Hifimaailma 3/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

HIFImaailma 3/2011 8,90 Akustoinnilla parempi ääni LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI VERTAILUSSA HALVAT VS. KALLIIT Electrocompaniet PD 1 Langaton DA-muunnin Oppo BDP-93EU Nopea Blu-ray-soitin KUULOKEVAHVISTIMET DA-MUUNTIMELLA VERTAILUSSA VÄLIKAAPELIT - JÄLLEEN YKSI TOTUUS EROISTA B&W 802 Diamond Lähes täydellinen · RAPORTTI: Samsung uutuudet 2011 · Kokeilussa Sennheiser HD 598 -kuulokkeet · Testissä Boston Acoustics A 250 -kaiuttimet · Haastattelussa audioguru Tim de Paravicini · Legendaarinen B&W 801 ja nostalginen Marantz Imperial 6
12 16 95 / KPL SHANGHAI DVD SHANGHAI BD 95 / KPL
Erot ovat eroja niiden syntymekanismeista riippumatta. Koska numeerinen arvosana kuvaa vain yleisvaikutelmaa äänen laadusta, tulee myös kuuntelun kirjalliseen arvioon kiinnittää erityistä huomiota. Hifimaailma TESTIVOITTAJA TESTIVOITTAJA-maininnan saa pääsääntöisesti vertailutestin parhaat kokonaispisteet tai tasapistetilanteessa äänenlaadultaan parempi ja/tai edullisempi tuote. KUUNTELUARVOSTELU: Kuuntelut tehdään pääsääntöisesti kahdella tai kolmella kuuntelijalla, jotka kukin kuuntelevat ja pisteyttävät tuotteet erikseen. 010 778 6401 Toimituspäällikkö Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. Internet: www.hi maailma. Tästähän on useimmiten kysymys kun perustellaan halvemman tuotteen hankkimista. Jos edullisessakin tuotteessa on xxxx-liitännät xxx-yhteensopivuus x.x1-skaalaus ja kenties vielä xxx-valmius, niin miksi maksaa jostain muusta enemmän. VUOSIKERTA: 10 NUMEROA (9 lehteä) JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hi -Mediat Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 Hinnan ja laadun suhde? Mikä kannattaa ostaa. Internet: www.hi maailma. Ostopäätöksissä kun on usein kysymys muustakin kuin pelkästä tuotteesta. Kaikille osa-alueelle on tarkat kriteerit pisteiden muodostumisesta. Kannattaako maksaa enemmän ja mitä saa vastineeksi. Usko on usein epäuskoa vahvempi. Mutta eivät halvatkaan olleet huonoja. Painotukset on mainittu testien pistetaulukoissa. Pisteasteikko on 0-10. P. Markkinointi on vinouttanut kuluttajien käsitystä laadun ja hinnan suhteen merkityksestä, kun tuotteiden laatu määritellään vain tuotteen ominaisuusluettelon perusteella. Pisteasteikko on 0-10. Eikä kyse edes ole makuasiasta. Johtuivat erot sitten enemmän uskosta kuin erojen puuttuminen uskon puutteesta, ei ole relevanttia. Hi maailma kuuluu EISAn audio/kotiteatteri -paneeliin. Kaapeleiden äänellisistä eroista on kiistelty pitkään, ja keskustelu jatkuu varmasti tämän jälkeenkin. Ehkäpä myyjällä ei vain itsellään ole varaa ostaa parempaa. Teppo HirviKunnas Päätoimittaja HIFIMAAILMAN ARVOSTELUSTA PISTEET: Vertailutesteissä tuotteet arvostellaan ja pisteytetään eri tuoteryhmille määritellyillä osa-alueilla (mittaukset, ominaisuudet, käyttö, äänen- ja kuvanlaatu, jne.). 010 778 6404 Avustajat: Jarmo Ahonen, Jaakko Eräpuu, Jussi Hermunen, Matti Hermunen, Hannes Hämäläinen, Juha Kaski, Jarno Laine, Mikael Nederström, ULKOASU: DDM Group Oy ILMOITUSMYYNTI: Pop Media Oy, Puhelin: 010 778 6405 ilmoitusmyynti@hi maailma. Onko automaattikoneistolla varustettu Omega parempi kello kuin kvartsisähköinen Swatch. Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Ruokakin maistuu yleensä paremmalta, kun siitä maksaa hieman enemmän, ja se on kauniisti katettu. Sama koskee ääntä. KAAPELEISSA ON EROJA PAINOPAIKKA ISSN 1796-6507 Hi maailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Erään iltapäivälehdessä oli artikkeli taulutelevisioista, jossa erään kodinkoneliikkeen "asiantuntija" totesi, että kalliimmissa televisioissa asiakas joutuu maksamaan vain statusarvosta. Saatan tässä sohaista muurahaispesään, mutta silläkin uhalla... Saako halvalla hyvää. Siinä hyvin tyypillisiä kysymyksiä. Toki on poikkeuksiakin, ja juuri siksi testejä tarvitaan. HIFIMAAILMA 3 / 2 0 11: PÄ ÄKIRJOIT US TOIMITUS Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hi maailma. Yksittäislaitetesteissä SUOSITTELEMMEmaininnan voi saada erittäin hyväksi (5 tai 4 tähden arvoiseksi) todettu tai esimerkiksi erittäin hyvän hinta/ laatusuhteen omaava tuote. Tähdet kuvaavat laatutasoa seuraavasti: Ehdotonta huippuluokkaa Kiitettävä (korkeatasoinen tuote) Hyvä (hyvä tuote, mutta varauksin) Tyydyttävä (keskitasoinen suorituskyky) Välttävä (suorituskyky selvästi alle keskitason) Ei suositella Hifimaailma SUOSITTELEMME Vertailutesteissä SUOSITTELEMME-maininnan voi saada myös tuote, joka ei yllä kokonaispisteissä testivoittajaksi, mutta ansaitsee silti erityismaininnan tasaväkisen pistetilanteen tai muun erityispiirteen johdosta, esimerkiksi hinta/laatusuhde on poikkeuksellisen hyvä tai tuotteessa on muuta huomionarvoista. Hifimaailma HIFIMAAILMA 3/2011 3. Kuuntelun kokonaisarvona muodostuu kuuntelijoiden antamien pisteiden keskiarvosta. Päätoimittaja Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hi maailma. P. TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400, Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hi maailma. Ovatko erot sitten lisähinnan arvoisia. Testeissä on pääsääntöisesti todettu, että kuvanlaatu on kalliimmissa taulutelevisioissa parempi kuin halvoissa. Kokonaispisteet muodostuvat osa-alueiden painotetusta keskiarvosta. Vai niin... Myös tämän numeron av-viritinvahvistimen vertailutesti osoitti, että kalliimpi tuote on halpaa parempi
Se oli suuri mullistus. "Kameran lisäksi tarvitaan objektiivi ja muistikortti. Nykymallit ovat Canon EOS 1D Mark IV, EOS 5D Mark II, EOS 7D, EOS 60D ja EOS 550D. Monet ovat ostaneet kameraa perinteiseen käyttöön, mutta ovat innostuneet videokuvauksesta huomattuaan, kuinka yksinkertaista se on." "AMMATTILAATU EI OLE ENÄÄ AMMATTILAISTEN YKSINOIKEUS" Canonin kameroiden videoominaisuutta käytetään nykyisin myös elokuvien ja televisio-ohjelmien teossa ja Rajala Pro Shopissa epäillään, että musiikkivideoista jo melkoinen osuus kuvataan samoilla välineillä. Rajala Pro Shop järjestää asiakkailleen videokuvauskursseja, joihin luennoitsijoiksi kutsutaan myös ulkomaisia elokuva-alan ammattilaisia. "Nykyiset laitteet on suunnattu tavallisten kuluttajien normaaliin käyt- töön. "Jos olet musavideoiden tai elokuvien suurkuluttaja, olet jo päässyt varmasti nauttimaan EOS-videokuvan laadusta. Myös muut valmistajat ovat ryhtyneet tekemään vastaavia kameroita, mutta niiden tekniikka ei ole mielestäni vielä yhtä pitkällä kuin buumin aloitta- O neella Canonilla", sanoo Rajala Pro Shopin markkinointipäällikkö Juhani Toppari. Lisäksi Rajala Pro Shopista EOS-kameransa ostaneille tarjotaan koulutusta. Rajala Pro Shop ei ole joutunut juurikaan vastaamaan kameran käyttämiseen liittyviin kysymyksiin, vaan useimmiten asiakkaita askarruttaa kameran lisävarusteiden valinta. Tietoa kursseista löytyy kotisivuiltamme". Tyypillisin lisävaruste on erillinen etsin, joka tekee tarkentamisesta helpompaa suurentamalla kiinteän etsimen kuvan kolminkertaiseksi. ADVERTORIAALI CANON MULLISTI VIDEOKUVAAMISEN Nykypäivän normikameroilla voi kuvata korkealaatuisia musiikkivideoita. man musiikin äänitys ja miksaus ovat olleet jo vuosia kenen tahansa ulottuvilla kohtuuhintaisten tietokoneohjelmien ansiosta. Canonin videomateriaalia pystyy Topparin mukaan käsittelemään lähes millä tahansa PC- tai Mac-ympäristön editointiohjelmalla. Apua tarjotaan ennenminkin oikeiden videovarusteiden valinnassa. Hintaa kameralla on 700-4500 euroa mallista riippuen, eikä niiden käyttö ole Topparin mukaan rakettitiedettä. Näitä kameroita käyttävät myös ammattilaiset, sillä videokuvan laatu on sama kuin ammattikamoissa". "Canon toi vuonna 2008 markkinoille ensimmäisen Full HD -videolla varustetun EOSkameransa, jolla voi kuvata perinteisten still-kuvien lisäksi myös videokuvaa. Kaikki, mitä tarvitsee ymmärtää, löytyy käyttöohjeista. Esimerkiksi oman tuotantoyhtiön aloittamiseen on pienempi kynnys, kun kuvausvälineistöön ei tarvitse sijoittaa satoja tuhansia euroja. Etsimen saa noin 400 eurolla. Rajala Pro Shopissa on huomattu, että kameran käyttöönotto sujuu ongelmitta. Kuka tahansa voi nykyisin tehdä elokuvatasoisia tallenteita edullisesti ja vaivatta. Näiden lisäksi asiakkaat ostavat myös kiskoja. Rajala Pro Shopissa suositellaan Canonin EOS-kameroita esimerkiksi omakustannebändeille, jotka haluavat julkaista keikkatallenteita ja musiikkivideoita vaikkapa MySpacessa tai YouTubessa. "Asiakkailta on tullut hyvää palautetta. EOS 5D Mark II -prototyyppinsä jälkeen Canon on julkaissut viisi EOS-kameramallia videotoiminnolla. "Muille kurssin hinta on noin 150 euroa, mutta mahdollisuus päästä kurssille on lähinnä teoreettinen, sillä yleensä ne täyttyvät nopeasti omista asiakkaistamme. Ammattilaatu ei ole enää ammattilaisten yksinoikeus." >> www.rajalacamera.fi. Kameraajoja voi tehdä jo puolimetrisellä kiskolla, joka on helppo kuljettaa mukana. Kuvan laatua on pidetty erittäin hyvänä ja kameraa teknisesti helppona. Erillisen etsimen lisäksi videokuvaukseen ostetaan myös olkatukia, jotka helpottavat käsivarakuvaamista. Järjestämme myös edullisia, 30 euron erikoiskursseja, joihin voi osallistua kuka vaan. Liikkeestä kameran ostaneelle peruskurssit ovat pääosin ilmaisia. Nykyisin myös hyvälaatuisten videoiden kuvaaminen on mahdollista muillakin kuin ammattikäyttöön tarkoitetuilla hintavilla välineillä. Olkatuki on edullisimmillaan 500 euroa ja tämän hetken suosikkimalli maksaa noin 1300 euroa. Pätevät perustarvikkeet saa hankittua parilla tonnilla. Sillä on hintaa suunnilleen 200 euroa", Toppari luettelee
HIFImaailma VE R TA I L U KOLUMNI TESTIT KOKEILUT VA K IOT TÄS S Ä NU ME R OS SA: 3 /2 0 1 1 LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI HAASTATTELU T TIETOA JA TAITOA RAP ORTIT
Tähän numeroon suunniteltu juttu päätevahvistimen rakennussarjasta ei valitettavasti valmistunut ajoissa. On-Fire on nimelleen uskollisesti kokopunainen lukuun ottamatta pääpantaa, kuuloketyynyjä ja joitain yksityiskohtia. S900:n luvataan toistavan lähes kaikentyyppiset mediatiedostot ja tukevan kolmansien osapuolten softien asentamisen; muun muassa Popcorn Hour. Jo neljättä vuosikymmentään elävät merkkikuulokkeet tulevat tällä kertaa virkistävän huutavassa punaisessa sävyssä. Lisätietoja: www.turascandinavia.com, www.koss.com Puhtaampaa äänentoistoa Laadukkainkin high end -soundi tuppaa tökkimään liittimien sähkönjohtokyvyn heikentyessä ajan myötä. Valmistajan mukaan uusimmatkin hifilaitteet hyötyisivät kontaktipintojen puhdistamisesta. Mukana on tekstiilipäällysteinen kuulokejohto 3,5 mm:n miniplugilla. Lisäksi laite tukee DVB-T digitv-katselua ja myös tallennusta (sovitin lisävaruste). S900 myös muuntaa napin painalluksella 2D-materiaalin 3D-formaattiin. TUOTEUUTISET KOONNEET: MAURI ERONEN, TEPPO HIRVIKUNNAS JA TONI NURMI Lukijakyselyn 2/2011 arvonta Hifimaailman numeron 2/2011 lukijakyselyyn osallistui peräti 649 vastaajaa. Clean-IT on kontaktipintojen puhdistaja, joka on erityisesti suunniteltu äänentoistolaitteiden huoltamiseen. Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin 3 paria Tannoy Mercury V1 -kaiuttimia. Tuotetta suositellaan käytettäväksi kaikille pinnoille, jotka ovat alttiita hapettumille ja ruosteelle. Joudumme siirtämään sen julkaisun seuraavaan numeroon. Koss värittää pimeää pohjolaa Kossin jo klassinen Porta Pro -kuulokesarja saa jatkoa. Laitteessa on myös langaton tiedonsiirto vakiona. Silikoniöljy jota voidellaan valmistuksen yhteydessä pintoihin, kasvattaa sähköistä vastusta. SATA-kytkentä mahdollistaa sisäisen kovalevyn liittämisen laitteeseen. Onni suosi tällä kertaa Antti Kangasta Helsingistä. Kuulokkeet kuuluvat Porta Pro Collection -valikoimaan, ja niiden hintaluokka on noin 30 euroa. Liittimet hapettuvat ja keräävät likaa, jolloin signaalin siirtokyky heikkenee. Laitteessa on vaikuttava määrä ominaisuuksia: Se toimii 3D DVD/Blu-Ray soittimena, tallentavana digiboxina, IPTVpäätelaitteena, mediatoistimena ja verkkokiintolevyä (mediapalvelimena). EG-S900:een sopii sisäinen kovalevy (3,5"). Tyylikkään oloiset luurit on lanseerattu ainoastaan pohjoismaisille markkinoille. Egreat EG-S900:n suositushinta on 479 euroa. Aineen luvataan puhdistavan hapettumat ja tahrat liittimistä antaen niille käytöltä suojaavan kerroksen ja parantaen kaikkien metallisten liittimien sähkönjohtokykyä. Soittimessa on jo valmiiksi kaksi eri käyttöjärjestelmää ja analoginen 7.1-lähtö. Onnea voittajalle! Monitoiminen verkkosoitin Egreat EG-S900 on Blu-ray-asemalla varustettu verkkosoitin. EG-900 pohjautuu Sigman uusimpaan 8643siruun ja uuteen Egreatin käyttöjärjestelmään. Lisätietoja: www.bluehorizonideas.com 6 HIFIMAAILMA 3/2011. Laitteen takaa löytyvät myös HDMI- ja komponenttilähdöt sekä eSATA- (host), USB- (host/slave), S/PDIF-, coax- ja RCA-liitännät. Lisätietoja: www.visualpro.fi OIKAISU Hypex -vahvistinrakennussarjan juttu siirtyy
Pienin subwoofer on kooltaan vain reilu 20 senttimetriä kanttiinsa, 16,5 cm elementti toimii samankokoisen passiivisäteiljän tuettuna. Regular-mallistossa on kymmenen erilaista geometrisesti muotoiltua levymallia: ellipsejä, ympyröitä ja erilaisia monikulmioita. Pienemmän Minx 10:n mitat ovat vain 7,8 x 7,8 x 8,5 cm. Minx-mallistoon kuuluu kaksi satelliittikaiutinta, Minx 10 ja Minx 20. Lisätietoja: www.highendstudio.fi, www.cambridgeaudio.com HIFIMAAILMA 3/2011 7. Minx 10:ssä on yksi tasokalvoinen laajakaistaelementti ja Minx 20:ssä kaksi. Minx-kaiuttimet on Cambridge Audion mukaan suunniteltu tuottamaan korkeatasoinen äänentoisto erittäin pienikokoisista kaiuttimista. Freedom puolestaan tarjoaa suunnittelijalle vapaat kädet luoda omien toiveiden muotoisia akustiikkalevyjä. Akustiikkalevyjen perusmateriaalista yli 70 % on valmistettu kierrätyslasista. Uusien Ecophon Solo -tuotteiden ulkonäkö mahdollistaa näyttävän sisustuksen luonnin äänen parannuksen ohessa. BMR (Balance Mode Radiator) -tekniikkaa, joka valmistajan mukaan mahdollistaa Minxille laajemman taajuusvasteen kuin vastaavankokoisissa kilpailijoissa tuoden ääneen syvyyttä ja voimaa sekä paljon ilmavamman ja suuremman äänikuvan. D-luokan vahvistimesta luvataan 200 wattia jatkuvaa tehoa. Levyihin voi myös yhdistää erilaisia valaistusratkaisuja, jotka antavat lisää mahdollisuuksia tilan suunnittelulle. Satelliittikaiuttimissa käytetään ns. Lisätietoja: www.ecophon.fi Minikaiuttimet Cambridge Audiolta Pientä ja tyylikästä, korkeatasoista toistoa. Solo-levyt kuuluvat absorptioluokkaan A, ja ne parantavat äänenvaimennusta sekä puheen selkeyttä. Lisävarusteina on saatavana pöytäteline, lattiajalustat sekä seinäkiinnitystelineet. Matalimpien taajuuksien toistoon on valittavissa kolme vaihtoehtoista aktiivisubwooferia, Minx X200, X300 ja X500. Kaiuttimet ovat ostettavissa erikseen tai erilaisina valmiina yhdistelmäpaketteina 2.1-stereopaketista aina 5.1-surroundjärjestelmään. Satelliittien toistoalueeksi ilmoitetaan 140 20 000 hertsiä. Minx 10 -satelliittien suositushinta on 189 euroa, subwooferien hinnat alkavat 449 euroa. Harvinainen yhdistelmä. Luovuutta akustiikkasuunnitteluun Toimiva huoneakustiikka on oleellinen osa viihtyvyyttä niin työpaikoilla, julkisissa tiloissa kuin kodeissa. Värivalikoimasta löytyy yhdeksän maanläheistä sävyä, ja niiden lisäksi levyihin voi valita erikoissävyjä vaikkapa halutulla värikoodilla. Solo-tuotesarjaan kuuluvat uudet Regular- ja Freedom-mallit. Solo Freedom -akustiikkalevyt ovat vahvaa materiaalia, ja niitä voi leikata haluttuun muotoon säilyttäen silti erinomaiset äänenvaimennusominaisuudet. Cambridge Audion mukaan tähän asti vaihtoehtoja on ollut kaksi: hyvältä kuulostava mutta usein myös suurikokoinen kaiutinjärjestelmä tai ääneltään vaatimattomampi mutta tyylikäs ja pienikokoinen systeemi. Kaksi Minx 10 -satelliittia ja X200-subwooferin sisältävän sarjan suositushinta on 599 euroa. Levyjen suorat reunat on maalattu molemmin puolin pinnoitteen väriseksi, mikä tekee reunoista huomaamattomat. Isommat mallit on varustettu kahdeksan ja kymmenen tuuman elementeillä, ja tehoa luvataan 300 ja 500 wattia. Viimeistelyvaihtoehdot ovat kiiltävän valkoinen tai musta
Näillä hetkillä myyntiin saapuva uusi Model 20/3 perustuu kalliimpaan 20/12:een ja lainaa useita ominaisuuksia isoveljeltään. Levysoittimen suositushinta on 9 900 euroa ilman äänivartta ja 14 100 euroa varren kanssa. Polk-kaiuttimien parihinnat alkavat TSi-sarjan 220 eurosta ja ulottuvat vielä virallisesti hinnoittelemattoman LSiM-sarjan noin 4000 euroon. Tämän mahdollistaa Beyerdynamicin kehittämä Tesla-tekniikka. 4-tierakenne muodostuu kahdesta 9-tuumaisesta subwooferista, 6,5-tuumaisesta alakeskiäänisestä, 3,25-tuumaisesta keskiäänisestä ja yhden tuuman Advance Isotropic ring radiator -diskantista. 0400 508864, www.sme.ltd.uk Polk Audio jälleen Suomessa Polk Audio on palannut Suomeen 15 vuoden tauon jälkeen. TUOTEUUTISET Analoginen tarkkuuspyöritin Highend-kuulokkeet kannettaviin Beyerdynamic T5p on valmistajan mukaan ensimmäinen todellinen highend-luokan kuuloke kannettavilla soittimille. Konstruktio on massiivinen, mikä vähentää tärähdyksiä ja rakenteessa eteneviä värähtelyjä. Kannettava audiofiilitason kuuloke on kytkettävissä mihin tahansa, myös kannettaviin soittimiin, joissa signaalin taso on tavallista alhaisempi heikompi. T5p on rakenteeltaan suljettu mahdollistaen erinomaisen ulkopuolisten äänien eristyksen ja voimakkaan bassotoiston, toistoalueeksi ilmoitetaan 5-50 000 Hz, kuulokkeiden impedanssiksi 32 ohmia ja herkkyydeksi 102 dB (/1mW). Lisätietoja: Oy Santtu Engineering Ltd, puh. Eristys on toteutettu 80 kuminauhalla. Ensi vuonna 40 vuotta täyttävän amerikkalaisvalmistajan valikoimaan kuuluu lukuisia kaiuttimia kotiin, ulkotiloihin ja myös autoihin. Materiaalien tiheydestä ja siten värähtelyä vastustavasta toiminnasta kertoo jotain varsin kompaktin soittimen yli 28 kilon massa. Sen pyörintänopeus pysyy ±0,01 prosentin tarkkuudella valitussa (33 1/3, 45 tai 78 rpm). Moottorinohjausyksikkö on sijoitettu erilliseen koteloon. Soitin on taipumattoman ja raskaan rakenteen lisäksi eristetty ulkoisilta, erityisesti matalataajuisilta mekaanisilta häiriöiltä lisärungolla. Lisätietoja: www.highendstudio.fi, www.europe.beyerdynamic.com Brittiläinen levysoitinvalmistaja SME ei uudista mallejaan digitaalisen maailman tahdilla. Malli LSiM 707 koostuu useisiin kammioihin jaetusta kotelosta. Lisätietoja: www.audioimport.fi, www.polkaudio.com 8 HIFIMAAILMA 3/2011. Laajassa tuotepaletissa on myös muun muassa kotiteatterisarjoja, upotettavia kaiuttimia, langattomia subwoofereita, surroundkaiuttimia ja soundbareja. Mukana tulee muun muassa nopeudensäätölevy, levypaino ja pehmeä päälliskangas. Levyä pyörittää kolmivaiheinen, brushless-induktiomoottori. Mahdollisimman laadukkaasta äänentoistosta kiinnostuneita houkuttelee todennäköisesti eniten kaiuttimien lippulaivasarja LSiM, joka korvaa lähitulevaisuudessa nykyisen LSi-sarjan. SME Model 20/3 on saatavana SME Series V -äänivarrella tai ilman
Varusteisiin kuuluvat myös bluetoothin välityksellä toimivat kevyet 3D-aktiivilasit ja 3-tuuman kosketusnäytöllä varustettu kaukosäädin. Selaimessa on virtuaalinen kuvaruutunäppäimistö tekstin syöttämiseksi ilman erillistä näppäimistöä. Samsung Appsit ovat älypuhelimista ja tabletti-tietokoneista tuttuja pieniä ohjelmasovelluksia, esimerkiksi pelejä, sosiaalisen median palveluita, videovuokrauspalveluja ja muita vastaavia sovelluksia. 3D-lasien, kuten myös kaukosäätimen akut voidaan ladata langattomasti sähkömagneettisella induktiolla toimivalla laturilla. Nettiyhteys on mahdollista muodostaa langattomasti sisäänrakennetun WLAN-yhteyden avulla. Kaupoissa uusien mallien luvataan olevan huhtikuussa Tyylikäs ja solakka Blu-ray-soitin Samsung BD-D7500 on vain 23 mm syvä. Solakkuudestaan huolimatta soitin sisältää uusimman tekniikan ja runsaat ominaisuudet: HDMI 1.4-tuki, 3D ja 2D>3D-konversio, dvd:n skaalaus terväpiirtotarkkuuteen, Samsung Apps -palvelut, langaton nettiyhteys ja DLNA-tuki. Sisäänrakennettu internetselain mahdollistaa kätevän netissä surffailun olohuoneessa ilman tietokonetta. Uudenmallisten 3D-lasien paino on pienentynyt merkittävästi, ja ne painavat nyt vain 29 grammaa. Muista ominaisuuksista voidaan mainita sisäänrakennettu WLAN-yhteys, uudistunut nettiselain, Samsung Apps -palvelu, Search All -toiminto, 2D > 3D -konversio ja ohjelmien tallennus USB-muistitikulle tai -kovalevylle. Tavoitteena on myös saada TV-kanavien kanava- ja toistopalvelut osaksi Samsung Apps-palveluita. 8-sarjan malliston koot ovat 4060 tuumaa ja hinnat alkaen 1799 (40"), 2199 (46"), 2799 (55"). Toiston luvataan alkavan nopeasti (jopa kolmessa sekunnissa?). Vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla tv:n kautta voidaan vuokrata elokuvia, kuunnella musiikkia, päivittää Facebookia ja tarkistaa uutiset. Laseihin voidaan liittää myös taittovirheet korjaavat linssit. Tyylikäs soitin voidaan ripustaa seinälle tai sijoittaa erilliseen pöytätelineeseen. ESILLÄ OLIVAT VUODEN 2011 UUTUUSTUOTTEET LÄHES KAIKISTA SAMSUNGIN TUOTERYHMISTÄ: TELEVISIOISTA JA BLU RAY SOITTIMISTA AINA MATKAPUHELIMIIN, TIETOKONEISIIN, KODINKONEISIIN JA ROBOTTIPÖLYNIMURIIN SAAKKA. Samsungilta uudet ja entistä monipuolisemmat 3D-LED -televisiot Kokonaan uusi 8-sarja ja sen malli D8005 on 3D-LED-televisio, jonka harjatusta alumiinista valmistettu kehys on ainoastaan 5 mm levyinen. R AP O R T T I : S AM S UN G N O RDIC P RE SS E VE NT 201 1 TEKSTI: TEPPO HIRVIKUNNAS KUVAT: SAMSUNG SAMSUNG NORDIC PRESS EVENT 2011 JÄRJESTETTIIN HELMIKUUN LOPULLA SAMSUNGIN POHJOISMAIDEN PÄÄKONTTORILLA TUKHOLMASSA. Soitin tulee myyntiin huhtikuussa, ja sen suositushinnaksi on ilmoitettu 440 euroa. 10 HIFIMAAILMA 3/2011
superdiskanttia, jonka toistoalueen luvataan ulottuvan aina 50 kHz:iin. Sarjat tulevat myyntiin huhtikuussa ja niiden suositushinnoiksi on ilmoitettu 550 (D7000) ja 880 (D7200). Myös paljon muuta Kamerapuolelta voidaan mainita markkinoiden ensimmäinen videokamera niin oikea- kuin vasenkätisillekin. Puolipallomainen erillinen 12-tuumainen subwoofer noudattaa samaa näyttävää, mutta silti tyylikästä muotoilua. Kameraa ohjataan 2,7-tuuman kosketusnäytöltä, takapaneelin helppokäyttöinen ja symmetrinen toimintakytkin yhdessä kameran asennon tunnistavan anturin kanssa mahdollistavat kameran käytön sekä oikealla että vasemmalla kädellä. Puhelimessa on myös 8 megapikselin teräväpiirtokamera, radio, GPS, Google Maps, navigointi, digitaalinen kompassi, kiihtyvyysanturi ja gyroskooppi. Sarjojen keskusyksiköt ovat ohuet, ja ne voidaan sijoittaa seinälle tai erilliseen pöytätelineeseen. Ei, tämä ei ole vitsi. Ylimääräinen kaiutinpari on sijoitettu pääkaiuttimien yläosaan suunnattuna viistosti ylöspäin. Pääyksikön lisäksi sarjaan kuuluu pilarityyppiset pääkaiuttimet, surroundkaiuttimet, keskikaiutin sekä erillinen subwoofer. Sen luvataan olevan edeltäjäänsä isompi, jämäkämpi, silti kevyempi ja myös älykkäämpi. Myyntiin puhelimen pitäisi saapua toukokuussa. 3D-kuvan lisäksi 3D-ääni Samsung HT-D6750W on 7.1-kanavainen Blu-ray-kotiteatterijärjestelmä, jossa kaksi lisäkanavaa on valjastettu tuottamaan äänikuvaan enemmän korkeusinformaatiota. Teknisistä ominaisuuksista mainittakoon 4,27-tuuman Super AMOLED-näyttö (480x800 pikseliä), yhden gigahertsin tuplaydinprosessori ja Android 2.3 -käyttöjärjestelmä. D7200-sarjan valkoiset kaiuttimet ovat kuin modernit maljakot ylöspäin suippenevine muotoineen. Samsung HMX-Q10 on kompakti digitaalinen videokamera, jossa on FullHD-tarkkuudella (1920x1080 pikseliä) tallentava 5 megapikselin kenno. Laadukkaana äänitiedostojen toistajana tuttu Samsung Galaxy S on saanut seuraajakseen II-lisämerkintää kantavan mallin. Kerrassaan kauniit kotiteatterisarjat Samsung HT-D7000- ja HT-D7200-kotiteatterisarjoissa on poikkeuksellinen muotoilu. Kameran pitäisi tulla myyntiin huhtikuussa ja sen suositushinnaksi on ilmoitettu 320 euroa. Sarja tulee myyntiin huhtikuussa, ja sen suositushinnaksi on ilmoitettu 990 euroa. Lisätietoja: www.samsung.fi HIFIMAAILMA 3/2011 11. Kaiuttimissa käytetään myös ns. Blu-ray-soitimen ominaisuuksiin kuuluu mm. Asettelun tarkoituksena on tuottaa vaikutelma, että kuuntelija on entistä enemmän elokuvien tapahtumien keskellä. Tekniset ominaisuudet ovat vastaavat kuin muissakin uusissa Blu-ray-tuotteissa 3D-tukineen ja langattomine verkkoyhteyksineen. 1.4-tuki, 3D ja 2D>3D-konversio, dvd:n skaalaus teräväpiirtotarkkuuteen, Samsung Apps-palvelut, WiFilangaton tiedonsiirto, DLNA-tuki ja kolmessa sekunnissa alkava toisto
Edullisemman Yamahan omaa kaukosäädintä ei ollut edes vielä saatavilla, joten vahvistinta komennettiin nykyisen mallin (RX-V367) ohjaimella. Laatua rahalla? LEMPIHARRASTUKSEEN SAA LAITETTUA LÄHES RAJATTOMASTI EUROJA, MUTTA USEIMMITEN KOMPROMISSEJA ON TEHTÄVÄ. VERTAILIMME KOLMELTA TUNNETULTA VALMISTAJALTA KAHTA ERIHINTAISTA AV VIRITINVAHVISTINTA. 900 TEKSTI JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN KUVAT: MAURI ERONEN, TONI NURMI JA JESSE HUUSARI D E NO N AVR -1 6 11 D E NO N AVR -23 1 1 PI O NE E R VS X -5 2 0 PI O NE E R VS X -1 0 2 0 YAMAHA RX -V3 7 1 YAMAHA RX -V1 0 6 7 Kaukosäätimet vasemmalta lukien: Denon AVR-1611, Denon AVR-2311, Pioneer VSX1020, Pioneer VSX-520, Yamaha RX-V371, Yamaha RX-V1067. V E R TA I L U T ES T I : AV- VIR I TI NVA HVI STI M ET 300 VS. Selustansa varmistamalla hän päätyy tilanteeseen, jossa videon käsittely on ehkä turhaan tasokasta sekä Blu-raysoittimessa, AV-vahvistimessa että televisiossa tai projektorissakin. Kuvaltaan hyvälaatuisen soittimen saa edullisemmin kuin viimeisen päälle varus- 12. MILLAISTA LISÄKATETTA KOLMINKERTAINEN HINTA TUO VAI PÄRJÄISIKÖ HINNAT ALKAEN MALLILLA SITTENKIN? HIFIMAAILMA 3/2011 H arrastaja, joka on valmis sijoittamaan kotiteatteriinsa suuren rahallisen panoksen, pyrkii todennäköisesti varmistamaan, että toistoketjun jokainen lenkki on riittävän vahva
Lähemmässä tarkastelussa VSX-520:stä puuttuu etulevyn lisäliitännät peittävä suojus, jonka alta 1020:ssä paljastuvat iPod/USBotto ja HDMI-liitäntä. Yhdenkään rullan tuntuma ei ole hääppöinen; joko se liikkuu liian helposti (Yamaha), tah- 14 HIFIMAAILMA 3/2011. Asetusten tekemistä varten televisio tai tykki täytyy siis lyödä tulille. Äänilähteen valinta tapahtuu edullisempaa Yamahaa lukuun ottamatta rullaa kiertämällä. Kuvan Pioneer VSX-520:n takalevy on heppoisen tuntuinen ja painuu kytkentöjä tehdessä. määrä vähäisempi. Toisin kuin Denoneissa ja Pioneereissa, pienemmän ja suuremman Yamahan ulkoiset yhtäläisyydet ovat pieniä. AVR-2311 lisää vain USB/iPod-liitännän ja kytkimen monihuonetoiston käynnistämiseksi. Pienen Pioneerin takalevy on joustava, ja pääkaiuttimia lukuun ottamatta kaiutinterminaalit on toteutettu jousipikaliittimin. Molempien etulevyn näyttö on tekstikooltaan suuri, ja pistematriisein muodostettu teksti on liki valkoisena erinomaisen helppolukuinen. Etulevyiltään identtisiltä vaikuttavissa Denoneissa on kuin onkin eroja. 520:ssä tekstirivin merkkimäärä on pienempi ja merkkivalojen Pioneerin ja Yamahan edullisissa mallissa suurin osa kaiutinliittimistä on toteutettu halvoilla pikaliittimillä. Testiyksilön luukku oli hieman tahmainen ja takertui puolimatkassa paikoilleen, ellei sille antanut lisävauhtia. Kaukosäädintä kuitenkin tarvitaan. Denonit ovat ainoita, joissa asetusten teko onnistuu suoraan vahvistimen etulevystä sen omalla näytöllä. Tukevin konstruktio Yamahan kalliimmassa mallissa. Noin viisitoistakiloinen vahvistin on kaikin puolin vakuuttavimman oloinen. Kuvaruutuvalikoiden navigointi onnistuu kursorinäppäimillä, mutta laitteen omassa näytössä valikkorakenne ei ole näkyvissä. Luukku aukeaa alareunasta painamalla, mikä kerää suuren määrän rasvaisia sormenjälkiä. Molempien asetukset on mahdollista tehdä ilman televisiota, eikä 520:ssä edes ole kuvaruutunäyttöä. 900 Rakenne ja käyttötuntuma ULKONÄKÖ PETTÄÄ Denonin vahvistimet ovat ensi näkemältä identtiset. Virtojen kytkemisen jälkeen paljastuu toinen ero: siinä missä edullisemman AVR-1611:n etulevyn näytössä on vain yksi rivi, helpottaa 2311:n kaksi riviä valikoiden navigointia. Toisaalta viimeistely on 1611:ssä halpismalliksi hyvä. Kalliimman mallin ostaja tuntee todella saavansa rahoilleen rautaa. Näytöissäkin on eroa. Denonien tapaan Pioneerien eroavaisuudet ovat pieniä. 1020-mallissa jousiliittimiin on turvauduttu vain B/korkeus/ leveys-kaiutinparin kytkennän osalta. On pieni pettymys, että kalliimman mallin ostaja ei saa habitukseen enempää lisävastinetta. AVR-2311:n kaksirivinen näyttö helpottaa valikkojen selaamista, ja se myös ilmaisee sisään tulevan äänisignaalin kanavat ja aktiivisten kaiuttimien lukumäärän. Isoveljen kahden kilon lisämassa selittyy ylimääräisillä piirikorteilla ja tukevammalla muuntajalla. Fasadit noudattavat samaa linjaa erihintaisten mallien välillä, ja suurin silmiinpistävä ero on VSX-1020:n syvempi kotelo. Pelkistetyn siisti etulevy on näytön sisältävää yläosaa lukuun ottamatta metallia, ja suurin osa painikkeista on kätketty luukun alle. Mainostarra paljastaa myös 1020:n kyvyn skaalata kuvasignaaleja ja totella iPod-kaukosäädinsovellusta. Muovinen etulevy on yläreunastaan muotoiltu aaltomaiseksi. 1020 kertoo sisään tulevan signaalin kanavien määrän kaiutinkuviolla. Isommassa mallissa on myös monihuonetuen edellyttämät painikkeet. Kaiutinterminaalit ovat laadukkaan oloiset, kun ne RX-V371:ssä ovat pienen Pioneerin tapaan osittain heppoisia jousimalleja. EROJA TOIMINTOJEN NOPEUDESSA Yamaha RX-V1067:n arvokkuutta on lisätty metallisella etulevyllä. Virittimen kontrollit on 1020:ssä aseteltu omaksi näppäinryhmäkseen näytön viereen, kun ne 520:ssä ovat näytön alla rivissä. Kaiutinliittimet ovat molemmissa ruuvattavaa tyyppiä. Muotoilussa on havaittavissa samoja piirteitä; yläosa etulevystä on kiiltävää muovia, ja se yhdistää alaosaan loivasti kaareutuvalla kielekkeellä. Luukku peittää painikkeet, joille ei ole jokapäiväistä käyttöä. V E R TA I L U T ES T I : AV- VIR I TI NVA HVI STI M ET 300 VS
Ne ovat itse vahvistimien tapaan lähes identtiset monihuonetoimintoa lukuun ottamatta. Pioneer VSX-1020:n tavoin ne eivät herätä luottamusta rakenteellaan. Se ei toisaalta ohjaa muita laitteita lainkaan. Erityisesti navigoinnissa usein käytetty returnpainike on harmittavan snadi. Pioneereissa tuntuma on tahmean jäykkä ja väliin sijoittuvissa Denoneissa hieman muovinen. Var- sinaisen valikon lisäksi on valittavissa pelkkiin ääniin vaikuttava "Audio Parameter" -valikko, joka näkyy vain etulevyn näytössä. Kalliimman Pioneerin äänenvoimakkuussäätimet ovat vain aavistuksen suurempia kuin muut painikkeet, ja ne on sijoitettu hieman turhan korkealle. Valikkotyyli ei ole yhtenäinen vaan muuttuu kolmeen kertaan puussa edetessä. Ison Yamahan asetusten tekeminen on työlästä. AVR-2311:n kuvaruutuvalikko on teräväpiirtoisuudestaan ja graa suudestaan huolimatta täten selvästi joukon nopein ja miellyttävin käyttää. Edullisen Yamahan näppäinmäärä on pieni, joten etsittävä toiminto löytyy nopeasti. Denon AVR-2311, Pioneer VSX-1020 ja Yamaha RXV1067 tukeutuvat selvästi graafisempaan ilmeeseen. Videoprosessori osaa piirtää valikon taustalla pyörivän videon päälle, joten kuvaan ei tule ikäviä katkoksia tarkkuuden vaihtuessa. Pikku-Yamahan kaksisuuntaiset painikkeet ovat sikäli varma ratkaisu. Monipuolisen AV-vahvistimen kaukosäätimestä ei hyvällä tahdollakaan saa miellyttävän yksinkertaista. Yamahoita vaivaa näppäimien pieni koko. Usein haluttu muutos asetuksiin oli saatu aikaan etulevyn näytön kautta ennen kuin vahvistin oli edes ehtinyt piirtää kuvaruutuvalikkoa näkyviin. Yamaha RX-V1067 Pioneer VSX-1020 Valikoiden graafisuuden aste vaihtelee. Ainoa heikko kohta on kuuntelutilan vaihtoon tarvittavat painikkeet, jotka on sijoitettu etäälle useimmin tarvittavista toiminnoista. AVR-1611:n valikko on tekstipohjainen ja hyvin pelkistetty muistuttaen kymmenen vuoden takaisista laitteista. Osa painikkeista vain on hieman pieniä ja heppoisia. Pioneer VSX-1020:n menut ovat visuaaliset mutta piirtyvät perustarkkuudella. Denonin vahvistimet vastaavat kaukosäätimen komentoihin ripeimmin. Testin yhdessäkään kapulassa ei valitettavasti ole aktiivista taustavalaistusta. Testin aikana kävi kerran jos toisenkin niin, että perille menemätöntä komentoa ihmeteltiin kaukosäätimen väärän komentotilan takia. Hetken käytön jälkeen tärkeimpien näppäimien paikat oppii kyllä ulkoa. Päivittäisessä käytössä valikkoon ei onneksi tarvitse koskea, sillä säätimestä pääsee suoraan käsiksi neljään erilaiset asetukset sisältävään muistipaikkaan. Yhteenveto Rakenne ja käyttötuntuma Yamaha RX-V1067 on ulkoisesti uskottavin mutta kankea käyttää. Valikkoon ei siis tarvitse sukeltaa esimerkiksi viivettä korjatakseen tai aktivoidakseen huonekorjaimen. Päävalikon aktivoivan "On screen" -painikkeen lisäksi on olemassa sinänsä kätevä "Option"-näppäin, joka avaa tyystin omanlaisensa valikon näkyviin äänen pikasäätöjä varten. Edulliset Pioneer VSX-520 ja Yamaha RX-V371 eivät sisällä graafista käyttöliittymää. Denon AVR-1611 Denon AVR-2311 maisesti (Pioneer) tai pykällys on niin tiheää ja hentoa, että valintaa on hankala pysäyttää oikeaan kohtaan (Denonit). Denon AVR-1611 esittää tiedot askeettisesti mustavalkoisella tekstillä. Yksikään ei yllä hyvän analogisen vaimentimen tasolle, ja sopivan äänenvoimakkuuden valinta nopeasti on digitaalisen säätimen kiihtyvyystoiminnon takia hankalahkoa. Yamahan näytön teksti on suurempikokoisena helpommin luettavissa kuuntelupaikalta. Edullisen Yamahan pyörittäminen on täsmällisen sujuvaa, mutta nupin tuntuma on hento. Denonien ja Pioneerien ohjaimet kytkeytyvät lähdelaitetta ohjaavaan tilaan heti kun äänilähteen on kaukosäätimellä valinnut. Valikon piirtääkseen vahvistin joutuu pimentämään katsottavan elokuvan, eikä kuvaruutunäyttöä voi kytkeä pois päältä käyttääkseen vain etulevyn näyttöä navigointiin. Suurin ero edullisen ja arvokkaan mallin välillä on Yamahan parivaljakolla. HIFIMAAILMA 3/2011 15. Yamaha RXV371 ja Pioneer VSX-520 ovat pelkistetyn helppoja ja nopeita. Se kuitenkin toimii nopeasti. Pienemmän Pioneerin kokonaisuus on hyvä kaikkien tärkeiden näppäimien sijaitessa keskitettynä kapulan keskiosassa kanavakohtaista tason hienosäätöä lukuun ottamatta. Raskas olemus välittyy hitaahkona toimintana. Pioneerin ja Yamahan pikkuisissa kuvaruutuvalikoita ei ole, mutta pelkistettyinä niiden käyttö etulevyn näytöstä on selkeää. Denonit vievät voiton käyttäjäystävällisyydessä ja kaukosäätimien tuntumassa mutta eivät loista ison Yamahan kaltaisella mekaanisella olemuksella. Vahvistinta komentaakseen käyttäjän täyty erikseen muistaa painaa "AMP"- (Denon) tai "RECEIVER"-painiketta. Jokainen säädin vaatii hieman totuttelua, mutta tutustumisen jälkeen Denonit vetävät käytettävyydellään pisimmän korren. Kaukosäätimellä lähde valitaan kaikissa suoranäppäimillä Äänenvoimakkuuden rulla on miellyttävin käyttää arvokkaammassa Yamahassa. Näppäinkomennot menevät nopeasti perille nopeasti, mutta hitaiden animaatioiden takia navigointi on hidasta. Ne olisivat olleet miellyttävät heti kursori- ja volume-näppäimien vieressä
