H IF IM A A IL M A | 03|2021 11,90 € MUODOKKAASTI MULTIROOM B&W FORMATION 1 000 EURON STRIIMERIT VERTAILUSSA OPTIMOITAVA RIAA PRO-JECT PHONO BOX RS 2 HUNAJAINEN RETROKAIUTIN DYNAUDIO SPECIAL HERITAGE JANNE KÄPYLEHTO KAIKEN NÄHNYT HIFIHARRASTAJA KAIUTINLIPPULAIVA KARJALASTA PENAUDIO KARELIA
Cambridge Audio EVO All-in-one simplicity – just add speakers Tulossa pian
Oman vaikeutensa verkkoäänentoistoon tuokin se, että homma ei tapahdu suljetun systeemin sisällä. Joskus paras ratkaisu voikin olla Linux-pohjaisen tietokoneen ja aktiivisen avoimen lähdekoodin alustoille perustuvien palikoiden yhdistely, joskin tällöin lopputuloksen hallinta ja ajan tasalla pitäminen voi omalla tavallaan olla haastavaa. www.eisa.eu” PÄÄKIRJOITUS MAURI ERONEN | PÄÄTOIMITTAJA VERKKOMUSIIKIN KIEMURAT V erkkosoittimien testaaminen on mahdottoman aikaa vievää puuhaa. Verkkosoittimen Tidal-toistoa voi siis nyt ohjata suoraan Tidalin omalla työpöytätai mobiilisovelluksella. Tähän asti Roon on ollut Tidal-käyttäjän pelastus, joskin senkin kanssa on ilmennyt satunnaisia toimintaongelmia.. /tilaa PÄÄTOIMITTAJA Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. Erityisesti ilahduttavaa on huomata, että Windowsista pystyy nykyään ihan ilman lisäohjelmia striimaamaan dlna:n avulla verkkosoittimelle häviöttömästi hiresja jopa mqaac-tiedostoja. Pelkästään uhratut miestyövuodet omia palasia käyttävän verkkosoittimen kokoamisessa vakaaksi paketiksi noussevat astronomisiksi. ULKOASU Isma Valkama AVUSTAJAT Jussi Arvio | Jaakko Eräpuu | Jussi Hermunen | Matti Hermunen | Heikki Kivelä | Matti Komulainen | Mikael Nederström | Kari Nevalainen TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA MDM Print ISSN 1796 6507 ASIAKASPALVELU asiakaspalvelu@fokusmedia. 020 7354 130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/ min. Aikakauslehtien liiton jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.hi maailma. Huippu-uutinen on myös se, että Tidal on liittynyt connect-junaan. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Ajan saatossa toiminnot ovat kyllä pääosin muuttuneet luotettavimmiksi. vuosikerta, 8 numeroa vuodessa Hi maailma on arvostetun Expert Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Verkkosoitinvalmistaja ei koskaan voi olla varma, mitä Windowsin, Androidin tai iOS:n uusi käyttöjärjestelmäversio taas rikkoi, jolloin vanhan laitteen ohjelmistopäivitys tuottaa lisää päänvaivaa. Kunhan soitin siihen ylipäätään taipuu. www.hi maailma. Siinä mielessä striimerit muistuttavat pitkälti kotiteatterivahvistimia ja televisioita, joissa jokaisen käyttötapauksen kokeilu on logistinen mahdottomuus. Eri toistoprotokollat on toki määritelty tarkasti, eikä valmiiden ja laajalti testattujen verkkoratkaisujen käyttöä tuotteessa tarvitse ihmetellä. Hi maailma kuuluu EISAn hi ja kotiteatteriäänentoistopaneeliin. Softien pitää ideaalitapauksessa toimia vakaammin ja loogisemmin kuin kolmannen osapuolen pitkään kehitetyt softat, ja niitä saa olla alvariinsa päivittämässä. Käyttökokemus on monin verroin parempi. Kattavan kuvan kyvyistä ja luotettavuudesta saisi vain siten, että useampi eri tavalla harrastava testaaja käyttäisi laitetta kotonaan viikkotolkulla ja raportoisi löydöksistään. Kateeksi ei myöskään käy valmistajien laadunvalvontaosastoa tai sovelluskehittäjiä, jotka yrittävät kutoa hässäkästä toimivan kokonaisuuden. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia. 15. Tapoja saada musiikki ulos striimeristä on lukemattomia. Kunhan Tidal Connect on tuettu, ei laitevalmistajien omiin räpellyksiin tarvitse enää koskea. puh. En yhtään ihmettele vuosi vuodelta viivästyviä sovelluslanseerauksia
52 HIFIHARRASTAJA JANNE KÄPYLEHTO Audiopolin puuhamiehenä tuttu Janne Käpylehto uskaltaa innostua uusista asioista, mikä näkyy hänen hi harrastuksessaan. VERTAILU 22 VERKKOSOITTIMET 1 000 – 1 200 € Digitaalisen musiikin muuttuessa yhä enenevissä määrin tiedostomuotoon tai bittivirraksi puolustavat verkkosoittimet eli striimerit paikkaansa äänentoistojärjestelmän ytimessä. Ne toimivat yksittäinkin mutta ovat parhaimmillaan saumattoman monihuonejärjestelmän osasina. VAKIOT 03 PÄÄKIRJOITUS 06 TUOTEUUTISET 38 TALLENTEET 47 KOLUMNI 62 LEVYVALIOT 66 TULOSSA SISÄLTÖ 22 48 58 RAPORTTI 10 KIRJA-ARVIO: GE FEI – NÄKYMÄTTÖMYYSVIITTA Ge Fein kirja Näkymättömyysviitta kertoo putkivahvistimia rakentavan aikuisen miehen selviytymistarinan 2000-luvun alun Pekingissä.. 58 DYNAUDIO SPECIAL HERITAGE -KAIUTIN Dynaudion nostalgiasta iliksiä ammentava jalustakaiutin muistuttaa äänentoiston olevan tarkan korvan ja suuren sydämen asia. Pro-Jectin huippumallissa on jos jonkinlaista toimintoa. HIGHEND HAASTATTELU 40 HERMUSET: PENAUDIO KARELIA -KAIUTIN Kotimaisen Penaudion järisyttävän lippulaivauutuuden tulosta on kuiskittu jo jokunen tovi. Nyt Karelia on vihdoin täällä. 32 HARRI SJÖSTRÖM Cecil Taylor muokkasi improvisoitua jazzia yli kuuden vuosikymmenen ajan. 44 SILLÄ KORVALLA: MUSICANOTE TAJIMA/ SHIKKUI-LM -KAIUTIN Perinteistä japanilaista puutyökulttuuria hyödyntävän kaiuttimen toteutuksessa on eksoottisia ratkaisuja, kuten kipsipohjaisen torven suulle sijoitettu laajakaistaelementti. TESTI 16 B&W FORMATION -KAIUTINSARJA Brittiläinen B&W yhdisti kokemuksensa langattomasta äänentoistosta yhtenäiseen Formation-sarjaan. 48 PRO-JECT PHONO BOX RS2 -LEVYSOITINESIVAHVISTIN Äänirasian optimaalisen suorituskyvyn tavoittaminen onnistuu helpommin kunnon säädöillä varustetulla levarietusella. Saksofonisti Harri Sjöström oli pianistin eurooppalaisia avainmuusikkokumppaneita
L100 Classic kunnioittaa edeltäjäänsä ulkoisesti muotoilullaan ja ikonisella Quadrex-vaahtomuoviverkollaan. Vuosien varrella siitä muodostui JBL historian suosituin kaiutin. Vuonna 1970 JBL julkaisi legendaarisen L100 kaiuttimen. L82 Classic 2500€ / pr L100 Classic 4600€ / pr L100 Classic 75th Anniversary 5750€ / pr Maahantuoja: Sonus Import Oy. Kysy lisää jälleenmyyjältäsi. Kevään aikana saatavilla myös rajoitettu erä L100 Classic 75th Anniversary-mallia. Äänellisesti sen suorituskyky on uudistettu kokonaan
Linn on julkaissut uuden suoratoistosoittimen Klimax DSM:n. Klimax DSM:stä on saatavilla myös av-variantti. Dacin nimi on Organik, ja se perustuu ohjelmoitaviin fpga-piireihin. HE400se:n planaarielementtien sanotaan antavan kuulokkeille 91 desibelin herkkyyden. Linn on myös käyttänyt Klimax DSM:ää esitelläkseen yrityksen ensimmäisen, täysin itse kehitetyn ja valmistetun da-muuntimen. Elementit näyttävät periytyneen suoraan Legendsarjasta: Pinnacle-diskantti äänen leviämistä optimoivalla vaiheplugilla ja Turbine-bassokeskiäänielementit synteettisellä kartiomateriaalilla. Ensinnäkin patentoitua Power Port -tekniikkaa on jalostettu vielä paremmalla geometrialla mutta ennen kaikkea erikseen viritetyllä X-Port-putkella resonanssien sammuttamiseksi. Klimax DSM:stä on saatavilla myös av-variantti. Käyttömukavuutta lisää uusi pääpanta ja viistetyt, pään muotoon sopeutuvat hybridikupit, joilla on vaikutusta myös äänenlaatuun. Tosin Klimax DSM:n tapauksessa kotelo, kuten kaikki muukin, on huomattavasti ylellisempää kaikin tavoin. Wi ja 4.2-version bluetooth ovat myös mukana. Kartiossa on seitsemän selkeää taitetta jäykkyyden ja vaimennusominaisuuksien parantamiseksi. Ja tämä vielä hintaan, joka on melkein jokaisen musiikin ystävän ulottuvilla riippumatta siitä, onko äänilähde kannettava vai korkean resoluution soitin. HINTA: 19 590 EUROA LISÄTIEDOT: LINN.CO.UK, AUDIOMANIA.FI JA HIFIMESTA.FI HINTA: 449,90–1 099,90 EUROA LISÄTIEDOT: FI.POLKAUDIO.COM HINTA: 199 EUROA LISÄTIEDOT: HIFIMAN.COM & TUR-PEX.COM. Uusi Klimax DSM poikkeaa kuitenkin muista siten, että se muistuttaa enemmän aiempia Selektja Majik DSM -malleja korkeammalla kotelolla ja päällä olevalla äänenvoimakkuudensäätimellä. Mukana on Tidal, Qobuz, Roon, Spotify Connect, AirPlay, TuneIn ja Calm Radio. Suurin lattiakaiutin on R700 – ainoa, jossa on erillinen bassoääninen – ja sisarmallit R600 ja R500. Sarjaan kuuluu kolme lattiamallia, kaksi jalustamallia, kolme eri keskikaiutinta ja pari Atmos-kaiutinta. Valmistaja sanoo hyödyntäneensä HE400se:ssä kokemustaan magnetostaattisista tasoelementeistä tuottaakseen laajakaistaisen ja vivahteikkaan äänen. Klimax DSM Organik DAC tukee 24-bittistä 384 kilohertsin pcm-ääntä ja dsd256:ta. HIFIMANILTA UUSI EDULLINEN KUULOKE Ottoja, analogisia ja digitaalisia, löytyy seitsemän kappaletta, muun muassa usb tietokoneelle. Wi ja 4.2-version bluetooth ovat myös mukana. ALASSKAALATTU LEGENDA Hi man HE400se on takaa avoin magnetostaattinen kuuloke lähtötason hinnalla. Pienin kaiutin on R100-hyllykaiutin. Kuuloke on tuunattu niin, että niillä voi kuunnella pitkiä rupeamia kerralla. Siksi HE400se on 30 prosenttia kevyempi kuin vastaavat magnetostaattiset kuulokkeet. ORGAANISEMPI DA-MUUNNIN LINNILTÄ Vuosi sitten amerikkalainen Polk esitteli uuden Legend-sarjan mukaan lukien uudelleen synnytetyn vastavaihekaiuttimen L800. Kuten Linn-maailmassa yleensä, DSM tarkoittaa Klimax-tasolla suoratoistoalustaa yhdistettynä täydelliseen esivahvistintoimintoon ja da-muuntimeen. Tuore Reserve-sarja on huomattavasti edullisempi mutta teknisesti lähes yhtä edistynyt. Ottoja, analogisia ja digitaalisia, löytyy seitsemän kappaletta, muun muassa usb tietokoneelle
Vahvistimesta on saatavilla kaksi mallia: Evo 150, joka tuottaa 150 wattia, ja Evo 75 puolella teholla, molemmat kahdeksaan ohmiin. Virtuoso B:n herkkyys on 91,5 desibeliä (2,83 volttia / metri) ja nimellisimpedanssi neljä ohmia. MINITAAJUUSKORJAIN SCHIITILTÄ Cambridge Audion uusi striimaava integroitu vahvistin EVO luottaa tehoasteessa Hypexin NCoreen. PIKKU VIRTUOOSI LATVIASTA HINTA: NOIN 10 000 EUROA PARI LISÄTIEDOT: AUDIOSOLUTIONS.LT Taajuuskorjaimet eivät ole yleisesti ottaen erityisen suosittuja hifiharrastajien keskuudessa: signaalin pitää lähtökohtaisesti olla joka vaiheessa sen verran lineaarinen, että mitään extrakorjausta ei tarvita. SUPER-INTEGROITU CAMBRIDGE AUDIOLTA HINTA: EVO 150: 2 499 EUROA / EVO 75: 1 999 EUROA LISÄTIEDOT: CAMBRIDGEAUDIO.COM & HIGHENDSTUDIO.FI HINTA: 149 DOLLARIA LISÄTIEDOT: SCHIIT.COM. Schiit Audio Loki Mini+ käyttää yhtä diskreettiä virtatakaisinkytkettyä vahvistusastetta yhdistettynä passiivisiin LC-suotimiin kolmelle taajuuskaistalle sekä gyraattoria bassoäänille. Schiitin mukaan jotkin kaiuttimet ja kuulokkeet eivät soi niin neutraalisti kuin ehkä pitäisi, ja siksi taajuuskorjaimelle on aitoa käyttöä. Kaiutin on saatavana monenvärisellä viimeistelyllä. Korjaus voidaan myös ohittaa passiivisesti kokonaan. Potikat ovat Alpsit järkevillä säätöalueilla. Evo toimii jonkinlaisena hifilaitteiston kontrollihubina. TUOTEUUTISET 07 Highend-kaiutinvalmistaja AudioSolutions Latviasta on julkaissut Virtuoso B -jalustakaiuttimen. Vasteeksi ilmoitetaan 30–30 000 hertsiä. Keskialueella on laajakaistainen paperikartioinen 165 millimetrin keskiääninen, jolla vältetään tyypilliset jakotaajuusalueen ongelmat. Da-muunnin on rakennettu ESS ES9018K2M-lastun (Evo 150) ja ESS ES9016K2M (Evo 75) ympärille. Virtuoso B:ssä on valmistajansa lippulaivamallien tekniikkaa, kuten kotelo kotelossa -rakenne. Ulompi kotelo on kiinnitetty tiukasti sisempään, mikä tekee rakenteesta kuolleen ja resonoimattoman. Kuulokkeille on 3,5 millimetrin lähtö ja subwooferille oma lähtönsä. Cambridge Audion StreamMagic-alusta tarjoaa Roon-valmiuden, Spotify Connectin, Tidal Connectin (mqa-dekoodauksella), Apple AirPlay 2:n, Chromecastin ja aptx-tason bluetoothin. Sisempi kotelo on valmistettu erikoismateriaalista ja kotelon resonanssi tarkoin hallittu. Evo 75:ssa on yksi analoginen linjaotto, Evo 150:ssä kolme sekä yksi xlr ja mm-phono-tulo. Takapaneelin tuloista löytyy asynkroninen usb (Evo 150), toslink, koaksiaalinen ja hdmi arc sekä ethernet-portti verkkoyhteydelle. Elementti toistaa lähes neljän oktaavin kaistan 500 hertsistä seitsemään kilohertsiin. Alataajuuksille on alas ampuva 190 millimetrin bassoääninen, ja refleksikanavan aukko on takana. Diskantissa on 30 millimetrin silkkidome Mini-Horn-suuntaimessa ohjatulla säteilyllä. Mukana on myös AudioSolutionsin Adjustable Harmonics Crossover -jakosuodin, mikä tarkoittaa, että käyttäjä voi valita kytkimellä kolmen äänitilan – balanced, moderate ja enhanced – väliltä oman maun ja huoneakustiikan mukaan. Laite on kuulemma valmistettu alusta loppuun Kaliforniassa USA:ssa. Kotelo on vielä rimoilla tuettu ja vaimennettu paksulla polyuretaaniliimakerroksella. Etulevyssä on 6,8 tuuman lcd-näyttö ja säätökiekko. Firma päätyi Hypex NCore -päätemoduulin, koska sekä ”suoritustaso että äänen selkeys, resoluutio ja musikaalisuus ovat maailmanluokkaa”. Hintatiedot ovat alustavat. Qobuz, nettiradio ja upnp voidaan ladata Cambridgen StreamMagic-appista. Schiit Audio puhuu sävynsäädön puolesta uudella, edullisella Schiit Audio Loki Mini+ -taajuuskorjaimella
PENAUDIO CENYA SIGNATURE/SUPREME MITTAUSTULOKSET SUORATOISTOJA LATAUSPALVELU QOBUZ SUOMEEN HINTA: ALKAEN 19,99 €/KK LISÄTIEDOT: QOBUZ.COM Ranskalainen suoratoistoja latauspalvelu Qobuz on saapunut huhtikuussa Suomeen ja muihin Pohjoismaihin. (vihr) 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 0.5 1 1.5 2 Li sä vi iv e [m s] Lisäviive 20 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 30 40 50 60 70 80 90 100 Am pl itu di [d B] Harmoninen särö @ 8.95 V , lin (must), 2. Nyt Qobuz laajenee Suomeen ja muihin Pohjoismaihin, ja panostukset paikallisen musiikin ja toimituksellisen sisällön tuomiseksi mukaan palveluun jatkuvat. (sin), 4. (vihr) 20 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 65 70 75 80 85 90 95 100 105 Am pl itu di [d B] Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0° (pun), 20° (sin), ja 60° (vihr) Penaudio Cenya Signature Penaudio-kaksikko kävi sen korvan kuuntelussa viime numerossa. Ryhmäeli lisäviive eri taajuuksilla. Bassotoiston –6 desibelin vaimennuspisteiden välillä onkin sitten melko selkeä ero Supremen yltäessä 45 hertsiin ja Signaturen jäädessä 52 hertsiin. Signaturen vaimentuma on leveämpi ja syvempi kuin Supremen, joka puolestaan annostelee diskanttia Signaturea anteliaammin. Tämä saattaa selittää myös osaltaan Supremen hieman alhaisemman herkkyyden. Vuonna 2007 alkunsa saanut Qobuz on korkealaatuisen äänen edelläkävijä toimialallaan, sillä se oli ensimmäisiä suoratoistopalveluja, joka poisti vahvasti pakatut audiotiedostomuodot valikoimastaan. Qobuz ei käytä mp3-tason äänenlaatua eikä sijoita mainontaa musiikin lomaan. Jo nyt palvelussa on mukana yli 100 uutta soittolistaa pohjoismaisilta artisteilta. ”Kärjistetysti voisi sanoa, että Supreme avaa kaikki verhot musiikin edestä, Signature jättää ne osin avaamatta”. Asian voi konkretisoida myös mittaustuloksia tutkailemalla ja niitä tulkitsemalla. Nyt kaiuttimista on saatu myös Aalto-yliopiston mittausdataa. Palvelu haastaa nyt muun muassa Tidalin tarjoamalla käyttäjilleen 24 bitin ja 192 kilohertsin ac-tiedostoja sekä monipuolista toimituksellista taustatietoa musiikista ja artisteista. 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 0.5 1 1.5 2 Li sä vi iv e [m s] Lisäviive 20 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 65 70 75 80 85 90 95 100 105 Am pl itu di [d B] Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0° (pun), 20° (sin), ja 60° (vihr) Penaudio Cenya Supreme 20 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 30 40 50 60 70 80 90 100 Am pl itu di [d B] Harmoninen särö @ 8.95 V , lin (must), 2. (pun), 3. Niin tai näin, mittaustulokset korreloivat kohtuu hyvin kuunteluarvioiden kanssa, vaikka eroavaisuudet korvin kuullen isommat olivatkin. Aivan ylimpiä lukuun ottamatta. Harmoninen särö 8,95 voltin tasolla (10 W @ 8 Ohm). (pun), 3. Yli 500 000 artikkelia kokoavat palveluun laajan kattauksen artistien esittelyjä, albumiarvosteluja ja haastatteluja. Kummankin Cenya-version toistokäyrässä on vaimentumaa 1–4 kilohertsin välillä. Qobuz kertoo keskittyvänsä korkealaatuiseen musiikkiin ja tuovansa käyttäjien saataville laajan valikoiman, josta musiikkia voi hankkia sekä lataamalla että suoratoistona. Näin kuuntelukokeiden aistinvaraisin sanoin. CENYA SUPREME CENYA SIGNATURE. (sin), 4. Signaturen suuntaavuusindeksi on jonkin verran Supremea suurempi, mutta ero ei ole dramaattinen. Taajuusvaste kaiuttomassa huoneessa suoraan edestä (punainen), 20 asteen (sininen), 60 asteen kulmasta (vihreä) ja tehovaste (musta). Vuosien aikana palvelu on kasvanut käsittämään yli 70 miljoonaa kappaletta ja tarjoaa markkinoiden laajimman korkealaatuisen musiikin valikoiman
TEKSTI KARI NEVALAINEN | KUVAT KARI NEVALAINEN JA VALMISTAJAT. 10 MITÄ HAUSKAA ELÄMÄSSÄ ON, JOS PITÄÄ AINA PYRKIÄ TÄYDELLISYYTEEN. RAPORTTI | KIRJA-ARVIO – GE FEI: NÄKYMÄTTÖMYYSVIITTA GE FEIN KIRJA NÄKYMÄTTÖMYYSVIITTA KERTOO PUTKIVAHVISTIMIA RAKENTAVAN AIKUISEN MIEHEN SELVIYTYMISTARINAN 2000-LUVUN ALUN PEKINGISSÄ
Kirjallisuustausta näkyy kelvollisena paikka-, rakennusja maisemakuvauksena Pekingin eri laidoilta – erityisesti kasviston osalta – maanjäristyksiä ja niiden pelkoa unohtamatta. Puhutaan 2000-luvusta – kirja on julkaistu 2012. Hifistiklinikan sijaan radiosta alkoi kuulua tyhjänpäiväistä pölpötystä. Vahvistinbisnes ei enää sujunut entiseen malliin. Lukijalle esitellään tietty jakso keski-ikää lähestyvän päähenkilön elämästä. Pekingin kansainväliset musiikkija äänentoistomessut kuhisivat kävijöitä. 1964) on kirjailija ja kirjallisuudesta väitellyt tutkija. Asiakas on ylemmyydentuntoinen, tärkeilevä besserwisser-professori. Kysyntä oli niin vilkasta, että “kuka tahansa Pekingin hifimarkkinoilla olisi lyönyt rahoiksi yrittämättäkin”. Henkilökuvaus ei ole sekään liian suoraviivaista tai yksiulotteista. Päähenkilö kituuttelee viiden–kuuden asiakkaan varassa, joista osa on rahassa kieriskeleviä, sieluttomia ja klassisesta musiikista tietämättömiä liikemieskihoja, loput intellektuelleja yliopistoihmisiä, joiden puheet voivat olla sietämätöntä kuunneltavaa mutta jotka osaavat kuitenkin odottaa vahvistimen tuovan esiin musiikin sävyn ja sointivärin, sen niin sanotun ominaismaun. Siihen mahtuu avioero ensi-ihastuksesta, uuden naisen etsiminen ja löytäminen, äidin kuolema, väliaikaista asumista, toteutumatonta asuntokauppaa, suhde kummalliseen lapsuuden ystävään Songpingiin sekä ryppyiseen isosiskoon ja hänen ryökälemieheensä, rahahuolia ja rikollisia asiakkaita. Taajuudella 97,4 megahertsiä lähetettiin stereofonista radio-ohjelmaa nimeltä Hifistiklinikka, jossa “hifitohtorit” vastailivat kuuntelijoiden esittämiin kysymyksiin hyvästä äänentoistosta. Fei osoittaa psykologista silmää kuvatessaan ihmisen luonteen ristiriitaisuuksia, sairauksia ja onnettomuuksia. Uudelle vuosituhannelle tultaessa innostus hifiäänentoistoa ja klassista musiikkia kohtaan romahti. Tärkeämpää on kuitenkin, että hänellä on upouudet Acapella Campanile -kaiuttimet, jollaisia päähenkilö ei ole koskaan nähnyt luonnossa! Käy ilmi, että päähenkilö on Pekingissä yksi kahdestakymmenestä jäljelle jääneestä vahvistinrakentelijasta, jotka vielä elättävät itsensä suunnittelemalla putkivahvistimia ja kokoamalla asiakkailleen kokonaisia hifilaitteistoja. Kirjan päähenkilö itse kärsii usein alemmuudentunteesta ja jonkinlaisesta eksistentiaalisesta saamattomuudesta. Hän on julkaissut viisi kirjaa, joista Näkymättömyysviitta (The Invisibility Cloak) on ensimmäinen englannin kielellä ilmestynyt teos. Tarina ei varsinaisesti johda mihinkään. Vielä 1990-luvulla kaikki oli kuulemma paremmin. FANTASIAA VAI EI. Ei ole isoa draaman kaarta tai juonta, mitä seurata. RAPORTTI 11 H arva romaani alkaa yhtä lupaavasti: kirjan päähenkilö kertoo rakentaneensa erikoisvalmisteisen putkivahvistimen GEC:n kt88-pääteputkien ja 5u4-tasasuuntaajan ympärille ja olevansa matkalla viemään vahvistinta asiakkaalleen. Pop-kulttuuri tunki joka väliin. Kaikesta huolimatta päähenkilö kertoo pitävänsä ammatistaan hifin käsityöläisenä. Päähenkilö jättäytyy pois vakitöistä ja ryhtyy omien vahvistimien lisäksi myymään Tannoyn kaiuttimia. Ge Fei eli Liu Yong (s. Neljä bassoäänistä, 680 millimetrin keskialuetorvi tuuman ajurilla ja plasmadiskantti.. Kaiken kukkuraksi hän on ilmastodenialisti. Acapella Campanile on yli 20 vuotta vanha kaiutinmalli, joka nykyisin näyttää suurin piirtein tältä. Vahvistinrakentajan hommakin löi mukavasti leiville
