimen lisäksi saman valmistajan soittimia ja Audio Analoguen, NADin ja Yamahan tapauksessa myös virittimiä. Viimeistelyltään ja tuntumaltaan Cambridge Audion, Pioneerin ja Yarlandin kaukosäätimet ovat joukon parhaat. Äänenvoimakkuuden säätö tapahtuu portaittain Audio Analoguessa, Onkyossa, Pioneerissa ja Yamahassa. D-luokkaiset Audio Analogue, Cambridge Audio ja Pioneer tulevat toimeen alle puolella siitä mitä NAD, 25. Onkyon pykälät ovat desibelin välein analogiotolla, mutta digiotolla säätö tapahtuu kahden desibelin tarkkuudella. Keskihintainen joukko Valtaosa testiin valituista vahvistimista sijoittuu kapeaan 450?600 euron hintaluokkaan
Tällaisia voivat cd-soittimen lisäksi olla esimerkiksi televisio, levysoitin ja lähiverkosta ja muistitikuilta musiikkia toistava mediasoitin. Digitaalista mediaa, kuten cd-levyjä tai tiedostoja toistavat laitteet tarjoavat usein myös digitaalisen lähdön vahvistimeen kytkemiseksi. Herkille kaiuttimille tarkoitetulla asetuksella voimakkuus kasvaa vielä hitaammin säädön alkupäässä. Pähkinänkuoressa: mitä pienempi on vahvistimen antoimpedanssi, sitä vähemmän kaiuttimen impedanssin vaihtelut eri taajuuksilla vaikuttavat taajuusvasteeseen. Korkean antoimpedanssin vahvistin alkaa taajuusvasteeltaan mukailla kaiuttimen impedanssivastetta. vertailu Integroidut stereovahvistimet 450?700 ? Audio Analoguen äänenvoimakkuussäädön toimintaa voi muokata omiin tarpeisiin sopivaksi. Vaikka vahvistimen merkitystä äänenlaatuun usein vähätellään, on sillä joissain tilanteissa yllättävänkin huomattava rooli äänenlaadun kannalta. Ideaalinen vahvistin ei välitä millainen kaiutin eli kuorma siihen on kytketty, vaan se toimii kaikilla taajuuksilla jännitelähteenä. Yarlandiin voi kytkeä yhtä aikaa vain kaksi äänilähdettä. Kannettava mp3-soitin tai puhelin on usein helpointa liittää vahvistimen etulevyssä olevaan 3,5-milliseen miniplugiliitäntään, jolloin vahvistimen taakse ei tarvitse kurotella. Siis, jos kaiuttimessa on voimakas impedanssipiikki keskialueella, näkyy se myös korkean antoimpedanssin vahvistimen tuottamassa taajuusvasteessa . Koaksiaalikaapelin tulisi periaatteessa olla impedanssisovitukseltaan 75 ohmia, mutta digitaalisignaali siirtyy lähes poikkeuksetta virheettömästi myös tavallista rca-välikaapelia pitkin. Eniten analogisia rca-ottoja on NADissa, seitsemän. Audio Analoguen, Cambridge Audion, Pioneerin ja Yamahan viisi sekä Onkyon neljä riittävät nekin ongelmitta. ja kuuluu kaiuttimella musiikkia toistettaessa. Putkivahvistimissa, erityisesti takaisinkytkemättömissä, antoimpedanssi on usein hyvin korkea. Tavallisesti esimerkiksi cdsoitin kytketään vahvistimeen analogisesti rca-kaapeleita käyttäen. Tällöin kytkentä tehdään joko optista tai koaksiaalista kaapelia käyttäen, jossa signaali siirtyy kuluttajalaitteissa s/pdif-formaatissa. ?High?-asento tarjoaa lähes 50 prosenttia enemmän tehoa, ja kytkin kannattaakin kääntää ?low?-asentoon kaiuttimien impedanssista riippumatta vasta, jos vahvistimen suojapiirit aktivoituvat toistuvasti. Kuorman merkitys ääneen Kaiutin yhdessä huoneen kanssa muokkaa eniten kuuntelijan korviin saapuvan äänen taajuustasapainoa. Laitteessa on neljä vaihtoehtoa säädön nopeudelle, jotka muokkaavat yhden pykälän suuruutta eri tavalla eri voimakkuussäätimen asennoissa. Myös vahvistimen antoimpedanssi saattaa muuttua taajuuden funktiona. Cambridge Audiossa on usb-liitäntä, joten siihen voi kytkeä digitaalisesti tietokoneen. Tavallinen stereovahvistin ei ymmärrä kotiteattereissa käytettyjä monikanavaisia Dolby Digital- ja dtsdigitaalisignaaleja, vaan ääni täytyy tuoda niihin pakkaamattomana pcm-stereoäänenä.. Niiden kanssa koko setin sovitus on erittäin tärkeää. Tällaisen vahvistimen antoteho tuplautuu aina, kun kuorman impedanssi puolittuu. Perusasetuksella voimakkuus kasvaa nopeammin pienillä tasoilla ja nopeutuu säädetyn tason kasvaessa. Kahdessa kaapelissa kulkee erikseen vasemman ja oikean kanavan informaatio, ja ne on erotettu toisistaan värikoodauksin (punainen/musta tai punainen/valkoinen). Jokainen musiikkia toistava hifilaite tulee kytkeä omaan liitäntäänsä eli ottoon, ja tarvittavien ottojen määrä riippuu äänilähteiden määrästä. Ominaisuus mahdollistaa vaikkapa taajuuskorjaimen sijoittamisen signaaliketjuun tai vahvistimen käyttämisen puhtaasti esi- tai päätevahvistimena. Yamahan impedanssivalinta rajoittaa virranantokykyä ?low?-asennossa. Onkyo tarjoaa yhden optisen ja kaksi koaksiaalista ottoa. Jos ne poistaa, ei ääntä kuulu. Usein vahvistimen tai aktiivikaiuttimet voi kytkeä suoraan kuulokeliitäntään, jolloin äänenvoimakkuuskin säätyy television omalla kaukosäätimellä. Edullisissa vahvistimissa digitaalisia liitäntöjä näkee vain harvoin, mutta tässä joukossa on kaksi poikkeusta. Optisen kaapelin liitäntä on nimeltään toslink, ja koaksiaalikaapelin liittimenä toimii analogisista välikaapeleista tuttu rca. Sellainen on Audio Analoguessa, Cambridge Audiossa, NADissa ja Onkyossa. Nykyisin useissa televisioissa on vain digitaalinen lähtöliitäntä äänelle, joten oman vahvistimen liitäntöjen riittävyys kannattaa tarkistaa. Suuren antoimpedanssin vahvistimella näkyy taajuusvasteessa korostuma 20 ja 80 hertsin kohdalla. Koska kaiutin on myös varsin herkkä (92 dB/W), soveltuu se hyvin pienitehoiselle putkivahvistimille, jonka antoimpedanssi on suuri. Kaiuttimen impedanssi laskee alimmillaan noin kolmeen ohmiin, ja vahvistimen Powercube-mittaus selvittää, tuottaako 80 hertsille osuva 4 ohmin ja 45 asteen kapasitiivinen vaihekulma mahdollisesti ongelmia. Liitännät Kaikki kodin äänilähteenä toimivat laitteet tulee kytkeä vahvistimeen, jossa jännitetaso kasvatetaan riittäväksi kaiuttimia varten. Haluttaessa voi valita myös tasaisin yhden desibelin välein nousevan säädön. NADissa esi- ja päätevahvistimet on yhdistetty vahvistimen ulkopuolella silloilla. Joissakin d-luokkaisissa vahvistimissa impedanssi 26 kasvaa korkeilla taajuuksilla, minkä vuoksi tasaisenkin impedanssivasteen kaiutin saattaa kuulostaa liian kirkkaalta. Mittauksissa ja kuunteluissa käytetyn Aurelia Magenta -kaiuttimen impedanssivaste. Korvalle herkällä 3 500 hertsin taajuudella näkyvä impedanssipiikki saattaa tehdä tällaisesta vahvistimesta viileän ja ylierottelevan kuuloisen. Radiotehnica Giant FS 100 -kaiuttimen (HM 8/2011) impedanssivaste on tasainen. Tavallisen vahvistimen antoteho jää tyypillisillä kaiuttimilla liian pieneksi vain erikoistapauksissa, mutta vahvistimen ja kaiuttimen yhteispeliin vaikuttaa toinenkin iso tekijä, impedanssi. Taajuustoiston tasaisuuteen vaikuttavat sekä vahvistimen antoimpedanssi eli sisäinen vastus että kaiuttimen impedanssi
-painike korostaa bassoja noin 7 desibeliä 40 hertsin keskitaajuudella. Sävynsäätimet ja balanssisäädin ohittuvat direct-kytkimellä, minkä lisäksi ?Phase matching bass. -painike, jolla esiaste voidaan ohittaa kokonaan. Esivahvistin, jota myös usein riaa:ksi kutsutaan, voi sijaita joko levysoittimessa itsessään tai vahvistimessa. Sävyn tai balanssin säätimiä ei ole, ja ottokin valitaan äänenvoimakkuussäädintä painamalla. Matalinjainen Cambridge Audio muistuttaa ulkoisesti perinteistä stereovahvistinta, vaikka sisällä sykkiikin d-luokan sydän. Niihin voidaan kytkeä mm- eli magneettiankkurirasiaa käyttävä levysoitin. Niiden perässä on samannäköiset painikkeet tape monitorin kytkemiseen ja sävynsäätimien ohitukseen. Vahvistimen kiinteän antotason line out- tai tape out -liitäntään subbaria ei voi kytkeä, sillä tällöin äänenvoimakkuus ei säädy samassa suhteessa kaiuttimien kanssa. 27. Ilman esivahvistinastetta ääni on ohut ja ponneton. Levysoitinotto on Onkyossa, Pioneerissa ja Yamahassa. Muiden vahvistimien kanssa joudutaan käyttämään ulkoista esivahvistinta. Ominaisuudet Tukevan metalliseen koteloon kootun Audio Analoguen erikoisuus on äänenvoimakkuussäätimen ohittava bypass- eli kotiteatteriotto. Kotiteatterivahvistimen esivahvistinlähdöstä vedetään rca-kaapeli ottoon numero 5, eikä äänenvoimakkuussäätöön tarvitse koskea. Etulevyssä on ?Power amp direct. Subwoofer voidaan mallista riippuen kytkeä vahvistimeen kaiutinliitännöistä tai rca-liitännällä. Kaiutinliitäntöjä käytettäessä subwooferille vedetään tavallinen kaiutinkaapeli vahvistimen kaiutinterminaaleista. Toiminta asetetaan päälle etulevyn keinukytkimellä. Se on myös säröarvoiltaan kahdeksan ohmin lähtöä aavistuksen parempi. Subwooferin kytkentä Pienten jalustakaiuttimien kanssa saattaa joskus ilmetä tarve subwooferille, joka jatkaa bassotoistoa matalimpiin taajuuksiin asti. Yksi linjaliitäntä voidaan määritellä tähän käyttöön. Erikoisuus on portaaton loudness-kytkin, jolla äänenvoimakkuutta voi vaimentaa asteittain keskialuetta painottaen. Tällöin basso ja diskantti korostuvat vähitellen keskialueeseen nähden voimakkuuden vähentyessä. Puupaneelein viimeistelty Yarland toimii pre-inputoton kanssa puhtaana päätevahvistimena. Soft Clipping -merkkivalo kertoo onko ominaisuus kytketty päälle laitteen takalevystä, mutta ei kerro vahvistimen säröytymisestä. Putkitoimisuus mahdollistaa äänen hienosäätämisen tyhjiöputkia vaihtamalla. Etulevy on hyvin pelkistetty. vertailu Levysoitinta ei voi kytkeä suoraan vahvistimeen, jos siinä ei ole sisäänrakennettuna niin sanottua levysoitinesivahvistinta. Äänenvoimakkuus säätyy isolla rullalla vahvistimen keskeltä, ja otto valitaan pienemmällä pyörylällä oikeasta reunasta. Näiden väliin voi kytkeä vaikkapa taajuuskorjaimen. Suurikokoinen Onkyo on suunnittelultaan perinteinen. Jokainen linjaotto valitaan omalla painikkeellaan, jonka päällä palaa aktiivisuutta ilmaiseva valo. Vahvistimen voi takalevyn kytkimellä asettaa vaipumaan automaattisesti virransäästötilaan hetken toimettomuuden jälkeen. Ulkoisesti Onkyota vastaava Pioneer toimii peruskäytössä samaan tapaan. On myös mahdollista käyttää signaalinvaimenninta, joka pudottaa vahvistimen kaiutinliitännöistä saatavan äänen sopivaksi subwooferin linjatasoiselle rca-otolle. Vertailun vahvistimista linjatasoinen subwooferliitäntä on NADissa, Onkyossa ja Yamahassa. Onkyossa on esivahvistinlähtö, jota voi käyttää samaan tarkoitukseen. Subwoofer voidaan kytkeä rca-kaapelilla stereovahvistimen esivahvistinlähtöihin (pre out), dedikoituun subwooferlähtöön tai kaiutinkaapeleille kaiutinliitäntöihin, jos subwooferissa on kaiutintasoisen signaalin ymmärtävät terminaalit. Toimintoa varten esivahvistin tai äänenvoimakkuudensäädöllä varustettu äänilähde tulee kytkeä takalevyn vastaavasti nimettyy rca-ottoon. Suurikokoisilla kiertokytkimillä koristettu Yamaha edustaa perinteistä luukkia. Jos vahvistimessa on erilliset b-kaiutinlähdöt, voidaan subwoofer kytkeä niihin. NAD on ainoa, jossa esi- ja pääteaste on yhdistetty toisiinsa ulkoisella sillalla. Sävynsäätimet voi ohittaa direct-kytkimellä. Omaa karun muovista ilmettä jatkava NAD hoitaa oton valinnan suorapainikkeilla. Tallenninlähdössä (tape out) voimakkuus pysyy aina vakiona, joten sitä ei voi käyttää subwooferin kanssa. Testilaitteessa pääteputkina olivat Yarlandissa on erilliset kaiutinterminaalit neljän ja kahdeksan ohmin nimellisimpedansseille. Tavallisella kaiuttimella neljän ohmin terminaali ja sen alhaisempi antoimpedanssi tuottaa useimmiten tasaisemman taajuusvasteen. Yksillä kaiutinlähdöillä varustettuun vahvistimeen kytkentä täytyy tehdä kiinnittämällä sekä kaiuttimien että subwooferin kaapelit samoihin terminaaleihin. Jos subwooferissa ei ole kaiutintasoista ottoa, täytyy vahvistimessa olla joko subwoofer- tai esivahvistinlähtö, joka muuttaa signaalin voimakkuutta äänenvoimakkuussäätimen mukana
Ei ole epätavallista, että tiettyjen valmistajien uusista KT88-rööreistä köyhtyy tonnin parilta. Yamahan loudness-säädin alkaa korostaa portaattomasti bassoa ja diskanttia, kun sitä käännetään vastapäivään. Etuasteessa tehdään myös linjatulon eli oton valinta sekä signaalin äänenvoimakkuuden säätö. Yhdelläkään vahvistimella ei ole suuria vaikeuksia ohjata jyrkän vaihekulman sisältäviä 4?8 ohmin kaiuttimia, mutta Audio Analoguessa vaihekulmat alkavat vaikuttaa heikentävästi kahdella ohmilla. Monopäätevahvistin on erillinen pääte, jossa on vain yksi kanava. siis integroitu . Stereojärjestelmässä näitä tarvitaan kaksi kappaletta, yksi kummallekin kaiuttimelle. Onkyo pystyy ohjaamaan helposti lähes minkälaisia kaiuttimia tahansa, ja Yamahallakin vain yhden ohmin vaikea kuorma aiheuttaa antotehon laskua. Audio Analoguessa kohina voimistuu matalia taajuuksia kohti. -näppäimen ja takalevyn rca-oton avulla. NADin harmonisen ja intermodulaatiosärön määrä on kiitettävän alhainen. Putkitoimisen Yarlandin särötaso on tekniikalle tyypillisesti korkea, mutta sen luonne on ääntä pyöristävä eikä niinkään rasittava. Niiden suorituskyky on keskimäärin parempi kuin vuosi sitten vertailtujen 700?800 euron hintaisten stereointegroitujen. Yarlandin ongelmana on putkitekniikalle ominainen korkea antoimpedanssi. Paras vaihtoehto on äänenvoimakkuudeltaan säädettävä äänilähde. Päätetoimintoa kannattaa kokeilla, jos äänilähteessä on sisäänrakennettu voimakkuudensäätö. Myös Pioneerissa antoimpedanssi on suurehko korkeilla taajuuksilla, joten siinä näkyy vasteen kohoaminen diskantilla. Pioneerin pariksi ei nyrkkisääntönä kannata valita kovin kirkasäänisiä kaiuttimia. Säädintä käytetään niin, että äänenvoimakkuutta aletaankin pudottaa suurelta kuunteluvoimakkuudelta volume-säätimen sijaan loudness-säätimellä. Pioneeria voi käyttää pelkkänä päätevahvistimena etulevyn ?Power amp direct. Päätevahvistimessa esivahvistimen valmistelema signaali vahvistetaan ja syötetään kaiutinliitännöistä kaiuttimille. Integroidun vahvistimen lisäksi on olemassa erillisvahvistimia, joissa yhdessä laitteessa on vain joko esi- tai päätevahvistin. Yarlandissa vaste mukailee suoraan kaiuttimen impedanssivastetta, joten sovitus on tärkeää. Varovaisuutta kannattaa kuitenkin noudattaa, sillä ilman esiasteen vaimennusta kaiuttimet rikkoutuvat helposti, jos äänilähteen voimakkuussäätö jää vahingossa täysille. Mikä on integroitu vahvistin? Integroitu vahvistin tarkoittaa laitetta, jossa on yhdistetty . Myös Pioneer ja NAD ovat varsin tehokkaita. Silloin etuaste äänenvoimakkuussäätimineen ohitetaan, ja signaalitie on ainakin periaatteessa puhtaampi. Neljän ohmin kaiutinannoista särötaso on pääsääntöisesti pienempi. Äänenvoimakkuuden säätö toimii Audio Analoguessa, Pioneerissa, Onkyossa ja Yamahassa digitaali-. Pioneerin kohinataso on vertailun korkein. Audio Analoguessa on tavallista enemmän säröä matalilla taajuuksilla. Yarlandin alhainen antoteho kaikkiin kuormiin kannattaa ottaa huomioon. Cambridge Audio, NAD, Onkyo ja Yamaha ovat erittäin hiljaisia, eli niiden häiriöetäisyys on suuri. Pohjakohina ei todennäköisesti kuulu herkilläkään kaiuttimilla. Bassoilla säröä on yhden watin jatkuvalla teholla jopa kymmenen prosenttia ja kilohertsilläkin prosentin luokkaa. vertailu Integroidut stereovahvistimet 450?700 ? vakiona pentodityyppiset EL34-putket, joiden tilalle voi halutessaan vaihtaa KT88-tetrodit. Usein etusessa on muitakin ääntä muokkaavia ominaisuuksia, kuten matalien ja korkeiden äänien tason sekä kanavatasapainon säätö. Tuberollingharrastusta voi viedä toiselle tasolle eri valmistajien putkia kokeilemalla. samoihin kuoriin sekä etu- että pääteaste. Etuaste eli esivahvistin sisältää linjatulot eli liitännät, joihin äänilähde, kuten cd-soitin tai digiboksi kytketään. Äärimmäisyyksiin erottelu menee silloin, kun sekä etu- että päätevahvistimien virtalähteetkin on sijoitettu omiin koteloihinsa. 28 Mittaustulokset Teknisesti moitteettomat Cambridge Audio, NAD, Onkyo, Pioneer ja Yamaha suoriutuvat mittauksista hienosti. Myös sen linjaotto säröytyy helposti, eikä siihen kannata liittää soitinta, jonka antotaso on yli kaksi volttia. Teho putoaa noin puoleen 60 asteen induktiivisella kuormalla. Sen takia taajuusvaste on impedanssiltaan vaihtelevien kaiuttimien kanssa epätasainen. Yarlandin kanssa voisi kuvitella käytettävän herkkää laajakaistakaiutinta, jolla tehoa tarvitaan vähän eikä jakosuodin aiheuta voimakasta impedanssin vaihtelua. Onkyo ja Yamaha ovat joukon tehokkaimmat. Yhden ja kahden ohmin jyrkät vaihekulmat ovat kuitenkin erittäin harvinaisia kotikaiuttimissa
Analogi- ja digitaalitulot sisältävä Onkyo kuunneltiin molemmilla otoilla. Vahvistimissa on selviä luonne-eroja, ja kuunteluissa havaitut asiat näkyvät selvästi myös mittauksissa. Äänellisesti parhaaksi arvioitiin Audio Analogue. Avoin mutta rasittamaton ääni on yleispätevän rullaava. muhevuuden kustannuksella. Soinnin laatu on pitkälti ääniteriippuvainen, ja räkäisin rokki saattaa valahtaa turhankin kirpeäksi. Yarlandin suuri antoimpedanssi kuuluu keskialueen esiin työntyvyytenä ja taajuusvasteen mutkitteluna. Tehonpuute korjaantuu herkkiä kaiuttimia käyttämällä. Silloin vahvistinta voi käyttää helposti av-vahvistimen perässä päätevahvistimena vain oikea otto valitsemalla. Yamaha 23,8 dBW sesti ohjattuna. Audio Analoguesta kaksikko jää lähinnä sävymaailman innostavuudessa. Napakan ytimekäs Yamaha ei kainostele vaan soi kuivakan ripeänä ja jopa kipakkana. Kuinka paljon tehoa sitten oikeasti tarvitaan, riippuu monesta asiasta. Kaksikko jää kuunteluarvioissa häntäpäähän tasapistein. Yamahassa erotus on hyvä keskialueella mutta heikko korkeimmilla diskanteilla. Onkyossa ja Pioneerissa on merkityksetön desibelin kymmenyksien poikkeama. Cambridge Audio, NAD ja Yarland luottavat analogiseen potentiometriin. Molemmat otot kannattaa kokeilla, koska tilanne voi eri soittimella muuttua päinvastaiseksi. Korkeita taajuuksia käytetyillä kaiuttimilla korostavat Pioneer ja Yarland todettiin myös kuunteluissa kirkkaiksi. ?Bypass?eli kotiteatteritulo tarkoittaa, että kyseinen liitäntä ohittaa voimakkuussäätimen. Usb-oton avulla tietokoneen äänet saa siirrettyä diginä vahvistimelle asti. Audio Analogue on ainoa, jossa yhden tulon voi määritellä kotiteatterikäyttöön. Pioneerin ääni on ensi kuulemalta läpinäkyvän erotteleva . Kaiuttimen rikkominen on siis helpompaa alitehoisella kuin riittävillä tehoreserveillä varustetulla vahvistimella. 29. Yarlandin kahdeksan ohmin annon kanavaerotus on myös melko hyvä. Yamahan 24 dBW tehoa ja tavallinen 83 dB/W herkkä jalustakaiutin mahdollistavat 24+83 =107 desibelin maksimiäänenpaineen. Koska tehon kaksinkertaistaminen kasvattaa äänenpainetta vain kolme desibeliä, ovat vahvistimien todelliset tehoerot pienempiä kuin luulisi. Jaetulle kakkossijalle ylsivät Cambridge Audio ja NAD. vertailu Suhteellisuudentaju tehoihin Yarland 7,7 dBW Cambridge Audio 19,3 dBW Audio Analogue 19,8 dBW Pioneer 22,2 dBW NAD 22,3 dBW Vahvistimia markkinoitiin ennen vanhaan lähes yksinomaan wateilla. Yamahan viisi desibeliä enemmän painetta tarkoittaa lähes kolminkertaista tehoa watteina. Puhtaan tehon loppuminen ilmenee ääneen säröytymisenä. Äänilähteenä toimi Meridian 808i -cd-soitin, ja kaiuttimina olivat Aurelia Magenta -jalustakaiuttimet. Sopivilla äänenvoimakkuuksilla ja oheiskalustolla ääni on kuitenkin parhaimmillaan nautittavan innostava. Cambridge Audion analogiottojen tekstit ovat näppärästi ylösalaisin, joten niistä saa selvää laitehyllyn yli kurotellessa. Niissä voimakkuus säätyy portaittain. Audio Analoguen ja Yamahan kanavatasapaino eli vasemman ja oikean kanavan voimakkuuden suhde on tasainen säätimen asennosta riippumatta. Kahden desibelin puolto toiseen kanavaan on jo selvästi kuuluvissa. Kanavaerotus, eli äänen vuotaminen toiseen kanavaan on ryhmässä kokonaisuutena vain tyydyttävää tasoa, mikä saattaa heikentää stereokuvan tarkkuutta. Pahimmassa tapauksessa säröytynyt eli leikkautunut signaali polttaa kaiuttimen diskanttielementin. Pidäkkeetöntä vahvistinta ei kannata sijoittaa valmiiksi kireä-äänisen kaluston kumppaniksi, mutta sopivassa seurassa sointi on tarkka ja kykenevä. Onkyon analogiotto tuottaa puhtaan erottelevan äänen, joka pitää kaiuttimet kontrollissa. Vasta noin kymmenen desibelin äänenpaine-ero eli tehon kymmenkertaistuminen koetaan äänenvoimakkuuden kaksinkertaistumisena. Yksinkertaisella yhteenlaskulla voidaan saada arvio suurimmasta mahdollisesta äänenpaineesta. Suurimmat tekijät ovat haluttu äänenvoimakkuus, käytettyjen kaiuttimien herkkyys sekä käytössä oleva kuuntelutila. Kun vahvistimen teholukeman muuttaa wattien sijaan desibeliwateiksi, helpottuu antotehon vertailu merkittävästi. Sivumakuna on ripaus viileyttä, johon kuitenkin tottuu nopeasti. Digitaalisesti kytkettynä sointimaailma pyöristyy eikä enää tuota samaa uskottavuutta mikä hyvällä äänilähteellä on mahdollista. Siinä missä Cambridge Audio on analyyttinen, yleispätevä ja puhdas, soi musiikki NADin kautta dynaamisen suoraviivaisesti ja yläpäästään jopa miellyttävästi. Referenssivahvistin oli Musical Fidelity M6 500i. Oheisessa kuvaajassa on ilmoitettu vertailun vahvistimien antoteho desibeliwatteina neljän ohmin kuormaan. Onkyo 23,2 dBW Ääni Mikael Nederström kuunteli vahvistimet Hifimaailman kuunteluhuoneessa. Vastaavasti Cambridge Audion 19 dBW saman kaiuttimen kanssa tuottavat enimmillään 102 desibeliä. Yarland on ainoa, jossa se näkyy kanavatasapainon heittelynä
Reaktiivisuus tarkoittaa, että sähkövirran ja jännitteen välillä on vaihe-eroa. Takalevyn alhaisen kaiutinimpedanssin asetus pudottaa antotehoa noin 30 prosenttia. Vaihekulmilla ei ole vaikutusta tehoon. Putkivahvistimella särön luonne on transistorivahvistinta miellyttävämpi. Tällaisen vahvistimen tehokuutio on tasainen vaakapinta. Käytetty teho kanavatasapainomittauksia lukuun ottamatta on yksi watti. Sävynsäätimien ohitus pois päältä vaimentuma on bassosäätimen keskiasennossa ?3 dB @ 20 Hz. Yarland FV-34A D-luokan päätteiden antoimpedanssi on korkea suurilla taajuuksilla, mikä saa aikaan diskantin tason voimistumisen etenkin sellaisilla kaiuttimilla, joilla on tällä alueella suuri impedanssi. 30 Taajuusvaste on suora sekä vastuksella että oikealla kaiutinkuormalla. Korkea antoimpedanssi aiheuttaa vahvistimen voimakkaan reagoinnin kaiuttimen impedanssivasteeseen. Musta käyrä on taajuusvaste 8 ohmin kuormalla 8 ohmin lähdöistä, magenta käyrä 4 ohmin lähdöistä, punainen käyrä Aurelia Magenta -kaiutin kuormana 4 ohmin lähdöistä, sininen käyrä 8 ohmin lähdöistä.. ?Power Management. Eri vaihekulmat mitataan siksi, että reaalimaailmassa kaiutin ei esiinny vahvistimelle puhtaasti resistiivisenä kuormana eli vastuksena. Desibelin heitto kuuloalueen äärirajoilla ei ole vielä merkittävää, ja sen voi usein korjata sävynsäädöillä. Audio Analogue Crescendo Cambridge Audio Azur 351A NAD C 326BEE Onkyo A-9050 Taajuusvaste on tasainen myös impedanssiltaan vaihtelevalla kaiutinkuormalla. Impedanssiltaan vaihteleva kaiutinkuorma ei näy voimakkaana vaihteluna taajuusvasteessa. Taajuusvaste on suora sekä resistiivisellä että reaktiivisella kuormalla. Pioneer A-50 Yamaha A-S500 Taajuusvaste ei mutkittele oikealla kaiutinkuormalla. Onkyo mitattiin sekä analogiettä digitulolla, Yarland neljän ja kahdeksan ohmin kaiutinlähdöistä. mittaustulokset Audio Analogue Crescendo Tehokuutio paljastaa Vahvistimien tehomittaukset tehdään ruotsalaisen Audiographin PowerCubella. Jännitteen ollessa virtaa edellä on kuorma induktiivinen. Vahvistin toimii vakaasti neljän ohmin impedanssiin, mutta kahdella ohmilla tehotaso laskee ja jyrkät vaihekulmat pudottavat virranantokykyä edelleen. Cambridge Audio Azur 351A NAD C 326BEE Onkyo A-9050 Vahvistin toimii vakaasti neljän ohmin impedanssiin, mutta kahdella ohmilla tehotaso laskee ja jyrkät vaihekulmat pudottavat virranantokykyä edelleen. NAD tuottaa reilusti tehoa vielä kahteen ohmiin, ja jyrkät vaihekulmat alkavat vaikuttaa toimintaan vasta yhden ohmin kuormalla. Vahvistin tuottaa reilusti tehoa vielä kahteen ohmiin, eivätkä jyrkätkään vaihekulmat vähennä antotehoa. Pioneer A-50 Yamaha A-S500 Yarland FV-34A Antoteho kasvaa vakaasti aina kahteen ohmiin asti, eivätkä jyrkät vaihekulmat pudota antojännitettä Vahvistin tuottaa suuren ja kasvavan tehon kahden ohmin kuormaan saakka. Jakosuotimen komponenttien ja kaiutinelementin puhekelan takia kuorma on aina jossain määrin reaktiivinen. Huomaa kuvaajan muista eroava skaala. Taajuusvasteet Taajuusvaste kuvaa vahvistimen kaiutinlähdön tuottamaa voimakkuutta taajuuden funktiona. vertailu Integroidut stereovahvistimet 450?700 ? Vahvistimet mitattiin Miller Audio Researchin QC Suite -mittalaitteistolla. Mittauksissa on kuormana kahdeksan ohmin vastus. Harmonisen särön (THD) raja mittauksessa on 1 prosentti. Vaste mitataan teoreettisen kahdeksan ohmin resistiivisen kuorman (musta käyrä) lisäksi aidolla kaiutinkuormalla (Aurelia Magenta, punainen käyrä), mikä usein paljastaa korkean lähtöimpedanssin vaikutuksen taajuusvasteeseen. Jos virta on jännitettä edellä, kutsutaan kuormaa kapasitiiviseksi. Mittauksessa vahvistimen antama hetkellinen teho mitataan 1, 2, 4 ja 8 ohmin kuormaan viidellä eri vaihekulmalla. Mittaus tehdään IHF202-standardin mukaisesti niin, että vahvistinta kuormitetaan 1 kilohertsin sinisignaalilla 20 millisekunnin ajan, minkä jälkeen tasoa pudotetaan 20 desibeliä 480 millisekunnin ajaksi. Ideaalisen vahvistimen teho kaksinkertaistuu eli kasvaa 3 desibeliwattia kaiutinkuorman puolittuessa. -kytkin ei vaikuta saatavaan tehoon tai vahvistimen sähköverkosta ottamaan tehoon. Teho mitattiin Yarlandilla 5 % särörajalla. Tämä tarkoittaa kääntäen sitä, että vahvistin toimii tasaisena jännitelähteenä kuormasta riippumatta. Induktiiviset kuormat aiheuttavat Yarlandille vaikeuksia jo kahdeksalla ohmilla. Ideaalisen vahvistimen vaste on viivasuora aina tasavirrasta kuuloalueen ylärajalle riippumatta siihen kytketystä kaiuttimesta
(1 ? ? ? - 8,2 kg transistori muovi rulla 4 ? ?/1/2/-/digi, 1 dB 6,3 mm ? ? ? - 11,1 kg transistori metalli rulla 5 ?/-/-/-/digi, 1 dB portaat 6,3 mm ? ? - 10,3 kg transistori muovi rulla 5 ?/-/-/-/digi, 0,5 dB 6,3 mm 2 ? - 16 kg putki puu/metalli rulla 2 -/-/-/-/analoginen ? - ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? - ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? - ? ? ? ? ? ? ? ? - soft clipping auto standby ? ? ? ? portaaton ? ? power management ? ? ? 4 ja 8 ohm kaiutinlähdöt Onkyo A-9050 Pioneer A-50 Yamaha A-S500 7 8,2 8 7,6 6,5 7,3 6 6,6 7,5 8,3 6,5 7,5 Audio Analogue Cambridge Audio NAD C 326BEE Crescendo Azur 351A 699 ? 449 ? 459 ? Hinta Muuta (1 volume scale Onkyo A-9050 Pioneer A-50 Yamaha A-S500 erotettu sillalla pisteet Paino Ääni Mittaukset Ominaisuudet Yhteensä 50% 25% 25% 100% Audio Analogue Cambridge Audio NAD C 326BEE Crescendo Azur 351A 8 7,75 7,75 5,5 7,4 8,6 5,5 6,5 7 6,8 7,4 7,8 Yarland FV-34A-IV 6,5 2,1 3 4,5 31. (1 . Pohjakohinan taso on matalia taajuuksia kohti kasvava (?77 dBV @ 20 Hz), mikä saattaa kuulua erittäin info NAD C 326BEE Tyydyttävää kanavaerotusta lukuun ottamatta mittaustulokset ovat kiitettävät. Onkyo A-9050 Tyydyttävää kanavaerotusta lukuun ottamatta mittaukset ovat moitteettomat sekä analogi- että digiotolla. Cambridge Audio Azur 351A Oikean kanavan pohjakohina ja särötaso on matalilla taajuuksilla vasempaa korkeampi, mutta ongelma ei ole kuuluva. Muuten mittaustulokset ovat moitteettomat. Pioneer A-50 Häiriöetäisyys on tyydyttävä, ja herkillä kaiuttimilla pohjakohina saattaa kuulua. Muut mittausarvot ovat moitteettomat. Yamaha A-S500 Mittausarvot ovat hyvät, ja alhainen särö koostuu pääosin toisesta harmonisesta. Yarland FV-34A Yarlandin mittaustulokset eivät transistorimaailmaan tottuneelle näytä kummoisilta. Särölukemat ovat aivan eri kertaluokkaa, mutta toisen harmonisen suuri osuus ei muuta ääntä raa?aksi. 499 ? 595 ? 549 ? Yarland FV-34A-IV 595 ? Mitat (l x k x s) 44,5x8,1x38 cm 43x8,6x34 cm 43,5x11,6x33,2 cm 43,5x13,9x33 cm 43,5x13,8x35,7 cm 43,5x15,1x38,7 cm 32x15x28 cm Massa Toimintaperiaate Etulevyn materiaali Äänilähteen valinta Analogiset linjatulot 3,5 mm tulo etulevyssä Levysoitinotto (MM/MC) Digitaalitulot (opt/coax/usb) Digitaalilähtö (opt/coax) Äänenvoimakkuussäädin, portaat Kuulokeliitäntä Esivahvistinlähtö Päätevahvistinotto Erotettava etu- ja pääteaste Tallenninlähtö Subwooferlähtö Kotiteatteritulo Kaiutinterminaalit paljas johto banaani haarukka b-kaiutinlähdöt Sävynsäätimet Loudness Sävysäätimien ohitus Kanavatasapainon säädin Kauko-ohjausväylä Trigger 10,5 kg transistori metalli rulla 5 ? -/-/-/-/digi, muokattava 6,3 mm ? ? 6 kg transistori metalli suoravalinta 5 ? -/-/-/? -/analoginen 6,3 mm ? - 6,9 kg transistori muovi suoravalinta 7 ? -/-/-/-/analoginen 6,3 mm . Voimakkuuden porrastuksen voi valita neljästä vaihtoehdosta. Audio Analogue Crescendo Yliohjaustaso on melko alhainen, ja särötaso alkaa kasvaa jo 1,5 voltin ottojännitteellä. vertailu Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm Virranantokyky, 1 µs Pääteasteen impedanssi, 1 kHz Linjatulon impedanssi Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W Häiriöetäisyys, A-paino Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd Kanavaerotus, 1/20 kHz Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % Audio Analogue Cambridge Audio NAD C 326BEE Crescendo Azur 351A 70/97/88 W 59/87/81 W 120/171/185 W 14/38 W 14/33 W 33/142 W 17 A 16 A 50 A 0,03 ohm 0,18 ohm 0,03 ohm 32 kohm 41 kohm 90 kohm 0,0/0,0 dB 0,0/0,2 dB 0,1/0,1 dB Onkyo A-9050 Pioneer A-50 Yamaha A-S500 140/212/262 W 56/103 W 52 A 0,11 ohm 30 kohm 0,1/0,2 dB 100/166/249 W 26/49 W suojapiirit 0,05 ohm 50 kohm 0,2/0,3 dB 155/241/300 W 30/143 W 46 A 0,03 ohm 47 kohm 0,0/0,0 dB Yarland 4 ohm 81 dB Yarland 8 ohm 81 dB 0,008/0,008 % 0,010/0,008 % 0,007/0,009 % 0,007/0,008 % 12,0/0,84 % 9,2/1,9 % 0,011/0,002 % 0,003/0,006 % 0,001/0,002 % 0,003/0,006 % 0,004/0,005 % 0,003/0,006 % 0,002/0,005 % 0,66/0,20 % 1,17/0,19 % Audio Analogue 81 dB Cambridge Audio 92 dB NAD 0,250/0,016 % 0,017/0,008 % 95 dB 0,002/ <0,001 % Onkyo digiotto 92 dB Yarland FV-34A-IV 6/2/1 W 102/- W 2A 8,7/14,5 ohm 41 kohm 1,1?1,8/0,7?1,1 dB Onkyo 91 dB Pioneer Yamaha 79 dB 92 dB 60/53 dB 66/52 dB 63/58 dB 69/58 dB 70/60 dB 70/66 dB 79/53 dB 69/61 dB 74/58 dB 1,9 V >3 V >3 V >3 V Jitter 299 ps >3 V >3 V >3 V >3 V herkkien kaiuttimien kanssa hurinana. Kanavatasapaino pysyy täydellisenä kaikilla voimakkuusasetuksilla digisäädön ansiosta. Tämän vuoksi Audio Analoguen mittaukset tehtiin poikkeuksellisesti 1,4 voltin signaalilla. Harmoninen särö koostuu pääosin parittomista komponenteista ja on matalilla taajuuksilla transistorivahvistimeksi korkea