Yamahatkaan eivät jaa sukunäköä kytkennöissä. Yamaha RX-V371:ssä liitäntä on toteutettu 3,5-millisellä miniplugiotolla ja muissa RCAstereoparina. Seitsemän päätevahvistinta voidaan valjastaa käyttöön usealla eri tavalla. 900 Yamaha RX-V1067 on vertailujoukon parhaiten varusteltu. Ottoja ja antoja ei ole mitenkään eritelty subwooferlähdön vaaleanharmaata taustaa lukuun ottamatta. Molemmissa liitännät on selkeästi jaoteltu siten, että annot on merkitty vaaleammalla taustavärillä ottojen sijaitessa mustalla pohjalla. Kahdelle videoannolle on käyttöä kotiteatterissa, jossa katsellaan elokuvia välillä projektorilla ja välillä televisiolla. Pioneerin 520:ssä niitä on kolme, Denonin ja Yamahan pikkuisissa neljä. Värityksen ero on Denoneita jyrkempi ja erottuu paremmin hämärässä. Otot ja annot on selkeästi merkitty erivärisellä taustalla. Ne kytkeytyvät USB-liitännällä suoraan soittimeen ja osaavat ohjata iSoittimia omalla kaukosäätimellä. Nopealla vilkaisulla siis on selvää, että niissä liittimien määrä on vähäisin. Pioneerin ja Yamahan voi kytkeä samanaikaisesti yhdeksään kaiutinpariin, ja seitsemän päätevahvistimen toimintaa voi sen jälkeen vaihtaa lennosta. Kaikissa sellainen on; Denon AVR1611:ssä yksi, Yamaha RX-V1067:ssä neljä ja muissa kaksi. VSX-1020:ssä analogisten linjaliitäntöjen asettelu on perinteisempi vaakarivi, mutta VSX-520:ssä tulot ovat 3x3 kokoisena rykelmänä yhdessä linja-antojen kanssa. Ilman lisävahvistimia se onnistuu, kun varsinaisessa kuuntelutilassa käytetään 5.1-järjestelmää ja kakkosalueella stereokaiutinparia. Toisaalta kaiutinlähtöjen ja digitaalitulojen sama sijainti viittaisi perustaltaan samankaltaiseen arkkitehtuuriin. Ne voidaan myös liittää vasemman ja oikean kanavan lisäksi pääkaiuttimiin, jos kaiuttimet tukevat kaksoisvahvistusta. Ison Denonin ja Pioneerin kuuden tulon ylittää vain Yamahan varmasti riittävä kahdeksan. Sellainen on Pioneer VSX-520:ä lukuun ottamatta kaikissa. Valtaosa nykyaikaisista kuvalähteistä liitetään HDMI-kaapelilla. Esivahvistinannot ovat tarpeen aktiivikaiuttimia käytettäessä. Kahdelle HDMIlähdölle keksii helposti käyttöä. Samaisen vahvistimen verkkoliitäntä tukee FLAC-toistoa lähiverkon DLNA-palvelimelta ja etäkäyttöä nettiselaimella. Liitännät ja ominaisuudet KANAVIA JA PÄÄTTEITÄ Ensimmäinen ja speksilistalla korostettu seikka on usein kanavien määrä. Lähdöt voi kytkeä käyttöön myös samanaikaisesti. Jokaisessa vertailun edullisessa vahvistimessa päätevahvistimia on viisi, kalliimmissa seitsemän. Yamaha RX-V1067 on ainut tupla-HDMIlähdön tarjoava vahvistin. Se ratkaisee kahden näyttölaitteen ongelman; päivisin katsellaan tv-shopit televisiosta ja iltaisin Bluray-elokuvat projektorilla. Videokameran pikaista liittämistä varten etulevyn HDMI-kytkentä on isossa Pioneerissa ja Yamahassa. Siinä ei ole edes linja-antoja takasurroundeille. Ne ovat myös ainoat, johon voidaan suoraan kytkeä kaksi subwooferia. Jo liittimien poikkeavasta asettelusta huomaa, että laitteiden sisuskaluissa on oltava merkittäviä eroja. Nykypäivänä harvinainen svideotulo on jätetty pois Pioneereista ja pikkujammusta. V E R TA I L U T ES T I : AV- VIR I TI NVA HVI STI M ET 300 VS. Sellaiset ovat tarjolla vain Denonin ja Yamahan arvokkaammissa malleissa. Tällöin toinen vahvistinpari ohjaa kaiuttimien basso- ja toinen diskanttielementtejä. Kalliimmissa vahvistimissa on todellinen monihuonetoisto; toisessa huoneessa voidaan kuunnella eri lähdettä samanaikaisesti. Ei alituista kaapelien vaihtoa tai tarvetta erilliselle ja kalliille HDMI-jakajalle. Lähdöt tosin toistavat samaa signaalia; stereokäyttöön niistä ei siis ole. Samaan tulokseen pääsee muiden vahvistimien kanssa tavallista RCA-Ykaapelia käyttämällä. Pioneerilla Applen laitteita voi käyttää verkon yli toimivana kaukosäätimenä 16 HIFIMAAILMA 3/2011. Suurin määrä tyhjää tilaa takalevyssä on Denonin ja Yamahan pikkumalleissa. Monihuoneääntä edulliset vahvistimet eivät tue. TYHJIÄ JA TÄYSIÄ TAKAPANEELEJA Denonien julkisivun identtisyydestä huolimatta takalevyt ovat aivan eri maailmoista. Yamahassa on kytkennät kahdelle lisäalueelle, Denonissa ja Pioneerissa yhdelle. Kaikissa kalliimmissa malleissa kahta ylimääräistä päätettä voidaan käyttää joko lisätakasurroundien, etutehostekanavien tai monihuonetoiston vahvistukseen. Kanavien ja varsinaisten päätteiden määrä on kuitenkin eri asia, sillä osa kanavista on voitu toteuttaa vahvistamattomin linja-annoin. Etulevyyn sijoitettu linjatulo helpottaa MP3-soittimen liittämistä. Pioneereissa takalevy poikkeaa vieläkin enemmän mallien välillä; yksikään liitinryhmä ei ole samassa paikassa. Soittolistat näkyvät havainnollisina vahvistimen kuvaruutuvalikoissa. Applen soittimien integrointi ja ohjaus onnistuu ilman lisävarusteita Denon AVR-2311:llä ja Pioneer VSX-1020:llä. Yamaha RX-V371 on ainoa puhtaasti 5.1-kanavainen vahvistin. Denonissa kaiutinterminaaleja on seitsemän, joten kon guraation vaihtaminen edellyttää kaiuttimien siirtämistä. Vaikka kalliimmissa vahvistimissa sijoitukselleen tuntuu saavan paremmin vastinetta, tulee vähäiselläkin liitäntäarsenaalilla usein hyvin toimeen. 7.1-kanavaiset Denon AVR-1611 ja Pioneer VSX-520 edellyttävän erillisen päätevahvistimen tai aktiivikaiuttimet takasurroundien tai etutehostekanavien käyttämiseksi. Tämä lisää AV-vahvistimen käyttömahdollisuuksia, sillä ääni voidaan esimerkiksi viedä toiseen huoneeseen, jos käytössä on erillinen vahvistin ja kaiuttimet. Komponenttiliitännälle voi olla tarvetta pelikonsolin tai vanhempien DVD-soittimien kanssa. Kaikki paitsi Pioneer VSX-520 ja Yamaha RX-V371 osaavat muuntaa analogisen videosignaalin digitaaliseksi ja antaa sen eteenpäin HDMI-liitännästä. Isossa Yamahassa tuloja on jopa viisi
Vahvistin myös näkyy lähiverkossa DLNA-toistimena, ja sillä voi soittaa musiikkia Windowsin "Play to" -komennolla tai foobar2000:n pluginilla (UPnP/DLNA Renderer, Server, Control Point). Verkottuvassa maailmassa yhä useampi laite osaa ottaa yhteyden kodin lähiverkkoon ja internetiin. Webbiselainkin toimii monipuolisena kaukosäätimenä. Kalliimpaa Pioneeria voi ohjastaa oman kaukosäätimen lisäksi Applen soittimiin ladattavalla iControl AVR -sovelluksella. Kaikkien valmistajien kalliimmat mallit lukevat USB-massamuisteja eli tikkuja ja kiintolevyjä. Tästä joukosta vain Pioneer VSX1020 ja Yamaha RX-V1067 ymmärtävät tiedon valtatien kieltä. Kovin monipuolisesti vahvistimen toimintaan ei pääse käsiksi, mutta tärkeimmät toiminnot onnistuvat, ja viive on pieni. Yhteenveto Liitännät ja ominaisuudet Kalliimmat mallit tarjoavat enemmän kanavia ja parempaa muokattavuutta. Denonilla ominaisuus tulee langattoman Airplay-toiston ohessa vasta pykälää kalliimmassa mallissa, AVR-3311:ssä. Kattavin lista liitäntöjä ja ominaisuuksia on suuressa Yamahassa, mutta iPodin ystävät voivat toistaa kannettavansa sisällön Denonin ja Pioneerin paremmilla malleilla. HIFIMAAILMA 3/2011 17. Peruskäyttäjälle riittää hyvin todennäköisesti pari HDMI-tuloa ja yksi lähtö, joten edullisimmillakin malleilla tulee toimeen. Denon ja Pioneer toistavat AAC-, WAVja WMA-tiedostot, Yamaha lisäksi häviöttömät audio ilin ystävät, FLACit. Denon AVR-2311 ja Pioneer VSX-1020 ymmärtävät ilman telakkaa USB-liitäntään kytketyn iPodin ja ohjastavat soittimia omilla kaukosäätimillään. ilmaisella iControl AVR -sovelluksella. Pioneereissa television ääniä varten täytyy liittää ylimääräinen kaapeli äänen paluukanavan puutteen vuoksi. Yamaha kykenee lisäksi lähiverkkotoistoon ja soittaa AAC-, FLAC-, MP3- ja WAV-tiedostot DLNA-palvelimelta. Pioneerissa verkkoliitäntä on tarkoitettu vain nettiradion kuunteluun ja kanavien etähallintaan webbiselaimella
V E R TA I L U T ES T I : AV- VIR I TI NVA HVI STI M ET 300 VS. 900 Liitännät Kanavat Päätevahvistimet Stereosubwoofer Optinen (taka/etu) Koaksiaalinen (taka/etu) RCA (taka/etu) 3,5 mm Linjalähtö -kiinteä/esivahvistin -opt./koaks. Monikanavatulo Monihuonelähtö -linja -kaiutin Levysoitinotto HDMI-tulot (taka/etu) HDMI-lähdöt S-videotulot (taka/etu) Komponenttitulot (taka/etu) Komposiittitulot (taka/etu) Ethernet WLAN USB RS-232C iPod-liitäntä Bluetooth Denon AVR-1611 7.1 5 1/0 1/0 3/1 0 0/0 0/0 0 0 0 0 4/0 1 0/0 1/0 2/1 0 lisävaruste Denon AVR-2311 7.1 7 2/0 2/0 6/1 0 1/7.2 1/0 0 1 1 0 6/0 1 2/0 2/0 3/1 1 · USB Pioneer VSX-520 7.1 5 2/0 1/0 6/0 0 2/0 0/0 0 0 0 0 3/0 1 0/0 2/0 4/0 0 lisävaruste lisävaruste Pioneer VSX-1020 9.1 7 2/0 2/0 6/1 0 2/0 0/0 0 1 1 0 5/1 1 0/0 2/0 4/0 · 1 USB lisävaruste Yamaha RX-V371 5.1 5 2/0 2/0 3/1 1 2/0 0/0 0 0 0 0 4/0 1 0/0 2/0 3/1 0 lisävaruste Yamaha RX-V1067 9.1 7 3/1 3/0 8/1 0 1/7.2 1/0 0 2 2 1 7/1 2 4/1 4/0 4/1 · 1 · lisävaruste lisävaruste Ominaisuudet Metallinen etulevy Etulevyn luukku Lähteen valinta Kuvaruutuvalikot Valikot etulevyn näytössä Navigointi etulevystä Verkkotoisto -"play to" -nettiradio USB-toisto HDMI-versio Äänen paluukanava (ARC) 3D-läpivienti HDMI-kuvan käsittely Automaattikalibrointi Parametrinen käsi-EQ Bi-amp Jakotaajuus -Kanavakohtainen jako AV-synkronointi/portaat Muistipaikat Webbikäyttöliittymä OSD HDMI-kuvan päällä Päävirtakytkin Kaukosäädin esiohjelmoitu/oppiva itsevalaistu/taustavalo Denon AVR-1611 rulla · · · 1.4 · · · 40-250 Hz · 0-300/30 ms 3 ·/·/Denon AVR-2311 rulla HD · · AAC, MP3, WMA 1.4 · · · · · 40-250 Hz · 0-300/30 ms 3 · ·/·/Pioneer VSX-520 rulla · 1.4 · · 50-200 Hz 0-360/4 ms Pioneer/·/Pioneer VSX-1020 rulla · · x MP3, WAV, WMA 1.4 · · · · · 50-200 Hz 0-400/4 ms 6 nettiradion hallinta ·/· ·/Yamaha RX-V371 painikkeet · 1.4 · · · 40-200 Hz 0-240/1 ms 4 -/Yamaha RX-V1067 · · rulla · · AAC,FLAC, MP3, WAV · · AAC,FLAC, MP3, WAV 1.4 · · · · · · 40-200 Hz 0-250/1 ms 12 · · ·/· -/- 18 HIFIMAAILMA 3/2011
Tehonkulutus idle/10 W .................................... V E R TA I L U T ES T I : AV- VIR I TI NVA HVI STI M ET 300 VS. Tehonkulutus idle/10 W .................................... COAX Häiriöetäisyys, A-paino ............. Digitaalitulot mitattiin vain direct- tai pure direct -tilassa. 92,5 dB ..............93,1 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ... 900 MITTAUKSET Denon AVR-1611 Denon AVR-2311 Pioneer VSX-520 Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). 89,0 dB .........87,1 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ........ Kaikki vahvistimet mitattiin kaiutinannoista kahdeksan ohmin resistiivisellä keinokuormalla. COAX Häiriöetäisyys, A-paino .................. Olettamus kalliimman vahvistimen paremmista mittaustuloksista osoittautui paikkansa pitäväksi. Tonnin hintainen kolmikko oli selvästi edullisempaa joukkoa edellä. Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. 0,009/0,068 % ...0,009/0,059 % Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W... Erityisesti harmonisen- ja intermodu- ERITASOISIA SIGNAALEJA Kuten teholukemissa, on muissakin sähköisissä arvoissa selviä eroja. Denonien välillä mittaustuloksissa on suuria eroja. AD- eli analogidigitaalimuunnos tapahtuu kotiteatterivahvistimessa aina, kun asetuksista jotkin kaiuttimet on määritelty pieneksi ja niiden bassotaajuudet ohjattu suurille kaiuttimille tai subwooferille. Mittaus ilman AD-muunnosta tehtiin mahdollisimman monta piiriä ohittavissa direct- tai jos mahdollista pure direct -tilassa. Vahvistimet mitattiin analogisia linjatuloa käyttäen kahdella eri ta- 20 HIFIMAAILMA 3/2011. 3303 ps ............................................... 93,0 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ..........0,004 % ........... Kun AVR-1611:n teho notkahtaa jo neljään ohmiin, pysyy AVR2311:llä antojännite lähes samana kuin kahdeksalla ohmilla tehonlisäys on siis merkittävä. 140/209/227 W Pääteasteen impedanssi, 1 kHz ......................... 832 ps .......................................... Kannattaa muistaa, että Powercube mittaa tehon vain stereona. 60 ja 30 asteen vaihekulmat tarjoavat siis yhtä paljon tehoa kuin resistiivinen 0-asteinen kuorma. Pioneerit ovat antoteholtaan ja tehokuution muodoltaan melkein identtiset. Kahden ja yhden ohmin kuormilla pienemmän mallin reservit loppuvat selvästi kesken, mutta toiminta ei muutu epävakaaksi reaktiivisilla kuormilla. 0,2/0,0 dB .....0,2/0,0 dB Isomman Denonin tukevampi virtalähde näkyy selvästi enimmäistehoissa. 0,5 dB Linjatulon yliohjaustaso, direct/dsp ........................ Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. Jos tehomittauksia ei huomioida mittauspisteissä, on paremmuusjärjestys seuraava: Yamaha RX-V1067, Denon AVR-2311, Pioneer VSX-1020, Yamaha RX-V371, Denon AVR-1611, Pioneer VSX-520. 155/131/61 W Pääteasteen impedanssi, 1 kHz ......................... Virranantokyky riittää hyvin hankaliin kuormiin, vaikka kahdeksaan ja neljään ohmiin teho ei olekaan aivan... Teho ja mittaustulokset Koska yksi kalliimman vahvistimen ostoperusteista on suurempi teho, mitattiin vahvistimien teho hetkellisenä useaan kuormaan. 330 ohm Voimakkuussäätimen portaat ....................................1 dB Linjatulon yliohjaustaso, direct/dsp ................. 36/156 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ....................... 0,005/0,001 % Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W ....0,3/0,1 dB ........ RCA (direct) ................. Analogisen signaalin lisäksi mittaus suoritettiin samalla tavalla koaksiaalista digitaalituloa käyttäen. 46 kohm Digitaalioton jitter ............................................... 0,056 % ........0,057 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd .... 0,14 ohm Kuulokeannon impedanssi ................................. 0,059 % .............0,053 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd .... Tässä tapauksessa AV-vahvistimen oma AD-muunnos voidaan ohittaa, sillä signaali on valmiiksi digitaalista jälkikäsittelyä varten. Powercube-mittaus kertoo, selviääkö vahvistin kuormana hankalasti käyttäytyvästä kaiuttimesta. Taajuusvastemittausta varten kaiutinlähtöön kytkettiin myös kuormaltaan melko hankala kaiutin, Aurelia Magenta. 0,15 ohm Kuulokeannon impedanssi ................................. 78/203 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ......................176/268/196 W Pääteasteen impedanssi, 1 kHz ..........................0,13 ohm Kuulokeannon impedanssi ..................................470 ohm Voimakkuussäätimen portaat ................................. 0,007/0,080 % ...0,004/0,072 % Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W0,2/0,0 dB .........0,1/0,0 dB Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. 36/150 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ..................... >3,0/1,4 V Linjatulon impedanssi ........................................ 0,011 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ...........0,001/0,002 % . Alitehoinen vahvistin saattaa siis kyykätä vielä vakavammin, kun ääntä toistetaan useammasta kaiuttimesta yhtä aikaa. 470 ohm Voimakkuussäätimen portaat .................................0,5 dB Linjatulon yliohjaustaso, direct/dsp ....................... valla, AD-muunnos käytössä ja ilman. >3,0 V Linjatulon impedanssi .........................................49 kohm Digitaalioton jitter ................................................1257 ps .................................................RCA (direct) ................COAX Häiriöetäisyys, A-paino ....................92,4 dB ............ 0,3/0,1 dB Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Tehonkulutus idle/10 W .................................... 52 kohm Digitaalioton jitter ................................................. RCA (direct) ............ >3,0 V Linjatulon impedanssi .......................................
Kahdella ja yhdellä ohmilla vahvistinpari on joukon puhdikkain. 0,3/0,2 dB Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). 0,039 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ...... 0,003/0,046 % Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W 0,2/0,1 dB ........ Ainoa poikkeus on ymmärrettävästi tehonkulutus sekä tyhjäkäynnillä että kuormitettuna. HIFIMAAILMA 3/2011 21. 0,015 % ........... Tehoero on suurin Yamahoiden ja pienin Pioneerien välillä. 0,5 dB Linjatulon yliohjaustaso, direct/dsp .................. >3,0 V Linjatulon impedanssi .........................................49 kohm Digitaalioton jitter ................................................2332 ps ............................................ 80/97/1 W Pääteasteen impedanssi, 1 kHz ..........................0,06 ohm Kuulokeannon impedanssi ..................................460 ohm Voimakkuussäätimen portaat ................................. 90,2 dB ............. 93,9 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ..... Kaiuttimen valintaan kannattaa kiinnittää huomiota, sillä vahvistin säröytyy lähes varmasti, jos kaiuttimen impedanssi laskee kahden ohmin tienoille. Denonin parempi malli toimii paremmin vaikeampiin kuormiin kuin edullisempi. 65/175 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ......................157/257/324 W Pääteasteen impedanssi, 1 kHz ..........................0,05 ohm Kuulokeannon impedanssi ..................................100 ohm Voimakkuussäätimen portaat ................................. 0,036 % ........... 92,8 dB ............ 91,0 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ..... Sillä voi olla vaikutus stereokuvan tarkkuuteen. Särötasot ovat kalliimmassa myös hieman paremmat, mutta kanavatasapainon ja -erotuksen osalta 520 osoittautuu paremmaksi. Pioneer VSX-520:n pisteitä laskee kuiten- kin hyvin alhainen analogitulon yliohjaustaso jakosuotimien ollessa käytössä. 40/156 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ......................140/209/227 W Pääteasteen impedanssi, 1 kHz ..........................0,12 ohm Kuulokeannon impedanssi ..................................100 ohm Voimakkuussäätimen portaat ................................. 0,5 dB Linjatulon yliohjaustaso, direct/dsp ........................ Isompi Yamaha suoriutuu kahdeksan ja neljän ohmin kaiuttimella erinomaisesti, mutta ei pysy täysin vakaana kahden ohmin reaktiivisilla kuormilla. Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. 0,001/0,028 % Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W0,3/0,2 dB ......... >3,0/2,4 V Linjatulon impedanssi ....................................... Pääkaiuttimien käyttäminen suodatettuina on mahdotonta, koska 1,4 voltin yliohjaustason takia ääni säröytyy lähes millä tahansa äänilähteellä. Vahvistin on selkeästi tarkoitettu vain kahdeksan ohmin tai lähes resistiivisille neljän ohmin kuormalle. Tehonkulutus idle/10 W .................................... Isoveljessä voi jo valmiiksi korkeampaa 2,1 voltin yliohjaustasoa samaisessa tilanteessa nostaa yli kolmeen volttiin oton herkkyyttä 6 desibeliä pudottavalla ATT-näppäimellä. Tehonkulutus idle/10 W .................................... 0,006 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ......0,001/0,033 % .. Yamahat ovat erittäin tasaväkisiä, mutta kanavatasapainon ja -erotuksen osalta arvokkaampi RX-V1067 on selvästi parempi. Pioneereissa eroja on myös, mutta ne ilmenevät eri osa-alueilla kuin Denoneissa. 0,009 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ...... 0,5 dB Linjatulon yliohjaustaso, direct/dsp ............... 0,003/0,048 % . 0,1/0,1 dB ...isomman Denonin tasolla. 0,003/0,013 % Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W 0,1/0,1 dB ........ Digitaalioton jitter on Yamahoissa joukon paras RX-V1067:n lähennellessä mittausjärjestelyn tarkkuutta. Yhteenveto Teho ja mittaustulokset Hinnakkaat mallit ovat suorituskykyisempiä. 0,006/0,012 % . Tehonkulutus idle/10 W .................................... 91,2 dB ............ Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. Häiriöetäisyydessä tai kanavien välisissä mittauksissa eroa taas ei ole. Toimettomana AVR-2311 ottaa kaksi kertaa enemmän sähköä seinäpistokkeesta ja on vertailun nälkäisin myös kuormitettuna. 0,2/0,1 dB Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Pientä epävakautta on havaittavissa vasta reaktiivisilla yhden ohmin kuormilla. Yamaha RX-V371:n tehokuutio näyttää ensi katsomalta katastrofaaliselta. Pioneer VSX-1020 Yamaha RX-V371 Yamaha RX-V1067 Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). RCA (direct) ................COAX Häiriöetäisyys, A-paino ............... 430 kohm Digitaalioton jitter ..................................................297 ps ............................................RCA (direct) .................COAX Häiriöetäisyys, A-paino .............. RCA (direct) ................COAX Häiriöetäisyys, A-paino ............... 0,005 % ............ 90,8 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W .... Antoteho on kuitenkin melko suuri kahdella ohmilla, jos tehokuution muodon sijaan tarkastelee vain lukemia. Muissa mittaustuloksissa ero kallistuu lähes poikkeuksetta kalliimpien vahvistimien eduksi. >3,0 V/2,9 V Linjatulon impedanssi .........................................48 kohm Digitaalioton jitter ..................................................143 ps ............................................ 32/143 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ............................. Todellisesta tehontarpeesta käytännön tilanteissa kerrotaan tuonnempana lisää. laatiosärön osalta isoveli pärjää kertaluokkaa paremmin kuin pienempi. Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. VSX1020:n häiriöetäisyys on kaikissa tilanteissa parempi, kun se VSX-520:llä heikkenee selvästi analogiotoilla jakosuotimien ollessa käytössä
Pioneerissa taas analogiotto toimii musiikkia palvelevasti äänen ollessa muhevan sävykäs ja stereokuvaltaan avoin. V E R TA I L U T ES T I : AV- VIR I TI NVA HVI STI M ET 300 VS. Skaalaus on hyvin terävää eikä kuva rajaudu reunoilta. Digitaalisena ääni on analyyttisempi, ja kerrokset piirtyvät selvemmin, mutta bassotoistoon kaipaisi voimaa. Esimerkiksi liikkuvissa lopputeksteissä on aavistus aaltoilua ja väpätystä, jonka huomaa varsinkin projektoria käytettäessä. Yhteenveto Äänen- ja kuvanlaatu Kuvankäsittelyssä on syvä kuilu mallisarjojen välillä; edulliset vahvistimet eivät osaa käsitellä HDMI-signaalia lainkaan. Parhaan tuloksen saamiseksi videonkäsittelyn tila kannattaa vaihtaa automaatilta video2-tilaan, jolloin satunnaiset lomitusvirheet katoavat kokonaan. Huonoa ääneen ei tarvitse tyytyä yhdelläkään. Ääni ja kuva Ääni analogiotolla Ääni digitaaliotolla Kuvanlaatu, DVD (576i) Kuvanlaatu, Blu-ray (1080i) Kuvanlaatu, Blu-ray (1080p24) Denon AVR-1611 4 4 10 Denon AVR-2311 6 8 7 8 10 Pioneer VSX-520 6 4 10 Pioneer VSX-1020 8 6 1 1 10 Yamaha RX-V371 4 4 10 Yamaha RX-V1067 6 6 8 0 10 22 HIFIMAAILMA 3/2011. 900 Äänen- ja kuvanlaatu KUULTAVIA EROJA Mittaustulosten valossa äänellisille eroille on perusteita. Hyvälaatuisella ja hyvin tuotetulla DVD:llä kuva on kaikilla kolmella varsin hyvä. Digitaaliotolla soitin oli Denon DVD-3910. Denonin digitaaliotossa on kepeää helppoutta ja pureutumista musiikkiin vailla ryppyotsaista pokkurointia. Analogisen kuvasignaalin skaalausta ei kokeiltu, sillä nykyisin kuvalähde liitetään lähes poikkeuksetta vahvistimeen tai näyttölaitteeseen digitaalisena. Kaiuttimina käytettiin muiden Hi maailman testien tapaan Elac FS 609 CE -lattiakaiuttimia. Erot ovatkin luonnehdittavissa niiden luomaan ilikseen. Tietyillä hankalilla DVD-levyillä Denon AVR-2311:n lomituksen poiston tilaa vaihtamalla voi päästä parempaan lopputulokseen. KAHDENLAISTA KUVAA Kuvanlaadun arviointi jakaa vahvistimet selvästi kahteen kategoriaan. Kuuntelun ajaksi kaikki äänenkäsittelypiirit kytkettiin pois, ja äänitilaksi valittiin direct tai pure direct, vahvistimesta riippuen. Yamaha RX-V371:n analogiääni on vauhdikkaan hätäilevää ja lavealla pensselillä piirrettyä. Pioneer osaa tehdä muunnoksen 1080p:ksi, mutta kuvanlaatu on heikko lomitusartifaktien näkyessä selvästi. Kaikki vahvistimet tekevät läpiviennin odotusten mukaisesti moitteetta, eikä kuvaan synny häiriöitä tai nykimistä. Lomitetun kuvan prosessointia testattiin HQV-levyillä ja käytännön hankala DVD-testi tehtiin tuttuun tapaan Transformers 2:lla. Yhdessäkään vahvistimessa ei kuitenkaan ole suuria kuuluvia virheitä tai häiriöääniä, jotka peittäisivät alleen esimerkiksi parempien kaiuttimien aiheuttamat äänelliset edut. Ainoastaan Pioneerin skaalaus on muita heikompaa. Transformers 2 DVD-elokuvalla Denon on ainoa katselukelpoinen. Yamaha RX-V1067 on tasaisen varma ja iskeväluontoinen molemmilla otoilla mutta ei aivan niin iloinen kuin kaksi parasta. Äänelliset erot ovat pieniä mutta selvästi kuultavissa. Ensin mainitulla analogiotosta hyvällä CD-soittimella ja jälkimmäisellä digitaalisella signaalilla. Lomitetulla DVD-lähteellä tulos on hieman lohdullisempi. Lomitettua 1080i-kuvaa käytetään esimerkiksi Bluray-konserttitallenteissa ja toisinaan elokuvien lisämateriaaleissa. Kalliimmat koneet osaavat käsitellä HDMI-kuvaa. Tästä syystä pistetaulukon nollia ei kannata ihmetellä. Denon tulee kakkosena, mutta se ei hallitse lmipohjaisen elokuvan muunnosta lomittelemattomaksi. Digitaalitulolla pauke tiukentuu mutta sointi käy vastavuoroisesti räyhäkämmäksi. Kalliimpien mallien kesken suorituskyky vaihtelee katsottavan materiaalin mukaan, mutta Denon AVR-2311 on loppujen lopuksi kuvanlaadultaan paras käytännön toimivuuden ansiosta. Kuvanlaatu paranee merkittävästi, jos soitin tekee lomituksenpoiston, ja vahvistimen tehtäväksi jää vain skaalaus 576p-kuvasta 1080p-kuvaan. Äänenlaadultaan taisto on tasaväkisempää, mutta parhaat elämykset irtoavat kalliimmasta Denonista ja Pioneerista. Miellyttävimmän soundin loihtivat kalliimmat Denon AVR-2311 ja Pioneer VSX-1020. Yamaha ei mahda 1080i-kuvalle mitään, vaan vie sen vahvistimen läpi muuttumattomana. Edullisten vahvistimien kohdalla kannat- taakin painottaa läpiviennin toimivuutta, jota testattiin Blu-ray-elokuvalla ja 1080p24-signaalilla. Pioneer VSX-520 on analogiotosta hiukan tukkoisen oloinen mutta sävyiltään kaunis ja eheä. Vahvistimet kuunneltiin analogisesta otosta, kun CD-soittimen virkaa toimitti Meridian 808i. Kohinanpoistolla ei ole kuin sumentava vaikutus, mutta muuten kuva muuttuu virheettömästi lomittelemattomaksi 1080p:ksi. Digitaaliotto on pidättyväisempi ja hennompi. Subwoofer ei ollut käytössä. Nyt Yamaha vetää pisimmän korren, ja ainoastaan kohinanpoiston puute pudottaa pisteitä. Pioneerin lomituksenpoiston tulos on sur- kea: pystyresoluutio puolittuu, ja kampailmiö vaivaa lähes kaikkia testejä. Pioneer ja Yamaha hukkaavat säännönmukaisesti puolet pystyresoluutiosta ja saavat vaakalinjat väpättämään. Halvemmat mallit kun eivät osaa tehdä sisään tulevalle HDMIsignaalille mitään. Denon AVR-1611 soi analogiotosta rauhallisesti mutta aavistuksen epämääräisesti. Parhaiten 1080i-kuvankäsittelyn tekee Denon AVR-2311
Keskialueen pehmeys ei välity epätarkkuutena vaan muhevana miellyttävyytenä. Täysin kiristelemätön soundi kuuluu ehdottomaan kärkiryhmään. Erittäin iloinen tapaus ja vertailujoukon parhaimpia musiikkikokemuksia. Äänen pienimuotoisuus ja päällekäymättömyys tekee kuuntelusta helppoa. Toistossa on enemmän tulkinnallisuutta, mikä ei puristisesti ehkä kuulosta hifiltä, mutta saa aikaan paremman meiningin tunteen. Analogisen oton miellyttävyys vaihtuu määrätietoisemmaksi paukkeeksi, mutta ajallisen tarkkuuden ja menevyyden tunne ei silti yllä huippuluokkaan. Diskantissa on ripaus enemmän heleyttä ja erottelua kuin 1611-pikkuveljessä keskialueen pysyessä silti rauhallisen miellyttävänä. Muhevaa ja lihaisaa ääntä kelpaa kuunnella pitkäänkin, mutta ääni ei pääse yllättämään hyvässä tai pahassa. Alukkeissa on enemmän pontta, ja bassotoistokin on ruudikkaampi. Yleissointi on rauhallinen, eikä vahvistin aiheuta kuunteluväsymystä. 4 DIGITAALIOTTO Muheva ja yhtenäinen Epämääräisesti piirtyvä matala basso. 4 Määrätietoinen Digitaaliotosta vahvistimen luonne muuttuu olemukseltaan ryhdikkäämmäksi. Analogiotossa ilmennyt sävyjen vaihtelu taajuusakselilla on vähäisempää, ja kokonaisuus toimii yhtenäisemmin, mutta karuimmilla äänitteillä ja suuremmilla kuunteluvoimakkuuksilla anteeksiantavuutta kaipaisi keskialueella ripauksen lisää. Basson hillitty potku ei ole vaaraksi terveydelle tai rakenteille. Piano on pääosin miellyttävän sävykäs mutta saattaa jäädä huomioimatta aggressiivisemman trumpetin alta. Solisti piirtyy tarkemmin äänikuvan keskelle, mutta yläpäässä on edelleen epämääräisyyttä stereokuvan suhteen. Yleisluonne on kuivahko ja jokseenkin yliyrittävän tuntuinen. Basso ei oikein tutise tai diskantti kilauta. Basso on napakka ja tiukasti potkaiseva. Soinnissa on vähemmän mekaanisuuden tuntua kuin muissa edullisemman luokan vahvistimissa. Vastapainona tarkin kontrolli jää hieman vajavaiseksi. Löytää kiinnostavia koukeroita ja venyttää nuotteja. Pieni jarru ei tee muutosta yleissävyyn, joka on edelleen eheä ja rasittamaton. Houkuttelevuuden tilalla on yhdentekevämpi ote ja kuulijan innostusta rajoittava toisto. 6 HIFIMAAILMA 3/2011 23. Saa paremmin uppoutumaan itse musiikkiin. Kokonaisuus on hieman musiikkia vähemmän palveleva. Pellit eivät jäsenny stereokuvaan tarkkana vaan vuotavat toisinaan väärään kanavaan aiheuttaen epämääräistä suhinaa. 6 Kuivasti vapaamielinen Jäsentynyt mutta hieman etukenossa kiirehtiväinen toisto. Musiikki etenee vaivattoman leikkisästi soittimien piirtyessä orgaanisina itseinään turhia kiristelemättä. Musiikki etenee kepeästi mutta soi rauhallisesti. Toisaalta stereokuva on analogiottoa epämääräisempi ja keskialueen sekä diskantin luonne karumman roisimpi. 6 Kepeä ja huoleton Analogiottoa leikkisämmin fraseeraava ja rytmiä jäsentävä. Rytmi on kiirehtivä mutta kepeän rullaava. Ote on analogiottoa hennomman pidättyväinen, ja erityisesti ääripäät tuntuvat varovan kuulijan häiritsemistä. Bassotoisto on tarkka eikä nouse jyräävänä pintaan mutta tarjoaa ripauksen potkua. Erottelee taustainstrumentit selväpiirtoisesti soolosoittimen varjosta. Sävytasapaino on kohdallaan, ja vaikka musiikkiin ei kauheasti pureuduta, on toisto ajallisia asioita lukuun ottamatta puhtaan kuuliaista. Bassotoistossa sama rouheus jatkuu, ja vaikka isku ei olekaan täysin napakka, on alarekisterin lämmittävä vaikutus positiivista. Keskialue tuntuu jäävän jopa aavistuksen pimentoon, mutta ilmiö johtunee ennemmin luonteen pehmeydestä kuin varsinaisesta vaimeudesta. Teknisesti kuitenkin joukon parhaimmistoa. 6 DIGITAALIOTTO Ponteva ja hallittu Miellyttävän lempeä äänenväri on luonnollisen sävykäs ja muheva. Stereokuva on tässä joukossa poikkeuksellisen tarkka ja silti avoin ja syvyyssuuntaa ilmentävä. 6 DIGITAALIOTTO Lämmin ja avoin Sävykäs ja äänikuvaan kietova luonne. 8 DIGITAALIOTTO Rauhallisen kontrolloitu Luonne on pidättyväisempi kuin analogisesta otosta. Solisti ei nauliinnu paikalleen vaan tuntuu hieman seilaavan äänenkorkeudesta riippuen. Peltien kilke on helähtävä mutta hieman laahaava: toisen lyönnin sytyttyä edellinen on selvästi kuuluvissa. Ajallisesti homma pysyy paremmin kasassa, ja keskialueen toisto on puhtaampi. Soitannan kepeys ja avoimuus eivät kyllä yllä samalle tasolle kuin ilman AD/DAmuunnosta. Keskialue on nuhainen mutta tukkoisuudessaan yhtenäinen eikä pääse yllättämään rajuilla kiekauksilla. Laajan äänialan soittimissa ylärekisterissä on havaittavissa jo roisimpaa otetta. Keskialueella on ehkä aavistus kovuutta, mutta rauhallisessa kuuntelussa digiotto vetää pidemmän korren. KUUNTELUARVIOT DENON 1611 ANALOGIOTTO PIONEER 520 ANALOGIOTTO YAMAHA 371 ANALOGIOTTO Suurpiirteisen rauhallinen Bassopäästä uupuu terävin ponnekkuus ja voima. 4 DIGITAALIOTTO Ohuesti liikkuva Jämpti ja liukkaasti liikkuva toisto. 4 DENON 2311 ANALOGIOTTO PIONEER 1020 ANALOGIOTTO Jämäkkä ja helppo Tuhti ja topakasti rytmissä kulkeva toisto. Bassokin potkii samalla vaivattomuudella. Bassotoistossa voisi olla enemmänkin jytyä ja nopeata voimaa. Keskialue sen sijaan tulee selväpiirtoisena esille ja luonne on vähemmän tukkoinen kuin analogiliitännällä. Sointi ei silti vetäydy liiaksi taka-alalle tai verota keskiäänien erottelusta. Hieman ohueksi jäävä kokonaissoundi ei kuitenkaan vedä vaihtoehtoisliitännälle vertoja. 8 YAMAHA 1067 ANALOGIOTTO Avaruutta ja sävyjä Määrätietoinen mutta houkutteleva rytmi yhdistyy avarasti piirtyvään stereokuvaan. 4 DIGITAALIOTTO Tahdikkaan selväpiirtoinen Analyyttisempi ote musiikkiin kuin analogitulolla. Diskantti on hento, mutta keskialueen atakit syttyvät tarvittaessa nopeina ja voimakkaina. Stereokuva avautuu ilmavana joskin piirroltaan laveasti maalattuna ja vaeltavana
