Hifimaailma 3/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

HYBRIDIDEBYYTTI EDULLISIN 4K-PROJEKTORI MCINTOSH MA252 OPTOMA UHD40 KUULOKKEIDEN KAVERIT SCHIIT GUNGNIR JA MJOLNIR 2 03|2018 11,90 € H IF IM A A IL M A | FISCHER & FISCHER SN270: KIVIKAIUTIN | TAIPUU 4-TIE: PASSIIVIMASSIIVI UU DIS TU NU T! MODERNIT AKTIIVIKAIUTTIMET VERTAILUSSA 80908_.indd 1 12.4.2018 13.10.50
Uusi tuplakalvoinen diskanttielementti päällystetään Suomessa hiilikuidulla jonka ansiosta elementin säröytymistaajuus on saatu nostettua 47 kilohertziin. 700 S2 mallistossa henkeäsalpaava avoimuus ja erottelukyky tuo studiotason äänenlaadun kotiisi. 800-sarjasta tuttu Continuum-keskiäänielementti tuo korvalle kriittisimmän keskialueen erottelukyvyn uudelle tasolle ja bassoelementeissä käytetään Aerofoil-tekniikkaa rakenteen jäykistämiseen. Bowers & Wilkins Bowers & Wilkins ID Lounge Uudenmaankatu 4-6 00120 Helsinki 020 743 0070 info@idlounge.fi www.idlounge.fi Uudet 700-sarjan kaiuttimet sisältävät 800-sarjasta tuotua tekniikkaa. 700 sarja soi avoimen tarkasti antaen sinun uppoutua musiikkiin. 700-Series 702 S2 703 S2 704 S2 705 S2 706 S2 707 S2 HTM71 S2 HTM72 S2 DB4S 80892_.indd 2 12.4.2018 13.12.16
PAINOPAIKKA Kroonpress AS ISSN 1796 6507 Hi maailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Tällöin kuuntelun loppupuolella keskimääräistä parempi kaiutin voi periaatteessa olla yhtä hyvä kuin ensimmäinen, mutta se havaitaan selvästi paremmaksi. Kaiuttimien yleinen äänenlaatutaso arvioitiin yllättävän hyväksi. www.eisa.eu PÄÄKIRJOITUS T ämän numeron kaiutinvertailussa päädyimme toisenlaiseen kuuntelutilanteeseen. On hämmästyttävää miten laadukasta ääntä nykypäivänä muutamalla satasella saa. Lähdimme kuuntelemaan niin puhtaalta pöydältä kuin mahdollista. Verkossa: fokusmedia. Kun kuuntelut etenevät, alkaa korva tottua ryhmän keskimääräiseen laatutasoon. Edullisia kaiuttimia kuunnellessa voi käydä niin, että havaittu äänenlaadun putoaminen verrattuna referenssiin on todellisuutta suurempi. Puhelin: 0400 269 850 ULKOASU Antti Pihlajaniemi AVUSTAJAT Jussi Arvio | Jaakko Eräpuu | Matti Hermunen | Heikki Kivelä | Matti Komulainen | Mikael Nederström | Kari Nevalainen | Pekka Tuomela VS. Kiitos palautteesta! Luemme ne kaikki (vaikka valitettavasti kaikkiin emme ehdikään vastaamaan). Päivitys huonommasta parempaan taas ei tunnu aiheuttavan yhtä suurta hyppyä ylöspäin. En itse kuunnellut auton kaiuttimia tai nappikuulokkeita kummempia hi kaiuttimia viikkoon ennen kuuntelukokeita. Referenssi pitäisi olla oikeasti hyvä ja varsinkin tasalaatuinen eri kuulijoiden mielestä. Aivan kuten laadukkaaseen työkaluun tottumisen jälkeen vanhaan palaaminen on vaikeaa. MAURI ERONEN | PÄÄTOIMITTAJA Lähdimme kuuntelemaan niin puhtaalta pöydältä kuin mahdollista. Tämä voi aiheuttaa epäreilun tilanteen vertailun ensimmäiselle kuunneltavalle. P.S. /asiakaspalvelu TOIMITUS Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti: toimitus@hi maailma. JULKAISUJOHTAJA Maija Toppila MYYNTI Jaana Lindvall-Harki Levikkimyynti Johanna Mikkonen Mediamyynti Sirpa Toivoniemi VUOSIKERTA 8 numeroa JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Puhelin: 020 7354 130 asiakaspalvelu@fokusmedia. AVOIMIN KORVIN 81075_.indd 3 12.4.2018 14.25.25. Internet: www.hi maailma. Koska nyt testatuilla kaiuttimilla pyritään todennäköisesti parantamaan huonoa äänentoistoa, on referenssilähtökohta väärä. Tässä numerossa luettavuutta on yritetty parantaa entisestään, joten kuulemme mielellämme, onko suunta oikea. Tyypillisesti järjestämme kaiutin vertailujen kuuntelukokeet niin, että ennen vertailuryhmän kuuntelua korvat kalibroidaan hyväksi todetuilla ja neutraaleilla referenssikaiuttimilla (Aurelia Magenta tai Phonar Veritas P6 next). Nyt kokeiltiin erilaista lähestymistä. Dilemmaa voisi ratkoa sillä, että jokaisen järjestetyn ryhmätestin parhaimmistoon kuuluva valittaisiin edustamansa hintaryhmän edustajaksi. Mutta tämä toimii vain, jos vakiokuuntelijat ovat suurin piirtein yksimielisiä kaiuttimen meriiteistä. Maut menevät kuitenkin usein ristiin, vaikka balanssiasiat ovatkin niitä helpoimmin arvioitavia. Hi maailma kuuluu EISAn audio/kotiteatteri -paneeliin. Referenssitön kuuntelutapa tuntui tällä kertaa onnistuvan hyvin. PÄÄTOIMITTAJA Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. TILAUKSET JA ASIAKASPALVELU Puhelin: 020 7354 130 asiakaspalvelu@fokusmedia
Tyylien syklisyys kuuluu myös musiikissa. 44 SILLÄ KORVALLA: MCINTOSH MA252 VAHVISTIN MA252 on pitkät perinteet omaavan jenkkimerkin kautta aikain ensimmäinen hybridivahvistin. RAPORTTI 10 PORVOON MIKROKULMA Pinta-alaltaan suomen suurin hi kauppa sijaitsee Porvoossa. 58 URBAN SOUND STUDIOS, OSLO Oslolainen äänittämö on luovuusklusteri, joka tallentaa musiikkia genreen katsomatta vuosikymmenien kokemuksella. HIGHEND 38 HERMUSET: TAIPUU 4 TIE KAIUTIN Oululainen Taipuu on vauhdissa. 54 FISCHER & FISCHER SN270 KAIUTIN Saksalainen Fischer & Fischer tunnetaan erityisesti massiivisista liuskekivikoteloistaan. Sen laajentuneesta mallistosta kokeilimme tyylikkään kaksikon. VERTAILU 14 AKTIIVIKAIUTTIMET 300 900 € Kokeilussa viisi modernia aktiivikaiutinta, joilla parantaa merkittävästi vaikkapa television tai tietokoneen äänenlaatua. TALLENTEET 29 LEVYKATSAUS: AIKAMATKOJA Elämä ja olemassaolo perustuvat kiertokulkuun atomitasolta kosmiseen mittakaavaan. Koekuuntelimme juuri esitellyn nelitiemallin prototyypin. 68 SCHIIT GUNGNIR DAC JA MJOLNIR 2 KUULOKEVAHVISTIN Jenkkilästä ponnistava Schiit on kovassa suosiossa kuulokeharrastajien keskuudessa. 3.3.2018, OSLO Hi maailma perehtyi miksaaja Andrew Schepsin ajatuksiin ja kävi kuuntelemassa Lee Hazlewoodin Cowboy in Sweden -klassikkoalbumin Devialetin langattomilla kaiuttimilla. KOKEILU 36 POLK MAGNIFI MINI SOUNDBAR Polkin minisoundbarin ja subbarin yhdistelmä on melko huomaamaton tapa parantaa television ääntä. 24 BY:LARM 1. Miten budjettitykki suoriutuu hdr-koitoksesta. SISÄLTÖ TESTI 32 OPTOMA UHD40 PROJEKTORI Optoman lupaukset markkinoiden edullisimmalle 4k-tykille ovat kovat. VAKIOT 03 PÄÄKIRJOITUS 06 TUOTEUUTISET 64 KOLUMNI 66 LEVYARVOSTELUT 74 TULOSSA 80894_.indd 4 12.4.2018 15.17.49. 49 OPERA AUDIO CONSONANCE LINEAR 200 VAHVISTIN Kiinalaisen Opera Audion Linear 200 -putkivahvistin sisältää ajan hengessä myös digitaaliotot. Ansiot eivät jää erinomaiseen kotelomateriaaliin. Miten käy äänentoistolaitteiden kauppa autovaraosien ja elintarvikkeiden keskellä
HOME THEATRE AUDIO MOBILE HI-FI IN-CAR HOME THEATRE VIDEO & DISPLAY PHOTOGRAPHY TESTED BY THE EXPERTS n WWW.EISA.EU The GLOBAL TECHNOLOGY AWARDS The European Imaging and Sound Association is the unique collaboration of 55 member magazines and websites from 25 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment. Now truly international with members in Australia and the USA, and still growing, the EISA Awards and official logo are your guide to the best in global tech! Celebrating the best life-enhancing, cutting-edge consumer products 230-300_EISA_AD_2018_Pre-awards.indd 1 06/01/2018 15:09 80895_.indd 5 12.4.2018 13.32.09
Alumiinireunalistat ja valaistu logo täydentävät kokonaisuuden. Tracerissa sivuttaisvedon poisto tapahtuu simppelillä valitsimella. FMJ A19 -mallin korvaava SA10 antaa tehoja 50 wattia per kanava ab-luokassa, kun taas FMJ A29:n tilalle tuleva SA20 on g-luokan vahvistin 80 watin tehoilla, 20 ensimmäistä wattia kuitenkin a-luokassa. Formaattien suhteen kaikkiruokaiselle onkin luvassa vakuuttava ratkaisu klassikkomerkki McIntoshilta. Tracerin varsiputki on hiilikuitua, mutta varren varsinainen juju on kitkaton ripustus, jonka hienomekaaninen laakeri on yhdistelmä volframia ja safiiria. MÄKKÄRIN UNIVERSAALI PYÖRITIN Saksalainen levysoittimien erikoisosaaja Clearaudio on lisännyt uuden mallin radiaalija tangentiaalivarsiensa joukkoon. Laitteen levykelkka on valettua alumiinia, ja sitä ohjaa digitaalinen servo. Uusi Tracer-varsi jää Magnifyja Clarify-mallien väliin sijoittuen malliston edullisempaan puoliskoon. Muut ulostulot ovat aes/ebu, koaksiaalinen ja toslink. Hintaluokka on tonnin seudulla ja SA20 vähän päälle, kun laitteet löytävät ennen kesäkautta myyntiin. Alumiinirasiakelkka mahdollistaa azimuth-hienosäädön. Soittimelle on oma ohjainsovelluksensa, ja lisäksi siinä on verkkostriimausmahdollisuus. Vastapaino on alhaalla neulavoiman säätämiseksi helposti. Ulkoasultaan MCT500 on aito McIntosh kiillotetulla teräskotelolla ja mustalla lasietulevyllä. Näiden lisäksi valmistajalta on tulossa kokonaan uusi cd/ sacd-soitin CDS50. CLEARAUDION ÄÄNIVARSIVALIKOIMA LAAJENEE HINTA: 1 900 € LISÄTIEDOT: WWW.CLEARAUDIO.DE & WWW.HIFIGURU.FI HINTA: 6 900 € LISÄTIEDOT: WWW.MCINTOSHLABS.COM & WWW.NEBY.FI Ensimmäinen ulkonäkömuutos 19 vuoteen ei ole Arcamin uuden HDA-sarjan ainoa tärkeä ominaisuus: molemmissa uusissa integroiduissa vahvistimissa, mallinimiltään SA10 ja SA20, on valmistajan kohdalla ensi kertaa digitaaliotto laitteen takana. Taustavalaistu kaukosäädin kuuluu myös pakettiin. Molemmissa vahvistimissa luvataan olevan riittävästi analogisia ja digitaaliliitäntöjä. Sacd-toistoa varten soittimessa on McIntoshin oma mct-ulostulo, josta signaali kulkee mukana tulevalla kaapelilla muihin McIntosh-laitteisiin, joissa on mct-otto. ARCAMIN UUSI ILME: HDA-SARJA HINTA-ARVIO: YLI 1 000 € LISÄTIEDOT: WWW.ARCAM.CO.UK & WWW.HIFIMESTA.FI 80896_.indd 6 12.4.2018 15.02.41. Pyöritin lukee levyn datan kaksinkertaisella nopeudella. Uusi McIntosh MCT500 -pyöritin tukee cd-, sacd-, dvd-rsekä cd-r/rw-levyjä ja lukee usb-oton kautta aac-, aiff-, alac-, dsd128-, flac-, mpw-, wmaja wav-formaatteja. Da-muunnin tulee Sabrelta. TUOTEUUTISET | 03/2018 06 Fyysisen äänilevyformaatin hehku ei himmene, ja cd-levyt muodostavat edelleen merkittävän osan maailman musiikkimarkkinoista. Tracer-äänivarsi on saatavana mustana tai hopean värisenä. Myös cd:t voidaan kierrättää mct:n kautta. Tracer on minimalistinen varsi, jonka perusidea on saada äänirasian neula oikeaan asentoon levyurassa
Onkyo TX-NR686 on saapumassa kauppoihin tämän numeron ilmestymisen aikoihin. Nyt kilpailu on siirtynyt alle 2 000 euron hintaluokkaan. Verkon tai usb:n läpi puolestaan menee 5,6 megahertsin dsd ja 24-bittinen/192 kilohertsin pcm. TK800 kykenee 1,47– 1,76 heittosuhteellaan heijastamaan 100 tuuman kuvan 3,25 metristä, ja sen maksimikuvakoko on 300 tuumaa. Atmos-kaiuttimille mukana on AccuEQ-kalibrointisofta sovittamaan kaiuttimien keskinäiset vaiheet AccuReflex-tekniikalla. Ensiksi tuli W1700-malli, ja kohta on saatavana myös sitäkin edullisempi TK800. Tulevien jalkapallon MM-kisojen vuoksi TK800:ssa on valmiiksi Footballja Sport-kuvatilat, jotka tuovat esiin nurmen viherryksen mutta pitävät ihonvärit neutraalina tuoden samalla selkeyttä esimerkiksi katsomoon. TK800:ssa on valmistajan ilmoituksen mukaan 3 000 ansi-luumenin valoteho, 3dja hdr10-tuki, ja se kattaa Rec.709-väriavaruuden 92-prosenttisesti. BenQ TK800:n hinnan odotetaan jäävän alle 1 500 euron. 80896_.indd 7 12.4.2018 15.02.56. ja käytettävissä Onkyon Controller-ohjainsovelluksella. Kuusi hdcp2.2-yhteensopivaa hdmi-ottoa hyväksyvät 4kja hdr-formaatit mukaan lukien hdr10:n, hlg:n ja Dolby Visionin. Optomalla ja Viewsonicilla on jo mallinsa tässä keskiluokassa, ja nyt BenQ:kin on tarjoamassa uusia 4k hdr -projektoreita alle kahden tonnin. Keskitason 4k hdr -projektoristakin on joutunut maksamaan yli 3 000 euroa. Natiivi DTS:X:n ja Dolby Atmoksen lisäksi THX-sertifioitu TX-NR686 tarjoaa DTS Neural:X ja Dolby Surround -ylösmiksauksen virtuaalista 3D-ääntä varten DTStai Dolby-formaateista. Vahvistimessa on myös levysoitinaste mm-äänirasioille. Käyttäjä voi myös kuunnella ja katsella päälaitteiston materiaalia toisessa huoneessa olevalla kaiutinparilla. Laitteessa on myös BENQ:LTA BUDJETTILUOKAN 4K HDR -PROJEKTORI HINTA-ARVIO: 1 500 € LISÄTIEDOT: WWW.BENQ.FI HINTA-ARVIO: 700 € LISÄTIEDOT: WWW.EU.ONKYO.COM & WWW.LOUDGROUP.FI uusi 5-wattinen CinemaMaster Audio+ 2 -äänijärjestelmä kuin myös automaattinen keystone-korjaus ja 1,2-kertainen zoomi. Langatonta tukea tulee myös monihuoneDTS Play-Fi:lle sekä Onkyon ja Pioneerin yhdessä kehittämälle FlareConnect-striimausalustalle kuten myös Google Chrome Castille, AirPlaylle ja bluetoothille. Spotify, Tidal, Amazon Music, Deezer sekä TuneIn ovat kaikki mukana KETTERÄ 7.2-KANAVAINEN AV-VAHVISTIN Siinä missä 4k hdr -televisioiden hinta on laskenut nopeasti viime vuosina, sama ei pidä paikkansa projektorien kohdalla. 03/2018 | TUOTEUUTISET 07 Onkyon tuore, noin 700 euroa maksava TX-NR686 on tehokas 165-wattinen ja 7.2-kanavainen kotiteatteri-viritinvahvistin
He kutsuvat sitä arkkitehtoniseksi kaiuttimeksi johtuen todennäköisesti siitä, että seinään sahattava aukko kaiuttimille on hyvä tehdä jo rakennusvaiheessa. FOCAL PRO -KAIUTTIMET JA KUULOKKEET MYYNTIIN SUOMESSA HINTA: 269–1 599 € LISÄTIEDOT: WWW.FOCAL.COM & WWW.KRUUNURADIO.FI Seinäkaiuttimia on kahdenlaisia, sellaisia jotka kiinnitetään seinälle roikkumaan (on-wall) ja niitä jotka asennetaan seinään (in-wall). Kaiuttimien kotelo on viilutettua mdf:ää. Kasvava määrä kaiutinvalmistajia on kiinnostunut – ymmärrettävistä syistä kenties – seinälle kiinnitetyistä kaiuttimista. HIGHEND-KAIUTIN SEINÄN SISÄÄN HINTA-ARVIO: 8 000 € LISÄTIEDOT: WWW.KEF.COM & WWW.HIGHENDSTUDIO.FI 80896_.indd 8 12.4.2018 15.03.28. KEF on nyt ilmoittautunut tähän jälkimmäiseen kategoriaan uudella raskaan sarjan Ci5160REF-THX-in-wall-kaiuttimellaan. Tämän lisäksi kaiuttimessa on Reference-sarjan 160-millimetrinen bassoääninen seinäasennukseen optimoituna. Tosin on monia, jotka ovat tehneet sen jälkeenpäin. Focalin tammikuussa 2018 julkistamat Focal LISTEN Pro (suositushinta 269 euroa) ja CLEAR Pro (suositushinta 1 599 euroa) -kuulokkeet tulevat myyntiin Shape-kaiuttimien ohella huhtikuussa. Se on myös THX Ultra -sertifioitu. Kaiutin on parasta, mitä KEFillä on tarjota arkkitehdeille tai yleensä in-wall-kaiuttimista kiinnostuneille, ja 8 000 euroa lähentelevä hinta on sen mukainen. Twin-kaiuttimissa on muun muassa ontosta puuvillakuidusta valmistettu ja molemmin puolin lasikuidulla pinnoitettu Flax-kartio, TMD-ripustus kahdella ohjausrenkaalla, NICeli Neutral Inductance Circuit -magneetti, käännetty alumiini– magnesium-dome-diskantti sekä kaksi passiivisäteilijää. Shape-monitorimallistossa on neljä erilaista aktiivikaiutinta: Shape 40 (399 euroa kappale), Shape 55 (549 euroa kappale), Shape 65 (699 euroa kappale) ja tammikuussa 2018 julkaistu Shape Twin (849 euroa kappale). Ci5160REF-THX on osa KEFin Reference-sarjaa ja täyttää valmistajansa Extreme Theatre -standardin. On monia syitä sille, miksi seinän sisään asennettu kaiutin on lähes ihanteellisessa paikassa. Teknisesti seinän sisään laitettavat ovat kuitenkin paremmassa asemassa. TUOTEUUTISET | 03/2018 08 Kruunuradio on ilmoittanut aloittavansa huhtikuusta eteenpäin Focalin studioympäristöön suunniteltujen Pro-tuotteiden maahantuonnin ja myynnin Suomessa. sukupolven Uni-Q-elementti 25 millimetrin alumiinidomella 125-millisen keskiäänisen keskiössä. Ci5160REF-THX:n ytimessä on pistelähdemäisen äänen tuottava 11. Tuotesarja koostuu studioissa ja äänitarkkamaamoissa käytetyistä lähitarkkailumonitoreista sekä studiokäyttöön suunnitelluista kuulokkeista. Sama koskee jakosuodinta
Digisignaalille on viisi ottoa, joista koaksiaalinen ja optinen väylä tukevat korkean resoluution 24-bittistä ja 192-kilohertsistä signaalia kuten myös usb, jolta tulee tukea myös dsd64:lle. XM7-esivahvistimen ympärille rakennettu kuulokevahvistin pitää sisällään myös levysoitinesivahvistimen mm-äänirasioille. Mustana ja titaaninvärisenä saatavana olevan XM HP:n massa on neljä kilogrammaa, ja se on juuri tullut myyntiin Suomessa. /kysely ONNEA VOITTAJALLE! 80896_.indd 9 12.4.2018 15.03.44. Nimi tulee rmaa 50 vuotta sitten perustamassa olleen, kuuluisan P40-vahvistimen suunnitelleen professori Gordon Edgen mukaan. Kolmen vuoden pähkäilyn jälkeen yhdeksän insinöörin ryhmä päätyi johonkin, jonka tulokset ovat nähtävissä uudessa Edge-laitesarjassa. Tavoitteena oli jälleen kerran luoda jotakin sellaista, joka paljastaisi musiikista uusia kerroksia, olisi erinomaisen läpinäkyvä ja tarjoaisi ylittämättömiä äänikuvallisia ominaisuuksia. 03/2018 | TUOTEUUTISET Merkkipäivien tullessa ajankohtaiseksi audiovalmistajilla on tapana lähestyä talon insinöörejä avokätisesti ja kysyä, mitä he suunnittelisivat jos heillä ei olisi minkäänlaisia budjettirajoitteita. Kuulokkeille omistettu vahvistin riittää ja on joissain tapauksissa jopa parempikin. Edge-sarjan laitteet on suunniteltu ja valmistettu Englannissa, ja niiden brittihinnat ovat tällä hetkellä haarukassa 2 500–4 500 puntaa. DA MUUNNIN/KUULOKEVAHVISTIN EXPOSURELTA HINTA: 1 499 € LISÄTIEDOT: WWW.EXPOSUREHIFI.COM & WWW.HIFISTUDIO.FI vähin ja tarkoin valituin komponentein. XM HP:n lineaarisen virtalähteen ytimessä on erikoisvalmisteinen 60 volttiampeerin rengassydänmuuntaja. Esivahvistimesta on pre-amp-ulostulo. Kuulokkeille puolestaan on sekä perinteinen 6,3 millimetrin plugilähtö että balansoitu xlr. Edge-sarjaan kuuluu integroitu vahvistin sekä esija päätevahvistin. Onneksi olkoon! Uusi arvonta on käynnissä osoitteessa www.hi maailma. Hi maailman edellisen numeron kilpailuun vastanneiden kesken arvotun BenQ W2000+ -projektorin voitti Arto Ruha Oulusta. Yhteistä on minimalistinen design, kaareva alumiinikotelo sekä signaalitiet, jotka on toteutettu mahdollisimman CAMBRIDGE AUDIO JUHLII REUNALLA HINTA ARVIO: NOIN 3 000 € YLÖSPÄIN LISÄTIEDOT: WWW.CAMBRIDGEAUDIO.COM & WWW.HIGHENDSTUDIO.FI Kuulokkeiden laadun parantuessa monien tiedetään luopuneen kaiutinkuuntelusta ja siirtyneen kokonaan kuulokekuuntelijoiksi – tätä varten kun ei tarvita perinteistä vahvistinta. Kenties juuri tältä pohjalta Exposure on tuonut markkinoille uuden XM-sarjan kuulokevahvistimen XM HP:n, jossa on myös itsenäisesti käytettävä da-muunninmoduuli. Näin tämä yleensä esitetään, ja niin sen esittää englantilainen hi vahvistin ja -elektroniikkavalmistaja Cambridge Audiokin. Näiden lisäksi tarjolla on kaksi linjatasoista analogista sisäänmenoa
Ylipäätään näyttää, että kiinnostus hyvää ääntä ja hyvää äänentoistoa kohtaan on kasvamassa, sanoo Max Fredriksson, Mikrokulman 80897_.indd 10 12.4.2018 9.05.15. – Ei meilläkään varasto kierrä neljä kertaa vuodessa, jos sellaista kriteeriä haluaa käyttää, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Edes noususuhdanne ei näytä riittävän suunnanmuutokseen. TEKSTI JA KUVAT: KARI NEVALAINEN toisen kappaleen varalle seuraavaa kysyjää varten. Kauppa ei kulje, kaupanteko on nihkeää, tavaraa ostetaan sisään varoen. Jutteleepa kenen kanssa hyvänsä, lopputoteama on aina sama: hifikaupalla ei mene hyvin. RAPORTTI | KAUPPIAS: PORVOON MIKROKULMA 10 SUOMEN SUURIN HIFIKAUPPA E räs hifiharrastaja oli iskenyt silmänsä uuteen, muutaman tuhannen euron stereovahvistimeen ja yrittänyt ensiksi maahantuojan sekä jälleenmyyjän kautta saada yhden itselleen. Pikemminkin päinvastaisia. Kun se ei tuottanut tulosta, hän otti yhteyden Mikrokulmaan ja asia järjestyi heti. Varmuuden vuoksi Mikrokulma hankki KAUPPIAS: PORVOON MIKROKULMA Erikoistarjouksia ja huippubrändejä! Porvoon Mikrokulman tarjonta on hurmaavan jakomielistä ja silti, tai juuri siksi, myös kestävällä ja kantavalla pohjalla. Tällaisia tarinoita ei kuule kovin usein Suomessa
Maxin äidillä oli aikoinaan valaisinliike Porvoon keskustassa. Näitä Maxin isä Peter Fredriksson ja Markku Peltonen saivat yhteisen tuttavan avustuksella hankittua edullisesti vuonna 1988 perustamansa Mikrokulman alkupääomaksi. Kun kiinnostus – ja osaaminenkin – omin käsin rakentamista kohtaan ennen pitkään lopahti, joutui Radio Mikro laventamaan tuotevalikoimaansa hi elektroniikasta ja komponenteista kodin Mikä siis on Mikrokulman salaisuus. Mikä siis on Mikrokulman salaisuus. Puitteet ovat kuitenkin kokonaan erilaiset – kuin toiselta ostosplaneetalta –, ja tästä se varsinainen tarina alkaakin! Lehtien havinaa Alan jäärät muistavat tarunomaisen Radio Mikron Helsingin Kampissa. Nykyään Mikrokulma on Porvoon suurin yksityisessä omistuksessa oleva tavaratalo. Kiitokseksi sana Mikro säilyi uuden liikkeen nimessä. Vanhasta varastosta on vielä jotain pientä jäljellä, Max selventää. On hienoja, kalliita laitteita ja merkkejä hyllyt pullollaan, mutta sellaista liiketoimintaa, millä saisi jatkuvaa tulovirtaa juoksevien menojen kattamiseksi ja uusien hankintojen tekemiseksi ei kaikesta uskottelusta ja toiveajattelusta Kuvassa näkyy vain osa valtavasta myymälätilasta. Vertailun vuoksi: Mikrokulma nielaisisi yli 30 Hi Studion uutta Helsingin liiketilaa. Hi Studio on yksi tällainen, eikä ehkä sattuma, että Mikrokulman perusvalikoima ja -konsepti muistuttavat vähän Hi Studion vastaavaa. Porvoon teollisuusalueella, parin kilometrin päässä keskustasta sijaitseva Mikrokulma aloitti työkaluvetoisesti ensiksi sadan neliön pikku putiikissa, sitten omassa 900 neliömetrin hallissa. KAUPPIAS: PORVOON MIKROKULMA | RAPORTTI huolimatta tunnu olevan. Omistus kulkee perustajien poikien kautta tiukasti perheessä. pienkoneisiin, vapaa-ajan välineisiin ja työkaluihin. vetäjä toisessa polvessa. Jokainen sen ymmärtää: tuhat maksavaa asiakasta päivässä tarkoittaa tasaista kassavirtaa sekä sitä kautta kaivattua pelivaraa operoida ja vapautta toteuttaa strategisia liikkeitä. Vielä vuonna 1978 Radio Mikron katalogi oli sellainen hi stin paratiisi, ettei paremmasta väliä: oli Celestionin torvia tuplamoottorilla, Peerlessin ja Philipsin unohtumattomia kaiutinelementtejä, vahvistimia, kidekoneita, sävynsäädinyksikköjä, rakennussarjoja, komponentteja ja vaikka mitä. Nyt sekin on omana osastonaan Mikrokulmassa. – Tuhat maksavaa asiakasta päivässä, täräyttää Max. Kun jätetään Gigantti ja Power pois laskuista, ne kun joka tapauksessa toimivat kokonaan eri pelisäännöin, Suomessa ei ole kovin monta hi äänentoistoa myyvää kauppaa, joka onnistuisi ylläpitämään tasaista myynnin volyymiä ja siinä sivussa kauppaamaan myös kalliimpia äänentoistolaitteita. Elämä koko kirjossaan! 80897_.indd 11 12.4.2018 9.05.43. Firma aloitti jo 1960-luvulla. Seuraava liiketila oli jo 2 000 neliötä, joka vuonna 2007 toteutetun laajennuksen jäljiltä kasvoi nykyisiin 6 500 neliömetrin lukemiin. Juuri tämä on monen audiokauppiaan Akilleen kantapää, eikä vain Suomessa. Sukupolvenvaihdos suoritettiin kolme vuotta sitten. Suomalaisittain poikkeuksellista optimismia kauppiaan suusta. – Meidänkin valikoimassa oli pitkään komponentteja ja kaiutinelementtejä, mutta kysynnän puutteessa lopetimme niiden myynnin muutamia vuosia sitten. – Tuhat maksavaa asiakasta päivässä, täräyttää Max
Eikä näillä ihmisillä ollut mitään tekemistä hi n kanssa. Siitä jää käteen pelimarkkoja senkin jälkeen, kun palkat on maksettu 25 työntekijälle. Mikrokulmasta ”jokainen löytää varmasti jotakin”. Kunkin osaston päälliköt vastaavat sisäänostosta, ja tavarantoimittajia per osasto on 20–30. Venäläisiä saapuu paikalle ilman niitäkin, alvittoman hinnan perässä. Kaikille jotakin Hi osasto on lähes seinättömän, hyllyrivien halkoman myymälätilan perällä. Paitsi ehkä kaikkein kalleimmat. Myös esittelytilaisuuksia järjestetään. Daniel Shipilov, yksi kolmesta hi osaston myyjästä, kertoi mattoa ostamaan tulleesta pariskunnasta, joka hi osaston huomattuaan poikkesi ihmettelemään ja kuuntelemaan. Osuvasti sanottu. Hollantilainen tukkuri on täyttänyt johtohyllyt muun muassa Valuelinen kaapeleilla. Kotiteatterille on oma soppensa. 80897_.indd 12 12.4.2018 9.06.15. Venetarvikkeet. Sillä seurauksella, että maton seuraksi myymälästä lähtivät B&W:n laatukaiuttimet ja Marantzin vahvistin. Kuvitellaan, että jokainen osasto myy vähintään miljoonalla eurolla vuosittain (jotkin kuulemma selvästi enemmänkin). Fillarit, mönkijät, grillit, lasimaljakot, muovikukat, airot, ilmakiväärit, vavat, vannesahat, porakoneet, nuket, saunamyssyt, perunalannoitteet, Fairyt – you name it! Paljon on edullista tavaraa ja tarviketta, mutta on joukossa myös tunnettuja brändejä, kuten Lego, Fiskars, Helly Hansen, Milwaukee, Leatherman, Hitachi ja niin edelleen. – Viisi vuotta sitten teimme päätöksen panostaa enemmän laatuun, ja se koskee koko liiketoimintaa, sanoo Max ja toivoo, että Mikrokulma pääsisi vähitellen paikan yllä leijuvasta halvan ostospaikan maineesta. Lelut ja lasten tarvikkeet. Näin kevään korvalla myös puutarhaja vapaa-ajan tarvikkeet. Osasto sulautuu turhankin hyvin Marantz ja Rotel ovat vahvistinpuolella vahvasti esillä. Kyllä kuulemma kiinnostaa kuten myös rakennusmiehiä, joita kiersi hyllyrivien väleissä pieninä porukoina. Mikrokulmalla on myös noin 40 000 talouteen jaettava ilmaislehti, jonka välissä on aina muutaman sivun mittainen Hi -extra. IKH:n varaosat. Ja tietenkin se tärkein: viihde-elektroniikka ja kodinkoneet. Erävarusteet ja -tarvikkeet. Martin Logan, Gradient ja KEF sulassa sovussa. Nyt uskon, ettei sellaista ihmistä olekaan, joka ei myymälään eksyessään huomaisi tarvitsevansa jotakin Mikrokulman valtavista valikoimista, olipa kyse keittiöstä, olohuoneesta, autotallista, kuunteluhuoneesta, työstä tai työn ulkopuolisesta ajasta. – Myimme juuri Gradient 1.5:set eräälle raksamiehelle tässä lähistöllä, Max kertoo ja sanoo tavoittavansa asiakkaita muun muassa sosiaalisen median kautta. RAPORTTI | KAUPPIAS: PORVOON MIKROKULMA Valaistus ja sisustus! Ja mitä ne muut osastot ovat. Työkalut ja tarvikkeet. Sen erottaa katosta roikkuvasta HIFI-kyltistä ja valotaulusta, jossa lukee Demohuone. Elintarvikkeet. Autotarvikkeet. Mikä diversiteetti! Kaikki tarpeet ja halut on katettu. – Ihmiset tulevat erikoisostokselle ja lähtevät iso kori mukanaan, niin se toimii, Max selvittää. Näin tehdään kestävää hi kauppaa! Traktorin varaosien, ohjainlaitteiden, iskareiden ja muun miljoonan sälän keskellä kysyn Maxilta, kiinnostaako hi äänentoisto seudun maanviljelijöitä. Taloustarvikkeet
