Hifimaailma
4/2008
Red Wine Audio, putkiääntä digivahvistimesta. Nyt vain
5,90
7,90
LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI
Vertailutesti:
AV-vahvistin ja DVD-soitin 700 eurolla Riittääkö peruslaitteiden laatu?
Genelec DSP-kaiuttimet, huonekorjaus mukana Musical Fidelity Supercharger, lisää tehoa!
Viewsonic Precision Pro 8100 -videoprojektori
08004
187344-08-04 PAL.VKO 2008-29
6 414881 873440
WWW.HIFIMAAILMA.FI
Stax SRS-4040II -kuulokejärjestelmä
www.copland.dk
science and craf tsmanship
HIFI · TV/VIDEO · LIFESTYLE · PRO SERVICES Liisankatu 3, 00170 Helsinki · (09) 6840 0020 Open monfri 1018, sat 1014 · www.kruunuradio.fi
Hillityn ja rasittamattoman äänen lisäksi erinomainen käyttömukavuus mahdollistaa kuulokkeiden käytön vaikka lähes loputtomiin.
16 Vertailutesti: AV-vahvistin ja DVD-soitin 650710 eurolla
Testasimme perushintaiset parivaljakot ja kokeilimme, onko merkkikimpasta todellisuudessa hyötyä vai pääsisikö yhdistelemällä parempaan lopputulokseen.
54 Testi: Jalustakaiutin Reference 3A MM de Capo-i
Suomessa vähälle huomiolle jääneellä merkillä on pitkä historia. Testissä merkin edullisin lattiamalli.
74 Sillä korvalla: Red Wine Audio Signature 30.2
Askeettisen oloinen ja akkukäyttöinen vahvistin on kovassa huudossa rapakontakaisissa audiopiireissä. TÄSSÄ NUMEROSSA 4/2008 48 Testi: Lattiakaiutin PMC GB1
PMC on kerännyt mainetta studiokaiuttimien tekijänä. Staxilla on pitkä historia elektrostaattisten kuulokkeiden valmistajana. Voisiko näillä eväillä tulla onnelliseksi musiikin kanssa?
31 Raportti: München Highend Show 24.27.4.2008
Todellisen highend-harrastajan suurmessut sen kuin kasvavat.
57 Kokeilu: Tymphany LAT-500
Tymphanyn bassoelementti toteuttaa vanhan idean uudella tavalla.
38 Testi: Lehmann Audio Black Cube Linear USB ja Stamp
Lehmann Audio on niittänyt mainetta vinyyliharrastajien keskuudessa, mutta mallistosta löytyy muutakin. Vaan miten löytyy hypetykselle katetta, kun kone laitetaan Suomessa Niiden Korvien ääreen.
77 Testi: Genelec DSP-kaiuttimet
Genelecin DSP-mallisto on saanut kotimaassa varsin vähän julkisuutta. Nimittäin musiikkiin.
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Testasimme muuntautumiskykyiset SE-mallit ja täysveriset versiot.
82 Testi: Technics SL-1210 MK2
Viimeistään jos laajentaa otantaa vähän puristisimpien hifistien joukon ulkopuolelle, maailman tunnetuimmaksi levysoittimeksi nousisi todennäköisesti Technicsin "tonnikaksatanen".
16 8 Uutiset
Uusia tuotteita ja hifialan uutisia.
86 Testi: Stax SRS-4040 II kuulokejärjestelmä 51 Testi: Lattiakaiutin Penaudio Chronos
Suomessa teollisella muotoilulla on pitkät perinteet. Vaikka sanalla design onkin joskus huono kaiku, Chronos on hyvä esimerkki muotoilun ja äänen sopusoinnusta. MM de Capo-i on malliston toiseksi halvin, mutta varsin hyvin musiikkia kuuntelemaan yllyttävä tuttavuus.
88 Kokeilu: Geneva Sound System XL
Yksi laatikko, virta- ja antennijohdot. Kelpaisiko?
42 Testi: Päätevahvistin Musical Fidelity Supercharger
Jos pienen ja pelkistetyn vahvistimen teho loppuu kesken, tarjoaa Musical Fidelity lisävahvistimen lääkkeeksi ongelmaan.
66 Testi: Videoprojektori Viewsonic Precision Pro 8100
Merkin ensimmäinen Full HD -projektori sisältää tuoretta tekniikkaa ja roppakaupalla poikkeuksellisia ratkaisuja.
94 HD-levyarvostelut
Blu-ray-levyt ja Hifimaailman viimeinen HDDVD-levy arvosteltuna.
96 Levyarvostelut
Kuunneltavana hyvää ja laadukasta musiikkia.
45 Testi: 5.1-kaiutinsarja Monitor Audio ja BK Elektronics
Kukkaroystävällinen vaihtoehto kotiteatterin kaiutinpaketiksi Englannin Essexistä.
70 Hifimaailman väki: Samu Saurama
Kuka sitä Hifimaailmaa oikein tekee. Vaan miten onnistuu kotimallisto. Uusi juttusarja penkoo kirjoittajiemme sielunelämää ja hifiharrastuksen vaiheita.
101 Kolumni:
Topi Lintukangas suosittelee turhan hifistelyn sijaan olennaiseen keskittymistä. USB-väylällinen kuuloke/esivahvistin ja pieni päätevahvistin ovat perusteellisessa testissä.
60 Testi: Denon AVC-A1HD
Denonin AV-vahvistinmalliston tuore lippulaiva tarjoaa edistynyttä automaattikalibrointia ja videokuvan käsittelyä, unohtamatta erinomaista äänenlaatua.
90 Hermuset: Päätevahvistimet Bel Canto Reference 300A ja 1000
Painoa kuusi kiloa, koko olkalaukkuun mahtuva ja kilowatti tehoa erinomaisella äänenlaadulla
Kaiutinjärjestelmä voi käsittää jopa 30 kaiutinta ja subwooferia. Genelecin monivuotinen työ DSP-kaiuttimien kehittämisessä on tuottanut erinomaista tulosta. SE-järjestelmän keskipiste on SE7261A DSP-subwoofer, johon voidaan kytkeä jopa kahdeksan 8130A-aktiivikaiutinta.
6010A
Genelecin voimakas panostus tuotekehitykseen on jälleen tuottanut erinomaista tulosta. Ympäristön ehdoilla
Genelecin DSP-mallisto pystyy sopeutumaan ympäristöönsä ainoalaatuisen tarkasti ja toimimaan luotettavasti vaikeissakin akustisissa olosuhteissa. Automaattinen säätötoiminto AutoCal kompensoi kaiuttimien äänenvoimakkuuserot ja etäisyyserot ja tasaa taajuustoiston kahdeksan ekvalisaattorilohkon avulla täysin automaattisesti. Uusin lisäys Genelecin DSP-mallistoon on pieniin tiloihin optimoitu SE-kaiutinjärjestelmä, jossa Genelecin DSP-teknologian edut on tuotu uuteen hinta- ja kokoluokkaan. Vuonna 2006 julkaistu 8200/7200-sarja on voittanut arvostetun TEC Award-palkinnon vuoden 2007 merkittävimpänä tarkkailukaiutinuutuutena. Kaiutinjärjestelmä tunnistaa ympäröivän tilan ominaisuudet ja mukautuu niihin automaattisesti. Kesän 2008 uutuutena Genelec tuo markkinoille pieniin tiloihin ja liikkuvaan käyttöön soveltuvan analogisen 6010A-aktiivikaiuttimen ja sille suunnitellun 5040A-aktiivisubwooferin.
SE7261A Subwoofer 8130A GLM.SE-ohjelmisto 2440 /kpl 785 /kpl 450 /kpl 6010A 5040A 250 /kpl 500 /kpl
www.genelec.fi
Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. Siis sen sisällön, mitä muusikot ovat miettineet.
Muodonmuutoksia
Dynaaminen kaiutinelementti on pyöreä, dynaaminen kaiutinelementti on soikea, dynaaminen kaiutinelementti on hifikomponentti ihan oikea. Geneva LAB tekee todennäköisesti uskottavimman iPod-lisäkaiuttimen. Tymphanyn LAT eli Linear Array Transducer pohjautuu perinteiseen teknologiaan. Sulo Vilén -ilmiö eli ostaa ensin, kun "halvalla saa", ja sitten vasta ihmettelee, että mitähän käsiin jäi. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. Etenkin nyt kun kansa ostaa lompakot kuumina uusia toinen toistaan terävämmin piirtäviä näyttölaitteita, pitäisi niille saada hyvälaatuinen kuvasignaali muualtakin kuin pelikonsolilta. Kun rakentaa ensimmäistä oikeaa kotiteatteria, jäävät kaikki yhdessä -paketit syrjään, ja valinta kohdistuu erillislaitteisiin. Satakiloisia ja sadantuhannen arvoisia levysoittimia riitti, jos toki mukana oli pari hieman maanläheisempääkin ratkaisua. Lisäksi ulkomuoto on varsin siro suhteessa teholliseen pinta-alaan, joten ratkaisu toimii ahtaissakin paikoissa. Yhtä tuttu on myös ns. Tai niin ainakin konservatiivisimman hifiväestön mielestä. Onneksi jokaiselta merkiltä löytyy paremminkin toteutettuja soittimia vahvistimien kumppaneiksi.
LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI
Uutta tekniikkaa
Digitaalivahvistimet olivat ensin vain äänenlaadusta ymmärtämättömien tehofriikkien innostuksen kohteena. Jos ei pode pahaa ryppyotsaisuutta, kannattaa laitetta kokeilla musiikin kuunteluun. Testimme halvimman pään AV-viritinvahvistimista ja etenkin DVD-soittimista osoitti, että perusmalleissa on puutteensa. 8-16) Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi (kohdassa palvelut) Tai lehden palvelukupongilla TILAUSHINNAT 6 kk kestotilaus 32 12 kk kestotilaus 59 6 kk määräaikaistilaus 34 12 kk määräaikaistilaus 62 Ulkomaantilaukset +24 Vuosikerta: 8 numeroa 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Omaan silmääni pisti eniten HDMI:n naurettavan heikko tuki. Minä koin messut jo hieman ylitsevuotavana kokemuksena. Kuuden kartion vastaiskurakenne (ei kuitenkaan täysin samanlainen kuin Porschen konehuoneessa oleva) kumoaa liikevoimat lähes täydellisesti. LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI
JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Performance Magazines Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6404 Faksi 010 778 6401 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo Hirvikunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi PÄÄTOIMITTAJA Samu Saurama samu.saurama@hifimaailma.fi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi AVUSTAJAT Jaakko Eräpuu, Matti Hermunen, Mikko Järvikivi, Antti Kelloniemi, Samu Mielonen, Mikael Nederström, Risto Niska, Jani Pesonen, Klaus Riederer, Ilkka Rissanen, Petri Teittinen, Pekka Tuomela MITTAUKSET Risto Niska Klaus Riederer ULKOASU DDM Group Oy ILMOITUSMYYNTI Teppo HirviKunnas Puhelin: 010 778 6403 teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400 (arkisin klo. Tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). Julkaisemamme artikkelit on tarkastettu, mutta emme takaa niiden virheettömyyttä emmekä vastaa niissä mahdollisesti esiintyvistä virheistä. HDMI:n koko ideahan on tarjota yksi kaapeli, jota pitkin kaikki signaalit voivat kulkea AV-järjestelmässä. Kun bassot ohjataan omalla vahvistimella varustetulle subwooferille, pääkanavien kuormitus vähenee huomattavasti. TEKSTISISÄLTÖ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti. Moni highend-merkki on silti siirtynyt käyttämään uutta hyötysuhteeltaan selvästi perinteisiä parempaa tapaa muuttaa sähköä musiikiksi. PAINOPAIKKA
Hifimaailma
Hyvä ja halpa
Himo löytää halvalla hyvää on ihan varmasti jokaiselle tuttu asia. Vahvistimista, pienistä narinoista huolimatta, voisin käyttää mitä hyvänsä itsekin, jos olisi tarvetta edulliselle teatterisetille. Käytännössä teho riittää useimmiten, vaikka parissa laitteessa jatkuvaa tehoa saikin viiteen kanavaan vain parinkymmenen watin luokkaa. Münchenin messuilla näin myös mallisarjan pienimmän, yhdessä testaamamme keskimmäisen mallin lisäksi. XL-mallin massa jalustoineen on yli 50 kiloa. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää yhtiömme suoramarkkinointiin ellei tilaaja sitä erikseen kiellä. Hifimaailma ei vastaa tilaamattoman materiaalin säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Tilaus voidaan katkaista tai peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupongilla. Kun kaikkea supererikoista on koko ajan joka puolella, kaikki kokevat kollektiivisen inflaation. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen hinta. Hifimaailma julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamiltaan aihealueilta.. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. Eräpuu kuunteli akuista virtansa saavaa Red Wine Audiota ja myönsi maailmalla olevan kohun nousseen aiheesta. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ellei tilaaja katkaise tai peruuta tilaustaan. Hermunen testasi Bel Canton 300- ja tuhatwattiset pääteasteet, ja hyväksi havaitsi. Aloitteleva harrastaja, ja ehkä vähän pidemmällekin ehtinyt, pärjää oikein sujuvasti vahvistimien kanssa. Sen sijaan soittimien kuvanlaatu jätti luvattoman paljon toivomisen varaa. Silti edelleen sen lisäksi tarvitaan optinen tai koaksiaalinen kaapeli soittimesta saatavalle digitaaliäänelle ja komposiitti- tai s-video-kaapeli kuvaruutunäyttöjen viemiseksi vahvistimelta näyttölaitteelle. Päätoimittaja Samu Saurama
ISSN 1796-6507
Hifimaailma on myös arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Vain yhdeksän senttiä leveässä bassoelementissä on saman verran pinta-alaa kuin kahdeksantuumaisessa perinnepumpussa. Muuten entisestään paisunut München keskittyi perinteisiin arvoihin. Hifimaailma kuuluu EISAn audio/ kotiteatteri -paneeliin
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
Kuulokeliitännän lisäksi on linjatasoinen tallennusanto. HDX toimii kodin äänentoiston keskuksena ja osaa lähettää eri musiikkia jopa kuuteen eri kohteeseen samanaikaisesti. Sony neuvottelee parhaillaan tilausperusteisen kaupan pystyttämisestä muiden levy-yhtiöiden kanssa. Komponentit ovat tietenkin huippuluokkaa: PCM1791A-DA-muunnin ja OPA604-operaatiovahvistimet ovat Burr-Brownin valmistamia. Linjatuloja on kolme, kaksi takana ja yksi edessä. Naim HDX:n hintaluokka heiluu Briteissä 4 500 punnan pinnassa eli noin 5 800 eurossa. Toinen kiintolevyistä toimii varmuuskopiotarkoituksessa. (09) 6840 0010, www.kruunuradio.fi, www.naim-audio.com
Applesta Jenkkilän suurin musiikkimyyjä Apple on ohittanut kauppaketju Wal-martin Yhdysvaltain suurimpana musiikin jälleenmyyjänä, ilmenee NPD Groupin tekemästä tutkimuksesta. Musiikkikauppa iTunes valloitti kakkospaikan viime vuoden lopulla ohittaessaan toisen suuren kauppaketjun, Best Buyn. Tammi- ja helmikuun aikana Apple harppasi reilulla erolla ykköseksi, ja se hallitsee nyt 19 prosenttia musiikin myynnistä Yhdysvalloissa. (040) 861 8050, www.triode.co.jp
Sonyltä mattapintaisia televisioita Sony käyttää Blu-rayltä lainattuja valmistustekniikoita pintaheijastuksien vähentämiseen. Myös yhteistyö kännykkätoimijoiden kanssa on mahdollista.
Ko o n n u t : M a u r i E r o n E n
Putkilla ja Putkilla
Japanilainen putkivahvistinvalmistaja TRI on maahantuojan pyynnöstä muokannut CD-soittimestaan Eurooppaan sopivan mallin. TUOTEUUTISET TESTI XXXXXXXXHifimaailma
Digimusiikin tilauspalvelu Sony BMG:n suunnitelmissa on kuukausihinnoiteltu musiikin tilauspalvelu, paljasti yhtiön johtaja Frankfurter Allgemeine Zeitung -lehden haastattelussa. Tekniikalla parannetaan valotehoa kirkkaassa ympäristössä. MP3-, FLAC-, AAC- ja WAV-tiedostojen toisto onnistuu lisäksi ulkoiselta USB-kiintolevyltä. Tukevan, 20-kiloisen soittimen ulkomitat ovat 34 x 33 x 10 cm. HD DVD:n kehittänyt Toshiba luopui toivosta jo helmikuussa, kun se ilmoitti lopettavansa laitteiden kehityksen ja valmistuksen. Kokonaismyynti laski 9,5 prosenttia.