Subwooferin tasoa on korjattu käsin. Vaikka ominaisuus onkin laitteessa mukana, on niiden toiminnassa ollut usein selviä puutteita. Vasteessa on huomattava seitsemän desibelin vaimennus subwooferilla 50 hertsissä ja erittäin jyrkkä korostuma kohti matalimpia taajuuksia. Testasimme, onko perusmallien ja kehittyneempien vahvistimien välillä eroa korjauksessa ja voiko nykyaikaisen kotiteatterivahvistimen omistaja heivata pois erilliskorjaimet. 900 Taajuusvasteet huoneessa automaattisen kalibroinnin jälkeen. Yamaha: 60 dB käyräpari. Kalibrointi AUTOMAATTISTA AUVOA? Automaattinen kaiutinasetusten tekeminen on arkipäivää kaikenhintaisissa AV-viritinvahvistimissa. Ylin musta käyrä on taajuusvaste huoneessa ilman korjausta. Kotikäyttöön tarkoitetut erilliskorjaimet on tarkoitettu subwooferin aiheuttamien ongelmien taltuttamiseen. Esimerkiksi kotimainen Anti-Mode 8033 ja amerikkalainen SVS AS-EQ1 tekevät subwooferin taajuuskorjauksen automaattisesti ja tarkasti SVS kahdellekin subwooferille. Manuaalikorjauksessa kattava parametrinen eq tuo viisi pistettä, käyttökelpoinen graafinen kolme ja perinteiset sävynsäätimet yhden. kuulostelevat kytkettyjen kaiuttimien määrän ja määrittelevät niiden etäisyydet. Ennen varsinaista kalibrointia vahvistimet toistavat lyhyen testiäänen kaiuttimista tarkastaakseen liitettyjen kaiuttimien määrän. Taajuusvasteen vaihtelu Denon AVR-1611 Denon AVR-2311 Pioneer VSX-520 Pioneer VSX-1020 Yamaha RX-V371 Yamaha RX-V1067 SAMAT LÄHTÖKOHDAT Kaikki kalibroinnit tehtiin yhdestä paikasta mitattuna. Etäisyysasetuksella ääni saadaan saapumaan kuuntelupaikalle yhtä aikaa jokaisesta kaiuttimesta. Pioneer: 70 dB käyräpari. Moneen kehittyneeseen subwooferiinkin on integroitu automaattinen ekvalisointitoiminto. Kalliimpi vahvistin on ilmaistu punaisella ja edullisempi vihreällä käyrällä. Pääkaiuttimina toimivat Elac FS 609 CE:t, keski- ja surroundkaiuttimina Aurelia Magentat ja subwooferina yksi etuseinää vasten sijoitettu BK Electronics Monolith. Kalibroidut taajuusvasteet on esitetty käyräpareina valmistajittain. Ammattikäyttöön alun perin suunnatut Behringerin parametriset korjaimet (Feedback Destroyer -tuoteperhe) toimivat koko taajuuskaistalla, mutta niiden käyttö edellyttää syvällistä perehtymistä ja mahdollisuutta mitata taajuusvaste itse kuunteluhuoneessa. Denonit ja Yamahat tarjoavat myös useamman pisteen mittauksen äänen tasoittamiseksi laajemmalle kuuntelualueelle. Muutaman minuutin äänekkäiden testisignaalien jälkeen kaikki vahvistimet päättelivät, että pääkaiuttimet olivat riittävän kyvykkäät toistamaan kaikkein matalimmat taajuudet ja asettivat ne suureksi. 390 hertsillä on 3 dB:n korostuma ja 1 500 hertsillä 4 dB:n vaimentuma. Huom. Denon: 80 dB käyräpari. Pääkaiuttimet oli määritelty pieneksi 120 hertsin jaolla. Myynnissä on myös ulkoisia korjaimia, jotka lupaavat laadukkaampaa korostumien ja vaimentumien tasoitusta. On siis selvää, että toimivalle koko äänialueen korjaukselle on kysyntää. Pioneer VSX1020:ssä on kuitenkin ennen kalibroinnin aloitusta kysymys, onko käytössä THX-järjestelmä. V E R TA I L U T ES T I : AV- VIR I TI NVA HVI STI M ET 300 VS. Myöntävän vastauksen jälkeen vahvistin määrittelee kaikki kaiuttimet automaattisesti pieneksi 80 hertsin jakotaajuudella. Vaikka THXhyväksyttyä kaiutinsettiä ei käytössä olisikaan, on valehtelu tässä tapauksessa ksua. 24 HIFIMAAILMA 3/2011. Kalibroinnin yhteydessä vahvistimet myös Pioneerin automaatti tutkii ympäristön hälyäänet ja varoittaa jos taustalla on liikaa melua. Nyt halusimme kuitenkin pitää muuttujien määrän mahdollisimman pienenä ja optimoida vasteen vain yhteen pisteeseen. Basso (30200 Hz) ±3,3 dB ±3,4 dB ±3,7 dB ±5,5 dB ±6,0 dB ±5,5 dB Korkeat äänet (20020 000 Hz) ±2,3 dB ±1,4 dB ±3,1 dB ±3,9 dB ±4,0 dB ±4,1 dB Kalibrointi Automaatti, matalat äänet Automaatti, korkeat äänet Manuaalikorjaus Denon AVR-1611 6 8 6 Denon AVR-2311 6 10 6 Pioneer VSX-520 4 6 2 Pioneer VSX-1020 0 6 8 Yamaha RX-V371 0 4 2 Yamaha RX-V1067 2 4 8 Pisteet on laskettu siten, että alle ±2 desibelin poikkeamalla vahvistin saa viisi pistettä ja jokainen desibelin lisäys laskee tulosta yhdellä pisteellä. jakotaajuus 100 hertsiä. Elacit itsessään menevät huoneessa vaivatta 20 hertsiin saakka, joten oli mielenkiintoista nähdä asettivatko vahvistimet pääkaiuttimet suureksi vai ohjasivatko ne matalat bassot kyvykkäälle subwooferille
AVR-1611:ssä on ainoana halvemman luokan mallina kuvaruutunäyttö, joka on kuitenkin antiikkisen tekstipohjainen. Mutta toiminnaltaan erittäin rajattuina niistä ei ole käytännössä iloa kuin erikoistapauksissa. Siinä korjaus määritellään kolmen muuttujan avulla: taajuus, korjauksen teho ja vaikutusalue (q-arvo). Ääni on kärkikaksikossa ja mittaustulokset, kuvankäsittely sekä automaattikalibrointi vertailujoukon parhaat. Todellinen parametrinen korjain löytyy Yamaha RX-V1067:stä ja Pioneer VSX-1020:stä. Esimerkiksi 125 hertsille tehty 6 dB:n vaimennus jättää 3 dB:n vaimennuksen puolen oktaavin päähän perustaajuudesta (88 Hz ja 177 Hz). Erityisesti bassopää on tasapainoisempi, mutta sen saavuttamiseksi 520:n subwooferlähdön tasoa täytyi pudottaa jopa seitsemän desibeliä. Teho riittää hyvin vaikeimpia kuormia lukuun ottamatta. Subwooferien taajuusvaste on samanmuotoinen, mutta AVR-2311 asettaa subwooferlähdön yleistason selvästi alhaisemmaksi. Automaattikalibrointi ei käytännössä tehnyt taajuusvasteeseen mitään muutoksia. Se saattaa tehdä äänestä ohuen kuuloisen varsinkin viivasuoraan diskanttipäähän yhdistettynä. Pioneereista edullisempi VSX-520 tuotti tasaisemman vasteen. Taajuuden voi valita oktaavin välein. MASENTAVAT MATALAT Denon AVR-2311:n Audyssey-kalibrointi on ainoa, joka taltutti 390 hertsin korostuman lähes kokonaan ja täytti puolentoista kilon vaimentuman. Huonevasteet on mitattu Audyssey Flat -asennossa, joka oikaisee myös korkeimmat taajuudet. Ja tällä kertaa kohdatut vasteongelmat eiHIFIMAAILMA 3/2011 25. Muut mittaustulokset ja ominaisuudet jäävät joukon hännille, mutta muheva ääni on edulliseksi vahvistimeksi hyvä. +Helppo käyttää +Hyvä jakosuodin +Käyttö ilman tv:tä -Muovinen olemus -Vanhentunut käyttöliittymä -Vähän digitaalituloja +Äänenlaatu +Hyvä kaukosäädin +Nopeat HD-valikot +Korkeiden äänien automaattikorjaus -Ei verkkotoistoa -Muovinen olemus +Nopea käyttää +Kaukosäätimen näppäinasettelu +Reilusti analogituloja -Ei ottoja etulevyssä -Ei äänen paluukanavaa Denoneissa manuaalikorjain toimii graafisesti. Käyttö on nopeata ja helppoa laitteen omalla näytöllä, eikä kuvaruutuvalikoita ole. Vahvistin tarjoaa kiitettävää suorituskykyä ja keski- ja diskanttialueella erittäin toimivan automaattikalibroinnin. Tässä hintaluokassa olisi mielellään nähnyt muovisen etulevyn sijalla metallia ja verkkoliitännän puute saattaa jäädä kaivertamaan. Parametrinen korjain jää kuitenkin uupumaan. Askeettisempi Pioneer ei juuri eroa isoveljestään, mutta ominaisuuksia on laajalti karsittu. Laajasta teho- ja q-arvo-skaalastakaan ei ole haittaa. RX-V1067:llä 30 hertsin voimakas seisova aalto eli huonemoodi soi kalibroinnin jäljiltä kahdeksan desibeliä 1000 hertsin referenssitaajuutta voimakkaampana. VSX-1020:llä tasoa laskettiin viisi desibeliä. Lisäksi taajuuden valinnan tulisi olla mahdollisimman portaaton, jotta korjaus saadaan osumaan juuri ongelmataajuudelle. Toimiva korjaus edellyttää niin sanotun parametrisen ekvalisaattorin. Hifimaailma SUOSITTELEMME HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE Hifimaailma TESTIVOITTAJA Hifimaailma Denon AVR-1611 Hinta: Mitat: Massa: Lisätietoja: 349 43,4 x 17,1 x 38,1 cm 9,2 kg Simex Oy, www.simex.fi, www.denon.fi Denon AVR-2311 Hinta: Mitat: Massa: Lisätietoja: 999 43,4 x 17,1 x 38,1 cm 11,0 kg Simex Oy, www.simex.fi, www.denon.fi Pioneer VSX-520 Hinta: Mitat: Massa: Lisätietoja: 339 42 x 15,8 x 34,8 8,9 kg Pioneer Finland, www.pioneer.fi Edullisempi Denon on helppo käyttää hyvän kaukosäätimen avustuksella. Teräviä korostumia sillä ei siis voi korjata. VSX-1020:n bassopää kuulostaa ilman tason pudotusta todennäköisesti hyvin raskaalta ja hitaalta matalimpien taajuuksien voimakkaan korostumisen vuoksi. Perustilassa diskantti on loivasti korkeita kohti laskeva. Automaatti ei siis osaa arvioida matalien taajuuksien äänenpainetta lainkaan. Yamahat pyrkivät integroimaan subwooferin hyvin pääkaiuttimiin jakotaajuuden alueella, mutta samalla ne kohottavat subwooferin tasoa niin, että matalimmat taajuudet korostuvat huomattavasti. AVR-2311:n taajuusvaste pääkaiuttimien osalta on erittäin tasainen. Pelkkiä pääkaiuttimia käytettäessä tulos oli jopa tasaisempi ilman korjauksia. Onko osaavan käyttäjän sitten mahdollista tasoittaa vastetta mittakaluston avulla ilman ulkoisia korjaimia. Denon AVR-2311:n ekvalisaattori mahdollistaa taajuuden valinnan 1/3-oktaavein välein alueella 63 16 000 Hz ja 20...+6 dB:n korjauksella 0,5 dB:n pykälin mutta ei anna säätää q-arvoa. 390 hertsin piikki on sekä edullisessa että arvokkaammassa mallissa tallella, mutta kehittyneempi RX-V1067 kohottaa 1500 hertsin kuoppaa hieman onnistuneemmin. KÄSISÄÄDÖILLÄ KUNTOON? Automaattikorjaus siis tuottaa lähes poikkeuksetta pettymyksen. Molemmat Yamahat osaavat tasoittaa subwooferin epätasaisuuksia 40 hertsin yläpuolella, mutta keskialueen korjaus on olematonta. Ääneltään vahvistin on rauhallisen kuunneltava mutta hieman epätarkka. Arvokkaamman Denonin suunnittelu on onnistunut. Käyttäjäystävällinen mutta graafisesti houkuttelevasti tehty valikkorakenne toimii nopeasti. Subwooferin osalta molemmat Denonit vaimentavat voimakkaan 30 hertsin korostuman mutta jättävät 100200 hertsin välin alabassoja vaimeammaksi. Tuloksena on raskaasti laahaava ääni, jos kuunneltavassa materiaalissa on paljon matalia taajuuksia. Takalevyn liitinpaneeli on heppoisen tuntuinen, mutta antoteho on kiitettävä ja vakaa vaikeillakin kuormilla
Täydelliseen lopputulokseen ei siis päästä käsipelilläkään. Yhteenveto Loppupisteet Äänenlaatu Kuvanlaatu Rakenne Käyttö Liitännät Ominaisuudet Teho Mittaukset Kalibrointi Yhteensä Painoarvo 15 % 15 % 10 % 10 % 10 % 10 % 10 % 10 % 10 % 100 % Denon AVR-1611 4 3 6 8 4 4 4 7 7 5,1 Denon AVR-2311 7 8 6 10 6 6 8 8 7 7,4 Pioneer VSX-520 5 3 4 6 4 2 8 7 4 4,7 Pioneer VSX-1020 7 4 6 6 6 6 9 7 5 6,1 Yamaha RX-V371 4 3 4 6 4 4 1 7 2 3,9 Yamaha RX-V1067 6 6 8 4 8 8 7 9 5 6,6 Kalibrointi Denonit suoriutuvat keskialueen ja diskantin suoristamisesta parhaiten. 390 hertsin korostuma on Yamahan ulottuvilla ja osuu hyvin lähelle 1/3 oktaavin välein valittavissa oleviin taajuuksiin. Bassoalueella tulokset eivät ole tyydyttäviä. Pioneerin "standing wave" -korjauksessa subwooferin säätö taas onnistuu, mutta alaraja on 63 hertsissä, liian ylhäällä siis. Valikkosysteemi on valitettavan raskas ja hidas käyttää. V E R TA I L U T ES T I : AV- VIR I TI NVA HVI STI M ET 300 VS. 900 Pioneer VSX-1020 Hinta: Mitat: Massa: Lisätietoja: 899 42 x 15,8 x 37,9 cm 10,2 kg Pioneer Finland, www.pioneer.fi Yamaha RX-V371 Hinta: Mitat: Massa: Lisätietoja: 299 43,4 x 15 x 31 cm 7,4 kg Kesko Oy, www.yamaha.fi Yamaha RX-V1067 Hinta: Mitat: Massa: Lisätietoja: 899 43,5 x 18,2 x 43 cm 14,7 kg Kesko Oy, www.yamaha.fi Pioneer VSX-1020 kätkee muovisen oloisen ulkokuoren alle hyvää ääntä. Analogiotolla ja hyvällä CD-soittimella sen ääni on parhaiten musiikkia palveleva. Liittimet ja ominaisuudet ovat selvästi joukon kattavimmat, ja ilahduttavana seikkana häviöttömät FLAC-tiedostot soivat lähiverkosta. Jos tasainen taajuusvaste on pakko saada, ovat parhaat edellytykset laakeaan taajuusmaisemaan Denon AVR-2311:llä ja hyvällä erillisellä subwooferkorjaimella. Pioneerin seisovien aaltojen parametrikorjain ulottuu vain 250 hertsiin. Painolastina ovat kankeahko valikkojärjestelmä, heikko automaattikalibrointi sekä videon käsittelyn vajavaisuudet. Ensimmäinen ongelma on 30 hertsin voimakas korostuma subwooferilla. Oman mittakaluston omistava tullee hyvin toimeen Yamaha RX-V1067 + erilliskorjain -yhdistelmällä. 26 HIFIMAAILMA 3/2011. Pioneerin käsisäätö toisaalta pystyy hoitamaan automaatin subwooferin vasteeseen jättämät 50 ja 100 hertsin kuopat. Automaattikalibrointi on lähes kelvoton ja vahvistin kyykkää nopeasti vaikeilla kuormilla. Ääni on jämptin iskevä ja tymäkkä. +Äänenlaatu +Oppiva kaukosäädin +Parametrinen EQ -Ei esivahvistinantoja -Ei äänen paluukanavaa -EQ:n korkea alin taajuus +Selkeä ja nopea käyttää +Heppoinen rakenne +3,5 mm liitäntä -Kaukosäätimen pienet näppäimet -Ei kanavakohtaista jakoa -Rajallinen antoteho +Laadukas rakenne +Selkeälukuinen näyttö +Kaksi HDMI-antoa -Sekavat valikot -Asetukset vain TV:stä -EQ ei toimi subbarilla Yamahan ja Pioneerin parametrisista korjaimista on hyötyä. Automaattikalibrointi on kehno, mutta pääkaiuttimille on hyvä parametrinen korjain. Hinta näkyy kevyessä rakenteessa ja pelkistetyissä ominaisuuksissa. Yksinkertaisuudessa on kuitenkin puolensa, ja RX-V371:n kanssa tulee nopeasti sinuiksi. Sähköinen suorituskyky on helpoilla kaiuttimilla kuitenkin kiitettävä ja ääni puhtaan erotteleva. Vertailun mammutti on ulkoisesti uskottavin, ja RXV1067:n metallisesta olemuksesta huokuu arvokkuus. Pioneerissa tosin matalin säädettävä taajuus on korkeahko 63 hertsiä, ja Yamaha ei osaa tehdä muutoksia subwooferille. vät täysin istuneet tuohon erikoistapauksien kattamaan joukkoon. Yamahan korjaimen taajuusskaala ulottuu 30 hertsiin asti, mutta sillä ei voi lainkaan muokata subwooferia. Parametrinen korjain on kätevä mutta rajoittuu kapealle taajuusalueelle. Pieni Yamaha on vertailun edullisin ja tuorein vahvistin. Toisaalta tehoa ja kuormansietokykyä on joukon parhaiten, ja mittaustulokset ovat kiitettävät
HAA S TAT T E L U TIM DE PARAV ICINI TEKSTI JA KUVAT: TAPIO SIHVONEN JOS "MASTER CHEF OF AUDIO" OLISI MYÖNNETTÄVÄ ARVONIMI, EI OLISI EPÄILYSTÄKÄÄN SEN SAAJASTA. ENGLANTILAINEN TIM DE PARAVICINI ON PYÖRÄYTTÄNYT TAIKAKAUHAANSA USEAMMASSA KEITOKSESSA JA KENTIES SYVEMMÄLTÄ KUIN KUKAAN MUU AUDIOALAN NYKYISISTÄ MESTAREISTA. - Äänentoiston innovatiivinen monitaituri 28 HIFIMAAILMA 3/2011
Tuotantotiimi halusi kustannussyistä aina jostain kohtaa nipistää Timin suunnitelmista. Toki lentämiseen ja lentokone-elektroniikkaan liittyvät asiat olivat Timille tuttuja, onhan hänellä voimassa oleva lentolupakirja. Nuokaan vahvistimet eivät Timin mukaan vielä olleet niin hyviä kuin olisivat voineet. Ammattipuolella hän on tullut tunnetuksi useille studioille käsityönä tekemistään ja modi oimistaan putkimikrofoneistaan ja nauhureistaan, jotka useimmiten pohjautuvat Studerin C 37 -malliin sekä putkiin perustuvasta äänityselektroniikasta. Neuvoteltuaan japanilaisen vaimonsa kanssa he päättivät nostaa kytkintä ja siirtyivät Englantiin. Hän suunnitteli ja rakensi mm. Työskennellessään Luxilla Tim suunnitteli useita legendaarisen maineen saavuttaneita vahvistimia. Vieras osoittautui miellyttäväksi ja aikaansa tarkkaan seuraavaksi persoonaksi, jolla oli perusteltu mielipide lähes joka asiasta myös hi n ja äänentoiston ulkopuolelta. Tim syntyi vuonna 1945 Nigeriassa, missä hänen isänsä toimi geologina. Eräs Luxin japanilaisista johtajista vieraili EteläAfrikassa ja tutustui Timiin. Yrityksen nimeen liitettiin vielä vaimon tyttönimi Yoshino, jolloin nykyinen yritys EAR/ Yoshino Ltd oli saanut nimensä. Näihin aikoihin hän aloitti yhteistyön Lux Companyn paikallisen maahantuojan kanssa. Timiä ärsytti useiden sen aikaisten laitteiden huono laatu, ja hän käyttikin paljon aikaansa laitteiden parantamiseen erilaisten modi kaatioiden avulla. ETELÄ AFRIKKA, JAPANI, ENGLANTI 21-vuotias Tim oli kyllästynyt Englannin politiikkaan sekä kylmään säähän ja muutti paremman elämän toivossa Etelä-Afrikkaan. muuntajia studioille ja PA-laitteita sen ajan englantilaisille huippubändeille, esimerkiksi Manfred Mannille ja Alexis Kornerille, jotka tekivät kiertueita Etelä-Afrikassa. Tim on ollut kehittämässä myös levynkaiverruslaitteistoja. SUOMEN VIERAILU Tim de Paravicini vieraili vaimonsa kanssa Suomessa menneenä syksynä Hi Expo 2010 -tapahtumassa Helsingin Messukeskuksessa, missä hän oli kahtena päivänä maahantuojan vieraana kertomassa yleisölle laitteistaan ja näkemyksistään. Etuvahvistin C-1000 suunniteltiin kuitenkin mittausarvoiltaan siihen mennessä parhaaksi. Tim de Paravicini on yksi niitä harvoja audioalan suunnittelijoita, jotka ovat saaneet arvostusta yhtälailla audioelektroniikan ammattilaitteiden kuin kuluttajalaitteidenkin valmistajana. Mm. Paluunsa jälkeen Tim työskenteli jonkin aikaa yhteistyössä mm. Hänen nuoruutensa intohimoinen harrastus oli audio- ja tv-laitteiden rakentelu. sellaisten tunnettujen yritysten kanssa kuin Tangent, Leak ja Musical Fidelity. Pink Floyd on käyttänyt Timin elektroniikkaa ja tallennuskalustoa omassa 72-raitastudiossaan. Herra de Paravicinin johtajaan tekemä vaikutus oli ilmeisesti melkoinen, sillä Tim sai tuota pikaa kutsun saapua Japaniin ja liittyä Luxin suunnittelutiimiin. Timin kertoman mukaan se aloittikin valmistajien välisen "spec warin" eli kilpailun siitä kuka valmistaa mittaustuloksiltaan parhaimman laitteen. Työskenneltyään muutamia vuosia Luxilla Tim huomasi, ettei ulkomaalaisena pääsisi yhtiössä pitemmälle. Yhtälailla hänen koko elämänsä on ollut hämmästyttävän monipuolinen ja jännittävä. Muun muassa Luxman 3045 ja C-1000 ovat hänen käsialaansa. Siellä hän toimi alkuun tietokoneyrityksen suunnittelijana, mutta veri veti koko ajan voimakkaammin audion piiriin. Myös audio ililevyihin erikoistuneet Chesky ja Water Lily Acoustics ovat de Paravicini -studiolaitteiden käyttäjiä. T im de Paravicinin saavutukset eivät pelkästään audion piirissä ole moninaiset. Seitsemän vuoden ikäisenä hän siirtyi kouluun Englantiin ja valmistui teknisestä oppilaitoksesta elektroniikkainsinööriksi. Käsitellyiksi tulivat haastattelun yhteydessä mm. Ja äänentoistoaiheita ei tässä vaiheessa ollut vielä kosketettukaan. HIFIMAAILMA 3/2011 29. kansainvälinen politiikka, terrorismi, fundamentalismi, urheiluautot, lentokoneet sekä atomikellon toiminta. Käsitettä "tinkimätön high-end" ei tuolloin vielä ollut olemassa, eikä liian kalliille laitteille olisi löytynyt ostajia. Vuonna 1976 Tim perusti Esoteric Audio Researchin eli EARin. Timin käsialaa olivat myös M3000, M4000 sekä suuri M6000 Amerikan markkinoille. Tim alkoi tehdä keikkahommia äänentoisto- ja levytysbisneksessä. Tässä yhteydessä oli myös Hi maailma-lehdellä mahdollisuus haastatteluun. Timin kanssa keskustellessani huomasin kuitenkin puhuvani tekniikasta ja varsinkin elektroniikasta harvinaisen laajaalaisesti perillä olevan henkilön kanssa. Tim kiitti, otti pestin vastaan ja muutti Japaniin
Edellä mainittu toistoalue ei tuota ongelmia huippuluokan analogiselle tallennukselle, mutta sen toistaminen digitaalisesti edellyttäisi 24 bit/400 kHz:n näytteistystä. Ja ehkäpä äänessä kuitenkin on enemmän sitä jotain. Tarvittava suoto on toteutettu vaihelineaarisilla analogisuotimilla, vahvistus putkilla, tasonsäätö 30 HIFIMAAILMA 3/2011. Suomessakin on alan harrastajien eri foorumeilla otettu voimakkaasti kantaa näihin asioihin, milloin puolesta milloin vastaan. Vasta tällöin toisto olisi taajuudeltaan ja dynamiikaltaan ihmisen kuuloaistin fysiologian mukainen. Niiden suunnittelusta ja kehittämisestä hänellä on yli 45 vuoden kokemus. Timin esittäminä ja perustelemina nämä asiat tuntuivat selkeiltä ja luonnollisilta. Eikä hän olisi Tim de Paravicini, jos suunnittelun lähtökohdaksi olisi otettu jotain vähäisempää kuin valmistaa maailman paras CD-soitin. Timin mukaan oikein suunnitellulla putki- tai transistorivahvistimella ei tule olla mitään soundillista erityisluonnetta. Tällaisesta toistosta Tim käyttääkin nimitystä "true high end resolution audio". Hän kertoikin suunnitelleensa molempia, mutta pitäytyvänsä mieluummin putkimaailmassa lähinnä sen helppouden ja ongelmattomuuden vuoksi. Tim kertoo testanneensa ja kuunnelleensa tarjolla olleet DA-muunninpiirit ja päätyneensä Wolfsonin muuntimeen sen lineaarisuuden ja äänen puhtauden vuoksi. Ei hän sanojensa mukaan millään lailla vastusta transistori- ja digitaalitekniikan kehittymistä, mutta niillä ei hänen mielestään päästä vielä tarpeeksi hyvään ja luonnolliseen lopputulokseen ainakaan kovin helposti. Muuntimen jälkeen kaikki on Timin mukaan toteutettu toisin kuin muissa CD-soittimissa. Hänen mukaansa aikoinaan standardeista sovittaessa tehtiin paha virhe päädyttäessä 16 bittiin ja 44,1 kHz:n näytteenottotaajuuteen. Infra- ja ultraäänet, joita ei korva kuule, ovat aistittavissa ja muodostavat perustan luonnolliselle äänentoistolle. Tim mainitsikin ilman pienintäkään omahyväisyyden häivää valmistavansa maailman parhaat audiomuuntajat. Transistorivahvistimienkin ominaisuuksia hän kertoi voitavan selvästi parantaa korkeammilla sisäisillä jännitteillä ja erilaisilla muuntajakytkennöillä. Niiden tulisi kuulostaa samanlaisilta. Vaikka Tim ei Red Book -standardin mukaista CD-toistoa kovin korkealle arvostakaan, kertoi hän suunnitelleensa kaupallisista syistä myös CD-soittimen tuotevalikoimaansa. Tuttuja periaatteita putkimaailmasta, vaan harvemmin sovellettuja puolijohdepuolella. ANALOGI VAI DIGITAALI Digitaalitekniikasta Timillä oli selvä näkemys. Juuri sellaisilta kuin hän itsekin persoonana vaikutti. Lähtökohtana oli pehmeä mutta samalla tarkka ääni. Putkivahvistinten kanssa tärkeäksi, ellei jopa tärkeimmäksi kysymykseksi nousee Timin mukaan muuntajien laatu. Laite ei sisällä lainkaan digitaalisuotimia. Vaikka ihmisen kuuloalueeksi useimmiten mainitaan 20 Hz 20 kHz, pitäisi Timin mukaan äänitteeseen saada tallentumaan 5 Hz 50 kHz, jotta kuulovaikutelma toistossa olisi luonnollinen. HAA S TAT T E L U TIM DE PARAV ICINI PUTKET LÄHELLÄ SYDÄNTÄ Putkielektroniikka, siihen liittyvät kytkennät ja muuntajat sekä analoginen musiikin tallennus- ja toistotekniikka paljastuivat niiksi asioiksi, jotka olivat lähinnä Tim de Paravicinin sydäntä. Hänen vaatimustensa mukaan hyvän audiomuuntajan tulisi kyetä 5 50 000 Hz:n toistoon korkeintaan ±1 dB:n poikkeamalla ja erittäin pienellä säröllä
Toista on kuulemma itämailla, jossa mies on vielä Timin mukaan kuningas. LOPUKSI Tim de Paravicini osoittautui maineensa veroiseksi veikoksi, laajasti sivistyneeksi putki- ja analogielektroniikan guruksi. Hammashihna on Timin mukaan paras tapa välittää voimaa tarkkuutensa ja luistamattomuutensa ansiosta, mutta sitä ei voi käyttää hihnavetoisessa levysoittimessa sen aiheuttaman jyrinän vuoksi. hyvälaatuisella potentiometrillä ja ulostulo muuntajilla. Näin hän on kyennyt lisäämään esimerkiksi pääteputkien käyttöikää aina 10 000 tuntiin, mikä merkitsee käytännössä useiden vuosien huoletonta kuuntelua. VIIMEISIMMÄT ALUEVALTAUKSET, LEVYSOITIN JA KAIUTTIMET Analogimiehenä ja levynkaiverruslaitteisiin syvällisesti perehtyneenä on luonnollista, että Tim on suunnitellut myös perinteisen levysoittimen. Olkoonkin kuinka hyvä-ääninen tahansa. Kun jotain saa, jostain joutuu vastaavasti tinkimään. Markkinoille on myös tulossa DAC, joka on aivan sama kuin EAR Acute ilman pyöritinosaa. OMAPERÄISET KYTKENNÄT Tim de Paravicinin maine kuluttajaelektroniikan puolella on suuri juuri erinomaisten etuja päätevahvistinten suunnittelijana. Jos kaiutin on liian iso tai ruma vaimon mielestä, se ei länsimaiseen kotiin ilmesty. Lähtiäisiksi Tim vielä kertoi pitäneensä tästä ensimmäisestä Suomen vierailustaan ja toivoi pääsevänsä jonain päivänä uudestaan. Yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja näin myös tehtiin. Niinpä E.A.R:in mallistosta löytyy laaja valikoima molempia, kaikkiin mahdollisiin tarpeisiin. Tim kertoo myös ottaneensa yhdeksi designin ja rakenteen lähtökohdaksi vaimojen hyväksynnän. Samaan keskiäänialueen nopeuteen ja aineettomuuteen kuin elektrostaateissa ei sitten dynaamisilla elementeillä päästäkään. Tämän jälkeen hän on kehittänyt näille putkille parhaan kytkennän, suunnitellut sopivat muuntajat ja niin edelleen. Näille vahvistimille on ominaista se, että ne kaikki perustuvat Timin originaaleihin kytkentöihin. Levysoitin eroaakin muista juuri tasaisen käyntinsä ja lähes täydellisen äänettömyytensä perusteella, kertoo Tim. Nämä ovat olleet hänellä äänellisenä lähtökohtana omia kaiuttimia suunnitellessa. Tähän on pyritty lautasen laakeroinnilla sekä erikoisella magneettisella vetojärjestelmällä. Tim sanoo, että tämä on kallein, mutta äänenlaadullisesti paras tapa toteuttaa CD-soitin ja jatkaa, että melko lähelle vinyyliä on päästy. Kaiutinsuunnittelussa joutuu tekemään aina kompromisseja. Hän piti messujen yhteydessä kolme yleisötapahtumaa, jotka vetivät isohkon tuvan täyteen väkeä. Levysoitin on varustettu englantilaisen Helius Designsin varrella, jonka EAR-version suunnittelussa Timillä on myös ollut sormensa pelissä, kuinkas muuten. Acute-soittimessa on myös nykyvaatimusten mukaisesti useita digitaalisia ottoja: mm. Tällä hetkellä EAR/ Yoshinon tuotanto-ohjelmaan kuuluu kaksi dipolityyppistä kaiutinta. Lautanen ei siis ole kiinni moottorissa minkään mekaanisen vetojärjestelmän kautta, vaan saa pyörintävoimansa lautasen alapuolella pyörivästä magneettikentästä. Niin mekin. HIFIMAAILMA 3/2011 31. Tämä taas saa käyttövoimansa moottorista hammashihnan välityksellä. Tim de Paravicini on suunnitellut uransa aikana myös kaiuttimia. Tämän suunnittelussa ja valmistuksessa hän sanoo käyttäneensä kaikkea sitä osaamista, mitä hänelle on levynkaiverruksen kanssa työskennelleenä kertynyt. Päätavoitteena suunnittelussa on ollut soittimen värähtelemättömyys ja jyrinättömyys. Timin mukaan keskiäänialueeltaan kaikkien aikojen parhaat kaiuttimet ovat elektrostaattiset Quad-57:t. Myös erilaisia levysoitinetuvahvistimia on valmistusohjelmassa. Tim on valinnut kaiuttimiinsa kuitenkin dynaamiset elementit. Hän sanookin, ettei ole koskaan lähtenyt vanhoista ratkaisuista liikkeelle; periaatteena on aina luoda uutta ja parempaa kuin vanha. Esimerkiksi Timin käyttämät putket ovat muiden valmistajien harvoin käyttämiä tyyppejä. optinen, USB ja coaxial. EARin levysoitin sisältääkin useita aiemmin näkemättömiä teknisiä ratkaisuja. Kuulijoiden joukossa näkyi ehkä keskimääräistä enemmän studiotekniikan kanssa ammatikseen työskenteleviä. Näin siksi, että saavutettaisiin Quadeja parempi suuntakuvio, dynamiikka sekä bassotoisto. Muilta osin levysoitin on jousitettu Timin mukaan kuin urheiluauto metallisilla kierrejousilla ja hyvällä iskunvaimennuksella. Tämä kertoo Tim de Paravicinin kovasta maineesta studio- ja ammattielektroniikan puolella. Hän kertoo valinneensa ne edullisen hinnan, helpon saatavuuden ja luotettavuuden perusteella. Magneettikenttä estää tässä tapauksessa kaikenlaisten häiriöäänien välittymisen levylautaseen
Jos muunnin on sijoitettu etusektorille, pimennysvaihtoehto onkin miellyttävin vaihtoehto, sillä ledit syttyvät äänenvoimakkuutta säädettäessä hetkellisesti palamaan. Electrocompanieteista tuttu tukevanäppäiminen navigaattori on PD 1:ssä korvattu taustavalaistulla kosketuspaneelilla. Keskikirkkaudella käytettävä ledien pulssimodulaatio aiheuttaa silmiä nopeasti liikutettaessa selvän välkkymisilmiön. TES TI : EL ECT ROC OM PAN IE T P D 1 - DA- MUUNNIN TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Hifimaailma SUOSITTELEMME Hifimaailma Toimivaa muunnosta N ELECTROCOMPANIETIN UUNITUORE DA MUUNNIN TARJOAA LAADUKASTA LANGATTOMUUTTA JA VARMATOIMISTA SUORITUSKYKYÄ. Sen ulkonäkö poikkeaa sukulaisuudestaan huolimatta muista Prelude-laitteista lähinnä käyttöliittymänsä johdosta. PD 1:n komentaminen tapahtuu joko etulevyn paneelista tai kaukosäätimellä. Siniset taustaledit ilmaisevat valitun linjatulon sekä äänenvoimakkuuden. Julkisivun paneeli ei oikeastaan ole hipaisutoiminen, sillä käskyt menevät perille jo, kun sormen vie tarpeeksi lähelle laitetta. Ledit ovat kirkkaita, mutta ne voi himmentää tai pimentää kokonaan. Se vastaa DLP-projektorin sateenkaari-ilmiötä, joskin vain yksivärisenä. KUN KAUKO OHJAINKIN OSAA KOMENTAA TIETOKONEEN SOITTO OHJELMAA, ON KÄSISSÄ HOUKUTTELEVA DIGITAALIKIRJASTON TULKKI. orjalaisen Electrocompanietin edullisimpaan Prelude-mallisarjaan kuuluu CD-soitin, kaksi integroitua vahvistinta, jalusta- ja lattiakaiuttimet sekä nyt testattu, juuri esitelty PD 1 -DA-muunnin. Ohjaukseen on valmistajalle tyypillinen nelisuuntainen nuoliasetelma, jonka vaaka-akselilla valitaan äänilähde ja pystynuolilla säädetään voimakkuus. 32 HIFIMAAILMA 3/2011
0,0035 % Kanavatasapaino, 1 kHz ................ 96 dB). Stereokuva piirtyy aineettomana ja hyvin syvyyssuuntaa avaavana mutta silti erittäin tarkkana. Diskantin luonne eroaa vertailulaitteiston Meridianista peltien soidessa sävyltään vähemmän kipakkaasti samalla aavistuksen heleydestä menettäen. Mittausten perusteella äänenlaatu on lähes identtinen muiden liitäntöjen kanssa. 112 dB ................ RCA-annon lähtöjännite on äänenvoimakkuuden maksimissakin vain 1,9 volttia, mikä turvaa yliohjautumattoman eli säröttömän toiston lähes kaikkien vahvistimien kanssa. (08) 311 8384, www.jjhifi.com, www.electrocompaniet.no 2x koaks. Niiden antojännite vaihtuu muuntimen oman äänenvoimakkuussäätimen mukana. Säätimessä on myös soiton ohjaamiseen liittyvät toisto-, tauko-, pysäytys- ja raidanvaihtonäppäimet. Suorituskyvyssä ei ole eroja digitaaliottojen välillä, mutta langaton yhteys kasvattaa jitterin määrää hieman. HIFIMAAILMA 3/2011 33. Yläpää vaikuttaa tipan rauhattomammalta ja terävimmän särmän menettäneeltä. 0,0034 % ............ Aavistuksenomaista rauhattomuuden tunnetta lukuun ottamatta miellyttävän jämäkkä toistin. Ilmankin Kernel Streamingia ääni on kunnossa, mutta tällöin äänenvoimakkuutta tulee pudottaa hieman toisto-ohjelmasta säröytymisen välttämiseksi. Ainoastaan soittolistojen muokkaus kesken toiston edellyttää mielikuvitusta, sillä siihen kaukosäätimen omat avut eivät riitä. Ne toimivat USB-väylän kautta sellaisten toisto-ohjelmien kanssa, jotka tukevat multimedianäppäimiä. S/PDIF-tulot ymmärtävät signaalin 192 kHz/24 bittiin asti USB:n rajoittuessa tavalliseen 48 kHz/16 bit -ääneen. Langattomuus ja toisto-ohjaus mahdollistavat lähes rajattoman määrän käyttötapoja. Säröön, taajuusvasteeseen tai häiriöetäisyyteen langattomuudella ei ole mitään vaikutusta. Kun muuntimesta on valittu RF-Link-tulo, ääni siirtyy PD 1:lle aivan kuin tietokone olisi yhdistetty suoraan muuntimeen. +Toisto-ohjelmaa käskevä kaukosäädin + Laadukas langaton siirto Etulevyn kosketusnäytön käyttö Taajuusvaste XLR-linjalähdöstä 16 bit/44,1 kHz signaalilla. Jitter XLR-linjalähdöistä langattomalla EMS-1-linkillä (yllä) ja koaksiaalisesta otosta (alla). Muuntimeen saa lisävarusteena langattoman EMS-1-lähettimen. Ainoastaan jitterin määrä kasvaa, mutta noin 300 pikosekunnin suuruisena suorituskyky on edelleen hyvä. 127 dB ................ Vahvistimeen kytkemiseksi antopuolella on sekä balansoitu XLR- että tavallinen RCAlähtö. 112 dB Harmoninen särö, 1 kHz............... 0,0006 % Intermodulaatiosärö, 3rd ............ Radioyhteyttä käytettäessä lähettimeen ja muuntimeen liitetään mukana toimitettavat antennit. Siitä voi olla apua, jos lähellä olevat langattomat verkot aiheuttavat signaalin siirtoon häiriöitä. EMS-1 kytketään USB-liitännällä tietokoneeseen, joka tunnistaa laitteen USB-äänikorttina samaan tapaan kuin itse PD 1:n. Tuki on yleinen, ja kapulalla onnistuu niin Winampin, Spotifyn kuin iTunesinkin ohjaus. MONENLAISTA LIITÄNTÄÄ Liitäntöjä digitaalisignaalille ovat kaksi koaksiaalista ja yksi optinen S/PDIF, USB ja langaton RF-Link. Yksi vaihtoehto on esimerkiksi iPodin käyttö Spotifyn soittolistan hallintaan sopivalla sovelluksella (esim. Sellainen on olemassa esimerkiksi Winamp- ja foobar2000-toisto-ohjelmille. Jäntevyyden lisäksi matalat tulevat nopealiikkeisinä ja täsmällisinä. 0,00 dB ............... TOSLINK, USB, RF-Link analoginen RCA ja XLR 9 8 9 Kuunteluarvio Koaksiaali Selkeästi menevä Ääni on selkeästi artikuloiva mutta samalla kepeän rento. Tällöin suorituskyky on sama kuin S/PDIF-liitännöillä. 3,78 V (XLR), 1,90 V (RCA) Mittaukset XLR-annosta.............COAX,USB ...............RF-LINK Häiriöetäisyys, A-paino .................. Teknisempi harrastaja voi vaikkapa käyttää läppäriä ja etäkäyttösoftaa minkä tahansa pöytäkoneessa pyörivän ohjelman hallintaan. Electrocompaniet PD 1 Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Lisätietoja: Liitännät Digitaalitulot: Linjalähdöt: Ääni: Ominaisuudet: Mittaukset: 1 690 , 390 (EMS-1) 42 x 5 x 34 cm 4,3 kg Oulun JJ-Hifi, puh. 8 Mittaustulokset Tehonkulutus ..................................................................7 W Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS ............ Laitteen tukeva rakenne ja konstailemattomuus käyttöpaneelia lukuun ottamatta saavat aikaan vahvaa omistamisen halua. Spotify Remoteless, 2,99 ). Bassotoiston kiinteys ansaitsee erityismaininnan. DirectSoundia käytettäessä silloin myös häiriöetäisyys kärsii hieman (112 dB vs. Herkän paneelin sijaan käyttö on miellyttävämpää hyvällä kaukosäätimellä, jossa on lisäksi omat näppäimet äänenvoimakkuudelle. Erityisesti langattoman yhteyden varmuus ja erinomainen suorituskyky ovat ilahduttavia piirteitä. Mittaustuloksissa ei ole huomautettavaa. Lähettimessä ja muuntimessa on yhdeksänportainen kiertokytkin radiotaajuuskanavan valinnalle. 0,003 % .............. 0,0004 % ............ Teknisesti langattomuus on toteutettu erinomaisesti. 345 ps Vakaa paketti Electrocompaniet PD 1 toimii luotettavasti, vaikka se olisi kytketty monenlaisiin äänilähteisiin ja tietokoneisiin. Parhaan äänenlaadun saavuttamiseksi USB-käytössä sekä langattomana että langallisena kannattaa käyttää Windowsin oman mikserin ohittavaa Kernel Streaming -pluginia. S/PDIF, 1x opt. 10 Langaton USB (EMS-1 RF-Link) Kurveja oikoen Koaksiaalitulon kepeys ja rento eteneminen on tallella. Stereokuvan avoimuus ei kärsi lainkaan, mutta langallisena veitsenterävä ja askeleen kohti kuulijaa ottava Miles Davis tuntuu piirtyvän hieman taaemmaksi. 127 dB Jitter, 44,1 kHz/16 bit .....................139 ps ................ 0,003 % Intermodulaatiosärö, 2nd ........... 0,00 dB Kanavaerotus, 1 kHz .....................
