Hifimaailma 3/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

HIFImaailma TEE SE ITSE: Laadukas lattiakaiutin alle 500 eurolla 3/2012 8,90 LAADUKKAANÄÄNENJAKUVANERIKOISLEHTI 6 stereovahvistinta VERTAILUSSA: ENSITESTISSÄ KEF R300 ja R500 Epson TW9000 videoprojektori TESTISSÄ: Egreat R300Pro -verkkotoistin · JBL 4307 -monitorikaiuttimet · MOON 300D DA-muunnin · Naim Superuniti -monitoimiyhdistelmä · Epson TW9000 -videoprojektori · Aurender S10 kovalevysoitin · Tommin Speakers Parenthesis -kaiuttimet · Visaton VIB 130 TL -rakennussarjakaiuttimet · Ayon Spirit III -vahvistin · KOKEILUSSA: Magneplanar 3.7 -huippukaiuttimet · ETI Quiessence Q2 -kaiutin- ja välijohdot · Luxman PD-171 -levysoitin · Shelter 901 MkII -äänirasia · Xilica XD4080 prosessori · MUUTA: Miten kaiuttimen sisäänajo vaikuttaa. · Vierailulla mekaanisen musiikin museossa · Nostalgista Hifiä: MartinLogan Prodigy -kaiuttimet · Hifistin levyvaliot
SeikkAiLe AAmUnkOihin hAe ärräLTä vUOkrAviihDeTTä jA LeffAeväSTä! . julkaisu 28.3 4 TULOSSA LeffAhyLLyihin: 50 kpl/vrk 2 leffaa 8 /vrk TinTin SeikkAiLUT ykSiSArviSen ALAiSUUS Aikamme suuriin tarinankertojiin lukeutuvat Oscar®palkittu ohjaaja Steven Spielberg ja Oscar®-palkittu tuottaja Peter Jackson herättävät henkiin Hergén rakastettuihin sarjakuvahahmoihin perustuvan seikkailukertomusten klassikon Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus. TwiLiGhT AAmUnkOi, OSA 1 Odotettu Twilight-saagan neljäs elokuva Twilight - Aamunkoi, osa 1 avaa salaisuudet ja mysteerit mukaansatempaavasta romanttisesta eepoksesta, joka on lumonnut miljoonat katsojat ja kirjan ystävät Real Steel, Hiljaisuus, Happy Feet 2, Tower Heist, Barbie - Merenneidon tarina 2, Apollo 18, Kamut käpälämäessä, Glee: The Concert Movie, Toinen maailma. Katso trailerit ja tutustu uutuuksiin www.r-kioski.fi
Valmistaudu irrottelemaan! käTkijäT Pikkuruinen perhe asustaa piilossa taianomaisessa puutarhassa sijaitsevan suuren huvilan lattialautojen alla. SeekinG jUSTice Kun Nick Gerardin (Nicolas Cage) vaimo Laura (January Jones) joutuu julman rikoksen uhriksi, hakee kostoa janoava mies apua oman käden oikeutta harjoittavalta organisaatiolta. riSTO Risto on suosikkinäyttelijöiden tähdittämä omaleimainen komedia. mUiSTA LeffABOnUS! eLOkUvABOnUS vUOkrAA viiSi, kUUDeS veLOiTUkSeTTA! Joka kuukausi huippuleffoja. Koko kansan ihailema näyttelijä Risto (Risto Kaskilahti) neliraajahalvaantuu työtapaturmassa. The chAnGe-Up Erään baari-illan jälkeen perheenisä Dave ja hänen paras ystävänsä, railakasta sinkkuelämää viettävä Mitch löytävät itsensä aamulla yllättäen ja käsittämättömästi toistensa vartalossa. rinG Of DeATh Burke Wyatt (Johnny Messner, O.C.) on entinen poliisi, jonka elämä on tienhaarassa. BArBie - merenneiDOn TArinA 2 Barbie palaa keskelle toimintaa Merliahina, hauskana ja muodikkaana mestarisurffaajana, joka on samalla taianomainen merenneitoprinsessa!. Ärrän Elokuvabonus on voimassa 12 kk ensimmäisestä vuokrauksesta. ATTAck The BLOck Hauska seikkailuscifi-leffa kertoo teinijengistä, joka joutuu taistelemaan avaruudesta saapuvia hirviöitä vastaan. in Time Maailmassa, jossa aika on korvannut rahan valuuttana, ihmisillä on kaksi vaihtoehtoa elää ikuisesti tai kuolla sitä tavoitellessa. ALvin jA pikkUOrAvAT 3 Hii-o Hoi, maaoravia näkyvissä! Luvassa hyökyaallollinen tassuja nostattavaa musiikkia ja mukaansatempaavaa hupia koko perheelle. mAchine GUn preAcher Tämä elokuva on tositarina miehestä, joka pelasti yli tuhat orpoa nälkiintymiseltä, taudeilta ja orjuudelta. immOrTALS Kauan sen jälkeen kun jumalat voittivat Titaanit myyttisissä taisteluissa, on uusi pahuus nousemassa uhkaamaan maailmaa. fOOTLOOSe Footloose on uusi versio 80-luvun klassikkotanssielokuvasta
THE FUTURE OF HI-FI State-of-the-art solutions for the digital generation JÄLLEENMYYJÄT: AUDIOPORI · HIFIHUONE · HIFIMESTA · MR HIFI · MUSIIKIN.COM MAAHANTUOJA: KRUUNURADIO · www.kruunuradio.fi
1018, la 1014 · www.kruunuradio.fi · asiakaspalvelu@kruunuradio.fi. Loistavaääniset uutuudet 2010i kaiuttimet Grafiitti tai pähkinä, 199 /pari Pianomusta tai -valkoinen, 249 /pari 2070Si akt.subwoofer Grafiitti tai pähkinä, 399 /pari Pianomusta tai -valkoinen, 459 /pari 2050i lattiakaiuttimet Grafiitti tai pähkinä, 699 /pari Pianomusta tai -valkoinen, 799 /pari 2000Ci keskikaiutin Grafiitti tai pähkinä, 189 /pari Pianomusta tai -valkoinen, 219 /pari Grado PS-500 huippukuuloke 699 Neat Motive 3 kaiuttimet Musta, kirsikka, tammi ja pähkinä 999 /pari HIFI · HOME THEATER · TV · LIFESTYLE · MULTIROOM · ASENNUS · Liisankatu 3, 00170 Helsinki · (09) 6840 0010 Palvelemme ark
2490 euroa Tule ja kuuntele! Katso Marantz-kampanjamme myös Soundfactor.fi-sivuilta! atcloudspeakers.co.uk. 3100 euroa Kuzma Stabi S, svh. 4990 euroa / pari ATC P1 Dual Mono -pääte, Class AB 150W@8Ohm, svh. ja USB digisisäänmenot Svh. 1299 euroa Marantz PM-KI Pearl Lite -stereovahvistin 70W / 8 Ohmiin, yleispätevää laatua Svh. 1299 euroa ATC SIA2-150 Integroitu stereovahvistin, 150W/ch@8Ohm, svh. 1390 euroa Avid Diva II SP, svh. 4000 euroa EAR 324 transistoritoiminen referenssi, MM/MC, kattavat säädöt etupanelissa, svh. MC StepUp, svh.1980 euroa EAR 834P Signature Phono MM/MC, putkitoiminen budjetti-ihme, svh. hinnat ilman äänivartta. Lähes kaikki EAR/Yoshino -tuotteet kuunneltavissa Sound Factor -myymälässä Tampereella. 4195 euroa Townshend Audio Rock 7, svh. 2100 euroa EAR 834P Deluxe MM/MC, putkitoiminen, sis. 1700 euroa Huom. Kysy myös kotikuuntelua! Acoustic Plan, Amphion, Analysis Audio, Art Audio, ATC loudspeakers, Audiodesksysteme Gläss, Audio Exklusiv, Avalon Acoustics, Avantgarde Acoustic, AVID Hifi, Blumenhofer Acoustics, Cambridge Audio, Convergent Audio Technology, EAR/Yoshino, Eminent Technology, Feickert Analogue, Grandview, Harbeth, Helius Design, J.C.Verdier, KEF, Kondo Audio Note, Kuzma, Lavardin, LFD Audio, Linn, Living Voice, Marantz, MIT Cables, Miyajima laboratory, Monitor Audio, Nitty Gritty, Optoma, Pathos, Penaudio, Raysonic Audio, Rega, Rockport Technologies, Shelter, Spendor, Townshend Audio, ZYX Maahantuonti: Ultimate Audio, PL172, 33101 Tampere, +358400271275, info@ultimateaudio.fi Maahantuonti ja myynti: Sound Factor, Rautatienkatu 22, 33100 Tampere, +358407601247, info@soundfactor.fi designed by Ken Ishiwata It's easy as ATC... ATC CDA2 CD/DAC/Pre -yhdistelmälaite, svh. 2690 euroa Marantz SA-KI Pearl Lite SACD-soitin, Opt. Coax. Analogiatoistosta nautit kokonaisvaltaisesti ! You can trust your EAR's! ear-yoshino.com Valikoimastamme poimittua: EAR 88PB putkitoiminen referenssi, MM, MC StepUp, RCA/XLR out, svh. 3490 euroa ATC SCM20 SL Black Ash passive, svh
Myös tilavaikutelma oli selvästi latteampi. Tein alun perin tee-se-itse-kaiuttimen kuuntelun Musical Fidelityn vertailuvahvistimellamme. 010 778 6404 HIFImaailma Äänen ihmeellinen maailma Jouduin myöntämään itselleni monta ihmeellistä havaintoa äänenlaadun luonteesta usean tämän numeron jutun kohdalla: Tehdessämme juttua kaiuttimen sisäänajon vaikutuksesta, tee-se-itse-kaiuttimen kuunteluissa sekä vahvistintestissä. Päätimme hankkia vahvistimet ostamalla ne läheisestä liikkeestä. Ääni kuulosti kaikin puolin miellyttävältä ja tilavaikutelma kuulosti syvältä. Eräs vieraileva kuuntelijamme kuunteli myös niitä ja antoi äänestä omasta näkemyksestäni kovin poikkeavan kuvauksen. Yhtenä kohta mainittiin kykenemättömyys kuulla äänenlaadun musikaalisia eroja. En tiedä olenko tulkinnut asian oikein, mutta tällainen käsitys asiasta syntyi. Kaikille osa-alueelle on tarkat kriteerit pisteiden muodostumisesta. Olimme asian kanssa hieman hankalassa tilanteessa. Vahvistin vaihdettiin toiseen (Rotel). Tätä ihmeteltyäni päätin kuunnella kaiuttimet uudelleen, tällä kertaa niihin kytkettynä olleella Yamahan vahvistimella. Mitä selitämme lukijoille, jos testistä puuttuu tärkeitä merkkejä. Kuuntelun kokonaisarvona muodostuu kuuntelijoiden antamien pisteiden keskiarvosta. Lukijat haluavat testejä ja testejä pitää olla jo puhtaasti journalistisista syistä. maahantuojan käsityksiä asioiden oikeista painotuksista. Ääni oli selvästi kireämpi ja bassoalueeltaan tummempi, ehkä jopa korostunut. Kaiuttimen sisäänajolla ei todettu olevan merkittävää vaikutusta sen ääneen, vaikka muutosta olikin. PÄÄ K I R J O I T U S TOIMITUS Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi Päätoimittaja Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi P. On sitten eri asia haluaako niitä kuulla vai haluaako harrastaa hifiä kenties eri tavalla. Avustajat: Juhani Ahonen, Jaakko Eräpuu, Jussi Hermunen, Matti Hermunen, Juha Kaski, Jarno Laine, Mikael Nederström, Petri Teittinen ULKOASU: DDM Group Oy ILMOITUSMYYNTI: Pop Media Oy, Puhelin: 010 778 6405 ilmoitusmyynti@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400, Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi VUOSIKERTA: 10 NUMEROA (9 lehteä) JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hifi-Mediat Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 Testien ihmeellinen maailma Jouduimme tilanteeseen, missä kaksi maahantuojaa kieltäytyi toimittamasta meille tuotteita vahvistintestiin. Marantzin ja Rotelin kohdalla syyksi ilmoitettiin periaatteen että laitteita toimitetaan testeihin vain kansainvälisiin julkaisuihin. Joissain tapaukissa muutosta on mahdoton havaita, joissain taas on. Tiedusteltaessa millaisia julkaisuja niillä tarkoitetaan, muuttui vastaus toteamukseksi oikeudesta olla toimittamatta laitteita testiin. Tämän tarkempaa tietoa asiasta ei pyynnöistä huolimatta saatu. Yksittäislaitetesteissä SUOSITTELEMMEmaininnan voi saada erittäin hyväksi (5 tai 4 tähden arvoiseksi) todettu tai esimerkiksi erittäin hyvän hinta/ laatusuhteen omaava tuote. Tähdet kuvaavat laatutasoa seuraavasti: Ehdotonta huippuluokkaa Kiitettävä (korkeatasoinen tuote) Hyvä (hyvä tuote, mutta varauksin) Tyydyttävä (keskitasoinen suorituskyky) Välttävä (suorituskyky selvästi alle keskitason) Ei suositella Hifimaailma Hifimaailma Vertailutesteissä SUOSITTELEMME-maininnan voi saada myös HYVä tuote,HINTALAATUSUHdE joka ei yllä kokonaispisteissä testivoittajaksi, mutta ansaitsee silti erityismaininnan tasaväkisen pistetilanteen tai muun erityispiirteen johdosta, esimerkiksi hinta/laatusuhde on poikkeuksellisen hyvä tai tuotteessa on muuta SUOSITTELEMME huomionarvoista. Hifimaailma Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE HIFIMAAILMA 3/2012 7. KUUNTELUARVOSTELU: Kuuntelut tehdään pääsääntöisesti kahdella ja vertailutesteissa sokkokuunteluna 4-6 kuuntelijalla, jotka kukin kuuntelevat ja pisteyttävät tuotteet erikseen. En ollut uskoa korviani. Painotukset on mainittu testien pistetaulukoissa. Emme saaneet edes ostaa vahvistinta. Exposuren kohdalla syyt olivat moninaisemmat: Pääsyyksi voi tulkita jonkinasteisen tyytymättömyyden tapaamme tehdä vertailutestejä sellaisilla, kaikille testin laitteille yhteisillä kriteereillä, jotka eivät täytä ko. Koska numeerinen arvosana kuvaa vain yleisvaikutelmaa äänen laadusta, tulee myös kuuntelun kirjalliseen arvioon kiinnittää erityistä huomiota. Hifimaailma Hifimaailma TESTIVOITTAJA TOIMITUKSEN VALINTA Hifimaailma Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA SUOSITTELEMME TESTIMENESTYS TESTIMENESTYS TESTIVOITTAJA-maininnan saa pääsääntöisesti vertailutestin parhaat kokonaispisteet tai tasapistetilanteessa äänenlaadultaan parempi ja/tai edullisempi tuote. Kokonaispisteet muodostuvat osa-alueiden painotetusta keskiarvosta. Ääni todellakin kuulosti paljon huonommalta kuin aikaisemmin. 010 778 6401 Toimituspäällikkö Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi P. Puhtaasti subjektiivisessa vertailussa suurempiakin eroja on kuitenkin raportoitu olevan. Pisteasteikko on 0-10. Näin ollen esimerkiksi Exposure tulisi kohdeltua väärin testissämme. Odotamme aiheesta avointa keskustelua. PAINOPAIKKA ISSN 1796-6507 Hifimaailma HYVä OSTOS Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma HYVä OSTOS TESTIVOITTAJA Teppo Hirvikunnas Vastaava päätoimittaja HIFIMAAILMAN ARVOSTELUSTA PISTEET: Vertailutesteissä tuotteet arvostellaan ja pisteytetään eri tuoteryhmille määritellyillä osa-alueilla (mittaukset, ominaisuudet, käyttö, äänen- ja kuvanlaatu, jne.). Pisteasteikko on 0-10. Kuuntelussa oli tuolloin Marantz. Kytkin takaisin Musical Fidelityn vahvistimen ja ääni parani selvästi. Vai olisiko oikeasti kyse on siitä, että maahantuojat pelkäävät tuotteiden huonoa menestystä testeissä tai "rangaistus" siitä, että olemme joskus aikaisemmin haukkuneet jonkin heidän edustamansa tuotteen. Erojen havaitsemiseksi täytyy toki osata keskittyä kuuntelemaan äänen kaikkia nyansseja. Toinen oli B&W Grop Finland Oy (Marantz ja Rotel) ja toinen Musiikin.com (Exposure). Olen itsekin niitä kuullut, mutta mistä ne syntyvät. Tunnustan, etten ollut koskaan aikaisemmin havainnut näin selvää eroa. Seurasin myös taustapiruna Mauri Erosen stereovahvistimien kuuntelutestiä
Vertailimme kuutta keskiluokan integroitua vahvistinta: Cambridge Audio Azur 651A, Creek Evolution 2, Marantz PM7004, NAD C 356BEE, Rotel RA-06 SE ja Yamaha A-S700 H IFIMA A ILMA 3 /2 0 1 2 LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI 36 Visaton VIB 130TL -tee-se-itse -kaiuttimet Kohtuuhintainen tee-se-itse -lattiakaiutin tarjoaa sopivan haastavan ja eksoottisen koteloratkaisun lisäksi tarkan ja erottelevan äänen pieneenkin kuuntelutilaan. 46 JBL 4307 -kaiuttimet Uusi JBL 4307 tuo mieleen 40 vuoden takaiset ajat, jolloin sekä hifitoisto että rockmusiikki kehittyivät voimakkaasti. 48 Ayon Spirit III -integroitu vahvistin Itävaltainen Ayon Audio on tunnettu erityisesti putkitekniikastaan. Tinkimätön R-sarja heijastavine paneeleineen jäi toistaiseksi ennalleen. 300D on valmistajan koreilematon mutta kehittynyt da-muunnin, joka istuu huomaamattomasti laiteketjussa niin ulkoisesti kuin äänellisestikin. 8 HIFIMAAILMA 3/2012. 60 Moon 300D -DA-muunnin Kanadasta ponnistava Simaudio ja sen Moon-tuotemerkki on rantautunut tukevasti kotimaahamme. Miltei kaikki äänilähteet Bluray-soittimista tietokoneisiin osaavat antaa niiden kaipaamaa analogista signaalia. TÄ S S Ä N U MERO SS A HIFImaailma TEE SE ITSE: Laadukas lattiakaiutin alle 500 eurolla 3/2012 8,90 LAADUKKAANÄÄNENJAKUVANERIKOISLEHTI 6 stereovahvistinta VERTAILUSSA: ENSITESTISSÄ KEF R300 ja R500 HIFImaailma V ERTAILUT 24 Stereovahvistimet 650-850 Stereovahvistin on olennainen osa hifilaitteistoa. Nyt testiin saapui ensimmäinen prototyyppipari. Saammeko esitellä: Tommin Speakers Parenthesis! 57 Epson EH-TW9000 -videoprojektori Epsonin kotiteatteritykkien viimeisin päivityskierros koski vain perinteiseen lcd-tekniikkaan nojaavia TW-malleja. Triodi- ja pentoditoiminen vahvistin Spirit III on mallin kolmas painos. Massaa sillä on enemmän kuin laitehylly sallii, mutta miten on äänenlaadun laita? Epson TW9000 videoprojektori TESTISSÄ: Egreat R300Pro -verkkotoistin · JBL 4307 -monitorikaiuttimet · MOON 300D DA-muunnin · Naim Superuniti -monitoimiyhdistelmä · Epson TW9000 -videoprojektori · Aurender S10 kovalevysoitin · Tommin Speakers Parenthesis -kaiuttimet · Visaton VIB 130 TL -rakennussarjakaiuttimet · Ayon Spirit III -vahvistin · KOKEILUSSA: Magneplanar 3.7 -huippukaiuttimet · ETI Quiessence Q2 -kaiutin- ja välijohdot · Luxman PD-171 -levysoitin · Shelter 901 MkII -äänirasia · Xilica XD4080 prosessori · MUUTA: Miten kaiuttimen sisäänajo vaikuttaa. Testasimme TW-sarjan huipulle sijoittuvan mallin. Onko 4307 vuonna 2012 ajan tasalla vai vain nostalgiaa. · Vierailulla mekaanisen musiikin museossa · Nostalgista Hifiä: MartinLogan Prodigy -kaiuttimet · Hifistin levyvaliot T ESTIT 22 Tommin Speakers Parenthesis -kaiuttimet "Tommi" on Hifimaailman pitkäaikainen kolumnisti, jonka viimeisin tempaus on ollut oman kaiuttimen suunnittelu. 40 Naim SuperUniti -verkkosoitin Naimin uusin verkkosoitin SuperUniti sisältää verkkosoittimen, ula- sekä dab-virittimen, internet-radion, etu- ja päätevahvistimen ja kelloradion
Antennijohdon kytkemisen jälkeen kokeilin ensin virittimien toimintaa. Kaikki toistuivat vaivatta ja häiriöttä. Ymmärrettävästi laitteissa painottuvat digitaaliset tulo- ja lähtöliitännät, kun taas analogisten laitteiden yhdistämismahdollisuudet jäävät vähemmälle tai käytännössä puuttuvat melkein kokonaan kuulokeantoa tai etuvahvistimen lähtöliitäntää lukuun ottamatta. Näissä lukemissaan SuperUniti on monipuolisempi ja osaavampi kuin eräiden muiden valmistajien vastaavat laitteet. SuperUnitin tukemat tiedostotyypit ovat wav, flac, Apple Lossless (96 kHz), aiff, aac, mp3, wma, Ogg Vorbis, lpcm ja m4a. Ehkä sekin päivä koittaa, jolloin digitaaliset TIEDOSTOJEN TAITURI Seuraavaksi kokeilin korkean resoluution tiedostojen kuuntelua ulkoiselta usb-muistilta. Kun olin siirtänyt kaikki haluamani tiedostot iTunesin kansioon, Naimilla ei ollut minkäänlaisia ongelmia tiedostojen käsittelemisessä sen enempää Mac Book Prosta lan-kaapelilla kuin langattomastikaan. Oma mielenkiintoinen piirteensä Naimin laitteissa on valmistajan usko perinteiseen eurooppalaiseen din-liittimeen. SuperUnitista on Quten tavoin jätetty pois cd-soitin. Vuosi taisi olla 1996. NÄYTÖN PAIKKA Naimin laitteiden muotoilu noudattaa omia perinteitään. 54: Sillä korvalla: Luxman PD 171 -levysoitin ja Shelter 901 MkII -äänirasia Maineikas japanilainen hifitalo Luxman teki paluun levysoitinten pariin. Näin esimerkiksi uusien nettiradioasemien hakemiseksi tai laitteen säätöjen tekemiseksi täytyy mennä lähietäisyydelle. HIFIMAAILMA 3/2012 TIETOA J A TAITOA 18 Kaiuttimen sisäänajo Mitä kaiuttimen sisäänajo tarkoittaa ja mitkä ovat sen vaikutukset? YHTEYDET PELAAVAT Monen verkkosoittimen valmistaja on liitäntöjen valikoiman suhteen tehnyt toisistaan 40 41 74 KEF R300 ja R500 -kaiuttimet KEFin uutta R-sarjaa on odotettu. Käyttöohjeen mukaan Windows-koneiden kohdalla vaadittava lisäohjelma on Windows Media Playerin versio 11 tai sitä tuoreempi. Kaiutinliitännät ovat tavallisia banaanimalleja. Tämän tuoteperheen laitteissa ei ole varsinaista tallenninyksikköä tai kovalevymuistia. Antenniliittimet, koaksiaalinen digitaalilähtö, lan-portti sekä mini-usb huoltoa ja päivityksiä varten ovat myös takana. Kuuntelukokeita varten hankkimani tiedostot oli ladattu internetin kautta Mac Book Pro -kannettavaani, joka oli yhdistetty lan-kaapelilla reitittimeen ja sieltä edelleen SuperUnitiin. Kokeiltu laite oli minulla kirjahyllyssä, ja olisin mieluummin kytkenyt virran etupaneelista tai kaukosäätimestä. NOSTALG ISTA HIFIÄ 62 MartinLogan Prodigy Amerikkalainen MartinLogan on valmistaja, jolta useimmat hifiharrastajat ovat saaneet ensipuraisun elektrostaattisesta äänestä. Vasta maahantuojan vinkki ja jälkikasvun neuvokkuus ratkaisivat pulman. 64 Aurender S10 -kovalevysoitin Helppokäyttöinen ja kaikin puolin laadukas tiedostosoitin, joka ei vaadi tekniikan loppututkintoa. Näin kävin myös eräälle Helsingin hifimessuilla. Yksi Naimin laitteiden ulkoisista tunnuspiirteistä on ollut hillitty ja pelkistetty muotoilu, joka jakaa mielipiteitä. Beethovenin seitsemäs sinfonia lähti kuitenkin soimaan komeasti, vaikka laitteen teknisissä tiedoissa ei mainittu tuesta 32-bittisille tiedostoille. Latasin vahingossa ensimmäiseksi konserttiäänitteen, jonka formaatti on 32 bittiä ja 44,1 kilohertsiä. Aseman vaihtamisen yhteydessä joutuu odottelemaan osoitteiden latautumista eri internet-palvelujen välillä. Lopuksi kokeilin soittaa tietokoneen kovalevyllä olevia musiikkitiedostoja. Käyttöohjeissa mainittiin UPnP-rajapinnan ja verkkokäytön yhteydessä mahdollisesti tarvittavasta ja internetistä saatavasta apuohjelmasta Allegro Media Server. 51 Hermuset: Magneplanar 3.7 -paneelikaiuttimet Oikeastaan on sivuseikka, mitkä tekijät vaikuttavat Magneplanar 3.7:n nautittavaan toistoon. En pidä kovin käytännöllisenä sitä, että verkkovirtakytkin on sijoitettu laitteen taakse. Tietotekniikkaa paremmin tuntemattomana minua alkuun hieman arvelutti se, kuinka saan verkkoyhteydet ja kaikki kytkennät toimimaan. Varsinkin piano- ja orkesterimusiikilla. VAKIOT 7 Pääkirjoitus 10 Uutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. Kuunteluissa käytin internet-radioiden monenlaisten streamien ohella wav-, flac-, aac- ja mp3-tiedostoja erilaisissa resoluutioissa. Naim ei tunnistanutkaan Applen kannettavaani jälkikasvun pc:llä olleen teknomusiikin kylläkin. Näytteillä on lähes 300 erilaista historiallista instrumenttia, joilla voi tuottaa ja toistaa musiikkia. Usb-liitin toimii tarvittaessa myös siihen liitetyn iPodin tai mp3-soittimen virtalaturina, mutta valmistajan mukaan tämä toiminto saattaa heikentää toiston häiriöttömyyttä. 44 Xilica XD-4080 digitaalinen jakosuodatin Kaiuttimien omatoimisen suunnittelun ja toteutuksen mahdollisuudet ovat parantuneet melkoisesti myös aktiivijakosuotimien osalta. Takapaneelissa on kaksi paria analogisia rca-sisääntuloja sekä koaksiaaliset ja optiset digitaalitulot jälkimmäisiä peräti kolme kappaletta. Omiin tarpeisiini olisi sopinut myös yksi linjatasoinen (analoginen) rca-lähtö. Xilica XD4080 tarjoaa hyvän esimerkin siitä, mihin nykyaikainen signaalinkäsittely antaa mahdollisuudet. Dab-virittimen kohdalla laite pysyi mykkänä. Neljännesvuosisadan tauon vinyylikaluston valmistuksessa päättänyt PD-171 asettuu luontevasti hifin raskaaseen sarjaan ja ansaitsee näin kumppanikseen Shelter 901 mkII:n kaltaisen laaturasian. Internetistä tai muualta hankittuja tiedostoja voi soittaa joko usb-muistille talletettuna tai verkkoyhteyden kautta. Tässä vaiheessa syntyivät ensimmäiset ongelmat. T EST I : N A I M S U P E R U N I T I n TEKSTI: HEIKKI VALSTA n KUVAT: MAURI ERONEN JA HEIKKI VALSTA n MITTAUKSET: MAURI ERONEN Menestyvä moniosaaja Naimin Uniti-perheen malleissa on melko riittävästi myös analogisia tuloliitäntöjä. N aimin uusin verkkosoitin SuperUniti sisältää verkkosoittimen, ula- sekä dab-virittimen, internet-radion, etu- ja päätevahvistimen ja kelloradion. Vaikka siitä näkyykin kaikki olennainen kuuntelupaikalle muutaman metrin päähän, pienempiä tekstejä ei erota ilman haukankatsetta. Itse pidän sen yksinkertaisesta ja vähemmän huomiota herättävästä muotoilusta. Kolmantena etupaneelissa on liitin usb-muistia, iPodia tai mp3-soitinta varten. Kokoelma osoittaa, että raja tekniikan, hifin ja musiikin välillä on hiuksenhieno. K O K EILUT 14 Egreat R300Pro -mediasoitin Tehokas verkkosoitin on luotettavin tapa toistaa tietokoneelle kertyneet mediatiedostot. NAIM SUPERUNITI ON PÄTEVÄ MONITOIMISOITIN, JOKA HALLITSEE RADION JA MONENLAISTEN TIEDOSTOJEN TOISTON TIETOKONEELTA JA NETISTÄ. radiolähetykset palaavat uudestaan eetteriin Suomessa. Myös laitteen paino ja tukevan oloinen rakenne tekevät vaikutuksen. Levysoitinliitäntöjä näissä laitteissa näkee ani harvoin, eivätkä Naimin Uniti-soittimet tee poikkeusta. 68 Hifimaailman levyvaliot Poimintoja laadukkaista uutuuslevyistä. Testissä malliston suurin jalustakaiutin R 300 ja pienin lattiakaiutin R 500. RAPORT T I 16 Mekaanisen musiikin museo Varkaudessa sijaitsee jokaisen hifistin pakollinen lomakohde, Mekaanisen musiikin museo. Mutta kyseisen ohjelman lataaminenkaan ei auttanut asiaa. Sen jälkeen kytkin lan-johdon laitteen ja reitittimen välille, ja yllätyksekseni yhteys muodostui saman tien. 71 Levyarvostelut Arvioita uutuuslevyistä. 82 Tulossa Seuraavassa numerossa... HIFIMAAILMA 3/2012 9. Se on Naimin monitoimisen verkkosoitinperheen uusin ja laadukkain jäsen. Yksi näistä on vihersävyinen näyttö. On sitten langattoman reitittimen ja laitteiden sijoittelusta kiinni, miten häiriöttömästi langaton yhteys toimii SuperUnitin ja kannettavan tietokoneen välillä. hieman erilaisia ratkaisuja. 78 Hifimarkkinat Markkinapaikka yksityisille ja yrityksille. Sitten näytöltä pääsi selaamaan loputtomalta tuntuvaa luetteloa internet-radiokanavien tarjonnasta. Käytettävyydessä ja tiedostotuessa Egreatin uusin päihittää kaikki kotiteatterilaitteisiin integroidut toistinyritelmät. Virtalaturin voi valita pois päältä. Pääasia että se soi hyvin. Ulaviritin haki helposti kaikki asemat, ja mieluisimmat niistä saattoi tallettaa kaukosäätimen store- ja numeronäppäimillä halutuille muistipaikoille. Kuulokeliitäntänä on etulevyyn sijoitettu 3,5-millinen plugi, jonka vieressä on samanlainen liitin analogista ja digitaalista sisääntuloa varten. Laiteen sisäinen arkkitehtuuri tukee verkkoyhteyksien, usb-liittimen ja koaksiaalisten sisääntulojen kautta tiedostoja aina 24-bittiseen syvyyteen ja 192 kilohertsin näytteenottotaajuuteen asti. Valmistajan mukaan SuperUnitin tärkeimmät komponentit ovat peräisin valmistajan muista laitteista: vahvistinosan esi-isä on Supernait, da-muuntimen Naim DAC ja verkkosoitinyksikön Naim NDX. HIFIMAAILMA 3/2012 MONIEN INTERNETRADIOIDEN ÄÄNENLAATU HAASTAA PERINTEISEN ULAVASTAANOTTIMEN. Päätin aloittaa helpommasta päästä. 66 Blu-ray-arvostelut Blu-ray-elokuvia koekatseltuna. Näiden vieressä on myös analoginen rca-pari subwooferia varten. Päätevahvistimen teho on kasvatettu 80 wattiin, kun aiempien Quten ja Unitin tehot ovat 30 ja 50 wattia. SuperUnitissa on niitä kaksi kappaletta: linjatasoinen 5-napainen tuloliitin ja 4-napainen etuvahvistinosan lähtöliitäntä, johon voi halutessaan liittää esimerkiksi tehokkaamman päätevahvistimen. Optisen sisääntulon suurin näytteenottotaajuus on 96 kilohertsiä
Suositushinta on 600 euroa. Lisätietoja: www.highendstudio.fi ja www.optomaeurope.com Hifimaailma 5 vuotta sitten Hifimaailman-lehden numerossa 3/2007 otettiin käyttöön uusi logo. Tässä numerossa oli testissä 1000 euron parihintaiset lattiakaiuttimet. Hinnnat ovat: PMA A100 -vahvistin (2499 ), DP A100 -levysoitin + DL A100 -äänirasia (2499 ) ja DCD A100 -sacdsoitin (2499 ). 3D DLP-projektori myös pelikäyttöön Optoman mukaan DLP-teknologian projektori soveltuu erinomaisesti esimerkiksi suuren kankaan pelielämykseen vaativimpienkin pelien kanssa. Onkohan miehen näkemykset muuttuneet. Kaiuttimet voitti Kimmo Takaluoma Alavukselta. Testissä oli kaikkiaan kahdeksan merkkiä ja annetut kuuntelupisteet olivat ärsyttävän yhdenmukaisia, vaikka kaiuttimet tietenkin erosivat ääneltään selvästi tosistaan. Projektorin mukana toimitetaan yhdet 3D-lasit sekä taustavalaistu kaukosäädin. Jouduimme muuttamaan alkuperäistä logoa, koska vanhan Hifi-lehden kustantaja uhkasi meitä oikeustoimilla. TUOTEUUTISET n KOONNEET: TEPPO HIRVIKUNNAS JA HARRI KATAS OIKAISUT Edellisen numeron (3/2012) Denon 100V-juhlamallistosta kertovan jutun taulukkotiedoista oli jäänyt laitteiden hinnat pois. Subwooferista löytyy kahden analogisen (RCA ja 3,5mm) tulon lisäksi optinen tulo digitaaliselle äänilähteelle ja Dolby Digital-dekoodaus. Viimeistelynä on kiiltävän musta ja mukana seuraa kiinnikkeet satelliittiyksiköille sekä oppiva kaukosäädin, johon voi ohjelmoida esimerkiksi television komennot. Lisätietoja: www.simex.fi ja www.bostona.eu LUKIJAKYSELY 2/2012 Edellisen numeron 2/2012 lukijakyselyyn vastanneiden kesken arvottiin kaiutintestissä testimenestyksen saaneet Behringer Truth B3031A aktiivikaiuttimet. ONNEKSI OLKOON! PS. Helposti asennettavaksi luvatun GT750-XL -projektorin natiiviresoluutio on 1280x800. Takuu ei luonnollisesti kata kuluvia osia kuten cd-mekanismia ja potentiometrejä. Testin voittaja oli KEF iQ7, peräti neljän kaiuttimen jakaessa kakkossijan. Lisätietoja: www.highendstudio.fi ja www.densen.com Täysaktiivinen 2.1-kaiutinsarja Boston Acousticsin SoundWareXS Digital Cinema aktiivinen 2.1 kaiutinsarja on suunniteltu ensisijaisesti kotiteatterikäyttöön parantamaan television äänentoistoa, mutta se toimii myös musiikinkuuntelussa ilman erillistä vahvistinta, jopa suoraan käsipuhelimesta. Short throw -linssinsä ansiosta tykki voidaan asettaa hyvin lähelle kangasta (heittoetäisyydeksi ilmoitetaan 0.72:1). Densen on pyrkinyt käyttämään laitteen toteutuksessa parhaita mahdollisia komponentteja ja niiden luotettavuuden puolesta puhuu laitteen ensiostajalle luvattu elinikäinen takuu. Optoma GT750-XL:n suositushinta on 799 euroa. Tätä numeroa ei ole saatavana enää paperilehtenä, mutta digilehtenä se on toki edelleen luettavissa (www.hifimaailma.fi kohdassa edelliset numerot). Denseniltä uusi cd-malliston lippulaiva Tanskalaisen Densen Audion CD-soittimien uudistuneen valikoiman lippulaivaksi on kehitetty B-475 Superleggera. Kiinnostavan kolumnin äänentoiston referenssistä kirjoitti Soundfactorin Mitro Koskiluoma. Uusi kysely osoitteessa www.hifimaailma.fi/kysely 10 HIFIMAAILMA 3/2012. Densen B-475 Superleggeran suositushinta on 7490 euroa. Kaiuttimesta löytyy asetukset "Movie" sekä "Music", joiden avulla käyttäjä voi valmistajan mukaan optimoida äänentoiston erikseen elokuvien dialogille ja musiikin dynamiikalle. Valmistaja lupaa 3500 Ansi-lumenin valotehon riittävän monipuoliseen yleiskäyttöön lähes missä tahansa valaistusolosuhteissa. Bluetooth-tuki lisää käyttömahdollisuuksia, joihin lukeutuu taulutietokoneen, sylimikron, iPhonen tai vastaavan laitteen langaton kuuntelu. Subwooferin vahvistin sisältää omat kanavat myös kahdelle satelliittikaiuttimelle. Logo kuulemma muistutti liikaa heidän, jo lopetetun lehden logoa ja heidän yksinoikeuttaan Hifi-sanan käyttöön (!), Kyllä vain, heillä on edelleenkin yksinoikeus Hifi-sanaan lehden nimessä. Muusta sisällöstä voidaan mainita tietoartikkeli Blu-Ray- ja HD-DVD-teräväpiirtoformaateista, ja kuten tiedämme nyt, HD-DVD ei jäänyt elämään. Densen B-475:n virtalähde ja varsinainen CD-soitin on erotettu erillisiksi yksiköiksi
Lisätietoja: www.avkomponentti.fi ja ww.elipson.com Kaiutinvalmistajalta kuulokkeita Kansainvälisesti arvostettu kanadalainen kaiutinvalmistaja PSB on tuonut myyntiin ensimmäiset kuulokkeensa. Pallomainen kolmijalan varaan tuettu 2-tiekaiutin toimii bassorefleksiperiaatteella. Kaksi USB-liitäntää mahdollistaa oheislaitteiden "plug-n-play"-kytkennän valokuvien ja videoiden katselua varten tv-ruudulla. Studio 5 -sarjan värivaihtoehdot ovat musta ja kirsikka. Kotiteatterikäytössä tuettuja monikanavaformaatteja puolestaan ovat muun muassa Dolby® TrueHD ja DTS-HD Master Audio. Lisätietoja: www.one-pro.fi ja fi.jbl.com HIFIMAAILMA 3/2012 11. Tuotteen suositusmyyntihinnaksi on ilmoitettu 349 euroa. Kuulokkeita voidaan käyttää myös passiivitilassa ilman vastameluvaimennusta. Kokoontaitettavissa kuulokkeissa on myös muita mielenkiintoisia ominaisuuksia kuten PSB:n kehittämä nelimikrofonitekniikka, jonka ansiosta vastamelutoiminnon luvataan kattavan laajemman taajuusalueen. Maahantuojan mukaan tuote saadaan myyntiin maaliskuun lopulla ja hinnaksi tulee 219 euroa. BS 50 Tribute -kaiutinparin hinnaksi on ilmoitettu 3999 euroa. Uutislähteen mukaan Elipson on uudistanut tämän legendaarisen mallin käyttämällä nykyaikaisia korkealuokkaisia materiaaleja ja vaalinut samalla sen alkuperäisiä akustisia äänentoisto-ominaisuuksia. Blu-ray-soitin täynnä toimintoja Tietokoneista tunnetun Asuksen uudessa BDS-700 Full HD bluray-soittimessa on laaja mediatuki, mikä antaa sille monipuoliset käyttömahdollisuudet kotiteatteriympäristössä. Sarjaan kuuluu myös Studio 530 -hyllykaiutin, Studio 520C -keskikaiutin sekä Studio 550 -aktiivisubwoofer. Mikrofonit mittaavat ääntä sekä kuulokkeiden sisä- että ulkopuolella. Soittimessa on DLNA-tuki, joka mahdollistaa multimediatiedostojen striimauksen PC:ltä tv-ruudulle langattomasti. Hifi-puolen standardeista maininnan arvoisia lienee ainakin FLAC, WAV ja AIFF. Lisätietoja: www.ah-hifisystems.fi ja www.psbspeakers.com JBL luottaa torviin Uusi JBL Studio 5 -sarja muodostuu viidestä kaiutintyypistä, joista voidaan koota erilaisiin käyttötarkoituksiin soveltuvia kokoonpanoja alkaen kahden kaiuttimen stereoparista monikanavaisiin 7.1-järjestelmiin. Työn tuloksena on syntynyt tekniikka Room FeelTM, joka saa musiikin suunnittelijoiden mukaan kuulostamaan luonnollisemmalta ottaen huomioon huoneen vaikutuksen toistoon. Alkuperäinen BS 50 herätti aikoinaan ansaittua huomiota kuuluisassa Château de Chambordin linnassa pidetyillä valo- ja äänimessuillä. Ääni heijastetaan kuuntelusuuntaan kaiuttimen yläosan suuntainlevyllä. Aktiiviset M4U 2 -vastamelukuulokkeet ovat valmistajan mukaan syntyneet PSB:n Paul Bartonin ja Kanadan kansallisen akustiikkalaboratorion monivuotisen yhteistyön voimin. Lisätietoja: www.asus.com/multimedia Muoto kohtaa äänen vuodelta 1953 Elipson on tuonut markkinoille 60-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi BS 50 Tribute -kaiuttimen, joka muistuttaa erehdyttävän paljon sen edeltäjää vuodelta 1953. Valmistaja lupaa äänen olevan täyteläisempi ja luonnollisempi kuin tavanomaisissa kuulokkeissa. BDS-700 tukee valmistajan mukaan jopa 45 eri formaattia ja standardia, jonka luvataan olevan määrällisesti suurempi kuin millään vastaavalla kilpailijatuotteella. Kaiuttimien kappalehinnat ovat 499 ja 1099 euron välillä. Lattiakaiutin JBL Studio 590 sisältää kaksi kahdeksan tuuman PolyPlasTM-bassokartiota matalia taajuuksia varten, ja yhden 25mm Bi-Radial®-torvidiskanttielementin, joka huolehtii korkeista äänistä. Sisäänrakennettu Wifi-tekniikka takaa yhteyden kodin langattomaan verkkoon. Myyntipakkaus sisältää suojakotelon, kaksi johtoa sekä sovittimet koti- ja lentokonekäyttöön. Vastaavasti Studio 580 on ryyditetty bassopuolella hieman kevyemmin kahdella 6,5 tuuman PolyPlasTM-elementillä, mutta diskanttina toimii samainen 25mm Bi-Radial®-torvi
Myös uudet Blu-ray-soittimet saapuvat myymälöihin keväällä. Uuden taulutelevision tai videotykin asennuksessa saa usein painiskella paksujen passiivisten HDMI-kaapelien kanssa, puhumattakaan kaapelin liittämisestä taskukokoiseen mediasoittimeen, jonka seurauksena laite päätyy helposti lattialle. Samalla kasvaa myös tuumakoko, suurimmat mallit ovat nyt kooltaan 4755 tuumaa. RedMere-teknologialla varustetut HDMI-kaapelit, jotka ovat merkittävästi ohuempia kuin vastaavat passiiviset HDMI-kaapelit. Monoprice ei ole ensimmäinen RedMere-sirua soveltava yritys, mutta sen tarjoama tuote on ilmeisesti markkinoilla olevia kilpailijoitaan edullisempi hinnaltaan. Panasonicin uuden Blu-ray-soitinmalliston lippulaiva on DMP-BDT500, josta löytyy muun muassa kaksi HDMI-lähtöä sekä analoginen 7.1-lähtö kullattuine liittimineen. Analoginen äänijärjestelmä on toteutettu neljän 192 kHz:n / 32-bittisen D/A-muuntimen (Burr Brown) avulla. Uudesta LCD/LED-televisiomallistosta huolimatta Panasonic panostaa edelleen myös plasmatelevisioihin. Lisätietoja: www.lg.com/fi Amerikkalainen Kaliforniassa toimiva Monoprice on ilmoittanut tuovansa markkinoille aktiiviset ns. Televisioiden hinnat ovat 999 euron ja 3699 euron (55"-malli) välillä. Ulkoasun minimalistisuus näkyy kehysten lähes huomaamattomassa ohuudessa. Kaapeli ei tarvitse erillistä virtalähdettä, vaan liittimeen integroitu siru ottaa virran ohjelmalähteestä kuten esimerkiksi Blu-ray-soittimesta. Valmistaja kertoo mallistossa yhdistyvän minimalistinen muotokieli, korkeatasoiset materiaalivalinnat, hyvä kuvanlaatu sekä LG:n palkitut Cinema 3D- ja Smart TV -konseptit. TUOTEUUTISET Vihdoin ohuet HDMI-kaapelit LG:ltä uusi LED-televisiomallisto LG on julkistanut uuden LED-televisioiden design-mallistonsa, joka sisältää kuusi eri mallia. 3D-tekniikka on käytössä malliston jokaisessa televisiossa. Lähteen mukaan hintataso vaihtelee reilun $13 ja $72 välillä, kun puhutaan 1,8m ja 18m kaapelipituuksista. Lisätietoja: www.panasonic.fi 12 HIFIMAAILMA 3/2012. 3D-televisioiden valikoima on entistä laajempi ja uudistetut. Malliston suurin uutuus on täysin uudistunut VIERA Connect, joka mahdollistaa muun muassa elokuvien vuokraamisen, ohjelmien tilaamisen, pelaamisen ja sosiaalisen median käyttämisen. Koot vaihtelevat 42 ja 65 tuuman välillä. Valikoimaan sisältyy myös 3D-malleja. Uutislähde kertoo RedMere-sirun vahvistuksen riittävän siirtämään täyden 10.2 Gbps HDMI -datan jopa 20 metriä pitkässä kaapelissa sekä takaavan 3D-videota varten vaadittavan 6.75 Gbps -signaalin 30-metriselle kaapelille. Laitteiden hintoja ei ole vielä vahvistettu. LG on uudistanut myös Smart TV -konseptiaan, joka on nyt valmistajan mukaan entistä helpompi, älykkäämpi ja nopeampi. Uudet VIERA-taulutelevisiot saapuvat myymälöihin keväällä. BDT500- ja BDT320-huippumalleihin sisältyvät myös täysin uudenlainen kauko-ohjaus, kosketusnäyttö sekä helppokäyttöiset ohjaustoiminnot. Yritys on julkistanut uuden Smart VIERA-plasmatelevisiomallistonsa, joka sisältää kuusi televisiomallia. Televisioiden hintoja ei ole vielä vahvistettu. Uusi Smart TV -alusta on saatavilla vuoden 2012 toisella neljänneksellä ja televisioiden design-mallisto tulee Suomen markkinoille huhtikuussa. Panasonicin uudet LCD/LED-televisiomallit todistavat, että televisio soveltuu muuhunkin kuin tv-lähetysten katseluun. Mallisto kattaa koot 32 tuumasta peräti 84 tuumaan. Irlantilainen RedMere on kehittänyt HDMI-kaapeleita varten erityisen sirun, joka varmistaa riittävän signaalitason tavanomaista ohuemmilla kaapeleilla. Lisätietoja: www.monoprice.com Useita uusia tuotteita Panasonicilta Panasonic julkistaa kaikkien aikojen laajimman valikoiman LCD/ LED-televisioita, jonka kaikki mallit sisältävät uuden Smart VIERA -ominaisuuden