Se tarjoaa paljon tehoa hyvin suoritusarvoin ja kuulostaa samalla sivistyneeltä ja miellyttävän eloisalta. vertailu Integroidut stereovahvistimet 450?700 ? yhteenveto Testattujen vahvistimien toimintaperiaatteet vaihtelevat, mutta tekniset ratkaisut eivät sinällään ole syy jättää laitetta hankintaharkinnan ulkopuolelle. Kokonaisuutena menestyvät niin perinteikkäät kuin uudempiakin tekniikoita käyttävät vahvistimet. Pisteinä arvioituna neljän kärki on erittäin tasainen. Monilta osin vahvistin on teknisesti onnistunut, mutta suoritus ei ole täysin tasapainoinen. Testin pääjoukon ulkopuolelle teknisesti sijoittuva Yarland on mielenkiintoinen tapaus. Kiitettävä tekninen suorituskyky ja kattavat liitännät kruunaavat soundilliset avut. Onkyon puhdas ääni, hyvä suorituskyky ja digiliitännät kiilaavat sen pisteissä kakkoseksi ohi tasavarman, tehokkaan ja eloisan Yamahan. Yarlandin perinteikästä putkihehkua ei voi vähätellä. Musiikintoistin ja rokkitykki, jossa on myös tiettyä yleispätevyyttä. Hillityn siisti olemus ja hyvä viimeistely aina kannen alle tekevät siitä houkuttelevan vaihtoehdon, vaikka mittaustulokset eivät täysin moitteettomia olekaan. Pioneerin sijoitusta pudottaa sen taipumus korostaa korkeita taajuuksia. Diskantti on peltisoundeissa hyvinkin sivistynyt ja parhaimmillaan jopa miellyttävä. Rytmikäs, eheä ja dynaaminen toisto toimii varsinkin kevyemmällä mätkeellä mainiosti. Vanavedessä seuraava Cambridge Audio on vähävirtainen, matalalinjainen ja uuden tekniikan perinteisiin kuosiin yhdistävä vahvistin, joka soi hillityn yleispätevästi. Vertailun selvästi kallein vahvistin, Audio Analogue, saa pienellä erolla korkeimmat kuuntelupisteet. NAD on tasainen suoriutuja äänellisesti, mittauksiltaan ja ominaisuuksiltaan. Siinä on teknisiä rajoitteita, mutta samalla äänessä on jotain houkuttavaa. Eheä äänen ja tekniikan liitto tekee NADista yleispätevän vahvistimen monenlaisen oheiskaluston kanssa. Hiljaisella äänenvoimakkuudella ja sopivassa ympäristössä Yarland voi toimia hienosti. ????? NAD C 326BEE ????? testivoittaja NADin valttina on erinomainen tekninen suorituskyky. Lisäksi hankintahintakin on edullinen. info Hinta: 459 ? Lisätietoja: www.ah-hifisystems.fi, www.nadelectronics.com ? Eloisan puhdas ääni ? Hyvät mittaustulokset ? Paljon liitäntöjä ? Ei digitaaliottoja ? Muovinen rakenne kuunteluarvio Mikael Nederström Reippaasti ja skarpisti etenevä soundi, jossa ei kuitenkaan kuulu monia muita vahvistimia vaivaavaa kirpakkuutta liikaa. 8-/10 32. Dynaaminen soundi on kyllä keskialueella hiukan suoraviivainen ja matta, eikä sävymaailma pärjää parhaimmille, mutta tunne ehjästä kokonaisuudesta saa huomion keskittymään musiikkiin
7,5/10 Digiotto Hiukan pehmeäsävyisempi, ääripääkorosteisempi ja sihahtelevampi soundi kuin vertailusoittimen dynaamisella avustuksella. Miellyttävä kokonaisuus joka tapauksessa. 7/10 Hinta: 549 ? Lisätietoja: www.yamaha.fi ? Paljon tehoa ? Hyvät mittaustulokset ? Ei digiottoja kuunteluarvio Mikael Nederström Ytimekäs, napakka ja kipakkakin äänimaailma. Monet instrumentit toistuvat erottelevasti ja moitteetta, joskin hitusen viileää sävyä kylkeensä saaden. Kokonaisuutena melko kykeneväinen vahvistin, jota ei kannata sovittaa kovin kireäsoundiseen seurueeseen. Rasittavaksi soundia ei silti voi luonnehtia, vaikka diskantti ei sieltä miellyttämisenhaluisimmasta päästä olekaan. Varsinkin aikuishenkinen rock toimii hyvin, roisimpi soundi taas hiukan heikommin. Virvelin vispilä sihisee suoraviivaisesti, pelti helisee pidäkkeettä. Esitys on hifimielessä hyvin oikeaoppinen, dynaaminen ja tasapainoinen, eikä rasitusoireitakaan ilmaannu helposti. Portaaton loudness-toiminto säilyttää musiikin täyteläisenä myös hiljaisilla kuunteluvoimakkuuksilla. info info Hinta: 499 ? Lisätietoja: www.loudgroup.fi, www.eu.onkyo.com ? Digitulot ? Erotteleva ja kontrolloitu ääni ? Hyvä suorituskyky ? Digioton suuret voimakkuuden portaat kuunteluarvio Mikael Nederström Analogiotto Puhdas ja läsnäoleva soundi. Basso napsuu kuivakan ripeästi, diskantti helähtää ilman turhaa ujostelua. 7-/10 33. Digiotolla soundi saattaa pyöristyä suurpiirteisemmäksi mutta samalla miellyttävämmäksi, ainakin korkeatasoiseen cd-soittimeen verrattuna. Klassisen näköinen Yamaha luottaa hyväksi todettuun tekniikkaan ja suoriutuu mittauksista moitteitta sekä soi napakan tarkasti. Suuri teho ja hyvät mittaustulokset mahdollistavat luotettavan toiminnan monenlaisissa hifikattauksissa. Suuri antoteho kaikenlaisiin kuormiin sekä taajuustoiston immuniteetti kaiuttimien impedanssin muutoksille tekevät siitä monipuolisen työjuhdan monenlaisiin laitekokonaisuuksiin. Ääni on miellyttävä, mutta tarkkuuden suhteen analogialiitäntä tarjoaa uskottavamman esityksen. Elämysten tuottamisen saralla testijoukosta löytyy vakuuttavampiakin. Äänikuva on vakaa ja keskelle painottunut. Vahvistin tuntuu pitävän kaiuttimet tiukassa kontrollissa, eikä liiallista notkumista tai räiskyviä sävymaalailuja kuulu. Tosin vahvistimen soundimaailma tuntui paranevan laitteen lämmetessä. Erotteleva ja läsnä oleva ääni on dynaaminen. Tietty nasevuus kuuluu muös keskialueen lauluäänissä, joiden kuivakan sävyn positiivisena puolena on pistemäisyys ja subjektiivinen tarkkuuden tuntu. vertailu ????? ????? Onkyo A-9050 Yamaha A-S500 Selkeälinjainen mutta perinteitä kunnioittava Onkyo on tavallinen transistorivahvistin, mutta se osaa käsitellä puhtaasti myös digisignaalit. Rytmi tuntuu hiukan hidastuvan ja ääriviivat pehmenevän
Innostamaton se ei silti ole, vaikka riuskaotteisin mukaansa tempaavuus jää puolitiehen. Tavanomaista alakeskielueen ohuutta tai diskantin ylikirkkautta ei ole, joten monenlainen musiikki toistuu toimivalla tyylillä. 8-/10 34 ? Avoin, tarkka ja kokonaisvaltainen ääni ? Äänenvoimakkuussäätimen muokattavuus ? Voimakkuussäätimen ohittava kotiteatterikytkentä ? Hyvä viimeistely kuunteluarvio Mikael Nederström Skarppi mutta samalla rasittamaton ja avoin soundi. Rauhallinen eteneminen sopii varsinkin sellaisille levyillä, jotka roisimmilla vahvistimilla alkavat hipoa kuuntelukelvottomuuden rajoja. Usb-liitäntä kasvattaa käyttömahdollisuuksia, ja analogitulojen määrä on riittävä. 3,5-millinen plugi etulevyssä helpottaa mobiililaitteen tilapäistä kytkemistä. Tehoreservit eivät ole ehtymättömät, mutta suorituskyky on kokonaisuutena hyvä. Ei siis rokkitykki vaan hifiharrastajan valinta. Sivistynyt, analyyttinen ääni toimii hyvin yleispätevästi, joten vahvistin nousee kokonaisuutena keskitason yläpuolelle. Miellyttävä kaukosäädin on selkeä. Siistin puhdaslinjaisen Audio Analoguen sisällä sykkii d-luokan sydän. Hyvällä hyötysuhteella ja digitaaliohjauksella toimiva italialainen toimii tasalaatuisesti monenlaisten kaiuttimien kanssa. Tästä huolimatta ääni ei tonaalisesti ole lainkaan tumma tai tukkoinen, enemmänkin hienoisen steriili. Toimiva kokonaisuus, kyky tuottaa musiikkiin eloa ja muutenkin sopivan yleispätevä esitys vie vahvistimen testin kärkeen. Laulaja on taaempana kuin kipakimmissa, samoin peltisoundeissa on enemmän kliinistä puhtautta kuin rupista messinkiä. 8/10. Ääni on avoimen rullaava ja vie huomion musiikkiin. vertailu Integroidut stereovahvistimet 450?700 ? ????? ????? Vähävirtainen ja matalalinjainen Cambridge Audio soi rauhallisen sivistyneesti mutta analyyttisesti. Virranantokyky riittää neljän ohmin kuormiin. Rokinräime etenee rullaavasti ja rivakasti, ei aina ehkä kovin sivistyneesti, mutta silti miellyttävin sävyin. Bassotoisto on napakka, joskaan ei dynaamisin mahdollinen. Kokonaisvaltainen esitys kuitenkin kuljettaa ajatukset soundin sijaan musiikkiin. Linjaotto säröytyy melko alhaisilla jännitteillä, joten oheiskaluston valintaan täytyy kiinnittää huomiota. Cambridge Audio Azur 351A info Hinta: 449 ? Lisätietoja: www.highendstudio.fi, www.cambridgeaudio.co.uk ? Rauhallisen sivistynyt ääni ? USB-otto ? Liitinpaneelin selkeät merkinnät ? Hyvä kaukosäädin ? Alhainen virrankulutus Audio Analogue Crescendo info Hinta: 699 ? Lisätietoja: www.hifiplus.fi, www.audioanalogue.com ? Ei subbari- tai esivahvistinlähtöä ? Linjaotto yliohjautuu helposti ? Ei digiottoja ? Saattaa hurista herkillä kaiuttimilla kuunteluarvio Mikael Nederström Puhdas ja sivistynyt sävymaailma
Tämä tuo ääneen tiettyä läpinäkyvyyden ja erottelun tunnetta, mutta samalla syö alemman keskialueen bodya soittimien perusäänialueelta. Soundi on siten hiukan muita enemmän äänite- ja myös oheislaitteistoriippuvainen. vertailu ????? ????? Putkitoiminen vaihtoehto: D-luokan päätteisiin nojaava Pioneer tuottaa vakaasti kasvavan tehon kahden ohmin kuormaan asti. Sopivan kaiutinparin kanssa Yarland on parhaimmillaan innostavan nautittava vahvistin, kunhan parin watin tehontarvetta ei ylitetä. Pioneer A-50 info Hinta: 595 ? Lisätietoja: www.pioneer.fi ? Erotteleva ääni ? Paljon tehoa ? Alhainen virrankulutus ? Diskantin korostuminen tekee äänestä ohuen ? Korkea kohinataso ? Linjaottojen asettelu kuunteluarvio Mikael Nederström Kertaluokkaa muuta joukkoa kirkkaampi ja keskialueeltaan ohkaisempi esitys. Impedanssin kasvu korkeilla taajuuksilla aiheuttaa sen, että diskantti korostuu lähes kaikenlaisilla kaiuttimilla. Ylierottelevuuden tuntu saattaa kasvaa liialliseksi kovapintaisessa huoneessa, mikä ilmenee myös ohuena äänenä. Sointitasapaino on kertaluokkaa kevyempi kuin muissa testatuissa. Kitara alkaa säröytyä kohtuullisen aikaisin, kun vahvistinta soittaa kovempaa. 6,5/10 35. Sopivassa seurassa läpivalaisu voi kuitenkin toimia laitteistoa tasapainottavana ominaisuutena. Yarland on yksi edullisimmista putkitoimisista integroiduista vahvistimista. Bassotoisto on ohuehko mutta napakka. Se on vertailussa mukana kuriositeettina, sillä pienitehoisen single ended -vahvistimen käyttäjä sovittaa sen yleensä herkkien ja impedanssiltaan helpoksi miellettävien kaiuttimien pariksi. Keskialue on ajoittain hiukan turhankin esiintyöntyvä, mikä saa laulajan tulemaan joillakin äänitteillä syliin saakka. Taajuusvasteen mutkien ja voimakkuudenrajoitusten takia vahvistinta on vaikea saada samalle viivalle muun joukon kanssa, mutta parhaimmillaan ääni on joka tapauksessa nautittavan eloisa ja innostava. Korkea pohjakohina voi kuulua herkillä kaiuttimilla. Peltisoundissa kuuluu enemmän yläharmonisia kuin runkoääniä, kitarassa korostuu teräskieli nailonisen sijaan. 6,5/10 Yarland FV-34A info Hinta: 595 ? Lisätietoja: www.idealpoint.fi, www.yarland.com ? Nautittavan mukaansatempaava ääni varauksin ? Kranttu käytetyille kaiuttimille kuunteluarvio Mikael Nederström Iskevä, skarppi ja eloisa ääni. Tietyin varauksin ihan toimiva kokonaisuus, jos ylä-äänien liiallinen läpivalaisu ei hirvitä. Yleispätevyys vaatisi kuitenkin oheislaitteiston huolellista sovittamista ja herkempää kaiutinratkaisua. Pelti helisee ja sähisee pidäkkeettä. Kuunteluissa havaittu keskialueen esiintyöntyminen johtuu juuri vahvistimen ja testikaiuttimen sovituksesta
Sisällä ei ole lainkaan vaimennusainetta. Kotelo on viritetty pienen refleksiputken avulla 64 hertsin taajuudelle. Jakosuotimen virkaa hoitaa vain yksi halpa elektrolyyttikondensaattori. Käytännössä se tarkoittaa kaikkea muuta paitsi kotelon mittoja ja kaiutinelementtejä. Basso-keskiäänisten yläpään toisto on epätasainen. Niiden ja diskanttielementin toisto on laajalla alueella päällekkäistä. Koska vaiheet eivät pysy koko alueella samoina, 10 kilohertsin kohdalle syntyy erittäin syvä kuoppa, koska elementit vaimentavat toisiaan. Elementtejä ei yleensä kannata lähteä vaihtamaan, koska niiden ja tarvittavan uuden jakosuotimen yhteishinta saattaa kohota samaan luokkaan kuin koko kaiutin on alun perin maksanut. Otimme edellä mainitusta testistä kaksi kaiutinparia esimerkiksi parantelun mahdollisuuksista. Siten molemmille basso-keskiäänisille johdetaan koko äänialue. Kun taajuusvasteet mitataan elementeiltä erikseen, saadaan tietoa ongelmien lähteistä. Usein säästöt on tehty sellaisissa kohdissa, joita voi jälkeenpäin korjata kohtuullisin kustannuksin. Teimme kokeeksi kahteen aiemmin testaamaamme lattiakaiuttimeen muutoksia ja kerromme, mitä ne vaikuttivat. yläpuolella näkyy kotelon aiheuttama resonanssi. Diskantti on erittäin epätasainen. Kaiuttimen avaaminen osoitti, että sen kotelo on tehty varsin ohuesta levystä (10 mm) ja niukasti tuettu. Skytronic SHFT60B on erittäin edullinen (tarjoushinta 110 ?/pari) lattiakaiutin, jonka äänessä havaittiin olevan melko paljon toivomisen varaa. Simex Enzo taas on selvästi kalliimpi malli (229 ?/pari), joka sijoittui testissä toiseksi parhaaksi. Skytronic SHFT60B Skytronicin sointia pidettiin kuuntelukokeissa värittyneenä etenkin puhaltimien toistossa, ja diskanttia kuvattiin sihiseväksi. Lisäksi diskanttielementin vasteessa on piikki noin 13 kilohertsin taajuudella. Tukevuutta koteloon ja kunnon suodin Kotelon seinämävärähtelyjä voidaan vähentää tukien avulla. Tässä tapauksessa asennetaan ristikkäiset ri-. tietoa & taitoa Näin parannat kaiuttimen ääntä Teksti: Pekka Tuomela Kuvat: Teppo Hirvikunnas Parempaa ääntä halpakaiuttimista Hifimaailman halpojen lattiakaiuttimien testissä (9/2012) tuli selvästi ilmi, että hintaluokka pakottaa säästämään osissa ja rakenteessa. Varsinaiset bassot olivat vaimeat, mutta yläbassoilla oli jumputtavaa yksinuottisuutta. Kaiuttimen mitatuista taajuusvasteista on nähtävissä, että vasteessa on jatkuvaa nousua keskialueen alimmilta taajuuksilta ylimmille asti. Bassoalueella on korostuma 100 hertsin kohdalla, ja sen 36 Kun kaiutinta valmistettaessa on tingitty äärimmilleen kustannuksista, ääntä voidaan usein parantaa suhteellisen pienillä toimenpiteillä. Voimakkain resonanssi on 5 kilohertsin kohdalla
Kiinnitystä voi lujittaa esimerkiksi painamalla reikiin ensin hieman kuumaliimaa. 95 90 85 80 75 70 65 20 Skytronic SHFT60B 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Tukien asentamisen jälkeen kotelon sisäseinille asennetaan vaimennusmaton paloja. Kotelo täytettynä vaimennusaineella. Skytronicin uuden jakosuotimen kytkentäkaavio ja langoituspiirros. Suodin kytketään kaiuttimen johdotukseen seuraavasti: A = musta naparuuvi, musta johto ja vihreät mustajuovaiset johdot, B = punainen naparuuvi, C = vihreät johdot, D = valkoinen johto. 37. Koska kotelo on ohutta ja huokoista levyä, saattaa olla, että ruuvit eivät enää pidä. Lisäksi seinämille kiinnitetään raskasmattoa. Kotelon sisälle syntyvien seisovien aaltojen vaimentamiseksi se täytetään vaimennusaineella. Koska bassoelementtien ominaisuudet sopivat paremmin suljettuun koteloon, refleksiputki tukitaan. Lisäksi kaiuttimeen tehdään uusi jakosuodin, joka sovittaa elementit paremmin yhteen. 160 V) ? R1 = 1,0 ohmia (keraaminen vastus 5 W) ? R2 = 5,6 ohmia (keraaminen vastus 5 W) ? R3 = 18 ohmia (keraaminen vastus 5 W) ? Vaimennusvanu Sonofil 1,5 pakkausta ? Vaimennusmatto ADPOR 500x500 mm ? Osien yhteishinta 33,70 ?/kaiutin (www.hifitalo.fi) mittaustulokset Skytronic SHFT60B (alkuperäinen) Herkkyys (1 m/2,83 V): 90,5 dB Alarajataajuus (-6 dB): 76 Hz Suuntaavuusindeksi (100?10000 Hz): 8 dB Lisäviive 1 kHz: 0,07 ms Minimi-impedanssi: 5,8 ohmia @ 250 Hz Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Skytronic SHFT60B (modifioitu) Herkkyys (1 m/2,83 V): 86,5 dB Alarajataajuus (-6 dB): 66 Hz Suuntaavuusindeksi (100?10000 Hz): 7 dB Lisäviive 1 kHz: 0,11 ms Minimi-impedanssi: 4,5 ohmia @ 7500 Hz, 6,2 ohm @ 250 Hz 105 Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0o(pun), 20o (sin), ja 60o (vihr) Jakosuotimena on alun perin vain yksi elektrolyyttikondensaattori, joka on liimattu liitinpaneelin taakse. Skytronicin kotelo elementit irrotettuna. Skytronicia varten suunniteltu uusi suodin asennettuna paikalleen. Kotelon sisälle liimattu ristikkäistuki. 100 Amplituudi [dB] Ensiksi kaiutinelementit ja liitinpaneeli poistetaan. Jos liitäntäjohdot irrotetaan elementeistä tai vaihdetaan paksumpiin, on merkittävä muistiin, miten johdot on kytketty elementtien juotoskorvakkeisiin. Mallikaiuttimiin laitoimme 1,5 pakkausta Sonofil-vanua kaiutinta kohden. Refleksiputki tukitaan vaahtomuovista tehdyllä tulpalla. Lopuksi liitinpaneeli ja elementit kiinnitetään takaisin paikalleen. tietoa & taitoa mat kahteen kohtaan. Samalla kaiuttimen herkkyys säilyy suurempana. Diskantin suotimessa C2 ja L2 muodostavat ylipäästön. Jakosuodin kiinnitetään liimalla tai ruuveilla kotelon sisälle. Kotelon sisätila täytetään vaimennusvanulla. Uudella jakosuotimella mita- Modifiointiohjeet Skytronic SHFT60B Osaluettelo ? L1 = 0,47 mH (ilmasydänkela 0,71 mm) ? L2 = 0,22 mH (ilmasydänkela 0,71 mm) ? C1 = 8,2 uF (polyesterikond. Tähän tarkoitusta varten on suunniteltu periaatekytkennältään varsin tavallinen toisen asteen suodin (jyrkkyys 12 dB/oktaavi). Kela L1 ja kondensaattori C1 muodostavat alipäästö- suotimen, joka rajaa basso-keskiäänisen toistoa yläpäästä. 160 V) ? C2 = 3,3 uF (polyesterikond. Toimenpiteen tarkoituksena on myös vaimentaa 100 hertsin korostusta. Mattoa tarvitaan yksi 500x500 millimetrin pala kaiutinta kohden. Näiden toimien jälkeen liitinpaneeliin kiinnitetty elektrolyyttikondensaattori poistetaan. Sen tilalle tehdään uusi jakosuodin oheisen kaavion ja osaluettelon mukaan. Ne voivat olla lastulevyä tai puurimaa (vähintään 12 x 25 mm). Tuet kiinnitetään esimerkiksi kuumaliimalla. Seuraavaksi seinämille asennetaan vaimennusmattoa. Käytimme Intertechnikin ADPOR-bitumimattoa, jonka paksuus on 2,1 millimetriä ja paino 3,5 kiloa/neliömetri. Vastukset R2 ja R3 vaimentavat korkeimpien taajuuksien voimakkuutta. Osat liimataan esimerkiksi lastulevyn palalle ja niiden kytkentälangat yhdistetään juottamalla toisiinsa. Elementeistä tulevat johdot juotetaan kaaviossa merkittyihin kohtiin. Johdotuksessa on tärkeätä, että napaisuus on jakosuotimen kytkentäohjeen mukainen. Kotelon sisälle asennetaan ristikkäiset tukirimat (etulevystä takalevyyn ja kyljestä kylkeen) 34 ja 64 cm:n korkeudelle kaiuttimen alapinnan (ulko)tasosta. Vastuksen R1 tehtävänä on hienosäätää vastetta jakotaajuuden ympäristössä. Kelan ja kondensaattorin arvot on valittu siten, että suodin myös vähentää vasteen nousua yläkeskialuetta kohti. Nousua ei ole kuitenkaan kompensoitu kokonaan, koska näin saadaan bassotoisto sopimaan pienehköön huoneeseen ja suhteellisen lähelle seinää asennettavaksi
Mallikaiuttimiin lisäsimme Sonofil-vanua yhden paketin kaiutinta kohden. tietoa & taitoa Näin parannat kaiuttimen ääntä tut vasteet osoittavat, että elementtien päällekkäinen alue on pieni, ja akustinen jakotaajuus on vapaassa kentässä 5,5 kilohertsiä. Kaiuttimen symmetrinen elementtisijoitus merkitsee, että tasaisin toisto saadaan korvien ollessa diskanttielementin tasolla. Se mahtuu muuten etulevyn aukkoon, mutta aukon sisäreunassa oleva kavennus on viilattava pois. Muutostyö on helpompi, jos jostain löytyy alkuperäisputken kanssa suunnilleen samankokoista putkea. Siitä tehdään 50 mm:n pituinen jatko-osa, joka liimataan putken sisäpäähän. Kotelon sisätila täytetään vaimennusaineella, esimerkiksi polyesterivanulla. Sitä voi säätää muuttamalla vastusten arvoja. Se on helpointa tehdä katkaisemalla sivuleikkurilla vastusten johdot ja juottamalla uudet osat suoraan kytkentälankoihin. Tällaisissa tapauksissa myös jakosuodin on kompromissi, jossa yhden ominaisuuden parantaminen voi huonontaa toista. Simex Enzo Simex menestyi testin kuuntelukokeissa hintaansa nähden hyvin. Bassotoisto on entistä paremmin hallinnassa. Alapäässä painopiste on yläbassojen alueella, ja vaste laskee 50 hertsin alapuolella jyrkästi. Modifiointiohje Simex Enzo mittaustulokset Simex Enzo (alkuperäinen) Herkkyys (1 m/2,83 V): 88 dB Alarajataajuus (-6 dB): 52 Hz Suuntaavuusindeksi (100?10000 Hz): 6 dB Lisäviive 1 kHz: 0,17 ms Minimi-impedanssi: 3,8 ohmia @ 210 Hz, 3,7 ohmia @ 6,9 kHz Refleksiputki vaihdetaan, jotta kotelon viritystaajuus saadaan alemmaksi. Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). 105 38 Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0o(pun), 20o (sin), ja 60o (vihr) 100 Simexin jakosuodin alkuperäisenä. 95 90 85 80 75 70 Osaluettelo ? Keraaminen vastus 1,8 ohmia/5 W ? Keraaminen vastus 4,7 ohmia/5 W ? Vaimennusaine Sonofil 1 pakkaus/kaiutin ? Refleksiputki Intertechnik HP 50 ? Osien yhteishinta 11,60 ?/kaiutin (www.hifitalo.fi) Asennusaukkoa on viilattava uuden refleksiputken sovittamiseksi paikalleen. Simex Enzo (modifioitu) Herkkyys (1 m/2,83 V): 86 dB Alarajataajuus (-6 dB): 54 Hz Suuntaavuusindeksi (100?10000 Hz): 6 dB Lisäviive 1 kHz: 0,15 ms Minimi-impedanssi: 3,7 ohmia @ 210 Hz, 3,7 ohmia @ 8,2 kHz Amplituudi [dB] Alempi bassoelementti irrotetaan ja refleksiputki poistetaan. Jos 4,7 ohmin vastus vähentää soinnin kirkkautta liikaa, kannattaa kokeilla sen ja alkuperäisen 8,2 ohmin välillä olevia vakioarvoja: 5,6 tai 6,8 ohmia tai palauttaa 1,8 ohmin vastus 1,5-ohmiseksi. Elementtejä ja liitinpaneelia uudelleen kiinnitettäessä ruuvinreikiin voi painaa pisaran kuumaliimaa, jotta ruuvit pitäisivät varmemmin. 65 20 Simex Enzo SETOW 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Kotelo on täytetty kokonaan vaimennusvanulla. Jakosuotimeen on vaihdettu kaksi vastusta.. Putki lyhennetään 90 mm:n pituiseksi. Refleksiputken ympäristö on syytä jättää vapaaksi viiden sentin säteellä. Takana oleva liitinpaneeli irrotetaan ja siihen kiinnitettyyn jakosuotimeen tehdään kaksi muutosta: 1,5 ohmin vastuksen tilalle asennetaan 1,8-ohminen ja 8,2 ohmin vastuksen tilalle asennetaan 4,7-ohminen. Myös bassovaste on edullisempi. Korkeimmat taajuudet ovat kuitenkin edelleen melko epätasaiset. Lisäksi jakosuodin on tasoittanut diskantin toistoa. Riipivyys on poissa, mutta pelleissä kuuluu edelleen sihahtelua. Sähäkkyyden tilalle on tullut verhoutuneisuutta. Bassotoistoa pidettiin erottelevana mutta ohuenpuoleisena. Mittaustuloksista ilmeni, että kaiuttimen elementit ovat asiallisia, ja ne on myös sovitettu yhteen melko hyvin. Diskantissa on jonkin verran liikaa voimakkuutta etenkin 5 kilohertsin kohdalla. Siksi kaiutin kannattaa nostaa noin 30 sentin korkuiselle jalustalle tai kallistaa niin, että diskantin kautta kulkeva kohtisuora linja on kuuntelupaikalla vastaavasti ylempänä. Kaikkia virheitä ei voi poistaa Muutostöiden jälkeen mitatussa kaiuttimessa koteloresonanssien aiheuttamat poikkeamat olivat silottuneet. Vastusten tehonsiedoksi riittää viisi wattia. Sopiva diskantin yleistaso riippuu huoneakustiikasta ja omasta mausta. Uudeksi refleksiputkeksi sopii Intertechnikin malli HP 50, jonka läpimitta on ulkopäässä 50 mm ja sisäpäässä 44 mm. Sen ääntä kuvailtiin kuitenkin hieman kihiseväksi. Myös lievää purkkimaista väritystä havaittiin. Ponnettomuus on kuitenkin säilynyt. Tulokset osoittavat, että vaikka ääni parani kokonaisuutena selvästi, Skytronicin elementtien laatu asettaa rajoituksen saatavalle äänentoistolle. Diskanttielementille ominaista 10 kilohertsin kuoppaa ja sen yläpuolella olevaa resonanssia ei voi poistaa millään järkevällä tavalla. Lisäksi elementin ja suodinkomponenttien pienetkin yksilöerot vaikuttaisivat korjauksen onnistumiseen. Kuuntelukokeiden mukaan kaiuttimen sointi on alkuperäistä rauhallisempi ja miellyttävämpi
Vaimennusaineen lisääminen näkyy resonanssien vähenemisenä välillä 200?800 Hz. Kuuntelussa todettiin, että korkeat äänet toistuvat hieman vaimeasti mutta sävyltään siististi. tietoa & taitoa kuunteluarviot Skytronic SHFT60B (modifioitu) Simex Enzo (modifioitu) Mauri Eronen Mauri Eronen Vaimea yläpää, joka piilottaa vanhan äänitteen kohinan. Sointi on ponnetonta bassotoistoa lukuun ottamatta todella siististi kasassa. Skytronicin elementtien taajuusvasteet alkuperäisellä jakosuotimella. Mikael Nederström Soundi on kokonaisuutena aavistuksen ohut, mattapintainen ja purkkimainen. Basso on kepeä, eikä kovin vahvasti vääntävä, mutta napakka. Rasittava ääni ei ole, vaikka tiettyä iskevyyttä, avoimuutta ja rullaavuutta onkin mukavasti. Vanhempaan versioon verratessa suuri ero on tietyn särmikkyyden rauhoittuminen, mikä tekee varsinkin äkäisemmille äänitteille hyvää. Ihan kuunneltava kokonaisuus. Simexin kotelo on 12-millistä levyä, mutta rakennetta on jäykistetty sekä tukilevyllä että refleksiputken alapuolelle sijoitetulla umpinaisella väliseinällä. Silti kovin yleispätevästä esityksestä ei voi puhua, ja verrattuna samassa sessiossa olleeseen Simexiin, ääni on kertaluokkaa riipivämpi. Vanhaan versioon verrattuna parannusta ei ole tapahtunut. Yläpään erottelu on melko hyvää tasoa. Pieni keskialuevoittoisuus tuo avoimuutta mutta samalla vie lämpöä äänestä. Keskialue on alkuperäisen kaiuttimen tapaan hieman verhoutunut, mutta nyt äänen kovuus normaalivoimakkuuksilla on poissa. Ainoana lisänä on diskanttielementin tasoa vaimentavat vastukset. Hienosäätöä bassoon ja diskanttiin Simexin asiallisen toteutuksen takia sen parantamiseen (elementtejä vaihtamatta) ei ole kovin paljon mahdollisuuksia. Yksinkertaisilla ja halvoilla muutoksilla sointia voi vielä kohentaa havaittavasti. Kaikkine puutteineenkin kaiutinta on rauhallisuutensa ansiosta helppo kuunnella. Enzo ? oli se sitten alkuperäinen tai modifioitu . Vaimennusainetta (polyesterivanua) on muutaman sentin kerros seinämillä. Stereokuva tuntuu tarkemmalta, ja solisti piirtyy äänikuvassa tarkasti keskelle ja pysyy vakaasti paikallaan. Kytkentä on perusmuotoinen toisen asteen suodin. Yksi niistä on vaimennuksen tehostaminen. Miksipä kukaan muuten maksaisi kaiutinparista 1000 euroa tai enemmän. HUOM! Kaiuttimien rakenteluun ja modifiointiin tarvikkeet ja komponentit saatiin Hifitalosta (www.hifitalo.fi). Hifitalo tarjoaa laajan valikoiman kaiutinrakenteluun tarvittavia tuotteita. 39. Siksi on aiheellista lisätä vanua niin paljon, että se täyttää kotelon. Jotta basson tasapainoa saataisiin siirretyksi hieman alaspäin, vaihdoimme refleksiputken uuteen, jolla kotelon viritystaajuus on matalampi. Jakosuotimeen ei kannata tehdä suuria muutoksia. Diskantin tason pienentämiseksi vaihdoimme ainoastaan elementin vaimennusvastukset. Simex on noin 90 sentin korkuinen, joten kaikki elementit ovat yleensä istuvan kuuntelijan korvien tason alapuolella. Korkeat äänet ovat tasoltaan melko vaimeat, mutta diskantti on sävyltään siisti. Kaiutin toiminee hyvin pienessäkin huoneessa. Enzon omistajalle ne ovat siten käyttökelpoinen mahdollisuus lisätä kuuntelunautintoa ja ehkä jopa vaihtoehto kaiuttimien uusimiselle. Toisaalta tämä esimerkki osoittaa myös selvästi, ettei mittaustuloksista voi päätellä kaikkea. Kokonaisuus on hieman verhoutunut mutta yhtenäisen tuntuinen ja rasittamaton. Simex oli jo alun perin ääneltään tyydyttävä kaiutin. Vaikka kotelossa on vaimennusainetta, sen määrä on suhteellisen vähäinen. Siksi kallistusta tai jalustaa ei tarvita. Elementtien taajuusvasteet uusi jakosuodin kytkettynä. Mittaustulokset edulliset Modifioidun kaiuttimen mittaustuloksista näkyy, että sen tehovaste on entistä tasaisemmin laskeva. Korostuma 5 kilohertsin kohdalla on pienentynyt. Bassopäässä vasteen muoto on loivempi, ja 100 hertsin ympäristö on tasoittunut. Elementtien vaihesuhteet ovat kuitenkin sellaiset, että toisto on tasaista tavallisella istumakorkeudella (85?95 cm). Bassotoisto on melko hyvin hallinnassa, mutta toisto on muokkauksenkin jälkeen ponnettoman tuntuinen. Kontrabasso soi ohuesti mutta kumisematta ja sähköbasso tiukasti mutta pidätellen. Äänikuva on matala, keskelle niputtunut ja tiukasti paketoitu, ajoittain jopa monomainen. Alapään taso on kuitenkin hyvin balanssissa muun äänialueen kanssa. Kotelo on viritetty 52 hertsiin. Jakosuodin sisältää kaksi kelaa, kaksi kondensaattoria ja kaksi vastusta. Parhaimmillaan soundi kulkee kohtuullisen rullaavasti ja iskevästi, jos levyllä ei ole korkeampia taajuuksia. Stereokuva on vakaa ja entistä hieman tarkempi. Yläbassossa on pientä taipumusta kuminaan. Myös basson napakkuudessa on edelleen parantamisen varaa, rumpusoundit ovat varsin lässähtäneitä. Hillityn tason vuoksi sointi ei kuitenkaan ole riipivä. Bassotoistossa on edelleen voiman ja napakkuuden puutetta, mutta se on muuten hyvin tasapainossa. Kovempaa toistettaessa yläpään osuus kasvaa basson kompression vuoksi ja tekee äänestä sähäkän. Hengenahdistuskin on vain hienovaraista, vaikka elävyyttä kieltämättä jääkin kaipaamaan. Parannus luonnollisuudessa ja kuunneltavuudessa on selvä. Mikael Nederström Kokonaisuudessa eniten kiinnittää huomiota yhtä aikaa tumma mutta silti kihisevä diskantti. Mutka ei ole loiva, sillä pahimmillaan värittymä aiheuttaa selviä rasitusoireita. Aiempaan sähäkkään esitykseen verrattuna tulos on paljon miellyttävämpi. Äänikuva ei piirry kovin terävästi ja leviää laajana kenttänä sivusuunnassa. ei kuulosta yhtä hyvältä kuin sen taajuusvasteet näyttävät. Halvoista osista ei saa huippulaatua, senhän jokainen hifiharrastaja tietääkin. Sointi on selvästi verhoutunut, ja instrumentit kuulostavat tukahtuneilta. Kovuus on yleisesti ottaen hävinnyt. Pelleissä on ohutta ja terävää sihahtelua, mikä paljastaa diskanttielementin olevan melko kehno. Keskialue on siisti mutta tunkkaisuuden vuoksi puhaltimien ominaissävy on kaistarajoittuneen kuuloista mutta ei enää niin pahvista
