Hifimaailma 3/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Hifimaailma 3/2010 8,50 Highendistin yhdistelmälaite NaimUniti LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI Suurvertailu: 250 jalustakaiuttimet Halpa ja hyvä vai rahat hukkaan? tietoa ja taitoa: Onko jalustakaiutin hyllykaiutin? edullinen tykkikakSikko: Epson ja Mitsubishi haastavat halpaluokan Tee itse dipolisubwoofer Älppärisoittimen sielunelämä: Osa 2, Äänirasia Suomalainen huippu-uutuus Genelec 8260A
The result is a true breakthrough in audio monitoring." Jussi Väisänen, the Lead Acoustic Designer behind our 8260A Three-Way DSP Monitoring System. THREE WAY REVOLUTiON. WWW.GENELEC.COM/8260A. " Never in the history of loudspeaker design have the benefits of a coaxial driver been so seamlessly combined with directivity control elements
Tilaus voidaan katkaista tai peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupongilla. Kaiuttimen valinta pelkän numeroarvon (tehonkesto, basson halkaisija, kotelon korkeus) on kuin kuvittelisi tietävänsä 195 milliä leveästä renkaasta, millainen auto on ajaa. NaimUniti osoittaa esimerkillisesti, kuinka hyvä voi pelkistetty ratkaisu olla. Äänelliset piirteet ovat jokaisessa mallissa erilaisia, ja suuresta joukosta pitäisi pystyä valitsemaan itselleen sopiva. Samu Saurama Päätoimittaja ISSN 1796-6507 Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. Vaikka toimituksen vertailukaiutin ei pariksi ihan nappiin istunutkaan, ei ole vaikeaa kuvitella, että sopivan mehevällä kumppanilla piristettynä tulos on mitä nautittavin. Tyypillinen rakenne vielä hyödyntää keskiäänisen kartiota suuntaimena diskantille ja siten parantaa niin diskantin hyötysuhdetta kuin sen suuntakuvion sovitusta keskiääniseen. Halpaluokan vertailutestimme osoitti, että kaiken hyvin toimivan ei tarvitse olla kallista. Joukkoon toki mahtuu niin intoilijoita kuin inhoajiakin, mutta kaikki aihetta seuranneet ovat mielenkiinnolla odottaneet kommentteja viime syksyllä julkistetusta 8260A:sta. Yhden laitteen ratkaisuja on totuttu pitämään marketista ostettavina ja niiden ainoina valintakriteereinä halpaa hintaa ja neliväripainetun pahvilaatikon ominaisuuslitaniaa. Koaksiaalielementti eli kaiutinelementti, jossa diskantti on keskiäänisen keskellä, on pistemäisenä säteilylähteenä erittäin järkevä. Etenkin joukon kärkeen sijoittunut PSB Alpha B1 voi hyvin löytää kotinsa selvästi itseään kalliimman oheislaitteiston seurasta, niin stereosetissä kuin kotiteatterissakin. ...ja poikkeuksellisen hienoja kaiuttimia Genelecin saama maine kotimaassa ja ulkomailla on tuottanut innokkaan seuraajajoukon. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää yhtiömme suoramarkkinointiin ellei tilaaja sitä erikseen kiellä. Olihan testijoukkokin kymmenpäinen, mutta silti neljä suositeltavaa vaihtoehtoa on iso ja mukava yllätys. Usein mahdollisimman neutraalia ja tarkkaa pidetään sopivana vain analyyttiseen tarkkailuun ja ääniteteknisten piirteiden tutkimiseen. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ellei tilaaja katkaise tai peruuta tilaustaan. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen hinta. Tämän myytin tuore iisalmelainen liiskasi tuhdin Iso-Pod-kenkänsä alle ja soitti neutraalilla ja erottelevalla otteella juuri sitä, mitä kuuluukin, innostavaa musiikkia. Yksinkertainen ja kaunis Naim NaimUniti oli sekin erittäin mukava tuttavuus. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. Ajoittain tulee eteen polemiikkia siitä, millainen on musiikin kuunteluun innostava esitys. Ongelmakohtiakin koaksiaalissa on, ja vaikka kehitystä on tapahtunut, vasta nyt tutkitun 8260A:n uusi koaksiaalielementti todella ratkaisee kriittisiä epäjatkuvuuskohtia. H IFIMAAILMA /2010 Pääk Ir j oI t u s JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hifi-Mediat Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6401 Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi PÄÄTOIMITTAJA Samu Saurama samu.saurama@hifimaailma.fi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi ULKOASU DDM Group Oy MITTAUKSET Risto Niska Klaus Riederer AVUSTAJAT Jouko Alanko Jaakko Eräpuu, Matti Hermunen, Pauli Huhtinen, Mikko Järvikivi, Juha Kaski, Harri Katas, Sami Laakkonen, Jarno Laine, Mikael Nederström, Risto Niska, Jarno Rannanpää, Klaus Riederer, Ilkka Rissanen, Ville Riikonen, Petri Teittinen ILMOITUSMYYNTI Teppo HirviKunnas Puhelin: 010 778 6401 teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400 Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 6 kk kestotilaus 31 12 kk kestotilaus 59 6 kk määräaikaistilaus 33 12 kk määräaikaistilaus 64 Ulkomaantilaukset +24 VUOSIKERTA: 8 NUMEROA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Hifimaailma kuuluu audio/kotiteatteri -paneeliin. HIFIMAAILMA 3/2010. Silti, ulkonäkö ja äänellinen luonne ovat ne ainoat järkevät valintaperusteet. Tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). PAINOPAIKKA Hienoja kaiuttimia... Kaiuttimien osto ei ole helppoa. Teknisten tietojen perusteella voi toki miettiä, mihin kaiutin saattaisi pystyä, mutta todellista äänenlaatua ja -luonnetta niistä ei voi tietää
Kaikilla ei ole halua tai mahdollisuuksia upottaa suuria summia äänentoistoon. Tuorein on koaksiaalielementin rakentaminen uusiksi niin, että hyvät puolet säilyvät, mutta heikkoudet on saatu käytännössä poistettua. r aportti 37 Kotimaiset kaiutinvalmistajat: Aurelia Audiopolin viime kevään excursion jälkeen tutustuminen kaiutinvalmistajiin jatkuu. Tuoreella hifikauppiaalla, Mitro Koskiluomalla, on takanaan pitkä musiikkiharrastus. Niitä yhdistävät hyvät ohjeet ja helppo kokoaminen. 54 Kaiutin Genelec 8260A Suomalainen Genelec on tuonut mallistoonsa tasaista tahtia todellisia akustisia parannuksia. Testasimme kaiuttimia sellaisessa hintaluokassa, josta voi jo odottaa asiallista toistoa. 8 34 Ko K eilut 40 Yhdistelmälaite Naim NaimUniti NaimUniti on brittiläisen Naim Audion toinen uuden ajan musiikkisoitin. Spectral tarjoaa Catena-laitehyllynsä kanssa ratkaisun piilotetun laatuäänen etsijälle. 40 Nostalg is ta hifiä 78 Siihen aikaan kun isoäiti stereot osti Elettiin vuotta 1971, kun musiikin ammattilaisena toiminut isoäitini halusi ostaa kunnolliset stereolaitteet. Tuttavapiirin asiantuntija-avulla syntyi viritinvahvistimen, levysoittimen, kasettisoittimen ja kaiuttimien muodostama yhdistelmä. 48 Projektorit Epson EH-TW2900 ja Mitsubishi HC3800 Epsonin ja Mitsubishin edullinen kaksikko ei ennättänyt edelliseen luokkaa läpiluotaavaan projektorivertailuun. Mitro kokosi 5 000 euron laitteiston itsensä näköiseksi ja filosofiansa mukaiseksi. testi 34 Visaton-kaiutinrakennussarjat Bijou ja Experience V20 Saksalaisella Visatonilla on hyvin laaja valikoima rakennussarjakaiuttimia. Paikkana on Audiopolin oma elokuvateatteri Kinopoli Otaniemessä. HIFIMAAILMA 3/2010. tä s s ä N u Merossa 3/2010 Hifimaailma LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI V e r ta i lu t 8 Jalustakaiuttimet 230260 euroa Tarve halvoille mutta kunnolla soiville kaiuttimille on iso. Se tarvitsee parikseen vain kaiuttimet. 60 Laitetaso Spectral Catena On koteja, joissa elektroniikka ei saa paistaa silmään. Mallit Bijou ja Experience V20 ovat jotakuinkin samanhintaisia, mutta hyvin erihenkisiä kaiuttimia. Naim on oppinut verkkotoistosta paljon, ja Uniti vakuuttaa toiminnallaan. Tällä kertaa kaiutinvalmistaja Aurelia tulee Audiopolin luo. Oliko odotus turhaa, vai nouseeko jompikumpi hintaluokkansa kuninkaaksi? 44 Muusikon valinta, 5 000 euron valmiskattaus Tällä kertaa kuukauden kokoonpanoksi saatiin näkemys Tampereen Highend Studiosta
37 44 r aK eNN u sohje 58 Tee itse dipolisubwoofer Dipolibasso ei sopivasti sijoitettuna kärsi yhtä paljon huoneresonansseista kuin kotelosisarensa. Ne nimittäin äärimmäisen harvoin ovat sitä todellisuudessa. Monenlaista tekniikkaa levyn lukemiseen onkin sadan vuoden aikana käytetty, mutta onko jokin niistä paras. Yhtä mieltä ollaan ainakin siitä, että äänirasiat ovat nyt parempia kuin koskaan. 62 Hermuset Hermunen vakuuttuu Kef Reference 207/2:n toistosta. Nyt myös Beyerdynamic tarjoaa vaihtoehdon kuulokeuutuuksien terävimpään kärkeen. Hienoja kaiuttimia... 6 Uutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. tie to a ja taitoa 22 Voiko hyllykaiuttimen sijoittaa hyllyyn. Suurimmalla osalla kaiuttimia Harry Potterin näyttelijä kuulostaa Marlon Brandolta, jos kaiutin asetetaan hyllyyn soimaan. 70 HD-levyarvostelut Blu-ray-elokuvia koekatseltuna. 24 Levysoittimen tekniikka, osa 2: Äänirasia Äänirasia ratkaisee millaista ääntä urista irtoaa. Tämän ohjeen mukaan voit rakentaa dipolisubwooferin, joka toimii lähes minne vain sijoitettuna. VaK iot 3 Pääkirjoitus 54 66 Sillä korvalla Kuulokevalmistajat lanseeraavat lippulaivojaan tiuhaan tahtiin, ja parhautta metsästävän kuluttajan koekuunneltavien lista kasvaa kasvamistaan. Sen kanssa kävi kuten mieleisen laitteen kanssa usein käy; ilta illan jälkeen kaivellaan hyllystä levy toisensa perään. 72 Levyarvostelut Kuunneltavana hyvää ja laadukasta musiikkia. 80 Hifimarkkinat Käytettyjen laitteiden markkinapaikka yksityisille. HIFIMAAILMA 3/2010. Onko sinulle hyllykaiutin ja jalustakaiutin sama asia. Mutta entäs, jos sijoitus ei olekaan dipolille sopiva
Käyttömukavuutta tuo mm. Aktiivisen basso-osan eleetön sovittaminen pääkaiuttimeen onnistuu joustavasti yhdellä ja samalla laitteella. Kohtuuhintaiset tee se itse -paketit sisältävät laadukkaat Intertechnikin jakosuodinkomponentit. Premium-versio Idunnkaiuttimesta käyttää ilmasydämistä kelaa bassoelementille ja parempia AudynCap-kondensaattoreita. TUOTEUUTISET Edullisia rakennussarjoja Norjalainen Seas on tunnettu kaiutinelementtivalmistaja. 0440 553 595, www.hifitalo.fi, www.seas.no Mustanpuhuvaa äänenmuokkausta McIntosh hyppää automatisoituun korjauskelkkaan tuoreella MEN220ekvalisaattorilla. Kuulokkeiden suositushinta on 59 euroa. Kuulokkeessa käytettävät akut ovat vaihdettavissa. automaattisesti pään mukaan säätyvä panta. McIntosh MEN220:n hinta on 6 000 euroa. Vastaavaa tekniikkaa McIntosh käyttää monikanavaisesti MX-150kotiteatteriprosessorissaan. Erityistä mielenkiintoa herättää ainakin kaiuttimia itse rakentavien parissa MEN 220:n sisäänrakennettu jakosuodin. Muistipaikkoja erilaisille korjausvaihtoehdoille on seitsemän. Toistoa voi myös rukata käsin kuusikaistaisella parametrisella ekvalisaattorilla. Paljon onnea! HIFIMAAILMA 3/2010. (09) 8553 400, www.harmanconsumerfinland.fi, www.akg.com Hifimaailman edellisen numeron yhteydessä järjestetyssä lukijakilpailussa onni suosi Riitta Mikkolaa Seinäjoelta. Idunnin voi toteuttaa syvyyttä kasvattamalla myös jalustamallisena, kunhan kotelotilavuus pysyy samana. Lisätietoja: Hifitalo, puh. Lisätietoja: TA Distribution Finland, puh. Toimintaaika on yhdellä latauksella jopa 15 tuntia. Korjaimen toiminnan voi kaukosäätimellä valita sweetspottiin optimoiduksi tai laajemmalle alueelle lasketuksi kompromissiksi. (09) 662 062, www.tadistribution.fi, www.mcintoshlabs.com Piuhoitta korviin AKG tuo markkinoille uutena tuotteena edullisen langattoman kuulokkeen K 912E. Rakennussarjat sisältävät elementit, jakosuotimen osat, liitinpaneelin, johdotuksen, ruuvit, tiivisteet ja piirustukset kaiutinkotelolle. Suurikin subwoofer tai kaksi istuu pieneen huoneeseen ilman alimpien taajuuksien liiallista voimistumista. MEN220 tekee huonekorjauksen automaattisesti mikrofonin avulla. Ne ovat jalustakaiutin Mimir ja lattiakaiuttimet Idunn ja Idunn Premium. Valmiin kotelon saa 120 euron lisähintaan ja refleksiputken sekä vanun 6,75 eurolla. Vaihe- ja aikatason korjauksesta on valmistajan mukaan suurta etua paremman, leveämmän ja syvemmän stereokuvan muodossa. Seas Mimir -sarja maksaa 179 euroa, Idunn 189 euroa ja Idunn Premium 229 euroa. Lyngdorfin RoomRerfecttekniikkaan perustuva digitaalikorjain sisältää myös jakosuodinominaisuudet. Erityistä hyötyä aikatasossakin tehtävästä korjauksesta on bassoalueella, jossa seisovat aallot sotkevat helposti toistoa. 2-teisen Idunnin basso on uusi U18RNX/P ja diskantti suuntaimellinen 27TBCD/GB-DXT. Tuote on tarkoitettu tavalliselle kuluttajalle musiikin tai television kuunteluun. Lisätietoja: Harman Consumer Finland, puh. Sisäistä johdotusta varten on Supra PLY 2.0 -kaapelia, ja liitinpaneeli on Supran BOXCON. Stereona toimiva korjain sijoitetaan esivahvistimen tai prosessorin ja päätevahvistimen väliin. Se on esitellyt kolme uutta rakennussarjaa. Laite istuu maahantuojan mukaan näppärästi myös aktiivisuodatettujen Gradient Revolution -kaiuttimien oheen. Signaalit MEN220 ottaa vastaan ja antaa eteenpäin sekä balansoituna että balansoimattomana. Hän voitti Sony PlayStation 3:n. Mukana tulee liitäntä/latausteline, joka ilmoittaa akun latauksen ja toiminnan merkkivaloilla. Seas Mimir on 2-tiemalli, jossa käytetään 14 litran refleksikotelossa paperikartioista CA18RNX-bassokeskiäänistä ja 27TDFCtekstiilidiskanttia
Kaiuttimia voi olla useampi pari samalla koodilla, jolloin musiikki toistuu eri huoneissa samanaikaisesti. Diskantti on luonteeltaan hieman rosoisen metallinen, mutta tasoltaan sellainen, että sointi ei käy rasittavaksi kuin suurilla voimakkuuksilla. Uutena on kahden 5-tuumaisen Seasin paperikartioisen bassokeskiäänen käyttö. Viimeistelynä käytetään tyylikästä, mustaa tai valkoista nahkaa. Kaiuttimien äänenvoimakkuutta voi säätää luottokorttimallisella kaukosäätimellä. Kaiuttimet saavat signaalinsa vain langattomasti, eikä niihin voi kytkeä mitään johdolla. Hinta: 760 euroa/pari, sis. LV2-kaiutinpari on bassovasteeltaan sellainen, että se istuu suhteellisen hyvin lähelle seinää esimerkiksi tv-tason päälle. Mokkula toimii sellaisenaan tietokoneen USB-äänikorttina, mutta siinä on myös 3,5-millinen linjatulo johon voidaan tuoda ääni mistä tahansa äänilähteestä. Lähettimen käyttöjännitteen voi siis ottaa vaikka vahvistimen USB-liitännästä riippumatta minkä laitteen ääntä sen avulla kaiuttimille lähetetään. Äänikorttina TX100 toimi Windows 7 -koneessa täysin ongelmitta. Ulkoasua aksentoivat etu- ja takareunan tikkaukset. yhden lähettimen ja kaukosäätimen Lisätietoja: Hedegren kodintekniikka, puh. Käyttöjännite on 24 volttia. Siinä on myös valmiustilan kytkentä, mykistys ja aluekohtainen voimakkuudensäätö. Lisätietoja: Penaudio, puh. Ajureita ei tarvinnut asentaa, vaan käyttöjärjestelmä tunnisti lähettimen suoraan. Kaiuttimien ledi palaa sinisenä, kun yhteys lähettimeen on muodostettu. Kun äänilähteenä oli sekä tietokoneeseen että galvaanisesti antenniverkkoon yhteydessä oleva pakettistereo, siirtyi lähettimen kautta kaiuttimiin selvää hurinaa. Se sijoittuu Penaudion Classic-sarjaan ja viimeistelyt ovat sen mukaiset. Sarassa on Penaudion monista muista malleista tuttu Seasin 20-millinen tekstiilikalottidiskantti. Kaiuttimissa sekä lähettimessä on kolmiasentoinen House Code -kytkin, jolla määritellään haluttu alue ja paritetaan lähde sekä kaiutinpari. Maahantuojan mukaan samanlainen tilanne saattaa syntyä myös, jos käyttöjännite otetaan television USBliitännästä. (09) 682 831 www.hedegren.fi, www.audiopro.fi Klassinen lattiakaiutin Kotimaiselta Penaudiolta on ilmestynyt uusi malli, Sara. Refleksikoteloon sijoitettua tuuman tekstiilidiskanttia ja 4,5-tuumaista bassokeskiäänistä ohjataan 25-wattisilla D-luokan vahvistimilla. Työn jäljessä ei ole lainkaan moittimista, ja suojamaski istuu tyylikkäästi sille varattuun etulevyn syvennykseen. Sara on refleksikoteloitu 2,5-tielattiakaiutin. Äänen siirtoa varten paketissa toimitetaan langaton TX100-radiolähetin, joka saa virtansa USB-liitännästä. Osat ovat muuten tuttua Penaudiolaatua: SCR:n polypropyleenieristeiset kondensaattorit, Graditechin ilmasydänkelat, WBT:n liittimet, Jorma Designin sisäjohdot, refleksiputki ja liitinpaneeli alumiinia. Muutaman sekunnin sisällä siitä, kun kaiuttimet oli kytketty sähköverkkoon, soivat tietokoneen äänet automaattisesti. Pikakoe: Audio Pro LV2 Audio Pro LV2 on aktiivinen 2-tie-kaiutinpari, joka vastaanottaa äänisignaalin langattomasti. Penaudio Saran hinta on 3 995 euroa parilta. Virtansa kumpainenkin kaiutin saa omalta, kannettavan tietokoneen muuntajan kokoiselta mötikältä. Kotelo on sivuilta 16-millistä koivuvaneria. Langattomuus ei aiheuttanut signaaliin sellaista viivettä, että elokuvan kuvan ja äänen tahdistukseen olisi tullut havaittavaa virhettä. Toinen toistaa kaistan 354500Hz ja toinen kaistan 35300Hz. (014) 618 012, www.penaudio.fi HIFIMAAILMA 3/2010. Ongelma saattoi johtua myös maadoittamattomasta pistorasiasta. Tällä kompensoidaan herkkyyttä uhraamatta baffle stepiä ja lisäksi toimintaperiaate lisää hiukan kaiuttimen suuntaavuutta alueella, jossa sitä eniten kaivataan tai jossa heijastuksista on eniten haittaa normaalissa huoneessa eli alakeskialueella. Lisävarusteena on saatavilla myös lähettimen ja vastaanottimen sisältävä täydennyspakkaus, jolla tavallisen aktiivikaiutinparin tai subwooferin saa kytkettyä järjestelmään. Etu-, taka-, ylä- ja alapaneelit ovat 19-millistä MDF:ää, joka on viilutettu sisäpuolelta millisellä viilulla ja ulkoa Penaudion 2002 kehittämällä vaneriviilulla, jonka paksuus on 1,5 milliä
VERTAILUTESTI: J ALUSTA k AIUTTImET 230260 EU Ro A TeksTi: Samu Saurama kuvaT: Samu Saurama PiirrokseT: alix antell MiTTaukseT: KlauS aJ riederer / tKK Boston Acoustics CS26 Dali Concept 1 Dynavoice Definition Dm-5 Elac BS52 kEF C3 oR 306xi PSB Alpha B1 Q Acoustics 2020 Tannoy mercury F1 Custom Yamaha NS-333 "Paras kaiutin on se, joka istuu kuuntelijan omaan huoneeseen ja omaan makuun." HIFIMAAILMA 3/2010
Hyvin suunnitellussa kaiuttimessa tuo heijastus ei ole vahvasti eri sävyinen kuin suoraan eteenpäin lähtevä ääni. Boston Acoustics, KEF ja OR joutuvat tyytymään kahta tähteä vähempään kuin voittaja. 60 asteen kulmaan mitattu vaste kertoo sitä, minkä sävyinen on sivuseinältä tuleva ensimmäinen heijastus. Kiinnitysmahdollisuus ei kuitenkaan tarkoita, että kaiutinta olisi suunniteltu toimimaan hyvin seinässä kiinni. Paras kaiutin on se, joka istuu kuuntelijan omaan huoneeseen ja omaan makuun. Korostuma bassopäässä tuo isossa tilassa mehevyyttä ja potkua, mutta pienessä betonihuoneessa sointi muuttuukin raskaaksi ja puuroutuvaksi. 10 HIFIMAAILMA 3/2010. Omaa makua ei varsinkaan ole syytä väheksyä. Kuunteluarvioita lukiessaan kannattaa muistaa, että toimituksen kuunteluhuoneessa on akustoitu katto ja kirjahyllyt täynnä tavaraa kolmella seinustalla. Molempien yhteenlaskettu tähtimäärä on silti tasan sama, ja yhden uuden CD-levyn suuruinen hintaero on erittäin huono valintaperuste. He ovat muodostaneet itselleen kuvan siitä, mitkä asiat ovat omassa musiikinkuuntelussa tärkeitä ja missä taas on helpompi antaa periksi muuten hyvän tuotteen kanssa. Q Acoustics, Tannoy ja Yamaha ylsivät yhteensä yhtä tähteä pienempään suoritukseen. Se sai kaikilta kuuntelijoilta kolme tähteä, joka on erittäin hyvä suoritus tässä hintaluokassa. VERTAILUTESTI: J ALUSTA k AIUTTImET 230260 EU Ro A Boston Acousticsin suodin on joukon minimalistisin, vain kolme osaa. 60 asteen kulmaan mitattu vaste on vain loivasti korkeita taajuuksia kohti laskeva, mutta muuten hyvin samanmuotoinen kuin eteenpäin mitatut vasteet. Monta soundia, valitse omasi Miltä kaiuttimen pitäisi kuulostaa. Tärkeämpää kuin nähdä tähtiä on kuitenkin osata valita itselleen sopiva kaiutin. Silti hinta huomioiden koko tämä joukkio, kärkinelikko tietysti erityisesti, on varsin varauksetta suositeltavaa joukkoa. Testin osanottajista seitsemässä on yksinkertainen kiinnitys seinälle ruuvin varaan. Kiinnike löytyy kaiuttimista Boston Acoustic, Dali, Elac, KEF, OR, PSB ja Yamaha. Pitkän päälle mitään korostamaton ja neutraali äänensävy on miellyttävämpi kuin ensituttavuudessa jotain hurjan vaikuttavaa silmille ja korville räiskivä. Ei ole mitään syytä hävetä sitä, että kaipaa jotain tietynlaista soundia. Valitettavasti mikään asetuksista ei poista resonansseja, joita on niin alemmalla keskialueella kuin diskantissakin. PSB:n maski istuu elementtien suojaksi huomattavasti siistimmin kuin erillinen kehikko. Hyvä esimerkki onnistuneesta sivuvasteesta on Elacissa. Putken tukkimalla basso ja alakeskialue vaimenevat sen verran, että kaiutin toimii kohtalaisesti myös seinässä kiinni. Dynavoicessa on mahdollisuus säätää keskialueen tasoa. Tannoyn mukana tulee refleksiputken tulppa. Tannoy on rauhallinen, tasapainoinen ja hillitty siinä missä Yamaha on menevä, pirteä ja räväkkä. Niin kaikki pitkän linjan harrastajatkin kaipaavat. Paljasseinäinen kivikoppi voi kaivata diskanttitoistoltaan rauhallisempaa kaiutinta siinä missä runsaammin akustoidussa tilassa, esimerkiksi teatterihuoneessa, räväkämpi esitys saattaa osoittautua pirteämmän kuuloiseksi. Myös Boston Acoustics näyttää puhdaslinjaisimmalta maskin kanssa. -bassokeskiäänisen vaste ilman jakosuodinta on suora noin viiteen kilohertsiin. Testijoukon yleispätevimmin ja tasapainoi- simmin soi PSB Alpha B1. Esimerkiksi Tannoy ja Yamaha ovat lähes täysin toistensa vastakohtia
Kaiuttimen ääni menee tavallaan tukkoon, eli vaikka se ei rikkoutuisi, ei sitä enää voi soittaa puhtaasti kovempaa. usein läsnäolon tunne liittyy myös subjektiiviseen resoluutioon, joka on yleensä seurausta kaiuttimen suuntaavuudesta. Kunhan tehonantokykyä ei ylitetä, ei tehokkaampi ole välttämättä se, jossa on enemmän potkua ja ruutia soundissa. Mikael Nederström ensimmäisenä kuuntelen taajuustasapainoa ja dynamiikkaa. Tarkkuutta saa olla, mutta ei kuivan laboratorioanalyysin hengessä. Tällöin kotiteatterivahvistimelle riittää muutaman kymmenen watin antoteho varsin suurillakin äänenvoimakkuuksilla. antamani loppuarvosana kaiuttimelle syntyy poikkeuksetta sen tuottamista fiiliksistä puhtaan objektiivisen hifinäkökulman heijastamisen sijaan. Bassoilla nopeus ja potku tulevat ennen ulottuvuutta jos toki napakan sävykäs ja silti pohjamutiin jysähtävä bassopää on aina mukava yllätys. Harvaa kaiutinta on suunniteltu toimimaan ihan seinässä kiinni, joten sopiva etäisyys pitää aina kuunnella huonekohtaisesti. Jos vain jaksaa, saa parhaan äänen kaiuttimistaan etsimällä kuuntelupaikan ja kaiuttimille sijoituksen, jolloin bassovaste on mahdollisimman tasainen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että pienen ja halvan kaiuttimen ääni voi säröytyä ja kompressoitua jo kohtalaisilla tehoilla. Toisaalta välillä tulee eteen kaiuttimia, joissa merkillinen, sanoinkuvaamaton tekijä saa unohtamaan satunnaiset raastavuudet musiikin viedessä mennessään. Sopiva vaihtoehto voi olla jopa vain noin kymmenwattinen, kuten Hifimaailma 8/2009:ssä testatut 400 euron Tonewin- ja Yarland -putkivahvistimet. Kotiteatterikäytössä on tyypillistä, että eniten tehoa vaativat bassosignaalit ohjataan AVvahvistimen jakosuotimilla subwooferille. Tarkka, erottelukykyinen ja neutraali kaiutin, joka soi steriilin kuolleesti eikä yhtään innosta laittamaan seuraavaa biisiä soimaan, ei puolusta paikkaansa. kun lukee heidän kuunteluarvioitaan, helpottaa ymmärtämistä se kun tietää, mitkä asiat ovat tärkeitä kullekin ja minkälaiset ongelmat vastaavasti eivät rassaa mieltä niin pahasti. systeemin pitää pystyä välittämään ennen kaikkea musiikkia, ei ääniteteknisiä detaljeja. "Normaalihuoneissa kuunnellaan suurimmaksi osaksi seinistä ja katosta heijastunutta ääntä eikä suoraan kaiuttimesta tulevaa. Näiden merkitys musiikkiin keskittymisen kannalta on itselläni suurin. Testijoukon kaiuttimissa herkkyys on parhaimmillaan 87 desibeliä 2,83 voltin jännitteellä. Herkimmät ovat PSB, Q Acoustics ja Yamaha. Tämä voi kuulostaa sotkuiselta yhtälöltä, mutta se kuvaa hyvin sitä, että omat tottumukset, valitut kaiuttimet ja myös kuuntelutila (iso ja akustisesti vaimea tai pieni ja kova-akustiikkainen) vaikuttavat erittäin paljon todelliseen tehontarpeeseen. Ylipäätään kaikkein tärkeintä äänessä on sen ärsyttämättömyys. Jos edelliset asiat ovat kunnossa, alkaa äänikuvan analysointi. samu saurama olen mehevähkön neutraalin äänen ystävä. Yleinen ohuus eli mieskuoron muuttuminen poikakuoroksi ärsyttää melkein yhtä paljon kuin ylemmän keskialueen viiltävyyttä ja koleutta tuovat korostumatkin. Tavallaan kaikkein helpoiten arvioitava asia on samalla kaikkein vaikein pukea sanoiksi, nimittäin se kokonaisuus, joka saa keskittymään musiikkiin pelkän äänen sijaan. Jos kaiutin saa testisignaalina käsiteltävän Dire straitsin soimaan musiikkina, tekee se jotakin taatusti oikein. Toisaalta kysymys on myös siitä, että usein näissä asioissa kaiuttimissa on suurimmat puutteet. Kaikissa huoneissa on jonkin verran bassoresonansseja, jotka aiheuttavat korostumia ja vaimentumia. Jos laulaja tulee kuin seinän takaa, ei ilmavan avarasta äänikuvasta ole mitään iloa. Boston Acousticsin, Dalin, Dynavoicen, PSB:n, Q Acousticsin, Tannoyn ja Yamahan kanssa kerrostalossa ja pienissä tiloissa kun ei ole tarvetta soittaa hirveän kovaa, riittää melko pienitehoinenkin vahvistin tuottamaan riittävän äänenpaineen. Oikeanpuoleisessa symmetrinen sijoittelu ja se, että kaiuttimet ovat irti seinistä tuottavat paljon tasapainoisemman toiston. HIFIMAAILMA 3/2010 11. Luonnollisuudesta voi aina hieman tinkiä, jos kaiutin kaivaa tutusta tavarasta esille mielenkiintoisia asioita. se on kokonaisuus taajuustasapainoa ja stereokuvaa ja niistä osittain seuraavaa aineettomuutta, ajallista yhtenäisyyttä ja selittämätöntä tekijää x. Jos vahvistin päästetään leikkaamaan eli soitetaan niin kovaa, että sen teho loppuu kesken, se tuottaa paljon säröä ja saattaa rikkoa kaiuttimien diskanttielementin. Tehon loppuminen kuuluu melko selvästi, ja jos kuuntelija vain toimii jotakuinkin skarpisti, hän osaa kääntää ajoissa äänenvoimakkuutta pienemmälle. Yhden raidan perusteella syntyy vihkoon raapustetuista muistiinpanoista pääsääntöisesti yli puolet. kaikkein tärkeimpiä ovat kuitenkin välillä vaikeasti määriteltävät realistinen läsnäolo, avoimuus ja innostavuus. Sopiva vahvistin on siis se, joka kuulostaa omaan makuun hyvältä ja jonka teho riittää omassa käytössä. kuuntelijoiden painotukset Jokainen kuuntelija istuu toimituksen keskivertoa vaimennetummassa ja etenkin bassoiltaan korostumattomassa tilassa omien mieltymyksiensä kanssa kaiuttimien äärelle. Jos trumpetin soundi kiristyy pistäväksi tai saksofoni taipuu nasaaliin muovisuuteen, on muun materiaalin enää vaikea pelastaa syntynyttä mielikuvaa kaiuttimesta. Joillakin kaiuttimilla on taipumusta saada analyysi unohtumaan ja musiikki soimaan. Kun puhdasta tehoa on tarjolla paljon, ei vahvistin leikkaa kovaakaan soitettaessa. siinä arvostan realismia ja läsnäoloa. Vasemmanpuoleisessa tilassa epäsymmetria pilaa stereokuvan, ja toisen kaiuttimen sijoitus nurkkaan saa sen kumisemaan pahasti. Kahdeksan ohmin kuormaan tuo jännite tarkoittaa tasan yhtä wattia. On vielä hyvä tiedostaa se, että vahvistimen tehon määrä watteina ei myöskään kerro mitään siitä, miten vahvistin soi. Tehon kaksinkertaistaminen nostaa äänenvoimakkuutta kolme desibeliä ja kymmenkertaistaminen kymmenen desibeliä. Mauri eronen Yksittäistä kriittisintä tekijää hyvän kaiuttimen reseptissä on vaikea määritellä. Mittauksissa tehovaste kuvaa äänensävyä huoneen heijastumien kanssa." Kaiuttimien oikea sijoittelu Jos stereokuvasta haluaa nauttia kunnolla, on käytännössä välttämätöntä saada kaiuttimet sijoitettua tilaan sivusuunnassa symmetrisesti. Toki pienille kaiuttimille on annettava enemmän anteeksi dynamiikassa kuin taajuustasapainossa. ensimmäisenä kuuntelen puhaltimista, kontrabassosta ja rummuista koostuvan akustisen orkesterin soundia. OR siis vaatii kahdeksan wattia (1 watti x 2 x 2 x 2 = 8 wattia) tehoa soidakseen yhtä kovaa kuin joukon herkimmät yhdellä watilla. oikeastaan se pätee niin stereokuvaan kuin yleisestikin ääneen. Testin epäherkin kaiutin on OR 78dB/W herkkyydellään. se on osittain seurausta edellä lueteltujen virheiden puuttumisesta, mutta ei kokonaan. Tällöin huomaa jumittuvansa kuuntelemaan uudella tavalla jopa toistakymmentä vuotta vanhoja testilevyjä. ongelmat ovat usein seurausta joko vääränlaisesta akustisesta suunnittelusta tai elementtien ja kotelon ponnettomasta yhteispelistä. odotan saman instrumentin toistuvan suurin piirtein samansävyisesti sijoittuivatpa nuotit sitten viivastolle tai apuviivoin sen läheisyyteen. Yhdeksän desibelin erohan on kolme 3 dB pykälää eli kolme tehon tuplaantumista. stereokuvassa hengittävyys, tietty vaivattomuus ja helppous tekevät kuuntelusta rentoa. Kuvissa on kaksi esimerkkisijoitusta kaiuttimille, huono ja hyvä. Millainen vahvistin sopii näille kaiuttimille? Suuritehoinen vahvistin on hyvä vakuutus. suurimpia häiriötekijöitä itselleni ovat kumiseva, kontrolloimaton basso ja epäjatkuvuudet kriittisellä keskialueella
sävyltään kaiutin on tumma, eikä yllä parhaaseen intiimiyteen tai läpinäkyvyyteen. sen sijaan kaiutinta jaksaa kuunnella tasapainoisuutensa ansiosta pidempäänkin. kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Tumma miellyttäjä Äänikuvassa on hyvin atmosfääriä. Tehovasteapproksimaatio (musta). Ylimmillä taajuuksilla pellit helähtävät siististi ja puhtaasti, joskin kaikkein ulottuvinta helähdystä vailla. SUOSITTELEMME Siististi etulevyyn istuva verkko on suojana paljon elegantimpi kuin neppareilla kiinnitettävä kehikko. kuivakan tasapainoinen Tämä kuulostaa pykälää kookkaammalta kaiuttimelta kuin mikään kilpakumppaninsa. Plussaa siis myös ulkoisista avuista. Hifimaailma Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. 12 HIFIMAAILMA 3/2010. kotiteatterikäytössä todennäköisesti omimmillaan. Bassotoisto ulottuu luokassaan varsin alas. PSB :n ääni ei yritä makeilla tai tehdä vahvaa ensivaikutusta. VERTAILUTESTI: J ALUSTA k AIUTTImET 230260 EU Ro A PSB Alpha B1 Hinta: 259 /pari lisätietoja: aH-Hifisystems oy, puh. Se tuo äänitteen omaa luonnetta hyvin esille, ja kaiutin ei lyö omaa leimaansa musiikkiin. Äänikuva on melko vakaa riittävästi keskelle painottunut, kun kuunnellaan monosignaalia. sointi on tasaisesti matta, joten äänialueiden välille ei synny värieroja. Muutenkin musiikki tulee varsin pakottomasti ja ilman pidäkkeitä, vaikka alimpien taajuuksien dynamiikassa onkin toivomisen varaa. kuunneltavuudeltaan kärkiluokkaa, mutta sävybongarin työkaluksi vähemmän sovelias. Äänessä ei ole lainkaan yliyrittämistä hifin nimessä. + tasapainoinen ja eleetön toisto + alas ulottuva bassotoisto lyhyesti: Makeilematon ääni, joka ei yritä tehdä vahvaa ensivaikutelmaa. keskialue on hyvin tasapainoinen, joskin hieman kuivakka. aavistuksen askeettisesta ja karusta esityksestään huolimatta miellyttävä ja yhtenäisesti soiva kaiutin, joka kääntää huomion helposti musiikkiin. Bassoalue toistuu tasapainoisesti ja yllättävän alas saakka. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5,5 dB 87 dB 48 Hz TESTIMENESTYS Tasapainolla voittoon Hifimaailma Pientä diskantin aaltoilua lukuun ottamatta vasteet ovat yhtenäiset ja tasapainoiset. Pieni elävyysvaje on ainoa asia, joka jää kaivertamaan tasapainoisessa soundissa. vastapainona se on erittäin helppo ja miellyttävä kuunnella. keskialue soi ehkä hivenen kohollaan, mutta sen sävy on siisti ja resoluutio hyvää tasoa. Tasapainoinen ja eleetön toisto viehätti kaikkia kuuntelijoita. Potku ei edes hyydy ihan heti vaikka paukuttelisi kovempaakin. stereokuva on varsin suurpiirteinen ja erityisesti syvyyttä jää kaipaamaan enemmän. Pienestä verhoutumisesta huolimatta instrumenttien äänenvärit piirtyvät luonnollisina. ote musiikkiin on rennon leppoisa, eikä meininkiä saa pakotettua rasittavan painostavaksi millään. Tila tulee esille ja ympäröi kuulijan. kaiutinta sopii soittaa kovaakin ilman ahdistusta. (019) 483 160 www.ah-hifisystems.fi, www.psbspeakers.com tekniset tiedot mitat (l x k x s): 17,9 x 30 x 24,5 cm massa: 4,0 kg toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit matalat äänet: 13 cm korkeat äänet: 1,9 cm Jakotaajuus: 3000 Hz nimellisimpedanssi: 6 ohmia Suurin suositeltu teho: 80 W magneettisuojaus: on liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei HYVä OSTOS Hifimaailma TESTIVOITTAJA mittaustulokset Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Siististi kasassa Melko tasapainoinen ja miellyttävän kuuloinen kokonaisuus, jos mukaan ei lasketa lievää selvempää bassovajausta. Yläpäässä on kuulautta, jota ei muusta testijoukosta irtoa. Bassotoisto ulottuu riittävän alas, ja pientä diskantin aaltoilua lukuun ottamatta ääni on hyvin neutraali
