Hifimaailma 2/2021 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

H IF IM A A IL M A | 02|2021 11,90 € TINKIMÄTÖN KOTIMAINEN PENAUDIO CENYA SUPREME EDULLISET USB-DACIT VERTAILUSSA DAC-HAASTAJA SINGAPORESTA DENAFRIPS VENUS II KLASSIKOSTA PAREMPI B&O BEOGRAM 4000C RECREATED LIMITED EDITION DYNACO DYNAKIT STEREO 35 -VAHVISTIN NOSTALGISTA PUTKISOUNDIA | ROTEL MICHI P5 JA M8 TAKAISIN HUIPULLE STEREOKATTAUS PIILOPUTKIN | CANOR AUDIO CD 1.10 -CD-SOITIN JA AI 1.10 -VAHVISTIN
Se on luotu käyttämällä innovatiivista KEF-tekniikkaa, mukaan lukien uraauurtava Uni-Core ™ -tekniikka. Jalkapallon kokoisessa KC62: ssä on kaksi 6,5 tuuman elementtiä, joita ohjataan D-luokan vahvistimien 1000W teholla. KEF KC62 SUURI PIENI SUBWOOFER KC62 on uskomattoman pienikokoinen subwoofer, joka tarjoaa syvän ja tarkan basson mukaansatempaavaan musiikki-, elokuvaja pelielämykseen. K E F K C 6 2 Ä L Ä A N N A KO O N H Ä M Ä T Ä. Älä anna koon hämätä
Vertailun ohessa suoritimme kuuntelutestejä kolmella eri läppärillä. ULKOASU Isma Valkama AVUSTAJAT Jussi Arvio | Jaakko Eräpuu | Matti Hermunen | Heikki Kivelä | Matti Komulainen | Mikael Nederström | Kari Nevalainen TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA MDM Print ISSN 1796 6507 ASIAKASPALVELU asiakaspalvelu@fokusmedia. Aikakauslehtien liiton jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.hi maailma. www.eisa.eu” PÄÄKIRJOITUS MAURI ERONEN | PÄÄTOIMITTAJA MITÄ MÄ SILLÄ TEKISIN. 15. vuosikerta, 8 numeroa vuodessa Hi maailma on arvostetun Expert Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Kaikki olivat sekä kuunteluiden että mittausten perusteella täysin passeleita. Koska oma työpöytäsettini on aktiivisessa käytössä vähintään kahdeksan tuntia päivässä, on sen toiminnan sujuvuus ensisijaista. www.hi maailma. Parin satasen panostus pikkumuuntimeen saattaa olla hintansa arvoinen päivitys.. puh. Olen käyttänyt toistolaitteistossa useita vuosia usb-dacin (Audiolab M-DAC) ja aktiivikaiuttimien (Genelec 8040A) yhdistelmää. Epäherkkien kuulokkeiden kanssa pieni lisäpanostus voi olla tarpeellinen. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. 020 7354 130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/ min. Kunhan teho riittää käytettävissä oleville kuulokkeille, niiden käyttöä ei tarvitse hävetä. Optiseen tuloon kytketyn bluetooth-vastaanottimenkin kanssa voimakkuus säätyy suoraan lähettävästä laitteesta. Jos et koe tarvitsevasi jotain, et todennäköisesti tarvitse sitä. Vuosien 2013 ja 2017 maceilla ja yhdellä muutaman vuoden vanhalla Dellillä. Ulkoisen muuntimen hankintaa voi puoltaa sekin, että äänenvoimakkuutta on mielekkäämpi säätää kunnon rullalla kuin näppäinoikoteiden avulla tai softamikseriä sohimalla. Bluetooth-kuulokkeiden kanssa spottailevat, zoomailevat ja skypettävät eivät edes joudu miettimään asiaa. Kun haluan kuunnella Genelecien sijaan kuulokkeilla, kytken ne daciin, jolloin linjalähtö kaiuttimille mykistyy. M-DACin oma analoginen voimakkuudensäätö reagoi suoraan tietokoneen volume-kontrolleihin usb-väylän kautta, joten teoreettisestakaan bittien hukkaamisesta softavolumea käytettäessä ei tarvitse huolehtia. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia. Elämä voi kuitenkin helpottua kokeilemalla uusia asioita. En edes muista, koska olisin viimeksi säätänyt voimakkuutta dacin volumerullalla tai sen kaukosäätimellä tietokonekäytössä. Pöytäkoneen emolevyn omaa integroitua äänilähtöä en ole kokeillut, koska nykysetuppi on itselleni käytettävyydeltään päihittämätön. Ne ovat kiinni upsissa, jonka älykkäät pistorasiat kytkeytyvät automaattisesti päälle, kun master-pistokkeeseen liitetty tietokone lepotilasta herätessään ylittää määritellyn tehonkulutusrajan. Toinen etu on se, että vaikkapa aktiivikaiuttimien ja kuulokkeiden välillä vaihtaminen hoituu näppärästi vain kuulokkeiden johto kytkemällä ja irrottamalla. T ämän numeron usb-dacien testiä tehdessä kirjoittajalta heräsi pariin otteeseen kysymys, kenelle ne ovat tarkoitettu. Hi maailma kuuluu EISAn hi ja kotiteatteriäänentoistopaneeliin. Etenkin pöytätietokoneen taakse kurottelu käy nopeasti hermojen päälle. /tilaa PÄÄTOIMITTAJA Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. Ainakin kannettavien tietokoneiden da-muuntimet ja integroidut kuulokevahvistimet ovat nykyään kenties ansaitsematonta mainettaan parempia
18 NOSTALGISTA HIFIÄ: DYNACO DYNAKIT STEREO 35 -VAHVISTIN 1960-luvun Dynakit-putkivahvistimen äänessä on jotakin sellaista, mitä yhä harvempi saa nykyaikaisten vahvistimien aikana kuulla. Ehostetusta Signature-versiosta päivitetty Supreme pistää komponenteillaan vieläkin paremmaksi. Poikkeuksellisen raskastekoinen Venus II on toteutettu da-muunninpiirin sijaan r-2r-tikapuukytkennällä. 42 SILLÄ KORVALLA: PENAUDIO CENYA SUPREME -KAIUTIN Cenya on ollut kotimaisen Penaudion suosituimpia vientimalleja. Etusen ja kahden monopäätteen paketti on kertakaikkisen raskasta sarjaa. 1.10-sarjan cd-soitin ja vahvistin eivät ensi vilkaisulta vaikuta putkilaitteilta. 56 CANOR AUDIO CD 1.10 -CD-SOITIN JA AI 1.10 -VAHVISTIN Slovakialainen Canor Audio on uuden maahantuojan ja uusien mallien myötä ajankohtainen merkki. VERTAILU 24 USB-DAC–KUULOKEVAHVISTIMET 159–379 € Työpöytäkäyttöön tarkoitettu dacin, esivahvistimen ja kuulokevahvistimen yhdistävä laite on näppärä tapa parantaa äänenlaatua ja käyttökokemusta tietokoneäänentoistossa. Testasimme neljä edullista ratkaisua. TESTI 12 DENAFRIPS VENUS II -DA-MUUNNIN Singaporelainen Denafrips haastaa da-muuntimillaan tunnetumpiaan. Se restauroi alkuperäisistä 4000-levysoittimista erikoisversioita, jotka syntyivät osittain samoissa osaavissa käsissä kuin edeltäjänsäkin. VAKIOT 03 PÄÄKIRJOITUS 06 TUOTEUUTISET 36 TALLENTEET 54 KOLUMNI 62 LEVYVALIOT 66 TULOSSA SISÄLTÖ 24 46 42 RAPORTTI 46 B&O BEOGRAM 4000 -LEVYSOITTIMEN HISTORIA Designiltaan useasti palkitun Beogram 4000:n tarina on kertomus ihmisyyden kahdesta puolesta ja siitä, miten ne yhdistetään onnistuneesti.. HIGHEND 38 HERMUSET: ROTEL MICHI P5 -ESIVAHVISTIN JA M8-MONOPÄÄTEVAHVISTIMET Rotelin 90-luvulla lanseeraama tinkimätön Michi-brändi on jälleen herätetty henkiin. 50 B&O BEOGRAM 4000C RECREATED LIMITED EDITION -LEVYSOITIN Bang & Olufsen liittyi retrobuumiin mutta teki sen hieman toisin
Much of this down to its Rob Wattsdesigned circuitry. The M Scaler does not so much change the sound of the Hugo but magnifies it to eye-popping levels. On Nils Lofgren’s ‘Keith Don’t Go’ the soundstage became even larger and more densely powerful. Add in the M Scaler and this ups it to a massive 1 million fed by a x16 oversampled filter, to process CD. It is the epitome of digital replay at present. All rights reserved. www.mareks.fi Mareksound Oy Valimotie 2, 00380 HKI info@mareks.fi – puh: 010 321 3220. And as for Lofgren's fretwork it simply comes alive with a sheer vibrancy that transcends the ordinary CD version. This is a combination that will bring the best out of anyone’s digital music collection. There was also extra internal weight while bass timing was simply astonishing. WORLD AWARDS C hord Electronics already-award winning Hugo TT DAC has the ability to make many other digital-to-a analogue converters seem positively crude. While most DACS use around hundreds of taps the Hugo boasts a whopping 98,304 in its filter. This is digital at its best. BESTDAC CHORD ELECTRONICS HUGO TT2 & HUGO M SCALER HI-FI WORLD HI-FI WORLD THX and the THX Logo are trademarks of THX Ltd., which may be registered in some jurisdictions
Focalin Elegia-kuulokkeista on lainattu korvakuppien sisäosan akustinen käsittely, jolla vaikutetaan äänen tarkkuuteen ja tasapainoisuuteen kuten myös bassotoiston syvyyteen. Frontier on tulossa myyntiin valmistajan verkkosivujen kautta USA:n ulkopuolelle kevään aikana. Barefoot on tunnettu tekijä ammattiäänentoiston puolella, ja sen kaiuttimia on käytössä lukuisissa studioissa ympäri maailman. MAAGISTA DA-MUUNNOSTA HINTA: 999 € LISÄTIEDOT: FOCAL.COM & KRUUNURADIO.FI HINTA: 499 € LISÄTIEDOT: CAMBRIDGEAUDIO.COM & HIGHENDSTUDIO.FI Frontier on studiolaitteita valmistavan Outputin ensiyritys rakentaa myös kotioloihin sopiva monitorikaiutin. Kaiutin istuu massiivipuusta tehdyn pohjalevyn päällä. Myös kuulokevahvistin on tehokkaampi ja antoimpedanssi alempi kuin aiemmin. DacMagic 200M on tarkoitettu toimimaan myös digitaalisena etuvahvistimena, jonka voi kytkeä suoraan päätevahvistimiin tai aktiivikaiuttimiin. TUOTEUUTISET Ranskalainen kaiutinspesialisti Focal on viime vuosina leikkinyt paljon väreillä. Digitaalipuoli on sekin kaksoismono ja pystyy käsittelemään sekä 32-bittistä 768 kilohertsin pcm:ää että kahdeksankertaista dsd:tä. Vasteeksi ilmoitetaan 45–25 000 hertsiä. Ottoina on koaksiaali, toslink ja usb mutta myös bluetooth aptx. Kaiuttimen mitat ovat 332 x 230 x 200 millimetriä ja paino 7 kilogrammaa. Tätä Cambridge Audio näyttää tavoitelleen uudella DacMagic 200M -kuulokevahvistin–da-muuntimella, jonka sanotaan vievän edellisen huippumalliin DacMagic Plussan suorituskyvyn ylemmälle tasolle. Celesteessä on käytetty useita eri materiaaleja: alumiinia, mikrokuitua, nahkaa ja niin edelleen. Kuulokkeen mukana tulee lämpömuovattu kudottu kantolaukku, joka täsmää kuulokkeiden väriin. PALJASJALKAINEN MONITORI HINTA: 1 399 € / PARI LISÄTIEDOT: OUTPUT.COM. Tämän elementin ympärille Output on rakentanut uuden Frontier-monitorinsa. Bassokartiota liikuttaa 100 watin vahvistin kuten myös diskanttia. Vuonna 2019 julkaistua Stellia-kuuloketta seuraavan Celesteen väriksi Focal, konsultoituaan tuotekoloristi Doris Blöckiä, on valinnut ajattoman laivastonsinisen – ensimmäisen kerran missään tuotteessaan. Laite tarjoaa myös mqa-dekoodauksen ja tiedostojen muuntamisen. Elementtien välinen jakotaajuus on 3 000 hertsiä. FOCALILTA UUSI YLELLINEN KUULOKE Hyvää äänenlaatua ohjelmalähteestä riippumatta, mutta kohtuulliseen hintaan. Esimerkiksi samoista kaiuttimista on julkaistu erivärisiä versioita usein hyvin mielenkiintoisillakin väriyhdistelmillä. Lisäksi se on varustettu huomattavasti paremmalla, balansoidulla analogisella lähdöllä kaksoismonorakenteella. Nyt Output on saanut Barefootin kehittämään 6,5 tuuman koaksiaalielementin yhden tuuman diskanttielementti keskellä pölykupin paikalla. Osasyy muun muassa rannekelloissa trendikkään värin valintaan on ollut sopusointuisuus kuparija pronssiviimeistelyn kanssa. Uusi dac on monelta osin samanlainen kuin edeltäjänsä, mutta sen topologia on erilainen. Näin tehdessään se on lyöttäytynyt yhteen ihailemansa studiomonitoreja valmistavan Barefootin kanssa. Erityisesti Barefoot on tullut tunnetuksi kehittämistään kaiutinelementeistä, kuten käännetyistä domeista, rengassäteilijöistä ja bassoäänisistä seläkkäisillä elementeillä
/tilaa TILAA OMASI!. ANTIIKKI DESIGN KERÄILY SISUSTUS TAIDE VINTAGE TILAA OMASI! antiikkidesign.. Intohimona vanhat, kauniit tavarat
BØRRESENIN Z-SARJAN HUIPPUKAIUTIN MARKKINOILLE TILAA JA PELAA! Katso tarjous: www.pelit. Hinnasta ei ole vielä toistaiseksi tarkkaa tietoa, mutta on arvioitu, että kesällä markkinoille tuleva Jubilee 2021 maksaisi noin 20 000 euroa parilta. BØRRESEN Z5 on iso 2,5-tiekaiutin 75 x 30 millimetrin nauhadiskantilla, kahdella viiden tuuman bassokeskiäänisellä (matala induktanssi, nomex-hunajakennokartion sylinterimäisen liikkeen takaavat kuparirenkaat, neodyymimagneetti ja niin edelleen) ja neljällä kahdeksan tuuman bassoäänisellä. Jos siinä lukeekin Shinobi Execution, toivon, että tämä saavutus kaiverretaan hautakiveeni. Siinä missä Klipschorn ja La Scala ovat kolmitiekaiuttimia, Jubilee on siis kaksitiekaiutin. /tilaa Katso tarjous: www.pelit. Paul W Klipschin viimeiseksi jäänyt kaiutin Klipsch Jubilee on kuitenkin kooltaan aivan eri kaliiberia kuin kaksi kuuluisaa pienempää sisarmallia. Kaiutin koostuu uudistetusta W-bassokotelosta (torvi ja refleksi) 12–15 tuuman bassoäänisellä ja sen yläpuolella olevasta K-402-torvesta kompressioajurin 5-tuumaisella titaanikalvolla yli 400 hertsin taajuuksille. Kaiuttimen mitat ovat 15 x 23 x 70 senttimetriä ja paino 75 kilogrammaa. Kotiversio Jubilee-kaiuttimesta sisältää dsp-jakosuotimen, jolla olohuoneen bassotoistoa päästään taajuuskorjaamaan. Silti vasteeksi on alustavasti ilmoitettu 20–20 000 hertsiä. KLIPSCHILTÄ KOLOSSAALINEN TORVIKAIUTIN Tanskalainen highend-kaiutinvalmistaja BØRRESEN Acoustics tunnetaan kehittämistään elementeistä, optimoiduista jakosuotimista sekä tavoitteestaan alentaa elementtien induktanssi absoluuttiseen minimiin. Valmistajan Z-sarjan tekniikka koostuu komponenteista, jotka on alun perin otettu käyttöön palkitussa 0-sarjassa mutta uudistettu kokonaan tai kehitetty edelleen laajan tutkimustoiminnan pohjalta. /tilaa Jos pääsen Sekiron loppuun asti, minua voi jänskättää niin paljon, että minut löydetään huoneenlämpöisenä ja ruudulla lukee Death. Yhteistä kaikille kolmelle on, että niissä sekä bassotoisto että bassojen yläpuolinen kaista on sovitettu torveen. BØRRESEN Z5:n sanotaan tuottavan ylittämättömän selkeää, yksityiskohtaista ja puhdasta ääntä. – Niko Nirvi, toimituspäällikkö HINTA: EI TARKENTUNUT LISÄTIEDOT: KLIPSCH.COM & LOUDGROUP.FI HINTA: 40 000 € / PARI LISÄTIEDOT: BØRRESEN-ACOUSTICS.COM & HIFIPLUS.FI. Z5:n vasteen kerrotaan ulottuvan 25 hertsistä 50 kilohertsiin, ja sen herkkyys on 90 desibeliä per watti ja impedanssi yli neljä ohmia. Tavoite on ollut huippumallien suorituskyky alemmalla hintatasolla. Lisäksi se oli aikoinaan jonkinlainen voimannäyte yrityksen suunnittelukyvyistä. TUOTEUUTISET 08 Klipschin Heritage-sarjan Klipschorn ja La Scala saavat seuraa jättimäisestä torvikaiuttimesta nimeltä Jubilee 2021. Paul Klipsch itse kutsuikin alkuperäistä Jubileeta Klipschorn 2 -nimellä mutta taipui lopulta Jubilee-nimeen, kun toiston taso ylitti selvästi Klipschornin. Bassoja keskiäänisen matala induktanssi (0,06 millihenryä) on saatu aikaan uudella magneettirakenteella, joka tarjoaa lineaarisemman magneettikentän. Isommat mallit tarjoavat vielä enemmän keskialueen selkeyttä ja matalampaa bassotoistoa
/tilaa Jos pääsen Sekiron loppuun asti, minua voi jänskättää niin paljon, että minut löydetään huoneenlämpöisenä ja ruudulla lukee Death. /tilaa Katso tarjous: www.pelit. Jos siinä lukeekin Shinobi Execution, toivon, että tämä saavutus kaiverretaan hautakiveeni. TILAA JA PELAA! Katso tarjous: www.pelit. – Niko Nirvi, toimituspäällikkö
Kaiuttimet istuvat puutelineissä, joita on saatavana eri väreissä, ja punottu 1,5 metrin ofc-kaiutinkaapeli, senkin väri asiakkaan valitsema, seuraa mukana. TUOTEUUTISET 10 Intohimona vanhat, kauniit tavarat. KEFILTÄ UUSI UNI-CORE-SUBBARI HINTA: 1 500 € LISÄTIEDOT: EU.KEF.COM & HIGHENDSTUDIO.FI Lasi kaiutinkotelon materiaalina on aika epätavallinen näky, mutta ainakin puoli tusinaa kaiutinvalmistajaa on erikoistunut käyttämään sitä niin akustisista kuin esteettisistä syistä. Tehon takaa kaksi 500 watin d-luokan vahvistinta. Diskanttivaste ulottuu 25 kilohertsiin asti, ja bassotoiston sanotaan pystyvän käsittelemään ”tyypillisen populaarimusiikin” aiheuttamaa bassokuormaa. Kaiuttimia saa yksitellen tai stereoparina. Lisäksi KC62:n voi integroida kuunteluhuoneeseen viiden esiasetetun huonekorjaimen avulla. L-koon kaiuttimen tilavuus on 9,8 litraa ja paino 2,1 kilogrammaa. Mitä suurempi malli, sitä suurempi laajakaistaelementti. Uni-Coren lisäksi KC62:ssa on muutakin uutta tekniikkaa, esimerkiksi patenttia odottava elementin P-Flex-ripustus, joka ainutlaatuisen, massaa kasvattamattoman laskostuksen ansiosta on immuunimpi kotelon sisäiselle akustiselle paineelle rajoittamatta elementin herkkyyttä. Kyseessä on tekniikka, joka mahdollistaa hyvän suorituskyvyn tilavuudeltaan pienemmästä kotelosta kartion entistä suuremmalla liikepoikkeamalla. Esimerkiksi stereopari L-kaiutinta kaapeleineen maksaa 1601,95 euroa, ja valmistaja lupaa ilmaisen kuljetuksen Pohjoismaihin. Tuloksena on KEFin mukaan syvempi ja tarkempi bassotoisto. StoneBjelkillä on myös mielenkiintoisia kustomoituja monitiemalleja! LÄPIKUULTAVAA ÄÄNTÄ HINTA: ALKAEN 500 € LISÄTIEDOT: STONEBJELK.COM. Elementit ovat peräisin Markaudion huippusarjasta Alpair, ja niiden kartion väri on asiakkaan valittavissa. Hänen viimeisimpien luomustensa joukossa on kolmen mallin, S, M ja L, sarja lasisia pallokaiuttimia laajakaistaelementillä. Uni-Core-topologia tarkoittaa, että pienempi tilavuus saavutetaan vastakkaiset voimat kumoavilla elementeillä päällekkäisillä puhekeloilla ja hyödyntämällä yhtä magneettia molempien kartioiden liikuttamiseen. Liitäntäpuolella on muun muassa ylipäästösuodatettu linjalähtö ja KEF SmartConnect poistamassa kaikki yhteysongelmat. Koska puhekelat ovat erikokoiset, kartioiden liikkuessa taaksepäin ne hyödyntävät saman tilan kotelon sisällä. KC62:n suorituskykyä voidaan hienosäätää räätälöidyllä dsp-algoritmeilla, kuten älykkäällä iBX-bassotunnisteella ja signaalin leikkautumista estävällä SmartLimiterillä. Patenttihakemusputkessa on myös sensoriton liiketakaisinkytkentäjärjestelmä, joka auttaa korjaamaan kartion pienimmätkin mahdolliset poikkeavuudet lähtösignaaliin nähden, mikä vähentää säröä huomattavasti. Suurimman lasipallon halkaisija on noin 25 senttimetriä, ja siinä on neljän tuuman Alpair 10 Gen.3 -elementti parannetulla kartiolla ja puhekelalla. Ruotsalainen StoneBjelk lienee kuitenkin ainut, joka käsityönä puhaltaa erikokoisia lasipalloja kaiutinkoteloiksi. Takuuta kaiuttimille myönnetään kaksi vuotta. ANTIIKKI DESIGN KERÄILY SISUSTUS TAIDE VINTAGE TILAA OMASI! antiikkidesign.. Mies firman takana on Ludvig Stenbjelke. Koteloon liimattu elementti on eristetty lasikotelosta kumivaimentimin. /tilaa TILAA OMASI! KEF KC62 on alumiinikoteloinen, kompakti ja tyylikäs Force-Canceling-subbari valmistajansa uudella Uni-Core-tekniikalla
LÄPIKUULTAVAA ÄÄNTÄ
VASTUSTIKAPUILLA TAIVAASEEN TESTI | DENAFRIPS VENUS 2 -DA-MUUNNIN HARRASTUKSEN ONNISTUNEESTI YRITYSTOIMINNAKSI MUUTTANUT ALVIN CHEE ON AIKAANSAAVA MIES. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT MAURI ERONEN JA VALMISTAJA | MITTAUKSET MAURI ERONEN 12. KUULOKEVAHVISTIMESTA VUONNA 2008 ALKUNSA SAANUT PROSESSI ON JOHTANUT REILUSSA KYMMENESSÄ VUODESSA ASEMAAN, JOSSA DENAFRIPS-BRÄNDIN DA-MUUNTIMET HAASTAVAT TUNNETUMPIAAN JA USEIN KALLIIMPIAAN
Antoliittimet löytyvät sekä rca:na että xlr-liittimin aidosti balansoituina. Sen sijaan ne perustuvat r-2r-tikapuukytkentään, jossa joukko tarkkuusvastuksia hoitaa bittien muunnosprosessin. Kytkentä on teoriassa simppeli eikä sisällä eksotiikkaa, vaikka moni toisin luulee. Singaporelainen Denafrips valmistuttaa tuotteet Kiinassa, mikä osaltaan selittää hallittua hintapolitiikkaa. Koaksiaaliotot sekä rcaettä bnc-liittimillä, kahdet aes/ebut, hdmi:llä toteutettu i2s, usb ja optinen. Paksusta alumiinista valmistettu runko on työstöltään enemmän luokkaa vakuuttava kuin tappiin saakka viimeistelty. Sen yläpuolella ovat mallit Terminator 2 ja Terminator+ sekä alapuolella Pontus 2 ja Ares 2. Niinpä Venuksen rakenne on poikkeuksellisen vakuuttava. Väriksi voi valita eloksoidun mustan tai hopean. Takapaneeli sisältää erinomaisen kattavat ottoliitännät. Perustoiminnot hoituvat helposti suoraan napeista, mutta esimerkiksi os-tilan suodatinvalinnat (sharp, slow) valitaan hieman hankalasti muteja mode-painikkeita nopeasti D enafrips-tuoteperheen muuntimet ovat toteutukseltaan kiinnostavia, sillä ne eivät sisällä tavanomaisia da-muunninpiirejä. Massiivinen paino lepää kolmen kartiomaisen alumiinijalan varassa. Ledien alla olevat, pienellä fontilla kirjatut tekstit näkyvät huonosti kauempaa. Mainittakoon, että virtaliitin tulee Furutechilta. Vastaava toteutus on sitten muussa mallistossa skaalattu alastai ylöspäin hinnan mukaan. Testiin lennätetty Venus 2 edustaa tarkalleen malliston keskiluokkaa. Myös dsd-purku on toteutettu vastuksin. Kotelon yläosa on pyhitetty muuntimelle, massiiviselle EVOX/WIMA-kondensaattoripatteristolle, vastusverkostolle ja aputoiminnoille, kuten Amaneron usb-piirille ja tcxo-kellopiireille. Näiden pohjassa on pienet kuminapit pehmentämässä alustakontaktia. Erikseen on mu-metallisuojattu alaosa kaksine rengassydänmuuntajineen massiiviselle virranhallinnalle. Alvin on kuitenkin vienyt toteutuksen pitkälle niin osien laadun kuin esimerkiksi virtalähteen järeyden osalta. Käytännössä noin 3 000 euron hintaluokka on jo antanut melko lailla vapaat kädet toteutukselle. Onkin selvää, että valmistaja on tosissaan. Toiminnoille on omat painikkeensa (input + ja -, vaiheenkääntö, os-/nos-tila, mute ja mode) ja oranssinpunaiset ledit ilmaisemaan valintoja. Rakenne on myös hienostunut. Niinpä ei tule varsinaisena yllätyksenä, että sisus on täynnä kuin se kuuluisa turusen pyssy. Jo pelkän teknisen rakenteen osalta pyyntihinta alkaa nopeasti vaikuttaa varsin kohtuulliselta. Käytettävyys on kaksijakoista. PURISTINEN Venus 2 on asiallinen myös ulkoisesti. Toteutus on myös aidosti balansoitu, ja molemmille kanaville on muun muassa omat fpga-piirit. Tavanomaista kapeampi kotelo ei sisällä näyttöä tai muutakaan ylimääräistä. TESTI 13