Niiden takana on rivistö kuulokkeita ja sinihammaskaiuttimia. Se taas vaatisi investointia. He, jotka haluavat itse säätää, päätyvät usein kuulemma ProJec tiin. Toinen vahvuutemme on, että meidän myyjämme osaavat asiansa. On siellä pari Pro-Jectin levysoitintakin. Kotonaan hänellä on yhdessä huoneessa Gradientin 6.0:t Marantzin all-in-one-laitteen perässä ja toisessa B&W 805:t Rotelin RAP-1580:n komennuksessa. Vahvistin oli Marantzin uusi PM-10 ja äänilähteenä saman valmistajan SA-10-digisoitin sekä TT-15S1-levysoitin. Kun seuraavan kerran poikkeatte Porvoon vanhaan kaupunkiin kahville, kannattaa suunnata Loviisaan päin vanhaa tietä ja käväistä Mikrokulmassa heti tien alkupäässä. Mikrokulmassa seurataan maailmanmenoa: Jay-Z, Jimi Hendrix ja Bob Dylan vinyylinä. Suunnan tietää oikeaksi, kun lattialla alkaa näkyä autosubbareita ja edessä siintää kännyköitä. 80897_.indd 13 12.4.2018 9.06.47. Taustalla asekaapit. Viimeisen hyllykön täyttävät molemmin puolin lattiakaiuttimet muun muassa B&W:ltä, KEF:ltä, Martin Loganilta ja Gradientilta. Päätyseinällä on liuta vahvistimia ja soittimia. KAUPPIAS: PORVOON MIKROKULMA | RAPORTTI taloustarvikkeiden ja kodinkoneiden joukkoon. Ei tarvitse odotella, Max lupaa. Kolmas ero ja myyntivalttimme on, että pyrimme pitämään tavaraa aina hyllyssä. Ostopäätöksen jälkeen kaiuttimet ja laitteet saa heti mukaansa. Se vaatisi uudet kuuntelutilat. Genevalle ja Genelecille on omat seinänsä. Käydessäni vetovuorossa oli B&W:n 700-sarjan kaiuttimet. Pohdinnassa on ollut sijoittaa hi ja viihde-elektroniikkaosasto uuteen paikkaan myymälässä. Sitten silmiin tarttuu Mikrokulman uusin aluevaltaus: vinyylilevyt! Niitä on vain muutama metri kuudessa tasossa, mutta silti. Se on varma merkki, että jossakin hyllyrivien takana lymyää myös levysoittimia! Ensiksi pitää kuitenkin ohittaa Itä-Uudenmaan vakuuttavin valikoima kaapeleita, kuten Max asian ilmaisee. Kun kaikkea ei tarvitse kattaa hi myynnillä, kaikki on mahdollista. Vaarana tietenkin on, että sieltä lähtee pois iso kori kädessä. – Jos hi stä puhutaan, niin suurin ero meidän ja esimerkiksi Gigantin tai Powerin välillä on, että me myymme myös malliston kalliimman pään tuotteita. MAC Audion subbari ja elementtejä autoon. Sellaiseen, joka paremmin ohjaisi asiakkaita osastolle. Huoneen seinät ovat betonia, mutta tila ei kumissut eikä takaa kantautuvaa hälinää juuri erottanut. Kokonaisuuteen kuuluu kaksi kuunteluhuonetta, ei suuren suurta mutta asiallista. Max Fredriksson johtaa ilman titteleitä, Daniel Shipilov myy. – Uppokaiuttimet menevät yhä useammin kaupaksi, Max palauttaa kyselijän maan pinnalle ja myöntää, että levysoittimistakin eniten menee Marantzin edullisinta mallia. Avidin soitin on selän takana laitetelineessä. Stereohuone on Gradientin värikkäillä Kaiku-levyillä akustoitua. Tällä kertaa parrasvaloissa paistatteli erittäin miellyttävästi soineet Gradient Revolution -kaiuttimet sivustakatsojana muun muassa B&W:n upeat 803D:t ja taustakuorossa rivi valkoisenhohtavia Genelecejä omalla podiumillaan. Toinen tila on pyhitetty kaksikanavahi lle ja vain sille. Oheen Mikrokulma myy esimerkiksi Optoman projektoreita ja Denonin av-vahvistimia. Max tunnustautuu itsekin vankkumattomaksi kaksikanavamieheksi. Vaikka vain katselemaan ja ihmettelemään. Toinen huoneista on omistettu kotiteatterille
AKTIIVIKAIUTTIMET 300–900 € TEKSTI: MAURI ERONEN JA HEIKKI KIVELÄ | KUVAT: MAURI ERONEN JA VALMISTAJAT KODIN ÄÄNI KUNTOON 14 80911_.indd 14 12.4.2018 13.36.42
Tällaisia kaiuttimia kutsutaan joskus puoliaktiiveiksi. Vahvistettu signaali siirtyy sitten kaiutinkaapelilla passiiviselle kaiuttimelle. Perinteisissä ammattikäyttöön tarkoitetuissa studiomonitoreissa on yleensä kaiutinkohtainen vahvistinmoduuli. Kokeilimme viisi mallia, jotka on varustettu moderneilla ominaisuuksilla. Aktiivikaiuttimilla parantaa merkittävästi vaikkapa television tai tietokoneen äänenlaatua. Signaalin käsittelystä joko esivahvistuksen (analogisignaalilla) tai da-muunnoksen muodossa vain toisessa kaiuttimessa on se hyöty, että näin saadaan vähennettyä johtojen määrää, kun äänilähde kytketään vain yhteen pisteeseen. Muuten kaiuttimien välille joudutaan yleensä vetämään erillinen datakaapeli ohjauskomentojen välittämiseksi. A ktiivikaiutin sisältää oman vahvistimen, joten se voidaan kytkeä suoraan äänilähteeseen, kuten vaikkapa tietokoneeseen, televisioon tai soittimeen ilman erillistä vahvistinta. Nykyaikaista langattomuutta Valitsimme kokeiluun viisi aktiivikaiutinta, joissa on joku muukin juju kuin 15 80911_.indd 15 12.4.2018 13.37.01. Muissa vahvistettu signaali viedään oikeasta kanavasta vasempaan kaiutinkaapelilla. Puoliaktiivisessa ratkaisussa ei tietenkään tarvita sähköjohtoa passiivikaiuttimelle. Samoin kaukosäätö helpottuu, kun sitä ei jouduta synkronoimaan kahden kaiuttimen kesken. Kuluttajatuotteissa taas signaali viedään useimmin vain toiseen kaiuttimeen, jossa oleva vahvistin hoitaa vahvistuksen myös toiselle kanavalle. Aidoissa studiomonitoreissa on usein myös monipuoliset mahdollisuudet basson hienosäätöön sijoituspaikan mukaan. Bluetooth-kaiuttimien suosio on huipussaan, mutta hyvää stereoääntä varten kannattaa hankkia oikea kaiutinpari. Vertailumme malleista Electrocompaniet ja Wharfedale sisältävät vahvistimen kummassakin kaiuttimessa. Testatuista edullisista malleista hyllytai desktop-korjaimet puuttuvat, mutta tavalliset sävynsäädöt löytyvät monista
Signaali viedään sitten eteenpäin hubiin paritettuihin kaiuttimiin langattomasti 5,8 gigahertsin taajuudella toimivalla linkillä. Electrocompaniet on ainoa puhtaasti digiä nauttiva kaiutin, eli siinä ei ole analogista linjatuloa. Yksi mahdollinen tapa kiertää ongelma on hankkia ad-muunnin television kuulokelähdön ja kaiuttimen väliin. Siihen voi tuoda äänen analogisena, digitaalisena optisena ja koaksiaalisena tai langattomasti bluetoothilla. Signaali tulee joko verkon yli tai optisesti tai koaksiaalisesti piuhalla kaiuttimeen. Vertailun kaiuttimien kanssa tällaista ongelmaa ei ole, sillä ne kaikki tukevat äänenvoimakkuuden säätöä. Tämän vertailun kaiuttimista kaikki suoriutuivat kuitenkin erinomaisesti, eikä kuvan ja äänen välillä ilmennyt häiritsevää synkkaongelmaa. Soittimen ja kaiuttimen väliin ei siis tarvita erillistä riaa-levysoitinesivahvistinta. Kaukosäädin ohjaa langatonta linkkiä, ja voimakkuutta voi säätää sekä ottoja vaihtaa myös hubin pinnassa olevilla hipaisukytkimillä. Yleisin lisätoiminto on bluetooth, joka helpottaa musiikin kuuntelua mobiililaitteista. Sopivia alle satasen hintaisia analogi/ usb-dac-lähettimiä ovat vaikkapa Audio Pro WF100 (99 euroa, kuvassa) tai Procaster WA-01 (69 euroa). Mainospuheista huolimatta Wharfedalen langaton linkki ei kaikissa tilanteissa toiminut täysin häviöttömästi, sillä analogituloon tuoduilla korkeataajuisilla signaaleilla ilmeni pientä häiriötä, joka huomattiin taajuusvastepyyhkäisyjen yhteydessä. Vastaanotin, lähettimen tapaan, tarvitsee lisäksi käyttöjännitteen usb-a-liitännästä, joka löytyy suoraan vaikkapa Steljesin takapaneelista. Klipschin ja Magnatin erikoisuus on levysoitinliitäntä. Windows-puolella bluetooth tuottaa usein päänvaivaa suuren viiveen vuoksi. Muissa digituloina on ainoastaan s/pdif joko koaksiaalisena, optisena tai molemmissa muodoissa. Silloin kaiuttimen voimakkuutta joutuu muuttamaan älysovelluksesta tai itse kaiuttimen päältä – molemmat ovat aivan liian kankeita jokapäiväisessä käytössä. Samaan rca-kytkentään asennetun phono-tulon ja tavallisen analogioton valinta tehdään käsin kytkimellä, mutta Magnatissa on lisäksi erillinen 3,5-millinen aux-analogitulo, jota ei ole jaettu phono-tulon kanssa. Vastaavaa häiriötä kuului myös Electrocompanietin digitaaliotolla. VERTAILU | AKTIIVIKAIUTTIMET 300–900 € VERTAILU | AKTIIVIKAIUTTIMET 300–900 € LANGATTOMUUTTA LISÄVARUSTEIN sisäänrakennettu vahvistin. Electrocompanietin kanssa säätö tosin on hankalampaa, sillä sen mukana ei tule kaukosäädintä. Ongelma saattaa kyllä piillä linkin sijaan hubissa tehtävässä ad-muunnoksessa. Ainoastaan Electrocompanietista se puuttuu. Wharfedalessa kaikki äänilähteet kytketään erilliseen H1-hubiin. Vaikka Wharfedale on testin ainoa langattomalla linkillä varustettu kaiutin, ei ominaisuuden lisääminen jälkikäteen ole hankala tai arvokas temppu. Perinteisen aktiivikaiuttimen suurin ongelma on yleensä se, että äänenvoimakkuuden säätö joko puuttuu tai se on hankalasti sijoitettu kaiuttimen taakse. Tällöin säätö täytyy olla äänilähteessä tai erillisessä esivahvistimessa. Paketin lähetinosa kytketään analogisesti äänilähteeseen tai usb-liitännästään läppäriin, jossa se toimii usb-äänikorttina ja lähettää signaalin vastaanottimelle, jonka analogilähtö kiinnitetään kaiuttimen linjatuloon. Kätevimmin tietokoneeseen usb-väylän kautta kytkeytyy Klipsch. Langaton yhteys oli viiveetön myös iOSja macOS-laitteilla. 80911_.indd 16 12.4.2018 13.37.31. Tämä saattaa vaikeuttaa kaiuttimen kytkemistä televisioon, jos television optinen lähtö ei tottele äänenvoimakkuuden säätöä. Musiikilla kumpikaan kuuntelijoista ei havainnut mitään oireita. Jos bluetooth ei ole käytettävissä, voi äänen lähettää langattoman lähetin–vastaanotin-parin avulla helposti vaikka pöytätietokoneesta
Kirkasäänisten kaiuttimien toisto paljasseinäisessä huoneessa paranee usein, kun kaiuttimia kohdistaa ohi kuuntelupaikan, joko kuulijan ohi tai ristiin niin, että linja leikkaa kuulijan edessä. Huonoin sijoituspaikka kaiuttimelle on huoneen nurkassa, jossa se herättää kaikki tilalle ominaiset seisovat aallot eli moodit. Jos basso siltikin kuulostaa epämääräiseltä, kannattaa huoletta käyttää sävynsäätimiä tai tukkia bassore eksiputki. Suuntauksella voi vaikuttaa diskanttitoistoon Pääsääntöisesti kaiuttimet suunnataan niin, että ne osoittavat suurin piirtein kuulijaa kohti. 3. 4. Tällöin stereovaikutelma eli äänikuva on kaikkein aidoin, ja keskelle miksattu solisti kuulostaa sijoittuvan oikealle paikalleen. AKTIIVIKAIUTTIMET 300–900 € | VERTAILU LANGATTOMUUTTA LISÄVARUSTEIN KAIUTTIMIEN SIJOITUKSEN PERUSSÄÄNNÖT 1. Lisävaimennusta saa aikaan vahvistimen tai aktiivikaiuttimen sävynsäädöllä. 80911_.indd 17 12.4.2018 13.37.54. Pieni hyllykaiutin kannattaa sijoittaa jalustalle tai tv-tason etureunaan ja kallistaa hieman kuulijoita kohden ylöspäin. Ota kaiutin irti seinästä Kaiuttimen toisto muuttuu usein epätasaiseksi, jos se on aivan kiinni rajapinnoissa, eli seinässä, katossa tai lattialla. Näe kaiuttimet Kaiuttimet on suunniteltu soimaan parhaiten niin, että niiden ja kuulijan välillä ei ole mitään esteitä. Hyvällä suuntauksella ja sijoituksella stereoäänitekin kuulostaa hyvin kolmiulotteiselta. Tällöin erityisesti bassotoisto muuttuu epätarkaksi ja raskaaksi. Kuuntelukolmio Sijoita kaiuttimet niin, että kuuntelupaikalta on yhtä pitkä matka kumpaankin kaiuttimeen. Jos tarkoituksena ei ole luoda taustamusiikkia, älä sijoita kaiuttimia esimerkiksi huonekalujen, television tai monitorin taakse piiloon tai kuulijan takapuolelle. 2
VERTAILU | AKTIIVIKAIUTTIMET 300–900 € 18 LISÄÄ VAIHTOEHTOJA Olemme aikaisemmissa numeroissa testanneet pari muutakin samaan luokkaan kuuluvaa aktiivikaiutinta. Niiden äänenlaatu on kertaluokkaa hyviäkin bluetooth-kaiuttimia parempi ja aivan eri planeetalta verrattuna televisioiden sisäänrakennettuihin kaiuttimiin. Kaiutinta voi ohjata mukana tulevalla kaukosäätimellä ja puhelinsovelluksella. Kaukosäätimellä hoituvat Hecon keskeisimmät toiminnot, kuten äänenvoimakkuuden säätö ja oton valinta. Suuri johtosoppa tulee kuitenkin pakollisena pahana, sillä kaiuttimien omien virtajohtojen lisäksi niiden välillä kulkee sekä ethernetettä xlr-kaapeli. Muissa täytyy opetella etulevyn ledin värikoodit. Näiden lisäksi on dlna, bluetooth ja airplay. 80911_.indd 18 12.4.2018 13.38.09. Lisätietoja: yamaha.fi Perinteisen aktiivikaiuttimen suurin ongelma on yleensä se, että äänenvoimakkuuden säätö joko puuttuu tai se on hankalasti sijoitettu kaiuttimen taakse. Kevyellä musiikilla Heco vakuuttaa varsinkin ottaen huomioon edullisen 599 euron hintalapun. Sellaisen voi kytkeä suoraan Klipschiin, Magnatiin ja Steljesiin. Wharfedale vetää pisimmän korren, kunhan kuuntelupaikalta on näköyhteys hubin yläpintaan, jossa otto lukee selkokielellä. Sellaiselle löytyy kummastakin liitäntä. Vastaavasti taas vertailun isoimmat mallit Wharfedalelta ja Magnatilta osoittivat, että muskelia piisaa tarvittaessa paljonkin – näistä ensin mainittu vain hiukan neutraalimmalla ja hillitymmällä tavalla, kun taas jälkimmäisessä erottui selkeämmin ääripäistä korostunut ja kaupallisesti miellyttävyyshaluisempi meininki. Tukeva ja siististi viimeistelty kaiutin on ääneltään mehevä ja täyttää helposti koko huoneen. Musiikki soi myös bluetoothin yli. MusicCast-monihuonejärjestelmään kuuluvana siinä on monen monta ominaisuutta, kuten eri kaiuttimien toiston synkronointi ja tuki monille verkkopalveluille, kuten Spotifylle sekä Tidalille. Energinen ja innostavan jykevä sointi, roppakaupalla toimintoja ja 700 euron hintalappu ovat houkutteleva yhdistelmä. Kehitys on siis tuonut mukanaan enemmän käyttäjäystävällisempää valinnanvaraa verrattuna perinteiseen yhteen rcatai xlr-tuloon. Paljon enemmän kuin työpöytätörppöjä Vertailun viisi kaiutinmallia osoittautuivat kaikki omilla vahvuusalueillaan yllättävän hyviksi. Siinä missä Electrocompaniet onnistui loihtimaan ilmoille mukavan aineettoman ja laaja-alaisen äänimaailman, se jäi muista jalkoihin äänenpaineentuottamiskyvyissä. Valitun oton indikaattori puuttuu Steljesistä, mutta eipä se muissakaan täysin selkeä ole. Klipsch ja Steljes taas soivat toteutuksiinsa nähden varsin mukavasti, mutta aivan yksikseen ne eivät riitä tarjoamaan kokonaisvaltaista toistokaistaa. Ominaisuuksien suhteen kirjo oli myös ilahduttavalla tavalla monipuolisempi kuin mitä tavanomaisten aktiivikaiuttimien kohdalla voisi odottaa. Lisäksi kaikkien mallien mukana tulee vielä kauko-ohjain, joka tosin Electrocompanietin tapauksessa on toteutettu älylaitteeseen ladattavan ohjainsovelluksen muodossa.?n HECO ASCADA 2 on aktiivinen jalustakaiutin, joka useiden muiden mallien tapaan sisältää vahvistinja signaalinkäsittelyn oikeanpuoleisessa kaiuttimessa. Kaiuttimen kyljessä on volasäädön lisäksi sävynsäätö bassolle ja diskantille. Viihdyttävä ääni riittää kohtuullisiin kuunteluvoimakkuuksiin 35 watin vahvistinteholla. Electrocompaniet kertoo aktiivisen oton älylaitesovelluksessa. Hetken bassohurmoksen jälkeen tason voi palauttaa alun perin säädettyyn reset-painikkeella. Subbarille on rca-lähtö. Siinä missä Magnat ja Klipsch, kuten sanottua, tarjoavat ottovaihtoehtoina myös phonoeli levysoitintulon, löytyy Electrocompanietista puolestaan tuki esimerkiksi Spotify Connectille ja Tidalille. Ainoastaan Klipschissä on subwooferin tasonsäätö ja vieläpä suoraan kaukosäätimessä. Pikkukaiutin saattaa isommassa tilassa kaivata parikseen bassoja tukevoittavaa subwooferia. Vertailun kaiuttimien kanssa tällaista ongelmaa ei ole. Kaikissa malleissa on lisäksi optinen ja/tai koaksiaalinen tulo vaikkapa television kytkentään. Niillä balanssin voi säätää sopivaksi omaan makuun ja huoneeseen. Lisätietoja: hifitalo.fi YAMAHA NX-N500 (HM 1/2017) on verkkoon kytkeytyvä MusicCast-kaiutin, joka on toimintojen määrässä aivan omassa luokassaan. Stereo-rca-tulon lisäksi on digiotto optisena ja koaksiaalisena sekä tietokoneäänen hyväksyvänä usb-liitäntänä. Musiikki soi analogisesta liitännästä, usb-dacin kautta tai optisesta tulosta. Jos kotona on jo muita MusicCast-tuotteita, on NX-N500 järkevä valinta. Siinä missä Steljesin yritys oli kuitenkin kunnioitettava, Klipsch kaipaisi selkeimmin kumppanikseen erillisen subwooferin
Säätimien toiminta-alue voisi olla kapeampi, jotta yläbasson hillitseminen ei vaikuttaisi alakeskialueelle. Arvot taulukossa kertovat hetkellisen maksimiäänenpai80911_.indd 19 12.4.2018 13.38.23. Pikkukaiuttimien kanssa on selvää, että äänenpainevaroista on tingittävä. Electrocompaniet edustaa toista ääripäätä, ja varsinkin bassopitoinen materiaali saa aikaan häiriöääniä. Äänenpainevarat ELECTROCOMPANIET KLIPSCH MAGNAT STELJES WHARFEDALE 50 Hz 74 dB 89 dB 101 dB 96 dB 100 dB 100 Hz 100 dB 103 dB 106 dB 101 dB 105 dB Electrocompanietin bassosäädin tarjoaa laajan säätövaran. Tulosta rajoittaa joko vahvistimen tai kaiuttimen tuottama harmoninen särö tai merkittävät sivuäänet, kuten refleksiputken tuottama puhina. Kuunteluiden perusteella Wharfedale ja Magnat tuottivat eniten puhdasta ääntä. Klipschissä ei ole vasteelle korjaussäätimiä, mutta huoneessamme kaiuttimen vasteessa ei ollut valittamista. Wharfedalessa on kolme valintaa basson tasolle (–6/0/+6 desibeliä), mikä helpottaa soinnin tasapainottamista eri sijoituksilla. Ne myös säilyivät äänenväriltään miellyttävimpinä suurilla voimakkuuksilla. Arvioimme maksimiäänenpainetta sekä kuunteluiden yhteydessä että lyhyillä 50:n ja 100 hertsin purskesignaaleilla. Tason pudottaminen matalilla parantaa kaiuttimen dynamiikkaa selvästi. Hifimaailman akustisesti vaimennettu kuunteluhuone on haastavahko tila pienelle kaiuttimelle. Magnatissa on säädöt sekä bassolle että diskantille. Steljesin sävynsäätimet vaikuttavat Magnatin tapaan todella laajalla alueella. Niiden avulla soinnin saa helposti taipumaan omaan makuun sopivaksi. AKTIIVIKAIUTTIMET 300–900 € | VERTAILU 19 Säätimillä balanssiin Testasimme sävynsäätimien toimintaa mittaamalla kaiuttimien taajuusvasteen huoneessa kuuntelupaikalta. Vakioasetuksella bassot kumisevat jonkin verran, mikä näkyy bassotaajuuksien korostumisena. Tätä voi mehevyyden kustannuksella ehkäistä säätämällä basson tasoa vaimeammaksi puhelinsovelluksesta. Tulokset eivät ole absoluuttisia mutta toistensa kanssa vertailukelpoisia. neen desibeleinä metrin päästä huoneessa mitattuna. Lisävaimennusta saa tarvittaessa refleksiputket tukkimalla
VERTAILU | AKTIIVIKAIUTTIMET 300–900 € 20 Vertailun kaiuttimien äänenlaatu on kertaluokkaa hyviäkin bluetooth-kaiuttimia parempi ja aivan eri planeetalta verrattuna televisioiden sisäänrakennettuihin kaiuttimiin. Klipsch on ainoa kaiutin, jonka voi kytkeä suoraan tietokoneeseen usb-liitännän kautta. Magnatin vahvuutena ovat liitännät. Electrocompaniet tarjoaa vain digitaaliliitäntöjä. Wharfedalessa ei ole virtaliittimen lisäksi ainuttakaan liitäntää. Mukana on levysoitinotto sekä digi optisena ja koaksiaalisena. 80911_.indd 20 12.4.2018 13.38.42. Wharfedalen kaiuttimille viedään ääni erilliseltä H1-hubilta, jolta säädetään voimakkuus ja joka sisältää tulot äänisignaaleille. Verkkokaiuttimen käyttöönotto onnistuu piuhalla tai langattomasti. Steljes tarjoaa usb-latausliitännän esimerkiksi mobiililaitteelle tai langattomalle vastaanottimelle. Kaiutin vastaanottaa signaalit langattomasti
Hiljaisessa kuuntelussa äänenlaatu on kuitenkin nautittava. Sitä jää paikoin kaipaamaan, sillä kaukosäätimen treble-säädön vaikutus alkaa jo yläkeskiäänistä, joita ei niinkään tarvitsisi korostaa. Esimerkiksi elokuvien dynaamisesti vaihtelevissa äänimaailmoissa satunnainen kyykkäily saattaa hiukan ärsyttää, mutta maltillisemmassa peruskäytössä rajat eivät onneksi tule vastaan jatkuvalla syötöllä. Mittasuhteidensa puolesta kaiuttimet ovat sopivammat työpöytäkäyttöön kuin parin–kolmen metrin etäisyydelle, jolloin stereokuva tahtoo hiukan levähtää. Ylimmässä diskantissa voisi tosin olla hiukan enemmän säihkettä. Äänenpainevarat ovat riittävät, ja irrottavatpa bassomurinat aavistuksen fyysisiä tuntemuksia. Heikki Kivelä Steljes on saanut ahdettua kaiuttimiensa ääneen kokoon nähden aika paljon muskelia. Yläbasson kumina yrittää peittää matalien taajuuksien puutetta mutta tekee sen suht uskottavasti. Pikkusubi kylkeen olisi oivallinen lisä. Luonteeltaan kaiutinpari on lähempänä arjen peruskuuntelua työpöytäympäristössä kuin vaikkapa leffaäänen tukevoittajana. WHARFEDALE DIAMOND A1 Mauri Eronen Rouhea ja muheva ääni. Äänenvoimakkuutta irtoaa runsaasti ja puhtaasti, minkä ansiosta kaiutinpari erottuu joukossa edukseen. Erillistä subwooferia ei siis varsinaisesti tule kaivanneeksi, mikä on merkittävä etu. Bassosäädin sen sijaan puhaltaa mukavasti tuulta purjeisiin kevyempää musiikkia soitettaessa. Toisto on kuitenkin erittäin miellyttävä, ja diskantin sävy on yksi joukon parhaita. Heikki Kivelä Selvästi verrokkejaan isompi kaiutin, jonka koko kuuluu myös äänessä. Ensimmäisenä tulee vastaan bassotoiston rajallisuus rapinan muodossa ja sitten myös diskantin pieni ritinä äänenvoimakkuuden kasvaessa. Reipas dynamiikka ja rytmikäs ote astetta paremmalla erottelulla. STELJES AUDIO NS3 Mauri Eronen Joukon yksi aidoimmista akustisten instrumenttien sävyjen välittäjistä. AKTIIVIKAIUTTIMET 300–900 € | VERTAILU 21 ELECTROCOMPANIET TANA SL-1 Mauri Eronen Erittäin siisti ja kokoistaan uskottavampi ääni. KUUNTELU ARVIOT 80911_.indd 21 12.4.2018 13.38.58. Äänikuvakin on yksi vertailun laajimmista ja kadottaa tehokkaasti kaiuttimet. Varsinkin bassoa lisätessä napakkuus tahtookin vähän kadota. Harmi sinänsä, koska puhtaana toisto on häkellyttävän laadukasta ottaen huomioon kaiutinparin fyysiset mittasuhteet. Diskanttisäätö sen sijaan tuo mukanaan ripauksen raikkautta, mikä lisää erottelukykyä varsinkin hiljaisemmalla äänenvoimakkuudella kuunneltaessa. Kokoonsa nähden vakuuttava esitys. MAGNAT MULTI MONITOR 220 Mauri Eronen Jonkin verran ylimuhevuutta bassossa ja särmää diskantissa. KLIPSCH R14-PM Mauri Eronen Rauhallinen sointi, jossa hitunen yläbassokumua muttei matalimpia. Siitä puuttuu aivan alin oktaavi, mikä ei kuitenkaan ole suoraan negatiivinen ominaisuus. Stereokuvan tarkkuudessa olisi parantamisen varaa. Keskialue ja sävykkyys on vertailun kärkeä, mutta maksimiäänenvoimakkuudessa jäädään häntäpäähän. Bassotoistokin on yllättävän notkeaa ja pitää pintansa myös leffaäänessä. Mukaansatempaava ja helppo soundi, joka sijoittuu testiryhmän kärkeen. Heikki Kivelä Kokoistaan hämmästyttävän paljon isompi, mukavan aineeton ja ilmava ääni, mutta toisaalta tätä herkkua on tarjolla vain tiettyyn pisteeseen asti. Ongelma hoituu kädenkäänteessä kaukosäätimen sävynsäätimellä, pari–kolme kliksua alapäätä ja yksi yläpäätä rauhoittamalla balanssi on erinomainen. Musiikin voimakas basso saa kaiuttimet pörisemään kuultavasti. Myös basso ulottuu kaikista alimmas, joskaan ei aivan kiinteänä mutta kuitenkin kelvollisena. Toisto on muikean loudness-henkistä, vaikka sävynsäädöt kytkee pois päältä. Leffaäänet ja musiikki kaiken kaikkiaan toistuvat mukavan mutkattomasti. Toisto on muuten kauttaaltaan hyvässä paketissa, ja erityisesti diskanttiin on saatu yllättävän luonteva mutta erottuva perussävy. Äänikuva on avara mutta elementit sijoittuvat tarkasti. Loudness-ilmiö ei ole suuren suuri, mutta ääripääpainotus on helposti kuultavissa. Heikki Kivelä Kaukosäätimestä löytyy oma tasonsäätönsä subille, ja se vihjaa jo jotain kaiutinparin bassontoistosta. Liiemmin ei tunnu, että mitään menettäisi. Leveämpi sijoitus ei ole mikään ongelma, sillä äänikuva piirtyy luontevasti eteen myös noin kolmen metrin etäisyydeltä. Detaljit toistuvat siis miellyttävästi ja vaivattomasti. Toisto on hieman alapääpainotteinen ja verhoutunut, mutta samalla kevyellä musiikilla kivasti potkiva ja rasittamaton. Ei kovinkaan dynaaminen tai ponnekas toisto, mutta subjektiivinen nopealiikkeisyys, keksialueen erottelu ja kaunis yläpää pelastavat paljon. Heikki Kivelä Verrokkeihinsa nähden aavistuksen neutraalihko ääni, jossa on kuitenkin mukavasti kaistaa taajuusalueiden molemmissa äärilaidoissa. Bassosäätimellä toistoa kannattaa kuitenkin hillitä hieman
