Hifimaailma 2/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

H IF IM A A IL M A | 02|2020 11,90 € KOTIMAINEN KOAKSIAALI GENELEC 8361A SAM -KAIUTIN AUDIOVECTOR R1 ARRETÉ KAIUTINREFERENSSI JALUSTALLA | SAMI SINIMERI MÄÄRÄTIETOINEN HIFIHARRASTAJA EDULLISET VERKKOSOITTIMET VERTAILUSSA VERKOTTUVAT INTEGROIDUT VAHVISTIMET | ATOLL SDA 200 SIGNATURE – DENON PMA-150H – HEGEL H390 SUOMALAINEN STAATTI HYPOSTATIC VERUS -KAIUTIN HIGHENDIÄ LAHDEN TAKAA HIGH END MÄSSAN TUKHOLMA
akbusiness.fi. H E L S I N K I • O U L U • T A M P E R E TOTEUTAMME PARHAAT AV-RATKAISUT YRITYKSILLE JA JULKISIIN TILOIHIN. MAAILMAN PARHAAT SB-2000 Pro PB-2000 Pro PC-2000 Pro SVS 2000 Pro -sarja nostaa kotisubbarien suorituskyvyn uudelle tasolle
/asiakaspalvelu 14. Hintaluokka 1 000 – 4 000 euroa on kaikista kiinnostavin. Hi maailma kuuluu EISAn hi ja kotiteatteriäänentoistopaneeliin. Tätä kirjoittaessa ensimmäinen satsi kaiuttimia on juuri mittapenkissä, ja kunhan ikäviltä yllätyksiltä vältytään, paMAURI ERONEN | PÄÄTOIMITTAJA ILOISIA UUTISIA! laamme seuraavassa numerossa taas ruotuun kolmen perusteellisen kaiutintestin voimin. Mittausnälkävuodet ovat pian viimein ohi, sillä Aallon Otaniemessä sijaitsevan akustiikan laboratorion ja kaiuttomien huoneiden pitkittynyt remontti on valmistunut. Mittaukset ovat melkein kaikille lukijoillemme arvokasta sisältöä. Yksi kaiuttimista on onnellisesti Suomeen saatu mini-maggie eli Magnepan LRS, kaikkien aikojen pienin Magneplanar-kaiutin, jonka piti aluksi tulla myyntiin vain Yhdysvaltojen markkinoille. Tarkkasilmäisimmät näkevät jo seuraavalta aukeamalta, että tässä numerossa lehden ulkoasua on päivitetty ilmavammaksi ja selkeämmäksi. Myös kaiutintestien ystäville on hyviä uutisia. Voimme olla onnekkaita siitä, että Suomessa on maailmanlaajuisellakin mittapuulla suuri kaiuton huone, jolla vapaakenttävaste voidaan mitata myös melko matalilla taajuuksilla.. Kesän numerossa taas laitetaan parin tonnin jalustakaiuttimet testipenkkiin – tuotekategoria ja hintaluokka, josta kyselyn perusteella ollaan eniten kiinnostuneita. PÄÄKIRJOITUS KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia. /tilaa PÄÄTOIMITTAJA Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. Lisäksi verkkosoittimet kiinnostavat nykyään paljon cd-soittimia enemmän. Toivomme, että kiinnostavat asiat löytyvät nyt entistä helpommin. Vahvistimien ja verkkosoittimien ystäville tämä numero onkin paikallaan, sillä kolmen striimaavan vahvistimen lisäksi vertailussa on viisi kohtuuhintaista verkkosoitinta. Kävimme tutustumassa Aallon uusiin tiloihin, joista seuraavassa numerossa on luettavissa raportti ja taustaa siitä, miten mittauksia tehdään. Vastaukset eivät oikeastaan yllättäneet, sillä valtaosa haluaa kaiutinja vahvistintestejä. www.hi maailma. Kuten moni on huomannut, emme ole valitettavasti viime aikoina kyenneet tarjoamaan kolmannen osapuolen luotettavia kaiutinmittauksia, vaan ne on jouduttu tekemään kuunteluhuoneessamme. www.eisa.eu” T eetimme alkuvuodesta tilaajillemme kohdistetun kyselyn, jossa kartoitimme, minkälaisista jutuista lukijamme pitävät. Aikakauslehtien liiton jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.hi maailma. ULKOASU Antti Pihlajaniemi AVUSTAJAT Jussi Arvio | Jaakko Eräpuu | Matti Hermunen | Heikki Kivelä | Matti Komulainen | Mikael Nederström | Kari Nevalainen JULKAISUJOHTAJA Laura Luoma KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki KULUTTAJAMYYNTI Riitta Elovaara PAINOPAIKKA Kroonpress AS ISSN 1796 6507 ASIAKASPALVELU www.fokusmedia. vuosikerta, 8 numeroa vuodessa Hi maailma on arvostetun Expert Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Viimeksi julkaisimme Aalto-yliopiston korvaamattomia mittauksia Hi maailmassa puolitoista vuotta sitten, kun testasimme Esa Meriläisen virtaohjauskaiuttimen numerossa 6/2018
VERTAILU 22 VERKKOSOITTIMET 300–600 € Striimaus eli suoratoisto verkosta on nykyään ylivoimaisesti suosituin tapa kuunnella musiikkia. 54 AUDIOVECTOR R1 ARRETÉ -KAIUTTIMET Tanskalaisvalmistajan jalustakaiuttimien huippumalli tuo referenssin piirteitä suomalaiseen olohuoneeseen. Testasimme viisi edullista verkkosoitinta, jotka hanskaavat niin Spotifyn, Tidalin kuin tiedostojenkin toiston. 40 ATOLL SDA200 SIGNATURE -INTEGROITU VAHVISTIN Atollin SDA200 Signature yhdistää samoihin kuoriin ranskalaisvalmistajan IN200 Signature -integroidun ja ST200 Signature -dac-striimerin. 60 HEGEL H390 -INTEGROITU VAHVISTIN Norjalaisvalmistajan H590-huippumallista tekniikkaa lainaava Hegel H390 on tehokas ja ääneltään läpinäkyvä integroitu vahvistin verkkotoisto-ominaisuuksilla. Monipuolisesti musiikkia verkosta toistava integroitu vieläkin tiukemmin. HIGHEND 44 HERMUSET: GENELEC 8361A SAM -KAIUTTIMET Koaksiaalisella eli samankeskisellä rakenteella saavutetut edut ovat tunnettuja. Sisarmalli Verus tarjoaa samaa tekniikkaa huomattavasti edullisemmin. VAKIOT 03 PÄÄKIRJOITUS 06 TUOTEUUTISET 53 KOLUMNI 58 TALLENTEET 64 LEVYVALIOT 67 TULOSSA SISÄLTÖ RAPORTTI 16 HIGH END MÄSSAN, 8.–9.2.2020 TUKHOLMA Päärautatieaseman läheisyydessä tuttuun tapaan järjestetyt hifimessut tarjosivat hyvää ääntä etenkin ympärisäteilevistä kaiuttimista. 50 SILLÄ KORVALLA: ABSOLUTE DIMENSION HYPOSTATIC VERUS -KAIUTTIMET Ikaalislainen valmistaja esitteli ensimmäisen kaiuttimensa, Hypostatic Indigenumin, viime vuonna. 60 22 50 HAASTATTELU 36 HIFIHARRASTAJA SAMI SINIMERI Lietolainen Sami Sinimeri on oppinut paljon äänentoistosta lyhyessä ajassa itse tekemällä.. TESTI 10 DENON PMA-150H -INTEGROITU VAHVISTIN Stereovahvistin pitää edelleen pintansa äänentoistolaitteiston keskuksena. Malli 8361A on suomalaisvalmistajan The Ones -sarjan lippulaiva
Mukana on värikäs Quadrex-vaahtokumisuoja, ja viilu on aitoa pähkinäpuuta. Diskanttitoistoon on valittu Focalin aluminiini–magnesium-TNF-elementti. Jakotaajuus on 2,5 kilohertsiä, reeksiaukot ovat edessä, ja diskantin tasonsäädölle on L-pad. Kaiuttimen tarkemmat hintaja saatavuustiedot eivät tätä kirjoittaessa olleet vielä selvillä. Kaikkien uusien kaiuttimien kartiomateriaali on Focalin omaa Slate-komposiittikuitua, jonka vaimennus-, jäykkyysja keveysominaisuudet ovat hyvät. Kaiuttimessa on 8-tuumainen paperikartioinen bassokeskiääninen L100:n 12-tuumaisen sijaan. Chora Center maksaa 499 euroa kappale, Chora Surround 799 euroa parilta, Chora 826-D 1 790 euroa parilta ja Sub 600P 899 euroa kappale. L82 Classic näyttää yhtä 1970-lukulaiselta kuin kookkaampi sisaruksensa. Valinnaisen jalustan kanssa tuleva Chora Center puolestaan toistaa puheäänet ja dialogit poikkeuksellisella selkeydellä ja tarkkuudella, ja helposti sijoitettava Chora Surround on ihanteellinen kaiutin takatai sivukanavien toistamiseksi, valmistaja lupaa. Parina viime vuonna on kohistu paljon JBL:n klassikkokaiutin L100:sta, josta valmistaja lanseerasi vuonna 2018 retroversion nimellä L100 Classic. Ensimmäistä kertaa Focal on sisällyttänyt kaiuttimeensa Dolby Atmos -teknologian vaatiman elementin kaiuttimen kansilevyyn. Toiset ovat pitäneet siitä suunnattomasti, toiset vähemmän. Valmistaja lanseerasi jo viime vuonna kolme edullista Chora-kaiutinta, ja nyt se kertoo lisänneensä sarjaan uusia malleja kotiteatteriäänen ystäville. Kokonaisuutta täydentää myös uusi 600-wattinen Sub 600P -subwoofer poly ex-kartiolla. Ranskassa valmistetut Chora 826-D-, Chora Centerja Chora Surround -kaiuttimet tuovatkin Focalin mukaan uutta tekniikkaa ja suorituskykyä kotiteatterikäyttöön edulliseen hintaan. Uudet Chorat ovat saatavana mustana sekä vaalealla ja tummalla puulla viimeisteltynä ja Sub 600P mustana. Suuntaimella varustettu tuumainen titaanidiskantti on molemmissa sama. KLASSIKKO KIRJAHYLLYYN HINTALUOKKA NOIN 2 500 € / PARI LISÄTIEDOT JBLSYNTHESIS.COM & SONUS.FI. FOCAL LAAJENTAA CHORA-SARJAANSA HINTA 499–1 790 € LISÄTIEDOT FOCAL.COM & KRUUNURADIO.FI L82 Classic näyttää yhtä 1970-lukulaiselta kuin kookkaampi sisaruksensa. Chora 826-D on valikoiman uusi referenssikaiutin. Impedanssiksi ilmoitetaan kuusi ohmia ja herkkyydeksi 88 desibeliä, ja vaste ulottuu 44 hertsistä 40 kilohertsiin (-6 desibeliä). Tuloksena sanotaan olevan erittäin realistinen 3d-äänimaailma. Focal on täydentänyt Chora-sarjaansa kolmella uudella kaiutinmallilla. Nyt on vuorossa JBL L82 ja sen uusvanha kopio L82 Classic. Kyse on samantyyppisestä kaiuttimesta kuin kolmiteinen L100 Classic, mutta L82 Classic on pienempi ja rakenteeltaan kaksitie. Elementti suuntaa ääntä huolellisesti lasketussa kulmassa kattoa kohden, josta äänisignaali heijastuu sopivasti kuuntelupisteeseen. Mukana on värikäs Quadrex-vaahtokumisuoja (värivaihtoehdot musta, oranssi, sininen), ja viilu on aitoa pähkinäpuuta
Äänenvaimennin on kokonaan analoginen kuten myös XBass-bassosäätö. Lähtöjä on kaksi: 3,5 millimetrin plugi ja Pentaconn 4,4 millimetriä. HIP-DAC TASKUUN JA MENOKSI! HINTALUOKKA NOIN 15 000 € LISÄTIEDOT PEARAUDIO-ANALOGUE.COM & AUDIOSHOP.FI HINTA 169 € LISÄTIEDOT IFI-AUDIO.COM & TUR-PEX.COM Pear Odar on kehitetty valmistajan palkitun Kid Thomas -soittimen pohjalta ja suunnattu vain parasta haluaville.. TUOTEUUTISET 07 Pear Odar on kehitetty valmistajan palkitun Kid Thomas -soittimen pohjalta ja suunnattu vain parasta haluaville. Signaalitiellä on iFin erikoisvalmisteiset OV-op-ampit, keraamiset TDK C0G Class 1 -kondensaattorit ja Texas Instrumentsin hiljainen virtalähde. Useasta eri metallista valmistettu massiivinen laakeri on suunniteltu erityisesti tätä painavaa levylautasta varten pienimmän madollisen kitkan synnyttämiseksi. Äärimmäisen alhaisen vääntömomentin moottori vähentää värähtelyjen siirtymistä moottorista lautaseen, jolloin tuloksena on parempi dynamiikka, kertoo valmistaja. UUSI LIPPULAIVASOITIN PEAR AUDIOLTA Brittimerkki iFi täydensi laajaa kannettavien dac– kuulokevahvistimiensa valikoimaa trendikkään sinisellä Hip-dacilla. Odarissa on kaksi äänivarren alustaa, joista molempiin voi asentaa 12 tuuman äänivarren. Vahvistuksen tasolle on kaksi valintaa etulevyn painikkeesta. Lisäksi Pear kehuu soittimen musikaalisuutta, valtavaa äänikuvaa sekä äänen soljuvuutta ja ajoitusta. Jokainen Odar toimitetaan referenssitason virtalähteellä ja erityisellä laitealustalla. Soitin toimitetaan uudella 12 tuuman Cornet 3 -varrella Wire World -kaapeloinnilla, massiivisella moottorikotelolla, kookkaalla 14 tuuman levylautasella ja massiivipuusta valmistetulla plintillä sekä erillisellä virtalähteellä. Äänen sanotaan olevan vivahteikas, selkeä, dynaaminen ja soljuva. Kuulokevahvistimen nimellisteho on 400 milliwattia, ja riippuen kiinnitettyjen kuulokkeiden impedanssista se pystyy tuottamaan yli 700 milliwattia balansoidusta ulostulosta. Kyseessä on tyylikäs 102 x 70 x 14 millimetrin on-the-go -dac–kuulokevahvistin, jonka pointti on – kuten yleensä tämäntyyppisissä laitteissa – korvata älypuhelimien, tablettilaitteiden ja tietokoneiden heikompilaatuinen da-muunnin paremmalla ja tarjota samalla tasokkaampi vahvistin kuulokkeille. Seuraavaksi signaali luovutetaan Burr-Brownin dac-sirulle, joka tunnistaa signaalin tyypin. Suuren levylautasen inertia on korkea, mikä valmistajan mukaan johtaa tarkempaan kierrosnopeuden vakauteen. Hip-dacin asynkronista usb-tuloa kontrolloi xmos-siru mqa-kodekilla, ja datavirta putsataan jitteristä valmistajan omalla GMT Femto -kellolla. Odarin Euroopan-saatavuus ja tarkempi hinta eivät tätä kirjoitettaessa ole vielä tarkentuneet. Burr-Brown määrittelee erilliset dekoodauspolut pcm-formaatille 32 bitin ja 384 kilohertsin resoluutiolla, ja myös dsd (64–256) toimii. Hip-dacin 2 200 milliampeeritunnin akku kestää 8–12 tuntia riippuen äänenvoimakkuudesta. Vahvistinpiirin balansoitu kytkentä vähentää kohinaa. Hip-dac on juuri tullut myyntiin Suomessa
Erityisen kaiuttimesta tekee se, että siinä on kaksi keskiääni–diskanttiosaa, jotka suuntaavat ääntä 15 asteen kulmassa ulospäin. Sisääntuleva data ylösnäytteistetään ja uudelleenkellotetaan. 08 Musical Fidelityn M8xi on integroitu vahvistin da-muuntimella, esivahvistimella ja kahdella monopäätteellä yhdessä kotelossa. Tehoja vahvistin tuottaa 550 wattia kahdeksaan ohmiin. Tuloaste toimii a-luokassa kuten myös ajuri. Legend L800:n odotetaan saapuvan Euroopan-markkinoille pian, ja samalla selvinnee myös kaiutinparin tarkempi hinta. Optinen tulo tukee 24 bitin ja 96 kilohertsin resoluutiota ja asynkroninen usb 24 bitin ja 192 kilohertsin resoluutiota. Kyseessä on puhtaasti akustinen tapa lisätä stereoerottelua ja luoda laajempi, ikään kuin binauraalinen stereovaikutelma. Molemmille kanaville on oma virtalähteensä muun muassa ylikuulumisen minimoimiseksi. Monopääterakenne on valittu valmistajan mukaan siksi, että uusi vahvistin ajaisi mitä tahansa markkinoilla olevaa kaiutinta kunnialla. Viittä digitaalituloa vastassa on Texas Instrumentin PCM5242-dac-lastu. Uuden tulemisen kunniaksi Polk Audio lanseerasi äskettäin 50 kilogrammaa painavan paraatikaiuttimen Legend L800:n. Otolle on oma virtalähde, joka syöttää kohinattomia operaatiovahvistimia. MUSICAL FIDELITYLTÄ UUSI SUPER-INTEGROITU HINTA 5 990 € LISÄTIEDOT MUSICALFIDELITY.COM & AUDELEC.FI Retromuoti jyllää, ja vuonna 1972 perustettu mutta 2006 ulosostettu amerikkalainen kaiutinja hifielektroniikkavalmistaja Polk Audio on kartalla trendeistä. Tekniikan nimi oli aluperin SDA (Stereo Dimensional Array), mutta sitä on kehitetty edelleen, ja nyt nimi SDA-Pro. Polk tunnetaan erityisesti hyvän hinta– laatusuhteen kaiuttimistaan. Kummassakin pääteasteessa on 12 bipolaaritransistoria ja vain vähän takaisinkytkentää. AMERIKAN KLASSIKKOVALMISTAJA YLLÄTTÄÄ BINAURAALISELLA KAIUTTIMELLA HINTALUOKKA NOIN 6 000 € / PARI LISÄTIEDOT FI.POLKAUDIO.COM & SIMEX.FI Monopääterakenne on valittu valmistajan mukaan siksi, että uusi vahvistin ajaisi mitä tahansa markkinoilla olevaa kaiutinta kunnialla.. Alumiinikoteloinen, mustana ja hopeana saatava M8xi on tullut juuri myyntiin Suomessa. Syöttämällä kanavia ristikkäin siten, että vastaavat ulko-osat saavat vastakkaisen kanavan äänen eri vaiheesta, kaiutin kykenee vähentämään oikeaan korvaan kantautuvan vasemman kanavan ääntä ja päinvastoin. Ht-tulo mahdollistaa voimakkuudensäädön av-prosessorin kautta samalla kun MuFi hoitaa signaalivahvistuksen. Kaiuttimen pohjassa on kaksi 10-tuumaista bassoäänistä, jotka ampuvat ääntä alaspäin akustisesti läpinäkyväksi suunnitellusta aukosta, joka helpottaa kaiuttimen sijoittamista huoneessa takaseinän lähelle
/tilaa ABS_230x297.indd 1 4.3.2020 10.30.39. Valitse paras. Älä tyydy keskitasoiseen. Saksan suurimman autolehden tekijät ovat yllättäen suomalaisia. Tilaa omasi nyt autobild.. Auto Bild on Suomen pätevin autolehti, josta löydät uusimmat autot, kattavimmat testit ja paljon tietoa päätöksenteon tueksi. Mitä saadaan, kun yhdistetään maailman suurimman autolehden resurssit ja Suomen osaavimmat autoalan toimittajat
DENON TAAS OSOITTAA PMA150HMALLILLAAN, ETTÄ KATEGORIAA VOI UUDISTAA KEKSIMÄTTÄ PYÖRÄÄ UUDESTAAN. ASKELEEN NYKYAIKAISEMPI TESTI | DENON PMA-150H -INTEGROITU VAHVISTIN PERINTEINEN INTEGROITU VAHVISTIN PITÄÄ EDELLEEN PINTANSA HYVÄN STEREO KOKOONPANON KESKUKSENA. TEKSTI HEIKKI KIVELÄ | KUVAT VALMISTAJA JA MAURI ERONEN | MITTAUKSET MAURI ERONEN 10
JOTAIN UUTTA, JOTAIN VANHAA PMA-150H:ta ensi kertaa silmäillessä laite vaikutti yllättävän tutulta. Syy tälle selvisi muistelemalla parin vuoden takaista (Hifimaailma 1/18) integroitujen vahvistimien vertailua, jossa yksi osallistujista oli Denonin malli DRA-100. Se ei kuitenkaan tapahdu käytettävyyden kustannuksella, mistä osoituksena on esimerkiksi hyvin luettava kolmirivinen oled-näyttö. Tietyssä mielessä 1 299 euron hintaisen PMA-150H:n kohdalla ominaisuuksia on paitsi rajattu myös keskitetty, mikä tekee lopputuloksesta tasapainoisen – omine puutteineenkin. kuitenkin toteutettu kaikkia osa-alueita tarkastellen vakuuttavasti, mikä toisaalta myös osaltaan asettaa mallin tiukasti omaan tuotekategoriaansa. Lähinnä niin, ettei kaikkien tarvitse noudattaa klassista kantti kertaa kantti -designia hillityllä näytöllä ja ohjainpainikerivillä. Tuore Denon PMA-150H on kategoriassaan tarkasteltuna niin toiminnoiltaan, käytettävyydeltään, ääneltään kuten myös ulkonäöltään virkistävä testituttavuus. Vaikka koneessa ei ole varsinaisesti mitään mullistavia ominaisuuksia, kokonaisuus on Denon PMA-150H erottuu joukosta poikkeuksellisen tyylikkäällä ulkonäöllään. Lähemmässä tarkastelussa käy ilmi, että tuore PMA-150H on ulkoisesti melko lailla identtinen DRA-100:n kanssa O lemme käsitelleet integroituja stereovahvistimia muun muassa viime vuoden numerossa 5/19, jolloin tarkastelussa oli yhdeksän 700–900 euron mallia. Jo niiden kohdalla näkyi, että perinteisemmille toteutuksille löytyy vaihtoehtoja. TESTI 11. Keskeisintähän luonnollisesti on, että laite suoriutuu tehtävästään mahdollisimman jouhevasti
Paperilla leveyttä on 280 millimetriä ja syvyyttä 337 millimetriä, ja korkeuden puolestaan ratkaisee se, miten takapaneeliin ruuvattavat langattomien yhteyksien antennit suuntaa: ne tuovat pystyasennossa itse laitteen kotelon 104 millimetrin korkeuden päälle 60 millimetriä ekstraa. Muista liitännöistä lähinnä rca-stereosekä optisten toslink-tulojen kohdalla tilaa on jälleen rajoitetummin, mutta peruskaapeleiden kohdalla ahtausongelmia tuskin ilmenee. Tämän jälkeen laite käynnistyi automaattisesti ja tarjosi ensimmäisenä Ohjauksen suhteen valinnanvara ulottuu laitteen hipaisupainikkeista käteen käypään kaukosäätimeen tai Denon HEOS-sovellukseen. Takapaneelissa puolestaan näkymä on perinteikkäämpi. PMA-150H:n strategisista mitoista sen verran, että vahvistin on subjektiivisesti silmäillen kenties himpun suurempi kuin mitä numerot antavat olettaa. Vahvistimen sivut ovat kiiltäväpintaista mustaa muovia ja kansi pehmeää alumiinia. NETTIRADION, SPOTIFY CONNECTIN JA BLUETOOTHIN LISÄKSI TARJOLLA ON DLNA-TOISTO. Laiteohjelmiston päivitys oli ensikäynnistyksellä tarjolla saman tien, ja sen kesto latauksineen ja asennuksineen oli noin kahdeksan minuuttia langattomalla verkkoyhteydellä. Mekaanisten painikkeiden puute (pois lukien virtapainike) tekee etulevystä siistin, mikä ilahduttanee etenkin sisustuksellisempaa silmää. Yleisellä tasolla vahvistimen takapaneelista jäi hiukan sellainen kuva, ettei liittimillä ole tietoisesti tavoiteltu erityistä premium-tasoa, vaan ne ovat lähinnä perustoimivaa sorttia. Etupaneelissa vasemmalla erottuu virtakytkin, laitteen toinen usb-liitin sekä kuulokelähtö ja oikealla äänenvoimakkuuden kiertosäädin. Virrat kytkettäessä paneeliin syttyy kirkas ja helposti parinkin metrin päästä luettava kolmirivinen oled-näyttö sekä sen vasemmalle puolelle hipaisutekniikalla toimivat ohjauskytkimet. Siinä lähinnä valitaan käytettävä kieli (joihin suomi ei lukeudu), verkkoyhteys ja muut asetukset, muun muassa aikavyöhyke. 12. Ja mikäs siinä, sillä molempien design on kieltämättä osunut sarjassaan nappiin. Mutta tälläkään saralla mikään ei varsinaisesti muodosta ongelmaa. VERKOILLE HETI KÄTTELYSSÄ Ulkonäön ohella PMA-150H:n merkittävin osoitus nykyaikaisuudesta on laitteen verkko-ominaisuudet, jotka käyvät ilmi jo käyttöönottovaiheessa. mittoja myöten. Liitinrivistöjä ei varsinaisesti voi sanoa ahtaaksi, mutta ylimääräistä tilaa ei kieltämättä ole liikaa. Olipa PMA-150H:n asennuspaikka sitten avoin tai upotettuna laitehyllyyn, katseita se joka tapauksessa kestää hienosti – eikä vahvistin juuri tuntunut kuumenevan tuntienkaan käytössä. Sama luonnehdinta pätee myös vahvistimen äänenvoimakkuuden kiertosäätimeen, joka kyllä toimii, mutta sen muovinen liike on aavistuksen ontto. Kaikilla perus käyttö hoituu mutkattomasti. Osittain ahdas tuntuma erottuu myös hiukan muovisen oloisten kaiutinliittimen naparuuveissa, jotka eivät järin paksua kaapelia tunnu hyväksyvän. Mutta koska banaaniliittimetkin käyvät, ei ongelma ole merkittävä. PMA-150H TARJOAA HYVÄT LÄHTÖKOHDAT VERKKOPOHJAISEEN MUSIIKIN TOISTOON MONISTA ERI LÄHTEISTÄ LANGALLA JA LANGATTOMASTI. Tämän taustalla piilee nykyaikainen ja tehokas 70-wattinen d-luokan vahvistintoteutus, jonka ansiota on myös laitteen hillitty 5,6 kilogramman massa. Kun keskeiset kaapelit on saatu kytkettyä ja virran napsauttaa päälle, PMA-150H käynnistää heti ohjatun käyttöönoton. Ilahduttavasti PMA-150H:ssa on myös fm-viritin ja sille myyntipakkauksen mukana tuleva 75 ohmin antenni, jonka liitin oli kuitenkin hiukan ronkeli kiinnittymään paikalleen
