Hifimaailma
4/2007
JVC DLA-HD1 ja Epson EMP-TW1000 -videoprojektorit
s jou Tar
90 5
,
LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI
7,90
VertAILutestIssä:
Stereovahvistimet 600 - 800 euroa
VertAILutestI:
Inserttikuulokkeet 125 - 625 euroa Sähköstaattinen kaiutin Quad 2805 Kaiutinrakennusohje HM-122
Dali Mentor 2 ja 6 -kaiuttimet Oppo DV-981HD -DVD-soitin SVS SBS-01 -5.1-kaiutinsarja Tietoa ja taitoa: Mediaserverit ja säästökoodaus Pioneer PD-D6 -CD-soitin ja A-A6 -vahvistin Cambridge Audio 640R -AV-viritinvahvistin Onkyo TX-SR804E -AV-viritinvahvistin Pioneer PDP-607XD -plasmatelevisio Philips SBC HD1500 -surroundkuulokkeet
07004 6 414881 873440
WWW.HIFIMAAILMA.FI
187344-07-04
PAL.VKO 2007-28
Kysy jälleenmyyjältäsi Pioneer plasmatelevisiota ja näe ero.
PDP-507XD
www.plasma-lcd-fakta.fi
www.pioneer.fi. Mitä jos valitsisit hyvän sijasta parhaan?
Kirkkaasti parempi plasmatelevisio
Pioneerin teräväpiirtoiset plasmatelevisiot tyydyttävät tarkimmankin silmäparin toiveet. Pioneerplasmatelevisioiden koot ovat 42-, 50- ja 60-tuumaa. Se mitä näet, on täydellistä ja se mistä sen näet, tyylikästä. Pioneer mallisto alkaen 2490 euroa. Täydelliset liitännät, valmiudet teräväpiirtokuvalle ja sisäänrakennettu DVB-T viritin (XD-malleissa). Parasta Pioneerissa on kuitenkin kokonaisuus, koska erinomaisen kuvan lisäksi saat myös monipuoliset ominaisuudet
Onko tuoreemmasta veljestä samaan?
60 Testi: Videoprojektori JVC DLA-HD1
JVC mainostaa uutta tykkiään 15000:1 natiivikontrastilla. Niitä tarjotaan esimerkiksi parempina vaihtoehtoina MP3-soittimien nappimallisille vakiokuulokkeille. ESL 57:sta se alkoi. Selvitämme, mikä laite ja tallennusformaatti sopivat parhaiten kunkin tarpeisiin.
76 Tietoa ja Taitoa: Säästökoodaus
Äänen häviöllinen säästökoodaaminen on parantunut huimasti kymmenessä vuodessa. Nyt puute on korjattu, ja uusimmassa versiossa on myös videoskaalain.
39 Rakennusohje: Kaiutin HM-122
HM-122 -kaiuttimen rakennusohje pohjautuu 18 vuotta vanhaan suosittuun 12/2:n ohjeeseen. Vaan miten Onkyo istuu äänen laatua arvostavan teatteriin?
64 Kokeilu: Surroundkuulokkeet Philips SBC HD1500
Efektielokuvia olisi mukava katsella illallakin "luonnollisella" äänenvoimakkuudella. Totta kai, kun suunnittelijana on putkilaiteguru Tim DeParavicini.
36 Testi: DVD-soitin Oppo DV-981HD
Oppo Digitalin ensimmäinen DVD-soitin muodostui harrastajapiireissä lähes kulttituotteeksi. Testasimme, miten se pärjää pahimpia kilpailijoitaan, aiemmin testattuja Mitsubishia ja Panasonicia vastaan.
86 Ajatuksia hifistä: Internet radio 2.0
Jarno Laine ruotii nettiradioiden elämää.
87 Messuraportti Kruunuradiosta
Kruunuradio järjesti lämpimän äänen messut koleana kevätviikonloppuna Helsingissä Svenska Klubbenilla.
42 Testi: AV-viritinvahvistin Onkyo TX-SR804E
Tuhannen euron hintaluokassa kotiteatterivahvistimien varustelussa ei ole enää juuri puutteita. Tässä vaihtoehto huonoäänisille rimpuloille.
69 Kokeilu: Plasmatelevisio Pioneer PDP-607XD
Jättikokoinen plasmatelevisio tarjoilee suurta kuvaa niille, jotka vierastavat videoprojektoria kotiteatterin näyttönä.
46 Testi: AV-viritinvahvistin Cambridge Audio Azur 640R
Pari vuotta sitten CA Azur 540R kohautti teatterikansaa tarjamalla hintaan nähden laadukasta ääntä tyylikkäissä kuorissa. Tuore isoveli perustuu samaan ideologiaan, mutta panostaa voimakkaammin myös videopuoleen.
72 Tietoa ja Taitoa: Mediaserverit
Edes paatunein hifiharrastaja ei ole voinut olla törmäämättä pakattuun ääneen. Vanhaan sarjaan ei elementtejä enää saa, mutta uusi malli voidaan tehdä käyttäen alkuperäisen kaltaisia nykyosia.
62 Testi: Videoprojektori Epson EMP-TW1000
Epson tarjoaa tällä hetkellä Full HD projektorien edullisinta mallia. Testin hintaluokassa tarjonta alkaa olla jo selvästi perustasoa monipuolisempaa. Digitaalisen kuvaliitännän puuttuminen on kuitenkin hillinnyt monien ostohaluja. Messuilla, nääs. TÄSSÄ NUMEROSSA 4/2007 6 Tuoteuutiset
Uusia tuotteita ja hifialan uutisia.
Hifimaailma
4/2007
JVC DLA-HD1 ja Epson EMP-TW1000 -videoprojektorit
jo Tar
5,90
us
LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI
7,90
Vertailutestissä:
Stereovahvistimet 600 - 800 euroa
Vertailutesti:
Inserttikuulokkeet 125 - 625 euroa Sähköstaattinen kaiutin Quad 2805 Kaiutinrakennusohje HM-122
Dali Mentor 2 ja 6 -kaiuttimet Oppo DV-981HD -DVD-soitin SVS SBS-01 -5.1-kaiutinsarja Tietoa ja taitoa: Mediaserverit ja säästökoodaus Pioneer PD-D6 -CD-soitin ja A-A6 -vahvistin Cambridge Audio 640R -AV-viritinvahvistin Onkyo TX-SR804E -AV-viritinvahvistin Pioneer PDP-607XD -plasmatelevisio Philips SBC HD1500 -surroundkuulokkeet
66 Kokeilu: Kaiuttimet Quad 2805
Quadin sähköstaattiset kaiuttimet ovat käsite. Mentor 2 ja 6 ovat rakenneosiltaan vahvasti sukua toisilleen.
52 Testi: 5.1-kaiutinsarja SVS SBS-01
Amerikkalainen SVS on kunnostautunut tekemällä kotiteatteriharrastajille subwoofereita, joiden resurssit eivät hyydy heti alkuun. Onko kyseessä markkinointikikka vai kotiteatteriharrastajien Graalin malja?
84 Kokeilu: Tallentava digiboksi Topfield TF-5100PVRt HDMI
Topfieldin digiboksit ovat saavuttaneet kovan maineen. Miten näkyy ja kuuluu puolen vuosisadan evoluutio, se selviää katsomalla ja kuuntelemalla uunituoretta 2805 -mallia.
07004 6 414881 873440
WWW.HIFIMAAILMA.FI
187344-07-04
PAL.VKO 2007-28
45: Hermunen: Tivoli Audio Music System
Moni haluaa tila- tai muista syistä mahdollisimman pienikokoisen laitteiston. Onko insinööri keksinyt ratkaisun puolison tai taloyhtiön määräämään hiljaisuuteen?
88 HD-levyarvostelut
HD DVD ja Blue-Ray -elokuvia koekatseltuna
90 Levyarvostelut
Kuunneltavana hyvää ja laadukasta musiikkia
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Mitä kaikkea erään Suomen kokeneimman hifiharrastajan päässä liikkuu?
32 Testi: CD-soitin Pioneer PD-D6 ja vahvistin Pioneer A-A6
Vahvana elävän kaksikanavaisen äänentoiston todisteina olemukseltaan perinteisen hifistynyt CD-soitin ja vahvistin.
54 Vertailutesti: Inserttikuulokkeet 125-625 euroa
Syvällä korvakäytävässä istuvat inserttikuulokkeet ovat tulleet ryminällä markkinoille. Testasimme tämän ryhmän huippumalleja.
82 Kokeilu: Levysoitinesivahvistin Quad QC-24P
Perinteikkään oloinen QC-24P perustuu putkiteknologiaan. Oikealla koodaustavalla voidaan nykyään tuottaa usein alkuperäisestä CD:stä erottamatonta äänenlaatua lähes laitteistosta riippumatta.
49 Messuraportti: Tampereen hifimessut 18 Vertailutesti: Stereovahvistimet 600-800 euroa
Hyvä stereovahvistin on pitkäikäinen sijoitus. Kokeilemme, miten sujuvat bassojen lisäksi yli 80 hertsin taajuudet.
80 Kolumni: Hifi musiikin palveluksessa, vai päinvastoin?
Jaakko Eräpuu jättää mittamiehenä juoksentelun ja keskittyy itselleen mielekkäiden testien tekemiseen. Tamperelaisen Hifihuoneen sielut Ari Niemi ja Kari Nikkilä saivat kokoon joukon harrastajia hyvän äänen pariin maaliskuussa.
28 Testi: Kaiuttimet Dali Mentor 2 ja Mentor 6
Dalin Mentor-mallit tuovat lisää vaihtoehtoja keskiraskaaseen sarjaan
Tilaajarekisteriä voidaan käyttää yhtiömme suoramarkkinointiin ellei tilaaja sitä erikseen kiellä. Yhä useampi on huomannut, että jopa elokuvien äänentoisto saattaa kuulostaa kunnon kaksikanavasetillä paljon paremmalta kuin monimutkaisilla, jopa sangen arvokkailla monikanavaisilla järjestelmillä. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. Mikä sopisikaan parhaiten uudeksi harrastukseksi kuin mielenkiintoinen hifiharrastus: yhdistelmä miehiä aina kiinnostavaa tekniikkaa, erilaisia mielenkiintoisia, toinen toistaan hienoja laitteita ja rentouttavaa musiikin kuuntelua. Mitkä ovat omat painotukset. ILMOITUSMYYNTI Ilmoitusten myynti ja varaukset toimituksesta. Hifin tulevaisuus siis näyttää sangen hyvältä, kaikesta huolimatta.
LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI
Millainen on laadukas stereovahvistin - ajatuksia harrastuksesta?
Kaksikanavainen - stereofoninen - musiikinkuuntelu on kokenut varsinaisen uusrenessanssin. Hifimaailma julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamiltaan aihealueilta.. Kuten tämänkertainen vertailutestimmekin osoitti, pääsee jo sangen kohtuullisella investoinnilla käsiksi laadukkaaseen toistoon ja hyviin ominaisuuksiin. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ellei tilaaja katkaise tai peruuta tilaustaan. Huomautukset tulee tehdä kahdeksan päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisemisajankohdasta PAINOPAIKKA
Hifimaailma
Uusia hifiharrastajia!
Kaksikanavaisten stereovahvistimien, levysoittimien ja laadukkaiden CD-soittimien suosio on voimakkaassa kasvussa, niin meillä Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Vastuu rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen tai uuden ilmoituksen julkaisuun veloituksetta. TEKSTISISÄLTÖ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti. Julkaisemamme artikkelit on tarkastettu, mutta emme takaa niiden virheettömyyttä emmekä vastaa niissä mahdollisesti esiintyvistä virheistä. Vaikka erittäin kokenut kuuntelija ja hifiharrastaja pitääkin Creekin ääntä subjektiivisesti parempana. LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI
JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Performance Magazines Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6404 Faksi 010 778 6401 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi PÄÄTOIMITTAJA Teppo Hirvikunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Samu Saurama samu.saurama@hifimaailma.fi AVUSTAVAT TOIMITTAJAT Mauri Eronen Jaakko Eräpuu Matti Hermunen Mikko Järvikivi Samu Mielonen Mikael Nederström Risto Niska Jani Pesonen Klaus Riederer MITTAUKSET Risto Niska Klaus Riederer KUVAT Pekka Väänänen (sekä tekstissä mainitut) ULKOASU Performance Magazines TOIMITUKSEN SIHTEERI Kirsi Lehtonen kirsi.lehtonen@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400 Faksi: 010 778 6401 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 12 kk kestotilaus 59 12 kk määräaikaistilaus 62 Ulkomaantilaukset +24 Hifimaailma ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Nämä kuluttajat ovat nyt siinä iässä, että heillä on rahaa, aikaa ja tarve välillä muistella menneitä. Olkaamme siis avarakatseisempia ja suvaitsevaisempia erilaisia harrastajia ja tarpeita kohtaan; niin kaikki kokeneet harrastajat kuin me täällä lehdessäkin.
Hyvää kesää, Teppo HirviKunnas Vastaava päätoimittaja
ISSN 1796-6507
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen hinta. Tilaus voidaan katkaista tai peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupongilla. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. Entä ulkonäkö. Valinnassa kannattaa kuitenkin olla keskimääräistä tarkempana. Laitteita voi "tuunata" Ja se äänenlaatu! Eivät nuoretkaan tyhmiä ole, niitä pitää vain valistaa. Puhumattakaan vertailusta kaikenlaisiin niin sanottuihin kotiteatteripaketteihin. Myös yhä useammat nuoret ovat löytäneet hifiharrastuksen: Eksoottiset levysoittimet, vinyylilevyt ja niihin kätketyt musiikkiaarteet ovat jotain sellaista mitä ei löydy netistä eikä chateista. Voisin esimerkiksi väittää, että aloitteleva tai miksei kokeneempikin harrastaja saattaa saa irti enemmän vahvistintestimme Sonystä kuin Creekistä. Äänenlaatu on tietysti tärkeää, mutta kokonaisuus ei ole aina niin mustavalkoinen. MP3:set ovat junkkia, mitä saa ilmaiseksi kaikkialta, mutta vinyylejä ja jopa CD-levyjä voi pitää jopa kädessä. Niin sanotut suuret ikäluokat ovat eläneet nuorempina sitä aikaa, jolloin stereot olivat stereot, levysoitin ainoa kunnon ohjelmalähde ja cd-soittimet uusinta uutta. Hifimaailma ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Laadukas stereovahvistin on hyvän kaksikanavajärjestelmän perusta. Vastuu virheistä ja reklamaatiot: Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai force majoure -syistä voida julkaista, lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Tilaukset toimitetaan force majoure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). Se mikä on toiselle keskinkertaista, saattaa olla toiselle melkein jo "high-endiä" tai muuten vaan sopivampi
Edullisempi S3000-sarja debytoi 32- ja 40tuumaisina, mutta laajenee syksyllä sekä 30 että 46 tuumaan. Televisioiden tarkkuus on 1366x768 kuvapistettä. Kalibraatioguru Joe Kanen uusin tuotos toimii myös vanhemmissa järjestelmissä. Uusi Digital Video Essentials HD DVD sisältää sekä 720p että 1080p -testimateriaalia. Picoprojektori on seuraava askel viime vuonna esitellyistä miniprojektoreista, joita Mitsubishi, Samsung ja Toshiba ovat markkinoineet. D3000-sarja tukee uusien teräväpiirtosoittimien antamaa 24pkuvanopeutta alkuperäisten filmiruutujen esittämiseen. http://www.videoessentials.com/
sony esiTTeli lcD-uuTuuDeT
Bravia S3000 ja D3000 ovat mallimerkinnät Sonyn vuoden 2007 LCD-televisioille. Kaksoisformaattilevyn toinen puoli on pyhitetty teräväpiirrolle ja toinen perinteiselle DVDmateriaalille. Molemmissa käytetään HDMI-kaapelin välityksellä toimivaa eri kotiteatterin laitteita ohjaavaa Bravia Theatre Synciä. Käytetty kuvanmuodostustekniikka oli yhtiölle uskolliseen tapaan DLP. D3000-sarjan uutuusmallit tulevat kauppoihin kesällä 32-, 40, ja 46-tuumaisina. Sisustusnäkökohtia painottaville Sony on esitellyt RHT-G800-televisiojalustan, joka kätkee sisäänsä 5.1-kaiutinsetin vahvistimineen. Uudella versiolla voi siis korvata vanhat testilevyt täysin. Levy tehtiin yhteistyössä Microsoftin kanssa, ja teräväpiirtovideo onkin pakattu VC-1-kodekilla. Oheislaitteiden liittämiseksi löytyy kaksi HDMI:tä, analoginen AV-tulo sekä kolme optista ja yksi koaksiaalinen S/PDIF-tulo. 10-bittisen paneeliteknologian kerrotaan parantavan väriliukujen pehmeyttä, ja liikkeen sulavuuden saavuttamiseksi käytetään kaksinkertaista Motionflow +100Hz ruudunpäivitystä. Hinnat ovat 1595, 2190 ja 3090 euroa. Digivirittimellisissä televisioissa on kolme HDMI- ja kaksi SCARTtuloa, joten laajemmankin laitearsenaalin saa liitettyä ilman erilliskytkintä. Entistä pienempi kuvanheittolaite voidaan valmistaa erillislaitteena tai integroida jopa pieneen kannettavaan mediatoistimeen tai kännykkään.
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Kaukosäädettävä jalusta hallitsee Dolby Digitalin ja DTS:n lisäksi 7.1-kanavaisen pakkaamattoman PCM-äänen. Jalustan hinta on 1099 euroa.
Pico on uusi mini
Texas Instruments esitteli maaliskuun langattoman teknologian 2007 CTIA -messuilla sormenpäille mahtuvan picoprojektorin prototyyppiä. Kriittisimmät testisignaalit on luotu suoraan kyseiseen formaattiin ilman lisäpakkausta. Äänipuolelle mukaan on tullut 6.1-kanavaista testi- ja demomateriaalia Dolby Digital Plus ja Dolby Digital True HD -formaateissa. S3000-malleissa väriavaruutta ja värien tarkkuutta on parannettu laajemman väritoiston tarjoavalla taustavalolla ja Bravia Engine -prosessoinnilla. TUOTEUUTISET TESTI XXXXXXXXHifimaailma
TeräväPiirToinen TesTilevy
Kotiteatterin säädöissä jo kymmenen vuotta avustanut Video Essentials sai jatkoa teräväpiirtomuodossa. Levy on jo myynnissä ja löytyy nettikaupoista 34,95 dollarin hintaan
Parempaa videoprosessointia saa ylempään keskiluokkaan sijoittuvissa TX-SR875 ja TX-NR905 -malleissa. KEF on tuplannut näennäisen kotelotilavuuden kehittämänsä Acoustic Compliance Enhancement -teknologian avulla, jossa kotelo täytetään aktivoidulla hiilipölyllä. Vahvistimet sisältävät 1.3a-version HDMI-liittimistä. 4-tie-rakenne hyötyy 6mm paksusta resonoimattomasta alumiinikotelosta. Huonesovitus helpottuu automaattisella Audyssey-kalibroinnilla. Euroopan julkaisua ei ole vahvistettu, mutta Yhdysvalloissa mallit tulevat myyntiin kesä- ja elokuussa hintaan 1699 (TX-SR875) ja 2099 (TX-NR905) dollaria.
keFilTä kAikkien Aikojen liPPulAivA
KEF lyöttäytyi yhteen palkitun muotoilija Ross Lovegroven kanssa ja valmisti yhtiön kaikkien aikojen kunnianhimoisimman kaiutinparin. Kaiuttimen erikoinen muoto on saatu aikaan käyttämällä kuumennettuja taipuisia alumiinilevyjä. Käytetyt kaiutinelementit ovat 6 x 250mm bassoa, 250mm alakeskiääninen sekä 165mm Uni-Q-keskiääninen 25mm koaksiaalidiskantilla. Vihdoin myös uusien teräväpiirtoformaattien Dolby Digital Plus/ TrueHD ja DTS-HD (Master Audio) voidaan dekoodata. 100 000 euron KEF Muonia valmistetaan vain 100 parin erä, ja se tulee myyntiin vuoden puolivälin tienoilla. Niissä käytetään Silicon Optixin edullisempaa Reon-VX-prosessoria, joka hallitsee 1080i-signaalin laadukkaan lomituksenpoiston. Kotelon ulkomitat ovat kunnioitettavat 380 x 600 x 2000 mm, ja painoakin on kertynyt 115 kiloa.
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Ilmavuutta soundiin tuovat takaseinään sijoitetut kaksi bassoelementtiä. Muihin ominaisuuksiin kuuluvat HDMI-kaapelin välityksellä toimiva RIDH-kauko-ohjaus sekä USB- ja Ethernetliitännät. Huonevasteeksi ilmoitetaan 25Hz-60kHz (+-3dB). HQv onkyon Av-vAHvisTimiin
Onkyo on esitellyt markkinoiden ensimmäiset HQV-prosessoinnilla ryyditetyt AV-viritinvahvistimet
Ne pääsevätkin omimmilleen vasta hyvälaatuisen teräväpiirtomateriaalin 08:25 Page 1 Hifimaailma_215x147,5_03052007:Hifimaailma_215x147,5_042007 3.5.2007myötä.
Everybody needs a PAL!
Tivoli Audio
TM
PAL 199,Maahantuoja: TA Distribution Finland Oy · puh. Sikäläinen C-HD DVD-ROM (China High Density Read-only Disc) ei ole yhteensopiva muun maailman tunteman HD DVD:n kanssa. 09-662 062 · info@tivoliaudio.fi · www.tivoliaudio.fi
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Aina on toki mahdollista, että Kiinan reippaat insinöörit kehittävät soittimia, jotka toistavat sekä C-HD- että HD DVD -levyjä.
lG:lTä oHuT PuTkiTelevisio
LG on esitellyt maailman ohuimman perinteisen CRT-television. Putkitelevision koko on saatu pieneksi jyrkkää 120 asteen poikkeutuskulmaa käyttämällä. Nykyisillä lähetystekniikoilla perinteinen putkitelevisio tarjoaa edelleen miellyttävän kuvan. Formaattikikkailulla pyritään todennäköisesti pitämään piratismi ruodussa. Kiinasta ostetut pimeät julkaisut eivät toimi länsimaalaisten matkaajien omissa soittimissa, eikä C-HD-soittimenkaan osto ole järkevää, sillä siihen ei kotimaasta saa tallenteita. Kun maa ilmoitti viime vuonna ottavansa HD DVD:n mukaan markkinoille, elätteli moni toiveita halvoista HD DVD -soittimista ja -levyistä. Kehittyville markkinoille Afrikkaan ja Kaukoitään tarkoitettu 21-tuumainen 21FU1R maksaa vain neljänneksen vastaavista LCD-televisioista. Kaupoista muinaisesineet ovat kaikonneet plasmojen ja LCD-laitteiden tieltä, vaikka uutuustekniikat tuovat selvemmin esiin digitv:n heikkoudet. Kiina-spesifinen väännös formaatista murskasi toiveet. Kiinan teräväpiirtolevymarkkinat ovat tähän asti olleet aikamoinen sillisalaatti muulle maailmalle tuntemattomine EVD- ja HVD-levyineen. Aivan taulutelevisioiden kokoluokkaan ei silti ylletä, vaan laitteen takaosaa hallitsee edelleen selkeä ulkonema. kiinA sAi omAn HD DvD -FormAATin
DVD-standardeista päättävä DVD-foorumi on hyväksynyt esityksen Kiinaan suunnatusta HD DVD -formaatista
50-tuumasta lähtien saatavilla on myös 1080p-tarkkuuden FullHD-malleja. Kaiutinsuunnittelu tehdään Jenkeissä, mutta elektroniikka suunnitellaan Tampereella. Lisätietoja: Panasonic Finland, puh. Esimerkiksi Verve I -settiin kuuluu kaikki kotiteatterin kaiuttimet elektroniikkoineen. 50-tuumainen TH-50PZ700 on keväällä kauppoihin tuleva FullHD-malli, jonka suositushinta on 3799 euroa. Odotettu uutuus on suositun TH-42PV60-mallin korvaava TH-42PX70. Mallistossa on otettu käyttöön uuden sukupolven näyttöpaneelit, joissa erityisesti nopeasti liikkuvan kuvan ja mustan toistumista on parannettu. 0205 345 724, www.nhthifi.com. Myöhemmin tänä vuonna tulee markkinoille myös vastaava 42-tuumainen versio. TUOTEUUTISET TESTI XXXXXXXXHifimaailma
PAnAsonic PäiviTTi TelevisiomAllisTon
Panasonic tuo markkinoille uusia VIERA-tuoteperheeseen kuuluvia plasma- ja LCD-televisioita. Lisätietoja: NHT Europe Oy, puh. Pää- ja keskikaiuttimet ovat suurikokoiset satelliitit, takana käytetään pienempiä satelliitteja ja subwoofer jyrähtelee kahden 10-tuumaisen elementin voimin. 42-tuumaisessa plasmassa käytetään uutta G10-paneelia, jolle ilmoitetaan 10 000:1 kontrastisuhde. Uusissa LCD-televisioissa käytetään älykästä Intelligent Scene Controller -kirkkaudensäätöä, joka muokkaa taustavalon määrää kuvassa näkyvän materiaalin mukaan. Paketin saa myös ilman esi- ja päätevahvistimia. Tarkkuus on tuttu 1024x768 pikseliä, ja televisio maksaa 1699 euroa. Mallistoon kuuluu kaiuttimien ja subwooferin lisäksi AV-prosessori sekä monikanavainen päätevahvistin. NHT kuuluu yhdysvaltalaiseen Vinci Group -konserniin. LCD-malleissa katselukulma on lisäksi kasvanut. Taakse voi valita halutessaan seinä- ja kattoasennukseen tarkoitetut iC2-kaiuttimet. Verve-teatterin voi hankkia eri konfiguraatioissa. (030) 6227 501, www.panasonic.fi
10 HIFIMAAILMA | 4 | 2007
melkein koTimAinen koTiTeATTeriPAkeTTi
NHT:n äänentoistoratkaisu kotiteatteriin löytyy uudesta Verve-sarjasta
Plasmatelevisioiden paneeleja varten Philipsillä ei ole tehtaita. Lisätietoja: Audioshop Ratilainen, puh. keskiluokAn HD-DvD-soiTin
Toshiba on esitellyt Eurooppaan tarkoitetun HD-EP10-HD-DVD-soittimen nykyisten HD-E1ja HD-XE1-mallien väliin. Syyksi irtaantumisesta molempien yhtiöiden tapauksessa arvioidaan LCD-televisioiden markkinoiden voimakasta kasvua ja parantunutta kuvanlaatua. Kaiuttimen viimeistelyvaihtoehtoja ovat Ferrarin punainen, Maseratin sininen, lakattu musta, sekä lisähinnasta oma toiveväri. Kuumakatodivaloja käyttävä tekniikka vähentää valmistajan mukaan kuvan pehmenemistä nopeissa liikkeissä sytyttämällä vain osan valosta kerrallaan (scanning). Plasmoja tullaan kuitenkin myymään maailmanlaajuisesti vielä ainakin tämän vuoden loppuun. Samassa tilaisuudessa kerrottiin myös Euroopassa toimivan HD DVD -formaatin etujärjestön perustamisesta. Kaiuttimen pohja on avoin, joten kumitassujen avulla pöytätason sekä kaiuttimen väliin muodostuva ohut aukko parantaa pienen kotelon bassotoistoa. (044) 580 0051, www.audioshop.fi, www.zuaudio.com
PHiliPs keskiTTyy lcD:Hen
Philips on ilmoittanut luopuvansa vaiheittain plasmatelevisioiden valmistuksesta ja keskittyvänsä LCD-tekniikkaan. Se on myös kirkkaampi kuin tavallinen kylmäkatodivalo, mutta merkittävästi kalliimpi valmistaa.
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
11. Se soveltuu lähikenttäkuunteluun eikä kärsi myöskään seinäsijoituksesta. Philipsillä on 32,9 prosentin osuus LG.Philips-yhtiöstä, joka valmistaa myös omat LCDpaneelinsa. Vuoden loppuun mennessä HD DVD -elokuvien määrä tulee kasvamaan noin 600 kappaleeseen. Druid Credenzassa käytetään samaa 10-tuumaista laajakaistaelementtiä ja superdiskanttia kuin suuremmassa Druid mk4:ssä, joka testattiin muun muassa HIFIlehden numerossa 8/2006. Parihinta on 2380 euroa. DVD-levyt skaalautuvat myös 1080ptarkkuuteen, mutta käytettävästä skaalaimesta tai deinterlacerista ei ole vielä tietoa. Kalliimmasta HD-XE1-mallista poiketen siinä ei ole analogisia 5.1-äänilähtöjä, mutta HD-E1-malliin se lisää progressiivisen 1080p-kuvalähdön. Touko-kesäkuussa myyntiin tuleva välimalli on hinnoiteltu noin 700 euroon. Philips on myös ilmoittanut luopuvansa Clear LCD:ksi nimitetystä taustavaloteknologiasta. Atlantin tällä puolen HD DVD on yleistynyt kilpailevaa Blu-raytä nopeammin, mutta USA:ssa Blu-rayn suosio on tutkimusyhtiöiden mukaan kivunnut ykköseksi.
lAAjAkAisTAinen PöyTäkAiuTin
Amerikkalaisen Zu Audion uusin tuotos on ohut pöytätasoille tarkoitettu Druid Credenza -kaiutin. Myös Sony ilmoitti viime vuonna vetäytyvänsä plasmamarkkinoilta
(09) 6227 4220, www.prideandjoy.fi, www.xindak.com
DesiGn-kAiuTin oloHuoneeseen
MartinLoganin lifestyle-kaiutin taulutelevision pariksi on uusi kompakti Fresco i. JVC:n markkina-arvo on noin 1,3 miljardia, mutta lopullista kauppahintaa ei ole julkistettu. Diskantti- ja keskiäänielementeissä käytetään Advanced Thin Film -teknologiaa, jolla saavutetaan elektrostaattimainen ääni pienemmässä tilassa. Supran operaatiovahvimistimille ilmoitetaan 150 desibelin dynamiikka ja 200V/ms muutosnopeus. Molemmille reiteille löytyy omat liitännät. Lisätietoja: Pride & Joy Audio, puh. Kumpikin kanava on jaettu kolmeen korostus- ja vaimennuskaistaan, joista jokaisesta löytyy 12 taajuusvaihtoehtoa. Vahvistamattomien lähteiden mukaan JVC:stä kiinnostuneita ostajia on useita, joten se ei välttämättä jää TPG:n omistukseen kovin pitkäksi aikaa. Texas Pacific Group aikoo vetää yhtiön pörssistä uudelleenjärjestelyjä varten, mutta kertoo listaavansa sen uudelleen viiden vuoden kuluttua. Kanavaa kohden laitteesta löytyy 72 passiivisuodinta, ja käytetyt komponentit ovat huippuluokkaa. Xindak on myös esitellyt CFA-1välikaapelin, jossa on yhdistetty hiilikuitua, kuparia ja hopeaa bipolaarisena punoksena. Lisätietoja: Highend Studio Finland Oy, puh. 52,4 prosentin omistusosuus siirtyy yhdysvaltalaiselle Texas Pacific Group sijoitusyhtiölle. Erikoispunoksen kerrotaan tasoittavan viileämmän laitteiston äänimaailmaa. Kappalehinta on 1295 euroa. (09) 4553 685, www.highendstudio.fi, www.fi.martinlogan.com/display_speaker/ fresco_i.html
PAnAsonic luoPuu jvc:sTä
Panasonic myy osuutensa tytäryhtiöstään JVC:stä. Mukana tulee seinäasennustelineet, mutta lisävarusteena on saatava myös lattia- ja pöytäjalusta. TUOTEUUTISET TESTI XXXXXXXXHifimaailma
XinDAkin muunTimellA vAlinTA on vAPAA
Kiinalaisen Xindakin uusi DAC-5-DAmuunnin kosiskelee sekä putkien että transistorien ystäviä. Kaiutin voidaan eri jalustoin asentaa sekä pystyyn että vaakaan. RCA-lähtöjen lisäksi laitteessa on XLRliitännät. 24bit/192kHz:iin ylinäytteistetyn signaalin saa muuntimen RCA-lähdöistä joko putkiasteen tai transistorien läpi. Lisäksi ihmisen äänialueella käytettävät kelat ovat erikoisvalmisteisia. Bassoista huolehtii kaksi neljätuumaista pitkäiskuista magneettisuojattua alumiinikartiota, jotka on koteloitu refleksiperiaatteella. Äänellisesti kaiuttimen kerrotaan sulautuvan hyvin muiden MartinLoganin tuotteiden pariksi. Vuonna 1927 toimintansa gramofonivalmistajana aloittanut JVC menestyi 1980-luvulla VHSlaitteillaan. Suuret lukemat selittyvät 120 voltin käyttöjännitteellä. Digitaalituloja on kaksi: optinen ja koaksiaalinen. Taajuusvasteeksi valmistaja ilmoittaa 75-20000 hertsiä (±3 dB) ja herkkyydeksi 90 dB/2,83V/m. Viimeisimpiä suosittuja JVC: n kotiteatterituotteita ovat olleet D-ILAteknologiaan perustuvat videoprojektorit. Fresco i on kooltaan 61 x 12,7 x 21 cm, ja se painaa 7,3 kiloa. ATF-elementit ovat kooltaan 3,8 x 5,7 cm ja 3,8 x 15,2 cm. Muuntajat ovat Lundahlilta, potentiometrit Elmalta ja ALPSilta. Jokainen erillinen suodin käyttää omaa RCL-piiriä yhteisten komponenttien sijaan. SPL Passeq:n hinta Saksassa on noin 4000 euroa. JVC:n myynnistä huhuiltiin jo maaliskuun alussa, mutta virallinen tieto kaupasta saatiin 18.3. Muuntimena käytetään Analog Devicesin AD1852:a ja putken kerrotaan olevan mallia 6922 (E88CC). 5 ohmin impedanssillaan Fresco i ei ole erityisen hankala kuorma vahvistimelle. Lisätietoja: http://www.soundperformancelab.com
12 HIFIMAAILMA | 4 | 2007. DAC-5:n hinta on 635 euroa ja metrin mittainen CFA-1-välikaapeli maksaa 131 euroa. Erityisesti uusin DLA-HD1 on kerännyt suuren suosion harrastajien parissa erinomaisen kuvanlaatunsa ansiosta.
moniPuolisTA PAssiivimuokkAusTA
Saksalaisen Sound Performance Labin Passeq on jokaisen nippelifriikin unelmaekvalisaattori. Seinäasennusta varten bassojen tasoa voi hillitä kaiuttimesta löytyvällä kytkimellä
Sony Finlandin ja Suomen Jazzliiton tunnustuspalkinto käsittää 5000 euron stipendin ja lukuisia esiintymistilaisuuksia. Raadin perustelujen mukaan "Tuomo Prättälä on lahjakas ja monitaitoinen, useita tyylilajeja hallitseva jazzpianisti ja säveltäjä, joka on osoittautunut myös loistavaksi laulajaksi. iPodia varten on lisävarusteena saatava DS-A2-telakka. Molemmat ovat kaukosäädettäviä, ja niistä löytyy A-B-kaiutinvalinnat, kullattu kuulokelähtö, levysoitinaste ja sävynsäätimet. Lopullisia hintoja ei ole julkaistu, mutta vahvistimet sijoittuvat alle 450 euron hintaluokkaan, ja CD-soitin maksaa noin 300 euroa. Perinteisempää hifiä arvostaville löytyy A-9155 ja A-9355 integroidut vahvistimet, DX-7355-CD-soitin sekä T-4355-viritin. A-9355:ssä käytetään Onkyon VL-digitaalipäätteitä, jotka tarjoavat 70 wattia 8 ohmiin. DA-muunnin on 192kHz/24bit Wolfson, jonka voi myös ohittaa optisesta tai koaksiaalisesta digilähdöstä. Laite on kaukosäädettävä, ja siinä on säädettävä kuulokelähtö. Tuloliitäntöjä on A-9155:ssä viisi ja A-9355:ssä kuusi. T-4355-RDS-virittimeen voi tallentaa 30 AM/FM-asemaa, ja kanavien haku onnistuu automaattisesti. Mukana tulee kaukosäädin. Vuonna 1979 syntynyt Tuomo Prättälä aloitti pianonsoiton jo 7-vuotiaana. Ensimmäinen soololevy oli tämän vuoden alussa julkaistu "My thing". Värivaihtoehdot ovat musta ja hopea. Lisätietoja: Simex Oy, puh. Prättälä kuuluu nuoreen ennakkoluulottomaan muusikkosukupolveen, joka liikkuu vaivattoman luontevasti musiikin tyylilajista toiseen." Raatiin kuuluivat musiikin maisteri Mirja Mäkelä, muusikko Jukka Perko, rehtori Janne Murto Pop & Jazz Konservatoriosta, toiminnanjohtaja Kirsi Lajunen Suomen Jazzliitosta sekä tuotemarkkinointipäällikkö Harri Lepo Sony Finlandista. DX-7355 toistaa MP3:t ja poltetut CD-levyt. (09) 41 500 210, www.simex.fi
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
13. Kaikkien laitteiden etulevy on alumiinia, ja kotelon rakenne värähtelyjä vaimentava. sony jAzzPAlkinTo 2007 Tuomo PräTTälälle
Viidennen kerran jaettava Sony Jazzpalkinto myönnettiin pianisti-laulaja Tuomo Prättälälle. Vuosina 2002 2006 Prättälä teki 10 täyspitkää levyä seitsemän eri kokoonpanon kanssa, oli eri yhtyeidensä kanssa neljä kertaa Jazz-Emma-ehdokkaana, voittajana kahdessa kansainvälisessä jazzkilpailussa, Teosto-palkinnon vastaanottajana ja Finland Festivalsin vuoden nuorena taiteilijana. Vuosittain jaettavan palkinnon kohteena ovat kokemusta saavuttaneet, mutta suurelle yleisölle tuntemattomat jazzmuusikot. Lisätietoja: www.myspace.com/organkane
PerinTeisTä kAksikAnAvAA
Onkyo on esitellyt joukon uusia stereolaitteita. Pienemmän A-9155:n WRAT-vahvistinteknologialla ylletään 48 wattiin
1280x720 pikselin tykit VPL-AW10 ja VPL-AW15 käyttävät 3LCD-paneeleja. Luonnon armoilla toimivat kaiuttimet lisäämällä puutarhateatterin pystytys on enää vain toimeliaisuudesta kiinni. Television hintaa tai saatavuutta ei ilmoitettu.
14
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Tämän mallin Advanced Iris 2 -teknologialla kontrastisuhde on 12 000:1. Valotehoksi ilmoitetaan 1300 lumenia. Mallit tulevat markkinoille kesällä, mutta hintoja ei ole vielä vahvistettu.
lisäToiminTojA Blu-rAy-soiTTimiin syksyllä
Kalliin Blu-ray-soittimen ostoa harkitsevan kannattanee odottaa syksyyn. Lisäksi uuden näyttötekniikan valmistuksessa on ainoastaan 12 työvaihetta verrattuna LCD:n 128:aan. Vedenpitävä 42LM4WPR-E oli asianmukaisesti näytteillä suihkun sisältävässä pleksikotelossa. TMOS-teknologiassa eri sävyt muodostetaan aikatasossa RGB-värejä nopeasti vaihtelemalla hieman DLP:n väripyörän tapaan. Televisiossa on yksi HDMI-sisääntulo. Marraskuusta lähtien kaikista soittimista tulee nimittäin löytyä muutama lisäominaisuus, joita nykysoittimissa ei vielä ole. Kaikissa HD DVD -soittimissa kuva-kuvassa-toiminto on jo olemassa.
märkien Tilojen Televisio
Sanyo esitteli CeBIT-messuilla 42-tuumaisen säänkestävän LCDtelevision. Kirkkaudeksi ilmoitetaan 500 cd/m^2 ja kontrastisuhteeksi 800:1. Mahdollisesta sateenkaariefektistä UniPixel ei kuitenkaan hiisku. Sama pätee muun muassa jo kaupoista löytyviin Philipsin ja Pioneerin soittimiin. Jatkuvasti väriään vaihtavat LED-valot palavat näytön reunoilla, ja kuvapiste syttyy, kun pikselikohtainen linssi- ja suljinmekanismi aktivoidaan. Video Business raportoi, että lokakuun viimeisen päivän jälkeen soittimissa tulee olla BD Javalla toteutettu kuva-kuvassa-toiminto sekä 256 megatavua käyttömuistia. Valmistajan mukaan TMOS ylittää suorituskyvyssä plasma- ja LCD-näyttöjen lisäksi OLED-tekniikan. Lisätietoja: www.unipixel.com
sonylTä kAksi enTry level -ProjekToriA
Sony on virallisesti julkaissut tiedot kahdesta uudesta BRAVIA-tuotenimen alle sijoittuvasta projektorista. Pikselin valoisuutta ja sävyä säädetään sulkimen aukioloaikaa muuttamalla. Edullisempi VPL-AW10 yltää ensimmäisen sukupolven Advanced Iriksellä 6 000:1:een. Jos uudet ominaisuudet eivät erityisesti houkuttele, ei syytä paniikkiin: tulevat Blu-rayjulkaisut toimivat kyllä vanhoillakin soittimilla, joskin rajoitetuin lisätoiminnoin. VPL-AW15:ssä käytetään lisäksi LCD-paneeliin asennettua High Contrast -levyä, jonka ilmoitetaan vähentävän valovuotoa, kun kuva on musta. Molemmat tukevat 24p-kuvaformaattia, jota esimerkiksi Sonyn ensimmäinen Eurooppaan tuotava BDP-S1E Blu-ray-soitin tarjoaa. Malli on HD Ready -hyväksytty 1366x768 pikselin erotelulla. Nykyisissä näytöissä värit muodostetaan erittäin lähekkäin asetettujen punaisen, vihreän ja sinisen kuvapisteiden avulla. Alkuperäisellä filminopeudella pyörivässä kuvassa ei ole 3:2 pulldownin synnyttämää nykimistä. Playstation 3:ssa tai Sonyn kesällä markkinoille tulevassa edullisessa BDP-S300:ssa ei uusia ominaisuuksia vielä ole. TMOS-näyttö koostuu vain kuudesta kerroksesta, kun plasmassa kerroksia on 15 ja LCD:ssä 30. UniPixel ennustaa optimistisesti TMOSnäyttöjen saapuvan markkinoille jo vuonna 2008. Molemmissa malleissa kontrastia parannetaan dynaamisella iiriksellä, joka säätelee valon määrää kohtaukselle sopivaksi. VPL-AW15:n sijoittelua helpottaa lens shift, ja molempien käyntiääneksi valmistaja speksaa 20 desibeliä. TMOS skaalautuu pienistä mobiililaitteiden näytöistä erittäin suuriin televisioihin ja kuluttaa vähemmän energiaa kuin kilpailevat tekniikat. Valkokankaaksi suositellaan uutta kuljetettavaa Sony DynaClearia, jonka luvataan tarjoavan hyvä kontrastisuhde myös valoisissa tiloissa. Internetyhteydellä varustetuissa koneissa muistia tarvitaan yksi gigatavu netistä ladatun materiaalin tallentamiseen. Sille lupaillaan muun muassa kirkkaampi ja kontrastikkaampi kuva paremmalla väritoistolla. TUOTEUUTISET TESTI XXXXXXXXHifimaailma
Tmos HAAsTAA näyTTöTekniikAT
Texasilaisen UniPixel Displaysin prototyyppiasteella oleva TMOS (Time Multiplexed Optical Shutter) pyrkii haastamaan nykyiset näyttöteknologiat
Elokuvat on tallennettu levyn eri puolille, joten käytännössä ratkaisulla ei ole käytettävyyden kannalta eroa kokonaan eri levyille tallennettuihin versioihin: elokuvan vaihtamiseksi tulee joka tapauksessa käppäillä soittimen luokse. jääTäviä PääTTeiTä kAksi elokuvAA yHDellä BD-levyllä
Lionsgate on keksinyt ylenpalttisia ekstroja houkuttelevamman keinon käyttää hyväksi 50 gigatavun Blu-ray-levyn kapasiteetti. CD-levyjen osuus on edelleen 90-prosenttia perinteisestä kokonaisten albumien myynnistä, mutta osuus on pudonnut tasaisen tappavasti. Yksi blokki ovat kooltaan 21 x 36 x 8,6 cm ja painaa neljä kiloa. Suuremmalle Blu-ray-levylle mahtuu Marvelin sarjakuviin perustuva Ultimate Avengers: The Movie ja sen jatko-osa Ultimate Avengers 2. Sähköisten albumien myynti tuplaantui, ja yksittäiset raidat menivät kaupaksi 54 prosenttia edellisvuotta paremmin. Modulit mahdollistavat pienen koon, mutta huomattavan lähtötehon. Elokuvien DVD-versiot ovat myyneet yli 1,5 miljoonaa kappaletta sen jälkeen, kun ne julkaistiin viime vuoden helmikuussa. Lähin jälleenmyyjä on tanskalainen Odyssey Audio. Korkea 80 prosentin hyötysuhde takaa viileän käyttölämpötilan. Lisätietoja: www.murano-audio.com
cD-levy meneTTi mArkkinAosuuTTAAn
CD-levyjen myynti Yhdysvalloissa syöksyi 20 prosenttia vuoden ensimmäisellä neljänneksellä viime vuoden vastaavaan ajanjaksoon verrattuna, kertoo tutkimusyhtiö Nielsen SoundScan. Suurempi Murano P-1000S plus puskee 1000 wattia jatkuvaa tehoa neljään ohmin, ja pienempi P-500S plus sekin kunnioitettavat 500 wattia. Dynamiikaksi ilmoitetaan 115 (P-500S) ja 118 desibeliä (P-1000S). Taiwanilainen Murano Audio valmistaa kahta monopäätevahvistinta, jotka on rakennettu Bang & Olufsenin ICEpowervahvistinmodulien ympärille. Kuluttajat ovat valmiita maksamaan vain suosikkiraidoistaan, kertoo Gartner Researchin tutkija Michael McGuire. 8 ohmin kuormalla toisto ulottuu 80 (P-500S) ja 38 (P-1000S) kilohertsiin. Monopäätteiden kappalehinnat Yhdysvalloissa ovat noin 700 ja 900 dollaria. Laskelmassa 10 yksittäisen sähköisen raidan myynti vastaa yhden albumin myyntiä. Tuloasteessa muuntajaksi on valittu laadukas ruotsalainen Lundahl. Digitaalilatausten määrän kasvu ei riittänyt kompensoimaan pudotusta, vaan albumien kokonaismyynti laski jopa 10 prosenttia. Tuplalevy tulee Jenkeissä myyntiin 24. huhtikuuta noin 40 dollarin suositushintaan. Vielä viisi vuotta sitten osuus oli lähes 100 prosenttia.
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 15. Sisääntuloina ovat kullatut RCA-liittimet sekä balansoidut XLR: t
Kaiutinpakettiin kuuluu kaksi jalustoilla varustettua satelliittikaiutinta sekä 200-wattinen subwoofer. Tällöin yhden levyn suojauksen murtaminen ei vaikuttaisi lainkaan muihin elokuviin tai saman elokuvan muihin kopioihin. DVD-vastaanottimessa käytetään audiofiilitasoisia 24bit/192kHz DA-muuntimia. Huhtikuussa ylittynyt rajapyykki on merkittävä, mutta se ei silti vielä yllä Sonyn Walkmanbrändin lukemiin. Tällä hetkellä suojausta harkitsee Sonyn lisäksi 20th Century Fox.
mArTen suomeen
Hifihuone on aloittanut palkittujen ruotsalaisten Martenkaiuttimien maahantuonnin. BD+ on valmiiksi kuvattu Blu-ray-standardissa, joten se ei edellytä soitinvalmistajilta lisätoimenpiteitä. Menetelmän kerrotaan myös tunnistavan modifioidun soittimen, jolloin levyn toisto ei onnistu lainkaan. LCD-televisiot ovat tarkkuudeltaan 1366x768 pikseliä ja HD Ready -valmiita. Siltikään vuosittaiset myyntimäärät eivät iPodeilla ole kuin noin kolmanneksen suuremmat. Liitäntöihin kuuluu HDMI, s-video, SCART, komponentti sekä DVI tietokoneen liittämiseksi. Haittapuolena ylimääräisen turvakerroksen käyttöönotossa on sen vaatima tuotantoketjun piteneminen. Aikaisemmin Mårten Designina tunnettu valmistaja on erikoistunut keraamisiin Accutonelementteihin. Sisäänrakennetulla skaalaimella DVD-kuvan voi muuttaa 720p- tai 1080i-tarkkuuteen. Lisätietoja: Harman Consumer Finland Oy, puh. 25 vuoden aika tosin antaa hieman etumatkaa, sillä ensimmäinen iPod esiteltiin vasta vuoden 2001 lokakuussa. (03) 2130 750, www.hifihuone.fi ja www.marten.se
1 HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Yhtiön jazz-muusikoiden mukaan nimettyyn kaiutinperheeseen kuuluu kaksi sarjaa, Heritage ja Coltrane. Lisätietoja: Hifihuone, puh. Pahimmillaan BD+-suojauksen sisällyttäminen saattaa viivästyttää levyn julkaisua jopa kuukauden. Yhtiön suunnittelufilosofiassa on otettu huomioon seinien bassoja vahvistava vaikutus, sillä yleensä kaiuttimet päätyvät suunniteltua lähemmäksi taka- tai sivuseiniä. Walkmanien myynti on edelleen vauhdikasta, sillä Sony Ericsson on myynyt soittimien lisäksi musiikkiominaisuuksilla varustettuja Walkman-matkapuhelimia 20 miljoonaa kappaletta elokuun 2005 jälkeen.