TES TI : ATL A N TIC TEC H N O L O G Y AT- 1 - K A I UT T I M ET TEKSTI JA KUVAT: MAURI ERONEN MITTAUKSET: TKK JA MAURI ERONEN UUDET KOTELOPERIAATTEET OVAT HARVOIN MULLISTAVIA. Vaste ulot- 34 HIFIMAAILMA 3/2011. Jakosuodin on alipäästöltään toista astetta (12 dB/okt.) ja ylipäästöltään kolmatta astetta (18 dB/okt.). Osien tarkkuudeksi ilmoitetaan yksi prosentti. Takalevyn liitinpaneelissa on kaksi paria metallisia naparuuveja. Diskanttielementissä on suuri takatila ja jäähdytysrivasto. Bassoelementit ovat suhteellisen kevytkartioisia, ja niiden resonanssitaajuus on tavallista korkeampi. AT-1 on tukevan tuntuinen, ja työn laatu on hyvä. MALTILLINEN BASSOTASO Mittaustuloksiin tuo erityistä kiinnostavuutta poikkeava bassoperiaate. Sen suurin erikoisuus on bassokotelon rakenne, josta se käyttää nimitystä H-PAS (Hybrid Pressure Acceleration System). Rakenteen sanotaan myös pienentävän säröä. Varusteena ovat alumiiniset, kartionmuotoiset jalat, joissa on säädettävät piikit. Valmistajan mukaan H-PAS yhdistää suljetun kotelon, bassore eksin, transmissiolinjan ja käänteisen torven ominaisuuksia siten, että samaan kaiuttimeen saadaan yhdistetyksi suuri herkkyys, alhainen rajataajuus ja kohtuullinen kotelotilavuus. Taajuusvasteessa on 110 hertsin kohdalla kapea kuoppa, joka viittaa sukulaisuuteen transmissiolinjan kanssa. Ne muodostavat tietyllä tavalla mitoitettujen kammioiden ja kanavan avulla akustisen suotimen, joka muokkaa kartion takaa lähteviä ääniaaltoja. Impedanssi taas on pääosin samankaltainen kuin tavallisessa re eksikotelossa. TÄMÄ PÄTEE MYÖS ATLANTIC TECHNOLOGYN KOHDALLA, MUTTA LOPPUTULOS ON SIITÄ HUOLIMATTA ONNISTUNUT. Bassojen jäljillä A tlantic Technology oli ensimmäisten joukossa kehittämässä kotiteatterin äänentoistoa. Heti yrityksen perustamisen jälkeen se toi vuonna 1990 markkinoille laitteiston, joka sisälsi 5.1-kaiutinjärjestelmän, vahvistimen ja Dolby Pro Logic -dekooderin. Kotelon sisätilavuudeksi ilmoitetaan noin 43 litraa ja alarajataajuudeksi 29 hertsiä (3 dB). MONIOSAINEN JAKOSUODIN AT-1:n kaksi 14-senttistä bassokeskiäänistä ovat symmetrisesti diskantin ylä- ja alapuolella. Kotelon sisällä on väliseiniä, joista osassa on pyöreitä aukkoja. Vain matalimmat taajuudet toistuvat etuosan alareunassa olevan suuren aukon kautta. Kotelon toiminnan pitäisi korjata elementin vasteen luontainen lasku niin, että toisto ulottuu muita vastaavankokoisia kaiuttimia alemmaksi. Siinä on lisäksi kytkin, jolla korkeiden äänten tasoa voidaan hieman lisätä tai vähentää. Molemmat toistavat saman alueen kahteen kilohertsiin asti. Kalotissa on tavallista paksumpi tekstiilireunus, joka mahdollistaa suuren liikepoikkeaman ja tehonsiedon. Kotiteatteri on edelleen keskeisellä sijalla mallistossa, mutta hi harrastajiakaan ei ole unohdettu. Väliseinät toimivat myös kotelon tukevoittajina. Kotelon pintakäsittelynä on kiiltävän musta, metallihiukkasia sisältävä maali, ja kansilevy on savunväristä lasia. Etulevyn suojana on metalliritilä. Se sisältää huomattavan paljon komponentteja: pelkästään korkeataajuussuotimessa on kolme kelaa, kaksi kondensaattoria ja kuusi vastusta. AT-1 on kaiutin, jonka on tarkoitus tyydyttää vaativaa musiikin kuuntelijaa
Aikaiset heijastukset saapuvat kuuntelupaikalle suoraa ääntä vain hieman myöhemmin ja aiheuttavat häiritseviä virheitä ääneen. Suunnittelemalla kaiutin sellaiseksi, että se säteilee ääntä mahdollisimman vähän sivuille, jolloin heijastuneet äänet ovat tasoiltaan niin vaimeita, ettei vääristymistä aiheudu. Kovat (tiheät) materiaalit heijastavat lähes kaiken äänienergian. TIE TO A J A TAI T OA: A KUS TOIMALLA PARE MP I ÄÄNI TEKSTI: TEPPO HIRVIKUNNAS KUVAT: SAMU SAURAMA JA VALMISTAJA Kuuntelupaikan takaseinän vaimennus paransi erityisesti äänitteiden tilavaikutelmaa. Heijastukset kuriin KUUNTELUTILALLA ON ERITTÄIN SUURI VAIKUTUS ÄÄNENTOISTOON. Mitä matalampaa taajuutta halutaan taltuttaa, sitä paksumpi kerros vaimennusainetta tarvitaan. Mitä voimakkaampia heijastukset ovat, sitä enemmän ne vääristävät ääntä. KERROMME MITÄ AKUSTIIKALLA TARKOITETAAN JA MITEN JO KEVYELLÄKIN AKUSTOINNILLA SAADAAN HELPOSTI PAREMPI ÄÄNENTOISTO. A kustiikalla tarkoitetaan tilan siinä toistettavaan ääneen aiheuttamia muutoksia. Korkeat taajuudet vaimentuvat helpommin kuin matalat. Tästä syystä akustoinnilla voidaan käytännössä vaikuttaa helposti vain 36 HIFIMAAILMA 3/2011. Esimerkkinä vaikka kylpyhuone: kova ja kaikuisa tila vääristää eli sotkee omaa lauluääntä niin paljon, että se saattaa kuulostaa jopa hyvältä. Toisaalta liian vaimennettu tilakaan ei kuulosta hyvältä vaan kuolleelta. ERIAIKAISIA HEIJATUKSIA Pinnoista aiheutuvat heijastukset voidaan jakaa aikaisiin ja myöhäisiin. Pinnoista (seinistä, katosta ja lattiasta) heijastuvat ääniaallot saapuvat kuuntelijan korviin aina hieman myöhemmin kuin suoraan kaiuttimista saapuvat. Vaimennusteho riippuu myös materiaalin paksuudesta. Teoriassa hyvä kuunteluhuone on akustiikaltaan sellainen, mikä muuttaa ääntä mahdollisimman vähän. Myöhäiset heijastukset joutuvat kulkemaan pidemmän matkan tai heijastumaan useamman pinnan kautta. SIKSI SEN AKUSTIIKKAAN KANNATTAA KIINNITTÄÄ HUOMIOITA. Tällaista huoneen äänellisten ominaisuuksien muokkaamista kutsutaan akustoinniksi. AKUSTOINNILLA HEIJASTUKSET KURIIN Erilaiset materiaalit heijastavat ääntä eri tavoin. Muutokset aiheutuvat esimerkiksi varsinaisen äänilähteen ja tilan pinnoista heijastuneiden ääniaaltojen sekoittuessa tosiinsa eri aikaan ja eri vaiheessa. Pidemmän matkan kulkenut ääni ehtii myös vaimentumaan enemmän. Rakenteeltaan joustava ja pehmeä, mutta silti riittävän tiheä materiaali vaimentaa ääntä tehokkaasti. Aikaisten heijastusten ääntä värittävää vaikutusta voidaan vähentää kahdella tavalla. Virhe on erityisen selvä korkeilla ja myös keskitaajuuksilla. Ensimmäiset heijastukset aiheutuvat kaiuttimien ja kuuntelijan välittömässä läheisyydessä olevista, ääntä voimakkaasti heijastavista pinnoista, kuten paljaista kiviseinistä, ikkunoista tai lasikaapeista. Siksi niiden aikaero suoraan ääneen nähden on suurempi. Myöhäisten heijastusten vaikutus ei ole niin haitallista kuin aikaisten. Ne jopa luovat ääneen avaruutta ja tilantuntua, jota on mahdoton saada täysin kaiuttomassa tilassa. Mitä kovempia tilan pinnat ovat, sitä helpommin ne heijastavat ääntä. Eriaikaiset ääniaallot sotkevat toisiaan, mikä ilmenee taajuusvasteen poikkeamina ja äänen vääristymisenä. Toinen ja varmasti kaiuttimen uudelleen suunnittelua helpompi vaihtoehto on varhaisten heijastusten eliminoiminen sijoittamalla ääntä heijastaville pinnoille vaimentavaa tai hajottavaa materiaalia. Tällaista kaiutinta kutsutaan suuntaavaksi
Kovasta materiaalista valmistetut di uusorit eivät vaimenna ääntä eivätkä siten saa aikaan tunkkaisen äänen syndroomaa. Niiden ja työn kokonaiskustannukset olivat reilu 1 200 euroa. Flock-paneeleiden vaimennusteho on erittäin hyvä myös matalimmilla taajuuksilla, aina 400 hertsiin saakka. Seinään asennettiin 9 kappaletta samoja paneeleita kuin kaiuttimien taakse. Paneelit ovat sellaisenaan myös kauniita sisutuselementtejä. Paneelit säteilevät tavallista kotelokaiutinta paljon vähemmän ääntä sivuille. Vaimennuselementteinä käytettiin Wigfoamin polyamidipinnoitettuja (nylonkuitukangas) Flock-akustiikkapaneeleita. Toisto oli kokonaisuutena miellyttävämpi, ja erityisesti äänitteiden tilavaikutelma välittyi nyt selvästi paremmin. Akustoinnilla pyritään vaimentamaan juuri näitä aikaisia heijastuksia. Wigfoam Flock -paneelit vaimentavat tehokkaasti myös alakeskialueen taajuuksia. Esimerkkimme kuuntelupaikka sijaitsee lähes takaseinässä kiinni. Wigfoam Flock -paneeleita on saatavana neljällä eri profiililla ja 11 eri värivaihtoehdolla. Ensimmäisten heijastusten paikalle sijoitettuna ne ohjaavat ääniaallot monisuuntaisesti ympäristöönsä tehden niistä avaruutta parantavia myöhäisiä heijastuksia. Ennen lopullista kiinnitystä on syytä tietenkin kokeilla erilaisia sijoituksia parhaimman tuloksen saavuttamiseksi. paikan lähellä, esimerkiksi takana sijaitsevien kovien pintojen vaimennuksella saavutetaan hyvä tulos. Heijastukset jaetaan aikaisiin (varhaisiin) ja myöhäisiin heijastuksiin. Akustointipaneeleilla on helppo kokeilla erilaisia sijoituksia. ISO-standardin mukaisen mittauksen mukaan vaimennusteho on erittäin hyvä aina 400 hertsin taajuuksille saakka. keski- ja korkeisiin taajuuksiin. Koko kuuntelutilan akustointi vaimentamalla ei ole siis välttämätöntä, eikä aina suositeltavaankaan. Akustointiin tarvittiin yhteensä 15 kpl paneeleita. Samasta syystä on ymmärrettävää, että liian voimakas tilan korkeiden äänien vaimentaminen saattaa tehdä äänen liian tummaksi; korkeat taajuudet vaimentuvat mutta matalat eivät. Tulos oli ehdottomasti hintansa arvoinen. WIGFOAM TUOTTEET: Edustaja: Audiowig Internet: www.akustointi.fi Puh: 0440-642560 HIFIMAAILMA 3/2011 37. Yhdessä pakkauksessa on neljä 80x40 cm paneelia (yhteensä 1,28 neliömetriä). Noin 10 senttiä paksut paneelit on helppo kiinnittää paneelien taustalla olevan liimapinnan ansiosta. Kun vaimentavia materiaaleja ovat esimerkiksi sohvat ja paksut matot, voi di uusoreiksi laskea vaikkapa epätasaisia esineitä sisältävät kirjahyllyt. Ääni parani näinkin pienellä vaivalla selvästi. Heijastusten haittavaikutuksia kuuntelupaikalla voi vähentää myös ääntä hajottavilla eli di usoivilla materiaaleilla. Niitä on saatavana neljällä erilaisella pintapro ililla ja peräti 11 erilaisella värivaihtoehdolla. Usein riittää, että vaimentaa kaiuttimien välittömässä läheisyydessä, sivuilla ja takana olevat alueet, jotka aiheuttavat haitallisimmat heijastukset. Myös kuuntelu- Kohta, jossa kuuntelupaikalla istuva näkee peilistä kaiuttimen diskanttielementin, on oikea paikka akustointimateriaalille. Aikaiset heijastukset muodostuvat kaikkein lähimmistä rajapinnoista ja ne ovat äänentoistolle haitallisimpia. Kunkin kaiuttimien taakse sijoitettiin päällekkäin 3 kappaletta, mitoiltaan 80 x 40 senttimetriä (korkeus x leveys) olevaa paneelia. Tavallisten kaiuttimien kanssa paras akustiikkapaneeleiden sijoitus lieneekin tehokkainta kaiuttimien sivuilla, kuulijan ja kaiuttimen puolivälissä. Samaa tekniikkaa voi käyttää myös kattoa ja lattiaa akustoidessa. Paneeleiksi valittiin Flock SlowSin -mallit. Heijastunut ääni saapuu kuuntelupaikalle suoraa ääntä aavistuksen myöhemmin ja tämä aiheuttaa äänen vääristymistä. Heijastuskohdan voi etsiä esimerkiksi peiliä seinää pitkin liikuttamalla. Seinistä ja muistakin rajapinnoista heijastuneet ääniaallot kulkevat aina pidemmän matkan kuin suoraan kaiuttimesta kuuntelupaikalle tuleva ääni (=suora ääni). Tämänkertaisessa esimerkissämme käytämme vain vaimentavia akustointimateriaaleja. PIENELLÄ VAIVALLA ÄÄNI PAREMMAKSI Toteutimme yhdessä kotimaisen akustiikkapaneeleita valmistavan Wigfoamin kanssa pienimuotoisen akustointiprojektin erääseen tavalliseen olohuoneeseen. Takasijoitukseen päädyttiin kokeilemalla, ja ratkaisuun vaikutti tässä tapauksessa myös se, että kyseessä olivat paneelikaiuttimet, jotka säteilevät suoraan taakse yhtä paljon ääntä kuin eteenkin
Kilojen painoisen ja normikokoisen hi laitteen raahaaminen ei innosta käsimatkatavaroiden painoa ja kokoa minimoimaan tottunutta työmatkailijaa. Kumpikin piirre voi ratkaista onko laite mukana vai keräämässä pölyjä hyllyn nurkalla. Miellyttävästä ulkonäöstä ja 38 HIFIMAAILMA 3/2011. KO K E I L U : DA C/ K UULO KE VAHVISTIN- Y HDISTE LMÄT TEKSTI: JUHANI AHONEN KUVAT: SAMU SAURAMA Musiikkia matkalla TYÖMATKALLA TEKEE SILLOIN TÄLLÖIN MIELI KUUNNELLA LAADUKKAASTI TOISTETTUA MUSIIKKIA. KANNETTAVAT SOITTIMET MAHDOLLISTAVAT MUSIIKIN KÄTEVÄN KULJETTAMISEN, MUTTA ÄÄNENLAATUA HEIKENTÄVÄT USEIN VAATIMATON DA MUUNNIN JA VAHVISTIN. LÄPPÄRIIN LIITETTÄVÄLLÄ DA MUUNTIMEN JA KUULOKEVAHVISTIMEN YHDISTELMÄLLÄ TOISTON LÄHTÖKOHDAT OVAT PALJON PAREMMAT. K oska monilla on työmatkoilla mukanaan kannettava tietokone, on matkasetti mahdollista rakentaa kannettavan, USB-liitännän ja DA-muuntimen sisältävän kuulokevahvistimen sekä asiallisten kuulokkeiden avulla. Olo- tai makuuhuoneessa laitteen koko ja paino eivät yleensä ole haitaksi, mutta matkalla kumpikin piirre muuttuu epätoivottavaksi. Matkakäytössä kuulokevahvistimeen kohdistuu kotisijoituksesta poikkeavia vaatimuksia. Pieni koko ja keveys eivät kuitenkaan saa olla este hyvälle äänelle. Matkalla ei pidä unohtaa myöskään käyttöönoton ongelmattomuutta eikä pakkaamisen helppoutta. Liian kookas tai painava laite jää muutaman reissun jälkeen pois seuraavilta matkoilta, minkä jälkeen turvautuminen kannettavan pikkusoittimen epätyydyttävään suorituskykyyn on jälleen edessä
Sopivan kokoisena ja painoisena FUBAR pysyy kumitassujensa avulla tukevasti paikoillaan pöydällä, vaikka sitä hieman tönisikin. Itse päätin olla irroittamatta virtalähdettä laitteesta ja yksinkertaisesti kiedoin virtalähteen johdon laitteen ympärille. Tein testin kullekin laitteelle 20 kertaa, minkä lisäksi kuljetin toimivia kokonaisuuksia mukanani muutamilla matkoilla. Ulkoisesti Lehmann on hämäävän vaatimaton, joskin vaatimattomuus tuntuu hieman teennäiseltä, kun laitteen ottaa käteensä. Siksi painon pitäisi olla mahdollisimman alhainen ja koon pieni. Mukana olivat Firestone FUBAR IV Plus, Lehmann Audio Black Cube Linear USB, Musical Fidelity V-DAC/V-CAN -yhdistelmä mukanaan ulkoinen virtalähde ja pikkuruinen NuForce uDAC2. ULKOISET SEIKAT, PAKKAAMINEN JA KÄYTTÖÖNOTTO Koko ja paino ovat periaatteessa helppoja arvioinnin kohteita: laite vaa´alle ja mittanauha esiin. Raskaammatkaan kuulokkeet eivät saa Lehmannia liikkumaan paikaltaan. Ulkoiselta olemukseltaan Lehmann on hyvin viimeistelty ja tukeva. Laitteet edustavat sekä suunnittelu loso altaan että hinnaltaan varsin erilaisia lähtökohtia. Toisaalta liian pieni laite häviää helposti. Kokoonpanojen soveltuvuus matkakäyttöön edellyttää helppoa, toimivaa käyttöönottoa ja pakattavuutta. Paino tuntuu aina liikuttaessa, ja koko vaikeuttaa matkatavaroihin sovittamista. Niitä kokeilin pakkaamalla kuuntelukelpoisen kokonaisuuden tietokonelaukkuun ja kokoamalla systeemin takaisin kuuntelukelpoiseksi pienen tauon jälkeen. Tietenkin susiruma laatikko voi pöydälle nostettuna olla mitä tehokkain keskustelunaloitus. Painon ja koon haittapuolena on jo mainittu hankala pakattavuus sekä vaikea kuljetettavuus. Mikäli Black Cuben pakkaa tietokonereppuun tietokoneen lisäksi, ja vielä mahduttaa asialliset kuulokkeet mukaan, nousee mukana olevan elektroniikan paino kaksinkertaiseksi verrattuna pelkkään kannettavaan ja sen virHIFIMAAILMA 3/2011 39. Noin 1,5-kiloisena se on kuljetettavuudeltaan aivan eri sarjassa kuin muut testiin osallistuneet, eikä ero ole Lehmannin eduksi. Laitteen koolla onkin maksiminsa, jonka jälkeen pakkaaminen tietokonelaukkuun tai käsimatkatavaroihin ei järkevästi onnistu. Lehmann on testin painavin laite. Äkkiseltään ajatellen erojen ei pitäisi olla kovinkaan suuria, mutta toisin on. Ainoana negatiivisena piirteenä on ulkoisen virtalähteen onnettoman heppoiselta tuntuva rakenne. Osana vahvistinta oleva virtalähde tosin helpottaa kuljettamista huomattavasti. Käytössä kannattaneekin varautua silloin tällöin tapahtuvaan virtalähteen uusintaan, sillä kerran kokeilun aikana virtalähde vaikutti hajonneen. Työn laatu on ainakin päällisin puolin hyvää ja luotettavan oloista. Firestone Audio FUBAR IV Plus on mukavan teollisen näköinen, kulmikas laatikko. FUBAR on suhteellisen pieni, joten sen piilottaminen tietokonelaukkuun virtajohdon kaveriksi tai käsimatkatavaroihin ei ole ongelma. Ongelmia voi tuottaa erillinen virtalähde, joka pienen kokonsa vuoksi saattaa helposti kadota. hyvästä käytettävyydestäkään ei ole haittaa, sillä epäuskottavan näköinen tai liian hankala laite jää myös käyttämättä. Lehmann Audio Black Cube Linear USB edustaa testissä perinteisen laatuvahvistimen mallia ja tyyppiä. Vertailuun valittiin laitteita matkakuuntelu mielessä, äänenlaadusta tinkimättä
Vertailussa oli mukana myös MuFin optiona tarjoama lisävirtalähde eli kolmas laatikko. Ainoa vertailun laitteista, joka jollain tavoin toimi AKG K1000:n kanssa, oli Lehmann. Koekuuntelussa vahvistimien erot olivat eri kuulokkeilla yllättävän suuria. Vertailuryhmässä Black Cube on ääneltään paras tuntuen katoavan kokonaan, jolloin kokeiltujen erot olivat kuulokkeiden ominaispiirteiden seurausta eivätkä vahvistimen suorituskyvyn puutteista johtuvia. Firestonen ääni on sopivilla kuulokkeilla hyvä, joskin ehkä aavistuksen verran turhan riehakas. Impedanssiltaan hankalat kuulokkeet eivät sovi Firestonelle, sillä virtalähteen ja vahvistuksesta huolehtivan OPA2604-piirin suorituskyky asettavat käytännön rajat käytettäville kuulokkeille. Yksittäisinä laatikot ovat miellyttävän pieniä, mutta monine osineen ja välijohtoineen kokonaisuus on hankala. Satunnaisesti kuljetettavaksi, kyllä. Eli mukaan pitkille reissuille, joiden aikana tulee oleiltua samassa hotellissa pitempiä aikoja. Vahvistimien äänenlaadullinen järjestys ei pysynyt kuulokkeita vaihdeltaessa samana, mitä en ollut odottanut. Etupaneelin volumesäädin on erinomainen, ja herkkyyttä voi säätää. ÄÄNI Koska kyseessä on hi laite, niin arvioinnin tärkein osa on ääni. Ulkoisesti uDAC2 on hämmentävä kokemus: voiko näin pienestä ja muovisen oloisesta irrota hyvää ääntä. KO K E I L U : DA C/ K UULO KE VAHVISTIN- Y HDISTE LMÄT Lehmann Black Cuben syvyys hämää. Painavan vahvistimen kuljetus on hankalaa mutta ääni joukon paras. talähteeseen. NuForce uDAC2 on pikkuruinen, kevyt laite. NuForce on helppo pakata ja ottaa käyttöön. Firestone FUBAR on miellyttävin käyttää. NuForce on kokonsa ja painonsa puolesta ylivertainen matkakäyttöön. Toistuvasti kuljetettavaksi, ei todellakaan. Matkakäytössä MuFin kokonaisuuden teippaaminen kiinteäksi paketiksi on varteenotettava vaihtoehto, joskin kokonaisuuden ulkonäkö lähestyisi tuolloin mainittua susiruma-sarjaa. Koon, painon ja pakattavuuden osalta Lehmann pärjää heikosti. V-DAC/V-CAN on ilman lisävirtalähdettä ääneltään samantasoinen kuin Firestone, tosin 40 HIFIMAAILMA 3/2011. Mikäli kuulokkeiden ja vahvistimen välinen yhteistyö ei sujunut toivotulla tavalla, olivat ongelmat kuultavissa helposti. Lisävirtalähteen kanssa paketti kasvaa yllättävän suureksi. Erityisesti bassojen muuttuminen ponnettomiksi läpsähdyksiksi kertoi vahvistimelta vaadittavan liikaa. Vahvistimen suorituskyky on riittämätön K1000-kuulokkeille. Käyttämäni kuulokkeet olivat AKG K501, AKG K1000, Beyerdynamic T1 ja Sennheiser PX100. Musical Fidelity V-DAC/V-CAN on kahden pienikokoisen laitteen muodostama kokonaisuus. Laitteen pieni koko kuitenkin mahdollistaa helpon häviämisen, minkä vuoksi on suositeltavaa pitää USB-kaapeli jatkuvasti kiinni laitteessa
NuForce uDAC2 on todellista matkakokoa, mutta virranantokyky ei riitä hankalimmille kuormille. HIFIMAAILMA 3/2011 41
Vahvistimen toimivuutta eri kuulokkeiden kanssa lisää mahdollisuus vahvistustason säätöön muutenkin kuin voimakkuusnuppia pyörittämällä. Kuulokevahvistimen antoimpedanssin, kuulokkeiden impedanssin ja herkkyyden yhdistelmä pitkälti sanelee toimivat kokoonpanot. Esimerkiksi Ergo AMT -kuulokkeiden impedanssi on noin 3,8 ohmia, mikä edellyttää vahvistimelta yllättävän suurta virranantokykyä. Kuulokelähdön antoimpedanssi on 5 ohmia, minkä vuoksi impedanssista johtuvia ongelmia tuskin esiintyy, mikäli tehot riittävät. Käyttömukavuudeltaan selvästi parhaita ovat Firestone ja Lehmann. KO K E I L U : DA C/ K UULO KE VAHVISTIN- Y HDISTE LMÄT hillitympi. Olen lisännyt taulukkoon joitain kiinnostavia kuulokkeita. Valitettavasti totuus on toinen, sillä USB-liitännän virransyöttö ei kaikissa tilanteissa tunnu tuottavan riittävän tasaista ja ongelmatonta tehoa vaan ääni heikkenee satunnaisesti. Testissä käyttämäni kuulokkeet edustavat sekä impedansseiltaan että herkkyydeltään hyvin erilaisia toteutuksia. V-CAN tuottaa maksimissaan 250 mW 32 ohmin kuormaan, joten epäherkät kuulokkeet, kuten K1000, vaativat vahvistimelta aivan liikaa. Vahvistimen tehonantokyvyn kuulokkeiden ohmilukemaan tulee olla riittävä. Toimivana nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että kuulokkeiden impedanssin tulisi olla suurin piirtein sama tai suurempi kuin vahvistimen antoimpedanssin. Sekä Black Cubessa että FUBAR IV Plussassa on säädin, jolla voi valita sopivan vahvistustason eli gain-arvon. Eri valmistajien kuulokkeiden välillä on suuria eroja, mutta myös saman valmistajan mallien toistossa saattaa olla merkittäviä vaihteluja. Ilmeisesti perusvirtalähteessä on säästetty liikaa laitteen muuhun suorituskykyyn verrattuna, sillä lisävirtalähteellisenä MuFi häviää ääneltään ainoastaan Lehmannille. Myös vahvistimen virtalähteen luotettavuuden merkitys korostuu. Käyttömukavuus ilmenee muun muassa äänenvoimakkuuden säätämisen helppoutena sekä laitteen helppona sijoitettavuutena. Helppojen kuulokkeiden, kuten Sennheiser PX100:n, kanssa uDAC2 on vertailukelpoinen isompien kilpailijoidensa kanssa. Ergo AMT -kuulokkeiden valmistaja suositteleekin vahvistimia, jotka tuottavat neljän ohmin kuormaan noin kolme wattia. Kuuloke Impedanssi (ohm) Herkkyys (dB/1 mW) AKG K501 120 94 AKG K701 62 105 AKG K1000 120 74 Beyerdynamic T1 600 102 Beyerdynamic T5p 32 102 Beyerdynamic T50p 32 107 Grado (useimmat mallit) 32 98 Sennheiser PX100 32 114 Sennheiser HD650 300 97 Sennheiser HD800 300 102 Tehontarve mW/100 dB 4 0,32 400 0,64 0,64 0,2 1,6 0,04 2 0,64 periaatteessa riittävältä. MuFi suorastaan houkuttelee kokeilemaan jotain hyvälaatuista yleisvirtalähdettä vahvistinboksin kanssa. Musical Fidelity kärsii moniosaisuuden tuomista ongelmista, joskin äänenvoimakkuuden säätö on tyydyttävästi toteutettu. Alhaisen herkkyyden ja korkean impedanssin omaava kuuloke puolestaan edellyttää vahvistimelta tehoreserviä, mutta on helpommin hallittavissa. Ilmiö esiintyi satunnaisesti kolmella erimerkkisellä tietokoneella. Ongelmaa ei esiintynyt PX100-kuulokkeilla, joten helpomman kuorman tarjoavat kuulokkeet ilmeisesti toimivat paremmin. NuForce uDAC2 on äänenlaatunsa puolesta ristiriitainen tapaus. Yli satakertaiset erot impedansseissa ja yli tuhatkertaiset erot tehontarpeessa tekevät kuulokkeiden ja vahvistimen yhteensovittamisesta haasteellista. Hankalat kuormat ja suuret tehotarpeet ovat NuForcen kompastuskivi, joten laitteelle sopivien, hyvä-äänisten kuulokkeiden valikoima on rajattu. Firestone FUBAR IV Plus Hinta: 365 Mitat (l x k x s): 8 x 5 x 11 cm Massa: 350 g ilman virtalähdettä Lisätietoja: musiikin.com, www.firestone.eu + Sopivan kokoinen + Mukava käyttää + Hyvä, joskin hieman riehakas ääni + Gain-säätö Ei sovellu epäherkille kuulokkeille Heppoinen virtalähde Lehmann Audio Black Cube Linear USB Hinta: 900 Mitat (l x k x s): 11 x 4,4 x 28 cm Massa: 1,5 kg Lisätietoja: www.kruunuradio.fi, www.lehmannaudio.com + Ryhmän paras ääni + Luotettava ja eleetön suorituskyky + Gain-säätö + Hyvä kuulokeyhteensopivuus Kookas ja painava SOPIVUUS ERI KUULOKKEILLE JA KÄYTTÖMUKAVUUS Kuulokevahvistimen sopivuuteen eri kuulokkeille vaikuttavat ensisijaisesti kuulokkeiden impedanssi sekä herkkyys. Ilmeisesti kyky tarjota tehoa on NuForcen heikoin kohta. Kuulokkeiden impedanssi vaikuttaa tarvittavaan virranantokykyyn, ja herkkyys tai sen puute kertoo tehontarpeesta. Mikäli kuulokkeet on toteutettu käyttäen jotain epätavallista teknistä ratkaisua, saattavat ne tuottaa vahvistimelle erityisiä ongelmia. Lisävirtalähteen kanssa dynamiikan toistuminen ja erityisesti lyömäsoittimien tuottamat terävät iskuäänet kuulostivat paremmilta kuin ilman lisävirtalähdettä. Valinta mahdollistaa herkkyydeltään erilaisten kuulokkeiden käytön samalla vahvistimella. Muussa tapauksessa voi esiintyä kroonista tehonpuutetta tai impedanssisovitusongelmaa. Alhainen impedanssi edellyttää vahvistimelta virranantokykyä, mikä yhdistettynä alhaiseen herkkyyteen on useimmille kuulokevahvistimille aivan liikaa. Oheinen taulukko havainnollistaa eroja. Toisinaan NuForce on yllättävän hankala, sillä usein pelkän voimakkuussäätimen sijaan liikkuu koko laite. 42 HIFIMAAILMA 3/2011. Esimerkiksi Beyerdynamic T1:n kanssa uDAC2:n teho vaikuttaa JOIDENKIN DYNAAMISTEN KUULOKKEIDEN IMPEDANSSI- JA TEHONTARVETAULUKKO
Jotkut vahvistimet tuntuivat toimivan loistavasti joillain kuulokkeilla, mutta olivat selkeästi heikommat toisia kuulokkeita käytettäessä. Siksi valintaa tehtäessä on syytä painottaa vahvistimen ja kuulokkeiden yhteensopivuutta, joka selviää parhaiten eri yhdistelmiä kokeilemalla. Valitettavasti lisävirtalähde heikentää MuFin yhdistelmän soveltuvuutta matkakäyttöön. Hankalampien kuulokkeiden kaveriksi ja enemmän paikallaan tapahtuvaan kuunteluun Lehmann Audio Black Cube Linear USB tai Musical Fidelity V-DAC/VCAN lisävirtalähteellä ryyditettynä. Matkalla jokainen kuutiosentti ja gramma ovat kriittisiä. Musical Fidelity V-DAC/V-CAN Hinta: DAC 269 , vahvistin 169 , virtalähde 220 Mitat (l x k x s): 17 x 9,5 x 4 cm/laite Massa: 350 g/laite Lisätietoja: www.audelec.fi, www.musicalfidelity.com + Hyvä ääni lisävirtalähteellä Useita erillisiä laatikoita Lisävirtalähteen vaikutus suuri NuForce uDAC2 Hinta: 129 Mitat (l x k x s): 6,8 x 3,8 x 2,1 cm Massa: 200 g Lisätietoja: www.amphion.fi, www.nuforce.com + Ylivertainen matkakäyttöön + Ääni helpoilla kuulokkeilla Sopivien kuulokkeiden valikoima rajallinen Musical Fidelityn virtalähteellä ryyditetty joukko ei ole kätevää matkaseuraa. Pistetaulukko Painoarvo Ääni Yhteensopivuus eri kuulokkeilla Käyttömukavuus Käyttöönotto Pakkaaminen Koko Paino Ulkonäkö Yhtensä 40 15 5 5 5 12 13 5 100 Firestone 8 7 10 9 9 9 9 10 8 Lehmann 10 9 10 9 7 5 5 8 8 MuFi 7 8 8 7 6 7 7 7 7 MuFi+virta 9 8 8 6 5 6 6 5 8 HIFIMAAILMA 3/2011 NuForce 6 5 9 10 10 10 10 6 7 43. Yhteenveto Yllätyksekseni vahvistimien arviointi yksinään ilman kuuntelussa käytettyjen kuulokkeiden vaikutuksen huomiointia oli käytännössä mahdotonta. Ääneltään Firestone on aavistuksen parempi kuin V-DAC/V-CAN-yhdistelmä, mutta lisävirtalähteen kanssa ero kääntyy MuFin eduksi. Hankalan kuorman tarjoavilla kuulokkeilla uDAC2 on onneton, mutta sopivilla kuulokkeilla uDAC2 on oiva valinta matkakäyttöön. Arvioinnin tulokset on esitetty oheisessa taulukossa, jota voi painottaa omien mieltymysten mukaisesti. Vertailuun valituista laitteista paras on äänenlaadullisilla perusteilla Lehmann Audio Black Cube Linear USB, joka on erinomaisesta äänenlaadustaan ja hyvästä kuulokeyhteensopivuudestaan huolimatta hieman liian suuri ja painava matkakäyttöön. Henkilökohtainen valintani testatuista olisi Firestone sopivan herkkien kuulokkeiden kaveriksi herkimpien kuulokkeiden kanssa mukaan päätyisi uDAC2 ylivertaisen keveytensä ja pienuutensa vuoksi. Lopputulos on yllättävän selvä: toistuville matkoille mukaan Firestone FUBAR IV Plus tai NuForce uDAC2, mikäli käytetyt kuulokkeet toimivat niiden kanssa. Äänenlaadun puolesta Firestone FUBAR IV Plus sekä Musical Fidelity V-DAC/V-CAN ovat suurin piirtein samantasoisia laitteita
Etusivu on loivasti kaartuva, ja särmiä on pyöristetty. A 250:n ulkoasuun on saatu pientä loistokkuutta yksinkertaisin keinoin. Boston Acousticsin perustajat olivat sitä ennen hankkineet kokemusta aikanaan merkittävien kaiutinvalmistajien KLH:n ja Adventin palveluksessa. Merkin keskeinen tavoite on alusta alkaen ollut hyvän hintalaatusuhteen tarjoaminen. Vuodesta 2005 yrityksen on omistanut japanilaisen konserni D&M Holdings, jolle kuuluvat myös Denon, Marantz ja McIntosh. BOSTON ACOUSTICSIN ALLE 500 EURON HINTAINEN A 250 PARI VETOAA ÄRSYTTÄMÄTTÖMYYDELLÄÄN. SUOSITTELEMME HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE Yleispätevää miellyttävyyttä B oston Acoustics on kotoisin USA:n itärannikolta, Massachusettsin osavaltiosta. Pintakäsittelynä on musta pianolakka. TES TI : BO S TO N AC OUS TI C S A 250 - KAIUTTIME T TEKSTI JA KUVAT: MAURI ERONEN MITTAUKSET: TKK JA MAURI ERONEN Hifimaailma MONET KALLIITKIN KAIUTTIMET JAKAVAT MIELIPITEITÄ. Tarjolla on kaksi jalustalle ja kaksi lattialle sijoitettavaa mallia sekä keski- ja takakaiutin monikanavalaitteistoihin ja kaksi subwooferia. Yritys on yli 30 vuoden ikäinen, ja sen henkiset juuret ulottuvat vielä kauemmaksi. Kaiutinelementit peittävä suojus pysyy paikallaan magneettien avulla. 44 HIFIMAAILMA 3/2011. Testaamamme A 250 on lattiakaiuttimista edullisempi, ja se maksaa noin 500 euroa parilta. Bostonin laaja tuotevalikoima ulottuu kotihi- ja autokaiuttimista yhdistelmälaitteisiin ja iPod-telakoihin. RIPAUS YLELLISYYTTÄ Uusi A-sarja sisältää kohtuuhintaisia kaiuttimia
R AP O R T T I : PL AS TI IK KAK IRURGISEN SAIRAALAN ÄÄNENTOISTO TEKSTI JA KUVAT: JARNO LAINE Ystävällinen odotushuone toivottaa tervetulleeksi Sairaala KL:ään. Kauniisti soiva 46 HIFIMAAILMA 3/2011