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Päivittäinen käyttö tapahtuu kaukosäätimellä tai etulevyn kosketusnäytöltä, joka esittää myös kansitaidetta. Laitetta voi hallita etänä PC-tietokoneella, ja yhteys allmusicguide.comiin takaa, että kappaleiden haku erikoisemmillakin termeillä tuottaa tuloksen. Näkyvälle aallonpituudelle osuvasta valosta kerrotaan heijastuvan ainoastaan 0,1 prosenttia. Jos vapaa käyttöoikeus on rajattu vain tiettyyn osaan musiikista, saattaa Sonyllä olla hihassaan Applen iTunes-kaupan tapainen järjestelmä, jossa osa musiikista myydään DRM:llä ja osa ilman. Paras uutinen on kuitenkin Schmidt-Holtzin kiertoilmaisulla vihjaama DRM:n mahdollinen puute. Viime vuoden aikana myynti Yhdysvalloissa kasvoi 45 prosenttia, kun tavallinen fyysinen levymyynti putosi 15 prosenttia. Sähköisessä muodossa musiikkia myyvä iTunes perustettiin huhtikuussa 2003. CD-soittimen pariksi sopii vaikkapa saman valmistajan integroitu TRV-88SE-vahvistin, joka neljän KT88-putken voimin venyy 2x45 watin tehoihin 8 ohmin kuormalla. Musiikki toimisi kaikissa kannettavissa soittimissa, myös iPodeissa, ja osa jopa tilausjakson päättymisen jälkeen. Tekniikkaa voidaan hyödyntää kaikenlaisissa näytöissä matkapuhelimista televisioihin.
korkealaatuinen kovalevysoitin
HDX on Naimin näkemys kaiken hallitsevasta kiintolevysoittimesta. Jo silloin oli selvää, että toinen teräväpiirtolevyistä vaipuu unholaan, sillä elokuvastudioiden massapako Blu-ray-tukijoukkoihin oli pitkällä. Hinta 2 090 euroa. Moth Eye -menetelmässä pinta täytetään Blu-ray-levyn tapaan pikkuruisilla kyhmyillä, mikä pienentää heijastuvuutta jopa kolmaskymmenesosaan nykynäytöistä. Maaliskuussa muodollisesti lakkautettu promootioryhmä jätti vastuun DVD-Foorumille, joka vastailee kiinnostuneille HD DVD:hen liittyvissä kysymyksissä.
Lisätietoja: niinimaen.com audio, puh. Lähiverkon lähteistä toistettaessa tuki kattaa WAV- ja MP3-tiedostot. Yhtiö on ilmoittanut pyrkimyksensä tuoda valoa lähes täysin heijastamattoman pinnoitteen markkinoille vuoteen 2010 mennessä. Sonyn pyörityskoneistoon perustuva TRV-CD4SE ylinäytteistää signaalin 24bit/192kHz:iin ja muuntaa sen analogiseksi Burr-Brownin PCM1792:lla. Arviolta 6-8 euron kuukausimaksulla käyttäjillä olisi rajaton vapaus ladata levy-yhtiön koko musiikkikatalogin antimia. 50 miljoonan asiakkaan voimin Apple on myynyt iTunesin olemassaolon aikana yli neljä miljardia musiikkikappaletta. Palvelu olisi tarkoitus lanseerata tämän vuoden aikana. Toimintaperiaate on push pull AB-luokassa. Hintalappuun on kirjoitettu 2 265 euroa.
HD DVD -promoottori kuopattu HD DVD on entistä virallisemmin kuollut, sillä formaatin promoottorina toiminut taustaryhmä on lopettanut toimintansa. Kaksi 400 gigatavuista kiintolevyä sisältävässä laitteessa on CD-asema jolla kirjaston lukeminen soittimen sisuksiin käy kädenkäänteessä. Yksi putki on käytössä myös soittimessa ja on mallia 6DJ8 (6922). Toinen tutkimusyhtiö, Nielsen Soundscan, kertoo, että digitaalisen myynnin osuus on hurjassa nousussa. Valmistajalle tyypillinen tumma punainen hallitsee ulkonäköä etulevyä lukuun ottamatta. Lisätietoja: Kruunuradio, puh. Yhden levyn bitintarkkaan kopioimiseen kuluu valmistajan mukaan kahdeksan minuuttia, ja raitatietojen haku tapahtuu automaattisesti netistä. Wal-martin viipale on 15 prosenttia. Toisaalta Apple ei lisensoi omaa FairPlay-kopiosuojaustaan muiden käyttöön, joten toimivuuden takaamiseksi kaiken musiikin tulisi olla suojaamattomassa MP3-muodossa. Puupäätyinen kaunotar painaa 15 kiloa ja mahtuu 34 x 18,5 x 31,5 sentin mittoihin
Lisätietoja: www.pioneer.eu
Äänentoiston huippua
COPLAND CDA823 CD-soitin
2.290
COPLAND CTA405 integroitu putkivahvistin
2.890
Eerikinkatu 8 00100 Helsinki puh. Pioneerin neljä uutuusvahvistinta purkavat uudet ääniformaatit. Hintatietoja täytyy vielä odottaa. Pioneer omaksuu D-luokan ja laajentaa kuro-sarjaa
Pioneer raotti verhoa tulevan KURO 2008 -malliston kokoonpanoon. Tähän asti KURO-brändätty tuotevalikoima on sisältänyt vain plasmatelevisioita. Kaikkien videoprosessorina käytetty Faroudja hallitsee 1080p24-temput. Päätteinä kahdessa niistä käytetään D-luokan tekniikkaa. Ensin mainittu on THX2 Ultra -hyväksytty voimanpesä, ja molemmat
osaavat streamata mediaa lähiverkosta DLNA-protokollalla. Ensimmäiset plasmat tulevat kauppoihin kesäkuussa, LCD:t elokuussa. Uutuusmallit tulevat tipoittain kauppoihin kesän aikana. LX-sarjalaiset osaavat toistaa eri äänilähteitä eri huoneissa. Myyntiin se tulee keväällä. Ulkoisesti LCD-mallit eroavat plasmaveljistään alumiiniviimeistelyn osalta. Vuoden 2008 mallisto on jaettu kahtia: 50- ja 60-tuumaiset televisiot ovat edelleen plasmoja, mutta 32-46" haarukka käyttää Sharpin LCD-tekniikkaa. Bang & Olufsenin tehtailta tulevia D-luokan päätteitä Pioneer käyttää myös uusimmissa autovahvistimissaan. Mukana on nyt LCD-televisioita ja projektori. SC-LX81 ja SC-LX71 vahvistavat signaalin korkean hyötysuhteen ICEpower-päätteillä. Hintoja ei ole vielä vahvistettu. (09) 605 080 www.audiostar.fi
Palvelemme: ma pe 10 18 la 10 14
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Suorituskykyisen tuotelinjan ensimmäisen projektorin pohjaksi on valittu JVC:n DLA-HD100. Blu-ray-soitinta ja HDMI-liitäntää käytettäessä CD-toiston kerrotaan saavuttavan uudet sfäärit jitteristä vapaana tarkalla kvartsikellolla. D-ILA-tekniikkaa käyttävä KRF-9000FD yltää 30 000:1 kontrastisuhteeseen ja sisältää laajat värinhallintaominaisuudet. Myös ne tarjoavat 1080p-tarkkuuden. Edullisempia DTS HD:n ja Dolby TrueHD:n purkavia vaihtoehtoja ovat VSX-LX51 sekä VSX-1018AH
Bittivirtalähetys ei ole mahdollista, koska laitteistotasolle valitut ratkaisut eivät siihen kykene. Lens shift on tässä hintaluokassa jätetty pois. 15.4. Lisää asiaa DSPmalleista voi lukea tästä numerosta.
Planar ilta elokuville
Planarin 8130 ja 8150 ovat pianomustaan koteloon kasattuja täyden Full HD -tarkkuuden DLP-projektoreita. Käytännössä tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä äänenlaadun tai käytettävyyden suhteen.
Joka kymmenes sähkölaite vaarallinen Turvatekniikan keskuksen TUKESin markkinavalvonnassa ilmeni, että markkinoilla on edellisvuosia enemmän puutteellisia ja vaaratilanteita mahdollisesti aiheuttavia sähkölaitteita. 100 lehdestä koostuva MIPA-raati (Music Industry Press Award) valitsi digitaalisen taajuuskorjauksen sisältävän 8240A:n parhaaksi lähikenttämonitoriksi. 300-wattisen lampun elinikä vaihtelee 2 000 tunnista säästötilan 2 500 tuntiin. Valinnaiselle 180 tai 230 watin lampulle arvioidaan 4 000 tunnin elinikää. maaliskuuta Frankfurtin Musikmesse-tapahtuman yhteydessä. Palkinnot jaettiin yli 40:ssä musiikki- ja studiotekniikkaan liittyvässä kategoriassa 13. Amerikkalaiset tutkijat Berkeleyssä onnistuivat kuitenkin toistamaan savupaperille kaiverretun signaalin skannaamalla kuviot tietokoneelle.