MISTÄ HIFISMISSÄ ON KYSE. On esimerkiksi rikolliseen alamaailmaan sotkeutunut Aavesoturi-asiakas, joka itsemurhansa jälkeen vilahtelee asuntonsa peileissä. Se selittyy paitsi työhuoneen 10 000 lp-levyn kokoelmalla Pekingin hi steille Linn CD12 -cd-soitin vuodelta 1997 on Lootus 12 – ajalta ennen Linnin DS-striimereitä.. Päähenkilön mukaan vahvistimen ab-luokka on kuin impotentille antaisi yliannoksen Viagraa, ja siksi hän itse päätyy rakentamaan a-luokan 845 set -vahvistimen. niin myös hi mittapuullakin kovanluokan vintage-laitteistolla. Aivan yhtä hyvin kokoavaksi teemaksi olisi sopinut kahden henkilön suusta kuultu kysymys: mitä hauskaa elämässä on, jos pitää aina pyrkiä täydellisyyteen. Mies voi kuulemma osallistua kenenkään näkemättä mihin tahansa juhliin näkymättömyysviittansa ansiosta. Kun tämä Bela Bartokista ja Sergei Prokofjevista pitävä “klassisen musiikin kummisetähahmo” sitten kuolee, päähenkilö ostaa kuolinpesän huutokaupassa ikoniset Tannoy Autograph -kaiuttimet itselleen. Ne ovat hänelle kuin vaimo ja tytär. Niin tyypillistä. Tarinan kannalta mies on kuitenkin tärkeä siksi, että hän kutsuu paikalliset histit kerran vuodessa luksusravintolaan kuuntelemaan huippuluokan laitteistoa ja vaihtamaan mielipiteitä alan viimeisimmistä teknologioista. Yliluonnollisuus jää jotenkin puolitiehen. Viittaukset hi in ovat kuitenkin suoremmat ja konkreettisemmat. Pekingin hi piireissä 845 set on “vahvistimien kuningas” ja RCA 845 -triodi “taivaankannattelija”. Avioeron jälkeen hän haluaa itselleen vain kaiuttimet ja laitteet. Kiinassa tämä “Lootus 12” -soitin on kulttimaineessa ja lempinimeltään “Myrkky”. Maagista realismia tämä ei kuitenkaan ole. Onnistuuko Ge Fei päähenkilönsä kautta kuljettamaan lukijan lähemmäksi sitä, mistä hi ssä on syvimmiltään kyse. Ehkä tarkoitus on vain sanoa: mitä hauskaa kirjallisuudessa on, jos aina pitää pyrkiä kirjoittamaan sitä, mikä on totta. Ensimmäisen kerran siitä kerrotaan Mo Qishan -nimisen, kauniista naisista pitävän liikemiehen yhteydessä. Ge Fein kieli ei ole yhtä lumoavaa kuin Murakamin. Sellainen ktiivinen kirja on vielä kirjoittamatta. Saamme myös kuulla, että kaiuttimien vetäminen takaseinästä pitäisi kuulua jokaisen ihmisen yleissivistykseen kuten myös putkivahvistimen esilämmitys rituaaleineen. Juttua on lasiseinän akustisista vaikutuksista äänenlaatuun ja siitä, miten cd-levyt pitää aina pestä vedellä eikä puhdistusaineella. Harumi Murakamin kirjoissa on tunnetusti paljon musiikkia mutta myös suoria viittauksia toistolaitteisiin. On kirjassa muutakin näkymätöntä. Tapaus Linn 12 on mielenkiintoinen. Jälkimmäisissä tarinat kietoutuvat usein melomaanien, levynkeräilijöiden tai levykaupanpitäjien ympärille ja vasta toissijaisesti äänentoistolaitteiden, kuten Nick Hornbyn hittikirjassa High Fidelity (1994). Tällainen on esimerkiksi The Absolute Sound -lehden hi kriitikko ja entisen Fi-lehden päätoimittaja Jonathan Valin, jonka ktiossa on aitoa hi alakulttuuria ja -diskurssia. Jos minulta kysytään, ei oikein. HIFI KIRJALLISUUDESSA On hi stejä, jotka ovat kirjailijoita, ja siksi he kirjoittavat ktiota, jossa esiintyy hiä. Päähenkilö olisi valinnut asiakkaalleen mieluummin Studerin 730D-cd-soittimen, mutta koska se on niin harvinainen, hän päätyi Linn 12 -soittimeen. Esimerkiksi lukujen nimet on lainattu hi stä tai klassisesta musiikista: KT88, 300B, Lyhytaaltoradio, Peer Gynt ja niin edelleen. Mihin näkymättömyysviitta viittaa. Sitten on liuta kirjailijoita, jotka eivät ole hi stejä mutta joilla on sen verran kokemusta äänentoistosta, että he ovat ujuttaneet sitä teksteihinsä. Kirjan voi sanoa raottavan ovea hi stien salattuun maailmaan, mutta Joissakin henkilöhahmoissa on sen verran salaperäisyyttä, että kirjan voi nähdä olevan kallellaan itämaiseen fantasiaan päin. Linn lähti cd-soitinbisnekseen aivan liian myöhään ja ehti valmistaa 20 000 euron hintaista Sondek CD12 -soitinta vain lyhyen periodin vuosituhannen vaihteessa ennen kuin siirtyi DS-striimereihinsä. Tämä sitoo kirjan tiukasti kirjoitusajankohtaansa. Ei varmaan ollut tarkoituskaan. Ehkä näkymättömyysviitta viittaa kaikkeen piiloon jäävään, en tiedä
Hän myös uskoo klassisen musiikin ihmismieltä kultivoivaan vaikutukseen ja siksi pitää hi stejä moraaliltaan korkeina sekä hi stien yhteisöä ja heidän salattua maailmansa hyvämaineisena. Vielä 1990-luvulla pop-musiikin kuuntelu oli suuri häpeä Pekingin hi stipiireissä! Vietin itse pidempiä ajanjaksoja 1990-luvun jälkimmäisellä puoliskolla sekä Pekingissä että Hongkongissa. Sitten isäntä valitsee kokoelmastaan cd-levyn, joka hi piireissä tunnetaan “imettäjälevynä”. RAPORTTI se, mitä sieltä näkyy, on pikemminkin hi smin ulkoisia ilmenemismerkkejä. Vaikka Hongkong oli tuolloin vielä valovuoden edellä Pekingiä hi laitteiden tarjonnassa ja hi in liittyvässä osaamisessa, sama länsimaisen klassisen musiikin suosiminen päti molempiin. Se on riippuvuutta, mutta hyvää ja oikein mitoitettua sellaista. Hi smiä sekin, kun päähenkilö vertaa rakastamiensa Tannoy Autograph -kaiuttimien äänen tuottamaa mielihyvää “nuoren neitokaisen hymyyn, taianomaiseen lumoon, joka sulattaa sielun ja salpaa hengityksen kunnes kyyneleet kihoavat silmiin”. Kirjan päähenkilölle hi smi ja klassinen musiikki kuuluvat erottamattomasti yhteen, ja hän kärsii aina, kun asiakas kuuntelee hienoista laitteistaan “pop-musiikin piraattiäänitteitä, joille riittäisi 500 yanin tietokonekaiuttimet”. Vaikea sanoa. HIFI JA KLASSINEN MUSIIKKI On toinenkin asia, joka yhdistää kiinalaisia ja japanilaisia hi harrastajia: klassinen musiikki. Päähenkilön “elämän levy” on Emil Gilesin tulkinta Brahmsin toisesta pianokonsertosta, erityisesti Eugen Jochumin kanssa tehty vuoden 1972 levytys. Ehkä hän on käyttänyt lähipiirin hi stituttaviaan ensi käden tietolähteenään. Onko Ge Fei itse hi sti. Samaan aikaan läntisessä maailmassa laite-esittelyt vietiin läpi valikoiduilla rytmimusiikilla ja jazzilla. Sellaisen äänen kuuleminen sekasortoisessa maailmassamme on ylellisyyttä, ja siksi hänen on vaikea ymmärtää, miksi kaikki eivät halua sitä. Tämä siksi, että heille tulee ikävä omia levyjä ja sitä tunnetta, kun pääsee kuuntelemaan niitä omien laitteiden läpi. Näytelevyt olivat poikkeuksetta joko perinteisiä kiinalaisia melodioita tai läntistä klassista musiikkia. Kiinassa länsimainen klassinen musiikki oli kielletty kulttuurivallankumouksen (1966–76) aikana, mutta ennen sitä, alkaen 1800-luvun Ronnie H. Siksi en sulkisi pois kirjailijan henkilökohtaistakaan kokemusta. Kirjan esimerkissä 60 neliömetrin kuunteluhuoneessa on kaiuttimina Sonus Faber Amati Anniversaryt, vahvistimena McIntosh 50th Anniversary MC275 sekä äänilähteinä Nagran cd-soitin ja Clearaudion levari. Rackhamin Voigt/Lowther-kaiuttimien pohjalta suunnittelema Tannoy Autograph on itseoikeutetusti yksi viime vuosisadan kuuluisimmista kaiuttimista samalla tavalla kuin esimerkiksi JBL Paragon tai Klang lm Eurodyn. Tällainen on esimerkiksi “imettäjälevy”, jota käytetään “kalastamisessa”. Yksi tai kaksi vierasta tarttuu heti koukkuun ja haluaa tilata vastaavan laitteiston itselleen. Takatorvi toistaa välin 20–250 hertsiä ja etutorvi siitä ylöspäin. Kiinassa ja varsinkin Japanissa hi on perinteisesti ollut olennainen keski-ikäisten miesten harrastus tavalla, jota muualta käsin on vaikea hahmottaa. Edes ulkona puhaltava kylmä tuuli ei voi jäähdyttää lämpöä, jonka tämä musiikki tuo hänen sydämeensä. Kalastaminen tarkoittaa pienen piirin illanistujaisia, missä hyvin juotetut yrityspomot ja muut liiketuttavat ohjataan illan päätteeksi ihmettelemään viimeisen päälle viilattua hilaitteistoa talon kellarikerroksessa. Tannoyn kuuluisassa konsentrisessa 15 tuuman elementissä diskanttitorvi on bassoäänisen kartion keskellä.. Jokainen hi kauppias tuntui olevan jonkinlainen klassisen musiikin asiantuntija. Kustannuksista viis. Päähenkilön ei tarvitse kuin muistella Autographejaan seisomassa paikoillaan olohuoneen nurkissa (huomautettakoon, että kaiutin on suunniteltu nurkkasijoitukseen), niin “jo sydämen ääni rohkaisee: elämässä on vielä toivoa!” Tunnen hi stejä, joille kuukauden ulkomaanloma on liikaa. Se on levy, jonka soidessa harjaantumattomien kuuntelijoiden on “vaikea uskoa korviaan, silmät hehkuvat ja he alkavat hyväksyvästi nyökytellä päätään kuin kaiuttimista kuuluvat jumalaiset melodiat olisivat peräisin suoraan taivaasta”
Bachia, Wagneria, Furtwängleria, Casalsia ja niin edelleen. Perinteitä siis on. IMETTÄJÄLEVY Niin, mikä levy se imettäjälevy sitten oli. Tähän nähden käännös tuntuu varsin onnistuneelta. Siinä saattaa sulaa muutakin kuin juotokset! Ehkä kyseessä on kuitenkin vain kolvi. Hi harrastajien keskustelupalsta on kaiketi ollut ahkerassa käytössä. Päähenkilön arvion mukaan koko Itä-Aasiassa oli tuohon aikaan “vain kolme Autograph-yksilöä” (ilmeisesti paria), joista hänellä siis yksi pari. Joitakin pieniä virheitä oli kuitenkin eksynyt mukaan esimerkiksi silloin, kun päähenkilö puhuu äänieristyksestä, kun on ilmeistä, että puhe on huoneen akustoinnista eikä esimerkiksi ovireikien tilkitsemisestä. Ei kannattaisi. Ei siis ihme, että kirjan musiikki on lähes yksinomaan klassista musiikkia. Mutta jos unohdetaan ne, voisiko Glenn Gouldin vuonna 1955 Columbialle tekemä levy Bachin Goldberg-muunnelmista olla imettäjälevy. Tannoy valmisti Autographeja alun perin vuosina 1954–74. Levyllä kuullaan kapellimestari John Lanchberyn sovitus orkesterille esittäjänä Kuninkaallisen oopperatalon orkesteri (Covent Garden). Sitä käytettiin “vahvistimien kuninkaassa” eli 845 SET:issä.. Kirjassa käytetään sanaa ”levysoitin”, kun viitataan cd-soittimeen, mikä on tietysti levysoitin sekin, vaikka termi on vakiintunut tarkoittamaan vinyylisoitinta. Mikä voisi olla vastaava imettäjälevy länsimaissa samalta ajalta. lopulta, klassista musiikkia harrastettiin ja levyjä kuunneltiin. Kuitenkin vuosituhannen vaihteessa se valmisti 40–50 parin erän Autographeja pääasiassa Aasian-markkinoiden kovan kysynnän takia. Myönnän toki auliisti, että tosiharrastajille nämä uudet “Millennium” Autographit eivät ole ensimmäisen tuotantokauden Autographien veroisia, vaikkapa vain siksi, että 15-tuumaisen elementin magneetti ei muistaakseni ollut enää alnicoa. Westminsterinkin yläpuolelle sijoittuva tarunhohtoinen Tannoy Autograph -kaiutin, jonka 15 tuuman koaksiaalielementtiä (Tannoy tosin kutsuu elementtiä konsentriseksi) päähenkilö ylistää, on keskeisessä roolissa tässä kirjassa. ASIAVIRHEITÄ. Se on Decca Recordsin vuonna 1962 julkaisema levy (cd vuonna 1993), jolla on 1700-luvun lopulla eläneen ranskalaisen säveltäjän, Ferdinand Héroldin alun perin La Fille Mal Gardée -oopperaa varten kirjoittamaa musiikkia. “Imettäjälevy” oli kaikkien hi stien tuntema ja omistama demolevy 1990-luvun Pekingissä. On “italialainen kvartetti” soittamassa Mozartia (kyse lienee Quartetto Italiano -kvartetista, joka tunnetaan paremmin 1960-luvun Beethoven-levyistään), Walter Gieseking tulkitsemassa Ravelin ja Debussyn pianokappaleita, Cecilia Bartoli laulamassa Donizettin ooppera-aarioita, Antal Doratin johtama Kuninkaallinen lharmoninen orkesteri esittämässä Richard Straussin Salome-oopperaa, Pascal Rogé Erik Satien Gnossiennesien kimpussa, Gustav Leonhard tulkitsemassa Bachin Gold berg-muunnelmia. Tai Zubin Mehtan ja Los Angelesin lharmonikkojen versio Gustav Holstin Planeetat-orkesterisarjasta. Tiedän tämän, koska satuin juuri tuolloin vierailemaan Tannoyn tehtaalla Skotlannissa. Suomentaja Rauno Saunio kertoo käännöstyön olleen melkoinen haaste. Päähenkilö kertoo Red Dawn -kaapeleista, mutta sen nimistä kaapelivalmistajaa ei tietääkseni ole, vaan kyse on Nordostin Red Dawn -kaapeleista. Loput olivat jäljitelmiä. Ei vain siksi, että alkuperäisteoksen kieli oli kiina, vaan myös siksi, että äänentoisto oli ennen käännösprojektiin ryhtymistä täysin vieras aihe. Tämä kahdella Pearl TC4 -mikrofonilla ja Revox A77 -nauhurilla taltioitu levy löytyi myös jokaiselta hi kauppiaalta Hongkongissa 1990-luvulla. Tämä kahdella Pearl TC4 -mikrofonilla ja Revox A77 -nauhurilla taltioitu levy löytyi myös jokaiselta hi kauppiaalKiinalainen hi opas vuodelta 1995. Taivaankannattelija on Pekingin hi stien lempinimi RCA:n 845-triodille. “Sointivärin, tilan välittymisessä ja jousiston soinnin täyteläisyydessä on erityistä kauneutta, jossa kovuus ja pehmeys täydentävät toisiaan täydellisellä tavalla.” Jokaisella Pekingin hi stillä on kuulemma kopio imettäjälevystä. Bassot jyrisevät, ja levylle tallennettu tilavaikutelma ja äänikuvan kolmiulotteisuus on edelleen lähes niin hyvää kuin se levyllä voi ylipäätään olla. Tämä ei pidä aivan paikkaansa. Ehkä kuitenkin valitsisin Propriuksen 1970-luvulla äänitetyn Cantate Domino -levyn, jolla esitetään kirkkomusiikkia isolla kuorolla, uruilla ja erinomaisilla solisteilla. Kaikkien tuntema demolevy 1990-luvulla: Cantate Domino oli käytössä niin länsimaissa kuin Hongkongissa ja Pekingissä. vaikutelma ja äänikuvan kolmiulotteisuus on edelleen lähes niin hyvää kuin se levyllä voi ylipäätään olla. Pääsin seuraamaan läheltä, kun viimeisiä pareja tästä uudesta erästä koottiin ja paketoitiin Kiinaan ja Japaniin lähetettäväksi. Päähenkilön sanotaan myös sulattavan radion juotoksia hitsipillillä. Levy, joka on tyrmäystippa ihmiselle, jotka vasta ottavat ensi askeleita klassisen musiikin parissa. Kuten sanottu, tuohon aikaan lännen demoissa kuuli lähinnä Dire Straitsia, Pink Floydia, Béla Fleckiä, Eric Claptonia (unplugged), Aaron Nevilleä, Eaglesia (Hotel California) sekä Telarcin ja Cheskyn näytelevyjä
mennessä, Fit 21.4. Toimimalla nopeasti lahjatilauksesi alkaa jo toukokuun numerosta, joka ilmestyy pian äitienpäivän jälkeen. Tilaa helposti netissä: fokusmediatilaus.fi/aiti Äitienpäivää vietetään 9.5. mennessä. Muista äitiä 9.5. ANNA LAHJAKSI ANTIIKKI & DESIGN, FIT TAI KOTI JA KEITTIÖ. fokusmediatilaus.fi/aiti + valitsemasi lahja! 24 90 6 kk vain. Tilaa Koti ja keittiö 20.4. mennessä ja Antiikki & Design 2.5
VAKUUTTAVA AVAUS TESTI | B&W FORMATION -KAIUTTIMET BRITTIVALMISTAJA BOWERS & WILKINS ON PANOSTANUT LANGATTOMIEN KAIUTTIMIEN KEHITTÄMISEEN JO VUOSIEN AJAN. TEKSTI JUSSI HERMUNEN & MATTI HERMUNEN | KUVAT VALMISTAJA 16. OSAAMINEN KULMINOITUU FORMATION-SARJAAN, JOSSA TUTTU TEKNOLOGIA VALMISTAJAN AIEMMISTA MALLEISTA YHDISTYY MUIHIN KAIUTTIMIIN SEKÄ KILPAILIJOILTA OPITTUIHIN TEMPPUIHIN
Lisäksi ne juttelevat keskenään niin kutsuttuun mesh-teknologiaan perustuvalla, omalla verkollaan. Kaikki sarjan osat tarvitsevat verkkoyhteyden ylipäätään toimiakseen. Langattomuuteen on totuttu, ja se mahdollistaa joustavan sijoittelun. Varsinkin Duo-kaiutinpari jalustoineen on vankkaa työtä: erinomaisen hienosti viimeisteltyjä, ja elementit periytyvät valmistajan 800ja 700-sarjoista. Monihuonetoisto onkin yksi sarjan parhaita puolia ja kilpailijoidensa tapaan helposti se juttu, josta syystä sarjaan saattaa kannattaa panostaa. Sarja on myös Roon Ready, eli laitteita voi käyttää suoraan Roon-palvelimen kanssa. Vaihtoehtoina lähiverkkoon kytkemiselle ovat wifi tai tasalaatuisempi kytkentä verkkokaapelilla. AJANMUKAINEN KÄYTTÖÖNOTTO Formation-laitteiden käyttöönotto on helppoa. MONIHUONETOISTO Jokaisessa kaiuttimessa on muutama painike: äänenvoimakkuus, play/pause sekä oma Formation-painikkeensa. Se mahdollistaa järjestelmän eri laitteiden tiedonvaihdon pitäen kaiuttimien väliset viiveet olemattoman pieninä. Sarjan muotoilulle uskollinen Audio toimii siltana niille, jotka ovat Formationin helppokäyttöisyydestä kiinnostuneet ja haluavat laadukkaan striimerin kokoonpanoonsa. Kaikki Formation-sarjan komponentit toimivat itsenäisesti eivätkä vaadi muiden yksikköjen läsnäoloa. Ehkä valmistaja olettaa, että kohderyhmä ei ole niin kiinnostunut tietämään tarkemmin tekniikasta, komponenttien tyypeistä ja muusta harrastajia kiinnostavasta.?n B &W:llä lienee nähty, että iso osa käyttäjistä haluaa viihdelaitteistoltaan helppokäyttöisyyden ohella mahdollisuutta koota se asteittain yhteensopivista osista. B&W:n sovelluksista näkee, että käytettävyyteen on panostettu, vaikka niissä hieman viilattavaa onkin. Tämä näkyy niin muotoilussa, mekaanisessa viimeistelyssä kuin teknisissä kyvyissäkin. Formation-painikkeella kaiutin ottaa jossakin toisessa kaiuttimessa soivan lähteen ja toistaa sitä itsekin: käytännössä se on siis nopea keino ottaa toistettava ääni mukaansa kulkiessaan huoneesta toiseen. Perinteisempien kokoonpanojen viereen on kuitenkin puskemassa yhä enemmän lifestyle-tyyppisiä ratkaisuja, joissa puristisempi kuuntelu ja arkisempi äänentoisto elävät rinnakkain. Siihen tarvitaan iOStai Android-älypuhelin ja B&W:n ohjainsovellus. Valmistajalle Formation on ilmeisen iso osa tulevaisuuden suunnitelmia. TÄHTÄIMESSÄ LAATU Vaikka Formation-järjestelmä on tehty helppokäyttöiseksi, sen rakenteessa näkyy ja tuntuu pyrkimys oikeaan laatuun. Sarja kattaa niin langattomia kaiuttimia kuin valmiiseen kokoonpanoon liitettävän Audio-striimerin: Audio mahdollistaa hyvälaatuisine muuntimineen sekä rcaja optisine antoineen kohtuullisen monipuoliset kytkentämahdollisuudet muihin stereolaitteisiin. Kaiutinten varsinainen hallinta hoituu joko ohjainsovelluksella tai suoraan muista sovelluksista: Spotifystä, Tidalista tai iPhonen Musiikki-sovelluksesta valitsemalla lähde, Roonin käyttöliittymästä, bluetooth-valikosta ja niin edelleen. Sarjan laitteista voi hankkia tarpeen mukaan yhden tai useampia, ja ne muodostavat venyvän kokonaisuuden. Monilla on perinteisiä laitteistoja, joita haluttaisiin edelleen käyttää. Music-sovelluksen käyttö jää hieman kuriositeetiksi, kun muut sovellukset tarjoavat myös pääsyn kaiuttimen valintaan niiden omasta, tutusta käyttöliittymästä. Perinteisten kaiuttimien ja vahvistimien rinnalle hankitaan yksittäisiä, helposti siirreltäviä kaiuttimia. Formation-sarja on selkeästi suunniteltu astetta vaativammalle harrastajalle kuin suurin osa tarjolla olevista langattomista kaiuttimista. Sarjan laitteissa on käyttötarpeen mukaan aivan minimimäärä sisääntuloja: yksi virralle, toinen verkkopiuhalle tarpeen mukaan ja kolmas huoltoa varten usb-c-muodossa. Himohifisteille voi olla pettymys, että vaikka laitteisto on pitkälle rakennettavissa, siitä ei vielä löydy esimerkiksi huonekorjausta. Käyttötavat ovat ajanmukaiset: Spotify Connect, Applen AirPlay 2 sekä bluetooth kattavat suurimman osan nykyaikaisista tarpeista. FORMATION-PAINIKKEELLA KAIUTIN OTTAA JOSSAKIN TOISESSA KAIUTTIMESSA SOIVAN LÄHTEEN JA TOISTAA SITÄ ITSEKIN: KÄYTÄNNÖSSÄ SE ON SIIS NOPEA KEINO OTTAA TOISTETTAVA ÄÄNI MUKAANSA KULKIESSAAN HUONEESTA TOISEEN. TESTI 17
Äänenvoimakkuuden kasvaessa toistoon tulee ryhdikkyyttä ja keskialueelta alkaa erottumaan enemmän asioita. Se täyttää helposti hieman isommankin huoneen äänellä. Suoraan eteen ja korvan korkeudelle sijoitettuna Wedge pistää hienosti kampoihin stereokaiuttimille, vaikka toisto paikallistuukin helposti vain yhteen pisteeseen. Wedge myös kutsuu laittamaan kovemmalle. toivat esille tässä nostettuja piirteitä, muiden muassa. Soinnin sävy on hieman värittynyt ja bassovoittoinen. 18. Sävyjä löytyi, ja alapään kontrolli säilyi suurillakin voimakkuuksilla. Rytmimusiikilla ne nostivat ylemmän alueen detaljeja mukavalla tavalla esiin, mutta samalla keskialue tahtoi jäädä taakse. Ne soivat miellyttävästi ja kontrolloidusti, ja kaikenlainen musiikki toimii kohtuullisen hyvin. Siksi monista suosikeista katosi niihin kuuluvaa terää. Pitemmän päälle eniten mietitytti ylimmän ja keskialueen integrointi. Maineikkaan torvimiehen Frederik Fennelin johtamat Shostakovitsin polkat sekä jenkkiläiset perusmarssit (74 Trombones, America the Beautiful) soivat avaran komeasti. Elementtien asettelulla ja kaiuttimien muotoilulla on pyritty saamaan aikaan mahdollisimman laaja äänikenttä. Rajoituksia sillä on, mutta rakenteen huomioiden niin on millä tahansa tämän kokoisella laitteella. Wedge on hieno osoitus langattomien kaiuttimien nykytilasta ja sarjassaan erinomainen vaihtoehto. Wedgen ääni hätkähdyttää. Edestä katsottuna se on ellipsin muotoinen ja saatavilla tummana tai vaaleana. Yläpään balanssi oli vielä kohteliaampi kuin kokeilussa olleella, kohtuullisen varovaisesti soineella Cantonin Reference 2K:lla. Sisällä on viisi elementtiä, ja näitä ajamassa on neljä 40-wattista ja yksi 80 watin vahvistin. Rakenteeltaan ja ulkonäöltään ne ajavat kilpailijoista ohi. Ilmiö vei toistosta rapsakkuutta ja toi mukanaan värittymistä, pahimmillaan taipumusta honotukseen. Kokonaisuus on tanakka eikä kaadu helposti. FORMATION WEDGE Wedge on sarjan yleiskaiutin ja pääasiallinen monihuonetoiston edustaja. Rajoitukset kuuluvat vasta, kun vertailukohdaksi otetaan selvästi raskaamman sarjan kaiuttimet. Esimerkiksi 6,5-tuumaisen bassokeskiäänisen Continuum-kartiomateriaali lanseerattiin alun perin osana B&W:n parasta 800-sarjaa, ja 25 millimetrin hiilikuituisen diskantin taustalla on tuore 700-sarjan tekniikka. Sekä yläettä alarekisteri toistuvat kauniisti, ja varsinkin keskialueelta on kaivettu esille paljon: hetkittäin tämä tapahtuu diskantin kustannuksella, ja kaiuttimeen jää kaipaamaan hieman erottuvampaa yläpäätä. Sillä alueella oli selvästi vaimentumaa. Duon vahvuuksia ovat hyvä tilantoisto ja rauhallinen balanssi. Tosin vertailussa Cantonin kanssa Modern Jazz Quartetin Blues on Bach -levyllä tuli selväksi, että kontrabasson yläsävyjen erottelussa on puutteita ja alemman alueen sävyt sekä yleinen muhevuus jäivät vertailukaiutinta laimeammaksi. FORMATION DUO Duo on tehty laatuaineksista. Vankasti tehty ja hyvin viimeistelty, kaarevamuotoinen kotelo on suhteellisen pieni (39,5 x 19,7 x 30,5 senttimetriä) ja painaa hieman yli 10 kilogrammaa. Persoonallisesti muotoiltu kaiutin on langattomiin tottuneelle piristävän kookas (25 x 25 x 45 senttimetriä) ja painaa 6,5 kilogrammaa. Wedge hyödyntää valmistajan Zeppelin-kaiuttimesta saatuja kokemuksia. Madonnan God Control, Massive Attackin Atlas Air, Nightmares on Waxin Les Nuits ja Alice in Chainsin Would. Duot ovat enemmän helpot kuin kuulijan nenän eteen asioita säälimättä runttaavat. Duot ovat hieman toisaalta ja toisaalta -tapaus. Hyllysijoituksessa saa varautua puuttumaan hallintasovelluksen bassosäätimeen. Molemmille elementeille on oma 125 watin vahvistin. Testilevyn pistetaajuuksilla bassotoisto ulottui melko tasaisena 50 hertsin korville ja jopa 30 hertsiä kuului, tosin vaimentuneena. Luvattu toistoalue on kokoon nähden laaja, 25 hertsistä 33 kilohertsiin, tosin vasteen toleransseja ei kerrota eikä mittaustuloksia esitetä. Bassotoisto oli kaiuttimen kokoon nähden sopivan ulottuvaa ja napakkaa. Mutta sellaisenaan, ilman vertailukohtia, bassotoisto oli varsinkin kaiuttimen kokoon nähden asiallista. Valmistaja suosittelee hankkimaan Duolle suunnitellut tukevat jalustat, joihin kaiutin kiinnitetään. Wedgeä ei pysty yhdistämään toiseen samanlaiseen stereoparin aikaansaamiseksi. Rock-, popja metalliosasto varsinkin toimivat hienosti, tilantunnusta hyötyvät elektroniset ja ambient-raidat taas hieman heikommin