suuri stereokuva kaappaa kuuntelijan mukaansa esityslavalle. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5 dB 87 dB 54 Hz vapaakenttävasteessa ei ole suuria poikkeamia, mutta tehovaste laskee jonkin verran keskialueella välillä 800 Hz2 kHz. Diskantti ei ole vaimea, vaan helähtää tarvittaessa kirkkaastikin. Hieman ristiriitaisista arvioista näkee, että bassopää kaipaa vähän tukea huoneelta. kaiutinta voi kuunnella pitkäänkin. Tehovasteapproksimaatio (musta). Parhaiden tarjoamaan menevyyteen kaiutin yllä, mutta pettymyksiäkään ei tarjoilla. Se tuo tukevasti rakennettuun kaiuttimeen huomattavasti kalliimman tuotteen tunnun. Diskanttipää hoituu lievällä pehmennyksellä, viimeinen helähdys puuttuu, mutta pirteyttä ja elävyyttä on kyllä. Bassovoittoisille äänityksille syntyy mukavasti tilaa ja ilmavuutta, mutta valmiiksi ohutsoundiset kappaleet kuulostavat jo turhan kapeilta ja kepeiltä. Lempeästä otteesta huolimatta orkesterin kerroksellisuus tulee esiin. + napakka bassopää pienin varauksin ei ihan parasta rytmistä sykettä ja driveä lyhyesti: Hintaisekseen poikkeuksellisen elegantti kaiutin, joka tarjoaa parhaan potkun keskivertoa lähempänä seinää ja tarjoaa rasittamatonta soundia. kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama moneen menoon Hyvin tasapainoisen ympäröivä ääni. rytmipuoli on lähinnä rullaava, syke ja paras vauhti ovat taittuneet. Bassotoisto on tasoltaan yksi ryhmän onnistuneimmista, vaikka viimeinen kuiva kontrolli jää saavuttamatta. kokonaisuus toimii useimmilla levyillä melko hyvin, mutta ei anna hyvistä äänitteistä kaikkea draivia, sävyjä ja säihkettä ulos. keskialue on avoin ja selkeä, mukavan elävä ja ihmisistä aitoutta esille tuova, vaikkakaan ei ihan puhtain mahdollinen. Ihan parasta vauhtia ei irtoa, enemmänkin helppoa rullaavuutta ja vaivatonta kuunneltavuutta. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Puhtaan ärsyttämätön sointi on varsin sielukas, vaikkei aivan viimeisiä fiiliksiä välitäkään. Selkeä ja mehevä stereokuvassa on kohtalaisesti tarkkuutta ja myös läpikuultavuutta. Bassojen vaimentuminen alkaa edullisen loivasti. Puhdaslinjainen Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Q Acoustics eroaa ulkoisesti joukosta kiiltävän valkoisella pinnallaan. Meluisilla äänityksillä äänenvoimakkuutta tekee mieli laskea. Viimeistelyn laatu korostuu oman hyvin istuvan jalustan kanssa. kevytsoundinen esitys tuo myös äänikuvaan mukavasti ulottuvuutta ja läpinäkyvyyden tunnetta, joka tosin ei ole aitoa akustiikkaa vaan bassojen peittoilmiön puuttumisen aiheuttama illuusio. HIFIMAAILMA 3/2010 13. TESTIMENESTYS Q Acoustics 2020 Hinta: 259 /pari (pianolakka) lisätietoja: kruunuradio oy, puh. Joko pientä huonetta tai sitten seinustan läheisyyttä. (09) 6840 0010 www.kruunuradio.fi, www.qacoustics.co.uk tekniset tiedot mitat (l x k x s): 17 x 26,5 x 27,8 cm massa: 5,0 kg toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit matalat äänet: 12,5 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 2900 Hz nimellisimpedanssi: 6 ohmia Suurin suositeltu teho: 75 W magneettisuojaus: on liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on Hifimaailma SUOSITTELEMME mittaustulokset Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). sangen selvällä marginaalilla ryhmän yleiskäyttöisin kaiutin, jota on myös helpoin suositella. kepeän napakka Melko helppo, rullaava ja napakka soundi, jossa taajuusalueen ääripäät jäävät hiukan ujostelemattoman keskialueen varjoon. siistiä keskialuetta mehevä basso tukee hyvin; instrumentit saavat sopivasti lihaa ympärilleen ilman, että puuroutuvat. Tietty keskialuekorostus leimaa useimpia levyjä, mutta efekti ei ole kovin paha. Bassopää on vähän paksu, mutta potkua on ja jonkin verran murinaakin
Bassovasteen lasku alkaa melko ylhäältä, mutta se on loiva. Hillitysti ottava Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. T annoy on perusluonteeltaan rauhallinen ja jopa hieman pehmeä. Toisaalta tämä on seurausta tasaisesta sointitasapainoista, toisaalta siitä, että myös bassotoistoa irtoaa mukavasti kaiuttimen koko huomioiden. Yläpäässä se viimeinen helähdys voisi olla selkeämpi. Tehovasteapproksimaatio (musta). Bassotoiston ulottuvuus ei ole kovinkaan hyvä. Toisaalta tukkimalla refleksiputki mukana seuraavalla tulpalla kaiutin on testijoukon ainoa, joka istuu jotenkuten myös ihan seinän viereen. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Bassopäässä saisi olla paremmin murinaa ja ulottuvuutta, potkua on kyllä kohtalaisen mukavasti. Hyvä kompromissi, joka kipuaa suvereenisti testin kärkikolmikkoon. rytmiikka menee rullaten omalla painollaan, tarkkaa sykettä ei ole tarjolla. (09) 4769 3300 www.soundata.fi, www.tannoy.com tekniset tiedot mitat (l x k x s): 17 x 30 x 22 cm massa: 4,0 kg toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit matalat äänet: 13 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 2900 Hz nimellisimpedanssi: 8 ohmia Suurin suositeltu teho: 70 W magneettisuojaus: on liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on TESTIMENESTYS Hifimaailma SUOSITTELEMME mittaustulokset Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Bassotoisto on kiinteä ja linjoja seuraava, mutta ulottuvuus ja iskuteho jäävät varsin vajavaisiksi. Menevyys ja leppoisuus jäävät kyllä puolitiehen, eikä kriittinen keskialue ole täysin tasapainossa. mukavasti rullaava Melko mukavasti kulkeva ja vaivattomasti monenlaisiin äänitteisiin suhtautuva toisto. Helposti kuunneltava ja tasapainoinen. VERTAILUTESTI: J ALUSTA k AIUTTImET 230260 EU Ro A Tannoy mercury F1 Custom Hinta: 229 /pari lisätietoja: soundata oy, puh. keskialue on selkeä ja mukavan avoin, se myös onnistuu välittämään äänitteen tunnelmaa tässä joukossa kaikkein parhaiten. Yleinen sointi on rauhallisen tasapainoinen ilman suuria heittoja suuntaan tai toiseen. Diskanttitoisto on kohtuullisen kirkas mutta siistisävyinen, eikä muutu rasittavaksi, jos äänitys on edes suhteellisen kelvollinen. kauheaa dynamiikkaa ja iskua kaiuttimesta ei nikottelematta irtoa, mutta siisti ja tasainen esitys kääntävät huomion ääniefekteistä musiikkiin. Liiallista silottelua ei kuitenkaan tapahdu, ja kaiutin toistaa pianissimotkin erottelevasti. Muuten mittaustuloksissa ei ole mitään erityisesti huomiota kiinnittävää. Hyvä subwoofer toisi paljon lisää Tannoyn soundiin. + toimii refleksiputki tukittuna kohtalaisesti myös ihan seinän vieressä. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5,5 dB 86 dB 62 Hz Hyvin tasaiset ja yhtenäiset vasteet, joissa on hieman korkeita kohti aleneva suuntaus. Kritiikkiä tuli selvimmin bassotoiston ulottuvuudesta, ja syyn voi nähdä mittauksistakin; kovin matalia taajuuksia kaiutin ei toista. Pehmeällä otteella stereokuva avaa alustavasti syvyyttä ja hahmottaa tilaa kohtalaisen selkeästi. Myös alempi keskialue soi sävykkäästi ja mehevän mukavasti. kiristelevyyden tunnettakaan ei synny. lyhyesti: Luonteeltaan rauhallinen ja helppo, mutta bassotoisto paranisi selvästi kunnollisella subwooferilla. kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Neutraalin pidättyväinen Neutraali yleissävy, jossa ei ole liiemmin kovuutta tai hyökkäävyyttä. solisti sijoittuu napakasti stereokuvan keskelle, mutta muutoin äänikuva ei herätä sen kummempia huomioita. alimpia ei luonnollisestikaan tule, mutta se mikä tulee, tulee tasapainoisen pakottomasti. Puhaltimissa on ripaus kipakkaa nasaaliutta joillain taajuuksilla, kun taas matalimmat sävelet pyöristyvät pehmeämmiksi. kohtuullinen perustoistin, jossa ei ole mainittavia puutteita. 14 HIFIMAAILMA 3/2010. Mutta jos levytys on turhan skarppi, kaiutin kyllä välittää sen kaunistelematta
Etenkin kevyellä musiikilla ja leffakäytössä räväkkä soundi puolustaa paikkaansa. Mukaansatempaava soundi on tässä joukossa positiivinen poikkeus. HIFIMAAILMA 3/2010 15. TESTIMENESTYS Yamaha NS-333 Hinta: 249 /pari lisätietoja: kesko, puh. 010 5303 www.yamaha.fi tekniset tiedot mitat (l x k x s): 20 x 32 x 21,3 cm massa: 5,5 kg toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit matalat äänet: 13 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 3000 Hz nimellisimpedanssi: 6 ohmia Suurin suositeltu teho: 150 W magneettisuojaus: on liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei Hifimaailma SUOSITTELEMME mittaustulokset Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Dynaamiset iskut kaiutin toistaa kuitenkin mukavasti, kunhan ei mennä liikaa taajuusalueen alapäähän. Muuten toisto on melko hyvin hallinnassa. kirkkaus tuo äänitteestä riippuen joko turhaa kovasävyisyyttä ja nostaa ässiä pintaan tai sitten vain ylläpitää railakasta vauhtia ja hyväntuulisuutta. aidot instrumenttien sävyt ja ainakin toimituksen kuunteluhuoneeseen juuri sopivasti annosteltu bassotoisto tekevät kriittisestä äänialasta miellyttävän. + elävä ja pirteä luonne diskanttitoisto voi käydä ärsyttäväksi lyhyesti: Menevä aina pieneen ylinopeushurjasteluun saakka. Tarjolla on vauhtia, rähinää ja elävyyttä. Bassojen lasku alkaa sopivan loivana. Räväkällä otteella Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Y amaha on railakkaan kirkassointinen kaiutin, joka on kuin Aura-juusto; joko luonnetta ei voi sietää tai sitten siihen ihastuu täysin. silti solisti piirtyy stereokuvaan erittäin tarkasti. Skarppi ja metallinen aavistuksen yliskarppi ja räleä sointi, joka korostaa tiettyjen äänitysten ongelmia. kunnon ohikääntö ja etukankaat pelastavat paljon. Tehovasteapproksimaatio (musta). siellä nimittäin on pienen ohuuden lisäksi ponnettomuutta, joka saattaisi korjaantua hyvällä subbarilla. skarpista esityksestä huolimatta läsnäoloalue ei aukea täysin, vaan keskialueella, varsinkin lauluäänissä, voi aistia pientä pidättelyä. Huolimatta hieman kotikutoisesta työnjäljestä kotelon sisällä testin äänellisesti pidetyimpiä kaiuttimia. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Bassopää kaipaa pientä tukea seinän läheisyydestä eli toimii todennäköisesti mukavasti betonihuoneessakin. se sopii ehkä paremmin leffoille ja kevyelle musiikille kuin pienimuotoiselle akustiselle herkistelylle. akustiikaltaan kovaan huoneeseen kaiutin ei kuitenkaan välttämättä istu. Pirteä ja vauhdikas Yleissointi on kirkkaaseen kallellaan ja keskialueella kuuluu pientä suoraviivaisuutta, osa sävyistä oikaistaan suurpiirteisesti. Diskanttitoisto poikkeaa selvästi neutraalista, mutta se vastaanotettiin pääosin myönteisesti. Äänikuva on iso ja kuulijan ympäröivä. Yläpään outoudet eivät onneksi ulotu keskialueelle, jossa toisto on luonnollista. kuuntelijalle, joka kaipaa rempseää luonnetta kaiuttimeltaan. kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama menevä ja täyteläinen Täyteläisen mehevä ääni, jonka suurin valtti on hyvin kulkeva rytmi. vaikka yläpää on paikoittain jopa rasittavan säksättävään kallellaan, ei sen vaikutus ole niin suuri, että ongelma veisi huomiota tärkeimmältä eli musiikilta. stereokuvasta löytyy tässä joukossa mukavasti syvyyttä ja tarkkuutta. Tummasointisemmilla levyillä ongelma on lievempi, mutta jossain määrin silti kuultavissa. keskitasoinen kokonaisuus, joka kaipaisi hiukan lisää lämpöä ja valoa ääneensä. Diskantissa on sellainen mutka, joka saa helposti kirkassävyiset levyn soimaan rasittavasti ja metallisesti. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5,5 dB 87 dB 57 Hz selvin poikkeama on diskantin liian suuri taso välillä 48 kHz. Bassotoisto on mitoitettu järkevästi tyypillistä kuuntelutilaa ajatellen, ja keskialue hoituu menevän vauhdikkaasti
Hyvää perushifiä haluavalle turvallinen valinta. keskialueella kuuluu vain pientä suoraviivaisuutta, mutta asiat ovat varsin hyvin tasapainossa. Bassotoisto rajoittuu melko ylhäältä. Tasainen ja hillitty Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. E lac on joukon toinen suljettukoteloinen edustaja. Elac BS 52 Hinta: 223 /pari lisätietoja: scanteknik oy, puh. kaiutin ei rasita muttei innosta pitkään kuuntelemaankaan. Toisaalta sitten äksytkään äänitteet eivät rassaa korvia vaan luonne on anteeksiantava. ihan viimeinen yläpään heleys puuttuu, samoin bassopään voima ja mehevyys. Lähestymistapa musiikkiin on kuitenkin varovaisen pidättäytynyt ja pitkälti mitäänsanomaton. miellyttävä Ponteva ja puhdassointinen esitys, jossa on mukana monesta muusta kaiuttimesta puuttuvaa alakeskialueen lämpöä. rytmisellä puolella korostuu enemmän helppo rullaavuus kuin vahva syke. stereokuva maalataan leveällä siveltimellä eikä syvyys aukea kamalan paljoa. + tasapainoisen selkeä keskialue Bassotoiston ulottuvuus ja dynamiikka ovat vaatimattomia lyhyesti: Hillityn tasapainoinen sointi, joka ei ehkä ihastuta, mutta ei pidemmänkään päälle sitten vihastuta. Siisti ja sävykäs Perusluonne on sävykäs ja rauhallinen. HIFIMAAILMA 3/2010 17. Diskanttikin on aineettomuudessaan ja puhtaudessaan parhaimmistoa. Pienikokoinen kaiutin olisi varmasti parhaimmillaan hyvän subwooferin tukemana, nyt bassopää on napakka, mutta ulottuvuus jää vaatimattomaksi. ehjä ja yhtenäinen tunne toistuu levystä toiseen, joten musiikin kuuntelu onnistuu kaiuttimella mukavasti. kaipaa subwooferia tuekseen. kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Tasalaatuinen Perushifistisistä lähtökuopista arvosteltuna luonnonmukainen ja siistiääninen kaiutin. Positiivisena puolena kaiuttimessa on myös siisti diskantti, joka saattaa tuntua jopa aavistuksen tummalta monen kirkkaamman kandidaatin jälkeen. satunnainen resonanssi särähtää korvaan, mutta se on vakavuudeltaan olematon. Napakka basso toki täydentyisi mukavasti hyvällä subbarilla, mutta musiikin kuuntelu onnistuu mainiosti ilmankin. keskialue on kuulas, erotteleva ja tarkka; yksi joukon tasaisimmista. Paras puoli on hyvin selkeä ja tasapainoinen keskialue. (09) 2230 0780 www.elac.fi, www.elac.de tekniset tiedot mitat (l x k x s): 15 x 25 x 17,2 cm massa: 3 kg toimintaperiaate: 2-tie, suljettu elementit matalat äänet: 13 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 3000 Hz nimellisimpedanssi: 6 ohmia Suurin suositeltu teho: 100 W magneettisuojaus: ei liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). sielukkuutta teknisen korrektiuden takaa jää kaipaamaan. kokonaisuus on selvällä marginaalilla tasapainoisimpien joukossa. Tehovasteapproksimaatio (musta). Jälkisointia ei ilmene millään taajuudella. Luonnollisten soittimien koko kirjo kuitenkin toistuu nätisti ja luonnollisesti, joten yläpää lienee varsin hyvin reilassa. Matalimpia ei kuulu ollenkaan, ja subwoofer on käytännössä pakkohankinta. Sointi on rauhallinen, jopa hieman tummasävyinen monen räväkän kilpakumppanin jälkeen, mutta rasittamaton pidemmässäkin kuuntelussa. Bassotoisto on hyvin pienimuotoinen ja melkein ahdistuneen kontrolloitu. Pienestä koostaan huolimatta Elacin paras paikka ei ole aivan seinän vieressä. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5 dB 84 dB 82 Hz Muuten tasaisten vasteiden selvin poikkeama on tason pudotus pari desibeliä alemmaksi 1,5 kilohertsin kohdalla
Tällöin tekee mieli nopeasti kääntää voimakkuutta alaspäin. Dali Concept 1 Hinta: 259 /pari lisätietoja: oulun JJ Hifi & Tuning, puh. Musiikki soi useimmiten mukavasti, kunhan ei työnnä kaiuttimen käsittelyyn lähimikitettyä mättöä. Maltillisuudestaan huolimatta alapää ei ole aivan joukon kärkeä kontrolliltaan. Yliannostus talttuu osittain kaiuttimien reilulla ohikäännöllä ja etukankaiden käytöllä, mutta vaisua bassotoistoa on vaikea korjata, jos huone on luonnostaan matalat energiat syövä. Tehovasteapproksimaatio (musta). rytmiikkapuoli on kunnossa, mutta musiikkiin pureutuminen jää kuuntelutilanteessa puolitiehen soinnin ohuuden vuoksi. (08) 311 8384 www.jjhifi.com, www.dali.dk tekniset tiedot mitat (l x k x s): 17 x 31 x 19 cm massa: 4,0 kg toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit matalat äänet: 13 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 3000 Hz nimellisimpedanssi: 8 ohmia Suurin suositeltu teho: 100 W magneettisuojaus: on liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Puhallinsoittimien sävy on kuulaan luonnollinen ja yhteneväinen alarekisteristä ylempiin ääniin. kaipaa subwooferia tuekseen. kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama ohut mutta siisti Yläpäältään hyvin sähäkkä kaiutin, jonka keskialueen sävyjen yhtenäisyys on vertailuryhmän parhaimmistoa. Kaiuttimen tehovaste on muuten erittäin siisti, mutta ylimmät taajuudet ovat hieman turhan voimakkaita, mikä tuo selvää kirkkautta sointiin. Pieni elävyysvaje on harmittavin piirre. Bassoalue on tavallisella voimakkuudella vähän voimaton ja ulottuvuus on vaatimaton. kirkassävyisillä levyillä pelteihin ilmaantuu selvää sihinää, tummasävyisemmillä esityksillä kirkas poljento tuo toisaalta äänityksiin lisää elävyyttä. Se, mitä bassoilta kuuluu, tulee kyllä kohtalaisen napakasti, ja äänenpainevarojakin on tässä luokassa hyvin. Napakasti kirkas Nopea ja napakka soundi, joka rullaa monenlaisella musiikilla kuin itsestään. Hillitty stereokuvassa on tässä joukossa kohtalaisesti tarkkuutta ja alustavaa läpikuultavuuttakin. + Bassotoiston napakuus ja dynamiikka Basson ulottuvuus Joillain äänitteillä ylimääräinen kirkkaus häiritsee lyhyesti: Napakka ja nopealuonteinen, mutta kevyt ja kirkkaaseen kallellaan oleva. Basson helposti korjattavan ulottuvuusvajeen lisäksi selvin moite oli pieni elävyyden puute. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. subbarilla tuettuna kaiutin toimii todennäköisesti erittäin hyvin. Ylimmässä diskantissa on pientä korostusta. keskialue toistuu suhteellisen tasapainoisesti ja siististi. Äänikuva on hiukan viitteellisempi kuin testin tarkimmissa, mutta riittävän vakaa ollakseen viemättä liikaa huomiota musiikista. keskialue on tasapainoisen siisti, välillä tulee pieni tunne etäisyydestä. Diskantti ei suuresta tasostaan huolimatta ole ruma, vaan iloisesti kilahtava. Basso kuitenkin kestää kovempaakin luukutusta ja pysyy napakkana. Mutten vasteet ovat kohtalaisen hyvin tasapainotetut,. Kevytluonteinen Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. D ali kuuluu joukkoon, joka paranisi selvästi bassopäätä tukevalla subwooferilla. Tietyin yleispätevyysvarauksin kelvollinen kaiutin, joka kuitenkin jää testin tasapainoisimmille. HIFIMAAILMA 3/2010 1. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5 dB 86 dB 56 Hz keskialueella on selvä resonanssi, jolla on melko pitkä jälkisointi. osittain napakka esitys menee luultavasti ohuehkon bassotoiston ja kirkkaan diskantin piikkiin, jota tulee vähän liiankin reippaasti. Yläpäässä on vähän halpaa kihinää ja ylimääräistä räväkyyttä joillain äänitteillä, mutta ongelma ei tule esille jatkuvasti. Keskialueella näkyy mittauksissa resonansseja, mutta ne eivät aiheuttaneet pahaa päänvaivaa kuunteluissa
Diskantti korostuu varsinkin kuuntelusuunnan vapaakenttävasteessa. keskialueella on pientä etäisyyttä, ja joidenkin äänitteiden tuttu särmä jää selvästi välittymättä. VERTAILUTESTI: J ALUSTA k AIUTTImET 230260 EU Ro A oR-306 Xi Hinta: 249 /pari lisätietoja: olavi räsänen oy, puh. Taajuusvasteessa näkee keskialueella syvän kuopan ja siitä voimakkaasti nousevan vasteen kohti korkeita taajuuksia. Tehovasteapproksimaatio (musta). Bassotoisto on sitä, mitä hyvin pieneltä kaiuttimelta voi olettaa, eli subbarin tuki olisi hyvin tärkeää. Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Pieni kovuus tekee pianon äänestä kuulaan. Keskialueella on kyllä havaittavaa etäisyyttä, ja diskantin kirkkaus ärsyttää joillain äänitteillä. Herkkyys on pieni. Kirkas ja kevyt OR on koko joukon fyysisesti pienikokoisin. 20 HIFIMAAILMA 3/2010. osittain tämä on näennäistä, sillä kaiuttimen alempi keskialue lähtee laskemaan melko ylhäältä. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 3,5 dB 78 dB 69 Hz kaikissa vasteissa on selvä kuoppa yläkeskialueella. kaipaa joukon selvimmin subbaria tuekseen. Leppoisan rauhallinen luonne ohjaa pois ääniteteknisistä asioista ja kohti musiikkia. + Suurimmalla osalla äänitteitä rasittamaton äänensävy Ongelmat ylemmällä keskialueella ja diskantissa lyhyesti: Hyvin pienikokoinen kaiutin, joka kaipaa subbarin tukea erityisesti kirkkaan diskanttitoistonsa tasapainoksi. kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Säihkyvä Yläpää on hurjassa energisyydessään omaperäinen. kaiutin tuntuu ikään kuin tuplaavan kaiken sille syötettävän peltiäänen ja sotkevan lopputuloksen yleiskoneessa kummalliseksi puuroksi. kohtuullisen hyvä ja uskottava esitys, joka toimisi parhaiten pienessä, betoniseinäisessä huoneessa tai hyvin lähellä takaseinää. Bassoalue on melko vaatimaton, mehevyyttä ei ole ja potkukin jää hieman utuiseksi. resonansseja ei ole. Tarkkuutta löytyy keskimääräistä enemmän. Yleisluonne on selvästi rasittamaton, vaikka ässien ajoittaista suhinaa säestää vielä äffien viheltely. ensi kuulemalta efekti on raikkaan erilainen, mutta pidemmän päälle kestämätön. Pidemmän päälle pistävä diskantti aiheuttaa ainakin kovassa akustiikassa kuunteluväsymystä, vaikka ei sävyltään olekaan hirvittävän ilkeä. Bassotoisto on erittäin rajoittunut, mutta yläbassoissa on välillä aavistus kuminaan viittaavaa paksuutta. Hyvän lisäbasson kanssa lievä vaikutelma ohuudesta ja kirpeydestä saattaisi kääntyä positiiviseksi napakkuudeksi ja länsäolevuudeksi. Ongelma kuuluu lievempänä kuin käyrästä voisi kuvitella. Bassot vaimenevat loivasti jo 120 hertsistä alkaen. Yleisfiilis on kepeän menevä ja stereokuva miellyttävän ilmava. 020 791 9700 www.or-loudspeakers.fi tekniset tiedot mitat (l x k x s): 13,9 x 22,4 x 18,7 cm massa: toimintaperiaate: 2-tie, suljettu elementit matalat äänet: 10,6 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 2500 Hz nimellisimpedanssi: 6 ohmia Suurin suositeltu teho: 100 W magneettisuojaus: on liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). sävy akustisten instrumenttien valtaamalla keskialueella on hieman ohut mutta luonnollisen resonoimaton. Täysin tasapainoiseksi toistoa ei silti muutenkaan voi sanoa, sillä diskantista löytyy himpun verran ylimääräistä energiaa, joka kuuluu varsinkin rumpujen peltisoundeissa ja särökitarassa. Matalia bassoja ei tule juuri lainkaan, joten kaiutin kaipaa seurakseen ehdottomasti subbaria. Sisällöntuottaja stereokuva on aineeton ja avara, mutta tarkkuudessa olisi parantamisen varaa. Fokus kohdallaan Napakka ja äänikuvallisesti hyvin hahmottunut soundi
Bassovaste ulottuu alas, mutta jyrkkä taite näkyy signaalin hitaampana vaimenemisena 60 hertsin kohdalla. Värittynyt D ynavoice pyrkii tarjoamaan mahdollisimman paljon rahalle. valmiiksi loudnesssoundiset äänitykset toimivat melko hyvin, mutta aidosti hyvät äänitteet saavat hiukan meluisan ja kolkon sävyn. Toistossa on kiirehtimisen tuntua, mikä saattaa johtua bassotoiston kontrollin pettämisestä suuremmilla voimakkuuksilla. Tämä tuo tiettyä rullaavuuden ja aineettomuuden tunnetta soundiin, mutta ohentaa monen levyn äänimaisemaa. keskialueella on kuitenkin resonansseja, joihin liittyy jälkivärähtelyjä. Ääni tuntuu hiljaisissa kohdissa luhistuvan kokonaan kasaan. ohuehko sointimaailma voisi toimia parhaiten pienehkössä betoniseinäisessä huoneessa, jossa ääripäiden korostuminen on suurin ongelma. HIFIMAAILMA 3/2010 21. rytmipuoli hoituu mekaanisella hengellä; elävyyttä ja vaivatonta vauhtia kaipaisi lisää. sävy ei ole niinkään riipivä, mutta pidemmän päälle se aiheuttanee kuunteluväsymystä. Kuunteluarvioissa on jonkin verran ristiriitaisuuksia koska eri kuulijat kokevat virheet eri tavoin. Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. mahtipontinen ensinuoteista kuuluu ylimääräistä särmää ja toisaalta vähän tynnyrimäistä värittymää. Bassorummut menettävät hiukan matalimmista jytinöistään, kun taas virvelin kantti-iskut korostuvat. ei tylsä, mutta tylsän värittynyt. Bassopää jyskii vähän omaa tahtiaan ja tuntuu raskaalta, vaikka tasoa ei olekaan ylenpalttisesti. siinä on kuitenkin aavistus kuminaa, joten pienimpään huoneeseen tai seinän läheisyyteen kaiutin ei istune. Lauluäänet saattavat kuulostaa nasaalilta. - monessa suhteessa värittynyt ääni lyhyesti: Yrittää tarjota paljon halpaan hintaansa nähden. stereokuva edustaa joukon tyypillistä luonnetta eli leveällä siveltimellä maalattu, etenkin syvyys jää hyvin epämääräiseksi. Valitettavasti vain perusasiat ovat heppoisella pohjalla, alemmalla keskialueella on resonansseja ja samoin diskantti on kuuluvasti värittynyt. Tehovasteapproksimaatio (musta). (019) 248 6858 www.hangontuonti.com www.dynavoice.se tekniset tiedot mitat (l x k x s): 17,5 x 39 x 35 cm massa: 8,1 kg toimintaperiaate: 3-tie, refleksi elementit matalat äänet: 13 cm korkeat äänet: 3,8 cm ja 2 x 5,2 cm Jakotaajuudet: 1800 ja 9000 Hz nimellisimpedanssi: 6 ohmia Suurin suositeltu teho: 180 W magneettisuojaus: ei liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). keskialuepainotteinen suhteellisen siisti mutta samalla hiukan keskialuekorosteinen sointitasapaino. kohtuullisen kuunneltava kokonaisuus, mutta ei yhtä yleispätevä kuin testin parhaimmisto. keskialueella on värittymistä johtuvaa läpikuultavuutta, ja diskanttipäässä voisi olla ilmaa tippa lisääkin. Diskantti kihisee ikävästi etenkin valmiiksi kireänoloisissa äänitteissä. Dynavoice Definition Dm-5 Hinta: 229 /pari lisätietoja: Hangon Tuonti oy, puh. Basson ulottuvuus on tässä joukossa kohtalainen, ja iskee keskimääräistä paremmin. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 4 5 dB 86 dB 6 Hz Tehovaste on yhtenäinen, ilman jakotaajuuden kuoppaa. Kolmitierakenne nauhadiskantilla, pianomusta kotelo ja neliportainen sävynsäätö keskialueelle. Äänenlaatu jää valitettavasti sivuosaan. kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Vahvasti värittynyt keskialue on ahdistuneen purkkimaisen oloinen, ja piano kuulostaa ummehtuneelta. Muheva poppipönttö kuuntelijalle, jolle äänensävyjen luonnollisuus ei ole etusijalla
Alun perin poikkeuksellisen avoin ja luonnollinen stereokuva kyllä latistui kaksiulotteiseksi ja jonkin verran epämääräiseksi. Jos hylly on ainoa vaihtoehto? Onko sinulle hyllykaiutin ja jalustakaiutin sama asia. 8/2008:n testissä ollut Forvoice 7.7 on suunniteltu pieniin huoneisiin ja lähelle seinää sijoitettavaksi. Tasapainoon vaikuttavat elementtien lisäksi kaiuttimen etulevyn koko ja jossain määrin muoto sekä kaiuttimen sijoitus. Kun sijoituspaikaksi valitaankin kirjahylly, on kaiutin lähes aina seinässä kiinni. TIETOA JA TAITOA: SIJO I TA kAIuTTImESI OIk EIn TeksTi: Samu Saurama n kuvaT: Pekka Väänänen n MiTTaukseT: klauS aJ riederer / Tkk, mauri eronen Voiko "hyllykaiuttimen" oikeasti testipaikallamme, mutta sentään ilman pahoja lieveilmiöitä. Mikäli kaiutin ei saa näkyä, voi ainakin kissattomissa talouksissa ajatella kehikkoon pingotettua kaiutinkangasta toimivana oviratkaisuna. Mikäli kirjahylly kuitenkin on ainoa vaihtoehto, niin lähtökohtaisesti on hyväksyttävä, että aivan yhtä hyvää ääntä kuin vapaammalla sijoittelulla tuskin saadaan. Tyhjällä hyllyllä äänilähteen ympärille tuleva lokero tuottaa äkkiä vielä omat lisäresonanssinsa ääneen. Pikkukaiuttimissa tämä ei tarkoita montaa senttiä. Kaiuttimet asetettiin sivuseinällä olevaan hyllyyn hyllylevyn etureunan tasolle kääntämättä niitä kohti kuuntelupaikkaa. Kun kaiutin on pakko sijoittaa hyllyyn, on se hyväkin laittaa mieluummin tiiviisti kirjojen tai lehtikansioiden väliin kuin tyhjään lokeroon. Yksi vahvasti elävä väärä ennakkoluulo on se, että hyllykaiuttimessa refleksiputken pitää osoittaa eteenpäin. Siksi sellaisen valmistajan pitää olla riittävän rohkea, jotta uskaltaa tarjota mallin, jota iso osa yleisöstä saattaa haukkua bassoköyhäksi ja liian kirkassointiseksi. Refleksiputkelle riittää mainiosti, jos sillä on oman halkaisijansa verran tilaa kaiuttimen ja seinän välissä hengittää. Nuo samat mallit eivät vain aina toimi kovinkaan hyvin seinästä irti vaan kuulostavat ohuilta ja ponnettomilta. Tämän numeron kymmenestä ottelijasta vain Tannoy Mercury F1 Custom toimii refleksiputki tulpattuna hyllyssä vaikka senkin alakeskialue kyllä korostuu liikaa ja tuo turhaa raskautta ja paksuutta esimerkiksi laulajan ääneen. On selvää, että kaiuttimen etulevy on juuri sen kokoinen kuin kaiuttimen etulevy on. Normaalisti jalustalla etäisyyttä takaseinään voi olla jopa yli metrinkin. Harva kaiutin toimii seinässä kiinni, mutta niitäkin on olemassa. Suurimmalla osalla kaiuttimia Harry Potterin näyttelijä kuulostaa Marlon Brandolta, jos kaiutin asetetaan hyllyyn soimaan. K aiuttimen jakosuodinsuunnittelun pyrkimyksenä on saada käytössä olevista elementeistä halutunlainen sointitasapaino. Ei niin hyvin kuin jalustalla normaalilla On toki helppoa sanoa, että jalustamalliset kaiuttimet eivät yleensä sovi hyllyyn vaan vaativat jalustasijoituksen edes vähän takaseinästä irti. Normaalien puu- ja lasiovien taakse kaiutinta ei tietenkään voi jättää. Yksi kymmenestä Nyt tehdyn kaiutinvertailun kymmenestä mallista yksi toimi auttavasti hyllyssä. Yksi ratkaisu on toki täyttää hyllyä pehmonalle-akustokarhuilla. Lisäksi tiukasti kirjoilla täyteen pakatussa hyllykössä iso pinta jatkaa etulevyn kokoa hyvin suureksi. Kyllä musiikista voi nauttia hyllyyn sijoitetuillakin kaiuttimilla. Tämä on tilanne vain, jos kaiutin on oikeasti aivan tiiviisti sijoitettuna varta vasten sille tehtyyn lokeroon, kuten studioissa. Niiden valintaan pitää vain kiinnittää poikkeuksellisen paljon huomiota, koska lähes kaikki mallit suunnitellaan toimimaan optimaalisesti kaukana seinistä. Ne nimittäin äärimmäisen harvoin ovat sitä todellisuudessa. Numerossa 8/2008 tehdyn vertailun seitsemästä kaiuttimesta yksi toimi oikeasti hyvin hyllysijoituksella. Siksi se toimi isossa huoneessa aivan seinässä kiinni hyllyn sisällä niin, että ääneen tuli vain pientä tynnyrimäisyyttä, joka ei edes kaikilla äänitteillä kuulu. n 22 HIFIMAAILMA 3/2010. Tämän jälkeen on tärkeää saada kotikuunteluun malli, joka on oikeasti suunniteltu tulevaan sijoitukseen. Nämä molemmat muuttavat sointitasapainoa vapaasta sijoituksesta nostaen alakeskialueen ja bassojen tasoa
laittaa hyllyyn? Forvoice 7.7:n bassovaste alkaa laskea ylhäältä. Sopivalla vaimennuksella, refleksiputken tukkimisella ja kaiuttimen tiiviillä pakkaamisella kirjojen ja lehtikansioiden väliin tulos voi olla oikein toimiva. Jos tila on syvyyssuunnassa kortilla, voivat jo liittimetkin aiheuttaa harmaita hiuksia. Banaaniliittimien sijaan kannattaa käyttää paljasta johtoa tai haarukoita. Ne vähintään sotkevat stereokuvan ja aiheuttavat todennäköisesti lisäksi selvästi kuuluvia muutoksia äänensävyyn. Hyllyssä alun perinkin tuhtisointisen kaiuttimen basso- ja alakeskialue korostuu, ja ääni käy raskaaksi. Seinän viereen sijoitus korostaa tuota vaimentunutta aluetta ja tulos on tasapainoinen toisto. 8/2008:ssa testatun Dynaudio X12:n vaste kuuntelupaikalla, kun kaiutin on sijoitettu kuunteluhuoneessa tyypilliselle paikalle. Jos kaiuttimen ympärille jää paljon väljää tilaa, aiheuttaa lokerorakenne varmasti ylimääräisiä resonansseja ääneen. Kotelokaiuttimen basso kun on täysin ympärisäteilevä. Korostuneen basson ystävä voi nähdä tässä hyviäkin puolia, mutta ilon kuuntelusta viekin enemmän alakeskialueen aiheuttama paksuus ja mölinä esimerkiksi mieslaulajissa. Ellei henki harrastuksessa ole yltiöpuristinen, voi aina ojentaa käden kohti vahvistimen bassosäädintä. Muista huomioida liittimien vaatima tila kaiutinta valitessasi. Refleksiputki voi hyllyyn sijoitettavassakin kaiuttimessa sijaita takaseinässä. Etäisyydeksi seinään pitää vain jättää refleksiputken halkaisijan verran tilaa. "Nyt tehdyn kaiutinvertailun kymmenestä mallista yksi toimi auttavasti hyllyssä." HIFIMAAILMA 3/2010 23