Alas katsovaa puolikuuta muistuttava ilme sisältää näytön ja käyttöpainikkeet.. Kuten loikkaavaa kissaa muistuttavassa Citroénissakin, Atolleissa on jotakin hyvin persoonallista. Pirtsakka erilaisuus on poikkeuksellista ja tervetullutta insinöörien suoraksi viivoittamassa maailmassa. Atoll Electroniquen valmistama Gamme 400 -huippusarja koostuu integroidusta vahvistimesta IN400 ja cd-soittimesta CD400. Näkymä IN400-vahvistimen kannen alla on huoliteltu. Elegantti paketti puhaltaa kahdeksan ohmin kuormaan 160 wattia ja neljään ohmiin lähes tuplasti. Sisäistä kaapelointia on vain virtalähteelle, muuten kontaktit tapahtuvat suoraan piirilevyillä. kokeilu Atoll Electronique Gamme 400 cd-soitin ja vahvistin Teksti: Jussi Arvio Kuvat: valmistaja Arkkitehtuuria ranskalaisittain Gamme-sarjan muotoilu on ranskalaista. Esivahvistin on toteutettu diskreetisti ja toimii A-luokassa. CD400 -soittimen etumaski kapenee laidoille kaventaen kasvopuolta. Vaatimattomasti 1015 volttiampeerin rengassydänmuuntaja on luokkaa rautapata, eikä 12 suurehkon kondensaattorin patteristo ainakaan heikennä syntynyttä laadun leimaa. Rungon rakenne on suunniteltu siten, että 16 mosfetin tuottama lämpö ohjautuu rungon sivuun vauh40 dikkaaksi uurretuista jäähdytyselementeistä tehokkaasti maailmalle
kokeilu Sympaattinen paketti luottaa Philipsin mekaanisesti vaimennettuun Cd Pro -koneistoon, joka nauttii ansaittua arvostusta romppuasemien ja säästökuurien aikakaudella. Digitaalisen signaalin saa halutessaan ulos koaksiaalisena tai optisena. Ensinnäkin on hyvin todennäköistä, että Gammen ostaja haluaa molemmat laitteet, koska ne muodostavat eheän kokonaisuuden. Kaikki kaapelointi oli jälleen kerran Cardasia. Molempien laitteiden mukana seuraa keskenään erilainen kaukosäädin. Mekaaniselta rakenteeltaan molemmat ovat varsin järeitä: yhteispaino nousee lähes 30 kiloon. Muoto ei edes yritä piilottaa parivaljakon epästandardia kokoa. Kiitos ja anteeksi sinne, minne ne kuuluvat. Parivaljakko pääsi tositoimiin useamman eri kaiuttimen kanssa, joista jokainen edusti tyystin erilaista kuormaa. Tästä syystä ominaisuus jäi testaamatta, mutta mikäli mahdollista, palaamme tähän myöhemmin. Sain kuitenkin valmistajalta tiedon, että usb:n toteutus perustuu Tenorin TE7022L-piiriin (24 bit/96 kHz) ja Burr Brownin PCM1754-muuntimeen. Laitteiden hallinta käy joko mainitulla perushyvällä palikalla tai suoraan edessä olevista painikkeista (cd). Vahvistimen maskin säätimet toimivat sekä kiertoettä painokytkiminä. Aina ei ole niin helppo ruotia laitteiden välisiä eroja pitkänkään kuuntelun päätteeksi kuin nyt. Vertailun aikana havaitsin toistuvasti, että oma settini tuo osan testatuista esityksistä esiin vähemmällä intensiteetillä, ilmavammin ja ripauksen pehmeämmällä yleisotteella. Yksi liitäntä viidestä (aux) on muutettavissa lisävarusteena hankittavalla kortilla joko digitaaliseksi otoksi tai analogiseksi levysoitinliitännäksi (P100), joka hyväksyy sekä mm- että mcrasiat. Toinen syy oli poikkeuksellisen kiire aikataulu, sillä vahvistin tuli testattavaksi sen jo ostaneelta henkilöltä. Koska en omista yhtään balansoitua laitetta enkä siten kaapeleitakaan, äänilähteet ja vahvistin oli kytkettävä keskenään balansoimattomasti. Atollien ääni erosi omasta kalustostani melko selvästi. Aivan testin lopussa kuitenkin selvisi, että kyseessä on sisäänrakennetun d/a-muuntimen otto. Äänensäätö tapahtuu digitaalisesti kanavakohtaisilla LM1972-piireillä, joten esimerkiksi kanavatasapainon suhteen päästään nollatoleransseihin. Reipas pari Suoritin testin siten, että Atollit olivat pääosin parina. Laaja ristiin vertailu jäi kahdesta syystä. Ehkä ranskattarilla oli veressään sellaista roots-asennetta, jota oma kattaukseni karttaa kaunosieluisuuteen vedoten. 41. Kela-ankkurirasioille (mc) löytyy myös dippipohjainen impedanssin sovitus. Sisällä on pieneen vahvistimeen sopiva rengassydänmuuntaja ja kahdeksan pisteen regulointi. Muukin toteutus on arvolaitteelle linjassa. No jaa, joku voisi mieltää balanssin asettuneen oikeille uomilleen Atollin kanssa. Soitinta voi myös käyttää muuntimena ulkoisille äänilähteille, sillä siinä on kaksi digitaalista sisäänottoa (koaksiaalinen ja optinen s/pdif). Yhdessä Atollit muodostavat pinottavan kokonaisuuden, joka muistuttaa enemmän arkkitehdin kuin teollisen muotoilijan kädenjälkeä. Perusmallisto onkin tunnettu sisäisestä kauneudestaan ja siitä kumpuavasta äänestä. Gamme-sarjaan on kuitenkin lisätty ominaisuuksia, minkä vuoksi niiden varustelu on sekä monipuolista että fiksua. Tuo varmasti tarkoituksellinen piiru elämänmakua oli aina läsnä, musiikista riippumatta. Edellä mainittu kuului esimerkiksi trumpetin korostuneena resonanssina. Ensisijaisesti käytin kuitenkin Duevel Bella Luna -paria, jonka sävymaailma ja ilmaisuvoima ovat käyneet tutuiksi. Soittelin myös Joseph Haydnin trumpettikonserttoa (Decca 417 610-2) referenssinä varmistaakseni havainnon. Siten esimerkiksi subbarin ja ulkoisen päätevahvistimen liittäminen onnistuu vaikka samanaikaisesti. Kanavakohtaiset Burr Brown PCM1794 -muuntimet mahdollistavat erinomaisen dynamiikan ja häiriöetäisyyden. Soittimen päällä on metallinen liukukansi, jonka avaamalla levy voidaan asettaa sisuksiin. Testiin saapui kuitenkin vain cd-soittimen palikka, jolla sai kaukokäskettyä myös vahvistimen toimintoja. Monipuolinen yllättäjä Atollin filosofiaan ei kuulu ylimääräinen pröystäily, vaan tavoitteena on tarjota hyvää ääntä kilpailukykyiseen hintaan. Perinteinen nauhuriotto sisältää myös rec out -liitännän, joka on äänilähteistä tallentaville ilouutinen. Bypass-liitäntä mahdollistaa esiasteen ohituksen ja Atollin käytön päätevahvistimena. Kenties samasta syystä soittelin mielelläni Freddie Hubbardia, Woody Shawta sekä Freddie Randallia. Painamalla voidaan muuttaa toimintatilaa vaikkapa äänilähdevalinnaksi tai balanssisäädöksi. Oletin sen olevan huoltoportti laitteen diagnosointia varten. Digitaalinen kortti voidaan taas hankkia langattomilla ominaisuuksilla, jolloin mukana seuraa myös usb-dongle ääntä lähettävää tietokonetta varten. Etuvahvistimen antoja (pre out) on kaksin kappalein. Otetaan vaikkapa vahvistin, joka on todellinen runsaudensarvi. Se ottaa vastaan sekä balansoidun että balansoimattoman signaalin. Myös näyttöjen väri on valittavissa sinisen tai vihreän välillä. Ilmiö oli enemmän svingiä kuin lyriikkaa kaivavaa laatua. Soittoa edeltää vielä pieni rutiini, sillä levyn päälle on muistettava asettaa pieni magneettinen levypaino. Soittimen virransyöttöön on kiinnitetty paljon huomiota. Epäilemättä sulautettua kodin audiojärjestelmää rakentava löytää sopivia hyödyntämismahdollisuuksia esimerkiksi kotiteatteritarpeisiin. Suurin yllätys on takapaneelista pilkistävä usb-liitin. Niillä on nimittäin pyritty jäykkään ja resonoimattomaan koteloon. Ostaja voi valita, haluaako laitteidensa maskit mustana vai hopeisena. Silmän lisäksi muotojen on tarkoitus miellyttää myös korvaa. Gamme-parin ääni oli hyvin dynaaminen ja rullaava, ilmaisultaan aavistuksen rouhea ja suoraviivainen. Joillakin näytteillä siis tylsemmin kuin rullaavat Atollit
Laskin myös ohjauspyörän keskiön nappien määrän. Esimerkiksi aiemmin testaamani, paperilla väkivahvat D-luokkaiset eivät ole saaneet aikaiseksi samaa tunnetta. Jotakin on siis korvien kannalta tehty oikein. Kuunteluvoimakkuus karkasi myös enemmän silloin kuin tällöin liian kovaksi. Samalla kun B&O:n masinoima kylmä rintama laajenee, oppositiossa laaditaan toisenlaisia sääennusteita. Vei tovin, että totuin ranskalaisen insinöörin ajatusmaailmaan hallintalaitteiden toimintaperiaatteista. Ainakaan, jos verrokkina käytetään sähkötakkaa muistuttavaa Mastersoundiani. Äänen sijaan uskon, että muotoilu jakaa enemmän mielipiteitä. Huomasin, että soinnillisen käsityksen selvittyä kuuntelin pinnistelemättä ja laajalla artistiskaalalla. kokeilu Atoll Electronique Gamme 400 Kun soitin vinyylilevyjä EMT 930 st -soittimella sen omalla 139b st -korjaimella, ilmeni että IN400-vahvistin oli ainakin osaltaan se äänellisesti leimaava osapuoli. Satunnaiset piikit toki nousevat huomattavasti suuremmiksi. Itse asiassa niiden ääni oli varsin positiivisessa mielessä persoonallinen ja rohkea. Sen perusteella voi jo tehdä johtopäätöksiä. Ainakin vaimoni mielestä. Sopivasti leimaa antava, terveellä tavalla itsevarma ote piti kaiken materiaalin eheästi kasassa. Gamme over? Atollit ovat hyvin persoonallisia laitteita, jotka suorastaan vaativat ostajalta tietynlaista luonteenlaatua. Eli jotakin saa, jotakin menettää. Atolleista puuttui kaikeksi onneksi sellainen tympeys ja soinnin elottomuus, joita ajoittain ilmenee suunnittelufilosofian painopisteen siirtyessä kolminumeroisiin teholukemiin. Niitä oli liian paljon ajon aikana käytettäväksi. Sen sijaan ajomukavuudessa C4 oli niin ylivoimainen, että se sai unohtamaan moiset purnauksen aiheet. Jotakin samaa on Atoll Gamme 400 -parissa. Joitakin asioita, kuten vapaasti napansa ympäri pyörivää ohjauspyörää en koskaan ym42 märtänyt. Paikalla piipahtaneista yksi inhosi, toinen. Normaali kuunteluvoimakkuuteni on useimmiten 75?85 desibelin luokkaa kuuntelupaikalta mitattuna. Juuri siellä, missä oma putkipelini on omimmillaan. Näissä lukemissa Atolleja ajeltiin varmasti vasta pintakaasulla. On myös ilo havaita, että kaikki valmistajat eivät ole siirtyneet valmiiden kattausten piiriin. Tästä esimerkkinä Sylvia Gesztyn upea koloratuurisopraano menetti asteen viehkeyttä ja ilmavaa kepeyttä kerrassaan rakastettavalla albumilla Lied Der Nachtigall (Telefunken SLE 14511-P). Vaikka ei Atollin perinnetekniikkaan perustuva vahvistinkaan lämmennyt normaalissa käytössä mainittavasti. Ja klisee tai ei, on aika ottaa esiin yksi automaailman ehtymättömistä esimerkeistä. Kun muutama vuosi sitten silloinen, uudenkarhea BMW:ni jätti jälleen kerran tielle, sain liikkeestä huollon ajaksi Citroén C4:n
0400 667 234 Myynti turussa! Vihanto OY, Paalupaikka etsiMMe uusia ?innokkaita. pari aDVanCe MaX 250 Uskomaton vahvistin, jossa DA-muunnin sisällä NYT hintaan 499,95 . Pidempi testi olisi varmasti tuonut esiin lisää nyansseja. kokeilu piti. p. Siten muuttuvat tarpeet eivät välttämättä edellytä heti koko laitteen uusimista. Kaiken kaikkiaan jäi vaikutelma tasapainoisesta ja vahvistimen pariksi myös äänellisesti sovitetusta laatulaitteesta. Hajautetut digitaaliliitännät saivat hieman kummastelemaan. Pikainenkin vertailu omaan soittimeen paljasti, että Atoll rakentaa äänikuvan vähän etäämmälle ja on mattapintaisempi ylä-ääniltään. Valmistajan huippusarjan ollessa kyseessä voidaan noin 4 500 euron kappalehintaa pi- AdvanceAcoustic.com tää kohtuullisena. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että digipuolella Atollista kuullaan vielä. Sitten on hinta. tai MAX 150 NYT 299,95 ? PS. Semminkin kun sekä ääni että ominaisuudet ovat hinnan edellyttämällä tasolla. Koekuuntelua omilla kaiuttimilla ei kuitenkaan kannata laiminlyödä ennen ostopäätöstä. info Atolla Gamme CD400 ja IN400 Hinta: 4490 euroa/kpl Maahantuoja/edustaja: Audioshop Ratilainen Lisätietoja: www.audioshop.fi www.atoll-electronique.com Tekniset tiedot: IN400-vahvistin Paino: Mitat (l x s x k): Antoteho (1 % thd): Sisääntuloimpedanssi: Harmoninen särö: Taajuusvaste: Otot: Annot: Muuta: 20 kg 440 x 330 x 130 mm 160 W/kanava/8 ohm 300 W/kanava/4 ohm 220 kilo-ohmia 0,05 % 1 W, 1 kHz 5 Hz?100 kHz 5 x rca (linja), 1 x xlr, 1 x bypass, 1 x usb (24/96) 2 x rca (linja), 1 pr kaiutin, 1 x 6,3 mm kuuloke ohjekirja, kaukosäädin, virtajohto CD400-cd-soitin Paino: 9 kg Mitat (l x s x k): 430 x 330 x 90 mm Taajuusvaste: 5 Hz?20 kHz Otot: 1 x coaksiaalinen s/pdif, 1 x optinen s/pdif, 1 x usb Annot: 1 x rca, 1 x xlr (3 Vrms) Ulostulojännite: max 3 Vrms Signaali/kohinasuhde: 125 dB Kokonaissärö: 0,001 %, 1 kHz Muuta: Philips Cd Pro -koneisto, 2kpl Burr Brown PCM1794 -muuntimia. Ohjekirja, kaukosäädin, virtajohto, levymagneetti. Scansonic.dk AudioAnalogue.com Scansonic S5 aktiivikaiuttimet NYT uskomattomaan hintaan 299,95 ?/pari (sis. Toisaalta valmistajan erillisinä kortteina tarjoamat optiot vahvistimeen ovat selvää lisäarvoa asiakkaalle. Kenties palaan siihen sarkaan myöhemmin. CD400 -soittimen eduksi on laskettava sen toteutuksen pieteetti ja yleispätevä ääni. Kaikki kuvan referenssikaiuttimet myynnissä. Tee tarjous! Scansonic S9 lattiamalli NYT vain 549,95 ?/pari (pianolakattu musta tai valkoinen). Lisätietoja: Telema . NYT edullinen tarjoushinta! Audiofiili-laatua Hand made in Italy! NYT saatavana Fortissimo 2x100W sisäänrakennetulla DA-muuntimella, kysy tarjous! Meidän omat referenssit: Canton 10000 ?, Isop-Gauder 8500 ?, THIEL 15500 ? ja Quadral Montan 7000 ?. Keskellä Advance Acoustics K9 S pärjää tässä seurassa helposti. KuBiK K3 s 299,95 . Olisiko ollut järkevää keskittää ne vaikkapa vain soittimeen. Perinteisempi asu tuskin haittaisi myyntiä. Joka tapauksessa huomioarvo on kohdallaan. jälleenmyyjiä, kaikki ovat tervetulleita.Uusia merkkejä ja malleja tulollaan. uusi jälleenmyyjä konsepti 2013 myös yksityisille Hifiharrastajille, kysy meiltä lisää.. Kävi jopa niin, että lippulaivan ansiosta kiinnostuin valmistajan edullisemmasta vahvistinkatraasta. sivubassolla Pianolakattu musta. Vaan pelkkä ulkokultaisuus ei tällä alalla vie pitkälle. Kaksikosta vahvistin on ehdottomasti mielenkiintoisempi laite, sillä se omasi selvän äänellisen luonteen, tehoa reaalimaailman tarpeisiin ja mahdottoman määrän järkevää toiminnallisuutta. Neutraalimpana kaksikosta se päästi myös vahvistimen luonteen läpi. www.hifiplus.fi . kaukosäädin). Passivisena S5 NYT vain 199,95 ?/pari (pianolakattu valkoinen tai musta). KuBiK K9 s Huippulaadukas lattiakaiutin 8
Etulevyn liitännät on sentään piilotettu metallisen, sivuun liukuvan lätkän taakse. Kaksirivisellä näytöllä ylempi ilmaisee valikon tyypin, ja alempi valitun asetuksen. -valinta korostaa kolmella eri voimakkuudella puheäänen kaistaa. Yamahan asetuksiin kajotessa televisio on pakko laittaa päälle, sillä etulevyn näytössä lukee asetuksia ? Anthem MRX 500 ? Denon AVR-4520 ? Yamaha RX-A3020. Kanavakohtaisten tasojen säätämistä varten täytyy sukeltaa valikoihin, mutta subwooferin voimakkuutta varten painalluksia tarvitaan vain muutama. vertailu AV-viritinvahvistimet 2000-2800 ? Teksti, kuvat ja mittaukset: Mauri Eronen Tuhdit komentajat Raskaan sarjan kotiteatteri vahvistin on monimutkainen kokonaisuus, mutta ominaisuuksien joukossa on paljon hyödyllisiä toimintoja. Siinä missä Denon ja Yamaha toimivat verkkomediatoistimina ja sisältävät järisyttävän määrän liitäntöjä, kanavia sekä dsp-tiloja, on Anthem pelkistetymmän ja mahdollisesti helpommin lähestyttävän oloinen. Kolmikko poikkeaa selvästi toisistaan myös ulkoasunsa puolesta. Aktiivisena painike hohtaa sinisenä. Yamahan etulevyn näyttö on luettavuudeltaan paras. Kirkas, valkoinen pistematriisi näkyy selvästi kauas. 44 Anthem ja Denon ovat samalla viivalla perässä. Denonissa tekstikoko on hieman pienempi ja sävyltään vihertävän sininen. Etulevyn yläosan täyttää koko leveydeltä musta pleksi, ja alempi puolisko on metallia. Eri kaiuttimien tasonsäätö onnistuu näppärästi vahvistimen omasta näytöstä kaukosäätimen channel-painikkeella ilman valikkoon menemistä. Denonissa valikkonavigointi onnistuu ilman näyttölaitetta ja kaukosäädintä. Yamaha edustaa muita syvempänä raskainta päätä 20 kilon painollaan. Denon sijoittuu näiden väliin. Etulevy ja valikot Kansilevyn rosoista pintamateriaalia myöten työkalumaisen oloinen Anthem ei turhaan sievistele paljaalla etulevyllä, vaan julkisivu on ahdettu täyteen painikkeita. Nopeammin löytyvä ?Dialog Enhancer. Television ollessa päällä viive on 4?5 sekuntia. Äänenlaatukin riittää hienosti musiikin kuunteluun. Tässä numerossa oli alun perin tarkoituksena vertailla Denonin ja Yamahan tuoreita kotiteatterivahvistimien lippulaivamalleja, mutta Anthemin av-viritinvahvistimien keskimmäisen mallin aiheuttaman kiinnostuksen vuoksi sekin otettiin mukaan. Anthem eroaa japanilaiskilpailijoistaan selvästi karsitummalla speksilistalla. Keskikanavan tason säätämiseksi painalluksia tarvitaan 12, ja sen aikana joutuu kuuntelemaan äänekästä testikohinaa. Jos Anthemiin kytketty näyttölaite ei ole päällä, kestää setup-näppäimen painamisesta 7?8 sekuntia ennen kuin valikkoja voi selata. 1080p-resoluutiolla valikot vievät vain pienen osan kuva-alasta. Metallisen luukun takana on nappulaviidakko, jolla onnistuu tärkeimpien toimintojen käyttö. Yamaha on hyvin valmistajansa näköinen. Anthemin suurikokoinen teksti on väriltään sininen, mikä heikentää näkyvyyttä. Anthemin kuvaruutuvalikot muuttavat kokoaan valitun lähtötarkkuuden mukaan. Anthem on suorastaan kompaktin oloinen, mikä johtuu sen kahdeksisen senttiä pienemmästä syvyydestä ja kuusi kiloa pienemmästä massasta. Näppäinmäärä Denoniin nähden on yhden suurempi; prosessoinnit päältä pois kytkevä pure direct -painike sijaitsee oikeassa reunassa. Etulevyn kaksirivisestä näytöstä hyödynnetään navigoinnin aikana vain toinen. Valikkonavigointiin tarkoitetut kursoripainikkeet tuntuvat kuitenkin halvoilta. Denon edustaa selvästi modernimpaa näkemystä. Virtapainikkeen lisäksi näkyvillä on vain lähteenvalintarulla ja voimakkuussäädin. Tasainen etulevy saa vahvistimen näyttämään tavallista korkeammalta ja arvokkaalta. Ratkaisu on tuhannesti laadukkaamman oloinen kuin halvoissa vahvistimissa nähdyt muovilirpakkeet
vertailu 45
Kaiuttimina olivat Aurelia Magentat. Digitaaliotolla soundi ei ole yhtä miellyttävä, ja rauhallisen oheislaitteiston rooli korostuu.. vertailu AV-viritinvahvistimet 2000-2800 ? Yamahan parametrinen korjain on kätevä lisä mittauslaitteiston omistavalle harrastajalle. 1080p24-kuva kulkee läpi ongelmitta, vaikka videoprosessori on päällä. Yamahan HQV Vida -prosessorin odottaisi selviävän saman valmistajan testilevyistä ongelmitta. Yläpää on neutraali, mutta sävyltään hieman epätarkka. Vahvistin tarjoaa reilusti potkua, mutta ei kuulosta ylianalyyttisen viileältä. Hankalalla dvd-levyllä (Transformers 2) kuva on pääosin siisti, mutta välillä pienissä detaljeissa näkyy räpsähdyksiä. Denon tuottaa erinomaisen kuvan dvd-lähteellä. HQV-testi menee läpi virheittä, ja kuva on terävä myös kohinanvaimennus päällä. Denonissa ja Yamahassa käytettiin pure direct -tiloja. Pieni kuivakkuus toimii erityisesti tummasoundisen oheislaitteiston kanssa, ja vahvistin tarjoaa teknisesti erinomaista ääntä hyvällä dynaamisella otteella. Anthemissa sellaista ei ole, mutta pääkaiuttimet asetettiin suureksi, ja subwoofer kytkettiin pois päältä. Anthem on ääneltään ilmavan rullaava, mutta dynaamisin poljento puuttuu, varsinkin vääntävään vertailuvahvistimeen (Musical Fidelity M6 500i) verrattuna. Tehdasasetuksilla kuva kulkee niiden läpi käsittelemättä. Anthem ei välitä 1080p24-kuvaa tai hd-ääniä sellaisenaan, jos videolähtöä ei ole ensin asettanut ?Through?tilaan. Myös 24p-tilan pois kytkeminen mahdollistaa videolähdön muuttamisen. Kaikki vahvistimet kytkettiin cd-soittimeen (Meridian 808i) sekä analogisesti että diginä koaksiaalikaapelilla. 1080i-kuvalla kohinanpoisto ei ole yhtä tehokas kuin dvd:llä, mutta varsinaisia kuvanlaatuongelmia ei lomituksenpoistossa tapahdu. Suppeasti asetuksia sisältävä option-valikko tulee kuitenkin näkyviin myös näyttöön. 1080itestilevyllä tulos on täysin moitteeton. Ainoastaan toinen telecine-testeistä menee mönkään. Asetuksen vaihto ei kuitenkaan onnistu, jos kuvalähde on 1080p24, vaan Blu-ray-soitin täytyy ensin asettaa syöttämän tavallista 576p-kuvaa. Tarkkuusvarauksin soundi pelaa hienosti etenkin tavallista heikommilla äänitteillä. Jos Anthemin videoprosessorin jättää Blu-ray-elokuvaa katsoessa ?auto?- tai ?1080p?tilaan, töksähtää kuva noin 42 sekunnin välein. Digitaaliotolla sointi on kelvollinen ja rasittamaton, joskin ääneen tulee ripaus ohuutta. Yamahan valtti on erottelukyky. Dvdlevyllä kuva on äärimmäisen terävä, väreiltään tarkka ja luonnollinen. Anthem ei kuitenkaan osaa käsitellä 1080ikuvaa, vaan vie sen eteenpäin televisiolle sellaisenaan. Denon ja Yamaha tukevat myös 4K-tarkkuuteen skaalamista. Videoprosessori käytössä monikanavainen hd-ääni muuttuu kaksikanavaiseksi pcm-ääneksi. Asetuksia täytyy puljata edestakaisin aina, kun Anthemin haluaa läpiviennin sijaan skaalaavan dvd-kuvan full hd -tarkkuuteen. Niiden lomituksenpoisto toimii sekä dvd- että Blu-ray-levyillä oletusasetuksilla virheettä samalla kun äänenvoimakkuudensäätö ja tiedot vahvistimen toiminnasta piirtyvät videokuvan päälle. Ääni Mikael Nederström kuunteli vahvistimet Hifimaailman kuunteluhuoneessa. Digitaalisella otolla Anthemin toimiessa da-muuntimena dynaamisuus ottaa yhden askeleen taaksepäin, mutta kokonaissoundi pysyy siistinä. Denonin yleisluonne on kaupallisen ääripääkorosteinen. Kun prosessori on ?Through?-tilassa, ei Anthem piirrä videokuvan päälle omia valikoitaan tai infotekstejä ja sammuttaa näytön hetkellisesti valikoihin mentäessä. 46 Kohinanpoistoa lukuun ottamatta Anthem tekee siistiä jälkeä HQV dvd -testilevyllä. Vahvistimista kytkettiin kaikki prosessointi ja huonekorjaus pois. Transformers 2 piirtyy nikottelematta ja virheittä. Mikään testimateriaali TF2 mukaan lukien ei tuota vaikeuksia, mutta kohinanpoisto aktivoituna kuva ei ole niin skarppi kuin Denonilla. Subwooferin tai keskikanavan tason hienosäätö on siis helppoa ja nopeaa. Kuva Vertailukolmikon videoprosessorit ovat kyvykkäitä. Jokainen niistä osaa tehdä videon skaalauksen vähintään 1080p-tarkkuuteen, kun signaali tuodaan hdmiliitäntään. Kokonaisuutena tasapainoinen ääni on yleispätevä muttei järin sävykäs. Sillä voi säätää kolmasosaoktaavin välein sekä subwooferin että kaiuttimien toistoa. Anthemin jokaiselle otolle on selkeät määritykset mistä ääni ja kuva tuodaan ja mitä jakosuodinasetuksta käytetään. tehdessä vain ?ON SCREEN?. Kaikkien vahvistimien videoprosessori tulee kytkeä erikseen päälle. Kanavakohtaiset tasonsäädöt aktivoituvat helposti kaukosäätimen luukun alta löytyvällä levelnäppäimellä, ja ne esitetään etulevyn näytöllä. 1080i-lähteelle Anthem ei tee mitään, joten pisteet HQV HD -testissä jäävät nollille. Myös 1080p24-kuva piirtyy nykimättä kuvaprosessorin ollessa päällä. Denonin ja Yamahan kuvaprosessorin asetuksiin ei normaalitilanteessa tarvitse koskea lainkaan
Anthem asetti pääkaiuttimet (Aurelia Magenta) pieneksi 60 hertsin jaolla, ja onnistui säätämään subwooferin (BK Electronics Monolith) vaiheen näihin nähden oikein. Jakotaajuus asetettiin kalibroinnin jälkeen käsin 100 hertsiin kaikissa vahvistimissa. Denonin Audyssey XT32 -kalibrointi on perinteisen suoraviivainen. Myös firmis päivitetään sarjaportin kautta. Vaiheen ja tason käsisäädön jälkeen Denonin vasteessa on vain +/?5 desibelin poikkeamia. Yamahan YPAO tarjoaa useamman pisteen mittauksen lisäksi kaiuttimien kohdistuskulman mittauksen. Siinä mikrofoni asetetaan mukana tulevan telineen kolmeen eri pisteeseen, joiden perusteella vahvistin yrittää päätellä eri kaiuttimien suuntauksen. Kalibrointi kestää viitisen minuuttia, minkä jälkeen vahvistin kertoo tulokset näytössä. Sarja-adapteri piti ensin vaihtaa toimimaan com-portissa 1?4, kun oletusasetuksena laite valitsi portin 26. Anthem esittää mittaukset ja tehdyt korjaukset kanavakohtaisesti tietokoneen ruudulla. Vaivalloinen kalibrointi palkitsee lopulta. Riittävän pitkä sarjakaapeli tulee vahvistimen mukana. Ennen adapterin ja vahvistimen kytkemistä täytyy tietokoneelle asentaa sarja-adapterin ajurit sekä Anthemin ARC-ohjelmisto. Data tallennetaan sekä tietokoneen kiintolevylle tiedostoon ja siirretään lopuksi vahvistimeen. Subwooferin etäisyyden eli vaiheen Audyssey arpoi tällä kertaa väärin, joten vasteessa näkyy jyrkkä monttu 100 hertsin kohdalla. Kuvaruutuvalikko havainnollistaa mihin käyttöön kukin liitäntä on valjastettu. Denonin hallinta onnistuu yhdellä silmäyksellä selaimen kautta. Myös subwooferin taso oli noin neljä desibeliä liian alhainen. Valmis- Denonin iso kaiutinliitäntärivistö voidaan määritellä monenlaiseen käyttöön. Se toimii tämän vuoden mallissa myös subwooferilla ja tarjoaa kaikille kanaville kattavan taajuusalueen. Uusimmat softat löytyvät Anthemin nettisivuilta. Pelkkiin alkuvalmisteluihin saa helposti kulumaan puoli tuntia ennen varsinaisen huonekorjauksen aloittamista. Jos automaatti jostain syystä ei toimikaan halutusti, on mittalaitteiston omistajan helppo tehdä tarvittavat korjaukset itse. 47. +6 dB. Tallennus sarjaportin kautta kestää noin kymmenen minuuttia. Jotta ARC-ohjelmisto toimii, täytyy sen asennushakemistosta löytyä vahvistimen mukana tulleen mittamikrofonin kalibrointitiedosto. Qarvoja on neljätoista välillä 0,5?14 tason säätyessä välillä -20 . Mikrofoni kytketään tietokoneeseen usb-kaapelilla, eikä se tarvitse erillisiä ajureita. Anthem tekee aina vähintään 5 mittausta eri kuuntelupaikoilta. vertailu Huonekorjaimet Anthemin ARC-korjauksen käyttöönotto on monivaiheinen ja hidas prosessi. Mikin siirtoineen kalibroinnissa kestää noin viisi minuuttia. Myös Yamahan web control mahdollistaa asetusten muuttamisen lähiverkon kautta. Anthem MRX 500 Yamaha RX-A3020 Denon AVR-4520 Taajuusvasteet huoneessa automaattisen kalibroinnin jälkeen. tajan mukaan kulma-analyysillä saavutetaan parempi äänikentän tasaisuus dsp-tiloja käytettäessä. Yamahan asetti pääkaiuttimet suureksi, mutta jako vaihdettiin käsin muiden kanssa samaan 100 hertsiin. Subwooferin vaihe ei säätynyt aivan kohdalleen, ja siksi vasteessa on Denonin tapaan monttu jakotaajuudella. Subwooferin taso on noin kolme desibeliä liian suuri. Perustilassa diskantin taso on hieman liian korkea, mutta YPAO Natural tuottaa miellyttävämmän lopputuloksen. Myös vahvistimen firmware kannatta päivittää käyttöön otettaessa, sillä uusi ohjelmisto saattaa sisältää päivityksiä huonekorjaimen toimintaan. Denon mahdollistaa kahdeksan kuuntelupaikan mittauksen. Denon asetti kaiuttimet pieneksi 40 hertsin jaolla, joka vaihdettiin sataan hertsiin käsin. Kalibrointi tehtiin yhtä kuuntelupistettä käyttäen. Mikrofoni kytketään laitteen etulevyyn, ja vahvistin opastaa kuvaruutunäytössä käyttäjää. Sen käynnistämiseksi vahvistin tulee kytkeä tietokoneeseen sarjaportin kautta. Sellainen on nykykoneissa erittäin harvinainen, mutta onneksi Anthem tarjoaa lisävarusteena kolmenkympin usb?rs232-adapterin. Subwooferin vaihe ja taso käsin säädettynä Natural-tilassa vaste mahtuu +/?5 dB:n ikkunaan 12 oktaavin tasoituksella. Yamaha tarjoaa lisäksi erittäin toimivan käsikäyttöisen parametrisen korjaimen. Subwooferilla säätöalue on 31,3 ?250 hertsiä ja muilla kaiuttimilla 31,3 ? 16 000 Hz. Mittauspisteet valittiin valmistajan ohjeistuksen mukaan siten, että pääkuuntelupaikan ympäriltä valittiin neljä muuta, sivuilta, edestä ja takaa noin 70 cm välein. Vaiheesta poiketen tasonsäätö onnistuu helposti kotikonstein pelkällä desibelimittarilla. Firmiksen päivitys kestää noin vartin. Se toimitetaan cd-levyllä. Taajuuden valinta on mahdollista kolmasosaoktaavin tarkkuudella (31 / 40 / 50 / 63 Hz ...)