Electrocompanietin suurin kompastuskivi on kaukosäätimen puute. Kaiuttimen striimaustoimintojen hallinta on helpointa webbiselaimessa toimivalla sovelluksella. Ääneltään Electrocompaniet on laadullisesti aivan kärkeä, jos suuria äänenvoimakkuuksia ei kaipaa. Se ei ole aivan yhtä hienostunutta kuin parhaissa, mutta pientä loudness-painotusta on helppo lievittää säädöillä neutraalimmaksi. Bassolle ja diskantille on sävynsäätö ja nollauspainike. Ainoastaan Spotify Connectin kanssa voimakkuus säätyy helposti puhelimen omilla painikkeilla. Digiäänen vaikkapa televisiolta voi tuoda optiseen toslink-liitäntään. Se toistaa klassisen musiikin ja puheohjelmat selvästi ja kauniisti. Kaukosäädin on selkeä, mutta oton valinta tapahtuu source +/-näppäimillä selaamalla suoravalinnan sijaan. Äänenvoimakkuuden säätö hoituu joko kaiuttimen hipaisukytkimillä tai puhelinsovelluksesta monen mutkan kautta now playing -näkymästä. Diskanttiosasto on suvereenisti hallussa kaunisäänisellä painekammiodraiverilla, jonka herkkyyttä ja suuntaavuutta parantaa suurehko torvi. VERTAILU | AKTIIVIKAIUTTIMET 300–900 € ELECTROCOMPANIET TANA SL L HINTA: KLIPSCH R PM HINTA: Kompakti Klipsch on liitännöiltään joukon monipuolisin, mutta se ei kuitenkaan liity lähiverkkoon. Se toimii myös dlna-etäkaiuttimena (digital media renderer), joten musiikin lähettäminen sille onnistuu älylaitteilta tai Windowsista helposti. Magnatin toisto on ponnekasta ja energistä. Klipschissä on ryhmän ainoana usb-liitäntä tietokoneeseen kytkemiseksi. Tämä hankaloittaa oikean oton valintaa, jos järjestystä ja etulevyn värikoodeja ei ole oppinut ulkoa. Toisto on yksityiskohtaista, ja rytmi toistuu nopealiikkeisesti. Siinä on suora tuki Spotify Connectille ja Tidalille, minkä lisäksi se osaa hakea musiikkia toistettavaksi dlna-palvelimilta ja smb-yhteensopivilta verkkoasemilta. Kaiutin kytkeytyy suoraan levysoittimeen ilman erillistä esivahvistinta eikä uhraa siinä sivussa analogiottoa, sillä sellainen on myös 3,5-millisenä. SL-1-kaiutin yksittäin ostettuna maksaa 899 euroa. Digiotto on optisena ja koaksiaalisena, ja subbarille on linjalähtö. Paljon puhdasta ja puhdikasta ääntä | Reippaasti liitäntöjä Ei oton suoravalintaa kaukosäätimessä | Hienovaraisuuden puute 80911_.indd 22 12.4.2018 13.39.15. Erottelu ja menevyys ovat hintaluokassaan erinomaiset. Bluetooth toimii moitteettomasti. Kaunis ja neutraali ääni | Spotify-, Tidalja dlna-striimaus Rajoittunut dynamiikka | Ei kaukosäädintä | Ei bluetoothia Selkeä ja miellyttävä ääni | Paljon liitäntöjä | Usb-dac | Subwooferin tasonsäätö kaukosäätimessä Rajallinen bassotoisto Reippaankokoinen Magnat tarjoaa vertailun parhaan äänenpaine–hinta-suhteen. Analogisille signaaleille on kytkettävä linja-/ levysoitinotto ja 3,5-millinen plugiliitäntä. Lisäbasson tasonsäätö hoituu kätevästi kaukosäätimellä. MAGNAT MULTI MONITOR HINTA: Kaunis Electrocompaniet on joukon ainoa verkottuva kaiutin. Alimman oktaavin puute ei juurikaan haittaa menoa. Pienenä kaiuttimena Klipschin bassopään äänenpainevarat ovat ymmärrettävästi rajalliset, mutta kaiuttimessa on rca-liitäntä subwooferin kytkemiseksi. Edullisesta hinnastaan huolimatta liittimissä ei ole tingitty
Kaukosäätimestä suoraan toimivat säädöt valitettavasti puuttuvat. Ääneltään Wharfedale on vertailun kokonaisvaltaisin. 19 mm diskantti, 4” basso 1” diskantti, 5” basso 1” diskantti, 4” basso 1” diskantti, 5” basso Ilmoitettu kokonaisteho 150 W (AB-luokka) 2 x 35 W 2 x 40 W (D-luokka) 2 x 45 W 2 x 50 W Tulot Usb-massamuisti optinen ja koaksiaalinen Bluetooth, phono/line rca, 3,5 mm usb, optinen Bluetooth, phono/line rca, 3,5 mm koaksiaalinen, optinen Bluetooth, optinen, rca, 3,5 mm Bluetooth, optinen, koaksiaalinen, rca Lähdöt Sub out (rca) Sub out (rca) Sub out (rca), usb-lataus Verkkoliitännät Ethernet, wifi Verkkotoisto Spotify, Tidal, dlna, samba Muuta Tana L-1 -lisäkaiutin 799 €, ohjainsovellus EC Remote Mukana kaukosäädin Mukana kaukosäädin Mukana kaukosäädin Mukana langaton hubi ja kaukosäädin Värivaihtoehdot Hopea, kupari, musta Musta Musta 7 erilaista Musta Koko (l x k x s) 178 x 250 x 178 mm 149 x 248 x 191 mm 178 x 298 x 235 mm 140 x 210 x 190 mm 186 x 315 x 220 mm Paino 6 kg 3,2 kg 5 kg / 4,4 kg 6,1 kg 5,5 kg Aito ja erotteleva ääni | Reilut liitännät | Usb-latausliitäntä | Äänenvoimakkuuden säätö etulevyssä Rajallinen dynamiikka | Sävynsäädön suuri vaikutusalue Kookas ja kiiltävä Wharfedale on ratkaisultaan poikkeava aktiivikaiutin, sillä kaikki äänilähteet kytketään erilliseen hubiin, jolta signaali lähetetään langattomasti kaiuttimin. Hubiyksikkö tulisi asettaa näkyvälle paikalle, sillä se sisältää yläpintaan sijoitetun näytön, joka kertoo aktiivisen oton ja tarjoaa muun muassa sävynsäätimet sisältävän valikon. Seitsemässä eri värissä saatava Steljes on ainoa, jossa äänenvoimakkuutta voi säätää kaiuttimen etupaneelista, mikä on iso etu tietokonekäytössä. Liitinarsenaali hubissa on tavanomainen kahdella digitulolla ja analogisella linjaotolla. Steljes kuulostaa kokoaan suuremmalta. Se vastaanottaa myös bluetooth-ääntä. AKTIIVIKAIUTTIMET 300–900 € | VERTAILU STELJES AUDIO NS HINTA: Edullisin ja pienin vertailun kaiutin yllättää kokonaislaadullaan. 24 bit / 96 kHz Elementit Ei ilm. Kaukosäätimessä on sävynsäädöt ja niiden nollauspainike. Toistossa on reippaasti mehevyyttä ja dynaamista otetta. Digitaalisignaalin taas voi tuoda optiseen liitäntään. Itse kaiuttimet kytketään vain sähköverkkoon, ja niistä valitaan toistettava kanava tai monoääni. Sointi on rasittamaton ja toimii kaikenlaisella materiaalilla musiikista le oihin. Subwooferille on rca-lähtö. Takalevyn usb-latausliitäntä mahdollistaa langattoman linkin käyttöönoton, sillä vastaanottimelle ei tarvitse erillistä virtalähdettä. Mehevän miellyttävä ja ponnekas ääni | Langaton hubi on helppo sijoittaa | Voidaan käyttää yksittäin myös monokaiuttimena Sävynsäädöt valikon kautta tai kaiuttimen takaa DIAMOND A HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE! 80911_.indd 23 12.4.2018 13.39.41. Basson tasonsäätö vaikuttaa hieman turhan korkealle, joten toisto ohenee selvästi korjatessa. Matalia bassoja jää kaipaamaan, mutta napakka toisto ja luonteva keskialueen erottelu yltää hintaluokassaan poikkeukselliselle tasolle. Vahvistimessa on analoginen tulo sekä rca-parina että 3,5-millisenä. WHARFEDALE DIAMOND A HINTA: INFO ELECTROCOMPANIET TANA SL-1 KLIPSCH R14-PM MAGNAT MULTI MONITOR 220 STELJES AUDIO NS3 WHARFEDALE DIAMOND A1 Hinta 899 € / kpl 429 € 399 € 299 € 790 € Edustaja JJ Hifi Loudgroup Audelec Highend Studio Finland Audelec Lisätiedot electrocompaniet.no jjhifi.fi klipsch.com loudgroup.fi magnat.de audelec.fi steljesaudio.co.uk highendstudio.fi wharfedale.co.uk audelec.fi Toimintaperiaate aktiivikaiutin puoliaktiivikaiutin puoliaktiivikaiutin puoliaktiivikaiutin aktiivikaiutin + lähetin Da-muunnin 24 bit / 192 kHz 24 bit / 96 kHz 24 bit / 192 kHz Ei ilm
by:Larm toi Osloon paitsi puolentoistasataa yhtyettä myös kiinnostavia puhujia ja esittelytilaisuuksia. Hifimaailma perehtyi miksaaja Andrew Schepsin ajatuksiin ja kävi kuuntelemassa Lee Hazlewoodin Cowboy in Sweden -klassikkoalbumin Devialetin langattomilla kaiuttimilla. 80727_.indd 24 12.4.2018 13.44.13. RAPORTTI | BY:LARM 1.–3.3.2018, OSLO 24 AUDION ANATOMIAA JA ELÄMYKSIÄ OSLOSTA BY:LARM 1.–3.3.2018, OSLO TEKSTI JA KUVAT: MATTI KOMULAINEN Järjestyksessä jo 21
Konferenssin alustajina ja puhujina Norjan pääkaupunkiin saapui alan asiantuntijoita mediatutkijoista audioguruihin. Otsikko viittaa Schepsin Los Angelesissa toimineeseen, mittavasta vintage-arsenaalistaan tunnettuun Punkerpad West -studioon, jonka komentosiltana toimi 64-kanavainen Neve 8068 MK II -äänipöytä. Hän siirtyi mytologian maailmasta digitodellisuuteen viisi vuotta ennen minua. Keskustelun kumpi on parempi, analoginen vai digitaalinen työnkulku, Scheps kuittaa toteamalla, että ”tallenteen tunne ratkaisee, ei miten lopputulos saavutetaan”. Vermeet ovat tekniikkaa, jota säätelee sähkömekaniikan lait. BY:LARM 1.–3.3.2018, OSLO | RAPORTTI 25 net Soundelux, jonka nimi oli aiemmin Motown Hitsville Studios. Scheps ehti kartuttaa studiokalustoaan kahden vuosikymmenen ajan tekemällä löytöjä toimintansa lakkauttaneista legendaarisista ääniverstaista, kuten Sound City, Oceanway Recording ja Sighalpoja Sonyja. Loppu hoituu omalla painollaan. Valintaa puolsi se, että ne soivat tasapainoisesti, ajoi niihin signaalia hiljaa tai todella kovaa. Vaikka vintage-kalustoon on mielikuvissa tarttunut kaiken sillä työstetyn musiikin aura, Schepsille laitteet ovat vain ja ainoastaan työkaluja. Lisäksi Tannoyssa oli kuulemma tuhdin ja runsaan alapään lisäksi huippuselkeä diskantti. Tanssitalossa Schepsiä haastatteli Devin Townsend, kanadalainen muusikko ja tuottaja. Optimaalisessa tapauksessa koko työnkulku hoidetaan niin, ettei tarvitse pomppia tallennusmuodosta toiseen lainkaan. Viisautta sen sijaan on tajuta, minkä projektin haluaa miksata. Arvostan häntä suuresti, Scheps kumartaa tuottajalle, äänittäjälle ja muusikolle, jonka osaamiseen on luottanut iso joukko oman tien kulkijoita Tom Waitsista Suzanne Vegaan. Muutettuaan Yhdysvalloista vaimonsa synnyinseudulle Britanniaan Scheps myi kaluston Monnow Valley Studioon Walesiin ja miksaa nykyään tietokoneella in the box -menetelmällä. Ratkaisu helpottaa työtä ja elämää ylipäätään – kalusto on kompakti ja toimii myös reissussa. – En tarvitse nykyään muuta kuin läppärin ja kuulokkeet – käytän jotain O slon by:Larmiin sisältyy festivaalin lisäksi kaksipäiväinen musiikkiammattilaisten kokoontuminen. Scheps miksaa kaiken tänään ProTools illa. Luureihin olen päätynyt laiskuuttani, ne kun ovat aina käsillä, mutta monitoreihin saattaa olla jo matkaa riippuen kulloisestakin työympäristöstä, Scheps naureskeli viitaten aiempiin suosikkeihinsa. Tanssitalossa Schepsiä haastatteli Devin Townsend, kanadalainen muusikko ja tuottaja. Iskun on tunnuttava rinnassa. Hänet muistetaan paitsi yhteistyöstä kitaristi Steve Vain rinnalla myös bändistään Strapping Young Lad. – Luopuminen rakkaaksi muodostuneista välineistä merkitsi samalla irtautumista mytologian painolastista. Äänittäjä, miksaaja ja tuottaja on puurtanut 1990-luvun alusta lähtien äänentoiston parhaaksi. Energinen sointi onkin Schepsin tavaramerkki. Hänet muistetaan paitsi yhteistyöstä kitaristi Steve Vain rinnalla myös bändistään Strapping Young Lad. Äänittämiseen ei ole edelleenkään parempaa laitetta kuin vanha Neven tiski ja hyvät mikrofonit, mutta miksaamisen hoidan nykyään in the box, Scheps kertoo. Arsenaalilla räätälöitiin levyjä lukemattomille yhtyeille ja artisteille, ja saavutuksistaan Scheps on meritoitu muun muassa kolmella Grammy-palkinnolla. Oslossakin Schepsillä oli mukana kiireinen miksaustyö, jota hän työsti vierailunsa aikana. Tämänvuotisista eksperteistä Andrew Scheps on tuttu niillekin, jotka eivät ole miehestä kuulleetkaan – työt puhuvat puolestaan. Niissä ei ole itsessään sinällään mitään taikaa. Hänen työstettävänään on ollut mittava joukko musiikintekijöitä, kuten Johnny Cash, Michael Jackson, Lana Del Rey, Jay-Z, Earth, Wind & Fire, Red Hot Chili Peppers, Audioslave, Black Sabbath, Adele, U2, Metallica, Manu Chao, Linkin Park, Beyoncé, Neil Diamond, Iggy Pop ja Tinariwen. – Tchad Blake oli siinä isoin esikuvani. Townsendin työjälkeä on verrattu muun muassa Phil Spectoriin ja Frank Zappaan – saundi tiukkuu volyymiä ja kerroksia. Studioympäristössä hän nimittäin suosi vanhoja Tannoy SRM-10B -kaiuttimia, joita hänellä oli kaikkiaan neljä paria. Vaikka työstettävänä on jazz tai maailmanmusiikki, hän haluaa soinnista saman tuntemuksen kuin rockbändin live-pa:sta tulee, kun rumpali tömäyttää keikan alkajaisiksi kaksoisiskun bassorummulla – tu-tum. Ongelma pallottelussa piilee konvertoinnissa. 80727_.indd 25 12.4.2018 13.44.28. Isoin askel Schepsin yli 25-vuotisella uralla olikin siirtyminen tietokonetyöskentelyyn. Potkua sydänalaan Schepsin miksaamisessa avainelementti on voiman tunne. – Vain siten voin taata, että signaali, jonka miksaan äänitteeksi välittyy kuuntelijalle täsmälleen identtisenä, hankkiipa hän lopputuotteen korkearesoluutioisena latauksena tai jonakin laadukkaana laserlevyalustana, Scheps sanoo. Ne hän sai Ziggy Marleyn reggae-albumista Fly Rasta, Adelen levystä 21 ja Red Hot Chili Peppersin teoksesta Stadium Arcadium. In the box -metodin tulenkantaja Scheps avasi by:Larmissa ajatuksiaan äänentoistosta ja esitteli konkreettista työskentelyään kahdessa eri yhteydessä. Vulkanin kulttuuriklusterissa täpötäyden Tanssitalon päälavalla järjestettiin Tales from the Punkerpad -sessio
Miksaajaa itseään taas saattaa hiostaa artistiin liittyvät odotukset. Joskus koin, että menipä homma putkeen. Mielikuvat siitä, miltä aito reggae kuulostaa, ovat musertavan vahvoja. Scheps esitteli työnkulkuaan läppäriltä valkokankaalle heijastamansa ProTools-näkymän ja parhaillaan työstämänsä äänitteen avulla. Värikoodauksen ja raitojen järjestämisen jälkeen Schepsin tapana on tehdä ensin rummut pohjaksi. Se helpottaa, jouhevoittaa ja nopeuttaa miksaamista, Scheps kertoo. Iskun on tunnuttava rinnassa. – Jos jokin juttu ei avaudu tai kosketa millään tavalla, on parasta sanoa ei. Se ei silti tarkoita, että kaikki raidat ruuvataan maksimiinsa. Tumman sinisenä korostetut rummut ovat näkymässä ensin, bassorumpu ylimpänä, sitten virveli. – On tärkeää antaa oman työn tulos toisen kuunneltavaksi. – Tietokoneeni työnäkymässä kaikki elementit ovat aina saman värisinä ja samassa järjestyksessä. Vastaavaa koin Black Sabbathin 13:a miksatessa. Toisinaan hän on joutunut tasapainoilemaan isojen egojen kanssa, kun tallennetusta materiaalista on puuttunut haettava potku ja hän on ehdottanut tilannetta korjattavaksi keinoin, joiden käyttöä kukaan ulkopuolinen ei huomaisi. Olen joutunut opettelemaan pitkään sitä, että kaikkeen ei ehdi. – Mieltymykset muuttuvat eri apusoftien suhteen säännöllisesti. Saundin ei tarvitse kuulostaa hyvältä, jos se on emotionaalisesti muuten täysin kohdallaan, Scheps julistaa. Toisinaan taas hätkähdin, että mitä ihmettä olin tuossa oikein ajatellut – nyt tuli lisähommia muutamaksi päiväksi, hän huudahtaa. On uskomatonta, miten hän saavutti tilantunnun niin, että olet kuin oikeasti kuuntelemassa bändiä samassa tilassa. Oikeastaan päinvastoin: hiljaisia ääniä korostetaan suhteessa äänikuvan voimakkaimpiin 80727_.indd 26 12.4.2018 13.44.37. Balanssi haltuun Kompressointi on monelle kirosana, ja Schepsin mukaan tosiasiassa tarpeeton vain Rudy Van Gelderin kaltaiselle nerolle, joka tallensi ja työsti täysin akustisilla instrumenteilla operoineita muusikoita sessioissaan Prestigen ja Blue Noten kaltaisille julkaisijoille. – Muuttujia on vain liian paljon, jotta asiasta saisi täsmälleen oikean käsityksen suullisin määritelmin. Muutoin kompressointia on käytännössä pakko hyödyntää aina äänitteen eri elementtien saamiseksi tasapainoon. Intuitio on miksaajan työssä tärkeää. Se toteutettiin Oslon keskustassa sijaitsevassa opinahjossa Westerdals – Oslo School of Arts, Communication and Technology (A. Gelder oli mestari. C. Vaikka esimerkiksi eri instrumenttien tuottama taajuusalue on selkäytimessä reilun 10 000 session jälkeen, miten luoda juuri oikeanlainen reggae-murina tai ikoninen heavysaundi. Rupeaman lopuksi hän vastasi kysymyksiin, jotka käsittelivät miksausongelmia sekä näkemyksiä nimettyjen laitteiden, menetelmien tai softien käytöstä. Ratkaisut tulee tehtyä usein flow-tilassa ja niin, että varsinaista eri toimenpiteiden polutusta olisi mahdotonta kuvailla jälkeenpäin. T.). Schepsin miksaaminen perustuu systemaattiseen järjestykseen ja hänelle räätälöityjen työkalujen hyödyntämiseen. Audiogurun kolmatta tuntia kestänyt A Mixing Masterclass oli suunnattu sekä studioammattilaisille että äänitekniikan opiskelijoille. Silti hän tunnustaa, että alalla on loputtomasti opittavaa: – Kuulin radiosta Radioheadin OK Computeria matkalla Heathrow’n lentokentälle. Scheps siteerasi kurssin motoksi Frank Zappaa: ”musiikista puhuminen on kuin koettaisi tanssia arkkitehtuuria”. – Ziggy Marleyn Fly Rastan työstäminen kauhistutti aluksi, olihan kyseessä Bob Marleyn poika. Näin siksikin, että miksaus on oma työnsä, ja jos edellytetään muuta kuin annettujen materiaalien saattamista soivaksi kokonaisuudeksi, mennään tuottamisen puolelle, mikä on aivan eri asia, Scheps pohtii. Heidänkin saundinsa tunnistaa jokainen, Scheps uskoo. Uutta projektia aloittaessa hän saattaa kaiken aineiston itselleen ominaiseen työnkulkujärjestykseen. Vaikka työstettävänä on jazz tai maailmanmusiikki, hän haluaa soinnista saman tuntemuksen kuin rockbändin live-pa:sta tulee, kun rumpali tömäyttää keikan alkajaisiksi kaksoisiskun bassorummulla – tu-tum. Sama pätee Rudy Van Gelderin Blue Note -äänityksiin 1950-luvulta 1960-luvun puoliväliin. Muut instrumentit seuraavat sitten oman värisinään. Aiemmin kun säätäminen oli saatu loppuun, Scheps soitti kunkin työn vaimolleen, sillä toisen korvaparin mukaan ottaminen etäännytti sopivasti urakasta. Se on nerokas teos, enkä vieläkään tajua, miten tuottaja-äänittäjä Nigel Godrich teki monet sen huikeat jutut. Työkalua tulee käytettyä intensiivisesti vaikkapa neljä kuukautta, ja sitten siihen kyllästyy ja tarttuu toiseen, Scheps toteaa. Scheps on neljännesvuosisadassa ehtinyt työstämään monia ihailtuja äänitteitä. Voimasoinnin perusteet Andrew Scheps piti by:Larmissa myös kurssin, jossa hän avasi työskentelyään konkreettisesti. Omilla ratkaisuilla työ viedään haluttuun päämäärään mahdollisimman nopeasti. RAPORTTI | BY:LARM 1.–3.3.2018, OSLO 26 Schepsin miksaamisessa avainelementti on voiman tunne. Aina välillä hän vertaa omaa työtään raakamiksaukseen. Selkeä vastaus – kieltäväkin – on paras myös bändille, joka pääsee jatkamaan eteenpäin ja etsimään sopivamman kaverin, Scheps pohtii. Siksi miksaustilausta tehdessä raakamiksaus on tärkeämpi kuin kirjoitetut tai sanalliset ohjeet. – Jos vaikkapa bassorumpu ei tunnu oikealta, on parempi käyttää samplea kuin vaientaa oma fiilis asiassa ja arkailla rumpalin asemaa bändin jumalana. Bassokitaran ja bassorummun saamisessa täsmälleen oikeaan balanssiin olikin haastetta
Miksaus on luova prosessi ja lukemattomien, osin vaistonvaraisten valintojen summa. Heikompia ääniä, kuten laulua, pianoa ja kitaroita nostetaan vastaavasti voimakkuudeltaan ylöspäin. Miksatessaan hän ei muistele, mitä teki aiemmin kyseiselle raidalle vaan keskittyy kuuntelemaan, mitä vielä pitää tehdä, jotta homma toimii. Haluaisin todella tietää, miten ne on saavutettu mutten ole vieläkään päässyt niistä perille, Scheps intoilee. – Pitää löytää fokus, kokonaisuuden Andrew Scheps järjestää työnäkymänsä aina samanlaiseksi miksattavaan teokseen katsomatta. Luureihin olen päätynyt laiskuuttani, ne kun ovat aina käsillä, mutta monitoreihin saattaa olla jo matkaa riippuen kulloisestakin työympäristöstä.” signaalilähteisiin, kuten rumpuihin, joiden piikit harmonisoidaan muuhun äänikuvaan. – Siinäkin päti kompressointimetodi, jolla pyrittiin estämään rytmisten elementtien törmääminen. Aivan kaikkea ei ole tarkoitus saada kuulumaan tasaveroisesti. Jopa siinä määrin, että saavutuksista muodostui juuri tietyille toimijoille tyypillisiä tavaramerkkejä. Silloin hän tarttuu aina ensin inspiroivimpaan teokseen ja jättää ”masentavat” tapaukset myöhemmäksi. Basson taso on vastaavasti pidettävä sellaisena, ettei se peitä solistia tai kulloisenkin äänitteen muita avaintekijöitä. Toisessa tilanteessa nekin avautuvat uudella tavalla. – Kun suljen tiedoston näytöllä, lähimuistini nollautuu ja siirtyy käsittelemään uusia haasteita enkä kelaa edellisprojektia, Scheps luonnehtii. – Usein toimivin ratkaisu on rajoittaa kovimmin soivien soitinten äänipiikkejä niin, etteivät ne syö toisiaan kuten bassorummun ja virvelin kanssa saattaa helposti käydä. Nopeat iskut olisivat saattaneet helposti alkaa kuulostaa tamburiinilta, joten kun siitä poisti yhden iskun välistä, ongelma ratkesi itsestään. – Esimerkiksi Motown-levytyksissä on uskomaton draivi ja 30–60 hertsin alueelle ulottuva bassotoisto. BY:LARM 1.–3.3.2018, OSLO | RAPORTTI 27 ”En tarvitse nykyään muuta kuin läppärin ja kuulokkeet – käytän jotain halpoja Sonyja. Scheps työstää useita miksauksia limittäin. Rumpukoneet saattavat toisinaan tuottaa päänvaivaa, kuten Jay-Z:n 99 Problems -hitissä, joka koostui päällekkäisistä ohjelmoiduista rumpuraidoista. Tuottaja Rick Rubin ei sietänyt yhtään kaikua vaan halusi rumpusaundista supertiukan ja kuivan, Scheps muistelee. Monissa klassikoissa on vuorostaan haettu saundiin nimenomaan ilmavuutta erilaisin efektein. 80727_.indd 27 12.4.2018 13.44.52. Näin ”alhaalta ylöspäin nostaessa” dynamiikka säilyy luonnollisena, Scheps opettaa. Alimmat pärinät Scheps suodattaa pois kokonaan häiritsemästä – myös vaikkapa akustisesta kitarasta
– SUV-ympäristöön kuulemma vaaditaan juuri tietynlainen diskantin ylikorostus ja alarekisteri, joka miltei puhaltaa lasit irti autosta. Korvanamia langattomasti Oslon Kulttuuritalon kirjastossa järjestettiin kuuntelutilaisuus osana by:Larm-ohjelmaa. Siinä keskityttiin musiikin ja sen taustojen ohella kuullun sointiin otsikolla Classic Album by:Larm edition: Lee Hazlewood. Klasarilevysessioiden ideana on koota yhteen laadukkaasta musiikista ja äänentoistosta nauttivia ihmisiä. Näinkin oleellinen välittyi. Kalustosta vastasi paikallinen hifimesta Duet Audio, joka toimitti paikalle Devialetin langattoman laitteiston. Iltapäivän mittaan kuunneltiin kokonaisuudessaan Lee Hazlewodin albumi Cowboy in Sweden (1970) Devialetin laitteilla. Siitä kokoontumisen lisänimi Audiophile Campfire – huippuluokan sointi lämmittää mieltä kuin leirinuotio. Vaikka täytyy luukuttaa, sitä on säännösteltävä hallitusti. Lee Hazlewoodin raspisen mörinän lämpö kantautui tilan joka soppeen. Silläkin tiellä on omat rajansa. Formaattina käytettiin Tidal Hi-Fi -streamia. Vuonna 2007 perustettu ranskalaisyhtiö on räätälöinyt laitteensa moderniin käyttöympäristöön. Dialogin avulla Phantomit kytketään vaikkapa televisioon tai cd-soittimeen 2–24 kaiutinta käsittäväksi kokonaisuudeksi. Pavut soivat häkellyttävän muhkeasti ja puhtaasti. Sen jälkeen idean mukaisia sessioita on toteutettu ympäri maailmaa paikoissa, kuten New York, Glasgow, Tokio, Edinburgh, Portland, Kansas City, Boston, Bryssel, Amsterdam, Brighton, Cambridge, Los Angeles, Miami, Washington, Fukuoka, Berliini ja Sydney. RAPORTTI | BY:LARM 1.–3.3.2018, OSLO 28 tarkoitus, mitä sillä halutaan kertoa, mihin sillä pyritään ja sen myötä luonteva tasapaino yksittäisten eri elementtien välille. Devialet tuo yhteistyössä Fondamenta-levymerkin kanssa saataville myös pieninä sarjoina käsityönä valmistettuja vinyylibokseja ennenjulkaisemattomista jazzkonserteista artisteilta, kuten Sarah Vaughan, Bill Evans, Dizzy Gillespie, Dave Brubeck ja Oscar Peterson. Musiikkinäytteiden lomassa Sullivan kertoi Cowboy in Sweden -uudelleenjulkaisun sekä Hazlewoodin koottujen teosten taustoista ja siitä, miten haasteellista oli työskennellä legendan perikunnan kanssa. Dynamiikka vakuutti, oli kyseessä huippumalli Phantom Gold (valmistajan ilmoittama taajuusalue 14–27 000 hertsiä) tai siitä ominaisuuksiltaan hieman kevennetty versio Phantom Silver (16–25 000 hertsiä). Ei ole mitään mieltä hinkata aivan jokaista kymmenistä raidoista, joista pääosa jää kuitenkin käytännössä kuulumatta kokonaisuudesta, Scheps uskoo. Amerikkalainen radiopersoona, dj ja tuottaja Colleen Murphy järjesti ensimmäisen Classic Album Sundays -kuuntelun vuonna 2010. Devialetin tuotevalikoimaan sisältyy lisäksi kaiutinkolmijalkoja (hintaan 299 euroa kappaleelta) ja stereovahvistimia hintahaarukassa noin 6 000–29 000 euroa. Korvat väsyvät äänenpaineessa ja sitä enemmän, mitä enemmän niitä kuormittaa. Scheps nauraa, että hänen menestyksensä salaisuus on ollut löytää masteroija, joka ei purnaa hänen superkovaäänisistä miksauksistaan. Elämäkerturi taas muisteli kohtaamisiaan Hazlewoodin kanssa ja imitoi laulumiehen murisevaa baritonia sujuvasti. Yleiseen käyttöön kannattavin satsaus on hankkia laadukkaat muotista valmistetut korvatulpat, sillä ne suojaavat kuuloa ja säilyttävät luonnollisen taajuuskaistan. – Iltaisin väsymys on fyysistä. Scheps ei esimerkiksi näe mitään tolkkua optimoida teosta vaikkapa muodikkaasti katumaasturiin – lopputuloksen on toimittava niin kännykästä kuin huippuämyreistä tuutattuna. 80727_.indd 28 12.4.2018 13.45.08. Kuuntelusessiossa albumin sointi oli Devialetin setillä niin ikään giganttinen mutta samalla sointiavaruudessa oli rutkasti tilaa. Moista toki sopii odottaa laitteilta, joiden kappalehinnat ovat luokkaa pari ja puoli tonnia ja noin kaksi tonnia. Kuulosta kannattaa pitää huolta, Scheps tähdentää. Elämäkerturin mukaan Hazlewood kertoi olevansa Wall of Sound -tuotantomenetelmän ainoa isä, vaikka kunnian mahtipontisen pauhaavasta saundista omi Hazlewoodin tuotantoyhtiössä alalle tuloa harjoitellut Phil Spector. Oslon sitsejä isännöi Kent Horne, ja hänen vieraikseen saapuivat vinyyliharvinaisuuksia uudelleenjulkaisevan Light in the Attic -yhtiön Matt Sullivan, Hazlewoodin elämäkerran kirjoittanut Wyndham Wallace sekä norjalainen musiikkijournalisti Tom Skjeklesæther. Kaksi Devialet Phantom Gold -kaiutinta, kaksi Devialet Phantom Silver -kaiutinta sekä Devialet Dialog -keskitin välittivät musiikin Kulttuuritalon kirjastoon. Skjeklesæther täydensi tarinatuokiota kartoittamalla Hazlewoodin toimintaa Ruotsissa ja Gotlannissa. Vuoden 1970 tuotantojälki avautui puolestaan erottelevan ilmavana ja vahvasti läsnäolevana. Pitkissä sessioissa viimeiset duunit hivuttautuvat väkisin kovemmalle, eli siitäkin näkee, miten korvat tottuvat ja huijaavat, ellei siihen kiinnitä huomiota, Scheps varoittaa. Yhtä mielekästä oli aikoinaan vaatia miksaamaan mp3-standardin mukaisesti, Scheps hörähtää. Hornen mukaan Classic Album Sundaysin käytössä on yleensä raskaamman luokan audiokalusto. ?n Devialet Gold Phantom hiljensi kuuntelijat by:Larmin klassikkoalbumisessiossa