Neljällä ohmilla tilanne paranee. Häiriöetäisyys on digitaaliotolla erinomainen, joten taustasuhinoita ei kuulu edes herkillä kaiuttimilla. Lineaarisuus ja jitter ovat tietokoneen usb-liitännästä aavistuksen paremmat kuin optisella digitaaliotolla, mutta da-muunnin toimii kaikilla lähteillä kiitettävästi. TESTI 13. Taajuusvaste kaiutinlähdöistä analogisella linjatulolla kahdeksan ohmin kuormaan (musta) ja Aurelia Magenta -kaiuttimilla (punainen), digitaaliotolla 44,1 kilohertsin signaalilla kahdeksan ohmin kuormaan (sininen). Jitter kaiutinlähdöstä optisella digitaaliotolla. Myös korkeahko antoimpedanssi ylätaajuuksilla voi aiheuttaa diskanttiin korostusta joillakin kaiuttimilla. Joillakin kaiuttimilla maksimiteho voi jäädä alhaiseksi, joten yhteensopivuus kannattaa kokeilla. MITTAUSTULOKSET ANTOTEHO KAHDEKSAAN ohmiin ja jyrkkään vaihekulmaan aiheuttaa yllättäviä ongelmia Denonille. Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri kaiutinlähdöistä analogiotolla (1 W @ 8 Ohm). Harmonisen särön määrä kaiutinlähdöistä alenevalla digitaalisella tallennustasolla (0...–120 dB). Muut mittaustulokset ovat moitteettomia, ja Denon tarjoaa häiriötöntä ja särötöntä ääntä. Digitaalioton impulssivaste kaiutinlähdöistä mitattuna. Hetkellinen teho, 8/4/2 Ohm 30/73/133 W Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti 3,9/31 W -1/10 W @ 8 Ohm 31/50 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat digitaalinen vaihtelevat portaat Kaiutinlähtö, analogiotto (2,0 V) Yliohjaustaso thd@1 kHz >0,1 % 2,9 V Häiriöetäisyys A-paino, 20 Hz – 20 kHz 95 dB Pohjakohina 1–10 kHz -110 dBV Harmoninen särö 20 Hz/1 kHz, 1 W <0,001/0,001 % Intermodulaatiosärö 1 W, 2nd/3rd <0,001/0,001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 81/55 dB Kanavatasapaino, 0,01/1 W 0,0/0,0 dB Ylärajataajuus, -3 dB 44 kHz Kaiutinlähtö, digiotto, 16 bit/44,1 kHz Häiriöetäisyys, A-paino 99 dB Harmoninen särö 20 Hz/1 kHz, 1 W <0,001/<0,001 % Intermodulaatiosärö 1 W, 2nd/3rd <0,001/<0,001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 103/77 dB Kanavatasapaino, 1 W 0,0 dB Lineaarisuus optinen, 16/24 bit -90/-95 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz, coax 119 ps Ylärajataajuus -3 dB, 192 kHz signaali 64 kHz Antoteho eri impedansseihin ja vaihekulmiin (Powercube)
Jo mainitun nettiradion, Spotify Connectin ja bluetooth 4.2:n lisäksi tarjolla on esimerkiksi dlna-toisto yhteensopivista verkkolähteistä niin hävikillisenä kuin hävikittömänäkin. Laitteen da-muunnin kertoo maksimiresoluutiokseen pcm-puolella 384 kilohertsiä ja 32 bittiä ja dsd:n kohdalla 11,2 megahertsiä, mutta nämä lukemat saavutetaan vain käyttämällä asynkronista usb-dac-ominaisuutta tietokoneen kanssa. Tämä saattaa toki mennä myös verkkoyhteyden piikkiin, joten syyttävää sormea ei voi suoraan osoittaa Denoniin. 14. Vastaavasti digiottopuolella joku saattaisi kaivata nykyään yleistyvää hdmi-liitäntää televisiolle, vaikkakin tv:n yhdistäminen onnistuu kyllä optisesti ja vahvistimen voi määritellä aktivoitumaan sen havaitessa tulosignaalin televisiosta sekä tottelemaan tv:n kaukosäädintä. Radiopuolella testasimme toki myös perinteisemmän fm-virittimen (itse asiassa PMA150H tarjoaa myös dab-ominaisuuden, mutta se ei ole käytössä Suomessa). Denon HEOS -sovelluksen käyttö oli alkumetreiltä lähtien sen verran yksinkertaista, että valmistaja ansaitsee tässä yhteydessä kiitosmaininnan mutkattoman kokonaisuuden tarjoamisesta. Se toimi paksuseinäisessä kerrostaloasunnossa Helsingissä suorastaan hämmästyttävän hyvin ja häiriöttömästi jopa ilman antennikaapelin virittelyä. medialähteenä nettiradiota, jonka local-järjestysperuste tarjosi kuultavaksi käytännössä kaikki kotimaiset radiokanavat. Nas-levyiltä tai usb-massamuistista toistettaessa tuki jää valmistajan mukaan 192/24-tasoon tai dsd5.6:een. Toisaalta taas, jos kaukosäädin ei satu olemaan lähellä, ohjainsovelluksella voi valita myös muun muassa vahvistimen oton ja määritellä muita asetuksia. Toki sillä erotuksella, että esimerkiksi suoratoistopalveluiden sisältöjen selaaminen suoraan älylaitteesta on huomattavasti luontevampaa, vaikka toistoa voikin ohjata suoraan vahvistimen omalla kaukosäätimellä. Pääosa kuunteluista suoritettiin tavanomaisessa olohuoneessa jo hiukan ikääntyneillä mutta hyvin soivilla Infinity Delta 30 -lattiakaiuttimilla, jotka kieltämättä hyötyivät PMA-150H:n kirkkaahkosta yläpäätoistosta. Analogisia ottoja PMA-150H:ssa on kaksi kappaletta rca-muodossa. Verkkopuolelle palattaessa otimme käyttöön Denonin HEOS-ohjainsovelluksen, joka käytännössä toimii asetusten määrittelyn jälkeen lähinnä kaukosäätimen jatkeena. Soittonäkymä (keskellä) puolestaan on niin ikään simppeli. Suoritimme pääosan kuunteluista Source Direct -tilassa ilman äänensävyn säätöjä, ja Denon HEOS-sovellus ohjaa PMA-150H:ta kaukosäätimen tavoin yksinkertaisen toimivasti. Verkkoyhteyden ja sen kautta tapahtuvan ohjauksen kohdalla oli lähellä tulla harvinaiset täydet pisteet virheettömästä toiminnasta, mutta aivan testin loppumetreillä ladattavaksi tulleen uuden ohjelmistopäivityksen ja sen asentamisen jälkeen yhteys alkoi sakkaamaan siinä määrin, että laite piti käynnistää uudelleen. Peruskäytössä ei tarvitse lähes laisinkaan mennä monimutkaisiin valikon valikon valikko -rakenteisiin tai tulkita epämääräisiä symboleja, vaan kaikki perustoiminnot löytyvät sovelluksen välilehdiltä melkein suoraan. PERUSLÄHTEET JA VÄHÄN PÄÄLLE PMA-150H tarjoaa hyvät lähtökohdat verkkopohjaiseen musiikin toistoon monista eri lähteistä – langalla ja langattomasti. Se osoittautui testissämme toimivan mainiosti erilaisten peruskuulokkeiden kanssa. Subwoofer-lähtö (rca) sen sijaan löytyy, mutta sille ei ole erillisiä säätöjä. Vahvistimessa on myös oma, diskreetti kuulokevahvistin, jonka lähtötaso on säädettävissä kolmella portaalla. Antopuolella taas huomionarvoista on se, ettei laitteessa ole lainkaan linjatasoista stereolähtöä – toisin kuin vaikka aiemmin mainitussa, lähes identtisessä DRA-100:ssa. SKARPPI TOISTOPROFIILI Denon PMA-150H:n äänen koettiin testissä olevan perusteiltaan kunnossa ja helppoa kuultavaa, mutta samalla kahdessa eri kuuntelutilassa kaksin eri kaiuttimin tarkasteltuna se osoitti myös taipumusta hienovaraiseen persoonallisuuteen erityisesti diskanttitoistossa. Siinä missä äänen profiili diskanttipainotuksineen toimi hieman vaihtelevasti musiikilla, esimerkiksi Netflixin ja YLE Areenan pakatun äänen kohdalla jälki oli yllättäen astetta selkeämpää ja helpompaa kuultavaa. Korkearesoluutioformaattien toisto onnistuu siis esimerkiksi verkkokovalevyltä tai suoraan usb-liitännän kautta. Nettiradiokanavien selaus (alhaalla) käy sekin helposti, ja tarjolla on käytännössä kaikki keskeiset kotimaisetkin kanavat. Tämä riittänee nykyään useimmille, mutta riaa-oton puute kieltämättä kismittää ainakin joitain vinyylin ystäviä. Loogisiin välilehtiin jaetut toiminnot mahdollistavat muun muassa äänilähteen valinnan (ylhäällä) langattomista tai langallisista lähteistä
Vääntöä ja meininkiä äänessä kyllä piisaa joka tapauksessa. Toinen pohdinnan paikka on vahvistimen liitäntätarjonta, josta puuttuu muun muassa tulo vinyylisoittimelle sekä linjalähtö. Jos musiikinkuuntelu keskittyy lähinnä verkkopuolelle, tarjoaa PMA-150H kuitenkin laajan ja hienosti toimivan ominaisuuspaletin, joka täyttänee monet tarpeet myös tulevaisuudessa. Kaiutinliittimien naparuuvit ovat pienet, joten paksumpien kaapeleiden päihin kannattaa asentaa banaaniliittimet. ?n PMA-150H:n takapaneeli tarjoaa perusliitännät (paitsi vinyylisoitintulon). ULKONÄKÖ JA DESIGN | TOIMIVAT VERKKO-OMINAISUUDET | YKSINKERTAINEN OHJAINSOVELLUS | HYVÄ FM-VIRITIN | ILMAVA JA KIRKAS ÄÄNI LIITÄNNÄT (VARAUKSIN) | JOILLAIN KAIUTTIMILLA POTENTIAALISESTI DISKANTTIKOROSTEINEN ÄÄNI + DENON PMA-150H Hinta 1 299 € Lisätietoja denon.fi Mitat (lxkxs) 28 x 10,4 x 33,7 cm Paino 5,6 kg Tulot 2x rca, 2x optinen, koaksiaalinen, usb-a & usb-b Lähdöt Kaiutinlähdöt naparuuveilla, sub/pre out, kuulokelähtö Muut liitännät Rj45-verkkoliitäntä, wifi, bluetooth, 75 Ohm antenni, IR Control -lähtö Muuta Kaukosäädin, ohjainsovellus, HEOS-yhteensopivuus, suoratoistopalvelut selkeämmin diskanttipainotus kävi ilmi paremmin akustoidussa kuunteluhuoneessa, jossa kaiuttimina käytössä olivat Aurelian Magenta-jalustamallit. Jälkimmäisellä ratkaisuilla ainakin testikuunteluissamme saavutettiin moitteeton ja miellyttävä ääni molemmilla kaiutinvaihtoehdoilla. Kirkassointisempien kaiuttimien kohdalla taas vaihtoehtoina on lähinnä totutella PMA-150H:n äänelliseen profiiliin tai sitten pudottaa diskantin tasoa sävynsäädöistä yhden pykälän (–2 dB). Siinä missä tummempisävyiset kaiuttimet voivat hyötyä PMA-150H:n energisestä ääniprofiilista, jo valmiiksi diskanttiset mallit taas voivat vaatia hiukan totuttelua. Draivia toistossa kyllä on, mutta se ei ilmene yhtenäisesti koko taajuuskaistalla. TESTI 15. KOMEA JA KIRKASÄÄNINEN DENON PMA-150H on nykyaikaisen kehittynyt integroitu stereovahvistin, joka ansaitsee kiitokset rohkeasta ja tyylikkäästä muotokielestään, hyvistä ja toimintavarmoista verkko-ominaisuuksistaan sekä menevästä ja kirkkaasta äänestään. Toisaalta resoluutiota ja ilmavuutta piisaa, ja siitä taas on takuulla hyötyä hiukan tummempisävyisten kaiuttimien kanssa. Varsinaiseksi ongelmaksi yläpään korostusta ei kuitenkaan voi sanoa, vaan kyseessä on enemmänkin vahvistimen ominaisuus – joka toisaalta myös tarkoittaa sitä, että alempien taajuuksien osuus tuntui jäävän hiukan hillitympään rooliin tietyillä näytteillä. Vahvistimen soveltuvuus juuri omaan käyttöön kannattaa kuitenkin tarkistaa lähinnä kaiuttimien yhteensopivuuden kannalta
16 HIGHENDIÄ HILLITYMMISSÄ MERKEISSÄ RAPORTTI | HIGH END MÄSSAN 2020, 8.–9.2.2020, TUKHOLMA, RUOTSI HIGH END MÄSSAN ELI HEM JÄRJESTETTIIN TUTTUUN TAPAAN HELMIKUUN ALUSSA TUKHOLMAN PÄÄRAUTATIEASEMAN MOLEMMIN PUOLIN. TEKSTI & KUVAT KARI NEVALAINEN 1.. YMPÄRISÄTEILEVÄT KAIUTTIMET VEIVÄT TÄLLÄ KERTAA PÄÄPOTIN
RAPORTTI 17 2. 4. 4. 3. 1. 3. Laitteen tekee mielenkiintoiseksi se, että sen suunnitellut Ed Meitner oli henkilö, jonka Sony ja Philips kutsuivat apuun kehittäessään sacd-formaattia toimivaksi standardiksi.. Kaiutin oli puoliaktiivinen Avantgarden Zero TA, jonka yläpäätä ajettiin Lab12:n integre4putkivahvistimella. MESSUJEN parhaimmistoa oli jälleen kerran Perfect Sensen laitteisto Verityn Lakme-kaiuttimilla ja Boulderin törkeän hienolla integroidulla 866-vahvistimella. Tämänkertainen paritus ympärisäteilevän Mbl:n 120-jalustakaiuttimen kanssa saattoi olla yksi parhaista koskaan: erittäin jännittävä, maukas ja irtonainen ääni. Paikalle saapunut Verteren Touraj Moghaddam soitti harvinaisia lp-levyjä omista kokoelmistaan Verteren MG-1 MKII -soittimella, jossa oli aivan uusi Mystic-äänirasia. Teenage Engineering on Ikea-yhteistyön lisäksi tiettävästi edelleen hifipuolellakin voimissaan pienellä aktiivisella Carlsson-kloonilla, ja nyt Transparent Sound ratsastaa kestävillä arvoilla ajattomasti muotoillulla, rakenteeltaan modulaarisella ja kokonaan kierrätettävällä kaiuttimella. Valvetin vahvistimien lisäksi laitetelineestä löytyi muun muassa EMM Labsin sacd-soitin. Julkilausuttu tavoite on välttää tuhlailua ja valmistaa kaiuttimia suljettuine input–output-materiaalivirtoineen. Äänilähteenä oli muun muassa Garrard 401 Jelcon äänivarsilla ja Hanan äänirasioilla. RUOTSALAISET osaavat tuotelanseerauksen. 2. Tur-Pexin Jan Lundbergin mukaan muutama pari Zeroja oli jo myyty, joista ainakin yksi kakkossysteemiin. TRANSIENTIN huonetta mainostettiin Brystonilla, mutta Brystonia oli vain pienen dacin verran. VAHVISTINVALMISTAJA Valvet on vuosien varrella kokeillut yhteistyötä useiden eri kaiutinvalmistajien kanssa
OLD SCHOOL HIFI tunnetaan analogisen äänen puolestapuhujana. 8. 10.. 6. Tällä kertaa demossa oli QLN:n uusi kolmitiemalli Prestige Five AVM:n elektroniikalla. HI-FI CONSULT on pitänyt yllä ruotsalaisen kaiutinvalmistaja QLN:n mainetta ja hyvästä syystä. YKSI MESSUJEN yllättäjistä oli Karlstadissa ja Linköpingissä kehitetty ja Värmlandissa valmistettu ruotsalainen Fasico OB3 -aktiivikaiutin takaa avoimella kotelolla. Bassoääninen on 18-tuumainen Acoustic Elegancen Dipole, keskiääninen Scan-Speak Illuminator 12MU ja diskantille on kolme vaihtoehtoa: Scan-Speak Illuminator 662000, Scan-Speak Illuminator Beryllium 664000 sekä Raalin nauhadiskantti Serbiasta. Jälkimmäisen ääni oli hämmästyttävän hyvä, ainakin kun kaiuttimina oli Vrelin 99 desibeliä herkät Bequadro Duot, joita ajettiin Tektronin putkivahvistimilla. IFI AURORA on bambusta ja alumiinista valmistettu striimaava yhden boksin laite putkitoimisella esivahvistimella, transistoripäätteellä ja yhteensä kahdeksalla kaiutinelementillä. 7. 9. Kilpaileva laitteisto koostui Vienna Acousticsin tasoelementtejä hyödyntävästä Beethoven Concert Grand Reference -kaiuttimesta Audio Analoguen vahvistimilla – Audio Analoguen omistajan toimiessa dj:nä. Tällä kertaa levysoitin oli kuitenkin jäänyt pois matkasta, ja sen korvasivat Revoxin kelanauhuri sekä 42 vuotta vanha Nakamichi 1000 -kasettinauhuri. ART-huonesovitustekniikka (32-bittinen ARM Cortex -mikroprosessori) optimoi äänen automaattisesti riippumatta paikasta, jonne laite sijoitetaan. Kaiutin tuntui olevan kotonaan kaikenlaisella musiikilla ja bassotoisto erinomaista. 18 5. 6. 7. Vahvistin on Hypexin nCore Fusion FA503 (2 x 500 wattia + 1 x 100 wattia) ja kotelo 54–81-millimetristä koivuvaneria
DAN D’AGOSTINON nykyinen firma Dan D’Agostino Master Audio Systems on toistaiseksi tuottanut maailmalle järjettömän kokoisia päätteitä ja muita valaistuilla mittareilla varustettuja vempaimia. HIFI-Agenten oli tutussa huoneessaan tutuilla tuotemerkeillä (Paradigm, Thorens, Martin Logan, Cyrus, Quad ja Bladelius), Septon ajoi Sonus Faber Olympiaja Klipsch Heresy -kaiuttimia täsmälleen samalla pinolla Audio Researchin huippuelektroniikkaa kuin viime vuonna, PL Audio oli mukana lähes muuttumattomilla Focal-kokoonpanoilla, eikä Technicsinkään huone yllättänyt. Audionord (Magnepan, Magico, d’Agostino, Devialet ja niin edelleen) muistetaan Sheraton-hotellin isohkosta, messujen symboliksi kohonneesta kulmahuoneistosta, josta avautuu valtava näkymä suoraan Tukholman keskustaan kuninkaanlinnoineen ja jossa on aina esitelty messujen ökyimmät laitteet. 8.. Kävijöitä kuitenkin riitti. 10. Kysyntäpuoli ei ole kokonaan kuihtunut. KUN DAN D’AGOSTINO jätti Krellin epäonnistuneiden omistusjärjestelyjen vuoksi, hänen entinen vaimonsa Rondi D’Agostino toi Krellin takaisin Yhdysvaltoihin vuonna 2016. Messujen parasta antia tarjosivat laitteistot, joissa perää piti ympärisäteilevät 9. 5. Äänenlaatu vaihteli mitättömästä loistavaan. Tarjontapuolella muutama uusi yrittäjä kokeili siipiään. Eräät, kuten Audionord, olivat joutuneet skaalaamaan alaspäin oikein kunnolla. Symbolista vai ei. Nyt Audionord oli vetäytynyt pieneen koppiin messujen toisessa lukaalissa Kapitel 8:ssa, ja tilalle kiilasi Kii Audio, joka oli muurannut kulmahuoneen aivan pimeäksi ja istuttanut paikalle kaksi Kii Three BXT -kaiutinta. Muutama vakionäytteilleasettaja oli jättäytynyt pois, Totem ja Heco esimerkiksi. Takavuosien into ja loisto puuttui. Demokaiuttimina oli Trianglen vaikuttavat Magellanit ja ääni sen mukainen. Uudistuneen Krellin ensimmäinen tuote oli integroitu vahvistin Krell K-300i, jota voi pitää suorana jatkona Krellin kuuluisalle Vanguard-vahvistimelle. K-300i:n a-luokan pääteaste tuottaa tehoja 150 wattia kahdeksaan ohmiin ja Krellin mukaan ilman a-luokan vahvistimille tyypillistä kuumenemista. T unnelma oli vähän vaisu. Uusin tulokas joukkoon on 200-wattinen Progression-integroitu, joka sai messuilla ohjattavakseen Magicon A1-jalustakaiuttimet. Kovan luokan kamaa ja kelvollista ääntä, mutta kovin tuttua ja turvallista – kuten sekin, että HiFi Klubben demosi kiitettyjä Hegelin vahvistimia Bowers & Wilkinsin 800-sarjan kaiuttimien kera. RAPORTTI 19 Messujen parasta antia tarjosivat laitteistot, joissa perää piti ympärisäteilevät kaiuttimet: OIDO AUDIO, MBL JA BAYZ AUDIO
Peter Qvortrup oli lähettänyt päällepäsmäriksi poikansa Danielin. AUDIO NOTE UK oli pitkästä aikaa mukana Tukholman-messuilla. 14. AN UK -KOKOONPANON kovassa ytimessä oli tällä kertaa legendaarinen Meishu 300B Tonmeister -vahvistin, mutta läpeensä uudelleen työstettynä versiona. Toimitusjohtaja Peter Funk jakoi tietoa Regan olemassa olevista äänirasioista ja kertoi juoruja tulevista. 17.. 14. TUKHOLMAN keskustassa tehdasta pitävä EAD Sweden on vuosia valmistanut Jordanin elementtejä muistuttavia laajakaistaelementtejä ruotsalaisille diy-harrastajille. 20 11. 16. BAYZ AUDIO COURANTE -kaiuttimet tuottavat basson kahdella 7,5-tuumaisella ja diskantin säteittäin säteilevästä elementistä. 13. 12. 15. SL-G700 on Technicsin Grand Class -sarjan uusi sacd-verkkosoitin Planar 10:n levylautasella. DIGITALBILD turvautui viime vuosien tapaan KEFin kaiuttimiin, mutta demon varsinainen teema oli Regan vahvistimet ja erityisesti Regan uudet levysoittimet: Planar 6, Planar 8 ja Planar 10. 13. Dan tiesi kertoa, että firmalta on pian tulossa ainakin uusi dac ja uusi cd-pyöritin. Rega Apheta 3 pääsee kohta kyntämään kädessä olevaa Serge Gainsbourgin lp:tä. Zoltan kertoi olevansa myös vahvistinsuunnittelija, ja että tänä keväänä häneltä tulee a-luokan transistorivahvistin, jossa a-luokkaan pääsemiseksi ei tarvita korkeaa bias-virtaa. Nyt Anders Fransen kertoi alkaneensa valmistaa valmiita kaiuttimia, joissa on 11. Kaiutin toimii kaikella musiikilla, mutta se on kehitetty barokkimusiikilla, jonka vannoutunut ystävä ja asiantuntija Zoltan Bay on
Molemmissa huoneissa yleisöä kosiskeltiin punk rockilla. Yksi oli jo tutuksi tullut Oido Audio kvasi-omneillaan, tällä kertaa tyylikkään harmaana. Ääni oli hyvä genelecmäisellä tavalla. Voihan olla, että jos laitteistoilla todella pyrittäisiin aitoihin voimakkuuksiin, kukaan ei kestäisi kuunnella sitä, sillä yksikään kaiutin ei kykene säteilemään ääntä huoneeseen samoin kuin soittimet säteilisivät, ja vain harva kaiutin tai laitteisto kykenee luomaan edes uskottavan illuusion siitä. Ei mikään näistä, vaan käytetty äänenvoimakkuus. ?n jätetty tilaa erilliselle diskantille tai pienemmälle laajakaistaelementille. Kun vielä mainitaan uuden ruotsalaisyrittäjän aktiivinen Fascio OB3 -dipolikaiutin, se oli siinä. Yksikään muusikko tai bändi ei kykenisi soittamaan niin alhaisella äänenvoimakkuudella kuin monissa messuesittelyissä soitettiin. Fransenin mukaan pienen laajakaistaelementin kanssa jako kannattaa laittaa alas (200–400 hertsiin) pikemmin kuin ison elementin jako ylös (8–10 kilohertsiin). Tai sitten hifitoisto pitää ymmärtää jonkinlaisena pienoismallikilpailuna. Mikä erotti useimmat laitteistot tilanteesta, missä samassa tilassa olisivat olleet elävät muusikot soittimineen soittamassa samaa musiikkia normaaliin tapaan. 16.. Molemmat kaiuttimet ovat kiitoksen velkaa Peter Snellille – ja sen myös kuulee. Äänikuva. Toinen oli Musical Hifin Mbl & Valvet -yhdistelmä ja kolmas Bayz Audion sylinterikaiuttimet parasta mitä rahalla saa -elektroniikalla Audio Conceptin huoneessa. Niin tai näin, tärkeälle keskialueelle jakoa ei pidä laittaa. sivu 44). Dynamiikka. Timbre. 15. Yksikään muusikko tai bändi ei kykenisi soittamaan niin alhaisella äänenvoimakkuudella kuin monissa messuesittelyissä soitettiin. Korjausta ei ilmeisesti oltu käytetty, koska bassot eivät olleet toivotun kaltaisessa kuristusotteessa. Ei edes sooloviulusti. Ei haetakaan luonnollista, elävän tilanteen kanssa identtistä ääntä, vaan jonkinlaista miniatyyria siitä. RAPORTTI 21 kaiuttimet. Kiva oli myös seurata, miten Audio Note UK:n ja Devoren kaiuttimet ottivat mittaa toisistaan, edellinen kokonaan omilla vahvistimilla ja jälkimmäinen McIntoshin uudella hybridivahvistimella. 12. Helposti omaksuttavaa ääntä pienin varauksin. Ei edes sooloviulusti. Pitäisikö messudemoille säätää jokin rangaistus liian hiljaisesta toistosta vähän samaan tapaan kuin uusi laki rankaisee liian hitaasti ajavaa autoilijaa. GENELEC lähestyi audiofiilejä uudella tavalla luopumalla innomaisesta valkoisesta podiumistaan ja roudaamalla paikalle ronskimman cowboy-henkisen kokoonpanon The Ones -sarjan lippulaivamallilla 8361A (kts. 17. Lentolaatikkoidea on lainattu Kii Audiolta, virtapiuhaksi oli valittu sininen WireWorld ja kiinavalmisteisen dacin alle oli sujautettu Solid Techin vaimennuskiekot! Genelec