Siinä yksi syy vinyylin renessanssiin. Kehityksensä huipulla Pirunviulusta Stradivariukseen L evysoittimen osasista äänirasian uskotaan vaikuttavan eniten äänenlaatuun. Kun tämä vielä sattui yhdistymään 24 HIFIMAAILMA 3/2010. Lähempi tarkastelu osoittaa, että äänirasian tehtävä uran hienoimpien kiharoitten ja voimakkaimpien mutkittelujen seuraamiseksi on fysikaalisesti lähes mahdotonta. Insinöörikielellä sanottuna kideäänirasian antojännite on suoraan verrannollinen neulan poikkeamaan, kun taas MM- tai MC-rasioilla jännite on verrannollinen neulan nopeuteen. Monenlaista tekniikkaa levyn lukemiseen onkin sadan vuoden aikana käytetty. TIETOA JA TAITOA: LEVYSOITTIMEN TEKNIIKKA, OSA 2 ÄÄNIRASIA TeksTi: Jouko AlAnko kuvaT: Jouko AlAnko JA vAlmistAJAt Vanhalla kiderasialla viulun ääni kuulostaa ikävältä raapimiselta. Rasian ominaisuudet ja yhteensopivuus äänivarteen ratkaisevatkin paljon. Äänirasia ratkaisee millaista ääntä urista irtoaa. Kiderasia oli halpa ja toimiva, mutta ei äänenlaadultaan hifitasoinen. Mutta onko jokin niistä paras. Nykyisillä huippurasioilla sen sijaan ihanan hunajaiselta aivan kuin kyseessä olisi toinen soitin. Tämä merkitsee 3 500 kilon painoa yhdelle neliösentille eli 35 kiloa neliömillille! On siis suoranainen ihme, että järjestelmä yleensä toimii, levyt kestävät satoja soittokertoja, eikä neulaakaan tarvitse vaihtaa päivittäin. Rasiatyypit Varttuneemmat harrastajat muistavat 1950/60lukujen levysoittimien kideäänirasiat, joiden toiminta perustui pietsosähköiseen ilmiöön. Neulan liike välittyi neulavartta pitkin keraamiseen tai kidelaattaan, jota neulavarsi taivutteli. Yhtä mieltä ollaan ainakin siitä, että äänirasiat ovat nyt parempia kuin koskaan. Näin aikaan saatu jännite oli useita satoja millivoltteja, mikä jo riitti ohjaamaan silloisia pöytäradioita. Neulankärjen lukiessa uran seinämää syntyy sitä vasten paine, joka on suuruusluokkaa 3x108 pascalia. Kukapa uskoisi neulan kiihtyvyyden huimimmillaan ylittävän maan vetovoiman aiheuttaman kiihtyvyyden yli tuhatkertaisesti. Kiderasioita käytettiin aina 70-luvulle asti halvimmissa levysoittimissa. Neulapaino saattoi hyvinkin olla 510 gramman luokkaa, siis levyjä hyvinkin kuluttava. Ero on 6 dB/oktaavi
Kun neulavarteen kiinnitetty magneetti liikkuu kiinteiden kelojen suhteen, puhutaan moving magnet- (MM) eli magneettiankkurirasiasta. On kuitenkin hyvä muistaa, että monista nykyvahvistimista, etenkin kotiteatterivahvistimista, levysoitinliitäntä puuttuu. MI-rasiassa neulavarren päässä on pieni rautapala, joka liikkuu kestomagneetin kentässä. Halvimmillaan tuollaisen lisälaitteen saa sadalla eurolla. Nykyisten äänirasioiden toiminta perustuu seuraaviin osiin: voimakkaaseen kestomagneettiin, keloihin ja magnetoituviin rautaosiin. Luentaan on kaksi moottoria, toinen vaaka- ja toinen pystytasoa varten. Jos ankkuri eli naulavarren sisempi pää onkin valmistettu raudasta, ja se liikkuu kiinteän magneettike- layhdistelmän suhteen, kyseessä on moving iron (MI)- eli rauta-ankkurirasia. Englantilaisen Deccan kehittämä MI-rasia on erikoinen muunnos rauta-ankkuriperiaatteesta. Stereotoistossa tilanne monimutkaistuu, sillä ankkurin (magneetti, kela tai rauta) pitää liikkua kahteen keskenään ristikkäiseen suuntaan. Signaali synnyttää magneetin ja kelan välille voiman, joka saa puhekelaan kiinnitetyn kartion liikkumaan. Kartio puolestaan liikuttaa ilmaa, ja ääni syntyy. Siinä vahvistimesta tuleva signaali johdetaan kestomagneetin napojen väliin sijoitettuun puhekelaan. Stereorasian monolevyltä lukemat pystysuorat signaalit ovat asiaan kuulumattomia, siis säröä. kuluneeseen safiirineulaan, levyjen täystuho oli varmaa. Hifiluokan äänirasiat perustuvat yleensä magnetismin hyväksikäyttöön. Monolevyjä sen sijaan voi huoletta soittaa stereorasialla. Vastaava periaate toteutuu liikkuvakelaisissa äänirasioissa (moving coil, MC). Tästä käytetään myös englanninkielisiä nimityksiä variable reluctance ja induced magnet. Ääni vain kuuluu tavattoman hiljaa diskanttivoittoisesti. Neulan muoto Äänilevy kaiverretaan terävällä kolmiomaisella kaiverruspäällä, jonka pyöristyssäde on niinkin pieni kuin 12 mikronia (metrin miljoonasosa). Jos tuollaisen kiderasiasoittimen kirppikseltä löytää, sen voi huoletta liittää nykyvahvistimeen, jossa ei ole erillistä levysoitintuloa (cd, aux, tape). Yleensä tällaisissa erillisissä esivahvistimissa on mahdollista käyttää sekä MM/MI- että MC-rasiaa. LP-levyn kaiverruksessa bassoja vaimennetaan ja diskantteja korostetaan kansainvälisesti sovitun RIAA-käyrän mukaan. Stereolevyjä ei pitäisi soittaa monorasialla, jonka neula on suunniteltu liikkumaan vain vaakatasossa. Tällöin ainoa keino saada levysoittimen ääni kuulumaan on ostaa erillinen levysoitinesivahvistin, joka kytketään johonkin vahvistimen vapaaseen tuloliitäntään (aux, tape, vcr, cd). Tunnetuin tällainen joka kodin äänentoistolaite on tietysti dynaaminen kaiutin. Toimintaperiaate on ristitty magnetodynaamiseksi tai magneettiseksi. Tätä kymmeniä vuosia vanhaa konstruktiota valmistetaan edelleenkin Decca London -nimellä. Ensimmäiset levysoittimen neulat olivat ns. HIFIMAAILMA 3/2010 25. Kela on vain yhden millimetrin päässä neulasta, mikä lisää luennan tarkkuutta. Ohuesta magnetoituvasta metallilevystä valmistettu neulavarsi on L-muotoinen. Kuitenkin parhaan tuloksen monolevyillä saa vain tarkoitukseen suunnitellulla monorasialla. MM-rasiassa neulavarren päässä oleva pieni magneetti liikkuu voimakkaan kestomagneetin kentässä. Kaiutinta vastaavaa liikkuvakelaista äänirasiaa kutsutaan myös nimellä kela-ankkuri ja toimintaperiaatetta sähködynaamiseksi tai dynaamiseksi. Jännite syntyy kiinteään kelaan kuten MM-rasiassa. Jännite syntyy neulavarren pieneen kelaan. Päinvastoin kuin kiderasiat, MC/MM/MI-äänirasiat vaativat RIAAkorjauksen, joka aikoinaan oli sisäänrakennettu jokaisen vahvistimen phono-liitäntään. Kestomagneetin ympärille käämittyyn kelaan syntyy jännite. Mainittakoon ettei levysoittimen liittäminen vahingossa linjatasoiseen liitäntään riko vahvistinta tai kaiuttimia. MC-rasiassa kela on kiinnitetty suoraan neulavarteen, joka liikkuu voimakkaassa magneettikentässä
Lyhyillä neulanvarsilla resonanssitaajuuden sanotaan siirtyvän 3050 kHz:n alueelle. Koska neulan kosketuspinta vinyyliin pieneni, myös neulapainoa oli vastaavasti pakko saada pienemmäksi, muutoinhan levyt olisivat kuluneet aikaisempaa enemmän. Usein näkee mainittavan, että pitkän neulavarren resonanssitaajuus sattuu ikävästi lähelle 20 kilohertsiä, mikä voi häiritä diskanttitoistoa. Elliptinen neula, joka nimensä mukaisesti on soikio, toikin selvän parannuksen sisempien urien toistoon. Siksi sen tulisi olla mahdollisimman jäykkä, kevyt ja lyhyt. long contact -muoto. TIETOA JA TAITOA: LEVYSOITTIMEN TEKNIIKKA, OSA 2 ÄÄNIRASIA Benzin rasiassa kela-ankkuriperiaate on hyvin näkyvissä. pyöreitä eli kartion muotoisia, ja niiden kosketuspinnan pyöristyssäde oli 18 mikronia. Esimerkiksi van den Hulin erikoisneulan pyöristyssäde oli vain 2 mikronia, mutta kosketuspinta kokonaista 85 mikronia. Äänilevy kaiverretaan terävällä kolmion muotoisella neulalla. Äänen nopeus alumiinissa on runsaat 5 000 m/s ja aallonpituus 20 kHz:llä siten 25 cm. Kapea mutta pitkä kosketuspinta toi mukanaan myös ongelman: jotta kapeudesta saataisiin kaikki hyöty, pitäisi neulan kosketuskulman uraan nähden olla tarkasti sama kuin levyä kaivertaneen terän. Joustavuus puolestaan riippuu mm. Tosi hifistin olisikin etsittävä jokaiselle LP-levylle sen kaiverrusta vastaava optimaalinen kulma. Denonin DL-103R on yksi pisimpään valmistettuja hifiäänirasioita. Sitä tehdään ja tuunataan vieläkin eri muodoissa. Keraamisten ja kideäänirasioiden toiminta perustui pietsosähköiseen ilmiöön. Mitä lähemmäksi levyn keskiötä siirrytään, sitä kehnommin pyöreä neula lukee uran hienoimpia kiharoita. Amerikkalainen Soundsmith valmistaa tällä periaatteella toimivaa hifiluokan äänirasiaa. Siinä taipuvan laatan sisään on sijoitettu ohut vastuslanka, jonka resistanssi muuttuu. fine line -neulat, joiden kosketuspinta on kapea mutta pitkä. Neulavarsi Neulan lukema informaatio välittyy äänirasian moottoriin neulavartta pitkin. Pyöreä toistoneula seuraa huonosti uran hienoimpia kiharoita, elliptinen jo paljon paremmin. Levyn ulkoreunassa, missä lukunopeus on suuri ja uran mutkittelu pienempää kuin sisäurissa, pyöreä neula pystyy seuraamaan uraa kohtuullisen hyvin aina 20 000 hertsiin asti. Tähän nähden kaikki neulavarret ovat riittävän lyhyitä. Itse asiassa resonanssipiirin muodostavat neulan ja neulavarren tehollinen massa sekä vinyylin joustavuus. strain gauge- eli venymävastusanturitekniikka. Kun kosketuspintaa vielä tästä kavennettiin, ja vaarana oli levyn entistä nopeampi kuluminen, keksittiin kosketuspintaa pystysuunnassa laajentaa. Alettiin puhua erikoishiotuista neuloista, joissa oli ns. Nykyaikainen muunnos tästä periaatteesta on ns. kosketuspinta-alasta: mitä suurempi pinta, sitä jäykemmältä vinyyli näyttää neulan kannalta. Pitkä neulavarsi suodattaa korkeimpia taajuuksia, jolloin ne eivät koskaan saavuta äänirasian "moottoria". Tarkimmin työn tekevät ns. Sen myötä pyöreän neulan jopa 5 gramman neulapaino vaihtui 1,5 grammaan. Otetaanpa esimerkiksi alumiininen neulavarsi. Eri valmistajilla oli omat nimityksensä samalle asialle: Ortofonilla Fine Line, Shurella Hyperelliptic, van den Hulilla VDH-1 jne. Neulan liike välittyy kytkentäkappaleen kautta kahteen laattaan, joissa syntyy jännite. Siten suuri kosketuspinta nostaa resonanssitaajuutta. 26 HIFIMAAILMA 3/2010
Oikein toistuakseen jokainen vaatiin omanlaisensa neulan. - Stereofonisen signaalin uran reunat ovat epäsymmetriset ja uran leveys vaihtelee. Puhdas monoura on yhtä leveä joka kohdasta, ja neula liikkuu vain vaakatasossa. Oikeampaa olisi puhua neulavoimasta, jonka yksikkö on mN, aikaisemmin pondi. Lisäksi neulan, neulavarren ja vinyylin joustavuuden muodostaman systeemin korkeataajuinen resonanssi saadaan reilusti kuuloalueen ulkopuolelle, jopa 3050 kHz:iin. Nykyaikaisten äänirasioiden käyttökelpoinen neulapaino on suuruusluokkaa 1,02,5 grammaa. Rahti, tulli ja arvonlisävero siihen sitten päälle. Selvyyden vuoksi käytämme termiä neulapaino, jota mitataan grammoina. Oikea neulapaino riippuu äänivarresta ja käytetystä rasiasta. Jos etukäteen tiedät, että levy on vaikea toistaa, aseta neulapaino valmistajan suosittelemaan maksimiarvoonsa. Tehollinen neulamassa Neulapaino Totta se on: laserilla lukeva LP-levysoitin. Vuonna 1958 tehollinen neulamassa oli 2,6 mg, vuonna 1968 vain 0,8 mg, neljän vuoden päästä 0,5 mg ja 1974 vain 0,22 mg. Silloin Monet asiantuntijat pitävät mahdollisimman pientä tehollista neulamassaa rasian ehkä tärkeimpänä ominaisuutena. Pieni tehollinen neulamassa takaa hyvän korkeiden taajuuksien seurannan ja levyn vähäisen kulumisen. Eri tyyppisten äänilevyjen uraleveys on vaihdellut kuvan mukaisesti. LP-levyillä matalien taajuuksien keskimääräinen amplitudi eli mutkittelu vaakatasossa on 4050 mikrometriä. Yleensä rasian valmistaja suosittelee sopivaa käyttöaluetta, joka voi esimerkiksi olla vaikkapa 1,42,0 g. Neulavarsia on valmistettu alumiinista, boorista, safiirista ja timantista, järjestyksessä ominaispainon mukaan kevyimmästä painavimpaan. Se on se arvo, jonka jälkeen rasian seurantakyky ei enää parane. Legendaarisena neulanvartena lajissaan pidetään Dynavectorin Karat-rasiaa, jossa timantista valmistettu neulanvarsi oli vain 1,7 millin pituinen. Seurantakyky Mikä sitten on se oikea neulapaino. Siis mieluummin hiukan liikaa neulapainoa kuin liian vähän. Esimerkkirasialla ehkäpä tuollainen 1,8 grammaa. Tästä hyvänä esimerkkinä käy B&O:n rasioiden kehitys. Jos rasia pystyy seuraamaan testilevyn 300 hertsin kaiverrusta 60 mikronin poikkeutuksella puhtaasti, toistaa se hyvin useimmat levyt. Laser kun lukee roskat ja pölyt signaaliksi siinä missä uran oikeatkin mutkittelut. Laite toimii kuten on luvattu, mutta levyn urien tulee olla putipuhtaita. Onneksi näiden numeroarvot ovat likipitäen samat. Alkuaan amerikkalaisen Finialin 80-luvun lopulla ideoimaa lasersoitinta on kehittänyt japanilainen ELP. Seurantakykyä mitataan sekä vaaka- että pystytasossa tarkoitukseen tehdyillä testilevyillä. Aikoinaan tätä ongelmaa helpotti levyjen märkäsoitto. Tämän takia neula liikkuu paitsi vaaka- myös pystytasossa. Kuvassa neulansa menettänyt kelaankkurirasia takavuosilta. Yksinkertaisesti tehollinen neulamassa on se massa, joka voiman muodossa kohdistuu äänilevyn uran seinämiin. Yleensä parhaana kompromissina pidetään booria, joka on jäykkää mutta riittävän kevyttä. Neulanvarren ja timantin massa on vuosien mittaan huimasti pienentynyt. Tehollinen neulamassa koostuu timantista, neulavarresta, ripustuksesta ja vaimennuksesta. Tehtaan hinta Japanissa halvimmalle mallille on 7 800 euroa. Lencocleanin neste jäähdytti vi- HIFIMAAILMA 3/2010 27. Jos vasemman kanavan signaali kaiverretaan oikeaan kanavaan, mutta vastakkaisessa vaiheessa, tuloksena on ura jossa neula liikkuu vain pystytasossa (stereo). se poukkoilee urassa holtittomasti ja aiheuttaa uraan jopa pysyviä vaurioita. Seuraavilla soittokerroilla ääni säröytyy vaikka rasian seurantakyky olisi kuinka hyvä. Rasioissa käytetään voimakkaita kestomagneetteja. Liian kevyeksi säädetty neulapaino saa aikaan sen, että neula menettää kyvyn seurata uran voimakkaimpia mutkitteluja
MM- ja MIrasioilla tämä monilla lempinimillä kutsuttu suure saattaa muuttua paljonkin. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia, joillakin rasioilla joustavuuskerroin on eri suuruinen vaaka- ja pystytasossa. nyyliä suoraan ja epäsuorasti kitkaa pienentämällä. Ero lienee korvin kuultava. Yleensä MC-rasioiden neulaa ei voi itse vaihtaa: rasia vaihdetaan kaupassa uuteen tai lähetetään tehtaalle korjattavaksi. Aikaisemmin yksikkönä käytettiin 106 cm/ dyne, mutta onneksi kerroin pysyy samana. Joustavuuskerroin kuvaa lähinnä rasian seurantakykyä matalilla taajuuksilla. Toimiakseen hyvin sellainen rasia olisi vaatinut äänivarren, jonka dynaaminen massa olisi ollut nolla tai miinusmerkkinen. Tässä vanhassa Ortofonin Concord 200 -rasiassa neula moottoreineen oli sijoitettu irrotettavaan etuosaan. laatuun, mutta se vaikuttaa ratkaisevasti varren ja rasian muodostaman massajousi-systeemin resonanssitaajuuteen eli siihen, miten hyvin mikäkin rasia sopii eri varsiin. Kuvan Ortofon kiinnittyy varteen suoraan bajonetilla. Ohessa liitäntäkapasitanssin vaikutus erään äänirasian taajuustoistoon. Aikoinaan DIN-normin minimivaatimus oli 8 ja myöhemmän IEC-normin 15. Joustavuuskertoimella ei ole suoranaista yhteyttä äänen- Yhteensopivuudessa eroja Joissain tapauksissa äänirasian massalla on merkitystä, kuten myöhemmin tulemme näkemään rasiaa ja vartta yhteen sovitettaessa. Koska vinyylin lämpötila oli kosketuskohdassa alhaisempi, vinyyli oli jäykempää ja resonanssitaajuus nousi. Joustavuuskerroin Joustavuuskerroin ilmoittaa miten herkästi neula liikkuu, eli miten monta mikronia se liikkuu yhden mN:n voiman vaikuttaessa siihen. Tyypillisesti rasiat painavat 510 grammaa. Yleinen on myös bajonetilla varustettu rasiakelkka. Monissa hifiäänivarsissa vältetään käyttämästä irrallisia rasiakelkkoja. Rasia kiinnitetään ruuvilla suoraan varren päähän. MM-ja MI-rasioiden neulan vaihto käy näppärästi varaneulan avulla. Kippura, käppyrä, toistokäyrä, taajuusvaste. Huonosti suojattu äänirasia saattaa ottaa moottorista niin kovan hurinan, ettei sitä mainiosta äänestään ja mahdollisista muista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta voi käyttää. Korvin kuultava brum- 28 HIFIMAAILMA 3/2010. Nykyisillä rasioilla kerroin saattaa olla jopa alle kymmenen ilman, että seurantaongelmia ilmenee. TIETOA JA TAITOA: LEVYSOITTIMEN TEKNIIKKA, OSA 2 ÄÄNIRASIA Rasian kiinnittämisessä äänivarteen on monia variaatioita. Aikaisemmin joustavuuskerrointa yliarvostettiin ja markkinoilla oli rasioita, joiden joustavuuskerroin oli jopa 50. Rasioiden häiriösuojauksessa tuntuu siinäkin olevan suuria eroja
Koska kiinteillä johdoilla varustetun soittimen kapasitanssia on vaikea pienentää, ongelmaksi muodostuukin liian suuri kapasitanssi. Kela-ankkurirasioiden (MC) tuottama jännite on tyypillisesti 20 dB pienempi eli kymmenesosa. Vasemman kanavan signaali kuuluu vaimentuneena oikeasta kanavasta ja päinvastoin. Phono-levysoitinliitännän kuormitusresistanssiksi on kansainvälisesti sovittu 47 kiloohmia, joten se ei tuota ongelmia. 0,04 mv/cm/s - vaatii yleensä jännitteen nostavan muuntajan tai esivahvistimen - Hurina- ja kohinaherkkyys kasvaa - Tunteeton kapasitanssille: taajuusvastetta ei voi räätälöidä - Neulapaino usein suurempi kuin MM-rasioilla - seurantakyky usein heikompi kuin MM-rasioilla - Neulaa ei voi itse vaihtaa (= rasia vaihdetaan uuteen) - High end -äänirasiat ovat usein tätä tyyppiä Mitä opimme tästä? Parhaat rasiat maksavat maltaita. Esivahvistin kytketään silloin vahvistimen normaaliin linjatuloon (cd, aux,tape). Eri rasiatyyppien erot lyhyesti mm- ja mi- eli magneetti- ja rauta-ankkuriäänirasiat - antojännite 0,4 mv/cm/s tai enemmän - voidaan liittää vahvistimen phono-liitäntään, jossa on Riaa-korjaus - Yhteisesti sovittu kuormitusimpedanssi 47 kilo-ohmia - Taajuusvaste herkkä signaalijohtojen ja vahvistimen oton muodostamalle kapasitanssille (pF) - Toimii pienellä neulavoimalla - Hyvä seurantakyky - Neulan voi itse vaihtaa mC- eli kela-ankkuriäänirasiat - Pieni antojännite, esim. CD-levyn tultua ohjelmanlähteeksi ei hifistille tullut mieleenkään, että parhaat äänirasiat valmistettaisiin vasta hamassa tulevaisuudessa, 2000-luvulla. Antojännite Äänirasian tuottamaa jännitettä mitataan testilevyillä, ja se ilmoitetaan millivoltteina, kun HIFIMAAILMA 3/2010 29. ylikuulumista. Magneetti- ja rauta-ankkuriperiaatteella toimivien äänirasioiden (MM, IM) taajuusvaste riippuu ratkaisevasti sähköisestä kuormitusimpedanssista. Liian pieni kapasitanssi saa aikaan aladiskantin vaimentumisen ja ylimmän diskantin korostumisen. Toimenpiteen haittana voi olla radiotaajuisten häiriöiden esiintyminen. Jos vaimennus olisi nolla desibeliä, stereofoninen ääni muuttuisi monoksi. vaakatason kaiverrusnopeus 1 000 Hz:llä on 1 cm/s. mi nimittäin nopeasti tappaa kuuntelunautinnon. Mitä nyt maailmalla arvostetaan Jenkkilän ykkösluokka Seuraavassa on koottuna Stereophile-lehden parhaaseen eli A-luokkaan kelpuutetut äänirasiat. Parhailla rasioilla ylikuulumisen vaimennus eli kanavaerotus koko äänialueella 20 20 000 Hz on luokkaa 3540 dB, mikä on enemmän kuin riittävä. Parhaimmillaan toistokäyrä saadaan mahtumaan yhden desibelin putkeen koko kuuloalueella 20 20 000 Hz. Tyypillinen MM/MI-rasioiden arvo 0,4 mV tai suurempi, mikä riittää vahvistimen levysoitinliitännän (phono) ohjaamiseen. Vaimentumisen määrää mitataan desibeleinä (dB), ja sen lukuarvo ilmoitetaan eri taajuuksilla. Liian suuri kapasitanssi puolestaan aladiskantin korostumisen ja ylimpien taajuuksien vaimentumisen. Mitä toimintaperiaatteisiin tulee, MC eli kela-ankkuri näyttää valloittaneen kuningasluokan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Kela-ankkurirasioilla (MC) kuormitus ei tuota ongelmia, sillä kapasitanssi ei vaikuta taajuusvasteeseen ja impedanssikin mahdollisesti vain hiukan sointiin. Siksi ne tarvitsevat erillisen esivahvistimen, joka usein tekee myös RIAA-korjauksen. Rasiavalmistaja ilmoittaa aina suositeltavan kapasitanssiarvon. Toimintaperiaate suluissa ja hinta dollareissa (1 $ = 0,73 ). Air tight PC-1 (mC) Allaerts mC2 Finish Gold (mC) Brinkmann Emt titanium (mC) Clearaudio Concerto (mC) Clearaudio stradivari (mC) Einstein/Emt tu-3 (mC) Emt oFD 65 (mC) koetsu urushi vermillion (mC) lyra Helikon (mC) lyra Helikon mono (mC) $6 800 $7 500 $4 300 $2 400 $3 500 $4 700 $1 800 $4 700 $2 300 $2 500 lyra Helikon sl (mC) lyra skala (mC) lyra titan (mC) miyabi mono (mC) miyabi/47 laboratory (mC) ortofon sPu 90th Anniversary mC) ortofon sPu synergy A (mC) ortofon Windfeld (mC) soundsmith smmC1 (mi) $2 500 $3 200 $5 200 $2 800 $4 400 $1 899 $1 850 $3 750 $750 Taajuusvaste ja kuormitus Rasian taajuustoiston lineaarisuutta voidaan arvioida hyväksi havaituilla testilevyillä. Huoltomies voi hyvinkin poistaa vahvistimen liitännästä häiriösuojauskondensaattorit, jolloin liitäntäkapasitanssi saadaan pienemmäksi. 70- ja 80-luvulla tämän hintaisista rasioista ei osattu uneksiakaan. Ongelmia tuleekin lähinnä levysoitinliitännän omasta kapasitanssista (pF = pikofaradia), joka voi olla 100300 pF sekä levysoittimen johtojen kapasitanssista, yleensä 100200 pF eli yhteensä 200500 pF. Yleisenä ohjeena voi sanoa, että kannattaa seurata valmistajan suositusta. Saksalaisten mielestä parhaita Stereoplay-lehden parhaat Clearaudio new Concerto (mC) Clearaudio stradivari (mC) lyra skala (mC) lyra titan i (mC) 1 700 2 400 2 900 4 500 ortofon Windfeld (mC) transfiguration orpheus (mC) transfiguration Phoenix (mC) 2 975 3 500 2 390 Audio-lehden parhaat Benz ACE l2 (mC) Benz Glider sl (mC) Benz lP-s (mC) Goldring 2500 (mm) 560 900 2 900 270 nagaoka mP-300 (mi) ortofon sPu Classic n mkii (mC) ortofon sPu-n Royal (mC) 450 575 1 249 Ylikuuluminen eli kanavaerotus Melkein kaikissa kaksikanavaisissa äänentoistolaitteissa tapahtuu ns. Siksi esimerkiksi liian kirkkaasti soivaa MC-rasiaa on vaikea saada kuriin
Vastauksista selviää monta mielenkiintoista asiaa. 4) Mikä on äänirasian tärkein ominaisuus vai onko sellaista. SME:ltä, Benziltä, Dynavectorilta, Ortofonilta, Projectilta ja muilta merkeiltä. 30 HIFIMAAILMA 3/2010. TIETOA JA TAITOA: LEVYSOITTIMEN TEKNIIKKA Vinyylikonkarit vastaavat Kysyimme neljältä ansioituneelta äänentoiston ammattilaiselta heidän muistojaan harrastuksen alkuajoilta ja käsityksiään äänirasioista. Lisäksi valikoituja tuotteita mm. Entäpä sen hyvät ja huonot puolet. Muun muassa ovatko herrat yhtä mieltä kehityksestä ja mikä mahtaa olla paras rasiatyyppi. 2) Mainitse urasi varrelta mieleen jääneitä huippurasioita, joita vieläkin kaipaat. 5) Kumpaa suosit: MM- vai MC-rasiaa ja miksi. 6) Entä MC-rasioiden jännitteen nosto: muuntajalla vai elektroniikalla. Ja lopuksi se tuhannen taalan kysymys: onko äänirasia sittenkään levysoittimen tärkein osanen? 1) Muistatko mikä oli ensimmäinen hifiäänirasiasi. 3) Ovatko äänirasiat kehittyneet, eli mikä on nykytaso verrattuna kultakauden parhaisiin. 7) Äänirasiakysymys, johon aina olisit halunnut vastata, mutta jota sinulta ei koskaan ole kysytty? Jari Råback V Highend Studio Finland inyylipuolen edustukset: Transfiguration, Nagaoka, AVID, Thorens, Origin Live, Well Tempered, Lehmann Audio, Trichord Research
1) Ensimmäiset erikseen ostetut (ei siis soittimen mukana tulleet) äänirasiat olivat Thorens TD160mkII:ssani käyttämä Pickering XV15/625E ja Decca London Gold. 4) Tärkeimpänä ominaisuutena pidän toiston aineettomuutta ja varmuutta; haluan että vinyyliä kuunnellessani voin unohtaa kuuntelevani vinyyliä. Syy on pitkälti se, että tietyn tason yläpuolella ei käytännössä ole tarjolla muita toimintaperiaatteita. Huonoa oli suhteellisen lyhyt puhtaan soinnin aika, eli neula tuntui kuluvan nopeasti. Mitä parempi soitin ja äänivarsi, sen paremmin halpakin rasia soi. Ne eivät ole vielä tulleet. 5) Olen itse käyttänyt pääosin mctyyppisiä äänirasioita viimeiset 2025 vuotta. 6) Omissa systeemeissäni mc-staget ovat poikkeuksetta olleet aktiivisia solid state -toteutuksia. Maksoivat markoissa kymppitonnin, joka ilmeisesti meni Burman (Myanmar) vapautustaisteluun, joka taitaa jatkua yhä. 3) Kyllä parhaat äänirasiat tähän mennessä tehdään nyt, ja todennäköisesti huomenna vielä parempia. Ei muuntajia juuri tarvita nykyään äänirasiapuolella. Pickeringissä hyvää oli (silloisen käsitykseni mukaan) "lämmin sointi" ja se, että Tapio M Köykkäkin käytti sellaista. Muuntajat ovat muutoinkin monasti pitkälti sidottuja tiettyihin yksittäisiin rasiamalleihin ja päinvastoin mutta jos suosikkiäänirasialleni olisi tarjolla muuntaja, toki kokeilisin sitä. Mutta onneksi koko ajan voin hankkia lisää kokemusta ja tietoa ja näin yrittää pysyä vauhdissa mukana. Rae Santtu Oy Santtu Engineering Ltd Nykyiset äänirasia- ja levysoitinedustukset: SME, Oracle, Benz Micro 1) Kiderasioiden ja kohtuullisen B&O SP-12 rasian, Stantoneiden ja Pickeringien ja surkean Shure V-tyypin jälkeen varmaan Audio Technican AT-1000 omalla muuntajallaan varustettuna. 7) Luulen, että olen kyllä aikojen kuluessa päässyt vastaamaan kaikkiin kuviteltavissa oleviin kysymyksiin eli varmaankin melkein vastaukseni on ainakin kertaalleen käytetty. Nykyisillä magneeteilla saadaan ns. 2) Helppoa! Kaksi tilaamaani Win Research FET-1 -rasiaa, jotka maksoin vuonna 1988. Vaikka AT:ssä oli vakionakin erikoishintainen neula, eikä pyöreätä kuten joidenkin ääliöiden kehumassa Denonin 103:ssa, niin sen ääni oli samalla tavalla tylsä ja dynamiikka ponneton, vaikka olikin hieman eri hintaluokassa tuolloin kuin Denon nykyään. high output -rasiatkin MMliitäntään niin lyhytkelaisiksi, että MMrasiat ovat enää tarpeellisia vain DJ- sekä jossain radiolevykäytössä neulan nopean vaihdettavuutensa takia. Kaipaan vieläkin kovasti, soundi oli hyvä! Uskon tilaukseni saapumiseen vankasti kuin Wincapitaan ikään. 7) Annanpa tähän monilta unohtuneen neuvon: tarkistuttakaa hyvät ääniveljet ja -siskot neulojanne osaavilla mikroskooppimiehillä, jopa parin vuoden välein reippaasti kuunneltaessa. HIFIMAAILMA 3/2010 31. 3) Kultakausi on nyt, rasiat kehittyvät koko ajan! 4) Ei ole yhtä ominaisuutta ylitse muiden. 2) Matkan varrella mieleen jääneitä show stopper -äänirasioita ovat olleet Linn Karma ja Transfiguration Temper W, jotka molemmat toivat omana aikanaan ulottuville uuden tason vinyylitoistossa. Olen informaation ystävä, en niinkään miellyttävyyden, ja nimenomaan urasta saatavan informaation määrä on lisääntynyt huippumalleissa jatkuvasti. 6) Hyvä kysymys 80-luvulla, jolloin paremmat rasiat antoivat jopa vain kymmenesosajännitteen verrattuna nykyisiin. Siis rasialla on kokemukseni mukaan vähiten merkitystä ja kääntäen: Huippurasia keskinkertaisessa soittimessa on yleensä sietämätöntä kihinää! 5) MC-rasiassa on toiston tarkkuus ylivoimainen. Deccassa hyvää oli äärimäisen nopea ja napakka toisto, huonoa tietty ylikirkkaus (vasta myöhemmin ymmärsin että sille olisi pitänyt antaa reippaasti kapasitanssia) ja ääritilanteissa vaatimaton seurantakyky. Oli suuri helpotus päästä eroon jatkuvista Shurea vaivanneista staattisen sähkön purkauksista pamauksista ja pystyä kuuntelemaan kokonainen levynpuolisko ilman, että piti alinomaa puhallella levyn ja neulan väliin kertyneitä säröä aiheuttaneita pölytyynyjä pois
Se vie uraa seisovan neulan ohitse ja antaa energian koko signaalin lukemiselle. Äänirasia on erittäin pitkälle niiden varassa ja lopputuloksen laatu on 32 HIFIMAAILMA 3/2010. Täydellistä, parantamatonta, tuskin koskaan tehdään. 3) Rasioissa on merkittäviä eroja, joita rakenteen ja päämäärän ymmärtämisellä voidaan saada aikaan. Tämä 70-luvun alkuvuosina. 2) Monia rasioita on jäänyt mieleen, mutten ehkä kaipaa niitä kovastikaan. High endin kupla ikään kuin puhkesi kertaheitolla. Sen keloja ja magneetteja voidaan kehittää. Tästä luultavasti johtuu niin monien äänirasioiden ongelmat musiikintoiston haasteissa. 4) Äänirasian tärkein ominaisuus on lukea mikroura tarkasti ja muuntaa se sähköiseksi signaaliksi hävittämättä informaatiota. Sen jälkeen ne monet ihmeelliset, kalliit ja eksoottiset äänirasiat kuulostivat musiikillisesti latteilta, enkä jaksanut enää arvostaa niitä oikein miksikään. Niitä hyvällä ja ilolla muistettavia minulle ovat mm. Soitin oli silloinen huippumalli GA-212, mutta DUXmerkillä. Sekä ensimmäiset Linn MC-rasiat Asak ja Trak ja metallirunkoiset Karma ja 3-pulttinen Troika. Kaikki ne rasiat jäivät sitten taakse... Paljon äänirasioita kulki käsieni läpi, koska toin maahan useita eri rasiamerkkejä postimyyntiliikkeeni puitteissa. Linnin AT95-rasian eri versiot 80-luvulla ovat siitä hyvä esimerkki. Näin ollen lopputulokselle tärkeimpiä levysoittimessa ovatkin koko runko päälaakereineen, moottoreineen, virtalähteineen (joka on yllättävän merkittävä tekijä!) ja lautasineen/mattoineen sekä äänivarsi. Kun ketjun jokin osa paranee, löytyy parannusaskel myös toisiin ketjun osiin pala palalta uusien rakenteiden potentiaalin kautta. Ainakin näennäisesti näin on. Myös musiikintoisto on astunut askeleita eteenpäin. Ja sen jälkeen MicroAcousticsin elektreettirasiat, superkevyet ja nopeat, jotka kykenivät toistamaan lähes puhtaan kanttiaallon vinyyliltä. Ne soittivat musiikkia niin mukaansa vievästi, että voin hyvällä syyllä puhua eri maailmasta. Äänirasia tai sen neula ei oikeastaan ole se, joka kyntää vinyylin uraa. Äänirasiassa on monia kehitettäviä osia. Äänirasioiden kehitystä on tapahtunut, vaikka vinyylipuolen kehitys onkin hidastunut 90-luvulla CD-invaasion lopulta saatua yliotteensa. TIETOA JA TAITOA: LEVYSOITTIMEN TEKNIIKKA Ossi Wilen Musiikin.com Oy Nykyiset äänirasia- ja levysoitinedustukset: Linn, Rega, Pro-Ject, Scheu, Heed Audio, Naim Audio, Audio-Technica. 1) Ensimmäinen hifiäänirasiani oli Philips GA401, joka tuli levysoittimen mukana. Rasian kiinnitystä äänivarteen jne. Mieleen ovat toki jääneet Shuren, Empiren ja Pickeringin huippurasiat, suurine neulakompliansseineen seurantakyky oli silloin "se totuus". Parantaminen ilman syvempää ymmärrystä kokonaisuudesta ja sen tehtävästä on vaikeata. Haaste on äärimmäisen vaikea, eikä suinkaan vain itse rasiasta kiinni. Mielenkiintoinen kehityskulku on tapahtunut huippuvalmistajalla, joka kehitettyään paremman varren, kykeni kehittämään paremman soitinrungon ja sen jälkeen paremman moottori/virtalähdeyhdistelmän ja RIAA-vahvistimen. Seuraava askel saattaa olla jälleen rasian kohdalla. Linnin AT95-versiot eli Basik ja K5, K9 ja K18 (todellinen ihmerasia tuo Audio-Technican 95runko!). Äänirasian kehitys on ketju sinällään. Sittemmin menin vaihtohengessä asentamaan soittimeen Pickering XV15/350 -rasian. Sen liitoskontakteja, neulaa ja sen ripustusta sekä neularakenteen kiinnitystä rasiarunkoon. Rasian rakennetta voidaan kehitellä monin tavoin. Neulaa oikeasti ajaa levysoittimen pyörityskoneisto. Vinyylin mikrouran tarkka lukeminen sähköksi on haastava tehtävä. Koetsun ja Maywaren MC-rasiat. Tämä johtuu suuresta askeleestani musikaalisempien äänirasioiden/soittimien pariin 80-luvun alkupuolella, joka muutti omalla kohdallani kaiken. Minusta MC-rasioiden seurantakykyä on onnistuttu parantamaan. Sittemmin vinyyli on jälleen herännyt uuteen nousuun, ja kehitystyötä on jatkettu jäljellä olevilla tahoilla siitä, mihin jäätiin. Miten kultakauden parhaat rasiat sitten ovat kehittyneet eteenpäin