LEVYKATSAUS | TALLENTEET 29 AIKAMATKOJA FYYSISELLÄ TALLENNEALUSTALLA 80847_.indd 29 12.4.2018 13.49.23
Keith Jarrett palasi pianon ääreen marraskuussa 1998 toivuttuaan pari vuotta kroonisesta väsymysoireyhtymästä. Iloinen pelimannismi räiskyy luomuenergiaa, joka lienee peräisin eritaustaisten tekijöiden musiikkiin kierrättämästä innosta. Ajattomuus korostuu tulkinnoissa, joiden lähtökohdat ovat klassisessa sävelmaailmassa. Dynamiikaltaan vakuuttavan mutta olemukseltaan aineettoman leijunnan vastapainoksi trio tuottaa organisoitua pursketta, joka vie mukanaan kyselemättä. Pianistin For Gyumri on kunnianosoitus synnyinkaupungille Armeniassa. Norjalaisbasisti, tanskalaiskitaristi ja norjalainen trumpetisti ammentavat kukin sävelmaailmansa juuriltaan. Teoskaksikko perustuu harmoniaan omalaatuisella kierteellä. Vaikka musiikki on ”uutta”, mieli karkaa aikamatkalle. tulee Färsaarilta, mitä ei ulkopuolinen kuule soitosta. Ilmankos seitsemäskin studioalbumi vaikuttaa inspiroituneelta. Muotojen ja ääniyhdistelmien uusiksi ajatteleminen generoi kiehtovaa soittoa. Pulsessa sähköbasso liitetään akustiseen orkesteriin, Quartet taas soi kahden vibrafonin ja kahden pianon äänin. Elifantreekin on luovinut luovasti mahdollisuuksien vesillä. Tolosen Retratos kaartuu Regondin Nocturne – Rêveriestä (1864) Piazzollaan sointiornamenttien lumotessa kuuntelijan. Liima ja MGMT ovat Elifantreen hengenheimolaisia saundipoliittisessa ajoituksessa: ilmeisin kerros huokuu eilisen konerekistereitä. Remodels avartaa, syventää ja buustaa Async-levyn (2017) teemoja miksaustulkinnoin. TALLENTEET | LEVYKATSAUS 30 sonin urkumainen leikittely korostavat työn audiofiilisiä ulottuvuuksia: Sakamoto on läpi uransa hellinyt myös korvaa. Mäntylän Orfeo Amorosossa 10-kielinen kitara väreilee rikkaassa sävyspektrissä, jollaisesta nautittiin jo 1800-luvun alussa. Hamfer. Andreas Schaerer skannaa samoin äänen mahdollisuuksia. Otto Tolosen kitara ja Mari Mäntylän decacorde tuovat kuuluville musiikkia, joka ei ole juurikaan muuttunut vuosikymmenien tai jopa -satojen kuluessa. Hauskaa lisäävät aikamerkittyneet instrumentit, kuten synat ja EWI-puhallin. Kopla puskee etikettitietoista progea omaksuen menneestä kuitenkin lähinnä muodon. Kuulaus, minimalismi ja pidättyväisyys kurkottavat näin yli maa-, merija aikarajojen. Sama pätee Maladyyn. Olevainen ja mennyt huokuvat myös Arild Andersenin, Jakob Bron ja Mathias Eickin levyiltä. Solistin A Novel of Anomaly koostuu lauluakrobatian ohella beatboxingista ja scatista, jotka loistobändi (Kalle Kalima, kitara; Luciano Biondini, harmonikka; Lucas Niggli, rummut) ruuvaa funkin, fuusion ja freen kruunuksi. Kahden vuosikymmenen takainen tapaus säväyttää tuoreudellaan, tutkitaanhan samoja standardeja edelleen. 80847_.indd 30 12.4.2018 13.49.34. Steve Reich on samoin ikuisuuskysymysten äärellä. Támsins likam huokuu tummia sävyjä, ja pulssi iskee raskaasti islanninsukuisella fäärillä laulettujen tekstien jäädessä arvoitukseksi. TEKSTI JA KUVA: MATTI KOMULAINEN S oljuu kuin virta. Kuten edesmennyt mestari Jóhann Jóhannsson myös kaksikko erkaannuttaa kuuntelijan hienovaraisesti LEVYKATSAUS Elämä ja olemassaolo perustuvat kiertokulkuun atomitasolta kosmiseen mittakaavaan. Alva Noton sub-kumu, Arcan hauras zen-leijunta ja Jóhann Jóhanstodellisuudesta visuaaliseen kontekstiin. Vastaava metodi kasvattaa Ryuichi Sakamoton musiikin kosketuspintaa. Miehet virittivät koneiden rinnalle jouhikon, ja jälki on tuttuudestaan huolimatta oudon hytisyttävää. Musiikkikin on rotaatiota fyysisen tallennusalustan kiertoliikkeestä tekotapojen ja tyylien syklisyyteen. Sisältö on tästä todellisuudesta, mikä nostaa Toinen toista -albumin omaan luokkaansa. Jazzin klassikot avasivat sisäiset lukot rumpali Jack DeJohnetten ja basisti Gary Peacockin kanssa, tuloksena henkeäsalpaavan herkkävireistä soittoa. Anemonessa Anni Elif, Pauli Lyytinen ja Olavi Louhivuori tuntuvat sananmukaisesti uivan saundissa. Suomalais-tanskalainen nelikko ja amerikkalaisduo luuppaavat ja kierrättävät – ja ohessa tanssittavat koukuttavilla ideoillaan kuten on nähty livenä. Pulse/Quartet sivuaa perinnettä mutta sitä uudistaen. Viittauksista syntyy myös vapaus yhdistää eriparisia elementtejä mielleyhtymiä lyyrisesti kipinöiväksi sointivuoksi. Sävellykset havainnoivat maailmaa, jossa elämme, ja historiaa, jota kuljetamme mukana. K-X-P:n Tuomo Puranen ja Timo Kaukolampi saivat puolestaan tehdä soundtrackin elokuvaan Euthanizer. Yhtye ponnistaa traditiosta mutta imee ilmapiirin tästä hetkestä. Soitteissa sulautuvat siten pohjoismaiset (mielen)maisemat konkreettisiin folk-viittauksiin. Tigran Hamasyan on käsitellyt yhtä painavia teemoja. Tuotetunoloinen ulosanti konepulsseineen ja muusikkovieraineen kestää tarkastelua – ja kuuntelua. Americanassa vastaavaa uudenetsintää harjoittaa The National. Tyylitaju yhdessä vankan tekstisisällön kanssa on ohittamaton yhdistelmä missä tahansa genressä, ja tässä yhteydessä etenkin
Mitenköhän nyt. Juicen varhaistyöt mieleen tuova räävittömän undergroundin ja räkäisen punkin miksaus vetoaa spontaaniudellaan. Originaalia on meno lp:lläkin Perkele! Lauluja Suomesta (1971), joka peilasi Jörn Donnerin dokumenttielokuvan tunnelmia. Wigwam oli vuorostaan eturivissä luomassa progea, joka resonoi Suomen ulkopuolellakin. Se, että ylenpalttisin kansivihkoin täydennetyt, laadukkaasti prässätyt lp:t kuulostavat tuoreilta nyt, kertoo yhtä lailla yhtyeen idearikkaudesta kuin ajastamme, jossa mennyt palautetaan kiertoon ja arvioidaan uudelleen kerta toisensa jälkeen. (Svart) 2lp + 7” Eri esittäjiä Perkele! Lauluja Suomesta (Svart) lp Eri esittäjiä Perkele 2. Ajan klangi, kuten psykedelia, soul, rhythm’n’blues ja ulkomaisten hittien lainat esikoisella (1967) sulautettiin paketiksi, joka oli liian eklektinen saadakseen laajaa vastakaikua tuoreeltaan. ja ennenjulkaisemattomat äänitteet. LEVYKATSAUS | TALLENTEET 31 ESITTÄJÄ(T) ALBUMI (JULKAISIJA) FORMAATTI Keith Jarrett, Gary Peacock, Jack Dejohnette After the Fall (ECM) 2cd Otto Tolonen Retratos (Alba) sacd/cd Mari Mäntylä Orfeo Amoroso (Alba) cd Steve Reich Pulse/Quartet (Nonesuch) cd Ryuichi Sakamoto Async Remodels (Milan) cd Andreas Schaerer A Novel of Anomaly (ACT) cd Elifantree Anemone (Eclipse) cd Liima 1982 (City Slang) cd MGMT Little Dark Age (Columbia) cd Tuomo Puranen ja Timo Kaukolampi Euthanizer – Original Soundtrack (Svart) lp Arild Andersen, Paolo Vinaccia, Tommy Smith In-House Science (ECM) cd Jakob Bro Returnings (ECM) cd Mathias Eick Ravensburg (ECM) cd Tigran Hamasyan For Gyumri (Nonesuch) cd The National Sleep Well Beast (4AD) cd Malady Toinen toista (Svart) lp Hamfer. Huuto! panee vielä paremmaksi. Usko muutokseen vain ei hiivu, mikä voimaannuttaa monia tekijöitä. Támsins likam (Metal Blade) cd Leevi and the Leavings Suuteleminen kielletty (Svart) lp Leevi and the Leavings Mies joka toi rock ’n’ rollin Suomeen (Svart) lp Leevi and the Leavings Kadonnut laakso (Svart) lp Leevi and the Leavings Raha ja rakkaus (Svart) lp Leevi and the Leavings Perjantai 14. Perkele 2. Suuteleminen kielletty -debyytistä (1980) lähtien suomalaisuuden tulkki naulasi lauluissaan ajattomia totuuksia ihmiselosta iloineen ja murheineen, usein pikimustan huumorin sävyttämänä. Keitetty Hauki sen sijaan jäi harvojen herkuksi aktiiviaikanaan 1970-luvun lopulla. päivä (Svart) lp Leevi and the Leavings Häntä koipien välissä (Svart) lp Leevi and the Leavings Musiikkiluokka (Svart) lp Leevi and the Leavings Varasteleva joulupukki (Svart) lp Leevi and the Leavings Raparperitaivas (Svart) lp Leevi and the Leavings Turkmenialainen tyttöystävä (Svart) lp Rauli Badding Somerjoki Näin käy rock & roll (Svart) lp Topmost Topmost (Svart) lp Wigwam Complete Love Records Singles 1969–1975 (Svart) 6x7” Wigwam Being (Svart) 2lp Wigwam Fairyport (Svart) 2lp Hot Thumbs O’Riley Wicked Ivory (Svart) lp Jim Pembroke Pigworm (Svart) lp Keitetty Hauki Sille, joka ymmärtää... Bändi loi oman saundinsa ammentaen rock’n’rollista synapoppiin. Suomi on muuttunut perusteellisesti puolessa vuosisadassa, minkä kuulee toisinnoistakin. Huuto! pauhaakin kuin ammoisten U-aktivistien inkarnaatio mutta täynnä tuoretta vimmaa ja ilman menneisyyden taakkaa.?n 80847_.indd 31 12.4.2018 13.49.43. Kokeellisen kunnianhimoisesta tuotannosta on palautettu vinyylille Love-singleistä (1969–1975) koottu boksi, albumit Fairyport (1971) ja Being (1974) sekä laulaja–sormiomies Jim Pembroken soolot Wicked Ivory (1972) ja Pigworm (1974). Vinyylikansio sisältää bändin ainoan lp:n Sille, joka ymmärtää... Leevi and the Leavingsin tuotanto julkaistaan uudelleen vinyylinä avattavin kansin ja päivitetyin esittelyin. Meno on niin päätöntä, että verrokkeja lienee turha hakea. Näin käy rock & roll (1974) todisti monipuolisuutta kattaen niin Paratiisin kaltaisen herkistelyn kuin rouheat amerikkalaiscoverit. Laulaja–lauluntekijä tulkitsi rockia suomeksi tavalla, joka hakee yhä vertaistaan. Levykannessa enkelisymboliikka kohtaa Allen Ginsbergin. Uniikki on myös Rauli Badding Somerjoki. Uusia lauluja Suomesta (2017) päivitti konseptin uusin äänin mutta tutuin teemoin: paljon on maassa korjattavaa, jos hyvääkin. Sisältöä ja sointia on sittemmin yritetty kopioida mutta turhaan: on vain yksi ja ainoa Gösta Sundqvist ja Leevi and the Leavings. Edellisvuosikymmenellä Topmost ilmensi jotain samaa. Uusia lauluja Suomesta (Svart) lp Huuto! Maailma on SS-market (Stupido) cd Lataus siis ratkaisee: äärimmäiset perustunteet eivät tulkkia kaipaa. Lyriikoissa taas ruoskitaan satavuotiasta tasavaltaa ja aikamme ilmiöitä fiksuin sanankääntein ja painavin argumentein. Ilmankos Raulista kehkeytyi monelle Elviksen veroinen ikoni
TEKSTI JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN | KUVAT: VALMISTAJA JA MAURI ERONEN A ito 4k-projektori maksaa edelleen maltaita. 500 euroa. Muutaman lisäsatasen sijoittaminen 4k-tykkiin tuntuu päivänselvästi kannattavalta. Hdr aiheuttaa enimmäkseen päänvaivaa kalibroinnin suhteen, kun kuvan yleiskirkkauden 80898_.indd 32 12.4.2018 13.52.29. Vastaavaan kikkaan perustuvan 4k-tykin saa nyt reilusti alle kahdella tonnilla. Mutta entäs kun hdr:stä ei tunnu olevan merkittävää hyötyä edes useiden tuhansien eurojen hintaisissa projektoreissa (tästä lisää Hifimaailman numerossa 1/2017). Optoman lupaukset UHD40:lle ovat komeat: 4k-tarkkuus, 500 000:1 kontrastisuhde, hdr-tuki, ällistyttävät värit, 2 400 ansi-lumenia. Edullisemmissa 4k-malleissa, kuten Epsonin tai JVC:n tykeissä lisätarkkuus on saatu aikaan full hd -paneelin pikseleitä nopeasti siirtämällä. Itse paneelin natiiviresoluutio on edelleen 1 920 x 1 080 kuvapistettä, minkä valmistajakin käyttöohjeessa myöntää. Saahan pikselien lisäksi tuen hdr-kuvalle, jonka pitäisi taata parempi kontrasti, suurempi väriavaruus ja kaikin puolin vaikuttavampia leffaelämyksiä. TESTI | OPTOMA UHD40 -PROJEKTORI 32 PIKSELEITÄ PIKKURAHALLA Ne perustuvat Texas Instrumentsin hiljattain esiteltyyn pieneen (0,47-tuumaiseen) dlp-piiriin ja kuuluvat luonnollisesti pikselien siirrolla luotuun pseudo-4k-mallien sarjaan. Mihin kykenee selvästi edullisempi projektori. Sekä BenQ:lla että Optomalla on kumpaisellakin pari mallia, jotka ovat selvästi halvempia kuin kilpailijoilla. Hinta silti vain 1 OPTOMA UHD40 -PROJEKTORI Vertailimme viime numerossa vajaan tuhannen euron full hd -projektoreita. Laajennettua väritoistoa valmistaja ei edes väitä tukevansa, vaan ilmoittaa rehellisesti kyseessä olevan blu-rayltäkin tutun rec709-avaruuden
Optoma ei kuitenkaan vaikuttanut olevan kranttu kaapelille, sillä 4k-materiaali siirtyi ongelmitta sekä uhd-bluray-soittimelta (hdr) että läppäriltä (60 Hz) kaikilla testatuilla alle kymmenen metrin johdoilla. Full hd -kuvalla Optoma toimiikin upeasti. Eli siis metrin korkealla kuvalla siirtovaraa on kymmenen senttiä. Parempi on antaa soittimen tehdä muunnos ja lähettää Optomalle valmiiksi pureskeltu sdr-kuva. Projektorissa on kaksi hdmi-tuloa, joista toinen on tarkoitettu 4k-signaalille. Harmaasävyt ja värit toistuvat tarkasti ilman asetuksiin kajoamista. Kalibroituna reference-tilassa valovirta on zoomin maksimiasennossa 495 tai 750 lumenia lampun tehotilasta riippuen. Valoteho laskee 10 prosenttia zoomin minimiasennossa. Nyt kompromisseja täytyy tehdä tone mappauksessa, eli kirkkausja väri-informaation muokkaamisessa standardia suppeampiin tosielämän näyttölaitteisiin. Molemmat liitännät kyllä hyväksyvät 3 840 x 2 160 -resoluution, mutta vain toinen niistä ymmärtää hdr-kuvan päälle. Kuva on aivan aavistuksen tarkempi 4k-lähteellä kuin 1080p:llä, mutta tämä ilmenee lähinnä testikuvilla. Muutaman metrin päästä eroa on lähes mahdoton huomata. Lampun kirkkaassa tilassa ja brilliant color -säädin kaakossa mittasimme cinema-tilassa maksimivalovirraksi 1 060 lumenia. Ongelma pienenisi, jos projektorit (tai televisiot) kykenisivät hdr:n tarjoamiin teoreettisiin huippukirkkauksiin ja suuriin väriavaruuksiin. Iso kuva läheltä UHD40 tarjoaa suurehkon kuva jo lähietäisyydeltä 1,6-kertaisella zoomilla varustetulla linssillä. Käytännössä tykki tulee asentaa niin, että kuvan ylätai alareuna riippuen asennuspaikasta on projektorin korkeudella. Positiivisena seikkana pikseliverkkoa ei Optomalla näy ollenkaan edes lähietäisyydeltä. Hdr-tuki vain teoriassa Optoma UHD40 ei valitettavasti ole vahvoilla hdr-kuvalla vaikka sitä ymmärtääkin. Valikoissa on mahdollisuus kytkeä päälle hdmi eq -tila, joka yrittää korjata pitkien hdmi-kaapeleiden aiheuttamia signaalihäviöitä. 250 € Tunnin katselun hinta (normal/eko) 0,06 / 0,025 € Lampputakuu 6 kk / 1000 h Vaihto katossa x KUVASÄÄDÖT Harmaasävyjen kalibrointi bias/gain Värinhallinta (CMS) 3d Gammasäätö 7 esivalintaa Iiriksen käsisäätö Dynaaminen iiris MUUTA Kaiutin x Taustavalaistu kaukosäädin x Valikot projektorista x Pikselien värikohdistus Liikeinterpolointi Ohjausportti Triggeri (12 V) x Langaton hdmi Muuta 3,5 mm äänilähtö heijastuspinnan värin valinta säätämiseen tarvittava siirtofunktio runttaa hienon alkuperäissignaalin projektorin kyvyille sopivaksi. Optomassa käytetyn dlp-mikropeilikennon ongelma on, että aktiivisen kuva-alan reunoilla näkyy käyttämätöntä tilaa. Jotkin laitteet osaavat kyllä tulkita hdr-signaalia hyvin. Sen tehdaskalibrointi on erittäin tarkka reference-tilassa. Myös sateenkaaret ovat selvästi vähemmän häiritsevät kuin esimerkiksi HD33-mallissa. Parhaimmillaan kuva on jopa parempi kuin tavallisella sdr-kuvalähteellä. Eli jos kuva heijastetaan vaikkapa maalatulle seinälle, jossa ei ole 80898_.indd 33 12.4.2018 13.52.48. Kuten sanottu, väriavaruus ei ole yhtään blu-rayllä käytettävää rec709-standardia laajempi, ja lisäksi projektori esittää osan väreistä silminnähden väärin. Keltaiset muuttuvat oransseiksi ja syaani vihertäväksi. Käytetty väripyörä on mallia rgbrgb, ja ajallisesti päävärien väliin ei jää mustaa kuvan kirkkaan valkoisissa elementeissä. Kuvan sijaintia voi hienosäätää pystysuunnassa kymmenen prosenttia linssinsiirrolla. Optiikan heittosuhde on 1,21–1,59-kertainen, eli parin metrin kuvan saa lyhimmillään 2,4 metrin ja zoomin toisessa ääripäässä 3,2 metrin etäisyydeltä. OPTOMA UHD40 -PROJEKTORI | TESTI 33 PIKSELEITÄ PIKKURAHALLA OMINAISUUDET OPTOMA Malli UHD40 Hinta 1 499 € Tekniikka dlp Tarkkuus 3840x2160 3D x Mitat (lxkxs) 39,3x12,9x28,2 cm Massa 6,5 kg Takuu 2 v Lisätietoja www.highendstudio.fi www.optoma.co.uk KUVATULOT HDMI 2 DVI VGA x Komponentti jaettu vga S-video Komposiitti OPTIIKKA Zoom 1,6x Heittosuhde (etäisyys/kuvan leveys) 1,21–1,59x Linssinsiirto (P/V) 0-16 % / % Motorisoitu optiikka Optiikan muistipaikat LAMPPU Teho 240 W Ilmoitettu elinikä (normaali/eco/dynaaminen) 4000 / 10000 / 15000 h Varalampun hinta n
Jos gamman arvo on alhainen, toistuvat sävyt liian kirkkaina. Ennen mittauksia projektorista haettiin luonnollisinta kuvaa tarjoavat esiasetukset kuvatilalle ja väriavaruudelle. CIE-värikartassa näistä näkyvät sävy ja syvyys. Väreillä on kolme ominaisuutta, luminanssi (brightness), sävy (hue) ja syvyys (saturaatio). Täysin valokontrolloidussa ja seinäpinnoiltaan mustassa huoneessa gamma 2,4 on suositeltava, mutta käytännössä arvo 2,2 on tumman pään erottelun kannalta järkevä kompromissi realistisessa ympäristössä. herkkyyden vuoksi. Kuvaaja kertoo punaisen, vihreän ja sinisen suhteellisen osuuden verrattuna D65-referenssiin, jota elokuvien masteroinnissa käytetään. Gamma kertoo kuvan eri kirkkausasteiden väliset pykälät. Kontrastisuhde mitattiin i1 Display Pro -kolorimetrillä sen paremman tumman pään 80898_.indd 34 12.4.2018 13.53.01. Projektori mitattiin suoraan sen antamasta kuvasta, ei valkokankaan kautta, käyttäen i1Pro-spektrofotometriä. Lisäksi projektorin kirkkausja kontrastisäätö asetettiin kohdalleen ennen mittauksia, jotta tummat tai kirkkaat sävyt eivät menneet tukkoon. Myös gammakäyrä seuraa hyvin BT.1886-käyrää, minkä ansoista tummien sävyjen yksityiskohdat näkyvät hyvin, mutta kuva ei vaikuta hailakalta. Optoma seuraa hyvin uutta BT.1886-gammakäyrää, joka on hyvä kompromissi kuvan havaitun kirkkauden ja tummien sävyjen erottelun kannalta. TESTI | OPTOMA UHD40 -PROJEKTORI 34 Mittaustulokset Harmaasävyjen tasapaino on mitattu viiden prosentin portain. Yllä mittaustulos sdr-tilassa, alla hdr-signaalilla. Optoma ei ollut kranttu kaapelille, sillä 4k-materiaali siirtyi ongelmitta sekä uhd-blu-raysoittimelta että läppäriltä kaikilla testatuilla alle kymmenen metrin johdoilla. Liian suurella gamman arvolla kuva voi vaikuttaa tukkoiselta. Virhe on seuraavan sivun taulukossa ilmoitettu deltaE 2000 -arvona. Yleiskielessä tätä kutsutaan myös 6500K-värilämpötilaksi. Samoin väritoisto on lähes virheetön blu-ray-kuvalla. Vasemmalla on väriavaruus blu-ray-kuvalla verrattuna rec709-standardiin, oikealla hdr-signaalilla verrattuna dci-p3-standardiin. Arvot alle kolmen ovat hyviä, alle yhden erinomaisia. Optoman valkotasapaino on suoraan paketista erinomainen. Vakioasetuksilla Optoman kuva on tummilta ja keskisävyiltään referenssiä hailakampi, mutta käyrää voi muokata asetuksista valitsemalla dynamic range -valikon alta jonkin neljästä vaihtoehdosta detail, film, standard ja bright, joista ensimmäinen tuottaa keskimäärin tummimman kuvan. DeltaE-graafi esittää värien kokonaisvirheen numeerisesti. Hdr-signaalilla gammakäyrän referenssinä (vihreä käyrä) käytetään SMPTE 2084 HDR -siirtofunktiota
Kunnon kehystetyllä kankaalla probleemaa ei tietenkään ole. Lähiheittoprojektori voi toisaalta monessa kodissa olla kätevämpi vaihtoehto, mutta Optoman sortimentista löytyy kyllä sellaisiakin. Parhaimmillaan Optoma onkin olohuonekäytössä, ei pimennetyssä kotiteatterissa. Vasen kuva on säädön minimiasennossa (1), oikea maksimilla (10). Sillä voi helposti korvata jopa television, sillä valotehoa on riittävästi ja projektori on varsinkin eco-tilassa äärimmäisen hiljainen. 80898_.indd 35 12.4.2018 13.53.15. Tämä saa aikaan sen, että jopa hieman valaistussa huoneessa pohjamusta paistaa harmaana. Lisäksi tilassa kirkkaat kohdat palavat puhki. Väriavaruus ei ole yhtään sen laajempi kuin blu-rayllä, ja projektori vääristää hdr-tilassa värejä. Toisaalta full hd sdr -projektorina UHD40 taas on oikein hyvä. Kontrastisuhde ja siitä seuraava korkea mustan taso on kuitenkin pieni pettymys, ja vastaavantasoista 1080p-kuvaa saa halvemmallakin. Optoma UHD40 ei ole varsinainen hdr-projektori. Ongelma korostuu, sillä UHD40:n mustan taso on sanalla sanoen kehno. Musta on edelleen yhtä harmaata. Kontrastisuhdetta saa hieman parannettua brilliant color -säätimellä (770:1), mutta se vain kasvattaa puhtaan valkoisen huippukirkkautta. Dynamic black -tilassa projektorilampun tehoa muutetaan reaaliajassa näytettävän kuvan yleiskirkkauden mukaan. Hyvin kalibroidut tehdasasetukset sdr-kuvalla | Hiljainen toiminta | Riittävä valoteho hajavalossakin | Olematon pikseliverkko Puutteellinen hdr-tuki | Kaukosäätimen turhan kirkas taustavalo | Keskikertainen kontrasti ja korkea mustan taso PARHAIMMILLAAN Brilliantcolor-prosessointi muuttaa merkittävästi kuvan sävyjä, mutta ei juurikaan paranna kuvan kirkkautta muiden kuin valkoisen osalta. Pelejä varten input lagi on siedettävä, 48 millisekuntia (44 millisekuntia pelitilassa). Tulokseltaan tila vastaa joidenkin tykkien iiriksellä tehtävää tai televisioissa dynaamisesti ohjattavaa taustavaloa mutta on turhan hidas. Ei tule yllätyksenä, että Optoman ilmoittama 500 000:1-kontrastisuhde on haaveunta, mutta totuus on odotuksiakin vaatimattomampi. Tämän takia muut värit näyttävät alivärittyneiltä, kun kuvassa on samanaikaisesti valkoista. Menetelmä on kuitenkin passeli tapa kirkastaa kuvaa tilassa, jossa on hajavaloa. Se on erittäin hiljainen, tehdasasetuksilla hyvin kalibroitu, ja sateenkaari-ilmiö on muita valmistajan edullisia malleja vähäisempi. Tässä suhteessa selvästi parempi vaihtoehto on 500 euroa edullisempi HD33-malli. Tykissä on riittävästi valotehoa, mutta kontrasti on dlp-projektoriksi vain välttävä, kalibroituna brilliant color -säädin minimissä ainoastaan 530:1. Full hd -paneelista luotu 4k-tarkkuus ei tuo isoa etua pikkuruiseen dlp-mikropeiliin yhdistettynä. OPTOMA UHD40 -PROJEKTORI | TESTI FULL HD:LLÄ MITTAUSTULOKSET OPTOMA Käytetty kuvatila Reference Tehonkulutus eco/normal/ dynamic 217/296/120-296 W Valovirta ”bright” zoom min/ max 680/750 lm Brilliantcolor ”10” 960/1060 lm Valovirta ”eco” zoom min/ max 450/495 lm On/off-kontrasti 530:1 Brilliantcolor ”10” 770:1 Harmaasävyjen DeltaE, sdr/ hdr 0,5/2,0 Päävärien DeltaE, sdr 2,3 Värien luminanssivirhe, sdr 6,00% Värien saturaatiotasojen DeltaE, sdr 2,1 ColorChecker-virhe DeltaE, sdr 1,7 Toimiva 1080p24-toisto x tummia kehyksiä, huomaa kuvan ympärillä selvän harmaan kaistaleen