Testielokuvina toimineet Blade Runner 2049 ja Soul toivat Bar & Bass -kaksikon parhaita puolia esiin. Käyttö on sarjalle ominaisesti hyvinkin automaattista. Bar soveltuu kaikenlaiseen musiikkiin mainiosti, jollei siihen kohdista kovia hifiodotuksia. Vaikkapa Mirwaisin Disco Science, Carbon Based Lifeformsin Accede ja Stingin Straight to My Heart käyvät esimerkkeinä. Sen ei ole tarkoituskaan korvata laadukkaita stereoita, mutta hymyilemään se saa. Bar osaa vaimentaa musiikin tv:n mennessä päälle, eikä mitään erillisiä valintoja tarvitse tehdä. Päistään hieman suipponeva kaiutin vastaa soundbarien yleistä kokoa (124 x 10,7 x 10,9 senttimetriä) ja on 5,5 kilogramman painoisena yllättävän tiivis paketti. On hyvä huomata, että – kuten yllä kirjoitimme – Bar & Bass -kokoonpanoon voi liittää Flex-kaiuttimet takakanaviksi. Teknologialtaan se noudattaa Formation-sarjan muotoilua sekä minimaalista liitettävyyttä: käytännössä laite tarvitsee verkkovirran lisäksi elokuvatai tv-lähteen signaalin toslink-kaapelilla. Keskibassoissa on puutteita, eikä kaiuttimesta juurikaan lähde iskua. Koodekkituki on hieman vaillinainen: Dolby Digital löytyy, mutta esimerkiksi Dolby Atmosta ja DTS:X:ää ei tueta, eikä Barista myöskään harmillisesti löydy eARC-porttia. Kolmikanavaisena (vasen, keskija oikea kanava) odotuksia oli suuresta, maalailevasta äänimaisemasta ja avarasta stereokuvasta: sen sijaan testitilassa (suurehko olohuone) ääni kyllä paikallistui itse laitteeseen. Ahkera säätäminen Roonin taajuuskorjaimella tasasi sointia huomattavasti, ja nyansseja alkoi erottua. Barin kanssa ei tule kaukosäädintä, vaan puhelimen tai tabletin lisäksi sen äänenvoimakkuutta voi säätää television omalla kaukosäätimellä. Tvja elokuvakäytössä Bar toi Samsungin ohueen paneeliin lisää syvyyttä ja tunnelmaa. Bass-subbarin kanssa murinaa oli tarjolla yllin kyllin. FORMATION BAR B&W:llä on ymmärretty, että monessa kohdin tv-äänentoistoon suunnatusta järjestelmästä voisi olla iloa myös musiikin kuuntelussa. Baria voisi luonnehtia hyvin musikaaliseksi tv-kaiuttimeksi. Stereokuuntelussa diskanteissa oli hetkittäistä riipimistä, mutta svengiä kyllä löytyi. Bassopää on yllättävän hyvä mutta ei mene kovin alas: paritettuna Bass-subbariin tilanne parantuu huomattavasti. Ääni sen sijaan on hyvinkin neutraali, hieman ponneton ylemmistä keskibassoista ja diskanteiltaan aavistuksen samea. Barin päältä löytyvät samat kontrollit kuin sarjan muistakin kaiuttimista, joskin hieman hankalammin aseteltuna. BANG & OLUFSEN FORMATION DUO FORMATION WEDGE FORMATION FLEX FORMATION BAR FORMATION BASS Hinta 4 000 €/pari 999 € 499 € 1 249 € 1 099 € Lisätietoja info-fi.bw@soundunited.com www.bwgroup.fi Mitat (l x k x s) 197 x 395 x 205 mm 440 x 232 x 243 mm 130 x 215 x 130 mm 1240 x 109 x 107 mm 281 x 254 x 260 mm Paino 10,6 kg 6,5 kg 2,3 kg 5,5 kg 12,5 kg Taajuusvaste 25 Hz – 33 kHz 35 Hz – 28 kHz 50 Hz – 28 kHz 40 Hz – 28 kHz 20 – 150 Hz Toimintaperiaate 2-tie, aktiivikaiutin 3-tie, aktiivikaiutin 2-tie, aktiivikaiutin 3-tie, aktiivikaiutin 1-tie, aktiivikaiutin Elementit ja vahvistinteho -basso 1 x 150 mm (80 W) 2 x 165 mm (250 W) -basso ja keskialue 1 x 165 mm (165 W) 1 x 100 mm (50 W) 6 x 65 mm (40 W) -keskialue 2 x 90 mm (40 W) -diskantti 1 x 25 mm (165 W) 2 x 25 mm (40 W) 1 x 25 mm (50 W) 3 x 25 mm (40 W) Verkkotoisto Apple AirPlay 2, Spotify Connect, Roon Ready, bluetooth in, ethernet, wifi TESTI 19. Viimeistely on laadukasta ja tyylikästä. Musiikkikäytössä Barilla on paljonkin annettavaa joko yleistoistimena tai suoraan edestä kuunneltuna myös hieman kriittisempäänkin istuntoon. Bar on kolmikanavainen soundbar-kaiutin, jossa on yhdeksän elementtiä ja kuusi 40 watin vahvistinta. Helppokäyttöisyytensä ansiosta siitä tuli nopeasti ilmiselvä osa kokoonpanoa, jonka kanssa ei tarvitse huolehtia virtanapista tai oikeasta lähteestä
Käytännössä se tarkoittanee elementtien suojaamista suurilta äänenpaineilta matalilla taajuuksilla rajoittamalla asteittain niille ohjatun signaalin voimakkuutta ja taajuusvastetta. Diskantit eivät revi korvia ja pysyvät hyvin kasassa. Odotukset ovat ristiriitaiset, ja käytännössä Flex sekä yllättää että ei. Koon huomioiden se toiminee paremmin pienemmässä kuin isossa huoneessa: testaus avarassa olohuoneessa hävitti jotain oleellista, joka napsahti pienemmässä paikoilleen. Akustisella, klassisella ja elektronisella musiikilla Flex on omimmillaan, ja sen erottelukyky kääntyy eduksi. Sen ääni on kirkas, hyvin erotteleva ja neutraali – voisi sanoa jopa hieman kliininen. Pienessä tilassa tämä ei todennäköisesti ole ongelma. Siksi se onkin kiinnostava. Bassopää on varsinainen yllätys kokoon nähden: se on napakka ja menee yllättävän alas. Tällöin hallintasovellus kasvaa näyttämään myös säätimet yksittäisten kaiuttimien etäisyyksille ja äänenvoimakkuuksille. Erityisiä helmiä olivat KMFDM:n Dub Light, Aes Danan Nuphar Log sekä Adelen Hello, joista jokainen paljasti kaiuttimesta tähän kirjattuja piirteitä. Hintaluokassaan Flex on hieno pieni kaiutin. Parina Flex tarjoaa yllättävän hyvän stereokuvan, jossa asiat ovat tarkasti kohdillaan. Mitoiltaan runsaan maitotölkin kokoinen (21 x 13 x 13 senttimetriä) kaiutin on yllättävän raskas (2,3 kilogrammaa) ja muulle sarjalle ominaisesti laadukkaasti viimeistelty. Siltä ei voi odottaa montaa kertaluokkaa kalliimpien sointia – eikä tarvitsekaan. B&W:lle Flex edustaa siltaa lifestyle-äänentoiston ja vakavamman harrastamisen välillä. Subwoofer toisti testisignaalilla melko alas, mutta isossa kuunteluhuoneessa se ei Duojen kanssa tuonut käytännössä lisäarvoa. Dolby Digital -ääniraitojen kanssa se toimi mallikkaasti, ja parannus leffakäyttöön pelkän Barin kanssa on selvä. FORMATION FLEX Flex on sarjan pienin ja uusin kaiutin. Sama salmiakkikuvioinen pinta peittää pientä, siroa kaiutinta, joka väistämättä tuo mieleen kilpailijoiden vastaavat tuotteet. Potkuakin löytyy: valmistajan mukaan sisältä löytyy kaksi 50 watin vahvistinta. Wedge on heittämällä laadukkaampi kaiutin, mutta laajaan stereokuvaan se ei pysty: Flex-parin luoma laaja äänikuva on hyvin nautittava. Flexien kanssa bassopäähän tuli syvyyttä, mutta toistoon ilmaantui Barin ja Flexien väliin kiusallinen kuoppa, josta bassot jäivät puuttumaan. Tässä kokoonpanossa B&W on päättänyt toistaa pelkkää stereosignaalia aina myös takakanavista, joka kotiteatterikäyttöä miettivän on hyvä tiedostaa: käytännössä siis monet tv-ohjelmat sekä musiikki toistuvat aina kaikista kanavista. FORMATION BASS Formation Bass -subwoofer näyttää pieneltä, kauniisti viimeistellyltä tynnyriltä. 20. Kuten Duojen on myös Bassin viimeistely vakuuttavaa, ja 25 x 28 x 26 senttimetrin kotelo painaa yllättävät 12,5 kilogrammaa. Koska pienestä kotelosta halutaan saada mahdollisimman paljon ääntä ulos, käytetään sen toiminnan ohjaukseen digitaalista signaalin prosessointia ja tekniikkaa, jota valmistaja kutsuu dynaamiseksi ekvalisoinniksi. Flexiä ei voi olla vertaamatta sarjan yleiskaiutin Wedgeen, sillä pari on samanhintainen. Flex toimii joko yksin tai langattomasti paritettuna toiseen Flexiin. Flexin voi myös parittaa sarjan Bass-subbariin. Basson taso säädetään sovelluksella. Formationin suunnittelijat ovat tehneet fiksun ratkaisun: jos Bass asennetaan yhteen Barin kanssa, järjestelmä konfiguroi sen automaattisesti toistamaan lfe-signaalia. Räkäisempi rock ja raskaampi metalli menettävät hieman jotain sielustaan, mutta mainittu bassopää pelastaa hieman. Barin kanssa Bass onkin kotonaan ja tukevoittaa television ja elokuvien äänentoistoa tuntuvasti. Molemmissa päissä on 6,5 tuuman tasoelementit, joita ohjaa 250-wattinen d-luokan vahvistin. Flexin voi myös parittaa sarjan Barin (ja Bassin) kanssa 5.1-kokoonpanoksi kotiteatteriin takakaiuttimiksi
Now truly international with members in Australia, India, Canada, the Far East and USA, and still growing, the EISA Awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! TESTED BY THE EXPERTS n WWW.EISA.EU CELEBRATING THE YEAR’S BEST PRODUCTS GLOBAL AWARDS 2020-21 visit www.eisa.eu for the winners 230-300_EISA_AD_2020_Post-awards.indd 1 22/07/2020 16:40. EISA is the unique collaboration of 62 member magazines and websites from 29 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment
TESTASIMME VIISI NÄKEMYSTÄ DIGITAALISESTA ÄÄNILÄHTEESTÄ. MONITOIMILAITTEISSA MUUTTUJIA ON MONIA, JOTEN TARJONTA ON KIRJAVAA JA PAINOTUKSET ERILAISIA. STRIIMATEN JA TARJOILLEN VERTAILU | VERKKOSOITTIMET 1 000 – 1 200 € TEKSTI JA MITTAUKSET MAURI ERONEN KUVAT MAURI ERONEN JA VALMISTAJAT DIGITAALISEN MUSIIKIN MUUTTUESSA YHÄ ENENEVISSÄ MÄÄRIN TIEDOSTOMUOTOON PUOLUSTAVAT VERKKOSOITTIMET ELI STRIIMERIT PAIKKAANSA ÄÄNENTOISTOJÄRJESTELMÄN YTIMESSÄ. ADVANCE ACOUSTIC SMART UX1 CAMBRIDGE AUDIO CXN V2 INNUOS ZENMINI MK3 MARANTZ ND8006 PRO-JECT STREAM BOX S2 ULTRA, PRE BOX S2 DIGITAL
Pro-Jectin pohjana on Raspberry Pi -mini-pc, ja Innuosin sisällä sykkii pienitehoinen Pentium-kone. Levy voisi tosin tulla hieman enemmän ulos slotistaan, sillä nyt sormi ei mahdu levyn keskireikään. Roonin suositusten mukaan Innuosin Pentiumin prosessoriteho ei ole tähän riittävä, joten ZenMiniä ei ole virallisesti sertifioitu Roon-käyttöön. Sekä Androidin Squeezer (ilmainen) että Win dowsin Squeeze Control (4,49 euroa) pelasivat moitteetta. Innuos tekee tämän sisäänrakennetun cd-lukijan avulla suoraan laitteen omalle 1-8 teratavun kiintolevylle. Innuosissa ja Pro-Jectissa pyörii kolmannen osapuolen sovellus, jota ohjataan suoraan laitteiden sovelluksella. Sisäistä da-muunninta ei ole, joten sen pariksi otettiin valmistajan suosittelema Pre Box S2 Digital -muunnin. Pre Boxista voit lukea lisää viime numeron da-muunninvertailusta. Cambridge Audio ja Pro-Ject Pre Box S2 Digital ovat lisäksi Roon Tested -hyväkINNUOS JA PRO-JECT POIKKEAVAT PORUKASTA MYÖS SIINÄ, ETTÄ NIIDEN AVULLA VOIDAAN RIPATA CD-LEVYT TIEDOSTOMOTOON. Dlna-toiston ystäville Pro-Ject on heittämällä näppärin. Laitetta voidaan myös epävirallisesti käyttää Roon Endpointina, eli sitä voidaan käyttää striimaamiseen Roon-sovelluksella. Ainoastaan Cambridge Audio ja Pro-Ject ovat virallisesti Roon Ready -sertifioituja. Innuos vaatii käyttöä varten kolmannen osapuolen sovelluksen, sillä firman oma tuotos on vielä työn alla. LAAJALTI TOIMINNALLISUUTTA Innuosiin ja Pro-Jectiin voidaan kytkeä suoraan usb-dac, sillä niiden usb-a-portit käyttäytyvät samoin kuin tietokoneen vastaavat. Pro-Jectissa usb-lähtö onkin ainoa tapa saada ääni ulos da-muuntimelle, joka on pakollinen lisävaruste. Puhelimen tai tietokoneen virallinen Spotify-sovellus ei siis näe striimerissä pyörivää ohjelmaa tai pysty kauko-ohjaamaan sitä. Se on myös ainoa testikone, jossa on Chromecast-tuki. STRIIMAUSPALVELUITA KYLLIKSI Spotify löytyy kaikista soittimista, ja asiallisena connect-toteutuksena Advance Acousticista, Cambridge Audiosta ja Marantzista. Innuos on valmiiksi asentanut Squeezebox Server -ohjelmistoon Spotify-, Tidalja TuneIn Radio -sovellukset, joten käyttäjän ei tarvitse pohtia plugareiden asennuksen kiemuroita. Se toistaa kaikki hires-for VERTAILU. Tietokonealusta mahdollistaa Innuosin käyttämisen myös Roon Core -palvelimena. Innuosilla kestää viitisen minuuttia levyn rippauksessa ja pakkauksessa reaaliajassa flac-muotoon. Siinä missä Advance, Cambridge Audio ja Marantz ovat perinteisempiä integroituja elektroniikkaratkaisuja, perustuvat Innuos ja Pro-Ject pohjimmiltaan tietokoneisiin. Tidalin vastaava Connecttoiminto löytyy vain Cambridge Audiosta. INNUOS TEKEE TÄMÄN SISÄÄNRAKENNETUN CD-LUKIJAN AVULLA SUORAAN LAITTEEN OMALLE 1-8 TERATAVUN KIINTOLEVYLLE. Rippauksen jälkeen levy työntyy itsestään ulos, ja albumi on saman tien indeksoitu järjestelmään. 23 V ertailuun saadut verkkosoittimet voidaan karkeasti jakaa kolmeen ryhmään. Molemmat tunnistavat levyn tekijätiedot ja raitojen nimet automaattisesti, mutta niitä pääsee muokkaamaan myös käsin. Pro-Jectissä tarvitaan ulkoinen cd-asema ja mielellään lisätallennustilaa, sillä sen 16 gigan sisäiseen muistiin ei montaa levyä mahdu. Innuos ja Pro-Ject poikkeavat porukasta myös siinä, että niiden avulla voidaan ripata cd-levyt tiedostomotoon. Se on Stream Boxinkin suunnitelleen John Westlaken työpöydältä. Sitä on kuitenkin lupailtu tälle vuodelle. Komennus tapahtuu Squeezebox-ohjaimella, joista valmistajalla on oma suosituksensa eri alustalle. syttyjä, eli niiden toimivuus on varmistettu Roonin kanssa usb-daceina. Näihin pääsee käsiksi sovelluksen My Apps -kansiosta. Cambridge Audio CXN V2 ja Pro-Ject Stream Box Ultra ovat puhtaita striimereitä, Advance Acoustic ja Marantz sisältävät myös cd-soittimen ja Innuos on striimerin lisäksi täysiverinen musiikkiserveri
Innuosin lepotilan tehonkulutus on hakkurivirtalähdettä käytettäessä todennäköisesti alhaisempi. Innuosin Squeezebox-pohjaista palvelinta ohjataan samoilla sovelluksilla kuin Logitechin alkuperäisiä laitteita. Cambridge Audion sovelluksen kanssa oli ongelmia dlna-palvelimien löytämisessä, eikä sen etätoisto toiminut testiympäristössä. Siitä löytyy valtaosa suosituimmista suomalaisista nettiradiokanavista. Mittaukset ovat pääosin moitteettomia. Androidissa pyörivä Squeezer-sovellus ei sekään häpeä kilpailijoitaan. Esimerkiksi Tidalin käyttöä on hiottu sujuvammaksi. Innuos ja Pro-Ject jäävät tarjonnassa jumbosijalle vain kuudella kanavalla. Särön määrä ja kohinatasot ovat alhaisia, taajuusvasteet tasaisia ja jitter vähäistä. Testi tehtiin da-muuntimina pois lukien Innuos, joka mitattiin cd-tasoisilla flac-tiedostoilla, koska siinä ei ole digitaaliottoja. Cambridge Audion tehonkulutus lepotilassa on suuri, jos verkkoyhteys on aktiivinen. MITTAUSTEKNISESTI HYVIÄ Soittimet mitattiin analogilähdöistään, joskin Pro-Jectin tapauksessa erillisestä Pre Box S2 Digital -da-muuntimesta. Valmistajalta pitäisi vielä tänä vuonna tulla oma sovellus.. 24 maatit mqa:ta myöten suoraan Windowsin etätoisto-ohjelmalla (cast to device) mahdollistaen myös kappaleiden kelaamisen ja raitojen vaihdon. Nyt se testattiin lisävarusteena saatavalla LPSU-lineaarivirtalähteellä.?n Advance Acousticin mobiilisovellus on tuttu muistakin verkkosoittimista. Radiota kuuntelevalle Cambridge Audion kattavuus on paras. Windowsissa toimiva maksullinen Squeeze Control on selkeän jouheva ja tarjoaa helpon pääsyn musiikkikirjastoon sekä Spotifyja Tidal-striimeihin. Se on räätälöity ajan kanssa todella näppäräksi ja tarjoaa monihuonetuen. Innuos taas ei tue etätoistoa, mutta osaa kyllä hakea musiikkia toistettavaksi dlna-palvelimilta. Advance Acousticissa ilmeni jonkin verran verkkovirtapohjaista häiriötä jitter-testissä, mutta sen taso on varsin matala, eikä äänessäkään kuulunut poikkeavuuksia
VERTAILU. Cambridge Audion Tidal Connect -tuki on erinomainen lisä muutenkin kattavaan pakettiin. 25 Marantzin HEOS-sovellus on monille tuttu. Käyttöliittymän ulkonäölle on kaksi esiasetusta, classic ja contemporary, ja sen voi tuoda suoraan ulkoiselle näytölle hdmi-liitännästä. Sen avulla Tidal-toistoa voi kontrolloida vaikka tietokoneelta, mikä helpottaa esimerkiksi soittolistojen koostamista. Mobiilisovellus on teemaltaan pirteän vaalea, ja sen päänäkymään saa helposti kustomoitua haluamansa äänilähteet ja suosikkiradiokanavat. Pro-Jectin selaimessa toimiva toistonäkymä muuttuu dynaamisesti selaimen ikkunan leveyden mukaan. Päävalikosta on suora pääsy kaikkiin äänilähteisiin. Hauskana yksityiskohtana myös cd-soittimen kontrollointi onnistuu sovelluksesta. Liitäntä tukee myös kosketusnäyttöä, jollaista käyttäessä erillistä ohjainta ei tarvitse lainkaan
core/endpoint x Bluetooth lisävaruste lisävaruste x x Mqa/dsd -/x -/x x/x -/x x/x Monihuonetoisto x heos x Cd-soitin x vain rippaus x kytkettävissä (usb) -rippaus 1 TB sisäinen hdd 16 GB tai ulk. levy Liitännät Digiotot, opt/coax/usb 3/2/1 1/1/1 -/-/2/1/1 1/1/1 Digilähtö, opt/coax/usb 1/1/1/1/1/1/1 1/1/-/-/1 Usb-massamuisti 1 2 4 1 2 Analogiotto Linjalähtö rca, xlr rca, xlr rca rca rca (dac) Linjalähtö, kiinteä/esivahvistin x/x (valittavissa) x/x (valittavissa) x/x (valittavissa) x/x -/x Kuulokeliitäntä 6,3 mm 6,3 mm Fyysinen kaukosäädin x x x x Trigger in+out Infrapuna in+out in Muuta Fm-viritin control bus in+out remote in+out rs232c usb-puhdistin käyttöjärjestelmä vaihdettavissa lähtö hdmi-näytölle. 26 MITTAUSTULOKSET ADVANCE ACOUSTIC CAMBRIDGE AUDIO INNUOS MARANTZ PRO-JECT Malli Smart UX1 CXN V2 ZENmini Mk3 ND8006 Stream Box S2 Ultra Pre Box S2 Digital Tehonkulutus -valmiustila/käytössä 0,4/9 W 0,3-9/1,0 W 2,1/18-23 W* 0,3-4/26 W 0,9/8 W Da-muunnin Linjalähtö, 44,1 kHz 3,8 V 4,2 V 2,1 V 2,2 V 1,4 V** Häiriöetäisyys, A-paino 113 dB 112 dB 108 dB 109 dB 106 dB Pohjakohina, 1-10 kHz -127 dBV -125 dBV -124 dBV -127 dBV -124 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 0,0004/0,0003 % 0,0017/0,0017 % 0,0031/0,0035 % 0,0007/0,0007 % 0,0010/0,0010 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd 0,0003/0,0006 % <0,0001/0,0014 % 0,0013/0,0285 % 0,0004/0,0002 % 0,0010/0,0113 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 120/117 dB 120/117 dB 106/91 dB 108/95 dB 104/101 dB Kanavatasapaino 0,0 dB 0,0 dB 0,1 dB 0,0 dB 0,1 dB Lineaarisuus, 16 bit -95 dBFS -96 dBFS -95 dBFS -97 dBFS -94 dBFS Jitter 294 ps 117 ps 119 ps 117 ps 122 ps *Innuos testattiin yhdessä lisävarusteena saatavan LPSU-virtalähteen kanssa **Pro-Jectin linja-anto mitattiin 1,4 voltilla (-3 dB asento) suuren intermodulaatiosärön vuoksi OMINAISUUDET ADVANCE ACOUSTIC CAMBRIDGE AUDIO INNUOS MARANTZ PRO-JECT Malli Smart UX1 CXN V2 ZENmini Mk3 ND8006 Stream Box S2 Ultra Pre Box S2 Digital Hinta 999 € 1 099 € 999 € 1 199 € 1 118 € Mitat (lxkxs) 23 x 13 x 31 cm 43 x 8,5 x 30,5 cm 21,4 x 7,4 x 24 cm 44 x 10,6 x 36,9 cm 10,5 x 3,7 x 10,5 cm Paino 3,8 kg 3,5 kg 4,5 kg 8,0 kg 375 g Lisätietoja advance-acoustic.com hifitalo.fi cambridgeaudio.com highendstudio.fi innuos.com audiomania.fi marantz.com/fi-fi bwgroup.fi project-audio.com ah-hifisystems.fi Toiminnot Wlan/ethernet x/x x/x -/x x/x x/x AirPlay x x x Spotify x (connect) x (connect) x x (connect) x Tidal x x (connect) x x x Nettiradio x x x x x -suosituimmat kotimaiset 10/28 17/28 6/28 10/28 6/28 Chromecast x Dlna (striimaus/cast) x/x x/x/x/x x/x Striimaus mobiililaitteelta x x Smb/cifs x x x Roon x epävir
Takapaneeli kattaa ison joukon liitäntöjä. MONIPUOLINEN TOISTOKESKUS | RUNSAAT LIITÄNNÄT | SUJUVASTI TOIMIVA OHJAINSOVELLUS HEPPOINEN CD-LEVYKELKKA | PIENTÄ TAKELTELUA DLNA-HIRES-TOISTOSSA + Taajuusvaste linjalähdöstä 44,1 kilohertsin (musta) ja 192 kilohertsin signaalilla. Mobiililaitteilla tomiva Advance Playstream -sovellus on valmistajan kustomoima versio joidenkin muiden valmistajien laitteista tutulle äpille. Impulssivaste. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut, sillä Playstream toimii luotettavammin kuin vastaavat kilpailijansa aikaisemmin. ADVANCE ACOUSTIC SMART UX1 Hinta: 999 € AITO MONITOIMIKONE Kapea mutta korkea Advance Acoustic kätkee paksuun akryylimaskiinsa pienen näytön ja slimmin cd-levykelkan. Etulevyn näyttö ei kata kovin suurta merkistöä, joten erikoismerkit ääkkösistä lähtien korvautuvat asteriskeillä. Muuten asiallisen tukevan kotelon tuomaa laatuvaikutelmaa vähentävät rimpulan cd-kelkan lisäksi heppoiset ohjauspainikkeet ja heiluva voimakkuussäädin. Oman kotiverkon musiikit löytyvät vaivatta dlna -servereitä selaamalla. Englanninkielisestä valikosta löytyy myös joitain kirjoitusvirheitä. Lähiverkon tiedostojakoihin (cifs) ei pääse käsiksi. Jitter-testisignaali. Hauskana yksityiskohtana laite ilmoittaa kuuluvasti rmwaren päivityksestä sekä antaa pienen merkkiäänen käynnistysprosessin valmistumisesta. Tidalin käyttökokemus on keskimääräistä parempi nopean toiminnan ja suurien kansikuvien ansiosta. Castaus tietokoneelta onnistuu myös, joskin jotkin hires-äänitteet tuottivat dlna:n yli ongelmia, ja kontrolleissa on pientä viivettä. Tidal Connect ei ole tuettu, mutta Spotify taas hoituu Connectinsa kautta sen omalla sovelluksella. Toisaalta säätimien olemassaolo on hieno juttu, mutta niiden selitegra ikka on hämärässä hieman epäselvä. Digisignaalin saa ulos koaksiaalisena ja optisena, analogiäänen xlrja rca-lähdöistä. Laitteesa on jopa kolme optista ja kaksi koaksiaalista s/pdif-ottoa yhdessä usb-dac-tulon kanssa. Harmonisen särön määrä linjalähdöstä alenevalla digitaalisella tallennustasolla. VERTAILU. Puhelimen musiikkisisältöä on helppo striimata suoraan sovelluksesta dlna:n avulla
Dlna-toistossa ilmeni pientä takeltelua. Lepotilan virrankulutus on suuri, jos soittimen verkkoyhteys on aktiivinen. Suosikit saa kuitenkin tallennettua muistipaikkoihin, jolloin niihin pääsee nopeasti käsiksi. Jitter-testisignaali. CAMBRIDGE AUDIO CXN V2 Hinta: 1 099 € ELEGANTTIA TEKNIIKKA Cambridge Audio kulkee aallonharjalla niin näyttävän designin kuin tuettujen sovellustenkin suhteen. Dlna-lähetys Windows-tietokoneelta ei myöskään toiminut, vaikka soitin löytyikin verkosta. Toistoa voi myös ohjata suoraan etulevyn näytön ja näppäimien avulla. Sovellus ei esimerkiksi suostunut löytämään lähiverkon nas-verkkolevyä ja sen dlna-palvelinta, eikä cifs-verkkojakoihinkaan pääse käsiksi. Usb-liitäntään kytkettävästä bluetooth-adapterista pitää tosin maksaa 89 euroa lisää. Jos soittimen herätti lepotilasta esimeriksi Tidal Connectilla, ei ensimmäisen soivan raidan kansitaide tullut näkyviin. Sekä Spotify että Tidal pelaavat Connecttoimintojensa kera, joten striimerissä toimivaa sovellusta voi komentaa kätevästi mobiililaitteelta tai tietokoneelta. Myös Roonille on täysi tuki sekä endpointina (Roon Ready) että dacina (Roon Tested). Näyttö voisi tosin olla hieman kirkkaampi. Selkeä näyttö esittää kansitaiteen ja kappaleen tiedot, ja sen vaste komentoihin on ripeää ja käyttö simppeliä. Laitteen omassa näytössä palvelimet kuitenkin näkyivät, eikä toistossa esiintynyt ongelmia. Ainoastaan analogitulojen puute rajoittaa sen käyttöä ainoana signaalikeskuksena. + KAIKKI TÄRKEIMMÄT PROTOKOLLAT | TIDAL CONNECT -TUKI | LAAJAT LIITÄNNÄT | TYYLIKÄS VIIMEISTELY | HYVÄ VALIKOIMA NETTIRADIOITA HIMMEÄHKÖ NÄYTTÖ | DLNA-TOISTO-ONGELMAT | SUURI TEHONKULUTUS VERKKOVALMIUSTILASSA. Selkeä ja moderni StreamMagic-sovellus toimii sujuvasti, ja sen päänäkymään voi tallentaa haluamansa striimauspalvelut. Aktiivikaiuttimien kanssa etulevyn suurikokoinen äänenvoimakkuussäädin helpottaa, kuten myös kunnollinen kaukosäädin. CXN V2 testattiinkin Hi maailman numerossa 7/2020 yhdessä Genelecin aktiivien kanssa hyvin tuloksin. Impulssivaste. Taajuusvaste linjalähdöstä 44,1 kilohertsin (musta) ja 192 kilohertsin signaalilla. Myös AirPlay ja Chromecast toimivat. Harmonisen särön määrä linjalähdöstä alenevalla digitaalisella tallennustasolla. Suomalaisten radiokanavien valikoima on keskimääräistä parempi, mutta niiden listaus genreittäin ja selaus vaakasuunnassa pyyhkimällä on hidasta