Denon on immuunein vaikeille kaiutinkuormille. Anthemin kanssa kaiuttimien valintaan täytyy kiinnittää erityistä huomiota. Denon AVR-4520 Denon AVR-4520 Denon tuottaa paljon tehoa, eikä notkahda vakavasti vielä yhdenkään ohmin impedanssilla. Anthemin vasemman kanavan 41,9 millivoltin tasavirtakomponentti (dc offset) on melko suuri. 48 pisteet Paino Ääni Kuva Tehokuutio Mittaukset Ominaisuudet Yhteensä 25% 25% 15% 15% 20% 100% Anthem MRX 500 7,5 7 2 5,0 7 6,1 Taajuusvaste kaiutinlähdöistä 8 ohmin vastuksella (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiuttimella (punainen), pääkanavat jakosuotimien ääriasennoissa (sininen) ja subwooferlähtö jakosuotimien ääriasennoissa (violetti). Denonin linjaotto säröytyy noin kahden voltin jännitteellä 20 kilohertsin taajuudella, kun jakosuotimet on kytketty päälle. Denonin ja Yamahan ominaisuudet ovat huikeasti monipuolisemmat, mutta Anthem selviytyy peruskäytöstä hyvin. Kaikkien vahvistimien taaajuusvaste on kuuloalueella suora kuormasta riippumatta. Vaihekulmalla ei ole negatiivista vaikutusta antotehoon. Yamahassa vaihekulman merkitys alkaa näkyä hieman jo neljän ohmin kuormalla, mutta tehonalennus ei ole katastrofaalinen. Anthemissa jakotaajuuksien säätöalue on muita suppeampi. Myös kaiutinlähdön kanavatasapainossa on enemmän heittoa. vertailu AV-viritinvahvistimet 2000-2800 ? mittaustulokset Anthem MRX 500 Anthem MRX 500 Tavallinen tehomittaus jättäisi paljastamatta, että Anhtem menee polvilleen jo neljän ohmin kuormalla, kunhan vaihekulma on riittävän suuri. Kahden ohmin impedanssilla vain puhdas resisistiivinen kuorma on joten kuten hallinnassa. Anthemin säröarvot ja häiriöetäisyys ovat jonkin verran heikommat sekä kaiutin- että esivahvistinlähdöistä. Denonin ja Yamahan automatiikkojen tuottamaa jälkeä piti säätää käsin, mutta tulos oli tämän jälkeen jopa hieman Anthemia parempi. Denon AVR-4520 7,75 9 9 8,2 9 8,6 Yamaha RX-A3020 7,75 9 5 8,0 9 7,9 Vahvistimien saamat pisteet osa-alueittain ja painotuksineen. Huonekorjaimen toiminta sisältyy ominaisuuspisteisiin.. Denonin ja Yamahan mittaustulokset ovat moitteettomat. Anthemin kanssa pitää olla tarkkana kaiuttimien impedanssin ja vaihekulman suhteen, jotta teho riittää. Testitilanteessa Anthemin automaattinen huonekorjain toimi parhaiten sovittaen subwooferin erinomaisesti pääkaiuttimiin. Kahden ohmin induktiivinen kuorman sen sijaan näkyy jo merkittävänä pudotuksena. Absoluuttisesti tarkasteltuna tehoa saadaan kuitenkin lähes kaikkiin tilanteisiin riittävästi. Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm Virranantokyky, 1 µs Pääteasteen impedanssi, 1 kHz Linjatulon impedanssi Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % HQV-testilevy pal HQV-testilevy hd Kaiutinlähtö, analogiotto Häiriöetäisyys, A-paino Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd Kanavaerotus, 1/20 kHz Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W Kaiutinlähtö, digiotto Häiriöetäisyys, A-paino Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd Kanavaerotus, 1/20 kHz Kanavatasapaino, 1 W Esivahvistinlähtö, digiotto Häiriöetäisyys, A-paino Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd Kanavaerotus, 1/20 kHz Kanavatasapaino Jitter Lineaarisuus, 44,1 kHz/16 bit Yamaha RX-A3020 Yamaha RX-A3020 Anthem MRX 500 144/191/107 W 87/219 W suojapiirit 0,10 ohm 98 kohm 1,9 V 55/80 pistettä 0/100 pistettä Denon AVR-4520 228/368/471 W 122/243 W 64 A 0,13 ohm 47 kohm >3,0 V 80/80 pistettä 90/100 pistettä Yamaha RX-A3020 241/397/528 W 104/235 W 40 A 0,04 ohm 47 kohm >3,0 V 75/80 pistettä 100/100 pistettä 84 dB 0,036/0,034 % 0,016/0,080 % 74/70 dB 0,8/0,7 dB 92 dB 0,002/0,002 % <0,001/0,003 % 75/66 dB 0,3/0,1 dB 92 dB 0,011/0,011 % 0,004/0,004 % 81/58 dB 0,3/0,1 dB 85 dB 0,039/0,033 % 0,013/0,070 % 71/65 dB 0,1 dB 92 dB 0,002/0,002 % <0,001/<0,001 % 74/71 % 0,1 dB 93 dB 0,006/0,007 % 0,002/0,004 % 80/57 dB 0,0 dB 89 dB 0,014/0,014 % 0,002/0,087 % 77 dB 0,1 dB 341 ps -90 dBFS 102 dB 0,003/0,003 % <0,001/<0,001 % 90 dB 0,0 dB 122 ps -96 dBFS 101 dB 0,009/0,009 % 0,003/0,001 % 96 dB 0,1 dB 146 ps -96 dBFS Anthemin analoginen linjaotto säröytyy alle kahden voltin jännitteellä. Anthemin videoprosessori ei osaa käsitellä 1080i-signaalia, joten hqv hd -testistä ei tule pisteitä. Denonin subwooferlähtö on vaimentunut desibelin jakotaajuuden maksimiasennossa. yhteenveto Jokainen vertailun vahvistin on toimiva valinta hyvää kuvaa ja ääntä vaativan harrastajan kotiteatteriin
Diskantissa on sihahtelutaipumusta, mutta efekti ei käänny rasittavaksi. etätoisto -nettiradio -airplay USB-toisto Tiedostotuki HDMI-versio Äänen paluukanava (ARC) 3D-läpivienti HDMI-kuvan käsittely 4K-skaalain Automaattikalibrointi Parametrinen käsi-EQ Bi-amp Jakotaajuus -Kanavakohtainen jako AV-synkronointi Muistipaikat Webbikäyttöliittymä Android/Apple-kaukosäätö Näytön kirkkaus Päävirtakytkin Kaukosäädin esiohjelmoitu/oppiva itsevalaistu/taustavalo makrot Anthem MRX 500 ? ? Denon Yamaha AVR-4520 RX-A3020 ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? flac (192), alac, mp3, flac (96), mp3, mp3, wav, wma aac, wav, wma aac, wav, wma 1.4 1.4 1.4 ? ? ? ? ? . Samasta syytä johtuu luultavasti se, että vahvistin tuntuu välttelevän tehokkaasti kaikenlaista yliartikulaation ja analyyttisyyden tuntua. Automaattikalibrointi ei ole subwooferin ja pääkaiuttimien sovituksen suhteen pomminvarma, mutta korostumat se taltuttaa tehokkaasti. Neljän verkkoliitännän hubi helpottaa johtosoppaa, mutta gigabitin nopeus olisi tehnyt siitä hyödyllisen myös verkkokiintolevyjä käytettäessä. info Hinta: Lisätietoja: 2 590 euroa www.denon.fi ? Ponnekas ja dynaaminen ääni ? Hyvät mittaustulokset ? Paljon tehoa ? Tarkka huonekorjain tasoittaa vasteen ? Ei pikavalintaa kanavien voimakkuudelle ? Subwooferin sovitus ei aina onnistu automaattisesti kuunteluarvio Mikael Nederström Kirkas ja samalla bassovoittoinen soundi. vertailu info Hinta Mitat (l x k x s) Massa Metallinen etulevy Etulevyn luukku Lähteen valinta Kuvaruutuvalikot Valikot etulevyn näytössä Navigointi etulevystä Liitännät Kanavat Päätevahvistimet Stereosubwoofer Äänitulot Optinen (taka/etu) Koaksiaalinen (taka/etu) RCA (taka/etu) 3,5 mm Analoginen monikanavatulo Levysoitinotto Äänilähdöt kiinteä/esivahvistin opt./koaks. Monihuonelähtö linja kaiutin HDMI-tulot (taka/etu) HDMI-lähdöt S-videotulot (taka/etu) Komponenttitulot (taka/etu) Komposiittitulot (taka/etu) Ethernet WLAN USB RS-232C iPod-liitäntä Bluetooth Kuulokeanto Muuta Anthem Denon Yamaha MRX 500 AVR-4520 RX-A3020 1 990 ? 2 590 ? 1 990 ? 43,9x16,4x39 cm 43,4x19,5x42,3 cm 43,5x19,2x46,7 cm 14 kg 16,5 kg 19,9 kg ? ? ? ? ? suoravalinta rulla rulla ? ? ? ? ? ? ? 7.1 7 - 11.2 9 3/0 2/0 6/1 0 0 2/0 2/0 6/1 0 7.1 1 3/1 3/0 8/1 0 7.1 1 2/7.1 1/1 1/11.2 0/0 1/7.2 1/0 1 1 4/0 1 0 3/0 3/1 1 2 ? lisävaruste 6,3 mm 2 2 6/1 3 0 3/0 3/1 4 2 ? USB 6,3 mm Denon link HD 2 2 7/1 2 4/0 4/0 4/1 1 2 (2 ? USB 6,3 mm - (1 11.2 9 ? Denonin subwooferlähtöjen viive ja taso voidaan säätää erikseen, ja Sub EQ HT kalibroi ne automaattisesti (2 Yamahan toinen usb-liitäntä on vain kannettavan laitteen latausta varten (1 ominaisuudet Verkkotoisto -?play to. Ääni on kuitenkin kelvollinen, joten musiikin kuuntelukin onnistuu ilman rasitusoireita, vaikka tarkkuutta ja iskua voisikin olla enemmän. Soundi saattaa muuttua pykälää vaisummaksi ja terävämmäksi, eli tietyt negatiiviset ominaisuudet tuntuvat korostuvan. Ääni ei siis ole tarkin mahdollinen mutta muuten varsin miellyttävä. Varsinkin rupisemmilla äänitteillä kaupallinen balanssi toimii yllättävän hyvin. Digiotto Digiotolla vahvistin on muiden vertailulaitteiden tapaan suhteellisen lähellä analogista tuloa, eli da-muunnin lienee tehtäviensä tasalla. Ääripääkorosteisuus tuo mukavasti potkua kaupallisella tavalla, joskin samalla tiukin napakkuus, nopeus ja iskevyys kärsivät. 8-/10 ?/? -/? ? 49. Sen mittaustulokset ovat sekä antoteho ovat parhaat ja ominaisuudet hengästyttävän kattavat. (ei 1080i) ? ? ? ? Audyssey ARC MultEQ XT32, YPAO Sub EQ HT ? ? ? 60-150 Hz 40-250 Hz 40-200 Hz ? ? ? 0-150 ms 0-200 ms 0-500 ms 2 4 12 ? ? -/?/? ?/? 2+off 3+off 4+off -/-/? - ?/? -/? ? ????? testivoittaja ????? Denon AVR-4520 Denon on kokonaisuutena kolmikon kykenevin. Videoprosessori tekee upeaa jälkeä ja ääni on reippaan dynaaminen
Nättisoundiseen oheissettiin varmasti hyvä ja vakuuttava valinta. Digiotto Ääni muuttuu digiotolla hiukan kovasävyisemmäksi ja pistemäisemmäksi. 7,5/10. Tarkkuus kärsii hiukan. Tarkkuutta saattaa olla enemmän kuin muissa testatuissa, mutta miellyttävyys ei ole aivan samalla tasolla. Ominaisuuksiltaan se ei yllä vastustajien tasolle, mutta oleelliset dekooderit ja toiminnot löytyvät. Hiukan innostamaton mutta silti aika yleispätevä ääni. Digiotto Ero analogiseen ottoon ei ole kovin suuri. Tietyt hyveet eli tunne dynaamisuudesta ja iskevyydestä ovat tallella, mutta ulkoisella vertailusoittimella vaikutelma on kokonaisuutena miellyttävämpi. Ilmiötä voisi luonnehtia niin, että virveli saa ääneensä enemmän auktoriteettia kuin bassorumpu. Kokonaisuus on hiukan harmaa, mutta toisaalta millään alueella ei ole suuria puutteita. Äänikuva muuttuu hiukan läheisemmäksi ja kapeammaksi mutta samalla yleisluonteisemmaksi. Pientä viileyttä lukuun ottamatta ääni on perinteisessä hifimielessä kaikkein oikeaoppisin: balanssiltaan laaja-alainen ja neutraali, dynaaminen ja iskevä. Pelleissa voi olla pientä karheutta, mutta metallinen riipivyys puuttuu, joten rasitusoireita ei synny. vertailu AV-viritinvahvistimet 2000-2800 ? ????? ????? Yamaha RX-A3020 Anthem MRX 500 Raskatekoinen Yamaha on suorituskyvyltään samalla viivalla Denonin kanssa, vaikka vaikeimmat kaikkein vaikeimmat kaiutinkuormat aiheuttavatkin poikkeutapauksissa ongelmia. Äänikuva on kompaktimpi kuin avaran aukinaisessa vertailuvahvistimessa. Kepeydestä huolimatta yläpää ei kuulosta korostuneelta, enemmänkin ilmavan sihahtelevalta. Tarkkuutta uupuu aavistuksen verran. Hdmi-liitäntä ei tue äänen paluukanavaa. Anthem on herkkä käytetyllä kaiutinkuormalle. Rullaava esitys, mutta vaatii selvästi sävyisäsointista oheissysteemiä soidakseen riittävän rasittamattomasti. Toisaalta rullaava ja dynaaminen ääni tekevät vaikutelmasta vakuuttavan, kun levy tarjoaa siihen mahdollisuuden. Käsikäyttöinen parametrinen korjain on erinomainen apu osaavalle käyttäjälle. Teknisesti suorituskyky on muuta kaksikkoa jäljessä, mutta virheet eivät normaalitilanteessa kuulu. info Hinta: 1990 euroa Lisätietoja: www.anthemav.fi, www.scanteknik.fi ? Ei valikoita etulevyn näytössä ? Valikkojen raskaus kuunteluarvio ? Huonekorjaimen käyttöönotto ? Teho vaikeisiin kuormiin ? Videoprosessorin bugi ? Ei äänen paluukanavaa hdmi-liitännästä kuunteluarvio Mikael Nederström ? Kyvykäs huonekorjain ? Selkeästi merkityt liitännät ? Reippaan ilmava ääni Mikael Nederström Viileän asiallinen soundimaailma. Äänen ja kuvan laatu on erinomainen kaikilla lähteillä. Huonekorjaimen automatiikka kompastuu toisinaan subwooferin ja pääkaiuttimien välisiin sovitusongelmiin. Vahvistin toimii luotettavasti vain kahdeksan ohmin kaiuttimilla. Videoprosessori aiheuttaa nykimistä Blu-ray-kuvaan, mikä yhdessä kalibroinnin käyttöönoton hitaudessa heikentävät käyttökokemusta. Toisaalta tietty kuivakkuus ja pistemäisyys ovat vähemmän miellyttäviä asioita. 8-/10 50 Aavistuksen kevyempi soundi kuin vahvasti vääntävässä vertailukoneessa (Musical Fidelity M6 500i). Basso napsahtaa ilmavasti, mutta kovin auktoriteetti puuttuu. Basso on napakka, mutta kokonaisuus ei ole yhtä dynaaminen kuin vertailusoittimessa (Meridian 808i). Kokonaisuus on silti täysin kuunneltava. Valikkojen monihaaraisuus ja turha animointi hidastaa hieman käyttöä, mutta tärkeimmät toiminnot ovat käytettävissä suoraan kaukosäätimellä. Valikot kuitenkin vastaavat komentoihin viiveettä. info Hinta: 1 990 euroa Lisätietoja: www.yamaha.fi ? Käsin käytettävä parametrinen korjain ? Mittaustulokset ? Teho tavanomaisiin kuormiin Teknisen näköinen Anthem ansaitsee kehuja selkeistä liitännöistä ja hienosta huonekorjaimesta
Vain nämä palkitut tuotteet saavat käyttää EISA Award -logoa. EYES ON QUALITY EISA (European Imaging and Sound Association) on 19 Euroopan maasta ja niiden kaikkiaan viidestäkymmenestä äänen- ja kuvantoiston erikoislehdestä koostuva arvostettu asiantuntijajärjestö. EISAn jäsenistä koostuvat asiantuntijaraadit valitsevat vuosittain edustamistaan tuoteryhmistä (äänen- ja kuvantoisto, kotiteatteri, video, autohifi ja valokuvaus) kyseisen vuoden parhaat, EISA Award -palkintoon oikeuttavat tuotteet. Logoa, joka on sinun takuusi korkeasta laadusta ja hyvästä valinnasta. HOME Of aMbitiOn www.eisa.eu. EISA Award -tuotteet ovat EISAjäsenten huolellisesti testaamia ja tutkimia tuotteita
on heivannut cd:t mäkeen ja antautunut täysmääräisesti tiedostomusiikille. Silti välillä tulee vastaan tilanteita, kun hopeakiekkoakin pitäisi saada höykyytettyä. Tuntuuhan se hieman vaivalloiselta ripata koko52 nainen kiekko verkkokiintolevylle pienen maistiaisen ottamiseksi. Vielä hankalammaksi tilanteen tekee, jos koko taloudessa ei ole yhtäkään optisella asemalla varustettua tietokonetta . testi Yamaha CD-N500 -verkko-cd-soitin Teksti ja mittaukset: Mauri Eronen Kuvat:Valmistaja ja Mauri Eronen Uudella tavalla perinteinen Yamahan klassisten stereolaitteiden ilme jatkaa menestystaivaltaan modernit sisukset kätkevässä cd-soittimessa. Moni moderni harrastaja . Metallinen etulevy ja standardileveys tekevät siitä kieltämättä muovisia mediatoistimia vakuuttavamman.. nykyaikaa, katsos. Yamahan ratkaisu tiedosto- ja levypohjaisen toiston yhdistämiseen on levyt ja filut ymmärtävä CD-N500. Verkkoon kytkeytyvä, usb-muisteiltakin musiikkia toistava cd-soitin istuu ulkoisesti uskottavaksi osaksi hifihyllyä. allekirjoittanut mukaan lukien
Wlan-tukea ei ole. Se on lähes pakkohankinta dlna-verkkotoistoon. Liitännät ja käyttö CD-N500 sisältää vain oleellisimman. Valitettavasti kelkka ei ole S-sarjalaisten tasolla, vaan kolisee halvan oloisesti. Oikean reunan rulla hoitaa tiedostolistojen ja palvelimien selauksen ja sen painallus hyväksyy valinnan. CD-N500 tuottaa bitilleen tarkkaa signaalia sekä 44,1 kHz/16 bit että 96 kHz/24 bit -tiedostoilla, joten sen perään voi huoletta kytkeä mieluisensa da-muuntimen. Verkkosoittimen käyttöönotto on naurettavan helppoa . testi Android- ja iOS-laitteisiin on tarjolla hienosti toimiva kaukosäädinsovellus, Yamaha NP Controller. Ne kytketään alkuperäisellä usb-latauskaapelilla Yamahaan. Viimeistelyvaihtoehtoja on kaksi. olettaen, että lähiverkon dlna-palvelimet ovat valmiiksi pystyssä. Tuettujen tiedostojen listalta puuttuvat ogg, wma lossless ja wma pro. 1 1. Levykelkan avaamisen lisäksi edessä on tärkeimmät toiston kontrollointiin tarvittavat näppäimet. Cd-kelkka avautuu hämmästyttävän nopeasti, silmänräpäyksessä ejectin painamisesta . Yamahan digitaalilähdön tarkkuus testattiin Audiolab M-DACin sisäänrakennetulla bit perfect -testillä. Musta versio istunee nostalgiseen laitteistoon paremmin. 2 53. Kaukosäädin ajaa asiansa, vaikka ylelliseksi sen muovista olemusta ei voikaan kutsua. Sillä hoituu ongelmitta cd-komennus ja saman merkin vahvistimen voimakkuudensäätö, mutta tiedostotoistoon kapulan ja yksirivisen näytön sijaan käyttää paljon mieluummin älypuhelinsoftaa. 2. Etulevyn usb-liitin ymmärtää muistitikkujen (fat16/fat32) myös Applen soittimet. Takana on lisäksi vain optinen ja koaksiaalinen digitaaliliitäntä sekä tavallinen analogianto rca-liittimin. kunhan sisällä ei ole levyä. Yamahan kaukosäätimen modenäppäimellä kytkettävässä extended-tilassa iPhonen toistoa voi kontrolloida kaukolla. Etulevystä tai kaukosäätimestä aktivoitava pure direct -tila kytkee digilähdön ja näytön pois päältä mutta suorituskykyyn sillä ei ole mittausten perusteella mitään vaikutusta. Hakemistopuussa palaamiseen on oma return-näppäin. Verkkoon Yamaha liittyy vain takalevyn ethernetkaapelilla. Ainoatakaan asetusvalikkoa ei tarvitse koluta, sillä soitin hakee automaattisesti iposoitteen reitittimeltä ja listaa aktiiviset dlna-palvelimet, kunhan äänilähteeksi valitsee source-painikkeella serverin. Dlna:n ja usb:n kautta soitin tukee lukuisia formaatteja: wav, mp3, wma, aac, flac (24/192), wav (24/192) ja alac
Jitteriä esiintyy vain satunnaisena matalalla taajuudella, ja testisignaalin helma on melko leveä. Transienttitoisto ja kokonaisvaltainen seurattavuus ovat erityisen mallikelpoista. Se ei mennyt kertaakaan jumiin ja toimi loogisesti kaikilla käyttötavoilla. Ainoa miinus tulee, että laitteen kanssa älypuhelin tai tabletti on käytännössä pakollinen varuste etulevyn pienen näytön takia. Yamahan ääni on purevan skarppi ja tarkan elävä. Siinä ei kuitenkaan ole ylianalyyttisyyteen kallistuvaa hampaiden kiristystä. Asetuksista voi kytkeä jatkuvan toiston (gapless playback), mistä on hyötyä albumeilla, joiden raitojen välillä ei ole taukoa. Akustisella musiikilla ripaus lisää alakeskialueen muhkeutta ja kontrabasson läpsäisyä ei olisi pahitteeksi.. Rytmikäs ja virtaviivainen soundi kaappaa helposti mukaansa. Puhelintoisto aktiivisena now playing -tabissa pausen painaminen hyppäsi vain seuraavaan kappaleeseen, jos taustalla oli aktiivisena etätoistin. Erityisesti kepeä poprock tyyliin a-ha Take on me -hitteineen rullaa kuin juna. Yksirivinen näyttö toki hieman hankaloittaa pitkien palvelinlistauksen selaamista, mutta tähänkin tulee lääke älypuhelimissa toimivalla NP Controller -sovelluksella. Softan etusivulta valitaan äänilähde: cd-levy, käytössä oleva älypuhelin, usb, tiedostopalvelin tai nettiradio. testi Yamaha CD-N500 -verkko-cd-soitin mittaustulokset Taajuusvaste analogisista linjalähdöistä. Harmoninen särö laskevalla signaalitasolla. 1 kHz (sininen käyrä), 20 kHz (punainen). Tehonkulutus Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS Antoimpedanssi, 1 kHz Häiriöetäisyys, A-paino Jitter analogisista linjalähdöistä. Yksikköimpulssivaste analogisista linjalähdöistä. 11 W 2,1 V 620 ohm 106 dB Pohjakohina, 1?10 kHz ?125 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 0,002/0,002 % IM-särö, 2nd/3rd <0,001/0,020 % Lineaarisuus, 44,1 kHz/16 bit ?97 dBFS Kanavatasapaino, 1 kHz 0,1 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz 106 dB Jitter, 44,1 kHz/16 bit 120 ps Bit perfect, 44,1 kHz/16 bit kyllä Bit perfect, 96 kHz/24 bit kyllä Mittaustulosten arviointi Mittaustulokset ovat moitteettomat. Pausen voi kuitenkin kytkeä päälle NP Controllerista tai Yamahan omalla kaukosäätimellä, vaikka sen olisi aloittanut Foobarilla. Vakaa ja hyvä-ääninen Testissä Yamaha toimi cd-perinteelle uskollisena luotettavasti myös verkkotoistossa. Muita, kuten virtalähdepohjaisia äiriöitä ei kuitenkaan ole lainkaan. yhteenveto Yamaha CD-N500 yhdistää onnistuneesti cd-soittimen ja modernin tiedostotoiston. Kelaus ei ole mahdollista, mutta pause toimii mp3-tiedostoilla. Foobar2000-toisto-ohjelmalla flaceja etänä lähetettäessä onnistuu vain play, stop ja kappaleen vaihto. Ainakaan toistaiseksi Spotify ei suoraan tue dlna:ta, vaikka kehittäjät ovatkin ottaneet sen harkintaan. Dlna-toisto onnistuu myös etänä suoraan Windowsista tai mistä tahansa sitä tukevasta laitteesta. Ääni on skarpin elävä muttei rosoinen. Se toimii intuitiivisesti ja vastaa komentoihin ripeästi. Ainoastaan hakutoiminto puuttuu. Soittimen yksirivinen näyttö on tiedostoselausta varten liian pieni, mutta luettavan selkeä parin metrin päähän. Koruton mutta asiallisesti tehtävänsä suorittava Yamaha kuulostaa hyvin suunnitellulta hifilaitteelta. Erityisesti ajallisesti touhu toimii täsmällisen rytmikkäästi, joskin alapää irtoaa melkein turhankin kuivan mahtailematta. Soinnissa on kuitenkin paljon sellaista, joka vie mukanaan. Tämä johtunee siitä, että musiikki lähetetään puhelimesta samaa dlna-tekniikkaa käyttäen. Itse soittimen asetusvalikkoon ei tarvitse kajota, kaikki tarvittava onnistuu puhelinsoftalla. Levypalvelimen selaus sovelluksella sujuu jouhevasti. Pitkiä listoja pääsee rullaamaan nopeasti ruudun oikeasta laidasta. Verkon yli toisto ja ohjaus älypuhelimella on tätä päivää, ja niidenkin toiminta on luotettavaa. Lepsua ääntä etsivän kannattaa suunnata katse toisaalle. ? Elävän rytmikäs soundi ? Toimii luotettavasti ? FLAC- ja ALAC-tuki ? Nopea toiminnoissaan info ? Ei mahdollisuutta Spotify-toistoon ? Cd-kelkan räminä ? Pieni näyttö Yamaha CD-N500 Hinta: Lisätietoja: 699 euroa www.yamaha.fi Tekniset tiedot: Mitat (lxkxs): Massa: Äänilähdöt: Toistaa: Formaattituki: 43,5 x 9,6 x 31,3 cm 5,3 kg rca, optinen ja koaksiaalinen s/pdif cd, dlna, usb, nettiradio wav, mp3, wma, aac, flac (24/192), wav (24/192), alac 54 Soitin tottelee kaukosäätimen painalluksia välittömästi. Softan käytössä ainoa outous oli se, että dlna-toisto ei pysähdy, kun äänilähteeksi valitsee kädessä olevan iPhonen. Yksikköimpulssivasteen esi- ja jälkisointi on melko pitkä. Samoin puhelinmusiikin lopettaminen palaa saman tien dlna-toistoon. Dlna-toisto puhelimesta Yamahaan onnistuu hienosti, mutta Airplay tai Bluetooth eivät ole tuettu, joten vaikkapa Spotifyä ei saa kuuluviin. Pohjakohina on erittäin alhainen
Siten kytkentä onnistuu myös laitteistoon, jossa ei ole erillistä subwoofer-linjalähtöä. Vahvistimessa on myös erillinen linjaulostulo ja sille säädettävä (50?150 Hz) ylipäästösuodatin. Monacor SAM-2 -vahvistinmoduuli Teksti: Teppo Hirvikunnas Kuvat: Markus Paajala Mittaukset: Mauri Eronen testi Bassoa peliin Aktiivisella subwooferilla on oma vahvistin, joka antaa sille enemmän tehoa ja monipuolisemmat säädöt. Itse rakennettu aktiivinen subwoofer syntyy elementistä, kotelosta ja vahvistinmoduulista. Kaiuttimien, etenkin pienikokoisten, bassotoistoa on helppo parantaa erillisellä aktiivisella subwooferilla. Ilmoitettuun 200 watin nimellistehoon nähden vahvistin on keskikokoinen. Monacor SAM-2 on yksi tällainen. Monipuoliset säädöt Rakenteeltaan SAM-2 on perinteinen, niin hyvässä kuin pahassakin. Siis vain matalien toistoon tarkoitetulla kaiuttimella, jossa on sisäänrakennettu jakosuodatin ja vahvistin. Markkinoilla on runsaasti aktiivisia subwoofereita, mutta sellainen on helppo valmistaa itsekin. Sitä voi käyttää esimerkiksi silloin, kun päävahvistimessa on etu- ja pääteasteen erotus tai jos pääkaiuttimina käytetään aktiivikaiuttimia, joissa ei ole omaa ylipäästösuodatusta. Subwooferin säädöt käsittävät alipäästösuodatuksen (50?150 Hz), tasonsäädön sekä keskitaajuudeltaan ja tasoltaan säädettävän bassokorostuksen (30? 50 Hz @ 0?6 dB). Vahvistimen alarajataajuus on rajattu 20 hertsiin asetetulla kiinteällä ylipäästösuodattimella (subsonic-suoda55. Erilliskomponentein toteutettu vahvistin toimii AB-luokassa. Virtalähteessä on järeä rengassydänmuuntaja, mikä lupaa ainakin teoriassa hyvää virranantokykyä. Vahvistimessa on monipuoliset liitännät ja säädöt. Sisääntuloissa on normaali rca-liitin sekä naparuuviliittimin toteutettu kaiutintasoinen sisääntulo. Tarvitaan vain subwoofer-elementti, sille sopiva kotelo ja vahvistin. Tähän tarkoitukseen on tarjolla kotelon yhteyteen asennettavia vahvistinmoduuleita, jollaisia käytetään myös tehdastekoisissa subwoofereissa