10
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Texas Instrumentsin seitsensegmenttisellä Brilliant Colour -DLP-piirillä on saavutettu natiivi 2 500:1 kontrastisuhde, joka iiristä dynaamisessa tilassa käytettäessä nousee 7 500:1:een. Dynaamisen iiriksen voimin ensimmäinen yltää 10 000:1 ja jälkimmäinen 15 000:1 kontrastisuhteeseen. Aikaisempi ääniformaatti mahdollistaa 7.1-kanavaisen 96kHz/24bit-äänen häviöttömän pakkauksen. (019) 483 160, www.ah-hifisystems.fi, www.planarhometheater.com
PS3 purkaa DTS HD MA:n Sonyn PS3-ohjelmistopäivitys lisäsi Blu-ray-toistoon DTS HD Master Audio -tuen. Äänite on tallennettu fonoautografille, jonka tarkoitus oli alun perin esittää ääntä visuaalisessa muodossa. 6,4-kiloinen X10 on kooltaan 47,6 x 14,8 x 43,2 cm. Objektiiviksi voi valita tavallisen tai lyhyen heittoetäisyyden mallin, ja HDMI-tulo on versiota 1.3. Sähköiskun ja tulipalon vaaraa aiheuttavissa laitteissa oli mukana muun muassa DVD-soittimia, auton sisätilanlämmittimiä, jatkojohtoja ja LED-lamppuja. Videon prosessoinnista vastaa Pixelworksin 10-bittinen DNX, joka sisältää muun muassa kohinan vaimennuksen ja liikkeen tunnistavan lomituksen poiston. Amerikkalaiset äänihistorioitsijat löysivät Pariisilaisesta arkistosta kymmensekuntisen tallenteen, jossa laulaja hyräilee ranskalaisen folksävelmän, "Au Clair de la Lune":n. Ei sovi myöskään unohtaa Hifimaailman (3/2008) aktiivikaiutinvertailua, jossa DSP-kaiuttimen perinteisempi sisarmalli, Genelec 8040A, ylsi parhaaseen äänenlaatuun 11 kaiutinparin joukossa. TUOTEUUTISET TESTI XXXXXXXXHifimaailma
Genelecin DSP-kaiutin palkittu Suomalainen insinöörityö on saanut tunnustusta MIPA-palkinnon myötä. Myönteisenä uutisena TUKES ilmoitti kuitenkin, että Suomessa ei tapahtunut yhtään kuolemaan johtanutta sähköiskua. Konsoli purkaa äänet itse ja lähettää ne pakkaamattomana monikanavaisena PCM-äänenä HDMIliitäntää pitkin vahvistimelle. Ulkoisesti mallit ovat lähes identtisiä, mutta 8150 lisää takapaneeliin BNC-liittimellisen komponenttitulon ja toisen 12 voltin triggerin. Lisätietoja: Simex Oy, puh. Videoprosessori on kustomoitu, kyvykäs Gennum VXP (GF9450) kohinan ja MPEG-pakkausartifaktien poistolla. Vuonna 2006 kuolemantapauksia oli kolme.
HD:tä Hyvään Hintaan
InFocus X10 on valmistajan ensimmäinen alle 2 000 euron hintaluokkaan asettuva 1080pprojektori. Objektiivin zoom on 1,2-kertainen 1,852,11:1 heittosuhteella (etäisyys/kuvan leveys). Varotoimena TUKES antoi 88 tuotteelle myyntikiellon ja määräsi 19 tuotteelle takaisinkutsun. Anamorfista linssiä varten on 2,35:1-kuvasuhteen tuki. Valotehoksi ilmoitetaan molemmille 1000 ANSI-lumenia. 1 200 ANSIn valotehon valmistaja ennakoi riittävän useimpiin tiloihin 6 500 kelvinin valkotasapainoon kalibroitunakin. Se myönnettiin DSP-tekniikkaan pohjautuvalle 8240A-aktiivikaiuttimelle. Vuonna 2007 TUKES testautti 730 sähkötuotetta, joista vakavasti puutteellisiksi näistä luokiteltiin jopa 67. julkaistu v2.30-firmware-päivitys toi mahdollisuuden DTS HD Master Audion ja DTS HD HR -signaalin purkamiseen. Samainen DSP-mallisto on aiemmin palkittu muun muassa Mix Foundationin TEC Awardilla. InFocus X10 löytyy jo myynnistä suositushintaan 1 949 euroa. Tehtaalla valmiiksi D65-tasapainoon kalibroidut Planar 8130 ja 8150 maksavat 4 999 ja 6 499 euroa. Lens shift toimii 8130:ssä pystysuunnassa, ja 8150: ssä lisäksi vaakasuunnassa. Lisätietoja: AH-Hifisystems Oy, puh. (09) 4150 0210, www.simex.fi, www.infocus.com
Maailman varhaisin äänitallenne löytyi Ranskasta Edisonia on pidetty gramofonillaan ensimmäisenä äänitallenteen keksijänä, mutta ranskalainen ÉdouardLéon Scott de Martinville ennätti samaan lähes kaksi vuosikymmentä aikaisemmin. HDMI 1.3 -liitäntä on Deep Colour -yhteensopiva
Ääntä ja kuvaa arvioidaan kouluarvosanoin, eli asteikko ulottuu nelosesta kymppiin. Tähtipalkki kertoo siis myös hinnan ja laadun suhteesta. Siitä on olemassa myös 2.1-versio, joka sisältää 75 watin päätteet satelliittikaiuttimia varten. Hinnat 249,- ja 279,-
toiminnallista taiDetta
Eriskummallisesti nimetty bulgarialainen kaiutinvalmistaja Everything But The Box toteuttaa omalaatuisuuttaan myös tuotteidensa muotoilussa. Perusvärit ovat pianomusta ja valkoinen, joilla Terra II:n kappalehinta on 779 euroa, Terra LA:n 460 euroa ja Venuksen 347 euroa. Tähtien määrä muodostuu pääosin subjektiivisten arvioiden pohjalta, ja siihen vaikuttavat hinta, mittaustulokset ja viimeistely. Lattiajalusta maksaa 299 euroa, ja seinäteline 99 euroa. Hinnat alk. Erikoisuudesta kertoo myös aidolla nahalla päällystetyt refleksiputket. Tähtien ja numeroarvojen välinen riippuvuus on suoraviivaista ennen vaikuttavien tekijöiden huomiointia: 910 ***** 89 **** 78 *** 67 ** 56 * 45 -
Uusi Ortofon 2M-sarja on vakuuttanut kriitikot: 2MBlack on ehkä maailman paras MM-rasia! Hinnat alkaen 99,2M-Black 549,-
vdHul HDMI Flat, uutuus nykyajan HDMI-sovelluksiin. Kaiuttimet on viimeistelty kiiltävillä automaaleilla, joiden valikoima ja yhdistelymahdollisuudet ovat pieneen lisähintaan lähes rajattomat. Asteikko on absoluuttinen, ja se pyritään pitämään samojen laiteryhmien kesken vertailukelpoisena lehdestä toiseen. Jalustakaiuttimia varten tarjolla on tyyliin sopiva tavallinen sekä seinälle kiinnitettävä jalusta. Myöhemmin myyntiin tulee myös pallonmuotoinen alumiinista valmistettu SubTerranean-subwoofer 12 tuuman elementillä ja 250 watin vahvistimella. 1080p ja HDMI 1.3 -yhteensopiva (340 MHz, xvYCC väriavaruus). Sikäli kaikkien pisteiden vertailu pitkällä aikavälillä ei ole mahdollista. 2x80W, hinta 569,NAD-vahvistimet alkaen 299,System Audio -lattiakaiutin on kuin kotonaan todellisissa huoneissa! Sijoita vain 30 cm etäisyydelle takaseinästä ja nauti tarkasta, dynaamisesta toistosta! Kuvassa SA 1530, 950,-/pari
arvosanoista
Hifimaailman testit sisältävät tähtiasteikon lisäksi subjektiivisen numeroarvion laitteiden äänen ja kuvan laadusta. Mallistoon kuuluu Terra II ja Terra LA -jalustakaiuttimet sekä katosta roikkuva silmämunaa muistuttava Venus. Esimerkiksi kahdeksikon äänenlaadusta saanut kaiutin saa oletuksena neljä tähteä, mutta jos hinta on huomattavan alhainen verrattuna muihin samantasoisiin kaiuttimiin, lopullinen tähtien määrä voi olla täydet viisi. Näiden osalta tapahtuu ajan myötä luonnollista kehitystä, sillä esimerkiksi ominaisuuksien määrä joissain laiteryhmissä paisuu jatkuvasti. Design noudattelee kuitenkin vanhaa totuutta pallonmuotoisen kotelon joustamattomasta rakenteesta, joka on ihanteellinen kaiuttimelle. Pienillä detaljeilla koristellut kaiuttimet näyttävät hintaistaan kalliimmilta, ja äänenkin mainitaan saavuttavan highend-sfäärit. Sama asteikko on käytössä myös pistetaulukoissa muun muassa ominaisuuksien ja käyttömukavuuden kohdalla. Koko 10,3x3,8x14,1cm. 1m 89,-
Maahantuonti:
www.ah-hifisystems.fi HIFIMAAILMA | 4 | 2008 11. (044) 580 0051, www.audioshop.fi, www.everything-but-the-box.com
NAD C355BEE on uutuus, joka jatkaa C315BEE ja C325BEE -mallien menestystä, mutta isommassa teholuokassa. Terra-mallien elementtien vaiheen yhtenäisyyttä voi muuttaa kallistuskulmaa säätämällä. Lisätietoja: Audio Shop Ratilainen, puh. Terra II -mallissa on lisäksi passiivinen ekvalisaattori diskantin tason säätämiseksi miellyttäväksi. Pro-ject PreBox ja AmpBox, laatua minikoossa!