22. BITIT SOIMAAN VERTAILU | VERKKOSOITTIMET 300–600 € TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET MAURI ERONEN STRIIMAUS ELI MUSIIKIN TOISTO VERKOSTA ON NYKYÄÄN YLIVOIMAISESTI SUOSITUIN TAPA KUUNNELLA MUSIIKKIA. JO MALTILLISELLA RAHASUMMALLA SAA VERKKOSOITTIMEN, JOKA TUKEE YLEISIMPIÄ SUORATOISTOPALVELUITA JA OMAN TIEDOSTOMUSIIKIN TOISTOA
Erinomaisena poikkeuksena mobiilisidonnaisuuteen BluOS-sovellus on saatavilla iOSja Android-käyttöjärjestelmien lisäksi myös Windowsille, Macille ja Amazon Kindlelle. Denonin ja Marantzin voimakkuudensäätöpainikkeet komentavat valinnan mukaan joko verkkosoittimen linjalähtöä tai erillistä vahvistinta. Monihuonejärjestelmässä yhteensopivien laitteiden valikoima yhdessä toistomahdollisuuksien ja käytön helppouden kanssa määrittelevät sen houkuttelevuuden. Se saattaa tietyllä tapaa lukita ostajansa yhteen ekosysteemiin, jos nälkä kasvaa ajan saatossa. BluOS Enabled -laitteissa toiminto on valmiiksi sisäänrakennettuna. Pikainen raidanvaihto, toiston pysäyttäminen tai voimakkuudensäätö on usein nopeampaa kuin puhelimelta. MONIHUONETOISTO Monihuoneeli multiroom-toiston yhdeksi olennaiseksi osaksi lasketaan se, että samaa ääntä voidaan toistaa useissa huoneissa samanaikaisesti ja synkronoituna. BluOS Ready -laitteiden modulaarinen rakenne mahdollistaa niiden päivittämisen jälkikäteen BluOS-yhteensopivaksi. Sama näkyy kulutustottumuksissa. Tietokoneelta monihuonetoiston hallinta, kuten toistoryhmien tekeminen ja soittolistojen luonti on, huomattavasti kätevämpää kuin kosketusnäytöltä. Kaikkia monihuonejärjestelmän laitteita voidaan hallinnoida yhdestä sovelluksesta, joka pyörii usein puhelimessa tai tabletissa, toisinaan tietokoneella. Tällaista hyödynnettään esimerkiksi kaiutinvalmistaja Dalin Callisto-sarjassa. Koko paketin hallinta raudan ja softan yhteensopivuuksineen ei ole aivan triviaali juttu, mutta kehitys on kehittynyt. Ensimmäisen verkkosoittimen hankintaa kannattaa tarkastella myös isommassa mittakaavassa tulevaisuuden kannalta. Näitä ovat kaikki Bluesoundin tuotteet. Saksassa vastaavat luvut ovat hieman erinäköiset: striimaus 55 prosenttia, fyysiset tallenteet 35 prosenttia. HEOSia varten tarvitaan iOStai Android-laite. Jos olohuoneen pääasialliseen musiikinkuuntelulaitteistoon kytketty verkkosoitin on toiminut hyvin ja striimausmahdollisuus houkuttelisi myös kotitoimistolle tai keittiöön, olisi kiva, jos laitteet pelaisivat yhteen niin sanotussa monihuonetoistossa. Alkuaikojen hutaisten tehtyihin sovelluksiin verrattuna tähän vertailuun osallistuneiden soittimien älysoftat toimivat pääsääntöisesti luotettavasti ja pystyvät tarjoamaan kattavan toimintarepertuaarin järjellisenä kokonaisuutena. Mukana on myös pieniä aktiivikaiuttimia ja soundbar. Vaikka harrastajalle jonkinlainen omistajuuden ripe saattaa vielä merkitä jotain, on digitaalisten latausten eli tiedostojen tallennuksen osuus vain murunen kokonaismarkkinassa. Vanha kunnon kaukosäädin on Bluesoundissa (lisävaruste, 69 €), Denonissa ja Marantzissa. BITIT SOIMAAN VERTAILU | VERKKOSOITTIMET 300–600 € TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET MAURI ERONEN H ifimaailman tuoreen tilaajakyselyn perusteella lukijakuntamme – myös se pitkäaikainen tilaajakanta – on entistä enemmän kiinnostunut verkkotoistosta. Kanadalaisen Lenbrookin BluOS-ekosysteemin alle kuuluu laitteita Bluesoundilta, NADilta, Monitor Audiolta ja Dalilta. Keräysvietti ei ymmärrettävästi voi olla niin voimakas kuin käsin kosketeltavalla tallenteella, mutta ainakin tiedostot säilyvät toistokelpoisina ikuisesti, kunhan datakatastrofeilta välttyy. Nykyaikainen verkkosoitin on monipuolinen kone. Olohuoneessa aloitettu toisto on helppo kopioida toisen huoneen kaiuttimeen ilman, että soittolistaa täytyy ladata uudestaan. VERTAILU 23. Yhdysvaltojen levy-yhtiöitä edustavan RIAA:n mukaan musiikkiteollisuuden tulovirroista noin 80 prosenttia koostuu striimauksesta fyysisen median kattaessa myynnistä vain kymmenyksen. Denonin ja Marantzin omistavan D+M Groupin hyödyntämä HEOS sisältää ison määrän laitteita näiltä kahdelta brändiltä. Menestyäkseen kaupallisesti sen pitää tukea kaikkia suosituimpia suoratoistopalveluita, äänentoistomenetelmiä, tiedostoformaatteja ja yhdistää kokonaisuus helposti ohjattavaksi kokonaisuudeksi
24. Yhteensopivia hifilaitteita on saatavilla muun muassa Anthemilta, Arcamilta, Klipschiltä, Pioneerilta, Martin Loganilta, McIntoshilta, Rotelilta, SVS:ltä ja Wharfedalelta. Testasimme verkkosoittimien optisen lähdön Audiolab M-DAC -da-muuntimella, joka kertoo digitaalisignaalin eheyden valmistajan tarjoamien testitiedostojen avulla. Myös kuulokeannon ääni voisi olla taustaltaan hiljaisempi, mutta langaton bluetooth aptx hd -lähetin toimii hyvin. Monihuonetoiston edellyttämässä perustilassa cd-signaali toistuu periaatteessa oikein, mutta äänen pätkiminen aiheuttaa testin epäonnistumisen nopeasti. Roonin kanssa ne tukeutuvat Airplayhin, joten signaali ei ole alkuperäinen. Äänenlaadullisesti päivitys ulkoisen da-muuntimen kanssa on siis melko turhaa. TÄYDELLISIÄ BITTEJÄ Kunnon hifisti haluaa, että digitaalinen signaali siirtyy muuttumattomana aina da-muuntimelle asti. Bitperfect-testi ei mennyt sillä läpi. Tiedostot toistettiin verkkosoittimilla, ja M-DAC ilmoitti, tuliko data perille muuttumattomana eli bitperfectinä. STRIIMAUSPALVELUT Moni musiikinkuuntelija pitää ensisijaisena toistolähteenään maailman suosituinta striimauspalvelua, Spotifyta. Audiolab tukeutuu kolmansille osapuolille lisensoitavaan dts play-fi -alustaan. Bluetooth ja Airplay eivät edes teoriassa kykene bitperfect-ääneen, koska ne joko pakkaavat tai näytteistävät signaalin uudestaan. Hires-testitiedostoa toistettaessa dlna-palvelimelta tai puhelimelta soitin meni jumiin, eikä testiä voitu suorittaa. Denon ja Marantz toimivat vastaavasti täydellisesti dlna-toistossa sekä hakiessaan sen itse että etätoistossa tietokoneelta JRiver Media Centerillä. Audiolab toimii bitperfectinä critical listening -tilassa cd-tasoisella signaalilla. Testi suoritettiin sekä cd-tasoisella signaalilla (16 bit, 44,1 kHz) että hires-äänitteellä (24 bit, 96 kHz). Sen katalogiin kuuBluesoundin toistoa voi hallita hipaisupainikkeista, mutta kaukosäätimellä vaste komentoihin on parempi etenkin äänenvoimakkuutta säätäessä. Pro-Jectin optinen digitaalilähtö muunnetaan aina 16 bitin ja 44,1 kilohertsin muotoon, mutta jopa cd-tasoiselle äänelle tehdään jotain käsittelyä. Hyväksytty tulos edellytti signaalin toistumista virheittä viiden minuutin ajan. Muunnos saatetaan tehdä niin hyvin, että eroa on vaikea kuulla, mutta puristille kaikki signaalin tahaton käsittely on pahasta. Bluesound antaa optisesta digitaalilähdöstään sekä cd-tasoisen että hires-signaalin alkuperäisenä niin lähiverkon smb-palvelimelta kuin Roonilla. Se on laitevalmistajien määrässä laskettuna kattavin monihuonejärjestelmä – heti Airplay 2:n jälkeen. Yläosan ritilät päästävät läpi vaimeaa sirinää, joten laite kannattaa sijoittaa syvälle hyllyyn
Da-muunnoksesta vastaa ESS9023. Kaikki vertailun soittimet tukevat Spotify Connectia, joka takaa yhtäläisen toimivuuden monenlaisilla laitteilla tietokoneista puhelimiin. Siinä missä äänenlaatu on Spotifyta edellä, jää Tidal selvästi jälkeen käyttäjäkokemuksessa. Se tarjoaa kattavan tarjonnan kotimaisiakin radiokanavia. Paras kokemus Tidalin kanssa saadaan Roonilla, joka sisällyttää samaan systeemiin tiedostomusiikin ja laadukkaan striimauksen. Audiolabin dts play-fi ei sisällä kuin kourallisen suomalaisia nettiradioita. TuneIn on kyllä tuettu dts play-fi-softassa, mutta toimii toistaiseksi vain Onkyon ja Pioneerin laitteissa. Tarjonta eroaa silti hieman laitteiden välillä. Roonin käyttöliittymä pc:ltä on kertaluokkaa parempi kuin monihuonesovelluksissa, ja tarjoaapa se mahdollisuuden toiston synkronointiinkin. KAIKKI VERTAILUN SOITTIMET TUKEVAT SPOTIFY CONNECTIA, JOKA TAKAA YHTÄLÄISEN TOIMIVUUDEN MONENLAISILLA LAITTEILLA TIETOKONEISTA PUHELIMIIN VERTAILU 25. Maksullinen play-fi hd sisältää Pro-Jectissa ei tuhlata tilaa tyhjänpäiväiseen. Hires jää tosin Airplayn kanssa haaveeksi. Hifimpi vaihtoehto Spotifylle on häviöttömän toiston tarjoava Tidal, joka sekin on kaikissa vertailulaitteissa tuettu. Roon kykenee myös lähettämään Tidal-striimin Airplayn yli lähiverkon laitteille, myös Windowsissa. TIETOKONEEN ÄÄNENTOISTON LÄHETYS Audiolabin nettiradiopulmaan on yksi ratkaisu. Pieni metallikuorinen kotelo on juuri sen kokoinen, että elektroniikka mahtuu sisään. Raitojen määräksi ilmoitetaan noin 50 miljoonaa. Airplayn ja bluetoothin puute vaikeuttaa kuuntelua. Näin webbiselaimessa kuunneltavat nettiradiotkin saa kätevästi kuuluviin äänentoistolaitteistossa. BluOS ja HEOS vetävät pidemmän korren, koska Pro-Jectista puuttuvat esimerkiksi YLE X3M, Groove FM, Helmiradio, Radio Aalto, Radio Rock, Suomipop ja SuomiRock. Ohjainsovellus täytyy olla sisäänrakennettuna valmistajan puhelinsoftaan, mikä tarkoittaa yleensä sitä, että vain tärkeimmät toiminnot ovat saatavilla. Dts play-fi:n Windows-sovelluksella kaikki tietokoneessa toistettava ääni voidaan lähettää verkkosoittimelle dlna:n yli. Tosin vain siinä tapauksessa, että laitteet ovat kaikki joko Roon Readytai Airplay-yhteensopivia, eivät näitä sekaisin. Spotify on sisäänrakennettu suoraan verkkosoittimeen, joten puhelimen tai tabletin sovellus toimii verkkotoistossa vain kauko-ohjaimena, eikä esimerkiksi puhelimen poistuminen lähiverkosta haittaa. NETTIRADIO Bluesoundin BluOS, Denonin ja Marantzin HEOS ja Pro-Ject hyödyntävät TuneIn-nettiradiota. Myöskään ilman lisäsovelluksia Airplayn käyttö Windows-tietokoneelta ei onnistu. Kansallisen radiotutkimuksen listaamasta suosituimmasta 20 kanavasta löytyy vain kaksi, Iskelmä ja Radio City. Nekin saa kuuluviin Suplasta tai erillisestä TuneIn-sovelluksesta vaikkapa Airplayn yli, mutta tällöin data kulkee mobiililaitteen kautta eikä suoraan verkkosoittimeen. Toiston voi aloittaa vaikkapa iPhonella ja jatkaa hallintaa tietokoneelta täysin saumattomasti. Spotifyn kaltaista yhtäaikaista kaukosäätömahdollisuutta muista sovelluksista ei ole. luu lähteestä riippuen noin 35–50 miljoonaa musiikkikappaletta. Ohjelma on ilmainen mutta aiheuttaa kolmen sekunnin viiveen äänentoistoon. Hauskana yksityiskohtana pirilevyillä Stream Box on typotettu Steam Boxiksi. Myös vanha kunnon Squeezebox-tuoteperhe on tuettuna. Verrattuna vaikkapa Tidalin omaan puhelintai työpöytäsovellukseen, ovat verkkosoitinvalmistajien versiot melko lailla riisuttuja. Puhelimella voi myös komentaa tietokoneelta soivaa Spotify-striimiä, mikä on usb-dacien omistajille iso plussa. Muut samassa lähiverkossa olevat perheenjäsenet voivat myös muokata aktiivista soittolistaa vapaasti omista laitteistaan, kunhan niistä on kirjauduttu samalle Spotify-tilille. Helpotusta Tidalin kankeuteen tuo Airplay, mutta sekin sitoo ohjauksen siihen laitteeseen, jolta se käynnistettiin
AUDIOLABIN KÄYTTÄMÄ dts play-sovellus tarjoaa parempaa äänenlaatua critical listening -tilassa, jossa uudelleennäytteistys ja monihuonetoisto eivät ole päällä. 3. Se myös parantaa äänenlaatua kuultavasti ja poistaa äänen satunnaisen pätkimisen mutta toimii vain silloin, kun toistoa hallitaan puhelinsovelluksesta, ei esimerkiksi dlna-etätoistossa tietokoneelta tai Spotify Connectilla. Jos kohteen asettaa pääasialliseksi toistolaitteeksi, siirtyvät kaikki käyttöjärjestelmän äänet verkkosoittimelle. Kaikki testin verkkosoittimet tukevat jo välttämättömäksi lukeutuvaa Spotify Connectia. 3. 4. 2. 1. AUDIOLAB NÄKYY play-sovelluksen avulla Windowsissa omana äänentoistolaitteenaan, johon esimerkiksi Tidalissa voi ohjata musiikin. SPOTIFYN SUOSION takana on suuren musiikkikirjaston lisäksi sen pomminvarmasti toimiva Connect-toiminto, jonka avulla mikä tahansa lähiverkossa oleva Spotify-sovellus osaa komentaa yhteensopivaa verkkosoitinta tai jopa toisessa laitteessa pyörivää Spotifyta. 2. 4.. PRO JECT pyrkii tuomaan analogista ydinosaamisaluettaan näkyviin myös digitaalisessa toistossa. 1. Vinyylilevy pyörii striimin soidessa
7. TIDAL VAATII oman sovelluksen verkkosoittimien softaan, eikä sitä voi Spotifyn tapaan ohjata ja käyttää millä tahansa laitteella. 8. 6. HELPOIMMILLAAN monihuonetoisto on Airplay 2:n avulla. 5. Äänentoistolaitteet voi lisätä synkronoiduksi toistoryhmäksi, jos ne käyttävät samaa toistoprotokollaa (Roon ready / RAAT, Airplay tai Squeezebox). Sen avulla kaikki tietokoneen äänet voi lähettää verkkosoittimelle cd-tasoisena, joskaan ei bitperfectinä. BLUESOUND EI TUE dlna:ta, mutta vastapainona se on täysiverinen Roon Ready -laite. 8.. Roon on musiikin hallinnan kunkku, joka yhdistää lähiverkon musiikkikirjaston saumattomasti Tidalin ja Qobuzin valtaisaan tarjontaan. Alareunan tilapalkki paljastaa, että tässä musiikkia lähetetään Bluesoundilta bluetoothilla kuulokkeisiin. 6. Jos laite tukee vain Airplay 1:tä, kuten ProJect, ei sitä voi valita yhdessä muiden soittimien kanssa. Laitteiden valinta puhelimesta, ja synkronoitu toisto mastervolalla ja tasojen hienosäädöllä on käytössä. Aptx hd -tuen myötä langaton linkki on varsin laadukas. Bluesoundin versio toistonäkymästä on selkeä. VERTAILU 5. Jos verkkosoitin ei tue suoraan Roonin suljettua protokollaa, onnistuu musiikin toisto Airplayn yli, myös Windowsista. Toistoviive oli kaikilla vertailun soittimilla sellainen, että videoiden katseluun sitä ei voi käyttää. WINDOWS KÄYTTÄJÄLLE yksi kätevimmistä sovelluksista on Jamcast, joka toimii dlna-rajapintana. 7. Roonilla hoituu myös monihuonetoisto
Marantzissa perustaajuuden ympärille muodostuva pohjakohina on aavistuksen koholla, mutta varsinaisia häiriökomponentteja ei ole. Jamcast on ohjelma, joka tekee saman dlna-protokollalla. Bluesoundissa ja Pro-Jectissä ilmenee enemmän yksittäisiä häiriöitä, mutta niiden taso on hyvin alhainen. HEOS-sovellus osaa lisäksi tehdä tällaisesta jaetusta verkkohakemistosta uuden dlna-palvelimen muita laitteita varten. Bitperfect-toisto ei ole mahdollista. Viive on laitteesta riippuen noin puolesta sekunnista (Denon, Marantz) neljään sekuntiin (Audiolab). Se voi olla mikä tahansa Windowstai Mac-tietokone, Airplay-soitin, Squeezebox tai Meridian-verkkosoitin. Airplay-verkkosoittimiin saman ominaisuuden saa esimerkiksi 8,99 euron hintaisella TuneBlade-sovelluksella. Tämä myös heikentää kanavaerotuksen numeerista arvoa. Bluesoundissa kannattaakin tukeutua maksulliseen Rooniin, joka yhdistää tiedostotoiston ja Tidalin saumattomaksi kokonaisuudeksi. videotilan, jolla viive poistuu, mutta samalla se heikentää äänenlaatua. ?n MITTAUKSET AUDIOLAB BLUESOUND DENON MARANTZ PRO-JECT Malli 6000N Play Node 2i DNP-800NE NA6006 Stream Box S2 Tehonkulutus lepotila, normaali/verkko 0,3/W 0,23/3,5 W 0,11/3,3 W 0,1/W käytössä 6,8 W 3,9 W 7,9 W 21,7 W 1,9 W Käynnistysaika, normaali/verkko 37/sekuntia 45/10 sekuntia 45/11 sekuntia 33/sekuntia Analoginen linjalähtö Antojännite, 1 kHz, dBFS 2,06 V 2,07 V 2,41 V 2,15 V 1,91 V Häiriöetäisyys, A-paino, 20 Hz 20 kHz 101 dB 106 dB 110 dB 109 dB 101 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 0,0008/0,0008 % 0,0019/0,0030 % 0,0011/0,0009 % 0,0011/0,0008 % 0,0469/0,0038 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd 0,0005/0,0003 % 0,0011/0,0711 % 0,0007/0,0006 % 0,0003/0,0002 % 0,0006/0,0029 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 98/92 dB 107/98 dB 108/103 dB 106/98 dB 85/84 dB Kanavatasapaino 0,0 dB 0,2 dB 0,1 dB 0,1 dB 0,1 dB Lineaarisuus, 16 bit -95 dBFS -98 dBFS -98 dBFS -96 dBFS -75 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz 117 ps 652 ps 117 ps 183 ps 592 ps Taajuusvaste, 20 Hz / 20 kHz -0,0/-3,1 dB -0,0/-0,3 dB -0,0/-1,6 dB -0,0/-3,1 dB -0,2/-0,1 dB Kellon poikkeama, 20 kHz 20,8 ppm -28,1 ppm 1,2 ppm 1,2 ppm 23,2 ppm 28. Bluesoundilla, Denonilla ja Marantzilla voidaan hakea tiedostot toistettavaksi myös tavallisista smb-verkkojaoista. HYVÄÄ ÄÄNTÄ ANALOGISESTIKIN KAIKKIEN SOITTIMIEN damuuntimien suorituskyky on hyvä. Jitterin osalta Audiolabin ja Denonin da-muuntimet toimivat lähes ideaalisesti. Windowsissa dlna-soitinohjelmia ovat muun muassa JRiver Media Center ja MusicBee. Audiolabilla ja Pro-Jectilla esiintyi satunnaista pätkimistä, mutta Denon ja Marantz suoriutuivat tyylipuhtaasti. Ääntä toistava laite taas on nimeltään output/endpoint. Audiolabissa tulee häiriöttömän toiston saavuttamiseksi käyttää Critical Listening -tilaa, jonka saa päälle dlnaja Tidal-toistossa sekä puhelimen sisältöä lähetettäessä. Hiljattain myynnistä poistetulla Airfoililla toisto oli testatuista ohjelmista luotettavin, mutta sitä ei enää valitettavasti saa täysipainoisena versiona. Roon control app taas on useilla laitealustoilla (Win dows, Mac, iOS, Andoid) toimiva kaukosäädin, jolla hallitaan toistoa. Äänistriimi on vakaampi kuin Audiolabin ja play-fin kanssa, mutta satunnaisia pätkähdyksiä havaittiin silti ajoittain. Paras äänenlaatu ja käyttökokemus monihuonetoistossa saadaan Roon Ready -sertifioiduilla laitteilla, kuten Bluesoundilla. Pro-Jectin hieman muita alhaisempi häiriöetäisyys aiheuttaa sen, että toisto ei ole aivan lineaarinen kaikkein hiljaisimmilla signaaleilla. Tietokoneessa tai verkon tehokkaassa levypalvelimessa pyörivä Roon core -ohjelmisto toimii musiikkikirjaston keskuksena, joka noutaa artistija levytiedot eli niin sanotun metadatan automaattisesti huonosti organisoidullekin musiikkikokoelmalle. Ilmainen versio lähettää koko Windows-järjestelmän äänet dlna-soittimelle, ja 29,99 dollarin premium-versio mahdollistaa ohjelmakohtaisen striimauksen ja toiston useampaan verkkosoittimeen samanaikaisesti. Toistamisen voi toteuttaa parilla tavalla: poimimalla tiedostot palvelimelta (dlna server) striimeristä käsin tai lähettämällä ne dlna-soitinohjelmalla (dlna controller) striimerille (dlna renderer) toistettavaksi. Säröä tai selviä vasteongelmia ei ole. Tune Bladen toistoviive on valitettavasti realtime-tilassakin liian pitkä, jotta sen kanssa voisi katsoa videoita. TIEDOSTOT TIETOKONEELTA TAI LÄHIVERKOSTA Jos musiikkikirjasto koostuu pääosin tietokoneen kiintolevylle tai lähiverkon palvelimelle tallennetuista tiedostoista, on dlna kätevä ratkaisu niiden toistamiseen verkkosoittimella. Bluesoundia lukuun ottamatta kaikki striimerit toimivat dlna-soittimina. Se luo Windowsiin näkymättömän virtuaalisen äänikortin, jolle kaikki toistettava ääni reititetään
OMINAISUUDET AUDIOLAB BLUESOUND DENON MARANTZ PRO-JECT Malli 6000N Node 2i DNP800E NA6006 Stream Box S2 Hinta 499 € 599 € 499 € 599 € 319 € Mitat 44,5 x 6,6 x 31,3 cm 22 x 4,6 x 14,6 cm 43,4 x 10,7 x 31,2 cm 44 x 10,6 x 37,1 cm 10,3 x 3,7 x 12,2 cm Paino 4,9 kg 1,1 kg 3,9 kg 6,6 kg 0,36 kg Lisätietoja audiolab.com audelec.fi nadelectronics.com ah-hifisystems.fi denon.com simex.fi marantz.fi bwspeakers.fi project-audio.com ah-hifisystems.fi Verkkotoiminnot Wlan/ethernet x/x x/x x/x x/x x/x AirPlay x (2) x (2) x (2) x Spotify Connect x x x x x Tidal x x (mqa) x (16bit/44,1kHz) x (16bit/44,1kHz) x Nettiradio x tunein tunein tunein tunein -suosituimmat kotimaiset 2/20 18/20 18/20 18/20 12/20 Chromecast Dlna (striimaus/etätoisto) x/x -/x/x x/x x/x Striimaus mobiililaitteelta x x x x Smb/cifs x x x Roon x AirPlay AirPlay AirPlay Bluetooth x x x Mqa/dsd x/x/x -/x -/x -/Monihuonetoisto dts play-fi bluesound heos heos x Liitännät Digiotot, opt/coax/usb/hdmi -/-/-/x/-/-/-/-/-/x/-/-/-/-/-/Digilähtö, opt/coax x/x x/x/x/x/-bitperfect x (critical listening) x x x Usb-massamuisti 1 1 1 1 Analogiotto x x Linjalähtö, kiinteä/esivahvistin x/x (valittavissa) x/x (valittavissa) x/x x/x x/x Subwoofer-lähtö x Kuulokeliitäntä 3,5 mm 6,3 mm 6,3 mm Fyysinen kaukosäädin lisävaruste (69 €) x x Trigger x Infrapuna sisään ulos Muuta optinen ja analoginen otto jaettu bluetooth-lähetin remote in/out kaksi digitaalisuodinta BLUESOUNDIA LUKUUN OTTAMATTA KAIKKI STRIIMERIT TOIMIVAT DLNA-SOITTIMINA. VERTAILU 29. BLUESOUNDISSA KANNATTAAKIN TUKEUTUA MAKSULLISEEN ROONIIN, JOKA YHDISTÄÄ TIEDOSTOTOISTON JA TIDALIN SAUMATTOMAKSI KOKONAISUUDEKSI