SUB LEVEL Subwooferin voimakkuuden säätö, jolla äänenvoimakkuus sovitetaan sopivaksi pääkaiuttimiin nähden. 2. POWER Päävirtakytkin. 4. Tämä ei kuitenkaan vaikuta subwooferin toimintaan käytännössä. SUB CROSSOVER Subwooferin alipäästösuodattimen jakotaajuuden säätö. Pääkaiuttimien alarajataajuus määrittelee jakotaajuuden. Subwooferin toiston pitäisi alkaa siitä, mihin pääkaiuttimien toisto loppuu. Vaihe on oikea silloin kun basso kuulostaa kokonaisuutena voimakkaimmalta, ääni sulautuu pääkaiuttimiin saumattomasti ja subwooferin sijaintia on äänen perusteella vaikea paikantaa. 1. SUB PHASE Vaiheen kääntö: Portaaton vaiheen säätö helpottaa subwooferin äänen sovitusta pääkaiuttimiin. Säätö tehdään kuuntelemalla bassovoittoista musiikkia. Matalilla taajuuksilla arvo on hyvä. Vahvistinaste on laadukkaasti tehty ja edustaa perinteistä ja luotettavaa ABluokan tekniikkaa. Virtalähde on järeä. Suodattimet lyhyesti Alipäästösuodatin päästää nimensä mukaisesti lävitseen jakotaajuusarvoa alemmat (matalammat) taajuudet eli suodattaa tätä korkeammat taajuudet pois. Pääkaiuttimien alataajuuksien toistoa voidaan tarvittaessa rajoittaa yksinkertaisella plusjohdon väliin asennettavalla ylipäästösuodattimella (=160-220 mikrofaradin kondensaattorilla). 7. Ylipäästösuodattimen tarkoitus on suodattaa pääkaiuttimilta pois matalimmat taajuudet, jotka on tarkoitus toistaa subwooferilla. Subsonic-suodatin on periaatteessa tavallinen ylipäästösuodatin, mutta tarkoitettu kuuloalueen alapuolisten taajuuksien (infraäänien) poistamiseen. Subwooferin sovitusta pääkaiuttimiin helpottaa portaaton vaiheen säätö (0?180 astetta). Vahvistin käynnistyy ja sammuu automaattisesti sisääntulosignaalin ohjaamana, mutta takapaneelissa on myös päävirtakytkin. Koska kaiutin ei kykene tois- tamaan kuultavasti infrataajuuksia, ne voidaan poistaa kuormittamasta vahvistinta ja kaiutinta. Tällaista suodatinta käytettiin aikoinaan, ja voidaan toki käyttää edelleen myös perinteisen levysoittimen matalataajuisen jyrinän poistamiseksi ja jossain määrin myös niin sanotun kiertoilmiön eliminoimiseksi.. Myös bassokorostus toimii suunnitellulla tavalla. Vahvistimen vaimennuskertoimeksi mitattiin 133 neljän ohmin kuormaan. Takapaneelista löytyy myös erikoisempi ground lift -kytkin, jonka tarkoitus on estää mahdollisista maadoituspotentiaalieroista johtuvan verkkohurinan pääsy äänisignaaliin. Ryhdikkäät lukemat Tehoa Monacor SAM-2 antaa lähes luvatun mukaisesti eli 117 wattia 8 ohmin, 182 wattia 4 ohmin ja vielä 220 wattia 2 ohmin kuormaan. Vahvistimen hyötysuhde on matalahko. Pääkaiuttimien ja subwooferin toistoalueet eivät saisi mennä päällekkäin. Ylipäästösuodatin toimii päinvastoin kuin alipäästösuodatin. Esimerkiksi käytettäessä aktiivisia pääkaiuttimia tai erillistä päätevahvistinta. 8. 10 watin antotehoon tarvitaan peräti 67 watin ottoteho. Suodattimet toimivat mittaustenkin mukaan hyvin lukuun ottamatta kiinteän subsonic-suodattimen ni- mellistä siirtymää 20 hertsistä noin 16 hertsiin silloin, kun ylipäästösuodatin on asetettu 50 hertsiin. Tämä teoriassa vähentää tarvittavaa vahvistintehoa ja rajoittaa elementin ylimääräistä liikepoikkeamaa. testi Monacor SAM-2 -vahvistinmoduuli 6. Sen tarkoitus on päästää subwooferille ainoastaan matalat taajuudet. Suositeltava jakotaajuus subwooferille on yleensä 50?100 hertsiä riippu- 56 en pääkaiuttimien koosta ja bassotoiston ominaisuuksista. HIGH LEVEL INPUT Sisääntulo kaiutintasoiselle signaalille. 9. Se päästää lävitseen jakotaajuusarvoa ylemmät (korkeammat) taajuudet eli suodattaa pois tätä matalammat taajuu- det. GROUND LIFT Signaalimaadoituksen erotus, jonka tarkoitus on estää mahdollisista maadoituspotentiaalieroista johtuvan verkkohurinan pääsy äänisignaaliin. 3. LINE IN / SAT OUT Linjatasoinen sisääntulo sekä ylipäästösuodatettu ulostulo signaalin jatkamiseksi aktiivikaiuttimille tai erilliselle päätevahvistimelle. 5. SUB-BOOST Bassokorostus, säädettävä keskitaajuus ja korostustaso. Säädöllä voidaan laajentaa matalien taajuuksien toistoaluetta. tin). SAT CROSSOVER SAT OUT -linjalähdön (9.) ylipäästösuodattimen jakotaajuuden säätö
Vaihe on oikea silloin kun basso kuulostaa kokonaisuutena voimakkaimmalta, ääni sulautuu pääkaiuttimiin saumattomasti ja subwooferin sijaintia on äänen perusteella vaikea paikantaa. Pääkaiuttimille tarkoitetun linja-annon taajuusvaste ylipäästösuotimen minimi- (punainen) ja maksimiasetuksilla (musta). Monacor SAM-2 Suositushinta: Maahantuoja: Lisätietoa: 390 ? A-Com Oy www.monacor.de, www.a-com.fi P. Bassokorostus asetuksella +6 dB@50 Hz (sininen). Completely out of phase mittaustulokset Out of phase Vaiheella (phase) tarkoitetaan yksinkertaistaen eri kaiuttimista toistettavan äänisignaalin samanaikaisuutta suhteessa toisiinsa. Linjatasoiselle ylipäästösuodattimelle voi olla käyttöä joissain tapauksissa, ja bassokorotuksesta saattaa olla jopa hyötyä, koska sen vaikutusalue ja taso ovat portaattomasti säädettävissä. Harkinnan arvoinen vaihtoehto etsittäessä monipuolisilla säädöillä varustettua ja ääneltään laadukasta vahvistinmoduulia itse rakennetulle subwoofeille, kunhan jättitehot eivät ole tarpeen. ? Monipuoliset säädöt ? Järeä rakenne ? Hinta/tehosuhde. 7 minuuttia), päävirtakytkin, maadoituksen erotuskytkin *) valmistajan ilmoittamat tiedot yhteenveto Monacor SAM-2 on laadukas, mutta tehoonsa nähden hieman kalliinpuoleinen, itse rakennetulle subwooferille soveltuva vahvistinmoduuli. Vaihe voi muuttua myös jakosuodattimessa ja itse kaiutinelementissä. Vaiheella on merkitystä erityisesti matalilla taajuuksilla, jolloin ääniaallon pituudet ovat suuria. Portaaton vaiheen säätö helpottaa subwooferin äänen sovitusta pääkaiuttimiin. (* Suurin sisääntulotaso (linjatulo): 8,4/4,2 V (mo/st) (* Suurin sisääntulotaso (kaiutintulo): 44 V (st) (* Liitännät: rca linjatulo, kaiutinlinjatulo, rca linjalähtö (alipäästösuodatuksella) Säädöt: subwooferin taso, alipäästösuodatus (50?150 Hz), bassokorostus (30?50 Hz / + 0?6 dB), subwooferin vaihe (0?180 astetta), rca-linjalähdön ylipäästösuodatus (50?150 Hz) Muuta: toimintatilan merkkivalo, automaattinen käynnistys ja sammutus (sammutusviive n. Perinteinen AB-luokan vahvistintekniikka ei tarjoa erityisen suurta tehoreserviä, etenkään hintaansa nähden, mutta toisaalta moni pitää AB-luokan tekniikkaa ääneltään parempana kuin moderneja D-luokan vahvistinratkaisuja. kaiuttimien etäisyys kuuntelijaan. Eri etäisyydellä kuuntelijasta olevien kaiuttimien ääni saapuu kuuntelupaikalle eri aikaan ja voi olla siten eri vaiheessa. Tällä on merkitystä erityisesti osittain tai kokonaan samaa taajuusaluetta toistavien kaiuttimien kohdalla. testi In phase Vaiheen merkitys info Jatkuva teho (rms/100 Hz) 8 ohmia 117 W 4 ohmia 182 W 2 ohmia 220 W Harmoninen kokonaissärö (1 W, 20?150 Hz) 0,02 % Tehonkulutus (tyhjäkäynti/10 W@8 ?) 12/67 W Antoimpedanssi, 50 Hz 0,03 ? Vaimennuskerroin (8/4 ?) 267/133 Taajuusvaste alipäästösuotimen minimi- (musta) ja maksimiasetuksilla (punainen). Jos kaiuttimien toistamat äänet ovat eri vaiheissa toisiinsa nähden, ääni kuulostaa epämääräiseltä ja esimerkiksi bassotoisto heikentyy. Vaiheeseen vaikuttaa mm. (* Sisääntuloimpedanssi (kaiutintulo): 17 k. Äänen tulisi olla aina samassa vaiheessa. (09) 274 5530 Tekniset tiedot: Mitat (l x k x s): 185 x 370 x 90 mm Asennusaukon mitat: 155 x 320 mm Upotussyvyys: 85 mm Paino: 4,9 kg Sisääntuloimpedanssi (linjatulo): 20 k. Bassot toistuvat jämäkästi ja täsmällisesti tehoreservin rajojen sisällä. Monacor SAM-2 tarjoaa monipuoliset säädöt ja liitännät. Säätö tehdään kuuntelemalla bassovoittoista musiikkia. Suoraa vertailua emme tehneet, mutta ääneltään Monacor on eittämättä korkealaatuinen
Tehoonsa nähden pienikokoinen, vajaat 6 cm korkea ja 9 kiloa painava pääte perustuu nopeasti yleistyneeseen D-luokan teknologiaan, jonka etuna ovat pieni koko, suuri teho ja sopuisa virrankulutus. Tehoarvot ovat vakuuttavat: kahdeksasta neljään ohmiin teho kaksinkertaistuu, ja valmistaja takaa, että M1 pystyy tuottamaan vielä kahden ohmin kuormaan jatkuvaa tehoa yli 2000 W. Koska M1 toimii tavanomaisia ratkaisuja korkeammalla taajuudella, sen erottelukyvyn luvataan olevan parempi. Hifimaailma 7/2007) ja vahvistimet. Omalla tekniikalla ajan hermolle Anthemin valikoimassa on pitkään ollut tehokkaita, vankkarakenteisia ja painavia A/B-luokan stereo- ja monikanavavahvistimia. 58 M1-monopääte on uusi avaus. hermuset Anthem Statement D2v -av-prosessori ja M1-päätevahvistin Teksti: Matti Hermunen Kuvat:Valmistaja ja Mauri Eronen Voimakaksikko kuka Matti Hermunen on helsinkiläinen pitkän linjan hifiharrastaja. klassisen musiikin puolelle. rahoittamalla tutkimusta. Myös Anthem ja Paradigm ovat osanneet hyödyntää rahoitusta. Siinä ei käytetä tehoa rajoittavaa soft clipping -tekniikkaa, siinä ei ole ylimenosäröä ja sen häiriö etäisyys on kuulorajan ulkopuolella.. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hifituotteita. Osin päivitetyt, osin täysin uudet mallit ovat kiinnostava ja joidenkin kilpailijoiden mielestä kiusallisen kovatasoinen vaihtoehto. Kanadalaisen Sonic Frontiersin putkilaitteet olivat kova sana 1990-luvun alkupuolella. niiden oma huonekorjaussovellus ja vahvistintekniikka. Anthemin av-laitteiden ylimpään luokkaan kuuluvat Statement-sarjan D2v-prosessori ja M1-päätteet. Hieman maltillisempaa, mutta edelleen raskasta tasoa edustavat AVM50-prosessorit (ks. Samaan yrityskokonaisuuteen kuuluivat maineikas komponenttiliike The Parts Connection, vähän myöhemmin syntynyt Anthem ja nyttemmin myös suuri kaiutinvalmistaja Paradigm. 2000-luvulla Sonic Frontiersin perustajahahmo Chris Johnson irtaantui ja perusti kumppaniensa kanssa uuden komponenttiliikkeen nimeltään Parts Connexion. Kanadan valtio on tukenut vahvasti äänentoistoalan kehittämistyötä mm. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti ns. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. Kanadasta Anthem on saanut uuden maahantuojan. Vahvistimet käyvät viileinä ja ne ovat edullisia. Mutta toisin kuin kilpailijat, joista useimmat ottavat perustaksi B&O:n alun perin kehittämät Ice-Power- tai Hypex-moduulit ja virittävät oman tuotteensa niiden varaan, Anthem suunnitteli M1:n alusta loppuun itse. Miksi tämä vaiva, kun kaupasta saa edullisia puolivalmisteita, joita hieman kuorruttamalla ja omiin väreihin paketoimalla syntyy nopeasti valmis tuote? Anthemin väittää, että tyypillisten D-luokan toteutusten helmasynteinä ovat lajityypin perusrajoitukset: ei kovin hyvä kyky ajaa matalia kaiutinkuormia, hakkurivirtalähde tuottaa häiriöitä verkkovirtaan ja ehkä vahvistimeenkin, dynamiikan rajoitukset ja ei-niin-hyvä äänenlaatu. Anthem lupaa, että M1 ajaa moitteetta hankalia kuormia täydellä teholla eikä tuota häiriöitä, ei sisäisesti eikä ulkoisesti. Tuotekehityksen hedelmiä ovat mm
Samoin M1 kestää oikosulkutilanteen aina virrantuottorajalleen asti; se sulkee itsensä häiriön kestoajaksi ja palaa sen jälkeen kehiin vahingoittumana. Ulkoasultaan M1 on vakuuttava. Mittaustulokset ovat hyvät, joten käteen jää se, että M1:sten äänenlaatu on omanlaisensa. Ainakin erilainen kuin vertailuvahvistinten. Päivitetty näyttö osaamisesta Statement D2v 3D on poikkeuksellisen monipuolinen 7.1-kanavainen ääni- ja videoprosessori. Ammattimaisia sävyjä henkivän litteän ja syvän kotelon sivuilla ovat jäähdytysrivat. Kaikki teräväpiirtotarkkuudet (Dolby Digital Plus, Dolby Vähintään 4000 wattia pinkassa. Mittausten perusteella lupauksille on täysi kate. 59. Alapään vääntö ja kontrolli sitä vastoin olivat hyvää tasoa. Ei kai tässä ollut vanha sudenkuoppa; yläpään maltillisuus auttaa kuulemaan muut äänialueet paremmin. Vai puuttuiko sitä sittenkin. Samalla alapään vääntöä oli Anthemeita vähemmän. Äimistyin ja pyysin Mauri Erosta mittamaan yhden M1:sen. Vai pettivätkö korvani, taas kerran? Eipä löytynyt. Edessä on virtakytkin ja pari merkkivaloa, joista toinen auttaa diagnosoimaan toimintahäiriöiden syyn. Takana ovat xlr- ja rca-otot sekä monitoimiset kaiutinliitännät. Transistorien 65 ampeerin (260 A huipputeho) tehonkesto antaa hyvän perussuojan, ja jos vahvistin ylikuormittuu, suojapiiri sulkee sen kokonaan. Josko mittaustuloksista löytyisi jotain selitystä. Rakenne on karu, mutta siisti ja luottamusta herättävän tukeva. Oli eroa Heti kättelyssä M1 tuntui soivan vertailuvahvistinta niukemmin tai karummin, mutta samalla puhtaammin. Ikään kuin yläpää olisi ollut vaimeampi tai sitten tosiaan neutraalimpi. hermuset Kahdeksan mosfet-päätetransistoria on kiinnitetty tukevaan alumiinilevyyn, jota jäähdytetään lämpöputkitekniikalla. Tästä syntyy helposti harha, että näiden laatu on parempi, vaikka kyse on peittovaikutuksesta, huolimattoman kuuntelijan vihollisesta no 2. Kun Bel Cantot palasivat ruotuun, ne tosiaan soivat keveämmin ja neutraalimmin. Molemmissa käytetään Anthemin itse suunnittelemia digitaalisignaalin muokkauksesta vastaavia prosessoreita (dsp), joiden laskentateho yltää 800 mipsiin. Lisäksi on automaattisulakkeen painike, xlr-liitännän herkkyyden valinta, herätevirran otto ja anto sekä kytkin, jolla valitaan, lähteekö vahvistin päälle herätevirralla, käsin vai automaattisesti tunnistettuaan signaalin. Se hallitse uusimmat ääni- ja kuvaformaatit ja huonekorjauksen, osaa skaalata kuvalähteet hd-tarkkuuteen sekä tarjoaa erittäin kattavat kuvan säätömahdollisuudet. Statement D2v ja edullisempi AVM50 perustuvat samaan rakenteeseen. Niitä on päivitetty tasatahtiin tekniikan ja formaattien kehittymisen myötä
Aivan sama vaikka kuva tulisi videonauhurilta ja käytössä olisi tuliterä hd-projektori. Esimerkiksi piirilevyjen suunnittelu ja monikerrosrakenne, virtalähde ja sen komponentit sekä osa aktiivi- ja passiivikomponenteista näyttävät valmistajan tietojen perusteella olevan samaa tasoa. hermuset Anthem Statement D2v -av-prosessori ja M1-päätevahvistin Selkeä, huoltoystävällinen rakenne. Tosin ei näihin enää kotikonsteilla kannata puuttua. Vaikea kuvitella laitteistoa, jolle liitännät eivät riitä. Symmetriset otot ja annot ovat sähköisesti luotettavampi, puhumattakaa siitä että ne kestävät paremmin käyttöä. D-luokkaa Anthemin tapaan. Uuttera säätäjä pystyy sovittamaan kuvalähteet näyttölaitteen ominaisuuksien mukaiseksi. Vaihtelevalla virkistystaajuudella toimivat kuvalähteet hoituvat myös. Osin äänipuolikin on yhteistä. Rakenne on tavallista kuluttajalaitetta järeämpi. TrueHD, Dts-hd High-Resolution Audio and Dts-hd Master Audio) koodataan vaivattomasti. Molemmat kykenevät 3d-toistoon kahdeksan hdmi-oton ja kahden rinnakkaisen hdmi-annon kautta, aina teräväpiirtotarkkuudelle asti. Passiivikomponentit ovat kovempaa tasoa, ja siinä missä AVM50:ssä signaalin a/d-muunnokset tehdään 24 bitin ja d/a-muunnos 192 kilohertsin tarkkuudella, Statementissa kaikki muunnokset kaikilla kanavilla teh-. Se tekee samat asiat ja samalla laadulla kuin muutaman vuoden takaiset erilliset hintavat videoprosessorit. Molemmissa on mahdollisuus ohjata analogisignaali vahvistimen läpi sellaisenaan, muuntamatta sitä välillä digitaaliseksi ja takaisin analogiseksi. Sigma Designin VXP -videoprosessori osaa muuntaa signaalin formaatista toiseen, parantaa signaalin laatua sekä muokkaa S-videon ja komponenttivideon hdmi-kelpoiseksi. 60 Lista sisäänrakennetun videoprosessorin ominaisuuksista on hengästyttävä. Neljä ottoa tukee 3d-signaalin suoraa läpivientiä. Prosessorissa on sisäänrakennettuna am/fm-radio esivalintoineen. Ei sentään niin, että kohisevasta videosignaalista kuoriutuisi moitteeton teräväpiirtosignaali, mutta paljon pystyy tekemään. Ja mikä mukavinta. Samoin kummassakin on symmetrinen xlr-otto analogiselle signaalille sekä digitaalisignaalille. Videopuolikin on pitkälti samaa tekniikkaa. Laadultaan se pärjää erillisenä ostettaville perusvirittimille. Erottuu äänipuolella Statement D2v on tehty varsinkin äänenlaatuun vaikuttavilta osiltaan kunnianhimoisemmin
Ominaisuuksiinsa ja äänenlaatuunsa nähden sen hinta ei ole kohtuuton. Parempi dynamiikka ja pienempi särö saadaan käyttämällä kuutta kanavakohtaista analogista äänen vaimennuspiiriä. Samoin hdmi-signaalista otetaan enemmän irti. Sopiva balanssi riippuu myös musiikkilajista. Edes puoliksi. Kiusallinen tuote. 61. Ajanmukainen ratkaisu olisi hyödyntää lähes poikkeuksetta kytkettävän FullHD-näytön pinta-alaa kunnolliseen ja havainnolliseen ohjeistukseen tai interaktiiviseen säätämiseen. Verkko ja sen tuomat toistomahdollisuudet sekä käyttöliittymämullistukset ovat arkipäivää ja monille kilpailijoille itsestäänselvyyksiä. Sen läpinäkyvyys ehkei ollut aivan vertailulaitteena olleen Meridianin 861:n luokkaa, mutta vastapainoksi se tarjosi erinomaisen kuunneltavan vaihtoehdon. Sävyt, potku ja mehevyys tulivat mainiosti esiin. Suoraan läpiviedyllä analogisella signaalilla ääneen tuli rehevyyttä ja sävyjä, joita voi pitää elävyytenäkin. Siitä tunnutaan väännettävän ikuisesti, ovatko äänen lämpö ja elävyys yhtä kuin hyvä äänenlaatu, vai tekevätkö ne äänestä korvan kannalta miellyttävämpää ja armeliaampaa kuin digisignaali. Ehkä seuraavan sukupolven laitteet ovat päivitettyjä niin liitännöiltään kuin käyttöliittymältäänkin. Sama ei sitten päde laitteen varsinaiseen toimintaan. Tästä on hyötyä silloin, kun tuleva signaali on heikkolaatuinen, siinä on paljon aikavirhettä tai käytetään pitkiä kaapelivetoja, joissa signaali tuppaa heikentymään. Digisignaalilla D2 soi mehevän rytmikkäästi ja avonaisesti. Siinä missä Pink Floydin ja vastaavien äänimaailman tuleekin lainehtia kuuntelija yli ja ym- hermuset päri, ei ole luonnollista, että kokee istuvansa keskellä sinfoniaorkesteria. Kelpo kaksikko M1 ja Statement D2v olivat kiinnostava, hyvän kuuntelukokemuksen tarjoava yhdistelmä. M1 on erittäin tehokas, kuitenkin pienikokoinen ja tukevatekoinen vahvistin, jonka äänipuoli on kunnossa. Omat kokemukseni viittaavat siihen, että sen äänen balanssi voi painottua eri asioihin kuin kilpailijoilla. Statement D2v 3D tarjoaa lähes kaiken, mitä tinkimätöntä ääni- ja kuvaprosessoria hakeva voi toivoa. Ero ei ollut valtava, mutta kuultavissa. Ehkä suurin yllätys oli erottelukyvyssä, D2V:llä tuttujen testiraitojen nyanssit nousivat vielä selvemmin esille. Siitä että mikrofoni toimii vain sille sovitetun ohjelmiston kanssa. dään aina 192 kilohertsin tarkkuudella. Verrattuna ajanmukaisiin ratkaisuihin Anthemin käyttö on hieman ankeaa, ja tuntuu että valmistaja on ottanut alustastaan kaiken irti. Oli miten oli, D2v:n mahdollistama analogiasignaalin suora läpivienti antaa mahdollisuuden nauttia siitä sellaisenaan ilman digipeikon pahanhajuista henkäystä. Monikanavaisen äänen toisto oli vakuuttavaa. Kun ohjauksen logiikka ja säädöt olivat painuneet selkäytimeen, monikanavaisen musiikin kuuntelu oli nautittavaa. Monikanavaäänittäjillä ja miksaajilla on vielä vaihtelevampi käsiala kuin kahden kanavan sorvaajilla. Varsinkin orkesteri- ja soitinmusiikilla, uruista puhumattakaan, etu- ja takakanavien suhdetta joutuu säätämään levykohtaisesti. Mitä näihin tulee, D2V:n perusteella Anthem ei seuraa aikaansa. Pääasiallisen asetusnäytön ulkoasu on yhtä koruton kuin sen käytettävyys ja informatiivisuus. Laite on kaikin puolin tutun oloinen niin hallinnaltaan kuin etu- ja takapaneeleiltaan, ja Anthemin mittavaan säätövalikoimaan tottuneet ovat osittain kuin kotonaan. AVM50:n ärsyttävät piirteet ovat läsnä myös D2V:ssä. Anthemin kanavakohtaiset säädöt toimivat ennustettavasti. Kaikkien kahdeksan hdmi-oton signaalissa mahdollisesti olevat aikavirheet tai muut epätarkkuudet korjataan. Laitteessa on tiettyä varmuutta, mutta se ei tee toistosta kuitenkaan kliinistä. D2V on hieno ratkaisu niille, jotka etsivät laadukasta ratkaisua niin kuvan kuin äänen käsittelyyn. Puutteistaan huolimatta se herättää valtavasti ajatuksia sekä tutun, positiivisen tunteen katsonpa vielä tuon kohtauksen tuosta leffasta, ja ehkä kuuntelen vielä sen yhden levyn. D2V vaatii kärsivällistä säätämistä, mutta vaivannäkö palkitaan hienolla kokemuksella niin kuvan kuin äänenlaadunkin suhteen. Aiemmasta sukupolvesta videoprosessointia on parannettu vielä entisestään, ja D2V vakuuttaa niin skaalauksellaan kuin prosessoinnillaan. Laadukkailla levyillä dvd-kuva näytti hetkittäin hd-tasoiselta, ja myös liikekuva oli levollinen ja vailla virheitä kautta linjan. Kuuntelin D2V:tä ilman Arc-huoneenkorjausta, ja verrokkiin nähden jokaisella osa-alueella D2V tuntui ottavan vähän enemmän etumatkaa kuin mitä olin odottanut. Mistä tietää kumpi on Paradigman subbarioptimoijan ja kumpi Anthemin huonekorjauksen mikrofoni. Tosin kuten Jussi Hermunen oheisessa arviossaan toteaa, sen perusrakenne alkaa kaivata uudistusta. Anthem Statement D2v -av-prosessori ja M1-päätevahvistin info Statement D2v /3D Hinta: 9 990 ? Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot: Toistoalue: -analoginen ja digitaalinen 10 Hz?20 kHz +0 /-0,2 dB Särö (thd): -analoginen 0,006 % -digitalinen 0,004 % Häiriöetäisyys: -analoginen 107 dB -digitaalinen 104 dB Mitat (k x l x s): 14,9 x 49 x 338,7 cm Paino: 12,3 kg M1 Monopäätevahvistin Hinta: 3 490 ? Uusittu kaukosäädin istuu käteen kankeammin kuin entinen. Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot: Teho: 8/4/3/2 ohm 1 000/2 000/2 400/> 2 000 W Tehokaistaleveys: 5 hz?45 kHz Särö: 0,01 % (1 W) / < 0,06 % (1 000 W)(thd) Häiriöetäisyys: 113 dB (1000 W, IEC-A) Mitat (k x l x s): 5,7 x 49 x 47,6 cm Paino: 9 kg Lisätietoja: www.anthemav.fi, www.anthemav.com Jussi Hermusen arvio: Anthem Statement D2V 3D Edellistä sukupolvea edustavan AVM50:n omistajan on helppo innostua Statementista. Arc-mikrofoni kytketään edelleen arkaaisella rs-232-piuhalla, ja ajanmukaiset usbportit loistavat poissaolollaan, verkkokaapeloinnista puhumattakaan
Amerikkalainen VTL on valmistanut arvostettuja, järeämmän luokan putkivahvistimia jo vuosikymmenet, mutta sen saapuminen näille leveysasteille todentui vasta viime vuoden lopuilla. VTL-laitevalmistamon (Vacuum Tube Logic) historia alkaa jo vuodesta 1980, jolloin Etelä-Afrikassa vaikuttava David Manley -niminen britti ryhtyi suunnittelemaan ja valmistamaan vahvistimia audion ammattilaisille, studioihin ja keikkakäyttöön. Muutaman vuoden 62 päästä hän siirsi pajansa Englantiin, mutta jo 1986 matka jatkui rapakon taakse. Manleyn pojan, Luken, tultua mukaan myös hifilohkolla aktivoituneeseen yritykseen, David perusti VTL:n sisälle pro-orientoituneen tuotelinjan, joka muuttui sittemmin, isän ja pojan hajaannuttua tahoilleen vuonna 1993, Manley Labsiksi. David Manley luopui kuitenkin muutaman vuoden jälkeen firmastaan ja siirsi sen miniälleen Eve-Annalle, joka pyörittää puljua edelleen. Manleyn Stingrayt, Mahit ja Snapperit ovat löytäneet tiensä Suomeenkin. Luke Manley jatkaa VTL-logon alla putkitoimisten vahvistinten tekemistä ja nauttii melkoista arvostusta kotimaansa audiomedian palstoilla, useammankin product of the year -maininnan myötä. VTL tunnetaan parhaiten päätevahvistimistaan, joista se kaikkein kuuluin lienee Reference-sarjan monopäätepari Siegfried, joka syöksee 800 wattia neljän. sillä korvalla VTL IT-85 -integroitu putkivahvistin Teksti: Jaakko Eräpuu Kuvat: Mauri Eronen Potkua kuka Jaakko Eräpuu on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta mielenkiintoisia tuotteita. putkistosta Maailmalla mainetta niittäneiden tuotemerkkien virta Suomen markkinoille jatkuu taantumasta huolimatta
Painoa sille on kertynyt täydet 27 kiloa. VTL:n vahvistimien mukana toimitetaan päiväyksellä ja mittaajan nimellä varustetut yksilölliset mittaustulokset sekä toistokaistasta että signaali/kohinasuhteesta. 63. Tai kuuden, jos kytkimellä hoidettava suora yhteys pääteasteeseen omine liittimineen lasketaan mukaan. Täyden palvelun takalauta. Ehkä siksi VTL:n mallistosta puuttuvat pienitehoiset triodikoneet ja single end -perustaiset myllyt tykkänään. Triodikytkentä kyllä löytyy muutamasta masiinasta, mutta niissäkin tapauksissa teholukemat alkavat kuudestakymmenestä watista. Vahvistimiensa virtalähteiden tasasuuntauksesta Manleyllä on myös vankka mielipiteensä: putket eivät kuulu niihin maisemiin. Jopa etu- ja pääteosiot erotettavissa. 2. Valmistaja ei ilmoita lenkkien vaikutusta desibeleissä, mutta vakuuttaa, että minimalismin liepeillä liikutaan. IT-85: n ottokapasiteetti on viiden linjatasoisen inputin kokoinen. sillä korvalla 1 ohmin kuormaan tetrodikytkettynä kahdellatoista 6550-putkella. Antopuolelta löytyvät kaiutinlähtöjen lisäksi etuvahvistimen ulostulo ja kuulokelähtö, joka aktivoidaan omalla julkisivun kytkimellään kuten etusen ohituskin. Vahvistimen äänenvoimakkuudensäätö on moottoroitu ja kaukosäätöinen. Sellaisen omistajaksi pääsee latomalla tiskiin 88 kappaletta tuhannen euron seteleitä. Jää nähtäväksi, miten moista mielikuvaa muokkaa Performance-sarjaan sijoittuvan integroidun ratkaisun, suht kompaktin, joskin painokkaan IT-85:n ilmaantuminen markkinoille. Täysipainoista tavaraa VTL IT-85 on ihan aito integroitu vahvistin, ei mikään ohjelmavalitsimella ja äänenvoimakkuussäätimellä varustettu pääte. Käteenkäyvän kapoisesta kapulasta käsin voi säätää volumen lisäksi vain mykistystä. VTL kertoo, että vahvistimen päätemuuntajat ovat reilusti ylimitoitetut kyllästymisilmiön karttamiseksi. Luke Manleyn mielestä vähempi ei riitä, jos halutaan säilyttää myös bassotaajuuksiin asti ulottuva soinnin selkeys. Laitteen putkistokin viittaa vahvasti tähän suuntaan: aktiivisessa etuasteessa täydet 4 tuplatriodia, päätepuolella kaksi sa- 1. Itse asiassa, omalla tavallaan ulkoisesti karun tyylikäs ja työnjäljeltään kelpo masiina muodostuu piirikytkennällisesti lähes tasan tarkkaan VTL:n mallistossa jo jonkin aikaa vaikuttaneista TL-2.5-etusesta ja ST-85-stereopäätteestä. Äänenvoimakkuus ja mykistys, kaukosäädin keskityy oleelliseen. 2 manmoista lisää ja neljät päätepentodit päälle. No, ehkä korttikin käy? Reference-sarjan alapuolella sijaitsevat Performance- ja Signature-sarjat sisältävät tuotteita hintaluokissa 2 800?25 000 euroa. Putket ovat yleisesti tunnettuja ja helposti hankittavia tyyppejä, 12AT7 (ECC82), 12AU7 (ECC81) ja EL34. Vuorovaiheperiaatteella AB-luokassa toimivan vahvistimen tehoksi luvataan jopa 2 x 55 W, mikä on aikamoinen lukema neljällä EL34:llä saavutettuna. Puolijohteilla saavutetaan hänen mielestään parempi kontrolli ja potku. Vacuum Tube Logic mielletään usein kotimaassaankin massiivisten vermeiden valmistamoksi. Siitäkin huolimatta, että vahvistimen esijännitteiden säätö on tyyppiä fixed, joka tuottaa hiukan enemmän fjongaa kuin tavanomaisempi autobias. ja panostavansa soinnin tarkkuuteen. Kuin myös puuhaa, koska biasjännitteet joutuu aika ajoin tarkistamaan ja silloin tällöin myös säätämään. Vahvistimen kytkennällisestä kaksinaisuudesta aiheutuu tuplausta vastakytkennänkin suhteen. Edullisin niistä on TP-2.5-levysoitinesivahvistin, kallein MB-450 III -päätepari. Pelkkiä putkivahvistimia tiimeineen työstävä Luke Manley on kertonut karttavansa sitä paljon puhuttua, joskin myös usein kyseenalaisesti yleistettyä ?putkisoundia. Sekä esi- että päätevahvistinosioilla on oma feedback-lenkkinsä. Ylimitoitus todentuu myös toisaalla, sillä vahvistin on kokoisekseen melko massiivinen