Itse äänenvoimakkuussäätö taas on toteutettu kolmella eri tavalla: kaukosäätimessä on omat näppäimensä koko setin pää-äänenvoimakkuudelle, subwooferin tasolle sekä voice-säädölle, joka korostaa keskiääniä ja selkeyttää nimensä mukaisesti dialogia. E rilaisten soundbar-ratkaisujen markkinaosuudet ovat jatkuvassa kasvussa, sillä alati ohenevien ja riisutumpien nykytelkkareiden teknisessä toteutuksessa juuri äänentoisto on saanut väistyä viemästä tilaa välttämättömimmiltä kuvantoistokomponenteilta. Olisiko edullisten mutta pystyvien peruskaiuttimien luonne kuultavissa myös siinä. Alkaakin olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että litteän television mukana kaupasta lähtee mukaan myös erillinen äänentoistojärjestelmä, usein juuri Polk Audion MagniFi Minin kaltainen subwooferilla varustettu perusputkilo. Valmistaja ei ilmoita paketin jakotaajuuksia soundbarin ja subwooferin osalta, mutta subjektiivisesti tarkasteltuna se vaikutti olevan melko matalalla – mikä laskettakoon soundbarin eduksi. Kokeilimme millaista suorituskykyä tarjoaa malliston pienin MagniFi Mini. Se asettuu jouhevasti osaksi kokonaisuutta eikä ole sijoituksensa suhteen erityisen nuuka. Sen alapuolella on kooltaan isompi Signa S1, jonka suositushinta on 349 euroa, ja yläpuolella niin ikään kookkaampi MagniFi Max, joka taas maksaa 799 euroa (tai 899 euroa erillisillä surround-kaiuttimilla varustettuna). Kompaktisti keskitasolla MagniFi Mini on Polk Audion SuoTEKSTI: HEIKKI KIVELÄ | KUVAT: MAURI ERONEN JA VALMISTAJA kuitenkin luontevasti soundbarin toistoa matalien taajuuksien osalta. Nämä osoittautuivat paitsi 80888_.indd 36 12.4.2018 8.38.01. KOKEILU | POLK MAGNIFI MINI -SOUNDBAR KOKEILU | POLK MAGNIFI MINI -SOUNDBAR PIENESTI PAREMPI men-markkinoilla saatavien soundbarien joukossa eräänlainen keskitason edustaja 549 euron hintalapullaan. Se kun kykenee taajuuskaistaltaan melko tasapainoiseen laatuun myös maltillisemmalla äänenvoimakkuudella. Hi maailman numerossa 8/17 testatut samaisen valmistajan Signature-sarjan lattiaja jalustakaiutinmallit onnistuivat loihtimaan ilmoille Teksasin kokoisen ja oloisen äänimaailman rehvakkaalla yleismeiningillä. Piskuinen, subwooferilla varustettu uutuus-soundbar herättikin lähtökohtaisesti hyviä odotuksia ja mielenkiintoa. Subwoofer jatkaa POLK MAGNIFI MINI -SOUNDBAR Yhdysvaltalaisen Polk Audion tuotesortimenttiin sisältyy myös televisioääntä tukevoittavia soundbar-järjestelmiä. Yhteistä kaikille on langattoman subwooferin ohella itse soundbarien ohut pro ili, jonka ansiosta laitteet istuvat huomiota herättämättä yleisimpien televisioiden eteen. Siitä huolimatta siihen on saatu ahdettua kuusi kaiutinelementtiä: kaksi puolen tuuman diskanttia sekä neljä 2,25 tuuman keskiäänistä. Näillä mittasuhteilla on eittämättä etunsa mutta myös konkreettiset rajansa. Äänivarantoja MagniFi Minissä kyllä piisaa tavalliseen kerrostaloasuntoon nähden melko lailla riittävästi, mutta erityisen kovaääniseksi pakettia ei silti voi luonnehtia. MagniFi Mini on valikoimasta pienin, sillä se on vain noin 34 senttimetriä leveä. Vaikka itse subi vaikuttaa näppituntumalta melko hontelolta muovipöntöltä, ei sen toistossa varsinaisesti ollut mainittavia huonoja puolia – jos nyt ei hyviäkään. Subwoofer taas on varustettu 6,5-tuumaisella alaspäin suunnatulla elementillä. Hiljaisempi kuuntelu onkin huomioitu myös night-moodilla, joka vaimentaa näppärästi taajuuskaistan ääripäitä säilyttäen keskialueen selkeänä
Paketin sport-, movieja music-toistotiloilla ei ollut merkittävää vaikutusta äänen ulottuvuuksiin. PERUSTA KOHDILLAAN POLK AUDIO MAGNIFI MINI Hinta 549 € Edustaja Power (www.power.fi) Lisätiedot www.polkaudio.com Toimintaperiaate Soundbar & subwoofer Elementit Soundbar: 2 x 0,5” + 4 x 2,25” / Subwoofer: 6,5” Ilmoitettu kokonaisteho 150 W Liitännät HDMI (ARC), optinen Toslink, 3,5 mm analogitulo WiFi Kyllä (Google Cast) Bluetooth Kyllä Muuta Myyntipakkauksessa 2m HDMI-kaapeli, 1,8m optinen kaapeli, kaukosäädin Mitat, sounbar (l x k x s) 341 x 79 x 108 mm Paino, soundbar 1,76 kg Mitat, subwoofer (l x k x s) 188 x 366 x 366 mm Paino, subwoofer 3,68 kg käteviksi myös toimiviksi ominaisuuksiksi. Monikanavamateriaalin parissa MagniFi Minin ääni paikantuu yllättävän selväpiirteisesti itse soundbariin. POLK MAGNIFI MINI -SOUNDBAR | KOKEILU Alle 50-tuumaisen television juureen sijoitettuna sen äänikuva kattaa melko luontevasti ruudun tapahtumien mittasuhteet niin leveyskuin korkeussuunnassa. Toisaalta sitten taas esimerkiksi musiikkia kuunnellessa laveammasta piirrosta voisi olla omat hyötynsä. Siellä täällä laskettu subwooferin taso tai korostettu dialogi helpottavat siten siihen keskeiseen eli viihteeseen syventymistä, ja koko paketin lähtökohtaisesti kompakti koko unohtuu melko nopeasti. Esimerkiksi henkilöiden puheääni kohoaa kuvan tasolle, ja erilaiset lateraalisten tapahtumien äänisuunnittelulliset jipot erottuvat yllättävän vivahteikkaasti. Näistä ensin mainitun korostaessa lähinnä keskiääniä jälkimmäiset puolestaan vaikuttivat olevan etenkin kaksikanavamateriaalilla lähes identtiset, mutta monikanavatoistossa movie tuntui leventävän äänikenttää aavistuksen verran. Tällä on tosin myös hyvät puolensa, sillä esimerkiksi alle 50-tuumaisen television juureen sijoitettuna sen äänikuva kattaa melko luontevasti ruudun tapahtumien mittasuhteet niin leveyskuin korkeussuunnassa. Suppeahko surround Eräs MagniFi Minin houkuttelevimmista teknisistä ominaisuuksista on valmistajan lupaus sen surround-kyvyistä. Kolmella eri tavalla toteutettavan äänenvoimakkuudensäätönsä ja night-tilansa ansiosta se tarjoaa mahdollisuuksia optimoida niin le ojen katselu kuin musiikin kuuntelukin vastaamaan erilaisia olosuhteita. Vaikka virallisesti kyse onkin vain Dolby Digital 5.1 -dekoodauksesta eli käytännössä monikanavaäänen sovittamisesta laitteen toistettavaksi, äänen ulottuvuuksien suhteen rajoittuneisuudet ovat läsnä samalla tavalla kuin äänenvoimakkuudenkin kanssa. Kuvan kanssa asiaan ei tule kiinnittäneeksi niin suurta huomiota elokuvan vietäväksi antautuessaan. Sikäli hyvin tehty! Näppärä toteutus | Hyvät säätömahdollisuudet | Toiston tasapainoisuus Äänen voimakkuuden ja mittasuhteiden rajallisuus 80888_.indd 37 12.4.2018 8.38.19. Polk Audion MagniFi Mini -soundbar langattomalla subwooferilla ei varsinaisesti hurmannut surround-äänentoistollaan, mutta perustehtävässään televisioäänen tukevoittajana se onnistui hyvin. MagniFi Minin surround-toistoa ei siis voi yleisellä tasolla kutsua erityisen avaraksi, mikä eittämättä jättää sen tällä saralla joidenkin leveämpirunkoisten kilpailijoidensa varjoon
KASVAVAA KUNNIANHIMOA KUNNIANHIMOA HIGHEND | HERMUSET: TAIPUU NELITIE -KAIUTIN 80806_.indd 38 12.4.2018 13.57.47
Tosin sen ääneen tulee lisää Taipuulla on kova tahti. Valmistajalle passiivimalli puolestaan antaa mahdollisuuden näyttää osaamistaan. Suunnittelijan mukaan suhteellisen läheltä kuuntelu on äänelle eduksi. Ostoa harkitsevan kannattaa kuunnella huolella eri etäisyyksillä. Vaikka osin kyseessä oli prototyyppi, päätettiin ottaa tyypit. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. Kevään highend-messuilla nähtiin joiltain ratkaisuiltaan vielä muotoutumassa oleva mutta äänellisesti pitkälle valmis passiivinen nelitiekaiutin. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti ns. Osa kammoksuu huonekorjausmahdollisuutta tai aktiivikaiuttimissa yleisesti käytettäviä ”tiki-tiki-vahvistimia”. Kaiutin kertoi erinomaisen helposti, jos ylemmällä alueella oli roskaa, säröä tai yleistä epäpuhtautta, muttei kuitenkaan tehnyt sitä hankalan monitorimaisella riipivyydellä. Samoin molemmat ovat, tosin pitkälti kuuntelijan mausta ja musiikista riippuen, ylemmän keskialueen toistoltaan jossain määrin kohteliaita. Liekö selityksenä suunnittelijan maininta siitä, että sivuheijastukset jäävät läheltä kuunneltaessa pienemmiksi. Etupaneelin yläosaan hivenen keskilinjasta sivuun on istutettu berylliumkalottinen 26 millimetrin diskantti-, paperikartioiset 12-senttimetriset keskialueja 18 senttimetrin yläbassoelementit, kaikki Scan-Speakin Illuminator-sarjaa. HERMUSET: TAIPUU NELITIE -KAIUTIN | HIGHEND 39 80806_.indd 39 12.4.2018 13.57.57. klassisen musiikin puolelle. Heille passiiviratkaisu on ikään kuin puhtaampi, sillä sen ääntä pystyy virittämään omin toimin. Enimmän aikaa kuunneltiin kohtalaisen läheltä, 2,5–3 metrin päästä, mutta kokeilin myös reilusti kauempaa, jopa lähes viiden metrin etäisyydeltä. Ylempi sivubasso oli sisään päin, vaikka toisin päinkin olisi saattanut toimia. Uudempi nelitie ehkä astetta enemmän. MATTI HERMUNEN on helsinkiläinen pitkän linjan hifiharrastaja. Kokeilussa olleen version kotelo oli massiivipuuta, kun taas tuotantomallien kotelo tehdään joko synteettisestä materiaalista – vaihtoehtoina on mainittu HI-MACS tai Corian – tai sitten pysytään edelleen massiivipuussa. Kun uutuudella ei vielä taida olla omaa nimeä, niin tässä jutussa sitä kutsutaan nelitieksi. Taipuulaisten ohjeen mukaan kaiuttimet suunnattiin suoraan kuuntelijaan. Alemman alueen tarkkuus on hyvä; sävyjä, napakkuutta ja iskua löytyy rytmimusiikilla, ja sellojen sekä kontrabassojen sointi on uskottava. Matalimpia taajuuksia toistaa kaksi kotelon sivuille eri korkeudelle sijoitettua 30 senttimetrin Scan-Speakin alumiinikartioista Discoveryä. Yhteistä niillä on kurinalaisuus, selkeys ja vaivattomuus. Kaiuttimien väli oli hivenen yli kaksi metriä. Nelitie on hieman aktiivista kolmitietä korkeampi ja syvempi mutta sitä reilusti kapeampi. Huonekorjausta ei käytetty. Ylimmän alueen nelitie toistaa huomaamattoman tarkasti, eikä keskialueessa ole laadullisesti huomauttamista – kyse on vain sen ylemmän osan tasosta. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. Kuka. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hifituotteita. TEKSTI: MATTI HERMUNEN | KUVAT: MAURI ERONEN M iksi tehdä perinteinen passiivimalli, kun aktiivinen saatiin toimimaan noinkin hyvin. Nelitie erottelee alapään hyvin tarkasti eikä sotke alemman keskialueen toistoa. Kokeilussa tarkin ääni tuli alle kolmen metrin kuunteluetäisyydellä. Kotelon tuentaa parannetaan, ja rakenteeseen tehdään muitakin pienehköjä muutoksia. Nelitie toistaa tilan ja suunnat tarkemmin kuin aktiivimalli. HERMUSET: TAIPUU NELITIE -KAIUTIN eloa, kun kuunteluetäisyys kasvaa. Hyvin äänitetyillä levyillä äänimaailma on erinomaisen selkeä ja tarkkuus sivusekä syvyyssuunnassa riittävä. Vastaus löytynee siitä, että osa harrastajista haluaa valita itse vahvistimen. Heti kuuntelun alussa tuli selväksi, että nelitie soi eri tavalla kuin aktiivimalli. Korkeuseron syy selviää Saunion evästyksistä. Erilainen Heti kuuntelun alussa tuli selväksi, että nelitie soi eri tavalla kuin aktiivimalli. Asettuu hyvin huoneeseen Kaiuttimen suunnittelija Kimmo Saunisto kertoo uuden mallin ideasta ja rakenneratkaisuista seuraavan sivun laatikossa. Toimivaksi sijoitukseksi osoittautui paikka hieman totuttua lähempänä etuseinää, etäisyyttä siihen oli 180 senttimetriä. Yleisen tilamaalailun sijaan se kertoo, miten asiat ovat
Erittäin selkeään toistoon kuitenkin vaaditaan hyvä akustiikka eli lyhyehkö aikainen jälkikaiku tai lyhyt kuunteluetäisyys, koska vaakasuuntaavuus on vähäistä. Kylkisijoitus SUUNNITTELIJAN KYNÄSTÄ mahdollistaa myös bassosäteilijän sijoittamisen tavanomaista lähemmäs etuseinää, joka pienentää vaimentuman todennäköisyyttä keskija yläbassolla. Tavoitteisiin on päästävissä varsin perinteisellä monitierakenteella ja tavanomaisilla hifielementeillä. Aktiivimalli huonekorjauksella on suunnattu akustisesti ongelmallisiin tiloihin, tai jos päätevahvistin tai jopa kaikki analogiset laitteet halutaan jättää toistoketjusta pois. Jaot ovat melko loivat, akustisesti 2. astetta, jotta bassoja alakeskialueelle ei syntyisi liiallista iskuäänien voimaa heikentävää viivettä. Tiedot koskevat pääsiassa kokeilussa ollutta prototyyppiä. Subwoofer-elementit on sijoitettu hiukan poikkeuksellisesti kaiuttimen kylkiin eri korkeuksille ja eri puolille. Subwoofer-elementit on sijoitettu keskimäärin korkeudelle, jolla pystymoodin herätys olisi mahdollisimman vähäistä. S uunnittelusta vastannut Kimmo Saunisto kertoo, mitä tavoiteltiin ja minkälainen kaiutin syntyi: Tavoite oli mahdollisimman yleispätevä, tasapainoinen ja ääneltään puhdas kaiutin, tinkimättä liikaa dynamiikasta ja selkeydestä. Etulevyn rakenne on melko klassinen kolmitie. Pienillä yläpään elementeillä ilman torvia tai syviä suuntaimia kaiutin on saatavissa helposti kuunneltavaksi myös äänitteillä, jotka nostavat ikävällä tavalla pintaan voimakkaasti eteenpäin suuntaavien kaiuttimien ominaisuuksia ja epätäydellisyyksiä. Kartioelementit toistavat yhtä leveät kaistat, jotta kuormitus ja pystysuuntaavuus olisivat tasapainossa. Tarkempaa tietoa kaiuttimesta löytyy Sauniston kotisivulta kimmosaunisto.net/Taipuu/Taipuu.html#4-way. Sijoitus alakeskialue-elementin taakse mahdollistaa kardioidimaisen suuntakuvion venyttämisen alakeskialueelle, joka hiukan lisää ja tasapainottaa toiston selkeyttä. HIGHEND | HERMUSET: TAIPUU NELITIE -KAIUTIN 40 80806_.indd 40 12.4.2018 13.58.08. Nähtävillä on muun muassa tekniset tiedot, simulaatioita sekä mittauksia. Lähelle etuseinää sijoitus on mahdollista, jos huoneen kuuntelusuuntainen resonointi ei ole voimakasta tai käytössä on aktiiviversio huonekorjauksella. Reiluilla pyöristyksillä ja epäsymmetrisellä sijoittelulla vähennetään ja hajotetaan reunaheijastuksia, joka tasapainottaa sekä irrottaa ääntä kaiuttimista mahdollisimman kuuntelusuuntaja etäisyysriippumattomasti. Elementtien sijoittaminen eri korkeuksille ja puolille muodostaa myös monipisteisen bassosäteilijän, joka hajottaa heijastusten ja resonanssien vaikutuksia laajemmalle kaistalle tasoittaen toistoa ja vähentäen kaiuttimen sijoitusriippuvuutta varsinkin yläbassolla. Bassoalueella oleva vaimentuma on varsin yleinen ongelma kotelokaiuttimilla, joissa on 1–2 bassoelementtiä etulevyssä melko alhaalla. Etuseinäja nurkkaheijastuksiin ja kuuntelusuuntaisiin resonansseihin voidaan vaikuttaa vaihtamalla vasen ja oikea kaiutin keskenään. Bassoalueen tasoa vapaassa kentässä vähennetään alkaen noin 140 hertsistä, jotta kaiuttimen äänitehon tuotto pysyisi tasapainoisena eikä omistajaa pakotettaisi huonekorjauksen käyttäjäksi
Kokonaisuutena varsin neutraali toistin ja erinomainen hifikaiutin, joka ei ehkä tarjoa absoluuttisia elämyksiä mutta toimii tappavan tasaisesti kaikenlaisella musiikilla. Ääni on sopivan särmikäs olematta kuitenkaan rasittava tai hitustakaan viileä. Bassopäässä kuuluu yläbassoilla pientä ylimääräistä jytyä, joka luultavasti johtuu enemmän huoneesta kuin kaiuttimesta. Toisaalta myöskään liiallista kuivakkuutta ei ole kuultavissa, mikä tuo soundiin äänikuvallista yleispätevyyttä. Alakeskialueella soivan kitaran perustaajuudet tulevat juuri sopivassa suhteessa yläharmonisiin. Myös urkuäänitysten ystävä saattaa kaivata subbaria, jos tarve on paahtaa täysillä pohjaan saakka. Äänikuva irtoaa mukavasti kaiuttimista ja on mukavasti läsnä mutta ei ole staattikaiuttimen tyyliin korostuneen aineeton tai syvätarkka. TOISELLA KORVALLA: MIKAEL NEDERSTRÖM N apakka, avoin ja varsin neutraali soundimaailma. Kaiutin on muutenkin enemmän tarkka ja avoin kuin korostuneen miellyttäväksi viilattu. HERMUSET: TAIPUU NELITIE -KAIUTIN | HIGHEND 41 80806_.indd 41 12.4.2018 13.58.28. Balanssi on kuitenkin sellainen, että se ei kaunistele rupisia äänitteitä, joten kaikkein skarpeimmilla miksauksilla täytyy volyymi pitää maltillisena. Diskantin sävy on erotteleva, mutta niin silkkisen sävykäs se ei ole kuin parhaat nauhatai torviratkaisut. Alapää ei ulotu ihan kellariin saakka, mutta kevyemmällä musiikilla tämäkin riittää hyvin. Dynamiikka on erinomaista varsinkin keskialueella, mikä kuuluu virvelin pakottomana paukkeena ja kantti-iskun purevuutena. Bassoilla kapasiteetti tulee Kodo-levyllä vastaan bassoelementin pohjaamisena, kun kaikkien alimmilla kokeilee rajoja
Ääripäitä koette levat Shostakovitsin 4. Jo nykyisellään se on varsin neutraali, riittävän tarkka, toistaa esityksen luonteen ja esitystilan asialli sesti. sinfonia, Mussorgskyn Näyttelykuvien urkuversio tai Massive Attackin revitykset hoitui vat moitteettomasti. Densen B-350 Plus -päätevahvistimet . Elävyyttä saa lisäämällä kuunteluetäi syyttä. Useampi käynyt totesi, ettei nelitie ole niin innostava kuin kolmitie. Koska basso ja alempi keskialue olivat kun nossa, niin se jokin muutettava voisi löy tyä keski ja/tai yläalueelta. Meridian Sooloos -verkkosoitin . ?n HIGHEND | HERMUSET: TAIPUU NELITIE -KAIUTIN 42 80806_.indd 42 12.4.2018 13.58.47. Kysyttäessä tarkensi vat, ettei siinä varsinaisesti ole mitään vikaa, mutta jotain näin arvokkaalle kai uttimelle sopivaa tai kuuluvaa säväystä kaipasivat. Kaksi totesi toisistaan riippumatta, että on se hyvä hifikaiu tin. Sanoi vat, että se suoriutuu kaikilla rintamilla moitteettomasti, mutta kuitenkin. OPPO 205 -soitin (monikanavamusiikki ja kuvamateriaali) . Kirkkautta en lisäisi, joten käteen jää hiven enem män sitä, mitä voisi kutsua läsnäoloksi. Kimber 12TC -kaiutinkaapelit, noin 2 metriä . Vielä varauksia Lukuisista vahvuuksista huolimatta kaikki kuuntelijat eivät kuitenkaan innostuneet nelitiestä niin paljon kuin aktiivimallista. Meridian 861v8 -etuvahvistin/prosessori . Tosin päänhakkaaja saa basson nikottelemaan, vaikka muu ten ääntä vielä löytyy. Rega RB-10 -lp-soitin (rasiana Benz Ace L ja riaa-asteena Rega Aria) . Samalla levyllä aktiivi nen kolmitie ei ollut moksiskaan, mutta kuuntelijoilta antoi luonto periksi. Ääninikkareiden levyille lataamat efektit toistuvat hät käyttävän täsmällisinä. Varsinaista vikaa en siitä löytänyt. Joku sanoi, että laatuelementtien vaikutus kuului. Kuunneltavissa tämä lienee ainakin Oulun suunnalla. Kokeilkaa vaik kapa Madonnan Frozenin alkua. Vakiokuuntelijan vakiokokeiltava Kodon Ibuki sai nelitien polvilleen, vieläpä yllättävän aikaise ssa vaiheessa. Kaiuttimen neutraaliudesta ja hyvästä kurinalaisuudesta kertoo sekin, että soitinten värit ja solistien luonne välit tyivät uskottavina. Kehkeytymässä Taipuun uutuutta ilmeisesti viilataan vielä eteenpäin. Ulottuvuus ja dynamiikka riittävät useimpien tarpeisiin. ja 14. Omat kokemukseni ovat samansuun taiset. Monitorimaisen riipivyyden sijaan se on heikoille äänityksille melko mutta ei liian armelias. Kui tenkin lisäeloa olisi voinut olla. Supra EFF-I -välijohdot, symmetrisenä . Nelitie on tarkka ja kykenevä. TESTI LAITTEISTO TAIPUU NELITIE Hinta 27 000€/pari Edustaja Taipuu Speakers Puhelin (040) 5460 938 Lisätietoja seppo@taipuuspeakers.fi www.taipuuspeakers.fi Mitat (lxkxs) 30 x 117 x 50 cm Paino 50 kg (prototyyppi; tuotantoversio tulee painamaan enemmän) Toimintaperiaate 4-tie, suljettu Suurin suositeltava teho 50–500 W Nimellisimpedanssi 4 Ohm Elementit -basso 2 x 300 mm (subwooferit); 180 mm basso -keskialue 120 mm -diskantti 26 mm Jakotaajuus 140 Hz / 800 Hz / 3 600 Hz Liitin Naparuuvit Kaksoisjohdotus Ei . Genelec 7070A -subwoofer (satunnaisesti käytössä elokuvilla, mutta ei sille ollut musiikilla tarvetta.) Dynamiikka riittää erinomaisesti musiikinkuunteluun. Onko tasapaino sopiva, on musiikkilaji ja kuuntelijakohtainen kysymys
81045_.indd 43 12.4.2018 14.04.08
HALLITUSTI HYBRIDILLÄ SILLÄ KORVALLA: MCINTOSH MA 252 -VAHVISTIN TEKSTI: JAAKKO ERÄPUU | KUVAT: VALMISTAJA JA JAAKKO ERÄPUU HIGHEND | SILLÄ KORVALLA: MCINTOSH MA 252 -VAHVISTIN 44 80336_.indd 44 12.4.2018 14.10.20
Audiomäkkärin vahvistinmallisto oli aluksi putkien hehkuvaa valtakuntaa, mutta puolijohteiden saavuttua apajille niiden avulla watteja syöksevät järkäleet hivuttautuivat pikkuhiljaa malliston enemmistöksi. Se on ”For the Love of Music” -opus, kuulun audiojournalisti Ken Kesslerin koostama kovakantinen katsaus McIntoshin historiaan. SILLÄ KORVALLA: MCINTOSH MA 252 -VAHVISTIN | HIGHEND 45 80336_.indd 45 12.4.2018 14.10.33. Amerikkalainen hifivalmistaja McIntosh tunnetaan pitkien perinteidensä lisäksi niin putkikuin puolijohdelaitteistaankin. Made in USA -maininnalla varustettujen, käsityönä valmistetuiksi kerrottujen tuotteiden hintalappujen numeraalinen ilmiasu koostuu neli–viisinumeroisista lukemista. Niitä löytyy firman katalogista toki edelleen, mutta krominkiiltoisen raskaan hifin oheen on vuosien myötä muodostunut varsin laaja tuotesortimentti. Niin valmistajan kotimassa kuin Suomessakin. V uodesta 1949 highend-sektorin hifihistoriaa kirjoittanut periamerikkalainen McIntosh muistetaan parhaiten jumalattoman järeistä, taustavalaistuin ja viisaritoimisin tehomittarein somistetuista vahvistimistaan. Hinnaston edullisin kapistus kustantaa kuitenkin vain noin 250 rahaa. Saatiin kuitenkin odottaa loppuvuoteen 2017 asti ennen kuin markkinoille ilmaantui ensimmäinen putkia ja transistoreita yhdistelevä hybridi-integroitu, MA252. MA252 yhdistää nämä toimintaperiaatteet hybridiksi, joka on ensimmäinen lajissaan valmistajan mallistossa. Löytyy lifestylea, kotiteatteria, striimeriä, kuuloketta, autohifiä, kaiuttimia ja jopa vinyylikalustoa
Ei sillä, etteivätkö jalostunut jazz ja koeteltu konserttimusiikki istuisi McIntoshin pirtaan, mutta niiden seuPutkien ja puolijohteiden parhaat puolet on onnistuttu yhdistämään varsin hyvin. Mäkkärihybridi ei vaikuttanut erityisen valikoivalta oheislaitteiden ynnä musiikkityylien tai -genrejen suhteen, vaan se paukutteli menemään niin klasarit kuin jazzitkin, rockista puhumattakaan. HIGHEND | SILLÄ KORVALLA: MCINTOSH MA 252 -VAHVISTIN 46 80336_.indd 46 12.4.2018 14.10.46. Suljettua, refleksiä ja torveloa, Boenickea, Yamamuraa ja Finalia. Kontrollia kerrakseen Jos MA252 on vankkatekoinen ja tiukkojen valmistustoleranssien leimaama laite, niin sama toistuu myös sen soinnissa. Ilmeisesti valoshow edellyttäisi huomattavan epäherkkiä kaiuttimia tai dempattua ja kookasta kuunteluhuonetta. Käytettyjen kaiutinten herkkyydet vaihtelivat välillä 87–95 desibeliä per watti ja kokoluokat pienistä jalustakaiuttimista keskikokoisten tolppien kautta massiivisiin pömpeleihin. Eurooppalaisittain ilmaistuna kyseessä ovat ECC81 ja ECC83, yleisiä ja helposti hankittavia kaikki tyynni. Siitä huolimatta, että äänitteiden sisältämät tuotannolliset ratkaisut ja jipot välittyivät skarpisti, toisto ei kuitenkaan äitynyt epäluonnollisen teräväpiirtoiseksi. Eli putkien ja puolijohteiden parhaat puolet on onnistuttu yhdistämään varsin hyvin. Antopuolelta löytyy puolestaan – kaiutinliitäntöjen ohessa – sub outja kuulokeliitännät. Dynamiikkaa ja dimensioita Siitäkin huolimatta, että MA252 vaikutti yleispätevältä ja kaikkiruokaiselta musiikin suhteen, koestusjaksolla tuli soiteltua tavanomaista tiuhempaan sähköistä rytmimusiikkia. Soitteiden särmikkyys ei tuntunut loiventuvan edes sävypaletin täyteläisyyden puskiessa pintaan. Se vaan jotenkin tuntui luontevalta materiaalilta kaivaa masiinan vahvuuksia esiin. Kolmella linjaotolla – joista yksi on xlr-tyyppinen – varustettu vahvistin tarjoaa mahdollisuuden myös levysoitinkäyttöön, sillä sen peräseinällä sijaitsee rca-pari mm-rasian kytkemiseksi. Kompromissin tuntua ei ollut juuri aistittavissa. Kytkennässä hyödynnettävien tuplatriodiparien tyypit ovat amerikkalaisittain 12AT7 ja 12AX7. Normaalisti vihreäksi valaistu etuasteen putkien värimaailma vaihtuu oranssiksi, kun vahti aistii vaaran uhkaavan. Toistoa ei kuitenkaan voi moittia pelkästään kuivakkaaksi tai suoraviivaiseksi, sillä jos kuunneltava materiaali sisältää mehevää meininkiä tai herkkävireistä tunnelmointia, niin näiden esillepano onnistuu ongelmitta. Toiminto indikoi aktivoitumistaan värikoodilla. Krominkiiltoa ja värivaloja, kyllä vaan, mutta toisaalta myös pelkistystä. Koekuulokkeina käytettiin Audezen LCD-2f-planaareita. Voimaa ja vääntömomenttia esiintyi riittämiin vyöryttää massiivisimmatkin sointivallit puhtaasti ilmoille, mutta vaikka toisto säilytti selkeytensä kovassakin kyydissä, meno ei kallistunut kliinisyyden puolelle. Kompromissin tuntua ei ollut juuri aistittavissa. Julkisivulla on vain kaksi käyttökytkintä. Vertailuvahvaimina toimivat 211-monopäätteet ja 2 x 100 watin fettipääte putkitoimisen etuvahvaimen kera. Neljään ohmiin on tarjolla 1,6 kertaa enemmän. Virtaviivaistettua perinteenvaalintaa Klassisen MC275-stereopäätteen muotokieltä modernisoidusti noudattavaan kuosiin paketoitu MA252 on näyttävä ja viimeistelyasteeltaan vakuuttava ilmestys kuten McIntoshilta odottaa saattaa. Toiminnon kynnyspiste lienee kuitenkin suhteellisen korkealla, sillä koeponnistuksen aikana väri ei vaihtunut edes hanaa kaakossa pitäen. Koeponnistussessioiden potkuisa pakkopulla, Billy Gibbonsin Perfectamundo, ei jättänyt juuri toivomisen varaa soundin härskiyden suhteen, ja Tinariwenin aavikkoblueskin soi juuri niin rosoisesti kuin sen kuuluukin. Samaan ilmiöön törmäsin muuten joitain vuosia sitten McIntoshin järeää puolijohdeintegroitua testaillessani. Missä tahansa kattauksessa. Tai sitten käteenkäyvällä kaukokapulalla. Transistorein tapahtuva päätevahvistus tuottaa tarvittaessa 2 x 100 watin tehon kahdeksan ohmin kuormaan. Eli integroidun vahvistimen kaikki toiminnot, ottovalintoja ja niihin kytkettyjen laitteiden tasoeroja, sävynsäätöä ohituksineen, kanavatasapainoa, mykistystä ja virrankytkentää myöten hoituvat elektronisesti nuppeja painellen ja pyörittäen sekä fasadin ylemmän osan oled-näyttöä hyödyntäen. Integroidun vahvistimen etuvahvistin on putkitoiminen. MA252 valjastettiin niin neljäkuin kahdeksanohmistenkin kaiutinten eteen. Auktoriteettia, koherenssia ja kontrollia löytyy kaikkiin lähtöihin. MA252 sisältää McIntoshin kehittämän Power Guard -toiminnon, jonka avulla vahvistin monitoroi antosignaalin yliohjausvaraa ja tekee tarvittaessa siihen vaikuttavia korjausliikkeitä
Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta poikkeavia mielenkiintoisia tuotteita. Neljään ohmiin on tarjolla 1,6 kertaa enemmän. Kuka. SILLÄ KORVALLA: MCINTOSH MA 252 -VAHVISTIN | HIGHEND 47 80336_.indd 47 12.4.2018 14.11.11. JAAKKO ERÄPUU on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Transistorein tapahtuva päätevahvistus tuottaa tarvittaessa 2 x 100 watin tehon kahdeksan ohmin kuormaan