Jostain syystä lähiverkon Windows 7 -pöytäkoneen smb-jakoihin testilaite ei saanut yhteyttä automaattisesti, vaan koneen ip-osoite piti syöttää käsin. Dlna-palvelimeltakin hakemistorakenteen suora selaus on mahdollista, mutta navigointiin tarvitaan enemmän näppäilyjä kuin smb- tai nfs-palvelimella. LUOTETTAVA JA KAIKKIRUOKAINEN Soittimen päävalikko on jaoteltu pikakuvakkeisiin, joista pääsee suoraan haluamansa tyyppisiin tiedostoihin. Smb- ja nfs-palvelimien etuna on hakemistorakenteen selkeä hallinta. Koska Egreatissa ei ole hakutoimintoa, on pitkän esittäjälistan selaaminen vaivalloista. Dlna-sisällön tarjosi Twonky ja nfs-palvelimen virkaa hoiti haneWIN. Kiinalaisen Egreatin R300pro osaa muutakin pientä päätoimisen tehtävänsä ohessa, mutta varsinaista toiminnallisuutta ei ole uhrattu tai monimutkaistettu. Soitin antaa alun perin 23,976 kuvan sekuntinopeudella tallennetun kuvan 24 kuvan nopeudella, jolloin kuva töksähtää noin 42 sekunnin välein. Samassa verkossa sijaitsevan kannettavan tietokoneen jaetut hakemistot taas ilmestyivät Egreatin palvelinselaimeen itsestään. Jostain syystä ensimmäisellä käynnistyskerralla dlna-palvelimen tarjoamat tiedostot eivät toistuneet ollenkaan, mutta palvelimen ja Egreatin uudelleenkäynnistys korjasi ongelman. Tämä tietenkin edellyttää hyvää hakemistojärjestelyä palvelinkoneelta, jotta halutut asiat löytyvät nopeasti. Verkkotoiston lisäksi R300pro ymmärtää usb-massamuistilaitteet (usb 2 ja 3), satakiintolevyt, ja sd/ms/mmc-muistikortit. R300 pystyy hakemaan mediaa verkosta monin tavoin, sillä protokollatuki on kattava. Ainoa merkittävä puute on valmistajan muissakin laitteissa esiin putkahtanut 1080p24-kuvan tökkimisongelma. Soittimessa on myös sisäinen paikka enintään 3-teraiselle sata-kiintolevylle. Soittimen inforuutu ilmoittaa, että videotiedostosta väärin tunnistettu kuvanopeus on 23,99 fps. Yhteyden ottamisen jälkeen palvelimen voi lisätä suosikkeihin, joten käsipeliltä välttyi jatkossa. Se ymmärtää dlna/upnp-, smb- ja nfs-palvelimet. KÄYTETTÄVYYDESSÄ JA TIEDOSTOTUESSA EGREATIN UUSIN PÄIHITTÄÄ KAIKKI KOTITEATTERILAITTEISIIN INTEGROIDUT TOISTINYRITELMÄT. V erkko- ja tiedostotoistoon erikoistuneet laitteet hoitavat vain yhden tehtävän ja usein monitoimilaitteita selvästi paremmin. Ongelma ilmeni tiedostomuodosta riippumatta. Egreat toisti testatessa kaikki sille syötetyt tiedostot. Järkevästi esimerkiksi genren mukaan tehty hakemistorakenne val- miiksi tietokoneella helpottaa oikean kappaleen löytämistä. Usb 3.0 -orjaliitin on tietokoneeseen kytkemistä varten. Valmistajan valikoimassa on noin sata euroa edullisempi EG-R6S vastaavilla ominaisuuksilla ilman langatonta verkkoyhteyttä. Ääni lähtee hdmi:n lisäksi optisesta tai koaksiaalisesta digiannosta tai analogisesta stereoannosta. Näin palvelimen juuresta pääsee nopeasti haluttuun hakemistoon ilman, että palvelin yrittää jaotella eri tiedostotyyppejä omiin alikategorioihin. Sen voi siis ottaa mukaan matkalle vaikka mökille, jossa käytössä on vanhanmallinen putkitelkkari. Dlna-palvelin taas osaa tutkia tiedostojen metadatan ja antaa musiikkilistan soittimelle esimerkiksi esittäjän mukaan. Varsinaiselle ulkoiseen käyttöön tarkoitetulle esata-levylle ei ole liitäntää. Soitin perustuu tehokkaaseen 750 megahertsin Realtek 1186DD -prosessoriin, jonka parina ovat 512 megatavua keskusmuistia ja neljän gigan flash-muisti. "File Browser" taas selaa kaikkia tarjolla olevia verkkoyhteyksiä ja tallennusmedioita. Ongelma koskee lähes kaikkia Blu-ray-, NTSC DVD- ja jenkkien teräväpiirtotelevisiosta 14 HIFIMAAILMA 3/2012. K O K E I L U : EGREAT R30 0P RO -MEDIASOITIN n TEKSTI JA KUVAT: MAURI ERONEN Median moni osaaja TEHOKAS VERKKOSOITIN ON LUOTETTAVIN TAPA TOISTAA TIETOKONEELLE KERTYNEET MEDIATIEDOSTOT. Verkkotoiston testaus suoritettiin smb:n lisäksi dlna- ja nfs-palvelimien avulla. Sen kautta sisäiselle kiintolevylle voi kopioida tiedostoja nopeammin kuin verkon kautta. Kuvalle on hdmi-, komponentti- ja komposiittilähtö. Erittäin pienikokoisen soittimen liitännät ovat karsitummat, mutta vastaavasti pikkuveli on äänetön. MONIPUOLISESTI LIITTYVÄ Egreat yhdistyy verkkoon langattomasti kahden takalevyyn ruuvattavan antennin tai gigaisen ethernetliitännän kautta. Testikoneen antennien liitoskohdat olivat melko löysiä, ja antennit heiluvat helposti jo hipaistaessa. On täysin mahdotonta testata soitinta kaikilla tiedostoformaateilla pitkäaikaisessa käytössä, jotta viimeisetkin bugit selviävät, mutta lyhyen testirupeaman aikana vakaudessa ei ollut ongelmia
Käyttäjän täytyy siis itse vaihtaa virkistystaajuutta 50 ja 60 hertsin välillä. Verkkopalvelut, kuten Youtube eivät testaushetkellä toimineet lainkaan. 1080p24-kuvan tökkiminen on harmittava vika muuten luotettavassa soittimessa. Käytettävyyden ainoa selkeä puute on kaukosäätimen taustavalaisun puute ja joissakin tilanteissa oikeiden näppäimien löytymisen hankaluus. Ylen kanavien tekstitys ei toimi vieläkään. Äänekkään tuulettimen vuoksi laitteen sijoittaisi mielellään laitekaappiin, mutta infrapunasignaalien ulkoiselle vastaanottimelle ei ole liitäntää. Esimerkiksi Youtube ei suostunut toistamaan ensimmäistäkään videota, ja laite ilmoitti vain "There may be network congestion", vaikka verkkotai internetyhteydessä ei ollut ongelmia. Suurta kuvaa käytettäessä olisi kätevää, jos kerralla ruudulle mahtuvien hakemistojen määrää voisi kasvattaa fonttikokoa pienentämällä. Päävalikko on karkkia. Eri asia kuitenkin on, häiritseekö töksähtäminen katsojaa. "Premium Apps" -valikon alta löytyvä Youtube XL taas ei käynnistynyt ollenkaan vaan toi esiin hiiren kursorin mustalla taustalla. Vakio-ohjelmistollakin se tärkein eli tiedostojen toisto on mutkatonta. Aktiiviset toiminnot, kuten kytketyt muistilaitteet ja verkkoyhteys on ilmaistu oikeassa alanurkassa. Blu-ray-levyltä napattu ja pakattu videotiedosto on useimmin tallennettu 23,976 kuvan sekuntinopeudella. Dvd:n video_ts-hakemistoja tai iso-tiedostoja toistaessa soitin ei osaa automaattisesti päätellä onko lähde pal- vai ntsc-muodossa. Joko soittimen käynnistyksen yhteydessä tai erikseen valikoista käyntiin polkaistava Android-käyttöjärjestelmä mahdollistaa lisäsovellusten lataamisen. Tekstit voi nostaa tarpeeksi korkealle, että ne tulevat näkyviin myös 2,35:1 suhteen valkokankaalla. Laitteen toisella kyljellä ja takana on suuri määrä liitäntöjä, joiden avulla melkein mikä tahansa mediatiedostoja sisältävä tallennuslaite on mahdollista kytkeä Egreatiin. Uuden verkkosoittimen käyttö vaatii aina hetken totuttelua, mutta Egreatin operointi onnistuu luontevasti parin päivän tutkimisen jälkeen. Egreat väittää tiedoston kuitenkin pyörivän 23,99 fps:n vauhdilla, mikä aiheuttaa kuvaan tökkimistä noin 42 sekunnin välein. ripattuja tiedostoja. Android-alustan ansiosta soittimeen voi asentaa lisäsovelluksia, mutta sisäänrakennettu markettisovellus ei ole käyttökelpoinen. Hdmi-lähtö on versiota 1.4, ja soitin toistaa myös 3d-tiedostot. Taustavalaisun puute haittaa pimeässä käyttöä. YHTEENVETO Egreat toimii vakaasti ja tukee kaikkia kuviteltavissa olevia mediatiedostoja. Lomituksenpoisto ja skaalaus on hyvälaatuista, kunhan taajuuden muistaa vaihtaa. Kokeilun aikana yhteydet internetin lisäpalveluihin takeltelivat pahasti. Moni huomaa virheen vain silloin kun ongelmahetkellä kuvassa on tasaista liikettä. n Kiintolevyn voi asentaa laitteen sisään sivussa olevan kelkan avulla helposti. + Tiedostotuen kattavuus + Tekstitysten monipuolinen säätö + Kattava verkkoprotokollien tuki + Paljon liitäntöjä Äänekäs tuuletin 1080p24-kuvan tökkiminen Verkkopalveluiden bugit Tekstitysmuotojen tuki on kattava, ja tekstien paikkaa, väriä, fonttikokoa, merkistöä ja ajoitusta on helppo muokata esiin ponnahtavalta valikolta. Se osaa myös muuntaa 2d-lähteestä kolmiulotteista. Selainpohjaisiin nettidigiboksi- ja tv-kaista-palveluihin pääsee käsiksi maahantuojan nettisivuillaan tarjoamien ohjeiden avulla. Tökkiminen saattaa olla korjattavissa ohjelmistopäivityksellä, sillä aiemmin testatussa Egreat EG-S900 -soittimessa (HM 5-6/2011) ongelma poistui, kun Egreatin oman käyttöjärjestelmän sijaan ladattiin Popcorn Hourin ohjelmisto. Sisäänrakennettu toteutus on kuitenkin melkoisen keskeneräinen, sillä Android Marketin hakutoiminnossa tarjolla oli vain korealaisen näppäimistön tarjoava käyttöliittymä. Tuuletin on valitettavan äänekäs. HIFIMAAILMA 3/2012 15. Kaukosäätimen kursoripainikkeet antavat hyvän naksahtavan tuntuman. Soittimeen on myös mahdollista asentaa epävirallisia ohjelmistoja, jotka parantavat ominaisuuksia jos harrastuneisuutta riittää. Egreat on yhteensopiva niin polarisaatio- kuin aktiivisuljinlaseja käyttävien näyttölaitteiden kanssa. Myös tuulettimen soisi olla hiljaisempi. Sovellusten asentaminen täytyykin tehdä muistikortille tallennetuilta apk-tiedostoilta, jotka on ladattu etukäteen netistä
KOKOELMA OSOITTAA, ETTÄ RAJA TEKNIIKAN, HIFIN JA MUSIIKIN VÄLILLÄ ON HIUKSENHIENO. V Entisaikojen monikanavatekniikkaa. Kierroksen jälkeen vasta tajuaa, miten eri tavoin insinööritiede on palvellut musiikkia. NÄYTTEILLÄ ON LÄHES 300 ERILAISTA HISTORIALLISTA INSTRUMENTTIA, JOILLA VOI TUOTTAA JA TOISTAA MUSIIKKIA. Maailmassa vastaavia museoita on vain noin 40, joista useampi löytyy Saksasta. "Ykköset ja nollat" ovat tallennettuina peltilevylle, jota äänikamman alapuolella olevat hampaat lukevat. Mekaanisen musiikin museo löysi tiensä Suomeen vuonna 1981. Työtapaturma kuitenkin katkaisi Jürgen Kempfin upseerinuran Saksan armeijassa. Ja vieläpä varsin värikkäällä tyylillä, mikä saa ajan kulumaan siivillä. Näihin aikoihin pienimuotoisesta harrastuksesta liikkeelle lähtenyt harrastus alkoi kasvaa ja muuttua ammattimaiseksi. Tuloksena on kristallinkirkas ja puhdas äänenlaatu, jota voisi kutsua jopa vuosisadan alkupuoliskon hifiksi. 30-VUOTINEN HISTORIA Alun perin suomalais-saksalainen Kempfin pariskunta, Liisa ja Jürgen, asui eri puolilla Saksaa. Varkauden mekaanisen musiikin kokoelma on mittava, sillä taiten sisustetuista huoneista löytyy lähes 300 erilaista äänen tuottamiseen tarkoitettua instrumenttia. Kolmetorvinen grammari on high end -malli Triplophon Dresdenistä vuodelta 1927. arkaudessa, viitostien varrella sijaitseva museo on varsin ainutlaatuinen. R A P O R TTI: MEKAAN ISE N MUSIIKIN MUSEO n TEKSTI JA KUVAT: MIKAEL NEDERSTRÖM Musiikkia mekaanisesti VARKAUDESSA SIJAITSEE JOKAISEN HIFISTIN PAKOLLINEN LOMAKOHDE, MEKAANISEN MUSIIKIN MUSEO. Kierros on onneksi opastettu. Pohjoismaiden mittakaavassa museo on alansa suurin. Tapahtuma oli kuitenkin onni onnettomuudessa, sillä ilman sitä museo olisi jäänyt todennäköisesti perustamatta. 16 HIFIMAAILMA 3/2012. Digitekniikkaa 1920-luvulta: Polyphon Cairo -soittokaappi. Nämä ovat kahdeksassa suuressa, oman aikakautensa mukaisesti kalustetuissa salissa. Vuosien myötä näyttely paisui Pohjoismaiden laajimmaksi mekaanisten musiikki-instrumenttien kokoelmaksi. Mekaaninen Viulu Popper's Violinovo Saksasta vuodelta 1914. Rekonstruktio on rakennettu Varkaudessa Mekaanisen Musiikin Museossa 2004. Kokoelman läpikäymiseen kuluu aikaa noin 70 minuuttia
Osto- ja myyntitoiminta oli entuudestaan molemmille tuttua, samoin kuin asiakaspalvelutyössä tarvittavat vuorovaikutustaidot. Syrjäinen sijainti Tuusniemellä ei ollut taloudellisesta näkökulmasta mikään rahasampo, mutta se oli oivallinen harjoittelupaikka. Soittamiseen tarvitaan siis käytännössä ihmisen mukanaoloa. Viulun toimintaperiaate muistuttaa nyckelharpaa. Opastetulla museokierroksella tutuiksi tulevat mekaanisten soittimien toimintaperiaatteet myös käytännössä. De Cap Waterloo, belgialainen tanssiravintolaorkestrioni vuodelta 1975. Kesäkuussa museon ensimmäinen versio oli valmis aloittamaan. VARKAUDESSA AMMATTIMAISEEN TOIMINTAAN Museon toimittua kuukauden verran oli selvää, että kokoelma herätti kiinnostusta eksoottisuutensa ansiosta. Kävijämäärä Tuusniemellä vietettyjen seitsemän vuoden aikana oli noin 50 000 vierasta. Suunta oli luonteva, sillä Saksassa vastaavia museoita oli jo useampia, joten erottautuminen olisi ollut vaikeampaa. Taustalla on Aino Acktén muotokuva sekä yksi ensimmäisiä suomalaisia savikiekkolevytyksiä: "Air des Bijoux"/Charles Gounod'n Faust, taltioitu Pariisissa, Aino Ackté. Liisa Kempf oli aikaisemmin hoitanut pientä antiikkikauppaa Saksassa. Perinteistä tietotaitoa halutaan edelleen vaalia ja ylläpitää. Vanhojen alkuperäisten instrumenttien lisäksi kokoelmassa on nykyisin esillä myös museossa rakennettuja instrumentteja. Instrumenttikokoelma oli kasvanut 70 instrumentista 110:een. Alun harjoitteluvaihe väistyi varsinaisen yrittäjäksi ryhtymisen tieltä, kun Varkauden kaupungin kanssa syntyi hyvä sopimus. Myös opastus oli aluksi epäammattimaista, mutta yritystä ja kodikkuutta löytyi sitäkin enemmän. Mekanisoidun musiikin perinne Suomessa on siis vakaissa käsissä. Tilannekatsauksen päätöksenä syntyi ratkaisu aloittaa uusi elämä yrittäjänä siirrettävissä olevan tavaran turvin. Mekaanisen Musiikin Kannatusyhdistys on rekisteröity vuonna 1992. Yhtälö oli siis valmis. Kuvassa Pawel Kempf polkemassa Phonola-etukonetta vuodelta 1920. Pienen pohtimisen jälkeen Kempfit suuntasivat kelkkansa kohti Suomea. 010 2390 380 www.mekaanisenmusiikinmuseo.fi info@mekaanisenmusiikinmuseo.fi HIFIMAAILMA 3/2012 17. Laitteen takapaneelista löytyy Non Stop -pahvihaitarikirjasto, jossa soittoaikaa riittää parinkin tunnin tansseihin. Hyllystössä näkyy Welte Mignon paperinauharullia Steinway-Welte -flyygeliä varten. Museotoiminta on edelleen Kempfin perheen luotsauksessa - jo toisessa polvessa. Tässä vaiheessa lattiapinta-alaa oli ainoastaan 90 neliötä ja instrumentteja noin 70. Perhe oli omavarainen ja kielitaitoinen. Omaisuutena perheellä oli tuolloin soitinkokoelma, joka käsitti 70 mekaanista musiikkiinstrumenttia. Ajan myötä mekaanisten soittimien harrastajat ovat saaneet yhä enemmän jalansijaa ja näkyvyyttä. Niinpä huhtikuussa 1988 Mekaanisen musiikin museo aloitti toimintansa Varkaudessa. Toukokuussa 1981 Kempfin perhe kotiirtaimistoineen ja soitinkokoelmineen asettuivat Tuusniemelle, vanhan kansakoulun pihalle. n Steinway-Welte -flyygeli vuodelta 1917. Lisäksi 2003 on perustettu Suomen Posetiivarit ry. Sibeliuksen Finlandian polkemisen jälkeen ei Pawelin mukaan enää kuntosalitreenejä tarvita. Mekaanisen Musiikin Museo Pelimanninkatu 8 78850 Varkaus Puh. Kuvassa näkyy sen aikaisen hienomekaniikan yksityiskohtia: nauhan lukupää, palkeita ja paperinauharullia. Emil Berliner ja hänen kehittelemänsä prototyyppi käsinveivattavasta gramofonista vuodelta 1887 Ranskalainen Monochord 1800-luvulta, joka on puolimekaaninen viulu. Mukana on nimittäin poika Pawel Kempf, joka hoitaa opastuksia isänsä kanssa
Toisaalta suurin osa kaiutinvalmistajista ja hifiharrastaja uskoo sisäänajon parantavan kaiuttimen ääntä. Kaiuttimen käyttöohjeessa on usein maininta, että sen äänenlaatu saavuttaa parhaan tasonsa vasta ajan mittaan. Heidän mielestään kaiuttimen äänenlaatu ei mainittavasti muutu muutaman päivän tai edes vuoden käytön aikana. Asia kaipaa tarkempaa selvitystä. Lähetimme kaiutinmerkkien valmistajille ja maahantuojille kyselyn sisäänajon tarpeellisuudesta ja merkityksestä. Mikä merkitys sisäänajolla on ja miten sen tehdään. Sisäänajon vaikutuksella on epäilijänsä. TIE TO A JA TAIT OA: KA IUTTIMIEN SISÄÄNAJON MERKITYS n TEKSTI: TEPPO HIRVIKUNNAS n KUVAT: MAURI ERONEN n MITTAUKSET JA KUUNTELUT: TEPPO HIRVIKUNNAS JA MAURI ERONEN Soiko sisäänajettu paremmin? MITÄ KAIUTTIMEN SISÄÄNAJO TARKOITTAA JA MITKÄ OVAT SEN VAIKUTUKSET. Sen sijaan kuun- telijan vähittäinen tottuminen uuden kaiuttimen sointiin voi johtaa vaikutelman paranemiseen. Lisäksi otimme testiin kaksi erilaista kaiutinmallia ja suoritimme niille valmistajan suosittaman sisäänajon. Lopuksi vertailimme kuuntelemalla soittamatonta ja sisäänajettua kaiutinta. 18 HIFIMAAILMA 3/2012. TUTKIMME, MITEN SISÄÄNAJO VAIKUTTI KAHDEN ERILAISEN KAIUTTIMIEN TOISTOON. K aiuttimen huonon äänen syyksi erimerkiksi esittelyssä tai testeissä mainitaan usein se, ettei kaiutinta ole ajettu sisään tai sitä ei ole tehty kunnolla. Jos kyseessä ei ole esittelykäytössä ollut pari, kaiuttimia soitetaan jonkin aikaa ennen testiin tuomista. Monet maahantuojat ottavat tämän huomioon, kun he lainaavat kaiuttimia testiin. Kaiuttimet mitattiin ennen sisäänajoa ja sen jälkeen
Kuinka pitkä sen tulisi olla, ja miten se tulisi tehdä. Erojen havainnoimiseksi niitä tulisi kuunnella mahdollisimman korkealuokkaisilla kuulokkeilla Mittauksissa sisään ajettava kaiutin oli Hifimaailman kuunteluhuoneen lattialla ja mikrofoni sen edessä noin 20 senttimetrin etäisyydellä. Kysymykset olivat seuraavat: Suositellaanko kaiuttimille sisäänajoa. Esimerkiksi spiderin resonoiminen tuo väritystä, joka saattaisi muuttua, kun materiaalien jäykkyys ja sisäinen vaimennus muuttuvat. Äänitteet ovat ladattavissa kuunneltaviksi nettisivuiltamme (artikkelit). Jotkut mainitsivat, että prosessia voidaan nopeuttaa soittamalla suurella teholla. Sen sanotaan lisäksi jakautuvan kahteen osaan: pysyvään ja palautuvaan. Vihjeeksi annettiin, että kaiuttimet kannattaa sijoittaa etulevyt vastakkain ja kytkeä vahvistimeen vastakkaisvaiheisesti. Ääntä voisivat hänen mukaansa parantaa myös mekaanisen jouston aiheuttamat muutokset sisemmän ripustuksen kuiduissa ja jäykisteissä, kumireunuksen ja kartion materiaaleissa sekä liikkuvia osia sitovissa liimoissa. Osa vastanneista korosti, että musiikin tulisi olla dynaamista ja sen pitäisi sisältää ääniä laajalla taajuusalueella, etenkin bassoja. Tällöin pääosa äänestä kumoutuu, ja soitto häiritsee ympäristöä vähemmän. TEORIAT VAIHTELEVAT Sisäänajon vaikutuksia kuvattiin eri sanoin. Mitä hyötyä siitä on äänelle. Muutoksen teknisenä syynä mainittiin ylivoimaisesti useimmin bassoelementin ripustusten (kartion reunus ja sisempi ripustus eli spider) joustavuuden lisääntyminen. Mukaan mahtui myös sangen poikkitieteellisiäkin vastauksia, jotka ovat luettavissa verkkosivuillamme (www.hifimaailma.fi, kohdassa artikkelit: Kaiuttimien sisäänajon tutkimus). Selvästi suurin osa suositteli sisäänajoa. Kaiuttimista mitattiin myös impedanssivasteet. Audio Pro mainitsi materiaalijännitysten vapautumisen. Joustavuuden kasvu puolestaan vaikuttaa elementin resonanssitaajuuteen, Qts-arvoon ja näiden myötä myös taajuusvasteeseen. Jotkut totesivat vain yksinkertaisesti, että kaiutin tai sen sointitasapaino saavuttaa tarkoitetun tason. Mittaustavalla ei sinänsä ole merkitystä eivätkä vasteet eivät ole verrattavissa vapaassa kentässä mitattuihin, koska tarkoitus ei ollut mitata toistovasteen ominaisuuksia, vaan sen muutoksia kaiuttimen sisäänajon myötä. Joustavuuden uskotaan muuttuvan pääosin nopeasti, pikemminkin minuuttien kuin tuntien aikana. MutHIFIMAAILMA 3/2012 parantumisesta, mikä vähentäisi säröä. Mitä teknisiä muutoksia kaiuttimessa tapahtuu sisäänajossa. Käytössä oli laaja valikoima äänentoistoon liittyviä myönteisiä adjektiiveja: musikaalisempi, luonnollisempi, tarkempi, erottelevampi, puhtaampi, täyteläisempi, yhtenäisempi, vapautuneempi, kiinteämpi ja dynaamisempi. Tyypillinen suositus sisäänajon pituudeksi oli vuorokauden luokkaa. Soitetusta kaiuttimesta mitattiin vasteet heti toiston jälkeen kuumana sekä yli 50 tuntia jäähtyneestä kaiuttimesta. Joustavuus voi siis pienentyä jälleen, kun elementti on käyttämättömänä. Valmistusvaiheessa kaiutinta testataan, joten osan ripustuksen pysyvästä notkistumisesta pitäisi tapahtua jo tässä vaiheessa. Kuuntelu tehtiin suorana vertailuna sisäänajamattomaan verrokkiin ja erillisinä kuunteluina, mutta ääntä analysoitiin myös äänittämällä sisäänajamattoman ja sisäänajetun kaiuttimen toistoa suoraan kaiuttimen edestä (1 m etäisyydeltä) korkealaatuisella digitaalinauhurilla (Zoom H4n) ja vertaamalla äänitteitä toisiinsa. Dynaudion suosittelema 300 tunnin sisäänajo oli pisin. Tiedetään, että käyttämättömän elementin ripustuksen joustavuus on kasvanut sen jälkeen, kun kaiuttimeen on syötetty voimakasta signaalia. Niiden syytä ei yleensä täsmennetty teknisesti, mutta esimerkiksi Living Voicen suunnittelija Kevin Scott kuvasi niiden vaikutusta "erittäin helposti kuultaviksi". Eposin David Berriman mainitsi "vaihtuvan sähkökentän vaikutukset kondensaattorien ja kaapelien dielektrisiin materiaaleihin" (= eristeisiin) ja "puhekelan aiheuttaman vaihtuvan magneettikentän vaikutukset elementin moottorin 'koviin' ja 'pehmeisiin' magneettisiin materiaaleihin". Eposin suunnittelija David Berriman esitti oletuksen ripustuksen lineaarisuuden Kaiuttimet sekä mitattiin että kuunneltiin suoraan laatikosta esiin otettuna ja sisäänajon jälkeen. Niistä näkyisi, mikäli kaiuttimessa tapahtuisi mekaanisia tai sähköisiä muutoksia. Useat valmistajat (Boston, Dynaudio, Epos, Monitor Audio, Living Voice, Penaudio ja Simex) mainitsivat myös jakosuotimen osissa tapahtuvat mekaaniset ja sähköiset muutokset. Forvoicen ja Seasin vastauksissa diskanttielementin ferrofluid-nesteen ominaisuuksien sanottiin muuttuvan. 19. Sisäänajon äänimateriaaliksi suositeltiin yleisimmin tavanomaisella kuunteluvoimakkuudella soitettua musiikkia. Dali, Harrin kaiutin, Jamo, Seas ja Seiren ilmoittivat, ettei varsinaista sisäänajoa tarvita, vaikka normaali käyttö voikin parantaa jonkin verran äänenlatua. LAAJA KYSELY Kysely lähetettiin 29 kaiutinmerkin edustajalle, ja vastauksia saimme 21 kappaletta. Jotkut puhuivat mekaanisesta pehmenemisestä, mikä viitannee ainakin osittain samaan asiaan. Selvin toisinajattelija oli Gradient, joka totesi yksiselitteisesti, ettei sisäänajo muuta ääntä. Vastauksissa oli paljon yhdenmukaisuutta, mutta myös joitakin merkittäviä eroja. Berriman tosin myönsi, ettei hänen teorioitaan ole tutkittu. MITÄ MUUTOKSISTA TIEDETÄÄN? Useimpia esitetyistä perusteista on todellakin hankala varmentaa, mutta elementin ripustuksen ominaisuuksien muuttuminen on niistä loogisinta
Otoksemme osoitti, että sisäänajo voi joissakin tapauksissa vaikuttaa kuultavasti kaiuttimen äänentoistoon. Kuuletteko itse erot? MITTAUKSET Boston A 360 toistovasteet: Sisäänajamaton (harmaa), 100 h sisäänajettu "jäähtynyt" (sininen), 100 h sisäänajettu "lämmin" Boston A 360 kokonaisimpedanssivasteet: Sisään ajamaton (vihreä), 100 t sisäänajettu "lämmin" (punainen) TEORIASTA KÄYTÄNTÖÖN Käytännön koetta varten otimme kaksi kaiutinta: Boston Acoustics A360 ja Audiokit AW-7. tasolle. Äänitteiden wav-tiedostot ovat ladattavissa kuunneltaviksi verkkosivuiltamme kohdasta artikkelit (Kaiuttimien sisäänajon tutkimus). Äänitys tehtiin korkealuokkaisella digitaalitallentimella, ja signaalina oli vaaleanpunaista kohinaa ja musiikkinäyte. Jatkamme kuitenkin tutkimusta lisäkokein ja palaamme aiheeseen uudelleen. Myös muiden elementtien resonansseissa tapahtui pieniä muutoksia, mutta koska niiden taajuudet ovat jakosuotimen rajaaman toistokaistan ulkopuolella, erot koko kaiuttimen impedanssissa olivat erittäin vähäiset. Äänitimme myös sisäänajamattoman ja 100 tuntia sisäänajetun kaiuttimien toistoa. Boston on refleksikoteloitu kolmitiekaiutin ja Audiokit suljettuun koteloon sijoitettu kaksitie, joka on toteutettu Seasin koaksiaalielementillä T18REX/AGC. Kuuntelukokeessa sisäänajon tuoma muutos oli havaittavissa Seasin kohdalla, kun kaiuttimia verrattiin vierekkäin käyttäen äänimateriaalina vaaleanpunaista kohinaa. TIE TO A JA TAIT OA: KA IUTTIMIEN SISÄÄNAJON MERKITYS ta vaikka uuden kaiuttimen bassoelementin joustavuus kasvaisi sisäänajossa niinkin paljon kuin 20 prosenttia, sen vaikutus taajuusvasteeseen olisi erittäin pieni: alle desibelin kapealla taajuusalueella. Seasin koaksiaalielementin vaste muuttui jonkin verran keskitaajuuksilla. Impedanssivasteesta näitä muutoksia ei voitu havaita, ja muutkin muutokset olivat pienet ja odotetun suuntaiset. 20 HIFIMAAILMA 3/2012. Ensiksi kummankin parin molemmat kaiuttimet mitattiin ja niitä kuunneltiin vertaillen parien yksilöitä keskenään. n Boston A360 kotelosta irrotetun bassoelementin impedanssivasteet (freeair): sisäänajamaton (vihreä), 100 t sisäänajettu "lämmin" (punainen) Bostonin osalta erot täysin soittamattoman ja 100 tuntia soitetun kaiuttimen osalta olivat hyvin pienet, käytännössä lähes olemattomat. Odotettavissa olevat muutokset näkyivät selvimmin bassoelementin ominaisresonanssin siirtymisessä aavistuksen alapäin, mutta kotelossa tämäkin muutos oli joka tapauksessa pienempi kuin suoraan elementistä mitattuna. 300500 hertsin alueella oli havaittavissa vaimentumaa ja vastaavasti 9002000 hertsin alueella taso näytti kasvaneen. Kuulo sopeutuu tietynlaiseen toistoon. Kaiuttimet mitattiin kesken testin ja sen lopussa. Kyselyn vastaukset ovat luettavissa ja ääninäytteiden wav-tiedostot ladattavissa verkkosivuillamme www.hifimaailma.fi kohdassa artikkelit (Kaiuttimien sisäänajon tutkimus). AW-7 kaiuttimen kotelosta irrotetun bassoelementin impedanssivasteet (freeair): sisäänajamaton (vihreä), 100 t sisään ajettu "lämmin" (punainen) Seasin elementtiä käyttävässä AW-7-rakennussarjakaiuttimessa sisäänajolla näytti olevan Bostonia suurempi vaikutus toistovasteeseen erityisesti kaiuttimen ollessa "kuuma" eli heti pitkän toistojakson jälkeen. Tämä vaikuttaa korkeintaan bassoalueen toistoon, mutta ei välttämättä edes kuultavasti. Erot voidaan lukea mittaustilanteen mahdollisten muutosten piiriin. Kaiutinelementtien erilaiset materiaalit vaikuttavat siihen, kuinka paljon aikaa muutokset tarvitsevat kehittyäkseen kumpaankin suuntaan. Kun kaiutin oli ollut sen jälkeen levossa 100 tuntia, taso palautui lähelle alkuperäistä. Myöskään impedanssivasteessa ei ollut havaittavissa muita muutoksia kuin bassoelementin resonanssitaajuuden siirtyminen noin 1,5 hertsillä alemmaksi. AW-7 kaiuttimen (Seasin koaksiaalielementti) toistovasteet: sisäänajamaton (harmaa), 100 t sisäänajettu "jäähtynyt" (sininen) ja 100 t sisäänajettu "lämmin" (punainen) AW-7 kaiuttimen kokonaisimpedanssivasteet: sisäänajamaton (vihreä), 100 t sisäänajettu "lämmin" (punainen) Tulokset nettisivuillamme Lähetimme kaiutinvalmistajille ja -maahantuojille kyselyn sisäänajon tarpeellisuudesta ja merkityksestä. Bostonissa eroa oli lähes mahdoton havaita kohinallakaan. Sisäänajettu kaiutin kuulosti pehmeämmältä ja sisäänajamaton kirkkaammalta. Sen jälkeen parien toisia kaiuttimia soitettiin kohtalaisen suurella äänenvoimakkuudella sadan tunnin ajan. Musiikilla eron kuuleminen oli paljon vaikeampaa, eikä kaiuttimien välistä paremmuutta voinut yksiselitteisesti määritellä. On tietenkin mahdollista, että ripustuksessa tapahtuvat muutokset vaikuttavat toistoon myös muilla tavoin. Muutos on kuitenkin hyvin pieni, jos edes havaittavissa muuten kuin suorassa vertailussa. Signaalina laajan taajuusjakauman ja dynamiikan omaavaa musiikkia (testissä käytetty kappale: Infected Mushroom - Dancing with Kadafi). Äänitimme myös sisäänajamattomien ja 100 tuntia sisäänajettujen kaiuttimien toistoa kuunteluhuoneessamme 1 metrin etäisyydellä suoraan kaiuttimien edestä. Voimakkuus vastasi 9698 desibelin äänenpaineen huipputasoja. Lisäksi yläkeskialueen taajuudet vahvistuivat sisäänajossa hieman, mutta vaimenivat 100 tunnin levon jälkeen jonkin verran alkuperäistä pienemmälle KORVISSA VAI NIIDEN VÄLISSÄ? Koska koe käsitti vain kaksi kaiutinmallia, ei siitä voi välttämättä tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätelmiä. Siksi resonanssitaajuuden alenemisen tuoma taajuusvasteen muutos on niillä vielä pienempi kuin bassoelementillä. Kartion liikettä vastustaa käytännössä huomattavasti enemmän kotelon tuoma kuormitus kuin elementin ripustus (paitsi refleksikotelon viritystaajuuden alapuolella). Kaiuttimen oltua vuorokauden käyttämättömänä muutokset näyttivät palautuvan alkuperäiseen suuntaan, mutta jäivät silti jossain määrin pysyviksi. Impedanssin mittauksessa havaittiin, että kummankin kaiuttimen bassoresonanssi (refleksikotelossa vain alempi) oli siirtynyt 23 hertsiä alemmas ja huipun suuruus oli kasvanut hieman. Muutokset voivat myös palautua osittain, kun kaiutinta ei käytetä. Sisäänajossa on kyse myös korvien sisäänajosta. Sisäänajon aiheuttamat taajuusvasteen muutokset olivat bassoalueella jokseenkin ennakoidun kaltaiset eli hyvin pienet. Poikkeamat sisäänajamattomaan kaiuttimeen verrattuna olivat tällä alueella kuitenkin enimmillään noin 0,5 desibelin suuruiset. Vasteen taso 300500 hertsin välillä pieneni 100 tunnin sisäänajon jälkeen runsaan desibelin. Bostonin vaste säilyi käytännössä samana koko taajuusalueella. Muutos on verrattavissa vahvistimien välisiin sävyeroihin. Loppumittauksia tehtiin heti kuormituksen päätyttyä ja kaiuttimen levättyä 30 minuuttia sekä 100 tuntia. Keskialue- ja diskanttielementtien toiminta-alue on yleensä resonanssitaajuuden yläpuolella. Siksi koteloidun kaiuttimen resonanssitaajuuden muutos on vain murto-osa elementin vapaan (free air) resonanssitaajuuden muutoksesta. Tutkimuksen tulokset jättivät varmasti vielä ilmaan useita kysymyksiä, mutta on melko varmaa, että sisäänajon merkitystä liioitellaan ja siihen liitetään asioita, joita ei voida mitata tai muuten luotettavasti todistaa
Kaiuttimet ovat erivärisiä testaussyistä, mutta tämä oivallus saattaa jäädä lopulliseenkin versioon. SISÄISTÄ KAUNEUTTA "Tommin" kaiuttimet eivät ole vain ulkoista kiiltoa, vaan myös teknisiin ratkaisuihin, materiaaleihin ja työnlaatuun on panostettu. SAAMMEKO ESITELLÄ: TOMMIN SPEAKERS PARENTHESIS! HIFImaailma TESTIVOITTAJA H eti toimitukseen saavuttuaan uusi lattiakaiutinpari herätti huomiota. Se ei edusta kor- 22 HIFIMAAILMA 3/2012. Katselusuunnasta riippuen tuote joko häviää ympäristöönsä tai nousee siitä esille. Muoto on tavallista peruslaatikkoa monimutkaisempi, mutta toisaalta hyvin yksinkertainen - kapea pilari aukeaa vain elementin kohdalta. Kotelo on huippulaatuista koneistettua, mutta 100% käsinviimeisteltyä MDF-levyä ja jalusta tammea. Kaiutin perustuu sähköisiltä osiltaan laadukkaaseen rakennussarjaan, ja käsinvalikoiduilla komponenteilla ja muilla optimoinneilla on pyritty täysin tinkimättömään lopputulokseen. Kaiuttimet ovat etulevynsä osalta todella kapeat ja pienet, mutta toisaalta 130cm korkeudellaan ja huomattavalla syvyydellään varsin isot ja dominoivat. TE S T I : TOMMIN S PE AKER S PARENTHESIS KAIUTTIMET n TEKSTI: HANNES ANSIO n KUVAT: MAURI ERONEN n MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN Persoonallista designia "TOMMI" ON HIFIMAAILMAN PITKÄAIKAINEN KOLUMNISTI, JONKA VIIMEISIN TEMPAUS ON OLLUT OMAN KAIUTTIMEN SUUNNITTELU. Kolumneissa mainitun CNC-guru Tuomaksen lisäksi toteutukseen on osallistunut myös monia muita huippuammattilaisia. "Tommi" kertookin hylänneensä "turvavärin" jo aikaisessa vaiheessa ja että nyt valitut värit joko sulautuvat tai toimivat tehosteväripilkkuina sisustuksessa. Nimeltään sävyt ovat osuvasti Maus Grau ja Dark Lingonberry - ulkomaan kielillä kansainvälistymistä ajatellen. Esimerkkeinä "Tommi" mainitsee sähköisten osien sisäisten vastusten optimoinnista vastanneen Antin, MDF-ekspertti Ronin ja metallipuolesta vastanneen Simon. Keskustelua puolesta ja vastaan herättivät kaiuttimien etulevyihin sijoitetut kaiutinterminaalit, joiden tarkoituksena on tehdä kaapeleiden vaihtamisesta ja testaamisesta entistä miellyttävämpää. Myös monet muut ansaitsevat suunnittelijan mukaan kiitokset. ÄÄNEN PARENTEESI Kokonaisuutena Tommin Speakers Parenthesis on mielenkiintoinen kaiutin. Väri ei sentään ole ounasteltu valkoinen. NYT TESTIIN SAAPUI ENSIMMÄINEN PROTOTYYPPIPARI. Jotain detaljitasosta kertoo sekin, että käytettyä vanuakin on kahta eri väriä. Taakse kapeneva muoto vähentää haitallisia seisovia aaltoja. Tavallisuudesta poikkeavat veistokselliset muodot ja tekniset ratkaisut erottavat uuden kaiuttimen kilpailijoistaan. Ainakin Hifimaailman testitilanteissa ominaisuus on kätevä, mutta nähtäväksi jää, lähtevätkö muut valmistajat kopiomaan tätä ominaisuutta. SISUSTUKSELLISUUS OHJENUORANA "Tommi" listasi projektinsa alussa design-kaiuttimien ristiriitaisia kriteereitä ja varsin hyvin hän on onnistunut ne Parenthesis-mallissaan täyttämään
Potentiaalia siis voisi olla paljon, jos tasapainon saisi alakeskialueelta alaspäin kuntoon. 55 Hz Suuntaavuusindeksi (100-10000 Hz): ............................... Äänessä on ehkä juuri tästä syystä irtoinaisuutta ja yhtenäisyyttä, mikä vie huomion helposti musiikkiin soundien sijaan. Toisaalta puhaltimien alarekisterissä on sopivasti muhevuutta, ja rauhallisen ominaissävyn omaksuu parin kappaleen aikana. 3,2 Ohmia @ 160 Hz Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,0 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). TAAJUUSBALANSSI keahkossa hintaluokassaan kaikilta osin ehdotonta huippua, mutta siinä on ominaisuuksia, joita on vaikea löytää sen kilpailijoista. Sama vaimennus kuuluu myös fonin ja trumpetin äänessä, joiden sävy jää hieman tukkoiseksi ja pidättyväiseksi. Basso on tasoltaan vaimea mutta erotteleva ja rytmikäs. Stereokuva vaeltaa keskialueella jonkin verran äänenkorkeuden mukana (harmaaseen päin), mutta on kokonaisuutena miellyttävän avara ja pääsääntöisesti asiat hyvin jäsentävä. Sellaiselle, joka etsii huhtikuussa kaiutinta noin 20 000 euron hintaluokassa ja on sisäistänyt Tommin Speakersin kattavan filosofian, on nyt esitelty Parenthesis design -kaiutinpari ehdottomasti harkinnan arvoinen vaihtoehto. Tommin Speakers Parenthesis Hinta: Valmistaja: Lisätietoja: Mitat (l x k x s): Massa: Muuta: 19 995/pari Tommin Speakers Hifimaailman kolumnit 28x122x42 cm 19 kg Kahdella johdolla vahvistimeen kytkettävät liittimet Kuunteluarviot Mauri Eronen: Vanhan äänitteen taustakohina on luonteeltaan ohutta, diskanttipäässä on siis todennäköisesti hieman vaimentumaa jollain taajuusalueella. Äänikuva on varsin nätisti niputtunut keskelle, ja tiettyä epäkaiutinmaisuuttakin on havaittavissa. Välillä terävän sähäkästi iskevä ylempi diskantti ei kuitenkaan tunnu istuvan täysin luonnollisesti yleissoundiin. n 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 Impedanssivaste (punainen) ja vaihevaste (sininen) HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN Optinen alipäästösuodin on digikameroissa paljon käytetty komponentti valon signaalitiellä. Tarvitsee subwooferin. Fujifilmin ainutlaatuisessa X-Trans-kennossa ei tarvita värivirheitä vähentävää mutta myös kuvan terävyyttä heikentävää alipäästösuodinta, joten pienimmätkin yksityiskohdat toistuvat ennennäkemättömän tarkasti. Magnesiumrunko ja valualumiiniset kehykset tai käsin emaloidut tekstit objektiiveissa eivät ehkä vaikuta kuvanlaatuun, mutta kertovat omaa kieltään perinteikkään japanilaisen kameravalmistajan halusta tarjota vain parhainta laatua sitä arvostaville. X-Pro1 runko XF35 mm F1.4 R XF18 mm F2 R laajakulma XF60 mm F2.4 R makro 1599,90 579,90 579,90 629,90 TODENNÄKÖISESTI AINA HALVEMPI. 82,3 dB Alarajataajuus (-6 dB): ...................................................... Solisti vain ei tahdo pysyä paikallaan. Kepeä ja kapoinen esitys on yläpäältäänn kohtuullisen neutraali, jopa irtonaisen napakka, mutta kun tulee aika esittää alapään muhevuutta ja vääntöä, loppuu puhti kesken. Pisteet: Taajuusbalanssi 7 / Äänikuva 8 / Dynamiikka 7 / Yleisarvosana 7+ MITTAUKSET Herkkyys (1M/2,83V): .................................................... 5,6 dB Minimi-impedanssi: ................................... Pisteet: Taajuusbalanssi 6 / Äänikuva 7 / Dynamiikka 5 / Kokonaisuus 6 Mikael Nederström: Kirkas, skarppi ja aineeton soundi, jossa olisi tilausta subbarille
CD-soittimelta tai mistä tahansa äänilähteestä saatava signaali tulee vahvistaa aina kaiuttimia varten. Viime numerossa (HM2/2012) testatuissa aktiivikaiuttimissa vahvistin sijaitsee kaiuttimien sisällä, mutta tavallisia passiivikaiuttimia varten tarvitaan erillinen laite. Kaikkein edullisimpia vahvistimia vertailtiin pari vuotta sitten numerossa 5/2010, kun syynissä olivat noin 300 euron hintaiset integroidut. Vaikka AV-viritinvahvistimia harrastajapiireissä usein parjataan stereovahvistimia huonommasta äänenlaadusta, on niiden suorituskyky yleensä täysin riittävä myös musiikin kuuntelussa. MILTEI KAIKKI ÄÄNILÄHTEET BLU-RAY-SOITTIMISTA TIETOKONEISIIN OSAAVAT ANTAA NIIDEN KAIPAAMAA ANALOGISTA SIGNAALIA. Kahdellakin kaiuttimella elokuvien äänimaailma nousee aivan uusiin ulottuvuuksiin television omiin kaiuttimiin verrattuna. Silloin tutkittavana oli neljä digiaikaan sopivaa, da-muuntimella varustettua vahvistinta 14002000 euron hintaluokassa. Jos tarkoitus on myöhemmin päivittää kaksikanavainen toisto kotiteatteriksi, ei monikanavavahvistimen ostamista kannata vierastaa. 24 HIFIMAAILMA 3/2012. V E R TA I LU TES TI : STE RE OVAHVISTIMET 650850 n TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Kaiuttimien komentajat STEREOVAHVISTIN ON OLENNAINEN OSA HIFILAITTEISTOA. Monikanavaiset kotiteatterivahvistimet ovat vallanneet markkinoita perinteisiltä stereovahvistimilta. VERTAILIMME KUUTTA KESKILUOKAN INTEGROITUA. H ifimaailmassa on vertailtu viimeksi stereovahvistimia numerossa 2/2011. Ja onhan vähempi määrä kaiuttimia helpompi sijoittaa
Tärkeää on tietysti myös tunne siitä, että musiikkia kuunnellessa toistoketjun läheisyydessä ei ole mahdollisia häiriölähteitä, kuten videoprosessoreita ja sen sellaisia. Säädin on portaaton, joten se soveltuu kuunteluun laajalla voimakkuusalueella. Cambridge Audiossa on vakiona usbotto tietokoneeseen liittämistä varten, mutta levysoitinotto puuttuu. Päätevahvistimessa esivahvistimen valmistelema signaali vahvistetaan ja syötetään kaiutinliitännöistä kaiuttimille. Niiden käyttö on äärimmäisen helppoa, ne mahtuvat pienempään tilaan ja toimivat yleensä alhaisemmalla virrankulutuksella. Myös analogiottoja on eniten, seitsemän, joiden lisäksi on plugiotto mp3-soittimelle. Creekin reiät banaanihylsyille ovat tavallista suuremmat, ja käärylemuotoisilla banaaniliittimillä istuvuus on melko väljä. Usein etusessa on muitakin ääntä muokkaavia ominaisuuksia, kuten matalien ja korkeiden äänien tason sekä kanavatasapainon säätö. Sillä voi hiljaisessa kuuntelussa korostaa basso- ja diskanttitaajuuksia, joilla korva on keskialuetta epäherkempi. Etuasteessa tehdään myös linjatulon eli oton valinta sekä signaalin äänenvoimakkuuden säätö. Monopäätevahvistin on erillinen pääte, jossa on vain yksi kanava. Etuaste eli esivahvistin sisältää linjatulot eli liitännät, joihin äänilähde, kuten cd-soitin tai digiboksi kytketään. NAD on ainoa, jossa etu- ja pääteasteen voi erottaa toisistaan. Yamaha on ainoa, jossa on loudness-säädin. Yamahassa liitännät ovat Creekiäkin karsitummat puuttuvan esivahvistin- ja kotiteatHIFIMAAILMA 3/2012 25. Nämä ovat yhdistetty toisiinsa rca-siltauspalalla. Creekin ominaisuudet ovat karsituimmat; linjaottoja on vain neljä, eikä vahvistimessa ole kanavatasapainon tai sävynsäätimiä. Creekissä oton valinta tapahtuu vain "Input"-näppäintä toistuvasti painamalla, vaikka säätimessä on suoravalinnatkin. Musiikki kuulostaa täyteläisemmältä illan hiljaisina tunteina. Yksi linjatuloista päivittyy lisävarusteena saatavalla kortilla levysoitinyhteensopivaksi. Taustavalaisua tai itsevalaisevia näppäimiä ei ole yhdessäkään, pois lukien NADin kaukosäätimen ohjaustilaa vaihtavat painikkeet. Äänenvoimakkuuden ohittava kotiteatterikytkentä ja esivahvistinanto kuitenkin on. Vahvistimeen mahtuu vain yksi lisämoduuli, joten levysoitinta ja digilähdettä ei voi kytketä samanaikaisesti. Kaikki vahvistimet ovat kauko-ohjattavia, ja niiden säätimet osaavat ohjata myös saman merkin soittimia. Varsinaisen subwooferlähdön puute ei ole oleellinen, kunhan vahvistimessa on esivah- Stereovahvistimilla on kuitenkin puolensa. Sellainen puuttuu vain Yamahasta, jonka kanssa subwooferin liittämiseksi tarvitsee käyttää kaiutinantoja tai kaiutintasoisen signaalin linjatasoiseksi muuttavaa adapterikaapelia. Hinnoiltaan ne ovat niin lähellä toisiaan, että eurojen ei pitäisi olla suuri kynnyskysymys, kunhan mieleisensä laitteen löytää. vistinanto. Integroidun vahvistimen lisäksi on olemassa erillisvahvistimia, joissa yhdessä laitteessa on vain joko esi- tai päätevahvistin. Liitäntöjen väliin voi siltojen sijaan asentaa erillisen taajuuskorjaimen. Vertailun kuudessa vahvistimessa on eroja niin ominaisuuksissa, sähköisessä suorituskyvyssä, käytön tuntumassa kuin äänen luonteessakin. Stereojärjestelmässä näitä tarvitaan kaksi kappaletta, yksi kummallekin kaiuttimelle. Äärimmäisyyksiin erottelu menee silloin, kun sekä etuettä päätevahvistimien virtalähteetkin on sijoitettu omiin koteloihinsa. LIITÄNNÄT JA OMINAISUUDET Liitännöiltään kärjessä on NAD, ja heti sen vanavedessä Cambridge Audio, Marantz ja Rotel. Marantzin ja Yamahan kaiutinterminaaleihin ei mahdu haarukkaliitintä. NADissa digitaali- ja levysoitinotoista joutuu maksamaan ekstraa, mutta vahvistin on ainoa, johon saa sisäänrakennetut s/pdif-otot niin koaksiaalisena kuin optisenakin. Jos Yamahan on vahvistimesta asettanut "CD Direct"tilaan, ei ottoa voi vaihtaa kaukosäätimellä. Mikä on integroitu vahvistin? Integroitu vahvistin tarkoittaa laitetta, jossa on yhdistetty siis integroitu samoihin kuoriin sekä etu- että pääteaste. Marantzista puuttuu mp3-soittimen pikaotto etulevystä, mutta toisaalta siinä on näppäimellä kytkettävä äänenvoimakkuuden ohitus yhdelle tulolle eli niin sanottu kotiteatterikytkentä