Vahvaimen ote oli tiukka, mutta myös jämäkkä. Mittauksista käy ilmi mm. Eikä IT-85:n soundi ole skarppiudestaan huolimatta edes kliininen, saati sitten steriili. Tanner tömisee ja aitaa kaatuu, kun amerikanpelit paukuttavat menemään. Ei sillä, etteikö IT-85 taipuisi maltillisemmankin musiikin matkakumppaniksi, mutta omimmillaan se on siellä, missä rumpusetti, basso ja kitaravallit hallinnoivat huonetilaa. Tietty suoraviivaisuus on IT-85:n ominaisuus, jonka myötä se liittyy vastaavin periaattein toteutettujen lajitoveriensa pitkään ketjuun. Toisaalta IT-85:n 20 desibelin sisäinen vahvistus aiheutti sen, että vahvistimen pohjakohina ylitti kuulokynnyksen, kun korvan vei kaiutinelementin läheisyyteen kuuntelutauon aikana. Musiikin soidessa ja kuuntelupaikalla kohinoista ei ollut tietoakaan. Muistikuvat vuosien saatossa kuulluista VTL-päätteistä johdattelivat journalistin aluksi rytmimusiikin pariin. Kip Hanrahanin tuottamilla äänitteillä . Ja näinhän se meneekin. Jopa transistoraalisen kontrolloitu, joskaan ei millään muotoa kireä tai kolkko, vaikka se rokintäyteistä sointimassaa erotellen esittelikin. Lattarin lainehilla puhaltavat toisenlaiset tuulet. Rytmiikka on tasatahtista lykkimistä elastisempaa ja instrumentit valtaosin akustisia. Pitää pienempitehoisten SET:ien ystävänkin myöntää, että Luke Manleyn teesit siitä, miten tarkkasointinen ja ulotteikas putkonen tehdään, eivät ole aivan tuulesta temmattua tarinaa. se, että pienellä teholla toistovaste ulottuu tasavirrasta liki sataan tuhanteen kilohertsiin, mutta täydellä teholla 20 ja 25 000 hertsin tienoilla esiintyy jyrkänpuoleista laskusuhdannetta. IT-85 otti oitis rouheen haltuun ja tykitti sen ilmoille suvereenilla uskottavuudella. Iskut napsahtelevat vaivattoman luontevasti ja ambienssikin välittyy. Basson matalimpia murahduksia ja rummuista isoimman syviä kumahduksia myöten. Sitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita: Anssi Tikanmäki Attackin heviksi heivatut kansallislaulut toisen sukupolven tikanmäkeläisineen, Roope Latvaloineen ja Lauri Porrineen etenivät VTL-85:n kyydittäminä aikasmoisen hulppeaa haipakkaa. Mitään sata lasissa -kaahaustahan kolmikon paahto ei ole, mutta ei se nopeus vaan roson rankkuus. Ilmeisen tarkoituksellista suodatus- ja turvallisuuspolitiikkaa. Ruudikkuuden reviirillä VTL-integroidun kuuntelusessioissa toista pääosaa näyttelivät kirjoittajan huusholliin taannoin tömähtäneet, ulkoisilla päivitysjakosuotimilla varustetut Altecin viisitoistatuumaiset 604e SuperDuplexit, koaksiaalityyppiset toistimet isoissa kulmikkaissa koteloissa, joiden 100 dB/watin herkkyyslukemat takasivat äänenpaineiden riittävyyden. omissa nimissä julkaistuilla tai American Clave -levymerkin muillakin levyillä ? tuota ristikkäisten rytmikuvioiden kudosta riittää. Näin myös Deep Rumba -ryhmittymän This Night Becomes a Rumba -albumilla, jolla mellastaa Horacio Hernandezistä, Robby Ameenista, Milton Cardenasta, ja Puntillo Orlando Rioksesta koostuva perkussioosasto, basisti Andy Gonzalesin ja Ruben Bladesin ja Giamara Laugartin vokalismin paikoin kirittämänä. Ja kyllä VTL:llä kulkee. Tuli nimittäin kaivetuksi hyllystä vanha räimereferenssi Left End, jolla kitaristitähdenlento Rick Peckham, basisti Tony Scherr ja rumpali Jim Black koettelevat kovalla kädellä käsitettä power trio. Kas ei ole. Käsi- ja kapulakäyttöisten lyömien rooli on iso ja kuuluva. Toimittajan takaraivoon iskostuneet ajatukset Manley-klaanin molempien osapuolten, Luken ja EveAnnan musiikillisista mieltymyksistä ja sitä kautta tieten tahtoen tai osin tiedostamatta tapahtuneesta 64 soinnillisesta hienosäädöstä sivuavat vahvasti rytmiikkaa ja reipasta meininkiä priorisoivia preferenssejä. Tulipa tämänkin lehden palstoilla taannoin luonnehdituksi Manleyn etus/pääte-komboa putkosten rokkaavimmaksi, ja samoilla sanoilla voisi kuvailla VTL-integroituakin. Bravo! Konserttimusiikin kulmilla Otaksuisi, että vahvistin joka selvittää massiivisemman laidan rytmimusiikin hetteiköt hukkaamatta selkeyttään, kykenisi vastaavaan suoritukseen myös klassisen orkesterimusiikin parissa. Pienin äänensävyvarauksin tosin, sillä sekä puhaltimet että jouset voisivat soida jalostuneemminkin. Vaiko olisiko sittenkin kysymys siitä, että sivistyksen puute on äänitteissä, jotka vahvistin armottomasti läpivalaisee? Juu ei. sillä korvalla Tummennetun tuulilasin takana kajastaa putkien lämmin hehku. VTL IT-85 -integroitu putkivahvistin Koeponnistetun vahvistimen mittasi 8.8.2011 vanhempi mittausteknikko Manny Monroy
PRO-JECT . DENON . IT-85:n päätemuuntajat sattuvat olemaan tasaraha kaiutinten muodostaman kuorman suhteen, ja vahvaimen tehot riittivät hyvin keskimääräistä epäherkempien minien ajamiseen. IT-85:n kuulokeanto on varsin käypäinen väylä yksityisiin kuunteluhetkiin. GRADIENT . ONKYO . VELODYNE . ORTOFON . CAMBRIDGE AUDIO . GRADO . PIONEER . MOON . Tulipa näet jo ammoin tehdyksi kokeiluja periaatteessa eriparisilla toistokapineilla. TIVOLI AUDIO . LINDEMANN . Kytkin nimittäin IT-85:n perään sitä 5 900 euroa edullisemmat kaiuttimet ja löysin itseni ihmettelemästä, miten hienoa ääntä halpiksista saakaan, kun vahvain ja muu toistoketju sen mahdollistavat. Toki Aurelia Aniara on soinut hämmentävän hyvin kaikissa niissä systeemeissä, missä sitä olen kuulostellut, mutta tulipa todettua että se skaalautuu ongelmitta jopa huomattavasti hintaluokkaansa arvokkaampaan setitykseen. No, taisi pikkupömpeleillä olla tuuriakin. YAMAHA 10 a vuott Aleksanterinkatu 30, Tampere Puh. MAGNEPAN . AURELIA . Q ACOUSTICS . BENZ . GENELEC . DYNAUDIO . Gradon i:llä terästetyt SR225:t soivat ruudikkaasti ja ryhdikkäästi, niin jazzilla kuin populaarimmallakin kamalla. Myös kirjoittajan hellimät. GENEVA . PANASONIC . HIFIMAN . EPOS . ym... Toimi nopeasti ja käytä tilaisuus hyväksesi! ARCAM . NAIM . KIMBER . SONUS FABER . SENNHEISER . OPTOMA . REL . CREEK . MARTEN . WHARFEDALE . LYNGDORF . SA . ym... Klassiseen viitekehykseen keskikastin Gradot eivät istu niinkään hyvin, mutta se ei ole VTL:n vika. Jos edellä olevasta saa sellaisen käsityksen, että Vacuum Tube Logicin aluevaltaus integroitujen ratkaisujen puolella herätti koeponnistajassa voittopuolisesti myönteisiä tuntemuksia, voi onnitella itseään rivit ja niiden välit täyttävän tarinan oikeinymmärtämisestä. ATACAMA . TOTEM . Sorsa ensin -filosofia sikseen, mutta niin myös kaiutin edellä puuhun -teologia ja muut kapean katsantokannan oppisuunnat. QUAD . KEF . sillä korvalla tullut vielä vastaan pentodikytkettyä AB-luokan vuorovaiheputkosta negatiivisella takaisinkytkennällä, joka ei jättäisi pientä toivomisen varaa soinnin hienovireisyyden suhteen. Viime aikoina paljon kuuntelemani sooloflyygeliäänitteet hyötyvät kyllä IT-85:n läpikuultavasta esillepanosta, jonka myötä on helppoa vertailla eri artistien tulkintoja samoista teoksista. NAD . LOEWE . IT-85 todistaa monet putkilaitteisiin kohdistuvat ennakkoluulot ja uskomukset vääriksi. NORDOST . (03) 213 0750 www.hifihuone.fi. MCINTOSH . ISOTEK . Jos hakusessa on putkivahvistin, joka ei hyydy vähän hankalammankaan kuorman edessä ja pelimerkit riittävät yli kuuden tuhannen euron panostukseen, IT-85 on syytä ottaa vakavaan harkintaan. info Hinta: Mitat (l x k x s): Paino: Putket: Teho: Lisätietoja: VTL IT-85 6 490 ? 40 x 18 x 30 cm 27,2 kg 12AT7 x 4, 12AU7 x 2, EL34 x 4 2 x 55 W/5 ohm www.hifihuone.fi, www.vtl.com MUUTTOMYYNTI! Hienoa Hifiä Hillittömin Hinnoin! Muutamme kesällä uusiin isompiin tiloihin ja myymme nyt myymälän esittelytuotteet ja varastokappaleet muuton alta pois muuttomyyntihintaan! Vahvistimia, soittimia, kaiuttimia, subwoofereita, kaapeleita, laitetelineitä, videotykkejä, televisioita, radioita, yhdistelmälaitteita, levysoittimia, tarvikkeita ym... SOFTEN . AUDIOLAB . BEL CANTO . MUSICAL FIDELITY . MARTIN LOGAN . Ja toki on juhlallista, kun iso orkesteri kehittää kolmen äffän loppuhuipennuksen, jonka värähtelyt sekä kuuluvat että tuntuvat. Toinen ääni kellossa Pitihän sitä suorittaa myös luuriannon koestus ja laiteparitus, jonka myötä todentui eräskin jo aiemminkin koettu hifi-ilmiö. BEYER DYNAMIC
Hän ei ehkä ole ollut samalla tavalla poleeminen ja yhtä näkyvästi esillä kuin hänen muutaman vuoden nuorempi kollegansa Pierre Boulez. Dutilleux on ollut sävelkielensä modernistisuudessa maltillisempi ja enemmän perinteisiä rakenteita ja muotoja hyödyntävä. ehkä pikemminkin päinvastoin. Tyydyttävä ????. Ei tunnu haittaavan musiikillisen ylöspanon yhtenäisyyttä, jonka soinnilliseen sävypalettiin efektejä estoitta hyödyntävä Moelvar ja paikoin basistin puutetta Hammond-uruin kompensoiva Watson painavat persoonalliset puumerkkinsä. Eli vaikka ei tullut vieläkään sitä täysosumaa, läheltä liippasi. Heikki Valsta Jaakko Eräpuu Musiikki ????? Musiikki ????? Musiikki: ????? Ääni ????? Ääni ????? Ääni: ????? 66. Harvoinpa törmää jousistoon, jossa kaikki 92 muusikkoa käyttävät suolikielin varustettuja soittimia. välisen kuilun vain hetkittäin. Ja kun iskevää voimaa tarvitaan, tehot eivät tässä lopu kesken. McCreesh on koulinut esittäjistönsä niin hyvin, ja levyn äänitys on tehty sen verran tasapainoisesti ja laadukkaasti, että asiaa tarkistamaton ei ensi kuulemalla tule arvanneeksikaan, kuinka suuresta joukosta on kyse. Stingin ja Peter Gabrielin kokoonpanoissa suurten yleisöjen tietoisuuteen yltänyt Katch? on jazzhahmona erikoinen yhdistelmä matalan profiilin säveltäjä/muusikkoa ja soittokumppaneitaan alati kierrättävää liideriä. Tällä kertaa arpa on osunut jo toistamiseen norjalaisfonisti Tore Brunborgiin, mutta kvartetin muu soittajisto onkin sitten ensi kertaa Katchen kyydissä, levyllä. Tätä kautta on alkanut menestyksellinen puolalais-englantilainen suurten kuoroteosten sarja, jossa viime vuonna esitettiin Felix Mendelssohnin oratoriota Elijah. Englannissa tehdyssä teoksen levytyksessä oli mukana erinomainen Wroc?awin filharmoninen kuoro ja iso joukko nuorekkaita brittiläisiä laulajistoja. Musisoinnin mutkattomuus on tällä tavalla toteutettuna ilmiselvä hyve, joka saa vielä lisäpontta tuotannollisesta tasokkuudesta. Sointi vain yksinkertaisesti on niin säihkyvä ja ilmaisuvoimassaan vaikuttava. McCreeshin oman poppoon (Gabrieli Consort & Players) solisteina levyllä on nimekäs kvartetti: Rosemary Joshua, Sarah Connolly, Robert Murray ja Simon Keenlyside. Tämä upeasti soiva äänite laittaa kaiuttimien erottelukyvyn hyvään testiin fortissimoissa, matalan urkujalkion vavisuttamana. Tammikuun lopulla 97 vuotta täyttänyt Henri Dutilleux on paitsi ranskalaisen nykymusiikin grand old man myös aikamme arvostetuimpia säveltäjiä. Anssi Karttunen puolestaan on vaikuttavasti eläytyvä sellisti Dutilleux?n sävellyksessä Tout en monde lointain (Koko kaukainen maailma), jota eräät pitävät viime vuosisadan lopun parhaana sellokonserttona. Levyn kolmantena teoksena on Anne Frankin päiväkirjan tekstikatkelmiin perustuva sävellys The Shadows of Time. Salosen arvostus Dutilleux?tä ja läheistä työtoveriaan kohtaan kuuluu myös siitä, että hän luonnehtii tämän jokaista viime vuosikymmenien sävellystä mestariteokseksi. Ranskan radion ykkösorkesteri on toki kuin kotonaan tämän ohjelmiston parissa, ja sen tekemät tulkinnat teoksista ovat sen mukaisesti viimeisteltyjä. Tarkka taimi on hallussa, mutta soitto elää ja kulkee vastaanpanemattoman persoonallisella ja irtonaisella sykkeellä. Ryhmänjohtajan kynäilemä materiaali ei jazzin maailmoja kaada, mutta sopii silti mainiosti ko. Säveltäjän nauttimasta arvostuksesta ehkä kertovat myös tämän levyn teosten tilaajat: Mstislav Rostropovit?, Berliinin filharmonikot ja Bostonin SO. levyvaliot ????. Katche itse taituroi tavalla, joka ei jätä hänen afrikkalaista syntyperäänsä salaisuudeksi. ja ?todella kovan. kosminen tanssi, maailman tuho tai van Goghin kirje veljelleen. Levyllä Esa-Pekka Salosen valitsemana erinomaisena sopraanosolistina on ilmeikkäästi laulava kanadalainen Barbara Hannigan. Kaikkiaan laulajia esityksessä on häikäisevä määrä . Lisäksi on kaksi patarumpalia, ja matalien jalkioäänien antamasta tuesta huolehtiva urkuri. Brittiläinen kapellimestari Paul McCreesh toimii mm. Kiitettävä ????. Välttävä . Hyvä Manu Katche: Mendelssohn Dutilleux Elijah Correspondances; Tout en monde lointain...; The Shadows of Time (DG) (Signum) ????. Trumpetisti Niels-Petter Moelvarilla on jonkin keikkakokemusta rumpalista, kosketinsoittaja Jim Watsonilla tuskin sitäkään. Ja tähän päälle vielä 34 puhallinta, joiden joukossa on pari ofikleidia ja kolme käärmemäistä serpenttiä. Laulusarja Correspondances (Vastaavuuksia) on kokoelma orkesterilauluja runoihin, joiden aiheina on mm. Rumpali Manu Katche on nimittäin julkaissut ECMkatalogiin kolme mukiinmenevää albumia kolmella eri miehistöllä, mutta on onnistunut ylittämään ?ihan kivan. Pariisin Bastille-oopperan harjoitussalissa tehdyt äänitykset olisivat ansainneet olla vielä karvan verran avonaisempia ja läpikuultavampia. Heikki Valsta Manu Katche (ECM) Sanoisiko neljäs kerta totuuden. Vaikka hän on ollut tuotantonsa kartuttamisessa harkitseva, tämä seikka ei ole vähentänyt hänen musiikkinsa arvostusta . Puolan Wroc?awissa maineikkaan Wratislavia Cantans -festivaalin johtajana. Ei suositella Tässä suuri on kaunista sen vuoksi, tai siitä huolimatta, että soittajistona on toistasataa muusikkoa käsittävä, ja vieläpä periodisoittimin esiintyvä orkesteri. genren lyhyen oppimäärän suorittaneiden nautiskeltavaksi. Ehkä useimmin debyytillään, jonka takuumiehinä häärivät Thomasz Stanko ja Jan Garbarek. Populaarimusiikin matkassa, mm. 292 laulajaa. Molvaer modernin sointikäsityksen sinetin, Watson perinteisemmän rytmibluesin leiman. Ehdotonta huippuluokkaa ????. Näin suuresta lukumäärästä huolimatta yhteiskuoron sointi on erinomaisen kiinteä, yhtenäinen ja huoliteltu
Mielenkiintoinen tapaus äänitteeksi, vaikka Bass, Bass, Bass, Bass & Bass (1993) onkin yhä ryhmän paras. Liquid Wolf Solo Guitarra (ECM) L?OrcheStre de ContrebaSseS First Light (Samsara Records / Running Moose) Katalonialainen Jose Luis Montón osallistui laulajatar Amina Alaouin viimeisimpiin levytyssessioihin säestävän ryhmän kitaristina ja teki niin suuren vaikutuksen tuottaja Manfred Eicheriin, että keskustelut sooloäänitteestä alkoivat saman tien. Sittemmin omillaan varsin hyvin menestynyt Renauld Garcia-Fons viipyi porukoissa vain alkumetrit, mutta jäi jengiin lähes yhtä virtuoosisia veijareita. Jimi Hendrixiltä soveltaen lainatulla otsikolla liikennöivä L?OrcheStre de ContrebaSseS on koko matkansa ajan osannut loihtia soittimista ääniä, joiden alkuperäksi ei välttämättä mieltäisi kontrabassoa. Yhtä kaikki, intimiteetin ja ambienssin juhlaa Solo Guitarralla vietetään. Sekä musiikillisesti että soundillisesti. Sami Sahrama on vaikuttanut mm. Tuon levyn julkaisseesta joukosta on uusimalla mukana muutama isonviulun veteraani, keulillaan suurimman osan ensemblen materiaalista säveltävä Christian Gentet. Solo Guitarraa kuunnellessa syyt Eicherin innostukseen paljastuvat enempiä ihmettelemättä: alun kolmatta kymmenettä vuotta konsertoinut ja sekä yksin että bändin kanssa levyttänyt, mutta kotimaansa ulkopuolella kuitenkin suhteellisen vähän tunnettu Montón on hieno muusikko, jonka juuret ovat luonnollisista syistä flamencossa, mutta jonka musiikillinen sivistys kattaa myös klassisen konserttimusiikin kentän. Tästä todisteena vaikka Solo Guitarran ainoa lainakappale, Bachin Air, jota kitaristi varioi instrumenttinsa erityispiirteet huomioivaksi herkkupalaksi. Montón hallitsee flamencon kiperimmätkin juoksutukset ja käänteet, mutta hänellä ei ole tarvetta briljeerata sorminäppäryydellään lyhyitä väläyksiä pidempään. Osa kappaleista on instrumentaaleja, tai ainakin sisältävät laajoja instrumentaalijaksoja, ja silloin sanoman laulaa Sahraman kitara. Tämä levy alkoi hahmottua vuoden 2007 tienoilla, jolloin Sahrama vaikuttui Opethin uudesta tavasta sekoittaa progea ja metallia. Sovitusten muovaaminen pidemmiksi progressiivisiksi rakenteiksi otti aikansa, ja näinpä vasta nyt saamme kuunnella musiikkia levyltä. Levyn tuotanto on ensiluokkaista, ja niinpä soundit ovat säröineen dynaamisen eläväisiä ja instrumentit asettuvat tilaan läsnäolevasti. Pirkka Ruishalme Jaakko Eräpuu Jaakko Eräpuu Musiikki: ????? Musiikki: ????? Musiikki: ????? Ääni: ????? Ääni: ????? Ääni: ????? 67. Näin nytkin. Muistellaan nyt vaikka Serge Gainsbroughin ja Jane Birkinin Je Taime Non Plus -huokailua. Säröinen kitara yhdistettynä parhaisiin progeperinteisiin alkoi kiehtoa, ja hän päätti tehdä kappaleen tai pari tällä tyylillä. Aluksi kappaleiden säveltäminen sujui nopeasti. Tai sitten ?Stregono di Suono?, Stefanio Amerio, on vaan laittanut sen sopimaan. Eli runsaasti. Foneja ja huilua soittaa muutamalla kappaleella Pepa Päivinen. Musiikki on paljolti mietiskelevää ja merkityksiä etsivää. Liquid Wolf on hänen sooloprojektinsa, joskin mukana on melko merkittävässäkin roolissa muusikkoystävät Samu Wuori bassossa, kitaroissa ja syntetisaattoreissa, Teijo Tikkanen laulajana ja koskettimissa sekä Sami Kuoppamäki rummuissa. Vai olisiko puhe siitä mistä on puute, sillä varttuneen basistikatraan viriili debyyttilevy ilmestyi jo 1980 -luvun aluilla. Keskeisessä roolissa ovat avaran heleästi soiva akustinen kitara näppäiltynä ja raskas suoraviivaisempi särökitara sekä runsas koskettimisto. levyvaliot Jose Luis Montón R U Sexperienced (Musica Guild) Vain Ranskassa voi syntyä yhtye, joka koostuu puolesta tusinasta kontrabasson soittajasta ja jonka äänitteen pontimena on toiminut sukupuoliakti. Hänen sävellyksensähän noudattavat perinteisiä lajityyppimääreitä, vaikka ne eivät aivan koko painollaan traditioihin nojaakaan. ECM-produktioiden taltiointipaikkojen akustisesti ehkä ?soivin. Kaikkea tätä ja paljon muuta näppäillen, jousitellen ja usealla epäsovinnaisemmallakin tavalla instrumentteja käsitellen. Paikoin pelimannistiseltakin kuulostavan, paikoin rockin estetiikkaa myötäilevän bassojen moniäänisen laulun tuotantopoliittinen viitekehys on reilassa, vaikka soundilliset jipot hoidellaankin studiohenkilökunnan sijasta muusikoiden toimesta. sali, sveitsiläisen yleisradioyhtiön auditorio Luganossa sopii näemmä erinomaisesti akustisen kitarankin äänitystilaksi. sellaisissa yhtyeissä kuin Kataya ja Kudos. Autereisten ja leppeiden avausten ja kehittelyiden kautta kappaleet nousevat tiiviimpiin tunnelmiin. Pyrotekniikan sijaan levyllä hehkuu aito muusikkous, joka palvelee Montónin sukellusta flamencon eri tyylilajien syvyyksiin. Tuo 60-lukuinen kuriositeetti kulki kontritta tosin. Dynamiikkaa soitteissa ilmenee siinä kuin dramatiikkaakin. Sitten ne ottivat oman suuntansa ja kasvoivat kerrostuen koskettimilla ja rummuilla. Aktin eri vaiheita viitteellisesti tai suorempaakin vihjaillen sivuava, 21-osainen musiikillinen kokonaisuus sisältää toki intohimon ja suoran toiminnan hetkiä, mutta myös täyttymyksen tuntoja, runollisuutta ja romantiikkaa
Pienenä testikohteena mainittakoon Out of The Fog -kappale, jonka bassokuviot tuntuvat herättävän mahdolliset huone- ja bassoresonanssit helposti esiin. Testaa miten oma settisi suoriutuu. Kokonaisuutena levy on täyttä timanttia ja osoitus Straton kyvystä taistella väkevästi tylsyyden ja itsensä toistamisen lohikäärmettä vastaan. Vinyylijulkaisun tuotannollinen puoli on hyvin hanskassa soundien ollessa sopivan vanhahtavat ja orgaaniset, mutta samalla toimivat. Myyntiin tulee myös rajoitettu digipak painos, josta löytyy bonuslevyllä viisi uudelleen äänitettyä klassikkoraitaa. Moniulotteinen, yli 9-minuuttinen eepos Esox Lucius polveilee rytmisesti mielenkiintoisella tavalla, kun taas Lehtipuiden Alle ja Veneenrakentaja kehittyvät upeasti kansallisromanttisen ilmaisuvoimansa ansiosta. Biff Byfordin tunnistettava ja tasokas vokalisointi lyö pakettiin lopullisen laadunleiman. Äänikuva on avara, vapautunut ja syvyysakselilla mielenkiintoisen monikerroksinen. Bändin tekemiset erottuvat kohtuullisen hyvin, bassoissa on tukevuutta vokaalien ja kitaroiden erottuessa selkeästi prässin hiljaisesta taustasta. Standardi Sacrifice on rautaa, paikoin jopa terästä. Turusta ponnistava Sammal on valopilkku kotimaan progressiivisessa musiikkitarjonnassa, sillä vahvoista juuristaan huolimatta yhtyeen tuore debyytti onnistuu kuulostamaan harvinaisen vaivattomalta. Yhdeksän kappaleen mittaisen albumin avaava Puolikuu osoittaa Jan-Erik Kiviniemen vokaalien laadun samalla kun bändin muut jäsenet keskittyvät suoraviivaiseen soittoon. Näistä ainoastaan Crusaderin orkesterisovitus puolusti mielestäni lisävaluutan suorittamista kassalla. If The Story is Over taas muistuttaa vahvasti Bruce Dickinsonin Tears of The Dragon -biisiä. Onneksi levyn soundit vastaavat laadultaan kappalemateriaalia. Kotimaisista vaikuttimista lienee syytä mainita Haikara ja Elonkorjuu, ulkomaisista Camel ja Colosseum, vaikka sanoisin Sammaleen olevan luontevin jatkumo 70-luvun klassiselle suomiprogelle miesmuistiin. Välttävä . Kakkossiivu Unbreakable pääsee jo vähän yllättämään. Miksiköhän tällaista musiikkia enää tehdä. Saxon is back! Vaikka musiikki on ehtaa kahdeksankymmentäluvun tyyliä, äänityksen osalta on edetty tämän päivän tasolle. Kansitaidekin tukee kaikessa tyylikkyydessään musiikillista antia. Avausraita Abandon ei pankkia vielä räjäytä, mutta on taattua Strato-jälkeä asiallisella kertosäkeellä varustettuna. Diskantti toistuu paikoin hieman kihisten, muttei kuitenkaan häiriöksi saakka. Kun tarkemmin miettii, niin tämähän on ihan tanssittavaa powermetallia. Hyvä ????. levyvaliot ????. Musavideonakin julkaistu Kylmää Usvaa tuntuu iholla saakka. Studiolivenä äänitetyn albumin vahvuuksia ovat hienojen lyriikoiden ohella rullaava soitanta ja sopivasti mausteena käytetyt perkusssiot ja koskettimet. Ehkäpä nykynuoriso vanhoina päivinään heiluttaa juhannuksen lavatansseissa peffaa Stratovariuksen tahtiin! Onpas hieno ja tarttuva kappale. Toinen levyn yliluonnollisen kova huippuhetki osuu Fantasyn kohdalle, joka on likimain täydellinen melodisen metallin teos, fantastisella kertosäkeellä ladattuna. Ehdotonta huippuluokkaa ????. Sacrificella uneliaisuus on tipotiessään, ja albumi vyöryttää kaiuttimista huoneeseen pirteäriffisen heavy rock -myllytyksen. Mielestäni 1985 julkaistu Innocence is no Excuse oli bändin ehdoton mestariteos, minkä jälkeen noususuhdanne taittui hienoiseen alamäkeen. Kuulemani 2000 luvun tuotteet vaikuttivat jo lopullisen väsyneiltä, joten riemunkiljahdukset olivat tämän uutukaisen ensikuuntelun jälkeen ansaitut. Soundibalanssi on ihan kohdillaan, ja hienoista peltien karheutta lukuun ottamatta sävytkin on taltioitu mainiosti. Ei suositella Stratovarius: Saxon Sammal Nemesis (Edel) Sacrifice (Emi) Sammal (Svart Records, LP) Jopas jotakin, Stratovarius täräyttää pöytään kerta kaikkiaan kellontarkasti soitetun ja idearikkaan kiekon. Tyydyttävä ????. Kompression käytöstä huolimatta äänimaailma on erittäin onnistunut. Siis aitoa omalla painollaan toimivaa, ja suomeksi laulettua progressiivista rokkia, joka ei tarvitse monimutkaisia koukkuja tai muka-asennetta tarttuakseen kuulijaan. Riku Hakala Riku Hakala Mika Kankainen Musiikki: ????? Musiikki: ????? Musiikki: ????? Ääni: ????? Ääni: ????? Ääni: ????? 68. Kiitettävä ????. Diskantin sävyt on hiottu pilkuntarkasti pienintäkin kilahdusta myöten kohdilleen, eikä keskialueelta tai bassoistakaan löydy moitteen sijaa. Harvinaisen huolellista äänitystyötä, josta on helppo nauttia keskinkertaisemmallakin laitteistolla. Kokonaisuus ja samalla kuulijan mielenkiinto pysyvät helposti kasassa aina albumin loppuun saakka. Sammal sopii Svart Recordsin talliin loistavasti. Yksityiskohdat ovat irtonaisia ja stereokuva miellyttävän kolmiulotteinen. Parhaita hetkiä tarjositvat nimibiisi Sacrifice, upean rullaavalla kitararunttauksella maustettu Guardians of The Doom, taisteluhengen nostattaja Stand Up and Fight sekä ryhdikkäästi eteenpäin nytkyttävä Wheels of Terror. Upeat GF-kannet tukevat olemusta. Niin, ne juuret. Tämä lienee yksi vuoden kovimmista albumeista. 1976 perustetun Saxonin ritarillinen ura NWOBHM:n (New Wave Of British Heavy Metal) etulinjassa Maidenin ja kumppaneiden kanssa on ehtinyt jo albumiin numero 20