Ulostulojännite kuitenkin mahdollisimman korkea. Ja siitä riippuu musiikintoiston laatu. Matalaulostuloinen MC-rasia ei kuulu vaihtoehtoihini. 3) Tietyt legendaariset rasiat ovat edelleen säilyttäneet hohtonsa, mutta kehitystäkin on tapahtunut. Dynaamista massaa voi ilmentää ottamalla kynän sormien väliin ja heiluttamalla sitä sormilla pitäen päädystä kiinni ja sitten kolmasosan päästä. Rakenne on nerokas sekä seurantakyvyn että äänenlaadun kannalta. Rasia oli myös varsin painava, mutta suorituskyky oli kohtuullisen hyvä sen ajan vaatimuksiin. Tähän vaikuttaa neulavarren jäykkyys, kokonaismassa sekä dynaaminen massa. Molemmilla onnistuu tämä systeemin vaativin vahvistusaste sekä huonosti että hyvin. 6) MC-rasian signaalin nosto voidaan tehdä joko muuntajalla tai step-up-vahvistimella. Pitkä kontaktipinta levyn uraan pienentää pintapainetta, vähentää ritinää ja pidentää usein neulan kestoikää. Oikein tehdyssä rasiassa äänenlaatu tulee kaupan päälle. Pieni neulapaino ei kerro vielä mitään pintapaineesta levyn uraan. Toivottavasti tämä asia alkaa muuttua pikkuhiljaa. Kun Virtuoson neulan ripustus petti, vaihdoin Clearaudio Accurateen. Kyllä uudet mallit kuitenkin jättävät vanhemmat varjoonsa. HIFIMAAILMA 3/2010 33. Koetsu Blue oli jonkin aikaa, ja pitkäaikaiseksi kumppanikseni tuli Sumiko Virtuoso. Aivan liian usein puhutaan soundeista, seurantakyvystä tai äänikuvista. Toisissa neula ei olekaan pystysuorassa, vaan vinossa jommallekummalle puolelle. 5) Äänirasian tyypistä ei mielestäni kannata olla liian innoissaan. Tästä syystä vaatimatonkin hyvä äänirasia antaa yllättävän hienoja tuloksia hyvissä soittimissa. Olen tavannut monia suorastaan surkeita MC-rasioita. Ei siis kannata niinkään etsiä tiettyä tekniikkaa vaan musiikintoiston laatua. Soundeja kyllä saadaan äänirasioilla muunneltua heikommassakin levysoittimessa, mutta tarkkaan informaation poimintaan ei mikään äänirasia pysty, ellei soitin ja varsi anna siihen mahdollisuuksia. Täytyy ottaa myös huomioon neulan hionta. 2000 Z soi minulla pitkään, kunnes siirryin MC-rasioihin. Siksi kannattaa etsiä ennemmin hyvää musiikintoistoa, kuin tiettyä äänirasiarakennetta. Äänirasialle täytyy olla myös siihen sopiva äänivarsi sekä näihin kahteen sopiva pyöritin. Tällainen kokonaisuus liitettynä rasiaan hyvin sopivaan RIAA -asteeseen kruunaa vinyylinautinnon. Se on tälläkin hetkellä odottamassa seuraavaa levyä lautaselle. Vaikka äärimmäiset huiput ovatkin parhaita MC-rasioita, monet MC-rasiat ovat usein kalliimpia kuin niiden todelliset tulokset edellyttäisivät. Kun nämä saadaan kohdalleen, on kaikilla muilla formaateilla tekemistä. Elliptinen neula ei ole vielä kovin kaksinen. Hinta tarjoaa valitettavan huonon indikaattorin siitä, miten hyvin äänirasiat kykenevät tuottamaan musiikkisignaalia. Molemmilla oli samat arvot, ainoastaan 2000 Z:n kanavaerotus oli pari desibeliä parempi. Laatuluokan neulaan on aina hyvä sijoittaa kaikissa rasiatyypeissä. En kuitenkaan pidä muuntajista signaalitiellä, joten elektroniikka yhdistettynä korkeaulostuloiseen MC-rasiaan on valintani tänä päivänä. Hämmästyin suuresti, kun rasioiden äänessä oli niin suuri ero. On MM-rasioita, jotka päihittävät arviolta 85 % MC-rasioista musiikintoiston laadussa. 2) Empire 2000 Z oli ensimmäinen kaupallinen rasia, jonka tilasin Jenkkilästä yhdessä mallin 2000 T kanssa. Ja hyvin usein asia onkin näin: kun joku etsii itselleen kalliimpaa äänirasiaa, hänen kannattaisikin etsiä parempaa levysoitinta. Jotkin hionnat vievät taas neulan kärjen liian lähelle uran pohjaa. Etenkin ritinä vaimeni selkeästi useilla vanhoilla levyillä. Muistaakseni se oli M91 tai M93, aika on hämärtänyt muistikuvaani. Neulan resonanssitaajuuden tulisi olla reilusti kuuloalueen ulkopuolella. Kummasta kohden voi kynää heiluttaa sormilla helpommin. Joka itkee satunnaisen ritinän tai napsahdusten perään ostakoon digitaalisen systeemin ja tinkiköön lopusta. Monet maksavat paremman levysoittimen hinnan äänirasiasta, jonka asentavat vanhaan, heikkotasoiseen levysoittimeen eivätkä pääse läheskään yhtä hyvään lopputulokseen kuin sijoittamalla saman summan uuteen, parempaan soittimeen. Leo Tarvainen 4) Mekaanisesta kontaktista johtuen pieni pintapaine levyn uraan sekä hyvä seurantakyky ovat tärkeimmät ominaisuudet. Musiikintoiston laatu unohdetaan tai paremminkin ehkä, sitä ei ole vielä ymmärretty riittävän hyvin. 5) Ilman muuta MC-rasia ja ehdottomasti ilmasydänkeloilla, kuten kaikki muutkin kelat signaalitiellä. Tällainen diskantti voi myös helposti saada alkunsa RIAA-asteessa. Hifi Guru Oy Nykyiset äänirasia- ja levysoitinedustukset: Clearaudio, Creek 1) Arvoisa veljeni, Tapani, sai 70- luvun alkupuolella käsiinsä vioittuneen Shureäänirasian. Tästä rasiasta hän otti neulan ja teki oman MMrasian, jolla soitettiin paljon levyjä. Se olikin miellyttävä ja pitkäaikainen suhde, jonka pystyi murtamaan ainoastaan malli Insider. Äänirasialla lopulta viimeistellään hyvän soittimen potentiaalin toteutus. 6) Olen aikoinaan käyttänyt Audiophilen step-up -muuntajaa, joka oli ihan OK. 7) En jaksanut keksiä kysymystä, mutta tässä olisi valmis vastaus. Jos äänirasia ei kykene toistamaan sävelkorkeuksia tarkasti ja pitämään ajoituksia koherentteina läpi toistoalueen taajuuskaistan, ei muilla ominaisuuksilla ole paljonkaan virkaa. Siinä tarvitaan muuntajaa, ja silloin ollaan tekemissä hystereesin kanssa, ja äänen puhtaus kärsii. Levykokoelma on usein arvokas. mikäli äänirasia ei onnistu poimimaan informaatiota tarkasti, ei siinä sounditkaan paljon auta. Niilläkin päästään omalla tavallaan lähelle, mutta se ei ole halpaa leikkiä sekään. enemmän kiinni soittimesta ja varresta, kuin äänirasiasta. Ts. Epäilin tätä tulosta ja vaihdoin rasiat uudestaan, mutta ero oli ja pysyi. Kuuntele ja vertaile hyvässä systeemissä, jossa muut osat kykenevät toistamaan musiikkia hyvin! 7) SE äänirasiakysymys, johon aina olisin halunnut vastata, mutta harvemmin on kysytty, on "Miten tämä äänirasia soittaa musiikkia?". Resonanssitaajuuden ollessa mahdollisimman korkea tällöin kulutusrasitus levyn uraan on pieni. Syynä tähän kaikkeen on tietenkin äänenlaatu. En ole koskaan ymmärtänyt juttuja siitä, että kihisevä, säröinen diskantti ilmentäisi tarkkuutta. Myös äänen puhtaus on parempi. Rasiassa oli ohuesta kuparipellistä tehty kuori, ja se oli varsin tyylikäs
W 130 S -keskiäänielementeissä on niin ikään pinnoitettu paperikartio, halkaisija on nimen mukaisesti 13 senttiä. Ainoa tehtäväksi jäävä osa on siis itse kotelo. Jakosuo- timet ovat valmiina, ja sarja sisältää kaiken mahdollisen tarpeellisen aina runsasta vaimennusainemäärää ja kaiutinelementtien kiinnitysruuveja myöten. Alumiinikartioinen 13-senttinen AL 130 -bassokeskiääninen on kokoisekseen erittäin pitkäiskuinen. Mukana seuraavat myös hyvä ohje ja sel- keät kotelopiirustukset. Bijou ja Experience V20 ovat jotakuinkin samanhintaisia, mutta hyvin erihenkisiä kaiuttimia. S aksalaisella Visatonilla on hyvin laaja valikoima erilaisia kaiutinelementtejä niin hifi- kuin PA-käyttöönkin. Keskiäänielementit ja diskantti ovat omassa erillisessä osiossaan eristettynä bassoista. Suotimet on kasattu piirilevyille, ja laatu on tehdastekoisen siistiä. 34 HIFIMAAILMA 3/2010. Diskantilla on vain muovikondensaattoreita, ja yhtä Bijoun kelaa lukuun ottamatta kelat ovat ilmasydämisiä. Erikoisen keraamisen kalotin lisäksi elementin ominaisuuksiin kuuluvat impedanssintasauspiiri ja suojaverkon läpinäkyvä diffuusori, joka sekä tasaa suuntakuviota että vaimentaa kuuloalueen yläpuolelle muodostuvaa liikkuvien osien resonanssia. Tehdas tarjoaa myös paljon elementteihinsä pohjautuvia rakennusohjeita. Bijoussa refleksitoiminto hoituu koteloon rakennettavalla kanavalla, Experience V20:ssä on mukana kaksi halkaisijaltaan seitsemänsenttistä muoviputkea. W 200 S -tyyppiset 21-senttiset bassot ovat pitkäiskuisia, ja niiden kartio on pinnoitettua paperia. Kunhan puutyötaidot riittävät kotelon rakentamiseen ja osaa juottaa tai pyytää kaveriaan juottamaan johdot kiinni elementteihin, kaiuttimen saa toimimaan. Upgrade Sound tuo maahan rakennussarjoja ja tarjosi testiin kahta mallia, joiden hintalaput ovat hyvin lähellä toisiaan, mutta juuri muuta yhtenevyyttä ei sitten olekaan. Rakennussarjat oli kasattu Upgrade Soundin Jörg Linken tekemiin siisteihin koteloihin. Jakosuotimen osat ovat riittävän hyvälaatuisia. Elementtiryppään keskimmäisenä osana on 25-millinen tekstiilikalottidiskantti. Pitkälle valmis Visatonin rakennussarjat ovat jotakuinkin niin helppoja rakentaa kuin mahdollista. Experience V20 on 130 cm korkea, noin satalitrainen lattiakaiutin viidellä elementillä. Bijou on kokonsa puolesta helposti sijoitettava jalustamallinen kaksitiekaiutin. T E S T I : KaI uTTI mET V IS aTon B Ijou ja Exp E r IEnc E V 2 0 TeksTi ja kuvaT: Samu Saurama MiTTaukseT: KlauS aJ riederer / TKK Saksalaiset rakennussarjat Visatonin rakennusohjemallisto on hyvin laaja. Kotelo on jaettu kahteen osaan. Käyteyt elementit ovat malliston hiend-päästä. Sen seurana on 25-millinen, keraamisella kalotilla toteutettu KE 25 SC -diskantti
Kumpikin kaiutin on mukava lisä rakennussarjojen tarjontaan. Miesäänissä on hieman ulvonnan kaltaista sävyä. Tehovasteapproksimaatio (musta). HIFIMAAILMA 3/2010 35. Tasainen suoriutuja kaiutin toimii melko lähellä seinää ja saa niin sijoitettuna sopivasti lihaa luiden päälle. samasta syystä hiukan kirpeämpien äänitteiden kanssa saa olla voimakkuudensäädön kanssa valmiina pahimmillaan soundi muuttuu nimittäin riipiväksi. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5 dB 83,5 dB 42 Hz 700 hertsin kohdalla on kapeakaistainen vaimentuma, joka ei kuulu paljoa äänessä. (03) 7411 8412, www.upgrade-sound.fi Tekniset tiedot mitat (l x k x s): 19,5 x 33 x 23,5 cm massa: 6 kg Toimintaperiaate: 2-tie, bassorefleksi elementit matalat äänet: 13 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 2000 Hz Nimellisimpedanssi: 8 ohmia Suurin suositeltu teho: 90 wattia liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Käytettävät kaiutinelementit ovat laadukkaita, vaikka eivät hiendin rajoja kolkuttelekaan. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Kirkkaan tungetteleva Yläpää on erotteleva ja hyvin rytmikkään menevä. + Toimii hyvin seinän lähellä Äänessä on viileyttä ja kirkkautta turhankin runsaasti lyhyesti: kirkassointinen kaiutin, joka on parhaimmillaan pienessä akustisesti vaimeassa huoneessa. Experience V20 -lattiakaiuttimessa saa paljon vastinetta rahalleen. Bijou on kirkas ja jopa kipakka, ja kaipaa selvästi sijoitusta lähelle seinää, jottei jäisi bassoiltaan liian ponnettomaksi. kovin sieväksi kaiutinta ei voi kutsua. Äänessä on jonkin verran pidättyväisyyttä, ja kaiutin vaatii selvästi hanaa avautuakseen. Bassotoisto on hyvin kasassa, kunhan kaiuttimelle ei syötetä aivan matalimpia. Take fiven tukkoisen oloinen pianosoundi avautuu toistettaessa keveän selkeäksi, josta on helppo seurata molempien käsien toimintaa. Basso on enemmänkin lämmin ja mehevä kuin nopea tai napakasti potkaiseva. Rummun iskut läjähtävät reippaasti, eikä kaiutin tunnu missään vaiheessa tukkoiselta. sen sijaan hiukan vaisummat äänitykset aukeavat mukavasti ja saavat eloa osakseen. Bijoun diskanttikalotti on keraamista materiaalia. Experiencessä on vielä huomionarvoista sen melko korkea herkkyys; pienelläkin vahvistinteholla voi tulla hyvin toimeen. Kylmän kipakka iskevä ja viileän dynaaminen ääni, jossa on enemmän kontrollia kuin sävykästä kauneutta. 2 x 10 -senttinen kanava vastaa pinta-alaltaan viisisenttistä putkea. Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Visaton Bijou Jakosuotimet on tehty piirilevyille ja ovat erittäin siistit. stereokuva on seinän läheisyydessä varsin viitteellinen, kaiutin tuntuu siinä suhteessa reagoivan keskivertoa voimakkaammin. Experience V20 sen sijaan on lämmin ja pehmeäsointinen, hieman mahtailevaan taipuvainen. keskialueella on resonansseja, jotka pistävät välillä korvaan sekä puhaltimilla että naisvokaaleilla. Silloin huoneen tuoma korostus bassoille parantaa mehevyyttä ja vaimennetut pinnat estävät yläpään käymisen liian ärhäkkääksi. Ylemmällä keskialueella saattaa sitten ollakin aavistus ylimääräistä energiaa, joka tuo tehokkuuden tunnetta esitykseen. Sopivin paikka Bijoulle on todennäköisesti pieni tai pienehkö huone, joka on akustiikaltaan rauhallinen. mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). keskialueella on pientä kovuutta optimisijoituksellakin, mutta yleisluonne on kyllä melko tasaisen siisti. Osat ovat riittävän laadukkaita, mutta erityisen kalliita ratkaisuja ei ole käytetty. Hinta: 633,18 / pari lisätietoja: upgrade sound, puh. Basso ja alempi keskialue ovat kohdallaan, mutta ylimääräistä lämpöä äänestä on turha hakea. Kovapintaisessakaan huoneessa sen rauhallinen sävy tuskin käy korviin. ei kovin yleispätevä kaiutin, mutta pehmoilevan oheiskaluston ja vaimean akustiikan kanssa saattaisi toimia melko mukavasti. Tehovasteen mutkittelu sen sijaan aiheuttaa selvästi kuultavat piirteet ääneen. Bijou-jalustakaiuttimessa refleksiviritys on tehty koteloon rakennettavalla kanavalla. jää miellyttävyydessä selvästi isokokoisemmalle veljelleen. Yläpäätä on ehkä hieman liikaa ja se voi tuoda metallista sivumakua. Experience V20 sen sijaan kaipaa tilaa ympärilleen, jottei bassoalue nousisi liian hallitsevaksi. vakiopaikalla ääni jää ohueksi ja pisteliään mekaaniseksi. Täytyy silti myöntää, että rasittavuus menee joskus yhtä paljon lähimikitettyjen levyjen kuin kaiuttimien piikkiin; valmiiksi ohutsoundisesta levystä voi tulla ajoittain aika pistävän kuuloinen. stereokuva on tavanomainen suurpiirteisyydessään ja liioittelemattomuudessaan. Kummankin äänensävy poikkeaa hieman neutraaleimmasta mahdollisesta, mutta etenkin leppoisan rauhallinen Experience V20 voi helposti kerätä itselleen ystäviä isoissa akustoimattomissa tiloissa. Suojaverkon sisäpinnassa on läpinäkyvä muovirengas tasaamassa suuntakuviota ja vaimentamassa kuuloalueen ulkopuolelle jäävää resonanssia. Eri sukua Äänensävyllisesti pieni Bijou ja varsin kookas Experience V20 eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. silloinkin kokonaisuus on jokseenkin rauhaton ja läpitunkeva
soundi on sellainen, että se toimii parhaiten kevyellä ja nyanssien suhteen vähemmän vaativalla musiikilla. ulottuvuutta on kyllä mukavasti. aivan neutraali sointitasapaino ei kuitenkaan ole. vähemmän toimiva kaiutin on sellaiselle kuuntelijalle, joka hakee hienovaraisuutta, neutraaliutta ja nyansseja. + Sävyltään rauhallinen ja helposti kuunneltava + Bassotoistossa on hyvin voimaa lisäelävyys tekisi soinnista innostavamman lyhyesti: Mehevän ja muhkean kuuloinen kaiutin, josta irtoaa tarvittaessa reilustikin äänenpainetta. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Iskevästi tasapainossa Rauhallinen yleissävy, joka ei kuitenkaan pidäty yliystävälliseksi. akustiikkaa kaiutin ei kauheasti myöskään avaa, vaan tyytyy isolla pensselillä maalaamiseen. kaiuttimessa tuntuu olevan muutenkin riittävästi auktoriteettia, mikä kuuluu kohtuullisen alas ulottuvana bassotoistona. Massiivisen kuuloinen esitys menee osittain alapään piikkiin, joka tuntuu keskimääräistä tuhdimmalta. T E S T I : KaI uTTI mET V IS aTon B Ijou ja Exp E r IEnc E V 2 0 mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Tehovasteapproksimaatio (musta). Kuvassa Bijoun kotelo-ohje. Visaton Experience V20 Hinta: 688,08 / pari lisätietoja: upgrade sound, puh (03) 7411 8412, www.upgrade-sound.fi Tekniset tiedot mitat (l x k x s): 29,5 x 130 x 35,5 cm massa: 30 kg Toimintaperiaate: 3-tie, bassorefleksi elementit matalat äänet: 2kpl 21 cm keskiäänet: 2 kpl 13 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuudet: 450 ja 3000 Hz Nimellisimpedanssi: 4 ohmia Suurin suositeltu teho: 300 wattia liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Basso polkee kiinteästi ja menevällä temmolla suurillakin voimakkuuksilla, mutta keskibassoissa on ripaus kumua. Bassoilla, kuten koko kaiuttimella, on reilusti kapasiteettia luukutukseenkin. rauhallisen pehmeä Yleissävyltään leppoisa ja jopa hieman tummasointinen himmeän diskantin ja rauhallisen yläkeskialueen takia. instrumentit sijoittuvat äänimaisemaan selkeän erottelevina. 36 HIFIMAAILMA 3/2010. Helposti kuunneltavaa ja leppoisaa kaiutinta etsivälle tämä on kokeilun arvoinen vaihtoehto. keskialue on alarekisteristään siisti, mutta korkeat naisäänet sisältävät epäpuhdasta särmää. sävy on enemmänkin hieman yläbassojen pehmeyttä korostava kuin tiukan napakasti potkaiseva. mehevä ja massiivinen Muhkean, ison ja ajoittain pehmeänkin kuuloinen äänimaailma. kokonaisuus on miellyttävä ja yleispätevä jytäkaiuttimena. Raakuuteen asti se ei silti heilahda. kun kaiuttimen käsittelyyn työntää hyvin tehtyjä lauluäänitteitä, tuntuu lievä loudness-efekti ottavan sijaa soitannossa. Diskantti on hieman metallisen tukkoinen eikä yllä parhaaseen erotteluun. Yleishyvä, joskin aavistuksen kaupallisen kuuloinen kaiutin on omimmillaan tuotetulla materiaalilla. Rytminen vauhti välittyy kyllä, mutta yleinen elävyys jää vähän puolitiehen. stereokuva on samalla syvä sekä leveä että paikannukseltaan pistemäinen. Rokkiosasto nauttii sointitasapainosta, vaikka yläpään selkeys suttaakin peltejä. Bassopää on tuhti ja ulottuu kohtalaisen alas. stereokuva on melko kaksiulotteinen ja sellaisenakin leveällä pensselillä maalattu. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 6,5 dB 91 dB 37 Hz vasteet ovat pientä mutkittelua lukuun ottamatta melko tasaiset. Herkkyys on melko suuri. Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Mukana on selkeät ohjeet ja havainnolliset piirroskuvat kotelon rakentamista varten. soundi ei silti ole ylitehokkaan tai riipivän kuuloinen, vaikka diskantissa saattaakin olla hitunen ylimääräistä kirkkautta
"Kun yritys meni konkurssiin 1990-luvun lamassa, piti keksiä jotain muuta tekemistä", Louhivaara kertoo. RAPORT TI: Aud IOPOlIn kAIuTIn e xc uR s I O TeksTi: Jenni Ja Markku SalMinen kuvaT: arto ruSanen Ja antti louhivaara Antti Louhivaara, Kjell Hedberg ja Graphicat Kotimaiset kaiutinvalmistajat: Audiopolin viime kevään excursion jälkeen tutustuminen kaiutinvalmistajiin jatkuu. "Kyllä nekin jo ihan hyviä olivat. Keväällä 2006 tiet Amphionin kanssa kuitenkin erkaantuivat, ja sen jälkeen Louhivaara perusti Aurelian. Pasasen aviomies Tommi Korhonen taas vastaa yrityksen visuaalisesta puolesta. Sittenkin tietysti tärkeimmät osat pitää testata ja kuunnella itse." Pelkkään toimistotyöhön ei kuitenkaan ole vielä päästy, vaan kaikki kaiuttimet kasataan HIFIMAAILMA 3/2010 37. Mutta tarvittaessa saadaan kyllä lisää porukkaa, harjoittelijoita ja muita, esimerkiksi messuille." Aurelialla on tällä hetkellä Itä-Helsingissä noin 100 m² varasto- ja tuotantotiloja. Työ tehtäisiin vain tietokoneen ääressä. "Aika pieni piiri meitä on. Varsinaista varastoa ei pidetä, vaan kaiuttimet kasataan tilausten mukaan. Tällä kertaa kaiutinvalmistaja Aurelia tulee Audiopolin luo. Kaksi mallia esiteltiin taannoisessa HIFI-lehdessäkin." Muutamaa vuotta myöhemmin Louhivaara perusti Amphionin yhdessä Petteri Koljosen kanssa. Hän alkoi suunnitella kaiuttimia merkillä ASL. Alallaan arvostetun ja palkitun Pasasen tausta on valaisinsuunnittelussa. Louhivaaran tavoitteena ei ole perustaa kaiutinrakennustehdasta, vaan käyttää alihankkijoita työn tekemiseen. Nyt Aurelian pyörittämisessä ovat Louhi- vaaran ja Hedbergin lisäksi mukana Louhivaaran avovaimo Saila Uusnäkki, joka on yrityksen omistaja, sekä muotoilija Reija Pasanen. Oikeastaan tämä on perheyritys, tosin pojat ovat vielä aika nuoria, vanhin vasta lukiossa. Aluksi se oli harrastus mu- siikkilaitteiden maahantuontiyrityksen ohessa. Ne valmistettiin Virossa. Louhivaara ja Hedberg ovat tuoneet mukanaan kuunneltavaksi myös Aurelian Graphicat. Niitä testaillaan iltapäivän aikana innokkaasti kuuntelijoiden omilla levyillä. Monenlaista kaiutinyrittämistä Antti Louhivaara on tehnyt kaiutinsuunnittelua 1980-luvulta asti. "Tavoitteena on toimisto ilman tehdasta. Paikkana on Audiopolin oma elokuvateatteri Kinopoli Otaniemessä. Aurelia P aikalla ovat Aurelian perustaja Antti Louhivaara ja ruotsalainen vientijohtaja Kjell Hedberg sekä parisenkymmentä aiheesta kiinnostunutta audiopolilaista
"Subbareita on kyllä kyselty, mutta nekin ovat oma maailmansa. Ääntä suunnataan kuuntelijaa kohti suuntaimilla ja erilaisilla elementtiratkaisuilla. Esimerkiksi Graphican proto oli jo aika lähellä nykyistä mallia keväällä 2008. prototyyppikin kuulostaa aika tarkkaan siltä kuin on ajatellut. Se on kuitenkin jo nyt menestynyt hyvin. Intuitio on tärkeää. Kotimaan markkinoiden lisäksi Aurelia suuntaa vahvasti myös ulkomaille. "Monille kaiutinsuunnittelijoille kaiutinrakennus on pääasiassa jakosuotimen hinkkausta. R A P O R TTI: AudIOPO l I n kAIuTInexcu Rs IO Graphican vaakasuuntainenkin sijoitus onnistui Audiopolin voimin vielä omassa yrityksessä. Muiden maiden markkinoita pitää oppia ymmärtämään, eikä se käy ihan hetkessä", Hedberg toteaa. Parempaa tyyppiä emme olisi voineet tähän hommaan saada, vaikka hän ruotsalainen onkin", vinoilee Louhivaara. Uusien tuotteiden markkinoinnissa ei saa pitää liian kovaa kiirettä. Oman jutun sisäistäminen on tärkeintä", Louhivaara sanoo. Ulkomaankaupan kannalta Kjell Hedbergin mukaantulo oli kuin lottovoitto. Siksi pitää panostaa laatuun." Esimerkkinä tästä Hedberg mainitsee ProAc Tablette -kaiuttimet. "Olenkin piruuttani sanonut Kjellille, että diskanttien määrästä pystyy sanomaan kuunteluetäisyyden. Hänellä on myös hyviä yhteyksiä eri maihin. Hän suunnittelee elementtisysteemit niin, että ne toistavat vain niille luonteenomaisia taajuuksia, jotka sopivat niiden mittasuhteille. "Pitää olla näkemys siitä, minkälaista kaiutinta on tekemässä. Basso ei ole yhtä tarkka, koska se on fyysisesti isompi." Louhivuoren mielestä kaiuttimen tulee olla 95-prosenttisesti valmis ennen kuin jakosuodinta aletaan suunnitella. Jo kymmenesosamillimetrin muutos vaikuttaa paljon. Elementtien pitää olla myös riittävän lähellä toisiaan, ettei synny interferenssiongelmia. Tasainen energiajakauma on Louhivaaran mielestä tärkeä ominaisuus. Se on metri per diskantti." Elementtien suunnittelu on kaiutinsuunnittelussa Louhivaaralle keskeisintä. Näin kaiutin saadaan toimimaan lähikentässä pidemmälle verrattuna pallosäteilevämpään kaiuttimeen. Toisaalta, kun tilaa omia elementtejä, niitä pitää tilata paljon. Esimerkiksi Cerican jakosuodin on suunniteltu päivää ennen TKK:n mittauksia." Louhivaaralla päänsisäinen suunnitteluprosessi kestää pitkään, jopa vuosia, mutta sen jälkeen asiat tapahtuvat nopeasti. Kaiutin on käytännössä valmis ilman jakosuodintakin. Lisäksi aktiivikaiuttimen suunnittelu vaatisi paljon lisää opiskelua ja valmiuksia." Subwooferin suunnittelemisen Louhivaara näkee mahdollisempana, vaikka ei pidäkään sitä lähitulevaisuuden asiana. "Ne testataan aina itse, koska ne ovat todellista hienomekaniikkaa. Elementtien pitää toimia hyvin ilman jakosuodintakin. "Kun on hyvin sisäistänyt mitä tekee, niin kaiuttimen 1. Lähtökohtana Louhivaaran suunnittelussa on aallonpituusajattelu. Hedberg on ollut mukana monissa erilaisissa hifiprojekteissa. Yksi mies tekee lavoille valmiiksi pakattuna 20 paria kaiuttimia päivässä." Vaikka tuotanto halutaankin siirtää muille tekijöille, se pyritään kuitenkin pitämään Suomessa. Ulkomaankaupan aloittaminen ja kasvattaminen on siis vuosikausien projekti. Se on parasta markkinointia, sillä silloin ihmiset kertovat toisilleen, mitä pitävät hyvänä tuotteena. "Kasvu on ollut valtavaa. Kaiuttimet ovat erillinen setti." 38 HIFIMAAILMA 3/2010. Niitä myydään nykyään käytettyinä moninkertaiseen hintaan, ja tuote on kestänyt vuosikymmenestä toiseen. Ääniaaltojen ja rakenteen tuumailua Aurelian kaiutinsuunnitteluprosessista suurin osa tapahtuu Louhivaaran pään sisällä. Omat elementit erottavat meidät harrastelijoista, jotka joutuvat ostamaan mitä kaupasta saavat. "Pitää edetä hitaasti; muuten markkinointi tulee todella kalliiksi", Hedberg sanoo. Tällaista vaikutusta markkinoille ei osannut kukaan todellakaan odottaa", Louhivaara toteaa. Minulle se on kaikkea muuta. Pitää luottaa vaistoon ennen kuin tietää, miltä kaiuttimet kuulostavat. Niinpä niitä pitää myös myydä paljon." Louhivaaran mukaan elementeistä kriittisin on diskantti. Uusia aluevaltauksia aktiivikaiuttimien pariin Louhivaara ei suunnittele. "Eri maissa on erilaista käydä kauppaa, jopa EU:n sisällä. "Parasta mitä suomalaiselle kaiutinrakentamiselle voi tehdä, on pitää tuotanto Suomessa ja työllistää sitä kautta ihmisiä", Louhivaara toteaa. Nopeaa toimintaa Aurelia on ollut markkinoilla vasta pari vuotta, joten se on vielä hyvin uusi yrittäjä. Esimerkiksi Magentan kasaamiseen menee kuusi minuuttia. lukemalla samaa kirjallisuutta kuin TKK:n akustiikan opinnoissa luetaan. Hänellä on paljon kokemusta kansainvälisestä kaupasta, ja hän tuntee monien maiden markkinat. "Kun on itse suunnitellut elementit, on niistä kiva suunnitella itse kaiuttimet. Messuilla näkyminen on tärkeää. "Ja kun saa hyvän maineen, voi hintaa vähitellen nostaa. Hedberg sanoo, että markkinoinnissa tärkeintä on saada ihmiset puhumaan tuotteesta. Seuraava syksynä se esiteltiin messuilla, ja sen jälkeen tehtiin vielä pientä viimeistelyä, että lopputuloksesta tuli juuri halutunlainen." Tulevaisuudesta Louhivaara paljastaa sen verran, että vientimarkkinoille on tarkoitus suunnitella lisää isoja kaiuttimia. Louhivaara onkin kokeilujen lisäksi hankkinut tietoa äänestä myös mm. Loppujen lopuksi suurin osa hifiyleisöstä haluaa kuitenkin valita laitteensa itse. "Ihmiset eivät halua aktiivikaiuttimia, paitsi ehkä kotiteattereihin. "Kjell otti meihin päin yhteyttä ja kertoi olevansa toiminnastamme kiinnostunut. Kotelomuotoilussa pyritään viivalähteenomaiseen pystysuuntaiseen suuntaukseen. "Kaiuttimen kasaaminen ei oikeastaan ole kovin iso homma, kun jakosuodin on valmiina. Tietysti pitää tietää jotain, muuten homma ei toimi. Juuri nyt Aurelian kaiuttimet ovat kierroksella pohjoismaisissa hifiliikkeissä, ja tänä vuonna on tarkoitus osallistua alan isoimmille messuille Skandinaviassa. Todennäköisempää on, että etsitään maailmalta joku valmiiksi hyvä laite, ja tehdään siitä meille sopiva versio
"Putkivahvistimet vain ovat niin paljon parempia kuin transistorivahvistimet. Tiettyihin teknisten asioiden vaatimuksiin hän ei voi tietenkään vaikuttaa, mutta muita rajoituksia ei ole." Koteloissa on yhdistetty kaarevaa alumiiniprofiilia ja perinteistä viilutettua MDF:ää. "Reijalla on vapaat kädet muotoilun suhteen. HIFIMAAILMA 3/2010 39. "Tällä hetkellä markkinat ovat muuttumassa positiiviseen suuntaan sekä Euroopassa että Aasiassa. Esimerkiksi Espanjassa tilanne on ollut todella huono, mutta se tulee varmasti paranemaan", Hedberg kertoo. Louhivaara tosin tunnustaa, ettei ihan tarkkaan tiedä, mitä värejä osa on. Kiinalaiset tekevät halvalla hyviä, ja monet tulevat varmasti ostamaan sellaisen." Toisena tämän hetken kuumana juttuna Hedberg näkee levysoittimien paluun. "Laittamalla tiettyjä neuloja seinään ääni muka parani. "Nimen pitää olla sellainen, että se on helppo muistaa", Hedberg toteaa. Ihmiset ostivat ja maksoivat itsensä kipeiksi." Suomessa tällaiset tempaukset eivät ole saaneet jalansijaa. Siinä olemme ihan hyvin onnistuneet; erityisesti naiset ovat pitäneet meidän kaiuttimia söpöimpinä. Pitää heti pystyä erottautumaan muista. Myös kaiuttimien nimet ovat tärkeitä markkinoinnissa. "Uusia merkkejä vaikea saada markkinoille, on jo niin paljon hyviä merkkejä. Tietysti kaapeleissa on eroja, mutta yksinkertaiset ratkaisut ovat yleensä hyviä." Hedberg kertoo myös joitain vuosia sitten markkinoilla olleista kikoista, joiden avulla piti pystyä häivyttämään äänen häiriötekijät. Pitää kuitenkin vain olla fiksumpi kuin muut", Hedberg toteaa. Siitä kertoo jo se, että yrityksessä on mukana teollinen muotoilija, Reija Pasanen. Eivät ne minusta tuo ääneen mitään lisää. Kaikkia hifialan kotkotuksia Hedberg ei kuitenkaan näe järkevinä. Toisin kuin 1015 vuotta sitten, nyt 1 000 eurolla voi saada jo todella hyvän putkivahvistimen. Aurelian kaiuttimien muotoilua onkin pidetty onnistuneena. Muuten niitä tulee liikaa", Louhivaara sanoo. "Monet vain pitävät niiden luomasta tunnelmasta paljon enemmän", Hedberg toteaa. Muutenkin markkinat ovat pienet. Toisaalta lähtökohta on kuitenkin se, että kaiuttimen pitää näyttää kaiuttimelta", Louhivaara sanoo. "Miten joka vuosi voi ilmestyä maailman paras kaiutin, joka maksaa ainakin yhtä paljon kuin edellinen?" hän kysyy. Hedbergin mielestä varsinkin japanilaiset julkaisevat uusia kaiuttimia aivan liian tiheään. "Näitä jumalattoman kalliita kaiutinjohtoja en kyllä oikein ymmärrä. "Kun Aurelia julkaisee uuden mallin, on sen oltava tapaus", Louhivaara toteaa. Kokoamista perinteisin keinoin Mitä maailmalla tapahtuu? Haastattelussa tulee monta kertaa esille, että kilpailu hifialalla on todella kovaa. Niillä on saatu aikaan uudenlaista ilmettä. "Hifikaupat ovat täynnä erivärisiä suorakulmaisia laatikoita. Japanissa ne ovat olleet muodissa melkein koko ajan. "Suomessa kaiutinrakentamisella ei rikastu, mutta jos nyt huvijahdin saisi", Louhivaara naurahtaa. "Uusia malleja ei saa julkaista liian usein, ehdoton maksimi on kerran vuodessa. Japanilaiset ovatkin tehneet niitä koko ajan itselleen ja myyneet meillä transistorivahvistimia partoihinsa naureskellen. Aurelian kaiuttimien nimet ovat kaikki värejä ja niiden johdoksia, ja ne päättyvät aina a:han. "Magenta on tuttu, mutta esimerkiksi cericasta en kyllä osaa sanoa." Kaiutinmaailmassa ei kannata kuitenkaan olla liian kaupallinen. Magentaa rivissä Graphican suuntaimia ja jakosuotimia Design Aurelialla on panostettu paljon kaiuttimien muotoiluun. Toisaalta kirjojen muste kuulemma aiheutti häiriötä äänessä, ja sitä pystyi ihmetuotteilla korjaamaan. Hedberg näkee, että seuraava iso juttu alalla on putkivahvistimen tulo
Saman näppäimen alle saa useammankin oton, joiden välillä vaihdetaan toistuvasti painelemalla. Naim on toisella kierroksella oppinut paljon, ja Uniti vakuuttaa toiminnallaan. Unitin keskiraskas kaukosäädin on asettelultaan selkeä ja näppäimet tunnokkaat. Yhtiön ensimmäinen kosketus verkkotoistoon tapahtui HDX-kiintolevysoittimen myötä hieman toista vuotta sitten. Suoravalintojen lisäksi tuloja voi selata nuolinäppäimillä. 40 HIFIMAAILMA 3/2010 " Pakettihifin perimmäiseen olemukseen pääsee kiinni vain kaiuttimet liittämällä, eikä muuta sitten tarvitakaan.". Oton valinnat voi määritellä haluamikseen esimerkiksi siten, että "pc" ottaa yhteyden verkon UPnP-palvelimiin. KOKEILU: NaI m Na ImU NI t I -mONItOImILaItE TeksTi: Mauri EronEn kuvaT: SaMu SauraMa Kaikki yhes kotelos NaimUniti on brittiläisen Naim Audion toinen uuden ajan musiikkisoitin
Jälkimmäinen onnistuu ohjelmistoltaan päivitetyllä HDX:llä. Analogisia linjatuloja on viisi, joista kolme on toteutettu RCA-liittimin ja levysoitinotto Naimille tyypillisellä DIN-liittimellä. Viisinastainen DIN-liitin tarjoaa myös käyttöjännitteen siihen kytketylle levysoitinesivahvistimelle. Digitaalisesti äänen voi tuoda myös kahdesta toslinkistä tai kahdesta koaksiaalisesta RCA:sta. HIFIMAAILMA 3/2010 Unitissa Naim käyttää onneksi taas kääntyvää tavaramerkkilevyluukkuaan. Tukevan, käsin vedettävän kelkan tuntuma on aivan toinen kuin muovisen CD-aseman. HDX:n rätisevään CD-asemaan verrattuna valinta saa kiitoksen. Levysoitinotto tarvitsee erillisen esivahvistimen, eli Unitiin ei voi liittää soitinta suoraan. Ottojen määrä on kunnioitettava. U niti ei sinänsä kamppaile HDX:n kanssa markkinaosuuksista, sillä verkkotoistollisista yhtäläisyyksistään huolimatta niiden varustelussa ja hinnassa on eroa. CD-soitin on valmistajan mukaan CD5i:n peruja. Unitin hintalappukin on vain noin puolet HDX:stä, joten samoja segmenttejä ei oletettavastikaan hätyytellä. Se pysyy kiinni neljäsosakaaren muotoisen kelkan toisessa päässä sijaitsevan magneetin avulla. Pakettihifin perimmäiseen olemukseen pääsee kiinni vain kaiuttimet liittämällä, eikä muuta sitten tarvitakaan. Musiikkikirjastoa Unitilla itsellään ei siis voi luoda, vaan verkosta streamattava tavara täytyy olla valmiiksi saatavilla. Manuaalisen operaation kruunaa levyn paikallaan pitävä magneettinen kiekko. Molemmat istuvat kyllä samaan kotiin. Kääntyvä levykelkka on perinteistä, mekaanista mallia, jolla levyn lataamisesta tulee oma pieni tapahtumansa. Kelkka lukittuu suljettuun asentoonsa magneetilla, joka tuntui voimakkuudeltaan hieman toimituksen CD5i-soittimen vastaavaa suuremmalta. Se ymmärtää myös optista, digitaalista signaalia. Yhtenäisyys koostuu CD-soittimesta, radiovirittimestä, DA-muuntimesta, lukuisista analogisista ja digitaalisista linjaotoista sekä vahvistimesta. Customasennuspuolelle tarkoitetut NaimNet-laitteet ovat myös yhteensopivia. Monta tapaa kuunnella musiikkia Uniti on paljon muutakin kuin verkkosoitin. Levyn pitää paikallaan keskiöön pudotettava magneettinen klamppi. 41. Etulevyssä on 3,5-millinen reikä miniplugille vaikkapa kannettavaa soitinta varten. HDX toimii viimeisimmän ohjelmistopäivityksensä myötä verkossa UPnP-palvelimena, jolta esimerkiksi Uniti osaa hakea musiikin toistettavaksi. HDX on äänilähde Unitin sisältäessä myös vahvistimen. Soitinosa Unitista on ainoastaan toistoa varten. Laitteessa ei ole sisäistä kiintolevyä, eikä se osaa ripata CD-levyä USB-kiintolevylle tai lähiverkon palvelimelle