Harman Kardonin Digital Lounge -teatteripakettikonsepti on saanut kaksi uutta tulokasta: 32tuumaisella televisiolla varustetun Digital Lounge 232:n ja 40-tuumaisella ryyditetyn Digital Lounge 240:n. Jokaisen sisääntulon kuvaasetukset voidaan säätää erikseen. TUOTEUUTISET TESTI XXXXXXXXHifimaailma
musTAnPuHuvA koTiTeATTeriPAkeTTi
iPoDien mAAilmAnvAlloiTus
Apple on myynyt yli 100 miljoonaa iPodia. Sonyn johdolla kehitettävä BD+ toimii siten, että levyltä voidaan asentaa soittimeen oma suojausohjelma, joka voi vaihdella levykohtaisesti. Parihintojen haitari ulottuu Heritage-sarjan 5400 euron Dukesta Coltrane Supremen 245 000 euroon. Aidon monikanavaäänen sijaan 200-sarjan Digital Loungessa käytetään Dolby Virtual Speaker -teknologiaa surround-äänimailman luomiseksi. (09) 8553 400, www.harmankardon.com
murroT TiukenTAvAT suojAuksiA
Lukuisten AACSkopiosuojausta vastaan tehtyjen murtojen myötä studiot vauhdittavat tehokkaamman BD-Plus-suojauksen kehitystä. Järjestelmä toistaa myös DVD-Audio-levyjä sekä WMA- ja MP3-tiedostot joko itse poltetuilta DVDR(W)/CDR(W)levyiltä tai USB-massamuistilaitteelta. Walkman-nimellä myytiin yli 340 miljoonaa kasetti-, cd- ja mediasoitinta vuosina 1979-2004. Kaiuttimet sopivat valmistajan mukaan erityisen hyvin seinäpintojen läheisyyteen. Digital Lounge 232 ja 240 löytyvät jo kaupoista suositushintaan 3790 ja 4590 euroa
Freedom Vol. Warnerin levyssä formaatit sijaitsevat levyn eri puolilla. AVC- ja VC1-kodekkien avulla levyjen 20 gigatavuun mahtuu helposti kokoillan elokuva täydellä 1080p-tarkkuudella. Bandai on yhteistyössä Microsoftin ja Memory-Techin kanssa viilannut VC1-pakkausta parhaan kuvanlaadun saavuttamiseksi animaatiomateriaalille. Levyllä tullaan näkemään myös interaktiivisia HDi network -ominaisuuksia. Yhtiö on sopinut useiden maiden kanssa elokuvien levityksestä kehittämällään punaisen laserin monikerroslevyllä. kesäkuuta sekä Yhdysvalloissa että Japanissa, ja sen hinnaksi on ilmoitettu 39,99 dollaria.
PunAisen lAserin TeräväPiirTolevy
Brittiläinen New Medium Enterprises yrittää valloittaa maailman elokuvamarkkinoita. Blu-ray- ja HD DVD -tuotteiden jo löytyessä kaupoissa, voi vain ihmetellä NME:n myöhäistä ryntäystä markkinoille. Ongelmaksi on LG: n mukaan ilmennyt ohjelmistovika, joka syntyy tietynlaisen lähetesignaalin saapuessa televisioon. Lisätietoja: www.nmeinc.com
lG:n TelevisioT jumiuTuvAT AusTrAliAssA
Australialaiset tv-katsojat ovat kokeneet ikäviä yllätyksiä, kun LG:n televisiot ovat jumiutuneet kesken lähetysten. Jo kaksi vuotta sitten esitelty VMD-levy (Versatile Multilayer Disc) perustuu pitkälti DVD-levyyn, mutta tarjoaa neljällä kerroksella noin 20 gigatavun kapasiteetin. ensimmäinen Twin Disc AnimeA
Warnerin HD DVD:n ja DVD:n yhdistävä hybridilevy saa kumppanikseen HD DVD/DVD Twin discin, kun Bandai Visual julkaisee yhdistelmälevyllä anime-sarja Freedomin. Digitaalivirittimeen paikallistettu vika koskettaa 17 eri tv-mallia, joiden korjaamiseksi LG lähettää satoja huoltomiehiä kotikäynneille kymmeniin tuhansiin talouksiin. NME: n HD VMD -soittimet maksavat vain 199249 dollaria ja toistavat myös DVD-levyt skaalausominaisuuksin. Kuten muidenkin formaattien valmistajat, lupaa NME: kin tulevaisuudessa enemmän kerroksia ja enemmän tallennustilaa. Joistakin Amerikassa ja Aasiassa myydyistä Sonyn televisioista löydettiin vuosi sitten vastaava bugi, joka aina 1200 käyttötunnin jälkeen jumitti television käyttökelvottomaksi. Ongelma on käyttäjien mukaan ilmennyt pysähtyneenä kuvana, josta pääsee eroon, kun television sammuttaa ja irrottaa sähköverosta pariksi minuutiksi. HTPC:n käyttäjille uudelleenkäynnistely lienee tuttua kauraa, mutta osa LG:n televisioista on nyt vaatinut saman toimenpiteen. 1 ilmestyy 26. 40GB:n kapasiteettia tosin lupailtiin jo lanseeraushetkellä saataville ennen vuoden 2005 loppua. Levityssopimukset on tehty Brasilian, Kiinan, Intian, Kaukoidän ja Venäjän lisäksi kehittyneissä maissa, kuten Yhdysvalloissa, Ranskassa, Saksassa, Islannissa, Japanissa ja Skandinaviassa. Vika voidaan sentään korjata simppelillä ohjelmistopäivityksellä. Twin discissä HD DVD- ja DVD-kerroksia voidaan tallentaa kolme kappaletta levyn samalle puolelle. Silloinkin seinästä irrottaminen ratkaisi ongelman ja osaan malleista ohjelmistopäivityksen pystyi tekemään itse.
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
1. Yhtiön mukaan levyjen tuotantokustannukset ovat sinistä laseria käyttäviä levyjä pienemmät, joten sille saattaisi olla kysyntää kehittyvissä maissa
Kun tähän lisätään vielä kunnollinen nestekidenäyttö, sujuu säätäminen täysin läpinäkyvästi. Muissa päätevahvistinasteet on hoidettu kokonaan erillistransistoreilla. Mielenkiintoinen lisä Sonyssa on koaksiaaliset ja optiset digitaaliotot yhdessä huoneakustiikan digitaalikorjaimen kanssa, joita on tähän asti näkynyt vain kotiteatterivahvistimissa. Ilahduttavaa kehitystä edustaa monen valmistajan siirtyminen äänenvoimakkuudensäätimessä askelvaimentimeen, joka on usein kanavatasapainon kannalta ihanteellisempi ratkaisu kuin perinteinen potentiometri. Siinä päätevahvistimen virkaa hoitaa digitaalipiiri, joka tekee laitteesta sen kokoon nähden hämmästyttävän kevyen. Samaan sarjaan menee Creek, joka selvästi haluaa asettaa äänenlaadun viimeistelyn juhlavuuden ja monikäyttöisyyden edelle. Huolellisella valinnalla myös äänen saa sellaiseksi, että musiikkia on mukava kuunnella.
T
ämän testin hintaluokka ei ole vielä high endiä, mutta aivan tavallisesta hifistäkään ei voi puhua. Marantz, Vincent ja Rotel ovat ainoat, joissa on edelleen mekaaninen potentiometri.
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 19
kaksi näkökulmaa
Vanhoja veteraaneja edustavat testissä Rotel, Creek, Sony, Marantz, jotka ovat kaikille valmistajina tuttuja. Rotel, Sony ja Marantz edustavat taas. Mukana on useita eksoottisempia merkkejä mutta myös monia perinteisiä, japanilaisia massavalmistajia. Consonancen ja Vincentin viimeistely on karu ja pelkistetty mutta samalla fiksun funktionaalinen. Tämä antaa mahdollisuuden parantaa ääntä tietyissä rajoissa, jos huoneessa on pahoja bassoresonansseja. Kilpailu on niin ikään kovaa, ja koska ominaisuuksilla ei voi erottua muista, äänenlaatuun on panostettava enemmän.
perinteistä japanilaista linjaa, jotka luottavat runsaan varusteluun ja nappuloiden määrän nimeen.
Digitaalisia vahvistuksia
Teknisesti ainoa vahvistin, joka selvästi erottuu muusta joukosta, on Sony. Vincent ja Consonance ovat olleet markkinoilla joidenkin vuosien ajan, mutta ovat suurelle yleisölle edelleen tuntemattomampia tekijöitä. se ei kulu käytössä eikä sen tekniikka vanhene. Kummallakin on juurensa Kiinassa ja erityisesti kaksikanavaisessa äänentoistossa, mikä näkyy myös laitteiden ulkoisessa olemuksessa. TeksTi: Mikael NederströM M i T Ta u k s e T : r i s to N i s k a k u vaT : P e k k a Vä ä N ä N e N
Musiikintekijät
Hyvä stereovahvistin on pitkäikäinen sijoitus. Tarjonta alkaa tässä luokassa olla jo selvästi perustasoa monipuolisempaa
Pääteasteen toimintaperiaatteen takia Sonyssa on myös impedanssivalitsin kaiutinkuormaa varten. Vincentissä on balansoitu xlr-otto, josta saattaa olla hyötyä pitemmillä kaapelivedoilla. Ainoa laite, jossa tässä kohtaa olisi selvästi parantamisen varaa, on Sony. Samalla kapulalla voi hoitaa myös Creekin CDsoittimen ohjailun. Muiden pääteasteet ovat perinteisiä lineaarivahvistimia. Kaiutinliitännät on toteutettu useimmissa testin vahvistimissa melko laadukkaasti, ja jokaiseen saa tukevasti kiinni haarukan tai banaaniliittimen. Jokainen näistä on hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyvä valinta, vaikka ne lähestyvätkin musiikin toistoa hiukan erilaisista näkökulmista. Todennäköisimmät seuraukset äänilähteen - kuten cd-soittimen - liian suuresta kuormituksesta ovat äänen säröytyminen pienilläkin kuunteluvoimakkuuksilla ja bassojen vaimeneminen. Kuulo20 HIFIMAAILMA | 4 | 2007
keanto löytyy kaikista muista paitsi Vincentistä ja Consonancesta. Kahden eri kuuntelijan arvioita vertaamalla tämän huomaa havainnollisesti. Tämä rajoittaa jo merkittävästi sen yhteensopivuutta muiden valmistajien laitteiden kanssa. Consonance puolestaan ansaitsee ylimääräisen plussan tukevista terminaaleistaan. Ainoa mainittava seikka on Sonyn digitaalisista päätevahvistimista johtuva ylimmmän diskantin tason pieni riippuvuus kaiuttimien impedanssista. Consonancessa ei erillistä esivahvistinta ole lainkaan, vaan vaimennus tehdään passiivisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka pisteet olisivat samat, makuasioille jää aina sijaa lopullisessa valinnassa. Muut mittaustulokset ovat - joissain tapauksissa suurista eroista huolimatta - kaikissa testatuissa moitteettomia. Myös Marantzin ja Rotelin muovisäätimet ovat harvinaisen monipuolisia sillä hoituvat CD-soitin, viritin ja monta saman valmistajan
muuta laitetta. Muut eivät ole huonoja, mutta ne jäävät musiikin toistossa askelen jälkeen kärkikolmikosta. Consonancen ja Sonyn suojaukset rajoittivat neljän ohmin kuormaan saatavaa tehoa. Paljaan kaapelin kanssa voi tulla kuitenkin suru puseroon, sillä useimpien naparuuvit ovat liian pienet, jos johto on vähänkään järeämpää tavaraa. VERTAILUTESTI INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 600800 TESTI
kuuntelulaitteisto
Gradient Evidence MkIII -kaiuttimet Arcam FMJ32 -vahvistin Naim NA CD5i -CD-soitin Analysis Plus -kaapelit
Mittaustulosten arviointi
Häiriöetäisyyksissä suuria eroja
Taajuusvasteet ovat poikkeuksetta kunnossa. Tyylipisteet sisäisen toteutuksen osalta vetävät Creek ja Vincent, joissa työn jälki on hyvä ja rakenne laadukkaan tuntuinen. Jokaisessa vahvistimessa on kaukosäädin vakiona. Sen osalta parhaat pisteet vetää Creek. Käytännön kannalta vakavin yksittäinen mittauksissa havaittu seikka on Creekin poikkeuksellisen pieni ottoimpedanssi. Muoviset ja notkuvan huterat terminaalit tuskin kestävät vähänkään kovempaa käyttöä. n. Tällä tuskin on merkitystä normaalissa kotikuuntelussa. Kaikissa on vähintään viisi linjatason ottoa, joissakin useampiakin. Myös sähköiset yhteensopivuustekijät muuhun laitteistoon kannattaa punnita tässä yhteydessä huolella. Häiriöetäisyyden osalta vain Vincent yltää huipputulokseen ja Sony on ainoa, joka jättää toivomisen varaa. Creekin esivahvistin on toteutettu erilliskomponenteilla ja operaatiovahvistimilla, joiden yhdistelmään myös muut valmistajat luottavat vahvistinkytkennöissään. Kaikki kuulokeliitännät ovat suuri-impedanssisia. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pöydällä alkaa olla yli viiden laitteen kapularuuhka, oppii arvostamaan kompaktimpia ratkaisuja.
Mietintämyssy päähän
Jokainen testin vahvistin on ääneltään jossain määrin erilainen. Rotelin jäähdytyselementit lienevät niukasti mitoitetut, sillä se lämpeni voimakkaasti mittauksissa käytetyllä 10 W/8 ohmiin/kanava -antoteholla sulkien itsensä muutaman kerran testin aikana. Marantz on ainoa, jossa on esivahvistimen ja pääteasteen erotus. Toisesta ääripäästä voisi mainita erityisesti Sonyn, jossa sisäinen suunnittelu risteävine johtoineen on poikkeuksellisen sekava.
vaihtelevaa varustelua
Liitäntöjen osalta jokainen vertailun vahvistin lienee riittävä mihin tahansa normaaliin käyttöön. ulkonäön lisäksi myös vahvistimien ääni on hyvin erilainen.
Teknisesti Creek luottaa esivahvistinasteessaan pääteasteessaan bipolaarisiin erillistransistoreihin, kuten kaikki muutkin valmistajat Sonya lukuun ottamatta. Kuunteluiden perusteella eniten tuntuivat miellyttävän Creek, Marantz ja Consonance. Kaiutinantojen impedanssit ovat pieniä Sonya lukuun ottamatta. Askeettinen muovipalikka on saanut väistyä tukevamman ratkaisun tieltä, joka on ottanut mallia Marantzin ylemmän luokan laitteista. Sen taajuuden mukana suureneva antoimpedanssi on jo keskialueella tyypillistä putkivahvistintasoa, joten kaiuttimet vaikuttavat laitteen todelliseen taajuusvasteeseen kilpakumppaneita enemmän. Muut sijoittuvat näiden ääripäiden väliin. Risto Niska
Tämän joukon Daavid ja Goljat. Jokaisella testatuista laitteisto voi kuunnella musiikkia, mutta omista korvista riippuu, mikä on milloinkin paras valinta. Vahvistimien antotehojen väliset erot ovat merkityksettömän pieniä jääden suurimmillaankin käytännössä hädin tuskin havaittavaan 2,4 desibeliin. Sony saa ylimääräiset varustelupisteet digitaaliotoistaan, jotka koostuvat kahdesta Toslinkistä ja kolmesta koaksiaaliliitännästä
Bassopäässä voisi olla enemmänkin potkua ja kontrollia, mutta rauhallisempi ote toki istuu soljuvaan henkeen. Liitännöillään Consonance ei varsinaisesti juhli, sillä mukana on vain välttämättömin: viisi linjaottoa, yksi linja-anto sekä erinomaisen tukevatekoiset kaiutinliittimet. Voimakkuudensäätimen tehtävää hoitaa potentiometri, joka on pykälöity, mikä tekee säädön käyttämisestä täsmällistä ja miellyttävää. Äänikuva on ilmava ja avara, mutta ei kovin tarkka. Kirkas, ilmava ja rullaava toisto kiinnittävät enemmän huomiota musiikkiin kuin testitilanteeseen. Reference-sarjan omaperäinen puuviimeistely on saanut tehdä tilaa M-Value-sarjan astetta metallisemmalle ja hillitymmälle olemukselle. Consonance on parhaimmillaan sellaisessa systeemissä, jossa pääasiallinen käyttö on musiikin kuuntelu eikä äänitteiden syväanalyysi.
P
oikkeuksellisen sulava ja pehmeä ote kiinnittää huomion musiikkiin äänitteellisten ominaisuuksien sijaan. Viimeinen tarkkuus vahvistimesta kuitenkin puuttuu, eli äänikuvabongarille soundimaailma lienee turhan suurpiirteinen. Esitys ei ole ehkä analyyttisin mahdollinen, mutta kaikessa helppoudessaan nimenomaan musiikin kuuntelua palveleva. Musiikkiin panostavalle laite on pakollinen kuunneltava. (09) 696 2030, www.audelec.fi Mitat (l x k x s): 43 x 9,5 x 33 cm Paino: 9,2 kg + Tyylikkään pelkistetty viimeistely + Musiikkiystävällinen ääni
C
Oppi tulee idästä. Myös bassotoiston dynamiikka ei saa äänitteitä paukahtamaan parhaiden malliin, vaikka ei varsinaisesti tumppu olekaan. Mikään teknoihme Consonance ei kuitenkaan ole, ja sitä voisikin pelkistetyssä asussaan verrata lähinnä Creekiin. Consonance on äänellisesti ehkä tämän testin yleispätevin vahvistin. Ääneltään Consonance sijoittuu testin kärkeen yhdessä Creekin ja Marantzin kanssa.
kuunteluarvio
Mikael NederströM saMu sauraMa
Huoleton
Taajuusvasteet Pääteasteet antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, 8/4 ohmiin hetkellinen, 8/4 ohmiin antoimpedanssi, 1 kHz kuulokeannon impedanssi, 1 kHz Linjaotto häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCIR herkkyys kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella ottoimpedanssi, 1 kHz yliohjaustaso harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin
HiFiMaaiLMa
Sulavasti soljuva
Ä
89/89 W 98/160 W 0,05 ohmia
84 dB 540 mV 0,3 dB 42 kohmia yli 3 V alle 0,05 %
äneltään Consonance on harvinaisen helppo kuunneltava. Se on luonteeltaan kirkas ja ilmava, mutta sellaisella tavalla, että tulee kiinnittäneeksi huomiota enemmän musiikkiin kuin äänenlaatuun. Läsnäolon tunne ei ole niin vahva kuin testin parhaimmilla, joten viiltävin realismi jää aavistuksen jälkeen parhaisiin vahvistimiin verrattuna. Testatun vahvistimen viimeistely on kuitenkin oikein hyvä, ja se antaa vaikutelman laatulaitteesta, joka on myös käyttäjäystävällinen. Consonancen kaiutinliitännöistä voisi moni suurempi valmistaja ottaa mallia.
Mittaustulokset
onsonancen tyyli vaihtelee reippaasti aina mallisarjan mukaan. Consonancella erityisesti akustinen musiikki virtaa kuin itsestään ja vahvistin on varsin oiva ääninautinnon välikappale.
9-
9HIFIMAAILMA | 4 | 2007 21. Etulevyssä ei ole mitään muuta kuin pieni näyttö, voimakkuudensäätimen ja ohjelmavalitsimen nupit sekä virtakytkin. Consonance a100 Linear
Hinta: 780 euroa Lisätietoja: Audelec, puh. Tosin säätö ei käyttäydy täysin loogisesti, sillä pykälät vaihtelevat asetuksen ja pyörittämissuunnan mukaan melko reippaasti. Sävyltään vahvistin on enemmän ilmava ja kirkas kuin jykevä tai auktoriteettia uhkuva
Rytmiikka on melko hyvin kuosissa, funk rullaa ja jalka vipattaa. Se on selkeä käyttää ja mukavan tuntuinen kädessä. Myös etulevyn pieni nestekidenäyttö, jossa näkyvät valittu ohjelmalähde ja äänenvoimakkuuden asetus, on tervetullut lisä. Pienenä miinuksena ovat viileys ja mehevyyden puute, joka syö hiukan miellyttävyyttä joistakin lauluäänistä. Lievä viileys ja särmikkyys eivät pilaa analyyttista mutta samalla kuunneltavaa ja tasapainoista kokonaisuutta. Rasittavaksi ääntä ei silti voi sanoa, eli kysymys lienee jonkinlaisesta askeettisuudesta ja kaunistelemattomuudesta.
M
ehevä ja suoraviivainen ääni toimii erityisesti rytmimusiikilla ja räväkämmällä tavaralla. Aivan niin karu kuin vielä muutaman vuoden takaiset laitteet Evo-malli ei sentään ole, mikä on yksinomaan positiivinen asia. Käyttömukavuuden lisäksi askelvaimenninratkaisuilla on tapana olla kanavatasapainoltaan huomattavasti perinteistä potentiometriä parempia. Varsinkin laadukkaalla akustisella äänitteellä Creek paljastaa kykynsä kaivautua syvälle levyn musiikilliseen sielunmaisemaan. Tarvittaessa vahvistimeen saa mukaan myös levysoitinkortin. Creek on varsin yleispätevä kone, jolla minkään musiikkilajin kuuntelussa ei tule hankaluuksia.
HiFiMaaiLMa
9-
9-
22
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Dynamiikan tuntu on useimmilla levyillä hyvin vahva. Tarkkuudestaan huolimatta ääni ei ole liian kuiva tai pistemäinen. Siksi Creek ansaitsee paikan testin jaetulla ykkössijalla.
kuunteluarvio
Mikael NederströM saMu sauraMa
Realisti
Taajuusvasteet Pääteasteet antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, 8/4 ohmiin hetkellinen, 8/4 ohmiin antoimpedanssi, 1 kHz kuulokeannon impedanssi, 1 kHz Linjaotto häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCIR herkkyys 260 mV kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella ottoimpedanssi, 1 kHz yliohjaustaso harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin
Meheviä rytmejä
Ä
70/105 W 87/145 W 0,08 ohmia 220 ohmia 81 dB 0,2 dB 3,6 kohmia yli 3 V alle 0,05 %
änitteitä kohtaan Creek on särmikäs ja kaunistelematon mutta samalla myös realistinen. Puritaanisesta linjasta laitetta vievät poispäin voimakkuudensäätimen potentiometrin korvaaminen askelvaimentimella. Creek on äänellisesti sanalla sanoen hyvä. Bassotoisto on harvinaisen hyvin hanskassa, sähköbasson tykittely erottuu, eikä massiivinen rummutuskaan saa laitetta polvilleen. Räikeä metallikaan ei käy rasittavaksi vaan pysyy menevänä ja kuunneltavana. Lievä sähäkkyys yläpäässä ei haittaa, koska sitä kompensoi vakauden ja tarkkuuden tunne, jotka tuovat purevaa realismia hyviin äänitteisiin. Hiukan heikommalla levyvalinnalla ääni saattaa sen sijaan kuulostaa hiukan turhankin kuivakalta ja pistemäiseltä. (019) 418 877, www.hifiguru.fi Mitat (l x k x s): 43 x 8 x 34 cm Paino: 8,6 kg + Tyylikkään pelkistetty viimeistely + Sopivalla tavalla analyyttinen ääni
O
askelvaimentimeen perustuva äänenvoimakkuudensäätö ja kunnollinen näyttö on käyttömukavuudeltaan lyömätön yhdistelmä.
Mittaustulokset
lemukseltaan brittiläinen Creek on yksinkertainen, askeettinen ja pelkistetty, kuten valmistajan tapana on ollut. Läsnäoloakin on paremmin kuin kilpakumppaneissa. Äänikuva on yllättävänkin kompakti, jos toki joukon tarkin. Creekiä voisi suositella ensisijaisesti analyyttisen soundin ystävälle, vaikka laitteessa on myös hyvin yleispätevää potentiaalia. Pieni mutta mukava yksityiskohta on myös iänikuisen muovipalikan korvaaminen kunnollisella kaukosäätimellä. VERTAILUTESTI INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET TESTI
Creek Evo
Hinta: 795 euroa Lisätietoja: Hifi Guru Oy, puh
Päinvastoin, kitaran sävyt ja laulajan luonne paljastuvat selvästi mutta liioittelematta. Äänikuvaltaan vahvistin on kohtuullisen hyvää tasoa, vaikka ei varsinainen tilaihme olekaan. Äänikuvassa on kokoa ja tarkkuutta syvyyttä myöten. Marantzin kokonaisuutta verottaa eniten mekaaninen sointi, joka ei yllytä kuuntelemaan musiikkia. Lisäksi laitteessa on levysoitinesivahvistin, kaksi paria kaiutinantoja sekä sävynsäätimet, jotka voi halutessaan luonnollisesti ohittaa. Esivahvistimen ja pääteosan erotuksesta voi olla iloa, jos haluaa esimerkiksi käyttää ulkoista päätevahvistinta. Ja jos mustan ja kullan yhdistelmä ei tunnu istuvan omaan hyllyyn, laitetta saa myös hopeanvärisenä. Siksi Marantz menee suvereenisti jaettuun kolmen kärkeen.
Mittaustulokset kuunteluarvio
Mikael NederströM saMu sauraMa
Eloisa
Taajuusvasteet Pääteasteet antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, 8/4 ohmiin hetkellinen, 8/4 ohmiin antoimpedanssi, 1 kHz kuulokeannon impedanssi, 1 kHz Linjaotto "sOuRCe DiReCT" häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCIR herkkyys 230 mV kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella ottoimpedanssi, 1 kHz yliohjaustaso harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin
HiFiMaaiLMa
Peruskone
D
81/120 W 87/145 W 0,11 ohmia 340 ohmia 86 dB 0,3 dB 20 kohmia yli 3 V alle 0,05 %
ynaaminen, iskevä ja monessa mielessä häpeilemätön soundi. Diskantti helähtää kirkkaasti mutta riipimättä ja vailla metallista sävyä. Bassotoisto on napakka ja se potkii mukavasti raskaammalla musiikilla. Vahvistimen ääni on muutenkin enemmän eloisaan ja dynaamiseen kuin pidättelevään suuntaan kallellaan. Mitään rasittavuutta ei kuitenkaan ilmene, joten vahvistin osaa viihdyttää monenlaisella musiikilla. Ääneltään Marantz on varsin yleispätevä, mutta ei tylsän neutraalissa tai latteassa mielessä. Viimeistely on erittäin hyvä, mutta kullan kimallusta ja ledien hohtoa karsimalla voisi syntyä enemmän hienostunut ja hifistynyt vaikutelma. Lisäpisteitä Marantz saa osaavasta kaukosäätimestä, jolla voi ohjailla saman valmistajan muitakin laitteita. Marantz PM7001
Hinta: 599 euroa Lisätietoja: B&W Group Finland, puh. Funk ja metalli kulkevat, mutta herkempi akustinen kärsii vähän karkeasta ja himmeästä otteesta. Läsnäoloa on kyllä kohtuullisesti. Ylianalyyttisyyteen ei ole taipumusta minkäänlaisella materiaalilla. Äänimaailma ei kuitenkaan ole eloisuudestaan huolimatta liian rasittava tai kolkko. Keski- ja yläbasso hoituvat kohtuullisesti, vaikka hieman pyöreästi, alimmat vain jäävät vaitonaisiksi. 020 74 300 75, www.bwspeakers.fi Mitat (l x k x s): 44 x 36,4 x 12,3 cm Paino: 10,5 kg + Yleispätevä ääni Levoton ulkoinen olemus
M
Monipuolinen Marantz tarjoaa esi- ja päätevahvistimen erotuksen, mistä on hyötyä esimerkiksi ulkoista päätevahvistinta käytettäessä.
arantzin olemus on Consonancen ja muiden pelkistyksen nimeen vannovien valmistajien jälkeen suorastaan irstas. Oikeastaan ääni ei ole missään suhteessa absoluuttista huippua, mutta niin monessa mielessä hyvin tingitty kompromissi, että se toimii erinomaisen viihdyttävästi musiikin kuuntelun kannalta.
S
uoraviivaisen selkeä, mutta ei kovinkaan hienostunut ote musiikkiin. Perushifiä, mutta ei enempää.
9-
8
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 23. Siksi monenlainen musiikki toimii vahvistimen kyydissä tasaisen mukavasti. Käyttötuntuma on kuitenkin kohdallaan ja olemus reilun kymmenen kilon massoineen muutenkin mukavan järeä
Toisaalta ääni pysyy levystä ja musiikin kategoriasta riippumatta puhtaana ja kuunneltavana, joskaan ei sitten niin elävänä kuin testin eloisasoundisimmilla laitteilla. Bassot ovat vahvistimen paras puoli, ruutia riittää ja alapää on myös kontrollissa. Äänenlaadultaan Rotelin leimallisiin piirre on neutraalius ja ajoittainen viileyskin, josta joko pitää tai sitten ei. Takapaneelissa on kuusi ottoa lisää, levysoitinliitäntä ja esivahvistimen anto, eli Rotelin liitinvalikoima riittänee mihin käyttöön tahansa. Tämä ilmiö tuli esille molempien kuuntelijoiden havainnoissa, jotka yhdenmukaisista pisteistään huolimatta olivat jossain määrin ristiriitaisia. Rotelin yleinen olemus voisi olla persoonallisempikin; nyt se näyttää lähinnä tekniikan ehdoilla suunnitellulta. Akustisella materiaalilla kokeillulla oheislaitteistolla liian äkäinen. Hopeanvärinen, pienikokoinen metallikotelo ja tyypillisen japanilainen olemus herättävät mielikuvan perustason stereovahvistimesta, jossa ei kuitenkaan ole mitään varsinaisesti uutta tai omaperäistä. Jos Creek on askeettinen, Rotel on todellinen nappulaviidakko. Etulevystä löytyy liuta sävynsäätimiä ja muita kytkimiä, miniplugi kuulokkeille sekä vastaavalla liittimellä toteutettu Media player -niminen ottoliitäntä. Dynamiikkaa ja yleistä draivia voisi olla enemmänkin. Sähinää ja särmää riittää niin, että herkempää hirvittää. Äänikuva jää vähän kaksiulotteiseksi ja etäiseksi, laulajan läsnäolo on vaatimatonta tasoa. Kaiutinliittimet ovat banaanien ja haarukoiden kanssa varsin toimivat, mutta paljaalle kaapelille turhan pienet. Pitemmässä kuuntelussa tällaisella äänellä on taipumusta miellyttää enemmän, kuten Rotelinkin kohdalla kävi kuunteluiden edetessä.
S
oundi hyppää silmille heti ensi nuoteista lähtien. Muusta laitteistosta on paljolti kiinni, kuinka tällainen lähestymistapa palvelee musiikkia. Siksi Rotelin kuuntelu omalla systeemillä, omin kovin ja omilla levyillä on erityisen paikallaan ennen ostopäätöstä.
Mittaustulokset kuunteluarvio
Mikael NederströM saMu sauraMa
Pidättyväinen
Taajuusvasteet Pääteasteet antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, 8/4 ohmiin 76/115 W hetkellinen, 8/4 ohmiin 82/125 W antoimpedanssi, 1 kHz alle 0,05 ohmia kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 320 ohmia Linjaotto häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCIR herkkyys 180 mV kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella ottoimpedanssi, 1 kHz yliohjaustaso harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin
HiFiMaaiLMa
Särmää ja sähinää
R
81 dB 0,4 dB 24 kohmia yli 3 V alle 0,05 %
otelin äänen selvin ominaispiirre on rasittamattomuus, pidättyväisyys ja tasapainoisuus. 020 74 300 75, www.bwspeakers.fi Mitat (l x k x s): 43,5 x 9,2 x 34,2 cm Paino: 7,7 kg + Runsaat liitännät Sekava etulevy
R
Rotelin etulevyssä on Media player -otto sekä kuulokeliitäntä miniplugilla toteutettuna.
otelin ulkonäkö ja viimeistely kulkevat tuttuja latuja. Konemusiikilla ja metallilla Rotelin räväkkä henki tuntuu sopivammalta, mutta sielläkin tarkkuus jättää toivomisen varaa.
8+
8
24
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. VERTAILUTESTI INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET TESTI
Rotel RA-06
Hinta: 750 euroa Lisätietoja: B&W Group Finland, puh. Ehkä parhaiten vahvistimen ääntä kuvaa se, että se ei pahemmin ihastuta tai vihastutakaan. Joillakin levyillä tämä ominaisuus saattaa kääntyä jopa lieväksi latteudeksi tai innostamattomuudeksi
Minkäänlaista taipumusta ylikirkkauteen ei siis ole. Lisäksi vahvistimessa on kaksi paria kaiutinliitäntöjä. Vasta lähemmällä tarkastelulla huomaa, että ensivaikutelma hämää, sillä laite on kokoonsa nähden yllättävänkin kevyt. Soundi voisi olla näiltä osin eloisampikin. Alemmilla taajuuksilla, jo ihmisäänien alueella, on kuitenkin sellaista viileyttä, joka syö jonkin verran läsnäolon tunnetta, tukevuutta ja mehevyyttä lauluäänistä. Ääneltään ja tekniikaltaan vahvistin on sen tyyppinen, että sitä on ehdottomasti kokeiltava kunnolla omassa laitteistossaan ennen ostopäätöstä.
kuunteluarvio
Mikael NederströM saMu sauraMa
Siisti
Liian siisti
yvin neutraali ja siisti soundi, joka ei tunnu puoltavan mihinkään suuntaan. Bassotoisto tuntuu vähän vaatimattomalta potkun ja ulottuvuuden suhteen, vaikka yleisbalanssi ei kirkkaaseen kallistukaan. Äänellisesti Sony on tässä joukossa selvästi omanlaisensa. Äänikuvaltaan vahvistin on kuin kiinninaulattu: keskipainotteinen, vakaa ja syvä. Kokonaisuus ei oikein innosta, vaikka sormella osoittaen äänessä ei sen kummempaa vikaa olekaan.
H
8
8
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 25. Äänikuvassa on poikkeuksellisen hyvin syvyyttä, mutta tarkkuus on keskitasoa. Äänen puhtaus ja siisteys ovat leimallisia piirteitä äänitteestä toiseen. Osittain tämä on seurausta digitaalisesta pääteasteesta, joka on helppo toteuttaa kevyempänä ja hyötysuhteeltaan parempana kuin perinteinen järeä transistoriratkaisu. Digitaalisesta toimintaperiaatteesta seuraa, että kaiutinvalinta on tehtävä huolella, jottei kaiuttimien impedanssi pääsisi vaikuttamaan taajuusvasteeseen. Sony on etulevyltään simppeli, mutta kätkee varusteluunsa muun muassa viisi digitaalista ottoliitäntää sekä taajuuskorjaimen, jolla voi yhdessä mukana tulevan mikrofonin kanssa lieventää huoneakustiikan ongelmia. 120 W 105/135 W 0,41 ohmia 220 ohmia "DIRECT" 76 dB 150 mV 0,1 dB 48 kohmia 3,0 V 0,0005
uhdas, siisti ja ajoittain suorastaan kliininen soundi. Muuten varustelu on melko tavanomaista tasoa, ilman mitään merkittäviä puutteita. Mielenkiintoista on, että stereokuva tuntuu myös subjektiivisesti pienemmältä ja matalammalta kuin muissa vahvistimissa, mikä saattaa johtua tarkkuudestakin. Varsinkin diskantti toistuu erittäin puhtaasti, joillakin äänitteillä jopa hiukan tummasävyisen tuntuisesti. Ääni on kauttaaltaan pidättyväinen ja hillitty, joskus turhankin paljon taustalle vetäytyvä. Mikään ei ala rasittaa, mutta joitakin ihmisääniä ja akustisia soittimia vaivaa lievä kliinisyys ja viileys. Millään osa-alueella ei ole selvää vikaa tai puutetta, mutta musiikki vain unohtuu Sonylla kappale kappaleelta taustalle ja muut asiat valtaavat mielen.
P
Taajuusvasteet Pääteasteet antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, 8/4 ohmiin hetkellinen, 8/4 ohmiin antoimpedanssi, 1 kHz kuulokeannon impedanssi, 1 kHz Linjaotto häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCIR herkkyys kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella ottoimpedanssi, 1 kHz yliohjaustaso harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin
HiFiMaaiLMa
105/n. 020 742 1200, www.sony.fi Mitat (l x k x s): 43 x 15 x 42 cm Paino: 10 kg + Poikkeuksellisen runsas varustelu + Tyylikäs etulevy Kliininen ääni
S
Mittaustulokset
ony on ulkoiselta olemukseltaan joukon massiivisin laite. Sony TA-FA1200ES
Hinta: 679 euroa Lisätietoja: Sony Finland, puh. Ylimmät taajuudet toistuvat erottelevasti ja puhtaasti, eikä äänikuvan tarkkuudessakaan ole valittamista
Tämä ilmiö tekee vahvistimesta hiukan ääniteriippuvaisen. Yleissävy on rauhalliseen kallellaan niin paljon, että yläpää tuntuu turhankin himmeältä. Kaiutinliittimet eivät ole erityisen suuret, mutta ne ovat muuten tukevat ja luotettavan tuntuiset. Ääni ei kirkkaudestaan huolimatta ole rasittava, vaan se kuulostaa monella levyllä mukavan pehmeältä. Kokonaisuutena hiukan kaksijakoinen ääni.
Himmeän hillitty
Ensitunnelma on vähän kliininen ja särmätön. Rytminen puoli on keskivertoa parempaa tasoa. Äänikuva on iso ja luonnollinen, mutta ei hirveän tarkka. Vincentin ääntä luonnehtivat dynaamisuus, eloisuus ja samalla lievä ääripääkorosteisuus. Keskellä etulevyä olevasta näytöstä ei ole paljoa hyötyä, sillä se näyttää ainoastaan ohjelmalähteen, ei lainkaan äänenvoimakkuuden asetusta. Näistä saattaa olla hyötyä, jos kaapelit ovat poikkeuksellisen pitkät.
incent on olemukseltaan juuri sellainen kuin vahvistimen, jossa on satsattu eniten olennaiseen, pitääkin olla: simppeli, hyvin viimeistelty ja tarpeeksi järeä ollakseen vakuuttava myös raskaan lähestymistavan ystävälle. Kaukosäädin, joka on aneeminen muovipalikka, ei sen sijaan herätä varsinaisia onnen väristyksiä. Äänikuvaltaan vahvistin ei kuitenkaan toimi yhtä viihdyttävästi; reunoille miksatut kitarat jäävät kiinni kaiuttimiin, eikä tilavaikutelma oikein muutenkaan lähde samalla tavalla irti kuunteluhuoneesta kuin testin parhaissa. Kokonaisuutena ääni on miellyttävä ja musikaalinenkin, mutta ei yhtä yleispätevä kuin testin parhaimmissa vahvistimissa.
Mittaustulokset
kuunteluarvio
Mikael NederströM saMu sauraMa
Särmikäs
Vincent menee ääneltään särmikkäiden laitteiden kategoriaan. Kevyellä musiikilla laite on kuin kotonaan, mutta klassisella tavaralla voisi toivoa tarkempaakin tilantekotaitoa. Basso jyskii tukevasti, ja diskantti helähtää vapautuneesti. Teknisesti ääni on varsin hyvin kuosissa, mutta turhan eloton ja kliininen. (09) 696 2030, www.ah-hifisystems.fi Mitat (l x k x s): 43 x 9,5 x 38 cm Paino: 10 kg + Tyylikkään pelkistetty olemus sisältä ja ulkoa Niukka näyttö
V
vincent on tämän joukon ainoa vahvistin, jossa on balansoidut ottoliitännät. Ääni ei missään suhteessa, yllättävää kyllä, ole rasittava, vaikka siinä onkin lievää selvempi annos loudnessmaisuutta. Vahvistimesta ei löydy mitään ylimääräistä toimintoa, ei edes kuulokeantoa. Äänikuva voisi olla tarkempikin. Bassosoundi on vähän paksuun kallellaan, sävyjä tuntuu jäävän potkun varjoon. Käytännössä tämä kuuluu diskantin reippaana helähdyksenä ja basson tavallista tukevampana tömähdyksenä. Kannen avaamalla selviää lisäksi eräs ominaispiirre: vahvistin on hyvää ja laadukkaan oloista työtä myös konehuoneen puolelta. Jos oheiskalustolla saa lisää eloa ja hengittävyyttä musiikkiin niin Vincent voi toimia hyvänäkin kumppanina.
Taajuusvasteet Pääteasteet antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, 8/4 ohmiin hetkellinen, 8/4 ohmiin antoimpedanssi, 1 kHz kuulokeannon impedanssi, 1 kHz Linjaotto häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCIR herkkyys kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella ottoimpedanssi, 1 kHz yliohjaustaso harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin
HiFiMaaiLMa
59/90 W 61/92 W 0,05 ohmia
96 dB 150 mV 0,3 dB 47 kohmia 2,5 V alle 0,05 %
8+
8½
26
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. VERTAILUTESTI INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET TESTI
Vincent SV-121
Hinta: 799 Lisätietoja: AH-Hifisystems, puh. Yleissointi on kuitenkin pehmeään suuntaan kallellaan, eli kirkkaudesta huolimatta äänestä ei löydy metallisuutta. Takapaneelissa on pakolliset viisi ottoliitäntää, yksi nauhurianto sekä esivahvistinanto
Testasimme jalusta- ja lattiakaiuttimen, jotka ovat rakenneosiltaan vahvasti sukua toisilleen.
Yhteiseltä perustalta
28 HIFIMAAILMA | 4 | 2007. TESTI KAIUTTIMET DALI MENTOR 2 JA DALI MENTOR 6
Dalin Mentor-mallit tuovat lisää vaihtoehtoja raskaan keskisarjan kaiuttimiin
Rasittavaa pistävyyttä tai epäpuhtautta ei ole havaittavissa. Niihin voi kytkeä helposti niin paljaat johdot kuin banaanipistokkeetkin.
Yhtäläisyyksiä ja eroja
Molempien kaiuttimien mittaustulokset ovat varsin samanlaiset, mikä ei ole ihme rakenteen yhtäläisyydet ja rakenneosat huomioon ottaen. Tyypillisesti kaiutintekniikkaa tunteva äänentoiston harrastaja on kokenut, etteivät markkinoilla olevat kaiuttimet ole ainakaan hinta huomioon ottaen niin hyviä kuin ne voisivat olla. Vaimennusaineena on polyesterivanu, jota on muutaman sentin kerros seinämillä. Osat vaikuttavat riittävän laadukkailta. Tällaisella asettelulla yläpäätä voi hillitä, joskin periaate toimii paremmin vaimennetussa akustiikassa. Mentor 2:ssa muovikondensaattorin tarkkuus on 5 prosenttia ja jännitteensieto 250 volttia, mutta jostain syystä Mentor 6: ssa vastaavat arvot ovat 10 % ja 100 V. Siellä on tuotekehityslaboratorio, ja siellä valmistetaan kotelot, kootaan jakosuotimet ja asennetaan kaikki osat paikalleen. Työtä ei tehdä liukuhihnaperiaatteella vaan yhden tai kahden hengen pisteissä, joissa samat henkilöt vastaavat kaikista kokoonpanon vaiheista lopputestaus mukaan lukien. Bassoelementit ovat tukevatekoisia, valurunkoisia ja takaa varsin avoimia. Dali on kasvanut lähes 25-vuotisen toimintansa aikana suureksi yritykseksi. Peruskytkennät ovat molemmissa malleissa hyvin samanlaisia. Dalin parempien mallien tunnusmerkkinä on jo jonkin aikaa ollut erityisen diskanttiyksikkö, joka sisältää kalottielementin ja magnetostaattisen tasoelementin. Keskialueella on hieman häilyvyyttä, osa äänistä tuntuu nousevan pintaan, kun taas toiset jäävät hieman etäälle. Kotelot ovat refleksityyppisiä. Kotelot on valmistettu 22-millisestä mdf-levystä, ja seinämiä on jäykistetty tukien avulla. Kumpikin on hyvälaatuinen kaiutin, eikä niiden äänessä ole pahasti korvaan käyviä resonansseja. Kaiuttimet tehdään käytännössä alusta loppuun samassa tehtaassa, joka sijaitsee Jyllannin pohjoisosan maaseudulla Noragerissa. Sointitasapaino on miellyttävän kuunneltava, ja monentyyppinen musiikki toistuu nautittavasti. Jakosuotimen osat on liimattu kovalevylle ja liitokset on tehty suoraan johdottamalla. Tanskalaisen Dalin (Danish Audiophile Industries) syntyhistoria on sikäli toisenlainen, että perustajana oli suuri Pohjoismaiden alueella toimiva äänentoistoalan myymäläketju, Hifi Klubben. Molemmat toistavat bassoalueen, mutta vain toinen niistä on mukana yläkeskialueelle asti. Keskialueella on poikkeamia, ja matalien taajuuksien vaste on viritykseltään keskibassoja korostava. Mentor 6:n sisätila on jaettu kahteen osaan viistolla väliseinällä, joka myös tukee lisää rakennetta. Magneetteja ei ole suojattu, mutta sillä ei ole nykyisenä taulutelevisioiden aikana juuri merkitystä. Testatut uudet Mentor-sarjan kaiuttimet sijoittuvat malliston keskivaiheille, Helicon- ja Ikon-sarjojen välille. Mittauksissa näkyvä bassokorostus ei tullut kovin selvästi esiin Hifimaailman tiloissa, koska se on kuminalueen alapuolella, ja huoneen rakenne imee matalia ääniä. Valmistajan mukaan molemmissa kaiuttimissa viritystaajuus on sama, 37 hertsiä. Epätasaisen kartion pinnan tehtävänä on tasata resonans-
seja. Valmistaja suosittelee, että kaiuttimia ei käännettäisi kuuntelupaikkaa kohti, vaan ne pidettäisiin huoneen seinien suuntaisena. Jalustalle sijoitettava Mentor 2 maksaa 1 990 euroa parilta, ja lattiakaiutin Mentor 6:n hinta on 2 990 .
U
Hyvistä osista
Mentorit ovat hyvin viimeisteltyjä ja jämäkän tuntuisia. Näiden välinen jakotaajuus on korkealla, ja tasoelementti toimii eräänlaisena täydentävänä superdiskanttina. TeksTi: Pekka TuoMela M i T Ta u k s e T : k l a u s a . Huipulla on 59 900 euron hintainen Megaline, ja edullisin on 259 euron Concept 1. Liittimet ovat suojattua tyyppiä ja erittäin tukevat. Valmistaja käyttääkin Mentor 6:n kohdalla ilmaisua 2,5+0,5-tiekaiutin. Yrityksessä oli huomattu, että asiakkaiden toiveita ei voitu aina täyttää saatavissa olevilla kaiuttimilla. Mentor 2:n arvioitiin kuulostavan hiukan tarkemmalta mutta myös viileämmältä. Mentor 6:ssa elementtejä on kaksi. Mentor 6 on bassotoistoltaan aavistuksen täyteläisempi ja muhkeampi. Taajuusvasteet eivät ole aivan niin tasaiset kuin olisi voinut odottaa Dalin aiempien mallien perusteella. R i e D e R e R j a P o j u a n T s a lo / T k k k u vaT : P e k k a Vä ä n ä n e n j a P e k k a T u o M e l a
Mentor 6 jakosuodin on peruskytkennältään samanlainen kuin Mentor 2:ssa, vaikka siinä onkin yksi jako enemmän.
seat kaiutinvalmistajat ovat saaneet alkunsa tyytymättömyydestä olemassa oleviin tuotteisiin. Lattiakaiutin on runsaat 3 dB herkempi, mikä johtuu bassojen ja alakeskitaajuuksien osalta kahden elementin tuomasta suuremmasta
hyötysuhteesta. Ylimmän diskantin sarjakondensaattori (0,68 uF) on muovieristeinen. Bassoilla havaittu pyöreys on kuitenkin todennäköisesti yhteydessä bassoviritykseen. Diskantti on molemmissa voimakkaan puoleinen, mutta sävyltään sivistynyt. Mentor-sarjan kaiuttimia arvioitaessa ei voi välttää ajattelemasta, miten ne suhtautuisivat Dalin hyväksi havaittuihin malleihin edullisemmassa Ikon-sarjassa ja kalliimmassa Heliconsarjassa. Merkin kaiutinvalikoima on erittäin laaja. Kun kaiuttimet ovat seinän suuntaisina, tavallisen kaikuvassa olohuoneessa heijastukset vahvistuvat suoraan ääneen verrattuna, mikä ei ole toiston selkeyden kannalta hyvä asia. Mentor 2:ssa kaikki kelat ovat ilmasydämisiä, mutta Mentor 6:n alemman jakotaajuuden takia basson toisen kelan induktanssin suurentamiseen on käytetty ferriittiä. Kuuntelussa Daleista paljastuu soinnillista sukulaisuutta mutta myös eroja. Alarajataajuuksien erot ovat pienet, koska Mentor 6.ssa on elementtiä kohden vain hieman suurempi kotelotilavuus. Ylemmillä taajuuksilla ero on saatu pysymään samana vähentämällä vaimennusta jakosuotimessa. Suurempi määrä vanua olisi tuskin ollut haitaksi. Tällaisten sävyerojen merkitys riippuu aina paljon kuuntelutilasta. Ainakin lattialle sijoitettava Ikon 6 ja jalustamalli Helicon 300 ovat varmasti vakavasti otettavia vaihtoehtoja, jota Mentor 2:n tai 6:n ostoa harkitsevan kannattaa kuunnella ennen n valintaa.