Hillityllä hissuttelulla ja kylmänä – stand by -toiminnosta huolimatta – soundi on ok, neutraali ja puhdas, mutta ehkä inan harmaa. Eivätkä kumpienkaan heikkoudet liene erityinen salaisuus. Eikä tilanne taida miksikään muuttua tulevaisuudessakaan. Kipakan lattarin ja keinuvan afron parissa MA252 oli kuin kotonaan. Tämän aisti jo monitoriluokan jalustakaiuttimillakin, jotka 252:n käskyttäminä kuulostivat kokoistaan isommilta. Monien muiden tehokkaiden vahvistinten lailla MA252 antaa parastaan vasta tietyn äänenpainetason ja lämpiämisjakson tultua ylitetyiksi. Onnistunut aluevaltaus Highendin maailmassa ei ole mitenkään tavatonta törmätä vahvistinpariin, jossa etuvahvistin on putkitoiminen ja pääte puolijohtein toteutettu. Putkien vahvuudet ovat hyvin alan toimijoiden tiedossa, samoin puolijohteiden. Sen verran syvää, potkivaa ja seurattavaa mc-basso on. McIntosh MA252 on onnistunut aluevaltaus strategiaansa päivittävältä amerikkalaisyritykseltä. Otetaan jotain vanhaa, jotain uutta ja jotain vihreää ja konstruoidaan niistä ominaisuuksiin nähden kohtuuhintainen paketti potentiaalisen asiakaskunnan imaginäärisiä tarpeita tyydyttämään. D-luokka erilaisine sovellutuksineen aletaan ottaa vakavasti jo raskaan hi n suosijoiden keskuudessakin. Eikä moinen tapahtunut pelkästään alapäätä ylimitoittaen. No jaa, eipä ollut valittamista niidenkään tuokioiden nautittavuudessa, jolloin 252 herkisteli Kreeta-Maria Kentalan yhdistellessä Bachin partitoja kaustislaisuuteen otsikolla Side By Side, niin tykki kuin onkin. Kiperimmätkin tahtilajit valottuivat vaikeuksitta, vaikka on pakko myöntää, että vielä pykälää riehakkaampaakin rytmiikkaa on tullut kuulluksi, mutta silloin asialla ovat olleet muutoin keppoisemmat koneet, kaiken maailman takaisinkytkemättömät triodihimmelit tai otl-kiukaat, joiden bassotoistosta ei voi puhua samana päivänä kuin mäkkärien. Entäpä sitten äänikuva, tuo hi n perinteinen osa-alue, jonka merkitystä ei tietyissä piireissä ole vieläkään ymmärretty. Silti: hybridityyppisiä integroituja tapaa hämmästyttävän harvoin. Eli isoa, tuhtia ja tiukkaa sen olla pitää. Toki vahvistimen kyky liikutella ilmaa kaikenkokoisten woofereiden välityksellä kävi selväksi heti sessioiden alkumetreillä, samoin kuin maaliskuun alun Vantaan Hi – High End -messuilla, jolloin samaisella vahvistimella ajeltiin Totemin Tribe Tower -tolppia, mutta sen vahvuudet dynaamisten kontrastien välittämisessä osoittautuivat vähintään yhtä tärkeäksi tekijäksi toiston uskottavuuden ilmentämisessä niin messukuin kotioloissakin. Joopa, pikemminkin iso ja avara kuin intiimi ja ahdas. Ehkä ei kuitenkaan niissä piireissä, jotka kunnioitMCINTOSH MA 252 Hinta 5 990 € Edustaja Neby Oy Puhelin 040 1290 117 Lisätietoja www.hifihuone.fi www.mcintoshlabs.com Mitat (lxkxs) 30,5 x 19,4 x 45,7 cm Paino 12,7 kg Tulot 2 x rca, 1 x xlr, 1 x phono MM Lähdöt Sub out, kaiuttimet, kuulokkeet Muuta Putket: 2 x 12AT7, 2 x 12AX7 Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Teho 2 x 100 W 8 Ohm/2 x 160 W 4 Ohm tavat perinteitä ja pitäytyvät merkeissä, joilla on käyttöarvon ohessa myös statusarvoa. rassa ei syntynyt vastaavaa elämyksellisyyden tuntua kuin rouheamman ja potkuisamman kaman kanssa. Aidossa akustiikassa – kuten Kentalan tapauksessa Kaustisten kirkossa – taltioidut esitykset sisältävät parhaimmillaan täysin tyydyttävän illuusion tilasta, ja studioperäisen keinotodellisuudenkin piirteet ovat aistittavissa kaikissa ulottuvuuksissa. HIGHEND | SILLÄ KORVALLA: MCINTOSH MA 252 -VAHVISTIN 80336_.indd 48 12.4.2018 14.11.21. MA252 edustaa tiettyä, niin sanotusti amerikkalaista soundimaailmaa, hieman saman tyyppistä kuin esimerkiksi VTL ja Manley Labs, vaikka viimeksi mainitut operoivatkin täysin putkipohjalta. Kyseinen kombinaatiohan on mitä mainioin ratkaisu sekä äänenlaadullisessa että -määrällisessä mielessä
OPERA AUDIO CONSONANCE LINEAR 200 -VAHVISTIN | HIGHEND 80852_.indd 49 12.4.2018 15.53.20. Saimme testiin uunituoreen Linear 200 -mallin, joka sisältää myös da-muuntimen. AARIA KIINALAISITTAIN OPERA AUDIO CONSONANCE LINEAR 200 -VAHVISTIN TEKSTI: JUSSI ARVIO | KUVAT: MAURI ERONEN Suomeen paluun tehnyt Opera Audio tunnetaan erityisesti putkivahvistimistaan
Lisäksi laitteen sivuille sijoitetut, muotoon leikatut puiset poskikappaleet vievät ajatukset jonnekin sikarin, konjakin sekä hyvin ja pitkään istutun nahan parkittuun ympäristöön. Valmistajan edullisimmat tuotteet ovat hinnoiltaan järkeviä ja siten useimpien harrastajien tavoitettavissa. Input driverina on Electro-Harmonixin 12ax7 (ecc83), ja pääteasteen drivereina käytetään 12BH7-putkia (Electro-Harmonix). Niin, ja lasiallernin. Kainalossaan sillä on tukku positiivisia lehtiarvosteluita ympäri maailman. Ohjekirjassa sen tilalla näkyvä Apple-tyyppinen säädin olisi sekin jo paljon asiallisempi. Putkimaski poistettuna Consonance solakoituu ja siistiytyy. Tukevat ja asialliset kaiutinliittimet on sijoitettu hieman keskikohdasta vasemmalle (8/4 ohmia). Se sisältää vahvistimia, cdja lp-soittimia, da-muuntimia, striimereitä sekä kaiuttimia. Pääteputkina käytetään KT120-pentodeja (Tung-Sol), joita on kaksi kappaletta rinnan per kanava. Jämäkkä Perforoidusta metallista valmistetun putkisuojan kanssa Linear 200:n olemus on korostetun maskuliininen. Uutta sen sijaan on sisäinen da-muunV uonna 1994 perustettu, Pekingissä päämajaansa pitävä Opera Audio on alalla tunnettu tekijä. Teknisesti ottaen kyseessä on a-luokassa toimiva, itsebiasoiva ultralineaarikytkentä. Kapea mutta paksu kasvolevy sisältää vain välttämättömän: vasemmalle sijoitetun ohjelmavalitsimen ledeineen ja oikealla olevan ir-vastaanottimen sekä voimakkuussäätimen. HIGHEND | OPERA AUDIO CONSONANCE LINEAR 200 -VAHVISTIN 80852_.indd 50 12.4.2018 15.53.35. Valmistaja uskoo, että valitulla kytkennällä ja pääteputkilla saavutetaan kohtuullisin kustannuksin triodien äänellisiä vahvuuksia sekä käyttökelpoiset tehot (35 wattia per kanava). Itse asiassa koko laitteen imago nuorentuu silmissä. Consonancen mallisto on myös erittäin laaja. Mukana seuraa omalla karulla tavallaan tyylikäs mutta tuntumaltaan, malliltaan sekä herkkyydeltään auttamattoman huono metallinen kaukosäädin. Niiden vieressä oikealla on kolmet analogiset rca-otot, yksi optinen ja yksi koaksiaalinen s/pdif (192 kilohertsiä) sekä usb. Virtapainike on edestä katsottuna silmiltä piilossa vasemmassa kyljessä. Vahvistinaste perustuu pitkälti Cyber100 15th Anniversary -juhlamalliin. Näillä eväillä pcm-audiolle luvataan bitintarkkaa toistoa aina 384 kilohertsin näytetaajuuteen saakka. gikko voi myös valita atai ab-luokassa puhisevan transistorivahvistimen niin halutessaan. Toiminta alkoi klassisen kaavan mukaisesti: herra Shi Hui Liun tekninen taito ja palava rakkaus erityisesti länsimaiseen oopperaan poikivat ne ensimmäiset laitteet – sekä myöhemmin yrityksen nimen. Yksi syy lienee kokomusta runkoväri sekä sinisenä loistavat äänilähdettä ilmaisevat ledit, toinen laitteen suurehko koko. Vaikka mallistossa on nälän kasvaessa kasvuvaraakin, niin yläpään yksilötkään eivät hinnoillaan heilu henkilöauton tai pääkaupunkiseudun yksiöiden tasolla. Muuntajakotelon erittäin paksuun metallikanteen on vielä työstetty valmistajan logo. Vanha tuttu uusi Linear 200 on sekoitus uutta ja vanhaa. Pohjassa on tassut, joiden keskiosa on elastista, sorbotaanin kaltaista ainetta. Voisiko asialle kenties tehdä jotakin jo ergonomian nimissä. Kannella majailevat muuntajatkin on koteloitu piiloon. Tänä päivänä toiminta on ammattimaista ja puitteet sen mukaiset. Vaikka siitä ei juurikaan kerrota yksityiskohtia, niin sisältä paljastui yksi tämän hetken suosituimmista piireistä, Asahi Kasei AK4490EQ. Katalogista löytyykin vaikka koko setin rakennuspalikat aina kaapeleita myöten. Myös dsd (64– 256) sujuu luonnostaan, joten siltäkin osin suorituskyky on tätä päivää. Tukevatekoinen ja siististi viimeistelty vahvistin voisi tulla vaikka Italiasta, jos ei paremmin tietäisi. Tasasuuntauksesta vastaavat laadukkaat elkot ja kaksi 5AR4 EH:ta (Sovtek). Reilun koon ansiosta takana on sopivasti tilaa. Usb:n toteutus perustuu XMOSin xCoreen sekä USB Audio 2.0 -ohjelmistoon ja on toiminnaltaan asynkroninen
OPERA AUDIO CONSONANCE LINEAR 200 -VAHVISTIN | HIGHEND 51 51 51 51 80852_.indd 51 12.4.2018 15.53.46. 51 Valmistaja uskoo, että valitulla kytkennällä ja pääteputkilla saavutetaan kohtuullisin kustannuksin triodien äänellisiä vahvuuksia sekä käyttökelpoiset tehot
Bach; Clavierfantasien [DHM]) on jyviä akanoista erotteleva koetinkivi. Kuunteluiden aikana vahvistin ei kärsinyt havaittavasta mikrofoniasta. Varsinaisena referenssinä Sijoitin vahvistimen Finite Elemente Spider -laitetelineeni sijaan erilliselle metallirunkoiselle tasolle, jonka päällä on vapaasti lepäävä 22 millimetrin mdf-levy. Pidemmän harkinnan päätteeksi totesin pitäväni siitä, kuinka Consonance kohteli musiikin rakenteen lisäksi yksittäisen akustisen instrumentin värejä ja dynamiikkaa. Consonancen sisäisen dacin haastoi samaa piiriä tuplana käyttävä Teac UD-503 (suositushinnaltaan noin 1 000 euroa). Kun vielä huomioidaan vahvistimen omat vaimennusjalat, oli mekaaninen maadoitus riittävä. Esimerkiksi Boccherinin Stabat Materin (Agnés Mellon, Chiara Banchini Ensemble: Luigi Boccherini; Stabat Mater [Harmonia Mundi]) sopraanon mollin painama sointi herää ja koskettaa. Hyvä niin, sillä aluksi Staierin soitto kuulosti liikaa mekaaniselta insinöörityöltä ja liian vähän taiteellisen kaunosieluisuuden herkältä loppukaneetilta. Sen reunaehdoksi jäi kaikuja korostava ja ylänuottien pituutta alleviivaava luonne, joka oheiskaluston ja musiikkimaun salliessa on hyve sinänsä. Jäljelle jäi kuulas ja avoin, joskin hieman todellisuutta ilmavampi yläpää. Sijoitin vahvistimen Finite Elemente Spider -laitetelineeni sijaan erilliselle metallirunkoiselle tasolle, jonka päällä on vapaasti lepäävä 22 millimetrin mdf-levy. Tunnustan toki, että varsinaisessa avauksessa käyttämäni Bach (Andreas Staier: J. Tosin tähän päästiin vasta, kun laite oli lämmennyt käytössä eli noin puolessa tunnissa. Sinfoniamusiikin kompleksisuus ja UD-503 (suositushinnaltaan noin 1 000 euroa). Vähitellen Staierin instrumentti asettui paremmin kuosiin. Toimintaperiaatteet vaihtelivat kolmitiestä laajakaistaan ja nimellisimpedanssit neljästä kahdeksaan ohmiin. Viimeksi mainituissa terminointi on toteutettu ETI:n kuparipintaisilla bullet-rca-plugeilla. Järjestelyistä toimi jälleen kerran totaldac d1 integral naisessa avauksessa käyttämäni Bach HIGHEND | OPERA AUDIO CONSONANCE LINEAR 200 -VAHVISTIN 80852_.indd 52 12.4.2018 15.54.05. Erityisesti yläpää oli kaksijakoinen: diskantti tuntui hieman riehakkaalta, ja toisaalta sen mukana oli diplomaattisesti ilmaistuna epäkohteliasta osoittelevuutta. Hillittyä voimaa Aloitin kuuntelut kevyesti satunnaisilla soittolistoilla, sillä epäilin sisäänajon olevan vielä vaiheessa. Usb-kaapeliksi valikoitui parimetrinen KingRex, joka mahdollisti äänilähteenä toimineen MacBook Airin käytön kuuntelupaikalta. Varsinaista nokkimisjärjestystä en hakenut, vaikka rinnalla kävikin 6c33c-pohjainen Melquiades-set-putkivahvistin. Berion Sequenza toimi tässä mainiona testialustana varsinkin huilun ja oboen osalta (Luciano Berio: Sequenzas I–XIV for Solo Instruments [Naxos]). Kuunteluiden aikana vahvistin ei kärsinyt havaittavasta mikrofoniasta. Joka tapauksessa kuuntelin koko levyn kolmena päivänä, ja tänä aikana sekä resoluutio että diskantin laatu tuntuivat paranevan. Runko ja taso on eristetty toisistaan kuminapeilla. S. Kun vielä huomioidaan vahvistimen omat vaimennusjalat, oli mekaaninen maadoitus riittävä. Kaapeleina käytin Graditechin Lumi1-kaiutinsekä Canaren LV61s-välijohtoja. Tästä kieli ääripääpainotteinen esitys, josta puuttui koko kaistan leikkaava tasapaino. Järjestelyistä Testin aikana käytössäni oli useampi kaiutin. Hillittyä voimaa Aloitin kuuntelut kevyesti satunnaisilla soittolistoilla, sillä epäilin sisäänajon olevan vielä vaiheessa. Varsinaisena referenssinä toimi jälleen kerran totaldac d1 integral (noin 9 000 euroa). Runko ja taso on eristetty toisistaan kuminapeilla. Tästä kieli ääripääpainotteinen esitys, josta puuttui koko kaistan leikkaava tasapaino. Erityisesti yläpää oli kaksijakoinen: diskantti tuntui hieman riehakkaalta, ja toisaalta sen mukana oli diplomaattisesti ilmaistuna epäkohteliasta osoittelevuutta
Pärtin 4. Samalla alkoi näet paljastua vahvistimen tapa huomioida bassotaajuuksia. Mittauskierrosta joudutaan kuitenkin odottamaan hetko teknisten ongelmien vuoksi. Lopuksi Opera Consonance Linear 200 on kiinnostava ja persoonallinen tapaus, jonka ääni on innostava ja sopivilla kaiuttimilla myös riittävän tasapainoinen. Tosin ultratiukan konemusiikin napakkuutta ja rytmiryhmän sykettä sairaalloisesti seuraaville en lähtisi vahvistinta suosittelemaan. Ei vahvistin aivan hukassa ollut Massive Attackinkaan kanssa. Vokalistien kanssa olin havaitsevinani jonkinlaista kaksijakoisuutta. Yhtä lailla uskottavasti piirtyi myös Tšaikovskin kuudennen sinfonian alku. Sen paremmin en osaa asia ilmaista. Lievästi muheva, elastinen käsittely jos mikä istui mainitun ohjelmamusiikin yhteyteen (Jewgenij Mraviskij, Leningrad Symphony Orchestra: Tchaikovsky; Symphony No.6 Pathétique [Deutsche Grammophon]). sinfonia Esa-Pekka Salosen johtamana toimi upeasti, vaikka A annoso sisältää melko matalia ääniä ja tummuuteen verhottua, piilevää voimaa (Esa-Pekka Salonen, Los Angeles Philharmonic Orchestra: Arvo Pärt; Symphony No.4 [ECM]). Väärinymmärrysten välttämiseksi on sanottava, että Teac oli kuultavasti dynaamisempi, tarkempi, sävykkäämpi ja taustaltaan puhtaampi. Hieman laahaavaksi meno nimittäin taantui, kun listalle liitti Dave Huismanin alias 2562:n Aerial-albumin (2562: Aerial [Tectonic]). Ikinuori Mezzanine sykki ja herätteli ympäristöä ainakin allekirjoittaneen makuun riittävällä voimalla. Siinäkin määrin, että taloudestaan tarkka voi huoletta pitäytyä ulkoisen dacin ja ylimääräisten välikaapeleiden hankinnalta ainakin alkuvaiheessa. Jos epäilet toisin, niin et todennäköisesti kuulu oikeaan kohderyhmään. Vahvistin on itse kuultava ja arvioitava. Mikäli omat kaiuttimet ovat lähempänä 90:n kuin 80 desibelin herkkyyttä, tummaan tai mattaan kallellaan, niin tässäpä vastalääkettä ummetukseen. Esimerkiksi El?na Garan?a tuntui sävelkielessään hoikemmalta kuin olen tottunut (El?na Garan?a, Fabio Luisi & Staatskapelle Dresden: Aria Cantilena [Deutsche Grammophon]). Siis sellaisen musiikin, jota itse kulutan. Omin voimin Lyhyen vertailun jälkeen passitin Teacin vertailumuuntimen muihin tehtäviin. Lisäksi sen hauis riittää kohtuullisessa huoneessa hieman epäherkemmilläkin kaiuttimilla. Laitteen sivuille sijoitetut, muotoon leikatut puiset poskikappaleet vievät ajatukset jonnekin sikarin, konjakin sekä hyvin ja pitkään istutun nahan parkittuun ympäristöön OPERA CONSONANCE LINEAR 200 Hinta 3498 € Edustaja Nippon hifi Oy Puhelin +358 505 595909 Lisätietoja www.nipponhifi.com/fi www.opera-consonance.com Mitat (lxkxs) 43 x 19 x 38 cm Paino 29,0 kg Tulot 3 x rca, optinen ja koaksiaalinen s/ pdif, usb Lähdöt 8 Ohm, 4 Ohm Muuta Autobias, 12AX7 x 1, 12BH7 x 2, 5AR4 x 2, KT120 x 4 Kaukosäädin, dac (usb: DSD64–256 & 32-bit/384kHz PCM) Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Teho 35 W Taajuusvaste 6Hz-50kHz (-3dB) (10 W) Ottoimpedanssi 100 kOhm Tehonkulutus 290 W OPERA AUDIO CONSONANCE LINEAR 200 -VAHVISTIN | HIGHEND 80852_.indd 53 12.4.2018 15.54.20. Basson lievä pyöreys ja toisaalta sopivilla näytteillä esiintyvä runsaus sekä pehmeä voima lienevät osittain myös sovitusasia ja siten yhtä lailla kaiutinkuin vahvistinkysymys. Erot eivät olleet stadionin kokoisia. Rauhallisesti rakentuva teos pysyi nautittavana ensimmäisen osan myrskyssäkin ja osoitti Linear 200:n vahvuusalueen. Lisäksi se toi artistia eteenpäin, kun vahvistimen oma da-muunnin pitäytyi askeleen verran taka-alalla. Jää nähtäväksi, kuinka mittaukset korreloivat kuullun kanssa. dynamiikka toimivat tiettyyn pisteeseen saakka varsin mainiosti. Operan oma sisäinen toteutus hoiteli korvamääräisesti tonttinsa varsin hyvin. Totaldac puolestaan piti selvän pesäeron edellisiin – kuten hinnan puolesta toivottavaa onkin. Itse en saanut vahvistinta leikkaamaan järkevillä voimakkuuksilla 20 neliön huoneessani
MODERNISTI KIVIKAUTINEN HIGHEND | FISCHER & FISCHER SN270 -KAIUTIN 80899_.indd 54 12.4.2018 14.16.20
Voimakkuuden kasvattaminen herätti kaiuttimen kunnolla henkiin. Jakosuodin noudattaa toisen asteen suotoa (-12 desibeliä/oktaavi). Kookas re eksiputki henkii taakse. Kapean pilarin pohjassa on niin ikään kivinen, 40 millimetrin paksuinen kiinteä ja kaiutinta leveämpi alusta. Aukon alapuolella on suuri metallipaneeli, jossa on väljästi sijoitettuna kahdet erinomaiset liittimet kaksoisjohdotusta tai -vahvistusta ajatellen. Määrällisesti basson anti oli hieman runsas mutta sopivan jäntevä. Nimellisimpedanssi on neljä ohmia ja herkkyys 88 desibeliä (1 watti/1 metri). Emme ole nauttineet kahvia kummempaa. TEKSTI: JUSSI ARVIO | KUVAT: VALMISTAJA JA JUSSI ARVIO tilannetta ja siinä sivussa parantavat rakenteen mekaanista maadoitusta alustaansa. Omassa koulukunnassaan 500 miljoonaa vuotta vanha, kerroksista koostuva liuskekivi on erinomainen kotelomateriaali. Demonstraation kautta on käynyt selväksi, että erilaiset materiaalit resonoivat eri tavoin vahvistaen enemmän tai vähemmän soittorasian kappaletta. Pienet naarmut ja hankaumat saa pois sivelemällä pintaan mukana tulevaa suojavahaa. Subjektiivisesti arvioiFISCHER & FISCHER SN270 -KAIUTIN Saksalainen Fischer & Fischer tunnetaan erityisesti massiivisista liuskekivikoteloistaan. Elementtien sijoittelu noudattaa D`Appoliton linjaa: 28 millin kalottidiskantti on sijoitettu kahden 145-millisen basso–keskiäänisen väliin. Sen sijaan äänenpaineiden kanssa paperi ja realismi kohtasivat yksi yhteen. Lapsiperheitä kiinnostanee, että kivi kestää myös hyvin kulutusta. Turvallisesti perinteinen Fischer & Fischer SN270 on kotelomateriaalistaan huolimatta hyvinkin perinteinen re eksikuormitettu kaksitiekaiutin. En vielä kuitenkaan kytke niitä soimaan, sillä kotelomateriaalin tulee asettua huonelämpöön. Tämä ilmeni kärjistetysti silloin, kun koitin tehokkaan ab-päätteen tilalla 15-wattista set-vahvistinta. Kaiuttimien keskinäinen etäisyys oli 2,4 metriä, etuseinään 70 senttimetriä ja kuuntelupaikalle noin 2,2 metriä. Siihen on piilotettu yksinkertainen ja nerokas päältä säädettävä piikkimekanismi. Lopullinen sijainti jäi melko leveäksi 20 neliömetrin tilassani. SN270:n tapauksessa kotelopaksuus on 20 millimetriä. Visuaalisuuden nimissä myös mittasuhteet ovat hyvin kohdillaan. Pienemmillä voimakkuuksilla sekä resoluutio että mikrodynamiikka jäivät lievästi vajaiksi. Oma luonto SN270 ohjasi jonkin verran musiikkivalintojani. Mikäli luonnonkivipinta ei miellytä mutta sen akustiset ominaisuudet kiinnostavat, niin kaiuttimen saa lisähintaan myös SL-mallina eli täysin tasaiseksi hiottuna ja RAL-kartan väreissä maalattuna. Kotelolla on materiaalista johtuen melkoinen 44 kilogramman massa. Jopa levyillä ladattu ja painon alla Hoosiannaa huutava Lundiani soi testattaessa enemmän kuin uskoisi. Olen viimeiset minuutit seurannut innoissani, kuinka maahantuoja soittaa pienen pientä soittorasiaa erilaisilla pinnoilla. Yläpään tervetullut ilmavuus ja viulun luonnollisten resonanssien herääminen eivät riittäneet korvaamaan menetettyä dynaFISCHER & FISCHER SN270 -KAIUTIN | HIGHEND 80899_.indd 55 12.4.2018 14.18.50. Tutustumisen perusteella anti ei jää pelkkään ulkokuoreen. Suuntaus asettui hieman ohi kuuntelupisteen. Sijoittelu Asetimme maahantuojan kanssa kaiuttimet alkupaikoilleen. Kun rasian asetti Fischer & Fischerin kotelolle ja väänsi piskuista soittovipua, ei ääni juurikaan vahvistunut. Viimeistely on sanan mukaisesti saumatonta: kotelo on liimattu ja kulmista hiottu, eikä siinä näy mitään, mikä paljastaisi, no, saumoja. Suoritusarvot ovat paperilla kaikin puolin asialliset. Sisäinen johdotus on toteutettu Audioquestin Type 4 -solid core-kuparikaapelilla. Oivaltavia ideoita Maahantuojan poistuttua päätän tutkia kaiuttimia tarkemmin. Diskantti jää ilman piikkejä silti hieman matalalle (78 senttimetriä lattiasta). Diskantissa on kangaskalotti, basso–keskiäänisissä puolestaan kartiomateriaalina on alumiiniseos. Maksimiäänenpainetta taas luvataan 108 desibelin verran. Jakotaajuutta ei kerrota, mutta se lienee jossakin 2 000–2 500 hertsin paikkeilla. Pinnalta sopivan karheaksi jätetty paasi huokuu arvokkuutta ja ajattomuutta. Aluksi ääni ponnisti hieman liian matalalta, mutta piikkien ruuvauksella ja pienellä takakenolla diskantti nousi paremmin kohdilleen. Piikit korjaavat ” H uomaatko?”. Pysyviä arvoja alati muuttuvia trendejä vastaan. Kaistaa luvataan 40 hertsistä 25 kilohertsiin (±3 desibeliä). Kaiuttimeen on erikseen saatavilla kankainen suojamaski, joka kiinnittyy paikalleen magneetein. Reunojen viistetyt leikkaukset antavat nekin harkittua muotoa kantikkuutta vastaan. Se viihtyi erinomaisesti siellä, missä kaivattiin momenttia, vääntöä ja potkua. Kenties selitys on paikallaan. Lopputulos. Liittimien välillä kulkee tavallisesti siltauskaapeli, joten käyttö onnistuu myös yhdellä vahvistimella ja kaiutinkaapeleilla. Muutaman päivän kuuntelun jälkeen aloitin hienosäädöt huoneeni mahdollistamissa puitteissa. Toisin kuin parilla muulla huoneessa olevalla kaiuttimella ja lukemattomilla muilla rajapinnoilla. den veikkaan, että herkkyydessä jäätiin vähän luvatusta. Elementit on sijoitettu korkealle. Komponentit ovat kauttaaltaan laadukkaan oloisia kuten myös sisäinen työn jälki kotelovaimennuksineen. Kyllä vain. Tehtaalta tullessaan pinnat on valmiiksi käsitelty. Asia ymmärretty. Sen reunat on pyöristetty tasoittamaan ilmavirtauksia ja niistä aiheutuvia sivuääniä. Samalla bassotoisto sai tiukkuutta erityisesti suuremmilla voimakkuuksilla soitettaessa
Itse asiassa jopa kaksin kappalein, sillä päätin koittaa myös kaksoisvahvistuksen vaikutusta. Samaa saattoi juuri ja juuri havaita Sarpilan soitossa kappaleella Skylark (New Moons New Sounds [Blue Note]). Esimerkiksi Vivaldin Gloria ei tavoittanut aivan korkeinta taivaan kantta. Niin myös tein. Kaiutin ei myöskään liioitellut esiintyjien kokoa eikä liioin sortunut yli-ilmavaan keveyteen tai keskialuetta alleviivaavaan buustiin. Samalla alkukantaisella voimalla ja kiinteydellä luisti ZZ Topin Tres Hombres -albumin avausraita Waitin’ for the Bus ja sillä istumalla koko muukin albumi. Siinä kuoroa ei ole hukattu syvälle HIGHEND | FISCHER & FISCHER SN270 -KAIUTIN 80899_.indd 56 12.4.2018 14.19.10. Ei siis ihme, että alkuajan kaivelin tavallista rouheampaa tavaraa. Esimerkiksi Lance Lopezin Mr Lucky -albumilta Tell The Truth -kappale tuli kuin tykin suusta. Sen sijaan lauluosuuteen oli ilmaantunut ripaus hapatusta. Varsinkin napakan kiinteä alapää ja kasassa pysyvä bassolinja houkuttelivat kahvaamaan kunnolla. Kun painotuksen hyväksyi tietoisesti valittuna linjana, niin asia ei jäänyt suuremmin vaivaamaan. REFERENSSILAITTEET » Melquiades 6c33c -putkivahvistin » Sanders Pre -etuvahvistin » Sanders Magtech -päätteet » Totaldac D1 integral -dac/striimeri » TentLabs b-Drive -cd-pyöritin » GraditechMogamija Cardas-kaapelit » Finite Elemente Spider -räkki miikkaa, draivia ja kontrollia. Avauskappaleen loppupuolen nousu skaalautui mallikkaasti jo järkevillä voimakkuuksilla. Anna Puun Antaudun-albumi teki välissä oikein hyvää. Niinpä Sanders Magtech palautui nopeasti ruoriin. Beer Drinkers & Hell Raisers oli näet huomaamattani karannut kuin se kuuluisa mopo aivan liian koville voimakkuuksille. SN270:n otteessa suuremmassa roolissa oli tekemisen reipashenkinen meininki kuin sen alle jäävät, pienemmät ja herkemmät asiat. Toisille hyve, toisille rajoite. Taajuuspyyhkäisy vahvisti iskevää voimaa löytyvän vielä 40 hertsillä, kun taas 30 hertsillä taso oli jo selvästi vaimentunut. Vaikka pienet elementit eivät saaneet puntteja lepattamaan, niin yhdessä kuolleen kotelon, re eksikuormituksen ja tehokkaan vahvistimen kanssa pienehkö huoneeni täyttyi helposti vahvalla äänellä. Singer-songwriter-osasto pitäytyi paikallaan kaiutintasolla eikä edes vienosti ehdotellut rohkeita sylisessioita. Siirtyminen omalle mukavuusalueelleni vahvisti jonkin verran jo havaittua. Valitsemani versio on tempoltaan useimpia tulkintoja viipyilevämpi ja soinniltaan leveämpi ja läheisempi (Julia Lezhneva, Franco Fagioli, I Barocchisti, Coro della Radiotelevisione Svizzera, Diego Fasolis: Vivaldi; Gloria [Decca]). Korvahuollon kannalta oli syytä rauhoittua