Laitteista voi ketjuttaa koko kodin kattavan äänijärjestelmän. Digitaalisemman musiikkikirjaston omistajalle Linn tarjoaa Sneaky Music DS -verkkosoittimen. Linjalähtöjä löytyy digitaalisena (optinen & koaksiaali) sekä analogisena. Sisäpuolelta kotelo on päällystetty vaimentavalla ja painavalla materiaalilla. Kokoäänialueen kaiuttimen alarajaksi ilmoitetaan 32 hertsiä diskantin ulottuessa 35 kilohertsiin 2 desibelin poikkeamalla. Lisätietoja: musiikin.com, www.linn.co.uk
12
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Valikoimasta löytyy DA-muuntimia sekä RIAA-asteita etuvahvistimella. Paljon onnea voittajille ja hyviä kuunteluhetkiä!
uutta ja vanHaa läHDettä
Skotlantilainen Linn tuo tasokkaaseen Majik-sarjaansa hyvin varustellun version legendaarisesta Sondek LP12 -levysoittimesta. The Nordic Tone Model 1 tulee saataville maailmanlaajuisesti Electrocompanietin edustajien kautta. Linn Majik LP12 maksaa 2 999 euroa. Sisääntuloja ovat USB:n lisäksi koaksiaalinen ja optinen S/PDIF sekä ammattikäytössä yleinen AES/EBU. TUOTEUUTISET TESTI XXXXXXXXHifimaailma
ammattimainen aQvoX maassa valettuja koteloita vuonojen maasta
Norjalaisen Electrocompanietin alaisuuteen kuuluu nyt kaiuttimia valmistava The Nordic Tone. Värivaihtoehdot ovat musta ja hopea. Molempien hintalappuun on kirjoitettu 950 euroa. Linnin perustaja, Ivor Tiefenbrun, kuvailee levysoitinsceneä elinvoimaiseksi ja on tyytyväinen kuinka myös uudet harrastajat ovat löytäneet vanhan analogisen formaatin. Verkkostreamaajassa samaan koteloon on yhdistetty vahvistin, joten käyttöönottoa varten tarvitsee kytkeä vain kaiuttimet. Akustiikan, elektroniikan ja metallialan moniosaajista koostuva Nordic Tone on kolmen vuoden ajan huhkinut projektissa, joka on tähän mennessä tuottanut highend-luokan Model 1 -lattiakaiuttimen. Debyyttikaiutinta suunniteltaessa tiimillä oli tavoitteena studiomonitorimainen napakkuus hieman isommassa mittakaavassa. USB2D/A MKII toimii USB-liitäntänsä ansiosta tietokoneen äänikorttina tai tavallisena 24bit/192kHz ylinäytteistävänä DA-muuntimena vaikkapa CD-soittimen perässä äänenparantajana. Kiintolevyille tallennetun musiikin lisäksi nettiradioiden toisto on mahdollista. Lisätietoja: AVI-palvelu Arminen, puh. AQVOX PHONO 2Ci MKII -levysoitinaste säätyy automaattisesti MC-rasioille ja sisältää muun muassa balansoidut tulot. AVI-palvelu Arminen on aloittanut saksalaisten AQVOXin tuotteiden maahantuonnin. Yhteispeli nivoutuu kotelon ulkopuolelle sijoitetussa jakosuotimessa, jossa vilkahtelee muun muassa nimi Mundorf. Kotelomateriaali on jämäkkää alumiinivalua, eikä kotelossa ole teräviä kulmia diffraktion vähentämiseksi. 35 vuotta alkuperäisen LP12:n esittelyn jälkeen julkaistu Majik LP12 sisältää perussoittimen lisäksi sisäänrakennetun Majik LP12 -virtalähteen, tukevan pohjan, Linn Adikt MM-rasian sekä Pro-Ject 9cc -äänivarren. Suurarvonnan kohteena ollut Pioneer BDP-LX70A -Blu-ray-soitin taas lähtee Mika Perämäki Poriin. (044) 338 6247, www.stereo.fi, www.aqvox.de
Viime numeron lukijakyselyn yhteydessä arvotun Marantz CD6002 -CDsoittimen voitti omakseen Jussi Kasurinen Viinijärveltä. Valmiista paketista huolimatta Majik LP12 on päivitettävissä myöhemmin Linnin kattavasta varustevalikoimasta löytyvillä tuotteilla. Valikoimasta löytyy lisäksi AQVOXin välijohtoja. Tilavuudeltaan suurehko kotelo on saatu näyttämään pienemmältä matalan rakenteen ja loivasti alaspäin levenevän muotoilun ansiosta. Siihen voidaan liittää yhtä aikaa sekä MC- että MM-rasia, ja balansoidun sekä RCA-tulon vahvistusta pystyy dippikytkimin tasaamaan etulevyn kanavakohtaisten säätimien lisäksi. Hinta on 1 459 euroa. Bassoina käytetään SEASin Excel-sarjalaisia, keskiäänisenä Excel-mallista modifioitua versiota, ja diskanttina torvimaisesta rakenteesta hyötyvää Scan-Speakin elementtiä
Molempia virittimiä on kaksin kappalein, joten kolmannen kanavan katselu kahden samanaikaisen tallennuksen aikana on mahdollista. Äänelle on digitaalinen lähtö, ja salattuja kanavia varten on Conaxkorttipaikka. Myöhemmin kauppoihin ilmestyvät myös 160 gigan FSH1600 (399 euroa) ja 320 gigan FSH3200 (599 euroa). Lisätietoja: Finnsat Oy, puh. Myös nykyisen digitv:n vastaanotto niin antenni- kuin kaapeliverkoissa onnistuu. Televisiossa on myös valmius laajaa xvYCC-väriavaruutta tuottavien videokameroiden kuvalle. www.finnsat.tv
Hifilaitteisto näyttää nyt tältä.
www.genevalab.fi www.tadistribution.fi 2008 HIFIMAAILMA | 4 |
13. 250-gigaisen mallin hinta on 499 euroa, ja se tulee myyntiin toukokuussa. HDtv-valmis
Sonyn W-sarjan LCD-mallisto on yltänyt seuraavalle tuhatluvulle. Monipuolisesta paketista jää uupumaan vain HDMI-liitäntä, mutta tutut analogiset kuvalähdöt ovat tallella kahden SCARTin sekä S-videon voimin. (020) 742 1250, www.sony.fi
tv-tallenteet ulkoiselle kiintolevylle
Finnsatin FSH2500PVR on sekä kaapeli- että antennivirittimellä varustettu digisovitin tallennusominaisuudella. Lisätietoja: Sony Finland, puh. Tuttu ajansiirtotoiminto löytyy myös, eli katseltavan ohjelman voi halutessaan pysäyttää jääkaappireissun ajaksi. Televisioilla voidaan katsella valokuvia Picture Frame -tilassa. Etulevyn kahden USB-liittimen kautta onnistuu myös digisovittimen oman ohjelmiston päivitys. Uudet W4000-televisiot parantavat kuvanlaatua ja sisältävät MPEG4-formaattia purkavan HDTV-virittimen. Kun laitteen oman 250 gigatavun kiintolevyn tila loppuu, voidaan tallenteet arkistoida näppärästi ulkoiselle USB-kiintolevylle. Stillikuvien näyttäminen pudottaa osan tarpeettomista komponenteista pois käytöstä ja toimii siten 35 prosenttia pienemmällä virrankulutuksella. Taustavalon gamut on entistä laajempi, mikä syventää television tuottamia värejä. Bravia W4000-sarja tulee myyntiin toukokuussa 32- (1 299 ), 40- (1 795 ), 46- (2 490 ) ja 52-tuumaisena (2 899 ). Laitteessa on vain yksi antenniliitäntä, ja verkon tyypin tunnistus tapahtuukin automaattisesti. Kaikki tukevat Blu-ray-levyiltä saatavaa 24p-tilaa alkuperäisellä elokuvamaisella kuvanopeudella. 32-tuumaista mallia lukuun ottamatta W4000-televisioissa 10-bittinen signaalinkäsittely ja LCD-paneeli
TUOTEUUTISET TESTI XXXXXXXXHifimaailma
High endiä arvoisessaan pytingissä. Fyysistä tuntumaa ei päällä makaavan lehtiartikkelin kautta pysty välittämään. Gradientin Helsinki 1.5 toisti M.A. Kahteen kerrokseen mahtui nautittavia kokonaisuuksia. 14 HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Etukaiuttimien seinäsijoitus ei tuottanut ongelmia korjauksen ansiosta.