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 29. Lattiakaiuttimen väliseinän takia siinä on kaksi refleksiputkea. Sen kaksi bassoelementtiä antavat kuitenkin selvästi suuremmat äänenpainevarat tällä alueella. Kondensaattorien joukossa on kaksi elektrolyyttiä, joista toinen liittyy bassoelementin impedanssin tasauskytkentään, ja toinen on alemman diskanttielementin kanssa sarjassa
Diskantti on muuten siisti ja asiallinen, mutta pieni ilmavuuslisä olisi poikaa. Ei niin yleispätevä, huoleton tai mukava kuin isoveljensä, mutta parhailla äänitteillä himpun verran parempi.
Ä
änikuvaltaan perusasiallinen toistin, joka ei ihastuta eikä vihastuta. Tämä tietysti latistaa äänikuvan varsin kaksiulotteiseksi. Nauhaelementin kondensaattori on muovieristeinen.
S
Ohueen kallellaan
elvästi isoveljeään napakampi, viileämpi ja menevämpi ääni. Tehovasteapproksimaatio (musta). Suuntaavuus on hallittua, toisto muuttuu tasaisesti siirryttäessä sivuun kohtisuoralta. Basso ei myöskään nouse vielä ylenpalttiseksi vaikka sijoitus olisikin lähellä takaseinää, eli kaiutinta uskaltaa kokeilla myös pienemmissä tiloissa.
8½
30 HIFIMAAILMA | 4 | 2007
8. Perusbalanssi on hieman ylävireinen, mikä kuuluu ohuutena kaikella musiikkimateriaalilla. Klassisella musiikilla viulujen yläsävelet tuppaavat korostumaan sen verran, että ääneen tulee lievää ylimääräistä kirkkautta ja eloisuutta. Bassoalueella on noin kolmen desibelin korostuma 70 hertsin ympäristössä. Bassopää on ulottuvuudeltaan ja sävyiltään keskitasoa, mutta vähän ponneton. Akustinen musiikki toimii toisaalta hyvin, koska äänikuvan yleinen tarkkuus ja kolmiulotteisuus toimivat ja synnyttävät vaikutelman kokoistaan isommasta toistajasta. Miellyttävyys ja kaupallisuus puuttuvat, mutta ääni on samalla hitusen selkeämpi ja tarkempi. + Kirkas ja puhdas diskantti + Akustisen musiikin tilantoisto Lievästi viileäsävyinen ja ohut ääni
HiFiMaaiLMa
kuunteluarviot
Mikael neDeRsTRöM saMu sauRaMa
Pureutuva
suoraan johdotetussa jakosuotimessa kaikki kelat ovat ilmasydämisiä. Lähempänä takaseinää piirre tasaantuu, ja soundiin saadaan luonnollisempaa mehevyyttä ja bodya. Läpinäkyvyys ja lievään kirkkauteen painottuva viileys häiritsevät suhteessa eniten kevyellä musiikilla. TESTI KAIUTTIMET DALI MENTOR 2 JA DALI MENTOR 6
Dali Mentor 2
Hinta: 1 990 Lisätietoja: JJ Hifi, puh. Soinnillisesti kaiutin saattaa olla himpun verran paremmin tasapainossa, vaikka ei täysin neutraali olekaan. Pieni metallisuus yläpäässä kuuluu, mutta hyvin lievä nasaalius tulee esille vain harvoilla äänitteillä. (08) 311 8384, www.jjhifi.com, www.dali.dk
Tekniset tiedot
Mitat (l x k x s): 19,5 x 44 x 33,5 cm Massa: 10 kg Toimintaperiaate: 2,5-tie, refleksi elementit matalat äänet: 17 cm korkeat äänet: 2,8 cm ja 1,7 x 4,5 cm Jakotaajuudet: 3400 ja 12000 Hz Nimellisimpedanssi: 6 ohmia suurin suositeltu teho: 180 W Magneettisuojaus: ei Liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on
Liittimet ovat erittäin tukevarakenteiset.
Mittaustulokset
dB 95 85 75 65
KAR KAR
Dali Mentor 2 100 1000
20
10000 Hz
Vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Alarajataajuus on luokassaan keskitasoa. Ilmiö on erittäin lievä, mutta siitä huolimatta akustinen musiikki tuntuu toimivan paremmin. Kaiutin tuntuu pureutuvan myös syvyyssuunnassa äänitteisiin. Suuntaavuusindeksi (2508000 Hz): 5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 V, 2508000 Hz): 84 dB Alarajataajuus (-6 dB): 40 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,24 ms Taajuusvasteissa on hieman epätasaisuutta keskialueella
Ääni ei ole siis tarkin mahdollinen, mutta mukava ja viihdyttävä kuunneltava varsinkin kevyemmällä musiikilla. Tukevampi bassopää on selvästi suunniteltu tiloihin, joissa kaiutin voi saada ilmaa ympärilleen. Bassotoistossa ei ole kuminaa, mutta lievästi pehmeänä se heikentää tunnetta kaiuttimen analyyttisyydestä ja napakkuudesta. Dali Mentor 6
Hinta: 2 990 /pari Lisätietoja: JJ Hifi, puh. (08) 311 8384, www.jjhifi.com, www.dali.dk
Tekniset tiedot
Mitat (l x k x s): 19,5 x 102,5 x 38 cm Massa: 22,5 kg Toimintaperiaate: 2,5+0,5-tie, refleksi elementit matalat äänet: 2 kpl 17 cm keskiäänet: (17 cm) korkeat äänet: 2,8 cm ja 1,7 x 4,5 cm nauha Jakotaajuudet: 800, 3000 ja 12000 Hz Nimellisimpedanssi: 6 ohmia suurin suositeltu teho: 200 W Magneettisuojaus: ei Liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on
Mittaustulokset
dB 95 85 75 65
KAR KAR
Dali Mentor 66 Mentor 100 1000
20
10000 Hz
Bassoelementissä on tukeva ja avoin valurunko, mutta bassovasteen perusteella magneetti voisi olla tehokkaampikin.
Vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Äänikuva on syvyyssuunnassa hiukan kaksiulotteinen, mikä omalta osaltaan tulee vaikutelmaan enemmän yleispätevästä jytäkaiuttimesta kuin sävymaailman läpileikkaajasta. Huolettomaan kuunteluun hyvä valinta.
Y
leissävy keskialueella ja diskantissa on paljolti samanlainen kuin pikkuveljessä. Tehovasteapproksimaatio (musta). Suuntaavuusindeksi (2508000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 V, 2508000 Hz): Alarajataajuus (-6 dB): Lisäviive 1 kHz: 5,5 dB 87,5 dB 36 Hz 0,26 ms
Vasteet ovat luonteeltaan hyvin samanlaiset kuin Mentor 2:ssa, mutta kaiuttimen keskimääräinen herkkyys on 3,5 dB suurempi. Etäällä olevaa äänikuvaa Mentor 6 maalaa melko laajalla pensselillä ja etenkin syvyyssuunnassa suurpiirteisellä hengellä.
8½
8+
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 31. Bassotoiston huippu on muutamia hertsejä alempana, samoin alarajataajuus. Basso myös ulottuu hieman alemmaksi kuin jalustamallissa, mutta ei paljoa. Yleistä iskevyyttä on kohtuullisesti, ja rytmimusiikki saa kyllä jalan svengaamaan. Yläpää on kirkkaudestaan huolimatta puhdas, siisti ja rasittamaton, eli mitään metallisuutta, pistävyyttä tai liiallista kirpeyttä ei ole kuultavissa. + Kirkas ja puhdas diskantti + Täyteläisen miellyttävä sävy Bassoilla pehmeyttä
HiFiMaaiLMa
kuunteluarviot
Mikael neDeRsTRöM saMu sauRaMa
Viihdyttävä
Avara ja mehevä
Molemmissa malleissa diskanttia toistaa tekstiilikalotti, ja korkeimmilla äänillä mukaan tulee samaan yksikköön asennettu magnetostaattinen nauha.
M
assiivinen, muhkea ja jossain määrin myös loudnessin värittämä sointimaailma. Keskialue on myös aavistuksen tasaisempi. Lauluäänet ja tietyt kitaran näpyttelyt painuvat hiukan taustalle kirkkaan diskantin ja muhevan bassotoiston katveessa. Luonteltaan basso on pehmeä ja lämmin, mutta ei epämiellyttävän löysä. Ilmiö tulee esiin molempien ääripäiden painottumisena keskialueen kustannuksella, joskaan efekti ei ole kovin paha. Ainoastaan aavistus nasaaliutta paistaa läpi vähän useammalla äänitteellä kuin lähelle seinää sijoitetussa Mentor 2:ssa
TESTI CD-SOITIN PIONEER PD-D6 JA VAHVISTIN PIONEER A-A6
Paluu juurille
32
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
Myös vinyylilevyjen tarjonta on kasvanut. Rehellisyyden nimissä on siitä huolimatta myönnettävä, että Pioneerin viimeistely voittaa monet muut Kaukoidän ihmeet.
Toimivaa tekniikkaa
Teknisesti kummassakaan laitteessa ei ole yritetty mitään ihmeellisempää kikkailua, joten mikään ei myöskään ole mennyt pieleen. Laitteiden kaareva muotoilu on juuri sopiva yhdistelmä persoonallisuutta ja arvokkuutta. Tarjonta alkaa kuitenkin olla kohtuullisen niukkaa, joten aika näyttää, kuinka suuri hyöty tästä ominaisuudesta loppujen lopuksi tulee olemaan. Mittaustulokset ovat kauttaaltaan kohtuullisen hyviä, ja kuulokeliitäntäkin osoittautui impedanssiltaan toimivaksi. Tähän saumaan iskee pelkistetty Pioneer, joka pyrkii täyttämään varsinaisen high endin ja monikanavapakettien väliin jäävää aukkoa.
CD-soitin osaa soittaa myös SACD-levyjä, mikä on huomattava lisäbonus, jos sellaisia sattuu hyllystä löytymään. kaareva etulevy ja metallikotelo henkivät laadukkuutta. Kummallakaan seikalla ei ole suoraa vaikutusta äänenlaatuun, mutta jos laitteen imagoon kiinnitetään näin paljon huomiota, olisi uskottavaa viedä se loppuun asti. Tällaisenaan Pioneer ei kuitenkaan sovi kaikkein epäherkimpien kaiuttimien kaveriksi. Soittimen da-muunnin on 192 kilohertsin taajuudella ja 24 bitin tarkkuudella toimiva Burr Brownin prosessori. Normaalien laitteiden kanssa ongelmia tuskin tulee, jos malttaa pitää välijohdot järkevän pituisina. Muoviset, pienikokoiset kaukosäätimet eivät myöskään tarjoa varsinaisia käytettävyyselämyksiä. TeksTi: Mikael NederströM M i T Ta u k s e T : r i s to N i s k a k u vaT : P e k k a Vä ä N ä N e N
Huhut kaksikanavaisen äänentoiston kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja. Vahvistimessa on yhteensä viisi ottoliitäntää, joista yhteen voi kytkeä levysoittimen. Irrotettava verkkojohto kuuluu luonnollisesti asiaan. Soittimen erikoisuutena on säädettävä digitaalisuodin, jolla pääsee itse kokeilemaan, kuinka esi- ja jälkivärähtelyiltään tavallista lyHIFIMAAILMA | 4 | 2007 33
Mielenkiintoista muotokieltä
Pioneerin olemus on yksinkertaisen tyylikäs. Ei varsinkaan silloin, jos huone on vähänkään suurempi tai akustoitu. valitettavasti vahvistimen takapaneeli ei täytä korkeita odotuksia. Viime vuosina on kuitenkin ollut nähtävissä positiivista retroilua: putkivahvistimet ja vinyylisoittimet ovat tehneet jo muutaman vuoden ajan paluuta harrastajien parissa. Kaiutinliittimet ovat muoviset ja hennot naparuuvit, mikä latistaa viileän tyylikästä ensivaikutelmaa. Arvokas vaikutelma uhkaa kuitenkin säröytyä, kun kääntää esiin laitteen takapaneelin. Rca-liittimet ovat kyllä tukevasti rungossa kiinni, mutta kaiutinliittimet jättävät paljon toivomisen varaa.
rendit tulevat ja menevät äänentoistossa kuten kaikissa muissakin asioissa. Vahvistimen teho ei ole kovin suuri, mutta kokemus on osoittanut, että suurtehoinen vahvistin voi olla hankala tehdä äänenlaadultaan poikkeuksellisen hyväksi. Samanlaista tarjontaa ei sentään vielä ole kuin kultaisina vuosina, mutta monella valmistajalla mallisto on alkanut taas laajentua laadukkaiden kaksikanavaisten laitteiden suuntaan. Lisäksi mukana on direct-näppäin, jolla sähköisesti toimivat sävynsäädöt voi ohittaa. CD-soittimen antoimpedanssi on kohtuullisen suuri, joten vahvistimen tavallista suurempaa ottokapasitanssia ja poikkeuksellisen pitkiä välikaapeleita kannattaa välttää. Kaikesta syntyy vaikutelma, että soittimessa ja vahvistimessa on haluttu vedota laatutietoisiin musiikin harrastajiin, joille eurooppalaiset mid end -laitteet ovat olemukseltaan liian karuja.. Äänenvoimakkuudensäädin on sähköinen, mutta mukavan tahmea tuntuma vastaa laadukasta potentiometria. Toimiva kuulokeliitäntä vahvistimessa on käyttökelpoinen lisä. Markkinaraon haistaneet massavalmistajat tulevat aina pienellä viiveellä eksoottisemman tavaran perässä. siitä ovat elävänä todisteena Pioneerin uusi mutta olemukseltaan perinteisen hifistynyt Cd-soitin ja integroitu vahvistin.
T
Molemmat laitteet ovat muotoilultaan harvinaisen onnistuneita. Vielä 1990-luvun puolessavälissä monella japanilaisella valmistajalla oli ihan oikeaa high end -mallistoa, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen suurimmalla osalla tahti hiipui pahemman kerran. Yksinkertainen etulevy, metallinen kotelo ja nestekidenäyttö henkivät laadun leimaa
020 7749 780, www.pioneer.fi Mitat (l x k x s): 42 × 10 × 34 cm Paino: 5.5 kg + Tyylikäs viimeistely + Miellyttävä ääni
HiFiMaaiLMa
Mittaustulokset kuunteluarviot
Pioneer PD-D6 ja A-A6 Napakka yhdistelmä
Soinnillisesti laitteet muodostavat yhdessä varsin napakan parin. TESTI CD-SOITIN PIONEER PD-D6 JA VAHVISTIN PIONEER A-A6
Pioneer a-a6
Hinta: 499 euroa Lisätietoja: Pioneer Finland, puh. Erikseen kuunneltuina erityisesti CD-soitin teki vaikutuksen rauhallisella äänellään. Hiukan keveämpi bassopää ja suurpiirteisempi äänikuva olivat suurimat erot, jotka huomattavasti kalliimpaan vertailulaitteistoon syntyivät. Äänikuva oli enemmän keskelle pakkautunut ja kuivakka. Hiukan pienimuotoisemmassa ympäristössä sekin voisi olla suositeltava valinta. Kuulokeannon impedanssi on sinänsä melko suuri mutta merkittävästi useimpia muita vahvistimia pienempi. Keskialue toistuu mukavan läsnäolevasti, läheisesti ja uskottavasti. Vahvistinkaan ei ollut huono, mutta vertailulaitteiston ääni heikkeni enemmän vahvistimen kytkemisen kuin CD-soittimen mukaan ottamisen myötä.
Yksikköimpulssivasteet Häiriöetäisyys, CCIR, -80 dB signaalilla 99 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB alle 0,01/alle 1% Antojännite, 1 kHz, 0 dB 2,0 V Antoimpedanssi, 1 kHz 990 ohmia Kanavatasapaino, 1 kHz 0,1 dB Yhteensopivuus CD, R/RW/ROM/MP3 /// kopiosuojatut CD:t, CDS-100/CDS-200/Key2Audio //
Mittaustulosten arviointi
Säädettävä yksikköimpulssivaste
Soittimen antoimpedanssi on suuri. 020 7749 780, www.pioneer.fi Mitat (l x k x s): 42 x 10 x 35,9 cm Paino: 10 kg + Tyylikäs viimeistely Rajoitettu teho
HiFiMaaiLMa
Mittaustulokset
Taajuusvasteet Pääteasteet antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, 8/4 ohmiin hetkellinen, 8/4 ohmiin antoimpedanssi, 1 kHz kuulokeannon impedanssi, 1 kHz
vahvistimen etulevyssä on pieni LCD-näyttö, joka osaa kertoa kulloisenkin ohjelmalähteen ja äänenvoimakkuuden asetuksen.
50/71 W 58/92 W 0,07 ohmia 45 ohmia
hyempi spline-tyyppinen suodatus vaikuttaa äänenlaatuun. Sävymaailma toistuu kuitenkin puhtaasti, yhtenäisesti ja riittävän tarkasti, eikä mitään riipivää tai metallista värittymää ole kuultavissa. Musiikin kuuntelu kävi kuitenkin mukavasti, koska mitään riipiviä värittymiä ei äänessä ollut. Mielenkiintoista on, että Pioneer käytti aikoinaan samaa Legato Link -nimistä ratkaisua kiinteänä jo 1990-luvun alun raskaamman sarjan soittimissaan. Tällä kertaa ja tässä systeemissä sympaattinen CD-soitin kuitenkin korjasi potin. Risto Niska
Pioneer PD-D6
Hinta: 499 euroa Lisätietoja: Pioneer Finland, puh. Legato linkin ollessa käytössä yksikköimpulssivasteen esi- ja jälkisoinnit ovat hyvin lyhyet ja taajuusvasteessa näkyy tyypillinen diskanttivasteen lasku. Ylimmillä taajuuksilla saattaa olla lievästi ylimääräistä sähäkkyyttä, mutta vaikutelma voi olla seurausta myös soinnillisesti suhteellisen kevyestä otteesta. Hintana on tosin pieni diskanttivasteen lasku korkeimmilla taajuuksilla, joka saattaa hyvissä olosuhteissa olla kuultavissa lievänä diskantin sumenemisena. Risto Niska
8½
8+
34
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Muut mittaustulokset ovat asiallisia. Pienitehoinen vahvistin ei ehkä ollut soinniltaan niin yleispätevä, mikä saattaa selittyä kohtuullisen epäherkillä kaiuttimilla ja melko suurilla äänenvoimakkuuksilla. Soitin toisti kaikki kokeillut levyt ongelmitta mp3-raitoja myöten. Lievä ääripääkorosteisuus ja iskuäänten vaisuus tuli läpeensä tutuilla näytteillä kohtuullisen selvästi esille, mutta kokonaisuutena soittimen toisto oli miellyttävän ja riittävän tarkankin kuuloinen.
Taajuusvaste
8½
Pioneer A-A6
Vahvistin kuulosti puolestaan aavistuksen suoraviivaiselta, keskialuevoittoiselta ja ohuelta tymäkän täyteläisen vertailuvahvistimen rinnalla. Kokonaisuus on varsinkin hinta huomioon ottaen erittäin hyvä ei ehkä kaikkein tarkin tai mukaansa tempaavin, mutta silti musiikilla mukavan toimiva.
Pioneer PD-D6
Erikseen kuunneltuina CD-soitin vakuutti näistä kahdesta laitteesta ehkä enemmän, kun kytkentänä oli Legato Link. Ääni on bassopäästään selvästi menevämpi ja samalla kevyempi kuin vertailusysteemissä. Ajoittain tuntuu, että kitaran kielissä on lievää viileyttä tai kovuutta, mutta kliinistä tai mekaanista vaikutelmaa ei äänestä onneksi synny. n
Linjaotto "DIRECT" häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCIR 86 dB kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB ottoimpedanssi, 1 kHz 19 kohmia yliohjaustaso yli 3 V harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin alle 0,05 %
Mittaustulosten arviointi
Kaikki kunnossa
Mittaustulokset ovat kaikilta osin kunnossa. Tässä hintaluokassa tyypillistä viiltävyyttä tai metallisuutta ei
äänestä löytynyt. Tässäkin suhteessa on siis palattu juurille.
Hintansa arvoiset
Kokonaisena pakettina Pioneerin laitteiden ääni oli yllättävänkin hyvä
Vanhemman veljensä lailla DV981HD:ssä ei ole aluekoodirajoituksia.
36
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. DVI-liitäntä, joka oli harvinainen kalliimmissakin soittimissa, mahdollisti kohinattomamman ja terävämmän kuvan kuin analogisilla liitännöillä saatiin. Se tarjosi edullisesti etenkin projektorin omistajalle hyvää kuvaa. aika näyttää, saadaanko uudesta soittimesta edellisen kaltainen hittituote.
O
TeksTi: Samu Saurama M i T Ta u k s e T : r i S to N i S k a k u vaT : P e k k a Vä ä N ä N e N
ppo Digitalin vanhempi soitin DV-971H oli melkoinen menestys kotiteatteriväen piirissä. Toinen tärkeä asia oli liian voimakkaan ja karkean terävöityksen puuttuminen, se kun pilaa katselunautinnon isolla kuvalla nopeasti. Soitin osasi myös DIVX-pakattujen tiedostojen toistamisen, joka on osalle harrastajia Suomessa näkymättömien tv-sarjojen yleisin formaatti. Edellisen lailla DVD-Audio toimii, ja DIVX-tuki on toki päivitetty tuoreimpiin versioihin. Tuore malli DV-981HD tarjoaa skaalauksen aina 1080p-formaattiin saakka ja osaa soittaa myös SACD-levyt. TESTI DVD-SOITIN OPPO DV-981HD
Hyväkuvainen mo
Valmistajana oppo nousi harrastajien huulille pari vuotta sitten jo vähän ennen kuin merkki sai suomalaisen maahantuojan
Käyttöohje on siinä mielessä positiivinen, että se ei kerskaile jokaisella uudella kirjainlyhenne-keksinnöllä vaan sanoo suoraan, mitä luonnolliseen kuvaan pyrkivän
katsojan kannattaa käyttää ja mitä ei. kaukosäädin on mukavasti käteen istuva, mutta näkemättä monien toimintojen käyttö vaatii todella hyvää muistia.
monitoimikone
Hyvin kevytrakenteista soitinta saa mustana ja hopeisena. Toimivuus on pääosin hyvä. Kirkkauden, kontrastin ja värikylläisyyden lisäksi tarjolla on terävöitys, joka jo käyttöohjeessakin suositellaan jättämään off-asentoon. Audio Delay eli huulisynkan hakeminen kohdalleen onnistuu sekin. Yleisesti ottaen valikkorakenne on selkeä ja graafiselta asultaan asiallinen. Ulkonäkö ja mekaaninen tuntuma eivät varmastikaan tyydytä järeään hifiin tottunutta, mutta sisuskalujen toimivuus on toki tärkein asia.
sopivasti varusteltu
Liitännöissä on yksi yllättävä puute, joka tosin ei enää ole kovinkaan kriittinen. Ainoa selvempi toivomuslistalle jäävä asia voisi olla käsin ruuvattava gamma-säätö. Soittimessa on myös Pro Logic II -dekoode-
ri joten esimerkiksi musiikkivideot, tv-sarjat ja muu sopiva alun perin kaksikanavainen materiaali saadaan karumminkin varusteltuun vahvistimeen monikanavaisena. Dekooderissa on täydet säätömahdollisuudet. Tämä on tärkeä ominaisuus, kun kytkettävissä on useita erilaisia kuvaprosessointeja, joista kukin vie oman aikansa. Analogisella puolella komposiitti- ja s-videon tukena on SCART, mutta komponenttivideoantoa ei ole ollenkaan. Ainakin musta yksilö on asultaan vähän arvokkaamman oloinen kuin vanhempi veljensä oli hopeisena. Osaa toiminnoista pitää kyllä osata etsiä jatkamalla listan selaamista, vaikkei kuvassa mitään vihjettä jatkumiselle olisikaan. Kaukosäädin on yleisesti vastaan tulevaa tasoa eli ei anna mainittavasti aihetta kehui-
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
37. Digitaaliannot äänelle ovat sekä optinen että koaksiaalinen, analogisena löytyvät erilliset monikanava- ja down-mix-kaksikanava-annot. Faroudja-Genesis-prosessori hoitaa kuvankäsittelyn ja säädettävänä on perusasetusten lisänä pari ekstraa. True-Life kuuluu suositeltuihin, kohinanvaimennus ja CSS (Cross Color Suppression) sen sijaan saavat suosituksen käyttämättä jättämisestä. HDMI tietysti on, ja sen yleistyessä muiden merkitys vähitellen vähenee
576p-annolla kuva tuntui elokuvamateriaalilla vähän pehmeämmältä kuin vertailulaitteessa, ja myös testilevyn signaalit todistivat tämän. Yhteensopivuudessa ainoa merkittävä vajavaisuus on dvd-rw vr-levyjen tuen puute. Diskanttipää on selvästi toimituksen Naim CD5i -soitinta tummempi. 720p signaalilla Denonin ja Oppon signaalit ovat käytännössä identtisiä, mutta lopputulos on aavistuksen pehmeämpi kuin Denonin 576p-anto yhdistettynä projektorin skaalaimeen. Analogia-antojen varaan ei voi laskea kovin paljon järeässä systeemissä, mutta niissäkin DV-981 voi toimia digitaalisena ohjelmalähteenä, ja kriittinen DA-muunnos ja etenkin sen jälkeinen analogielektroniikka voidaan hoitaa järeämmillä ratkaisuilla. Painikkeet kyllä ovat pimeässä hehkuvia, mutta aivan perustoimintoja lukuun ottamatta kaikki tekstit ovat taustalevyssä. Kaukosäätimen käyttö pimeässä hyvin kankeaa. Vertailukohtana toimineella Denonilla tätä ongelmaa ei ollut. Äänen analogisella monikanava-annolla on haluttaessa tukena Pro Logic ii -prosessointi.
38
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Säädintä on melko selkeä käyttää katsomalla sitä, mutta hämärässä kotiteatterissa käyttäjältä vaaditaan erinomainen muisti painikkeiden sijainnin löytymiseksi. 040 538 7266, www.mareks.fi Mitat (l x k x s): 42 x 4,1 x 27 cm Massa: 2,4 kg
hin. Donald Fagen: Kamakiriad Igor Stravinsky: The Firebird Buena Vista Social Club DvD-levyt Asterix: Tehtävä Kleopatra Super Speedway Herrasmiesliiga Indiana Jones and the Last Crusade The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring Unides Design Testi-DVD
/ / *1 / / /
/ / / / *1 /
Mittaustulosten arviointi
Suuri antoimpedanssi
Mittaustulokset ovat moitteettomat suurta antoimpedanssia lukuun ottamatta. + Sopiva varustelu, äänelle Pro Logic II -dekooderi. TESTI DVD-SOITIN OPPO DV-981HD
Oppo Dv-981HD
Hinta: 269 Lisätiedot: Marek Sound, puh. Säätimessä on myös keyboardnäppäin, joka tuo ruudulle nuolinäppäimillä käytettävät soittimen perustoiminnot. Yhdellä testikuvalla pikselin paksuisten mustavalkoviivojen päälle ilmestyi värikäs elävä moire-kuvio, mutta toisella vastaavanlaisella testikuvalla piirrettä ei ilmentynyt.
Soittimen oma skaalain tuottaa jonkin verran pehmeämpää jälkeä kuin Optoma HD73projektorin. Vaikka mustavalkosignaalilla yhden pikselin paksuiset viivat toistuivatkin molemmilla yhtä hyvin, pehmenivät Oppolla erityisesti sininen ja punainen värikanava. Kahden pikselin paksuisista väritestiviivoista siniset sulautuivat toisiinsa tasaiseksi pinnaksi ja punaisetkin lähes kokonaan. Mekaaninen rakenne on hyvin heppoinen.
KUVANLAATU ÄÄNENLAATU
9+ 7½
Mittaustulokset
Taajuusvaste
Yksikköimpulssivaste Häiriöetäisyys, CCIR, -80 dB signaalilla 92 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB alle 0,01/alle 1 % Antojännite, 1 kHz, 0 dB 2,0 V Antoimpedanssi, 1 kHz 1,0 kohmia Kanavatasapaino, 1 kHz 0,2 dB =yhteensopiva =osittain yhteensopiva = ei yhteensopiva/ei tuettu Yhteensopivuus Cd audio -r/-rw mp3/wma jpeg, väri/mv vcd/svcd divx cds-100/200 -kopiosuojattu key2audio -kopiosuojattu Dvd -r -rw video/-rw vr +r/+rw -ram tiedostojärjestelmät, iso9660/udf mp3/wma jpeg, väri/mv divx -audio Sacd *1 ) Ei toista pakkaamattomia (lossless) raitoja.
kaksikanavainen testilaitteisto: Arcam FMJ A32 -vahvistin Naim CD5i -CD-soitin Gradient Evidence MK3 -kaiuttimet Analysis Plus -kaapelit Monikanavainen testilaitteisto: Primare SPA21 -vahvistin Denon DVD-3910 -DVD-soitin Magnat Quantum 503 -kaiuttimet BK Monolith DF -subwoofer Optoma Themescene HD73 -videoprojektori Analysis Plus, Norstone ja QED -kaapelit
CD-levyt Billie Holiday: Lady In Satin Herbie Hancock: Thrust Andreas Vollenweider: Book Of Roses Metallica: Garage Inc. Basso ei ole niinkään voimaton, mutta erottelultaan epämääräinen. Kokonaisuutena Oppon edullinen soitin on hyvä valinta, kun halutaan laadukasta digitaalikuvaa projektorille tai isolle televisiolle. Risto Niska
HiFiMaaiLMa
Hyvälaatuinen digitaalisignaali on tämän soittimen idea, komponenttivideo on jätetty kokonaan pois. Käytännössä kuvanlaadulliset puutteet ovat kuitenkin hyvin pieniä ja soittimen hinta huomioiden merkityksettömiä. Ääni ei ole kliininen tai mekaaninen eikä millään tavalla ärsyttävä tai päällekäyvä, mutta lisää eloisuutta, ilmavuutta ja potkua tekisi soundista innostavamman. CD-soittimena Oppo DV-981 saattaa riittää edullisessa peruslaitteistossa, mutta järeämpään systeemiin sitä kannattaa koittaa lähinnä ulkoisen DA-muuntimen kanssa. Tämä tuntuu kuitenkin enemmän ongelman kiertämiseltä kuin ratkaisulta.
Hyväkuvainen
Soitinta koekatseltiin sekä 576p- että 720p-annoilla HDMI-liitäntää käyttäen. n
+ Kuvanlaatu varsin hyvä, ei mitään pahoja puutteita
Qts-arvo taas oli varsin pieni, 0,28. Koska vanhoja tuotteita mukaileva retrotyyli on levinnyt viime aikoina, rakentelijoita saattaa kiinnostaa uusin osin henkiin herätetty 12/2.
Ylikokoinen kotelo
Seasin mallistossa sopiva korvaaja P17REX:lle on P18RNX/P. R i e d e R e R j a P o j u a n T s a lo / T k k PiirrokseT: alix anTell
nykyään on muotia tehdä laitteita vanhojen ajatusten pohjalta. ohjeidemme avulla on mahdollista rakentaa 18 vuotta sitten esitelty kaiutin käyttäen alkuperäisen kaltaisia nykyosia.
uudelleen syntynyt
K
un norjalainen kaiutinelementtien valmistaja Seas toi 1980-luvun lopulla markkinoille P17-sarjan mallinsa, se tuskin aavisti, kuinka suosittuja niistä tulisi. Näiden ansiosta elementti oli mahdollista sovittaa pieneenkin koteloon, ja refleksiperiaatteen avulla voitiin saada tuntuva vahvistus viritystaajuuden ympäristön äänille. Magneetti vastaa kooltaan vanhaa mallia. Siihen oli sijoitettu kookas, 110 millimetrin läpimittainen magneetti ja 39-millinen puhekela. Yksi tätä elementtiä käyttävistä kaiuttimista oli 12/2, jonka suunnittelin vuonna 1989. P17REX:n voimakerroin oli elementin kokoon nähden harvinaisen suuri, 8,5. Puhekela on entistä pitempi, minkä ansiosta lineaarinen liikepoikkeama on kasvanut +/- 3 millimetristä +/- 6 millimetriin. Mielenkiintoisin muunnoksista oli P17REX. Sen erikoisuutena oli torvimainen suuntain. Elementeissä oli metallivalurunko, ja liikkuvat osat oli suunniteltu harkiten hyvien toistoominaisuuksien saamiseksi. Sen ansiosta myös haitalliset resonanssit vaimenevat. Kartio oli polypropyleenia, pölysuoja PVC-muovia ja reunaripustus häviöllistä kumia. Nykyisin Seas ei valmista enää 12/2:n basso-
elementtiä, eikä Dynaudio toimita elementtejä harrastajakäyttöön. Koska Seas on aina toimittanut tavaraa myös jälleenmyyjille harrastajakäyttöä varten, ne sopivat myös pieniin sarjoihin ja itse kaiuttimensa suunnitteleville. Parametreissa on pieniä eroja, ja laskennallinen kotelokoko on hieman P17REX-mallia suurempi. Kaiuttimen korkeaäänielementtinä oli Dynaudio D-28, jossa oli 28-millinen tekstiilikalotti. KAIUTIN HM-122 TEE ITSE
T e k s T i ja k u vaT : P e k k a T u o m e l a M i T Ta u k s e T : k l a u s a . 12/2:n kotelo oli alun perin mitoiHIFIMAAILMA | 4 | 2007 39. Monet kaiutinvalmistajat, jotka eivät itse tehneet elementtejään, kiinnostuivat niistä. Keskiössä on pölysuojuksen sijasta vaiheplugi. Molemmat osat olivat peräisin valmistajan suuremmista, 8- ja 10-tuumaista elementeistä. Elementtiä oli tarjolla erilaisina muunnoksina, joiden ero oli magneetissa ja puhekelassa. Häviöllisyyden tarkoitus on vähentää kartiota pitkin kulkevien värähtelyjen heijastumista reunuksesta. Sen kartio on suunnilleen samankokoinen, vaikka rungon läpimitta onkin kasvanut 6 mm
Bassoelementin suotimessa kelan L1 ja vastuksen R1 tarkoituksena on korjata taajuusvasteen nousua keskialueella. Diskanttielementtinä retrohenkisyyden vaatimukset täyttää erinomaisesti Morel MDT 37. Diskantin suotimessa kela L4, kondensaattori C3 ja vastus R3 muodostavat imupiirin, joka vaimentaa pientä ylätaajuuksien korostumaa. Jaon sähköinen jyrkkyys on noin 12 desibeliä oktaavia kohden. Diskanttilementin torven muoto toimii parhaiten 4 kilohertsin yläpuolella.
Porrassignaalin vaste.
tettu oppikirjamaiseen (maximally flat) viritykseen verrattuna selvästi ylikokoiseksi, jotta vasteeseen saataisiin loivasti alkava lasku. Diskantin tasoa on helppo säätää, kuten kaiuttimen rakentamista koskevassa tekstissä selostetaan. Siten mitään muutoksia tilavuuteen ei tarvitse tehdä. Vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä).
Mallikaiuttimen prototyyppimäisen viimeistelemätön jakosuodin. Nykyään käytössä olevat mittauslaitteet ja -menetelmät poikkeavat niistä, joilla alkuperäinen malli mitattiin TKK:n kaiuttomassa huoneessa. Tämän tarkoitus on alentaa jyrkän laskun alkamistaajuutta. Kovin suuria eroja taajuusvasteissa ei pitäisi olla, mutta diskantti on ehkä hieman suuremmalla tasolla. Yhdenmukaisuus ulottuu niinkin pitkälle kuin kuusikulmaisen langan käyttämiseen puhekelassa. Elementtien yhteensovitusta on helpotettu sijoittamalla jakotaajuus basso-keskiäänisen toiston ylärajan lähelle, 4000 hertsiin.
40 HIFIMAAILMA | 4 | 2007
Jakosuodin on suhteellisen yksinkertainen. Uudessa kaiuttimessa mittasuhteet ovat silmän ja ehkä korvankin kannalta miellyttävämmät, ja kotelon syvyys on leveyttä suurempi. Mitatuilta ominaisuuksiltaan HM-122 muistuttaa varsin paljon esi-isäänsä. Impedanssi ei laske millään n taajuudella merkittävästi alle 8 ohmin.
Vaimentumisvaste taajuusalueella 20200 Hz.
Vaimentumisvaste taajuusalueella 200 Hz 20 kHz. TEE ITSE KAIUTIN HM-122
HM-122
Hinta: 358 /pari (sähköiset osat) Mitat (l x k x s): 22 x 32,5 x 27 cm Elementit matalat äänet: 17,5 cm korkeat äänet: 2,8 cm jakotaajuus: 4000 Hz Nimellisimpedanssi: 8 ohmia suositeltava vahvistinteho: 20200 W
Mittaustulokset
dB 95 85 75 65
KAR KAR
HM-122 HM-122 20 100 1000
10000 Hz
Tehovasteapproksimaatio (musta). Varsinaisen jaon lisäksi on vain muutamia taajuusvasteen muokkaukseen käytettäviä osia. Uutta elementtiä käytettäessä nousu alkaa ylempää, ja siksi kelan tulee olla pienempi. Vanhan 12/2 kotelo oli aikansa tyylin mukaisesti melko leveä. Suuntaavuusindeksi (2508000 Hz): 6,5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 V, 250--8000 Hz): 84 dB Alarajataajuus (-6 dB): 50 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,14 ms Impedanssin minimiarvo: 7,7 ohmia (190 kHz). Dynaudion tavoin Morelin suuntaimen muoto ei ole ihanteellinen, ja siksi elementti on taajuusalueensa alapäässä varsin laajalle säteilevä. Vastukset R4 ja R5 vaimentavat elementin yleistason sopivaksi. Se muistuttaa läheisesti alkuperäistä Dynaudiota, mikä ei ole ihme, sillä yrityksillä oli aikoinaan yhteistyötä. Viritystaajuus on 12/2:n tavoin oppikirjamaista alempi, 40 hertsiä
Taso lisääntyy, kun R4:n arvoa pienennetään ja R5:n arvoa suurennetaan. Se kannattaa asentaa suurina paloina siten, ettei se ole pelkästään seinämillä. n
jakosuotimen osaluettelo L1 = 1,8 mH, ferriittisydänkela, resistanssi 0,20,4 ohmia L2 = 0,68 mH, ilmasydänkela, resistanssi 0,30,6 ohmia L3 = 0,33 mH, ilmasydänkela, resistanssi 0,30,6 ohmia L4 = 0,12 mH, ilmasydänkela, resistanssi 0,30,6 ohmia C1 = 4,7 uF muovikondensaattori, 160 V C2 = 2,2 uF muovikondensaattori, 160 V C3 = 4,7 uF muovikondensaattori, 160 V R1 = 10 ohmia, 45 W R2 = 2,2 ohmia, 45 W R3 = 6,8 ohmia, 45 W R4 = 4,7 ohmia, 45 W R5 = 12 ohmia, 45 W elementit Seas P 18 RNX/P (H 1350) Morel MDT 37
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
41. Jos käytetään 45-millistä putkea, pituus on 20 cm. Diskanttielementti on syytä upottaa etulevyn tasoon reunaheijastusten estämiseksi, mutta basson upotus on lähinnä ulkonäkökysymys. Kotelon tulee olla täysin tiivis. 40 mm:n läpimittaa vastaa 16 cm:n pituus. Diskanttielementin tasoa voidaan tarvittaessa säätää muuttamalla vastuksia R4 ja R5. Jos vaimennusaineena on vaahtomuovi, sopiva määrä on noin 6 litraa. Kahden kelan väliin on syytä jättää vähintään noin kolmen sentin etäisyys induktion välttämiseksi. Refleksiputken sopiva pituus riippuu sen sisäläpimitasta. Varman päälle pelattaessa etulevyä voidaan jäykistää asentamalla tukirima elementtien välistä takalevyyn. Jakosuodin voidaan tehdä kiinnittämällä osat esimerkiksi kuumaliimalla kovalevyn palalle ja yhdistämällä ne juottaen toisiinsa. Jos halutaan hieman kirkkaampaa ääntä, kokeilu voidaan aloittaa vaihtamalla R4:n arvo 3,9 ohmiksi ja R5:n arvo 15 ohmiksi. Bassoelementin upotus ei ole välttämätöntä.
kotelo takaa.
kotelon poikkileikkaus sivulta.
kaiuttimen rakentaminen
S
opiva kotelon materiaali on 1820 millimetrin mdf-levy. Huoneen akustiikka ja henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat siihen, millainen korkeiden äänten suhteellinen voimakkuus koetaan parhaaksi. Refleksiputken sisäpään ympäristö jätetään kuitenkin vapaaksi vähintään viiden senttimetrin säteellä. Tätä pienempää putkea ei kannata käyttää, koska ilmavirtauksen sivuäänet kasvavat. Kaiuttimen täydentää takalevyyn asennettu asiallinen liitinpaneeli, jossa on hylsyt banaanijakosuotimen kytkentäkaavio.
pistokkeille ja naparuuvit paljaille johdoille. kotelo edestä. Kannattaa käyttää hyväksi mahdollisimman paljon osien omia liitäntäjohtoja. Jos vaimennusaineena käytetään polyesterivanua, kotelo täytetään sillä kokonaan melko tiheästi pakaten. Elementtejä asennettaessa väliin on suositeltavaa laittaa tiivistenauha
Vah-. Konepellin alla avautuva näkymä on hintaluokkaan nähden tyypillinen piirikorttien ja johtojen sekamelska. Kotiteatterivahvistimissa sisäistä kauneutta tosin on tarjolla vasta kuninkuusluokassa, eikä aina sielläkään. Valikot ovat karuakin karummat, mutta toisaalta niissä liikkuminen on loogista ja ripeää. Kuten ajan henkeen kuuluu, kaikki perusasetukset voidaan tehdä myös mikrofonin avustamina. Asiaan perehtyneen kannattaakin tehdä asetukset käsin, tai ainakin kyseenalais-
O
42
nkyon julkisivu on asiallisen pelkistetty, mutta ei kuitenkaan aivan ilmeetön. testasimme miten onkyon uusi ylemmän keskiluokan av-monitoimikone istuu äänen laatua arvostavan kotiteatteriin.
vistimen oma näyttö kertoo vain tärkeimmän informaation. Keltainen kirkas pistematriisinäyttö on ilahduttavan selkeää luettavaa vielä useamman metrinkin päässä sijaitsevalta kuuntelupaikalta.
vanhat keinot kunniaan
Vaikka vahvistimen kaikkia toimintoja voidaan ohjata etulevyn painikkeilla, alkuasetusten teko käy helpoimmin kuvaruutunäytöllä. TESTI AV-VIRITINVAHVISTIN Onkyo TX-SR804E
T e k s T i M i k ko J ä r v i k i v i M i T Ta u k s e T r i s to N i s k a k u vaT P e k k a vä ä N ä N e N
Uskollinen työjuhta
tuhannen euron hintaluokassa kotiteatterivahvistimien varustelussa ei ole enää juuri puutteita. Automaatti säätää tasot ja viiveet suhteellisen tarkasti, mutta rasittaa turhankin tukevalla bassokuormalla pieniä satelliittikaiuttimia. Liitäntöjä ei ole kullattu, ja viimeistely on ajoittain aavistuksen karkeaa. Usein ongelmallinen subwooferin tasonsäätö tuotti keinoälylle pään vaivaa, taso jäi varsinkin elokuvakäyttöä ajatellen aivan liian alhaiseksi. Esillä on vain kaikki tarpeellinen, loput harvemmin käytettävät painikkeet on piilotettu siististi koko etulevyn levyisen luukun taakse. Suurikokoinen äänenvoimakkuudensäädin ei ole tukevimmasta päästä, mutta se toimii silti sulavan täsmällisesti.
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
Kotelon työn jälki on pikemminkin asiallista kuin juhlavaa. ominaisuuslista on kuitenkin vain yksi vahvistimen valintaan vaikuttavat tekijä
kaukosäätimen kaikki näppäimet on valaistu, mutta suurikokoinen säädin ei istu mukavasti käteen. vahvistimen oma näyttö on niin selkeä, että säätöjen teko käy varsin sutjakasti ilman kuvaruutunäyttöjäkin.
taa automaattiasetukset ja tehdä itse mahdollisesti tarvittavat korjaukset. Komentosarjojen opettaminen on yksinkertaista, mutta suuremman kotiteatterijärjestelmän käskyttämiseen voi kahdeksan komentoa olla liian vähän.
varaa mistä valita
Onkyon liitinpaneeli on toteutukseltaan koruton, mutta liitäntöjen määrä riittää suuremmankin järjestelmän tarpeisiin. Muunnoksen laatu on kohtalainen, mutta kuten lähes poikkeuksetta käy, heikompilaatuiset signaalit kärsivät muunnoksesta eniten. Myös monikanavaisen sacd-soittimen ääni on tuotava vahvistimelle valmiiksi pureskeltuna ja analogisessa muodossa. Valmistajalle tuttuun tapaan kaiutinterminaalin kukin naparuuvi on erivärinen, ja mukana toimitetaan vastaavan väriset tarrat, jotka voi liimata kaiutinkaapeleihin. Analogisia liitäntöjä on varmasti riittävä määrä, ja onpa lisäksi myös levysoitinliitin, joka on jo lähes kuollut sukupuuttoon kotiteatterivahvistimista. Tästä on iloa varsinkin silloin, kun käytössä ovat pienet kaiuttimet, ja subwooferin tasoa joudutaan päivittäin muuttamaan elokuva- ja musiikkimateriaalin välillä. Kuvalle on kaksi hdmi-liitäntää, jotka ovat version 1.1 mukaisia. Modernien digitaalisten kuvaliitäntöjen lisäksi on tarjolla myös jo harvinaiseksi käynyt levysoitinliitin.
tukevimmasta päästä, ja kotiteatterivahvistimille tyypilliseen tapaan takapaneeli on niin täyteen ahdettu, että sorminäppäryyttä tarvitaan, ainakin paljasta johtoa pujotettaessa. Kaikki painikkeet on taustavalaistu, joten käskyjen antaminen käy vaikka säkkipimeässäkin. Onkyon kaukosäädin on melkoinen kalikka, jonka painikkeiden määrä ensi näkemällä suorastaan hirvittää. Puuttuvia toimintoja voidaan paikata myös opettamalla säätimelle komento kerrallaan. Onkyo osaa muuntaa kaikki kuvasignaalit digitaaliseksi, ja ne voidaan edelleen viedä näyttölaitteelle yhtä hdmi-johtoa pitkin. Tämän määrän pitäisi riittää jo melkeinpä minkä tahansa järjestelmän tarpeisiin. Hdmi-liitäntää käytettäessä ohjelmalähteen vaihtamiseen kuluu aina hieman pidempi tovi,
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
43. Digitaalinen ääni ja kuva siis kiertävät vahvistimen läpi, mutta uusien teräväpiirtoajan monikanavaääniformaattien päälle Onkyo ei ymmärrä. Lisäksi säätimen muistiin voidaan tallentaa kolme kahdeksan komennon makroa.
Onkyon lähes kaikkia toimintoja voidaan ohjata myös etulevyn painikkeilla. Monipuolisen ohjaimen kruunaavat kolme makropainiketta, joiden taakse voidaan opettaa enintään kahdeksan komennon sarjoja. Kaukosäädin osaa ohjata suoraan monien muiden valmistajien laitteita. Painikkeet on kuitenkin ryhmitelty järkevästi, joten hetken totuttelun jälkeen käyttö alkaa sujua. Monikanavaisen oton subwooferin tasoa voidaan nostaa 5, 10 tai 15 desibeliä, mikä joissakin tapauksissa helpottaa monikanavadekooderilla varustetun ohjelmalähteen sovittamista. Ohjain korvaa perustason järjestelmäkaukosäätimen, sillä se on oppivaa ja ohjelmoitavaa mallia. Naparuuvit eivät ole kaikkein
Onkyon liitinvalikoima on kattava. Pieni, mutta sitäkin käyttökelpoisempi yksityiskohta on mahdollisuus säätää kaikkien kanavien tasapainoa suoraan kaukosäätimestä vain muutamalla näppäimen painalluksella. Niiden avulla voi esimerkiksi koko laitteiston käynnistää ja sulkea yhdellä näppäimen painalluksella. Digitaalisia ääniliitäntöjä on yhteensä seitsemän, joista viisi on toteutettu optisin liittimin. Monikanavainen analoginen tulo on 7.1-kanavainen, joten siihen voidaan kytkeä suoraan esimerkiksi Bluray- tai hd dvd -soitin, jossa itsessään on yhdysrakenteinen dekooderi. Myös komponenttivideokuvan kierrätystä kannattaa harkita, sillä kuva vaikutti aavistuksen tummemmalta ja dynamiikaltaan latteammalta tehtyään mutkan vahvistimen läpi
Digitaalioton osalta häiriöetäisyys voisi olla parempi. Tästä ylöspäin kotiteatterivahvistimien eroja on enää vaikeampi kuvailla mainoslehdyköissä, sillä parannukset alkavat yhä enemmän olemaan fiilispohjaisia. Se, onko tästä todellista haittaa, riippuu täysin käytössä olevan ohjelmalähteen ja television skaalaimen laadusta. TESTI AV-VIRITINVAHVISTIN Onkyo TX-SR804E
maksimiäänenvoimakkuuden, mikä suojelee kaiuttimia (ja korvia) ainakin lapsiperheissä.