FM- ja DAB-aallot ymmärtävä antennipistoke on ruuvattavaa F-tyyppiä ja levysoitinotto on toteutettu DIN-liittimellä. KOKEILU: NaI m Na ImU NI t I -mONItOImILaItE " Kaiken kaikkiaan Unitin, kaukosäätimen ja näytön yhteispeli toimii kuin rasvattu." Lisävarusteena saatavalle n-Link-kaapelille on paikka takalevyssä iPodin kytkemiseksi. Sellaiset tulevat laitteen mukana. 42 HIFIMAAILMA 3/2010. Käyttöliittymän vihreä väri tekee siitä helppolukuisen. Valikkonavigointikin onnistuu, vaikka toimintoa ei näppäimiin ole merkitty. Näiden lisäksi on useampi linjatasoinen anto. Etulevyssä on 3,5-millisen plugin mentävä kolo kuulokkeille. Nait 5i:hin perustuvan vahvistimen kaiutinlähdöt ovat banaaninmentävät reiät takapaneelissa; mukana tulee aukkoihin sopivat tökkelit. Erillisen päätevahvistimen voi kytkeä nelinastaisella DIN-liittimellä toteutettuun, muuttuvan antotason esivahvistinlähtöön. Hiottu kokonaisuus Hyvin viimeistellyn alumiinikotelon henki on totuttua Naimia, josta joko pitää tai ei. Tiedostotuki kattaa tärkeimmät formaatit: WAV, FLAC, MP3, OGG, AAC. Kooltaan se voisi olla aavistuksen suurempi, sillä kaukaa pientä tekstiä voi olla vaikea erottaa. Liitettyä soitinta voi komentaa Unitin kaukosäätimellä etulevyn näytön avulla. Etupuolella on lisäksi USB-tulo, joka tukee tavallisia massamuisteja, kuten tikkuja ja kiintolevyjä, mutta ei iPodia. Peruskäytössä se ei haittaa, mutta musiikkikirjastoa selatessa olisi hakemistorakenne kätevä nähdä ilman takapuolen nostamista. Analogisten ja digitaalisten linjatulojen lisäksi Uniti liittyy verkkoon langattomasti tai ethernet-kaapelilla. Tukeva kotelo ja täsmälliset näppäimet antavat laitteelle joka tapauksessa laadukkaan olemuksen. Etenkin radiokanavien tallennukseen listanäkymä on kätevän havainnollinen. Jos lähiverkon WLAN-reititin ei mainosta itseään (SSID:n julkaisu pois päältä), ei Uniti pysty siihen kytkeytymään, sillä tukiaseman nimeä ei voi antaa käsin. Liityntä lähiverkkoon ja internetiin tapahtuu joko langattomasti (802.11b/g) tai kaapeliteitse ethernetillä. Tarvittaessa näppäimien kautta hoituvat äänenvoimakkuuden säätö, mykistys, ottojen selaus ja toiston perustoiminnot. Vaihtoehdon takana on selitys, että äänenlaatu saattaa heiketä, jos lataus suoritetaan kuuntelun yhteydessä. CD-toiston saa asetuksista käynnistymään automaattisesti levyn asettamisen yhteydessä. Latauksen voi myös määrätä päälle automaattisesti vain silloin, kun jokin muu otto on valittuna. Verkon UPnP-palvelimeen (TwonkyMedia) kytkeytyminen onnistui ongelmitta WLAN-yhteyden valinnan ja salasanan antamisen jälkeen. Äänen saa pihallekin monin tavoin. Samalla iPodin akun saa ladattua, jos niin on asetuksista valinnut. Yhdeksän samannäköistä ja käytännössä ryhmittelemätöntä painiketta jäänevätkin käyttämättä hätätilannetta tai CD-toiston aloittamista lukuun ottamatta. List-näppäintä painamalla saa näkyviin joko ohjelmoidut radiokanavat tai yksittäiset CD-raidat kestoineen. Subwooferille on kaksi monotettua RCA-lähtöä, jotka antavat signaalin suodattamattomana pääkaiuttimien kokovalinnasta huolimatta. Näyttöä voi hyödyntää myös CD:n tai radion kuuntelussa. iPodin tai USB-muistin ollessa kytkettynä musiikkivalikoima näkyy toki myös listattuna. Takapaneeli ei selkeydessään muistuta AV-vahvistinta, mutta sisältää kattavasti monenmoisia ottoja. Vain FAT32-tiedostojärjestelmä on tuettu. Kaiutinkaapeleiden kytkemiseksi tarvitaan banaanipistokkeet, aivan kuten valmistajan tavallisissa vahvistimissa. OLED-tekniikkaa käyttävä näyttö on erinomainen. Kiinteän antotason (275 mV) linjalähtö on tarkoitettu tallentimia varten. Kaiuttimet voi määrittää suureksi, jolloin ne toistavat koko taajuuskaistan tai pieneksi, jolloin alle 100 hertsin taajuudet suodatetaan. Etulevyn oikean reunan näppäinrykelmä saa tottumattomassa aikaan tihrustuskohtauksen. Verkkotoisto tukee samoja tiedostotyyppejä
Läpivalaisevien DIY-kaiuttimien parina Uniti ei tuntunut olevan aivan omimmillaan. Bassoilla on kiinteyttä ja ryhtiä selvästi keskivertoa paremmin. Liitännät ovat kattavat ja monipuoliset, eikä laitehyllyyn välttämättä edes tarvitse muuta äänilähdettä. Halutessaan bassot voi syöttää molempiin ja käyttää subwooferin omaa jakosuodinta. Se on miellyttävä käyttää ja toimii luotettavasti sekä nopeasti. Basson potku kärsii vähän CD-soitosta ja tiukin rytminen kuri hieman hölläytyy. Yleisesti ottaen piirto on hienon tarkkaa, mutta ehkä aavistuksen teknistä vähän lisää elävyyttä ei haittaisi. Ainoa huomionarvoinen seikka liittyy tilanteeseen, jossa Unitin perään liitetään erittäin herkät kaiuttimet. Kokeilin Unitia kotioloissa kerrostalon 20-neliöisessä tilassa, jossa vaimentavaa materiaalia on tyypillistä olohuonetta enemmän. Musiikki soi menevästi ja kontrolloidusti, mutta läpikuultavalla kaiutinparilla äänenväri voi jäädä turhan kylmäksi. Tumma- tai tuhtisointinen brittikaiutin istunee todennäköisesti pirteän Unitin perään erinomaisesti. Samu Sauraman käyttämien Elac FS 609 CE kaiuttimien herkkyys on noin 87 dB/2,83 V. Mitään karheutta tai rosoisuutta ei myöskään ole vaan luonne on hyvin puhdas. Paljaiden pintojen vaikutusta vähentää lisäksi melko suuntaavat (suuntaavuusindeksi 8) kaiuttimet. Solistin piirtyminen stereokuvaan oli erittäin pistemäistä, ja elementtien sijoittelu äänikuvassa hallittua. Ilmoitettu 50 watin teho 8 ohmiin ja 90 watin 4 ohmiin on tietysti enemmän kuin tarpeeksi käyttämilleni kaiuttimille, mutta tehon loppumisesta kesken ei ollut vaaraa toimituksenkaan vaimennetussa kuunteluhuoneessa. Toisto oli toisaalta tarkkaa ja täsmällisen ponnekasta, mutta terävyyden tuntu oli välillä liiallista. Tilannetta voisi kotiteatteristi verrata projektoriin, jossa valotehoa riittää, mutta mustan taso on keskinkertainen. HIFIMAAILMA 3/2010 43. (09) 6840 0020, www.kruunuradio.fi, www.naim-audio.com + rytmikäs ja kontrolloitu musiikintoisto + nopea ja luotettava toiminta + Laatuvaikutelma + Terävä näyttö Teknisen viileä soundi Ei etäkäyttöä verkosta Pienehkö näyttö navigoinnin kannalta Kuunteluarvio samu saurama Kontrollia ja erottelua CD-soittimelta kuunneltaessa aavistuksen kirkassointiseen kallellaan oleva peli. Tavanomaisella kaiuttimella suhinaongelma on käytännössä olematon. Unitin vahvistinaste perustuu valmistajan mukaan Nait 5i:een, jonka häiriöetäisyydeksi mitattiin Hifimaailman numerossa 7/2008 83 desibeliä. 101 dB/2,83 V herkälle kaiuttimelle vahvistimen signaali/kohinasuhde on varsin alhainen, sillä toimettomana taustasuhina on selvästi kuultavissa. Digioton kautta luonne pysyy hyvin samankaltaisena, eli toimivuus muilla ohjelmalähteillä on hyvä. Näkökyvystä ja etäisyydestä riippuen näytön pieni koko saattaa vaikeuttaa musiikkikokoelman selailua kuuntelupaikalta, sillä fonttikokoa ei voi muuttaa, eikä laitteen etäkäyttö onnistu esimerkiksi webbiselaimella Naim HDX:n tapaan. Konstruktiona Uniti on moninkertaisesti mutkikkaampi virittimineen ja langattomine radiolähettimineen, joten alhaisempi häiriöetäisyys olisi perusteltavissa. Yleisote on hieman kevyempi, mutta edelleen tulee mieleen, että mukavin kumppani laitteelle olisi joku sopivan meheväsointinen kaiutinpari. Kerran kolmen viikon käytännön testijakson aikana Uniti päästi kovaäänisen piippauksen, kun toisto oli pysäytettynä UPnP-tilassa. Ongelmatonta mutta viileää soundia Kokeiluissa ei ilmennyt mitään vakaviin teknisiin puutteisiin viittaavaa, joskaan levysoitin- ja iPod-ottoja ei sopivien äänilähteiden puutteen vuoksi testattu. Se myös reagoi kaukosäätimen komentoihin kiitettävästi. Ainoa miinus verkkotoistossa tulee tauottoman toiston puutteesta (gapless playback). Tämä nopeuttaa käyttöä, jos tuloja selaa kaukosäätimen nuolinäppäimillä. Naim Uniti Etulevyn OLED-näyttö on erittäin selkeä ja tarkka. Vertailulaitteisto: Naim CD5i, Denon DvD-3910 (digianto), arcam FMJ a32 ja elac Fs 609 Ce Kaiken kaikkiaan Unitin, kaukosäätimen ja näytön yhteispeli toimii kuin rasvattu. Naim itse ilmoittaa Unitin häiriöetäisyydeksi 80 dB. Kokonaisuutena ääntä leimasi kuitenkin rauhattomuus ja jonkinasteinen ylikirkkaus. Jokaisen ääniraidan välillä on lyhyt paussi, eivätkä yhteen nivoutuvat raidat toistu saumattomasti. Lisäksi verkkotoisto alkaa ripeästi, eikä suurenkaan kokoelman latautumista tarvitse odottaa sekuntia pidempään. Kaiuttimien suhteen Uniti saattaa olla viileän sävynsä vuoksi nirso. Laite reagoi painalluksiin salamannopeasti ja takeltelematta. Kaikki 16 tuloa voi määritellä käytössä olevaksi tai pois päältä. stereokuva piirtyy syvänä ja melko tarkkana, vain viimeinen läpikuultavuus jää puuttumaan. Kauempaa katsoessa yksittäisiä pikseleitä ei huomaa lainkaan. Pääkaiuttimet voi Unitissa määritellä myös pieneksi. Samansuuntaisia havaintoja teki myös Samu Saurama toimituksen tiloissa Elacin kai- uttimilla. Rytmipuoli hoituu kontrolloidusti ja tarkasti, funkin syke ja vauhti niputtuvat kurinalaiseksi kulkemiseksi. Tällöin niiltä suodatetaan alle 100 hertsin taajuudet, jotka ohjataan subwooferille. Huone ei ole kuitenkaan akustiikaltaan kuollut. Äänessä ei ole mitään pehmoilua tai utuilua, jos toki ei yhtään helppoa hengittävyyttäkään. Jokaisen tulon voi myös nimetä haluamakseen, ja äänenvoimakkuutta voi ottokohtaisesti tasata välillä ±4 dB. Hinta: 2 950 Lisätietoja: kruunuradio, puh. Siksi Unitin oheen kytkettävä kaiutinpari kannattaa valita tarkkaan ja kuunnella omassa tilassa. Kypsä monitoimilaite Uniti on loppuun asti mietitty yhdistelmälaite, jota ei ole päästetty markkinoille liian aikaisin
Mitro kokosi 5 000 euron laitteiston itsensä näköiseksi ja filosofiansa mukaiseksi. Muusikon valinta 44 HIFIMAAILMA 3/2010. KOKEILU: VIIdEn tOnnIn VaLmIsKattaUs HIgHEnd stUdIO TeksTi: Mikael NederströM kuvaT: saMu sauraMa Tällä kertaa kuukauden kokoonpanoksi saatiin näkemys Tampereen Highend Studiosta. Tuoreella hifikauppiaalla, Mitro Koskiluomalla, on takanaan pitkä musiikkiharrastus
Lisäksi mukana on yksi pari analogisia RCA-antoja. Sen sijaan voimakkuudensäätimen toiminnassa ronskimpi ote tuntuu toimivan huomattavasti paremmin. Kaiuttimen takaa löytyy tuplajohdotusmahdollisuus, mitä valmistaja suosittelee käytettäväksi, jos mahdollista. Virtajohdot ovat Regan omaa bulkkitavaraa. Tosin "hyvä" rajoittuu tällä kertaa lähinnä äänenlaatuun, sillä vahvistimen ergonomia on karusti ilmaistuna karmea. Rytmimusiikki sykkii ja kulkee, klassinen soi sävykkäästi ja ilmavasti ja metallilla on itsensä kuuloista rähinää. 46 HIFIMAAILMA 3/2010. Niin ikään mielleyhtymä vinyylimaailmaan on selvä. Mukavan musikaalinen kattaus, vaikka ei äärimmäisen tarkasti perinteistä hifi-ihannetta noudatakaan. Leppoisa ja helppo kaiuttimien sointi vaikuttaa tavanomaiseen akustoimattomaan olohuoneeseen melko hyvin sovitetulta. Kaukosäädintä ei ole, mitä voi tässä hintaluokassa pitää selvänä miinuksena. Ainoa poikkeus eheässä kokonaisuudessa on Crystal Cable, joka on kotoisin Hollannista. Kaikesta paistaa, että asiakkaalle halutaan tarjoilla vähän mutta hyvää. Laitetaso on lähes klassikoksi noussut Ikean Lack, joka on aiemminkin nähty kuukauden laitteiston osana. Elävää ääntä Kokoonpanon kaiutin, Living Voice, oli tällä kertaa poikkeuksellisen mielenkiintoinen tarjokas, sillä se on koottu Englannin Nottinghamissa käsityönä. Diskantti on poikkeuksellisen siisti, keskialue enemmänkin selkeä ja avoin kuin aidosti läsnä. ainoastaan bassoalueella on jonkin verran paksuutta. Yli 90 desibelin herkkyys on optimaalinen pienitehoiselle putkivahvistimelle, mutta valmistaja lupaa myös transistoriratkaisujen toimivan hyvin. Tyyli ennen kaikkea Tämänkertainen paketti koostuu pääosin englantilaisista laitteista. Lisäksi ohjelmalähteen valitsin on poikkeuksellisen tahmea ja tunnoton. Kiinnostava vaihtoehto vahvistimeksi olisi Lavardin Model IS, Leben CS-300X tai EAR Yoshino 869. vaikutelma johtuu todennäköisesti taajuusalueen ääripäiden maltillisesta annostelusta, joka nostaa varsinkin lauluääniä ja musiikin perusäänialuetta aika vahvasti esiin. Kaapeloinnista huolehtii Englannin saarivaltiosta kotoisin oleva QED kaiutinkaapeleiden ja Monenlaiseen makuun Mitron alkuperäinen ajatus siitä, että pakettia ei ole koottu vain tietty musiikkigenre mielessä, tuntui näkyvän kaikissa kuunteluarvioissa. kovin alas bassopää ei murahda, mutta nopeus on melko hyvää tasoa. Omanlaisensa hienous löytyy Apollo-nimeä tottelevan CD-soittimen käyttölogiikasta. Joillakin äänitteillä nasaali sävy vaaniikin aivan nurkan takana. 50-wattisen vahvistimen varustelu saa tyydyttävän arvosanan. sekin asettui paremmin hollille, kun kuuntelupaikkaa otti hieman lähemmäksi maahantuojan valitsemasta. "Tämän jälkeen QED:n kaiutinkaapelin tilalle tulisivat Crystal Cable Micro -tuplajohdotuskaapelit. Ne voi halutessaan laittaa melko lähelle takaseinää ja toimituksen keskivertoa vaimeammassa tilassa sointi on hieman tumma ja jopa korostetun rauhallinen. koko toistokaista on hyvin saumattomasti integroitunut. Lisäksi Regan lataussysteemi on käytännössä mukavan ja luotettavan tuntuinen, kun siihen kerran Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström Living Voicen kaiuttimessa ääntä tuottaa kaksi bassokeskiäänistä, joissa on kevytliikkeinen paperikartio. Tämä optio ei ole yllätys, kun otetaan huomioon Regan vinyylin viitoittama historia. Rega on aina oivaltanut minimalismin merkityksen. etäällä seinästä sävypuoli korostuu ja napakkuus jää vaatimattomaksi, mutta siirtämällä kaiuttimia lähemmäs saadaan niin voimakasta läsnäoloa kuin potkua bassoillekin. Äänenvoimakkuudensäätö on työn ja tuskan takana, jos jatkuvasti on juostava hankalasti sijoitettujen laitteiden luokse. Kuuntelijat arvostivat yleispätevää soundia, samu saurama miellyttävän rennosti liikkuva Huomio kiinnittyy tavallisen taajuustasapainoanalyysin sijaan setin kykyyn toimia rennon menevästi kaikenlaisella materiaalilla. KOKEILU: VIIdEn tOnnIn VaLmIsKattaUs HIgHEnd stUdIO "Koin saavani hyvästä hifistä paljon apua musiikin ja soiton opiskeluun." vissa oleva asia muuttuisi yhä selkeämmäksi", Mitro vakuuttaa. Kaiutinantoja on yksi pari. Kansipuolelle on nimittäin istutettu, valmistajalle uskollisesti, päältäladattava koneisto, joten rämisevä levykelkka puuttuu kokonaan. keskialue ei avaudu ihan parhaiden lailla, mutta toisaalta luonne pysyy levollisena ja rauhallisena eikä ärsytä pidemmässäkään kuuntelussa. Living Voice Auditorium II on kohtuullisen edullinen hinta huomioiden erittäin siististi viimeistelty kaiutin. erittäin tasapainoinen ja musiikkiystävällinen setti nautiskelijalle ja selvästi yksi parhaimmista viiden tonnin kokoonpanoista. napakan kepeä soundiltaan tämänkertainen setti on poikkeuksellisen selkeälinjainen. keskialueen aavistuksenomaisesta pidättyväisyydestä huolimatta miesvokaalit irtautuvat sopivalla auktoriteetilla, ja big bandin rouhea energia ja ryhti välittyvät penkkiin hyvin. Tehdas on perustettu Derbyshiressä 1991, jossa se edelleen pitää majaansa. Digitaalianto on sekä optisena että sähköisenä koaksiaaliulostulona. Tällaisessa laitteistossa voisi olla moni asia vieläkin paremmin, mutta silloin ei oltaisi enää 5 000 euron pakettihinnassa." hollantilainen Crystal Cable välijohtojen osalta. kovin huonolla subbarilla en silti lähtisi ehjäsoundista kokonaisuutta pilaamaan ainakaan, jos tarkoitus on ensisijaisesti toistaa musiikkia eikä syntikkaefektejä. Näkökulma on vahvasti eurooppalainen, hyvässä ja pahassa. Epäilykset osoittautuivat kuitenkin lähemmälläkin syynäyksellä aiheettomiksi. Suomeen maahantuonti saatiin ensimmäistä kertaa vasta puolisen vuotta sitten. Muuten käytettävyys ja varustelu ovat vakiotasoa. Teknisesti kaiutin on, keskimääräistä suurempaa herkkyyttä (94 dB) lukuun ottamatta, melko tavanomainen kaksitietoteutus. Tässä niitä ei vain tuputeta puoliväkisin vaan ärsyttämättömän helposti. stereokuva avautuu kaiuttimien väliin ja siinä on ilmavuutta, vaikkakaan ei terävintä piirtoa. Skeptisempi voisi pitää tätä huonona merkkinä, kun otetaan huomioon eurooppalaisen työn korkea hinta. Soittimen ainoa ergonominen ongelma on liian pieni ja himmeä näyttö, jota saa tihrustaa tosissaan vähänkin kauempaa. sävykkyyttä soundista kyllä löytyy, ylimmillä taajuuksilla on positiivisessa mielessä jopa poikkeuksellisen peltinen ote: lautanen helähtää eikä ainoastaan sihise tai kähise. Basso on napakka ja rullaava, mutta tiukin dynamiikka ja alimmat jyrähdykset jäävät kuulumatta. Tekstiilikalotti on varustettu pienellä suuntaimella. tottuu. sointitasapaino ei ole täysin neutraali, mutta kuulostaa napakassa keskialuevoittoisuudessaan hyvin harkitulta kompromissilta. Mitään korostuneen juhlallista, kuten pianolakkaa tai kromilistoja ei kyljistä löydy, mutta perinteikkään näköinen puuviilu on piristävän näköinen ja tuntuinen. Ääni pysyy kontrollissa haastavallakin materiaalilla suurehkoillakin äänenvoimakkuuksilla. Brio 3:sta ottoja löytyy neljä, joista yksi on tarkoitettu MM- tai MC-rasian levysoittimelle. Auditoriumissa on kaksi kevytrakenteista, paperikartioista bassokeskiäänistä ja tekstiilikalotti niiden välissä. Lempeä rytmikkyys ei tule liiallisen suurpiirteisyyden kustannuksella, vaan äänitteistä tulee esiin yksityiskohdat siinä missä yltiöanalyyttisistäkin kattauksista
Jos Regan ulkonäkö, kaukosäätimen puute ja ergonomia eivät ole este, voi tämänkertaista systeemiä suositella tavanomaista vahvemmin. Ääni ei ehkä hifimielessä ole kaikkein oikeaoppisin tai läsnä olevin, mutta se osaa viihdyttää oikealla tavalla. tampErE Highend studio tampereen laitteet Cd-soitin: Rega apollo 795 (25-vuotiskampanjahinta) Vahvistin: Rega Brio 3, 595 kaiuttimet: Living voice auditorium ii, 3200 , sis. 050 5050 880. 040 760 1247, www.musicalaudio.fi Hollantilaiset Crystal Cablen ohuet hopeavälikaapelit kuljettavat signaalia soittimen ja vahvistimen välillä. joka auttoi unohtamaan liiallisen analysoinnin ja keskittymään musiikkiin. Myöskään dynamiikka, varsinkaan alimmilla taajuuksilla, ei ole laitteiston vahvimpia puolia. Bassomaanikon testilaitteiksi tästä kokoonpanosta ei ole, mutta meille muille musiikinkuuntelijoille 5 000 euron kompromissi on harvinaisen onnistuneesti ratkaistu. 1750 Stars and Stripes HIFIMAAILMA 3/2010 47 starsandstripes.fi puh. Kumpikin piti sitä Hifimaailmassa käyneistä kaiuttimista kaikkein parhaiten musiikin kuunteluun innostavana ja siten hinta-laatusuhteeltaan varsin mainiona. Mutta muuten soundi jätti tällä kertaa hyvin vähän valittamisen aihetta. 2600 Omega Stick Nopea, kaunis ja tasapainoinen uutuus. Balanssi ei ole kaupallinen, mutta se tuo monen äänitteen parhaat puolet esille. Hifimaailma HYVä OSTOS Hifimaailma TESTIVOITTAJA Hifimaailma Nola Boxer Jalustakaiutin, jolla ison lattiakaiuttimen ääni ja upea viimeistely! 1500 TOIMITUKSEN VALINTA Hifimaailma TESTIMENESTYS Hifimaailma SUOSITTELEMME Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE 6 Alnico XRS Omega Super Jos tämä olisi ollut virallinen testi, olisimme Maurin kanssa molemmat antaneet kaiuttimelle hetkeäkään epäröimättä viisi tähteä. soundcare M8 -piikkitassut kaiutinjohdot: QeD Original BiWire, vahvistimen päässä airlock-banaaniliittimet, kaiuttimien pää ilman liittimiä, 4x 3 m, 110,8 /pari Välikaapeli: Crystal Cable Micro 0,5m RCa 269 /pari laitetaso: ikea Lack Black 9,95 lisätietoja: Highend studio Tampere Oy, puh
Makuelämys on helposti sulatettavan selkeä kakofonisen sillisalaatin sijaan. LCD-tekniikkaan perustuvaa 48 HIFIMAAILMA 3/2010. Tämä kahtiajako ilmeni aikaisemmassa vertailussa Optoman ja Sanyon välillä. Epson on lampun säästötilassa selvästi hiljaisempi kuin Mitsubishi, mutta Mitsun kanssa vastaavan kirkkauden saavuttamiseksi säästötilasta täytyy siirtyä melutasoa huomattavasti kasvattavaan normaalitilaan. H ifimaailman numerossa 8/2009 vertailtu projektorinelikko osoitti, että edullisimmassa luokassa hinta ei juuri korreloi kuvanlaatuun. Edullisen projektorin reseptejä tuntuu olevan kaksi. Optiikan motorisointia eli kaukosäädettävyyttä ei ole kummassakaan. Oliko odotus turhaa, vai selättääkö jompikumpi hallitsevan halpiskuninkaan, Optoma HD20:n? Epsonia ja DLP-piiriä käyttävää Mitsubishiä pikaisesti tutkiessa ei voi olla huomaamatta samankaltaista vastakkainasettelua. Lasi ja liitännät Epson on joustavasti asennettavissa yli kaksinkertaisen zoomin ja pystysuunnassa kaksi kankaan korkeutta ulottuvan linssinsiirron ansiosta. Jos huone on pitkä, saavutetaan tällä se etu, että projektorin tuottama melu vähenee sen sijaitessa selvästi katselijoiden selän takana. Toisessa aineksia sotketaan surutta mukaan ominaisuuksien muodossa, jotta myyntiesitteen lista saadaan vaikuttavan näköiseksi. Siten nyt testattavien Epsonin ja Mitsubishin muutaman satasen Optomaa korkeampi hinta ei ole järkevä peruste odottaa parempaa suorituskykyä. Epsonin voi sijoittaa jopa lähes kolme kertaa kankaan leveyden päähän. Mitsussa zoom on 1,5-kertainen eikä linssinsiirtoa ole. Toisen kokin soppa on hyvä kompromissi, joka syntyy muutamalla valitulla laaturaaka-aineella. Simppeli, helposti lähestyttävä Optoma ei tarjonnut Sanyon kaltaisia nippeleitä, mutta kuitenkin kaiken tarvittavan. PARIVERTAILU: V Id Eo PR o jE kToRIT EP son EH-TW2 9 0 0 jA TeksTi: Mauri EronEn kuvaT: SaMu SauraMa ja Mauri EronEn MiTTaukseT: PEtri tEittinEn Budjettihaastajat Epsonin ja Mitsubishin edullinen kaksikko ei ennättänyt mukaan luokkaa läpiluotaavaan projektorivertailuun. Varsinaisella suorituskyvyllähän ei ole merkitystä, sillä kontrastisuhteen voi ilmoittaa kymmenissä tuhansissa kuvalähteen mukaan mukautuvan iiriksen ansiosta
Mitsubishin suoravalinnat tuovat esiin pienen säätöikkunan, kun taas päävalikon kautta säätöjä tehtäessä itse valikko näkyy jatkuvasti. sellaisenaan skaalaamatta 1080p24-muodossa. Testilevyn käyttö on siis välttämätöntä kuvan optimoimiseksi. Heikomman optiikan lisäksi projektorin terävyyssäätö on sellainen, että on vaikea löytää sopivaa asetusta pikselilleen oikealle esitystavalle. Epson on edelleen epätarkempi, mutta kummassakaan ei näy häiritseviä artifakteja. Mitsussa näkyy vain aavistus sinistä ja keltaista haloa mustalla pohjalla sijaitsevan valkoisen tekstin reunoilla, mikä ei erotu katselupaikalle. MIT sUbI s H I HC3800 "Epson vakuuttaa helpolla asennettavuudellaan." Mitsubishissä on Epsonista puuttuva anamorfisen linssin tuki, jolla koko paneelin resoluutio saadaan käyttöön 2,35:1-kangasta käytettäessä. Kuvan yleisilme on tummassa päässä hieman tukkoinen, ja sävyeroja on vakiona vaikea erottaa toisistaan. Väreissä on kummallista vippausta sinisen taivaan toistuessa turkoosina ja vihreän likaisena. Selkeimmin lasitavaran heikkous on nähtävissä sinisen värin leviämisenä kulmissa. Karkearakeinen kohina yrittää mallintaa vain hieman täysmustaa vaaleampia harmaasävyjä, mikä toimiikin etäältä Kuvanlaatu käytännössä DVD-kuvalla Mitsubishi on selvästi Epsonia skarpimpi. VGA-, komponentti-, svideo- ja komposiittiliitännät ovat varmuuden vuoksi tarjolla molemmissa. Kaukosäätimet ovat täysin taustavalaistuja ja istuvat näppärästi käteen. On aivan toinen seikka, ostaako kukaan tämänhintaisen projektorin pariksi lähes samanhintaista linssiä. Kuvan alareunassa (kattoasennuksessa) vihreä ja punainen leviävät enemmän kuin kuva-alan keskellä. Blu-ray-elokuvilla Mitsubishin väriongelmat ovat hieman pienemmät, ja molempien projektoreiden kuvankäsittelyongelmat luonnollisesti katoavat. Mitsubishissä on vain yksi HDMI-tulo, joka on tässäkin hintaluokassa tavallista vähemmän. Virhettä ei välttämättä huomaa ilman vertailukohtaa, ja tumman pään erotteluakin voi parantaa gammasäädöllä tai kirkkausasetusta hieman korottamalla. Line Enhancement -liukusäätimet asentoon "1". 2,35:1-elokuvalla palkkien sinertävän pohjamustan erottaa, vaikka kuvassa olisi samanaikaisesti kirkastakin materiaalia. Paras tulos löytyy asettamalla Vert. Kirkkaus- tai kontrastisäätöön täytyi kummallakin projektorilla koskea ennen kuin sekä mustan että valkoisen sävyt erottuivat kunnolla ilman leikkautumista. Liiketoistoa pehmentäviä interpolointitekniikoita ei testatuissa malleissa ole. Synteettistä syynäystä Testilevyltä syötettyä 1x1 pikselin shakkiruutukuviota esitettäessä Epsonin erottelu on selvästi heikompi. Epsonissa tuloja on kaksi. Epsonin valikkonavigointi on hieman kankeampaa erillisen Esc-näppäimen takia. Mitsubishin tapauksessa terävyyssäädön paras asento oli epäloogisesti "1" eikä keskiasento "0". Toisinaan kuva tosin pehmenee, ja välillä paljon yksityiskohtia sisältävät elementit piirtyvät rosoisena. Kuva on reuna-alueiltaan ja etenkin kulmista pehmeämpi kuin Mitsubishissä. Tällöin kuitenkin kuva piirtyi terävästi oikein, eikä Epsonin kaltaista epävarmuutta jäänyt. Epsonissa kirkkaussäätö oli kohdallaan vakioasennossaan "0", mutta kirkkaassa päässä osa värikanavista leikkautui. Tämä on täysin odotettavaa, kun kuva esitetään HIFIMAAILMA 3/2010 49. Epsonin laajan optiikan kääntöpuolena on sen laatu. Värit ovat suoraan paketista luonnollisemmat, ja tummatkin sävyt ovat helpommin poimittavissa. Terävyysasetuksia on kaksi: standard ja advanced, joista ensimmäisellä kuvaa ei saa mitenkään kuntoon. Täysin tummennetussa huoneessa ongelma saattaa äityä liian suureksi, sillä se oli havaittavissa toimituksen vaaleahkossa kuunteluhuoneessakin. ja Horiz. Sama ongelma vaivasi viime numerossa testattua EHTW5500-huippumallia. Mitsun VGA-tuloon voi kytkeä myös vanhan SCART-liitännästä RGB-kuvaa syöttävän laitteen, mutta adapteri pitää hankkia erikseen. Epson toistaa kuvan levollisemmin mutta turhan utuisena. Mitsubishissä erottuu selvästi edullisista DLP-projektoreissa yleinen dithering-ilmiö tummimmilla sävyillä
Epson vakuuttaa helpolla asennettavuudellaan. Oman mausteensa värivirheeseen tuo optiikka, joka etenkin kuvan reuna-alueilla levittää värejä erilleen (kromaattinen aberraatio). Mitsubishissä väritoistoon voi vaikuttaa kahdella akselilla, mutta yksittäisten värien valoisuuteen ei pysty kajoamaan. Värien säätämiseen täytyy käyttäjän kuitenkin paneutua mielellään mittalaitteiston kanssa. Värivälkyntä on silti havaittavissa ja saattaa aiheuttaa joillekin silmä- tai päänsärkyä. Mitsubishin lähes kaksi kertaa parempi on/off-kontrastisuhde tarkoittaa valotehon pysyessä vakiona sitä, että musta on myös selvästi tummempi. Epsonissa virhe katoaa osin paneelien kohdistuksen selvempään poikkeamaan, joka näkyy hieman kauemmaksikin. Terävyydeltään Mitsubishi on asteen parempi. Käyntiääni on maltillinen, jos tyytyy alhaiseen valotehoon. Epsonissa (yllä) on kunnollinen värinhallinta, jolla pää- ja välivärien koordinaatit ja kirkkauden saa kalibroitua kohdalleen. Kuva-alan nurkissa sininen leviää Epsonissa selvästi. Pohjamustan sävy on Epsonissa selvästi sinertävämpi. Optoma HD20 on kuitenkin edelleen 1 099 euron hinnallaan paras valinta edullista Full HD -projektoria etsivälle, joten testivoittajalätkää ei tällä kertaa jaeta, vaikka Mitsubishi pääseekin lähelle. Kumpikaan ei osaa lukkiutua lomitettuun filmilähteeseen. DLP-projektori on mahdollista toteuttaa myös kolmella mikropeilikennolla, jolloin väripyörää ei tarvita, eikä tällaista sateenkaariilmiötä synny. Mitsun värit eivät suoraan paketista ole järin tarkat; sininen on hieman turkoosia ja vihreä likaista. 50 HIFIMAAILMA 3/2010. PARIVERTAILU: V Id Eo PR o jE kToRIT EP son EH-TW2 9 0 0 jA Mitsubishin (ylempi) pikselirakenne on tiheämpi kuin Epsonin. Epsonin kolmeen LCD-paneeliin perustuva tekniikka aiheuttaa lisäksi sen, että punaisen, vihreän ja sinisen kohdistus on hankala saada täydelliseksi. Käyttöystävällisyyden vastapuolena ovat pehmeähkö kuva ja selvästi heikompi kontrastisuhde. Epsonin linnsinsiirtorullilla kuvaa voi siirtää pystysuunnassa lähes kaksi kankaan leveyttä. Epsonin pohjamusta on myös epätasaisempi vaihdellen sinertävästä magentampaan eri puolilla kangasta. Vaikka Epsonin lamppu olisi ecotilassa, tuottaisi Mitsubishi syvemmän mustan. Liikkuvat loivat vinoviivat paljastavat, että kummankaan videonkäsittely ei ole huippuluokkaa. Kun yhtälöstä otetaan pois skaalausvaihe, ja projektoreille syötetään Blu-ray-levyltä lomitettua 1080i-kuvaa, muuttuu tilanne ratkaisevasti. Laadultaan Mitsubishin paikallaan pysyvä optiikka on parempi. Kumpikaan ei kiilaa kärkeen Tämänkertaisesta parista Mitsubishi vetää pidemmän korren. Epsonin pehmeyteen vaikuttaa prosessorin lisäksi optiikan puutteet. Liikkumattoman, lomitetun videokuvan molemmat esittävät terävänä ja häiriöittä. Myös kohinanpoisto toimii erinomaisesti, eikä vinoissa viivoissa ole lainkaan porrastumista. Koska pyörän nopeus on suuri, ja se on jaettu kuuteen segmenttiin (RGBRGB), ei ilmiö ole niin häiritsevä kuin muinaisissa DLPprojektoreissa. Epsonin lamppu oli kuvaa ottaessa normaalitilassa ja Mitsubishin low-tilassa, jolloin huippuvalkoisen valoteho oli suurin piirtein sama. Mitsubishillä linjojen porrastuminen on kertaluokkaa selvempää, mutta häiriöttömäksi ei Epsonkaan yllä. Videoprosessorin kykyjä testattiin tavallisen DVD-elokuvan lisäksi HQV:n testilevyillä. Kameralla pitkällä valotusajalla otettu kuva liioittelee ilmiötä, mutta ero on selvästi havaittavissa paljaallakin silmällä. Mitsunkaan mustan taso ei ole elokuvien tummimmissa kohtauksissa välttävää parempi, etenkin jos huone on kunnolla tummennettu. "Kuva on reuna-alueiltaan ja etenkin kulmista Mitsubishissä terävämpi." katsottuna kohtuullisesti. Sen avulla on myös mahdollista säätää kirkkaussäätö kohdalleen siten, että asetusta pudottaa niin kauan kunnes elokuvan mustista palkeista häviää mainittu kohina. Korkea kontrastisuhde ja neutraali pohjamusta sekä harmaasävyt luovat hyvän pohjan kuvanlaadulle. Kehnoa soitinta ei kannata kytkeä suoraan projektoriin, vaan hyvän lomituksenpoiston tekevä soitin tai prosessori on tarpeen molemmilla. Mitsubishi saa kohinanpoistoa lukuun ottamatta täydet pisteet, eikä sen kuvankäsittelyssä ole mitään huomauttamista. DLP-kennoon ja väripyörään perustuvassa Mitsubishissä valkoinen täplä hajoaa osaväreihinsä, kun silmiä liikuttaa nopeasti sivulta sivulle. Mitsubishissä optiikka on parempi, mutta siinäkin on havaittavissa ohuet siniset ja keltaiset halot tekstin ympärillä. Epsonin kohinanpoisto toimii erittäin hyvin sekä staattiseen että liikkuvaan kuvaan. Väripyörän punainen, vihreä ja sininen segmentti aiheuttavat sen, että jokainen pääväri piirtyy kankaalle nopeasti peräjälkeen. Epson saa testeistä täydet pisteet, vaikka filmilähteessä sen kanssa ilmenikin hieman pystyviivojen väpätystä
Tulokset saattavat muuttua kalibroinnin jälkeen. Näihin lukeutuvat muun muassa käyntiääni, käyttöliittymän loogisuus ja asetusten johdonmukaisuus. HIFIMAAILMA 3/2010 51. Testimateriaalia käytettiin PAL-formaatin DVD-levyjä sekä Blu-ray-levyjä. esimerkiksi 2 metriä leveällä kuvalla siirtymä on epsonilla 52 cm (200 cm x 0,26). valoteho ja melutaso on mitattu molemmilla lampun tehoasetuksilla. Pisteytys Kuva muodostaa 60 prosenttia loppuarvosanasta. Ominaisuuksia pisteytettäessä on otettu huomioon asennuksen joustavuus sekä säätöjen ja liitäntöjen määrä. Pistetaulukko Kuva (60 %) ominaisuudet (25 %) Käyttö (15 %) Yhteensä (100 %) Epson 2 4 3 2,7 Mitsubishi 3 3 3 3,0 Käyttö-arvosanassa on huomioitu päivittäisen käytön mielekkyys. Mittaukset Käytetty kuvatila on/off-kontrasti anSi-kontrasti Valoteho (lm) Melutaso (dB) HQV HD (/100p) HQV PaL (/80p) toimiva 1080p24 toimiva 50 Hz Epson Theatre Black 1 1080:1 276:1 384/515 29,1/32,2 100 46 Mitsubishi Cinema 1887:1 301:1 556/727 32,8/36,1 65 27 Mittaukset on suoritettu luonnollisinta kuvaa tarjoavaa esiasetusta käyttäen. Projektorit säädettiin katselua varten testilevyn avulla. MIT sUbI s H I HC3800 ominaisuudet Malli Hinta tekniikka Paneelit tarkkuus Mitat (lxkxs) Paino Kuvatulot HDMi VGa Komponentti SCart/rGBS S-video Komposiitti optiikka Zoom Heittoetäisyys *3 Motorisoitu Linssinsiirto (P/V) Max pystysiirtymä *4 Lamppu tyyppi ilmoitettu elinikä Varalampun hinta Lampputakuu Vaihto katossa Muuta anamorfisen linssin tuki ohjausportti triggeri Kaiutin Rs232 1 Rs232 1 uHe 200 W 3 000/4 000 h 349 3 v/1700 h uHP 230 W 3 000/5 000 h 395 6 kk/1 000 h 2,1x 1,362,9x ±96/±47 % 0,26x 1,5x 1,392,08x 0,19x 2 1 1 1 1 1 1 2 *1 1 *2 1 1 Epson eH-TW2900 1 299 LCD 0,74" 1920x1080 45x13,6x36 cm 7,3 kg Mitsubishi HC3800 1 399 DLP 0,65" 1920x1080 34,5x12,9x27 cm 3,5 kg *1 Yksi tulo jaettu vGa-liitännän kanssa *2 vGa-tulo ymmärtää RGBs-signaalin *3 Projektorin etäisyys kankaaseen suhteessa kuvan leveyteen zoomin ääriasennoissa *4 kertoo projektorin pystysiirtymän valkokankaan yläreunasta suhteessa kuvan leveyteen. Se sisältää mittaustulokset ja subjektiivisen vaikutelman kuvan yleisestä nautittavuudesta