Palvelinkäyttöön viittaa sekin, että usb-liitäntöjä massamuisteille on jopa neljä, ja langaton wlan-yhteys puuttuu kokonaan. Endpoint-soittimena suorituskykyongelmia tuskin ilmenee. Taajuusvaste linjalähdöstä 44,1 kilohertsin signaalilla. Käyttöönotto, toiminta ja käyttölogiikka olivat ensiluokkaista. Yhden teratavun kiintolevylle mahtuu kolmisen tuhatta cd-levyllistä musiikkia, ja rippaus hoituu integroidulla cd-asemalla. Sovellusten nimistäkin voi päätellä, että Innuosin sisällä pyörii Squeezeboxeista tuttu Logitech Media Server. INNUOS ZENMINI MK3 Hinta: 999 € TOISTAVA PALVELIN Kompaktin kokoinen Innuos on sekä pc-pohjainen musiikkipalvelin että striimeri. Harmonisen särön määrä linjalähdöstä alenevalla digitaalisella tallennustasolla. Muuten Innuos toimii ripeästi ja loogisesti. + USB-DAC-LÄHTÖ | NOPEA KÄYTTÖLIITTYMÄ (SQUEEZE CONTROL) | CD-LEVYJEN RIPPAUS OMA SOVELLUS PUUTTUU VIELÄ | EI TOIMI DLNA-ETÄTOISTIMENA | SPOTIFY CONNECT PUUTTUU | EI BLUETOOTHIA TAI AIRPLAYTÄ | NETTIRADIOVALIKOIMA VERTAILU. Jitter-testisignaali. Toisaalta Spotify-sovellus löytyy, ja dlna-serverinäkin Innuos toimii muille lähiverkon laittille. Analogisten äänilähtöjen laatu oli ainakin testikoneen mukana toimitettavan lineaarisen LPSU-lisävarustevirtalähteen kanssa varsin kelpo, mutta digija usb-dac-lähtö parantavat mahdollisuuksia räätälöidä soundia makuun sopivaksi. Impulssivaste. Cd-levyn rippaus kestää noin viisi minuuttia, mutta toisinaan usb-tikulta tehty tallennus otti aikansa, kun laite indeksoi tietokantaansa. Androidilla toimii Squeezer ja iOS-laitteilla iPeng 9, molemmat näppärästi. Laaja 9–24 voltin käyttöjännitetuki mahdollistaa monenlaisen virtaharrastamisen aina edullisten hakkureiden ja lineaarilähteiden kautta jopa akkukäyttöön. Suurimpia puutteita ovat Spotify Connectin ja dlna renderer -toiminnon uupuminen. Testihetkellä Innuos ei ollut vielä lanseerannut omaa ohjainsovellustaan, mutta Squeeze Control Windowsilla pelasi laitteen kanssa moitteetta. Tietokonepohjaisena Innuosin alusta taipuu moneen. Äänilähdöt ovat analogisena ja digitaalisena, ja usb-liitäntään voi kytkeä myös usb-dacin, joten laite toimii myös verkkosoittimena. Myös Tidal pelaa luotettavasti. Valmistaja tarjoaa sille Roon Core ja Endpoint -tuen, mutta laitetta ei ole tähän käyttöön serti oitu. Satunnaista hitautta Core-käytössä saattaa ilmetä, eikä puhti riittäne raskaaseen dsp-prosessointiin
Kuulokeliitännälle on oma pieni voimakkuudensäädin. Ohjaus tapahtuu mobiililaitteilla tai Windowsissa kolmannen osapuolen maksullisella HEOS Remote -sovelluksella. Harmonisen särön määrä linjalähdöstä alenevalla digitaalisella tallennustasolla. Cd-levyjen rippaaminen ei kuitenkaan onnistu, joten varsinaiseksi palvelimeksi soitin ei taivu. Hauskana lisänä myös integroidun cd-soittimen ohjaus onnistuu suoraan HEOS-sovelluksesta. MARANTZ ND8006 Hinta: 1 199 € CD SOITIN POTENSSIIN KAKSI Ulkoisesti perinteistä cd-soitinta muistuttava Marantz toimii kuin siinä sivussa täysiverisenä verkkosoittimena ja da-muuntimena. Raitalistausta tai kansitaidetta ei saa näkyviin, mutta kappaleen sisällä voi nopeasti siirtyä suoraan haluamaansa kohtaan. Tässä joukossa Marantzin nettiradiovalikoima on suomalaisittain tyydyttävä. Suosituimmista kanavista löytyy kymmenkunta, mikä on miltei tuplasti muihin verrattuna. Pysäytys sentään onnistuu HEOS-sovelluksesta. Impulssivaste suotimella 1 (vasemmalla) ja 2 (oikealla). Toiminto ei kuitenkaan tue toiston etähallintaa, eli esimerkiksi raitojen vaihtaminen ei onnistu Windowsista. Jitter-testisignaali.. Konsernin HEOS-monihuonejärjestelmä on monipuolinen ja luotettava kattaen kaikki yleisimmät toistomenetelmät aina striimauksesta bluetoothiin ja AirPlayhin. Striimauspalveluista tarjolla ovat muun muassa Spotify Connect ja Tidal. Aktiivikaiuttimien kanssa pitää siis olla tarkkana. + VERKKOTOIMINTOJEN KATTAVUUS | ARVOKAS VIIMEISTELY | CD-SOITTIMEN OHJAUS SOVELLUKSELLA EI ROON-TUKEA Taajuusvaste linjalähdöstä suotimella 1 (44,1 kHz musta, 192 kHz sininen) ja suotimella 2 (44,1 kHz punainen, 192 kHz vihreä). Rooniin ihastuneet jäävät valitettavasti kylmäksi. Linjalähdöt ovat tarjolla sekä kiinteinä että voimakkuussäätöä tottelevana, mutta varsinainen voimakkuussäädin puuttuu etulevystä. Jälkimmäinen ei tosin vielä tue etäohjattavaa Connect-versiota. Lähiverkon musiikkitiedostojen toistaminen onnistuu suoraan tiedostojaoista tai dlna-palvelimen kautta. Marantz toimii dlna-etätoistimena, joten siihen voidaan lähettää musiikkia toisista laitteista
Jopa mqa liikkuu pc:ltä striimerin kautta dacille alkuperäisenä. Yhteispeli Pre Box S2 Digitalin kanssa on saumatonta, ja niiden väliin tarvitaan vain usb-kaapeli. Pitkään kehitetylle pohjalle on tehty monipuolinen mutta vakaasti toimiva toteutus. Hdmi-liitäntään kytketyn kosketusnäytön kanssa siitä saa erittäin käyttäjäystävällisen mediakeskuksen kohtuuhintaan. Windows-tietokoneessa sen kuin valitsee cast to device -listasta Stream Boxin. Tällöin verkkosoitin tarjoaa käyttöjännitteen dacille, ja striimerin sammuttaminen pimentää myös dacin. Toinen oleellinen puute on Airplay. Harmonisen särön määrä linjalähdöstä alenevalla digitaalisella tallennustasolla. Toisaalta kaikki muu onkin sitten kattavaa. Soittolistaan voi lisätä kappaleita eri lähteistä, eli Spotifyn ja oman musiikkikirjaston yhdisteleminen onnistuu. Dlna-tuki pelaa hienosti myös ac-tiedostoilla taukoineen ja kelauksineen aina 352,8 kilohertsin hiresiin asti. Nettiradiovalikoima on suomalaisittain kehno kattaen vain kuusi kanavaa. Listaan seuraavaksi lisääminen valitettavasti puuttuu, joten uudet kappaleet menevät aina listan loppuun. PRO-JECT STREAM BOX S2 ULTRA & PRE BOX S2 DIGITAL Hinta: 1 118 € KETTERÄ KAKSIKKO Pikkuruinen Pro-Ject Stream Box S2 Ultra on striimeri puhtaimmillaan. Tidal ja mqa pelaavat myös moitteetta yhteen, ja da-muuntimessa syttyy tästä kertova ilmaisin, kunhan soittimen äänenvoimakkuus on asetettu maksimiin. VERTAILU. Asetukset tehdään suoraan tietokoneen tai mobiililaitteen selaimella. Jitter-testisignaali. Valmistaja kutsuu sitä verkkosillaksi, sillä laite keskittyy ainostaan musiikin striimaukseen. Käyttöönotto on jouhevaa. Tällöin bittivirta säilyy muuttumattomana. Nas-verkkojakojen määrittelyssä sekä Spotifyn ja Tidalin tunnusten antamisessa kestää muutama minuutti, kunhan laitteen on saanut kytkettyä verkkoon. Impulssivaste suotimella minimum phase (vasemmalla), optimal transient (keskellä) ja fast rollo (oikealla). Jopa da-muunnos on ulkoistettu erillisille usb-dacille. + HELPPO KÄYTTÖÖNOTTO | NOPEA KÄYTTÖLIITTYMÄ | ERINOMAINEN DLNA-TUKI | ROON READY | CD-RIPPAUS SPOTIFY CONNECT -TOIMINTO PUUTTUU | STRIIMERI TARVITSEE PARIKSEEN USB-DACIN Taajuusvaste da-muuntimen linjalähdöstä fast rollo (44,1 kHz musta, 192 kHz sininen) ja optimal transient -suotimella (44,1 kHz punainen, 192 kHz vihreä). Harmittavasti laite ei tue Spotify Connectia, joten toiston kontrollointi ei onnistu toiselta laitteelta, vaikka Spotify sinänsä soikin ongelmitta. Albuminäkymä ei näytä kulloinkin toistettavaa raitaa mutta soittolista kyllä. Pro-Ject toimii Raspberry Pi -minitietokoneen ja kustomoidun Volumio-käyttöjärjestelmän päällä, minkä lisäksi valmistaja on kehittänyt purkkiin omaa digitaalitekniikkaa
32 HETKESSÄ SYNTYVÄN MUSIIKIN ANATOMIA HAASTATTELU | HARRI SJÖSTRÖM CECIL TAYLOR MUOKKASI IMPROVISOITUA JAZZIA YLI KUUDEN VUOSIKYMMENEN AJAN. Harri Sjöströmin ykkösinstrumentti on sopraanosaksofoni.. SAKSOFONISTI HARRI SJÖSTRÖM OLI PIANISTIN EUROOPPALAISIA AVAINMUUSIKKOKUMPPANEITA. TEKSTI MATTI KOMULAINEN | KUVAT MATTI KOMULAINEN, LUCIANO ROSSETTI YM
Erikoista oli myös se, että bändi pysyi koossa tässä muodossa niinkin pitkään kuin kolme vuotta, Sjöström muistelee. Kuva: Anja Grabert. Hän on työskennellyt improvisoidun musiikin kentällä monien alan huippumuusikoiden kanssa, mukaan lukien amerikkalainen pianistilegenda Cecil Taylor (1929– 2018). Se dokumentoi Tampereen Jazz Happeningin konsertin 30. Jokainen konsertti oli siten omanlaisensa kokonaisuus. lokakuuta 1998. Tuolloin kaupungissa toimiva, freejazziin erikoistunut tuotantoja levy-yhtiö FMP (Free Music Production) organisoi monipäiväisen konserttisarjan. SIELUNVELJET KOHTASIVAT Sjöström tapasi Taylorin ensimmäisen kerran lyhyesti Berliinissä vuonna 1988. Jatkossa on luvassa lisää levyjä, kuten Taylorin viimeinen konserttiäänite New Yorkista 2016, jossa Sjöström soitti niin ikään. Viime vuonna, 22 vuotta keikan jälkeen, aloin kuuntelemaan vanhoja äänitteitä ja löysin tallenteen muun muassa kyseisestä konsertista. – Ihme kyllä tästä kvintetistä ei oltu vielä koskaan aiemmin tuotettu levyä, vaikka soitimme useita konsertteja eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvalloissakin. Kuultavaan lopputulokseen vaikutti yhtä Harri Sjöström. Idea saada vihdoin kyseisen kokoonpanon konserttiäänitys julkaistuksi levynä herätti välittömästi kiinnostusta, sillä mitään aiempaa tallennetta ei ollut olemassa. Tampereen lisäksi keikkapaikkoina olivat muun muassa Raahe, Pariisi, Köln, Hampuri, Wuppertal, Praha, Poschiavo, Tukholma ja New York. Nyt levy-yhtiö Fundacja S?uchaj on kokoamassa julkaisusarjaa äänitteistä, joita heidän yhteinen työryhmänsä tuotti kolmen vuoden olemassaolon aikana. Taylor tutki, muokkasi ja mullisti vapaan improvisaation ilmaisumuotoa yli kuuden vuosikymmenen ajan levyttäen toista sataa albumia soolona ja erilaisissa yhtyeissä. Taylor oli kutsuttu soittamaan useiden merkittävien eurooppalaisen improvisaation taitajien kanssa pääosin erilaisissa duoyhdistelmissä. Taylor onkin alan ehkä kokenein ja arvostetuin tekijä. HAASTATTELU 33 lailla paitsi läsnä olevat muusikot myös tila, yleisö sekä muut välittömät muuttujat. Varsinainen lähempi tapaaminen ja samalla ensimmäinen soittotilanne koitti kaksi vuotta myöhemmin Berliinissä isossa työryhmässä Bechsteinin pianotehtaan H arri Sjöström on asunut Berliinissä vuodesta 1985. Sjöström oli samaan aikaan suuntaamassa kesälomalle Suomeen, ja kohtaaminen jäi pikaiseksi. Turkulaissyntyinen saksofonisti soitti Taylorin eri kokoonpanoissa kaikkiaan kymmeniä konsertteja. Taylorin rinnalla siinä soittavat Harri Sjöström, sopraanosaksofoni, Tristan Honsinger, sello, Teppo Hauta-aho, kontrabasso ja Paul Lovens, rummut, symbaalit ja gongit. Ensimmäinen aiemmin julkaisemattomasta materiaalista koottu cd-levy valmistui tammikuussa 2021. Se on minusta ryhmän parhaita esiintymisiä, Harri Sjöström, 69, kertoo. Sjöström kertoi Hifimaailmalle paitsi Taylorin kanssa työskentelystä myös siitä, miten eri aikojen tallenteista on saatu viimeisteltyä historiallinen julkaisusarja. Muisteltavaa olisi vaikka kokonaiseen kirjaan, soittivathan he yhdessä ensimmäisen kerran vuonna 1990 ja viimeisen keikan 2016. – Cecil Taylor Quintet soitti Tampereella 1998 konsertin, jonka YLE äänitti ja Veli-Pekka Heinonen tuotti. Asian merkitystä korostaa se, että Taylorin musiikki syntyi ja muotoutui aina esitystilanteessa. DOKUMENTTI HETKESTÄ Cecil Taylor Quintetin cd-albumi Lifting the Bandstand (Fundacja S?uchaj 2021) tuo kuuluville legendaarisen pianistin aiemmin dokumentoimattoman työryhmän
JOKAINEN KONSERTTI OLI SITEN OMANLAISENSA KOKONAISUUS. Siitä kasvatettiin energiaa kollektiiviseen vapaapudotukseen, jossa soonisia ideoita palloteltiin muusikoiden kesken hengästyttävällä sykkeellä. Runous, afrikkalainen kertomaperinne, liike ja rajojen rikkominen olivat oleellisia elementtejä kokonaisvaltaisessa ilmaisussa. Asetelma muistutti eurooppalaistyyppistä improvisaatiokokoonpanoa. Miehistö vakiintui, kun palat loksahtivat paikoilleen osittain sattumien kautta. – Paul Lovens tuli mukaan myöhemmin, kun Rashid Bakr ei päässyt lentämään keikalle Hampuriin, Sjöström sanoo. Kun kerroin, että Teppohan se siinä, Cecil ilmoitti välittömästi haluavansa hänet bändiin. Minulle myös yksi tärkeistä oppi-isistä ja rakas ystävä. Cecil Taylor Lontoossa, seurassaan hotellin kahvilassa Suso Navarrates ja Trudy Morse. Hän tuli mielellään perheeni kotiin vierailulle viettäen jopa jouluaakonserttisalissa. Cecil kysyi, kuka soittaa äänitteessä bassoa. Lämmittely tapahtui ilman nuottimateriaalia vapaasti improvisoiden. Hän hyväksyi saman tien ehdottamani miehistön, eli me kaksi sekä Oxley, Guy ja Fuchs. Taylorin Workshop Ensemblessa olivat mukana Sjöströmin lisäksi Evan Parker, Barry Guy, Tony Oxley, Wolfgang Fuchs, Jörg Huke, Volker Schlott, Thomas Klemm, Thomas Wiedermann ja Tobias Netta. Ennen kuin Lifting the Bandstand -levyn tehnyt kopla täydentyi lopulliseen muotoonsa, Sjöström soitti Taylorin kanssa useissa muissa vaihtuvissa kvarteteissa ja kvinteteissä. Kysyin sitten Tepolta, että kiinnostaisiko häntä tulla mukaan seuraavalle keikalle. – Cecil oli laajakatseinen ja visionäärinen muusikko, säveltäjä, runoilija ja koreografi. Siitä se sitten lähti, ja tämä joukko pysyi koossa seuraavat kolme vuotta, Sjöström kuvailee. Cecil innostui ajatuksesta heti ja kysyi, keitä muusikoita olin ajatellut mukaan. 34 Sattumalta Cecil Taylorin kvintetin ytimessä soitti kolme Sjöströmin kokoaman Quintet Modernen jäsentä – Sjöström, Hauta-aho ja Paul Lovens. Hän oli huumorintajuinen ja lämminsydäminen. Vasemmalta oikealle: kaksi fania, Cecil Taylor, professori Nahum Chandler ja Harri Sjo?stro?min tyta?r Dzamilja. Niissä vaikuttivat aiempien kollegojen lisäksi esimerkiksi saksofonisti Charles Gayle, basistit Reggie Workman, Norris ”Sirone” Jones ja Dominic Duval sekä rumpalit Rashid Bakr, Thurman Barker ja Jackson Krall. PERIAATTEEN MESTARI Taylor oli temperamentikas muusikko ja persoona. Kuva: Harri Sjo?stro?m Cecil Taylor Prahan konsertin ja?lkeen backstagella. – Ehdotin kokeilua workshop-kuvion jälkeen. – Ilmapiiri oli rento ja tilanne avoin, kun soitettiin ilman tavanomaista liideri-yhtye-konseptia. Ensimmäiset konsertit olivat Helsingin Juhlaviikoilla ja Tukholman jazzfestivaalilla, hän kertoo. Cecil ei ollut ryhmän keskipiste, vaan kaikki muusikot olivat keskenään tasa-arvoisia jäseniä, Sjöström muistelee. Hän tuntui työstävän klaviatuuria lyömäsoittimen tavoin: hartiavoimin ja kokovartaloisesti mutta ajoittain myös herkästi ja lyyrisesti. Kuva: Harri Sjo?stro?m. – Bechstein-hankkeen aikana sain idean pienemmästä kokoonpanosta, kun soitimme Cecilin, Tony Oxleyn, Barry Guyn ja Wolfgang Fuchsin kanssa aina noin tunnin mittaisen aamusession ennen virallisia koko orkesterin harjoituksia, Sjöström kuvailee. KUULTAVAAN LOPPUTULOKSEEN VAIKUTTI YHTÄ LAILLA PAITSI LÄSNÄ OLEVAT MUUSIKOT MYÖS TILA, YLEISÖ SEKÄ MUUT VÄLITTÖMÄT MUUTTUJAT. Teppo pohti ehdotusta ja ilmoitti sitten olevansa käytettävissä. – Kuuntelin Cecilin kanssa perustamani Quintet Modernen musiikkia. Konsertti käynnistyi usein esiinmarssilla, jossa orkesteri otti tuntumaa instrumentteihinsa liikkeellä ollen ja ääntelehtien samalla kun maestro lausui runojaan ennen pianon ääreen asettumista. Sjöström mietti, olisiko Taylor kiinnostunut liittymään pysyvämmin moiseen pienimuotoiseen vapaasti improvisoivaan työyhteisöön. Teppo Hauta-aho taas päätyi bändiin epämuodollisen demosession tuloksena. FMP julkaisi syyskuun 1990 live-kohtaamisesta cd:n Melancholy (1999). Lähestymistavassa oli samankaltaista juurevaa monitaiteellisuutta kuin vaikkapa Art Ensemble of Chicagossa ja Sun Ra Arkestrassa
Niinpä Cecil nousi yhtäkkiä pianonsa takaa vihaisena ja huusi ”Tämä ei ole Miles Davisin bändi – alkakaa soittaa!”, Sjöström kertoo. Samoin Texaco Jazz Festivalilla, Club Iridiumissa ja Village Vanguardissa soittaneessa kvartetissa. Tämä johti joskus viimeiseksi keikaksi joillekin hyvin tunnetuille muusikoille, Sjöström paljastaa. HAASTATTELU 35 neet halutun orkesterisaundin. Yksi ja toinenkin sai lähteä bändistä nopeasti soittamaan muualle, jos ei hänen mielestään sopinut mukaan. – Jos ei tiennyt, missä kohtaa milloinkin oltiin sävellyksessä, asia selvisi kun kuunteli maestroa tarkemmin. Kun sitten olimme harjoitelleet koko viikon maestron teoksia, muusikot olivat panneet itsensä peliin kunnolla niiden kanssa ja löytäCecil Taylor Quintet Bergamo Jazzissa vuonna 1999. Jos jokin elementti on alitai ylitoimintainen, se vaikuttaa kokonaisuuteen, balanssi häiriintyy ja intensiteetti heikkenee. Jotkut soittajista eivät uskaltaneet niin sanoakseni hypätä kylmään veteen kaikkine riskeineen vaan haparoivat nuottimateriaalin kimpussa. IDEAT KENTTÄKÄYTÖSSÄ Sjöström on noudattanut dogmaa läpi ammattiuransa, teknistä osaamistaan ja spontaania reagointiherkkyyttään hioen, ja jo ennen yhteistyötään Taylorin kanssa. Laajemmissa kokoonpanoissa tosin käytimme Taylorin sävellyksiä erittäin liberaalisti tulkittuina eräänlaisina ponnahduslautoina, Sjöström kuvailee. Tämä pätee kaikkeen musiikkiin, on se sitten nuoteille sävellettyä tai vapaasti improvisoitua ja kulloisenakin hetkenä luotua musiikkia, Sjöström pohtii. FMP-levy-yhtiö on julkaissut konserteista muutaman cd:n. Kvintetin lisäksi Sjöström soitti Berliinissä useissa muissa Taylorin isommissa ja pienemmissä kokoonpanoissa. Sjöström muistelee nauraen opettavaista harjoitustilannetta, jossa oli läsnä kaikkiaan kymmenen pelimannia. – Cecil oli suuripiirteinen ja muita kunnioittava avoin persoona, ja häntä häiritsi kovasti sivistymätön käytös. Kukin niistä saattoi kestää joskus jopa pari tuntia. Vietimme yhdessä myös hänen 60-vuotisjuhlaansa New Yorkissa ja 70-vuotispäivää perheeni kanssa Berliinissä, Sjöström muistelee. Vain näin voi tuoda oman ilmaisunsa yhtenä elementtinä yhteiseen avoimen vuorovaikutuksen virtaan muiden kanssa, ja täten palvella kokonaisuutta ilman häiritsevää egoa. Nyt päästiin improvisoimaan! Sjöströmin mukaan yhdessä soittamisessa on olennaisen tärkeää, että jokainen muusikko pysyy selkeästi omassa sävelkielessään kompromisseitta. – Musiikillinen kokonaisuus on laajempi organismi, johon kaikki sen eri osatekijät kuuluvat keskinäisessä tasapainossa. Hän ei myöskään sietänyt minkäänlaista henkilökohtaista palvontaa, Sjöström kuvailee. Nämä pienryhmäkeikat kestivät aina koko viikon, ja niissä soitettiin kahdesta kolmeen settiä joka ilta. Syynä saattoi olla vaikkapa asiaton käytös ravintolassa tai jossain yhteisessä tilaisuudessa. Taylor lauhtui kuitenkin nopeasti ja tarkensi sanomaansa rohkaisemalla soittajia tuomaan koko energiansa musiikkiin, ajattelematta riskejä ja pelkäämättä nuotteja, joita sai tulkita vapaasti ja omin tavoin. Henkilönä Taylor oli periaatteen mies. Hiki virtasi! ton kanssamme. Hänelle kertyi kokemusta lukuisista Taylorin soonisista laboratorioista. Kaikki sellainen verotti keskittymistä intuitiiviseen ja spontaaniin ilmaisuun. Sävellyksen eri osia ei nimittäin soitettu lineaarisessa järjestyksessä vaan alku saattoi olla mikä osa tahansa, ja sen sai selville kuuntelemalla Ceciliä. – Olin mukana myös New Yorkissa Cecilin orkesterissa, joka esiintyi Knitting Factoryssa. – Soitimme Taylorin sävellyksiä. – Teoreettiset kysymykset ja musiikin intellektualisointi olivat hänestä häiritsevää ajanhaaskausta. Se vähensi energiapanosta dramaattisesti. Minkäänlainen etukäteen suunnittelu ei kuulunut metodiin, eihän se olisi silloin ollut improvisoitua musiikkia. Soittotilanteissa taas Taylor suosi suoraa toimintaa analysoinnin ja ideoista keskustelemisen sijaan. Taylor arvostikin muusikoiden ja taiteilijoiden omaperäisyyttä yli kaiken. Kuva: Luciano Rossetti. – Musiikillisen panoksen tuominen työprosessiin soittohetkessä oli Taylorin sävelilmaisun ydin
Vaikka joillekin kuuntelijoille free on jazzin haastavimpia ilmaisumuotoja, sillä on vankka ja intohimoinen kannatus, yllättäähän se vastaanottajan aina uudella äänimaailmalla. Taylor jätti jälkensä myös moniin muihin jazzin kulmakivilevytyksiin. – Voidaankin kysyä, mitä soittaisimme tänä päivänä ilman Ceciliä. Itse en ollut aikaisemmin kokenut niin voimakasta innostusta ja usein yli viiden minuutin mittaisia seisoviltaan annettuja hurjia aplodeja, Sjöström muistelee. Harri Sjöström. Henkilökohtaisia livekokemuksia voi suhteuttaa tallenteiden ja äänentoistokaluston tuottamaan äänikuvaan. Parhaimmillaan konsertti – ja levytys – voikin muodostua meditaation omaiseksi matkaksi johonkin ennen kokemattomaan. Niissä musisoivat Taylorin ja Sjöströmin kanssa basisti Dominic Duval ja rumpali Jackson Krall. Paul Lovens oli prosessissa mukana siten, että hän kuunteli eri miksausvaiheet kotonaan Itävallassa ja teki sieltä käsin omat huomionsa ja ehdotuksensa. 2 (1998). Cecil Taylorin konsertit tallennettiin Sjöströmin mukaan yleensä jollakin digilaitteella, kuten dat-nauhurilla. Aiemmin hän on miksannut ja masteroinut kolme Sjöströmin levyä. Eri radioyhtiöt, kuten YLE, Bayerishe Rundfunk, BR, WDR ja NDR, saattoivat käyttää lisäksi kovalevytallennusta. PAKETTIIN BERLIINISSÄ Jazz edustaa monille referenssimusiikkia vaikkapa laitteita vertailtaessa. Kuva: Anja Grabert. Nykyään äänitteiden miksaaminen ja masterointi hoituu hyvin pitkälle sähköpostin ja puhelimen välityksellä, mutta aina silloin tällöin Sjöström poikkesi studioon kuuntelemaan Römerin ratkaisuja. Patrick vastasi kuitenkin ensisijaisesti työstä, ja Paul ja minä annettiin sitten meidän ookoot lopulliseen tulokseen. 36 Cadence Records on julkaissut Iridium-klubin Cecil Taylor Quartet -kiinnityksestä cd-levyt Qu’a – Live at The Iridium Vol. Esimerkiksi Gil Evansin kanssa tehty Into the Hot (1962) edustaa yhä jazzin modernismin terävintä kärkeä. Kun aineisto oli käyty läpi, Sjöström ryhtyi seulomaan mahdollisia yhteistyökumppaneita: – Aloin saman tien suunnittelemaan julkaisuun liittyviä asioita, kuten etsimään sopivaa levy-yhtiötä. Esimerkiksi alkuperäisen materiaalin etsiminen on usein haasteellista. – Studion omistajalla ja ääni-insinöörillä Patrick Römerillä on ainakin 25 vuoden kokemus alalta, Sjöström kertoo. VAIKKA JOILLEKIN KUUNTELIJOILLE FREE ON JAZZIN HAASTAVIMPIA ILMAISUMUOTOJA, SILLÄ ON VANKKA JA INTOHIMOINEN KANNATUS, YLLÄTTÄÄHÄN SE VASTAANOTTAJAN AINA UUDELLA ÄÄNIMAAILMALLA. 1 (1998) ja Qu’a Yuba – Live at The Iridium Vol. Taylorin merkitys improvisoidussa musiikissa on mittaamaton, muuttihan hän radikaalisti jazzia ja sen kehitystä aina 1950-luvun levytyksistään lähtien. Suurin työ levynjulkaisuprosessissa tehdään kuitenkin konsertin tallennuksen ja studiossa viimeistelyn välissä. Studioprosessi oli välttämätön, samoin kannen suunnittelu ja muut detaljit. – Niin kutsuttua freetä ei voi sijoittaa marginaaliin jollakin tavoin toisarvoisena tai kaoottisena musiikkina, vaikka tämä asenne elää edelleen jossain määrin, Sjöström pohtii. – Siinä on monenlaista puuhaa. – Lifting the Bandstandia tehdessä olin paikalla muutamaan otteeseen tsekkaamassa asioita ja tein joitakin ehdotuksia miksauksen suhteen. – Keikoista ja niiden yleisössä synnyttämistä reaktioista voin sanoa, että ne saivat poikkeuksetta kaikki huikean vastaanoton. Miksaus tehtiin Berliinissä, Unisono-Recordsissa. Joskus tallenne on paikallisen radioaseman hallussa, toisinaan taas taltiointi on saatettu tilata yksityiseltä äänittäjältä, Sjöström kuvailee. Hän kokee, että kuvatunlainen suurenmoinen vastaanotto vapaan improvisoidun musiikin konserteissa kertoo ilmaisumuodon yleismaailmallisesta voimasta ja sen energian välittymisestä kuuntelijoille