Kuuntelen mieluummin Kare Eskolan terapianomaista analyysia sukkahousumusiikista Yle 1:ssä kuin vaikkapa Radio Novan tuorepuristettua iltapäivää. Os-tilassa tätä lähinnä oli slow filter, joka toisaalta jäi omasta mielestäni melko turhaksi välimuodoksi. Venuksen vahvuudet oli helpoin tunnistaa siellä, missä luonnollisilla äänillä oli peräjälkeen painamalla. Tästä päästään tarkemmin Venuksen olemukseen. DENAFRIPS VENUS 2 Hinta n. Madrigaalien ja motettien maailmassa salikaiut veivät sinne jonnekin, ja kaunis saturaatio valaisi sateenkaarena pölyiset puitteet. Usealla satunnaisella modernin pop-musiikin näytteellä ero vaikkapa alle satasen Topping D10:een olikin pienempi kuin hinnan perusteella uskoisi. Jäin kaipaamaan kunnollista, informatiivista näyttöä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Venus olisi toistanut kaikkea kaikille. Ja kun ostan levyn, sen säveltäjä lienee kuollut ja kuopattu vuosisata tai neljä sitten. Musiikki ei ole kantti kertaa kanttia tai kilohertsin vinkua, vaikka toki makunsa kullakin. KAIKILLE KAIKKEA, TOISILLE ENEMMÄN Suoraan Briteistä edelliseltä testaajalta työn alta saapunut Denafrips oli valmiiksi huolella sisään ajettu. Kaikki on kuitenkin suhteellista. Se tarkoittaa sitä, että se kaivoi enemmän sieltä, missä oli jotakin kaivettavaa. Vaan kun ei. Mikäli makuni uisi raskaammilla vesillä tai oletusarvoni olisi musiikillisesti enemmän tässä ja nyt, olisivat ne olleet vierailijaa korvamääräisesti parempia vaihtoehtoja. Rasittamaton ja korville helppo ääni oli havaittavissa niin noseli non-oversampling kuin oseli oversampling-tilassa. Heti alussa ilmeni, että Venuksella oli korville annettavaa. Äänilähteinä käytin MacBook Airia Roonilla ja Audirvanan tuoreimmalla versiolla sekä Tentlabsin b-Drive-cd-pyöritintä aes-ebu-kytkettynä. Se todellakin kaunisteli levytettyä totuutta, mutta teki sen ymmärryksellä ja ennemminkin restauroiden kuin uudisrakentamalla. Monella näytteellä sen varsinaiset hyveet olisivat jääneet huomaamatta, mikäli olisin tyytynyt tuuppaamaan elektronista menomusiikkia tai ProToolsilla riepoteltua raitamassaa. Lisäksi oversampling-valinnat ilmaistaan kömpelösti ledein, jotka näyttävät ylinäytteistyskertoimen (44, 48, 1x, 2x, 4x, 8x, dsd). Mukana ei tule kaukosäädintä, eikä sellaista saa lisävarusteenakaan. Ensin mainittu oli ikään kuin kosteampi, runsaampi, rauhallisempi sekä äänikuvaltaan hieman syvemmälle vetäytyneempi. Jos näet kaipasi selvästi räväkämpää ja suoraviivaisempaa menoa, niin sitä tarjosi sharp filter. Kokemukseni perusteella tästä ei kannata vetää sellaisia päätelmiä, jotka johtaisivat säröarvojen ja sinad-mittausten glorifioituun makkaramyllyratkaisuun. 3 000 € Lisätietoja denafrips.com Mitat (lxkxs) 32 x 33 x 8 cm Paino 8 kg Tulot 1x optinen, 1x koaksiaalinen, 1x bnc, 1x usb, 2x aes/ebu Lähdöt 1x rca, 1x xlr Signaalit usb ja i2s: 5,6448 MHz (dsd2x), 11,288 MHz (dsd4x), 24 bit / 384 kHz muut: 2,8224 MHz (dsd1x), 24 bit / 192 kHz Muuta r2r-arkkitehtuuri, ostai nos-moodi, musta tai hopea 14. Niinpä viipyilin menneessä ja viihdyin oikein hyvin, kiitos. Niinpä aloitin varsinaiset kuuntelut jo pari päivää koneen saavuttua. Rinnalla olleet integroituun da-piiriin perustuvat dacit olivat järjestäen rytmillisesti napakampia, iskuääniltään terävämpiä ja kokonaisuutena hifistyneempiä. En tunnustaudu Euroviisujen tai UMK:n ystäväksi vaan vierailen mieluummin nuhjuisissa piensaleissa, vaikka sitten tv-ruutuni välityksellä. Sanon heti, että omaan korvaani ja musiikkikirjastooni sovitettuna nos soi lähes kaikilla näytteillä kiinnostavammin. Vaikka äänitteen tilainformaatio avautuikin lähes kiitettävästi, niin tunnetila sitäkin paremmin
Sen sijaan pyrkimys kohti tätä alhaisempaa säröä saattaa olla jopa haitallista (äänelle). Prosessi poistaa signaalista jitterin, ja lopputulos on esimerkiksi jo sinänsä hyvää usb-ottoa parempi. Särö ei ole enää nykyisillä tasoilla äänen kannalta oleellinen seikka. JA: Mitä voidaan vielä parantaa (da-muuntimissa). Esimerkiksi 0,003 % harmonisella säröllä (thd) ei ole merkitystä. JA: Miten suhtaudutte mqa:han. JA: Kuinka käyttämänne r-2r-muunnin eroaa esimerkiksi sigma–delta-muunnoksesta. ALVIN CHEE (AC): Mittaukset tulevat toisena, havainnointi ja kuuntelu ensimmäisenä. AL: Todellisissa parannuksissa vastaan tulee muun muassa fyysinen tilarajoitus. TESTI 15. Vaikka se ei tuota ääntä, niin se varmistaa hyvän äänen lähtökohdat. AL: Arkkitehtuurin lisäksi virtalähde on kriittisin. JA: Jos sinun pitäisi nimetä yksi tai kaksi asiaa, mitkä olisivat tärkeimmät suunnittelun kannalta ja miksi. Toimimalla kuten toimimme, äänessä säilyy analoginen, miellyttävä ominaisuus. AL: R-2r-muunninarkkitehtuuri on ”primitiivisin” tapa muuttaa bitit jännitteeksi. Kaikissa tuotteissamme on hintaluokissaan massiivinen ja korkealuokkainen lineaarivirtalähde vakiona. Perehdymme kuitenkin asiaan muodostaaksemme tarkemman käsityksen. HAASTATTELUSSA ALVIN CHEE, DENAFRIPS JUSSI ARVIO (JA): Mitkä ovat da-muuntimien osalta suunnittelunne tavoitteet ja periaatteet. Niinpä valmistamme erillisiä DDC-tuotteita, jotka eristävät häiriöt optisesti, uudelleenkellottavat ja bufferoivat signaalin korkealaatuisilla kellopiireillä. Vaikka r-2r-arkkitehtuuri häviää useimmiten mittauksissa delta–sigma-muuntimille, niin se tarjoaa äänenlaadullisesti jotakin enemmän; musikaalisuutta ja läpinäkyvyyttä, jota valtalinjan muunninpiirit eivät tavoita. AL: Tuotteemme eivät toistaiseksi tue mqa:ta. Se on myös nykyisistä vaihtoehdoista soveltuvin musiikin toistamiseksi
Tai kun äänessä itsessään on jotakin kiinnostavaa ja omintakeista. Tällä kerralla niin ei käynyt kahdesta syystä; ensinnäkin vanha referenssi veti edelleen pidemmän korren ja toiseksi siksi, että Venus 2 ei ole aivan ilmainen. ERINOMAISET MITTAUSTULOKSET | HYVÄ ÄÄNI | VAKUUTTAVA VIIMEISTELY | KATTAVAT LIITÄNNÄT KÄYTTÖLIITTYMÄ + tilaa. Se on myös luonnollista viipyilyä, inhimillistä koskettavuutta ja puutteita siellä, missä korva sen sallii. Niin vakuuttava suoritus kuitenkin oli, että päätin tilata malliston edullisimman Ares 2:n (noin 900 euroa) ja vieläpä kuulematta. Toki viimeksi mainitun osalta ääni hioutui lopulliseen kuosiinsa yhteistyössä valmistajan kanssa. Alvinin mukaan eroja Venukseen toki on, mutta että saatan myös yllättyä – positiivisesti. Oma referenssini perustuu sekin r-2r-rakenteeseen. Tiiviisti summaten siinä on hyvät mittaustulokset, tarkka ääni sekä perin juurin vakuuttava olemus. Kyseessä ei ole yhden suureen niskalenkki, vaan puhtaasti subjektiivinen tunne, joka syntyy aina musiikkia kuunnellessa. Vaan eipäs hoppuilla. Aika näyttää.?n 16. Totaldacia ja Denafripsia yhdistääkin tietynlainen notkeus, soljuvuus ja suodattamaton pidäkkeettömyys. Mikäli se tuo tullessaan edes hieman isosiskonsa geenistöstä, niin se ajaa paikkansa edullisena referenssinä sekä kuulokejärjestelmäni vakiopalikkana. Kaksikosta Denafrips saattoi jopa olla asteen pari äänenvärissään lämpimämpi. Siitä saatte syyttää Denafripsia. Mieleen tulee vuonna 2013 testaamani Sanders 10c-elektrostaattikaiutin vahvistimineen sekä vuonna 2016 Totaldac-da-muunnin sekä tuoreimpana Solaudio Fusion Gen 2-kaiuttimet. TAITEN TOTEUTETTU SUORAAN VALMISTAJALTA tilattava Denafrips Venus 2 osoittautui laatupeliksi. Omalla kohdallani näin on käynyt silloin tällöin. Turhan runollista. Resoluutioltaan se oli Totaldacin luokkaa, ellei jopa tarkempikin. Omasta mielestäni on hyvä asia, mikäli laite ei ohjaa keskustelua taajuuskaistan numeraalisiin vakioväittämiin tai muutenkaan yksiselitteisiin lokeroihin. VENUKSEN KAUTTA AREKSEEN Useimmiten korkein kannustus tuotteelle on se, että testaaja päätyy ostamaan sen. Vaan hienoinen ero jäi. Siinä soittolistalle sopivia ehdokkaita, kun halusi uuttaa musiikin nuoteista. The Carpenters, Frank Sinatra, Josquin Desprez, Vassilis Tsabropoulos tai vaikkapa Joan Baez. Se, jonka avulla referenssi on viihtynyt paraatipaikalla jo vuosia
Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama särö spektri. DENAFRIPS VENUS II Tehonkulutus, valmiustila/käytössä 8,5/16,4 W Linjalähdön maksimiantojännite, xlr 4,15 V Da-muunnin Xlr-linjalähtö, koaks. Taajuusvasteet xlr-analogilähdöstä. Valmiustilan tehonkulutus on eurooppalaisittain liian suuri, yli kahdeksan wattia. Näytteenottotaajuus tai toimintatila (nos, sharp, slow) ei vaikuta spektriin. Usb-otossa on koaksiaaliottoa vähemmän jitteriä, mikä ilmenee päätaajuuden vähäisempänä huojuntana. Muuntimen kolme digisuodinvalintaa ovat taajuusvastetta lukuun ottamatta mittaustuloksiltaan samat. Impulssivastetta ei voitu mitata, sillä usb-ottoa käytettäessä yhden samplen mittaiset lyhyet purskeet eivät näyttäneet tulevan analogilähdöistä läpi. Valmistaja suosittelee laitteen jättämistä päälle vuorokauden ympäri parhaan äänenlaadun saamiseksi. MITTAUSTULOKSET Denafripsin da-muuntimen suorituskyky on referenssiluokkaa. NOS-asetuksella vaste alkaa vaimentua jo kuuloalueella ollen kolme desibeliä hiljaisempi 14 kilohertsillä. Päävirtakytkintä ei ole. 44,1 kHz Fast musta, Slow punainen, NOS sininen. Sekä sharp että slow-suotimet OS-asetuksella toistavat 20 kilohertsiin ja ovat 44,1 kilohertsin signaalilla lähes identtiset. Harmonisen särön määrä alenevalla tallennustasolla. NOS-tilassa jitter-testin pohjakohina on pari desibeliä korkeammalla kuin OS-tilassa, mutta ero on teoreettinen. 192 kilohertsin signaalilla NOSja slow-asetukset vaimenevat selvästi ennen fast-vastetta. 192 kHz Fast magenta, Slow ja NOS oranssi. digiotto OS, Sharp Häiriöetäisyys, A-paino 115 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 0,0018/0,0009 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd 0,0007/0,0003 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 108/82 dB Kanavatasapaino 0,0 dB Lineaarisuus, 16/24 bit -95/-112 dBFS Kellon tarkkuus, 20 kHz 3,7 ppm Jitter, 16 bit/44,1 kHz, coax 132 ps Ylärajataajuus, -3 dB, 44,1/192 kHz -OS, Sharp 20/80 kHz -OS, Slow 20/62 kHz -NOS 14/62 kHz Jitter usb-otolla. Jitter koaksiaaliotolla. Sharp sininen, NOS punainen. TESTI 17. Mukana on aavistus 50 hertsin kerrannaisia, mutta ne ovat merkityksettömän alhaisella tasolla. Käytössä tehonkulutus kaksinkertaistuu. Kello on äärimmäisen tarkka
ÄÄNESSÄ ON JOTAKIN SELLAISTA, MITÄ YHÄ HARVEMPI SAA NYKYAIKAISTEN VAHVISTIMIEN AIKANA KUULLA. TEKSTI JA KUVAT JUSSI ARVIO. AITO JA ALKUPERÄINEN TESTI | NOSTALGISTA HIFIÄ: DYNACO DYNAKIT STEREO 35 -VAHVISTIN ON PUTKISAUNDIA JA ON PUTKISAUNDIA. 1960-LUVUN DYNAKITIN ÄÄNESSÄ ON JOTAKIN SELLAISTA, MITÄ YHÄ HARVEMPI SAA NYKYAIKAISTEN VAHVISTIMIEN AIKANA KUULLA
Stereo 35:n voidaan varovasti sanoa olevan esikuva, jonka vanavedessä ovat myöhemmin ratsastaneet niin Luxmanit, Lebenit, Shindot kuin monet muutkin korkean statuksen toimijat. Nikkelöidyn, mattapintaisen, matalarunkoisen laitteen päälle asettuva, irrotettava putkisuoja paljastaa putkien miedon hehkun kauniisti. P utkien aika alkoi 1970-luvulla olla ohi, ja transistorit valloittivat markkinat. Äänensä puolesta sillä oli myös sanottavaa, ja minä kuuntelin. Erittäin pieneen ja hyvin sympaattiseen vahvistimeen on helppo ihastua jo ennen kuuntelua. Joidenkin mielestä Dynakit Stereo 35 on kuitenkin isompaa ST-70-mallia kiinnostavampi. Hi ssä alkoi kausi, jolloin desimaalin takaiset marginaalit merkitsivät kaikkea kaikessa. Moni huokaisi helpottuneena ja toivotti edistyksen askeleet tervetulleiksi. Päätteen ottoherkkyys oli melkoinen, mutta toisaalta se ei yliohjautunut edes silloin, kun syötin sitä kokeilumielessä suoraan Totaldac D1 single mk2:n säädettävästä rca-annosta. KOKEILUYMPÄRISTÖ Stereo 35:n pariksi oli silloin joskus tarjolla myös SPA 3 -etuvahvistin. Tiivistettynä voisi sanoa, että Dynaco istui moderniin menoon kuin pappa nojatuoliin. KANSANVAHVISTIN Alkuperäinen Dynaco perustettiin David Ha erin ja Ed Laurentin toimesta vuonna 1955. Sopivaa ehdokasta etsivän kannattaa varmistaa, ettei kiinnostuksen kohdetta Alkuperäiset kaiutinkaapelille tarkoitetut ruuvit ovat nykystandardein vaatimattomat. Siitäkin huolimatta, että herra Ha er on arvioinut niitä valmistetun jopa 65 000 kappaletta. Testiin en sellaista löytänyt, joten pääte sai asettua tuoreempaan seuraan. Myöhemmässä vaiheessa muuntajissa siirryttiin oman tuotannon sijaan japanilaisiin versioihin. Vaikka tehdasvalmiitakin versioita myytiin, oli pääpaino tee-se-itse-sarjoissa. TESTI. Jälkeenpäin lisätty spoileri tuo mahdollisuuden käyttää tavanomaisia banaaniliittimiä ja on purettavissa myös helposti pois. Ensimmäiset eli amerikkalaisilla muuntajilla varustetut versiot ovat niitä halutuimpia. Testiin huollettuna ja tuorein putkin toimitettu laite löytyi alan tunnetulta asiantuntijalta Mauri Pännäriltä. Ei tule yllätyksenä, että laitteesta on innokkaiden fanien ansiosta saatavilla erilaisia kaupallisia uustuotantoversioita vielä tänäkin päivänä. Joidenkin lähteiden mukaan ne ovat nimittäin parasta rautaa, mitä Dynaco koskaan valmisti. Aikana, jolloin synnytettiin pieni ja kaunis, kenties jopa kaikkien el84-pohjaisten push-pull-vahvistimien äiti. Alkuperäinen Stereo 35 on suhteellisen harvinainen, ja hyvässä alkuperäiskunnossa olevaa yksilöä on erittäin vaikea löytää. Etuvahvistimen roolissa toimi putkilla ladattu Illusion Double Line ja kaiuttimina muun muassa Solaudio Fusion Gen 2, Harbeth P3ESR XD sekä itsetehdyt edulliset laajakaistat. Muuntajista jo Ha erin ja Herb Keroesin sitä edeltävän Acrosound-yrityksen aikana alkanut nousu johti lopulta vahvistimiin, joilla Dynaco saavutti mainetta 1960ja 1970-luvuilla. Kun erään toisen hankkeen puitteissa tarjoutui mahdollisuus tutustua asiaan, päätin transistoriajan kasvattina käyttää tilaisuuden hyväkseni. Sellaiset löytyvät myös testiyksilöstä, joka on myyty alun perin tehdaskoottuna. Ei ihme, sillä jo Acrosoundin aikana pääpaino oli muuntajien erinomaisuudessa. ole modi oitu pilalle tai muuntajia vaihdettu uustuotantoon. On suorastaan hämmästyttävää, kuinka pieneen pakettiin on mahdutettu niin päätekuin verkkomuuntajat sekä kaikki muu tarvittava. Millaista ääntä sitten oli tarjolla 1960-luvulla, kun putket olivat hi ssä arkipäivää. Tunnetuin kaikista Dynacoista lienee ST-70-päätevahvistin. Nyt tiedämme paremmin. Tarkemmat tiedot vahvistimesta löytyvät jutun yhteydessä olevasta, Maurin koostamasta teknisestä osiosta. Olisiko aidosta vintagesta löydettävissä muutakin kuin vuosikymmenten patina
Ei vallan huonosti laitteelta, joka on nähnyt maailmaa karkeasti laskettuna kuusi vuosikymmentä(!). Lisäksi hankinta-ajatusta tuki tieto varaosien saatavuudesta, mikäli tarvetta ilmenisi. SE ON MYÖS PEHMEÄ, RAUHALLINEN, PYÖREÄ JA LEMPEÄ SIELLÄ, MISSÄ SILLÄ ON MERKITYSTÄ JA OSIN SIELLÄKIN, MISSÄ EI TARVITSISI. Kuinka monesta laitteesta voi sanoa samaa. Nettitietojen mukaan (Kader, 2020) Stereo 35:n olisi vuonna 1964 saanut noin 63 dollarin hintaan. Sen kuvailemiseksi en tällä kerralla luettele levyjä tai artisteja, mukataiteellisia tai hauskan oivaltavia kaskuja. Joka tapauksessa Stereo 35 oli hinnaltaan monen tavoitettavissa. Se olisi groteskia jo siksi, että Dynaco Dynakit Stereo 35 oli tavallaan lähes koko kansan vahvistin. DYNACO ON ÄÄNELTÄÄN AITO, PERINTEINEN PUTKIVAHVISTIN. Samaan aikaan amerikkalaisen palkansaajan keskiansio liikkui 6 600 dollarin luokassa. Ei se siitä huolimatta aivan ilmainen ollut. Hankinta ei perustunut vain äänelliseen antiin vaan kokonaisuuteen; hankkimalla sen sain myös palan kiinnostavaa historiaa. Summa vastaa tänä päivänä noin 520 dollaria (Value of US Dollars Today). Sitten se ääni. Toisin kävi, sillä päädyin lopulta ostamaan Dynacon itselleni. 20. Dynaco tulisi käyttöön, ei koristeeksi. MIELLYTTÄVÄ ÄÄNI Alun perin olin ajatellut, että laite kävisi testissä ja vierailu kestäisi artikkelin kirjoituksen ajan. SEN ÄÄNI ON KUULAS JA KAUNIS
Yhden vastuksen käytölle on yritetty kirjoittaa jotain hienompaakin selitystä suunnitteluun liittyen, mutta esimerkiksi netissä esitetty teoria kanavien kuormituksen jaosta ei vakuuta. Toki el84-pp-vahvistimia valmistivat monet muutkin. Vahvistin minulta löytyy edelleen ja täysin toimivana. Näillä raudoilla tehty el84-pp-stereopääte on edelleen iskussa hyllyssäni! Mainittakoon, että nykyinen Hashimoto-muuntajavalmistus perustuu pitkälti Sansuin osaamisperinteelle. Kotkavalkaman rakennusohjeen nimellä ”Aivan tavallinen 14W vahvistin”. Leak TL12 Plus ja Leak Stereo 20 ovat myös samaa kategoriaa ja merkittäviä keräilyja restaurointikohteita, kuten tämä Dynacokin. Tänä päivänä markkinoilla ST-35:een on saatavilla kaikenlaista restaurointikamaa sekä modifikaatioita, joita en suosittele tehtäväksi. Samasta syystä anodivirtalähde on yksinkertainen dioditasurin perässä oleva crc-ratkaisu, johon tämän yksilön kunnostuksessa lisäsin kummallekin puolelle 68 mikrofaradia kapasitanssia. Esimerkiksi Mullard kulki vähän erityyppisellä konseptilla, mallilla Mullard 5-10. Todennäköinen syy on ollut minimoida rakennussarjan hinta. Nykytuotannossa on edelleen vastaava JJ 12dw7. Vaiheenkääntäjänä on jaetuilla kuormitusvastuksilla toteutettu, myös kengurukytkennäksi, katodyneksi ja concertinaksi kutsuttu aste ecc82-tyyppiä vastaavalla putkella. Sen kaista yltää yli 100 kilohertsiin. Tällainen vaiheenkääntäjä on yksinkertainen ja tarkka tietyin ehdoin sekä lisäksi halpa toteuttaa. Tästä on nyt kulunut 55 vuotta. Etuasteena on triodi suurella vahvistuksella (ecc83-vastaava). Elekrofotosta tuli isän rahoittamat tarvikkeet joululahjaksi. Koneella soitettiin vuosien mittaan monet pippalot; vähän paikallista arvonantoakin taisin tekniikasta innostuneena maalaispoikana silloin saada. Se tosin ei vahvista yhtään, mutta toisaalta suuri etu on, että sopivalla mitoituksella se voidaan suorakytkeä edellisen putken anodille ja näin säästää yksi kytkentäkondensaattori ja sen vaihesiirto. Niinä aikoina Hafler esitteli laajemmin käytäntöön myös ultralineaarisen eli ul-pääteasteen, joka perustui Blumleinin 1930-luvun patenttiin. Pääteputkien biasointi on erikoinen: kaikilla neljällä putkella on yhteinen elektrolyytillä shuntattu katodivastus (niin sanottu autobias-vastus), ja laitteeseen pitää tämän takia valita sovitettu nelikko el84-putkia. Siinä pääteputkien suojahiloille tuodaan paikallisena vastakytkentänä osa (20–40 prosenttia putkityypistä riippuen) anodilla vaikuttavasta vaihtojännitesignaalista. Jos yksi pääteputki lakkaa toimimasta, tulee uusia koko setti. Pitkän linjan teletekniikan ammattilainen, nyttemmin eläköitynyt MAURI PÄNNÄRI on 40-vuotisella työurallaan tullut tutuksi muun muassa Hifi-lehteen ja Hifimaailmaan kirjoittamistaan rakennusohjeista, joita lienee liki parikymmentä 1980-luvulta lähtien. Olin Tyrvään yhteislyseon lukion ensimmäisellä luokalla, kun Tekniikan Maailma julkaisi E. Nämä mainitut putkiosiot pakattiin yksiin kuoriin, ja syntyi niin kutsuttu dissimilar triode -putkityyppi 7247 (ecc832). Topologia on periaatteessa sama kuin Dynacossa paria Dynan pikkujippoa lukuun ottamatta, vaikka ohjaimena onkin ecc83, johon edellä viittasin. Tätä vahvistinta kun vain pitää kuunnella “sillä korvalla”! TESTI 21. Mittaustulokset olen jättänyt tarkoituksella pois, ne löytyvät netistä Haflerin manuaaleista eivätkä sinällään edusta mitään kovin erottuvaa suoritustasoa. Omiin käsiini on osunut vuosien varrella yksi vastine ylitse muiden, Elekrofotosta 1960-luvun lopulla ostamani päätemuuntajapari tyyppiä Sansui H15-8, joka maksoi silloin maltaita opiskelijalle (75 markkaa kappaleelta). Sellainen piti sitten rakentaa joululomalla. Keulaputken katodille tuodaan niin sanottu pitkä vastakytkentä päätemuuntajan toisiosta normaaliin tapaan, jolloin saadaan reilu 12 wattia mitattua tehoa. Tästä ST-35-vahvistintyypistä voi todeta, että se on legenda. Muutoin Stereo 35:n vahvistinkonsepti oli tavanomainen. Päätemuuntaja on varsin laadukas Muuntosähkön tekemä lokerokäämitty pm8-teräksinen, joka maksoi silloin 28 markkaa kappaleelta. DYNACO ST-35 TEKNINEN KUVAUS MAURI PÄNNÄRI Tämän laitteen, lempinimeltään “baby dynaco”, omistanut ja virittänyt Mauri Pännäri kertoo seuraavaa: Hafler oli toiminut 1950-luvulla osakkaana Acrosound-nimisessä firmassa kehittäen huippuluokan pp-päätemuuntajia yhdessä toisen osakkaan Herb Keroesin kanssa. Mauri on edelleen aktiivinen laitekehittelynsä parissa. Monet kytkennät (muiden muassa Fischer) käyttivät tällä paikalla tyyppiä ecc83 (12ax7), joka toimii yhtä hyvin mutta suuremmin vastusarvoin vaiheenkääntäjässä. Sitä valmistivat ainakin Telefunken, GE ja RCA. Ja summa summarum: putkivahvistimen kulmakivi on juuri päätemuuntaja. Tähän ST-35-vahvistimeen Dynaco kehitti vuonna 1963 el84-putkille (jenkkivastine 6bq5) ul-päätemuuntajan mallia Z-565, jolle luvattiin kaistaa yli 50 kilohertsiä