Pirteä Creek tekee analyysin rasittamattomasti ja kuulaasti. Haarukka sopii myös Creekiin ja Roteliin. Tästä kärsivät eniten Cambridge Audio, Marantz ja Yamaha. Ongelma korostuu etenkin herkkien kaiuttimien kanssa, kun äänenvoimakkuussäädin pysyttelee lähellä minimiasentoaan. Sävyltään lempeään ja rauhallisempaan suuntaan kallistuvat Cambridge Audio ja Marantz. Kanavaerotus paranee 4 desibeliä. NADin kaiutinterminaaleissa on lovi haarukkaliittimelle. Cambridge Audio on lämmin ja sävykäs mutta paikoin yläpäästään jonkin verran mattapintainen. Marantzilla ja Yamahalla tasapaino heittää noin desibelin vielä yhden watin teholla. Kirkaampaa ja läpinäkyvämpää päätä edustavat Creek ja Rotel. n Creekissä on sininen pistematriisinäyttö, joka ilmaisee aktiivisen oton ja äänenvoimakkuuden numeerisesti asteikolla 080. Diskantissa on hyvin energiaa, mutta isossa stereokuvassa on jonkin verran epämääräisyyttä. Creekissä on muita selvästi enemmän säröä. Vaikka subjektiivisesti arvioituna eroja kuultiinkin, oli vahvistimien välillä enemmän luonne-eroja kuin varsinaista absoluuttista paremmuutta. Marantz on tummahko ja lämminsointinen, mutta paras iskukyky ei aina välity. Sävynsäätimien ohituksen merkitys Kaikissa vertailun vahvistimissa Creekiä lukuun ottamatta on mahdollisuus ohittaa toiston taajuustasapainoon vaikuttavat basso- ja diskanttisäätimet. NADissa on kaksi esivahvistinlähtöä, joista toisen voi kytkeä subwooferille. Rotelin ääntä luonnehdittiin paikoin päällekäyväksi, mutta toisaalta se tarjosi paljon paukkuja ja dynamiikkaa, täsmällisyyttä ja pakottomuutta. Creekin digitaaliohjattu äänenvoimakkuussäädin pitää kanavatasapainon täydellisenä. V E R TA I LU TES TI : STE RE OVAHVISTIMET 650850 bridge Audiolla heitto on suurin hiljaisella voimakkuudella, jopa kolme desibeliä. Usein kytkentä tekee myös kanavatasapainon säätimen toimimattomaksi. Eniten reaktiiviseen kuormaan reagoivat Cambridge Audio ja NAD. Sähköisiä arvoja tutkimalla kuitenkin ilmeni, että puhtaasti numeroita tuijottamalla yksikään nyt testatuista vahvistimista ei yllä viimekertaisen AV-viritinvahvistinvertailun (HM 1/2012) osanottajien tasolle. Kanavien välillä myös on jonkin verran eroa, vasen kanava on vaimentunut ja oikea kanava kohoaa ääripäihin mentäessä. Jälkimmäisen ansiosta vahvistimeen voi liittää vaikkapa toistoa tasoittavan huonekorjaimen. terikytkennän vuoksi. Häiriöetäisyys, eli vahvistimen hyötysignaalin ja pohjakohinan välinen erotus paranee jopa 10 desibeliä. NADin alkujaan suurempi teho kuitenkin parantaa yhteensopivuutta. Äänenvoimakkuuden portaat ovat välillä 020 kolme desibeliä ja kovempaa kuunneltaessa 1 dB. 26 HIFIMAAILMA 3/2012. Niissä ilmenee jo neljän ohmin kuormalla riittävän jyrkällä vaihekulmalla tehonlaskua. Yliohjaustaso, eli sisään tuleva signaalinvoimakkuus, jolla vahvistimen ääni alkaa säröytyä, nousee "CD"-otolla ohitus päällä 2,3 voltista 2,5 volttiin. Cambridge Audion taajuusvasteessa on noin puolen desibelin poikkeamat matalimmilla ja korkeammilla taajuuksilla sävynsäätimet käytössä. Linjaottoja on Creekin tapaan vain neljä. MITTAUSTULOKSET JA ÄÄNENLAATU Puhtaasti kahden kanavan vahvistamiseen keskittyvän laitteen odottaa selviytyvän mittauksista ongelmitta. Analyyttisyys riittää hyvin musiikin kerroksellisuuden havainnointiin. Yamaha piirtää stereokuvan hyvin tarkasti, mutta keskialueella on pidättynyttä verhoutuneisuutta. Käytännön tilanteissa kaikkien antama teho todennäköisesti riittää, kunhan tila ei ole suuri tai kuorma erityisen ongelmallinen. Tilanne muuttuu, kun tilalle vaihdetaan reaktiivinen kuorma. Kaikki kelpuuttavat paljaan johdon lisäksi banaanin. NADilla oli merkityksetön ero taajuusvasteen suoruudessa, mutta muuten mittaustulokset olivat käytännössä identtiset. Toinen on yhdistetty siltauspaloilla päätevahvistimen ottoon. Tehoa kaikki antavat riittävästi, kun kuorma on resisitiivinen. Rotelin diskantin taso putoaa noin 0,75 desibeliä 20 kilohertsillä ja basso noin 0,25 desibeliä, mutta käytännössä eroa mittauksissa ei ole. Harmonisen ja intermodulaatiosärön osalta Cambridge Audio ja NAD menevät kirkkaasti AV-viritinvahvistinvastustajistaan ohi. Vähiten kuorma vaikuttaa Creekin ja Rotelin toimintaan. Marantzilla basson taso laskee desibelin murtoosan matalimmilla taajuuksilla ja häiriöetäisyys heikkenee noin desibelin sävynsäätimet päällä. Kaiuttimien jakosuodin aiheuttaa virran ja jännitteen kulkuun vaihe- eli aikaeroa, mikä saa jotkit vahvistimet pudottamaan saatavaa tehoa. Bassotoistossa on hyvin potkua ja äänen rytmiikka viehättää. Yamahan toiminnassa eroa on selvästi. Täytyy toki muistaa, että kyseinen monikanavaisten vahvistimien vertailu sisälsi vain parin tonnin hintaisia laitteita. Cam- NAD on täsmällinen ja transienttitoistoltaan nopea. Siltikin tästä ryhmästä vain NAD C 356 BEE yltää kokonaisuutena niiden suorituskykyyn. Mittauksiltaan vahvistimet olivat kahden pisteen päässä toisistaan, samoin kuunteluissa. Kuunteluissa 0,05 prosentin harmoninen särö yhdellä kilohertsissä ei kuitenkaan kuulunut, joten ongelma on teoreettinen, toisin kuin selvemmin havaittava kanavatasapainon ongelma. NAD ja Yamaha jäävät näiden väliin. Tutkimme, paraneeko vahvistimen suorituskyky ohitus päälle kytkettynä. Jos ajassa mennään hieman enemmän taaksepäin ja vertailukohdaksi otetaan noin tonnin hintaiset AV-viritinvahvistimet (HM 3/2011), on tulos tasaisempi. Ero ei todennäköisesti ole kuultavissa. Suurin ongelma testatuissa stereovahvistimissa on kanavatasapainon heittely hiljaisilla kuunteluvoimakkuuksilla
Creekin läpikuultavassa äänessä on jotain kiehtovaa, ja päätevahvistimen virransaanti on luotettavaa. Rotelin tuotoksia on esiintynyt myös muidenkin merkkien sisuskaluissa. Marantzissa on basson ja diskantin tason säädön lisäksi keskialueen säätö. Keskialueen säädin toimii hyllykorjain-tyyppisesti (siniset käyrät), mutta basson ja diskantin säätimet piikittävät (punaiset käyrät). YHTEENVETO Vertailtu vahvistinjoukko on kirjava, mutta erot ovat suurimpia liitäntöjen ja ominaisuuksien määrässä. Cambridge Audio tulee aivan kannoilla täyteläisellä sävykkäällä äänellä ja pääsääntöisesti hyvillä mittauksilla. Liitännöiltään karsittu Yamaha jää tällä kertaa pisteiltään hiuksen hienosti jumboksi, mutta hyvä tekninen suorituskyky, portaattomasti toimiva loudness ja tummahko ääni sopii varmasti tiettyihin ympäristöihin. Ominaisuudet Cambridge Creek Marantz NAD Rotel Yamaha Audio Evolution 2 PM7004 C 356BEE RA-06 SE A-S700 Azur 651A Hinta 699 850 749 769 750 649 Mitat (l x k x s) 43x12x35 cm 43x80x34 cm 44x12,7x36,5 cm 43,5x13,1x33,7 cm 43,5x9,2x34,2 cm 43,5x15,1x38,2 cm Massa 8,4 kg 8,6 kg 10,5 kg 8,7 kg 7,7 kg 10,9 kg Etulevyn materiaali metalli metalli metalli/muovi muovi metalli muovi Analogiset linjatulot 5 4 5 7 5 4 3,5 mm tulo etulevyssä x · · Levysoitinotto (MM/MC) optio ·/optio ·/·/Digitaalitulot (opt/coax/usb) -/-/· -/-/-/-/optio -/-/-/-/Kuulokeliitäntä 6,3 mm 6,3 mm 6,3 mm 6,3 mm 3,5 mm 6,3 mm Esivahvistinlähtö · · · · · Erotettava etu- ja pääteaste · Tallenninlähtö 2 · 2 2 · 2 Subwooferlähtö · Kotiteatteritulo · · Kaiutinterminaalit paljas johto · · · · · ·/banaani · · · · · ·/haarukka · · · b-kaiutinlähdöt · · · · · Sävynsäätimet · · · · · Loudness portaaton Sävysäätimien ohitus · · · · · Kanavatasapainon säädin · · · · · Kauko-ohjausväylä · · · · Muuta trigger soft clipping 2x trigger Pistetaulukko Paino Ääni Mittaukset Ominaisuudet Yhteensä 40 % 40 % 20 % 100 % Cambridge Audio Azur 651A 7,5 7,8 7 7,5 Creek Evolution 2 8 6,4 5 6,8 Marantz PM7004 8 6,9 7 7,4 NAD C 356BEE 7,5 8,3 8 7,9 Rotel RA-06 SE 7 7,0 7 7,0 Yamaha A-S700 7 6,9 5 6,6 HIFIMAAILMA 3/2012 27. Rotelin suuri tehovara ja tukeva rakenne kompensoivat äänellisesti hieman karumpaa otetta kokonaisuudessa. Liitännöissä on moneen tarpeeseen kylliksi. Kokonaisuutena parhaaksi arvioitiin NAD, jossa hyvä tekninen suorituskyky yhdistyy kattaviin liitäntöihin ja reippaaseen ääneen. Mittauksiltaan se jää kuitenkin muista selvästi jälkeen erinomaista kanavatasapainoa lukuun ottamatta. Kolmossijalle yltävä Marantz ei mittauksissa aivan pääse kärkikaksikon tasolle, mutta sivistyneen lempeä ääni viehättää. Rotel ulottaa brändäyksen kotelon sisäänkin. Vahvistimia kannattaa testata omien kaiuttimien kanssa, sillä jotkin istuvat paremmin lämminäänisten ja jotkin kylmä erottelevien kaiuttimien pariksi. Myös ominaisuudet ovat riittävät. Muuntaja ja virtalähde ovat hyvin mitoitettu, mikä ilmenee suurena tehona vaikeisiin kuormiin. Äänenlaadullisesti kaikki ovat samalla viivalla, vain äänenvärissä on pieniä eroja
Nämä arvot tosin riippuvat myös vertailutasosta, äänen taajuudesta ja sen sisällöstä. Normaalissa huoneessa ääntä heijastavat rajapinnat vahvistavat ääntä. Teho lasketaan virran ja jännitteen tulona. Jos esimerkiksi 220 voltin käyttöjännitteellä toimivan vahvistimen ottovirran voimakkuudeksi mitataan 4,2 ampeeria, niin sen ottotehoksi saadaan 220 x 4,2 = 924 wattia. Lähtötasona on 1 watti, joka vastaa 0 desibeliwattia, 2 W = 3 dBW, 4 W = 6 dBW. Tämä vastaa tehon kymmenkertaistumista. Yhden desibelin muutos pienin havaittavissa oleva muutos. Sen voi hankkia ostettaessa valmiiksi asennettuna tai jälkikäteen. Kuvan Rotel on ainoa, jossa kuulokelähtökin on toteutettu miniplugilähdöllä tavallisen 6,3-millisen sijaan. NADiin on saatavana lisävarusteena moduuli, joka lisää vahvistimeen koaksiaalisen, optisen ja usb-digioton. Teho (W) 1 4 10 20 40 80 100 160 200 400 800 1600 3200 Desibeliwattia 0,0 6,0 10,0 13,0 16,0 19,0 20,0 22,0 23,0 26,0 29,0 32,0 35,0 Äänenvoimakkuus (ref. - 3 desibelin muutos äänenvoimakkuudessa on selvästi havaittava, mutta muutos ei ole suuri. Yllättävän moni luulee, että 100-wattinen vahvistin soi kaksi kertaa niin kovaa kuin 50-wattinen. Akustiikassa äänenpaineen tason eli äänenvoimakkuuden yksikkönä käytetään desibeliä (dB). 83 dB) 83,0 89,0 93,0 96,0 99,0 102,0 103,0 105,0 106,0 109,0 112,0 115,0 118,0 (lähde: Esa Blomberg Ari Lepoluoto: AUDIOKIRJA Audiotekniikkaa ammattilaisille ja kehittyneille harrastajille) Cambridge Audion takapaneelissa on tekstit molemmin päin. Oletetaan, että kaiuttimilla halutaan toistaa sinfoniaorkesterin esityksen luonnollisella äänenvoimakkuudella. Sinfoniaorkesterin dynamiikka eli hiljaisimpien ja voimakkaimpien kohtien välinen voimakkuusero voi olla jopa 70 desibeliä huippukohtien yltäessä 105 desibelin tasolle. Antotehoon vaikuttaa myös kuorma (vastus, resistanssi), mihin tehoa syötetään. - Kaksi yhtä voimakasta ääntä lisäävät äänenpainetasoa 3 desibeliä. Käytännön vertauksena hyttysen ininä kolmen metrin etäisyydeltä vastaa 0 desibelin tasoa. Ilmamolekyylit puolestaan liikuttavat korvan tärykalvoa, mikä aistitaan äänenä. Jos esimerkiksi vahvistin antaa kaiuttimen 8 ohmin kuormaan 27 voltin antojännitteen, antotehoksi voidaan laskea 27x27/8=91,1 wattia. Esimerkiksi 90 -> 100 dB = 15 -> 50 wattia tai 125 -> 1250 wattia. Esimerkiksi 3 -> 6 wattia = +3 dB, 60 -> 120 wattia = +3 dB tai 400 -> 800 wattia = +3 dB. Tuolla etäisyydellä yhden watin teholla saatava äänenvoimakkuus on laskenut teoriassa jo 6 desibeliä, mutta koska kaiuttimia on kaksi, äänenpaine kasvaa tämän johdosta 3 desibeliä. ja 105 desibelin huippukohtien toistoon tarvitaan jo 160 watin teho. Otetaan esimerkiksi laitteisto, jonka kaiuttimien herkkyys on 86 dB/1 W/1 m (herkkyys kertoo kaiuttimien äänenpainetason yhden watin antoteholla ja yhden metrin etäisyydellä) ja kuunteluetäisyys kaiuttimiin on neljä metriä. Pienimpänä selvästi havaittavana tehoerona voidaan pitää kaksinkertaista antotehoa, joka vaikuttaa äänenvoimakkuuteen 3 desibeliä. Realistisemman kuvan tehoeroista saa käyttämällä yksikköinä desibeliwatteja (dBW). Suurempi teho saa kartion liikkumaan enemmän, mikä puolestaan aiheuttaa suuremman ilmanpaineen vaihtelun. Vakiovarusteena on usb-tulo äänen toistamiseksi tietokoneelta mutta ei muita digiottoja. Yamahan portaaton loudness-säädin toimii siten, että ensin äänenvoimakkuus asetetaan melko korkealle, minkä jälkeen tason pudotus tehdäänkin loudnesssäädintä kiertämällä. Se ei siis tarkoita absoluuttista hiljaisuutta. Vahvistusta eli tehoa tarvitaan sitä enemmän, mitä enemmän halutaan äänenvoimakkuutta. Teho saadaan tällöin antojännitteen suhteena kuormaan kaavalla P=U^2/R, missä P=teho, U=jännite ja R=resistanssi (kuorma). Näin voimakkuus putoaa keskialuetta painottaen siten, että ihmiskorva aistii taajuustoiston tasaisena hiljaisellakin voimakkuudella. Dynamiikaltaan vaihtelevassa musiikissa tehoa tarvitaan paljon enemmän kuin voisi kuvitella. Äänenvoimakkuuden taso yhdellä watilla on siis 83 desibeliä. Kuulo, kuten muutkaan aistit eivät toimi lineaarisesti. Äänenvoimakkuutta ei siksi ilmaista lineaarisella asteikolla, missä lukuarvojen muutokset vastaavat aina samansuuruista muutosta todellisuudessa. Sen sijaan äänenvoimakkuutta ilmaistaessa käytetään 10-kantaista logaritmista asteikkoa suhteessa 0 desibelin tasoon. Vaikea suhde Desibelin logaritminen asteikko ja sen suhde vahvistimen lineaariseen tehon yksikköön, wattiin tekee arvojen vertailun vaikeaksi. Todellisuudessa ero on vain kolme desibeliä. Vahvistimen tehojen vertailussa huomio kannattaa kiinnittää wattien sijasta desibeliwatteihin. Yhdellä watilla saadaan siis 83 desibelin äänenvoimakkuus, kahdella watilla 86 desibelin, 4 watilla 89 desibelin, 8 watilla 92 desibelin, 16 watilla 95 desibelin... V E R TA I LU TES TI : STE RE OVAHVISTIMET 650850 TEKSTI: TEPPO HIRVIKUNNAS TEHOSTA ÄÄNEKSI V ahvistimen tehtävä on periaatteessa hyvin yksinkertainen: se vahvistaa ohjelmalähteeltä saatavaa matalatasoista signaalia siten, että signaali jaksaa liikuttaa kaiutinelementtien kartioita puhekelojen avulla. Mittauskuvassa sininen ilmaisee taajuusvasteen, kun loudness-säädin on noin kello yhdeksässä. Sähkötehon suureena käytetään wattia (W). Erikseen ostettuna sen hinta on 229 euroa, vahvistimen yhteydessä 130 euroa. 28 HIFIMAAILMA 3/2012. - Noin 10 desibelin nousu äänenpainetasossa koetaan äänenvoimakkuuden kaksinkertaistumisena. 0 dB:n taso vastaa korvan kuulokynnystä keskitaajuuksilla eli 20 mikropascalin äänenpainetta noin 25 kHz alueella. Punaiset käyrät kuvaavat tavallisten sävynsäätimien ääriasentojen vaikutusta. Cambridge Audiossa, Rotelissa ja NADissa on etulevyssä 3,5-millinen reikä plugille mp3-soittimen liittämiseksi. - Kuunteluetäisyyden kaksinkertaistuessa äänenpainetaso avoimessa tilassa laskee 6 desi- beliä. Tässä muutama käytännöllinen tieto desibeleistä: - Kun teho kaksinkertaistuu, äänenpainetaso nousee 3 desibeliä. Kaiuttimen puhekelassa sähköteho siis muutetaan kartion liikkeeksi ja kartion välityksellä ilmamolekyylien liikkeeksi. Desibeliwatit Edellä mainitut seikat tulisi pitää mielessä vahvistimien tehoja vertailtaessa. Kartioiden liike puolestaan aiheuttaa ilmanpaineen aaltomaista vaihtelua, minkä korva aistii äänenä. 50 ja 75 watin välinen ero ei ole käytännössä kuin 1,8 desibeliä, siis juuri havaittava. Kaapelien kytkeminen nopeutuu, kun lukeminen on helppoa myös ylhäältä päin kuikistellessa
0 pisteen raja on 0,3 prosenttia. Suojapiirien aggressiivisen toiminnan takia vahvistimella voi olla vaikeuksia ajaa reaalimaailman kaiuttimia, jotka lähes aina näkyvät vahvistimelle reaktiivisena (so. Häiriöetäisyys on yhden watin signaalin (8 ohmin kuormaan) ja pohjakohinan välinen erotus desibeleissä taajuuksien A-painotuksella. Kanavatasapaino on se ero, joka syntyy kaiutinlähtöihin kanavien välille. Ideaalisen vahvistimen teho kaksinkertaistuu eli kasvaa 3 desibeliwattia kaiutinkuorman puolittuessa. 10 pistettä saa vahvistin, joka tuottaa 8 ohmiin vähintään 20 dBW (100 W). ESIMERKKEJÄ TEHOKUUTIOISTA Alimitoitettu virtalähde aiheuttaa antotehon merkittävän putoamisen matalilla kuormilla. Kanavaerotus Vahvistimen toiseen kanavaan syötetään linjatasoinen signaali. Säröarvot ovat valtavat jo alle yhden watin teholla, mikä saattaa helposti hajottaa vahvistimeen kytketyn kaiuttimen diskanttielementin. Häiriöetäisyys Mitä alhaisempi häiriöetäisyys, sitä enemmän vahvistin kohisee tyhjäkäynnillä. Kohinan voimakkuus riippuu kaiuttimien herkkyydestä. Kolmella päätaajuudella (20, 1 000 ja 20 000 Hz) mitattu harmoninen särö (THD) ilmoitetaan prosenteissa. Linjaoton yliohjaustaso Vahvistimen linjaottoon syötetään hiljalleen voimistuva signaali. 10 pistettä saa vahvistin, jonka yhteenlaskettu poikkeama 20 ja 20 000 hertsillä on alle 0,3 desibeliä. Mittaustulokset kertovat vain kuitenkin laitteen teknisestä toteutuksesta. 10 pisteen raja on 2,6 volttia, 0 pisteen 2,15 volttia. Täydellinen vahvistin tuottaa jokaiseen kuormaan saman maksimijännitteen vaihekulmasta riippumatta; teho kaksinkertaistuu kaiutinkuorman puolittuessa. Pisteitä vähennetään, jos alhaisen virranantokyvyn vuoksi teho ei kasva kuorman puolittuessa neljään ja kahteen ohmiin. Kuvaajassa on usein havaittavissa suurempi teho kapasitiivisiin ja induktiivisiin kuormiin, mikä näkyy tason reunoja kohti nousevana V-muotona, koska puhtaasti resistiivisellä kuormalla pääteasteen komponentit kuumenevat enemmän. Esimerkin vahvistin vaikuttaisi resistiivisen tehomittauksen mukaan toimivalta, mutta antaakin täysin periksi alhaisilla induktiivisilla kuormilla. Harmoninen särö tarkoittaa muiden kuin päätaajuuden muodostamaa osuutta äänestä. Lopullista pistemäärää laskettaessa 1 000 hertsin taajuudella on 50 prosentin painoarvo. 20 ja 20 000 hertsillä paino on 25 prosenttia. Eri vaihekulmat mitataan siksi, että reaalimaailmassa kaiutin ei esiinny vahvistimelle puhtaasti resistiivisenä kuormana eli vastuksena. 10 pisteen raja on 90 desibeliä, josta pistevähennys tehdään viiden desibelin portain. 10 pisteen suoritukseen vaaditaan kanavatasapaino, jonka virhe on alle 0,1 desibeliä. TEHOKUUTIO PALJASTAA Vahvistimien tehomittaukset tehdään ruotsalaisen Audiographin PowerCubella. Kanavaerotus mitataan 1 000 ja 20 000 hertsillä. Vahvistimen kanavatasapaino mitataan neljällä eri äänenvoimakkuudensäätimen asennolla siten, että antoteho on 0,001; 0,01; 0,1 ja 1 W. 10 pisteen vahvistimella särökomponenttien kokonaismäärä ei ylitä 0,003 prosenttia perusäänen tasosta. ei puhtaan resistiivisenä) kuormana. Hyvin toteutettu vahvistin toimii yleensä siten, että matalampiin kuormiin tuotettu jännite pienenee jonkin verran antotehon silti kasvaessa. Jokainen kolmen desibelin lasku pudottaa pisteitä yhdellä. Jännitteen ollessa virtaa edellä on kuorma induktiivinen. Pisteytyksen lähtökohtana on pyritty pitämään kuultavia tai käytännön eroja. 10 pisteen vahvistimen häiriöetäisyys on vähintään 96 desibeliä. Täten pisteittä jää vahvistin, jonka häiriöetäisyys on alle 69 desibeliä. HIFIMAAILMA 3/2012 29. 1 000 hertsin painotus on 80 prosenttia, 20 000 hertsin 20 prosenttia. Harmoninen särö Vahvistin tuottaa halutun äänitaajuuden lisäksi lähes aina sen kerrannaisia. 30 asteen kapasitiiviseen tai induktiiviseen kuormaan tehonalennus saa olla 0,5 dBW ja 60 asteeseen 1 dBW. Hankalatkaan vaihekuormat eivät aiheuta ongelmia. Kanavaerotus on soivan ja mykän kanavan välinen desibeliero. Mittauspisteittä jää vahvistin, jonka kanavaerotus on alle 45 desibeliä. Vaikka tavallisen tehomittauksen mukaan teho kasvaa huomattavasti kahteen ohmiin, näkyy jo neljän ohmin kapasitiivisella ja induktiivisella kuormalla tehon rajoittumista. Mittauspistemäärä muodostuu suoraan seuraavien mittausten keskiarvosta. Reaktiivisuus tarkoittaa, että sähkövirran ja jännitteen välillä on vaihe-eroa. Jos antoteho putoaa, vähennetään pisteitä kaksi. Pisteytyksen kannalta merkityksellistä on vasteen suoruus välillä 20 20 000 hertsiä. Tällaisen vahvistimen omistajan olisi syytä selvittää käytetyn kaiuttimen minimiimpedanssi, jotta signaalin säröytymiseltä suurilla äänenvoimakkuuksilla vältyttäisiin. MITTAUSTULOKSET JA PISTEYTYS Vahvistimet pisteytetään usealta osa-alueelta asteikolla 010. Jakosuotimen komponenttien ja kaiutinelementin puhekelan takia kuorma on aina jossain määrin reaktiivinen. Kahden alhaisemman asennon painoarvo on 20 prosenttia, kahden korkeamman 30 prosenttia. Teho Tehon pisteytyksen alkupisteet määrittää vahvistimen hetkellinen (20 millisekuntia) teho resistiiviseen kahdeksan ohmin kuormaan. Laite mittaa enimmillään 90 voltin hetkellisiä jännitteitä. Suorituskyvyltään moitteeton vahvistin ei välttämättä tuota miellyttävää ääntä. PowerCube-mittauksessa vahvistimen antama hetkellinen teho mitataan 1, 2, 4 ja 8 ohmin kuormaan viidellä eri vaihekulmalla. Linjaoton yliohjaustasoksi lasketaan jännite, jolla harmoninen särö ylittää 1 000 hertsillä yli 0,1 prosenttia. Taajuusvaste Taajuusvaste mitataan vahvistimista välillä 10 100 000 hertsiä. Esimerkkivahvistin antaa 100 watin tehon kahdeksaan ohmiin ja 800 wattia yhteen ohmiin, mikä tarkoittaa tasomaista pintaa kuvaajassa 28,3 voltin kohdalla. Vahvistin käyttäytyy varsin normaalisti kahdeksan ja neljän ohmiin kuormiin. Jos teho kasvaa alle 1,5 dBW verrattuna kaksinkertaiseen impedanssiin, vähennetään pisteitä yksi. 0 pisteen suoritukseen vaaditaan siten kolmen desibelin yhteispoikkeama. Tämä tarkoittaa kääntäen sitä, että vahvistin toimii tasaisena jännitelähteenä kuormasta riippumatta. 0 pistettä mittauksesta saa vahvistin, jonka tasapaino heittää yhden desibelin. Harmonisen särön (THD) raja mittauksessa on 1 prosentti. Se tarkoittaa kahdeksan ohmin kuormalla noin 1 000 watin tehoa, neljällä ohmilla 2 000 wattia ja niin edelleen. Muussa tapauksessa vahvistin menettää kahdeksalla ohmilla pisteitä kolme, neljällä ohmilla kaksi ja kahdella ohmilla yhden. Kanavatasapaino Vahvistimen kumpaankin kanavaan syötetään yhtä voimakas linjatasoinen signaali. 10 pistettä mittauksesta saanut laite on suorituskyvyltään niin hyvä, että parannuksesta ei ole useimmassa tapauksessa käytännön hyötyä. Jos kanavaerotus on täydellinen, ei vahvistin päästä sitä lainkaan mykkään kanavaan. Mittaus tehdään IHF-202standardin mukaisesti niin, että vahvistinta kuormitetaan 1 kilohertsin sinisignaalilla 20 millisekunnin ajan, minkä jälkeen tasoa pudotetaan 20 desibeliä 480 millisekunnin ajaksi. Jos vahvistin ei selviydy reaktiivisista kuormista, pisteitä vähennetään lisää. Esimerkin vahvistin selviytyy kahdeksan ja neljän ohmin kuormasta hyvin, mutta antoteho putoaa kahteen ohmiin. Jos virta on jännitettä edellä, kutsutaan kuormaa kapasitiiviseksi. Pisteportaat ovat logaritmiset, jolloin yhdeksän pisteen raja on 0,0048 %
Keskialueen avoimuus ja dynamiikka ovat hyvää tasoa, mikä toimii varsinkin kevyemmällä musiikilla hyvin - ainakin jos levyä ei ole miksattu liian roisisti. 96 dB Pohjakohina, 100010000 Hz ................................ Äänenvoimakkuuden asentoa ei erota kuuntelupaikalle. Jo neljällä ohmilla induktiivinen kuorma saa aikaan pienen loven tehokuutioon. 163/247/347 W Virranantokyky .............................................................. Kanavatasapainokin on keskimääräistä parempi pienillä äänenvoimakkuuksilla. Jämäkän musikaalinen muttei yltiöromanttinen. Sopii paremmin pehmeäluonteisen oheiskaluston seuraan. Mittaustulokset ovat kokonaisuutena ryhmän parhaat, vaikka antoteho putoaakin hieman hankalilla kuormilla. Teho kasvaa resistiivisellä kuormalla voimakkaasti vielä kahteen ohmiin, mutta kuorman vaihe-erot verottavat osansa maksimitehosta. Stereokuva ei piirry täysin stabiilisti, ja solistin paikkaa on välillä hankala osoittaa tarkasti. Häiriöetäisyys ja särölukemat ovat erinomaiset. KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Bassopäässä on tavallista enemmän kontrollia ja iskukykyä. analoginen Linjatulon yliohjaustaso ..............................................>3,0 V Linjatulon impedanssi ..............................................21 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W.............................. 8/10 Mikael Nederström: Kirkas, kuivakka ja iskevän tehokas soundi. Kuten myös maksimivirranantokyky. 0,5/0,1 dB Kanavaerotus, 1000/20000 Hz ................................ V E R TA I LU TES TI : STE RE OVAHVISTIMET 650850 MITTAUSTULOKSET HIFImaailma TESTIVOITTAJA Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). NAD C 356BEE Hinta: 769 Lisätietoja: www.ah-hifisystems.fi, www.nadelectronics.com Vuosikymmeniä ulkoiselle tyylilleen uskollinen NAD ihastuttaa tai vihastuttaa jälleen. Vahvistin ei suhise tyhjäkäynnillä herkilläkään kaiuttimilla, ja säröarvot ovat erinomaiset. Transienttitoisto on ryhmän kärkipäätä; äänien alukkeet syttyvät ja sammuvat kakisematta. Oheiskalustona voisi toimia hiukan pehmeä ja tummasävyinen kaiutin, johon vahvistin voisi tuoda ryhtiä ja kipinää. Aktiivinen valinta näkyy suoraan painikkeen kohdalla sinisellä ledillä ilmaistuna. <0,001/<0,001 % Kaiutinkuorman impedanssivaihtelulla ei ole vaikutusta vahvistimen omaan taajuustoistoon. Täsmällinen rytmiikka jättää sopivasti tilaa kepeälle tulkinnalle, eikä toisto tunnu pakotetulta. 108 dBV Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ................................... Basso ei kouraise kauhean syvältä, mutta se mikä tulee, tulee napakasti. Äänikuvallisesti soitin kuuluu enemmän sarjaan viitteeliset kuin analyyttiset. 66 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................. Keskialue on aavistuksen pidättelevä, mutta diskantissa on terveen kirkasta energiaa. Liitännät ovat kattavat, ja seitsemän analogioton lisäksi lisävarusteena on saatavana reilun sadan euron hintainen da-muunninmoduuli optisella, koaksiaalisella ja usb-digiotolla. Äänikuva on keskitasoa avarampi, mutta ei piirrä tilaa vertailulaitteen kaltaisella tarkkuudella. Tehon absoluuttinen määrä on kuitenkin suuri. Säätimien tuntuma on hyvä, ja oton valinta suorapainikkeilla on nopeaa ja havainnollista, vaikka lisääkin nappulaviidakon määrää. NAD on myös ainoa tämän vertailun vahvistin, johon voidaan kytkeä huonekorjain erotettavan esi- ja pääteasteen ansiosta. 0,06 ohm Voimakkuussäädin............................................... Tällöin soundi voi kääntyärasittavaksi. 0,001 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd ............. Jykevässä luonteessa on sopivassa määrin sävyllistä rauhallisuutta. Toimiva menopeli, jos arvostaa dynamiikkaa yli silkkisen sivistyneisyyden. NAD on ääneltään erotteleva, kontrolloitu ja transienttitoistoltaan ripeä. 55/144 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm .......................... + Paljon tehoa + Kontrolloitu ääni + Mittaustulokset + Digitaaliotot pieneen lisähintaan + Reilusti liitäntöjä + Esi- ja pääteasteen erotus Antotehon reagointi vaikeisiin kuormiin Ei vakiona levysoitinottoa Powercube-tehomittaus. 61/67 dB Häiriöetäisyys, A-paino ................................................ Selkeän karu etupaneeli on muovia mutta tuntuu tukevalta. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm ............................. Keskialue voisi olla läpinäkyvämpi ja stereokuva vakaampi. 7/10 30 HIFIMAAILMA 3/2012
109 dBV Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W .................................<0,001 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd ............. 7/10 HIFIMAAILMA 3/2012 31. 48/122 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm .......................... Foneissa on lämpöä ja muhevuutta. Yleispätevä ja hyvätapainen, rytmisesti tunnusteleva ja viihdyttävä kone, jonka parissa voisi kuvitella viettävänsä pidempäänkin aikaa. 2,8/0,7 dB Kanavaerotus, 1000/20000 Hz ................................ analoginen Linjatulon yliohjaustaso ..............................................>3,0 V Linjatulon impedanssi ..............................................47 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W.............................. Istuu neutraalienkin kaiuttimien pariksi, sillä romanttisesta otteesta huolimatta vahvistin ei suttaa pieniä nyansseja. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm ............................. 19 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................. Kahden ohmin kuormalla ongelma ilmenee jo 30 asteen vaihekulmalla. Oikeastaan soundin vahvuus on siinä, että se ei hirveästi innosta millään osa-alueella, mutta puutteita on niin ikään vaikea löytää. Harmonisen särön määrä on erittäin alhainen. Bassopäässä ei yllä aivan vertailulaitteen (Musical Fidelity M6 500i) kaltaiseen potkuun tai iskuäänien tiukkuuteen. 96 dB* Pohjakohina, 100010000 Hz ................................ Soundia voisi siis hyvällä syyllä luonnehtia neutraaliksi, joskaan ei tylyn rasittavassa merkityksessä. Soundi on huomiota herättämätön, ei välttämättä innostava, mutta pitkällä aika- Powercube-tehomittaus. Diskantin luonne pelleissä ilmenee enemminkin laahaavana kuin kirkkaan skarppina. Muita digitaaliottoja ei kuitenkaan ole. Ääni ei ole toisaalta korostetun miellyttäväkään. Vahvistimessa on ainoana USB-otto vakiovarusteena. Säätimien kiertotuntuma on jämäkkä ja täsmällinen. Kuulokeannon melko alhainen impedanssi suo hyvät edellytykset toimivuuteen monenlaisten kuulokkeiden kanssa. välillä todennäköisesti miellyttävyydellään palkitseva. Kanavatasapaino heikkenee voimakkaasti, kun äänenvoimakkuutta pienentää. 8/10 Mikael Nederström: Aavistuksen viileä mutta samalla sivistynyt ja rauhallinen ote kaikenlaiseen musiikkiin. Kauas kuuntelupaikalle äänenvoimakkuuden asentoa on vaikea erottaa vaaleansinisestä merkinnästä huolimatta. <0,001/<0,001 % Taajuusvaste on tasainen sekä resistiivisellä että reaalimaailman kuormalla. Vahvistimen antoteho kärsii huomattavasti, jos kaiutin on kuormaltaan tavallista hankalampi. Käytettävän kaiuttimen impedanssi- ja vaihekäyttäytyminen kannattaa tarkistaa, jos huone on tavallista suurempi ja kuuntelu tapahtuu suurella voimakkuudella. MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Cambridge Audio Azur 651A Hinta: 699 Lisätietoja: www.highendstudio.fi, www.cambridgeaudio.co.uk Laadukkaan tuntuinen Cambridge Audio on hyvin viimeistelty. Läpinäkyvien tai tavallista kirkkaampien kaiuttimien tasoittajaksi erinomainen kumppani. 0,06 ohm Voimakkuussäädin............................................... Käyttöönottoa ja kytkemistä helpottavat takapaneelin ottojen selitetekstit, jotka on painettu myös ylösalaisin. Cambridge Audio on ääneltään ehjän rauhallinen ja sivistynyt. 71/70 dB Häiriöetäisyys, A-paino .............................................. Soundi on tietyllä tavalla kokonaisvaltainen ja ehjä, joten huomio kiinnittyy onnistuneesti musiikkiin, vaikka vahvistin ei olekaan kaikkein sävykkäimmästä päästä. Mittaustulokset ovat pääsääntöisesti hyviä, mutta kanavatasapainon heiton kuulee hiljaisessa kuuntelussa. Kaukosäädin on reilun painoinen ja hyvin selkeä. Kokonaisuus on musiikkia palveleva ja miellyttävä. Etulevyssä on kätevä 3,5-millinen otto esimerkiksi kannettavalle soittimelle. Tietokoneen äänet toimivat plug & play -tyyliin johto vahvistimeen kytkemällä. 103/165/110 W Virranantokyky .............................................................. + Sävykäs ja muheva ääni + USB-otto + Suuri häiriöetäisyys + Mp3-soitinotto edessä + Hyvä kuulokeanto Kanavatasapaino hiljaisessa kuuntelussa Teho jyrkkiin vaihekulmiin KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Äänikuva piirtyy syvänä ja autenttisena. Se kiinnittää huomiota enemmän musiikkiin kuin pikkutarkkoihin asioihin. Pääte käyttäytyy asiallisesti kahdeksalla ohmilla, mutta jo neljällä ohmilla antoteho putoaa alle puoleen 60 asteen reaktiivisilla kuormilla. Hyvä kompromissi. Myös virranantokyky on rajallinen. Häiriöetäisyys ja särölukemat ovat erinomaiset
Mittaukset ovat hyvät melko suurta kanavatasapainon heittelyä ja keskinkertaista korkeiden taajuuksien kanavaerotusta lukuun ottamatta. V E R TA I LU TES TI : STE RE OVAHVISTIMET 650850 MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Marantz PM7004 Hinta: 749 Lisätietoja: www.marantz.com, www.bwspeakers.fi Marantzin ulkonäkö on ryhmän koreilevin. Muhevaan ja lämminsointiseen ääneen on helppo uppoutua. 0,7/0,5 dB Kanavaerotus, 1000/20000 Hz ................................ Aivan parasta iskukykyä ei kuitenkaan ole kovempaa soitettaessa, ja mukana on aavistus kompression tuntua. Basson ja diskantin sävynsäätimien piikittävä toiminta poikkeaa keskialueen hyödyllisemmästä hyllykorjaimesta. Joka tapauksessa viihdearvoltaan ja muutenkin testin parhaita vahvistimia. Sivuja kohti taakse kaartuva etulevy on reunoiltaan muovia, keskeltä alumiinia. Kokonaisuus on muheva ja lämminsointinen, ei täysin läpinäkyvä mutta pääsääntöisesti miellyttävällä tavalla mukaansatempaava. 8/10 Mikael Nederström: Muhkea ja samalla aavistuksen kaupallinen soundi. Tässä suhteessa soundi on Creekin täydellinen vastakohta. PM7004 osaa ottaa vastaa ja välittää eteenpäin kaukosäätimen komentoja rca-liittimillä toteutetuilla liitännöillä. Soundi pysyy sivistyneenä kovemmallakin äänenpaineella. 125/193/162 W Virranantokyky .............................................................. Sointi on miellyttävä suurillakin kuunteluvoimakkuuksilla, mutta aivan tummaäänisten kaiuttimien pariksi Marantzia ei välttämättä kannata yhdistää. Peltien kalke on pitkään soivaa ja vähemmän sähäkkää. Puhaltimien sävykkään tummahko alakeskialue piirtyy ajallisesti tarkkana, ja alukkeet täsmällisesti. Alemmilla impedansseilla ilmenee epävakautta jyrkillä vaihekulmilla. Muhevuus ja välitön vaikuttavuus ovat ainakin osaksi seurausta lievästä loudness-efektistä, joka saa diskantin säihkymään ja basson jyskimään elävää elämää elävämmin. Vahvistinta voi käyttää pelkkänä päätteenä päätevahvistinoton ja etulevyssä olevan painikkeen avulla. Tallenninantoja on kaksi, esivahvistinlähtöjä yksi. Instrumenttien helppo osoittelu ja sopiva pureutuvuus sävyihin kuulostaa luonnolliselta. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm ............................. analoginen Linjatulon yliohjaustaso ..............................................>3,0 V Linjatulon impedanssi ..............................................20 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W.............................. Särön määrä on alhainen. Linjaottoja on viisi, joiden lisäksi Marantziin saa kytkettyä levysoittimen. 74/51 dB Häiriöetäisyys, A-paino ................................................ Suurta tilantuntua korostaa avara ja aineeton äänikuva. Ulkoasu on symmetrinen. 0,002 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd ................<0,001/0,005 % Taajuusvaste on tasainen, vaikka kuormana olisi impedanssiltaan voimakkaasti vaihteleva kaiutin. Keskelle miksattu solisti pysyy kuitenkin paikoillaan ja piirtyy pistemäisesti. Marantz toimii vakaasti neljän ohmiin kuormaan. Muotoilullisista jipoista ja painikkeiden suuresta määrästä joko pitää tai ei. Kokonaisuutena voisi sanoa, että äänessä on enemmän draamaa kuin karua realismia. Erinomaisen toimiva jytämasiina, jota ei kannata suositella puritaaneille. 82 dB Pohjakohina, 100010000 Hz ................................ Basson ja diskantin säätimet piikittävät vastetta 50 ja 15 000 hertsissä, mutta keskialueen tasonsäätö säilyttää ala- ja yläpään hyllymäisenä. KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Bassopää on muhea ja suurikokoinen. Suojapiirit kytkeytyvät alle neljän ohmin kuormilla selvästi ennen yhden prosentin säröä. Viihdyttävässä äänessä on jonkin verran kaupallista houkuttelevuutta ja dramatiikkaa. 0,06 ohm Voimakkuussäädin............................................... 41/132 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm .......................... Kanavatasapaino heittelee voimakkaasti vielä voimakkuussäätimen kello yhdeksän asennossa. + Miellyttävän lämmin äänensävy + Runsaasti linjaottoja + Kotiteatterikytkentä Basso- ja diskanttisäätimien toiminta Kanavatasapainon heitto Powercube-tehomittaus. 30 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................. Vaikutelma ei ole välttämättä kaikkein uskottavin tai oikeoppisin, mutta toisaalta levy kuin levy soi mielenkiintoisella tavalla. Antoteho pysyy vakaana neljään ohmiin saakka, mutta kahdella ohmilla jännite putoaa ja jyrkät vaihekulmat rajoittavat saatavaa tehoa lisää. 8/10 32 HIFIMAAILMA 3/2012. 109 dBV Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ..................................
