Hifimaailma 3/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Hifimaailma 3/2009 8,50 Elac SUB 2080 -lippulaivasubwoofer LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI Testissä viisi mallia kuvalle ja äänelle Verkkosoittimien sielunelämä selväksi Tuhannen euron hittiluokka Lattiakaiuttimet vertailussa Stereovahvistimet 600-800 euroa Riittävä varustelu ja ääni kunnossa? Esoteric X-05 -CD-soitin, Epson-JVC-Sanyo Full HD -tykit
Tervetuloa Liisankadulle tutustumaan alan kokeneimpien ammattilaisten erinomaiseen tuote- ja palveluvalikoimaan! HIFI · TV/VIDEO · LIFESTYLE · PRO SERVICES · Liisankatu 3, 00170 Helsinki · (09) 6840 0010 Open monfri 1018, sat 1014 · www.kruunuradio.fi · asiakaspalvelu@kruunuradio.fi. Kestävään suhteeseen Jos kokoat laitteistoa, muista kysyä pakettietujamme. UUTUUDET Accuphase DP-400 CD-soitin · Toteutukseltaan tinkimätön ja hiljainen CD-mekanismi · Balansoitu anto · Optiset ja koaksiaaliset digitaaliannot ja -otot 5.850 Accuphase E-250 vahvistin · Tiukka ja dynaaminen pikkujättiläinen · AAVA-II potentiometri · Teho: 2 x 90 W/ 8 ohm, 2 x 115 W/ 4 ohm · Balansoitu otto · Kaukosäädin 5.200 naim CD5i-2 CD-soitin 1.290 naim NAIT XS vahvistin ProAc Response D two kaiuttimet · Tasapainoisen miellyttävä ääni · Viimeistely: kirsikka, mahonki, pähkinä, vaahtera ja musta saarni 1.950 2.700 /pari Kruunuradio ja Audiostar yhdistyivät
Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ellei tilaaja katkaise tai peruuta tilaustaan. Tämä ei varmastikaan selvitä kaikkea, mitä kuulemme, mutta antaa arvokasta lisätietoa. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen hinta. Samalla tavalla messut ympäri Suomea pienemmätkin keräävät aitoja live-mielipiteitä saman katon alle. Omissa kaiutinkuunteluissani olen hyvin usein, joskaan en aina, havainnut selvän yhtenevyyden mittaustuloksiin. Akustinen perusrakenne, suuret suuntaimet diskantin ja poikkeuksellisesti myös keskiäänielementin edessä, on erittäin järkevä. Hifimaailma kuuluu audio/kotiteatteri -paneeliin. HIFIMAAILMA 3/2009. Etenkin kun niitä osaa heittää romukoppaan. Väärinymmärryksiä tulee välillä enemmän kuin asiaa, ja nimimerkin taakse on helppo piiloutua julistamaan viisauksia. Tuo mielipide yleensä muokkautuu vahvasti testin edetessä. PAINOPAIKKA Ryppyvoidetta otsalle, hyvät ihmiset Harrastuksen pitäisi olla iloinen ja hauska asia, josta tulee hyvä ja innostunut mieli. Kaiutin on suoraan sanottuna niin hauska, että testin jälkeen halusin sen omaksi kotiini. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. Monista testiinkin tulevista laitteista on päässä valmis mielipide vaikka kapine on vielä pahvilaatikossa. Netti on myös valitettavasti syönyt hyvin paljon sitä, että väki jaksaisi marssia toistensa luokse, tavata toisiaan oikeasti. Yläbassohan siinä on pinnassa, mutta sitä voi halutessaan tasoittaa monin konstein. Tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). Päätoimittaja Samu Saurama ISSN 1796-6507 Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. H IFIMAAILMA /2009 Pääk Ir j oI t u s JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hifi-Mediat Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6401 Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi PÄÄTOIMITTAJA Samu Saurama samu.saurama@hifimaailma.fi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi VALOKUVAAJA Pekka Väänänen pekka.vaananen@hifimaailma.fi ULKOASU DDM Group Oy MITTAUKSET Risto Niska Klaus Riederer AVUSTAJAT Jaakko Eräpuu, Matti Hermunen, Mikko Järvikivi, Juha Kaski, Harri Katas, Antti Kelloniemi, Timo Kuukkanen, Sami Laakkonen, Jarno Laine, Mikael Nederström, Risto Niska, Jarno Rannanpää, Klaus Riederer, Ilkka Rissanen, Ville Riikonen, Petri Teittinen, ILMOITUSMYYNTI Teppo HirviKunnas Puhelin: 010 778 6401 teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400 Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 6 kk kestotilaus 31 12 kk kestotilaus 59 6 kk määräaikaistilaus 33 12 kk määräaikaistilaus 64 Ulkomaantilaukset +24 VUOSIKERTA: 8 NUMEROA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Netti on kommunikaatiovälineenä hyvin erilainen kuin nenät vastatusten puhuminen. Jälkimmäisen tosin uskaltaisin väittää elävän suurelta osin kuulopuheiden eikä omien kuunteluarvioidensa pohjalla. Yksi poikkeuksellisen piristävä ja innostuneen hymyn huulille tuonut laite on tämän numeron kaiutinvertailussa yllättänyt Cerwin-Vega!. Aika usein keskustelufoorumeita lukiessani tuntuu siltä, että hifistä on tullut monelle äärimmäisen vakava asia, ja nauttiminen on unohtunut. Herkkyyttä, erottelua ja dynamiikkaa riittää paljon totuttua enemmän. Suuren antoimpedanssin vahvistimissa taajuusvaste voi muokkautua paljonkin kaiutinkuorman mukaan. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää yhtiömme suoramarkkinointiin ellei tilaaja sitä erikseen kiellä. Esimerkiksi Hifiharrastajat ry tekee tässä suhteessa erittäin arvokasta työtä järjestämällä tapahtumia, jossa harrastajat pääsevät keskustelemaan, vaihtamaan mielipiteitään ja ihmettelemään toistensa tekemisiä. Eleitä, ilmeitä ja painotuksia ei voi korvata hymiöillä, vaikka osa kirjoittajista kovasti niin yrittääkin. Tilaus voidaan katkaista tai peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupongilla. Ennakkoluulot ovat hauska asia. Merkillä on oma kannattajakuntansa ja vähintään yhtä vahva vihamiehistö. Vankkumattomin tieto elää helposti sen henkilön päässä, jolla ei ole omakohtaista kokemusta aiheesta. Uusissa vahvistinmittauksissa on mukana mittaus vertailukaiutintamme, Gradient Evidence MK3:a, simuloivaan keinokuormaan. Sen sijaan CD-soittimien ja vahvistimien kanssa korrelaatio on äärimmäisen epätarkka
Pyrkimys on mahdollisimman hyvään hintalaatusuhteeseen kaikessa, mitä tehdään. 84 Nostalgista Hifiä Amerikkalainen ESS käyttää Oskar Heilin kehittämää AMT-diskanttia, joka on yksi hifin kaiutinsektorin elementtilohkon merkkipaaluista. 66 Verkkosoittimet Verkkosoittimista kuulee puhuttavan yhä useammin. Siihen PB13-Ultra voimavaransa kohdistaakin seuranaan uusi sarja pääkaiuttimia. 40 AV-vahvistin Sony STR-DA5400ES ES eli Elevated Standard -sarja oli kovassa huudossa, mutta laatu hiipui hieman viime vuosina. Yritimme löytää vastauksia uuden ajan toistimiin valitsemalla viisi laitetta testiin. HIFIMAAILMA 3/2009. TÄ S S Ä N U MEROSSA 3/2009 Hifimaailma LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI 14 V E R TA I LU T 14 Vahvistimet 600800 euroa Stereovahvistinmarkkinoilta saa 600 eurolla muutakin kuin muovisen tusinalaitteen, sillä raskaan hifin porteilta löytyy monia äänenlaadullisesti mielenkiintoisia ratkaisuja. 28 T EST IT 24 SACD-soitin Esoteric X-05 Uusien soitinmallien laatu on pysynyt ennallaan, mutta hinta on pudonnut lähes inhimilliselle tasolle. KOKEILU 58 5.1-kaiutinsarja SVS M-Series ja PB13-Ultra Netin keskustelupalstoilta tuttu merkki on kohutuin puhuttaessa kuuloalueen kahden alimman oktaavin toistamisesta. Uusi AV-vahvistin ei vielä saavuttanut vanhan ES:n hehkua. 28 Lattiakaiuttimet 9901000 euroa Tonnin hintaluokka tarjoaa runsaasti tarjontaa, ja hyvin kapeasta hintahaarukasta huolimatta mukaan mahtui kaksi erikoisuuttakin, ympärisäteilevä Duevel Planets ja herkkä bassotykki Cerwin-Vega! CLS-12. 62 Musikaalimiehet Kampista, 5 000 euron valmiskattaus Helsinkiläinen Musiikin.com on laajalti tunnettu värikkäistä näkemyksistään. Takaako korkeampi hinta paremman kuvan? 80 CD-soitin ja vahvistin System Fidelity SA-300SE ja CD-300SE Tanskalaismerkki on uusi tulokas hifimarkkinoilla. Mitä ne ovat, ja sopivatko ne kaikille. Hintaero halvimman ja kalleimman välillä on kolminkertainen. Nyt tarjolla on näitä käteviä laatikoita lähes kokonaisen hifilaitteiston kokoamiseksi. 48 Full HD -projektorit Epson, JVC ja Sanyo samalla lähtöviivalla. Exposuren ja Q-Acousticsin laitteisto on koottu brittiläisten oppien hengestä ja maksaa vain puolet aiemmin testatuista. 44 Pro-Ject Box -sarja Pro-Ject-tarina alkoi vinyylisoittimeen liittyvistä pikkulaitteista
48 84 66 R A P O R TTI 12 Kruunuradion messut Svenska Klubbenilla 15.3.2009 Messujen pienimuotoisuuden ei tarvitse rajoittaa esillä olevien laitteiden laatua. VAKIOT 3 Pääkirjoitus Ryppyvoidetta otsaan, hyvät ihmiset. 8 Uutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. R A K E NN U SOHJE 76 HM-22 / HM-22S Pienikokoisille ja riittävän laadukkaille kaiuttimille löytyy aina käyttöä. Ostopäätöstä voi helpottaa, jos basson ja dynamiikan parantaja on hyvännäköinen, pieni ja tinkimättömästi tehty kuten Elac SUB 2080 D. 100 Hifikeskustelua - kysy, kommentoi, kiitä, kritisoi. 99 Anonyymi-Tommi yrittää ostaa televisiota. Tarjoamme rakennusohjeet kahdella erilaisella ja näköisellä kotelovaihtoehdolla. 88 Sillä korvalla Se korva kuuli, ettei Lavardin IT: n kulttimaine ole syntynyt tyhjästä. Ei ole helppoa, ei. 104 Hifimarkkinat Käytettyjen laitteiden markkinapaikka yksityishenkilöille. HIFIMAAILMA 3/2009. Lecontoure Mobile on Lavardinin tytäryhtiön jalustakaiutin, joten sen kuuntelu istui sopivasti samaan syssyyn. TIE TO A JA TAITOA 23 Vahvistinmittaukset Uusi keinokuorma mahdollistaa vahvistinmittaukset toimituksen vertailukaiutinta simuloivaan kuormaan. 92 HD-levyarvostelut Blu-ray-elokuvia koekatseltuna. 94 Levyarvostelut Kuunneltavana hyvää ja laadukasta musiikkia. K O LU M N IT 65 Johanna Hjelt miettii, miten määritellä musiikkimaku. 86 Hermuset Kaikki eivät halua kylän suurinta ja ruminta subbaria
CD-runko on jousitettu ja erotettu alustasta vaimentamaan mekaanisia häiriöitä. TUOTEUUTISET Koonneet Mauri EronEn, Harri Katas ja tiMo KuuKKanEn Laadukkaat viihdejärjestelmät Suomeen Yksilöllisesti asennettavia kotiteatteri- ja viihdejärjestelmiä maahantuova Altavox Infotainment Ab saapuu Suomeen. Myös kaiuttimet ja CD-soittimet kuuluvat merkin valikoimaan, ja viimemainitussa tuoteryhmässä Ayon esittelee kaksi uutuutta. Vuonna 2003 perustettu ruotsalaisyritys toimii nykyään Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa. Yrityksen palveluihin kuuluu kotiteatteri-, monihuone-, av- ja infotainment-laitteiden maahantuonnin ja markkinoinnin lisäksi kokonaisten järjestelmien suunnittelu ja asennus. (050) 505 0880, www.starsandstripes.fi, www.ayonaudio.com HIFIMAAILMA 3/2009. S/PDIF (RCA) toimii digitaalisena liitäntänä, ja analoginen signaali välittyy kullattujen RCA-liittimien kautta. CD-2:ssa on käytössä myös balansoidut XRL-liitännät. CD-2:ssa on erilliset virtalähteet analogija digipuolella. Altavox edustaa tunnettuja ja laadukkaita tuotemerkkejä, kuten Image Audio, Imerge, Octobus, SpeakerCraft ja Tantra. 0440 955 933, www.altavox.fi High end -soittimia Itävallasta Itävaltalainen Ayon on tunnettu high end -audiotuotteistaan - ennen kaikkea putkivahvistimistaan. Analogiset etuasteet on toteutettu erikseen kummallekin kanavalle käyttämällä triodiputkia 6H30, joita CD-2:ssa on peräti neljä kappaletta. Suomen maajohtajaksi on nimitetty Petri Saarinen. Tyyppinumerot ovat CD-1s ja CD-2. Molemmat ovat päältä ladattavia ja muotoilultaan valtavirrasta poikkeavia. Kotelo on mustaksi anodisoitu harjattu alumiini. Valmistajan mukaan soittimien kokoonpanossa on sovellettu käsityötä, mikä merkitsee sitä, että valmistuksessa on sovellettu korkeinta mahdollista ammattitaitoa. Metallikuorinen kaukosäädin kuuluu molempien mallien vakiovarusteisiin. Altavoxin tavoitteena on perustaa Suomeen maanlaajuinen jälleenmyyjäverkosto ja toimia verkoston innovaatio- ja tukiorganisaationa. Kalliimpi CD-2 maksaa 3690 ja CD1s vastaavasti 2780 euroa. Lisätietoja: Stars and Stripes Oy, puh. Lisätietoja: Altavox Infotainment Ab, puh
ProCasterit tekee mielenkiintoiseksi se, että ne ovat pärjänneet testeissä hintaansa nähden hyvin. Markkinoiden parasta kuvaa tarjoavat Kuro-televisiot katoavat kokonaan kaupoista vuoden sisällä. Lupaehtojen mukaan teräväpiirtolähetysten pitäisi kattaa 60 prosenttia Manner-Suomen väestöstä, joten kyseessä on merkittävä uudistus. Tosin markkinoilla on jo nyt digibokseja, jolla voi katsoa teräväpiirtolähetyksiä. ultrasone.com Pioneer vetäytyy televisiomarkkinoilta Taloudellinen ahdinko on ajanut Pioneerin tiukkaan tilanteeseen. Luonnollisempi ääni on saatu aikaan täysin mekaanisesti. Lisätietoja: niinimaen.com, puh. Lisätietoja: www.procaster.net Teräväpiirtokanavat tulossa antenniverkkoon Suomen TV-lähetysten siirtyminen teräväpiirtolähetyksiin on nytkähtänyt eteenpäin. 1 200 euroa. Paljon onnea! HIFIMAAILMA 3/2009. Kuvan RK-100 on tarkoitettu kevyemmille ja herkemmille laitteille kuten CD-soittimille ja muille digitaalilaitteille sekä esim. 500 euron arvoinen Genelec 6010 -kaiutinpari lähtee Ouluun. Siinä on lähdöt kahdelle laitteelle, joiden yhteinen tehontarve on enintään 100 W. esivahvistimille. 040 861 8050, www.cse.ne.jp Hifimaailman edellisen numeron yhteydessä järjestetyssä lukijakilpailussa onni suosi Mika Tervosta. Euroopassa merkki on kohtuullisen vähän tunnettu ja toistaiseksi valmistajan kotisivut ovat vain japanin kielellä. Sen nimellä on valmistettu muun muassa edullisia kotiteatterin viritinvahvistimia, DVD-soittimia ja digibokseja. Maahantuojan mukaan CSEn laitteiden rakenne on täysin analoginen, ja ne ovat erittäin vähäkohinaisia. toukokuuta. Kuulokkeet kuulostavat kaiuttimilta Saksalainen Ultrasone on tuonut markkinoille sarjan tyylikkäitä kuulokkeita, joissa käytetään valmistajan kehittämää S-Logic-menetelmää. Painoa laitteella on 8kg. RK-100 maksaa Suomessa n. Se vähentää kuulovaurioiden riskiä merkittävästi. Verkkotoimilupien hakuaika päättyy 8. Lisätietoja: www.valtioneuvosto.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedote/fi.jsp?oid=256368 Vakautta virtaan High End -käyttöön tarkoitettuja suojaerotusmuuntajia ja erilaisia muita virtapuolen tuotteita valmistava CSE on tunnettu nimi Japanissa pitkän perinteet omaavana valmistajana, joka on valmistanut ja valmistaa yhä monille tunnetuille merkeille erilaisia osia OEM:nä. Sama äänenvoimakkuuden tunne saadaan 40 % (34 dB) pienemmällä äänenpaineella kuin normaaleissa kuulokkeissa. comin tuotemerkkinä. Valtioneuvosto antoi tänään haettaviksi kaksi toimilupaa teräväpiirtotelevision koelähetyksiin antenniverkossa. Asiasta kertoi ensimmäisenä Kauppalehti. Tällaiset vastaanottimet tunnistaa merkinnöistä HD tai HD Ready. Mitat: 217x93x379 (lxkxs). Sen äänielementti suuntaa äänen korvanlehteen, kun perinteinen kuuloke suuntaa sen korvakäytävään. 010 830 3821, www. Pioneer keskittyy jatkossa äänentoisto-, DJ- ja digiboksimarkkinoille. ProCaster astuu televisiomarkkinoille Verkkokauppa.com aikoo tuoda tänä vuonna markkinoille ProCasterin taulutelevisioita. Ultrasone HFI-sarjassa on kuusi mallia. Teräväpiirtolähetysten katsomiseen tarvitaan yhteensopiva digisovitin ja mahdollisesti antennitarkistus. ProCasterin televisioista ei vielä tiedetä muuta, kuin että ne ovat litteitä ja että niissä on hd-viritin ja yhdysrakenteinen tallennin. Teräväpiirtokokeilu ei vaikuta nykyisten digilähetysten näkyvyyteen. Pioneer päätti luopua kokonaan omien plasmapaneelien valmistuksesta viime vuonna. Valmistajan mukaan musiikki kuulostaa ilmavammalta ja elävämmältä, ja äänten suunnat ja etäisyydet on helpompi aistia. S-Logicin tuottama ääni on erilainen perinteisiin kuulokkeisiin verrattuna. Brittien ja Yhdysvaltojen tehtaat suljetaan jo keväällä, ja täysi vetäytyminen tv-markkinoilta tapahtuu ensi vuoden aikana. Tuotetukea tarjotaan vastakin. S-Logic vaikuttaa myös kuulokkeen äänenpaineeseen. Nyt rahatilanne on niin heikko, että sekä plasma- että LCD-televisioiden kehitys ja kasaaminen päätettiin lopettaa kokonaan. Lisätietoja: Starlike, puh. Ääni ei tunnu syntyvän pään sisällä, vaan se vaikuttaa tulevan metrien etäisyydellä olevista kaiuttimista. ProCaster on tullut tunnetuksi Verkkokauppa
AV-vahvistinten huokeammat mallit ovat tulossa myyntiin lähiaikoina, mutta lippulaivat vasta kesällä. Lisätietoja: niinimaen.com, puh. Tulossa on myös putkietuvahvistin TRV-5SE sekä kaukosäätimellä varustettu integroitu putkivahvistin TRV-845SE. Sarjan lippulaiva on STR-DN1000 (kuvassa), jonka musta pianolakan kaltainen viimeistely on samanlainen kuin Sonyn uusissa Blu-ray-soittimissa. co.jp Onkyo toistaa 3-ulotteisesti Elokuvien ystävät ilahtuvat Onkyon uusista AV-vahvistimista. Lisäksi on yksi anto. Lisätietoja: Sony Finland, puh. Sekä RCA- että XLR-lähdöt sisältävä etunen käyttää ECC803S- ja 5AR4-putkia. Jim Thiel ja Kathy Gornik aloittivat kaiutinten valmistuksen käsityönä yli 30 vuotta sitten ja jatkavat sitä edelleen samoin perintein. Thielin maahantuonti alkanut Thielin maahantuonti alkanut Suomen kaiutinmarkkinoilta on poistunut yksi puute, kun Telema on alkanut tuoda maahan erityisesti audiofiilien arvostamia Thielin kaiuttimia. Suunnittelussa on panostettu erityisesti äänen voimakkuuden, ajan ja vaiheen tarkkuuteen. Niistä suosituimpia ovat jalustamalli SCS 4 (hinta 2 495 e/pari) ja lattiamalli CS3,7 (hinta 14 995 e/pari). Hintaluokka on 1 850 euroa. Tämä tarjoaa kolmiulotteisen äänimaailman eteen ylös sijoitettavien tilaäänikaiuttimien avulla. Sen koodekkiluetteloon kuuluvat Dolby Digital Plus, Dolby TrueHD, DTS-HD High Resolution Audio, DTS-HD Master Audio ja LCPM. MC-rasioita varten TRI on tuonut markkinoille StepUpmuuntimen TR-MC1SE. Sen hinta on 3 685 euroa. 040 861 8050, www.triode. Malliston keskivaiheille sijoittuva TX-SR606 saa uuden seuraajan 7.2kanavaisen vahvistimen TX-SR607, jossa on Dolbyn uusin ääniformaatti Pro Logic IIz. Näiden hinnat vahvistetaan myöhemmin. Maahantuojan varastosta löytyy Thielin kaikkia kaiutinmalleja. Vahvistimessa on yhteensä kuusi HDMI-ottoa, joista yksi etulevyssä. Kaiuttimien ominaispiirteenä on kapea ja pyöristetty etuosa. 0400 997 234, www.hifiplus.fi Tuotteita vinyylin ystäville Japanilainen TRI on esitellyt levysoitinharrastajille muutaman mielenkiintoisen uutuuden. TX-SR607 sijoittuu 600 euron hintaluokkaan. Vahvistin on 7.1-kanavainen, ja se antaa tehoa 110 wattia per kanava 8 ohmiin. Vahvistimen pikkuveli TX-SR507 on 5.1-kanavainen budjettiluokan av-vahvistin, jossa on uusimmat häviöttömät äänen pakkausformaatit ja HD-tasoisen videosignaalin läpivienti. TRV-EQ3SE on putkitoiminen etuvahvistin, joka on suunniteltu sekä MM- että MC-rasioille. Ne toistavat esimerkiksi sateen tai helikopterin äänen oikeasta suunnasta. Ääniformaatti toimii kaikilla monikanavaisilla ääniraidoilla matrisoituna, kunnes z-äänitteitä on saatavana miksattuna. Tämä parantaa kaiuttimen kontrollia, säröä ja ulottuvuutta. 020 742 1200, www.sony.fi HIFIMAAILMA 3/2009 11. Sarjaan kuuluvat lisäksi monikanavaiset STR-DH800, STR-DH 700 ja STR-DH500 sekä 2-kanavainen STR-DH100. Esimerkiksi huippumalli CS3,7:n 10-tuumaisessa bassoelementissä ja 4,5-tuumaisessa keskiäänielementissä on 3-tuumainen erittäin lyhyt puhekela, joka on pitkässä magneettiaukossa. HDMI-ottoja on neljä ja antoja yksi. TX-SR507 on pari sataa huokeampi. Sonylta tulossa uusi AV-vahvistinsarja Sony on esitellyt sarjan uusia kotiteatterivahvistimia, jotka on tarkoitettu teräväpiirtoisen kotiteatterin äänentoistoon. Äänikoodekit sisältävät viimeisimmät häviöttömät pakkausformaatit Dolby TrueHD ja DTS-HD Master Audio. Teknisessä toteutuksessa käytetään lukuisia hyväksi havaittuja omia ratkaisuja. Koteloiden muotoilulla on onnistuttu vähentämään reunaheijastuksia. Laite pystyy myös reitittämään 1080p 60/24 HD -videosignaalin. Uudet vahvistimet tulevat kauppoihin huhtikuun lopussa. Subwoofereita tuodaan toistaiseksi vain tilauksesta. HD-tasoisen signaalin läpivienti kuuluu asiaan, ja matalampiresoluutioinen signaali skaalautuu HD-tasoiseksi Faroudja DCDi Edge -piirin avulla. Lisätietoja: Telema, puh
Huoneiden rajoitteista huolimatta musiikki soi ja parhaimmillaan hyvinkin innostavasti. Seurana olivat toki vanhemmat ja pienemmät sisarukset Brio ja Mira. Ensemblet toimivat tila huomioiden erittäin hienosti, Pliniuksen ja Dynaudion yhteispeli sekin vakuuttavasti vaikka huoneen bassoresonanssit jo päätään nostivatkin. Mustat levyt soivat lähes joka huoneessa ja aina niin, ettei tarvinnut ihmetellä syytä formaattivalinnalle. Pliniusta niin, että selkää särkee ja Dynaudion C2:t seurana. Svenska Klubbenin lämmin henki tasoitti ulkoilmasta punastunutta nenää, kovatasoiset laitteistot mieltä ja ääni korvia. Ensemblen "pikkusetti" oli messujen onnistuneimpia soundiltaan. Omista edustuksista mukana oli toki klassinen Linnin levysoitin. Tilojen akustiikka on kaukana optimaalisesta ykkös ja kakkoskerroksessa, mutta yläkerrassa se on mitä mainioin. Olen tehnyt itse päätöksen, että en aloita täysin alusta toisen järjestelmän kasausta, mutta kyllä sen päätöksen pitäminen osataan tehdä vaikeaksi. Musiikin.com-liikkeen Ossi Wilen hoiti alakerran Naimkattausta. Pliniuksen kaukosäädin on iso, mutta hyvätapainen. K r U U n U r adIO n m ESSUT Sv EnSK a KlU bbE nIlla K olea kevätsää ei estä pitämästä pieniä hifimessuja. Isoa ja elävää musiikkia, soi sitten Ensemblellä CD tai SME:llä vinyyli. Regan tuore integroitu Elicit kurkottaa merkin hierarkiassa aiempaa korkeammalle yhden laatikon ratkaisulla. Isoa, tarkkaa ja vaivatonta ääntä kummallisilta demolevyiltä. Rae Santtu ja Ensemble, voisiko tätä kutsua jo klassiseksi yhdistelmäksi. Kevytmetallikuori on kestävä ja tekee käytöstä rautakankea notkeampaa. 12 HIFIMAAILMA 3/2009
Coplandin putki-integroitu sai signaalia vuoronperään Michellin TecnoDeciltä ja Coplandin CD-soittimelta. ProAc Responce 2D hoiti hopeisten lattojen päässä ketjun viimeisen lenkin. Messuilla oli vain kaksi huonetta ilman vinyylisoitinta. Malliston edullisin kaiutin odottaa jo lehden toimituksessa testausta. HIFIMAAILMA 3/2009 13. Kontrapunkt B pyyhki uraa Pro-Ject X-Tensionissa. Rega RS1 on merkin tuore pienokainen. Viesti on selvä, älppärit soivat kauniisti. Pathos Endorfin-soitin ja InPol-vahvistin, perässä näkymättömissä huoneen katedraaliakustiikassa parhaansa tekevät Dynaudion C1 -kaiuttimet. Accuphasen DP100 -SACD-soitin, C2410-etuvahvistin ja A-luokan A-45-päätevahvistin ohjasivat siroa PMC:n LB1i Signature -kaiutinta hvyin vaivattomasti. Ortofon, yksi harrastajille tunnetuimpia rasiamerkkejä
Viimeistään siinä vaiheessa, kun vahvistimen perään kytketään todellinen kaiutinkuorma, se voi käyttäytyä yllättävällä tavalla. Tämä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Koekuunteluiden lisäksi eroihin voi pureutua aikaisempaa tarkemmilla mittauksilla. Äänenlaadultaan ja mittauksiltaan kelvollisia laitteita on tässä hintaluokassa paljon, eikä parhaimpien kohdalla oikea high endkään kajasta kovin kaukana. Saman määrän watteja voi saada halvemmallakin, mutta hyvä ääni maksaa aina. Vahvistimen perimmäinen tarkoitus Vahvistimien perustehtävä on hyvin yksinkertainen: valita kuunneltava laite, säätää äänenvoimakkuutta ja vahvistaa signaalia niin, että se säilyy mahdollisimman muuttumattomana. VERTAILUTESTI: STERE o VAhVISTImET TeksTi: Mikael NederströM kuvaT: Pekka VääNäNeN MiTTaukseT: risto Niska Arcam FmJ A18 Audiolab 8000S marantz Pm7003 NAD C 355BEE onkyo A-9555 Varteenotettavaa T uhannen euron budjetilla saa nykyisin hyvää kaksikanavahifiä. Muuttumattomuus on nimittäin pelkkää sanahelinää, sillä mittausten perusteella samankaltaisilta vaikuttavat vahvistimet soivat usein eri tavoin. Se toteutettiin siten, että puhtaan resistiivisen kuorman lisäksi käytettiin keinokuormaa, joka jäljittelee todellisen kaiuttimen käyttäytymistä. 14 HIFIMAAILMA 3/2009. Huolellisissa mittauksissa on se hyvä puoli, että ne auttavat ymmärtämään kuultuja asioita. Ja kun nämä ymmärretään, on jo huomattavasti helpompi miettiä sitä, mikä laite soi oikeammin ja mikä vääristää ääntä enemmän. Otimme tässä vertailussa käyttöön uuden kaiutinsimulaattoriin perustuvan mittauksen, jolla halusimme kokeilla, kuinka todellinen kaiutinkuorma vaikuttaa vahvistimen ominaisuuksiin. Tässä vaiheessa ollaan jo syvällä suossa, koska ei ole olemassa mitään kuunteluista riippumatonta keinoa määritellä, mikä vahvistin soi oikein ja mikä värittää ääntä
Sävynsäätimistä voi olla joillakin huonosti äänitetyillä levyillä iloa. vahvistusta Tässä jutussa ei ole tarkoitus yrittää selittää kaikkia kuultuja eroja mittauksilla, eikä se olisi edes mahdollista kaikki vahvistimien väliset äänenlaatuerot tuskin menevät tehonannon piikkiin. Nämä saatiin aikaisempaa paremmin esiin kaiutinsimulaattorilla, joka jäljittelee HIFIMAAILMA 3/2009 15. Kaukosäädin on kaikissa halvan tuntuinen muovipalikka, joka kuitenkin ajaa asiansa riittävän hyvin. Marantzissa ja Arcamissa homma hoituu operaatiovahvistimella. Muoviset käyttökytkimet heikentävät kummassakin laadun tuntua, vaikka ne eivät suoraan ääneen vaikutakaan. Sen sijaan kanavatasapainon säätö on tässä joukossa tarpeeton, sillä jokaisen laitteen kanavatasapaino osoittautui kuunteluissa ja mittauksissa riittävän hyväksi. Arcamin Processor Mode mahdollistaa yhteistyön surroundvahvistimen kanssa. Sen hyötysuhde on selvästi perinteisiä ratkaisuja parempi, mutta ongelmana on usein suuri antoimpedanssi. Tehoarvoista löytyi tällä kertaa kohtuullisen suuria eroja. Audiolabissa ja NAD:issa on kaksi esivahvistinantoa, joista on iloa esimerkiksi subwooferin ja ulkoisen päätevahvistimen kanssa. Sähköinen äänenvoimakkuudensäätö löytyy ainoastaan Arcamista ja Onkyosta, jossa potentiometri ainoastaan ohjaa askelvaimenninta. Sähköisten sovitusten ja äänenlaadun kannalta erillinen levysoitinvahvistin on joka tapauksessa usein parempi vaihtoehto. Puristisia tai erityisen riisuttuja high end -henkisiä ratkaisuja ei joukosta löytynyt yhtään. Useimmissa on myös esiasteen anto, pääteasteen otto tai prosessoriliitäntä. Tässä tapauksessa se ei ole ongelma, sillä yhdessäkään testatussa kanavatasapainon vaihtelu ei ollut häiritsevän suurta. Sellaiset löytyy kaikista muista paitsi Audiolabista. Kaikissa testatuissa vahvistimissa on useimmille käyttäjille riittävä määrä liitäntöjä. Viimeistelyn suhteen askelen muita edellä ovat Arcam, Marantz ja Onkyo. Jokaisessa laitteessa on panostettu siihen, että mukana on vähintään kaukosäädin, riittävä määrä liitäntöjä sekä kuulokeanto. Audiolab ja NAD ovat ainoat, joissa kaikki varsinaiset vahvistinasteet rakentuvat kokonaan erilliskomponenteista. Onkoyn taajuusvaste riippuu keskialueella ja diskantissa kaiuttimen impedanssikäyttäytymisestä. Linjaottoja löytyy kuudesta kahdeksaan kappaletta. Ja ajan kanssa ehkä opitaan ymmärtämään yksi puoli lisää kuultujen ja mitattujen erojen yhteydestä. Stereovahvistinmarkkinoilta saa 600 eurolla muutakin kuin muovisen tusinalaitteen, sillä raskaan hifin porteilta löytyy monia äänenlaadullisesti mielenkiintoisia ratkaisuja. Levysoitinliitäntä (MM) löytyy Arcamista, Onkyosta ja Marantzista, joskaan sen toteutus ei ole yhdessäkään aivan ihanteellinen. Muilla laitteilla vinyyliharrastaja joutuu turvautumaan erilliseen RIAA-korjaimeen. Näin oli tälläkin kertaa. Jokaiseen sopii banaani, useimpiin myös haarukkaliitin tai paljas johto. Levysoitinotto on käyttökelpoisin Onkyossa, jossa RIAA-korjaus on toteutettu erillistransistorein. NAD ja varsinkin Audiolab ovat hiukan muovisen ja kotikutoisen näköisiä. Kaiutinliittimien laatu on kohtuullinen, joskaan kunnollisia WBT:n ruuveja ei löydy yhdestäkään. Uusi menetelmä vaikuttaa joka tapauksessa sen verran lupaavalta, että se pidetään Hifimaailman mittausrepertuaarissa myös jatkossa. Näillä ase- tuksilla kanavatasapainon vaihtelu on pienintä. Lisäetuna jokaisessa on kyky kaukokäskeä saman valmistajan CD-soitinta, mikä on suuri etu kapularuuhkasta kärsivällä sohvapöydällä. Audolabin Mode-kiertokytkin on samaa tarkoitusta varten, mutta tarjoaa vielä joustavammin vaihtoehtoja etu- ja päätevahvistimien hyödyntämiseen. Digitaalinen ankanpoikanen Teknisesti muusta joukosta poikkeaa eniten Onkyo, joka käyttää vahvistimessaan digitaalista pääteastetta. Audiolabin muita hiukan suurempi heitto on tuskin ongelma normaalissa kuuntelussa, sillä tavallisilla äänenvoimakkuuksilla potentiometri on jo melkein keskiasennossa. Muissa on käytetty perinteistä potentiometriratkaisua. Eniten sitä esiintyy potentiometrin pienillä asetuksilla. Hyödynsimme testauksessa myös uudenlaisia mittausmenetelmiä. Vahvaa varustelua Tällä kertaa vahvistimet ovat varustelultaan yllättävänkin samanlaisia
Mikäli vahvistimessa on sävynsäädöt ynnä muun yimääräisen elektroniikan ohittava "direct"-kytkentä, niin se oli käytössä mittausten aikana. Onkyon impedanssi on jo keskialueella tavanomaista suurempi kasvaen yli puoleentoista ohmiin kuuloalueen yläpäässä. VERTAILUTESTI: STERE o VAhVISTImET mittaustulosten arviointi kuorma vaikuttaa Tässä testissä on ensimmäistä kertaa tehty mittauksia käyttäen apuna todellista kaiutinta jäljittelevää 4 ohmin kaiutinsimulaattoria, josta löydät tarkempaa tietoa toisaalta tästä lehdestä. Audiola- bin vahvuus on tasapainoisen neutraali toisto, josta kuitenkin puuttuu parhaiden voimantunne ja dynaaminen vääntö. sen päätteet intoutuvat pahimmillaan suurtajuusvärähtelyyn ja säröprosentti kasvaa kaksinumeroisiin lukemiin. audiolab, Marantz ja NaD edustavat tehonkulutukseltaan tavanomaisia aB-luokan stereovahvistimia. Jatkuvaa antotehoa reaktiiviseen kuormaan ei erikseen mitata, mutta muista mittaustuloksista voidaan päätellä, että arcamin jatkuva teho jää tällöin pienimmillään selvästi alle 20 wattiin. Keskimäärin parhaat arvosanat keräsi NAD. Vahvistimen tiukka bassotoisto, siisti diskantti ja muutenkin dynaaminen mutta rasittamaton esitys teki vaikutuksen kumpaankin kuuntelijaan. Myös mahdollinen levysoitinliitäntä tutkittiin perusteellisesti. kaiutinsimulaattorilla alakeskialueelle ilmestyy laaja-alainen vaimentuma ja diskanttivasteesta tulee huomattavan epätasainen. Kun summataan varustelu, teho ja äänenlaatu, testin voittajaksi kipuaa NAD. Uudesta mittausmenetelmästä ja vahvistimien käyttäytymisestä on tarkempi kuvaus oheisessa tietolaatikossa. Onkyon digitaalisten pääteasteiden hyvä hyötysuhde näkyy muita noin puolta pienempänä tehonkulutuksena vahvistinta kuormitettaessa. Arcamin särö kasvaa nopeasti, jos kuorma on vaikea, kun taas Audiolabin suojapiirien mitoitus on turhan herkkä. Arcam puolestaan on useimmiten miellyttävä-ääninen, mutta saattaa kiristyä kovemmilla voimakkuuksilla. Teho on huomattavan pieni, kun sitä verrataan lähes sadan watin lukemaan puhdasta resistiivistä vastuskuormaa käytettäessä. kaiutinsimulaattorin käyttö tehomittauksissa aiheutti odotetusti vaikeuksia päätevahvistimille. NaD sietää erilaisia vaikeitakin reaktiivisia kuormia selvästi kilpakumppaneitaan paremmin. Linjaoton taajuusvasteet ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta riittävän tasaisia kuorman tyypistä riippumatta. arcam toimii näitä lähempänä Bluokkaa, jossa päätevahvistimen lepovirta on hyvin pieni. Kuunteluissa sen pääteaste saatiinkin hyytymään kohtuullisen helposti. Onkyon vahvistimen mittaustulokset ovat kunnossa aavistuksen pientä ottoimpedanssia ja vahvistusta lukuun ottamatta. Poikkeuksellisen hankalaa kaiutinta käyttävien ja kovimpien luukuttajien kannattaa unohtaa Arcam ja Audiolab. Pistetaulukko Ääni Ominaisuudet Mittaukset Työn laatu Hinta-laatu Yhteensä Painoarvo 40 % 15 % 15 % 15 % 15 % 100 % arcam 3 4 2 4 4 3,3 audiolab 4 3 3 3 4 3,6 Marantz 3,5 3 3 4 4 3,5 Nad 4 4 4 3 4 3,9 onkyo 3 4 2 4 4 3,3 16 HIFIMAAILMA 3/2009. arcamin levysoitinesivahvistin vaimentaa bassoja merkittävästi. NAD antaa tässä joukossa selvästi eniten watteja rahalla. Äänenlaatua unohtamatta Äänenlaadultaan vahvistimet muodostavat kirjavan joukon, jossa parhaimmat ovat jo niin hyviä, että ne voi kytkeä kovatasoisenkin kaiuttimen kumppaniksi. sen mikropiiripäätteet muuttuvat jo melko pienillä tehoilla epävakaiksi erityisesti voimakkaasti kapasitiivisella kuormituksella. arcamin häiriöetäisyys on melko vaatimaton ja liitäntä yliohjautuu liian helposti matalilla taajuuksilla, joten suuren antotason omaavia mm-rasioita on sen kanssa syytä välttää. Tämän suuren antoimpedanssin vaikutus on selvästi nähtävissä taajuusvastekäyrissä vasteen epätasaisuutena kaiutinsimulaattorin ollessa kuormana. Nämä eivät kuitenkaan ole erityisen merkittäviä arcamia lukuun ottamatta. Onkyon soundi on kohtuullisen siisti ja tasainen, mutta kontrolloitu esitys ei ole yhtä innostava kuin parhaissa testatuissa. vasteista nähdään, että 8 ohmin vastuskuormalla diskantti korostuu selvästi. simulaattorin myötä mittaustulosten määrä on kasvanut huomattavasti. Yhtä lukuun ottamatta kaiutinannon impedanssit ovat riittävän pieniä ja edustavat tyypillistä puolijohdevahvistimien tasoa. Perinteiseen tapaan mittaukset suoritettiin pääosin linjatasoista CD-ottoa käyttäen. Levysoitinottojen välillä erot ovat merkittävämpiä. Muiden laitteiden hyvyys on jo selvästi enemmän musiikki-, kuuntelutottumus- ja laitteistosidonnainen asia. Linjaoton mittaustulokset eivät anna juurikaan kommentoinnin aihetta. Marantzin ja Onkyon äänirasialiitäntöjen vasteet ovat tasaisia (Onkyon käyrissä näkyvä diskanttikorostus johtuu pääteasteesta, mutta levysoitinasteen vaste itsessään on tasainen). Muista vahvistimista poiketen kaiuttimet siis vaikuttavat huomattavasti Onkyon käytännön taajuusvasteeseen. Onkyon kaiutinliitännän vaste on voimakkaasti riippuvainen siihen kytketyistä kaiuttimista. NAD:in perässä hiukan suuremmalla hajonnalla tulivat Audiolab ja Marantz. Risto Niska Marantzin kotelon muoto on merkille tyypillinen, ulkoasu ja viimeistely ovat korkealuokkaisia. NAD luottaa esi- ja päätevahvistimen erotuksessa ratkaisuun, joka sillä on ollut käytössä jo vuosikymmeniä: siltapalikat erottamalla voi ottaa käyttöön esi- ja päätevahvistimen erikseen. Onkyon digitaalisen pääteasteen taajuusvaste muuttuu jonkin verran kaiutinkuorman mukaan, mutta hyötysuhde on huomattavasti perinteistä parempi. todellisen kaiutinkuorman toimintaa. Marantzin liitännän tulokset ovat parhaat suurehkoa ottokapasitanssia lukuun ottamatta. Näin ollen siihen kytkettävässä levysoittimessa on varminta käyttää joko rauta-ankkuri- tai suuren antotason omaavaa kela-ankkurirasiaa. Marantzin dynamiikkaa kiiteltiin kilpaa, vaikka soundi on muuten hiukan roisi ja suoraviivainen. audiolabin kanavatasapainon virhe on hieman turhan suuri ja NaD:n huippuluokkaa edustava häiriöetäisyys selvästi testin paras. Hiukan muovista viimeistelyä lukuun ottamatta se on tasapainoinen ja tehokas kokonaisuus, jota voi suositella varauksetta monenlaisiin laitteistoihin
arcamin komponenteista suurin osa pieniä pintaliitososia. NaD, audiolab ja arcam ovat pakanneet suurimman osan elektroniikasta yhdelle suurelle piirilevylle ja kaapeleita on suhteellisen vähän. Muissa ne ovat bipolaarisia. Onkyon tapauksessa tämä kuitenkin ohjaa sähköistä askelvaimenninta. Marantzista ja Onkyosta löytyvät ryhmän ainoat pakkamuuntajat. Onkyon esiasteessa on operaatiovahvistimia ja sen digitaaliset pääteasteet on koottu perinteisistä yksinkertaisista logiikkapiireistä sekä erilliskomponenteista. arcamia lukuun ottamatta voimakkuudensäätönä on alpsin valmistama moottoroitu potentiometri. Tämän muuntajatyypin jo sinänsä pieniä, häiriöitä tuottavia, hajakenttiä on NaD: ssa vaimennettu entisestään metallisella suojakupilla. Marantzissa ja Onkyossa otto valitaan sähköisillä puolijohdekytkimillä. Marantzin ja Onkyon sisältä toisaalta löytyy valtava määrä piirilevyjä ja niiden välillä kulkee runsaasti kaapeleita. Marantz PM7003 Onkyo A-9555 Arcam FMJ A18 CD5i NAD C 355BEE Audiolab 8000S HIFIMAAILMA 3/2009 17. audiolabin ja NaD:n valitsin on toteutettu sähkömekaanisilla releillä. Kurkistus konehuoneeseen runsaasti komponentteja arcamin ja audiolabin koteloiden kansiin on kiinnitetty vaimennuslevyjä. arcamissa on muista poiketen sekä kuunneltavan oton valinta että voimakkuus- ja sävynsäädöt toteutettu yhdellä mikropiirillä. useimissa vahvistimissa tehontarpeesta huolehtii rengassydänmuuntaja. Muissa äänisignaali kulkee perinteisesti suoraan potentiometrin kautta vahvistimelle. arcamissa kaikki vahvistinasteet päätteitä myöten on toteutettu mikropiireillä. arcamin ja Marantzin levysoitinesivahvistimet on rakennettu operaatiovahvistinmikropiirin ympärille. Onkyon esiaste on toteutettu kokonaan erillistransistoreilla. edellisessä ne ovat metallia ja jälkimmäisessä raskaita massalevyjä. Marantzista löytyy yksi mikropiiri ja huomattava määrä erillistransistoreita. audiolabin ja NaD:n kaikki vahvistinasteet rakentuvat kokonaan erilliskomponenteista. siitä löytyvät myös testin ainoat mosfet-päätetransistorit
Varustelu on hyvää tasoa, kuten tällä kertaa jokaisessa testin vahvistimessa. Mutta bassotoisto on omaa luokkaansa: napakka, voimakas, iskevä ja siitä huolimatta korostumattoman kiinteä. Kuulas ja vaivattoman tarkka Ääneltään elävä ja verhoutumaton, mutta myös muuta joukkoa puhdassointisempi yläpäältään. Soinnillisesti se on tasapainoinen, joskaan ei korostuneen miellyttävä. kokonaisuus saattaa olla hiukan kuivakka, mikä kallistaa vaakaa enemmän kevyen kuin akustisen musiikin suuntaan. vahvistin onnistuu tuomaan musiikin luonteen mukavasti esille ja pureutuu tasapuolisesti musiikin ja äänitteen piirteisiin. VERTAILUTESTI: STERE o VAhVISTImET Hifimaailma TESTIVOITTAJA NAD C 355BEE suositushinta: 649 Maahantuoja: aH-Hifisystems Puhelin: (019) 483 160 internetissä: www.ah-hifisystems.fi, www.nadelectronics.com Mitat (l x k x s): 43,5 x 13 x 33,8 cm Massa: 10,4 kg NAD C 355BEE NAD näyttää juuri siltä miltä NAD on aina näyttänyt viimeisen 20 vuoden ajan: askeettiselta ja omalla tavallaan uskottavalta. Ääni on mukava kompromissi tarkkuuden ja miellyttävyyden välillä. Rytmikin hoituu selkeän erottelevasti, mutta ei elottomasti. Muutenkin vahvistin on todennäköisesti toimiva ratkaisu hyvin monenlaisessa oheissysteemissä. + tiukka bassotoisto + reilu antoteho kaikkiin kuormiin Äänenlaatu: Mittaukset: Ominaisuudet: Työn laatu: Hinta-laatusuhde: mittaustulokset Tehonkulutus, tyhjäkäynnillä / 10 W/8 ohm/kanava antoteholla 36/135 W Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, THD 1 %, 8/4 ohmiin 91/90 W hetkellinen, 8/4 ohmiin 140/230 W -hetkellinen antoteho, 4 ohmin kaiutinsimulaattori 72 Hz, 3,5 ohm, -40 astetta 250 W/30 v 160 Hz, 2,5 ohm, 0 astetta 295 W/27 v 1 kHz, 7 ohm, +50 astetta 160 W/34 v 10 kHz, 5,5 ohm, -25 astetta 175 W/31 v suhteellinen kuormansietokyky 0,79 -antoimpedanssi, 1 kHz 0,06 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 68 ohmia linjaotto Cd -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 97 dB -herkkyys 330 mv -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,2 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 140 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö 8 ohmin resist. soundi ei ole varsinaisesti miellyttävä tai lämmin, mutta minkäänlaista riipivyyttä on vaikea saada aikaan. Basso läjähtää selvästi tämän joukon kovimmalla voimalla ja kaikin puolin pidäkkeettä, mutta ylemmillä taajuuksilla ei silti ole rähisevää tai rouheaa tehomyllyn sävyä. NAD keräsi kokonaisuutena ääneltään kaikkein positiivisimmat ja muutenkin hyvin yhdenmukaiset arviot. stereokuvassa on jo kerroksellisuutta, vaikkakaan ei parasta syvyysulottuvuutta. Tämä tuo soundiin auktoriteettia ja musiikillista jännitystä. Etulevy on metallia ja rakenne muutenkin tukevan tuntuinen. aika toimiva, innostava ja kokonaisvaltainen kone, jota jaksaa kuunnella pitempäänkin. Bassopää on luonteeltaan tuhdihko ja kestää hyvin reiluakin luukutusta. Levysointiottoa ei ole, mutta sen vastineeksi NAD: in ostaja saa kaksi paria kaiutinantoja, seitsemän linjaottoa, kaksi esivahvistimen antoa ja päätevahvistimen oton. kuorma, 1 kHz, 1 W alle 0,05 % kaiutinsimulaattori, 72 Hz, 2,8/8,9 v alle 0,05/alle 0,05 % kaiutinsimulaattori, 160 Hz, 2,8/8,9 v alle 0,05/alle 0,05 % --kaiutinsimulaattori, 1 kHz, 2,8/8,9 v alle 0,05/alle 0,05 % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 1,1 dB Kuunteluarviot Mikael Nederström samu saurama Bassotykki Dynaaminen ja napakka soundi, jossa on siitä huolimatta keskimääräistä siistimpi ja miellyttävämpi soundimaailma. Viimeistely on karu, muovisten käyttökytkimien osalta halpakin, mutta silti jotenkin sympaattinen. Näiden erotus on NAD:ille tyypilliseen tapaan toteutettu hyppylangoilla. 18 HIFIMAAILMA 3/2009
Voimakkuutta säätää perinteinen potentiometri, kuten Marantzilla on aina ollut tapana. Linjatasolta löytyy kuusi RCA-ottoa, esivahvistimen anto sekä pääteasteen otto. eloisa luonne on aina vahvuus, kunhan oheiskaluston valinnassa ottaa huomioon vahvistimen hyvin pirteän luonteen. Yksi RCA-otto on tarkoitettu levysoittimelle,. kuorma, 1 kHz, 1 W alle 0,05 % kaiutinsimulaattori, 72 Hz, 2,8/8,9 v alle 0,05/alle 0,05 % kaiutinsimulaattori, 160 Hz, 2,8/8,9 v alle 0,05/alle 0,05 % kaiutinsimulaattori, 1 kHz, 2,8/8,9 v alle 0,05/alle 0,05 % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 0,5 dB Kuunteluarviot Mikael Nederström samu saurama Läheisesti läsnä Tarkka, eloisa ja läsnäoleva soundi, joskin samalla hiukan roisi ja suoraviivainen. Äänellisesti Marantz keräsi harvinaisen yhtenäiset arviot. Bassopäässä on ryhtiä ja kiinteyttä vertailukonettakin paremmin, eikä kontrolli petä suuremmillakaan voimakkuuksilla. Piristävää on kuitenkin toimivan levysoitinvahvistimen löytyminen. Kahdet kaiutinliittimet voisivat olla tukevammatkin. Rytmi kulkee hyvin selkeästi ja skarpisti. kertaluokkaa dynaamisemman tuntuinen kuin testin vaatimattomimmat, joskaan ei samalla niin miellyttävä tai lämminsävyinen. Kannattaa siis kuunnella itse, meneekö eloisa ote liioittelun puolelle. mittaustulokset Tehonkulutus, tyhjäkäynnillä / 10 W/8 ohm/kanava antoteholla 32/120 W Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, THD 1 %, 8/4 ohmiin 92/130 W hetkellinen, 8/4 ohmiin 110/175 W -hetkellinen antoteho, 4 ohmin kaiutinsimulaattori 72 Hz, 3,5 ohm, -40 astetta 165 W/24 v 160 Hz, 2,5 ohm, 0 astetta 185 W/22 v 1 kHz, 7 ohm, +50 astetta 125 W/30 v 10 kHz, 5,5 ohm, -25 astetta 150 W/29 v suhteellinen kuormansietokyky 0,73 -antoimpedanssi, 1 kHz 0,07 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 350 ohmia linjaotto Cd -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 88 dB -herkkyys 227 mv -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,4 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 19 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö 8 ohmin resist. marantz Pm7003 suositushinta: 599 Maahantuoja: Helsinki sound + Cinema Puhelin: 020 743 0075 internetissä: www.helsinkisoundandcinema.fi, www.marantz.com Mitat (l x k x s): 44,0 x 12,3 x 36,4 cm Massa: 10,5 kg + toimiva riaa-korjain - Notkuvat kaiutinliittimet Äänenlaatu: Mittaukset Ominaisuudet: Työn laatu: Hinta-laatusuhde: Marantz PM7003 M arantzin vahvistimen viimeistely noudattelee valmistajan uuden mallisarjan kalliimpien mallien linjaa, joskaan ei ole aivan yhtä juhlallisen järeä. levysoitinotto MM, 5 mV -häiriöetäisyys, CCiR 79 dB -vahvistus verrattuna linjaoton vahvistukseen 40 dB -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,5 dB -harmoninen särö, 1 kHz alle 0,05 % -yliohjaustaso, 0,1/10 kHz 22/518 mv -ottokapasitanssi 240 pF -ottoimpedanssi, 1 kHz 50 kilo-ohmia HIFIMAAILMA 3/2009 19. Toisaalta tämä tarkoittaa myös sähäköiden äänitteiden nousua äkäisen rajoille. kaikella musiikilla syntyy vaikutelma tehokkuudesta, ajoittain myös ylieloisuudesta. Pelti helähtää kunnolla, kitaroissa on särmää ja purevuutta vähintäänkin riittävästi. Soundi on dynaaminen, iskevä ja elävä, joiltain osin turhankin rouhea. Elävä ja ryhdikäs stereokuvaltaan joukon ulottuvin syvyyssuunnassa, yleisluonne on avoin ja hengittävä. Varustelultaan vahvistin edustaa turvallista keskitasoa. Bassotoisto on tymäkkä ja tukeva ja samalla harvinaisen hyvin kontrollissa. Jos levy on äänellisesti raaka ja roisi, Marantz ei jätä sitä kertomatta. Toisaalta tummasointisemmassa ja hillityssä oheissysteemissä lopputulos voisi olla oikein hyvä. RIAA-korjain on kapasitanssiltaan hiukan turhan suuri, mutta muuten oikein käyttökelpoinen. Äänessä on pirteyttä, joka nostaa detaljit ja artikulaation vahvoina esille. Ulkoasu on hiukan karhea, mutta omalla sympaattisella tavallaan katu-uskottavan näköinen. Joka tapauksessa aika viihdyttävä kuunneltava, vaikka ei olekaan täysin vailla rasittavia piirteitä