AUDIOLAB 6000N PLAY HINTA: 499 € ULKOASULTAAN PELKISTETTY Audiolab perustuu dts playfi -ohjelmistoon, joka tarjoaa sovellukset kaikille merkittävimmille toistomenetelmille ja laajan tuen eri valmistajilta. Täyden tallennustason (0 dBFS) kilohertsin sinisignaalin synnyttämä säröspektri analogilähdöstä. Äänenlaatu ja mittaustulokset ovat erittäin hyvät, mutta striimaus ei ole kaikissa tilanteissa täysin häiriötöntä. Critical listening ei ole käytössä Spotifylla tai dlna-etätoistossa esimerkiksi JRiver Media Centerillä tai play-fi-sovelluksen Windows-versiolla. Puutteen voi kiertää play-fi-sovelluksen Windows-versiolla, joka lähettää kätevästi kaikki tietokoneen äänet Audiolabille dlna:n avulla. Jitter analogisesta linjalähdöstä 16 bitin ja 44,1 kilohertsin testisignaalilla. Ohjelman käyttö vaatii hieman totuttelua, ja bugeiltakaan ei ole täysin vältytty. Toisinaan kappaleiden lisäys soittolistalle takelteli, ja tiedoston tekniset tiedot näkyivät väärin. Äänenlaatu ei tosin ole aivan yhtä hyvä kuin striimatessa. Ongelmaa korostaa Airplayn ja bluetoothin puute, joten radiota ei saa kuuluviin edes erillisestä TuneIn-sovelluksesta. Tila saattaa tosin joskus kytkeytyä itsestään pois päältä arvaamatta. Kolme tärkeintä striimaustoimintoa ovat tuettuna: dlna, Spotify Connect ja Tidal. + 30. Paras tulos saavutetaan niin sanotussa critical listening -tilassa Tidalilla ja dlna-toistossa. ÄÄNENLAATU DLNAJA TIDAL-TOISTOSSA | LAITEVALIKOIMA PLAY-FI-EKOSYSTEEMISSÄ | TIETOKONEEN ÄÄNEN STRIIMAUS ÄÄNENLAATUVARAUKSIN SUOMALAISITTAIN PUUTTEELLINEN NETTIRADIOVALIKOIMA | ÄÄNISIGNAALI EI TÄYSIN VAKAA KAIKILLA LÄHTEILLÄ | AIRPLAYN JA BLUETOOTHIN PUUTE Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä cd-tasoisella signaalilla. Sen kolmen sekunnin viiveestä pääsee eroon maksullisen hd-version videotilassa, joka toisaalta heikentää äänenlaatua. Suomiradion ystävälle Audiolab on kehno vaihtoehto, sillä sovelluksesta uupuu monta suosittua kanavaa. Impulssivaste. Monihuonetoiston mahdollistavassa perustilassa ääneen tulee lyhyitä katkoksia, jotka kuuluvat helposti testisignaaleilla, joskaan eivät välttämättä musiikilla
+ VERTAILU 31. Suuren tiedostokokoelman omistaja ei jää kylmäksi, sillä BluOS osaa hakea musiikin verkon smb-jaoista. Jitter analogisesta linjalähdöstä 16 bitin ja 44,1 kilohertsin testisignaalilla. Impulssivaste. Kuulokelähdössä on voimakkaita häiriöääniä musiikin hiljaisissa kohdissa, mutta aptx hd -bluetooth kuulostaa hyvältä. Bluesoundin äänen saa kuulokkeille etulevyn liitännästä tai bluetoothilla. Bluesoundin valikoimassa on kahden teratavun levyllä varustettu cd-levyjä rippaava musiikkipalvelin ja liuta pieniä aktiivikaiuttimia, soundbar ja subwoofer. Hires-ääni toistuu häviöttömästi markkinoiden parhaasta musiikkiohjelmasta. ROON READY -YHTEENSOPIVA | HYVÄ-ÄÄNINEN BLUETOOTH-LÄHETIN | HYVÄ SOVELLUS MYÖS WINDOWSILLE JA MACILLE EI DLNA-TOISTOA | KUULOKELIITÄNNÄN HÄIRIÖT | OPTISEN TULON PÄTKIMINEN | BLUETOOTH-LÄHETTIMEN VIIVE Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä cd-tasoisella signaalilla. Ahkeraan soittolistojen luontiin ja hallintaan Windowsja Mac-tietokoneissa toimiva ohjelma on kätevä, ja puhelinsovellus toimii hyvin kaukosäätimenä. Sovellus on tyylikkäästi toteutettu ja helppokäyttöinen. Dlna-toisto puuttuu, mutta sen vastapainona on Roon-yhteensopivuus. BluOS-ekosysteemiin kuuluu Bluesoundin lisäksi laitteita muun muassa NADilta ja Dalilta. Siitä on saatavilla myös vahvistimella varustettu versio, Powernode 2i. Toisaalta bluetooth-äänessä on noin sekunnin viive, joten se ei sovellu Bluesoundin optiseen tuloon tuodun televisioäänen toistoon tai langattoman kaiuttimen käyttöön synkronoidussa monihuonetoistossa. Kantaman niin salliessa esimerkiksi television dokumenttisarjojen kerronnan tosin saa kuulokkeille, jos huulisynkalla ei ole niin väliä. Täyden tallennustason (0 dBFS) kilohertsin sinisignaalin synnyttämä säröspektri analogilähdöstä. BLUESOUND NODE 2I HINTA: 599 € PUHTAASTI MONIHUONETOISTOON keskittynyt kanadalainen Bluesound mahdollistaa valmiin stereolaitteiston päivityksen verkkoaikaan Node 2i -soittimellaan
Roon ready -tukikin toisi merkittävää lisäarvoa. Ääni on laadukasta analogisesta äänilähdöstäkin, ja bitperfectinä toimivan optisen lähdön ansiosta perään voi kytkeä haluamansa da-muuntimen parantamaan soundia. DENON DNP-800E HINTA: 499 € MELKO KATTAVASTI eri laitteista koostuvaan HEOS-ekosysteemiin kuuluva Denon on perinteisen oloinen hifilaite. VAKAA TOIMINTA | LAADUKAS KUULOKELIITÄNTÄ | KAUKOSÄÄDIN JA SELKEÄ NÄYTTÖ | SOITTOLISTOJEN HALLINTA | HYVÄ DA-MUUNNIN HEOS-SOVELLUS VAIN KANNETTAVILLE LAITTEILLE + 32. Se toimii vakaasti kaikilla äänilähteillä. Kokonaisia hakemistoja voi lisätä jonoon helposti, vaikka serverin sisältöä selattaisiin tiedostonäkymässä. Kuulokkeiden kytkeminen ei jostain syystä mykistä linjalähtöä automaattisesti, joten soittimeen kytketty vahvistin tai aktiivikaiutin pitää sammuttaa käsin. Esimerkiksi suosikkiradiokanavan voi hakea kätevästi pilveen tallennetusta HEOS Favorites -palvelusta. Jouhevimpaan käyttöön toivoisi vielä tietokoneella pyörivää versiota ohjaussovelluksesta. Hintaisekseen Denon tarjoaa hyvän striimauskokemuksen. Lähdön vahvistuksen tason voi valita kolmesta vaihtoehdosta, jotta voimakkuussäädön käyttöalue on optimaalinen. Denonin kuulokelähtö on soinniltaan siisti ja häiriötön. Lähes kaikki suosituimmat kotimaiset nettiradiokanavat löytyvät TuneIn-palvelusta. Täyden tallennustason (0 dBFS) kilohertsin sinisignaalin synnyttämä säröspektri analogilähdöstä. Etulevyn selkeä näyttö ja kaukosäädin helpottavat käyttöä, eikä hätätilanteessa puhelinsovellusta tarvita ollenkaan. Jitter analogisesta linjalähdöstä 16 bitin ja 44,1 kilohertsin testisignaalilla. Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä cd-tasoisella signaalilla. HEOS on yksi harvoista sovelluksista, joilla dlna-mediaserverin selailu ja soittolistojen hallinta hoituu näppärästi. Impulssivaste
Samoin suora tuki tämän hetken parhaalle musiikinhallintasovellukselle Roonille olisi poikaa. MARANTZ NA6006 HINTA: 599 € MARANTZIN DESIGN noudattaa tuttua valmistajalle tuttua linjaa. Jälkimmäiseen tuotu signaali on nähtävissä ja toistettavissa mistä tahansa verkon HEOS-laitteesta, joten televisioäänen siirto toiseen huoneeseen sujuu todella näppärästi. Niin hyvin kuin tablettisovellus pelaakin, olisi laajojen kokonaisuuksien hallinta helpompaa isolta ruudulta. Impulssivaste. Soivan kappaleen ja sen teknisten tietojen ilmaisu selkeyttää käyttöä monessa tilanteessa. Täyden tallennustason (0 dBFS) kilohertsin sinisignaalin synnyttämä säröspektri analogilähdöstä. Musiikki soi läpi useamman tunnin kuuntelurupeaman häiriöttä ja ilman pätkimistä kaikilla lähteillä niin langattomasti kuin piuhalla verkkoon kytkettynä. KAUNIS ÄÄNI | JÄRKÄHTÄMÄTTÖMÄN VAKAA TOISTO | KÄYTTÖ MAHDOLLISTA ETULEVYSTÄ | SELKEÄ NÄYTTÖ | BITPERFECT-DIGILÄHTÖ HEOS-SOVELLUS VAIN KANNETTAVILLE LAITTEILLE + VERTAILU 33. Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä cd-tasoisella signaalilla. Ohjelman toiminnassa ei ollut testin aikana yhtäkään ongelmaa, ja Marantzin toiminnan luotettavuus oli poikkeuksellista. Jos jotain jäi kaipaamaan, niin HEOS-sovellus Windowsja Mac-tietokoneille olisi edelleen toivomuslistalla. Esimerkiksi digitaalisuotimen voi valita kahdesta vaihtoehdosta, ja mukana on optinen otto. Etulevyn oled-näytön teksti on selkeä ja sävyltän miellyttävän neutraali. Jitter analogisesta linjalähdöstä 16 bitin ja 44,1 kilohertsin testisignaalilla. Sen hyvästä käyttöliittymästä pääsee toki nauttimaan Airplayn avulla, mutta rajoitetulla äänenlaadulla ja monihuonetoiminnoilla. Sukulaissuhteet Denoniin ovat selvät HEOS-monihuonetoistoa myöten. Satasen kalliimpi NA6006 tarjoaa pieniä lisäyksiä erinomaiseen alustaan. HEOS-toistosovellus ja verkkosoitinalusta on kypsynyt vakaaksi ja helppokäyttöiseksi kokonaisuudeksi
Laadukkaan analogisen äänen saa ulos kiinteän antotason rca-liitännöistä tai voimakkuudeltaan säädettävästä miniplugista. Kahden tai useamman Stream Boxin voi määritellä stereopariksi. Airplay löytyy Apple-käyttäjille tai Roonin ystäville, dlna Androidja Windows -porukalle. Dlna-etätoistossa esiintyi epäsäännöllisesti mutta harvoin pientä pätkimistä, kun musiikkia soitettiin Windows-koneelta käsin, mutta kaikki puhelinsovelluksen kautta aloitettu toisto ja Airplay vaikkapa Roonista pelasivat täysin ongelmitta. Täyden tallennustason (0 dBFS) kilohertsin sinisignaalin synnyttämä säröspektri analogilähdöstä. LIITÄNNÄT JA TOIMINNOT LUOKASSAAN | HELPPO PIILOTTAA KATSEILTA | ALHAINEN TEHONKULUTUS TIEDOSTOJEN HALLINTA USB-MUISTILTA | SATUNNAINEN PÄTKIMINEN DLNA-ETÄTOISTOSSA | MONIHUONETOISTO VAIN SAMANMALLISTEN LAITTEIDEN KANSSA | OPTINEN LÄHTÖ EI TOISTA SIGNAALIA ALKUPERÄISENÄ + 34. Hyvin organisoidulta muistitikulta musiikkia ei voi siis selata hakemistoittain ollenkaan. Käyttöjännite Pro-Jectille hoituu kätevästi usb-liitännästä. Etulevyn usb-liitäntään kytketyn massamuistin kanssa menee nopeasti sormi suuhun, sillä sovellus listaa kaikki asemalta löytyvät tiedostot yhteen pitkään jonoon. Koostaan huolimatta ominaisuuksia on kuitenkin reippaasti. Bluetoothia lukuun ottamatta laitteessa on lähes kaikki oleellinen Spotify Connectia ja Tidalia myöten. Jitter analogisesta linjalähdöstä 16 bitin ja 44,1 kilohertsin testisignaalilla. PRO-JECT STREAM BOX S2 HINTA: 319 € PIKKURUINEN STREAM BOX S2 on Pro-Jectin omaa tuotantoa eikä perustu mihinkään yleiseen monihuonetekniikaan. Optinen digilähtö on rajoittunut cd-tasoiseen ääneen eikä tarjoa bitperfect-signaalia ulkoiselle dacille. Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä cd-tasoisella signaalilla. Näin johtojen määrän saa minimoitua vaikkapa aktiivikaiuttimia käytettäessä. Impulssivaste. Mobiilisovellus toimii pelkästään Stream Box S2:n ohjaamiseen ja hanskaa myös monihuonetoiston. TuneIn-nettiradio ei Pro-Jectin softassa valitettavasti tarjoa aivan kaikkia kotimaisia suosikkeja
EISA is the unique collaboration of 62 member magazines and websites from 29 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment. Now truly international with members in Australia, India, Canada, the Far East and USA, and still growing, the EISA Awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! TESTED BY THE EXPERTS n WWW.EISA.EU CELEBRATING THE YEAR’S BEST PRODUCTS GLOBAL AWARDS 2019-20 visit www.eisa.eu for the winners 230-300_EISA_AD_2019_Post-awards.indd 1 01/08/2019 14:29
Vinyylidreija pimped by Sami Sinimeri.. 36 Itse tehden muotonsa saaneet kaiuttimet ja huone. Etuseinän peili saa huoneen vaikuttamaan suuremmalta. Huomaa massiivinen vaneritaso Finite Elemente Spider -hyllykön päällä. Ennakkoluulottomuus heijastuu laitehyllyyn; kotiteatterivahvistinta, a-luokkaa sekä putkien hehkua sulassa sovussa
Eletään vuoden 2018 elokuista aamupäivää. Oli aika muutokselle. Valaistuksella ja muilla pienillä yksityiskohdilla on luotu erinomaisen viihtyisä tila, jossa isäntä voi vapaasti syventyä hiomaan settiään ja kerryttämään vielä toistaiseksi runsastilaisille levyhyllyille täytettä. Olemme tavanneet Samin kanssa aiemmin lasten jalkapalloharrastuksen kautta. ITSE TEKEMÄLLÄ ETENEMINEN KARTUTTAA TIETOTAITOA, KUN PÄÄMÄÄRÄT PITÄÄ KIRKKAANA MIELESSÄ. Olemme jutustelleet kalastuksen saloista, iloista ja suruista. Vain varaston mittava vapakokoelma sekä vieheitä täynnä olevat lokerikot paljastavat miehen olleen intohimoinen kalamies. Totta tosiaan. Varsinainen katsemagneetti on kuitenkin huoneen etuosan suuri lasin, peilin ja led-valojen kokonaisuus. Eipä käy lausutun viisauden kiistäminen. Eipä ole tullut aiemmin puheeksi. Harrastuksen vähitellen taannuttua teknologiavetoiseksi kilpalajiksi se ei enää tuonut aiempaa iloa. Kaupallisuuden hedelmiä katsoessamme ja ”. Mutta että hifiä. Ilmenee, että Sami on ollut jo jonkin aikaa kiinnostunut äänentoistosta. Samille oli heti alusta selvää, että pienten elementtien HAASTATTELU | HIFIHARRASTAJA SAMI SINIMERI KALASTUSHARRASTUKSEN HIFILLÄ KORVANNUT LIETOLAINEN SAMI SINIMERI ON LYHYESSÄ AJASSA OPPINUT PALJON ÄÄNENTOISTOSTA. Yhtä näyttävät ovat myös täysin itsetehdyt kookkaat kaiuttimet. HAASTATTELU 37 MESTARISTA KISÄLLIKSI kuunnellessamme hän kuitenkin paljastaa, että erityisesti tekemällä oppiminen on se suurin kiinnostuksen kohde. Seinillä on itse pieteetillä tehtyjä diffuusoreita sekä nurkkavaimentimia. Vene on jo myyty. Näen tutun miehen, joskin väärässä kontekstissa. Rauhallisella paikalla sijaitsevan kauniin puutalon sisuksista on hifistetty yksi huone. Nauttiessani brunssia katsahdan sattumalta ikkunasta ulos. Nautittuani viimeiset suupalaset suuntaan alakertaan ja etsin äsken vilaukselta näkemäni kasvot. Huoneen kokoa visuaalisesti kasvattava rakennelma saattaa tulevaisuudessa väistyä tilataideteokseksi kelpaavan diffuusorin tieltä, sillä ”ääni tulee kuitenkin ensin”, vakuuttaa mies. Paikallisen hifiliikkeen merkkipäivää juhlistetaan pienimuotoisilla messuilla, joiden intiimi tunnelma ja talon hyväksi havaittu keittiö lupailevat mukavaa. URAKALLA ALKUUN Reilu vuosi tapahtuman jälkeen Sami on jo ehtinyt kotiutua uuden harrastuksen pariin. Kelataanpa vähän taaksepäin. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT MATTI KOMULAINEN A ikansa kutakin”, toteaa Sami. Suomen Turku ja kaunis sää antavat parastaan. Olen astelemassa kohti Ravintola Suomalaista Pohjaa. Käsistä taitavana henkilönä moiset ovat syntyneet vaivatta ja ennen kaikkea kokeilemisen ilosta
Millainen harrastaja Sami sitten muuten on, tiedustelen rouvalta: ”Impulsiivinen, päättäväinen ja määrätietoinen”. Riaa-korjaimen virkaa hoitaa normaalisti lajissaan asiallinen Lehmann. Paino noin 100 kg, dempattu hiekalla ja vesieristeellä, etulevy hiekkamaskivaimennettu JAKOSUODIN: MiniDSP 4x10 ETUVAHVISTIN/DAC: Teac UD-503 BASSOVAHVISTIN: Sony-kotiteatterivahvistin DISKANTTIVAHVISTIN: Fezz Audio Mira ceti (300B-putket) LEVYSOITIN: Michell Gyro SE joka on pimpattu Orbeksi, SME 309-varsi, yhtenäinen Cardas-varsijohto suoraan rasiasta riaalle, rasiana Transfiguration Spirit MK 3 RIAA: Lainassa Mellorn Audio ja SSR 22 KAIUTINJOHDOT: Cat7 VÄLIJOHDOT: solidhopea, kirkas teflon-kuori, punottu 4 mm pvc (valmistusohje www.tnt-audio.com/clinica/aircoil_e. Ensisijainen äänilähde on tuhti Michell Orbe SE -levysoitin. Huone, kaiuttimet ja kaikki se muu”. Toteutukselle Sami valitsi sanan kaikissa merkityksissä raskaan polun. Järjestelmä on kaksoisvahvistettu eli biampattu. Sopiva kompromissi löytyi 650 hertsin kohdalta. Keskustelun edetessä ilmenee, että vaimon korvia ja kommentteja myös aidosti arvostetaan. 38 ahdistus ja refleksiputken pöhinä eivät kuuluisi kuvioihin. Pa-maailmasta lainatuille, 15 tuuman B&C Speakers 15FCX76 -koaksiaalielementeille löytyi simuloimalla mielekäs torvirakenne. Aktiivisen tiedonhaun ja useiden harrastajakontaktien jälkeen suunta alkoi hahmottua. Kyseessä on niin kovan luokan ensisorvi, että monelle se voisi olla myös se viimeinen. Ylätasolla lepää mainittu sorvi sekä puolalaisen Fezz Audion 300B-putkia hehkuttava Mira Ceti -integroitu. Monesti laitteisto kertoo jotakin olennaista omistajastaan. Samalla selaan kaiutinprojektin varrelta otettuja kuvia. Varren mekaniikkaan ja soittimen säätöihin tutustuessaan Sami katkaisi vahingossa varren sisäisen johtimen. On se kova, enkä viittaa vain laitteeseen. Alemmalla tasolla on jo mainittu Ohvon tuottama riaa, joka on lainassa sukulaismieheltä. Kotelo on kauttaaltaan 2 x 21 millimetrin koivuvaneria. Enpä olisi heti arvannut. Ainakaan toistaiseksi yksikään koulukunta ei ole kidnapannut miestä vangikseen. Komeuden kruunaa Transfiguration Spirit mk3 -mc-äänirasia. Kisällinä sitä oppii. ”Taitavana miehenä Sami on tehnyt ihmeitä. Koitan samalla etsiä lisää paljastavia yksityiskohtia harrastuksen luonteesta. Niinpä niin. Viisas näkemys, sillä kuten talon rakentamisessa, harvoin se ensimmäinen osuu aivan nappiin. Kaiuttimen hartsilla ja hiekalla vaimennettu etumaski on ripustettu edellä kuvailtuun koteloon kelluvalla, joustavalla rakenteella. Käyntihetkellä käytössä oli kuitenkin jotakin aivan muuta; mestarismies Jarmo Ohvon aivan tuore, a-luokan transistoripohjainen SSR 22 -riaa(!). Rakenteen ja koon ansiosta painoa on kertynyt yli 100 kilogrammaa per pönttö. Pienen tuumailun jälkeen korvaava lanka oli jo nettitilauksen korissa ja muutaman päivän päästä varressa. Nyt tasapaino on löytynyt. Vaivattoman ja dynaamisen äänen tavoittelu saikin tutustumaan uuteen maailmaan ja opiskelemaan siinä sivussa Hornresp-ohjelmaa sekä Autocadia. Kaikissa työvaiheissa opituista asioista on apua uusissa projekteissa”. MAKSETUT OPPIRAHAT Kahvipöydässä rouva tunnustaa, että alussa isännän harrastus herätti kummastusta ja kenties mielipide-erojakin. Varsi tulee SME:n repertuaarista ja tuntee mallinimen IV. Jaon hoitaa ja kurvit suoristaa miniDSP:n 4x10HD, jolta signaali ohjataan eteenpäin Fezzille (bassot) ja Nelson Passin ACA-päätteelle (yläpää). Oppirahat on myös maksettu. LAITTEISTO KAIUTTIMET: DIY-koaksiaalitorvi, elementit B&C Speakers 15CXN76 15”, coax neodymium, 8 Ohm, 800 W, 99 dB. Sen vierestä löytyy Teacin mainio UD-503-dac. Sisältä se on käsitelty usealla kerroksella tiivisteainetta, jonka sekaan on lisätty useita kiloja hiekkaa. Haastava muoto, tinkimätön rakenne ja silmään istuva viimeistely eivät syntyneet hetkessä eivätkä ilmaiseksi: ”Tämä on ensimmäinen kaiutinkokeiluni, mutta ei varmasti viimeinen. Samin setti osoittautuu erittäin kiinnostavaksi ja ennakkoluulottomasti rakennetuksi. Ilmeeni paljastaa arveluni, ja Sami arvaa yskän: ”Koitin aluksi vahvistimia toisin päin, mutta korvien mukaan ja vastoin ennakko-odotuksia lopputulos on näin toimivampi”. Laitehylly on sijoitettu ulos antavan ikkunan eteen, kuuntelupisteen vasemmalle puolelle. Viimeksi mainittu toimi vierailuhetkellä etuvahvistimena, vaikka se taitaa lisäksi laadukkaan digipurijan sekä kuulokevahvistimen roolitkin. Ilman sitoutumista olisi vaikea kuvitella kenenkään suoriutuvan moisesta urakasta. html) LAITETELINE: Finite Elemente Spider, tasot 50 mm koivuvaneria Sami on tietoisesti vinyylimies, jolle äänen lisäksi tunnelma on tärkeä osa elämyksellisyyttä.. Tällä rajataan mahdolliset resonanssit paikallisesti pois. Valmistajan suositus 1 200 hertsin jaosta ei tyydyttänyt, joten lopullinen säätö tehtiin korvin
Onko uusi projekti jo vireillä, utelen. Mastersoundin kookas, 845-putkia käyttävä vahvistin oli aiheuttanut ihokarvat nostattavan wau-efektin. Aivan minttu lp-painos ei ole, siitä kielii napsu siellä ja toinen täällä. Sen avulla on jo nyt kertynyt valtavasti kokemusta niin rakenneratkaisuista, työstömenetelmistä, materiaaleista kuin jakosuotimen optimoinnistakin. Sami on kuitenkin onnistunut tasapainottamaan ulosantia lisäämällä yhtälöön pienen, aktiivisen subwooferin. Sellainen, joka ei rajoita musiikin luonnetta vaan päästää kaiken vapautuneesti mutta laadukkaasti esiin. HAASTATTELU 39 ISKEVÄKSI VIRITETTY Istun mukavalle, niiaavalle kuuntelutuolille isännän sovittaessa levyä soitettavaksi. ”Dipolissa on sitä jotakin. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä musiikin alkaessa ollaan itse asiassa. Sami kertoo viimeisen kuunteluvierailun sytyttäneen kipinän. Uuden harrastuksen myötä Sami saa myös ihan vapaasti heittäytyä kisälliksi ja oppia rauhassa uutta. TÄSTÄ ETEENPÄIN Jatkamme vielä terassilla illan lämmössä jutustelua. Syvyyttä voisi olla enemmänkin. Eikä se äänikään ihan paha ole, jos sellaisen kuvan nyt sattui havainnoista saamaan. Kuullessani, että mistä on kyse, en ihmettele. Lievästi ohut ja ripauksen aggressiivinen ilmaisu antaa kitaralle avoimen ja hieman hyökkäävän klangin. Laajalla skaalalla siis mennään. Keskustelun aikana ilmenee myös, että isäntä on tutustunut laajalti harrastuksen monimuotoisuuteen kirjallisuuden ja netin kautta. Suurin yllätys on, että varsinaiset bassotaajuudet ovat melko vaimeat. Nykyinen kaiutin onkin ensisijaisesti harjoitusaihio matkalla kohti lopullista tavoitetta. Tämän lisäksi hän on käynyt useissa eri paikoissa kuuntelemassa erilaisia näkemyksiä hyvästä äänestä. Kannatan Samin ajatusta etuseinän diffuusorista peilin sijaan. Jälleen yksi taho on löytänyt hifistä ja musiikista oman juttunsa. Tavoitteena ei kuitenkaan ole korostunut basso, vaan tasapainoinen, dynaaminen ja livemäisen vaikuttava kokonaisuus. En voisi olla enempää samaa mieltä. Äänessä on iloisen reipas meininki. Näytteiden välissä isäntä kertoo tuoreista levyhankinnoistaan. Ei ihan helppo yhtälö edes kaupallisille tahoille, eikä ainakaan kovin edullisesti. Vaikka ratkaisu on väliaikainen, niin suunta on eittämättä oikea. Peili paljastaa, että olen lihonut. Poistuessani hymyilen. Magnetostaattisen planarelementin prototyyppi, jota Sami kehittää seuraavana projektinaan.. Vaivattoman ja dynaamisen äänen tavoittelu saikin tutustumaan uuteen maailmaan ja opiskelemaan siinä sivussa Hornresp-ohjelmaa sekä Autocadia. Kyllä näet lähtee. Äänessä on piilevä lupaus loputtomasta dynamiikasta, jota pienehkössä huoneessa tuskin koskaan on tarvetta ulosmitata. Mainiota! Jatkamme taas kuuntelutuokiota. ?n Samille oli heti alusta selvää, että pienten elementtien ahdistus ja refleksiputken pöhinä eivät kuuluisi kuvioihin. Napakan jäntevä basso erottelee bassokielen soinnut tehokkaan räväkästi. Soittimet piirtyvät mukavasti taustaan, ja selkeys tekee kuuntelusta helppoa. Suuret pa-elementit vaativat pökköä pesään, ennen kuin tanner tömisee ja ilmanpaine kutittelee rintalastaa. Tovin kuluttua lavalle astuu Dire Straits. Instrumentit ja vokalisti ovat oikean kokoisia, eivät ainakaan liioitellun suuria. Seuraava projekti voisi olla esimerkiksi jokin PureAudioProject-tyyppinen hässäkkä”, vastaa Sami. Mukaan mahtuu klassista, kuoromusiikkia, eri genren kotimaisia artisteja ja vanhaa Madonnaa. ”Toisten harrastajien preferenssien ymmärtäminen opettaa myös itselle aina jotakin uutta”, jatkaa Sami. Eikä ole mitään kiirettä, sillä hifi ei ole kilpalaji