SN270:n tapauksessa kotelopaksuus on 20 millimetriä. Edellä mainittu koskee erityisesti Gloria In Excelsisja Et Terra Pax -osuuksia sekä Franco Fagiolin kontratenoria (esimerkiksi Domine Deus, Agnus Dei, Qui Sedes Ad Dexteram Patris). Tämä ilmeni muilla näytteillä esimerkiksi peltien soinnin satunnaisena ohuutena tai hyvin lievästi toivottua kireämpänä fonisaundina. ?n 500 miljoonaa vuotta vanha, kerroksista koostuva liuskekivi on erinomainen kotelomateriaali. Toisaalta kummankaan äänivarat eivät haasta Fischer & Fischeriä. On mainittava, että kaksoisvahvistettuna ääni oli vapautuneempi kuin yhdellä päätteellä soitettuna. Fischer & Fischerin otteessa teos toimi pääpiirteittäin hyvin, muttei erinomaisesti. Absoluuttisen resoluution puute, lievä yleinen harmaus ja yläpään finessevaje viittasivat linjavalinnan kompromisseihin. Tallenteen akustiikka avautui leveyssuunnassa syvyysja korkeussuuntia paremmin. Kenties juuri näistä syistä syntynyt samettinen kypsyys ja sävyissä viipyileminen nostavat sen omalla listallani korkealle nimenomaan koskettavuudessa ja henkisyydessä. Vaikka se edustaakin valmistajan edullisempaa päätä, niin sen rakenteessa ei ole säästelty. Sopivalla asettelulla ääni ei juurikaan paikallistunut kaiuttimiin. Samasta syystä kaikujen ja tilan sointi ei näyttele korostetun suurta roolia. FISCHER & FISCHER SN270 -KAIUTIN | HIGHEND 57 80899_.indd 57 12.4.2018 14.19.25. Liitin Naparuuvit Kaksoisjohdotus Kyllä Taajuusvaste 40 Hz-25 kHz (±3dB) Muuta Liuskekivikotelo, säädettävät piikit jalustassa Takuu 10 v kirkkoakustiikan syövereihin. SN270 onkin kotikentällään erityisesti rytmimusiikin sykkeessä ja tuhdimman materiaalin riemurallissa, vaikka muukin materiaali toimii omalla tavallaan laadukkaasti. Esimerkiksi Christopher Gibbonsin ja Matthew Locken Cupid & Deathin keskustelu jäi hieman kaksiulotteiseksi (Anthony Rooley, The Consort of Musicke: Christopher Gibbons & Matthew Locke; Cupid & Death [EMI]). FISCHER & FISCHER SN270 Hinta Alkaen 5 550 € / pari Edustaja Ataria Oy Puhelin (+358) 50 528 9717 Lisätietoja www.ataria.fi www.fischer-fischer.de Mitat (lxkxs) 18,4 x 101 x 25 cm Paino 44 kg / kpl Toimintaperiaate 2-tie, refleksi Nimellisimpedanssi 4 Ohm Herkkyys 88 dB (1W/1m) Elementit: -basso 2 x 145 mm -keskialue -diskantti 28 mm Jakotaajuus Ei ilm. Akustoholeille teos ei siis tässä mielessä tarjoa herkkupaloja. Toisaalta kaiutin ei leikannut kaikuja tai peltien häntiä ennenaikaisesti. Paluu yhden päätteen käyttöön ei kuitenkaan hävittänyt havaittuja vahvuuksia eikä toisaalta poistanut kaiuttimen luonnetta. Se rokimpi valinta Fischer & Fischer SN270 on erittäin hienosti ja laadukkaasti viimeistelty kaiutin. Lisäksi yläpää vaikutti jonkin verran seesteisemmältä ja selkeämmältä. Suunnittelussa on käytetty esikuvana järeämpää SN550-mallia (nykyään SN570). Kokonaisuus vastaa hintalappua, jos ääni sattuu osumaan omaan hermoon ja musiikkimakuun. Mikäli omat intressit painottuvat pääosin vaikkapa sävelkudelmien kanssa herkistelyyn tai instrumenttitason ilmiöiden analysointiin, niin esimerkiksi Solaudio Flare (noin 4 300 euroa) tai Dynaudio Contour 20 (alkaen 4 690 euroa) ovat vakavia haastajia
80831_.indd 58 12.4.2018 8.27.35. RAPORTTI | URBAN SOUND STUDIOS, OSLO, NORJA 58 KANSAINVÄLINEN LUOVUUSKLUSTERI Marit ”Caspara” Holvik käytti Røde Classic II -mikrofonia ja Beyerdynamic DT 770 Pro 80 Ohm -kuulokkeita äänityssessiossaan Hifimaailman vierailun aikana
Hoidimme Los Angelesissa yhden projektin Quincy Jonesin labelille ja Ranskassa Malcolm McLarenin vähän tunnetun mutta kaikkineen mahtavan albumin Paris, Loveband listaa. Vieraan valtaa levollisuus Tukholmankadun ovesta sisään astuessa – studiossa on kuin omalla saarella irti arjesta. URBAN SOUND STUDIOS, OSLO, NORJA Urban Sound Studios kokoaa yhteen joukon audioammattilaisia. Työskentelin myös Sam Brownin kanssa, kun yhtä hänen lauluaan kävi täydentämässä David Gilmour, Loveband muistelee. – Robinin vuoksi talossa äänittivät esimerkiksi Everything but the Girl, Randy Crawford, Big Country ja lukemattomia muita tuon ajan tulevia suuruuksia. Hifimaailman vierailun aikana USS:ssa uutta materiaaliaan työsti norjalainen laulaja–lauluntekijä Marit ”Caspara” Holvik biittimestari ja äänittäjä Henrich Primrosen kanssa. Sitten opettelin kirjaamaan ja piirtämään muistiin sessioiden mikityspaikat sekä pöydän säädöt, Loveband nauraa ja jatkaa: – Työskentelin pääosin Lontoon Power Plantissa, Robin Millarin huippuluokan studiossa. Hän on nyt 18-vuotias ja äänittää materiaalia täällä studiossa kanssani. URBAN SOUND STUDIOS, OSLO, NORJA | RAPORTTI 59 – Aloitin studiohommat 1980-luvun puolivälissä. Studion uumenista kantautuu samalla soulin syke. TEKSTI JA KUVAT: MATTI KOMULAINEN U rban Sound Studios (USS) sijaitsee Oslon keskustan koillispuolella hiljaisella sivukadulla Rodeløkkan alueella. Joustava konsepti Oslossa Loveband puursi aluksi freelancerina. Oleskelutiloihin virtaa valoa katon rajaan sijoitetuista ikkunoista. Pääsy Millarin oppiin oli onnenpotku, onhan tuottaja, sovittaja ja studiotaituri takonut hittejä 1980-luvun alusta lähtien. Aluksi vastuutehtäviin kuului keittää teetä, jota kului hehtolitroittain brittiläiseen tyyliin. 80831_.indd 59 12.4.2018 8.27.47. Loveband kiehauttaa pressokahvit ja kertoo auliisti omista sekä yhtiönsä vaiheista leppoisissa tunnelmissa. Kokemuksen koulima Australiasta Lontooseen parikymppisenä päätynyt Jock Loveband sai oppinsa käytännön kautta. Power Plantin lopetettua vuonna 1993 Loveband kiersi maailmaa seuraavat viisi vuotta Millarin kanssa ”mielettömien” tuotantoprojektien parissa. Opettelin kaiken käytännön kautta ja pätevöidyin lopulta Robinin henkilökohtaiseksi äänittäjäksi. Vähitellen työpaikaksi vakiintui Waterfall-studio, josta laajennettiin Urban Sound Studios uusien omistajien myötä vuonna 2002. Tänään Loveband Pääsy Millarin oppiin oli onnenpotku, onhan tuottaja, sovittaja ja studiotaituri takonut hittejä 1980-luvun alusta lähtien. Vaikka olemme sittemmin eronneet, vietimme yhdessä monia hienoja vuosia ja saimme tyttären, Kajan. Millar oli tekemässä aikakauden merkkiteoksia, kuten Saden Diamond Life (1984), ja saavutukset on huomioitu muun muassa 150 arvometallilevyllä. – Robin ja minä tuotimme Anitan albumin Lontoon Eden-studiossa. Miljöötä kirjovat yritystoiminnan ja puistojen ohella rauhalliset asujaimistot, pikkupuodit ja etniset ravintolat. Osloon hän asettui 1990-luvun lopulla tutustuttuaan työn kautta tulevaan vaimoonsa Anita Hegerlandiin, joka vuorostaan oli paitsi levyttänyt myös tehnyt kaksi lasta Mike Oldfieldin kanssa. USS:n päällikölle, australialaissyntyiselle Jock Lovebandille myönnetty timanttisertifikaatti yli miljoona kappaletta myyneestä Patricia Kaasin Je te dis vous -albumista vuodelta 1994 muistuttaa urasta ennen Norjaan asettumista. Je te dis vous’ta on myyty tähän mennessä noin kaksi ja puoli miljoonaa levyllistä. Yksi ensimmäisistä töistä, jossa Loveband avusti, oli Terence Trent D’Arbyn debyyttialbumi Introducing the Hardline According to Terence Trent D’Arby (1987), joka on Saden läpimurtolevyn veroinen kulmakivi. – Teimme Patricia Kaasille kaksi albumia, joista molemmista tuli isoja hittejä. Kaja tuntuu perineen äitinsä kauniin äänen, Loveband ylpeilee. Oslolainen äänittämö tallentaa musiikkia genreen katsomatta vuosikymmenien kokemuksella. Studiokompleksi levittyy osittain maan alle rakennuksessa, jossa toimii myös Black Box -teatterinäyttämö sekä tanssija karatesalit. Seiniä koristaa kokoelma maalauksia, julisteita, muistoesineitä, kultalevyjä sekä Norjan Grammyjen, Spellemann-palkintoplakaattien kaltaisia meriittejä tehdyistä töistä. Hifimaailma tutustui australialaislähtöisen Jock Lovebandin johtamaan luovuusklusteriin maaliskuisen by:Larm-tapahtuman yhteydessä. Paikasta on etua, sillä äänitystyötä eivät häiritse raitiovaunut tai muu raskas liikenne
Neljällä äänieristetyllä osiolla varustettu A-studio on Lovebandin valtakunta. Urban Sound Studiosin iso äänitystila on varustettu kivilaatoille perustetulla rumpukorokkeella tuhdin eloisan saundin saavuttamiseksi. – Me urbaniitit teemme tiivistä yhteistyötä eri projekteissa. RAPORTTI | URBAN SOUND STUDIOS, OSLO, NORJA Jock Loveband toimistohommissa Urban Sound Studiosissa. Jock Loveband pitää Focal Trio 6 Be -monitorien realistisesta saundista, jonka yläpään luo beryllium-elementti. C-studio on sekin riittävän kokoinen vaikka bändityöskentelyyn. Vallalla oleva analogibuumi on tuonut USS:lle runsaasti töitä, sillä saman katon alta löytyy täysiverinen perinteinen tuotantojärjestelmä vintage-vermeineen digitaalisen ProTools-linjan ohella. Päävalvomon kytkennöissä eivät mahdollisuudet lopu kesken. D-studiossa operoivat Frank Ness ja Christian Thommasen, ja sieltä löytyy isohko valvomo, kompakti laulueriö sekä digitaalinen tuotantolinja analogisine palikoineen popin ja hiphopin työstöön. Hänen ydinosaamistaan on ihmisten kanssa työskentely – äänittäminen ja tuottaminen perinteisellä pöydällä, mikrofoneilla ja oheislaitteilla. Kompleksiin kuuluu kaikkiaan viisi studiota, joista kaksi on vuokrattu ulkopuolisille tuottajille. Kullakin meistä on erikoistaitoja, joille on käyttöä mitä moninaisimmissa yhteyksissä, Loveband selvittää. Thomas Wangin pyörittämän äänittämön yhteydestä löytyy laaja arsenaali soittimia ja tarvikkeita kitaroista ja efekteistä Hammondiin ja vintage-syntetisaattoreihin. Siitä vastaa Roar Nilsen, joka yhdessä Øystein Frantzevågin ja Anders Nordengenin kanssa työstää musiikkia rockista jazziin. B-studio vuorostaan tunnetaan myös nimellä Nabolaget. 80831_.indd 60 12.4.2018 8.28.35. In the box -metodi ei sytytä niinkään. Jock Loveband oli tekemässä muun muassa Patricia Kaasin hittilevyä. Z-studio eli DAT Studio on tuottaja Tobias ”Tom12” Bergen liidaama digiäänittämö. toimii USS:n pää-äänittäjänä, tuottajana ja johtajana. Timanttia työstä. Sinne mahtuu samanaikaisesti iso yhtye, orkesteri tai kuoro. Talosta löytyy lisäksi neljä muuta työtilaa sekä sisähalli vaikkapa pienten tapahtumien järjestämiseksi
– Ei ole sellaista kuin täydellinen saundi. Ne toistavat kauttaaltaan mukavan yksityiskohtaisesti ja alapään täsmällisen virheettömästi. Kukin heistä taas vuorostaan yhdistää voimansa tarvittaessa ulkoa tulevien lahjakkuuksien kanssa. Maestro käyttää pääosin ProToolsia sen kätevyyden vuoksi. Näin onkin esimerkiksi A-studiossa. Molempia on osunut Lovebandin kohdalle pitkällä uralla. Tallennustilanteessa kaikki riippuu kaikesta ja muuttuu aina tekijän ja työstettävän sisällön mukaan. Sama pätee muihin tiloihin, kuten A:ta pienempään C-studioon. Mieleen on jäänyt myös Stingin ja hänen bändinsä sessiot Maison Rouge Studiosissa 1990luvun alussa. – Pidän todella paljon uudehkoista lähikenttämonitoreistani. Rumpunurkkaus on sijoitettu kivilaatoille, jotka on katettu vaimentavalla matolla. Lisäksi huoneessa on käytetty runsaasti puuta, joka tuottaa kivasti soivia ja sopivan lyhytkestoisia heijastumia. Randy Crawfordin ihanan silkkinen ääni taas tuottaa minulle yhä kylmiä väreitä. Kuuntelussa Loveband suosii Focal Trio 6 Be -kolmitieaktiiveja. Tallennustilanteessa kaikki riippuu kaikesta ja muuttuu aina tekijän ja työstettävän sisällön mukaan. En pysty työskentelemään täysin neutraaleilla kaiuttimilla, sillä silloin tuntuu kuin jäisi jostain jännittävästä paitsi, hän kuvailee. Viime kesänä vuorostaan minulla oli ilo työskennellä Young Thugin ja Migosin kanssa. Tiloja on myös vuokrattu itsenäisille tuottajille, joiden kanssa jaetaan ideoita ja työkaluja. Jälkimmäinen tunnetaan myös nimellä Tom12 ja miehen yhdessä Anna Sandbækin kanssa luotsaama DAT Music hiphop-osaamisestaan. Vasta 20-vuotiaan soul-r&b-naisen fraseeraus oli lämmin ja ääni mehevän hunajainen altto. Kaikki on pohjimmiltaan psykologiaa: – On oleellista suunnitella sessio niin, ettei kuolleita hetkiä pääse syntymään. Akustoinnissa Loveband hakee vastaavaa kontrollia. – Huoneessa jossa äänitän on oltava hieman eloa mutta niin, että tulos on hallittavissa. Parhautta ääneen Täydellinen ääni on kuvitelmaa, Loveband toteaa. Sessiokitaristina hän on soittanut muun muassa tuottajille Valgeir Sigurðsson, Malcolm Burn, Simon Raymonde ja Rick Will. Sielläkin pinnat on katettu puulla korvalle mieluisan ja tunnelmaltaan intiimin soinnin saavuttamiseksi. Kaiken lähtökohtana on tavoittaa valvomossa vähintään yhtä hyvä sointi kuin minkä olet kuullut äänitystilassa livenä instrumentin virityksen, mikityksen ja muiden muuttujien kohdalleen säätämisen jälkeen, Loveband kuvailee. Meidän vastuullamme on tallentaa ne parhaalla ja toimivimmalla mahdollisella tavalla. 80831_.indd 61 12.4.2018 8.28.45. Atlantan hiphop-suuruudet poikkesivat meillä kesken kiertueensa Norjassa käydessään, Loveband kertoo. Alalle tyypillisesti rinkiin kuuluu iso joukko saundimestareita sekä artisteja, kuten Klish, Jaa9, Akjeft, Vegard Vers ja Pant. Täydellinen ääni on kuvitelmaa, Loveband toteaa. Työkaluina sessiossaan laulaja käytti Røde Classic II -mikrofonia ja Beyerdynamic DT 770 Pro 80 Ohm -kuulokkeita. – On ollut hienoa saada työskennellä huikeiden taiteilijoiden, kuten David Gilmourin kanssa, jolta olen äänittänyt niin laulua kuin kitaransoittoa. Juuri ennen Hifimaailman vierailua sen huolsi Neve-ekspertti Neil McCombie, joka on purkanut ja koonnut tiskin jo muutamaan otteeseen toimintojen pitämiseksi tiptop-tasolla. Loveband mainitsee äänipöydän päätyneen taloon Suomesta edesmenneen Aku Sinivalon Sonic Kitchenistä. Studioissa Z ja D vuorostaan työskentelee pääsääntöisesti hiphop-väkeä, joka kaipaa useimmiten lähinnä pientä laulukoppia ja mahdollisuutta tallentaa yksittäistä instrumenttia. Biisi jota hän äänitti oli norjaa taitamattomallekin emotionaalisesti vetoava ja lataukseltaan vakuuttava. Jos jotain hajoaa ja joudut korjaushomU rban Sound Studios toimii luovien sielujen kollektiivina. Kukin talon ekspertti operoi freelancerina. Siten saavutetaan tanakka alarekisteri ilman kiusallisia kuminoita. Loveband tähdentää, että päheitä puitteita oleellisempia ovat ihmiset: – Hienot äänitteet tulevat upeilta taiteilijoilta, joilla on mahtavia lauluja, joita he esittävät. Aiemmin Holvik teki musiikkia englanniksi, mutta tauon pidettyään hän on päätynyt vaihtamaan kielen norjaksi. Hifimaailman vieraillessa USS:ssa yhdessä työsopessa uutta materiaalia työsti norjalainen laulaja–lauluntekijä Marit ”Caspara” Holvik äänittäjä-biittimestari Henrich Primrosen kanssa. Tulos on aina suhteessa materiaaliin ja artistiin. Ensin mainitun tuottaja–äänittäjä– muusikon skaala ulottuu popista indien ja punkin kautta maailmanmusiikkiin ja hiphopiin. Yhteistyö hyödyttää kaikkia osapuolia win–win-hengessä, toteavat muun muassa Mark Axiak ja Tobias Berge. Primrose loi hyvää tuulta konsolinsa ääressä. Lisäksi niissä on kunnolla potkua, kun lisää äänenpainetta, mikä on minusta plussaa. Tilaa on riittävästi, jotta instrumentit voi mikittää sopivilta etäisyyksiltä isomman saundikuvan saavuttamiseksi, Loveband kertoo. Keltaisissa verskoissaan ja pilottilaseissaan laulaja näytti pörriäiseltä, joka oli kirmannut raitojaan karkuun. Kukin tila on viritetty niin, että niissä on miellyttävä työskennellä. – 48-kanavainen Neve VR Legend -tiski on oleellinen työkalu haluamani äänikuvan luomisessa, ja loput signaalipolustani analogisista kaikuefekteistä kompressoreihin on keskitetty selkäni taakse, hän selvittää. URBAN SOUND STUDIOS, OSLO, NORJA | RAPORTTI 61 KOLLEGOJA JA KUMPPANEITA USS:n motto on ”Real music by real people”
Minulla on kotona Linnin kaiuttimet, Audiolabin vahvistin ja Arcamin cd-soitin. Itse pidän laitteista, joissa on luonnetta ja tietty omintakeinen saundinsa, kuten 1960-luvun pöytäpuhelimesta tuunattu värkki. Loveband luottaa siviilissä varmoihin luottonimiin: – Pidän vanhasta brittihi stä. Kitaristi, kosketinsoittaja ja laulaja vaikutti vuosina 2011–2014 metalliyhtyeessä Benea Reach. Tämä pätee myös bändien livekeikkoihin, joita olen miksannut paljon, Wang kartoittaa tekemisiään. Valikoimasta löytyy esimerkiksi Nick Wilsonin räätälöimä putkivahvistin sekä vanhasta lankapuhelimesta muokattu mikrofoni, jolla saa aivan erityisen lo-saundin virvelirummusta. Sen solistina lauloi ruotsinsuomalainen Ilkka ”Volume” Viitasalo. Urban Sound Studios toimii luovien sielujen kollektiivina. Wang esitteli Hi maailmalle talon C-studion ja sen palikoita. Wang on myös muusikko. – Puhtaan hi audion tallentamiseen on oma arsenaalinsa. Äänitykseen on luotava hyvä ilmapiiri, ja sen myötä pitää rakentaa välitön yhteys bändiin niin, että he luottavat sinuun ja ratkaisuihisi. Kukin toimintatapa riippuu tietysti työstettävästä musiikista – kikkailu ei välttämättä natsaa jazziin tai kantriin, hän analysoi. – Tuotin Possessionin mutta diggasin bändiä jo ennen kuin aloin työskennellä heidän kanssaan. Omia musiikkiprojekteja äänittäessäni aloin sisäistää, miten pystyn hyödyntämään ja viemään eteenpäin erilaisia tallennusja tuotantomenetelmiä. Kukin talon ekspertti operoi freelancerina. Bändin kolmannen albumin Possession (2013) julkaisi Spinefarm. Kumpaakaan alaa en ole opiskellut vaan kouliintunut niihin itsenäisen tutkimisen ja virheistä oppimisen kautta. Lopulta päädyimme soittamaan ja kiertueille kimpassa, Wang paljastaa. Thomas Wang valtakunnassaan Urban Sound Studiosin kakkosäänittämössä. – Olen koko ikäni tykännyt musiikin tekemisestä ja saundikokeiluista. Niin, ja kaikki täytyy pitää hyvällä tuulella, Loveband paljastaa periaatteitaan. Kotonakin soi. On tärkeää valita sanansa, kun antaa palautetta bändille, jotta positiivinen energia virtaa. Kompaktin synan soittonauhasta irtoaa jopa kannelta muistuttava metallinen sointi. Samalla kehitin oman saundin, jota pyrin ujuttamaan kulloinkin työstämääni materiaaliin. Se toimii hienosti vaikkapa breakbiittien äänitykseen, Wang kuvailee. Wang tapaa myös kierrättää signaalia kitarapedaalien, nauhakaiun ja Wilsonin seitsenwattisen putki-ihmeen kaltaisten palikoiden kautta: – Metodi tuottaa miellyttävää säröä yhdistettynä puhtaaseen signaaliin ja toimii vaikkapa lisäjännitteen luojana lauluun, bassoon, rumpuihin ja rumpuluuppeihin. 80831_.indd 62 12.4.2018 8.29.09. RAPORTTI | URBAN SOUND STUDIOS, OSLO, NORJA miin, keksi bändille puuhaa, etteivät he joudu odottamaan joutilaina – hyvä työvire on säilytettävä läpi session. Muusikkous työkaluna Paikalle saapuu Urbanin toinen tukipilari Thomas Wang, joka on Lovebandin tavoin kouliintunut audioammattilaiseksi käytännön töiden kautta. Työkalupakista pilkistää myös kasarisoitin, Suzuki Omnichord OM-84 System Two
Kotikalusto on yhdistelmä vanhaa ja uutta: – Kuuntelen iäkkäänpuoleisilla Bowers & Wilkinseillä, joihin olen todella mieltynyt. – Hoidamme moniraitaäänityksiä keikoista ja muista livetapahtumista studion ulkopuolella. Digimaailmassa hän suosii Tidalia Spotifyn sijaan. Wang on rakentanut myös kitarapedaaleja ja muita työkaluja. Kahden maailman tuntemuksesta on syntynyt muun muassa Wang Wilson B-1 -putkivahvistimen prototyyppi Nick Wilsonin kanssa. Kyseessä on pikemminkin juuri sopivan soinnin luominen kuhunkin teokseen. Todellisuudessa nekin muokkaavat signaalia Rautoja: MacPro Quad Core, Digidesign HD2, ProTools 9, Fostex 8 & 16 track Monitoreja: Focal Trio 6 Be, Quested Q212, Quested VH2108, Dynaudio BM5 MKII, Dynaudio BM9S II SUB, Neumann, Yamaha NS-10 Kuulokkeita: Beyerdynamic, AKG, Sennheiser Mikrofoneja: Neumann, Microtech Gefell, AKG, Røde, Shure, Sennheiser, Schoeps, Audio Technica, Milab, Oktava, Beyerdynamic Instrumentteja: Yamaha C-5, Rhodes Mk III, Hammond B3 + Leslie, Fender Stratocaster ’74, Gibson Les Paul ’77, Gibson Flying V ’84, Danelectro Baritone, Fender Precision, Premier Recording Custom Synia: Roland Juno-106, Prophet 6, Korg Polysix, Yamaha CS-5, Alesis Micron Lisätietoja: urbansound.no/services urbansound.no/studioa urbansound.no/studioc vaikkapa säröisemmäksi tai kompressoidummaksi, mikä synnyttää juuri tietyn latauksen, Wang pohtii. Sama pätee äänittämiseen: – Jännite luodaan säätämällä ja ruuvaamalla muuttujia kompressoimalla, säröllä, kaiulla tai efekteillä, ei tallentamalla pelkkä puhdas saundi. Saman katon alta löytyy kaikki oleellinen alkaen A-studion 48-kanavaisesta Neve VR Legend -äänipöydästä laajaan valikoimaan oheislaitteita ja instrumentteja. Filmiyhtiö Oslo Sessionsin kanssa tehdyistä livetaltioinneista hän on niin ikään ylpeä. Studiossa Wang tukeutuu Dynaudio MK2 -monitoreihin. Laitteella voi muokata toistoa monin tavoin puhtaasta signaalista säröiseen ja efektoituun suuntaan. – On kätevää hallita kolvihommat tässä työssä, Wang kuittaa. Musiikin historia tyyleineen ja eri aikakausien mieltymyksineen on tunnettava perinpohjin, samoin kuin menetelmät, joilla kulloinenkin tunnelma tai idea on saatu kuultavaan muotoon. Wang kertoo äänittäneensä muun muassa jazzia, bluegrassia, elektroa ja metallia. Toisaalta kun tietää kuinka moni kuuntelee musiikkia mobiililaitteilla, sekin on otettava huomioon lopputuloksessa, Wang uskoo. 80831_.indd 63 12.4.2018 8.29.25. Ylipäätään hyvät kaiuttimet ovat tärkein yksittäinen studiotyökalu. Lisätietoja: urbansound.no??n Urban Sound Studios tarjoaa kokonaisvaltaiset puitteet tuotantoprosessille. – Jotkut pitävät analogista tallennusta, putkivahvistimia, vinyylilevyjä ja vintage-rompetta luonnostaan ikään kuin puhtaana ja lämpimänä. Työn rinnalla Wang on opiskellut muotoilua Oslon arkkitehtuurija design-korkeakoulussa (Arkitekturog designhøgskolen i Oslo). Haluan kuulla, jos jotain on pielessä, jottei musiikinostajan tarvitse. Se on näkynyt myös USS:n työtilaisuuksissa. Tässä esimerkkejä arsenaalista. Tidal maksaa musiikintekijöille striimaamisesta kymmenkertaisesti Spotifyhin verrattuna. Niiden rinnalla hän saattaa testata samaa materiaalia vanhoilla standardi-Yamahoilla, sillä niiden surkea toisto vastaa skaalan toista ääripäätä – usein musiikkia kuunnellaan älypuhelimen tai kannettavan tietokoneen kautta. Aidon esiintymisen tallennus sen täydellä dynamiikalla on haastavaa, sillä toista ottoa ei tule, Wang kertoo. Tavallisesti studiokompleksi toimii solistin tai yhtyeen äänittämönä, mutta tarvittaessa se voi hoitaa koko paletin biisiaihiosta masterointiin ja valmiiseen tallenteeseen. Lisäksi Tidal tarjoaa laajat oheistiedot albumeista sekä aidosti huippuluokan äänentoiston, Wang kertoo. – Syitä on kolme. Niiden rinnalla käytän Grado Labseja. URBAN SOUND STUDIOS, OSLO, NORJA | RAPORTTI 63 DIGIÄ JA VINTAGEA Wang kehuu Osloa eloisaksi musiikkikeskittymäksi, joka vetää paikalle lahjakkuuksia ympäri maailmaa ja kaikista genreistä. Ne ovat mukavimmat tietämäni kuulokkeet. – Dynaudiot tuottavat tarkan äänikuvan. Se kuulostaa usein lähinnä ponnettomalta, eikä kukaan halua levystään tylsää, Wang uskoo. Cd on perusformaatti, mutta vanha jazz maistuu parhaalta vinyyliltä. Potkua audioon Wangin mukaan ”täydellinen saundi” ei ole määriteltävissä teknisessä mielessä. Kotona Wang viihtyy jazzia ja poppia valikoiden kuunnellen
Mietin usein sitä, miksi äänentoiston arvostus on katoava luonnonvara. Tällaiset temppeliprojektit eivät koskaan etene harjannostajaisiin. Tunnustan esimerkiksi sen, että hartaudella ja omalla mittapuullani kalliilla rahalla kasattu referenssi ei aina innosta kuuntelemaan. Kenties jopa positiivisen. Korvat kaipaavat uusia asioita, erilaisia virikkeitä ja joskus tietoisesti jopa lo -tulokulmaa. En tuomitse, vaikka pienet laajakaistat jättävät asioita kertomatta. Jonnekin, missä pölyn sijaan se keräisi kummeksuntaa, herättäisi kysymyksiä, tuottaisi vastauksia ja saisi aikaiseksi tunnereaktion. Itse asiassa vierastan ihmisiä, jotka päättävät rakentaa yhden, täydellisen äänentoistosetin. Sopiva yhdistelmä masokismia ja hedonismia voidaan rinnastaa Rubikin kuution kanssa vietettyyn aikaan; säilyykö punainen sivu, vaikka vihreän kulman kääntäisi näin tai noin. Tai ainakin uuteen suuntaan. Kenties yksi niistä kasoistasi joutaisi vaikka viikoksi muualle. 80944_.indd 64 12.4.2018 14.59.51. Tai hi smin kautta ilmaistuna; on mielenkiintoista sotkea laitteita keskenään, sillä voihan olla, että pienellä pyörityksellä päästään joskus jopa jollakin osa-alueella eteenpäin. Useimmilla meistä on luontainen tarve kuunnella musiikkia. Kun yksi paketti on mukamas viilattu, niin jo seuraavaa aletaan höylätä, ainakin ajatuksissa. KOLUMNI | 03/2018 SETTIMANIAA M ontako settiä sinulla on. Taustalla vaikuttaa useampi seikka. Kun soitan paraatitilan vanhaa B&O-settiä, niin painopiste ei ole kaiken kattavassa taajuusalueessa. Haastan kaikki lukijat harrastamaan settimaniaa ystävän tai tuttavan hyväksi. Kenties autotallin nauhurin suriseva radio paikkaa jotakin selJUSSI ARVIO Useimmilla meistä on luontainen tarve kuunnella musiikkia. Itse sorrun samaan. Onko jokin rompekasoista terapeuttisempi taustamattona kuin toinen. Tunnetko sinä yhtäkään tahoa, jolla ei olisi jonkinlaista audiojärjestelmää. Tunnetko sinä yhtäkään tahoa, jolla ei olisi jonkinlaista audiojärjestelmää. En tarkoita, että hamstrauksessa olisi sinänsä mitään väärää tai tuomittavaa. Pidätkö ykkös-, kakkos-, tai kolmossettiä sopivampana yhdelle tai toiselle musiikille. Ennen kuin perusta on valmis, on jo muutospaineita. Vierastan myös yhden totuuden valaisemia profeettoja, joiden ensisijainen tavoite on saada seuraajia ja vahvistaa omia uskomuksiaan. Monet polut vievät audio-onneen, jos kulkija jaksaa tarpeeksi tarpoa. Jo siksikin kannatan ajoittaista settimaniaa, kunhan ei anna sen muuttua päämääräksi. Hiljaa soljuva musiikki esimerkiksi yhteisen kokkaamisen taustalla riittää, ja se täydellinen hetki on siinä. Harrastus ajaa ajoittain hulluksi. Toisaalta valveutuneita neuvoja jakavia tahoja ei kannata kivittää heti ensilauseesta. laista puutetta, mihin epäinhimillisen täydellinen ääni ei vain kykene. Huomaamatta nurkkiin on kertynyt jos jonkinlaista sälää ja härveliä, joiden tehtävänä on joko kerätä pölyä, odottaa varaosia, sitä käänteen tekevää komponenttipäivitystä tai seuraavaa hämärässä häämöttävää settisessiota. Tai makuuhuoneessa iltahämärässä punaansa hohtava putkivahvistin, kun on vielä hetki aikaa huomiseen