Feelgood. C`mon Take On Men myötä Staub saa jälleen uuden sulan hattuunsa, sillä albumi on silkkaa dynamiittia. Selamon kitara soi kuin hidastempoisessa transsissa, samalla kun Hevosmaan puhallin ottaa paikkansa sähköisten soundien keskellä. Toistakymmentä englanniksi räppäävää suomiräppäriä esittelevä Sacred Order of the Pen on kunnioitettava saavutus. Fuusiodebyytti enteilee hyvää: Kuopiosta kotoisin oleva, sittemmin jyväskyläläistynyt Virta naittaa yhteen jazzin ja rockin. Levyn parhaimmistoa edustavat hieno voimaballadi Right And Wrong ja albumin päätösraita, Charlie Chaplinin Nykyaika-elokuvasta tuttu instrumentaali Smile. Parhaimmillaan soolona: Palefacen englanninkielinen albumi ei tunnu oudolta, jos on pitänyt miehen tekemisistä jo ennen viime vuosien hypeä. Minään juurillepaluuna levyä ei kuitenkaan voi pitää. Nyt se nostaa päätään esimerkiksi muuten pätevissä biiseissä Power, Writing on the Wall ja Mars Today. Ilahduttavan rennosti Paleface käyttää myös äidinkieltään. Myös englannilla ja suomella leikkivä Universaalia energiaa toimii hengästyttävän hienosti. Ennakkoon huhuiltiin, että laulunkirjoittajille olisi asetettu balladi-panna, ja tällä kertaa levytettäisiin elektronista tanssimusiikkia ja tummavireistä dubstepia. Mezzosopraanon olisikin kannattanut tehdä enemmän rohkeita irtiottoja nykyr'n'b:n muotokielestä ja tulkintatavoista (lue: ohilaulamisesta), kun kerran Bleeding Loven kaltaiselle kansainväliselle megahitille ei edes yritetty tehtailla manttelinperijää. Marko Ylitalo ????? 69. Albumin äänimaailma onkin tuttu jo Toton viimeiseksi jääneeltä mainiolta Falling in Between -levyltä sekä parilta edelliseltä soololevyltä. Äänimaailma on modernin kasaria ja Lukatherin hienoa ja mielikuvituksellista kitarointia tarjoillaan runsaasti. Mutta hei, sehän on vain rockia. Virve Nyyssönen ????? (Sony) Hyvä yritys riman alta: X Factor-sarjan kolmannen kauden voittajan kolmas albumi Glassheart on italodiskomaisen dekadenttia nimeään huonompi kokonaisuus. Albumin aloittava Eastwood taiteilee hienosti eteerisyyden ja synkkyyden rajapinnalla. Voisiko joku kertoa bändeille, että näitä ?Tales From sieltä ja sieltä. Tämä tekele kuitenkin oikeuttaa läsnäolonsa, sillä suurin osa materiaalista on ennenkuulumatonta alkuperäisen Mothers of Invention -bändin soittamaa livemateriaalia ja Zappan kitaroinnista pitäville se riittääkin pelkästään syyksi hankkia levy. ?nimisiä albumeja on tehty jo aika monta? Mikä tahansa muu biisilistalta olisi toiminut tehtävässä paremmin. Omituinen instrumentaali Cutting The Slack aloittaa levyn, mutta nimibiisi on jo tuttuakin tutumpaa, pomminvarmaa Hardcore Superstaria. Suomessakin ahkerasti keikkaillut Superstar saapuu jälleen keväällä muutamalle klubikeikalle. Suosittelen keikalle raahautumista, sillä bändi on tunnettu räjähtävän energisistä ja viihdyttävistä esiintymisistään. Albumin materiaalikin on kuin tehty mukana hoilattavaksi. Välttävä . Lopputulos on elektroninen, paikoin psykedeellinen ja äärimmäisen tyylikäs jazzkeitos. Kuuteen biisiin mahtuu monenlaista. Levyn ehdoton huippu on progejazziksi taipuva, indierockista hienosti lainaava Traffic. Yksi juttu kyllä vähän kaihertaa. Balladimainen Stranger Of Mine tarjoaa kaivatun seesteisen lepohetken, muuten mennäänkin koko ajan sata lasissa. Hyvä ????. Ehdotonta huippuluokkaa ????. Ei suositella Levyarvioiden levyt ovat yhteistyössä valikoituja poimintoja Suomen johtavien musiikkilehtien Rumban ja Rytmin uusimmista arvioista. levyarviot Steve Lukather Paleface & Matre Virta Judgement Day (Mascot) Food for the Gods Tales From the Deep Waters AOR-Luke perusasioissa: Toto-nokkamiehen, kitaristi Steve Lukatherin seitsemäs studioalbumi tarjoaa neljänkymmenenviiden minuutin edestä vanhan koulukunnan progesta ja bluesista ammentavaa rock-musiikkia. Tyydyttävä ????. Siksipä jenkkiräppäri Matre ei tuo biiseihin mitään uutta. Jostain syystä yhdessä tekemällä (kuten Conscious Youthsissa) Paleface sortuu helposti yksioikoiseen maailmanparantamiseen. Ehkä trion seuraava levy saa kiinnostavamman nimen. Erityisesti Above The Law ja Too Much Business saavat varmasti rokkikansan villiintymään. Soolobiisi Routa porsaan kotiin ajaa on levyn parhaimmistoa. Lopputulos ei ole odotetun kaltainen aluevaltaus. Vaikuttajikseen Leona Lewis on tällä julkaisulla nimennyt muun muassa Kate Bushin ja Tracy Chapmanin, jotka poikkeavat suuresti aikaisemmista esikuvista, kuten Mariah Careysta ja Whitney Houstonista. Fireflies-mahtiballadissa päälle vyöryvä taustakuoro tuo mieleen Michael Jacksonin pateettiset lapsikokeilut, kun taas I To You soi madonnamaisen kasaristi ja nimikappale kuin Britney Spears uudistuessaan. Saatika tekijänsä turhantärkeyttä virtuoosimaisuudesta huolimatta. Akseli Hiltunen ????? (Sony) Supertähdet sata lasissa: Naapurimaan hardrock-ylpeyden seitsemännen albumin on miksannut yksi alan suurista guruista, Randy Staub, joka vastaa sellaisten levyjen soundeista, kuten Metallican The Black Album ja Mötley Crüen Dr. Sonjay Beatsin tuottamalla levyllä kuuluu Palefacen etnoon ja elektroon laventunut soundimaailma, vaikka pääpaino on paksuissa hiphopbiiteissä. Taustajoukoilla on paikkansa, mutta parhaat jutut Paleface päästää suustaan soolona. ????. Levy on täynnä hienoja hetkiä, huippukohtana mainittakoon Sleazette-rykäisy ja You Never Know Who Your Friends Are -örvellys. Levyn vapautunut ilakointi muistuttaa pirteästi siitä, että vakavasti otettava musiikki ei aina tarkoita ryppyotsaisuutta. Sitä odotellessa. Akseli Hiltunen Heini Strand Anna Brotkin ????? (Exogenic) ????? (Tourist Information) ????? Frank Zappa Hardcore Superstar Leona Lewis Finer Moments C´Mon Take on Me Glassheart (Zappa) Outoilua haudan takaa: Outolintu Frank Zappa oli tuottelias kaveri levyttämään eläessään eikä näköjään pysy levossa edes kuoltuaan, sillä viime vuoden loppupuolella julkaistu Finer Moments -tuplalevy tuo muistutuksen maestron läsnäolosta. Yleensä kokoelmalevyjä on hankala lähteä arvostelemaan, sillä usein Greatest Hits -tyyliset ratkaisut saattavat heikentää yksittäisten kappaleitten vaikutusta albumikokonaisuuksista. Kiitettävä ????. Miinusta levy saa ainoastaan sanoitustensa naiiviudesta. Lyriikoista kantautuu sama maailmoja syleilevä ote kuin Totonkin tuotannossa, mutta levy ei tarjoa juurikaan mitään sellaista, mitä ei olisi herran laajasta tuotannosta kuullut ennenkin. Judgement Day ei missään nimessä ole huono levy, mutta se ei edusta Lukatherin kirkkainta antia niin lauluntekijänä kuin kitaristinakaan. Fuusio ei ole uusi, mutta kitaristi Heikki Selamo, rumpali Erik Heikkinen ja trumpetisti Antti Hevosmaa hoitavat naimakaupat tyylillä. Judgment Day on hyvinkin tuttua ja turvallista Lukatheria toteutukseltaan
Hyvä ????. C-kasetille äänitetyllä debyytillä soi jazzin lisäksi vahva side folkiin ja kansanlauluihin. Vaikka tunnelmia on nappailtu sieltä täältä, Aasiasta, elokuvista ja romuromantiikasta, ei Le Depart silti vaivu sekavuuteen, vaan nimenomaan ilahduttaa monipuolisuudellaan. Yhdistelmä toimii parhaiten, kun bändi on ankeimmillaan. Antonio) väistämättä laskevat tunnelmaa. On niissä silti yksi hyväkin puoli: niistä käy hyvin ilmi se, miten loistava basisti Tina Weymouth on. Tuomas Jalamo ????? ????? (Edel) Markku Roinila ????? (Karkia Mistika) New Garden Orchestra viihtyy selvästi kaupungin valojen sijasta hämyisemmillä kujilla ja metsien pimeydessä. Cave laulaa matalalta ja eleettömästi, leikittelee loppusoinnuilla, mutta on samalla proosallisempi kuin ikinä. Ehdotonta huippuluokkaa Nick Cave and the Bad Seeds Push the Sky Away (Bad Seed Ltd.) Kuninkaan paluu: Viikset on ajeltu ja seksuaalinen kriisi kahlittu. Omaleimainen avantgarde-mystiikka kestää perättäisiä kuuntelukertoja ja säilyttänee viehätyksensä vuosikymmenten päähän. Release and Go kasvaa äärimmäisen dynaamiseksi jännitysnäytelmäksi ja Kiikala Emperor tuo mukaan sopivasti huumoria. Biisien säveltäjä, saksofonisti Otto Eskelinen on tuttu Astro Can Caravanista ja Faarao Pirttikankaan bändistä. Sexsmith tarjoaa lohtua ja nostaa suupielet ylöspäin ilman, että ilo tuntuu feikiltä tai pakotetulta. Levyn aloittava Nowhere To Go voisi hyvin soida jonkun hyvän mielen indieleffan loppukohtauksessa. Haikealla kertosäkeellä varustettu Widow?s Song, sinkkubiisi Bathe in Glory ja The Curen suuntaan kumartava All Girls Are Grey ovat kaikki sopivia kumppaneita hetkiin, joina tekee mieli huokailla syvään ja tuijottaa dramaattisesti sateen hidasta valumista pitkin ikkunoita. Muilta osin sujuvasti eteenpäin soljuvan albumin heikon lenkki on ärsyttävän pirteään melodiakoukkuunsa kompastuva This Power. Kuusihenkisessä bändissä on mukana soittajia muun muassa Black Motorista. Ei suositella (Jaskaa) (Cooking Vinyl) Jazzia keskittymiskyvyttömille: Saksofonisti Jussi Kannaste, kitaristi Teemu Viinikainen ja rumpali Joonas Riippa ovat keikkailleet triona jo monta vuotta, mutta julkaisevat vasta nyt debyyttinsä. Trion tavaramerkki, bassottomuus, ja sen synnyttämä omaleimainen livemeininki on siirtynyt hienosti myös levylle. Won?t Give You Up on nerokkaan yksinkertainen tanssiraita ja Kissin. Biisi ei istu kokonaisuuteen sitten millään, ja häiritsee levyn keskellä kuuntelukokemusta harmillisesti. Pienestä kompuroinnistakin huolimatta Past Perfect antaa odottaa Paperfangsiltä tulevaisuudessa mielenkiintoisia asioita. levyarviot ????. Kenties jo kolmikon seuraavalla levyllä minimalistinen ilmaisu on hiottu huippuunsa. Paul Desmondin säveltämä Take Five on varmasti tunnetuimpia ja versioiduimpia jazzbiisejä, mutta KVR onnistuu mahdottomassa ja saa sen kuulostamaan uudelta. Levy on kuin meditaatiota keskittymiskyvyttömille. Tyydyttävä ????. Se rakentuu vääjäämättöminä hiillostaviin crescendoihin ja junnaaviin sointukiertoihin. Noin miljoona lisäpistettä ropisee siitä, ettei se tuo mieleen mitään vastaavaa. Biisit pakottavat pysähtymään, kuuntelemaan ja kuulemaan jokaisen iskun ja hengähdyksen. Synkistely seis, Ron lohduttaa: Kanadalainen laulaja-lauluntekijä Ron Sexsmith on hauska tyyppi. Välttävä Viinikainen Riippa Ron Sexsmith Kannaste Viinikainen Riippa Forever Endeavour . Kovin pitkä matka siihen ei tämän debyytin perusteella ole. Talking Headsin rytmiryhmän Chris Frantzin ja Tina Weymouthin ikivanhaa sivuprojektia Tom Tom Clubia ei unohdeta, sen verran loistava oli vuoden 1981 Genius of Love -single ja esikoislevynsä. Debyytti on tyylikäs fuusio sävellettyä materiaalia ja improvisaatiota. Sykähdyttävintä antia on Kannasteen säveltämä Nimetön balladi, joka voisi soida mustavalkoelokuvan rakastumiskohtauksen taustalla. Tärkeintä on tehdä hyviä biisejä, jotka tuntuvat hyviltä myös huomenna. Anna Brotkin Anna Brotkin Oskari Onninen ????? ????? Paperfangs Tom Tom Club New Garden Orchestra Past Perfect (Soliti) Downtown Rockers Le Depart Soljuvaa minimalismia: Soliti-yhtiön uusi kiinnitys Paperfangs yhdistelee kevyesti hurisevia syntikoita ja melankolisia kitaroita vähäeleisiin ja tarkoituksellisen epävireisiin vokaaleihin. Jos sinulla on ongelmia fokusoida ajatuksiasi tähän hetkeen, lääke voi hyvinkin löytyä tästä jazzhelmestä. Nick Caven paluu loistoon on kuin eleettömät askeleet alttarille. Hänen levynsä ovat kerta toisensa jälkeen täynnä kaunista, unelmankevyttä ja duurivoittoista indiepoprockia. Sexsmithille ominainen kyky säveltää aidosti positiivista mutta silti uskottavaa kamaa on sukua Belle and Sebastianille ja Badly Drawn Boylle. Forever Endeavourin biisit tuovat lähes poikkeuksetta kuulijalleen tunteen siitä, että kaikki on hyvin. Kun mustapukuinen saarnamies kääntyy, seurakunta on hiljempaa kuin koskaan. Bad Seedsin tuotannossa uutuus asettuu kokeellisemmaksi, modernisoiduksi ja vaikuttavaksi jatkeeksi Boatman?s Call- ja No More Shall We Part -kynttiläballadilevyille. Push the Sky Away on niitä vähäeleisempi ja painostavampi. Sen todistavat Higgs Boson Bluesin lukuisat viittaukset jumalaan ja modernin maailman rappiopisteisiin. Jos levyn spiraalimaisesti upottava vetovoima olisi vangittava yhteen hetkeen, se olisi kerrasta klassikoksi nousevan Jubilee Streetin loppu, jossa kertoja irtautuu ruumiistaan ja kohoaa Warren Ellisin viulun säestämänä kohti taivaita. Nyt vanha aviopariskunta palaa näennäisellä albumilla, joka on tarkkaan ottaen laajennettu versio aiemmasta ep:stä. Onneksi tuo ep on oikein hyvä: nimibiisi Downtown Rockers on höpsö, mutta sympaattinen muistelu CBGB:n ja Max?s Kansas Cityn kulta-ajoilta ja koostuu New York punkin kuka kukin on-nimilistasta. Upea Blind Eye saa miettimään, josko Sexsmith olisikin Nick Draken ja Carole Kingin salattu poika. Ron Sexsmithissä on parasta se, ettei hän tunnu koskaan miettivän mikä on muodissa tai cool. Kiinalainen kansanlaulu Parting at Kwan Yang istuu hyvin Eskelisen kynästä syntyneiden melodiallisten biisien joukkoon. Anna Brotkin ?????. Kiitettävä ????. Antonio on sellainen hienosti liitelevä ja tunnelmallinen Tom Tom Club -pala. Pakkohan tästä on tykätä, vaikkakin neljä ihan hyvää, mutta aika tarpeetonta remiksiä kahdesta eri biisistä (Downtown Rockers ja Kissin. Uhkaavat pilvet laskeutuvat yhä alemmas ja alemmas. ????. Livenä ja promokuvissaan hän näyttää lähes poikkeuksetta masentuneelta ranteet auki -synkistelijältä, mutta vielä mitä. Siinä kolme soitinta tuntuvat sulavan yhdeksi, eikä kukaan voi väittää kaipaavansa bassoa sekuntiakaan
Osa ei lämpene vanhoille hifilaitteille, olivatpa ne mitä hyvänsä. Ja niin edelleen. Molempien kaiutinmallien taustalla on kaiutinsuunnittelun jättiläinen: HD88:n on suunnitellut ?ex-JBL. Olettaisin syyksi, että ne eivät ole tarpeeksi vintagea. Syyte ei ole aivan aiheeton. Tynellin valaisimet ovat vintagea, koska ne ovat Tynellin valaisimia, riippumatta mitä Tynellin valaisimia ovat. Tästä enemmän alempana. Toiseksi, vintageen, jos sallitaan, kuuluu tietty, ennalta tiedossa oleva arvostus ja yleinen hyväksyntä asian kannalta merkityksellisen väen taholta. Eamesin pariskunnan design-tuolit myös, tuolista riippumatta. On luultavaa, että molemmat kokeilun kaiuttimista ovat Suomen ainoita pareja. Eikö se riitä? Vintage-kaiuttimet ovat vanhoja kaiuttimia, mutta kaikki vanhat kaiuttimet eivät ole vintagekaiuttimia. Mutta harvinaisuus ei yksin tee jostakin vintagea. Harvinaisia kaiuttimia on satapäin. Jos minulta kysytään, Marantz HD88 ja KLH Ten CT-38 ovat mainioita aikakautensa ja alkuperämaansa kaiutinvalmistuksen edustajia. Sellainen nähdäkseni puuttuu sekä Marantz HD88:lta että KLH Ten Model CT38:lta. Vintagea voivat olla kohteet, jotka eivät ole vintagea vielä, mutta joiden suhteen on hyviä perusteita uskoa arvostuksen lähtevän nousukiitoon tule- vaisuudessa. Tähän kumpikaan kaiutin ei ole riittävän erikoinen. Molemmat kaiuttimet ovat kyllä nykyään harvinaisia, varsinkin hyväkuntoiset parit. Marantz HD88 ja KLH Ten Model CT-38 nostalgista hifiä Teksi ja kuvat: Kari Nevalainen Amerikan klassikot Marantz HD88 ja KLH Ten Model CT-38 ovat lattiakaiuttimia 1970-luvulta. Joidenkin sydän lähtee värähtelemään katseen osuessa niihin, toisten ei lainkaan. Sille ei voi mitään. Edmond May ja CT38:n Henry Kloss. Ed May (1910?1980) suunnitteli kaiuttimia JBL:lle 50-luvun puolesta välistä 70-luvun puoliväliin, Paragonista L212-malliin asti. 71. Mallisarjansa yläpään kaiuttimina niiden valmistusmäärät olivat kaiketi suppeita. Ensinnäkään kumpaakaan ei ole synnytetty ajanjaksona, jolloin yleisesti ottaen olisi tehty erityisen korkealaatuisia, muistiin painuvia kaiuttimia tai muitakaan hifilaitteita. Hifimaailma kokeili Marantz HD88- ja KLH Ten CT-38 -kaiuttimia. Kaksi jättiläistä Yritetään vielä. Jos uusi asunto Pieksämäellä houkuttelee enemmän kuin vanha Helsingin Eirassa, sitten se on niin. Kaikki niistäkään, jotka tykkäävät vuosikymmeniä vanhoista hifi-laitteista, eivät syty näille kaiuttimille
Anton Hoffman) Kloss suunnitteli laajakaistaisen elektrostaattikaiuttimen KLH Ninen vuonna 1960 sekä kuuluisat KLH Model 6:n ja KLH Model 9:n. Tai oikeastaan Marantz oli Superscope, jonka tuotteita valmisti japanilainen Standard Radio Corp. Voimmehan aina kutsua näitä kaiuttimia esimerkiksi ?klassikkokaiuttimiksi?. Marantz paranneltu villasukilla Marantzin HD-sarjaan kuului HD77 ja HD88. HD88:aa valmistettiin vuodesta 1977 aina 1980-luvun alkuun. Minulla ei ole tähän muuta vastausta kuin että ei ole järkevää käyttää jotakin käsitettä niin, että se ei rajaa mitään pois. Kaiuttimissa homma ei toimi niin. Jakotaajuudet ovat 500 Hz/3 kHz/8 kHz.. Myöhemmin se vaihtoi nimensä Marantz Japaniksi. Kokeilussa ollut pari on hyvin todennäköisesti valmistettu Marantzin 1974 Belgiaan perustamalla tehtaalla. 4320:n pohjalta May suunnitteli kompaktin 4310-monitorin ja sen supersuositun kotiversion L100. Vuonna 1976 May siirtyi Marantzin leipiin pääsuunnittelijaksi ja loi lyhyessä ajassa kolme täydellistä kaiutinsarjaa. Tuolloin Marantz oli vielä Marantz eikä Philips. HD88:n korvasi myöhemmin HD880. HD88 on metrin korkea (106 x 38 x 30 cm) nelitiekaiutin kahdella 2,5-senttisellä tekstiilidome-supertweeterillä, yhdellä 4-senttisellä dome-tweeterillä, yhdellä 12-senttisellä keskialuetoistimella ja yhdellä 30-senttisellä wooferilla, refleksikuormitettuna. Ainakaan ne eivät ole vintagea siinä mielessä kuin herrojen yllä mainitut 1970-lukua varhaisemmat kaiuttimet. 1970-luku ei ollut huippuaikaa kaiutinvalmistuksen historiassa. Yksi näistä oli HD-sarja (High Definition). Audionero Henry Kloss Stereophilen Wes Phillips on kuvannut Henry Klossia mieheksi, joka muutti äänen- ja kuvantoiston. Näidenkin juuret ovat vahvasti 60-luvulla, ja esimerkiksi Tannoyn 1960-luvun Monitor Gold- ja Red-sarjan kaiuttimet ovat edelleen 1970-luvun Tannoy-kaiuttimia arvostetumpia. Tietenkin, jos Technics SB-7070, Kenwood Model Seven, Pioneer HPM-200, Braun/ADS 810 tai SABA Professional 1300 ovat vintagea, kuten näkee väitettävän, miksi eivät myös HD88 ja Ten CT-38. nostalgista hifiä Marantz HD88 ja KLH Ten Model CT-38 AR:lle (Acoustic Research) Kloss suunnitteli Edgar Villchurin kanssa maailman ensimmäisen niin sanotun ilmajousitetun kaiuttimen AR-1 (1956), joka pienellä koollaan sekä bassojen lineaarisuudella ja määrällä mullisti kaiutinmarkkinat ja teki AR-3a:sta (1958) yhden maailman himotuimmista kaiuttimista. KLH:lle (Henry Kloss, Malcolm Lowe, J. Kaiuttimien tähtiparaatiin pääsee myös Klossin The Advent Speaker. Erityisenkuuluisa hän on LE?sarjan (Linear Efficiency) kaiutinelementeistä (LE-8E, LE-15 jne.) ja niihin pohjautuvista kaiuttimista, joita kysellään edelleen. Ed Mayn aivotyön tulosta on myös legendaarinen 4320-studiomonitori (1968), joka nopeasti valloitti amerikkalaisten levy-yhtiöiden studiot, kiitos kaiuttimen tasaisen vapaakenttä- ja tehovasteen. Kun ovi oli auki massamarkkinoille, valmistajat keskittyivät yhä pienempiin ja epäherkempiin kaiuttimiin samalla kun vahvistinvalmistajat leveilivät vahvistimiensa tehoilla ja transistorien lukumäärällä. Jos 70-luvulta haluaisi nostaa esiin oikeita vintagekaiuttimia, kyseeseen voisi tulla BBC/KEF LS3/5, Dynaco A25, Dahlquist DQ10, B&W 801, Yamaha NS100 ja vaikkapa Tannoy Arden. Eikä suotta, sillä Klossilla ehti elämänsä aikana (1929? 2002) olla sormensa pelissä niin monessa uraauurtavassa audiovempaimessa: kohinansuodossa (Dolby-B), kelanauhureissa (KLH Eleven ja KLH Model Forty), kasettinauhureissa (Advent 201), laajakangastelevisioissa (Advent VideoBeam 1000), tyhjiöputkissa (Novatron-tehoputki), radioissa (KLH Model Eight, Camridge SoundWorks Model 88 ja Tivoli Audio Model One/Two) jne. 72 Väritön 1970-luku Riittääkö Edmond Mayn ja Henry Klossin nimi takaamaan Marantz HD88:lle tai KLH Ten CT-38:lle vintage-statuksen. En usko. Kaiutinten nykyinen omistaja osti ne Ruotsista niiden ensimmäiseltä omistajalta, joka syyskuussa 1979 maksoi niistä 3 200 kruunua
Bassot ovat suljetussa kotelossa kaiuttimen ylä- ja alaosassa. Kaiuttimessa on erikoiset kotelon ympärille taittuvat sermit elementtien suojana. 1970-luvun Marantzeja, KLH:ta ja muita saattaa onnistua hankimaan satasella tai parilla, jopa muutamalla kympillä. Se näkyy myös kaiuttimien rahallisessa arvostuksessa. Kantta koristaa irrotettava lasilevy. Kokeiltavan parin wooferien ripustukset oli korjattu ja jakosuotimen kondensaattorit vaihdettu. Tuhtia ääntä Jotta paketti olisi aikansa mukainen ja tyylinen, hankin Kallion Retrosta kaiuttimille kaveriksi samanikäisen Sansui 310 -viritinvahvistimen. nostalgista hifiä Elementtien valmistajista ei ole varmaa tietoa. Kokeilun kaiutin oli muuten alkuperäisessä kunnossa, mutta wooferin hapertunut ripustus oli vaihdettu uuteen. KLH soi sermien takana KLH Ten Model CT-38:aa valmistettiin vuosina 1977? 1981, mutta sen teknisistä yksityiskohdista on kovin vähän tietoa. tällaisessa kaiuttimessa. Joku voisi kutsua ääntä perinteiseksi JBL-ääneksi, eikä olisi kokonaan väärässä. Jonkin verran oli myös ylimpien taajuuksien pyöreyttä . Olen kuitenkin kuullut näitä kaiuttimia suuremmassa tilassa vähemmän muhkeina. Keskialueella ja erityisesti diskantissa CT-38 oli jonkin verran Marantz HD88:aa vaisumpi ja tylpempi, mutta myös luonnollisempi ja herkempi. Mutta niinhän sen pitää ollakin. 73. Yleisesti ottaen äänen lämpimyys ja tummuus eivät kuitenkaan johtuneet diskanttitoistosta, vaan bassojen värityksestä. Bassoista huolimatta keskialue ei ollut verhottu tai sumuinen. Keskiääninen, tweeteri ja super-tweeterit soivat keskenään yllättävänkin sopusointuisesti. Se on 104 senttimetriä korkea, 28 cm leveä, 28 cm syvä ja 27 kg painava kaksitiekaiutin kahdella 20-senttisellä bassoelementillä sekä kahdella 5-senttisellä paperikartio-tweeterillä. Se tiedetään, että aikana jolloin komposiittimateriaalin käyttö kaiutinkartioissa oli vielä uutta, Marantz käytti HD-sarjan kaiuttimissa polyesteriä. Bassovasteen säätö refleksiputkeen työnnettävällä vaahtomuovitulpalla keksittiin jo 1970-luvun alussa. Kokeiluyksilössä alkuperäiset tulpat oli korvattu vanhoilla villasukilla. Myös alkuperäinen paksu vaahtomuovinen etulevyn suojus oli vaihtunut kankaiseen. Kaapeleiden kiinnittämiseksi kaiuttimet pitää ensin selättää. Levysoittimen, joka olisi ollut se oikea äänilähde tässä tapauksessa, sijaan levyjä soitti Sonyn ammattipuolen cd-soitin. Marantz HD88 osoittautui ääneltään melko tyypilliseksi amerikkalaiseksi kaiuttimeksi tuhteine bassoineen. Kiitosta saivat myös iskuäänten toiston reippaus ja ylipäätään toiston hyvä poljento ja keinuvuus, tunne että musiikki etenee. Summa summarum Molemmilla kaiuttimilla oli lievästi akustoidussa 27-neliöisessä kuuntelutilassa vaikeuksia hillitä bassotoistoaan, mikä osittain johtui huoneen akustista ominaisuuksista. briljanssin puutetta . verrattuna moniin nykykaiuttimiin sekä niiden ylösvirityksiin ja pystyviin tweetereihin. Herkästi kumisevat bassot vaikeuttavat kaiuttimen sovittamista huoneeseen. Taajuusvasteeksi ilmoitetaan 30?35 000 Hz (± 1 dB) ja harmoniseksi säröksi 0,4%. Kaapelit olivat hyvää hopea/kupari-peruskaapelia, enkä vekslannut, sillä molemmissa kaiuttimissa liittimet ovat pohjalevyssä. Tosin ilman suojustakin HD88 on aika komea kaiuttimeksi. Valmistajan mukaan kaiutin sietää 300 wattia rikkoutumatta, yltää 90 desibelin äänenpaineisiin, toistaa 20?25 000 hertsiä 3 desibelin vaihteluvälillä ja säröilee (THD) <0,5 prosentin verran (35 Hz?25 kHz). Nimellisimpedanssiksi ilmoitetaan 8 ohmia. Sääli, sillä HD88 oli viimeinen, jossa Marantz käytti vaahtomuovisuojusta, ja vaikka sen syvän ruosteenruskeasta väristä voi olla montaa mieltä, juuri pehmeä, joustava vaahdotettu polymeerikerros elementtien suojana edustaa ?hyvää vanhaa. Vokaalimusiikki toistui Marantzia musikaalisemmin, musiikin detaljit myös. Marantz oli askeleen parempi hifi-kaiutin, mutta KLH oli edellä tietyissä musiikille tärkeissä ominaisuuksissa. Edelleen olen sitä mieltä, että aikakausi 1935?65 tuotti parempia kaiuttimia kuin 1970-luku. Tätä lukuun ottamatta kummankaan äänessä ei ollut mitään fundamentaalisesti väärää. Uskon, että jos bassoja onnistutaan säännöstelemään eurooppalaisittain maltillisemmin, molemmat kaiuttimet soivat varsin nätisti, joskaan eivät modernisti. Säädöt eivät liiemmälti vaikuttaneet sointiin, olleetko edes toimivia, en tiedä. KLH CT-38 oli äänen päälinjoissa Marantzin kannalla. Näin ei koskaan tapahdu todellisten vintage-kaiuttimien kohdalla. Marantz HD88 ja KLH Ten CT-38 ovat todella arvokkaita vain sille kapealle ryhmälle ihmisiä, jotka ovat kokonaan menettäneet sydämensä juuri näille kaiuttimille. Se tuottaa jatkuvaa tehoa 15 + 15 wattia 8 ohmiin ja niin sanottua dynaamista tehoa 18 + 18 wattia