Rotelin ääni on energinen ja läpikuultava. Sivistynyt peli. Antoteho on vakaa ja kasvaa tasaisesti kahden ohmin kuormaan vaihekulmasta riippumatta. Stereokuvassa on epämääräisyyttä korkeilla taajuuksilla, ja peltien iskut vaeltavat. Matalimmat basson jäsähdykset jäävät hiukan puolitiehen, joten erottelu ja dynamiikka sijoittuvat enemmänkin ylä- kuin alabassoille. Keskialue on ylärekisterissä ripauksen päällekäyvä, mutta ei kuitenkaan aggressiivinen. MITTAUSTULOKSET Rotel RA-06 SE Hinta: 750 Lisätietoja: www.bwspeakers.fi, www.rotel.com Matalaprofiilinen Rotel on hyvin viimeistelty. Diskanttitoistossa on aitoa sävyä, mutta keskialueella on ripaus päällekäyvyyttä. 54 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................0,03 ohm Voimakkuussäädin ..............................................analoginen Linjatulon yliohjaustaso ............................................. Soundi ei ole sävykkäin mahdollinen, mutta suoraviivainen ote toimii varsinkin rytmimusiikilla napakasti ja uskottavasti. Iskevyys on keskimääräistä parempi ja fyysisempi. >3,0 V Linjatulon impedanssi ............................................22 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W ............................ Etulevyn mp3-soitinotto helpottaa pikaista väliaikaista kytkentää, ja se aktivoituu automaattisesti plugia asetettaessa. Vasta yhden ohmin impedanssi 60 asteen induktiivisella vaihekulmalla saa aikaa selkeän notkahduksen. 67/47 dB Häiriöetäisyys, A-paino ............................................... Skarppina ja suoraviivaisena se toimii hienosti rytmimusiikilla. 7/10 Mikael Nederström: Skarpin kontrolloitu ja mukavasti rullaava ääni. Äänenvoimakkuuden asennon näkee mustan pisteen avulla helposti kaukaakin, mutta muiden säätimien syvennyksen sijainti jää helposti arvailun varaan. Äänikuva leviää siististi kaiuttimien ulkopuolelle. Liitinpaneelin selitetekstit ovat suurikokoisia ja selkeitä. Tehoa on riittävästi lähes kaikkiin ympäristöihin. Tukeva metallinen etulevy ja kierrettävät säätimet tuntuvat jämäkiltä. 33/122 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm .........................116/179/240 W Virranantokyky............................................................. Toisaalta rasitusilmiötkin pysyvät onnistuneesti poissa. + Reilusti tehoa + Läpikuultava ja napakka ääni + Levysoitinliitäntä - Päällekäyvyyttä keskialueella Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Powercube-tehomittaus. 7/10 HIFIMAAILMA 3/2012 33. 84 dB Pohjakohina, 100010000 Hz ................................. 0,008 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd ............<0,007/<0,011 % Taajuusvaste on tasainen aina 100 kilohertsiin saakka niin resistiivisellä kuin kaiutinkuormallakin. Diskantissa on sopiva annos tervettä kilahdusta ja hi-hatin ominainen sävykkyys ilmenee joukon luonnollisimmin. Kanavatasapaino heittää pari desibeliä erittäin hiljaisella voimakkuudella, mutta tasaantuu nopeasti voimakkuussäädintä käännettäessä. Suorituskyky on kaikilla osaalueilla vähintään tyydyttävää. Virtalähde on hyvin mitoitettu. Menevä ja melko tasainenkin esitys, joka on aavistuksen vaisumpi kuin testin innostavimat. 94 dBV Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ................................. 2,5/0,0 dB Kanavaerotus, 1000/20000 Hz .............................. Vahvistimen luonne on saksalaisen täsmällinen muttei äänitteeseen tunteita vetoavasti pureutuva. Mittaustulokset ovat oikein hyvin suunniteltua päätteen virransaantia myöten melko hyvät. Kokonaisuus on pakoton muttei miellyttävimmällä tavalla pehmeän romanttinen. Sähköisellä musiikilla ronski ote toimii, mutta akustiseen materiaaliin toivoisi enemmän herkkyyttä. Viiden linjaoton lisäksi on MM-levysoitinliitäntä ja esivahvistinlähtö. Särön määrä on kertaluokkaa suurempi kuin vertailun parhaimmissa, mutta silti selvästi alle kuulokynnyksen. KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Elävän autenttinen äänikuva. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm ........................... Bassotoisto on napakkaa mutta runsasta. Ainoastaan kanavatasapaino hyvin alhaisella voimakkuudella heittää reilusti, ja kanavaerotus korkeilla taajuuksilla voisi olla suurempi
Ääneltään Creek sijoittuu parhaimmistoon, mutta on muita valikoivampi äänitteen laadun osalta. Tunnelma on kaikkiaan herkistelevä ja pienimuotoinen, musiikin nyansseihin ja poljentaan pureutuva. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm ............................. Erilaisen koukuttava ehdokas, joka kannattaa kuunnella itse. 100/156/184 W Virranantokyky .............................................................. Jyrkätkään vaihekulmat eivät aiheuta yhtäkkistä kyykkäämistä. Teho on joukon vaatimattomin, mutta puutteen Creek korvaa järkähtämättömyydellään. Paksusta harjatusta alumiinista valmistettu etulevy on saatu pidettyä rauhallisena, sillä oton valinta tapahtuu kiertosäätimellä. Virtanäppäin on brittivalmistajalle tyypillisesti julkisivun oikeassa reunassa. + Läpikuultava ääni + Hyvä kuormansietokyky + Alhainen tehonkulutus tyhjäkäynnillä + Täydellinen kanavatasapaino + Tukeva viimeistely + Kotiteatterikytkentä Suhteellisen suuri särö Ei vakiona levysoitinottoa Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Powercube-tehomittaus. Kokonaisuus on lievästä ristiriitaisuudestaan huolimatta parhaimmillaan joukon vakuuttavimpia. V E R TA I LU TES TI : STE RE OVAHVISTIMET 650850 MITTAUSTULOKSET Creek Evolution 2 Hinta: 850 Lisätietoja: www.creekaudio.com, www.hifiguru.fi Askeettinen mutta tyylikkään arvokas Creek on vertailun ainoa digitaalisella äänenvoimakkuuden säädöllä varustettu vahvistin. Elävyys, ilmavuus ja uskottavuus ovat kuitenkin hyvillä äänitteillä selvästi keskitason yläpuolella. 8/10 34 HIFIMAAILMA 3/2012. Yhden watin teho kahdeksaan ohmiin kahden voltin ottojännitteellä saadaan säätimen asennossa 25/80. Tämä heikentää merkittävästi 20 hertsin harmonisen särön suoritusarvoa (0,19 %). KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Kuulas ja läpivalaiseva soundi, jossa on samaan aikaan keskialueen miellyttävää muhevuutta. Vahvistin käyttäytyy asiallisesti kaikkiin kuormiin, vaikka matalimmilla impedansseilla antoteho ei kasva ideaalisen vahvistimen tapaan. 48 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................. Tarvittaessa bassopäästä irtoaa hyvin kontrolloitua jytkettä. Kanavatasapaino on täydellinen digitaalisesti ohjatun analogisen voimakkuussäätimen ansiosta. 62/45 dB Häiriöetäisyys, A-paino ................................................ Asiallinen toiminta ilmenee Powercube-kuvaajan pinnan tasaisuudesta. Stereokuvassa on korkeilla taajuuksilla jonkin verran epämääräisyyttä; pellit eivät tunnu istuvan aivan paikallaan ja ovat toisinaan suttuisia. Basso- ja diskanttitaajuuksilla harmoninen särö on selvästi valmistajan ilmoittamia suurempaa. 82 dB Pohjakohina, 100010000 Hz .................................. 0,028/0,024 % Taajuusvaste on tasainen sekä resistiivisellä että hankalallakin reaalimaailman kuormalla. Kaikkein vaikeimmalla kuormalla (1 ohm, +60°) se tuottaakin selvästi joukon suurimman tehon. 16/109 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm .......................... 0,055 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd .................. Ensi tahdeilta kuultavissa on hieman muuta joukkoa erilainen ote musiikkiin. Vahvistinta voi käyttää myös puhtaana päätteenä esivahvistimen ohittavan oton avulla. 93 dBV Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ................................... Esivahvistinlähtö on sekä kiinteänä että äänenvoimakkuuden mukana muuttuvana. Säröarvot ovat vaatimattomat, mutta silti kuulokynnyksen alapuolella. Sopivalla akustisella äänitteellä soundi on huikean analyyttinen ja avoin, mutta räkäisemmällä rokilla ilmenee toisinaan ylikirkkautta. 0,09 ohm Voimakkuussäädin.............................................. Pistematriisinäytössä näkyy aktiivinen otto ja voimakkuuden numeerinen arvo välillä 080. Äänenvoimakkuus säätyy 3 desibelin portain voimakkuussäätimen asennoissa 020, ja 1 desibelin portain sen yläpuolella. Se ei kavahda hankalia kuormia tai kyykkää jyrkkienkään vaihekulmien kohdalla. Säröarvoiltaan Creek taas on selvästi häntäpäässä, mutta ongelmaa tuskin kukaan voi kuulla. Linjaottoja on vain neljä, ja yksi niistä on jaettu lisävarusteena saatavan levysoitinoton kanssa. Vahvistin on neutraali, eli miellyttävä ja soundia sokeroiva ote puuttuu. Ei tästä silti oikein saa labratarkkaa analysaattoria tai räheää rokkikonetta, mutta kokonaisuuden sävykäs ote pitää mielenkiinnon yllä varsinkin akustisella musiikilla. 8/10 Mikael Nederström: Skarppi ja läheinen esitys, jossa on keskimääräistä enemmän tarkkuutta ja luontevaa erottelua. Creekin ääni on kirkkaan läpikuultava ja erotteleva. Häiriöetäisyyttä heikentää matalia taajuuksia kohti nouseva hurina. 0,0/0,0 dB Kanavaerotus, 1000/20000 Hz ................................ Pohjakohina on neljän kilohertsin yläpuolella alle 100 dBV, mutta kohoaa bassoilla jopa 60 dBV:iin. digitaalinen Linjatulon yliohjaustaso ..............................................>3,0 V Linjatulon impedanssi ..............................................24 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W.............................. Analyyttinen olemus toimii hiukan kaksijakoisesti: hyvillä äänitteillä soundi on parhaimmistoa, huonommilla taas diskanttiin ilmaantuu metallisia sivuoireita
MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Yamaha A-S700 Hinta: 699 Lisätietoja: www.yamaha.fi Klassisen oloinen Yamaha on saatavissa mustana ja hopeana. Suorituskyvyssä on eroa riippuen siitä, ovatko sävynsäätimet ohitettu ja käytetäänkö "CD"- vai "Line1"-tuloa. 7/10 Mikael Nederström: Melko tasapainoinen, yllätyksetön ja muutenkin tasainen vahvistin. Etulevyssä on jostain syystä myös oton valinta virittimelle, mutta sellaista ei liitinpaneelista löydy. Dynamiikan tuntua on varsinkin keskialueella mukavasti, mutta alimmat bassot eivät paukahda parhaiden auktoriteetilla. 64/38 dB Häiriöetäisyys, A-paino .............................................. Tässä suhteessa se muistuttaa Cambridge Audiota - pidemmällä kuuntelulla tiettyä vähäeleisyyttä ja tasapainoisuutta oppii arvostamaan. Pianon alarekisterissä on ehkä jopa liian paljon verhoutuneisuutta ja tukkoisuutta. 1,2/0,5 dB Kanavaerotus, 1000/20000 Hz ................................ Portaaton loudness-säädin toimii hyvin voimakkuussäätimenä hiljaisessa kuuntelussa, ja sen toimintaan kannattaa tutustua. 0,004/0,005 % *CD-otolla sävynsäätimet ohitettuna. "Line1"-tulon mittaustulokset ovat lähes samat kuin "CD"-tulolla, mutta yliohjaustaso on yli kolme volttia. Ei kaikkein sävykkäin, vakuuttavin tai sivistynein ääni, mutta silti sympaattinen. Yksiselitteisesti parasta vaihtoehtoa ei ole. Paikoittaisesta tunkkaisuudestaan huolimatta kaivaa hämmästyttävän paljon esiin musiikillisia asioita. Myös kanavaerotus kaikkein korkeimmilla taajuuksilla on hieman parempi. Tuntuma vaihteli myös asennosta riippuen tahmeasta sujuvaan. Rytmisesti erinomaisen viehättävä ote ei ole yhtään konemainen. Korkean antotason cd-soitinta käytettäessä kannattaakin käyttää jotain muuta kuin cd-ottoa. 7/10 HIFIMAAILMA 3/2012 35. Yamahan soundi on verhoutuneen rauhallinen, mitä voi pitää myös kuuntelumukavuutta parantavana tekijänä kirkkailla kaiuttimilla. Kanavatasapaino seilaa voimakkuussäätimen mukana edestakaisin. Toisaalta häiriöetäisyys pysyy samana sävynsäätimien ohitus kytkettynä ja pois päältä, kun se cd-otolla paranee 10 desibeliä sävysäätimien ohitus päällä. Taajuusvaste on tasainen sekä resistiivisellä että oikealla kaiutinkuormalla. Äänenvoimakkuuden vaihtelut sekä transientit tulevat hallitusti, ja kerroksien erottelu on mallikasta. Käytännön tilanteissa tehoreservit eivät lopu kesken, vaikka kaikkein vaikeimmilla kuormilla antoteho putoaakin hieman. Ylärekisteri on kuulaampi. Äänikuva on syvä ja suuri, mutta stereokuva piirtyy hyvin tarkasti. Yllätyksetön ääni vakuuttaa pidempään kuunneltaessa, kun tasapainoinen ote kaappaa sisäänsä. 0,006 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd .................. Suorituskyky muuttuu merkittävästi riippuen käytetystä linjaotosta ja siitä, onko sävynsäätimien ohitus päällä. 96 dB* Pohjakohina, 100010000 Hz ................................ Häiriöetäisyys sävynsäätimet käytössä tai "Line1"-otolla 86 dB. Resistiivisiin kuormiin Yamaha antaa vertailun eniten tehoa. + Suuri häiriöetäisyys + Portaaton loudness + Tarkka stereokuva Rajallisesti ottoja Ei esivahvistinantoa Säätimien vaihteleva tuntuma Vaihteleva kanavatasapaino Powercube-tehomittaus. 111 dBV Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ................................... Ongelma on todennäköisesti tapauskohtainen. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm ............................. Maltillisiin vaihekulmiin teho kasvaa tasaisesti kahteen ohmiin saakka, mutta 60 asteen kapasitiivinen ja induktiivinen kuorma aiheuttavat vaikeuksia matalilla impedansseilla. Ottoja on verrattain vähän, neljä, joiden lisäksi on liitäntä levysoittimelle. Kanavaerotus on välttävä korkeilla taajuuksilla. 49 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................. analoginen Linjatulon yliohjaustaso ................................................ Soundi on neutraali mutta ei viileässä tai ylianalyyttisessä mielessä. 0,04 ohm Voimakkuussäädin............................................... Soundi on sellainen, että se ei tee välitöntä vaikutusta, ja saattaa tuntua jopa tylsältä, mutta ajan kanssa siihen pääsee sisään. Maailmaa nähneessä testiyksilössä säätimien tuntuma vaihteli huomattavasti joidenkin ollessa liiankin herkästi liikkuvia. Stereokuva on erittäin tarkka, ja rytminen poljento on mukaansatempaavaa. 96 desibelin häiriöetäisyys "CD Direct" -tilassa on erinomainen. KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Hillityn tunnusteleva ote, jossa on ripaus pidättyväisyyttä. Sävynsäätimet käytössä yliohjaustaso on 2,3 V ja "Line1"-otolla >3 V. Kovempaa soitettaessa ääni ei tunnu oikein avautuvan täyteen dynamiikkaan, ja bassopää jää kevyehköksi, joskin tulee kontrolloidusti. 2,5 V Linjatulon impedanssi ..............................................50 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W.............................. 27/135 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm .......................... 178/286/389 W Virranantokyky .............................................................
Tässä vaiheessa kannattaa vetää myös johdot jakosuodattimelta liitinterminaalille ja 36 HIFIMAAILMA 3/2012. Puutavaran saattaa saada molempiin koteloihin jopa 30 eurolla, mutta esimerkiksi mdflevyä myydään pääsääntöisesti kokonaisina levyinä (183x280 cm = 5,124 m2). Putket voidaan asentaa saman tien paikalleen. Alin pohjalevy voidaan rakentaa irrotettavaksi eli sen voi kiinnittää pelkillä ruuveilla. Lisäksi puutavaraliikkeet veloittavat määrämittaan sahauksesta, joita on tässä tapauksessa kohtuullisen paljon, hyvin erilaisin veloitusperustein jotain 30 ja 60 euron väliltä. Liimoista voi kysyä neuvoa rakennustarvikemyymälöistä. Komponentit ovat luokassaan laadukkaita. Liitosten tiivistys varmistetaan kaikissa kiinnityspinnoissa puuliimalla tai vastaavalla. Sen runko on valualumiinia, ja myös kartio on alumiinia. Sarjan jakosuodattimet on koottu valmiiksi piirilevylle. Mukana tulevat myös valmistajan mittaukset, jotka näyttävät todella hyviltä. Ruuveiksi suositellaan materiaalin paksuudesta riippuen 4,2/4560-millisiä ns. Sarjan sähköisten osien parihinta on suomalaisen Upgrade-soundin verkkokaupassa 414,80 euroa sisältäen elementit, valmiiksi kootut jakosuodattimet, liittimet, refleksiputken, kotelo-ohjeen ja jopa vaimennusmateriaalit. Lisäksi tarvitaan ruuveja ja liimaa. Pitkille sivuille riittää hyvin 35 ja lyhyille jopa yksi tai kaksi ruuvia. Merkiltä löytyy myös joitain valmiita kaiuttimia, mutta pääpaino on erilliselementeissä ja rakennussarjoissa. Tämä kävi ilmi myös mittauksissa. Ruuveja ei tarvitse asentaa erityisen ti- heään. Sarjan 130-millinen basso-keskiäänielementti on laadukkaan oloinen. Sen rakenne on muuten tavanomainen, mutta puhekelassa on ferrofluid-vaimennus. Korkeat taajuudet toistetaan 20-millisellä pehmytkalottidiskantilla. Koteloiden puuosien hinnaksi voidaan näin ollen arvioida 70140 euroa parilta. Puumateriaalia tarvitaan koteloa kohden reilut 1,4 neliömetriä. Elementin tekniset tiedot ovat erittäin kattavat, ja toiston ilmoitetaan ulottuvan tasaisena aina 8000 hertsiin saakka. Myös elementtien ja kaiutinterminaalin reiät voidaan tehdä valmiiksi. Jakosuodatin kiinnitetään alimpaan pohjalevyyn siten, että se osuu ylempään pohjalevyyn tehdyn aukon kohdalle. Kotelon viimeistelytaso vaikuttaa työn vaikeusasteeseen ja lopulliseen hintaan suuresti. 1622 millimetriä paksun mdf:n hinta vaihtelee 50 ja 80 euron välillä ostopaikasta riippuen. Myös osien mittojen on oltava tarkat. Kun mainitut osat ovat tukevasti kiinni, voidaan vaimennusaineet kiinnittää paikoilleen ohjeiden mukaan esimerkiksi niittipistoolilla. Kotelon kokoamisjärjestys on hyvä hahmotella valmiiksi ja merkitä sen osiin selkeästi niiden sijoitus toisiinsa nähden sekä paikat ruuvien rei'ille. Itse tehtäväksi jää kotelo ja kaiuttimen kokoaminen. Etummaiseen sisäseinään tehdään ensin reiät resonaattorikoteloiden refleksiputkille. Kotelon osien mitat on annettu 19 mm materiaalipaksuuden mukaan. Ensin toiseen sivupaneeliin kiinnitetään kotelon kansi, pohjalevyjen ylempi osa ja takapaneelin molemmat osat sekä transmissiotunnelin ja elementtien takana olevien resonaattorikoteloiden sisäseinämät. Diskantin ominaisresonanssiksi ilmoitetaan 1890 hertsiä. Erittäin laaja valikoima sisältää kymmeniä malleja aina kokoäänialueen kaiuttimista 2- ja 3-tie-jalusta- ja lattiamalleihin ja usean elementin dipoliratkaisuihin. Esimerkiksi kelat ovat ilmasydänmallisia. itsesenkkaavia harvakierteisiä puuruuveja. Kaiuttimen erikoisuutena on transmissio-periaatteella toimiva kotelo. Kotelo kannattaa koota ohjeen mukaisesti. Lisäksi kotelossa on bassoelementin takana vielä kaksi erillistä helmholtzresonaattorikammiota. Valitsimme testiin kohtuuhintaisen ja luokassaan kompaktin kokoisen, mutta samalla koteloltaan epätavallisen 2-tie-lattiakaiuttimen, VIB 130 TL -rakennussarjan. TE S T I : VISATON VIB 1 30 TL RAKENNUSSARJA n TEKSTI: TEPPO HIRVIKUNNAS n KUVAT: TEPPO HIRVIKUNNAS JA MAURI ERONEN n PIIRROKSET: VALMISTAJA JA TEPPO HIRVIKUNNAS n MITTAUKSET: AALTO YLIOPISTO, AKUSTIIKAN LABORATORIO KOHTUUHINTAINEN TEE-SE-ITSE LATTIAKAIUTIN TARJOAA SOPIVAN HAASTAVAN JA EKSOOTTISEN KOTELORATKAISUN LISÄKSI TARKAN JA EROTTELEVAN ÄÄNEN PIENEENKIN KUUNTELUTILAAN Haastava Tee-Se-Itse lattiakaiutin V isaton on saksalainen kaiutinvalmistaja, joka on erikoistunut kaiutinelementteihin ja niistä suunniteltuihin kaiutinrakennussarjoihin. Projekti on keskimääräistä haastavampi, mutta onko kaiutin vaivan arvoinen. Tarve on yllättävän suuri kotelon kokoon nähden, mutta levyä menee reilusti myös kotelon sisärakenteisiin. Ruuveille on hyvä porata reiät valmiiksi, sillä mdf-levyllä on taipumus "korkkautua" ja haljeta ilman alkureikää. Jos käytetään tästä poikkeavaa paksuutta, osien mitat muuttuvat hieman kokoamisjärjestyksen mukaan. RAKENTAMINEN Kotelon kokoaminen on kohtalaisen helppoa, joskin runsaasta osien määrästä ja sisärakenteesta johtuen se vaatii hieman tavallista koteloa enemmän tarkkuutta
Pohjalevy 1 (alempi) 1 kpl 276 x 136 mm 7. Visaton VIB 130 TL:n erikoisuutena on kaksi elementin takana olevaa, eri taajuuksille viritettyä Helmholtzresonaattoria (aukollista, vaimennusaineella täytettyä kammiota), joiden tarkoitus on nimenomaan vaimentaa transmissiolinjan resonansseja. Kotelon mitoitus, osajärjestys ja vaimennusaineen sijoittelu Transmissiolinjakotelo? Transmissiolinjakotelon rakenne on urkupillin kaltainen. Transmissiolinjan mitoitus on silti hankalaa, ja rakenne sisältää usein erilaisia kompromisseja. Lampaanvillan on todettu sopivan tarkoitukseen erityisen hyvin. Visatonin mukaan ne yhdessä tarkasti ohjeiden mukaan asennetun vaimennusmateriaalin kanssa saavat aikaan sen, että taajuusvaste on erittäin tasainen. Tarvittavat puuosat (19 mm MFD): 1. Sitä ei siis tarvitse juottaa itse. HIFIMAAILMA 3/2012 37. Siinä on suora kanava, jonka toisessa päässä on bassoelementti. Toinen pää on avoin. Kansilevy 1 kpl 137 x 277 mm 4. Sisäseinä 4 (vaaka/alin) 1 kpl 174 x 137 mm Lisäksi ylimääräinen pohjalevy 2 kpl 185 x 415 mm Muuta: Puuruuveja (40-50 kpl) 4,2/50-60 mm, puuliimaa, porakone, reikäpora ja/tai kuviosaha, kolvi, tinaa, abikoliittimmiä, abikopihdit, kuorimapihdit, ruuvimeisseli tai ruuvinväännin. Jakosuodattimen kytkentäkaavio. Sisäseinä 3 (vaaka/ylin) 1 kpl 174 x 137 mm 11. Rakennussarjassa jakosuodatin tulee valmiiksi piirilevylle koottuna. Kanava saadaan mahtumaan pienempään tilaan laskostamalla se kotelon sisällä. Resonanssit voitaisiin periaatteessa poistaa täyttämällä koko kanava vaimennusaineella, mutta silloin kaiuttimen toiminta alkaisi muistuttaa suljettua koteloa, eikä kanavan avoimesta päästä tulisi bassotoistoa vahvistavaa ääntä. Toisaalta transmissiokotelon etuina mainitaan usein kaiuttimen tasainen impedanssivaste ja helppo kuorma vahvistimelle, hyvä transienttitoisto ja pieni särö. Pohjalevy 2 (ylempi) 1 kpl 277x 137 mm 8. Takapaneeli (yläosa) 1 kpl 1018 x 137 mm 5. Lisäksi vapaaseen tilaan ja kanavaan sijoitetaan jonkin verran vaimennusainetta. Sisäseinä 2 (pysty/takimmainen) 1 kpl 780 x 137 mm 10. Kanavaan syntyviä haitallisia resonansseja ei yleensä saada kokonaan estetyksi, jos kotelon halutaan toimivan tehokkaasti bassoalueella. Resonanssin tarkoitus on vahvistaa matalien taajuuksien toistoa alimmilla taajuuksilla. Esimerkiksi 30 hertsin resonanssitaajuus vastaa jo noin 2,8 metrin pituutta. Etupaneeli 1 kpl 1150 x 175 mm 2. Usein transmissiolinja toteutetaan siten, että elementin takana on hieman vapaata tilaa, ja siitä lähtevän kanavan poikkipinta pienenee suuaukkoa kohti. Takapaneeli (alaosa) 1 kpl 38 x 137 mm 6. Tällainen rakenne on kuitenkin sangen haasteellinen, koska matalien äänten kunnollinen toisto edellyttää hyvin pitkää kanavaa. Vaimennusaineesta on resonanssien vähentämisen lisäksi se hyöty, että kanavan tehollinen pituus kasvaa, ja kaiuttimen alarajataajuus laskee. Lisäksi putkeen syntyvät resonanssit voivat aiheuttaa taajuusvasteeseen poikkeamia. Sivut (2 kpl) 1150 x 296 mm 3. Alin resonanssi on taajuudella, jonka aallonpituus on nelinkertainen kanavan pituuteen verrattuna. Sisäseinä 1 (pysty/etummainen) 1 kpl 1000 x 137 mm 9. Putki resonoi tietyillä taajuuksilla, jotka ovat verrannollisia sen pituuteen
n Visaton VIB 130 TL Hinta: Lisätietoja: 415 euroa / pari (1 www.visaton.de www.upgrade-sound.fi www.hifitalo.fi 2-tie, transmissiolinja 20 mm (kalotti) 130 mm 30 30.000 Hz (-10 dB) 60/90W (jatkuva/hetkellinen) 8 ohmia 80 dB (1W/1M) 3 kHz 175 x 1150 x 315 mm (2 21 kg (2 Rakenne: Elementit: - Korkeat äänet - Matalat äänet Toistoalue: Tehonkesto: Nimellisimpedanssi: Herkkyys: Jakotaajuus: Mitat (l x k x s): Massa: 1) sähköiset osat ja tarvikkeet 2) Esimerkkikotelon mitat ja kokonaispaino YHTEENVETO Visaton VIB 130 TL on mielenkiintoinen ja kotelorakenteensa puolesta sopivan haastava rakennussarja. Äänen luomaan illuusioon jää kiinni. Basso on erottelevan kepeä ja korostumattoman kumisematon, mutta tasoltaan melko vaimea suureen huoneeseen. Onko sitä. Ääni on avara ja 3-ulotteinen. Seinästä huolimatta bassoa ei voi kutsua voimakkaaksi ja pienen herkkyyden vuoksi kaiuttimen äänenpainevarat ovat rajalliset. Pisteet: Taajuusbalanssi 8 / Äänikuva 9 / Dynamiikka 6 / Kokonaisuus 8 Teppo Hirvikunnas: Ensivaikutelma sinänsä hyvä. Basso. Diskantti soi heleästi, mutta jotain epätavallista keskialueella kuulostaa olevan- Ääni on kuitenkin miellyttävä. Ääni on erotteleva ja yksityiskohtainen. Toistossa on läpikuultavaa avoimuutta, mikä istunee parhaiten jonkin verran vaimennettuun huoneeseen. Kaiutin kuulostaa tavallista suuremmalta levittäen äänitteen tilan huomattavan leveäksi ja syväksi. Normaalikäyttöön kuitenkin riittävät. Stereokuva on tarkka ja tilavaikutelma on hyvä. Koska myös tehonkesto on pienehkö, kaiuttimesta ei saada kovin suuria äänenpaineita, mutta pienempään kuuntelutilaan ja normaali kuunteluvoimakkuuksilla se riittää varmasti. Kokonaisuutena Visaton VIB 130 TL on mielenkiintoinen ja ehdottomasti harkinnan arvoinen kaiutin tee-se-itse-rakentamisesta kiinnostuneelle ja pienempään kuuntelutilaan kaiutinta etsivälle harrastajalle. Jakosuodattimessa ei ole valmiita liittimiä johdotukselle, ja kytkennät on merkitty hieman epäselvästi. Myös erillisen subwooferin käyttö siirtää bassokuormaa pois kaiuttimilta. Elementeille voidaan tehdä etupaneeliin myös upotukset, mutta siihen tarvitaan jyrsin ja jonkin verran kokemusta. Bassotoisto todettiin tarkaksi mutta hyvin hillityksi, eikä kaiutin pysty tuottamaan voimakasta bassotoistoa ainakaan suuremmassa kuuntelutilassa. 44 Hz Suuntaavuusindeksi: .................................................. Tehovasteen ja 60 asteen kulman vapaakenttävasteen mittaukset osoittavat, että keskialueen ja diskantin sovituksessa on jotain ongelmaa. Matalimpien toistoa ja dynaamista iskevyyttä varten tarvitaan erillinen subwoofer. Avoimen erottelevasti ja tahdikkaasti soiva kokonaisuus tarjoaa hyvää balanssia äänitteeseen pureutumisen ja miellyttävyyden välimaastosta. Tilavaikutelma välittyy hyvin, mutta liioittelematta. Upotus ei ole välttämätön, mutta se vähentää korkeilla taajuuksilla reunaheijastuksista aiheutuvia toistovasteen muutoksia. Bassoalueen vaste alkaa laskea suhteellisen ylhäältä, loivasti matalia kohden. 4,5 dB Minimi-impedanssi: .............................. Koska kapea ja korkea kaiutin on herkkä kaatumaan, suosittelemme sen pohjaan ylimääräistä tuentaa, esimerkiksi pohjan ulkomittoja 100 mm suurempaa tukilevyä. Silti stereokuva on oleellisilta osiltaan tarkka. Täydellinen ääni ei ole, mutta jotain kiehtovaa siinä on. Niiden alle voi sijoittaa lisäksi piikit. Kun kotelon sisäosat on asennettu, voidaan kiinnittää sen toinen sivu ja ikään kuin sulkea kotelo. Vaimea on, mutta erottelee hyvin ja kaiutin onkin parhaimmillaan lähelle seinää sijoitettuna. Tai oikeastaan voisi sanoa, että kaiutin tarvitsee sitä. Impedanssivaste (punainen) ja vaihevaste (sininen) Osaluettelo / kaiutin: Diskantti: Visaton G 20 SC 8 Ohm Basso: Visaton AL 130 8 Ohm Jakosuodatin: VIB 130 TL 2 kpl BR 6.8 bassorefleksiputkia Liitinterminaali ST 77 Polyesterivillaa vaimennusaineeksi Kiinnitysruuvit 12 kpl Kuunteluarviot Mauri Eronen: Äänikuva avautuu avarana ja aineettomana. Viimeiseksi kiinnitetään kotelon etupaneeli. Sellainen syntyy helposti esimerkiksi kiinnittämällä kaksi 19-millistä, 185 x 415 mm mdf-levyä päällekkäin, jotka kiinnitetään kaiuttimen pohjaan. Sinänsä basson ulottuvuus on hyvä. Kaiutin on suunniteltu toimimaan pienessä huoneessa ja lähellä takaseinää. Yleisbalanssi on kevyt, muttei kuitenkaan ohuen pistävä. Pisteet: Taajuusbalanssi 5 / Äänikuva 9 / Dynamiikka 4 / Kokonaisuus 8 TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 38 HIFIMAAILMA 3/2012. 5000 hertsin alueella on korostuma ja sen jälkeen pieni vaimentuma, mutta niiden ei havaittu kuulostavan erityisen haitallisilta. TE S T I : VISATON VIB 1 30 TL RAKENNUSSARJA Kaiutin on suunniteltu toimimaan pienessä huoneessa ja lähellä takaseinää. elementtien asennuspaikoille. Toistoa voisi luonnehtia sivistyneeksi ja rauhalliseksi, mutta silti kirkkaaksi, tarkaksi ja erottelevaksi. Visatonien herkkyys on pieni, vain reilu 80 desibeliä (1 W/1 m). Johdot on syytä jättää reilusti ylipitkiksi. Joillain äänitteillä äänen todettiin olevan kuitenkin ehkä tylsän tai jopa tunkkaisen. 7,2 ohmia @ 185 Hz Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). MITTAUKSET Visatonin vapaakenttävasteessa on havaittavissa pientä transmissiolinjan toiminnasta aiheutuvaa aaltoilua 200500 hertsin alueella, mutta sitä ei kuule käytännössä. + Soveltuvuus pieneen tilaan ja lähelle seinää + Rakentamisen ilo - Bassotoiston vaimeus varauksin - Pienehkö herkkyys ja äänenpainevarat MITTAUKSET Herkkyys (1M/2,83V): .............................................. Huomioi myös elementtien napaisuus. Niiden plussat ja miinukset tulee siis kytkeä oikein päin. Akustisella tilavaikutelma on paikoin erinomainen. Erottelusta huolimatta ääni on helppo. Kaiutin sietää hyvin läheisten rajapintojen ja/tai pienen kuuntelutilan aiheuttamaa bassojen korostumista. Johdot juotetaan suoraan kiinni piirilevyyn. 80,5 dB Alarajataajuus (-6 dB): ................................................ Tekee mieli kokeilla aina vain uusia äänitteitä. Diskantti soi siististi sihahtaen, ja sen taso on tasapainossa keskialueen kanssa. Oheislaitteiston olisi syytä olla enemmänkin kirkas kuin tumma. Äänenlaadultaan kaiutin on monella tavalla mielenkiintoinen, mutta samalla ehkä hieman ristiriitainen
puh: 010 321 3220. info@mareks. Tiesitkö että Mareksoundilta löydät maan kattavimman kaiutinvalikoiman? Tervetuloa tutustumaan uuteen myymälään sekä kuuntelemaan ELAC -mallistoa. Esillä ja kuuneltavissa : Active-sarja Cinema-sarja 60-sarja 180-sarja 240-sarja 240-Black Edition 300-sarja 500-sarja (lippulaivamalli FS 509 VX-JET kuuneltavissa sopimuksen mukaan) Mareksound Oy Valimotie 2 00380 HKI www.mareks
Itse pidän sen yksinkertaisesta ja vähemmän huomiota herättävästä muotoilusta. Tietotekniikkaa paremmin tuntemattomana minua alkuun hieman arvelutti se, kuinka saan verkkoyhteydet ja kaikki kytkennät toimimaan. Ulaviritin haki helposti kaikki asemat, ja mieluisimmat niistä saattoi tallettaa kaukosäätimen store- ja numeronäppäimillä halutuille muistipaikoille. TE S T I : NAIM S UPE RUNITI n TEKSTI: HEIKKI VALSTA n KUVAT: MAURI ERONEN JA HEIKKI VALSTA n MITTAUKSET: MAURI ERONEN Menestyvä moniosaaja N aimin uusin verkkosoitin SuperUniti sisältää verkkosoittimen, ula- sekä dab-virittimen, internet-radion, etu- ja päätevahvistimen ja kelloradion. Päätevahvistimen teho on kasvatettu 80 wattiin, kun aiempien Quten ja Unitin tehot ovat 30 ja 50 wattia. SuperUnitista on Quten tavoin jätetty pois cd-soitin. Päätin aloittaa helpommasta päästä. Tämän tuoteperheen laitteissa ei ole varsinaista tallenninyksikköä tai kovalevymuistia. NAIM SUPERUNITI ON PÄTEVÄ MONITOIMISOITIN, JOKA HALLITSEE RADION JA MONENLAISTEN TIEDOSTOJEN TOISTON TIETOKONEELTA JA NETISTÄ. Yksi Naimin laitteiden ulkoisista tunnuspiirteistä on ollut hillitty ja pelkistetty muotoilu, joka jakaa mielipiteitä. Ehkä sekin päivä koittaa, jolloin digitaaliset 40 HIFIMAAILMA 3/2012. Myös laitteen paino ja tukevan oloinen rakenne tekevät vaikutuksen. Dab-virittimen kohdalla laite pysyi mykkänä. Valmistajan mukaan SuperUnitin tärkeimmät komponentit ovat peräisin valmistajan muista laitteista: vahvistinosan esi-isä on Supernait, da-muuntimen Naim DAC ja verkkosoitinyksikön Naim NDX. MONIEN INTERNETRADIOIDEN ÄÄNENLAATU HAASTAA PERINTEISEN ULAVASTAANOTTIMEN. Se on Naimin monitoimisen verkkosoitinperheen uusin ja laadukkain jäsen. Antennijohdon kytkemisen jälkeen kokeilin ensin virittimien toimintaa
En pidä kovin käytännöllisenä sitä, että verkkovirtakytkin on sijoitettu laitteen taakse. Levysoitinliitäntöjä näissä laitteissa näkee ani harvoin, eivätkä Naimin Uniti-soittimet tee poikkeusta. Internetistä tai muualta hankittuja tiedostoja voi soittaa joko usb-muistille talletettuna tai verkkoyhteyden kautta. Yksi näistä on vihersävyinen näyttö. Käyttöohjeen mukaan Windows-koneiden kohdalla vaadittava lisäohjelma on Windows Media Playerin versio 11 tai sitä tuoreempi. Näissä lukemissaan SuperUniti on monipuolisempi ja osaavampi kuin eräiden muiden valmistajien vastaavat laitteet. SuperUnitin tukemat tiedostotyypit ovat wav, flac, Apple Lossless (96 kHz), aiff, aac, mp3, wma, Ogg Vorbis, lpcm ja m4a. Aseman vaihtamisen yhteydessä joutuu odottelemaan osoitteiden latautumista eri internet-palvelujen välillä. TIEDOSTOJEN TAITURI Seuraavaksi kokeilin korkean resoluution tiedostojen kuuntelua ulkoiselta usb-muistilta. Vaikka siitä näkyykin kaikki olennainen kuuntelupaikalle muutaman metrin päähän, pienempiä tekstejä ei erota ilman haukankatsetta. Antenniliittimet, koaksiaalinen digitaalilähtö, lan-portti sekä mini-usb huoltoa ja päivityksiä varten ovat myös takana. Kuuntelukokeita varten hankkimani tiedostot oli ladattu internetin kautta Mac Book Pro -kannettavaani, joka oli yhdistetty lan-kaapelilla reitittimeen ja sieltä edelleen SuperUnitiin. Kuunteluissa käytin internet-radioiden monenlaisten streamien ohella wav-, flac-, aac- ja mp3-tiedostoja erilaisissa resoluutioissa. Näin esimerkiksi uusien nettiradioasemien hakemiseksi tai laitteen säätöjen tekemiseksi täytyy mennä lähietäisyydelle. HIFIMAAILMA 3/2012 YHTEYDET PELAAVAT Monen verkkosoittimen valmistaja on liitäntöjen valikoiman suhteen tehnyt toisistaan 41. On sitten langattoman reitittimen ja laitteiden sijoittelusta kiinni, miten häiriöttömästi langaton yhteys toimii SuperUnitin ja kannettavan tietokoneen välillä. hieman erilaisia ratkaisuja. Kaiutinliitännät ovat tavallisia banaanimalleja. Kun olin siirtänyt kaikki haluamani tiedostot iTunesin kansioon, Naimilla ei ollut minkäänlaisia ongelmia tiedostojen käsittelemisessä sen enempää Mac Book Prosta lan-kaapelilla kuin langattomastikaan. Ymmärrettävästi laitteissa painottuvat digitaaliset tulo- ja lähtöliitännät, kun taas analogisten laitteiden yhdistämismahdollisuudet jäävät vähemmälle tai käytännössä puuttuvat melkein kokonaan kuulokeantoa tai etuvahvistimen lähtöliitäntää lukuun ottamatta. Beethovenin seitsemäs sinfonia lähti kuitenkin soimaan komeasti, vaikka laitteen teknisissä tiedoissa ei mainittu tuesta 32-bittisille tiedostoille. Usb-liitin toimii tarvittaessa myös siihen liitetyn iPodin tai mp3-soittimen virtalaturina, mutta valmistajan mukaan tämä toiminto saattaa heikentää toiston häiriöttömyyttä. Vasta maahantuojan vinkki ja jälkikasvun neuvokkuus ratkaisivat pulman. Naimin Uniti-perheen malleissa on melko riittävästi myös analogisia tuloliitäntöjä. radiolähetykset palaavat uudestaan eetteriin Suomessa. Mutta kyseisen ohjelman lataaminenkaan ei auttanut asiaa. Näiden vieressä on myös analoginen rca-pari subwooferia varten. SuperUnitissa on niitä kaksi kappaletta: linjatasoinen 5-napainen tuloliitin ja 4-napainen etuvahvistinosan lähtöliitäntä, johon voi halutessaan liittää esimerkiksi tehokkaamman päätevahvistimen. Laiteen sisäinen arkkitehtuuri tukee verkkoyhteyksien, usb-liittimen ja koaksiaalisten sisääntulojen kautta tiedostoja aina 24-bittiseen syvyyteen ja 192 kilohertsin näytteenottotaajuuteen asti. Sen jälkeen kytkin lan-johdon laitteen ja reitittimen välille, ja yllätyksekseni yhteys muodostui saman tien. Takapaneelissa on kaksi paria analogisia rca-sisääntuloja sekä koaksiaaliset ja optiset digitaalitulot jälkimmäisiä peräti kolme kappaletta. Sitten näytöltä pääsi selaamaan loputtomalta tuntuvaa luetteloa internet-radiokanavien tarjonnasta. Oma mielenkiintoinen piirteensä Naimin laitteissa on valmistajan usko perinteiseen eurooppalaiseen din-liittimeen. Omiin tarpeisiini olisi sopinut myös yksi linjatasoinen (analoginen) rca-lähtö. Käyttöohjeissa mainittiin UPnP-rajapinnan ja verkkokäytön yhteydessä mahdollisesti tarvittavasta ja internetistä saatavasta apuohjelmasta Allegro Media Server. Naim ei tunnistanutkaan Applen kannettavaani jälkikasvun pc:llä olleen teknomusiikin kylläkin. Kokeiltu laite oli minulla kirjahyllyssä, ja olisin mieluummin kytkenyt virran etupaneelista tai kaukosäätimestä. NÄYTÖN PAIKKA Naimin laitteiden muotoilu noudattaa omia perinteitään. Kolmantena etupaneelissa on liitin usb-muistia, iPodia tai mp3-soitinta varten. Virtalaturin voi valita pois päältä. Tässä vaiheessa syntyivät ensimmäiset ongelmat. Latasin vahingossa ensimmäiseksi konserttiäänitteen, jonka formaatti on 32 bittiä ja 44,1 kilohertsiä. Optisen sisääntulon suurin näytteenottotaajuus on 96 kilohertsiä. Kuulokeliitäntänä on etulevyyn sijoitettu 3,5-millinen plugi, jonka vieressä on samanlainen liitin analogista ja digitaalista sisääntuloa varten. Lopuksi kokeilin soittaa tietokoneen kovalevyllä olevia musiikkitiedostoja. Kaikki toistuivat vaivatta ja häiriöttä
Tätä tarkoitusta varten tarvitaan internetin App Storesta erikseen ostettava n-Stream-sovellus. Radio Helsinki ja Viva Classica. Esimerkiksi cd-napissa on sekä analoginen että digitaalinen sisääntulo. RADION JA MUSIIKIN YSTÄVÄLLE Yhdistelmälaitteessa on kieltämättä omat käyttöä helpottavat ja rentoa kuuntelunautintoa lisäävät ominaisuutensa. internet-radion kanavia ja mikä kuuntelulähdettä. Suomesta asemia oli tarjolla kaikkiaan 76 kappaletta. Kaikkinensa kaukosäädin toimii täsmällisesti ja loogisesti, mutta vaatii hieman totuttelua, ennen kuin oppii muistamaan, mikä plus- tai miinusnäppäin vaihtaa esim. Tosin Arcamista puuttuu ula-viritin. Naimin käyttämä internet-radioiden kokoamispalvelu on vTuner, joka on yksi yleisimmistä. Pelkistetyn asiallisen sekä laadukkaan tuntuisen kaukosäätimen numeronäppäimillä voi kännykän näppäimistön tavoin nimetä radioasemia, sisääntuloja tai kirjoittaa esimerkiksi langattoman verkkoyhteyden salasanan. TE S T I : NAIM S UPE RUNITI Erilaisten toimintojensa osalta SuperUniti on todellinen moniosaaja Perustoimintojen lisäksi näytön ja kaukosäätimen avulla voi säätää kuuntelun stereotasapainoa, kaiutin- ja kuulokekuuntelun enimmäisvoimakkuutta tai kunkin sisääntulon erillistä äänentasoa. Musiikkitalon konserttilähetyksiä ilman kompressointia bittinopeudella 256 kilobittiä sekunnissa. Nimellisesti tai bittinopeudeltaan samanlaatuisia Suomessa ovat mm. Varustelussa ehkä astetta pitemmällä ovat cd-soittimenkin kuoriinsa kätkevät laitteet, kuten Naim UnitiQute, Rotel RCX-1500, T+A Music Receiver tai Arcam Solo. Laitteen omistaja voi perustaa sinne Naimin räätälöimään osioon tai palveluun oman "tilinsä", johon kirjaudutaan laitteesta löytyvällä tunnuksella. Uuden kanavan latautuminen vie parikymmentä sekuntia, ja koko laitteen käynnistäminen edellisen illan internet-kuuntelun jälkeen voi kestää liki minuutin. Lisäksi tarjolla oli podcastsisältöjä, joita en kuitenkaan onnistunut kuuntelemaan. Oletettavasti paremman käyttöliittymän laitteelle saa ohjaamalla sitä kaukosäätimen sijaan Applen iPhonella, iPodilla tai iPadilla. Palvelussa oli testin aikana tarjolla 19682 internet-radioasemaa eri puolilta maailmaa. Lisäksi tiliin, ja laitteeseen, voi lisätä uusia tai ennen listaamattomia asemia, kun kirjoittaa tai kopioi tietämänsä aseman url-osoitteen annettuun valikkoon ja antaa sille haluamansa nimen. Lisää sujuvuutta kuunteluun saa liittämällä SuperUnitiin musiikkikirjastona toimivan ulkoisen kovalevyn tai palvelinlaitteen, johon erikseen ostetut tai hankitut tiedostot on tallennettu. Näin ohjauskomennot ja tiedot musiikkikappaleista, tiedostoista ja radiokanavista näkyvät ja toimivat kätevämmin kuuntelupaikalla. Eli hätäiselle uutisten kuuntelijalle palvelu ei ole kaikkein sujuvin. Oma erikoisuutensa Naimeissa on mykistysnäppäin, joka on kaukosäätimen lisäksi näytön vieressä laitteen keskellä. Kaukosäädin on tässäkin täsmällisempi. Eri kuuntelulähteille on kaukosäätimen alaosassa oma näppäimistönsä, jonka komentoja voi ohjelmoida uudestaan. Kunkin napin takana on yleensä pari erilaista toimintoa. Radion ystävä arvostaa ula-radiota, sillä mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, että internet-yhteys alkaa pätkiä kesken kiinnostavan konsertin tai ohjelman. Niitä voi lisätä omaan tiliinsä, jolloin ne ovat näkyvissä myös laitteen näytössä ja valmiita valittavaksi kuunteluun. Oman kokemuksen mukaan ula-lähetyksessä ei ole katkoja edes joka vuosi, kun taas taloyhtiön verkon vika tai operaattorin ongelma mykistää netin melkein kuukausittain. 42 HIFIMAAILMA 3/2012. Käytännössä internet-radion kanavan vaihtaminen ei käy kovin sutjakasti. Radioasemia voi etsiä maan, musiikinlajin, kielen tai käytetyn formaatin eli streamauslaadun mukaan. Ja kyllä laitteen käynnistyminen ula-vastaanottoonkin kesti 14 sekuntia. Usein tällaisten palvelujen listoilta puuttuva suomalainen osoite on YLE Radio 1:n laatustream, jolta voi kuunnella mm. Vie oman aikansa, ennen kuin tätä näppäimenä toimivaa Naimin logoa oppii painelemaan sellaisella tuntumalla, että laitteen saa liki joka kerta sammumaan ja syttymään. Näytön kautta voi lukea myös tiedostojen ja streamien näytteenottotaajuudet tai laitteen lämpötilan, jota en omassa kokeilussani saanut korkeammalle kuin 46 celsiusastetta