Rokkaa aika mukavasti, vaikka ei dynamiikaltaan mikään katupora olekaan. Linjatasolla Audiolabissa on kaksi esivahvistinantoa, yksi pääteotto ja kuusi linjaottoa. Äänenvoimakkuutta saa vääntää todella reilusti, aina klo 12 saakka, mikä on periaatteessa kanavatasapainon säilymisen kannalta positiivinen asia. Sävykäs ja leppoisa selkeästi erilainen soinniltaan kuin muu joukkio. Rauhalliseen nautiskeluun, ei rääkyvälle ryminärockille. syvyyttä voisi olla hieman enemmänkin. stereokuva ei osoittele asioita tarkasti, vaan on enemmän yleispiirteinen. Kaukosäädin on karu muovinen palikka. Siksi luontevin oheiskalusto löytyy jostakin kohtuullisen herkästä dynaamisesta kaiuttimesta. mittaustulokset Tehonkulutus, tyhjäkäynnillä / 10 W/8 ohm/kanava antoteholla 32/110 W Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, THD 1 %, 8/4 ohmiin 48/95 W hetkellinen, 8/4 ohmiin 77/125 W -hetkellinen antoteho, 4 ohmin kaiutinsimulaattori 72 Hz, 3,5 ohm, -40 astetta 85 W/17 v 160 Hz, 2,5 ohm, 0 astetta 155 W/20 v 1 kHz, 7 ohm, +50 astetta 82 W/24 v 10 kHz, 5,5 ohm, -25 astetta 105 W/24 v --suhteellinen kuormansietokyky 0,71 -antoimpedanssi, 1 kHz 0,06 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 320 ohmia linjaotto Cd -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 86 dB -herkkyys 250 mv -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,7 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 20 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö 8 ohmin resist. sointitasapaino tuntuu positiivisessa mielessä neutraalilta ja huomaamattoman toimivalta. Vaatimaton vaikutelma johtuu muovisista käyttökytkimistä ja juhlavimman loppusilauksen puutteesta. Kaiutinliittimet ovat hiukan aneemisen näköiset, mutta hoitavat hommansa joka tapauksessa kunnialla ja antavat kunnollisen kontaktin. Audiolab ei sovi luukuttajalle, sillä suojapiirit menevät päälle melko helposti. Soundi on rasittamaton, joskaan ei dynaamisin tai tiukin mahdollinen. VERTAILUTESTI: STERE o VAhVISTImET Audiolab 8000S suositushinta: 799 Maahantuoja: Gamiron Oy audelec Puhelin: (010) 387 8980 internetissä: www.audelec.fi, www.audiolab.co.uk Mitat (l x k x s): 44,5 x 7,4 x 33,5 cm Massa: 10 kg + tasapainoinen ääni - Vaatimaton viimeistely - Pienehkö antoteho Äänenlaatu: Mittaukset Ominaisuudet: Työn laatu: Hinta-laatusuhde: Audiolab 8000S U lkoisesti Audiolab on hiukan turhankin askeettisen ja kotikutoisen näköinen. Rauhallinen ja hieman verhoutunut, mutta sävykäs ja leppoisa soundimaailma on rasittamaton pidempäänkin kuunneltuna. Ääni tuntuu kaikin puolin tasapainoiselta, vaikka ei erityisesti loista millään osa-alueella. Voimakkuudensäätö on perinteinen potentiometri. Dynamiikkaa tai basson vääntöä ei ole niin paljoa kuin parhaissa testatuissa. Mutta silloin kun ääntä tulee, se on tasapainoisen puhdasta, eheän ja kokonaisvaltaisen kuuloista. kuorma, 1 kHz, 1 W alle 0,05 % kaiutinsimulaattori, 72 Hz, 2,8/8,9 v alle 0,05/alle 0,05 % kaiutinsimulaattori, 160 Hz, 2,8/8,9 v alle 0,05/alle 0,05 % kaiutinsimulaattori, 1 kHz, 2,8/8,9 v alle 0,05/alle 0,05 % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla -0,1 dB Kuunteluarviot Mikael Nederström samu saurama Ehjäsointinen siisti ja kohtuullisen erotteleva soundi, jossa ylimmät taajuudet soivat poikkeuksellisen miellyttävästi. Kullatut rca-liittimet on pultattu tukevasti runkoon kiinni. 20 HIFIMAAILMA 3/2009. Muutenkin soundi on aika ehjä, rasittamaton ja kokonaisvaltainen. Bassopää on tuhdisti potkaiseva ja pysyy kurissa hillityillä voimakkuuksilla, mutta pehmenee selvästi luukutettaessa. Kahdesta esivahvistinannosta on hyötyä esimerkiksi ylimääräisen päätevahvistimen tai subwooferin kanssa
HIFIMAAILMA 3/2009 21. Takalevystä löytyy lisäksi prosessorikytkentä, seitsemän RCAottoa, joista yksi on levysoitinotto MM-rasialle. Silti kotelo on tukevan ja hyvin tehdyn oloinen. kokonaisuus on kuitenkin enemmän pienimuotoisen lämmin kuin vaikuttavan tykittävä, innostava tai napakan nopea. Diskantti helähtää avoimesti ja kirkkaasti, mutta rasitusefektiä ei pääse syntymään. Etulevyssä on miniplugilla tehty AUX-otto, joka on mitä ilmeisimmin tarkoitettu MP3-soittimelle. Lisäksi takaa löytyy esivahvistinanto ja yksi pari kohtuullisen tukevia kaiutinantoja. Varustelu on oikein hyvä. Lievää koleutta on ajoittain kuultavissa, mutta riipiväksi ääntä ei saa. stereokuvan syvyys jää vähän vaillinaiseksi, mutta muuten tila on varsin avoin ja selkeä. Rytmi toistuu joukon parhaalla vauhdilla, funkin drive on poikkeuksellisen menevä. Lievästä keskialuepainotteisuudestaan huolimatta soundi ei ole silti tumppu. Ongelmia ei juuri ole, kunhan äänenpainevarat riittävät. Arcam FmJ A18 suositushinta: 700 Maahantuoja: Hifimesta Oy Puhelin: (02) 277 8950 internetissä: www.hifimesta.fi, www.arcam.co.uk Mitat (l x k x s): 43,2 x 8,5 x 27,5 cm Massa: 7,2 kg + tyylikäs viimeistely + Miellyttävä äänenlaatu - tehonanto vaikeisiin kuormiin Äänenlaatu: Mittaukset Ominaisuudet: Työn laatu: Hinta-laatusuhde: Arcam FMJ A18 A rcam muistuttaa ulkonäöltään kovasti kalliimman FMJsarjan laitteita, mutta on olemukseltaan hiukan kevyempi ja kapoisempi. Selkeän siisti Neutraalin selkeä yleisluonne, jossa on vain aavistus ohuutta keskialueella. Kaukosäädin on muovinen kapula, joka ohjaa vahvistinta ja CDsoitinta. Räikeää ääntä siitä ei kuitenkaan järkevillä voimakkuuksilla saanut. Näyttö on hiukan vaatimattomampi kuin vertailuvahvistimena toimineessa FMJ A32:ssa. RIAA-korjain kuitenkin vaimentaa merkittävästi bassotoistoa. Äänikuva on enemmänkin vakaa ja keskipainotteinen kuin dramaattisen ilmava, mutta toimii mukiinmenevästi useammanlaisella musiikilla. Bassopää on luonteeltaan tuhti ja tasoltaan neutraali, mutta kontrolli alkaa pettää voimakkuuden noustessa. Sähköinen voimakkuudensäätö on mukavampi kuin tavallinen potentiometri. Ääni on kohtuullisen neutraali, mutta ei innostavin mahdollinen, joten Arcam voisi tulla parhaiten toimeen reheväsointisen ja elävän kuuloisen oheislaitteiston kanssa. mittaustulokset Tehonkulutus, tyhjäkäynnillä / 10 W/8 ohm/kanava antoteholla 16/105 W Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma --jatkuva, THD 1 %, 8/4 ohmiin 60/82 W --hetkellinen, 8/4 ohmiin 63/99 W -hetkellinen antoteho, 4 ohmin kaiutinsimulaattori --72 Hz, 3,5 ohm, -40 astetta 27 W/9,8 v --160 Hz, 2,5 ohm, 0 astetta 82 W/14 v --1 kHz, 7 ohm, +50 astetta 72 W/22 v --10 kHz, 5,5 ohm, -25 astetta 78 W/21 v --suhteellinen kuormansietokyky 0,45 -antoimpedanssi, 1 kHz 0,07 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 30 ohmia linjaotto Cd -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 88 dB -herkkyys 690 mv -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 44 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö --8 ohmin resist. kuorma, 1 kHz, 1 W alle 0,05 % --kaiutinsimulaattori, 72 Hz, 2,8/8,9 v alle 0,05/yli 18 % --kaiutinsimulaattori, 160 Hz, 2,8/8,9 v alle 0,05/yli 40 % --kaiutinsimulaattori, 1 kHz, 2,8/8,9 v alle 0,05/alle 0,05 % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 0,7 dB levysoitinotto MM, 5 mV -häiriöetäisyys, CCiR 73 dB -vahvistus verrattuna linjaoton vahvistukseen 39 dB -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -harmoninen särö, 1 kHz alle 0,05 % -yliohjaustaso, 0,1/10 kHz 3,3/225 mv -ottokapasitanssi 40 pF -ottoimpedanssi, 1 kHz 47 kilo-ohmia Kuunteluarviot Mikael Nederström samu saurama Pienimuotoinen Hiukan pienemmin ja nätimmin soiva kuin dynaaminen, mutta samalla hiukan vilpoinen vertailukone. kovempaa kuunneltaessa myös yläpää tuntuu menettävät puhtautta. Ääneltään Arcam osoittautui siistiksi ja rasittamattomaksi, joillakin levyillä kovempaa kuunneltaessa myös hitusen kolkoksi
kuorma, 1 kHz, 1 W alle 0,05 % kaiutinsimulaattori, 72 Hz, 2,8/8,9 v 0,13/0,16 % kaiutinsimulaattori, 160 Hz, 2,8/8,9 v 0,22/0,23 % kaiutinsimulaattori, 1 kHz, 2,8/8,9 v alle 0,05/0,07 % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 0,2 dB Kuunteluarviot Mikael Nederström samu saurama Asiallinen kohtuullisen vakaa ja stabiili soundi, joka on aika hyvin kontrollissa. Työn laatu ja viimeistely on oikein hyvä. VERTAILUTESTI: STERE o VAhVISTImET onkyo A-9555 suositushinta: 699 Maahantuoja: simex Oy Puhelin: (09) 4150 0210 internetissä: www.simex.fi, www.onkyo.com Mitat (l x k x s): 43,5 x 14,8 x 43,1cm Massa: 13 kg + tyylikäs viimeistely + toimiva riaa-korjain - suurehko antoimpedanssi Äänenlaatu: Mittaukset Ominaisuudet: Työn laatu: Hinta-laatusuhde: Onkyo A-9555 O nkyo on teknisen ja viileän näköinen harjatun alumiinisessa etulevyssään. Hifimielessä soundi on kuitenkin kohtuullisen oikeaoppisen ja neutraalin kuuloinen. Bassopää on joukon toiseksi napakoin ja kontrolloiduin, ja ruutia riittää hyvin luukutukseenkin. siisti ja tasainen ote, joka kaipaisi hiukan rehevämpää ja mehevämpää meininkiä temmatakseen kunnolla musiikkiin mukaan. Takapaneelista löytyy seitsemän ottoa. RIAAkorjaus on toimiva, sillä taajuusvaste on tasainen ja sähköinen sovitus suhteellisen onnistunut. Mukava läpivalaisin, kunhan kaiuttimet eivät nosta yläpäätä liikaa esille. Soundi on kontrolloitu, tasainen ja siisti, mutta jossain määrin innoton eikä yhtä elävä kuin testin meneväsoundisimmissa. Ääni kuitenkin riippuu muita enemmän käytetystä oheislaitteistosta, sillä suurehko antoimpedanssi tekee sointitasapainon riippuvaiseksi kaiuttimen impedanssista. Kaikkea ei kuitenkaan ole digitalisoitu, sillä yksi sisältää levysointiesivahvistimen. Ääneltään Onkyo edustaa perinteistä hifi-ihannetta. Kunnollisia kaiutinantoja on kaksi paria. Kontrolloitu ja läpikuultava Tämä luo hyvin vahvan läsnäolon tunteen ja läpikuultavuuden äänitteeseen. vahvistin on soinniltaan tasaisen varma, mutta samalla hiukan yllätyksetön ja innoton. Voimakkuudensäädön potentiometrikin on vain hämäystä, sillä se ainoastaan ohjaa sähköistä askelvaimenninta. Teknisesti vahvistin eroaa muista digitaalisella pääteasteellaan. Pieni kauneusvirhe on yläpää, joka alkaa etenkin äänenvoimakkuuden kasvaessa käydä hieman äkäiseksi. Diskantti toistuu asiallisen viilein sävyin, joskin samalla siististi ja puhtaasti, mikä tuo ääneen aavistuksen kliinisen vivahteen. teksti) -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 50 ohmia linjaotto Cd -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 86 dB -herkkyys 190 mv -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 89 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö 8 ohmin resist. stereokuva on leveä ja hieman suurpiirteinen, ja syvyys jää vähän vaillinaiseksi. Siksi kunnollinen kuuntelu omilla kaiuttimilla on poikkeuksellisen tärkeää tämän vahvistimen kohdalla. mittaustulokset Tehonkulutus, tyhjäkäynnillä / 10 W/8 ohm/kanava antoteholla 36/60 W Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, THD 1 %, 8/4 ohmiin 145/230 W hetkellinen, 8/4 ohmiin 145/265 W -hetkellinen antoteho, 4 ohmin kaiutinsimulaattori 72 Hz, 3,5 ohm, -40 astetta 275 W/31 v 160 Hz, 2,5 ohm, 0 astetta 305 W/28 v 1 kHz, 7 ohm, +50 astetta 205 W/35 v 10 kHz, 5,5 ohm, -25 astetta 265 W/38 v --suhteellinen kuormansietokyky 0,74 -antoimpedanssi, 1 kHz 0,2 ohmia (ks. Rytminen syke on vahva, tosin luonteeltaan aika kontrolloitu. Lauluäänet toistuvat melko läheisesti, joskaan eivät kauhean läsnäolevasti tai luontevan lämminsävyisesti. levysoitinotto MM, 5 mV -häiriöetäisyys, CCiR 75 dB -vahvistus verrattuna linjaoton vahvistukseen 36 dB -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,2 dB -harmoninen särö, 1 kHz 0,19 % -yliohjaustaso, 0,1/10 kHz 14/375 mv -ottokapasitanssi 30 pF -ottoimpedanssi, 1 kHz 44 kilo-ohmia 22 HIFIMAAILMA 3/2009
Tällaisella järjestelyllä on mittaukset helppo toteuttaa tarkasti, toistettavasti ja saada vertailukelpoisia tuloksia laitteiden välille. kaiutinsimulaattorin impedanssi- ja vaihevasteiden yleismuoto pyrittiin saamaan samantapaisiksi, kuin Hifimaailman referenssikaiuttimen eli Gradient evidence Mk3:n käyrät. kuva 2 erityyppisistä vahvistimista sekä perinteisellä vastuskuormalla että kaiutinsimulaattorilla mitatuista vasteista saadaan havainnollinen kuva siitä, kuinka kuorman ominaisuudet vaikuttavat erilaisten laitteiden toimintaan. esimerkkinä olleen transistorivahvistimen pienen, kymmenesosaohmin antoimpedanssin ansiosta simulaattorilla ei ole juuri mitään vaikutusta sen taajuusvasteeseen. Musiikkia kuunneltaessa vahvistin ei tietenkään syötä tehovastusta vaan kaiuttimia. sen verran yhtäläisyyttä on, että kaiuttimelle voidaan määritellä niin kutsuttu nimellisimpedanssi. Taajuusvastekäyrissä näkyy selvästi vahvistimen antoimpedanssin vaikutus, kun kuormana on kaiutinta vastaava simulaattori pelkän vastuksen sijaan. Maailmasta kyllä löytyy joitakin - lähinnä sähköstaattisia - kaiuttimia, jotka ovat jollain tietyllä taajuusalueella vielä simulaattoria huomattavasti vaikeampia paloja vahvistimille. Tätä periaatetta noudattaen on rakennettu vaikkapa aikoinaan mainetta saavuttanut PowerCube-mittausjärjestelmä, joka tuotti aikanaan hienon näköisiä kolmiulotteisia tehokarttoja. Näin saadaan kattava käsitys siitä miten paljon ja millä tavoin todellinen kaiutin vaikuttaa testattavan vahvistimen toimintaan. Vastuksista kaiutinsimulaattoriin edellisestä saanee käsityksen siitä, miksi vahvistimen mittaaminen käyttäen pelkkää vastusta kuormana voi olla huomattavan kaukana käytännön tilanteesta, jossa laite on kytketty kaiuttimiin. viimemainitulla kuorman impedanssi on 5,5 ohmia ja vaiheenkääntö -25 astetta. Lisäksi simulaattori mahdollistaa taajuusvastemittauksen, jolloin tuloksena on hyvin havainnollinen käyrä, joka antaa kuvan siitä, miten vahvistimen kaiutinannon vaste muuttuu, kun siihen kytketään kuormaksi todellinen ämyri tehovastusten sijaan. realistinen kuorma simulaattoria suunnitellessani kävin läpi yli kahdenkymmenen kaiuttimen impedanssi- ja vaihevasteet. käyttämämme kaiutinsimulaattori tuo jo yleensä selvästi esiin mahdolliset puutteet vahvistimien toteutuksessa. Tavoitteena oli luoda kuorma, joka vastaa keskimääräistä "hankalampaa" kaiutinta olematta kuitenkaan liioitellun vaikea ajettava. Tulosten valossa ainoastaan kuorman impedanssilla oli merkittävää vaikutusta näiden laitteiden toimintaan. vaikeimman reaktiivisen kuorman se tuottaa 72 hertsin taajuudella -40 asteen vaiheenkäännöllään ja 3,5 ohmin impedanssillaan. Nämä koostuvat vastus-kondensaattori- (kapasitiivinen kuorma) ja vastus-kelaketjuista (induktiivinen kuorma). Tämän lisäksi kaiutin on suurella osalla äänitaajuusalueesta niin sanottu reaktiivinen kuorma. Hyvin suunniteltu voimakkaasti takaisinkytkettu transistorivahvistin ei hetkahda kuormasta juuri millään lailla. Mittaustaajuutta vaihtamalla saadaan tällaisesta kuormasta käyttöön erisuuruisia ja erilaisen vaiheenkäännön omaavia kuormia tutkittavalle vahvistimelle. Näiden perusteella päätettiin se, kuinka "vaikeaksi" kuormaksi vahvistimelle simulaattori tehdään. simulaattorin impedanssi on evidenceä pienempi ja vaihekulmat suurempia. viimemainitut ovat kuitenkin siinä määrin harvinaisia erikoistapauksia, että ei ole mielekästä mitoittaa yleiskäyttöistä testauslaitteita niiden mukaan. Näin ollen simulaattoria käyttäen mitattujen vahvistimien taajuusvasteiden ja kuunteluissa havaittujen seikkojen välille voidaan odottaa löytyvän vastaavuuksia. erotuksena tehovastuksesta, todellisen kaiuttimen impedanssi on poikkeuksetta taajuudesta riippuvainen. Mitä suurempi vahvistimen antoimpedanssi on, sitä suurempia vasteen muutoksia ja vaihteluita on odotettavissa kytkettäessä todellinen kaiutin tai simulaattori sen kaiutinliitäntään tehovastuksen sijaan. HIFIMAAILMA 3/2009 23. simulaattorin impedanssit ovat kuitenkin tarkoituksellisesti referenssiä pienempiä, jotta kuorma vastaisi paremmin vahvistimen kannalta keskimääräistä vaikeammin ajettavaa kaiutinta. Mitä tapahtuu käytännössä Tätä juttua varten mitattiin neljän erityyppisen vahvistimen suorituskykyä kaiutinsimulaattoria käyttäen. Näin saadaan yhdellä ennaltamäärätyllä taajuudella - tavallisesti 1 kHz - kuormaan haluttu vaiheenkääntö ja impedanssi. esimerkkilaitteemme kykeni syöttämään lähes saman jännitteen säröytymättä sekä vastuskuormiin että kaiutinsimulaattoriin. vaihtelut vaan ovat huomattavasti suurempia, koska kyseisen laitteen antoimpedanssi on noin 2,5 ohmia. Digitaalisen päätteen taajuuden mukana suureneva impedanssi näkyy selvästi diskanttivasteen epätasaisuutena. kumpikin putkivahvistin sen sijaan reagoi voimakkaasti kuorman impedanssiin ja näiden särö kasvoi huomattavasti kuormitusimpedanssin pienentyessä ja samalla niiden suurin säröytymätön antojännite putosi selvästi. vahvistimen vaste on vastuskuormaan tasainen taajuusalueen ääripäiden pientä vaimenemista lukuun ottamatta. Nimellisimpedanssiksi ilmoitetaan usein esimerkiksi yksinkertaisesti käytettyjen kaiutinelementtien impedanssi. Hifimaailman mittauksissa tämän numeron vahvistinvertailussa käyttöönotettu kaiutinsimulaattori on edellä kuvatun reaktiivisen kuorman pidemmälle viety versio. Järjestelyllä on kuitenkin myös varjopuolensa. Tällöin kuorma on voimakkaasti kapasitiivinen. simulaattoria käytettäessä vasteeseen ilmestyy desibeliluokan vaihteluita koko äänitaajuusalueelle. kaiuttimen pienin imedanssi on tavallisesti noin kolmanneksen nimellistä pienempi ja suurin moninkertainen siihen nähden, mutta poikkeamat tästä eivät ole harvinaisia. se ryhtyi ääritapauksissa jopa värähtelemään ja säröytymätön antojännite pieneni murto-osaan, kun kuormana oli kaiutinsimulaattori verrattuna vastuskuormaan saatuihin tuloksiin. Myöskin sen särö pysyi käytännössä samana kuorman tyypistä riippumatta. ainakin osasyynä tähän käytökseen lienevät kyseisen laitteen suojaukset ja mittausten perusteella arvioituna B-luokkaa lähentelevä toimintapiste (päätteen esivirta on hyvin pieni). sen minimi-impedanssi on 2,5 ohmia noin 160 hertsin taajuudella vaiheenkäännön ollessa tällöin nolla. Tämän numeron vahvistintestistä sen sijaan löytyy yksi laite, joka reagoi voimakkaasti reaktiiviseen, vaiheenkääntöä omaavaan, kuormaan. Mukana ovat tyypillinen transistorivahvistin, digitaalinen vahvistin, pienitehoinen seT-putkivahvistin ja vuorovaihekytketty a-luokan putkivahvistin. esimerkkilaitteistamme yksikään ei hermostunut kuorman vaiheenkäännöstä. Yhden ainoan mittaustaajuuden ja rajattujen yksittäisten impedanssien sekä vaiheenkääntöjen sijaan simulaattori jäljittelee todellista kaiutinta koko äänitaajuusalueella sekä impedanssillaan että vaiheenkäännöllään. Tilanne on samantapainen vuorovaihekytketyn putkivahvistimen tapauksessa. se ei siis ole "puhdas" vastus vaan mukana on muun muassa jakosuotimen kelojen ja kondensaattorien sekä bassoresonanssin mukanaan tuomaa taajuusriippuvaa vaiheenkääntöä. Pelkkien vastusten rinnalle otettiin 1980-luvulla varsin yleisesti käyttöön rakenteeltaan yksinkertaiset reaktiiviset kuormat. kahdeksan ohmin vastusta käytetään myös muissa mittauksissa silloin, kun tulosten yhteydessä ei muuta mainita. Hifimaailman vahvistintesteissä mitataan jatkossakin perinteiseen tapaan jatkuva ja hetkellinen teho sekä kahdeksan että neljän ohmin vastuskuormiin. vahvistimien mittauksissa käytetään lisäksi kilohertsin taajuutta, jolla impedanssi on suhteellisen suuri 7 ohmia mutta vaihekulma +50 astetta (induktiivinen) ja 10 kHz taajuutta. kuva 1 kaiutinsimulaattorin impedanssi- ja vaihevasteiden yleismuodot on suunniteltu mukailemaan referenssikaiuttimemme vastaavia käyriä. Ja kaiuttimet eivät ole vastuksia! Hyvän tehovastuksen impedanssi on koko äänitaajuusalueella sen nimellisarvon suuruinen, eikä siinä tapahdu vaiheen kääntymistä käytännössä ollenkaan. Näin ollen tyyppikilvestä löytyvä lukema onkin monesti vain karkeasti suuntaa-antava. kaiutin sen sijaan muistuttaa sähköisesti vastusta vain etäisesti. Nimellisimpedanssiltaan simulaattori vastaa neljän ohmin kaiutinta. Rakenteeltaan pelkistetyn seT-putkivahvistimen antoimpedanssi on koko äänitaajuusalueella 1,3 ohmia. käyrän mutkat noudattelevat kaiutinsimulaattorin impedanssin vaihteluita. Digitaalivahvistimen särö sen sijaan suureni johdonmukaisesti antoimpedanssin pienentyessä, mutta jännitettä se kykeni syöttämään lähes yhtä paljon kaikkiin kuormiin. TeksTi Ja MiTTaukseT: risto Niska MITTAUKSIA SIMULOITUUN KAIUTINKUORMAAN a ikojen kuluessa vahvistimien mittauksen peruskäytännöksi on muodostunut tapa kytkeä laitetta tutkittaessa kaiuttimen paikalle tehovastus. aiempien mittausten lisäksi tutkitaan tästä lähtien kaiutinsimulaattoria käyttäen vahvistimien hetkellinen antoteho ja -jännite sekä taajuusvaste ja särö
Valikoimissa on digitaalinen integroitu vahvistin, DA-muuntimia, kaiuttimia ja paljon muuta aina digitaalisiin masterkelloihin asti. 24 HIFIMAAILMA 3/2009. T E S T I : ES oTE rI c X-05 -SA c D-SoITIn TeksTi: Mikael NederströM kuvaT: Pekka VääNäNeN MiTTaukseT: risto Niska Hifimaailma TESTIMENESTYS Erinomainen äänenlaatu Esoteerista äänentoistoa Teacin Esoteric-sarja edustaa japanilaisvalmistajan tinkimättömintä mallisarjaa. Kunniakas perinne jatkuu edelleen Teacin oman high end -haaran, Esotericin lipun alla. Esimerkiksi Wadian halvimmissa soittimissa oli Pioneerin koneisto, mutta järeimmässä päässä luotettiin ainoastaan Teaciin. VRDS mekanismi perustuu levyn tukemiseen tavallista laajemmalta alalta, jolloin haitalliset värähtelyt ja lukuvirheet saadaan paremmin kuriin. Kokeilimme uutta, malliston edullisinta Esoteric X-05 -SACD-soitinta. V anhemmat harrastajat muistavat vielä Teacin oman VRDS-koneiston, joka oli käytössä 1990-luvulla monen tinkimättömän CD-valmistajan huippumalleissa. Uusien soitinmallien laatu on pysynyt ennallaan, mutta hinta on pudonnut lähes inhimilliselle tasolle
Esotericin mittaustuloksissa on hyvin vähän kommentoitavaa, sillä ne HIFIMAAILMA 3/2009 25. Ääni on tarkka, napakka ja hallittu, mutta ei rahtuakaan rasittava tai kliinisellä tavalla eloton. Kaikki kuuntelut tehtiin normaalilla narrowsuotimella, joka on hiukan pienempi jälkivärähtelyjensä osalta. Mukana on kaksi vaihtoehtoista digitaalisuodinta, jotka eivät vaikuta muihin mitattuihin arvioihin kuin impulssivasteeseen. Se myös kuulosti aavistuksen napakammalta ja tarkemmalta. Molemmille kanaville on oma muunninpiiri. Tinkimätön mekaniikka varmistaa soittimelle akustisesti häiriöttömän toiminnan. Ulkoisesti soitin ei jätä paljoa toivomisen varaa. Ainoastaan levylatauksen hitaus aiheuttaa tietyn särön käyttömukavuuteen, mutta tämä on aina ollut VRDS-mekanismien tyypillinen ominaisuus. Teknisesti täydellinen Soittimen tinkimättömyys ei jää ainoastaan mekaanisiin arvoihin. Virransyötöstä on huolehdittu poikkeuksellisen järeällä toroidimuuntajalla. Maineensa veroinen Molemmat kuuntelijat nostivat Esotericin kuulemiensa soittimien kärkikastiin. Metallisen pelkistetty olemus on suorastaan kaunis. Teac osoittaa tyylillä, mitä sana "tinkimätön" CD-soittimen yhteydessä tarkoittaa. eivät jätä toivomisen varaa. Alumiinien levykelkka, joka näkyy läpi kannen paksusta pleksi-ikkunasta, viimeistelee arvokkaan olemuksen. Takapaneelista löytyy analogisten rca-antojen lisäksi xlr-ulostulot, optinen ja koaksiaalinen digitaalianto sekä otto kellotaajuuden tahdistusta varten. Joka tapauksessa Esotericin olemus on juhlava, mutta ei tippaakaan mauton tai liioiteltu. Soittimen käyttämä DA-muunnin on Cirrus Logic CS 4398, joka toimii nykyiseen tapaan 24 bitin syvyydellä ja 192 KHz näytteenottotaajuudella. Massaa Esotericillä on vakuuttavat 17 kiloa. Uusi koneisto osaa hoitaa myös SACD-levyjen luennan. Ääneltään soitin on erinomainen kompromissi tarkkuuden ja miellyttävyyden väliltä. Viimeistely on takapaneelia myöten erinomainen, liittimet ovat laatutyötä ja soitin myös mekaanisesti äänetön. Käyttötuntuma on mukava ja muidenkin saman valmistajan laitteiden ohjailu onnistuu. On se hieno Nyt kokeiltavassa soittimessa on pitkälti alumiinista koneistettu VRDS NEO -sarjan VMK-5mekanismi, joka perustuu 20 vuoden tuotekehitykseen. Kaukosäädin sopii hyvin soittimen olemukseen. Järeä kapula omaa metallisen kannen ja tekonahkaverhoilun. Myös heikommin miksatut levyt säilyttävät kuunneltavuutensa. Impulssivaste voisi toki olla symmetrinen, mutta koska yhtä oikeaa tapaa toteuttaa digitaalisuodin ei ole olemassa, asialle ei kannata laittaa sen suurempaa painoarvoa. Tässä tapauksessa hinnalle on kuitenkin katetta, sillä soittimen viimeistely, mittaustulokset ja äänenlaatu paiskaavat kättä tyylillä. Kompromissi on toki kallis, mutta se on teknisesti ja äänellisesti harvinaisen hyvin perusteltu. Painava metallipalikka on tekonahkaverhoilun ansiosta miellyttävä kädessä ja ohjailee tarvittaessa myös Esoteric-sarjan vahvistinta. Painavan kotelon mekaaninen tuenta tapahtuu kolmen irtonaisen, laakeroidun metallitassun avulla, jolloin lopputulos on taatusti keikkumaton. Vaikka Esoteric X-05 on mallisarjan budjettisoitin, sen hinta on edelleen kova verrattuna moneen kilpailijaansa. Kaikesta tulee mieleen viimeisen päälle tehty vinyylisoitin, mikä lienee suunnitteluosaston ja ehkä ovelan markkinointiosastonkin tarkoitus
T E S T I : ES oTE rI c X-05 -SA c D-SoITIn Kurkistus konehuoneeseen Japanilainen koneisto Paksun alumiinisen kannen alta löytyy virtalähteen reilusti mitoitettu rengassydänmuuntaja, joka voisi yhtä hyvin olla peräisin keskikokoisesta vahvistimesta. Basso on nopea ja dynaaminen, mutta ihan alin kouraisu on joskus esiintynyt paremmallakin voimalla. Taajuusvasteeseen valitulla suotimella ei ole merkittävää vaikutusta. Pelkistetyt analogia-asteet on toteutettu perinteisillä bipolaarisilla operaatiovahvistimilla. Mittaustulokset esoteric X-05 Häiriöetäisyys, CCiR, ilman signaalia/-80 dB sig. Tukkoon miksattu metallikin aukeaa selkeänä ja puhdassointisena, täynnä uusia ulottuvuuksia. sen ohjauksesta vastaa sonyn piiri. Mittaustulokset ovat kokonaisuutena erinomaiset. Jos jostakin olisi pakko valittaa, niin tiettyä eloisuutta, irtonaisuutta ja meininkiä voisi joillakin levyillä kaivata lisää. Yleisarvosana: 26 HIFIMAAILMA 3/2009. soundissa ei silti ole tippaakaan viileyttä tai pistävyyttä, vaan äänimaisemaa leimaa tietty levollisuus ja vaivattomuus. Taajuus- ja yksikköimpulssivasteet rekisteröitiin myös suotimen "wide"-asennossa. ensi kuulemalta soundi saattaa jopa vaikuttaa hiukan ylikorrektilta, mutta tarkemmin kuunnellessa ääni imee nopeasti sisäänsä. Risto Niska Esoteric X-05 SAcD-soitin suositushinta: 5 500 euroa lisätietoja: www.teac.com/esoteric Mitat (l x k x s): 44,2 x 15,3 x 35,3 cm Massa: 17,2 kg + tyylikäs viimeistely + tinkimätön rakenne + erinomainen äänenlaatu Äänenlaatu: varustelu: Työn laatu: Hinta-laatusuhde: Kuunteluarviot Mikael Nederström samu saurama Pelti helähtää Harvinaisen rauhallisen, aukinaisen ja samalla analyyttisen oloinen sointimaailma. 110/99 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB alle 0,005/alle 0,5 % antojännite, 1 kHz, 0 dB 2,2 v antoimpedanssi, 1 kHz alle 50 ohmia kanavatasapaino, 1 kHz 0,1 dB Yhteensopivuus -CD, R/RW/ROM/MP3/saCD //// -kopiosuojatut CD:t, CDs-100/CDs-200/key2audio // Mittaustulosten arviointi erinomainen esoteric mitattiin digitaalisuotimen "narrow"-asetuksella. Yleensä ärsyttävät soittimet esiintyvät nyt edukseen sävykkäinä ja täynnä nyansseja. asetus vaikuttaa yksikköimpulssivasteen pituuteen: "narrow":n vaste on erittäin pitkä ja "wide":n tavanomainen. Muutenkin soittimen soundia leimaa puhtaus ja kontrolli musiikinlajista riippumatta. Musiikkia, ja tarkasti Hyvin selkeä ja tarkasti artikuloiva, vailla mitään liioittelua. vertailusoitin on tunnettu rauhallisen sävykkäästä äänimaisemasta, mutta tässä seurassa se kuulostaa ajoittain jopa karhealta. Japanissa valmistettu koneisto on Teac:n omaa tuotantoa (useimpien muiden mekanismit tulevat esimerkiksi kiinasta). siitä huolimatta kokonaisuus on erinomainen, monelta osin parhaita koskaan kuultuja cdtoistimia. Minkäänlaista pehmoilua tai muhevuutta ei ole, mutta ei myöskään ohuutta tai keveyttä, vaan lihaksikasta bodya riittää. erittäin puhdas ja vaivattomasti normaalia syvemmälle äänitteeseen uppoava ja pieniäkin painotuseroja musiikista löytävä. soittimessa on kummallekin kanavalle oma Cirrus Logic:n valmistama da-muunninpiirinsä. Poikkeuksellisen hyvä-ääninen soitin, joka ohjaa vahvasti musiikillisiin detaljeihin, vaikka äänitetekniikka on myös tarkasti avattuna. esotericin selloissa on luontevan rehevä sävy, viuluissa sopivassa suhteessa kirkkautta ja purevuutta. Osittain kaikenlaisten torjuntareaktioiden puuttuminen saattaa johtua diskantista, jossa on poikkeuksellisen peltinen ja aito, mutta silti sivistynyt soundi
VERTAILUTESTI: L ATTIA kA IUTTImET 1000 TeksTi: Ville Riikonen kuvaT: Pekka Väänänen MiTTaukseT: klaus aJ RiedeReR Ja PoJu antsalo / tkk B&W 684 Cerwin-Vega! CLS-12 Dali Lektor 6 Duevel Planets Infinity Classia C336 klipsch RF-62 Yamaha NS-F700 28 HIFIMAAILMA 3/2009
Dali edustaa tanskalaista kaiutintuotantoa. Makukysymykset ja mieltymykset ohjailivat raatia osittain vastakkaisiin suuntiin, mutta selviä yhteneviäkin mielipiteitä löytyi. ympärisäteilevyyteen perinteisen suuntaavuuden sijaan. Vertailu osoittaa, että täysin samanhintaisissa tuotteissa on huomattaviakin eroja niin äänenlaadussa kuin muussakin laadussa. Erittäin herkistä kaiuttimistaan tunnettu Cerwin-Vega! tuo vertailun katraaseen hieman toisenlaista lähestymistapaa. Infinity oli edustettuna myös viime numeron kaiutinvertailussa. Ryhmä on houkutteleva, sillä sen äänenlaatu riittää aloittelijatasoa kriittisemmälle kuulijakunnalle. Se on ollut alalla jo yli neljännesvuosisadan. Ulkonäkönsä puolesta paremmin moottoripyöräkerhon vapaa-ajan tiloihin kuin stailattuun kattohuoneistoon sopivat Cerwin-vega!: t on kasattu lastulevystä ja pinnoitettu muovisella puujäljitelmällä. Ääntä tasarahalla Tuhannen euron hintaisissa kaiuttimissa on reilusti tarjontaa. Otimme tähän vertailuun myös pari hieman erikoisempaa toteutusta, kuten ympärisäteilevät Duevelit ja herkät bassotykit Cerwin-Vega!:lta. T uhannen euron hintaluokassa kaiuttimet alkavat olla jo tosissaan otettavia. Myös Klipsch oli mukana edellisen numeron vertailussa. Etulevy on siisti, sillä siinä ei näy ainuttakaan ruuvia, vaan ainoastaan reiät suojaverkon kiinnittämiseen. Dali Lektor 6 on vertailun ainoa kaiutin, jossa ei ole kaksoisjohdotuksen mahdollisuutta. Sen taustat ovat toisen maailmansodan jälkeisessä Amerikassa. Se on yli sata vuotta vanha jättiyritys, jonka lonkerot luikertelevat hifistä soittimien kautta moottoripyöriin. Voisi kuvitella, että kun tiskiin lätkäistään yli kaksinkertainen määrä valuuttaa, laatukin paranee merkittävästi, ja epäilys osoittautui oikeaksi. B&W 684 on ulkoisesti laadukkaan näköinen. Sen alkuperä on vuoden 1968 Kaliforniassa. Kaiuttimen ominaisuuksia saattaisi pystyä parantamaan kotioloissa tukirimoja ja lisävanua asentamalla. Etulevyä hallitsee järeä 12-tuumainen bassoelementti ja muoviset suuntaimet. Bowers & Wilkinsin tarina alkoi yli 40 vuotta sitten samannimisen elektroniikkakaupan takahuoneesta, jossa kasattiin käsin kaiutinjärjestelmiä. Sen mattamustaa etulevyä koristaa kevlarpintaiset bassokeskiääniset, ja hopeanvärinen diskantti on integroitu tyylikkäästi alumiinilaattaan. Tuhannen euron hintaluokassa saa siis selvästi parempaa äänenlaatua. Yamaha on merkki, joka on varmasti tuttu lähes kaikille ikään tai sukupuoleen katsomatta. Kaksoisjohdotettavan, melko heppoisen liitinpaneelin takaa paljastuvat vertailun ehdottomasti ohuimmat sisäkaapeloinnit. Aitoa massiivipuuta tai edes puuviilua ei vielä tässäkään hintaluokassa tavattu. Vaikkei kotelo ole aitoa puuviilua, on vaalea pähkinämuovitus joukon aidoimman näköisiä. Kevlar-teemaa on jatkettu myös molem- milla puolilla koteloa sijaitsevien bassorefleksiputkien kraateripintaisissa pyöristyksissä. Duevel on joukon outo lintu. Etulevy on mattamusta, ja siinä on kaksi HIFIMAAILMA 3/2009 29. Nuorehkon saksalaisen yrityksen kaiuttimet perustuvat Kun tarkastellaan kaiutinten ulkoista laatua, on houkuttelevaa kääntää jälleen katse edellisen numeron 400 euron lattiakaiuttimien vertailuun. Kelat ovat tosin metallisydämisiä, mutta onpa joukossa muutama muovieristeinen kondensaattorikin. Vaimennusainettakin on vain kotelon seinillä. Sen juuret ulottuvat yli puolen vuosisadan päähän, ja sillä on kokemusta myös auto- ja PA-laitteista. Vertailun kaiuttimet herättivät kuunteluraadissamme lähes poikkeuksetta enemmän kuuntelunautintoa kuin viime numerossa testatut noin 400 euron hintaiset lattiakaiuttimet. Jakosuotimen komponenteissa on säästetty, kuten usein myös sisäjohdotuksen laadussa. Takaseinälle kiinnitetty jakosuodin on kasattu piirilevylle, ja se koostuu osittain laadukkaistakin komponenteista. Laadun vaikutelmaa eivät lisää myöskään pahvirullista tehdyt bassorefleksiputket. Kaksoisjohdotettava liitinpaneeli on kyllin tukeva, ja siihen käyvät banaaniliittimet sekä paljas kaapeli. Näistä lähtökohdista oli mielenkiintoista ryhtyä tutkimaan kaiuttimia, joilla on hyvinkin erilaiset taustat. Viilujäljitelmää toisen perään Valopilkkuja harmaassa massassa B&W on tuttu merkki myös hifiharrastukseen vähemmän perehtymättömälle kuulijalle. Parannusta halvempaan hintaluokkaan toki on, ja joitakin poikkeuksia nousee edukseen. Muu kotelo on viilujäljitelmää, mutta ei testin huonoimmasta päästä
Ilmeisesti valmistajat kuitenkin luottavat yliampuvan bassotoiston maagisesti myyvään voimaan. Duevel Planets ja Cerwin Vega! ovat tässä vertailussa suurimmat vastakohdat ulkoisesti arvioituna. Suuntaavuus sivuille on keskiäänisen ja diskantin suuntainten ansiosta tasaista ja herkkyys peräti 92 desibeliä. Myös jakosuodin on kuin astetta arvokkaammasta laitteesta. Cerwin-Vega! CLS-12 on kuin amerikkalainen moottoripyörä, jossa oleellisia ovat massiivisesti murisevat kuutiotuumat ja niiden mukanaan tuoma alakierrosten vääntö. Vaikka Dali Lektor 6:n taajuusvaste onkin joukon tasaisimpia, siinä on lähes viiden desibelin vaimentuma, joka osuu kuulon herkimmälle alueelle. Sen sisältä löytyy tukirimoja sekä tarvittava määrä vaimennusta häiriöäänien välttämiseksi. Yamaha on panostanut yksinkertaisen laadukkaaseen designiin kosiskellen vaativampiakin harrastajia. Tämä ominaisuus alkaa olla taulutelevisioiden aikana yhä harvinaisempi. Pohjassa on myös kaksi pienehköä bassorefleksiputkea ja kotelon sisällä yhdellä seinällä profiloitua vaahtomuovia vaimennusta varten. Katto on taaksepäin vino. Tämä 100 hertsin tienoolla oleva korostuma alkaa ärsyttää nopeasti ja kumisee helposti normaalissa kuunteluhuoneessa, joka korostaa luonnostaan samaa taajuusaluetta. Duevelin kotelo on lastulevyä. Liitinpaneeli on hintaluokassa tavanomainen kaksoisjohdotettava ja syö banaaniliittimien lisäksi paljasta kaapelia. Tehovasteapproksimaatio on kallellaan kohti matalia taajuuksia, eivätkä sivuilta mitatut vasteet säilytä edestä mitatun vasteen muotoa. Kelat ovat yhtä ilmasydämistä lukuun ottamatta metallisydämisiä. Ilman 100 hertsin korostusta moni vertailun kaiutin nousisi huomattavasti hifimmälle tasolle. Refleksikotelo on valitettavasti viritetty siten, että vasteessa on hurja korostuma 80 hertsin kohdalla. Retron diskantin päällä on kosketussuoja ja ympärillä koristealumiinikehät. Sen elementit siis osoittavat kohti taivasta, ja äänensäteitä hajauttamassa on kaksi metallipalloa. Diskantti sijaitsee suurehkon suuntaintorven päässä. Ja vääntöä piisaa tästä ylöspäin niin paljon, että vaarallisen kovat äänenpaineet tuntuvat liiankin houkuttelevilta. Sen komponentit ovat myös samalta valmistajalta ja laadukkaita: yksi ilmasydänkela, kaksi muovikondensaattoria ja yksi vastus. Pohjasta löytyy saksalaisen Intertechnikin valmistama yksöisjohdotettava liitinpaneeli, jonka taakse on liimattu yksinkertainen, käsinjohdotettu jakosuodin. Siksi sen subjektiivinen vaikutus on huomattavan suuri. Suotimessa on pelkästään muovieristeisiä kondensaattoreita, vastus, ilmasydänkela sekä yksi ferriittitappikela. Kotelon sisällä on tukirimoja sekä vanua. VERTAILUTESTI: L ATTIA kA IUTTImET 1000 erikoista bassoelementtiä, joiden kartiot ovat ruskeaa puukuitua. Piirilevylle kasatussa jakosuotimessa on sulassa sovussa niin elektrolyyttikondensaattoreita kuin muovieristeisiäkin. Kaksoisjohdotettava liitinpaneeli ja jakosuodin on yhdistetty vertailun järeimmillä sisäkaapeleilla. Sisäkaapelointi ei ole kovin järeää. Elementit ovat magneettisuojattuja, joten kaiuttimen voi sijoittaa myös kuvaputkinäytön läheisyyteen ilman häiriöitä. Vaste tosin hyppää noin 10 kilohertsin kohdalla takaisin bassojen tasolle. Muutoin kaikki elementtien kiinnitysruuvit ovat tyylikkäästi piilossa. Kaikki komponentit eivät ole huippulaatua, mutta käsin tehty johdotus antaa laadukkaan leiman. Diskobassovirityksiä Kahta poikkeusta lukuun ottamatta kaikissa taajuusvasteissa näkyy korkealle asetettu koteloviritys. Vaimennusaineena toimivat vanu ja äänieristysmatto. Myöskään suuntaavuus ei ole tasaista ylemmän jakotaajuuden jälkeen, vaan diskantti on rajataajuuden tietämillä huomattavasi suuntaavampi kuin keskiäänielementti. Bassotoistosta saadaan tällä tavoin teennäisen tuhti, ja sen on katsottu vetoavan suureen asiakaskuntaan. Lisäviiveen muoto on melko tavanomainen tämäntyyppiselle kaiuttimelle. Viiden hopeisen elementin ryydittämä ulkonäkö on aggressiivinen. B&W:n alarajataajuus on vain 65 hertsiä, mikä on onneton esitys kookkaalta lattiakaiuttimelta. Infinity C336:n korkea etulevy nousee mattamustana, ja ylä- sekä alareunassa on puujäljitelmäpaneelit. Herkkyys on testin alhaisimmasta päästä, mutta testin muut kaiuttimet olivatkin poikkeuksellisen herkkiä. Kotelon katto laskeutuu kaartaen taaksepäin, ja koteloa on vahvistettu sisärimoilla. Tosin sen arvo 1 kilohertsin kohdalla on suurehko, mikä voi heikentää iskuäänten ja bassorumpujen soinnin tarkkuutta. Useimmissa tapauksissa 88 desibelin herkkyys ei ole kuitenkaan mikään ongelma. Lisäviive, herkkyys ja alarajataajuus 30 HIFIMAAILMA 3/2009. Sama pätee Cerwin-Vega!:n mittoihin. Sisäkaapeli on asiallisen jämäkkää. 28 millimetrin diskantti on upotettu alumiinilevyyn. Lisäviive kasvaa melko jyrkästi heti 1 kilohertsin alapuolella. Se sekä kasvattaa moottorin voimakerrointa että poistaa hajasäteilyn. viimeistelty. Muutoin vaste on kohtalaisen tasainen, joskin ääripäitään korostava. 12-tuumainen elementti yhdistettynä isoon refleksikoteloon näkyy huikeana 38 hertsin alarajataajuutena. Tämä on todennäköisesti tietoinen ratkaisu kaupallisemman soundin hakemiseen. Täten äänikenttä on hyvin erilainen kuin perinteisessä vahvemmin suuntaavassa kaiuttimessa. Hyökkäävästä ulkonäöstä ja tökeröstä muovituksesta huolimatta Klipsch RF-62 on laatutavaraa. Duevel Planetsin pieni ja siro ulkonäkö yhdistettynä elementtien päällä oleviin diffuusoripalloihin planeettoihin tekevät tästä ympärisäteilevästä kovaäänisestä veikeän näköisen. B&W:ssä on tuo harmillinen 100 hertsin korostuma, mutta lisäksi sen taajuusvaste laskee kohti korkeita taajuuksia. Lähes luunvalkoiset elementit luovat kontrastia flyygelimustaan ulkopintaan. Vasteessa on muutama syvä kuoppa, jotka sijaitsevat kuulon herkimmillä taajuuksilla. Kaksoisjohdotettavan liitinpaneelin takaa paljastuu joukkion oikeaoppisin jakosuodin paksuhkoilla sisäkaapeleilla. Kotelo on erittäin huolellisesti Infinityn bassoelementeissä on tuplamagneetti. Mittaustulosten valossa B&W pitelee selkeästi joukon häntäpäätä. Alumiinisissa kulmapaloissa on reiät suojaverkon kiinnittämistä varten
Ratkaisu on yksinkertainen, mutta toimiva. Infinity Yamaha Klipsch Infinity Cerwin-Vega Klipsch Cervin-Vega!, Infinity ja Klipsch luottavat kaikki suuntaimeen diskantin edessä. HIFIMAAILMA 3/2009 31. Cerwin-Vega Duevel Cerwin-Vega! on niukasti vaimennettu. Duevel Planetsissa elementit osoittavat ylöspäin ja niiden päällä on teräspallot, jotka hajottavat äänen ympärisäteileväksi
Yamahan alarajataajuus vaikuttaa yksittäisenä lukuna tarkasteltuna alhaiselta vain 41 hertsiä, mutta kannattaa myös silmäillä vasteen muotoa. Isoon tilaan, koville äänenpaineille ja menevälle musiikille se on ykkösvalinta. Sen tasapainoinen ääni on tarkka ja ryhdikäs, mutta myös tiettyä kovuutta löytyy. Sivuilta mitatut taajuusvasteet säilyttävät melko hyvin muotonsa suuntaimen ansiosta. Soundin balanssia ja stereokuvaa voi säätää sijoittelulla, joten kotikuuntelu on enemmän kuin suositeltavaa ostopäätöksen tueksi. Kuunteluarvioiden pohjalukemat nappasi tällä haavaa Dali. Sen sijaan lisäviive on erittäin suuri, ja käyrän huippu on oudosti 500 hertsin tienoilla. Tehovasteaproksimaatio on melko tasainen, sillä kaiutin säteilee moneen suuntaan myös keski- ja korkeilla taajuuksilla diffuusorien takia. Tämän lisäksi vasteessa on lähes 10 desibelin korostuma 10 kilohertsin molemmin puolin, mikä näkyy myös tehovasteapproksimaatiossa. Myös työnlaatu on kohdallaan. Se lähtee laskemaan jo 200 hertsin kohdalta, joten bassot eivät kouraise aivan niin rouheasti kuin luku antaisi ymmärtää. Klipsch on soundiltaan joukon sivistyneimpiä. Myös Duevel on vaativa akustiikan kannalta, sillä sen toisto tarvitsee heijastuksia. Pelkkää testisijoitusta ei siis kannata tuijottaa sokeasti, vaan myös muut seikat on syytä ottaa huomioon. Alarajataajuus on elementin ja kotelon kokoihin nähden varsin matala. Tehovasteapproksimaatio on tasainen, lisäviive pieni, herkkyys korkea ja alarajataajuus matala. Bassot ovat rytmikkäät, mutta eivät liioitellut, kuten Ei pohjanoteerauksia Tämänkertaisessa testissä oli monia yleispäteviä toistimia, mutta myös kaksi hyvin persoonallista esitystä. Klipsch vei voiton, sillä se on yhdistelmä musikaalisuutta, laatua ja yleispätevyyttä. Käyttötarkoitus, tila ja kuuntelutottumukset merkitsevät näiden kaiuttimien tapauksessa enemmän kuin monikäyttöisempien kilpakumppanien kohdalla. Täten sijoituksien antaminen on hankalaa, ja lukijan tulee osata poimia normaalia tarkemmin ominaisuudet, joita kaiuttimelta etsii. Se oli tasaisen hyvä, mutta ei loistanut millään osa-alueella. Jos etsinnässä on yleispätevä kaiutin, Klipsch on oiva valinta. Refleksitoimintoa voi vaimentaa vaahtomuovitulpilla joko osittain tai kokonaan. Tuomariston valinta Kuunteluraadin kesken ei tällä kertaa tullut kovin suurta hajontaa. Muutoin se jää liian basso- ja keskiäänipitoiseksi. Toiseksi sijoittui B&W, jonka kuuntelutuloksissa oli pientä hajontaa. Se menestyi hyvin mittauksissakin. Suuntain toimii hyvin, ja sivuvasteet säilyttävät muotonsa. Vaikka herkkyysluku on alhainen kaiuttomassa huoneessa, normaalissa huonesijoituksessa tulee huomattavasti heijastuksia, jotka vahvistavat ääntä. monissa muissa. Se pureutuu äänitteisiin tuoden niistä esille aivan uusia asioita varsinkin keskialueella. Erilliseen jalustalevyyn saa kiinni piikit tai tassut. Keskialueella ei ole huomautettavaa, mutta osa arvostelijoista moitti diskantin pistävyyttä. Se sai kehuja dynaamisuudesta, miellyttävyydestä ja innostavuudesta. Sen viimeistely on ylivoimainen muihin verrattuna, ja se sai kuunteluissa kolme tähteä kaikilta. Villihköä alapäätä saa hieman kuriin bassorefleksiputken tukkimalla. Infinity C336:n suoraan mitattu vaste on vertailun tasaisin, eikä tehovasteapproksimaatiossakaan ole pahempia heittoja. Tämä on vakavaa, sillä kuulokin on tarkimmillaan samoilla sävelkorkeuksilla. Häntäpään kolmikosta Dali oli alempaa keskitasoa kaikilla osa-alueilla. Sen saanee ruotuun suuntaamalla ja akustoimalla. Tämä ominaisuus korjaantunee normaalissa kuunteluhuoneessa, jossa bassojen taso nousee. Vasteet ovat epätasaiset, koska kaiuttomassa huoneessa ei ole ympärisäteilevän kaiuttimen oikealle toiminnalle elintärkeitä heijastuksia. Kolmanneksi tullut Yamaha puolestaan selviytyi hyvin kaikilla muilla osa-alueilla paitsi mittaustuloksissa. Cerwin-Vega!, Duevel ja Klipsch saivat kuuntelijoilta saman keskiarvon. Keskiarvoltaan parhaat kuuntelupisteet sai B&W. Yamaha tuo stereokuvaan paljon läsnäoloa. Toisaalta soundia sanottiin hieman tukkoiseksi ja yläbassovoittoiseksi. Koska Duevel Planetsit perustuvat erilaiseen toimintaperiaatteeseen kuin muut vertailun kaiuttimet, mittaustuloksia ei ole syytä vertailla kapeakatseisesti. Cerwin-Vega! ja Duevel ovat taasen niin erikoisia tapauksia, että niiden arvostelussa oli hajontaa suuntaan jos toiseenkin. Mielipiteitä jakava toistin, joka vaatii koekuuntelun tutussa ympäristössä. B&W:n mukana tulee runsas tarvikepaketti. Mittatuloksissa ei siis ole selkeitä virheitä. Toisaalta yläkeskialueen vaimentuma aiheuttaa sen, että kaiutin kuulostaa hiljaiselta. Alarajataajuus on kokoon nähden turhan korkealla, mutta herkkyys tyypillinen. Joukon erikoisimmat kaiuttimet CerwinVega! ja Duevel aiheuttivat kaikissa samansuuntaisia ajatuksia toiset pitivät niitä hyvi- nä ominaisuuksina, toiset taas heikkouksina. Keskialue voi äityä liian kireäksi, kun äänenvoimakkuutta nostetaan. Pellit ja s-äänteet sihisevät hieman liikaakin, mutta basso on kontrollissa, tosin hieman ohut. Tummaksi miksatuilla äänitteillä tämä on mukava ominaisuus, mutta kirkkaammilla äänitteillä se tekee soundin rasittavaksi. Myöskään suuntaavuus ei ole tasaista sivuilta mitattaessa, ja lisäviive on ryhmän suurimpia. Yamahan mittaustuloksissa on petraamista. Mittapenkissä Klipsch menestyi hyvin. Infinity jäi niukasti Yamahalle. Näistä Cerwin Vega! ja Duevel ovat kuitenkin varauksella suositeltavia. Sen tasapainoisessa soundissa ei ole juuri moittimista, mutta bassojen kumahtelu ja heikko ulottuvuus voivat häiritä tilasta ja lähdemateriaalista riippuen. Cerwin-Vega! on mieletön bassotykki, josta joko tykkää tai ei tykkää. Sen bassotoisto ja diskantit ovat kyllä balanssissa, mutta suurimmat ongelmat ovat keskialueella. Infinity ja Yamaha saivat kaikilta kuulijoita kolme tähteä, mikä on hyvä saavutus ja osoitus niiden monikäyttöisyydestä erilaisen musiikin ja mieltymysten suhteen. Sen taajuusvaste on melko tasainen, joskin hieman kallellaan kohti korkeita taajuuksia. 32 HIFIMAAILMA 3/2009. Kun nuppia vääntää enemmän kaakkoon, kaiutin herää henkiin, ja soundiin tulee enemmän balanssia. Peräti kolme kaiutinta sai samat pisteet kaikilta arvostelijoilta, ja vain B&W:n arvioissa oli kahden pisteen hajonta. Vasteen balanssi ei siis ole optimaalisin mahdollinen. Tosin sekin sai Maurilta ja Mikaelilta samat pisteet neljä tähteä. Se oli kuitenkin ainoa, joka sai kuunteluarvioissa 4 tähteä peräti kahdelta kuulijalta. Tosin sillä oli myös eniten hajontaa, sillä Samu antoi kaksi pistettä, kun muut myönsivät neljä tähteä. Stereokuvan laajuudessa, ilmavuudessa ja livemäisyydessä Infinity on joukon valopilkku. VERTAILUTESTI: L ATTIA kA IUTTImET 1000 ovat tyypillisiä, eikä niissä ole huomautettavaa. Alakeskialueen korostus tekee lauluäänistä etäisiä ja honottavia