Onkyo TX-sR804e
Hinta: 1 190 euroa Lisätietoja: Simex Oy, puh. Kuvan päälle valikoita ei kuitenkaan saa, vaan katselu on keskeytettävä säätöjen tekemisen ajaksi. Testissä käytettiin kahdesta noin 40 hertsiin toistavasta lattiakaiuttimesta ja subwooferista sekä viidestä miniatyyrikokoisesta satelliitista ja subbarista koostuvia sarjoja. Toisin kuin monet kilpakumppanit tässä hintaluokassa, Onkyo ei skaalaa digitaalista videosignaalia, vaan ainoastaan kuljettaa sen muuttumattomana vahvistimen läpi. Onkyo osaa näyttää myös kuvaruutunäytöt hdmi-liitännän kautta. Linjaoton mittaustulokset ovat kunnossa isoja pääkaiuttimia käytettäessä. Onkyon omaan RI-järjestelmänohjausporttiin voidaan kytkeä DS-A1 iPod-telakka, joka paitsi ohjaa iPodin toimintoja myös näyttää kuvaruutunäytöt ja soittimen muistiin tallennetut valokuvat näyttölaitteella.
Mittaustulokset
asiallinen työkalu
Reilun tuhannen euron hintaluokassa vahvistimien ominaisuuksissa ei ole enää juurikaan puutteita. (09) 4150 0210 www.simex.fi Mitat (l x k x s): 43,5 x 17,4 x 43 cm Paino: 13,6 kg
Neutraali toistin
Kuuntelussa Onkyo joutui ohjaamaan kahta varsin erilaista kaiutinsarjaa. Toisto oli asiallisen neutraali, joskin samalla myös hieman tylsä ja ponneton. Hädin tuskin nyrkin kokoiset Elacin pienokaiset puolestaan eivät ole vahvistimelle kuorma jos kummoinenkaan, mutta niiden sovittaminen subwooferiin lähentelee taidetta, eikä se onnistu läheskään jokaisella vahvistimella. Päivittäistä käyttöä puolestaan helpottaa mahdollisuus valita äänenvoimakkuuden asteikko absoluuttisen ja suhteellisen väliltä. Kuva ilmestyy kuitenkin muutamassa sekunnissa. Ominaisuudet ovat runsaat, vaikkakin videoskaalain olisi ollut mukava lisä muuten hyvin toimivalle video-osastolle. Jakotaajuusalue saatiinkin varsin hyvään kuosiin, mutta myös tällä sarjalla äänessä oli kuultavissa samat innottomat eleet. Sen parasta antia on käytettävyys, joka on ryhmän ehdotonta kärkeä. Neutraalin analyyttinen sopii kyllä hyvin elokuville, mutta varsinkin akustinen musiikki ja monet konserttitaltioinnit hyötyisivät hieman herkemmästä otteesta.
Onkyo TX-sR804e
Hdmi-otto/-anto 2/1 (v1.1) Komponenttivideo-otto/-anto 3/1 S-video-otto/-anto 5/3 Komposiittivideo-otto/-anto 5/3 Analoginen otto/anto 6/4 Levysoitinliitäntä Monikanavainen analoginen otto 7.1 Monikanavainen analoginen anto 7.1 Koaksiaalinen digitaaliotto/-anto 2/ Toslink-otto/-anto 5/1 I.link Liitäntä ulkoista ir-vastaanotinta varten 12 V herätevirta-anto Järjestelmänohjausliitäntä (merkkikohtainen) USB RS232C Kaiutinliitäntä: haarukka/banaani/paljas johto // Irrotettava verkkojohto Kuulokeliitäntä Kullatut liittimet Kytkeytyvä 230 V anto 2 Kytkeytymätön 230 V anto + Sukkela käyttää + Monipuoliset liitännät + Runsaat säädöt Ei videoskaalainta Aavistuksen ponneton ääni Epätarkka automaattiasennus
Ääniasetukset voidaan tehdä automaattisesti ja tulos on varsin hyvä.
sillä lähteen ja näyttölaitteen täytyy tunnistaa toisensa. Valaistu kaukosäädin, selkeät valikot ja täsmällinen käyttölogiikka miellyttävät. Videoliitäntöjä ei ole nimetty, vaan ne on vain numeroitu yhdestä neljään. Liitinvalikoima mahdollistaa myös hieman pidemmälle vietyjen kotiteatterijärjestelmien ohjaamisen. Risto Niska
8+. Vahvistimelle voi myös asettaa
44 HIFIMAAILMA | 4 | 2007
Mittaustulosten arviointi
Lievää kohinaa
Onkyon taajuusvasteet ovat kautta linjan moitteettomat. Pienet yksityiskohdat toistuivat kirkkaina, mutta keskialueelle jäi kaipaamaan ripauksen lämpöä ja soundillista läheisyyttä. Lisäksi käyttäjä voi määritellä, mykistääkö mute-painike äänen kokonaan vai vaimentaako se ääntä tietyn määrän. Tämä antaa jo osviittaa siitä, että käytännössä kaikkia liitäntöihin liittyviä parametreja voidaan säätää. Kuuntelussa kävi selväksi, että ytyä vahvistimessa riitti hyvin ajamaan lattiakaiuttimia vielä suurillakin äänenvoimakkuuksilla. Digitaaliset äänitulot sekä komponentti- ja hdmi-kuvaliitännät voidaan määrätä halutulle kuvalähteelle, ja sen jälkeen niille voidaan antaa haluttu nimi. Onkyo tarjoaa runsaan määrän vaihtoehtoisia jakotaajuuksia, mistä on iloa kaikille pienten kaiuttimien omistajille. Ulkoisen infrapunasilmän käyttö puolestaan mahdollistaa vahvistimen kätkemisen näkymättömiin, tai vaihtoehtoisesti sen tukeman monihuonejärjestelmän ohjaamisen toisesta huoneesta käsin. Jatkuva antoteho viisikanavaisena jää tehonrajoituspiiristä johtuen pieneksi mutta muuten lukemat ovat asiallisia. Onkyo edustaa hyvin omaa hintaluokkaansa. Onkyon puutteet ovatkin enemmän fiilispuolella. Jakosuotimet kytkettyinä häiriöetäisyys ja yliohjaustaso jättävät toivomisen varaa. Moottoroidulle valkokankaalle tai kauko-ohjattavalle valaistusjärjestelmälle voidaan välittää käskyt 12 voltin trigger-liitännästä. Laite kaipaisi ripauksen lisää hifiä, sillä tällaisenaan se on kyllä asiallinen työkalu, mutta tunteita se ei n juuri kykene herättämään.
Taajuusvasteet Pääteasteet antoteho, 1 kHz, 8 ohmin resistiivinen kuorma viisikanavaisena, jatkuva/hetkellinen 30/115 W stereona, jatkuva/hetkellinen 130/145 W antoimpedanssi, 1 kHz, etukanavat 0,1 ohmia kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 380 ohmia Linjaotto, jakosuotimet ohitettu "DiReCT" häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 89 dB herkkyys 195 mV kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB ottoimpedanssi, 1 kHz 100 kohmia yliohjaustaso yli 3 V harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm alle 0,05 % Linjaotto, jakosuotimet käytössä "sTeReO" häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 79 dB kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB yliohjaustaso 2,0 V harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm alle 0,05 % Digitaaliotto häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 80 dB kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB alle 0,05 %
ÄÄNENLAATU HiFiMaaiLMa
säätäjän vahvistin
Onkyo tarjoaa tavanomaista paremmat mahdollisuudet muokata vahvistin oman maun mukaiseksi. Äänessä ei ollut mitään ylimääräistä, ja koekokoonpanossa kaiuttimien rajat tulivat vastaan ennen vahvistinta
Tässä on selvä markkinarako, johon persoonallisilla, hyvä-äänisillä pöytäradioilla asemansa luonut Tivoli Audio iskee.
selkeä käyttää
Vaikka etuseinä on aika täynnä näppäimiä, käyttö on alkuopiskelun jälkeen suoraviivaista. Basson sävyt toistuvat mukavasti. Kokeiltavana olleessa laitteessa oli moitteettomasti kiiltolakattu pähkinäpuuviilutettu kotelo. Tivoli Audio Music System ei ole edullisemmasta päästä, mutta erillisosista koottuna hinta nousisi vähintään samaan. Erilliset tai laitteeseen rakennetut kaiuttimet ovat usein kauhistuttavan huonosti soivat saippualaatikot. Voimakkuudensäädin toimii samalla kellonasetusten ja muiden säätöjen valitsimena.
Tivoli audio Music system
Hinta: 999 Lisätietoja: TA Distribution Finland Oy, puh. Ajattoman ja konstailemattoman tyylikäs Music System istuu mihin tahansa ympäristöön. Äänessä ei ole vakavia värittymiä, eri taajuusalueet ovat suhteellisen hyvin balanssissa ja erottelukyky on yllättävän hyvä. n
T
arjolla olevissa vaihtoehdoissa jokin kohta yleensä pettää, tavallisemmin se on äänipuoli. Pienessä kauko-ohjaimessa on kaikki tarvittavat toiminnot.
ja se ääni
Tivoli Audio väittää että Music System vetää vertoja erillisistä osista kootulle hifilaitteistolle. Lisäominaisuuksia ovat muun muassa herätyskello ja torkkutoiminto. Vaihtoehtoina ovat valkea ja musta. YHDISTELMÄLAITE TIVOLI AUDIO MUSIC SYSTEM HERMUSET
T e K s T i ja K u va : M at t i H e r M u n e n
Vaihtoehto rimpuloille
Moni haluaa tilatai muista syistä mahdollisimman pienikokoisen laitteiston. Ja hyvä ääni.
kaiuttimet sekä erillinen "subwoofer"-kaiutin. Siinä pitäisi kuitenkin olla kaikki: radio, CD-soitin, vahvistin, kaiuttimet. Kuudelle ula- ja amasemalle on pikavalinnat, CDsoittimen perustoiminnoille sekä herätys- ja torkkutoiminnoille omansa. Monitoiminäyttö kertoo ajan, voimakkuuden, levyn kappaleen keston ja rds-aseman nimen sekä valitut säädöt. Ohjelmalähteen, näytön ja äänilalähteen valinta tehdään omilla näppäimillään. (09) 662 062, www.tivoliaudio.fi Mitat (l x k x s): 38,7 x 13,3 x 24,1 cm Paino: 5,9 kg
Kaikki yhdessä
Tivoli Audio Music System on napakka paketti, jossa on rds-ula- ja amradio, CDsoitin, stereo-
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
45. Ääntä voi muokata basso- ja diskanttisäätöjen sekä subwooferin tason ohella myös kohtalaisen hyvin toimivalla äänikuvan laajennus- ja loudnestoiminnoilla. Väitteelle löytyy katetta. Rimpuloista Music Systemsiin siirtyvä on taatusti haltioissaan; että näin pienessä paketissa saa näin hyvän äänen! Sopivasti sijoitettuna Music Systemsin äänikuva on avara ja stereomaisuutta löytyy. Se on helppokäyttöinen, osiltaan tasapainoinen ja korkealaatuinen vaihtoehto. Edestä ladattava soitin toistaa kaikki yleisimmät formaatit (CD, CDR, CDRW, CD Text, MP3, WMA). Puhdasta ääntä lähtee lähes mihin tahansa asuinhuoneeseen riittävästi
Säädin ei myöskään osaa ohjata muiden valmistajien laitteita.
Pimeässä kookas sininen pistematriisinäyttö näkyy pitkälle, mutta valo heijastelee kiiltävästä pinnasta ikävästi. Kolme hdmi-tuloa ja yhteensä 11 sähköistä ja optista digitaaliottoa riittävät varmasti kaikkiin tarpeisiin. TESTI AV-VIRITINVAHVISTIN CAMBRIDGE AUDIO AZUR 640R
Kaukosäätimen toteutuksessa on estetiikka mennyt käytännön edelle. Surround-tilan valintapainikkeiden logiikka on omituinen ja käytössä kankea. Kaiutinliittimien asettelu on av-viritinvahvistimille ominaiseen tapaan varsin tiuha.. Etulevyn liitännät on kätketty irtonaisen muoviluukun taakse, mikä on halvan oloinen ja hankala ratkaisu.
46
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
Liitinvalikoima on runsas. Ohjain on tukevan tuntuinen kädessä, mutta painikkeiden tuntuma voisi olla parempi
Valitettavasti Azur ei hyödynnä kaikkia
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 47
Estetiikkaa käytännön ehdoilla
Azurin kaukosäädin on ilo silmälle ja kädessä tukevan tuntuinen. Myös tuntumassa olisi parantamisen varaa, sillä usein komento ei mennyt perille yhdellä yrityksellä. Kotiteatteri digitalisoituu nopeasti, ja se näkyy myös liitinvalikoimassa. Pelkistetyssä etulevyssä ei ole jäänyt sijaa liitäntöjä ja harvemmin tarvittavia painikkeita suojaavalle luukulle. Koska turhia da-muunnoksia kannattaa lähes poikkeuksetta välttää, on usein viisainta liittää kotiteatterilaitteiston komponentit toisiinsa digitaalisesti. Kun valot laitetaan päälle, tilanne kääntyy päälaelleen. Tämä voi tuottaa joskus ongelmia, jos stereokuuntelu vaatii tuomaan pääkaiuttimet runsaasti irti seinästä, eikä keskikaiuttimelle haluta tehdä samoin. Säädin nimittäin pyörii ja pyörii, mutta äänenvoimakkuuden lukemat ruudulla muuttuvat tuskaisen verkkaiseen tahtiin. Muuten selkeää toteutusta verottaa kursori, joka ei selvästi näytä, mikä valinta on kulloinkin työn alla. Alkuasetukset tehdään perinteiseen tapaan, sillä tarjolla ei ole mikrofonisäätöjä. Ohjelmalähde valitaan painikkeella kiertokytkimen sijaan, mikä on nopeampi mutta ehkä hieman epäesteettisempi tapa. Hehkulampun valossa näyttö on jo erittäin hankalalukuinen sen voimakkaasti heijastavan pinnan johdosta. Vahvistimen säätöjä ja tärkeimpiä ominaisuuksia voidaan ohjata vain kuvaruutuvalikoiden kautta. Blu-ray- tai hd dvd -soittimen voi liittää vahvistimeen huoletta, sillä kaistanleveyttä liitännöissä riittää aina 1080p/60Hz-signaalille asti. Kirkkaassa auringonvalossa teksteistä on enää turha yrittää ottaa selvää. Harmillisempaa on kuitenkin säätötuntuma, missä olisi rutkasti parantamisen varaa. Uuden lippulaivamallin suunnittelun ideologia on ollut sama, mutta nyt videopuoleen on panostettu aiempaa enemmän.
Valikkopuun rakenne on selvä, eikä mitään tärkeitä komentoja ole piilotettu turhan monen painalluksen taakse. Ääniliitäntöjen lisäksi tarjolla on ilahduttavan suuri määrä töpseleitä erilaisille kuvalähteille. Tässä mielessä karu mutta asiallinen kuvaruutunäyttö on usein selvästi parempi vaihtoehto kuin turhan monimutkainen, mutta karamellin kauniiksi kuorrutettu näkymä. Kolme hdmi-tuloa ja yksi anto riittävät jo pitkälle, esimerkiksi kokoonpanoon, johon kuuluvat taulutelevisio, digitallennin, pelikonsoli ja teräväpiirtosoitin. Banaaniliittimien käyttö onkin suositeltavaa. Perustason kuva- ja ääniliitännät on kätketty pienellä irtonaisella muovinpalalla, mikä ei hyvä vaihtoehto sen enempää estetiikan kuin käytännöllisyydenkään kannalta tarkasteltuna. Kursoripainikkeen tuntuma saisi olla täsmällisempi, jotta kuvaruutuvalikoissa liikkuminen olisi sujuvaa. Säädöissä ei ole mitään kummallisuuksia, joten oikeat arvot löytyvät nopeasti. Ainoastaan etäisyyssäädöissä ihmetytti, ettei keskikaiutinta voi valita kauemmas kuulijasta kuin pääkaiuttimia. T E K S T i : M i k ko J ä r v i k i v i M i T Ta u K S E T : r i s to N i s k a K u vaT : P e k k a vä ä N ä N e N
sopivasti erilainen
zur 640R:n ulkoasu on varsin pelkistetty, mutta painikkeet on sijoiteltu alumiininharmaaseen etulevyyn hieman sekavan tuntuisesti. Äänenvoimakkuudensäädin on tuntumaltaan melko heppoinen, ja se joustaa kiinnityksissään. Pieni muovilätkä myös katoaa helposti.
Cambridge audio azur 640r av-viritinvahvistin
A
Pari vuotta sitten Cambridge audion azur 540r kohautti kotiteatterikansaa tarjoamalla hintaan nähden laadukasta ääntä tyylikkäissä kuorissa. Valikkototeutus on hyvin perinteinen, valkoista tekstiä sinisellä taustalla.. Painikkeiden merkinnät ovat kuitenkin turhan pienikokoiset, ja varsinkin hämärässä huoneessa oikean painikkeen löytäminen menee enemmän tai vähemmän lottoamiseksi. Kaiutinterminaalit ovat heppoisen muoviset ja melkoisen sumpussa. Jakotaajuussäätö on myös valikoissa hieman hankalasti eri kohdassa kuin kaiuttimien kokovalinta, mutta tästä tuskin on suurempaa harmia kenellekään.
Pelkistetty hdmi
Liitinpaneelin tarjonta osoittautuu ensisilmäyksellä runsaaksi, eikä lähempi tarkastelu tuo arvioon muutosta. Sähäkänsininen pistematriisinäyttö on hämärässä paitsi erittäin selkeä myös ilo silmälle. Hetken totuttelun jälkeen logiikan kanssa pääsee kuitenkin sinuiksi
Pehmeäja lämminsävyisten kaiuttimien kaverina voi toistosta jäädä kuitenkin puuttumaan paras särmä. Vahvistin oli poikkeuksellisen helppo kuunneltava ja oiva kumppani hieman särmikkäämpien kaiuttimien seuraksi. highendstudio.fi Mitat (l x k x s): 42,5 x 15 x 42 cm Paino: 15 kg + Runsaasti digitaalisia liitäntöjä + Miellyttävän rauhallinen ääni Ei hyödynnä kaikkia hdmi-liitännän ominaisuuksia Ei videosignaalin muunnosta hdmi:ksi Kaukosäätimen tuntuma
ÄÄNENLAATU
8+
HiFiMaaiLMa
Mittaustulokset Samalla viivalla
Cambridge Audio tarjoaa mielikuvatasolla hieman hifistyneemmän vaihtoehdon niille, jotka mieltävät japanilaiset kilpakumppanit turhan kliinisiksi massatuotteiksi. Esimerkiksi kuvaruutunäyttöjä ei voida miksata kuvasignaaliin, joten vahvistimen ja näytön välille on kytkettävä hdmi-liitännän lisäksi myös analogista videosignaalia kuljettava johto. Pelko ei ollut aivan aiheeton, sillä Dynaudioilla ääni soundi oli aavistuksen vaisu ja hampaaton. Hdmi:n puutteet verottavat sen käyttökelpoisuutta, sillä koko idea yhdestä johdosta laitteiden välillä vesittyy, kun kuvaruutunäyttöjä ja digitaaliääntä varten on kytkettävä omat kaapelit. Edes kuvasignaalit eivät siis kulje näyttölaitteelle yhtä johdinta pitkin. Kuuntelun aikana takaraivoon hiipi kuitenkin pieni pelko siitä, miltä vahvistin kuulostaisi rauhallisempia kaiuttimia käytettäessä. Analogista liitäntää käytettäessä kasvaa myös soittimen rooli tuntuvasti suuremmaksi, kun digitaalinen signaali puretaan sen da-muuntimilla. Tunne oli niin vahva, että testaajan piti varmistaa, ettei dynamiikan kompressori ollut kytkettynä. Digitaalisen signaalinkäsittelyn ollessa aktiivisena etukanavien välillä on noin 0,2 desibelin ero diskanttivasteissa. Lisävarusteena myydään myös erillinen ohjauspaneeli, joka voidaan upottaa siististi seinään valokatkaisijan tapaan. Risto Niska. Moite on entistä vakavampi, kun muistetaan että monien kilpailijoiden vahvistimet kykenevät edellä mainittuihin tehtäviin samassa hintaluokassa. Sen sijaan räväkämmissä kohtauksissa tuntui
48 HIFIMAAILMA | 4 | 2007
Cambridge audio azur 640R liitännät
Hdmi-otto/-anto Komponenttivideo-otto/-anto S-video-otto/-anto Komposiittivideo-otto/-anto Analoginen otto/anto Levysoitinliitäntä Monikanavainen analoginen otto Monikanavainen analoginen anto Koaksiaalinen digitaaliotto/-anto Toslink-otto/-anto I.link Liitäntä ulkoista ir-vastaanotinta varten 12 V herätejännite Järjestelmänohjausliitäntä (merkkikohtainen) USB RS232C Kaiutinliittimet, haarukka/banaani/paljas johto Irrotettava verkkojohto Kuulokeliitäntä Kullatut liittimet Kytkeytyvä 230 V anto Kytkeytymätön230 V anto 3/1 3/1 5/2 5/2 6/2 7.1 7.1 5/2 6/2 //
Mittaustulosten arviointi
Pieniä outouksia
Mittaustulokset ovat hyvät kuulokeliitännän poikkeuksellisen suurta antoimpedanssia lukuun ottamatta. Puutteeksi on laskettava myös se, ettei komposiitti- ja s-videoliitäntöjä pystytä muuntamaan kuin komponenttivideoksi. Liitinvalikoima on erittäin runsas, varsinkin digitaalisten tulojen määrä miellytti. Mielenkiintoinen lisä on Cambridge Audion oma monipuolinen Incognito-nimeä kantava monihuone- ja etäohjausjärjestelmä. Äänen sävy on pehmeän miellyttävä, mikä sopii erittäin hyvin käytössä olleille aavistuksen kirpeäsoundisille Elaceille. aivan kuin ääntä olisi keinotekoisesti kompressoitu. Erottelussa ja kyvyssä välittää äänitteen hienoimpiakin vivahteita ei ollut valittamista. Stereotuntumaa otettiin Dynaudion Audience-sarjan lattiakaiuttimilla. Bassojen ulottuvuudessa ja kontrollissa ei ollut moitteelle sijaa, mutta autotermejä lainaten liikkeellelähtö olisi voinut olla ripeämpikin. Digitaaliottoja käytettäessä jakotaajuudet ovat muutaman hertsin pienemmät kuin analogisilla linjaotoilla. Digitaalisen ja analogisen liitännän välillä ero ei ollut yhtä dramaattinen kuin Azur 540R -vahvistimella. Äänenvoimakkuutta ja sävyä voidaan siis säätää kuin valaistusta konsanaan. Vahvistinta kuunneltiin käyttäen Elacin 301-kaiuttimista ja B&W PV-1 -subwooferista koostuvaa sarjaa. Vertailuvahvistimena toimi samaa hintaluokkaa edustava Onkyo TX-SR804E. Toisaalta tässä hintaluokassa olisi jo suotavaa, että hdmi-liitäntä toimisi muunakin kuin pelkkänä signaalinjakajana. Vahvistin voidaan myös kätkeä tyystin katseilta, sillä siinä on liitäntä ulkoista infrapunasilmää varten. Aina hankala jakotaajuusalue saatiin sovitettua hyvin, eikä vasteeseen jäänyt kuuntelua haittaavia mutkia. Kokonaisuutena Azur 640R on mielenkiintoinen laite, joka kannattaa ehdottomasti ottaa puntariin, jos on etsimässä kotiteatterivahvistinta n noin tuhannen euron hintaluokassa.
Taajuusvasteet Pääteasteet antoteho, 1 kHz, 8 ohmin resistiivinen kuorma viisikanavaisena, jatkuva/hetkellinen 115/130 W stereona, jatkuva/hetkellinen 150/160 W antoimpedanssi, 1 kHz, etukanavat 0,12 ohmia kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 890 ohmia Linjaotto, jakosuotimet ohitettu häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR herkkyys kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,2 dB ottoimpedanssi, 1 kHz yliohjaustaso -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm Linjaotto, jakosuotimet käytössä häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella yliohjaustaso harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm Digitaaliotto häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB "DIRECT" 91 dB 290 mV 23 kohmia yli 3 V alle 0,05 % "STEREO+SW" 88 dB 0,1 dB 2,5 V alle 0,05 % 90 dB 0,2 dB alle 0,05 %
Pehmo
Vahvistimen varustelu on melko hyvin kohdallaan, mutta Cambridge Audion valtti on aina ollut sen äänen laatu. Ensivaikutelma mikrokokoisilla satelliiteilla ja subwooferilla oli positiivinen. Todellisessa suorituskyvyssä ei sen sijaan ole mitään, mikä nostaisi Azurin selvästi harmaan massan yläpuolelle. (09) 4553 685, www. Koska vahvistimen pikkuveli kuulosti huomattavan erilaiselta analogista ja digitaalista liitäntää käytettäessä, kuunneltiin myös Azur 640R molemmilla liitintyypeillä. TESTI AV-VIRITINVAHVISTIN CAMBRIDGE AUDIO AZUR 640R
hdmi-liitännän mahdollisuuksia, vaan toimii vain passiivisena signaalinvalitsimena. Vahvistin ei osaa myöskään poimia ääntä hdmi-liitännästä, joten hdmi:n rinnalle on kytkettävä lisäksi sähköinen tai optinen digitaalijohto. Äänessä oli kuitenkin pieniä vivahde-eroja, joten eri kytkentöjä kannattaa kokeilla ja kuulostella huolella.
Cambridge audio azur 640R
Hinta: 1 100 Lisätietoja: Highend Studio, puh. Tuloksissa on muutama huomiota herättävä piirre, joilla tosin on lähinnä vain kuriositeettiarvoa. Yleistasoltaan äänen laatu kestää hyvin vertailun saman hintaluokan kilpailijoihin
Tyylikäs, vaikkakin vielä talviterässä oleva puutarha loi tapahtumalle sivistyneet puitteet. Uskottavuutta lisää tieto siitä, että muun muassa Parasound, McIntosh ja Halcro perustavat omat kotiteatterilaitteensa Vinci Labsin suunnitteluun ja perusmoduuleihin. Kuuntelusessioiden välissä korvat sai kalibroitua akustisella kitaramusiikilla.
uutta
Ehkä kiinnostavimman uutuuden esitteli tamperainen Vinci Labs, jonka kovatasoinen monikanavaprosessori-esivahvistin sekä monikanavapääte saivat sormet syyhyämään.
Niin että mikä Vinci Labs. Tampereen HifimessuT 2007
T e k s T i ja k u vaT : M at t i H e r M u n e n
Messut pidettiin arvokkaassa mutta viihtyisässä Hatanpään kartanossa.
Messuilla, nääs
tampereen Hifimessut 2007
tamperelaisen Hifihuoneen sielut ari niemi ja Kari nikkilä saivat kokoon joukon harrastajia hyvän äänen pariin maaliskuussa.
P
aikaksi valittu Hatanpään kartanon 1800luvun lopulla rakennettu uusrenessanssityylinen päärakennus toimi messukäytössä erinomaisesti. Ennen Flextronia yritys toimi nimellä Sample Rate Systems, ja tein siitä jutun HIFI-lehteen vuonna 1999. Vaikka lauantai-iltapäivällä messuilla oli väkeä kohtalaisesti, pystyi useimmissa huoneissa
Musical Fidelityä: massiivinen integroitu vahvistin, CDsoitin ja hieno M1-vinyylisoitin. Huoneet olivat tilavia, ja puurakenteiset seinät imivät resonanssit tehokkaasti. Se erkaantui Flextronics Design Finlandista vuonna 2004. Samalla osastolla oli myös amerikkalaisen
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 49. Lisäksi hyllyssä on isotekin verkkovirtasuodin.
kuuntelemaan rauhassa. Paikalle oli saatu kotimaisten valmistajien ja maahantuojien ydinjoukkoa: muun muassa Santtu Engineering, Hifi Guru, Soundata, TA Distribution Finland McIntosheineen, AH-Hifisystems, Gradient, Kruunuradio sekä uudemman polven edustajana Vinci Labs/NHT
aH-Hifisystemsin ja Gradientin yhteisen huoneen touvitusta.
Wharfedale on tosissaan tulossa takaisin high end valmistajaksi. kuvan keijukainen on noin kymppitonnin hintainen airedale Neo.
Messut eivät ole mitään ilman levykauppaa. Tampereen HifimessuT 2007
erikoisvalmisteiset kaapelit ovat vakiinnuttaneet paikkansa. Tämän oli oivaltanut tamperelainen FM Music, jolla oli levyjä monenlaiselle kuuntelijalle.
NHT:n DsPohjattu kokonaisuus: prosessori, pääkaiuttimet sekä subwoofer.
soundatan huoneesta löytyi muun muassa Totemin suurin malli Wind sekä Moonin järeä integroitu ja CD-soitin.
Moitteeton viimeistely, silmiä hivelevä muotoilu ja hieno ääni: sonus Faber Mementot saa omakseen noin kymmenellä tuhannella eurolla.
50
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
Messuilla kuultavana oli maltillisen hintaista Rondo Line -sarjaa. Santulla oli uutta ja vanhaa; SME 10 soitin vuorotteli Lindemanin SACD:n kanssa. Tolkuttoman houkutteleva oli perinteisen Tannoyn minikokoinen, aidolla koaksiaalielementillä varustettu Heritagesarjan tyyliin viimeistelty kaiutinpari. Hifi Guru tuo myös maineikkaan saksalaisen Burmesterin laitteita. Soundatalla olivat soittovuorossa kanadalaisen Moon Audion järeä i-7stereovahvistin ja SuperNova-CDsoitin. Black Cube Linear -kuulokevahvistimen ohella tarjolla oli vakuuttavan pieni stamp-päätevahvistin. Hifi Gurun osastolta löytyivät tuoreet Sonus Faber Guarneri Mementot. Kokeilijoita oli välillä lähes jonoksi asti. Lisää n näitä.
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 51
santtu engineeringin nykyedustuksia: sMe:n 10-soitin ja äänivarsi, Benz Ruby 3L -MC-rasia sekä Lukaschek-MC-vahvistin. Kaiken haluaville on tilauksesta saatavana Airedale Heritage.
ja vakiintunutta
Gradient ja AH-Hifisystemsin yhteisessä huoneessa ääntä tuottivat Projectin levysoitin, NADin Masterssarjan vahvistin ja moniformaattisoitin sekä aktiiviversiot Revolutioneista. Musical Fidelityn ja Lehmann Audion vahvistimet komensivat muun muassa Gradon Prestige-sarjan kuulokkeita. Todella kauniisti viimeisteltyjen kaiuttimien luulisi kelpaavan mihin tahansa ympäristöön; jalustoineen hintaa kertyy toistakymmentätuhatta. Ehkä yllättävin uutuus oli perinteikkään englantilaisen Wharfedalen tulo takaisin high end rintamalle. Kruunuradion pojilla oli kuulokekuunteluun perustuva asettelu. Kaiken kaikkiaan: leppoisat, pienehköt mutta yllättävän monipuoliset messut. Tamperelaisella FM Musicilla oli mukava valikoima musiikkia useampaan makuun. Tästä varmaan vielä kuullaan. Massiivinen Airedale Neo lupaa vaivatonta koko kuuloalueen toistoa. Clearaudion ambientpyöritin, satisfy Carbon -äänivarsi ja Concertoäänirasia.
Pieni mutta vakuuttava: Prima Lunan integroitu putkivahvistin Prologue Two.
Lehmann audio on laajentanut valikoimaa. Ja mitä oikeat messut olisivat ilman levykauppaa. Vahvistuksesta vastasivat Lindemanin esivahvistin ja pääte, kaiuttimet olivat ainakin minulle uudet Ensemblen Figurat. Lisäksi saksalaisen Lindemanin esi- ja päätevahvistin, saCD-soitin sekä ensemblen figura kaiuttimet.. Magnepaneja komensivat maailmalla hyvää mainetta saaneet Bel Canton vahvistimet, Sonus Faberin Guarneri Mementoja taas saksalaisen Burmesterin vahvistin. kuuntelua varten Gradon Prestige-sarjan kuulokkeet.
NHT:n tuore digitaalisella signaaliprosessoinnilla ohjattu kahden pienen pääkaiuttimen, subwooferin ja prosessin muodostama kokonaisuus. Hifi Gurulla oli messuilla kaksi huonetta
Kotelon reunat on pyöristetty, ja hakemattakin mieleen tulee muotolainaus Apple iPod -soittimista. Äänenpainevarojenkin on riitettävä toimintapätkien dynamiikan ja tehosteiden puhtaaseen toistamiseen. Refleksiputki on halkaisijaltaan kymmensenttinen ja päistään reilusti pyöristetty. TESTI 5.1-KAIUTINSARJA SVS SBS-01
TeksTi: Samu Saurama k u vaT : P e k k a Vä ä n ä n e n
Detaljeja ja jytinää
Harppaus uudelle toiminta-alueelle on aina riskialtista puuhaa. Elementit ovat samanlaisia kuin SBS-01:ssä, ja kotelo niin ikään suljettua tyyppiä. Pohjassa on kuusi pientä pehmeää kumista jalkaa, joiden ansiosta ei tarvitse pelätä subwooferin kolistelevan kovaa lattiaa vastaan. Hintaisekseen kaikki kaiuttimet ovat tuke-. Se on kompaktin kokoinen suljettuun koteloon tehty kaksitiekaiutin. 325wattisen vahvistimen luvataan yhdistävän Dluokan hyötysuhteen AB-luokan äänenlaatuun. Keskikanavan mukana tulee myös yksinkertainen ja toimiva jalusta, jolla kaiuttimen kulmaa on helppoa säätää pystysuunnassa. Parhaalla paikalla kuunneltuna sen tulee toimia luonnollisesti ja erottelevasti kaikella materiaalilla. 30-senttinen bassoelementti on noin satalitraisessa refleksikotelossa. 13-senttinen bassokeskiääninen on muovikartioinen, ja seurana on 25-millinen tekstiilikalottidiskantti. Lisäksi kuuntelualueen on oltava laajempi kuin perinteisessä kaksikanavastereossa, koska elokuvia katsoo useampia ihmisiä yhtä aikaa. Valkoinen testisarja osoittautui etenkin kangasmaskiensa osalta hyvin likaantumisaraksi. Herkkyyttä luvataan pari desibeliä pääkaiuttimia enemmän, 87 dB / W. Sekä SCS-01:n että SBS-01:n takana on paikka seinäkiinnitykselle. SBS-01 kaiutinjärjestelmä koostuu kolmesta mallista. Keskikanavan kaiutin SCS-01 on perinteis-
tä matalaa mallia, jossa diskantti on kahden bassokeskiäänisen välissä. Järeistä subwoofereistaan tunnettu SVS on silti uskaltautunut kokeilemaan siipiään myös kaiuttimien kanssa, jotka toistavat yli 80 hertsin taajuuksia.
H
52
yvälle kotiteatterin kaiutinsarjalle asetetaan paljon erilaisia vaatimuksia. Kumijalat voi myös poistaa ja tilalle ruuvata piikit. Subwoofer PB12-NSD noudattaa samaa kulmista pyöristettyä ulkoasua kuin pienemmät perheenjäsenet. Sarjan nimi tulee pää- ja surroundkaiHIFIMAAILMA | 4 | 2007
uttimina käytettävästä SBS-01-satelliitista. Viimeistely on siistiä ja konstailematonta, mutta ei yhtään ylellistä tai prameilevaa
Hintaluokka paljastuu lähinnä ajoittain esiintyvästä lievästä ilottomuudesta ja suorasukaisuudesta, SBS-01 on silti edulliseksi pikkukaiuttimeksi oikein onnistunut. Tämä kannattaa ottaa huomioon erityisesti surroundkaiuttimien sijoittelussa. Purkkimaisia värityksiä tai muita edullisen luokan perisyntejä äänessä ei kuulu. Pystyyn nostettuna SCS-1:n kuuntelukulma on laaja sivusuunnassa ja kahden bassoelementin kapasiteetti riittää suurempiinkin tiloihin. Pystysuunnassa pieniä muutoksia sen sijaan kuuluu pienilläkin kulman muutoksilla. Äänenpainevarat ovat asialliset ottaen huomioon kaiuttimien pienehkön koon. Mitään häiriöääniä ei subwooferista kuulu, vaikka äänenpaine nousee hyvin reiluksikin. Tämä myös kuuluu subwooferissa, joka hoitaa oman alueensa kunnialla. Pienimuotoinen akustinen pelaa siinä missä puhtaasti studiossa tuotettu ja konemusiikkikin. Norjalainen pääedustaja ehdottaa vaihtoehtoisesti kolmea SCS-1-kaiutinta etupääksi. SBS-01:n sävy on varsin onnistunut. n
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 53. Jos
surroundkaiuttimet asennetaan ylös seinälle, ne on syytä kääntää suoraan kohti kuuntelupaikkaa. Valitettavasti vain pienet jalustan kiinnitysreiät nousevat näkyville. Voimalla alas ulottuva toisto voi vaatia ulkopuolista taajuuskorjausta pienimmissä huoneissa, jottei sävy käy liian raskaaksi. Diskantti on eloisa ja ilmava, mutta ei päällekäyvä vielä suuremmillakaan voimakkuuksilla. Kolmen metrin etäisyydeltä kuunneltaessa pari metriä leveällä sohvalla sävy pysyy siistinä, mutta tätä sivummalle siirryttäessä kahteen keskialue-elementtiin pohjautuva rakenne muuttuu jo selvästi pääkanavista poikkeavaksi. Satelliittien kuuntelualue on sivusuunnassa kohtalaisen laaja ilman selviä poikkeamia äänensävyssä. Bassotoisto on alue, josta valmistajalla on eniten kokemusta. Kokonaisuutena SVS:n kaiutinsarja tarjoaa yllättävän hyvää ääntä hintaisekseen niin elokuvien kuin musiikinkin ystävälle. Mustassa kaiuttimessa esteettinen haitta on pieni, valkoisessa ja hopeisessa ne paistavat selvempinä. Tasapainoiset kaiuttimet eivät ole ronkeleita soitettavan materiaalinkaan suhteen. Hintalappuun pitää toki muistaa lisätä kustannuksia EU-alueen ulkopuolelta tuomisesta, mutta kokonaispaketin hintalaatusuhde on silti hyvä. Suljettu kotelo myös helpottaa sovitusta subwooferiin koska vaihetoisto heiluu vähemmän alarajataajuuden ympäristössä. Tämä onkin äänellisesti toimiva ratkaisu. Donald Fagen: Kamakiriad Igor Stravinsky: The Firebird Buena Vista Social Club DvD:t Asterix: Tehtävä Kleopatra Super Speedway Herrasmiesliiga Indiana Jones and the Last Crusade The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring
keskikaiuttimen jalusta on hyvin yksinkertainen oivallus, mutta mahdollistaa helpon pystysuuntaisen käännettävyyden. Surroundeillakin seinustasijoitus tuo tietysti korostusta bassoille ja alakeskialueelle, joka kuuluu ummehtuneisuutena äänessä. Surroundvahvistimen jakotaajuutta ei kuitenkaan kannata laskea alle 80 hertsin, jos tietää ajoittain nauttivansa reilummastakin dynamiikasta kuin tyypillisessä kerrostalokodissa on mahdollista.
svs sBs-01-sarja
Hinta 1 183 (alv 0% Norjassa) Lisätietoja: L-Sound, puh. (+47) 377 11 333, www.svsound.com, www.lsound.no
Pääkaiutin sBs-01
Mitat (l x k x s): 17,8 x 30,5 x 24,1 cm Paino: 5 kg + Kompaktin kokoinen + Pääosin miellyttävä ja melko eloisa ääni Joillain äänitteillä pientä kolkkoutta
keskikaiutin sCs-01
Mitat (l x k x s): 50,8 x 17,8 x 21,6 cm Paino: 8,6 kg + Yksinkertainen ja toimiva säätöjalusta Rakenteesta johtuen rajoitettu kuuntelukulma sivusuunnassa
Yhteensopiva järjestelmä
Keskikanava istuu sekä äänensävyllisesti että äänikuvallisesti hyvin pääkaiuttimien väliin kuunneltaessa suoraan edestä. sekä sBs-01 että sCs-01 voidaan ripustaa seinälle joko yksinkertaisesti ruuviin roikkumaan tai valmistajan omalla säädettävällä kiinnikkeellä.
kuin supernopea. Basso on sävyltään tuhti ja jykevä enemmänkin
subwoofer PB12-NsD
Mitat (l x k x s): 45 x 52 x 62 cm Paino: 34 kg + Alas ulottuva toisto ja reilut äänenpainevarat Ei erillisiä jakosuotimia ja tasonsäätöjä kaiutintasoiselle ja linjatasoiselle signaalille
ÄÄNENLAATU HiFiMaaiLMa
8½
kaksikanavainen testilaitteisto: Arcam FMJ A32 -vahvistin Naim CD5i -CD-soitin Gradient Evidence MK3 -kaiuttimet Analysis Plus -kaapelit Monikanavainen testilaitteisto: Primare SPA21 -vahvistin Denon DVD-3910 -DVD-soitin Magnat Quantum 503 -kaiuttimet BK Monolith DF -subwoofer Analysis Plus- ja Norstone -kaapelit CD:t Billie Holiday: Lady In Satin Herbie Hancock: Thrust Andreas Vollenweider: Book Of Roses Metallica: Garage Inc. Osalla musiikkiäänitteistä balanssissa huomaa lievää koleutta, mutta ei kaikilla eikä elokuvilla käytännössä ollenkaan. Toimituksen kuunteluhuoneessa pääkanavien sijoitus oli puoli metriä sivuseinien kirjahyllyistä ja vajaan metrin takaseinästä. Bassoalue hoituu napakasti ja pienikokoinen suljettu kotelo huomioon ottaen mukavan alas ulottuvasti. Koputtelulla ei saa mitään erityisiä sointuja esille, jos toki huippukaiuttimien kotelot ovat yleensä vielä selvästi kuolleempia.
Jalustalle tasapainotetut
Niin SCS-01-keskikaiutin kuin SBS-01-satelliititkin soivat selvästi tasapainoisimmin jalustoilla etäällä rajapinnoista. van oloisia. Äänessä on aavistus pehmeyttä, mutta toisaalta se mahdollistaa haluttaessa hieman runsaskätisemmän annostelunkin ilman tukkoisuutta tai paksuutta. Toisto ulottuu alas vavahduksia myöten ja on hyvin kontrollissa suurillakin äänenpaineilla
VERTAILUTESTI INSERTTIKUULOKKEET 125-625 euroa TESTI
syvällä korvakäytävässä istuvat inserttikuulokkeet ovat tulleet ryminällä markkinoille. Rakenteestaan johtuen ne vaimentavat myös tehokkaasti taustamelua.
T e k s T i ja m i T Ta u k s e T : R i s to N i s k a k u vaT : s a m u s a u R a m a
Äänekkäät korvatulpat
54
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Niitä tarjotaan muun muassa parempana vaihtoehtona mp3soittimien nappimallisille vakiokuulokkeille
kuten oheisesta shure e500:sta mitatusta käyräparista voi havaita, pienikin vuoto voi pudottaa bassojen tason murtoosaan alkuperäisestä.
sonyn vastamelukuulokkeiden yhdellä aaa-parilla toimiva elektroniikka on kaapelin välissä olevassa kotelossa. Pienetkin ilmavuodot tulppien ja korvakäytävän välistä vaimentavat bassoja tuntuvasti ja heikentävät melunvaimennusta. Yleensä käyttämilläni osittain suljetuilla kuulokkeilla äänityksen monitoroinnin tason joutuu nostamaan lähes epämiellyttävän suureksi. Kahden kalliimman hintaan sisältyy myös voimakkuuden säädin. Näistä suurimalla osalla on myös suomalainen edustaja ja jälleenmyyjäverkosto. Häiritsevin ja kaikkien kuulokkeiden toistoa vaihtelevassa määrin rasittava piirre on useimmiten sangen runsas keskialueen korostus. Vertailun ja mielenkiinnon vuoksi otimme lisäksi mukaan myös yhdet vastamelukuulokkeet.
an pienet tulpat, jolloin bassot ovat kateissa, vaikka kuulokkeet tunkisi korviin kuinka syvälle tahansa. Kaikissa Shuren malleissa on mukana työkalu tulppien ja elementtien suuttimien puhdistamiseen sekä kuljetuskotelo. Tässä kohden kaikki selviävät varsin hyvin Sonya lukuun ottamatta (joka ei olekaan varsinainen inserttikuuloke). Jos arvosanoja annettaisiin vain bassojen perusteella, ne olisivat numeron tai puolitoista nyt saatuja parempia. Ainoa toiston alue, jossa insertit saattavat uhata "kannujakin", on bassotoisto: sen syvyys, tarkkuus ja tasaisuus. Valikoima on kiitettävän laaja sekä määrän, hinnan että laadun suhteen. Riittävän tiukkoja tulppia käytettäessä kuulokkeita korviin asetettaessa joutuukin sitten - Sonya lukuun ottamatta - käyttämään jonkin verran voimaa. Kaikkien testattujen valikoimasta kuitenkin löytynee sopiva vaihtoehto useimmille korville. Otin yhdet kuulokkeet (Shure E4c) mukaan myös erääseen äänityssessioon, jossa tallennettiin akustista rumpusettiä pienehkössä tilassa. melua tarkkailevat mikrofonit ovat kuuloke-elementtien taustapuolella.
maa nappikuulokkeisiin verrattaessa, mutta se suorastaan hyppää päin näköä vaihdettaessa hyviin perinteisiin luureihin. Tässä tilanteessa kuulokkeiden erinomainen taustamelun vaimennus osoitti voimansa, ja tarkkailun tason sai pidettyä miellyttävänä. Tulppien lisäksi useimmista paketeissa on valikoima muitakin varusteita. Lähes kaikki tunnetut perinteiset kuulokevalmistajat ovat lähteneet leikkiin mukaan ja lisäksi on lukuisa määrä vähemmän tunnettuja tuotteita. T
estiin kuulokkeita haettaessa ehdokkaita löytyi seitsemältätoista valmistajalta ja malleja oli tarjolla kymmenittäin. Enimmillään erilaisia koko, muoto ja materiaalivaihtoehtoja on peräti kahdeksan kappaletta (Shure E4c ja E500). Alussa tulee herkästi valinneeksi astetta liiRiippumatta siitä, millä musiikilla ja laitteilla kuulokkeita vertaillaan, jäävät nyt testatut inserttikuulokkeet äänenlaadultaan kohtuuhintaistenkin (noin 100 euroa) hifi-kuulokkeiden jälkeen. Laatuero on itse asiassa niin suuri, että vertailu perinteisiin laatukuulokkeisiin ei ole edes kovin mielekästä Shuren E500-mallia lukuun ottamatta. Näidenkin kuulokkeiden ääni kuitenkin poikkeaa niin paljon neutraalista, että niiden perusteella ei uskalla tehdä mitään päätelmiä tallennettavan äänen laadusta, vaan tähän tarkoitukseen tarvitaan jotkin muut luurit.