Osmo Vänskän johtaman Sibeliuksen toisen sinfonian tuoreessa levytyksessä (BIS), missä myös kontrabassot soivat aavistuksen cd-toistoa kiinteämmin. Naim SuperUniti Hinta: Mitat (lxkxs): Massa: Lisätietoja: 3 890 43,2 x 8,7 x 31,4 cm 12,8 kg www.kruunuradio.fi KUUNTELUARVIO Tiedostona kuunneltuna monet äänitteet soivat cd-levyihin verrattuina läpikuultavammin ja levollisemmin. 0,25 ohm Voimakkuussäädin......................................digi, 1 dB portaat Linjatulon yliohjaustaso ..............................................>3,0 V Linjatulon impedanssi ..............................................54 kohm Pohjakohina ............................................................ n Powercube-tehomittaus. Äänikuvassa oli enemmän syvyyttä, ja esiintyjien paikat stereokannalla hahmottuivat tarkemmin. Erilaisten toimintojensa osalta SuperUniti on todellinen moniosaaja digitaalisen musiikinkuuntelun maailmassa. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm ............................. 81 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ......... 0,2/0,2 dB Kanavaerotus, 1000/20000 Hz ...... Tiedostojen ja cd-levyjen välisissä vertailukuunteluissa käytettiin apuna Sony CDP-557 ESD -cd-soitinta, joka kytkettiin digitaalisella koaksiaaliyhteydellä SuperUnitiin. Näin ovat tehneet levy-yhtiöt ja radioasemat, mutta varsinkin klassisen musiikin alueella myös esimerkiksi sinfoniaorkesterit ja oopperatalot. Virtalähde on mitoitettu reilusti. 81 dB ................ 83/58 dB Häiriöetäisyys, A-paino ...................... Yhden ohmin epätodennäköisellä kuormalla saatava teho alkaa pudota, kun kuorma on voimakkaasti induktiivinen. Piirilevyjä on kahdessa kerroksessa, ja kokonaisuudesta ison osan vie asiallisen kokoinen verkkomuuntaja. Oman kehunsa ansaitsee voimakkuudensäädin, joka tuntuu erinomaisen laadukkaalta ja täsmälliseltä. Samaa voi todeta kaukosäätimestä. 0,004/0,006 % Antoteho riittää helposti kahden ohmin kuormaan asti. Musiikin digitaalinen myynti ei korvaa fyysisten äänitteiden jakelua hyvin pitkään aikaan varsinkaan klassisessa musiikissa, mutta se on jo varteenotettava vaihtoehto. Internet-radiossa tuli hämmästelleeksi monen ohjelman ja äänitteen toimivuutta myös vaativassa kuuntelussa. 0,003/0,005 % .. + Laadukas viimeistely + Riittävä suorituskyky useimpiin tarpeisiin + Vakuuttava sointi + Pikavalinnat myös nettiradioille + Monipuoliset liitännät (varauksin) - Pienehkö näyttö etäältä luettuna - Linjatasoinen analogilähtö puuttuu - Nettitoimintojen verkkainen latautuminen Radion käytössä on mukavinta se, että sekä ula-kanavia että internet-radioita voi tallettaa mielivaltaisessa järjestyksessä laitteen muistiin yhteensä 40 kappaletta. Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). TIELLÄ TULEVAISUUTEEN Viimeisen parin vuoden aikana yhä useampi musiikin tarjoaja tai esiintyjä on siirtynyt internet-jakeluun. 0,2/0,2 dB ......... Kaikki näytteet olivat 24-bittisiä flac tai wav-tiedostoja, joiden näytteenottotaajuudet olivat joko 96 tai 192 kilohertsiä. Laitteen siisti konehuone on järjestyksessä. Kun signaali kuljetetaan da-muuntimen läpi verkkotoistossa tai digiottoa/usb-liitäntää käytettäessä, ei suorituskyvyssä ole eroa. analog ..................coax Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W.... 88/76 dB ........... 20 kilohertsillä vaimennus on reaktiivisella ja resistiivisellä kuormalla yksi desibeli. 0,031 % ............ 0,009 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd .......... Mutta nykyisilläkin toiminnoilla varustettuna Naimin SuperUniti on erinomaisen laadukas, monipuolinen ja helppokäyttöinen laite. Tällaisia vaikutelmia syntyi mm. 105/168/224 W Virranantokyky .............................................................. Sama koskee vielä hyvissä voimissa olevaa radiokuuntelua, jonka eri vaihtoehdot ja palvelut internetissä lisääntyvät ja monipuolistuvat jatkuvasti. Viulisti Julia Fischerin levytyksessä (Pentatone) saattoi tiedostolta kuunneltaessa ihailla orkesterin hiirenhiljaisia pizzicatoja sekä hienostuneesti piirtyvää yleissointia. 28 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................. Joskus huomasi kuitenkin pohtivansa sitä, milloin jousien hartsi alkaa pilkottaa tarkassa toistossa. Toki laitteen virransyöttöä voi parannella erillisellä virtalähteellä. MITTAUSTULOKSET YHTEENVETO Monen muun verkkosoittimen ja internet-radion tavoin Naim Super Uniti osaa toistaa kaikki yleisesti käytössä olevat äänitiedostomuodot, mutta vain harva soitin kykenee käsittelemään kaikissa digitaalisissa sisääntuloissa myös 24 bit/96 kHz:n tiedostoja. Päätevahvistimen melko korkea antoimpedanssi näkyy aaltoiluna taajuusvasteessa, kun kuormana on impedanssiltaan taajuuden mukaan vaihteleva kaiutin. Digitaalisia konsertteja myyvät niin Berliinin filharmonikot kuin Pietarin Mariinski-teatterin orkesteri, ja laadukkaita äänitiedostoja tarjoavat sekä näytteinä että ostettavina kuunneltavaksi kymmenet levymerkit. 97 dBV Kaiutinannoista ................................ 30/122 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm .......................... Kanavaerotus on etenkin korkeilla taajuuksilla parempi analogiottoa käytettäessä. HIFIMAAILMA 3/2012 43. Tänä vuonna orkesterimusiikin Grammy-palkinnon voittanut DG-yhtiön levytys Brahmsin sinfoniasta on toistaiseksi myytävänä ainoastaan äänitiedostona eikä lainkaan cd-levynä. Joidenkin yhdistelmälaitteiden ominaisuuksiin lukeutuva Spotify-kuuntelu Naimista vielä puuttuu. Laitetta palautettaessa jäi kaipaamaan sen käytettävyyttä ja hienostunutta sointia
Analogisia antoja XD-4080 tarjoaa kahdeksan kappaletta xlr-liittimin. K O K E I L U : DIGITAALINE N AKTIIVIJAKOSUODIN XILIC A XD-4080 n TEKSTI: JUHANI AHONEN n KUVAT: VALMISTAJA Jytky jakosuodatin KAIUTTIMIEN OMATOIMISEN SUUNNITTELUN JA TOTEUTUKSEN MAHDOLLISUUDET OVAT PARANTUNEET MELKOISESTI MYÖS AKTIIVIJAKOSUOTIMIEN OSALTA. Takapaneelissa ovat myös virtakytkin ja rj45-liitin lähiverkkoa varten. Myös etupa- neelin usb-yhteyden käyttö on toimiva ratkaisu, joskin hieman työläämpi. Analogista ottoa varten takapaneelissa on neljä xlr-liitintä. Vaikka Xilica voidaan ohjelmoida etupaneelin kytkimillä, säätöihin on mielekkäämpää käyttää tietokonetta ja jotain tarjolla olevista kommunikointitavoista. Viimeistään katsaus Xilican ominaisuuslistaan saa käyttäjän luopumaan suosiolla etupaneelin kytkinten käyttämisestä muuhun kuin hienosäätöön. Xilica ottaa signaalin sisään joko analogisena tai digitaalisena. Rs232-yhteyttä en kokeillut. SÄÄDÖT MONIPUOLISET Sisääntuleva analoginen signaali digitoidaan 96 kilohertsin näytteenottotaajuudella käyt- 44 HIFIMAAILMA 3/2012. Digitaalinen kommunikointi on toteutettu aes-ebustandardin mukaisesti, ja takapaneelista löytyvä digitaaliliitin on tyypiltään db25. Xilican etupaneeliin on istutettu 4 x 26 merkin lcd-näyttö, kanavakohtaisia kytkimiä ja merkkivaloja, kiertokytkin, joukko valintakytkimiä sekä usb- ja rs232-liittimet tietokoneen kanssa tapahtuvaa kommunikointia varten. Mikäli XD-4080 on mahdollista kytkeä verkkoon, Ethernetin ylitse tapahtuva ohjelmointi on selkeä ja vaivaton vaihtoehto, jota suosittelen kokeiluni perusteella. XILICA XD-4080 TARJOAA HYVÄN ESIMERKIN SIITÄ, MIHIN NYKYAIKAINEN SIGNAALINKÄSITTELY ANTAA MAHDOLLISUUDET. X ilica XD-4080 on monipuolisilla ominaisuuksilla varustettu digitaalinen aktiivijakosuodin tai kaiuttimien ohjausjärjestelmä, kuten laitteen valmistaja muotoilee
+ Äänenlaatu + Monipuolisuus ja joustavuus + Hyvä liitettävyys - Ohjausohjelmiston ongelmat - Vaatimattomat ohjekirjat OHJELMOINTI SÄÄTÄMISTÄ JA MITTAAMISTA Oikeastaan ainoat vakavammat moitteen aiheet liittyvät Xilican ohjausohjelmistoon ja käyttöohjeeseen. Jokaiselle sisääntulolle voidaan määritellä kahdeksan erillistä taajuuskorjainta, jotka voivat olla tyypiltään parametrisia tai hyllyjä. Käytettävissä olevat jakosuodinvaihtoehdot ovat Butterworth, Bessel ja Linkwitz-Riley. Aikaviiveet: 0-640 ms / kaikki kanavat Muuta: Vaihekorjaus, kompressointi, limitterit, 30 muistipaikkaa Mitat (l x k x s): 483 x 44 x 229mm Paino: 4,6kg HIFIMAAILMA 3/2012 45. Myös tietokonetta tarvitaan apuna. - Jakojyrkkyydet: 6-48db/okt. Sama vaatimus pätee laitteen kytkemiseen ohjelmiston ohjattavaksi. Ekvalisointien vaikutus volyymiin vaihtelee -30 +15 dB jopa 0,25 dB tarkkuudella. Lähtöihin on valittavissa kaikki samat suodot kuin tuloihin sekä jo mainittu FIR. Aiheeseen vakavammin panostavan harrastajan ostoslistalle Xilica päätynee viimeistään pikaisen kokeilun jälkeen. Suorituskyvyn pitäisi riittää, enkä omissa kokeiluissani kyennyt erottamaan äänen muuttuneen, kierrätinpä signaalin Xilican kautta tai en. Sen käytön oppimista nopeuttaa, jos on valmis mittaamaan kunkin säädön ja parametrisoinnin vaikutuksen välittömästi muutoksen jälkeen. Xilica kuitenkin nopeuttaa työtä huomattavasti, ja laitetta jonkun aikaa käytettyään joutuu kummastelemaan, kuinka projekteissa on aikaisemmin pärjännyt ilman sitä. Käytännössä erilaisten sovellusten ja toiminnallisuuden suurimpana rajoitteena tuntuvat olevan enemmän käyttäjän osaaminen ja mielikuvitus kuin laitteen ominaisuudet. Xilican ohjausohjelmiston käyttöliittymä on kaikkea muuta kuin intuitiivinen tai suoraviivainen. Lisäksi jokaista tulokanavaa kohden on käytettävissä 31-kaistainen graafinen taajuuskorjain. ja 50-1200 TAP. Lisäksi kannattaa varautua ohjausohjelmiston satunnaisiin kaatumisiin. Järjestelmä mahdollistaa erityyppisten suotimien yhdistelyn, mikä on suhteellisen vaivatonta käytettäessä tietokoneelle asennettavaa hallintaohjelmistoa. Laite on huomaamaton kuten pitääkin. Mikäli käyttäjä tietää mitä haluaa, Xilica mahdollistaa hyvin monipuolisen ja nopean jakosuotimen määrittelyn. Se ei ole mikään kaikenkattava yleisratkaisu, vaan vaati tuekseen valmiutta mittaamisen ja säätämisen vuorotteluun. Sen taajuusalueen laajuudeksi voidaan määritellä 0,023,61 oktaavia. n Xilica XD-4080 Hinta: Maahantuoja: Lisätietoja: 1612 euroa Ideafix Oy, P. Riittävän ajankäytön jälkeen ohjelmiston logiikka aukeaa. Ohjelmiston ja laitteen välisen yhteistyön opetteluun kannattaa varata aikaa. Sisääntuloa kohden voidaan määritellä kaksi samanaikaisesti käytettävää filtteriä jakosuodintoimintojen toteuttamiseksi. Valmistajan lupaama dynamiikka on 115 dB ja särö 0,002 % (1 kHz @ +4 dBu). Samoin kuin sisääntulojen kanssa, filtterit voidaan määritellä yli-, ali- tai kaistanpäästötyyppisiksi. Jokainen neljästä sisääntulosta voidaan miksata mihin tahansa lähtökanavaan, joten lähtevä signaali voidaan määritellä hyvin monipuolisesti. YHTEENVETO Xilica on oiva apuväline kaiuttimia suunnittelevalle ja rakentavalle harrastajalle. Luonteeltaan analogisia suotimia vastaavat Butterworth, Bessel ja Linkwitz-Riley voidaan ohjelmoida jyrkkyydeltään 648 dB vastaaviksi. Suotimia riittää kaikkiin normaaleihin ja myös hieman epätavallisempiin tarkoituksiin. Pelkkä ohjelmiston asentaminen on hankalampaa kuin luulisi, sillä ainakaan käyttämälläni Windows 7 -koneella asennus ei onnistunut tavallisena käyttäjänä antamalla ylläpitäjän tunnus ja salasana niitä pyydettäessä. Hinta voi tuntua hieman korkealta, mutta hyvää ääntä ja erinomaista monipuolisuutta tavoiteltaessa se asettuu oikeisiin mittasuhteisiin. Kaiuttimesta ulos tuleva ääni ei luonnollisestikaan vastaa Xilican säätöä, vaan säätö tulee toteuttaa mittauksen mukaan. Asennus on syytä tehdä ylläpitäjäksi kirjautuneena. Vastaavat korjaimet voidaan määritellä erikseen myös jokaiselle lähtökanavalle. Käyttö on helpointa, mikäli laite kytketään lähiverkkoon. Butterworth, Bessel, Linkwitz-Riley ja FIR. Ilman valmiutta mittaamisen ja parametrisoinnin aktiiviseen vuorotteluun ohjelmiston ja Xilican käytön opettelusta ei tahdo tulla mitään. Oikean valikon ja parametrin etsintä on ainakin ensimmäisellä kerralla huomattavan vaivalloista. Käytännössä Xilica tarjoaa mahdollisuudet hyvin monipuolisten jakosuodintoimintojen ja digitaalisten korjausten toteuttamiseksi. 020 7545060 www.ideafix.fi www.xilica.com Sisään-/ulostulot: 4 / 8 XLR (balansoidut) Kontrolliliitännät: Ethernet, USB, RS232 Taajuuskorjaimet: - sisääntulot: 4 x 31-alueinen, 1/3-oktaavi + 8-alueinen parametrinen - ulostulot: 8x 8-alueinen parametrinen Suodattimet: Ali-/yli-/kaistanpäästö. Lähtökanavakohtaisesti käyttäjä voi määritellä neljä filtteriä, joista sisääntulojen kanssa tutuiksi tulleiden lisäksi on käytössä FIR. täen 24-bittistä sananpituutta. Suunnilleen vastaavantasoisia laitteita löytyy myös muilta valmistajilta, mutta Xilica on hyvin varteenotettava ratkaisu. Vaivattomuus on kuitenkin suhteellista, sillä Xilican hallinta ei onnistu ilman perehtymistä. FIR-suotimen osalta tap-arvoksi voidaan määritellä 501200. Graafisen taajuuskorjaimen vaikutus volyymiin on -30 +15dB välillä ja säätötarkkuus on 0,25 dB
kistetty; sen piirilevyllä on vain kuusi komponenttia. Sillä oli dynaaminen ja iskevä ääni, joka oli kuin luotu rockin toistoon. Musiikkimaailman valloituksessa auttoi myös JBL:n elementin käyttö Fenderin sähkökitaroiden yhteydessä. 500 Hz), ja ylemmän alueen hoiti järeä, torvella varustettu JBL 375. Jakosuodin on kolmitietyyppiseksi pel- KAIUTTIMEN HERKKYYS ON SUURI. 4307:n äänentoisto on hieman etäinen ja pehmeä mutta musiikin niin vaatiessa myös dynaaminen ja iskevä. Bassovasteessa on pientä korostusta 80 hertsin kohdalla, jonka alapuolella vaste laskee. VANHAAN TYYLIIN JBL:n uusi 4307 on ulkoasultaan selvästi L100:n jälkeläinen. Silloin JBL siirtyi legendaarisen Sidney Harmanin johtamaan konserniin, josta tuli myöhemmin Harman International. Erojakin on. Tehovaste putoaa 4 kilohertsin kohdalla alemmalle tasolle. Kaiutin erottui massasta vaahtomuovista valmistetulla ruutukuvioidulla suojamaskillaan, jota sai tummanruskeana, oranssina ja sinisenä. Keskiäänisen kartiossa on kiiltävä polymeeripinta. Nimitys tuli suuresta luodinmuotoisesta vaiheplugista. 1950-luvulla JBL:n asema vakiintui. James B. ONKO 4307 VUONNA 2012 AJAN TASALLA VAI VAIN NOSTALGIAA? Legendan jalanjäljissä A merikkalainen JBL on maailman vanhimpia kaiutinmerkkejä. TE S T I : JBL 43 07 -KAIUTTI ME T n TEKSTI: PEKKA TUOMELA n KUVAT: MAURI ERONEN JA PEKKA TUOMELA n MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN UUSI JBL 4307 TUO MIELEEN 40 VUODEN TAKAISET AJAT, JOLLOIN SEKÄ HIFITOISTO ETTÄ ROCKMUSIIKKI KEHITTYIVÄT VOIMAKKAASTI. Suuntaavuus sen sijaan alkaa kasvaa toteutuksen ansiosta tasaisesti. Jakotaajuudet ovat esikuvan tavoin tavallista ylempänä, 1,5 ja 6,5 kilohertsissä (L100: 1,5 ja 6,0 kHz). Liitinpaneeli kullattuine naparuuveineen on tavanomainen tarvikeosa. SIVISTYNYT DISKANTTI Taajuusvasteista näkyy, että alakeskitaajuuksien toisto on tasaista, mutta kymmentuumainen bassoelementti ei ole parhaimmillaan laajan käyttöalueensa yläpäässä. Tänä aikana valmistuivat myös massiiviset Hartsfield- ja Paragon-mallit, jotka ovat nykyisinkin keräilijöiden arvostamia. Lisäksi tulevat etulevyn paneelin säätövastukset. Nämä ovat vain ulospäin näkyviä asioita. JBL sai mainetta myös tarkkailukaiuttimillaan, kun Capitol Records valitsi studioihinsa 4320-mallin. Elementit poikkeavat toisistaan tietysti muutenkin yksityiskohdiltaan, onhan niiden välillä 40 vuotta. Diskanttialueella suuntaavuus on jo huomattavaa. Diskantti on aavistuksen taka-alalla, ja terävin särmä pyöristyy. Nolla-asennossa alue on hieman pinnassa, ja resonansseja nousee esiin. Merkittävä käännekohta oli vuosi 1969. JBL oli jo Lansingin ajoista alkaen käyttänyt tehokkaita Alnico-magneetteja, joiden materiaali koostui alumiinista, nikkelistä ja koboltista. Bassoilla on pientä taipumusta kuminaan, mutta yleisesti ottaen alue toistuu napakasti, kontrolloidusti ja sävykkäästi. 46 HIFIMAAILMA 3/2012. Lansing perusti yrityksen vuonna 1945. Ne olivat tyypillisesti kaksitiekaiuttimia, joissa oli 12- tai 15-tuumainen basso. Alkuajat olivat vaikeita. Bassoelementti on 10-tuumainen 12-tuumaisen sijasta, ja sen reunus on kumia eikä laskostettua tekstiiliä. Capitolilta se levisi emoyhtiö EMI:n tarkkaamoihin muissakin maissa. 1970-luvun legendaarinen JBL-malli oli 4310-tarkkailumonitorin hifimuunnos L100 Century, jota valmistettiin yli 125 000 paria. Toisaalta häiritsevää pistävyyttä ei ole, ja pellitkin toistuvat aina sivistyneesti. Oli ongelmia talouden kanssa, yhtiön omistussuhteet vaihtuivat useita kertoja, ja Lansing päätti omatoimisesti päivänsä jo vuonna 1949. Koska 375:n korkeiden äänten toisto ei ollut paras mahdollinen, kaiuttimia parannettiin lisäämällä ylimmän oktaavin toistoon 075 UHF (Ultra High Frequency) -rengassäteilijä, joka oli ensimmäinen JBL:n kuuluisista Bullet-elementeistä. Se valmisti malleja, jotka sopivat sekä pieniin elokuvateattereihin että vaativille kotikuuntelijoille. Korkeus on tilavuuteen nähden pieni, ja leveys taas muihin mittoihin verrattuna suuri. Jakotaajuus oli alhaalla (esim. Mallisto laajeni ja markkinaosuus vahvistui sekä kotihifin että studiokaiuttimien alueilla. L100:n diskanttielementissä oli pahvikartio, mutta 4307:ssä on titaanista valmistettu rengaskalvo, ja elementin kiinnityslaippa on muotoiltu suuntaimeksi. Bassokartio on esikuvan tavoin valkoisella pinnoitteella käsiteltyä paperimassaa, ja keskiäänisen alumiinirunkokin on samannäköinen. Keskialueen säätö on kompromissi. Kotelon pähkinäpuinen pintakäsittely ja mittasuhteet tuovat mieleen vanhat ajat. Etulevyssä on kaksi säädintä, joilla keskialueen ja diskantin tasoa voi muuttaa. Vaimennettuna ääneen tulee tukkoisuutta. Suotimen kelat ovat ilmasydämisiä ja kondensaattorit muovieristeisiä. Sen Alnico-magneetti ja neljän tuuman puhekela olivat peräisin bassoelementistä
(Pisteet: taajuusbalanssi 6 / stereo- ja äänikuva 6 / dynamiikka 8 / kokonaisuus 7) Mikael Nederström: Pehmeäsävyinen, hiukan tummakin sointitasapaino tuo ääneen rauhallisen nostalgista otetta. Balanssiongelmista huolimatta kuuntelu maistuu päätä nyökyttävästi rytmimusiikilla. Ei ehkä kaikkein analyyttisin esitys, mutta kuitenkin sellainen kaiutin, jota on erittäin mukava kuunnella hiukan pitempäänkin. n YHTEENVETO Teknisesti JBL 4307 kallistuu pikemminkin nostalgian kuin nykyaikaisuuden puolelle. Olisi ollut mielenkiintoista vertailla 4307:n ja vanhan L100 Centuryn ääntä toisiinsa. www.onepro.fi www.jbl.com Toimintaperiaate: 3-tie, bassorefleksi Suurin suositeltava teho (* : 150 W Nimellisimpedanssi (* : 6 ohm Elementit: - matalat äänet 250 mm - keskiäänet 125 mm - korkeat äänet 38 mm Jakotaajuudet (*: 1,5 / 6,5 kHz Liittimet: naparuuvi/banaani Kaksoisjohdotus: Ei Irrotettava etusuoja: On Mitat (l x k x s) (* : 330 x 545 x 300 mm Kokonaispaino (/kaiutin) (* : 17 kg *) Valmistajan ilmoittamat tiedot MITTAUKSET Herkkyys (1M/2,83V): .................................................. Keskialueella taas esiintyy selviä resonansseja, mikä osittain ilmenee ylianalyyttisyytenä ja kireytenä. Bassossa on kovempaakin soitettaessa sävykkyyttä, napakkaa kontrollia ja dynamiikkaa, mutta joillakin äänitteillä ilmenee ripaus kuminaa. JBL 4307 Jakosuodin on pelkistetty, ja osat ovat laadukkaita. Hinta: Maahantuoja/edustaja: Puhelin: Internet-osoite: Valmistajan internet-osoite: 1998 / pari One Pro Oy (09) ??. Yhtenäinen ja ehjä soundi tekee kuuntelusta mukavaa, joten soinnilliset ominaisuudet ovat epäilemättä hyvin tietoinen valinta. Useimmilla äänitteillä sävy on enemmän musiikkia kuin erottelua palveleva ominaisuus. Koko bassoalueella itseisarvo on yli 7 ohmia, ja vaihekulma pysyttelee +/- 45 asteen sisällä. Kevyellä musiikilla taajuusvasteen mutkittelu ei enää ole akustisen tapaan kovin häiritsevää. Kokonaisuus on silti tässä tapauksessa enemmän kuin osiensa summa, ja varsinkin sähköisellä musiikilla JBL:n rauhallinen irtonaisuus on viihdyttävää ja nautittavaa. Sopiva kompromissi on jossain säätöalueen puolivälissä, johon korva tottuu pidemmän kuuntelun aikana. L100 jätti aikoinaan vaikutelman kirkkaammasta soinnista, mutta toisaalta myös yleiset käsitykset ihanteellisesta sointitasapainosta ovat muuttuneet 1970-luvun jälkeen. Laulaja kuulostaa konkreettiselta ja selkeältä, virvelin vispilä suhahtelee siististi ja sivistyneesti. + Luonteva sointi + Hyvä dynamiikka - Keskialueen resonanssit - Diskantti hieman vaimea Impedanssivaste (punainen) ja vaihevaste (sininen) Kuunteluarviot Mauri Eronen: Omaperäisen etäisen epäkaiutinmainen piirto. Stereokuva on varsin epätarkka ja epävakaa. Diskanttisäädön minimiasennossa ylimmät taajuudet ovat poissa, mikä viittaa siihen, että säätö mykistää elementin kokonaan. Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,0 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Testin kaiuttimessa on selvää sukulaisuutta 1970-luvulla valmistetun legendaarisen JBL-mallin L100 Century kanssa. Impedanssi on kaikin puolin ongelmaton. Kovempaa kuunneltaessa Miles Davisin trumpetti saa irvistävän luonteen. 48 Hz Viritystaajuus:.............................................................. Kaiuttimille on epäilemättä yhteistä dynaamisuus ja irtonaisuus. Dynamiikasta ei silti ole liikaa tingitty, vaan iskuäänet napsahtavat mukavan irtonaisesti. 7,5 dB Minimi-impedanssi: .............................6,2 Ohmia @ 1900 Hz Keskiäänisäädön mittauksista on nähtävissä, että jako on loiva; keskiäänisen toisto vaikuttaa laajalla alueella. Muistikuviin kun ei voi oikein luottaa, koska L100:n viime kuuntelusta on kulunut jo yli 35 vuotta. Balanssi ei ole tukkoinen, mutta sillä tavalla keskialuetta suosiva, että terävin särmä varsinkin diskantin puolella hiukan pyöristyy. Keskiäänien tasoa pudottamalla kuunneltavuus parantuu selvästi, mutta vaimennuksellakin lämmin luonnollisuus ja saumattomuus jäävät saavuttamatta, ja tilalla on tukkoisuutta. 41 Hz Suuntaavuusindeksi (100-10000 Hz): .......................... 90 dB Alarajataajuus (-6 dB): ................................................. Diskantissa on detaljeja silotteleva luonne, mutta se tapahtuu toiston luonnollisuutta vähentämättä. (Pisteet: taajuusbalanssi 8,5 / stereo- ja äänikuva 8 / dynamiikka 8 / kokonaisuus 8,5) TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN HIFIMAAILMA 3/2012 47
TE S T I : AYON S PIRIT III - PUTKIVAHVISTIN n TEKSTI: MIKAEL NEDERSTRÖM n KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Kaarevakylkinen ja kaunissointinen ITÄVALTAINEN AYON AUDIO ON TUNNETTU ERITYISESTI PUTKITEKNIIKASTAAN. MASSAA SILLÄ ON ENEMMÄN KUIN LAITEHYLLY SALLII, MUTTA MITEN ON ÄÄNENLAADUN LAITA? 48 HIFIMAAILMA 3/2012. TRIODI- JA PENTODITOIMINEN VAHVISTIN SPIRIT III ON MALLIN KOLMAS PAINOS
Jos laitteen ulkoinen olemus tuntuu näin yliampuvan juhlalliselta, se luo äänenlaadulle suuria odotuksia. KAAREVAKYLKISEN KARUJA Itävaltaisen valmistajan laitteissa on vahva tyylillinen yhtenäisyys, sillä pyöristetyt alumiinikotelot ovat useimmissa laitteissa hinnasta riippumatta identtisiä. Valmistaja kertoo älykkään Fixed-Bias-systeemin takaavan paremman äänenlaadun kuin perinteisen autobiasin. Viimeistely ei ole aivan niin silotellun siisti kuin sikahintaisissa amerikkalaisissa tai sliipatuissa japanilaisissa, vaikka hyvää tasoa onkin. Spirit III on ulkoisesti hyvin pitkälle aikaisempien versioiden näköinen. Testiyksilön putkitus oli siis kohtuullisen arvokas, mutta maahantuoja avustaa mielellään edullisimpienkin varianttien etsimisessä. Myös laitetelineelle Spirit asettaa tiettyjä tukevuusvaatimuksia. Eräs tuttu totesi vahvistimen tuovan mieleen kromatun ydinvoimalan. Molempia on saatavilla laajalti ja isolla hintahaitarilla, joten omien viritysten kokeileminen on helppoa. Kilohinta ei ole silti edelleenkään paha. Ja vaikka itse tekniikka olisikin vanhaa, Ayonin kytkennät ja komponentit ovat tiukasti tätä päivää. Lisäksi komponenttien laatua pyritään parantamaan tasaisesti aina uuden mallisarjan myötä. LUULOT POIS Ayonin vahvistimien hintahaarukka ulottuu muutamasta tuhannesta eurosta aina ökyluokan monopäätteisiin, joilla voi keventää lompakkoaan useammalla kymmenellä tuhannella. Maailmalla valmistajan integroidut vahvistimet ja varsinkin cd-soittimet ovat keränneet paljon kiitosta. Tekniikan luvataan olevan täysin uusiksi suunniteltua taannoin testattuun Spirit II:een verrattuna. Kaiutinannot on tarjolla erikseen neljän ja kahdeksan ohmin kuormaan. Niin tai näin, ainakin putkien sovittaminen käyttötarkoitukseensa onnistuu helpommin, kun niiden ominaisuudet voidaan määritellä jo tuotantovaiheessa. Joku voisi pitää hillitymmästäkin esityksestä. Lisäksi putket toimivat jännitelähteenä lineaarisemmin kuin transistorit. Nyt kokeiltava Spirit III on vajaan 4000 euron hintalapullaan malliston toiseksi edullisin integroitu. Vahvistin pitää kuitenkin muistaa sammuttaa siinä välissä. PERUSPUTKIA Putkena on pääteasteessa KT88-nelikko, esivahvistinpuolella ECC82-neloset (eli 12AU7). Sillä Korvalla (Hifimaailma 5/2010) otti tyypit Spirit II:sta ja vastaavasta cd-soittimesta, ja täkäläisetkin arviot olivat hyvin myönteisiä. Kyynisempi voisi huomauttaa kustannussäästön merkityksestä kotelotuotannossa. Uutena ominaisuutena Spirit III:ssa on autobias, joten sen käyttö on tehty mahdollisimman helpoksi. Tehoa Spirit puhaltaa triodimoodissa 30 ja pentodiavusteisena 50 wattia. Niinpä hintaakin on tullut tonni lisää. Viimeistään vahvistinta hyllyyn vääntäessä alkaa orastava mielenkiinto kasvaa. Kahdeksan ja neljän ohmin kaiutinkuormalle on omat liitinparit HIFIMAAILMA 3/2012 49. Toimintaluokka on A. Takaa löytyy järeiden liitimien lisäksi pääteasteen biasointiin liittyvä kytkin. Putkilla saadaan suorempi signaalitie ja korvan kannalta miellyttävämpiä särökomponentteja. Kokeiltavassa yksilössä sattui olemaan pääteasteessa Ayonin omaa lasitavaraa, kun taas esiasteessa oli NOS-peräistä Siemensiä 1960-luvun puolivälistä. Kovempi hinta ei toisin kuin monilla muilla valmistajilla tuo juhlavampaa viimeistelyä, vaan ennen kaikkea parempaa äänenlaatua. Muutama vuosi sitten Ayon osti oman linjan tshekkiläisestä putkituotantolaitoksesta, joten se on tätä nykyä lasitavaran suhteen täysin omavarainen. Yhtä kaikki, näillä laitteilla on harvinaisen helppoa salata laitepäivitykset muulta perheeltä, jos sellaiseen on tarvetta. SUPERPUTKIA OMALTA LINJALTA Ayonin kaikki laitteet, kaiuttimia lukuun ottamatta, perustuvat tavalla tai toisella putkiratkaisuihin. Pakko on silti myöntää, että putkien hehku heijastuu krominkiiltoisista muuntajista kauniisti. Ayon on käyttänyt paljon vaivaa sen todistamiseen, miksi putkitekniikka hakkaa hifisovellutuksissa transistorin. Omia putkia mainostetaankin super-triodeina. Kromin kiilto ja massiivinen, lähes 30 kilon olemus jakaa takuuvarmasti mielipiteet. "Direct in" vastaa pääteasteen ottoa. A yon on suhteellisen nuori nimi Suomessa, mutta sen maine putkitekniikan puolella on kova. Pyöreät, paloista kootut alumiinikulmat toistuvat läpi malliston. Triodi- ja pentodimoodin välinen vertailu on helppoa etulevyn kytkimellä. Putkipitoista valikoimaa systeemin etupäähän löytyy cd-soittimien, da-muuntimien sekä esi- ja päätevahvistimien muodossa
Laitteen ääni on erinomainen ja varustelu kohtullisen monipuolinen. n SÄVYJEN SINFONIAA Ayonin soundi vastasi aika pitkälle stereotyyppistä kuvaa triodivahvistimista. 0,32/0,11 % Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W .........1,5/0,7 dB ........1,2/0,8 dB Tehokuutiota ei mitattu, sillä yhden prosentin harmoninen särö ylittyy kahdeksan ohmin kuormalla jo noin kahden watin teholla vasemmassa kanavassa. Tämä kannattaa selvittää etukäteen, niin ei synny ikäviä yllätyksiä. 2/4/7 W Linjatulon impedanssi ..............................................46 kohm Kanavaerotus, 1/20 kHz .......................................... Erityisesti lauluäänillä Ayon oli suvereeni. Tehon loppuminen tai taajuusvasteen mutkittelu saattaa realisoitua äkkiä, jos muu systeemi ei ole Ayonille optimaalinen. Ayon ei ollut erityisen nirso äänitteiden laadulle, ja vähän huonompiakin levyjä oli mukava kuunnella. Kaunis Tehonkulutus idle/1 W @ 8 ohm ........................... Pentodilla isku ja paukkeen tunne lisääntyi, mutta soinnillisesti vahvistin muuttui kertaluokkaa kolkommaksi, kuivemmaksi ja epämääräisemmäksi. Keskialue oli niin paljon avoimempi kuin transistoritoimisessa vertailuvahvistimessa, että se kuulosti jo desibelein todennettavalta. Korkean antoimpedanssin vuoksi käytettävän kaiuttimen oma impedanssivaste vaikuttaa paljon taajuusvasteen muotoon. Vähäisimmilläänkin 4 ohmin annoista triodina vasteessa on ±2 desibelin heittoja, minkä kuulee hyvin todennäköisesti äänessä. Kaukosäädin on pieni metallinen palikka, joka hoitaa hommansa nikottelematta. 94 dBV Yliohjaustaso ..............................................................>3,0 V Balansoitu otto ......................................... Konemusiikki, Mike Oldfield, Jarre ja vastaavat toistuivat puolestaan paremmin transistorikoneella. Objektiivisesti ajatellen siinä on tehty selviä teknisiä kompromisseja, mutta subjektiivisia vahvuuksia on useita. Vähemmän herkillä ja impedanssiltaan vaikeammilla kaiuttimilla asia on ongelmallisempi. Ajoittain mieleen hiipi ajatus siitä, että vahvistin muokkaa jollain tavalla taajuusvastetta. Siihen liitetty led osaa kertoa myös sen, onko vahvistin triodi- vai pentoditilassa. YHTEENVETO Ayon on omintakeinen laite. 8/10 50 HIFIMAAILMA 3/2012. Voi olla, että kaiuttimieni impedanssimutka keskialueella tekee yhdessä Ayonin suurehkon antoimpedanssin kanssa mukavan kuuloisen mutkan lauluääniin. Ilmava äänikuva ja harvinaisen rikas sävypaletti saivat unohtamaan saivartelun ja keskittymään musiikkiin. Akustisen basson narina ja symbaalin kilahdus olivat hyvin pakottoman, irtonaisen ja luonnollisen kuuloisia. Järeä ja karu olemus vakuuttavat, mutta asettavat erityisvaatimuksia laitehyllylle. 67/41 dB Pohjakohina, 100010000 Hz .................................. + Järeän juhlava rakenne + Miellyttävä ääni + Reilu teho pentodimoodissa Vaatimattomat mittaustulokset Kuunteluarvio Kauniisti avoin Ayonin yleissävy oli avoin, miellyttävä ja avara. Siinä missä Luxman oli yleispätevämpi, Ayon oli parhaimmillaan mielenkiintoisempi, herkempi ja käsin kosketeltavampi. Ja ehkä harrastukseensa löytää uusia ulottuvuuksia. Vanhempi, pienimuotoisempi proge soi hienosti, jos se ei vaatinut massiivisinta kontrollia. Arkisessa käytössä Spirit III oli harvinaisen harmiton ja mutkaton. Musiikki soi kauniisti ja värikkäästi bassoilta ylimmälle diskantille. Varsinkin akustinen tavara toistuu hyvin miellyttävästi. Tehoa on kohtuullisen paljon, ja siihen nähden äänenlaatu on erittäin hyvä. Myös esivahvistimen anto löytyy. Liitäntöjä on paljon ja käyttö mukavaa, mutta vahvistimen tekniikka asettaa käyttäjälle tiettyjä kelpoisuusvaatimuksia. Kanavatasapaino on vaatimaton alhaisilla kuunteluvoimakkuuksilla. Laulava soundimaailma sopii erityisesti pienimuotoiselle musiikille. Rammstein ja Metallica toimivat Ayonilla vähemmän vakuuttavasti, kun taas puoliakustinen soi eikä pelkästään toistunut. Samaan aikaan kokeilussa käynyt niin ikään 25 putkiwattia kellottava Luxman SQ-38u oli myös bassopäästään Ayonia iskevämpi ja terävämpi, mutta ei muuten niin kiehtovan sävykäs ja valloittavan avoin. Äänikuva on irtonainen ja harvinaisen ilmava, mutta ei vaihevirhemäisen avara. Vaikka äänestä ei pitäisi, tajunta laajenee taatusti. Pentodina kanavien välinen säröero on pienempi, mutta särö on suuruudeltaan samaa luokkaa kuin triodina. Tosin tämä kaikki sillä edellytyksellä, että käytössä on nimenomaan triodi- eikä pentodikytkentä. Äärimmäisen avoin ja elävä soundimaailma yhdistyy värikkääseen sävypalettiin. Kokonaisuutena laite on sellainen, että se on ehdottomasti koettava itse. ilm.): Mitat (l x k s): Paino: Lisätietoja: 3690 (vakioputkilla) 2x30 W (triodi), 2x50 W (pentodi) 48,0 x 25,0 x 37,0 cm 29 kg www.starsandstripes.fi, www.ayonaudio.com Ayonin yleissävy oli avoin, miellyttävä ja avara Lisämukavuutena vahvistimessa on pääteasteen otto, jolloin Ayon voidaan kytkeä osaksi kotiteatterisysteemiä. Pohjakohinan taso on oikeassa kanavassa noin viisi desibeliä korkeampi kuin vasemmassa. TE S T I : AYON S PIRIT III - PUTKIVAHVISTIN Ayon Spirit III -integroitu vahvistin Hinta: Teho (valm. Suorituskyvyssä ei antoimpedanssia ja sen aiheuttamaa taajuusvasteen heittelyä lukuun ottamatta ole suurta eroa triodina ja pentodina. Oton valintakytkin on tukevaa tekoa. Erityisesti trodikytkennällä ääni vakuutti. Oikeassa kanavassa särö on vähäisempää ja särön määrä nousee yli prosentin vasta noin seitsemällä watilla. Mutta bassokkaammalla luukutuksella rajat tulivat vastaan. 190/195 W Jatkuva teho 8/4/2 ohm, 1 % THD............................. 2,7/5,2 ohm ...5,8/11,3 ohm Häiriöetäisyys, A-paino ............................86 dB ...............83 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W .................0,70 % .............0,68 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ....................0,32/0,10 % .... Lopputulos oli joka tapauksessa erinomaisen miellyttävä. pentodi Pääte impedanssi, 1 kHz, 4/8 ohm . Vahvistin asettaakin hifistin mielenkiintoisen tilanteen eteen: kumpi on tärkeämpää harrastuksessa, soundi vai musiikki? MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin 4 ohmin kaiutinannossa (triodi = punainen, pentodi = vihreä), 8 ohmin kaiutinannossa (triodi = sininen, pentodi = magenta). Pentodimoodissa tehoa riittää myös hiukan epäherkemmälle kaiutinkuormalle. Siinä missä hyvä transistorilaite kuulostaa oikeaoppiselta ja tietyssä mielessä paremmalta, musiikin kuunteluun valitsee mieluummin Ayonin. Jos ostaja on perehtynyt putkivahvistimien maailmaan ja tuntee niiden rajoitukset, Ayon kannattaa ehdottomasti koekuunnella. Manuaali varoittelee mahdollisista pienistä häiriöäänistä, mutta omassa systeemissäni mitään ylimääräistä ei kuulunut. ja silti dynaaminen soundi toimii hyvin monella levyllä, kunhan musiikki ei muutu liian massiiviseksi. Basso oli pehmeämpi ja varovaisempi kuin Classe Audion vertailuvahvistimessa. Joka tapauksessa Ayon on sellainen, että transistoriystävienkin kannattaa kuunnella se edes kokeeksi. triodi ............ Yhden kilohertsin säröspektri triodina kahdeksaan ohmiin yhden watin teholla. RAJOITUKSIN RAKASTETTAVA Kokonaisuutena Ayonia joko voi suositella tai sitten ei
Magneplanarin yläpään malleissa diskanttitoistoa parannetaan nauhadiskantilla, joka takaa avoimen rakenteensa ansiosta säteilee myös dipolimaisesti. Matti elää kokeiltavien laitteiden kanssa useampia viikkoja tai kuukausia, ja jokapäiväinen käyttökokemus sekä äänen luonnehdinta saavatkin tavallista enemmän painoa tekstissä. Laatupaneeli OIKEASTAAN ON SIVUSEIKKA, MITKÄ TEKIJÄT VAIKUTTAVAT MAGNEPLANAR 3.7:N NAUTITTAVAAN TOISTOON. Mutta koska johdinreikä on varsin ahdas, tuhtien touvien toverit joutuvat HIFIMAAILMA 3/2012 51. H E R M US ET: KOKEIL USS A MAGNEPLANAR 3.7 -PANEELIKAIUTI N n TEKSTI: MATTI HERMUNEN n KUVAT: MAURI ERONEN Matti Hermunen on varttunut, pitkän linjan highend-harrastaja ja pitkäaikainen hifijournaalien vakioavustaja. Mielessä pysyvät Quadin elektrostaattien kanssa vietetyt monet musiikillisesti täysipainoiset vuodet. Ehkä suurin tekijä on paneelin toimintatapa. Perinteiseen jenkkityyliin Magneplanarissa käytetään kaiutinjohtojen kiinnittämiseen arkisia ruuviterminaaleja. PÄÄASIA ETTÄ SE SOI HYVIN. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, arvostettuja ja usein hinnakkaita tuotteita. Suurimman osan pinta-alasta täyttävien basso- ja keskiäänipaneeleiden rinnalla on lähes kaiuttimen mittainen nauhadiskantti. Kokeiluun saatiin toiseksi suurin malli, 180 cm korkea ja vajaat 90 cm leveä 3.7. VARSINKIN PIANO- JA ORKESTERIMUSIIKILLA. J im Winey perusti Minnesotan White Bear Lakessa sijaitsevan Magnepanin vuonna 1969 ja on siitä lähtien pysynyt valitsemallaan polulla. Mikä sitten tekee paneelin äänestä monen mielestä paremman tai ainakin erilaisen. Tuotenimellä Magneplanar syntyy paneelikaiuttimia. Dipolimaisen, pääasiassa eteen ja taaksepäin suuntautuvan säteilykuvionsa ansiosta seinä-, lattia ja kattoheijastumat jäävät pienemmiksi kuin koteloratkaisussa. Rakenne on jäykkä, ja se säilytti ryhtinsä kaiutinta siirreltäessä. Niillä saa varmasti pitävän kontaktin. Pitkäjänteisen maahantuonnin ansiosta Magneplanarilla, harrastajapiireissä paremmin Maggiena tunnetulla kaiuttimella on vankka kannattajakunta, kuten muillakin laadukkailla paneelikaiuttimilla. Samoin jäävät pois kotelon reunoista aiheutuvat keski- ja yläalueen taajuuksien säteilyn epäjatkuvuudet. Kotelon perisyntiä, seinämien elämisestä syntyviä resonansseja ja niiden aiheuttamaa äänen värittymistä ei tapahdu
Yllättävää kyllä, pääasiassa elektronista nykymusiikkia kuunteleva nuorempi versio lankesi kokonaan loveen kuunneltuaan elektronista trippailua, esimerkkinä Massive Attackin Atlas Air. Hän totesi myös, että rankempi ja rosoisempi materiaali (KMFDM) ei välittynytkään odotetun kliinisenä. Magneplanar 3.7 on ihailtavan selkeä ja hallittu. Niiden kanssa yläpään toistossa säilyi riittävästi särmää ja sävyjä, mutta keskialueen asiat tulivat paremmin esiin. Omat havaintoni ovat pitkälle samansuuntaiset kuin edellä mainittujen kuunteli- Äänikuva on avara. Diskanttia on vaimentamattomana liikaa; tosin sen laatu on niin hyvää, ettei kirkkaus käy korviin. Kumpikaan vaihtoehto ei ole automaattisesti autuaampi, vaan tulos riippuu kuuntelutilan eloisuudesta ja varsinkin siitä, minkälaista balanssia kuuntelija arvostaa. Tästä jäljempänä lisää. SIVISTYNYT Valmistaja suosittelee kokeilemaan kaiuttimia diskantit ulko- ja sisäreunalla ja kääntämään niitä jonkin verran kuuntelijaan päin. Matkaa lähimpään sivuseinään oli vähän yli metrin. Tilassa on syvyyttä, mutta ei eräiden kaiuttimien tuottamaa "taaimmaiset esiintyjät hoilaavat puolessa välissä takapihaa" -tunnetta. Kritiikki kohdistuikin asiaan, joka monen mielestä on Magneplanarin suurimpia vahvuuksia. Hyvän korkeiden äänten toiston takeena on lähes kaiuttimen mittainen nauhadiskantti. joiden. Maahantuoja Hifi Guru suositteli aloittamaan kuuntelun vaimentamattomana, mutta toimitti kaksi paria vastuksia, kun totesin että omassa kuuntelutilassani diskanttia tuli turhan voimalla. Toisaalta avaruus luo kuunteluun leppoisuutta ja rentoutta. Esiintyjien paikat eivät kuitenkaan heilu eikä äänikuvassa ole epämääräisyyttä. Samalla tavalla karun käytännölliset ovat metallilevystä taivuttamalla tehdyt jalat. Kuinka se loppujen lopuksi soi, riippuu oheislaitteista ja ennen kaikkea huoneesta sekä sijoituksesta. AVARUUTTA Perinteistä mutta edelleen toimivaa. Kaiken musiikin ei tule soida sivistyneesti, ja vaikkapa massiivisella orkesterimusiikilla tai uruilla alapäästä puuttuu voimaa ja ulottuvuutta. Äänikuva oli epämääräinen eikä toisto muutenkaan vakuuttanut. Tosin Mikke ajatteli ääneen, kuinka Maggie mahtaisi toimia hyvin sovitetun subbarin kera. Kokeilin myös keskialueen vaimennusta. Äänikuva on myös varsin yhtenäinen ja saumaton. 52 HIFIMAAILMA 3/2012. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hyvin äänitetyllä orkesterimusiikilla esiintyjäjoukko ryhmittyy kaiuttimien väliseen tilaan, kaiutinlinjasta vähän taaempana ja useimmiten selkeästi irti kaiuttimista. Hänen mukaansa 3.7 on ihailtavan selkeä ja erottelee varsinkin ylä-ääniä poikkeuksellisen tarkasti, mutta samalla asioita erikseen korostamatta. Esimerkiksi aktiivinen Gradient Revolution ja monet muut kokeillut huippukaiuttimet painottavat keskialueen asioita eri tavoin. Hänen mielestään subbari ei tekisi pahaa. H E R M U SET: KOKEIL USS A MAGNEPLANAR 3.7 -PANEELIKAIU TI N ohentamaan johdon paljasta päätä tai käyttämään banaaniliittimiä. Kaiutinkaapeleita ja tasonsäätövastuksia varten on ruuviterminaalit. 3.7 soi niin sivistyneesti, että joillakin levyillä tai musiikkityypeillä tästä tulee jo rajoitus. Kaiuttimen vaihtuessa sen balanssi muuttui lähes täysin. Kun diskanttielementit olivat sisäreunoilla, ääni kolahti lähes kerralla kohdalleen, joten ainakin omassa huoneessani tämä oli parempi asetus. Toimivalta nyrkkisäännöltä tuntui maahantuojan neuvo suunnata diskantti suurin piirtein kohti olkapäätä; ei siis aivan suoraan päin. Esiintyjien tekemiset ja suhteet ja musiikin kulku välittyivät entistä monipuolisemmin. Kuunteluetäisyyttä oli noin 3 metriä, kaiuttimien sisäreunojen väli vähän yli 2 metriä ja etäisyys takaseinästä 2,4 metriä. Mutta vaikka 3.7:n keskialue on hienosointinen ja selkeä, sille alueelle sijoittuvat lauluäänet ja soittimet jäävät hieman taka-alalle. Magneplanar 3.7:n ominaisbalanssi on hieman leppoisampi kuin useimmilla verrokeilla. Kääntöpuolena oli jousisoinnin sävyjen yksipuolistuminen, akustisten kitaroiden elävyyden kärsiminen, akustisen pianon sointiin joskus hiipivät mattamaisuuden oireet ja vastaavat ilmiöt. Päädyin pitämään diskantissa vaimennuksen ja ajamaan keskialueen sellaisenaan. Hifimaailman Mauri Eronen kävi kuvaamassa Maggiet ja piti samalla parin tunnin kuuntelusession. Diskantit ulkoreunalla toiston pitäisi sopia paremmin laajemmalle kuuntelijajoukolle; kun ne ovat sisäreunalla, säteilykuvio sopii paremmin yhdelle tai kahdelle kuuntelijalle. Maurin yhteenveto havainnoistaan on oheisessa laatikossa. Kaksi lähisukulaistani pitivät kuulemastaan, tosin hieman eri tavoin ja perustein. Mikaelin mielestä ääni oli varsin kohdallaan siitä huolimatta, että alempien taajuuksien toisto oli varovaista ja äänen yleistasapaino liian kirkas. Ystäväni Nederström kävi ottamassa tyypit. Esimerkkinä vaikkapa Leonard Cohenin uusin levy. Aloitin diskantit ulkoreunoilla. Mutta kirkkaus peittää alempaa aluetta, joten ainakin omassa huoneessani maahantuojan toimittamia 1,2 ohmin vaimennusvastuksia tarvittiin. Keskialueen sävy, taso ja erottelu olivat kohdallaan; ehkä niin hyvin, ettei niistä oikein osaa isosti erikseen sanoa. Gradienteilla Lennun äänessä oli reippaasti lisää sävyä ja särmää, taustalle sijoitetut soittimet tulivat esiin merkittävästi selvemmin kuin 3.7:lla. Toisaalta keskialueen tason lasku avarsi ja avasi äänikuvaa entisestään. Kaiuttimien ylä- ja keskialuetta pystyy vaimentamaan vaihtamalla liitäntäterminaalien lähellä olevien lisäterminaalien hyppylankojen tilalle 1 ohmin vastus. Kuultuaan vielä Keith Jarretin Kölnin konsertin High Resolution -version hän poistui hämmentyneesti mutisten. Avaruus tuo mukanaan sen, ettei esiintyjien paikka ole ultratarkka, vaan äänikuvassa on ilmavuutta sivu- ja syvyyssuunnassa. Myös kertaluokkaa vanhempi lankesi Jarretin pianon ääressä polvilleen, vaikka arvio muuten oli hivenen varautuneempi. Yläpää ei kuitenkaan käynyt korviin, se oli laadultaan erinomainen, ja alapäässä oli useimpiin tarpeisiin sävyjä ja vääntöä