Bassoilla on tasapainoista ryhtiä ja uskottavuutta, ulottuvuuskin piisaa mukavasti. Ominaisuus on harmittava, sillä kaiutin tuntuu kaipaavan kovempaa kyytiä. erottelukyky on joukon kärkeä, mutta toisaalta heikkoja äänitteitä se ei juuri paijaa. Yleisarvosana HIFIMAAILMA 3/2009 33. kaiuttimen ohisuuntauksella ei ole juurikaan vaikutusta hyökkäävyyteen. Jämpti ja napakka esitys yltää lähelle kärkeä. sen mittaustulokset puhuvat objektiivisesti puolestaan, komponentit ovat laadukkaita, viimeistely asiallinen ja menestys kuuntelukokeissa hyvä. Tahdikkaan tasapainoinen Rauhallisen tasapainoinen yleisbalanssi, bassojen osalta miellyttävän hillitty. Rytmi välittyy sangen mukaansatempaavasti. Stereokuva on jämäkkä. työn laatu Jakosuotimen komponentit ovat vertailun parhaimmistoa. keskialue on erotteleva, mutta miellyttävä; fonin sävyt välittyvät sopivan mehevästi vailla yliartikulointia. sointimaailma on eloisa ja irtonainen, mutta tietynlaisilla äänitteillä tasapainoltaan sellainen, että kovin suuria äänenvoimakkuuksia ei tee mieli kokeilla. Tukirimoitus on asiallinen, ja vaimennusmateriaalia on kotelossa riittävästi. Yleissävy on muuten hyvin puhdas, ässät vain nousevat ajoittain hieman pintaan tuoden luonteeseen pientä ylimääräistä kirpeyttä. Mittaustulokset ovat testin parhaat ja jakosuodinkomponentit aivan kärkikastia. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. kuunteluarviot Mauri eronen vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Melko tiukkasoundinen kokonaisuus, mutta ei miellyttävin mahdollinen. varsin toimiva kapistus, jos pieni kirpeys ei haittaa tai sen saa huoneella/laitteistolla kuriin. Taajuusalueella alaspäin mentäessä meininki rauhoittuu, ja bassopää pysyy ihan mukavasti kasassa. Keskialueella on havaittavissa pientä kovuutta, kun tasoja nostetaan. Hinta-laatusuhde klipsch ei kyykännyt millään osa-alueella. stereokuvassa on syvyyttä, ja solisti lähestyy kuuntelupaikkaa. samu saurama Ryhdikäs ja läpivalaiseva Luonnollisen läpikuultava stereokuva on joukon tarkinta päätä ja loksauttaa asiat vakaasti omille paikoilleen. sen taajuusvasteet ovat tasaiset, lisäviive pieni, alarajataajuus matala, ja herkkyyttäkin löytyy. Äänikuvallisesti kaiutin on vakaa ja levollinen. + Menestys mittapenkissä + sopii moneen käyttöön keskialueen kovuus äänenlaatu Tahdikas, ryhdikäs, mutta kovahko soundi on tarkka pitäen bassot kurissa ja stereokuvan vakaana. Läsnäolo on vahvaa ja artikulaatio selkeää. Lievä keskialuekorostus aiheuttaa kuunteluväsymystä, eikä äänenvoimakkuutta nosta mielellään kovin paljoa. klipsch RF-62 Hinta: 1 000 /pari lisätietoja: Loud Group Oy, http://www.loudgroup.fi/, http://www.klipsch.com/ tekniset tiedot Mitat (l x k x s) 21,6 x 103,1 x 39,4 cm toimintaperiaate Lattia, 2-tie, Bassorefleksi elementit - Matalat äänet 16,5 cm, 2 kpl - korkeat äänet 2,5 cm - Jakotaajuus 1 800 Hz tehosuositus MaX 125 W nimellisimpedanssi 8 Ohmia Magneettisuojaus ?. Lava on jäsentynyt, ja monikerroksisen teoksen yksittäiset komponentit ovat helposti osoitettavissa. vähänkin kovempaa soitettaessa diskantti äityy rasittavaksi, vaikka reservejä dynamiikan puolesta piisaisi. suuntaavuuskäytös on tasaista ja tehovasteapproksimaatio pientä keskialueen kuoppaa lukuun ottamatta erittäin tasainen. Paino 24,5 kg liitäntä - Naparuuvit On - Banaanihylsyt On - kaksoisjohdotus On mittaustulokset Taajuusvaste on tasaisesti nouseva kohti korkeita taajuuksia. Muutoin se on yleispätevä toistin moneen menoon. Mittaukset Mittapenkissä klipsch vetää tässä vertailussa pisimmän korren. Toistossa ei ole yliampuvuuden makua tai kaupallisuuden tuntua. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 6,5 93,5 dB 40 Hz Hifimaailma TESTIVOITTAJA Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Klipsch RF-62 K lipsch on tarkka ja rytmikäs toistin, jonka sointibalanssi on tasapainossa. Mikael Nederström kovahko keskialueeltaan melko esiintyöntyvä ja joillakin levyillä kovahko soundi, jossa on dynamiikkaa mutta myös lievää pistävyyttä. Pianokin muuttuu aavistuksen terävän kolkkoon suuntaan
Muutoin soundi on tasapainossa ja pureutuu materiaaliin pintaa syvemmältä. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. kuunteluarviot Mauri eronen keskialuetta kaiveleva Nostaa keskialueelta pintaan outoja asioita tutuilta äänitteiltä. Turvallista keskitasoa. Dynamiikka on varsin rajallinen, ja rumpujen pauke muuttuu epämääräiseksi kopsahteluksi. keskialue on selkeän avoin ja kirkas, ässät tuntuvat olevan pinnassa alusta asti. Ylikirkkailla äänitteillä tämä voi aiheuttaa piinaavuutta. Hiukan ääniteriippuvainen tapaus, joka toimii paremmin tummasoundisilla levyillä. Mittaukset Lähes kaikilla alueilla on selkeitä virheitä. Bassopään ulottuvuus riittää mukavasti, ja yläbassonkin taso on joukon yleishengestä poiketen neutraali. kaikki musiikki hoituu elävästi, mutta sähäkkä sävy kaipaa sopivasti vaimennettua huonetta tai tarkasti valittua oheiskalustoa. Keskiäänialue on kuitenkin hieman hyökkäävä, mikä voi koleassa akustiikassa ja kirkkailla äänitteillä saada niskakarvat pystyyn. Taustan puhallinsektio piiloutuu ja antaa solistille enemmän tilaa. samu saurama Sähäkän eloisa stereokuvassa on runsaasti läsnäoloa, ja skarppi artikulaatio vain vahvistaa piirrettä, muuten mennään enemmän yleisluonteisessa leveän siveltimen hengessä. ei täysin neutraali tapaus, mutta mielenkiintoinen, moniruokainen ja rasittamaton, kunhan äänenvoimakkuus pysyy maltillisena. Joiltain osin keskialue on jopa hieman aneemisen etäinen. Äänikuva on tasomainen ja melko läheinen. Mikael Nederström vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Äänitekohtaisesti vaihtelevan ulottuvassa stereokuvassa on enemmän syvyyttä kuin leveyttä. kotelon flyygelipinta on virheetön ja käsin johdotettu suodin herättää kunnioitusta. Flyygelipinta on virheetön, suodin on juotettu käsin, ja kuunteluissa se sai kehuja omintakeisuudesta. Myös sisäkaapelit ovat paksuimmat. Osittain läsnäolon tunne menee sointitasapainon piikkiin, joka painottaa alempaa diskanttia ja ylempää keskialuetta muiden alueiden kustannuksella. Räyhäkkäällä materiaalilla liioittelematon ote toimii. Ylemmän jakotaajuuden kohdalla suuntaavuus ei ole tasaista. Taajuusvasteet ovat epätasaisia, ja lisäviivettä on rutkasti. Pianosta pintaan nousee yllättävän voimakkaana vasemman käden työskentely. Yleisarvosana 34 HIFIMAAILMA 3/2009. Tallenteista erottuu myös tavallista suurempi määrä taustakohinaa, ja pellit soivat pitkään. siten sointi on enemmänkin tehokas kuin rauhallinen. + kotelon viimeistely + Jakosuotimen, sisäkaapeleiden ja elementtien laatu Mittaustulokset äänenlaatu ei kovin analyyttinen, mutta tuo keskialueelle kaivattua tarkkuutta. työn laatu vertailun ehdoton voittaja työnlaadun ja komponenttien suhteen. VERTAILUTESTI: L ATTIA kA IUTTImET 1000 Yamaha NS-F700 Hinta: 995 /pari lisätietoja: Yamaha suomi, http://www.yamaha.fi/ tekniset tiedot Mitat (l x k x s) 35,4 x 101,2 x 37,4cm toimintaperiaate Lattia, 3-tie, bassorefleksi elementit - Matalat äänet 16 cm - keskiäänet 13 cm - korkeat äänet 3 cm - Jakotaajuudet 700 ja 4 000 Hz tehosuositus 40160 W nimellisimpedanssi 6 Ohmia Magneettisuojaus ei Paino 25 kg liitäntä - Naparuuvit On - Banaanihylsyt On - kaksoisjohdotus On mittaustulokset Taajuusvasteen suurimmat virheet ovat bassojen lasku alle 200 hertsissä ja korostuma 10 kilohertsin alueella. Rytmi toistuu selkeänä ja huomiota herättämättömänä. Tämä kuuluu laulajan ässien ja peltisoundien yliartikulaationa ja sihahteluna. soundi on kuitenkin harvinaisen läsnä oleva. valmiiksi kirkassoundisilla levyillä meno menee turhankin rasittavaksi, kun taas tukkoisimmat äänitteet saavat uutta eloa. Tarkkuus ei yllä parhaiden tasolle, mutta on silti miellettävissä jäsentyneeksi. Hinta-laatusuhde Loistava työnlaatu ja menestys subjektiivisissa kuunteluissa antavat osittain anteeksi virheet mittaustuloksissa. kirkas selkeä ja avoin sointimaailma, joka on analyyttinen ja läsnä. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5 90 dB 41 Hz Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Yamaha NS-F700 Y amahan laatu voisi olla arvokkaammastakin kaiuttimesta. kaikki edellä mainitut ongelmat näkyvät tehovasteapproksimaatiossa
Hinta-laatusuhde Hyvät arvosanat kuunteluteisteissä ja asiallinen työnlaatu. Tasainen siisti ja rauhallinen soundi, jossa on mukavasti luontevaa keskialueen mehevyyttä ja bodya ilman honotusta tai pahvisuutta. keskialue ja diskantti sulautuvat tasaisesti yhteen. + kotelon laatu + soundin rasittamattomuus Mittaustulokset tumma ja tukkoinen soundi äänenlaatu Ristiriitaisin tapaus, joka kannattaa kuunnella itse. kokonaisuus on muutenkin sillä tavalla ehjän ja orgaanisen kuuloinen, että mikään äänen osa-alue ei hyppää erilleen tai vedä liikaa huomiota puoleensa. Taajuusvasteessa on pahoja heittoja ja alarajataajuus on korkea. Bassoilla on kyllä sävykkyyttä, paras nopeus vain jää uupumaan. Tuhtibassovarauksin napakan hallittu ja miellyttävä kokonaisuus kirii monitoimisena vertailun kärkeen. Putket avoinna yläbassot nousevat helposti herättämään kumua ja pyöristämään matalat miesäänet. Pianon alarekisterissä on himppanen honotusta, mutta ylempänä puisen kuulas. Oiva hankinta, jos pitää hieman ylivuotavasta bassosta, dynamiikasta ja menevyydestä. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5 88 dB 65 Hz Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. B&W 684 Mittaustulosten valossa B&W ei pärjää joukon kärkipäälle. Yläpään absoluuttinen taso on melko alhainen, mutta särmää on riittävästi eloisaan lopputulokseen pääsemiseksi. Huonoja äänitteitä armahtava, mutta liiskaa liikaa hyvälaatuisia levyjä. työn laatu kotelon laatu on vertailun ylempää keskitasoa. Bassorefleksiputkien tukkiminen parantaa kontrollia ja tasapainoa, vaikka viekin osan menevyydestä. ulottuvuutta bassoilla voisi olla enemmänkin. ei kovin erotteleva tai analyyttinen kaiutin. siinä on pahoja kuoppia kriittisillä taajuuksilla, ja sen muoto on muutenkin korkeita kohti laskeva. Kotelon laatu ja viimeistely ovat kuitenkin vertailun parhaimmistoa. Mikael Nederström vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Tasapaino on löytynyt onnistuneesti tukkoisuuden ja yliartikuloinnin välimaastosta. samu saurama Siisti, mutta tukkoinen Ärsyttämättömän siistisointinen, mutta selvästi verhoutunut ja hieman tukkoinen. B&W 684 Hinta: 1 000 /pari lisätietoja: B&W Group Finland Oy, http:// www.bwspeakers.fi/ tekniset tiedot Mitat (l x k x s) 19,8 x 91 x 30 cm toimintaperiaate Lattia, 2,5-tie, bassorefleksi elementit - Matalat äänet 16,5 cm, 2 kpl - korkeat äänet 25 mm - Jakotaajuudet 150 ja 4 000 Hz tehosuositus 25150 W nimellisimpedanssi 8 Ohmia Magneettisuojaus ei Paino 18,2 kg liitäntä - Naparuuvit On - Banaanihylsyt On - kaksoisjohdotus On mittaustulokset Taajuusvaste ei ulotu kovin alas. Mittaukset Joukon häntäpäätä lähes kaikilla mittausten osa-alueilla. elementit ja liitinpaneeli vaikuttivat laadukkailta, mutta jakosuodinta ei päässyt tutkimaan. Yleinen erottelu ei riitä avaamaan tukkoon miksattuja äänitteitä. Yleisarvosana HIFIMAAILMA 3/2009 35. Rock ja funk potkivat kyllä iloisesti. Diskanttitoisto ei ole aivan tasainen, mutta pientä sihahtelua lukuun ottamatta peltisoundit hoituvat ei-metallisesti ja riittävän rasittamattomasti. Mikään osa kaiuttimessa ei ole parasta huippua, mutta kokonaisuus on oikein hyvin tingitty kompromissi. Ylemmän jakotaajuuden jälkeen suuntaavuus ei ole tasaista. stereokuva sijoittaa instrumentit selkeästi paikoilleen, mutta ilmavuutta ja hengittävyyttä ei ole yhtään. Kuunteluissa ilmennyt rasittamattomuus tulee tukkoisuuden ja epätarkkuuden kustannuksella. Laadukkaat äänitteet eivät pääse oikeuksiinsa, mutta kevyt musiikki rokkaa toimivasti ja tuo kaiuttimen menevän puolen esiin. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. kuunteluarviot Mauri eronen menevän moniruokainen Täydellisen neutraaliuden sijasta hieman miellyttävään paksuuteen kallistunut ääni innostaa kuuntelemaan selvästi eniten koko joukosta. Dynamiikkakin toimii: jos äänite on ryhdikäs ja iskevä, myös kaiutin on sitä
Myös sivuilta mitatut vasteet ovat hallittuja. keskialueen erottelussa on parantamisen varaa, mutta hillitty ote sopii rokille. Toisaalta tummaksi miksatut levyt avautuvat ja saavat iskevämmän otteen sointimaailmaansa. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5,5 90,5 dB 56 Hz Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Infinity Classia C336 Kuunteluissa ilmeni havaintoja erityisen miellyttävästä stereokuvasta. Alimmat murahdukset jäävät kuitenkin kuulematta. Myös taajuusbalanssi on kunnossa pientä yläbassojen korostumaa lukuun ottamatta. Tehovasteapproksimaatiossa ei ole pahoja piikkejä eikä kuoppia. eläväisyyden puute pudottaa kaiuttimen keskitason alapuolelle. kaiutin ei ole varsinaisesti miellyttävä, mutta tietyin äänitevarauksin kohtuullisen tehokkaan tuntuinen rokkitoistin. + tasainen taajuusvaste ja suuntaavuus + ilmava ja iso stereokuva Jakosuodinkomponentit kumiseva basso äänenlaatu stereokuva aukeaa laajakaistaisen leveäksi ja ilmavaksi. VERTAILUTESTI: L ATTIA kA IUTTImET 1000 Infinity Classia C336 Hinta: 990 /pari lisätietoja: Harman Consumer Finland, www.harmanconsumerfinland.fi, www.infinitysystems.com tekniset tiedot Mitat (l x k x s) 21,6 x 123,2 x 26,7 cm toimintaperiaate Lattia, 3-tie, bassorefleksi elementit - Matalat äänet 16,5 cm, 3 kpl - keskiäänet 10 cm - korkeat äänet 2,5 cm - Jakotaajuudet 500 ja 2 800 Hz tehosuositus 10250 W nimellisimpedanssi 8 Ohmia Magneettisuojaus On Paino 25,4 kg liitäntä - Naparuuvit On - Banaanihylsyt On - kaksoisjohdotus On mittaustulokset Taajuusvaste on hyvin tasainen. Äänikuva on iso ja leveä ei ehkä tarkin mahdollinen, mutta mukavan livemäinen. Mittaustulokset ovat asialliset, kuten myös viimeistely. Lähimikitetyllä materiaalilla efekti saattaa olla aika ikävä, sillä se saa monet äänitteet soimaan luontaista draiviaan räleämmin. Mittaukset Taajuusvasteet ovat joka suunnassa tasaisia, kuten myös tehovasteapproksimaatio. Mikael Nederström vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Yleisarvosana 36 HIFIMAAILMA 3/2009. Puhdikas bassotoisto herättää helposti huoneen resonansseja, joten kuuntelutilan kanssa saa olla tarkkana. alarajataajuudessa ja lisäviiveessä on parantamisen varaa. artikulaatio on hyvin puhdas. aika passeli peli, kunhan huone ja sijoitus eivät korosta ennestään pinnassa olevaa yläbassoa. akustiset instrumentit jäävät turhan purkkimaisiksi, vaikka puhaltimien atakit syttyvätkin ripeästi. samu saurama Selkeä ja kuulassointinen stereokuva aukeaa selkeäksi ja isoksi, mutta liioittelemattomaksi. Diskantti ei kiinnitä huomiota, vaan jää äänellisessä maisemassa statistin rooliin. Dynamiikkaa on mukavasti, samoin yleistä elävyyden ja iskevyyden tuntua. Bassoilla on tuhtiutta ja pientä pehmeyttä, mutta ulottuvuutta voisi olla hieman enemmänkin. Yleinen sointitasapaino on muuten tasapainoinen ja kuulas, mutta osalla näytteistä kuuluu pientä kumahtelua. soundi ei muutu rasittavaksi livetunnelmilla, mutta pintaan nousevan bassotoiston voi kokea väsyttäväksi. vaivatonta dynamiikkaa riittää, mutta matalien paras potkivuus jää puolitiehen. Ylemmän taajuusalueen vaimeus ilmenee esimerkiksi rumpusetin virvelin jousien kuulumattomuutena. alempi diskantti on melko kirkas, joka saattaa aiheuttaa ajoittain illuusion ylimääräisestä läsnäolosta ja läheisyydestä. Hinta-laatusuhde infinity suoriutuu kaikilla osa-alueilla tasaisesti. Avoin avoin, dynaaminen ja melko erottelukykyinen soundimaailma. Jakosuotimessa oli kuitenkin halpoja osia verrattuna testin parhaimmistoon. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. kuunteluarviot Mauri eronen Tumma ja tuhti Äänilähde ei paikallistu kaiuttimeen, vaan leijailee kuuntelutilassa. Rytmi kulkee irtonaisesti ja vapaasti sykkien. Taajuusbalanssikin on kunnossa, mutta alimpien murahdusten puuttuminen häiritsee, ja pieni yläbassojen korostuma luo soundiin kumahduksia. työn laatu kotelo ja täytemateriaali ovat asialliset, mutta osa jakosuotimen komponenteista on huokeita
Yläpää on säksättävä, mikä helpottuu sijoituksella lähelle verhottuja sivuseiniä. Ääni on silti hieman loudness-henkinen, ja keskialue jää pimentoon. Rytmi toistuu selkeänä ja elävänä. alarajataajuus on alhainen, mutta pienen herkkyytensä vuoksi kaiutin vaatii normaalia enemmän tehoja vahvistimelta. Lähimikitetyllä materiaalilla efekti saattaa olla aika ikävä, sillä se saa monet äänitteet soimaan luontaista draiviaan räleämmin. vähän lisää nopeutta tosin ei haittaisi. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 2 78,5 dB 45 Hz Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Duevel Planets vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Duevel Planets on kaiutin, joka jakaa mielipiteitä. Dynamiikkaa on mukavasti, samoin yleistä elävyyden ja iskevyyden tuntua. samu saurama Rytminen ja avoin stereokuva on parhaimmillaan iso ja ilmava, ja läsnäoloa on silti vahvasti. Jakosuodinkomponentit ovat joukon laadukkaimpia. kevyt musiikki toimii rempseästi, mutta akustisesta orkesterista katoaa tärkeitä sävyjä. + Persoonallinen + epäkaiutinmainen soundi Mittaustulokset Haastava akustiikalle ja sijoitukselle äänenlaatu epäkaiutinmainen toisto vaatii totuttelemista ja vaivaa sijoittelun hakemisessa. Toisaalta tummaksi miksatut levyt avautuvat ja saavat iskevämmän otteen sointimaailmaansa. Toiset arvostavat sen epäkaiutinmaista ja leijailevaa soundia, toisten mielestä se on verhoutunut ja epäsopusuhtainen. Duevel Planets Hinta: 999 /pari lisätietoja: scanteknik Oy, http://www.scanteknik.fi/, http://www.duevel.com/ tekniset tiedot Mitat (l x k x s) 26 x 83 x 15,6 cm toimintaperiaate Lattia, 2-tie, bassorefleksi elementit - Matalat äänet 15 cm - korkeat äänet 2,5 cm - Jakotaajuus 2 000 Hz tehosuositus Max 50 W nimellisimpedanssi 4 Ohmia Magneettisuojaus ei Paino 10 kg liitäntä - Naparuuvit On - Banaanihylsyt On - kaksoisjohdotus ei mittaustulokset Taajuusvasteet ovat erittäin epätasaiset johtuen kaiuttimen toimintaperiaatteesta. Yleisarvosana HIFIMAAILMA 3/2009 37. Basso potkaisee pehmeän tuhdisti, ja ulottuvuus on musiikille riittävä. Ääni sijoittuu pelkästään kaiutinlinjan taakse lähelle takaseinää, jossa se velloo kaikuisasti. Laadussa ei ole moitteita. stereokuvan luonnetta voi säätää hyvin paljon kaiuttimen sijoituksella, ja äänensävy riippuu paljon huoneen yleisestä akustiikasta. alempi diskantti on melko kirkas, joka saattaa aiheuttaa ajoittain illuusion ylimääräisestä läsnäolosta ja läheisyydestä. Hinta-laatusuhde Rakenne, työnlaatu ja komponentit yhdistettynä kohtalaiseen menestykseen kuuntelukokeissa antaa Duevelille kolme tähteä hinta-laatusuhteessa. Outo lintu Niin huone- ja sijoitusriippuvainen kaiutin, että kotikuuntelu on äärimmäisen tärkeätä. Jakosuodinkomponentit samoin kuin muu viimeistely ovat kunnollisia. kuunteluarviot Mauri eronen vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. eri taajuusalueiden balanssi riippuu akustiikasta enemmän kuin perinteisillä kaiuttimilla. keskialue ja yläpää ovat tasapainoiset ja puhtaat, artikulaatio joukon kärkeä. työn laatu itse kotelo on siisti, joskin lastulevystä tehty. Mittaukset Tehovasteapproksimaatio on parempi ennuste Duevelin soundista kuin epätasainen taajuusvaste kaiuttomassa huoneessa. soveltunee rauhalliseen taustakuunteluun. epäkaiutinmaisuus ja tilan koko lähentelevät monikanavaista ääntä. Mikael Nederström Avoin avoin, dynaaminen ja melko erottelukykyinen soundimaailma. stereokuva on ilmava ja iso. Vaatii siis kotikuuntelun. stereokuvassa äänet limittyvät toisiensa päälle. Pidempi kuuntelu totuttaa outoon sävy- ja äänimaailmaan, mutta sijoituksen vaikeus tekee kaiuttimesta hankalan. Äänikuva on iso ja leveä ei ehkä tarkin mahdollinen, mutta mukavan livemäinen. kaiutin ei ole varsinaisesti miellyttävä, mutta tietyin äänitevarauksin kohtuullisen tehokkaan tuntuinen rokkitoistin. Naisvokaalit kärsivät balanssivirheestä ja muuttuvat puhelinmaisiksi. ensi kuulemalta soundi poikkeaa täysin kaikista muista kaiuttimista, mikä hankaloittaa arviointia. sen sijaan tehovasteapproksimaatio on joukon tasaisin
sisäjohdotuksessa ja jakosuodinkomponenteissakaan ei ole hurraamista. kaikenlaiset rasittavat värittymät kuitenkin puuttuvat. kaikenlaiset rasittavat värittymät kuitenkin puuttuvat. sama pätee herkkyyteen. Kotelon ja komponenttien laadussa on kitsasteltu, mutta ostajakuntaa se ei välttämättä haittaa. vanun määrässä on säästelty. Hillitty keskialue on ainoa osa-alue, joka on balanssissa, sillä molemmat ääripäät ovat korostuneita. Diskantti on erotteleva mutta samalla puhdas, ylimmiltä osiltaan ehkä hitusen tumma. Rauhallisella keskialueella ei ole sen suurempaa huomautettavaa, vaikka kaiutin ei täysin neutraali olekaan. selvin varaus soundissa liittyy bassotoistoon, joka menee kyllä kohtuullisen alas, mutta kumisee ja jumputtaa selvästi kaikilla näytteillä. Laatu viittaa 200 hintaluokkaan. Bassovarauksin oikein toimiva jytätoistin. Bassovarauksin oikein toimiva jytätoistin. Tehovasteapproksimaatiossa näkyy selvä korostus noin 80 Hz kohdalla. Vaikka Cerwin-Vega! onkin PA-henkinen, siinä on ripaus ihan aitoa hifiäkin, kuten kuuntelukokeet osoittavat. Äänen väri pysyy samankaltaisena suuremmillakin voimakkuuksilla. keskibassojen voimaa on valtavasti, mutta matalimmat jytinät puuttuvat. alarajataajuus on vertailun alhaisin, mikä ei ole ihme. Loudness-henkisyyttä lukuun ottamatta vaste on tasainen ja suuntaavuus hallittua. Tämä on harmi, sillä muuten soundissa on todellista potentiaalia kevyen musiikin yleispäteväksi toistimeksi. kaikesta huolimatta härski kaiutin saa käden hamuamaan koko ajan vain lisää hönkää vahvistimelta. Mittaukset Mittapenkissä Cerwin-vega! pärjäsi yllättävän hifistyneesti. Hinta-laatusuhde kaiuttimen hintaan nähden kotelon laatu ja viimeistely sekä komponentit eivät ole linjassa. Yleisarvosana 38 HIFIMAAILMA 3/2009. selvin varaus soundissa liittyy bassotoistoon, joka menee kyllä kohtuullisen alas, mutta kumisee ja jumputtaa selvästi kaikilla näytteillä. Tämä on harmi, sillä muuten soundissa on todellista potentiaalia kevyen musiikin yleispäteväksi toistimeksi. työn laatu kotelo on ohutta, muovitettua lastulevyä ilman tukirimoja. Mikael Nederström Rokkitykki siisti, dynaaminen ja melkein koko äänialueen osalta tasapainoisen miellyttävä soundi. Puhdasta ääntä ja aitoa dynamiikkaa irtoaa kaikkiin tarpeisiin, ja koska soundi on miellyttävä, kaiutinta tulee luukutettua helposti todella lujaa. Mikael Nederström Rokkitykki siisti, dynaaminen ja melkein koko äänialueen osalta tasapainoisen miellyttävä soundi. VERTAILUTESTI: L ATTIA kA IUTTImET 1000 Cerwin-Vega! CLS-12 Hinta: 999 /pari lisätietoja: Oulun JJ Hifi & Tuning, http://www.jjhifi.com/, http://www.cerwinvega.com/ tekniset tiedot Mitat (l x k x s) 36 x 94 x 30 cm toimintaperiaate Lattia, 3-tie, bassorefleksi elementit - Matalat äänet 30 cm - keskiäänet 16,5 cm - korkeat äänet 2,5 cm tehosuositus MaX 300 W nimellisimpedanssi Magneettisuojaus ei Paino 26 kg liitäntä - Naparuuvit On - Banaanihylsyt On - kaksoisjohdotus On mittaustulokset Taajuusvaste on loundness-tyyppinen ja korostaa varsinkin matalimpia taajuuksia. Diskantti on erotteleva mutta samalla puhdas, ylimmiltä osiltaan ehkä hitusen tumma. ei sellaisenaan oikeastaan luokiteltavissa hifiksi, mutta käyttötarkoituksia varmasti on. stereokuva on suurentelematon ja pysyy tiukasti kaiuttimien välissä, suhteellisen tarkkana tosin. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 7 92 dB 38 Hz Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Cerwin-Vega! CLS-12 Basson ja herkkyyden valossa joukon suositeltavin bilekaiutin. + Runsaat äänenpainevarat + Matala alarajataajuus kumiseva basso sisäkaapeloinnin ja komponenttien laatu äänenlaatu Bassoa ja äänenpainevaroja on kuin pienessä kylässä. kuunteluarviomenestys ei ollut joukon parhaimmistoa. Raskasta sarjaa Totaalisen bassovoittoinen balanssi edellyttää suurta huonetta ja keinoa vasteen tasoittamiseksi. Rauhallisella keskialueella ei ole sen suurempaa huomautettavaa, vaikka kaiutin ei täysin neutraali olekaan. Trumpetin ylä-äänissä on teräviä piikkejä, ja miesvokaaleista voi myös havaita kihittäviä komponentteja. Muu alue on piirun verran ideaalia kireämpi, mutta ei valtaosalla materiaalia vielä ärsyttäväksi luonnehdittavissa aiheuttaa kuitenkin yleistä rauhattomuutta. Mikäli haluaa kaiuttimen, josta riittää iloa kosteampiin iltoihin mutta myös hieman intiimimpään kuunteluun, Cerwin-Vega! on oiva valinta. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. kuunteluarviot Mauri eronen vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Puhdasta ääntä ja aitoa dynamiikkaa irtoaa kaikkiin tarpeisiin, ja koska soundi on miellyttävä, kaiutinta tulee luukutettua helposti todella lujaa. Transientit syttyvät nopeasti, ja tahti on täsmällisen konemaista. Muutoin käyrä on melko tasainen, ja sivuilta mitatut vasteet säilyttävät muotonsa
Diskantin taso on hillitty, eikä esimerkiksi peltien mäiske nouse milloinkaan häiritseväksi. Dynamiikkaa ei ole kauheasti, mutta hillitty soundi ei haittaa pahemmin akustisella musiikilla. Kuulo on tällä alueella erittäin tarkka ja aistii pienimmätkin virheet. Joukon häntäpäätä. ulottuvuus on silti tässä joukossa paremmasta päästä. kuulon ominaisuuksista johtuen kaiutin vaatiikin täten enemmän äänenpainetta käynnistyäkseen kunnolla. viilujäljitelmä on parempi kuin vertailun muissa kaiuttimissa. Diskanttipäässä tuntuu ajoittain olevan ylimääräistä sihahtelua, mutta siitä huolimatta ääni on enemmänkin hillitty kuin korostuneen läpinäkyvä tai läsnäoleva. Tehovasteapproksimaatio on melko tasainen, mutta suuntaavuudessa olisi parannettavaa, sillä vasteen muoto muuttuu liikaa sivuilta mitattaessa. suuntaavuus ei ole kovin tasaista. + laadukas kotelo ja viimeistely epätasainen keskitaajuusalue äänenlaatu soundin suurimmaksi kiroukseksi nousee keskialue. alarajataajuus on joukon alimpia. ei kaikkein innostavin kokonaisuus, mutta kohtuullisen miellyttäväsoundinen kuitenkin. alakeskialue on korostunut, mikä vaikuttaa ikävästi lauluäänien toistoon. Mikael Nederström Rauhallinen Melko tasapainoinen toisto lukuun ottamatta keskialueen korostumaa, joka tekee soundista rauhallisen, mutta lisää samalla ripauksen honottavaa sävyä lauluääniin. Miesäänten ja pianon sävy muuttuu pyöreistä matalista nopeasti ohueksi. Painevaroja on kohtuullisesti. kaiutin herää rytmisesti eloon vasta kovempaa soitettaessa, mutta balanssivirheet korostuvat tällöin entisestään. Korostunut alakeskialue yhdistettynä tukkoiseen yläkeskialueeseen ei ole mieluisan kuuloinen. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. kuunteluarviot Mauri eronen vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Matalat ovat kumussaan joukon epämääräisimpiä, ja keskialueen pistävyys osuu juuri korvan herkimmälle alueelle. Perusäänien lisäksi miesvokaaleissa on annos ohuita ylempiä harmonisia. Äänenlaatu ei siis kohtaa hintaa. Sähäkän suurpiirteinen Bassoihin ja keskialueeseen voimakkaasti kallistunut soundi. työn laatu kotelon työnjälki on laadukas. Toisaalta yläkeskialue on vaimentunut. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5 90 dB 48 Hz Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Dali Lektor 6 Dali Lektor 6 on kaiutin, jossa laatu ja viimeistely ovat kunnossa, mutta soundissa jää jotain uupumaan. Naisvokaalit sijaitsevat sopivasti kiristämättömällä taajuusalueella. stereokuva on perusselkeä, avoimuus ja hengittävyys kärsivät etäisestä yleissävystä. stereokuva on leveähkö mutta suurpiirteinen. siinä on tosin erittäin kriittisellä alueella (26 kHz) lähes 5 desibelin vaimentuma. Hinta-laatusuhde vaikka mittaustulokset ja työnjälki ovat kohdallaan, tämän hintaluokan kaiuttimen tulisi saada kuunteluarvioissa enemmän kuin kaksi tähteä. Normaalivoimakkuudella keskialueen honotus ja etäisyys harmittavat. Mittaukset Taajuusvaste on melko tasainen, mutta ihmiskuulon kannalta kriittisellä alueella on vaimentumaa. Jakosuotimen komponentteja ei päässyt tutkimaan, mutta elementit ovat asialliset. samu saurama Selkeä mutta etäinen kaipaa selvästi normaalia enemmän äänenvoimakkuutta avautuakseen. Mittaustuloksetkin ovat melko hyvät, mutta kaiutin kompastelee epätasaisella keskialuetoistolla. Yleisarvosana HIFIMAAILMA 3/2009 39. Muissa mittauksissa ei ole huomautettavaa. alempi diskantti nousee ehkä tästä syystä ajoittain voimakkaana esille. Bassotoistokin on sävyltään enemmän rauhallisen pyöreä kuin korostuneen tymäkkä. Basso potkaisee melko hyvin, vaikkei aivan parhaalla nopeudella, ja pientä yläbassopainotteisuuttakin on. Dali Lektor 6 Hinta: 999 /pari lisätietoja: Oulun JJ Hifi & Tuning, http:// www.jjhifi.com/, http://www.dali.dk/ tekniset tiedot Mitat (l x k x s) 20,7 x 92,9 x 28,5 cm toimintaperiaate Lattia, 2,5 tie, bassorefleksi elementit - Matalat äänet 16,5 cm, 2 kpl - korkeat äänet 2,5 cm - Jakotaajuudet 700 ja 2 900 Hz tehosuositus 30150 W nimellisimpedanssi 6 Ohmia Magneettisuojaus On Paino 14,2 kg liitäntä - Naparuuvit On - Banaanihylsyt On - kaksoisjohdotus ei mittaustulokset Taajuusvaste on vertailun tasaisimpia
Oikeanpuoleista voi käyttää vain Zone 2:n toimintojen ohjaamiseen. Sonyn uusi AV-viritinvahvistin suosittuun kahden tuhannen euron hintaluokkaan joutuu käymään taistoon hieman heppoisin eväin. 40 HIFIMAAILMA 3/2009. T E S T I : AV- VI rITI nVA hVI STI n Sony ST r-DA5400ES TeksTi ja kuvaT: Petri teittinen Paketissa on kaksi kaukosäädintä
Ominaisuuslistalla on myös THX Neural Surround, joka runttaa stereosta monikanavaa ja laajentaa 5.1-kanavaisen äänen 7.1-kanavaiseksi. (High quality digital Audio Transmission System) on Sonyn nimi HDMI 1.3a -standardin Audio Rate Control -ominaisuudelle. Soitellen sotaan S onyn Elevated Standard -sarja oli vielä joitain vuosia sitten kovassa huudossa. 20 pojoa katosi heti kohinanvaimennuksen puutteen takia ja viisi lisää kadenssitestin pienestä väpätyksestä. Tämä siitäkin huolimatta, että asetusvalikossa on Video Direct -valinta, jonka päälle kytkeminen aiheuttaa HDMI-otosta saapuvan kuvan siirtymisen videoprosessorin ohi suoraan HDMI-antoon. STR-DA5400ES on Sonyn AV-viritinvahvistinsarjan lippulaiva. Käyttöoppaan mukaan kyseinen otto toimii kuten kaikki muutkin, mutta siihen kytketystä laitteesta saadaan laadukkaampaa ääntä. Vaikka valinta oli offasennossa, tapahtui HQV HD Benchmark -levyn testien prosessointi vasta näyttölaitteessa. Komposiittivideota tuetaan yhä kahdeksan RCA-liittimen voimin, mutta komposiittia selvästi parempaa kuvaa tarjoava S-video ei enää Sonylle jostain syystä kelpaa. DLL toimii aivan yhtä hyvin kuin kilpailijoidensa vastaavat viritykset, eli ei kovin hyvin. Moista soitinta ei tähän hätään valitettavasti löytynyt. Videon käsittelyä Lomituksen poistosta ja kuvan skaalaamisesta 1080p-resoluutioon saakka vastaa Faroudjan DCDi Cinema -suoritin. Mihin moinen väite sitten perustuu, siitä käyttöopas ei kerro mitään. Kaukosäätimessä ja vahvistimen etupaneelissa on oma nappinsa HDMI-annon pikavalintaan. Pelkästä uudelleen näytteistämisestä ei ole sinänsä mitään iloa, eikä häviöllisen kodekin kertaalleen pois heittämiä ääniä tuo takaisin mikään, minkä Sonyn insinööritkin varmasti vallan hyvin tietävät. Sony kuvailee toimintoa audioskaalaimeksi, joka ylösnäytteistää esim. 5400ES:ssä on kuusi HDMI-ottoa ja kaksi HDMI-antoa. Digital Legato Linear on Sonyn kehittämä äänenparannustoiminto häviöl- HIFIMAAILMA 3/2009 41. HDMI 5 -oton vieressä lukee "(for AUDIO)", josta voisi päätellä sen kelpuuttavan vain ääntä. Miinukset tulivat kohinanvaimennuksen puuttumisesta, kadenssitestien vapinoista ja hieman hitaasta 3:2 pulldown -lukituksesta. Käyttöopas väittää pokerinaamalla DLL:n parantavan myös normaalin CD:n ääntä. Sittemmin ES-sarjan arvostus on hiipunut, koska sen tuotteet eivät ole kyenneet polkemaan kilpailijoitaan suohon. Sonylla on oma adapterinsa ainakin iPodia, Bluetoothia, langatonta verkkoa ja Network Walkmania varten. ARC käyttää HDMI:n CEC-komentoja soittimen ja vahvistimen oskillaattorien tahdistamiseen. Käyttöopas kuittaa Video Directin ohimennen parilla lauseella. Päähineitä ja ämpärin kohennusta Vahvistimen valikkoa selatessa silmiin tarttui pari uutta termiä. 5400ES ei tunnu tekevän HD-kuvalle mitään prosessointia. Ilman adapteria vahvistimessa ei ole minkäänmoista mediatoistinta. lisillä kodekeilla pakattua ääntä varten. Neural Surround osaa myös purkaa stereosignaaliin pakatun 5.1-kanavaisen ääniraidan. Kytkennät Vahvistimen takapaneeli näyttää ensi vilkaisulla varsin tyypilliseltä: pitkät rivistöt RCA-liittimiä, tukevan näköiset kaiutinterminaalit, RS-232Csarjaportti, muutama optinen ja koaksiaalidigitaali sekä liittimet FM- ja AM-antenneille. Myös USB loistaa poissaolollaan. Vaatimuksena on tietysti se, että molemmat laitteet tukevat ominaisuutta. Annot eivät kuitenkaan toimi samanaikaisesti. Niihin voi kytkeä erikseen ostettavia media-adaptereita, joiden avulla vahvistin osaa toistaa mediaa monista eri lähteistä. Se tukee luonnollisesti kaikkia DVD:n ja Blu-rayn ääniformaatteja sekä useimpia HDMI 1.3 -standardin ominaisuuksia, kuten 24p-kuvaa, kuvan ja äänen automaattitahdistusta sekä x.v.Colour- ja Deep Colour -väriavaruuksia. HQV Benchmark PAL -levyn testeistä kertyi plakkariin 55/80 pistettä. Analogiäänen otto ja anto ovat molemmat 7.1-kanavaisia. Jotain kuitenkin uupuu: 5400ES:ssä ei ole ainuttakaan S-videoliitintä. HDMI-liitäntöjen alla on kaksi DMPORT-nimeä kantavaa liitäntää. MP3-tiedostojen äänen aina 192 kilohertsiin saakka. Testilevyn NTSC-version saldoksi tuli 92/130 pistettä. Tavoitteena on jitterin minimointi. H.A.T.S
Cinema Studio EX -kentät imitoivat Sonyn omia teattereita. 42 HIFIMAAILMA 3/2009. T E S T I : AV- VI rITI nVA hVI STI n Sony ST r-DA5400ES 5400ES:n manuaalista säätöä; jakotaajuus on yhteinen kaikille surround-kaiuttimille. Digital Legato Linear virkistää paitsi mp3-pakatun äänen, myös alkuperäisen CD:n aivan uuteen uskoon. Uskokoon ken tahtoo. Tällaista taajuuskorjainta ei odottaisi näkevänsä tämän hintaluokan upouudessa vahvistimessa vuonna 2009. Sonyn pelikonsoleista ja televisioista tuttu XrossMediaBar on tyylikäs ja helppotajuinen käyttöliittymä, joskaan ei enää uusi ilmiö Sonyn vahvistimissa. HDMI-standardin CEC-komentoja hyödyntävä H.A.T.S. Kahdeksan HDMIliitintä, viidet komponentit, muttei ainuttakaan S-videota. Useimpien muiden valmistajien tapaan myös Sonyn vahvistimissa viljellään keinotekoisia äänikenttiä. vähentää signaalin jitteriä, kunhan sekä vahvistin että soitin tukevat ominaisuutta
Hinnoittelun taustalla taitaa kummitella samalla mallinumerolla varustettu jenkkiversio, joka osaa mm. Vaikka sillä voi säätää erikseen etukanavia, keskikanavaa ja surroundeja, on siinä vain kaksi erittäin levää kaistaa: basso ja diskantti. Autokalibrointi käyttää todennäköisesti omaa taajuuskorjaintaan, jonka roplaamiseen käyttäjällä ei ole mitään asiaa. Maskin muotoilu antaa vahvistimelle varsin jyhkeän ilmeen. Mittaustulokset Sony STr-DA5400ES Hinta: 1 999 Lisätietoja: www.sony.fi Mitat (l x k x s): 43 x 17,5 x 43 cm Paino: 16,5 kg sony sTR-Da5400es HDMi-otto/anto 6/2 komponenttivideo-otto/-anto 3/2 s-video-otto/-anto 0/0 komposiittivideo-otto/-anto 6/3 analoginen otto/anto 8/3 Levysoitinliitäntä Monikanavainen analoginen otto 7.1 Monikanavainen analoginen anto 7.1 koaksiaalinen digitaaliotto/-anto 3/0 Toslink-otto/-anto 6/1 Bi-amp-toiminto Zone 2 -toiminto Zone 3 -toiminto Zone 4 -toiminto i-Link ethernet WLaN FM/aM-radio Liitäntä ulkoista ir-vastaanotinta varten in (1) /out (2) 12 v herätevirta-anto (3) Lisälaiteliitäntä (merkkikohtainen) (2) usB Rs232C kaiutinliitäntä: haarukka/banaani/paljas johto -// irrotettava verkkojohto kuulokeliitäntä kullatut liittimet kytkeytyvä 230v anto kytkeytymätön 230v anto + tarpeeksi HDMi-liitäntöjä + tyylikäs ja helppotajuinen graafinen käyttöliittymä + Mukava sointi Kyvyiltään vajaa videoprosessointi Kehno "taajuuskorjain" Mediatoistin vain lisäinvestoinneilla Puutteita liitännöissä Äänenlaatu Ominaisuudet Mittaukset Työn laatu Hinta-laatusuhde Sony Str-DA5400eS Tehonkulutus, lepotilassa/tyhjäkäynnillä Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, 8 ohmin resistiivinen kuorma --viisikanavaisena, jatkuva/hetkellinen --stereona, jatkuva/hetkellinen -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanavat -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 1 W/68 W 110/115 W 140/150 W 0,09 ohmia 470 ohmia Linjaotto, jakosuotimet ohitettu "AnALOG DireCt" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 92 dB -herkkyys 120 mv -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 12 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm 0,01 % Linjaotto, jakosuotimet käytössä "AFD" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 69 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,2 dB -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm 0,01 % Digitaaliotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 87 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB, 1 W/ 8 ohm 0,01 % YhteenVeto Sonyn aivoituksia voi vain ihmetellä, sillä näillä ominaisuuksilla ja hintalapulla varustettuna 5400ES:llä ei ole mitään mahdollisuuksia. 5400ES:n taajuuskorjain riittää juuri ja juuri basson suurpiirteiseen tukevoittamiseen. n Mittaustulosten arviointi Kohinaa sonyn mittaustulokset ovat kunnossa kahta seikkaa lukuun ottamatta. Korvakuulolta 5400ES saapui testiin englantilaisesta PR-toimistosta, joka oli unohtanut paketista kalibrointimikrofonin. Kilpailijoiden valikoimista löytyy nimittäin selvästi paremmin varusteltuja AV-vahvistimia samaan hintaan sekä vastaavilla ominaisuuksilla varustettuja malleja selvästi edullisempaan hintaan. Kanavatasapaino säädettiin desibelimittarin avulla. Ongelma katosi, kun soittimen resoluutioksi asetettiin 720p. Kuuntelukokeita varten vahvistimelle tehtiin ensin perusteellinen nollaus edellisen testaajan asetusten kadottamiseksi, minkä jälkeen vahvistimeen syötettiin manuaalisesti kaiuttimien etäisyydet. jakaa HD-kuvaa ja ääntä toiseen huoneeseen tavallista ethernet-kaapelia pitkin. Lisäksi Sonyn soundia vaivasi hieman heppoinen bassoalueen toisto. Eihän tämä mikään Yamaha Z11:n kaltainen tankki ole, mutta hintaisekseen laadukkaan oloinen. DSD-tilassa moisia pätkimisiä ei esiintynyt. vahvistimen virrankulutus tyhjäkäynnillä on tavanomaista pienempi - erityisesti antotehon huomioiden. Risto Niska Yleisarvosana HIFIMAAILMA 3/2009 43. HDMI-signaalissa äänelle varattu kaista määräytyy videon kaistan mukaan, eikä DSD toiminut soittimen resoluution ollessa 576p. Siihen verrattuna Sonyn soundi oli kirkkaampi ja pirteämpi, aavistuksen selkeämpi ja vaivattoman oloinen vielä varsin suurillakin äänenvoimakkuuksilla. Toiseksi, linjaliitännän häiriöetäisyys on surkea, kun jakosuotimet ovat aktiivisina eli pieniä pääkaiuttimia käytettäessä. Aiemmissa testeissä Oppon SACD-toisto pätki hieman, kun annoksi oli valittu monikanavainen PCM. Yli 16-kiloinen möhkäle tuntuu kouraan jämäkältä ja hyvin kasatulta. Kuuntelukokeiden vertailukohteena oli Yamaha RX-V3800. ensinnäkin, kuulokeliitännän impedanssi on suuri. Testimateriaalina käytettiin monikanavaisia SACD-äänitteitä, Kraftwerkin The Mix CD:tä ja muutamaa Blu-ray-elokuvaa. 5400ES tukee SACD-äänen siirtoa alkuperäisessä DSD-muodossa, mitä testattiin Oppon DVD-soittimella. Todella kovilla äänenvoimakkuuksilla soundi muuttui kireäksi ja rasittavaksi. Vahvistimen autokalibrointi jäi siksi tyystin testaamatta
Kokosimme niistä testiin neljän pikkulaitteen sarjan. J otkut testit ovat helppoja tehdä. Vinyylilevyillä ylempi keskialue vaikutti aavistuksen korostuneelta. Kummallakin on mahdollista käyttää laitteen kaikkia toimintoja. Bassot olivat epätarkat, ja koko alarekisteriä tuli runsaan puoleisesti. Alunperäisenä aikomuksena oli koota ProJectin mainion oloisista ja soveliaan hintaisista minilaitteista pieni mutta sopusuhtainen kokonaisuus, joka myös testattaisiin yhtenä paketti- na. Kaikki artikkelit eivät etene yhtä ruusuisesti. T E S T I : Pr o-J E cT Box - S arJa TeksTi ja miTTaukseT: Risto Niska kuvaT: Pekka VääNäNeN Lilliputit Pre Boxin ja Dock Boxin vakiovarustukseen sisältyvät kauko-ohjaimet. Ajatuksena oli ottaa mukaan levysoitinesivahvistin ja radio sekä esi- ja päätevahvistimet. Näin oltiin palattu jutun teossa lähes lähtöruutuun. Meistä riippumattomista syistä johtuen jouduimme jättämään sarjaan kuuluvan radion testaamatta. Tämä ei sitten aivan käynytkään päinsä. Outoa ääntä Laitteiston ääni oli jo ensi kuulemalta erikoinen. Aikomus oli vielä tässäkin vaiheessa testata laitteisto uudessa asussaan kokonaisuutena, koskapa todennäköisesti potentiaalinen ostaja myös hankkisi enemmän kuin yhden purkin heti lähdössä. Kokonaissointi toi toistuvasti mieleen mummon vanhan putkiradion. Telakassa ohjain kontrolloi myös siihen liitettyä iPodia. Pro-Ject aloitti toimintansa rakentamalla vinyylisoittimeen liittyviä pikkulaitteita, mutta nykyään valmistajan repertuaari kattaa lähes kaikki hifilaitteiston komponentit. Pohdinnan jälkeen viritin korvattiin iPod-telakalla. Yleisvaikutelma oli sama riippumatta siitä kuunneltiinko vinyylilevyjä vai iPodiin pakkaamattomassa muodossa tallennettuja raitoja. 44 HIFIMAAILMA 3/2009. Laitteista on paljon positiivista kerrottavaa, ja niiden ääni ja toiminta parhaimmillaan pelastavat muuten tasaisen harmaan päivän. Diskantti taas oli jonkin verran vaimentunut mutta samalla sävyltään karkea, jopa asteen epäpuhdas. Jutun teko lähtee hyvin käyntiin, mutta sitten homma tyssää kuin seinään, ja sen loppuun vieminen vaatii punnerruksia