Tampereen Hatanpään kartano kokosi hieman hienostuneempiin puitteisiin laadukkaampaa äänentoistoa. Hifihuoneen järjestämillä messuilla eivät kengät puristaneet, vaan rauhallisissa merkeissä pääsi tutustumaan tarkoin valikoituihin highend-kattauksiin.
Hifi Gurun Sonus Faber Elipsat Burmesterin tekniikalla loihtivat vaivattoman dynamiikan niin sinfonialla kuin UMO:n big bändittelylläkin.
Musical Fidelity kW 550:n herkullista äänenvoimakkuussäädintä pyöritteli ilokseen ilman virtojakin. Nostalgisia journalismin hetkiä vanhojen lehtien hyllyssä. Nummiset sopivalla nasaaliudella.
HigH enD 2008 -messut
Genelecin automaattisesti kalibroituvien DSPmallien soundia ei ollut videokuva häiritsemässä. Yksi monista McIntoshin elektroniikkaan luottavista seteistä
Yksi messujen tasapainoisimmista kokonaisuuksista.
Soimattomatkin pelit kannattaa kytkeä sähköverkkoon jo pelkästään tunnelmaa luovan sinivihreän kajastuksen vuoksi.
Laiskan miehen sisäänajoa. Nordostin kaapelikoje hyväksyy liudan erilaisia johtotyyppejä kaiutinkaapeleista antennijohtoihin.
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
15. Huone, johon olisi voinut jäädä istumaan loppupäiväksi. Marten Birdit McIntoshin ohjastamina veivät kuuntelutuoliin istuneen mennessään.
Tukevahkon mehevät PSB Syncrony One:t saivat kyytiä NADin Masters-sarjan komponenteilla.
Genren suhteen ennakkoluulottomasti valittuja äänitteitä, myös DVD-formaatissa.
Soundatan alttarilla Tannoyn Kensington SE soi pienessä huoneessa koaksiaalisen elementin ansiosta hienosti myös lähietäisyydeltä
VERTAILUTESTI AV-VIRITINVAHVISTIN + DVD-SOITIN 650710 TESTI
Denon AVR-1508 + DVD-1740 Onkyo TX-SR506 + DV-SP405 Pioneer VSX-917V + DV-400V Yamaha RX-V463 + DVD-S661
Kotiteatterin peruspalikat
Ensimmäistä kotiteatterilaitteistoaan hankkivalla on edessään melkoinen urakka palapelin kokoamisessa. Testasimme perushintaiset parivaljakot ja kokeilimme, onko merkkikimpasta todellisuudessa hyötyä vai pääsisikö yhdistelemällä parempaan lopputulokseen.
16 HIFIMAAILMA | 4 | 2008. DVD-soittimen ja AV-viritinvahvistimen valinta samalta valmistajalta tuntuu kätevältä, ainakin ulkonäön yhteneväisyyden vuoksi
Käyttäjän tehtäväksi jää vain muistaa, mitä mihinkin numerolla ilmaistuun muistipaikkaan tulikaan tallennettua. Hintaeroista huolimatta vahvistimien ja soittimien ulkoisessa olemuksessa ei ole merkittäviä eroja. Pioneerissa jäähdytyksessä auttaa tuuletin, jonka aiheuttama ääni ei käytännön testeissä yltänyt häiritseväksi.
Helppoja ja hankalia
Kaikkien vahvistimien etulevyt sisältävät runsaan joukon näppäimiä, eikä ulkoasua ole siistitty kalliimmissa malleissa yleisillä avautuvilla luukuilla. Denon antaa jämäkimmän ensivaikutelman, sen laitteet ovat niin kooltaan kuin painoltaankin joukon tukevimpia. Pioneerilla vaaka kallistuu jyrkästi vahvistimen suuntaan, ja se varaa budjetista 549 euroa. Vapaasta valinnasta johtuen vahvistimen ja DVD-soittimen hinnan tasapaino vaihtelee hieman laiteparien välillä. OSD-valikot helpottavat käyttöä, sillä niiden avulla näkee suuremman joukon valikon sisältöä yhdellä silmäyksellä, ja etsittävä kohta löyHIFIMAAILMA | 4 | 2008 17
V
ertailuun pyydettiin maahantuojilta HDMI-liitännät sisältävä AV-viritinvahvistin sekä skaalaava DVD-soitin. Puutetta kompensoi se, että Yamahan valikot ovat käytössä selkeimmät, ja ne saa näkyviin ulkoiselle näytölle. Muutamalla valmistajalla oli juuri käynnissä mallisukupolven vaihdos tai edullisimpien mallien pudotus valikoimasta. Vahvistinpuolella Pioneerin ohjain jää pelottavine rykelmineen hännille. Yamahan toteutus on hitain, mutta oikean tulon valintaa nopeuttaa neljä scene-näppäintä, joihin voidaan tallentaa äänilähteen lisäksi muita asetuksia. Taustavaloa tai itsevalaisevia painikkeita ei ole ainoassakaan testikapulassa."
mentunut polttavaksi. Molempien toteutus on yhtä karun askeettinen, eikä grafiikkaa saa ulos HDMI-liitännästä; ne nähdäkseen tulee kytkeä näytön ja vahvistimen välille esimerkiksi komposiittikaapeli. Denonin kolme quick select näppäintä toimivat vastaavalla tavalla; aktiivisen tulon, äänenvoimakkuuden ja surroundtilan saa talteen nopeasti. Denonin ja Onkyon vahvistimet ovat edullisimpia 429 euron suositushinnallaan. Vaikka Pioneerin ja Onkyon DVD-
soittimet ovat jälkimmäisen metallista etulevyä lukuun ottamatta kaikin puolin identtisiä, on niiden hinnassa silti 79 euron ero. Myös Pioneer parantaa käyttöönoton mielekkyyttä kuvaruutuvalikoilla. Hinnan lisäksi muita rajoitteita ei annettu. Myös Onkyon vahvistin on parisen kiloa raskaampi kuin Yamahan ja Pioneerin. Käytössä mikään vahvistimista ei kuitenkaan kuu-. Vaikka ominaisuudet ovat vuosien saatossa kasvaneet, on yleistuntuma silti tämän hintaluokan laitteissa aivan yhtä muovinen kuin aiemmin. TEksTi: Mauri EronEn k u VAT : M a u r i E r o n E n j a S a M u S a u r a M a M i T TA u k s E T : r i S to n i S K a
"DVD-soittimien yleisimmin käytetyt toiminnot löytyvät Pioneerin ja Yamahan säätimistä vähimmin vaivoin. Denonin DVD-soittimen muotokieli on perinteisempää muiden käyttäessä matalarakenteista koteloa. Yamaha ja Denon ovat suojanneet vahvistimien yläpinnan muovisella reikälevyllä. Asetusten tekeminen on mahdollista vahvistimien etulevystä kaikissa, paitsi Yamahassa. Tällaisia merkkejä olivat muun muassa Sony ja Marantz. Emme halunneet testata laitteita, joita ei lehden ilmestyttyä enää voi ostaa kaupoista, joten lopullinen joukko koostuu neljästä laiteparista. Perustoimintojen toteutuksessa on näkemyseroja; Denonissa ohjelmalähde valitaan rullaa pyörittämällä, Yamahassa kahdella nuolinäppäimellä ja Onkyossa sekä Pioneerissa suorista valintanäppäimistä
Yamahassa osa valikoista sisältää vain yhden valikkoartikkelin per ruutu. DVD-soittimien säätimissä tilanne kääntyy päälaelleen. Pioneerin kaukosäädin on käytössä erittäin vaikeaselkoinen. Johdot ovat kaikissa riittävän pitkiä.
toivoisi, että soittimien näppäristä säätimistä löytyisi pari lisänäppäintä vahvistimen äänenvoimakkuuden säätämiseksi.