Olemme Plastiikkakirurgisen Sairaala KL:n Helsingin toimipisteessä. "Niin juu ja tietty Thorogoodin Bad to the Bone, vaikkei mitään ortopedejä ollakaan!" Asko on HIFI-lehden tilaaja ihan ensimmäisistä numeroista alkaen. Soitetaanko leikkaussaleissa oikeasti musiikkia toimenpiteen aikana. Asiakkaan uinuessa syvästi, ympärillä kaikuu rokki, ja ammattilaiset pyörivät tyytyväisinä. "Sitten sitä kuunteli huonoa transistoriradiota, vaikka korHIFIMAAILMA 3/2011 47. Jouheva ilis on tärkeä ja takaa onnistuneemman lopputuloksen. Itselläni heräsi jo vuosia sitten tätä seuratessa sama kysymys kuin nyt. Sisustus on enemmänkin lämpimän kotoisa, ja tiskillä pönöttää Tivoli Audion Networks Radio. Ja jos joku rumpuri läpi menisikin, lääkkeet vievät muistin. Tällä hetkellä CD-pyörittimestä paljastuu Daven ja Otto Donnerin kimppalevy More than 123. Levollisuus pätee yhtä lailla asiakkaisiin. "Kaikki eivät takuulla tällaisesta tykkää, mutta meillä tykkäävät". Asko Salmi LKT on kirurgian ja plastiikkakirurgian erikoislääkäri, eikä hän edes muista, koska viimeksi on käyttänyt tohtorintakkia. I klinikka SAIRAALAN LEIKKAUSSALI ON TÄYNNÄ KAIKENMOISIA PIIPPAAVIA KONEITA. TV-sarjassa Muodon Vuoksi (Nip/Tuck) sujauttaa tohtori Christian Troy usein operaation alussa CD:n Beosound 3200 sisuksiin, ja sitten ilistellään skalpellin viuhuessa eksperttien käsissä. Asko Salmen mielestä, että hyvä musiikki rentouttaa yhtä paljon työpaikalla kuin kotonakin. Eikä kellään ole oikeasti kiire, eikä perinteisiä tohtoritakkejakaan näy missään. Opiskelijankoltiaisena laitteiden rakentelu kiinnosti, mutta toteutus kaatui rahanpuutteeseen. Potilaan herätessä on jälleen hiljaista. Tai riippuu vähän, kuka saa päättää. SINNE LUULISI KATOAVAN HELPOSTI MUUTAMAKIN HIFILAITE. Ruotsalainen tutkimus vastikään paljasti, että upottamalla potilas musiikin syvyyksiin, voidaan jopa rauhoittava esilääkitys jättää väliin. PLASTIIKKAKIRURGISESSA SAIRAALA KL:SSÄ LÄHESTYMISTAPA ON KUITENKIN OLLUT PÄINVASTAINEN. Rento kirurgi leikkaa rauhallisemmin, tarkemmin, paremmin. Toinen samanlainen löytyy Jyväskylästä, ja molemmissa on sama riemastuttava piirre: ne pursuavat äänentoistoa. Blueshan täällä yleensä soi. Olo on kuin hammaslääkärille saapuessa, syynä lienee ohiviipottava kiireinen henkilökunta valkoisissa takeissaan ja syliinsä kietova kliininen tuoksu. Ja mitä musiikkia. Päätoimittaja varoitti, että tämä ei ole täysin perinteinen sairaala, eikä haastateltava ihan stereotyyppinen tohtori. Abbaakin saa soittaa, mutta vain siivotessa. Se linnunpönttö. Paitsi että täällä tuoksuu kahvi ja pulla. Euroviisuhuumasta huolimatta Lordi tai muu heviosasto ei ole valloittanut leikkaussalia. ÄÄNENTOISTOON ON SATSATTU, MUTTA SE ON TARKOITUKSELLA PIILOSSA JA POIS TIELTÄ. stahdan odotushuoneen penkille, tohtori tulee kohta. Viime vuoden hitti oli kuulemma Eternal Erectionin Angels and Bandits. Tällä praktiikalla työ otetaan siis tosissaan muttei otsa rutussa. Muuten herra Salmi on omien sanojensa mukaan kaikkiruokainen John Lee Hookeria, Fogertya ja Springsteeniä
"Pitää olla monikanava, muuten anestesiaporukalla menee korvat tukkoon, kun seisovat kiinni speakereissä." Leikkauspöydältä heräävä tokkurainen lukija voisi alkuun luulla olevansa kotona. Äänilähteenä toimii perinteinen CD-soitin. Australiasta, Saksasta ja Kolumbiasta. Netistä löytyi nopeasti Genelecin upotettavat aktiivimallit, ja Asko riensi uuden salin työmaalle antamaan ohjeita, mihin kohtaan seinää tuli minkäkinmuotoista reikää. R AP O R T T I : PL AS TI IK KAK IRURGISEN SAIRAALAN ÄÄNENTOISTO Jollei raaski luopua vanhoista laitteista, ne voi kuskata vaikkapa työpaikalle. vat olisivat vielä olleet nuoret ja hyvät. Samaisia valokuvia voi myös käydä ihailemassa paikallisissa gallerioissa, jos haluaa jättää leikkauspöytävaiheen väliin. Haastatteluhetkellä ruutu ei ollut vielä kytketty kuvalähteeseen tai edes sähköverkkoon mutta ensimmäinen tekijänoikeusinstanssi oli jo ehtinyt puuttua peliin. Tai ainakaan kukaan ei ole vielä todistanut, etteivät tapa... 48 HIFIMAAILMA 3/2011. "Ollaan vanhoja, CD on selkeä. Tällä tavalla henkilökunnan häärätessä ympäri salia musiikilla on aina selkeä suunta, ja äänikenttä pysyy tasaisena, kotiteatterityyliin. hiustransplantaatiot toteutetaan puudutuksessa, ja asiakas saattaa joutua kärvistelemään hereillä jopa kymmenen tuntia. Nyt kun olisi varaa, ei kuule enää mitään!" Tohtori Salmi tiedostaa, että toinen korva aistii huonommin kuin toinen. Erillinen RAM-vahvistinmoduuli sijoitetaan myös rakenteisiin piiloon, ja lopputulos on siisti jääden monelta kokonaan huomaamatta. Vuosia sitten kuskatessaan Jyväskylän klinikalle toistuvasti ProAcin kannettavaa systeemiä, Asko kyllästyi epähygieenisyyteen ja siihen, että pömpelit olivat aina tiellä. No, materiaalina voi aina käyttää potilaan omia lomavideoita tai vaikkapa intohimoisen kirurgi valokuvaaja Salmen näyttelykuvia viimeisen 40 vuoden ajalta: maisemia, kaupunkia, maaseutua, saaristoa. Kasvuvaraa pitää aina jättää. Askon mielestä viihtyvyyteen voisi satsata paljon enemmän ja mielellään jo salin suunnitteluvaiheessa. Matalat äänet näet tappavat tehokkaasti bakteereja. Viime vuoden alkupuolella hän piipahti auttamassa katastro n uhreja Haitissa. Rasvaimu ja rasvakudostutkimus ovat sulka sairaalan hatussa; laitteet ja henkilökunta ovat huippuluokkaa ja edelläkävijöitä kantasolujen eristämisessä rasvakudoksesta jopa kansainvälisesti. TÖITÄ KOTIIN Turvalliseksi koettuja iisalmelaistuotteita paikallistuu myös Salmen kotoa. Ipodia osaa käyttää vain yksi kirurgi." Soittimina toimii Askon kotikäytöstä kierrätettyjä Roteleita: toisessa salissa RCD-1072 -CD-soitin ja surroundesivahvistin RSP-1066, toisessa DVD-soitin RDV-1068 ja prosessori RSP-1096. "Ensimmäiset olivat opiskeluboksissa Saloran KS330:t, joku Technicsin vehje ja Pioneerin testimenestysdekki. Molemmissa saleissa on viisi kanavaa ja subwoofer perinteisessä 5.1-sommitelmassa. Päämäärä on edelleen, että kotiteatteri on yhdessä huoneessa ja musiikinkuuntelu muualla. Jos kaikki olisi valmista, "se olis kaiken loppu, ihan kamalaa!" Uudet Magnepanin 1.7:t olisivat kivat, mutta kun ne eivät mene nurkkaan, niin vaimo huomaisi ne. Genelecin muotoilu on kelvannut naisväellekin, ja 8050A:t toimittavat kotiteatterin etupään virkaa. Päiväsaikaan soitellaan maltillisesti, eikä valituksia muilta asukkailta ole kantautunut. Silloin osaa varmasti arvostaa hyvälaatuista viihdettä. Kenttäsairaalassa eli pienessä muoviteltassa oli parin suomalaisen lisäksi henkilökuntaa mm. Musiikki työnteon lomassa on tohtori Salmelle verissä. "Mutta vaikka kuulo onkin alentunut, se voi olla herkempi nyansseille." Siksipä myöskään työmaalle ei leluja kelpuuteta. Toisen salin seinällä roikkuu myös 50" LCDpaneeli, jonka kuva on tarkoitettu potilaalle. Ihmetys oli suuri, kun Asko roudasi telttaan NUKUTUSLAITTEITA JA VAHVISTIMIA Suomen sadat leikkaussalit ovat käytännössä kansoitettu surkeilla muovipurkkiradioilla. "Myöhemmin hi myymälässä ei Genelecejä tinkiessä kannattanutkaan mainita, että reiät olivat jo seinässä." Genelecin AIW- ja AIC-sarjat ovat seinien ja kattojen sisään asennettavia aktiivikaiuttimia, joissa asennussyvyys on hyvin ohut. Molempien salien nurkassa murisee viiden pääkanavan lisäksi myös aktiivisubwoofer. Siitä on jo 35 vuotta!" Kurssikaveri osti sittemmin Salorat ja vielä viitisen vuotta sitten hällä ne vielä olivat. Aktiivikaiuttimia komentaa iso Marantzin esivahvistin. Sairaala KL:ssä on käytössä myös uusi saksalalainen rasvaimutekniikka, jossa potilaan voi pitää hereillä jammailemassa henkilökunnan seurana. Toisessa salissa kaikki toistimet ovat katossa, toisessa etukanavat on upotettu seinään. Salmella on käynyt kaikenlaisia laitteita vuosien saatossa, ja lämpimimmät muistot palaavat ihan harrastuksen alkuajoilta. Yleensä tämä on syvässä unessa, mutta esim. Vasta illanistujaisissa pyyhitään subbarista pölyt ja nekin kuulemma kliinisistä syistä. Naisten käsitys äänilaitteista on vähän eri kuin miesten. Suoravetosoitinkin myytiin vasta viime vuonna kellarista pölyyntymästä. Kuva tulee PS3:lta, bassoa tukevoittaa B&W:n subwoofer, ja väliaikaisratkaisuna Stewartin valkokangas nojaa hassusti seinään
Tekniikka alkaa olla huipussa, mutta vielä olisi kehitettävää. Asko Salmi LKT veikkaa solujen rekonstruktion olevan seuraava trendi, mutta pyyntö aikataulutarkennukseen aiheuttaa käsien viuhtomista. Valitettavasti tällä haavaa ei. Sillä aikaa paikallaan voisi olla pieni luomien kohotus, ettei taas näyttäisi, että on kuunneltu levyjä aamukolmeen. Pystytäänkö esimerkiksi aiemmin esille noussutta kuuloalueen yläpään heikkenemistä palauttamaan mitenkään. Iltaan, koska lopulta tuli kielto että klo 22 jälkeen voisi vähän hiljentää, etteivät pakolaiset harmistu. Jos ihminen on melusaasteella tuhonnut kuulonsa, tai sen vaikka epäonnisesti sisäkorvan tulehduksella vaurioittanut, ovat heinäsirkat pysyvästi poissa. (03) 213 0750 www.hifihuone.fi. pikku-Genelecit kantokahvoineen, löi iPodin kiinni ja julisti "Pannaanpas musiikkia, niin saadaan homma jyräämään." Alkuhämmennyksestä huolimatta tämä kaheli suomalainen saavutti suuren suosion, ja teltassa rokattiin aamusta iltaan. Jos 70-luvun alussa tuli mikrokirurgia, nykyiset plastiikkakirurgiset kudossiirteet ovat alkutaipaleelta suuri hyppäys. "Sinne ne jäivät, Punaiselle Ristille." Sairaalanvalkoista Genelec AIW25:ttä (asennussyvyys 104 mm) on peitettynä heppo erehtyä luulemaan ilmanvaihtoventtiiliksi. OPERAATIOSUOSITUKSIA? Onko jotain toimenpiteitä, joita erikoisesti voisi äänentoiston harrastajille suositella. Tällä hetkellä kantasolututkimus on vielä lapsenkengissään, mutta usko sen potentiaaliin on kova. Tai ehkä jotain hi steille tyypilliseen ryppyotsaisuuteen Tervetuloa kuuntelemaan! Diablo Utopia · Scala Utopia · Electra 1008Be · Electra 1028Be Focal Utop ia ja Focal E lectra esittelypäiv ät klo 1218 5.6.4. ! Tervetuloa laadukkaan äänen ja kuvan kotiin Hifihuoneelle! Aleksanterinkatu 30, Tampere Puh. Toisaalta on hankala ennustaa, miten tilanne muutaman vuoden kuluttua on. Joudumme siis vielä odottelemaan
R AP O R T T I : B&W 8 0 1 - KAIUTTIMIE N RESTAUROINTI TEKSTI JA KUVAT: HANNES HÄMÄLÄINEN Legendat 50 HIFIMAAILMA 3/2011 salonkikelpoisiksi HIFIFOORUMIT JA EBAY TARJOAVAT TOISINAAN HOUKUTTELEVIA LÖYTÖJÄ, MUTTA LAITTEIDEN OIKEA KUNTO ON USEIN MYSTEERI. PUOLISOKKONA OSTETTUJEN KAIUTTIMIEN KUNNOSTAMINEN VOI TOISAALTA OLLA OPETTAVAISTA JA PALKITSEVAA.
Tarkastuskäynnin aikana kaiuttimiin ei vielä ollut merkitty hintaa. Kevyt harjapesu teki niistä lähes uudenveroiset. Seuraava työ kaiuttimien purkamisen jälkeen oli viilupintojen hiominen ja lakkaaminen. Pensselillä levittäminen onnistuikin hyvin. Lakkakerroksia tuli kolme, ja niiden välillä tein kevyen välihionnan hienolla paperilla. Kangasosat olivat myös hyvässä kunnossa. Tarkistin elementit päällisin puolin ja mittasin ne. B&W-projektiin sain vinkin Hi harrastajat ry:n keskustelufoorumilta. Maitotölkki antaa osviittaa kaiuttimien koosta Kaiuttimien alaosan kolhut ja huono maalipinta. Kotelot hiottavana Keskiäänikotelot Purkamisen jälkeen aloin tutkia tarkemmin kaiuttimissa olleita vahinkoja. Ulkoisen kunnostuksen jälkeen kävin keskiäänikoteloiden kimppuun. Tallella olevat elementit olivat hyvässä kunnossa sekä ulkoisesti että sähköisesti. Lopputulos oli lähes alkuperäisen veroinen. Eipä ole ennen betoni tullut vastaan kaupallisissa tuotteissa. Lakkapinta hilseili, joka puolella oli lukuisia kolhuja, ja maalia oli irronnut kotelon alaosasta. Olin kuitenkin päättänyt kaiuttimista haaveillessani, että niiden kanssa ei tarvitse päästä helpolla. Netistä löytynyt kaiuttimien alkuperäinen huoltomanuaali osasi kertoa, että kotelot on valmistettu lasikuituvahvisteisesta betonista. Kotelot ovat paksua levyä lukuisilla sisäisillä tuennoilla. Onneksi viilupinta oli kunnolla kiinni, eikä siitä puuttunut suurempia paloja. Pönttöjen karusta kunnosta huolimatta päätin ottaa riskin. Aikaisemmat projektit päätöksessään kalenterini huusi tyhjyyttään, joten oli taas aika etsiä seuraava kohde työn alle. Ensin hionta karkealla paperilla kolhujen tasoittamiseksi ja sitten maali pintaan. Ihmettelin koteloiden painoa kokoon nähden. Netistä saamieni vinkkien perusteella kokeilin aluksi levittää lakan Mohair-telalla, mutta se ei jostain syystä ottanut onnistuakseen ja siirryinkin perinteiseen pensselimenetelmään. Tämä osoittautuikin erittäin tehokkaaksi lisävarusteeksi. Lähinnä DIY-tuotoksissa harrastajat saattavat käyttää sitä esimerkiksi subwooferien tukevoittamiseen, mikä sekin on varsin harvinaista. HIFIMAAILMA 3/2011 51. Elementit on kiinnitetty iskumutterilla kiinni koteloihin. Kaiuttimet purettuna. Ensimmäisenä silmään osui koteloiden ulkoinen kunto. Itse Helsingissä asuvana sain delegoitua kaiuttimien noudon Turusta isälleni, joka toikin ne heti saman päivän aikana. Ensimmäisellä hiontakerralla käytin 120-raekoon paperia, jonka jälkeen 400-paperia. Tämän jälkeen oli aika levittää ensimmäinen lakkakerros pintaan. Sain apuja paikalliselta harrastajalta, joka kävi paikan päällä katsomassa, olivatko pöntöt ostamisen arvoiset. Aikaisempi omistaja oli kuntoraportin perusteella antanut kaiuttimille kunnolla runtua. Kolhiintuneet kotelot olivat saaneet osakseen ilkivaltaa. Toisen diskantin edestä puuttui muovisuuntain, kaiuttimen naparuuvit oli revitty väkivalloin irti, suojapiirin käyttökytkimet ja keskiäänikoteloiden lukitusruuvit olivat kadoksissa. M usiikin kuuntelun ohessa rakentelen lähes päivittäin jotain, tai vähintään suunnittelen mitä seuraavaksi tekisin. Kaiuttimet kotiin kannettuani aloitin heti purkamisen. Eivätkä ne myyjän kanssa puhelimessa käydyn väännön jälkeen loppujen lopuksi kovin halvaksi tulleetkaan. Edellinen omistaja oli onnistunut polttamaan toisen diskantin ja liimannut epoksilla korvaavaksi elementiksi merkittömän, autokäyttöön tarkoitetun diskantin. Hionnan tein epäkeskohiomakoneella. Lakkana käytin perushalpaa Kiva-kalustelakkaa. Selailen päivisin paljon hi in liittyviä foorumeita ja bongailen Ebaysta vanhoja vintagelaitteita, joita voisi ostaa korjattavaksi. Hain paikallisesta rautakaupasta värikarttalappuja, joiden avulla löysin oikean sävyn maalille. Kaiuttimet löytyivät Turussa sijaitsevasta kierrätyskeskuksesta. Lakkauksen jälkeen siirryin kaiuttimen alaosan maalaukseen. Kaiuttimien koosta antaa viitteitä se, että ne mahtuivat vain juuri ja juuri tila-auton kyytiin. Vakuuttavan oloiset kaiuttimet niin rakenteeltaan kuin tekniseltäkin toteutukseltaankin. Lisäksi hän antoi kaiuttimien pohjaan asennettavat alkuperäiset piikit. Sain Hi harrastajat-foorumilla kirjoittavalta PekkaY:ltä kaiuttimiin kuuluvan alkuperäisen harjan, jolla kangasosat pidetään puhtaana. Tarkastuksen tehnyt harrastaja ilmoitti, että ei itse ostaisi kaiuttimia siihen hintaan
Seuraavaksi kävin jakosuotimien kimppuun. Seuraavaksi lähdin etsimään kaiuttimien mallilla yleistä tietoa ja mahdollista vinkkiä varaosista. Samanlaisia vahinkoja oli sattunut jakosuotimessa. Hän lupasi etsiä alkuperäiset varastostaan ja myydä ne minulle. Muutaman mailinvaihdon jälkeen kaupat oli sovittu ja pyysin pankkitietoja maksaakseni diskantit. Hän ei ollut löytänyt diskant- Diskantin ja keskiäänen tasonsäätöelektroniikka Molempien kaiuttimien jakosuotimet Johtojen niputusta. teja, mutta ilmoitti, että oli löytänyt Ruotsista myynnissä olevan parin ja antoi minulle linkin myynti-ilmoitukseen. Toinen diskantti oli kunnossa, mutta kun puuttuvan tilalle ostaa uuden, niin toinenkin pitää vaihtaa sovituksen takia. Muutama ruuveista oli korkannut itsensä irti betonista, joten ne liimasin epoksilla takaisin kiinni. Laitoin jakosuotimet takaisin koteloihin, tiivistin kiinnitysreiät ja niputin johdot siististi. Löysin erään harrastajan, joka oli vaihtanut alkuperäisten diskanttien tilalle uudemman mallin diskantit. Kaiutinterminaalit piti uusia kokonaan. Suurenmoisen helpotuksen jälkeen pääsin jatkamaan projektia. Edellinen omistaja oli vaihtanut tuon palaneen vastuksen, mutta ei kondensaattoria. Jäin taas odottamaan vastausta, kunnes muutaman viikon päästä pyysin malttamattomana tilannekatsausta. Suojapiirien kiinnitysten tiivistyksen jälkeen pulttasin ne koteloihin kiinni. Tämäkin myyjä oli tehnyt saman vaihto-operaation kuin edellinen ja otin häneen välittömästi yhteyttä. Homma ei kuitenkaan mennyt niin, että soitetaan tehtaalle ja tilataan uudet ei lähellekään. Pintapuolinen tarkastus osoitti yhtä haljennutta kondensaattoria lukuun ottamatta jakosuotimien olevan hyvässä kunnossa. Laitoin diskanteista kyselyn lukuisille hi aiheisille keskustelufoorumeille ympäri maailman ja jäin odottelemaan vastausta. Tästä päästäänkin sitten diskantteihin. Vaihdoin viallisen kondensaattorin, paransin muutamaa juotosta ja putsasin liittimet. Leikkasin terminaaleista ison palan muovia pois ja liimasin niihin epoksilla uudet paksut muovit, joihin pulttasin paikallisesta elektroniikkaliikeestä ostamani laadukkaat naarasbanaaniliittimet. 52 HIFIMAAILMA 3/2011. Lämpöä on siis ollut paljon. Katsastin ilmoituksen, jossa elementtien hinta vaikutti varsin sopivalta. Kävin kaikki hakutulokset läpi saamatta ratkaisua ongelmaan. Kotelossa on keskiäänen ja diskantin tasonsäätöön tarkoitettu elektroniikka, josta kävi ilmi, että tehoja oli käytetty reilusti diskantin polttamiseen. Muuten kotelot olivat mekaanisesti ja ulkoisesti siistit. Paransin juotoksia levyltä ja putsasin kontaktipinnat hiomalla ja tenulla. Kondensaattorin halkeamisen oli aiheuttanut vieressä olevan vastuksen palaminen, joka oli samalla sulattanut vieressä olevan kelan muovirunkoa ja piirilevyä. Yhteydenotosta tehtaalle selvisi, että heillä on tuotteillensa 15 vuoden varaosatakuu. Samalla tarkastin kaiuttimien suojapiirit, jotka osoittautuivat toimiviksi ja siistikuntoisiksi. Viestin luettuani oli hermojen lopullinen palaminen erittäin lähellä. R AP O R T T I : B&W 8 0 1 -K AIUTTIMIEN RE STAUROINTI Legendat salonkikelpoisiksi Pyysin työkaveria valmistamaan uudet kiristysruuvit koteloihin, sillä niitä ei olisi enää alkuperäisinä löytynyt mistään. Viikon päästä sain myöntävän vastauksen, maksoin diskantit ja jäin odottamaan pakettia. Samanaikaisesti koetin itse etsiä netin hakukoneella tietoa saatavilla olevista varaosista. Tähän sainkin sitten vastauksen, että hän ei halua enää myydä diskantteja, koska pitää niistä enemmän kuin tilalle tulleista uusista. Vajaa viikko meni, niin paketti saapui kotiin pitäen sisällään hyväkuntoiset diskantit. Otin kuitenkin myyjään uudestaan yhteyttä parin viikon jälkeen ja anelin häntä myymään diskanttinsa, koska ilman niitä projekti pysähtyisi kuin seinään. Mistään muualta ei diskantteja löytynyt, joten tämä oli ainoa oljenkorteni. Suojapiirikään ei olisi siinä vaiheessa auttanut, koska sen paristo oli irrotettu. Piirilevyltä oli palanut pari vastusta ja niiden alla menevät piirilevyn kupariliuskat. Ruuveilla keskiäänikotelo kiristetään bassokotelon päälle suuntauksen jälkeen. Kaiuttimilla oli tähän päivään mennessä kertynyt ikää kunnioitettavat 30 vuotta, joten varaosatakuu on mennyt umpeen jo aikapäiviä sitten, eikä näin ollen uutta diskanttiparia enää saanut. Nuo vastukset edellinen omistaja oli kuitenkin jo vaihtanut uusiin, joten niille ei tarvinnut tehdä mitään
Nettikirjoitusten mukaan harrastajat ympäri maailman ovat soitelleet noita kaiuttimia jopa kilowatin vahvistimilla. Pitkällisen etsimisen jälkeen kuitenkin löysin jenkkilästä B&W:n varaosia myyvän yrityksen. Mielestäni varsin kova kilpailija nykyaikaisille kaiuttimille kalliimmassakin hintaluokassa. "ATD:n" luona saimme palikat melkoisen vääntämisen jälkeen asennettua paikoilleen ja uuden testikuuntelun käyntiin. LOPPUSANA Kaiken kaikkiaan tämä oli projektina erittäin mielenkiintoinen, opettavainen ja palkitseva. Vahvistinpuolella putkitoiminen Conrad Johnson -pääte tarjoaa tehoa noin 100 wattia kanavaan. "ATD" kiinnostuttua kaiuttimista sanoin, että myynnillä ei ole kovin suurta kiirettä. Äänellisesti B&W 801:t ovat yläpään osalta hyvin laajakaistamaiset selkeällä keskialueella ja heleällä diskantilla. Kiitettävän nopeaa palvelua. Onhan näitä aikanaan käytetty myös Abbey Road Studiossa tarkkailukaiuttimina. Projekti tarjosi myös mahdollisuuden koetella omien hermojen sietokykyä, kun metsästi osia ympäri maailman ja koki siinä hommassa karvaita pettymyksiä. Basso kouraisee syvältä ja on napakka eli mielestäni päinvastainen nettikritiikkiin verrattuna. Nykyisellään he käyttävät Penthouse-studiossaan 801-mallin uusinta versiota. Kaiuttimet testikuuntelussa Diskantti uudella ritilällä HIFIMAAILMA 3/2011 53. Yritin jättää tilauksen uusista logoista, diskanttien ritilöistä, toisen diskantin kotelosta ja toisen diskantin suuntaimesta. Sainkin melko pian mailia, että hän piti kaiuttimista niin paljon, että haluaisi ostaa ne pois. Laitoin ilmoituksen Hi harrastajat-palstalle, että nämä kaiuttimet istuvat tarpeettomana ja joutaisivat kiinnostuneelle harrastajalle testiin. Kaiuttimen suojapiiri toimii releillä ja saa käyttöjännitteensä paristolta. Alun perin tarkoituksena oli rakentaa kaiuttimet itselleni, mutta projektin loppuvaiheessa työasiat menivät sen verran solmuun, että näin kalliita kaiuttimia ei ollut varaa pitää. Kokemusten perusteella ne janoavat tehoa soidakseen hyvin. Kun äärirajat on ylitetty, punainen ledi syttyy ja kaiutin mykistyy. Tässä vaiheessa kaiuttimet alkoivatkin olla jo loppusuoralla muutamaa muoviosaa lukuun ottamatta. Eipä mennyt aikaakaan, kun harrastaja nimimerkillä "ATD" otti yhteyttä ja kertoi halunsa testata kaiuttimia kotonaan järeällä oheislaitteistolla. Heillä oli vielä tarvittavia muoviosia hyllyssä lukuun ottamatta suojapiirin käyttökytkimiä. Loppujen lopuksi jätin kaiuttimista julkisen myynti-ilmiotuksen, ja ne löysivät uuden omistajan alle viikossa. Vein kaiuttimet välittömästi ATD:lle ja otin pikaiset tyypit. Nuo 100 putkiwattia tuntuivat riittävän erittäin hyvin, ja ääni oli pikaisesti kuunneltuna varsin makea. Harmaita hiuksia vähensi eräältä foorumilta saatu vinkki yrityksestä, joka toimii välikätenä mannerten välisissä tilauksissa. Ääni on siis hyvin tasapainoinen eikä aiheuta kuunteluväsymystä. Taka-ajatuksena oli myös se, että näin saan puolueettoman mielipiteen kaiuttimien kunnosta ja soinnista. Näin hän sai kuunnella kaiuttimia rauhassa jonkun aikaa. Ongelmaksi ilmeni, että kyseinen yritys ei lähetä tilauksiaan Yhdysvaltojen ulkopuolelle. Uusintatilauksen jälkeen jäin odottelemaan pakettia, joka saapuikin muutaman päivän päästä perille. Mietin aluksi, että valan muoviosat itse, kun niitä ei mistään tuntunut ensi alkuun löytyvän. Hintaahan osille tuli melko reilusti, mutta mitäpä ei tekisi alkuperäisen ilmeen eteen. Kaupoistakin alustavasti sovittiin, mutta ensin minun piti etsiä jostain muutama puuttuva muoviosa kaiuttimiin. Tässä vaiheessa unohdin kaiuttimet joksikin aikaa ja annoin ATD:n kuunnella niillä rauhassa
HE R M U S E T: B&W 8 0 2 DIAMOND TEKSTI JA KUVAT: MATTI HERMUNEN 54 HIFIMAAILMA 3/2011
Se on onnistuneesti laajentanut tuotevalikoimaansa; varsinkin monitoimilaite Zeppelin on ollut suurmenestys. Siinä se oli. Kokeilin kolmea eri versiota Shostakovitsin 24 Preludista ja Fuugasta (Tatjana Nikolavneja¸ Keith Jarrett, Vladimir Melnikov). Rakennetta vankentaa pallonmuoto, joka samalla vähentää toistoa sotkevaa hajasäteilyä. Diamondin nopeus tuo musiikkiin lisää dramatiikkaa ja menoa. Tämä tuli esiin orkesterimusiikilla, vaikkapa sotaratsu Saint Saensin 3. Vaivattomuus ilmeni vaikkapa niin, että lähes kaikilla kuunnelluilla levyillä musiikki soljui luontevan helposti. Mutta aiemmista kokeiluista tuttu yläbasson raskaus verotti osan alakeskialueen ja basson erottelusta, puhumattakaan siitä, että basson jyräämistaipumuksen vuoksi sointi oli rasittavaa. Ne kaikki on äänitetty aivan eri tavoin, puhumattakaan soittajan otteesta. HIFIMAAILMA 3/2011 55. Muuten investointi menee enemmän tai vähemmän hukkaan. LUKUISIA VAHVUUKSIA 802 Diamodia kuvaavat sanat ovat nopeus, avonaisuus, vaivattomuus, kontrolli. Kevlarista tehdyn keskialue-elementin ripustusta on parannettu. SYYSTÄ TAI TOISESTA B&W:N YLÄPÄÄN MALLIT OVAT JÄÄNEET KOTONA KUUNTELEMATTA. Fridaylle kätketyt lukemattomat kitarat hiippailivat äänikenttään yksi kerrallaan niin, että niiden kaikkien sävyjä ja soittotapaa pystyi seuraamaan ilman isompia vaikeuksia. Fate of a Foolin harvakudoksisessa äänimaailmassa Calen kähisevä kuiskailu oli tungettu vasempaan alalaitaan, yläoikealla helmeili yksinäinen kitara ja keskellä lätkyttivät Jim Karstein vainaan huolellisen löysät rummut. Elementin lineaarisuutta parannetaan kaksoismagneeteilla. Aluksi kuuntelupaikka oli noin 3 metriä kaiuttimista. Monalla Calen lähes häivytetty lauluosuus kuului juuri sopivassa suhteessa taustoja myötäilevän Christine Lakelandin ääneen. Metakan seasta kuuluu kaikki mitä ja kukakin tekee, luontevassa suhteessa toisiinsa. B&W luo pohjan tuotteilleen vankalla teknologialla. Dorian DOR 90117). Kuten muutkin valmistajat, se ottaa eksoottisimmat ja tinkimättömimmät ratkaisut käyttöön ensin yläpään malleissaan. 802 Diamond erotteli Näyttelykuvissa urun äänikerrat ja jalki- ot ällistyttävän selkeästi samalla toistaen ne vankalla otteella. Parin koekuuntelijan kommenttien perusteella siirsin kuuntelupaikkaa puolisentoista metriä taaksepäin. Mussorgskilla avonaisuus ulottui urkujen jalkioäänten paikan ja soittotavan erotteluun. OLI SE NIIN HIENO KOKEMUS. B&W on kasvanut yhdeksi arvostetuimmista kaiutinvalmistajista. Bassossa jatketaan hyväksi havaitun Rohacell-materiaalin käyttöä. B&W:n diskantin herkkyyttä lisää nelinkertainen magneetti, joten se tarvitsee vähemmän tehoa ja samalla kuumenee vähemmän. ONNEKSI TARJOUTUI MAHDOLLISUUS SAADA UPOUUSI MALLISTON KAKKONEN KOKEILUUN. Calen huolitellun epämääräiset esitykset ja varsinkin harkitun nyrjähtäneet äänitykset saivat poikkeuksellisen monipuolisen käsittelyn. Mitä opimme tästä. Rytmimusiikissa lyömät ja tehosteäänet toistuivat eleettömästi, mutta tarvittaessa hätkähdyttävällä voimalla. Kaiuttimen avonaisuus oli selkeintä ylä- ja keskialueella, mutta em. Mussorgskin Näyttelykuvien urkusovituksiin ilmestyi ällistyttävän dramaattisia revityksiä (Jean Guillou at the Great Organ of the Tonhalle Zurich. Diskanttielementti on eristetty muusta kaiuttimesta joustavan geelin avulla. Syyksi B&W mainitsee sen, että suotimen arvot valitaan kuuntelukokeiden perusteella, eikä tämä olisi mahdollista, jos suodin olisi kovin monimutkainen. SIJOITUS, SIJOITUS, SIJOITUS Toimivan sijoitus- ja kuuntelupaikan haku otti aikaa. Vaikeasti toistettavalla pianolla asiat olivat kohdallaan. Kun se lopulta löytyi, loksahti kaikki kohdalleen isommin kuin koskaan aiemmin. B&W:n kotelon kennorakenne ja yleinen lujuus kuuluvat käytännössä kotelon tuoman värityksen lähes täydellisenä puuttumisena ja voimakkaimpienkin revitysten hötkyilemättömänä toistona. Yleinen kontrolli oli todella hyvä. Jakosuodin on suhteellisen yksinkertainen. Samaan kasaankin sijoitetut esiintyjät kyllä kuuluvat. Kyse ei niinkään ole yleisestä tilan tai syvyyden toistosta, vaan esiintyjien pitämisestä erossa toisistaan, silloin kun heidät on niin sijoitettu. Tuntui kuin kaiuttimessa ei olisi ollut koteloa olleenkaan. Kaikilla on sama tavoite: tehdä mahdollisimman kevyt mutta samalla jäykkä elementti, jonka toistoalue ulottuu niin ylös, että elementin resonanssit jäävät kuuloalueen ulkopuolelle. "Urkusinfonia" (Orchestre Symphonigue de Montreal, Charles Dutoit), jossa ison orkesterin jousiosaston porrastus toistuivat ehkä tarkimmin mitä olen kotona kuullut. No.5 (levynumero) lienee Calen parhaita tuotoksia. J.J. Minkä tahansa ja varsinkin näin arvokkaan kaiuttimen sijoitteluun kannattaa uhrata aikaa ja vaivaa. Urut ja viulu vaeltelivat taustalla. Samoin eri puolilla esitystilaa sijaitsevien muusikoiden erottelu oli täsmällistä. Useimmat yläluokan valmistajat ovat alkaneet käyttää diskanteissaan eksoottisia materiaaleja; esimerkiksi Focal berylliumia ja B&W teollista timanttia. Re eksiportin seinämiin on muovattu pieniä syvennyksiä, joiden avulla portin kautta kulkevan ilmavirran häiriöääniä saadaan vaimennettua. Harvinaisen selkeä esitys ollakseen näin poskelleen miksattu. B&W otti ensimmäisenä käyttöön kotelon matriisirakenteen, ja luonnollisesti 802 Diamondissakin on sellainen. Vaikka laatukaiuttimissa kotelon haittavaikutukset on käytännössä aina osattu torjua, niin B&W ehkä on onnistunut tässä kilpailijoitaan paremmin. Iskuäänien ja transienttien toisto oli korostumattoman selkeää. 802 Diamondin horjumaton tarkkuus ja erottelukyky tulivat selväksi varsin pikaisesti. Sieltä ne sitten valuvat sellaisenaan tai kevennettyinä edullisempiin tuotteisiin. Esimerkiksi Marc Ribotin Y Los Cubanos Postizos lyömät ja kilkuttimet sekä kitaran repäisyt toistuivat napakasti, ilman silmille tuloa. Kotelon päällä istuvan elementin taka-aallon vaimennus hoidetaan sopivasti muotoillulla pitkällä kapenevalla putkella