Liitäntöjen määrää voi tarvittaessa lisätä erillisellä laajennusyksiköllä. Kaikissa on keskenään yhteensopiva liitin, ja näin ne voi epähuomiossa helposti kytkeä väärään laitteeseen. Dock Box on iPod-telakka, jonka säädettävään telineeseen saa sovitettua Applen soittimen eri versioita. Perinteisen analogisen linja-annon lisäksi äänen saa ulos myös digitaalisessa muodossa tietokoneelle USB-liitännän kautta. Niiden kanssa on syytä olla tarkkana, sillä ainoastaan yhteen oli tehtaalla merkitty, mihin laitteeseen se kuuluu ja testiryhmäämmekin mahtui jo kolme eri- laista poweria. Mittaustemme mukaan sen kytkentätaajuus on noin 550 kHz, ja taajuusvaste ulottuu yli 90 kilohertsiin. Muiden laitteiden, kuten Amp Box -päätevahvistimen, ohjausta varten takapaneelista löytyvät kauko-ohjausliitännät. Phono Box II USB on levysoitinesivahvistin, joka soveltuu magneettiankkuri- (MM), rautaankkuri- (MI) sekä kela-ankkurirasioille (MC). Ohjain toimi moitteettomasti. Tämä korostaa bassoja testissä käytetyillä voimakkuusasetuksilla enimmillään lähes kahdeksan desibeliä, minkä pitäisikin olla selvästi kuultavissa. Ikävien yllätysten välttämiseksi merkitsimme virtalähteet heti paketista purettaessa. Päätevahvistin on toteutettu digitaalisella vahvistinpiirillä. Bassotoiston runsauden takaa löytyy esivahvistimen kiinteästi kytketty loudness-toiminto. Linja-annon lisäksi takapaneelista löytyvät S-video- ja USB-liitännät. Pre Box on laitteiston esivahvistin, jonka oton valintaa, äänenvoimakkuutta ja virtaa voidaan kontrolloida mukana tulevalla kaukoohjaimella. Testissä käytimme toisen sukupolven iPod Nanoa. Tähän mennessä laitteita ei oltu mitattu ollenkaan, jottei tieto tuloksista vaikuttaisi kuunteluarvioihin. Viimemainittuihin sopivat myös banaaniliittimet. Sarjaan sisältyy lähes kaksikymmentä eri laitetta DA-muuntimesta levysoittimen ohjausyksiköihin. Toimintaan liittyy myös vähäinen diskanttikorostus pienillä voimakkuusasetuksilla. Niissä kaikissa on keskenään yhteensopivat liittimet, joten väärän virtalähteen käyttäminen vahingossa on turhankin helppoa, ja mahdollisesti epämiellyttävin seurauksin. Kuuluva särö, ääni poskellaan Mittapenkissä syyt outoon ääneen alkoivat paljastua ja tällä kertaa ne myös näkyivät tuloksissa harvinaisen selvästi. Kokeilulaitteistossa oli kolme erilaista virtalähdettä. Amp Box on kaksikanavainen digitaalinen päätevahvistin. Nyt oli kuitenkin pakko pikaisesti tutkia koko laitteiston vaste iPodista kaiuttimiin asti. Ja kuinka ollakaan basso korostui kaiuttimien navoissa enimmillään yli seitsemän desibeliä ja diskantti vaimeni useamman dB:n. Laitteet ovat niin pieniä, että niiden sisään ei ole integroitu virtalähdettä. Alkuperäinen idea oli ollut mitata koko systeemin tekninen suorituskyky yhtenä pakettina. Laitteen sisällä äänen vahvistuksesta huolehtivat operaatiovahvistimet. Ratkaisun etuna on vähäinen hukkalämmön tuotto, minkä vuoksi laite voidaan rakentaa pienikokoiseksi. Voimakkuudensäätö ja mykistyspainike eivät vaikuttaneet testilaitteemme ääneen, sillä se oli kiinteällä antotasolla varustettu "F"-versio. Signaalin vahvistuksesta huolehtivat operaaJokainen laite saa virtansa erillisestä verkkolaitteesta. Mukana tuleekin jokaiselle oma verkkolaitteensa. Liitäntäpuolella on linjaotto, kauko-ohjausliitännät ja naparuuvit yhdelle kaiutinparille. Ääni oli kuitenkin sekä korvien että mittarien perusteella sen verran poskellaan, että oli väistämätöntä ryhtyä tutkimaan asiaa tarkemmin ja lopulta mittaamaan jokainen laite erikseen syyllisten löytämiseksi. Tukevaa mekaniikkaa Mutta palataanpa hetkeksi hieman taaksepäin ja tutustutaan näihin hyvin viimeisteltyihin, koostaan huolimatta jykevän oloisiin sekä yllättävän painaviin pikku Pro-Jecteihin hieman tarkemmin. Otimme testiin esi- ja päätevahvistimen, levysoitinesivahvistimen ja iPod-telakan. BurrBrownin USB-liitäntäinen muunninmikropiiri muuttaa äänen digitaaliseksi. Purkin mukana tulee luottokorttityyppinen kauko-ohjain, jolla voi ohjailla iPodin toimintoja. Rakenteessa on myös omat heikot kohtansa, jotka usein näkyvät mittaustuloksissa ja tällä kertaa myös kuuluvat äänessä. tiovahvistimet, kuunneltavan oton valitsee rele ja voimakkuuden säätönä toimii moottoroitu potentiometri. Loudnessin vaikutus lakkaa vasta voimakkuus- HIFIMAAILMA 3/2009 45. Telakka pitää sisällään ohjauksesta vastaavan mikroprosessorin ja operaatiovahvistimista sekä erillistransistoreista kootun puskurivahvistimen soittimen äänelle. Linjatasoisia ottoja on kaksi. Valmistajan ilmoituksen mukaan kyseessä on pulssisuhdemodulaatiota (PWM) käyttävä vahvistin
Testissämme oli mukana kiinteällä antotasolla varustettu versio. säädön ollessa yli puolen välin. Viimeisen silauksen koko laitteiston vaimeaan diskanttiin tuo Dock Box. Laitteen särölukema, vaikka onkin tavanomaista suurempi, ei ole vielä itsessään hälyttävää tasoa. Särön luonne siis on todennäköisenä syynä äänen karkeuteen. Power Boxin yläpään soinnin karkeus johtuu todennäköisesti sen särön spektrijakaumasta. Syynä tähän kaiutinannossa oleva alipäästösuodin, joka on digipäätteelle välttämätön. Tyypillisessä lineaarisessa vahvistimessa pääosa säröstä on kuulon peittovaikutuksen takia usein korvalla havaitsematonta perustaajuuden toista ja kolmatta kerrannaista, ja tätä ylemmät harmoniset monesti jo lähes hukkuvat laitteen pohjakohinan sekaan ainakin pienillä antotehoilla. Suurin osa sen säröstä siis sijaitsee sellaisella taajuusalueella suhteessa perusääneen, että kuulon peittovaikutus ei ole enää vaimentamassa niiden kuulumista. Muuten esivahvistimen tekninen suorituskyky on moitteeton, mutta tämä ei riitä pelastamaan toistoltaan pahasti vääristynyttä kokonaisuutta. Esi- ja päätevahvistimeen on saatu mahdutettua kaukoohjausliitännätkin. Sen sivuvaikutuksena on kaiutinannon impedanssin kasvaminen suurilla taajuuksilla, testilaitteen tapauksessa lähes kaksikymmenkertaiseksi. Lähes kaikki tarpeellinen on mukana. Vertailun vuoksi ohessa on myös lineaarisesta vahvistimesta mitattu spektri samalla noin 0,1 % säröllä kuin digipäätteestäkin. Testissä soittimena toiminutta iPod Nanoa käytettäessä telakan taajuusvasteessa näkyy noin kahden desibelin vaimennus yläpäässä. Jälkimmäisestä havaitaan, että suurin osa säröstä on kuulon peittovaikutuksen takia vähemmän häiritseviä toista ja kolmatta harmonista. Sen sijaan se, mistä tuo särö muodostuu, on. Telakasta on olemassa kaksi versiota, joista toisen äänenvoimakkuus on säädettävä. kuorma, 8 / 4 ohmiin 21 / noin 20 W (ks. Amp Box tuottaa voimakkaita särökomponentteja mittauksissa käytetyllä kilohertsin taajuudella koko äänitaajuusalueella, ja mikä pahinta, niiden taso pääosin kasvaa taajuuden mukana. Vastetta saattaa hieman korjata esivahvistimen pieni yläpään korostus, mutta 46 HIFIMAAILMA 3/2009. Ylemmät komponentit vaimenevat voimakkaasti ja alkavat peittyä kuudennen harmonisen jälkeen vahvistimen pohjakohinaan. antoteho, 1 kHz, resist. Neljän ohmin kuormaan saatiin hetkellisesti valmistajan lupaamat 30 W. T E S T I : Pr o-J E cT Box - S arJa Pro-Ject amp Box Hinta: 269 Lisätietoja: aH-Hifisystems Oy, puh. (019) 483 160, www.ah-hifisystems.fi, www.project-audio.com Mitat (l x k x s): 10,3 x 3,7 x 10,3 cm Vakiovarusteet: -verkkolaite -kauko-ohjauskaapeli Pikkuruisten koteloiden takapaneelit ovat täynnä liittimiä. Yläpään soinnin karkeuden ja osittain myös sen vaimeuden takana on päätevahvistin. teksti) antoimpedanssi, 1 / 20 kHz 0,14 / 2,4 ohmia vahvistus, 1 kHz 22 dB Häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 93 dB Herkkyys 1,0 v kanavatasapaino 0,2 dB Ottoimpedanssi, 1 kHz 23 kohmia Harmoninen särö, 1 kHz, 2 W/8 ohmiin 0,11 % Kun iPodilta kuunneltiin musiikkia, taajuusvaste kaiuttimen navoista mitattuna näytti testitilanteessa tältä. Kuvaajassa näkyvät mustilla "hatuilla" merkityt digipäätteen särökomponentit, jotka ovat voimakkaita koko kuuloalueella. Tämäkin on kuuluvaa tasoa, mutta tilannetta pahentaa vielä se, että käytännössä tähän tulee päälle päätevahvistimen aiheuttama vaimennus. Ainoastaan kuulokeantoa jäi kaipaamaan. ominaisuudet: -linjaotto -kaiutinanto, naparuuvi/banaani -kauko-ohjausanto ja -otto -virtakytkin ja -merkkivalo + vähäinen lämpeneminen + antoteho koon huomioiden äänenlaatu antoimpedanssi suurilla taajuuksilla särön spektri Mittaustulokset Dock Box on suunniteltu niin, että tukiprofiilin sopivaan kohtaan lukitsemalla sen saa sovitettua iPodin eri versioille. Vahvistimen antoimpedanssi on diskantissa näin ollen niin suuri, että myös käytettävät kaiuttimet vaikuttavat merkittävästi diskanttivasteeseen. Testissä käytetyillä kaiuttimilla päätevahvistimesta johtuva diskanttivaimennus oli lähes kaksi desibeliä siis jo itsessään kuuluvaa tasoa. Vahvistimen tai sen virtalähteen suojaukset rajoittivat jatkuvan antotehon noin kahteenkymmeneen wattiin kaiuttimien impedanssista riippumatta. Runsas ja helposti kuuluva bassokorostus johtuu Pre Boxin kiinteästi kytketystä loudness-korostuksesta. Diskanttivaimennus taas on yhdistelmä Dock Boxin ja Amp Boxin vaimennusta. Pääte ja telakka vaimentavat diskantin Amp Boxin diskanttivaste on tasainen kahdeksan ohmin kuormalla, mutta vaimenee merkit- tävästi neljän ohmin kuormitusimpedanssilla
Linja-antoa käytettäessä se on kuitenkin asiallinen levysoitinesivahvistin. HIFIMAAILMA 3/2009 47. Sekään ei tosin selvinnyt aivan puhtain paperein. Harmoninen särö, 1 kHz, 0 / -60 dB antojännite, 1 kHz, 0 dB antoimpedanssi, 1 kHz kanavatasapaino, 1 kHz 79 / 79 dB 0,005 / 1,0 % 0,8 v alle 50 ohmia 0,2 dB 80 dB 40 dB 0,0 dB 0,010 / 0,115 % 23 / 92 / 180 mv 13 mv 46 kilo-ohmia 9,8 v alle 50 ohmia Linjaotto -häiriöetäisyys, 316 mv/10 kohm, CCiR 93 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 21 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö, 1 kHz, 316 mv/10 kohm alle 0,005 % tästä huolimatta koko laitteiston vaste laski testitilanteessa yläpäässä enimmillään kolmisen desibeliä. Tämän seikan käytännön vaikutukset jäävät arvailujen varaan. Testattujen laitteiden valopilkku teknisessä mielessä on levysoitinesivahvistin. Niitä ei voi varauksetta suositella ainakaan neutraalia ja tasapainoista ääntä hakevalle. (019) 483 160, www.ah-hifisystems.fi, www.project-audio.com Mitat (l x k x s): 10,3 x 3,7 x 10,3 cm Vakiovarusteet: -verkkolaite -kauko-ohjain ominaisuudet: -kaksi linjaottoa -oton valintakytkin ja merkkivalo -voimakkuussäätö -linja-anto -kauko-ohjausanto ja -otto -virtakytkin ja -merkkivalo -virta, otto ja voimakkuus kauko-ohjattavissa + ominaisuudet koon huomioiden + kauko-ohjain äänenlaatu suuri taajuusvastevirhe Mittaustulokset Mittaustulokset antoimpedanssi, 1 kHz 100 ohmia MM-otto, 5 mV -häiriöetäisyys, CCiR -vahvistus -kanavatasapaino -harmoninen särö, 1 kHz, linja / usB -yliohjaustaso, 0,1 / 1 / 10 kHz -usB-liitännän yliohjaustaso, 1 kHz -ottoimpedanssi, 1 kHz MC-otto, 0,5 mV -häiriöetäisyys, CCiR -vahvistus -kanavatasapaino -harmoninen särö, 1 kHz -yliohjaustaso, 0,1 / 1 / 10 kHz -usB-liitännän yliohjaustaso, 1 kHz -ottoimpedanssi, 1 kHz antoasteet -antojännite, 1 kHz, 10 kohm -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanavat Häiriöetäisyys, CCiR, ilman signaalia / -80 dB sig. (019) 483 160, www.ah-hifisystems.fi, www.project-audio.com Mitat (l x k x s): 10,3 x 3,7 x 10,3 cm Vakiovarusteet: -verkkolaite -kauko-ohjain -usb-kaapeli -säädettävä tuki iPod:lle ominaisuudet: -linja-anto -s-video-anto -usb-liitäntä -iPod:n kauko-ohjaus + kauko-ohjain + helppo sovittaa eri iPodeille diskanttivaimennus häiriöetäisyys Pro-Ject Phono Box II USB Hinta: 139 Lisätietoja: aH-Hifisystems Oy, puh. Soittimen vaste on kymmenesosadesibelin tarkkuudella tasainen koko kuuloalueella, joten vasteen virheet todellakin syntyvät Dock Boxissa eivätkä iPodissa. Perusteellisen testauksen perusteella Boxsarjan tutkituista laitteista voi suositella ainoas- taan Phono Boxiia, ja sitäkin vain usb-liitäntää koskevin varauksin. Tästä on seurauksena äänen huippukohtien leikkautuminen joillakin 59 dB 60 dB 0,0 dB 0,037 % 2,3 / 9,2 / 46 mv 1,3 mv 100 ohmia vinyylilevyillä lähes äänirasiasta riippumatta. Sen mittaustulokset ovat muuten kunnossa, mutta USB-liitäntään liittyvä AD-muunnin yliohjautuu jo melko pienellä tasolla. Onneksi tällä ei ole vaikutusta laitteen linja-antoon, jota käytettäessä yliohjaustaso on vähintäänkin riittävä. Pro-Ject Dock Box F Hinta: 119 Lisätietoja: aH-Hifisystems Oy, puh. Kodin kakkoslaitteiston komponenteiksi Boxien laatu saattaa riittää, kunhan sarjan esivahvistimen korvaa jollakin muulla laitteella. Erillisellä mittauksella vielä varmistettiin, ettei syypäänä Dock Boxin vasteeseen ollut käytetty soitin. Muiden laitteiden toiston neutraaliudessa on sekä korvien että mittareiden perusteella turhan paljon huomautettavaa. (019) 483 160, www.ah-hifisystems.fi, www.project-audio.com Mitat (l x k x s): 10,3 x 3,7 x 10,3 cm Vakiovarusteet: -virtalähde -usb-kaapeli ominaisuudet: -maadoitusnaparuuvi -äänirasiaotto -äänirasian tyypin valinta (mm/mC) -linja-anto -usb-liitäntä + hyvät mittaustulokset varauksin + soveltuu mm- ja mc-rasialle + ei tarvitse ajuriasennusta tietokoneeseen usb-liitännän yliohjauherkkyys Mittaustulokset Pro-Ject Pre Box Hinta: 239 Lisätietoja: aH-Hifisystems Oy, puh. MM-äänirasialle sopivassa tilassa Phono Boxin otto käyttäytyy kuin se olisi induktiivinen, joten ottokapasitanssia ei kyetty mittaamaan
VERTAILUTESTI: J V C D L A - H D 7 5 0 , E P S O N E H - T W 5 0 0 0 J A S A N YO P LV- Z 3 0 0 0 TeksTi ja miTTaukseT: Petri teittinen kuvaT: Maajantuojat ja Petri teittinen Hinnan ja laadun tasapainottelijat 48 HIFIMAAILMA 3/2009
Mutta onko kuvanlaaduissa lähes kolminkertainen ero. Kalleimman videotykin hinnalla saisi melkein kolme vertailun edullisinta projektoria. Käyttöopas ei kerro ISF:stä tai sille varatuista muistipaikoista mitään. TW5000 kykenee 4:4 pulldowniin, uusien ruutujen luomiseen interpoloimalla sekä 3:2 reverse pulldowniin. Suurin osa sen asetuksista on lukittu, jotta käyttäjät eivät pääse sörssimään tehtaalla säädettyä kuvaa. 4:4 pulldown toimii vain 24p-kuvalla, jolloin projektori näyttää jokaisen alkuperäisen ruudun neljään kertaan yhteensä 96 ruudun sekuntinopeudella. Kuvasignaalin käsittelystä vastaa HD100:n tapaan mainioksi havaittu HQV Reon-VX. Interpoloidessaan Blu-ray-soittimen lähettämää aitoa 24p-kuvaa HIFIMAAILMA 3/2009 49. Se teki projektorien kalibroinnista mahdottoman urakan ilman ulkoista ratkaisua, kuten CMS:llä varustettua skaalainta. Onko LCD-tekniikka kirinyt D-ILA-tekniikan etumatkaa kiinni. Projektorin mainonnassa korostetaan 75 000:1 dynaamista kontrastia, korkeaa natiivikontrastia, entistä parempaa pohjamustaa ja uusia välikuvia luovaa interpolointia. Näihin, ja moniin muihin kysymyksiin haettiin vastauksia. Puhtaalta pöydältä JVC:n DLA-HD750 eroaa edeltäjästään DLAHD100:sta merkittävästi. HD750 esittää 1080p24-kuvan joko 48:n tai 96:n ruudun sekuntinopeudella riippuen siitä keneltä asiaa kysyy. Vain harmaasävyjen väritasapainon pikavalinta puuttuu. Asetimme kolmen eri hintaluokan uutta Full HD -projektoria samalle viivalle. Käyttöoppaan mukaan projektorin gamma, väriavaruus ja värilämpötila ovat THX Movie -tilassa Rec.709-standardin mukaisia. JVC:n aiempia D-ILA-kotiteatteriprojektoreita moitittiin ylisaturoituneista väreistä ja värienhallintajärjestelmän (CMS, Color Management System) puuttumisesta. Takaako suuri hintalappu paremman kuvan? V ertailuun valittiin kolme kovin erihintaista projektoria, joista kukin on mallisarjansa tuore lippulaiva. Liekö kyse sitten valmistajien kesken tehdystä sopimuksesta, mutta Epson on tyypillisesti tuonut uusimmalla paneelisukupolvella varustetun projektorin viimeisenä markkinoille antaen näin kilpailijoilleen selvän etulyöntiaseman. Äänekkään moottorin liikuttaman linssinsuojuksen takia linssi on upotettu viitisen senttiä kotelon sisään. Ovatko halpa ja hyvä edelleen kaksi eri tuotetta. JVC lupailee HD750:lle hurjaa 50 000:1 natiivikontrastia. TW5000 sisältää värienhallintajärjestelmän sekä kourallisen lukittuja muistipaikkoja, joihin vain Imaging Science Foundationin (ISF) valtuuttamat asentajat voivat tallentaa kalibrointiasetuksia. Muutoksia on tapahtunut myös ohjelmistossa. Kotelo on selvästi kapeampi ja pidempi näyttäen sivuttain asennetulta HD100:lta. Linssin sijoittuminen keskilinjasta sivuun johtuu täysin uusitusta valopolusta. Vaikka kaukosäätimessä on pikavalintanapit muille väritiloille, saa THX-tilan käyttöön vain valikon kautta. Linssi ei ole enää kotelon keskilinjalla, vaan se on siirtynyt edestä katsoen vasemmalle. Ratkaisun ansiosta HD750 on huomattavasti valovoimaisempi kuin HD100. Epsonin kilpailijat ovat jo vuosien ajan käyttäneet Epsonin valmistamia LCD-paneeleja projektoreissaan. Suuremmasta valotehosta huolimatta HD750:n pohjamusta on edeltäjäänsä mustempaa ja on/off-kontrasti korkeampi. Peruskäyttäjän asetuksille on tarjolla kaksi muistipaikkaa, jotka voi nimetä uudelleen. Epsonin kaukosäätimen valaistut napit ovat kookkaita ja tarjoavat nopean tien tärkeimpiin säätöihin. TW5000:n uuden kotelon muotoilu on hillitympää ja antaa jollain tapaa edeltäjiään ammattimaisemman vaikutelman. Liitännät ovat siirtyneet edestä katsoen projektorin oikeaan kylkeen, mikä saattaa hankaloittaa asennusta. TW5000 kääntää asetelman päälaelleen, sillä sen kuva luodaan parannelluilla D7 C2Fine -paneeleilla, joita Epson ei ole vielä myynyt kilpailijoilleen. Testeissä ilmeni kuitenkin, että THX-tilan asetuksia olisi ollut tarpeen päästä näpräämään. Skaalaimena hyrrää PixelWorks PW390 suorittimen avustama HQV Reon-VX. Koska HD750 ei luo interpoloimalla uusia ruutuja, on oikealla ruutunopeudella vähäinen merkitys: liikkuvassa kuvassa näkyy hienoista mikronykimistä, näytettiinpä sama ruutu sitten kaksi tai neljä kertaa peräkkäin. Uusi kotelo, uudet kujeet TW700/1000/2000-mallien futuristiset kurvit ovat saaneet väistyä perinteisemmän laatikkomallin tieltä. Kritiikin kirvoittamana JVC on sisällyttänyt HD750:een CMS-ominaisuuden. HD750:llä on THX:n myöntämä laatusertifikaatti
Valokuvaa on ylivalotettu rankasti, jotta digikamera pystyisi tallentamaan pohjamustan suhteellisen eron. Vasemmalla JVC, oikealla Epson. Sanyo on lisännyt valopolulle toisen optisen suodattimen LCD-paneelien ja polarisaatiopaneelin väliin. Z3000 osaa myös tehdä kuvalle 5:5 pulldownin, eli näyttää jokaisen ruudun viiteen kertaan, jolloin ruutunopeudeksi tulee 120 ruutua sekunnissa. Interpolointi parantaa myös kuvan liiketerävyyttä, mikä puolestaan auttaa kuvan kolmiulotteisen vaikutelman luomisessa. Kuvassa on mukana 2.35:1-kuva-alan ulkopuolelle jäävät mustat palkit. Myös interpolointi 120 ruudun sekuntinopeuteen onnistuu. Uusi dynaaminen iiris säätyy kuvan kirkkauden ja krominanssin mukaan 60 kertaa sekunnissa. Pohjamustan eron tallentamiseksi kuvaa on ylivalotettu runsaasti. Tuloksena on aiempaa parempi natiivikontrasti, tummempi pohjamusta ja vähemmän valovuotoa. JVC:n pohjamusta pääsee oikeuksiinsa, kun kankaalle ajetaan pikimustaa kuvaa. Säätämistä varten projektori paiskaa kankaalle oman 50 HIFIMAAILMA 3/2009. 3:2 reverse pulldown on erittäin hyödyllinen ominaisuus katseltaessa amerikkalaisen NTSC-standardin kuvaa sisältäviä dvd-julkaisuja. Kirjaa kansiin katsominen Sanyo ei ole lähtenyt uudistamaan mallistonsa lippulaivan ulkonäköä, vaan luottaa Z2000:sta tuttuun laatikkodesigniin moottoroitua linssinsuojusta myöten. Reverse pulldownin jälkeen kuva voidaan esittää 120 ruudun sekuntinopeudella interpoloinnin kera tai 96 ruudun sekuntinopeudella 4:4 pulldownin kera. VERTAILUTESTI: J V C D L A - H D 7 5 0 , E P S O N E H - T W 5 0 0 0 J A S A N YO P LV- Z 3 0 0 0 Vasemmalla JVC, oikealla Epson. Myös zoom ja tarkennus ovat moottoroituja. 120 fps:n ruutunopeus toimii vain 60i-signaalilla; aitoa 24p-kuvaa syötettäessä ruutunopeus on rajoitettu 96 fps:iin. Hyvä idea, kehno toteutus JVC:n objektiivinsiirto toimii moottorin avittamana. Kuva luodaan Epsonin D7 C2Fine -paneeleilla ja kuvasignaalin käsittelystä vastaa PixelWorksin matalaviiveinen suoritin. Z3000 pystyy Epson TW5000:n tavoin rakentamaan 60i-kuvasta alkuperäisen 24p-kuvan. Sanyo on myös suunnitellut uuden HD-linssin, jonka pitäisi pa- rantaa kuvan terävyyttä ja vähentää väriaberraatiota. Tuloksena on kuva, jonka liike on huomattavasti sulavampaa kuin saman ruudun nelinkertaisella toistamisella. Ylivalotuksen takia valkoinen teksti näyttää hehkuvan, vaikkei sitä oikeasti teekään. Vasemmalla JVC, oikealla Epson. 3:2 reverse pulldown -ominaisuutta voidaan soveltaa kuvaan, joka on alunperin kuvattu 24p:nä, mutta tallennettu levylle 60i:nä. Projektorien pohjamustan ero ei enää näy näinkään tummasävyisessä kuvassa, koska mukana on tarpeeksi kirkkaita elementtejä. projektori luo alkuperäisten ruutujen väliin uusia väliruutuja ja esittää tuloksen 96 ruudun sekuntinopeudella. TW5000 osaa siis rakentaa 60i-kuvasta alkuperäisen 24p-kuvan; tämä ominaisuus on aiemmin löytynyt vain ökyhintaisista ulkoisista skaalaimista. Kuvaa voi siirtää 80 prosenttia kuvan korkeudesta ja 34 prosenttia leveydestä
Asiasta oltiin yhteydessä projektorien paikallisiin edustajiin. HD100:an istuva anamorfinen linssi ei tosin sovi HD750:een, kiitos syvennyksessä lepäävän linssin. Epsonin edustajan mukaan valmistaja on tietoinen ongelmasta ja ehtinyt jo ratkaista sen tekemällä muutoksia projektorin jäähdytykseen. HD750:ssä on säädettävä iiris, jota kuristamalla käyttäjä voi parantaa on/off-kontrastia. zoomatessa kuva lipsahti liian isoksi ja käyttäjä painoi kuvaa pienentävää nuolinappulaa, piti moottori ensin tovin verran kummallista vikinää. Kuvaa voi siirtää täyden kuvakorkeuden ja puolikkaan leveyden verran. Heti projektorin käynnistyksen jälkeen tarkaksi säädetty kuva oli tuntia myöhemmin silminnähden epätarkka. säätökuvionsa, jonka voi kytkeä pois päältä. Suunnanmuutos tuntui olevan moottoreille lähes ylivoimainen tehtävä. 50 prosenttia keskipisteestä alaspäin. 13 prosenttia ja on/off-kontrasti kasvaa melkein 50 prosentilla. Säädöllä ei voi siis korjata konvergenssivirhettä, joka näkyy vain osassa kuvaa. Pienimmillään iiris on asetuksella -15, jolloin valoteho putoaa hieman alle puoleen, ANSI heikkenee n. HD750:ssä on pikselin tarkkuudella toimiva konvergenssisäätö, joka vaikuttaa koko kuvaalaan. Testiyksilössä oli varsin näkyvää konvergenssivirhettä kuvan alareunassa ja oikeassa yläkulmassa. Myös gamma on lukittu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että HD750:ttä ei voi kalibroida sen omalla CMS:llä. Toimivaksi havaittu ratkaisu Epson TW5000:n kuva siirtyy manuaalisten säätöjen vauhdittamina 96 prosenttia kuvan korkeudesta ja 47 % leveydestä. Paristojen vaihtamisesta tai kaukosäätimen työntämisestä kiinni IR-silmään ei ollut apua. JVC:n aiemmat D-ILA-tekniikkaa käyttävät kotiteatteriprojektorit ovat yltäneet n. Sen väriavaruus on hyvin lähellä Rec. Anamorfista linssiä varten kuvasuhdevalikossa on vaihtoehto "V-Stretch", joka venyttää kuvaa pystysuunnassa. Samaa ilmiötä esiintyi myös Z3000:ssa, mutta selvästi pienemmässä mittakaavassa. Projektorin käyttöoppaan ylistämä THX-tila on erittäin hyvissä säädöissä ja kevyesti projektorin suositeltavin väritila. TW5000:ssä ei ole konvergenssisäätöä. Kehno konvergenssi Sanyo Z3000:n optiikan säädöt ovat myös täysin manuaaliset. Valotehossa HD750 ja HD100 ovat kuin eri planeetoilta. Siirtorullien vierestä löytyy pieni kytkin, jolla objektiivinsiirron voi lukita paikoilleen. Z3000:ssa ei ole konvergenssisäätöä. Vaeltava fokus Epsonin kohdalla törmättiin ikävään ongelmaan: kuvan tarkennus ei pysy paikoillaan, vaan vaeltaa projektorin lämpötilan mukaan. Oikean näppäinyhdistelmän avulla pääsee nimittäin käsiksi projektorin huoltovalikkoon, jossa voi hienosäätää THX-tilan käyttämän 6500K-lämpötilan RGB offsettejä ja siten vaikuttaa tumman pään väritasapainoon. Myöskään komponenttiotolle kelpaavia signaaleja ei ilmoiteta. Komponenttiotto kelpuuttaa 1080p-signaalin, mutta VGA-oton maksimiresoluutioiksi ilmoitetaan 1360x768 ja 1280x960. Testiyksilö oli konvergenssiltaan hyvä, muttei täydellinen: valkoisissa teksteissä näkyi pientä sinisen haritusta. HD750:n vertailukelpoisin tulos on 1 037 lumenia THX-tilassa iiris auki himmeällä lamppuasetuksella. Käyttöoppaan mukaan Z3000 kelpuuttaa komponentin ja VGA:n kautta 1080p50/60-signaalit. On JVC:n ja kuluttajan onni, että THX-tila tarjoaa hyvää kuvaa suoraan laatikosta nostettuna, sillä HD750:n värienhallintajärjestelmä on nykykunnossaan käytännössä hyödytön. Harmi kyllä RGB gainit on lukittu myös huoltovalikossa, joten kirkkaan pään väritasapainoa ei voi korjata. Samalla tavalla mitattu HD100 antoi on/off-kontrastiksi hieman yli 17 000:1. HD750 ei yltänyt 50 000:1 on/off-kontrastiin, mutta Cinema1-tilassa se pääsi hyvin lähelle 40 000:1 lukemaa. 709 -standardia. Epson korjaa tai vaihtaa takuun piikkiin kaikki yksilöt, joissa ongelmaa esiintyy. Laatikosta kattoon ja katsomaan Testien perusteella vertailun voittajasta ei ole epäilystäkään mitä natiivikontrastiin ja pohjamustan tasoon tulee. Keskustelufoorumien mukaan käyttäjät ovat heittäneet JVC:n oman kapulan nurkkaan ja korvanneet sen menestyksekkäästi oppivalla yleiskaukosäätimellä. TW5000 tukee anamorfista linssiä kuvasuhdevalikon asetuk- Pientä hienosäätöä vailla Epson TW5000:n dynaaminen on/off-kontrasti oli parhaimmillaan hieman alle 25 000:1, mikä jää kauas Epsonin mainostamasta 75 000:1 lukemasta. 100 prosentin väreillä ja mittaa projektorin sitten 50 prosentin väreillä, ovat arvot pahasti pielessä. Koska THX-tilan asetukset on lukittu, on sinerryksen kanssa vain elettävä ainakin teoriassa. Anamorfista linssiä varten löytyy kuvasuhdeasetus "Anamorphic". Syynä lienee linssin vinjetointi, mikä aiheuttaa myös kuvan yhden reunan huomattavan tummumisen, jos objektiivia siirtää liikaa sivuun keskipisteestä. Mikäli esim. Suurin ongelma löytyy harmaasävyjen väritasapainosta: sininen on viitisen prosenttia kohollaan koko matkan mustasta valkoiseen. Myös optiikkaa säätävien sähkömoottorien toiminta kirvoitti ärräpäitä. Käytännössä dynaamisesta iiriksestä oli hyvin vähän hyötyä; kuvassa ei huomannut merkittävää eroa, kun iiriksen toimintatilaa vaihdeltiin edestakaisin elokuvaa katsellessa. HIFIMAAILMA 3/2009 51. Lens Aperture -säädön nolla-asennossa iiris on täysin auki. Testiin toimitettu projektori oli konvergenssiltaan hyvä, joskin kuvassa näkyi siellä täällä pientä sinisen haritusta. 200:1 ANSI-kontrastiin, eikä HD750 kykene sen parempaan. Testikuva paljasti, että haritus oli alle puolen pikselin luokkaa, joten sitä ei voinut korjata konvergenssisäädöllä. sella "Anamorphic Wide". Sanyon edustaja ei ollut kuullut ongelmasta aikaisemmin. Jos hankkimasi TW5000:n fokus vaeltaa ota yhteyttä Epsonin tukinumeroon 0201 552 090. Mikä pahempaa, CMS ei osaa skaalata kalibrointia oikein muille väriarvoille. Se toimii sanalla sanoen väärin. ANSI-kontrastiksi mitattiin 265:1, kun objektiivia siirrettiin pystysuunnassa n. Jos projektorin kalibroi esim. HD100:sta mitattiin aikoinaan 429 lumenia Cinema-tilassa. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, jossa fokus säädettiin ensin kaukosäätimellä mahdollisimman tarkaksi, minkä jälkeen terävyys hienosäädettiin yksinkertaisesti siirtämällä projektoria pöydällä joitain millimetrejä. Ensin tuittuilun syyksi luultiin infrapunavastaanottimia suojaavia, liki näkymättömiä muovitarroja, mutta niiden poistaminen ei parantanut kaukosäätimen toimintaa juuri mitenkään. Käyttöoppaan mukaan HD750 kelpuuttaa VGA-liitännästä tulevan 1080p60-signaalin, mutta 1080p50:ttä ei listata. Moinen käytös oli äärimmäisen turhauttavaa kuvaa tarkennettaessa, etenkin kun fokuksen askeleet tuntuivat muutenkin liian pitkiltä. Lampun High-asetuksella THX-tilasta irtoaa kunnioitettavat 1 540 lumenia, mikä peittoaa jopa monet DLP-tykit. Myös zoom ja tarkennus ovat manuaalisia, mikä hankaloittaa asentamista etenkin silloin, kun projektori asennetaan kauas kankaasta. Monet sen säädöistä vaikuttavat epämääräisesti muihin säätöihin, mitä ei saisi tapahtua. Viiveen jälkeen moottori nappasi kiinni ja kankaalla alkoi vihdoin tapahtua. Samalla ANSI-kontrasti heikkenee ja valoteho putoaa. Sohlaaminen todisti kouriintuntuvasti, että HD750:stä on hyvin vaikea saada ulos terävintä mahdollista kuvaa. HD750:n kaukosäädin ansaitsee todella pitkän miinuksen, sillä komennot menivät perille vain satunnaisesti ja sattumanvaraisesti. Kiikarit tai asiantunteva kaveri ovat tuolloin tarpeen
High Speed -tilassa iiris toimii kaksinkertaisella nopeudella reagoiden kuvan muutoksiin huomattavasti Normal-tilaa äkäisemmin. Tämä johtuu vertailukohdan puutteesta; mikäli katsojalle näytettäisiin samaan aikaan kuvaa kalibroidusta lähteestä, hän huomaisi välittömästi ensimmäisen kuvan virheelliset värit. Lampun eliniäksi ilmoitetaan 4 000 tuntia, ajettiinpa lamppua sitten Low- tai High-tilassa. Iiriksen pitämä rapina lisääntyy vähintään samassa suhtessa. Dynaamisessa iiriksessä on kaksi automaattitilaa, joista Mode 1 painottaa kirkkautta ja Mode 2 kontrastia. TW5000 tuottaa Natural-tilassa 527 lumenia; TW2000 tuotti samoilla asetuksilla 391 lumenia. Valitettavasti väritasapainon säädöt toimivat hieman puutteellisesti, mikä tekee kalibroinnista hieman haastavaa. Iiriksen voi myös lukita Fixed-tilaan, jonka jälkeen käyttäjä voi säätää iiriksen kokoa -63:n ja nollan välillä. Se on väriavaruudeltaan kiitettävän lähellä standardia ja vain hieman huonompi kuin HD750:n THX-tila. Kaikkien väritilojen harmaasävyt ovat kaikkea muuta kuin tasapainossa. Säätö ei ole siis perinteinen Gain tai Offset. Se riittää tekemään dynaamisen iiriksen tarpeettomaksi. Dynaamiselle iirikselle löytyy off-asennon lisäksi kaksi nopeutta. Harmaasävyjen väritasapainossa asiat ovat sitten jo huonommin: vihreää puuttuu koko alueelta ja etenkin tummasta päästä. Mikäli Epson ei korjaa Gain-säädön toimintaa ohjelmistopäivityksellä, on TW5000:n omistajien tyytyminen kalibroinnissaan ikävään kompromissiin. Mittaustulokset jVC DLa-HD750 kirkkaus (lumenia) 595-1540 *1 On/off-kontrasti 24 636:1 *4 dynaaminen aNsi-kontrasti 201:1 Heittoetäisyys 1,0-2,0x melutaso 30,2/33,7 dB HQv PaL 65/80 HQv NTsC 111/130 HQv HD 75/100 *1 kirkkaus THX-tilassa iiriksen eri asetuksilla *2 kirkkaus Natural-tilassa lampun eri tehoasetuksilla *3 kirkkaus Pure Cinema- ja Dynamic-tiloissa *4 kontrasti THX-tilassa *4 epson jouduttiin palauttamaan ennen HQv-mittauksia Pistetaulukko kuva mittaukset Ominaisuudet Työn laatu Hinta-laatu Yhteensä Painoarvo 50 % 20 % 10 % 5% 15 % 100 % epson eH-tW5000 527/671 *2 4 046:1 24 476:1 213:1 1,4-2,9x 29,2/31,6 dB - *4 Sanyo PLV-Z3000 271/1215 *3 2 484:1 115 556:1 283:1 1,4-2,7x 29,2/31,9 dB 61/80 96/130 80/100 jVC 4 4 4 2 3 3,8 epson 4 4 4 3 4 4,0 Sanyo 2 2 4 3 3 2,4 Epsonin takapaneelin tutut liitännät on nimetty selvästi. Kaipaa kunnon kalibrointia Sanyo paukutti tiskiin vertailun kovimman dynaamisen kontrastin. Epsonin uusi E-TORL-lamppu on valmistajan mukaan kirkkaampi ja pitkäikäisempi kuin edellisen sukupolven lamput. Mitatuista väritiloista paras oli Pure Cinema, vaikka parhaan sijaan pitäisi ehkä sanoa "vähiten päin seiniä". Auto 1 -tila muuttaa lampun tehoa projektoriin tulevan kuvasignaalin mukaan. Pikaisessa testikalibroinnissa havaittiin, että lampun punaisesta väristä loppuu puhti IRE 90:n jälkeen. Eco-tilassa lamppu on himmeimmillään ja projektori hiljaisimmillaan. TW5000 tarjoaa helppotajuiset ja kalibroinnin harrastajille tutut säädöt, eikä Rec. 709 -standardin saavuttamisen pitäisi olla iso ongelma. Z3000:n väriavaruus ei ole sinistä lukuunottamatta lähelläkään Rec. Gain-säädön virheellinen toiminta kuitenkin hankaloittaa operaatiota, koska sininen ja vihreä putoavat samalla myös kuvan tummasta päästä. Sanyon onneksi ihmisen näköaisti on tavattoman tyhmä. Perusvalikossa on vain yksi säätö kullekin osavärille, joka tuntuu vaikuttavan värin voimakkuuteen välillä IRE 30-90. Siinä missä TW2000:n natiivikontrasti oli 1 200:1, on TW5000:n natiivikontrasti 4 000:1. Offset-säätö vaikuttaa IRE-arvoihin 0-40, kuten pitääkin. Z3000:n natiivikontrasti pyörii 2500-3000:1 tienoilla, mikä on reippaasti parempi suoritus kuin Z2000:n 1000:1. Normal-tilassa lamppu huutaa täysillä, eikä sen kirkkaus muutu kuvasignaalin mukaan. Hieman yli 210:1 ANSI-kontrastinsa puolesta TW5000 on tyypillinen LCD-projektori. Auto 2 -tilassa lamppu on hieman himmeämpi ja projektori käyntiääneltään aavistuksen hiljaisempi. LCD-projektorien suurin kompastuskivi on perinteisesti ollut heikko natiivikontrati, minkä takia valmistajat ovat joutuneet turvautumaan dynaamisen iiriksen kaltaisiin kikkailuihin. 709 -standardia; etenkin vihreä ja keltainen ovat rajusti ylisaturoituneita. Myös ANSI-kontrastissa on tapahtunut kehitystä oikeaan suuntaan: Z3000 saavuttaa 300:1, kun edellisen sukupolven edustajan oli tyytyminen 230:1 tulokseen. Tämä on tyypillistä elohopealampuille ja varsin helppo korjata pudottamalla sinisen ja vihreän tasoja kirkkaasta päästä. Kun valkoisesta ruudusta mitattiin yli 10 000 luksia, saatiin laskutoimituksella on/off-kontrastiksi 115 556:1. Advanced-valikko tarjoaa pääväreille muokattavan gamman, mutta 9-alueinen "taajuuskorjain" tuntuu toimivan "vähän sinne päin" -tarkkuu- 52 HIFIMAAILMA 3/2009. Mustaa mitattaessa iiris pieneni Dynamic-tilassa pikkuhiljaa puolisen minuuttia, minkä jälkeen mustan luksilukema oli vertailun matalimpia. Kasvaneesta valotehosta huolimatta valmistaja antaa lampulle 36 kuukauden tai 1 700 tunnin takuun. Vaikka mittari sanoo värien olevan aivan päin prinkkalaa, voi elokuva näyttää kankaalla aivan siedettävältä. Myös lampun kirkkautta voi säätää. VERTAILUTESTI: J V C D L A - H D 7 5 0 , E P S O N E H - T W 5 0 0 0 J A S A N YO P LV- Z 3 0 0 0 Enemmän huomiota veti puoleensa iiriksen ääni, joka toi mieleen ankarasti dataa hakevan kiintolevyn raksutuksen. Sukellus Z3000:n värienhallintaan on skitsofreninen kokemus. Epsonin väritiloista lähinnä standardia on ehdottomasti Natural, jota käyttöopas suosittelee myös kalibroinnin pohjaksi. 30 prosenttia kirkkaampi kuin edeltäjänsä. Yhteistä väritiloille näyttäisi olevan sinisen holtiton vaeltelu aivan omilla poluillaan. Dynamic-tila lienee projektorin valikossa vain toimittajien kontrastimittauksia varten, sillä leffakäytössä sen kuva näyttää kauhealta, eikä Z3000 pääse elokuvia esittäessään koskaan lähellekään moista kontrastilukemaa. Gainin pitäisi vaikuttaa välillä 50-100, mutta sen vaikutukset tuntuvatkin koko 0-100 alueella. Parempia kontrasteja ei ole saavutettu tinkimällä valotehosta, sillä Z3000 on n
3:2 pulldownin tunnistus tapahtui HD750:tä nopeammin, mutta parempiakin suorituksia on nähty. sanyon kohinanvaimennus toimii HD-kuvalla ja poistaa jonkin verran kohinaa tuhoamatta yksityiskohtia. Blu-ray-formaatissa on julkaistu videolle kuvattuja konserttitaltiointeja, joiden kuva hyötyy interpoloinnista suuresti. uusimmalla ohjelmistolla varustettu TW5000 on tulossa syyniin toistamiseen, joten Benchmark-levyjen testitulokset julkaistaan Hifimaailman tulevassa numerossa. Reon-vX on päteväksi havaittu skaalain, mutta koska skaalaimen tuottama jälki riippuu paljolti sen ohjelmoinnista, ei epsonin testitulosta lähdetä tässä arvailemaan. Z3000 aloitti PaL-testin laittamalla kuvaan jonkin verran overscannia, eli leikkaamalla kuvaa reunoista muutaman pikselin verran. Z3000:n Low- ja offasetusten välillä on vain hiuksenhieno ero. sanyon vertailukelpoisin väritila oli Brilliant Cinema a1lamppuasetuksella ja dynaamisella iiriksellä: 0,24 luksia. interpoloinnin jäljiltä kuva ei enää näytä filmille kuvatulta taideteokselta, vaan videokameralla kuvatulta halpistuotannolta. värillisiä vinoneliöitä yhdistävä kolmio esittää standardin mukaista väriavaruutta ja mustien pallojen yhdistämä kolmio projektorin väriavaruutta. Tehdasasetuksia paljon parempaan kuosiin sen kuitenkin saa varsin vähäisellä vaivalla, mikäli omistaa kolorimetrin ja roimasti kärsivällisyyttä. Mittaustuloksista aiemmista projektoritesteistä poiketen joidenkin mittaustuloksia esittävien graafien asteikot alkavat nollan sijaan kymmenestä. 3:2 pulldownin tunnistamisessa kului melkein täysi sekunti, minkä jälkeen kuvassa näkyi vielä satunnaista moirea. Lisäksi HD750:n pohjamustan taso pääsee kunnolla oikeuksiinsa vain hyvin pimennetyssä tilassa. 709 -standardiin. uusien väliruutujen luominen tyhjästä vaatii runsaasti laskentatehoa ja älykkäästi suunniteltua ohjelmakoodia. valitettavasti epson TW5000:lle tuli niin kova kiire muualle, että sen skaalainta ei ehditty testaamaan. NTsC Benchmark testaa amerikkalaisen tv-standardin mukaisen kuvan toistumista. Kankaalle osuva hajavalo kääntää viisaria entisestään TW5000:n puolelle. kuvalle tehtiin todennäköisesti lennossa brutaali 50>60 hertsin muunnos arvattavin tuloksin. Jatkuvaan mittaustilaan asetetun kolorimetrin lukemat antoivat ymmärtää, että Z3000:a ei voi kalibroida täysin Rec. Pohjamustaa päätettiin vaihteeksi arvioida näköaistin lisäksi mittarilla. useimpien nykyprojektorien väriavaruus on reilusti standardia laajempi, mikä näkyy kuvassa liian kylläisinä väreinä. sahalaitatesteistä tuli miinuksia, kohinanvaimennus teki välttävää jälkeä koskematta detaljeihin ja B-kadenssitestissä näkyi ajoittaista väpätystä. epsonin paras tulos heltisi Natural-tilassa himmeällä lampulla dynaamisen iiriksen kera: 0,17 luksia. Kun kuvan keskimääräinen kirkkaus kasvaa, ei TW5000:n hailakammasta pohjamustasta ole enää haittaa, vaan projektorien tuottamat kuvat näyttävät lähes identtisiltä. TW5000 kadottaa 24p-kuvan elokuvamaisuuden jo Low-asetuksella; medium ja High näyttävät täysin epäluonnollisilta. Luminanssikuva esittää projektorin luminanssin (musta viiva) suhteessa 2.20-referenssigammaan (musta katkoviiva). Pistemenetyksiä tuli myös Bkadenssitestin pienestä vapinasta. Puolen tunnin pähkäilyn jälkeen allekirjoittanut luovutti, tulematta Color Management -työkalun toimintalogiikan suhteen hullua hurskaammaksi. Testiyksilöä vaivasi myös fokuksen pieni vaellus, mutta internetissä on raportoitu asiasta niin harvakseltaan, että kyseessä saattaa tyyppivian sijaan olla yksilövika. interpolointi ei saisi myöskään aiheuttaa kuvaan viivettä, sillä ihmisaistit havaitsevat kuvan ja äänen epätahdistuksen todella helposti. Ohjelmiston voi teoriassa päivittää kuka tahansa tietokoneen ja nollamodeemikaapelin avulla, mutta välttämätön päivitysohjelma ei ole julkisessa jakelussa. HIFIMAAILMA 3/2009 53. 709 -standardin mukaiseksi sen omilla työkaluilla. Mikä toimii, mikä ei TW5000 ja Z3000 tarjoavat interpolointia kolmella voimakkuudella. vaikeinta tuntuu olevan elokuvamaisuuden säilyttäminen, kun elokuva on alunperin kuvattu filmille 24 fps:n nopeudella. esimerkiksi HD750:n THX-tilan mittakuvasta nähdään, että harmaasävyissä on viitisen prosenttia liikaa sinistä kautta linjan. Interpolointi tyhjästä nyhjäisyn jalo taito suurin osa elokuvista kuvataan yhä 24 ruudun sekuntinopeudella, mikä ei riitä nopean liikkeen sulavaan esittämiseen. kaikista muista testeistä HD750 selviytyi moitteettomasti, joten kokonaispisteitä kertyi 75/100. kahdeksasta kadenssitestistä kahdessa näkyi pientä väpätystä. valmistajan mukaan interpolointi toimii paremmin tuoreimmassa ohjelmistoversiossa (v1.08). Harmaasta pohjamustastaan huolimatta TW5000 kirii kuvanlaadussa niin lähelle, että HD750:n lähes kaksinkertaista hintaa on vaikea perustella. sean Conneryn tähdittämät Bond-leffat näyttävät interpoloinnin ansiosta liukuhihnatuotetulta 80-luvun pornolta. syy on yksinkertainen: värimittauksissa käytetty kolorimetri ei kykene mittaamaan nykytykkien tuottamaa mustaa (eli iRe 0) luotettavasti. Tämän toimittajan testipenkissä on käynyt kolme interpoloivaa projektoria ja jokainen on tuottanut erilailla interpoloitua kuvaa. Parhaiten tämän projektorikaksikon interpolointi toimii materiaalilla, joka on kuvattu NTsC-videokalustolla 60 lomitetun kentän ruutunopeudella. High-asetuksella virheitä ei voinut olla huomaamatta. Pelkästä interpoloinnista ei ole juuri iloa niiden kanssa mutta kun interpolointiin lisätään molempien projektorien osaama 3:2 reverse pulldown, on lopputulos yllättävän herkullinen. Harmaasävyiltään ihanteellinen projektori tuottaa mitattaessa graafin, jossa jokainen osaväri kulkee kauttaaltaan pitkin 100 prosentin vaakalinjaa. HQV Benchmark -testit kuvan skaalausta sekä lomituksen- ja kohinanpoistoa testataan HQv:n tuottamilla Benchmark-levyillä. High-asetus ei tuhoa filmipohjaisen materiaalin sielua aivan täydellisesti, vaikka näyttääkin varsin epäluonnolliselta. Levyillä ei ole testejä interpoloinnin arvioimiseen. Kullekin palettiin valitulle värille on sitten Level, Phase ja Gamma -säädöt, jotka vaikuttavat kaikki toisiinsa. NTsC-testeistä jvC:n sarakkeeseen kertyi 111/130 pistettä. Kun paremmuutta määrittävään yhtälöön otetaan mukaan tuotteen hinta, putoaa HD750 armotta johtajan pallilta. PaL-levyjen kuva nyki varsin kummallisesti. sanyon kokonaispisteet: 80/100. sahalaitatesteistä tuli myös hieman miinuspisteitä. koska iRe 0:sta saadut arvot ovat epäluotettavia ja yleensä täysin puutaheinää, jätettiin se graafeista pois. sanyo Z3000 saavutti Dynamic-tilassa 0,09 luksia, mutta iiriksen sulkeutumista pienimmilleen piti odotella puolisen minuuttia, eikä tulos ollut siksi vertailukelpoinen. Testiyksilön ohjelmistoversio oli v1.05. Z3000 kompasteli NTsC-levyn sahalaitatesteissä ja teki välttävää jälkeä kohinanvaimennuksessa. Plakkariin kertyi kaikkiaan 61/80 pistettä. kaikkiaan pisteitä kertyi 96/130. YHTeenVeTo Erinomainen natiivikontrasti ja pohjamustan taso, hyväkuvainen THX-tila ja kuvan filmimäisyys nostavat JVC HD750:n vertailun ykköseksi, jos kriteerinä käytetään ainoastaan kankaalle piirtyvää kuvaa mittaustulosten valossa. Niiden kuva on fiilikseltään digitaalisempi, mutta samalla aavistuksen JVC:tä terävämpi. HD750:n kohinanvaimennus teki parempaa jälkeä kuin PaL-kuvalla, muttei vieläkään yltänyt Reon-vX:n tyypilliselle tasolle. della. interpoloinnilla luodaan uusia ruutuja alkuperäisten ruutujen väliin, jolloin liike muuttuu sulavaksi ja kuvan liiketerävyys paranee. HD750 puolustaa hintaansa oikeastaan vain silloin, kun kankaalle piirretään pääosin mustaa kuvaa, jossa on vain vähän kirkkaita elementtejä. vaimennus ei ole yhtä tehokasta kuin ReonvX-suorittimella. RGB Level Tracking -kuva kertoo projektorin tuottamien harmaasävyjen väritasapainon iRe-arvoilla 10-100. medium tuo kuvaan hieman videomaisuutta, mutta näyttää vielä siedettävältä. Epsonin ja Sanyon LCD-projektorit häviävät JVC: n D-ILA-projektorille käytännön on/off-kontrastissa, pohjamustan tasossa, valotehossa ja kalibroimattoman kuvan väritoistossa. Myös kuvan kolmiulotteisuudessa Epson ja Sanyo vetävät pidemmän korren etenkin silloin, kun interpolointi kytketään päälle. kadenssitesteissä näkyi pikaisia vapinoita HD750:tä enemmän. Pohjat teki jvC HD750 Cinema1-tilassa himmeällä lampulla ja iiris kuristettuna -15:een: 0,07 luksia. moista kuvamateriaalia on vaikea löytää suomesta, sillä eurooppalaisen PaL-standardin lomitettu kuva koostuu 50 kentästä. myös peräänkuulutettu kuvan kolmiulotteisuus tehostuu kummasti interpoloinnin avulla. Käyttäjän päänuppia sotkee entisestään Color Management -ominaisuus, joka antaa käyttäjän valita kankaalla näkyvästä kuvasta kahdeksan väriä. HD750:n kohinanvaimennus ei jostain syystä ole Reon-vX:n yleisellä tasolla, mutta poistaa kohinaa hyvin tuhoamatta detaljeja. Herkkä valomittari asetettiin täsmälleen 60 senttimetrin päähän linssistä ja kankaalle ammuttiin signaaligeneraattorin luoma täysin musta ruutu. kun soitin pakotettiin antamaan 1080p60:tta, toimi interpolointi hieman paremmin, muttei virheettömästi. HD750 tuotti yllätyksen HD Benchmarkissa, kun projektorin kohinanvaimennus kieltäytyi toimimasta HD-kuvalla. Cie gamut -värikartta esittää projektorin väriavaruutta suhteessa Rec. TW5000:n toteutus on bugisempi: Blu-ray-soittimesta syötetty aito 24p-kuva rykii ja loikkii todella häiritsevästi kerran pari sekunnissa. Lämpenemisen myötä vaeltava fokus on Epsonille iso miinus, mutta valmistaja on ilmoittanut korjaavansa vian. Tuhat euroa TW5000:ttä edullisempi Z3000 pilaa mahdollisuutensa surkealla väritoistollaan, hailakammalla pohjamustalla, heikommalla natiivikontrastilla ja omalaatuisella värienhallintajärjestelmällä. jenkeistä ostetuilla dvd:eillä on 60i-kuvaa, mutta se on luotu alkuperäisestä 24p-kuvasta 3:2 pulldownilla. koska uudet väliruudut luodaan lähes tyhjästä matemaattisin konstein, on erilaisia toteutuksia vähintään yhtä monta kuin interpolointia tarjoavia elektroniikkavalmistajia. Z3000:n smooth motion -interpoloinnin luomassa kuvassa alkoi näkyä häiriöitä medium-asetuksella. ohjelmistopäivityksiä tiedossa interpoloinnin laatu jätti vielä runsaasti parantamisen varaa. PaL Benchmark testaa projektorien kykyjä PaL-kuvan käsittelyssä. Yhteensä pisteitä kertyi 65/80. kuvassa näkyy myös miten päävärit seuraavat gammakäyrää