Neville Marrinerin taidolla ohjailema Saint Martin In The Fields -kamariorkesterin Vaughan Williamsin sovituksia sisältävän levytyksen ikä tuli kiusallisen hyvin selväksi. n Magneplanar 3.7 Tiedot (valm. Äänialue on alhaalta ylös tasapainossa, eikä korvaan särähtäviä häiriötekijöitä löydy hakemallakaan: ässät eivät sihahtele särmikkäälläkään materiaalilla. Kääntöpuolena oli Magneplanarin saumattomuuden lievä heikkeneminen. Christopher Bowers-Broadbent. ECM New Series 1431. Basson hieno erottelu ja täsmällisyys antavat kuitenkin anteeksi vajavaisia voimavaroja. Levyjä Jean Guillou at the Great Organ of the Tonhalle Zurich. Meridianin 861-prosessorin rinnalla käytössä olevan Parasoundin P-7-esivahvistimen erikoisuutena on mahdollisuus ohjata subwooferia myös kaksikanavaisilla analogisilla ohjelmalähteillä. Esoteric X-05 -cd/sacdsoitin, Sooloos Control 15 -verkkosoitin. Vaikka 3.7 toisti käytännössä yllättävän matalalle, paneelin rajat tulivat selvästi vastaan. Asylum 1995 Tom Petty and the Heartbreakers: Mojo(Reprise 936249667-60) Sigur Ros: Agætis byrjun. Toisaalta se ei ole voimallisen rytmimusiikin, urkujen tai dramaattisen orkesterimusiikin ystävän ykkösvalinta. Ja basson erottelu, siis sävyjen ja rytmiikan toisto on useimpiin tarkoitukseen riittävä. Kaiutin ei kuulosta yrittävän ollenkaan, mutta onnistuu silti vakuuttamaan kylmiä väreitä tuottavalla helppoudella. VAKAVA VAIHTOEHTO HARKITSE SUBBARIA Jos musiikkimakusi painottuu kamarimusiikkiin, eikä orkesteri- tai rytmimusiikilla tarvitse kaikkein suurinta vääntöä, basson määrä riittää. Infraäänetkään eivät saa ylempää alarekisteriä herpaantumaan. Ajoittain pelteihin toivoisi enemmän särmää, mutta hurmaavan lempeä ote valloittaa helppoudellaan. Ashkenazy,PO.Decca 400 056-2. Mutta se potku. Kokeilin jakoa Genelecin 7070A-subwooferiin 80 ja 40 hertsillä. Se puuttui. Vääntöä, dynamiikkaa ja alas ulottuvaa toistoa janoava tulee onnellisemmaksi riittävän ison subbarin, ehkä kahdenkin kanssa. Yhtenäistä ja rytmisen koukuttavaa ääntä jaksaa kuunnella vaikka kuinka pitkään. Alapään ulottuvuus ei riitä heille. Christopher Lyndon Gee: Ottorino Respighin musiikkia (Omega OCD 1007) Valentin Silvestrov: Sacred Works. Se toistaa useiden kuuntelijoiden ja musiikkityyppien tarpeisiin riittävän alas, ja dynamiikkaa on kohtuullisesti. FatCat Records.946.001.20 YHTEENVETO Kuunteluarvio Mauri Eronen: Yleissointi on harvinaisen sävykäs ja sivistynyt. CD- ja HR-versiot. Magneplanarit välittivät soinnin ja tunnelman oivallisesti sekä löysivät lisää sävyjä, varsinkin yläalueelta. Tallennettu äänimaisema oli avara, mutta samalla vakaa. Iskut ovat jopa hieman pidättyväisen oloisia. Valmistaja muuten on vankasti kahden subwooferin kannalla. Saint-Saensin sinfonian hitaassa osassa mukaan tulevien urkujen sointi välittyi niin hyvin, ettei musiikkinautinto kärsinyt, eikä toisto muutenkaan kuulostanut ohuelta. Charles Dutoit Pärt, Peter Maxwell Davies, Philip Glass: Trivium. Erilaisten vaskien sävyt ja purevuus tulivat hyvin esiin. Orkesterimusiikilla toistossa oli yllättävänkin paljon vääntöä. Metallilevystä taivutettu jalka on toimiva ratkaisu. Magneplanar 3.7 toistaa pianon ja orkesterimusiikin fantastisen hienosti. ECM 1064/65) Massive Attack: Mezzanine. Viimeisen päälle yhtenäistä äänikuvaa arvostava todennäköisesti kuuntelee Maggiet ilman subbaria. Ja jälleen kerran tuli todistettua englantilaisen RELin lanseerama väite: vaikka sopivasti säädettyä subwooferia ei sinänsä kuule, se nostaa esiin moniin äänityksiin kätkeytyvän tilanvaikutelman. Kaikenlainen riipivyys on poissa, mutta äänensävyjä ei silti hukkaannu. Magneplanar 3.7 on laatukaiutin. Mutta tosiasiassa Magneplanarit jättivät urkujen jalkion hurinat piiloon. WBRCD1 7743 8 45599 22 Laurie Anderson: Bright Red. Yläbassoilla on hitunen tunnetta dynaamisten iskujen pyöristymisestä. Magneplanar 3.7 tarjoaa kuunteluiloa vuosiksi. HIFIMAAILMA 3/2012 53. Bel Canton Reference 1000M -monopäätteet. Sen toisto on puhdasta, saumatonta ja avaraa. Telarc CD 80049 Saint-Saens: Urkusinfonia. Yksinkertainen on kaunista. Jos harrastaisin rankempia äänenpaineita, 80 hertsin jako olisi parempi, koska se vapauttaisi Magneplanarit toistamaan vain ylempää aluetta, ja ääntä tulisi todennäköisesti enemmän. 9362 45532-2 Laurie Anderson: Strange Angels 925 900-2 Emmylou Harris: Wrecking Ball. Pääperusteena on huoneresonanssien helpompi hallinta. Joitain alimpia sävyjäkin jäi uupumaan. Molemmat toimivat, mutta alempi vaihtoehto kuulosti otollisemmalta. Ja alemman basson sävyt. Orchestre symphonigue de Montreal. Michael Murray. Mutta 3.7:t toistavat sen verran alas, ettei pieni subbari tuo olennaista parannusta vaan enemmän sotkee asioita. Siispä subbari kehiin. ECM New Series 1431. Samanlainen täsmällisyys jatkuu keskialueella, jossa transientit syttyvät vaivattomasti, vaikka äänimassa olisi hieman suurempikin. 3:n jousisoundi on kaunis ja kokeiltu kaikilla tänne raahatuilla kaiuttimilla. Pohjaan asti ulottuvasta toistosta, potkusta ja laajasta dynamiikasta pitävä hankkii subbarin tai kaksi Maggien seuraksi. Mutta 3.7 ei soi automaattisen kauniisti Jos äänityksessä on puutteita, niin se kyllä kuuluu. ECM New Series 2117 Werner Bärtschi, piano: Mozartin, Scelsin, Pärtin jne. Harvoin on Infected Mushroom soinut tavallisessa kuunteluhuoneessa yhtä kontrolloidusti. Ei niin, etteikö siitä sinänsä välittynyt kaikki olennainen basson ylempiä sävyjä myöten. Christopher Bowers-Broadbent. Joka tapauksessa 3.7:n ostaja voi luottaa saavansa nautittavasti soivan, varsinkin pianoa, akustisia soittimia ja orkesterimusiikkia hienosti toistavan kaiuttimen. ilm.) Tyyppi: 3-tiepaneelikaiutin Toistoalue: 35 Hz 40 kHz Herkkyys: 86 dB, 500 Hz, 2.83 V Impedanssi: 4 ohmia Mitat (lxsxk): 87 x 180 x 55 mm Paino: 57 kg Parihinta: 7 400 Lisätietoja: www.hifiguru.fi, www.magnepan.com Oheislaitteisto Vertailukaiuttimina Gradientin aktiivi-Revolutionit. Samaa piirrettä ilmeni rytmimusiikilla. Subbari toi odotetusti toistoon pontevuutta ja potkua. Pianoteoksia. Äänikuva ei ole veitsenterävä, ja osaltaan pistemäistä leveämpien instrumenttien piirtäminen taitaa kummuta keskialueen muhevuudesta. Toisaalta ongelmaa ei ollut lainkaan, toisaalta kontrabasso- ja patarumpuosastojen suunnalla oli laimeutta. Pärt, Peter Maxwell Davies, Philip Glass: Trivium. Dorian DOR 90117 Bach: Urkuteoksia. Warner Bros. Empire Brassin Gabrieli-levytys vakuutti myös torvimusiikilla. Esivahvistimena ja -prosessorina Meridian 861v6. Varsinkin diskantin laatu on hieno. Slämmiä ei riitä aivan samoin kuin isojen dynaamisten kaiuttimien auktoriteetilla. Varsinkin reggaella parannus oli melkoinen. Keith Jarrett: The Köln Concert. Sotaratsu Saint-Saensin Sinfonia no. Onko tämä ongelma vai ei, on maku- tai enemmänkin priorisointikysymys. Puhaltimet tenorifonin töräytyksistä trumpetin kiljaisuihin kuulostavat kokoistaan isommilta ja muhevammilta. Jouset rahisivat, nauhakohina ja varsinkin äänitystilan yllättävän voimakas taustahumina, välillä suorastaan jyrinä, tulivat silmille vauhdilla. Mahlerit ja Sibeliukset tuottivat uusia nautintoja. Syvyyssuunnassa ei haeta hehtaarin metsiä, vaan musiikki piirtyy hyvin lähelle kaiuttimien välistä janaa. ECM New Series 1377 Christopher Lyndon Gee: Ottorino Respighin musiikkia (Omega OCD 1007) Jean Sibelius: 4.Sinfonia
Siirtymä painavas- ta hifistä kulutuselektroniikan puolelle söi uskottavuutta, ja alkoi jo näyttää siltä, että maineikkaan tuotemerkin päivät ovat luetut. Luxmanin kurssi oli alamaissa koko viime vuosituhannen lopun ajan. S IL L Ä KOR VAL LA: KOK E ILUSSA LUXMAN PD-171 -LEVYSOITI N J A n TEKSTI: JAAKKO ERÄPUU n KUVAT: MAURI ERONEN Musiikin ohesta myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari Jaakko Eräpuu poimii tarjonnan valtavirrasta poikkeavia levyjä ja laitteita testaamaan toisiaan. Perinteitä päivittäen MAINEIKAS JAPANILAINEN HIFITALO LUXMAN TEKI PALUUN LEVYSOITINTEN PARIIN. NELJÄNNESVUOSISADAN TAUON VINYYLIKALUSTON VALMISTUKSESSA PÄÄTTÄNYT PD-171 ASETTUU LUONTEVASTI HIFIN RASKAASEEN SARJAAN JA ANSAITSEE NÄIN KUMPPANIKSEEN SHELTER 901 MKII:N KALTAISEN LAATURASIAN. 1960 -luvulla ja vähän vielä seuraavallakin vuosikymmenellä laadukkaalla mallistolla hifin maailmaa valloittanut Luxman lukeutui raskaimmalla kalustollaan massavalmistajien aateliin. No, niin kuin useimmat meistä tietävät, Luxman päätyi kuitenkin yritysjärjestelyjen kautta käsiin, joilla oli selvä visio aseman palauttamiseen tarvittavista toimista. Suomen ainoa hifilehtikin käytti tuolloin referenssivahvistinkalustonaan Luxmania. 1980-luvulla vielä voimissaan olleen japanilaisen Luxmanin levysoitinvalmistuksen päätepisteeksi muodostui PD-350, jollaisista viimeisin pyöri hihnalta vuonna 1983. Luxmanista tuli jälleen varteenotettava vaihtoehto vaativammallekin hifiä harrastavalle. Hihnalta ja hihnalla, sillä kyseessähän oli suoravetoisten mallien ajassa ylväästi remmivetoisuuden puolesta liputtava kieputin. Perinteikästä putkiteknologiaa jalostavat vahvaimet, osin Aluokassa toimivat puolijohdepäätteet ja lukuisat levysoitinmallit, kärjessään legendaarinen PD-555, olivat käypää valuuttaa vaativienkin harrastajien keskuudessa. Hintalappujen numerosarjat kasvoivat vähintään nelinumeroisiksi, ja alan lehdistön suunnasta alkoi kuulua hyväksyvää hyminää. 54 HIFIMAAILMA 3/2012. Itse asiassa sen valmisti alan spesialistifirma Micro Seiki, kuten osan muustakin Luxman-merkillä varustetusta vinyylikalustosta
901 Mk II ei edusta aivan pieniantoisinta mcluokkaa 0,55 millivoltillaan. Lautasta hihnan välityksellä pyörittävä moottorisysteemi on nykyaikaa, sillä se saa käskytystä 32-bittiseltä signaaligeneraattorilta. Rungon ympärille on rakennettu jalopuinen kehikko. Näin Luxmanin varren nokassa killui välillä 901:n kaukainen esi-isä, Fidelity Researchin MC201, kulttirasian statukseen asti yltänyt kahdeksankymmenlukulainen. Soittimen runko on valmistettu 1,5 cm paksuista alumiinilevyistä. Levylautasen tuntumaan asentuva kapea tolppa sisältää valaisimen, jonka himmeänoranssissa loisteessa neulan asettaminen halutulle kohdalle uraan helpottuu hallitusti. Mutta näinhän yläluokan soittimien kyseessä ollen on muutoinkin tapana. Vastikään Sound Factorin maahantuontiohjelmaan lisätyn Shelterin 901 on valmistajan kuuluin rasia, joskaan ei tätä nykyä enää malliston lippulaiva tai edes kakkonen. Massaa yli 5 400 euroa maksavalle kokonaisuudelle (ilman rasiaa) on kertynyt täydet 23 kiloa, josta yli viidesosa menee erikoisalumiinista työstetyn levylautasen piikkiin. Kuulalaakeroidun äänivarren korkeussäätö tapahtuu 3960 millin haarukassa. Yazuo Osawa kun oli mukana FR:n suunnittelutiimissä äänivarsia, -rasioita ja step up -muuntajia kehittelemässä. Eikä tuo hyväkäytöksisyys HIFIMAAILMA 3/2012 55. Ties vaikka Osawan pöydältä peräisin. Tässäkin mielessä PD-171 on linjassa firman valitseman muotoilustrategian suhteen. Pyörityskoneiston yhteyteen on konstruoitu elektroninen nopeuden hienosäätö, joka toimii +/- 5 prosentin haarukassa nopeuksilla 33 ja 45 kieppiä minuutissa. Rungon alla sijaitsevat jalat ovat jousitetut, ja niiden avulla soittimen saa asetettua optimin toiminnan varmistamiseksi vaateriin. Soittimen yhdeksäntuumainen äänivarsi on perinteistä S-tyyppiä. No, veihän Shelter vintageaskia kuin pässiä narussa, mutta tiettyjä yhtäläisyyksiäkin oli havaittavissa. Johan Luxman on ehtinyt palata putkivahvainrintamallekin päivittäen perinteisiä mallejaan ja lanseeraamalla uusia, joskin ulkoiselta olemukseltaan kuin suoraan hifin historiasta repäistyjä retrokapineita. Varsi on varustettu magnesiumvaluisella, irrotettavalla rasiakelkalla ja magnetismiin perustuvalla sivuttaisvedon poistolla. Shelterhän on Luxmanin tavoin japanilainen toimija, jonka juuret ovat 1980-luvulla ja Fidelity Researchissa. Tällainen sopi koeponnistajalle mainiosti, sillä tulihan vastaan tilaisuus katsoa ja kuulla, millaiseen toistotasoon yltäisi maailmalla mainetta niittäneen Shelter 901 -kela-ankkurirasian uusi painos Mk II, kun sen kytkee osaksi Luxman -luokan hienomekaanissähköistä systeemiä. PD-171:n varteen se istuu hyvin myös 9 gramman painonsa ansiosta. Se kun näyttää 1970-lukuisen PD-sarjalaisen jälkeläiseltä suoraan alenevassa polvessa. BITTEJÄ VINYYLIPYÖRITTIMESSÄ PD-171 on raskasta hifiä sen kaikissa merkityksissä. Varsi on sovelias 412-grammaisille äänirasioille, joskin järeämmällä vastapainolla raskaampikin rasia toimii. Irrotettavassa, magnesiumvaluisessa rasiakelkassa legendaarisen Shelter 901MC-rasian Mk II. ARVOSTETTU ASKI Luxman PD-171 toimitetaan siis ilman rasiaa. Virittelijöille tiedoksi: sekä signaali- että verkkokaapelit ovat myös irrotettavaa tyyppiä. MC201 kaivautui sähkökauden Milesin mekkalaan selvästi armeliaammin. Suositeltava neulanpaino on kuitenkin kohtuullinen (1,42 g), ja valmistajan ilmoittama optimi kuormitusimpedanssikin mahdollistaa käytön äänirasiaesivahvistinten enemmistön kera. RAUHAA JA RUUTIA Vaikka kuuntelusessiot sujuivat etupäässä PD171:tä ja Shelter 901 Mk II:ta yhdessä tutkaillen, pääsivät ne näyttämään kyntensä myös erillään. Kyllä Shelterillä sai Miles Davisin keikkataltion vuodelta 1970 soundaamaan juuri niin härskiltä kuin se onkin. Kumpaisenkin sointia voisi nimittäin luonnehtia hienostuneen sivistyneeksi. Alumiinirunkoisen, boron-neulanvarrella ja elliptisellä neulalla varustetun 901:n suosio on kuitenkin niin vankka, että se jatkaa elämäänsä uudempien mallien myötä syntyneiden ratkaisumallien jalostamana Mk II:na. S H E LT E R 901 MKII - ÄÄNIRA S IA Ja olihan se arvattavissa, että aikoinaan vahvasti levysoittimiin nojaava yritys lähtisi mukaan vinyylin uuden tulemisen riemusaattoon. Ärsyttävät piirteet puuttuivat tyystin molemmista, mikä ei kuitenkaan tarkoita särmän puuttumista. Vakiovarusteisiin kuuluvan, helposti irrotettavan pölykannen saranointi on työstetty tähän kehikkoon. Huipulla kun hallitsevat Harmony ja 000-sarjan terävin kärki, 7000 & 9000. Luxman luottaa levylautasen pinnoitteena paksuun kumimattoon. Lautanen on laakeroitu teflonpinnoitteisesti. Se kontrolloi tehokasta audiovahvistinta, joka puolestaan ohjaa järeää vaihtovirtamoottoria. Stroboskoopin tähystysaukossa näkyvät valitun nopeuden lukemat
Kip Hanrahanin Desire Develops An Edge -tupla-lp sisältää aimo annoksen lattariperustaista lyömäsoitantaa, jonka kiperät käänteet laittavat rasian ja soittimen reagointikyvyn rytmiikkaan koetukselle. Shelter suosittelee 901 Mk II:n kuormitusimpedanssiksi noin 100 ohmia, jos vastassa on head amp -tyyppinen ratkaisu. Mitä Luxman PD-171:een tulee, on todettava, että vähemmälläkin rahalla saattaa löytää vastaavaa suorituskykyä, mutta jos mielii haltuunsa vanhan hyvän ajan designia, rakenteellista vankkuutta, eleetöntä toiminnallisuutta ja huippuluokan työnlaatua, pahimmat kilpailijat taitavat löytyä vintage-osastolta. Sattuneesta syystä, kuuntelusessioiden alkumetreillä oli vahva Paavo Berglund -vaihde päällä. Siinä kului jokunen tovi, ennen kuin pyöritin oli tasan vaaterissa, VTA säädettynä ja rasia optimissa kulmassa levyn uriin nähden. Vain fortejen räjähtävyydessä ja ryt- misessä järkkymättömyydessä professionaali paketti pani paremmaksi, mutta vain hitusen. Näissä tunnelmissa yhdistelmä Luxman/Shelter meinasi näyttää talon vakiokalustolle EMT 948/EMT TSD15 SFL kaapin paikkaa soljuttelemalla Sibbeä salonkiin vastustamattomalla sävykkyydellä, vakaasti ja laulavasti. Ei siksi, että kyseessä olisi ollut deja vu -tyylinen muistuma, vaan pikemminkin päinvastoin. 020 8333 030, www.eurohifi.fi, www.luxman.com Shelter 901 Mk II Hinta: Massa: Antojännite: Lisätiedot: 2080 9,1 g 0,55 mV/1 kHz/5 cm/sek Sound Factor, puh. Kävipä säkä! Koeponnistin rasiaa kahdella eri etusella, molemmat suoraan mc-kelpoisia, joista löytyivät juuri nuo suositeltavat arvot. No problem, ässävarren päässä nököttävä riemurasia poimi syttymiset ja sammumiset urilta suvereenin napakasti, vaikka huomio kiinnittyikin vokaaliosuuksien luonnollisiin sointiväreihin. Eli, jos tarkkoja ollaan ja miksei oltaisi: 1,88 grammaa oli SE paino. Stroboskooppi kertoo tarkan nopeuden numeroina. johdu rasian neulan kulkemista kilometreistä, sillä vaikka FR-klassikolla ikää onkin, soittotunteja mittariin on kertynyt vain alun kolmatta sataa. Klasarista kevyempiin tunnelmiin: Jethro Tullin 40-vuotisjuhla-Aqualung on osoittautunut äänenlaadullisesti kelpo päivitykseksi, minkä havaitsee sekä japanilaiskattauksella että eurosetillä. n 56 HIFIMAAILMA 3/2012. Shelter soi lajitoveriaan täyteläisemmin ja nostaa esille kokonaisuuksia nyanssien sijaan. ZYX 4D-SB2 edustaa näet 901 Mk II:n soinnillista vastakohtaa: pienimpiinkin yksityiskohtiin pu- reutuvassa selkosointisuudessaan kuin myös bassojensa napakkuudessa. Ais niin, piti sanomani, että luonnollisesti Luxman ja Shelter eivät ryhtyneet asialle aivan heittämällä. Vaikka sitten Luxman-logolla ja 444/555-numerosarjoin varustettuina. S IL L Ä KOR VAL LA: KOK E ILUSSA LUXMAN PD-171 -LEVYSOITI N Hakuvalo helpottaa operointia hämyisissä olosuhteissa. Muuntajaperustaisessa tapauksessa tuo lukema on 20 ohmia. Ja kuten niin usein ennenkin, digivaaka näytti valmistajan ilmoittaman neulapainohaarukan yläpäätä, kun soundi napasahti kohdilleen. Jack Brucen laulusoundi kun tarjoaa mahdollisuuden moiseen herkutteluun. Luxman PD-171 Hinta: Massa: Mitat (l x k x s): Lisätiedot: 5 490 23 kg 46,5 x 14/19,5 x 39 cm Eurohifi, puh. Saattaa olla, että EMT/EMT on enemmän rock, mutta Luxman/Shelter enemmän folk, mikä suomeksi sanottuna sisältää viittauksen talon systeemin tiettyyn iskevyyteen, johon vierailevat taiteilijat vastaavat herkkävireisemmällä esillepanolla. Enpä kuitenkaan lähtisi julistamaan yhtä paremmaksi kuin toista. 010 439 7100, www.soundfactor.fi ERILAISUUDEN ESTETIIKKAA Shelterin kaunista klangia kuulostellessa mieleen nousi toinen japanilainen huippurasia, jota testailin jokunen kuukausi sitten. Sen verran voin kyllä harjoittaa itseruoskintaa, että molemmat saavat vakioaskini kuulostamaan vähän nukkavierulta, sekä Luxmanin keulilla että oman soittimeni rasiakelkassa. Myös matkantekonsa finaalia edeltävillä levyn päätösurilla. Sibeliuksen sinfoniat Bournemouthin bändin esittäminä vyöryivät tupaan yksi toisensa perään
Linssinsiirron rullat ovat nekin tuntumaltaan hyvät. Projektorin päällä syvennyksessä sijaitsevat renkaat ovat tukevia, eikä tarkennusrenkaassa ole lainkaan hienosäätöä vaikeuttavaa ole klappia. Nyt testattu EH-TW9000 perustuu kuitenkin Epsonin itse kehittämiin 3LCD-paneeleihin, jotka ovat laajassa käytössä muillakin valmistajilla. Erikoismaininnan Epson saa lampun takuusta, joka on 3 vuotta/3000 tuntia, kumpi vain ensin tulee täyteen. Navigoidessa täytyy välillä käyttää esc-näppäintä, kun taas toisinaan pelkkä vasemman kursorin painanta riittää. M aailman suurin projektorivalmistaja keskittyy edelleen voimakkaasti kotiteatterilaitteisiin, vaikka suuremmat dollarit löytyvätkin yrityspuolelta. Tästä ja pitkästä zoom-alueesta (2,1x) on suuri etu, jos katossa on valmiiksi universaali projektoriteline edellisen laitteen jäljiltä. Projektori vastaa nopeasti kaukosäätimen komentoihin. Muuten hiljaisessa laitteessa suojan liikkuessa pitämä kovaääninen rouskutus tuntuu tyylivirheeltä. Hätävaraksi on myös heikkolaatuinen komposiittitulo. Hdmi-liitäntöjen vieressä on reikä mukana toimitettaville HIFIMAAILMA 3/2012 57. Perussäädöille, kuten kirkkaudelle ja kontrastille ei ole pikavalintaa, joten niiden säätämiseksi täytyy mennä valikkoon. Ulkoreunalle piirtyvästä äärirajasta näkee helposti kuvan reunan. TESTASIMME TW-SARJAN HUIPULLE SIJOITTUVAN MALLIN. Kaukosäädin on taustavalaistu. Asetuksia varten on tahattomia muutoksia estävä lapsilukko. Asennus ei siis ole kovin kranttu sijainnille, vaan kuvan saa heijastettua laajalle alueelle. Ensiasennusta tehdessä ruudulle saa kaukosäätimen "Pattern"-painikkella testikuvan, jolla kohdistaminen helpottuu merkittävästi ilman testilevyä. Siirto on keskivertoa laajempi: 96 prosenttia pysty- ja 47 prosenttia vaakasuun- nassa. Valmistaja selvästi luottaa käsin tehdyn 230-wattisen etorl-lampun laatuun. TE S T I : EP SON EH -TW 90 0 0 -VIDEOPROJEKTORI n TEKSTI JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN n KUVAT: VALMISTAJA HIFImaailma SUOSITTELEMME Tasapainoinen tykki EPSONIN KOTITEATTERITYKKIEN VIIMEISIN PÄIVITYSKIERROS KOSKI VAIN PERINTEISEEN LCD-TEKNIIKKAAN NOJAAVIA TWMALLEJA. Varalampun 265 euron hintakaan ei ole sieltä kalliimmasta päästä. LIITÄNNÄT JA KÄYTTÖ Epsonin liitäntäpaneeli on kattavuudeltaan tavanomainen. Zoom ja tarkennus tapahtuvat käsin omia säätörenkaita kääntämällä. Hdmi-ottoja on kaksi, ja niiden lisäksi kuvan voi tuoda analogisesti vgaja komponenttitulosta. Fujinonin valmistaman optiikan edessä on sähkömotorisoitu suoja, joka liukuu pois tieltä hetken päästä siitä, kun projektoriin kytketään virrat. Epson esitteli pari vuotta sitten parempaa kuvaa tarjoavan reflektiivistä lcd-paneelitekniikkaa hyödyntävän R-malliston. Tuorein painos kantaa sukupolvinimeä D9. TINKIMÄTÖN R-SARJA HEIJASTAVINE PANEELEINEEN JÄI TOISTAISEKSI ENNALLEEN
On- gelmia syntyi laitteita käynnistettäessä tai resoluutiota vaihdettaessa sekä Oppon Bluray-soittimella että TViX HD 6500 -verkkosoittimella. Projektorin vasemmassa kyljessä on sinisellä valolla valaistu virtapainike ja syvennykseen piilotetut kontrollit valikkonavigointia varten. Kaukosäätimessä on taustavalaisu, mikä pimeässä huoneessa käytettäväksi tarkoitetun laitteen kohdalla onkin varsin fiksua. Tällöin 3D-kuva kuitenkin menettäisi merkittävästi uskottavuuttaan. Pääsääntöisesti mustan taso ei kuitenkaan häiritse, kunhan elokuva ei ole jatkuvasti tummasävyinen. Ainoastaan luminanssin eli kirkkauden poikkeama ihanteellisesta vihreällä ja sinisellä aiheuttaa kokonaisvirheen eli deltae-arvon kasvua. Halutessaan laitteen voi kytkeä "Direct on" -tilaan, josta se hörähtää päävirtakytkimestä käyntiin suoraan ilman kaukosäädintä. Mittausten perusteella "Cinema"-tila on valkotasapainoltaan parempi, mutta siinä värit ylisaturoituvat. Näin erikseen hankittu motorisoitu anamorfinen linssi siirtyy automaattisesti projektorin linssin eteen ja mahdollisesti vaihtuvan kuvasuhteen kangas muuttuu 2,35:1 muotoiseksi. Projektorissa on sisäänrakennettu vastaanotin signaalille, joten erillistä laatikkoa ei tarvita. Valikossa navigointi on muuten selkeätä, mutta toisinaan pakittaminen onnistuu vain hankalahkosti sijoitetulla "Esc"-näppäimellä ja toisinaan takaisin päin pääsee vasemmalla kursoripainikkeella. Jännitelähteenä on tavallinen CR2032-litiumnappiparisto, eikä laseja voi ladata esimerkiksi usb-väylästä. 3D-lähetin on sisäänrakennettu tykkiin. Valkoiseksi viimeistellyssä rinnakkaismallissa EH-TW9000W tulee mukana langaton WirelessHD-lähetin. Ominaisuus on kuitenkin pakko olla, jotta mainoksissa ilmoitetut kontrastilukemat saadaan näyttämään hyvältä, Epsonin tapauksessa maaginen hatusta tempaistu luku on 200 000:1. Gammankin voi kalibroida tarkasti. 58 HIFIMAAILMA 3/2012. Kaukosäätimen tilapäinen katoaminen ei siis aiheuta suuren suurta ongelmaa. Kirkkaus- ja kontrastisäädöt toimivat loo- gisesti, mutta kirkkaussäädön pykällys saisi olla hieman hienompi. Ja voihan kokonaiskirkkautta alentaa ja siten mustaa parantaa harmahtavalla kankaalla. Kattoasennuksessa kannattaa huolehtia siitä, että pohjassa olevat vastaanottimen jäähdytysreiät eivät peity. Mukana tulee kahdet 3D-lasit, jotka ovat sopivan väljät ja kevyehköt myös lasia käyttäviä silmällä pitäen. Projektorissa on päävirtakytkin, mutta valmiustilassa virrankulutus on selvästi alle watin. Erityisesti nopeassa tilassa ruksutus on häiritsevää elokuvan hiljaisissa kohdissa. Projektori ei aina kättelyssä onnistunut näyttämään hdmi-porttiin tuotua kuvaa. Soittimen uudelleenkäynnistys korjasi aina ongelman. Liitännät ovat yllätyksettömät. "Natural"-tilan väritoisto on lähes nappi. TE S T I : EP SON EH -TW 90 0 0 -V IDEOPROJEKTORI pidikkeille, jotta painavakaan kaapeli ei putoa. Myös gammatoisto eli kuvan valoisuus eri lähdekirkkaudella on tasaista, ja sille on monta esiasetusta. Tästä olisi hyötyä jo silloin, kun valkokangas on pari metriä leveä. Lisävarusteena on saatavana ulkoinen lähetin, jonka voi sijoittaa esimerkiksi valkokankaan läheisyyteen, josta näköyhteys voi joissain tilanteissa olla parempi. Myös Epsonin oma kapula tuntui laiskistuvan, kun 3D-tila oli päällä. Järjestelmäohjaus on mahdollista sarjaportin kautta, ja triggerillä motorisoitu valkokangas liikkuu automaattisesti projektorin virtojen mukana. Terävyydelle ja värisävyille on useampi säätömahdollisuus, mikä pikemminkin hämää käyttäjää kuin monipuolistaa käyttöä. Valkotasapainossa ei ollut huomautettavaa "Cinema"- tai "Natural"-tilassa, ja värien tasapaino oli silminnähden lineaarinen; sävyt tummassa ja kirkkaassa päässä olivat riittävän samankaltaiset. Välillä Epson ilmoitti signaalityypin olevan epäyhteensopiva ja välillä kuva muuttui vihertäväksi. Testissä se aiheutti häiriötä muiden kaukosäätimien toimintaan, sillä Oppon Blu-raysoittimen komentamiseksi ohjain täytyi viedä noin metrin päähän soittimesta. Sen avulla hdmi-kuvan saa siirrettyä ilmateitse aina 1080p-tarkkuuteen asti. Kapulassa on "Default"-näppäin jolla vahingossa pieleen säädetyn asetuksen saa palautettua tehdasasetuksille ilman kaikkien kuvasäätöjen nollaamista. Mustan tasoa ei välttämättä saa täysin ihanteellisesti asetettua kohdalleen. Kuva oli testiyksilössä oletusasetuksillakin erittäin katselukelpoinen kirkkaus- ja kontrastisäädön hienosäädön jälkeen. Valotehoa kun on riittävästi lampun säästötilassakin, eikä pieni mustan tason parantaminen olisi pahitteeksi. Projektorin saa kalibroitua omaa kangasta varten hyvin toimivalla värinhallinnalla ja valkotasapainon säädöillä. Epson erottelee vaivatta sävyt mustan ja valkoisen ulkopuoleltakin, kunhan soitin vain ne antaa, joten säätöjen tekeminen on kaikenlaisilla testilevyillä helppoa. Harmaasävyinen valikko on selkeälukuinen, mutta säätöjä on edelleen turhan paljon. Valitettavasti iiristä ei voi säätää käsin. S-video ja tuki scartliittimessä liikkuvalle rgbs-signaalille puuttuvat, mutta kahden hdmi:n turvin ei kotiteatterissa pitäisi tulla ongelmia. KUVANLAATU JA SÄÄDÖT Automaattisesti kuvan keskimääräistä kirkkautta seuraava iiris pitää kovaa ääntä säätyessään mielestään sopivaan asentoon. Valikkorakenne ja niiden ulkoasu on sama kuin valmistajan tykeissä useamman vuoden ajan. Sen voi myös määritellä antamaan 12 voltin signaalin, kun projektori on päällä ja kuvasuhteeksi on valittu "Anamorphic Wide"
3D-kuva on riittävän kirkas, mutta tykin puhina on melkoinen. Mittaukset on tehty Grandview-valkokankaalta "Natural"esiasetuksella kirkkaus- ja kontrastisäätöjen jälkeen, mutta ilman harmaasävyjen ja värien kalibrointia. Kuinka teen television tai projektorin perusasetukset. n Ominaisuudet Malli Hinta Tekniikka Paneelit Tarkkuus 3D Mitat (lxkxs) Paino Takuu Lisätietoja Kuvatulot HDMI VGA Komponentti SCART/RGBS S-video Komposiitti Optiikka Zoom Heittoetäisyys *1 Motorisoitu Linssinsiirto (P/V) Lamppu Tyyppi Ilmoitettu elinikä (normal/eko) Varalampun hinta Lampputakuu Vaihto katossa Asetukset ja kalibrointi Harmaasävyt Värinhallinta Gamma Iiriksen käsisäätö Dynaaminen iiris Muuta Anamorfisen linssin tuki Liikeinterpolointi Ohjausportti Triggeri (12 V) Lähtö 3D-lähettimelle 3D-lasit Epson EH-TW9000 2 940 LCD 0,74" 1920x1080 · 46,6x14x39,5 cm 8,3 kg 2v www.epson.fi 2 1 1 1 2,1x 1,342,87x ±96,3/±47,1 % ETORL 230 W 4 000/5 000 h 265 3 v/3000 h · · 3D · · · · RS-232C · · 2 MITTAUSTULOKSET Harmaasävyjen tasapaino "Natural"-esiasetuksella. Toisto on vihreää ja magentaa lukuun ottamatta tyydyttävä tai hyvä. Kirkkautta saa valikoista laskettua, mutta ei siten, että tuulettimen ääni hiljenisi. +Toimivaliikeinterpolaatiojasulava kuva +Hiljainen +Vakaakuva +Kattavatsäädöt +Laajazoomjalinssinsiirto +Lampunpitkätakuu Satunnaisetkättelyongelmat Äänekkyys3D-tilassa Väriavaruus CIE-kartastossa. Filmilähteen lomituksen poistossa on aavistus väpätystä pystylinjoissa, mutta projektori osaa näyttää silti jokaisen linjan ja lukitus pysyy. Lomitetulla Blu-ray-materiaalilla, joita saattaa tavata esimerkiksi musiikkivideoissa tai ekstroissa prosessointi on kiitettävää. Dvd-kuvaa alkuperäisessä 576i-muodossa ensi kertaa katsoessa kannattaa muistaa kytkeä kuvaa reunoilta rajaava overscan-toiminto pois päältä. Kauemmaksi sijoitetun projektorin valoteho on alhaisempi. HIFIMAAILMA 3/2012 59. "Cinema"-asetuksella lineaarisuus on parempi tummassa päässä väritoiston kustannuksella. Gammakäyrä 2.2-esiasetuksella on hyvin lineaarinen ja lähellä tavoitettaan. YHTEENVETO Epsonin huippumallin kuva on terävä, vakaa ja kontrastikas. Dvd-levyn kuvan lomituksenpoisto ja skaalaus on varsin tasokasta. Virheen voi korjata kalibroimalla. Värien luminanssi on oikein hyvä. Värilämpötilan epälineaarisuus tummassa päässä on mahdollista korjata mittalaitteen avulla helposti bias- ja gain-säätöjen avulla. Kohinanpoistolla ei ole mitään vaikutusta dvd-kuvaan. Myös kohinanpoisto on tehokas 1080i-lähteellä. Se ei aiheuta kuvaan voimakasta videomaista tunnelmaa, vaan säilyttää fiiliksen, joka elokuvissa pitääkin olla. Vihreä ja sininen poikkeavat tavoitteesta, mutta värinhallinnalla nekin voi korjata. 2D-tilassa liiketoisto on erinomaisen sulavaa, ja liikeinterpoloinnin "Low"-asetus on jopa käyttökelpoinen. Kaikki värit ovat lähellä Rec 709 -referenssiä, mutta toistoa voi edelleen yrittää hienosäätää värinhallinnalla. *1 Projektorin etäisyys kankaaseen suhteessa kuvan leveyteen zoomin ääriasennoissa Mittaukset Käytetty kuvatila Värilämpötilan esiasetus Gamman esiasetus On/off-kontrasti ANSI-kontrasti Valoteho, lumenia (std/bright) Harmaasävyjen DeltaE (keskiarvo) Värien DeltaE (keskiarvo) Värien luminanssivirhe (keskiarvo) HQV HD HQV PAL Toimiva 1080p24 Natural 6500K 2.2 4300:1 300:1 620/805 9,1 8,5 7,8 % 100/100 55/80 · Värivirhe Rec 709 -referenssiin nähden. Valoteho on mitattu zoomin maksimiasennossa siten, että projektori on mahdollisimman lähellä kangasta. Värien tasapaino on hyvä suoraan paketista, ja hienosäätö on mahdollista kattavien kalibrointitoimintojen ansiosta. Alkuperäiseen 24 kuvan sekuntinopeuteen se ei 1080i60-kuvaa osaa palauttaa, kuten jotkin aikaisemmat Epsonin paremmat mallit. Inverse telecine -toiminto siis puuttuu. 24p-kuva piirtyy 3D-tilassa 60 hertsillä, mikä aiheuttaa jonkin verran nykimistä kuvaan. Lue artikkeli nettisivuiltamme www.hifimaailma.fi/artikkelit.php Mittaukset on suoritettu luonnollisinta kuvaa tarjoavaa esiasetusta käyttäen kirkkaus- ja kontrastisäätöjen tarkistuksen jälkeen. Tulokset saattavat muuttua kalibroinnin jälkeen. Hiljainen käyntiääni lampun himmeämmässä tilassa ei vie huomiota elokuvalta. Epson on helppo asentaa erilaisiin tiloihin, sillä zoomin säätöalue on laaja, ja linssiäkin voi siirtää tavanomaista enemmän. Valotehoa on hyvin lampun säästöasennossakin, mutta mustan taso ei aivan yllä projektorien parhaimmistoon. Täysin saumattoman siistiä jälki ei ole, mutta Epson osaa lukkiutua helposti video- ja filmisignaaliin
Analogiseksi rouskutettu digitaaliääni annetaan joko balansoiduista xlr- tai tavallisista rca-annoista. TE S T I : MOON 3 00 D -DA- MUUNNIN n TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN MUTKATON MUUNTAJA KANADASTA PONNISTAVA SIMAUDIO JA SEN MOON-TUOTEMERKKI ON RANTAUTUNUT TUKEVASTI KOTIMAAHAMME. Virtalähteessä on kahdeksanvaiheinen jännitteen regulointi. Kolmen watin virrankulutus ei silti synnytä valtavaa lovea sähkölaskun muodossa, vaikka laitteen jättäisikin aina päälle. Muunnin hyväksyy signaalit 24 bittiin ja 192 kilohertsiin saakka, kunhan ääni tuodaan koaksiaalista tai optista s/pdif-liitäntää pitkin. Hires-äänitteitä tietokoneelle keränneen täytyy käyttää erillistä sisäistä tai ulkoista äänikorttia ja sen digitaalilähtöjä, jos korkeammasta resoluutiosta mielii saada kaiken irti. Evoluutiomallistossa keikkuvat 650D ja 750D-damuuntimet sisältävät kuin kylkiäisenä myös cd-pyörittimen. Da-muunnos tapahtuu BurrBrownin PCM1793-piirissä, jossa suoritetaan myös ylinäytteistys enimmillään 24 bit/352,8 kHz tarkkuuteen. Valmiustila ei tee muuta kuin sammuttaa etulevyn ledit ja mykistää analogiannot, sillä virrankulutukseen sillä ei ole vaikutusta. Kaikki piirit ovat valmiustilassakin täysissä virroissaan. Kontrollien määrä on muuntimille ominaisen karsittu: hollilla ovat signaalityypin ja aktiivisen oton ilmaisimet sekä matalassa syvennyksessä virta- ja otonvalintapainikkeet. Muuntimen saa tottelemaan valmistajan muiden laitteiden kaukosäätimiä, kun laite kytketään miniplugikaapelilla ir-liitäntään. Testissä oleva 300D-muunnin kuuluu kuolevaisten perusmallistoon yhdessä edullisemman 100D-muuntimen kanssa. 300D ON VALMISTAJAN KOREILEMATON MUTTA KEHITTYNYT DA-MUUNNIN, JOKA ISTUU HUOMAAMATTOMASTI LAITEKETJUSSA NIIN ULKOISESTI KUIN ÄÄNELLISESTIKIN. 30 vuotta audioelektroniikkaa valmistanut Simaudio lanseerasi Moon-tuotemerkin 90-luvun lopulla. Nyt Moon-sarja jakautuu kahtia perusmalleihin ja kalliimpiin Evolution-sarjan tuotteisiin. Moon kertoo sijoittaneensa kaiken osaamisensa 300D:ssä korkealaatuisiin virtalähde- ja da-muunninpiireihin usb-toiston sijaan. Virtajohdon irrottamisen jälkeen valinta nollautuu D1:ksi nimettyyn optiseen ottoon. LIITÄNNÄT JA TEKNIIKKA Koaksiaalisia s/pdif-ottoja on kaksi, optisia ja usb-ottoja yksi. Jitterin vähentämiseksi valmistaja kertoo käyttävänsä erittäin tarkkaa digitaalikelloa. Elektronisten komponenttien käyttöikää kasvattaa laitteen pieni virrankulutus ja siitä johtuva alhainen lämpötila. 60 HIFIMAAILMA 3/2012. Valmiustilasta herätessä muuntimen edellinen aktiivinen otto palautuu. Muita tinkimättömyyden merkkejä ovat muun muassa kuparijohtimet piirilevyllä ja symmetrinen piirilevyrakenne. Aktiivinen näytteenottotaajuus näkyy muuntimen etulevyssä punaisen ledin ilmaisemana. Usb-liitännän rajat tulevat vastaan 16 bitin ja 48 kilohertsin signaalilla. Selkeä etupaneeli on harjattua ja anodisoitua alumiinia. Usb tulee kuin kaupanpäällisinä kätevää konekytkentää arvostaville. Aikaisempina vuosikymmenillä sen tuotteet tunnisti vaikkapa 3000- ja Celestemallinimistä
Digitaalianalogi-muunnoksen suorittaa suosittu BurrBrown PCM1793. MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste XLR-linjalähdöstä koaksiaalisella digitaalisignaalilla. KÄYTTÖ JA ÄÄNI 300D alkaa toistaa signaalia erittäin nopeasti. Muunnin lukkiutuu eri signaalityyppeihin erittäin nopeasti. Mukava ja kuunneltava masiina. 0,00 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz ........................................ Tehonkulutus on alhainen. Sointitasapaino on rasittamaton ja puhdas. Optisia on yksi, samoin kuin perusresoluutiolla (16 bit/48 kHz) toimivia usb-ottoja. 111/91 dB Häiriöetäisyys, A-paino .............................................. 101 dBFS Kanavatasapaino, 1 kHz ............................................ 300D:n ääntä voi kuvailla liukkaan orgaaniseksi. Sävytoisto ei pääse suttaantumaan, vaikka valtaosa äänitteistä jättää mielikuvan hienonyansseihin pureutumattomuudesta. 300D:lle ei ole omaa kaukosäädintä, mutta se osaa ottaa vastaan muiden valmistajan laitteiden komennot miniplugin kautta. Koaksiaalisen oton jitter on jonkin verran optista alhaisempi. Vaikka cd-soitin sammuttaisikin digitaaliannon vaikkapa raitoja selatessa, ei Moonin kanssa jää yhdenkään raidan alku kuulematta. Tukeva ja virheetön viimeistely sekä selkeä toimintalogiikka tekevät muuntimesta vaivattoman kumppanin tasokkaaseenkin järjestelmään. Digitaaliotot sijaitsevat omalla piirilevyllään, mutta virtalähde ja analogiantoaste jaetulla. 146 ps (coax), 272 ps (opt) Mittaustulokset ovat erinomaiset. 105 dB Harmoninen särö, 1 kHz......................................... SUOSITTELEMME HYVÄ ÄÄNENLAATU HIFImaailma Moon 300D -DA-muunnin Hinta: Mitat (lxkxs): Massa: Lisätietoja: 1 526 19 x 8 x 28 cm 3,0 kg www.scanteknik.fi, www.simaudio.com Digitaaliotot: 1x optinen, 2x koaksiaalinen s/pdif, usb Analogiannot: rca, xlr Muuta: 3,5 mm infrapunaotto kaukosäätimelle KUUNTELUARVIO Mikael Nederström Etäisempi, ilmavampi ja avarampi sointimaailma kuin vertailusoittimen analyyttinen ja rajattu esitystapa. Lisäksi Mikael Nederström kuunteli sen Hifimaailman kuunteluhuoneessa cd-toistossa omilla äänitteillään Musical Fidelity M6 500i -vahvistimella ja Aurelia Magenta -kaiuttimilla. Signaalitiellä on sekä erillisiä että integroituja komponentteja. n YHTEENVETO Moon 300D on mittaustuloksiltaan miltei moitteeton ja ääneltään detaljeja kaivava mutta leppoisan miellyttävä. Sävelkulkujen helppous on esimerkillistä, mutta soitanta pysyy silti herkeämättömästi kontrollissa. 0,0001/0,0005 % Jitter, 44,1 kHz/16 bit .................. Optisen kaapelin laadulla ei ole merkitystä jitterin määrään. 96 dBFS Lineaarisuus, 96 kHz/24 bit ................................. Suorituskyvyssäkään ei ole eroa. Sävytoisto on puhdasta, ja pianon äänen kuulaus nousee pintaan silottelemattoman luonnollisena. 9/10 Teknisesti aavistuksen paremmin suoriutuvia koaksiaalisia digiottoja on kaksi. 100 ohm Lineaarisuus, 44,1 kHz/16 bit ................................ Koaksiaaliset otot kiilaavat aavistuksen optisen edelle jitterin osalta. Ääni ei ole varsinaisesti lämmin, mutta kuitenkin kallellaan miellyttävään suuntaan. Etäisempi esitys kiinnittää ehkä muutenkin onnistuneemmin huomion musiikkiin, vaikka tietty hifimäinen erottelu puuttuisikin. Äänikuva on selvästi viitteellisempi kuin vertailukoneen syväterävä puhtaus, mutta huonompikin äänitys rullaa sitten varsin mukavasti. Usb-liitännän rajoittuminen enintään 16 bit/48 kHz:n signaaliin rajoittaa sen hyödyllisyyttä tietokoneelle tallennettujen hires-äänitteiden toistamisessa. 1,9 V (RCA)/1,9 V (XLR) Antoimpedanssi ...................................................... + Nopea lukkiutuminen signaaliin + Sivistynyt ja leppoisa ääni + Erinomainen suorituskyky Optisen oton suurempi jitter Ei hires-toistoa usb-liitännästä Ei omaa kaukosäädintä Jitter optisella (ylempi) ja koaksiaalisella (alempi) otolla XLR-linjalähdöistä. Liian miellyttäväksi soundia ei voi luonnehtia, sillä tarvittaessa äänessä on räyhäkkyyttä ja periksiantamattomuutta. Tehonkulutus .................................................................. Kuuntelin Moon-muunninta tässä lehdessä toisaalla testatun Aurender-musiikkisoittimen kanssa hires-äänitteillä Luxman L-505u -vahvistimen ja HM-100dB/W-rakennussarjakaiuttimien kanssa. 3 W Antojännite ........................................ Laulaja saa hiukan lisää lihaa luiden ympärille ja ilmaa esitystilaan, mutta dynamiikasta tai läsnäolon tunteesta ei silti tarvitse tinkiä liikaa. 0,0007 % IM-särö, 2nd/3rd ....................................... Myös eri signaalityyppien välillä vaihtuminen tapahtuu välittömästi. Toroidimuuntaja on piilotettu sinisen suojakuoren sisään. Antotaso on 1,9 volttia sekä rca- että xlr-lähdöistä. Balansoitujen ja rca-antojen välillä ei ole eroa. HIFIMAAILMA 3/2012 61. Se ei siis kauaa mieti sisään tulevan äänen bittisyvyyksiä tai näytteenottotaajuutta