– Toinen osapuoli voi olla myös yksityishenkilö, joka haluaa tuottaa levyn. Silloin mikrofonien kesken on runsaasti vuotoa, mikä hankaloittaa oleellisesti tasapainon saavuttamista kuultavien instrumenttien kesken. Niin ikään valmistellaan sopimusta New Yorkin Whitney Museum of American Art -museossa huhtikuussa 2016 tallennetusta musiikista, joka jäi Taylorin viimeiseksi esiintymiseksi. Whitney-museon tilaisuus jäi viimeiseksi esiintymiseksemme Cecilin kanssa, Sjöström muistelee. Näiden filtraaminen ei ollut mahdollista kuin osittain. Kun ne on myyty, voidaan lisenssiä pidentää uudella sopimuksella, Sjöström kertoo. Parhaillaan on tekeillä lisenssisopimukset Hampurin ja Kölnin radion tuottamista Cecil Taylor Quintetin konserttiäänitteistä. Jokaisessa oli vuotoa reilusti, mutta saimme lopulta melko hyvän tuloksen lähimikrofoneista, Sjöström kertoo. – Cecil Taylor Unit oli aikoinaan yksi kuuluisimmista Cecilin bändeistä. Pianolle neljä, rummuille neljästä kuuteen sekä saksofonille, sellolle ja bassolle kullekin kaksi. Jos taas teos on rekisteröity yhdelle nimelle, maksetaan korvaus vain tälle henkilölle. HAASTATTELU 37 Jäljitetty äänite saattaa osoittautua tarkassa kuuntelussa huonolaatuiseksi, tai sitä ei ole tehty varsinaisesti levyn tuottamiseen. Sen vuoksi siitä oli kuulemma lähes mahdotonta saada kunnon saundia. Sen hengessä New Yorkissa syntyi hänen viimeinen yhtyeensä The New Unit. – Mikrofonit olivat kaukana ja äänittivät kaikenlaisia häiriöääniä, kuten lavalla olevia tuulettimia. Alkurituaali on kuitenkin niin tärkeä osa Cecilin konserttia, että päätimme säilyttää sen häiriöistä huolimatta. Toisinaan lähtökohtana saattaa olla radio-ohjelmaa varten muokattu tallenne. Silloin hänen osuutensa maksetaan pesän edunsaajille mainittujen organisaatioiden kautta. Siksi cd:n alkuminuuteilla kuuluu kohinaa ja muita ei-toivottuja ääniä samoin kuin yleisöä jonkin verran. Lisäksi oli vedetty suora kanava vahvistimesta äänityslaitteeseen. Se, että 89-vuotiaana kuolleella Taylorilla ei ollut jälkeläisiä, muuta perhettä tai läheisiä edunvalvojia, ei ole hankaloittanut levyjen julkaisua. Albumin alkuosuus, jossa Taylor suorittaa konserteilleen tyypillisesti useita minuutteja kestävän runollisen rituaalin, äänitettiin ainoastaan tilamikrofoneilla. Kun sitten lähestymme lähimikkejä, häiriöt katoavat kokonaan ja palaavat vasta loppurituaalin kohdalla, Sjöström kuvailee. Tähänastiset kokemukseni ovat, että asia järjestyy isommitta vaikeuksitta radion ja tuottajan välillä. Siihen tarvitaan radion ja levytuottajan, esimerkiksi levy-yhtiön välinen lisenssisopimus, tai sitten radio myy levyn tuottajalle kaikki oikeudet. Kyseessä oli maineikkaan museon ikoniselle pianistille omistama kymmenpäiväinen ja monitaiteellinen retrospektiivi Open Plan: Cecil Taylor. Sekin vaatii käsittelyä ennen cd-julkaisua. Heidän etujaan valvovat kansainväliset tekijänoikeusjärjestöt, kuten Saksan GEMA ja Suomen Teosto, Sjöström erittelee. Mitä tulee muusikoiden oikeuksiin, ne koskevat soitettua musiikkia. Tälle uudelle kokoonpanolle oli suunnitteilla useita konsertteja, jotka eivät toteutuneet. Mainittujen levyjen on tarkoitus ilmestyä vuoden 2022 alussa.?n Cecil Taylor Quartet soitti pianistin kolmella nimikkofestivaalilla New Yorkin vanhimmassa synagogassa. Yleensä on kysymys siitä, että tuottaja tai levy-yhtiö tekee lisenssisopimuksen ja maksaa radiolle sovitun hinnan. Tämän jälkeen tuottaja voi tuottaa sovitun määrän levyjä ja digitaaliversioita myytäväksi. – Tampereen konsertin äänite oli juuri sellainen, vaikka mikkejä oli melko runsaasti. Silloin lavalle astui The New Unit, ja siinä soittivat Taylorin (piano) ja Sjöströmin (sopraanoja sopraninosaksofo ni) ohella Tony Oxley (elektroniikka), Okkyung Lee (sello) ja Jackson Krall (rummut). Monet konserttiäänitteet ovat Sjöströmin mukaan sellaisia. Kuva: Amiel Courtin Wilson. – Useimmiten radion äänitykset on muokattava uudelleen. Tämä koskee luonnollisesti myös henkilöä, joka ei enää elä. Sjöström selvittää, että kun levyä soitetaan esimerkiksi radiossa, korvaa GEMA tai muu vastaava organisaatio muusikoille heidän oikeuksiensa mukaisesti ja jakaa tuotot siten kuin niistä on sovittu: – Jos sävellys on yhteisteos, korvaukset maksetaan jokaiselle muusikoille tasavertaisesti. Konsertteja oli suunnitteilla muun muassa Taylorin 89-vuotissyntymäpäivän yhteyteen maaliskuulle 2018, ja Taylor työsti myös omaelämäkertaa ennen kuolemaansa kotonaan Brooklynissä. Kuva: Victor Harri Sjöströmin kuva-albumi Cecil Taylor ja Harri Sjöström New Yorkissa pianistin kotona vuonna 2016 Whitney Museon konserttitapahtuman aikaan
TEKSTI JA KUVA MATTI KOMULAINEN G ame of Thrones (2011–2019) napsi katsojaennätyksiä ja palkintoja läpi tuotantonsa. Ensin mainittu vie dystopiaan, jossa ihmiskunta on jaettu jyrkästi kahtia. Vieraannuttaminen kääntyy tässä yhteydessä kokeilua vastaan. USEIN AMMENNETAAN MIELIKUVITUKSESTA, TOISINAAN TAAS ARKITODELLISUUS ON TARUA IHMEELLISEMPÄÄ. Tuotos selkeyttää Vatikaanin juonittelua ja Michael Corleonen kamppailua menneisyyttä vastaan nostaen katsojan sykettä nytkin. Samoin säväyttää ääniraita kurkottaessaan salaisista kuiskauksista liittoutumien välisten mittelöiden ryskeeseen. Jälkimmäinen lainaa maya-kulttuurin ennustusta ja panee planeetan päMemories of Murder muistuttaa ohjaajansa Bong Joon-hon megahittiä. Vuoden 1997 uusklassikko loistaa yhä toden ja fiktion sulautumana, jota sähköistää Ethan Hawken ja Uma Thurmanin läsnäolo. Jälki kummittelee mielessä pitkään. Uhd-järkäle houkuttaa sukeltamaan eeppiseen valtapeliin uudelleen. Isot tunteet ja aikuisten satuilu punotaan niin. Korean maaseudulla sarjamurhaajan jahdista muodostuukin piina, josta kärsivät eniten aina vain uudet uhrit. Sen oppii Undine sekä kaikki, jotka ovat hänelle riittävän läheisiä. Efektipajat rulettavat joka tasolla! Francis Ford Coppola leikkasi Kummisetä-finaalin uusiksi. Pako New Yorkista oli b-leffa syntyjään, eikä aika ole sitä jalostanut, vaikka puunattu kuva hyvältä näyttääkin. TALLENTEET | 4K UHD -, BLURAYJA DVD-POIMINNAT ELOKUVAT JA SARJAT KOUKUTTAVAT KATSOJAN MITÄ VILLEIMMIN VASTAKKAINASETTELUIN. Hollantilaisfilmi vain herättää nihilismillään enemmän kysymyksiä kuin mihin vastaa. Ehdottomuus sysää kaiken muun tieltään. Nyt uusi polvi ottaa paikkansa väkivaltaisessa slummissa. Kuvan dynamiikka häikäisevistä huippuvaloista juonittelun synkimpiin syövereihin näyttää ruudussa kutkuttavalta. The Tax Collector jatkaa jengien kuvausta. Borgmania on kehuttu yhtä palavasti. 38 MAAILMAT TÖRMÄYSKURSSILLA reiksi. Neill Blomkamp on ässä tässä lajissa ja luokin kuumottavaa toimintaa. Uhd-boksi rinnastuu Sormusten herra -pakettiin: faneille vain parasta 4k:ta kuvanlaadusta tinkimättä ja ääntä säästämättä. David Ayer kirjoitti painostavan Training Dayn. Kuten Parasitessa nytkin realiteetit, haaveet ja poliisin ammattitaito kohtaavat harvoin. Gattaca taas kuvaa vastaavaa lähitulevaisuuden totalitarismia, jossa perimä sanelee kohtalon. Hobbit-trilogia edustaa aiempien sukupolvien ideaa fantasiasta mutta on kerronnaltaan yhtä kiharainen jatkumo kuin Game of Thrones. Uhd-standardi palvelee monenlaisia muitakin kataloginimikkeitä. Elysium ja 2012 peilaavat nekin maailmojen törmäystä uhd:nä. John Carpenterille on sälytetty coppolamaista statusta kulttisegmentissä. Johan Renc kin Chernobyl on paras draamakiteytys Suomeenkin ulottuneesta ydinkatastrofista, jota katalysoi neukkusysteemin epäinhimillisyys ja kylmän sodan salailumentaliteetti
Shirley kuvaa ihmissuhdelabyrinttiä inhorealistisesti kirjailijan, yliopistolehtorin ja nuoren parin vinkkelistä. Lost Boys ei liioin jätä välinpitämättömäksi. Lawrence ja Martin Scorsesen kristinuskon avaintapahtumien läpileikkaus The Last Temptation of Christ ovat teoksia, jotka eivät katsomisesta kulu, niin yleispäteviä niiden ihmistulkinnat ovat.?n OHJAAJA TEOS JAKELIJA FORMAATTI Eri ohjaajia Game of Thrones The Complete Collection WB 33 x 4k uhd Peter Jackson The Hobbit Trilogy WB 6 x 4k uhd Johan Renck Chernobyl – A 5-Part Miniseries WB 2 x 4k uhd + 2 x bluray Andrew Niccol Gattaca Sony 4k uhd + bluray Neill Blomkamp Elysium Sony 4k uhd + bluray Roland Emmerich 2012 Sony 4k uhd + bluray Francis Ford Coppola The Godfather Coda Disney bluray John Carpenter Pako New Yorkista Future bluray Alex Van Warmerdam Borgman Booky dvd Bong Joon-Ho Memories of Murder Future dvd David Ayer The Tax Collector Universal bluray Christian Petzold Undine – Aallotar Future dvd Josephine Decker Shirley Booky bluray Jenni Toivoniemi Seurapeli Nordisk dvd Klaus Härö Elämää kuoleman jälkeen Nordisk bluray Ari Matikainen Karpo Suomalainen dvd Joonas Neuvonen & Sadri Cetinkaya Lost Boys SF bluray Antti Peippo Antti Peipon lyhytelokuvia VLMedia dvd David Hemmings The Key to Rebecca VLMedia 2 x dvd Eri ohjaajia The Plot Against America – An HBO Limited Series WB 2 x dvd Ayumu Watanabe Children of the Sea Booky bluray Armando Iannucci The Personal History of David Copperfield Suomalainen bluray Christopher Nolan Tenet WB 4k uhd + 2 x bluray Oleg Stepchenko The Iron Mask Booky bluray John Flynn Lock Up Suomalainen bluray Matt Eskandari Hard Kill Booky bluray James Cullen Bressack Beyond the Law Suomalainen bluray Anthony Mann El Cid / The Fall of the Roman Empire Suomalainen bluray / bluray Nicholas Ray 55 Days at Peking Suomalainen bluray Nagisa Oshima Merry Christmas, Mr. Mitä jos -kuviota motivoi asetelma, jossa Rommelin voitto on yhden agentin varassa. Aisteja pitää kalibroida välillä laatuklassikoilla. Rinnakkaistodellisuudet repsottavat, eikä idea sytytä parillakaan katsomisella. Jenni Toivoniemi vie ystäväjoukon juhlimaan mökille. Turhauttavaa, mutta näyttääpä ainakin Tallinna hienolta uhd-luokan agenttileikkikenttänä. Visuaalisuus säväyttää. Karpo tuo tv-kasvon lähelle ja kartoittaa samalla ison lohkon maan lähihistoriaa. Kyllähän guruinkin tekijä voi erehtyä. Huikeasta satiirista The Death of Stalin muistettu Armando Iannucci sai kasvutarinasta tosin raskasta palautetta, roolittihan hän intialaistaustaisen Dev Patelin päähenkilöksi Charles Dickensin omaelämäkerrallisimman romaanin uustulkintaan. Ja toki, Interstellar on ehkä avaruusmatka-scifeistä koskettavin ja Inception kieppuu unen ja valveen välillä kiehtovasti. Lawrence Suomalainen bluray Martin Scorsese The Last Temptation of Christ Suomalainen bluray. The Plot Against Americassa taas tähtipilotti Charles Lind bergh kuvitellaan Amerikan presidentiksi ja johtamaan maan Hitlerin leiriin. Christopher Nolania kumarretaan erehtymättömänä mestarina. Klaus Härö avaa siinä omia kokemuksiaan läheisen poismenon kirvoittamana. Elämää kuoleman jälkeen taas kasvaa kuva kuvalta yleispäteväksi tulkinnaksi ihmiselosta. Children of the Sea on tuoreen animen valioita. Kolmen teinin kautta sukelletaan merielämän ihmeisiin. Arskan seikkailuhömppä The Iron Mask, Syltin linnareissu Lock Up, Brucen terroristihippa Hard Kill ja aikido-yrmyn kyttäkieroilu Beyond the Law ovat myötähäpeää herättävää kuraa. Tenet sen sijaan jättää rannalle Dunkirkin tavoin. Huterasti perustellen, ikävä kyllä. The Key to Rebec ca kuvaa vakoojatoimintaa toisen maailmansodan Kairossa. Antti Peipon lyhytelokuvista piirtyy syväteräviä näkymiä Suomeen 1972–1989. TALLENTEET 39 koreasti, että hahmoihin haluaisi oikeasti uskoa. Sama periaate on pätenyt nyttemminkin. Vastakkaisia elementtejä törmäytetään hallitusti minisarjoissa. Fantasia sulautetaan realismiin mystiikan muodossa. Nagisa Oshiman sotavankileirikuvaus Merry Christmas, Mr. Elisabeth Moss loistaa psykologisen trillerin valokeilassa suvereenisti. Esimerkiksi Hollywoodin kulta-ajan spektaakkelit, kuten Anthony Mannin El Cid ja The Fall of the Roman Empire tai Nicholas Rayn 55 Days at Peking kertovat historiallisuudestaan huolimatta paitsi ajattomia tarinoita myös maailmasta, jossa satsattiin omaisuuksia verrattomien elämysten luomiseksi. Aiemmat tähtihetket eivät pelasta Arnold Schwarzeneggeriä, Sylvester Stallonea, Bruce Willisiä ja Steven Seagalia, niin ala-arvoisia kökkäreitä tuotantoon mahtuu. Tolkku teos on myös Ari Matikaisen dokumentti. The Personal History of David Copperfieldissä on vastaavaa taikaa. Seurapeli yrittää olla 2020-luvun Levottomat mutta typistyy epätasaisen tekstin ja castin vuoksi sukupolvipanoraaman sijaan karikatyyrien napanöyhtäsodaksi. Aidot hahmot ja niukka tyyli lisäävät uskottavuutta ja paikoin synkkää huumoria meininkiin. Reindeerspottingin tyypit hävisivät Aasiaan vetämään huumeita, ja yhden taival päättyi sinne lopullisesti. Risto Jarvan kuvaajana meritoitunut dokumentaristi löytää oleellisen mitä moninaisimmista aiheista herkällä vaistolla
Mutta ahkerasta DSPeaker Anti-Mode X4:n avulla tehdystä mittailusta ja kaiuttimien sekä kuuntelupaikan siirtelystä huolimatta 70–130 hertsin alueen taso jäi korkeammaksi kuin taajuudet siitä alasja ylöspäin. Eniten käytetty etäisyys oli 310 senttimetriä. Alaja yläosat on päällystetty Penaudion tavaramerkillä, lakatulla visakoivuvanerilla. ETELÄ-KARJALAN HELMI TEETTI TÖITÄ Kaiuttimien paikan haku vei aikaa. Karelia on vaikuttava tapaus. Joitain kuuntelijoita varsinkin keskialueen kohouma häiritsi, osa ei siitä erikseen maininnut. Keskija ylemmän alueen luonne ja keskinäinen tasapaino pysyivät sijoituksesta riippumatta pitkälle samana. KÄVIN TALVELLA 2020 SAMIN LUONA LUUMÄELLÄ OTTAMASSA ÄÄNELTÄÄN PITKÄLLE VALMIISTA LIPPULAIVASTA TYYPIT. HIGHEND | HERMUSET: PENAUDIO KARELIA -KAIUTIN KUISKITTIIN, ETTÄ PENAUDION SAMI PENTTILÄLLÄ OLI TYÖN ALLA JOTAIN JÄRISYTTÄVÄÄ. Lähes kaikki kuuntelut tehtiin ilman huonekorjausta, ja oheiset arviot perustuvat siihen. Marianne Faithfullin Working Class Hero (Blazing Away) kävi hyvänä testikappaleena. Kerron sen vaikutuksista tuonnempana. Penaudion suosituksen mukaan kuunteluetäisyydeksi kannattaa aluksi ottaa noin puolitoista kertaa kaiuttimen korkeus. Kaiuttimien väliä oli 240 senttimetriä, kaiuttimista takaseinään 180 senttimetriä ja oikeaan sivuseinään 90 senttimetriä. TEKSTI MATTI HERMUNEN KUVAT MATTI HERMUNEN JA VALMISTAJA VALMIISTA LIPPULAIVASTA TYYPIT. Tällöin äänikuva ja tunnelma muuttuivat niin voimakkaasti musiikin ja tallenteen mukaan, että useimmat kuuntelijat yltyivät hakemaan lähes kappalekohtaisesti toimivinta paikkaa. Tilatoisto muuttui isosti etäisyyden mukaan. Lisäksi alue 500 hertsin molemmin puolin oli hieman koholla. Yksi kuuntelija sai mieleisensä tuloksen istumalla lähes lähikentässä. Suunnittelija Sami Penttilä kertoo seuraavalla aukeamalla lisää Karelian suunnitteluratkaisuista ja tekniikasta.. Useimmat kävijät hätkähtivät nähdessään ne luonnossa. Ison ihmisen korkuiset kotelot ovat yhtä kappaletta, vaikka kaiuttimen visuaalisesti jakava pianomusta keskiosa saa luulemaan toisin. Aivan loppuvaiheessa kokeilin, mitä X4:n korjaus saisi aikaan. Mutta alkuvuodesta Sami ja pääedustaja Audiomanian Mitro Koskiluoma roudasivat Kareliat sisään. KUVAT MATTI HERMUNEN JA VALMISTAJA V iimeistelyn ja tärkeimpien komponenttien aikatauluja sotki koronapandemia. Aluksi Kareliat suunnattiin suoraan kohti kuuntelijaa
Näitä lajeja enemmän harrastanut lankesi täysin loveen: ”Esimerkiksi Mirwaisin Disco Science on useimmille laitteistoille hyvä testi yläpään repivyydestä: näillä raivokirkkaudesta ei ollut tietoakaan. Joillekin tämä kertoo kaiuttimen laadusta, joku saattaa pitää niitä ilonpilaajana.. SE KUULUI LÄPINÄKYVYYTENÄ, ALIMMISTA YLIMPIIN ÄÄNIIN ULOTTUVANA HELPPONA EROTTELUNA SEKÄ STEREOKUVAN VAKAUTENA JA SYVYYTENÄ. Alapäätä olisi saanut olla hiukka lisää, mutta pääsyyllinen lievään keveyteen löytynee käytetystä pianosta, koska muilla pianolevyillä vastaavia puutteita ei ollut. Jarrettin hyräilyt ja jalkojen polkemiset kuuluivat selvästi, mutta toisaalta ne istuivat luontevasti osaksi menoa. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. Genelec 7070A -subwoofer ei tuonut olennaisesti lisää ulottuvuutta tai voimaa. sinfonian kakkososalla (Dutoit, Montreal Symphony Orchestra). HIGHEND MATTI HERMUNEN on helsinkiläinen pitkän linjan hi harrastaja. Kareliat toistivat monet tavallisesti räikeinä soivat levyt astetta paria sävyisämmin. Kyse ei ollut ylimmän alueen laimeudesta, koska omasta ja useimpien kuuntelijoiden mielestä ylimmän alueen taso oli sopiva eikä siitä jäänyt puuttumaan mitään. Ehkä varsinkin diskantin puhtaus ja eleettömyys selittävät paljon. Tosin yksi kuuntelija olisi halunnut nostaa ylimmän keskialueen tasoa hivenen. Eräs kuuntelija kirjoitti: ”Kaiuttimien suuntaamisella siten, että sisäsivut hieman näkyivät kuuntelupaikalle, sai äänikuvaa avarrettua eikä enää tarvinnut niin kerkeästi siirrellä pääkoppaa eteen ja taaksepäin äänitteen vaihtuessa.” Oheislaitteet olivat: ohjelmalähteenä Roon ja Tidal, Rega Planar P10 rasioina Benz Micro ACE L tai Ortofon 2M Black LVB 250 Exclusive, Oppo 205 -4k-soitin, esivahvistimena ja striimerinä Meridian 861 v8 ja päätteinä Rotel Michi M8 tai Densen B-350+. Kokeiluaikaa oli riittävästi. Sama toistui useilla urkulevyillä, joita pystyi kuuntelemaan lähes urku auki toiston pysyessä avonaisena. Jousisointi ei ollut niin lämmin kuin joillain romanttisemmilla kaiuttimilla. Kun kuuli kiusallisen selkeästi, miten remakkaa oli studiossa ruuvattu, niin väristykset vähenivät. Vaikeasti äänitetyn Sibeliuksen 4. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun kappaleen pystyi kuuntelemaan kohtuullisen kovalla äänenvoimakkuudella ilman korvasärkyä.” Toisaalta ehkä juuri tarkkuutensa ansiosta Kareliat siistivät revityksistä niihin kuulumatonta. Joitain värittymiä lukuun ottamatta soittimissa olivat aidonoloiset, välillä jopa ylimaalliset sävyt, kuten Richard Thompsonin akustinen kitara kappaleella Dimming of the Night levyltä Shoot Out the Lights. Kun kaiuttimia käännettiin hieman ulospäin, stereokuva laajeni, mutta asiat pysyivät vakaampina eivätkä enää olleet niin riippuvaisia äänitteestä. Ykkösosan jousisointi ei ollut niin jäisen viiltävää kuin useimmiten, vaan sävyjä löytyi, trumpettien ja pasuunoiden sointi oli leveän purevaa ja levyn päättävällä Finlandialla torviosasto tarvittavan massiivinen. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti klassisen musiikin puolelle. KUKA. OIVALLISTA Karelian ehkä vakuuttavin ominaisuus oli selkeys. Kareliat kiinnostavat, joten vakioja muita kuuntelijoita kävi kymmenkunta. Kareliat hoitivat sen kurinalaisesti ja vakuuttavalla dynamiikalla. Mutta kyllä ne osasivat soida repivästi ja rumasti, kun esitys sitä vaati. Orkesterin jousisto kaartuili plastisen leveänä ja sopivasti erottelevana Saint-Saënsin 3. Tallenteeseen kuuluva mörkkiys säilyi, mutta orkesteri avautui kauniisti. Esa-Pekka Salosen ja Los Angelesin Filharmonikkojen näkemys Stravinskyn Kevätuhrista on dynamiikaltaan ja intensiteetiltään hieno. KARELIAN EHKÄ VAKUUTTAVIN OMINAISUUS OLI SELKEYS. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hi tuotteita. Bill Laswellin dubbailut tai KMFDM:n äärimmilleen viety tilaja efekti-ilotulitus saivat tarvitsemansa kohtelun. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. Se kuului läpinäkyvyytenä, alimmista ylimpiin ääniin ulottuvana helppona erotteluna sekä stereokuvan vakautena ja syvyytenä. Esiintyjien ja instrumenttien sävyt säilyivät pahimmissakin melskeissä. sinfonian (Ashkenazy, Philharmonia Orchestra) alun Kareliat hoitivat erinomaisesti. Keith Jarrettin läpitutun Kölnin konsertin puolituntinen ykkösosa soi tarkimmin ja selkeimmin kuin ehkä koskaan