Siltä puuttuu seksikkäämpien putkien, kuten 300B:n, intiimi sävykkyys, 845:n elävyys, tilatoisto tai yläpään koreus. Rouhea muttei ihan rock. Erityisen hienostunut Dynacon ääni ei ole. Eikä välttämättä hahmota, että stereoäänikin oli vielä lähes lapsen kengissä Dynacon soidessa ensiomistajallaan. Toki kytkentä vaikuttaa lopputulokseen sekin. Sen ääni on kuulas ja kaunis. Mainitun putkitavaran keskellä Dynakit on myös hieman sivistymätön. Palatakseni varsinaiseen kokemukseen: miltä se sitten kuulostaa. Hi stin korvissa puutteet ovat ajoittain sellaisia, että värittymätöntä ja objektiivista hakeva hymähtää. Erinomainen valinta sinne, missä väistellään hismiin sortumista ja halutaan luoda oma lämmin ja pörröinen euforiakupla. Jotakin ennen kuin tuli punk. tävän kertovaa. Vielä parempi, jos tarjolla on aikalaistarjontaa; Heathkit, Tannoy tai kenties jopa Dynaco. Kaiken kaikkiaan kyseessä on miellyttävä vahvistin, jonka rajat tulee ymmärtää. Tilatoisto on sekin lähinnä viitteellistä, joskin sinänsä riitLÄHTEET: Kader, Harvey A, 2020; TNT-Audio.com; Dynaco ST-35 tnt-audio.com/ampli/dynaco-st35_e.html An Interview with David Ha er; ha er.com/pdf/interview-with-ha er.pdf Dynaco History; dynaco.com/history.php Income of Families and Persons in the United States 1964; census.gov/library/publications/1965/demo/p60-047.html Value of 1964 US Dollars Today; in ationtool.com/us-dollar/1964-to-present-value kaan kuuntelee, niin häivähdys jotakin, joka ei ole vielä löytänyt itseilmaisua. Jotakin ennen kuin tuli punk. Täydellinen tilanteeseen, jossa musiikin on tarkoitus soida ilman täydellisyyden tavoittelun taakkaa. Kriittisempi arviointi toteaisi, että sekä resoluutiossa että dynamiikassa jäädään tämän päivän vaatimuksista. Kriittisempi arviointi toteaisi, että sekä resoluutiossa että dynamiikassa jäädään tämän päivän vaatimuksista. Tilatoisto on sekin lähinnä viitteellistä, joskin sinänsä riitDynaco History; dynaco.com/history.php Income of Families and Persons in the United States 1964; census.gov/library/publications/1965/demo/p60-047.html Value of 1964 US Dollars Today; in ationtool.com/us-dollar/1964-to-present-value. Se on myös pehmeä, rauhallinen, pyöreä ja lempeä siellä, missä sillä on merkitystä ja osin sielläkin, missä ei tarvitsisi. Tai joidenkin KT-putkien potku ja draivi. Sillä on kuitenkin tarina ja luonnetta. Kun tarkkaan kuuntelee, niin häivähdys jotakin, joka ei ole vielä löytänyt itseilmaisua. Se on jo paljon enemmän kuin mitä useimmilla tuotteilla tulee koskaan olemaan. Stereo 35:n kaveriksi kannattaa valita riittävän herkät kaiuttimet. Ei sillä, etteikö esimerkiksi vaikkapa Harbeth P3 ESR XD olisi toiminut (äänenpainevarauksin) mainiosti – ei tosin monitorimaisin hyvein vaan rajallisen kaistan kuuntelua palvelevan helppouden ansioin. Äänessä piilee kuitenkin hitunen sitä jotakin, joka kuuluu vaikkapa The Kinksin tai The Animalsin tuotannossa. Vääntöä on, mutta jo tehojen puolesta vähemmän kuin vaikkapa el34:ssä. Dynaco on ääneltään aito, perinteinen putkivahvistin
Now truly international with members in Australia, India, Canada, the Far East and USA, and still growing, the EISA Awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! TESTED BY THE EXPERTS n WWW.EISA.EU CELEBRATING THE YEAR’S BEST PRODUCTS GLOBAL AWARDS 2020-21 visit www.eisa.eu for the winners 230-300_EISA_AD_2020_Post-awards.indd 1 22/07/2020 16:40. EISA is the unique collaboration of 62 member magazines and websites from 29 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment
PARANNUS PIENESSÄ MITTAKAAVASSA VERTAILU | USB-DAC–KUULOKEVAHVISTIMET 159–379 € MONI ÄÄNENLAATUA ARVOSTAVA ON VALMIS PANOSTAMAAN LAITTEISTOONSA MYÖS VARSINAISEN SETTINSÄ ULKOPUOLELLA, MISTÄ OSOITUKSENA ON MUUN MUASSA TYÖPÖYTÄKÄYTTÖÖN SUUNNATTUJEN DAC– KUULOKEVAHVISTIMIEN SUOSIO. FIIO K5 PRO IFI ZEN DAC PRO-JECT PRE BOX S2 DIGITAL TOPPING D10S + L30. MUTTA MILLAISEEN LAATULOIKKAAN NE TODELLISUUDESSA PYSTYVÄT
TYÖPÖYDÄLLE TIETOKONEEN VIEREEN Tämän vertailun neljä ratkaisua edustavat tuotekategoriansa keskija edullisempaa hintaluokkaa haarukassa 159–379 euroa. Pienellä lisärahalla kuulokkeiden kaveriksi on mahdollista saada monipuolisempia ratkaisuja, esimerkiksi tähän vertailuun valikoituneita kuulokevahvistimia, joissa on mukana myös da-muuntimet. Mutta se, mikä äänenlaatua voi potentiaalisesti heikentää, on esimerkiksi kuulokevahvistimen antoimpedanssin ja kuulokkeiden impedanssin epäsuhta. Mitä suurempi kuulokevahvistimen antoimpedanssi on, sitä enemmän vahvistimen jännite laskee matalilla kuulokeimpedansseilla. Jos siis hankintalistalla on – tai jos taloudesta sattuu jo löytymään – pykälää paremmat dynaamiset kuulokkeet, saako niistä enemmän irti erillisellä vahvistimella. Emolevyyn integroitu tietokoneen äänipiiri on suunniteltu lähinnä ajamaan asiansa ja sillä siisti, eikä itse annossa välttämättä ole paljoa potkua tai sen signaalissa puhtautta. Itse kuulokevahvistimia saa paikoin hyvin edullisestikin, mutta niiden ominaisuusluettelo on usein melko suppea. Jännitteen lasku saattaa joissain tapauksissa olla niin suuri, ettei kuulokevahvistimen virranantokyky ja teho riitä tuottamaan kuulokkeista riittävää äänenvoimakkuutta. Hyvä nyrkkisääntö toisto-ongelmien välttämiseksi on olla käyttämättä kuulokkeita sellaisen vahvistimen kanssa, jonka antoimpedanssi on yli kymmenesosa kuulokkeiden nimellisimpedanssista. IMPEDANSSI EDELLÄ Erillisen kuulokevahvistimen hankintaa perustellaan usein sillä, että kuulokeannot esimerkiksi tietokoneissa tai älylaitteissa ovat oletuksena heikkolaatuisia. Tässä huomionarvoista tosin on, että dynaamisten kuulokkeiden impedanssi vaihtelee usein taajuuden mukana – toisissa malleissa enemmän, toisissa vähemmän. Toiston vääristymiä synnyttääkin se, jos kuulokevahvistimen antoimpedanssi suhteessa kuulokkeiden impedanssiin on suuri. Keskeistä on kuitenkin ottaa huomioon, että kokonaisuudessa oma roolinsa on sekä kuulokkeilla että kuulokevahvistimella. K uulokekuuntelun suosion kasvu on alkanut näkyä myös monenlaisten oheislaitteiden markkinaosuuksissa. On aivan mahdollista löytää ja hankkia kuulokkeet, joiden impedanssivaihtelu on hyvin hillittyä ja jotka siten sopivat lähes millaiselle kuulokevahvistimelle tahansa, mutta helpompaa on takuulla löytää kuulokevahvistin, joka toteutuksensa puolesta on käytännössä lähes immuuni minkä tahansa kuulokkeiden kuormalle. Taskukokoisia tai mobiilikäyttö edellä suunniteltuja laitteet eivät kuitenkaan ole, ja jokaisessa on verkkovirtaliitäntä – jota tosin ei tarvitse EMOLEVYYN INTEGROITU TIETOKONEEN ÄÄNIPIIRI ON SUUNNITELTU LÄHINNÄ AJAMAAN ASIANSA JA SILLÄ SIISTI, EIKÄ ITSE ANNOSSA VÄLTTÄMÄTTÄ OLE PALJOA POTKUA TAI SEN SIGNAALISSA PUHTAUTTA. Sen vuoksi impedanssi on niiden kohdalla usein korkeahko verrattuna esimerkiksi mobiililaitteiden ja tietokoneiden diskreetisti toteutettuihin kuulokeantoihin. Toppingilta mukaan valikoitui suosittu kaksikko, jossa dacin ja kuulokevahvistimen tehtäviä hoitavat erilliset laitteet. Sinänsä ajatuksen taustalla on totuuden siemen, sillä monenkaan multimediamyllyn tai viestintävälineen suunnittelussa äänenlaatu, ainakaan hifikriteerit täyttävä sellainen, ani harvoin on tärkeysjärjestyksessä korkealla. Lisäksi vertailumme mallit toimivat kukin myös esivahvistimena esimerkiksi aktiivikaiuttimille. Kuulokevahvistimella, oli se sitten erillinen tai toistolaitteeseen integroitu, on niin teoriassa kuin käytännössäkin kuulokkeiden toistoon vaikuttavia ominaisuuksia, mutta kaikissa tapauksissa vaikutukset eivät ole järin suuria. Nelikosta kaikki Toppingia lukuun ottamatta ovat niin sanottuja yhden laatikon ratkaisuja sisältäen sekä kuulokevahvistimen että da-muuntimen samoissa kuorissa. Laitteiden toimintaperiaate on sinänsä hyvin yksinkertainen. Esimerkiksi nettifoorumeilla käytävissä keskusteluissa on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus, että uusien kuulokkeiden hankintaan neuvoa etsivää ohjeistetaan hankkimaan rinnalle myös jonkinlainen kuulokevahvistin. Pohjimmiltaan hyvien kuulokkeiden ääni ei useinkaan muutu radikaalisti, vaikka vahvistin vaihtuisikin. Ja juuri sellaisia ovat tämänkertaisen vertailumme laitteet. Jokainen on suunniteltu käytettäväksi ensisijaisesti tietokoneen kanssa työpöydällä, mitä korostaa myös niiden suhteellisen hillitty koko ja massa. VERTAILU 25. FIIO K5 PRO IFI ZEN DAC PRO-JECT PRE BOX S2 DIGITAL TOPPING D10S + L30 Tämänkaltaiseen tilanteeseen törmääminen vaatii kuitenkin käytännössä paitsi todella epäherkät kuulokkeet myös antoimpedanssiltaan korkean kuulokevahvistimen. Käytännössä sovitusongelmia voi ilmentyä esimerkiksi käytettäessä tavanomaisen integroidun vahvistimen kuulokeantoa, joka monessa tapauksessa johdetaan vahvistimen pääteasteelta jonkinlaisin sarjavastuksin
välttämättä käyttää iFin ja Pro-Jectin kohdalla, sillä ne toimivat pelkällä usb-kytkennälläkin. Lisäksi jokaisessa laitteessa on äänenvoimakkuuden kiertosäädin ja muutamia yksinkertaisia painikkeita, joista tarkemmin laitekohtaisten esittelyiden yhteydessä. Käytännössä tämä käy niin, että signaalin da-muunnos tapahtuu medialähteen, käytännössä siis tietokoneen, sijasta kuulokevahvistimissa. Vaikka debattia pcmja dsd-formaatin äänenlaatueroista käydään ahkerasti edelleen, ja tietysti hyvä niin, kummassakin menetelmässä on pohjimmiltaan puolensa. Ja mikäpä siinä, tietokoneellahan korkearesoluutiotiedostoja mitä luultavimmin ainakin ladataan ja siirrellään esimerkiksi verkkokovalevylle striimerin toistettavaksi tai sitten kuunnellaan suoraan. Perinteistä pcm-signaalia laitteet rouskuttavat iFin ja Toppingin tapauksessa 384 kilohertsiin ja FiiO:n ja Pro-Jectin kohdalla aina 768 kilohertsiin saakka 32 bitin syvyydellä (ja 24-bittisesti iFissä). Antoja ottopuolta laitteissa on vaihtelevasti, mutta yhteistä kaikille on usb-liitännän ohella sekä 6,3 millimetrin kuulokelähtö että linjatasoinen rca-lähtö esimerkiksi aktiivikaiuttimille tai päätevahvistimelle. Jokaisen vertailumme laitteen maskissa, myyntipakkauksessa ja asiapapereissa esiintyy tavalla tai toisella hires audio -logo, joka siis kertoo niiden kyvystä toistaa yllä mainittuja korkearesoluutioisia, Red Book -standardin mukaista cd-ääntä (44,1 kilohertsiä ja 16 bittiä) korkeatasoisempia äänitiedostoja. 26. Windows-puolella taas laitteiden käyttö ja etenkin niiden ominaisuuksista kaiken irti saaminen vaatii erikseen ladattavien ajuritiedostojen asennuksen. Pro-Ject ja Topping kertovat toiminnastaan näytön avulla iFin ja FiiOn tarjotessa vain toistoresoluutiosta kertovan värillisen ledi-indikaattorin. Usein formaattikiistoissa unohtuva seikka on materiaalin alkuperäisen tallennusresoluution ja -muodon merkitys. Hyötyä on myös pykälää paremmasta usb-lastusta, jonka valmistaja kaikkien laitteiden kohdalla on XMOS. HIRESSIÄ, EI STRESSIÄ. Vertailumme laitteiden kohdalla nämä komponentit ovat tunnettujen valmistajien, AKM:n, Burr Brownin ja ESS:n, da-muunninpiirejä, jotka siis paitsi mahdollistavat korkearesoluutioäänen toiston myös yhdessä muun teknisen toteutuksen kanssa esimerkiksi parantavat signaali–kohinasuhdetta ja toistodynamiikkaa sekä vähentävät jitteriä ynnä muita häiriöitä ainakin paperilla – verrattuna siis bulkimpiin vastineisiinsa. lä, jossa on tarkoituksenmukaisemmat komponentit juuri kyseistä tehtävää varten. Tietokone tosin kykenee kyllä oikean mediasoittimen avustuksella toistamaan korkearesoluutioformaatteja myös sellaisenaan ilman lisälaitteita, mutta kuten yllä kerroimme, da-muunnoksen laatua voidaan ainakin teoriassa parantaa suorittamalla se vehkeelNÄIN TESTASIMME Vertailun laitteet kuunneltiin Meze 99 Classics -kuulokkeilla (suositushinta 309 euroa) sekä linja-annosta kytkettynä Musical Fidelity m6 500i -vahvistimeen ja Dynaudio Evoke 20 -kaiuttimiin. Tätä taustaa vasten voidaan esittää, että alkuperältään pcm-muotoisen tallenteen näytteistäminen uudelleen korkeammalla resoluutiolla tai vääntäminen dsd-muotoon ei välttämättä tuota äänenlaadullista lisäarvoa – ja sama pätee toki toisin päin, vaikka dsd:n käyttö tallennuksessa onkin huomattavasti pcm:ää harvinaisempaa. Ominaisuuksista taas häiriöttömämpi kuulokeääni on tietysti prioriteettilistan kärjessä, mutta laitteet palvelevat sellaisenaan myös erilaisten korkearesoluutioformaattien kuuntelijoita. FiiOn ja Pro-Jectin digiotot testattiin NAD C568 -cd-soittimella. Lisäksi vertailumme laitteiden avulla esimerkiksi dsd-formaatin toisto natiivina onnistuu kaikilta muilta paitsi Pro-Jectilta, joka muista poiketen käyttää niin kutsuttua dopeli dsd over pcm -metodia, jossa alkuperäisen dsd-signaalin siirtoon usb-väylää pitkin hyödynnetään korkearesoluutioista pcm-signaalikehystä. Tietokoneiden käyttöjärjestelmiä tarkasteltaessa Apple-käyttäjät pääsevät totutusti helpommalla, sillä laitteet pelaavat macOS:n kanssa kytke ja käytä -periaatteella – ja näin myös käytännössä tapahtui testissämme. Toistolähteenä toimivat Apple MacBook Air ja MacBook Pro -tietokoneet MacOSsekä Windows-käyttöjärjestelmillä, ja musiikkia toistettiin muun muassa Foobarilla, VLC-mediasoittimella, iTunesilla, Tidalilla, Spotifylla sekä muista verkkostriimeistä. Dsd:n kohdalla taas FiiO ja Pro-Ject toistavat dsd512:ta ja iFi sekä Topping dsd256:ta
Ainakin tietoliikenneyhteyksien siirtokaistan kasvu sallii jatkuvasti parempilaatuisen suoratoiston eri palveluista. TASAISEN VAHVA TASAPELI Vertailun laitteet osoittautuivat kukin omalla tavallaan tasaisen varmoiksi työjuhdiksi, joista ei tällä kertaa löytynyt kategoriassaan juuri moitittavaa. Vaikka nyt hires-striimejä tarjoavat kansainvälisesti isoista pelaajista lähinnä Tidal, Qobuz ja Amazon Music, lienee vain ajan kysymys, milloin joukko kasvaa. Sen kohdalla voi vain yrittää luottaa pcm-striimin ja lopullisen konversion laadukkuuteen. Sen sijaan yllättävää oli, että usein parjatut tietokoneiden integroidut äänipiirit eivät osoittautuneetkaan lopulta niin huonoiksi vaihtoehdoiksi. Meridian Audion vuonna 2014 lanseeraaman mqa:n pakkaus on periaatteessa häviöllinen mutta purettuna paketin tekninen laatu vastaa kehittäjien mukaan vähintään 48 kilohertsin ja 16 bitin tasoa. Nykypäivän hires-formaatteja puntaroidessa ei voi olla nostamatta esiin suoratoistopalvelu Tidalia, jonka HiFi-tilaus mahdollistaa paitsi häviöttömän flac-striimauksen (44,1 kilohertsiä ja 16 bittiä) myös mqa-tiedostojen toiston. Tosin esimerkiksi Applen macOS-käyttöjärjestelmä on edelleen rajoittunut dsd:n dop-toistoon. Hintaa pohdittaessa kaula tosin kasvaa tietyin varauksin. Parantamisen varaakin varmasti löytyisi, jos asiaa lähestyttäisiin tiukemmin marginaalein, mutta tämä näkyisi myös paitsi laitteiden myös oheiskokoonpanon hinnassa. Muiden väliin jäävä Topping-parivaljakko ei ehkä herätä päällisin puolin juurikaan tunteita oikein mihinkään suuntaan, mutta se saattaa juuri siksi vedota tiettyyn makuun parhaiten. No ei isojen linjojen suhteen, mutta toisaalta Pro-Ject on pienestä koostaan huolimatta porukan kehittynein kokonaisuus. Edut ovat selkeitä – joskaan eivät ihan valtavan isoja.?n FiiOn ja Topping L30:n etumaskin vipukytkimillä määritellään kuulokelähdön gain. Onko Pro-Jectin Pre Box S2 Digital todellakin suhteessa niin paljon parempi kuin reippaasti yli puolet edullisemmat FiiO K5 Pro tai iFi ZEN DAC. Mutta kun tutut kuulokkeet soivat kaikissa tapauksissa tasapainoisesti ja todellakin ainakin riittävän lujaa, mitään varsinaista kritiikkiä on turha alkaa kehittelemään lillukanvarsista. Yhden poikkeuksen kylläkin muodostaa esimerkiksi analogitallennusten remasterointikulttuuri, jossa dsd:tä voidaan hyvinkin pitää varteenotettavana vaihtoehtona – ja juuri näitä albumeita kuunneltaessa olisikin hyvä, että toistoketju tukisi formaatin toistoa mahdollisimman pitkälti sellaisenaan. Tästä johtuen päätimme poikkeuksellisesti jättää pisteytyksen ja paremmuusjärjestykseen asettamisen väliin. Esimerkiksi äänenlaatua arvioidessa jokainen laite ansaitsee kiitettävän arvosanan, mikä on kieltämättä harvinaista. Näin ollen näiden laitteiden kaltainen kuulokevahvistin–da-muunnin ei ainakaan tule olemaan se järjestelmän heikoin lenkki, vaan pallo siirtyy sekä kuulokkeiden että toistettavan materiaalin päähän. Ja emmehän tiedä, tuleeko hires-äänestä se uusi standardi vielä lähivuosina. Vertailumme laitteista mqa-datan laitteistopohjaiseen purkuun kykenee ainoastaan Pro-Ject, vaikka iFinkin äkkiseltään niin luulisi tekevän takapaneelista löytyvän mqa-logon ansiosta. VERTAILU 27. Testiemme lopputulemat viittaavat selvästi siihen, että kuulokevahvistimen ja da-muuntimen yhdistelmä on edullisehkossakin hintaluokassa täysin mahdollista tehdä hyvin. Ja pian mukaan pitäisi liittyä myös markkinajohtaja Spotify. Toppingin virtakytkimellä aktivoidaan kuuloketai linjalähtö, FiiOn toisella kytkimellä taas ottoliitäntä. Ominaisuuksia puntaroidessa taas vertailunelikko ei ollut aivan tasaisimmasta päästä, joten senkään suhteen pisteiden rokotus näin pienessä ryhmässä ja poikkeavissa toteutuksissa ei olisi reilua. Toppingin säätövara on -9 tai +9 desibeliä ja FiiOlla vastaavasti +6 tai +10 desibeliä. Niilläkin siis pärjää yllättävän pitkälle, mutta eipä äänentoistovastuun ulkoistamisessa dedikoidun laitteen tehtäväksikään voi vertailumme laitteiden kohdalla mennä lepikkoon. Mqa voi lisäksi toimia hiukan dop-tekniikan tavoin hyödyntäen esimerkiksi flacia datansiirtoon sellaisten laitteiden välillä, jotka eivät luonnostaan tue mqa-purkua. Voisi ajatella, että vertailumme laitteiden korkearesoluutiokyvyt ovat vertauskuvallisesti kuin eräänlainen mahonkiratti peruspirssissä, mutta testiemme perusteella lupaukset eivät ole lainkaan katteettomia. Todellisuudessa iFi toimii kuitenkin ainoastaan mqa-renderöijänä, ja varsinaisen datamuunnoksen suorittaa esimerkiksi Tidal tai muu vastaava mediatoisto-ohjelmisto. Tutkailevan hifijournalismin kannalta tämänkertainen vertailu oli muutenkin poikkeuksellinen, osin jopa ihan positiivisessa mielessä. Paremminkin niin päin, että esimerkiksi pykälää parempi dynamiikka, käytännössä kuulumaton pohjakohina ja yleisesti täsmällinen toisto-ote palvelevat hyvin myös standarditasoisen ja pakatunkin musiikin kuuntelussa