NÄIN KÄVI MYÖS ALLEKIRJOITTANEELLE HELSINGIN HIFIMESSUILLA. Tällä kertaa kokeiluun osui lähes lippulaiva Prodigy, joka esiteltiin vuonna 2000. VUOSI TAISI OLLA 1996. M uistan elävästi sen hetken, kun ihmettelin MartinLoganin ympärillä, mistä se ääni oikein tulee. Puolen vuoden päästä kun rahat oli säästetty omassakin kuunteluhuoneessa soi staatti. TE S T I : MAR TINL OGAN P RODIGY n TEKSTI: MIKAEL NEDERSTRÖM n KUVAT: MAURI ERONEN Paneelista polvi paranee AMERIKKALAINEN MARTINLOGAN ON VALMISTAJA, JOLTA USEIMMAT HIFIHARRASTAJAT OVAT SAANEET ENSIPURAISUN ELEKTROSTAATTISESTA ÄÄNESTÄ. Tavoite oli tuottaa markkinoille kaiutin, jossa senaikaisten elektro- ja magnetostaattien ongelmat, kuten vajaa bassotoisto, onneton tehonkesto sekä kapea kuuntelukeila, olisi hoidettu kuntoon. Ensimmäisen toimivan prototyypin synnyttivät Gayle Martin Sanders ja Ron Logan Sutherland vuonna 1980. Myöhemmin kaiuttimet ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin, mutta aina välillä huoneessa on viihtynyt vastaavanmerkkinen toistin hiukan pitempäänkin. Musiikki tuntui soivan kuin itsestään, aineettomana ilmassa, vaikka tilana oli pieni messuhuone. Lisäksi tuotteistus piti saada niin valmiiksi, että kaiutin olisi suoraan olohuonekelpoinen. 62 HIFIMAAILMA 3/2012. Kyseessä oli MartinLoganin Sequel II -malli. Mallistossa se sijoittuu suoraan sikahintaisen huippumallin Statementin alapuolelle. KAAREVA KALVO JA DYNAAMINEN ALAPÄÄ Vuosien varrella MartinLoganin mallit ovat muuttuneet, mutta peruskonsepti on säilynyt aina samana
1990-luvun vanha mallisto oli joiltain osin balansoitu turhankin lämpimäksi. Suosio alkoi olla kova, aina Suomea myöten. Stereotypiat siitä, että staattinen kaiutin suosii vain akustista musiikkia, voi heittää romukoppaan. Kritiikki oli osittain oikeutettua. Staattoriosa ei onneksi pimennä näkymää kokonaan, koska reikälevyn sisällä oleva Mylar-kalvo on lähes läpinäkyvä. KURANTTEJA KUULOKUVIA Ääneltään Prodigy on edelleen huippukaiutin. Väliin jää helposti kuoppa. Prodigyssä on vääntöä ja iskua kaikenlaisen musiikin tarpeisiin. Ensimmäinen valmis tuote esiteltiin vuoden 1982 CES-messuilla Chicagossa. Kaiutin vaatii avaran tilan ja paljon asiantuntemusta, jotta sen saa toimimaan kunnolla. Lisäksi dynaamista bassoelementtiä vaivaa usein tietty viive, jonka herkkäkorvainen saattaa kuulla subjektiivisena hitautena tai pehmeytenä. 1990-luvun taitteessa mallisto oli jo huomattavan laaja. Kaiuttimen materiaaleissa ei muutenkaan ole säästelty. Prodigy on varsin syvä kaiutin. Mukaan tuli keski- ja takakaiuttimia, joissa myös hyödynnettiin staattisia elementtejä. Myös klassinen soi uskottavasti. Yritysten avulla luotiin teknologia, jolla kaiuttimen Mylarkalvo tehdään sähköä johtavaksi niin, että se säilyy läpinäkyvänä. Ulkonäkö on toisaalta aika massiivinen, joten tässä suhteessa valmistajan uudet mallit ovat kertaluokkaa olohuoneystävällisempiä. Sen sijaan tosiharrastajalle käytetty pari voi olla edelleen oikea löytö. Vaikka testit olivat muuten ylistäviä, kuuntelija muisti aina huomauttaa siitä, kuinka soundi kuulosti ylempien ja bassotaajuuksien välillä aavistuksen eripariselta. Myöhemmin konstruktioon tuotiin mukaan vielä dynaaminen bassoelementti, jolla myös alemmat oktaavit saatiin kunnialla mukaan. Kaiutin on isossakin huoneessa varsin massiivisen näköinen, kuten 60 kilon massa edellyttää. Tässä suhteessa Prodigy poikkeaa edeltäjistään paljon. Skarppi, avoin ja irtonainen toisto toimii varsinkin paremmilla äänityksillä. Soundi on joka tapauksessa sellainen, että kaiutin kelpaa tänä päivänä vaativallekin. Prodigy ei ole huonommille yhtä armoton kuin vastaavalla balanssilla varustettu dynaaminen kaiutin, mutta osaa kyllä kertoa selvästi, jos äänitys on tehty huonosti. Joukkoon liittyi myös keittiövälinevalmistajia, joilla oli kokemusta teflonpinnoitteiden tekemisestä. Se edustaa sikäli uudempaa MartinLoganin mallistoa, että ääni ei pyri olemaan miellyttävä. Täl- lainen suuntakuvio on merkittävästi helpompi sovittaa dipolitoimiseen yläosaan. Taaempaa sopivasti viivästämällä säteilykuviota saadaan kavennetuksi niin, että bassoenergiaa suuntautuu taaksepäin vähemmän. Kaiutin kantoi nimeä Monolith ja oli valmis vuotta myöhemmin. Basso on tymäkkä ja iskevä ja sulautuu staattiseen osaan varsin saumattomasti. Syvyyttä on noin 70 com, joten takaseinään on oltava reilusti matkaa BASSOA ETEENPÄIN Nopeasti vilkaisten Prodigy on tyypillinen MartinLoganin hybridi, vain hiukan tavanomaista suuremmassa ja järeämmässä koossa. Suunnittelutiimin saatiin tässä vaiheessa mukaan firma, joka tuotti avaruussukkulan suodatinlaseja. Jutun kirjoittamishetkellä markkinoilla oli yksi pari myynnissä. Kokoäänialueen elektrostaateissa tätä ongelmaa ei tietenkään ollut, mutta kaikki käyttäjät eivät sellaisia halunneet. Hyvin tehty rock tai pop toimii upeasti. Se johtui siitä, että normaalihuoneessa ympärisäteilevää dynaamista basso-osaa ja dipolina toimivaa elektrostaattia on vaikea sovittaa saumattomasti. Näiden puutteiden vaikutus korostuu entisestään, kun yläpää on soinniltaan poikkeuksellisen puhdas ja nopea. Käytettyinä Prodigyjä liikkuu Suomessa hyvin harvoin. n HIFIMAAILMA 3/2012 63. Se teki staattorista jäykemmän ja kuuntelualueesta leveämmän. Käytettyinä Prodigyjä liikkuu Suomessa hyvin harvoin. Hybridimalliston osalta ratkaisu ongelmaan löytyi, kun markkinoille ilmestyi Prodigy. Metallista tukirimaa koristaa MartinLoganin stanssattu logo. Ulkonäkö kuitenkin pettää, sillä basso-osaan liittyy mielenkiintoista tekniikkaa. Myös potentiaalisesti valtava äänikuva hyötyy avaruudesta kaiuttimien takana. Silti monissa hifilehtien testeissä kritisoitiin sitä, että MartinLoganin elektrostaattista yläosaa oli vaikea integroida huomaamatta dynaamiseen bassoon. Bassoratkaisu on nimittäin suuntakuvioltaan kardioidi, eli se säteilee ääntä pääsääntöisesti vain eteenpäin. Bassokotelossa on kaksi 10-tuumaista elementtiä, jotka toimivat vastakkaisvaiheisina. Kaiutin kantoi nimeä CLS, joka viittaa kalvon ja staattorin vaakatasossa kaarevaan rakenteeseen (curvilinear line-source). Taakse pitää jättää reilusti tilaa, jottei ääni tule liian purkkimaiseksi. Prodigy toki asettaa aikamoisia vaatimuksia huoneelle. Ei siis ihme, että tusinahifiin tykästyneet jättävät MartinLoganin väliin. Jutun kirjoittamishetkellä myynnissä oli yksi pari
Sen Aurender-musiikkipalvelimet/soittimet ovat saaneet positiivisen vastaanoton lehdistöltä, ja nyt niitä on saatavana myös kotosuomesta. Soittimen eri osiot on eroteltu omiksi kammioikseen metallisilla väliseinillä. Tarkkuuden yläraja on 24 bittiä ja 192 kilohertsiä. Viimeistelty musiikkiholvi Sisusta on erinomaisesti viimeistelty ja täynnä laadukkaita komponentteja. Varsinainen musiikkikirjasto tallennetaan tavalliselle mekaaniselle kiintolevylle, josta se ennen toistoa viedään ssd-levylle. Linuxtietokoneen emolevy sijaitsee äänilähdöt sisältävän kortin alapuolella. Myös kiintolevy on eristetty erinomaisesti, eikä sen ääni kuulu saati aiheuta resonointia koteloon. Mallisto käsittää kaikkiaan neljä mallia: A10, S10, S30 ja R10. Omaa kaukosäädintä Aurenderin mukana ei tule. Kotelo on jaettu kolmeen osioon metallisilla väliseinillä. Yleisilme on erittäin siisti ja käytetyt komponentit laadukkaita. 64 HIFIMAAILMA 3/2012. Etulevyssä on virtanäppäimen lisäksi neljä painiketta toiston perustoimintojen ohjaamiseen, mutta varsinainen käyttö edellyttää Applen iPad-tabletin hankkimista erikseen. Digitaaliantoja on S10:ssä kolme: aes/ebu, koaksiaalinen s/pdif ja optinen toslink. Ripattujen kappaleiden tiedot haetaan kappaleet tunnistuvat automaattisesti nettitietokannasta. Digitaalisten ja kelloantojen määrässä on myös eroa. Valmistajan mukaan kellona käytettävä OCXO-oskillaattori on äärimmäisen tarkka ja tuottaa vähän jitteriä. Kaikki toimivat samalla tavalla ja toistavat samoja tiedostotyyppejä: wav, flac, ape, apple lossless, aiff, aac, mp3, ogg, wma. Ne eroavat toisistaan vain kellopiirien ja käytettyjen kiintolevyjen puolesta. Paksu alumiinikuori ei rämise tai hytky. Virtalähde on omassaan, kiintolevyt ja emolevy keskenään samassa ja audiokortti eristettynä emolevyn päällä. (Kuva on liitännöiltään identtisestä A10-mallista) MOITTEETTOMAN TUHTI Jo soittimen 6 000 euron hinta antaa viitteitä viimeistelyn tasokkuudesta. iPadin käyttö vaatii myös olemassa olevan langattoman verkon, vaikka itse soitin liittyykin verkkoon vain kaapelilla. Verkkoliikennöinti tapahtuu gigaisen ethernetportin kautta. Kun kappaleet on valittu toistettavaksi, kiintolevy pysähtyy, ja musiikki toistetaan äänettömältä ssd-levyltä. Lopullisen jitterin määrä on aina riippuvainen da-muuntimesta, mutta ajallisesti tasainen digitaalisignaali helpottaa muunnoksen tekemistä. AURENDER S10 VAIN TOIMII. K iinasta ponnistava Widealab on uusi merkki muualla maailmassa. Palvelinohjelmiston sydämenä sykkii Linux-pohjainen tietokone ja musiikin välimuistina ssd-kiintolevy. Jälkimmäisten avulla soittimeen voi tuoda musiikkia tikulta tai levyltä, ja jopa suoraan cd-asemalta rippaamalla. Kotelo on rakennettu äärimmäisen tukevaksi. Aurender S10:n toimintaperiaate on poikkeuksellinen. Tietokonepohjaisuudesta huolimatta laitteessa ei ole ainuttakaan tuuletinta. Aurenderit käyttäytyvät puhtaasti transporttina, niissä ei siis ole analogisia äänilähtöjä. K O K E I L U : WIDEAL AB AURE N DER S10 -KOVALEVYSOITIN n TEKSTI: MAURI ERONEN n KUVAT: VALMISTAJA HELPPOKÄYTTÖINEN JA KAIKIN PUOLIN LAADUKAS TIEDOSTOSOITIN, JOKA EI VAADI TEKNIIKAN LOPPUTUTKINTOA. Soittimen perään täytyy kytkeä da-muunnin tai digitaalisen oton sisältävä vahvistin tai aktiivikaiutin. (Kuva A10-mallista) Kolmen äänen digitaalilähdön lisäksi takapaneelissa on xlr-aihioihin upotetut liitännät verkkokaapelille ja kahdelle usb:lle
Jos joitain ominaisuuksia kaipaa, olisi selainpohjainen käyttöliittymä ja analogilähdöt toivomuslistalla ensimmäisenä. Suuremman määrän lisääminen soittolistalle onnistuu vain genrekohtaisesti. Albumit näkyvät aakkosjärjestyksessä esittäjän mukaan, ja näytön oikeassa reunassa on suoravalinta haluttuun kirjaimeen. Tilalle voi myös vaihtaa tasomittarit keltaisella tai sinisellä taustalla. Jos usb-muistilaitteella on käytössä hakemistojen osalta sama nimeämiskäytäntö kuin itse soittimessa, ko- pioidaan ne oikeisiin hakemistoihin. Käyttäjän ei tarvitse tehdä mitään, vaan näyttöön tulee teksti "USB Copying" ja hetken päästä "USB Copying Done" valmistumisen merkiksi. Aurenderin takapaneelissa on kaksi usbporttia. Airplay-sovelluksiin verrattuna ainoa puute kattavassa ohjauksessa on äänenvoimakkuuden säädön puute. Toisto on takeltelematonta ja virheetöntä. Aurender S10 Hinta: Mitat: Massa: Kiintolevy: Formaattituki: 5 990 43 x 9,6 x 35,3 cm 13 kg 2 TB hdd, 64 GB ssd wav, flac, aiff, apple lossless, mp3, wma, ogg Liitännät: aes/eub, koaksiaalinen ja optinen s/pdif Musiikin tuonti: 2x usb, ethernet Kaukosäädin: iPad Tehonkulutus (mitattu) -Valmiustila: 3W -Käyttö: 3035 W Lisätietoja: www.scanteknik.fi, www.widealab.com Päävalikossa näkyy albumeja selatessa kansitaide ja samanaikaisesti jonossa olevat kappaleet vasemman reunan soittolistassa. Verkkojaon kautta pystyy myös tekemään muutoksia Aurenderin kiintolevyn hakemistorakenteeseen. Näkymä on joko informaatio- tai viihdepainotteinen. Vaihtoehtoisesti näkymäksi voi toiston aikana valita myös pelkän kansitaiteen, kansitaiteen+kontrollit tai taustalla himmeän kansitaiteen + kontrollit + soittolistan. PALVELIN JA SOITIN Musiikkia voi siirtää Aurenderiin kolmella tavalla. Laitetta voi ohjata ja musiikkia voi kuunnella myös skannauksen aikana. KÄYTTÖ Laitteen etulevyssä on kaksi oled-näyttöä, joiden näyttämän informaation voi valita kahdesta vaihtoehdosta. Näin pidemmätkin kappaleiden nimet näkyvät kokonaan. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, sillä Aurenderin digitaalilähdön vaimentaminen heikentäisi äänenlaatua. Vasemmassa ylänurkassa on pikaohjaus toistolle. Osasyy toiminnan nopeuteen on musiikkitietokannan sijainti iPadissa. Sellaisenaankin S10 herättää voimakkaan omistamisen halun. Ne ja ip-osoite selviävät iPad-sovelluksen asetusvalikoista. Täytyy silti myöntää, että sinitaustainen sopi hienosti Luxmanin integroidun vahvistimen pariksi. Ohjain ei siis joudu hakemaan reaaliajassa tietoa verkon kautta sitä tarvitessaan. n YHTEENVETO Järeä, helppokäyttöinen, vaivaton. Voimakkuus tulee siis säätää da-muuntimesta tai vahvistimesta. + Cd-levyjen rippaus usb-asemalla + Ripeä käyttöliittymä + Upeasti viimeistelty + Käytännössä äänetön Vain digitaalianto äänelle Pakottaa hankkimaan iPadin HIFIMAAILMA 3/2012 65. Joskus haluaisi vain laittaa kaiken musiikin satunnaisjärjestyksessä taustalle ja hyppiä soittolistassa eteenpäin. Pari viikkoa kestäneen testin aikana toisto ei pätkäissyt kertaakaan. Pitkiä listoja nopeasti selatessa rullaus hieman töksähtelee silloin tällöin, mutta ei häiritsevästi. Soitin yrittää arvioida toimenpiteen loppumisaikaa jatkuvasti mutta heittelee melkoisesti useampia minuutteja suuntaan tai toiseen. Aurender S10 ei jätä tiedostopohjaiselle soittimelle paljoa parantamisen varaa. Siirtäminen tapahtui verkon kapasiteetin rajoittamana noin 11 megatavua sekunnissa. Listauksen saa halutessaan näyttämään joko vain alle kuukausi sitten tuodut kappaleet tai vain hiresäänitteet. Verkkoaseman saa näkyviin Aurenderin ip-osoitteen tietokoneen tiedostonhallintaan käsin syöttämällä. Valmistajan mukaan gigaisessa verkossa nopeus on parhaimmillaan noin 50 MB/s. Esillä ovat artistin nimi kappaleineen, aikajana ja tiedoston formaatti näytteenottotaajuuksineen ja bittisiyvyyksineen. Niihin liitetyltä usb-kiintolevyltä soitin hakee automaattisesti musiikkitiedostot ja lisää ne kantaansa. Näiden kokosuhdetta voi haluttaessa muuttaa kolmeen eri asentoon sormella liu'uttamalla. Toiston ohjausta ei ole integroitu iPadiin, sillä lukitusruudusta tai moniajoon tarkoitetusta alapalkista Aurenderia ei voi komentaa. Kappaleita tai albumeita "Add all songs" -näppäimellä valittaessa tulee esiin ponnahdusikkuna, josta voi määritellä soitetaanko ne heti, lisätäänkö soittolistaan seuraavaksi tai loppuun vai korvataanko koko senhetkinen soittolista näkyvillä kappaleilla. Muussa tapauksessa tiedostot siirtyvät muun sälän oheen "Etc"-hakemistoon. Soitin näkyy lähiverkossa verkkoasemana, johon kopioidut tiedostot se lisää tietokantaansa. Koska sisältöä pääsee selaamaan iPadilla tagitietojen lisäksi hakemistomuodossa, kannattaa sisältö lajitella loogisesti. 7 000 tiedostoa sisältävän kirjaston läpikäynnissä kesti noin kahdeksan minuuttia. Tiedostojen siirtämistä kokeiltiin vain satamegaisessa lähiverkossa, mutta Aurenderin ethernet-liitäntä tukee myös gigaista verkkoa. Automaattisesti se ei tule näkyviin Windowsin verkkojakoihin. IPad-sovelluksen tosin sai kaatumaan helposti sopivasti sormea käyttöliittymän yläreunaa aktiivisesti hipelöimällä, mutta se ei vaikuttanut Aurenderin toistoon tai tyhjentänyt soittolistaa. Kappaleen nimen painaminen lisää sen soittolistan loppuun. Jos listauksessa kappaletta painaa nimen vasemmasta reunasta, alkaa se soida heti. Näyttö on hyvin tarkka, mutta tasoneulojen animointi on karkeaa. Koko kirjaston soittamiseen ei ole mahdollisuutta, tai se on piilotettu dokumentoimaton ominaisuus. IPadin valinta ohjaukseen on erittäin onnistunut valinta. Koska ohjaus tapahtuu iPadilla, täytyy kotiverkossa olla ethernetin lisäksi wlan-verkko. Cd-levy ripataan automaattisesti, ja metadata haetaan FreeDB-tietokannasta. Kaikkein helpoin tapa siirtää cd-levyjen sisältö Aurenderiin on kytkeä usb-liitäntään ulkoinen cd-asema. Käyttöliittymä toimii iOS-sovellusten tapaan viiveettömästi. Soittimessa on myös käyttäjätunnus ja salasana. Soittolistaa selatessa albuminäkymä pienenee automaattisesti oikeaan reunaan näyttäen vain neljä kantta kerrallaan
LISÄMATERIAALIT Italialainen ohjaaja kertoo elokuvasta kommenttiraidalla melko kömpelöllä, voimakkaan korosteisella englanninkielellä. Kurkistus kulissien taakse on runsaat 20 minuuttia pitkä. ÄÄNI Elokuvan ääni on miksattu eksoottiseen 3.0 -muotoon: kaikki etukanavat ovat diskreettejä, mutta kuuntelualueen takaosaan tai bassokanavaan ei ohjata mitään. Valoisuutta riittää näytön oletusarvoilla harmauteen asti, mutta tämän pystyy helposti korjaamaan näytön säädöillä. KUVA Kuvanlaatu yltää hyvälle keskitasolle. War Games on englanninkielisyydestään ja kansainvälisestä näyttelijägalleriastaan huolimatta puhtaasti italialainen tuotanto ja paras lupaus vuosiin siitä, että saapasmaa voisi olla pääsemässä uudelleen aallonharjalle yhdessä omimmista lajityypeistään. Paitsi että ammuskelua ja taisteluja sisältävät jaksot on viitseliäästi miksattu kaikkiin kanaviin, myös hiljaisemmat äänet kuten tuulen humina puissa toistuvat täysin luonnonmukaisina katselutilan jokaisesta kulmasta. Tämä saattaa olla tarkoituksellista, mutta ei näytä hyvältä. Taianomaisia elementtejä sisältävä tarina kiertyy amerikkalaisen, esikoisromaaniaan valmistelevan käsikirjoittajan (Owen Wilson) ympärille. ÄÄNI Todellisen yllätyksensä melko halvalla tehdyltä näyttävä elokuva kätkee äänimiksaukseensa. Myöskään terävyydestä kuva ei saa erityisen korkeita pisteitä, vaikka ääriviivasumeus nousee häiritsevälle tasolle vain ajoittain. Pimeäkohtauksissa nähdään kuitenkin harmittavasti enemmän harmaata kuin oikeaa mustaa. HODEJEGERNE · 2011 OHJAUS: Morten Tyldum PÄÄOSISSA: Aksel Hennie, Synnøve Macody Lund, Nikolaj Coster-Waldau, Julie R. Mitä syvemmälle hän uppoutuu Pariisiin kulttuurisesti loistokkaaseen menneisyyteen, sitä loitommas hän kuitenkin ajautuu morsiamestaan. · Ikäraja: 3 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 1,78:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 3.0 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 2 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Headhunters Jo Nesbøn romaaniin perustuvan norjalaistrillerin keskushenkilö on Roger Brown (Aksel Hennie). Elokuvan nimen mukaisesti siinä on suurimman osan aikaa varsin pimeää, ja valitettavasti mustan toisto jättää paljon toivomisen varaa. Sen suhteen on tehty todella loistavaa työtä, joka päihittää monet megabudjeteilla siunatuista toimintapaukuistakin. MIDNIGHT IN PARIS · 2011 OHJAUS: Woody Allen PÄÄOSISSA: Owen Wilson, Rachel McAdams, Michael Sheen, Kathy Bates PITUUS: 93:59 min. B L U - R AY-AR VOS TEL UT TEKSTI: JUKKA HALTTUNEN Midnight in Paris Woody Allenin uusimmassa elokuvassa koetaan kaipuuta menneiden aikojen Pariisiin. Vaikka musiikki laajenee tilaan hienosti, ääniefektien paikannukseen ei ole kiinnitetty paljoakaan huomiota. Sotaisan aiheen mukaisesti värit on suodatettu haaleiksi siten, että maastopuvun sävyistä tutut vaaleanruskea ja vihreä ovat selkeän hallitsevia. Runsas dialogi toistuu keskikanavasta, ja musiikki soi kahden kanavan stereona, kuulostamatta mitenkään erityisen ilmavalta. Roger on lyhyt ja tavallisen näköinen mies, joka joutuu tekemään poikkeuksellisia asioita ylläpitääkseen kalliin elämäntyylinsä ja sitä edellyttävän kauniin vaimonsa. Sen dynamiikka on upea, sekä korkeimmat diskantit että matalimmat bassot toistuvat hienosti. LISÄMATERIAALIT Ohjaaja ja pääosanesittäjä keskustelevat elokuvasta norjankielisellä kommenttiraidalla ilman tekstityksiä. Minkäänlaisia taustadokumentteja ei ole, ainoastaan stilleistä koostettu kuvagalleria ja traileri, molemmat teräväpiirtomuodossa. Poikkeuksellisen onnistuneelle eurooppalaiselle elokuvalle ollaan jo suunnittelemassa amerikkalaista uusintaversiota. Tarkempi tarkastelu paljastaa kuitenkin puutteita miksauksessa. LISÄMATERIAALIT Lisukkeet ovat Woody Allenin elokuvien julkaisuille tyypillisesti niukkoja: vain tämän sekä saman ohjaajan kolmen muun elokuvan trailerit. ÄÄNI Ääniraita antaa itsestään komean ensivaikutelman. Sen parhaita puolia ovat varsin hyvällä tasolla oleva terävyys ja värien luonnonmukaisuus, lukuun ottamatta sisäkohtausten ajoittaista sinivihreiden värien ylikorostuneisuutta. Itseään selvästi vähemmän tunneherkän naisen (Rachel McAdams) kanssa kihlautunut mies rakastuu Pariisin ollessaan siellä tämän kanssa ensivierailulla. Toimintakehyksen sisältä löytyy perinnetietoinen, 70-luvun perinteisiin nojaava brutaali survival-kauhutarina. Tämä sopii tavallaan hyvin ohjaajan tarkoitusperiin, mutta ei tee vaikutusta kotiteatterissa. Ääniraita ei niiden osalta ole kovin tarkka eikä luonnonmukainen, vaikka musiikkiraidalla soivia instrumentteja sijoitellaankin tilaan oikein hyvin. Kaikki lisukkeet ovat teräväpiirtomuodossa ja taustadokumentissa on suomenkielinen tekstitys. KUVA Vaatimattomaksi jäävä kuvanlaatu ei ole aivan sietämätön, mutta pienistä ongelmista useilla eri osa-alueilla kumuloituu keskitason alapuolelle jäävä yhteissumma. · Ikäraja: 15 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 & Dolby Digital 5.1 (norja) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 2 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: War Games Italialainen kauhuelokuva eli huippukauttaan 1970-luvulla, mutta sen jälkeinen alennustila on kestänyt jo neljännesvuosisadan. Kaksi trailereista on teräväpiirtomuodossa ja kaksi muuta esitetään perusresoluutiolla. Teräväpiirtovideolle kuvatussa tarinassa ryhmä värikuulasotaa metsässä pelaavia nuoria aikuisia joutuu siellä piileskelevän hirviömäisen klaanin takaa-ajamaksi. Valittuaan varkauden kohteeksi päivätyössään tapaamansa entisen palkkasoturin hän joutuu käymään läpi kekseliäästi kirjoitetun kujanjuoksun, jossa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja jonka verisyys voi ajoittain tuntua liioitellulta. Terävyydessä ei ole moitittavaa, mutta mustan taso jää jälleen kerran keskitasolle ellei jopa vähän sen alle. Iskevästi toteutetun elokuvan juonenkäänteet onnistuvat jopa yllättämään perinteisiin ratkaisuihin tottuneen katsojan. Pariisin keskiyö näyttää harmahtavalta. Lisäksi musiikkivideo, elokuvan traileri ja teaseri, sekä kolmen muun varsin kiinnostavalta vaikuttavan skandinavialaista alkuperää olevan jännärin trailerit. Päivisin headhunterina, huippujohtajien suorahakukonsulttina toimiva mies on öisin taidevaras. Yöllisillä kävelyretkillään hän siirtyy selittämättömästi menneisyyteen, syvästi ihailemalleen 1920-luvulle, ja kohtaa tuon ajan kulttuurihahmoja saaden siten kovasti kaipaamaansa inspiraatiota kirjoittamiseen. Ølgaard PITUUS: 100:06 min. WAR GAMES: AT THE END OF THE DAY · 2011 OHJAUS: Cosimo Alemà PÄÄOSISSA: Stephanie Chapman-Baker, Sam Cohan, Valene Kane, Neil Linpow PITUUS: 97:50 · Ikäraja: 18 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 1,78:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 6 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: 66 HIFIMAAILMA 3/2012. Edes väritoisto ei näytä täysin luontevalta, vaan sävyt ovat voimakkaasti kallellaan keltaisen ja vihreän suuntaan. KUVA War Games on kuvattu hd-videolle, mikä on helppo havaita lopputuloksessa
Kaikilla osa-alueilla ylletään kohtuullisen hyvään lopputulokseen, etenkin todella luonnonmukaisessa ja tasapainoisessa värikylläisyydessä. Lisukkeet on tallennettu teräväpiirtomuodossa, mutta niissä ei ole suomenkielisiä tekstejä. ÄÄNI Äänen dynamiikka ja aidontuntuinen levitys katselutilaan toimivat kohtalaisesti. LISÄMATERIAALIT Lisukkeista löytyy ohjaajan kommenttiraita sekä lukuisa määrä lyhyehköjä taustadokumentteja. Hetkittäin innostutaan jopa heittelemään surround-efektejä yllättäviin kulmiin. ÄÄNI Äänen dynamiikka-alue on varsin laaja ja se toistuu ylhäältä alas asti moitteettomasti. Toisaalta dramaattisimmissa jaksoissa äänikuva leviää oikein hienosti ja planeetat kohtaavat toisensa kunnollisen bassojymyn säestyksellä. Laatunäyttelijä Cate Blanchettin kyvyt hukataan kivikasvoisen CIA-pahiksen roolissa, jonka olisi voinut antaa paljon vähemmänkin lahjakkaalle tulkitsijalle. Teräväpiirtokuva sentään löytyy kaikista. Taustadokumentit painottuvat vahvasti kertomaan elokuvan visuaalisesta ilmeestä, tehosteista ja astrofysiikasta. Paljon ylistystä osakseen saanut Melancholia vieraannuttanee osan katsojistaan jo sanattomalla, noin kahdeksanminuuttisella alkujaksollaan, jonka ääritaiteellisuus tuntuu suorastaan tahallisen provosoivalta. ÄÄNI Äänen laadulle on poikkeuksellisen vaikea antaa yksiselitteistä arvosanaa, koska se heittelee elokuvan tapahtumien mukaan. Kuva on terävä ja selkeä, ja jopa musta yltää keskivertoa paremmalle tasolle, minkä havaitsee parhaiten loppupuolen öiseen aikaan sijoittuvissa kamppailukohtauksissa. Työllä on tarkoitus: kun Hanna on valmis, hänen täytyy suorittaa tärkeä eliminointitehtävä sivistyneessä ulkomaailmassa. HANNA · 2011 OHJAUS: Joe Wright PÄÄOSISSA: Saoirse Ronan, Eric Bana, Cate Blanchett, Olivia Williams PITUUS: 111:06 min. Teksasin moottorisahamurhaajan ja Perjantai 13:nnen uusintaversiot). Sen kestoajasta valtaosan nielaisevien draama- ja dialogijaksojen aikana miksaus on erittäin laiska ja kuulostaa kuin suurin osa äänitehosteistakin olisi imaistu puheen seuraksi etualalle keskikanavaan tai sen lähelle. Mutta muilta osin uusintaversio tuntuu juuri niin tarpeettomalta kuin jo etukäteen saattoi kuvitella. Tietokone-efektit tuntuvat olevan vähän ristiriidassa barbaariaiheen kanssa. MELANCHOLIA · 2011 OHJAUS: Lars Von Trier ÄÄNIOSISSA: Kirsten Dunst, Charlotte Rampling, Kiefer Sutherland, Stellan Skarsgård PITUUS: 129:53 min. · Ikäraja: 15 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 8 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Melancholia Tanskan vähintäänkin puolihullun neron Lars Von Trierin elokuvat jättävät harvat kylmäksi. Vaikka kohde liikkuu kuvassa selvästi kohti katselutilan takakulmaa, ääni liikkuu useimmiten vain sen etuosan laidasta toiseen. Pahiksena yrmyilee sinänsä tehokkaasti Avatarista tuttu Stephen Lang. Mikä vielä harmittavampaa lajityypin kannalta, veri ei näytä luonnollisen punaiselta. Ampumis- ja taistelukohtauksissa ääniefektit eivät leviä katselutilaan aivan niin laajasti ja tarkasti kuin voisi toivoa, mutta lopputulos on silti täysin hyväksyttävä näinkin. Valtaosan ajasta, noin puoli tuntia vie kirjailija Robert E. Elokuvassa on melkoisesti pimeässä tai hämärässä tapahtuvia kohtauksia, joiden seuraamista oikein hyvä mustan taso auttaa suuresti. BD Live -toiminnallisuudet alkavat pyöriä jo nettiin kytketyn soittimen alkuvalikossa ja johdattelevat julkaisijan muiden uutuuksien esittelyjen pariin. · Ikäraja: 11 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 2 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Nykyään jo klassikon asemaan korotettu vuoden 1982 Conan Barbaari sai uusintaversionsa ohjaajaksi lajin erikoismies Marcus Nispelin (myös mm. Täydennyksinä näille nähdään vaihtoehtoinen loppu, lyhyehkö sikermä poistettuja kohtauksia ja elokuvan promopätkä. Valikoiman täydentää elokuvan traileri, joka outoa kyllä jää ainoaksi suomeksi tekstitetyksi lisukkeeksi. Kaukana kaiken uskottavuuden ulkopuolella sijaitsevasta lähtöpisteestä ei löydetä reittiä yhteenkään kovin kiinnostavaan määränpäähän, mutta muutamat toimintajaksot on kuitenkin kieltämättä toteutettu varsin napakasti. Lopputulos sisältää näyttävää visuaalisuutta ja hyvin toteutettuja taistelujaksoja, minkä lisäksi Conania näyttelevä tuntemattomuus Jason Momoa suoriutuu roolistaan kunnialla. KUVA Laajakangaskuva on laadultaan oikein mainio, vaikkakaan ei poikkeuksellinen huippusuoritus. Hanna Hanna (Saoirse Ronan) on nuori tyttö, jota hänen isänsä (Eric Bana) on kasvattanut jo pienestä pitäen huippukyvykkääksi ninjataistelijaksi syrjäisen Suomen korpimaisemiin piilotetussa majassa. KUVA Vaikka kuvan laatu ei suoranaisesti häikäise, ei siinä ole suuremmin moitittavaakaan. Terävyys ja mustan taso ovat joka tapauksessa kohdallaan. Lisukkeet ovat jälleen kerran teräväpiirtomuodossa, mutta vailla suomenkielisiä tekstejä. Ohjaajalle ominaisesti kamerajalustat ovat kuitenkin olleet kuvauspaikoilla pannassa, joten keinumista riittää. Värit hehkuvat luonnonmukaisina ja terävyys on myöskin hyvällä tasolla. Runsaasti tietokonetehosteita sisältävä elokuva näyttää yhdeltä isolta tehosteelta silloinkin kun kuvassa on vain luonnollisia kohteita. Mitään poikkeuksellisen hyvää ei kuitenkaan kuulla, aivan samalle tasolle ylletään useimmissa muissakin uusissa toimintaelokuvissa. LISÄMATERIAALIT Lisuketarjonta jakautuu neljään taustadokumenttiin, joissa käsitellään periaatteessa vain kahta aihetta. CONAN THE BARBARIAN · 2011 OHJAUS: Marcus Nispel PÄÄOSISSA: Jason Momoa, Stephen Lang, Rose McGowan, Rachel Nichols PITUUS: 112:20 · Ikäraja: 15 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 & Dolby Digital 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Conan the Barbarian HIFIMAAILMA 3/2012 67. KUVA Muilta osin täydellisyyttä hipovassa kuvassa on outo piirre. Yhteensä noin puolta lyhyemmissä dokumenteissa kuvataan elokuvan taistelukohtausten suunnittelua. LISÄMATERIAALIT Ohjaajan lisäksi englanninkielisellä kommenttiraidalla puhuu vahvalla tanskalaisaksentilla Kööpenhaminan yliopiston apulaisprofessori Peter Schepelern. Äärimmäisen hyvän ja kiinnostavan alun jälkeen elokuva kuitenkin jähmettyy uuvuttavaksi sarjaksi yhdentekeviä dialogeja, jotka vain harvoin liittyvät alussa pohjustettuun uhkaan eivätkä syvennä roolihahmoja lainkaan. Myös elektronispainotteinen musiikkiraita toistuu stereona oikein vaikuttavasti. Sen väritys ei näytä luonnonmukaiselta vaan on hivenen kallellaan sinisen ja vihreän sävyihin päin siten, että edes lumisessa metsässä tapahtuvat kohtaukset eivät näytä täysin luonnonmukaisilta. Niiden yhteenlaskettu kesto on runsaat puoli tuntia. Jopa 24:sta tuttu Kiefer Sutherland on lähtenyt mukaan draamaan, jossa vietetään hääjuhlia samaan aikaan kun auringon takaa yllättäen ilmestynyt planeetta on törmäyskurssilla maapallon kanssa, ja kaiken loppu siten lähellä. Niissä tarkastellaan elokuvan tekemisen eri aspekteja yhteensä runsaan puolen tunnin edestä. Howardin esittely joka laajenee kuvaukseksi siitä, miten Conanin hahmosta tuli vähitellen yksi populäärikulttuurin ikoneista
Viimeaikaisten esitysten valossa Blechaczin soitto on saanut lisää jäntevyyttä ja tummempia sävyjä. Esitysten hieman viileää tai tarkkarajaista tunnelmaa tukee kirkassointinen ja erotteleva äänitys, joka on tehty hampurilaisessa konserttisalissa. Molemmat maailmat hyötyvät läsnäolevasta ja eläväisestä esillepanosta, jota työstettäessä on onnistuttu yhdistämään studio-olosuhteiden mahdollistama selektiivisyys keikkataltiomaisen dynaamiseen klubifiilikseen. Brahmsin ja Brucknerin sinfonioista. Sarja Pour le piano; Vaskipiirroksia sekä Ilojen saari piirtyvät kirkkaina ja selkeinä liki uusklassismin hengessä. Miles Davisin arvostama maestro parhaiten tunnetaan, on tällä äänitteellä esillä tiivistetyssä muodossa. Deutsche Grammophonin toimitusjohtajana, kunnes hän vuona 2003 päätti perustaa nimeään kantavan, klassiseen musiikkiin keskittyvän levymerkin. Levyllä orkesterin soinnin parhaita ominaisuuksia ovat tasapainoinen yleissointi sekä soitinryhmien sisäinen läpikuultavuus. Oleelliset asiat tuntuvat olevan tulkinnassa turvallisesti paikallaan, mutta kuitenkin niin, ettei kokonaisuus vaikuta pitkäveteiseltä. Simone Youngin johtamaa esitystä voisi luonnehtia vaikkapa sanaparilla "asiallisen dynaaminen". sinfoniasta. Sinfonian vokaaliosissa solisteina laulavat saksalainen sopraano Michaela Kaune ja tshekkiläinen mezzo Dagmar Pecková. Teknisesti melkoisen vaativista Szymanowskin pianosävellyksistä nämä levytykset ovat antoisimmat pitkään aikaan. Siis näennäisen vähin keinoin, taitavin tauotuksin ja toisteisuudella aikaansaatu hillitön svengi, pianon lyömäsoittimellisten luonteenpiirteiden pidäkkeetön painotus ja melodiankuljetuksen mestarillinen musikaalisuus, kaikki tämä sielukkaan sykkivänä, samanhenkisten soittokumppaneiden sinetöimänä ja selkosoundisena pakettina, joka ei ehkä mullista jazzin historiaa, mutta saattaa sittenkin edesauttaa sen ymmärrystä. Ensimmäisillä levyillään Blechacz soitti paitsi Chopinia myös wieniläisklassikoita, mutta nyt ilmestyneellä viidennellä levyllään hän yhdistää sekä ohjelmistossa että tulkinnoissa näynomaisen impressionismin ja tunnekylläisen ekspressionismin. Hampurilaisten odotellessa oman suuren musiikkitalonsa Elbphilharmonien valmistumista sataman suulle filharmonikot samoin kuin radion NDR Sinfonieorchester esiintyvät jugendtyylisessä, kenkälaatikon muotoisessa Laieszhallessa. Debussyn impressionismi ei näyttäydy Blechaczille Monet'n maalausten kaltaisina usvamaisemina, vaan pianistisesti ryhdikkäinä, soinnillisesti vivahteikkaina ja teknisesti vaativina tuokiokuvina. Ties kuinka monetta kertaa Jamalia kyyditsevä lyömäsoittaja Manolo Bradena saa ilmaista itseään vapaammin ja heittääkin trion rytmikudoksiin värikylläisiä lattariraitoja jos jonkinlaisilla kol-, kil- ja kitkuttimilla. Heikki Valsta MAHLER (Oehms Classics) Sinfonia nro 2 Hamburg Philharmoniker/Simone Young Saksalainen Dieter Oehms teki monikymmenvuotisen elämäntyönsä suurissa kansainvälisissä levyyhtiöissä ja mm. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 68 HIFIMAAILMA 3/2012. Täällä on tehty myös filharmonikoiden uusin levytys Mahlerin 2. Blue Moon on pääosin varsin menevä tapaus, mutta mahtuu mukaan muutama ikuisesti vihertävä balladikin. H IFIMA AILMAN LEVY VAL I OT DEBUSSY SZYMANOWSKI Rafal Blechacz, piano (DG) Kaksikymmentävuotiaan puolalaispianistin voitto Varsovan vuoden 2005 Chopin-kilpailuissa toi monen mieleen ajatuksen mestarillisen Krystian Zimermanin manttelinperijästä. Kuorona on monissa orkesterikonserteissa laadukkaana avustajana mainetta kerännyt Latvian valtionkuoro. Soinnillisesti esitys on nautinnollista kuultavaa. Viimeisten seitsemän vuoden ajan orkesterin ylikapellimestarina on toiminut australialainen 50-vuotias Simone Young. Heikki Valsta Ahmad Jamal Blue Moon (Jazz Village) Alaotsikolla New York Sessions varustettu viimeisin sen todistaa: jo 1950-luvulla debytoinut jazzpianisti Ahmad Jamal on edelleen vahvassa vedossa. Uuden levy-yhtiön taiteilijakaartin yksi tukipilari on Saksan toiseksi suurimman kaupungin vanhin sinfoniaorkesteri, Hampurin filharmonikot. Basisti Reginald Veal ja rumpali Herlin Riley tukevat pianistin aivoituksia herkin aistein mutta energisin elkein. Monessa suhteessa Blechacz on lunastanutkin hänelle tässä suhteessa asetetut odotukset. Heidän yhteistyönsä hedelmiä Oehmsin levymerkillä ovat levytykset mm. Harmonia Mundi -levy-yhtiön uudella Jazz Village -alamerkillä julkaistu Blue Moon osoittaa, että Jamalin paikka jazzin historian persoonallisimpien pianistien galleriassa on vähintäänkin ansaittu, joskaan ei kriitikkokunnan kaikkein krantuimpien snobien kannattama. Voisi melkein sanoa, että kaikki se, mistä mm. Se tuo uusia ulottuvuuksia mielikuvaan haaveilevasta pianon runoilijasta, jollaisena hänet kuultiin varsinkin Chopinin preludien tulkitsijana. Selväpiirteinen äänitys on parhaiten eduksi Blechaczin maanmiehen, vuonna 1937 kuolleen Karol Szymanowskin ryöppyävässä ja tekstuuriltaan monikerroksellisessa c-mollipianosonaatissa samoin kuin säveltäjän varhaisessa Preludissa ja fuugassa cis-molli
Apunaan tässä rekonstruoinnissa Thomas käyttää pianon ohessa myös Rhodesia, Wurlitzeria, shamaanirumpua ja trumpetisti Verneri Pohjolaa, jonka piti vain piipahtaa sessioissa, mutta jonka panos kasvoi kumppanuudeksi musiikillisen matkanteon varrella. Mutta että AC/DC! Highway To Hellistä You Shook Me All Night Longiin, Thomasin päätä ei palella. Vaikka musiikin perusta on jo tuttua White Willowta, etsii yhtye kaiken aikaa uusia keinoja purkaa musiikin jännitteet. Armenialaisyntyisessä Tigranissa Danielssonilla on kaltaisensa esteetikko ja soittokumppani, jonka pianismi sisältää paikoin hyvinkin kaukasialaista kansanperimää. Instrumentit, joita yhtye käyttää, tekevät musiikista poikkeuksellisen ilmaisuvoimaista. Terminal Twilight voisi tarkoittaa pysyvää hämärän olotilaa, ja sitähän on usein tarjolla talvisessa Norjassa, mistä yhtye on kotoisin. Eli ei pitäisi olla nokan koputtamista herkkänahkaisimmillakaan hifistelijöillä. Levyllä soivat yhtyeelle ominaiset, vahvasti vyöryvät infraäänet ja kaikuisat koskettimet. En sanoisi levyä kuitenkaan aivan lohduttomaksi, vaikka musiikin melodiat ovatkin raskasmielisiä ja sävyt tummia. White Willow osaa tehdä epätavallisen innostavaa mietiskelevää musiikkia. Tumma, monisäikeinen ja paikoin voimallisestikin vyöryvä musiikki vaatii toistolaitteistolta paljon. Saati sitten niillä, joiden mielestä jazz on hankalasti hahmottuvaa hupia. Tuotannolliset raamit eivät purista intiimiä musisointia mihinkään kategoriseen sabluunaan, vaikka luomua lavennetaankin kevyellä utuefektoinnilla. Kosketinsoittaja Lars Fredrik Frøislien soitinarsenaalista löytyy koskettimistoja pienen museon verran. Kansainvälisen kombon muut jäsenet, brittikitaristi John Paricelli, norjalaistrumpetisti Arve Henriksen ja edesmenneen EST:n rumpali Magnus Öström pitäytyvät yleismaailmallisemmassa ilmaisussa ja myötäilevät piano/basso -akselin liikennöintiä suht matalalla profiililla. Valtaosan Libreton materiaalista säveltänyt, selloonkin ohimennen tarttunut ja levyn tuottanut Danielsson suosii selkeitä musiikillisia ja tuotannollisia ratkaisuja, joihin kuuluu myös erityishuomion kiinnittäminen bassosoundin laatuun, ulottuvuuteen ja määrään. Jaakko Eräpuu White Willow Terminal Twilight (Termo Records) White Willow julkaisee äänitteitä harvakseltaan ja tekee vain studiolevyjä. Osin Arild Andersenin ja Anders Jorminin sielunveljeltä kuulostava Danielsson loihtii näet hänkin isosta viulustaan sekä juurevaa jytinää että herkän lyyristä laulavuutta eikä peittele mieltymystään kansanmusiikilliseen tematiikkaan, vaikka onkin jazzin läpitunkema instrumentalisti. Kitaristi Jacob Holm-Lupo soittaa myös koskettimia ja käyttää kitarassaan E-Bow'ta. Kaikki levyt ovat olleet huolella koostettuja kokonaisuuksia. Tuttua on myös Sylvia Skjellestadin hiukan kohtalokkaan kolea, mutta silti kutsuva ääni. Vaikka kyseessä on rockyhtye, heidän musiikkinsa on kuulijaa haastavaa sinfonista runoelmaa, jossa synkät ambientit sävyt kohtaavat fuusion ja 70-luvun taiderockin perinteet sovitusten vaihdellessa akustisesta folkista komplekseihin orkestraatioihin. Jaakko Eräpuu Jens Thomas Speed Of Grace (ACT) Jaahans. Onneksi studiotyö on tehty huolella omassa levy-yhtiössä, joka arvostaa musiikin ainutlaatuisuutta ja omaperäisyyttä pyrkien tuotannossaan huippulaatuun. "Ovesi edessä velloo valtameri täynnä keskiyötä", lukee levyn kannessa. Rock siintää jossain kaukana horisontissa, kun mies purkaa biisit atomeiksi ja rakentaa materiaalista sisäistynyttä singer/ songwriter -sävelvirtaa, jonka kytkentä lyriikoita lukuun ottamatta alkuperäiseen on ajoittain nimellistä sorttia. Rosoisesti resonoivat puhallinosuudet rikastavat sointikuvaa ratkaisevalla tavalla, eikä ole vaikea aistia niiden innoittavaa vaikutusta niihin harvoihin hetkiin, jolloin maltillisten tempojen sävelmaalailu saa antaa tilaa rytmisesti ripeämmälle menolle, kuten Night Crawlerin ja Rock n' Roll Singerin puitteissa tapahtuu. No, Jens Thomas ei ole ensimmäistä kertaa asialla, sillä hänen musiikilliseen menneisyyteensä liittyy kaksikin vastaavaa koukkausta. Öström enimmäkseen kioskinsa kalvoja sutien, Paricelli useimmiten sähkössä säästellen. Kaikkia kolmea on saatu mukaan riittävästi. Olisikohan viimeaikojen kummallisin tribuuttialbumi tässä: saksalainen jazzpianisti muokkaa australialaisen rockbändin suoraviivaisesta musiikista totaalisen toisenlaista tajunnanvirtaa. Vaan helmeileehän se pianokin hallitusti, ja Henriksenin käheän kaunis klangi välittyy vailla kompressorin kuolettavinta kosketusta. Pirkka Ruishalme MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 3/2012 69. Ajoittain jopa kamarimusiikillisin ottein. Lars Danielsson Libretto (ACT) Ruotsalaisbasisti Lars Danielsson on löytänyt jazzmuusikon mentävän aukon ECM-levy-yhtiön hallinnoimalta rytmimusiikin reviiriltä, niin ACT:ille kuin levyttääkin. Persoonallisen prosessoinnin kohteeksi ovat päätyneet niin Ennio Morricone kuin Stingkin. Kovassa nousussa olevan trumpetistin nimi ei esiinny levyn kannessa turhan takia. Näin silpaistaan viimeisimmätkin rock- ja jazz-stereotypiat omituisen hienon äänitteen pinnalta