Epsonissa esiasetukset on nimetty fiksusti lukuarvoin, Mitsussa sanallisesti. DVD-kuva on terävää, vaikka välillä kuvassa näkyy porrastuneita linjoja. Pölysuodattimen ja lampun vaihto on mahdollista kattoasennettuna. Hifimaailma Epson EH-TW2900 LCD -paneeleita käyttävä Epson puhisee miellyttävän hiljaisena valtaosan ajasta, kunhan lamppu on kytketty virransäästötilaan. Elokuvilla tumman pään sävyerottelu on hyvää, ja pimeistä kohtauksista poimii helposti yksityiskohtia. Epsonin yhdeksänportainen säätö tekee säädöstä tarkkaa, mutta Mitsun kolmiportainen antaa tehdä korjaukset päävärikohtaisesti. Hifimaailma SUOSITTELEMME Mille korkeudelle kuva kannattaa heijastaa? Kuvan heittokulma eli se, kuinka matalalle kattoon asennetun projektorin kuva piirtyy, vaikuttaa myös asennuksen helppouteen. Teräväpiirtokuvan käsittely on lähes moitteetonta. Se sekä hukkaa tarkkuutta että tekee ilkeää jälkeä tarkoille detaljeille. ompakti Mitsubishi perustuu DLP-tekniikkaan. Aikaisemmassa edullisten projektorien vertailussa Mitsubishi olisi kivunnut kakkospaikalle. Epsonin liitinpaneelissa ei ole yllätyksiä. Vakiona Epsonin värit ovat tyydyttävät, vaikka harmaasävyt jättävätkin toivomisen varaa. Tällöin esimerkkitapauksessamma Epsonia tulisi pudottaa katosta noin 36 cm ja Mitsubishiä 50 cm. Optiikan siirto ja laaja zoom helpottavat asennusta, mutta joustavuus on samalla tinkinyt lasitavaran laadusta. Projektoria ei tule koskaan kallistaa alaspäin, vaikka geometrian korjaamista varten on olemassa digitaalinen keystone-asetus. Sen vahvuuksia ovat omassa hintaluokassaan suuri on/off-kontrasti, joka parantaa erityisesti tummien kohtauksien kolmiulotteisuutta. Epsonissa kuvan yläreuna sijoittuu linssinsiirron ääriasennossa 0,26 kertaa kuvan leveyden verran projektorin alapuolelle. Käytännössä kuvalähteet kannattakin TOIMITUKSEN kierrättää prosessorin kautta paremman skaalauksen saavuttamiseksi. Siihen vaikuttaa myös käytössä oleva istuin ja mahdolliset niskatuet. Lomitetun videokuvan käsittely on heikkoa, ja hyvä progressiivinen soitin on paikallaan. DVD-kuvalla käsittely on pehmeää, mutta senkin joku voi käsittää filmimäisen miellyttäväksi. PARIVERTAILU: V Id Eo PR o jE kToRIT EP son EH-TW2 9 0 0 jA Pienen Mitsubishin liitinpaneeliin on mahtunut vain yksi HDMI-tulo. Lampun normaalitilassa projektorin pohjamusta on harmittavan kirkas ja sinertävä. Samanaikaisesti näkyvien kirkkaiden ja tummien alueiden välistä eroa kuvaava ANSI-kontrasti on vain keskitasoa, mikä vaikuttaa hieman kirkkaampien kohtauksien vaikuttavuuteen. Mitsubishissä siirtymä on 0,19-kertainen. Kuva jää tällöin kuitenkin vaatimattoman ponnettomaksi. HYVä HINTALAATUSUHdE Harmaasävyjen toisto on suoraan paketista harvinaisen neutraalia, mutta värien epätarkkuus verottaa autenttisuudesta. Teräväpiirtokuvan käsittely on kohinanpoistoa lukuun ottamatta hyvää. Optiikka on laadukas, ja kuva kauttaaltaan terävä. Säädöt ovat kuitenkin monipuoliset, ja mittalaitteiston avulla kuvan saa kalibroitua myös värien osalta. 52 HIFIMAAILMA 3/2010. Hyvä nyrkkisääntö kuitenkin on, että kuvasta vähintään kolmannes sijoittuisi silmien alapuolelle. Jos huonekorkeus on 260 cm ja istuvan katselijan silmät noin metrin korkeudella, sijoittuu kaksi metriä leveän kankaan alareuna suunnilleen silmien tasalle, kun Epson on asennettu aivan kiinni kattoon. Zoom-alue on 1,5-kertaisena keskitasoa, eikä linssinsiirtoa ole. VGA-tulo ymmärtää myös SCARTRGB-signaalin, mutta kaapeli täytyy hankkia erikseen. Hifimaailma VALINTA Hifimaailma TESTIMENESTYS Mitsubishi HC3800 K Sekä Epsonissa että Mitsubishissä on mahdollisuus gamman hienosäätöön. On makuasia, kuinka yläviistoon valkokangasta haluaa katsoa. Mitsu kuitenkin heittää kuvan sangen jyrkässä kulmassa, joten projektoria ei tarvitse asentaa suhteettoman matalalle. Kuva on reuna-alueilla keskustaa epätarkempi
Harmaasävyt toistuvat lähellä D65-standardia ilman värien käsisäätöä. korjausta varten on erittäin monipuolinen gammasäätö. väriavaruus Cie-kartastossa. Harmaasävyjä varten on bias- ja gain-säätö, mutta niilläkään sinertävä pohjamusta ei korjaannu. Gammakäyrä osaväreittäin. Deltae-arvon ollessa yli 10 on virheen suuruusluokka jo häiritsevä ja helposti silmin havaittavissa. Mitä pienempi lukema, sen tarkempi väritoisto. Pää- ja välivärien toisto ei osu aivan kohdalleen. Toisto on kautta linjan kirkkaampaa kuin referenssi (2,2). 0201 552090, www.epson.fi + joustava optiikka + Pitkä lampputakuu + tummien sävyjen erottelu + Monipuoliset kalibrointimahdollisuudet Epähavainnollinen terävyyssäätö Pehmeähkö kuva optiikan ja kennojen kohdistuksen virheet Sinertävä ja epätasainen pohjamusta Harmaasävyjen tasapaino eri kirkkausasteilla Theatre Black 1 -tilassa. Referenssiavaruus (HD ReC 709) värillisin timantein. väritoiston korjaamiseen on kaksiulotteinen (gain, saturation) värinhallinta. väritoiston tarkkuutta ilmaiseva Deltae-palkisto. Referenssiavaruus (HD ReC 709) värillisin timantein. vihreä on selvästi tavoitetta räikeämpi, mutta silmämääräisesti virhe ei ole minkään värin osalta kriittinen. Puhdas valkoinen on alle kolmen arvollaan käytännössä täydellinen. Epson EH-TW2900 Hinta: 1 299 Lisätietoja: epson suomi, puh. Deltae-arvon ollessa yli 10 on virhe erittäin selvästi silmin havaittavissa. Ongelma korjaantuu hieman kontrastisäätöä pudottamalla. silmämääräisesti arvioituna virhe on suurempi kuin mittauksesta on pääteltävissä. MI TsUbI s H I HC3800 Mitsubishi HC3800 Hinta: 1 399 Lisätietoja: Noretron esitystekniikka, www.noretron.fi, www.mitsubishi-presentations.com + Luokassaan hyvä kontrasti + neutraali pohjamusta + Harmaasävyjen tarkkuus Epätarkat värit Äänekäs tuuletin Vain kaksiulotteinen värienhallinta Välttävä videoprosessori tummimpien sävyjen kohina (dithering) Vain yksi HDMi-tulo Harmaasävyjen tasapaino eri kirkkausasteilla Cinema-tilassa. Projektorin väritoisto esitetty mustin pistein. Yleissävy on magentavoittoinen ja kirkkaimpiin sävyihin päin mennessä punertuva. sen takia kontrastisäätöä tulee pudottaa. epsonilla värien tarkkuus on hyvä, ja Deltae-arvot ovat pääsääntöisesti alle viiden. Referenssigamman (2,2) seuraaminen onnistuu erittäin hyvin aivan kirkkainta päätä lukuun ottamatta. värien korjaamiseksi on kunnollinen 3-ulotteinen värinhallinta (hue, saturation, brightness). väritoiston tarkkuutta ilmaiseva Deltae-palkisto. Projektorin väritoisto esitetty mustin pistein. Pieni virhe on lineaarinen ja helposti korjattavissa toimivalla gain/bias-säädöllä. Gammakäyrä osaväreittäin. Tuloksena tummien sävyjen erottelu on kuvasta helpompaa, mutta kuvan yleisilme on valjumpi. valkoisen tarkkuus on heikompi arvon ollessa kahdeksan. HIFIMAAILMA 3/2010 53. Yläpään taittuvat käyrät ilmaisevat, että värikanavien dynamiikka ei riitä ja ne leikkaavat jo hieman puhki. värit toistuvat tyydyttävästi. Mitä pienempi lukema, sen tarkempi väritoisto. Mitsubishissä vihreä ja sininen nousevat yli 13:n. Gamman ruuvausta varten Mitsubishissä on tummiin, keskisävyihin ja kirkkaisiin sävyihin erikseen vaikuttava osavärikohtainen säätö. väriavaruus Cie-kartastossa
KOKEILU: GE nELE c 8260A -DSP- AKtIIv IKAIU ttIm Et TeksTi ja kuvaT: Samu Saurama Kaikki irti koaksiaalista 54 HIFIMAAILMA 3/2010
Koska sen enempää kotimaasta kuin maailmaltakaan ei ole vielä kantautunut mitään testituloksia ja kommentteja, teimme kokeilun ilman TKK:lla suoritettavia mittauksia. Ilman vertailukohtaa jää vain helposti huomaamatta, että paketti on 140 senttiä korkea. Suomalainen Genelec on tuonut mallistoonsa tasaista tahtia todellisia akustisia parannuksia. Se on yksipistesäteilijä, ja diskantti saa keskiäänisen kartiosta itselleen suuntaimen, joka helpottaa säteilykuvioiden yhteensovitusta. Tekniikka kulkee nimellä MDC eli Minimum Diffraction Coaxial, jonka pyrkimyksenä on ollut minimoida kaikki nämä epäjatkuvuutta aiheuttavat asiat. Harrastajapiireissä tyyppimerkintä purkaantui loogisesti ja herätti heti suurta kiinnostusta. Tuorein on koaksiaalielementin rakentaminen uusiksi niin, että hyvät puolet säilyvät, mutta heikkoudet on saatu käytännössä poistettua. Eniten innovaatiota 8260:ssa on vaatinut koaksiaalielementin suunnittelu kokonaan uusiksi. 8260A:n koaksiaalielementin kartio on vaahtopintainen. Jäljelle jäävät kartion sovitukset diskanttiin ja etulevyyn ovat se innovaatiota tarvitseva kohta. Sen sijaan alle jäävä menisi täysin muusiksi, mikä jää vähän kummittelemaan takaraivossa. essa sovitus muuttuu, ja lisäksi kartion ulkoreunalla on ripustuksen tuoma pykälä. IsoPod-jalusta eristää kaiuttimen alustastaan ja mahdollistaa jonkin verran pystysuuntaista kallistusta. Aivan kuten Genelecin kaikissa muissakin malleissa, suuntain on jotakuinkin koko etulevyn levyinen. Diskantti ei välttämättä istu täysin siististi keskiäänikartion tyven muodostumaan kurkkuun. Haittapuoletkin ovat tuttuja. Kartion liikku- HIFIMAAILMA 3/2010 55. Epäjatkuvuudet kurkussa, johon diskantti sovitetaan ja kartiosta etulevyyn (tässä tapauksessa suuntaimena jatkuvaan etulevyyn) on minimoitu uudella rakenteella. S "Kaiutin ei mene tukkoon reilussakaan luukutuksessa, ja kuunteluvoimakkuutta tulee helposti nostettua, koska äänestä ei missään vaiheessa tule raaka tai ahdistunut." yyskuussa 2009 Genelec julkisti 8000-sarjan uuden tulokkaan. Tuo yksityiskohta herätti eniten uteliaisuutta ja vähitellen varmistui, että uutuus tosiaan käyttää koaksiaalielementtiä keskialueen ja korkeiden taajuuksien toistoon. Kun liikepoikkeamaa ei tarvita kuin millin murto-osia, jää yksi ongelma pois. Piirroskuva näytti siltä, että kaiuttimessa on koaksiaalielementti. Genelec on tehnyt selvästi paljon työtä haittapuolien poistamiseen. Kun 8240:ssa on 6,5-tuumainen, 8250:ssa 8-tuumainen, niin 60 tarkoittaa sitten kymppituumaista. Diffraktiot minimoiva runsaasti pyöristetty alumiininen kotelo on hyvin jäykkä ja siten akustisesti edullinen. 8000-sarja kertoo muodon olevan tutun pyöreä ja kotelon valualumiinia. Tarkempi selvitys uuden koaksiaalielementin rakenteesta löytyy Genelecin sivuilta osoitteesta http://www.genelec.fi/documents/ other/Genelec%208260A%20Technical%20Pa per.pdf Paljon tuttua Genelecin 8000-sarjan tunteville kaikki tutut piirteet ovat olemassa. Se on puoli metriä enemmän kuin tyypillinen jalustakaiutin tolppansa päällä. Kaikki nuo haittapuolet näkyvät mittauksissa ja kuuluvat kuunteluissa. Se onnistuu toistamalla basso ja alakeskialue eri elementillä. Yksinkertaisin asia on vähentää kartion liikkuminen mahdollisimman pieneksi. Niihin kun omat eivätkä muiden aikataulut valitettavasti taipuneet. Tuo sama vaahtomateriaali toimii myös sisä- ja ulkoripustuksena elementille, mikä mahdollistaa käytännössä saumattoman linjan diskantilta kartiolle ja kartiolta eteenpäin etulevyn kokoiselle suuntaimelle. 27,5-kiloinen kaiutin istuu tukevasti, ja vaikka se putoaisikin, kaiuttimeen tuskin tulisi mitään vauriota. Saimme Suomen ainoan demoparin lyhyelle vierailulle toimitukseen juuri ennen tämän lehden menoa painoon. Numero 2 viittaa kaiuttimen toimintaan DSP-sarjassa ja 60 bassoelementin kokoon. Kaiutinta voi käyttää normaalissa analogisessakin järjestelmässä, ja takaa löytyvät muiden 8000-sarjalaisten tapaan dippikytkimet, joilla vasteen voi sovittaa monenlaisiin sijoituksiin. Alussa kerrottiin vain tyyppimerkintä 8260A, josta näytettiin tietokoneella mallinnettu kuva. DSP-sarjan iso juju on mahdollisuus huonekalibrointiin, joten kalibroimattomana Täysin uusi elementti Koaksiaalielementin hyödyt on tunnettu pitkään. Valokuvassa 8260A näyttää K&M-jalustan nokassa tutusti 8000-sarjan Geneleciltä. Ensimmäistä kertaa Genelecin historiassa
Kaiutin ei mene tukkoon reilussakaan luukutuksessa, ja kuunteluvoimakkuutta tulee helposti nostettua, koska äänestä ei missään vaiheessa tule raaka tai ahdistunut. Mieslaulajien kaikupohja muodostaa vankan tuen selkeälle artikuloinnille. vahva loudnessvaikutelma vähenee selvästi, kun huonekorjaus kytketään pois ja pudotetaan diskanttia 2 desibeliä. Take Fiven varsin vaisunoloisen fonin erottelu on erinomaista vailla sortumista kipakkuuteen. Yksi vaikuttava tekijä on varmasti se, että harva meistä on tottunut oikeasti suoraan taajuusvasteeseen. Kuunteluarviot Mauri eronen Hifimaailmankin huone mallintaa enemmän hyvää olohuonetta kuin optimaalista studiotilaa, ja sillä on omat piirteensä, joihin vakiokuuntelijat tosin ovat tottuneet. Seinustasijoitus näytti kalibroimattomana reilua korostusta koko bassoalueella ja hieman liikaa tasoa keskialueella. Läsnäolo on erinomainen ilman, että toisto olisi ollenkaan liian keskialuepainotteinen. AutoCalin tekemiä säätöjä voi halutessaan myös muokata jälkikäteen. kaikenlainen musiikki toimii, metallista elektroniseen, funkista klassiseen. Ehkä Hifimaailman kuunteluhuoneessa olisi kuitenkin vielä viilaamisen varaa. Etenkin se, että 8260 pystyy lähellä seinää piirtämään poikkeuksellisen tarkkaa stereokuvaa ja avaamaan syvyyssuuntaakin, on harvinaista herkkua. 8000sarjan analogimalleista tutut äänensävyn säädöt ovat nekin haluttaessa käytössä. Genelec 8260A Hinta: 3 700 /kpl Lisätietoja: Genelec Oy, puh (017) 83 881, www.genelec.fi 8260A:n kuuntelu olisi kuin keskeneräisen tuotteen arviointia. KOKEILU: GE nELE c 8260A -DSP- AKtIIv IKAIU ttIm Et 8260A nielee sekä digitaalista AES/EBU-signaalia että myös analogista. Myös yleinen erottelukyky on sekin erittäin hyvää tasoa. sivusuunnassa sen sijaan tarkkuus on poikkeuksellisen hyvää, ja niin soittimien koko kuin paikatkin piirtyvät kauniin tarkasti. Kaikki huonekorjaimet ovat parhaimmillaan, kun niillä tehdään vain pieniä Tekniset tiedot mitat (l x k x s): 35,7 x 59,3 x 34,7 cm (sisältää iso-Pod-jalustan) massa: 27,5 kg Toimintaperiaate: 3-tie, refleksi Elementit matalat äänet: 25 cm keskiäänet: 12 cm korkeat äänet: 1,9 cm (koaksiaalielementti) Jakotaajuudet: 490 Hz ja 3000 Hz Vahvistinteho: Basso 150 W, keskialue 120 W ja diskantti 120 W magneettisuojaus: on Liitännät XLR-naaras analogiselle signaalille XLR-naaras digitaaliselle aes/eBu-signaalille hienosäätöjä. kokonaisuus jättää hiukan ristiriitaisen tunnelman, eikä ostopäätöstä kannata tehdä kokeilematta huonekorjausta ensin kotona. n Mikael Nederström samu saurama Säntillisesti sävykäs Äänitteen akustiikka tulee esille eleettömän helposti. varsinkin ylimmät taajuudet rauhoittuvat, eikä samanlaista aladiskantin räiskyvyyttä enää kuulu. Äänikuvallisesti asiat ovat melko tiukassa kontrollissa. Bassojen osalta kaiutin on hiukan ristiriitainen tapaus, sillä huonekorjaimen kanssa tasoa on liikaa, ilman sitä taas bassopää jää epätasaiseksi. Herkullinen kaiutin, jossa yhdistyvät sävybongarin, herkistelijän ja suoraviivaisen räimeen ystävän toiveet. Matalat ovat täsmällisiä aina suurinkiin voimakkuuksiin asti. etenkin kerroksellisuus avautuu niin selvästi, että moneen kertaan läpikäydyt äänitteet innostavat kuuntelemaan puhkitutut kappaleet loppuun. Bassoalueen taso mietitytti eniten. aineettoman puhdas diskantti rytmittää pellit menevään kalkkeeseen, eikä yläpään toistoon kiinnitä varsinaisesti tutkimusmielessä huomiota. Bassopäässä on yhtä aikaa sekä todellista auktoriteettia ja voimaa että hurjaa nopeutta ja vaivattomuutta ilman minkäänlaista keskialuetta peittävää paksuutta. Läpikuultavaa erottelua stereokuvan syvyysulottuvuus on melko hyvä, vaikka kaiuttimet ovatkin ihan seinässä kiinni. soundi ei ole liian kuiva, mutta silti tiukan keskipainotteinen ja korostuneen vakaa. 56 HIFIMAAILMA 3/2010. Huonekorjauksen käyttö tuo vielä oman lisänsä muuttujiin. Kun kaiutinpari maksaa melkein 7 500 euroa parilta, on tarkka tutustuminen joka tapauksessa erittäin aiheellista ennen hankintapäätöstä. kun huonekorjaus on päällä, ääni voi mennä turhankin metallisävytteiseksi ja bassoiltaan tukevaksi. Kun AutoCal-ohjelmistolla tehty huonekorjaus on kaiuttimen muistissa, on se haluttaessa käytössä myös analogisisääntulolla. erilaiset tilaefektit ja vaiheenkäännöt välittyvät mukavasti, eli tässä suhteessa tarkkuutta on riittävästi. Hifimaailman numerossa 4/2008 on tarkempi artikkeli Genelecin DSP-malliston toiminnasta. Äidit ja tyttäret Kuunteluarvioissa esiintyi joissain suhteissa erimielisyyttä kaiuttimen soundista. Äänenpaineresurssit tarjoavat pidäkkeetöntä dynamiikkaa paljon totuttua pidemmälle, ja kyky pysyä mukana hankalimmissakin käänteissä tutuilla levyillä vetää väkisin suupielet leveään hymyyn. akustisten instrumenttien esillepano on intiimi ja harvinaisen sävykäs. Toinen yksimielisen nyökkäyksen saava piirre on stereokuva. Kaikesta huolimatta on helppo kuvitella, että vaikka 8260A on suunniteltu täyttämään ammattimaisten suhteiden tiukat vaatimukset, se voi hyvin sytyttää pitkäikäisiä romansseja kotioloissakin. Liioittelevaan ulottuvuuksien koetteluun kaiutin ei sorru, ja stereokuva loksahtaa täsmällisesti paikoilleen. Kalibroinnin jälkeen bassotoisto ylettyi vaimentumattomana selvästi alle 20 hertsin. Mitä pidempään kaiutinta kuuntelee sitä enemmän sen eleetöntä helppoutta ja tyrkyttämätöntä erottelukykyä arvostaa. Bassotoisto ulottuu todella alas, ja normaalissa huoneessa matalimmat bassot korostuvat taatusti ilman kalibrointia. Toisaalta kalibroituna äänestä katoaa hitunen lämpöä. Yleinen tasapaino parani AutoCal-säädön jälkeen huomattavasti, ainoa selvä poikkeama oli loiva vaimentuma 100300 hertsin kaistalla. Kun kaiuttimet ovat akustoimattoman etuseinän lähellä, stereokuva kärsii aina, mutta taajuustasapaino saatiin näin selvästi paremmaksi. Yhteistä kaikkien kuuntelijoiden kommenteissa on niin yleisen kuin erityisesti bassodynamiikankin vaivattomuus. Genelecin Tomi Hassisen kanssa haettiin sopivin paikka kaiuttimille ja sellaiseksi osoittautui ihan etuseinän vierusta. Äänitteiden luonne toistetaan kaunistelematta, mutta pienetkin yksityiskohdat ovat tuputtamatta esillä. Bassoilla sopiva huonekorjaus tekee ihmeitä, mutta on selvää, että hyvä huone on aina parempi kuin jälkikäteen korjattu. Erottelua ei ole tehty keinotekoisella jonkun taajuusalueen korostuksella, vaan se on seurausta terveestä rakenteesta ja kaiutintekniikan sudenkuoppien taitavasta väistelystä. tymäkästi tuhti kontrolloitu, skarppi ja keskialueella erinomaisen iskevä soundi. Laadultaan basso on kuitenkin tymäkkä, iskevä ja ulottuva, vaikka kaikkein tiukinta kontrollia ja alapäästä napakkuutta ei löydykään
Kun huoneen etu- ja takaseinä ovat molemmat bassojen heijastavuuden suhteen samanlaisia, voidaan saada hyvinkin suora taajuusvaste sijoittamalla kaiuttimet ja kuuntelija pituus- 58 HIFIMAAILMA 3/2010. Terminen tehonkesto eli se, joka määräytyy puhekelan lämmönkeston mukaan, ei ole yleensä merkittävä tekijä. Väite toimivuudesta ei ole pelkkä markkinointiosaston suitsutus, vaan laite oikeasti toimii erittäin hyvin. Elementin iskunpituus saavutetaan jo huomattavasti pienemmillä tehoilla, eli monisatawattisille vahvistimille on harvoin tarvetta. Dipolibasso sijoitettuna edes jotenkin järkevään paikkaan ja syötettynä tuolle paikalle kalibroidun Anti-Moden kautta tarjoaa hyvin tasaista bassovastetta. Vaihtoehto on käyttää sellaista vahvistinta subwooferille, jossa on sopivasti säädettävä korjain alabassoille kuten nyt käytetyssä Hypex DS2.0:ssa. Kirjaimellisesti jokapaikan subwoofer Dipolibasso ei sopivasti sijoitettuna kärsi yhtä paljon huoneresonansseista kuin kotelosisarensa. TEE ITSE: DI pol IS ubw o o fEr TeksTi, kuvaT ja miTTaukseT: Samu Saurama PiirrokseT: alix antell suunnassa huoneen kolmasosien kohdalle. Edes dipolin normaalisti kuusi desibeliä per oktaavi laskevasta taajuusvasteesta ei tarvitse huolehtia, kalibrointi suoristaa myös sen. Jos tällainen sijoitus ei ole mahdollista, myös dipolibasso kärsii epätasaisesta taajuusvasteesta, ja niin potku kuin sävytoistokin kärsivät selvästi. Suomalainen ratkaisu Hifimaailma 1/2008:ssa testattu Anti-Mode 8033 on osoittautunut moneen kertaan erinomaiseksi tuotteeksi. Oikealla sijoituksella bassosävyjä sotkevia huoneresonansseja voidaan vähentää hyvin paljon. Mutta entäs, jos sijoitus ei olekaan dipolille sopiva. Tämän ohjeen avulla voit rakentaa dipolisubwooferin, joka toimii lähes minne vain sijoitettuna. Vähän tehoa ja tukeva rakenne Päinvastoin kuin kotelokaiuttimessa, dipolilla ei ole kotelon ilmatilavuuden muodostamaa jousta haraamassa elementin liikkumista vastaan. Hypexin nyt käytettyä pykälää pienempi DS1.2 on sekin moneen tarkoitukseen riittävä, etenkin jos yhden vahvistimen ohjattavaksi ei tule hirvittävän isoa elementtimäärää. Mikäli bassoelementtipatteristo on riittävän suuri, ja alas asti ulottuva toisto on tärkeätä, osuu AntiModen 25 Hz Lift -toiminto yleensä juuri kohdalleen. Se on automaattinen bassoalueen taajuuskorjain, joka osaa älykkäästi suoristaa bassovasteen kohtalaisen tasaiseksi. Päinvastoin kuin ilman apua, bassovaste hakee varsin suoran muodon monella eri sijoituksella. Näin silloin kun etu- ja takasäteily ovat muuten toistensa kaltaisia taajuusvasteeltaan. Koska etu- ja takasäteily ovat keskenään vastakkaisvaiheessa, ne kumoavat toisensa suoraan sivulle. Lopputulos voi olla loivasti alimpia bassoja kohti laskeva vaste. Kaksi kahdeksanohmista bassoelementtiä rinnankytkettynä on määrä, joka sujuu DS1.2:lta vielä mainiosti. D ipolikaiutin tarkoittaa kaiutinta, joka ei ole koteloitu ja siten säteilee ääntä sekä eteen- että taaksepäin. Riippuen bassokaiuttimen kapasiteetista voi olla jopa parasta niin, koska silloin elementtien liikepoikkeama pysyy paremmin aisoissa kuin vaimentumattomana 20 hertsiin ylettävässä versiossa. Dipolibassossa hyödynnetään sitä ominaisuutta, että säteily heikkenee kulmiin ja kumoutuu lähes täysin sivuille. Lähes yhtä hyvä tulos saadaan, kun kuuntelija ja kaiuttimet ovat molemmat yhtä kaukana seinistä, vaikka kuuntelijan ja kaiuttimien välinen etäisyys ei enää sama olisikaan
Etenkin kalibroinnin aikana huopatassujen varassa seisova kevytrunkoinen kaiutin tahtoi lähteä paljaalla lattialla koko ajan huristelemaan ympäriinsä ennen kuin se ankkuroitiin sinitarralla lattiaan. Riittävästi säteilevää pintaa Dipolibasson toisto vaimenee aina kohti matalia taajuuksia enemmän kuin kotelobasson. Jos kapasiteetti ei tunnu riittävän, saa vaivattomuutta ja tarkkuutta helposti lisää yksinkertaisella bassoelementtien määrän tuplaamisella. Myös pykälää pienempi SLS-10 eli 830668 on kahtena parivaljakkona tuumimisen arvoinen ratkaisu. Vasteet ovat hyvin rikkonaisia, ja alabassojen taso vaihtelee paljon suhteessa yläbassoihin. lisätiedot anti-mode 8033: vLsi solution oy, puh (03) 3140 8200, www.vlsi.fi, www.dspeaker.com Hinta: 249 Speaker adapter for anti-mode 8033: vLsi solution oy, puh (03) 3140 8200, www.vlsi.fi, www.dspeaker.com Hinta: 50 Hypex DS1.2: Hifitalo oy, puh 0440 553 595, www.hifitalo.fi, www.hypex.nl Hinta: 165 Hypex DS2.0: Hifitalo oy, puh 0440 553 595, www.hifitalo.fi, www.hypex.nl Hinta: 295 Peerless SlS-12: Hifitalo oy, puh 0440 553 595, www.hifitalo.fi, www.tymphany.com Hinta: 89 Oikea kytkentä anti-mode 8033:n kaveriksi saa ostaa kaapelin, joka muuttaa kaiutintasoisen stereosignaalin automaatti-eq:n kelpuuttamaksi linjatasoiseksi monosignaaliksi. Avoimessa ratkaisussa elementti sen sijaan ei saa päästellä sivuääniä. Kuvassa oikeanpuoleisena näkyvä H-runko (tai samankaltainen U-runko) on paljon parempi kuin pelkkä levy. Dipolikaiutin kaipaa aina jonkin verran tilaa taakseen. Koska koteloa ei tarvita, jää kokonaismassa helposti pieneksi. Jos Qts on hyvin pieni, vaatii alas asti suoran vasteen saaminen enemmän sähköistä korjausta eli enemmän tehoa. Turvallinen määrä musiikinkuuntelijalle on stereosubwoofereilla kaksi elementtiä per puoli. Kotelokaiuttimessahan ei ole sitä ongelmaa, että moottorirakenteen sivuäänet häiritsisivät toistoa. Näin antimodea voidaan käyttää myös normaalin stereovahvistimen kanssa. anti-moden antama signaali viedään vahvistimelle, joka ohjaa bassoelementtejä. Maailma on täynnä monenlaisia bassoelementtejä, ja jos hyllystä jo löytyy jotain, kannattaa niitä ehdottomasti kokeilla. Yksi useampaan kertaan hyväksi havaittu bassoelementti on esimerkiksi Peerless SLS-12 eli 830669. Bassokaiuttimen fyysinen koko ei silti kasva suureksi, koska tilavuutta ei tarvita vain pinta-alaa. Anti-Moden 25 Hz Lift -kytkin tuo usein juuri sopivasti tukea aivan alimmille taajuuksille, ja tulos on 20 hertsiin saakka vaimentumaton vaste. Tarkoitusta varten suunniteltu subwooferin vahvistinmoduuli on hyvä, koska niissä on valmiiksi jakosuodin, jolla on helppo sovittaa basso-osa pääkaiuttimiin. Huomaa, että käytössä ei ole minkäänlaista käyrän pehmennystä vaan niissä näkyy täysi mittausresoluutio. Samat kolme sijoitusta kuin kalibroiduissa mittauksissa, mutta ilman kalibrointia. Kevyt runko taas lähtee äkkiä elämään kartioiden liikevoimien takia. Käyrät on erotettu viiden desibelin päähän toisistaan. Mittaukset ovat viime numerossa esitellyn HM-B200-dipolikaiuttimen basso-osalla tehdyt. Siksi pinta-alaa ja liikepoikkeamaa tarvitaan enemmän ruudikkaaseen toistoon parilla alimmalla oktaavilla kuin kotelomalleissa. Jäykkä rakenne, joka mielellään ankkuroidaan lattiaan joko piikein tai vaikka muutamalla sinitarrapalalla, auttaa paljon. Bassokaiuttimesta tulee ilman koteloa luonnostaan kevyt, mutta sen on syytä olla mahdollisimman jäykkä ja on parasta ankkuroida kaiutin lattiaan esimerkiksi piikeillä tai sinitarran paloilla. Kuvassa näkyvä 40 hertsin vaimentuma on huoneresonanssi, jota ei voi korjata. Dipolibasson rakenteeseen kannattaa kiinnittää paljon huomiota. Kun sähköisistä parametreista Qts on suurehko, 0,5 tai vielä suurempi ja Vas myös elementin kokoon nähden suuri, sopii elementti luonnostaan ilman koteloa asennettavaksi. jos bassopää halutaan pitää stereona, tarvitaan kaksi anti-modea ja kaksi vahvistinmoduulia kuten tietysti bassoelementit molemmille kanaville erikseen. mikäli vahvistin osaa antaa subwooferia varten linjatasoisen monosignaalin suoraan, se voidaan kytkeä suoraan anti-modeen. Pienessä tilassa yhdellä kaksielementtisellä rakenteella voi tulla hyvin toimeen. Se voidaan järjestää useammalla erilaisella sijoituksella. Asia, johon sen sijaan on syytä kiinnittää paljon huomiota, on bassokaiuttimen rakenne. Sopiva bassoelementti tai mieluummin elementit on sellainen, joka ei puhise tai viheltele suurillakaan liikepoikkeamilla. stereobassoilla jakotaajuus voi olla hyvin korkeakin ilman, että bassot erottuvat omiksi äänilähteikseen. "Yksi useampaan kertaan hyväksi havaittu bassoelementti on Peerless SLS-12." HIFIMAAILMA 3/2010 59. Kolme keskenään täysin erilaista sijoitusta kalibroidulle dipolibassolle tuottavat silti hyvin samankaltaisen bassovasteen. Käyrät on erotettu viiden desibelin päähän toisistaan
Spectralin maahantuoja kertoi, että Turun Hifimestassa on kasattuna kolmen moduulin järjestelmä oikeaan olohuoneeseen. Silti haluttaisiin nauttia musiikista ja elokuvista mahdollisimman hyvin. Ulkonäkö ja viimeistely ovat sitä, mitä hienossa huonekalussa kuuluukin. Perusasiat on helppo hallita, mutta tarvittaessa myös asetukset hoituvat tällä. K un ideana on saada kotiin äänentoisto niin, että komponentit eivät näy, on komponentteja hassua testata yksittäisinä osina toimituksessa. Mutta on myös koteja, joissa elektroniikka ei saa paistaa silmään. KOKEILU: SpE ctra L catE na -LaItEK aapp I TeksTi ja kuvaT: Samu Saurama Hyvä hifi piilosilla Monenikäiset pojat voivat haluta lelunsa näkyville. Spectral tarjoaa Catenalaitehyllynsä kanssa yhden hyvän ratkaisun. Kaukosäädin on yksinkertainen ja pienellä nappulamäärällä toteutettu. Lasitason alla oleva rakenne on mekaanisesti jämäkkä ja sulavasti toimiva sekä viimeistely joka suhteessa korkealuokkaista. Mikäs siis sen parempi paikka käydä tutustumassa tuotteeseen. Monenlaisia laitetelineitä ja hyllyjä tekevän Spectralin valikoimassa Catena edustaa malliston high endiä. Tehdas muuten tarjoaa myös kolmen 130 senttiä leveän 60 HIFIMAAILMA 3/2010
Dynamic Control on olemassa leffojen iltakatselua varten, ja Lipsyncillä säätyvät ruudun huulet ja kaiuttimien ääni samaan tahtiin. CTA-1:ä mainostetaan Virtual Surround -systeeminä. Asetuksista valitsin Expand Normal ja Bass 2, joilla tuloksena oli mehevä ja melko alas ulottuva mutta ei päällekäyvä bassopää. Kolmas ratkaisu on käyttää passiivikaiuttimia ja niille normaalia AV-vahvistinta. Vaihtoehtoina on myös CTA-2-aktiivikaiutinmoduuli, jossa on kaksi bassoelementtiä ja diskantti niiden välissä. Vaihtoehtoja on Se tärkein, äänenlaatu CTA-1:ssä on sopivasti säätöjä, joilla soundia voi muokata huoneeseen ja omaan makuun HIFIMAAILMA 3/2010 61. Sellaiseksi sopii CD- tai verkkosoitin. Leffaääni voidaan tarjoilla DVD- tai Bluray-soittimelta. CTA-1 ei takkuile tässä suhteessa vaan onnistuu yllyttämään seuraavan levyn soimaan, se on aina hyvä saavutus. Seuraksi on tarjolla tuplasti CTA-1:n subbaria jytkympi malli. Yksi kriittinen alue on se, toimiiko systeemi pelkkänä musiikintoistimena, kun kuva ei vie huomiota äänenlaadusta. Moduulissa on antoliitäntä, jos järjestelmää haluaa laajentaa kytkemällä myös surroundkaiuttimet. Äänenlaatu ei selvästikään ole kiinni kaiuttimen laadusta vaan sen sijoituksesta. Tavallinen FM-radio CTA-1:ssä on itsessään. Hifimaailmaa ei kuitenkaan kiinnosta niinkään huonekalu sinänsä vaan sen sisältämä audioelektroniikka useita, ja kokeillussa oli yksinkertaisin ratkaisu eli kaksitiekaiuttimet ja subbarin sisältävä aktiivimoduuli. Kaikkea, mitä tyypillinen telkkarin alle kiinnitettävä halpa ääniputki tyypillisesti ei ole. Tarjolla on myös kaukosäätimiä varten yksi silmä, josta lähtee lähetin neljälle laitteelle. Keskialue toistuu sijoituksen huomioiden yllättävän selkeästi ja elävästi. Yksi moduuli sisältää aktiivisen 2.1-kaiutinjärjestelmän ja radion. Moduuleja on paljon erilaisia, sekä lattialle että seinälle kiinnitettäviä. Bassopää on napakan kiinteä mutta ei epämiellyttävän kuivaksi kontrolloitu vaan edelleen mehevä ja sävykäs. Diskanttisäädin sai olla nolla-asennossa. Samat asiat tulisivat esille millä hyvänsä laadukkaalla ja samalla tavalla sijoitetulla kaiuttimella. Näiden pääkaiuttimien väliin jää vielä tilaa subwooferin kolmelle bassoelementille, refleksiputkille ja yksinkertaiselle käyttöpaneelille. Se ei ole edullisin mahdollinen ratkaisu, mutta hintalaatusuhdetta voi silti pitää hyvänä. Kun vielä äänenpainevarat vaikuttavat riittäviltä reilumpaankin paukkeeseen, niin kokonaisuus ei mainittavasti jätä toivomisen varaa. CTA-1-nimellä kulkevassa 130-senttisessä palkissa on päädyissä suuntaimelliset diskantit ja niiden vieressä bassokeskiääniset. Mallistossa on hyvä valikoima erilaisia pintakäsittelyjä hyvin hillitystä varsin räväkkään. Pinta-alaa on yhtä paljon kuin yhdessä kahdeksantuumaisessa. moduulin päälle yhtenäisen lasitason. Kun kyse on AV-huonekalusta, on selvää, että kaapeleita varten on mietitty riittävästi tilaa ja mahdollisuuksia vetää niitä moduulista toiseen. n Spectral catena Hinta: alkaen 4 930 (sisältää CTa-1-aktiivikaiutinmoduulin) Lisätiedot: simex Oy, puh (09) 41 500 210, www.simex.fi, www.spectral.eu Tekniset tiedot mitat (l x k x s): 130 x 47 x 55 cm Toimintaperiaate: 2-tie ja bassorefleksi subwoofer Elementit matalat äänet: 3kpl 15 cm keskiäänet: 2kpl 15 cm korkeat äänet: 2kpl 2,5 cm Liitännät 2kpl digitaalitulo 3kpl analogitulo 1kpl linja-anto etu/surroundkanavien anto Integroidut aktiivikaiuttimet Catenaan saa sisälle saksalaisen Cantonin valmistamat kaiutinmoduulit. Kolme analogituloa ja kaksi digitaalista (toinen valittavissa toslink tai koaksiaalinen) riittävät hyvin muutamalle äänilähteelle. sopivaksi. Aktiivikaiutinmoduulin seuraksi tarvitaan tietysti äänilähde. Koko kaiutinpatteristo on tietysti normaalisti maskin takana piilossa. Virtual Pro Logic 2 -prosessoinnissa on vaihtoehdot 1, 2 ja poissa päältä. Sisuskalujen järjestystä voi muokata hyvin vapaasti, ja tarvittaessa iso ja kuumenevakin laite mahtuu hyvin. Lähellä lattiaa ei tietenkään ole yhtä hyvä kuin korvan korkeudella, ja kapea kulma tarkoittaa totuttua suppeampaa stereokuvaa. Virtual Surround -tiloille voi olla käyttöä joissain tilanteissa, mutta toisaalta perusstereo tuntui toimivan varsin hyvin niin leffa- ja kuin musiikkimateriaalillakin. Kumpikin tapa mahdollistaa täysipainoisen monikanavajärjestelmän pystytyksen ilman näkyviä osia. Keskimmäiset kolme 15-senttistä bassoa ovat subwooferin. Spectral Catenaan saatava Canton CTA-1äänimoduuli on soundiltaan selkeä, elävä, mehevä ja kuuntelemaan innostava