Isoveli HD 700 (150 ohmia) jää noin 96 desibeliin. Käytössä tehonkulutus on toiseksi suurin, noin neljä wattia. Suurimman antoimpedanssin FiiOllakin (1,0 ohmia) vasteen poikkeamat ovat vain noin desibelin luokkaa. HILJAISIA JA HÄIRIÖTTÖMIÄ Kaikki testin laitteet ovat sekä kuulokeettä linja-antoa käytettäessä häiriöttömiä ja laadukkaita. Sen tehonkulutus käytössä on selvästi joukon suurin, noin kahdeksan wattia. Kannettavien kuulokelähtöjen mittaustuloksissa ei ilmennyt merkittäviä eroja vertailun kuulokevahvistin/dac-yhdistelmiin. FiiOn energiatehokas hakkurivirtalähde ja voimakkuussäätimeen yhdistetty mekaaninen virtakytkin mahdollistavat vain 0,3 watin lepokulutuksen. Edes herkillä iem-kuulokkeilla niiden annoista ei kuulu hurinaa tai kohinaa. Vertailun vuoksi mittasimme myös kahden läppärin kuulokeannot. Kuulokevahvistin ja kuuloke toimivat sähköisenä kokonaisuutena. Toppingin ja FiiOn tehonkulutus riippuu gain-säätimen asennosta. Joissain tilanteissa lisävarusteena saatava viiden voltin lisävirtalähde saattaa vakauttaa toistoa, jos usb-portin tarjoama virta ei riitä. Pelkästään kuulokkeen nimellisimpedanssista ei pysty päättelemään sen herkkyyttä. Kuuntelun kannalta 0,04 prosentin säröllä 20 hertsillä ei ole kuitenkaan merkitystä. Siksi se mitattiin -3 desibelin tasolla, joka tuottaa noin 1,4 voltin rms-jännitteen linja-antoon. Muutaman vuoden ikäiset Apple MacBook Air (2017) ja Dell XPS 15 (9560) antoivat sekä 33:n että 330 ohmin kuormiin noin 1,3 (Apple) ja 0,7 volttia (Dell). Toppingin kuulokevahvistimen lineaarinen muuntaja kuluttaa energiaa myös laitteen ollessa pois päältä. Pro-Jectin linjalähtö säröytyy korkeilla taajuuksilla, jos äänenvoimakkuussäätö on maksimiasennossa. Testin aikana kuitenkin ilmeni, että iFi saattaa poimia ympäristöstään verkkohurinaa ja napseita, jos se on sijoitettu esimerkiksi toisen laitteen päälle. Tämä näkyy mittauskuvassa keskitaajuuden levenemisenä verrattain korkeilla tasoilla. Säröarvot ovat erittäin hyviä, joskin FiiOssa ilmenee harmonista säröä matalilla taajuuksilla hieman muita enemmän. Epäherkkä, 33 ohmin Hi man HE-500 yltäisi puolestaan vain 94 desibeliin. Nekin siis riittävät tehonsa puolesta useimmille kuulokkeille. Suurempi merkitys on kuitenkin kuulokkeiden impedanssin vaihtelulla, ja siksi vahvistimien taajuusvaste mitattiin impedanssiltaan äärimmäisen hankalalla UE Triple Fi -nappikuulokkeella. Niiden yli viiden voltin antojännite sekä 33:n että 330 ohmin kuormaan riittää helposti kaikkein epäherkimmillekin kuulokkeille paria poikkeusta lukuun ottamatta (esimerkiksi Hi man HE-6). ProJect mitattiin valmistajan suosittelemalla optimal transient -suotimella, mutta taajuusvaste mitattiin myös tyypillisellä jyrkällä suotimella (fast roll-o ). Esimerkiksi klassinen Sennheiser HD 600 (300 ohmia) ja lippulaiva HD 800 S yltävät 0,5 voltin tasolla noin 99 desibelin maksimiäänenpaineeseen. FiiOn jitter-testissä ilmeni jonkin verran matalataajuisia häiriöitä muutamaan kymmeneen hertsiin asti. Kokonaisjitter on noin kahden nanosekunnin luokkaa. Kuulokelähdön lisäksi laitteet mitattiin linjalähdöistä kahden voltin antotasolla. Sen impedanssi vaihtelee 7–60 ohmin välillä, mikä on erittäin poikkeuksellista. Myös iFin ja Pro-Jectin parin voltin antotaso on täysin riittävä useimmille epäherkille kuulokkeille. Vastaavasti 30 ohmin kuorman tarjoava Oppo PM-1 on herkempi ja yltää jopa 105 desibeliin, siinä missä 42 ohmin Audeze LCD2 kellottaisi noin 101 desibeliä. FiiO ja Topping ovat antoteholtaan parhaat. Nyrkkisääntönä noin 0,5 voltin antojännite riittää useimpien kuulokkeiden ajamiseen kotioloissa myös dynaamisella materiaalilla. ProJectin mukana tuleva hakkurimuuntaja tarjoaa viiden voltin käyttöjännitteen usb-liitäntään, mutta halutessaan sekä datan että virran voi tuoda omista usb-porteistaan suoraan tietokoneelta. RUTKASTI TEHOA Kuulokevahvistimien antotehoa vertailtaessa on usein kätevintä kiinnittää huomiota niistä saataviin antojännitteisiin. Da-muunnin on aina päällä kuluttaen noin watin edestä tehoa, kun se on kytketty usb-porttiin. Kuulokeja linja-annon välillä ei ole merkittäviä eroja suorituskyvyssä. Nyrkkisääntönä kuulokeannon impedanssin pitäisi olla korkeintaan noin kymmenesosa kuulokkeiden nimellisimpedanssista, jotta taajuusvasteen muutokset pysyivät pieninä. Niiden kolmiasentoisen gain-valinnan avulla voimakkuussäätimen käyttöalue voidaan optimoida herkkiä kuulokkeita varten. Käytännössä kaikki testin vahvistimet ovat siis immuuneja kuulokkeiden impedanssin vaihteluille. Annot olivat myös häiriöttömiä, joten jos antoteho riittää käytetyille kuulokkeille, kannattaa tietokoneen omalle kuulokeliitännälle antaa mahdollisuus.. Tehonkulutus on ilmoitettu gainin maksimiasennossa, ja Toppingin kulutus on ilmoitettu da-muuntimen ja kuulokevahvistimen yhteiskulutuksena. MacBookin antoimpedanssi oli erinomainen 0,14 ohmia ja Dellin kelvolliset 2,8 ohmia. Käytössä vähimmällä, vain watilla, toimeen tulee iFi, ja laitetta voidaan käyttää pelkästään tietokoneen usb-portin tarjoamalla virralla. MITTAUSTULOKSET Kuulokevahvistimet mitattiin 0,5 voltin antotasolla, mikä yleensä riittää herkkyydeltään tyypillisten hi kuulokkeiden ajamiseen riittävällä voimakkuudella
VERTAILU 29. MITTAUSTULOKSET FIIO IFI PRO-JECT TOPPING Tehonkulutus -valmiustila/käytössä 0,3/4,1 W -/1,0 W -/2,8 W 3,6/8,1 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat digitaalinen, 0,5 dB analoginen digitaalinen, 1 dB analoginen Linjalähdön maksimiantojännite 2,1 V 2,2 V 2,0 V* 5,9 V Kuulokelähtö (500 mV), usb-otto, 44,1 kHz ”optimal transient” Kuulokelähdön impedanssi, 1 kHz 1,0 Ohm <0,1 Ohm <0,1 Ohm <0,1 Ohm Maksimiantojännite, 33/330 Ohm 5/>6 V 2,4/2,9 V 1,4/2,0 V 5,8/5,8 V Häiriöetäisyys, A-paino 94 dB 96 dB 97 dB 97 dB Pohjakohina, 1-10 kHz -116 dBV -124 dBV -122 dBV -126 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 33 Ohm 0,0268/0,0015 % 0,0045/0,0026 % 0,0010/0,0022 % 0,0002/0,0005 % Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 330 Ohm 0,0257/0,0013 % 0,0029/0,0031 % 0,0004/0,0006 % 0,0002/0,0004 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd, 33 Ohm 0,0003/0,0211 % 0,0014/0,0065 % 0,0011/0,0020 % 0,0002/0,0003 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd, 330 Ohm 0,0003/0,0202 % 0,0011/0,0024 % 0,0004/0,0006 % 0,0002/0,0003 % Kanavaerotus, 1/20 kHz, 33 Ohm 72/71 dB 69/50 dB 72/71 dB 78/77 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz, 330 Ohm 88/85 dB 77/50 dB 88/85 dB 89/80 dB Kanavatasapaino, 33/330 Ohm 0,0 dB 0,3 dB 0,1 dB 0,2 dB Lineaarisuus, 16 bit -95 dBFS -90 dBFS -93 dBFS -94 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz 1729 ps 115 ps 108 ps 142 ps Da-muunnin Rca-linjalähtö, 2 V, usb-otto, 44,1 kHz 2,0 V 2,0 V 1,4 V 2,0 V Häiriöetäisyys, A-paino 108 dB 108 dB 106 dB 109 dB Pohjakohina, 1-10 kHz -122 dBV -124 dBV -124 dBV -125 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 0,0431/0,0062 % 0,0022/0,0022 % 0,0010/0,0010 % 0,0002/0,0002 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd 0,0006/0,0311 % 0,0011/0,0010 % 0,0010/0,0113 % 0,0001/0,0001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 91/75 dB 102/98 dB 104/101 dB 93/80 dB Kanavatasapaino 0,0 dB 0,0 dB 0,1 dB 0,1 dB Lineaarisuus, 16 bit -95 dBFS -96 dBFS -94 dBFS -99 dBFS Jitter 1723 ps 119 ps 122 ps 121 ps Kellon tarkkuus, 20 kHz 6,1 ppm 18,3 ppm 15,9 ppm 15,9 ppm *Pro-Jectin linja-anto mitattiin 1,4 voltilla (-3 dB asento) suuren intermodulaatiosärön vuoksi FiiOn äänenvoimakkuudensäädin on joukon kookkain. Taustalla hohtava valo kertoo toiston resoluutiosta, ja säädin toimii myös virtakytkimenä
MERKKI & MALLI FIIO K5 PRO IFI ZEN DAC PRO-JECT PRE BOX S2 DIGITAL TOPPING D10S DAC TOPPING L30 Suositushinta 159 € 159 € 379 € 99,99 € 139,99 € Edustaja Hi talo Agentur Tur-Pex AH Hi systems Hi talo Lisätiedot io.com i -audio.com project-audio.com shenzhenaudio.com hi talo. Mitat (l x k x s) 120,5 x 55 x 130 mm 158 x 35 x 117 mm 103 x 37 x 122 mm 103 x 37 x 146 mm 100 x 32 x 134 Paino 436 g 491 g 366 g 323 g 350 g Liitännät Analoginen sisääntulo rca rca Digitaalinen sisääntulo Koaks. ja optinen s/pdif, usb usb Koaks. Toisaalta siitä puuttuvat Toppingin tapaan s/pdif -otot.. ja optinen s/pdif, usb usb Analoginen linjalähtö rca rca & 4,4 mm rca rca rca Kuulokelähtö 6,3 mm 6,3 & 4,4 mm 6,3 mm 6,3 mm Digitaalinen lähtö Koaks. hi talo. ja optinen s/pdif Säätimet Lähteen valinta Vipukytkin Näppäimet Gain Vipukytkin Power Match Vipukytkin Muut True Bass -bassonkorostus Suodatinvalinta, menu Lähdön valinta USB-siru XMOS XUF208 XMOS XMOS XMOS XU208 DAC-siru AKM AK4493 Burr Brown Bit-Perfect DSD & DXD 2 x ESS ES9038Q2M ESS ES9038Q2M PCM (max) 768 kHz / 32 bit 384 kHz / 24 bit 768 kHz / 32 bit 384 kHz / 32 bit DSD (max) DSD512 DSD256 DSD512 DSD256 MQA Renderöinti Renderöinti Purku Renderöinti Muuta 8 suodatinta Mukana myyntipakkauksessa Muuntaja 15 V, usb-johto 120 cm, 6,3 mm adapteri, pikaopas (eng) Usb super speed -kaapeli 50 cm, 6,3 mm adapteri, rca–rca-kaapeli 40 cm, pikaohje Usb-virtalähde, pikaohje, kaukosäädin Usb-kaapeli 120 cm, pikaohje Muuntaja, 6,3 mm adapteri, pikaohje IFin ZEN DAC poikkeaa muista tarjoamalla muun muassa balansoidun 4,4-millimetrisen liitännän niin linjakuin kuuloketasoisena sekä superspeed usb -kaapelin. tur-pex.com ah-hi systems
Harmoninen särö kilohertsin sinisignaalilla alenevalla tallennustasolla 33 ohmin (sininen) ja 330 ohmin kuormalla (punainen). Varsinkin kuulokekuunteluun äänenvoimakkuutta piisaa kaikilla otoilla takuulla riittävästi, ja korkearesoluutioformaattien tukikin on Pro-Jectin jälkeen joukon kattavin. Keskialueella on reilu annos muhevaa lämpöä, mikä tuo rentoutta vähän karskimpiin äänitteisiin. Kokonaisuus on silti mukavan eloisa ja läsnä oleva, miellyttävä. Jitter linjalähdöstä. KUUNTELUARVIO | MAURI ERONEN Selkeästi artikuloiva autenttinen äänimaailma laittaa musiikin etusijalle. Leppoisa ja hyvin miellyttävä kokonaisuus, josta ehkä puuttuu vain viimeisin draivi ja jämäkkyys. KUUNTELUARVIO | HEIKKI KIVELÄ Kontrolloitu ja tasapainoinen ääni. VERTAILU 31. FIIO K5 PRO Hinta: 159 € ISO JA YKSINKERTAINEN Muhkea K5 Pro on kiinalaismerkki FiiOn kattavan kuulokevahvistin–dac-malliston keskisarjalainen var sin yksinkertaisella käyttöliittymällä, korkealla antoteholla sekä kattavilla liitännöillä. Musiikin resoluutio ja tietynlainen transienttien rullaavuus korostuu, ja toisto on ajoituksellisesti täsmällistä. Plussaa tulee myös isosta ja sulavasti pyörivästä äänenvoimakkuuden kiertosäätimestä, joka toimii myös virtakytkimenä. Tämä ei kuitenkaan aiheuta käytännössä kuultavissa olevia ongelmia. YKSINKERTAINEN TOTEUTUS JA KÄYTTÖ | LIITÄNNÄT | VIRTAKYTKIN | PALJON TEHOA + Kuulokeannon taajuusvaste 33 ohmin kuormalla (musta) ja UE Triple Fi -kuulokkeilla (sininen). Äänenvoimakkuutta on tarjolla runsaasti yli testikuulokkeiden tarpeiden, ja varsinkin kovempaa kuunnellessa kuulokkeet on helppo saada epämukavuusalueelleen. Vaikka kuuntelukokeiden perusteella kokonaisuus soi moitteettomasti ja molemmissa kuunteluarvioissa esiintyy sana ”miellyttävä”, K5 Pron mittaustulokset eivät kaikilta osin ole aivan muiden veroiset. Diskantti on hento mutta sävyllisesti miellyttävä. Näin K5 Pro toimii helposti myös aktiivikaiuttimiin kytkettävänä medialähteiden keskuksena. Mukana on usb:n lisäksi digiotot koaksiaalisena ja optisena sekä analoginen rca-linjaotto. Impulssivaste
Äänikuvassa on reippaasti kokoa, ja vanhan akustisen äänitteen tilainformaatio tulee vahvana esiin. Optiona saatavalla lisävirtalähteellä ongelmat katosivat. Bassot toistuvat liioittelematta ja kontrolloidusti. + KUUNTELUARVIO | MAURI ERONEN Avoin ja helposti lähestyttävän miellyttävä ääni. Jitter linjalähdöstä. KUUNTELUARVIO | HEIKKI KIVELÄ Kevyesti etenevä mutta bassojen osalta myös mukavan syvä sävymaailma. MATALA VIRRANKULUTUS | 4,4 MILLIMETRIN LIITÄNNÄT | BASSONKOROSTUS VAATIMATON HÄIRIÖSUOJAUS | KANAVATASAPAINON POIKKEAMA ALHAISELLA VOIMAKKUUDELLA Kuulokeannon taajuusvaste 33 ohmin kuormalla (musta) ja UE Triple Fi -kuulokkeilla (sininen). Impulssivaste. Vaikka bassotehosteen käyttö on testikuulokkeilla tarpeetonta, se vaikuttaa olevan kategoriassaan hyvällä maulla toteutettu. IFI ZEN DAC Hinta: 159 € BALANSOITUA RAUHALLISUUTTA Melko tuore brittimerkki iFi tunnetaan luultavasti parhaiten missiostaan puhdistaa äänisignaalia erinäisin lisävarustein, mutta valmistajan katalogi sisältää myös runsaasti edullisia ja vähän hintavampiakin erillislaitteita. Harmoninen särö kilohertsin sinisignaalilla alenevalla tallennustasolla 33 ohmin (sininen) ja 330 ohmin kuormalla (punainen). Yleisesti ottaen varsin miellyttävän kuuloinen toteutus, joskin vähän lujempaa kuunnellessa ylempi keskialue tuntuu subjektiivisesti hiukan kovalta. Kompaktihkosta ZEN-sarjasta löytyy testaamamme da-muuntimen lisäksi myös muita samanmuotoisia työpöytälaitteita, joita yhdistää muun muassa eksoottisemman 4,4-millimetrisen balansoidun liitännän hyödyntäminen – dacin tapauksessa niin kuulokeannossa kuin linjatasoisena. Dynamiikan vaihtelut toistuvat vaivattomasti. Ironista kyllä, vertailun puhtaan äänenlaadun puolestapuhuja hurisi selvästi cd-soittimen päälle laskettuna ja tuotti myös satunnaisesti napsahduksia usb-virrassa ollessaan. Muuten ZEN DAC toimii hyvin, ja sen äänestä pidettiin. Diskantissakin on sopivasti ilmaa. 32. Kanavatasapaino puolsi hiljaa kuunneltuna oikealle. Mukana on myös poikkeuksellisen hyvällä maulla toteutettu bassokorostin ohutäänisille kuulokkeille. Napakasti etenevää ja korvienmyötäistä ääntä on ilo kuunnella. Diskantti on rauhallinen ja voisi kilahtaa energisemmin
Pro-Jectin mukana tulee pieni mutta varsin käyttökelpoinen kaukosäädin, jolla laitteen ohjaus onnistuu kieltämättä vähän jouhevammin kuin pienien ohjauspainikkeiden avulla. Se poikkeaa muista muun muassa kahdeksalla digisuodatinvaihtoehdollaan, kaksoismonorakenteellaan ja kahdella ESS Sabre -da-muunninsirullaan. Kaikki pienimmätkin yksityiskohdat ovat kuitenkin mukana toistossa ja pääsevät oikeasuhteisessa mittakaavassa esiin. KAUKOSÄÄDIN | SUODINVAIHTOEHDOT | SIISTI NÄYTTÖ | MQA-PURKU EI USB-JOHTOA MUKANA Jitter linjalähdöstä. Kuulokeannon taajuusvaste optimal transient -suotimella 33 ohmin kuormalla (punainen) ja UE Triple Fi -kuulokkeilla (sininen) sekä fast rollo -suotimella 33 ohmin kuormalla (musta). Impulssivaste suotimella minimum phase slow (vasemmalla), optimal transient (keskellä) ja slow rollo (oikealla). Harmoninen särö kilohertsin sinisignaalilla alenevalla tallennustasolla 33 ohmin (sininen) ja 330 ohmin kuormalla (punainen). Kaukosäätimellä voi vieläpä ohjata tietokoneen toisto-ohjelmaa. Pre Box S2 Digital on jo muutaman vuoden ikäinen mutta edelleen teknisesti korkeatasoinen pieni laite. Optimal transient on suotimista paras kompromissi tarkkuuden ja miellyttävyyden välillä. Tasapainoinen mutta analyyttinen ote tekee yksityiskohtien tarkkailusta lasten leikkiä. Äänen suhteen paketti onkin kunnossa, sillä toistoa kuvailtiin tarkaksi ja yksityiskohtaiseksi. KUUNTELUARVIO | HEIKKI KIVELÄ Jälleen äänenvoimakkuutta piisaa aivan riittämiin, myös usb-liitännällä, kun hoksaa nostaa voimakkuuden täysille myös koneen päästä. Pre Box S2 Digital toimii iFin tavoin ilman muuntajaakin suoraan usb-virralla, ja pienen koon ansiosta se soveltuu periaatteessa parhaiten matkakäyttöön. Valmistajan suosittelemalla Optimal Transient -asetuksella toistossa on ryhtiä ja tarkkuutta, mutta yleissävy on aavistuksen pehmeä ja ylimpien diskanttien osalta aika hillitty. PRO-JECT PRE BOX S2 DIGITAL Hinta: 379 € KEHITTYNEITÄ OMINAISUUKSIA Vertailun kallein osallistuja tulee itävaltalaiselta Pro-Jectilta, joka valmistajana tuskin esittelyä kaipaa. FiiOn ohella Pro-Ject tukee kehittyneimpiä äänisignaaleja ja ainoana vertailun laitteista tarjoaa myös mqa-tiedostojen laitteistopohjaisen purkamisen. + KUUNTELUARVIO | MAURI ERONEN Tiukka ja kontrolloitu toisto sekä dynaaminen basso pistää rytmijalkaan vauhtia. VERTAILU. Erittäin läpivalaiseva keskialue tuo instrumentit askelta lähemmäksi kuulijaa, mutta tarkkuus ei tule miellyttävyyden kustannuksella. Lisäksi Pre Box S2 Digitalin mukana tulee käyttöä huomattavasti helpottava kaukosäädin – mutta ei esimerkiksi välttämättömän tärkeää usb-johtoa
Kokonaisuus on joukon tasapainoisin ja neutraalein, vaikkakaan ei välttämättä energialtaan viihdyttävin. TOPPING D10S & L30 Hinta: 100 € + 140 € HILLITTY VOIMAKAKSIKKO Kiinalainen Topping lienee monelle hiukan tuntemattomampi merkki, vaikka harrastajien suosiossa ollut valmistaja on ollut olemassa jo yli 12 vuotta. Yhdessä paketti kuitenkin toimii likimain moitteettomasti, mitä nyt hiljaa kuunneltuna kanavatasapaino hiukan puoltaa. Vertailumme muista laitteista poiketen Toppingin D10s on pelkkä usb-da-muunnin ja L30 vastaavasti pelkästään analoginen kuulokevahvistin. Tästä huolimatta joissain pienissä yksityiskohdissa, kuten himmeähkössä näytössä, hankalasti näkyvissä merkinnöissä ja ehkä maailman pienimmässä virtaledissä, häivähtää jotenkin harkitsematon tuntuma. Jitter linjalähdöstä. Äänen suhteen Topping ei juuri yllätä, vaan toisto on kauttaaltaan sujuvaa ja äänenvoimakkuutta irtoaa takuulla yli tarpeiden. Setti myös kuluttaa selvästi muita enemmän energiaa, mikä johtuu lähinnä L30:n muhkeasta lineaarisesta muuntajasta. KUUNTELUARVIO | HEIKKI KIVELÄ Ääripäiden informaatiota avokätisesti tarjoileva mutta silti menevästi rullaava ääni, joka aukeaa mukavasti hanaa hiukan lisättäessä. Impulssivaste. NEUTRAALI ÄÄNI | ANTOTEHO | VIRTAKYTKIN KANAVATASAPAINO HILJAA KUUNNELTUNA | SUURI VIRRANKULUTUS Kuulokeannon taajuusvaste 33 ohmin kuormalla (musta) ja UE Triple Fi -kuulokkeilla (sininen). Jommankumman laitteen varustukseen toivoisi myös rca-välikaapelia. 34. Itse laitteet taas ovat melko kompakteja. Harmoninen särö kilohertsin sinisignaalilla alenevalla tallennustasolla 33 ohmin (sininen) ja 330 ohmin kuormalla (punainen). Hyvä peruslähtökohta monenlaiselle musiikille. Koko äänialueella vallitsee miellyttävän autenttinen sävy. Toisaalta liian runsaalla äänenvoimakkuudella yläkeskialueen kovuus tulee kyllä ilmi. Äänenvoimakkuutta on tässäkin tarjolla yli tarpeiden, mutta ihan hiljaa kuunneltuna kanavatasapaino voisi olla parempi. Basso voisi toisaalta naputtaa tuhdimmin. + KUUNTELUARVIO | MAURI ERONEN Sujuvasti ja huolettomasti etenevässä toistossa on tavallista enemmän rentoutta. Muuten itse äänessä ei ole moitittavaa
FULLY LOADED . C 658 BluOS Streaming DAC BluOS High Res MQA verkkotoisto ESS Sabre 32 bit DAC Dirac Live huonekorjaus Täysin balansoitu etuvahvistin, myös levysoitinliitäntä Stereo Sub Out jakosuotimella Verkkosoitin, DAC ja etuvahvistin: lisää vain aktiivikaiuttimet tai päätevahvistin ja kaiuttimet! Tutustu NAD-jälleenmyyjäsi luona! www.ah-hifisystems.fi
Ikoniset leffatunnarit laukaisevat kuvien virran välittömästi, mutta harva bongaisi säveltäjän kuvista. Osin sama materiaali tuottaa erilaisen elämyksen, onhan aika ja tekijä toinen. TEKSTI JA KUVA MATTI KOMULAINEN M assiivinen ja silti vivahteikas. Nyttemmin kiertueet sairautensa vuoksi jättänyt pianisti virtaa musiikkia vapautuneesti. Jälki yllättää. Hiljentävät hyväsray korjaa tilannetta antamalla mestarille tahtipuikon ison orkesterin keulilla. Waves kaar. 36 ARKISTOLÖYTÖJÄ JA JULKAISUVIRRAN HELMIÄ tit. Mennyt katoaa, ja tuttu musiikki potkii vimmatusti vuosikymmeniin katsomatta. Samassa salissa konsertoi Keith Jarrett 2016. Live-bluTALLENTEET | ÄÄNILEVYPOIMINNAT ÄÄNITEVALIKOIMA TUNTUU RAJATTOMALTA, PLARAA SITTEN KIVIJALKAPUODIN LAAREJA TAI NETIN SYÖVEREITÄ. Monille mahtilive Delicate Sound of Thunder on yhä ykkösreferenssi – ja syystä. Soitteet palkitsevat mukaan uskaltautuvan freeseillä ideoilla ja katsantoa avartavilla sointiyhdistelmillä. Eaglesin Live from the Forum MMXVIII esittelee vanhan kaartin lisäksi nuorta polvea. Ennio Morricone erottuu porukasta. The Goatin pahaenteinen kuvasto ja karsittu tuotanto ilmentävät tämän hetken yhtä amerikkalaista mielenmaisemaa. 2: Scenes from a Memory (1999) -platan, urapoimintoja ja uusia teoksia. Péter Eötvöskin ammentaa näyttämöltä. Roger Waters haastaa klassikon livepaketillaan, joka taltioi basistin turneen 2017–18. Trooppinen myrsky vesitti menoa, mutta nyt vierailusta on loihdittu digimagialla komea dokumentti. RINNAKKAIN ON SAATAVILLA PAITSI UUTUUKSIA MYÖS ISO OTOS AIEMMIN JULKAISTUA MUSIIKKIA. Puunattu ja täydennetty tallenne vie keskelle elokuun 1988 spektaakkelia, joka säkenöi komeammin kuin koskaan. Filmiaineisto on kirjaimellisesti toisesta maailmasta. Inspiroiva tila välittyy 12-osaisesta improvisaatiosta, joka päättyy bluesiin. Suad Khalifa sommittelee töissään valoa ja varjoja dynaamisesti. Sitä on Pink Floydin ja sen jäsenten sooloprojektien saundi. Polo G on urbaanin drill-räpin iso nimi. Vaikka perustajista on läsnä enää Don Henley, klangi on kuin silloin ennen. Zappa raivaa oman polkunsa avoimella triotyöskentelyllä. Rumpali avaa ensilevyjä sykäyttäen: saavutukset nousevat suvereenisti kollegojen rinnalle. Jälki vakuuttaa visuaaleista erottelevaan äänikuvaan. Jimi Hendrix puolestaan soitti kaksoiskeikan Mauilla heinäkuussa 1970, kuusi viikkoa ennen kuolemaansa. Tuore monimedia paketoi Metropolis Pt. Metalliprogessa määrä korvaa usein laadun, mutta jenkkikopla erottuu kilpailijoista tyylitajullaan. Saksofonisti johdattaa syville vesille pelottomasti, velvoittaahan verenperintö Frank Zappan veljenpoikana. Samaa henkeä huokuu Dream Theater. Ooppera vyöryttää suuria tunteita makaaberisti, onhan päähenkilö sarjamurhaaja. Stanley J. Näin myös Stevie Nicksillä ja Iron Maidenilla. Säveltäjän nimikkosali Budapestissa kasvaa muokattavine akustiikkoineen albumin yhdeksi avaintekijäksi. Näin myös käy, kun Nick Mason tutkii bändin psykedeliavetoista varhaistuotantoa. Keskiöön nousee bassojyly, jonka verkkainen lönkytys kuulostaa kolkolta tässä kontekstissa. Senza sangue lainaa Béla Bartókin Herttua Siniparran linnaa (1911)