Voi olla, että niistä löytyy taas jotain omalla tavallaan vastustamatonta. HIFIMAAILMA 3/2011 kuitenkin pohti, oliko kaiuttimella taipumusta ylemmän bassoalueen runsauteen. Ja hän kaipasi äänikuvaan maailmoja syleilevyyttä, avaruutta ja yleismaailmallisuutta. Listaa voisi jatkaa. Eikun kuuntelemaan ja rahat tiskiin, kun itselle sopiva osuu korvaan. Diskantti oli heidänkin mielestään kirkas, joillain äänitteillä ehkä turhankin runsas, mutta ei koskaan käynyt korviin. Ja sekin osaa toistaa hiljaista, harvaa musiikkia kuten pitääkin ja pitää sävyt kohdallaan. Kolmas vain piti. Parasta kaiutinta en halua julistaa. Syyksi hän mainitsi samaan aikaan todella tarkan ja joiltain osin kuitenkin tärkeitä asioita peittävän toiston. Oma vaikutuksensa saattoi olla ASR Emitterillä (Hi maailma 1/2011), joka pelasi B&W:n kanssa erinomaisesti yhteen. 57. Äänen yleissävyä yksi heistä piti sopivan analyyttisenä, toinen olisi kaivannut hieman lisää lämpöä ja mietti mitähän hyvälaatuinen putkivahvistin saisi aikaan. Kyllä kulki ja jalka vipatti. Varoituksena sanottakoon, että tämän vuoden mittaan on kokeiluun tulossa ainakin kaksi, ehkä kolmekin kovan luokan kaiutinta. 020 743 0075, www.bowers-wilkins.com MONTA HYVÄÄ Lukijalle lienee tullut selväksi, että pidin 802 Diamondista. Nederström kavereineen piti sitä poikkeuksellisen tarkkana ja erottelevana kaiuttimena. Martin Loganin CLX:n avaruus, Magico V3:n elettömyys... B&W 802 Diamond Tyyppi: Jakotaajuudet: Elementit -Basso: -Keskialue: -Diskantti: Toistoalue: Impedanssi: Herkkyys: Suositeltu vahvistinteho: Mitat (k x l x s): Paino: Hinta: Lisätietoja: Bassorefleksi, 3-tie, 350 Hz, 4 kHz 2 x 200 mm, Rohacell-kartio 150 mm, kartio kudottua Kevlar-kuitua 25 mm, kartio timanttia 34 Hz 28 kHz ±3 dB kuunteluakselilla (6 dB 27 Hz 33 kHz) 8 ohm (minimi 3,5 kHz) 90 dB (2.83V, 1 m) 50500 W 113,5 x 36,8 x 56,3 cm 72 kg 14 000 /pari www.bwspeakers.fi, puh. Siihen verrattuna vaikkapa Kef 207.2 oli vieläkin vaivattomampi ja pystyi vaativalla materiaalilla vielä hurjempiin näyttöihin yeten kuitenkin samalla toistamaan pienimuotoista musiikkia harvinaisella herkkyydellä. Kaiuttimen erinomaista dynamiikkaa ja vaivattomuutta kiiteltiin, ja yläbasson lievää korostustaipumusta kritisoitiin. Neljäs kuuntelija, joka kuunteli kaiuttimia läheltä, ei innostunut. Kun Revolutionit palasivat paikoilleen, huomasin jälleen kerran niiden vahvuudet. Jäi auki, olisiko kanta muuttunut kauempaa kuunnellessa. Tannoy Glenairissa ja JBL:n Array 1400:ssa taas viehätti niiden roteva ja mutkaton ote musiikkiin. On se monien kovien joukossa yksi kovimmista. Focalissa vakuuttavinta oli sen järkähtämättömyys kaikella musiikilla ja voimakkuuksilla. On se vaan hienoa että saatavilla on näin monta ja omalla tavallaan erinomaista kaiutinta. Edellä olen yrittänyt kuvata B&W:n vahvuudet ja jotkut parantamisen kohdat. Pitkä ilta ja alkuyö hurahti arkistojen aarteiden ja tuoreiden hankintojen parissa. Viides kuuntelija meni nirvanaan
S ILLÄ K O R VAL L A: H I GH E N D- VÄLIKAAP ELIT TEKSTI: JAAKKO ERÄPUU KUVAT: JESSE HUSARI Hohdokkaasti hopealla ONKO HIFIHARRASTAJIEN HELLIMÄ AJATUS KAAPELIEN MERKITTÄVÄSTÄ ROOLISTA PARHAASEEN MAHDOLLISEEN TOISTOON PYRITTÄESSÄ PELKKÄÄ POTASKAA, VAI LÖYTYYKÖ MONENKIRJAVIEN ERISTEIDEN ALTA SITTENKIN AUDIONAUTINNON AVAINTEKIJÄ. Hän kun oli erottavinaan jopa sokkona kaapeleita toisistaan edesmenneen hi julkaisun organisoimissa testeissä, joita käytetään yhä lyömäaseena vääräuskoisia vastaan. "Erot nyt kuulee vaimokin, jopa keittiön puolella"..."kaapeli on komponentti"..."kun vaihdoin x:n y:hyn, pumpulinen peltisoundi sai antaa sijaa hallituille helähdyksille" Tuskin mikään muu asia hi n mielikuvamaailmassa herättää niin paljon vastakkainaseteltuja tuntemuksia kuin se tolpanväli lankaa, joka yhdistää laitteet toisiinsa. Tätä kirjoittaessakin käydään jälleen tulikivenkatkuista, keskusteluksi naamioitua paremmintietämistaistelua alan harrastajien kansoittamilla palstoilla. Kaikenlaista muutakin kuulevansa kuvitteleva journalisti valitsi puolensa jo aikaa sitten. TARTUIMME NIPPUUN HINNAKKAITA VÄLIKAAPELEITA JA ANNOIMME NIILLE MAHDOLLISUUDEN TODISTAA OLEMASSAOLONSA OIKEUTUS. "K aapeli kuin kaapeli, piuha kuin piuha"..."alle kilometrin vedoilla kaapeloinnilla ei ole mitään merkitystä"..."johan sen sanoo sähköoppikin" vs. Pote- roistaan laukovat totuuksiaan niin ohmien, picofaradien ja millihenryjen nimeen vannovat kuin omin korvin onneen -osaston opetuslapsetkin. Niin että ne, joiden mielestä kaapelien soinnillisia eroja ei ole, voivat verenpaineen nousua välttääkseen kaivaa toisaalta lehden sivuilta esiin mittaustuloksia ja ilistellä niiden parissa sen aikaa, kun me muut pureudumme kaapelogian kiehtovaan maailmaan. HOPEAA HAARUKASSA Jo pitemmän aikaa journalistin takaraivossa kytenyt kiinnostus välikaapelikoestusta kohtaan sai ratkaisevaa lisäpontta pyttyyn, kun Japanin Audio Noten, Kondon, maineikkaat 58 HIFIMAAILMA 3/2011
No, täyshopeiset Kondot asettuivat luontevasti yli tuplasti kalliimpaan hintaluokkaan kuin kokeilun halvimmat letkut, joiden kolmesta johtimesta vain yksi on hopeinen. Ne puhtokupariset muuten kustantavat sitten noin kymmenen kertaa sen mitä kokeilun edullisimmat, mikä high end -henkisille "mitä kalliimpi sitä parempi" -koulukunnan edustajille tyydytykseksi ilmoitettakoon. MONI KAAPELI PÄÄLTÄ KAUNIS Koska tarkoitus oli selvittää kaapelien musiikinvälityskykyä puhtaasti empiirisin elkein, kuuntelemalla, emme ryhdy tässä kaivautumaan geometrian tai petrokemian syövereihin. Eli otimme korvat kauniiseen käteen ja kallistimme ne kohti kokeiltavia erojen kuulumisen toivossa. Samasta syystä jätämme metallurgian approbaturiin tarvittavat tiedot jakamatta. kaapelit ilmaantuivat täkäläisen maahantuojan sortimenttiin. Näin hopeasta tuli koestettavan kaapelinipun yhteinen nimittäjä, mikä sitten taas tuli määrittäneeksi kokeilun kohteiden hintahaitarin. Josko maailmalla jo vuosia kovassa kurssissa paistattelevat touvit olisivat se "Graalin malja", joiden myötä harrastajien vakavimpia mieliä askarruttava välikaapelikysymys saisi lopullisen ratkaisunsa. Kokeilun ulkopuo- lisina referensseinä toimivat kaapelit, joista toiset olivat putipuhtaalla kuparilla siunatut toisten totellessa tyyppinimeä Silver Bronze. Pyysimme muutamalta maahantuojalta lainaksi noin metrin mittaisia välikaapeleita, joiden tiesimme sisältävän hopeaa, tuota jaloa metallia, jonka johtamiskyky on hitusen ku- paria parempi, mutta jonka soinnillisiin ominaisuuksiin uskovaisten piireissä liitetään usein maininta diskantin yliannostuksesta tai pahimmillaan jopa kihinästä. Kondohan on kuulu nimenomaan hopeajohtimisista kaapeleistaan, joten oli varsin ymmärrettävää, että poimin koeponnistukseen juuri parin hopeakaapeleita, mistä sitten puolestaan sikisi ajatus haarukoida vähän laajemminkin alan hopeahapsista tarjontaa. Toki mukaan kokeiluun päässyt, kirjoittajan omistama kaapelipari oli jo ehtinyt osoittaa hopeaan johdinmateriaalina kohdistuvat ennakkoluulot ja uskomukset kyseenalaisiksi. Kas tässä, koeponnistukseen osallistuneet kaapelit, luettelomaisesti, faktatiedon valossa: Crystal Cable CrystalConnect Standard, koaksiaalityyppinen, pienellä määrällä kultaa silatut hopeajohtimet, Kapton-eristeinen, eikiristettävin liittimin varustettu, hollantilaisvalmistajan malliston keskivaiheille sijoittuva, ohut, läpinäkyvä ja jäykähkö välikaapeli, josta joutuu pulittamaan 749 euroa parilta. Eikä tässä vielä kaikki. Valmistusmaa on USA. HIFIMAAILMA 3/2011 59. Näiden ääripäiden väliin putosivat kahdet täyshopeiset piuhat ja yhdet, joiden johdinmateriaali on hopealla päällystetty kupari. Niitähän piti päästä kokeilemaan tietty. Kimber SilverStreak koostuu kolmesta yksittäiseristetystä johtimesta, joista kaksi on kuparia ja yksi hopeinen, punottu, lukkiutuvin WBT-liittimin varustettu taipuisa, mustavalkoinen välikaapeli, joka testiin toimitetussa 0,75 m mitassa maksaa 490 /pari
Hauskana nyanssina voisi mainita, että Nordost ja Ocellia ovat merkanneet kaapeleihinsa signaalin optimin kulkusuunnan nuolin. Taipuisan kaapelin päihin on työstetty lukkiutuvat liittimet. Sen tietyssä ikääntymisprosessissa jalostettujen, yksittäiseristettyjen johdinten materiaali on hopea. Hintaa kaapeleille on siunaantunut miehekkäät 700 euroa metrin parilta. Onnellisen sattuman ansiosta kuuntelutiloissa pyöri salkku, jonka sisällöstä oli paljon iloa vertailutapahtuman parissa. Tämä tiedoksi maahantuojalle, joka olisi halunnut omansa demokäyttöön kesken kuuntelusessioiden. Letkeä olomuoto todentaa 144 johtimesta rakentuvan monisäikeisyyden. Harmaaseen vaatimattomuuteen verhotun kaapelin liittimet puolestaan viittaavat omavaraisuuteen. Useimmat kaapelivalmistajathan korostavat sisäänajon merkitystä parhaan äänenlaadun saavuttamiseksi. Ocellia Silver Signature edustaa ranskalaista kaapeli loso aa, jonka mukaan myös kaapeleita koskee musiikkisignaalille hallaa tekevä muisti-ilmiö, joka torjutaan onnistuneimmin suosimalla luonnonmateriaaleja synteettisten sijaan. S ILLÄ K O R VAL L A: H I GH E N D- VÄLIKAAP ELIT Kondo KSL-VZII on japanilaisvalmistajan hopeavälikaapelien edullisin malli 1 350 :n hintalappuineen. Näin vaalean beigen Silver Signaturen johtimet ovat puhdasta hopeaa, ja eristeissä on hyödynnetty puuvillaa ja mineraaleja. Jorma Designin Origo -väli- ja kaiutinkaapelit tarjosivat mukavasti haastetta sekä kokeiltaville että talon omille letkuille, joskin oli koko ajan muistutettava itseään siitä, että Origo-tason kaapelointi on kukkarolle hupaa hommaa. Näin esimerkiksi SET- ja laajakaistamaailmassa lois- 60 HIFIMAAILMA 3/2011. Siinä tuhatlappuset lentelevät, kun Jormat vaihtavat omistajaa. Vähemmän hauskana asiana voisi pitää sitä, että kaikki kaapelit, Ocelliaa lukuun ottamatta, päätyivät kuunneltaviksi suoraan tehtaan paketista. Ai niin, ne referenssit. Skeptikkojen vinosta hymyilystä huolimatta. Toisaalta: kaapelit notkuivat kuunteluhuoneessa viikkotolkulla, joten kyllä sitä sisäänajoakin tuli tehtyä. Nordost Heimdall, Made in USA, on neljästä hopeoidusta kuparijohtimesta konstruoitu, kiristettävin WBT-liittimin varustettu, FEP-eristeinen, kirkkaan punainen ja juoheva välikaapeli, jonka omistajaksi ryhtyminen edellyttää 650 euron parihinnan latomista tiskiin. Mutta kuinkas sitten kävikään. Lukkiutuvia ja lukkiutumattomia liittimiä. WBT on valttia. Ocellia ja Nordost opastavat nuolin signaalin optimin kulkusuunnan. KOLMESSA KATTAUKSESSA Kaikkihan me olemme kuulleet siitä, että kaapelit ovat systeemisidonnaista sorttia. Kirjoittajan omat Magnan Silver Bronzet nyt laittoivat kokeiltaville tiukasti kampoihin, mutta muutamalla kympillä hankitut DIYkuparipunokset toimivat lähinnä reality check -tyyppisinä maanpinnalle palauttajina, joiden avulla oli tarkoitus kyseenalaistaa sijoitus hopeaan
Ensimmäistä systeemiä kuunneltiin AKG K1000 -kuulokkein, toista Shindo La te -laajakaistoin ja kolmatta Apogee Stage -nauhadipolein. Kaapelit kuunneltiin kolmessa kattauksessa siten, että ensimmäisessä ne sijoitettiin da-muuntimen ja vahvistimen väliin, toisessa antotason säädöllä varustetun cd-soittimen ja putkipäätteen seuraan sekä kolmannessa bu eroidun passiivivaimentimen ja trankkupäätteen väliin. Ei liene järisyttävä yllätys, että suurimmat erot kaapelien välillä ilmenivät kuulokekuuntelussa. Dynamiikan lohkolla loistivat puolestaan Kondo ja Crystal Cable, joista jälkimmäinen tarjosi myös vahvan rytmisen etenevyyden illuusion. Kärjistäen voisi sanoa, että putkosten parissa kauneimmin soivat Kondo ja Ocellia eivät tar- jonneet puolijohdemaailmassa aivan Crystal Cablen tai Nordostin yleispätevää neutraaliutta. Crystal Cable, Nordost ja Kimber eivät kouraisseet aivan basson pohjamutiin asti, ja vaikka Kondo sen tekikin, jäi uskottavuusaste näiltä osin Ocellian tavoin vajaaksi. Bassovammaisena, verhoutuneena ja dynamiikkavajaana, joskin myös äänitteille armeliaana se jatkakoon elämäänsä vähemmän vaativissa tehtävissä. Kondo voisi kyllä hoidella kilahdukset energisemminkin, mutta kenties pieni pidättyvyys oli sittenkin vähäisten soittotuntien aiheuttama ilmiö. Kaikki kokeillut välittivät rockin energian liki vakuuttavin vedoin. Hopeassa on siis todistettavasti hohtoa, mutta eipä se juuri himmaile kuparikaan. Parasta äänikuvallista antia sitä arvostaville irtosi ehjän kompaktista mutta avoimesta Ocelliasta ja selkeästä mutta hiukan teräväpiirtoisesta Nordostista. Vaan kun laittoi Je Beckin livepläjäyksen soimaan ja väänsi trankkukattauksen hanaa kohti kaakkoa, kävi kyllä selväksi, että paikalla notkuvista välikaapeleista rouheinta rytinää saavutettiin Jorman Origoista, mutta eipä ollut juuri valittamisen aihetta hopea-osastollakaan. Toki kuuntelujen oheiskalusto on pitemmälle hurahtaneiden hi harrastajien mielestä tarkoitukseen aivan kelvoton, mutta kummasti senkin myötä kaapelien musiikintoistokyvyn ominaispiirteet selvisivät. Jorma Designin Origot: salkullinen soundiherkkua. tavasti toimiva, edullinen piuha päästää tuskin musiikkia lävitseen kun sillä yhdistää puolijohdetoimiset, vanhan liiton raskaat ja kalliit kapineet toisiinsa. Sellaisen kanssa saa ihan suosiolla vehdata joku muu jäärä. Artisteista mainittakoon Bill Frisell, Keb Mo, Cassandra Wilson, Hugh Masekela, Om, Je Beck, Iro Haarla, Keith Jarrett, Kronos Quartet, Maris Jansons, Ricardo Chailly ja Carlos Paredes. Kunhan muisti käyttää erojen tutkimisessa vilkkaan mielikuvituksen ohessa suurennuslasia ja ilmiöiden kirjaamisessa riittävää liioittelukerrointa. Kuulokkeiden kautta arvioituna vain yksi kaapeli tuntui tarjoilevan hopeakaapelien helmasynniksi mainittua diskantin yliannostusta, mutta se oli referenssinä käytetty Magnan Silver Bronze, joka kyllä toisaalta soi puhtaammin ja nyansoidummin kuin useimmat muut. Kimber soi kuulokesysteemissä hiukan muita latteammin mutta täysin kuunneltavasti vailla varsinaisia huomiota herättäviä piirteitä. Ilman vertailukohtaa tuskin yksikään reputtaisi rytmimusiikin reippauden välitystentissä. SE REALITY CHECK Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että ajattelin laittaa satojen eurojen kaapelien hankinnan outoon valoon rinnastamalla ne omassa käytössäni ihan hyvältä vaikuttaneeseen DIY-halpikseen, jonka kytkin aina välillä kehiin kokeilun eri vaiheissa. Ohut kuparinen puuvillaeristeinen punos jäi kokeiltavista jälkeen lähes kaikilla soinnin osa-alueilla. Pieleen meni. Ylihinnoiteltua hi ä kohtaan tuntemani vieroksunta taisi hieman horjahtaa Jorman Origoja tutkaillessa. Eli ikävä kyllä tappiin kompuroitua hevihuttua ei tällä kertaa kuulunut repertuaariin, mitä pyydän anteeksi genreen vihkiytyneiltä. Jälkimmäisissä kaiutinkaapelin virassa vuorottelivat Auditorium 23 ja Jorma Origo. Referenssinä toimineen Jorma Origon kokonaisvakuuttavuuteen ei yltänyt yksikään koekaapeleista, vaikka joillain soinnin osa-alueilla lähes kaikki loistivatkin. Siis nimenomaan sointivärien kylläisyyden ja bassojen luonteenpiirteiden piirissä sekä soinnin avoimuus/tukkoisuus-akselilla. Käytetyt musanäytteet olivat peräisin cdlevyiltä. Jos kevyt kärjistely sallitaan. Se siitä reality checkistä. Kondon tasapainoinen ja hillitty luontevuus, Ocellian soljuva sävykkyys, Crystal Cablen vakaan avoin fokus ja Nordostin bassojen seurattavuus nousivat Origon tasolle ja osin vähän ylikin. Kondon ja Ocellian tietty hienosyisyys sopii ehkä parhaiten sinne, missä herkutellaan akustisella musiikilla ja arvostetaan läsnäolon intiimiyttä enemmän kuin menoa ja meininkiä. Putkikattauksessa kaapelien väliset luonne-erot olivat vielä selkeästi kuultavissa, mutta trankkusetissä peli tasoittui melkoisesti. Kondo ja Crystal Cable tekivät kuuntelijaan hieman suuremman vaikutuksen kuin Nordost ja Kimber, mutta on muistettava musiikillisten ja kalustollisten mieltymysten merkitys. No, tällä kertaa ei koeponnisteluun osallistunut kaikkein järein rauta. Niin tai näin, hopeakaapelien kylkeen usein tällätty kirpakkuusleima voidaan Kondon myötä poistaa hi maailman törkeimmät yleistykset -listan etusivulta. Ocelliahan tuli jo aikoinaan poimittua haltuun pienitehoiseen putkikattaukseen, eikä kokeilun myötä ilmennyt mitään sellaista, mikä olisi aiheuttanut katumuksen tunteita. Oli niissä jotain... HIFIMAAILMA 3/2011 61. Eipä taida todellakaan olla ilmaista lounasta. Transistoreja kyllä löytyi signaalitieltä siinä missä putkia ja opareitakin
RIAA:n lisäksi siihen oli integroitu piirit yleisimpiä levy-yhtiökohtaisia korjauksia varten. MARANTZ ON MYÖS SEKÄ ONNISTUNUT ETTÄ EPÄONNISTUNUT SAMALLA TUOTTEELLA, MISTÄ ON HYVÄNÄ ESIMERKKINÄ NOIN NELJÄKYMMENTÄVUOTIAS IMPERIAL 6. M arantz sai nimensä perustajansa, Saul B. Saulin mukaan muotoilu olisi merkittävässä roolissa laitteiden myyntiä ja hyväksyttävyyttä ajatellen. Myynti oli tulosta sekä pääsuunnittelija Sidney Smithin teknisestä osaamisesta että Saul Marantzin teollista muotoilua ja estetiikkaa arvostavasta näkemyksestä. Erot olivat vain koteloinnissa. Audio Consoletten ensimmäinen sadan kappaleen sarja myytiin nopeasti, ja esivahvistimella oli pitkä tilauslista, joidenkin arvioiden mukaan jopa 400800 kappaletta. YHTIÖN SYNTY JA ITSENÄISEN MENESTYKSEN AIKA Vuonna 1953 Saul perusti erillisen yhtiön valmistamaan äänentoistoalan tuotteita. Kaikki ennen vuotta 1958 julkaistut mallit olivat tarkoitettu monofonisiin ratkaisuihin. Myös monen muun valmistajan synty sijoittuu samoihin aikoihin. Model 7 oli hyvin suosittu, ja suosion seurauksena syntyi erilaisia legendoja. Yhtiön historia ei suinkaan ole seurausta johdonmukaisesta liikkeenjohdollisesta ajattelusta. Se oli käytännössä kaksi Model 1 -esivahvistinta yhdistävä, stereofonisen äänilähdevalinnan ja äänenvoimakkuussäädön sisältävä väliaikaisratkaisu kahden kanavan asettamiin vaatimuksiin. Suurempi ansio yhtiön synnystä voidaan sälyttää vuonna 1948 esitellyn monoLP-levyn ja eri levymerkkien toisistaan poikkeavien taajuuskorjauskäyrien niskoille. Erityistä päänvaivaa Saulille kuten muillekin levyjä kotonaan kuunteleville aiheuttivat eri levy-yhtiöiden toisistaan poikkeavat taajuuskorjauskäyrät. Mallia myytiin yli 130 000 kappaletta. LP-levyn esittely oli muutenkin merkittävää aikaa äänentoistoalan historiassa, sillä samoihin aikoihin aloittivat muun muassa McIntosh Laboratories ja Fisher Radio. Uuden stereofonisen LP-levyn tulo toi valmistajille uusia haasteita, ja vuonna 1958 Marantz julkaisi mallin Model 6. Mallinimestä ei kuitenkaan voinut päätellä tuotteen käyttötarkoitusta. Model 1 oli uraauurtava tuote. Uutta oli myös Tape Monitor -kytkentä ja liitäntä TV-vastaanottimen äänelle. Muun muassa tarinat räkkisijoitukseen tarkoitetun 7C-mallivariaation äänellisestä erilaisuudesta ovat perusteettomia, sillä eri variaatioissa käytetyt sähköiset ratkaisut olivat samanlaisia. Myöhempiä malleja olivat Model 8 ja Model 8B, jotka olivat merkin ainoita putkilla toteutettuja integroituja vahvistimia, sekä legendan maineeseen noussut vuonna 1960 jul- 62 HIFIMAAILMA 3/2011. Model 1:ä seuranneita malleja nimettiin suoraviivaiseen tyyliin Model 2 (esivahvistin), Model 3 (aktiivinen jakosuodin), Model 5 (päätevahvistin). NO S TA L G I STA HI F I Ä: M ARANTZ IMP E RIAL 6 TEKSTI: JUHANI AHONEN KUVAT: JUHANI AHONEN JA MAURI ERONEN Marantz Imperial 6 MARANTZIN HISTORIAAN MAHTUU SEKÄ LOISTELIAITA ONNISTUMISIA ETTÄ KÄSITTÄMÄTTÖMIÄ EPÄONNISTUMISIA JA MUUTOS YHDYSVALTALAISESTA LAATUVALMISTAJASTA JAPANILAISEKSI. Yhtiön nimeksi tuli Marantz Company. Esivahvistimen tuotanto, tai oikeammin käsin kokoaminen, alkoi vuonna 1952 kellaritiloissa. Marantzin mukaan. Intohimoisena musiikin ystävänä Saul Marantz ei ollut tyytyväinen saatavilla oleviin teknisiin ratkaisuihin. Ratkaistakseen ongelman useiden eri levymerkkien tuotosten kuuntelun samalla laitteistolla, Saul suunnitteli oman esivahvistimensa, johon oli sisällytetty useita erilaisia korjauskäyriä. Kyseessä oli alkuperäinen Audio Consolette. Joulukuussa 1958 Marantz julkaisi ensimmäisen todellisen stereoesivahvistimensa, joka tunnettiin nimellä Model 7. Se oli ensimmäinen uuden RIAA-korjauskäyrän soveltaja. Keräilykohteena 7C on tietenkin kiinnostava pienen valmistusmääränsä vuoksi. Yhtiö avasi erillisen tehtaan ja tuotettuaan lyhyen aikaa Audio Consolette -esivahvistimia esitteli uuden Model 1 -esivahvistimen
Model 10B oli teknisesti loistelias tuote, ja sen menekki oli vähintäänkin kohtuullinen. Ensimmäinen Marantz-merkkinen viritin oli Model 10, johon liittyi vakavia teknisiä ongelmia. Tuote, joka oli todellinen insinööritaidon mestarinäyte ja jonka myynti veti, koitui yhtiölle turmioksi. Yhtiön kannalta menekki olisi saanut alla vähäisempi, sillä Model 10B oli kallis ja hankala valmistettava. Ostaja oli Superscope, Inc., jonka johtajana toimi Joseph Tushinsky. Radion kuuntelulla oli tuolloin merkittävä rooli, eikä Marantz valmistanut virittimiä. Model 9:n vakauteen liittyy mielenkiintoinen sivujuonne, asiakkaiden vaatimuksesta hienoisesti modi oitu malli Model 9120. Mallin suurimmat asiakkaat olivat toisia yrityksiä, ja pääasiallinen loppukäyttäjä oli tuolloin vielä suhteellisen nuori organisaatio, joka tultiin myöhemmin tuntemaan maailmanlaajuisesti. Kun Marantz-tuotteiden menekki kasvoi ja maine levisi, alkoivat sekä asiakkaat että kauppiaat kaivata valikoimaan viritintä. Mallia Model 9120 eivät halunneet eivätkä ostaneet musiikin kuuntelijat. Tyyppiä EL34 olevia putkia käyttäen Model 9 tuotti 70 W tehoa ja oli aikansa vahvistimeksi poikkeuksellisen luotettava ja stabiili. kaistu monopäätevahvistin Model 9. Sovittu jälleenmyyntihinta oli aivan liian alhainen tervettä liiketoimintaa ajatellen. Vaikka tilanne oli kaupallisessa mielessä houkutteleva, koitui ehkä aikansa parhaan virittimen luominen Marantzin kohtaloksi. Yhdistelmää, jossa esivahvistimena on Model 7 ja päätteinä kaksi kappaletta Model 9:ää, moni pitää yhtenä parhaista kokonaisuuksista kautta aikojen. ITSENÄISYYDEN LOPPU Marantz Companyn itsenäisyyden lopun aiheutti yksi oman aikansa parhaista tuotteista. Jokainen myyty Model 10B söi yhtiön kannattavuutta siinä määrin, että Saul Marantz alkoi tuskastua tilanteeseen ja miettiä vaihtoehtoisia ratkaisuja kuten yhtiön myyntiä. Organisaatio oli NASA. Potentiaalinen ostajakin löytyi lähes tuttavapiiristä. Transistoriteknologian murroksen merkittävin tuote oli Model 18, joka jäi viimeiseksi kolmikon Saul Marantz,. Hyvin lyhyen valmistussarjan jälkeen mallin korvasi Model 10B, joka oli aikansa parhaita, ellei jopa paras viritin ilman mallia Model 10 vainonneita hankaluuksia. Kaupat lyötiin lukkoon loppuvuodesta 1964, jonka jälkeen Soperscopen resursseilla Marantz Companyn työntekijämäärä yli kaksinkertaistui ja yhtiö siirtyi uusiin, paremmin toimiviin tehdastiloihin. TOINEN KULTA AIKA 1965 1980 Tushinskyn vallan aikana Marantz laajensi tuotevalikoimaansa, ja huomiota kiinnitettiin kohtuuhintaisiin integroituihin vahvistimiin ja viritinvahvistimiin
Vuoden 1966 tienoilla Superscope osti puolet Standard Radio -yhtiöstä, joka myöhemmin sai nimen Marantz Japan, Inc., ja kalleimpia malleja lukuun ottamatta tuotanto siirrettiin suurelta osin Japaniin. Jostain syystä Imperial 6 ei myynyt. Sellainen tehtiin ja luomus sai nimen Imperial 7. Vuonna 1976 Marantz teki ratkaisuja, joiden tavoitteena oli nousta kaiutinmarkkinoilla merkittävään rooliin. Yhdysvalloissa kehitystyöstä vastasivat Dawson Hadley ja Bart Locanthi. osti Philipsiltä kaikki oikeudet Marantz-tuotenimeen. Noin vuonna 1971 Marantz julkisti Imperial 6 -mallin. Taloudellisten vaikeuksien myötä Superscope myi Marantzin Euroopan ja Japanin toiminnot Philipsille vuonna 1980. Tuolloin Marantz-tuotteiden suunnittelu ja tuotanto siirtyivät lopullisesti Japaniin, jossa Marantz Japan oli jo pitkään toiminut hämmästyttävän itsenäisesti. Japanin ja Euroopan Marantz tarkoitti käytännössä Marantz Japania, joka oli itsenäinen joskin Philipsin sateenvarjon alla toimiva yhtiö. Marantzin HD-sarjasta kannattaa mainita ainakin hurjan näköinen HD-770 ja suurikokoinen HD-800. Vuosituhannen lopulla Philips osti myös Pohjois-Amerikan oikeudet Marantz-tuotenimeen. Valitettavasti en ole päässyt kuuntelemaan kumpaakaan mallia kunnolla, joskin mallin HD-800 lyhyt kuuntelukokemus oli aika vakuuttava. Lisäksi Superscopen suhteet japanilaiseen Standard Radio -yhtiöön tarjosivat mahdollisuuksia tuotannon laajentamiseen tuolloin halpaan Japaniin. Imperial 7 oli paljon, paljon huonompi kaiutin kuin Imperial 6. Yhdysvaltojen tehtaat keskittyivät raskaan sarjan malleihin. Aika tulee näyttämään miten yhteiselo konsernissa, jonka valikoimiin kuuluvat muun muassa McIntosh, Boston Acoustics ja Denon, tulee sujumaan. 64 HIFIMAAILMA 3/2011. Superscopen vallan aika ei ollut Marantz Companylle huonoa aikaa, ei ainakaan ennen 1970-luvun lopun ongelmia. Vuonna 1980 Edmund May kuoli, eikä jäljelle jäänyt suunnitteluryhmä kyennyt pääsemään samalle tasolle ilman Mayn panosta. Imperial 6 oli aikansa teknologia huomioiden loistava kaiutin, jonka taajuusvaste oli ±1,5dB välillä 60Hz 17kHz. NO S TA L G I STA HI F I Ä: M ARANTZ IMPERIAL 6 Sidney Smith ja Richard Sequerra suunnittelemaksi malliksi. Marantzin kaiutinpuolen menestys tai menestymättömyys kertoo paljon alan luonteesta. HD-sarjaa seuranneet mallistot eivät olleet kummoisia menestyksiä. Marantzin tavoittelemaa esteettistä tyylikkyyttä. Tuolloin mallistoon täytyy kuulua myös vakavasti otettavia kaiuttimia. Tuon ajan yhdysvaltalainen Marantz oli jotain aivan muuta kuin Saul B. Kilpailijan, JBL:n, teoriassa huonompi mutta useimpien liikkeiden kuuntelutiloissa paremmalta kuulostava L100 myi mainiosti, ja Marantz tarvitsi myyvän kilpailijan. Marantz oli jälleen yhtä yritystä, yritystä joka halusi valmistaa parhaita mahdollisia audiotuotteita. Rekrytointeihin kuului Edmund May, joka oli saavuttanut huomattavaa mainetta JBL:n suunnittelijana. Samoihin aikoihin yhdysvaltalainen osa yhtiötä tuotti joukon muita vakavasti otettavia esivahvistimia, päätevahvistimia ja virittimiä. Yhdysvaltalainen Marantz oli kadonnut. Joseph Tushinsky oli hyvin kiinnostunut laajentamaan Marantzin asiakaskuntaa kaikkein vaativimpien asiakkaiden ulkopuolelle eli viemään Marantzin tuotteita jokaiseen olohuoneeseen. Vuonna 2001 tilanne muuttui. Yhtiöltä kuitenkin puuttui 1960-luvun lopulla läsnäolo kaiutinmarkkinoilla, minkä Joseph Tushinsky koki vakavaksi puutteeksi. Marantzin jykevää historiaa upeassa kunnossa D&M Holdingsin päämajassa, Hollannissa. Ääni oli liikkeiden esittelytiloissa huomiota herättävämpi kuin Imperial 6:n tuottama. Nämä usein Japanissa valmistetut viritinvahvistimet olivat huikea menestys, joissa hyvä suunnittelu yhdistyi miellyttävään ulkonäköön, korkeaan luotettavuuteen ja erinomaiseen äänenlaatuun. Tulos on aika kova nykymittapuullakin. Marantz oli saavuttamassa vakavasti otettavan aseman kaiutinvalmistajana. Marantzin perintö olisi antanut odottaa. Superscope ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ensisijaisesti huonon taloudenpidon vuoksi, mutta oma osansa oli myös epäonnisilla teknologisilla ratkaisuilla. Koska käsiini päätyi moinen pari, piti niitä tietenkin kokeilla. Päällä Marantz Model 7 -esivahvistin, alla Model 9 -putkimono. KAIUTINMARKKINOIDEN HAASTE JA HAJAANNUS Tushinsky halusi Marantzin olevan valmistaja, joka tarjoaa kaiken tarvittavan hyvään äänentoistoon. Marantzin markkinoille tuomat levysoittimet, kelanauhurit ja kasettidekit olivat useissa tapauksissa taloudellisia katastrofeja. Vuonna 2002 Marantz Japan päätyi D&M Holdings -yhtiön omistukseen. May ryhmineen suunnittelikin erinomaiset arvioinnit saaneen HD-sarjan, joka saavutti myös kaupallista menestystä. Parhaatkin suunnitelmat voivat valua tyhjiin. Imperial 7 ei toistanut bassoja yhtä alas kuin Imperial 6, eikä sen diskanttitoisto yltänyt yhtä ylös halutun 3 dB -ikkunan sisällä. Yhdysvalloissa Marantz oli alamaissa eivätkä tuotteet innostaneet ketään, ja yhtiö päätyikin vuonna 1987 Dynascan Corporationin haltuun. Ostajat olivat kuitenkin toista mieltä, ja Imperial 7 meni hyvin kaupaksi samalla kun Imperial 6 pölyttyi varastoissa huolimatta paremmasta äänestään ja halvemmasta hinnastaan. Mallista 2270 minulla on omakohtaista kokemusta, jonka voi kuitata toteamalla, että valitettavasti omistaja ei suostu myymään laitetta edes kohtuullisella ylihinnalla. Tuosta kaupasta aina vuoteen 2001 Yhdysvaltojen Marantz ja Japanissa sekä Euroopassa esiintynyt Marantz olivat erillisiä yhtiöitä. Kyseiset mallit ovat riittävän rumia ollakseen jo kauniita. Elektroniikan osalta yhtiö jatkoi hyvien ja arvostettujen tuotteiden valmistajana. Marantz Japan Inc. He jättivät Marantzin 1967, ja Saulin viimeisimmäksi yhtiölle tekemäksi projektiksi jäi uuden suunnittelukapasiteetin varmistaminen kolmikon lähdön vaikutusten minimoimiseksi. Olen kerran, vuosia sitten, kuullut Imperial 7 -paria eivätkä ne olleet mieleeni. Erityismaininnan ansaitsee SLT-12-levysoitin, joka teoreettisten etujensa vastapainoksi osoittautui uskomattoman epäluotettavaksi. Vähitellen toiveet menestyksen saavuttamisesta kaiutinpuolella heikkenivät, ja niistä luovuttiin kokonaan Superscopen taloudellisten vaikeuksien myötä. Vuonna 1973 julkaistiin Model 500, jonka jäähdytys toteutettiin tuulettimilla ja joka tuotti 250 W jatkuvaa tehoa kanavaa kohden. Superscope rakensi huippuluokan tuotekehityslaboratorion Mayn ja hänen ryhmänsä käyttöön. Kumpikaan malli ei edustanut ulkonäöllisesti vaatimatonta suunnittelua tai Saul B. Kuuntelun tuloksista hieman myöhemmin. Tuon ajan kaupallisesti merkittävin tuotesarja oli viritinvahvistinten 22XX-sarja, jonka malleista 2270 tuotti tehoa 70 W ja pienin 2210-malli 10 W