709:ää, mutta harmaasävyjen väritasapaino kaipaa säätöä. Punaisesta loppui puhti valkoista lähestyttäessä, mikä korjaantuisi pudottamalla sinistä ja vihreää. 54 HIFIMAAILMA 3/2009. Näitä ei parane lähteä rukkaamaan silmämääräisesti. Natural-tilan väritasapaino puolen tunnin säätämisen jälkeen. Täyteen viiteen tähteen tarvitaan paikallaan pysyvän fokuksen lisäksi parempi pohjamusta tai hinnan putoaminen kahden tuhannen euron pintaan. Natural-tilan väriavaruus on kiitettävän lähellä Rec. ominaisuudet vaikuttava ominaisuuslista sisältää mm. viides tähti olisi tullut optiikan motorisoiduista säädöistä ja vGa-oton 1080p-tuesta. Cms:n, interpoloinnin, 3:2 reverse pulldownin, Reon-vX:n, kaksi HDmi-ottoa, anamorfisen linssin tuen ja 120 fps:n paneelit. LCD:ksi erinomainen natiivikontrasti tekee dynaamisen iiriksen tarpeettomaksi. 709 -standardia oletusasetuksilla. TW5000:n kohinanvaimennus toimii HD-kuvalla ja tarjoaa koko kuva-alan vaimennuksen lisäksi moskiitto- ja blokkikohinan vaimennusta. Natural-tilan luminanssi seuraa referenssigammaa varsin hyvin. Optiikan mekaaniset säädöt toimivat täsmällisesti, eikä kaukosäätimestä tai sen toiminnasta ole pahaa sanottavaa. Hinta-laatusuhde Fokuksen vaellus pudottaa armotta arvosanaa, koska valmistajan ilmoittaman korjauksen toimivuutta ei voitu vielä todentaa. työn laatu epsonin laaduntarkkailuosasto sietäisi saada piiskaa Cms: iin jääneestä bugista, interpoloinnin nykimisestä ja ennen kaikkea lämpölaajenemisen takia vaeltavasta fokuksesta. Pliisu kuva on historiaa, kiitos hyvän natiivikontrastin. Väärin toimivan Gain-säädön ansiosta käyttäjä joutuu tyytymään kompromissiin. RGBCMY-säädöillä muokataan projektorin väriavaruutta. valotehossakin on tapahtunut kehitystä. TW5000 on käyntiääneltään erinomaisen hiljainen Low-lampulla. interpoloinnin avulla kolmiulotteisuuden vaikutelma tavoittelee jo henkeäsalpaavaa. VERTAILUTESTI: J V C D L A - H D 7 5 0 , E P S O N E H - T W 5 0 0 0 J A S A N YO P LV- Z 3 0 0 0 Epson EH-TW5000 Hifimaailma TESTIVOITTAJA Hinta: 3 290 Lisätietoja: www.epson.fi Mitat (l x k x s): 45 x 13,6 x 36 cm Paino: 7,5 kg Kuvaliitännät: HDmi 1.3 (x 2), HD-komponentti, vGa, s-video, komposiitti Lamppu: 200 W Lampputakuu: 36 kk tai 1 700 tuntia Maahantuonti: GNT Finland Oy Hatanpään valtatie 48 33900 Tampere Huolto: infoCare Cs Oy silvastintie 1 01510 vantaa www.infocare.fi + LCD:ksi erinomainen natiivikontrasti + interpolointi varauksin + Helppotajuinen ja -käyttöinen CMS + 120 fps:n LCD-paneelit + HQV reon-VX-skaalain - Lämpölaajenemisen myötä vaeltava fokus - rGB Gain -säädön virheellinen toiminta - Dynaamisen iiriksen äänekkyys Kuvanlaatu Pohjamusta on yhä harmahtavaa, mutta kuva on esimerkillisen terävä ja kolmiulotteinen. Mittaukset Natural-tilan väriavaruus on kalibroimattomanakin kiitettävän lähellä Rec. aNsi-kontrasti on vain välttävä. Yksittäisten päävärien kohdalla asiat eivät ole aivan yhtä hyvällä mallilla. RGB Offset- ja Gain-säädöillä hallitaan harmaasävyjen väritasapainoa. Natural-tilan harmaasävyjen väritasapaino kaipaa huolellista kalibrointia
709 -standardia, eikä välttämättä tarvitse kalibrointia. Tuloksena on vaaleanharmaa musta. Hinta: 6 269 Lisätietoja: www.hedcom.fi Mitat (l x k x s): 36,5 x 16,7 x 47,7 cm Paino: 11 kg Kuvaliitännät: HDmi 1.3 (x 2), HD-komponentti, vGa, s-video, komposiitti Lamppu: 200 W Lampputakuu: 12 kk tai 1000 tuntia Maahantuonti ja huolto: Oy Hedcom ab Hedengren yhtiö Lauttasaarentie 50 00200 Helsinki + tHX-tila oletusasetuksilla + erinomainen pohjamusta ja natiivikontrasti + Suuri valoteho + HQV reon-VX-skaalain - Kaukosäädin - CMS:n ongelmat - optiikkaa säätävien moottorien toiminta Kuvanlaatu erinomainen natiivikontrasti, valoteho, mustan taso, kuvan filmimäisyys ja hyväkuvainen THX-tila tekevät HD750: stä hyvän valinnan kotiteatteriinsa muutenkin paljon panostaneelle elokuvien rakastajalle. Puutelistalla ovat interpolointi, 3:2 reverse pulldown ja 120 fps:n paneelit. Mittaukset THX-tila on kiitettävän lähellä Rec. THX-tilan käyttämän 6500K-lämpötilan väritasapainoa. HIFIMAAILMA 3/2009 55. ominaisuudet moottoroitu optiikka ja linssinsuojus, Cms, kaksi HDmiottoa lukitusruuvien kera, anamorfisen linssin tuki, 1080p: n kelpuuttava vGa-otto ja Reon-vX-skaalain tekevät HD750:stä hyvin varustellun projektorin. aNsi-kontrasti on välttävä. JVC DLA-HD750 Auto-tilassa HD750 kättelee soittimen kanssa usein Enhancedtilan, vaikka Standard olisi oikea vaihtoehto. Lens Aperture mahdollistaa iiriksen koon muuttamisen ja on/off-kontrastin kasvattamisen ANSIkontrastin ja valotehon kustannuksella. THX-tilan luminanssi, vihreä ja punainen seuraavat referenssigammaa hyvin, mutta sinisen sooloilu pilaa kokonaisuuden. THX-tilan harmaasävyjen väritasapainon korjaaminen olisi minuuttien homma, mikäli säätöjä ei olisi lukittu ja projektorissa olisi kunnollinen CMS. Huoltovalikossa näkee ohjelmistoversion ja voi säätää mm. ehkä sitten seuraavan sukupolven mallissa. Toisaalta kuvan liiketerävyys on vain välttävä, kuva voisi olla terävämpi ja kolmiulotteisuuden vaikutelma voimakkaampi. THX-tilan väriavaruus on hyvin lähellä Rec. 709 -standardia. THX-tilan kalibrointisäädöt on lukittu suojaan käyttäjän sorkkimiselta. Hinta-laatusuhde erinomaisista mittaustuloksistaan huolimatta tämän hintaiselta projektorilta jäi kaipaamaan hieman parempaa kuvaa ja etenkin mainostettujen ominaisuuksien moitteetonta toimintaa. Ylisaturoituneet värit ovat menneen talven lumia. HQv Benchmark -testien tulokset sijoittuvat tyydyttävän ja hyvän väliin. työn laatu epäkuntoinen Cms, raivostuttava kaukosäädin ja kenkkuilevat säätömoottorit ovat isoja miinuksia. markkinoiden paras natiivikontrasti. suuresta valotehosta huolimatta HD750 on käyntiääneltään varsin hiljainen, vaikka hiljaisempiakin projektoreita on olemassa. Lisäksi runsas vinjetointi rajoittaa hieman objektiivin siirtoa
Ei näin, ei tosiaankaan näin. 56 HIFIMAAILMA 3/2009. Etenkin vihreä ja keltainen ovat hyvin ylisaturoituneita, eikä punaisen tilanne ole juuri parempi. Z3000 tarjoaa laajan valikoiman toimintoja mustan tason, kontrastin ja yksityiskohtien kohentamiseen. Pääväreistä vain vihreä pysyy jotenkin referenssigamman kelkassa. Z3000:n Color Management -ominaisuus ei korvaa pätevää värienhallintajärjestelmää. Pure Cineman väritasapaino sinertää todella pahasti, eikä pätevää työkalua tilanteen korjaamiseen ole tarjolla. Päävärien gammakäyriä voi säätää erikseen. krs 33100 Tampere www.soviservice.fi + interpolointi varauksin + 120 fps:n LCD-paneelit - testiyksilön lievästi vaeltava fokus - Värit päin honkia oletusasetuksilla - Puutteellinen CMS Kuvanlaatu kuva on varsin siedettävä, kunnes näkee miltä sen pitäisi todellisuudessa näyttää. mekaaniset säädöt ja kaukosäädin toimivat kuten sopii odottaa. Mittaukset Plussaa edellistä sukupolvea paremmasta aNsi- ja natiivikontrastista sekä eco-tilan hiljaisesta käyntiäänestä, mutta miinusta melkein kaikesta muusta. Lisäksi pohjamusta on yhä varsin hailakkaa. työn laatu arvosanaa rasittavat metrien päästä erottuva konvergenssivirhe, pahasti pielessä oleva väritoisto, interpoloinnin kuvavirheet ja fokuksen lievä vaellus. Mitään merkittävää hyötyä niistä ei tosin ole. Pure Cinema -tilan luminanssi jää keskisävyiltään hieman tummaksi. Säätö on hieman epätarkka ja ääripäistään rajoittunut. Natural-tilan väritasapaino. ominaisuudet kattavat ominaisuudet sisältävät anamorfisen linssin tuen, 120 fps:n paneelit, 1080p:tä kelpuuttavan vGaoton, interpoloinnin, 3:2 reverse pulldownin, lukittavan objektiivinsiirron ja kaksi HDmi-ottoa. VERTAILUTESTI: J V C D L A - H D 7 5 0 , E P S O N E H - T W 5 0 0 0 J A S A N YO P LV- Z 3 0 0 0 Sanyo PLV-Z3000 Hinta: 2 290 Lisätietoja: www.hedcom.fi Mitat (l x k x s): 40 x 14,6 x 34,6 cm Paino: 7,5 kg Kuvaliitännät: HDmi 1.3 (x 2), HD-komponentti, vGa, s-video, komposiitti Lamppu: 165 W Lampputakuu: 3 kk tai 300 tuntia Maahantuonti: Oy Hedcom ab Hedengren yhtiö Lauttasaarentie 50 00200 Helsinki Huolto: sovi service Oy Äkerlundinkatu 3 B, 4. Hinta-laatusuhde uudelta Full HD -projektorilta on lupa odottaa tätä parempaa väritoistoa ja työn laatua, vaikka kyseessä onkin vertailun edullisin projektori. Pure Cinema -tilan väriavaruus on pahasti vinksallaan. Benchmarktestien kokonaistulos on välttävän ja tyydyttävän välimaastossa. konvergenssin ongelmat syövät kuvan terävyyttä ja kolmiulotteisuutta. Z3000:n värit ovat pahan kerran pielessä. motorisoitu optiikka, pätevä Cms ja laadukkaampi skaalain eivät mahtuneet tällä kertaa insinöörien piirustuspöydälle
Wharfedale on julkistanut kymmenennen sukupolven Diamond mallistonsa. Diamond 10 sarjassa on 16 mallia - enemmän kuin koskaan aiemmin. Näitä täydentää kolme subwoofermallia. Maahantuoja: Gamiron Oy AUDELEC www.audelec.fi. Se koostuu kolmesta jalusta-, viidestä lattia-, kolmesta keski- ja kahdesta takakaiuttimesta. Uusissa tuotteissa tiivistyy aiemmista ratkaisuista saatu mahtava kokemus onnistuneeksi kokonaisuudeksi
KOKEILU: KaIU tI nsarj a s Vs M-sE r IEs & PB13-U Lt r a TeksTi ja kuvaT: Mauri EronEn Paukkua järkihintaan 58 HIFIMAAILMA 3/2009
Hinta pysyi alhaisena internetin kautta käytävän suoramyynnin ansiosta. Kartiomateriaalina niissä käytetään Kevlarille sukua olevaa kevyttä Nomexia, ja ripustus on synteettistä SBR-kumia. Jutun kirjoitushetkellä kattauksen kokonaishinta on noin 4 200 euroa. Kaikki kaiuttimet ovat kotelorakenteeltaan refleksejä, ja vasteen muotoa voi hienosäätää tukkimalla portit mukana toimitettavilla vaahtomuoviplugeilla. MTS-01-lattiakaiuttimien pohjassa on neljä ruuvinreikää, joihin voi kiinnittää metalliset, seisontaa tukevoittavat palkit. Nettikauppa on käytössä nykyäänkin, mutta Euroopassa jakelusta vastaa norjalainen L-Sound. Myös jokaisen kaiuttimen diskantin tasoa voi pudottaa 3 desibeliä kaksoisvahvistuksen mahdollistavan liitinpaneelin yhteydestä löytyvällä kytkimellä. HIFIMAAILMA 3/2009 59. Matalat taajuudet tuotetaan kaiuttimissa Peerlessin erikoisvalmisteisilla 6,5 tuuman elementeillä. Aktiivisesti harrastajien parissa keskustelleet perustajat vastasivat henkilökohtaisesti asiakkaiden kysymyksiin yrityksen puhelintuessa. Hype oli niin valtavaa, että aihetta sivuavat ja aiheeseen alkujaan liittymättömätkin keskustelut johtivat usein kärkkäisiin piikittelyihin ja jopa henkilökohtaisuuksiin. Monen oli vaikeaa hyväksyä, että uusi pikkutekijä pystyisi haastamaan vanhat konkarit. Subwoofer-valmistuksesta alkanut tuotanto on laajentunut myös korkeammille taajuuksille. Kaiuttimien ja subwooferin käyttöohje on vain englanniksi, mutta se kertoo seikkaperäisesti laitteiston käyttöönotosta ja säätämisestä. Apuja Tanskasta Toiminnallista tukevuutta SVS:n arvokkain kokonaisuus sisältää MTS-01lattiakaiuttimet, MBS-01-jalustakaiuttimet surroundkanaviin, MCS-01-keskikaiuttimen sekä PB13-Ultra-subwooferin. Erittäin hyvin viimeistellyn subwooferin viilu peittää koko kotelon, mutta kaiuttimet ovat yhdistelmä mustaa teksturoitua vinyylipinnoitetta ja viilua. SVS nostaa melkoisen haloon ScanSpeakin AirCirc-diskantista. Täysikokoinen M-sarjan kotiteatteripaketti on ulkonäöllisesti kaukana kymmenen vuoden takaisista kangaspäällysteisistä sylinterisubwoofereista. Keski- ja lattiakaiuttimissa toisen elementin kaista on rajoitettu yläpäästä, joten niiden toimintaperiaate on 2,5-tie. Muita vaihtoehtoja ovat musta vinyylitekstuuri, pianomusta sekä tammi. Yhdysvaltalaisen SVS:n liikeidea on valmistaa laadukasta äänentoistoa pitämällä kustannukset kurissa. Kovalle lattialle sijoitettujen kaiuttimien kanssa voi käyttää mukana toimitettavia liimattavia muovitassuja tai piikkikartion alle asetettavia kolikon näköisiä levyjä. Tullia ei tarvitse maksaa, kun tavaraa tuodaan toisesta Euroopan talousalueeseen kuuluvasta maasta. Etukankaat kiinnittyvät kaiuttimiin rakenteisiin piilotetuilla magneeteilla. Soft dome -diskantissa käytetään yhden magneetin sijaan ympyrän kehälle asetetun kuuden magneetin järjestelmää, jonka valmistaja kertoo parantavan ilmankiertoa elementin sisällä, mikä taasen vähentää heijastuksia ja resonansseja. Kaiuttimissa on useasta ohuesta MDF-levystä muodostetut kaarevat ylälevyt keskikaiuttimessa molemmat päädyt. Subwooferin elastiset, kartionmuotoiset tassut ovat erinomaiset: 70-kiloinen laatikko ei keiku tai liiku epätasaisellakaan alustalla. Molempien mukana tulee myös muovitassut ja jalustamallin kanssa lisäksi kumiset, pohjaan ruuvattavat kartiot. Msarjan kaiuttimilla SVS ponnistaa vahvasti luonnollisen äänentoiston markkinoille. SVS on varmasti tuttu internetin keskustelufoorumeita seuraaville äänentoiston harrastajille. Rakenne on sisäisten tukien ansiosta jämäkkä, ja kaiuttimet huokuvat siron sisustuselementin sijaan funktionaalisuutta. Toisaalta tahmaiset tassut tekevät järkäleen siirtelystä hankalaa, kun etsitään parasta paikkaa. Magneetit ovat tarpeeksi vahvoja, jotta kankaat eivät irtoa pienesSVS käyttää subwoofereissaan itse valmistettuja elementtejä, mutta M-sarjan bassokeskiääninen ja diskantti ovat ulkopuolelta hankittuja. Kokonaisuus ei missään nimessä katoa huoneeseen, mutta antaa vakuuttavan kuvan tarkoituksellisuudesta. Jalusta- ja keskikaiuttimien takaseinässä on reiät seinäasennusta varten. Heppoisten kiinnikkeiden murtumista ei siis tarvitse pelätä, eikä suojattomissa kaiuttimissa näy muotoa rikkovia reikiä tai tappeja. Sama kiinnitysmekanismi on käytössä myös subwooferissa, jonka suojalevy on valmistettu kokonaan metallista. Sen perustajien, Ron Stimpsonin ja Tom Vodhanelin intohimo bassotaajuuksiin sisälsi jo 90-luvun lopulla kantavan ajatuksen yhtiön nykyisestä toimintamallista: paljon puhdasta ääntä halvalla. Keski- ja lattiakaiuttimissa säätövaraa on enemmän, sillä refleksiputkia on kaksin kappalein. Lähes 200 euron diskantin käyttö näin edullisissa kaiuttimissa on erikoista. Seurauksena oli kotimaisiltakin foorumeilta tuttu ilmiö, jossa muutama palavaa uskollisuutta osoittava yksilö aiheuttaa muissa syyttä suotta inhoreaktion valmistajaa kohtaan. Schenker tuo tilatut tavarat suoraan kotiovelle, ja vastaanottajan täytyy vain kuitata tuotteiden saapuneen moitteettomassa kunnossa. Harrastajaläheinen toiminta ja näkyvyys keskustelupalstoilla nostivat SVS:n jonkinlaiseen kulttimaineeseen. Palkkien päihin tai suoraan kaiuttimen pohjan reikiin kiertyvät myös kullatut metallikartiot. Kokeiltavaksi lähetetty satsi oli viimeistelty ruusupuuviilulla. Tuotteiden ostaminen on helpompaa kuin ennen, sillä vaikka Norja ei kuulukaan EU:hun, L-Sound hoitaa kuluttajan puolesta arvonlisäveron maksamisen. Alkuaikojen resepti oli kuitenkin varsin yksinkertainen: laadukkaita elementtejä suuressa kotelossa ulkonäön kustannuksella. Kaikilla SVS:n tuotteilla on 45 päivän palautusoikeus, mutta suomalaisesta kuluttajansuojalaista poiketen asiakkaan täytyy maksaa palautuskulut. tä kosketuksesta. Tee-se-itsehenkinen, mutta pidemmälle mietitty tuotteistus antoi mitä luvattiin, eikä tosiharrastajaa pieni kotikutoisuus häirinnyt suorituskyky kun oli kohdallaan. Maksu tapahtuu luottokortilla suoraan netissä. Nettisivujen tilauslomake esittää hinnat kaikkine kuluineen euroissa
Ultra tekee sen vaivatta, herpaantumatta ja erinomaisella kontrollilla suorituskykyynsä nähden uskomattoman edullisesti. Tankkimaisen subwooferin viimeistely ja suorituskyky ovat moitteettomat. Ohuista MDF-levyistä muodostettu kaareva päätylevy on M-sarjan yhdistävä muotoilutekijä. Elementin pohjaamisen ehkäisemiseksi vahvistimessa on subsonic-suodin jokaista viritystä vastaavaksi. Alarajataajuutta ja alimpien bassojen voimakkuutta voi lisäksi muokata huonekompensaatioksi nimetyllä säätimellä. Pääkaiuttimien virittelyssä jouduttiin näkemään enemmän vaivaa, sillä niiden ulottuva bassotoisto herättää helposti matalia huoneresonansseja. Perustilassa portit avonaisina viritys asettuu 20 hertsiin, jolloin saavutettava äänenpaine on suurimmillaan. Toisto ulottui 15 hertsin virityksellä vaimentumatta 14 hertsiin, eikä kolmannen avonaisen refleksiputken tuomalle lisäpainevaralle ollut käyttöä; kahlittunakaan voima ei loppunut milloinkaan kesken, eikä itse subbarista kuulunut lainkaan sivuääniä. Toisaalta Ultran kaltaisen subwooferin kannattaa antaa hoitaa lähes poikkeuksetta koko teatterin bassokuorma. Lisämuokattavuutta tarjoavat kolme halkaisijaltaan 3,5-tuumaista refleksiputkea, jotka voidaan tukkia yksitellen. Subwoofer löysi nopeasti paikkansa läheltä huoneen vasenta etukulmaa, jossa vaste oli muutaman desibelin poikkeamilla suora ilman korjauksia. Tarvetta sisäänrakennetulle parametriselle ekvalisaattorille ei ollut. KOKEILU: KaIU tI nsarj a s Vs M-sE r IEs & PB13-U Lt r a PB13-Ultran säätömahdollisuudet ovat monipuoliset, vaikka se ei sisälläkään digitaalisia kontrolleja tai automaattista huonekorjainta. On makuasia, haluaako huoneen tuomaa korostusta alle 30 hertsin taajuuksille poistaa. Kokeillen kuntoon Lukuisat subbarin ja kaiuttimien viritysmahdollisuudet tekevät mahdolliseksi omien mieltymysten mukaisen toiston hakemisen, mutta samalla hidastavat käyttöönottoa. Valintoja on kolme kappaletta, joista suuren huoneen asetus ohittaa vaimennussäädön kokonaan. Reikien tulppaaminen muuttaa subwooferin viritystä ja täten alarajataajuutta. Toisto ulottui tällöinkin alle 30 hertsiin, joten musiikkikäytössä subbarille ei välttämättä ole tarvetta. Suljetuille kaiuttimille haettu sijoittelu aiheutti noin 6 desibelin korostuman 40 hertsin tienoolle, kun kaiuttimia kuunneltiin stereona ilman bassojen ohjausta subwooferille. Stereokäytössä PB13-Ultran integrointi MTS-01-lattiakaiuttimiin on erittäin hankalaa, jos käytössä ei ole pääkaiuttimille ylipäästösuodatuksen tekevää vahvistinta tai prosessoria. Niin subwooferin kuin kaiuttimienkin etumaski kiinnittyy paikalleen näkymättömillä magneeteilla. Pieni huone korostaa voimakkaasti kaikkein matalimpia taajuuksia, minkä voi kumota suoraan subwooferista. Toistokaistan yläpäässä saatiin miellyttävin tulos, kun kaiuttimiin oli kiinnitetty etukankaat, ja tasonsäätö oli vaimentamattomassa -0 dB:n 60 HIFIMAAILMA 3/2009. Kaikki muut talon resonoivat esineet kyllä heräsivät eloon. Yhden portin tukkimalla päästään 15:een ja kaksi porttia sulkemalla 10 hertsiin. Pienintä ryhmäviivettä havittelevat voivat käyttää subbaria suljettuna, jolloin vaste laskee loivemmin mutta korkeammalta. 13-tuumaista elementtiä ohjaa 750-wattinen BASH-vahvistin, joka sisältää yksikaistaisen parametrisen korjaimen pahimman huonemoodin taltuttamiseksi. Toisen bassorefleksiputken tukkiminen pudotti ongelmataajuutta yli 4 dB, mikä osoittautui hyväksi kompromissiksi tasapainoisen toiston ja voiman suhteen. Yhdysvaltalaisesta alkuperästään huolimatta SVS: n kaiuttimien diskanttielemetti on ScanSpeakin ja bassokeskiääninen Peerlessin valmistama. Jakosuotimen minimiasennossakin subwooferin toisto ulottuu yli 50 hertsin, joten sen ja pääkaiuttimien toistamaan kaistaan tulee liikaa bassoa voimistavaa päällekkäisyyttä. Kaiuttimet asettuivat lopulta noin 80 cm päähän takaseinästä. PB13-Ultra on erikoinen subwoofer, sillä harva bassokaiutin on yltänyt merkittävään fyysisten tuntemusten välittämiseen moneen suuntaan avoimessa omakotitalon olohuoneessa
Musiikkikäytössä kuunteluväsymystä aiheuttava keskialue saattaa olla ongelma. Matalien ulottuvuus on erinomainen, ja voimallista tunnetta irtoaa kontrollin silti säilyessä, vaikka materiaali olisi vaativaa. Ilman kankaita äänenväri oli turhan aggressiivinen, vaikkakin erottelevuudessaan asioita hyvin esille tuova. subwooferin äänenpainevarat ja integroituvuus ovat huippuluokkaa. subwoofer ei juuri jätä toivomisen varaa. Diskantti on luonteeltaan erotteleva, mutta ei liian sähäkkä tai metallinen. Takakaiuttimet sijaitsivat melko kaukana rajapinnoista, ja niiden refleksiputkia ei ollut tarpeen tukkia. Paketin todellinen helmi on subwoofer, joka haastaa suorituskyvyllään moninkertaisesti kalliimmatkin mallit. asennossa. Musiikki elokuvat Kaikki kontrollissa SVS:n M-sarjan kookas kotiteatterikattaus ei ole halpa, mutta hintansa vastapainoksi se tarjoaa harvinaisen dynaamisen leffaelämyksen. Jalusta- ja keskikaiuttimissa on reiät ruuveille seinäasennusta varten. sVs M-series 5.1 Hinta: yhteensä noin 4 200 Lisätietoja: www.lsound.no, www.svsound.com SVS MTS-01 -lattiakaiutin Hinta: 1 340 /pari Mitat (l x k x s): 25,4 x 104,1 x 33 cm Massa: 27,5 kg Toimintaperiaate: 2,5-tie, refleksi SVS MBS-01 -jalustakaiutin Hinta: 910 /pari Mitat (l x k x s): 25,4 x 40,6 x 33 cm Massa: 12 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi SVS MCS-01 -keskikaiutin Hinta: 535 /kpl Mitat (l x k x s): 61 x 25,4 x 33 cm Massa: 17,5 kg Toimintaperiaate: 2,5-tie, refleksi SVS PB13-ultra -subwoofer Hinta: 1 660 /kpl Mitat (l x k x s): 52 x 56,5 x 68,5 cm Massa: 70 kg Toimintaperiaate: aktiivi, refleksi + Dynamiikka + Hyvät säätömahdollisuudet + Mahtava subwoofer Sävyltään kovahko ääni Ääni: Musiikilla pääkaiuttimien sointi saattaa olla liian läpivalaiseva, mutta elokuvilla paketin tuottama dynaaminen elämys on vaikuttavaa. Jopa keskikanava istuu harvinaisen hyvin pääkaiuttimien sävyyn ja on sävyltään neutraali. Se toimii tarvittaessa huomaamattomasti musiikilla, mutta tutisuttaa koko toistokaistaltaan vaivattomasti yli 100 desibelin voimalla, kun efektipläjäys niin edellyttää. Kaikissa paketin kaiuttimissa on kaksoisvahvistuksen mahdollistavat terminaalit sekä diskantin tasoa pudottava 0/-3 dB kytkin. Kontrolli, vaivattomuus ja äänimaiseman yhtenäisyys ovat ensiluokkaisia. SVS:n erikoisosaaminen on edelleen selvää: paketin todellinen löytö on PB13-Ultra. elokuvakäytössä paketin luonne on hillitympi ja miellyttävämpi. Molempien lähtöjen ylipäästö on kytkettävissä erikseen. Pääkaiuttimien karheus on tallella, mutta suuren osan ääniraidasta toistavan keskikaiuttimen äänenväri on pykälää leppoisampi. Piano kuulostaa välillä yliartikuloivalta, ja trumpetti piikittää. Työn laatu: joissakin materiaalivalinnoissa on säästelty, mutta käytössä olevasta tavarasta on saatu valmistettua tukeva ja luottamusta herättävä kokonaisuus. stereokuva on kasaan painetun oloinen mutta jäsennyksessään tarkka. surroundit vetävät hieman liikaa huomiota itseensä, mutta parin desibelin pudotus mittarilla säädetystä tekee ambienssista luonnollisemman. Lämpö lisääntyy bassotaajuuksille mentäessä, joissa on jo menevää mehevyyttä, kuitenkin liioittelematta. n Yhteensä: HIFIMAAILMA 3/2009 61. erityisesti laajemman äänialan sisältävissä miesvokaaleissa äänenvärissä tapahtuu selkeä muutos lempeässä alapäässä ja ohuemmassa yläpäässä. Leffakäytössä paras kuulemani subwoofer. Hinta-laatu: svs:n vanha resepti toimii edelleen, ja laadukkaista osista on saatu kokoon hyvä lopputuote minimaalisin kustannuksin. Keskikaiutin sijaitsi kokeilun aikana lähempänä takaseinää kuin pääkaiuttimet, ja sen molemmat refleksiputket tukittiin. se integroituu silti hyvin etuäänikenttään. Pellit soivat keskimääräistä pidempään, mutta eivät rasittavuuteen asti. Tuloksena oli luonnollisen kumisematon toisto ja pääkaiuttimia hieman miellyttävämpi keskialue. Äänenvoimakkuuden referenssitasolle asti yltävä kontrolloitu ja puhdas toisto sekä totaalinen sivuäänten puute hämmästyttää. MTS-01kaiutinpari istunee parhaiten erittäin lämminsointisen oheiskaluston seuraan, mutta kotiteatteripuolelta sellaisia on vaikea löytää. Portaattoman vaiheen, ohitettavan alipäästön ja virran automaattisen kytkennän lisäksi toistoa voi hienosäätää parametrisella korjaimella, viritystaajuutta muuttamalla sekä matalimpien äänten tasoon vaikuttavalla huonekompensaatiolla. Kuunteluarvio Mauri eronen tarkkaa täristystä keskialue on erittäin paljastava ja erotteleva, tietyllä kapealla alueella hieman hyökkäävä ja steriili. Kaikki kaiuttimet suodatettiin AV-vahvistimella 100 hertsistä elokuvia katsellessa, ja subwoofer hoiti bassotaajuudet. PB13-Ultra-subwooferin linjaotot ja -lähdöt ovat sekä RCA- että XLR-muodossa. Yläbassojen dynamiikka ei yllä parhaiden esityksien tasolle, ja rumpukalvojen taonnan soisi välittyvän autenttisemmin. Etenkin hintaansa nähden Ultra on sekä suorituskyvyltään että ulkoiselta habitukseltaan viiden tähden tuote
Vanhemmat harrastajat muistavat brittiläisen hifin pitkän sinnittelyn analogiaäänentoistossa. Exposureen ja Q Acousticsiin nojautuva laitteisto on koottu brittiläisten oppien hengessä. Tässä suhteessa ajatus on pitkälti samanlainen kuin muillakin 5 000 euron paketin koonneilla kauppiailla. Musiikin.com on ollut uranuurtaja esimeriksi kovalevysoittimien maahantuonnin suunnalla." Ossin musiikillinen ihanne tuntuu olevan hyvin yleispätevä. Tämä on oleellinen tekijä Musiikin.com liikkeessä", valottaa Ossi Linn-filosofiansa taustoja. C O M TeksTi: Mikael NederströM kuvaT: Pekka VääNäNeN Helsinkiläinen Musiikin.com on laajalti tunnettu värikkäistä näkemyksistään. Sittemmin saarivaltakunnassa ja Suomessakin moni asia on muuttunut. Kampin myymälästä löytyy kaksi akustoitua kuunteluhuonetta, joissa pyörii CD- ja vinyylisoittimia. Muutakin tavaraa hyllystä toki löytyy, vinyylejä ja muita äänitteitä unohtamatta. "Jotta laitteiden musiikintoistolliset paremmuuserot saataisiin mahdollisimman helposti havaittavaksi, kuunteluhuoneissa pidetään vain soitettavaa kaiutinparia, ja muut kaiuttimet säilytetään kuunteluhuoneiden ulkopuolella. Toki sävyeroja saattaa olla, mutta niitä voidaan usein muunnella aset- Selvät sävelet Liikkeen filosofia on keskittynyt vahvasti brittiläisen hifiajattelun ympärille. Wilénin lisäksi Kampin liikkeessä puuhailee myös toimitusjohtaja Juuso Närhi. Se on lähes puolet halvempi kuin tähän saakka testatut kokonaisuudet. Musikaalimiehet Kampista M usiikin.com aloitti nettikauppana loppuvuodesta 2004, ja Helsingin Kampissa sijaitseva liiketila avautui elokuussa 2007. Kattauksista löytyy mm. KOKEILU: VIIDEN TONNI N VALMISKATTAUS MUSIIK IN . Mielestämme musiikki toimii, kun se toimii. Ossin mukaan erityispiirteenä kaikissa edustetuissa laitteissa on musiikin melodian mahdollisimman helppo seuraaminen. Alussa mukana oli lähinnä Linn- ja Naim-akseli, mutta nyt toiminta on laajentunut niin ikään brittiläisen, sa- 62 HIFIMAAILMA 3/2009. Yritys on luottanut alusta alkaen puskaradioon ja sissimarkkinointiin, ja niinpä liikkeen toisen myyjän, Ossi Wilénin kärjekkäät näkemyksetkin ovat tulleet monelle tutuksi internetin keskustelupalstojen kautta. Vasta 1990-luvulla CD-soitin alkoi olla Englannin kultakorvalehdistössä varteenotettava äänilähde. Huonetta koskevat vaatimukset liittyvät moneen muuhunkin alueeseen kuin pelkästään akustointiin. "Liike panostaa vahvasti sekä analogiseen että digitaaliseen toistoon. Ja se ei toimi, kun se ei toimi. Siksi Musiikin.com-liike on rakennettu Linn Productsin tutkimuksiin perustuvalla single speaker demonstration -periaatteella." Linnin omintakeinen filosofia asettaa erityisehtoja myös demohuoneelle. "Musiikin laadulla ei ole merkitystä. Linniä, Naimia, Exposurea ja Heediä. manhenkisen Exposuren maahantuontiin. "Yhdistävänä tekijänä on sävelkorkeuksien selkeä toisto tavalla, joka mahdollistaa musiikin sävelkulun tavanomaista helpomman seuraamisen
Yleinen rullaavuus ja anteeksipyytelevä ote sopinevat viskilasin äärellä nuokkuvalle, maltillisesti keskustelevalle poppoolle. Miellyttävän harmiton Nätti yleissointi. Selvää on, että musiikintoistofilosofiassaan liike ei halua pitää kynttilää vakan alla. Mitä erottelussa menetetään, se rentoudessa voitetaan. "Fundamentaalinen parannus kaiuttimien ohella, askeleena eteenpäin, olisi juuri soittimen vaihto parempaan Exposure 3010s -CDsoittimeen. "Äänentoiston filosofia on meille selkeä. CD-soittimesta löytyy tavanomaisten analogia-antojen lisäksi BNC-liittimellä ja Toslink-annolla toteutetut digitaa- Tärkein komponentti Suomalaisessa hifilehdistössä kerrottiin aikoinaan monen vuoden ajan, että kaiutin on musiikintoiston tärkein komponentti, koska siinä olevat virheet ovat yleensä kaikkein suurimpia. Äänikuva ei ole läpinäkyvin mahdollinen, enemmänkin luontevan ilmava. Tätä väitettä Ossi ei allekirjoita. Kaiutinliittimet ovat Naimin tavoin takalevyyn upotetut reiät, joihin saa kiinni ainoastaan banaaniliittimet. Myös kaapelit kuuluvat pakettiin. Leppoisa ote kyllä lipsuu yläbassoissa osittain holtittomuuden puolelle, mutta kokonaisuutena setti soveltuu musiikin kuunteluun hyvin. Nämä kaksi asiaa ovat mielestämme hifin pahin ongelmakenttä." Onneksi hinta ei aina ole musiikintoiston tiellä. Melodiat eri soittimilla eivät ole seurattavissa, eikä niiden keskinäistä suhdetta musiikissa oivalla. kokonaisuus on aika hyvin tasapainossa, mikään osa-alue ei hyppää esiin tai ala myöskään riipimään. Molempien laitteiden etulevy on harjattua alumiinia ja äärimmäisen pelkistetty, kuten tapana on. Se on se systeemin osa, jonka antamaa tulosta ei voi enää muulla laitteistolla parantaa. kun vielä basso on melko erottelukyvytön ja voimaton sekä diskantti alimmalta osaltaan korostunut ja ylimmältä hyvin himmeä, balanssiasiat eivät edusta kovinkaan mallikelpoista suoritusta. ei silti korostuneen rytmikäs, elävä, dynaaminen tai nopea. Tauotukset ja rytmilliset kuviot ovat musiikin viestille tärkeä runko. Toki kaiuttimet ovat edulliset ja niitäkin voisi parantaa, jos ajatellaan laitteistoa juuri tällaisenaan." Myös kaapeleilla on väliä, joskaan niistä ei Ossin mielestä pitäisi maksaa liikaa. Haemme tarkkuutta musiikin rakenteiden toistoon. Häiriötekijöiltä on vältytty, mutta ääni kuuluu osittain kuin verhon takaa. ei ehkä analyytikolle sopiva, mutta muuten harmiton ja miellyttävä yleissoundi. Rytmi kunnossa stereokuva ei juuri aukea, vaan jää litteäksi ja kuivakaksi. "Bassopään säveltoistoa ei onnistuttu vapauttamaan, kun lehden isot subwooferit olivat paikalla. "Soitin on ehdottomasti tärkein komponentti. Helposti lähestyttävän kattauksen kontrolli herpaantuu vasta, kun bassoenergiaa on äänitteessä huomattavasti. Systeemin sydämen muodostavat Exposuren perinteisiä britti-ihanteita totteleva soitin ja vahvistin. alakeskialueella on selvästi ylimääräistä lämpöä ja se peittää alleen muita alueita. Mutta kysymys on aina myös kokonaisuudesta. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Illanistujaisiin Huomattavan syvä mutta myös epämääräinen äänikuva on aineeton ja toimii laajalla kuuntelualueella. solisti tuntuu laulavan kämmeneensä, keskialue on hieman ummehtunut levyltä toiselle. telulla ja kalustuksella. HifimaailMusiikin.comin systeemi maksaa noin puolet siitä mitä aikaisemmin esitellyt laitteistot. Basso saattaa toistua himpun verran pehmeästi, pientä kumahteluakin kuuluu, mutta alapää pysyy silti kasassa. Tässä setissä oli tarkoin valitut välikaapelit sekä erikoisvirtakaapelit. sivusuunnassakin ollaan kompaktilla linjalla, ja silti piirteet maalataan hyvin leveällä siveltimellä. vaiheenkäännöt tulevat silti mukavasti esille eri levyillä. kaiuttimien sijoittelu vakiopaikoille ja verhojen sivuun vetäminen avaavat asioita jo paljon, laadukkaammat kaiuttimet varmasti paljon lisää. HIFIMAAILMA 3/2009 63. Viimeistely ei ole samaa luokkaa kuin juhlavissa japanilaisissa, mutta jotakin hyvin sympaattista karuissa brittilaitteissa on aina ollut. Mukana on silti tyypillinen mukavan musiikinkuuntelun minimivaatimus: CD-soitin, kaiuttimet, integroitu vahvistin ja kaukosäädin. Tosin erikoisuus kaikissa oli enemmänkin valinta- kuin hintakysymys, sillä mitään kaapeleista tuskin voi pitää erityisen hinnakkaina." Myös huoneella on merkitystä. Pianon kuulaus ja fonin rosoisuus häviävät helpon kuunneltavuuden edessä. Akustoinnista ja ohuista väliseinistä huolimatta bassopään säveltoisto ei oikein miellytä. Emme hae sävyjä, vaan ajoituksellista koherenssia, joka antaa musiikille sen rakenteelliset muodot. Halvemmillakin pärjää, kun painottaa sopivia asioita. Ossi kertoo Musiikin.comin näkemyksistä selkein sanoin. erittäin tumma yleissointi soveltuu äänikuvan tapaan vähemmän analyyttiseen kuunteluun; ei häiritse, mutta jättää myös pimentoon ison osan nyansseista eikä houkuttele tutkimaan musiikin detaljeja. "Kaapelien valinta on tärkeää, ja joskus niistä jopa kannattaa maksaa. "Monissa kalliissakin laitteistoissa lopputulos on eräänlaista makkaraa, joka on ajoituksellisesti latteaa ja sävelkorkeuksiltaan vaikeaselkoista. Eli pieniä toiveita kuunteluhuoneen järjestelyihin on meidän puoleltamme toiveissa, jotta hyvin toimivien settien vahvuudet pääsisivät esiin." Laitetaan siis kritiikki korvan taakse ja palataan asiaan tulevaisuudessa. Peltisoundit toistuvat nätisti, musiikki rullaa eheästi. Rytmiikka sen sijaan toimii mujubassosta huolimatta varsin mallikkaasti, eivätkä sävyvirheet häiritse hirveästi musiikinkuuntelua pidemmän päälle. Linnin vaatimia demo-olosuhteita ei muutenkaan päästy toteuttamaan täydellisesti. Halusimme osoittaa tällä laitteistolla, että varsin mukavaan tulokseen voidaan päästä edullisesti", Ossi rohkaisee. man kuunteluhuone saa laitteiston kokoajilta tiukkaa palautetta. Hiukan keskialuevoittoinen balanssi, joka on lämmin ja pehmeäsävyinen, mutta ei millään muotoa riipivä. Vahvistimessa on viisi linjaottoa sekä esivahvistimen anto. Toinen seikka ovat tarkat sävelkorkeudet. Kovuuttakin voidaan pehmentää erilaisin toimenpitein", Wilén summaa. Fundamentaalinen filosofia Joillakin tahoilla Musiikin.comin fundamentaaliset teesit on tulkittu enemmänkin fundamentalistiseksi filosofiaksi. Pieni parannus lattiaheijastusten tappamiseen tosin saatiin jo nyt: Musiikin.comin laitteiston mukana nimittäin tuli Ikean matto. Kilpailijoitaan edullisempi Yksi väärä osa laitteistossa, vaikkapa vain väärä virta- tai välikaapeli, voi pilata lopputuloksen toisinaan pahastikin." Niinpä luonnollinen vastaus laitteiston päivitystarpeeseenkin löytyy ensisijaisesti CD-soittimesta. Vahvistimessa ei ole mitään muita käyttökytkimiä kuin ohjelmalähteen valitsin ja äänenvoimakkuudensäätö
Useimmiten pelkkä kuuntelun ilo korvasi äänen analysoimisen. Kaiutinkaapeleina toimivat Linnin tuhdit touvit. Jos massalle ja poikkipinta-alalle antaa painoarvoa, tuplajohdotettavien K400-kaape- leiden olemus on vähintään uskottava. C O M Musiikin.comin laitteet Cd-soitin: exposure 2010s CD, 745 Vahvistin: exposure 2010s, 745 kaiuttimet: Q acoustics 1030i, 399 /pari kaiutinkaapelit: Linn k400 2 m, tuplajohdotettuna kNekT-banaaniliittimin, 240 Virtajohdot: Lejonklou 49 /kpl laitetasot: 2 kpl ikea s-LaCk laitetasoja, 130 /pari Välikaapeli akuratum 1 m, 235 Matto: ikea 59 lisätietoja: Musiikin.com, puh. Myös virtakaapelit ovat Linnin käsialaa. Tästä huolimatta kol- men kuuntelijan mielipiteet laitteiston luonteesta menivät harvinaisen hyvin yksiin. Toki mukana on eksoottisempaakin tavaraa. Q Acousticsin lattiakaiutin on kaksitietoiminen bassorefleksi. Äänikuvabongarille tai neutraalin hifisoundin metsästäjälle tästä setistä ei ole iloa. Kaiuttimien ulkoinen olemus on hieman muovisen oloinen, mikä on kuitenkin hyväksyttävää, kun ottaa huomioon niiden hinnan ne muodostavat vain noin kuudenneksen koko laitteiston hinnasta. Musiikin ja kaikentyyppisten levyjen kuuntelu oli mukavaa, eikä soundi käynyt riipiväksi kovemmallakaan kyydillä. Mitään erityisen selvää painotusta melodian toistumiseen ei löytynyt, mutta muuten systeemi soi oikein miellyttävästi. Kokoonpano tarjoilee enemmän musiikkia ja vähemmän hifiä, mikä lienee ollut tarkoituskin. 64 HIFIMAAILMA 3/2009. Liikkeen oma Akuratum-välikaapeli, Ikean S-Lack-laitealustat tai saman huonekalufirman matto ovat sellaisia komponentteja, joita tuskin monissa muissa laitteistoissa tulee vastaan. Lämminsävyisin sävelin Kuten tapana on, kukin kuuntelijat hoitivat hommansa toisistaan tietämättä ja kauppiaan kommentteja lukematta. KOKEILU: VIIDEN TONNI N VALMISKATTAUS MUSIIK IN . 0500 603 888, www.musiikin.com liannot. Jokainen kuulija oli sitä mieltä, että laitteiston ääni oli enemmänkin lämmin ja rasittamaton kuin tarkka. Korkeista äänistä huolehtii tekstiilikalotti ja bassoista tavanomainen polypropyleenielementti. Kaukosäädin on molemmille laitteille yhteinen
Olipas hienosti runoiltu. Itse pyrin pitämään levyhyllyni mahdollisimman monipuolisena. Järkevintä olisi yrittää luodata, mikä tietyssä musiikkilajissa kiehtoo ja kuunnella sitä, ennen kuin menee sen täysin tyrmäämään. Tosin luulen, että jos tuollainen ihminen tulee vastaan, taisin juuri löytää yksisarvisen. Kun masentaa, blues on niin iki-ihanaa masistelumusaa. Niin että sitä vaan, yks yhtä ja toinen toista... HIFIMAAILMA 3/2009 65. Itse olen monet kerrat kuunnellut punkia ja rappia, enkä pääse kumpaankaan sisälle. On vaikea pysyä objektiivisena. Epäilen vastausta syvästi. Kaveri kysyy toiselta, minkälaisesta musiikista tämä pitää. Siihen taitaa myös vaikuttaa mieliala. Hetken kuluttua puhe kääntyy musiikkiin. Musiikkimaku on valinta eri musiikkilajien välillä. Mietin tällaista tapausta: kaksi kaveria tapaa kadulla. Tavoitteenani on saada pieni läpileikkaus eri musiikkilajeista. Vaikka kuinka aikoisin valita illan kuunneltavat levyt mahdollisimman monipuolisesti, musiikkimaku pääsee aina vaikuttamaan valintaan. Jos kaveri todellakin on kaikkiruokainen jokaisen musiikkilajin suhteen, niin onnittelut hänelle. KOLUMNI TeksTi: Johanna hJelt Kaikkiruokainen musiikkimaku Y ritän määritellä käsitteen musiikkimaku. En pysty ymmärtämään kaveria, joka hehkuttaa hip-hopia maailmankaikkeuden täydellisemmäksi musiikiksi. Pitää määritellä musiikkimaku itse. Joten se siitä objektiivisesta musiikkimausta ja valinnoista. Eli jälleen vesiperä. Kumpikaan teos ei osaa selittää, mitä musiikkimaku tarkoittaa. Aluksi ei tule oikein mitään mieleen, joten kaivan esille sivistyssanakirjan. En ole vielä kohdannut sellaista, joka pystyisi heittelemään koneeseen ihan mitä tahansa ja tykkäämään joka lajista. En vain ymmärrä niitä ja sillä sipuli. Kokeilen tietosanakirjaa, mutta vedän vesiperän. En löydä sieltä tuota sanaa. Ja uskoisin, ettei hänkään ymmärrä, miksi kiihkoilen Carmina Buranasta ja Dance Macabresta. Vastaus on: "Mä olen kaikkiruokainen, et kaikki käy". Ja kun on hurjuus huipussaan, niin heavyoopperaa koneeseen. Toki hyllystäni löytyy muutakin, mutta harvemmin ne osuvat edes levykelkkaan. Levyhyllyssä ovat sulassa sovussa klassinen ja hevimättö. Googletan sanan. Siihen vaikuttavat kyseisen yksilön henkilökohtaiset mieltymykset. Rehellisyyden nimissä en ole onnistunut siinä kovinkaan hienosti. Tuloksena on viittaus huumeiden käytön tutkimukseen ja pariin keskusteluun Suomi24-palstalla sekä linkki musiikkimaku.fi-nimiselle musiikkistudion sivulle. Jokaisen kohdalla on ollut edes yksi laji, josta ei pidä ja yksi sellainen, jota ei voi edes sietää. Jostain kumman syystä levyostot menevät lähestulkoon aina klassikoiden, klassisen ja jazzin puolelle. Tosin tuo määritelmä kuulostaa puhtaalta byrokraatin suustaan päästämältä sammakolta. Monella on kyllä hämmästyttävän laaja maku musiikin suhteen. Eivät ole musiikkia minun makuuni. Ilmankos netin keskustelupalstoilla välistä kuohuu, kun keskustelun aiheeksi tulevat musiikin eri lajit ja musiikkimaku
VERTAILUTESTI: V ERkk O SOITTIMET TeksTi: Mauri EronEn kuvaT: PEkka VäänänEn ja Mauri EronEn Jäähyväiset kiekoille DViCO TViX HD M-6500A Logitech Squeezebox Classic Philips NP2500/12 Popcorn Hour A-110 Sony Playstation 3 66 HIFIMAAILMA 3/2009
Asiakkaan ja palvelimen välillä tapahtuva keskustelumenetelmä eli protokolla vaihtelee laitteittain, mutta useimmat verkkosoittimet tukevat muutamaa yleisintä tapaa. Asiakaslaite tarvitsee palvelimen (server), jolta se hakee toistettavan materiaalin. Soittimien asennus osaksi verkkoa ei ole sen hankalampaa kuin kannettavan tietokoneen. Osoitteen pystyy määrittelemään haluttaessa käsinkin. Verkkosoittimen käyttöönotto on huomattavasti helpompaa, jos kotoa löytyy valmiiksi toimiva lähiverkko. Koska tyypillisen tietokoneen sisältämä tiedostomäärä on valtava, sitä kaikkea ei kannata HIFIMAAILMA 3/2009 67. Langatonta WLAN-verkkoa käytettäessä vältytään verkkokaapelinkin vetämiseltä. Lisäksi kappaleiden ja albumeiden selaaminen onnistuu kotisohvalta kaukosäätimellä, eikä toimenpiteitä varten tarvitse siirtyä tietokoneen ääreen. Tietokoneen virittely kotiteatteri- eli HTPC-käyttöön (Home Theater PC) siten, että toisto on kaikilla formaateilla nykimätöntä ja varmaa, vaatii yleensä aimo annoksen harrastuneisuutta. Menetelmällä voidaan ensinnäkin ohittaa kokonaan tietokoneen mahdollisesti huonolaatuinen äänikortti, sillä ääni siirtyy digitaalisesti sellaisena kuin se on tallennettu kiintolevylle. Videota toistavilla verkkosoittimilla etujen määrä vain kasvaa. Protokollista ja niiden edellyttämistä toimenpiteistä on kerrottu lisää oheisessa laatikossa. Verkkosoittimet toimivat kotiverkossa asiakaslaitteina (client). Verkkokaapelin vetämisestä RCA-johdon sijaan on paljonkin hyötyä. Toimivalla verkkosoittimella kodekkien ja toisto-ohjelmien kanssa taistelu on historiaa; toisto joko toimii tai sitten ei. Toisaalta alati muuttuvat videon ja äänen pakkausmenetelmät sekä kasvavat suorituskyvyn vaatimukset aiheuttavat sen, että tänään hankittu verkkosoitin ei välttämättä olekaan laitteistoltaan tai ohjelmistoltaan kurantti enää parin vuoden päästä. Verkkosoittimista kuulee nykyään puhuttavan entistä enemmän. Yksilöivän IP-osoitteen ja nettiradioita varten tarvittavien yhdyskäytävien sekä nimipalvelimien tietojen hakeminen tapahtuu automaattisesti verkon jakavalta reitittimeltä. Mitä ne ovat, ja sopivatko ne kaikille. Yritimme löytää vastauksia uuden ajan toistimiin valitsemalla kokeiluun muutaman monitoimilaitteen sekä kaksi vain äänen päälle ymmärtävää soitinta. V erkkosoittimen perimmäinen tarkoitus on siirtää tietokoneessa tai muussa digitaalisessa tietovarastossa sijaitseva, musiikkia tai videotiedostoja sisältävä kokoelma lähiverkon yli muualla toistettavaksi. Makuuhuoneen tietokoneen MP3-varaston saa siis kuulumaan olohuoneen hyvälaatuisella äänentoistolaitteistolla ilman pitkien linjakaapeleiden vetoa. On henkilökohtainen valinta, onko tietokoneen säätämiseltä välttyminen muutaman satasen arvoista vai pääseekö siitä kokonaan eroon verkkosoittimellakaan
Squeezeboxin vihreä, yksirivinen pistenäyttö rajoittaa käyttömukavuutta pitkiä levylistoja selatessa, mutta sen vaste kaukosäätimen komentoihin on Philipsiä parempi. Molemmissa on kuulokeanto 3,5 mm plugilla, ja Philipsissä on myös analoginen otto RCA-liittimin. TViXissä ja Playstation 3:ssa muuntaja on sisäänrakennettu laitteen koteloon, joten niihin kytketään ainoastaan virtakaapeli. Äänelle pyhitetyt Logitech Squeezebox sekä Philips NP2500/12 ovat puhtaasti musiikin toistoon tarkoitettuja verkkosoittimia. Palvelinohjelmalle kerrotaankin yksi tai useampi kansio, johon asiakaslaitteella on pääsy. Philipsissä ja Squeezeboxissa virrantarve on pienempi, ja sen huomaa muuntajan koossa. Tämä aiheuttaa ongelmia, jos musiikkia selaa hakemistonäkymässä, jossa on useita albumei- Popcornissa on runsaasti tyhjää tilaa 2,5- tai 3,5-tuumaista SATAkiintolevyä varten. Aktiivista tuuletusta ei ole, joten verkkosoitin on täysin äänetön, jos videot toistetaan verkon palvelimelta kiintolevyn sijaan. TViXin sisuksiin pääsee avaamalla alareunan luukun, jossa ei ole ruuveja. Digitaalilähdön kautta Squeezebox toistaa äänen bitilleen alkuperäisenä, joten esimerkiksi monikanavaiset DTS-äänitteet toistuvat sillä oikein kunhan soitin on liitetty DTS:n purkavaan kotiteatterivahvistimeen ja soittimen äänenvoimakkuus on asetettu maksimiin. Tämä on ymmärrettävää, sillä verkkosoittimien käyttötarkoitus on suoraan verrattavissa kiekonpyörittäjiin. Tiedostotuessa ei ole puutteita, ja molemmat toistavat niin WAVit, AAC:t, WMA: t, MP3:t, FLACit kuin OGGitkin. Toiminnallisuutta voi laajentaa useilla lisäosilla, joilla onnistuu vaikkapa tietokoneen omien äänien lähetys langattoman verkon yli 68 HIFIMAAILMA 3/2009. Pystysuunnassa enemmän informaatiota tarjoava Philips typistää hakemistojen nimet ja näyttää ensimmäisen kymmenen merkin lisäksi viisi viimeistä. Analogisen stereo-RCA-lähdön lisäksi sekä Squeezeboxissa että Philipsissä on digitaalinen anto äänelle. Squeezeboxissa se on sekä koaksiaalisena että optisena, Philipsissä vain koaksiaalisena. VERTAILUTESTI: V ERkk O SOITTIMET määritellä jaettavaksi verkkosoittimelle. Kiintolevy tulee kiinnittää erilliseen telakkaan. ta samalta artistilta, ja hakemiston nimi loppuu esimerkiksi vuosilukuun. Läheltä ja kaukaa Squeezeboxin ja tietokoneen välinen kommunikaatio tapahtuu SqueezeCenter-palvelinohjelman avustuksella. Se muodostaa tietokannan kaikista albumeista, joita käyttäjän määrittelemä hakemisto sisältää. Ulkoiselta olemukseltaan ja liitännöiltään ne ovat samankaltaisia, mutta eroja on tavassa, jolla ne noutavat musiikin toistettavaksi. Ulkoista DAmuunninta käyttävän kannattaa siis muistaa, että äänelle on tehty jotain tuhoa jo soittimessa digitaalisesta liitäntätavasta huolimatta. Pitkät välimatkat palvelimen ja verkkosoittimen välillä saattavat kuitenkin edellyttää langallista verkkoyhteyttä. Usein kansioiden sisältämä materiaali määritellään lisäksi erikseen musiikiksi, videoksi tai valokuviksi, jotta esimerkiksi vain ääntä ymmärtävä verkkosoitin ei turhaan esitä videota sisältäviä hakemistoja. Popcorn Hour:n muuntaja on kannettavan tietokoneen virtalähteen kokoluokkaa. Liitännöiltään soittimet muistuttavat tavallisia CD-soittimia, mutta niissä on lisäksi verkkokaapelin vaatima RJ-45-pistoke. Sen etuna on palvelinohjelmaan keskittynyt ohjaus, joka mahdollistaa muun muassa usean soittimen käskyttämisen suoraan wwwpohjaisesta käyttöliittymästä. Näyttöjen toteutus on aivan erilainen. Niitä yhdistää fyysinen tapa liittyä verkkoon; molemmat voidaan kytkeä joko ethernet-parikaapelilla tai langattomasti. Tämän ansiosta kappaleiden haku tagitietojen perusteella on nopeaa. SqueezeCenter ei perustu mihinkään verkkosoittimissa usein käytettyyn protokollaan, mutta on aktiivisesti kehitetty avoimen lähdekoodin ohjelmisto kaikkien Squeezebox- ja Transporter-verkkosoittimien kanssa käytettäväksi. DTS-tiedoston toistaminen aiheuttaa Philipsillä kohinaa alkuperäisestä 44 kilohertsin lähtötaajuudesta huolimatta. Langaton 802.11gWLAN-yhteys riittää musiikkitiedostojen toistoon erinomaisesti, eikä kaapeleita vetämällä saavuteta käytännössä etuja