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 55. Testin parhaiten varustellun Shure E500:n varustukseen kuuluu Voiceport-mikrofoni, joka mahdollistaa puhumisen ilman huutamista kuulokkeiden ollessa korvissa.
vertailukuulokkeet
Apple iPod:n vakiokuulokkeet Grado SR325 Sony MDR-CD580 Tärkeimmät musiikkinäytteet eternal erection: on Top, Eat This Music ETM-7 George michael: Songs From The Last Century, Virgin 7243 8 48740 2 5 moloko: Statues, Echo 8412-2 Risto Niska&Peter Grip: Halo, omakustanne Tuomas Niska: Transition, demolevy Toto: Mindfields, Columbia 493245 2
Toistossa parantamisen varaa Tiiviys on kaiken a ja O
Korvakäytävään asetettavien kuulokkeiden toistoon vaikuttaa erittäin paljon se, kuinka tiiviisti ja syvällä korvissa ne istuvat. Monille kuulokkeille ominainen asioiden suurentelu suorastaan loistaa poissaolollaan. Ylin diskantti taas usein vaimenee ja keskialue korostuu, jos tulpat eivät ole riittävän syvällä korvissa. Paremmaksi mittatikuksi osoittautuivatkin Applen iPod-soittimien mukana tulevat nappikuulokkeet. Mitään huippusuorituksia ei nähty, mutta kaikkien kuva on mittasuhteiltaan uskottavan kokoinen sekä vakaa. Mallista riippuen korostuksen sävy on joko kova tai metallinen. Toinen seikka, jossa kuulokkeet olivat yllättävän asiallisia ja neutraaleja, on äänikuva. Tiukan alahintarajan seurauksena joukko supistui kahdeksaan malliin, joista lopulta saimme testiin neljä kokelasta. Päätimme tällä kertaa keskittyä testaamaan ainoastaan tämän kuulokeryhmän huippumalleja. Ylimmät diskantit vaimenevat myös poikkeuksetta - eroa ei välttämättä huo-
Tulppien tiiviydellä on huomattava vaikutus inserttikuulokkeiden bassotoistoon. Käytännön syistä äänityskalusto oli pakko sijoittaa samaan huoneeseen lyömäsoittimien kanssa, joten äänenvoimakkuudet nousivat sangen suuriksi. Tämän testin insertit sijoittuivat laadultaan molemmin puolin näihin napeiksi kohtuullisen tasoisiin toistimiin verrattuna. Näistä seikoista sekä korvakäytävien yksilöllisistä mitoista ja muodosta johtuen kaikkien nyt testattujen kuulokkeiden mukana toimitetaan vähintään kolmet erikokoiset vaihdettavat tulpat
Suurimmat poikkeamat ihanteellisesta ovat Denonin ja Sonyn ja pienimmät Shure E500:n vasteissa. Taajuusvasteiden perusteella arvioitu toiston tasaisuus kulkee testattujen osalta käsi kädessä kuuntelukokeiden perusteella arvioidun toiston laadun kanssa. kuvassa shure e4c:n vaihtoehdot. Sonyn aktiivisesti taustamelua vaimentavat kuulokkeet tehoavat lähinnä jatkuvaan tasaiseen kohinaan ja huminaan. Niiden avulla voidaan hoitaa keikalla ja treenikämpällä monitorointi sekä mahdollisen klikin toisto eikä korvien varjelemiseksi tarvita erillisiä "joulukuusia" tai muita tulppia. Karkeasti arvioiden poikkipinta-alaltaan noin neliömillimetrin suuruinen vuoto aiheuttaa esimerkkitapauksessa bassojen tason pienenemisen kymmenesosaan 20 hertsin taajuudella. Tulosten tulkinta on perinteisiin kuulokemittauksiin verrattuna helppoa. Hyvää äänenlaatua haettaessa perinteiset kuulokkeet ovat ainakin toistaiseksi useimmiten valovuosia inserttikuulokkeiden edellä, eikä näistä ole kunnon kannujen korvaajiksi vaikka hintakin jätettäisiin kokonaan huomioon ottamatta. Useimmissa tämän testin vasteissa noin seitsemän kilohertsin taajuudella näkyvä kapea piikki on mittaustavalle ominainen, ja sen voi käyrän tulkinnassa yleensä jättää huomiotta. Hänen arvionsa äänenlaadusta sijoittui samalle alueelle, mutta Denonin ja Sonyn keskinäinen järjestys poikkesi toisistaan. Ero nappikuulokkeisiin on myös varsin pieni, ja inserttien ainoat selvät edut niihin nähden ovat parempi vaimennus ja n bassotoisto.
mittaukset tukevat kuulohavaintoja
Kuulokkeista mitattiin sähköinen impedanssi sekä taajuusvaste. VERTAILUTESTI INSERTTIKUULOKKEET 125-625 euroa TESTI
kaikkien kuulokkeiden mukana tulee valikoima erikokoisia tulppia. Musiikin harrastajat löytänevät myös käyttöä inserteille. Käyriä tutkaillessaan on kuitenkin syytä ottaa huomioon, että niiden taso- eli desibeliasteikko on viisi kertaa esimerkiksi vahvistimissa käytettyä karkeampi eli visuaalisesti pienikin poikkeama on usein selvästi kuultavissa sointitasapainon virheenä. Pieni musta tikku on kuulokkeiden puhdistustyökalu.
shure e500:n varustukseen kuuluva voiceport-mikrofoni mahdollistaa keskustelun kuulokkeet korvissa ilman huutamista.
Kirjoittajan lisäksi kuulokkeita kuunteli anonyymisti myös toinen - paljon nappikuulokkeita käyttävä - henkilö. Oheisissa kuvissa on käyrän taustalla harmaa viiva, joka karkeasti osoittaa vasteen ihannemuodon, joka tässä tapauksessa poikkeaa suorasta viivasta. Tämä takaa esimerkiksi julkisissa liikennevälineissä matkustettaessa oman rauhan ja mp3-soitinta tai radiota saa kuunnella ilman, että voimakkuutta täytyy nostaa kuulon vaarantavalle tasolle. Tulppien tiiviyteen on siis tälläkin perusteella hyvä kiinnittää erityistä huomiota.
Taustamelun vaimennusta kaipaaville
Lopulta inserttikuulokkeiden parhaaksi puoleksi jää parhaimmillaan erinomainen taustamelun vaimennus. Kaikki testatut ovat pieniimpedanssisia.
shure e4c:n mukana seuraa pari itse vaihdettavia varasuuttimia kuuloke-elementteihin.
56
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Ne eivät kuitenkaan vaikuta esimerkiksi auton moottorin ääneen, kolahduksiin tai puheeseen ja musiikkiin. Oli mielenkiintoista havaita, että tässä testissä laatu seurasi hintaa poikkeuksetta. Yhdestä kuulokkeesta mitattiin esimerkin vuoksi myös käyräpari, joista toinen on saatu tiiviillä tulpalla ja toinen tarkoituksellisesti vääränkokoisella vuotavalla tulpalla. Aktiivisen melunvaimennuksen kytkeminen tuo kuulokkeisiin selvästi kuuluvan pohjakohinan mutta vaimennus ei juurikaan vaikuta kuunneltavan musiikin äänensävyyn.
Taajuusvaste mitattiin ulkokorvaa jäljittelevän mittausadapterin avulla. Testin halvimpienkin tuotteiden hinnalla saa melunvaimennusta lukuun ottamatta kokonaisuutena merkittävästi paremmat kuulokkeet kuin mitkään nyt testatuista, kun tyytyy perinteisiin ratkaisuihin
Myös taajuusvaste viittaa huomattaviin toistovirheisiin. Bassotoisto on kunnossa mutta keskialueella on voimakas ja epämiellyttävä metallinen korostus, ja toisto on muutenkin epätasaisen kuuloinen. Denon aH-C700
Hinta: 199 euroa Lisätietoja: Soundata, puh. Shure E3c:t sijoittuvat ryhmän puoliväliin ja vastaavat toistolaadultaan vertailukuulokkeina olleita Apple iPodin vakionappeja.
HiFimaaiLma
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
57. (09) 4769 3300, www. soundata.fi, www.denon.com Vakiovarusteet: kolme paria erikokoisia tulppia
mittaustulokset
Taajuusvaste Impedanssi 120 Hz/1 kHz: 17/17 ohmia + Keskimääräistä helpommat asettaa korviin + Hyvä taustamelun vaimennus + Bassotoisto Keskialueen metallisuus
ÄÄNI
6½
Denonien metallinen runko on luottamusta herättävän tukeva. Taustamelun vaimennus on hyvä, mutta toistolaitteen ja äänitteen kohina korostuvat jonkin verran. Korostavat voimakkaasti äänitteen kohinaa. Alakeskialue on hyvin tasapainossa, mutta ylempänä keskitaajuuksilla on voimakkaasti toistoa värittävä kovan sävyn tuova korostus, joka näkyy selvästi myös taajuusvasteessa. 010 525 8000, www.noretron.fi, www.shure.com vakiovarusteet: kuusi paria erikokoisia ja -mallisia tulppia, puhdistusyökalu ja kuljetuskotelo
mittaustulokset
Taajuusvaste Impedanssi 120 Hz/1 kHz: 19/34 ohmia + Laaja tulppavalikoima + Erinomainen taustamelun vaimennus + Bassotoisto Keskialueen kovuus Korostavat kohinaa
ÄÄNI
7
Testin halvimmat Shuret ovat kokonaan muovirunkoiset. Tulppien vaihto ja kuulokkeiden asettaminen korviin on keskimääräistä helpompaa. Äänenlaadultaan ja varustelultaan AH-C700:t sijoittuvat vertailun häntäpäähän.
HiFimaaiLma
shure e3c
Hinta: 215 euroa Lisätietoja: Noretron, puh. Diskantti peittyy keskialueen alle. Taustamelun vaimennus on erinomainen. Erilaisia tulppia on valmistajan muiden mallien tapaan runsas valikoima. Bassotoisto on tarkka ja melko tukeva
Korostavat huomattavasti äänityksen ja soittimen kohinaa. Keskialueella on melko voimakas ääneen kovuutta aiheuttava korostus. noretron.fi, www.shure.com vakiovarusteet: kahdeksan paria erikokoisia ja -mallisia tulppia, varasuuttimet ajureihin, puhdistusyökalu, voimakkuuden säädin, 3,5/6,3 mm:n adapteri ja kuljetuskotelo
mittaustulokset
Taajuusvaste Impedanssi 120 Hz/1 kHz: 23/30 ohmia + Erittäin laaja tulppavalikoima + Erinomainen taustamelun vaimennus + Bassotoisto Keskialueen kovuus
ÄÄNI
7½
Shure E4c:n osittain metallisiin kuuloke-elementteihin voi tarvittaessa itse vaihtaa vakiovarustukseen kuuluvat varasuuttimet (osat, joihin tulpat kiinnitetään). Kokonaisuutena testiryhmän parempaan päähän sijoittuvat kuulokkeet, joiden toisto tästä huolimatta jää huomattavasti perinteisten laatukuulokkeiden jälkeen.
HiFimaaiLma
shure e500
Hinta: 625 euroa Lisätietoja: Noretron, puh. Ylimmät diskantit vaimenevat. 010 525 8000, www.noretron.fi, www.shure.com vakiovarusteet: kahdeksan paria erikokoisia ja -mallisia tulppia, puhdistusyökalu, 23 ja 91 cm:n jatkojohdot, voimakkuuden säädin, 3,5/6,3 mm:n adapteri, Voiceport-mikrofoni, metallinen säilytyskotelo ja kuljetuskotelo
mittaustulokset
Taajuusvaste Impedanssi 120 Hz/1 kHz: 24/34 ohmia + Erittäin laaja tulppavalikoima + Erinomainen taustamelun vaimennus + Ääni varauksin Korostaa voimakkaasti äänityksen ja soittimen pohjakohinaa
ÄÄNI
8
Metallisiin, korvan muotoja mukaileviin kuoriin pakatut toistimet. Taustamelun vaimennus on erinomainen. Toistoltaan testin tasapainoisimmat kuulokkeet. Taustamelun vaimennus on erinomainen. VERTAILUTESTI INSERTTIKUULOKKEET 125-625 euroa TESTI
shure e4c
Hinta: 325 euroa Lisätietoja: Noretron, puh. Runsas varustelu sisältää Voiceport-mikrofonin, joka mahdollistaa puhumisen ilman huutamista myös kuulokkeet korvissa. Diskantti on keskitasoa parempi mutta jää siitä huolimatta yläosiltaan vaimeaksi. Shure E500:t ovat sekä herkkyydeltään, toistoltaan että varustelultaan ryhmän parhaina selvät testivoittajat ja ainoat, joita on mielekästä verrata perinteisiin laatukuulokkeisiin.
HiFimaaiLma
58
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Keskialueen korostus on muihin Shuren malleihin verrattuna pieni. Kuulokkeiden basson ja alakeskialueen toisto edustaa testin parhaimmistoa ja on itsessään moitteeton. 010 525 8000, www. Muotoilun ansiosta korviin asettaminen on hieman muita Shuren malleja helpompaa
020 742 1200, www.sony.fi vakiovarusteet: kolme paria erikokoisia tulppia, liitinadapteri lentokoneiden av-järjestelmiä varten ja kuljetuspussi
mittaustulokset
Taajuusvaste Impedanssi 120 Hz/1 kHz: 28/10 ohmia + Helpot asettaa korviin + Aktiivinen melunvaimennus Ohut ääni Passiivinen melunvaimennus vaatimaton Aktiivinen melunvaimennin kohisee
ÄÄNI
6+
Sonyn aktiivisesti melua vaimentavat vastamelukuulokkeet poikkeavat monessa suhteessa testikumppaneistaan. Alimmilla taajuuksilla vaimentunutta toistoa ohentaa entisestään melko voimakas metallinen korostus keskialueella. Diskantit ovat vaimeita. Korviin asettaminen onkin sitten huomattavasti muita helpompaa. sony mDR-NC22
Hinta: 125 euroa Lisätietoja: Sony Finland, puh. Ympäristön ääniä valikoiden vaimentavat, toistoltaan ohuet Sonyt sijoittuivat ääneltään testin viimeisiksi.
HiFimaaiLma
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
59. Niiden passiivinen äänenvaimennus on vähäinen, eivätkä ne ulkonäöstään huolimatta varsinaisesti tuki korvakäytäviä
Varmaa on ainakin se, että sysimustan ja sormenjälkiä himoitsevan vempeleen asentaminen vaaleaan kattoon nostaa hellasärön liki sietämättömäksi. Dynaamisella iiriksellä varustetuissa tykeissä kontrasti saavutetaan sulkemalla iiristä elokuvan pimeissä kohtauksissa ja aukaisemalla iiristä valoisissa kohtauksissa. Näin kuvan musta pää tummenee pimeässä kohtauksessa ja valkoinen pää kirkastuu valoisassa kohtauksessa. DI:llä varustetun tykin kirkkainta valkoista ja mustinta mustaa ei saada näkyviin yhtäaikaa samassa kuvassa. Kun pimeän kohtauksen mustan pään ja valoisan kohtauksen valkoisen pään ero sitten lasketaan, on tuloksena esitteessä ilmoitettu
kokonaiskontrasti. Tuo ei kuitenkaan tule mieleen silloin, kun keikkuu silmät vuotaen tikkaiden päässä fokusta säätämässä. Onneksi fokus pysyy tukevasti paikoillaan, kun sen on kerran säätänyt.
korkea kontrasti ilman Di:tä
Kookkaiden kuorien sisällä on uusinta tykkiteknologiaa. Kyse ei ole tykin todellisesta kontrastista, koska musta ja valkoinen on mitattu eri kuvista. JVC on muistanut kattoasentajia sijoittamalla lampun luukun tykin kylkeen; tykkiä ei tarvitse ottaa alas katosta lampun vaihtamista varten.
päästä. JVC on kehittänyt LCOS-pohjaista DILA-piiriään merkittävästi, minkä ansiosta tykille luvataan huikea 15 000:1 -natiivikontrasti ilman dynaamista iiristä. Kun lampun asetti High-tilaan, nousi valoteho 500 lumeniin kontrastin pysyessä samana.
Pitkä zoom ja laaja linssinsiirto
HD1:ssä on esimerkillisen pitkä zoom. Kuvan sisäinen (ns. Lämmin ilma pusketaan ulos myös edestä, linssin oikealta puolelta. Optiikan jäähdytysilma otetaan pohjassa olevasta aukosta, joka on suojattu helposti vaihdettavalla pölysuodattimella. Tämän takia zoomin asento vaikuttaa valotehoon ja kontrastiin. Linssinsiirtoa riittää 80 prosenttia kuvakoosta pystysuunnassa ja 34 % vaakasuunnassa. Iiriksen sulkeminen parantaa mustaa, mutta haalentaa samalla kuvan valkoista päätä, ja päinvastoin. Zoomin ollessa maksimiasennossa (200cm leveä kuva 2,7 metristä), eli tykin ollessa niin lähellä kangasta kuin mahdollista, sain mittauksien keskiarvoksi 610 lumenia ja kontrastiksi 11 500:1. TESTI VIDEOPROJEKTORI JVC DLA-HD1
TeksTi: Petri teittinen k u vaT : J V C
Kontrastin kuningas
Light-nappula hehkuu pimeässä.
JVC mainostaa uutta D-iLA-tykkiään 15 000:1 natiivikontrastilla. Zoomin ollessa minimissään (200cm leveä kuva 5,5 metristä) mittausten keskiarvot olivat 425 lumenia ja 15 500:1. Kolme metriä leveän kuvan saa aikaan jo 4,2 metrin
60 HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Hyvä muistaa, mikäli tykin asentaa leffateatterimaisesti toiseen huoneeseen optisen lasin taakse. Onko kyseessä markkinointikikka vai kotiteatteriharrastajien Graalin malja?
P
aketista paljastuu kiiltävän musta jötkäle, jolla on sekä kokoa että painoa. HD1: n ulkonäköä voisi kuvailla rumankomeaksi, hieman samaan tapaan kuin uutta Bondia tai PlayStation 3 -pelikonsolia. Tykin elektroniikka jäähdytetään ottamalla ilmaa sisään tykin edestä, linssin vasemmalta puolelta. Asetin lampun normaalitilaan ja valitsin värilämpötilan asetukseksi Middlen, joka on kiitettävän lähellä D65.ttä. Tykin päällä kulkee tyylikäs hopeinen raita, johon on sijoitettu toimintanappulat. Tykki painaa yli 11 kiloa, ja vahvankin miekkosen kädet puutuvat, jos moista täytyy kannatella katon rajassa pidempään. Tykkitelineen kiinnitysruuvien reiät löytyvät pyörittämällä kumitassut irti. intra-image) kontrasti jääkin huomattavasti esitteessä mainittua lukemaa pienemmäksi. Asennusta suunnitellessa on syytä huomioida jokunen seikka. Markkinoilla on muitakin saman luokan kontrasteja lupaavia videotykkejä, joten mikä tekee tästä niin merkittävän. HD1 ei käytä dynaamista iiristä, joten sen täysi kontrasti on käytettävissä jatkuvasti, kohtauksen sisällöstä riippumatta.
Totta vai tarua?
HD1:ssä on staattinen iiris, jonka aukko ei muutu zoomin mukaan. Isokaan tila ei ole ongelma, sillä zoomin minimiasennossa 300 cm:n kuva syntyy jopa 8,5 metrin päästä. Zoom ja linssin fokus ovat molemmat manuaalisia; syynä lienee kustannusten säästäminen ja sen myötä edullisempi kuluttajahinta. Siirto tapahtuu pyörittämällä tykin pohjassa olevia rullia, jotka ovat kuitenkin liian rimpuloita tarkkaa säätöä varten
1080/24-materiaalia saadessaan Gennum tuplaa ruutunopeuden 48:aan.
JvC DLa-HD1
Hinta: 6 499 Lisätietoja: Oy Hedcom Ab, puh (09) 6828 4600, www.hedcom.fi Resoluutio: 1920x1080 koko: 455 x 172 x 418mm Paino: 11,6 kg Tuetut resoluutiot: 480i/p, 576i/p, 720p60/50, 1080i60/50, 1080p60/50/24 Objektiivin siirto: +/- 80 % pystysuunnassa ja +/- 34 % vaakasuunnassa Lamppu: 200W UHP elohopea (hinta 330 ) Liitännät: 2 x HDMI, 1 x komponentti (toimii myös RGB-tulona), 1 x S-video, 1 x komposiitti + huikea natiivikontrasti + erinomainen kuva säätämättä + valaistu ja hyvin suunniteltu kaukosäädin + hiljainen käyntiääni + terävä optiikka + ei "kanaverkkoa" vaalemmat kulmat ja valovuotoa kuva-alan ulkopuolelle vaillinaiset säätömahdollisuudet vaativalle käyttäjälle ei VGA-tuloa tai tukea PC-resoluutioille SD-resoluutioiden overscan
KUVANLAATU HiFiMaaiLMa
vielä on parannettavaa
JVC on tietoisesti lähtenyt tavoittelemaan Sony "Ruby" VPL-VW100:n kaltaista väriavaruutta, joka on selvästi videostandardia laajempi. HD1 käyttää kolmea D-ILA-kennoa, mikä avaa oven värien kohdistusongelmille. Toteutuksen varjopuolena HD1:n värit näyttävät joissain kohtauksissa liian saturoituneilta, eikä asetusvalikoissa ole tuon korjaamiseen tarvittavaa saturaatiosäätöä. Se on nimittäin esimerkillisen hyvissä säädöissä suoraan paketista nostettuna, eikä tavallisen käyttäjän tarvitse vaivata päätään säätämisellä saatika läpikotaisella kalibroinnilla. Middle-asetus on kuitenkin niin lähellä D65:ttä, että vaativakin käyttäjä voi huoletta valita sen. HD1:n ANSI-kontrasti (kuvassa kirkkaita ja tummia alueita vierekkäin) on korkean natiivikontrastin jälkeen pieni pettymys. HD1:ssä on erilaisen spektrin omaava UHP-lamppu, jonka väriavaruus on säädetty Xenon-lampun kaltaiseksi erikoissuotimilla. Valmistajan mukaan lampussa on vielä 50 prosenttia valotehosta jäljellä 2000 tunnin jälkeen.
erinomainen kuva säätämättä
HD1 ansaitsee kehuja muustakin kuin kontrastistaan. Myös lomituksenpoisto hoituu ongelmitta, eikä ylimääräisiä sahalaitoja ole pahemmin näkyvissä edes palmateriaalilla. "A"-asetus avaa hieman kuvan tummaa päätä. Ensimmäisessä testiyksilössä värit irvistelivät vallattomasti ja kyseinen tykki lähtikin takaisin tehtaalle. PC-käyttäjiä harmittanee VGAliitännän ja PC-resoluutioiden tuen puute. Skaalaus tuntuu toimivan mallikkaasti, sillä uusimman Oppon DVD-soittimen hyväksi havaittu skaalain ei tunnu muuttavan kuvanlaatua oikeastaan mihinkään. Jos haluaa aivan ehdoton olla, niin tässä suhteessa olisi vielä himpun verran parantamisen varaa, kuten useimmissa muissakin digitykeissä. Rubyssa temppu tehdään 1000 euron hintaisella Xenon-lampulla. Tehtaan toleranssi on puolen pikselin irvistys kuvan keskellä ja täysi pikseli reunoilla. Image-valikon Pixel Adjust -säädöllä käyttäjä voi siirtää kutakin osaväriä erikseen vaaka- ja pystysuunnassa. Lyhyesti: Kokonaisuutena hintaluokkansa n paras videotykki.
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 61. HD1:n valikot eivät edes tarjoa päteviä säätömahdollisuuksia täydellistä kuvaa halajavalle käyttäjälle. Leffakäytössä koko kuva-alan natiivikontrasti on kuitenkin ANSI-kontrastia tärkeämpi tekijä.
9+
tO i s e n s i L m ä PA r i n A r V i O miKAeL neDerström
Tasapainoinen
Kuva on värikylläinen, puhdas ja kaikin puolin siisti. "B" avaa tummaa päätä lisää tehden kuvasta jo varsin pliisun. Gennum kykenisi myös rakentamaan alkuperäiset 24 ruutua 1080/60-materiaalista, mutta tätä ominaisuutta eivät JVC:n insinöörit ole ottaneet käyttöön. Tämä on vaivannut JVC:n D-ILAtykkejä jo vuosia, ja vaikka ilmiö ei olekaan enää kovin silmiinpistävä, se on yhä olemassa. "C" on lähellä 2.0:aa. Kuva on kuitenkin kolmiulotteinen, mustan erottelu erittäin hyvää ja valotehoa on riittävästi realismin saavuttamiseen, vaikka huone ei olisikaan aivan pimeä. Kontrasti on hyvää tasoa sekä ansi-kontrastin että ääripäiden absoluuttisen toistumisen suhteen. Kokonaisuus on siten uusien 1080-tykkien ehdotonta eliittiä.
KUVANLAATU
9+
vGa-tulo loistaa poissaolollaan.
Kuvan kulmat ovat jonkin verran keskustaa vaaleammat. Sisääntulevan signaalin skaalauksesta ja lomituksen poistosta vastaa Gennumin maineikas GF9351-prosessori, jota käytetään monissa ylistetyissä skaalaimissa. Ne syövät HD1:n valotehoa, mutta tuloksena syntynyt väriavaruus vetää hyvin vertoja Rubylle. Siinä missä parhaat 1080p-resoluution DLP-tykit yltävät 750:1 ANSI-kontrastiin, jää HD1 lukemaan 420:1. Toinen yksilö oli huomattavasti parempi: kuvan yläreunassa oli vain puolen pikselin irvistys sinisessä osavärissä.
HD1:ssä on poikkeuksellinen konvergenssin säätömahdollisuus. Säätö vaikuttaa koko kuva-alaan pikselin tarkkuudella, joten sillä ei korjata vain toisessa reunassa näkyvää puolen pikselin irvistystä. Lampun valoteho riittää normaalitilassa vaikka mihin, jos tykkiä käytetään pimennetyssä huoneessa. 720-materiaalilla näkyy ajoittain lievää pehmeyttä, mutta HD-kuvalla kuvanlaatu on erinomainen. High-tilassa lampusta irtoaa noin 15 prosenttia lisää valotehoa, ja mikä parasta, valmistaja ilmoittaa lampun eliniäksi 2000 tuntia riippumatta siitä, käytetäänkö lamppua Normal- vai High-tilassa. Mistään suuremmasta ongelmasta on muutenkin erittäin vaikea päästä huomauttamaan. JVC ei ole katsonut tarpeelliseksi antaa käyttäjälle mahdollisuutta tehdä omia käyriä tai muuttaa esiasetuksia. HD1 saavuttaa siis valmistajan lupaaman natiivikontrastin ja jopa ylittää sen. Maininnan ansaitsee vielä overscan, joka ei vaivaa HD-signaaleja, mutta SD-signaalien reunoista leikkautuu 25-40 pikseliä. Värilämpötilan asetuksia on tarjolla viisi, joista kahta pääsee rukkaamaan. Toinen vuosien takaa tuttu ilmiö on kuva-alan ulkopuolelle vuotava valo, jonka voi minimoida rajaamalla kuvan tarkasti mustareunaiselle 16:9-kankaalle. Se tekee HD1:ssä pääosin erinomaista jälkeä, muttei lukitu tavallisesta poikkeaviin kadensseihin. Gammakäyriä on neljä, joista "Normal" on hyvin lähellä 2.20:tä käyrän alusta loppuun
Ensimmäisen polven laitteissa tuotekehittelystä kun joutuvat vastaamaan usein innokkaat kuluttajat.
Tekniset arvot kunnossa
Valotehoksi Epson ilmoittaa 1200 ansi-lumenia, mikä on jonkin verran tyypillistä kotiteatteriprojektoria enemmän. Jokaisessa kolmessa edellä mainitussa projektorissa on eri valmistajan skaalain ja lomituksenpoistopiiri. Käytännössä Epsonin säätö ei ole täysin läpinäkyvä, vaan joissakin elokuvan nopeissa kohtauksissa, joissa siirrytään ulkoa sisään tai päinvastoin, voi havaita valoisuuden elävän. Erityisesti LCDtykeillä säästötila on suositeltava ratkaisu, sillä mustan taso paranee, lamppu säästyy ja projektori hiljenee selvästi. Suoritus on kuitenkin kohtalaisen hyvä, mikä tarkoittaa käytännössä samaa tasoa Panasonicin vastaavan mallin kanssa ja selvästi huomaamattomampaa vaihtelua kuin taannoin testatussa Mitsubishissa. TESTI VIDEOPROJEKTORI EPSON EMP-TW1000
TeksTi: Mikael NederströM k u vaT : P e k k a Vä ä N ä N e N
HD
edullisesti Hd-aikaan
epson toi muutama kuukausi sitten oman tarjokkaansa kasvaville täyden resoluution Hdmarkkinoille. Tämä ei kuitenkaan kerro mitään kuvanlaadusta, sillä jo laitteiden tekniset tiedot poikkeavat varsin selvästi toisistaan. "The proof of the pudding is in the
62 HIFIMAAILMA | 4 | 2007
eating", sanovat englantilaiset. Kuten kuvaan nykyisin kuuluu, Epsonissa on mukana myös optiikan himmennin eli auto-iiris, joka elää kuvan sisällön mukaan ja säätää valotehoa kulloisenkin kohtauksen mukaan. Lisäksi melutasossa ja kuvaprosessoinnin laadussa on aina valmistajakohtaisia eroja. Tällöin virkistystaajuuden muunnoksia ei. Ainoa asia, mikä loppujen lopuksi ratkaisee kuvanlaadun on se, kuinka hyvin tekniikan potentiaali on saatu irti. Käytännössä se lienee lähempänä arvoa 1000 tai sen allekin, mikäli käytetään lampun säästötilaa. Lampun kuluessa ja hiipuessa luonnostaan kirkkaammalle asetukselle voi tulla jälleen käyttöä.
Eräs Epsonin selvä kilpailuetu on kolmen vuoden takuu, joka ulottuu myös lamppuun, jos sitä ennen 1700 tuntia ei ehdi tulla täyteen. Epson on virallisesti vahvistanut, että projektori tukee resoluutiota 1080p24, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että liikkeentoisto filmimateriaalilla tapahtuu niin sanottuna natiivina. Uuden lampun hinta on lähemmäs 400 euroa, joten optio voi olla hyvinkin rahanarvoinen. Ja tämä pätee harvinaisen hyvin uusiin videoprojektoreihin. Siksi valmistajien ilmoittamia kontrastilukemia tai edes kirkkausarvoja ei kannata ottaa liian tosissaan. Näin saadaan enemmän tai vähemmän kierrettyä LCD-tekniikan suurinta rajoitetta, joka on kontrastin ja syvimmän mustan puute verrattuna D-ILA:aan tai DLP-tekniikkaan. Iiriksen toiminnan huomaa hiljaisissa kohtauksissa myös vaimeasta rahinasta, jota ei kuitenkaan voi pitää häiritsevänä. kokeilimme, kuinka se pärjää pahimpia kilpailijoitaan, eli aikaisemmin testattuja 1080-resoluution Mitsubishia ja Panasonicia vastaan.
E
pson perustuu teknisesti samaan C2Finepaneeliin kuin Mitsubishi (Hifimaailma 2/2007) ja Panasonic (Hifimaailma 3/2007), vaikka sen hinta asettuukin jonkun verran Panasonicia alemmas
Siirtoalue on kuitenkin mukavan laaja, sivusuunnassa 47 prosenttia ja pystysuunnassa 96 prosenttia. Plussaa se saa siitä, että nappisijoittelu on väljä, ja valonäppäin on selkeästi erillään muista toiminnoista.
jaisimmat laitteet, mutta Epson on joka tapauksessa keskitason paremmalla puolella. Kun tähän lisätään aavistuksen hailakka yleisilme, kuva on joillakin kohtauksilla lievästi lattea. Oikeastaan ainoat varaukset liittyvät kontrastiin ja skaalaukseen. Jälkimmäinen on usein käytön kannalta olennaisempi arvo. Mustan taso on uuden polven LCDprojektoreiden parhaimmistoa, joskin siinä olisi vielä ripaus parannettavaa. Käyntiääni on hiljainen, mutta ei kuitenkaan aivan aikaisemmin testatun Mitsubishin tasoa. erikoisuutena löytyy japanilainen komponentti, D4, joka on pieni liitin vasemmalla ylhäällä.
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
63. Kuvan yhtenäisyys säilyy suurilla vaaleilla pinnoillakin hyvänä, mikä tekee siitä rauhallisen ja mukavan katseltavan. Offset eli heittokulma on tavanomaista luokkaa. Ottoja laitteessa on jotakuinkin normaali määrä. DVD ei kuvalähteenä toimi yhtä hyvin kuin aito HD-materiaali, sillä projektorin skaalaus ei ole aivan markkinoiden terävintä kärkeä. Lisäksi mukana on japanilainen D4-komponentti, jonka saa käyttöön sopivalla adapterilla. Kun summataan mukava käytettävyys, hyvä viimeistely, varsin kelvollinen kuvanlaatu, laaja takuu ja edullinen hinta, testin kokonaissaldo on positiivinen. Zoom on 2,1kertainen. Digitaalisia artifakteja näkyy tavanomaista vähemmän, mikä tekee erityisesti 1080-kuvasta hyvin miellyttävää katsottavaa. Kontrasti on niin ikään verrattavissa parhaimpiin LCD-tykkeihin, mutta ei vielä pärjää täysin DLP:lle. kaukosäädin on selkeän väljä ja mukava kädessä. Kaukosäädin on perustason käteensopiva palikka, jonka nappulaviidakko ei kuitenkaan ole pahimmasta päästä. Kokonaisuutena kuvanlaatu menee niukasti Mitsubishin ohi, mutta jää himpun verran viime numerossa kokeillusta Panasonicista. 0201 552 091, www.epson.fi Mitat: (l x k x s) 40,4 x 12,2 x 30,1 cm Paino: 5,6 kg kuvaliitännät: HDMI 1.3, komponentti, D4komponentti, VGA, s-video, komposiitti Resoluutio: 1920 x 1080 pikseliä valoteho: 1200 ansi-lumenia + Kuva HD-materiaalilla + Edullinen hinta Skaalausominaisuudet
HiFiMaaiLMa
kuva-arvio
Siisti
Epsonin yleisilme materiaalista riippumatta on puhdas, siisti ja tasainen. Lisäksi valaistuspainike on osattu sijoittaa juuri oikeaan paikkaan.
epson eMP-TW1000
Hinta: 3 690 euroa Lisätietoja: Epson, puh. Kokonaisuus on siis harvinaisen hyvin kohdallaan, vaikka tykki ei millään osa-alueella n huipputasoa saavutakaan.
9-
Kuvanlaatu on pienin varauksin oikein hyvä. Vakavasta ilmiöstä ei kuitenkaan ole kysymys. Mitään ikävää pikselöitymistä, yliterävöintiä tai pahoja sahalaitoja ei filmimateriaalilla näy, mutta lievää pehmenemistä kylläkin. Neliruuvinen kiinnityssysteemi on tukeva ja luotettavan oloinen. Hintaan nähden suoritus on joka tapauksessa erittäin hyvä.
D
käytettävyys keskitasoa kokonaisuus kohdallaan
tarvitse tehdä, jolloin liike toistuu käytännössä mahdollisimman alkuperäisellä tavalla.
Kilpailijoistaan Epson jää selvimmin siinä, että sen objektiivin siirto ja tarkennus tapahtuvat käsin, toisin kuin monissa uusissa HD-projektoreissa. Ulkoisella skaalaimella ja sopivalla sijoituksella molemmat asiat saa helposti kuntoon. Viimeistely on kauttaaltaan erittäin hyvä, vaikka mustanhopean sopivuudesta sisutukseen voi olla monta mieltä. Skaalaus ei ole huono, mutta laitteiden sisäisten skaalaimien taso on nykyisin sen verran kova, että Epson voisi olla tässä suhteessa vieläkin parempi. D4:n läpi ei kuitenkaan kulje 720p:tä suurempi resoluutio. Tykki ei myöskään ole aivan yhtä äänetön kuin markkinoiden hil-
Liitinpaneeli on varustelultaan tyypillinen mutta useimpiin käyttötarkoituksiin riittävä
KOKEILU SURROUNDKUULOKKEET PHILIPS SBC HD1500 TESTI XXXXXXXX
Efektielokuvia olisi mukava katsella illallakin äänenvoimakkuuden tasolla "luonnollinen". (09) 2311 3415, www.philips.fi Tukiaseman mitat: (l x k x s): 25 x 12 x 28 cm Kuulokkeiden paino (akulla): 498g Lähettimen kantomatka: 100m + Ääni, varsinkin elokuvissa + Saumaton langaton yhteys Hieman puristavat Muovinen natiseva olemus
64
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Jonkinlaisessa yhteisössä asuvan täytyy yhteisössä pysymisen edistämiseksi kuitenkin noudattaa erinäisiä säännöksiä, kuten taloyhtiön tai puolison määräämää hiljaisuutta. Vai joko insinööri on keksinyt tähänkin ongelmaan ratkaisun?
Henkilökohtainen kotiteatteri
Philips SBC HD1500
Hinta: 399 Lisätietoja: Oy Philips Ab, Puh
Ennen ostopäätöstä tulee ehdottomasti testata yli viiden minuutin käyttötuntuma, ettei hanki itselleen turhaa päänsärkyä. Ne ovat hieman eri kohdissa korvien välisellä akselilla, mutta yhtä kaikki pään sisällä. Leffan puolivälissä jo unohtaa istuvansa kotona eikä oikeassa teatterissa, sen verran autenttiseksi kokemus kääntyi testatun setin kanssa. Musiikkia kuunnellessa oli vaikea löytää kolmesta tilaefektivaihtoehdosta sopivin. Dolby Digitalin tai DTS:n monikanavaääniä tuntuu tulevan niin pään sisältä kuin ulkoakin. Henkilökohtaisen HRTF:n pystyy mittaamaan, ja sen avulla voidaan menestyksekkäästi simuloida eri suunnasta kuultavia ääniä. Akustiikkaa pidemmälle opiskelleet tietävät, että tila-aistimukset ovat aivojen äänenkäsittelyn tuotos. Erottelevuus ei yllä aivan huippukuulokkeiden tasolle, mutta yläpää ei rasita, keskiäänet toimivat ja bassot ovat elokuvakäyttöön muhkeat. Sellaisen massan huomaa valitettavasti roikkuvan ylimääräisenä päässään. Varsinkin takaa tulevat äänet ovat pelottavan aidon tuntuisia. Philips sekoittaa tätä oletustilannetta hieman. Panta on automaattisesti säätyvä, mikä tarkoittaa käytännössä, että kuulokeosat puristuvat poikkeuksellisen lujasti korvia vasten. Pienistä alkuepäilyistä huolimatta kuulokkeet prosessoreineen olivat yllättävän positiivinen kokemus. TeKSTi: Jarno LainE K u vaT : P E k k a Vä ä n ä n E n
tuslaitteissa ja se toimii myös perinteisillä kuulokkeilla. Toisaalta ihmisellähän on vain kaksi korvaa, ja silti tämä voi aistia äänien tulevan edestä, takaa, jopa ylhäältä. Siitä löytyy kaksi digitaali- ja kaksi analogiläpivientiä. Toimintojen joukossa on kolme hyvin valikoitua tilaa, jotka simuloi-. Kolme etukanavaa taas ovat vaikeampia. Ne tuntuvat kuuluvan edelleen pään sisältä, mutta hieman erityyppisesti: välillä päälaelta, välillä leuan alta. Yksikkö myös lataa toista akkua, kun toinen on käytössä. Piristävä poikkeus japanilaisten ylikansoittamassa efektiviidakossa. Itse korvatyynyt ovat luksusluokkaa, tosin niihinkin kaipaisi pidemmän päälle edes vähän hengittävyyttä. Näistä laskettava niin sanottu HRTF (Head Related Transfer Function) on siirtofunktio, joka on kaikilla ihmisillä omanlaisensa ja kuvaa, kuinka äänen spektri muuttuu matkalla sisäkorvaamme. Joka toiminnolle on omistettu oma painikkeensa. Lisäksi pienipäisellä itse panta ei edes hipaise päälakea, jolloin olo on puristuksessa kuin motoristilla liian pieni lainakypärä päässään. Kaukosäädin on pieni ja mukava. Kaukosäätimellä hoituu kaikki muu, paitsi akkujen lataus...
Oikealta vai vasemmalta?
Alkuperäisen äänilähteen ja tärykalvolle saakka edenneen äänen välillä on tietty yhteys. Helpompaa on kuitenkin tehdä kompromissi, jossa keskiarvoistetaan jokin ihmisjoukko ja tyydytään likimääräiseen tulokseen. Tämä lähestymistapa on helppo, halpa ja suosittu kuluJäreän näköinen tukiasema on myös ihan oikeasti pätevä signaaliprosessori
vat erityyppisiä huoneita. Hämmästyttävää on se, miten aivot pyrkivät neutraloimaan tilannetta ja yhdistämään äänen kuvaan. Jossain laitemalleissa on mahdollista valita muutaman tilamoodin väliltä ja päätyä itselleen parhaimpaan eli vähiten huonoon.
M
onikanavaisuus kuulokkeilla, jossa on vain kaksi kanavaa, kuulostaa melkoiselta dilemmalta. Jokainen kuulosti kuitenkin elävämmältä kuin perinteinen kaksikanavainen stereo. Lisäksi tilaefektit tuntuvat suurentavan huonetta, ja pimeässä on helppoa törmäillä yllättäviin seiniin juostessa jääkaapille.
Äänenvoimakkuuden ja ylä- sekä alapääkorostuksen kytkimet ovat itse kuulokkeissa. Apuna toimivat äänen voimakkuus- ja vaihe-erot korvien välillä. Lopputulokseen vaikuttavat äänilähteen sijainti ja äänen taajuus. Kaikkein matalin rekisteri jää kuitenkin uupumaan vai onkohan se sittenkin vain tunne nimittäin se, jossa sisäelimien kuuluisi värähdellä räjähdysten tahtiin. Lisäksi musiikille löytyy oma moodinsa ja analogituloille perinteinen Pro Logic II. Eri ottoja tai toimintatiloja ei näin ollen tarvitse selata, mikä helpottaa käyttöä, varsinkin kun etulevyssä on niin pientä tekstiä, ettei sitä metrinkään päästä pysty lukemaan ilman kiikaria.
Kadonneen ergonomian metsästys
Kuulokkeet akkuineen painavat noin puoli kiloa. Laite on toimiva, siihen saa jopa lisättyä kahdet langalliset kuulokkeet toistamaan samaa signaalia. Jotta voitaisiin sulkea pois päästä ja korvalehdistä aiheutuvat heijastukset ja diffraktiot, tulee käyttää nappikuulokkeita, jotka sijoitetaan suoraan korvakäytävään. Ääni siirtyy ilmassa digitaalisena ja kuulostaa korvaan saakka kirkkaalta ja puhtaalta. Nämä ominaisuudet riippuvat ruumiin, pään ja varsinkin korvien muodosta, jotka ovat ihmisillä hieman erilaiset.
Kiitos, tarpeeksi matematiikkaa
Kuulokkeiden illuusio äänikuvasta on yleensä se, että kaikki äänilähteet ovat pään sisällä. Fanaattisempi harrastaja lisääkin asetelmaan subbarin ja vesittää alkuperäisen kauniin idean tinkimättömästä elokuvakokemuksesta, joka ei häiritse n lähistön lajitovereita
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 65
Yksi laite lisää pinoon
Prosessointiyksikkö toimii läpimenokappaleena ennen kotiteatterin oikeaa prosessoria
miten näkyy ja kuuluu 50 vuoden evoluutio käytännössä. Sähköstaattinen toimintaperiaatehan ei ollut uusi, eikä Walkerin keksimä, mutta ESL 57 oli ensimmäinen ideaa kaupallisesti hyödyntävä tuote ja melkoinen sensaatio. Esl 57:stä se alkoi, ja nyt ollaan 2805:n ajassa. se selviää katsomalla ja kuuntelemalla. Tämä 80-luvun alussa markkinoille tullut kaiutin sisältää renkaan muotoisista staattoreista muo-
66
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Tai itse asiassa kolmen kalvon, sillä ESL 57 sisältää kahden koko äänialaa toistavan paneelin lisäksi niiden väliin sijoitetun kapeamman, diskanttipaneelin. Nimenomaan yksikössä, sillä tuolloinhan elettiin vielä monofonian valtakauden viimeisiä hetkiä.
Voi vain kuvitella, miten hifin maailmalta huuli pyöristyi ihmetyksestä, kun pahvikartiopuhekela-magneetti-periaatteella toimivien toistimien rinnalle ilmestyi koteloimaton, lämpöpatterin näköinen kapine, joka sai ilman värähtelemään tuhansien volttien positiivisella jännitteellä varattujen staattorien väliin pingotetun negatiivisesti varatun ohuen kalvon avulla. laitoimme uusimman Quad Esl:n ottamaan mittaa kantaisästään.
T e k s T i : J a a k ko E r ä p u u k u vaT : p E k k a Vä ä n ä n E n J a Va l m i s ta J a
Q
uadin ESL-kaiutinten tarina alkaa vuodesta 1956, jolloin Peter Walker julkisti pitkäaikaisen suunnittelutyönsä tulokset, sittemmin 57:ksi nimetyn sähköstaattista toimintaperiaatetta hyödyntävän kaiuttimen. Aivan kuten sen seuraajakin, ESL 63, jonka suunnittelussa Walker jalosti ideaansa vielä pitemmälle. KOKEILU KAIUTIN TESTI XXXXXXXX QUAD ESL 2805
klassikon uusin painos
Quadin sähköstaattiset kaiuttimet ovat jo käsite hifin maailmassa
Impedanssin minimi on valmistajan mukaan 4 ohmia, joten vahvistimen kokema kuorma on Quadin aiempia sähköstaattisia hieman kevyempi.
Perspektiiviä pelissä
Kuuntelukokeiden aluksi kaivettiin naftaliinista vuonna 1979 tehtaalta lähteneet, pari vuotta sitten huolletut ESL 57:t ja pystytettiin ne kuunteluhuoneen kunniapaikalle. Ehkä myös maailman parhaista keskiäänisistä, niin kuin bassomaanikot ja ylimmän diskantin vannoutuneet suosijat epäkunnioittavasti legendoja kutsuvat. Tästä viestittävät myös kaiuttimen takana sijaitseva järeä metallitanko, joka toi-. Luksusta. Potentiometrillä säädetään etuseinän Quad-logon valaistustasoa. Sivulevyt keventävät myös muutoin mustanpuhuvan kaiuttimen ulkoista olemusta. 2805:n taajuusvasteeksi luvataan 3721000 hertsiä (-6 dB). Kaiuttimen herkkyydeksi kerrotaan noin 86 dB (1 W) ja nimellisimpedanssiksi 8 ohmia. 2805:n komentokeskus. Ensimmäiset savut perinnetoistimista otettiin niiden luontevien kumppaneiden, "tolppaHIFIMAAILMA | 4 | 2007 67
Raskasta hifiä ja luksusta
ESL 57:ää kanniskelemaan tottunut kokee 2805:een kajotessaan yllätyksen: tämähän on raskasta hifiä! Rakenteelliseen tukevuuteen panostaminen tuntuu olleen yksi suunnittelun päämäristä. Teknisessä mielessä 2805 on ESL 63:n perillinen suoraan alenevassa polvessa, sillä senkin staattorit muodostavat toistettavan taajuuden mukaan kääntäen kasvavan, sisäkkäisten renkaiden sarjan ja niiden yhteyteen konstruoidun viivepiirin. Ja soivathan ne, tavalla joka oikeuttaa puhumaan toistovälineiden klassikoista. Vuonna 1998 Quad esitteli ESL 63:n seuraajan, ESL 988:n, joka on itse asiassa vain klassikon päivitys enemmän high end -salonkikelpoiseksi, mikä tarkoittaa käytännössä tukevampaa rakennetta ja parempilaatuisia sähköisiä komponentteja. 988 ja 989 ovat edelleen tuotannossa ja saatavilla, mutta niiden seuraajat 2805 ja 2905, ovat viime vuodesta asti olleet Quadin ESL-sarjan lippulaivoja. Kaiuttimen jalustaosan takana sijaitsevat naparuuvit ovat järeätä WBT-valmistetta. Näistä pienempi, 2805 saapui maahan kevään korvalla ja päätyi samantien Hifimaailman sisäänajoon & kokeiluun.
mii myös kätevänä kantokahvana kaiutinta siirrellessä ja kaiuttimen alumiinisten sivulevyjen aineenvahvuus. Niin arvostettu ja ylistetty kaiutin kuin onkin, ESL 63 sai osakseen pientä moitetta dynamiikkaja bassotoiston rajoituksistaan ja rakenteellisen resonointiherkkyytensä vuoksi, vaikka sen loihtimaa äänikuvaa pidetään vieläkin yhtenä ehdottomana referenssinä. Monien muiden alan yritysten tavoin Quad ajautui 1990-luvun lamavuosina taloudellisiin vaikeuksiin joutuen useiden omistajanvaihdosten kohteeksi, kunnes se tuotannon ja osin omistuksenkin siirryttyä Kaukoitään alkoi
pikkuhiljaa päästä jaloilleen. ESL 63:ahan moitittiin aikoinaan siitä, että pieninkin pään kääntäminen sivuun kohtisuoralta akselilta aiheutti ylimpien diskanttien häipymisen. Renkaista sisin on läpimitaltaan aiempaa pienempi, mikä tarkoittaa korkeimpia taajuuksia säteilevän pinnan vähentymisen kautta lievempää suuntaavuutta ja laajempaa optimia kuuntelualuetta. Tukevuuden takaa järeä alumiinitanko.
dostuvan, viivepiirien avulla toteutetun ratkaisun, jonka avulla kaiuttimesta muodostuu äänentuottamisen suhteen lähes varauksetta ideaalisena pidetty yksipistesäteilijä. Kaiuttimen pystysuoran säteilyn saattamiseksi kuuntelijan korvien korkeudelle 2805:n paneeliosa, joka sisältää kahden pistelähdettä simuloivan paneelin lisäksi kaksi bassopaneelia, on kallistettu viitisen astetta takakenoon ja nostettu elektroniikan kätkevän jalustan päälle, johon myös tukitanko on pultattu alapäästään. Alun perin vain vahvistimia ja sähköstaattisia valmistava yritys laajensi sortimenttiaan kotelokaiutinten ja äänilähteidenkin puolelle, mutta ei silti aivan haudannut ESL-kehitystyötäänkään. Jokainen kaiutinta kuullut voi ymmärtää miksi. Jotta niihin saisi kiinnitettyä vähänkin tuhdimmat touvit, on nostettava paikoiltaan pleksinen kansi, jonka alta paljastuvat myös virtakytkin, verkkojohdon pistoke, virran merkkivalo ja säädin, jolla voi muuttaa kaiuttimen etupuolella olevan Quad-logon valaistuksen kirkkautta. Jalustan pohjassa on kierteet mukana toimitettaville piikeille. Seuraavana vuonna markkinoille ilmaantui 988:n isoveli 989, joka mahdollistaa suuremman saavutettavan äänenpaineen ja alemmas ulottuvan bassotoiston kahden lisäbassopaneelinsa voimalla. Mikään ei ole kuitenkaan täydellistä. Koska tarkoitus ei ollut tehdä mitään varsinaista vertailutestiä vanhuksia kuunneltiin rauhassa päiväkausia, jotta niiden soinnilliset ominaisuudet, hyvässä ja pahassa, palautuisivat mieleen
Hillityillä äänenpaineilla toki, sillä 57: t eivät tykkää ollenkaan luukutuksesta. Se hienosointinen ja mattapintaisuudestaan huolimatta elämänmakuinen keskialue, siinä sinänsä neutraalimman oloinen 2805 jäi kakkoseksi. Hieno soundi, joskaan ei valtavan dynaaminen tai tuhti kuitenkaan. Luultavasti juuri näin, mutta tulipa mieleen sekin, että soinnin aavistuksenomainen askeettisuus saattoi johtua riittämättömästä sisäänajosta. Olisikohan ESL sittenkin turhan korrekti ja asiallinen, kun olisi tarve antaa lätistä. Eikä tippaakaan ylimääräistä "avaruutta". Mutta nekin vain tiukalla suorasuuntauksella. Kuskin pukilla oli Quad II, joka kyllä ajeli uudenkarheita 2805:sia ihan mukavasti, mutta tuottaen jonkin verran verhoutunutta ja siloista sointimaailmaa. Ihan niin kuin 57:llakin. Siltä vähän vaikutti, vaikka kyseessä ei ollutkaan järin suuri ongelma. viisikymmenluvun design.
sä suhteessa 2805 on kuulemieni kaiutinten ehdotonta eliittiä. n
klassikko jo syntyessään: esL 57
Julkisivun takana arkisempia asioita. Toisaalta, 2805 ei herättänyt aivan järisyttäviä tuntemuksia muilla toiston osa-alueella kuin äänikuvan suhteen, mistä voi halutessaan vetää myös joitain johtopäätöksiä. (044) 5033378, www.concepthifi.fi, www.quad-hifi.co.uk Mitat (l x k x s): 69,5 x 104 x 38,5 cm Massa: 35 kg. Ja onhan sitä kiva kuulostella, kun rumpalin iskiessä peltiin tuloksena on monisyinen ja luontevan metallinen kilahdus. Kriitikkous kun lähestyy asioita enimmäkseen negaatioiden kautta. 2805 soi huomattavasti pidäkkeettömämmin ja eläväisemmin kuin puoli vuosisataa sitten syntynyt esi-isänsä, sortumatta silti liiallisen riehakointiin. Vaihto 35-wattiseen ranskalaiseen puolijohdeintegroituun ei tuonut ihmeempiä tullessaan. Täytyy myöntää, että kehitys on edistynyt. KOKEILU KAIUTIN TESTI XXXXXXXX QUAD ESL 2805
kakkosiksi" kutsuttujen, Quadin 15-wattisten vuorovaihepäätteiden ajamana, jotka hoitelivat hommansa suvereeniin tapaan. Viisseiskoillahan ei rockia viitsi tai uskalla kuunnella ollenkaan, ja saattaahan olla, että 2805:n isoveli 2905 kaksine lisäpaneeleineen hoitelisi kovempikouraisemmankin metelin astetta uskottavammin. Mielessä se, että kaiuttimet kuorittiin pakkauksistaan ensimmäistä kertaa tehtaalta lähdön jälkeen näissä maisemissa. Vähän hunajaisuus hälveni, mutta se korvautui kyllä soinnillisella läpikuultavuudella ja yleisellä ilmavuudella. Massiivista klassista musiikkia 2805 toistaa hienosti, vaikka tällä nimenomaisella musiikin sektorilla on tullut kuulluksi vakuuttavampaakin irtonaisuutta ja ilman liikkeeseen saattamista, räjähtävämpää menoa ja meininkiä.