Sen jälkeen hänkin oli myyty mies. Kyse on toisaalta poikkeuksellisen tarkasta syvyys- ja sivusuuntaisesta erottelusta, toisaalta eri esiintyjien, soitinryhmien tai äänitykseen kätkettyjen efektien harvinaisen selkeästä toistosta. Sibeliusguru Paavo Berglund äänitti 1990luvulla Chamber Orchestra of Europen kanssa kaikki Sibeliuksen sinfoniat (Finlandia 398423389-2). Ilta illan jälkeen kaivelin hyllystä levyn toisensa perään. (FUGA-9282) tai Weather Reportin Heavy Weatherilta (Columbia CK 65108). Kaikki niille heitetty toistui valloittavan avoimesti. Sen kanssa kävi kuten mieleisen laitteen kanssa usein käy. Erinomaisen syvä äänikuva oli samalla selvästi rajautunut, eli takaosa ei hautautunut lumikinokseen olohuoneen ikkunan takana. Hyvin äänitetty piano hahmottui kaiuttimien väliin normaalia selkeämmin. Erottelevat ja pysyvät kurissa Jo ensi kuulemalta, vasta oletetuille paikoilleen tuupattuina Kefit soivat tavattoman avoimesti ja kontrolloidusti. Ennenkin olen kiitellyt monen kaiuttimen K ef Reference 207/2 tarjoaa hienon näkymän esitykseen. Levy levyn jälkeen oli kuin matkalle lähtisi; mitähän uutta täältä kuuluukaan, mitenköhän se kohta toistuu, entä jousien ja solistin suhde jne. Kefit osasivat kaivaa Weather Reportin Heavy Weatherilta Manolo Badrenan ja Alex Acunan livekolistelusta moninaisten lyömien ominaispiirteet ja kuinka niitä soitettiin. Van Morrison -aarteiden, esimerkiksi uudelleen masteroidun Common Onen (Exile 537 541-2) lujaa laukkaavat kappaleet, studiossa väännetyt kaiut ja tilavaikutelmat toistuivat täsmällisesti. Avoimuus tarkoitti Kefien kohdalla sitä, että lähes äänitteestä ja musiikkityypistä riippumatta ääneen näki sisälle, jos äänittäjä ja tuottaja näin olivat tarkoittaneet. Vaikutelma vain syveni, mitä enemmän kuuntelin ja mitä paremmin sain ne kohdalleen. Useimmilla kilpailijoilla sama lyhyt ote Kööpenhaminan konsertista on reippaankuuloista yleiskolistelua, jossa kyllä kulkee kovaa, mutta ei saa tarkempaa selvää kuka tekee ja mitä. Revoista isosti pitävältä velipojalta meni pari tuntia ennen kuin hän tottui Kefien äänimaailmaan. Kokonaan uusia sävyjä löytyi esimerkiksi Jennifer Warnesin Leonard Cohen -tribuutilta (Famous Blue Raincoat 826663-10490), Nitsin Giant Normal Dwarfilta (467496-2), Kalevi Kiviniemen CavailleCollurkuimprovisaatioista 62 HIFIMAAILMA 3/2010. HERMUSET: K Ef R E fERE n cE 207/2 Uusi koaksiaalinen Uni-Q-elementti on omassa voimakkaasti muotoillussa kotelossaan. Se toistaa ylemmän keskialueen ja diskantin. Valioluokkaa Reference 207/2 on ehkä vakuuttavimmin ja tasapainoisimmin soiva kaiutin, jota olen kuunnellut kotona. Yksi vaikuttavimpia on kolmas sinfonia, jonka hitaan osan viljapeltomaisesti aaltoilevan jousiteeman Kefit toistivat mykistävän hienosti. Tosin Kefien äänikuva ei ole samalla tavalla paikalleen hitsattu kuin vaikkapa Gradientin Revolutioneissa vaan elävämpi ja vaati hetken tottumista. Äänikuva on avara, vakaa ja syvä
"Kefit ovat aidosti kokoäänialueen kaiuttimet." HIFIMAAILMA 3/2010 63
207/2:ssa on bassoa varten kaksi 10 tuuman elementtiä ja alemmalle keskialueelle oma 10 tuuman elementti. Joka tapauksessa ne tuntuivat toistavan alapään ilmiöt saumattomammin. Mutta Kef Reference 207/2 toimivat, syystä tai toisesta parhaiten kuunteluhuoneessani. Sen yläpuolella on vielä tähtitieteellisen hintainen täysalumiininen muotoihme Muon. Maailmassa on vielä lukuisia kaiuttimia kuuntelematta. Taaksepäin kapenevan kotelon viimeistely on säihkyvän moitteeton; kelpaa vaikka hoviin. Uusitun diskantin toisto ulottuu niin pitkälle, ettei erillistä superdiskanttia enää tarvita. Liitäntäterminaaleja on jopa kolmelle vahvistimelle. Ilta ja levy toisensa perään. Reference 207/2 on menestynyt eri lehtien testeissä, joista ehkä näkyvimpänä on sen valinta amerikkalaisen Stereophilen vuoden 2008 kaiuttimeksi yhdessä pahan kilpailijan, Revel Salon 2:n (katso Hifimaailma 8/2009) kanssa. Kefin dynamiikka oli hieno myös pianomusiikilla. Niissä oli kumppaneihin verrattuna luontevaa vaivattomuutta ja jumalatonta auktoriteettia. Michael Murrayn soittama Bach-levyn (Telarc CD 80049) Toccatan minuutin mittainen jalkioääni hurisi vaivattoman sävykkäästi, samoin Saint-Saensin 3. Samoin kamarimusiikki toimi moitteettomasti, esimerkkinä Shostakovitsin jousikvartetot 3, 8 ja 13 (Decca 421 475 2). Esimerkkinä Marc Ribotin Y Los Cubanos Postizos (Atlantic 83116-2), jonka vauhkon rytmiryhmän Revot pitivät paremmin aisoissa kuin Kefit. Onko tämä onnekkaasta huonesovituksesta johtuvaa sattumaa vai aitoa paremmuutta, on sivuseikka. Ylempi keskialue ja diskantti hoidetaan uudella koaksiaalisella Uni-Q-elementillä. Lisätietoja: K efSuomiOy puh+3580407708590 info@kefsuomi.fi Kaikki alueet hallussa Kefit ovat aidosti kokoäänialueen kaiuttimet. Käteen jää neuvo ostoa harkitsevalle: kuuntele Kefejä riittävästi ennen päätöksen tekoa. Kuunteluhuoneessani useimmilla kotelokaiuttimilla syntyvien 80 ja 50 Hz:n tarkkarajaisten korostuksien kuriin saanti vaati mittauksia ja uhrautuvaa kaiuttimien siirtelyä. Mukana tulevassa jalopuupäällysteisessä laatikossa on eri tarpeisiin piikit, kartiot ja pyörät, työkalut sekä muita asennustarvikkeita. Kirkossa kohisee, ja pohjajyrinääkin on eksynyt mukaan. ominaisluonteen säilytti. Basson sävyjen ja luonteen erottelussa Kefit jäivät tässä huoneessa toiseksi Gradientin Revolutioneille. sinfonian toisen osan urkutaustat. Ehkä syynä on se, että Kefeillä kaikki tavara lähtee samasta kohdasta. Referenssitason rakenne ja tarvikkeet Reference 207/2 on Kefin normaaliostajan saavutettavissa oleva lippulaiva. Kovasti he olivat samaa mieltä kuin minä ja pitivät 207/2:ia aivan erinomaisina: helppo kuunnella, erottelevat vaivattomasti, eivätkä kaiuttimien rajat tulleet millään levyllä lähellekään. Nähtävästi hyvin tehty dipolibasso toimii huoneessani paremmin kuin koteloitu. Revot eivät pärjää niille tällä alueella edes lisäbassotorneilla ja Genelecin 7070A subbarilla tehostettuina. korostukset eivät poistuneet, mutta en usko että vika oli Kefeissä, koska samat alueet ovat korostuneet enemmän tai vähemmän kaikilla muillakin kotelokaiuttimilla. n Tekniset tiedot KEF 207/2 Tyyppi: Elementit: 4-tie,bassorefleksi 2x250mmbasso 1x250mmalakeskialue 1 x165mmUni-Q-elementti,jonka keskellä25mmtitaanidiskantti Jakotaajuudet: 120Hz,350Hz,2,3kHz Toistoalue: 40Hz60kHz(±3dB) Bassotoisto: 26Hz(6dB) Herkkyys/ impedanssi: 91dB/8ohm Mitat(kxlxs): 122,6x40,0x68,5cm Paino: 66kg Hinta: 19000,erikoisviimeistelyt+10%. Tosin samalla nousi kuuluviin kiusallisen voimallisesti vv. Eivät tietenkään. Mutta sen minkä Kefit hävisivät joidenkin levyjen alapään sävyjen toistossa, ne kompensoivat dynamiikalla ja silkalla voimalla. Sen ja diskantin sävy on Kefeissä saatu niin kohdalleen, että Van Morrisonin usein tarpeettoman paljon korviin käyvä ja usein ei niin kaunis äänenkäyttö talttui sopivasti. Käyttöohjeet ovat kattavat ja selkeät. Kaunistelusta sitä ei voi syyttää. Aina voi parantaa Kun edellä on melkein pelkästään ylistystä, niin ovatko 207:t sitten täydelliset kaiuttimet. Ystäväni Nederström ja paikallinen kauppias kävivät ottamassa Kefeistä tyypit. Puolitetun ellipsin muotoinen kotelo estää tehokkaasti seisovien aaltojen syntymistä. Kotelon värinöitä vaimennetaan myös sen sisäisellä vankalla ristikkorakenteella. Keskialue oli sopivassa suhteessa muuhun äänialueeseen. Eri vahvistinkombinaatiot ja sijoitukset kuvataan niin havainnollisesti, ettei hyvä äänenlaatu jää ainakaan ohjeista kiinni. Edellä mainitulla Kalevi Kiviniemen Cavaille Colllevyllä on todella matalia jaksoja, jotka Kefit toistivat puhtaasti. 1975 1977 All Saint Churchissa tehdyn äänityksen pohjamelu. Itse en vastaavaa oiretta niin noteerannut; makuni on muutenkin hieman erilainen kuin herroilla. Kef Reference 207/2 on kookas kaiutin, ja tarvitaan kaksi reipasta miestä purkamaan ja asentamaan ne. Tulevaisuuden aikeista vihiä antaa omaperäinen Concept Blade, jota ei ole tarkoitettu myyntiin sellaisenaan. Joillain levyllä korostus kuuluu turhan paksusti soivana keskibassona, joka puolestaan heikentää alapään erottelua. Voimakkuutta niilläkin saa enemmän kuin kotitarpeiksi, mutta alimman alueen toisto ei ole yhtä yhtenäistä kuin Kefeillä. Vaikka välillä syntyi halu uskoa, että nyt kuulin kaiken mitä äänitteeseen on upotettu, niin tuskin näin kuitenkaan kävi. Tietysti jos äänitys oli räikeä tai Morrisonilla henki päällä, niin kyllä Kef äänityksen Kuuntelulaitteisto VertailukaiuttiminaovatGradientinaktiivisetRevolutionit, keskikaiuttimenaGradientinLaurajatakakaiuttimina passiivisetRevolutionit.PääkanaviavartenonviisiBel CantonReference1000M-monopäätettäjatakakaiuttimia vartenBelCantonS300-stereopääte.Esivahvistimenaja -prosessorinaonAntheminAVM50.CD-,SACD-jaDVDAudiolevyttoistaaArcamDV139jaBlu-raytCambridge AudioBD-650.ProjektorionSonyVPL-VW60. HIFIMAAILMA 3/2010 65. Diskanttipää oli selkeä, lievästi kirkas mutta ei kovasävyinen. Kefit toivat musiikin kuunteluun hauskuutta ja innostavuutta. Werner Bärtcshin tulkinta Mozartin c-molli Fantasiasta (ECM New Series 1377) sai uutta vakuuttavuutta pianon alarekisterin jyhkeästä tarkkuudesta. Edestä päin kaiutin näyttää kokoonsa nähden melkein sirolta, sivusta katsottuna kotelon syvyys ja korkeus korostuvat enemmän. Monen mielestä se on komea, vaikkei aivan omaan makuuni. Pientä kritisoitavaa he löysivät keskialueella, jolla joillain levyillä on havaittavaa kovasävyisyyttä. Liitäntäpaneelissa on ruuveilla toteutettu korkeiden äänten tasonsäätö (+0,75 dB, 0 dB, 0,75 dB ja 1,75 dB) ja nurkkasijoituksen 2 dB:n kompensointi. Päädyin käyttämään diskantissa 0,75 dB:n vaimennusta, jolla äänikuva ja yksityiskohdat avautuivat paremmin, mutta kirkkautta oli edelleen riittävästi. Eivät he niinkään pitäneet sitä isona ongelmana, vaan 207/2:lle tyypillisenä piirteenä. Vapaaksi jääviin liittimiin kytketään tarpeellinen määrä mukana toimitettuja linkkikaapeleita. Kokonaan em. Rajoituksensa niilläkin on. Sonus Faber Elipsa (Hifimaailma 2/2008), Martin Logan CLX (Hifimaailma 2/2009), Magico V3 (Hifimaailma 7/2009) ja Revel Salon 2 (Hifimaailma 8/2008) ovat kaikki tavattoman hienoja kaiuttimia
Valmistajat lanseeraavat lippulaivojaan tiuhaan tahtiin, ja parhautta metsästävän kuluttajan koekuunneltavien lista kasvaa kasvamistaan. Nyt myös Beyerdynamic tarjoaa vaihtoehdon kuulokeuutuuksien terävimpään kärkeen. "Kotioloissa T-1 nousi aivan kärkisijoille muita seurattavamman bassonsa ja siistin diskanttinsa ansiosta." 66 HIFIMAAILMA 3/2010. S IL L Ä KORVALLA: Beye R dyn AmIc T-1-K uu LOKKeeT jA TeksTi: Jaakko Eräpuu kuvaT: Samu Saurama Dynaaminen haastaja Kuulokemaailman dynaamisten mallien kuninkuusluokalla tuulee
Noiden lisäksi lainassa olivat Sennheiserin HD 800:t. Kuulokkeiden korvatyynyt ovat pehmeää ja mukavaa kangasta. Nyt on sitten Beyerdynamicin vuoro iskeä tiskiin uudet referenssikuulokkeensa, T-1:t. Kuljetuslaatikko statuksen mukaan. Kuuntelusessiot, joissa signaalilähteen virkaa toimittivat Dynastation 2 -soitin ja rankasti päivitetty Philips CD 104, aloitettiin räväkällä rockjazzilla ja putkitoimisella kuulokevahvaimella. AKG aloitti mallistonsa yläpään uudistamisen "kolmen koplasta" ensimmäisenä. Putkitekniikan paristakin tutun tiedemiehen etunimihän on Nikola. T-1:n liityntäimpedanssi on tämän päivän mittapuun mukaan korkea, 600 ohmia, mutta sitä kompensoi toisaalla vahvan magneettirakenteen mahdollistama suuri herkkyys. Tuo suurehan kuvaa magneettisen voiman suuruutta, ja sen mittayksiköksi on poimittu tsekkiläisen fyysikon sukunimi, Tesla. Kuulokkeiden puhekelan ohjaaman kartion paksuus vaihtelee sen mukaan, mikä osa korviin nähden lievästi viistoon asennettujen elementtien osa on kyseessä. Molemmat noista ovat jo ehtineet Hifimaailmankin syyniin, kiittävin kommentein. Kahden linjaoton ja yhden kuulokeannon ohessa vahvistin sisältää myös yhden linja-annon. Kuulokemaailman huipulla puhaltavat kuitenkin uudet tuulet. Uskoo ken tahtoo. Ulkoisten äänten eristyskyky on silti jonkin verran parempi kuin joidenkin kilpailijoiden malleissa. Sen läpi kulkevat tarvittaessa taajuudet yhdestä (!) hertsistä sataan kilohertsiin. T-1:n magneettirakennelma on ympyrän muotoinen, mutta tavanomaisuudesta poiketen se muodostaa keskeltä avoimen renkaan ja mahdollistaa näin tehokkaan puhekelan tuuletuksen/jäähdytyksen. Perusteellinen journalisti kun oli haalinut kasaan varsinaisen dynaamisten kuulokkeiden lippulaivojen armadan. Kummallakin kanavalla on oma kaapelinsa, jotka tosin kulkevat toisiinsa kiinnittyneinä siihen asti, kunnes haarautuminen kohti kuuloke-elementtejä alkaa. Siitäkin huolimatta, että malliston tietty konservatiivisuus ja hidas uusiutumissykli eivät ole olleet omiaan nostamaan firman kuulokkeita kulutuskysynnän aallonharjalle. Lippulaivalle laatua. A-1 on kuin minimalistinen etuvahvistin: 2 x sisään ja 1 x ulos. Toista Teslaa tiheyttä Beyerdynamic T-1 on saanut tyyppimerkintänsä kuuloke-elementeissä käytettyjen neodyymimagneettien vuon tiheydestä. Miniplugisovitetta ei ole, vain 6,3 mm:n Neutrik, mikä sekin osaltaan alumiinisen kuljetuslaatikon ohessa viestittää kuulokkeiden olevan suunnatut pikemmin vakavaan hifi- ja ammattikäyttöön kuin kevytkenkäiseen viihdehumppaan. Kuulokkeita laulatettiin myös A.N.T. Eli koossahan oli kuulokealan kerma, mikä on syytä ottaa huomioon kommentteja Beyerdynamic -duosta lukiessa. Ulkoiselta olemukseltaan valmistajan aiempaa linjaa varioivin, joskin rakenteellisesti viimeistellyin mekaanisin toteutuksin, hienostunein materiaalivalinnoin ja tiukoin toleranssein varustettujen kuulokkeiden toimintaperiaate on avoin. A - 1 -Kuu LOK e VAhVIS T I n V uonna 1924 Berliinissä alkunsa saanutta ja sittemmin Heilbronissa toiminutta, Eugen Beyerin perustamaa Beyerdynamicia pidetään maailman yhtenä johtavista dynaamisten kuulokkeiden kehittäjistä. Liitinjohto on kolmen metrin mittainen ja tukevaa tekoa. Kilpailijoidensa AKG:n ja Sennheiserin tavoin Beyerdynamic nousi maailmanmaineeseen ammattisektorin laadukkaiden mikrofonien ja kuulokkeiden valmistajana, ja sillä lohkolla kaikki kolme nimeä ovat edelleen huippulaadun synonyymejä. Hifipuolella Beyerdynamic on jäänyt hieman kilpailijoidensa jalkoihin, ainakin Suomessa ja näkyvyyden suhteen, mutta alan lehtien testeissä se on menestynyt siinä missä muutkin. Molemmat Beyerdynamicit edellyttävät yhtäläistä rahallista panostusta, joten yhdessä T-1 ja A-1 kustantavat hyvän matkaa yli 1 700 euroa. Eliittiä enemmänkin Beyerdynamic T-1/A-1 -kombo ei todellakaan joutunut äänenlaatupuntariin vailla seuraa. Saati sitten sopuleina säntäilevien hifiharrastajien veljeskunnan lellikeiksi. Audion Amber 3T -vahvistimen myötävaikutuksella. A-1:n mainitaan sopivan kuulokkeille, joiden impedanssi putoaa 30600 ohmin haarukkaan. Ainakin yrityksen omilla kotisivuilla, joilta löytyy myös maininta maailman suurimmasta alan toimijasta. Laitteen vahvistus tapahtuu IC-piirein, voimakkuudensäätö ALPS-potentiometrillä. Omasta takaa löytyivät AKG K702:t, Ergo AMT:t ja custom OTL- putkivahvistin. Taajuusvasteeksi kuulokkeille luvataan 5 Hz 50 kHz. Beyerdynamicin lippulaivakuulokkeet omaavat 1,2 teslan voimakertoimen, mikä on valmistajan mukaan kuulokemaailman ennätyslukema. K702 julkistettiin alun toista vuotta sitten. Seuraavaksi astialle ehti Sennheiser, joka kohautti viime vuonna kuulokekansaa HD 800:llaan. Kahden ja puolen kilon massalla siunattua, jämäkkää A-1:tä on saatavana alu/harmaakuosin ohessa myös oranssi/aluna. No, toisaalta vielä rajummat lukemat iskee tiskiin kuulokkeiden mukana kokeiluun saatu Beyerdynamic A-1 -kuulokevahvistin. Takana oli jo piipahdus työmaalla, missä kuulokkeet pääsivät yksi toisensa jälkeen todistamaan, että ei ole ihan sama, mihin pluginsa HIFIMAAILMA 3/2010 67
M.O.T. A-1:n kautta kuunneltuna Shostakovitshin elokuvamusiikki hoitui vakaasti ja dynaamisesti. Äänitteiltään kaiken mahdollisen informaation irti haluavat himoharrastajat tekevät viisaasti, jos lisäävät laitteen kokeiltavien listalle. Äänikuva ei tässäkään tapauksessa auennut aivan parhaiden epäkuulokemaiseen ilmavuuteen, joskaan ei jäänyt aivan päänsisäiseksi porautumaksikaan. Läsnäolon tuntu olisi toki myös voinut olla vahvempaa sorttia. Harmaana laite on huomattavasti arkisempi, joskin soinnillisesti myös omalla neutraalilla tavallaan laadukas. Hintavammilleen hyvin kampoihin laittava AKG K702 poikkeuksena vahvistaa säännön. Kierros A.N.T. Musiikkilähtöisille tahoille saattaa markkinoilta löytyä säväyttävämpiäkin koneita. Eli osan hienoisesta kuivakkuudesta ja viileydestä voi halutessaan laittaa A-1:n piikkiin. Ehkä on vain hyväksyttävä, että mallistojen yläpäässä on tapahtunut tuntuvaa kehitystä ainakin hintojen suhteen. A-1/ T-1 säilytti hyvin kontrollinsa isojen rumpujen iskuissa. äänitteillä paljasti, että T-1 osaa soida tarvittaessa myös rehevästi ja vähemmän yläpäävoittoisesti. Ehkä myös sillä, että molemmat Beyerdynamicit omasivat kokeiluvaiheessa muuta kalustoa vähemmän kuuntelutunteja, oli oma roolinsa niiden soinnillisen annin askeettisuuden muodostumisessa. Kuninkuusluokkaa, vähäisin varauksin Omine vahvuuksineen ja vajaavaisuuksineen Beyerdynamic T-1 sijoittuu dynaamisten kuu- lokkeiden kärkikastiin siinä missä kilpailijansakin. Vain pitemmissä sessioissa alkaa esiintyä pientä puristuksen ja painon tuntua. Myös peltiesineiden iskuäänten toistajana Beyerdynamicit osoittautuivat porukan valioiksi, vaikka sointipuhtauden luomaa mielihyvää vähän verottivat aavistuksenomainen yliannostelun tuntu ja kevyt kihinäisyys. Kotioloissa, päätemuuntajattomalla röörivahvaimella ajettuna ja huippuluurien kaartin tiukassa puristuksessa T-1 nousi aivan kärkisijoille muita seurattavamman bassonsa ja siistin diskanttinsa ansiosta. Marilyn Mazur on hieno muusikko ja loistava lyömäsoittaja, jolla on korvaa sointiväreille ja dynamiikalle. 68 HIFIMAAILMA 3/2010. Vain soinnin avoimuuden lohkolla löytyi toimivampiakin tapauksia. Äänenlaatu on hyvällä mallilla ja käyttömukavuus kohdillaan. Hänen perkussiokioskinsa isoimmat kumistimet menevät helposti muusiksi, jos toistolaitteet eivät ole tehtäviensä tasalla. On kuitenkin muistettava, että käytetty putkivahvain on nimenomaan pienemmille impedansseille optimoitu, joten ehkä laitamme osan epätoivotuista ilmiöistä sähköisen sovituksen piikkiin. Toki huomio kiinnittyi myös lievään loudness-tyyppiseen korostuneisuuteen, joka jätti kitaran ja rumpujen särmän hienoisen ääripäädominanssin varjoon. Amber -vahvistimella ja em. Pro-luokankaan CD-soittimen kuulokeulostulo ei tuottanut erityisen vakuuttavaa soundia yksistäkään luureista. Noin yhdeksänsadan euron hintalappu on hiukka hulppeaa tasoa, mutta jo lehdessä käsitelty Sennheiser HD 800 on vielä hitusen kalliimpi. Osin oranssin värinen Beyerdynamic A-1 -kuulokevahvistin on piristävä näky hifin hillityssä värimaailmassa. Samaisella vahvaimella paukuteltiin myös klassista orkesterimusiikkia, josta Beyerdynamicit selvisivät ihan mukavasti. Kilpailevat kuulokkeet joutuivat yksi T-1:n kuuloke-elementti on sijoitettu epäsymmetrisesti ja suunnattu korvaa kohti etuviistosta. toisensa jälkeen tunnustamaan tappionsa tässä nimenomaisessa koitoksessa. Vaikka musiikkina pyöri Om:in God Is Good, yksi viime vuoden rockvalopilkuista. S IL L Ä KORVALLA: Beye R dyn AmIc T-1-K uu LOKKeeT "Kilpailijoidensa AKG:n ja Sennheiserin tapaan Beyerdynamic nousi maailmanmaineeseen ammattisektorin laadukkaiden mikrofonien ja kuulokkeiden valmistajana." LISÄTIeTOjA Beyerdynamic T-1 Hinta: 899 rakenne: avoin paino: 350 g Impedanssi: 600 ohmia Beyerdynamic a-1 Hinta: 890 mitat (l x k x s): 25 x 5 x 22,5 cm paino: 2,3 kg Lisätietoja: Highend studio Finland Oy, puh (09) 4553 685, www.highendstudio.fi, www.beyerdynamic.de työntää
Takaa-ajokohtauksen aikana äänimaailma pyörii hienosti katsojan ympärillä, eikä rähinässä ole säästelty kohtauksen päättyessä lento-onnettomuuteen. "Sota on huumetta", toteaa lainaus elokuvan alussa, eikä päähenkilöllä ole siviilielämän banaaliuden koettuaan muuta vaihtoehtoa kuin syleillä addiktiotaan. Musiikkivideon lisäksi levyllä on poistettuja kohtauksia (6:03 min). Bonusten kaksi dokumenttia käsittelevät robotiikkaa (14:34 min) ja alkuperäistä sarjakuvaa (6:33 min). Kaikki bonukset esitetään suomitekstein ja HD-kuvalla, joskin poistetut kohtaukset näyttävät DVD-lähteestä skaalatuilta. Joissain otoksissa näkyy ilkeää värimoiréa, ihonsävyjen juovittumista ja rakeen puuroutumista isoissa väripinnoissa. Maisemissa ja Russell-pojan kasvoissa on sellaisia väriliukuja, että heikommat näyttölaitteet livistävät nurkkaan nyyhkyttämään. Kaikki kanavat ovat lähes jatkuvassa käytössä luoden tiloja ja tunnelmia. pitkä animaatio jatkaa mestariteosten sarjaa. Up menee demomateriaaliluokan terävimpään kärkeen. Bonusten helmiä ovat lyhytelokuvat Puolipilvistä (5:46 min) ja Dougin salainen tehtävä (4:40 min). Kuva Ei liene yllätys, että julkaisun kuva hipoo täydellisyyttä; valittamisen aihetta ei löydy hakemallakaan. Surrogates Sijaisrobotit · 2009 · Walt Disney Studios 88:36 min · K13 · BD50/29,7 GB kuva: 1080p23,976 (AVC) · ABR 25,7 Mbps · 2,42:1 ääni: DTS-HD Master Audio 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi + 8 muuta Elokuva kuva ÄÄni The Hurt Locker Vuoden parhaan elokuvan Oscar-pystin napannut The Hurt Locker seuraa kolmihenkisen pomminpurkujoukkueen arkea Irakin sodassa. Hidastempoinen, pienimuotoinen ja dokumenttihenkinen elokuva paneutuu ihmiselon mielettömyyteen alati vaanivan kuoleman edessä. Teknologiaa hylkivien ihmisten kaupunginosassa paletti on lämpimämpi ja luonnollisempi ihonsävyjä myöten. Hyvin hienojakoinen filmirae on pääosin lähes huomaamatonta. Subwoofer murahtelee useasti ja jopa tilanteissa, joissa sille ei ole loogista selitystä. Tekstityskieleksi tulee oletuksena ruotsi, mutta sen vaihtaminen suomeksi onnistuu kaukosäätimellä lennosta. Surrogates perustuu sarjakuvaan, jossa ihmiset ohjaavat ihanteellisen minäkuvansa näköistä robottia kotona loikoillen. Ääni Huikea 24-bittinen Master Audio -raita (4 Mbps) painottaa äänimaailman osa-alueita tarinan ehdoilla ollen aina täydellisessä tasapainossa. Isoimman rytinän aikana musiikki siirtyy vaivihkaa edestä taakse, mikä pitää miksauksen ilmavana. Bonusmateriaalit Kaksilevyisellä julkaisulla on yli 100 minuuttia bonusmateriaalia HD-kuvalla ja valinnaisella suomitekstityksellä. Ääni 16-bittinen Master Audio -raita (2 Mbps) soi fantastisesti. Hyperrealistinen miksaus poistaa kotiteatterin seinät ja siirtää sotanäyttämön kotikatsomoon saumattomilla äänikentillä ja esimerkillisellä surroundien käytöllä. Kuivan aavikkotuulen tuiverrus on omiaan kuivattamaan kielen kiinni kitalaen kattoon, laukaukset kajahtelevat eri suunnista ja helikopterit pörräävät katsojien päällä. Kuva Robottien suurkaupunki tukehtuu kylmään siniharmaaseen, jota rytmitetään likaisten päävärien roiskahduksilla. Ykköslevyn BD Live -ominaisuus ei toiminut. Sademetsän äänikentät ympäröivät katsojan orgaanisilla äänillä, ja Carlin talo herää henkiin narinoillaan. Dialogi on ala-arvoista ja erikoistehosteet alelaarista, eivätkä pulssia nosta edes harvat toimintakohtaukset saatikka vahanaamaanimaation rasittamien näyttelijöiden patsastelu. Kokonaisuus on kuin tv-sarjan pilottijakso, joka lupaa paljon, muttei anna juuri mitään. Kontrasti on joitain tahallisia ylilyöntejä lukuun ottamatta kohdallaan ja musta kuin pikeä. Säästeliäästi käytetty musiikki luottaa bassovoittoisiin lyömäsoittimiin ja rakentaa jännitystä mainiosti. Lokalisaatiota ei ole viety aivan tappiin, sillä Cine Explorer -toiminnon kommenttiraitaa ei ole dubattu suomeksi (ja parempi niin). Up on todellinen tunteiden vuoristorata; se kuljettaa katsojansa surun syövereistä riemun kukkuloille ja pysähtyy matkan varrella jokaisella pysäkillä. Boalin kokemuksista oikean pommiryhmän mukana. Phantom-videokameralla kuvatuissa kohtauksissa filmirae katoaa tyystin, ja kuvan tarkkuus paranee hetkellisesti. Ehtaa demomateriaalia tämäkin. Kuva tulvii toinen toistaan upeampia yksityiskohtia, ällistyttävää terävyyttä ja huikeaa värien käyttöä. Bonusmateriaalit Ohjaajan kommenttiraita on viihdyttävämpi ja älykkäämpi kuin itse elokuva. Michael Giacchinon ansaitusti Oscar-palkittu musiikki maalailee vahvoja tunnelmia ja tukee kuvaa loisteliaasti vetämättä liikaa huomiota puoleensa. Ääni 24-bittinen Master Audio -raita (3,7 Mbps) on erinomaisen aktiivinen. The Hurt Locker · 2008 · Nordisk Film 130:39 min · K15 · BD25/23,2 GB kuva: 1080p24 (AVC) · ABR 18,5 Mbps · 1,86:1 ääni: DTS-HD MA 5.1 ja Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska Elokuva kuva ÄÄni Up Kohti korkeuksia Pixarin 10. Up Kohti korkeuksia · 2009 · Walt Disney Studios 96:37 min · K7 · BD50/40,7 GB + BD25/17,8 GB kuva: 1080p23,976 (AVC) · ABR 23,9 Mbps · 1,78:1 ääni: DTS-HD MA 5.1 (englanti), DD 5.1EX (suomi, ruotsi) tekstitys: suomi, ruotsi + 5 muuta Elokuva kuva ÄÄni 70 HIFIMAAILMA 3/2010. Bonusmateriaalit Ohjaaja Kathryn Bigelow ja käsikirjoittaja Mark Boal keskustelevat hyvällä kommenttiraidalla mm. Kuva Pääosin 16-milliselle filmille kuvatun elokuvan yleisilme on rakeinen ja hieman suttuinen. Pitkäkoipisen Kevinlinnun väritystään muuttava höyhenpeite hehkuu suorastaan yliluonnollisissa väreissä. 78-vuotias Carl ripustaa purkutuomiota odottavaan taloonsa tuhansittain ilmapalloja ja lentää kohti EteläAmerikan sademetsiä. Kuvassa ei ole parhaiden julkaisujen äärimmäistä terävyyttä, mutta asusteissa näkyy mukavasti detaljia; robottien vahakasvoista niitä on turha etsiä. Kuvassa ei ole Blu-raylle tyypillistä detaljia vaan runsaasti rosoista tunnelmaa, jota vahvistavat myös vaimea väripaletti ja luonnonvalon käyttö. Kakkoslevyn dokumenttien lomassa on myös BD Live -peli nimeltä Pallontuntijan merkki. Hulvattomia hahmoja, huumoria, jännitystä ja toimintaa kuten Pixarilta on lupa odottaa. B L U - R AY-LEVYARVOSTEL UT TeksTi ja kuvaT: Petri teittinen Surrogates Sijaisrobotit Terminator 3:n ohjaaja Jonathan Mostow ei pääse roboteista eroon. HD-kuvaiset trailerit Pilvilinna joka romahti sekä Twilight: Uusikuu esitetään ennen päävalikkoa. Behind the Scenes -dokumentti (12:54 min) esitetään HD-kuvalla ja suomitekstein
Bonusmateriaalit Julkaisu sisältää vain 108-minuuttisen teatteriversion, vaikka elokuvasta on olemassa myös 10 minuuttia pidempi ohjaajan versio. Päähenkilön sisäisiä konflikteja luotaavissa kohtauksissa miksaus piristyy hetkellisesti, mutta silloinkin puhutaan vain muutamasta surroundtehosteesta. Lainkuuliainen kansalainen (Law Abiding Citizen) · 2009 · Future Film 108:31 min · K15 · BD25/21,9 GB kuva: 1080p23,976 (AVC) · ABR 22,9 Mbps · 2,42:1 ääni: DTS-HD MA 5.1 ja Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi, norja Elokuva kuva ÄÄni Whiteout Kuolema jäätiköllä Kate Beckinsalen tähdittämä Whiteout valmistui vuonna 2007, mutta hyllytettiin pariksi vuodeksi. Kummalliset kuvalliset ratkaisut vahvistavat entisestään elokuvan epätodellista ja unenomaista tunnelmaa. Ääni 5.1-kanavainen Master Audio -raita (1,9 Mbps) soi juuri kuten modernilta Hollywood-tuotokselta voi odottaa. Toteutus vie kuitenkin tarinalta sen parhaan terän. Kokonaisuutena kuva edustaa hyvää keskitasoa. Miksaus on hyvässä tasapainossa, eikä puhe jää missään vaiheessa ääniraidan muun sisällön jalkoihin. David Peacen Red Riding -trilogian ensimmäiseen kirjaan perustuva elokuva tulvii murhia, mätiä poliiseja, korruptoituneita poliitikkoja, salajuonia, vallan väärinkäyttöä ja perversioita. Filmirae on koostumukseltaan hienojakoista, eikä sen lievä erottuvuus juuri muutu elokuvan edetessä. Filmirae on joitain pimeitä kohtauksia lukuun ottamatta lähes huomaamatonta. Alkukohtauksen jälkeen bassokanava herää vain satunnaisesti korostamaan myrskytuulen uhkaa ja tukevoittamaan joitain äänitehosteita. 100:43 min · K15 · BD50/24,4 GB kuva: 1080p23,976 (VC-1) · ABR 21,0 Mbps · 2,42:1 ääni: DTS-HD MA 5.1 ja Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi + 14 muuta Elokuva kuva ÄÄni HIFIMAAILMA 3/2010 71. Isoimmat miinukset tulevat värisävyjen juovittumisesta sekä kuvan lievästä hajoilusta lumimyrskykohtauksissa. Testilaitteisto Soittimet: Oppo BDP-83 PlayStation 3 Kaiuttimet: AV-vahvistin: KEF XQ-sarja Denon AVC-A1HD SVS PB-13 Ultra Näyttölaitteet: JVC DLA-HD950 Panasonic TH-50VX100E 1974: Tappajan jäljillä Nuori toimittaja sotkeutuu raportoimaansa murhatutkimukseen ikävin seurauksin. Brittituotanto ei kuitenkaan mässäile materiaalilla vaan lähestyy aihetta verkkaisesti ja kylmän neutraalisti. Ei ihme, sillä Whiteout on sörsseliä alusta loppuun. Parhaimmillaan miksaus on napajäätiköllä, jossa katsojan ympärillä ujeltavat tuulet luovat mainion tilatunnelman. Miksaus painottuu vahvasti etukanaviin ja kuulostaa monin paikoin silkalta stereolta. Kuva Elokuvan kolme maailmaa erotellaan väreillä. Monet kohtaukset näyttävät kuin paksun savun läpi kuvatuilta. Bonukset rajoittuvat Gerard Butlerin haastatteluun (HD, 7:04 min) ja elokuvan traileriin (HD, 2:29 min). Karkeahko filmirae on alati esillä. Bonusmateriaalit Kuvauksia seuraava dokumentti (12:03 min) ja elokuvan pohjana toimineen sarjakuvan siirtymistä elokuvaksi käsittelevä haastattelukooste (12:05 min) esitetään HD-kuvalla, mutta tekstityskielten joukossa ei ole suomea. Bonusmateriaalit Ei yhtikäs mitään. 1974: Tappajan jäljillä (Red Riding: 1974) · 2009 · Future Film 106:47 min · K15 · BD25/22,9 GB kuva: 1080p23,976 (AVC) · ABR 26,5 Mbps · 1,87:1 ääni: DTS-HD MA 5.1 ja Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi, norja Elokuva kuva ÄÄni Lainkuuliainen kansalainen Lainkuuliainen kansalainen antoi ensin aihetta odottaa tuttuakin tutumpaa "mies kostaa perheensä murhaajille" -kaavaa, mutta toisin kävi: Gerard Butlerin esittämä Clyde ottaa tähtäimeensä murhamiesten lisäksi koko oikeuslaitoksen. Niistä huolimatta seurasin Clyden kostosuunnitelman vääjäämätöntä etenemistä ilahtunut ja yllättynyt virne kasvoillani. Tuottaja Joel Silver on tiedostanut kohdeyleisönsä tarpeet: Beckinsale joutuu riisumaan alusasusilleen jo ensimmäisessä kohtauksessaan ja pyllistää sitten kohti kameraa. Hahmoista ei voisi vähempää välittää; tarinassa (naispoliisi tutkii murhaa etelänavalla) ei ole jännityksen häivääkään ja loppuratkaisu on vaisuimpia miesmuistiin. Tutkimusaseman metalliset sisätilat soivat uskottavasti, joskin juonta selittävien kohtausten aikana miksaus rauhoittuu selvästi dialogin korostamiseksi. Gary Grayn tietoinen valinta. Whiteout Kuolema jäätiköllä · 2009 · Warner Bros. Etelänavan 50 pakkasastetta välittyvät jäätävän sinertävinä maisemina, tutkimusaseman sisällä lämmitellään kylläisissä väreissä, ja Miamiin sijoittuvat takaumat hohtavat oranssin sävyissä. Kuva Kuvan yleisilme on hieman tukkoinen ja likainen sekä väritykseltään sinertävä; kyseessä lienee ohjaaja F. Muutamia ulkotiloissa kuvattuja kohtauksia lukuun ottamatta kuva on kontrastiltaan erittäin vaisu, väripaletiltaan vaimea ja tummasta päästä löytyy vain harmaata. Surroundeissa tapahtuu koko ajan jotain, vaikka pätevän kuuloisia tiloja ei ole jaksettu luoda aivan joka kohtaukseen. Ääni 16-bittinen Master Audio -raita (1,7 Mbps) soi vaisusti, mutta luonnollisesti. Kuvan musta pää on rutattu lyttyyn sävytoiston kustannuksella. Sama pätee poistettuihin kohtauksiin (4:14 min), jotka esitetään 480p-kuvalla. Ääni 16-bittinen Master Audio -raita (1,6 Mbps) aloittaa tuhdilla bassolla ja kaikkien kanavien käytöllä äänitehosteiden liikkuessa sutjakkaasti ympäri tilaa. Lähikuvissa näkyy mukavasti detaljia, mutta Blu-ray pystyy parempaankin. Surroundien käyttö on vähäistä, tiloja luodaan vain satunnaisesti, eikä subwooferille löydy kuin osapäivätöitä muutaman kohtauksen tehostamisessa. Kummassakaan ei ole tekstitystä. Subwoofer ei sekään esitä mitään poikkeuksellista, vaan keskittyy tukevoittamaan musiikkia sekä satunnaisia tuliaseiden ja räjähdysten äänitehosteita. 16-milliselle filmille kuvattu elokuva ei herkuttele partaveitsimäisellä terävyydellä tai yksityiskohtaisuudella. Kuva Julkaisun kuva on hädin tuskin hyvin skaalattua DVD: tä parempi. Kurt Wimmerin (mm. kulttisuosikki Equilibriumin kirjoittaja/ohjaaja) käsikirjoitus lahjoittaa Clydelle lähes yliluonnollisen älykkyyden ja rajattomat resurssit, eikä ylilyönneiltä tai epäuskottavilta juonenkäänteiltä ole vältytty. Kontrasti vaeltaa hieman kohtauksesta toiseen katselunautintoa pilaamatta