Hildegard von Bingenin kaltaiset keskiajan kiteytymät resonoivatkin syvällä sisimmässä. From Elvis in Nashville puolestaan palauttaa juurilleen kesäkuun 1970 sessiot. Joni Mitchellin ensiaskeleet kattava boksi tiukkuu demoja, liveä ja julkaisemattomia teoksia. Ace of Spades -rymistely kruunataan vuoden 1981 livelevyllä, Summerteeth kolmella lisä-cd:llä liveä ja muita ekstroja sekä Hybrid Theory ja Lola niin ikään bonuslevyn keikka-, demoja vaihtoehtomiksausottein. Hellen Weiß ja Gabriel Schwabe tutkivat kahden säveltäjäsuuruuden varhaistöitä. Live in London Sony 3 cd, 2 bluray, 2 dvd Péter Eötvös Senza sangue BMC cd Keith Jarrett Budapest Concert ECM 2 cd Jimi Hendrix Experience Live in Maui Sony 2 cd, bluray Eagles Live from the Forum MMXVIII Warner 2 cd, bluray Stevie Nicks Live in Concert. Rammstein luottaa debyyttinsä kestotehoon ja on remasteroinut Herzeleidista XXV-version lisukkeitta. Ilkikurista leikkiä äänillä. Se ilmenee ranskalaisen elokuvantekijän Bruno Monsaingeonin dokumentista, johon on poimittu välähdyksiä vuosilta 1933–80. Hän jäi viulistiveljensä Yehudin varjoon mutta oli omillaan maailmanluokan pianisti. Trio Peltomaa, Fraanje & Perkola muokkaa eilisen löydöistä elektro-akustista ambientia. Kodály ja Ligeti tuodaan iholle viulistin ja sellistin sooloja duosoitteina puisen lämpimästi. Neil Young puolestaan magnetoi After the Gold Rushin 50-vuotispainosta Wonderin’-tuplavedoin. TALLENTEET 37 tuu nasevasta indiepopista rockin ärhentelyyn ja sypäkästä rytmiikasta lyyrisiin oivalluksiin. Argentiinassakin tehtiin progea, joka kytkeytyy ilmaisultaan genren pioneereihin Genesisistä Yesiin. Johnny Cashin, St Germainin, Deftonesin ja Spandau Ballet’n vuosikertatyöt vuorostaan asetetaan remix-kontekstiin. Frank Woestessa on vastaavaa särmää. Näin myös Pearl Jam ikonisine MTV-unplugged-keikkoineen. A Mountain Doesn’t Know It’s Tall tehtiin läppärillä ja kotitekoisilla ”soittimilla”. Homage kartoittaa ansiokkaasti Hephzibah Menuhinin uraa. Suosikkialbumeja palautetaan kiertoon monessa kuosissa. Volume 2 Warner 10 cd Hephzibah Menuhin Homage Warner 9 cd, 2 dvd Peltomaa, Fraanje & Perkola Ær Fuga Libera cd Hellen Weiß & Gabriel Schwabe Kodály / Ligeti Naxos cd Fred Frith & Ikue Mori A Mountain Doesn’t Know It’s Tall Intakt cd Frank Woeste Pocket Rhapsody II ACT bluray Rammstein Herzeleid XXV Universal cd Pearl Jam MTV Unplugged Sony cd Neil Young After the Gold Rush 50th Anniversary Edition Reprise cd Motörhead Ace of Spades BMG 2 cd Wilco Summerteeth Deluxe Edition BMG 4 cd Linkin Park Hybrid Theory 20th Anniversary Edition Warner 2 cd Kinks Lola Versus Powerman and the Moneygoround Part One BMG 2 cd Johnny Cash Johnny Cash and The Royal Philharmonic Orchestra Sony cd St Germain Tourist 20th Anniversary Travel Versions Warner cd Deftones White Pony 20th Anniversary Deluxe Edition Warner 2 cd Spandau Ballet 40 Years. Elvis Presley tutki eklektistä materiaalia, ja nyt vedot kuullaan ilman orkestrointeja leppoisan läpän raottaessa tähden siviiliminää. Tulos. Laulu, viola da gamba, piano ja koneet kohtaavat Ærilla. Kun arkistossa riittää syvyyttä, faneja paapotaan kuten Motörhead, Wilco, Linkin Park ja Kinks. Valikoima Françoise Hardyn levystöä näyttää laulaja-lauluntekijän monitaiturina. The 24 Karat Gold Tour BMG 2 cd, dvd Iron Maiden Legacy Of The Beast. Volume 1 Rhino 5 cd Elvis Presley From Elvis in Nashville RCA 4 cd Françoise Hardy Le Coffret Essential. Musiikin yleismaailmallinen luonne korostuu Ave Rockissa. Teksteistä kirkastuu agenda: lohduttaa ja yhdistää samoin tuntevia tässä kovassa ajassa. The Greatest Hits Warner 3 cd. Varhaisuraan 1963–67 mahtuu siten kaikkea intiimeistä lauluista folkvakioihin à la John Hardy. Zappa Muster Point We Jazz lp Polo G The Goat Sony 2 lp Suad Waves Svart lp Ave Rock Espacios Mondo Svart lp Joni Mitchell Archives. Yé-yé-hassuttelun jatkoksi syntyi koskettavia chansoneja sekä tulkintoja niin Serge Gainsbourgin kuin Poets of the Fallin biiseistä. Kantritähden ikivihreitä ylevöittää The Royal Philharmonic Orchestra, Tourist-levyn nu-jazzia päivittää liuta klubisäätäjiä, White Ponyn alt.metallia ruuvaa uusille jengoille Clams Casinon kaltaisista visionääreistä koottu joukkue, ja uusromanttisten popparien hittikimara sokeroidaan 12-tuumaisin herkuin.?n ESITTÄJÄ TEOS JULKAISIJA FORMAATTI Pink Floyd Delicate Sound of Thunder Warner 2 cd, bluray, dvd Roger Waters Us + Them Sony 2 cd, bluray Nick Mason’s Saucerful of Secrets Live at the Roundhouse Sony 2 cd, bluray, dvd Dream Theater Distant Memories. Nights Of The Dead / Live in Mexico City Warner 2 cd Ennio Morricone Morricone Conducts Morricone Euro Arts bluray Stanley J. Arkistot avaavat uusia näkymiä musiikkiin eri tavoin. Neljä vuosikymmentä yhteistyötä kuuluu taas Fred Frithin ja Ikue Morin otteissa. Espacios (1977) jatkaa kunniakkaasti sinfonista progeilua kitaroin, uruin ja syntetisaattorein. Pianisti-sormiomiehen Pocket Rhapsody II sykkii vahvalla pulssilla, jonka jazzkvintetti luo yhdessä ihmisäänien kanssa
PAREMPAAN PÄÄHÄN HIGHEND | HERMUSET: ROTEL MICHI P5 -ESIVAHVISTIN JA M8-MONOPÄÄTEVAHVISTIMET EDELLEEN TACHIKAWAN PERHEEN OMISTUKSESSA JATKAVA ROTEL ALOITTI HUOLTAMALLA AMERIKKALAISEN SYLVANIAN TELEVISIOITA JA MODIFIOIMALLA NIIDEN VIRTALÄHTEET SOPIMAAN PAIKALLISELLE VERKKOVIRRALLE. TEKSTI MATTI HERMUNEN | KUVAT VALMISTAJA. SITTEMMIN MERKIN 1990-LUVULLA LANSEERAAMA MICHI-SARJA EHTI JO KERTAALLEEN KADOTA MARKKINOILTA MUTTA PALASI HILJATTAIN TAKAISIN
Laatuajattelusta kertovat piirilevyjen symmetrisesti asetellut signaalitiet, metallikalvovastukset sekä polypropyleenija polyesterikondensaattorit. Ensin se toimi niin kutsuttuna oem-valmistajana eli teki tuotteita muille merkeille, vaikka tämän rinnalla kehiteltiin omia laitteita. PROFIILIN NOSTOA Vaikka sen valikoima painottuu edullisiin ja keskihintaluokan tuotteisiin, haluaa Rotel näyttää, että se pystyy tekemään myös oikeasti tinkimättömiä laitteita. HIGHEND R otel laajensi äänentoistopuolelle 1960-luvun ensivuosina. Kahden AKM:n da-muuntimen avulla P5 kykenee käsittelemään aina 384 kilohertsin ja 32 bitin signaaleja. Päämaja on pysynyt Japanissa. Sähköiset käyttöohjeet ovat perustasoa selkeämmät. Jos digitaalisuus joskus oli eksoottinen lisuke, jota äänenlaatutai muista syistä vieroksuttiin, on se nykyään luonteva osa laitteistoa. Jokaisen laitteen mukana tulee solakka kauko-ohjain, jonka muutaman näppäimen alta löytyvät asennukseen ja käyttöön tarvittavat komennot. Takapaneelia tukevoittaa kaksinkertainen teräslevytys, joista päällimmäinen sitoo erillisen kansilevyn paikoilleen. VAIKKA VALIKOIMA PAINOTTUU EDULLISIIN JA KESKIHINTALUOKAN TUOTTEISIIN, HALUAA ROTEL NÄYTTÄÄ, ETTÄ SE PYSTYY TEKEMÄÄN MYÖS OIKEASTI TINKIMÄTTÖMIÄ LAITTEITA.. Verkkoliitännälle on vaihtoehtoisia asetuksia, mutta tässä kokeilussa verkko löytyi oletuksilla. TÄYSIN VARUSTELTU Päältä päin yksinkertainen P5-esivahvistin pitää sisällään kaiken, mitä tarvitaan monipuolisen analogisen ja digitaalisen järjestelmän ohjaukseen. Asetuksissa on myös valittavissa oletusvoimakkuus, kytkeytyykö P5 päälle automaattisesti, kun se haistaa tulevan signaalin, kuinka pitkään virta pysyy päällä sekä näytön kirkkaus. Viimeistely on huoliteltu, liittimet kiinnitetty tukevasti ja kytkimissä uskottava tuntu. Päätöstä pro loitua omana merkkinä vauhditti tuolloin arvostetun Consumer Reportsin Best Buy -arvio Rotel RX-402 -viritinvahvistimesta. Usb-b-liitäntä tukee dsd-, dopja mqa-koodattuja signaaleja. KUKA. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. Kotelointi herättää luottamusta. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hi tuotteita. Näin myös P5:ssä. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. Samankaltaisen ulkoasun ohella niille on yhteistä vankka sisäinen ja ulkoinen rakenne, laatuluokan tekniset ratkaisut ja komponentit sekä moitteeton viimeistely. Nyt on tarjolla entistä järeämpää tavaraa: integroidut vahvistimet X3 ja X5 sekä keulamallit P5-esivahvistin, stereopäätevahvistin S5 sekä massiivinen M8-monopääte. Käytännössä selviää yhdellä ohjaimella, koska laitteet tottelevat saMATTI HERMUNEN on helsinkiläinen pitkän linjan hi harrastaja. otel laajensi äänentoistopuolelle moja käskyjä, ja jos esivahvistin ja päätteet on kytketty toisiinsa herätejohdoilla, kytkeytyy virta kaikkiin yhdellä komennolla. Kaiutinvalmistaja Bowers & Wilkinsin kanssa tehtiin yhteistyösopimus 1980-luvulla ja rakennettiin tehtaita Kiinaan. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti klassisen musiikin puolelle. Micheissä käsityön osuus on merkittävä. Ensimmäiset Michi-malliston laitteet lanseerattiin vuonna 1993. Ohjelmistopäivityksen voi ladata verkon kautta, mutta jos verkkoa ei ole käytössä, ohjelmiston saa päivitettyä usb-tikulla. Käyttöönottoon tarvitaan kaukosäädintä, jolla valitaan, mitkä liitännät ovat käytössä, niistä jokaisen kohdalla erikseen se, ovatko äänenvärisäätimet ja esivahvistimen oma voimakkuudensäätö käytössä sekä nimetään liitäntä
MARCUS MILLERIN PITKÄ SOOLOREVITTELY JEAN-PIERRELLÄ TAISI SAADA LISÄÄ NAPAKKUUTTA JA ISKUA, JA KAIUT SEKÄ NIIDEN AVULLA TEHDYT EFEKTIT KUULUIVAT TOTUTTUA SELVIMPINÄ. Jotkut ovat mitanneet M8:n suorituskyvyn kahden ohmin kuormaan ja löytäneet tehoa yli 950 wattia. Roonin Seitsemälle analogiselle ohjelmalähteelle on viisi rca-ottoa, joista yksi sopii mmtai mc-rasialla varustetulle levysoittimelle, ja näiden ohella on kaksi symmetristä xlr-ottoa. Ulkoasu on sisustajan silmään riittävän siisti, mutta siirtoa varten ei siitä oikein löydy otteen kohtaa. Signaali esivahvistimelta tulee rcaja xlr-liittimien kautta; molempia ei voi käyttää samanaikaisesti. Alempiin kuormiin tehoa ei kerrota, joten tältä osin rakenteessa on hieman tingitty. Voimakkuusnäytön numerot ovat käyttökelpoisen suuret, ja sopivasti himmennettynä ne eivät häiritse. Seitsemälle analogiselle ohjelmalähteelROTEL MICHI M8 Hinta 5 999 € / kpl Tulot XLR (balansoitu), RCA (balansoimaton) Lähdöt Kaiutinlähdöt Muuta Ethernet, RS-232, 12 V Trigger in/out Mitat (lxkxs) 49 x 24 x 47 cm Paino 59 kg Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Teho 1 080 W (8 Ohm) 1 800 W (4 Ohm) Särö (THD) <0,018 % Taajuusvaste 20–100 000 Hz (+0 dB, -0,5 dB) Tehonkulutus 1 200 W Edustaja B&W Group Finland Oy Lisätietoja rotel.co.uk bwgroup.. Hiljaiset tuulettimet työntävät jäähdytysilman ulos takaseinän aukoista. Pääteaste toimii ab-luokassa. ISOMPAAN TARPEESEEN Rotel Michi M8 on julmetun iso ja painaa kuutisenkymmentä kilogrammaa per vahvistin. Kaukosäätimellä tehtävistä asetuksista valitaan automaattisen virrankatkaisun aikaraja ja käynnistetään ohjelmiston päivitys. Päätetransistorit, yhteensä 32 kappaletta, on koottu kahden jäähdytystunnelin ympärille. Kaiuttimia varten on kahdet, samaan aikaan toimivat tukevat terminaalit. HYVÄÄ ÄÄNTÄ KAIKILLA MEDIOILLA Vertailulaitteina toimivat Meridian 861 v8, Densen 350+ -monot ja kaiuttimina kotimaiset prototyypit sekä kuukauden verran Sonus Faberin Il Cremonese Ex3met. Mustan etuseinän näyttöön saa tehomittarin tai erilaisia taajuusnäyttöjä, ja sen voi pitää myös pimeänä. Levyt puolestaan pyöritti Rega RP-10, jossa rasiana on kypsässä iässä oleva Koetsu Black. Herätevirran, verkon rj45ja ohjauksen rs232-liitännät on koottu takaseinän yläosaan, virtakatkaisin ja -liitäntä taas ovat alhaalla kaiutinterminaalien välissä. Purkuun tarvitaan kaksi terveselkäistä. Joten isompaa ongelmaa ei liene. Mutta vain sellaisten käyttäjien osalta, joilla on tavattoman vaativat kaiuttimet, jumalattomasti kuuntelutilaa ja jotka kuuntelevat tolkuttoman kovaa. Ohjausta varten on 12 voltin heräteannot, kauko-ohjaimen lisävastaanottimen otto sekä rs232-sarjaportti. Kun näyttö on kytketty pois päältä, ei mustassa etupaneelissa erotu kuin ohjelmanvalitsin ja voimakkuudensäätö sekä virtakytkimen pieni syvennys. Verkkoliitäntä mahdollistaa laiteohjauksen ja vahvistimen ohjelmiston päivityksen mutta ei sen laajempia yhteyksiä. Päätevahvistimille on kaksi rcaja xlr-antoa, lisäksi on annot yhdelle lisälaitteelle (rca) sekä vielä kahdelle subwooferille. Lisäksi on tavallinen usb-a-liitäntä, joka ei välitä ääntä vaan tarjoaa virtaa vaikkapa kannettaville laitteille. Virtaa tuottaa kaksi epoksiin upotettua muuntajaa sekä neljä 47 000 mikrofaradin kondensaattoria. Käytännön hyötyä on siitä, että mittari kertoo jäähdytystunnelien lämpötilan. Digitaalisignaaleja vastaanottavat kolme optista toslinkja koaksiaalista rca-liitäntää, rj45-verkkoliitäntä, tietokoneelta saatavaa ohjelmaa varten on usb-b-otto sekä bluetoothille antenni. Kuljetuslaatikot sentään on suunniteltu ksusti helpottamaan purkua. Tehoa on riittävästi, 1080 wattia kahdeksaan ja 1 800 wattia neljään ohmiin. Muille M8 riittänee
Michin levysoitinesivahvistin soi erinomaisen stabiilisti ja riittävän analyyttisesti. Yleisluonne oli ehkä mieluummin niukka kuin mehevä, ääni aika pinnassa. HUOLELLISTA TYÖTÄ Michit on jaksettu suunnitella loppuun asti ja unohtamatta käyttömukavuutta. P5:n selkeä ja himmennettävä näyttö miellyttivät. Niissä on sellaista elävyyttä ja luonnollisuutta, jota ei muilla formaateilla aina synny. Moitteeton rakenne ja korostumattoman huoliteltu viimeistely nostavat ne selkeästi eroon normihi stä. Verrattuna Densenin 350+-monoihin Rotelin päätteet soivat hivenen tummemmin ja rauhallisemmin. Ainoa, joka on vaarassa, on omistajan selkä. Käynnistys ja virrankatkaisu tai ohjelmalähteen vaihto eivät tuottaneet häiriöräpsyjä. Jälleen kerran tuli selväksi, minkä takia vinyylejä kannattaa kuunnella. Iäkäs Camelin Moonmadness kulki tanakasti menemättä tukkoon progeporukan tiukoissa kaarteissa. Laatuvaikutelmaa paransi etusen ja päätteiden kaikin puolin häiriötön toiminta. Johtuneeko siitä, että kuuntelin tätä pitkään pelkästään vinyyliversiona, mutta Moonmadness mustalta levyltä oli miellyttävämpi kokemus kuin striimattuna versiona. päätelaitteena toimi Meridian, ja musiikki tuli omalta kovalevyltä sekä Tidalista. Hinta on ominaisuuksiin ja laatuun nähden maltillinen. Ainoa, joka on vaarassa, on omistajan selkä. Hinta on ominaisuuksiin ja laatuun nähden maltillinen. Selkeiden käyttöohjeiden ansiosta asetusten teko ei tuottanut isompaa päänvaivaa. ROTEL MICHI P5 Hinta 3 499 € Analogitulot Levysoitin (rca), 6 x linja (4 x rca / 2 x xlr) Digitulot Usb, aes/ebu, 3 x koaksiaalinen, 3 x toslink Analogilähdöt 2 x rca ja xlr vahvistimille ja subwoofereille, line out Digilähdöt Koaksiaalinen, toslink Muuta Ethernet, rs-232, infrapuna ja herätevirtaliitännät, bluetooth-antenni Mitat (lxkxs) 49 x 16 x 45 cm Paino 23 kg Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Särö (THD) <0,002% (20 Hz – 20 kHz) Taajuusvaste Linja: 10 Hz – 100 kHz (±0,3 dB) Digital: 10 Hz – 20 kHz (±0,1 dB) Phono: 20 Hz 20 kHz (±0,3dB) Häiriöetäisyys (IHF ”A”) Linja: 116 dB Digital: 100 dB Phono: 80dB Tehonkulutus 40 W. P5:n selkeä ja himmennettävä näyttö miellyttivät. Laatuvaikutelmaa paransi etusen ja päätteiden kaikin puolin häiriötön toiminta. Kokeilun aikana niiden toiminnasta ei löytynyt huomautettavaa ja äänipuoli on kunnossa. HIGHEND M8-monopäätteet hoitivat tonttinsa moitteettomasti puolentoista kuukauden kokeilussa. Keith Jarrettin My Songilla Palle Danielssonin kontrabassossa oli soivaa voimaa, Jon Christensenin rumpujen lautasissa erottelua ja sopivasti kirkkautta, Jarrettin piano kirkkaan napakka sekä Jan Garbarekin fonissa hänelle tyypillistä jäntevyyttä. Michit olivat ilahduttava tuttavuus. Päätteiden jäähdytys vaikutti tehokkaalta, etuseinän mittarit kertoivat jäähdytyskanavien lämpötilan pysytelleen koko ajan 40 asteen alapuolella. Ehkä tähän vaikutti sekin, ettei ääritehoja kokeiltu. Esimerkiksi käy Find My Way Back to Your Heart (Alison Krauss; So Long So Wrong). Käynnistys ja virrankatkaisu tai ohjelmalähteen vaihto eivät tuottaneet häiriöräpsyjä. Selkeiden käyttöohjeiden ansiosta asetusten teko ei tuottanut isompaa päänvaivaa. Michit olivat ilahduttava tuttavuus. Bluetooth löysi laitteet ja kytkeytyi niihin moitteettomasti. Varjelin korviani ja kaiuttimia. Striimattu musiikki soi Roonin kautta läpinäkyvästi ja erottelevasti. Kaukosäädin on lajissaan parhaasta päästä, ksusti toteutettu ja helppo käyttää. Marcus Millerin pitkä soolorevittely Jean-Pierrellä (Tutu Revisited, Live) taisi saada lisää napakkuutta ja iskua, ja kaiut sekä niiden avulla tehdyt efektit kuuluivat totuttua selvimpinä. Michit on jaksettu suunnitella loppuun asti ja unohtamatta käyttömukavuutta. Kuitenkin bluetoothilla varsinkin ylimmän alueen laadussa ja avoimuudessa oli parantamista. Kokeilun aikana niiden toiminnasta ei löytynyt huomautettavaa ja äänipuoli on kunnossa. Kaukosäädin on lajissaan parhaasta päästä, ksusti toteutettu ja helppo käyttää. Ässien suhahtelu saattoi korostua ja ääneen ilmaantua suttuisuutta. Olennaista äänellistä eroa ei syntynyt, kun esivahvistimeksi vaihtui Meridianin sijaan Michi P5. Moitteeton rakenne ja korostumattoman huoliteltu viimeistely nostavat ne selkeästi eroon normihi stä
VALIOLUOKKAAN VIILATTU HIGHEND | SILLÄ KORVALLA: PENAUDIO CENYA SUPREME -KAIUTIN KYMMENKUNTA VUOTTA SITTEN JULKAISTUN, VALMISTAJAN VIENTIMALLIEN SUOSITUIMPIIN LUKEUTUVAN PENAUDIO CENYAN SIGNATURE-VERSIO LANSEERATTIIN 2018. AIKA NÄYTTÄÄ, OLISIKO LOPPUVUODESTA 2020 SAATAVILLE TULLEESTA CENYA SUPREMESTA SELLAISEKSI. TEKSTI JAAKKO ERÄPUU | KUVAT VALMISTAJA 42. SE EI KUITENKAAN JÄÄNYT LOPULLISEKSI PÄIVITYKSEKSI
Ja sellainen se on yhä, vaikka kunnianhimoinen suunnittelija päätti panostaa vielä toisenkin kerran hyvän viilaamiseen paremmaksi. KUKA?. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hi in korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta poikkeavia mielenkiintoisia tuotteita. Signature-sarjalaiset syrjäyttivät pian perusversiot ja poistivat ne saatavilta. Karelia-lippulaivan kehitystyöstä hankituilla kokemuksilla oli ilmeisen innostava vaikutus sekä päivityspolitiikan ajankohtaan että tinkimättömyyteen. Sen parihinnaksi kerrotaan hulppeat 84 995 euroa, eli kyseessä taitaa olla kallein kaiutin, jolla on suomalaiset sukujuuret. Kaiutinten suunnittelu tapahtuu toki yhä Suomessa, ja siitä vastaa Sami Penttilä. Eli Signaturesta tuli uusi normaali. No, Penaudion hinnaston toisesta päästä löytyvät lukemat 1 495 euroa, mikä viestittää malliston hintahaitarin mittavuudesta, harkitusta kaupallisesta pro loitumisesta eli siitä, että Penaudio jättää halpissektorin suosiolla muiden pelikentäksi asettumalla selkeästi Premium-tason toimijaksi. Kolmesta edellä mainitusta mallista sorvattiin suhteellisen pikaisessa aikataulussa Supreme-sarja hyödyntämällä komponenttija elementtivalmistajien huipputason tavaraa. Penaudion keskikastin ja yläpään mallien alkuperäiset, osin jopa liki kymmenen vuoden ikäiset versiot alkoivat tulla elinkaarensa päähän joitain vuosia sitten. HIGHEND A lun kolmatta vuosikymmentä sitten perustettu Penaudio on tänään monikansallinen kaiutinvalmistaja, jonka tuotantolaitokset sijaitsevat – yrityksen osaomistuksen ohessa – Latviassa. Vuonna 2017 alkanut mallistouudistus toi markkinoille Signature-versiot Cenyasta, Serenadesta ja Sonatasta, keskeisistä ja vientimarkkinoilla menestyneimmistä kaiutinmalleista. Vähän alkuperäistä paremmat komponentit ja elementit -periaatteella vanhat suosikit päivittyivät – hienoisesta hinnannoususta huolimatta – perusversioita houkuttelevammiksi. Cenya Supremen sisäänkäynti tapahtuu juhlavasti WBT NextGen 0705 Ag -naparuuvien kautta. Penaudion kaiutinvalikoima on yhdentoista mallin kokoinen, jos mukaan laskee aivan vastikään julkaistun Karelia-lippulaivan, johon pääsee tutustumaan Hi maailman sivuilla lähitulevaisuudessa. JAAKKO ERÄPUU on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella
Cenya Supreme on mittasuhteiltaan tasaraha Signaturen kanssa: kapealla julkisivulla varustettuja ja suhteellisen syviä kumpainenkin. Osin huomattavasti, osin juuri ja juuri havaittavasti. Supremen tweetteri on 29 millimetrin berylliumkalotilla varustettu Excel-huippumalli, jollainen komistaa myös isompien Supreme-sarjalaisten julkisivua. Kärjistetysti voisi sanoa, että Supreme avaa kaikki verhot musiikin edestä, Signature jättää ne osittain avaamatta. Cenyan päivitetyt versiot olivat kisoissa mukana molemmat. Kaiuttimet olisivat samoin pinnoitettuina ulkoisesti kuin kaksi marjaa, jolleivät elementit poikkeaisi toisistaan. Testimenestystä ja kunniamainintoja on kertynyt toki muualtakin. 44. Supreme nokittaa Signaturea elukoiden suhteen astetta kehittyneemmillä ratkaisuilla kiipeämällä Seas-malliston ylemmille portaille ja osin vielä kustomoiduin speksein. VERHOT AUKI! Cenya Supremen äänenlaatua arvioitiin tasan tarkkaan tiedostaen, että kyseessä on kunnianhimoisen suunnittelijan äärimmäinen näkemys siitä, miten pitkälle hyväksi havaittua konseptia pystyy parantamaan, kun unohdetaan kustannukset ja keskitytään äänen hienosäätöön. Kelat ovat tyyppiä Hepta Strand Trans, konkat M-Cap Silver Gold Oileja ja vastuksetkin Mundorfin Supreme Resistejä. Eli tulilla olivat streameri, dac, 2 x 90 wattia neljään ohmiin tuottava integroitu vahvistin ja talon jalustakaiutinreferenssit jumalattoman painavine Pirates-jalustoineen. Pitihän varmistaa, mihin suuntaan soundi oli muuttunut matkalla Signaturesta Supremeen. Pieni, refleksiviritteinen, laadukkaista osista työstetty ja ulkoisestikin tyylikäs jalustakaiutin on vedonnut etenkin kaukoitäiseen makuun, kuten tosin ovat tehneet useimmat muutkin Penaudion tuotteet. Jos ovat Super-Cenyan elementit arvotavaraa, niin saman luokan komponentteja löytyy myös jakosuotimesta. Arviointiin käytettiin kuuntelutyöläisen omia laitteita akselilta Innous/Metrum/ Grayon/Athom. Bassokeskiäänisen tonttia hallinnoi puolestaan modifioidulla puhekelalla silattu ja grafeenipäällysteisellä magnesiumkartiolla jalostettu 146-millimetrinen Excel-sarjalainen. Yhden Supremen hinnalla saa parin Signatureja. Cenya Supremen teknisten tietojen päällimmäiset muodostuvat seuraavista lukemista: 34–35 000 hertsiä, 87 desibeliä per metri per 2,83 volttia, neljä ohmia, 4 500 hertsiä, 30 wattia ja yhdeksän kilogrammaa. Vaikka kaiutinta pidettiinkin hieman valikoivana toistettavan musiikin genren ja tyylilajin suhteen. Eli eliittiluokassa matkataan, minkä pystyy päättelemään kaiuttimen hintaluokastakin. Penaudion perustaja ja pääsuunnittelija Sami Penttilä ja Cenya Supremet pääedustajan kuunteluhuoneessa. Ja olihan se muuttunut. Mutta emmehän me kärjistä, vaan toteamme, että Signaturen hienoinen himmailu ei ilmene aivan kaikella musiikilla, eikä siihen olisi edes välttämättä kiinnittänyt huomiota ilman vertailua Supremeen tai Athom GT1:een ja niiden soinKÄRJISTETYSTI VOISI SANOA, ETTÄ SUPREME AVAA KAIKKI VERHOT MUSIIKIN EDESTÄ, SIGNATURE JÄTTÄÄ NE OSITTAIN AVAAMATTA. Eli: toistovaste huoneessa, herkkyys, nimellisimpedanssi, jakotaajuus, minimi vahvistinteho ja paino. PARASTA PÖYTÄÄN Alun perin Penttilän tyttären mukaan nimetty Cenya on ollut syntymästään saakka Penaudion suosituimpia vientimalleja, myös Signature-versiona. Cenya Signature testattiin Hifimaailman numerossa 4/2018 oikein mittausten kera, ja vaikkei taajuusvaste tasan viivoitinta muistuttanutkaan, kuunteluarvioissa esiintyi enimmäkseen myönteisiä havaintoja
Itse kukin tykönään, kukkaroineen ja harrastuksen vakavuusasteineen määrittelee sen, mihin asti on viisautta venyä. Draamaa ja dynamiikkaa saa loihdittua tupaan vähemmälläkin vääntömomentilla. HIGHEND nin läpikuultavuuteen sekä eloisuuteen. Äänikuva on iso eikä yliavaruutta esiinny, mutta vaikka fokus on kohdillaan, syvyysinformaatiota voisi olla tarjolla enemmänkin. (Kuva Signature-mallista) 45. LAADULLA ON HINTANSA Cenya Supreme lienee markkinoiden hinnakkaimpia pieniä jalustakaiuttimia, mutta sen ohessa myös oiva ja kiistaton osoitus siitä, että komponenttien ja elementtien laadulla on väliä. Jopa siinä määrin, CENYA SUPREME LIENEE MARKKINOIDEN HINNAKKAIMPIA PIENIÄ JALUSTAKAIUTTIMIA, MUTTA SEN OHESSA MYÖS OIVA JA KIISTATON OSOITUS SIITÄ, ETTÄ KOMPONENTTIEN JA ELEMENTTIEN LAADULLA ON VÄLIÄ. Jazzin rytmiset elementit Supreme toistaa napakasti. Fysiikan lakien mahdollistamissa rajoissa tietty. Sisällä on niin audiocorea kuin Mundorfiakin. Kaikkein massiivisimpien vyörytysten vakuuttava välittyminen saattaa edellyttää äänenvoimakuuksellista pidättyväisyyttä, mutta pakkoko sitä on minikokoisella kaiutinparilla yrittää tehdä vaikutusta naapureihin Messiaenin tai Varèsen myötä. Kaupallisen balanssin yltiökompuroidut poppi, örinähevi ja jou-lökäpöksyräppi hoituvat nekin Supremella aivan kelvosti, tuli niitäkin kokeiltua, kun Tidalista moista löytyy, mutta suostun ymmärtämään heitä, jotka kyseisten genrejen suurkuluttajina valitsevat jotkut muut, vähemmän sofistikoituneet ja dramaattisesti kukkaroystävällisemmät toistimet. Akustiikan 3d-mallintajana Supreme on pikemminkin hyvä kuin loistava. DRAAMAA JA DYNAMIIKKAA Klassisen ja miksei vähän modernimmankin konserttimusiikin saralla Supreme on kuin kotonaan. Kamarimusiikki. Auktoriteettiakin ilmenee kaiuttimen ja sen bassoelementin kokoon nähden melkoisesti. että studioiden uumenissa taltioidut, sisäsiistit sessiot soundaavat liki liveltä. Sooloflyygeli. Pienimuotoisemmalla, akustisella musalla, esimerkiksi Iiro Rantalan pianoäänitteillä, Signature soi tosi nätisti, mutta kun kyyti kovenee Billy Gibbonsin räimeeksi tai big band -paahteeksi, uskottavuuden rajat tulevat aikaisemmin vastaan kuin Supremella, jolla niin bassojen seurattavuus kuin transienttien iskevyys ja yleinen läsnäolevuuskin jättävät olemattoman vähän toivomisen varaa. Supremen pluslistalle on lisättävä myös ilmavuus ja illuusio aineettomuudesta. ?n PENAUDIO CENYA SUPREME Hinta 9 995 €/pari Edustaja Audiomania Oy Lisätietoja penadio.fi Mitat (lxkxs) 18 x 30 x 32,5 cm Paino 9 kg Toimintaperiaate 2-tie, refleksi Nimellisimpedanssi 4 Ohm Elementit -basso 146 mm -diskantti 29 mm Jakotaajuus 4 500 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Ei Jos ovat Cenya Supremen kaiutinelementit lajinsa eliittiä, niin ovat jakosuodinkomponentitkin. Sointibalanssi on luonteva ja tonaliteetti muutenkin reilassa. Jousissa on linjakkuutta, vaskissa särmää ja perkussioissa potkua. Ääni painottuu poikkeuksellisen vähän kaiuttimiin. Bartokin jousikvartetot ja jopa Kronos Q: nautittavaa. Avointa pakottomuutta ja suoran toiminnan tuntua piisaa. Heimo Kaski ja Mertanen, Bach ja Tatiana Nikolayeva: samoin. Kiitos kysymästä, hienosti toimii. Harppaus Signature-tasolta Supreme-luokkaan tuplaa tarvittavan rahallisen panostuksen mutta hivuttaa äänenlaatua lähes vastaavalla kertoimella ylöspäin
APOLLO JA DIONYSOS RAPORTTI | B&O BEOGRAM 4000 -LEVYSOITTIMEN HISTORIA BEOGRAM 4000:N TARINA ON KERTOMUS IHMISYYDEN KAHDESTA PUOLESTA JA SIITÄ, MITEN NE YHDISTETÄÄN ONNISTUNEESTI. TEKSTI KARI NEVALAINEN | KUVAT VALMISTAJA
B&O asetti sille kovan teknisen tavoitteen: vahvistimen piti pystyä kilpailemaan amerikkalaisten Scottin ja Fisherin ensimmäisten, ammattikäyttöä varten kehitettyjen stereovahvistimien kanssa. HIGHEND I hmisen elämää hallitsee kaksi perusvoimaa, jotka ovat yhden ja saman, sinänsä myönteisen asian kaksi eri puolta. Tekniikka on rumaa. Yhdessä Beomaster 5000 -virittimen kanssa vahvistinta markkinoitiin “maailman 47. B&O:N OMAT DEMONIT Oiva esimerkki kahden ihanteen välisestä ristivedosta on vuonna 1925 perustetun Bang & Olufsenin teollisuushistoria. Aistielämää (Dionysos) painottavat teolliset suunnittelijat ja muotoilijat keskittyvät tekniikan piilottamiseen silmältä siinäkin tapauksessa, että se voitaisiin pitää turvallisesti esillä. Kahtiajako tuli esiin jo 1930-luvulla, jolloin B&O joutui korvaamaan Art Decosta ja eksotiikasta vaikutteita ottaneet vanhahtavat pähkinäpuiset gramofoni-radiovastaanottimensa Bauhausinmodernismia henkivillä laitteilla. Kahtiajako järkisielun ja kehittyneemmän intohimoisen haluelämän välillä oli tuttu jo antiikin Kreikassa, mutta keskustelun laineet ovat lyöneet läpi koko länsimaisen kulttuurihistorian yltäen aina laitesuunnitteluun 1800-luvun lopulta tähän päivään. Vielä 1950-luvulla B&O valmisti yhdestä ja samasta laitteesta arkisen kansanmallin ja tyylikkäämmän, eräänlaisen arkkitehtimallin. Tärkeä vedenjakaja tässä kehityksessä oli Euroopan orastaville hifimarkkinoille suunnattu Beolab 5000 -vahvistin vuodelta 1967. Yhtäältä on harkitseva apolloninen järki ja toisaalta dionyysinen tunne-elämälähtöinen nautiskeleva ja aistillinen elämänasenne. Vaatii todellista mieskatsetta nähdä laitteiden sisäkaluissa, siinä varsinaisessa tekniikassa, jotain esteettisesti arvokasta, kauneudesta puhumattakaan. Niin kauan kuin sitä on ollut, se on aina piilotettu: autossa konepellin alle, talonrakennustekniikassa seinien ja listojen taakse, kelloissa kellotaulun alle, kodinkoneissa äänentoistolaitteet mukaan lukien naamioimalla ne huonekaluksi tai ainakin häivyttämällä etulevystä kaikki tekniikkaan viittaava. Yleensä jako menee niin, että rationaalista ajattelua ja järjestystä (Apollo) kannattavat insinöörit korostavat laitteen teknistä toimivuutta ja suorituskykyä
Zeuthenin oma levysoitin, Beogram 1000 (1965–1973), imi itseensä kaikki lattiasta lähtevät tärinät. Varsinkin sen tynkä äänivarsi oli hänelle kuin “pikku pipMenestyksekkäät Beomaster 5000 -viritin ja Beolab 5000 -vahvistin edustivat litteillä koteloillaan ja liukusäätimillään poikkeavaa hifilaitemuotoilua. Beolab 5000 tarjosi ajankohtaan nähden tehokkaan ja edistyneen 2 x 60 watin transistorivahvistimen ja Beomaster 5000 huippuselektiivisen virittimen. Kaiken kaikkiaan Jensen vastasi 234:stä B&O:n tuotteesta joukossa ikivihreät Beolit 400, Beomaster 5000, Beomaster 1900 ja tietenkin Beogram 4000 -levysoitin. Dionysoksen osaa näytteli Jakob Jensen, Tanskan ensimmäinen alan koulutuksen saanut teollinen muotoilija, joka edusti niin sanotun kultaisen aikakauden modernismia. 48. Laitteet eivät saaneet olla 19 tuuman räkistä irti revityn näköisiä kahvoineen päivineen. Silloisen teollisuusstandardin, kullanvärisen etulevyn, korvasi eloksoitu harmaa alumiinilevy. Pramarik palkittiin myös ansiokkaista kirjoituksistaan alan lehtiin. Kysymys jommankumman ensisijaisuudesta jäi elämään. Hänessä B&O löysi itsensä. Zeuthen (1909–1989) oli merkittävä tanskalainen insinööri, joka ennen B&O:lle siirtymistään suunnitteli ja rakensi Skandinavisk Aero Industri A/S:lle kuuluisia Kramme & Zeuthen (KZ) -ambulanssilentokoneita. Jensen ei ottanut mallia Bauhaus/Ulm-tyylisestä rationalismista, jossa muoto seuraa funktiota, tai minimalismista, jossa vähemmän on enemmän, vaan nojasi amerikkalaisesta lasi-/teräsarkkitehtuurista ammentavaan kansainvälisen tyylin. Niiden testaamiseen hän kehitti testilevyjä ja mittausvälineitä. Myös Raymond Loewyn (1893–1986) MAYA-tyyli innoitti häntä. Se ei kuitenkaan poistanut tekniikan ja taiteen välistä jännitettä. Siihen kuului monta laitemuotoilua uudistavaa asiaa. Siksi Zeuthenin ensimmäinen prioriteetti oli suunnitella ympäristöstä tehokkaasti eristetty soitin. Vaikutteet Jensen sulautti omaksi ultramoderniksi muotokieleksi mottonaan “erilainen mutta ei outo”. Eikä se siitä kovin kauaksi jäänyt. Beolab 5000 & Beomaster 5000 -yhdistelmä oli valtava menestys. Jensenin muotokieli kypsyi niinä 27 vuotena (1964–1991), kun hän teki yhteistyötä Bang & Olufsenin kanssa. Jensen ei peitellyt vastenmielisyyttään Zeuthenin ja Pramarikin ehdotusta kohtaan. Tällaisia olivat esimerkiksi litteä kotelo ja laskutikusta tutut liukukytkimet viestimässä tarkkuuslaitemaisuutta. Tämä teki työtä käskettyä ja rakensi autotallissaan täysikokoisen, lähes valmiin protomallin, jota oli valmis myös esittelemään B&O:n johdolle. Pramanik puolestaan oli Intiassa ja Englannissa koulutettu insinööri, jota henkilökohtaisesti kiinnostivat levysoittimet ja erityisesti äänirasiat. On pitkälti Jensenin ansiota, että B&O muuttui tanskalaisesta laatumerkistä kansainväliseksi ikoniksi. Tämä ei riittänyt B&O:lle. Zeuthenille se tarjosi tervetullutta pientä inertiaa (kyvyttömyyttä vastustaa liikettä) ja Pramanikille kulmavirheetöntä äänirasiaa. Samaan aikaan Jakob Jensen oli piirtänyt modernilta näyttävän levysoittimen, jossa oli pitkä laakeroitu äänivarsi. Hän suunnitteli kelluvan apurungon, jolle Pramanik teki tarvittavat matemaattiset laskelmat (muun muassa jousivakiot). Miehet olivat yhtä mieltä myös tangentiaalisesta äänivarresta. Niinpä kaksi palkittua teollista muotoilijaa, Jakob Jensen ja Davis Lewis, suunnittelivat vahvistimelle poikkeavan, ei-äänentoistolaitemaisen ulkoasun. Kahvojen tilalle etulevyyn tuli harvinaiset upotetut kuusioruuvit. täydellisimpänä hifi-järjestelmänä”. Apolloina hankkeessa esiintyivät Karl Gustav Zeuthen ja Subir Pramanik. VIIMEINEN TAISTO Vääjäämätön yhteentörmäys tapahtui viisi vuotta myöhemmin, kun B&O käynnisti BeoGram 4000 -levysoittimen suunnittelun. Subir K. PIPPELISTÄ ÄÄNIRAUTAAN Beolab 5000:n suosion ollessa vielä korkealla B&O päätti suunnitella samalta pohjalta kokonaan uuden laitesarjan ja aivan ensimmäiseksi levysoittimen. Koska talossa ei ollut osaavaa levysoitininsinööriä, rekrytoitiin mukaan Zeuthen
?n Jens Bang pohtii Beogram 4000 -levysoittimen tavoitetta. Kaiken tämän ansiosta B&O kykeni tulevina vuosina tuomaan markkinoille monia merkittäviä ikonisia laitteita. Tuotesuunnittelupäällikkö Jens Bang, perustaja Peter Bangin poika, ehätti väliin ja muotoili tehtäväannon uudelleen: “ei tehdä soitinta pienelle hifistiklikille, joka kuitenkin käyttää sitä vain omien laitteidensa testaamiseen, vaan tehdään sellainen, joka kykenisi parhaiten poimimaan musiikin levyn urasta.” Kohderyhmä olisi musiikin ystävät, ei fanaattiset hifistit. Tangentiaalivarsi sai jäädä, koska se poimisi musiikin “juuri niin kuin se oli kaiverrettu levylle”. Tekninen soitin oli myös äärimmäisen tyylikäs ja ennennäkemätön kaupallinen menestys. HIGHEND peli, josta puuttui kaikki potenssi”. Beogram 4000 oli tärkeä myös siksi, että Jacob Jensenin luomat omaleimaiset selkeät linjat, ajaton yksinkertaisuus ja suuren maailman tyyli tekivät samalla kaikista Bang & Olufsenin tuotteista helposti tunnistettavia pitkälle tulevaisuuteen. Beogram 4000:n jälkeen B&O ei ollut entisensä! Selkkaus opetti B&O:lle, että pelkällä teknisellä high-fidelity-konseptilla kilpaileminen japanilaisja amerikkalaisvalmistajien kanssa ei ehkä ollut sen tie. Se myös kahmi useita kansainvälisiä muotoilupalkintoja vuosina 1970–1990. 49. Tuplavarsi ohjainpaneeleineen teki Beogram 4000:sta yhden markkinoiden helppokäyttöisimmistä levysoittimista, mutta yhtä tärkeää oli sen viesti, että tämä soitin toimisi kokonaan eri tavalla kuin B&O:n aiemmat levysoitinmallit. Episodi syvensi kokeiluhenkeä ja paransi Jensenin yhteistyötä Bang & Olufsenin insinöörikunnan kanssa. BEOGRAM 4000 Näin sai alkunsa, vuonna 1972, yksi viime vuosisadan kulttuurihistoriallisesti tärkeimmistä levysoittimista Beogram 4000. Toiseksi, todellinen innovaatio ei kaihda vahvoja ja erimielisiä näkemyksiä. Soitin päätyi lyhyessä ajassa design-museoihin ja muotoilun käsikirjoihin. Muotoilija Jacob Jensen toinen oikealta. New Yorkin modernin taiteen museo MoMA hankki Beogram 4000:n pysyvään muotoilukokoelmaansa vuonna 1973 ja vuonna 1978 kokosi B&O:n laitteista Design For Sound -näyttelyn, joka viimeistään osoitti, että Bang & Olufsen ja Jakob Jensen olivat lunastaneet paikan 1900-luvun teollisen suunnittelun etujoukoissa. SE MYÖS KAHMI USEITA KANSAINVÄLISIÄ MUOTOILUPALKINTOJA VUOSINA 1970–1990. SOITIN PÄÄTYI LYHYESSÄ AJASSA DESIGN-MUSEOIHIN JA MUOTOILUN KÄSIKIRJOIHIN. Insinöörit pitivät kiinni omasta ehdotuksestaan, Jensen omastaan. Käytännössä tämä tarkoitti, että Zeuthenin ja Pramanikin kehittämä tekniikka pääosin säilytettäisiin mutta siten, että se peitettäisiin Jensenin suunnitteleman tyylikkään kannen alle. Jännite suunnitteluryhmän sisällä kasvoi hajoamispisteeseen asti. B&O:n johto juhlii New Yorkin Modernin taiteen museon, MOMA:n, Bang & Olufsen -tribuuttia vuonna 1972. Koska varsia oli kaksi, ne näyttivät yhdessä pippelin sijaan ääniraudalta niin, että Jensenkin saattoi hyväksyä ratkaisun. Kohderyhmäksi valittiin musiikin rakastajat hifistien sijaan. Se oli tiettävästi myös maailman ensimmäinen soitin sähköisesti ohjatulla tangentiaalivarrella
Thorens, Garrard, Yamaha ja muutkin merkit ovat kilvan esitelleet uusia painoksia vanhoista klassikkosoittimistaan. Purki, tarkasti, puhdisti ja korjasi komponentti komponentilta, laakerit, 50. RECREATED LIMITED EDITION ON SYNTYNYT OSITTAIN SAMOISSA OSAAVISSA KÄSINSÄ KUIN EDELTÄJÄNSÄ. Viime syksynä Bang & Olufsen päätti liittyä joukkoon Beogram 4000c Recreated Limited Edition -levysoittimellaan. Mutta sen sijaan että olisi valmistanut aiempien vuosikymmenten tyyliä jäljittelevän retrosoittimen, B&O haali maailmalta 95 alkuperäistä Beogram 4000 -soitinta – yhden firman jokaista toimintavuotta kohti – ja kunnosti ne uuden veroiseksi. KLASSIKOSTA PAREMPI HIGHEND | B&O BEOGRAM 4000C RECREATED LIMITED EDITION -LEVYSOITIN BANG & OLUFSEN LIITTYI RETROBUUMIIN JULKAISEMALLA VANHOISTA BEOGRAM 4000 -LEVYSOITTIMISTA RESTAUROITUJA ERIKOISVERSIOITA. TEKSTI KARI NEVALAINEN | KUVAT VALMISTAJA L evysoitinmarkkinoita on ravistellut oikea retrosoitinbuumi viime vuosina
vetohihna, ruuvit, johdotus ja niin edelleen. Varsi liikkuu kiskoilla johtoruuvin välityksellä. Kierrosnopeus määräytyy automaattisesti levyn koon mukaan. Lineaarisessa varressa äänirasia ja neula kulkee suoraviivaisesti eikä ympyrän kehällä kuten laakeroidussa pitkässä äänivarressa. Plintti oli alun perin tiikkitai ruusupuuviilutettu (valkoinenkin versio oli olemassa), mutta 4000c:ssä viilu on vaaleaa tammea kuten ylellinen kuljetuslaatikkokin. Minimalistisen ohjauspaneelin pienestä ikkunasta pääsee seuraamaan stroboskoopin liikettä linssien ja peilien läpi. Näin vältetään kulmavirhe ja soitin toistaa säröttömämmin myös levyn sisimmät urat. Ainakin teoriassa. TARKKUUSOSKILLAATTORI Beogram 4000:n perustekniikkaan ei ole tehty muutoksia. Kytkettäessä soitin päälle varsi liikkuu automaattisesti sisäänpäin levyn reunaan, mittaa levyn ja laskee äänirasian levyuraan. ÄÄNIRASIA ON YKKÖNEN Joillekin levysoitinvalmistajille ykkösasia soittimessa on runko ja plintti, toisille 51. Beogram 4000c ei siis ole retrosoitin, vaan ihka aito Beogram 4000. Varsia on kaksi rinnakkaista, yksi äänirasiaa varten ja toinen optiselle lukulaitteelle (valokenno). KAKSI VARTTA JA SERVOMOOTTORI Beogram 4000:n tunnetuin ominaisuus on tangentiaalivarsi, ja se on pienin päivityksin säilytetty 4000c:ssä. Myös pölykansi on uusi. TOISTO ON TÄSMÄLLISTÄ JA TARKKAA. Lautasta pyörittää hihnan välityksellä sähköisesti ohjattu synkroninen ac-moottori. Kiillotti alumiinikannen hohtavaksi. Runko on rakennettu painevaletusta pohjalevystä, joka toimii alustana ohuelle puuplintille. Jälkimmäinen ohjaa äänivarren kulkua elektronisesti levyltä heijastuvalla valokeilalla samalla huolehtien muun muassa rasian oikeasta asennosta suhteessa levyuraan. Samat yksilöt, jotka lähtivät 45 vuotta sitten B&O:n Struerin tehtaalta, ja minne nyt palattuaan, osittain jopa samojen työntekijöiden toimesta, on palautettu entiseen loistoonsa “samalla tarkkuudella, huolellisuudella ja intohimolla kuin mikä tahansa ajaton mestariteos”. Kierrosnopeutta voi myös hienosäätää ±3 prosenttia, mikä musiikilla mitaten vastaa noin neljännessävelaskelta. Alkuperäisestä 4000:sta poi keten ohjauspaneeli kuten myös äänivarren putket ovat tummaa – ei harmaata – alumiinia. Johtoruuvi kääntää pyörimisliikkeen lineaariseksi liikkeeksi. Ruuvia pyörittää tarkka rautaytimetön servomoottori, yksi soittimen kalleimmista osista. Apurunkoon on asennettu järeä laakerikokonaisuus valetulle levylautaselle. Moottori ei ole suoraan verkkovirrassa, vaan väliin on sijoitettu tarkkuusoskillaattori. Plintti kannattelee valettua apurunkoa, joka kelluu kolmen säädettävän vaijerin ja kolmen kaarevan jousiteräsnauhan varassa. Se mahdollistaa automaattisen nopeuden valinnan, nopeuden hienosäädön ja poistaa tarpeen tarjota erilaisia moottoreita vientimarkkinoille. Äänivartta varten apurungossa on tukevat kromikiskot. HIGHEND SOITIN ON PERINPOHJAISESTI TESTATTU JA HIENOSÄÄDETTY, JA VÄITÄN, ETTÄ SEN MYÖS KUULEE. SELVIÄ ÄÄNIVIRHEITÄ EI OLE. Raidan vaihtoa tai toiston keskeytystä varten vartta pääsee siirtämään manuaalisesti ohjauspaneelin tasopainikkeilla