Yleinen sointisävy pikemminkin rauhoittaa kuin kiihdyttää. 42. Kun yläbasson tarpeeton energia väheni, lievensi tämä myös sitä alempana tapahtuvan kuulumista estävää peittovaikutusta. Peto kulki jälleen nurkissa. Niissä on ainesta, vaikka mihin. KORJATTUNA KOHENI Mietityttämään jäi, mikä aiheutti huonemittauksessakin näkyneen keskialueen korostuman, kuuntelutila, vai oliko kyse enemmän kaiuttimen ominaisuudesta. Niitä voi kuunnella yllättävänkin läheltä, vaikka omaan makuuni ääni tasapainottui ja avartui hieman kauempaa. Myös hiljaisissa jalkioäänissä on vaikuttavaa painon tuntua. Kolme kokenutta, heidän joukossaan Jukka Isopuro (katso Kolmannella korvalla) näkivät sen ongelmana, joku isompana kuin toiset. Mukana tulevat magneeteilla kiinnittyvät kangaskehikot rauhoittavat yleisilmettä, ja pari kuuntelijaa ei suostunut kuuntelemaan kaiuttimia ilman niitä. BIS), Kareliat avasivat esitystilan syvän avarana ja täsmällisenä ja ambienssi välittyi hienosti. Usein kokeillun Shostakovitsin 4. Funk-jazzin sähköbasso on varsin seurattava. Erinomainen stereoerottelu ja tilavaikutelma käyvät nopeasti ilmi, jälkimmäinen myös vaihevirheisen tilakikkailun hätkähdyttävänä pomppaamisena korvan juureen. Ääni on muutenkin iso. Van Morrisonin Veedon Fleecellä David Hayesin akustiseen bassoon ympätyn kaiun luonne tuli selväksi. Pian tottuu siihen, että 180-senttimetrisen kaiuttimen ääni tulee yläviistosta. KAIKKI AINEKSET Kaiuttimien ulkonäkö jakoi kuuntelijat kahtia. Toisaalta siitä puuttuu jotain oleellista, kenties sielu. Ja toisaalta sen sielu tuntuu olevan juuri tuo levollisuus ja eleettömyys. Sen kyvyt saadaan parhaiten esiin kokeilemalla sijoituspaikkoja, suuntausta ja kuunteluetäisyyttä monenlaisella musiikilla. Osa jumaloi viilupintaa, osa piti ulkoasua teknisenä. Sen peittovaikutus tekee esimerkiksi baritonilaulajasta, sellon ylärekisteristä ja pianon keskirekisteristä (avaimenreiän kohdalta puolitoista oktaavia oikealle) lievästi tukkoisen. Menneiden messujen testisuosikilla, Bela Fleckin Flight of the Cosmic Hippolla keskialue ja yläpää soivat upeasti, ja basso pysyi erinomaisesti kurissa, vaikka siinä oli välillä kuminaa. Selkeyden, luonnollisten sointivärien ja helpon dynamiikan ohella se on säälimättömän tarkka, riisuu heikosti tehdyt tallenteet paljaaksi ja kertoo armottomasti tahattomat tai tahallaan tehdyt omituisuudet. Mussorg skin Näyttelykuvien urkusovituksessa syntyy uskottava illuusio lyijynraskaudesta. Ainakin tässä kuuntelutilassa maltillinen alemman alueen huonekorjaus taltutti edellä mainittuja korostumia, ja ääni avautui entistä paremmin. Sen korjaus rajattiin vaikuttamaan vain alle 1 000 hertsille. Joiltakin kesti aikansa tottua Karelian esitystapaan ja jotkut aprikoivat, oliko toisto tarkkuudessaan ja neutraaliudessaan jopa tarpeettoman siistiä. Mark Knopflerin Golden Heartilla alakerta oli turhan runsas, vaikka kitaran ja koskettimien sävyt ja lauluääni olivat ilmeikkäitä. Korostuma ei tyrkytä itseään esiin, mutta sen tajuttuaan huomaa ohuen verhon esimerkiksi sinfoniaorkesterin puupuhaltimien edessä. Jälleen kerran kuultava vaikutus oli suurempi kuin graafista katsomalla luulisi. Tavallisesti huomaamattomat keskirekisterin tapahtumat käyvät yllättäen tärkeiksi, kun niiden läpikuultavuus hämärtyy. Diskantissa on kyllä erottelua mutta rauhalliseen ja sivistyneeseen tyyliin. Siinä on voimaa ja menevyyttäkin. Parhaimmillaan se toisti dynamiikan ja iskut läpinäkyvästi ja riittävällä voimalla. Tämä kuului hyvin Paavo Berglundin johtamalla Sibeliuksen kolmannella sinfonialla (Chamber Orchestra of Europe), jolla esiintyjien paikat ja tila kuuluivat luontevina, vailla sinänsä lumoavaa yleisavaruutta. JUKKA ISOPURO: KOLMANNELLA KORVALLA Tiiviisti sanottuna: fiilistelevä jättiläinen. Hyville äänitteille ne tekevät oikeutta. Äänenlaatua kiitettiin. Perkussionistin kilistimet ja kolistimet erottuvat hienosti mutta eivät hyppää silmille. Marcus Millerin Jean Pierrellä (Tutu Revisited) sähköbasson sävyt ja sivallus olivat parasta mitä on tullut kuultua, tosin basso soi satunnaisesti turhan paksusti. Varmasti monen unelman täyttymys ja monen kiro, tämä siro pikkukaiutin.” Penaudio Karelia on huippukaiutin. Ehkä juuri ylemmän basson kuhmun vuoksi sopivan tason haku otti aikaa eikä siitä saanut aivan tasapainoista. Mutta soinnin rasittamattomuuden ja hyväntuulisuuden rinnalle alkoi hiipiä epäilys keskialueen korostuksesta. Elektroniikalla terästetyllä fiilistelyraidalla basson muhevuus jakautuu varsin tasaisesti, vain syväbasson murahdus jää heikommaksi. Sopivalla tallenteella, kuten Hugo Alfvenin Taalainmaan rapsodialla (Järvi, Tukholman SO. Silti viulun voimaotteiden rouhaisut välittyvät uskottavasti, samoin akustisen kitaran näppäilyt. Yksi heistä kävi myös kuuntelemassa Karelian Audiomanian esittelyssä ja havaitsi siellä samankaltaiset ylemmän bassoalueen korostuksen sekä keskialueen kuhmun. Yksi loihe lausumaan: ”Hämmentävä kokemus. Mussorgskin näyttelykuvien katakombien nurkat ja Saint-Saënsin urkusinfonian kahden viimeisen osan revityksissä urut ja matalimmat torvet soivat muun möykän mukana erinomaisen monisävyisinä. Pieni pyöreys niistää aivan pikkuisen energian ja kiinteyden tunnetta. Laatukaiuttimen tapaan Karelia ansaitsee hyvän kuuntelutilan, huolellisen asennuksen sekä kunnolliset oheislaitteet. Koska Anti-Modella pystyy hienosäätämään basson tasoa 0,5 desibelin portain, jatkoin alemman alueen viritystä käsipelillä ja sain Karelian toiston omaan makuuni kohdalleen. JÄREYTTÄ Alemmalla alueella Karelian toisto oli pääosin suvereenia. ?n MUSSORGSKIN NÄYTTELYKUVIEN KATAKOMBIEN NURKAT JA SAINT-SAËNSIN URKUSINFONIAN KAHDEN VIIMEISEN OSAN REVITYKSISSÄ URUT JA MATALIMMAT TORVET SOIVAT MUUN MÖYKÄN MUKANA ERINOMAISEN MONISÄVYISINÄ. Kalevi Kiviniemen Naantalin kirkossa tehdyllä Bach-kokoelmalla jalkioäänet olivat lujat ja sävykkäät. Kareliat eivät kuitenkaan liioitelleet tilaa tai avaruutta. Onneksi korostus sijoittui melko kapealle alueelle, joten se ei häirinnyt kaikella musiikilla tai aina edes kuulunut. sinfonian lopussa on epämukavia tuntemuksia herättäviä crescendoja sekä viime minuuteilla hiljaisen jousimaton takaa nousevia pahaenteisiä pataja isorumpujen vyörytyksiä. X4 tasoitti selvästi 100 hertsin ympärillä olevaa korostumaa ja hieman myös 500 hertsin aluetta. Metalliset, piikikkäät, karheat ja aggressiiviset sävyt siistiytyvät. Tosin voimallisempiakin esityksiä on kuultu. Siksi kuuntelun loppuvaiheessa kokeilin, mitä DSPeaker Anti-Mode X4 saisi aikaan
Koska suurin osa äänestä tulee suoraan kaiutinelementeistä, se pysyy äärimmäisen puhtaana ja piirtää yhdessä saumattomasti diskanttiin sulautuen ultimaattisen stereokuvan, jossa on myös yläja alapuolista tai korkeussuuntaista syvyyttä eikä syvyysvaikutelma tule monien dipolien lailla putkesta. Lisäksi kotelon sivussa ja edessä on dipolikuviota tukevat reiät. Viimeistely on toistaiseksi ainoastaan visakoivu.. Kaiuttimen runko on mdf:ää, joka on viilutettu Penaudion vanerilla. Puhekelan napakappaleen yläja alapuolella on kupariset oikosulkurenkaat. Puhekela on 16-ohminen, mikä helpottaa kytkentää jakosuotimen kannalta sekä kasvattaa elementin q-arvoa. Elementin säröarvot ovat myös poikkeuksellisen pienet. Keskiäänet ja diskantti on sijoitettu keskenään D`Appolito-tyyppisesti, eli diskantti on keskiäänten välissä. Jakosuotimessa käytettävien komponenttien laatu kuuluu tarkasti näin suoraa, puhdasta äänisignaalia tuottavassa kaiuttimessa. Diskantti suuntaa jo itsessään niin paljon, että sen suuntauksen lisääminen vain heikentää stereokuvaa kuunteluolosuhteissa. Tämä vaikuttaa myös suoraan huonevasteeseen. Vastuksina käytetään Mundor n MResist Supremeja. Liittiminä taas ovat WBT:n viimeistä Next Generation -teknologiaa olevat 0705 Ag:t. Keskiääninä on kaksi pienisäröistä 18-senttimetristä Seasin kuitu–polypropyleenikartioista Excel-elementtiä. Lisäksi korkeat taajuudet alkavat vaimentumaan jo ilmassa, matoista, sohvista, huonekasveista ja huoneen ulokkeista puhumattakaan. Mitat (lxkxs) 33 x 180 x 44 cm Paino 70 kg Toimintaperiaate 3-tie, kardioidi Suurin suositeltava teho 500 W Nimellisimpedanssi 4 Ohm Elementit -basso 4 x 260 mm -keskialue 2 x 180 mm -diskantti 26 mm Jakotaajuus 200 Hz, 4 500 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Ei SUUNNITTELIJA KERTOO SAMI PENTTILÄ, PENAUDIO Penaudio Karelia on ensimmäinen Penaudion kaiutin, jossa käytetään kotelolla muodostettavaa äänen suuntaamista. Keskiosa ja jalusta on pianolakattu. Keskiäänten suuntaaminen voi huonossa tapauksessa myös johtaa liialliseen suuntaamiseen, jolloin sweet spot eli paras kuuntelualue on todella kapea ja ääni sen ulkopuolella ikään kuin outo. Suurin ongelma on bassoalueella, jossa melkein huoneessa kuin huoneessa on seisovia aaltoja 50–200 hertsin alueella. Lisäksi kun bassot ovat symmetrisesti keskiäänten yläja alapuolella, saadaan taajuusvaste pidettyä tasaisena suunnitteluakselin yläja alapuolella, mikä perinteisellä asettelulla menee aivan kuralle diskantin yläja alapuolelta. Sisäinen johdotus on hopealla päällystettyä kuparia. Tavoitteena on mahdollisimman hyvä elementin sisäinen vaimennus eli resonoimaton ja nopeasti syttyvä ja sammuva reagointi signaaliin. Bassojen toimintaperiaate on dipoli toteutettuna niin sanotulla U-framella, jota oikealla tavoin vaimentamalla on saatu yläbassoilla kardioidi, joka yhtyy jakotaajuusalueella saumattomasti säteilykuvioltaan keskiääniin. Diskantin ja keskiäänen haarojen kelat ovat Mundor n Hepta Strandeja ja bassoilla MCoil air core Vacuum Impregnated 2,36 millimetrin langalla. Niitä on neljä kappaletta kaiutinta kohden symmetrisesti keskiäänien yläja alapuolella. Taaksepäin ei kohdistu lainkaan säteilyä eli vuotavaa ääntä. Se saadaan aikaan takaa vaimennetulla dipolilla, jonka takasäteily imetään tarkoin valittuihin ja asetettuihin vaimennusaineisiin. Dipoli säteilee ääntä eteen ja taaksepäin, eli ääntä ei karkaa sivuille, ylös eikä alas. Siellä äänen suuntaaminen vaikuttaa eniten. Keskiäänten toimintaperiaate on kardioidi. Kaikkien elementtien materiaalit on valittu sopimaan toistoalueelleen. Nämä muutokset lisäävät tehonsietoa. Karelian bassotoisto on kotelointinsa ja neljän kymppituumaisen bassoelementin takia äärimmäisen tarkka, nopea ja autoritaarinen. Fysiikan rajoitusten takia alle 50 hertsin alueella bassot muuttuvat dipoliksi. Kalvon takaosa on vaimennettu synteettisellä vanulla, ja se on muotoiltu timantin mukaan, jolloin sisäisiä heijastuksia ei käytännössä synny lainkaan. Hyvässä tapauksessa, kun säteilykiila kuuntelupaikkaa kohti pidetään kohtuullisen leveänä, vähentää se haitallisia heijastuksia huoneen rajapinnoista, lisää äänen tarkkuutta sekä stereokuvan leveyttä ja syvyyttä pitäen kuitenkin sen kasassa laajemmalla kuuntelualueella. Kareliassa ylä-äänet hoidetaan Seasin timanttikalvoisella diskantilla, jonka reagointi signaaliin on aivan poikkeuksellisen nopea johtuen kalvon keveydestä ja jäykkyydestä sekä puhekelan ja magneetin muodostamasta todella voimakkaasta moottorista. Tällä saadaan diskantin ja keskiäänen jako saumattomaksi ja lisättyä luonnollista suuntaavuutta. penaudio. Jakosuotimen komponenteilla haettiin äärimmäistä äänen puhtautta, läpinäkyvyyttä ja tarkkuutta. Erikoistilatun titaanisen puhekelan runko reagoi nopeammin transientteihin, lisäksi ulompaa ripustusta on löystytetty ja sisempää ripustusta jäykistetty. Säteily ylösja alaspäin on pientä, ja suurin osa säteilystä kohdistuu eteenpäin kuuntelupaikkaa kohti. HIGHEND PENAUDIO KARELIA Hinta 84 995 €/pari Lisätietoja audiomania. Kuuntelutestein kondensaattoreiksi valittiin Mundor n MCap Supreme Evo Silver/Gold Oilit diskantin ja keskiäänen suodinhaaroihin ja MCap Evo basson haaraan. Bassot ovat Seasin 26-senttimetriset erittäin pienisäröiset magnesium–alumiinikartioiset Excelit. Tämä on bassotoistossa äärimmäisen hyvä ominaisuus, koska niin sanottu perinteinen ympärisäteilevä kaiutin säteilee bassotaajuuksilla joka suuntaan, jolloin huoneen sotkevat vaikutukset rankaisevat lujimmin tällä alueella
TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO ERÄPUU. EKSOOTTISUUTTA PELISSÄ SILLÄ KORVALLA: MUSICANOTE TAJIMA/SHIKKUI-LM -KAIUTIN PERINTEISTÄ JAPANILAISTA PUUTYÖKULTTUURIA JULKISIVULLAAN TAITEN HYÖDYNTÄVÄ MUSICANOTE TAJIMA/SHIKKUI-LM KÄTKEE EKSOOTTISEN OLEMUKSENSA TAAKSE MUUTAKIN TAVANOMAISUUDESTA POIKKEAVAA. SEN NELITUUMAINEN LAAJAKAISTAINEN KAIUTINELEMENTTI ON SIJOITETTU STUKKO-TYYPPISEEN KIPSIPOHJAISESTA MATERIAALISTA VALETTUUN TORVEEN
Suhteellisen suppeaa mallistoa täydentävät kaiutinjalustat, laitetelineet ja vaimennusalustat. Elementin toistokaistaa, jonka luvataan sopivalla koteloinnilla yltävän liki 30 hertsiin, JAAKKO ERÄPUU on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Valmistaja mainitsee kaiuttimen kotelon sisältävän joitain tukirakenteita, mitä ei ole syytä epäillä, sillä koputustesti tuotti tulokseksi suhteellisen kuivakkaa napsetta. TAJIMA/Shikkui-LM:n paperikartioinen laajakaistaelementti on peräisin Markaudion tuotantolinjoilta ja tyyppimerkinnältään Pluvia 7.2. Tukevuudelle ei liene haitallista sekään, että sekä julkisivu että takalevy ovat ruuvikiinnitteiset. Ero näiden välillä ei ole kuitenkaan niin suuri kuin kuvittelisi. Kokoisekseen elementti liikuttelee ±4 millimetrin maksimiliikepoikkeamineen aika tehokkaasti ilmaa. Kukka-aiheisella, taidokkaasti leikatulla kuvioinnilla varustettu puinen suojalevy kiinnittyy kaiuttimeen magneetein. J apanin Asagossa, Kioton liepeillä majaansa pitävän MusicaNoten tuotevalikoimiin kuuluvat niin valmiit kaiuttimet kuin rakennussarjatkin. 45. Ja ruuveja on paljon. HIGHEND LAULUÄÄNET, PUHALTIMET, AKUSTISET KITARAT JA PERKUSSIOT SOIVAT PARHAIMMILLAAN HYVIN REALISTISESTI, KÄRJISTÄEN VOISI KÄYTTÄÄ VAIKKA ILMAISUA ANTI-HIFISTISESTI, VAPAANA KLIINISYYDEN KIROISTA. KIPSIÄ JA KUVIOINTIA Neljätuumaisella laajakaistaelementillä varustettu refleksiviritetty TAJIMA/Shikkui-LM edustaa mittasuhteiltaan tyypillistä pienehköä jalustakaiutinluokkaa vajaan 20 senttimetrin leveydellään ja noin 30 senttimetrin korkeudellaan ynnä syvyydellään. Oma vaikutuksensa kaiuttimen painoon on silläkin, joskin myös elementin suuntaavuuskäyttäytymiseen. Kaiuttimen laajakaistaelementti on istutettu loivaan torveen, joka on työstetty kipsipohjaisesta materiaalista perinteisellä stukko-menetelmällä, jota Japanissa kutsutaan nimellä Shikkui. Valmistaja varoitteleekin käyttöohjeessa sijoittamasta stereokäytössä kaiuttimia liian kauas toisistaan ja suosittaa kuuntelupaikaksi kaiuttimien välisen janan keskilinjaa. Painoa kaiuttimelle on kertynyt kuutisen kilogrammaa, mikä ei ole ihan vähän, kun kyseessä on kuitenkin yhdellä elementillä toimeen tuleva toistin. KUKA. Pääosin kotimaan markkinoilla operoinut yritys on pikku hiljaa aloitellut myös vientitoimintaa, yhtenä kohdemaanaan Suomi, jonne firman kaiutinmalliston edullisemman pään laajakaistainen, perinteisen japanilaisen käsityökulttuurin ansiosta jalustatoistinten yksitotisesta massasta erottuva TAJIMA/Shikkui-LM saapui viime vuodenvaihteessa. Sen runko on valmistettu synteettisestä materiaalista. Se ei ole 100-prosenttisesti ääntä läpäisevä, eli tarjolla on kahdenlaista ääntä: kanssa ja ilman. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta poikkeavia mielenkiintoisia tuotteita
Toisaalta kaiutin ei silotellut vaskien pärinää tai niistänyt jousisoitinten strokasta hartsia. Kaiutinten välistä etäisyyttä varioitiin haarukassa 1,5–2 metriä kuunteluetäisyyden pysytellessä kahdessa metrissä. Toiston koherenssi ja soljuvuus ansaitsevat myös pikku kehaisun, samoin rytminen drive ja sointivärien pintaan liimautuva lämpö. Kaiuttimet oli sijoitettu 60 senttimetriä korkeille jalustoille, noin 40 senttimetriä irti etuseinästä ja suunnattu hieman kuuntelupaikan ohi. Eli vaikka toisto ulottuu yläpäässä liki 30 000 hertsiin, diskantin tasoa on aavistuksen vaimennettu. Tarina ei kerro, onko MusicaNote käyttänyt elementtiä sellaisenaan vaiko modailtuna. kerrotaan muokatun rakenteellisin keinoin vintagetyyppiseksi. musicanote.biz Mitat (lxkxs) 18,9 x 30,5 x 29 cm Paino 6 kg Toimintaperiaate Ykstie, re eksi Suurin suositeltava teho 20 W Nimellisimpedanssi 4 Ohm Elementti 100 mm Liitin Naparuuvi. ERILAISUUDEN ESTETIIKKAA TAJIMA/Shikkui-LM-kaiutinten soundissa on paljon potentiaalia varsinkin akustisten instrumenttien ja ehjän musiikillisen esillepanon välikappaleena. Kaiutinparin maalaamassa äänikuvassa oli kokoa ja näköä. TAJIMA/Shikkui-LM:n nimellisimpedanssiksi mainitaan neljä ohmia ja herkkyydeksi 86 desibeliä per watti per metri. Näin siis valmistajan sivuilla asiat ilmaistaan. Laajakaistojen yleisesti tunnustetut hyveet löytyivät Shikkui-torven raamittamasta tarjonnasta enempiä etsimättä. Eli speksien mukaan ihan kärpässarjan putkoset ja vanhan liiton trankkumörssärit rajautunevat pois käyttökelpoisten vahvistinten terävimmästä kärjestä. Ilmoitettu tehonkesto on 20 wattia. Sekä sointinsa että designinsa puolesta. Pienimuotoinen musa hoitui liki uskottavasti vähemmälläkin höyryllä. Eihän alapäässä nyt järisyttävää dynamiikkaa päässyt kokemaan, mutta ulottuvuutta ja seurattavuutta riitti kotitarpeiksi kyllä. Kohtuupullealla lompakolla varustetulle erilaisuuden estetiikan ystävälle TAJIMA/Shikkui-LM on kuitenkin helmi. Vaan saattaapa syy moiseen piillä myös siinä, että nykytrendin mukaisessa soundimaailmassa ei hiresiliksen toivossa juurikaan yläpäätä pihistellä. Ehkä särmikkyyttä olisi voinut esiintyä enemmänkin. Lauluäänet, puhaltimet, akustiset kitarat ja perkussiot soivat parhaimmillaan hyvin realistisesti, kärjistäen voisi käyttää vaikka ilmaisua anti-hi stisesti, vapaana kliinisyyden kiroista. Useiden pienten jalustakaiuttimien musiikkiin kaivertama yliavaruuden puumerkki tosin puuttui. Basson olemus muistutti yllättävän paljon suljetusta kotelosta saatavaa. Vastaavasti ylemmän keskialueen energian demppaus on jätetty tekemättä. Mutta: eipä kaiutinten ulkoinen olemuskaan vedonne tässä innon ja mustavalkoisuuden ajassa massojen makutottumuksiin. LÄHIKENTÄSSÄ LÄSNÄ Kookkaita korurasioita muistuttavia japaninihmeitä ajeltiin 2 x 12 watin otl-putkosella ja keskimääräistä maltillisimmilla äänenpaineilla. Tällaisella asemoinnilla asiat napsahtivat aika hyvin kohdilleen – kunhan otti julkisivun somisteet pois, jolloin jo muutoinkin hillitty yläpää asettui balanssiin muiden äänialueiden kanssa ja fokus ehostui melkein monitoriluokkaan. Eli sitä paljon puhuttua yleispätevyyttä ei näillä eväillä saavuteta. Ehkä siksi, kun re eksivirityksellä ei ole lähdetty rakentamaan ylempään bassoon korostumaa voimattomuuden tuntua hälventämään. Kenties tavoitteena ollut hienoinen vanhahtavuus ja sen saavuttamiseksi harjoitettu diskantin säästeliäs annostelu aiheutti illuusion pienestä ilmavuusvajeesta. Suhteellisen pienellä hanan avaamisella saavutettavat äänenpaineet laittoivat epäilemään ilmoitetun herkkyyslukeman paikkansapitävyyttä. Kaupallisen balanssin populaarimusiikin tai raskaalla kädellä vedellyn rockin seurassa sen parhaat puolet jäävät kuulematta. Varsinkin jos kaiuttimille tarjosi massiivisemman laidan tavaraa. MUSICANOTE TAJIMA/ SHIKKUI-LM Hinta 1 995 €/pari Lisätietoja starsandstripes. Kun sitten väänsi potikkaa vielä vähän lisää, mekkala alkoi olla jo hämmästyttävän äänekästä ja läsnä olevaa, joskin jonkin verran pingottunutta. TAJIMA/Shikkui-LM:n bassotoisto kattoi normaalielämän tarpeet täysin tyydyttävästi
Ne peittävät alleen kaiken. Kaikki oli tuoretta, polvemme nuorehkoa ja täynnä intoa. Lasten kasvaminen, maailman muuttuminen ja asiat ympärillämme. Ei vain asenteen, harrastusfilosofian tai laiterepertuaarin kautta. Epäusko, suru ja oman rajallisuuden ymmärtäminen ovat tunteina murskaavia. Viisautta hillitä eikä syöksyä, kärsivällisyyttä kuunnella ennen kuin kommentoi, kykyä taipua muttei katketa. Toivuttuani uutisesta pysähdyin muistelemaan yhteisiä tuokioita. Nyt niin sanottu wanha liitto on sitä konkreettisestikin. Innostun toki edelleen laitteista, tekniikasta ja muusta pintapuolisesta, mutta entistä kiinnostavampaa ovat henkilöt tuotteiden, filosofioiden tai vaikkapa topologioiden takana. Nuoruuden kärsimättömyys ja kapeakatseinen tavoitehakuisuus ovat lieventyneet. KOLUMNI 47 KIITOS JA HYVÄÄ MATKAA T ämä kolumni syntyi kuultuani erään harrastusta rikastuttaneen henkilön poismenosta. Harrastuksen ukkoutuessa huomaan, että kuulun itsekin harmaapartoihin. Harrastus on muuttunut. Näitä ominaisuuksia liitin Tarmo Ikoseen. Ei tosin aina hyvällä tavalla, mutta se on jo eri juttu se. Vaikka emme tavanneet usein, pidimme harrastuksen puitteissa yhteyttä. Tarmon laaja tietoja kokemuspohja alalla syntyivät vuosien määrätietoisella yritystoiminnalla. n. Kenties teitä lämmittää tieto siitä, että ette ole yksin. Kylmä tekniikka ei ole mitään ilman kontekstia. Jos joku onkin tuuliviiri, niin Tarmo oli kivijalka. Ilman inhimillistä ulottuvuutta. Hänen rauhallinen ja aina herrasmiesmäinen, sivistynyt ote oli omiaan luomaan harrastukselle maassamme elinkelpoisuutta. Ilman dialogia. Ikä tuo harrastukseen viisautta. Vähitellen opimme tuntemaan toisemme paremmin, eikä hifi ollut ainoa puheenaiheemme. Tarmon poismeno jättää tyhjän paikan ja muistuttaa meitä kaikkia siitä, että elämä on nyt. Tai kuten vaimoni sanoisi, kohdallani karjalaista sitkeyttä. Pari–kolme vuosikymmentä sitten tilanne oli vielä toisin. Ne ja paljon muuta. Toivon perheelle voimia raskaina aikoina. Tapahtuma muistutti siitä, kuinka ohut elämänlankamme on ja kuinka nopeasti kaikki tapahtuu. Tarmo ”Tare” Ikosen (9.3.1962 – 6.1.2021) muistolle. Opin vuosien aikana häneltä paljon. Tämän allekirjoittavat varmasti lukemattomat lukijatkin
Pro-Ject lanseerasi levysoitinesivahvistinmalliston lippulaivaksi Phono Box R(eference) S(eries) 1:n viitisen vuotta sitten. PRO-JECT PHONO BOX RS2:N SÄÄTÖMAHDOLLISUUDET SISÄLTÄVÄT TOIMINTOJA, JOITA USEIMMISTA SEN LAJITOVEREISTA EI LÖYDY. SÄÄDETTÄVYYS EDELLÄ HIGH END | PRO-JECT PHONO BOX RS2 -LEVYSOITINESIVAHVISTIN ÄÄNIRASIAN OPTIMAALISEN SUORITUSKYVYN TAVOITTAMINEN ON OLENNAINEN ASIA VAATIVALLE VINYLISTILLE. Sellainen käväisi Hi maailman kokeilussakin numerossa 5/2016 ja osoittautui sekä äänenlaadun että säädettävyyden suhteen tasokkaaksi peliksi. RS1 on tuotannossa edelleen, mutta sen statuksen malliston hintavimpana otti jokin aika sitten RS2, jossa säätömahdollisuudet ovat vielä edeltäjääkin monipuolisemmat. TOIMINNALLISUUS HALLUSSA Mustana tai alumiinisena saatavilla oleva Phono Box RS2 on midikokoinen, täysin balansoitu, erilliskomponentein ja ulkoisin virtalähtein toteutettu levysoitinesivahvistin, jonka riaa-aste noudattaa split passive -peri. Laitteita löytyy jokamiesluokasta keskiraskaan hin kautta highendin tuntumaan. TEKSTI JAAKKO ERÄPUU | KUVAT VALMISTAJA I tävaltalaisen Pro-Jectin tuoteportfolio on nykyisellään jo mitä melkoisin. Levysoitinsarjoja lienee tuotannossa toistakymmentä ja niiden kylkeen kytkeytyviä esivahvistimia saman verran. Levysoittimilla ja niiden oheislaitteilla aloitellut valmistaja on laajentanut sortimenttiaan hi n koko kentän kattavaksi, analogisen ja digitaalisen elektroniikan ohessa myös muutaman kaiuttimen myötä