Kotelon päällä reunoissa on molemmilla puolilla tyylitelty rei´itys, joka samalla tehostaa laitteen jäähdytystä. Perinteistä laatikkomaisuutta on piristetty persoonallisilla muotoseikoilla. Niistä vasen hoitaa ohjelmalähteen valinnan sekä valikoissa liikkumisen, oikealla oleva voimakkuuden säädön ja painamalla virtapainikkeen roolin. Oikean säätimen vastaavassa kohdassa on usb-a-ottoliitäntä. Keskelle maskia on sijoitettu laadukas viiden tuuman värinäyttö. Mukaan on kuitenkin mahtunut oleellinen: napakat kaiutinannot, TESTI | ATOLL SDA200 SIGNATURE -INTEGROITU VAHVISTIN ATOLL SDA200 SIGNATURE PERUSTUU TEKNISESTI MALLISTON KOLMANNEKSI SUURIMPAAN IN200 SIGNATURE -VAHVISTIMEEN SEKÄ ST200 SIGNATURE -DAC-STRIIMERIIN. 40. Näytölle on kolme eri kirkkausasetusta. YKSI KAHDEN SIJAAN albumin kansi. Takapaneeli on säilynyt selkeänä, sillä liittimiä on rajoitetusti. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT & MITTAUKSET MAURI ERONEN T oista tulemistaan Suomeen tekevä Atoll tunnetaan parhaiten asiallisista vahvistimistaan. Paksuhkon alumiinifasadin reunoissa on vahva pyöristys. Vasemman säätimen vieressä on pieni painike, jolla pääsee valikossa liikuttaessa askelen taakse. TARVITTAESSA BASSOLLA OLI RIITTÄVÄSTI VOIMAA, MUTTA YLIMÄÄRÄISTÄ LÄMPÖÄ TAI RUNSAUTTA EI MUKAAN EKSYNYT. Lisäksi alaosassa on alumiiniin syvätty tehostepykälä, joka vasemmassa etukulmassa nousee veneen keulamuodon lailla ylös. Siitä ilmenee muun muassa kappaleen kesto, nimi, albumi, artisti, bittisyvyys ja -virta, näytetaajuus sekä ATOLL OSOITTAUTUI ÄÄNELTÄÄN PIRTEÄKSI, JA KOKONAISUUS OLI LIEVÄSTI ILMAVAN KEVYEEN KALLELLAAN. Testattu SDA200 Signature ei poikkea linjasta, vaikka se sisältääkin lisäksi asiakaskunnan edellyttämät ajanmukaiset humpat ja herkut. YHDEN BOKSIN RATKAISUNA SE ON KUITENKIN KAKSIKKOA KUSTANNUSTEHOKKAAMPI JA HELPOMPI SIJOITTAA HYLLYYN. Neljäs pykälä sammuttaa sen kokonaan. Näytön molemmilla puolilla on suuret, vapaasti pyörivät kiertosäätimet
kahdet analogiset linjaotot, yksi voimakkuuden mukaan säätyvä linja-anto, kaksi koaksiaalista ja kaksi optista digiottoa, wlanja bluetooth-antennit, rj45-otto langalliselle verkolle sekä yksi usb-a. PERINTEITÄ MODERNISSA PAKETISSA Vahvistin toimii perinteisessä a/b-luokassa. Käyttöohje näytti olevan vielä viimeistelyn tarpeessa. Atollin etulevy on tarjolla mustana tai tinan värisenä, mutta muu kotelo on aina mustaksi eloksoitu. TESTI. Voimakkuussäädin perustuu perinteisen potentiometrin sijaan ilmeisesti kahteen TI:n LM1972M-piiriin. Pitkistä sessioista huolimatta vahvistin ei varsinaisesti kuumentunut, vaikka ymmärsin valmistajan ruuvanneen bias-virtaa kohti a-luokkaa. Kookkaita rengassydänmuuntajia on asianmukaisesti kaksi, ja piirilevy on lohkottu selkeästi vasempaan ja oikeaan kanavaan. Rakenne on sisäsiisti, ellei jopa kaunis. Mainion avauksen suonut Luigi Boccherinin sellokonsertto avautui tasapainoisesti ja avoimen selkeänä. Rakenne on käytännössä aito tuplamono. Ladattuani iPhoneeni ilmaisen Atoll Signature -sovelluksen hoitui niin ohjelmalähteiden valinta kuin levykirjaston hallintakin puhelimella. Kaiken kaikkiaan ulkonäkö on onnistunut yhdistelmä hienoista persoonallisuutta ja rauhallista selkeyttä. Irrotettavan virtakaapelin vieressä on vielä virtojen pääkytkin. Alun keveän raikas allegro-osuus leijui ilmoille suorastaan hilpeänä ja huoneen täyttävänä (Luigi Boccherini; Conserti Da Violoncello & Sinfonie; DHM 7867). Helähdykset, peltien jälkisointi ja kitara soivat ja vaimenivat luontevasti, joskaan eivät absoluuttisesti ottaen niin kauniin kuulaasti kuin esimerkiksi joillakin putkilaitteilla. ILOINEN TUTTAVUUS Atoll osoittautui ääneltään pirteäksi, ja kokonaisuus oli lievästi ilmavan kevyeen kallellaan. Laitteen liittäminen siihen oli helppoa, kiitos erittäin loogisen valikkorakenteen ja hyvän käyttöergonomian. Laitteen käytettävyyden kannalta älypuhelinsovellus on kuitenkin se järkevämpi, joskin vähemmän ergonominen ratkaisu. Tosin voimakkuudensäätö tapahtui edelleen mielekkäämmin tunnokkaasta kapulasta kuin kännykkäruudun graa sesta liukusäätimestä. Atollin upnp-protokolla löysi nas-verkkolevyni nopeasti ja ilman ylimääräisiä ongelmia. Hieman kuin aasi Ihaa kohtaisi Ru:n. Pääteasteessa käytetään mos-fet-transistoreita, jotka on kukin sijoitettu omaan jäähdytyselementtiinsä. Signaalitien kondensaattorit tulevat MKP:lta ja sisäisen da-muuntimen laatulastu Texas Instrumentsilta (BB PCM1792). Roon-tukea voi siihen tottunut jäädä kaipaamaan. Tarvittaessa bassolla oli riittävästi voimaa, mutta ylimääräistä lämpöä tai runsautta ei mukaan eksynyt. Koska laitteessa on oma striimeri, niin päätös jättää sisäisen da-muuntimen usb-b-otto pois on tavallaan perusteltua. Joka tapauksessa Bill Frisellin mainio With Dave Holland and Elvin Jones -albumi osui Atollin opastuksella herkkuhermoon. Päivittäinen peruskäyttö sujui laitteen kaukosäätimellä sinänsä mallikelpoisesti. Tästä oli etunsa. Käytettäessä laitteen sisäänrakennettua striimeriä tilanne kuitenkin muuttuu. Pitkulainen puikula istuu hyvin käteen. Kuunteluiden aikana ei lähteestä riippumatta ilmennyt mitään häiriöitä. Vaikka vahvistimen oma näyttö on erinomainen, niin esimerkiksi albumien etsiminen kaukosäätimellä tai laitteen säätimillä on työlästä touhua. Se antanee osviittaa. Lisäherkkuna on sekä koaksiaalinen että optinen digianto. Äänessä oli samalla ihan mukavasti resoluutiota. Atollin älysovelluksesta hoituvat Tidalin ja Qobuzin striimaus sekä tiedostotoiston hallinta usb-levyltä ja lähiverkosta. Kahdeksan kookkaan kondensaattorin patteristo tarjoaa runsaat 62 000 mikrofaradia suotokapasiteettia. Oman settini luontainen mollivireisyys jäi tässä nimenomaisessa yhteydessä hopealle. Nidottu paperipumaska sisälsi jo paljon kuvitettua tietoa muttei esimerkiksi kaikkia laitteen näytön symboleita. Testin aikana käytin ensisijaisesti wlan-verkkoa. Jos pitäisi arpoa, niin sanoisin Atollin kohottaneen tunnelman juuri sinne, minne pitikin. Vaikka jotkin kohteet on suojattu metallikotelolla, niin esimerkiksi digitaalipuolen piirilevyt ovat paljaana. Ainoat selkeät napinan aiheet ovat levysoittimen riaa-korjaimen puute sekä rca-liittimien vaatimaton laatu. Esimerkiksi sellon alasävelille ei rakennettu liiallista romantiikkaa
Da-muuntimena ja esivahvistimena Atollin suorituskyky onkin parempi, vaikka tavallista korkeampi pohjakohina hieman heikentääkin joitakin mittaustuloksia. Kuunteluissa säröä ei havaittu. Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri kaiutinlähdöistä analogiotolla (1 W @ 8 Ohm). Reiluhkoa jatkuvaa antotehoa lukuun ottamatta Atollin mittaustulokset muistuttavat ensi näkemältä putkivahvistinta, vaikka puhtaasta puolijohdekoneesta onkin kysymys. Jitter esivahvistinlähdöstä koaksiaalisella digitaaliotolla. Vahvistimessa ei ole varsinaista valmiustilaa, sillä tehonkulutus on lähes sama sammutettuna ja tyhjäkäynnillä. Digitaalioton impulssivaste kaiutinlähdöistä mitattuna. Säröä on valmistajalle tyypillisesti melko paljon, noin 0,2 prosenttia kilohertsillä ja watin teholla kahdeksaan ohmiin. Jatkuva teho, 8/4 Ohm, 1 kanava 105/175 W Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti 21/25 W -1/10 W @ 8 Ohm 54/136 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat analoginen digiohjattu, 1 dB Kaiutinlähtö, analogiotto (2,0 V) Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % >3,0 V Häiriöetäisyys, A-paino, 20 Hz 20 kHz 80 dB Pohjakohina 1-10 kHz -93 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,040/0,198 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd 0,018/0,965 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 89/82 dB Kanavatasapaino, 0,01/1 W 0,7/0,5 dB Ylärajataajuus, -3 dB 48 kHz Kaiutinlähtö, digiotto, 16 bit/44,1 kHz Häiriöetäisyys, A-paino 80 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,024/0,195 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd 0,009/0,971 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 41/37 dB Kanavatasapaino, 1 W 0,1 dB Lineaarisuus, 16/24 bit -87/-93 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz, coax 483 ps Ylärajataajuus, -3 dB, 192 kHz signaali 48 kHz Esivahvistinlähtö, 1 V, digiotto, 16 bit/44,1 kHz Häiriöetäisyys, A-paino 91 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,081/0,097 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd 0,025/0,073 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 99/73 dB Kanavatasapaino, 1 W 0,4 Db Lineaarisuus, 16/24 bit -86/-88 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz, coax 296 ps Ylärajataajuus, -3 dB, 192 kHz signaali 60 kHz MITTAUSTULOKSET POWERCUBE-MITTAUSJÄRJESTELMÄ ei ollut yhteensopiva Atollin kanssa. Suurin osa harmonisesta säröstä koostuu parillisista komponenteista. 42. Jitter kaiutinlähdöstä koaksiaalisella digitaaliotolla. Särön määrä kasvaa korkeita taajuuksia kohti (noin prosentti viidellä kilohertsillä ja kolme prosenttia 20 kilohertsillä). Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri esivahvistinlähdöstä koaksiaalisella digitaaliotolla (1 V). Esivahvistinlähdön säröspektrissä toinen harmoninen on voimakkain ja särön määrä kertaluokkaa alhaisempi, myös korkeilla taajuuksilla. Analogija digiotot ovat suorituskyvyltään samaa tasoa, sillä tässä tapauksessa päätevahvistin on pullonkaula. Taajuusvaste analogiotolla kahdeksaan ohmiin (musta), Aurelia Magenta -kaiuttimella (punainen), digitaaliotolla 44,1 kilohertsin (violetti) ja 192 kilohertsin signaalilla (vihreä)
Haitta on tosin pieni, sillä useimmiten käytössä on kaukosäädin tai kännykkäsovellus. Vaikka vahvistimen ohjelmisto oli aivan tuore (release 1.0.0), niin käytön aikana en törmännyt lastentauteihin tai omituisuuksiin. Toisaalta energiaa ja pirteyttä kaipaava saanee vahvistimesta halutessaan myös tukea tavoitteilleen. Kylmä tai riipivä Atoll ei kuitenkaan ole. INNOSTAVAN PERSOONALLINEN Keskialueen kuulaus oli osittain tasapainoisen huomaamattoman basson ja avoimen yläpään ansiota. Olisiko erillinen standby-kytkin kuitenkin toimivampi ratkaisu. Havaitsin toki, että Atollin äänikuva avautui leveyssuunnassa asiallisesti. Vivaldinsa tulisella temperamentilla nauttiva peukuttaisikin Atollin mutkia Selkeä ja huoliteltu taka paneeli. Lisäksi pieni persoonallisuuslisä tekee laitteesta massan keskeltä positiivisesti erottuvan. Haitaksi en moista nimeäisi, ekstrovertiksi luonteenpiirteeksi kylläkin. Signature-iOS-sovellus on monen muun valmistajan tavoin aivan välttävä ja useimmille riittävä sellaisenaan. ?n TESTI 43. Konservatiivisempi, tempoa suitseva ja teeman tasaisuutta arvostava saattaisi olla hieman eri mieltä asiasta. Sen sijaan yksi ergonomia-asia tuli vastaan: sammutin laitteen useampaan kertaan vahingossa painamalla etumaskin voimakkuussäädintä. Niinpä esimerkiksi kuoro jäi aavistuksen u-muodosta ja joissakin sukkahousukappaleissa poikasopraanon tuska oli lähempänä kuulijaa kuin kirkon peränurkkaa. Atollin vahvuus eli innostava ääni on omimmillaan hieman lämpimään päin olevilla kaiuttimilla. MONIPUOLISUUS | VIIMEISTELY | ISO NÄYTTÖ | LIITÄNNÄT VARAUKSIN | QOBUZ JA TIDAL KÄYTETTÄVISSÄ KÄNNYKKÄSOVELLUKSESTA | INNOSTAVA ÄÄNI EI ROON-TUKEA | EI RIAA-KORJAINTA | EI USB-OTTOA TIETOKONEELLE | BETA VAIHEEN KÄYTTÖOHJE | VOIMAKKUUSSÄÄDIN VIRTAPAINIKKEENA + kohti kiihtyvän intensiteetin ja pitelisi käsinojista vauhdin hurmassa. Tukevien kaiutin liittimien kaveriksi toivoisi yhtä laadukkaita rcaliittimiä. Roon-tuki olisi kuitenkin toivottava lisä jo sen ylivoimaisen käyttöliittymän takia. 2x koaksiaali, 2x optinen, 2x usb a, 1x rj45, 1x BT Lähdöt Pre out, 6,3mm kuuloke Lähdöt dig. Sen todisti myös se seikka, että Giuliano Carmignolan tuittupäisyys sai Atollilta ymmärrystä. Syvyyssuunnassa pitäydyttiin maltillisemmassa mallissa. 1x koaksiaalinen, 1x optinen Muuta Kaukosäädin, Atoll-mobiilisovellus ATOLLIN KOHDALLA hinnan ja laadun suhde on varsin mainio, ja pakettia voi suositella varauksetta. Joka tapauksessa vokaalisosuuksilla artikulaatio oli puhdasta ilman ohuutta tai nasaalin honottavaa piirrettä. Niinpä useammankin Rajattoman sekä Ylioppilaskunnan laulajien albumin pyöritettyäni tyydyin vähitellen kuuntelemaan musiikkia musiikin vuoksi. ATOLL SDA200 SIGNATURE Hinta 3 000 € Edustaja Sound Factor Oy Lisätietoja www.atoll-electronique.com www.soundfactor.fi Mitat (lxkxs) 44 x 9 x 32 cm Paino 11 kg Tulot 2x rca Tlot dig
VIIME VUOSIKYMMENEN ALUSSA GENELEC ESITTELI KESKIÄÄNEN JA DISKANTIN KOAKSIAALIIN PERUSTUVAN MALLIN 8260. TEKSTI MATTI HERMUNEN | KUVAT VALMISTAJA 44. SE OLI MENESTYS. HARVEMPI ARVASI, MITÄ OLI TULOSSA. YKKÖSSARJAN YKSISILMÄINEN HIGHEND | HERMUSET: GENELEC 8361A SAM -KAIUTTIMET SAMANKESKISIIN ELEMENTTEIHIN PERUSTUVAN KOAKSIAALIRAKENTEEN EDUT OVAT TUNNETTUJA
Genelec 8361A tarjoaa sisarmallejaan laajemman dynamiikan ja 118 desibelin, hetkellisesti jopa 124 desibelin äänenpaineen. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. Suuntaavuutta luvataan aina viiteen metriin asti. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. Nyt kaiuttimien väliksi tuli 220 senttimetriä ja kuunteluetäisyydeksi 270 senttimetriä. Jakotaajuudet ovat 320 ja 2 800 hertsiä. Lähes 60-senttimetrinen murikka painaa noin 32 kiloa. Bassoille on 700 watin vahvistin ja keskialueelle sekä diskantille omat 150-wattisensa. Kovempi uutinen oli reilusti suurempi, samalla koaksiaalilla varustettu 8361A sekä kokonaan uudenlainen bassokaiutin W371, josta lisää tulevissa Hifimaailma-numeroissa. Lisäksi oikean kaiuttimen vasteessa 105 hertsin kohdalla oleva selvempi kapea monttu jätettiin rauhaan; sen G enelec 8260:n seuraajassa, 8351A:ssa, samankeskisyyttä lisättiin sijoittamalla kaksi suorakaiteen muotoista bassoelementtiä suuntaimena toimivan etulevyn taakse. MATTI HERMUNEN on helsinkiläinen pitkän linjan hifiharrastaja. Lattiaheijastuksia vähennettiin vankkatekoisilla 85 senttimetrin jalustoilla. Etulevyn takana on kaksi 263 x 137 millimetrin bassoelementtiä, koaksiaalin diskantti on 25 millimetriä ja keskiääni 130 millimetriä. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti klassisen musiikin puolelle. Kokeneet säätäjät saivat GLM:n mittaustuloksia hienovirittämällä kaiuttimet istumaan huoneeseen hyvin. Eniten 8361A:sta saa kuitenkin irti hankkimalla sen mukana Genelecin GLM-ohjelmiston ja säätöpaketin. Kun oli tehty vielä kaksi pienempää mallia, sai sarja osuvan nimen The Ones. KUKA. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hifituotteita. Bassopäässä vasempaan kaiuttimeen jäi pieni vaimennus 38 hertsin kohdalle, samoin oikeaan 48 hertsillä. Kaiuttimien takana olevaan seinään matkaa oli 260 senttimetriä, oikeaan sivuseinään noin 95 senttimetriä, ja vasen kaiutin sijoittui käytännössä avoimeen tilaan. Viime syksynä 8351A:n lisäkirjaimeksi vaihtui B, kun sen koaksiaalielementti uusittiin. G-miehet Henri ja Pasi päätyivät sijoittamaan 8361A:t samoille tienoille kuin S360:t, joista oli esittely Hifimaailman numerossa 7/2019. HIGHEND Analogiassa pysyttelevät saavat istutettua kaiuttimen kuuntelutilaan takaseinässä olevilla tutuilla dip-kytkimillä. 45
GENELEC 8361A HOITI MUSIIKIN NORMAALIT NOUSUT JA LASKUT NIITÄ ERIKSEEN KOROSTAMATTA TAI LIIOITTELEMATTA. KAIUTTIMEN RYHDIKÄS, SAMALLA RAUHALLINEN OTE NÄKYI JA KUULUI DYNAMIIKAN TOISTOSSA. MUTTA AIDOT DYNAMIIKAN MUUTOKSET HÄTKÄYTTIVÄT. 46
Bassojen vaivattomuus, sävyt ja uskomaton kontrolli puhuttelivat erittäin vannoutunutta aktiivirevojen omistajaa. Varsinkin laulusolistien poikkeuksellisen selkeä esillepano teki vaikutuksen. Pidemmän session jälkeen tajuaa, että 8361A:t eivät ole erityiset vaan hyvinkin tasapainoiset, kaikki on vain kohdallaan, ihan kaikki. Laulu ja piano pysyttelivät sotkeentumatta omilla tonteillaan, ja satunnaisessa bassojyrähdyksessä oli ytyä. HIGHEND KOLMANNELLA KORVALLA JUKKA ISOPURO Kuuntelusession idea ei ole hakea väen väkisin heikkouksia. Coplandin baletissa isonrummun mäiske tärisytti kyllä paikkoja, mutta jäntevyyden kustannuksella. Tarkkuuden ja rauhallisuuden yhteiselo ulottui myös keskirekisteriin ja siitäkin alemmas näytteisiin, joissa bassoenergia oli kohtuullista. Kyse ei ole sointibalanssista vaan enemmänkin siitä, että ääni ei ole ihan niin särmikkään eloisa kuin parhaimmillaan voisi olla. Äänikuva on vahvasti irti kaiuttimista. Bassotoisto kokonaisuutena loi kelpo illuusion voimasta, mutta sen laatu ja sävykkyys jättivät hiukan toivomisen varaa. Kaivautuminen syvemmälle alkoi paljastaa pieniä heikkouksia. Koekuuntelun perusteella päätettiin koko vasteesta tehdä hieman laskeva. Itse en näiden kanssa subbaria kaivannut, murahtavat alhaalta sen verran mukavasti.” Kaverinsa jatkoi: ”Majesteettiset monitorit toistivat uskollisesti. Genelec 8361A:lla on selkeän rauhallinen ote kaikkeen toistettavaan, oli kyse dynamiikasta, muusikoiden vuoropuhelusta tai musisoinnin hengen välittymisestä. Mutta yksisilmäiset Genelecit suorastaan provosoivat puhtaalla, erottelevalla ja tasaisella yläpäällään hakemaan virheitä. Isopuron kommentti bassodynamiikasta on aiheellinen. Soundi on näytteestä toiseen tasapainoinen ja tarkka mutta silti miellyttävä. Subbari lienee silti bassomaanikolle tai oikein isoon huoneeseen hyvä lisä. Joillakin näytteillä syntyy tunne poikkeuksellisen hillitystä otteesta, ikään kuin soundissa olisi tietynlainen käsijarru päällä. Äänitteen riipivyys paljastui armotta mutta tyylikkäästi ja liioittelematta. Oli pakko antautua: erottelu ja levollisuus yhdistyivät toistossa poikkeuksellisen kauniisti. Hauska yllätys oli bongata fagottien läppien napsahdukset 1800-luvun soittimilla musisoivan orkesterin uumenista. Kokonaisuus on joka tapauksessa kertaluokkaa puhtaampi, ilmavampi ja miellyttävämpi kuin taannoin testattu S360-malli. Kaikkein kovin jytke saa kaiuttimen vilkuttamaan punaista, mutta silloin ollaan jo selvästi miellyttävän äänenpaineen pahemmalla puolella. Laulaja on läsnä, äänikuva on hieno, erottelua ja dynamiikkaa löytyy, homma on kontrollissa, ja bassoa on siellä missä pitääkin ja vieläpä hyvin laadukasta. Tilantoisto kuuluu hienosti varsinkin akustisella musiikilla. Funk-jazzin sähköiset syvämurinat toistuivat epätasaisesti. Yläpää on puhdas ja särötön, mikä kuuluu peltien ja viulujen äänessä. VALLOITTI USEIMMAT Vakiokuuntelijoina toiminut kokenut harrastajakaksikko oli myyty. 47. Äänikuvan uskottava laajuus ja esiintyjien paikallistamisen mahdollistava kolmiulotteinen syvyysvaikutelma saivat vakuuttumaan.” Virallisilla korvilla, Nederströmillä ja Isopurolla, oli pientä huomautettavaa. Metallica toimii siinä missä Sibeliuskin. Muuten vasteet olivat varsin tasaiset, ainoastaan 400–6 000 hertsin aluetta nostettiin hiven, 0,5 desibeliä. Kokonaisuus on erinomainen ja toimii hyvin kaikenlaisella musiikilla. väkisin oikaiseminen olisi tuottanut enemmän äänellisiä ongelmia kuin kuultavaa parannusta. Keskialueella ei ollut mitään moitittavaa. Siinä missä S360:n vastetta laskettiin enimmillään 1,5 desibeliä, niin tällä kertaa päädyttiin hieman alle desibelin kokonaispudotukseen. Jollakin näytteellä oli aistivinaan lievää koleutta, mutta seuraava näyte pyyhki epäilyksen pois. Ääni on pitemmässäkin kuuntelussa rasittamaton. Sooloviulun voimalliset repäisyt välittyivät aggressiivisuudestaan huolimatta integroituneen soinnikkaina, modernin pianomusiikin poukkoilevat helinät säilyivät ilmavina ja akustisen kitaran näppäykset tasapainoisesti eriteltyinä. Kodo-rumpu paukahtaa syvältä ja napakasti. Bassopäässä on mukavasti potkua ja erottelua. Toisaalta: kaiuttimen tarkka ote huomioiden tämä voi johtua siitäkin, että se tuo selkeästi esiin tiettyjen studioäänitysten dempatun kuivakan luonteen. Voimakas ja syvä basso pehmeni pyrkien leviämään taikinamaisesti. Siitä jäljempänä lisää. Perimmäinen bassotesti eli Musorgskin Näyttelykuvien urkusovituksen syvämatalat kyllä kuuluivat mutta pyöristyneinä. Uudella tavalla avartava kokemus oli Tidalista kaivettu Miles Davisin legendaarisen kvintetin 1955 syksyn sessioista tehty TOISELLA KORVALLA MIKAEL NEDERSTRÖM Hyvin tasainen, siisti ja yhtenäinen äänimaailma. Tosin heidänkin kommenteissaan on pitkälti kyse soinnillisista tai kaiuttimen yleisbalanssin liittyvistä asioista, joita pystyy muokkaamaan mieleisekseen GLM:n säädöillä. Stereoerottelu oli käsinkosketeltavaa. Vanhat tutut esiintyjät saivat uutta ilmettä, ja uusiin musiikkiaarteisiin oli entistä helpompi tarttua. Erinomaiset taltiot loistavine esiintyjineen tarjosivat täysin uusia ulottuvuuksia, sävyjä ja elämyksiä. Jazzin symbaalit kilahtelivat sävykkäästi. Näin selkeää ja rasittamatonta diskanttia on erittäin harvoin tarjolla. Toinen totesi: ”Heti parin ensimmäisen biisin jälkeen huomaa, että nyt on erityiset kaiuttimet. Surkeat tallenteet kuulostivat siltä itseltään. Toisaalta esimerkiksi 8351 jää selvästi tämän kaiuttimen taakse bassokapasiteetin suhteen