Muoti, mielikuvat ja ulkonäkö ohjaavat audiolaitteiden myyntiä paljon enemmän kuin haluaisimme myöntää. Ensimmäiseksi kokeilin klassista musiikkia, jonka toisto yllätti minut selkeydellään ja puhtaudellaan. Äänen rullaavuus on hyvä: rock etenee, ja latinorytmit keinuvat kuten pitääkin. Kasarirock toimii oikein mainiosti. Samalla ne kertovat kuinka outoja ovat ostajien mielenliikkeet, sillä Imperial 6 ei mennyt kaupaksi, mutta ääneltään huonompi ja hinnaltaan kalliimpi Imperial 7 meni. Kaapeleiden kiinnitys on konstailemattomasti ruuveilla, nykyaikaisista liittimistä ei ole tietoakaan. Etupaneelissa on massiivinen, nyrkin mentävä bassore eksiaukko. Legenda on vioittunut mutta silti kuuntelun arvoinen. Imperial 6 -kaiuttimet ovat osa Marantzin legendaa ja ansaitsevat päätyä takaisin aktiiviseen käyttöön eivät museoon pölyttymään. Toiston puhtaus ja pakottomuus on suorastaan hämmästyttävää ottaen huomioon kaiuttimien ikä ja kolhiintunut olemus. Suojakangaskin on kadonnut johonkin vuosikymmenten saatossa. Imperial 6 -kaiuttimet ansaitsevat maineensa aliarvostettuina, mutta hyvä-äänisinä tuotteina, jotka kertovat Marantz Companyn halusta ja kyvystä valmistaa huipputuotteita 1970-luvun alkupuolella, yhtiön toisena kultaaikana.. Ensimmäinen huomiota kiinnittävä piirre on kaiuttimen alhainen korkeus. Omaa korvaani moinen ei täysin miellytä, mutta monia muita kyllä. Mutta se ääni. Laulussa ei ole epämiellyttäviä korostumia ja viulut kuulostavat odottamaani luonnollisemmilta. Oikea ja vasen kaiutin ovat keskenään identtisiä, ilmeisesti ajatus peilikuvamallisesta stereoparista ei ollut tullut Marantzin insinöörien mieleen. Nykyisten käsitysten mukaisesti ratkaisut eivät vaikuta kovinkaan lupaavilta. Bassoviulujen matalimmat äänet eivät kuulu, mutta se alue, joka kuuluu, on ehkä hieman turhan mahtipontinen. Massiivisemmalla orkesterimusiikilla kaiuttimien toistoalueen rajoittuneisuus alapäässä on ilmeinen. Myös stereokuva syntyy paremmin kuin monilla kohtuuhintaisilla uusilla kaiuttimilla, joskaan tarkkuutta ei voi kehua. Tietääkseni ajatus re eksiaukon tukkimisesta bassotoiston säätämiseksi on peräisin juuri Marantzin tuotekehitysosastolta. IMPERIAL 6 KUUNNELTUNA Valitettavasti käsiini päätynyt pari ei ole täysin ehjä. Äänessä on tiettyä jenkkityylistä muhkeutta yläbassoilla. Korkeimmissa äänissä on kuultavissa pienoisia ongelmia, jotka saattoivat johtua elementtien saamista kolhuista tai koteloheijastuksista. Kokonaisuudessaan Imperial 6 -kaiuttimet paljastavat kuinka vähäistä kehitys on ollut. Diskanttielementit on jossain vaiheessa painettu sisään, eikä niiden muoto ole korjaustoimenpiteistä huolimatta alkuperäinen. Kaiuttimet ovat pyörineen vain 70 cm korkeat, ja suojakankaan sovitusta varten tarkoitetut reunustat ovat melkoiset
Riku Hakala Varjoina Kuljemme Kuolleiden Maassa (Spinefarm) Moonsorrow vaeltaa samoilla rantakallioilla joilla Bathory kohotti miekkansa kohti horisonttia Hammerheart levynsä aikoihin. Bändi nimittäin onnistuu tulittamaan ilmoille toinen toistaan tarttuvampia ja hienompia riffejä, hyviä melodioita unohtamatta. Lyriikat on suomeksi ulos saatettuja mutta kansilehdistä tekstit löytyvät myös englanniksi. Kannattaa nauttia kiireettä hämärässä ja hyvän Skottilaisen kera. no kelvolliset. Riku Hakala Hands (Dare2 Records) Miles Davisin kuusikymmenlukuisessa kyydissä jazzmaailman parrasvaloihin päätynyt Dave Holland on basistien ehdotonta eliittiä vielä tänäänkin. Kitaroiden ja basson ajolinjoja on helppo seurata, kun muusikot tuntuvat konsertoivan kädenojennuksen päässä. Kipunoivasti akustistaan käsittelevä Habichuela ja käsistään yhä kerkeä, joskin enemmänkin sopeutumiskykyään kuin virtuositeettiaan esittelevä Holland musisoivat kattauksen keulilla, mutta saavat siellä täällä sivustatukea avustavilta pelimanneilta, joista kitaristit kuuluvat Habichuelan kanssa samaan Carmonaklaaniin. Levy myös kestää kuuntelua käsittämättömän hyvin yhä uudestaan ja uudestaan. Annihilation Agenda (Iron First) Ruåtsista vyöryy tankin lailla taas täysi laidallinen laatumetallia. Ryöpsähtevät kitarat ovat toki sitä itseään, samoin, kopajavat lyömät, mutta ainakin paikoin musiikillinen vuoropuhelu toteutuu Hollandin johdattelemana jazzmaailman säännöin. Muutama vuosi sitten Holland sattui yhyttämään flamencokitaristi Pepe Habichuelan Espanjassa ja siitä alkoi Hands -äänitteeseen johtanut, hedelmällinen yhteistyö. Onneksi bändi korjaa soittotaidolla sen mitä varusteissa menettää. Pahimmat mokat on vältetty ja musiikista pystyy nauttimaan ihan hyvin, vaikkakin referenssitasosta jäädään vielä jonkin matkaa. Ei muuta kuin (kuvitteellinen-) farkkurotsi päälle ja (edesmennyt-) heviletti hulmuten levyä hakemaan. Kyllä. Levyn soundimaailma on läsnä oleva ja luontevalla tavalla skarppi. Lethalin musiikki tuo monella tapaa vahvasti mieleen kotimaisen indie legenda Chaos Creationin sekä Stonen bay-area ilotulitukset. Muinaista viikinkimetallia maalaava VKKM sai mantelitumakkeeni värisemään niin vahvasti mielihyvästä että yllätyin moisesta itsekin. Pienen levymerkin tuotteeksi albumin soundit ovat, hmm... Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 3/2011 67. Basisti ei ole lähtenyt luomaan keinotekoista fuusiota jazzista ja Habichuelan kulttuuriperimästä, vaan heittäytyy täysillä kolmen kitaristin ja kahden lyömäsoittajan kelkkaan. Täysistä pisteistä albumin erottaa ainoastaan pari keskinkertaistaisen puolelle putoavaa kappaletta, mutta tykkimateriaalia jää silti vielä melkoinen määrä. Dynamiikanvaihtelut studiossa on tosin nykytyyliin siloiteltu mutta varsinaisesti muuta moitittavaa purkitusjäljessä ei ole. Onnistunut kiekko metsän ja savun makuista metallia joka on samalla rumaa ja kaunista. Äänimaisemat on rakenneltu harkitusti moniulotteisiksi kuorojen ynnä muiden perinnesoittimien avustuksella ja näiden saumaton yhteispeli pitää paketin erittäin kiinnostavana alusta loppuun asti, luoden huoneeseen elokuvamaisen kokonaisvaltaisen tunnelman! Äänitysteknisesti moinen spektaakkeli lienee haastava mutta homma on osunut soundien osalta lähes nappiin. Ville Sorvalin rouhea laulutyyli toimii erinomaisesti ja mielleyhtymiä tulee ainakin Quorthornin (Bathory) ja Retu "Kivisen" (Sotahuuto) suuntaan. Kolmen kitaristin. Tässä on thrashin alkuaikojen siemen kylvettynä syvälle soittajiin. Näin hänellä on varaa valita ne projektit, joissa hän haluaa olla mukana. Koko äänite on melko massiivinen paketti, mutta ei tunnu ollenkaan niin pitkältä kuin biisien pituuksia katsellessa voisi olettaa. Koukkaavatpa herrat seurueineen myös lattarin territorioon, missä soolovuoroon pääsevät perkussionistitkin. Selkein miinus tulee aavistuksen ohuesta bassopuolesta joka kaipaisi kenttälapiollisen verran lisää täyteläisyyttä ja lämpöä. Homman nimi on siis flamenco, ei epäilystäkään. Yhdeksän thrash kappaletta (plus intro) ryyditettynä väkivaltaa pursuavilla lyriikoilla saattaa kuulostaa tylsän tutulta kaavalta, mutta ette voi arvata miten kaukana tylsyys tästä kiekosta on. Kielisoittajia viidennessä sukupolvessa! Madridissa taltioidun soittotuokion tunnot ovat yllättävänkin autenttiset, mikä ei tarkoita sitä, että kaikki kulkisi aivan flamencon peruskaavan mukaan
Moderni sellainen. Mistico Mediterraneo on otsikkona varsin valaiseva, sillä juuri välimerellisen mystiikan päivityksestä on kyse, kun karujen saarten kaiut saavuttavat jazzinsukuisen rytmimusiikin ja modernin konserttimusiikin rajaseudun, missä äänen luova manipulointi on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Siinä soi Gilmourin melodinen ja eteerinen haikeus kitaroiden ja syntetisaattoreiden ujelluksessa. No Decoder on Yogi Langin ensimmäinen soololevy ja se täydentää soololevyjen luomaa kuvaa RPWL soundin mosaiikista. Myös No Decoder on kaikin puolin huolella tuotettu levy, jonka soundeista ei moitteelle löydy sijaa. Tästäkin huolimatta tuotanto tukee hienosti musiikin kiistatonta kiehtovuutta. Pink Floydissa soittanut basisti Guy Pratt luo tanakan pohjan ja etenkin Torsten Weberin kitaratyöskentely on tyylikästä. Jaakko Eräpuu RPWL on saksalainen, vahvasti Pink Floydin musiikista vaikutteita ottanut yhtye, joka alkujaan perustettiinkin PF cover bändiksi. Basisti Uffe Krokforss ankkuroi huojuvimmatkin purkaukset aika-akselin kylkeen joustavin juontein, kontran ajolinjat muun soitannollisen seurueen ja Haarlan kirjoittaman materiaalin kulloiseenkin moodiin sovittaen, joskin paikoin myötäeläjän roolin johtohahmon tontin haltijaksi vaihtaen. Vespers nostaa rimaa vielä Northboundiakin korkeammalle. No Decoder on tavallaan singer-songwriter levy. Sardinian naapurisaari Korsika on nimittäin levyllä edustettuna myös. Sävellysten sisimmässä kun piilee entistä enemmän lyyristä lujuutta. Fonisti Trygve Seimissa ja trumpetisti Mathias Eickissä Haarlalla on sävykkäästi aksentoiva puhallinparivaljakko, joilta löytyy nöyryyttä palvella musiikillista kokonaisuutta, minkä hallitsee myös monessa liemessä maustunut konkarirumpali Jon Christensen, avarakatseisuuden airut ja rubaton ritari jo ECM-historian alkulehdiltä. Yogi Lang on bändin L -kirjainta edustava nokkamies ja laulusolisti. Siinä sykkii myös mukavan seesteisesti modernin maailman tunnelmat taiten sovitettuina taustoina ja efekteinä. Pirkka Ruishalme MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 68 HIFIMAAILMA 3/2011. Äänikuvat asettuvat paikoilleen ja rytmi kuljettaa musiikkia vapautuneen tunnokkaasti. Tällä vuosituhannella RPWL on tehnyt kymmenkunta levyä omaa musiikkiaan, joka kumpuaa moninaisin vaikuttein juuriltaan ja progressiivisen rockin nykyvirtauksista. Progressiivinen rock on genre, jonka kuuntelijat saavat jatkuvasti nauttia upeasti äänitetystä ja studiossa pieteetillä käsitellystä musiikista, josta ei puutu dynamiikkaa eikä soittimien sävykkyyttä. Sisällön edellyttämää estetiikkaa löytyy, mutta energiaa voisi esiintyä enemmänkin. Ja hieno levy tuo pohjoisen ulottuvuuden matalan profiilin musiikillinen manifesti onkin. Kuulaat ja lakonisen käheät laulut tai oikeammin sävellykset kasvavat ja tiivistyvät edetessään. Vahvojen balladien vuo soi tuotannollisesti aavistuksen turhan tahdikkaasti. Levyn tuottaneiden Fresun ja Manfred Eicherin kunniaksi on sanottava, että studiotekniikan hyödyntäminen rajoittuu lähimikitetyn laulun tilapoliittisen ehostuksen ohessa jokusiin soundeihin, jotka ovat ehkä Bonaventuran bandeonista ja Fresun trumpetista peräisin, mutta moulinex-käsittelyn jälkeen vaikeasti identifioitavissa. Jaakko Eräpuu No Decoder (Gentle Art Of Music) Mistico Mediterraneo (ECM) Trumpetisti Paolo Fresu luokiteltaneen oikeutetusti jazzmuusikoksi, mutta kovin ahtaaseen karsinaan häntä ei saa sovitetuksi, sillä valtavirtaisen postmodernismin ohessa mies on puhaltanut menemään monenlaisissa viitekehyksissä. Yhtyeen jäsenistä aiemmin soololevyt ovat julkaisseet kitaristi Kalle Wallner ja basisti Christ Postl. Molemmilla lohkoilla on kuultavissa etiäisiä Edward Vesalan elämäntyöstä, mutta enemmänkin musiikin yleisissä linjoissa kuin sormella osoiteltavissa samankaltaisuuksissa. Saaren musiikillisen tradition kuuluin ilmentymähän on ikiaikainen, moniääninen laulu, jonka parissa vuosikymmenet toiminut A Filetta -lauluryhmä muodostaa musiikillisen keskiön Fresun trumpetin ja Daniele di Bonaventuran bandeneonin ympäröidä. Sen perustunnelma on pohdiskeleva ja avoimesti tunteissa soljuva. Sardinialaissyntyisen muusikon skaala on ulottunut fuusiontapaisista sähkösoitteista kansanmusiikillisiin kuvioihin. Siis soundeissa, jotka tulevat iholle, mutta eivät nosta karvoja pystyyn musiikin lailla. Lyriikat kuvaavat vaikeutta projisoida tunteitaan ja tulla ymmärretyksi. Levyllä on musiikillista kunnianhimoa eikä se itse asiassa häpeä lainkaan esikuvansa edessä. Mistico Mediterraneo kallistuu jälkimmäiseen suuntaan, joskaan ei koko painollaan. LEV YA R V O ST E L UT Vespers (ECM) Kuusi vuotta sitten julkaistu Northbound nosti Iro Haarlan kertaheitolla vapaamman laidan jazzin varteenotettavien säveltäjä/muusikkojen kastiin myös kansainvälisessä katsannossa. Eikä suomalaisnorjalainen kvintetti jätä tätä väkevää haurautta taiten tulkitsematta. Haarla ottaa mittaa musiikillisesta menneisyydestään sekä muusikkona että säveltäjänä
Syrjäisellä maatilalla asuvan kolmihenkisen perheen tytär näyttääkin olevan aivan oikeasti yliluonnollisten pahojen voimien vallassa. Näiden yhteisvaikutuksena kuvan arvosanasta on verotettava kokonainen tähti. Jopa alkupuolen ääniefektit on miksattu eteen ja keskelle. Jopa jotkut väkivaltakohtauksista nähdään alkuperäistä tiiviimpinä, vaikka ne vielä teatteriversiossa muodostivat elokuvan kiistattoman painopisteen. ÄÄNI Elokuva kuulostaa pitkän aikaa siltä kuin monikanavaäänitys olisi mennyt kokonaan hukkaan. Se sisältää paljon puhetta, joka kuullaan luonnollisesti vain edestä ja keskeltä. Kaikki on tallennettu teräväpiirtokuvalla, mutta mitään ei ole tekstitetty suomeksi. Lukuun ottamatta kameran kaikkein pahimpia vatkaamiskohtauksia tapahtumista saa helposti selvää pimeämmissäkin kohtauksissa. ÄÄNI Suljettuihin sisätiloihin valtaosin sijoittuva psykologinen draama ei tarjoa juurikaan mahdollisuuksia monikanavaäänellä briljeeraamiseen. Suurimman osan aikaa kuunnellaan kuitenkin kolmen kanavan stereota suoraan edestä. Kliininen, hyvin valaistu tapahtumaympäristö ei tosin aseta kuvan toistolle suuria haasteita alun perinkään. Loppupuolen hiuksia nostattavien tapahtumien aikana tekijöiden jekku kuitenkin paljastuu. Pahamaineiseen, vuoden 1971 Yhdysvalloissa tehtyyn Stanfordin kokeeseen perustuvassa elokuvassa 26 miehen vapaaehtoisryhmä jaetaan kahtia vankeihin ja vartijoihin. ÄÄNI Äänessä ei laadullisesti ole muuten huomauttamista, mutta jälleen kerran sen miksaus osoittautuu melko laiskaksi. PITUUS: 96:11 min. Ja kuvaa todellakin vatkataan, myös elokuvan rauhallisemmissa jaksoissa, joten sellaista huonosti sietäville katselu voi olla melkoinen koettelemus. Psykologinen koe riistäytyy kuitenkin vähin erin järjestäjiensä käsistä. Seitsemän featuretten yhteenlaskettu pituus on vain noin 70 minuuttia. Sisällönkään puolesta tarjolla ei ole mitään erityisen mullistavaa. Amerikkalainen versio on saksalaista hieman heikompi keskittyessään liikaa nimekkäisiin päähenkilöihinsä ja unohtaen ryhmädynamiikan, mutta kiintoisa katselukokemus se siitäkin huolimatta on. KUVA Viidakkojaksoja leimaa jopa hiukan harmittavissa määrin savunharmaus, mikä tosin johtuu pelkästä yhteensattumasta, kuvausten aikana Thaimaassa riehuneista metsäpaloista. Ottaessaan kuvausryhmän mukaansa ikuistamaan uransa viimeistä manausta sattuma saa hänet valitsemaan ylivoimaisen vaikean kohteen. · Ikäraja: 15 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 & Dolby Digital 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 2 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: THE LAST EXORCISM · 2010 OHJAUS: Daniel Stamm PÄÄOSISSA: Patrick Fabian, Ashley Bell, Iris Bahr PITUUS: 86:43 min. Todellinen surroundvaikutelma herää henkiin vain aivan alussa sekä onneksi myös suuressa lopputaistelussa, jossa katsoja todella tuntee olevansa tapahtumien keskellä. Alkupuolellaan puhelias elokuva onnistuu loppua kohden tiivistämään tunnelmaansa tyydyttävästi, vaikka ei manauselokuvien aivan terävimpään kärkeen ylläkään. KUVA Kuva on peruslaadultaan hieman harmaa, mutta tämän pystyy korjaamaan säädöillä siten, että lopputulos on kuitenkin hyvä. Tämän vastapainoksi äänimiksauksessa on kuitenkin kiinnitetty erityishuomiota musiikin ohjaukseen pääkanaviin mahdollisimman ilmavasti, millä ilmeisesti paikataan surroundefektien jokseenkin täydellistä puuttumista. Ääniraita herää äärimmäisen herkullisesti eloon ympäröiden katsojan erittäin tehokkaasti karmivilla äänitehosteilla, jotka voivat nostattaa tehokkuudellaan jopa kylmiä väreitä. Pimeitä kohtauksia ei ole, mutta hieman hämärämmissä on helppo havaita myös mustan tason olevan hyvä. RAMBO · 2008 OHJAUS: Sylvester Stallone PÄÄOSISSA: Sylvester Stallone, Julie Benz, Matthew Marsden PITUUS: 99:13 min. KUVA HD-videokuva on laadultaan selvästi keskitasoa parempi. Ja niitä vähiäkään mahdollisuuksia ei edes käytetä: valtaosan aikaa kuullaan vain dialogia keskikanavasta. Lisäyksiä on melko paljon, mutta ne ovat pääosin melko huomaamattomia täydennyksiä. Muilta osin kuva on laadultaan jopa hämmästyttävän terävä ja siisti. Valtaosin ne keskittyvät syventämään Rambon henkilökuvaa sekä tämän ja kauniin lähetyssaarnaaja Sarahin suhdetta. Sivusuuntaisen ravistelun lisäksi kuvaaja on ihastunut myös turhan tuntuisiin nopeisiin zoomauksiin. Se mikä noissa seikoissa hävitään, voitetaan toisaalta takaisin kuvan varsin hyvässä terävyydessä sekä syvissä mustan sävyissä, jotka mahdollistavat jopa pimeidenkin kohtausten hyvän seurattavuuden. LISÄMATERIAALIT Levylle ei ole tallennettu minkäänlaista lisämateriaalia. THE EXPERIMENT · 2010 OHJAUS: Paul Scheuring PÄÄOSISSA: Adrien Brody, Forest Whitaker, Clifton Collins Jr. · Ikäraja: 15 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 1,78:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 & Dolby Digital 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi, norja ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: 70 HIFIMAAILMA 3/2011. LISÄMATERIAALIT Uuden julkaisun bonusmateriaali koostuu kourallisesta taustadokumentteja, jotka ovat keskimäärin varsin lyhyitä. Vangit suljetaan kahdeksi viikoksi selleihin, ja vartijoiden tehtäväksi jää pitää yllä järjestystä. Vastapainoksi osa kohtauksista on alkuperäistä lyhyempiä. B LU -R AY- A RV OST E L UT TEKSTI: JUKKA HALTTUNEN Sylvester Stallonen kolmen vuoden takainen, äärimmäisen väkivaltainen neljäs Rambo on ilmestynyt blu-rayllä versiona, joka on huhujen mukaan Stallonen hyväksymä ohjaajanversio, vaikka sitä ei tuolla nimellä markkinoidakaan. Tämän lisäksi elokuvan värimaailma näyttää muutenkin aika haalealta. · Ikäraja: 18 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 & Dolby Digital 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi, norja ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Kahden Oscar-voittajan tähdittämä The Experiment on uusi filmatisointi psykologisesta kokeesta, jonka teki edellisen kerran tunnetuksi Oliver Hirschbiegelin (Perikato) saksalaiselokuva vuonna 2001. LISÄMATERIAALIT Levyn ainoa lisuke on elokuvan traileri, joka esitetään teräväpiirtomuodossa. Dokumentaariseen tyyliin, teräväpiirtovideokameralla käsivaralta kuvatussa kauhuelokuvassa huijarimanaajana kunnostautunut eteläisten Yhdysvaltojen saarnamies joutuu elämänsä kovimman haasteen eteen
Ysikolmonen sisältää edeltäjäänsä enemmän liitäntöjä. Tukevan ja sliipatun tyylikkään soittimen etulevy on harjattua alumiinia. HDMI-lähdöt voi myös hyödyntää kokonaisvaltaisesti niin, että molemmista vie sekä kuvan että äänen täysin erillisiin järjestelmiin. Monikanavaiset DTS-tiedostotkaan eivät aiheuta mitään ongelmia olivat ne sitten WAV-, FLAC- tai DTS-päätteisiä. Oppo on toistaiseksi Hi maailmassa testatuista soittimista nopein, joskin ero kakkoseen, Sonyn BDV-F500-kotiteatteriyhdistelmään, on ajanottovirheen sallimissa rajoissa. Arvokkaan ulkoasun viimeistelee erinomaisesti vaimennettu koneisto, joka ei pidä melua levyjä toistaessaan. Opon äänettömyys saa toiminnan tuntumaan vieläkin nopeammalta. MP3 TOISTOA ODOTELLESSA Verkkoliitäntä osaa ottaa nettiekstrojen lisäksi yhteyden lähiverkon DLNA-palvelimiin. PAL-lähteestä peräisin olevat 720p25-videot pyörivät nykimättä alkuperäisellä nopeudella sekä 720p- että 1080ptarkkuuteen skaalattuna. PIKAINEN LATAAJA Kärsimättömät ovat pitkään tuskailleet Bluray-soittimien kankeuden kanssa. Tällainen MKV-konttiin pakattu X264-video DTS-äänillä pyörii mukisematta. Soitin toistaa Blu-ray-, DVD- ja CD-levyjen lisäksi DVD-Audio- ja SACD-levyt. TES TI : O P P O BDP- 9 3 EU - BLU- RAY- SOITIN TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Hiljainen vauhtisoitin Hifimaailma SUOSITTELEMME TUORE OPPO VAKUUTTAA UUSIMMALLA MALLILLAAN. Kakkoslähtö kytketään vahvistimeen äänisignaalin siirtämistä varten. Uutta ovat tupla-HDMI-lähtö, eSATA, USB-WLAN-adapteri ja sarjaporttiohjaus. Toisen HDMI-lähdöistä voi määritellä antamaan vain kuvasignaalin siihen suoraan liitetylle näyttölaitteelle. Suosion perustana on yhtiön takavuosina valmistamien järkihintaisten DVD-soittimien hyvälaatuinen skaalaus. Liki satasivuinen opus sisältää lukuisia havainnollisia kuvia. NOPEA JA HILJAINEN BDP 93EU TOIMII ERINOMAISESTI MYÖS CD SOITTIMENA. Hifimaailma K iinalaisen Oppo Electronicsin amerikkalainen tytäryhtiö Oppo Digital on suoltanut kohuttuja elokuvasoittimia vuodesta 2004. Ensimmäisellä kokeillulla soittimella ainoastaan 576i-tarkkuus siirtyi virheettä ja toisella yksilöllä kunnossa oli vain 1080p50/60-kuva. Sisäistä muistia on kaksi gigatavua, mutta BD-Live-ekstroille siitä on varattu vain puolet. Suuremmalla vauhdilla pyörivät Blu-ray-levyt saavat aikaan pientä tärinää koteloon, mutta sen huomaa vain käsikopelolla. Videotiedostojen tuki on kattava, mutta 24p-kuvanopeus on mahdollista vain alkujaankin 1080p24-muodossa olevilla tiedostoilla. HDMI-liitäntä tukee nyt myös 3D-kuvaa. MP3-tuki on poistettu Euroopassa myytävästä koneesta kokonaan, mutta Oppo lupaa sen lisenssikoukerot selvitettyään. Teräväpiirtolevyjen kanssa Oppo odotteli pitkän aikaa taustalla ja julkaisi ensimmäisen Blu-raysoittimensa, BDP-83:n, vasta vuonna 2009. USB-massamuistituki kattaa nyt myös NTFSalustetut tallennevälineet. Tällöin AV-viritinvahvistimen omat kuvaruutuvalikot tai mahdolliset käsittelypiirit eivät tule sotkemaan kuvaa, mikä ilahduttanee puristeja. Monen minuutin mittaiset latausajat eivät ole harvinaisia raskaalla softalla kyllästettyjen elokuvien kanssa. Uusin malli on BDP-93EU. Maahantuojan varmuuden vuoksi toimittama viisimetrinen Lindy-kaapeli toimi moitteetta. Windows Media Playerin tarjoamalta DLNApalvelimelta FLAC-, WAV- ja WMA-tiedostot soivat moitteetta, kuten myös USB-tikulta. Muilla soittimilla ongelmattomasti toimineilla joskin edullisilla kaapeleilla oli ongelmia soittimen ja useiden näyttölaitteiden kanssa. Oppo on hieman nirso käytetyn HDMIkaapelin suhteen. USB-liitäntöjä on kaksi, joten WLAN-adapteria käyttävälle jää yksi vapaa kytkentä laitteen etulevyyn. 720p24-tiedostot eivät skaalaudu 1080p-tarkkuuteen kuvataajuuden muuttumatta, vaan ne esitetään 25 ("Source Direct") tai 30 ("1080p") kuvan sekuntinopeudella. Twonkyn ja 72 HIFIMAAILMA 3/2011. SACD-äänen saa HDMI-liitännästä yhteensopivalle vahvistimelle myös alkuperäisessä DSD-muodossa. Kattavien ominaisuuksien seiltyksessä käyttöohje onnistuu hyvin
Äänipuolella asiat ovat kunnossa. Valitettavasti kohtausnumerot eivät näy kuvaruudulla hypeltäessä. Lyhyesti: Laadukkaan tuntuinen, erittäin hiljainen ja toistaiseksi nopein Hi maailman testaama Blu-ray-soitin, jossa on runsaasti ominaisuuksia ja hyvä CD-ääni. Sekä harmonisen että intermodulaatiosärön määrä on erittäin alhainen.. 8 MITTAUSTULOKSET Tehonkulutus ................................................................21 W Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS ..........................................2,16 V Antoimpedanssi, 1 kHz ...........................................420 ohm Häiriöetäisyys, A-paino .......................................... Pitkälle päävalikon syövereihin piilotetut kuva-asetukset ovat vaivalloisen painelurumban takana. + Erittäin nopea + Hiljainen + Ei tarvitse USB-muistia nettiekstroihin + Tehokas kohinanpoisto + NTFS-tuki USB-massamuisteille 24p-toisto vain 1080p24-tiedostoille Kaukosäätimen tahmaus soittimen valikoissa Kranttu HDMI-kaapelin laadulle Ei vielä MP3-toistoa Taajuusvaste analogisesta stereoannosta. 0,03 dB Kanavaerotus, 1 kHz ................................................. Myös kohtausten hyppely on äärimmäisen vauhdikasta: sitä rajoittaa oikeastaan vain sorminopeus. Korviinpistäviä rosoja ei ole lainkaan, mutta vapaamielisempää stereokuvallista irrottelua jää kaipaamaan. Toisaalta säätöihin ei tarvitse koskea käytännössä kuin äärimmäisen kohinaisilla DVD-levyillä. Asettelu on looginen. KUUNTELUARVIO Siististi soiva ovat tallella. Ainoastaan soittimen sammutus vie jonkin aikaa, noin kymmenen sekuntia. Opolta on myöhemmin tulossa BDP-95-audio iliversio vieläkin paremmalla analogiasteella ja XLR-lähdöillä. Suoraviivaista mutta samalla herkkää ja päällekäymätöntä sointia on helppo kuunnella. Miinusta tulee DVD-levyn toisesta telecine-testistä, jossa lomitusartifaktit Jitter analogisesta stereoannosta. Blu-ray-testilevyllä ongelmia ei ole lainkaan. Mittaustulokset ovat moitteettomia. Sävyt erottuvat tummassa ja kirkkaassa päässä, ja liike on takeltelamatonta. 107,6 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/60 dBFS ........ 040 538 7266, www.oppodigital.com LIITÄNNÄT Kuva: Ääni: Muisti: Massamuisti: Verkko: Muuta: 2x HDMI, komponentti, komposiitti Analoginen 7.1, koaksiaalinen ja optinen S/PDIF USB, Sisäinen (1 GB) eSATA, 2x USB Ethernet, WLAN (USB-adapterilla) RS-232C, IR-ohjaus sisään Oppo tarjoaa runsaasti liitäntöjä. Kyvyttömyys hankalan kadenssin käsittelyyn ilmenee myös Transformers 2 -DVD:llä, jonka kohtausten alut ja lopputekstit ovat karmeaa katsottavaa. Toistoa leimaa pieni terävimpien särmien pyöristely kautta linjan. Hifistisessä mielessä toimiva ääni, joka ei liiemmin astele rytmillisille harhapoluille tai vaivu tulkinnanvaraisuuksiin. Miellyttävän eheä ja luonnonmukainen ääni iskee kyllä tarvittaessa, joten kiekkojen suhteen soitin ei kranttuile. Riippuen taustalla pyörivän materiaalista tarkkuudesta soittimen omat valikot takeltelevat hieman tai hieman enemmän. Tällä ei ole tietenkään merkitystä kuin kärsimättömälle, valmiustiloja ja sähkön hintojen nousua vastustavalle teatteristille, joka joutuu odottelemaan hetken ennen jatkojohdon päävirtakytkimen napsautusta. Elokuvan pyöriessäkin levyn saa napattua pois viiden sekunnin odottelun jälkeen. Pää- ja ponnahdusvalikkojen navigointi on ripeätä, vaikka toisinaan kaukosäätimen peräkkäispainallukset eivät rekisteröidy soittimelle asti. Nopean latauksen lisäksi toiminnot menevät ripeästi perille. Ainoastaan 1080;60-muotoon tallennetun lmilähteen muutos 24p:ksi eli käänteinen telecine jää toivomuslistalle. Jotkin painikkeet saattavat jäädä pohjaan painettaessa, eikä soitin aina reagoi painalluksiin. 20 Hz 0,00 dB, 20 000 Hz +0,10 dB. SIISTIÄ KUVAA JA ÄÄNTÄ Blu-ray-elokuvien 24p-toisto on moitteetonta. CD-toisto on sekä subjektiivisesti että mittaustulosten valossa hyvälaatuinen. Kaksi HDMI-lähtöä mahdollistaa joko kahden erillisen järjestelmän kytkemisen tai niiden pyhittämisen erikseen äänelle ja kuvalle. Oppo BDP-93EU Hinta: 649 euroa Mitat (l x k x s): 43 x 7,9 x 3,1 cm Massa: 4,9 kg Lisätietoja: Mareksound, www.mareks.fi, puh. 0,0006 %/<0,1 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd .................0,0001 %/0,0006 % Kanavatasapaino, 1 kHz ........................................... Oppo lyö tauluun lähes täydet pisteet lomituksen poistoa ja skaalausta testaavilla HQV-levyillä. 106 dB Jitter, 44,1 kHz/16 bit ................................................183 ps Nopeustestien summa .....................................10 min 30 s * HQV-testit ...................................100/100 (HD), 75/80 (DVD) *Aika on vertailukelpoinen Hifimaailman aikaisempien Blu-ray-testien kanssa Soitin käynnistyy valmiustilasta 17 sekunnissa, mutta kelkka aukeaa jo neljässä. Erikoisuutena on nopea eSATA-liitäntä. USBliitäntään voi kytkeä massamuistien (FAT/NTFS) lisäksi mukana tulevan WLAN-adapterin. FORMAATTITUKI Levyt: Blu-ray (3D), DVD, DVD-Audio, AVCHD, SACD Verkkotoisto: DLNA Tiedostot: JPEG, WAV, WMA, MPEG-2 (VOB, TS), WMV H.264, MKV, DIVX, XVID, MOV USB-tuki: FAT16/32, NTFS Blu-ray-kuva 10 DVD-kuva 8 Ääni 8 Käyttö 8 Ominaisuudet 8 Mittaukset (CD) 9 Suurinäppäiminen kaukosäädin on hyvin taustavalaistu. Erittäin tehokas kohinanpoisto saakin erityismaininnan. DVD-kuva on terävä, eikä kuva rajaudu reunoilta