Jokseenkin juurevan ja mainion maanläheisen äänitteen monitahoisuus valloittaa. Tästä ajatuksesta syntyneellä levyllä Hahnin kanssa musisoivat Münchenin kamariorkesterin solisteina myös rutinoituneet laulajat Christine Schäfer ja Matthias Goerne. Rosoa ja runollisuutta esiintyy sopivassa sekoitussuhteessa. Gutenbergia ei mainita sanallakaan, mutta mitä ilmeisimmin valo on kirjapainotaidon vertaus. Siellä täällä äänikuvassa vilahtavat vierailijat, kuten Iro Haarla harppuineen, Pekka Kuusisto viuluineen, Eero Grundström haitareineen ja Imre Peemot igileineen, lisäävät osaltaan soinnillisen kudoksen värikylläisyyttä. Brasilialainen Sao Paulon sinfoniaorkesteri on soittajisto, jonka ylöspanoon on satsattu vaivaa ja kaiketi rahaakin. Leonard Bernsteinin Serenadi alkaa West Side Storya muistuttavalla rakkausmusiikilla ja päättyy vetävään svengiin. Mutta tällä levyllä asia on nyt kääntynyt hieman päälaelleen. Tuoretta katsantotapaa edustaa myös useiden biisien biisimäisyys. Mun ottaa musiikkien maailman haltuun laventamalla näkökulmaa aiempaa avoimempaan suuntaan. Jukka Isopuro MUSIIKKI ÄÄNI mONiKANAVAÄÄNiTe BeRNSTeiN, BLOCH, BARBeR Vadim Gluzman, Sao Paulon sinfoniaorkesteri/Neschling (BIS SACD) Kolme amerikkalaista tai amerikkalaistunutta säveltäjää ja kolme viulukonserttoa, joista vain yhdellä on konserton nimi. Ilmaisun yksinkertaisuudesta huolimatta musiikissa on jotain hyvin vangitsevaa. Konserttitallenne on malliesimerkki nappiin osuneesta surroundäänestä. Se on ruotsalaisen BIS:in taiteilijapolitiikalle tyypillinen korkean tason löytö vakiintuneen orkesterimaailman ulkopuolelta. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI meNDeLSSOHN Sinfonia nro 2 Bergenin filharmoninen orkesteri/ Andrew Litton (BIS SACD) Felix Mendelssohnin yli tunnin mittainen sinfonia nro 2 on omalaatuinen hybridi, sinfonia-kantaatti, lisänimeltään Ylistyslaulu. Näissä yhteyksissä korostuu Wimmeä ympäröivien muusikkojen, varsinkin varhaisen yhteistyökumppani Tapani Rinteen, Angelin tytöstä vahvaääniseksi naiseksi varttuneen Ulla Pirttijärven ja lyömäsoittajien merkitys. Ernest Blochin Baal Shem hehkuu juutalaistyylisiä, kipeänsuloisia melodioita. Heikki Valsta MUSIIKKI ÄÄNI BACH Violin and Voice Hilary Hahn, matthias Goerne ja Christine Schäfer (DG) Joskus huomiomme keskittyy pääkohteeseen niin, ettemme huomaa sivulla olevia hienoja yksityiskohtia. Kuorofuugat rullaavat selkeästi, ja huolimatta isohkosta koneistosta esittäjävoimat, mukaan lukien laulusolistit, sijoittuvat tilaan kauniisti säilyttäen Mendelssohnille ominaisen ilmavuuden. Gubaidulina, Pärt, Schnittke) kanssa, on hänellä heistä selvästi poikkeava oma persoonallinen sävelkielensä. L E V YA R VOSTELUT KU U K AU d En LE V Y mONiKANAVAÄÄNiTe Wimme mun (ZEN) Elektronisten etiäisten enemmistön entiseen elämäänsä jättänyt joikhaaja Wimme palaa kehiin kuuden vuoden levytystauolta uutena miehenä. On hienoa kuulla aarioita Matteus-passiosta, H-mollimessusta tai tutuista kantaatista myös viuluosuuden osalta viimeisteltynä. Täyteläisten ja antaumuksellisten viulustemmojen rinnalla laulajat alkavat nyt kuulostaa arkisilta statisteilta. Samuel Barberin viulukonsertto kukkii lyyrisesti, kunnes nostaa keskivaiheilla intohimoisia tunneaaltoja sukeltaakseen lopuksi ikiliikkujamaiseen myllyyn. Niissä monissa on jaksoja, joihin Bach on kirjoittanut lauluosuuksien oheen kiehtovaa soitettavaa viulistille. Nyt tämä vuonna 1982 valmistunut teos on saanut vieläkin seestyneemmän ja sisäistyneemmän tulkinnan hienosti soivalla lahtelaisten esityksellä. Toki monet tuotannolliset ratkaisutkin kampeavat kokonaisuutta entistä selkeämmin erillisiksi tunnelmatuokioiksi jakautuvan biisiryppään muotoon. Esitys on ensiluokkainen, ainoana kauneuspilkkuna sopraanosolistin avausosuuden lievät epävireisyydet. Kolmen normaalia sinfoniaa muistuttavan soitinosan jälkeen kuoro ja laulusolistit aloittavat matkan kohti kirkkautta, joka epäröinnin jälkeen leimahtaa koko koneiston voimin. Jukka Isopuro MUSIIKKI ÄÄNI SiLVeSTROV Sinfoniat nro 4 ja 5 Sinfonia Lahti/Jukka-Pekka Saraste (BIS) Tässä levyssä olisi ainesta kulttilevyksi! Vaikka ukrainalainen 73-vuotias Valentin Silvestrov pitkään niputettiinkin samaan laariin monien muiden entisen Neuvostoliiton alueelta tulleiden säveltäjien (mm. Näin jänkhällä jollotuksen ohessa piipahdetaan ohimennen Pariisissa ja muutamissa muissakin maantieteellisesti hankalammin hahmotettavissa paikoissa. Hänen yksi intohimonsa on Bachin musiikki, mutta viululle kirjoitetun solistisen ohjelmiston ohella myös mestarin vokaaliteokset. Raamatullinen pasuunateema palaa vahvistamaan ylistävää loppua. Ihmisen ääni on vuosien myötä saanut pintaansa kypsää karheutta, intiimiä ilmaisuvoimaa ja laulullista linjakkuutta, asioita jotka todentuvat myös paljon tilaa saavan Rinteen puhaltimien herkänväkevässä hyrinässä. Kun Saraste johti Silvestrovin viidennen sinfonian ensi kerran Suomessa kaksi vuosikymmentä sitten, oli konsertti tapaus tuolloin jälkisarjallisen modernismin kyllästämässä hegemoniassa. Ajatuksena kuitenkin kiinnostava levy ja projekti. Viipyvät tunnelmat, lipuvat melodiat ja kelluvat kolmisoinnut tuntuivat Musica nova -konsertin yleisössä hätkähdyttäviltä. Mendelssohn sävelsi sen Gutenbergin kirjapainotaidon juhlallisuuksiin 170 vuotta sitten, mutta sen pääasiassa Raamatusta peräisin oleva teksti keskittyy valon ja pimeyden taisteluun. Syvimmät sävyt kumpuavat kuitenkin Wimmen itsensä taholta. Hieman tästä on kysymys loisteliaan viulistin ja hienon taiteilijan Hilary Hahnin suunnitteleman uuden levyn kohdalla. Soundien tietty silottamattomuus ja oivaltavat pienet nyanssit tuovat musiikin lähelle kuulijaa, mutta eivät silmille. Surroundäänestä ei ole kuin hyvää sanottavaa: keskellä leiskuvan viulun ympärillä orkesteri tarjoaa syväsointisen ja jäsennellyn sointikylvyn. Vadim Gluzman on voimakasotteinen viulisti, jonka soitossa on tulta ja tappuraa, jos kohta lyyriset linjat eivät ole niin sulokkaita kuin haluaisi. Teoksen vastapainona uhmakasta moni-ilmeisyyttä ja soinnin korskeutta levyllä tarjoaa Silvestrovin viitisen vuotta varhaisempi neljäs sinfonia. Heikki Valsta MUSIIKKI ÄÄNI 72 HIFIMAAILMA 3/2010
Tarkoitus on ilmeisesti puhdas musiikillinen retroilu Mahavishnu Orchestran ja Return to Foreverin tyyliin. Hienosti Forelli-kvinteton sointiin on yhdistetty myös pohjaa antavan kontrabasson lämmin sointi. Very Very Circus, Make a Move ja Zooid -koostumusten kera taltioidut levyt ovat järjestään ilahduttaneet konseptinsa kiinnostavuudella. Parhaimmillaan ilmassa on livesoiton yhteen tavoitteeseen pyrkimisen taikaa, mutta hajanaisempiakin hetkiä levyllä koetaan. Latteahko soundimaailma ei tee oikeutta trion räjähtelevälle intensiteetille. Usein yhteissoinniltaan ja läpikuultavuudeltaan parhaaseen tulokseen päästään vähillä mikrofoneilla, eli vähän on paljon. Jaakko Eräpuu CHiCK COReA & JOHN mCLAUGHLiN FiVe Peace Band Live (2 CD) (Concorde) Fuusiojatsin kenties suurimmat ikonit Chick Corea ja John McLaughlin ovat yhdistäneet voimansa Five Peace Band -projektin puitteissa. Heikki Valsta HAYDN Luominen RiAS-kamarikuoro ja Freiburgin barokkiorkesteri/René Jacobs (Harmonia mundi) Tämä levy on varsinainen täysosuma, ja viime vuonna pidetyn Haydnin juhlavuoden komea huipennus levytarjonnassa. Tervetuloa volume 2! Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI TORD GUSTAVSeN eNSemBLe Restored, Returned (ECM) Kolmella pianotriojazz -äänitteellään kotimaansa myyntilistojen kärkisijoja hamuillut norjalaismuusikko Tord Gustavsen on uusimmalla levyllään ottanut askeleen kohti uusia ulottuvuuksia. Threadgillilla kun on tapana ympäröidä huilunsa & alttonsa erikoisen instrumentaation tuottamalla, kontrastikkaalla sointimaisemalla. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HeNRY THReADGiLL ZOOiD This Brings Us to, volume 1 (PI Recordings) Lukuisissa eri ryhmittymissä omaa originellia rytmimusiikkikäsitystään julki tuonut Henry Threadgill lienee vapaan jazzin taikapiirissä vaikuttaneista raskaan sarjan semisenioreista arvostetuimpia, eikä syyttä. Levyn materiaali on kierrätystavaraa aina Miles Davisin tuotannosta lähtien, uusimmat sävellykset ovat kuitenkin 2000-luvulta. Hienosti toteutettu äänitys pitää soinnin jatkuvasti selkeänä ja vivahteikkaana. Triosta Garbarek-koulukuntaisen fonisti Tore Brunborgin ja laulajatar Kristin Asbjörnsenin myötä kvintetiksi kasvanut ja bassotontin haltijaksi Mats Eilertsenin poiminut esityskoneisto pitäytyy intiimin laulelmallisen jazzin parissa, reviirillä, josta ei taida olla top ten -tyrkyksi, mutta jolla ehkä kasvatetaan katu-uskottavuutta muutaman ryppyotsaisen kriitikon hyväksynnän verran. Joukko on hyvässä soittovireessä. Kaikista hienoimmat sävyt olisivat kuitenkin voineet olla hieman voimakkaamminkin esillä. Levyllä kapellimestari René Jacobsin uhkea tulkinta Joseph Haydnin näkemyksellisestä ja omana aikanaan edistyksellisestä oratoriosta nostaa esityksen suosikkilistani kärkeen. Liki kamarimusiikillisella kokoonpanollaan Jacobs on loihtinut sävelkielen kudoksen niin ilmavaksi kuin läpinäkyväksikin menettämättä ripaustakaan dynaamisista vaihteluista tai suurten eleiden dramatiikasta. Valitettavan usein tämän levyn kaltaisessa ohjelmistossa piano jää liikaa taka-alalle, kun taas viulun osuus korostuu. Paikoin nyrjähtäneesti funkkaava, paikoin Ornette Colemanin viitoittamalla tiellä kulkeva modernisti perinnetietoinen kuuden vapaastihengittävän biisin kokoelma on sekä musiikillisesti että sointisävyiltään rehevän rouheasti akstentoivaa sorttia ja tuotannolliselta ilmeeltäänkin keskimääräistä läsnä olevampi tapaus. Tuntuukin siltä, että tiivistämällä paras materiaali yhteen kiekkoon, olisi lopputulos ollut vakuuttavampi. Eloisaa soitantaa ja referenssitason soundit samassa paketissa. SCHUBeRT, mOZART Forelli-kvintetto; Pianokvartetto es-duuri Yefim Bronfman, Pinchas Zukerman ym. (RCA) Jos tasapainoisen yhteistyön löytäminen on kamarimusiikissa herkkää puuhaa, niin aivan helppoa ei ole esitysten äänittäminenkään. Ei oikein pysty vispaamaan kehoa, naputtamaan jalkaa tai makustelemaan melodioita, kun kolmikon käsitys rytmiikasta ja harmoniasta kattaa kaiken muun paitsi jatsin normistosta löytyvät luutumat. Audunin lyriikoiden ja Gustavsenin sävellysten takaa. Restored, Returned ei monista pianistin menestyskonseptia aivan sellaisenaan, vaikka selkosointisissa ja melodisissa merkeissä yhä kuljetaankin. 24-bittisyydestään huolimatta. Mutta silloinkin oikeanlaisen balanssin saavuttaminen vaatii hyvää korvaa ja kokemusta. Kokoonpanon kamarimusiikillisena "solistina" soittava Yefim Bronfman on sekä ryhdikäs että herkkävaistoinen pianisti niin Schubertin kuin Mozartinkin teosten parissa. Ainakin yhtyeen tuplalive viittaa siihen. Tapio Suonperä MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 3/2010 73. Herkät hetkensä on myös koskettimia käsittelevän Andrea Parkinsin sointuja sykkivässä myötäelossa, jolla hän luo ripauksen maanläheisyyttä Eskelinin ja rumpali Jim Blackin kotiuttaa villeimmät visionsa. Taitavasti esiintyvän kuoron ja orkesterin solisteina ovat ääneltään taipuisat ja nuorekkaat solistilaulajat. Sääli, että musiikillisesti väkevä ja monitahoinen konsertti ei äänityksellisesti yllä kovinkaan kummoiseen läsnä olevuuteen. Vaikka onhan herkistelyssäkin puolensa. Harvoin ovat luomistyön ihmeet olleet tässä musiikillisessa kuvauksessa yksityiskohdissaan niin puhuttelevia ja hiottuja samalla, kun tulee tietoiseksi siitä, miten voimakkaasti tämän teoksen ensimmäinen kuuleminen on täytynyt hätkähdyttää aikansa yleisöä Wienissä. Näin This Brings Us to -sarjan ensimmäisellä tarjokkaalla Zooidin puoli- ja täysakustinen kitara & basso saavat seurakseen mehevästi törisevät pasuunan ja tuuban. Maestroja säestää nimekäs joukko, Christian McBride (basso), Kenny Garret (saksofoni) ja Vinnie Colauita (rummut). Liveäänitykseksi tallenne on hyvä. Hyvä peruslevy molemmista teoksista. Tällä levyllä sointitasapaino on onnistunut melko mukavasti, ja Pinchas Zukermanin viulu tuntuu etupainotteiselta vain hetkittäin. Toki tenorisaksofonin ilmaisuskaalan ääripäitäkin koetteleva Eskelin tavoittaa myös r&b:n ja jazzballadismin tunnot, mutta niiden pinnalle ei ehditä jäädä kellumaan muusikon jo vaihtaessa maisemaa abstraktimpaan autiuteen. Aavistuksen aneeminen musiikillinen ilmiasu olisi kaivannut kaverikseen hieman sähäkämpää ja rohkeampaa soundipolitiikkaa. Todellista nautintoa! Heikki Valsta MUSIIKKI ÄÄNI eLLeRY eSKeLiN, ANDReA PARKiNS & Jim BLACK One Great Night...live (Hatology) Useammankin hienon studioperäisen äänitteen sveitsiläiselle levy-yhtiö HutHatille työstänyt amerikkalainen Eskelin, Parkins & Black -trio lienee jazzin stereotypioille omistautuneille tahoille vaikea pala nieltäväksi myös livenä. Olletikin kun näistä sivistyneimmät aistivat ajoittaisen Kurt Weill/ Marianne Faithfull -ajatusmaailman ja bluesvivahteet W.H
Tästä johtuen, homma vaikuttaa lähinnä tekniseltä pullistelulta. Kertosäkeet kosiskelevat. 105 min DVD kuva: PAL / 16:9 ääni: 5.1 DD & DTS, 2.0 PCM tekstit: - MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI BON JOVi The Circle (Island) Bon Jovi luottaa tuttuun reseptiin. Nelikon rustaama kappalemateriaali, josta löytyy sopivassa suhteessa turpaanvetoa ja seesteisempää fiilistelyä, on tyrmäävän vahvaa. Bändi on pysynyt uskollisena tyylilleen harvinaisen pitkään, näiden vuosien jälkeenkään ei olla kovin kaukana alkuaikojen soundista. Riski piilee siinä, että musiikista on tehty aika helppoa ja ennalta arvattavaa. Onneksi miehen levyiltä tuttu groove pysyy kohdallaan ja soundit on valjastettu tukemaan kokonaisuutta. Nykyisessä pelkotehtaassa vaikuttaa ainoan jokaisella levyllä olleen vokalisti Burton C. Rockin rosoisuus kääritään karkkipaperiin. Levy julkaistiin nimellä Hellbilly Deluxe ja nyt, kaksi musiikillisesti hiukan erilaista levyä myöhemmin, on aika jatko-osalle. Menneiden megahittien tasolle ei ylletä, mutta täytebiisejäkään ei ole. Kuten ensimmäinen osa, tämäkin levy on täynnä kauhuelokuvien tutuista teemoista ammentavaa industrialhenkistä horrorrockia. Sun pitää olla viileä, on leppoisasti etenevä rallatus ja Sytytä elämä -kappaleella laitetaan oikeasti rokkivaihde silmään. Yleisilme noin muutenkin on pöhöttyneeseen päin. Ehkä ensi kerralla; sitten, kun materiaali on vahvempaa tai siihen on saatu uutta ulottuvuutta. Ennen taukoa bändi kutistui kutistumistaan. Yliyrittämistä. Lopputulos on levyn kiistatonta parhaimmistoa. Alkupään tuotanto oli todella herkullista kuunneltavaa, mutta mittavista miehistönvaihdoksista johtuen myöhemmät julkaisut eivät osuneet aivan napakymppiin. Samboran särökitara surisee. Pasi Pesonen FeAR FACTORY mechanize (AFM Records) Fear Factoryn industrialvetoinen raskasmetalli hioutui muottiinsa 90-luvun alkupuolella. The Circle on mukiinmenevä levy, siinä on vauhtia ja tarttuvia biisejä. Tero Kukkonen MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI KUVA ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 3/2010 75. Seuraavaksi kuultava Vuorelle pitääkin sitten sisällään hieman Irti-levyltä ja siekkareista tuttua menoa. Kitarat rouhivat simppeleitä riffejä, efektoidut rummut lyövät läskiä biittiä ja äänimaisema täytetään mitä vinksahtaneimmilla konemausteilla. Keikkataltioinnissa on käytetty ennätysmäärä kameroita, vaan loppujen lopuksi tieto niiden läsnäolosta vain häiritsee, eivätkä ne tunnu luovan mitään uutta aspektia kerrontaan. Äänipuoli on lapasessa, joskin jälkituotannossa ollaan Creedille ominaiseen tyyliin nojauduttu yliampuvan tykittäviin saundeihin. Mukaan on luonnollisesti mahtunut myös tuoreimman singlelohkaisut, eikä suotta, edustavathan ne kuitenkin bändin parhaimmistoa ollen kuitenkin hieman tasaisempia suoriutujia alkupään tuotantoon verrattuna. Albumin sisältö on yllättävän monimuotoista, ja biiseistä löytyy erinomaista materiaalia, mutta muutama hiukan turhempikin veto on mahtunut mukaan. Aiempaan Blanco Spiritualsiin verrattuna nyt on otettu rokimpi asenne, ja sähkökitarat rähisevät nyt entistä useammin. Tehdään uusia biisejä samaan kaavaan. Pasi Pesonen CReeD Live (DVD) (Wind-up/EMI) Melkein vuosikymmenen tauon pitänyt Creed julkaisi loppuvuodesta neljännen studioalbuminsa Full Circle ja pisti ranttaliksi keikkarumballa heti perään. Bändin ilme on seisahtunut, ja kunto vaikuttaa loppuvan kesken. Tuoreen keikkataltioinnin ja samalla bändin ensimmäisen DVDjulkaisun pohjalta bändi ei näytä edelleenkään olevan kotonaan livenä. Rob Zombie Hellbilly Deluxe 2 (Roadrunner Records) White Zombien vokalistina tutuksi tullut Rob Zombie irtaantui soolouralle bändin hajottua ja julkaisi ensimmäisen oman levynsä vuonna 1998. Nyt takaisin on saatu myös originaali basisti Brian Marshall. Scottin ääniala tuntuu kutistuvan entisestään, ja keikkasupporttina olevan taustakitaristin on paikattava ylemmät rekisterit. Soundimaailma on totuttua Bon Jovia ilman suuria uudistuksia tai kikkailuja. Vesa Linna iSmO ALANKO TeHOLLA Onnellisuus (Fullsteam records) Onnellisuus on Ismo Alangon ja Teho Majamäen toinen levy duettona. Levynjulkaisun tiimoilta taltioitu keikka sisältää kaikki tunnetuimmat Creed-tuotokset. Burtonin rouhea huutosoundi ja voimakas puhdas laulu, kuivankireät kitarariffit ja tarkkaa tulitukea nakuttava rumpupatteristo muodostavat jämäkän selkärangan mekaanisen kylmälle ilmaisulle, jota maustetaan bassokartioita hytkyttävillä efekteillä. Alkuperäismiehityksellä on hyvä jatkaa, vaan samoihin aikoihin uuden platan kanssa virkosi vanha keskustelu siitä, kuinka Scott Stapp on vain halpa Eddie Vedder -kopio ja ettei bändi ole koskaan saanut mitään omaa aikaan, saati luonut mitään uutta. Komppipuoli on tutun kitaravetoinen. Rob Zombien kurkusta rujoutta hakeva vokalisointi ei ole teknisesti kovinkaan kummoista, mutta äänestä kuuluu vahva tunnepohja. Merkit eivät siis luo tuntua siitä, että nyt ollaan tultu takaisin ja tosissaan, ja tällä kertaa homma ei lopu kesken. Jarno Rannanpää n. Jonin kurkku on karhea. Laulajan paras ystävä on synkkä, mutta erittäin totuudenmukainen tarina artistin suosion kehityksestä kun kuolema on korjannut satoaan. Yritys on kova, mutta siihen se näyttäisi jäävänkin. Levyn puolessa välissä tulee muutama kappale, jotka eivät omaan päähän iskostuneet aivan samalla hurmoksella kuin albumin alkupuolisko, mutta Hullun paperit on taas vauhdikkaampi veto, joka jää odotetusti päähän soimaan. Kiva taltiointi fanien hyllyyn, mutta muuta yleisöä tämä tuskin juuri tavoittaa. Onnellisuuden viimeisenä raitana kuultava Friikkaan kytkee taas rokkivaihteen päälle, ja tähän menoon onkin hyvä pitää pieni hengähdystauko. Tällä konseptilla on luotu useampi megahitti ja tehty mittava ura. Yhtenä osoituksena tästä on, että levyn kolmannen biisin, Work For The Working Manin, bassolinja on paikoin lähes identtinen vanhan menestysbiisin Living On A Prayer kanssa. Basistina häärii parilta aikaisemmaltakin levyltä tuttu Byron Stroud ja ensimmäistä kertaa FF:n rummuista löytyy Strapping Young Ladissa ja Deathissa vakuuttavaa jälkeä aikaansaanut Gene Hoglan. No, näinhän se hoidetaan kun ei luoteta omaan ja bändin uskottavuuteen. Albumi starttaa nimikappaleellaan, joka on varsin pehmeä ja helposti lähestyttävä startti levylle. Totta toinen puoli; kieltämättä edelleen näin vajaan kymmenen vuoden tauon jälkeen tuntuu siltä, etten osaa määritellä mitä Creed oikeastaan on. Bellin lisäksi paluun tehnyt riffikeisari ja alkuperäisjäsen Dino Cazares. Vuosien kulun huomaa kuitenkin soiton kesyyntymisenä ja energiatason laskuna. Viihdytetään liikaa
pääkaupungin paremman kulttuuritarjonnan vuoksi. Vanhemmillanikin oli toki stereot, mutta keraamisen äänirasian soundi oli paljon räikeämpi kuin tuon uuden Dualin + Shuren "täydellinen" toisto. Radion viritysnuppi oli jämähtänyt yhteen taajuuteen, mutta siihen ainoaan oikeaan, eli yleisohjelmaan, josta tuli klassista musiikkia. Lisäksi Sansuin kaiuttimissa oli kaksi elementtiä, kun kotona isän itse tekemissä oli vain yksi per kotelo. Isoäitini oli jäänyt eläkkeelle ja miehensä kuoltua muuttanut Pohjanmaalta Helsinkiin mm. n 78 HIFIMAAILMA 3/2010. Ehkäpä johonkin lehteen voisi niistä vielä esittelyn laittaa... Hän halusi ostaa laadukasta tavaraa, ettei tarvitsisi vaihtaa uusiin niin usein. "Ei, kaikki on muilta osin Huojunta alle 0,15 % Jyrinäetäisyys yli 55 dB Nopeudet 33, 45, 78 akai GXC-40D Kasettidekki: Toistoalue 30 Hz 18.000 Hz (krominauhalla) Huojunta alle 0,2% kohinasuhde yli 45 dB Sansui SP-50 Kaiuttimet: Tilavuus 27 L Toistoalue 50 20.000 Hz Woofer 8", horn tweeter 2" Tehonkesto 20W kunnossa tällä pärjätään koko loppuelämä." Vanhasta rouvahifististä sitten aika jätti 1997. Tavoitteena oli kuunnella laadukkaasti radio-ohjelmia ja LP-levyjä sekä myös tallentaa parhaita paloja useampaa kuuntelukertaa varten. No, mummolassa oli ollut kiva käydä jo pelkän hyvän ruuan takia, mutta nyt oli toinenkin syy: selvästi parempi äänentoisto kuin kotona. Lämmin ja mukaansatempaava. C-kasettidekki oli käyttömukavuudeltaan jotain täysin mullistavaa avokelanauhuriin tottuneille. N O S TA L GISTA HIFIÄ TeksTi: Pauli HuHtinen n kuva: Samu Saurama Siihen aikaan kun Isoäiti stereot osti Lisätietoja: Sansui 210 Viritinvahvistin: Teho 2 X 10W 1 kHz, 8 ohm Taajuusalue 25 30.000 Hz Paino 6,1 kg Dual CS-16 levysoitin: E lettiin suunnilleen vuotta 1971. Kyselin isoäidiltäni 80-luvun jälkipuoliskolla, että pitäisikö laitteistoa joiltakin osin päivittää. Ääni oli tarkka ja erotteleva. Tuttavapiiristä löytyi asiantuntija-apua ja näin päädyttiin seuraavanlaiseen laitteistoon: Viritinvahvistin: Sansui 210 Levysoitin: Dual CS-16 C-Kasettidekki: Akai GXC-40D Kaiuttimet: Sansui SP-50 Kyseessä ei ollut mikään huippuhifisysteemi, highendistä puhumattakaan, mutta silti rahan arvon muuntolaskuri antaa suositushintojen tämän päivän arvoksi huimat 3 900 euroa. Siitä huolimatta, että hän oli ikänsä ollut musiikin ammattilainen, hän halusi ostaa uudet kunnolliset stereolaitteet vanhat kun olivat jo aikansa eläneet. Laitteet olivat kuitenkin toimintakuntoisia ja radion virityksenkin sain pelaamaan virityspyörästön narut selvittelemällä, joten päätin säilyttää systeemin tallessa vaikkapa omaa hifimuseota varten. Siihen aikaan välijohdot olivat mukana tu- levaa bulkkitavaraa ja kaiutinkaapelikin ohutta "ovikellojohtoa", joten valintaprosessi oli helppo ja nopea eikä kaiuttimien kotikuuntelua edes harkittu (liekö ollut edes mahdollista siihen aikaan?). Kuolinpesää arvioidessani totesin, että laitteistolla ei rahallista arvoa enää ole. Vuodet vierivät. Kompaktikasetti oli rakenteeltaan kiehtova ja äärimmäisen helppo kuljettaa mukana
Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. fi (kohdassa palvelut) tai voitte olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen tilaukset@hifimaailma.fi tai käyttäen lehden palvelukuponkia. Tilaus jatkuu pääsääntöisesti aikaisemmin maksetun tilausjakson loppuun. Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimittujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. Peruutus astuu voimaan kahden viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä. Ulkomaantilauksien postimaksulisä + 24 euroa. Palvelut ovat käytettävissänne myös internetissä www.hifimaailma. Puhelin: 010 778 6400 (arkipäivisin klo 816). 12 kk määräaikaistilaus 64 euroa. Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ja tilausmaksu laskutetaan määrätuin laskutusvälein (6 tai 12 kk) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituisen määräaikaistilauksen hinta. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. 12 kk kestotilaus 59 euroa. 6 kk määräaikaistilaus 33 euroa. Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. PALVELU K U P O N K I ASIAKASPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset hoituvat helpoiten soittamalla suoraan asiakaspalveluumme. Toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Uusi tilaus (määräaikainen tai kestotilaus, myös kestotilauksen uusi tilausjakso) voidaan kuluttajasuojalain (KSL 6:15) perusteella peruuttaa kuluitta 14 vuorokauden kuluessa tilausvahvistuksen ja/tai tilausta koskevan laskun vastaanottamisesta. Tämä voidaan tehdä puhelimitse, internetissä tai lehden palvelukupongilla. Tilaus laskutetaan tilauksen alkaessa ja aina uuden tilausjakson alussa. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailmalehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. TIEToSUoJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. Hifimaailma tilaus / palvelukuponki Tilauksen voit tehdä myös netissä tai soittamalla palvelunumeroon Tilaan Hifimaailman Itselleni Lahjaksi Heti Numerosta/2010 Kestotilaus 12kk(59) 6kk(31) Määräaikaistilaus 12kk(64) 6kk(33) Muutanmääräaikaistilauksenkestotilaukseksi Peruutankestotilauksenipäättymäänmaksetunjaksonloppuun Osoitteenmuutos,alkaen/2010 TilaanHifimaailma-paidan.Normaalihinta21,90,Kestotilaajille14,90 Valkoinen Kotiteatterinmusta S M L XL Asiakasnumero (laskusta tai osoitekentästä) Tilaaja, tilauksen maksaja tai edellinen osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin Lahjatilauksen saaja tai uusi osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin Tilaajapalvelut iO-Kustantajapalvelut Oy Tunnus 5010448 INFO:HIFI 30003 VASTAUSLÄHETYS HIFIMAAILMA POSTIMAKSUN MAKSAA HIFIMAAILMA Hifimaailma Hifimaailma osallistu lukijakyselyyn ja voita HYVä kuusi OSTOS kappaletta PSB Alpha B1 -kaiuttimia. Hifimaailma TESTIVOITTAJA WWW.HIFImAAILmA.FI/KYSELY Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvomme 777 euron arvoisen kuusikon PSB Alpha B1 -kaiuttimia. Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA Hifimaailma TESTIMENESTYS HIFIMAAILMA 3/2010 79. VUoSIKErTA: 8 NUmEroA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa TILAUSTEN SÄÄNNÖT Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen tilausjakso (6 tai 12 kk) alkaen ensimmäisestä mahdollisesta numerosta ja päättyen siitä alkaen sovitun aikajakson loppuun. TILAUSHINNAT 2010 6 kk kestotilaus 31 euroa. YLEISTÄ ASIAA TEKSTISISÄLLÖSTÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja katkaisee, peruuttaa tai muuttaa tilauksen määräaikaiseksi
19 + postit. Helsinki. Puh. Hinta 60 . Saarijärvi. 0505552787, juha.tolvanen@wippies.com · HIGH-END · KOTITEATTERI · TARVIKKEET · TL-Audio Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Myyn myös erikseen. Puh. Littoinen. Toinen pari testattu nopeasti ja tämä pari 35 + postit. Hinta 840 . H IFI MA R KKINAT: Yksityis henkilöiden myynti- ja os to p a l s t a NÄIN ILMOITAT HIFIMARKKINOILLA: Julkaisemme Hifimarkkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänenja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. MM/MClevysoitinesivahvistin, käytettäväksi vahvistinten kanssa, joissa ei ole itsessään levysoitinvahvistinta. Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen aineistot@hifimaailma.fi. H. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA P. 0468506422, stefan.ahlbom@kolumbus.fi Kotiteatterivahvistin Denon AVR-2808 HUOM. Ikää 1,5 v, virheetön. Hinta 350 . 0400251110, mattihoppula@hotmail.com NEC HT-1000 -projektori + Da-Lite kangas/ kattoteline/johto. Puh. 0500-789 692 tai 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 Hämeenlinna www.tlaudio.fi www.hifikulma.fi Upea soundinen kaiutinsarja elokuville ja musiikin kuunteluun Värit: musta, pähkinä, tammi, wenge 2990,- FORSSA: Kartanonkatu 18 · 30100 FORSSA 03-4355 150 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 SALO: Turuntie 26 · 24240 SALO 02-733 8888 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 80 HIFIMAAILMA 3/2010. 0505004553, ismo.huhn@kolster.fi Keskikaiuttimena toiminut Genelec 1030A -kaiutin. 0405856444, juhapas@hotmail.com Cambridge Audio Azur 640P. Lohja. Uudet metrin pituiset Klotz LaGrange AC-110 rca-kaapelit. Hinta 800 . 0503041499 Hieman käytetyt 310 cm:n pituiset Schulz BX 4:set Nakamichin banaaneilla. Ilmoitustilan myynti ja varaukset toimituksesta: HIFI-Mediat Oy, Olarinluoma 15, 02200 Espoo, puhelin 010 778 6401, faksi 010 778 6410, toimitus@hifimaailma.fi Ilmoitusaineistot toimituksen osoitteeseen tai sähköisessä muodossa aineistot@hifimaailma.fi CLASSIC AUDIO KÄYTETTYJEN ÄÄNENTOISTOLAITTEIDEN ERIKOISLIIKE MYY, OSTAA, VAIHTAA VINTAGE-HIFI YMS... Virheetön, vuoden käytössä ollut Creek 5350 SE integroitu vahvistin. Mustat, virheettömät. classicaudio.fi · Iso Roobertinkatu 44, Helsinki Avoinna ma-to 11-18 ja pe-la 11-16 · Puh. Hinta 4200 /tarjous. 0405828757, juha-matti.laine@pp.inet.fi www. Puh. 40 /pari posteineen. 0503099502, petsku25@hotmail.com Audio Physic Avanti 3. Kankaan leveys leveys 250cm, kuvasuhde 4:3, reilu 10 m RGB-johto, kattokiinnitykseen tukeva teline, laukku. HD-Audio- ja videotuki. Peruslaatuinen, 5 metrin pituinen kuulokejatkokaapeli, 3.5 mm plug kummassakin pässä (uros ñ naaras). 1,50 /kpl posteineen. Ikää noin 5 vuotta, vähäisellä käytöllä ollut. Uusia Nakamichin banaaneja 40 kappaletta. 25 posteineen. Noudettavissa Kirkkonummelta/ Helsingistä. Uusia Audio Image -kaiutinkaapeleita 2 paria, pituus 2,3 m, kullatut banaanit kummassakin päässä. Hinta 400 . Kunnoltaan virheetön. Ja kauppa käy vilkkaana. Kotiteatteri-, pelaamisettä esityskäyttöön soveltuva paketti. 820 . ILMOITUSTILAN MYYNTI HIFIMARKKINOILLE: Yritykset voivat ilmoittaa Hifimarkkinoilla maksullisilla ilmoituksilla. Laadukas Ixos XHV-601 scartkaapeli avaamattomassa paketissa. 39 + postit. Puh. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. Myydään pois uuden tieltä. Turun kupeessa. 0500 550 054 Myydään Naim cd5i-2 2 vuotta vanha, vähän käytetty. Vantaa. puh. Puh. Target-kaiutinjalusta mukana. 5 + postit. Lohja. Mitat (l/k/s): 215 x 46 x 133 mm. Helsinki. Puh
Miten sylinterimallin soundi istuu suomalaiseen kuunteluhuoneeseen? 82 HIFIMAAILMA 3/2010 Kesä tulee ja sähkötyökalumiesten sormet alkavat syyhytä. Hypex AS2.100 Digital on DSPjakosuotimen, AD- ja DA-muuntimet sekä kaksi digitaalipäätevahvistinta sisältävä moduuli. Onko tässä kaiutinrakentamisen tulevaisuus. T U L O S SA SEURAAVASSA NUMEROSSA Hifimaailma 4/2010 ilmestyy 28.5. Tannoy Glenair pohjautuu 15-tuumaiseen koaksiaalielementtiin. Perinteikkään brittivalmistajan Prestige-sarjan klassikko tutkimuksen alla. Amerikkalainen SVS PC12-NSD on valmistajan edullisin putkisubwoofer. Kuuntelemme cooleimmat kuulokkeet kannettaviin soittimiin.. Tarjolla on kaksi kaiutinrakennusohjetta, jotka kelpaavat niin pienitehoiselle putkivahvistimelle kuin isomman teatteritilankin tarpeisiin
10003 6 414881 873440 187344-10-03 PAL.VKO 2010-22