Popcornin käyttöohjeessa HTTP listataan streamausmenetelmänä yhtä nopeaksi kuin sisäisen tai usBliitäntäisen kiintolevyn käyttö. uPnP eli universal Plug and Play on kokoelma protokollia, joiden avulla lähiverkon laitteet löytävät toisensa (uPnP ssDP, simple service Discovery Protocol) ja pystyvät esimerkiksi jakamaan mediatiedostoja (uPnP av). DLNa (Digital Living Network alliance) on sertifiointi, joka takaa yhteensopivuuden uPnP-laitteiden välisessä äänen ja videon jakamisessa. sMB:n käyttöönotto on vaivatonta, sillä se ei edellytä Windows-koneeseen uusien ohjelmien asennusta. sama ohjelma osaa tehdä myös kokonaisen kiintolevyosion mounttauksen toiseen hakemistoon suoraan resurssienhallinnassa. Samassa verkossa sijaitsevat Squeezeboxit osaavat myös synkronoida toistonsa muiden Squeezeboxien kanssa. erityisesti edullisissa verkkokiintolevyissä NFs on sMB-tukea harvinaisempi. Palvelimen voi myös määritellä hakemaan verkosta UPnP-palvelimia, joiden sisältö saadaan näin toistettavaksi, vaikka Squeezebox itse ei osaa ottaa niihin suoraan yhteyttä. Niitä käytettäessä PC:n omiin verkkoasetuksiin ei tarvitse koskea lainkaan, mutta kiintolevyn iP-osoitteen tietäminen on yleensä tarpeen verkkosoittimen asetuksia määriteltäessä. sen avulla toisaalla sijaitsevat hakemistot saadaan näkymään ja toimimaan halutussa paikassa aivan kuin alkuperäiset. Perehdytys protokolliin verkkosoittimilla voi kytkeytyä usealla tavalla eli protokollalla lähiverkossa sijaitseviin mediavarastoihin. siirtoprotokollalla on suurempi vaikutus toimivuuteen. HTTP eli Hypertext Transfer Protocol on nettisurffauksen lisäksi erittäin nopea, kevyt ja kustomoitava tapa jakaa mediaa lähiverkossa. Näppärimmin jaettavat hakemistot saa keskitettyä yhteen paikkaan käyttämällä Windowsin osittain dokumentoimatonta Junction-ominaisuutta. Junction.exe: http://technet.microsoft.com/en-us/sysinternals/bb896768.aspx Link shell extension: http://schinagl.priv.at/nt/hardlinkshellext/hardlinkshellext.html Linuxin symbolisia linkkejä muistuttavia viittauksia luodaan Windowsissa junktioilla. Windowsissa NFs-tuki edellyttää lisäohjelmiston asentamista. Palvelin pitää kirjaa jaettavien hakemistojen sisällöstä ja kirjoittaa sen tietokantaan. Junktioiden muodostaminen onnistuu Microsoftin sivuilta saatavalla komentopohjaisella apuohjelmalla, mutta helpointa se on siihen tarkoitetulla käyttöjärjestelmälaajennuksella. käyttö on nykyisillä verkkosoittimilla ongelmatonta valtaosalla lähdemateriaalia, mutta H.264/X264tiedostot vaativat niin suurta suoritintehoa ja siirtonopeutta, että toisen protokollan käyttö saattaa olla välttämätöntä. SMB eli server Message Block on Windows-käyttöjärjestelmiin suoraan rakennettu tiedostojen ja tulostimien jakomenetelmä. kun verkkosoitin ottaa yhteyden palvelimeen, ei hakemistojen todellista sisältöä lueta jokaisella kerralla uudestaan. Philipsin yhteys palvelimeen muodostetaan UPnP-protokollalla. verkkoon liitettävät kiintolevyt eli niin sanotut Nas:t (Network attached storage) tukevat lähes poikkeuksetta sMB-protokollaa. suosittu TwonkyMedia-palvelinohjelmisto on maksullinen, mutta se toimitetaan joidenkin verkkosoittimien mukana tai valmiiksi asennettuna verkkokiintolevyille. NFs on sMB:tä suorituskykyisempi, ja nopeusedusta on selvää hyötyä korkean bittivirran tiedostoilla. Niiden avulla useissa eri paikoissa sijaitsevat hakemistot saadaan keskitettyä. HIFIMAAILMA 3/2009 69. ilmaisten palvelinohjelmistojen määrä on suuri, ja protokolla on tuettuna useimmissa syabasin NMT-tekniikkaan (Networked Media Tank) perustuvissa verkkosoittimissa, kuten Popcorn Hour:ssa. kun tiedostoja halutaan jakaa sMB:llä, käyttäjän tulee ensin aktivoida jakaminen verkkoasetuksista. uPnP ei edellytä käyttäjältä toimenpiteitä, jotta verkkoon liitetty laite löytää lähiverkon mediaa jakavan palvelimen. Loogisuutta linkeillä verkkosoittimien ja palvelinohjelmistojen rajoitukset saattavat vaikeuttaa useisiin eri sijainteihin tallennettujen hakemistojen loogista jakamista. eri soittimien protokollatuki vaihtelee. elokuvat ja Tv-sarjat saattavat esimerkiksi sijaita eri alihakemistoissa tai kokonaan eri kiintolevyllä kuin musiikkikirjasto. Yksittäisiä kansioita saa verkkosoittimen ulottuville hiiren kakkospainikkeella avautuvan kontekstivalikon kautta. erityisen suuri merkitys tiedonsiirron nopeudella on, kun soittimella toistetaan teräväpiirtomateriaalia. Tällaisia ovat esimerkiksi Tversity ja Ps3 Media server. nFS eli Network File system on käytössä useimmiten unixin kaltaisissa järjestelmissä. Ensiasennuksen jälkeen ohjelma jakoi verkkoon ainoastaan musiikkitiedostoja, mutta Twonkyn nettisivuilta ladatun uusimman version asennus annetulla rekisteröintiavaimella mahdollisti myös videojaot. Tiedostoformaattien tuen laajuus on palvelinohjelmakohtaista, mutta osa ohjelmista osaa jopa muuntaa formaatteja lennossa verkkosoittimelle sopivaksi eli tehdä niin sanotun transkoodauksen. sen avulla verkon jakoja voidaan käyttää suoraan aivan kuin ne sijaitsisivat omassa tietokoneessa. vaikka soitin tukisi useaa eri menetelmää, niissä saattaa olla suuria eroja suorituskyvyn kannalta. sadan megabitin lähiverkko riittää käytännössä aina, jos taloudessa ei ole tapana toistaa yhtäaikaisesti useampaa elokuvaa samalta palvelimelta. Link shell extension -laajennuksella linkkien muodostus tapahtuu hiirellä raahaamalla. Erikseen hankittavalla WLAN-kaukosäätimellä (Squeezebox Remote) voi ohjata mitä tahansa kodin Squeezeboxia ilman näköyhteyttä. kuitenkin, esimerkiksi Buffalon tuotteisiin NFs-tuen saa kolmannen osapuolen kehittämillä firmwarepäivityksillä. Soittimen mukana toimitettava TwonkyMedia-ohjelma on erittäin helppo ottaa käyttöön, ja se toimii myös muiden UPnP/DLNA-soittimien kanssa. sen avoimen lähdekoodin versio, samba, toimii eri käyttöjärjestelmissä ja on tuettu useimmissa verkkosoittimissa. sen suorituskyky on kuitenkin vaatimattomampaa kuin muilla menetelmillä. Tällaisia ovat esimerkiksi DviCO TviXin mukana toimitettava TviX Netshare tai 19 euron hintainen haneWiN NFs server (www.hanewin.net). toiseen huoneeseen pienellä viiveellä tosin. serverin ilmoittama tiedostolistaus ei täten välttämättä ole aina ajan tasalla
Satunnaistoisto ja raidan uudelleentoisto löytyvät suoraan kaukosäätimestä. Vastapainona on selkeä, vaikkakin hitaahkosti reagoiva käyttöliittymä. Internetin radiokanavia selatessa Philips lataa listaa netistä hiljalleen. Itse kanavien toisto toimi testatessa ilman pätkimistä. Valmistajan tausta kuluttajalaitteiden valmistuksessa on selvästi näkyvissä musiikkia muokkaavissa ekvalisointitiloissa. DVD-levyillä ja WMVHD-tiedostoilla virkistystaajuus tulee valita aina käsin. Popcorn Hour:lla voi selata verkon työryhmiä ja SMB- sekä NFS-jakoja, joista halutut voi mapata suoraan Media Source -aloitusikkunaan. SMB-yhteyden nopeus ei riitä vaativimpien videoiden luotettavaan toistoon, mutta TViX suoriutuu kiitettävästi perustoiminnoista yksinkertaisen NFS-palvelimen avulla. 70 HIFIMAAILMA 3/2009. Natiivina pleikkarin tuki on varsin heikko. DVD-levyistä muodostettuja image-tiedostoja (.ISO tai .IMG) PS3 ei osaa toistaa, mutta PS3 Media Server tulee hätiin. Radiotime.com-palvelua käyttävä SqueezeCenter löysi kanavia 51, mutta ei tarjonnut arkiston aarteita. Playstation 3:n tiedostotuki laajenee, jos outojen formaattien muunto tehdään tietokoneella PS3 Media Server -palvelimella ja sen käyttämällä MEncoderdekooderi/enkooderilla. EQ-asetuksilla ei ole vaikutusta, kun äänenvoimakkuus on säädetty maksimiin. Koko musiikkikirjaston saa soimaan kerralla, kun laitteen laittaa listaamaan kaikki raidat. On ymmärrettävää, että yksikään testatuista soittimista ei yllä aivan täydelliseen suoritukseen. Tuettuja tiedostontoistoprotokollia on useita. TViXin verkkotuki rajoittuu SMB- ja NFS-jakojen käyttöön. Rock/Pop/ Jazz/Classic-esiasetuksien lisäksi bassoa voi tukevoittaa Dynamic Bass Boostilla, ja lähinnä diskanttia voimistava FullSound-prosessointi yrittää palauttaa pakatusta äänestä kadotettuja nyansseja. VERTAILUTESTI: V ERkk O SOITTIMET Philips on selkeästi valmiiksi lopputuotteeksi tarkoitettu verkkosoitin, jonka ominaisuudet ja laajennettavuus on rajattu. DViCOin ja Popcorniin voidaan asentaa helposti 2,5- tai 3,5-tuumainen sisäinen SATAkiintolevy, jolloin laitteista saadaan näppärästi mukana kulkeva, täysiverinen mediakeskus. Käytettävyyttä heikentää kelaamisen puuttuminen sekä kyvyttömyys lisätä olemassa olevaan soittolistaan uusia kappaleita; Philips toistaa ainoastaan yhden hakemiston kerrallaan. Kaksi ensimmäistä perustuvat samaan Sigma Designsin SMP8635-suorittimeen, mutta niiden toteutuksessa ja toiminnassa on silti eroja. Myös PS3:ssa muuntaja on sisäänrakennettu. Jos listausta käy läpi liian nopeasti, vastaan tulee ärsyttävä bufferoinnista kertova pyörivä grafiikka. Popcornin pieni kotelo on saavutettu ulkoisella virtalähteellä, kun taas TViX ottaa suoraan sisäänsä pienen, kaksinapaisen IEC C7 -virtaliittimen. Tästä on hyötyä, sillä soitin menee toisinaan vipuun tulkitessaan XViD-tiedostojen kuvanopeuksia. DViCO TViX ja Popcorn Hour ovat täysiverisiä, hommaansa omistautuvia verkkosoittimia, kun taas Playstation 3:n mukana tuleva verkkotoisto tulee ikään kuin kaupanpäällisinä. Käyttökelpoisuus on kuitenkin parantunut merkittävästi vuoden takaisista monitoimitoistimista. Se osaa luoda erikseen ajettavat videotiedostot kaikilla DVDlevyltä löytyvillä tekstityksillä. Videoissa säätämistä Videotoiston lisääminen verkkosoittimeen kasvattaa sekä ohjelmiston monimutkaisuutta että tehtävien asetusten määrää huomattavasti. Suomalaisia radiokanavia Philips löysi 59 kappaletta, ja YLEn kanavilta pystyi kuuntelemaan aiemmin saman päivän aikana lähetettyjä tallenteitakin. PS3 sisältää myös kiintolevyn, mutta kannettavuuden näppäryydestä voi olla eri mieltä. Popcorn Hour:n videoasetuksista löytyy kattava lista videolähdön tarkkuuksia ja virkistystaajuuksia
Neljä tähteä tasapainoisesta ja erottelukykyisestä äänestä. Kaukosäätimen numeronäppäimillä pääsee nopeasti liikkumaan listauksessa. Playstation on sekin hieman kuivasointinen, mutta lähinnä tarkalla eikä niinkään musiikkia tappavalla tavalla. Metalli murahtaa, funk sykkii ja leffaraitojen tunnelma tiivistyy, pientä terävyyttä ja basson ryhdittömyyttä ei aina siksi huomaa. Molemmissa tietoihin pääsee käsiksi liittämällä soittimen tietokoneeseen USB-kaapelilla, mutta EXT3formatoitu kiintolevy ei näy suoraan Windowsissa. Testaamisen hankaluutta lisää se, että toimivuus saattaa vaihdella lisäksi käytetyn protokollan ja palvelinohjelmiston mukaan. Siihen saa yhteyden millä tahansa sisäverkon koneelta tai palomuurista riippuen myös internetin kautta. selkeä ja avoin stereokuva ei ole läsnäololtaan aivan intiimein mahdollinen, mutta kiinnittää huomiota tasapuolisesti äänitteen jippoihin ja musiikin ideoihin. squeezebox ei ole siistin hienostunut ja puhdaspiirteinen, vaan enemmän roisi, suoraviivainen ja rehdisti rokkaava. Wwwkäyttiksen kautta pääsee käsiksi soittimen kaikkiin toimintoihin, ja soittolistoja on helppo järjestää uudelleen hiirellä raahaamalla. Toisaalta tämä toimii rytmin puolesta rockilla ja popilla, mutta hienosyisempi materiaali kärsii hakkaavasta rytmistä. Onneksi kaikissa on digitaalianto eli ulkopuolisen Da-muuntimen käyttö ja sitä kautta äänenlaadun parantaminen on vaivatonta eikä välttämättä edes kallista. Lisäksi sen perussävy on hieman ohuehko. Perussävy on neutraali tai jopa aavistuksen lämpöinen. elävät ihmiset ja kauniit instrumentit muuttuvat selvästi mekaanisiksi ja innostamattomiksi. Dvico on sävyltään neutraali, mutta etenkin yläpään puhtaus jättää selvästi toivomisen varaa. Yläpäässä tuntuu olevan läsnäoloa ja välillä pirteyttäkin, mutta jo keskialue on vaisu ja etäinen, ja bassopäässä ei ole sen enempää potkua kuin ulottuvuuttakaan. kaksi tähteä yleisestä siisteydestä. Bassoilla on tuhtia ryhtiä sen verran, että tällä alueella ollaan kilpakumppaneita edellä. siistin selkeä, mutta ilottomana ja vaatimattomana vain parin tähden arvoinen. TViXillä voi kopioida tiedostoja verkon, USB-muistin ja sisäisen kiintolevyn välillä mihin suuntaan tahansa, mutta toiminta on FTP- tai USB-yhteyttä huomattavasti hitaampi. Kattava ymmärrys Jokaista olemassa olevaa tiedostoformaattia ei ollut mahdollista kokeilla, mutta tärkeimpien toimivuus pyrittiin testaamaan. squeezebox on vähiten tätä, ja heikoimmin pärjännyt kolmikko on soundiltaan jos ei aivan steriiliä niin melko elotonta ja hengittämätöntä kyllä. Philips on luonteeltaan perussiisti, mutta vähän tukahtunut. Squeezeboxin komennus onnistuu webbipohjaisella käyttöliittymällä. Testijärjestely oli siis aivan sama kuin esimerkiksi CDsoittimia kuunneltaessa. Alustus mahdollistaa Popcornissa myös sisäänrakennetun SMB/NFS-palvelimen asennuksen, jolloin tie- dostoja saa kopioitua helposti. Kuva on otettu Squeezeboxia tietokoneella emuloivasta SoftSqueeze-ohjelmasta, jolla laitteen toimintaan voi tutustua ennen ostopäätöstä. Philips löytää Suomestakin 59 radiokanavaa. Ässät töksähtelevät ja akustisen kitaran ilottelu puuroutuu. kaikkien soittimien yksi yhteinen nimittäjä on melko kuivakka esitys. kaksi tähteä. Myös artistien ja kappaleiden haku on kätevämpää näppäimistön avulla kuin kaukosäätimellä. samu saurama Mihin verkkosoittimen äänenlaatu riittää? kuuntelin kaikki viisi soitinta toimituksemme vakiokalustolla analogisia antoja käyttäen. elävyys pelastaa pahimmasta tylsyyden suosta ja nostaa äänenlaadun kolmen tähden arvoiseksi. Popcornissa sisäinen kiintolevy täytyy alustaa EXT3-tiedostojärjestelmään, jotta FTP-palvelimen saa käyttöön. squeezebox ja Ps3 ovat luonteeltaan hyvin erilaisia, mutta molemmissa on jo ainesta puhtaan musiikkilaitteistonkin ohjelmalähteeksi. suoraviivaisesti ryskivä ote ei haittaa pahasti rockilla ja vastaavalla, mutta sävyjä ja hienostuneisuutta on turha odottaa. Näytön kirkkauden voi valita kahdesta vaihtoehdosta, ja kontrastin himmennyksen lisäksi esitettävän grafiikan määrä vähenee. Useasti ilmestyvät ohjelmistopäivitykset saattavat myös muuttaa laitteiden luonnetta ja toimivuutta merkittävästi. HIFIMAAILMA 3/2009 71. PS3: lta tietokoneelle kopioimisessa täytyy käyttää apuna USB-kiintolevyä tai muistitikkua, jonka kautta tiedostot siirretään. Popcorn on varsin siisti ja puhdas, vailla ylimääräistä rosoa, jos toki myös särmää silloin kun sitä olisi tarvittu. soittimen luonne on erikoinen, kun nuotit tuntuvat loppuvan kuin seinään ja hieman kesken eivätkä jää yhtään soimaan. Playstation 3 on kevytliikkeinen ja vaivattoman kuuloinen. Vertailulaitteisto Naim CD5i -CD-soitin arcam FMJ a32 -vahvistin Gradient evidence Mk3 -kaiuttimet analysis Plus -kaapelit Squeezeboxin leveä näyttö sisältää kansio/artisti-informaatiota yhden rivin kerrallaan, ja siihen mahtuu yleensä tarpeellinen määrä merkkejä. Lepotilasta laite palaa välittömästi, mutta virransäästötilasta herääminen kestää 19 sekuntia. Sekä Popcorn että TViX tarjoavat FTP-palvelimen, jonka avulla onnistuu tiedostojen siirtäminen sisäiselle kiintolevylle tai soittimelta tietokoneelle. Hyvä erottelukyky välittää tunnelmaa kohtalaisen mukavasti ilman pehmoilua tai yhtään ylimääräistä lämpöä. Jostain syystä rytmissä on vaikea pysyä, kone tuntuu etuilevan ja hosuvan koko ajan. viiden ryhmästä kolme jäi äänenlaadullisesti perushintaisen CD-soittimen alapuolelle. PS3:n ja tietokoneen välillä tiedostojen siirto onnistuu palvelimelta pleikkariin suoraan konsolin omien valikoiden kautta. Soittimen saa virtanäppäimellä valmiustilaan tai eco-tilaan, kun näppäintä painaa pitkään. Tarkkuus on koko ajan elävyyden edellä, mutta ei haitallisesti. Bassopäässä on tymäkkyyttä, mutta nopeus ja kontrolli jättävät toivomisen varaa
PS3 ei osaa sellaisenaan toistaa DVD-imageja, Haluttaessa musiikkihakemistot saa TViXissä näkyviin kansitaiteineen, kun hakemistoon sijoittaa sisällöttömän icon.tvixtiedoston. Toisaalta SqueezeCenterin asennuskaan ei tuottane ongelmia henkilölle, 72 HIFIMAAILMA 3/2009. Popcorn ja TViX tukevat filmilähteen esittämistä alkuperäisellä kuvanopeudella. TViXikään ei yllä Squeezeboxin tasolle käytön mukavuudessa, vaikka sen näytön avulla halutun kappaleen löytääkin ilman televisiota. Kelpoa kuuntelua ja katselua Musiikkia toistavien verkkosoittimien äänenlaatu yltää perustason CD-soittimien pintaan, ja niiden asennus ja käyttö on sangen suoraviivaista. Kumpikin luovuttaa WMV-kääreestä löytyvän VC1-videon kohdalla. Popcornia vaivasi myös MOV-tiedostojen nykiminen kelaamisen jälkeen, mutta ongelma katosi pause/play-menetelmällä. PS3 ei toista luotettavasti edes XViD-tiedostoja, MKV-konteista puhumattakaan ellei niitä käsitellä sopivaan muotoon palvelimessa. Popcorn menee vipuun joillakin XViD-tiedostoilla ilmoittaen päivitysnopeudeksi 2,501 tai 4,2 kuvaa sekunnissa. Popcorn ei osaa esittää soivasta kappaleesta mitään tietoa, ja PS3 ei ymmärrä FLAC-tiedostoja. Äänen toistossa Popcorn Hour ja PS3 jäävät TViXistä jälkeen. Popcornilla ongelma ei ole niin vakava, sillä sen videolähdön voi asettaa käsin halutulle taajuudelle useasta vaihtoehdosta. Kuvanlaadullisesti kaikki soittimet ovat samalla viivalla. PS3 tarjosi usein nykivää kuvaa heti videon toiston alussa, mutta sama pysäytystekniikka korjasi tilanteen. *3 Hukkaa puolet pystytarkkuudesta. Erittäin lyhyen MKVvideon taaksepäin kelausta lukuun ottamatta kaatumisia ei ilmennyt. *6 kelaaminen saa aikaan nykimistä. Popcornilla äänen palautumisessa kesti muutama sekunti, mutta pääsääntöisesti lastentaudeista on päästy eroon. TViX on useimmiten automaattitunnistuksen varassa, sillä videolähdöstä voi valita tarkkuuden lisäksi ainoastaan 50 (PAL) tai 60 hertsin (NTSC) asetuksen. Kansitaiteet haetaan folder.jpg-nimisestä tiedostosta. VERTAILUTESTI: V ERkk O SOITTIMET Laitteet testattiin uusimmilla, vakaiksi ilmoitetuilla firmware-päivityksillä. ei toista kaikkia MP3-vBR-ääniraidalla varustettuja tiedostoja. Juovat väpättävät. TViX tunnistaa videon alkuperäistaajuuden luotettavasti DiVX/XViD/MKV-tiedostoista. siirtyminen taaksepäin loikkien onnistuu. *5 kelaaminen taaksepäin ei onnistu. korjautuu pausella. ja PS3 Media Serverin avustamana kuvan ja äänen synkronoinnissa oli ongelmia ainakin perusasetuksilla. 24 kuvan sekuntinopeudella päivittyvä 1080p-kuva on niissä kaunista katsottavaa, ja tilaa voi käyttää myös alhaisemman tarkkuuden videoilla. *4 kelaus ei ole tarkkaa eikä onnistu taaksepäin. Ne eivät luo pakattuun kuvaan ylimääräisiä artefakteja, ja erityisesti skaalauksen laadukkuus alhaisen tarkkuuden videoilla on perin laadukasta. Tiedostolistauksesta yläreunan palvelinvalintaan pääsee normaalisti kaukosäätimen vasenta nuolinäppäintä painamalla, mutta graafisessa ikonilistauksessa toimen suorittaa hieman piiloon sijoitettu Jump/Repeat-näppäin. oMinaiSuuDET käynnistysaika verkkoprokotolla verkkoliitäntä Liitännät HDMi s-video komposiitti komponentti s/PDiF (opt/coax) analoginen RCa kuuloke usB host usB slave DViCo TViX HD 6500a 50 s sMB, NFs ethernet, wlan optio Popcorn Hour a-110 0/62 s uPnP, sMB, NFs, HTTP Bonjour, WMC, WMPNss ethernet, wlan optio Sony Playstation 3 19 s uPnP ethernet, wlan Logitech Squeezebox Classic 5s squeezeCenter ethernet, wlan Philips nP2500/12 0/19 s uPnP ethernet, wlan / 2 / 2 optio optio / 2 - / -/ Videotuki (toisto/sync/kelaus) 24p-tuki DvD-valikot Mkv-tekstitys DivX //32x XviD //32x DvD (viDeO_Ts/isO/iMG) //32x *3 M2Ts H.264 /-/32x *4 M2Ts MPeG-2 //32x Mkv 1080p //32x MOv 1080p //32x WMv 1080p /-/32x //8x //8x *1 //32x //8x *4 //8x //8x *5 //8x *6 /-/8x //120x //120x *2 /-/120x /-/120x /-/120x *1 ei aina tunnista XviD-tiedostojen kuvanopeutta. DVD-levystä muodostettua image-tiedostoa toistettaessa Popcornin kuva on selvästi edellä TViXiä, jonka kuva väpättää selvästi ja hukkaa puolet pystytarkkuudesta. Playstation 3:n päälle liimatulta vaikuttava verkkotoisto-ominaisuus johtaa niukkaan tiedostotukeen. PS3 ei osaa siirtyä 24p-tilaan verkkotoistossa, vaan 23,976 fps:n videot esitetään 60 hertsin tilassa, tutulla 3:2-nykimisellä. 25 fps -lähteellä kuvatila vaihtuu pleikkarissakin automaattisesti oikeaan. *2 Tuki ailahtelevaa. Toisinaan päättömän kelaamisen jälkeen laitteet miettivät jonkin aikaa ennen toiston jatkumista. siirtyminen taaksepäin loikkien onnistuu. Puolitoista vuotta sitten testatun TViX HD M-5100SH:n jälkeen laitteiden vakaudessa on menty selvästi eteenpäin. Osat vaihtuvat DVD-imagea toistettaessa; Popcorn ei tee eroa NTSC- ja PAL-levyille vaan toistaa ne videoasetuksista valitulla näyttötaajuudella. Tietokoneen kanssa pelaamiselta ei välty kokonaan, mutta Philipsin kaltaisella UPnP-soittimella musiikit saa olohuoneeseen vaikkapa protokollaa tukevalta verkkokiintolevyltä eli NASilta. TViX ei osaa hakea nopeutta M2TS-konttiin tallennetusta H.264videosta, mutta Popcorn osaa
Soittimen tilasta kertovat etulevyn ledit ovat häiritsevän kirkkaat, ja niiden käyttöarvo on vähäinen. Sen viimeistely on myös laadukkain ja metallisen kotelon tuntuma jämäkkä. Jos tiedostot ovat teräväpiirtomuodossa korkealla bittivirralla, kannattaa tavallisen verkkojaon sijaan asentaa kevyt lisäohjelma NFS- tai HTTP-palvelimen pystyttämiseksi. Laite toimii tällöin soittimen lisäksi verkkokiintolevynä ja mediapalvelimena toisille verkkosoittimille. Musiikkitoistimissa äänenlaadun paino on suurin. Verkkosoittimen käyttöä ja etenkään käyttöönottoa ei voi verrata CD- tai DVD-soittimen pomminvarmaan logiikkaan, mutta pienikin perehtyminen riittää peruskäytön omaksumiseen. Ulkoisen kiintolevyn voi liittää USB-liitäntään. Videota toistavissa verkkosoittimissa annettiin suurin painoarvo ominaisuuksille. Videota toistavien verkkosoittimien suorituskyky ja käyttömukavuus on kohonnut niin korkealle, että vaihtoehtoisen, tietokonepohjaisen kotiteatterin voi jo lähes kyseenalaistaa. Jos sisäistä kiintolevyä ei ole asennettu, A-110 on täysin äänetön. joka on onnistunut rippaamaan kiintolevylle oman CD-kokoelmansa. Molempien viimeistely on tukevan oloista mutta muovista. Kuva on kaikissa hyvä, mutta Popcorn vetää pisimmän korren DVD-levyjen image-tiedostojen toistossa. Squeezebox vetää pidemmän korren elävällä toistollaan, kun Philipsin on tukahtuneempi. Ominaisuuksiltaan kustomoitava ja laajennettava Squeezebox on selvästi monipuolisempi ja silti Philipsin kanssa samassa hintaluokassa. Playstation 3:n tiedostotuki on heikko eikä se tue 24p-toistoa lainkaan. Tällöin puhtaasti tietokonepohjainen ratkaisu on helpommin päivitettävissä vastaamaan vaatimuksia. WMV/VC1-tiedostoilla ja DVDlevyillä kuvalähdön päivitystaajuus täytyy asettaa aina manuaalisesti lähdettä vastaavaksi. Absoluuttisen tuomion sijaan täytyy jättää varaus sille, että nykyisten tiedostoformaattien elinaika päättyy yllättävästi. Soitin osasi toistaa lähes kaiken sille syötetyn testimateriaalin, mutta osalla XViD-tiedostoja 23,976 kuvan ruudunpäivitysnopeus ei tunnistunut. Sen painoarvo on pieni, koska videotoistin on todennäköisesti liitetty digitaalisesti AV-vahvistimeen. Popcorn Hour A-110 Hinta: 309,90 Mitat (l x k x s): 27 x 3,2 x 13,2 cm Massa: 1 kg Lisätietoja: verkkokauppa.com, puh. Äänelle on annettu pisteet analogisen lähdön kuunteluarvion perusteella. TViXillä pisteitä pudottaa M2TS-kontissa sijaitsevan H.264- DViCo TViX HD 6500a äänituki Wav MP3 FLaC aaC WMa OGG HD-äänet Pistetaulukko kuva Ääni Ominaisuudet Työn laatu Hinta-laatu Yhteensä Pistetaulukko Ääni Ominaisuudet Työn laatu Hinta-laatu Painoarvo 30 % 10 % 40 % 5% 15 % 100 % Painoarvo 40 % 40 % 10 % 10 % Popcorn Hour a-110 TViX 4 2 4 3 4 3,75 Squeezebox 3 4 3 4 Sony Playstation 3 Popcorn Hour 5 2 4 4 4 4,10 Philips 2 2 3 2 Logitech Squeezebox Classic PS3 4 3 2 3 2 2,75 Philips nP2500/12 - videon kuvanopeuden tunnistuksen puute, Popcornilla sama ongelma joillakin XViD-tiedostoilla. Nykivyyden voi poistaa valitsemalla oikean kuvatilan käsin. HIFIMAAILMA 3/2009 73. Laitteen kompakti koko selittyy ulkoisella muuntajalla. Jos säätäminen tuntuu liialliselta, tukevat lähes kaikki verkkosoittimet videon toistoa myös USB-kiintolevyltä. Yksinkertaisimmillaan videokansion voi jakaa verkkosoittimen käyttöön muutamalla hiiren klikkauksella. 010 309 5555, www.popcornhour.com + kattava protokollatuki + Suorituskyky SMB-protokollalla + äänetön ilman kiintolevyä + kuvataajuuden käsivalinta kuvanopeuden tunnistusongelmat kookas ulkoinen virtalähde kuva Ääni Ominaisuudet Työn laatu Hinta-laatu Popcorn Hour A-110 M atalalinjainen Popcorn Hour on tukevan metallinen, ja siinä on tuki sisäiselle kiintolevylle. SMB- ja NFS-jakojen lisäksi Popcorn ymmärtää muun muassa UPnP- ja HTTP-palvelimien tarjoamaa sisältöä. Arvosana kuvastaa eri tiedostojen tukea niiden toistoa alkuperäisellä kuvanopeudella. Protokollatuki on kattava, joten mediaa saa toistettua lukuisista lähteistä
PS3:n XMB-käyttöliittymä on nopeudessaan ensiluokkainen, ja laite käynnistyy nopeasti. Muista verkkosoittimista poiketen filmipohjaisen materiaalin katsomista ryydittää siis 60 hertsin päivitysnopeudesta johtuva nykiminen. Mediatiedostoja voi myös tallentaa sisäiselle tai USB-liitäntäiselle kiintolevylle. 40-millinen tuuletin ei pidä hiljaisimmassa asennossaan juurikaan ääntä, kunhan laitteeseen ei ole asennettu kiintolevyä. Sille aiheuttavat ongelmia jopa muuttuvan bittinopeuden ääniraitoja käyttävät XViD-tiedostot. DVD-levyjen kuvanlaatu on heikko. VERTAILUTESTI: V ERkk O SOITTIMET DViCO TViX HD M-6500A Hinta: 349 Mitat (l x k x s): 18,3 x 7,5 x 13,9 cm Massa: 1 kg Lisätietoja: Noteme Oy, puh. Käyttömukavuutta verottaa konsolin voimakas käyntiääni. Natiivisti PS3 tukee tiedostoformaatteja erittäin valikoidusti. Tuen puute voidaan kuitenkin kiertää transkoodaavalla UPnP-palvelinohjelmalla, kuten PS3 Media Serverillä. (09) 4778 7276, www.noteme.fi, www.tvix.co.kr + Tärkeimpien formaattien toimivuus + Musiikin toisto ilman televisiota Ei kuvataajuuden käsivalintaa Protokollatuen niukkuus DVD-kuvan laatu kuva Ääni Ominaisuudet Työn laatu Hinta-laatu DViCO TViX HD M-6500A TV iXin tukemien verkkojakojen määrä on hyvin rajattu, sillä se ymmärtää ainoastaan SMB- ja NFS-protokollat. Äänenlaatu analogisista lähdöistä on vertailun parhaita. 74 HIFIMAAILMA 3/2009. Etulevyn VFD-näyttö kertoo toistettavan tiedoston aikaleiman lisäksi kellonajan, ja tikkataulun muotoinen näppäinosa vilkahtaa kirkkaan purppurana vahvistaessaan kaukosäädinkomennon. Tiedostojen toisto oli ongelmatonta M2TS/H.264- ja WMV/VC1-pakatun videon päivitysnopeuden tunnistumista lukuun ottamatta. TViXissä videolähdön taajuutta ei voi vaihtaa käsin, mutta NTSC- ja PAL-DVD-levyjen taajuuden se tunnistaa oikein. Suurin ongelma on kuitenkin täysi 24p-toiston puute, kun soittimella katsotaan muita kuin Blu-raylevyjä. SMB:n nopeus on usein riittämätön 1080p X.264 tiedostojen katsomiseen, mutta mukana toimitetaan Windowsiin asennettava, erittäin helppokäyttöinen NFS-palvelinohjelma. Muuntaja on sisäänrakennettu. Sony Playstation 3 Sony Playstation 3 Hinta: 399 Mitat (l x k x s): 33 x 10 x 27 cm Massa: 5 kg Lisätietoja: www.playstation.fi + käyttöliittymän nopeus + äänenlaatu Huono natiivi tiedostotuki Ei 24p-toistoa äänekkyys kuva Ääni Ominaisuudet Työn laatu Hinta-laatu S onyn monitoimikone hallitsee myös mediatoistimen tehtävät. UPnP-onkin ainoa tapa, jolla PS3 pääsee käsiksi verkon mediavarastoihin
Siinä ei ilmene samankaltaista ohjelmiston kotikutoisuuden tuntua tai epävarmuutta kuin videota toistavissa verkkosoittimissa. Käyttö on erittäin täsmällistä, ja kaukosäätimen komennot menevät perille viiveettömästi. Valikoissa ei voi navigoida kaukosäätimen numeronäppäimistöllä. Suomalaisia radiokanavia Philips löytää reilusti, ja esimerkiksi YleX:ltä voi kuunnella päivän aikaisempiakin ohjelmia. Logitech Squeezebox Classic Hinta: 239 Mitat (l x k x s): 19,2 x 9,3 x 8 cm Massa: 1,2 kg Lisätietoja: www.logitech.fi, www.slimdevices.com + äänenlaatu + Helppo käyttää + Tietokoneohjaus + käyttöliittymän vaste Vaatii SqueezeCenterin Ei uSB-toistoa Vain yksi tekstirivi listauksissa Ääni Ominaisuudet Työn laatu Hinta-laatu Logitech Squeezebox Classic K lassinen musiikkitoistin elää ja voi hyvin. Philips NP2500/12 Hinta: 249 Mitat (l x k x s): 25,3 x 9,9 x 3,4 cm Massa: 460 g Lisätietoja: Philips suomi, (09) 2311 3415, www.philips.fi + Helppo asentaa ja käyttää + Suomalaisten radiokanavien määrä Ei bitintarkkaa toistoa Ei kelausta Ei uSB-toistoa käyttöliittymän vaste Ääni Ominaisuudet Työn laatu Hinta-laatu Philips NP2500/12 K auttaaltaan kiiltävän mustaksi viimeistelty Philips on puhtaasti musiikin toistoon tarkoitettu verkkosoitin. Ruudulla näkyvien ohjeiden avustuksella yhteys langattomaan lähiverkkoon löytyy vaivatta. SMB-, NFS- tai UPnPprotokollia ei tueta, eikä Squeezeboxiin voi kytkeä USB-kiintolevyä. HIFIMAAILMA 3/2009 75. Vaikka laitteen näytössä on vain yksi rivi, käyttö on hetken totuttelun jälkeen nopeaa. Vaikka vaste on hidas, nopeastikin tekstiviestityyliin kirjoitetut hakupainallukset menevät perille. UPnP-tuen ansiosta soittimella pääsee kiinni helposti useisiin verkkokiintolevyihinkin. Kaukosäätimen näppäimet ovat tuntumaltaan epämääräisempiä kuin Squeezeboxissa, ja komennot välittyvät laitteen värinäytölle hieman hitaasti. Mukana toimitettavan TwonkyMedia-UPnP-palvelimen avulla tietokoneen kirjasto on näppärästi käsillä olohuoneessa. Käyttöönotto palvelimen asennuksen jälkeen on erittäin helppoa. Kolmannen sukupolven Squeezebox esiteltiin vuonna 2005, mutta sen ominaisuudet ovat lisääntyneet aktiivisen ohjelmistokehityksen ansiosta. Se on silti edelleen tarkoitettu ainoastaan musiikin toistamiseen verkosta ja internetistä. Erikoistuminen äänentoistoon merkitsee, että tärkeimmät ominaisuudet on mietitty loppuun asti, ja Squeezeboxin käyttäminen on helppoa. Squeezebox edellyttää, että mediapalvelimena toimivaan tietokoneeseen tai verkkokiintolevylle on asennettu SqueezeCenter-ohjelmisto. Haluttaessa laitetta voi komentaa myös tietokoneella wwwpohjaisesta käyttöliittymästä
0,20,5 ohmia) (C1 = 220 uF, bipolaarinen elektrolyytti) C2 = 13,6 uF (2 kpl 6,8 uF), muovikond. C3 = 6,8 uF, muovikond. C5 = 1,5 uF, muovikond. C4 = 3,3 uF, muovikond. Samalla kalotin 76 HIFIMAAILMA 3/2009. Basso-keskiääniseksi on valittu Peerlessin 830 881, jossa on valurunko, Nomex-kartio ja vaiheplugi. Vähemmän vaativissa sovelluksissa kaiutinta voidaan käyttää myös sellaisenaan. Kaiuttimesta on kaksi muunnosta. 0,20,5 ohmia) L2 = 0,68 mH (res. 0,20,5 ohmia) L3 = 0,22 mH (res. Tämä 2,2-litrainen HM-22 soi hyvin, ja sovitus subbarin kanssa onnistuu. Suunnittelussa on otettu tavoitteeksi, että kaiutin toistaa alle 100 hertsiin. Tämän mallin herkkyys on pari desibeliä suurempi. R1 = 2,7 ohmia, 45 W R2 = 5,6 ohmia, 45 W R3 = 1,5 ohmia, 45 W R4 = 6,8 ohmia, 45 W R5 = 22 ohmia, 45 W Koosta tingitty Pienikokoisille kaiuttimille löytyy käyttöä, jos ne ovat riittävän laadukkaat. Se helpottaa sovitusta subwooferin kanssa. 0,20,5 ohmia) L3 = 0,22 mH (res. 0,20,5 ohmia) L2 = 0,47 mH (res. Aukon tuoma porras tasoitetaan täyttämällä esimerkiksi akryylimassalla kalotin suojaverkon ja etulevyn reunan välinen alue. Diskantin asennustavan tarkoitus on saada elementtien keskinäinen etäisyys sellaiseksi, että elementtien vaiheet sopivat hyvin yhteen jakotaajuuden ympäristössä. C5 = 1,5 uF, muovikond. C4 = 3,3 uF, muovikond. 1 litra vaahtomuovia tai täytetään tiiviisti polyesterivanulla Refleksiputken sisäläpimitta/pituus: 20 mm/85 mm (HM-22S: ei putkea) Kaiutinelementit Peerless 830 881 Seas 25 TFF N/G HM-22 Jakosuotimen osaluettelo L1 = 0,56 mH (res. HM-22 on ulkoasultaan tavanomainen yleiskaiutin, joka voidaan sijoittaa esimerkiksi jalustalle. (R1 = 2,7 ohmia, 45 W) R2 = 8,2 ohmia, 45 W R3 = 1,5 ohmia, 45 W R4 = 8,2 ohmia, 45 W R5 = 8,2 ohmia, 45 W HM-22S Jakosuotimen osaluettelo L1 = 0,56 mH (res. Tarjoamme rakennusohjeet kahdella erilaisella ja -näköisellä kotelovaihtoehdolla. HM -22 on suunniteltu tarkoituksiin, joissa halutaan yhdistää tavallisen hifikaiuttimen rakenne ja pienet ulkomitat. Elementti asennetaan kovalevyn palalle etulevyssä olevan asennusaukon taakse. Diskantti on Seasin tekstiilikalottinen, erittäin pienikokoinen malli 25 TFF N/G. C3 = 6,8 uF, muovikond. 0,20,5 ohmia) C1 = 220 uF, bipolaarinen elektrolyytti C2 = 12,2 uF (10 uF ja 2,2 uF), muovikond. TEE ITSE: Jalu STaka Iu T In HM-22/HM-22S TekSTi ja kuvaT: SaMu SauRaMa Teknisiä tietoja HM-22 ja HM-22S Hinta: 105 / kaiutin (sisältäen liitinpaneelin, ruuvit, tiivisteet ja sisäiset johdot) Mitat (l x k x s) 14 x 21,5 x 13 cm (HM-22S: 28 x 21,5 x 7 cm) Toimintaperiaate: 2-tie bassorefleksi (HM-22S: suljettu kotelo) Kotelon sisätilavuus: 2,2 litraa Kaiutinelementit: matalat ja keskiäänet: 12 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 5000 Hz Suositeltava vahvistinteho: 20100 W Nimellisimpedanssi: 8 ohmia Kotelon rakenne Seinämät: 12 mm Vaimennusaine: n. Sivuiltaan levennetty ja litteä HM-22S on sen sijaan tarkoitettu seinää vasten asennettavaksi
70 HM-22 Kotelo edestä. 215 Ø 57 Ø 46 45 Ø 96 70 140 Kotelo ylhäältä. 130 140 + C1 R1 C4 Jakosuotimen kytkentäkaavio. Kun kaiutin sijoitetaan etäälle seinistä, C1 ja R1 jätetään pois. C5 L1 C2 R2 L3 R4 L2 + C3 830881 25 TFF N/G R3 R5 + 70 70 70 70 HM-22S Kotelo edestä. 215 Ø5+ Ø 46 45 Ø 96 70 280 Kotelo ylhäältä. 70 70 140 70 HIFIMAAILMA 3/2009 77
Jakosuodinta asennettaessa kannattaa pitää huolta siitä, että kaikki kelat ovat vähintään kolmen sentin etäisyydellä bassoelementin magneetista. vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Diskantin suotimessa kondensaattori C4 korjaa vasteen laskua korkeimpia taajuuksia kohti. Vaimennuksen suuruutta voi- daan säätää vastuksen R1 arvoa muuttamalla. Tehovasteapproksimaatio (musta). n Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 82 dB alarajataajuus (-6 dB): 90 Hz 78 HIFIMAAILMA 3/2009. Jakosuotimessa kondensaattori C1 ja vastus R1 muodostavat piirin, joka vähentää bassojen tasoa noin 2 dB. Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Valmis jakosuodin ilman osia C1 ja R1. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 4 dB Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 80,5 dB alarajataajuus (-6 dB): 70 Hz Mittaustulokset HM-22S Diskantin asennusaukon porras täytetään massalla suojaverkkoon asti niin, että se tulee viistoksi. Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. HM-22:n elementit ja jakosuotimen osat jalustalle sijoitettavaan malliin. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. eteen syntyy säteilykuviota tasaava suuntain. Kytkentä on tarkoitettu HM-22S:ää varten, mutta sitä voidaan käyttää myös tavallisessa 22-mallissa, jos sijoitus korostaa bassoaluetta. TEE ITSE: Jalu STaka Iu T In HM-22/HM-22S Mittaustulokset HM-22 vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Bassoelementin suotimessa on myös keskialuetta vaimentava imupiiri (L1, C2 ja R2). Muuten suotimen peruskytkentä on tavallinen toisen asteen toteutus. Tehovasteapproksimaatio (musta)
UUSI ELÄMYS Stereo Two 2-kanavainen ace-bass®-hifi-järjestelmä Jos nautit musiikista, osaat myös ilmaista mielipiteesi siitä. Stereo Two perustuu Audio Pron 30 vuoden kokemukseen hifi-laitteiden valmistajana. -vahvistin alumiinia Lisätietoja www.audiopro.fi Legendaarinen testivoittaja Tule meille ja tutustu tuotteeseen! Mareksound Oy, Sulkapolku 3, H Hifihuone, Aleksanterinkatu 30, Vihanto Oy L Maahantuonti: LAHTi. Sillä Audio Pron mielestä täydellinen muotoilu on yhtä tärkeää kuin täydellinen ääni. Se on musiikin ja muotoilun upea yhdistelmä
T E S T I : Sy STE m F I dEl I T y STE r Eovahv ISTIn Sa-3 0 0 S E j a TeksTi: Mikael NederströM kuvaT: Pekka VääNäNeN Mittaukset: risto Niska Hintalaatusuhteen metsästäjät 80 HIFIMAAILMA 3/2009
Viimeistely on kohtuullisen hyvä, mutta ei millään muotoa juhlava. Kummassakin koneessa on ulkoasu pykälää karumpi kuin monessa kilpailijassaan. Mattapintainen viimeistely, etulevyn terävät reunat ja muutenkin karu olemus kertovat, että rahat on käytetty olennaiseen ainakin toivottavasti. Siksi CD-soitin on näistä kahdesta komponentista suositeltavampi vaihtoehto. Tästä esimerkkinä ovat valmistajan nyt kokeiltavat paremman pään mallit, stereovahvistin SA-300SE ja CDsoitin CD-300SE telmä on melko epäherkkä: monilla levyillä voimakkuuden sopiva asetus löytyi vasta kello yhden kieppeillä. Subwooferlähtö on virkistävä lisä, mutta jos sitä ei tarvitse, niin pelkän äänenlaadun perusteella vahvistin ei saa suositusta. Kokonaisuutena System Fidelityn yhdis- takaa riittävän tehon kaikkiin kuormiin. Cd -S oITI n Cd -300SE Tanskassa perustettu System Fidelity on uusi tulokas järkihintaisen hifin markkinoilla. Tälläkin kertaa kuuntelut vahvistivat impulssivasteesta saatua vaikutelmaa. Positiivinen puoli reilussa volumen vääntämisessä on, että tällä alueella kanavatasapainon vaihtelu on yleensä pienimmillään. Varustelussa vain välttämätön CD-soittimen takapaneelista löytyy se minimi, jolla tavallinen harrastaja yleensä tulee toimeen: yksi koaksiaalinen digitaalianto ja analoginen RCA-pari. Soittimen särö pienillä signaaleilla on niin ikään melko suurta, mutta mitä todennäköisimmin se on silti kuulokynnyksen alapuolella. Joka tapauksessa jälleen kerran voidaan todeta, että perinteisillä mittauksilla on lähes mahdoton selittää laitteiden välisiä eroja. Kokeilimme valmistajan paremman luokan integroitua vahvistinta ja CD-soitinta. T arinan tausta on se tyypillinen: viiden ihmisen joukko hifialan harrastajia ja yrittäjiä on kyllästynyt olemassa oleviin ratkaisuihin. Käytettävyyttä verottaa automaattisesti käynnistyvä toisto, joka ärsyttää ainakin siihen tottumatonta ja viittaa DVD-koneistoon. Eräät kuunteluhavainnot viittaisivatkin siihen, että vaimennus saattaa kuulua ihanteellisissa olosuhteissa. CD-soitin sai näistä kahdesta positiivisemmat kuunteluarviot mittaustuloksistaan huolimatta ei niiden takia. Pohdinnan paikka Tämänkertainen kokeilu osoittaa jälleen kerran, että teknisistä tiedoista ei voi päätellä laitteen suorituskykyä, jos sillä on tarkoitus kuunnella musiikkia. Monissa aikaisemmissa testeissä näin epäsymmetrinen impulssivaste usein liittyy miellyttävään mutta samalla jossain määrin epätarkkaan ääneen. Diskanttivasteen vaimentuma on jo selvemmin kuultavuuden rajoilla. Järeä virtalähde HIFIMAAILMA 3/2009 81. Myös tiettyjen toimintojen hitaus vihjaisi tähän suuntaan. Osalla on kokemusta maahantuonnista, osalla tuotteiden tuottamisesta Kiinassa ja osalla muuten vaan hyvästä äänestä. Kyseessä kuitenkin saattoi olla yksilöongelma, joten tälle ongelmalle ei laitettu arvostelussa painoa. Ja hinta on laatuun nähden edullinen. Tehtaan tavoitteena on mahdollisimman hyvä hintalaatusuhde kaikessa, mitä se tekee. Vahvistimessa kaksi paria kaiutinliittimiä toimii jousien ja naparuuvien yhdistelmänä. Tällainen kytkentämahdollisuus voi tietyissä olosuhteissa olla hyvinkin käyttökelpoinen. Vahvistin ei ole huono itse asiassa se on mittaustuloksiltaan oikein toimiva mutta sen hinta-laatusuhde on selvästi heikompi kuin miellyttävä-äänisen CD-soittimen. Levykelkka on muovinen ja rämisevä, mikä tosin ei nykyisin ole harvinaista kalliimmankaan luokan laitteissa. Heikosta käyttötuntumasta huolimatta potentiometri hoitaa hommansa kunnialla, eikä kanavatasapainon vaihtelu nouse yli desibelin. Vahvistin on ulkoisesti pitkälti samaa sarjaa CD-soittimen kanssa. Nykyisin mukana on suunnittelijoita Sloveniaa myöten ja valikoimaa kaiuttimista elektroniikkaan. Selvästi positiivisin yllätys löytyi laitteiden kaukosäätimistä; kummankin mukana tulee tukeva ja siististi viimeistelty metallikalikka, jonka käyttötuntumakin on oikein mukava. Karuus kunniaan Laitteiden ulkonäköä tutkiessa on helppo nähdä, mistä on tingitty. Kyseessä ei ole kuitenkaan sähköinen ratkaisu, vaikka tuntumasta voisi niin päätellä, vaan aivan perinteinen potentiometri. He päättävät lyödä päänsä yhteen ja perustavat System Fidelityn vuonna 2004. Teknisesti kaksineuvoiset Vahvistin on näistä kahdesta teknisesti selvästi paremmin toteutettu osapuoli. Käyttötuntumaa verottaa tunnoton voimakkuudensäätö, jossa on ylimääräistä löysää. Kokeilun aikana vahvistin meni totaaliseen jumiin, jolloin se ei ottanut mitään käskyjä vastaan. Optisen toslinkin puuttuminen on pieni paha: koaksiaalinen anto mahdollistaa käytännössä kaikkien ulkoisten DA-muuntimien käyttämisen. CD-soitin on olemukseltaan melko pelkistetty ja niukka. Ratkaisu ei ole tukevin mahdollinen, mutta normaaliin käyttöön kuitenkin tarpeeksi järeä. CD-soitin on hiukan hankalampi tapaus. Kaikki tuotteet kuitenkin suunnitellaan alusta loppuun yhdessä. Pienistä teknisistä puutteistaan ja karusta olemuksestaan huolimatta se oli mukava tuttavuus. Näiden liitäntöjen lisäksi löytyy melko loivasti ja korkealta suodatettu subwooferanto, jonka tarkempi vaste näkyy oheisista mittaustuloksista. Linjaottoja on viisi
Äänikuvaltaan hiukan yliläheinen esitys, jossa lauluäänet tulevat lähelle, mutta joka ei kuitenkaan ole läsnäoleva. Oton valinta tapahtuu liittimien läheisyyteen sijoitetuilla releillä. keskialueella on kyllä tiettyä erottelua ja napakkuutta, mutta auktoriteetin ja vaivattomuuden tunne puuttuu. Risto Niska Kuunteluarviot Vahvistin Mikael Nederström Vahvistin samu saurama ohutsävyinen Ohut ja hiukan aneeminen soundi, jonka bassopäästä puuttuu tiukin draivi ja dynamiikka. avoin ja menevä selkeä ja avoin, mutta ei kamalan hienosyinen sointi. Päätevahvistimien käyttöjännitteet ovat tavallisuudesta poiketen vakavoituja. Rytmipuoli hoituu enemmän rullaavuudella kuin sykkeellä. Bassopää on pehmeän tuhti, tiukkaa potkua tai hurjaa ulottuvuutta ei ole. 020 1986 200, www.loudgroup.fi, www.systemfidelity.com + kunnollinen virtalähde karu viimeistely äänenlaatu hintaan nähden Äänenlaatu: Mittaukset: Ominaisuudet: Työn laatu: Hinta-laatusuhde: Yleisarvosana mittaustulokset Vahvistimen kaiutinterminaalit ovat toimiva jousiliittimien ja naparuuvien yhdistelmä, vaikka eivät järisyttävän tukevaa kontaktia tarjoakaan. Taajuusvasteet tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä -10 W/8 ohm/kanava antoteholla Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma --jatkuva, 8/4 ohmiin --hetkellinen, 8/4 ohmiin -antoimpedanssi, 1 kHz 3W 34 W 110 W 40/72 W 41/74 W 0,15 ohmia linjaotto Cd -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 84 dB -herkkyys 0,52 v -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,9 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 16 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin 0,08 % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 0,1 dB Kurkistus konehuoneeseen Vakavoitu virtalähde väljän kotelon sisältä paljastuu vahvistimen antotehoon nähden reippaasti ylimitoitettu noin 400 va:n rengassydänmuuntaja. Pääteasteen antoteho lähes kaksinkertaistuu kuormitusimpedanssin puolittuessa, eikä jatkuvan ja hetkellisen tehon välillä ole mainittavaa eroa. T E S T I : Sy STE m F I dEl I T y STE r Eovahv ISTIn Sa-3 0 0 S E j a Sa-300SE-vahvistin suositushinta: 699 euroa Mitat (l x k x s): 43,5 x 10,9 x 35,0 cm Paino: 10,8 kg lisätietoja: Loud Group Oy, puh. kohtuullisen nätti soundi, joka muistuttaa aika paljon CD-soitinta. Risto Niska 82 HIFIMAAILMA 3/2009. kokonaisuus ei kuitenkaan yllä miellyttävyydessään samalle tasolle. Perusäänialue toistuu ihan nätisti, joskin myös sitä vaivaa tietty ponnettomuus. ei hifistyneen sivistynyt, mutta elävän avoimena ja menevänä mukava kuunnella. vahvistuksesta huolehtivat kanavakohtaiset National semiconductorin valmistamat mikropiirit. Yleisessä sointitasapainossa ei ole toisaalta rasittavuutta, joskin diskantissa on peltipitoisilla äänitteillä pientä sihahtelua. Muut tulokset ovat asiallisia. subwooferannossa on toisen asteen (12 dB/okt.) alipäästösuodin, jonka rajataajuus on hieman yli sata hertsiä. Oheislaitteet: Gradient evidence Mkiii -kaiutin, arcam FMJ a32 -vahvistin ja Naim CD5i -CD-soitin mittaustulosten arviointi Jykevä virtalähde kaiutinannon taajuusvaste on lähes viivasuora. Toteutus on asiallinen yhdessä piirilevyssä havaittuja juoksutejäämiä lukuun ottamatta. Häiriöetäisyys ja kanavatasapaino voisivat olla parempiakin. Nämä viittaavat vakaaseen ja reilusti mitoitettuun virtalähteeseen. Yleissävy on aavistuksen lämmin, mutta vastapainona on slti yläpää, josta sylki roiskuu ässien tahtiin ja pellit sähähtävät niin, että tuntuu. varsinaista esivahvistinta ei ole, vaan äänisignaali viedään releiltä suoraan moottoroidulla potentiometrillä toteutetulle voimakkuussäädölle