Kuten moni muukin vastaava ohjelma, Perfect Bass antaa luotettavamman tuloksen, kun mittaus tehdään monesta kohtaa. Ja monen mielestä ison elementin tarkka liikuttaminen on vaativampaa kuin pienen. Äänenpainetta ja ulottuvuutta synnytetään tehokkaalla vahvistimella, ja kotelon elämistä vähennetään vastakkaisilla elementeillä. SUB2 vääntää itsensä vaivattomasti ääripään subwoofereiden valittuun joukkoon. Subwoofer SUB2 on Paradigmin keulamalli, ja sen huomaa. Eikä selkä kuitenkaan kestäisi. Sen voi sijoittaa mihin tahansa ympäristöön, sanomista ei tule viimeistelystä. Ei paha. Pbk on ilmiselvästi läheistä sukua saman konsernin Anthem Room Correctionille (Arc). Siinä missä isoveljen vaatimattomasti todetaan olevan maailman paras, SUB1:n sanotaan olevan hintaluokkansa valio. SUB2:n luvataan toistavan 7 hertsin taajuudelle, tuottavan 112 desibelin äänenpaineen 10 hertsillä ja 126 dB 60 hertsillä. Vahvistimesta lähtee 4 500 W jatkuvaa tehoa ja huippua 9 000 W, kunhan seinästä vaan saadaan irti riittävästi sähköä. Kapasiteettiinsa nähden SUB2 on kuitenkin pieni. Tai pieni ja pieni, monikulmainen kotelo on kuitenkin reilut 60 cm kanttiinsa. 74 Koko on saatu kuriin sijoittamalla kuusikulmaisen kotelon kolmelle vastakkaiselle sivulle yhteensä kuusi kymmentuumaista bassoelementtiä, eli kaksi per sivu. Säteilevää pinta-alaa saadaan enemmän kuin jos kotelossa olisi kaksi 15-tuumaista elementtiä. Pbk:lla aloitetaan aina kuuntelupaikalta ja mitataan vähintään neljästä muusta kohtaa symmetrisesti sen lähimaastosta.. Tämä vaatii vaivaa, mutta se kannattaa. Pääasiallinen ero näyttäisi olevan siinä, että Arc kykenee mittaamaan koko äänialueella, kun Pbk rajoittuu bassoalueelle. Ennen Pbk:n ajoa subbari sijoitetaan mahdollisimman otolliselle paikalle. Sopivalla alustalla sitä pystyy hivuttamaan pieniä matkoja yksinäänkin. Elementit ovat kiinteiden suojakankaiden ja ritilöiden takana, jotteivät irtokankaat ja kehikot lähde lentoon äärirajoilla toimittaessa. Liitännät ovat kattavat. Siksi isommat siirrot vaativat vähintään kaksi reipasta henkilöä. Saman paneelin ylälaidassa, helpommin ulottuvilla, ovat tason- ja vaiheensäätö (0?180°) sekä jakotaajuuden asetus (35?150 Hz tai ohitus). Kokeilussa olleessa SUB2:ssa oli moitteeton pianolakkapinta. Xlr- ja rca-otot, Perfect Bass -säädön usb-otto, ja vahvistimen toimintatavan valinta sekä virtaliitäntä ovat yhden sivupaneelin alalaidassa. Koska ulkoasusta on haluttu tehdä sisustusystävällinen, kotelosta ei tahdo löytää otteen sijaa, jotta sitä voisi nostaa yksin. Vääntöä tuottavat 76 mm pitkä puhekela ja 10,5 kg painava keraaminen magneetti. SUB2 painaa 106 kg. kokeilu Paradigm SUB2 -subwoofer Teksti: Matti Hermunen Kuvat: Mauri Eronen ja valmistaja Kuusikulmainen ihme Kanadalainen Paradigm tulee Suomeen vahvalla mallistolla. Tarkistetaan, että käytössä on tuorein ohjelmaversio, ja tietokone yhdistetään mikrofoniin sekä subbariin usb-kaapeleilla. Mikään säätöohjelma ei tee ihmeitä, vaan antaa parhaan tuloksen ja enemmän säätövaraa, kun ensin on haettu toimiva sijoitus. Sitten mittaamaan. Niissä on samanlainen käyttöliittymä, mittausprotokolla, mikrofoni ja tilpehöörit. Kaikki tämä vähän yli sadalla eurolla. Sillä on hieman pienempi sisko, SUB1. Tällöin niiden liike enemmän tai vähemmän kumoaa toisensa. Elementtien jäykkyyttä parannetaan kartiomateriaaliin lisätyllä mineraaliseoksella, ja liikepoikkeamaa kasvatetaan ripustuksen rakenteella. Muusta en mene takuuseen. Basso kohdalleen Sub2:n mukana toimitettiin subbarin toiston optimointityökalu, Paradigmin oma Perfect Bass Kit (Pbk). Paketissa on ohjelmalevy, käyttöohjeet, kalibroitu mittamikrofoni, sille asiallinen teline ja kaksi usb-kaapelia. Jotka maksaisivat enemmän ja vaatisivat ison kotelon
Tavanomaiset, tarvittavat liitännät: RCA:t sekä symmetrinen xlr, herätevirran pistoke sekä virran kytkeytymisen (automaattisesti tai käsin) valitsin. 4. Mittaustulosta pystyy muokkaamaan jälkikäteen ja tallentamaan mieleisensä tuloksen subbarille. Tulosten perusteella ohjelma poisti 4 aivan alimmalla bassolla olleen kuhmun ja oikaisi vastetta 50?150 hertsin välillä. Ei pelkästään ääritehoja ja dynamiikkaa, vaan ehkä vaikuttavampaa oli sen luonteva asettautuminen pääkaiuttimien kaveriksi ja kyky tuoda esiin uruilla todella alas ulottuvat, hiljaiset taustakulut ja sähköisten vääntöjen moninaisuus. Sille ei löydy montaa vertaista. Gotham oli aikamoinen kokemus, naapurienkin mielestä. SUB2 on näistä sisustusystävällisin: kooltaan siedettävä, muotoilultaan ja viimeistelyltään katseen kestävä. Säätöjen jälkeen SUB2 toisti sen muina subbareina. Se toisti dramaattisemmat kappaleet täysin vaivattomasti 2 alimpiin jalkioihin asti huonetta tärisyttävällä voimalla. Lähinnä tulevat mieleen JL Audio Gotham (Hifimaailma 8/2008) ja Velodynen 1812 tai Genelecin järein 7073A. Niiden liikevoimat kumoavat toisensa, ja satakiloisen subwooferin rakenne on vähintäänkin resonoimaton. 3. Martins Church, Dudelange, Luxembourg (Fuga -9320) -resitaali sopii subbarin arviointiin hienosti. Kannattaa tutustua; jos ei muuten niin saadakseen tuntuman siihen mihin subwoofer parhaimmillaan pystyy. info 3 1. Levyn päättää Oliver Messiaenin kappale, joka koostuu lähes pelkästään paksuista äänimassoista. Se toistui tiheän täyteläisesti ja uskottavan massiivisena. Uljaita elämyksiä SUB2 tuotti osin ennenkuulumattomia elämyksiä. Ei tarvitse kurotella. Kuusi kymmentuumaista elementtiä on sijoitettu kuusikulmaisen suljetun kotelon seinämille. Tosin olin asettanut jakotaajuuden alle 50 hertsiin, joten sitä ylemmän alueen korjauksen vaikutus jäi vähäisemmäksi. Toimii Tulos oli helposti kuultavissa. Alimman basson erottelu parani entisestään ja koko alemmasta alueen toistosta tuli hyvin täsmällistä ja napakkaa. Vähänkin ongelmallinen bassotoisto saa äänen tukkoon ja tekee alapäästä epämääräistä muhjua. Kuitenkin suuremman vaikutuksen tekivät monilla hiljaisilla kappaleilla mukaan tulevat hyvin matalat jalkioäänet, jotka loivat näkymän kirkon akustiikkaan ilman että olisivat sotkeneet hiventäkään musiikin läpinäkyvyyttä. Erikseen ostettavaa, ominaisuuksiinsa nähden edullista automaattista huonekorjausta varten tulee kalibroitu mikrofoni, sille varsin asiallinen, muuhunkin käytttöön jalusta, kaapelit ja ohjelmistolevy. Signature SUB 2 Hinta: Lisätietoja: 12 490 . Äänitys välittää ison katedraalin avaruuden, urkujen etäisyyden ja sijoittelun. Kiviniemen ohjelmisto on musiikillisesti kiinnostava ja tarjoaa siinä sivussa näkymän urkujen ominaisuuksiin: laajaan dynamiikkaan ja aivan pohjamutiin ulottuvan toistoon, mutta ehkä vaikuttavammin hyvin hiljaisilla voimakkuuksilla uskomattoman moninaisiin sointiväreihin. SUB 2 toimi levyn kanssa kuin unelma. Totta kai basson taso oli asianmukaisen yletön, mutta siinä säilyi hieno erottelu. Yello sai potkua ja napakkuutta runsain mitoin. Mika Koivusalon tunnetulla taidollaan loistavasti äänittämä Kalevi Kiviniemi Plays The Historic Stahlhult-Jann Organ of St. Mussorgskyn Näyttelykuvien urkusovituksen katakombien kauheudet paljastuivat entistä karmeampina. Daniel Lanoisin This is what is on äänitetty aivan täyteen alakertaa, suorastaan älyttömille tasoille. kokeilu 1 Mittaus käy nopeasti, ohjelma laskeskelee hetken ja tallentaa tuloksen koneelle ja subbarille. Mittauksen jälkeen neuvotaan vielä tekemään normaali subbarin asennus jakotaajuuden, tason ja vaiheen säätöineen. Tämä kuului Massive Attackin bassomöyryjen monisävyisyytenä ja iskevyytenä. Herkkyyden, jakotaajuuden ja vaiheen säädöt ovat kätevästi liitinja vahvistipaneelin ylälaidassa. 2. (pianomustana), Perfect Bass Kit 109 ? www.scanteknik.fi, www.paradigm.com Tekniset tiedot: Mitat (k x l x s): Paino: Elementit: Alarajataajuus: Toistoalue: Vahvistimen teho: Vaiheensäätö: Liitännät: Herkkyys ja impedanssi: 57,8 x 60,4 x 62,2 cm 106 kg 6 x 10 tuumaa 7 Hz 35?150 Hz (säädettävissä, lisäksi ohitus) 4 500 W rms/9 000 W huippu 0?180°, portaaton Rca, xlr (otot sekä signaalin läpivienti) 100 mV / rca 10 kohm / xlr 20 kohm 75. Kilpailijat ovat suuria ja skrodeja
testi Tannoy Precision 6.1- ja 6.2 -kaiuttimet Teksti: Pekka Tuomela Kuvat: Mauri Eronen ja Pekka Tuomela Mittaukset: Aalto-yliopisto ja Mauri Eronen Miellyttävät ja tarkat Tannoyn Precision-sarja on tarkoitettu ostajalle, joka haluaa sekä ulkoasun että äänen osalta enemmän kuin mitä tyypilliset keskihintaluokan kaiuttimet pystyvät tarjoamaan. Tannoy on kiistatta maailman vanhimpia kaiutinvalmistajia. Tannoy ei keksinyt koaksiaalista periaatetta, mutta Rackham pystyi ratkaisemaan siihen liittyvät äänentoistolliset ongelmat sen ajan kilpailijoitaan paremmin.. Se toimitti niitä esimerkiksi armeijan käyttöön toisen maailmansodan aikana. 76 Tuotemerkistä tuli Britanniassa jopa yleisnimitys julkisten tilojen äänentoistolle. Perustajan lisäksi toinen yrityksen historian keskeinen henkilö on Ronald Rackham, joka kehitti sodan jälkeen koaksiaalisen Dual Concentric -elementin. Guy R. Siinä diskanttielementti on sijoitettu bassoelementin sisälle, ja sen ääni johdetaan torven välityksellä kartion keskiöön. Aivan alussa tuotteet olivat tosin muita sähkölaitteita. Fountain perusti yrityksen Lontoossa nimellä Tulsemere Manufacturing Company vuonna 1926. Tuotemerkki Tannoy on lähtöisin sanoista tantalum alloy, koska tantaalimetalliseosta käytettiin yrityksen kehittämien elektrolyyttisten tasasuuntaajien valmistuksessa. Vasta kaiuttimet ja etenkin PA-laitteistot tekivät Tannoysta kuuluisan
Sen avulla elementtien rungot voi yhdistää vahvistimen maahan. Diskanttia varten on titaanikalotti, jonka edessä on aalto-ohjain. Vaimennusaineestakaan ei ole säästelty liikaa. Testasimme jalustakaiuttimen ja pienemmän lattiakaiuttimista. Kotelot antavat viimeistellyn ja jämäkän vaikutelman. Refleksiputki on sijoitettu taakse. 2 Molempien kaiuttimien basso-keskiäänisessä ja 6.2-mallin erillisessä bassoelementissä on valurunko, 44 millimetrin puhekela, kaksoismagneetti, käsitellystä paperimassasta valmistettu kartio ja kumireunus. Suotimet ovat melko pelkistettyjä (kuvassa 6.1) ja komponentit vähähäviöisiä. Tannoy on käyttänyt koaksiaalisia elementtejä jo 1940-luvulta alkaen. 77. näistä ajoista muistuttavat edelleen merkin huippusarjan Prestigen mallit . Etulevyn suojat pysyvät paikallaan pinnan alle piilotettujen magneettien avulla. Sarja sisältää tällä hetkellä yhden jalustakaiuttimen, kaksi lattiakaiutinta ja keskikaiuttimen. Ulkoisesti se näkyy kotelon kaarevina sivuina, pinnan aitona puuviiluna ja kiiltävänä monikerroslakkana sekä elementtien kiinnitysruuvit peittävinä hillityn tyylikkäinä alumiinikoristeina. Kaikille niille yhteisenä komponenttina on 15-senttinen Dual Concentric -elementti. mutta periaatetta on sittemmin sovellettu aivan pieniinkin elementteihin. Tannoy siirsi toimintansa Skotlannin Coatbridgeen 1970-luvun puolivälissä. Elementin toistoalueen ilmoitetaan ulottuvan 35 kilohertsiin asti. Maadoituskaapelille liitäntä Jakosuotimet ovat suoraan johdotettuja. Kaarevat muodot ovat eduksi sekä seisovien aaltojen että seinämien resonanssien kannalta. Materiaalina on käytetty tiheätä kuitulevyä, ja sisällä on tukia. testi 1 Tannoy on käyttänyt Dual Concentric -elementtejä kaiuttimissaan erilaisina muunnoksina. Ohuen piirilevyn sijasta sen osat on kiinnitetty järeälle kuitulevylle. Kaapeli on hopealla pinnoitettua. 2. Basson pienihäviöisessä sarjakelassa on metallipakkasydän, ja kondensaattorien eristeenä on polypropyleeni. Tarkoituksena 1. Aluksi elementit ja kaiuttimet olivat kookkaita . Sisäisessä johdotuksessa on käytetty hopeoitua kaapelia. Liitinpaneelissa on tukevat kullatut naparuuvit. Tannoyn parhaille kaiuttimille tyypillisesti niitä on tarjolla viisi kappaletta: kaksoisjohdotuksen lisäksi on maadoitusmahdollisuus. Se kuuluu nykyään tanskalaiseen TC Group -yhtiöön, joka omistaa myös vahvistimistaan tunnetun ruotsalaisen Lab Gruppenin. Kantayritys TC Electronic valmistaa muusikkolaitteita. Hillittyä tyylikkyyttä Tannoyn Precision-sarja on tarkoitettu harrastajalle, joka haluaa enemmän laatua ja ylellisyyttä kuin keskihintaluokassa on saatavissa
Bassotoistossa on enemmän voimaa ja ulottuvuutta mutta muhkeus ei silti kasva liialliseksi. Valmistajan mukaan se saattaa parantaa bassotoiston ajallista tarkkuutta ja stereokuvaa. Toisto on kokonaisuutena sävykästä ja erottelevaa ja lisäksi sivistynyttä. Myös rytmikkyys on kunnossa. Lattiakaiuttimet tarjoavat tyypillisesti enemmän ääntä ja jykevyyttä, mutta usein ostaja joutuu tinkimään toiston napakkuudesta ja äänikuvasta verrattuna saman sarjan jalustakaiuttimiin. 6.2-mallin alustaan kiinnitettävien piikkien korkeutta voidaan säätää helposti päältä. 78 Tila välittyy hyvin Precision 6.1:n yleissointi on rauhallinen ja kohtelias, eikä kuunteluväsymystä synny helposti särmikkäilläkään äänitteillä. Keskimäärin 6.1-mallin impedanssikäyrä pysyttelee kuitenkin jonkin verran korkeammalla, suurimmaksi osaksi kahdeksan ohmin luokassa. 2 1. On mukava yllätys, että tässä tapauksessa ei ole tarpeen luopua näistäkään ominaisuuksista.. Hyviä puolia ovat myös selkeys, rytmikkyys ja transienttitoisto. Se ei ole välttämättä ongelma, kunhan pitää huolta siitä, ettei sijoituspaikassa huoneresonanssi osu samalle kohdalle. Keskialueen lisäviive on selvästi keskimääräistä pienempi, vaikka noin 2,8 kilohertsin kohdalla viive kasvaakin jonkin verran. Suuressa tilassa se saattaa kuulostaa jopa hieman ohuelta ja kuivanpuoleiselta. Precision 6.2 on perusluonteeltaan samankaltainen kuin pienempi veljensä. Suuntaavuus kasvaa hallitusti korkeita taajuuksia kohti. Tasapainoisuudeltaan se on kuitenkin vielä parempi. Kaiuttimen varusteena on myös piikkien suojukset, jotka estävät parkettia naarmuuntumasta. Pintavaihtoehdot ovat musta ja tumma pähkinäpuu, molemmat korkeakiiltoisia. Asennuksen tukevuuden varmistamiseksi pohjassa on alustalevy, joka sisältää piikkien vastakappaleet. Keskialueella on ajoittain myös lievää nuhaisuutta. 6.2-mallia valmistetaan myös himmeällä pähkinäpuupinnalla. 1 Mukavasti äänenpainetta Koska koaksiaalielementti on molemmissa kaiuttimissa samanlainen, suuntakuvioissa ei ole suuria eroja. Äänikuva on tarkka, ja solisti sijoittuu vakaasti keskelle. Bassotoisto on kiinteä ja napakka, eikä siinä ole mahtailua. Alin naparuuvi on kaiutinelementtien runkoon yhdistetty maadoitusliitin. 2. Korkeutta voidaan säätää yläpuolelta. Precision 6.2:n tehovaste on kuitenkin bassoa lukuun ottamatta jonkin verran tasaisempi. 6.2:n bassovasteessa on korostuma 100 hertsin kohdalla. Pellit helähtävät siististi ja puhtaasti, joskin kimallusta voisi olla hieman enemmän. testi Tannoy Precision 6.1- ja 6.2 -kaiuttimet on vähentää radiotaajuuksien aiheuttamaa interferenssiä laitteistossa. Lattiakaiuttimessa on kammio, joka voidaan täyttää hienolla kiviaineksella. Kummankin kaiuttimen herkkyys on 90 desibelin tuntumassa, mikä auttaa runsaan äänenpaineen saamiseen pienelläkin vahvistimella. Impedanssin minimiarvot ovat melko lähellä toisiaan
Kohteliaan tasokasta soundia etsivälle kaiutin on kuitenkin oikea löytö. Yläpäässä on kyllä energiaa, mutta siististi soiva diskantti ei käy päälle tai sotke akustisten soittimien sävyjä. Pehmoilusta huolimatta alakeskialueen toisto on muhevan sävykästä. Kokonaisuus on jämäkän tahdikas ja rytmikkään täsmällinen mutta silti omalla tavallaan iloinen ja omaperäisesti artikuloiva. Diskantti on yhtä aikaa sivistynyt ja silti erotteleva. Alakeskialueen balanssi on rauhallinen, mutta muuttuu terävämmäksi korkeammalle mennessä. Perinteinen brittisoundi säilyy miellyttävänä, siistinä ja kohteliaana myös särmikkäillä äänityksillä. testi kuunteluarvio Tannoy Precision 6.1 Tannoy Precision 6.2 Mauri Eronen Mauri Eronen Pisteet: Taajuusbalanssi 8,25 Äänikuva 8,5 Dynamiikka 7,5 Kokonaisuus 8,25 Pisteet: Taajuusbalanssi 8,5 Äänikuva 8,75 Dynamiikka 8,5 Kokonaisuus 8,5 Mikael Nederström Mikael Nederström Pisteet: Taajuusbalanssi 7,5 Äänikuva 8,0 Dynamiikka 7,0 Kokonaisuus 7,5 Pisteet: Taajuusbalanssi 8,0 Äänikuva 8,25 Dynamiikka 8,0 Kokonaisuus 8,5 Erittäin paljastava piirto ja tarkka äänikuva tekevät pikkuasioiden bongailusta helppoa. Bassotoistossa on napakkuutta, voimaa ja ulottuvuutta. Ei ihan yleispätevä, mutta muuten harvinaisen miellyttävä kompromissi. mittaustulokset info Hintaluokka: Maahantuoja/edustaja: Puhelin Internet-osoite Valmistajan internet-osoite Suuri ja aineeton äänikuva piirtyy vaivattomasti kuuntelijan ympärille mutta piirtää elementit tarkasti. Kovinta iskua ja analytiikkaa kaipaavalle äänimaailma saattaa silti olla hivenen vaisu. Varsinkin räleäsoundisen oheislaitteiston pariksi kaiutin voisi olla juuri sopivasti tasapainoa tuova elementti. Tannoy Tannoy Precision 6.1 Precision 6.2 1099 ?/pari 2099 ?/pari Sonus Import 045 259 6100 www.sonus.fi www.tannoy.co.uk 2-tie, refleksi 150 W 8 ohmia 3-tie, refleksi 175 W 8 ohmia Herkkyys (1 m, 2,83 V) Alarajataajuus (-6 dB) Viritystaajuus 89 dB 71 Hz 61 Hz 90,5 dB 55 Hz 39 Hz Suuntaavuusindeksi (100-10000 Hz) 6 dB 6 dB Lisäviive, 1 KHz Minimi-impedanssi 0,05 ms 4,9 ohmia @ 240 Hz 0,04 ms 3,2 ohmia @ 120 Hz Tannoy Precision 6.1 Tannoy Precision 6.2 o 105 o o Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0 (pun), 20 (sin), ja 60 (vihr) 105 150 mm 25 mm 1,6 kHz 150 mm 150 mm 25 mm 170 Hz ja 1,6 kHz 95 95 90 85 80 75 70 - - ? ? ? ? ? ? ? ? 224 x 330 x 243 mm 7,3 kg Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0o(pun), 20o (sin), ja 60o (vihr) 100 Amplituudi [dB] 100 Amplituudi [dB] Tekniset tiedot Toimintaperiaate: Suurin suositeltava teho: Nimellisimpedanssi: Elementit: - matalat äänet - keskiäänet - korkeat äänet Jakotaajuus: Liittimet: - painoliitin - naparuuvi - banaanihylsy - kaksoisjohdotus Irrotettava etusuoja: Muuta: Mitat (l x k x s): Kokonaispaino (/kaiutin): Miellyttävä, poikkeuksellisen siisti ja rauhallinen yleisbalanssi. Transienttien hallinta on erinomaista, puhaltimien ääni syttyy ja sammuu viiveettä. Laulajan artikulaatio on poikkeuksellisen selkeää. Monitorimaisen tarkkapiirtoinen kaiutin on parhaimmillaan hyvin akustoidussa tilassa, jossa sen selkeän koukuttavaa ääntä pystyy arvostamaan. Hiukan nuhainen, etäinen ja siisti yleisbalanssi, joka johtuu ilmeisesti maltillisesta ääripäiden annostelusta. Vasta hyvin matalia sisältävällä musiikilla bassoelementin käyttäytyminen muuttuu suurilla voimakkuuksilla hallitsemattomaksi ja toisto muuttuu epämääräiseksi. Matalaprofiilinen ja hillityn sivistynyt äänimaailma toimii hyvin tasaisesti levyltä toiselle, jos ei kaipaa musiikkiin elämää suurempaa draamaa, iskua ja kimallusta. Sivistynyt esitys toimii varsin valloittavasti kaikenlaisella musiikilla. Yleispätevyyttä lisää se, että tyypillistä ääripäiden yliannostelua soundista ei löydy kaivamallakaan. Valmiiksi tummilla äänityksillä tällaisella sointitasapainolla on joskus uhkana jopa uneliaisuus. Koukeroiden selkeys rytmittää musiikkia hienosti, ja etenevyys on huippuluokkaa. Tällainen sointitasapainon valinta ei yleensä tee vaikutusta välittömästi, mutta sitä oppii arvostamaan kuuntelun edetessä enemmän ja enemmän. Äänikuvaltaan kaiutin on selvästi tavanomaista hallitumpi, monosignaali painottuu vakaasti keskelle, eikä kaiutin liioittele äänityksen ilmavuutta, jos sellaista ei levyllä oikeasti ole. Keskialue saattaa olla hivenen kohollaan, mutta vaikutus on lähinnä räleimpiä levyjä rauhoittava. Sävykäs ja erottelukykyinen soundimaailma kuitenkin onnistuneesti estää tukkoisuuden tunteen. Peltien kaunis helähdys paljastaa laadukkaan yläpään. Kovin alas toisto ei kuitenkaan ulotu, mutta toisto pysyy hyvin hallinnassa suurillakin voimakkuuksilla. Ohuena soivassa trumpetissa soisi olevan enemmän bodya. Räväkän dynaaminen kaiutin nostatuttaa huomaamatta kuunteluvoimakkuutta, mutta kovapintaisessa huoneessa kuivan tarkka soundi voi äityä rasittavaksi. 90 85 80 75 70 Tannoy Precision 6.1 Tannoy Precision 6.2 224 x 1000 x 243 mm 18,4 kg 65 20 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 65 20 20000 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). yhteenveto ? Sivistynyt yleisluonne ? Tarkka äänikuva ? Bassot hieman ohuet Tannoy Precision 6.2 ? Sävykäs ja erotteleva sointi ? Tarkka äänikuva ? Jämäkkä kokonaisuus L i s¨ av iiv e 0.9 0.8 0.8 0.7 0.7 Lis ¨ a v iive [ms ] Tannoy Precision 6.1 L i s¨ av iiv e 0.9 Lis ¨ a v iive [ms ] Tannoyn Precision-sarjan kaiuttimien äänessä on miellyttävyyttä, mutta sitä ei ole saatu aikaan virittämällä sointia uneliaaksi. Selvä suuntaus ohi kuulijan rauhoittaa merkittävästi sävyjä ja tasoittaa keskialueen oikein hyväksi. Erinomaisen hallittu bassotoisto on mahtailemattoman kiinteä ja napakka, jopa kuiva. Kiitoksen ansaitsevat myös hyvä yhtenäisyys ja tilantoisto. 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 0.5 0.4 0.3 0.2 0.1 0.1 0 ?0.1 100 0.6 0 1000 Taajuus [Hz] Lisäviive taajuuden funktiona. 10000 20000 ?0.1 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 Lisäviive taajuuden funktiona. 79. Diskantti on enemmänkin asiallinen kuin kimaltava tai säihkyvä, basso on enemmän hallittu kuin jyskivä
Vaikuta sisältöön: Mistä laitteista haluaisit seuraavan testin? Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan 460 euron arvoinen NAD C326BEE stereovahvistin. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kyselyyn! www.hifimaailma.fi/kysely Hifimaailman numeron 1/2013 lukijakyselyyn vastanneiden kesken arvottiin Aurelia Aniara kaiuttimet. Niiden onnellinen uusi omistaja on Markku Hämäläinen Helsingistä. Onneksi olkoon!. Osallistu lukijakyselyyn! Kerro mitä mieltä olet lehdestä, mistä pidit mistä et, mitä haluaisit lisää
Otot: rca, xlr . Vaihesäätö: 0/180°, 0?180° . (Kouvola) P. 010 778 6401 Testimenestys Hifimaailma -lehdessä 10/2012: Onkyo TX-NR 3007 AV-vahvistin, Onkyon järeimpiä AV-vahvistimia. Menevät tällä hinnalla nopeasti! Hinta: 1350 . (Kuopio) P. 040-7399105, seppo_laukkanen@pp.inet.fi Mainosta tässä p. LessLoss . 050-5050880 ...and You ?ll hear the difference Laita läppärisi laulamaan. Langattomasti! www.pebbleaudio.com VSX-922 + AS-WL300 AV-Viritinvahvistin TL-Audio . 230 euroa Shelter 301 II, MC-, svh. 040-5923871, pertti.antikainen@tahto.net ?Äänen puhtaus suurilla voimakkuuksilla? Ostetaan . Ayon ?Chapter . TARVIKKEET ? Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Muuta: eq 0?6 dB @ 0?50 Hz, subsonic-suodin 12 Hz, 24 dB/okt . HIGH-END . Alipäästö: 50?150 Hz, 24 dB/okt, ohitettavissa . Aikoinaan KEF Reference 103/3-kaiuttimille suunniteltu. 040-7399105, seppo_laukkanen@pp.inet.fi high end Sublosion X8 Satellion L3.5 Sarjan hinta 1349 ? Innovatiivinen 2.1 sarja, missä Hybrid Audion 3,5-tuuman laajakaistasatelliitit ja 8-tuumainen 175 W aktiivisubwoofer. Hinta: 2590 ? KAIUTTIMET KAIUTINJALUSTAT LAITETELINEET Suomalaista laadukasta käsityönä tehtyä kotihifiä hyvää ääntä arvostavalle. Kaiuttimet myös mittatilaustyönä. www.solaudio.fi OCTAVA.fi SOUNDEXPLOSION Sublosion 12C www.sirosrustica.fi - info@sirosrustica.fi - Puh. hifimarkkinat Myydään Audio Pro Evidence E.3, 2 kpl ja keskikaiutin E.4. Vahvistin: 800 W. Audio Tekne . Hinta: 700 . 044-5533045, jari.marttila@pp1.inet.fi ?Erinomaisen napakka toisto? ?Katoaa stereokuvaan? ?Ällistyttävän tukeva rakenne? ?Muokattavissa tilauksesta omiin tarpeisiin? B&W 805 -kaiuttimet (ruusupuu, tummat). Avoinna Ma-Pe 10?17.30, La 10?14 SALO: Turuntie 26 . 30100 FORSSA 03-4355 150 . Miell. KOTITEATTERI . Gemme . Clayton . Avoinna Ma-Pe 10?17.30, La 10?14 81 11.53. Voin noutaa kauempaakin. P. Mitat (lxkxs): 43,3 x 83,8 x 44,2 cm . Omega 16.4.2012 Wine Audio . 0500-789 692 tai 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 Hämeenlinna 449,- ? ? ? ? ? 7.2 vahvistin, 7x150W 6 x HDMI, USB-liitäntä Internetradio Langaton LAN-sovitin (AS-WL300) Musta tai hopea Katso tarkemmat tiedot verkkokaupastamme: www.hifikulma.fi FORSSA: Kartanonkatu 18 . Reimyo... SoundFactor_Shelter_90x28mm.indd 1 Red www.starsandstripes.fi P . Elementit: 12. Nola . Audio Epilog . Hyvässä kunnossa ja vähän käytetty. Mukaan Spektral alumiini/lasi jalustat, siistit ja tyylikkäät. Coincident DH Labs . Massa: 56 kg KEF Kube bassokorjain. 1145 euroa Shelter 901 II, MC-, svh. passiivi . John Blue Audio . Kotiteatterikaiuttimet,virh eettömät. Kuvia pyynnöstä sähköpostiin. KR Audio . nouto. Ja kauppa käy vilkkaana. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA www.tlaudio.fi P. 2080 euroa Rautatienkatu 22, 33100 Tampere +358 40 760 1247 info@soundfactor.fi Acoustic Zen . 040 8397 813 t aisu ratk ! x i r Mat ityksiin van Octa iin tai yr kot Legendaariset japanilaiset äänirasiat Sound Factorista: Shelter 201, MM-, svh. 24240 SALO 02-733 8888 . aktiivi + 12. Hinta: 120 ? (Jyväskylä) P. 850 euroa Shelter 501 II, MC-, svh
tulossa Hifimaailma 3/2013 ilmestyy 12.4. Wilson Benesch Vertex Näyttävästi muotoiltu hiilikuitukaiutin. Ryhmätestissä Kolmen tonnin projektorit Tietoa ja taitoa:: Vinyylisoittimen mekaaninen takaisinkytkentä. Miten rakenteissa etenevä tärinä vaikuttaa ääneen? Suorituskykyiset Blu-ray -soittimet Kompaktit aktiivi kaiuttimet Tilaa Hifimaailma helposti netistä: www.hifimaailma.fi 82
2000 Ansi lumenia valotehoa jopa 8000h lamppukestolla! HD25 tarjoaa räjähtävää 2D ja 3D kuvanlaatua, ja tarkat värisävyt kaikista kuvalähteistäsi niin elokuvia, pelejä kuin TV-lähetyksiä katsoessa. Mahtava kuvanlaatu muodostuu referenssitason TI Dark Chip 3 piiriä käyttäen. Upea kuva paketista, mutta harrastajalle tarjolla myös kattavat värisäädöt! Uusi Optoma HD25 - hinta vain 1049? Lisätiedot ja jälleenmyyjät: www.highendstudio.fi info@highendstudio.fi puh. Marti 6 414881 873440 MARTINLO 12 PAL.VKO 2012-43 UUSI. Maailman ensimmäinen ääntä etsivät musiikin y jo varhain, että paras ko dynaamisen bassoleme parhaat ominaisuudet li tahansa musiikkia. 09-4553685. . ..HINTALUOKKANSA REFERENSSI! OPTOMA HD2 5 Miksi Optoma DLP-projektori? - Luonnollisin ja kontrastikkain elokuvateatterin kuvanlaatu Ei pölysuodattimien ja pölyongelmien kanssa sähläämistä Värit pysyvät muuttumattomana kovassakin käytössä Optoma DLP on varma ja huippulaatuinen valinta! 3D FULL HD videoprojektori Saammeko esitellä - moninkertaisen HD33 testivoittajan pikkuveli! Optoma HD25 on videoprojektoreiden ykkösvalinta