Jos on kuormitusimpedanssi olennainen tekijä mc-rasian sovittamisessa, mm/mi-puolella lähes yhtä tärkeä säädön kohde on kapasitanssi, jolla mc-maailmassa on häviävän pieni merkitys. RS2 tarjoaa 40–70 desibelin säätövaran seitsenportaisella säätimellään. RS2 on varustettu hienojakoisella balanssisäätimellä, jolla pääsee operoimaan ±2 desibelin sisällä. Erityismainnan saa portaaton kuormitusimpedanssin säätö, jolla optimia asetusta voi hakea vaikka lennossa musiikin soidessa.. RS2:n kapasitanssia voi säätää välillä 50–400 pikofaradia. Mm-rasiat pukkaavat sen verran voimallisemmin jännitettä ulos, että niiden kanssa riittävä etuvahvistimen ohjaustaso saavutetaan noin 40 desibelin vahvistuksella esivahvistimessa. Optimaalinen rasiakohtainen lukema takaa tasaisen toistovasteen ylimpiin taajuuksiin asti. High output mc -askit tulevat yleensä toimeen 45–50 desibelillä, mutta pienempien antojännitteiden mc:t saattavat vaatia jopa yli 65 desibeliä lisähönkää. Suodatus on viisautta niissä tapauksissa, joissa äänirasian joustavuuskertoimen ja äänivarren tehollisen massan yhteispeli tai joku muu rakenteellinen ominaisuus aiheuttaa epätoivottua matalataajuista resonointia ja jyrinää. RS2:n erikoisin toiminto liittyy mc-rasioiden toiston optimointiin. Valinta korjauskäyrien välillä tapahtuu omalla kytkimellään. RS2 sisältää myös kytkettävän subsonic-suotimen, jonka avulla leikataan alle 20 hertsin taajuudet pois 18 desibeliä per oktaavin jyrkkyydellä. Kyseisen rasiatyypin puitteissa kun esiintyy niin huomattavia eroja soveliaan kuormitusimpedanssin suhteen, että sen oikea merkitys saattaa olla aivan ratkaiseva saatavalle äänenlaadulle. HIGHEND Äänirasioiden edellyttämän jännitevahvistuksen eli gainin määrä riippuu toimintaperiaatteesta mutta myös rasiavalmistajien valitsemista rakenteellisista ratkaisuista. Mm-rasioiden kuormitusimpedanssihan on puolestaan vakioitu 47 kilo-ohmiksi. Onneksi sentään rasiavalmistajien käyttöohjeissa on poikkeuksetta maininta suositeltavasta ohmilukemasta ja laadukkaimmissa levysoitinesivahvistimissa jonkinlainen kytkin, jolla haarukoida ohmit kohdilleen – mutta yleensä vain muutaman vaihtoehdon muodossa ja hankalasti operoitavassa paikassa, jopa laitteen kannen alle piilotettuna. Eikä siinä vielä kaikki: valitsin on portaaton, ja sitä voi käyttää lennossa, levyn soidessa! Soinnillisesti parasta lukemaa voi siis lähestyä myös luovasti rasiavalmistajan suositusta lähtökohtana käyttäen ja sitä omin korvin havaittujen, laitteistokokonaisuuden soinnillisten ominaispiirteiden mukaan varioiden. aatetta. Pro-Ject on tuonut monipuoliset säätönsä rohkeasti laitteen julkisivulle. Pro-Ject on asemoinut impedanssivalitsimen suoraan julkisivuun. Säätövaraa löytyy sadasta ohmista kilo-ohmiin. Äänirasioiden kanavatasapainossa saattaa joissain tapauksissa esiintyä pienen pientä heittoa. Riaa-korjauksen ohessa RS2 mahdollistaa myös harvinaisemman Decca-korjauskäyrän mukaisesti prässättyjen levyjen kuuntelun. Niin pientä, että etuvahvistinten tavanomaisten balanssisäätimien avulla ei pääse siihen käsiksi. Eli kytkennässä ei ole käytetty lainkaan operaatiovahvistimia, eikä sen kaksiosainen riaa sisällä aktiivikomponentteja
Aika harvasta portaittaisesta olisi nimittäin löytynyt juuri tuota lukemaa. Viimeksi mainittu rasiahan edustaa mi-luokassa harvinaista low output -koulukuntaa, eikä sen suositeltu kuormitusimpedanssikaan aivan oppikirjamainen ole noin 460 ohmeineen. Kuunteluvoimakkuuden kasvettua ajoittain liki luukutukseksi kohinat, pihinät ja suhinat loistivat poissaolollaan. RS2 ei kaunistele, ja näin esimerkiksi Mount Maryn sinänsä mainio vanhan liiton hard rock -rutistus nostalgisine ri einen toistuu juuri niin roisisSOINNIN JÄRKÄHTÄMÄTÖN TARKKUUS JA KONTROLLI HAASTOIVAT REFERENSSINÄ TOIMINEEN SUTHERLANDIN TASAPÄISEEN TAISTOON JA JOILTAIN OSIN JOPA YLITTIVÄT SEN SUORITUSKYVYN. PRO-JECT PHONO BOX RS2 Hinta 1 499 € Edustaja AH-Hi systems Oy Lisätietoja ah-hi systems. project-audio.com Mitat (lxkxs) 20,6 x 7,2 x 20 cm Paino 1,6 kg Tulot rca, xlr Lähdöt rca, xlr Muuta valittava korjauskäyrä riaa/decca Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Ottoimpedanssi 47 kOhm, 10 –1 000 Ohm säädettävä Kapasitanssi 50, 100, 150, 200, 250, 300 350, 400 pF Gain 40–50 dB (mm), 60–70 dB (mc) Särö, 1 kHz <0,0015 % (mm), <0,0024 % (mc) Riaa:n tarkkuus 0,4 dB (20 – 20 000 Hz) Signaali-kohinasuhde, A-paino 89 dB (mm), 79 dB (mc) Subsonic-suodin 20 Hz, 18 dB/okt. Phono Box RS2:n häiriöetäisyys on referenssin lailla erinomainen. Myös aikojen saatossa pintaansa skraadeja keränneiden vinyylien napsut ja muu häiriökäyttäytyminen pysyttelivät kohtuuden rajoissa, vaikka soundi muutoin aivan riittävän kirkas olikin. Ehkä talon kone soi avoimemmin ja ilmavammin, mutta ilmoille singahti aina lisää painokkuutta ja potkua RS2:n vaihduttua puikkoihin. ECM-tyyppinen jazz soi RS2:n välittämänä luontaista kaikuisuuttaan kuivakkaammin mutta silti soljuvasti. Sen säädöt kattavat markkinoiden äänrasiatarjonnan koko kirjon, ja sen tarjoaman äänenlaadun otaksuisi riittävän vähän vaativammallekin vinylistille. RS2:n kuormitusimpedanssin säätöpyörästäkin oli kokeiluissa hyötyä: musiikin soidessa kävi ilmi, että Zephyr MIMC Star -rasian suositusta hivenen suurempi lukema lisäsi soundiin tervetullutta eloisuutta, mikä tuli otettua huomioon kokeilujen jälkeisessä oman kaluston säätöprojektissa. nostalgisine ri einen toistuu juuri niin roisisti kuin on varmaan ollut tarkoituskin. Sointitasapaino oli kohdillaan, ja yksittäisten akustisten instrumenttien sävyt olivat neutraalilla tavalla tarjolla niin klasarilla kuin lattarillakin, jonka taitteista oli helppo aistia rytmisten elementtien napakkuus. Yhtään Decca-systeemillä kaiverrettua lp:tä ei koeponnistajan kokoelmista löytynyt, ei edes Decca-levymerkillä julkaistujen albumien joukosta. Särmää olisi voinut esiintyä enemmänkin, samoin äänikuvallista ulotteikkuutta ja läsnäolon tuntua, vaikka toisaalta kompaktin asiallisessa esillepanossakin oli puolensa. Audio-Technican AT20SLa mm-rasialla tai Denonin Techenaudion ja Paradoxin raskaasti modaamalla MC D-103:lla varustettu SME/Garrard ja Simon Yorke SYD9 Soundsmithin Zephyr MIMC Star -mi-askin kera tarjosivat RS2:lle kukin omanlaistaan kumppanuutta. Tehonkulutus 350 mA DC (20 V). Hyvästä draivista oli iloa myös rockin parissa, säälimättä harjoitetun kompressoinnin kosketuksen armottomasta paljastumisesta ei niinkään, vaikka se kertoikin toiston tarkkapiirtoisuudesta. AARRE AKTIIVISELLE ÄÄNIRASIAHARRASTAJALLE Monipuolisesti säädettävä ja tinkimättömästi toiminnallinen Pro-Ject Phono Box RS2 vastaa aktiivisen vinyyliharrastajan tarpeisiin useimpia lajitovereitaan paremmin. Kaikki edellä mainitut kommentit liittyvät riaa-korjauksen käyttöön. Tulihan senkin kanssa RS2:n portaattomalle impedanssisäätimelle käyttöä. Kaikilla rasioilla kävi suhteellisen nopeasti ilmi, että tulilla oli keskimääräistä laadukkaampi phonovahvistin. Soinnin järkähtämätön tarkkuus ja kontrolli haastoivat referenssinä toimineen Sutherlandin tasapäiseen taistoon ja joiltain osin jopa ylittivät sen suorituskyvyn – basso-osastolla ja auktoriteetin lohkoilla varsinkin. Eikä laitteen hintakaan ole paha ominaisuudet huomioon ottaen. SELKEÄSTI SKARPPI Pro-Ject Phono Box RS2 päätyi käyttökokeissa ottamaan mittaa maineikkaasta Sutherland PH3-D:stä kahdessa eri vinyylisysteemissä
ai16182260915_512540_.pdf 1 12.4.2021 14.14.52
SE NÄKYY MYÖS HÄNEN HIFIHARRASTUKSESSAAN. 52 JANNE KÄPYLEHTO USKALTAA INNOSTUA UUSISTA ASIOISTA. TEKSTI KARI NEVALAINEN | KUVAT SAIMAANNORPPAA SÄILYKEPURKISSA JA LEHMÄÄ KAIUTTIMESSA
T anskalaisen Peter Hoegin kirja Lumen taju teki suomalaisesta fyysikosta Lasse Makkosesta kerralla maailman tunnetuimman jäätutkijan. Lopputuloksen pitää olla uusi, häm mästyttävä, hauska ja usein vähän pöljäkin, Käpylehto kertoo. Tämän talven maailmanennä tyskarusellin halkaisija oli yli 310 metriä, pintaala noin 380 tenniskenttää ja kanta vuus noin 30 000 ihmistä. Audiopoli on Otaniemessä toimiva hifiharrastajien yhdis tys, jonka tehtävänä on “tukea opiskelijoi den hifi ja kotiteatteriharrastusta ja järjestää erilaisia projekteja sekä tapahtumia aiheen tiimoilta”. Kuten tunnettua, TKK:ssa opiskelu ei ole pelkkää opiskelua. Myös sana ”energia” toistuu usein Jannen projekteissa. Hän on myös osakkaana useassa energiaalaan liittyvässä yrityksessä. Jäynä toi ensipalkinnon. Yksi purkki on edelleen Teekkarimuseossa. Sitä paitsi juuri nyt hän saattaa olla tunnetumpi suomalaisnimi maa ilmalla kuin kitkallekin uuden teorian luo nut Makkonen. Janne Käpylehdon nimi nousi esiin myös silloin, kun matemaattisiin ohjelmistoihin ja kuvantamisalgoritmeihin erikoistunut pie ni suomalainen teknologiafirma teki kaupat USA:n ilmailu ja avaruushallinnon NASA:n kanssa. ASIANTUNTIJUUDEN, TIETOKIRJAILIJUUDEN, SARJAYRITTÄJYYDEN SEKÄ OPETTAJANA JA LUENNOITSIJANA TOIMIMISEN OHESSA JANNE ON MYÖS KOKEILUNHALUINEN HIFIHARRASTAJA POIKKEUKSELLISEN MIELENKIINTOISELLA HARRASTUSHISTORIALLA. AUDIOPOLI & KINOPOLI Aloitettuaan opiskelut TKK:lla Janne näki ilmoituksen Audiopolin perustamiskokouk sesta, meni paikalle ja oli mukana vuosia, joista viisi puheenjohtajana. Kuten silloin, kun hän kutsui koolle kymmenen maajoukkuepyö räilijää polkemaan Teslansa akkuun sähköä tai seilatessa aurinkopaneeleilla varustetulla saunalautalla Helsingistä Tallinnaan. Jannen ensimmäiset jääkaru sellit olivat halkaisijaltaan muutaman kym menen metriä. Sitten purkit salakuljetettiin valta kunnallisessa jäynäkilpailussa kauppojen hyllylle. – Projekteihini liittyy usein jokin tekno logiahaaste. Alle 100metrisiä Janne pyörittää sähköperämoot torilla ja vaikkapa aurinkovoimalan avulla, mutta suurempiin vaaditaan järeämpää pyö rityskalustoa. Sen jälkeen Janne on ollut vapaa teke mään suurin piirtein mitä kulloinkin haluaa. Otaniemen kulttuuriin kuuluu kaikenlainen oheispuuhastelu kuo rolaulusta teekkarijäynäilyyn. Tätä varten Janne on kehittänyt vä lineitä tarkkaan mittaamiseen, esimerkkinä Lappajärvellä käytetty laser, jonka tarkkuus on yksi millimetri. TEEKKARIHUUMORIA Koulussa Jannea koukutti erityisesti mate matiikka. Niihin tuntuu tiivisty vän miehen elämänfilosofia. Pelikaveri shakissa oli oma mati kanopettaja. Lukion pitkän matematiikan stipendin turvin hän pyrki ja pääsi opiske lemaan Teknilliseen korkeakouluun, ensiksi materiaalitieteitä mutta myöhemmin kaiken laista muuta kivaa ja hyödyllistä mukaan lu kien puolijohdeteknologiaa ja elektroniikan valmistustekniikkaa. Janne Käpylehto ei ole meritoitunut jäätut kija. Jääkarusellit ovat komeaa katseltavaa. Suhde jäähän on luultavasti kuitenkin yhtä intohimoinen. Villit ideat ja härvelit. HAASTATTELU 53 Harva kuitenkaan tietää, että kaiken fo liohattuilun, asiantuntijuuden, tietokirjaili juuden, sarjayrittäjyyden sekä opettajana ja luennoitsijana toimimisen ohessa Janne on myös kokeilunhaluinen hifiharrastaja poik keuksellisen mielenkiintoisella harrastus historialla. Mutta miten saada ne pyörimään. Sahaamiseen Jannel ta löytyy jääkarusellin rakennuskone, joka kuulemma leikkaa jäätä kuin voita vaan. Kaikki ovat kuulleet jääkarusellimiehes tä, joka milloin minnekin sahaa pyöreitä jää lauttoja kintereillään maailman valtamediat BBC:tä myöten. Erityisen kiinnostunut hän on ollut aurinkoenergian hyödyntämisestä Suo men kaltaisessa pimeän talven maassa. Ne ovat myös sisukkuushank keita. Sama loputon mielenkiinto erilai sia projekteja kohtaan ulottuu myös hifiin. Sittem min tämän VTT:n tutkijagurun nimi on nostettu esiin monissa eri yhteyk sissä maailman tiedotusvälineissä. Pilailussa Janne on kunnostautunut suunnittelemal la ananaspurkkiin uuden etiketin, jossa luki “Troolattua saimaannorppaa omassa liemes sään”. Kaikissa tapauksissa karusel lin on pyöriäkseen kuitenkin oltava täysin pyöreä. – Alusta saakka on ollut mukana kiinnos tus tehoelektroniikkaan ja itse rakenteluun, hän kertoo. Etiketti kannusti ostamaan, koska viisi penniä per purkki menisi norppien suo jeluun! Asiakkaita ja kaupan henkilökun taa haastateltiin kuvausryhmän kera
– Olen rakennellut kaiuttimia pitkään. Näitä kaiuttimia tehtiin 20–30 kappaletta Exceron-merkin alla. Joitain kymmeniä tuli aikoinaan tehtyä itse, yhdet elektrostaattisetkin. Kaiuttimet olivat esillä kerran HIFI-messuillakin. Bowers & Wilkinsilta Janne on kokeillut harvinaisia parimetrisiä Matrix 800 -kaiuttimia (oikeanpuoleisessa kuvassa on Jannen Matrixit nykyisen omistajan Markku Piiroisen kuvaamana) kuin myös malleja B&W 801, 802 ja 808. Kaiuttimessa oli todella halpa Audaxin TW010 diskanttielementtinä ja SEASin 110 millimetrin bassokeskiääninen. Kaiuttimille rakennettiin kaveriksi Otaniemen suurimmat subwooferit. Leffaharrastukseen keskittyvä Kinopoli ja sen 20-paikkainen elokuvateatteri oli sen sijaan Jannen idea. Kaiutinta kehitettiin eteenpäin ja keksittiin erikoisia pintakuoseja. Yksi sen tärkeimpiä aikaansaannoksia on ollut kaiuttimien rakenteluprojekti, jota Janne oli mukana virittelemässä. Minulla on työpajalla yhä ne alkuperäiset tallessa, Janne kertoo. Hän myös rahoitti ensimmäisen version, johon kuului muun muassa yksi Suomen ensimmäisistä 3d-projektoreista. Oli farkkukangasta, lehmää ja todella pitkäkarvaista versiota. – Yhdelle muotialan tyypille tein kustomina karvaisesta jaguaarikankaasta yhden parin, koska hänen auton penkit oli vuorattu samalla materiaalilla, Janne muistelee. Samalta ajalta on toinen, Lehmät-niminen kaiutin – Audiopoli 5.0:n erikoisversio. Sitten käsiini osui hyvämaineinen pikkukaiutin, Duntech PCL-10, ja pitihän se avata. Sitten niitä tehtailtiin Audiopolin kursseilla useita satoja kappaleita tekemieni simppelien rakennusohjeiden pohjalta! Nimeksi tuli Audiopoli 1.0. Parantelin siis hieman komponentteja, suurensin koteloa, viritin bassorefleksin pari hertsiä alemmaksi. Tekninen rakenne oli järeä ja toteutus tinkimätön. Sopimus oli, että Audiopoli maksaisi summan takaisin parissa–kolmessa vuodessa. Duntech Regentin lisäksi Jannella on ollut Duntechin Crown Princess -tornit ja useampi Martin Logan: Monolith IIIA, Sequel2, SL3, Quest ja Quest Z sekä Request. Niiden tilavuus laskettiin kuutioissa! KAIUTINRAKENTELUA Audiopoli täytti 20 vuotta vuonna 2018. Ensimmäiset penkit teatteriin ostin Aki Kaurismäeltä. Voilà! Aluksi rakensin viisi paria PCL-10-klooneja itselleni. On myös ollut Vandersteenit, AR9:t, isot Ensemblet, Apogee Scintillat, Yamaha NS-1000:t, KEF 105/4:t, Revoxin Agoratit ja liuta muita vanhempia kaiuttimia.. Jannen mukaan kuunteluissa Audiopoli 1.0:n äänenlaatu arvioitiin esikuvaansa paremmaksi. Kinopolin leffateatteri korotettuine penkkeineen ja kaiuttimineen tehtiin talkootyönä. Ne eivät kuulemma menneet kaupaksi, koska “olivat design-tyypeille liian kalliita ja highend-miehille ei tarpeeksi uskottavia”. Ideana oli, että teekkarit, kun itse tekevät, saavat huippukaiuttimet mutta murto-osahinnalla kaupasta haettuun verrattuna. Siellä ne olivat vuoteen 2012 asti. Vasemmalla Janne esittelemässä vuoden 2007 Hifimessuilla lehmännahalla vuorattua Audiopoli 5.0 -kaiutinta, jonka hän suunnitteli omistamiensa isojen Duntechien (keskimmäinen kuva) pohjalta. Jokainen viidestä elementistä oli omassa kotelossaan, ja kotelot olivat kiinni toisissaan paksuilla kierretangoilla. Kaiuttimesta tuli teatterin tavaramerkki. Hain ne pakettiautolla navetan ylisiltä Karkkilasta. Totesin, että osat maksavat hädin tuskin 10 prosenttia kaiuttimen myyntihinnasta. Audiopoli 5.0:n vuoraaminen lehmännahalla oli yksi Jannen päähänpistoisYksi Audiopolin perustajajäsenistä oli HIFI-lehden avustajana ja äänittäjänä tunnettu Mikko Järvikivi. Audiopoli 5.0 oli Jannen isojen Duntechien pohjalta suunnittelema ja rakentama viiden elementin kolmitiekaiutin. Kaiutin soveltui raskaaseen hifikuunteluun, mutta loppusijoituspaikaksi tuli Kinopoli. LEHMÄT Silloinen Duntechin maahantuoja Juha Silvennoinen piti kopiota ensin hauskana projektina, mutta kun niitä tehtailtiin Otaniemessä urakalla, niin hymy kuulemma hyytyi. 54 Sitten kaveripiirissä heräsi idea Audiopoli 1.0:n kaupallistamisesta. Siellä oli myös pölyn peittämiä, valtavan hienoja autoja, niitä samoja, joita esiintyy Akin leffoissa, Janne muistelee. – Kinopolille oli niin paljon käyttöä, että Audiopoli pystyi vuokramaksuilla maksamaan perustamiskustannukset alle vuodessa
”AIVAN EHDOTON, MISTÄ EN LUOVU, ON ISO ÄÄNIKUVA. Luulenpa, että jokainen vuoden 2007 HIFI-messuilla vieraillut muistaa Lehmät-kaiuttimen ja Jannen promoamassa kaiutinta päällään kaiuttimen kanssa sointuva shaketti. Kaiken kaikkiaan Audiopolin jäsenistön rakennusprojekteissa valmistui noin 400 paria kaiuttimia vuosina 2001–2013. Innostuin niistä, vaikka ta. Jannen mukaan Audiopolissa rakennettiin Audiopoli 5.0:n kaltaisia lattiakaiuttimia perinteisellä koteloviimeistelyllä 10 paria vuosina 2007–2009. Keskeinen osa harrastusta on, että voi pohtia, että mitä kokeilisi seuraavaksi. Oli myös AR9:t, Ensemblen “isot pyramidit”, Apogee Scintillat, Yamaha NS-1000:t ja muita. Miksi moinen kokeiluvimma. KOKOA JA NÄKÖÄ Yksi yhteinen nimittäjä Jannen haalimille kaiuttimille – kaikille Bowers & Wilkinseille, Duntecheille ja Loganeille – on, että ne eivät ole aivan mitä tahansa merkkejä. – Taidan olla hieman niin sanottu vanhan liiton harrastaja. Minulle se tarkoittaa sitä, että vain tietyt merkit kiinnostavat. Sellaisena se ennakoi kaiuttimia, jotka tulisivat myöhemmin vierailemaan osana Jannen omia hifilaitteistoja, kuten vaikkapa Duntech Regent (187 senttimetriä / 73 kilogrammaa), Martin Logan Monolith IIIA (187 senttimetriä / 54 kilogrammaa) tai Bowers & Wilkins Matrix 800 (190 senttimetriä / 110 kilogrammaa). Harrastuksen innokkain vaihe ajoittui välille 1995–2005. Merkki taisi olla amerikkalainen Vandersteen, Janne pohtii. Jos aloitetaan Duntecheista, kotona oli Crown Prince, Princess ja yllä mainittu “puhelinkiska” Regent. Siinä ei yksi kaiutin ole säilyttänyt asemaansa systeemin keskiössä kovin pitkään. HAASTATTELU 55 – Ensimmäiset kunnolliset kaiuttimeni ostin muistaakseni noin vuonna 1995 Silvennoisen Juhalta, joka on varmasti ollut mukana monen harrastuksessa Suomessa. Silloin Janne hankki ja testasi lähes kaikkia kaiuttimia mitä Suomesta käsiinsä sai. – Kun on pitkään kuunnellut jotain kaiuttimia, niin uusien raahaaminen paikalle tuntuu hetken tosi hyvältä. Aivan kuten ihmiset pitävät niitä Aku Ankkoja parhaina, joita ovat lapsena lukeneet, minäkin pidän niitä merkkejä ja jopa laitteita parhaina, joilla olen harrastuksen alkuaikoina touhunnut. Teknisissä tiedoissa tosin sanotaan, että päällyste on valittu tarkkaan akustisten ominaisuuksien vuoksi, mutta se lienee teekkarihuumoria. JALUSTAKAIUTTIMET VOIVAT KUULOSTAA AIVAN HYVÄLTÄ, JA USEIN PIENESSÄ HUONEESSA NE OVATKIN OIKEA VALINTA, MUTTA ITSE EN NIISTÄ SUUREMMIN INNOSTU.”. Nämä nykyiset Existencet ovat poikkeus. JATKUVAA MUUTOSTA Audiopoli 5.0 oli mittava ja massiivinen kaiutin: pituutta 182 senttimetriä ja painoa 120 kilogrammaa kappaleelta. Tietysti makukin kehittyy siinä sivussa, Janne hahmottelee. Vaikka millä mittapuulla hyvänsä katselisi tuota Jannen omistamien kaiuttimien listaa, ei voi kuin todeta, että se on pitkä. Minulle systeemi ei ole koskaan valmis. Monolithien lisäksi Martin Loganilta tuttavuutta tekivät Sequel2, SL3, Quest ja Quest Z sekä Request, viimeksi mainittu Jannen muistin mukaan kahteen eri kertaan! B&W-osastolta löytyi 801, 802, 808 ja viimeisimpänä Matrix 800. Nykyään Lehmät seisovat norppasäilykepurkin kaverina teekkarimuseossa. Siksi, että Jannelle hifiharrastus on sellaista, mikä on ja minkä pitääkin olla jatkuvasti muutoksessa
Retronkin täytyy olla äänellisesti kiinnostava. Staateissa on Jannen mukaan “hemmetin hyvä” äänikuva, mutta dynaamisissa kaiuttimissa on dynamiikkaa tavalla, joka staateista jää puuttumaan. Ääntä voisi kuvailla genelecmäiseksi, tasapainoisen monitorimaiseksi. Työpajalle Janne on koonnut vähän erikoisempia vintage-kaiuttimia, kuten ympärisäteilevä Canon S-70 1990-luvun alusta, liiketakaisinkytketty Philips MFB 545 Studio vuodelta 1974 ja JVC Nivoco Globe -pallokaiutin 1970-luvulta. – Pidän Geneleceistä. Rajan voisi laittaa kulkemaan vaikkapa B&W 801:een vuodelta 1980. – Existence Loudspeakersin yli 2-metriset ja 200-kiloiset Empire MK2 -viivalähteet säädettävin subein ovat poikkeuksellisen isot kaiuttimet, karmeat järkäleet, Janne kuvailee. Kun niitä ei ollut yhtäkään paria Suomessa, Janne pitkän metsästyksen jälkeen hankki parin Itävallasta. – Aivan ehdoton, mistä en luovu, on iso äänikuva. Näi. – Ne olivat kaikki niin erikoisia, että alkoi kiinnostaa, miten ne toimivat. Toisaalta omistamani AR9 vuodelta 1978 oli mainio retrokaiutin. Olen yleensäkin kiinnostunut kummallisesta ja harvinaisesta hifistä. Ja Loganeista Monolith IIIA on monella tapaa rajuin kaiutin, mitä on, Janne paljastaa. Toinen yhdistävä tekijä Jannen harrastamille kaiuttimille on, että ne ovat pääsääntöisesti olleet megalomaanisen isoja. Nyt kun retroista tuli puhe, niin onhan minulla ollut kaikki mahdolliset isot KEFitkin alkaen 105/4:stä kuin myös Revoxin Agoratit ja B&W Active Onet. Apogee Scintilloista ja kaiuttimen yhden ohmin vahvistinkuormasta Jannelle on jäänyt mieleen vain se, kuinka hyvin myös Pioneer M-90A -pääte jaksoi ajaa Scintilloja, Krellin ja Levinsonin ohella. Genelec 8050 ei välttämättä edes pärjää, Janne uskoo. Sitä vanhemmat on turhan retroa, ei enää käyttiskamaa. Mikä koossa sitten viehättää. Miten päädyit niihin. Teos perustui rakentamiini energiaa tuottaviin härveleihin, joista otin äänisignaalit talteen. Juuri äänikuvasyistä olin pitkään niin sanottu Logan-mies. Kaikki kolme 1980-luvulta, Janne paljastaa. – Retroissa on sitä jotain, mutta raja retron ja liian retron välillä on häilyvä. Tallenne löytyy yhä YouTubesta nimellä ”Energy soundscapes”. Kaikki toistuu äärimmäisen tarkasti. Magnetostaatteja on ollut myös, mutta niistä Janne ei ole samalla tavalla innostunut kuin esluista. Hyvä esimerkki intohimosta jättikaiuttimia kohtaan on parimetrinen, viisiteinen superkaiutin B&W Matrix 800. Joskus törmään toisiinkin hulluihin harrastajiin, jotka pitävät yhtä suurista kaiuttimista, mutta harvemmin, hän kertoo. – B&W:n pieni yläpään tummuus, jos siitä tykkää: isot B&W:t ovat suunnilleen parasta, mitä ihminen tarvitsee, Janne sanoo. Ja mikä olisi kuvaava esimerkki dynaamisesti soivasta dynaamisesta kaiuttimesta. KOTIMAISET LAURI MARKKASET Ei niin kauan sitten Janne löysi suomalaisen kaiuttimen, joka tyydytti omaa makua vähän samalla tavalla kuin B&W:n Matrix 800:t aikoinaan. – Puolitoistametriset ja 50-kiloiset ovat vielä aivan liian kevyitä. – Tein yhden musiikkiteoksen harmonikkavirtuoosi Kimmo Pohjosen ja säveltäjä–tuottaja Tuomas Norvion kanssa. Esimerkiksi 545 Studion ääni on loistava, hirmu vaivaton ja rasittamaton. Se on todennäköisesti ainoa pari Suomessa. Mitä mieltä olet Genelecin kaiuttimista. Kaikin puolin muutoin isot Genelecit ovat loistavia, hän kertoo. RETRON HÄILYVÄ RAJA Jannella on aina ollut paikka sydämessä myös vintagetai retrokaiuttimille. Esimerkiksi 8050:kin on oikein hyvä, jos tykkää pienestä äänikuvasta. Mikä niissä kiinnosti. Jalustakaiuttimet voivat kuulostaa aivan hyvältä, ja usein pienessä huoneessa ne ovatkin oikea valinta, mutta itse en niistä suuremmin innostu. Ne myös soivat yllättävän hyvin. 56 ne ovatkin uudempaa tuotantoa, Janne sanoo