80900_.indd 65 12.4.2018 15.20.18
New Yorkia lokakuussa 2012 runnelleen hirmumyrsky Sandyn aiheuttamia tuhoja ja tuntoja peilaava teos on osiensa nimiä myöten ohjelmallinen kokonaisuus ja niin taitavasti rakennettu, että se on pakko kuunnella kerralla läpi. Soulin lisäksi kappalemateriaalista välittyy kantriorientoituneen americanan vaikutus. Ehkä viimeksi Motelli Skronklen ollessa voimissaan tai SIG:in suoltaessa hittejään. JAAKKO ERÄPUU 80832_.indd 66 12.4.2018 15.22.09. Siellä se muukin mielenkiintoinen tavara muhii. Sitä tuttua jyystöä voi makustella vuorostaan kynäelmissä Filthy ja Midnight Summer Jam. Läjä Äijälä (voc), A. Niiden myötä ummikotkin pääsevät viehkolle aikamatkalle anarkistiselle mutta kiistattoman koukuttavalle sekä naivistisen nerokkaalle rytmimusaplaneetalle. Ja jos Help!:iltä on löytävinään beatlespastisseja tai hifistisiä ansioita, setti valehtelee. Sen myötä tymäköiden rytmien lomaan on sovitettu helkkyviä kitaroita ja lämpimästi resonoivia jousiraitoja, kuten viehättävästi maalaismaisemiin asemoituvassa vedossa Livin’ Off the Land. Huumorin ja houreen välillä aseistariisuvasti vaappuen. Jälkimmäiselle taas ripottelivat omaa audiotaikapölyään The Neptunesin Pharrell Williams ja Chad Hugo, joiden ideat kumpuavat klassisesta funkista. MATTI KOMULAINEN Laurie Anderson & Kronos Quartet Landfall (Nonesuch Records Inc.) LOPULTAKIN LEVYLLÄ Vuonna 2016 Helsingin juhlaviikoilla koettu mutta jo 2014 taltioitu Laurie Andersonin ja Kronos Quartetin Landfall on nyt sitten julkituotu äänitteenäkin. Ensin mainitun sointi on voittopuolisesti vanhan tuottajakumppanin Timothy ”Timbaland” Mosleyn elastista käsialaa. No, ehkä viive on ollut vain hyvästä, sillä konsertissa hieman etäiseksi jäänyt teos on jäntevöitynyt ja jäsentynyt aivan toisen tason tapaukseksi studioteknisen jälkityöstön keinoin. Ohi menivät aikoinaan, mutta ei hätää, uudelleenmasteroidut versiot ovat saatavilla. Help! julkaistiin jo vuonna 2004, kymmenen vuotta bändin aiemman pitkäsoiton jälkeen. Tarinan kertoja on toki aiemminkin puheääntään monin eri variaatioin suodattanut Anderson itse, mutta tällä kertaa tarina ja sen dramatiikka painottuvat enemmänkin musiikkiin sekä ääneen kuin puheeseen – jopa radioateljee-tyyppisenä kuulokuvien kavalkadina, josta löytyy myös minimalistisia Reich/Glass-vivahteita. Viides pitkäsoitto Man of the Woods osoittautuu Timberlaken maanläheisimmäksi teokseksi. Joskus näinkin päin ja kenties osittain siksi, että live-vedon visuaalisten elementtien puuttuminen mahdollistaa keskittymisen moniosaisen teoskokonaisuuden musiikillisiin vahvuuksiin. Siitäkin huolimatta vinksahtaneilla veijareilla on kyky heittää kehiin korni komppi/korvamato toisensa jälkeen kuten myös jalostaa banaaleistakin sävelkuluista hiomattomia helmiä. Vaikka mukana on edelleen vetoavaa pop-jengaa, sähäkkää elektropulssia sekä rouhevia hiphopvaikutteita, laulaja–lauluntekijä– näyttelijä on sävyttänyt levynsä äänikuvan yllättävän orgaaniseksi. LEVYARVIOT | 03/2018 66 The Leo Bugariloves Help! (Karkia Mistika) UNOHDETUN KLASSIKON PALUU Omituisten otusten kerho vai kulttikamaa vääntävä kummajainen. Kivi (kitarat ja things) sekä Pupu Lihavisto (voc, keys, Alesis ja thangs) satunnaisine vierailijoineen saattavat jäädä päivän poptarjonnan tulvassa marginaaliin, mutta so what. Niin tai näin, katu-uskottavammin hämärää punk/pop/rock’n’roll-bändiä kuin The Leo Bugariloves ei ole tullut vastaan aikoihin. JAAKKO ERÄPUU Justin Timberlake Man of the Woods (RCA) BILEKUNKKU VAIHTAA TYÖHAALAREIHIN Justin Timberlake on hakenut urallaan uusia haasteita saavutuksilla mehustelun sijaan. Juurevaa on meno myös bluegrass-mies Chris Stapletonin kanssa räätälöidyssä raidassa The Hard Stuff, jossa akustisen kitaran rinnalla naukuu pedal steel
JAAKKO ERÄPUU BACH The Art of Fugue Accademia Bizantina, Ottavio Dantone (Decca) FUUGAN TAIDETTA KAMARIMUSIIKILLISESTI Tutkijat eivät ole täysin voineet päättää, mille esittäjistölle Johann Sebastian Bach kirjoitti fuugan olemusta tutkivan taiturillisen teoskokonaisuutensa Die Kunst der Fuge – jos säveltäjä ylimalkaan ajatteli teosta jollekin tietylle kokoonpanolle. Bändin edellinen, Desertico, kuuluu monen jazzia ymmärtävän hifistin vakiokuunneltaviin, jopa soundillisena referenssinä, ja tuskin uusin, huoliteltu Carpe Diem jää heidän huomiottaan, vaikka astetta matalamman profiilin julkaisu onkin. Italian radiossa ensi kerran vuonna 1949 esitetty 50-minuuttinen Il Prigioniero on äidin, hänen vangitun poikansa, suurinkvisiittorin sekä vanginvartijan vuoropuhelua sisältävä tiivistunnelmainen ja musiikillisessa ilmaisussaan väkevä pienoisooppera. Balladien lyyrisen lumon katkaisevat parit potkuisammat jatsit ja intensiivisemmät irtiotot, mutta nekään eivät riko kokonaisuuden ehjää kehää, vaikka jälkimmäiset abstraktion aavikoilla matkaavatkin. Pelkän kosketinsoittimen – tai vaikkapa soitinkvartetin sijaan – hän on päätynyt yhdistämään kaksi kosketinsoitinta, cembalon ja urut, jousikvartettiin. Biisit ovat pääosin iisejä, teemat kansanlaulumaisen kauniita, tempot enimmäkseen rauhallisia. Silti häntä luonnehdittiin Italian Alban Bergiksi tai kesälaitumella lepääväksi Schönbergiksi. Italialainen cembalisti ja ravennalaisen Accademia Bizantina -yhtyeen johtaja tarkastelee teosta kamarimusiikkina. Näin soittimien välillä syntyy kamarimusiikillinen vuoropuhelu, joka antaa myös eväät tulkinnalliseen moni-ilmeisyyteen ja elävyyteen. Uuden Wienin koulukunnan säveltäjiltä hän oppi sarjalliseen tekniikkaan perustuvan modernismin jäämättä kuitenkaan sen vangiksi. HEIKKI VALSTA DALLAPICCOLA Il Prigioniero Grazer Philharmonisches Orchester, Dirk Kaftan (Oehms Classics) ITALIALAISEN MODERNISTIN KAIPAUS VAPAUTEEN Italialaisen modernin musiikin isänä pidetty Luigi Dallapiccola joutui isänsä poliittisen aseman vuoksi muuttamaan jo lapsena Itävallan Graziin, missä hän tutustui paitsi oopperataiteeseen myös aikansa musiikillisiin virtauksiin. Mitään erityisen pirullista kitaristia myöten täysakustisen nelikon jazzista on vaikea löytää. Dantone ei kuitenkaan ole halunnut tuoda esitykseen hänen muista barokin levytyksistään tuttua eloisuutta ja pontevuutta, vaan pitäytyy hillityssä ihailussa mestarin moniäänistä fuugataidetta kohtaan. Hän uskoi, että ne ovat vitsauksia, joista ihmiskunta ei koskaan vapaudu. Hieno äänite Grazin oopperasta. Poliittisesti valveutunut Dallapiccola oli koko ikänsä kiinnostunut väkivallan ja fasismin sekä ulkoisen että sisäisen vankeuden tematiikoista. Jousistoa lukuun ottamatta täysimittainen ja useita lyömäsoittimia sisältävä orkesteri soi värikylläisesti, ja lisäksi sointikuvaa täydentää myös kuoro. Carpe Diemin soundimaailma edustaa Deserticon lailla alan korkeinta tasoa. Luonnollisia sointivärejä, mehevää bassoa, läsnäolon tuntua ja soittotilan ambienssia löytyy juuri sopivassa määrin. Esitys on soinnillisesti tarkka mutta samalla sävyiltään vaihteleva. HEIKKI VALSTA 80832_.indd 67 12.4.2018 15.22.19. Eli näiltäkin osin musiikista nauttiminen ei edellytä edes genren keskipitkää oppimäärää. 03/2018 | LEVYARVIOT 67 Paolo Fresu Devil Quartet Carpe Diem (T ?k Music) HALLITUSTI HETKESTÄ KIINNI Ahkerasti levyttävä sardinialaissyntyinen trumpetisti Paolo Fresu musisoi monenmoisissa muodostelmissa mutta palaa aina muutaman vuoden välein studioon Devil Quartetinsa kanssa
Kuulokevahvistimet ja da-muuntimet ovat kuitenkin yhä yrityksen ydinosaamisaluetta. TESTI | SCHIIT GUNGNIR MULTIBIT -DA-MUUNNIN & MJOLNIR 2 -KUULOKEVAHVISTIN TESTI | SCHIIT GUNGNIR MULTIBIT -DA-MUUNNIN & MJOLNIR 2 -KUULOKEVAHVISTIN RAUTAA RAPAKON TAKAA SCHIIT GUNGNIR MULTIBIT -DA-MUUNNIN & MJOLNIR 2 -KUULOKEVAHVISTIN Kuulokeharrastajien piirissä suosittu amerikkalainen Schiit on kasvattanut ja päivittänyt mallistoaan vuosi vuodelta laajemmaksi. Saimme kummankin lajin edustajat kuuntelukokeisiin ja mittapenkkiin. TEKSTI: JAAKKO ERÄPUU | KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN 80853_.indd 68 12.4.2018 15.26.09
Rytminen imu välittyi hienosti, vaikka soundi paikoin vaikuttikin jopa ylikontrolloidulta. Niiden tyyppimerkintä on AD5781 Bruzz ja arkkitehtuuri 18-bittinen. Kätevää ja käyttäjäystävällistä, sanoisimme – markkinoiden kuulokkeiden herkkyyshaarukkahan kun on melkoisen laaja. Tuotteensa jostain syystä muinaisnorjalta kuulostavilla nimillä varustava Schiit aloitteli kuulokevahvistimilla, jotka saavuttivatkin nopeasti melkoisen suosion alan harrastajien keskuudessa hyvällä hinta–laatusuhteellaan. Eli krantuimpienkaan kuulokkeiden kanssa ei pitäisi noiden lukemien perusteella iskeä tehopula. Kuulostaa paperilla antiikkiselta, mutta Schiitillä ollaan sitä mieltä, että taiten hyödynnetty 18 on muunninmaailmassa enemmän kuin 24, äänenlaadullisesti. Gungnir Multibit käyttää digisuodossa Mo atin suunnittelemaa Mega Combo Burrito -menetelmää, jonka kerrotaan olevan perinteisiä lttereitä parempi vaihetoiston suhteen. Putkiloiden nimi on LISST, joka johtuu sanoista Linear Integrated Solid State Tube, ja ne ovat Schiitin omaa suunnittelua sekä tuotantoa. Dac-piirit tulevat Analog Devicesiltä. Vierailu klassisen musiikin kieh80853_.indd 69 12.4.2018 15.26.24. Riippumatta siitä kumpaa etuasteen versiota käytetään Mjolnir 2 pukkaa kuulokelähtöihin kuormitusimpedanssin mukaisen tehon. Stoddardin menneisyys Sumolla näkynee puolestaan sortimentin laajentumisena vahvistinpuolelle. Theta-yhteyksiensä ansiosta digiosaava Mo at lienee syy Schiitin da-muunninmalliston jatkuvalle kasvulle. Laitteen julkisivulta löytyy toki perinteinen 6,3 millimetrin vaihtoehtokin kuten myös kytkin, jolla valita otoksi xlr tai rca. hankittavat lieriömalliset fet-putkilot vahvistin muuttuu täysin puolijohdepohjaiseksi. Multibit-päivitykSchiitillä ollaan sitä mieltä, että taiten hyödynnetty 18 bittiä on muunninmaailmassa enemmän kuin 24, äänenlaadullisesti. Lippulaivatason tavarasta saa pulittaa nelinumeroisia summia. Toisella pienellä vippakytkimellä suoritetaan laitteen sisäisen vahvistuksen määrä. Esimerkiksi 32 ohmin kuormaan luvataan hulppeat 2 x 8 wattia, 50 ohmiin 2 x 5 wattia ja 300 ohmiinkin vielä 2 x 850 milliwattia. Oikein kahdella liitinparilla. Dacin analoginen signaalitie on täysin balansoitu ja j-fet-bu eroitu. Putkin tai putkiloin Gungnir Multibitin kaveriksi koeponnistukseen saatu, mittasuhteiltaan identtinen Mjolnir 2 -kuulokevahvistin on täysin balansoitu sekin, nelinapaista xlr-kuulokeliitäntää myöten. Kohtuullinen hintataso on tärkeä osa Schiitin toimintastrategiaa, ja tähän on päästy pitämällä markkinointi omissa käsissä ilman tavanomaista maahantuoja–jälleenmyyjäverkostoa ja panostamalla tuotannon automatisointiin. No, ehkä oman kaluston päinvastainen esillepano sai Gungnirin annin kuulostamaan kuivakkaammalta ja skarpimmalta kuin se onkaan. SCHIIT GUNGNIR MULTIBIT -DA-MUUNNIN & MJOLNIR 2 -KUULOKEVAHVISTIN | TESTI sen saa erillistä korvausta vastaan myös Gungnirin varhaisempiin ja edullisempiin versioihin. Audiokonkarit perustivat Schiitin Kalifornian Valenciaan vuonna 2010. Muuntimen toimintaperiaate on tyyppiä 2R2, ja se on toteutettu neljällä muunninpiirillä, metodilla kaksi per kanava. Ensin mainittu valmisti vahvistimia, jälkimmäinen keskittyi digitaalitekniikkaan. Eurooppalaisten kuluttajien kiinnostusta lisännee Schiit Europe -toimipiste Hollannissa, jonka avulla saadaan rahtija tullauskustannukset ystävällisemmiksi rapakon tämänpuolisille loppukäyttäjille. Eikä ollut huono. Vaihtamalla etuasteen 6BZ7-putkiparin tilalle erikseen S chiit Audion Jason Stoddardin ja Mike Mo atin historiasta löytyy parikin tunnettua raskaamman hi n yritystä, Sumo ja Theta. Verrattuna jatkuvassa päivityksen tilassa olevaan, non-oversampling/putkiantoiseen lajitoveriinsa Schiit soi napakammin, potkivammin ja fokusoituneemmin mutta vähemmän avoimesti ja ilmavasti. Monibitillä mennään Schiitin ulkoisesti standardoituun, asialliseen alumiinikoteloon pakattu Gungnir Multibit -da-muunnin sisältää samaa tekniikkaa kuin malliston lippulaiva Yggdrasil, joskin niin sanotusti halpuutetummassa muodossa. Ja siihen vielä lisätarvikkeet ja päivityskortit päälle. Eivätkä ne kaikki tuotteet nyt niin halpoja ole. Toimintaperiaatteeltaan Mjolnir 2 on joko hybridi tai sitten ei. Laitteen ottoliitännät sallivat digin tulla niin s/pdif(rca ja bnc), toslinkkuin usb-muodossakin. Schiitin tuotekatalogi kattaakin tätä nykyä alun neljättäkymmenettä kapinetta. Mainiosti muuntaa Schiit-pariskunnan aistinvarainen tutkailu tapahtui pääosin sitä yhtenä kokonaisuutena soitellen, mutta Gungnir Multibit -muunnin vietti aikaansa myös kuuntelijan setin osasena kaiuttimien kautta musiikkia tarjoillen. Tarjolla ovat ja +18 desibeliä. Toisaalta: edullisimman version halvimmasta da-muuntimesta saa alle sadalla eurolla. Mjolnir 2 hoitelee tarvittaessa myös etuvahvistimen tehtäviä. Antopuolella valttia on valmistajan mielestä xlr, mutta rca:n kannattajiakin on muistettu. Operaatiovahvistimia ei matkalta muutenkaan löydy lainkaan. Kotimaansa markkinoilla lisäarvoa yrityksen tuotteille antaa näkyvä Made in USA -serti ointi. Laitteen peräseinän xlrja rca-annoista saa ulos linjatason signaalin sekä balansoituna että balansoimattomana
Mittaustulokset Gungnir-da-muuntimen tuottama särö 1 kilohertsin täyden tason sinisignaalilla. Jos sekään. tovaan maailmaan Schiit-muuntimen johdattelemana sujui sävykkäissä merkeissä. Gungnir-da-muuntimen taajuusvaste 44,1:n (musta) ja 192 kilohertsin (punainen) signaalilla. Balansoituna ja putkin parhaimmillaan Mjolnir 2 -kuulokevahvistin kytkettiin Gungnirin perään reilun vaaksan mittaisin balansoiduin SurfCable-kaapelein, jotka laitteet lainannut taho oli laittanut mukaan. Siitäkin huolimatta syntyi mielikuva moitteettomasti signaalia käsittelevästä masiinasta, jonka toistosta uupui vain vahvin käsinkosketeltavuuden tuntu. Mjolnir 2 -kuulokevahvistimen taajuusvaste 33 ohmin kuormalla (punainen), 330 ohmin kuormalla (musta) ja UE TripleFi -kuulokkeilla (sininen). Balansoidun annon kautta sointi tuntui bassopäästä tukevammalta ja diskantti puolestaan hillitymmältä. 70 80853_.indd 70 12.4.2018 15.26.35. Äänikuvan koherenssikin vaikutti balansoidusta annosta paremmalta, vaikka toisaalta nyanssit välittyivät kummankin lähdön kautta yhtä hyvin. Kuuntelusessiot ajoittuivat mittauksia edeltävään aikaan, eli korvineen arvottavalla journalistilla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä mittapenkissä myöhemmin paljastui. Gungnir-da-muuntimen jitter koaksiaaliotolla. Ja soivathan ne kuulokkeet eri lailla liitäntää vaihtamalla. Vasteet ovat samat puolijohdeputkia (LISST) käytettäessä. Musiikillisten tapahtumien painopiste saattoi sijaita hieman etäämmällä kuin vertailukaluston vastaava, mutta toisaalta kokonaisvaikutelma jäi kuitenkin vahvasti positiivisen puolelle. Massiivisimmatkin vyörytykset soivat ehjästi ja hallitusti. Samaisen valmistajan kaapeli hoiteli yhteyden vahvistimesta Audeze LCD-2.f -kuulokkeillekin, balansoituna. Jostain syystä balansoitu lähtö hyötyi enemmän vahvistimen lämpiämisestä. Sointi jalostui nautinnollisemmaksi kuunteluun käytetyn ajan pidentyessä, ja subjektiivinen paremmuus balansoimattomaan kytkentään kasvoi kasvamistaan. Gungnir-da-muuntimen tuottama harmoninen särö alanevalla tallennustasolla. Mutta. Balansoidusta annosta tuntui lähtevän hieman enemmän ääntä kuin plugiperustaisesta samalla säätimen asennolla, joten vertailu oli näiltä osin hieman epäreilu balansoimattomuutta kohtaan, joskin äänenvoimakkuuseron sai toki aika hyvin kompensoitua säädintä justeeraamalla. Mjolnir 2 -kuulokevahvistimen tuottama säröspektri kilohertsin signaalilla ja 500 millivoltin tasolla 330 ohmin kuormaan. Mjolnir 2 -kuulokevahvistimen tuottama säröspektri kilohertsin signaalilla ja 200 millivoltin tasolla UE TripleFi -kuulokkeilla. Balansoimattomana kuulokekaapelina toimi täyshopeinen Lavry, joka taannoin syrjäytti Audezen vakiokaapelin välittömästi taloon saavuttuaan ja jolla journalisti liittää luurinsa vertailupohjaa tarjonneeseen microZOTL/Bakoon HDA 5520 -kuulokevahvistimeensa luurikuuntelufiiliksen iskiessä. Johtuivatko eroavaisuudet kaapeleista itsestään vaiko liityntämetodista. TESTI | SCHIIT GUNGNIR MULTIBIT -DA-MUUNNIN & MJOLNIR 2 -KUULOKEVAHVISTIN Parhaimmillaan Mjolnir 2 soi varsin mallikkaasti, jykevistä bassoista luonnollisen keskialueen kautta helisevään diskanttiin
Testilaitteen mukana tulleet, tyhjiöputkien tilalle vaihtoehtoisesti asennettavat puolijohdesylinterit eivät muuta mittauksia juuri lainkaan, joten käyttäjä voi vapaasti valita haluamansa vaihtoehdon kuunnellen. Oheiset mittaukset on tehty putkia käyttäen. SCHIIT GUNGNIR MULTIBIT -DA-MUUNNIN & MJOLNIR 2 -KUULOKEVAHVISTIN | TESTI Da-muunnin Gungnirin toiminnassa ei ole huomauttamista. 71 80853_.indd 71 12.4.2018 15.26.48. Mittaukset tehtiin myös oikealla kuormalla. Schiit Mjolnir 2 toimii joko hybriditai puolijohdekuulokevahvistimena. Mittausten valossa paras kumppani vahvistimelle on korkean impedanssin kuuloke. Jitter-testisignaali paljastaa pienen, merkityksettömän häiriön 240 hertsin taajuudella, mutta muuten suorituskyky on hyvä. Särö on selvästi suurempi kuin resistiivisillä testikuormilla. Magnetostaattinen matalankin impedanssin kuulokekin toiminee hienosti. Sen impedanssi vaihtelee välillä 7–52 ohmia, ja siinä on myös voimakas reaktiivinen vaihekulma 1 000 – 10 000 hertsin välillä. Tehoa on riittävästi myös epäherkkiin kuormiin. Toinen testilaitteen puolijohdeputkista suoriutui testeistä selvästi huonommin (suurempi särö ja pohjakohina). Ultimate Ears TripleFi 10 on esimerkki harvinaisen häijystä kuormasta kuulokevahvistimelle. Paremman yksilön suorituskyky oli linjassa putkien kanssa. Omintakeinen nappikuuloke ei kylläkään ole looginen Mjolnirin jatke mutta osoittaa vahvistimen ja kuulokkeen parituksen tärkeyden. Kuulokelähdön antoimpedanssi on melko korkea (7 Ohm) kummassakin konfiguraatiossa
Kenties räväkämpi rock toimisi lieriöillä paremmin kuin musiikki, jossa on sävyjä, dynamiikkaa ja sielukkuutta. Molemmissa näkyy ja kuuluu valmistajan pyrkimys omaehtoisiin teknisiin ratkaisuihin ja panostus suorituskyvyn maksimointiin ulkoisen näyttävyyden sijasta. Ehkä toisenlaisen musiikkimateriaalin käyttö olisi muuttanut tilannetta puolijohteille edullisemmaksi. Eli ei nimi laitetta pahenna. Mjolnir 2:n suuri antoteho ja soveltuvuus laajan kuulokesortimentin kumppaniksi ansaitsevat erityismaininnan. Schiitin Multibit-konsepti teki sen verran voimakkaan vaikutuksen koeponnistajaan, että hänen työpöytälaitteistonsa päivitysrumbassa muunnintontin haltijaksi valikoitui itseoikeutetusti malliston edullisimman dacin Multibit-versio. Edellä mainitut havainnot tulivat haarukoiduiksi Mjolnirin toimiessa hybridinä putket kannellaan. TESTI | SCHIIT GUNGNIR MULTIBIT -DA-MUUNNIN & MJOLNIR 2 -KUULOKEVAHVISTIN ARVOSTUKSENSA ANSAINNEET SCHIIT GUNGNIR MULTIBIT -DA-MUUNNIN Hinta 1279 € Mitat (lxkxs) 40 x 5,7 x 22 cm Paino 5 kg Tulot Rca, bnc, opt, usb Lähdöt 2 x rca, xlr SCHIIT MJOLNIR 2 -KUULOKEVAHVISTIN Hinta 879 € Mitat (lxkxs) 40 x 7 x 22 cm Paino 5,9 kg Tulot Xlr, rca Lähdöt Kuulokkeet: xlr, 6,3 mm plugi Muuta Pre out: xlr, rca Edustaja Schiit Europe Lisätietoja schiit.eu.com Parhaimmillaan Mjolnir 2 soi varsin mallikkaasti, jykevistä bassoista luonnollisen keskialueen kautta helisevään diskanttiin. Akustiset instrumentit välittyivät aidon oloisina, ja äänitteiden laatuerot valottuivat vaivatta. Vaihto LISST-lieriöihin saattoi kiinteyttää soundia entisestään, mutta kyllä myös osa elämänmakuisuudesta poistui puolijohteiden pyrkiessä panemaan putkia paremmaksi. Ehkä toistossa esiintyi kuitenkin keskimääräistä enemmän otteen tiukkuutta, jonka myötä aivan vihonviimeisin verevyys jäi saavuttamatta. Gungnir Multibitin valttina voisi pitää onnistunutta dac-sovelluksen valintaa. GUNGNIR MULTIBIT Ehjä ja hallittu sointi | Monipuoliset liitännät | Hyvä tekninen suorituskyky MJOLNIR Suuri antoteho | Hybridinä hyvä-ääninen | Balansoitu anto Ote musiikista paikoin turhankin tiukka 80853_.indd 72 12.4.2018 15.27.04. Sekä Schiit Gungnir Multibit että Mjolnir 2 osoittautuivat varteenotettaviksi vaihtoehdoiksi hintaluokassaan. Samoin valmius hyödyntää balansoitua liitäntätapaa. Laitteen 2R2-tyyppinen ratkaisu poikkeaa päivän valtavirrasta ilmiselvästi edukseen. Mittauksissa sittemmin havaittu putkiloiden pieni häiriötasoero ei kuulunut juurikaan musiikin alta, mutta putkien paluu paalupaikalle tapahtui kyllä suhteellisen lyhyen LISST-periodin jälkeen. Laitteet myös mittautuivat asiallisesti, vaikka kuulokevahvistimen LISST-lieriöiden lievä häiriötasoero jäikin hieman mietityttämään
050-5050880 Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... Kerro meille millaisesta sisällöstä pidät ja mistä laitteista haluaisit testejä. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi HETI kyselyyn: WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY HALUATKO ILMOITTAA TÄSSÄ. OSALLISTU LUKIJAKYSELYYN! Edellisen numeron kilpailuun vastanneiden kesken arvotun BenQ W2000+ -kotiteatteriprojektorin voitti Arto Ruha Oulusta. OTA YHTEYTTÄ! Petri Nummi Puh. www.starsandstripes.fi ...and You’ll hear the difference P. Onneksi olkoon! Osallistu Hi maailma-lehden lukijakyselyyn ja VOIT VOITTAA 798 EURON ARVOISEN DALI SPEKTOR 6 KAIUTINPARIN. 81052_.indd 73 12.4.2018 15.28.29. petri.nummi@fokusmedia
HIFIMAAILMA / ILMESTYY . . HENKILÖKOHTAISTA ÄÄNTÄ HYVÄT KUULOKKEET KOTIIN JA REISSUUN PUOLALAISTA SYNERGIAA FEZZ ALPHA LUPI & PYLON PEARL 20 ENTISTÄ MATALAMPAA BASSOA GENELEC 7380A SAM 8” AKTIIVIMONITORI PIKKURAHALLA KRAMER DOLEV 8 TULOSSA SEURAAVASSA NUMEROSSA 81051_.indd 74 12.4.2018 15.30.12
BenQ.fi • Aito 4K UHD 8.3M pikselin resoluutiolla • Hyperrealistinen videolaatu projektrioptimoidulla HDR:lla • Eloisat värit ja visuaalinen kirkkaus valaistuihin olohuoneisiin • Erilliset urheilu-ja jalkapallotilat • Aito 4K UHD 8.3M pikselin resoluutiolla • Hyperrealistinen videolaatu projektrioptimoidulla HDR:lla • BenQ CinematicColor™ -tekniikalla ylivoimaiset värit • >96% Rec.709 optimoidulla RGBRGB väripyörällä • Lyhyt näyttöetäisyys: 100 tuumaa 3.25 metristä • Testivoittaja, Hifimaailma 02/2018 • Rec. 709 HDTV standardi • 1.3X lyhyt näyttöetäisyys, iso zoomlinssi • Vertikaalinen linssin siirto • 2D Keystone • Cinema Master Audio -äänentehostustekniikka Aito 4K HDR Suurenmoinen elokuvaelämys TK800 W1700 Hinta 1549,Hinta 1349,Hinta 1049,W2000+ TK800 W1700 W2000+ 81048_.indd 75 12.4.2018 13.13.08
h i f i s t u d i o . f i K O T I K Ä Y N T E J Ä S U O R I T E T A A N 6 414881 873440 18003 PAL.VKO 2018-24 18 73 44 -1 80 3 80891_.indd 76 12.4.2018 13.14.05. Rega on uskonut vinyylisoittimiin silloinkin, kun muut valmistajat esittelivät uusia CD-soitinmallejaan vinyylit unohtaen. Myös muissa tuotteissaan, kuten CD-soittimissa, DAC:eissa ja vahvistimissa Rega noudattaa samaa filosofiaa: parasta ääntä hintaluokassaan! REGA PLANAR 3 ELYS 2 • Uusi Rega RB330 -äänivarsi • Rega Elys2 -äänirasia • Uusi 12mm vahvuinen lasilevylautanen • 3mm vahvuiset rungon jäykistyspalkit 999,REGA PLANAR 1 • Uusi Rega RB110 äänivarsi • Rega Carbon äänirasia • Uusi 23 mm vahvuinen levylautanen 399,REGA PLANAR 2 • Uusi Rega RB220 äänivarsi • Rega Carbon äänirasia • Uusi 10mm vahvuinen lasilevylautanen 599,H E L S I N K I • T U R K U • TA M P E R E • J Y VÄ S K YL Ä • O U L U • K U O P I O • w w w. Ne ovat kiistämättä henkisiä markkinajohtajia omalla sarallaan. Made in England Rega on luonut maineensa kohtuuhintaisilla LP-soittimilla