TILA HALLUSSA Jos äänite oli tehty luonnollisessa akustiikassa, tila näkyi perille asti ja esiintyjät pysyivät yhdessä, samalla sopivasti erillisinä sivuja syvyyssuunnassa. Designed for the next generation of Totem’s growing family. Discover Kin Play & Kin Play Mini and all the acoustic pleasures it provides. Onko kyseessä puute, on kuuntelijakohtainen kysymys. Alemman alueen voimakkuus ja erottelu oli tasapainoista suhteessa muuhun musiikkiin. (09) 6840 0010 www.kruunuradio.fi Ratinankaari, Hatanpään valtatie 11 (ajo-osoite Voimakatu 20) Tampere Puh. Massiivisemmalla orkesterimusiikilla, vaikkapa Šostakovitšin 15. Kurinalaisuus ei tehnyt kaiuttimesta laimealuonteista, vaan tarvittaessa räväkkyyttä ja iskevyyttä löytyi yllin kyllin. Se soi sävykkäänä, uskottavan pyöreänä. Mutta vaikka Marcus Millerin toistakymmentä minuuttia pitkä sähköbasson peukuttelu jyräsi kiinteänä, sävyt hyvin esillä (Jean-Pierre; Tutu Revisited), olisi siinä saanut olla enemmän voimaa ja vääntöä. Tästä lisää tulevissa numeroissa. Mutta aidot dynamiikan muutokset hätkäyttivät. Samaa tapahtui Christina Pluharilla, jonka energisesti johtamat vanhan musiikin levytykset (muun muassa L’Arpeggiata) soivat totuttua helmeilevimmin. Samoin Paul Chambersin soolossa Trane’s Bluesilla (Miles Davis, Working’) oli muuhun kokonaisuuteen nähden juuri sopivasti voimaa. Mitat (lxkxs) 37 x 59 x 35 cm Paino 32 kg Toimintaperiaate 3-tie, aktiivi Vahvistinteho Basso: 700 W Keskialue: 150 W Diskantti: 150 W Elementit -basso 2x 137 x 263 mm -keskialue 130 mm -diskantti 25 mm Jakotaajuus 320 & 2 800 Hz Liitin Analoginen ja digitaalinen xlr-tulo ja digitaalinen xlr-lähtöliitäntä, 2x rj45-verkkoliitäntä Kaksoisjohdotus Ei Värivaihtoehdot Musta, valkoinen, tummanharmaa Tuoreen W371-bassokaiuttimen ja 8361:n toiminta pystytään sovittamaan yhteen aivan uusin tavoin Genelecin GLM-ohjelmiston uusimmalla versiolla. Joitain esimerkkejä: Je Beckin runsasbassoisella ja muutenkin turboäänitetyllä Hammerheadilla ei Genelecillä ollut ongelmia. Vaikka näitä on tullut kuunneltua aikaisemmin, niin joko kuun asema tai 8361A:n toiston läpinäkyvyys auttoivat maallikkokuuntelijaa ihailemaan Davisin kvintetin rytmikaksikon, basisti Paul Chambersin ja rumpali Philly Joe Jonesin yhteispeliä pianisti Red Garlandin ja puhaltajien, Davisin ja John Coltranen, tukena. (02) 277 8950 www.hifimesta.fi THE KIN PLAY was created to provide a simple yet remarkable audio solution. Kaiuttimen ryhdikäs, samalla rauhallinen ote näkyi ja kuului dynamiikan toistossa. Tästä toimiva esimerkki on Bill Frisellin Guitar in the Space Age, jossa hän porukoineen laittaa uusiin kuosiin 1950–60-lukujen rautalankamusiikkia. neljän levyn kokonaisuus Cookin’/Relaxin’/ Workin’/Steamin’, äänittäjänä itse maineikas Rudy van Gelder. Äänipöydässä synnytetyt ihmeellisyydet toimivat, jos tuottaja oli osannut asiansa. Genelec 8361A hoiti musiikin normaalit nousut ja laskut niitä erikseen korostamatta tai liioittelematta. Kokonaisuus oli täyteläinen, muheva, erotteleva ja läpinäkyvä. sinfonialla, isorumpu jäi hieman totuttua laimeammaksi GENELEC 8361A SAM Hinta 5 165 €/kpl Lisätietoja www.genelec. Genelec 8361A:n toisto ulottuu yleiskäyttöön riittävän alas, mutta dynamiikaltaan laajalla musiikilla alemman alueen toisto jää hieman vajaaksi. Liisankatu 3, Helsinki Puh. Aktiivista nautintoa sielullesi!. (03) 213 0750 • www.hifihuone.fi Kerttulinkatu 16, Turku Puh
Aktiivista nautintoa sielullesi!. S360:n stereo-ominaisuuksissa tai ylemmän alueen toistossa ei kuultu ongelmia, vaikka niitä erikseen jahdattiin. HIGHEND Vaikka kaiuttimen asennus onnistuu luotettavimmin ja monipuolisimmin Genelecin GLM-ohjelmistolla, on takapaneelissa edelleen dip-kytkimillä toimivat säädöt niitä tarvitseville. Tästä lisää lähinumeroissa. Kotikäytössä se hyötyy kauempaa kuuntelusta. Designed for the next generation of Totem’s growing family. Tässä kokeilussa useimmat kuuntelijat arvioivat uuden 8361A:n toistavan varsinkin keskija yläalueen vielä ansiokkaammin. Se soi korvaystävällisesti siitä huolimatta, että kaiuttimen toisto on erittäin tarkkaa – oli kyse äänenväristä, yksittäisten asioiden erottelusta tai tilantoistosta. eikä orkesterin nousuissa ollut tuttua massiivisuutta. Liisankatu 3, Helsinki Puh. Kiinnostavaa on, miten paljon ja minkälaista apua antaa kokeiluun tulossa oleva aivan uudenlainen W371-bassokaiutin. S360 on suunniteltu toimimaan isoissakin tiloissa ja uusissa immersiivisissä järjestelmissä. Luonteeltaan se oli rivakka ja tuotti hallitusti suunnattua ääntä isosti ja kauas. (02) 277 8950 www.hifimesta.fi THE KIN PLAY was created to provide a simple yet remarkable audio solution. Bassopään ulottuvuutta ja dynamiikkaa on rajoitettu, vaikka se ei ole ongelma kotikäyttäjälle normaalikuuntelussa. Urkujen matalin jalkio niin ikään jäi laimeaksi. NYT ON VAIHTOEHTOJA Puolisen vuotta sitten kokeiltu Genelec S360 oli erinomainen. Alemman alueen järeämmästä toistosta kiinnostuneet saavat asian hoidettua esimerkiksi hyvin säädetyllä subwooferilla. Yleisluonteeltaan se on neutraali, kuten tarkkailukaiuttimen tulee ollakin. Discover Kin Play & Kin Play Mini and all the acoustic pleasures it provides. (09) 6840 0010 www.kruunuradio.fi Ratinankaari, Hatanpään valtatie 11 (ajo-osoite Voimakatu 20) Tampere Puh. Jos harrastaa reippaita voimakkuuksia, urkumusiikkia tai muuten raskasta tavaraa, niin rajat saa esiin. (03) 213 0750 • www.hifihuone.fi Kerttulinkatu 16, Turku Puh
Yrityksen perustajan Jari Ollonbergin suunnitteleman ja valmistaman kaarevan magnetostattielementin ympärille rakentuva highend-tason kaiutin on suunnattu kansainvälisille markkinoille, ymmärrettävistä syistä, sillä liki 30 000 euron hintalappu loiventaa tehokkaasti kotimaista kysyntää. Liikkuvaa massaa kalvolla on 1,6 grammaa. Kaarevan rakenteen ansiosta elementin sä50. Indigenum on esiintynyt edukseen jo kahdesti Euroopan toiseksi suurimmassa hifitapahtumassa, Varsovan messuilla. REFLEKSILLÄ RYYDITETTY Mitoiltaan 115 senttimetriä korkea, 17–30 senttimetriä leveä ja 40 senttimetriä syvä Verus (latinaksi totuus) on varustettu Indigenumista tutulla kaarevalla 5 x 80 senttimetrin magnetostaattielementillä, jonka kalvon paksuus on olemattomat 12 mikrometriä. UUSI VERUS JATKAA SAMOILLA LINJOILLA, JOSKIN SELKEÄSTI EDULLISEMMASSA HINTALUOKASSA. TODELLISUUTTA TYYLILLÄ HIGHEND | SILLÄ KORVALLA: ABSOLUTE DIMENSION HYPOSTATIC VERUS -KAIUTTIMET POSITIIVISEN VASTAANOTON SAANUT INDIGENUM ALOITTI ABSOLUTE DIMENSIONIN HYPOSTATIC-KAIUTINTEN SARJAN REILU VUOSI SITTEN. TEKSTI JAAKKO ERÄPUU | KUVAT VALMISTAJA & JAAKKO ERÄPUU I kaalislainen kaiutinvalmistamo Absolute Dimension astui julkisuuteen puolisentoista vuotta sitten Hypostatic-malliston Indigenumin myötä. Viimevuoden marraskuussa sen seuraan oli liittynyt samaista magnetostattielementtiä toisenlaisessa rakennelmassa hyödyntävä kaiutin, Verus, jollaisen omistajaksi ryhtyminen edellyttää vain noin neljäsosan lippulaiva-Indigenumin vaatimasta panostuksesta. Kaiutin herätti ansaittua huomiota 2018 Expo -messuilla ja osoittautui sittemmin laadukkaaksi toistimeksi myös Hifimaailman kokeilussa (numerossa 8/18)
HIGHEND 51. Transistorivahvistuksella toiston ylemmän alapään pieni mutkittelu tasoittui melko lailla ja mikä mukavinta ilman enimpiä putkin ajelussa havaittujen myönteisten seikkojen sakkausta. Toki sen myötä myös kaiuttimen painopiste asettuu alemmas ja massa muutoinkin kasvaa. Se on asennettu refleksiviritteisen, 21-millimetrisestä vanerista työstetyn kotelon alaosaan 45 asteen kulmaan lattiaan nähden kartion osoittaessa eteenpäin. Bassot ulottuivat varsin alas, ja niiden murinassa oli jytyä. Kummat haluatte kuulla ensin. Mutta se ylempien bassojen ja alemman keskialueen lievä vaisuus. Kun torveloiden tilalle kytki parin Veruksia, tuloksena oli nippu hyviä ja vähemmän hyviä uutisia. Siirtämällä kaiuttimia lähemmäs huoneen etuseinää sai tilannetta hieman tasoitettua, mutta yleisen avoimuuden ja soinnillisen irtonaisuuden kustannuksella. Jopa monien hardcore-hifistien hellimän testibiisin, Infected Mushroomin Avratzin syvät matalat soivat uskottavasti. Se söi kontrabassoista atakkia ja aiheutti hienoista täyteläisyysvajetta muidenkin akustisten instrumenttien ja vokalistien perusäänialueella – sekä jazzin että klasarin reviireillä. Magnetostaattielementti tukirakenteineen ei ole kevyt sekään, ja näin kaiuttimelle on kertynyt 47 kilogramman kokonaispaino, mitä ei uskoisi sen sopusuhtaista ulkoista olemusta katsellessaan. KUKA. Siitäkin huolimatta, että kyseisissä kaiuttimissa bassopään hoitelee 15-tuumainen elukka. Eli soundi oli kaiuttimet näin asemoituna vähemmän rock ja enemmän jazz. Rytmiikka pelasi, ja ilmassa oli vahva läpikuultavuuden ja skarppiuden tuntu. Klassinen osoitus vahvistimen ja kaiuttimen yhteensoveltuvuuden merkityksestä. TANSSII FETTIEN KANSSA Verusten visiitin aikoihin kuunteluhuoneen kaluston vahvaintonttia oli pitkään hallinnoinut parikymmenwattinen saksalaissyntyinen single end -integroitu, jonka kyvyistä ajella reilusti yli 90 desibeliä per watti -torvikaiuttimia ei ollut jäänyt epäilyksen häivääkään. Ongelmattomuus ei kuitenkaan aina yllä optimaalisuuteen asti, kuten Veruksen kuuntelusessioiden käänteissä havaittiin. Transientit toistuivat kipakasJAAKKO ERÄPUU on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Tässä vaiheessa kuskinpukille kapusi brittiläisen autoformer-passiivietusen seuraksi ranskalainen puolijohdepääte kuusinekymmenine fettiwatteineen. Varta vasten Verukselle teetetty järeä jalustarakennelma lisää osaltaan bassoäänisen ja refleksiputken aukon etäisyyttä lattiasta. Ehkä tietty soinnin rehevyys aavistuksen lieveni, mutta saattaa olla, että fokus ja soinnillinen puhtaus ehostuivat Sekä magnetostaattielementin että bassoäänisen suojaksi on asennettu metalliverkko. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta poikkeavia mielenkiintoisia tuotteita. Sointi oli siis varsin rock. Se osoitti, että vaikka Verukset toimivat putkosen perässä enimmäkseen hyvin eivätkä äänenpaineet jääneet wateista kiinni, putkikoneen suhteellisen korkea lähtöimpedanssi ja globaalin takaisinkytkennän puuttumisen ilmeisesti aiheuttama vaimennuskertoimen vähäisyys verottivat bassokontrollia ja sitä kautta söivät energiaa musiikin kannalta oleelliselta alueelta. No niin, siis ne hyvät. ti, pellit kilahtivat avoimesti. teilykulma on parhaimmillaan noin 60 astetta, kun se tasotyyppisellä ratkaisulla olisi – käyttökelpoista kuuntelualuetta kaventaen – huomattavasti vähemmän. Magnetostaattielementti tukirakenteineen ei ole kevyt sekään, ja näin kaiuttimelle on kertynyt 47 kilogramman kokonaispaino, mitä ei uskoisi sen sopusuhtaista ulkoista olemusta katsellessaan. Kun vielä impedanssin minimiarvo on niinkin korkea kuin seitsemän ohmia, kyseessä on niin kutsuttu helppo ja ongelmaton kuorma valtaosalle vahvistimista. Magnetostaattielementin ylipäästötaajuudeksi on valittu 600 hertsiä, jonka alapuoliset taajuudet hoituvat SEAS:n pitkäiskuisella kahdeksantuumaisella wooferilla. Veruksen herkkyydeksi mainitaan 89 desibeliä per 2,83 volttia ja nimellisimpedanssiksi kahdeksan ohmia. Kun kaiuttimet sijoitti noin puolen metrin etäisyydelle etuseinästä ja käytti kohtalaista toe in -suuntausta, musiikki kuin musiikki soi pakottomasti ja eloisasti
Useimmat kuunteluhuoneessa käväisset satunnaiset vierailijat pitivät kaiuttimen äänellisiä ominaisuuksia vähintään hyvinä ja kaikki sen ulkoista olemusta edustavana. Äänikuvan ja läsnäolon ystäville Veruksella on tarjota keskimääräistä edustavampaa antia, jonka luonteenpiirteisiin kuuntelija pääsee tosin vaikuttamaan itsekin kaiutinparin sijoitusta ja suuntausta varioimalla: kaiuttimet suunnattuna enemmän kohti kuulijaa läheisyyden illuusio kasvaa, ja etäisyyttä etuseinään lisäämällä 3d avartuu. Koekuuntelun ja -katselun perusteella Verukselta löytyy kyllä kilpailukykyä sarjassaan. KIKYÄ KEHISSÄ Hypostatic Verus tuo Indigenumissa toimivaksi osoittautunutta huipputeknologiaa edullisempaan, joskin kovin kilpailtuun hintaluokkaan. Taaksepäin hillitysti kallistuva ja levenevä syvä kotelo hopeanhohtoisine, nauhamaisine elementteineen ja osin piilossa pysyttelevine bassoäänisineen on suorastaan epäkaiutinmaisen tyylikkään näköinen soiva sisustuselementti. Kaiutin tulee toimeen yhdellä liitinparilla. Kaarevan magnetostaattielementin laajahko säteilykulma varmistaa sen, että optimaalinen kuuntelualue säilyy suhteellisen leveänä suuntailun haarukoinnin äärirajoille asti.. Kaiutinta saa perusversion ohessa halutessaan – muutaman satasen lisähintaan – myös kiiltolakattuna. ABSOLUTE DIMENSION HYPOSTATIC VERUS Hinta 6 450 €/pari (kiiltolakkaus +500 €) Edustaja Absolute Dimension Oy Lisätietoja absolutedimension.com Mitat (lxkxs) 17–30 x 115 x 40 cm Paino 47 kg Toimintaperiaate Re eksi Nimellisimpedanssi 8 Ohm Elementit -basso 200 mm -diskantti 50 x 800 mm tasokalvo Jakotaajuus 600 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Ei Veruksen bassokotelon sisäisessä tuennassa ei ole pihtailtu. Kaarevan magnetostaattielementin laajahko säteilykulma varmistaa sen, että optimaalinen kuuntelualue säilyy suhteellisen leveänä suuntailun haarukoinnin äärirajoille asti. No, toki hyvälaatuisten taltioiden nautittavuus kasvoi lähes samassa suhteessa. jopa entisestään, mistä tosin aiheutui osaltaan tuotannollisesti heikkotasoisten äänitteiden kuuntelukelpoisuuden alenema pahimmillaan liki sietämättömyydeksi
Näin näennäinen yksilöllisyys onkin tarkkaan siivilöidyn tiedon jalostamista ja näistä sopivien massojen sovittamista yksilöllisyyden muottiin. Artikkelissa mainittiin kysely, jonka mukaan 1 100:sta haastatellusta amerikkalaisesta 40 prosenttia Netflixin, Hulun tai Amazonin asiakkaista aikoo ottaa käyttöön vähintään yhden uusista palveluista. Yhä yksilöllisempi palvelu ja tuotepaletin räätälöinti ovat osa individualismia korostavaa kuratointia ja tulevaisuuden palvelumuotoilua. Kaiken kaikkiaan luvut kertovat, että jopa 28 prosenttia amerikkalaisista uskoo ottavansa käyttöön joko Disneyn ja 14 prosenttia Apple TV+ -palvelun. Kysymys kuului, että riittääkö kaikille asiakkaita. Joka tapauksessa kuluttajan näennäiset valintamahdollisuudet lisääntyvät, ja se riittää useimmille. Kuten artikkelissa todetaan, on lopullisen voittajan veikkaaminen vaikeaa. Vai olisiko sinusta mielekkäämpää saada toimituksesi naapuria nopeammin. Meillä musiikkia striimaavilla audiofiileillä on toistaiseksi helppoa. sillä datankeruu ja sen hyödyntäminen ovat suurten toimijoiden tarkoin varjeltua ydintä. Kehityksessä on pullonkaulansa. Mielenkiintoista onkin seurata, että ratkaistaanko striimauspalveluiden tulevaisuus jatkossa aivan muilla kilpakentillä. Kenties se ainoa objektiivinen, luotettava uutiskanava edellyttää jatkossa samalla kalliiksi hinnoiteltua hömppäkanavapakettia rinnalleen. Näin toimialat sekoittuvat ja kokonaisedullisuus jää asiakkaan ratkaistavaksi. Samasta syystä ei ole vaikea ennustaa, että tarjonta sirpaloituu. Kukkulan kuninkaana tönöttävälle Netflixille arveltiin koittavan vaikeat ajat, sillä Apple ja Disney olivat rymistelemässä markkinoille. Ottamatta kantaa markkinataloutta ohjaaviin instrumentteihin, kuten kansalliseen tai kansainväliseen lainsäädäntöön, on ajatusleikki virkistävää. Tarjonnan kasvaessa käyttäjien sitoutuneisuus laskee. Valitsemme sopivan palvelun sen sisällön ja äänenlaadun perusteilla. Tarjonta on toistaiseksi suppeaa, ja itselle sopivan palvelun haarukointi käy muutamassa minuutissa. KOLUMNI 53 KAUPAN PÄÄLLE MUSIIKKIA. Kaiken lisäksi jättiläisillä on omat konstinsa vaikuttaa lopputulokseen. – ”VAKAVA UHKA” (3.11.2019) HTTPS://BIT.LY/2SFIT4Z TEKSTI JUSSI ARVIO L uin taannoin Tekniikka&Talous-verkkojulkaisusta artikkelin, joka käsitteli videostriimauspalveluita. Mitä itse arvostaisit. Tästä esimerkkinä vaikkapa jo aiemmin mainittu Amazon. Esimerkiksi Amazon tarjoaa Prime-jäsenilleen tavallista nopeampia tavaratoimituksia. Suosisitko videopalvelua, mikäli musiikkipalvelu seuraisi kylkiäisenä. Suurin uhka on, että suuremmat tukahduttavat pienempänsä ja että laadun korvaa määrä. Monialaiseksi taipuvat toimijat ovat vahvoilla, sillä ne ulottavat lonkeronsa ruudun lisäksi muille elämän osa-alueille. Suurilla toimijoilla on sekä tarvittavaa pääomaa että tietoa, jolla ohjata markkinoita haluttuun suuntaan. Yksi on varmaa; kakkua ei riitä kaikille. Kaiken kaikkiaan tulevaisuuden ansaintalogiikka on toistaiseksi arvailujen varassa, MITÄ ITSE ARVOSTAISIT. n TEKNIIKKA&TALOUS: ALKAAKO TÄSTÄ NETFLIXIN LÄHTÖLASKENTA. VAI OLISIKO SINUSTA MIELEKKÄÄMPÄÄ SAADA TAVARANTOIMITUKSESI NAAPURIA NOPEAMMIN?. Palveluiden tilausajat lyhenevät, jolloin pitää miettiä uusia sitouttamistapoja. SUOSISITKO VIDEOPALVELUA, MIKÄLI MUSIIKKIPALVELU SEURAISI KYLKIÄISENÄ. Jatkoa olisi luvassa NBC:n sekä HBO:n suunnilta. Niin sisällössä kuin äänenlaadussakin
TESTILAITTEISTO VAHVISTIMET • Illusion Double Line -linjaetuvahvistin • Illusion OTL -monopäätteet (2019 päivitetty) • SSR 12 -etuvahvistin (2019 tarkastettu ja säädetty) • SSR 42 -päätevahvistin (2019 tarkastettu ja säädetty) KAIUTTIMET • Graditech 13.2 • Solaudio Fusion DAC/STRIIMERI • Totaldac D1 Integral CD-SOITIN • Tentlabs b-drive KAAPELIT • Graditech, Totaldac, Cardas 54