Quad esL 2805
Hinta: 6 990 /pari Lisätietoja: Concept Hifi, puh. Pikku kehaisun ansaitsevat myös soinnin yhtenäisyys. Kenties yhdistelmä Quad-Quad hieman pyöristeli särmiä ja täyteläisti lauluääniä liikaakin, mutta silti oli nautinto herkistellä jazzahtavan akustisuuden parissa. ja vakaus. ESL 57 osoittautui uusimman lajitoverinsa rinnalla hiukan nukkavieruksi kokonaisuudeksi, vaikka se ikäisekseen kova luu onkin. Varsinkaan bassojen yliannostuksesta, jota ei ollut olemassakaan silloin kun Peter Walker loi varhaisen mestariteoksensa. Sieltä, missä seurattavuuden ja nopeuden lisäksi mukana on myös ulottuvuutta ja voimaa. Lauluäänet välittyvät erinomaisen luontevin sointivärein, samoin puhaltimet ja flyygeli, jonka alarekisterikin valottuu ilman monia muuten hyviäkin toistimia vaivaavia onttoja sävyjä. Vain ESL 63 ja Martin Logan CLS tulevat mieleen lähimpinä vertailukohtina. Yhden vakavammin otetun ja pitkähkön kuuntelurupeaman jälkeen muistiinpanoihin ilmaantuivat maininnat soinnin kauniista sävyistä ja musiikin nautittavasta toistumisesta. Mutta. Sointisävyllisesti 2805 osoittautui varsin neutraaliksi. Niinpä remmiin astui ranskalainen ystävämme ja jo muuttui ääni kellossa. Täs68 HIFIMAAILMA | 4 | 2007
Huomautukset harvassa
Ammattikuuntelijan muistiinpanoista löytyy useimmiten mainintoja siitä, mikä kulloinkin mättää. Samoin räyhäkkäimmän rockin parissa. ESL 63:n ylemmän keskialueen ajoittainen kovuuskin loistaa poissaolollaan. Vain taiten jäsenneltyä ja äänitteiden tuotannollisia ominaispiirteitä kartoittavaa kurinalaisuutta. Ei vain himmeä illuusio helähdyksestä. Ja se äänikuva: kaikki paikoillaan kuin nakutettuna, myös syvyysakselilla. Eikä tarjonnan kanssa tarvitse pihtailla. Taas useamman päivän, illan ja yön sessioihin. Dynamiikkaakin tuntui olevan ilmassa, kun Joe Zawinulin perkussioosaston pelimannit takoivat kaikkea mitä käsiin sattui. Näissäkin suhteissa Walkerin kuusikymmenlukuinen idea osoittaa toimivuutensa.
Quadin sähkötaattien isä, Peter Walker
kehityksen edistystä
Viisseiskat syrjemmälle ja 2805-pari pelikentälle. Yhtä kaikki, 6990 euroa on sievoinen summa rahaa, mutta ei ole kuitenkaan vaikea ymmärtää niitä musiikin ystäviä, jotka ovat valmiita latomaan kyseisen summan tiskiin saadakseen 2805:n kaltaiset, yleispätevät ja poikkeuksellisen vähin soinnillisin puuttein silatut sähköstaatit. Tai paremminkin kaiuttimessa. ESL 2805:n pariviikkoisen visiitin aikana tuli tehtyä harvinaisen vähän merkintöjä mustaan kirjaan, mikä kertonee siitä, että moitittavaa ilmeni hyvin vähän, kuin myös siitä, että kaiuttimilla tuli kuunneltua musiikkia soinnillisten ominaispiirteiden väijymisen sijaan. Mutta fiilistely sikseen, olimmehan töissä. Päinvastaisista huhuista huolimatta 57 toistaa bassoa, mutta toki 2805 on tässä suhteessa toiselta planeetalta. 2805 kesti nurkumatta Bela Fleckit ja Anssi Nykäsen lattiatomimäiskeen äänenpaineilla, joita ylemmäs ei ainakaan minun tarvitse kurotella
otimme selvää tarjoaako se vastinetta kovalle hinnalleen.
P
ioneerin jo tutuksi tullut ulkoasu on pelkistetty ja erittäin tyylikäs. Kun plasmaruudun lasi vielä peilaa ikävästi, on katselunautinto parhaimmillaan hämärässä tai täysin pimennetyssä huoneessa.
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
69. PLASMATELEVISIO PIONEER PDP-607XD KOKEILU
T e k s T i : M i k ko J ä r v i k i v i k u vaT : P e k k a vä ä n ä n e n
kalliita tuumia
Jättikokoinen plasmatelevisio tarjoilee suurta kuvaa niille, jotka vierastavat videoprojektoria kotiteatterin näyttönä. Ajan henkeen sopivat kiiltävät mustat kuoret huokuvat arvokkuutta, mutta keräävät myös uskomattoman tehokkaasti pölyä ja sormenjälkiä. Lisäksi kiiltävä pinta heijastaa ärsyttävästi valoa katselupaikan suunnalta. Pioneerin 60-tuuman järkäle on suurin Suomen markkinoilla myytävä taulutelevisio
Kaukosäädin on tukeva metallipintainen kalikka, jossa ei ole turhan runsaslukuista määrää painikkeita. Television mukana toimitetaan tosin vain pöytäjalusta, joten seinäteline on ostettava lisävarusteena. Todellinen emämoka on kuitenkin maksukortinlukijan sijoittaminen television takapaneeliin. Toki voidaan aina sanoa, että suurempaa ruutua pitäisi katsoa kauempaa, mutta mitä iloa tällöin on kalliiseen hintaan ostetuista lisätuumista?
kuhinaa ja sirinää
Suoraan paketista nostettuna Pioneerin kuvaasetukset ovat vähän sinne päin ja vaativat hienosäätöä. Varsinkin seinälle sijoitettaessa kytkentöjen tekeminen vaatii melkoisesti sorminäppäryyttä, eivätkä roikkuvat johdot miellytä esteetikon silmää. Hyvä näppäintuntuma takaa sen, että komennot välittyvät täsmällisesti perille. tyneet nopeasti. Jos käytössä on useampia maksukortteja, täytyy yli 50-kiloinen televisio hilata alas seinältä kortinvaihdon ajaksi. Kaiuttimet myydään niin ikään lisävarusteena. Näppäimien merkinnät sen sijaan ovat melkoisia hieroglyfejä, joiden opettelu ei käy hetkessä. Taulutelevisioiden liitinvalikoima on hyvin yhtenevä, eikä Pioneerinkaan takalevyssä ole erikoisuuksia. Hyllyssä säästetään tilaa, mutta liitäntöjen tekeminen ja johtojen kätkeminen siististi on nyt tuntuvasti hankalampaa. KOKEILU PLASMATELEVISIO PIONEER PDP-607XD TESTI XXXXXXXX
Television takapaneeliin istutetut tukevat kahvat helpottavat ruudun nostamista ja sijoittamista, mutta tästä huolimatta vastaanottimen paikka kannattaa katsastaa huolella, ennen kuin sitä lähtee liikuttelemaan. Myös Pioneer on valtavasta koostaan huolimatta varustettu vain 1365x768 pikselin paneelilla. Äänelle on analogiset annot sekä optinen digitaalianto. Ruudun tuumakoon kasvaessa lisäerottelukyvyn tarve kasvaa, ja Pioneer alkaa lähestyä jo sitä rajaa, että normaalilla katseluetäisyydellä korkeammasta resoluutiosta olisi iloa. Plasmoille ominaiseen tapaan kirkkautta saadaan sitä enemmän, mitä pienempi kirkkaan objektin ala kuvaruudulla on. Hdmi-tuloja on kaksin kappalein, mitä voi pitää nykypäivänä minimimääränä. Liitinvalikoima on ajan tasalla. Sävyerottelu on mallillaan, ja värien porrastuminen jäi minimaaliseksi tummissakin kohtauksissa. Käyttöliittymä on selkeä. Valikkokielien joukossa on myös suomi. seinäsijoituksessa maksukortinlukija jää erittäin hankalaan paikkaan.
suuret pikselit
Viime aikoina Full HD, eli 1920x1080 pikselin erottelukykyyn kykenevät televisiot ovat yleis70 HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Huippukirkkaus ei yllä lcd-televisioiden tasolle, mikä puoltaa jälleen katselua hieman hämärämmässä huoneessa. Noin kolmella sadalla eurolla saa tyyliin sopivan kaiuttimen, joka sijoitetaan vaakatasoon ruudun alapuolelle. Tällä saralla lcd-tekniikka on plasmaa selvästi edellä, eikä Full HD plasmatelevisioita ole tarjolla kuin vasta kourallinen. Onneksi tulevaisuudessa kaikki maksukanavapaketit voi ohjelmoida yhdelle kortille, mikä säästää paitsi Pioneerin omistajan hermoja, myös selkää. Näyttävin ruutu on ehdottomasti seinällä. Tämän lisäksi analoginen liitintarjonta kattaa kolme scartia, vga-liitännän sekä komponenttivideotulon. Lcd-ruutuihin nähden aavistuksen pehmeämpi kuva estää kuitenkin pikseleitä näkymästä, vaikka katselupaikka olisi hieman lähempänäkin ruutua. Kokovalkoinen ruutu on siis aina sävyltään hieman harmaa, kun taas pienet pistemäiset valolähteet näkyvät kirkkaan valkoisina.
kortinlukija piilosilla
Pioneer on luopunut aiemmissa mallistoissa käytetystä erillisestä mediayksiköstä. videoliitännöille on suoravalintapainikkeet. Näppäimien merkinnät saisivat olla selkeämmät. Aiempien mallien tapaan Pioneerin punainen ja varsinkin vihreä väri ovat hieman ylikorostuneet, eikä vihreästä saanut täysin luonnollista millään. Ruudun dynamiikka ja mustan taso sen sijaan edustavat taulutelevisioiden parhaimmistoa. Impedanssisuositus on tosin suurenpuoleinen, 816 ohmia. Kontrasti ja kirkkaus on helppo saada kohdalleen, mutta väritoiston kurittamiseen kului pidempi tovi. Televisio onkin käyttökunnossa muutamassa minuutissa.
Metallipintainen kaukosäädin istuu kämmeneen mukavasti, ja hyvän painiketuntuman ansiosta komennot välittyvät perille säntillisesti. Se onkin tarpeen, sillä säätöjä on huomattava määrä. Automaattihaku löytää kaikki kanavat ongelmitta ja järjestää ne loogisesti. Kullekin videotulolle on suoravalintapainike, mistä on iloa varsinkin silloin, kun televisioon on kytketty useita kuvalähteitä. Mikään ei tosin estä kytkemästä omia kaiuttimia suoraan televisioon, sillä Pioneerissa on vakiokaiutinliitännät. Pioneerissa on maanpäällisen verkon digiviritin, joten kaapeliverkossa asuvien on hankittava lisäksi digiboksi
(09) 605 080 www.audiostar.fi
Hifimaailma_4_snadi 1
ProAc . . . n
Rytmiä ja hienostuneisuutta
naim CD 5i CD-soitin . . 50tuuman kokoluokkaan verrattuna kymmenestä lisätuumasta pitää maksaa järjettömältä tuntuva lisähinta, noin 400 euroa kappaleelta. . Lopputulos on huikeaa katsottavaa. . . Kuvan nykiminen juontaa juurensa elokuviin, jotka alun perin kuvataan ja esitetään 24 ruudun sekuntinopeudella. . . . 1.250
· Parhaiten soiva NAIT kautta aikain · Kaukosäädin · Rytmikäs, nopea ja musikaalinen ääni · Teho: 2 x 50 W / 8 Ohm
Eerikinkatu 8 00100 Helsinki puh. . . Liiketoisto on luonnollinen, eikä ääniraitaa vaivaa mikkihiiriefekti. . . . Pioneerin kuvassa oli nähtävissä ylimääräistä levottomuutta vielä kolmeen metriin saakka. Syynä tähän on huomattavan suuri pikselikoko. . Tilannetta ei myöskään helpota se, että kotiteatterikäyttöä ajatellen 60-tuumainen televisio on monen mielestä pieni ja samaan hintaan saa jo high end -tason videoprojektorin ja valkokankaan. . NTSC-elokuvissa puolestaan kuvan kenttiä esitetään useampaan kertaan niin että esitysnopeudeksi saadaan 30 kuvaa sekunnissa. Vaikeat vaakapanoroinnitkin liukuvat sulavasti, vailla merkkiäkään kangertelusta. . Sirinä ja kuvassa näkyvä kuhina verottavat katseluelämystä enemmän kuin monissa muissa uusissa plasmaruuduissa. . Toinen rasittava piirre on ruudun sirinä, joka voimistuu kuvan kirkkauden lisääntyessä. . . . . Jotta kuva voitaisiin esittää PAL-järjestelmässä,
täytyy esitysnopeus nostaa 25 kuvaan sekunnissa, mistä seuraa myös ääniraidan taajuuden nousu. . . . . Nopeutusta tai kenttien tuplausta ei tarvitse suorittaa lainkaan, joten riittää että televisio monistaa kokonaiset kuvat välkynnän estämiseksi. . Kyseessä on siis varsin ristiriitainen televisiotuttavuus. Jos televisiossa olisi Full HDpaneeli, oire olisi todennäköisesti tuntuvasti lievempi. 020 7749 783, www.pioneer.fi Mitat (l x k x s): 147 x 88 x 12 cm Paino: 51 kg + Hyvä väritoisto ja dynamiikka + Nykimätön teräväpiirtokuva + Tyylikäs viimeistely Kuvakohina Sirinä Hankalasti sijoitettu maksukortinlukija
Ristiriitainen tapaus
Kaiuttimilla varustettuna lähes yhdeksän tuhannen euron hintalappua kantava televisio on melkoinen investointi kenelle tahansa. Tummemmissa kohtauksissa häiriöääniä ei kuulu, kun taas valkoisella pohjalla oleva Maikkarin logo rävähtää ruudulle melkoisten sivuäänien saattelemana. Teräväpiirtosoittimien myötä voidaan vihdoin heittää hyvästit PAL- ja NTSC-järjestelmien heikkouksille. . . . . . Saimme television mukana kokeiltavaksi myös Pioneerin tuliterän Blu-ray-soittimen, joka kykenee antamaan 1920x1080p-kuvaa alkuperäisellä 24 fps -esitysnopeudella. . . . Ostaja
voi käytännössä valita ostaako 60-tuuman ruudun vai samalla rahalla vastaavan 50-tuumaisen mallin, Blu-ray-soittimen, kotiteatterivahvistimen ja kaiutinsarjan subwoofereineen. 1.400
· Hintaluokkansa paras sekä teknisiltä ratkaisuiltaan että äänenlaadultaan
ProAc TABLETTE . 11.8.07 ma pe 9 17, la 10 14
3.5.2007, 15:55
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
71. Television suorituskykykään ei ole täysin moitteeton. 1.650 REFERENCE EIGHT SIGNATURE kaiuttimet
· Erotteleva, ilmava ja napakka ääni · Viimeistely: Birds Eye Maple, Ebony tai Yew
pari
naim NAIT 5i vahvistin . . Kyseessä ei ole vika vaan ominaisuus, joka on vaivannut valmistajan televisioita jo useamman laitesukupolven ajan.
Jäähyväiset nykimiselle
Kuvan liiketoiston ongelmat ja kimeä ääniraita ovat tuttuja harmeja jokaiselle elokuvaharrastajalle. . Muuten varsin luonnollista kuvaa vaivaa plasmatekniikalle ominainen hienoinen kuhina. . . . Tästä aiheutuu silminnähtävää nykimistä, mikä on pahimmillaan varsinkin vaakapanoroinneissa. 2.250 STUDIO 140 lattiakaiuttimet
· Ison kaiuttimen auktoriteettia · Useita viimeistelyvaihtoehtoja, kuvassa kirsikka
pari
ma pe 10 18, la 10 14 Kesäaikana 4.6. Pienemmillä ruuduilla tätä on vaikeampi havaita, mutta tuumakoon kasvaessa oire usein pahenee. . Haittapuolena on, että paluu tv- ja dvd-kuvan pariin voi olla melkoisen masentava kokemus.
Pioneer PDP-607XD
Hinta: 8 690 euroa (kaiuttimet 290 euroa) Lisätietoja: Pioneer Finland, puh
tarjolla on ämpäreitä (mp3), fläkkiä (flac), vee-äm-aata (wma) ja näitä toistavia striimiservoja (musiikkipalvelin). Useimmissa on myös verkkoyhteys, jota pitkin musiikkitiedostot voi siirtää kiintolevylle. Ulkoisiin tallennevarastoihin perustuvat laitteet eivät sisällä omaa kiintolevyä. Tässä jutussa tarkastelemme markkinoiden valmista tarjontaa, eli erityisesti musiikkitiedostojen toistoon tarkoitettuja laitteita. Parhaat musiikkipalvelimet eroavat erillisistä tietokonevirityksistä: ensinnäkin niitä on usein helpompi käyttää, ja yhteensovitus muun toistolaitteiston kanssa on usein varmempaa, kun kaikki annot ja otot on mitoitettu standardien mukaisesti. Mitä ne tekevät ja miten ne kytketään hifilaitteistoon. Kyseessä on siis digitaalinen äänentoistolaite, joka osaa ottaa vastaan eri tavoin koodattua ääntä, purkaa sen toistettavaan muotoon ja lähettää sen äänentoistoketjussa eteenpäin joko digitaalisessa tai analogisessa muodossa. Tekniikan kehittyessä ja pakatun äänen yleistyessä tuli markkinoille useita valmiita tuotteita: ensin CD-soittimia kiintolevyin, sitten kiintolevypohjaisia mp3-soittimia ja lopulta täysin verkotettuja musiikkipalvelimia. Osa laitteista osaa lukea myös tiedostoja ulkoiselta USB-liitäntäiseltä kiintolevyltä. Selvitämme, mikä laite ja tallennusformaatti sopivat parhaiten kunkin tarpeisiin.
L
yhyesti sanottuna musiikkipalvelin on laite, joka toistaa musiikkia sekä eri lähteistä (kiintolevy, CD, internet) että useasta eri tiedostomuodosta (mp3, aac, wma, jne.). Nyt tarjolla on reilusti toistakymmentä eritasoista ratkaisua musiikkitiedostojen toistamiseen hifilaitteiston kautta. Modernit media- ja musiikkipalvelimet ovat kuitenkin vielä monipuolisempia. Nykyiset laitteet osaavat mitä erilaisimpia temppuja ja voivat toimia helposti toistoketjun ainoana digitaalisena äänilähteenä ja varastona. nfs) tai vastaanottavat musiikkilähetystä lähiverkosta (streaming). Markkinoilla on myös näiden yhdistelmiä. Äänen toistamista varten on annot analogia- tai digitaaliäänelle. Täysin itsenäisissä laitteissa on kiintolevy, jolle musiikin voi tallentaa. Näissä laitteissa oli omat haasteensa: ne olivat usein äänekkäitä, äänenlaatu vaihteli, käytettävyys ontui ja kauko-ohjaus oli purkkaviritys, jos sitä oli lainkaan. Toki kaikki nämä haasteet on ratkaistavissa myös itse rakennetun musiikkipalvelimen kohdalla. Ne ovat usein joko langallisella tai Wlan-verkkoyhteydellä toteutettuja soittimia, jotka joko lukevat levyjä verkon levypalvelimilta (esim. TIETOA JA TAITOA MUSIIKKISERVERIT
TeksTi Samu mielonen k u vaT Va l m i S ta j at
musiikkiserverit
- äänitiedostojen velhot
edes paatunut hifi-harrastaja ei ole voinut olla törmäämättä pakattuun ääneen. Ratkaisut voi jakaa karkeasti kahteen ryhmään: täysin itsenäiset laitteet, joissa on oma sisäinen tallennustila, ja musiikkia muilta tietokoneilta tai levypalvelimilta soittavat laitteet. Usein niissä on
CD-pyöritin musiikin kuuntelua ja kiintolevylle siirtämistä varten. Toiseksi, parhaat modernit laitteet kiertävät useita tietokoneiden ongelmia: sähköisesti ja akustisesti likaiset virtalähteet, digitaalipiirien vuodot analogiosioihin, halvat ja huonot kellototeutukset, halvimmat mahdolliset kiinalaiset komponentit ja suurehkon koon sekä epämiellyttävän ulkonäön. Ennen ominaisuusvertailua on kuitenkin hyödyllistä pysähtyä miettimään, mistä kaikki sai alkunsa.
Nopea kehitys
Jo 90-luvun puolivälissä useat kotiharrastajat viilasivat vanhoista Macintosh- ja pc-koneistaan
72 HIFIMAAILMA | 4 | 2007
ääntä tuottavia palvelimia. Idea oli kuitenkin sen verran toimiva, että mediapalvelinten ajatus jäi kytemään
Markkinoilla ei ole yhtä ainutta laitetta, joka tekee aivan kaiken. ZonePlayerin erikoisuuksia ovat värinäytöllinen kauko-ohjain, joka osaa näyttää CD-levykansien kuvat (jpegtiedostosta), ja mahdollisuus kytkeä ZonePlayereitä toisiinsa langattomasti eri huoneissa. Markkinoiden suosituimpia ja vanhimpia laitteita on jo useaan kertaan päivitetty Slim Devices (Logitech) Squeezebox. Levypalvelimelle voi myös ottaa tietokoneelta varmuuskopioita tai käyttää sitä yleisenä tallennustilana muillekin kuin musiikkitiedostoille. Mediatoistoon sopivat verkkolevypalvelimet (NAS) osaavat striimata levyltä musiikkia musiikkipalvelimelle. Ikävä kyllä standardeja, joilla mediapalvelin voi käyttää verkkopalvelinta, on useita. Siirretäänkö äänitiedostot tietokoneen avulla verkon yli palvelimelle. Useimmat kuitenkin haluavat valmiin ratkaisun, joka toimii heti kaupasta ostamisen ja laatikon avaamisen jälkeen.
Levypalvelin - vaihtoehto tietokoneelle
Toisinaan mölisevän ja paljon sähköä kuluttavan tietokoneen pitäminen päällä vain musiikin kuuntelemisen takia ei ole mielekästä. Mediasoittimen ja levypalvelimen yhteensopivuus täytyy siis tarkistaa aina erikseen. Soittimen saa joko yhdysrakenteisella pienellä vahvistimella tai ilman sitä. laajempi juttu tästä numerosta). Tämä yksinkertainen laite osaa vastaanottaa tietokoneelta lähetettyä musiikkia, purkaa sen ja toistaa musiikin ulkoisen vahvistimen tai suoraan kuulokkeiden kautta (kts. Perusidea on sama kuin Squeezeboxissakin: pc-lähettää musiikkia ZonePlayerillä, joka purkaa musiikin ja toistaa sen. Kuunnellaanko musiikkia olohuoneessa ilman tietokonetta. Entäpä internetradioasemat, mitä lähetysmuotoa omat suosikkiasemat käyttävät, ja tukeeko musiikkipalvelin kyseistä muotoa. Jos sellaisen haluaa, on syytä rakentaa se itse
squeezebox, sonos, Hifidelio, Olive...
Erilaisilla käyttöominaisuuksilla varustettuja palvelimia tarjoaa usea valmistaja, osalla on jopa eri malleja käyttötarkoituksen mukaan. Lisäksi on syytä miettiä, millä kaikilla laitteilla
musiikkia halutaan kuunnella: stereoista, kannettavasta tietokoneesta, muiden huoneiden langattomista soittimista, jne. Jos käytössä on kuitenkin musiikkipalvelin, jossa ei ole omaa sisäistä tallennustilaa, apuun täytyy tuoda verkotettu levypalvelin. Soitetaanko musiikkia tietokoneelta käsin. Olivella on USA:ssa myynnissä vielä malli Opus, joka on hieman paranneltu versio Hifideliosta. Näinkin toki saa mitä erinomaisimmin musiikkipalvelimen, jota voi aina myös täydentää. Kuluttajan on siis syytä olla tarkkana musiikkipalvelinta ostaessaan. kiintolevypohjainen Hermstedt Hifidelio on verkkosoittimien konkareita, Roku soundBridge taas halpa tietokoneelta musiikkia soittava laite.
alusta saakka vaikka Mac- tai PC-tietokoneen pohjalta. Sähköä pieni nas-palvelin vie huomattavasti vähemmän kuin moderni tietokone näyttöineen.
kirjava tarjonta
Markkinoilla on tarjolla mitä erilaisimpia musiikkipalvelimia. Kopioiko musiikkipalvelin levyt tiedostoiksi itse CD-toistimellaan. Pykälää arvokkaampaan luokkaan tähtää Sonos ZonePlayer. Toinen markkinoiden konkari on kiintolevypohjainen Hermstedt Hifidelio ja sen Promalli, joita molempia on myyty myös nimillä Olive Musica ja Symphony. Hifistin kannattaa miettiä, millainen käyttö on itselle mielekkäintä. Sisäisen kiintolevyn lisäksi Hifidelio osaa toistaa äänitiedostoja ja kopioida CD-levyt sisäiselle kiintolevylleen.
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 73
Mitä ne tekevät ja miten ne kytketään hifilaitteistoon
Tällöin jopa halvalla digitaalisella annolla varustetulla laitteella saa erinomaista ääntä. Musiikkitallenteiden laadun voi varmistaa itse tekemällä äänenkoodauksen huolellisesti. Äänenlaatuun vaikuttavat tällöin enää digitaalisignaalin aikavälihuojunta (jitter) ja musiikkitallenteiden pakkauksen laatu. Laite on minikokoinen langaton tukiasema, johon voi lähettää iTunes-ohjelmasta tietokoneelta kuuntelemaansa musiikkia ja AirTunes välittää musiikin edelleen stereoihin joko analogisesti tai digitaalisesti. Tällöin tosin musiikki pakataan häviöttömästi, mikä eliminoi CD-levyn luentavirheet pois. Ääniformaattien valikoima on niukahko, eikä laitteessa ole omaa CD-soitinta tai kovalevyä. PixelMagicin Mediabox osaa toistaa musiikin lisäksi videotiedostoja.
Musiikkipalvelinten äänenlaatu
Musiikkipalvelinten äänenlaatu vaihtelee mallista toiseen. kaukosäätimen värinäyttö osaa näyttää vaikka CD-kansien kuvat.
Cambridge audion 640H on enemmän oikea hifilaite kuin edullisemmat kilpailijansa. Asiaa ei paranna valmistajan ontuva tukipalvelu. Mielenkiintoiseksi sen tekee mahdollisuus toistaa useita eri videoformaatteja, joskin hd-tason materiaalien toiston on laitteessa hyvin puutteellinen. Laite on vielä kovin uusi, mutta ensikäyttäjien kommentit äänenlaadusta ovat lupaavia. Käyttö on osoittanut, ettei Mediabox sovi vaativalle musiikin harrastajalle: testihenkilömme mukaan ääni pätkii, koko purkki jumittaa kesken tiedostojen toiston, analogiäänen lähtö on heikkotasoinen ja äänenvoimakkuuden säätö tuottaa säröä ääneen. Laitteessa ei ole sisäistä tuuletinta, mikä pitäisi taata hiljaisen käyntiäänen, kunhan laitteen kovalevy ei ole äänekäs. Terratecin Noxon 2 audio toimii samalla ajatuksella kuin Rokun laite: se soittaa musiikkia verkon yli avulla tietokoneen kiintolevyltä tai verkosta löytyviltä levypalvelimilta. Hifidelio käyttää äänen pakkaamiseen Fraunhoferin mp3-koodekkia, joka ei äänenlaadultaan ole enää parhaita. Kun laite maksaa muutaman satasen ja koostuu kovalevystä, näytöstä, lähettimestä, verkko-osiosta ja lisenssimaksuista, jossain on tingitty laadusta. Roku SoundBridge on halpa tietokoneelta musiikkia iTunesin ja Media Playerin kautta soittava laite, joka tukee myös Microsoftin PlaysForSure-drm-tekniikkaa. Useimmista saa taatusti käyttökelpoista perusääntä, mutta tiukimpaan hifitoistoon kaikki eivät sovi. Sisuskaluiltaan Azur 640H on jo selkeästi enemmän äänentoistolaite, kun sitä vertaa halvimpiin kilpailijoihinsa. Eli Napster ja MSN Music -kaupoista ostetut kappaleet toistuvat myös Rokun soittimella. Halvimmillaan hyvään ratkaisuun pääsee, jos omistaa jo hyvälaatuisen erillisen damuuntimen tai esivahvistimen, joka tekee hyvän da-muunnoksen. Yhtenä erikoisuutena markkinoilla on Pixelmagicin Mediabox, joka toistaa mp3, wma ja aac-tiedostojen lisäksi myös videotiedostoja, kuten wm9, mpeg-2 ja divx. Philips WACS 7000 soittaa ja. Osa käyttäjistä on tosin manaillut kiintolevyn ja CD-aseman äänekkyyttä sekä laitteen jumiutumista. Edullisena laitteena sekin on lähinnä musiikkitiedostojen etähallinta- ja purkulaite. Tiivistettynä voidaan sanoa, että hyvälaatuisella digiannolla, virheettömästi toimivasta laitteesta (koko CD-levyn tiedostojen 16-bittinen dynamiikka), sopivalla värinäsuotimella (dither) ja erinomaisella da-muuntimella saadaan musiikkipalvelimesta ääntä, joka kelpaa varmasti vaativamman hifistin tarpeisiin. TIETOA JA TAITOA MUSIIKKISERVERIT
tallentaa CD-levyt omilla yhdysrakenteisilla kaiuttimillaan. Aikavälihuojunnan eliminoinnista kiinnostuneiden on syytä joko vaihtaa halvan antavan laitteen kellopiiri tai varmistaa vastaanottavan da-muuntimen huojuntasieto. Kaikki hienommat ominaisuudet on karsittu pois, mutta tämän helpommalla ja halvemmalla tuskin saa musiikkia tietokoneelta stereoihin langattomasti.
sonos ZonePlayerin saa halutessaan yhdysrakenteisella vahvistimella. Se jokin kohta on yleensä äänenlaatu. Laite osaa lukea musiikkia ulkoisilta verkkolevyiltä ja usb-kovalevyiltä. Cambridge Audion Azur 640H:n ominaisuuskirjo on kattava: 160Gt kiintolevy, CD-levyt rippaava ja kopioiva asema, langaton verkko, Internet-radiot, musiikin toisto ja siirto pc:ltä ja
74 HIFIMAAILMA | 4 | 2007
usb-liitäntä etupaneelissa kannettaville mp3soittimille. Markkinoilla on myös lukuisia muita musiikkipalvelimia. Viimeisenä ja kaikista edullisimpana vaihtoehtona mainittakoon Applen oma piskuinen töpselipaikkaan liitettävä palikka, Airport Express AirTunes-toiminnolla. Käyttömukavuus on myös eri luokkaa, kun kaukosäätimen päässä on koko CD-levyvalikoima, eikä yksi levy kerrallaan.
Laite osaa myös lukea CD-levyjen esittäjä ja kappaletiedot netistä freedb-tietokannasta ja soittaa yleisimpiä Internet radio-asemia
Yleiset musiikkitiedostoissa käytetyt drmtekniikat estävät kuluttajaa soittamasta musiikkia muissa kuin ennalta määrätyissä laitteissa. AAC ja WMA ovat toki käyttökelpoisia niille, jotka haluavat ostaa musiikkinsa verkon isoimmista musakaupoista. Nämä ovat yritysten mukaan huomaamattomia, mutta esimerkiksi yksikään audiofiili-levymerkki ei ole suostunut käyttämään moisia menetelmiä. Mikä on paras formaatti. Molempia formaatteja (aac ja wma) voi toki koodata itsekin, eikä tiedostoja tarvitse tällöin suojata drm-tekniikalla. Myös helppo muuntaminen toiseen tallennemuotoon on rajoitettu. Helpoin ratkaisu on siis välttää suojatun musiikin ostamista.
Yhteensopivuus vaihtelee
Formaattien kirjon laajuus herättää helposti useita kysymyksiä: mikä formaatti minun tulisi valita. Tekniikan purkaminen on kuitenkin Suomen tekijänoikeuslain nykyversion mukaan laitonta. Näiden käyttö Suomessa voi tulkinnasta riippuen kuitenkin olla laitonta, niin idioottimaiselta kuin ajatus tuntuukin. Useimmat drm-tekniikat on mahdollista ohittaa, jolloin tallenteen sisältö on vapaasti toistettavissa ja kopioitavissa. Flac on häviötön ja takaa äänenlaadusta murehtivalle mielenrauhan: äänenlaatu on varmasti yhtä hyvää kuin alkuperäisellä cd-levyllä. Mp3-tiedos-
toja on harvoin myöskään rajoitettu suojausmekanismeilla, jotka vaikeuttavat tiedostojen käyttöä. Kaikki nämä tekniikat ovat teknisesti murrettavissa. Oikein toteutettuna iTunes-ohjelmalla pakattu mp4-formaatti ja lame-ohjelmalla pakattu mp3-formaatti voidaan myös toistaa katkottomasti. Klassista musiikkia ja miksattuja CD-levy-
jä paljon kuuntelevien on hyvä muistaa, että kaikki formaatit eivät tue helposti aukotonta toistoa, jossa kappaleiden väliin ei jätetä pakkotaukoa. Harmillisimpia drm-tekniikoita ovat alkuperäistä tallennetta tuhoavat suojaukset ja vesileimat. Käytännön eroista suurimmat liittyvät formaattien yhteensopivuuteen ja toistettavuuteen. Formaatit eroavat toisistaan myös siinä suhteessa, kuinka paljon virtaa laite niitä toistaessaan kuluttaa. Kuitenkin kuluttaja-asiamiehen mukaan suojattuja musiikkikappaleita tulisi pystyä soittamaan kuluttajan itse valitsemalla laitteella, mikä taas edellyttäisi suojauksen purkamista. Joustavuudeltaan Applen suojaama aac tai Microsoftin suojaama wma eivät kuitenkaan ole lähellekään mp3-tiedostojen tasoa. Katkotonta toistoa kappaleiden välillä tukevat parhaiten ogg ja wma. DRM rajoittaa myös tiedoston kopioimista toiselle koneelle tai käyttäjälle. Mielenkiintoisena vaihtoehtona itse musiikkia koodaavilla ovat ogg vorbis ja flac. Mp3 on tämän suhteen täysin ylivertainen: sitä tukevat aina kaikki musiikkipalvelimet, toisto on ongelmatonta, ja äänenlaatu on oikein koodattuna oikein hyvää. Näitä tiedostoja eivät tue kaikki äänipalvelimet, mutta mikäli oma laite tukee, on näissä omat hyötynsä. klassinen) saa toiston katkeamaan kuultavasti. Muita drm-tekniikoita ovat muun muassa CD-levyissä käytettävät epästandardit ratkaisut, jotka sotkevat alkuperäistä ääntä tai sekoittavat tietokoneen toimintaa. Ikävä kyllä, musiikin toisto rajoittuu sitten pääosin kannettaviin laitteisiin, joita varten voi tosin hankkia stereoihin kytkettäviä telakointiasemia. Nämä erottaa yleensä levyjen takakannen Copy Control-varoituksesta. Se on salakirjoitus- ja suojaustekniikoita käyttävä järjestelmä, jonka avulla oikeuksien haltija voi päättää, miten sisältöä voidaan toistaa, kopioida ja tallentaa. Mikä on helpoin. Mikä ihmeen DRM?
DRM tulee englanninkielen sanoista Digital Rights Management eli suomeksi digitaalinen käyttöestojen hallinta. Ogg taas on kätevä erityisesti avoimuutta arvostaville. Tästä saamme kiittää erinomaisen huonosti valmisteltua lakia, Lex Karpelaa, joka estää kuluttajaa soittamasta ostamaansa musiikkia valitsemassaan laitteessa. DVD-levyissä käytetty tekniikka on nimeltään CSS ja hd-formaateissa käytetty ACSS. Nämä suojaukset on mahdollista purkaa, mutta laatu ei välttämättä ole enää yhtä hyvä kuin suojaamattomassa tallenteessa olisi ollut.
ABCHR-o
hjelm
a voi k an avull
uunnell
a sokko
na
ABX-sokkokuuntelu kertoo arvaamisen todennäköisyyden
tunebite, jne). Halvin. Ikävä kyllä, vastauksia on useita jokaiseen kysymykseen. Pakotettu tauko jatkuvaksi äänitetyssä musiikissa (esim. Useimmat laitteet käyttävät vähiten akkua toistaessaan mp3-formaattia. Luonnollisesti musiikkipalvelimissa tällä seikalla ei ole merkitystä, mutta kannettavissa soittimissa sitäkin enemmän.
Osta, kopioi tai lainaa
Musiikkitiedostojen hankkimiseen on kolme tapaa: osta musiikki verkosta (usein drm-suojattuna), siirrä musiikki äänitteiltä tietokoneelle
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 77
CD:ltä) tai hanki äänitteet kavereiltasi (lain rajoissa). Häviöttömiä pakkauksia käytettäessä asetuksilla ei ole merkitystä äänenlaadun kannalta. Mikäli itse kuitenkin kuulee ongelmia äänenlaadussa, eikä tallennustila ole ongelma, laatua voi parantaa vaihtamalla V 2 -asetuksen tilaan V 0 (n. Vaihtoehto q 0.45 tuottaa taas noin 128 kbps -tiedostoja hieman heikommalla, mutta täysin käyttökelpoisella äänenlaadulla. Nämä mekanismit estävät musiikin toistamisen kaikissa musiikkipalvelimissa. Osoituksena väitteen tueksi tarjolla on useita kymmeniä erilaisia sokkotestejä, joissa sadat kuuntelijat ovat kuunnelleet äänitteitä tietämättä miten ne ovat pakattu. Kaikki tavat ovat yhtä hyviä. Nämä tiedot tallennetaan tiedoston sisään niin sanottuihin tägeihin, joita on puolestaan useita erilaisia versioita (idv3v1, id3v2, ape, vorbis). Hyvä vaihtoehto esimerkiksi flac-pakkausmuodossa on säätö 5.. Tälläkin säädöllä AoTuv Ogg -pakkaaja tuottaa vielä hyvää äänenlaatua esimerkiksi kannettavaan musiikkilaitteeseen. iTunes AAC -säädöt ovat Custom... Tilaa säästävä voi valita myös säädön: Windows Media Audio (Variable Bit Rate), 85-145 kbps (liukusäädin puolivälissä). CD:n kopioiminen on teoriassa yksinkertainen ja varma prosessi. Musiikin ostaminen verkosta on ongelmallista juuri erilaisten suojausmekanismien takia. Applen iTunes tukee myös AAC-koodausmuotoa ja Windows Media Player wma-muotoa. Ogg Vorbis ja muut formaatit vaativat omat koodausohjelmansa, jotka löytyvät myös ilmaiseksi verkosta. Tällöin äänenlaatu tosin kärsii kuultavasti. Tämä pätee suurelle osalle kuuntelijoita lähes laitteistosta riippumatta, kunhan sekä pakkausohjelma että sen säädöt ovat oikein valittuja. Vielä muutama vuosi sitten tarkkaavainen kuulija pystyi helposti erottamaan alkuperäisen säästökoodatusta näytteestä, kunhan käytössä oli riittävän hyvä laitteisto ja tiesi mitä kuunnella. 240 kbps). Toinen vaihe musiikin kopioinnissa on koodaaminen haluttuun formaattiin. Ogg Vorbis -pakkausta suosivien kannattaa käyttää virallisen koodekin sijasta AoTuVin muuntamaa versiota (4.51 tai uudempi). Varmin ja samalla myös työlain tapa on musiikin siirtäminen itse mediapalvelimelle esimerkiksi CD-levyiltä. Pakkaustavaksi ja asetuksiksi kannattaa valita ne, joita oma laite tukee, ja joilla musiikki saadaan pienimpään tilaan, ilman että pakkaamiseen kuluu kohtuuttomasti aikaa. Tulokset kertovat, että vaikka joskus tietyissä kappaleissa on kuultavissa heikkoja koodausvirheitä, ne ovat enemmän poikkeus kuin sääntö. On kuitenkin syytä tarkistaa yhdellä testitiedostolla, että riittävät tägit tallentuvat, ja että musiikkipalvelin osaa lukea nämä. Näitä varten on syytä käyttää ohjelmaa, joka osaa käyttää hyväkseen virheenkorjaustietoa levyltä ja lukea hankalat kohdat monesti. Myös 128 kbps -säätö tuottaa käyttökelpoista jälkeä. Mac ja Linux -ympäristöissä parhaimman tuloksen tuottavat yleensä cdparanoia-koodia käyttävät ohjelmat, kuten Max tai RipperX. Lisäksi useimmat eivät kuule niitä edes tarkkaavaisessa kuuntelussa, puhumattakaan nyt taustamusiikkikäytöstä.
Äänen koodaamisen suositukset
Tärkeintä äänenlaadun suhteen on kuitenkin sopiva koodausohjelman ja sen asetusten valinta. Useimmille 128kbps koodaustapa on riittävä, jos kuuntelija ei ole harjaantunut kuulemaan säästökoodausmenetelmien virheitä. Halutessa voi käyttää myös asetusta Windows Media Audio Pro, mutta on hyvä tietää, ettei kyseinen Pro-formaatti soi useissa soittimissa tai musiikkipalvelimissa. 192 kbps, 44.1kHz, Stereo, VBR (tämä siis CD-musiikille). Jos CD-levyt ovat virheettömiä ja suojaamattomia, kopioimiseen käy aivan hyvin myös iTunes tai Windows Media Player. Tämä tuottaa noin 190 kbps -tiedostoja ja erinomaista äänenlaatua lähes kaikella musiikilla. Vaikka tämä asenne olisi ollut ymmärrettävä vielä kymmenen vuotta sitten, nyt se ei enää vastaa todellisuutta. Neron AAC-pakkaajalle sopivat säädöt ovat -ignorelength q 0.53, joka tuottaa noin 192 kbps -tiedostoja. Usein törmää mielipiteisiin, joiden mu78 HIFIMAAILMA | 4 | 2007
WMA-formaattia käyttävien on helpointa koodata CD-levynsä suoraan Windows Media Player -ohjelmasta (v10 tai uudempi) käyttäen asetuksia Windows Media Audio, Best Quality (192 kbps). Tilaa säästävä voi käyttää myös asetusta V 5 -vbr-new, joka tuottaa noin 130 kbps -bittivirtaa eli säästää tilaa lähes 50 prosenttia verrattuna 190 kbps -tiedostoihin.
Formaattien äänenlaatu
Varmasti eniten kiistaa formaattien kohdalla syntyy niiden keskinäisestä äänenlaadusta ja erityisesti suhteessa alkuperäiseen tallenteeseen. TIETOA JA TAITOA Säästökoodaus
itse (esim. Hankalaksi kopioimisen tekevät kuitenkin kopiosuojaukset ja huonolaatuiset tai naarmuuntuneet levyt. Näistä varmimmin toimivat Applen iTunesilla tehdyt tiedostot, jotka ovat äänenlaadullisestikin parhaiden joukossa. Äänen häviöllinen säästökoodaaminen on parantunut huimasti kymmenessä vuodessa. Useimmat hyvät ohjelmat tuottavat järkevät tägit automaattisesti. Yllä mainittuihin ohjelmiin on kaikkiin saatavissa ilmainen lame mp3 -koodausohjelma. AAC-muotoa käyttäville on tarjolla useita eri vaihtoehtoja, joista parhaimmat ovat Nero Digital Audio Reference MPEG-4, Apple iTunes ja Winamp AAC+ -ohjelmat. Tägien muuttaminen jälkikäteenkin on mahdollista, mutta usein turhauttavan hidasta, etenkin jos musiikkitiedostoja on paljon.
säästökoodaus pakkaa äänen alle kymmenesosaan, eikä ero ole usein kuultavissa
kaan esimerkiksi mp3 on täysin käyttökelvotonta moskaa, eikä sovi audiofiileille. Nykyään säästökoodauksen laatu on niin hyvä, että 192 kbps -vbr-koodaustapa tuottaa usein alkuperäisestä CD:stä erottamattoman äänenlaadun. Audiofiili ei myöskään voi kontrolloida äänenkoodauksen laatua verkon musiikkikauppaa käyttäessään; toisinaan laatu on aivan käyttökelpoista, mutta harmittavan usein koodaus on tehty periaatteella halvalla ja nopeasti. 128 kbps -tiedostokokoon pyrittäessä riittävä säätö on yleensä -q 4.25. Parhaat ohjelmat tähän Windows-puolella ovat Exact Audio Copy ja Plextools Pro, joiden käyttö vaatii hieman opettelemista. Koodauksen yhteydessä on myös järkevää tallentaa musiikkitiedostoihin halutut tiedot esimerkiksi esittäjästä, äänitteestä, kappaleesta, genrestä ja julkaisuvuodesta. 190 kbps -tallennusnopeutta ja erinomaista äänenlaatua tuottaa asetus -q6,4. Musiikin kopioiminen CD:ltä on kaksivaiheinen: ensin kopioidaan alkuperäinen tieto levyltä ja sitten koodataan se haluttuun tiedostomuotoon käyttäen sopivinta koodausmenetelmää. Mp3-tiedostoja tekevän kannattaa valita lame-koodaaja (versio 3.97 tai uudempi) ja asetuksiksi -V 2 --vbr-new. Parasta on varmistaa testaamalla itse, ennen kuin koodaa musiikkinsa WMA Pro -formaattiin
Mielenkiintoisiin kysymyksiin päästään, kun musiikkitiedosto säästökoodataan psykoakustista algoritmia käyttäen (esim. Sitä häviötön tarkoittaa: ei yhdenkään bitin häviötä. Tämän kuultavuus on kuitenkin jälleen kerran äärimmäisen häviävää, ja se perustuu samoihin tunnettuihin tekniikoihin kuin esimerkiksi CD-soitinten ylinäytteistyksen yhteydessä tehtävä värinänlisäys. Olennainen kysymys kuuluukin: kuinka hyvin tuo ero on kuultavissa. n
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 79
sokkokuuntelussa (2005) yleisimmät säästökoodaajat olivat lähes cd-tasoisia äänenlaadultaan. Jostakin syystä näitä ihmekorvia tuntuu kuitenkin olevan yhtä harvassa
kuin maailmantason shakkineroja Alkon jonossa perjantai-iltana. Kun siirrytään keskiarvoltaan noin 192 kbp/s -tallennustilaan, niin jopa tarkkakorvaisimmat säästökoodauksen ammattilaiset heittävät yleensä pyyhkeen kehään. MP3-koodauksesta saamme kiittää pitkälti Fraunhofer instituten työntekijää, karlheinz Brandenburgia
Hyödyllisiä www-osoitteita musiikkipalvelimista ja ääniformaateista Afterdawn: suomenkielisiä uutisia ja keskustelua mm. musiikkiformaateista http://fi.afterdawn.com Hydrogen Audio: äänen koodaamisen asiantuntijafoorumi http://www.hydrogenaudio.org Rarewares: ilmaisia ohjelmia äänen pakkaamiseen (mp3, aac, flac, ogg, jne) http://www.rarewares.org/
Myyttejä äänen säästökoodauksesta
Musiikkipalvelinten ja äänen säästökoodauksen tie on ollut pitkä ja kivinen, mutta nykytarjonnan parhaimmisto on raskaan hifin vaatimustason täyttävä. Toinen mielenkiintoinen alue on monikanavaisuus. Tästäkin huolimatta harrastajien mielissä ja keskusteluissa roikkuu vielä pitkään juurtuneita virheellisiä myyttejä. Häviöttömästi pakattu virheetön musiikkitiedosto on edelleen täydellinen kopio alkuperäisestä. Muutos on kuitenkin niin hidasta, että siihen saakka nykyiset menetelmät tarjoavat hifistille tuhansia tunteja nautintoa nykyäänitteiden parissa. Välillä eroa ei kuule laisinkaan. Hitaasti yleistyvät korkearesoluutiotallenteet tarjoavat uuden haasteen säästökoodaukselle ja äänentoistolle. Tällöin alkuperäistä signaalia ei pystytä enää koskaan palauttamaan bittitarkasti pakatusta tiedostosta. Samalla on nähtävissä, että tiedostoina kulutetun musiikin määrä kasvaa valtavaa vauhtia ja on syrjäyttämässä CD-levyn. Tulokset voivat olla aika nöyryyttäviä. mp3-tiedostoksi). Korkeammat näytetaajuudet ja bittisyydet nostavat verrokkina olevan alkuperäisen tasoa. Onneksi äänentoistolla on vielä suuntia, mihin kehittyä niin myös säästökoodauksella. Myyttejä tosin esiintyy toiseenkin suuntaan. Laitteistotuki ei ole vielä kaikilta osin täydellistä, ja erityisesti suojattujen tiedostojen toiston tila on heikko. Kirjoittaja on itsekin törmännyt kultakorviin, jotka tosin itse pitävät yleensä pakkausvirheiden herkkyyttään enemmän kirouksena kuin erinomaisuutena. Vaikka monikanavainen musiikki ei lyönytkään itseään läpi SACD- ja DVD-A-levyjen muodossa laajemmin, voi monikanavaäänitteillä olla tulevaisuutta myös elokuvamaailman ulkopuolella. Toki diskantin ja basson korostaminen voi jonkun mielestä kuulostaa paremmalta, mutta objektiivisesti asiaa tarkastellen kyseessä ei ole äänenparannus- vaan huononnusjärjestelmä.