KYS Y J A K O M M ENT OI Julkaisemme tällä palstalla, käytössä olevan tilan puitteissa meille lähetettyjä ja lehden internet-sivujen keskustelualueilta poimittuja mielenkiintoisimpia lehden aihesisältöön liittyviä kysymyksiä, kommentteja, mielipiteitä ja palautetta. Takasurroundit on suunniteltu sijoitettavaksi kuuntelupaikan taakse, ei suoraan yläpuolelle. Olisi myös aika outoa, jos testaisimme kalliita ja hienoja laitteita huoneessa, joka on selvä pullonkaula huonon akustiikkansa takia. kaiutintaso/linjataso-sovittimella RCA-liitimillä kytkettäväksi ns. Vinkki 0-1000 euron kaiuttimien hankinaan: Hi maailman numeron 7/2010 lattiakaiuttimien vertailutestin kärkikolmikon joukosta löytyy varmasti hyvä kaiutin sinullekin. Lehdelle vinkkinä: Olisiko aika kuunnella ja arvostella kaiuttimet niissä paikoissa, joissa ihmiset asuvat ja niitä kuuntelevat, sillä harva asuu kaiuttomassa huoneessa, mutta sitäkin useammin betoni tai puutalossa keskikokoisessa huoneessa keskimääräisin huonekaluin. ...Hi maailman kuunteluhuonehan ei ole mikään "kaiuton huone", vaan siellä on kirjahyllyjä ja siitä on yritetty tehdä normaalin olohuoneen tapainen. kaksoispuhekelalla varustettu subwoofer, missä vasen ja oikea kanava summautuvat subwooferin puhekelassa. Tällaisia sovittimia löytyy esimerkiksi autohi tarvikkeita myyvistä liikkeistä. Lue tarkkaan kaiuttimien kuunteluarviot ja yritä löytää niistä yhtäläisyyksiä omiin kuuntelutottumuksiisi. ) tai nettisivuiltamme, Kysy/Kommentoi -kohdasta huomioiden, voisi esimerkiksi Dali Consept 6 olla oiva valinta tai jos pitää hieman runsaammasta bassosta, niin kokeile Audio Prota. Pidän rauhallisesta, perinteisestä ja myös dynaamisesta musiikista. Passiivisubwooferin ja pääkaiuttimen välistä voimakkuutta ei voi säätää samalla tavalla kuin aktiivisubwooferissa, missä on säädöt sekä voimakkuudella että jakotaajuudelle. 74 HIFIMAAILMA 3/2011. Passiivisubwooferit eroavat aktiivisista siten, että niissä ei ole sisäänrakennettua vahvistinta. Passiivisubbari tarvitsee siis erillisen vahvistimen. (julkaistu www.hi maailma. high level input). Toimitus: Takakaiuttimien suuntaus kuuntelupaikan ohi oli suositeltavaa aikana, jolloin surroundkanava muodostettiin etukanavien sisältämän informaation avulla. Ajattelin 4 kpl noita palloja takakanaviksi kattoon kiinni 2 kpl sivuille ja 2 kpl suurin piirtein suoraan kuuntelupaikan yläpuolelle, kaikki samaan linjaan ja yhteensä noin neljän metrin leveydelle. Sivusurroundit kuuluu sijoittaa vähintään 90 asteen ja enintään noin 110 asteen kulmaan keskikaiuttimeen nähden eli joko suoraan sivuille tai hieman takaviistoon. Jos subwooferissa ei ole tällaista liitäntämahdollisuutta, voidaan vahvistimen kaiutintasoinen signaali muuttaa ns. Parhaista julkaistuista kysymyksistä ja kommenteista palkitsemme 20 euron arvoisella Filmifriikin lahjakortilla. Yksiselitteistä vastausta mainitsemasi kaltaiseen tilanteeseen on vaikea antaa, mutta takasurroundit todennäköisesti tasoittavat surround-äänikenttää, varsinkin jos huoneen leveys on suuri. SURROUNDIEN SUUNTAUS? Kannattaako pienet surroundpallokaiuttimet kääntää hieman poispäin kuuntelupaikasta eli ottaa joko heijastukset seinästä tai suunnata huoneen keskelle, jolloin äänikentästä tulee epämääräisempi. Tässä tapauksessa subwoofereita pitää olla kaksi (stereo) tai ns. Kyseessä on betoniseinäinen yhdeltä seinustalta kokonaan avoin huone, jossa kulmasohva tulee "kuulemma" seinään kiinni ja muuta kuuntelupaikkaa sen eteen ei tule. Toimitus: Useimpiin aktiivisubwoofereihin signaali voidaan kytkeä suoraan vahvistimen kautinlähdöistä ilman minkäänlaista kanavien yhdistämistä. Kuunteluhuoneemme bassoalueen ominaisuudet Takakaiuttimen määrän kasvattaminen kahdesta neljään kannattaa, jos huone on leveä ja takakaiuttimet sijaitsevat kaukana toisistaan kuuntelupaikan sivuilla. Lue myös tässä numerossa oleva juttu akustoinnista. TA VALINI T UKSEN OIMIT AHJAKORT I.FI T 20 L ILMIFRIIKK WWW.F BETONIKERROSTALO JA HIFIMAAILMAN KUUNTELUHUONE? Kerrostalossa kaiuttimet kuulostavan rikkimenneeltä hanurilta, vaikka olisivat maksaneet maineen, kunnian ja avioliiton. Tällaisia ääniformaatteja ovat esimerkiksi kaikki DVD- ja Blu-ray-levyille tallennetut, nykyaikaiset Dolby Digital- ja DTS-ääniraidat. PS. Pitäisikö saada yhdistettyä nuo left- ja right-kanavat ennen subwooferiin kytkemistä. Ja entä jos kyseessä olisi passiivisubwoofer. Ero perusolkkariin ei ole kuitenkaan suuri ja lähelle seinää sijoitutut kaiuttimet korostavat bassoja siinä missä muissakin huoneissa. Myös pääkaiuttimilta voidaan vastaavasti suodattaa pois matalimmat taajuudet. Tällaista sisääntuloa kutsutaan kaiutintasoisesksi-sisääntuloksi (eng. Itse kuuntelen elokuvien monikanavaa sekä stereota keskihintaisella kokoonpanolla. Ajatus siitä, että pitäisi kerätä hullunkurinen sarja hanureita autonperään lähikylästä kotokuunteluun diapamien, kera on tyrmäävä, joten löytyisikö kohtuuhintainen 0-1000 / pari kaiutin tähän ongelmaan... Huone ei korosta juurikaan bassoja, päinvastoin kuin monet "tavalliset" huoneet. Suuri ero tyypilliseen olohuoneeseen on jossain määrin akustoitu katto (katossa on noin 30 mm akustolevy suoraan betonikattoon liimattuna). Viimeinen valinta tulisi joka tapauksessa tehdä aina kotona koekuuntelemalla. Yritän akustoida takaseinän kuuntelupaikan takaa sopivan ratkaisun(eli nättien levyjen) löytyessä, että stereokuuntelussa edes osa heijastuksista vähän vaimenisi. Takakaiuttimien ohisuuntauksella surroundääni muuttuu varsinkin vaimennetussa huoneessa sävyltään tummemmaksi. Paljaan kiviseinän kautta tehtävän heijastuksen sijaan lähes saman ilmiön saa aikaan vahvistimen viivesäädöllä. SUBWOOFER 2 KANAVAISEEN VAHVISTIMEEN? Kysymykseni koskee aktiivisubwooferin kytkemistä vahvistimeen, jossa siis vain left- ja rightkaiutinulostulot. Jos hi liike on palvelualtis, niin tämän ei pitäisi olla ongelma. Ja pitäisikö neljällä surroundilla sivukaiuttimet saada tuollaisessa virityksessä työnnettyä eteenpäin kuuntelupaikan sivulinjalta ja kääntää kuuntelupaikkaa kohti, etteivät olisi samassa linjassa takakeskikaiuttimien kanssa. Jos vahvistimessasi on esimerkiksi kaksi paria kaiutinlähtöjä, voidaan toinen niistä kytkeä subwooferille ja toinen pääkaiuttimille. Passiivisubwoofer tarvitsee myös erillisen jakosuodattimen, millä suodataan subwooferilta korkeat taajuudet pois. Voitte lähettää kysymyksiä, kommentteja sekä palautetta lehden toimitukseen postitse, sähköpostilla (toimitus@hi maailma. Valitsemasi pienet kaiuttimet ovat luonteeltaan niin ympärisäteilevät, että suuntauksen pienillä muutoksilla ei ole valtavaa merkitystä. Musiikkimakuni on laaja: proge, jazz, classinen, pop, rock... linjatasoiseksi signaaliksi. Vai onko suora suuntaus sweetspottiin paras. Sen vain olen huomannut, että joidenkin testien perusteella huone imee bassoja. Signaali summataan monofoniseksi subwooferissa. Onko tuollaisessa asennuksessa ylipäänsä sanottavaa hyötyä neljästä surroundista. Tämä on toisaalta mahdollista tehdä kotonakin. Kuunteluhuoneemme on akustiikaltaan jonkin verran tyypillistä olohuonetta vaimeampi ja "parempi", mutta ei mikään kaiuton huone. Aidot monikanavaäänitteet on pääsääntöisesti jo miksauspöydällä suunniteltu toistettavaksi suoraan kohti kuulijoita suunnatuilla kaiuttimilla. Näin äänimaailma muodostui epämääräisemmäksi ja paremmin ambienssia luovaksi. keskustelufoorumilla) Toimitus: Hi maailma-lehden numerossa 6/2010 on ollut juttu kuunteluhuoneesta ja sen vertailulaitteistosta
systeemi) niin millainen äänitasomittari pitäisi hankkia vai saako niitä vuokrata/ lainata. Kriittisessä CD-kuuntelussa HDMI-liitäntä saattaa joissain tapauksissa olla äänenlaadultaan heikompi kuin optinen tai koaksiaalinen liitäntä. Se siis pystyy kuljettamaan enemmän informaatiota kuin optinen tai koaksiaalinen S/PDIF-digitaaliliitäntä. Itse olin sitä mieltä että tuskin noissa eroa on, mutta kertokaa te viisampina miten asia on. Halkaisijaa kuitenkin rajoittaa seikka, että putken halkaisijan kasvaessa, mutta kotelotilavuuden ja viritystaajuuden ollessa vakiot, tarvitaan pidempi putki. Kaveri sanoi että on eroa kuin yöllä ja päivällä. Optisella kaapelilla näitä uusia ääniformaatteja ei ole mahdollista saada kuuluviin. Bassore eksiputken pitää olla halkaisijaltaan riittävän suuri, jotta siinä liikkuva ilma pääsee liikkumaan ja värähtelemään vapaasti. Blu-ray-elokuvien niin sanotut HD-äänet, kuten Dolby True HD ja DTS-HD Master Audio tai pakkaamaton monikanavainen PCM tarjoavat paremman äänenlaadun kuin perinteiset Dolby Digital ja DTS. Käytännössä ongelma on kuitenkin pikemminkin teoreettinen, ja HDMI-kaapeli riittää ainoana kytkentänä soittimen ja vahvistimen välillä. ÄÄNITASOMITTARI? Jos haluan säätää kaiuttimien tasot ihan kohdalleen (5.1. ) ja SarkaPro (www.sarkapro.com). Mikä taas vaatii vieläkin pidemmän putken. Ilman pyörteily vaikuttaa myös kotelon toimintaan: re eksiputken toiminta häiriintyy, esimerkiksi viritystaajuus saattaa muuttua. Toimitus: HDMI-liitännän etuna on sen suurempi kaistanleveys. Muita mittareita löytyy esimerkiksi Radioduosta (www.radioduo.net). Tämä saa aikaan putken suulla ilman pyörteilyä (turbulenssia), mikä aiheuttaa yleensä kuultavia sivuääniä. Radio Shackin mittarilla subwooferin taso kannattaa säätää testikohinalla kolmisen desibeliä muita kaiuttimia korkeammaksi, sillä mittari on hieman epäherkkä matalilla taajuuksilla. Toimitus: Tarkoitat varmaan kaiutinkotelon re eksiputkea. Tämä johtuu lähettimien eroista, jotka voivat aiheuttaa signaaliin enemmän aikatason vääristymää eli niin sanottua jitteriä (lue jitteristä lisää Hi maailma 1/2011). Mittareista hieman eri versiota myyvät ainakin Marek Sound (www.mareks. TRUMPETTIREFLEKSI? Miksi joissain kaiuttimissa on trumpettimainen re eksiputki? HDMI JA OPTINEN KAAPELI? Kaverin kanssa tuli väittelyä että optisella digitaalikaapelilla olisi mahdollista saada yhtä hyvä äänenlaatu kuin HDMI-piuhalla. Suurilla bassokartion liikepoikkeamilla refleksiputkessa liikkuvan ilman nopeus saattaa nousta erittäin suureksi, etenkin putken halkaisijan ollessa pieni. Itselläni sen verran vanhempi vahvistin että HDMIpaikkoja ei ole, joten tietysti vaikeaa mennä sanomaan. Periaatteessa putken pitäisi siis olla halkaisijaltaan mahdollisimman suuri. Kovin pitkä putki ei taas välttämättä mahdu koteloon, etenkään, jos kotelo on tilavuudeltaan pieni. Päistään "trumpettimaisesti" pyöristetty re eksiputki vähentää ilman pyörteilyä putken suuaukolla ja mahdollistaa halkaisijaltaan pienemmän ja siten myös lyhyemmän putken. HIFIMAAILMA 3/2011 75. Toimitus: Sangen käyttökelpoinen ja edullinen mittari on esimerkiksi Radio Shack SPL-meter
Yritin ehdotella tätä foorumeilla, mutta tuli vihapostia taas. KO L U M N I Hi , ymmärrys, hämmennys ja AV-vahvistin H ei, Tommi (nimi muutettu) tässä taas! Onko teille tullut koskaan sellaista tilannetta, että olette joutuneet muuttamaan näkemyksiänne radikaalisti toisenlaisiksi. Huomasin yhtäkkiä, että jotain puuttui! Nopean pohdinnan tuloksena selvisi, että äänivalli ei oikein pamahtanut le ateatterin malliin... Tästä lähtien pidän pimennysverhot kiinni suosittelen samaa teillekin. Tuo "dynamiikka" on kyllä raivostuttavaa! Miksei elokuvia ja musiikkia voisi miksata "tasaisemmaksi". Ja nyt, en siis kuullut sitä pamausta. syystä tahi toisesta. "Tommi" (nimi muutettu) on hi laitteiden ostamisen puoliammattilainen, joka on urallaan ostanut melkein jo useita laitteita ja muutamia ihan oikeastikin. 76 HIFIMAAILMA 3/2011. Hyvä, en minäkään ole sellaista kokenut, mutta tiettyä, tiettyä valaistumista on kyllä ollut havaittavissa... Eikä tule maksutapaetua tai bonusta! Aikamoinen antikliimaksi oli nykyisen hi kattaukseni esitys WALL-E:n ja EVA:n ensinäkemisestä. Esimerkiksi 16:9 kuvaformaatti ei enää oikein iske! Onhan siinä täyden resoluution tuoma mielenrauha, mutta tykkihommissa silmä lepää laajemmassa/matalammassa formaatissa. Töllöaikaan inhosin kaikkea, jossa oli mustat palkit kummalla sivulla hyvänsä, mutta nyt angstini on vähentynyt lähes puolella. Lopulta, kaiken hämmennyksen jälkeen olen tullut toistaiseksi siihen tulokseen, että hi on lippalakki. Asiaan voi vaikuttaa se, että olin kytkenyt ainokaisen aktiivikajarini haaroitetulla rca-kaapelilla blu-ray -soittimeni center- ja right-kanaviin (7.1 analog baby!). Ongelma tosin ratkesi "luonnollisesti" ostin sitten av-vahvistimen! Eihän minulla oikeasti ole tarvetta vahvistimelle, kun on tuo aktiivipönttö, mutta tarjous oli sen verran hyvä, että kannatti ostaa joka tapauksessa. Tai siis se kohta, jossa Mac-jätemylly kyyläsi lentelevää suppoa kiven takaa. Ja on sellaisiakin, jotka eivät pidä lippistä ollenkaan... Olen suhtautunut aina vähän huvittuneesti "äänenvoimakkuudensäätimen" ostamiseen ja ostajiin, mutta nyt on pakko sanoa, että elämänlaatuni on parantunut huomattavasti! AV-vahvistimen osto eskaloitui myös hdmipiuhojen hankinnaksi. En näe kaikkia pikseleitä tai 3d:tä, en kuule kaikkia detaljeja, äänikuvia tai virheitä. Myyjä kovasti tarjosi kullatuilla liittimillä varustettuja versiota, mutta ilmoitin kohteliaasti, että muut laitteeni eivät ole varustettuja kullatuilla liittimillä. Subikanavaakin voisi kokeilla, mutta sitten missaisin jotain muuta ja veikkaan, että kyseinen signaali ei paljoa kiinnostaisi aktiivipönttöäni... Tässä harrastuksessa aina kalvaa, että jää jostain paitsi. Ja koulussahan opetettiin, että jalousasteiltaan erilaisten metallien välille syntyy galvaaninen pari, joka syövyttää epäjalompaa metallia! Koska videotykkini on kalliimpi kuin (ei-highend) kaapeli, on ksuinta hankkia mahdollisimman romurautainen piuha. Mutta joka tapauksessa ongelmana on, että suuri osa materiaalistani on tätä nahkapäätös-välimuotoformaattia... Sitten välähti! Ei, tykin lamppu ei poksahtanut vaan tajusin, että subista on ainakin sellainen hyöty, että kuulee ne jutut, joita elokuvaohjaaja haluaa. Kaapeleihin liittyen varoitus kaikille kanssahi steille! Telkkarissa oli ohjelma, jossa poliisi pidätti kaverin, jolla oli 30 metriä kuparijohtoa kämpässä. Meni myyjä hiljaiseksi. Epäilivät kaverin diilaavan romurautaa. Katsokaas, kun minulla on nyt laitepuoli sitä seuraavaa päivitystä vaille kunnossa (niin kuin muillakin nettikavereillani) ja olen huomannut kaikenlaista. Tosin eräässä hi n maailmaa käsittelevässä lehdessä puhuttiin kauniisti jostain prismoista, mutta kovin arvokkailta vaikuttivat. Toisille lipan pitää olla edessä ja toisille takana, toiset vääntävät lipan rullalle ja kolmannet laittavat vielä itä-karjalaisen huivin lätsän alle. No, hd-äänet ovat kyllä muuten dynaamisen tuntuiset eli puhe on liian hiljaista ja ääripäät hyppäävät korville
Sarjan yläpuolella ovat vain referenssitason HD 600-, HD 650- ja HD 800 -mallit. HD 598 -mallia verrattiin saman valmistajan HD 595:een sekä Grado SR125 -hi kuulokkeisiin ja Sennheiser ie8 -inserttikuulokkeisiin. TASAPAINOINEN ÄÄNI Jo ensinuotista lähtien HD 598 -kuulokkeet nostivat hymyn naamalle. Kuulokkeet olivat joka tilanteessa toistoltaan hyvin tasapainoiset, eikä niissä ilmennyt mainittavia puutteita. 250 euroa www.sennheiser.fi avoin, dynaaminen hifikuuloke 270 g 50 ohm 12 38 500 Hz yksipuolinen vaihdettava 3 m kaapeli 6,3 mm plugilla HIFIMAAILMA 3/2011 77. Näitä voi varauksetta suositella koekuunteluun jokaiselle tämän hintaluokan kuulokkeita etsivälle. Siinä missä 595-malli lyö välillä ns. KO K E I L U : S E N N H EI S ER H D 598 - HIFIKUULOKKEE T TEKSTI: JUHA KASKI Urheiluauton henkeä SENNHEISER ON TUONUT NAHAN JA JALOPUUN FIILISTÄ UUSIIN HIFIKUULOKKEISIINSA. Sennheiser on onnistunut kehittämään hyvin tasapainoisen kokonaisuuden, josta on vaikea kaivaa puutteita. Hi maailmassa hyvin menestyneisiin ja verrokkikuulokkeina käytettyihin HD 595 -luureihin verrattuna on tapahtunut yllättävän selkeä muutos. Sennheiser HD 598 -kuulokkeet toimivat hyvin suoraan iPhoneen kytkettynä, mutta hyvän DA-muuntimen ja kuulokevahvistimen perään kytkettyinä ne nousivat äänentoistollisesti selvästi korkeammalle tasolle. MONIKÄYTTÖISET Sennheiserin uutukaisesta jäi erittäin hyvät ilikset. Köykäisin oli iPhonen kuulokeanto ja raskaampaa päätä edustivat iBasso D12 -DA-muunnin/ kuulokevahvistin ja Heed CanAmp -kuulokevahvistin. Kuulokkeita on sen verran miellyttävä kuunnella, ettei niiden äänestä tee edes mieli etsiä ongelmakohtia. Kokonaiskuvan saamiseksi Sennheiserin uutukaista testattiin erilaisilla äänilähteillä. Tätä ei voi sanoa läheskään kaikista kilpailevista luureista. Sennheiser ie8 jyräsi tunnetusti jykevällä bassotoistollaan, mutta HD 598 päihitti inserttikuulokkeet ilmavuudessa ja erottelevuudessa. HD 500 SARJAN TUORE LIPPULAIVA ON NÄYTTÄVÄ, MUTTA MITÄ ON KOREAN KUOREN ALLA. HD 500 -sarja lukeutuu keskitason paremmalle puolelle Sennheiserin valtavassa kuulokevalikoimassa. Etenkin matalan pään toisto hyötyy kuulokevahvistimesta. Sennheiserin HD 500 -sarja on saanut arvoisensa lippulaivan. Kuulokkeiden muotoilu noudattaa HD 500 -sarjasta tuttua linjaa, mutta uudella rohkealla värityksellä. Sennheiser HD 598 Hinta: Lisätiedot: Tyyppi: Massa: Impedanssi: Taajuusvaste: Liitäntä: n. HD 500 kuulokkeet ovat täysikokoisia kotikäyttöön suunniteltuja hi kuulokkeita, joiden etuna on matalahko impedanssi, mikä mahdollistaa niiden joustavan käyttämisen erilaisista lähteistä. Uutukaisessa on panostettu myös bassotoistoon, jolla oli 595-mallissa taipumusta jäädä hieman vaisuksi etenkin ilman kunnon vahvistinta. Ne toimivat hyvin monenlaisilla lähteillä ja skaalautuvat hyvin paremmilla laitteilla. Toisto on ilmavan erotteleva ja bassopää napakka. Gradoihin verrattuna HD 598 -kuulokkeet jäivät hieman bassojen ulottuvuudessa, mutta tuntuivat tämän kuuntelijan korvaan tasapainoisemmilta. vasten kasvoja ja on hieman turhankin raaka, HD 598 on avara ilmava ja suoraan sanottuna helpompi kuunnella
Ilmoitustilan myynti ja varaukset toimituksesta: HIFI-Mediat Oy, Olarinluoma 15, 02200 Espoo, puhelin 010 778 6401, faksi 010 778 6410, toimitus@hi maailma. Vahvistimessa 4 linjatuloa, varsin käyttökelpoinen 32 ohmin kuulokeliitäntä sekä kaukosäädin. Myynnin syynä on päivitys single ended-vahvistimeen. Hinta: 2200 - Kerava Puh. 18 kk:n ikäinen ja täysin virheetön. Subin säätäminen onnistuu helposti kuuntelupaikalta kaukosäätimen ansiosta. kinnunen.teemu@gmail.com DA-muunnin Lavry DA10: Huippuhyvä DAmuunnin digitaalisesti ohjatulla analogisella äänenvoimakkuussäätimellä. Vähällä käytöllä olleet. 050-5708057, tiittanen.heikki@gmail.com Dynaudio AIR sarjan kaiuttimia & Adam Tensor pari huippuluokan aktiivistudiokaiuttimet. 040-613925, jusuo@hotmail.com Gradient Avanti kaiutinpari, erittäin hyväkuntoinen pari Gradientin mustia Avanti kaiuttimia Target-jalustoilla. Näillä kuuntelutunteja alle 100, joten tuskin sisään ajetut. 040-5188918, kinnunen.teemu@gmail.com Yaqin MS-300B-putkivahvistin, loistelias Yaqinin lippulaiva MS-300B SET, joka on viime aikoina jäänyt EL34- ja tripath-vahvistuksen varjoon. Liittiminä parhaimmat, eli WBT-0645 banaanit. Myyn, koska tarvitsen itse nykyisessä setupissa vain 80cm pitkät kaiutinkaapelit. Ovh 4800. Viimeistelynä on musta pianolakka. kevyt-matskulle mahtava peli. Hinta: 1100 - Tampere Puh. Hinta: 225 - Espoo Puh. Muuntimessa myös loistava kuulokevahvistin. Erittäin vähän käytettyjen orggisputkien lisäksi mukaan tulee Billington Gold 300B-pääteputket, Sylvanian NOS 12AT7- ja 6SN7 -etuset sekä RCA:n NOS 5U4GB -tasuriputki. Reilusta painosta johtuen nouto/tuonti on ksua, joskin alkuperäiset ja hyvät pakkausmateriaalit on tallella. Hinta: 3700 - Pori jarno.kulmala@dnainternet.net DualTeddyCap Mk3 virtalähde Naim-laitteille. 050-5552787, juha.tolvanen@wippies.com 78 HIFIMAAILMA 3/2011. Yamaha RX-V567 7.1 viritinvahvistin, 4 x hdmi in 1 out, 3d valmius, hd-ääni, kaukosäädin, cdrom, takuukuitti voimassa 1/2012, myös vaihto 2-kanavaiseen. HIFI MA R K K I NAT NÄIN ILMOITAT HIFIMARKKINOILLA: Julkaisemme Hi markkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänenja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. Paino 45kg. 050-5971182, veijo.piispa@pp1.inet. Consonance M-12 Mk.II. 040-5188918. /vintage/avanti. Keskiäänet rikki muuten ehjät ja siistit. Hyvä subi musiikkin, että elokuvan toistoon. Vaihdossa otetaan Transparentin laadukas virtajohto. Laite korvaa siis kaksi HiCapia, joista molemmista saa vielä signaalin ulos. Jazz-, blues-, vokaali- ja tms. Alle puoli vuotta vanha integroitu putkivahvistin(Push pull). Äänenlaatu neutraali ja "analoginen". Normaalista DTC Mk3:sta saa vain toisesta HiCapista signaalin erikseen ulos. Kauppaan sisältyy alkuperäiset etuasteputket, 1 m pitkä Analog Research Gold Raincoat reference RCAkaapeli ja safety cover. Speksit linkistä. Vaihdossa huomioidaan Jungson JA-88D (2009), Bada Purer 3.8., Classic 6.10. Hinta: 990 - Lohja Puh. Mukaan tulee seuraavat johdot: 1x Teddy Snaic 5pin, 1x Teddy Snaic 4pin, 1x Teddy NAPSC-piuha, 1x Virtajohto. Alkuperäinen pakkaus löytyy mahdollista lähetystä varten, mutta suosittelen noutoa Tampereelta. AIR 6 Slavesta kuljetuksen aikana tullut kul- Kimber Kable 12TC. Hinta: 1150 - Mikkeli Puh. 040-5287410, tero.kolhi@terholanmetalli. Ovh. . Hinta: 280 - Lahti puuhapete72@hotmail.com Transparent Powerisolator XL-virtasuodin Transparentin parhaalla Powerlink MM-virtajohdolla ( soikea suodatin, uusin malli ). mm. 040-9607178, jlaukonm@welho.com Melody H88 II. Tekniset tiedot: http:// www.gradient. Hieno peli! PS: Hinta on netto, koska painetta ei ole luopua, vain hyvään kotiin! Hinta: 240 - Mikkeli Puh. Alle vuoden ikäinen ja priimakuntoinen Teddy Pardon valmistama virtalähde. Kunto uudenveroinen alkuperäisine laatikoineen. Alkuperäinen laatikko tallella. Hinta: 500 - Helsinki tuomo.laakso@gmail.com Threshold Fet/Ten etuvahvistin sarjanumero 8663, paras etuvahvari, mitä tähän rahaan on saatavilla. ulkoinen virtalähde. Kaapeleilla pituutta 8 jalkaa pakkauksen mukaan, mutta lähemmäs 2,6 metriä nuo ovat. 050-5971182, veijo.piispa@pp1.inet. Tuosta nettisivun mallista poiketen tässä on vielä ekstrana yksi 4pin-liitin alarivissä. Dussun/Korsun V6i/V8i, ShengYa A10CS. Hinta: 700 - Virrat Puh. Vahvistin on n. Hinta: 650 - Kirkkonummi Puh. Dynaudio Air Base-1, hinta 1150, Dynaudio AIR 6 MASTER & SLAVE 2-way Active Near eld, 6.5" woofer & 1.1 softdome tweeter, hinta 2400, Dynaudio AIR 20 Master & Slave, hinta: 4800, Dynaudio Master, hinta: 1200, Dynaudio AIR Remote Hardware Remote Control, hinta: 200, Adam Audio Gamma Tensor (Musta pianolakkaus), hinta: 9300. Jos joku välttämättä haluaa kuvia vielä tästä yksilöstä niin se onnistunee. Soita ja kysy lisää. Pääteputkina on alkuperäiset KT88:t. Laite on täysin virheetön kaukosäädintä myöten alkuperäisessä tehdaspakkauksessaan. Hinta: 700 - Virrat Puh. Rated Output Power: 50W x 2 RMS, Frequency Response: 18 Hz to 30 Khz, +/-0.5db. Ottaa sisään AES/ SPDIF signaalia joko XLR, RCA tai optisena. 050-4008021, javakalle@gmail.com Audio Physic Minos. ILMOITUSTILAN MYYNTI HIFIMARKKINOILLE: Yritykset voivat ilmoittaa Hi markkinoilla maksullisilla ilmoituksilla. Mukana myös originaali-, sekä suomenkieliset käyttöohjekirjat ja jopa ostokuitit v-94 Kruunuradiosta(laite on tämän mallisarjan viimeisiä myytyjä eli virtakytkin "ylös-alas"-tyyppinen)Pesee äänellisesti useimmat nykyradiot mennen tullen, muistipaikkoja on peräti 59kpl ja niiden voimakkuuden voi säätää erikseen. Laadukkaan ja tarkan toiston takaa suljettu kotelo kahdella 12" elementillä varustettuna. Vahvistin tarjoilee sävykästä, joskin myös hieman pehmeää soundia. Ilmoitusaineistot toimituksen osoitteeseen tai sähköisessä muodossa aineistot@hi maailma. Tutustu uusiin nettisivuihimme www.soundworksmusica.fi Myydään ADVANTAGE S-101(Bladelius) erittäin järeä ruotsalainen integroitu vahvistin.Ikää viitisen vuotta,kunnoltaan virheetön,kaikki uuden varusteet tallella.Laite testattu Hi -lehdessä 12/04 mallin tullessa markkinoille ja sai testaajilta erittäin hyvät arviot.Pystyy ajamaan vaivatta lähes mitä tahansa kuormaa, luonnollinen ääni ja järeä rakenne (22kg). Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen aineistot@hi maailma. Etuasteputkina on tällä hetkellä NOS Telefunkenit ECC81 ja RCA:n 6SN7(black plates). The Absolute Soundsin vuoden 2010 parhaaksi kaiutinkaapeliksi valitut kaapelit nyt myynnissä. Hinta: 300 - Vihti Puh. 040-8460210, anssi.lahtela@aina.net Gradient 1.3. 1200. Valmiiksi tingittynä 650 . Kaikki myynnissä olevat kaiuttimet ovat olleet esillä myymälässä. CYRUS Tuner One-viritin, täysin "mint", löytö! Cyruksen ensimmäisen(ja parhaan)mallisarjan korkealuokkainen viritin. Hinta: 1150 - Hki Puh
markus.harju@hotmail.com Nordost Blue Heaven RCA kaapelit 60 cm, metrisetkin käyvät. Studio Master-paketin arvo on 1050 euroa normaalihinnoilla. Sijanti: Helsinki/Lahti. Tee tarjous. 040-5019909, kari@bmk. Hinta: 500 - Vantaa Puh. 040-5806380, janne.bjorklund@iki. Postitus onnistuu. Hinta: 3350 + tk. petri.vesa@iki. 044-5864526, veikko.salminen@pp1.inet. - aktiivikaiuttimet saapuneet myymäläämme! · Markkinoiden monipuolisimmat liitännät · Katso hifimaailman testi 1/2011 · Värit valkoinen ja musta hinta vain: 499,-/ pari katso tarkemmat tiedot www.hifikulma.fi FORSSA: Kartanonkatu 18 · 30100 FORSSA 03-4355 150 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 SALO: Turuntie 26 · 24240 SALO 02-733 8888 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 HIFIMAAILMA 3/3011 Tule tutustumaan! 79. com Ostetaan BK electronixs XLS300/PR subwoofer haussa. malricdal@gmail.com Yamaha NS-SW 700 subbari, kunnoltaan virheettön ja värinä pianolakattu musta. Ostin verkkosoittimen Linn Studio Master -kampanjan aikana, ja myyn mukana tulleet Studio Master äänitteet samassa paketissa! Täysin uutta vastaava soitin, jonka hinta on nyt lähempänä Majikia kuin Akuratea. Akurate DS ovh. Linn Akurate DS + 50 studio master albumia: Myyn uudenveroisen Linn Akurate DS musiikkisoittimen. 5295. Väritoive on kirsikka, mutta muistakin voidaan keskustella. Alkuperäiset pakkaukset, joten lähetys onnistuu. Laadukas kuulokevahvistin omalla järeällä virtalähteellä, virheetön. 050-4917506 Creek OBH-21 SE kuulokevahvistin. Väri pähkinä, uutena 599 . Hinta: 400 - Helsinki Puh. maan pieni kolhu, muutoin kaikki uudenveroiset ja valmistajan takuu. Koekuuntelumahdollisuus Helsingissä. - Espoo Puh. 040-8256903, ossi_schroder@yahoo. Ikää kuukauden päivät. Lambdahuippukuulokkeet ja aktiivisovitin. brilleaux3@gmail.com Ostetaan pari Dynaudio Excide X12:a tai X16:a. Q Acoustics 2050 Pilarikaiuttimet. Mielellään musta, mutta muutkin värit kelpaa. Ostettu maaliskuussa 2010. STAX SR-lambda pro classic / SRM-Xh. Puh. Yhteyttä mielellään emailin kautta. Hinta: 150 Puh. Täysin kunnossa ja vähän käytetyt. Takuuta jäljellä 15.3.2012 saakka (siirrettävissä). Myydään tarpeettomana. Uudenveroiset hyvä-ääniset
Arvomme kaikkien vastanneiden kesken upean 1 000 euron arvoisen Denon AVR-2311 -AV-viritinvahvistimen. WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY Osallistu lukijakyselyyn! ASIAKASPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset hoituvat helpoiten soittamalla suoraan asiakaspalveluumme. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. 80 HIFIMAAILMA ···/2011. Tilaus laskutetaan tilauksen alkaessa ja aina uuden tilausjakson alussa. Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimittujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja katkaisee, peruuttaa tai muuttaa tilauksen määräaikaiseksi. Ulkomaantilauksien postimaksulisä + 24 euroa. Peruslaitteiden tarkan tutkimisen lisäksi kevyemmät jutut laadukkaista kokonaisuuksista ovat ymmärrettävästi haluttua tavaraa. TIETOSUOJA Hi maailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Hi maailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/ tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. YLEISTÄ ASIAA TEKSTISISÄLLÖSTÄ Hi maailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. / kysely, niin autat meitä kehittämään Hi maailmaa ja voit voittaa arvokkaita palkintoja. TILAUSTEN SÄÄNNÖT Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen tilausjakso (6 tai 12 kk) alkaen ensimmäisestä mahdollisesta numerosta ja päättyen siitä alkaen sovitun aikajakson loppuun. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. Palvelut ovat käytettävissänne myös internetissä www.hifimaailma.fi (kohdassa palvelut) tai voitte olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen tilaukset@hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 2011 12 kk kestotilaus 69 euroa. Puhelin: 010 778 6400 (arkipäivisin klo 816). Yhdessä Tannoy Mercury V1 -kaiuttimen testin DAmuuntimellisten vahvistimien vertailun kanssa lukijat pitivät mielenkiintoisimpana juttuna raporttia 120 000 euron kotiteatterista. Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ja tilausmaksu laskutetaan määrätuin laskutusvälein (6 tai 12 kk) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituisen määräaikaistilauksen hinta. Alla on lista lukijoitamme eniten kiinnostaneista artikkeleista numerossa 2/2011. Uusi tilaus (määräaikainen tai kestotilaus, myös kestotilauksen uusi tilausjakso) voidaan kuluttajasuojalain (KSL 6:15) perusteella peruuttaa kuluitta 14 vuorokauden kuluessa tilausvahvistuksen ja/tai tilausta koskevan laskun vastaanottamisesta. Tilaus jatkuu pääsääntöisesti aikaisemmin maksetun tilausjakson loppuun. Hi maailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. 12 kk määräaikaistilaus 79 euroa. Peruutus astuu voimaan kahden viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä. VUOSIKERTA: 10 NUMEROA 12 kk tilausjakso sisältää 10 numeroa Lukijapalautteen tuloksia Hi maailman edellisen numeron yhteydessä järjestetty kysely poiki jälleen arvokasta tietoa lukijoitamme kiinnostavista aiheista. Hi maailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hi maailma-lehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. 120 000 euron kotiteatteri Tannoy Mercury V1 -kaiuttimet DA-muuntimellisten stereovahvistimien vertailu Onkyo C-S5VL -CD-soitin ja A-5VL-vahvistin Sillä korvalla: A-Sound Classic, kotimainen putkivahvistin Verkkotoisto osa 4: kohti highendiä Muista osallistua kyselyyn osoitteessa www.hi maailma. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa. Hi maailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tämä voidaan tehdä puhelimitse, internetissä tai lehden palvelukupongilla
TU L O S S A S EU RAAVASS A NU MER OSS A HIFImaailma 4 / 2 0 11 I L ME ST Y Y HU HT I KUU N LOP U LLA Vertailussa 2000-3000 euron videotykit + Videotykkien markkinakatsaus ja osto-opas! Kokeilussa langattomat HDMI-linkit HD-kuva langattomasti soittimelta tykille Testissä Klipsch RF-7 II RF-malliston järeä lippulaiva Ensikokeilussa erittäin sisustusystävälliset "ihmekaiuttimet" Canbridge Audio Minx Ayre DX-5 Kohuttu Blu-ray-soitin Tilaa Hi maailma helposti netistä: www.hi maailma. 82 HIFIMAAILMA 3/2011
Enemmän tunnelmaa! Sisustus ja akustiikka Miten sinun huoneesi toistaa ääntä? Käytä hyväksesi Heradesign® sisustus-/akustiikkapaneleiden monipuolisia audiovisuaalisia ominaisuuksia ja optimoi kotiteatterielämyksesi. Älä anna huonon akustiikan pilata tunnelmaa. Heradesign® akustiikkapanelit tarjoavat jopa w 0.95 tason äänen absorboinnin. Valitse laajasta Heradesign® mallistosta paneeli, jonka väri- ja pintakuviointi sekä akustiset ominaisuudet tekevät sinun kotiteatteristasi paremman. Kaikki Heradesign@ akustiikkapanelit on tuotettu luontoa suojellen. A business unit of
11003 6 414881 873440 187344-11-03 PAL.VKO 2011-17