Arpovat automaatit
Tässäkin luokassa AV-vahvistimet sisältävät jo mahdollisuuden kaiutinasetuksien automaat-
tiseen tekemiseen. Erottelulla on saatu selkeytettyä päivittäistä käyttöä, mutta vasemmalle aukeavan takaluukun käyttö vasenkätiselle ei ole luontevaa. Pieneen tilaan on yritetty ahtaa liikaa informaatiota. Yamaha on erittäin loogisella piensäätimellään niukasti kakkonen. Laitteen kanssa pitkään elänyt osannee ajan kanssa alkaa arvostaa sitä, että valtaosalle toiminnoista löytyy suora näppäin säätimestä, mutta lyhyemmän tuttavuuden kanssa asettelu aiheuttaa aikamoisen vastustusreaktion. Denonin kapula on etupuolelta riisuttu kaikesta ylimääräisestä, ja tulovalintoja on quick select -näppäimien lisäksi vain kolme. Käytettävyyttä verottavat Yamahassa levyluukun avaamiseen tarvittavan näppäimen puute ja pikakelauksen yhdistäminen kohtaushyppynäppäimiin. Käteen Onkyon tukeva ja tunnokas säädin tuntuu parhaalta. Miellyttävintä soittimen käyttö on Onkyon vahvistimen ohjaimella, jota käyttää mieluummin kuin soittimen omaa säädintä. Onkyon valikot ovat selkeät ja pistematriisinäyttö hyvin luettavissa kauempaakin. kummankaan OsD-näyttöä ei saa näkyviin HDMi-lähdöstä.
kaikki testin AV-vahvistimet tukevat mikrofonin avulla tehtäviä automaattisia säätöjä. Kaukosäätimissä tulo valitaan kaikissa suorilla näppäinpainalluksilla. Yhdessäkään ei valitettavasti ole taustavaloa. Loput lähteet ja harvemmin käytetyt toiminnot saa käyttöön luukulla suojatusta näppäimistöstä säätimen takapuolelta. Loogisesti järjestelemättömiä näppäimiä on valtava määrä, ja osalla niistä on useampi toiminto, jotka vaihtuvat valitun sisääntulon ja shift-painikkeen vaikutuksesta. Hieman samansuuntaisia tuntemuksia syntyy Denonin kohdalla. Näppäimien toimintaan vaikuttava alareunan liukusäädinviidakko epäselvine seliteteksteineen on järjetön useamman erillisnäppäimen käyttö olisi ollut selkeämpi vaihtoehto. Vertailujoukossa käytetyt menetelmät ovat Audyssey MultEQ (Denon), Audyssey 2EQ (Onkyo), MCACC (Pioneer) ja YPAO (Yamaha). Ilmeisesti tarkoituksena on ollut nopeuttaa valikkorumbaa, mutta samalla ammus on kimmonnut omaan jalkaan. Denonin saattaminen käyttökuntoon on kryptisten valikkolyhenteiden takia tuskallista. Denonin Eiffel-tornin näköistä mikkiä käyttävä Audyssey on monipuolisin. Pioneer valloittaa valaisevien ja suurikokoisten, selkeiden näppäimien siivittämänä ykköspaikan. Yamahan ja Onkyon säätimet sisältävät kaiken oleellisen pelottamatta käyttäjää. Samankaltaisista nimistään huolimatta prosessorit eroavat pari numeroa sitten testattujen kahden tonnin vahvistimien versioista.. VERTAILUTESTI AV-VIRITINVAHVISTIN + DVD-SOITIN 650710 TESTI
tyy nopeammin kuin yksirivisestä vahvistimen näytöstä. Onkyon säätimen näppäimet ovat tietysti samat, mutta asettelu ja painikkeiden pieni koko eivät vakuuta. Kaikkien vahvistimien kaukosäätimet osaavat suoraan paketista ohjata saman merkin DVD-soittimia. Denonin perusnäppäimet löytyvät loogisesti omalta palstaltaan, mutta loppuosa säätimestä on epäselvää rykelmää samannäköisiä papanoita. Pioneerin ja Yamahan tapauksessa tilanne on päinvastainen, eikä samanmerkkisten laitteiden ostanutta suora yhteensopivuus juuri lämmitä pikemminkin
18 HIFIMAAILMA | 4 | 2008
Pioneerin askeettinen kuvaruutunäyttö helpottaa hieman asetusten tekemistä, sillä valikkorakenteesta näkee kerralla enemmän
Yamahalla subwooferin tasoa piti hieman nostaa, mutta tulos oli täysin hyväksyttävä taajuuskorjauksen puutteesta huolimatta. Liittimien kirjossa ei ole suurta vaihtelua, mutta Onkyo tarjoaa kolme HDMI-tuloa ja muut kaksi. Syvin vaimentuma oli noin 13 desibeliä 65 hertsin tienoilla. Myös SACD-äänet siirtyvät digitaalisesti Yamahan toistettavaksi. Denon arvioi etäisyydet lyhyiksi, mutta kaikki kaiuttimet asettuivat silti oikein pieneksi. Perinteisen digitaalisen S/PDIF:n kaista kun ei riitä uusien ääniformaattien siirtämiseen. Ennen kalibrointia oli vastemittauksilla haettu mahdollisimman hyvä paikka kuulijalle, subwooferille ja pääkaiuttimille. Automatiikan jäljiltä vasteeseen ilmaantui leveä kuoppa 4575 hertsin välille. Onkyon kevyempi Audyssey 2EQ kolmen paikan mittauksella on ohi noin 8 minuutissa. Se ei osaa kuitenkaan
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 19
Vaikka kaikissa Yamahan vahvistimissa käytettävä kalibrointijärjestelmä on nimeltään YPAO, ei testatun RX-V463:n versiolla ole mitään tekemistä kalliimpien mallien vastaavien järjestelmien kanssa. Tasapainoisimpaan tulokseen pääsee mittalaitteiston hankkimalla ja kaiuttimien paikat tarkkaan hakemalla. Tulemme Hifimaailman tulevissa numeroissa käsittelemään erilaisia menetelmiä operaation suorittamiseen.
Perusominaisuuksissa pari poikkeamaa
Edullisten AV-vahvistimien takapaneeli ei näytä kalliimpien veljiensä tapaan tiuhaan asutulta suurkaupungilta, jopa hukkatilaan on varaa. Denonin Audyssey MultEQ mittaa huonetta kuudesta paikasta, ja tapahtumaan vierähtää laskutoimituksineen parisenkymmentä
minuuttia. Automatiikkaan ei kannata siis sokeasti luottaa, vaan asetukset on syytä aina tarkistaa itse. Ääkköset esitetään alaviivoin. Äänenlaadullisesti Yamaha ja Denon kiilaavat kärkeen puhtaan dynaamisella esityksellä. Kaikki osaavat välittää Blu-ray-soittimen 1080p24-kuvan alkuperäisenä eteenpäin. Oma maku ja käytetty kaiutinkalusto ratkaisee paremmuusjärjestyksen, eikä yksikään testatuista vahvistimista ollut ääneltään missään nimessä heikko. Onkyo suoriutui etäisyyslaskuista samalla tarkkuudella, mutta identtisestä kaiutinsetistä huolimatta tuumasi, että pääkaiuttimet olivat. Yamahan DVD-soittimen rauhattomampi usBnavigaattori osaa näyttää sekä MP3- että DivXtiedostot samaan aikaan.
Onkyon ja Pioneerin DVD-soittimet esittävät tiedostojen nimistä 14 ensimmäistä merkkiä. Vahvistimen asetuksissa oli pääkaiuttimet määritelty pieniksi 100 hertsin jakotaajuudella. RX-V463:ssa kalibrointijärjestelmä osaa päätellä kaiuttimien määrän, koon, etäisyyden ja tarvittavan kanavakohtaisen äänitason korjauksen. Se lisäksi tajusi asettaa kaikki käytetyt jalustakaiuttimet pieneksi 120 hertsin jaolla. Yamahalle irtoaakin suuri plussa siitä, että Blu-ray-soittimelta saatavan monikanavaisen PCM-äänen saa vaivatta toistettua yhtä kaapelia pitkin. Leffakuuntelun perusteella Denonin automatiikka tuotti tasapainoisimman lopputuloksen. Pioneerin automatiikkaa testattiin kuriositeettina myös kaksikanavakäytössä. HDMI-liitännät toimivat Yamahaa lukuun ottamatta ainoastaan kytkimenä eivätkä osaa irrottaa vahvistimeen HDMI-kaapelia pitkin tuotua äänisignaalia. usB-tilaan siirryttäessä valitaan joko DivX- tai musiikkitiedostot esittävä hakemistolistaus.