B-puolelta löytyy erittäin hieno Charlie M, joka on aivan pakollista kuultavaa jokaiselle Mingus-fanille, sillä sen verran mielenkiintoinen ja vahva tribuutti on kyseessä. Mukaan on jätetty aavistus bändille ominaista primitiivistä punkahtavaa rosoisuutta, mutta suurin miinus tulee viimeisen biisin lopun älyttömästä voimistuvasta särökilleristä, jonka johdosta yksi sounditähti lähtee armotta. Soundit ovat onnistuneet, ja positiivisena yllätyksenä lähes kompressoimattomat. Tosin Cronos ja kumppanit eivät vieläkään putoa varsinaiseen unelmavävysapluunaan, sillä ristit tällä thras-punk-black-levyllä keikkuvat edelleen rattoisasti väärinpäin, jopa kornin hurmosmaisella innokkuudella. Tämä Spinen julkaisema uutukainen on ehdottomasti laadukkainta koskaan eteeni tullutta kyseisen bändin materiaalia. Legendaarinen britti-blackmetalpoppoo musisoi kotoisasti Spinen leivissä! Venom lienee jo moneen kertaan (Hanoi Rocksin tapaan) leimattu ikuiseksi kulttibändiksi, jonka levymyynti ei oikein vastaa yhtyeen suosiota. H IFIMA AILMAN LEVY VAL I OT VINY YLI Venom (Spinefarm) Fallen Angels No jopas jotakin. Kahdentoista kappaleen paketissa on vain pari turhaa biisiä, joten kymmenen täyttä jaloterästä sisältävä kiekko laatusoittotyöllä toteutettuna ei voi olla kuin viiden tähden arvoinen suoritus. Cage muuten voitti vuonna 1999 Rock Hard -lehden äänestyksessä "paras uusi bändi" tittelin, mikä ei kristilliseen genreen leimatulle yhtyeelle (sitten Stryperin kulta-aikojen) ihan normimeriitteihin ole kuulunut. Tämä tulee selväksi albumin ensimmäisellä raidalla Magg Zelma, joka alkaa meditatiivisella kilistelyllä ja kolistelulla sekä omintakeisella sorsapillillä ennen paikoin kaoottisenakin kulkevan rytmin taltuttavan basson ja puhaltimien mukaantuloa. Soundibalanssit tosin vaihtelevat eri kappaleiden välillä jonkin verran, mutta kokonaisuus jää mainituista asioista johtuen kolmeen tähteen. Sean Peckin uskomattoman hieno laulutaito ja ylärekisteri saavat liki jokaisen 80-luvulla metallin nousukauden eläneen hevarin silmäkulman kostumaan. Mukana on yllättävän hyviä ja tarttuviakin kappaleita, tyyliin Hail Satanas, Punk's not Dead ja Valley of The Kings, jollaisia en olisi koskaan uskonut Venomkolmikon pystyvän punnertamaan maailmaan. Artwork ja muutenkin tuotoksen tunnelma on jotenkin Bathorymainen, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Yhtyeellä oli tunnetusti käytössään valtava määrä erilaisia soittimia. Viidentoista biisin pakettiin mahtuu toki jokunen turhempikin riuhtaisu. Soundeiltaan levy on turhankin tanakasti Seanin kiljuntaa korostava eli kirkkaaseen suuntaan kallellaan. Äänenlaadullisesti originaalipainos noudattaa ECM:n tuttua äänimaailmaa. Varsinkin perkussioiden ja monien pienten ei-soittimien puolella rajana oli vain mielikuvitus, jos aina sekään. Mika Kankainen MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 70 HIFIMAAILMA 3/2012. Toisaalta tässä genressä ei ole koskaan suvaittu pettureita. Muutenkin trumpetisti Lester Bowien ja saksofonisti Roscoe Mitchellin upein sooloin ryyditetty panos on huomionarvoinen läpi koko levyn. Riku Hakala Cage Supremacy of Steel (Music Buy Mail) Californialaisen Cagen kuudes albumi on monessa suhteessa ennakko-odotustensa vanki. Niinpä yhtye lataa faneilleen jälleen täyden levyllisen korkealta ja kovaa vedettyä, mustan nahan tuoksuista testosteroni heviä tyyliin Manowar & Judas Priest. Yhtyeen omintakeinen äänimaailma ja viimeistä piirtoa myöten yhteen hitsattu soittotyyli ovat peruspilareita, joiden avulla yhtyeen oli mahdollista toimia erilaisten musiikkityylien sulatusuunina vuosikymmenestä toiseen. Silti musiikillinen kokonaisuus toimii mainiosti. Niinpä diskantissa esiintyy jo selkeästi ärsyttävän viiltäviä piirteitä. Tämä ei varmasti toimi kaikille, mutta tutustumisen arvoinen albumi siitä huolimatta. Niin vahvasti ja perinteitä kunnioittaen mies tonttinsa hoitaa. Taustaltaan hiljaisella ja häiriöttömällä prässillä varsinkin perkussiot ja niiden kanssa suoritetut vuoropuhelut tuntuvat hyötyvän ilmavasta ja selkeän dynaamisesta soundista. Tuhansien eurojen kajareiden diskanteista mahdollisesti nouseva "toimintasavu" saattaa nimittäin hieman vaikeuttaa vitsin avautumista. Kansitaide sopisi ehkä paremmin tietokonepeliin, mutta sisäsivujen hienot sarjakuvahenkiset kuvitukset saivat haikailemaan vahvasti lp-painoksen suuntaan. Kasarin alussahan Venom oli liki ainut ryhmä, jonka musiikkivideot pelottivat, mutta räkäiset soundit ja ehkä ei niin virtuoosimaiset soittosuoritukset jättivät yhtyeen jossakin määrin (kaupallisesti) lähtötelineisiinsä. Harva nykyvokalisti pystyy samaan tapaan laittamaan uskottavasti (Anneliese Michel kappaleen tyyliin) kampoihin King Diamondille. Kitaristi Dave "Conan" Garcialle vielä lopuksi pikku vinkki: lihaksia voi olla liikaakin!!! Riku Hakala Art Ensemble Of Chicago Full Force (ECM1167 LP) Monen mielestä tammikuussa 1980 julkaistu Full Force on yksi Art Ensemble of Chicagon helpoimmin lähestyttävistä albumeista, sillä nimestään huolimatta yhtyeelle ominaisen free- intensiteetin ja kekseliäisyyden lisäksi sen kantava voima on tietty herkkyys. Art Ensemble of Chicagon Full Force lienee ansaitusti yksi kiintoisimmista ECM-klassikoista
Avauskappale Nothing is the News räjähtää mahtipontisena tärykalvoille ensimmäisen säkeistön puolivälissä, ja meno paranee biisi biisiltä. A Different Kind of Truth on ilmaisultaan erittäin verevä ja ihan rehdissä diggailumielessä älyttömän mainio levy. Yleisote on yllättävän kipakka. On sivuseikka, että osa biiseistä on kaiveltu muinaisilta demoilta. Itse herra Lindholm soittaa kitaraa todella upeasti, ja soundit sekä valtaosa biiseistäkin ovat kunnossa. Tasaisesti koko uran varrelta koottu settilista ei jätä toivomisen varaa. Viime vuonna Kouvolassa ja Porissa nauhoitettu uusi livelevy todistaa, että vielä yli viisikymppisinä ukkoina Terveet Kädet pyyhkii pöytää kourallisella uusia yrittäjiä. Kouvolan keikka on järjetöntä teurastusta alusta loppuun. Silti kolmetoista raitaa on aavistuksen ylimitoitettu satsi. albumia (!) kelpaa kyllä kehua. Puhe on miksattu pintaan ja kuulostaa usein kovin teennäiseltä. Väittäisin, että A Different Kind of Truth vetää maton jokaisen epäilijän alta, joita varmasti riittää. Levyltä kuunneltuna se on vain epämääräistä soheltamista, joskin kuriositeettina senkin jaksaa kuunnella kertaalleen. Itseironia pelastaa joitakin biisejä Bullen Permu tästä esimerkkinä mutta esimerkiksi Tommy Lindgren vertaamassa suomenruotsalaisuuttaan mustalaisuuteen panee kuuntelijan vain kiemurtelemaan myötähäpeästä. Uudet biisit toimivat livenä siinä missä vanhat klassikot. Kun myös Eddien pojan Wolfgangin bassottelu on taidokasta, osaset ovat kohdillaan. Äänimaisema on lämpimämpi ja intiimimpi, turhat kolinat ja säröt on siistitty pois. Räväkämpiin paloihin lukeutuu myös hauskasti nimetty Is the Net New Rock'n'Roll. Loikka muistuttaa sitä, minkä The Cure teki kolean debyyttinsä jälkeen. LE V YA R VOS TEL UT GG Caravan GG Caravan Live Nation Tämän levyn äiti on Päivi Räsänen. Kimmo K. Orkesteri osaa asiansa. Toissavuotinen Frankie Rose and the Outs -nimellä julkaistu debyytti pulppusi iloista villapaidassa soitettua surffirockia, mutta jäi harmillisesti suurempiensa varjoon. Markku Roinila Frankie Rose Interstellar Slumberland Crystal Stiltsiä, Vivian Girlsiä ja Dum Dum Girlsiä mukana perustamassa ollut Frankie Rose on mielenkiintoisinta, mitä viime vuosien tyttörock-aalto on rantaan viskannut. Sisäministeriön kampanjasta poiki niin sanottu superbändi, jossa Paleface, Tommy Lindgren, Bulle, Brandon ja Redrama latovat kantaa ottavia, rasisminvastaisia riimejä Balkan-soundin päälle. Porin keikka on taas toisenlainen tapaus. GG Caravanin samannimisellä albumilla ei osata päättää, miten lupsakka reggaehumppa voitaisiin naittaa kuolemanvakavan blastauksen kanssa. Jami Järvinen Terveet Kädet Longplay UGH!!! Terveet Kädet elävänä Terveet Kädet on julkaissut joitain suomalaisen musiikkihistorian tärkeimpiä levyjä. Kappaleet venyvät ylipitkiksi. Van Halen on tehnyt jälkimmäisen, huutomerkin kera. UGH! Lasse Auranne Van Halen Interscope A Different Kind of Truth On comebackeja ja Comebackeja. Koskinen Dave Lindholm & B. Se on nimittäin akustinen, ja varmasti paikan päällä oikein hauska läppä. Anna Brotkin MUSIIKKI ÄÄNI ÄÄNI HIFIMAAILMA 3/2012 71. Kitarat soivat kuin pistoolit Sergio Leonen leffoissa, symbaalit helisevät ja Jurado kieppuu folk-psykedelian syövereissä tyylikkäämmin ja rytmikkäämmin kuin koskaan. Richard Swiftin tuottama levy on folk-cocktail, joka yhdistelee lapsikuoroja, westerniä, pohjoista melankoliaa ja avaruuskaikuja ilman minkäänlaista häpeää. See You Tonight on räjähtävä aloitusraita ja One Day tyylikäs hidas. Nyt taustabändin nimi on tiputettu pois, mikä henkii tietenkin muutosta ja uutta alkua. Vuosi sitten Jurado soitti Jyväskylän Vakiopaineessa alle sadalle kuulijalle. David Lee Roth on liki entisensä, eikä Alex ja Eddie Van Halenin tunnistettavasta soittotatsista ole karissut tippaakaan. Onneksi myös Juradon tavaramerkit, itkettävän kaunis falsetti ja hienot melodiat, ovat tallella. Ässäraitoja on mukana vakuuttava nivaska. Liike on onnistunut: meno on tiukkaa ja pirteää. Musiikillisesti GG Caravania ei voi moittia mistään. Esimerkiksi Daylight Sky yllättää hetkellisellä tanssibiitillään. Mutta nyt saa hurrata sydämensä kyllyydestä. Erityisesti Eddien kitarointi ällistyttää edelleen. Jos Maraqopa ei aiheuta värähtelyjä, on aihetta kääntyä lääkärin puoleen. Ehkä tällaisten levyjen jälkeen muutama muukin löytäisi tiensä artistin sielunmaiseman äärelle. Powerpop-osastosta, etenkin hienosti kulkevasta Yes, You Can Havesta tulee mieleen Bluesoundsin verrattomat pop-singlet, jotka sittemmin koottiin levylle Greta's Hits. Kaivattua vaihtelua kokonaisuuteen tuo itämaisen jännästi venkoileva Cool Miner. Inventive Hype "Liian nopee Lindholm" on jälleen vaihtanut taustatukea. Levyllä kuullaan niin powerpoppia, Hendrix-bluesia kuin suoranaista hardrock-riffittelyä. Myös eri tyylit ovat hyvin hallinnassa. Albumin olennaisin hetki on pakahduttavan kaihoisa Pair of Wings, jolla Rose viimeistään paljastaa itsestään jotain olennaista. Syystäkin: bändin 20 viimeistä vuotta eivät ole juuri hurrauksia ansainneet. Musiikkipuolesta vastaavat ammattimiehet muiden muassa Zarkus Poussa ja Marzi Nyman mainitaan. Vaikka paikoin edetäänkin niin pumpaten, että mieleen tulee Eläkeläiset. Tai oikeastaan, Ääretön Joulu on yksi tärkeimmistä punklevyistä koko maapallolla. hardcorea... B l u e s - v e t e ra a n i e n sijaan uudella levyllä vetävät nuoret tamperelaisherrat Klasu Wirzenius ja Dino Kullberg. Inventive Dave Lindholm & B. Laulaja Läjä Äijälä esittelee biisit kutakuinkin näin: "Hngh.. Vaikka julkaisun tarpeellisuus herättää kysymyksiä, on todettava, että Terveet Kädet on paras. Taivaalle lentävät viimeiset sanat: "Show me your scars, I'll show you mine / Perched out of the city on a pair of power lines." Anton Vanha-Majamaa MUSIIKKI Damien Jurado Maraqopa Secretly Canadian Juuri kun olimme toipuneet Damien Juradon edellisestä täysosumasta, parin vuoden takaisesta Saint Barlettista, hän tekee sen taas: tuo ilmoille levyllisen toinen toistaan täydellisempiä biisejä. Viulut, kitarat, perkussiot, torvet ja kosketinsoittimet tekevät äänimaisemasta mehevän. Mieleen tuleekin uran alkupään levyt, erityisesti upean Fair Warningin (1981) kovapintainen boogie-meno. piiskaa pyllyyn", ja sitten mennään. Daven 61. Rose ei enää väkisin yritä kuulostaa coolilta ja etäiseltä, mikä näkyy uudenlaisena uskalluksena
Lunar Jetmanin tahtiin voi aivan hyvin soittaa ilmakitaraa ja juoda shotteja. Kun räntäsade ahdistaa henkiseen lumikieppiin, in lämmittää siellä talvihorrostavaa sielua kuin hetken mielijohteesta toteutettu reppumatka Laosiin. Lasse Auranne Antero Lindgren Mother Eino Antero Lindgrenin musiikki sijoittuu hetkeen, jolloin baari on juuri suljettu, viimeinen bussi lähtenyt aikaa sitten, ja edessä on pitkä kotimatka kävellen pimeässä, vesisateessa ja yksin. Barcelonalaisen Talabotin teknotaustasta huolimatta inin ytimessä on baleaarinen house. Lähestymistä helpottaa myös inin baleaarisen kehon sisällä sykkivä pop-sydän. Hyvä bore välittyy pulisonkiheppujen ja soul-pimujen lisäksi myös viisivuotiaan kuulijan lahjomattomiin tuntosarviin: "tämä musiikki on hyvää!" Kimmo K. Usein vain alan harrastajat saavat niistä jotakin irti. Sulavalinjaisin kärkiraita Happy Souls on levyn kaikkein ennalta-arvattavinta tarjontaa. Feniks Willamo John Talabot in Permanent Vacation Kaltaiseni konemusiikkiummikko nauttii aina suuresti, kun käsiin osuu albumi, jonka nerouden aistii ilman syvempää ymmärrystä sen edustaman genren konventioista. Tetris onnistuu erityisen hyvin elävien rumpusoundien yhdistämisessä elektroniseen äänimaailmaan. Kolmesta jannusta ei tarvitse lähteäkään tämän enempää metakkaa luonnollisilla metodeilla. Trio Tetriksen täyspitkän voisin kuitenkin antaa jopa isälleni ajomusiikiksi. Siinä kiteytyy Pharaoh Overlordin nerokkuus: vaikka taiteellisuus ja ambient-tekstuurit määrittelevät yleisilmettä, sen läpi puskevat bändin saumaton yhteissoitto ja maaninen groove. on oiva osoitus siitä, että jos bändin lähtökohta on biisien tekeminen ja bändinä oleminen eikä nopean rahan kääriminen, kaikki on mahdollista. Bändin jatsahtava soul-funk-ilmaisu lattarirytmeineen ja huuruiluineen on sanalla sanoen erittäin riemastuttavaa kuultavaa. Levy luottaa toiston ja verkkaisen paisuttelun hypnoottiseen voimaan. Siitä esimerkeiksi käyvät Destiny ja So Will Be Now -biiseihin kristalloituva koukukkuus sekä yksittäisen rakenneosasen ympärille kehittyvien kappaleiden juuri sopivasti neljän minuutin tuntumaan jäävä kesto. Lindgren tuo mieleen Greg Dullin ja Mark Laneganin kaltaisia varjoisten katujen kulkijoita. Siinä on kosketuspintaa, josta löytyy jotakin uutta joka kuuntelukerralla. Instrumentaalipainotteinen, railakkaasti tuuttaaviin puhaltimiin nojaava soitto on osaavaa ja pysyy visusti taskussa. albumin vire on matalahko ja fiilis ennemmin melankolinen kuin angstinen ja ah, varsin rento. Timo Kallio 72 HIFIMAAILMA 3/2012. Vaikka sointi on genrelle tyypillisesti ilmava ja kirkas, viileän Välimeren sijaan trooppisella tavalla hiostava ja kuumankostea albumi vie mielen päiväntasaajalle. Koskettimien takaa löytyy HansJoachim Irmler, Faust-yhtyeen perustajajäsen. Samankaltaisilla elementeillä pelaavaa postrockia vaivaa usein turha akateeminen itsetietoisuus ja vakavuus. Memento Moron helmet ovat puolessa välissä kuultava Passion, joka laukkaa kohti auringonlaskua torvi-outron tahdissa, sekä Trial, joka polkee määrätietoisesti eteenpäin. Lauletut kappaleet solahtavat helpoiten jakkupukupuumien ilakoinnin ääniraidaksi, mutta ilman laulantaa bändi pääsee parhaaseen liitoonsa. Mother on vakuuttava debyytti: yhdeksän biisiä, noin puoli tuntia musiikkia eikä oikeastaan mitään ylimääräistä. Instrumentaalilevyjen ongelmana on monesti niiden sisäänpäin lämpiävyys. Siitä ei kuitenkaan ole nyt pelkoa. Kovin melodinen saati hittipitoinen levy ei ole, mutta eipähän kulu loppuunkaan nopeasti. Ei maailman omaperäisin konsepti, mutta Antero Lindgrenin tapauksessa se toimii mainiosti. Siinä hehkuu myös hyvä fiilis ja ehta soittamisen riemu. Redraman avittama Set Me Free on tosin erityisen maukas funkhop-pala. Tilan ja melun tasapaino varsinkin biiseissä The Buzzing ja Get Your Dead Hand off My Shoulder ovat niin hyvässä tikissä, ettei auta kuin yhtyä herra Cairnsin toteamukseen: kyllä Therapy. Therapy. Motherin musiikki on vertailukohdiltaan ja sävyltään niin korostetun amerikkalaista, että on yllättävää, miten uskottavalta Lindgren kuulostaa. Muistan yhtyeen nokkamiehen Andy Cairnsin letkauttaneen aikanaan haastattelussa jotain tyyliin "kyllä me tässä vaiheessa osaamme rock-kappaleen tehdä." Gibson SG:stä vetoa, että tuolloin bändillä ei ollut näin lungeista biiseistä hajuakaan. Skaala on laaja: albumilta löytyy niin akustisella kitaralla säestettyjä vetoja (Fall Is Here) kuin isommin tuotettuja raitoja. Instrumentaalilevyllä on vaivaiset viisi biisiä, mutta mittaa on yli seitsemänkymmentä minuuttia. LE V YA R VOS TEL UT Pharaoh Overlord Lunar Jetman Ektro Circlen sivuprojektina aloittaneen Pharaoh Overlordin ura on jatkunut seitsemänteen studioalbumiin. Kun mukana on opistomuusikoita, uhkana on otteiden ylisliipattu vaarattomuus. Avausbiisi Rodent alkaa pahaenteisellä bassokuviolla ja kasvaa kerros kerrokselta kymmenenminuuttiseksi yhden riffin melujärkäleeksi. Kyseessä on koukuttavin elektronisen musiikin tekele sitten Uuden Fantasian Heimon (2010), tosin sillä erotuksella, että tämä on sataprosenttisesti instrumentaalinen. Oskari Onninen Therapy? Blast A Brief Crack of Light Supersuosionsa joskus 1990-luvun lopulla karistaneella yhtyeellä saattaa olla ankara työ päästä taas itsensä herraksi. Koskinen Trio Tetris Suomen musiikki Memento Moro Helsinkiläiskolmikon ensimmäinen tunnetumman lafkan kautta julkaistu albumi pörisee hieman Aavikon hengessä, mutta ansaitsee tähtimääränsä täysin omilla ansioillaan. Tapio Ahola The Northern Governors This Is the Northern Governors Blue Note Kotimaisen rytmimusiikin eturivin tekijöistä koostuva seitsenhenkinen partio on herättänyt jo mukavasti supinaa, eikä aiheetta. osaa biisejä tehdä. Näistä etenkin videonakin julkaistu Cigarette Stump on komeaa kuultavaa. Lunar Jetman merkitsee paluuta alkuaikojen doomk ra u t - j u m i t u k s e e n avantgardistisen Siluurikaudella-albumin (2010) ja Out of Darknessin (2011) heavypastissien jälkeen. Sanoituksista löytyy kliseitä ja kömpelyyksiä, mutta nekin täyttävät paikkansa yhtenä tekijänä tunnelmaa luomassa. Yhtyeen 13. Tempot pysyvät matalina, ja efektoidut laulusamplet sekä loopit pyörteilevät dengue-kuumeisina ja hukuttavina. Mainittava on myös kuumottavin riffein varustettu avausraita Enduro, joka alkaa vahvasti moottorisahan käynnistysäänillä
Lehtipisteistä! www.episodi.fi
TESTASIMME, ONKO UUDEN R-SARJAN JALUSTA- JA LATTIAKAIUTTIMELLA EDELLEEN BRITTILUONNE. Vakuuttavan tasapainoiset 74 HIFIMAAILMA 3/2012. TE S T I : KEF R 3 00 - J A R 5 0 0 -KAIUTTIMET n TEKSTI: PEKKA TUOMELA n KUVAT: MAURI ERONEN JA PEKKA TUOMELA n MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN KIINALAINEN GOLD PEAK -YHTIÖ ON OMISTANUT KEFIN JO 20 VUODEN AJAN, MUTTA SUUNNITTELU TAPAHTUU EDELLEEN ENGLANNISSA
Alarajataajuudessa on muutaman hertsin ero R 500:n hyväksi, koska sen vaste on hieman loivemmin laskeva. Toteutus on kytkennältään luotettavampi kuin perinteinen ohut metalliliuska. Etulevyssä on siten mahdollisimman vähän kohtia, joista ääni voisi heijastua ja aiheuttaa diffraktiota. Silmiinpistävin ero merkin vanhempiin koaksiaalielementteihin ovat säteilykuviota tasoittavat evät diskanttikalotin edessä. Koaksiaalielementin suotimessa kelat ovat ilmasydämisiä ja kondensaattorit muovieristeisiä yhtä rinnakkaispiirin elkoa lukuun ottamatta. Basson jakosuotimissa on käytetty ferriittisydämisiä keloja resistanssin pienentämiseksi. Kalotin sanotaan olevan niin jäykkä, ettei se toimii koko alueellaan mäntämäisesti, ilman osittaisvärähtelyjä ja resonansseja. Magneetti on neodyymiä. R 500:n asennusta tukevoittavat alumiinista valetut, ulkonevat metallijalat, joissa on piikit. Elementit ovat ulkoasultaan tyylikkäitä, ja kaikkien ympärillä on kiinnitysruuvin peittävät renkaat. Refleksiputken virtausääniä on vähennetty päiden muotoilun avulla. Tehovaste laskee tasaisesti korkeita taajuuksia kohti, mutta yläkeskialue on aavistuksen ihanteellista vaimeampi. Lisäksi värähtelyjä estetään seinämille kiinnitetyillä vaimennuslevyillä. 20 asteen kulmassa vaste muuttuu vain vähän, ja 60 asteen mittaus osoittaa suuntaavuuden kasvavan hyvin hallitusti. Kotelon sisällä on rakennetta tukevia väliseiniä. Kangaskehikko pysyy paikallaan näkymättömissä olevien magneettien avulla. Vaihekulman poikkeamat ovat tavanomaista luokkaa. HIFIMAAILMA 3/2012 75. Kondensaattorit ovat elektrolyyttejä. Tässä suhteessa R 500 näyttää olevan vielä hieman parempi kuin R 300, mutta kyse voi olla yksilöeroistakin. KEFin R-sarjan keskeinen osa, koaksiaalielementti, on läheistä sukua Blade-huippukaiuttimessa käytettävälle elementille. Kaiuttimien impedanssi on neljän ohmin tuntumassa tärkeimmällä taajuusalueella. Ilmatilan vaimennusaineena on synteettinen vanu. Liitännässä on niklatut naparuuvit. T ekniset innovaatiot tulevat yleensä ensin kalliisiin tuotteisiin ja leviävät sitten mallistossa alaspäin. Bassovasteissakin erot ovat pienet. Kotelot ovat muotoilultaan pelkistetyn kulmikkaita, mutta niiden rakenne ja viimeistely ovat laadukkaita. Sarjassa on kaksi jalusta- ja kolme lattiamallia sekä subwoofer. Kaiuttimissa on samat jakotaajuudet. Sarjan kaiuttimien vaihtoehtoiset pintakäsittelyt ovat pähkinäpuu, palisanteri ja musta pianolakka. Merkki ja malli Hintaluokka (pari): Maahantuoja/edustaja: Puhelin Internet-osoite Valmistajan internet-osoite TEKNISET TIEDOT Toimintaperiaate: Suurin suositeltava teho (* : Nimellisimpedanssi (* : Elementit: - matalat äänet - keskiäänet - korkeat äänet Jakotaajuudet (*: Liittimet: - painoliitin - naparuuvi - banaanihylsy - kaksoisjohdotus Irrotettava etusuoja: Muuta: Mitat (l x k x s): Kokonaispaino (/kaiutin): * valmistajan ilmoittamat arvot KEF R300 1 400 Highend Studio Oy (09) 4553685 www.highendstudio.fi www.kef.com KEF R500 2 000 Highend Studio Oy (09) 4553685 www.highendstudio.fi www.kef.com 3-tie, bassorefleksi 120 W 8 ohmia 165 mm 125 mm 25 mm 500 / 2800 Hz · · · On 210 x 385 x 345 mm 12 kg 3-tie, bassorefleksi 150 W 8 ohmia 2 x 130 mm 125 mm 25 mm 500 / 2800 Hz · · · On 180 x 1015 x 305 mm 21,8 kg TOISTO HALLINNASSA Mittaustulokset ovat yllättävänkin samanlaiset. Monikanavatoistoa varten on lisäksi keski- ja surroundkanavalle tarkoitettu kaiutin. Keskiäänikartion materiaali on alumiinia ja magnesiumia, ja ripustus liittää sen elementin runkoon niin, että rakenne toimii mahdollisimman yhtenäisenä suuntaimena diskanttielementille. Käytettäessä yhtä johtoparia basson ja diskantin liittimet voidaan yhdistää siltausnuppia kääntämällä. Otimme testiin suurimman jalustakaiuttimen R 300 ja pienimmän lattiakaiuttimen R 500. KEHITTYNYT KOAKSIAALIELEMENTTI Kaiuttimissa on kokoerosta huolimatta paljon yhteistä. Bassoelementeissä on tehokas, aukollinen magneetti ja kevyt, suuriläpimittainen alumiinipuhekela. Koaksiaalielementin toisto on huomattavan tasainen ylimmässäkin diskantissa, joka on ollut perinteisesti rakennetyypin heikoin alue
Kaiutin toimii selvästi parhaiten suoraan kuuntelijaa kohti suunnattuna. Iso, avara ja etäinen kuulokuva vetäytyy jäsentyneenä muutaman askelen kaiutinlinjasta taaksepäin. 46 Hz Viritystaajuus:................................................................... Vaimea diskantti ei nosta itsestään meteliä mutta integroituu kokonaisuuteen hyvin. Helpon rytmikäs kaiutin, jota voi kuvitella kuuntelevansa pitkään kaikenlaisella materiaalilla. 6,5 dB Minimi-impedanssi: ................................... 49 Hz Viritystaajuus:................................................................... TE S T I : KEF R 3 00 - J A R 5 0 0 -KAIUTTIMET MITTAUKSET KEF R 300 MITTAUKSET KEF R 500 Herkkyys (1 m/2,83 V): ..................................................... Soundi ei ole korostuneen nopea, skarppi tai dynaaminen, vaan enemmänkin maltilla ja rauhallisesti vääntävä. Stereokuvan tarkkuus ei yllä samaan pistemäisyyteen. Silti ollaan kaukana yliyrittävästä analyyttisyydestä, ja tuttavuus on kokonaisuutena lähes yhtä samettinen. Lisäksi sen stereokuva ei ole yhtä tarkka. Selvin poikkeama neutraalista on yläkeskialueen vaimeus. Sekä tila että dynamiikanvaihtelut ovat pienellä jarrulla, kuin skaalattuna pienempään kokoon. Pidempään kuunnellessa samettista ääntä oppii kuitenkin arvostamaan, sillä kuunteluväsymystä ei esiinny lainkaan. 87 dB Alarajataajuus (-6 dB): ...................................................... Bassokitarassa ja rummuissa ei ole samalla tavalla iskukykyä ja jämäkkyyttä. Varsinkin tilaa tarvitsevilla äänitteillä efekti on mielenkiintoisen kuuloinen. Tila avautuu avaran luonnollisena tarkkuuden lainkaan kärsimättä. Yleisbalanssi on pitkälti samanlainen, mutta peltien säihke välittyy hieman uskottavammin. Vaimeahko keskialue tekee useimmiten meluisien äänitteiden kuuntelusta mukavaa, mutta jos on tarvetta terävimpään läsnäoloon, tulee esitykseen verhoa tielle. Äänikuva on poikkeuksellisen toimiva. Diskantti on erotteleva mutta ei liian kirkas. Trumpetissa on juuri sopiva ripaus enemmän räväkkyyttä ja puhaltimien ilman liikkeen kuulee selvemmin. Varsinkin ohuet ja lähimikitetyt äänitykset hyötyvät yleismiellyttävästä sointitasapainosta, joka nostaa monen soittimen perusäänialueen yläharmonisten komponenttien ohi. Kaiuttimien bassotoisto on suhteelliselta tasoltaan varsin hyvin kohdallaan, kuunteluhuoneessamme ilmeni vain joillakin näytteillä liikaa muhkeutta. Bassopää saattaa olla aavistuksen muhkea, samoin alempi keskialue, mikä tuo ääneen lämpöä ja kokoa. 87 dB Alarajataajuus (-6 dB): ...................................................... Äänialueiden tasapainotus on onnistunut pienestä tummuudesta ja alakeskialueen rehevyydestä huolimatta, sillä bassotoisto ei ole lainkaan korostunut. Kontrolloidussa alakerrassa on silti reippaasti jämäkkää paukkua reservissä. Laulaja astuu selvästi keskilinjan taakse, eikä lähimikityksilläkään ole vaaraa solistin syliin putoamisesta. Erikoinen kokonaisuus, joka on kuunneltava itse. Lievä harmaus kääntyy nopeasti kuuntelijaystävällisyydeksi, kun levylautasella pyörii riipivämpiä tuotoksia. (Pisteet: taajuusbalanssi 9 / stereo- ja äänikuva 8 / dynamiikka 7 / kokonaisuus 8) Mikael Nederström: Lämminsävyinen ja etäisesti keskimmäiseltä keskialueeltaan soiva kaiutin. Sointitasapaino sopii monenlaiselle musiikille, ja on mukava kuunnella pitkiäkin rupeamia. 3,4 Ohmia @ 150 Hz Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,0 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Impedanssivaste (punainen) ja vaihevaste (sininen) Impedanssivaste (punainen) ja vaihevaste (sininen) Kuunteluarviot Kuuntelussa R 300 ja R 500 osoittautuivat varsin miellyttäviksi. Diskantti on kirkas ja erotteleva, mutta vailla riipivyyttä. 3,2 Ohmia @ 160 Hz Herkkyys (1 m/2,83 V): ..................................................... 49 Hz Suuntaavuusindeksi (100-10000 Hz): ..................................6 dB Minimi-impedanssi: ................................... 50 Hz Suuntaavuusindeksi (100-10000 Hz): ............................... n Mauri Eronen: Toisto ei ole aivan yhtä vapautunutta kuin isoveljessä. Sointisävyn erot ovat pieniä, lähinnä makuasioita. Mukana on silti edelleen ripaus peribrittiläistä kohteliaisuutta. Merkittävimmät erot isompaan malliin ovat alakeskialueen kovempi luonne ja basson jalkaa heiluttavan napseen puute. (Pisteet: taajuusbalanssi 7 / stereo- ja äänikuva: 8+ / dynamiikka 8 / kokonaisuus 8+) TAAJUUSBALANSSI YHTEENVETO KEFin mallit R 300 ja R 500 antavat vakuuttavan kuvan valmistajan teknisestä osaamisesta. Diskantti on erotteleva mutta ei erityisen kirkas. (Pisteet: taajuusbalanssi 7 / stereo- ja äänikuva 8,25 / dynamiikka 8 / kokonaisuus 8,25) Kuunteluarviot Mauri Eronen: Täyteläisen herkullinen keskialue ei ole aivan läpinäkyvä, mutta sävytoistoltaan upea. Sivistynyt esitys on bassoiltaan hiukan turhankin tuhti, joten pieneen huoneeseen kaiutinta ei kannata viedä. KEF R 300 + Neutraali sointisävy + Hyvä tilantoisto - Lievä yläkeskialueen pehmeys KEF R 500 + Neutraali sointisävy + Hyvä tilantoisto + Bassojen jämäkkyys - Lievä yläkeskialueen pehmeys TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 76 HIFIMAAILMA 3/2012. Isossa huoneessa ja skarppisoundisella oheiskalustolla sivistynyt kaiutin voisi olla aika yleispätevä peli. Keskialue on ylemmiltä osiltaan hiukan vaisu. Äänikuva on mallia etäisesti jäsentynyt, ei erityisen läsnä oleva tai naamalle työntyvä. Kevyellä musiikilla muhevahko ote toimii erinomaisen miellyttävästi. R 300 on rajoittuneempi, eikä se toista yhtä jämäkästi voimakkaita iskuja. Se tekee yleisvaikutelman aavistuksen tummasävyiseksi ja pehmeäksi. Rytmi ei aivan kaappaa samalla tavalla mukaansa, vaikka toisto onkin sävyltään hyvin samankaltainen: helppo ja tummahko. Äänikuva hieman etäinen, mutta eri alueet sulautuvat hyvin yhteen, ja tilantoisto on ulotteikas. Merkittävimmät erot mallien välillä ovat bassotoiston dynamiikassa. (Pisteet: taajuusbalanssi 9 / stereo- ja äänikuva 9 / dynamiikka 8 / kokonaisuus 9) Mikael Nederström: Vakaa, siisti ja pehmeäsävyinen soundi. Kaiuttimien ääni vetoaa tasapainoisuudellaan
699 euroa Rautatienkatu 22, 33100 Tampere +35840 760 1247 info@soundfactor.fi Django www.starsandstripes.fi P 050-5050880 . Acoustic Zen · Audio Epilog · Audio Tekne · Ayon ·Chapter · Clayton · Coincident DH Labs · Gemme · John Blue Audio · KR Audio · LessLoss · Nola · Omega Red Wine Audio · Reimyo... ...and You 'll hear the difference Osta nyt Pioneerin vahvistin, + 78 HIFIMAAILMA 3/2012 saat BDP-440 soittimen Yhteishintaan 1290,- VSX-LX55 kaupanpäälle INVENTAARIOALE aa Voimynamiikkaa D yansseja N Kerttulinkatu 16, Turku · Puh: (02) 277 8950 · www.hifimesta.fi Hifikulmassa nyt Katso tarkemmin sivustoltamme: www.hifikulma.fi FORSSA: Kartanonkatu 18 · 30100 FORSSA 03-4355 150 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 SALO: Turuntie 26 · 24240 SALO 02-733 8888 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014. 040-9607178, jlaukonm@welho.com Plinius 9200 -integroitu vahvistin, hopeaväri. Loistava sointinen huippukaiutinpari akustisen musiikin ystävälle. 040-9376660, jaykallinen@gmail.com Velodyne DD18 -subwoofer, järeä ja huippulaadukas. Hinta: 650 - Kauhajoki P. Myydään ainoastaan, asiallisia tarjouksia otetaan vastaan. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. 040-7229345, jani.pihlaja@gmail.com Sonneteer Sedley -esivahvistin. Järeä rakenne ja loistava ääni. Erittäin siistikuntoinen varusteineen.Tämä on todella tehokas ja suorituskykyinen laite. Single-driver, crossoverless, Normal Version: Fostex FE 166e driver, Sensitivity - 95db ~ 1 watt ~ 1 meter, Frequency Response 50hz-20khz (+/- 4db), Nominal Impedance - 8 ohms, Minimum Impedance - 8 ohms, 70"H x 9"D x 9"W (5.8ft H x 0.75ft D x 0.75ft W). Uuden ovh. Ja tämä on siis se originaali versio jossa EI ole usbtä. Hinta: 2690 - Iisalmi P. Hinta: 1950 - Mikkeli P. Kaikki alkuperäiset tarvikkeet löytyvät ja ovat ehjiä ja hyväkuntoisia. Hinta: 3000 - HKI P. Siistit kunnoltaan. Viiden vuoden ikäiset ja toimivat moitteetta. All Cardas - internal wiring, solder, flux and copper binding posts, eight very heavy and sharp spikes. Ja kauppa käy vilkkaana. Tehoa jatkuvat mahtavat 1250w ja huimat 3000w hetkellistä isolla 18" elementillä. Kunto on hyvä. 0500-789 692 tai 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 Hämeenlinna www.tlaudio.fi Ostetaan Ostetaan Gradient 2.1 kaiutinpari, huonokuntoisetkin käy. 040-0734384, kajtsu@pp.nic.fi SAT CDFIX -cd-soitin, hyvässä kunnossa. 040-7229345, jani.pihlaja@gmail.com Transparent Audio Reference MM SS -välijohdot eli Opuksesta seuraavaksi parhaat. H IFI MA R KKI NAT Myydään Axiom M3Ti -kotiteatterikaiutin (3 kpl) ja Axiom M22Ti -kotiteatterikaiutin (2 kpl). Koko paketti vain 300 , myydään vain pakettina ja noutona. 040-8339222, antti.salmela80@gmail.com Vincent CD-S6 MK-I, putkiesivahvisteinen High-End CD-soitin. 040-7229345, jani.pihlaja@gmail.com Cain&Cain ABBY -laajakaistakaiuttimet. Loistava soundinen MC/MM levysoitin-esivahvistin. Uusien hinta 7700. Tätä yksilöä ei ole todellakaan rääkätty, ollut todella vähäisellä käytöllä ja se myös näkyy kunnossa eli on huippu kuntoinen. Pituus 1m, RCA. Ikää muutama vuosi, mutta ollut vähäisessä käytössä ja on viimeisin malliversio. 040-9631448, lazu81@gmail.com AudioPro PM-02SAT -kaiutin (5 kpl), hopea. 4190 euroa. janne.suomine@turku.fi p.044 907 2399. ut tkais n! D -ra käyttöö 3D/H a koti van j Octa yritysan iva vaat www.OCTAVA.fi Rega DAC, svh. Hinta: 350 - Seinäjoki P. Hinta: 520 - Seinäjoki P. Tästä hyvät kaiuttimet kotiteatteriin! Hinta: 300 - Nokia P. Kysymyksiin vastaan puhelimella ja spostilla. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA P. Hinta: 200 - TKU P. 050-5971182 · HIGH-END · KOTITEATTERI · TARVIKKEET · TL-Audio Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Hinta: 950 - Seinäjoki P. Nopeimmalle lähtee. Mukaan kaukosäädin, verkkojohto sekä balansoitu lähtö. Näiden hinta on 3000
All Rights Reserved. Artwork and Packaging Design © 2012 Universal Studios. ELÄMÄSI VAIHTOKAUPAT JULKAISU 28.3. 14.95 DVD 21 .95 Blu-ray 14.95 DVD 21 .95 Blu-ray VUODEN KUUMIN KEIKKA! NAURUTERAPIAA KAMPANJAHINTAAN! 5.95 kpl DVD 9.95 kpl Blu-ray © 2012 Universal Studios. All Rights Reserved.
Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. VE VOIK GHENDI HI KATEISSA, TARVITSETKO LISÄTIETOA? hifikelpo iseksi? 5-6 /20 HIFIM AAIL MA 2/20 HIFIM AAIL MA 4/20 eralla ikam 1 01 endig 4/2 dalle ötkoh sääd Kuva 11 11 CD-soitin , maailma ard 401 istin ja : Garr -raportti · CES algista Hifiä jainen vahv · Nostyon matalalin · Onk stimen putkivahvi Kotimainen nussarja raken F1 -soitin Mercury -Blu-ray Tannoy in satasella -1611UD -televisio Hyvä kaiut on DBP p Aquos UD9400 oitin t · Den n Shar ttimet Marantz hifimessu uumaine r -kaiu moninormis immat n · 46-t Nola Boxe Täydellinen · n suur -levysoiti a H I F I maailm 8,90 LAAD UK KA AN ÄÄ NE N JAKU VA NER IKO ISL EHTI AILUS VERT 00 SA 20 -300 0 VIDEOTY HIFIM s s jaau pa ts Heavy-f -o ka estivaa sto ina lin ää + O rkk i io Mistral nentois ma tomast to SES Aud aiset et i langat Kotim iuttim ja ään ykille va uka mat HD-Ku elta videot huipp gatto soittim ilussa lan Koke -linkit evahvistin lo -päät lla putki Audio Diavo HDMI rollia Art 882 Lindemann roitu integ 9400 euron stin vahvi LA Rock'n AD UK KA AAIL MA 5-6/2 011 KIT l kaiuttimet Tee-Se-itse Audio Mistra 0 · SES Hifiharrastajien ILUSSA: Audio RTIT: Hypex UcD70 · KOKE vahvistin cd-soitin · RAPO aalla Kiinassa et · Cambridge tin inteht Tee-se-itse aiuttim tin ja ja vahvis TESTISSÄ: Pearl Lite vahvis din putkivahvist Planet L pallok Crescendo cd n ia tz et · Elipso ue Armon · Maran · VIERAILU Yarlan lattiakaiuttim · Audio Analog tapahtuma rja it langattomat koinen 5.1-sa elektrostaat Pro LV3 pan SMGa Minx miniko Magne Audio daariset · Legen H I F I maailm AN ÄÄN EN PILARIKAIUT VERTAI Euroopan DENON RCDLaad N7 miniyhdis ukas telmä VERT AILUS JA KU VA SA TY YLIK NER IKO ISL KÄÄT EHTI 250-15 TIMET 00 messut a 1 1 8,90 Löydät tietoa edellisten numeroiden jutuista ja testeistä nettisivuiltamme www.hifimaailma.fi. Uudet kestotilaukset laskutetaan tilauksen alkaessa ja jatkavat kestotilausjaksot edellisen jakson päättyttyä, ennen uuden jakson alkua. Internet: www.hifimaailma.fi (kohta >> Tilaajapalvelut) Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 2012: - Määräaikaistilaus 9 lehteä (10 numeroa/12 kk) 79,90 - Kestotilaus 9 lehteä (10 numeroa/12 kk) 75,90 - Tai erämaksulla laskutusjakso 3 lehteä (4 kk) á 26,50 euroa - Ulkomaantilauksien postimaksulisä: EU +18,90 ja muut +24,90 /vuosi - Tilaus digilehtenä + digiarkisto: 3 / 6 / 9 numeron kestotilausjakso 13,90 / 23,90 / 34,90 - Digilehti + digiarkisto lehden kestotilaajille +8,90 koko tilauksen ajaksi TILAUSTEN SÄÄNNÖT Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen jakso sisältäen tilaukseen kuuluva määrä lehtiä. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. Sam H I F I maailm sung intab letti media 2/2 011 soitt imen LAAD UK KA AN ÄÄ NE NJA KU VA NER IKO ISL EHTI a 8,90 a HIFILA ITTEIS TON MO DERN I PERU STA: JUTTU DA-muunti mella SSÄ ESITTELY N EURO I ER 000 120 TITEATT KO 4: O OSA LA TOIST RKKO O SE OL Ä. Peruuttamista ei voi tehdä palveluautomaattiin. TIETOSUOJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Onneksi olkoon! Kyselyn mukaan numeron 2/2012 ylivoimaisesti pidetyin juttu oli aktiivikaiuttimien vertailutesti. Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/ tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. Eikä varmaan suotta? ASIAKASPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Puhelinpalvelu: 010 778 6400 (arkisin klo 9-16). HUOM! Laskun maksamatta jättäminen ei ole tilauksen irtisanominen/peruutus. Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. Tilauksen peruuttaminen (KSL 6:15): Tilaajalla on kuluttajasuojalain mukaisesti oikeus peruuttaa etämyynnissä tekemänsä uusi tilaus veloituksetta 14 vuorokauden kuluessa tilauksen ensimmäisen lehden tai tilausvahvistuksen/-laskun vastaanottamisesta. Osallistu lukijakyselyyn! HIFImaailma TESTIVOITTAJA Palautteesi on meille tärkeää Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan jälleen huippuhifiä. YLEISTÄ ASIAA TEKSTISISÄLLÖSTÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. Tämä voidaan tehdä puhelimitse tai internetissä. Tähän mennessä toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. Tilaus jatkuu kuitenkin pääsääntöisesti maksetun tilausjakson loppuun. PS. Kestotilaus on tilaus, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista ja tilausmaksu laskutetaan sovituin laskutusvälein (esimerkiksi 3, 6 tai 9 numeron välein) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituinen määräaikaistilaus. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Tällä kertaa palkintona testivoittaja NAD C 356 BEE -integroitu vahvistin Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kyselyyn! WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY Hifimaailman numeron 2/2012 lukijakyselyyn vastanneiden kesken arvottiin kaiutintestissä testimenestyksen saaneet Behringer Truth B3031A aktiivikaiuttimet. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa. Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Tilaus päättyy automaattisesti viimeisen numeron jälkeen. Kaiuttimet voitti Kimmo Takaluoma Alavukselta. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailma-lehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. WWW.HIFIMAAILMA.FI MESS LUSSA MOBIIL HIFISTIN ILAITT HU NAPP IPPULUO EET: JA MPIKUULOK KAN 3-SOIT KEET TIM ELIIT TILUO IEN KKA suurimm URAPOR at HighEnd- TTI: DEVIALET Maailman D-PREMIER vahvistin hienoin ? TESTISSÄ: Panasonic Dynaudio DM DMP-BDT3 2/7 -jalus Argon1 takaiu 10 -Blu-kaiuttime ray-soitin ttimet · Onkyo MUUTA: Raskaan t · LG DP1W · KOKE -med ILUSS TX-NR609 musiikin festarin iatoistin ja N2A2 A: Lyngdorf -viritinvahvistin TDAI2 äänentoisto · Egrea -verk sta hifiä kokovalevy 200 -huonekorja t EG-S900 · -mediatois · Harra stuksena Legendaariset in/vahvistin · Koss Amphion tin hifi: Tuuna uksella ESP-9 -kuulokkee ääni parem t maksi 80 HIFIMAAILMA 3/2012. Tutustu myös nettisivujen Artikkelit-osion mielenkiintoiseen sisältöön. Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimitettujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. Ja voit myös tilata sivuilta vanhoja numeroita ihan oikeina lehtinä tai sähköisessä muodossa
Lähde kanssamme viihteelle! | www.popdigital.fi verkkoyhteisö on syntynyt.. · Yli 200.000 eri viikkokävijää, yli 1.500.000 näyttöä. UUsi elokUvan ja mUsiikin · 10 verkkosivustoa. · Saman asennemaailman omaava kohderyhmä
TU L O S SA SEU RAAVAS SA NUMEROSSA HIFImaailma H IFI MA AILMA 4/ 20 12 I L MESTYY H U HT I KU U N LO PU LL A Ensitestissä KEF Blade Kaiuttimista sanottua: "Maailman ensimmäinen single apparent source -kaiutin ravistelee täydelliseksi luultuja oppeja huippuluokan kaiutinsuunnittelun saralla." Nyt Hermusen maisteltavana KEF:in kauan odotetut huippumallit. Kuuntelimme ja mittasimme viisi erilaista kaiutinjohtoa. Gato-kokonaisuus Tanskalaisen Gato Audion laitteet hivelevät sekä silmää että kättä, mutta miten käy korvien. Hinta 25.000 euroa/pari. Laatua kuvaan ja myös ääneen Korkealuokkainen ja hyvin varusteltu blu-ray-soitin tarjoaa kertaluokkaa laadukkaamman kuvan ohella paljon hyödyllisiä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi verkkotoiston. Sillä Korvalla kuuntelee tällä kertaa Gato Audion kokonaista kattausta aina kaiuttimia myöden. Putkien intiimiä tunnelmaa Kokeiltavana upea Hifiman EF5-putkihybridi-kuulokevahvistin sekä Hifiman HE500-kuulokkeet Tilaa Hifimaailma helposti netistä: www.hifimaailma.fi 82 HIFIMAAILMA 3/2012. Sellaisilta voi odottaa myös korkealuokkaista, jopa vaativampaa hifiharrastajaa tyydyttävää äänentoistoa musiikin kuunteluun. Vertailussa 500-800 euron bluray-soittimet. Lähes täysdigitaalinen Testissä NAD C-390DD "Direct Digital" -vahvistin. Laitteessa kokonaan digitaalinen etuaste, päivitettävä moduulirakenne, ROOM EQ -huonekorjaus ja runsaasti tehoa. Brittiperinteitä kunnioittaen Paritestissä kompakti Spendor S3/ R5 -jalustakaiutin ja A5-lattiakaiutin Testissä 5 erilaista kaiutinjohtoa Aihe mikä kiinnostaa ja mistä käydään keskustelua
Vain siten voit kokea MartinLoganin kaiuttimien huikean äänenlaadun! Theos alk. 12003 6 414881 873440 187344-12-03 PAL.VKO 2012-17 www.martinlogan.com MARTINLOGAN - LÄPINÄKYVÄÄ ÄÄNTÄ Saanemme esitellä - uusimmat täysosumat MartinLoganilta. Iskevä ja tarkka bassotoisto syntyy nopealla dynaamisella elementillä. Ehkä jo tiedät, miksi MartinLoganin hybridi-elektrostaatteja pidetään maailmalla äänenlaadullisesti ylivertaisena perinteisiin kotelokaiuttimiin verrattuna. Lupaamme Sinulle tyrmäävän yllätyksen. 5.995 HIFIHUONE TAMPERE Aleksanterinkatu 30 Puh. 10.995 HIGHEND STUDIO TURKU Humalistonkatu 13 Puh. Lopputuloksena soi ainutlaatuisen vapautunut ja luonnollisen yksityiskohtainen musiikki. 2.995 Hifimaailma-lehti 2-2012 testimenestys! MR HIFI HELSINKI Rastilanraitti 5A Puh. Tule siis kuuntelemaan. Etenkin jos kuuntelet MartinLoganin kaiuttimia ensimmäistä kertaa... Tärkein taajuusalue toistetaan taivutetun ja läpinäkyvän XStattm-paneelin avulla. (05) 213 205 www.savelaitta.fi. (02) 250 2882 www.highendstudioturku.fi ElectroMotion ESL alk. (09) 344 3949 www.mrhifi.fi SÄVELAITTA KOTKA Kaivokatu 18 Puh. (03) 2130 750 www.hifihuone.fi HIGHEND STUDIO HELSINKI Fredrikinkatu 27 Puh. (09) 6813 7951 www.highendstudio.fi Montis alk