Puristisimpia hifistejä tämä saattaa vähän kaihertaa. Kyse ei siis ollut perinteisestä elliptisestä hionnasta, vaan niin kutsutusta line contacttai contact line -tyyppisestä hionnasta. Jos neula kului tai rikkoontui, B&O tarjosi uutta rasiaa puoleen hintaan vanhaa rasiaa vastaan. Myös neulavoimasuositusta on nostettu grammasta 1,3 grammaan. REFEROITUJA TEKNISIÄ TIETOJA Levysoittimen mukana tuleva tekninen opaskirja lähdeluetteloineen on mainio lyhyt johdanto levysoittimen sielunelämään. Tietoa annetaan myös siitä, miten soittimet on testattu ja mitattu. NYKYAIKAA ETSIMÄSSÄ Kokonaan uutta Beogram 4000c:ssä on sisäänrakennettu riaa-esivahvistin, jota ei voi ohittaa. Äänirasia uudessa Beogram 4000c:ssä on SMMC20CL, joka on Soundsmithin B&O:lle valmistama B&O MMC20CL -äänirasia rauta-ankkurilla, safiiri-neulavarrella ja neulan kärjen contact line -profiililla. Rivien välistä onkin aistittavissa, että Beolab 50:n (30 000 euroa) ja Beolab 90:n (70 000 euroa) omistajat ovat jonkinlainen pääkohderyhmä tälle uudelleen henkiin herätetylle, kymppitonnin soittimelle. Nämä siksi, että uusimmissa vinyylilevyissä modulointinopeudet ja liikesiirtymät saattavat olla vanhoja lp-levyjä suurempia. Pienellä efektiivisellä massalla B&O pyrki siirtämään 12–16 kilohertsin alueella olevan resonanssin kuuloalueen yläpuolelle. Liikkuessaan ankkuri moduloi kelojen – yksi X:n jokaisessa sakarassa – näkemää magneettikenttää, jonka lähellä oleva kiinteä kestomagneetti aiheuttaa. Pyörimisnopeuden vakautta kuvatessaan B&O ei tyydy antamaan vain perinteistä huojunnan ja värinän arvoa (wow & flutter), BEOGRAM 4000C RECREATED LIMITED EDITION Hinta 10 000 € Lisätietoja bang-olufsen.com Mitat (L x K x S) 49 x 10 x 38 cm Paino 12 kg Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Antotaso (35,4 mm/sek, 1 kanava, 1 kHz) 354 mV rms Maksimi antotaso > 8,0 V RIAA-korjaus (20–20 000 Hz) < ±1,0 dB (max), ±0,6 dB (tyypillinen) Kanavaerotus (20–20 000 Hz) < ±0,5 dB (max), ±0,2 dB (tyypillinen) Nopeuden ajelehtiminen (IEC-386) < 0,1 % (max), 0,04 % (tyypillinen) Huojunta ja värinä (AES6-2008) < 0,15 % (max), 0,09 % (tyypillinen) Jyrinä (DIN 45 539) > 50 dB (max), > 59 dB (tyypillinen) Kanavien välinen vaihepoikkeama (1 kHz, 12” LP) < 0,1 o (max) Äänirasia: Soundsmith SMMC20CL Neula Nude, 0,12 mm neliö Neulan kärjen profiili Contact Line Suositeltu neulavoima 1,3 g Komplianssi (joustavuus) 28 µm/mN ETM (efektiivinen neulan massa) 0,32 mg Yleistä Automaattinen kierrosnopeudenvalinta Kyllä Kierrosnopeudet 33,3 ja 45 RPM Nopeuden hienosäätö ±3 % Äänivarsi Tangentiaalinen Varren nostin Sähköinen Automaattinen äänirasian siirto Kyllä Automaattinen levykoon luku Kyllä Moottori Synkroninen Vetotapa Hihna Pölykansi Saranoilla, irrotettava Virtalähde 220 V, 240 V Taajuus 50 Hz, 60 Hz Kiskoja pitkin kulkevan tangentiaalisen lukuvarren lisäksi soittimessa on levyn uria optisella lukulaitteella seuraava lisävarsi. Ratkaisu on kuitenkin nykypäivää, kuten nykyään sanotaan, ja etenkin B&O:n tapauksessa ymmärrettävä, koska sillä on useita täysaktiivisia kaiuttimia, joihin soitin on helposti liitettävissä kokonaiseksi hifilaitteistoksi. Tangentiaalivarteen suunnitelluissa äänirasioissa neulakokonaisuuden massa oli puolet pienempi kuin aiemmissa malleissa muun muassa siksi, että neulavarsi, joka vastaa tyypillisesti 80 prosenttia liikkuvien osien massasta, valmistettiin berylliumista. Mikä parasta, annetut tekniset tiedot eivät ole vain joitain epäspesifisiä lukuja, vaan jokaisesta mittausarvosta paljastetaan, mitä mittausstandardia käyttäen se on saatu. B&O:lle äänenlaadun kannalta tärkeintä on se, mitä tapahtuu levyn pinnassa, kun neula laskeutuu uraan ja alkaa seurata sitä. Neulan kärjen geometria oli Pramanikin suunnittelema (5 x 17u). MMC6000:n etm oli vain 0,22 milligrammaa. levylautasen massa, kolmansille vetoperiaate, neljänsille äänivarsi kaikkine mekaanisine hienouksineen. Pienen koon vuoksi ja toleranssien parantamiseksi rasian runko tehtiin suljetuksi, eikä neula ollut vaihdettavissa. Vihkonen kertoo myös seikkaperäisesti, miksi Beogram 4000c:n kohdalla on päädytty tiettyihin ratkaisuihin. 52. Timanttineula ei ollut kiinni neulavarren teräsulokkeessa vaan ikään kuin paljaana (nude) kiinni suoraan neulavarressa. Se myös vähensi levyn kulumista. Mi-rasia muistuttaa magneettiankkurirasiaa (moving magnet), mutta sen sijaan että magneetti tai kelat liikkuisivat, se, mikä liikkuu, on neulavarren päässä oleva X-muotoinen (nelinapainen) rauta-ankkuri. Kytkentää varten mukana tulee erilaisia kaapelisovittimia soittimesta lähtevää din-kaapelia varten. Beogram 4000 (myös 4002 ja 4004) toimitettiin alunperin B&O:n omalla Moving Micro Cross -äänirasialla, MMC4000 tai MMC6000. Ajatus oli, että korkeiden taajuuksien toistamiseksi ja levyn kulumisen minimoimiseksi neulan pinta-ala pystysuunnassa uraseinämän kanssa olisi mahdollisimman suuri samalla kun kontakti vaaka-akselilla pysyy mahdollisimman pienenä. Liikkuvien osien efektiivinen massa on hieman suurempi kuin MMC6000-rasiassa: 0,32 milligrammaa. Efektiiviseen massaan vaikuttaa timantin lisäksi neulavarren ja generaattorin massa. Näin syntyy sähköinen signaali. Jotta neula seuraisi uraa nopeasti, neulan hionnan lisäksi tärkeää oli mahdollisimman pieni liikkuvien osien efektiivinen massa (etm). Alkaen SP15-äänirasista vuodelta 1958 B&O:n erikoisalaa ovat olleet mieli moving iron -äänirasiat
Yleinen sointiväri ei ole kallellaan mihinkään suuntaan. Ei! Sain kuulla läsnä olevaa, kuulasäänistä jazz-laulajatarta ilman sibilantteja, tymäkkää urkumusisointia ylimpiä äänikertoja myöten, intonaatioltaan ja ajoitukseltaan tarkkaa sellon soittoa, upeaa ja uskottavaa jazz -basistia, Tom Jonesin tyrmäävää ääntä ja paljon muuta hyvää musiikkia laidasta laitaan. Mikä parasta, soitin näyttää 45 vuoden jälkeen yhtä upealta ja tyylikkäältä kuin aina. Soitin poimii yksityiskohdat uralta lisäämättä keinotekoista kirkkautta. Esitys on myös hyvin johdonmukaista ja puolueetonta levyltä toiselle. Kaiken lisäksi soitin on ilahduttavan helppokäyttöinen ja varmatoiminen. Aika moni niistä Suomeen. Wow & flutter -arvo on saatu käyttämällä AES6-2008-standardia, jonka erityispiirteet on selostettu huolella. Ulosanti on neutraalia ja sopusointuista. TÄSMÄLLISTÄ TOISTOA Lyhyehköön kuuntelusessioon valitsin ohjelmamateriaaliksi Duke Ellington Orchestraa, Kenny Burrellia, Tom Jonesia, Eduardo Niebla & Antonio Forcione -kitaraduoa, Belafontea, Keith Jarrettia, Wieniawskia (viulukonsertto) sekä Eric Bibbin bluesia, sellosonaattia, urkukoraalia ja muita näytteitä OPUS 3:n ja Ortofonin testilevyiltä. Kuten sanottu, soitin on perinpohjaisesti testattu ja hienosäädetty, ja väitän, että sen myös kuulee. Selviä äänivirheitä ei ole. Äänelle luonteenomainen keveys saattoi johtua huoneesta tai kaiuttimen asetuksista, mutta itse veikkaisin, että on kyse on äänirasiasta ja siitä, minkälaista ääntä soittimelta on haettu: jos kaksi pitää asettaa vastakkain, mielummin lineaarista kuin täyteläistä. Kuuntelutila oli entinen äänitysstudio ja kaiuttimina mahtavat Beolab 50 -aktiivit. Ääni on myös laajakaistainen: peltien ylimmätkin ei-harmoniset ylä-äänet toistuvat kuuluvasti ja luonnollisesti ilman merkittävää pohjakohinaa. Hyvät uutiset: Beogram 4000c Recreated Limited Edition on saatavana vain Euroopassa. LOPPUSANAT Beogram 4000c -levysoitin on erinomainen osoitus siitä, mihin päästään huolellisella perustutkimuksella mutta myös tekniikan tarkalla implementoinnilla, tässä tapauksessa esimerkiksi tangentiaalivarren. Soittimen tulevat omistajat voivatkin olla luottavaisin mielin, että jokainen kunnostettu Beogram 4000c on testattu niin asiallisesti kuin levysoitin voidaan testata, ja että suorituskyky on hienosäädetty huippuunsa. Bassotoisto on ulottuvaa ja laadultaan pikemminkin korrektia kuin musiikin lämpöaluetta korostavaa. Toisto on täsmällistä ja tarkkaa. ?n Kiskoja pitkin kulkevan tangentiaalisen lukuvarren lisäksi soittimessa on levyn uria optisella lukulaitteella seuraava lisävarsi. Huonot uutiset: koko 95 soittimen erä myytiin heti loppuun. Sama koskee dynamiikkaa: soittimelle ei tuota mitään vaikeutta toistaa voimakkuuden vaihtelut viipyilemättä ja vakuuttavasti, mutta uskon kohdanneeni soittimia ja rasioita, jotka ovat vielä painokkaampia amplitudivaihtelujen kanssa. 53. Onko siis tangentiaalivarsi sitkeän uskomuksen mukaisesti käypä vain klassiselle ja muulle akustiselle musiikille. Myös äänen yksityiskohtaisuus varsinkin korkeammilla taajuuksilla on kovaa tasoa. Beogram 4000c ei ole maailman paras levysoitin, mutta sen äänessä on jotain samaa ylellistä kvaliteettia kuin itse soittimessa. Ajattomalta. Hinta on 10 000 euroa. HIGHEND vaan erittelee myös nopeuden ajelehtimisen (speed drift) ja lepatuksen (scrape flutter). Nopeuden ajelehtiminen on mitattu IEC-386-standardilla ja jyrinä (Rumble) DIN 45-539 -standardilla
Edellisen kappaleen kontekstia vasten peilaten se on hyvä asia. Erilaiset palstat pitävät sosiaalisuuden kipinää yllä. ?n H ifivuosi 2020 oli poikkeuksellinen monellakin tavalla. Olen myös tutkinut omaa harrastuskäyttäytymistäni. Kuinka ahtaisin jälleen työpäivän kestoisen maailmani suljettuihin kuulokkeisiin ja pieneen pöytänurkkaukseen siellä, missä nyt sattuisi kulloinkin olemaan vapaata. Ottaisin koska tahansa tällaisen lynkatunkin tapahtuman mieluummin vastaan kuin en mitään. Mikä on muuttunut olosuhteiden pakosta. Varsinaista ylimielisyyttä, sillä monesti kotimaisten messujen jälkipyykkiä lukiessa on ollut vastassa ainainen marina huonosta akustiikasta, heikosta setittämisestä ja HIFI ON KONTAKTILAJI, VAIKKA USEIMMAT PAINIVATKIN, ERITYISESTI NÄINÄ AIKOINA, HARRASTUKSENSA KANSSA YKSIN. Esimerkiksi lukijoiden pitämät harrastajaja tehdasvierailut odottavat aikoja parempia. ERILAISET PALSTAT PITÄVÄT SOSIAALISUUDEN KIPINÄÄ YLLÄ.. Seikka, joka ainakin minun näkökulmastani lisäsi myös sen toisen työn mielekkyyttä kauhalla kaataen. Hifi on kontaktilaji, vaikka useimmat painivatkin, erityisesti näinä aikoina, harrastuksensa kanssa yksin. Joskus ne antavat jopa sysäyksen suunnata omaa harrastuneisuutta uuteen suuntaan. Tämä on myös kirjoittajan näkökulmasta ikävää, sillä kohtaamiset rikastuttavat myös juttuja tekevien arkea. Yöpöydällä lojuva alan julkaisuista koostuva lehtinippu on ainakin kasvanut. Sitä tunnetta, kun harrastajat ja kollegat kohtaavat toisiaan erilaisten laitekattausten ja ajatusten jakamiseksi. Tätä kirjoittaessani eletään vuoden 2021 tammikuun ensimmäisiä päiviä. Huomaan ainakin palaavani aiempaa useammin paperille painetun pariin. Se on suhdetoimintaa. Vapauden riistoa. Olkoon niin tai näin, kaipaan niitä harrastustamme inhimillistäviä tekijöitä, joita messut ilmentävät; tunkkaisia hotellikäytäviä, lukijoidemme tapaamisia ja pikaisia turinoita viimeisistä käänteistä, kiirettä, kostuvia kainaloita ja hengennostatuksen siivittämää boogie factoria. Jokainen tapaaminen on opettanut ymmärtämään harrastuksemme moninaisuutta monipuolisemmin kuin yksikään nettifoorumi. Uusi vuosi jatkaa siitä, mihin edellinen päättyi. Ei vain lehden, ei myynnin, ei oston, vaan harrastuksen nimissä. Lehden näkökulmasta koronatilanne on pakottanut siirtämään joitakin asioita tuonnemmaksi. Messujen, kuten muidenkin asioiden, merkityksen ymmärtää vasta sitten, kun niitä ei ole. Mietin, että tottuisinko enää työtapaan, jossa raahaudutaan aamulla avotoimiston hälinään. Harrastuksemme näkökulmasta 2020:n suurimpia puutteita oli messuttomuus sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Meillä ihmisillä on kummallinen tapa oppia arvostamaan asioita menetysten kautta. Erilaiset Teams-verkkokyhäelmät ja maahantuojien rajoitetun yleisön markkinatapahtumat eivät alkuunkaan riittäneet korvaamaan suuren tapahtuman juhlaa. Kenties muutoksen aikana jonkin pysyvän arvon tuttuuden tuoma turva rauhoittaa. KOLUMNI 54 PAREMPI HARRASTUSVUOSI milloin mistäkin puutteesta. Monelle se oli myös ikään kuin aiempaa parempi, sillä erilaiset etätyöjärjestelyt mahdollistivat arjen keskellä musiikista nauttimisen kotona työaikanakin. Sellaiselta ajatus tuntuu nyt ja tässä hetkessä
ai16147594025_FINLAND__AZ__BORG__Luke__HIFI__DinA4__2021-03-02a__right__230x297.pdf 1 3.3.2021 10.16.42
TEKSTI JUSSI ARVIO KUVAT MAURI ERONEN JA VALMISTAJA MITTAUKSET MAURI ERONEN 56. NYT PITKÄN HILJAISUUDEN, UUDEN MAAHANTUOJAN JA UUDISTUNEIDEN MALLIEN MYÖTÄ CANOR ON JÄLLEEN AJANKOHTAINEN MERKKI SUOMESSAKIN. ARTIKULOIVA PUTKIKAKSIKKO TESTI | CANOR AUDIO CD 1.10 -CD-SOITIN JA AI 1.10 -VAHVISTIN SLOVAKIALAINEN CANOR AUDIO ON MONELLE UUSI TUTTAVUUS. ITSE SAIN TUTUSTUA VALMISTAJAAN LAITETESTIN MERKEISSÄ JO VUOSIA SITTEN
Maskin saa myös mustaksi eloksoituna. Tarjolla on ensisijaisesti putkilaitteita, mutta vahvistinta harkitsevalle löytyy myös hybridisekä transistorivaihtoehto. Asetin ne rinnakkain itse suunnitellulle, vaimennetulle laitetasolleni. CANORIT OVAT KOOKKAITA JA SUHTEELLISEN RASKAITA. Kummankin laitteen säätöpyörän juuressa on niin ikään säätöön reagoiva, oranssi taustavalaisu. Tämä kannattaa huomioida, kun suunnittelee laitteiden sijoitusta. Alalla jo 25 vuotta toiminut valmistaja on vuosien aikana kehittänyt toimintaansa edelleen. Laitteiden kookas runko mahdollistaa sen, että takana on riittävästi tilaa liitännöille. TESTI. Niinpä putkilaitteisiin erikoistuneen merkin tuotanto-olosuhteet ovat lähempänä hitech-laboratoriota kuin kisällivetoista perinnepajaa. Testiin sain Canor AI 1.10 -integroidun putkivahvistimen sekä saman sarjan CD 1.10 -cd-soitin–dacin, jotka ovat valmistajan malliston runsasputkisimmat pelit. Vahvistimen tapauksessa takaa löytyy irrotettavan virtakaapelin sulakkeella varustettu ottoliitin, viisi hyvälaatuisin rca-runkoliittimin toteutettua linjaottoa, kaksi xlr-liitintä sekä kahdeksan kaiutinliitintä. TILAA JA YLLÄTYKSIÄ Canorit ovat kookkaita ja suhteellisen raskaita. Musta runko, massiivinen hopean tai tinan sävyinen fasadi ja kookas säätönuppi kuuluvat molempien laitteiden perusilmeeseen. Näytön valovoimaisuutta saa säädettyä portain. Ihan joka lundiaan eivät Canorit heittämällä asetu. Mallisto on järkevästi rajattu. Laitteiden näytön kirkkauden säätö toimii joko samanaikaisesti kaukosäätimellä tai itsenäisesti suoraan laitteista valittuna (dimm). Viimeksi mainituista kuusi on kahdeksan ja neljän ohmin kuormille. Näiden lisäksi molempia yhdistää markkinoiden ylivoimaisesti paras ja miellyttävin näyttö; suuri, oranssi pistematriisi, joka esittää vahvistimessa voimakkuuden ja toimintatilan (triodi/ultralineaari) ja soittimessa näytetaajuuden. Kaiken pohjana on kolme vahvistinta, joiden kavereiksi löytyy cd-soitin–da-muunninta ja riaa-korjainta. Hieman yllättäen näiden lisäksi yksi kaiutinliitinpari on nimetty output monoblock -tekstein. Kaikki tämä heijastuu toimintaan – itse valmistetuista putkimittalaitteista aina valmiin myyntituotteen piirilevyihin. Rajallisessa tilassa kannattaa mitat ennakoida huolellisesti, ettei tule yllätyksiä. Siinä missä vahvistimessa nuppi on voimakkuudelle, toimii cd-soittimen vastaava toiston hallinnassa, joskaan ei kaukosäätimen veroisesti. TÄMÄ KANNATTAA HUOMIOIDA, KUN SUUNNITTELEE LAITTEIDEN SIJOITUSTA. Ne, c-link-moninapaliitin sekä jo mainitut xlr-liitännät on tarkoitettu J o silloin joskus totesin, että Canor ei ole mikään uusi tulokas
Vahvistimen hankkiva pukee käteensä mukana toimitettavat puuvillahansikkaat, ruuvaa useilla ruuveilla kiinni olevan kannen auki ja asettaa nimetyt driverit sekä kt88-pääteputket paikoilleen. PUTKILLA TOTEUTETUT Cd-soitin on varustettu perinteisellä levykelkalla ja hyvä niin. Koneisto on laadukasta Stream Unlimitedin eräänlaista uustuotantoa mallia JPL-2800-DMJ. askelin, joita on 64 kappaletta. ÄÄNELTÄÄN AVOIMET Kaksikon ääni asettui ennakkoasenteiden ja realiteettien keskelle. Putkia löytyy sekä antoasteesta (kaksi 12ax7:ää ja kaksi 6922:ta) sekä virtalähteestä tasasuuntaajana (6ca4). Edestä löytyy vielä yksi 12ax7 sekä kaksi 12at7-putkea signaalin vahvistuksesta ja etuasteen virasta huolehtimasta. Tämä avoimuus ja soinnillinen ilmava keveys tekivät hyvää useimmille aikalaisinstrumenteille. Muunnin hyödyntää kahta jo hieman ikääntynyttä Texas Instruments PCM1792 (24/192) -da-piiriä, yhtä per kanava. Kuuntelija voi valita piireillä olevan kahden suotimen väliltä mieleisensä (dynamic = sharp roll-o ja natural = slow roll-o ). Lähempää huomaa mustaan näyttöön integroituvan levykelkan sekä muutaman pienen painikkeen tekstit ja symbolit, jotka paljastavat kyseessä olevan soittimen. Aivan yhtä ihastunutta vastaanottoa ei ollut tilanteeseen, jossa kaksi AI 1.10 -vahvistinta kytketään yhteen. Tällä tarkoitan, että kokonaisuus tasapainoili tuoreemman sointi-ihanteen sekä perinteisemmän putkiannin välimaastossa. Epäilemättä soittimen sisälle mahtuisi piirilevy striimerillekin. Tällä kerralla en päässyt kokeilemaan järjestelyn mahdollisia etuja. Ensinnäkin kt88-putkia voi kuunnella trioditai ultralineaarimuodossa (20 tai 40 wattia per kanava). Yläpää oli puhdas ja avoin, kuulaskin, muttei vielä korostetun kirkas tai yliheleä. Cd-soitin on rakennettu yhtä suureen koteloon. Yhdet balansoidut ja yhdet rca-annot, vahvistimen kanssa yhdenmukainen virtaliittimen otto, kaksi koaksiaalista ja optista ottoa sekä usb. Lisäksi se mahdollistaa muiden kt-putkien käytön, joskin yhteensopivuus kannattaa varmistaa aina myyjätaholta. Säätö tapahtuu desibelin ÄÄNI ON HIOTTU MUUTENKIN MELKO SIISTIKSI, JA NIINPÄ ROUHEAA PUTKISAUNDIA PERINTEISEEN, NIIN SANOTTUUN KITARAKAAPPITYYLIIN OLI TURHA ETSIÄ. Autobias-piirin ansiosta käyttäjän ei tarvitse suorittaa pääteputkien bias-säätöjä. CANOR-PAKETIN ÄÄNI OLI AINA SIVISTYNYT JA HUOLITELTU, JOS LAATUSANOILLA ASIA ILMAISTAAN.. Soinnin selkeyttä ei käynyt moittiminen. Artikulaation yleinen selkeys oli parivaljakon vahvuuksia. Ainakin silloin, kun viipyiltiin vaikkapa sellaisten barokkipersoonien kuin Arcangelo Corellin tai Antonio Vivaldin parissa. Kauempaa katsottuna on vaikea erottaa laitteita keskenään. Peltien soinnissa oli aidon aineen makua, joskin hienoista ajoittaista ohuuttakin. Kyseessä oli saksalaisen ASR:n valmistama Emitter-vahvistin. Molemmissa laitteissa seuraa mukana kaukosäädin ja ohjeet. Näiden lisäksi komponentit ja muutkin yksityiskohdat on hiottu ajatuksella kerralla kuntoon. Rituaali ei vie juurikaan aikaa mutta suorastaan kehottaa tutustumaan sisäiseen kauneuteen. Ääni avautui ja samoin tila, jos äänitteeseen oli moista tallennettu. Toteutus on teknisesti ottaen hieno, ja sen kehittäminen vei valmistajalta yli vuoden. Näin toimien tuplataan tehot sekä saadaan hyödynnettyä balansoitu otto. Viola da gamba -perheen yläharmoniset heräsivät henkiin, sopraanon seurattavuus vääntöherkissä tempomuutoksissa ei jäänyt yleisen teatraalisuuden alle ja niin edelleen. Hintana on tietysti toisen vahvistimen hankinta. Olen tavannut vastaavan tyyppisen ratkaisun vain kerran aiemmin. Moduuli on vaimennettu rungosta rauhallisen luennan takaamiseksi. Takalevyn massiivisuus korostuu, sillä soittimessa liitännät eivät juurikaan vie tilaa. Noin laveasti ilmaisten. Voimakkuussäädin on toteutettu relepohjaisesti, eikä se siten heikennä esimerkiksi kanavatasapainoa. Kenties sitten joskus. Vahvistimessa on mielenkiintoisia yksityiskohtia