JUSSI ARVIO on mediatekniikan ammattilainen. Vähintään yhtä arvokas ominaisuus on ollut varsinaisten ärsyttävien piirteiden puuttuminen. Kun tilaisuus sallii, voi kaiuttimet lähettää tehtaalle päivitettäväksi Avantgardetai Arreté-versioksi (hintaan 4 250 euroa tai 5 250 euroa / pari). Testiyksilöiden Porschen-harmaa maalipinta oli sekä hillitty että yleispätevän HIGHEND | AUDIOVECTOR R1 ARRETÉ -KAIUTTIMET TANSKALAISEN AUDIOVECTORIN JALUSTAKAIUTTIMIEN HUIPPUMALLI TUO REFERENSSIN PIIRTEITÄ SUOMALAISEEN OLOHUONEESEEN. UUDESTISYNTYNYT R1 Arreté on siro ja mittasuhteidensa ansiosta kaunis kaiutin. Muutos ulkonäköön on suurempi kuin äkkiseltään uskoisi. Omassa työhuoneessani ovat käyneet pikaisella muistelulla ainakin mikrobetonipintainen erikoismalli SR3 Arreté Raw Edition (Hifimaailma 1/2018) sekä edullisen pään QR1 (Hifimaailma 1/2017). Muutokset ulottuvat muun muassa jakosuotimeen, diskanttielementtiin sekä sisäiseen vaimennukseen. Yksi varma laadun merkki on ollut se, että ne ovat soineet tasapainoisesti niin haastavissa messuolosuhteissa kuin varsinaisissa kuunteluhuoneissakin. Läpi mallistojen yhdistäviä äänellisiä arvoja ovat edustaneet aina tilaan istuva bassotoisto, tarkka yläpää sekä innostavan rytmikäs ääni. Seikkoja, jotka kielivät saavutetusta kauhun tasapainosta. Omakohtainen kokemus niin kuvakuin äänituotannosta tuo näkemystä harrastukseen. Elämänmakuisia kokemuksia kirjoittava Jussi lähestyy aiheita korvat edellä, mutta järki kädessä. Kiinnostuksen kentälle mahtuu niin esoteerinen erikoisuus kuin perinteisempikin äänentoisto. Omaan silmääni uusi malli on muutenkin aiempaa SR:ää kypsempi. HIGHEND 55. SUPERIA PIENESSÄ PAKETISSA O len aina pitänyt Audiovectorin kaiuttimista. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT VALMISTAJA JA JUSSI ARVIO KUKA. Audiovector tarjoaa myös alalla suhteellisen harvinaisen mahdollisuuden päivittää kaiuttimia. Esimerkiksi R1:n tapauksessa voi aloittaa ostamalla edullisimman Signature-version (suositushinta 2 500 euroa / pari). Edeltävän malliston kangasmaskien kiinnitykseen tarkoitetut pintamagneetit ovat nyt maalipinnan alla. Päivityshinta on linjassa mallikohtaisen hintaeron kanssa
Audiovectorilla on tutkittu, kuinka särökäytöstä ja sitä kautta äänenlaatua olisi mahdollista parantaa edelleen. Jotta homma hoituisi, on kaivettava kuvetta. Jos oikein ymmärsin, niin tavoitteena on maadoittaa elementtien magnesiumrunkoihin indusoituvat liikkeestä aiheutuvat loisvirrat pois kaiuttimesta. Tämä oli oleellista optimaalisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Kerrassaan kuulas ja rehellinen kombinaatio syntyi, kun liitin ketjuun Jarmo Ohvon suunnittelemat Illusion OTL -putkipäätteet. Sen etuja ovat muun muassa kalvon ohuus ja keveys sekä taitetun pinnan kyky liikuttaa tasapintaa suurempia ilmamassoja. Audiovector tarjoaa rohkeampiakin erikoisvärejä 500 euron lisähinnalla, joka on itse asiassa maalauksen reaalihinta valmistajalle. Niinpä käytin vuoroin kumpaakin fiiliksen ja musiikkimateriaalin mukaan. Molempi parempi, sanoisin. AUDIOVECTOR R1 ARRETÉ Hinta 5 250 € Edustaja Hifimesta Oy Lisätietoja www.audiovector.com www.hifimesta.fi Mitat (lxkxs) 19,6 x 37 x 29 cm Paino 10 kg Toimintaperiaate 2-tie, refleksi Suurin suositeltava teho 200 W Nimellisimpedanssi 8 Ohm Taajuusvaste 38-53 000 Hz Elementit -bassokeskiääni 6,5” hiilikuitu -diskantti Laskostettu kalvo (AMT) Jakotaajuus 2 900 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Ei Muuta Saatavissa eri värejä, Freedom Grounding -maadoitus 56. Koitin myös magneettikiinnitteistä kangasmaskia. Talon oma diskantti on perinteisen kalotin sijaan Oskar Heilin periaatteiden mukainen laskostettu, haitarimainen nauha. Koska maahantuoja oli pakannut myös kyseisen piuhan mukaan, pääsin omakohtaisesti kokeilemaan sen vaikutusta. Lopputulos on kokeiluiden perusteella havaittu hyväksi kompromissiksi. Tiedoksi, että samassa maalaamossa viimeistellään Porscheja, joten laatu on myös sen mukaista. Liitäntä paneelin freedomterminaalilla kaiuttimen voi maadoittaa pis torasian kautta. Edeltävään SR-malliin nähden muutoksia on tehty kaiken kaikkiaan 164 kohtaan(!), joiden käsittelyyn ei palstatila riitä. Koska pidän suuresta äänestä, päädyin sijoittamaan kaiuttimet verraten leveälle toisistaan (lähes kolme metriä) suunnaten ne suoraan kohti. Esimerkiksi jämäkkä kaiutinterminaali on sijoitettu hiilikuituiseen levyyn resonanssien tappamiseksi. Toisaalta auringon lailla läpivalaiseva rehellisyys sai ajoittain kaipaamaan hienoista lisälämpöä ja totuuden kaunistelua. Valmistaja on hionut ja venyttänyt konseptia aiempaakin ajanmukaisemmaksi. Diskantti säteilee hallitusti myös kaiuttimen taakse erillisen aukon kautta. R1 Arreté ei ollut erityisen kranttu vahvistimesta. Muutkin materiaalivalinnat on niin ikään tehty harkiten. Sen vaikutus ääneen oli vähäisesti yläpäätä rauhoittava. SSR 42, Ohvon a-luokassa toimiva klassikkopääte, toi kaivatun sivuaskeleen: vähemmän resoluutiota, enemmän keskialueen lämpöä ja vankemman otteen yläbassolla. TESTIASETELMASTA Kuunteluhuoneeni on noin 20 neliömetrin kokoinen, ja käytän sitä leveyssuunnassa. Kotelon seisovia aaltoja ehkäisevää pisaramuotoa on edelleen hiottu, ja rakenne on jopa neljänneksen aiempaa SR1-mallia jäykempi. Useimmat kaiuttimet asettuvat lähelle kuuntelupaikkaa ja sijoittuvat riittävän kauas seinistä. Etuseinään etäisyyttä jäi 25 senttimetriä, jolloin bassotoisto tuntui subjektiivisesti tasapainoisimmalta. Sen edessä on kevyesti muotoiltu suuntain, jolla on pyritty optimoimaan säteilykuvio bassokeskiäänisen kanssa. tyylikäs. Hiilikuituinen, kerrosrakenteinen 6,5 tuuman bassokeskiääninen on sekin talon omaa tuotantoa ja imitoi monilta osin suuremman ja kalliimman R9-lattiamallin kerrosrakenteista elementtiä. Kuuntelupisteeseen kertyi matkaa noin 2,6 metriä. Jalustoilla diskantin keskikohta nousi korvieni kohdalle eli 97 senttimetrin korkeudelle. Diskanttielementti on Oskar Heilin periaatteiden mukai nen laskostettu nauha eli Air Motion Transformer. Näin valmistaja on tavoitellut tavanomaista ilmavampaa ja avoimempaa ääntä. Ero oli havaittavissa: kaapelin kera ääni oli kaikella materiaalilla vaivattomampi ja syväterävämpi. Lievä ohisuuntaus tasoitti kyllä terävintä diskanttia, mutta toisaalta resoluutio ja äänikentän tarkkuus olivat parhaimmillaan kohti suunnattuna, joten pitäydyin lopulta siinä. Tämän alun perin R8 Arreté -mallissa hyödynnetyn ratkaisun luvataan vähentävän säröä, ja lopputuloksen pitäisi kuulua aiempaa tarkempana ja puhtaampana äänenä. Tämä osui myös valmistajan suosituksiin (15–25 senttimetriä). Lisävarusteena myytävä, kryogeenisesti käsitelty erikoiskaapeli (650 euroa) maadoittaa kaiuttimet pistorasian kautta. Varsinaiset kuuntelukokemukset perustuvatkin piuhan kera kuultuun. Pohdinnan tuloksena syntynyt Freedom Grounding tuo R1:n sisälle erityisen suodinpiirin ja kaiutinterminaaliin ylimääräisen naparuuvin
AIDOSTI HYVÄ Kuinka hyvä R1 Arreté sitten on. Tällä en viittaa kirpeään sävyyn tai monitorimaiseen armottomuuteen vaan kokonaisotteeseen. HIGHEND 57. Soinnillisesti kaiutin lunasti siis paikkansa elämää vilkkaampien ja eteenpäin pyrkivien kaiuttimien hilpeästä joukosta.” Kaivoin jälleen samaiset Carmignolan Vivaldi-tulkinnat esiin, ja totta vie, mairitteleva lausunto istui sellaisenaan myös R1:n kanssa. Bach Six Suites for Solo Cello; Alba ABCD 444). Arretélla rytmin ja samaan aikaan sooloinstrumenttien seuraaminen onnistui aina pinnistelemättä. Kokonaispisteissä R1 Arreté pärjäsi nimittäin lähes yhtä hyvin kuin mainittu isoveljensä – joiltakin osin ehkä jopa isompaansa paremmin. Kaiutin ei hylkinyt aina yhtä haastavaa vasarointiakaan. Ajatus, joka hiipi mieleeni erityisesti Osmo Vänskän johtaman Sibeliuksen sinfoniasikermän aikana. Se on osittain magiaa, sanoi tiede mitä tahansa. Sen yleisessä otteessa oli jotakin samaa kuin siinä, mitä Giuliano Carmignolan ote Baillotin kaulasta tekee Vivaldille. Tähän lasken kuuluviksi muun muassa erinomaisen resoluution, puhtaan ja läpinäkyvän keskialueen, soinnikkaan ja fyysisesti voimallisen diskantin sekä jäntevän napakan bassotoiston. Kaiken kaikkiaan Audiovector R1 Arreté on kokoja hintaluokassaan erittäin laadukas toistin maltillisen kokoiseen huoneeseen. Musiikin ohella saatoin lähes erottaa yksittäiset käsiparit taputtamassa kappaleiden välissä. Edellä mainitusta huolimatta kaiutin rakensi ympärilleen huomattavan suuren äänikentän tai -kuplan, johon se sijoitti kulloisenkin orkestraation koordinaatit hyvinkin tarkasti. Tunnelmasta toiseen, nimittäin Garbarekin Magico-albumin live-fiilis avautui puhtaana ja yksityiskohdiltaan poikkeuksellisen selkeänä. ?n R1 Arreté osoittautui erinomaiseksi kaiuttimeksi. Piirtotarkkuudeltaan kaiutin oli varsin määrätietoinen. On ymmärrettävää, että R1 Arreté ei suurella orkesterilla saavuttanut samaa äänimassaa kuin vaikkapa suurempi SR 3 Arreté Raw Edition. Vertailun vuoksi rinnalla olleet Forvoice 13.2:t tarjosivat esimerkiksi sellolla puun lämpöä ja voimaa Audiovectorin tarkkuuden ja avoimuuden vastapainoksi (Marko Ylönen; J.S. Menevän rehellinen meininki oli suoraviivaisuudessaan hienoisesti rytmiikkaa palvelevaa laatua. TUTTU ÄÄNI R1 Arreté osoittautui erinomaiseksi kaiuttimeksi. Näin totesin silloin SR 3 Arreté Raw Editionista: ”Raw Edition osoittautui mainion ilahduttavaksi kuultavaksi. Tiedä sitten, kuinka vakava puute kenellekin on kyseessä. Lisäksi kaiutin skaalasi artistin koon ja sijainnin stereokuvassa niin ikään ”oikein”. Lämminsävyinen äänite on kiireisempien hosujien rinnalla suorastaan rentouttavaa tuokiomusiikkia. Joskus maalaus on valokuvaa tarkempi kuvaus kohteesta. Lisää todistustaakkaa. Sekä kyvyn täyttää tila karismaattisella äänellä. Vaikka hyvä olikin, niin omaan makuuni olisin valmis uhraamaan osan tarkkanäköisyydestä ja rytmillisistä hyveistä subjektiiviseen pehmeyteen ja maalailevaan viipyilyyn. Jos aloittaisi äänellisen annin kuvailemisen yhdellä adjektiivilla, niin se olisi raikas. Niinpä Sinatra pysytteli kauniisti kaiutinlinjasta puolen askelen verran takana, kun soitin Come Dance with Me -albumi nimikkokappaleen. Keskelle sijoitettu vokaaliosuus toistui äänitekohtaisesti niin sanotusti oikein. Toiseksi adjektiiviksi valitsisin tuoreen. Erityisesti lyömäsoittimien tarkkuus ja pinkeä pintapontevuus ilahduttivat. Sama alkuvoima, sama röyhkeys ja rouheus kuten Audiovector SR3:lla aiemmin. Lennokkaat, virtuositeettiin nojaavat mutta tyylillä ladatut viulunäytteet virtasivat puron sijaan kosken lailla. Hieno, jos kohta aavistuksen kuuma ylärekisteri toimi niin äänitteen orkesterilla kuin sooloinstrumentillakin. Mitä vaatimattomampi resoluutio tai tunkkaisempi keskialue, sitä enemmän taputukset muistuttavat vellovaa kohinaa tai muuta tauhkaa. Jos aloittaisi äänellisen annin kuvailemisen yhdellä adjektiivilla, niin se olisi raikas. Kyseessä on muuten hieman erilainen, viipyilevän rauhalliseksikin ajoittain jäävä tulkinta Bachin ikiklassikoista. Conlon Nancarrowin pianoteoksilla Herbert Henckin hengittävä ote osui kaiuttimen ilmaisukyvyn kanssa lähes napakymppiin tai ainakin lähelle (Nancarrow, Antheil; Piano Music; ECM). Tällä en viittaa kirpeään sävyyn tai monitorimaiseen armottomuuteen vaan kokonaisotteeseen. Eikä sen bravuuri löytynyt sieltä, missä subharmoniset muuten kutittelisivat mukavasti vatsanpohjaa. Egberto Gismontin Sol Do Meio Dia -albumin 1970-luvun äänikeitos à la ECM soi kristallin kirkkaana aina Townerin kitaraa myöten. Deja Vu -ilmiön herättämänä kaivoin vertailun vuoksi aiemmat muistiinpanoni esiin. Arvatkaa, kuinka kävi lähimikitetyllä, aina niin ihanan hunajaäänisellä Julie Londonilla. No, vasemman käden säestävä osuus saattoi jäädä siinä ja tässä hieman ohueksi, jos nillittää pitäisi. Arreté herätti vanhemmat ja jotkin tumpusti tuotetut äänitteet uudelleen eloon
Louis Sclavis maalaa äänin. Jälki sykäyttää Je suis africainissakin. Abdullah Ibrahim riisuu kaiken moisen töistään. Devendra Banhart vie laulaja-lauluntekijyyttä eri suuntaan. Ensemble Resonanz mukautuu moneen persoonallisella otteella. Tree of Light irtautuu normi-pianomanipuloinnista kehittäen kiehtovaa ilmaisua TALLENTEET | ÄÄNILEVYPOIMINNAT FYYSINEN TALLENNE ON MONEN TEKIJÄN SUMMA. Sen myötä improvisaatiot läpäisevät monia aikakerrostumia. Ainutlaatuinen on Mortalitykin. Weihnachtsoratorium on Bachia mutta myös periodisoittimien lisäksi Hammondilla ja sähkökitaralla luotua fuusiota, joka äänitettiin sota-ajan bunkkerista muokatussa salissa Hampurissa. Lyömäsoittaja eksperimentoi Immediate Music II:ssa lyömien lisäksi panemalla pianistit työstämään soitintaan ambientin tavoin. Musiikin moniottelija Tapio Ylinen kanavoi vaimonsa kuoleman sävelteokseksi, joka liukuu sielunmessusta valoon. Klarinetti, etenkin basso-, luo kuvastoa, jossa upea sävystö sulautuu sointirekistereihin. Samalla kuuntelijan kartasto avartuu uusin perspektiivein. Pianisti-urkuri tuo kuuluville sointipintoja, joista kasvaa osiaan suurempi kokonaisuus. Syke kuljettaa Olavi Louhivuortakin. TEKSTI & KUVA MATTI KOMULAINEN R achid Taha (1958– 2018) rikkoi rajoja miksaten chaabia rockiin ja konesaundeja arabi traditioon. Riopy harjoittaa yhtälaista vapautta. Alin väreily on samalla Gaian hyrinää – elämän perustaajuutta. Virtaus vie mennessään – myös Oddarrangissa, jossa rumpali on osa kvintettiä. Leikki ja kokeilut kuuluvat MA:ssa kepeytenä: kukin teos on yksilö. Tahan rosoinen fraseeraus, rikas tyylipaletti ja rouhea saundi leikkaavat kultaisesti postuumissa mestariteoksessa. Pekka Toivonen Ensemble kokeilee sointisfäärejä jazzin keinoin. Vers toi qui es si loin, Circle Map, Neiges ja Graal Théâtre kipinöivät valoa ja energiaa. Neil Youngin tunnistaa ensinuotista. Myös Coloradossa, joka syntyi Crazy Horsen kanssa. Kuvallisuutta viritetään muun muassa Ilmari Pohjolan pasuunalla sekä akustisen ja sähköisen harkituin yhdistelmin. Lumoavassa äänikuvassa zeniittikään ei jää tavoittamatta.. Kaija Saariaho sytyttää niin ikään kontrasteillaan. 58 SYVÄÄ SAUNDIA, KOUKUTTAVIA ÄÄNIKUVIA elastiseen pulssiin. Kit Downes seuraa samaa metodia. Tulkinta tukee matkaa: kitaristi Ylisen ohella levyllä soittaa jazzmestareita Pauli Lyytisestä Mika Kallioon. Köftan minimalistinen tekno voimaantuu dynamiikasta. Dream Time on pianistin soolo, jossa musiikki virtaa vapaasti. Synatikkaus leijuu aineettomasti, subbari taas reagoi ketterästi yllättävästä tuotannosta ja jylhästä saundista. Jo 50-vuotinen kimppa kuuluu jouhevuutena, jolla rock rollaa, asenne taas maanläheisyytenä, jota kopioidaan yhä. KIINNOSTAVA KANSI VALMISTAA KUUNTELIJAA AUDIOELÄMYKSEEN, JOSSA MUSIIKILLINEN SISÄLTÖ KOHOTETAAN PARHAIMMILLAAN KOSMISIIN SFÄÄREIHIN VAKUUTTAVALLA SOONISELLA VIIMEISTELYLLÄ. Avara flow kasvaa sointiratkaisuista, jotka ulottuvat saksofonista thereminiin
Chris Rea henkilöityy letkeän aikuis rockin mestariksi. Displacessa kitaristi paahtaa korkealla ja kovaa. Blood Moonissa avantgar de, puhaltimet ja elektroniikka miksataan kokeelliseksi opukseksi. ?n ESITTÄJÄ ALBUMI JULKAISIJA FORMAATTI Rachid Taha Je suis africain Naïve cd Neil Young with Crazy Horse Colorado Reprise cd Devendra Banhart MA Nonesuch cd Mortality Mortality Eclipse cd Köfta Witness of the End Svart lp Olavi Louhivuori Immediate Music II Svart lp Oddarrang Hypermetros Edition cd Pekka Toivonen Ensemble In the Bottom of the Ancient Ocean Svart lp Riopy Tree of Light Parlophone cd Abdullah Ibrahim Dream Time Solo Piano Enja cd Ensemble Resonanz Weihnachtsoratorium Resonanzraum cd Kaija Saariaho Vers toi qui es si loin BIS sacd Louis Sclavis Characters on a Wall ECM cd Kit Downes Dreamlife of Debris ECM cd Tonbruket Masters of Fog ACT cd Pulcinella Ça BMC cd Graupe, Ceccaldi, Lillinger, Ceccaldi qÖÖlp BMC cd Moment’s Notice Trio Creation BMC cd Klaus Paier & Asja Valcic Visions for Two ACT cd Joachim Kühn Melodic Ornette Coleman ACT cd Elifantree & Tölöläb Blood Moon Eclipse lp + cd Nathan Riki Thompson Resonance Siba cd Jukka Eskola Soul Trio Steamy! Timmion cd Olli Hirvonen Displace Ropeadope cd Ethan Iverson Quartet w/ Tom Harrell Common Practice ECM cd David Bowie Conversation Piece Space Oddity Parlophone 5cd cd Prince The Versace Experience Chaos and Disorder Emancipation NPG cd cd 3 cd ZZ Top Goin’ 50 Warner 3 cd Chris Rea Shamrock Diaries On the Beach Dancing with Strangers The Road to Hell Auberge Magnet 2 cd 2 cd 2 cd 2 cd 2 cd Rod Stewart The Studio Albums 1975–2001 Warner 14 cd. Melodic Ornette Coleman koostuu pianotulkinnoista, jotka juontuvat saksalaisen ja Colemanin yh teistyöstä vuosina 1995–2000. Rilluvuo siboksi todistaa, että raspi hioo helmiä monenlaisesta laulustosta Sailinganthe mista läskisti basauttavaan diskopeili pallotteluun. Olli Hirvonen taas sulauttaa jazzia, noi serockia ja progea. Resonance on basistin projekti, johon hän ujutti kaikkea Hil dá Länsmanin joiusta elektroniikkaan ja etnosoittimiin. Vapaus korostuu qÖÖlpissä. Bonukset syventävät kuvaa avainlevyjen tuplacdeditioissa: oheismateriaali näyttää, miten hienosäätö vaikuttaa lopputulokseen. Rod Stewartkin on rockmies sielua myöten. Nathan Riki Thompson tutkii dialo gin merkitystä. TALLENTEET 59 Tonbruket yllättää vastaavasti. Ra riteettien ja päivitetyn klassikon paketti dokumentoi oleellisen taiteilijan varhais identiteetin kehityksestä. Kun tekstuuri ty kittää näin, harva kaipaa melodioita. Jukka Eskola Soul Trio groovaa sisäis tyneesti. David Bowie pyrki omilleen jo 50 vuotta sitten. The Versace Experience, Chaos and Disorder ja Eman cipation säväyttävät etenkin funkillaan, jossa oivaltava tuotanto miksataan sy vään bassoon tarttuvasti. Vetovoima korostuu ZZ Topissakin. Trio svengaa aina, ja rouhea boogie vetoaa simppeliydellään. Trumpetisti Tom Harrellin kruunaama yhtye soitti standardeja Village Vanguardissa tammikuussa 2017. Prince oli iskussa 1990luvun puolivä lin tuotannossa, vaikka hän soti oikeuk sistaan levyyhtiön kanssa. Helpolla ei pääs tä Moment’s Notice Triokaan. László G?z (pasuuna, bassotrumpetti, kotilot, oka riina), György Kurtág Jr. Ça vie samalla aika matkalle musiikkien kerrostumiin. Äänet järjestyvät musii kiksi, jossa uteliaisuus muodostaa har monisen kokonaisuuden hifin saundin kanssa. Elifantree ja Tölöläb yhdistivät idean sa livenä 2018. Ranska laisnelikko hallitsee muodon ja keinot nivoen yhteen musetten lennokkuuden vaikkapa Elkan urkurekistereihin free jazzin villiydellä. Tallenne toimii myös demoissa, niin avara ja moniulottei nen on sen äänikuva. Irtiotot tunnistaa varhaisvuosibok sista, joka huipentuu Space Oddityyn. Minimalistista mut ta tiheätunnelmaista audiomeditaatiota. Bän din 50vuotinen ura tiukkuu näkemystä. Basis ti Dan Berglund kollegoineen kanavoi jyystöön kaikkea jarremaisesta syna pulputuksesta lihaisaan sykkeeseen ja progemaiseen sauhuun. Vuodet New Yorkissa ovatkin nostaneet miehen kan sainväliselle tasolle uuden etsinnässä. Uruttrumpettirummut ilmentää eilisen lihallista saundia, jota kolmikko luotsaa 2020luvulle katuuskottavasti. Yhtä pelkistettyä mutta silti ytyä musiik kia luo Joachim Kühn. Live olisi voitu soinnin puolesta taltioida vaikkapa 70 vuotta sitten, niin perintei kästä meno on. Fuusiossa liu’utaan tango nuevosta Debussyn kaut ta Mozartiin. Rohkea riskinotto palkitsee myös kuun telijan uusin visioin. Pulcinella tarjoaa niitäkin. Tulos. (elektro niikka, sormiot) ja Miklós Lukács (cimbalom) va rioivat sointipinnoin, jotka vievät tutki mattomiin tiloihin. Vähän on paljon nytkin. Ethan Iverson Quartet kulkee päinvas taiseen suuntaan. Triplacd kaartuu varhaisränttätäntäs tä konejytän kautta juurevaan jyystöön. Viulu, sello, kitara ja rummut summautuvat tavalla, joka iskee kipinää ja säkenöi oivalluksia. Klaus Paier ja Asja Valcic vetoavat jazzin, etnon ja klassisen keinoin
Antotehossa tämä ei kansainvälisen lehdistön testien perusteella juurikaan näy kuin vasta yhden ohmin kuormalla, johon H390:kin tuottaa melkoisesti tehoa. Puolet halvempaan H390:een Hegel on lippulaivastaan lainannut olennaisimpia tekniikoita, kuten Soundengine2-vahvistintopologiansa, joka muokkaa signaalia minimoidakseen esimerkiksi ab-luokan vahvistimissa esiintyvän ylimenosärön. TEKSTI, KUVAT & MITTAUKSET MAURI ERONEN V uonna 2018 esitelty H590 on valmistajan arvokkain integroitu vahvistin. VALAISEVA VOIMANPESÄ tetransistoreiden määrää on pudotettu kahdestatoista kahdeksaan per kanava. Robin Hoodiksi uutta pikkuveli H390:ää leikkimielisesti kutsumalla valmistaja haluaa viestittää, että uutuusmalli on vohkinut yläluokan mallista arvokkaita ominaisuuksia. Analogiottoja on H590:een verrattuna yksi vähemmän sekä TESTI | HEGEL H390 -INTEGROITU VAHVISTIN NORJALAISEN HEGELIN HUIPPUMALLI H590:N JALANJÄLJISSÄ SEURAAVA H390 TARJOAA EDELTÄJÄSUKUPOLVIA MONIPUOLISEMPAA VERKKOTOISTOA JA RUTKASTI POTKUA HARHAANJOHTAVAN SIMPPELISSÄ ULKOKUORESSA. Verkkotoistolle on ethernet-liitäntä. Rahelle tosin saa vastinettakin. Langatonta verkkotoistoa ei valitettavasti saatu mukaan ainakaan vielä tällä päivityskierroksella. PääKAUKOSÄÄTIMEN TOISTONHALLINTAPAINIKKEET TOIMIVAT VIRTUAALINÄPPÄIMISTÖNÄ, ELI TIETOKONEELLA TEHDYSSÄ SOITTOLISTASSA ETENEMINEN HOITUU KUUNTELUPAIKALTA. Digitaalipuoli on H590:n kanssa identtinen kattaen s/pdifin koaksiaalisena ja optisena sekä usb:n tietokoneelta. 60. Eihän pikkuveljeä toki köyhälistöön voi lukea, sillä viisi tuhatta euroa vahvistimesta on jo melkoinen summa