Menevä ja helpon elävä luonne ihastuttaa enemmän kuin heikkoudet vihastuttavat. stereokuva on syvyyssuunnassakin yllättävän tarkka. Lauluääni saattaa ajoittain olla aavistuksen kuivakka, etäinen ja tummahko, mutta ei millään muotoa rasittava. Laite lähettää levyn soidessa ympäristöönsä voimakkaita radiohäiriöitä, jotka kattavat ainakin ulaalueesta suuren osan. 020 1986 200, www.loudgroup.fi, www.systemfidelity.com + Miellyttävä äänenlaatu karu viimeistely Äänenlaatu: Mittaukset: Ominaisuudet: Työn laatu: Hinta-laatusuhde: Yleisarvosana mittaustulokset Taajuusvaste Yksikköimpulssivaste Häiriöetäisyys, CCiR, ilman signaalia/-80 dB sig. HIFIMAAILMA 3/2009 83. Muut numeeriset mittaustulokset ovat kunnossa. Hifimielessä erottelu ja puhtaus eivät ole kärkiluokkaa, mutta äänessä on silti jotain leppoisan helppoa, joka innostaa kuuntelemaan. Mittaustilanteessa esimerkiksi viritin, jonka antenni oli muutaman metrin etäisyydellä soittimesta alkoi kohista voimakkaasti osalla radiokanavista. Cd -S oITI n Cd -300SE Cd-300SE-Cd-soitin suositushinta: 359 euroa Mitat (l x k x s): 43,5 x 8,2 x 28,8 cm Paino: 4,3 kg lisätietoja: Loud Group Oy, puh. ehkä tästä johtuen ääni viehättää enemmän pidemmän kuuntelun myötä. Tietyssä mielessä yleispätevän kuunneltava ääni, vaikkakin hiukan vaatimaton. Yliartikuloinnin henkeä kuuluu levyltä toiselle. Yksikköimpulssivaste on epäsymmetrinen ja varsin lyhyt. Mittauksissa havaitut radiohäiriöt sekä silmämääräinen tarkastelu viittaavat siihen, että sinänsä asiallisten metallisuojien maadoitus on epäonnistunut. Kuunteluarviot Cd-soitin Mikael Nederström Cd-soitin samu saurama mittaustulosten arviointi Häiriöitä ja säröä Taajuusvasteen lievä diskanttivaimennus on juuri kuuluvaa tasoa. Risto Niska miellyttävä soitin on hiukan ohueen suuntaan taipuvainen sointimaailmaltaan, mutta hyvänä puolena on kaikkien rasittavien ja riipivien ilmiöiden puuttuminen. Basson iskukin saattaa hiukan pyöristyä, mutta diskantti soi ihan mukavasti, ajoittain suorastaan nätisti - viiltävyyttä tai pistävyyttä ei yksinkertaisesti ole. Mukava kokonaisuus, jos pieni vaatimattomuus äänessä ei vaivaa. virransyötöstä huolehtii pieni pakkamuuntaja. CD-RW- ja MP3-levyt jäävät siltä soittamatta. Nämä viittaavat Da-muuntimen ja mahdollisesti sen jälkeisten analogia-asteiden vaatimattomaan laatuun. sekä elektroniikka että pyörityskoneisto ovat edellä mainittujen metallisuojien sisällä. käyrässä näkyy suurtaajuushäiriöiden jälkiä. soitin toistaa tehdastekoiset ja CD-R-levyt. yli 110/75 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB 0,03/16 % antojännite, 1 kHz, 0 dB 2,0 v antoimpedanssi, 1 kHz 110 ohmia kanavatasapaino, 1 kHz 0,0 dB Yhteensopivuus -CD, R/RW/ROM/MP3/saCD /-//-/-kopiosuojatut CD:t, CDs-100/CDs-200/key2audio // Kurkistus konehuoneeseen Metallisuojia soittimen konehuone tutkittiin vain pintapuolisesti, koska joidenkin poikkeuksellisten ratkaisujen takia katsottiin parhaimmaksi olla poistamatta elektroniikkaa ja koneistoa suojaavia metallilevyjä. Äänessä kuuluu ajoittain pientä metallista sivumakua, kolkkoutta keskialueella ja epästabiiliutta yläpäässä, mutta lämmin perusluonne peittää ne yleensä kokonaan alleen. Äänikuva pysyy mukavasti nipussa, vaikka ei varsinaisia tilaihmeitä tarjoakaan. soittimen häiriöetäisyys on heikko ja pienen tason särö erittäin suuri. helppo ja elävä aavistuksen lämminsointinen luonne on läsnä oleva ja avoin
Ei niinkään vähän hanurin palkeiden tapaan laajeten ja supistuen. Käänteentekevän elementin ensimmäinen kaupallinen soveltaja oli amerikkalainen ESS, jonka lippulaiva Monitor käväisi Hifimaailman katsastettavana. T ohtori Oskar Heil (1908-1994) oli saksalainen fyysikko ja elektroniikkainsinööri, jonka meriitteihin kuuluu AMT-elementin keksimisen ohessa muutakin audiohistoriallisesti merkittävää: häntä pidetään yhtenä FET-transistorin esi-isistä. Itse asiassa edellä kuvaillut asiat voisi esittää imperfektin sijasta preesensissä, sillä AMT- 84 HIFIMAAILMA 3/2009. AMT-elementti kun omasi viisinkertaisen kiihtyvyysnopeuden tavanomaisiin paperikartioihin verrattuna, siitäkin huolimatta, että säteilypintaa löytyi yhtä paljon kuin 8 tuuman elementistä. Toisen maailmansodan tuoksinan hellitettyä Yhdysvaltoihin siirtynyt Heil nousi audiomaailman laajempaan tietoisuuteen 1970-luvun aluilla, kun hänen kehittämänsä nauhaelementin variaatio tuli markkinoille ESS-kaiutinvalmistajan toimesta. Heilin patenttihakemus transistorinkaltaisen puolijohteen sisäisen resistanssin kontrollointimekanismista hyväksyttiin Englannissa jo 1935. N o s ta l gista hifiä: E ss aMt MoNitor TeksTi: Jaakko Eräpuu kuvaT: pEkka VäänänEn Aika Mahtava Toistin Oskar Heilin kehittämä AMT on yksi hifin kaiutinsektorin elementtilohkon merkkipaaluista. Voimakkaassa magneettikentässä liuskoihin ajetun audiosignaalin amplitudivaihtelut saivat kalvon liikkumaan ja tuottamaan ääntä. AMT -elementti koostui laskostetusta, haitarimaisesta ja hyvin ohuesta mylar-kalvosta ja alumiiniliuskoista. Air Motion Transformeriksi nimetty elementti oli tarkoitettu keskiääni- ja diskanttitoistimeksi, joka tarvitsi kumppanikseen vain bassoäänisen. No, ääntähän ne tuottivat kartiomaiset ratkaisutkin, mutta eivätpä kuitenkaan yltäneet alkuperäisen AMT:n reagointiherkkyyteen ja signaalin seurantakykyyn
AMT-elementin bipoliversio pumppaa ääntä eteen ja taakse yhtäläisellä voimakkuudella ja suuntakuviolla. Säädin ja siltaimet: sointibalanssin optimointi ja aktiivijakoisuus toteutettuna 70-luvun malliin. elementtejä esiintyy vielä tänäkin päivänä, useampienkin valmistajien kaiuttimissa. Monitorin bassoelementti on järeän oloinen 12-tuumainen, jota avustaa saman kokoluokan passiivisäteilijä. Musiikki kuin musiikki vyöryi ilmoille melkoisen vakuuttavasti. Toki huomio kiinnittyi keskialueen ja diskantin ilmavaan aineetto- HIFIMAAILMA 3/2009 85. Sähköstaattimainen nopeus ja selkeys yhdistettynä dynaamisuuteen ja sävyjen realismiin on kovaa valuuttaa tälläkin vuosituhannella. Samalla sektorilla operoi myöhemmin myös amerikkalainen Tymphany, joka on nimennyt sovelluksensa LAT:iksi. Kaiuttimen jakotaajuus on 1 000 Hz. Säteilykulmaksi kerrotaan leveyssuunnassa 120 astetta. Kaiuttimen takaa löytyy presence/brilliance -säädin, jolla voi halutessaan lisätä yli 5 kilohertsin alueen voimakkuutta tai justeerata keskialueen toistoa +3/ -5 dB:n rajoissa. Kaiuttimet kokeiluun lainanneen tahon mukaan legendaarisen MS-Audiotronin maahantuoma ESS AMT Monitor maksoi tarjolla ollessaan Suomessa noin 4 250 mummonmarkkaa parilta. Sen konstruktio muistuttaa yläpäästään katkaistua pyramidia. Ja kyllähän soundissa oli mukana pientä epäpuhtauttakin, josta syyn niskoilleen sai ottaa takaseinän kontaktivammainen säädin. ESS:in historian loppuvaiheista ei ole paljoakaan informaatiota saatavilla. Pientä ylienergisyyttä oli kyllä havaittavissa molemmissa päissä, mutta sijoituspaikan optimointi ja brilliance-säätimen nollaus asettivat balanssin liki kohdilleen. Lyhennys tulee sanoista Linear Array Transducer. muuteen ja helähdysten pidäkkeettömyyteen, mutta myös basso-osaston ruudikkaaseen toistumiseen. Kefin ja B & W:n huippumallit maksoivat jokseenkin saman verran, ja Yamahan NS 1000M tuhatlappusen vähemmän. Kyllä lähtee! Hifimaailman kuunteluhuoneessa elämää nähnyt ESS AMT Monitor -pari joutui talon vakiokattauksen osaksi, mutta ei ollut siitä millänsäkään. Tuo summa asettuu jonkinlaiseen perspektiiviin, kun sen laittaa rinnan 1980-luvun alun muiden huippukaiutinten hintojen kanssa. Joidenkin tietojen mukaan Heil ja ESS kehittelivät Transar-kaiutinta, jossa myös bassot toistuivat AMT-tyyppisellä elementillä. Kaiuttimen herkkyyslukemat ovat melko mukavat 93 dB/W, eikä impedanssin nimellisarvokaan (6 ohmia) edusta erityistä hankaluutta vahvistinten enemmistölle. Precide valmistaa myös AMTperustaisia kuulokkeita ERGO-tuotemerkillä. ESS-tetiikkaa ja tekniikkaa Ensimmäisenä AMT-apajille ehtinyt, USA:n Sacramentossa toiminut ESS (ElectroStaticSound) lanseerasi uudentyyppisen elementin mallissaan AMT-1. Elettiin vuotta 1973. Soinnissa oli aistittavissa paneelimaista avoimuutta ja aineettomuutta. Bassotoistosta huolehti 10-tuumainen elementti refleksitoimisessa kotelossa. Sittemmin alkuperäistä mallia seurasi koko joukko päivitettyjä versioita a:sta d:hen, mutta muutokset koskivat lähinnä vain kosmetiikkaa ja basso-osastoa. Tehonkestoksi tehdas lupaa täydet 400 W ja toistokaistan laajuudeksi 30 Hz 23 kHz. Yhtä kaikki: ei ole lainkaan ihme, että AMTperustaiset ratkaisumallit ovat kovassa kurssissa vielä tänäänkin. Esimerkiksi Elac, Eton, Audiovector ja Adam Audio käyttävät AMT-johdannaista joissain malleissaan diskanttielementteinä, samoin Mark & Daniel ja sveitsiläinen Precide, jotka hyödyntävät Heil-teknologiaa alle tuhannen hertsin taajuuksiin asti. Noin 47 kiloa painava, metrin korkea ja 40 cm leveä ja syvä ESS AMT Monitor on varustettu bipolaarisella AMT-elementillä, joka säteilee ääntä niin eteen kuin taaksekin. Näitä tuotiin jo Suomeenkin, samoin kuin AMT-1 b:n rinnalle kehiteltyä Monitor-mallia, joka edusti valmistajan näkemystä ammattikäyttöönkin soveltuvasta huippukaiuttimesta. No, olihan bassoilla täysi työ pysytellä AMTkyydissä mukana. Refleksikotelo vaihtui passiivielementillä varustettuun, bassoelementin koko kymmenestä kahteentoista tuumaan jne. Ja se iskuäänten lähtönopeus! Kyllä löytyi teorialle käytännön tukea: Heilin idea pusertaa ääntä ulos laskoksista osoittautui varsin toimivaksi. Löytyipä netistä kuvakin moisesta erikoisuudesta. Osin hieman muunnelluissa muodoissa, mutta kuitenkin. 1970-luvun loppupuolella ESS toi markkinoille parikin kaksiteistä jalustakaiutinta, joissa AMT-elementin pienennetty, monopolinen versio täydensi paperikartioista basso/keskiäänistä. Monitor kun mahdollisti ulkoisen aktiivisen jakosuotimen ja kaksoisvahvistuksen käytön
Ostopäätöstä voi helpottaa, jos basson- ja dynamiikan parantaja on hyvän näköinen, pieni ja tinkimättömästi tehty. Hifimaailmassa niitä on esitelty säännöllisesti, vastikään numerossa 2/2009 kokeiltiin pienikokoinen Elac 310 Crystal Edition ja minikaiutin-subwoofer-sarja. Tiukka paketti Suomessa uusi SUB 2080 D on malliston yläpäästä. Pienehkön kotelon kannessa ja pohjalevyssä on toisiinsa terästangolla sidotut 10 tuuman elementit. 86 HIFIMAAILMA 3/2009. Tämä on ymmärrettävää, päämarkkina-alue kun on siellä. HERMUSET: Elac SUB 2080 D TEKSTI JA KUVAT: MATTI HERMUNEN Laatubassoa pienessä Kaikki eivät halua kylän suurinta ja ruminta subbaria. Elacin SUB 2080 D on vastaus tällaiseenkin tarpeeseen. L ähes satavuotias saksalainen Elac aloitti kaiutintuotannon 1980-luvulla. Suomessa Elacin kaiuttimet ovat vakiinnuttaneet asemansa maahantuoja Scanteknikin sinnikkään työn ansiosta. Elacin juju on tehdä vaativaankin sisustukseen istuvia kaiuttimia, jotka ovat kilpailukykyisiä myös äänenlaadultaan, tosin joiltain osin saksalaisen maun mukaan painottuvia
Vaikka lyöntien alkutransientit välittyivät hyvin, voimakkaimmissa kohdissa rumpujen yleinen kumina painottui ja iskevyys kärsi. Näytön ja ohjaimen avulla pystyy käyttämään kahta parametristä ekvalisaattoria, säätämään vaihetta ja taltuttamaan niiden avulla resonanssipiikin tai korostamaan vaimentumakohtaa. En käyttänyt Näyttelykuvien katakombikohtauksessa suurta kuunteluvoimakkuutta, mutta Guilloun jatkuva jalkioiden päällä seisoskelu oli Elacille liikaa. Sen sijaan ei-sivistyneillä äänenvoimakkuuksilla Elacin rajoitukset tulivat esiin. Tosin hänen mielestään ote sopii musiikin luonteeseen. Ääritilanteita lukuun ottamatta sen ominaisuudet riittävät hyvään toistoon. Syynä se, että Elacin elementit ja kotelo ovat luokkaa tai paria pienempiä kuin kylän kunkuilla. Rajoituksista huolimatta kunnon peli Normaalikäytössä ja normaalihuoneissa Elac riittää oikein hyvin. Kokeilin Elacia pääkaiuttimet suurina ja pieninä. Tässä suhteessa se on kunnon peli. Käyttömukavuutta lisäävät virran automaattisammutus, etuseinän näyttö ja sen yhteydessä kolme ohjausnäppäintä sekä samat toiminnot kaukosäätimen avulla. Jakotaajuus on säädettävissä 40120 Hz:n rajoissa. Kokeilun aikana yllätyin kerta toisensa jälkeen, kun siirtelin Elacia paikasta toiseen. Suuriksi asetetuilla kaiuttimilla paras tulos syntyi alimmalla 40 Hz:n jakotaajuudella. Tosin näyttö on pieni ja ainakin omille silmilleni niin hennon sininen, etten saanut siitä selvää kuin subbarin edessä kontaten. Testilevyllä se tuotti ääntä täydellä pontevuudella 30 ja 25 Hz:n taajuuksilla, ja vielä 20 hertsilläkin löytyi tökyä. Pienempiin tarpeisiin on saatavilla nuorempi veli SUB 2060 D, jossa on 8 tuuman elementit ja vähemmän tehoa. Kompakti kotelo on alle puoli metriä kanttiinsa. Elac joutui antamaan pata- ja isorumpuvyörytyksille periksi. Samoilla levyillä varsinkin JL Audion Gotham ja isommat Genelecit (7070A ja 7971) tärisyttävät huoneen ohella kuuntelijan luonnetta. Vaativilla elokuvilla ja demovoimakkuuksilla pätivät samat rajoitukset. Ryminää tuli riittävästi naapurien hermostuttamiseksi, mutta tehosteiden repäisevyys ja kouraisevuus kärsivät. Elac toisti varsin alas. Toistossa oli aluksi itsepintainen huoneen aiheuttama 50 Hz:n kuhmu, mutta sen sai hyvin kuriin Anthemin prosessorin resonans- HIFIMAAILMA 3/2009 87. Ulkonäkönsä puolesta Elacin voi viedä mihin vain. Rakenteen tukevuutta kuvaa se, että pieni paketti painaa lähes 40 kiloa. Liitännät ovat monipuoliset. D-luokan ICEpower-vahvistimessa on tehoa 500 W. Kokeilussa ollut malli oli virheettömän kiiltomusta, ja näkyvissä olevat metalliosat hohtavan hopeanväriset. 09-2230 0780, http://www.scanteknik.fi, www.elac.com vaivattomuutta ja vakuuttavuutta kuin paria astetta isommilla kilpailijoilla. Toistossa ei ollut sellaista massiivista Tekniset tiedot Hinta Tyyppi Taajuusvaste Mitat (k x l x s) Paino 3 378 Subwoofer Hz +/- 3dB 491 x 330 x 400 mm 35 kg Lisätietoja Oy Scanteknik Ab, puh. Nederströmin Mikael kokeili sitä omassa kuunteluhuoneessaan ja totesi, että voimaa riitti kaikkiin tarpeisiin, ja sävyjen toisto oli tarkkaa. Näin silloin, kun kuunteluvoimakkuus oli sivistynyt. n Nopeasti kohdalleen SUB 2080 D toimi hyvin samassa paikassa kuin useimmat muutkin kokeillut subbarit: oikealla sivuseinällä, noin metri pääkaiuttimen takana. Salosen Kevätuhrin lyömäsoitin ja rumpuosasto on tallennettu niin pontevaksi, että levyn arvioinut ja esityksestä pitänyt Jukka Isopuro totesi äänityksen olevan jenkkimakuun sopivan Cimascopemaisen rehevän. Välimatkaa lähimpään nurkkaan oli puolisentoista metriä. Se kyllä toisti matalat äänet, mutta niiden voima ja sävyt kärsivät. Alarajataajuus saisi olla matalampikin, mutta SUB 2080 D:n kapasiteetin huomioon ottaen se on sopiva. Sama toistui Jean Guilloun urkusovituksilla Mussorgskin Näyttelykuvista (Dorian DOR 90117) tai Massive Attackin Mezzaninellä (WBRCD1 7743 8 45599 22) kovaa kuunnellessa. Kotelon viimeistely on hieno. Kuten alussa totesin, SUB 2080 D on hienosti viimeistelty, tyylikäs paketti, joka on helppo sijoittaa vaativaankin sisustukseen. Kaiutintasoista signaalia voidaan tuoda kolmien liitäntöjen kautta (esimerkiksi vasen, oikea ja keskikanava voidaan ohjata myös subbarille), lisäksi av-vahvistimen tai prosessorin LFE signaalia varten on RCA- ja XLR -liitännät. Isoissa tiloissa ja kovaa kuunteleva saattaa tarvita suuremman subbarin tai sitten hän hankkii Elaceja saman tien kaksi. sivaimentimella ja vaihetta säätämällä. Saattaa sivutuotteena saada tasaisemman bassotoiston ja joustavuutta sijoitukseen. Maltillisilla ja vähän kovemmillakin äänenvoimakkuuksilla Elac toisti basson sävyt hyvin. Esimerkiksi Esa-Pekka Salosen johtamalla Stravinskin Keväuhrilla (DG SACD 00289 477 6198, monikanavaänitys) siinä ei enää riittänyt pontta, ei auktoriteettia, ja sävytkin kärsivät. paketissa Vastakkain sijoitetut elementit vähentävät kotelon elämistä, ja valmistaja vakuuttaa, ettei sijoitus lasikaapinkaan lähelle tuota ongelmia. Elacin joillekin malleille tyypillistä lievää pehmeäsointisuutta hänen mielestään 2080:ssa ei ole lainkaan
Lavardinin Suomen maahantuonti alkoi kuitenkin vasta kuluvan kevään kynnyksellä. S IL L Ä KORVALLA: L AVARd In IT -InTegROIT u STeR eO VA h V I S T In TeksTi: Jaakko Eräpuu kuvaT: Samu Saurama Soinnillista syväluotausta Ranskalainen Lavardin toi ensimmäisen integroidun vahvistimensa, IT:n, markkinoille jo 12 vuotta sitten. Kuulostelin maineikasta masiinaa yhdessä Lecontoure Mobile -kaiutinten kanssa ja havaitsin, että IT:n kulttimaine ei ole syntynyt tyhjästä. 88 HIFIMAAILMA 3/2009
Passiivielementin halkaisija on 21 cm. Kaukosäädintä ei saa edes optiona. IT ei nimittäin ole tyrmäävä peli. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi osin luomumenetelmällä tuotettu, osin häpeilemättömästi mankeloitu lattari, Rumba Profundan muodossa. Muistisärön puuttumisesta johtuvaa soljuvuutta vai takaraivossa muhivaa tietoisuutta valmistajan markkinointihypestä, aivan sama, sivistyneempää ja hienosyisempää musiikin olemuksen välitystä ei ole tullut vastaan. Kun nappasin hyllystä John McLaughlinin intialaismuusikkojen kanssa työstämän Floating Point -fuusiopläjäyksen, huomasin, ettei se niin kökkö äänite ollutkaan. Jos sitäkään. Puhuttiin poikkeuksellisen puhtaasta soinnista, läpinäkyvyydestä ja steriliyden puutteesta, jopa omahyväisissä englantilaisissa julkaisuissa. Jotkut olivat valmiit nostamaan Lavardin IT:n vahvistimien aivan korkeimpaan laatuluokkaan, toiset taas eivät päässeet yli siitä, että IT äärimmilleen pelkistettyine, matalan profiilin olemuksineen herättää harvinaisen vähän high end -tuntemuksia. Markkinoille saavuttuaan Lavardin IT sai toki sangen myönteisen vastaanoton niin kansainväliseltä hifilehdistöltä kuin kuluttajiltakin. Vahvistin kytkettiin vuorollaan Omega Super 6 XRS -laajakaistojen ja Quad ESL 63 -sähköstaattien eteen eli tarjolla oli kahdeksanohmista 93 dB/W:n helppoa kuormaa ja huomattavasti krantumpaa, 86 dB/W:n kyydittävää. Niistä kumpaakaan kuitenkaan erityisesti korostamatta tai alleviivaamatta. Kaiuttimen alarajataajuus on kuulemma 28 hertsiä -6 dB:n vaimennuksella. Onneksi molempien kaiutinten musiikinläpäisykyky on sitä luokkaa, että Lavardinin ominaisluonne ei jäänyt arvailujen varaan. Diskanttitoisto ulottuu speksien mukaan 25 kilohertsiin. Ranskalaisten mielestä musiikkia toistettaessa muuttujia ja muuttujan muuttujia on niin paljon, että korrelaatio mittausten ja kuullun välillä edellyttää syväluotaavampaa toimintamallia. Siis äänikuva täynnä erilaista kapuloin ja käsin piiskattua perkussiota, pystymallista bassoa ja sielukkaita solisteja: ei pienintäkään ongelmaa sukeltaa sisään rikkaaseen rytmikudokseen ja sointivärien kirjoon. Julkisivun mustaksi eloksoidut säätimet vaihtuvat tulevissa masiinoissa alumiininvärisiin. Jos IT:n soinnillista luonteenlaatua pitäisi kuvailla kahdella sanalla, mieleen tulee oitis sanapari äärimmäisen puhdas. Levyn soundimaailmahan on kireän ja turboahdetun oloinen, mutta musisointi on vikkelää. Tuskin tekisin laulua myöskään IT:n rytmikkyydestä, vaikka huomasinkin kroonista nykimistä kehossani niin lattarin kuin jazzinkin soidessa. HIFIMAAILMA 3/2009 89. Koteloviritykselle olennaisen passiivisäteilijän koon vuoksi se on leveämpi kuin etulevy. Emme ryhtyneet sisäkalujen kurkistuksiin, vaikka pientä kutinaa siihen suuntaan esiintyikin. Tuote oli integroitu vahvistin IT ja julkistusvuosi 1997. Se ottaa kuulijansa pikkuhiljaa, hivuttamalla. Ottovalinta tapahtuu releiden välityksellä. On kuitenkin täysi syy epäillä, että koneen vajaan kuuden tuhatlappusen hinnasta leijonanosa muodostuu sisäisestä kauneudesta. Lavardinin tuotevalikoima on vuosien saatossa laajentunut kolmen integroidun vahvistimen, yhden etuvahvistimen ja neljän päätevahvistimen kokoiseksi. 3 cm paksu, MDF:stä kyhätty peräseinä onkin sitten jo luku sinänsä. Tytäryhtiö Lecontouren katalogista löytyy kaksi kaiutinta, lattiamallinen Stabile 160 ja jalustalle nostettava Mobile 160. Signaalille ja maatolle on omat releensä, joiden kontaktipinnat ovat varsin jaloa metalliseosta, kulta/hopea/palladiumia. Ja kyllähän se musiikki sieltä levyiltä pirun hienosti poimiutui. Ja Voila! Se löytyi. Valpas Hifimaailma reagoi asiaan välittömästi. IT välitti mainiosti sekä soittajien virtuositeetin, että tuotannolliset epätyydyttävyydet. Kaiken pahan alku ja juuri piilee transistorin sisällä! Yksinkertaistaen: kun signaalia kyydittävät elektronit vaeltavat transistorin läpi, ne jättävät muistijäljen, joka vaikuttaa perässä hiihtelevään signaaliin, sen lineaarisuuteen ja aika-akselin käyttäytymiseen. Itse asiassa, vain jokuset putkiantoiset CDsoittimet tarjoavat lähdöissään yli kilo-ohmin impedansseja, joiden kanssa IT:n sähköinen sovitus on teoreettinen ongelma. Mobilen monikerroskartioinen basso/keskiääninen on läpimitaltaan 6,5 tuumaa, kaksoisrengassäteilijätyyppinen diskanttielementti on 25-millinen. Takaseinää lukuun ottamatta kaiuttimen kotelo on työstetty 22millisestä vanerista. IT:n käskyttäminen tapahtuu perinteisellä metodilla, julkisivusta käsin. Yritys valmistaa myös kaapeleita, joissa niissäkin on sovellettu muistisäröttömyyden oppeja. 10 kilo-ohmia on pienenpuolinen luku, mutta hienoista sovitusongelmaa esiintynee varsin harvojen signaalilähteiden kera. n j A L e cO nTO uRe M O bIL e 1 60 - KAIuTTIMe T R anskan Toursissa, Louvren laaksossa sijaitseva audiovalmistaja Lavardin lanseerasi ensimmäisen tuotteensa myötä alan sanastoon uuden käsitteen: muistisärö. Särönkaltaisen ilmiön aikaansaama jälki ei näy perinteisissä, staattiseen signaaliin perustuvissa mittauksissa, mistä syystä Lavardin julistaa ne hyödyttömiksi äänen kvalitatiivisten ominaisuuksien haarukoinnissa. Tätä tukevat myös kuunteluvaikutelmat, joista hiukan tuonnempana lisää. Numeraalisesti tarkasteltuna IT:n ainoa kulmakarvat kohottava lukema löytyy ottoimpedanssi-osastolta. Laite on jopa hiukan karu mustanpuhuvassa koreilemattomuudessaan. Vahvistimen kosmetiikasta vielä sen verran, että koeyksilössä käytettyjä, muovisia naparuuveja tuhdimmat metalliset kaiutinliittimet tekevät tuloaan takalevyyn. En väittäisi, että IT on erityinen bassotykki, vaikka en löytänytkään mitään valittamista sen alapään annista. Ehkä uteliaisuutta hillitsi valmistajan ehdoton ei: kannen avaaminen aiheuttaa takuun raukeamisen. En myöskään mainostaisi masiinaa dynaamisena kanuunana, vaikka klassisen orkesterimusiikin forte fortissimot jysähtivätkin ilmoille vailla minkäänlaista jarrua. Putkissa tätä jälkeä ei Lavardinin mielestä juurikaan synny. Ja mikä mielenkiintoisinta, soinnillisen erikoislaatuisuuden huomaa heti, mutta sen täysi arvostaminen ottaa hiukan aikaa. IT on integroitujen vahvainten lippulaiva. Rakenne on kuitenkin vankka ja työn jälki moitteeton. Mobile 160:n herkkyys on 87,5 dB/W ja impedanssi 8 ohmia. Mobilella ja ilman Lavardin IT saapui tutkailtavaksi viikkoa aiemmin kuin Lecontoure Mobilet, joten se sai tilaisuuden osoittaa kyvykkyyttään talossa sijaitsevan kaiutinkaluston kaverina. Jakotaajuutta valmistaja ei ilmoita, mutta laajan toistoalueen kyllä. Lavardin ja Lecountore ilmaantuivat Suomen markkinoille kuluvan vuoden helmi- kuussa. Lavardinin mukaan yrityksen tutkimus- ja tuotekehittelyosasto uurasti kaksitoista vuotta laboratoriossaan löytääkseen syyn siihen, miksi putkitoimiset vahvistimet soivat paremmin kuin puolijohdeperustaiset lajitoverinsa. Lecontoure Mobilet olivat ehtineet viettää maassa vasta pari päivää, ennen kuin ne päätyivät Sillä korvalla -sessioihin. Kauneus kannen alla? Lavardin IT ei pyri erottumaan massasta ulkoisilla avuillaan, liitäntöjen runsaudellaan tai käyttäjäystävällisyydellään. Numeroina ja toiminnallisina luonnehdintoina IT on lyhyesti käsitelty. Periranskalaisella vaatimattomuudella ladatut teesit muistisärön turmiollisuudesta herättivät ja taitavat herättää edelleen monimielistä mutinaa hifiin insinööritieteenä suhtautuvien tahojen keskuudessa. Neljä linjaottoa, yhdet kaiutinannot, virtakytkin, ohjelmavalitsin ja voimakkuussäädin. Tehoa vahvistin puskee 48 W kanavaa kohden, 8 ohmin kuormaan. No, julkaiseehan valmistaja vahvistimiensa teknisissä erittelyissä myös harmonisen särön määrän, jossa desimaalipilkun jälkeisten ja ykköstä edeltävien nollien määrä on täydet kaksi kappaletta. Lavardinin viimeisin aluevaltaus kohdistuu kaiutinsektorille. Otimme Lavardinin äänentoistajiksi Lecontoure Mobile 160 -jalustakaiuttimet, jotka ovat kokoisikseen tuhtia tekoa
Järeällä sellaisella. reita himmeästi hohtaviin, lasitavarantäyteisiin toistolaitteisiin hurahtaneelle allekirjoittaneelle. Jopa siinä määrin, että kehittelin seuraavan ajatusleikin: Jos putkivahvistimet kiellettäisiin lailla tai poltettaisiin roviolla, IT olisi yksi niistä vahvistimista, jotka aiheuttaisivat vähiten vieroitusoi- 3780 20 x 40 x 22 cm 10, 5 kg/kpl Lisätiedot: High end studio Tampere, puh. Siitäkin huolimatta, että suhtaudun periaatteessa hieman skeptisesti niin Lavardinin kuin muidenkin valmistajien prosyyreissä esiintyviin, mullistaviin innovaatioihin. Sen tarjonnassa on elämää ehkä hivenen vähemmän kuin parhaissa putkosissa, mutta tumpeloksi sitä ei voi väittää. Ranskalaisten yhteispeli tuotti syvälle musiikin ja soundien ytimeen kaivautuvaa kuultavaa. OK. Jos sellainen oli onnistuttu levylle luomaan. Ulkoista olemustaan isomman oloiset Mobilet vaikuttivat aika-akselin tapahtumien oikeaaikaisuuden suhteen päteviltä pömpeleiltä, ja yhdessä Lavardin IT:n kanssa ne muodostivat melkoisen avoimen ja kolmiulotteisen äänimaiseman. Jopa hienoista kuivakkuutta, vaikka kaiutinten esillepano hieman etäännyttikin musiikkia kuulijasta. IT on enemmän kuin osiensa summa. Tosin on myönnettävä, että en kenties plokkaisi ko. Vain aavistuksenomainen askeettisuus varjosti nautinnollisuuden täydellisyyttä. Pelkistyksellä ladattu peräseinä. Maineeseen, statukseen ja hypetykseen katsomatta. Lecontoure Mobilen bassoviritys on toteutettu passiivisäteilijällä. Menisivät laitteen parhaat puolet ikään kuin hukkaan musiikiksi mainostetun melun parissa. Kuusi tuhatlappusta on melkoinen satsaus hifilaitteiston osaseen, mutta mielestäni Lavardinin lippulaiva tarjoaa vähintäänkin yhtä laadukasta ääntä kuin useimmat kuulemani kalliimmat lajitoverinsa. Niinpä vakiokalustooni kuuluvan Rick Peckham Trion rouhea mättö pysyi hienosti kasassa bassoja myöten. Hyvälaatuisuus tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että ajoittaisesta yliannostuksesta huolimatta bassoalueen tapahtumia oli helppo seurata, kun höttöä ei esiintynyt lainkaan. Lecontoure Mobile 160 -pari ei sytyttänyt aivan IT:n lailla, vaikka sen tasokkaan bassoannin kanssa voisinkin elää maailman tappiin. Lisätietoja Lavardin IT Hinta: mitat (l x k x s): paino: Lecontoure mobile 160 Hinta: mitat (l x k x s): paino: 5980 43 x 13,5 x 34 cm 12 kg Jos... Kahden viikon kokeiluperiodin jälkeen tuli johtopäätösten vetämisen aika. konetta, jos musiikkimakuni olisi räyhärockiin kallellaan. Näin siis ennen kuin Mobilet pälähtivät rikospaikalle. Lavardin liputtaa sisäisen kauneuden puolesta. Lecontoure Mobile -parin mukana taloon astui kuri ja järjestys. Jäähän ainakin sijaa jossittelulle... Puhtaudestaan huolimatta Lavardin-lippulaiva ei kuulosta kliiniseltä. 040-760 1247, www.musicalaudio.fi, www.lavardin.com, www.lecontoure.com 90 HIFIMAAILMA 3/2009. Ehkä lievä varauksellisuuteeni oli riittämättömän sisäänajon aiheuttamaa, ehkä ei. Mobileissa tuntui nimittäen olevan monitori-ainesta: tarkkuutta, purevuutta ja liioittelemattomuutta. IT:n toisessa yhteydessä osoittama taipumus läpikuultavuuteen ei jäänyt huomaamatta Mobileillakaan. Lupausta alle kolmenkymmenen hertsin ulottuvasta bassotoistosta en pystynyt todentamaan, mutta kokoisekseen kaiutin tarjoaa hämmentävän hyvälaatuisia ja syviä matalia. Jos soitto on säröistä tehty, se myös kuuluu. Ei enää elämöintiä, eikä läsnäolon juhlaa. On pakko myöntää, että tykästyin kovasti Lavardin IT-integroituun. S IL L Ä KORVALLA: L AVARd In IT Joko riittää, vai jatketaanko listaa
Farssia, fyysistä komediaa, Sellersin neroutta ja upeita lavasteita hienosti kuvattuna. Moisia kohtauksia on kuitenkin harvassa. Raidalle ei ole suomenkielistä tekstitystä, mutta englanti löytyy. Ääni 24-bittinen DTS-HD Master Audio -raita on enkoodattu lähes neljän megabitin keskimääräisellä bittivirralla. Kaukaiset räjähdykset kaikuvat hienosti milloin mistäkin suunnasta luotien ja sirpaleiden singahdellessa katsojien ympärillä. Täydelliseen on silti matkaa, sillä kuvaan on jäänyt jonkin verran roskia ja välkkymisen kaltaista kirkkauden vaihtelua. Budjetin huomioiden ääniraita on yllättävän aktiivinen, dynaaminen ja mielikuvituksellinen. Moista ääni-iloittelua ei kuulla bunkkeriin sijoittuvissa kohtauksissa, joskin lähelle osuva tykistötuli on omiaan säikäyttämään väen ruudun/valkokankaan molemmin puolin. 34 mbps:n keskiarvolla AVC-enkoodattu kuva on erinomaisen terävä ja yksityiskohtainen, kontrasti on kohdallaan, musta on mustaa ja värit toistuvat vahvoina. Kuva Teatterissa 1.85:1-kuvasuhteella esitetty Perikato on avattu Blu-rayllä 1.78:1-kuvasuhteeseen. Monissa kohtauksissa on kosolti syvyysvaikutelmaa ja kaivattua kolmiulotteisuuden tuntua. Ääni 16-bittiselle TrueHD-raidalle on uhrattu keskimäärin 1,5 megabittiä sekunnissa. Yli kolmen ja puolen tunnin mittaisen elokuvan runttaaminen yksikerroksiselle levylle ei ole järin ideaali ratkaisu. Leffasarjan ja Sellersin faneja ruokitaan mielenkiintoisilla anekdooteilla, mutta kylläiseksi ei tule kukaan. Neuvostoarmeijan tykkituli laittaa subbarin loikkimaan ja onpa joukossa muutama niin rankka paukku, että väärin säädetyn äänentoiston bassopurkki saattaa siirtyä ajasta ikuisuuteen. Sama pätee muihin bonuksiin, jotka sisältävät hieman alle tunnin verran haastatteluja, making of -materiaalia sekä Q&A-sessioita leffa- ja sarjakuvafestareilta 480p-kuvalla. Bruno Ganz tekee loistoroolin todellisuuden kahleet taakseen jättäneenä Hitlerinä. Siellä täällä näkyy tosin lievää aliasiointia ja välkkymistä. B L U - R AY-LEVYARVOSTEL UT TeksTi: Petri teittinen kUVAT: Petri teittinen JA JULKAiSiJA Aika trippi Neil Gaimanin kirjoittama ja Dave McKeanin surrealistisesti kuvittama MirrorMask on pienimuotoinen fantasiaelokuva teinitytöstä, joka sukeltaa unessaan omituiseen peilimaailmaan. Musiikkikappaleiden tuotanto on erittäin onnistunutta ja sointi hienoa, joskin muutamat jazz-henkiset liruttelut eivät tunnu istuvan elokuvaan yhtään. Katsojalle esitellään myös parin hankalan kohtauksen eri työvaiheita. Dialogi on aiheellisesti pääosassa ja hyvin suojassa hautautumiselta. Ääni Neliraitastereosta rakennettu 5.1-kanavainen DTSHD Master Audio -raita 3,7 mbps:n keskiarvolla on silkkaa liioittelua. Entisöintijälki on hieman epätasaista ja 115 minuuttiin on mahtunut monta selvästi muuta elokuvaa pehmeämpää otosta. Parhaimmillaan kuva on hyvin valaistuissa ja vähärakeisissa ulkokohtauksissa, joissa detaljin määrä, realistinen väripaletti ja luonnollinen kontrasti pääsevät oikeuksiinsa. Videon ruutunopeus on tasan 24 fps, mikä ei aiheuttanut ongelmia. Julkaisu ei sisällä mitään bonusmateriaalin tapaistakaan. Soundi on aikakauden äänityskaluston rajoittamana kovin tukkoinen, keskialuevoittoinen ja dynamiikaltaan lattea. Leffojen historiaa ruoditaan parin koosteen verran 480p-kuvalla (yht. Bonusmateriaalit Ohjaaja Blake Edwardsin harvasanainen kommenttiraita ei ole paljon tyhjää parempi; miekkonen unohtuu usein katsomaan elokuvaansa tuppisuuna. Elokuvan vähäinen ja vähäeleinen musiikki on miksattu taka-alalle, mutta levitetty kaikkiin kanaviin. 155:23 min · K15 · BD25/22,6 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 1.78:1 ääni: DTS-HD MA 5.1 + Dolby Digital 5.1 (saksa) tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska Elokuva kuva ÄÄni Jalokivi seikkailee Peter Sellersin ensiesiintyminen toilailevana komisario Clouseauna ja leffasarjan paras osa. Miksaus lepää visusti etukanavissa; surroundeihin on kaiutettu hiljaista musiikkia. BDLivessä on yhä tarjolla vain liuta ladattavia trailereita. 100:45 min · K11 · BD50/30,5 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 1.85:1 ääni: Dolby TrueHD 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi + 9 muuta Elokuva kuva ÄÄni Nousu ja uho Hieman ylipitkä ja hitaasti etenevä kuvaus kolmannen valtakunnan viimeisistä päivistä. Peilimaailmassa asiat ovat paremmin; tietokoneilla luodun maailman värit hehkuvat, kontrasti on vahvempaa ja joka puolella on kosolti mielenkiintoisia yksityiskohtia. 39:33 min), Robert Wagner ylistää kaikkea (1080i, 10:53 min), aito jalokivivaras Bill Mason kertoo ex-ammatistaan (1080i, 9:43 min) ja saavatpa timantitkin pikaisen vilkaisun (1080i, 6:53 min). Ylisaturoituja sirkuskohtauksia lukuunottamatta valvemaailma näyttää halvalta tvelokuvalta, eikä tarkoituksella valittu kalpea väripaletti matalan kontrastin kera auta asiaa. Bonusmateriaalit McKean ja Gaiman viljelevät kuivaa brittihuumoria viihdyttävällä kommenttiraidalla, joka käsittelee elokuvan teknistä toteutusta menemättä syvälle bittien maailmaan. Filmirakeen määrä vaihtelee rajusti kohtauksesta toiseen, minkä lisäksi rae näyttää koostumukseltaan varsin kummalliselta. Kuva 26 mbps:n keskiarvovirralla pakatussa AVC-kuvassa ei näy pakkausvirheitä, mutta pieni budjetti on jättänyt elokuvaan leimansa. AVC-pakatun kuvan keskimääräinen bittivirta on vain 15 mbps, mikä näkyy erittäin silmiinpistävän filmirakeen ilkeänä sykkimisenä pimeissä kohtauksissa. Kuva MGM on jatkanut klassikkojensa entisöintiä Bond-leffojen viitoittamalla tiellä ja 46-vuotias Vaaleanpunainen pantteri näyttää fantastiselta. Surroundeja hyödynnetään lähes taukoamatta, eikä subwooferiakaan ole unohdettu. Visuaalisesti upean elokuvan kerronta takeltelee sen verran, että Helenan seikkailut eivät tempaise mukaansa. 115:07 min · K3 · BD50/43 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 2.37:1 ääni: DTS-HD Master Audio 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi + 12 muuta Elokuva kuva ÄÄni 92 HIFIMAAILMA 3/2009. Bonuksille ei ole suomenkielistä tekstitystä
The Protector on iloinen poikkeus, sillä 25 mbps:n keskiarvovirralla pakattu kuva näyttää pääosin varsin hyvältä. 20 min) lisäksi levyllä on improvisointia esittelevä Full Mags (11 min). Tom Cruisen cameorooli on näkemisen arvoinen. Rauhallisempien viidakkokohtausten tunnelma luodaan saumattomilla äänikentillä ja huolellisella surroundien käytöllä. Bonusmateriaalit Suurin osa bonuksista esitetään 1080i-kuvalla ja niissä on suomenkielinen tekstitys kommenttiraitoja lukuunottamatta. 114:12 min · K13 · BD25/21,9 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 2.40:1 ääni: DTS-HD MA 5.1 + Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska Elokuva kuva ÄÄni Diivat viidakossa Ben Stillerin ohjaama Tropic Thunder irvailee onnistuneesti Hollywoodille, kliseille, näyttelijöiden massiivisille egoille ja paisuneille budjeteille. Kuva näyttää pääosin lattealta, eikä kaivattua kolmiulotteisuuden tuntua oikein tahdo syntyä. Bonusmateriaalit Julkaisun ainoat lisukkeet ovat ennen kielivalintaa esitettävät viisi HD-kuvaista traileria: Bangkok Dangerous, Babylon A.D., Deception, Sex Drive sekä Zack & Miri puuhaa pornoo. 50 min). Elokuva sisältää kuitenkin muutamia upeasti kuvattuja, valaistuja ja lavastettuja kohtauksia, joiden vahva väripaletti toistuu uhkeasti. Julkaisuun ei ole eksynyt mitään lisämateriaaleja. Tahattoman huvittavan juonen vastapainoksi kamppailulajien ystäviä hemmotellaan toinen toistaan ällistyttävämmillä toimintakohtauksilla. Miksaus on kursailemattoman suoraviivainen, alleviivaten toimintaa ahkeralla bassokanavan käytöllä ja pitkin huonetta liikkuvilla äänitehosteilla. Musta on pikimustaa, mutta kontrasti on säädetty jyrkäksi ja kuvan tumma pää on tukossa. Lähikuvissa on ripaus liikesameutta, filmirakeen määrä ja värikylläisyys vaihtelevat kohtauksesta toiseen, eikä kuvan yksityiskohtaisuudessa ylletä aivan parhaiden BDjulkaisujen tasolle. Kontrasti on nykyelokuvalle tyypillisesti varsin jyrkkä, muttei tuki kuvan mustaa päätä. Tuhteja bassoiskuja viljellään ja tunnelmaa nostatetaan subbarin murinalla. Poistettujen ja vaihtoehtoisten kohtausten (n. Tuotannon valmistelua ja leffan kuvauksia käydään läpi kuudessa koosteessa (yht. tasapainottaa viettämällä näyttelijöiden kommenttiraidan kersantti Osiriksena Stillerin ja Blackin hekotellessa. Ääni 24-bittinen Dolby TrueHD -raita on enkoodattu 3,5 mbps:n keskiarvovirralla ja soi niin muhkeasti kuin uuden Hollywood-leffan ääniraita vain voi. Draamaa tihkuvissa kohtauksissa keskitytään dialogiin ja miksaus romahtaa etukanaviin. Raidoille on lisäksi jäänyt jokunen ylimääräinen napsu. Levyn toinen ääniraita on 640 kilobitin Dolby Digital 5.1 ja olisi riittänyt yksinään vallan mainiosti, vaikka häviötön DTS-raita on dynamiikaltaan vahvempi ja soi jokusen desibelin kovempaa. Testilaitteisto Soittimet: Panasonic DMP-BD55 PlayStation 3 Kaiuttimet: KEF XQ-sarja AV-vahvistin: Denon AVC-A1HD Näyttölaitteet: JVC DLA-HD100 Sony KDL-52W4000 Akrobatiaa ja mäiskettä Leuat loksauttavia stuntteja, hienoa taistelukoreografiaa ja sankari, joka ei epäröi murtaa luita ja niveliä pahiksia niputtaessaan. Ääni 16-bittinen DTS-HD Master Audio -raita (keskim. Filmirae on selvästi esillä, ajoittain ehkä liikaakin. Tuotantoporukan kommenttiraita on kuivakka, mutta Robert Downey Jr. Väripaletti on synkän likainen, mikä auttaa tunnelman luomisessa. Surroundeja olisi voinut käyttää ahkeramminkin; nyt ne viettävät turhan paljon aikaa lähes toimettomana. Filmirae on läsnä, mutta hillitysti, eikä pistä silmiin edes pimeimmissä kohtauksissa. Kun tarinaa viedään jupinan sijaan toiminnalla, heräävät surroundit kivasti eloon musiikin, eri suunnista kajahtavien äänitehosteiden ja tilaäänien voimin. Ruutunopeus on tasan 24 fps tutumman 23,976 fps:n sijaan, mutta laitteet lukkiutuivat nätisti 1080p24-tilaan, eikä kuvassa näkynyt mitään ruutunopeuden aiheuttamia häiriöitä. Kuvanlaatu on parhaimmillaan detaljia pursuavissa lähi- ja laajakuvissa, vaikka kasvoissa näkyy pientä liikesumeuden tapaista suttuisuutta. Kuva Thaimaalaisten elokuvien Blu-ray-julkaisut eivät ole aiemmin vakuuttaneet kuvanlaadullaan. Rain of Madness on hervoton muka-dokumentti Hearts of Darknessin hengessä. Juonenkäänteet on helppo ennustaa ja moralisointi visusti jenkkien puolella, mutta Don Cheadle tekee pääosaroolissa laadukasta jälkeä. Raitojen soundi on kovin suttuinen ja ohut; mistään korvia hivelevästä ääninautinnosta ei voi puhua. Kuva 24 mbps:n keskiarvolla AVC-pakattu kuva näyttää erinomaiselta. Musiikkia, ympäristön ääniä ja yksittäisiä äänitehosteita on ripoteltu surroundeihin jonkin verran, mutta miksauksen painopiste lepää selvästi etukaiuttimissa. 106:26 min · K18 · BD25/22,3 GB kuva: 1080p25 (AVC) / 1.78:1 ääni: DTA-HD MA 5.1 + Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi, norja Elokuva kuva ÄÄni Yhden petturi, toisen sankari The Day After Tomorrow -katastrofileffan käsikirjoittajan toinen pitkä ohjaus on mielenkiintoinen thrilleri amerikkalaisesta erikoisjoukkojen sotilaasta, joka loikkaa muslimiterroristien puolelle. Ääni 16-bittinen DTS-HD Master Audio -raita on enkoodattu keskimäärin 2 mbps:n bittivirralla. 2,4 mbps) on tämän miksauksen kohdalla turhaa luksusta. Mustan taso vaihtelee kuvauspaikan mukaan. Myös dynamiikkaa hyödynnetään oivasti muutamaan otteeseen. Soittimet löytävät levyltä 1080i50kuvan, mutta julkaisu on tehty 1080p25-masterista. BD-Livestä voi ladata Edge of Darknessista poistettuja kohtauksia ja lisää Full Mags -materiaalia. 121:08 min · K13 · BD50/44,5 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 2.35:1 ääni: Dolby TrueHD 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi + 8 muuta Elokuva kuva ÄÄni HIFIMAAILMA 3/2009 93. Kasvoissa, vaatteissa ja maastossa näkyy roppakaupalla pikkutarkkaa detaljia, jota dvd-julkaisusta on turha etsiä. Väripaletti on arvattavasti liioitellun kylläinen. Kuva Kuvan AVC-enkoodauksessa on käytetty 21 mbps:n keskimääräistä bittivirtaa. Thaimaalaisesta Tony Jaasta povataan Bruce Leen ja Jackie Chanin manttelinperijää, mikä ei tämän elokuvan perusteella ihmetytä yhtään
Välillä Beethoven sentään heltyy esittelemään rakastettavaa puoltaan, kuten finaalin liverrellen käynnistyvässä, keinahtelevassa teemassa. Niiden kaikkien ilmeikkääseen esilletuomiseen vaaditaan esittäjiltä taituruutta sekä tarkkaa yhteissoitollista valmiutta. Yllättäen Repin ei tee viulukonserton esityksestä elämäntuskaa tihkuvaa rutistusta. Riccardo Chaillyn johtama leipzigilaisorkesteri on yksi ihannesoittajistoista myös tähän ohjelmistoon luoden orkesteriosuuksiin jykevän ja yhtenäisen soinnin. Tässä korostetaan teosten kamarimusiikillista selkeyttä ja läpikuultavuutta sekä tulkintojen notkeutta. Monien konserttojen osissa on useita limittäin kulkevia aihelmia ja monikerroksista musiikillista kudosta. Weber tokaisi Beethovenin sinfoniasta, että "sen säveltäjä kuuluisi hullujenhuoneelle". Budapestin festivaaliorkesteri on huippukunnossa. Ranskan Brestissä toimivan Ensemble Matheuksen johtaja Jean-Christophe Spinosi on kerännyt Pariisissa tehtyyn oopperaproduktioon loistavan solistikaartin: Sandrine Piau, Marie-Nicole Lemieux, Philippe Jaroussky, Topi Lehtipuu sekä Sara Mingardo etunenässä. sinfonia on levyllä kokonaisena, mutta Weberin 1. Hän kirjoitti valtaisan määrän oopperoita, mutta vaikka niitä ei juuri näekään nykyisin näyttämötoteutuksina, niistä on onneksi ilmestynyt toinen toistaan säihkyvämpiä levytyksiä. 95 tiiviissä ensiosassa. Heikki Valsta MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 94 HIFIMAAILMA 3/2009. Levyn äänitys toimii mukavasti, vaikka balanssissa antaakin hieman ylimääräistä tasoitusta solisteille. Heikki Valsta MUSIIKKI ÄÄNI VIVALDI La vida ninfa Solisteja, Ensemble Matheus/ Jean-Christophe Spinosi (Naïve) Antonio Vivaldi ansaitsee tulla paremmin tunnetuksi myös oopperasäveltäjänä. Es-duuri-kvarteton op. Venäläinen viulisti Vadim Repin tietää tämän ja suhtautuu teosten tulkintoihin perinteen vaativalla vakavuudella tosin häntä ei muutenkaan ole moitittu esitystensä heppoisuudesta. Teokset oli sävelletty "työhakemuksena" toisen ruhtinaan palvelukseen, Brandenburgin maakreivi Ludwigin hovisäveltäjäksi. 74 ja 95 Tokyo-kvartetti (Harmonia Mundi SACD) Muutaman jäsenenvaihdon pitkän uransa aikana kokenut Tokyo-kvartetti kuuluu kamariyhtyeiden eliittiin. Levyn äänitys on tehty lontoolaisessa kirkossa, jonka pyöreä akustiikka muuten hyvin soivassa stereo-toistossa hieman verhoaa yksityiskohtia, kun taas SACD:n tilaääni tuo yksityiskohdat akustiikan ohella yllättävästi paremmin ja tasapainoisemmin kuuluville. Hieman erilaisen sointivärin kokonaisuuteen tuo myös käytetty viritys, joka hieman matalampana tuo esimerkiksi vaskipuhaltimiin tummaa täyteläisyyttä. Beethovenia kuulee soitettavan rajumminkin, mutta Stradivariuksilla musisoivan Tokyo-kvartetin kauniskaikuiset ja levollisia välisävyjä kuulostelevat tulkinnat puolustavat myös paikkaansa. Sen kuulee hengittävinä ja vapautuneina esityksinä, joista puuttuu efektimäinen uho. Puoliksi sampler-tyyppinen levy tarjoaa maistiaisia vuoden 1812 tienoilla sävelletystä musiikista. Jukka Isopuro BRAHMS Viulukonsertto ja Kaksoiskonsertto Vadim Repin, Truls Mørk ja Leipzigin Gewandhaus-orkesteri/Riccardo Chailly (DG) Brahmsin konsertot eivät ole mitään musiikin pettuleipää, vaan täyttä ruista. Hän pitää romantiikan kuohut kohtuudessa ja ehkä esiintyy jonkun mielestä hieman etäisenäkin. Kapellimestari Ivan Fischer ei malta olla tuplaamatta kontrabassoilla sellojen matalinta säveltä, joka hyvin hiljaisenakin murisee surround-paratiisissa kutkuttavan irtonaisesti. Tämä on liki ivallista siihen nähden, että Bach ei itse elinaikanaan ehkä koskaan kuullut niitä soitettuna; ainakin hänen lähipiirinsä oli teoksista tietämätön vielä hänen kuolemansa jälkeenkin. Hänen viulukonserttonsa on yksi soittimelle kirjoitetun repertuaarin kivijaloista. Jukka Isopuro MUSIIKKI ÄÄNI MONIKANAVAÄÄNITE BEETHOVEN Jousikvartetot op. Englantilainen Academy of Ancient Music on tuonut kosketinsoittajana paremmin tunnetun Richard Egarrin johdolla hieman erilaisen näkemyksen teoksen esityskäytäntöön. Äänitys on hippusen liian läheinen ja ehkä siksi lievästi karheaan kallellaan, mutta kireyshaittojen korjaamisessa monikanavainen tallennustekniikka tulee apuun lisäämällä äänikuvaan huojentavaa syvyyttä. Toki yhtye saa äkäistä tuisketta aikaan, kuten tiukkasointisen f-molli-kvarteton op. Vivaldi osasi roolihahmojen musiikillisen luonnehdinnan sekä dramaturgian hienon taidon, jonka hän oopperoissaan yhdistää soitinteoksista tuttuun säihkyvään ilmaisuun ja tekstuurin rikkauteen. sinfoniasta mukana on vain yksi osa, vaikka enemmän olisi mahtunut. 74 avausosan ykkösviulun sahaukset muiden soittimien pitkälinjaisemman loppunostatuksen harjalla on herkullista kuultavaa. L E V YA R VOSTELUT KU U K AU dE n LE V Y Eräpuu, Isopuro, KuKKonEn, KupIas, MyllyjoKI, pEsonEn, rannanpää, ruIshalME, suonpErä, Valsta MONIKANAVAÄÄNITE BACH Brandenburgilaiset konsertot Academy of Ancient Music/Richard Egarr (Harmonia Mundi/SACD) Barokin soitinteosten kokoelmista nousee Bachin Brandenburgilaiset konsertot suosiossaan ja tunnettuudessaan liki Vivaldin Vuodenaikojen rinnalle. Weber itse tyytyi konserttonsa hitaassa osassa unelmaiseen laulantaan, jota klarinetisti Ákos Ács maustaa sulavilla lisäkoristeilla. Rossinin alkusoitolla Italiatar Algeriassa voi järjestää maittavan monikanavademonstraation: rattoisaa menoa, vaihtelevia sooloja ja "itämaisilla" lautasilla ryyditettyjä äkkirämähdyksiä. Paikkaa ei tullut, joten Bach siirtyi hienon soittajiston parista ja Köthenin prinssin palveluksesta kirkkomuusikoksi Leipzigiin ja kanttoriksi Tuomaskouluun. Hän käyttää vaihtelevasti jousi- ja puhallinsoitinryhmiä sekä niiden erilaisia yhdistelmiä. klarinettikonsertosta ja Wilmsin 4. Moni näistä levytyksistä lukeutuu piemontelaisten kulttuuritahojen tukemaan Vivaldin teosten kokonaislevytykseen ja perustuu Torinon yliopiston suojissa olevaan käsikirjoituskokoelmaan. Silti voi kysyä, että kun teosten ensimmäinen kokonaislevytys julkaistiin jo 1932, ja nykyisin on saatavilla eri konsertoista satoja eri tulkintoja, niin miksi tämä ja nyt. Tämän levyn esitykissä näitä hyveitä on. Levyä kuuntelee sujuvasti, vaikka ei ymmärtäisikään antiikin aikaan sijoitettua kertomusta luotettavasta nymfistä. Heikki Valsta MUSIIKKI ÄÄNI MONIKANAVAÄÄNITE BEETHOVEN Sinfonia nro 7/WEBER/ ROSSINI/WILMS Budapestin festivaaliorkesteri/Ivan Fischer (Channel Classics SACD) Beethovenin hillitön 7. Viulu- ja sellosolisteille kirjoitettu kaksoiskonsertto osoittautuu tällä levyllä kahdesta teoksesta ehkä tulkinnaltaan sittenkin ilmeikkäämmäksi ja tempoiltaan hitusen kerkeämmäksi. Kuusi Brandenburgilaista konserttoa muodostaa uskomattoman taidokkaan ja vivahteikkaan teoskokoelman, jossa Bach tuo monipuolisesti esille osaamistaan eri tyylilajien ja soitinyhdistelmien taitajana