Bassotoisto on enemmänkin lämminsävyisen muheva kuin loppuun saakka viritetty paukkubasso, mikä syö ehkä hiukan resoluutiota mutta samalla palvelee musiikkia. Soundissa on siinä mielessä selvä laadukkuuden leima. Minkäänlaista kuivakkuutta ei ole havaittavissa kuten monissa halvemman pään cd-soittimissa, vaan kaikki instrumentit soivat eloisasti esitystilassa. Tällaisen esitystavan hintana on se, että soundi on subjektiivisesti pykälää rauhallisempi ja hitaampi. Ultralineaarimoodissa soundissa tuntuu olevan enemmän kontrollia ja rytmiä, kun taas triodikytkentä painottaa vahvemmin melodiaa ja sävyjä. Muutenkin soittimen kytkentä musiikkiin on vahva, ja se jää soimaan huomaamatta paljon pitemmäksi aikaa kuin muut samaan aikaan testattavana olleista soittimista. VERTAILULAITTEISTO Oppo UDP-205 -cd-soitin Musical Fidelity M6 500i -vahvistin Dynaudio Evoke 20 -kaiuttimet CANOR AI 1.10 Hinta 6 700 € Lisätietoja jt-audio. Kitaran äänessä on kaunista sointia, joka tekee soitosta kiinnostavan. Hyvin miellyttävä soitin. Kaiken kaikkiaan harvinaisen miellyttäväsoundinen vahvistin, jos teho riittää omiin tarpeisiin. Laulajan sivusuuntaiset liikkeet äänikuvassa erottuvat selvästi, peltien sävyt soivat nätisti lievästä ylimääräisestä kirkassävyisyydestä huolimatta. TOISELLA KORVALLA Mikael Nedeström CD 1.10 Kirkas, ilmava ja lämminsävyinen yleissointi. Myös piano soi selvästi vertailukonetta melodisemmin ja soinnikkaammin. Ajoittain vahvistin tuntuu kontrolloidun vertailukoneen rinnalla yläpäästään jopa hiukan runsaalta, koska äänessä ei ole samanlaista kaikenkattavan hallittua ja rönsyt siistivää otetta. AI 1.10 Sävykäs ja ilmava toisto. Basso ei ole yhtä tiukka kuin vertailuvahvistimessa, mutta vastineeksi rumpujen pellit ja instrumenttien ylimmät alueet soivat merkittävästi aukinaisemmin ja sävykkäämmin. Joillakin näytteillä teho loppui kesken, vaikkei voimakkuutta ollutkaan vielä mahdottoman paljoa. Paremmuus on osittain makuasia, mutta musiikki pääsee ehkä paremmin oikeuksiinsa, kun huomio ei mene pelkästään bassokuvioiden bongailuun. canor-audio.com Mitat (lxkxs) 43,5 x 17 x 48,5 cm Paino 26 kg Tulot 5x rca Putket 4x KT88 Muuta Kaksi vahvistinta kytkettävissä pariksi CANOR CD 1.10 Hinta 5 150 € Mitat (lxkxs) 43,5 x 17 x 42 cm Paino 15 kg Tulot 1x optinen, 1x koaksiaalinen, 1x usb Lähdöt 1x optinen ja 1x koaksiaalinen (vain cd-signaalille), 1x rca, 1x xlr Putket 2 x 12AX7, 2 x 6922, 1 x 6CA4 TESTI
Tällöin käytännön säätövara jäi suhteellisen pieneksi. Hienoinen ilmaisuvapaus tai erottuva persoonallisuus on siinä kontekstissa lähinnä valmistajan tarkkaan harkitsema vahvuus, ei heikkous. Ilmiö saattoi verottaa ajoittain subjektiivista tunnetta resoluutiosta, kunnes sopiva ääninäyte sai ajatukset taas muualle. Varjopuolena laitteiden hintakin on siellä, missä tarjonta ei heti lopu kesken. Kirjaimellisestikin, sillä informaatio näkyy helposti metrien päähän. Senkin jälkeen tenorin ja basson äänialoilta jäin kaipaamaan sitä viimeistä itsevarmuutta tai jopa röyhkeyttä, joka parhaimmillaan nostaa artistin aistiharhasta lähes eläväksi lihaksi kaiuttimien väliin. Canorin tapauksessa pilke on piilotettu kannen alle. Äänensä puolesta Canor-paketti onkin mitä ilmeisimmin suunnattu sinne, missä korvat kaipaavat säännöllistä annosta harkittuja, laadullisia äänielämyksiä. Tämä saattoi olla enemmän cd-soittimen ansiota, sillä ilman sitä ei tuota ilmiötä niin selkeästi äänestä löytänyt. Hankintaa harkitsevan onkin viisasta kokeilla sovitusta omien kaiuttimien ja musiikkimaun kanssa kotiolosuhteissa. Äänessä on paljon hyvää, toteutus on asiallinen ja lempeän oranssi, suuri näyttö paras koskaan näkemäni. Varsinaiset vahvuudet löytyivät paremmin orgaanisesta, tasaisesti soljuvasta kokonaisuudesta ja mikrodynamiikasta. Samaan aikaan siellä ja tuolla oli kyllä aistittavissa aavistuksen verran pehmeyttä, joka ei vielä ollut varsinaista lämpöä. Vahvistin tuntuikin olevan parhaimmillaan herkkävireisemmän musiikin kanssa. Sivistynyt olisi se adjektiivi, jonka monien joukosta valitsisin kuvaamaan Canor-parin luonnetta.” Deja vu. Vahvistimen toimintatilan vaihto onnistui mukavasti kaukosäätimen avulla kuuntelupaikalta käsin. Tämä siis kaiuttimilla, joiden herkkyys liikkuu 90 desibelin paremmalla puolella, impedanssi majailee siellä kahdeksan paikkeilla ja suodin on ensimmäistä astetta ja sekin vain nauhadiskantille. Kenties ensin mainittu oli hieman hillitympi, introvertimpi sekä intiimimpi, UL taasen suoraviivaisempi ja dynaamisempi. Tylsiksi ne eivät jääneet, vaan artikuloivat positiivisen menevästi kaikella materiaalilla. Siis siellä, missä oleellisempaa on orkesterin yhtenäinen näkemys vaikkapa Sibeliuksen sielunmaisemasta kuin yksittäisen trillin kaunopuheinen viipyily ohikiitävässä hetkessä. Toisaalta valinta sisältää myös identiteettikriisin aineksia; kumpi vai kampi. Selvästi epäherkemmillä pikkukaiuttimilla tilanne oli kuitenkin suurin piirtein sama. Iskevyyden ja ponnekkuuden saralla on näet tullut vastaan tempoa aktiivisemmin alleviivaavia putkilaitteita. 60. Canor-paketin ääni oli aina sivistynyt ja huoliteltu, jos laatusanoilla asia ilmaistaan. Tarkemmin ottaen vaikkapa hypnoottisen Sensitive Spot -kappaleen albumilta Kate Moore: Dances and Canons.?n tarjolla romantiikan ajan maalailevilla sinfoniasävelillä. Canorit välttelivät taitavasti putkisaundin negatiivista stigmaa. Vahvistin tuntui heräävän kukkaansa, kun voimakkuussäätö oli jo siellä paremmalla puolella. Siirryttäessä momenttipitoisen materiaalin pariin jäin kaipaamaan rohkeampaa ja voimallisempaa otetta. Omalla kohdallani valinta osui kaiuttimesta tai musiikista riippumatta triodiin. Jos haluaisi etsiä vivahde-eron mahdollista merkitystä, voisi soittaa vaikkapa Saskia Lankhoornin tulkintoja Kate Mooren pianoteoksista. HIENOSTUNEISUUTTA HINNAN VASTINEEKSI CANOR AUDION paketti on sekä komea että pinnan alta tarkastelun kestävä. Vaihto aiheutti silloin tällöin napsahduksen vasempaan kanavaan. Ääni on hiottu muutenkin melko siistiksi, ja niinpä rouheaa putkisaundia perinteiseen, niin sanottuun kitarakaappityyliin oli turha etsiä. Äänellisesti tilanne ei juurikaan muuttunut trioditai ultralineaariasetuksen kesken. Kuulostaako tutulta. Saattaa olla, sillä näin kirjoitin jo vuosia sitten sen aikaisesta, testiin tulleesta Canor-parista: ”Ne eivät tuudita euforiaan, vaan pitävät esitykselliset elementit oikeissa mittasuhteissaan ja kontrollissa. + UPEA VIIMEISTELY | SELKEÄT NÄYTÖT | SÄVYKÄS ÄÄNI KT-putket ovat näyttäviä
Ero antoimpedanssissa on pieni (0,5 vs. Cd-soittimen yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri. 0,8 Ohm), ja vaihtelevan impedanssin kaiuttimella (Aurelia Magenta) kummankin lähdön taajuusvaste pysyy vaivatta ±1 desibelin haarukassa kuuloalueella. Ultralinear-tilan mittaukset ovat bassotaajuuksilla harmonisen särön osalta aavistuksen paremmat, mutta muuten eroa ei ilmennyt. Vahvistimen taajuusvaste Aurelia Magenta -kaiuttimella kahdeksan (musta) ja neljän ohmin (punainen) kaiutinlähdöistä. Cd-soittimen jitter analogilähdöstä. Vahvistimen antoteho ultralinear-tilassa on noin kaksinkertainen verrattuna trioditilaan. CANOR CD1.10 Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti 1,4/53 W -cd-toistossa 56 W Xlr-linjalähtö, cd-toisto Antotaso, dBFS, kiinteä 4,1 V Häiriöetäisyys, A-paino 109 dB Pohjakohina, 1-10 kHz -121 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 0,0017/0,0018 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd 0,0011/0,0004 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 110/103 dB Kanavatasapaino 0,04 dB Lineaarisuus, 16/24 bit -97 dBFS Jitter, 16 bit / 44,1 kHz, coax 135 ps Kellosignaalin vakaus, 20 kHz 33 ppm Vasteen vaimenema, 20 Hz/20 kHz -0,6/-1,0 dB CANOR AI 1.10 Jatkuva teho 8/4 Ohm (<2 % THD) -triode 19/19 W -ultralinear 35/34 W Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti 1/226 W -1/10 W @ 8 Ohm 226/234 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat askelvaimennin, 1 dB Antoimpedanssi, 1 kHz, 4/8 Ohm 0,5/0,8 Ohm Kaiutinlähtö, 1 W @ 8 Ohm Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % >3,0 V Häiriöetäisyys, A-paino, 20 Hz 20 kHz 93 dB Pohjakohina 1-10 kHz -102 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W -triode 0,301/0,074 % -ultralinear 0,121/0,064 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd -triode 0,020/0,011 % -ultralinear 0,022/0,006 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 94/75 dB Kanavatasapaino, 0,01/1 W 0,0/0,0 dB Ylärajataajuus, -3 dB >100 kHz MITTAUSTULOKSET Cd-soittimen mittaustulokset ovat moitteettomat. Da-muunnin kääntää vaiheen, eli yksikköimpulssi on ylösalaisin. Vahvistimen tuottama säröspektri yhden kilohertsin sinisignaalilla watin teholla kahdeksaan ohmiin. Soittiminen harmoninen särö alenevalla tallennustasolla. Putkitoimisena soittimen tehonkulutus on melko suuri, mutta sen suorituskyky vastaa hyvälaatuista transistorilaitetta. Vahvistimen suorituskyvyssä ei ole merkittäviä eroja neljän ja kahdeksan ohmin kaiutinantojen välillä antoimpedanssia lukuun ottamatta. Vahvistimen taajuusvaste kaiutinannoista kahdeksaan (musta) ja neljään ohmiin (punainen). Cd-soittimen impulssivaste. Ultralinear nostaa tehonkulutusta noin kolme wattia. Jitter-testissä ilmenee lievää perusäänen levenemistä, mutta häiriöitä ei ole. Kahden prosentin harmonisella säröllä molemmat arvot ovat lähellä valmistajan ilmoittamia teholukemia (20/40 W). Cd-soittimen taajuusvaste. TESTI 61
Rypdal on tuottanut maineikkaassa Oslon Rainbow-studiossa työstetyn Conspiracyn yhdessä Manfred Eicherin kanssa. Nauhatonta jacomaisesti käsittelevälle ja presaria taiten murisuttavalle Hallrelle suodaan myös melkoisesti soolotilaa. Sveitsiläisduo Yello (Dieter Meier ja Boris Blank) muistetaan eritoten superhiteistään Oh Yeah ja The Race, joista on tullut myös äänentoistopuolelle sellaisia referenssejä, joita on kelvannut ääntä välittävien laitteiden päivityksien yhteydessä laittaa kerta toisensa jälkeen soimaan. 62 YELLO POINT (Polydor) KAIKUJA KASARILTA Neljätoista studioalbumia on kenelle tahansa musiikin tekijälle elämäntyö ja saavutus vailla vertaa. Saundi paisutetaan massiiviseksi alarekisteri edellä. MATTI KOMULAINEN TERJE RYPDAL CONSPIRACY (ECM) VETERAANIN KYYDISSÄ Levy-yhtiö ECM:n vakiokalustoon alusta asti kuulunut norjalaiskitaristi Terje Rypdal on jo pitkään keskittynyt suurten linjojen klassisvaikutteisen musiikin säveltämiseen sekä esittämiseen ja jättänyt jazzrockvaihteella ajelun vähemmälle. Räppäri 21 Savage (Shéyaa Bin Abraham-Joseph) profiloitui luvattomilla miksauskokoelmilla, kunnes pitkäsoitot Issa Album (2017) ja I Am > I Was (2018) kahmivat kuuluvuutta globaalisti. Yhtä tuhdisti iskee riimittely, sanaillaan autoilusta Glock sylissä tai kilpailijoiden nokittelusta. Syystäkin. Levy sivuaa 1990-luvun hardcore-estetiikkaa, joka kulminoitui autoja ja muuta kalustoa hajottaneisiin subbarisotiin. Kuuden vuoden levytystauon katkaisevalla, ajankohtaisesti nimetyllä Conspiracylla Rypdal tekee paluuta juurilleen pitkään soivien äänten, tuhdin kompin ja avarien sointimaisemien pariin. Tämäkin julkaisu osoittaa elektronisen musiikin kohdalta sen tosiasian, etteivät tuotannolliset asiat ole ihan hirvittävästi muuttuneet koneiden tultua 1980-luvulla kuvioihin. Koneet suoltavat pauhua, jonka aistii kehossa. Lontoossa 1992 syntynyt ja Atlantassa varttunut artisti palaa nyt uransa alun Savage Mode -ep:n (2016) tunnelmiin tuottajapari Metro Boominin (Leland Tyler Wayne) kanssa. Vaikka sitä kuuluisaa Rainbow-kaikua onkin hyödynnetty säästeliäästi, ehjä ja paikoin kitaristin parhaat päästöt mieleen tuova kokonaisuus olisi ehkä ansainnut hieman räväkämmän sointiasun. Visiossa korostuu kaiken ylimääräisen karsiminen, ja tuloksena on koukuttavaa minimalismia. Nyt tuoreimmallaan kaksikko ehkä vähän kierrättää joitain hyväksi havaittuja asioita, mikä ei suoranaisesti ota mitään materiaalista pois, päinvastoin. Monologia seuraa bassojyly, joka saa tuvan resonoimaan, vaikka sub-taso on niukin naukin puolessa. Albumi muistuttaa samalla, että trap ilmentää pohjimmiltaan fuusiota ammentamalla elementtejä aiemmista kerrostumista. Tällaisena se on tyylikäs mutta osiensa summaksi turhan matalan profiilin tapaus. JAAKKO ERÄPUU. Balanssia kehitetään yläskaalan kilkatuksilla ja harkituilla sämpleillä. Yellossa on ollut aina kyse laadukkaan ja äänellisesti eheän taidepläjäyksen aikaansaamisesta, ei sitä viimeistä huutoa olevan dancepopin keksimisestä, vaikka kaverukset varmaan muillekin kuin itselleen ovat säveliä koneistaan ottaneet. Point ikään kuin alleviivaa kaikkea tätä ja tarjoaa vahvan nostalgiatripin 1980–90-luvun taitteen torvien pärinään sekä syvältä kouraiseviin bassobuusteihin – rauhallisempaa maalailua ja vierailevia artisteja mitenkään väheksymättä. VESA KEURULAINEN 21 SAVAGE & METRO BOOMIN SAVAGE MODE II (Epic Records) BASSOISTA TARINOINTIA Morgan Freeman urisee havaintoja sielunyhteydestä konkarinäyttelijän vakuuttavuudella. Valkoinen Stratocaster laulaa kvartettimuodostelman keskipisteessä kitaristia aiemminkin avittaneen kosketinsoittaja Ståle Storløkkenin, rumpalikonkari Pål Thowsenin sekä uutena kykynä varttuneeseen kyytiin päässeen basisti Endre Hareide Hallren ympäröimänä
Näitä Beethovenin teoksia kutsutaan kuitenkin usein viulusonaateiksi – ehkä näin yksinkertaisuuden vuoksi. Tässä esityksessä muusikoita on yhteensä 20 – heidän joukossaan esityksen kapellimestarina toimiva lyömäsoittaja Rémi Durupt. Sittemmin mies on Herd-kolminaisuuden pyörittämisen ohessa vieraillut muun muassa UMO:n ja parinkin sinffisbändin solistina. Varsinkin tätä ranskalaisen LINKS-yhtyeen esitystä kuunnellessa teoksen näennäisesti yksinkertaiseen dramaturgiaan nivotuista sointikentistä ja yksittäisten muusikoiden kudelmista ei voi olla ihastumatta. Sinänsä hienosti soivaan äänitykseen olisi toivonut pientä hienosäätöä pianon hyväksi. Sävellyksestä on tehty useampia levytyksiä; myös sellaisia, joissa säveltäjä itse on mukana esittäjistössä. Ehkä myös muusikkoja muutenkin inspiroiden. Niinpä Soivallakin esiintyy kappale suomalaisen laulelmataiteen aarteistoa Tapio Rautavaaran Sinisen Unen muodossa. Vaikka sen kokonaiskesto on liki tunnin, tai ylikin, on sen sävelkielessä oma taikansa. Usein tämän määritelmän kuulee myös teosten sävelkielessä. He muodostavat loistavan duon, joka tällä levyllä päättää onnistuneen kokonaisuuden Beethovenin sonaattien kokonaislevytyksestä. Tähän on helppo uskoa. JAAKKO ERÄPUU REICH MUSIC FOR 18 MUSICIANS Ensemble LINKS (KAIROS) TOISTEISUUDEN TAIKA Steve Reichin vuonna 1976 säveltämä laaja teos suurelle kamariyhtyeelle on jo minimalismin klassikko. LEVYVALIOT 63 PANU SAVOLAINEN SOIVA (Doorbell Music) LUOMUSTI KOLMISIN Trioformaattiin tykästynyt vibrafonisti Panu Savolainen tunnettaneen parhaiten Herd-yhtyeestään, joka pokkasi 2011 European Jazz Competition -pystin. HEIKKI VALSTA. Hänen dynaaminen ja voimakas tulkintatapansa luo solidin kumppanuuden yhtälailla vakuuttavasti ja eloisasti soittavalle kanadalaiselle viulistille James Ehnesille. Sointi on niin tasapainoinen mutta samalla monivivahteinen, että levyn 54 minuuttia kuluvat yhdellä lumouksella. Plakkarissa on myös Music By Toivo Kärki -äänite (2015), joten kosketuspintaa jalostuneempaan viihteellisyyteenkin on löytynyt. Mikit pystyyn ja menoksi -metodin taltioinnit tehtiin raaseporilaisen taiteilijahuvilan salissa, joka auttoi autenttisen oloisen soundimaailman saavuttamisessa. Soittajien ja naislaulajien työskentely on äärimmäisen viimeisteltyä ja tarkkaa, mutta levytyksessä hienointa on ehkä upeasti onnistunut äänitys. Levyn materiaali on edellä mainittua klassikkoa ja Bachin Doublea lukuun ottamatta Savolaisen omaa. Sävellys oli synnyttyään myös sellainen, jossa moni kuuli ensimmäisen suuren ja merkittävän minimalistisen musiikintyylin edustajan. Reich on myös todennut, ettei olisi haitaksi, jos teoksen esittäjistössä olisi enemmänkin kuin 18 muusikkoa, koska niin moni soittaja joutuu soittamaan useita eri soittimia. Tähän keskeiseen rooliin yhdysvaltalainen Andrew Armstrong on mies paikallaan. Tai ainakin siltä se luomuisuudessaan kuulostaa. Näin ainakin periaatteessa. Soiva Trion debyyttiäänitteellä Savolainen toteuttaa haitaristi Harri Kuusijärven ja basisti Eero Sepän kanssa ajatusta musisoida täysin akustisesti yksinkertaisella kokoonpanolla luontevassa akustisessa tilassa. Sarjan päättää sonaateista viimeinen, jossa tuntuu hymyilevän elämäntyöhönsä tyytyväinen kypsä 42-vuotias taiteilija. HEIKKI VALSTA BEETHOVEN VIOLIN SONATAS NOS 7 & 10 James Ehnes, violin, Andrew Armstrong, piano (Onyx) TASAPAINOISTA TAITELUA Kamarimusiikissa kaikki muusikot ovat tasavertaisia. Säveltäjä kuitenkin kirjoitti nuottien kansilehdelle ”sonaatteja pianolle viulusäestyksen kera”. Lyyristä latinkia, pelimannisuutta, tangoa, valssia ja juonteita jazzista, kaikkea tätä vuorollaan ja paikoin jopa yhtä aikaa, mutta hallitusti. Pianistilla on niissä paljon painokasta soitettavaa. Levyllä teos on saanut parikseen kymmenen vuotta aiemmin valmistuneen c-molli-sonaatin, joka levottomuudellaan ja kuohuvalla tunnelmallaan rinnastuu säveltäjän moniin dramaattisiin sävellyksiin, kuten vaikkapa Kohtalosinfoniaan tai Pateettiseen pianosonaattiin
Siirry sähköiseen maksamiseen Hyvä asiakkaamme, Fokus Media Finland Oy veloittaa paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 2,90 euron suuruisen laskutustapalisän/lähetetty lasku. • Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. Onnittelut voittajalle! HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE seastone audio & acoustics www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 HEDDphone® /seastone.audio A New Chapter in Headphone Technology Tutustu lisää seastone.audio/hedd. Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. www.starsandstripes.fi ...and You’ll hear the difference P. OSALLISTU LUKIJAKYSELYYN! OSALLISTU HIFIMAAILMA-LEHDEN LUKIJA-ARVONTAAN JA VOIT VOITTAA 159 EURON ARVOISEN FIIO K5 PRO -USB-DAC/KUULOKEVAHVISTIMEN. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kilpailuun osoitteessa www.hi maailma. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku. 050-5050880 Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/ asiakaspalvelu Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu Edellisen numeron kyselyyn vastanneiden kesken arvotun Rotel CD14 -cd-soittimen voitti Harri Järvinen Jyväskylästä. Kerro meille millaisesta sisällöstä pidät ja mistä laitteista haluaisit testejä
66 VERTAILUSSA TONNIN VERKKOSOITTIMET TULOSSA HIFIMAAILMA 3/2021 ILMESTYY 5.5.2021 KUNNIANOSOITUS KAIUTTIMELLE DYNAUDIO HERITAGE SPECIAL PARIVERTAILUSSA UUTUUSDACIT CAMBRIDGE AUDIO DACMAGIC 200M JA IFI NEO IDSD TOISTOJÄRJESTELMÄ KESTOTESTISSÄ B&W FORMATION
est. 2003
Ääneltään kaiuttimet tarjoavat tutun Harbeth-soundimaailman entistä laajemmalla toistoalueella. F I HIFISTUDIO HELSINKI Fredrikinkatu 38 HIFISTUDIO TURKU Itäinen Rantakatu 48-50 HIFISTUDIO TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 HIFISTUDIO OULU Pakkahuoneenkatu 34 HIFISTUDIO JYVÄSKYLÄ Kilpisenkatu 12 HIFISTUDIO KUOPIO Haapaniemenkatu 36 Harbethin uusi XD-mallisarja on saapunut Suomeen! Uudessa mallisarjassa on kokonaan parannettu jakosuodin ja uusia viimeistelyvaihtoehtoja. Kaiuttimien viimeistely on korkeinta mahdollista tasoa. A L K A E N PA R I 2599 € PAL. VKO 2021-18 18 73 44 -2 10 2. E N T I S T Ä P A R E M P I H A R B E T H X D V E R K KO K A U P PA : H I F I S T U D I O