Tulevaisuus häämöttää
Voiko äänen säästökoodaus vielä kehittyä, jos jo nyt musiikki saadaan alle kymmenesosaan alkuperäisestä tietomäärästä ilman kuultavaa häviötä. Omat ja raskaamman hifin harrastajien kanssa yhdessä tehdyt kokeet ovat ainakin kirjoittajalle osoittaneet, että jo 128 kbp/s -tallennustilalla päästään äänenlaatuun, joka on jopa harjaantuneelle huippulaitteistoa käyttävälle hifistille vaikeata erottaa alkuperäisestä CD-äänitteestä. Myös pakkausmenetelmät kehittyvät niin, että yhä pienempään tilaan saadaan yhä korkealaatuisempaa ääntä. Tässä ei edes äänikortin hinnalla ole väliä, kunhan kortti ei uudelleennäytteistä signaalia vaan tarjoaa 44,1 kHz:n signaalille bittitarkan toiston. Teoreettisesti mielekäs prosessi on tiedoston dynamiikan säätely digitaalisen särön estämiseksi lisäämällä signaalivärinää (engl. Tietokoneelle tai mediapalvelimelle oikein tehty pakkaamaton kopio CD-levystä on todellakin täydellinen kopio, jokaista bittiä myöten. dither). Sen sijaan halpojen multimediavalmistajien kristallisointi- tai spektrinpalautusjärjestelmät ovat täyttä puppua. Aika vain odottaa hetkeä, jolloin yli puolella väestöstä on monikanavalaitteisto, eikä monikanavatallenne maksa enää sanottavasti enempää kuin stereoäänite. Mainitsemisen arvoinen myytti liittyy myös mp3-tiedostojen paranteluun toistovaiheessa. Jos 99 prosenttia väestöstä ei kuule 99 prosentilla musiikista eroa säästökoodauksen ja originaalin välillä, se ei tarkoita, ettei kukaan kuulisi. Säästökodaattuun ääneen ei voi jälkikäteen maagisesti palauttaa kuultavaa ääntä, jota siihen ei alun perin tallennettu. Välillä ero on kuultavissa häivähdyksenomaisesti joissakin kappaleissa, kun oikein pinnistää. Tämä on helppo itsekin todeta ottamalla kopio CD:stä vaikka huipputason CD-pyörittimen digiannosta ja vertaamalla kyseistä bittivirtaa tietokoneelle kopioituun äänitiedostoon, joka toistetaan tietokoneen äänikortilta bittitarkas-
ti. Erot säästökoodatun ja alkuperäisen välillä ovat ainakin teoriassa paremmin kuultavissa. Siirtyminen korkealaatuisempiin äänitteisiin ja monikanavatallenteisiin tarjoaa uusia haasteita myös säästökoodaukselle ja musiikkipalvelimille. Kaikki jotka haluavat itse testata oman kuulonsa, voivat hakea verkosta ilmaisohjelmia, joilla on mahdollista testata sokkona, kuinka hyvin erot ovat kuultavissa. Säästökoodausformaatit ovat todella vasta yleistymässä
Nyt hän on kuitenkin päättänyt lopettaa kuuntelu- ja pisteytysautomaatin uransa. Kymmenittäin ja vuosien mittaan sadoittain kaikenmoisia kapineita kulki korvien editse ja paremmuusjärjestykseenhän ne vuorollaan laitettiin, joskin ajoittain hampaita kiristellen ja desimaalin tarkkuudella tapahtuvaa arvottamista manaten. Lyhyen matematiikan oppimäärän mukaan tuosta muodostuu 28 vuoden rupeama. KOLUMNI Jaakko TESTI XXXXXXXX Eräpuu
HIFI musiikin palveluksessa, vai päinvastoin?
Jaakko Eräpuu on ammattiaudion ja musiikkijournalismin kautta hifin pyörteisiin ajautunut toimija, jonka absurdeja analyyseja laitteiden ja kaiutinten äänellisistä ominaisuuksista tuskin yksikään alan harrastaja on välttynyt lukemasta. Putki tai puolijohde, SET tai vuorovaihe, paneeli tai pömpeli, Black Gate -kondensaattorit
80
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Mittauksista vastaavien tahojen kanssa vertailtiin tuloksia ja ihmeteltiin korrelaation vähäisyyttä, joka kävi vuosi vuodelta ilmeisemmäksi, Hifi-lehden hallitsemattomien hautajaisten jälkeen myös näillä Hifimaailman palstoilla. Musiikkikriitikkoudesta alkanut ja hifin sekatyömiehisyyteen päättynyt savotta eteni yhtä jalkaa alan kehityksen kanssa, hyvässä ja pahassa. Ja vielä sekin, että toimintaperiaate, käytetyt komponentit ja hienolta kuulostavien kirjainlyhenteiden taakse kätkeytyvät, mullistavat innovaatiot tai niiden nimeen vannovan uskonlahkon opetuslasten määrä eivät välttämättä takaa musiikille oikeutta tekevää toistoa. Varhaiset vuodet toimittajana menivät yksinomaan musiikin parissa. Tasan saman ajanjakson lehden kuvioissa pyöri kappale suomalaista hifikäsitteistöä, Eräpuuksi nimettynä.. Vaikka ammattikuuntelija alkoikin jo pikkuhiljaa palata alkulähteilleen, musiikillisten elämysten metsästyksen pariin, jonne mittareilla ei ole, eikä ole tule olemaan, asiaa. Sitä paitsi, yhä useammin kuunteluissa kävi ilmeiseksi, että laitekokonaisuuden yhteensopivuuden ohessa - musiikilliset mieltymykset ja kuuntelutottumukset määrittävät sen, mikä toimii ja mikä ei. Miksi?
H
ifi-lehti perustettiin loppuvuodesta 1978 ja se lopetettiin loppuvuodesta 2006. Jossain vaiheessa musiikkitoimittaja löysi kuitenkin itsensä arvioimasta kaiutinten soinnillisia ominaisuuksia ja sittemmin toimenkuva laajeni kattamaan koko hifin kentän, kokoon, painoon, hintaan tai toiston laatuun katsomatta. Kuin myös se, että kulloinkin kuunneltavan musiikintoistovälineen hinnalla, etulevyn paksuudella ja maineella ei ole sanottavaa merkitystä toiston laadukkuudelle. Hifi oli vain pakollinen kylkiäinen musiikin varjossa. Niinpä. Musiikkihan tuossa päätyi paitsioon, hi-
fin palvelukseen, kun ajan hengessä väijyttiin taajuusvasteita ja sointisävyjen virheitä mittarein ja korvin. Pitihän ne levyt jotenkin saada kuuluville. Levyarvioita, muusikkojuttuja ja konserttikritiikkiä
Setä siirtyy nyt sinne, missä hän tuntee olevansa kotonaan. Ainakin osittain. Haarukoimaan käsinpoimittujen ja marginaaliin tuomittujen laiteyksilöiden sielunelämää. Kata siinä sitten alan kaikki virtaukset. On aivan selvää, että harrastaja, joka paukuttelee Metallicaa hanat kaakossa omaa eri preferenssit kuin kaunosielu, joka herkistyy sooloflyygeli-esityksen edessä. Setä tietää. Juuri musiikilliset mieltymykset eritoten. Uskokaa setää. Allekirjoittanut ei katso enää olevansa tuohon puuhaan paras mahdollinen henkilö. Jos ei, allekirjoittanut väistyy hillitysti takavasemmalle ja palaa aivan juurilleen. Niiden työstäminen kannattaisi antaa kyllä sellaisten kirjoittajien tehtäväksi, joilla on todellista kiinnostusta ja kosketuspintaa hifin valtavirran suuntaan sekä otsaa väittää yhtä toista paremmaksi. Ja jo käytännön syistäkin laitearvioinnissa näitä ominaisuuksia joudutaan haarukoimaan melko pintapuolisesti, mistä aiheutuu aina tiettyä sattumanvaraisuutta.. Enemmän IFA-messuja.
Enemmän löydettävää kuin koskaan ennen. Saattaisi olla itse kullekin eduksi, että laitteita käsiteltäisiin yksittäin, niille optimissa laitekokonaisuudessa ja ajan kanssa. elokuuta 5. Ketä nimittäin palvelee se, että omituisella musiikkimaulla varustettu setä kertoo konemusaa tai heviä
diggailevalle juniorille, että kaiutin, joka kykenee välittämään jousikvartetin loihtimat musiikilliset nyanssit viimeiseen piirtoon asti, on parempi kuin se toinen, jonka loudness-tyyppinen korostuneisuus saa puntit vipattamaan ja orastavan parransängen nousemaan pystyyn. Ammatikseenkin kuuntelevan laitearviot ovat aina mielipiteitä, edellä mainitutkin, vaikka ne perustuisivatkin kaupallisista intresseistä vapaaseen näkemykseen, keskimääräistä vankempaan kokemukseen ja harjaantuneisiin korviin. Kirjainlyhenteistä vain harvat ja valitut ovat relevantteja musiikin toistumisen kannalta, vaikka toisin ymmärtää annetaankin. syyskuuta 2007
www.ifa-berlin.com
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 81. Toki asioihin vähemmän perehtyneille ja niille, joita ei edes kiinnosta porautua äänentoiston hienoimpien nyanssien uumeniin, pitää olla näitä yleisluonteisia katsauksia, joita joskus myös vertailutesteiksi kutsutaan. Enemmän bisnestä. Sattuneesta syystä. Tai se, että setä painottaa subbarin kykyä välittää kontrabasson aika-akselilla tapahtuvia asioita lukijalle, joka etsii isoa mustaa laatikkoa dinosaurusten töminän etäisimmätkin jyrähdykset kuuluville saadakseen. Missään ei saa parempaa yleiskuvaa kuin täällä: Ifa 2007.
Yhteystiedot: Manfred Dransfeld + 358.9 612 21227 berlin@dfhk.fi
Berliinissä 31. Jos tällaiselle lähestymistavalle on käyttöä, niin täältä pesee. Näiden ääripäiden toimiva toisto edellyttää laitteistolta aivan eri asioita ja teknisiä ominaisuuksia. Musiikki on liian hieno n asia hifillä pilattavaksi.
Enemmän innovaatiota. Tämä palvelisi ainakin pitemmälle ehtineitä harrastajia nykykäytäntöä paremmin. Täysaikaiseksi musiikin suurkuluttajaksi ja puutarhahommiin. Varsinkin jo kyseessä on useamman lait-
teen vertailu, jonka puitteissa tinkimättömän monipuolinen käsittely tarkoittaisi sitä, että yksi lehden numero sisältäisi yhden tai kaksi vertailutestiä, eikä muuta. Mottonaan "hifi musiikin palveluksessa, ei päinvastoin". Senkin myytin romuttaisin, että valmistusmaa takaisi laadun, paljastamalla, että suurin osa henkilökohtaiseen käyttööni poimimistani laitteista on peräisin maasta, jota pidetään yleisesti vain viihdeelektroniikan massavalmistuksen kehtona.. tai ei, huipulle pääsee monin eri tavoin. Ilman suoranaista vertailua ja takuuvarman musiikkipainotteisesti. Vaikka asiat esitettäisiinkin tiivistetyssä muodossa. Miksi. Aikansa kutakin. Koe kansainvälisten ja saksalaisten tuottajien uusimmat tuotteet ja inspiroidu ajankohtaisista teemoista ja trendeistä maailman suurimmilla kulutuselektroniikan messuilla. Mielipiteisiin vaikuttavat monet muutkin asiat, kuin vain puhdas kuunteluhavainto. Hifi on hyvä renki, mutta huono isäntä. Näin voitaisiin pureutua asioihin syvemmin ja monipuolisemmin
KOKEILU LEVYSOITINESIVAHVISTIN QUAD QC-24P
Legendaarinen putkilaiteguru Tim DeParavicini on suunnitellut levysoitinesivahvistimia muun muassa. Totta kai.
Perinteet pelissä
82 HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Perinteikkään oloinen QC-24P perustuu putkiteknologiaan. EAR:ille. Nyt hän on valjastanut kokemuksensa myös Quadin käyttöön
Quadin näkemys toimivasta levysoitinesivahvistimesta osoittautui sangen musiikkiystävälliseksi. 900sarjan ja kohtuuhintaisten dynaamisten kaiutinten menestyksen myötä oli tullut aika tuoda markkinoille klassikoiden uusintapainoksia ja niitä täydentäviä, samanhenkisiä tuotteita. Eivät myöskään soundien. Laite sisältää sekä MM- että MC-liitännän, joiden välinen valinta tapahtuu painokytkimellä. Tim DeParavicinin suunnittelema QC-24P hyödyntää piirilevypohjaisessa kytkennässään 6111 -kaksoistriodeja, joita löytyy myös Quadin Classic -sarjan linjaetuvahvistimesta. Putkitoimisten RIAA-asteiden helmasyntiin, kohisevuuteen, QC-24P ei osoittanut taipumuksia. 24P:ssä noita hauskoja pikku putkosia on neljä kappaletta. Sittemmin seurasivat "tolppakakkosiksi" nimetyt monoputkipäätteet, 33/303 -vahvistinpari ja ESL-63, vain tärkeimmät virstanpylväät mainitakseni. Verrokkina toimi kappale italialaista audio-osaamista, Bluenoten DeMedici-RIAA-asteen muodossa. Useimmista omistamistani putkipitoisista RIAAvärkeistä ei voi sanoa samaa. Näistä uusklassikoista mielenkiintoisimpia, viimeisimpien sähköstaattisten kaiutinten ohessa on QC-24P, Quadin ensimmäinen erillinen levysoitinesivahvistin. Tavanomaisen linja-annon lisäksi käytettävissä on myös voimakkuudensäätimen ohjaama anto, jonka myötä vain mustia kiekkoja kuunteleva ei tarvitse etusta lainkaan. CD-soitin lojui käyttämättömänä paikoillaan, kun isäntä pyöritteli mustaa muovia sydämensä kyllyydestä. Quadilla on ajateltu myös hard core -vinyyliharrastajia, joille muut äänilähteet ovat turhan moderneja kapistuksia. T e K S T i : J A A k ko E R ä P u u K u vAT : P E k k A Vä ä N ä N E N
M
onien mutkien kautta jälleen jaloilleen päässyt peribrittiläinen audiovalmistamo Quad loi maineensa hifin historian aamunkoitteessa, 1950-luvulla, lanseeraamalla sähköstaattiset ESL-57- kaiuttimet, joita pidetään yhä lajityyppinsä referensseinä. Soinnin yleisen mehukkuuden ja kokonaisvaltaisuuden lohkoilla Quad oli selvä haka, vaikka sitä hiukan edullisempi Bluenote ei puolijohdetoimisuudestaan huolimatta sekään soi erityisen kliinisesti tai pistemäisesti. Kuormitusimpedanssi on MM-rasioille standardinmukainen 47 kilo-ohmia ja MC:lle pienehkö 10 ohmia. Me muut viittaamme lukemille kintaalla ja laitamme vinyylit kieppumaan.
Läpi näkyy, lämpimän pitää
QC-24P saapui taloon otolliseen aikaan, sillä olin juuri saanut vinyylikalustoni asialliseen kuosiin alan gurun Rae Santun avustuksella. Eli tälläkin sektorilla Tim DeParavicini osaa asiansa. Aiemminhan Quad on tarjonnut vinyylinkäsittelytoiminnon esivahvistimeen integroituna ratkaisuna.
tin harmoninen särö kertonevat toteutuksen tasosta jotain olennaista. Jazz- klassikoita viime vuosituhannelta, Steely Dania, Little Featia, Peter Gabrielia, Pekka Pohjolaa, Eetu Wesalaa, Dave Lindholmia ja jopa Leskis-Jussia. Timmiin säädetty ja vahvasti modattu Oracle Alexandria II, Michellin versio Rega 250:sta ja Benz Micro Ace MC olivat valmiina antamaan kaikkensa Quadin eteen. Kokonaisuutena ottaen ei ollut siis vaikea viehättyä vinyylintoistovälineestä, joka hoiti hommansa hienosti ja häiriöttömästi. Selväpiirteistä valinnaisuutta pelkistetyimmillään.
Ulkoisesti perinteikästä Quad-lookia myötäilevä QC-24P on pelkistetyn oloinen laite, mutta se tarjoaa kuitenkin varsin monipuolista käytettävyyttä. Taloudellisten vaikeuksien kautta Quad hiipui sittemmin haudan partaalle, mutta omistuspohjan muutosten piristämä uusi tuleminen alkoi kuitenkin muutama vuosi sitten. Ilta toisensa perään siinä meni, vinyylihyllyä koluten ja aarteita etsien. Itse asiassa tuli hiukan halju olo, n kun mahantuoja haki laitteen pois.
Quad SC-24P Kattavasti sovitettu
Hinta: 1 550 Lisätietoja: Concept Hifi, puh: 044 5033 378, www.concepthifi.fi, www.quad-hifi.co.uk Mitat (l x k x s): 30 x 9 x 20 cm Paino: 4 kg
Anto- ja ottoliittimet, kolmiportainen herkkyysvalitsin ja MM/MC-valitsin. Valmistajan mukaan haarukka ulottuu välille 0,135,2 millivolttia. Albumi toisensa perään -metodilla tuli havaittua, että vaikka sointi vaikuttikin paikoin aavistuksen siloiselta, toiston tietty vaivattomuus ja luonteva täyteläisyys eivät kuitenkaan hämärtäneet musiikin selkeää välittymistä. Tämän lisäksi takaseinässä on kolmiasentoinen herkkyysvalitsin, jolla signaalin tason voi asettaa sopivaksi rasian antojännitteen mukaan. Teknisistä suoritusarvoista kiinnostuneille yli 60 desibelin häiriöetäisyys ja 0,008 prosen-
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
83. Levyjen äänitysajankohtien sointi-ihanteet, hyvässä ja pahassa, valottuivat varsin hyvin. Toki myös Kronos Quartetia ja Sibeliuksen kakkosta. Quadin basso-osasto vaikutti jonkin verran Bluenoten vastaavaa muhevammalta, mutta toisaalta italianihme jäi kyllä toiseksi soinnin läsnäolon ja ilmavuuden reviireillä, vaikka erottelikin paremmin syvyysakselin tapahtumia
nyt puute on korjattu, ja uusimmassa versiossa on lisäksi videoskaalain.
84 HIFIMAAILMA | 4 | 2007
eliittiluokan
T
opfieldin ulkoasua tarkastellessa on todettava, että kalliimman pään laitteeksi se on varsin muovinen ja heppoisen oloinen. Parhaimmillaan voidaan siis käyttää jopa kolmea maksukorttia, mikä ei ole yhtään liioiteltua, sillä maksullisten kanavien tarjonta on kasvussa, eikä sopimuksia yhteisten maksukorttien käytöstä ole ainakaan vielä tiedossa. KOKEILU TALLENTAVA DIGIBOKSI TOPFIELD TF-5100PVRt HDMI
ensisilmäyksellä Topfieldin kaukosäädin on sekavan tuntuinen. Lehden ilmestymisen aikaan myytävien tallentimien massamuisti on jo korvattu kuluttajakäyttöön tarkoitetulla kiintolevyllä, jonka pitäisi olla äänettömämpi ja lisäksi pitkäikäisempi. Topfieldin kiintolevy on 250 gigatavun suuruinen, mikä ajaksi muunnettuna tarkoittaa noin 130 tuntia. Etulevyn pieni luukku kätkee taakseen Conax-maksukortinlukijan ja kaksi Common Interface-moduulipaikkaa. Leveyttä on vain reilut 30 senttiä, joten räkkikokoisten laitteiden seurassa Topfield erottuu joukosta muita solakampana. Hetken käytön jälkeen näppäimien paikat oppii kuitenkin muistamaan. Kiintolevy on myös asennettu kelluvalle alustalle, eikä värinöiden siten pitäisi päästä enää etenemään entiseen tapaan.
Liitännöissä löytyy
Kotiteatteriharrastajan kannalta digiboksien perusongelmana on usein scart-liitin. Kiintolevy pitää hienoista hurinaa, mutta suurempi ongelma on värinän johtuminen televisiotasoon tai laitetelineeseen, mistä voi seurata huomattaviakin sivuääniä. Koska taivaalta vastaanotettava bittivirta tallennetaan muuttumattomana kiintolevylle, tarkka tallennuskapasiteetti riippuu vastaanotettavan kuvasignaalin laadusta.
Tallennuslaatua ei voi valita dvd- ja dvd-kiintolevy-yhdistelmätallentimien tapaan. Digitaalisen kuvaliitännän puuttuminen on kuitenkin hillinnyt monien ostohaluja. Se on tuottanut harmaita hiuksia niille, joiden kuvalähteenä on videoprojektori, sillä vain harvoissa tykeissä on mahdollisuus scartin käyttöön.. säädin sopii hyvin käteen, mutta alareunan pieniin painikkeisiin eivät tahdo sormet yltää.
T e k s T i M i k ko J ä r v i k i v i k u vaT P e k k a vä ä n ä n e n
digitallennin
Topfieldin tallentavat digiboksit ovat saavuttaneet kovan maineen
Suosikkisarjat voidaan ajastaa tallentumaan myös toistuvasti esimerkiksi arkipäivisin, viikonloppuisin tai kerran viikossa. Näkymän voi valita joko niin että näkyvillä on selvästi vain yhden kanavan tiedot tai laajempi läpileikkaus illan ohjelmatarjonnasta. Terävä ja luonnollinen kuva, hyvät liitännät ja miellyttävä käytettävyys takaavat nautinnollisia katseluhetkiä jokaiselle television orjalle. Komponenttivideosignaali tosin saadaan poikkeuksellisesti scartista. Kun kanavat on asennettu, voidaankin siirtyä itse asiaan. Digiboksi kytketään tietokoneeseen usbkaapelilla. Hdmi-liitäntä on hienoinen pettymys, sillä kuva ei muutu juuri miksikään sitä käytettäessä. Hdmi-liitännän edut tulevat esille pikemminkin kytkentöjen teon helppoutena kuin parempana kuvan laatuna.
Topfieldin liitinvalikoimaan kuuluvat komponenttivideo ja hdmi, joten sen voi kytkeä minkä tahansa näytön kaveriksi. Ohjelmat voidaan myös haluttaessa jakaa kategorioihin selaamisen helpottamiseksi. Kuvaruutuvalikot ovat varsin laajat ja niissä on rutkasti säädettävää. Tallennuksen asettaminen vaatii vain kaksi ok-näppäimen painallusta. Toisaalta kuvasta on myös hyvin vaikea etsiä puutteita, jotka johtuisivat itse boksista, digilähetysten pikselipuurolle kun paraskaan tallennin ei voi mitään. 020 751 3800 www.topfield.fi Mitat (l x k x s): 34 x 6 x 26,5 cm Paino: 3,4 kg + Tallentaa kahta kanavaa samanaikaisesti + Tilava kiintolevy + Hdmi-liitäntä ja videoskaalain + Kaksisuuntainen usb-liitäntä tiedostojen siirtoa varten Testilaitteen kiintolevy oli äänekäs Laitteen oma näyttö on epäselvä
KUVANLAATU
9
dostamiseen tarvittava ohjelma on ladattavissa valmistajan kotisivuilta (www.topfield.fi). Yhteyden muo-
Helppo suositella
Topfieldin kokonaisuus on vakuuttava. Digitaalisen äänen siirtämiseen käytetään optista Toslink-kaapelia. HIFIMAAILMA | 4 | 2007 85. Puutteita ei juuri ole, ja laite edustaa laiteryhmän kirkkainta kärkeä. Hienoista parannusta on nähtävissä, mutta mistään radikaalista erosta on täysin turha puhua. Onneksi vain osa säädöistä on tarpeen laitteen käyttökuntoon saattamiseksi. Varsinkin terävyyden ja kohinattomuuden osalta laite jättää kaikki dvd- ja dvd-kiintolevytallentimet taakseen. Siirto tapahtuu pikanopeudella, joten pitkiä odotteluaikoja ei ole tiedossa. Niille, joilla ei vielä ole käytössä uusinta näyttötekniikkaa, laitteessa on kaksi rgb-scartia. Taulutelevisiot ja uudemmat videoprojektorit kannattaa kuitenkin lähes poikkeuksetta kytkeä hdmi-kaapelilla, joka kuljettaa digitaalisen kuvan lisäksi myös äänen. Hakuun kului hieman tavanomaista pidempi aika, mutta parin minuutin odottelu ei varmasti kaada kenenkään aikataulua. Täysin vapaasti valittavia toistuvia tallennuspäiviä ei kuitenkaan ole tarjolla, mikä on hieman harmillista. Kuvasignaali voidaan viedä käytännössä muuttumattomana digiboksin läpi, joten jos television tuloliitännät alkavat käydä vähiin, voidaan vaikkapa DVD-soittimen kuva viedä ongelmitta Topfieldin kautta. Usb-liitännästä voidaan myös tuoda valokuvia ja mp3-tiedostoja Topfieldin kiintolevylle. Scart-liitännän kuva on jo miellyttävän terävä ja väritoistoltaan luonnollinen. Se mitä näyttötilaa kannattaa käyttää, riippuu kuitenkin täysin näyttölaitteesta, sillä lopputulos määräytyy sen mukaan, kumpi skaalain on laadukkaampi. Kun levytila alkaa käydä vähiin, voi tallenteet siirtää tietokoneen kiintolevylle ja polttaa edelleen dvd-levylle. Valokuva-albumi on käyttökelpoinen idea, mutta musiikin toisto mp3-formaatissa tallentavan digiboksin kiintolevyltä tuntuu ainakin kirjoittajasta kovin etäiseltä ajatukselta.
skarppi kuva
Odotukset kuvan suhteen ovat kasautuneet varsin suuriksi, sillä Topfield on aina edustanut kuvan laadultaan tallentavien digiboksien huippua. Mukana toimitetaan johto, joka muuntaa scartin komponenttivideon käyttämiksi rcauroksiksi. Topfieldin käyttäjälle on lisäksi tarjolla kolme valinnaista näyttötilaa: 576p, 720p ja 1080i. Tallennetut ohjelmat näkyvät siististi nimettyinä luettelossa. Jos kattaukseen saataisiin tulevaisuudessa lisättyä vielä langaton lähiverkko tiedostojen langatonta siirtoa varten, ei televisio-ohjelmien tallentaminen enää voisi juuri helpommaksi muuttua. Topfieldin seitsemän päivän elektroninen ohjelmaopas on selkeä. Tämä johto ei toimi muiden laitteiden kanssa, sillä oletusarvoisesti scart-liittimen pinneistä ei saada komponenttivideosignaalia. Kuvasignaali menee boksin läpi vain silloin, kun laite on sammutettu, joten sekaannuksia ei voi sattua.
sohvaperunan unelma
Topfieldin käyttö on helppoa. Se on siten suositeltava valinta laadukasta tallenninta etsivälle. Automaattihaku löysi kaikki kanavat ja asensi ne valmiiksi oikeaan järjestykseen. Sopiva näyttötila kannattaakin hakea huolella ja ajan kanssa parhaan lopputuloksen varmistamiseksi. Pieniä vihjailuja tällaisista laitteista onkin jo kuultu, n mutta niistä lisää myöhemmin.
kuvaliitännöissä ei ole puutteita. Tallennettu kuva on täysin alkuperäisen lähetteen veroista, aivan niin kuin pitääkin. Hdmi-liitäntä lisää odotuksia entuudestaan. Topfieldissä on kaksi viritintä, mikä mahdollistaa kahden kanavan tallentamisen ja kolmannen seuraamisen samanaikaisesti. Topfield TF-5100PvRt HDMi
Hinta: 599 Lisätietoja: Kjaerulff1, puh. Skaalaimen kuvan laatu osoittautui varsin hyväksi, ja se toi parannusta testissä käytetyn Pioneerin plasmatelevision (PDP-436XDE) omaan skaalaimeen verrattuna. Yhdysjohto kuljettaa signaalin kahden digivirittimen välillä
Lisää vaihtelua tuo QuickMix-asema, joka aina kappaleen vaihtuessa arpoo seuraavan satunnaisesti jostain käyttäjän tallentamasta kanavasta. Uudessa lähestymistavassa keskitytään oleellisen ja mielenkiin86 HIFIMAAILMA | 4 | 2007
Ikioma radiokanava
Helpoimmillaan molemmat palvelut pystyy aloittamaan kertomalla yhden lempiartistinsa tai -kappaleensa. Pandoraan, varsinkin kun ensikokeilemalla se niputti Depeche Moden ja Pet Shop Boysin samaan kategoriaan. Allekirjoittanut suhtautui varauksella. Kun algoritmi löytää vertailuprofiilin, joka mahdollisimman pitkälle vastaa kuuntelijaa, on palvelun helppo suositella samoja kappaleita, jotka keräävät soittokertoja tällä "musiikillisella naapurilla". Jos missasit ensimmäisen "radioaallon", kannattaa viimeistään nyt antaa bittivirralle mahdollisuus.
Mistä saa nettiradioita?
Palvelut toimivat selaimessa Flash-sovelluksena. Suosittelun hyvyys riippuu täten vahvasti käyttäjän avoimuudesta muullekin musiikille, kuin suosikkiartistilleen. Käsitteestä Web 2.0 on alkanut versoilla väittelyä kylillä ja raiteilla. Pohjoismaisia artisteja palvelun satojen tuhansien levyjen tietokannasta ei löytynyt turhan paljoa. Tämä ei tietenkään puristeille ole läheskään tarpeeksi. Lähes...
Sekä Pandoran että Last.fm:n saa käyttöönsä täysin maksutta. Moottori toimii Web 2.0 hengessä yhteisöllisyyden suodatuksen (collaborative filtering) voimalla. Melodinen punkbändi tuotti ainoastaan samankaltaisia suosituksia, samoin syntikkabändit ja naisvokalistit. AJATUKSIA HIFISTÄ Jarno Laine TESTI XXXXXXXX
toisen osan suodattamiseen koko kerättävissä olevasta tietovirrasta. Sekä Last.fm että Pandora streamaavat musiikkiaan 44.1kHz näytteenottotaajuudella 128 kbps. Tekijät kuitenkin yrittävät saada palvelua kansainväliseksi pikaisella aikataululla. Eikä välttämättä koskaan olisi tullutkaan kuulleeksi vailla vahvaa yhteisöä, jonka mielipiteiseen suosittelu perustuu. Palveluihin löytyy myös avoimet rajapinnat, joten niitä pystyy käyttämään periaatteessa missä tahansa asiakassovelluksessa tai laitteessa. Wikipediassa, josta jokainen voi itse käydä lukemassa ja pohtimassa, miten oivasti ne vangitsevatkaan "fundamentaalisella tasolla musiikin syvimmän olemuksen".
Internet radio 2.0
Internetin radioasemat kehittyvät vuorovaikutteisempaan suuntaan. Systeemiin on rekisteröitynyt satoja tuhansia käyttäjiä, joiden musiikilliset mieltymykset ovat tallentuneet huomaamattomassa taustaprosessissa tietokantaan pelkästään omia kappaleita kotona soittamalla. Perusteina voidaan käyttää yleistä vallitsevaa mielipidettä, käyttäjän omia mieltymyksiä, tai laajan yhteisön tuomaa samankaltaisuuden voimaa. Lisää: www.last.fm www.pandora.com en.wikipedia.org/wiki/List_of_Music_Genome_Project_attributes
1990
-luvun alkupuolella internet aloitti kotiemme ja työpaikkojemme valloituksen. Samoihin aikoihin aloittivat toimintansa ensimmäiset verkossa lähettävät radiokanavat. Ryhmä muusikoita sekä tekoälyn ja kognitiotieteen asiantuntijoita kuvailee ja luokittelee yksittäisiä musiikkikappaleita yli 400 esimääritellyn muuttujan, "geenin" avulla. Tietyt genret näyttivät toimivan paremmin kuin toiset. Se on kuitenkin laadullisesti eri dekadilla kun vanha kompressoitu FM-radio. Nyrkkisääntönä vähemmän populaarit artistit toimivat paremmin. Edellä mainitut musiikilliset geenit on julkaistu mm. Ihan joka levykaupasta ei ehkä löydy kaikkia Pandoran undergroundbandeja, mutta netistähän saa nykyään mitä vain.
Pandoran boksi
Pandora on palvelu, joka on rakennettu hyödyntämään Music Genome -nimisen tutkimusprojektin tuloksia. Tästä siemenestä syntyy oma kustomoitu radiokanava. peukkua ylös tai alas, eli positiivisen tai negatiivisen äänen. Samankaltaisiksi perustellut kappaleet uppoavat kuuntelijaan yhtä hyvin, ainakin teoriassa. Mitä enemmän ääniä kertyy, sitä laadukkaammaksi suositusalgoritmin tulokset muuttuvat. Rajoitus perustuu esiintyjien oikeuksien suojelemiseen: Pandoran DMCA lisenssi kattaa tällä hetkellä vain Amerikan ihmemaan. Palaute vaikuttaa heti, jo seuraavan soitettun kappaleen valintaan. "Korkea aikakin", tuumi harras nettiradion ystävä, kun selain kaatui asemia listattaessa omaan mahdottomuuteensa. Noin kymmenen vuotta myöhemmin kaikki vähäpätöisimmätkin faktamuruset, aiheesta riippumatta, pystyi kaivamaan esiin netistä. Jos tämä naapuri pitää jostakin, suurella todennäköisyydellä myös sinä pidät, vaikket itse sitä vielä tiedäkään.
Ilmaistako. Projekti luotiin vastaamaan ihmisten avunhuutoon "Miten löydän lisää musiikkia, josta pidän". YLEn luovuttua digitaalisista DAB-radiolähetyksistä pari vuotta sitten laadukkaampia kilpailevia tekniikoita ei juuri ole. Markkinointikanavana tämä toimii vaarallisen loistavasti. Parhaimmallaan tällainen älykäs palvelu on vaiheessa, jolloin se alkaa soitella kiinnostavan kuuloisia kappaleita artisteilta, joista ei ikinä ole kuullutkaan. Slim Devices sisällyttää Pandora-tuen erillisiin verkkosoittimiinsa vakiona.
Last.fm ja sosiaalinen verkosto
Last.fm on puolestaan palvelu, jonka oletuksena tyhmyyden lisäksi joukossa tiivistyy musiikillinen viisaus. Jos tahtoo päästä mainoksista eroon ja saada lisää kustomoituja radiokanavia sekä "loved tracks radion", maksaa lysti last.fm:llä 2.50 kuussa, Pandoralla 36$ vuodessa. Oleellisen ja kiinnostavan tiedon - tai musiikin - löytäminen informaatiotulvasta alkoi vetää vertoja heinäsuoville ja neuloille. Virtuaali-tiskijukka alkaa soittaa tietynlaista musiikkia, jolle voi antaa ns. Käytännössä samanlaisiksi leimatut kappaleet voivat olla jopa kokonaan eri musiikkityyleistä. Pandoraan rekisteröityminen vaatii periaatteessa USA:n kansallisuuden ja postinumeron, mutta lomakkeelle paikaksi kelpasi myös Helsingin Kallio. Joka pojan ulottuvilla olevia radioasemia alkoi olla kymmeniä tuhansia
AH-Hifisystems ja Gamiron/Audelec olivat pystyttäneet kolme järjestelmää pitkänmalliseen huoneeseen. Ennen vahvistinta olivat ohjelmalähdevaihtoehtoina Naim CDX2 -CD-soitin XPS2-lisävirtalähteellä ja Michellin vinyylipyörittimien lippulaiva The Orbe. Monikanavainen äänentoisto ja kotiteatterin iso kuva hoidettiin liikkeen omissa tiloissa tien toisella puolella. päivä Svenska Klubbenin linnamaisen elegantissa rakennuksessa Helsingissä. Järeämpänä vaihtoehtona oli Coplandin putkivahvistimen ympärille
tehty järjestelmä, jossa CD-soittimena oli arvokas Esoteric ja kaiuttimina ProAcia. Vahvistimen perässä tulivat Naimille ominaiseen tapaan seinää vasten asennettuna Allae-kaiuttimet. Soundata oli useamman muun lailla ottanut vinyylisoittimen ohjelmalähteekseen. Vaikka hyvää ääntä kuultiin monesta muustakin järjestelmästä tämä jäi selkeimpänä mieleen. Niin, ja tokihan myös näissä kolmannen kerroksen huoneissa oli levysoittimet muistuttamassa, ettei vinyylin pyörittäminen ole vielä lähelläkään loppuaan.
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 87. Genelec tarjoili vertailumahdollisuutta 8000-sarjan kaiuttimien välillä parillakin subwooferilla säestettynä. NAD, Pro-Ject, ERA, Wharfedale ja Audiolab muutamia mainitakseni istuivat sulassa sovussa vierekkäisissä laitetelineissä ja niiden väleissä.Viereisessä hieman pienemmässä huoneessa Gradientin aktiiviset Revolutionit soivat McIntoshin elektroniikan lämmittäminä. Niin, ja olihan molemmissa Kruunuradion huoneissa tietysti se levysoitin. Myös Primare oli kyydissä CD:llä ja vahvistimella, tosin eivät soimassa oman vierailuni hetkellä. Thorensin perässä seurasivat Hifimaailmassakin kokeillut Daredin putkivahvistimet, jotka ajoivat vuoron perään kookkaita Tannoyn Kensingtoneja ja hy-
vin siroja Totem Arro -lattiakaiuttimia. Näin messuista tuli oikeat hyvän äänen messut perinteisille musiikinystäville. Yläkertaa jakoivat neljä yritystä. Toisesta kerroksesta kaksi huonetta oli Kruunuradiolla, yksi Genelecillä ja yksi Pioneerilla. ja 29. Kruunun omista osastoista kevyempi oli kalustettu Teacin puolilevyisellä elektroniikalla ja edullisilla Q-Acousticin kaiuttimilla. Pioneer soitti tuoreella ja edullisella CD-soittimellaan ja vahvistimellaan 7000e hintaisia S-V1EX -kaiuttimia. Pohjakerrosta majoittivat Harman Consumer Finland, Soundata ja Kruunuradio itse. Ratkaisu toimikin oikein hyvin ja vaihto setistä toiseen oli helppoa. Omalla osastollaan Kruunuradion Jari Råback soitti maailmalla pienen joukkion keskuudessa erittäin kuumaksi noussutta uutuutta, Naimin uutta SuperNait -integroitua. Harmanilla soivat edullisen luokan jonkinasteisiksi hittituotteiksi muodostuneet edulliset HK970 -vahvistin ja HD970 -CD-soitin perässään järeät JBL:n TL260 -kaiuttimet. AP MESSUR
O RT T I
Lämmintä ääntä koleassa kevätsäässä
K
ruunuradio järjesti pienimuotoiset messut.huhtikuun 28. Ohessa oli näillä messuilla uskaliaasti esille tuotu 2.1-järjestelmä. Kolmeen kerrokseen ja yhdeksään huoneeseen oli rakennettu useita kaksikanavaisia järjestelmiä
jälkituotannosta. Puurot ja vellit ovat menneet jossain sekaisin, minkä seurauksena levyn ääniraita soi sävelaskeleen neljäsosan korkeammalta kuin amerikkalaisessa dvdjulkaisussa. HD-LEVYARVOSTELUT
Testi: Casino Royale (Blu-ray) Teksti: Petri Teittinen Kuvat: Jakelija
Perinteitä kunnioittaen
Casino Royale ja sen tuore Cro-Magnon Bond palauttivat uskoni kompastelevaan filmisarjaan. Kummallinen pystyjuovitus ja vaatimaton filmirae viittaavat samaan suuntaan. Takakanavien hienovaraista käyttöä tunnelman ja tilan luomiseen, puntteja lepattavaa bassoa, dynamiikkaa vaikka muille jakaa ja rakennusta tärisyttävää menoa toimintakohtauksissa - tässä miksauksessa on kaikkea mahdollista. Kokonaisuutena kuva pieksee tavallisen dvd:n, mutta kovin hyvää arvosanaa ei tästä suorituksesta voi antaa. Kameran edessä käyvät elokuvan tähdet, tuottajat, käsikirjoittajat ja ohjaaja. Atlantin tuolla puolen Basic Instinct julkaistaan Blu-ray-formaatissa, mutta Euroopassa sen oikeudet omistaa hd dvd:n lippua liehuttava Studio Canal.
Kuva
Julkaisun alkutekstit pelästyttävät, sillä taustalla elävä "kaleidoskooppi" näyttää sahalaitareunoineen sangen matalaresoluutioiselta. Ilman vertailukohtaa eroa on liki mahdoton huomata. "James Bond: For Real" (24min) käsittelee leffan moninaisia stuntteja. Jotkut otokset näyttävät hienoilta, toiset taas ala-arvoiselta sutulta. Alun mustavalkoinen osuus on omiaan filmirakeen sietokyvyn testaamiseen; loppuleffassa rae on jo huomaamattomampaa. VC-1:llä pakatun 1080p-kuvan bittivirran keskiarvo on hieman yli 16mbit/s, huippujen käydessä pitkälle yli 20mbitin. Basic instinct (K18) 128:04 min HD DvD (HD30/21,2GB) kuva: 1920x1080p (VC-1) ääni: DTS-HD MA (englanti) + 2 x DTS-HD HR (saksa/ranska) tekstitys: suomi + 7 muuta
Testi: Basic Instinct (HD DVD) Teksti: Petri Teittinen Kuvat: Petri Teittinen
Turhaa kohua
Paul Verhoevenin ohjaama murhathrilleri jäi aikoinaan elokuvan sisältämän alastomuuden aiheuttaman kohun varjoon. Väärästä äänenkorkeudesta huolimatta DTS-HD Master Audio -raita yllättää positiivisesti selkeydellään, dynamiikallaan ja agressiivisella kanavien käytöllä. Mainiota demomateriaalia, mutta ollaan sitten varovaisia sen volumepotikan kanssa. En nähnyt elokuvaa teatterissa, joten ilmiö saattaa olla lähteessä ja johtua esim. Päälleliimatun oloiset romanttiset elementit saivat silti irvistämään, ja pokerikohtauksissa olisi voinut jättää rautalangasta vääntämisen vähemmälle.
Kuva ja ääni
AVC:llä pakatulle kuvalle on kerrankin annettu tarpeeksi bittejä: virran keskiarvo on niinkin hurja kuin 25mbit/s, huippujen käydessä yli 35:ssä. Elokuvan ääniraita, etenkin pakkaamaton PCM (16/48), ansaitsee täydet pisteet. Jälkimmäisiin törmää etenkin tummasävyisissä sisätiloihin sijoittuvissa kohtauksissa. "Bond Girls Are Forever" (49min) on tehty televisiolle, esitetään 480-tarkkuudella ja käsittelee tietysti leffasarjan naishahmoja. Epätasaisuus vaivaa julkaisua alusta loppuun. Onko kyseessä sittenkin vain SDmasterista ylöskonvertoitu julkaisu. Entistä maanläheisempi ja karumpi asenne mainion äijäilyn kera ovat tuottaneet sarjan parhaisiin kuuluvan elokuvan. Alkutekstien jälkei-
eLoKuva Kuva ääni
88
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Tuloksena on kerrassaan erinomainen kuva, muutamaa hieman "muoviselta" näyttävää otosta lukuunottamatta. Bittivirran huiput käyvät päälle 3 megabitissä, keskiarvon jäädessä 2mbitin paikkeille. "Becoming Bond" (27min) on sekoitus Making Of:ia ja haastattelukoostetta. Ainakaan levytila ei ole rajoittanut bittivirtaa, sillä 30 gigatavun levyllä on vain 21,2 gigaa dataa.
Ekstrat-valikko sisältää kuva- ja äänitestin.
ääni
Studio Canalille on käynyt nolo moka, mikä juontanee perinteisestä PAL-julkaisujen neljän prosentin nopeutuksesta. Lähteenä käytetty printti sisältää jonkin verran naarmuja ja roskia. Yksityiskohtien puuroutumisesta päätellen kuvalle on tehty jonkinmoista filtteröintiä ennen kompressointia. Casino Royale (K15) 144:34 min Blu-ray (BD50/42,3GB) kuva: 1920x1080p (AVC) ääni: Dolby Digital (448kbps) ja PCM 5.1 (4608kbps) tekstitys: suomi + 6 muuta
eLoKuva Kuva ääni
Lisämateriaalit
50 gigatavun levylle on jäänyt tilaa myös lisukkeille, joista suurin osa esitetään MPEG-2-pakatulla 1080p-kuvalla. Chris Cornellin musavideo "You Know My Name" esitetään myös SD-resoluutiolla.
nen piehtarointikohtaus ei vielä hälvennä pelkoja, mutta sitä seuraava ulkoilmaotos todistaa, että kannessa ei lue "HD" aivan turhan päiten. Älykäs jännäri on mainettaan parempi, mitä ei voi olla huomaamatta nyt, kun paljas pinta ei ole enää niin kumma juttu
"Crossing Criminal Cultures" (24min) vertaa The Departedia Scorsesen muuhun tuotantoon. Eurojulkaisujen sorsinta näyttää valitettavasti jatkuvan. Atlantin yli matkatessaan Blu-ray-versiosta on karissut pakkaamaton 5.1-kanavainen pcm-ääniraita. 15 minuutin Making Of -dokkari on tyypillinen haastattelukooste, jossa kaikki on parasta sitten renkaan keksimisen. 22-minuuttinen "Stranger Than Fiction" kertoo käsikirjoittajan ideasta yhdistää aito bostonilaisgangsteri Infernal Affairsin juoneen. Upea juoni, joka tapauksessa.