– B&W Nautilukset! Ne ovat olleet hankintalistalla jo pitkään. Jos sellainen jostakin löytyisi, tai miksi ei myös Martin Loganin Neolith, voisin jopa harkita myyväni nämä Existencet sopuhintaan. Teos esitettiin TEAKin isossa aulassa, ja ääntä tuottivat nämä samat Existencet, jotka ovat nyt olohuoneessamme, Janne kertoo. Minun soittimena oli steampunk-tyyliset järeät kahvat, joilla operoin elektrodeja, parikymmensenttisiä mikitettyjä salamoita. Käpylehdon härvelit pyörivät paraikaa YLE Areenan tiedesarjassa Mahtikoneita ja ilmastoihmeitä. Oliko vaikea löytää kaiuttimille akustisesti ja sisustuksellisesti ihanteellista paikkaa. – Kaiuttimet laitetaan aina olohuoneeseen akustisesti parhaaseen paikkaan, sitten kuuntelupaikkaan tulee sohva tai mukava tuoli, ja sen jälkeen voidaan sijoitella muut hifiharrastusta tukevat asiat huoneeseen. ?n. Ilmeisesti. P.S. Myös Harman Kardon Citation XX voisi olla kiva vahvistin omistaa, hehe! Toisaalta kevyt etupää ei niin pahasti haittaa, koska näissä nykyisissä kaiuttimissa on aktiivibassot hyvillä säädöillä, Janne kuvailee. – No, nykyistä setin etupäätä eli Nakamichin integroitua, Sonyn 557-tankki-cd-soitinta ja Sonyn tangentiaalilevysoitinta täytyy jossain vaiheessa päivittää. Ainoa asia, mikä hieman pohdituttaa, on laajakaistaelementin kaikkein ylimpien taajuuksien toisto, Janne pohtii. Puurakenteisessa talossa basso on aika tasainen. Miten kuvailisit järjestelmän ääntä. Surullista, mutta tavallaan se olisi kuin paluu juurille, Janne päättää. HAASTATTELU 57 tä signaaleja Tuomas sitten prosessoi livenä. Putket tekevät hyvää laajakaistalle ja viivalähteelle. Niitä ei kuitenkaan kasva puissa, ja pyyntihinnatkin ovat aika suolaisia. Seuraavat kaiuttimet. Tulevaisuudentoiveita. Kivaltahan se kuulostaa mistä vain, mutta tarkka äänikuva ja syvyys tulee vain yhdestä pisteestä. Järeä putkietunen ja -pääte on hankintalistalla todennäköisesti. Ääni on suuri ja dynamiikka loputon. Kuten ruokapöytä. Vaikka kaiutin on valtava, tämä viivalähde on niin sanottu yhden kuuntelijan kaiutin
TEKSTI JUSSI ARVIO | MITTAUKSET AALTO-YLIOPISTO | KUVAT VALMISTAJA 58. SUORAAN SYDÄMEEN TESTI | DYNAUDIO HERITAGE SPECIAL -KAIUTIN DYNAUDION NOSTALGIASTA KIERROKSIA HAKEVA JALUSTAKAIUTIN MUISTUTTAA ÄÄNENTOISTON OLEVAN TARKAN KORVAN JA SUUREN SYDÄMEN ASIA. LAADUSTA TINKIMÄTTÄ, TIETENKIN
Eihän se nyt millään voi maksaa, koska (täydennä lause itse haluamallasi tavalla). Hinta on toinen palstojen suosikkiaihe. TEKNIIKKA KUNNOSSA Äkkiseltään Special Heritage vaikuttaa tylsältä. Päädyin lopulta suhteellisen leveään asetteluun, jossa suuntaus oli korvia kohti. Tämä kaiutin suorastaan vaatii päästä esiin kuunteluiden kautta. Tai että pienestä ei kannata maksaa. Sen voisi tiivistää niin, että suuri on aina parempi. Omien kaiuttimiensa lisäksi sen elementtejä ovat vuosien varrella käyttäneet monet maineikkaat valmistajat, joiden kaiuttimia on kilvan kehuttu siellä täällä. Kaiuttimen, jonka tunnistaa ajattomalla, ikonisella tavalla Dynaudioksi. Otto Jørgensen, johtaja, Product Management: ”Heritagen suunnittelu oli hauska ja omalla tavallaan vapauttava kokemus. Kas kummaa, määrällisiä suureita ei tarkennukseen mahtunut. VaikSANOTAAN HETI, ETTÄ SPESIAALIVERSIOSSA ON ÄÄNELLISESTI YKSI PARHAISTA DISKANTEISTA, JOITA OLEN KOSKAAN KUULLUT RAKENTEESTA TAI TOIMINTAPERIAATTEESTA RIIPPUMATTA. Samasta syystä tuntuu tavallistakin typerämmältä luetella kaiuttimen numeraalisia arvoja, kuten leveyttä, korkeutta, painoa tai jotakin sellaista, minkä kuluttaja voi tavailla mainosmateriaalista. ELINVOIMAINEN Kun jokin vuosi sitten vierailin Dynaudiolla, vakuutuin suuresti toiminnan laadusta. ka sillä on [kokonsa puolesta] rajoituksensa verrattuna vaikkapa Confidence 60:een, jota pidämme parhaana kaiuttimenamme, niin halusimme katsoa, että kuinka pitkälle perinteisen konseptin voisi viedä. Muodoista nyt sen verran, että erinomaisesti viimeistelty kantti-kertaa-kantti-kotelo vie ajatukset sinne jonnekin Contour 1.3 SE:n vanhoille, hyville ajoille. Tämä voi päteä jossakin, mutta kaiuttimista puhuttaessa asiassa on pari muuttujaa. Dynaudio Heritage Special onkin siksi tietyllä tavalla itsestäänselvyys. Esimerkiksi diskantti on kärkipään Confidence-sarjasta lainattu Esotar3, ja bassokeskiääninen edustaa sekin malliston finesseä. Se on pitkä takuu, varaosien saatavuus, oma päämääräkeskeinen suunnittelu ja toteutus. ERINOMAINEN KAIUTIN Tuokiot Dynaudion kanssa olivat samaan aikaan helppoja sekä miellyttäviä. No olkoon sitten. Esimerkeiksi käyvät vaikkapa Wilson Audio, Sonus Faber, Eggleston Works ja niin edelleen. TESTI 59. Etäisyyttä kuuntelupaikalle kertyi S eurasin taannoin erään palstan keskustelua. Niin siitä laadusta. Dynaudio jos joku on lunastanut paikkansa laatukeskustelussa. Herkkyyskin on varsin alhainen. Se on jalustalle sijoitettava kaksitie, jonka basso on refleksikuormitettu ja diskanttina on perinteinen kalotti. Laatua oli myös kaikkinaisen höpöjargonin puuttuminen. Tämän on tarkoitus olla kehu. Valmistusmäärä 2 500 paria. Mitat ja painoko. Sijoittelun suhteen useampikin kokeilu tuotti toivotun tuloksen. Koitan mieluummin tavoittaa Heritagen sielun ja sydämen, sillä tässä on kaiutin, jolla totta vie on molemmat. Kuulenko jonkun kaipaavan tiukkaa faktaa. Juuri sopivat. Hämäävästi nostalgiaan verhotun ulkonäön alle on näet ladattu Dynaudion tuoreinta ja parasta osaamista. Totta kai juuri Dynaudio synnyttää (parihinnaltaan) kuuden tuhannen euron kaksitiekaiuttimen, joka on päällisin puolin petollisen tavanomainen. Koska se kaikki on vain palvelemassa suorituskykyä, niin en jää tällä kerralla viipyilemään metatiedon pariin pidemmäksi ajaksi. Sekä kaiuttimista puhuttaessa tietysti ääni. Kun pieni kaiutin maksaa paljon, herää kysymys, että miksi. Ylpeys omaa osaamista kohtaan näkyi kaikessa; ilmiselvästi motivoitunut henkilökunta, hi-tech-konekanta, terävä suunnittelupääoma ja niin edelleen. Hyvää lopputulosta on saatavilla helposti. Tämä on oleellista; Special Heritage ei ole vain nykyhyggeilyn tiivistymä, vaan samalla osoitus historian elinvoimaisuudesta. Se on valmistajan vehkeisiinsä leipoma lisäarvo, jolla tuote nousee kategoriassaan kiinnostavaksi ja löytää tiensä kuulijan kotiin. Niinpä en tee sitä. Kaiken kaikkiaan tekniikka on koeteltua, hiottua ja erehtymättömästi Dynaudiota. Kyseessä on kuitenkin varsinainen sleeper; päälle päin ei voisi arvata varsinaista suorituskykyä. Palstatilan säästämiseksi ohitan tämän nyt kuitenkin hymähdyksellä. Tanskalaiset kun eivät valehtele. Sitä parempaa tavoittelevan kannattaa kuitenkin panostaa vahvistimeen niin tehon kuin laadunkin osalta. Ja mielestämme Heritagessa on vaikeasti kuvailtavaa charmia modernimman tuoteajattelun rinnalla”
Jos haluaa oikaista, niin suurin piirtein kohdasta 2:40 alkaen. Joku on kuunnellut matkan varrella, ja sen huomaa. Suhteellisen pieneksi kaiuttimeksi dynamiikkaa ja potkua riitti vielä sinfonioille ja aikuisrockillekin – äänenvoimakkuuden noustessakin. Sanotaan heti, että spesiaaliversiossa on äänellisesti yksi parhaista diskanteista, joita olen koskaan kuullut rakenteesta tai toimintaperiaatteesta riippumatta. Se onkin tarkkaan viritetty paketti, joka piilottaa näennäisen yksinkertaisen ja tylsän rakenteensa taakse enemmän kuin leipäinsinööriltä edellyttäisi. Saman voisi ilmaista niin, että subjektiivisesti arvioituna Dynaudion ääni on hyvin särötöntä ja puhdasta. Esimerkiksi pianon koskettimien vaste ja reaktio kuulostivat ja tuntuivat aidoilta. Tämä ei kuitenkaan tehnyt kaiuttimesta lillukanvarsilla tärkeilijää, sillä Dynaudion kanssa pitkät tuokiot kuluivat korville lempeinä mutteivät villasukkamaisen pehmeinä. Vaan kuka nyt ohittaisi artistin sanoman julmasti kelaamalla. Ahtaammissa olosuhteissa mukana toimitetut tulpat saattavat helpottaa alapään sovitusta huoneeseen. noin kolme metriä, kaiuttimien väliksi lopulta suurin piirtein 2,5 metriä. Ääntä on helpoin kuvata kokonaiseksi, ehyeksi ja yksinkertaisesti hyväksi. Jos kysyt, et ole kuullut tuoretta Esotaria. Vaikka Solaudio Fusionissa käytetty Mundorfin diskantti maksaa yli 500 euroa kappaleelta ja on erinomaiseksi todettu, ja vaikka sen bassokeskiääniset ovat täysin suodattamattomat, niin Dynaudiossa ilmeni omaa magiaansa. Se on samaan aikaan jopa hauska, miellyttävä, huippulaadukas ja kykenevä. Onko ylä-äänillä ylipäätään sävyjä. Mukavin yllätys olikin kaiuttimen moniruokaisuus. Kaikkiin rajapintoihin syntyi etäisyyttä metrimitoin, joten pidin taakse suunnatut refleksiputket avoimina. Sekä koko joukon materiaalia, joka ei asetu hyvällä tahdollakaan näiden välimaastoon. Jos joskus olenkin mieltänyt jokusen Dynaudion olevan enemmän rock, niin Heritagen kanssa skaala oli laajempi. Mallia voi hakea vaikkapa Craig Tabornin Avenging Angel -albumin kappaleelta Diamond Turning Dream (ECM). + ÄÄNI | VIIMEISTELY RAJOITETTU PAINOS ANSAITSISI TULLA PAREMMIN MAINITUKSI JO ETUMASKISSA 60. Soitin surutta niin 22-Pistepirkon Lupun kuin heti perään Valentin Silvestrovin Metamusikinkin. Tällä tarkoitan, että yleinen tasapaino oli rauhallinen ja vasteeltaan riittävän kattava. Niinpä äänitteiden laadulliset erot paljastuvat peittelemättä. Samoin oli mikrodynamiikan kanssa. On pakko todeta, että omalla kypsällä tavallaan Dynaudio Special Heritage on viimeaikojen kiinnostavimpia kaiuttimia. Jos muistiinpanoni pitävät paikkansa, niin pidin siitä jopa testaamaani Dynaudio Contour 20:tä (Hifimaailma 4/2017) enemmän. Vaikka tasapaino onkin hiottu yleispätevään kuunteluun, eivät kaiuttimen laadulliset ominaisuudet loppuneet heti kesken. Hitusen lempeämpi kokonaisuus ja asteen parempi yläpää sen tekevät.?n ENEMMÄN KUIN EDELLYTETTÄISIIN Kaiuttimeksi Dynaudio on niin hyvä, että joiltakin osin se asetti referenssini tiukkaan paikkaan
Harmoninen särö 8,95 voltin tasolla (10 W @ 8 Ohm). TESTI. (pun), 3. Ryhmäeli lisäviive eri taajuuksilla. asteen Jakotaajuus 2 200 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Ei Mittaustulokset Herkkyys (1 m, 2,83 V) 87 dB Alarajataajuus (-6 dB) 60 Hz Suuntaavuusindeksi (100-10 000 Hz) 3,9 dB Lisäviive, 1 kHz 0,17 ms Harmoninen särö (8,95 V, 100-10 000 Hz) 0,67 % Taajuusvaste kaiuttomassa huoneessa suoraan edestä (punainen), 20 asteen (sininen), 60 asteen kulmasta (vihreä) ja tehovaste (musta). (sin), 4. Muuta Amerikan pähkinäviilu, rajoitettu erä (2 500 pr) Mitat (lxkxs) 20,8 x 38,5 x 32 cm Paino 11 kg Toimintaperiaate 2-tie, re eksi Suurin suositeltava teho (IEC) 200 W Nimellisimpedanssi 4 Ohm Herkkyys 85 dB/1W/m Taajuusvaste 42–23 000 Hz (±3 dB) Elementit -bassokeskiääninen 18 cm MSP -diskantti 28 mm ESOTAR 3 Jakosuodin 1. (vihr) 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 0.5 1 1.5 2 Li sä vi iv e [m s] Lisäviive DYNAUDIO HERITAGE SPECIAL Hinta 6 000 € / pari Edustaja Scanteknik Oy Lisätietoja dynaudio.com scanteknik. 20 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 65 70 75 80 85 90 95 100 105 Am pl itu di [d B] Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0° (pun), 20° (sin), ja 60° (vihr) Dynaudio Special Heritage 20 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 30 40 50 60 70 80 90 100 Am pl itu di [d B] Harmoninen särö @ 8.95 V , lin (must), 2
Varpaisjärveltä ponnistaneella retkueella oli häpeilemätöntä särmää ja sisäsyntyistä paloa, mikä liekitti bändin rupista vääntöä. Koplan säröinen ja rämisevä sointi kehitetään akustisen ja sähköisen instrumentaation yhdistelmällä, joka ulottuu kitaroista erilaisten lyömäsoitinten kautta urkuihin. Äänitteen tuotannollinen ilmekin ansaitsee kunnon kehaisun. Tulos. Lo-fi-ulottuvuuksiaan häpeilemätön rosoinen äänimaailma, joka iskee nuppiin ja niveliin. Skandinaaviduon täydentää trioksi espanjalaisrumpali Joe Rossy. Tuotannollisesti Uma Elmo on silkkaa ECM:ää. Kurssin reivaaminen perinteisistä kuvioista pelkistetympään ja sähköisempään suuntaan on terävöittänyt muusikon profiilia ja mahdollistanut siirtymän rivimiehestä stagen keskushahmoksi. Bron säästeliäs kitarointi terästyy parilla biisillä efektipedaalien myötä harjoitetuksi modernismiksi, ja trion ohjelmistoon kuuluu myös abstraktimpaa ankaruutta, mutta albumin muistettavimmat hetket vietetään kuitenkin To Stanko -kunnianosoituksen parissa. Näin Rossy osallistuu sessioihin harkituin aksentein ilmavaa äänikuvaa leikaten ja jättää setin piiskaamisen tuleviin tuotantoihin. Hänet muistetaan oman nimikkokoplansa lisäksi avaruusjazzyhtyeestä Astro Can Caravan. JAAKKO ERÄPUU JAKOB BRO UMA ELMO (ECM) KARUNKAUNIS KOLMINAISUUS Tanskalainen Jakob Bro on hivuttautunut – muun muassa Tomasz Stankon ja Paul Motianin bändien jäsenenä – pikkuhiljaa eurooppalaisen jazzkitaroinnin eliittiluokkaan. Ja millä sävykkyydellä! Kitara kulkee suvereenisti tunnelmasta ja maisemasta toiseen taipuen tangosta itämaisen soinnuttelun kautta flamencon reviirille. Herkkävireinen musisointi ja soundit ovat yhtä. Uma Elmon vallitseva olomuoto on mietiskelevyys. Skeleton Elevatorin tekijän tunnistaa välittömästi rouheasta rähinästä: primitiivisyys ja näkemys ovat yhä vahva yhdistelmä. Rytmiikassa rubato on valttia. Levyn kaikki 23 lyhyttä, lyhyimmillään muutaman sekunnin mittaista improvisointiin perustuvaa tuokiokuvaa on toteutettu teräskielisellä akustisella kitaralla. Kitara soi rikkaasti resonoiden luontevassa tilassa, ja kokonaisuus säilyy eheänä osioiden kirjon moninaisuudesta huolimatta. Niiden oheen istutettujen hienovaraisten synalisukkeiden osuus jää tarkoituksellisen minimaaliseksi. Bron viidennellä ECM-äänitteellä tosin show’n varastaa osittain norjalaistrumpetisti Arve Henriksen, jonka kontolle ovat osuneet Bron kynäilemän materiaalin temaattisten ainesten ja soolojen enemmistön tarjoilu. Teknisestä taidokkuudestaan huolimatta Kämäräisen lyhyet erikoiset luotaavat myös sisällöllisiä syvyyksiä. Pikakelaus kaksi vuosikymmentä eteenpäin. Jokaisen vedon takana piilee tarina, jonka tematiikkaa musiikki valottaa. Keskiössä sauhuaa edelleen Pekka ”Faarao” Pirttikangas. Se välittyy, vaikka levyn työstö aloitettiin jo 2016 ja viimeisteltiin live-maratonsessiossa osittain uudella miehistöllä. 62 COSMO JONES BEAT MACHINE SKELETON ELEVATOR (Svart Records) PIISKAA, LISÄÄ PIISKAA! CJBM kuulosti esikoisellaan My Style Is Eurostyle (2000) kuin happobluesmies Jon Spencer olisi liittynyt boogiejyrä Peer Güntiin: sirkkelikitarat ja solistin urina viipaloivat omintakeista jälkeä tutuista aineksista. Pirttikangas luo ilmaisunsa maanläheisellä raspilla, josta sinkoaa muistumia Tom Waitsista Motelli Skronkleen. MATTI KOMULAINEN TIMO KÄMÄRÄINEN BLINK AND YOU MISS IT (Eclipse) SOITANNOLLISIA SILMÄNRÄPÄYKSIÄ Sähköisen kitaran suurvisiirinä ja rytmimusiikin eri tyylien kameleonttina monessa yhteydessä kunnostautunut Timo Kämäräinen on niin kutsuttu muusikkojen muusikko: ammattipiireissä arvostettu mutta suurelle yleisölle vähemmän tuttu tapaus. JAAKKO ERÄPUU. Tilanteen soisi kuitenkin muuttuvan, sillä Blink And You Miss It on niin aseistariisuvan hieno äänite, että luulisi monen päässä lampun syttyvän sitä kuunnellessaan
Tässä lajissa klassinen esimerkki on vaikkapa Glenn Gouldin levytykset. Joskus sanotaan, että niin Bachkin olisi tehnyt, jos hänellä sellainen olisi ollut käytettävissään. Ranskalaiset urkusinfoniat ovat yhtä mittavia ja moni-ilmeisiä kuin vastaavat suuret orkesterisävellykset. Mukana on myös vähemmän dystopian ja pandemian leimaamia tuntoja, ihmissuhdeproblematiikkaa, itsetutkiskelua ja uskonnollis-yhteiskunnallista pohdintaa – jopa pakahduttavan kauniiden balladien muodossa. LEVYVALIOT 63 NICK CAVE & WARREN ELLIS CARNAGE (Rough Trade) RUNOLLISTA RANKKUUTTA Push The Sky Awayn ja Ghosteenin hengessä kaksin: Bad Seedsin toistaiseksi telakoinut Nick Cave pysyttelee julistavassa singer/songwriter-formaatissa, tiheän tajunnanvirran uomassa tummia tarinoitaan vuodattaen, kera uskollisen aseenkantajansa Warren Ellisin, joka multi-instrumentalistina luo Caven kulloisellekin mielenmaisemalle mittakaavaltaan ja painokkuudeltaan passelit musiikilliset puitteet. Kyllä esityksissä myös ryhtiä ja dynaamisuutta on, mutta vallitseva ilme on unenomaisen runollinen ja ilmava. Ranskalaiseen urkutaiteeseen levytyksissään keskittyvä Boerema hallitsee tyylin ja sen vaatimukset asiantuntemuksella. Moni urkusäveltäjä ei kuitenkaan olisi kyennyt niiden säveltämiseen ilman nerokasta urkujenrakentajaa Cavaillé-Collia. Hollantilainen Hayo Boerema on levyttänyt koko sarjan Rotterdamin suuren goottilaisen katedraalin, Pyhän Laurin kirkon (Laurenskerk) tanskalaisvalmisteisilla uruilla. Lyriikoiltaan lujat laulut kietoutuvat sähköisin keinoin vieraannuttaviksi työstettyjen sävelten viittaan. Hän kehitti tavan, jolla urkujen tehoa, ilmanpainetta, saatettiin lisätä ilman koskettimiston jäykkyyden kasvamista. Bachin sävellysten kohdalla. Jäätävälle otsikolle (Carnage, suom. II. JAAKKO ERÄPUU BACH WELL-TEMPERED CLAVIER Piotr Anderszewski (Warner Classics) RUNOILIJAN MIETTEITÄ Miten pitkälle tulkinta voi etääntyä, että sen vielä katsotaan tekevän kunniaa alkuperäiselle ajatukselle. HEIKKI VALSTA. Siellä toimi 1900-luvun alussa urkurina Louis Vierne, jonka kynästä syntyi kuusi suurta urkusinfoniaa. Hänen kosketuksensa ei ole kuiva, graafinen, vaan pehmeä mutta samalla teknisesti äärimmäisen taitava ja viimeistelty. Hänen musiikkinsa on kuitenkin niin ajatonta ja mestarillista, että sen esittäminen taipuu moneen suuntaan. Monista hänen teoksistaan ei edes tiedetä, että miten ne hänen eläessään esitettiin. Bachin suuresta kokoelmasta Das wohltemperierte Klavier hän on valinnut 12 preludia ja fuugaa, jotka hän on ryhmitellyt omanlaiseksi dramaturgiseksi kokonaisuudeksi. verilöyly) vastinpintaa löytyy kyllä, mutta kyseessä ei silti ole Murder Ballads vol. Tuloksena oli uljaita ja suuria soittimia, joita on monissa Pariisin isoimmista kirkoista, muun muassa Notre Damessa. Tämä ajatus, eri tavoin muotoiltuna, on usein nostettu esiin J.S. Eli enimmäkseen sointikuvallisesti syvyyssuunnassa ulotteikkaat, paikoin ilottoman intiimit, mutta useimmiten tuuhean toisteiset viitekehykset surrealististen kielikuvien loistaa. HEIKKI VALSTA VIERNE COMPLETE ORGAN SYMPHONIES Hayo Boerema (Brilliant Classics)(3CD) SUURI ON KAUNISTA Jos Bach edustaa urkusävellyksillään yhtä tyylilajia, pohjoissaksalaista barokkia, niin ranskalainen myöhäisromanttinen urkutaide ilmentää jotain aivan omaansa. Äänitteellä urut soivat moni-ilmeisesti ja juhlavasti. Samalla hän rakensi urkuja, joissa eri pilliryhmiä ja sointivärejä saatettiin vaivattomasti vaihtaa ja yhdistellä. Ehkä niin. Nykyisinkin enin osa Bachin alun perin cembalolle kirjoitetusta musiikista soitetaan nykyaikaisella pianolla. Nautinnollinen lopputulos, jonka kruunaa hienostunut pianon äänitys. Ellisin loihtima musiikillinen lataus nousee pintaan vain pitkähköissä introissa ja draaman kaarten huippukohdissa. Puolalainen Piotr Anderszewski lähtee tulkinnoissaan toiseen suuntaan. Caven ääni on läsnä, kertosäkeiden kuoro-osuudet etäällä
Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. OSALLISTU LUKIJAKYSELYYN! OSALLISTU ARVONTAAN JA VOIT VOITTAA 379 EURON ARVOISEN PRO-JECT PRE BOX S2 DIGITAL -USB-DAC/KUULOKEVAHVISTIMEN. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kilpailuun osoitteessa www.hi maailma. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku. Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/ asiakaspalvelu Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu Edellisen numeron kyselyyn vastanneiden kesken arvotun FiiO K5 Pro -usb-dac/kuulokevahvistimen voitti Verneri Vahatalo Klaukkalasta. • Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. Onnittelut voittajalle! seastone audio & acoustics www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 HEDDphone® /seastone.audio A New Chapter in Headphone Technology Tutustu lisää seastone.audio/hedd. 050-5050880 Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... Siirry sähköiseen maksamiseen Hyvä asiakkaamme, Fokus Media Finland Oy veloittaa paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 2,90 euron suuruisen laskutustapalisän/lähetetty lasku. Kerro meille, millaisesta sisällöstä pidät ja mistä laitteista haluaisit testejä. www.starsandstripes.fi ...and You’ll hear the difference P
Mukana on BluOSstriimaus, DIRAC-huonekorjaus, laadukkaat kuulokevahvistin ja levysoitinesivahvistin. NAD M33 vahvistimessa käytetään uutta Eigentakt-teknologiaa ja nyt jopa hienoimmilla mittalaitteilla on vaikeuksia mitata M33:n säröja häiriöetäisyysarvoja. NAD MASTERS M33 Vahvistin Oli vain ajan kysymys, milloin NAD tekisi sen: nyt särö on vain muisto menneiltä ajoilta. Tutustu ja koe itse!. www.ah-hifisystems.fi IT’S SIMPLY A MATTER OF TIME PRECISION AUDIO TIMED BY PURIFI’S REVOLUTIONARY AMPLIFICATION TECHNOLOGY. Sen äänenlaatu täytyy itse kokea! Monipuoliset liitännät ja runsas varustelu tekevät äänenlaadusta nauttimisen helpoksi
66 VERTAILUSSA TONNIN KUULOKKEET TULOSSA HIFIMAAILMA 4/2021 ILMESTYY 16.6.2021 DYNAUDIO EVOKE -KAIUTINSARJA KESKILUOKAN KÄRKIKAHINOIHIN SEAS KINGRO4Y MK III TÄYDEN KAISTAN AKTIIVI FINKTEAM KIM JALUSTAKAIUTTIMIEN ELIITTIÄ
VKO 2021-24 18 73 44 -2 10 3. N Y T H I F I S T U D I O L T A V E R K K O K A U P P A : H I F I S T U D I O . F I HIFISTUDIO HELSINKI Fredrikinkatu 38 HIFISTUDIO TURKU Itäinen Rantakatu 48-50 HIFISTUDIO TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 HIFISTUDIO OULU Pakkahuoneenkatu 34 HIFISTUDIO JYVÄSKYLÄ Kilpisenkatu 12 HIFISTUDIO KUOPIO Haapaniemenkatu 36 ARCAM AVR10 7.1 AV-VIRITINVAHVISTIN 2 899 € ARCAM CDS50 CD-SOITIN/STREAMER/DAC 899 € ARCAM SA30 INTEGROITU VAHVISTIN 2 499 € Pitkän linjan brittihifivalmistajan laadukkaat vahvistimet, verkkosoittimet ja kotiteatterilaitteet nyt HifiStudiolta! PAL