Voisi ajatella, että tällä tahdilla syntyy väkisinkin rutinoitumista tai leipääntymistä, mutta ei. Guy on vuosien varrella koonnut yhtyeeseensä mittavan kaartin hienoja muusikoita. Death Row Poet on synkkyyttä huokuva teemalevy, joka omaa enemmän tasoja ja persoonaa kuin yhtyeen pari vuotta sitten ilmestynyt suoraviivainen debyyttilevy Execute the Fact. Melodisesti rikas levy, jossa rauhaisat ambientsävyt ja intensiiviset, rytmisesti mielenkiintoiset jaksot vuorottelevat, on kestoltaan yli 70 minuuttinen ja koostuu ainoastaan kuudesta kappaleesta. No, Guy kierrättää hieman omia melodioitaan, mutta musiikki toimi silti. Tuotanto on ensiluokkaista. Synnytyksessä pääkätilön virkaa toimitti muusikko/tuottaja Jukka Hakoköngäs, joka käsin poimittuine Olympiaorkestereineen loi Strengin jälkeensä jättämien nauhojen ympärille monia mietteitä herättävät puitteet. Levyn parasta antia, Guyn sävellysten ja laulun ohella, ovatkin näiden muusikoiden yksilösuoritukset ja kyky tulkita Guyn sovituksia. Sanoma tuodaan ilmi vokalistin murinan ja kitaristin omintakeisen hiukan puhtaamman kurkkuhuudon vuorottelulla, joka vaatii hiukan totuttelemista, mutta osoittautuu lopulta kohtalaisen hyvin toimivaksi yhdistelmäksi. Kaiken lisäksi biisit on ängetty täyteen koukuttavia nyansseja, joten levyä ei voi kun suositella räimeen ystäville. Aiemmalla levyllään, joka julkaistiin Eclisse nimellä, oli hyvää musiikkia, mutta falskia laulua. Ja tämän sanoo mies, joka pyöritteli aikoinaan vasta ilmestynyttä Magneettimiestä päivätolkulla ja joka ei periaatteessa pidä siitä, että edesmenneiden perintöön kajotaan. Lisäpisteitä tuotantohenkilöstölle huimaan haasteeseen tarttumisesta & vaivannäöstä ja siitä, että Unen maalle on otettu mukaan pari päivittämätöntä otantaa Strengin oletettua mittavammasta, ennenkuulumattomien laulujen aarteistosta. Nyt on laulun laatu huomattavasti kehittynyt. Already Free on nimittäin sen verran kovan luokan Southern Blues/Rock-platta, että tällä verenperimällä uskon totisesti tyylilajin selviävän vielä seuraavillekin vuosikymmenille. Näin Magneettimiehen kuolema ja Kesämaa saivat Unen maasta iltatähden seurakseen. Ei kenties kovin uutta ja mullistavaa, mutta takuuvarmaa ja perinteitä kunnioittavaa myönteistä modernia progea, jossa on mukana ripaus jazzillisuutta. Ainoa miinus tulee sulkeutuneena sihisevistä lautasista. maailmansodan käynnistäneistä tapahtumista Sarajevossa. Rummuissa tunnelman täydentää Mika Koskela. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI Dauntless: Death Row Poet (Full Metal Records) Dauntless möyrii ja paahtaa raskaissa maisemissa deathin ja trashin välimaastossa ottaen haltuun paikoin myös hardcoremaisen runttauksen. Kahdentoista biisin konseptia hallitsee erittäin vahva groove afroamerikkalaisin, itämaisin ja gospel-maustein höystettynä. Luurankoina nousee myös musiikki kaukaa 60 -luvun lopun Pink Floyd -tyylisen psykedelian viime hetkistä, ryyditettynä kevyellä doom -sävyllä. Jarno Rannanpää MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI PPRY: Raising the Skeletons of Fire by Hand (Musea) Riihimäkeläinen vuonna 1993 perustettu PPRY-yhtye nostelee luurankoja. Tarkoittipa tuo mitä vain, äänityksen laatu on lievästä kaikuisuudesta ja laulajan tasojen häiritsevästä vaihtelusta huolimatta pääosin ihan kuunneltava. Musiikki rullaa avarana, tunnokkaana ja rytmikkäänä. Erinomainen esimerkki siitä, miten tyylilajeja yhdistellään nerokkaasti hallituksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi. Näin moninaisen musiikin kyseessä ollen se lienee liioittelua, mutta totta on, että sinfonisuus on ollut suosittua italialaisille yhtyeille. Pirkka Ruishalme Guy Manning: Number Ten (Festival Music) Guy Manningin 10 albumia 10 vuodessa on hieno saavutus, kun ottaa huomioon, että joukossa ei ole ainuttakaan floppia. Levyn voi ostaa flacmuodossa suoraan verkosta mindawn-sivuilta. Helpohkosti lähestyttävä ja hyvälle tuulelle saattava julkaisu, jonka soundimaailma on kohdallaan. Luvassa on pääosin tyylillä kehittyviä spacerock eepoksia, joissa Tuukka Uskalin kosketintaustojen päällä soivat maalaillen hänen omat soolonsa, Petri Aholan kitara ja toisinaan pääasiassa rouheita bassokuvioita soittavan Janne Rinnetin huilu. Yksi uudemmista sinfonisista yhtyeistä on Sardiinialainen The Yleclipse. Levyn nauhoituksessa ei ole käytetty tietokoneita eikä pro-välineitä, kertoo lehdykkä. Pirkka Ruishalme The Yleclipse: Trails of Ambergris (Mellow Records) Italia on aina ollut merkittävä progressiivisen rockin tuottajamaa. Pirkka Ruishalme MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 96 HIFIMAAILMA 3/2009. Jos kaverin kotistudiossa saadaan aikaan tällaista, niin mahtaakohan paikka olla jo täyteen buukkattu tälle vuodelle.... Tosin heidän musiikkinsa pohjaa vahvemmin brittiläiseen Genesis -perinteeseen. Siitä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri, että nuo puitteet raamittavat Strengin karuja mononauhoituksia enimmäkseen tyylikkäästi ja tekevät harvinaisen vähän väkivaltaa Strengin ainutlaatuiselle taiteilijapersoonalle. Räyhäämiseen on sotkettu entistä enemmän, ainakin lajityypin mittapuulla, rauhallisempia ja tunnelmaltaan monimuotoisempia osia joten levyn sisäinen dynamiikka on kunnossa. Onneksi muhkea musiikki, joka pohjautuu vahvasti kosketinsoittimilla luotuihin taustoihin, on kuitenkin kohtuullisen tasokasta. Paikoitellen käydään funkin puolella, toisaalla kaivetaan slide taskusta ja otetaan iisimmin teräskielisen siivittämänä. Guyn musiikki pulppuaa yhtä tuoreena kuin aina. L E V YA R VOSTELUT Eräpuu, Isopuro, KuKKonEn, KupIas, MyllyjoKI, pEsonEn, rannanpää, ruIshalME, suonpErä, Valsta Pekka Streng & Olympia-orkesteri: Unen maa (EMI) Neljännesvuosisata sitten alle kolmekymppisenä edesmenneen Pekka Strengin kolmas albumi syntyi sittenkin. Pasi Pesonen The Derek Trucks Band: Already Free (Victor/SonyMusic) Derek Trucksin ei ole nuoresta iästään huolimatta tarvinnut koskaan perustella taitojaan kitaristina tai säveltäjänä, eikä tarvitse edelleenkään. Yhtyeen kolmas albumi on konseptialbumi, joka kertoo totuuden 1. Puhutaan jopa italialaisen sinfonisesta rockista omana genrenään. Levyn ovat tuottaneet yhdessä Andy Tillison ja Guy, yhtyetoverit The Tangentista. Raskaista paloista rakennettu palapeli soi vapaasti ja monipuolinen kokonaisuus pysyy paria poikkeusta lukuun ottamatta toimivassa muotissa. Levyn soundimaailma on tummuudessaan juurevan helkkyvä ja mukavan pidäkkeetön
Äänityspuolella olisi voitu jättää hieman enemmän ilmaa niihin soundeihin, kun kaikki hanat on taas kerran käännetty vähintään täysille, jos ei vähän ylikin. Jos bändin tuotanto tällä vuosituhannella tuntuu kolahtavan, Time waits for no slave:a ei kannata missään nimessä ohittaa, sillä samoilla linjoilla mennään. Tero Kukkonen Torture Killer: Sewers (Dynamic Arts Records) Torture Killer soittaa perinteikästä death metallia. Ukon haudalla on sopivassa suhteessa hieman raskaampaa sävelkulkua kuin päähän tarttuvaa kertosäettäkin. Kappaleet kestävät maksimissaan reilut kolme minuuttia eli mitään spektaakkeleja ei yritetä luoda, vaan mennään rehdisti kolmella soinnulla eteenpäin. Kappaleissa käsitellään tälläkin albumilla mitä moninaisempia asioita, ja matkalla tavataan niin impotentit pornotähdet kuin heterot sisustajat. Uran alkuvaiheiden huuto ja raivo ovat jääneet taakse, ja uusin pitkäsoitto noudattaa viimeisimpien hyväksi havaittujen levyjen tyyliä. Kuolometallille ominaisesti koukut ovat sopivasti piilossa, ja brutaalisti jyräävät riffit pidetään simppeleinä. Sewersillä vokalistin tontti on siirtynyt Juri Salliselle, eikä valinta ole lainkaan hassumpi. Suuren yleisön mielestä alamäki alkoi kuitenkin jo kymmenen vuotta sitten. Pasi Pesonen Napalm Death: Time Waits for No Slave (Century Media) Napalm death on bändi, joka ei suuremmalti esittelyjä kaipaa. Tiukka runttaus vyöryy eteenpäin yllättävän ilmavasti, joka on harvinaista tämän musiikin saralla, joten puutumus pysyttelee kaukana. Niille, joille orkesteri on tuntematon tai jos hyllystä ei löydy ihan kaikkia albumeita, kokoelma toimii hyvänä uran läpileikkauksena. Levy on bändille kolmas, joista edellisellä mikin varressa korisi Cannibal Corpsen alkutaipaleelta sekä Six Feet Underista tuttu Chris Barnes. Ei pyörä pyöri paremmin, vaikka sen keksisi uudelleen. Tero Kukkonen MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 3/2009 97. Orkesteri on aina ollut helposti tunnistettavissa eikä ole sulautunut massamusiikin joukkoon. Albumi on siis ensimmäinen täysin Calvaleraton, eikä alkuperäisjäsenistä ole jäljellä kuin basisti Paulo Pinto. Uusinkaan pitkäsoitto, Rujoa taidetta, ei onnistu tässä, vaan tarjolla on sitä samaa Klamydiaa, jota suomalaisiin on tartutettu vuosien mittaan jo lähes lukemattomilla levyillä ja sinkuilla. Sepultura: A-Lex (SPV) Kellopeliappelsiinin inspiroima A-Lex on sikäli mielenkiintoinen julkaisu, että vuosikymmenen takaista isänmurhaa seuraa velisurmaaja. Levyn aloittava nimiraita on sitä albumin raskaampaa ja synkempää tunnelmointia, jossa käsitellään suomalaisen miehen sielunmaisemaa. Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia Osa 3 on nimensäkin perusteella jo orkesterin kolmas kokoelmaalbumi, joka sisältää vain yhden ennen julkaisemattoman kappaleen, Nelostien. Miehen matala kurkkumurina on komeaa kuultavaa keskitempoisen muserruksen lomassa. Tero Kukkonen MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI Klamydia: Rujoa taidetta (Usvaputki) Klamydia ei vielä tähän päivään mennessä ole onnistunut julkaisemaan albumia, johon olisi tarvinnut totaalisesti pettyä. Time waits for no slave on kiukkuista ja väkevää menoa alusta loppuun, eikä aikaa hempeydelle ole tarjolla sitten hetken vertaa. Kirkkaimmaksi tähdeksi albumilta nousee ehdottomasti Lemminkäisen laulu, joka on yksi orkesterin parhaista kappaleista ikinä. Jarno Rannanpää Kotiteollisuus: Ukon hauta (Megamania) Pitkä matka on kuljettu Kotiteollisuuden ensimmäisistä albumeista Ukon haudalle. Kuusikymmenminuuttinen vain on hieman liikaa. Ja mikä on mennessä, kun homma toimii tuttuun tapaan näinkin. Soundit tukevat soitantaa, ja kaiken yllä tuntuu leijuvan utuista verhoa, mutta valinta tukee kokonaisuutta eikä epähifimäisyys pääse häiritsemään. Orkesterin levyjen soundit ovat myös olleet miellyttävää kuunneltavaa läpi uran, eikä tämä kolmaskaan kokoelma tee poikkeusta. Äänimaailma on lähes yhtä armoton kuin innoittajana toimineen kirjan atmosfääri; analyyttisen tunteeton ja näin jopa hyvässä mielessä hieman 2000-luvulle kuulumaton. Mukavasti päähän menevää keskiolutjatsia, olkaa hyvä. Albumin saatekirjeessä kerrotaan, että orkesteri ei ole uusiutunut, eikä sitä aio myöskään tehdä. Näin ainakin jos kysytään suurelta joukolta bändiä jo alkuvaiheista asti seuranneita. Bändissä on tämän jälkeen ollut useampia kokoonpanoja, mutta nykyinen poppoo tuntui tällä kertaa riuhtaisseen ilmoille taas sellaisen levyn, että oksat pois. Uran aikana tehtyjen erilaisten kokeilujen jälkeen orkesteri tuntuu saaneen kiinni taas siitä oikeasta narusta. Tero Kukkonen Sir Elwoodin hiljaiset värit: Varjoja, varkaita ja vanhoja valokuvia Osa 3 (EMI) Sir Elwoodin hiljaiset värit on pitänyt pintansa ja oman tyylinsä vuosien saatossa. Monet raidat toimivat hyvin myös itsenäisinä teoksina. Lisääntyneiden Trash-vaikutteiden lomaan on ujutettu kehitteleviä interlude-raitoja, jotka ovat loppujen lopuksi erittäin toimivia ja yhdistävät kierolla tavalla vaihtelevaannosteisen levyn biisit toisiinsa. Miksi edes pitäisi. Musiikillisesti A-Lex on kiemurainen kuten esikuvansa. Ei Torture Killer ennen kuulematonta keksi tai metallin maailmaa mullista, mutta rehellinen ja tiukka toteutus uppoaa varmasti genren ystäville. Soundien puolesta tuntuu kuin kaikki olisi pakattu yhteen huoneeseen ja koko bändi yrittäisi tulla samaan aikaan ulos liian pienestä oviaukosta. Potkii mukavasti, mutta ei oikein sovellu kuulokkeiden kaveriksi. Albumin kovimmat ponnistukset tulevat levyn alkupuoliskolla, mutta ei levyn loppupuoltakaan voi missään nimessä sanoa täytemateriaaliksi. Tämä tupla-cd-albumi sisältää 32 enemmän tai vähemmän hittikappaleeksi noussutta raitaa vuosien varrelta. Rujoa taidetta ei sisällä yhtään täytekappaletta, jos levyn loppuun piilotettua bonuskappaletta ei lasketa, vaan tasaisen vahva kokonaisuus kestää alusta loppuun. Scum -albumi herätti parikymmentä vuotta sitten hämmästystä niin nopeudellaan kuin yleisellä raakuudellaan. Tämän lisäksi kauppoihin päätyi myös neljän cd:n ja yhden dvd:n painos, jota suositellaan vannoutuneimmille faneille. Kappaleet eivät kuitenkaan ole toistensa kopioita, ja yksittäisten kappaleiden sijaan Ukon hautaa pitää kuunnella kokonaisuutena
Mistäs tämän tietää, kysyt. Videotykki sen olla pitää! Päätoimittaja Samukin kehui niitä... Nyt tulee SE toinen asia, joka estää shoppailuhurmion: elinkaari! Kun uusi tv tulee markkinoille, sitä ei kannata ostaa! Et voi tietää, mitä bugeja siinä on! Myös uuden mallin hinta on karmaisevaa katseltavaa, kuten se digikurakin... No, tietenkin lukemalla alan lehtiä ja surffaamalla keskustelupalstoilla. "Tommi" (nimi muutettu) on television ostamisen puoliammattilainen. Raha polttelee taskussasi ja olet ostamaisillasi TV:n... Minulla on ongelma en yksinkertaisesti saa ostettua televisiota, vaikka yritystä on kyllä ollut. Keskustelupalstat ovat upeita paikkoja! Ne ovat nykyaikaisen verkottuneen yhteiskunnan suurimpia saavutuksia! Tapa, jolla haemme ja jäsennämme tietoa sekä se, miten osaamisauktoriteetit tulevat konkreettiseksi, on todellakin muuttunut. Pelaisitko sinä TV:llä, jonka viive on 10 millisekuntia. Tässä vaiheessa olet muodostanut kuvan siitä, mitkä laitteet ovat harkinnan arvoisia. Mitä tahansa laitetta ei kannata hankkia. Tietoa ei saatu aikaisemmin, koska kukaan foorumiguruista ei omistanut tv:tä, ja ne jotka omistivat, olivat hopottajia tai mitälie ihmeporukkaa. BANG! Luet foorumeilta, että laitteessa on sittenkin joku kauhea vika! Kuvassa on srobingia, stutteria tai pilviä, jotka näkyvät aina täyden kuun aikaan. Nyt osaaminen on netissä! Tuhannet alan harrastajat mittaavat mitä turhempia suureita tuotteista, piinaavat sähköposteillaan laitteita suunnittelevia insinöörejä ja väittelevät keskenään asioista kuten kontrasti, gamma, vasteaika, viive, virkistystaajuus ja niin edelleen. Pois on tietodiktatuuri, jossa vain kaupan koulutettu myyjä tai valmistajan edustaja jakelee tiedonmurusia asiakkaille. Tämä on onneksi vain aivojen tuottamaa harhaa. Tämä on tärkeää, jottei tule ostettua sutta ja sekundaa. Annas kun selitän. Kannattaisi sinunkin vierailla foorumeilla... Hän on urallaan melkein ostanut useita televisioita ja yhden ihan oikeastikin. HIFIMAAILMA 3/2009 99. Rahat tiskiin ja onnea. Sitä paitsi, minulla ei ole hajuakaan siitä, mitä sellainen maksaa tai mitä mahdollista vikaa siinä voisi olla! Vielä... Ainakin brittiläisen foorumityypin mielestä. Uudet mallit esitellään juuri ja huomaat, että televisioiden verkko-ominaisuuksien avulla saat kokkausreseptejä ja tuiki tärkeää kasvitietoutta helposti. Ja sekös lämmittää mieltä. Vietä päivä tai pari, ehkä kuukausi näillä TV-tiedon juomapaikoilla, niin tiedät mistä se kana pissii! Ja tieto, kuten niin usein, tuottaa tuskaa! Huomaat, että harkitsemasi 32tuumainen littu on postimerkki, jolle tosiharrastajat hymähtävät. Siis iso töllö! Ongelmana on, että tuttu tv-sarja näyttää luotaantyöntävältä kauppojen jättitöllöissä. No netistä tietenkin! Pelimiehen ratkaisu on hylätä TV-kuona kokonaan ja keskittyä teräväpiirtoelokuviin ja konsolipeleihin. Masennut, mutta olet onnellinen, ettet tuhlannut rahojasi. Kunnon karpaasi uhmaa kuolevaisten pelotteluja liian lyhyestä katseluetäisyydestä ja ostaa vähintään 1,5 -kertaa isomman kuin olisi kohtuullista. Pelitkään eivät ole täyttä HD:tä, mutta skaalaahan se konsolikin ehkä. Kannattaa valita TV, jossa lomituksenpoisto ja skaalaus ovat huippuluokkaa. Ei, se ei ole oikea ratkaisu... Tosin tämäkään ei auta, jos prosessorit eivät osaa tunnistaa oikeata kuvatilaa... KOLUMNI Television ostamisen sietämätön helppous Hei! Kutsukaa minua vaikka Tommiksi (nimi muutettu). Toisaalta konsolipelaaminen taitaa jäädä joka tapauksessa, koska television piirit saavat aikaan input-lagia siis viivettä joka tuhoaa peli-ilon. Pikku hiljaa saat foorumeilta lisää tietoa laitteesta, ja samalla hinta tippuu. Miten sitten HDTV-skeneen päästään sisälle. Alat odottaa uusia malleja, jotka toivottavasti korjaavat edellisten mallien puutteet ja tuottavat täydellisen musta tuntuu -fiiliksen! Tämä on karmaiseva totuus television ostamisen arkipäivästä. Mikä avuksi. HA, minäpä pelaisin se oli kompakysymys! Entä jos se 10 ms onkin vasteaika. Muutama säätö, niin kuva on edelleen kamala mutta oikein säädetty. Huono töllö on ikävä asia kolmesta syystä: sitä ei ole kiva katsoa, fiksummat ja perehtyneemmät kaverit pitävät tyhmänä ja edellisistä syistä rahanmeno ja TV-operaatio jatkuvat. Odota siis hetki. Erilaisiin tarjolla oleviin malleihin kannattaa ja pitää perehtyä huolella
Seinät ovat hieman perinteistä kevytrakenteista jäykemmät, katto vaimennettu 50 mm akustolevyillä ja muuten sisustus pohjautuu kirjahyllyihin sivu- ja takaseinällä. -Hihi Lehden nettisivut ovat uusiutumassa, ja sivustolle tulee myös tarkempi kuvaus kuunteluhuoneesta kuvamateriaalin kanssa. n 30 euro tti r lahjako Ehkä tyhmä kysymys mutta kuitenkin: Miksi mitataan aina yhtä laitetta cd, vahvistin, kaapeli, kaiutin. Akustisesti tila on kattonsa takia hieman keskivertoa olohuonetta vaimeampi. Silloin on parempi, että mittalaitteisto ei tuo omia piirteitään tuloksiin. Surroundeiksi paras olisi joku muuten ääneltään mahdollisimman samanlainen, 100 HIFIMAAILMA 3/2009. Kotiteatterivahvistimessa pitää vastaavasti olla etuvahvistinannot vasemmalle ja oikealle kanavalle. Huoneen leveys on 445cm, pituus 570 cm ja korkeus 280 cm. Se toimii myös väylänä kriitikin ja kiitosten välittämiseen. Vertailulaitteistomme on pysynyt lehden alkuajoista asti samana: Naim CD5i -CD-soitin, Arcam FMJ A32 -vahvistin, Gradient Evidence MK3 -kaiuttimet ja Analysis Plus -kaapelit. Kaikki testeissä erikseen tehdyt kuunteluarviot ovat toimituksen kuunteluhuoneessa kuunneltuja. Jotta laitteistoon voisi kytkeä kotiteatterijärjestelmän, pitää stereovahvistimessa olla yksi sisääntulo, joka ohittaa äänenvoimakkuuden säätimen eli menee suoraan päätevahvistimelle. Vahvistinmittauksiin on tulossa pikapuoliin lisäinformaatiota, joka kertoo mm. Kaapeleita Hifimaailmassa ei ole toistaiseksi mitattu. tereo- ja monikanavajärjestelmien yhdistäminen on mahdollista. Se voi olla nimellä Processor Loop, HT Direct tms. En pienen etsimisen jälkeen löytänyt vastausta. Aureliaa on riittävä määrä monikanavajärjestelmiin. Ajoittain myös muita testejä tehdään joko osittain tai kokonaan toimittajien kotona. S S oittimista ja vahvistimista mitattavat erot voivat olla hyvin pieniä. Mikäli mittauksissa on jotain selkeästi muihin laitteisiin vaikuttavaa piirrettä, niistä mainitaan kyllä. AV-vahvistimesta kytketään RCA-johdot stereovahvistimen sopivaan sisääntuloon ja teatterikäytössä valitaan stereokoneesta sitten tuo äänenvoimakkuuden ohittava tulo, jossa AV-vahvistin on kiinni. -X kpl cd-soittimia ja 1 vahvistin ja mittasignaali sieltä vahvistimen kaiutinliitännöistä -tai X kpl vahvistimia 1 cd-soitin ja mittasignaali sieltä vahvistimen kaiutinliitännöistä -tai 1 cd 1 vahvistin X kpl välikaapeleita ja mittaus kaiutinliittimistä Saataisiinko näin mitattavia eroja sekä laitteiden synergia-asioita esille. Onko mahdollista käyttää stereovahvistinta pääkaiuttimille ja muille surroundvahvistinta. siitä, miten käytettävä kaiutin vaikuttaa vahvistimen ääneen ja miten vahvistin toimii hankalilla, mutta vielä todellisuutta vastaavilla kuormilla. Stereon ja kotiteatterin yhdistäminen Tällä hetkellä musiikin kuuntelussa toimii stereovahvistimena Cambridge Audio Azur 640AS V2 ja kaiuttimina Usherin V-601 -pari. On toki mahdollista, että laitteiden välille voisi mainitsemallasi mittaustavalla löytyä synergiaa, mutta koska mittausten ja kuunteluhavaintojen korrelaatio on edelleen hieman epämääräistä, puuhasta tulisi paljolti arvuuttelua. Tila avautuu osittain vieressä olevaan 260 cm leveään ja 570 cm pitkään varastoon. -japanin keisari Mittausjärjestely H ifimaailmalla on toki toimituksessa kuunteluhuone, mutta sitä ei ole vielä esitelty lehdessä. Jaakko Eräpuu ja Matti Hermunen kuuntelevat kokeilemansa laitteet kotona. -larih Hifimaailman kuunteluhuone Minkä kokoinen kuunteluhuone hifimaailmalla on ja onko kivi vai puurunkoinen. Osassa vahvistimia yksi sisääntulo voi olla ohjelmoitavissa tällaiseksi. Tarkoitus olisi lähiaikoina päivittää pakettia keski- ja takakaiuttimilla. Kaiuttimien kanssa on varmaa, että parhaiten keskikanavaksi sopii kolmas V601. CD-soitin kytkettynä suoraan stereovahvistimeen ja sen perässä oleviin pääkaiuttimiin hoitaa musiikinkuuntelun ilman ylimääräisiä härveleitä välissä. Yleensä ne löytyvät joko vain subwooferille tai sitten kaikille kanaville. Poikkeuksellisen erinomaiset mittaustulokset voisivat jäädä saavuttamatta, jos ne hukkuisivat oheislaitteen heikompaan suorituskykyyn. Paras kysymys tai kommentti palkitaan 30 euron lahjakortilla Filmifriikkiin. H ifi k e s kustelua - kysy, kommentoi, kiitä, kr it is o i ... Hifikeskusteluun poimitaan Hifimaailman sähköpostiosoitteeseen sekä keskustelufoorumiin lähetetyistä viesteistä lukijoita askarruttavia kysymyksiä. eikä esim. Esimerkiksi normaalista poikkeavat anto- ja ottoimpedanssit CDsoittimissa ja vahvistimissa voivat kyllä aiheuttaa diskantin vaimentumaa. Kysymyksiä voi esittää osoitteeseen toimitus@hifimaailma.fi tai foorumilla osoitteessa www.hifimaailma.fi/foorumi/. Niin ja tietenkin vahvistin, josta nämä kanavat saan. Tarvittaessa testeihin löytyvät myös Aurelia Magenta, Magnat 503 ja Magnepan MG 12/QR -kaiuttimet. Voittajaan otetaan yhteyttä sähköpostitse. Jos/kun asia on ajankohtainen, pitää niiden mittausmetodi tietysti miettiä järkeväksi. En millään viitsisi aloittaa settiä puhtaalta pöydältä, vaan haluisin säilyttää nuo usherit ja mahdollisesti myös ca:n stereovahvistimen
Ko. Toinen osuus on itse videosignaalin prosessointi eli deinterlacing (kuvan muunto lomitellusta lomittelemattomaksi eli progressiiviseksi) ja skaalaus (kuvan resoluution muunto näyttölaitteen omaan resoluutioon). Näin esimerkiksi projektorille ei tarvitse viedä kuin yksi kuvakaapeli vahvistimelta. merkillä ei kuitenkaan ole oikeastaan missään mallissa videoprosessointia. Hieman himottaisi ostaa uusi vahvistin, josta löytyvät nämä HDMI-liitännät, joita nykyisestä vahvistimesta ei löydy. -joolthefool Kunhan vahvistimeen saa soittimelta optisella tai koaksiaalisella kaapelilla digitaalisignaalin, ja se osaa purkaa Dolby Digital -raidan niin kaiuttimien päivitys on selvästi paras tapa tehdä iso harppaus äänenlaatuun. Helpoimmin järjestelmän kokoaminen onnistuu subwooferilla tuettujen jalustakaiuttimien voimin. V P eruslaitteistossa selkein äänenlaatua rajoittava tekijä ovat lähes aina kaiuttimet ja huoneakustiikka. Laatueroja signaalin käsittelyssä toki on, eli yleistäen tuoreen huippuvahvistimen videoprosessori on parempi kuin pari vuotta vanhan perusnäytön vastaava. HIFIMAAILMA 3/2009 101. Kolme samanlaista kaiutinta eteen on äänenlaadullisesti ehdottomasti paras ratkaisu eihän studioissa tai teattereissakaan käytetä kummallisia keskikaiuttimia. Onko tämä kuinka oleellinen ominaisuus. Vasta kun huone on hiljainen, akustiikaltaan hyvä ja siellä on mahdollista nauttia reilummasta dynamiikasta hyvällä laitteistolla, on merkitystä siirtyä Dolby Digital- ja dts-äänistä True HD- ja Master Audio -raitoihin. Pitääkö vahvistimen osata videoprosessointia? Kysymys aloittelevalta kotiteatteriharrastajalta. Näyttölaite kuitenkin osaa aina, joten vahvistimen ei ole pakko osata videoprosessointia. Ohjelmalähteistä digiboksi ja vanha VHS-nauhuri ovat ne, jotka eivät yleensä osaa tehdä näitä asioita. mutta bassopään kyvyt voivat olla kevyemmätkin. Kannattaako vaihto HDMI-vahvistimeen? Tilanne on nyt tämä, että olohuoneesta löytyy tällä hetkellä PS3, Sony 52W4500 ja noin viisi vuotta vanha JVC:n vahvistin. Vahvistimeen on kytkettynä tuollaiset samanikäiset Eltaxin Hollywood MKIII -peruskajarit (5.0 eli subbaria en siis omista). Käyttömukavuutta parantaa se, että vahvistin osaa muuntaa kaikki sisään tulevat signaalit digitaaliseksi ja antaa ne HDMI-liitännästä ulos. -vil977 ahvistimessa tehtävä videosignaalin käsittely voidaan jakaa kahteen osaan. Olen ostamassa ensimmäistä AV-vahvistinta ja kiinnostunut Cambridge Audion tuotteista
mennessä osoitteeseen Olarinluoma 15, 02200 Espoo. MP3-pakkauksen ja -soittimien laatua tutkimme seuraavassa numerossa. Juttujen järjestys noudattaa säännönmukaisesti aihealueissa jo ilmennyttä kiinnostavuutta kaiutintestien sijaitessa kärkipäässä. Eniten mielipiteitä jakavat videoprojektorit, levysoittimet ja rakennusohjeet. Pyrimme keskittymään suosituimpiin aihealueisiin, mutta emme kuitenkaan unohda vähemmän haluttujen kategorioiden käsittelyä. Televisioiden suosio projektoreihin verrattuna on suuri, vaikka kotiteatterissa suuren kuvan olettaisi olevan etusijalla. Lukijakyselyn tuloksia Hifimaailma järjestää jokaisen numeron yhteydessä kyselyn, jonka perusteella selvitämme lukijoitamme kiinnostavia aihealueita ja mieluisimpia artikkeleita. Viime vuoden Digiexpo-messuilla kävi ilmi, että suuri osa kävijöistä ei esimerkiksi tiennyt, mikä kapistus verkkosoitin on. Kiinnostavuuden kohteissa samat, selkeät linjat ovat pysyneet lehden perustamisesta lähtien. Hifimaailman 2/2009 kymmenen suosituinta artikkelia on listattu seuraavassa keskiarvojen mukaan. Arvosanojen asteikko on välillä 04. Vastauksista on meille suurta hyötyä kehittäessämme lehteä, ja vastausaktiivisuus onkin ilahduttavasti kasvanut. Ehdottomasti näitäkin vastaan on vain noin 10 prosenttia vastaajista. Kotiteatteria käsittelevien artikkeleiden kiinnostavuus on kasvanut vahvasti, kuten myös elokuva-arvostelujen. Perinteinen stereovahvistin pärjää myös hyvin modernissa maailmassa. Sanallisessa palautteessa rakennusohjeita toivotaan säännöllisesti, ja tämän numeron ohjeen lisäksi vertailemme seuraavassa Hifimaailman käsittelemien aihealueiden kiinnostavuus asteikolla 04 (0="Ei kiinnosta lainkaan", 4="Kiinnostaa erittäin paljon"). Artikkeli Genelec 6010+5040-kaiuttimet Elac 310 CE -kaiuttimet Vertailu: Lattiakaiuttimet 350400 Levyarvostelut Hifiä harrastaen: Jyrki Parviainen Vertailu: LED-LCD-televisiot Penaudio Rebel 3 -kaiuttimet Vertailu: CD-soittimet 1 400 1500 Raportti: Consumer Electronics Show 2009 Kokeilu: MR Hifi, 5 000 euron valmiskattaus Arvosana 3,2 2,7 2,6 2,6 2,6 2,5 2,5 2,4 2,4 2,4 lehdessä useampaa tee se itse -kaiutinta toisiinsa. Levysoitinjutuista joka kuudes olisi valmis luopumaan kokonaan. Kaiuttimista haluaa lukea käytännössä jokainen lukijamme kannettavien laitteiden ja verkkosoittimien aiheuttaessa selvimmän vastareaktion. Muistathan vastata myös tämän numeron kyselyyn osoitteessa www.hifimaailma.fi/kysely/ ja voit voittaa ympärisäteilevät Duevel Planets -kaiuttimet. Hifiristikko 3/2009 Lähetä ratkaistu ristikko 18.5. Tästä syystä uskommekin, että niiden alhainen kiinnostavuus johtuu osittain tietämättömyydestä. Voit myös lähettää digitaalisen kopion sähköpostilla osoitteeseen toimitus@hifimaailma.fi otsikolla Ristikko 3/2009. Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan 30 euron lahjakortti Filmifriikkiin. Nimi Osoite Puh. 102 HIFIMAAILMA | 3 | 2009. Jokaisella on vankka kannattajakunta, mutta suurimmalle osalle ne eivät tuota sydämentykytyksiä
tiEtosUoJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Palvelut ovat käytettävissänne myös internetissä www.hifimaailma. Puhelin: 010 778 6400 (arkipäivisin klo 816). Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. Tämä voidaan tehdä puhelimitse, internetissä tai lehden palvelukupongilla. 6 kk määräaikaistilaus 33 euroa. Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimittujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 12 kk kestotilaus 59 euroa. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja katkaisee, peruuttaa tai muuttaa tilauksen määräaikaiseksi. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa. Tilaus laskutetaan tilauksen alkaessa ja aina uuden tilausjakson alussa. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailmalehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. Osallistu lukijakyselyyn ja voita Duevel Planets ympärisäteilevä kaiutinpari. WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvomme 999 euron arvoisen Duevel Planets -kaiutinparin. Hifimaailma tilaus / palvelukuponki Tilaan Hifimaailman Itselleni Lahjaksi Heti Numerosta Kestotilaus 12 kk (59 ) 6 kk (31 ) Määräaikaistilaus 12 kk (64 ) 6 kk (33 ) Muutan määräaikaistilauksen kestotilaukseksi Peruutan kestotilaukseni päättymään maksetun jakson loppuun /2009 Osoitteenmuutos, alkaen Tilaan Hifimaailma-paidan. Normaalihinta 21,90 , Kestotilaajille 14,90 Valkoinen Kotiteatterinmusta S M L XL Asiakasnumero (laskusta tai osoitekentästä) /2009 POSTIMAKSUN MAKSAA HIFIMAAILMA tilaaja, tilauksen maksaja tai edellinen osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin Lahjatilauksen saaja tai uusi osoite Sukunimi / Etunimi HIFIMAAILMA Tilaajapalvelut iO-Kustantajapalvelut Oy Tunnus 5010448 INFO:HIFI 30003 VASTAUSLÄHETYS Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin HIFIMAAILMA 3/2009 103. Peruutus astuu voimaan kahden viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ja tilausmaksu laskutetaan määrätuin laskutusvälein (6 tai 12 kk) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituisen määräaikaistilauksen hinta. fi (kohdassa palvelut) tai voitte olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen tilaukset@hifimaailma.fi tai käyttäen lehden palvelukuponkia. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. PALVELU K U P O N K I AsiAkAsPALVELU tilaukset, osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset hoituvat helpoiten soittamalla suoraan asiakaspalveluumme. Uusi tilaus (määräaikainen tai kestotilaus, myös kestotilauksen uusi tilausjakso) voidaan kuluttajasuojalain (KSL 6:15) perusteella peruuttaa kuluitta 14 vuorokauden kuluessa tilausvahvistuksen ja/tai tilausta koskevan laskun vastaanottamisesta. tiLAUsHiNNAt 2008 6 kk kestotilaus 31 euroa. Tilaus jatkuu pääsääntöisesti aikaisemmin maksetun tilausjakson loppuun. Toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. YLEistÄ AsiAA tEkstisisÄLLÖstÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. 12 kk määräaikaistilaus 64 euroa. Ulkomaan tilaushinnat EU +18,90 , muut maat +23,90 # VUosikErtA: 8 NUmEroA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa tiLAUstEN sÄÄNNÖt Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen tilausjakso (6 tai 12 kk) alkaen ensimmäisestä mahdollisesta numerosta ja päättyen siitä alkaen sovitun aikajakson loppuun
050-3859575, pix@netti.fi Eerikinkatu 5 00100 HELSINKI W W W. Virheetön kunto. Takareunassa muuton jälkeen muutama pieni naarmu, jotka eivät ole näkyvissä. 044-5000767, timo.vesterlund@suomi24.fi Sony TAE-9000ESD -esivahvistin. 040-5841197, maccarone@hotmail.com Tasker-komponenttivideokaapeli 10 m. Puh. Puh. 050-5751918, juhtah@utu.fi Gradient 1.3, mustat ja kohtuukuntoiset. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA P. Hintapyyntö 1500 . Pituus 2,4 metriä. Ovat kunnoltaan uudenveroiset. Uudet ja käyttämättömät. Voin lähettää tai tuoda lähialueelle. H IFI MA R KKINAT: Yksityis henkilöiden myynti- ja os to p a l s t a NÄIN ILMOITAT HIFIMARKKINOILLA: Julkaisemme Hifimarkkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänenja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. 900 . Vantaa. Kuljetus järjestyy sovittaessa. Puh. Puh. 0400-213412, tuomojp@yahoo.com Acoustic Zenin Hologram ll -kaiutinjohdot, haarukkaliittimillä. (09) 685 7990 · HIGH-END · KOTITEATTERI · TARVIKKEET · TL-Audio Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Vähän käytetyt laitteet Helsingissä. 050-5552048, alf.luback@helsinki.fi EPOS M22 -lattiakaiutin. Laadukas Brittilaite. F I P. 045-6354496, jyrki1.niskanen@pp.inet.fi Audio Images -kaiutinkaapelit, 2,25 metrin pituiset kaapelit kullatuilla banaaneilla. Uutena parin hinta oli 24000 mk ja nyt lähtee 1450 eurolla (8600 mk). Voitte lähestyä YV:llä tai soitella numeroon arkisin. Kunto kuin uudella, päivitetty 2.5- versioon, siisti kaukosäädin, manuaalit ja pakkauslaatikko. 040-7479865, kimmokalervo@hotmail.com Hyllykaiuttimet Tannoy F1 (mercury) 2 kpl. 040-7399105, seppo.laukkanen@jippii.fi Levysoitin: Rega P2 Rasia: Benz-Ace Esivahvistin: Benz-Micro Lukachek PP1 + välijohto Cello string 1 Alle 100 tuntia soitettu! 1500 tai tee tarjous! Puh. Hinta tarjousten perusteella. Hinta 300 . Puh. Puh. Voimakas, dynaaminen ja iskevä 3-tie-kaiutin sinulle, joka etsit hyvää kaiutinta erityisesti nopeaan musiikkiin, kuten rockiin. Ostettu elokuussa 2008. Puh. Puh. Väri on pianolakattu musta. Puh. Puh. 044-3221603, jamriver@suomi24.fi JBL Ti 3000, erittäin järeät, 40 kg/kappale painavat 3-tiekaiuttimet 10" bassoilla. HP 450 Puh. Takuu 2v. Puh. Pituus 1,5 m, haarukka-haarukka. 040-7681669, lahtinen.joonas@gmail.com RCA-kaapeleita 4 kpl 160 cm ja 2 kpl 110 cm, Cold Connector liittimillä. Puh. Sijainti Vantaa. Sijainti Hki. Virheettömät, K99 x L66 x S37, 50kg, tiikki. 120 . ARIMAN.FI H I F I T I N T E R N A T I O N A L HIFI KRUG H A L V E M M A L L A Consonance Reference cd-2.2 mark 3 -cdsoitin. Vantaa Puh. Kaiuttimet ovat Oulussa. Kunto on kuin uusi ja tosi pienellä käytöllä ollut. Acoustic Zenin Matrix Reference balansoidut välikaapelit. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. Muutamaa pientä naarmua lukuun ottamatta huippukunnossa. Puh. H. Ovh 840 , hp. H I F I K R U G . Hinta 2600 /tarjous. Hinta 300 / tarjous. 2002. Pakettina yhteensä 5000 . 044-3220884, tatu.ha@gmail.com Myydään pari vuotta kevyessä kotikäytössä olleet virheettömät ELAC 310 -kaiuttimet jalustoineen, 800 . Tiedustelut iltaisin. 040-7216950, antti.luukkonen@pp2.inet.fi Tannoy TS10 subbari. Subwoofer on Savonlinnassa. 040-7741480, henri.hayrinen@iss.fi Myyn Chorus xxl -subwooferin. Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen aineistot@hifimaailma.fi. Myös vuokrataan 35 /vrk. Hp. 440 . 5v vanhat ja ovat kirsikan väriset. Puh. Ja kauppa käy vilkkaana. Hp. Hinta 50 e + lähetyskulut. 040-5526747, tkallasj@welho.com Myydään tarpeettomaksi jääneet Monitor Audio RS1 -kaiuttimet. Hp. Puh. 050-3038108 Dynaudio Audience 42W ruusupuu. 040-5573747 SVS SB12-Plus ruusupuu. Vain nouto. Pituus 1,5 metriä. 041-5074144 OSTAMME KAIKKI LEVYSI OSTAMME CD-LEVYJÄ JA DVD-ELOKUVIA Isotkin erät käteisellä AINA PARAS HINTA! UUDET · KÄYTETYT · VINYYLIT WWW. Väri vaalea puu - Apple. Uuden parin hinta 2200 , nyt vain 1800 . Voitte soitella numeroon arkisin. Hinta 90 e + lähetyskulut. 044-2732333, peter.topper@yahoo.co.uk Velodyne DD-15 vaahtera, käytännössä uusi. Hp. Puh. Hintapyyntö 800 . Pari pientä kolhua alumiinikalvoissa. 37 . Puh. Puh. classicaudio.fi · Iso Roobertinkatu 44, Helsinki Avoinna ma-to 11-18 ja pe-la 11-16 · Puh. Hp. Hp. 500 . Puh. High end -subbari ei esittelyjä kaipaa. 360 . 050-5121591, janne.heinonen@ppi.inet.fi JORDAN JX90s -laajakaistaelementit 150 / pari ja kaksi koteloa kaupanpäälle. Uudet ja käyttämättömät avaamattomassa paketissa. Puh. 500 . Ilmoitustilan myynti ja varaukset toimituksesta: HIFI-Mediat Oy, Olarinluoma 15, 02200 Espoo, puhelin 010 778 6401, faksi 010 778 6410, toimitus@hifimaailma.fi Ilmoitusaineistot toimituksen osoitteeseen tai sähköisessä muodossa aineistot@hifimaailma.fi Myydään Integroitu Accuphase vahvistin E-530, 3650 . Virheetön, ollut kerrostalokäytössä. 050-5822533 Aivan uusi musta Gradient Evidence MK III -kaiutinpari Joensuussa. 650 . Väri hopea. 050-3326737, pertti.ihaniemi@kolumbus.fi Velodyne DD-18 musta. 044-3220884, tatu.ha@gmail.com Studiokaiutinpari Tannoy Arden Mk2. Hp. 050-5552787, juha.tolvanen@wippies.com Tosiharrastajalle Audio Static 300 ESL sähköstaattiset paneelikaiuttimet 90-luvulta. Siistit! Hp. 040-7029462 Pioneer VSX-1016 musta. 040-5391071, mikael777@wippies.fi GOERTZ MI-2 Veracity -kaiutinkaapelit hyvään kotiin. Ollut kotiteatterikäytössä vajaan vuoden. 040-7029462 Rega Ear -kuulokevahvistin. Kaiuttimet ovat n. Hinta 110 , melkein uudet, ei naarmun naarmua. Puh. Kuvia voin lähettää sähköpostilla. Puh. Ovh 880 , Hp. Kaiuttimien korkeus on lähes kaksi metriä ja tehonkesto 300 wattia. Puh. Tämä kokonaisuus nyt hintaan 4400 . ILMOITUSTILAN MYYNTI HIFIMARKKINOILLE: Yritykset voivat ilmoittaa Hifimarkkinoilla maksullisilla ilmoituksilla. CD soitin Accuphase DP-55V, 1850 . Ei kuljetusta. Uuden sarjan hinta on uutena 8165 . Voitti joskus hifi-lehden testin. 040-8692995 Myydään huippulaadukas Beosound 9000 + Beolab 8000 -hifisarja vähäisen käytön takia. Puh. Nämä on edellinen omistaja ostanut uutena v. 45 . 700 . Kaiuttimet ovat Savonlinnassa. Pioneer SC-LX81 1750 . Vesa Holappa. Voin lähettää kuvan sähköpostitse. Dynaudio Focus 200C ruusupuu + Center Stand. Qed Qunex 2 -rca-kaapelit, 1,0 metrin pituiset laatukaapelit. 0500-789 692 tai 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 Hämeenlinna www.tlaudio.fi CLASSIC AUDIO KÄYTETTYJEN ÄÄNENTOISTOLAITTEIDEN ERIKOISLIIKE MYY, OSTAA, VAIHTAA VINTAGE-HIFI YMS... www. Neutrikin värikoodatut rca-liittimet. Vuosimalli 2000 ja käyttö ollut siis todella vähäistä. Hinta 150 . Hintapyyntö 900 . Hinta 2650 , ja subi on Tampereella. Puh. 445 /tarjous. Voin lähettää tai tuoda lähialueelle. Pakattuna alkuperäisiin kääreisiin. 0500 550 054 104 HIFIMAAILMA 3/2009
044-3690067, vesa.sarkka@surffi.fi Yamaha DSP-Z9 -monikanavavahvistin (väri: titaani). 044-2086459 Ostetaan Audio Pron Evidence-sarjan kaiuttimet. Puh. 0400-258500, jari.appelgren@kuhmo.net Ostaisin hieman vanhemmanmallisen kotihifisarjan, Sony MC-RX50:n vuodelta 1997. Valkokankaat edullisesti maahantuojalta s! sty eneries im t - e Tes max Aas gas n a Be ikkok cm keh x 130 220 MAAHANTUONTI JA MYYNTI: 50 e 4 www.audist.fi AVStore.fi Vanha Kaarelantie 9, 01610 Vantaa 09-4778 430 myynti@avstore.fi VLSI Antimode 8033 200 , B&W ASW610 Subwoofer 400 . Kuuntelumahdollisuus KeskiSuomessa plussaa. 050-5710362, lassima@gmail.com Ostetaan siistikuntoinen Sony CD-soitin, malli SCD-1 tai SCD-777ES. Pari vuotta vanha. Puh. 1500 ), TS-150 takakaiuttimet (ovh 1725 , hp. Soittimessa itsessään lukee seuraavaa: mini Hi-Fi component system MHC-RX50. Tarjoa! Puh. Kesällä ostetut, myydään tarpeettomana, alkuperäispaketeissa. Hinta: 130 . Suodattamaton 4" Tangbandlaajakaista 5 litran puukotelossa. Ovh 1150 , pyydän 750 . 040-7210972, janne.vepsalainen@ieco.fi DIY-kaiuttimet. Myös neutraalisointinen ja kohtuuhintainen integroitu stereovahvistin on hakusessa, NAD, MuFi, Rotel, jne, hintaluokka 200600 euroa. Tarjoa! Puh. Tästä on turha enää tinkiä! Puh. Puh. Väri light maple, mustat maskit. Myös mustaa voidaan harkita. Edulliset ja toimivat. 800 ). Vahvistimen sijainti: Järvenpää. Lähinnä E.3, E.4, E.5 tai E.6. Keksitkö tarjota jotain muuta tarjoa sähköpostitse. Espoo. Väri titaani. 040-5668386 HIFIMAAILMA 3/2009 105. 044-0211272, sauli.laaksonen@gmail.com Avance Signature Peerless XLS 12" aktiivipassiivisubbari. Von Schweikert LCR35 center (ovh 4500 , hp. Alkuperäislaatikko löytyy, joten lähetys mahdollinen. Soita viikonloppuisin. 100 pari. Puh. 040-5222205, awaw@saunalahti.fi NAD C162 -etuvahvistin tai joku muu kaukoohjaimella varustettu NAD-etunen Puh. Puh. 0400-928324, markha_91@netti.fi Tandberg 3001A -radio + Nakamichi 1000ZXL -kasettidekki. 040-8613555, heikki_johansson@hotmail.com Dali Ikon 6 -kaiutinpari järkevään hintaan, n. Putkivahvain kaveriksi ja nauttimaan! Uudenveroiset nyt todella kannattavaan hintaan 1850 . 2002. Puh. Puh. Hp. Ikää kaksi vuotta, olleet pelkästään takakaiuttimina. 040-8343493, ville.melkko@suomi24.fi Von Schweikertin kaksitiemonitorit VR-1. Puh. Puh. Puh. Puh. 040-5062990, henri.soukko@pp.inet.fi Ostetaan BK Electronicsin xls200 tai xls300 mieluiten valkoisena. 550 . Löytyvät Joensuusta. Jos omistat kyseisen, toimivan laitteiston, niin laita viestiä sähköpostiini. Yamaha DVD-S530, titaani, Hinta: 60 . 600800 euroa kunnosta riippuen. 045-6354496, jyrki1.niskanen@pp.inet.fi Wharfedale Diamond 8.3 -lattiakaiuttimet, mustat, 4v vanhat, virheettömät. Paikkak. 8 ohm/95 db. 050-4120556, michele.scarciello@gmail.com Yamaha AX-496, titaanin värinen, hyvä-ääninen stereovahvistin. Vahvistin mielellään preout-liitännällä. Hp 150. Tarjoa e-mailiin. Ehkä myös Q acoustics 1050 tai 1050i voisi kiinnostaa tarjoa. Puh. Takaseinässä on 4 ruuvia, muuten virheettömät. 0440-801252, villeh250@hotmail.com Yamahan DSP-AX3200 av-pääte, vm. 040-5376072, kari.tainola@kolumbus.fi WLM Diva monitor kaksitie-kaiuttimet
Vertailussa kaiutinrakennussarjat. Vastasahatun puun aromi sopii mitä parhaimmin aurinkoiseen kesäpäivään. Kaikki irti MP3:sta! Miten pakkaan musiikkini oikein. T U L O S SA SEURAAVASSA NUMEROSSA Hifimaailma 4/2009 ilmestyy 29.5. Mukana tietysti soittimien vertailutesti ja satsi reilun satasen kuulokevaihtoehtoja. Kuuntelutestissä viisi eri MP3-pakkausta vastaan alkuperäinen CD. Marten Form Floor, solakka ja vaalea kaunotar länsinaapurista. Linjojen lisäksi luonnekin on kunnossa. 106 HIFIMAAILMA 3/2009. Mihin käyttöön MP3-äänite sopii ja mihin ei. Luxman L-550A II ja L-505u, kaksi kovaa vahvistinta A- ja AB-luokissa arvostetulta merkiltä. Itse tekemällä ei saa ainoastaan hyvin soivia kaiuttimia vaan myös tekemisen ilon
09003 6 414881 873440 187344-09-03 PAL.VKO 2009-23