Kuva
HD- ja BD-julkaisut ovat kuvaltaan identtiset. Kuva on yleisilmeeltään filmimäinen ja hyvin lähellä sitä, millaisena muistan teatteriversion. Harjoittelijan (Ethan Hawke) ristiriitaiset tunteet ja alati kasvava ahdistus välittyvät hienosti katsomoon saakka. Menetys ei ole suurensuuri, sillä The Departedin äänimiksaus on sangen vaatimaton ja painottuu vahvasti etukaiuttimiin. Hd dvd -julkaisussa on lisäksi häviötön TrueHD-raita, joka soi selkeämmin kuin DD-raita, mutta ero ei ole mullistava. Molemmat tarjoilevat selkeää dialogia ja tarpeen tullen saumattomia äänikenttiä napakan basson kera. Sävytetty ja tyylitelty kuva ei ehkä ole kovin realistinen,
mutta kummatkin teräväpiirtojulkaisut toistavat esimerkillisesti ohjaajan vision. Mukaan on eksynyt pari hieman arveluttavaa otosta, joissa on tavallista enemmän liikesumeutta; pieni kauneusvirhe lähteelle muuten varsin uskollisessa siirrossa. Tämä ei silti ole Scorsesen parhaita leffoja, enkä siedä Jack Nicholsonia näyttelemässä taas kerran itseään. Setin viimeistelee 15 minuuttia poistettuja kohtauksia Scorsesen esittelyjen kera. Täysin ympäröivän äänikentän sisältävät kohtaukset voi laskea melkeinpä yhden käden sormilla.
eLoKuva Kuva ääni
ääni
Julkaisujen 640-kilobittisissä Dolby Digital -raidoissa ei ole huomattavaa keskinäistä eroa. Raidan ansiosta hd dvd -levyllä on hieman yli gigatavu enemmän dataa kuin bd:llä.
Testi: Training Day (Blu-ray/HD DVD) Teksti: Petri Teittinen Kuvat: Jakelija
Kovaa peliä Losissa
Epätasaista jälkeä tehnyt Antoine Fuqua onnistui mainiosti tällä pahasta poliisista ja räkänokasta kertovalla jännärillä, joka toi Denzel Washingtonille Oscarin parhaasta pääosasta. Testi: The Departed (Blu-ray/HD DVD) Teksti: Petri Teittinen Kuvat: Jakelija
Lisukkeet
Levyjen lisämateriaalit ovat identtiset ja HD/BDjulkaisuksi varsin riittoisat, joskin 480-resoluutiossa traileria lukuunottamatta. Tällä kertaa uhriksi joutui englanninkielinen Dolby TrueHD -ääniraita, joka löytyy amerikkalaisesta hd dvd:stä. Kokonaisuuden pilaa vain juonenkäänne, joka nojaa hyvin epätodennäköiseen yhteensattumaan.
Kuva ja ääni
Training Day tarjoilee ensiluokkaisen terävää ja näyttävää kuvaa molemmissa formaateissa. Tällä tempulla julkaisu on saatu mahtumaan yksikerroksiselle bd-levylle. TrueHD:n bittivirta vaihtelee kanavakuorman mukaan, huippujen käydessä hieman yli 2 megabitissä. Training Day (K15) 122 min kuva: 1920x1080p (VC-1) tekstitys: suomi + 6 muuta Blu-ray (BD25/20,0GB) ääni: DD5.1 (640kbps) HD DVD (HD30/20,1GB) ääni: DD Plus 5.1 (640kbps), TrueHD 5.1 (ita)
Testilaitteisto Soittimet: Panasonic DMP-BD10 (Blu-ray) Toshiba HD-XA2 (HD DVD) PlayStation 3 (Blu-ray) Kaiuttimet: KEF XQ-sarja a/v-vahvistin: Sony STR-DA5200ES näyttölaitteet: Sony KDS-55A2000 Sony VPL-VW100 "Ruby" JVC DLA-HD1
eLoKuva Kuva ääni
HIFIMAAILMA | 4 | 2007
89. The Departed (K15) 151 min. TrueHD:n menetys ei ole maailmanloppu, sillä molempien julkaisujen Dolby Digital -raidat soivat kerrassaan hienosti. Tuhdit soundit, huoneen täyttävä äänikenttä ja oiva tilantuntu toistuvat kiitettävästi.
onpa lisukkeitakin
Lisämateriaalit esitetään 480-resoluutiossa. Blu-ray-versiossa on keskimäärin megabitin verran suurempi bittivirta, mutta se ei saa aikaan näkyvää eroa versioiden välillä. kuva: 1920x1080p (VC-1) tekstitys: suomi + 6 muuta Blu-ray (BD25/20,9GB) ääni: Dolby Digital 5.1 (640Kbps) HD DVD (HD30/22,2GB) ääni: Dolby Digital Plus 5.1 (640Kbps), Dolby TrueHD
Pätevää kissa ja hiiri -leikkiä
Laadukkaat näyttelijät ja roppakaupalla herkullisia juonenkäänteitä sisältävä tarina ansaitsivat hongkongilaiseen Infernal Affairsiin perustuvalle The Departedille parhaan elokuvan Oscarin ja ohjaaja Martin Scorseselle viimeinkin parhaan ohjaajan pystin. Viisiminuuttisessa vaihtoehtoisessa loppukohtauksessa on oikeasti vain minuutti uutta materiaalia. Sen sijaan euroversio sisältää italiankielisen TrueHD-raidan, jota ei edes mainita kansipapereissa. Traileri on saanut seurakseen pari musavideota. Paras lisuke on ohjaajan informatiivinen kommenttiraita. Setin avaa hieman yli 12 minuuttia poistettuja kohtauksia. Bittivirran keskiarvoksi tulee 15mbit/s, huippujen käydessä päälle 26:ssa. Hd dvdkuvan bittivirran keskiarvoksi tulee kohtuulliset 16mbit/s, huippujen käydessä pitkälle yli 20:ssä
Manowar on näiden avulla saanut rakennettua todella eeppisen kokonaisuuden, joka kuitenkin yllättävän vähän kykenee puuduttamaan, vaikka ehkä vähän vähempikin mahtipontisuuden tavoittelu olisi riittänyt. Äänten jatkumosta on aistittavissa, kaiken synteettisyyden ja sähköperäisyyden takaakin tietty inhimillinen vivahde, jonka ansiosta musiikinkaltainen äänimassa ei ole aivan silkkaa sci-fiä, joskin paikoin hyvinkin selkeästi visuaalisia mielikuvia herättävää. Kornista on selkeästi havaittavissa että nyt ei olla sillä omimmalla alueella, mutta levylle tallentunut antaumuksellinen nöyryys akustista esiintymistä kohtaan on erittäin kunnioitettavaa näinkin pitkän uran tehneelle orkesterille. Vuonna 1911 syntynyt Jehan Alain loi sävellyksissään oman ilmaisun, jossa oli sijansa myös leikkisyydellä ja ilmavalla eloisuudella. Mukana on riittävästi musiikiksi tunnistettavaa tavaraa, jopa aivan aseistariisuvan kauniissa olomuodossa. Kun soundipuolikin on kerrassaan mairittelevaa ja vierailevien soittimien kirjo sekä sovitus erinomaista, ei voi kuin antautua ja antaa täydet pisteet. Teokset tuntuvat samalla jollain tavalla läheisiltä; kieli, intonaatio ja esitystyyli antavat omalla tavallaan viitteitä kulttuuriemme ja perinteidemme sukulaisuudesta. Ja vaikka levyn äänitykset on tehty vuosien varrella ja useissa eri kirkoissa, on kokonaisuus soinniltaan yhtenäinen. Heinavanker-yhtyeen sointi on tyylikkään tasapainoinen ja homogeeninen. Manowarin uutukaisen odotus aiheutti ristiriitaisia tunteita, vaikka metallin veljesten sanoma on jo vuosien mittaan tullut tutuksi, mutta epävarmuus aiheutui edellisen levyn muutamasta täytekappaleesta. Tässä onnistuivat raskaammalla saralla aikoinaan Nirvana ja Alice in Chains, nyt myös Korn. Hanat kaakkoon kääntämällä saa aikaiseksi varsin uskottavan päällevyöryn tunnun. Aivan niin kuin projektin pontimena toimineen inhimillisen elämänalueen piirissäkin. MTV UnPlugged-sarja ei ole rock-musiikin saralla koskaan tarjonnut kellosignaalin tarkkaa soitantaa, paremminkin vahvaa tunnelmaa kaikessa alastomuudessaan. Virolaiset vanhat kansankoraalit ja -sävelmät soivat erinomaisen laulajiston esittämänä vivahteikkaina ja koskettavina. Ei lätise biitti, eivät louskuta hauskat lainat toisten tekemisistä. Heinavanker-yhtye keskittyy ohjelmistossaan erityisesti vanhempaan kirkkomusiikkiin ja sen synnyttäneeseen maailmaan. Hail and kill! Tero Kukkonen
Jarmo Saari Solu: The Making of Love.
(ZEnCD)
Kitarameedio Jarmo Saaren minikokoonpano Solu koostuu tasan yhdestä muusikosta, mutta eipä sitä juuri aisti muusta, kuin konseptin eheydestä. Vähintäänkin vahva veto äänitteeksi. Erityisesti ranskalaiset säveltäjät ovat teoksissaan tuoneet esille soittimen sointivärien ehtymättömän hienostuneita mahdollisuuksia. Soundeja myöten. Kun kaikki on hyvin ja aurinko paistaa ihmissuhteen yllä. Instrumenttien panorointi on UnPlugged-levylle ominaisesti hyvin voimakasta ja ääripäävaikutteista mutta piristävää. Ajoittain hyvinkin heviksi yltyvä vyörytys ei flirttaile lainkaan modernin konemusiikin kliseiden kanssa. Ruohomen toiminta tietokonegrafiikan parissa on siis jättänyt jälkensä musiikilliseen ajatteluun. Gods Of War:lla keskitytään entistä enemmän Odinin aikaan Valhallan maisemissa. Lauluja rakastamisen vaikeudesta. Onneksi varsinaiset kappaleet ovat yhä taattua Manowaria ja kyseinen orkesteri osoittaa taas kerran, että kovinkin metallimuusikko osaa tehdä tuplabasaritykitysten väliin mitä hienoimpia balladeja. Jaakko Eräpuu
ALAIN Urkuteoksia Kalevi Kiviniemi
(Fuga)
Urkumusiikki voi olla muutakin kuin jykeviä preludeita tai fuugia. Lahden Ristinkirkon urut tuntuvat sopivan tähän musiikkiin mainiosti, ja äänityksen avoin sointikuva tukee musiikin aineettomuutta ja avaruutta. Tämä saattaa sopia hempeille poppareille, mutta syvintä sisintään luotaavaa asiaa on metallimiehen hankala ilmaista ilman, että naulitsee sielunsa seinälle. Kalevi Kiviniemi on koonnut levylle edustavan valikoiman Alainin urkuteoksista. Runsas kappaleiden määrä albumilla hämmensi ensin, mutta todellisuudessa mukaan on ängetty entistä enemmän välisoittoja ja puheita. Heikki Valsta
MuSIIkkI ÄÄnI
MuSIIkkI ÄÄnI
MuSIIkkI ÄÄnI
Korn:MTV UnPlugged
(Virgin/EMI)
Alternativemetalliorkesteri Korn näyttää muuntautumiskykynsä, kypsyytensä ja syvimmän sisimpänsä uraa uurtaneessa MTV UnPlugged-sarjassa. Toki materiaali on käynyt läpi melkoisen muokkausmankelin, mikä ei kyllä ole koitunut soitteiden sielukkuudelle aivan totaaliseksi turmioksi. Mutta varsinkin hänen uruille kirjoittamansa musiikki on jäänyt elämään meidän päiviimme asti. Maaliskuussa yhtye vieraili myös Helsingin Kirkko soikoon -festivaalille esittämässä vanhaa virolaista hengellistä musiikkia. Jarno Rannanpää
Manowar: Gods Of War
Magic Circle Music
Nyt on korkea aika öljytä lihakset, pukeutua nahkavaatteisiin, kaivaa miekka naftaliinista ja käydä veriseen taistoon. Kiviniemen notkea tekniikka luo teosten esityksiin ilmavuutta ja raikkautta, joka on omiaan Alainin polveilevaan sävelkieleen. Soundillisesti Ruohomäen työstämä materiaali kuulostaa ñ bittipohjaisesta formaatista huolimatta ñ jokseenkin analogiselta. Miehekkään kitara- ja soundivallin taakse on helppo piiloutua, mutta entä kun tällaiseen tottuneelle orkesterille annetaan akustiset soittimet ja käsketään pistämään parastaan. Osittain tätä samaa ohjelmistoa on kuultavissa nyt myös levyllä, jonka toisen kokonaisuuden muodostaa ranskalaisen renessanssinajan vokaalimusiikin mestarin, Johannes Ockeghemin messusävelmät. Aikaakselin tapahtumat kehittyvät useimmiten verkkaisesti ja häipyvät pois kuin varkain. Olisi mielenkiintoista kuulla tämän lupaavan yhtyeen esityksiä myös suurempien vokaaliteosten tulkitsijana. Heikki Valsta
HEINAVANKER
Ockeghemin musiikkia ja virolaisia kansankoraaleja (Alba)
Hieronymos Boschin maalaus on antanut nimensä mainiolle virolaiselle lauluyhtyeelle. Näin stereofonisinakin surroundin lailla tilan täyttävät ääniaallot eivät juuri tarjoa rytmistä tarttumapintaa kovin pitkäksi aikaa kerrallaan. Niistä tunnetuimpia ovat vauhdikas Litanies (Litanioita) ja mietiskelevä Le jardin suspendu (Riippuva puutarha). Maalauksessa maailman raadollisen elon keskellä ovat valtaisat heinävankkurit, jonka kuorman päällä soi kaikkien tavoittelema kaunis musiikki. Jehan Alain aloitti uransa lupaavana säveltäjänä ja ehti luoda melkoisen tuotannon ennen kuin hänen elämänsä päättyi toisen maailmansodan luoteihin vuonna 1940. Ne rakkauden tekojen pimeätkin puolet kyllä valottuvat, taiten työstetyn soundijatkumon riipivimmissä revityksissä, vaikka Saari väisteleekin onnistuneesti ohjelmallisuuden pahimmat karikot. Dynamiikkaa löytyy ja matalimmat taajuudet työllistävät subbaria ihan mukavasti. Studiotekniikan myötävaikutuksella kun saa raidat täyteen bändeittäkin, jollaisten jäsenyydestä Saarella on kokemusta Zetaboosta XL: ään, vain pari etappia mainitakseni. Jukka Ruohomäki: Time Ride.
(Hot Igloo)
Elektronimusiikin konkari yllättää: Time Ride on paljon enemmän kuin apurahantuoksuinen taidepläjäys, vaikka yksi sävellyksistä onkin ranskalaisen elektro-akustisen musiikin festivaalin tilaustyö. The Making of Lovea voisi kuvailla niinkin, vaikka kyseessä onkin täysin instrumentaali tapaus, jonka äänimaiseman kaikki ulottuvuudet ovat kitaroista peräisin. Jaakko Eräpuu
MuSIIkkI ÄÄnI
MuSIIkkI ÄÄnI
MuSIIkkI ÄÄnI
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 91
Trovesin jazztausta kuuluu kyllä, mutta hän ei ole kuitenkaan lähtenyt rekonstruoimaan sävellyksiä aivan uusiksi, vaikka taiteilijan vapaudella niitä käsitteleekin. Iso osa levyn tehokkuudesta on vokalistin monipuolisten laulusuoritusten ansiota, mutta instrumenttipuoleltakin löytyy potkua. Levy kuulostaa paikoittain suttuiselta ja ylikliiniseltä, vaikka yhtyettä aiemmin vaivannut muovinen soundi on saatu karsittua. Hieno levy, himmeästi kimaltava helmi hifistinkin tarttua. Cainen aiemmat mielenkiinnon kohteet ovat saaneet arvoisensa kohtelun. Siellä jos missä on tilaa hetkessä elävälle musiikilliselle vuoropuhelulle ja kiireettömälle teemojen kehittelylle. Tämä trio hallitsee ajoituksen ja jännitteen annostelun salat. Äänitys on vahvan päällekäyvä. Caine soljuttaa näet klassisen teeman alta esiin jazzahtavia kulkuja ja palaa nuottiviivastolle vain taas sieltä ilkikurisuuksiin palatakseen. Muutamaa kappaletta on maustettu dramaattisesti vivahteilla black metallia ja maailmanlopun merkeissä liikkuva tunnelma on painostavan kaoottinen. Monkista ja Bill Evansista alkaen, tahkonnut rumpali-ikoni Paul Motian kitaristi Bill Frisellin ja fonisti Joe Lovanon vapaiden assosiaatioiden äärelle, kontrolloitujen pienryhmä-improvisaatioiden pariin. Jaakko Eräpuu
MuSIIkkI ÄÄnI
MuSIIkkI ÄÄnI
MuSIIkkI ÄÄnI
Pain Confessor: Purgatory of the Second Sun
(Megamania)
Pain Confessorin kolmas albumi heittää kehiin hyväksi havaitun yhdistelmämetallikonseptin: tiukkaa trash -menoa yhdistettynä uuden aallon deathiin, vokalisti murisee ja kertseihin jaetaan puhdasta laulumelodiaa. Nämäkään tuokiot eivät silti riko kokonaisvaltaisesti ajatellun teoksen illuusiota. Instrumentaaliyhtye Planet X on luonut oman tyylinsä, jossa se sekoittaa musikaalisella tavalla moderneja suuntauksia. Pasi Pesonen
Planet X: Quantum
(InsideOut 2007)
Voimaa ja melodista, metallista fuusiota. Kokonaisuutena Sattuman Kauppa nousee Sir Elwoodin levyistä ehdottomaan kärkikolmikkoon ja vuosien odotus palkittiin todella onnistuneesti. Koskettimet ovat edelleen hyvin esillä ja rumputyöskentely on vahvaa. LEVYARVOSTELUT Eräpuu, Kukkonen, Pesonen, Rannanpää Ruishalme, Suonperä, Valsta
Paul Motian/Bill Frisell/Joe Lovano: Time And Time Again
(ECM)
Nimet puhuvat puolestaan, vaikka eivät sellaisenaan mikään laadun tae olisikaan. Pirkka Ruishalme
Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Sattuman kauppa
EMI
Yli kolme vuotta ehti kulua edellisestä studioalbumista ja Sattuman Kauppa tarjoaa uutta keskiolutjazzia kuulijoille. Metallisuus on kuitenkin vain mauste ja kyse on vahvasta fuusiomusiikista, josta on turha hakea kliseitä. Kitaristeilta irtoaa maukasta riffiä melkein läpi levyn ja syntikkaosasto tehostaa melodioita hyvällä maulla. Läpinäkyvässä äänikuvassa tapahtuva musisointi on oiva esimerkki siitä, että intensiteetti ei ole äänen määrästä tai tempon kiivaudesta kiinni. Caine ei ole mikään Spike Jones, vaan hullutellessaankin kunnianhimoinen ja näkemyksekäs muusikko, joka nyt vain sattuu olemaan kiinnostunut klassikoista. Orkesteri ei ole lähtenyt kaupallisuuden kiilto silmissään kohti valtavesiä, vaan Elwood-soundista on pidetty kiinni ja se on myös tunnistettavissa heti alkumetreiltä. Quantum alkaa kutkuttavalla urkuriffillä, jonka alla möyryää. Mozart-kooste on jopa edellämainittuja vähemmän hurja, vaikka hivelevien sooloflyygelihetkien lomassa anopinkarkotusjatsiksi tai muuten vaan vapaamieliseksi mekkalaksi äityykin. Mahler, Schumann, Wagner, Bach, Diabelli... Viulut nostavat soinnin ilmaan. Ei kannata kuitenkaan pelästyä. Kappalerakenteet ovat parhaimmillaan hyvinkin oivaltavia mutta pahimmillaan biisejä revitään liian moneen suuntaan. Kitaristi Tony MacAlpine:n on korvannut peräti kolme eri kitaristia. Ainahan "superkokoonpanojen" anti ei tarjoa edes osiensa summaa, mutta varttuneemman jazzsukupolven Motian/ Frisell/Lovano -kolminaisuuden kokoontumisen tulokset kestävät kriittisenkin tarkastelun. Jaakko Eräpuu
Uri Caine Ensemble: Plays Mozart
(Winter & Winter)
Pianisti Uri Cainen uusimman aluevaltauksen ensitahdit kavaltavat mitä tuonnempana tuleman pitää. Jaakko Eräpuu
Gianluigi Trovesi/Umberto Petrin/Fulvio Maras: Vaghissimo Ritratto.
(ECM)
Jazzin ja kamarimusiikin rajankäyntiä aiemminkin harjoittanut multipuhaltaja Gianluigi Trovesi on uusimmalla levyllään ottanut etäisyyttä jazziin. Päätöskappaleeksi päätynyt Hyvä Veli on bändin yksi koskettavimmista kappaleista, joka on tarina rakkaan ystävän poismenosta. Tunnistettavien teemojen lomaan asetellut abstraktiot luovat kontrasteja ja korostavat klassisesta aarteistosta poimittujen otantojen ajatonta kauneutta. Tero Kukkonen
MuSIIkkI ÄÄnI
92
MuSIIkkI ÄÄnI
MuSIIkkI ÄÄnI
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Purgatory of the Second Sun lähtee maalailevan intron jälkeen käyntiin raivoisasti, mutta meno muuttuu melodisempaan ja hitaampaan suuntaan levyn loppua kohti. Rummut ja basso potkivat vahvasti mutta myös heleämmät äänet erottuvat. Hämäystä. Näin vähemmästä syntyy enemmän ja äänitteestä kestokulutushyödyke. Olennaista on mitä ja milloin, ei kuka ja kuinka. Sävellykset ovat monipuolisia ja kappaleita löytyy rauhallisesta tunnelmoinnista hieman nopeampitempoisimpiinkin raitoihin. Rummun kumahdus käynnistää metallisen kompin: alkaa Alien Hip Hop! Seuraava kappale alkaa pyöreällä pianolla mutta pian ollaan taas sykkivässä metallisessa menossa. Äänenlaatu on laadukas. Päinvastoin. Ohut Kosketus nousee omaksi suosikiksi ja myös levyn muissa tarinoissa liikutaan usein elämän enemmän tai vähemmän murjomissa kohtaloissa. Sama meno jatkuu koko äänitteen ajan, myös silloin, kun äänessä on koko Ensemble viuluineen, puhaltimineen, sähköisine kitaroineen, bassoineen, rumpuineen ja DJ:iineen. Mozartin Pianosonaatista C-duurissa kuullaan vain muutaman sekunnin mittainen teemanpätkä, josta voisi päätellä, että nyt on tulossa sitä itseään. Syvimmälle improvisaation syövereihin trio sukeltaa omaa materiaaliaan jalostaessaan. Tähtäimessään varhaiset säveltäjät Palestrina, Orlando di Lasso ja Monteverdi sekä hieman uudemmat biisinikkarit Jaques Brelistä Alfredo Piattin kautta italopoppari Luigi Tencoon, joiden lyyrisestä laulullisuudesta Trovesi, tällä kertaa alttoklarinetteineen, koostaa pianisti Umberto Patrinin ja lyömäsoittaja Fluvio Maraisin kanssa ehjän ja persoonallisesti eri maailmoja yhdistelevän paketin. Äänikuva hallittu, joskin keinotekoinen. Johdatteleehan yli 50 vuotta jazzia eri yhteyksissä. Alkuperäisestä nelikosta on kaksi jäljellä: kosketinsoittaja Derek Sherinian ja rumpali Virgil Donati. Kaikista levyn sanoituksista vastaa Juha Lehti, joka loistavalla tulkinnallaan saa paikka paikoin kylmät väreet hiipimään selkäpiihin. Vaikka sitten hallituin vedoin päivitetyn Monk-pastissin tai löyhemmin jazzin historiaan ankkuroituvan materiaalin merkeissä. Musiikissa on futurismia muttei turhaa hektisyyttä, progressiivisuutta ja rytmistä leikkiä, painavaa komppia mutta myös sielukkaita sooloja
Puh. Ovh 2150, nyt pois nurkista hintaan 145. Musta kangas ja lisävarusteina seinäteline ja radioantenni. Puh. Puh. Todella vähän käytetyt tarpeettomana! Väri musta. Lisätietoja www. Ilmoitustilan myynti ja varaukset toimituksesta: Performance Magazines Oy, Olarinluoma 15, 02200 Espoo, puhelin 010 778 6404, faksi 010 778 6401, toimitus@hifimaailma.fi. 0500-789 692 ja 03-617 1018 tähtiportinkatu 18, 13130 HÄMeenlinna
Kotiteatteripaketti, Yamaha RXV-595RDS vahvistin, Yamaha CDX-490 cd, Dali 104 etukaiuttimet, JBL-keskikaiutin, KEF Cresta10+ -surroundit ja Atacaman jalustat. 044-5834625, opvleh@utu.fi Cerwin Vega VS 15 -kotikaiuttimet. Hp. 350. Puh. Puh. Hinta 600 Puh. Wharfedale Diamond (9.2) 125. http://www. Puh. En lähetä, eli pääset kokeilemaan ennen ostoa että kaikki ok. Vantaa. Väri musta. Puh. Vantaa. Kaikki kajarit magneettisuojattuja ja etukankaat löytyy tietysti. Keskity olennaiseen eli musiikkiin Ammattilaisten Shure.
Myynti: Shure Hifi- ja kodintekniikkamyymälät
Maahantuoja:
Puh. Puh. Polyphon 1000. 09-607 1361 NAD 214-päätevahvistin, legendaarinen pääte, joka ei pahemmin esittelyjä kaipaa. Rauma. Tarjousten perusteella yhdessä tai erikseen. 050-3315946, ville.nenonen@gmail.com Kolme tehtaan avaamatonta pakettia Ecophon Focus ET15(1200x600) vaimennuslevyä, yhteensä 21,6 neliötä. Hp 625. Väri Sininen 463, Lähin NCS-värikoodi: S 3020-R90B. 4500, hp. 140W / kanava, sillattavissa 2- tai 3-kanavaiseksi.
Väri shamppanja, paino 24kg. Ikää 2,5 vuotta, koot sun muut selviää linkistä. Myydään tarpeettomana. Jotain vikaa, mutta lamppu on ainakin ehjä. Legendaarinen ja erittäin harvinainen kokonaisuus. 050-5002288 Seleco 350 -CRT-projektori. vonschweikert.com/lcr35.html Puh. H. Puh. DVD-soittimelle saa SDIkortin jos komponenttiliitäntä ei tyydytä. 150 W, AceBass tekniikka, 10" pitkäliikkeinen elementti, HiFi-lehden testivoittaja v. Äänellisesti yksi parhaimmista sekä kotiteatteriin että kaksikanava-toistoon. 2000. 040-4160905, kim.porrassalmi@gmail.com AudioPro Impact subwoofer, 1.35:n isoveli. 040-7005095 / Molli klo 15.30 jälk., tak_mehtacone@hotmail.com Kolme kaiutinparia: Amphion Helium 2, 450. Jättäessäsi ilmoituksen sähköpostitse, huomioi mainita onko kyseessä myynti- vai ostoilmoitus ja mille osastolle haluat ilmoituksen. Puh. Puh. Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen aineistot@hifimaailma.fi. Mahtavaääniset ja silmää hivelevät ämyrit. Hp. Hinta 180. 050-5407783, samu.k@netti.fi Velodyne CHT-8R subwoofer, uuden veroinen. 044-7111668, tero.kuukasjarvi@kymp.fi Audio Pro B1.35 subwoofer. 0500 522254, mkorsi@suomi24.fi Dynaudio BM5A aktiivikaiuttimet, mustat. Testivoittaja basso! Ostettu 15.3.2001. Puh. Pianolakattu musta on väri. 500. ILMOITUSTILAN MYYNTI HIFIMARKKINOILLE: Yritykset voivat ilmoittaa Hifimarkkinoilla maksullisilla ilmoituksilla. Virheetön laatukaiutin. Kauppa käy vilkkaana, myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. Vuoden subbari Ruotsissa v. Ostettu 9.3.2001, erittäin siistit. Ovh. Siisti, mukana ohjain, manuaali ja kuitti. Todella läpinäkyvä ääni. 370. Seinäjoki. ecophon.fi. 040-4160905, kim.porrassalmi@gmail.com Sony TA-N 9000ES monikanavapäätevahvistin. Hinta 4900. Katsottu 4000h, ovh 29500mk, nyt vain 950. 010 525 8000
www.noretron.fi
94
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Ilman listoja/kiinnikkeitä. Järeä ja upean näköinen. 040-5928143, miikka.supreme@gmail.com Sony VPL-HS2 videoprojektori. Puh. 0400-805255 / Sami Carver Amazing Loudspeaker Platinum -kaiuttimet ja Carver Silver Seven-T monopäätevahvistimet. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Laitteet ovat kuin uusia, manuaalit ja muut nippelit löytyy. MHR-kortit asennettuna. 045-6354496, jyrki1.niskanen@pp.inet.fi Gradient preludet, pyökki. Vahvistin Cyrus 100. Testivoittaja Suomessa ja Ruotsissa, uusi referenssi. 040-5078399 Infinity Alpha 50 kaiuttimet ja Harman/ Kardon 3470 vahvistin. Hinta 330. OtaMMe laitteita Myyntiin, PaljOn laaduKKaita vaiHdOKKeja yM,tarjOuKSia.
High-end - Kotiteatteri - Tarvikkeet
TL-Audio
www.tlaudio.fi
puh. Testivoittaja laatukajarit, loistavat kauittimet elokuva- ja musiikkikäyttöön. Helsinki. 045-1370933 Totem Acoustic Sttaf -kaiutinpari, kirsikka. Puh. 040-5356184, mika.riikonen@storaenso.com Chorus Compact 88 -kaiutinpari ja Chorus Compact 66 -keskikaiutin. 0440-441968, kimmo.t.leinonen@kolumbus.fi Bang & Olufsen Beosound Century. 040-5465254, petri.jyllila@hahkaway.fi Von Schweikert LCR-35 keskikaiutin. Ilmoitusaineistot toimituksen osoitteeseen tai sähköisessä muodossa aineistot@hifimaailma.fi
Myydään
Musical Fidelity X-CAN V3 -kuulokevahvistin (käyttämätön). 450. Yksittäisen ilmoituksen maksimipituus on noin 240 merkkiä + yhteystiedot (puhelin numero, kaupunki, sähköpostiosoite). Puh. 1200. jyrki1.niskanen@pp.inet.fi
Transparent Music Wave -kaiutinkaapelit, pituus 3.6 metriä, haarukkaliittimet, single wire, Ovh.530, hp.260. 044-7111668, tero.kuukasjarvi@kymp.fi
Kuule koko totuus
mitään muuttamatta ja lisäämättä Shure-korvanapit eliminoivat ympäristön äänet tehokkaasti. 040-7360815, ville.tanttu@gmail.com Meridian 568.2MM ja Meridian 598DP. 045-6354496. Katso kuva ja lisätietoja: http://www.beoworld.org. 040-8249309 / Henkka, hemmabio@mbnet.fi Hyväkuntoinen Gradient 1.1 -kaiutinpari. Puh. Valonheijastavuus 29 %, Maalattavissa. Stereo-teline Standesign 100 ja levysoitin Systemdek 125. Laite Espoossa, vain nouto. Hinta 1/3 ovh:sta!! 300. Jalustat poikkeaa totemin sivuilla näkyvistä, näissä on samanlaiset kuin Hawkissa, irtonaisilla kuulilla alla. Moitteettomat. Puh. Lähetys onnistuu. 12-tuumainen ja 200W vahvistin. Todella tuhti toisto. jukka.heinovirta@suomi24.fi
MAAHANTUONTI JA MYYNTI:
www.audist.fi
Satoja erilaisia HD/Blu-Ray -nimikkeitä!
Departed HD: 29,90 Covenant Blu-Ray: 35,90
Kotiteatterin kuva uusiin sfääreihin!
www.filmifriikki.fi
Helsinki Eerikinkatu 6, Hämeentie 48 Oulu Pakkahuoneenkatu 5
Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end - ja kotiteatterilaitteita. Ovh yli 12000, nyt hinta 4900. Toisessa kolhu takakulmassa. Harvinaista herkkua. 2000. H 750. 250 Puh. Siisti. 2200/tarjous. Mukana kaapelit, kattoteline, kaukosäädin ja manuaali. Puh. Puh. HIFIMARKKINAT
NÄIN ILMOITAT HIFIMARKKINOILLA: Julkaisemme Hifimarkkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänen- ja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. Täysin toimintakunnossa. Soundi parasta A-luokkaa. 430
Puh. Kunto hyvä, hp.160 (ovh.430). ja 30. Puh. 60cm, RCA. 044-9273870 2-tie rakennussarjakaiuttimet. 040-8601666 Mikael, holmqvist@luukku.com Shure V15VxMR -äänirasia. Pituus 1,5m, haarukka/banaani. Vantaa. Puh. syyskuuta 2007, Radisson SAS Royal, Helsinki
E HIFIM
SSUT
2007
HELSINKI HIGHEND & HIFIMAAILMA esittelee ensi syksynä kattavan läpileikkauksen kauden uutuustuotteista, uudesta teknologiasta ja ennen kaikkea alansa ehdotonta huippua edustavista tuotteista. 045-6766182, juha.turpeinen@netti.fi
MIKROBiTTI 5/07 vertailu: erinomainen hinta-laatusuhde
Aleksanterinkatu 30, Tampere 03-2130750, www.hifihuone.fi
TX-SR604E AV-viritinvahvistin. 2400 tai korkein tarjous. Tämä soitin ei ole mikään lelu. THX-hyväksytty. mioh@quicknet.inet.fi AVALANCHE AS-1 vuolukiviset aktiivikaiuttimet, Avalanche A10 päätteillä. Hintalaatusuhde: Paras. Vaihdossa kävisi Rotel RSP-1068 tai 1066 etuvahvistin. Vajaa vuoden vanha. Hinta 1990, kaupan päälle NAD 106 etuvahvistin, Denon TU-1500RDS viritin, Technics SL-PS 900 CD-soitin ja räkki. cfm/1140/lg_rh188h Puh. Tilavuus n. Satojen kuuntelu- ja säätötuntien lopputulos. Jakosuotimessa 9 komponenttia. Puh. Järeä ja laadukas. 7500 nyt vain 4100! Puh. Neulan kunnolla ei ole merkitystä. 040-7430745, tomi.tervala@fimnet.fi Velodyne SPL-12 subwoofer. Puh. Hankittu 1994. 040-5668386 LG RH188H -DVD-tallennin, 160Gt kovalevy. 040-3442654, jorma.vainikainen@elektrobit.com
HELSINKI HIGHEND & HIFIMAAILMA 2007
Laadukkaan äänen- ja kuvantoiston hifimessut
29. Puh. Jatkuva teho 7 x 140 W Onkyo malliston TX-SR604E viritinvahvistin on ensimmäinen kone, jossa HDMIliitännät mahdollistavat täysin digitaaliset äänen ja kuvan kytkennät. Puh. Hinta 180. Kaikin puolin hyvässä kunnossa. Sähköposti tavoittaa parhaiten. Valmistajan uutta Norse sarjaa. Myydään tarpeettomina. 040-7347394, nelssonpn1@yahoo.com Nordost Baldur -välikaapelit. 040-7704643, boermasjien@gmail.com Cardas Cross 0,5M RCA. Valmiiksi tingitty hinta 320 (Svh. Hihnaveto. Ovh. Puh. 040-7400360, moorsong@hotmail.com CD soitin; Copland CDA 288 tai 266, Teac VRDS 20, Marantz cd-16, tai NAD s500. Lähetetään matkahuollon kautta alkuperäispaketissa kuitteineen, kulut sisältyvät hintaan. 040-7166092, heikki.hemmi@securitas.fi GRADIENT 1.3 -kaiuttimet, kaikki huomioidaan. Hopea ja virheetön. Puh. Erinomainen ääni, Neutrik-liittimet. Hinta 2100. Hinta 135 / pari. 044-0336813 Gradient 2.1 -kaiuttimet, Yamaha M-45 päätevahvistin ja Yamaha C-45 esivahvistin. Ovh 800, nyt 322. Uuden hinta lähes 500. 0505810113, attet@luukku.com Dunlavy SC-III tai SC-IV kaiuttimet. 407). Turku. Järeä ja virheetön. Myydään saman sarjan balansoitujen tieltä. 12 L, tehonkestoa n. 044-7111668, tero.kuukasjarvi@kymp.fi Audionet SAM V2. Vaihdossa Dunlavy SC-II tai Gradient Revolution kaiuttimet. Puh. Kokkola. UUSI! Ovh 385, nyt 280. 0500-850725, k.luostarinen@kolumbus.fi
musiikin.com
enemmän iloa musiikista
puhtaan äänen puolesta
Ostetaan
NAD C320BEE, NAD viritin. 040-7166092, heikki.hemmi@securitas.fi Sony ES -sarjan viritin. Puh. Luonnollisesti virheettömät. Jyväskylä. Puh. 040-7430745, tomi.tervala@fimnet.fi Cello Strings 3 kaiutinkaapelit. Tukevarakenteinen kotelo on pinnoitettu pyökkipuun näyttävimmästä osasta valituilla viiluilla millä on saatu erikoinen ja yksilöllinen pinta.
www.forvoice.fi
HIFIMAAILMA | 4 | 2007 95. Ruskeat. Ikää 8v. Suunnittelussa on huomioitu erilaisten kuuntelutilojen ominaisuudet ja nykyaikaisten äänitteiden sekä laitekokonaisuuksien vaatimukset. 02-2446205, 045-650 9299, ari.alho2@luukku.com Krell KSA-100S -päätevahvistin. Puh. Lisätietoja http:// fin.afterdawn.com/laitteet/laitteen_tiedot. Basso RTO PWR-170, diskantti Dantax. 80 W. Siro rakenne, ei roiku eikä rasita liittimiä. Puh. Puh. Vain nouto. Kaiutin on toteutettu SEAS:in kanssa kehitetyllä koaksiaalisella elementillä, tällä saadaan tasapainoinen ja kokonaisvaltainen ääni. Balansoidut otot. H. Puh. 040-5136563 Hannu, hannu@ele.kth.se Sony TA-N77ES (1987-1990) -päätevahvistin. markku.karhu@saunalahti.fi NAD 208 päätevahvistin. 040-7430745, tomi.tervala@fimnet.fi Musical Fidelity A5 -integroitu vahvistin. 1500 / tarjous. Esillä on laadukas kaksikanavainen ja monikanavainen äänentoisto eri hintaluokissa, kotiteatterit, videotykit, isot plasma- ja LCD-näytöt, screenit, digitelevisiot, Blue-Ray, HD-DVD, kuulokkeet, kaiuttimet, subwooferit, tarvikkeet, laitetelineet, tallenteet...
Forvoice 6.1 on pienikokoinen 2-tie high end -kaiutin. Kolme sisääntuloa varmistaa tulevaisuudessakin useamman laitteen liitettävyyden. Teho 2x250W RMS 8ohm, dynaaminen 2x1000W 2ohm. 040-5573747
www.stereo.fi
AVI-Palvelu Arminen
Ratatie 6, 12540 Launonen 044-3386247
Kun haluat nauttia musiikista kotonasi
Hifimaailma
LAADUKKAAN ÄÄNEN- JA KUVANTOISTON ERIKOISLEHTI
NYT 12 KK TUTUSTUMISHINTAAN 39 WWW.HIFIMAAILMA.FI
TESTIVOITTAJAT
MG-12SE 1850
Acapella La Musika jalustakaiuttimet + jalat. Puh. EI PÖNTÖMPI VAIHTOEHTO!
Amphion Xenon, kirsikka, uusin malli. Vain 499
Maahantuoja: SIMEX OY, puh: (09) 41 500 210, www.simex.fi
Dual CS-505-4 levysoitin. Täysin kelluva rakenne, metallinen apurunko. Puh. Kaikki laitteet A-luokkaa
Puh. Erittäin siistit. 100. 12-tuumainen. Genelec 7071A -subwoofer. 0400-722645. Käytetty sopii hyvin, kunhan siisti. Puh. Pistä viestiä ja tarjoa. 040-8374003, pekka.tiira@gmail.com Finite Elemente Pagode Signature E12 -laiteteline mustilla tasoilla. 650 + lähetyskulut. 590. 040-5665661, olli.leminen@welho.com Genelec 1037C -kaiuttimet. Lämmin, kolmiulotteinen ja läpikuultava ääni; ei kuunteluväsymystä. Maksan max puolet uuden hinnasta. Rotel RDV-03, ikää n.4kk, h. Uutta vastaava. 09-2789426, erkki.pohjola@luukku.com Genelec 8040 -pari. 1990. 780. Tee tarjous! Puh. TESTI XXXXXXXX
Gradient Prelude 3kpl. Gradient CC-1 ja DS-1 kiinnostavat myös. Vaihdon syy: ei kaukosäädintä. 0500-664628, tapani.mikkila@netikka.fi Philips Pronto RU890, pc:llä ohelmoitava yleiskaukosäädin. Puh. Välirahasta sovitaan. Hp. tuomia@netti.fi Peerless 831727 (10") tai Peerless XLS-10 -bassoelementti. Puh. Puh. Väri black ash. Arvonsa mukaisesti pidetty. 040-7030909, markku.koskela@elisanet.fi QUAD QC-24 Pre -highend putkietunen. Puh. 050-5922030, ktonteri@gmail.com Simex QS-H -subwoofer. Puh. 040-4108331 Aktiivijakosuodatin, voi olla koti- tai autokäyttöön tehty. matkahuolto, kulut ostajalle. 900, ei vaihtoa. Puh. Virheettömässä kunnossa. 040-7388587, kolli@mail.suomi.net Velodyne SPL-1000 -subbari. Hifilehden testivoittaja 4-5/2004. tampere, papu.laakso@luukku.com B&W Nautilus HTM-1, tai HTM-3S -keskikaiutin, väri:kirsikka. Hinta 1490 / kpl. 590. Hp. Kaukosäädin ja suomimanuaali. B&W XT4 -pari, ikää n.2kk, h. Puh. Ainoastaan hyvään kotiin. haemaelaeinen@dnainternet.net Dali 202 tai 2002 takakaiuttimiksi. Sisäistä muistia 2MB. Alle vuoden ikäinen. Olleet kotikäytössä. RIAA-korjain. Puh. 040-5136562 Hannu, hannu@ele.kth.se Nordost Valkyria 1m RCA välijohto samanlaiseen balansoiduin liittimin. Virheetön. Puh. Puh. H. Puh. Puh. 044-5297306, atk@kotinet.com
vaihto
Dunlavy SC-II tai Gradient Revolution (musta) -kaiuttimet Dunlavy SC-III tai SC-4 -kaiuttimiin. Kaiuttimet ovat virheettömässä kunnossa. 850 . 050-549 1646 Accuphase P-450 -päätevahvistin. 040-5527611, jartsa1969@jippii.fi Tivoli Audio Model 2 Classic Walnut. Nouto pääkaupunkiseudulta tai postilla kauempaa. 3400. 3kpl, myydään yhdessä. Kuuntelumahdollisuus Helsingissä. Hp. Pari vuotta vanha, kullan värinen huippuvahvari. 050-4107229, merja.lasse@elisanet.fi Audio Pro Sub Focus tai vastaava. 290. 050-4624603/teemu, teemu5566@gmail.com Unison Researchin Unico -CD-soitin putkilla. 040-5136563 Hannu, hannu@ele.kth.se Advantage/Bladelius Thor mk1 ja SAT CDFix combo Primare A30.1 ja D32.2 tai Copland CTA301, CTA505 ja CDA289 yhdistelmään. 050-3098395, kimmo.ketonen@pp.inet.fi Tannoy Sensys 2 -kaiuttimet. Hp. Helsinki. Puh. Alkuperäinen laatikko ja manuaali löytyvät. 045-6397355, juha.merimaa@helsinki.fi Naim NAT-05 -viritin. Mieluiten kirsikka. Säätimeen on nyt ohjemoitu tv, digiboxi, Vahvistin, DVD, CD ja tykki ja muistia käytössä vasta 400kt. Puh. 045-6707194, marko_toropainen@hotmail.com Dynaudio Audience 52SE -jalustakaiuttimet. Kunto hyvä, h. Puh. 044-5297306, atk@kotinet.com
96
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Hp.280. Nouto tai toimitus esim. Puh. Ei systeemisidonnainen kuten vanhat Quadit. 2003. Puh. Puh. Military 6111 -tuplatriodiputket, joiden kesto 4-5x verrattuna yleisiin highend-putkiin. Oltava siisti, väri kirsikka. Hp. 050-3743985, miika_ojanpera@hotmail.com Ayre CX-7e cd-soitin. Kaikki vm. Nelivuotias. Ensimmäiseltä omistajalta. Puh. 050-4318047, egersow@saunalahti.fi Rotel RA-06, ikää n.4kk, h. 044-0336813 Yamaha DSP-AZ1. Hp 750. Puh
Avaa aistisi elämykselle
Uutuus! DP-500 CD-soitin
· Maineikkaan DP-67:n seuraaja · Uusi, mekaanisesti tinkimätön pyörityskoneisto · Optiset- ja koaksiaaliset digitaaliannot ja -otot · Balansoidut annot · Digitaalinen antotasonsäätö (0 to -60 dB in 1-dB steps)
5.600
Uutuus!
7.700 · Puhdas A-luokan toiminta · Teho: 2 x 45 W/ 8 ohm, 2 x 90 W/ 4 ohm, 2 x 180 W/ 2 ohm, 2 x 360 W/ 1 ohm · Balansoidut otot · Mode Selector: DUAL MONO, NORMAL, BRIDGE · Fantastinen toteutus ja äänenlaatu
A-45 päätevahvistin
Uutuus!
PS-510 virtalähde
· Jatkuva virranantokapasiteetti 510 VA · Verkkoliitännät 4:lle laitteeelle · Parantaa dramaattisesti laitteiston äänenlaatua
5.200
(09) 605 080 www.audiostar.fi
ma pe 10 18, la 10 14 Kesäaikana 4.6. 11.8.07 ma pe 9 17, la 10 14. DP-78 SACD-soitin
9.800
· Digitaalinen antotasonsäätö ( 0 to -60 dB, 1-dB steps ) · Balansoitu anto · Lopullinen ratkaisu musiikin kuuntelijalle
T-1000 viritin
· Balansoitu anto, kaukosäädin · Huipputekniikkaa musikaalisuuden palveluksessa
4.000
E-213 vahvistin
· Teho: 2 x 90 W/ 8 ohm, 2 x 115 W/ 4 ohm · Esi- ja pääteasteen erotus kytkimellä (EXT PRE) · Balansoitu otto · Hintaluokkansa "pikku jättiläinen"
3.150
E-550 vahvistin
8.000
· Puhdas A-luokan toiminta · Teho: 2 x 30W / 8 ohm, 2 x 60W / 4 0hm, 2 x 120W / 2 ohm · 2 balansoitua ottoa, optiona PHONO-, D/Aja LINE-kortit · Poikkeuksellista erottelukykyä ja dynamiikkaa
C-2000 esivahvistin
· Huippuluokan esivahvistin monipuolisin liitännöin · Edistyksellinen AAVA (Accuphase Analog Vari-gain Amplifier) design volume control
5.750
P-3000 päätevahvistin
· Teho: 2 x 75 W/ 8 ohm, 2 x 150 W/ 4 ohm · 2 x 300 W/ 2 ohm, 2 x 400 W/ 1 ohm · Täysin balansoitu rakenne · High End -tason äänenlaatu
5.750
Eerikinkatu 8 00100 Helsinki puh
Kerromme, mitä paikan päällä tapahtuu kun harrastajavoimin tehdään ammattimaiset mittaukset isosta määrästä erilaisia subwoofereita.
Jalustakaiuttimet 300-400 euroa.
Tästä hintaluokasta löytyy jo äänenlaadultaan kunnollisia kaiuttimia. TULOSSA
Hifimaailma 5/2007 ilmestyy 8.8
Millaisia asioita hifisti voi kuulla ja kuunnella äänitteestä. Miten laite vertautuu äänenlaadultaan cd-soittimiin?
Meridian 808
on eräs maailman arvostetuimmista CD-soittimista. Lue, miltä se kuulostaa suomalaisen musiikkiharrastajan korvin.
98
HIFIMAAILMA | 4 | 2007. Lappeenrannan subwoofermittaukset ovat keränneet netissä paljon huomiota. Testaamme viisi sopivaa jalustavaihtoehtoa, joiden fyysinen koko mahdollistaa vaikka hyllysijoituksen.
Audiokit
-kaiuttimia saa sekä valmiina että rakennussarjana. Testissä kotimaisen valmistajan paremman pään monikanavajärjestelmä.
Slim Devices Transporter
on highend-tason verkkosoitin. Uusi juttusarjamme pureutuu siihen, mitä äänitteistä löytyy ja kerromme hyviä esimerkkiäänitteitä erilaisten asioiden kuuntelemiseen. Kaiutinkoteloa pidetään erittäin kriittisenä komponenttina. Kokeilemme korvin ja rystysin kahdella rakennussarjalla ja yhdellä kookkaalla subwooferilla kotelon tukevuuden vaikutusta äänenlaatuun
Tarjoamme nyt Roksanin Kandy sarjan vahvistimen ja CD soittimen tutustumistarjoushintaan 890/kpl.*
*Tarjous voimassa 30.6.2007 saakka.
Trillakatu 3 02610 Espoo Puh: 044-5033378 www.concepthifi.fi
Stenbäckinkatu 8B 00250 Helsinki Puh: 040-5387266 www.mareks.fi. ROKSAN
Testivoittaja elektroniikkaa Roksanilta Huippuluokan testivoittaja kaiuttimet Monitor Audiolta
Monitor Audio Radius sarja...........................................139 - 740/pari Monitor Audio Bronze Reference sarja...................279 - 880/pari Monitor Audio Silver Reference sarja.......................550 - 1200/pari Monitor Audio Gold Signature sarja........................1300 - 3490/pari
www.monitoraudio.co.uk
Roksan Kandy tuotteet ovat saaneet osakseen testivoittoja sekä "vuoden tuote" mainintoja ympäri Eurooppaa