Menusta näkee esimerkiksi vahvistimen verkko-osoitteen, jonka selaimeen naputtamalla pääsee käsin säätämään verkkoasetuksia, jos vaikkapa automaattinen ip-osoitteen haku ei miellytä. Myös Roon on tuettuna, eli vahvistin on niin sanottu Roon endpoint. Airplay ja dlna-toistossa raidanvaihtopainikkeiden toimivuutta emme tulleet testanneeksi. Erikoismaininnan Hegel saa siitä, että kaukosäätimen toistonhallintapainikkeet toimivat virtuaalinäppäimistönä, eli tietokoneella tehdyssä soittolistassa eteneminen hoituu kuuntelupaikalta. Hegelille ominaisen askeettinen mutta erittäin selkeä etulevy sisältää rullat lähteen valinnalle ja äänenvoimakkuudelle sekä selkeälukuisen näytön. Omaa toistosovellusta verkkomusiikille Hegelillä ei ole, vaan tuki on strategisesti valittu niin, että käyttö onnistuu olemassa olevien softien avulla. TESTI 61. Hiukan kaksijakoinen kokonaisuus, joka kannattaa ehdottomasti kuunnella itse. Kaukosäätimen eco-painike asettaa vahvistimen näennäisesti lepotilaan sammuttamalla näytön ja kytkemällä lähdön pois päältä, mutta suuren tehonkulutuksen perusteella virrat kulkevat vielä valtaosassa koneistoa. rcaettä xlr-osastolla, mutta yksi balansoitu ja kaksi perinteistä liitäntää riittänee pitkälle digitaalitulojen kattavuuden ansiosta. Takalevyn ruuvit ovat uppokantaista mallia, mutta nyt kannat törröttävät upotusta vailla olevan levyn ulkopuolella. Yksi erikoisuus on ulkoisen dacin käyttömahdollisuus, vaikka äänilähde olisi kytketty suoraan johonkin Hegelin digitaalituloista. Kapulan 15 pientä identtistä painiketta on pienen totuttelun jälkeen opittavissa, mutta pienellä ryhmittelyllä käyttöliittymästä olisi helposti saanut käyttäjäystävällisemmän. MODERNIA DIGIÄÄNTÄ Kaikki digitaaliotot tukevat mqa-signaalia, eikä tietokoneelta usb-liitännästä ollut mitään hankaluuksia saada toistoa toimimaan. Basso jyskyttää ja virvelin kalvo paukahtaa. Valmiiksi viileäsoundiseen settiin vahvistinta varmaankaan ei kannata sovittaa. Äänenvoimakkuussäätö on sentään sijoitettu alanurkkaan niin, että se hoituu helposti käsikopelolla. KUUNTELUARVIO MIKAEL NEDERSTRÖM NAPAKKA, DYNAAMINEN ja iskevä soundi. Lisäksi valikosta käynnistetään ohjelmistopäivitys. Kolme korkeaa jalkaa kasvattavat hieman kokonaiskorkeutta, ja laitteen tukeva 20 kilon massa kyllä paljastaa, että se ei paini höyhensarjassa. Haluamansa analogioton voi määritellä kotiteatterikäyttöön siten, että äänenvoimakkuussäädin ohitetaan. Miksi sitten ei viedä signaalia suoraan ulkoiselle dacille vaan kierrättää se vahvistimen kautta. Tehoa piisaa, ja sisäisestä johtokaaoksesta huolimatta ääni on kontrollissa. Etäohjaus onnistuu verkon yli IP Controlja Control 4 -protokollilla. ILMETTÄÄN MONIPUOLISEMPI Tehoisekseen H390 vaikuttaa jopa solakalta tapaukselta. Kotiteatterikytkennän ansiosta H390 toimii Järeä muuntaja, kunnon konkkapatteristo ja riittävästi päätetransistoreja. Soundi on toisaalta aavistuksen kuivakka kaikessa kontrollissaan, eli musiikista puristuu joillakin näytteillä mehut ulos. Uuden sukupolven verkkosoitin tukee nyt AirPlayn lisäksi Spotify Connectia ja dlna-toistoa. Lineaarinen virtalähde suurella toroidimuuntajalla haukkaa ymmärrettävästi enemmän mehua sähköverkosta kuin kevyessä luokassa yleisempi hakkuri. Musiikki ei varsinaisesti tempaa mukaansa, vaikka rytmikkyyttä onkin kevyemmällä musiikilla riittämiin. Hegelin mukaan H390 kellottaa digisignaalin uudestaan, jolla voi olla vaikutusta toistoon. Muuten jämäkän metallisessa kaukosäätimessä on outo kauneusvirhe. Äänessä on menoa ja meininkiä, samoin matalan pään kontrollia. Peruskäytössä mahdottoman yksinkertainen vahvistin sisältää kuin sisältääkin asetusvalikon, johon pääsee kaukosäätimen play-painiketta hetken tökkäämällä. Asetusvalikon dac loop -toiminto aktivoituna digituloon kytketty signaali ohjataan edelleen digitaaliseen koaksiaalilähtöön ja siitä erilliselle dacille, josta signaali tuodaan analogisena takaisin Hegelin xlr-ottoon. Päävirtakytkin on tuttuun tapaan laitteen alapinnassa. Näyttivätpä ne toimivan myös Spotify Connectilla. Kun asiat ovat muuten hyvällä tolalla, kiinnittyy huomio pikkuseikkoihin. Tämän vuoksi Hegelillä ei voi esimerkiksi selata verkon dlna-jakoja, vaan vahvistin toimii ainoastaan toistopäätelaitteena (renderer), eli sille voidaan vain lähettää musiikkia. Optimisti voisi pitää tätä tarkkuutena, pessimisti kauneuden ja musikaalisuuden puutteena. Esimerkiksi etulevyn näytössä näytteenottotaajuutta ilmaiseva luku on kirjasinväliltään outo (19 2kHz)
SE HERÄSI HEGELILLÄ ELOON TAVALLA, JOSTA OLI VAIKEA IRTAUTUA. Digitaalisuodin on alipäästöltään jyrkkä ja minimum phase -tyyppinen pitkällä jälkisoinnilla mutta ilman esisointia. Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri kaiutinlähdöistä analogiotolla (1 W @ 8 Ohm). 62. Taajuusvaste analogiotolla kahdeksaan ohmiin (musta), Aurelia Magenta -kaiuttimella (punainen), digitaaliotolla 44,1 kilohertsin (violetti) ja 192 kilohertsin signaalilla (sininen). Hetkellinen antoteho eri impedansseihin ja vaihekulmiin (Powercube). Harmonisen särön määrä alenevalla tallennustasolla kaiutinlähdöstä (punainen) ja linjalähdöstä (musta). Digitaalioton impulssivaste kaiutinlähdöstä mitattuna. AKM AK4490 -piiriin perustuva da-muunnin on erittäin tasokas, ja usb-otolla jitter on pienimmillään. MITTAUSTULOKSET HEGEL H390 ON mittaustuloksiltaan moitteeton voimanpesä. PARAS YLLÄTYS IRTOSI MAGNEPANIN UUDELLA LRS-PIKKUPANEELILLA. Antotehoa on kaikkiin kuviteltavissa oleviin kuormiin reippaasti, ja alhaisen pääteimpedanssin ansiosta toisto on tasapainoista kuormasta riippumatta. Hetkellinen teho, 8/4/2 Ohm 285/545/722 W Virranantokyky +14/-13 A Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti 28/63 W -1/10 W @ 8 Ohm 99/200 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat digitaalinen, 1 dB Kaiutinlähtö, analogiotto (2,0 V) Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % >3,0 V Häiriöetäisyys, A-paino, 20 Hz 20 kHz 89 dB Pohjakohina 1-10 kHz -103 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,012/0,003 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd <0,001/0,007 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 93/70 dB Kanavatasapaino, 0,01/1 W 0,0/0,0 dB Ylärajataajuus, -3 dB >100 kHz Kaiutinlähtö, s/pdif, 16 bit/44,1 kHz Häiriöetäisyys, A-paino 89 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,010/0,001 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd <0,001/<0,005 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 94/72 dB Kanavatasapaino, 1 W 0,0 dB Lineaarisuus, 16/24 bit -90/-92 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz 125 ps Ylärajataajuus, -3 dB, 192 kHz signaali 85 kHz Linjalähtö, s/pdif, 16 bit/44,1 kHz Häiriöetäisyys, A-paino 104 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W <0,001/<0,001 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd <0,001/<0,001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 100/81 dB Kanavatasapaino, 1 W 0,0 dB Lineaarisuus, optinen, 16/24 bit -95/-101 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz 117 ps Ylärajataajuus, -3 dB, 192 kHz signaali 85 kHz Jitter linjalähdöstä koaksiaalisella digitaaliotolla (yllä) ja usb-otosta (alla). 28 watin tehonkulutus eco-tilassa on suuri, joten laite kannattaa sammuttaa päävirtakytkimestä
Vielä kun mukaan saataisiin langaton verkkoyhteys. Erikoisuutena digitaalisignaali voidaan dac loop -tilassa kellottaa Hegelissä uudelleen, viedä ulkoiselle muuntimelle käsiteltäväksi ja tuoda takaisin Hegelin xlr-ottoon. Se ei turhia romantisoi, vaan toistaa läpinäkyvän säntillisesti sen mitä sille syötetään – vaivattomasti ja loputtomalta tuntuvalla dynamiikalla. Nopeasti heräsi epäilys siitä, että Hegel ja isommat ladonovet olisivat varmaan melkoinen unelmakombo. Niin tai näin, mittausten ja kuunteluiden perusteella kävi selväksi, että H390 toimii vahvistimena madottoman kyvykkäästi. Vähäeleisen designin takana on suorituskykyinen integroitu vahvistin erinomaisella da-muuntimella ja verkkotoistolla. Sekä analogisia että digitaalisia tuloja on runsain mitoin. Phonarin hyvätapainen Veritas p6 next -lattiakaiutin sai Hegelin kanssa aivan uusia ulottuvuuksia detaljitasolla, mutta paras yllätys irtosi Magnepanin uudella LRS-pikkupaneelilla. Striimaus hoituu ethernetin välityksellä. Täysin yleispäteväksi Hegeliä ei oikein voi kutsua, mutta vaivannäkö palkitaan. Toisaalta Hegel saattoi joillain äänitteillä tuntua hieman turhankin suoraviivaiselta ja kaunistelemattomalta. Niin kuin kovin usein, setitys on kaikki kaikessa. Kaksikon yhteispeli tuotti maagisen läpivalaisevan soundin, kunhan äänitteen laatu vain piisasi. Havaittavissa oli jopa pienoista kaunistelua MuFin osalta, kun toistoa vertailtiin peräjälkeen. DYNAAMINEN JA PALJASTAVA ÄÄNI | ERITTÄIN HYVÄ SUORITUSKYKY | KAUKOSÄÄDIN KOMENTAA USB-ÄÄNILÄHDETTÄ | VERKKOSOITIN SISÄÄNRAKENNETTUNA EI LANGATONTA VERKKOYHTEYTTÄ + HEGEL H390 Hinta 5 999 € Edustaja Mareksound Lisätietoja hegel.com mareks. HÄPEILEMÄTTÖMÄN TARKKA H390 on all business. Parhaimmillaan audionirvana on taattu. Dlna-toiston, Roonin, Spotify Connectin ja AirPlayn ansiosta pelkkä kaiuttimien kytkeminen piisaa usein kovatasoisen stereolaitteiston kokoamiseksi. Se vahvistaa signaalia vääristämättä – ja tarvittaessa reilusti. MENESTYKSEN AINEKSIA PUHDASÄÄNINEN SEKÄ mikroja makrodynamiikaltaan vaivaton Hegel H390 sopeutuu monenlaiseen ympäristöön. Mitat (lxkxs) 43 x 14,5 x 44 cm Paino 20 kg Analogitulot 2x rca, 1x xlr Digitaalitulot 2x koaksiaali (rca, bnc), 3x optinen,usb-b, ethernet Analogilähdöt kiinteä linja, esivahvistin Digitaalilähdöt koaksiaalinen s/pdif (bnc) Verkkotoisto Spotify Connect, AirPlay, dlna renderer, Roon endpoint Muuta dac loop -toiminto, kotiteatterikytkentä näin päätevahvistimena pääkaiuttimille, kun taas erillistä av-vahvistinta käytetään muiden kanavien vahvistukseen ja monikanavaäänen purkuun. Se ei pääse oikeuksiinsa aivan kaikenlaisten kaiuttimien kanssa, vaan vaatii parituksessa hieman vaivannäköä. Tavallisessa musiikinkuuntelussa kotiteatterilaitteita ei tarvita lainkaan, vaan signaali tuodaan suoraan Hegelille. Hegelin parina kokeiltiin jos jonkinlaisia kaiuttimia, kun tavallinen dynaaminen jalustapönttö jätti hieman kylmäksi (kts. Toiminnosta voi olla hyötyä myös silloin, kun vahvistimeen kytketään monihuonesoitin, jonka mobiilisovelluksella hoidetaan voimakkuudensäätö. Se on harvoja testissä olleita integroituja vahvistimia, joka pistää paukuissa kampoihin toimituksen Musical Fidelity M6 500i -vertailulaitteelle. Mikael Nederströmin kuunteluarvio). TESTI. Se heräsi Hegelillä eloon tavalla, josta oli vaikea irtautua
Eikä syyttä, sillä hänen viides albuminsa on väkevä näyttö sekä konseptin ajattomuudesta että elinvoimaisuudesta. Pianistien ja kitaristien kanssa käydyt kaksinpuhelut saivat jatkoa maailmanmusiikillisissa merkeissä, mikä onkin Berghällille luontevaa, sillä monialaisena puhallinsoittajana tunnetun miehen ura on sivunnut sitäkin musiikin lohkoa useasti. MATTI KOMULAINEN JOAKIM BERGHÄLL DIALOGUES IV (Boulder) GLOBAALISTI KAKSIN Dialogues-otsikolla jo pariin otteeseen levyttänyt Joakim Berghäll jätti opus kolmosen vielä hautumaan ja siirtyi suoraan neljänteen duettoprojektiinsa. Urkurin myötä kvintetiksi kasvanut kombo lastaa Grossmannin kynäilemät kymmenminuuttiset JC-pastissit hillittömällä intensiteetillä sekä A Love Supremeettä Ascension-fiilikset suvereenisti saavuttaen. Esimerkiksi hauraan kaunis Der ewige Wanderer muistuttaa varhaisen Pink Floydin soinnista melankolisine vireineen, Die Suche nach dem Horizont taas pumppaa kuin 2010-luvun elektroproge. JAAKKO ERÄPUU MURIEL GROSSMANN REVERENCE (Dreamlandrecords) SIELUKKUUDEN SANANSAATTAJA Viime vuoden lopuilla näissäkin maisemissa edukseen live-esiintynyt, ranskalaissyntyinen, sittemmin itävaltalaistunut mutta nykyisin Ibizalle asettunut fonistitar Muriel Grossmann on jo ehtinyt kerätä mainetta nimeään kantavan kvartetin keulahahmona ja jazzin jälkicoltranelais-spiritualistisen koulukunnan sanansaattajana. Maailman ympäri matkataan kunkin kolkan kulttuuriperimää kunnioittaen mutta myös soitannollisen vuoropuhelun kokoonkutsujan ja kumppaneiden muusikkouden ominaispiirteitä noudattaen. Reverencen tuotannollisten ominaisuuksien tietyt vanhahtavat piirteet voi halutessaan mieltää tahalliseksi autenttisuuden tavoitteluksi tai ammattitaidon puutteeksi. Melodia-aines nivotaan hypnoottisiin pulsseihin, ja tuloksena on vahvatunnelmainen kudelma, joka täyttää koko etualan kolmiulotteisesti. Tupla-lp soi orgaanisen lämpimästi dynamiikan kattaessa vakuuttavasti kuultavan kaistan alimmista bassoista heleään tingelitangeliin. Berghällin itsensä säveltämien, äänittämien ja miksaamien kahdeksan biisin soundimaailma peilaa musiikillisen sisällön profiilia ulkoisia keinoja karttaen. Luomu on valttia – myös ajoittaisten äänimaisemien suhteen. JAAKKO ERÄPUU. Ei millään pahalla esikuvansa viitoittamaa polkua kulkevaa kohtaan. Grossmannin ohessa säväyttävät Gina Schwarzin pelkistetyn tyylipuhtaat Jimmy Garrison -otteet basson varressa, vaikka varsinainen työn sankari onkin rumpali Uros Stamencovic, jolla riittää Elvin Jones -kipinää, joskaan ei polyrytmiikkaa, vaikka maailman tappiin. Valinta on kuulijan. Globaali katsantokanta väistelee kiitettävästi musiikillisen turismin karikot. Syvemmälle synasoinnin universumiin päästäkseen täytyy kaivautua levystössä alkuperäislähteille puolen vuosisadan taakse. Vaikka ohjelmallinen painopiste on saksalaisessa pioneeri-ilmaisussa, E-Musikgruppe Lux Ohr täydentää äänikuvaa avarakatseisesti. Turkulaisryhmän ilmaisu ulottuu sen myötä ambientmaisesta leijunnasta muhkeasti tykyttävään krautrockiin. Ilmankos trioksi (Pertti Grönholm, Kimi Kärki, Ismo Virta) tiivistynyt kopla on saavuttanut alallaan legendaarisen maineen. Musiikki luodaan autenttisen synakaluston ohella perinteisin instrumentein. 64 E-MUSIKGRUPPE LUX OHR NON PLUS ULTRA (Svart Records) SÄHKÖMUSIIKKIA KLASSISIN VIRITYKSIN E-Musikgruppe Lux Ohr miksaa ilmaisussaan 1970-luvun Berliinin elektro-koulukunnan kosmisuuden Düsseldorfin bändeille ominaiseen pop-estetiikkaan. Berghällin baritonisaksofonin kera kuullaan sattuneesta syystä eksoottisia instrumentteja (saz, djembe, tanbour, sarangi, kora, 7ja 26-kieliset kitarat) kaukaisista maista (Peru, Uusi-Seelanti, Senegal, Brasilia, Turkki, Iran, Nepal, Tansania) kotoisin olevien mutta Suomessa asuvien taitajien käsitteleminä. Tai jopa tarkoitukselliseksi anti-hifistelyksi
133, jonka Beethoven alun perin tarkoitti finaaliksi 12. kvarteton kohdalla on taitteita, jotka tuovat mieleen melkeinpä meidän aikamme sävelkielen. Komea pakkaus, jota ei sulata yhdellä kuuntelemisella. Siis: saksalainen rumpali, pari ruotsalaista tenorisaksofonistia ja Mikko Innanen (baritone & alto sax): rankka ryhmä jazzin vapaamman laidan kulkijoita kaikki tyyni. Nautinnollinen ja hienosti toteutettu kokonaisuus. HEIKKI VALSTA SCHUBERT HEIMWEH Anna Lucia Richter & Gerold Huber (Pentatone) LAULAJAN TUSKAA Varsinkin uransa alkutaipaleella voi laulajalle tuottaa tuskaa sopivan ohjelmiston kokoaminen levylle. JAAKKO ERÄPUU BEETHOVEN LATE STRING QUARTETS Brodsky Quartet (Chandos) JÄRKEVÄÄ KESKUSTELUA Runoilija Goethe luonnehti jousikvartettimusiikkia neljän järkevän ihmisen keskusteluksi. Pianopartnerina Richterillä on erinomainen Gerold Huber, jonka piano soi Pentatonen äänityksellä esimerkillisen sävykkäästi ja profiloidusti. Kvartetoista viisi viimeistä syntyi parin viimeisen elinvuoden aikana hänen ollessaan jo kuuro ja sairas. Tällöin Beethoven ei vielä ollut – yhtä lukuun ottamatta – säveltänyt kuutta viimeistä jousikvartettoaan. Monien lähes vinksahtaneilta kuulostavien osien keskellä on kuitenkin usein jumalallisen kauniita ja levollisia suvantoja, joissa maineikas ja perinteikäs brittiläinen Brodsky-kvartetti pääsee näyttämään sointinsa jaloja sävyjä. Soittaja saa levyllisen helpommin täyteen parilla puolituntisella sonaatilla, kun laulajan täytyy muodostaa kokonaisuus lukuisista lyhyistä lauluista, ellei halua tukeutua muutamiin tunnettuihin sarjoihin tai kokoelmiin. HEIKKI VALSTA. Esityksissä huomio kiinnittyy myös tulkintojen ilmaisuvoimaan sekä tekstiä tukevaan puhuttelevuuteen. Kuuden kvarteton ohella kokonaisuudessa mukana on myös Suuri fuuga op. Nuori saksalainen eturivin sopraano Anna Lucia Richter löysi Schubertin satojen yksinlaulujen tuotannosta liedejä, joiden runotekstit tavalla tai toisella sivuavat kaipuuta ja koti-ikävää. Niissä hän pääosin jo hylkäsi monia teoksille tyypillisiä piirteitä neliosaista muotoa myöten. Aikansa merkittävä kirjailija oli monen taiteen ohella kiinnostunut myös musiikista ja tapasi kerran myös itseään nuoremman musiikin jättiläisen, Beethovenin. Rosoisista liveäänityksistä koostettu ja studio-olosuhteissa täydennystoteutettu, perimmiltään hajanainen Koma Saxo kuulostaa käytännössä projektiksi hyvinkin yhtenäiseltä, parhaimmillaan bändituotokselta, jota on hierottu oikein ajan kanssa, mistä kiitos Eldhin, jolla on ollut vahva visio siitä, miten lainabiisit ja bändin jäsenten sävellykset yhdistetään osiensa summaa suuremmaksi. Mukana on tunnetuimmista muun muassa laulut An Dean Monde, Heimweh, Ave Maria sekä liki vartin kestoinen kamarimusiikillinen helmi Der Hirt auf dem Felsen. Musiikissa on yhä oikukkaampia ja moniulotteisempia aineksia, ja viimeisen, 16. jousikvartettoonsa. Vapaus ei kuitenkaan tässä tapauksessa tarkoita aivan puhdasoppista pähkäfreetä, sillä vaikka fonitroikka välillä kontrolloituun kaaokseen ajautuukin, sen stemmat tavoittavat myös kurinalaisempia, jopa kansanlaulullisia kauneusarvoja – siinä missä funkahtavaa rytmiikkaakin, josta esimerkkinä vaikka rumpalilegenda Matti Oilingin Cyclops Dancen hypnoottinen syke. LEVYVALIOT 65 PETTER ELDH PRESENTS KOMA SAXO (We Jazz) MONIKANSALLISTA JAZZROSOA Levy-yhtiö tarjosi Berliinissä vaikuttavalle ruotsalaisbasisti Petter Eldhille keikkaa ja sen levytysmahdollisuutta organisoimansa jazzfestivaalin puitteissa. Richter on erinomaisen koulutuksen saanut taiteilijatar, jonka ääni on kiinteä, taipuisa ja soinniltaan nuorekkaan kuulas. Basisti kiitti ja keräsi ympärilleen monikansallisen ryhmän produktiota totuttamaan. Varmaan vuosien myötä nuoren laulajan ääni saa vielä enemmän syvyyttä ja rintaäänen kantavuutta
Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/asiakaspalvelu Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu www.starsandstripes.fi ...and You’ll hear the difference P. Kerro meille millaisesta sisällöstä pidät ja mistä laitteista haluaisit testejä. • Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. OSALLISTU LUKIJAKYSELYYN! OSALLISTU LUKIJA-ARVONTAAN JA VOIT VOITTAA 599 EURON ARVOISEN MARANTZ NA6006 -VERKKOSOITTIMEN. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku. 66 g Siirry sähköiseen maksamiseen HYVÄ ASIAKKAAMME, Fokus Media Finland Oy veloittaa paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 2,90 euron suuruisen laskutustapalisän/lähetetty lasku 1.2.2020 alkaen. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kilpailuun osoitteessa www.hifimaailma.fi Edellisen numeron arvontaan vastanneiden kesken arvotun Dali Spektor 6 -kaiutinparin voitti Markus Granat Liedosta. 050-5050880 Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... Onneksi olkoon!
67 MONIHUONETOISTON VIIMEINEN LENKKI LANGATTOMAT AKTIIVIKAIUTTIMET VERTAILUSSA KAIKKIRUOKAINEN STRIIMAAVA VAHVISTIN CYRUS ONE CAST TULOSSA HIFIMAAILMA 3/2020 ILMESTYY 6.5. PIENIN MAGGIE KOSKAAN MAGNEPAN LRS MAAILMAN ENSIMMÄISET AMT-KUULOKKEET HEDDPHONE
Harbethin uusi XD-mallisarja esitellään Suomessa alkukesästä. Hinnat alkaen 2 999 euroa/pari. F I 6 414881 873440 20002 PAL.VKO 2020-19 18 73 44 -2 00 2. Uudessa mallisarjassa on kokonaan paranneltu jakosuodin ja uusia viimeistelyvaihtoehtoja. HIFISTUDIO HELSINKI Fredrikinkatu 38 HIFISTUDIO TURKU Itäinen Rantakatu 48-50 HIFISTUDIO TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 HIFISTUDIO OULU Pakkahuoneenkatu 34 HIFISTUDIO JYVÄSKYLÄ Kilpisenkatu 12 HIFISTUDIO KUOPIO Haapaniemenkatu 36 V E R K KO K A U P PA : H I F I S T U D I O