Onkyon ja Pioneerin näkemys sRTtekstimuodossa tallennettujen tekstityksien luettavuudesta on omaperäinen.
Pioneerin MCACCkalibrointi tekee tuhoja tasaiselle vasteelle. Pioneer suoriutuu yhden paikan mittauksesta alle neljässä. 3 minuutin testiäänien puhkumisen jälkeen Yamahan YPAO osasi päätellä kaiuttimien etäisyydet lähes nappiin subbaria lukuun ottamatta. Kimakka Pioneer on karvan verran edellä tunkkaisempaa Onkyota, mutta erot olivat loppujen lopuksi hyvin pieniä. Pioneerin rykäys arvioi etäisyydet Yamahan ja Onkyon tapaan suurin piirtein oikein, mutta asetti kaiuttimet suuriksi. Suorituskykyyn vaikuttaa sekin, käytetäänkö järjestelmässä bassokuorman toistamiseen hyvää subwooferia. Tarkkaa parametristä korjainta ei siis ole. Onkyo ja Pioneer väärillä kaiutinasetuksilla saavat automatiikan toiminnan osalta hylätyn. sininen viiva kuvaa käsin haetun paikan vastetta kuunteluhuoneessa, punainen on automaatin jäljiltä syntynyt vaste.
suuria. Ilman kalibrointia vaste pysyi 20200 hertsin välillä noin ±3,5 dB:n ikkunassa
Onkyo, Pioneer ja Yamaha tarjoavat mediatiedostojen toiston myös USB-muistilta. Myös valikot ovat täsmälleen samanlaiset. Toimintanopeudessa tai käyttötuntumassa ei soittimien välillä ollut merkittäviä eroja, mutta Onkyo ja Pioneer pitivät levyä pyörittäessään Denonia ja Yamahaa enemmän ääntä. Pioneerin kyseenalainen valtti on Windows Media Audio 9 Pro:n dekoodaus digitaalisista tuloista. Analogisten äänitulojen suuri määrä digiaikana jaksaa hämmästyttää. Yamahan tapauksessa ohjausväylä löytyy DVD-soittimesta mutta ei vahvistimesta.
Onkyossa on vertailun ainoana todellinen monihuonetuki. Ja jos tallentava digiboksi on talouden ainoa analogista kuvaa antava laite, kannattaa sekin kytkeä suoraan televisioon RGB-SCARTilla. Testatuissa DVD-soittimissa väyliä ei kuitenkaan ole. 960x528 pisteen video ei enää toistunut, vaan soittimet herjasivat tuntemattomasta tiedostomuodosta.
selkeä voittaja
Parhaan parivaljakon valinta ei tällä kertaa tuottanut suuria ongelmia. DVDlevyn tunnistus kesti kaikilla soittimilla 1720 sekuntia, mutta Denonin puskuriin jäänyt tieto nopeutti toista latauskertaa kellottaen noin 12 sekunnin tunnistuksen. Häviöttömästi pakattu WMA Lossless jää kaikilta toistamatta, ja muuttuvan bittinopeuden (VBR) WMA-tiedostot soivat vain Denonilla. Kaikissa on niin koaksiaalisia kuin optisiakin digitaalituloja, Yamahassa yksi koksi vähemmän kuin muissa. Muiden vertailun vahvistimien A+B-kaiutinlähdöt kalpenevat Onkyon oikeasti hyödyllisen järjestelmän rinnalla. Kaiutintasoisien lähtöjen lisäksi takapaneelissa on linjalähdöt, jos toista huonetta varten on oma vahvistin. Onkyo kykenee toistamaan eri lähdettä samanaikaisesti toisen huoneen kaiuttimista ja on siis ainoa todellisen monihuonetuen tarjoava malli vertailussa. Tikulta tai kiintolevyltä edellytetään FAT16/32-tiedostojärjestelmää, joten usein NTFS-muotoon tehtaalla formatoidut ulkoiset kiintolevyt jäävät tunnistumatta. Pioneer ja Onkyo osaavat valjastaa kyseiset kanavat myös pääkaiuttimien kaksoisvahvistusta varten. Yamahassa tekstitys ei näkynyt automaattisesti, vaan se piti valita erikseen subtitle-näppäimellä. Yksikään vertailupari ei tarjoa toistensa kanssa yhteensopivan kaukosäädön lisäksi muuta syytä saman valmistajan laitteiden hankkimiseksi. Onkyossa on vahvistimen päässä RI-ohjausliitäntä, jota käyttämällä oikean tulon saa automaattisesti käyttöön esimerkiksi DVD-toiston alkaessa. Digitaalisten signaalien purkuominaisuudet eivät yllätä: kaikki osaavat Dolby Digitalin ja DTS:n variaatioineen. VERTAILUTESTI AV-VIRITINVAHVISTIN + DVD-SOITIN 650710 TESTI
purkaa Dolby Digital Plus/TrueHD- tai DTS HD -ääniformaatteja, vaan niiden purku täytyy tehdä soittimessa. DivX/XviD-tiedostojen toistossa raja tuli vastaan 720 pikselin leveyden jälkeen. Myös MP3-, WMA- ja DivX-tiedostot toistuvat kaikilta levy-
tyypeiltä käyttöohjeiden varoituksista huolimatta. Monikielisten DVD-levyltä ripattujen sub/idx-tekstien kielenvaihto onnistui vaivatta. Yhdessäkään ei käytetä tuttuja, hyväksi havaittuja videoprosessoreita. Soittimet osasivat näyttää srt- ja sub/idx-päätteiset tekstitystiedostot, mutta Onkyon ja Pioneerin tekstimuotoisen srt-tiedoston visuaalinen tulkinta jätti epäselvyydellään toivomisen varaa. Denonissa ja Yamahassa B-kaiutinlähtö on erillinen rinnankytkentä, Pioneerissa B-kaiuttimet liitetään takasurroundkanaviin, ja Onkyossa on takasurroundkanavien rinnalle kytketty zone 2 -lähtö. Yamaha on joukon ainoa 5.1-kanavainen vahvistin, muissa on lähdöt myös takasurroundkaiuttimille 7.1-järjestelmän kokoamista varten. MP3-tiedostojen kanssa ei ollut ongelmia. Haarukka vaihtelee viidestä seitsemään, ja kaikissa on vähintään yksi tulo myös etulevyssä. Samalla tuli selväksi, että testatut DVD-soittimet ovat järjestäen
Pioneer ja Onkyo ovat pakanneet identtiset sisuskalut ulkoisesti aavistuksen erinäköisiin DVD-soittimiinsa. 20 HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Tässä luokassa videoliitännät toimivat ainoastaan kytkentätarkoituksessa, eikä analogisia kuvasignaaleja voi konvertoida toiseen muotoon. Esivahvistinlähtöjä ei ole subwoofer-kanavan lisäksi yhdessäkään laitteessa. Pioneerin naamataulussa nopeaa kytkentää varten on myös optinen digitulo sekä 3,5 mm plugi MP3-soitinta varten. Pioneer osaa myös ohjata valmistajan televisioita. Tällöin pääjärjestelmän takasurroundkanavat tai pääkaiuttimien kaksoisvahvistus voidaan jättää jatkuvasti aktiiviseksi. Toiseen huoneeseen voidaan vetää sekä kaiutin- että linjatasoinen signaali, ja kakkosalue osaa toistaa samanaikaisesti eri äänilähdettä kuin pääjärjestelmä.
kuvapuoli ei kunnossa
DVD-soittimien toiminta käytössä oli perusvarmaa, mutta kuten oheisesta kuvanlaatua käsittelevästä laatikosta voi päätellä, on suorituskyky HDMI-liitäntää käytettäessä kaukana hyväksyttävästä. Onkyon kaukosäätimen zone 2 -näppäimellä valitaan komennettavaksi kakkosalueen äänenvoimakkuus tai äänilähteen valinta. Yamaha ei pienemmän kanavamääränsä takia osaa tietenkään toistaa Dolby Digital EX- ja DTS ES -äänistä kaikkea mahdollista. Kaikki vertailun vahvistimet tarjoavat liitännät kaksille pääkaiuttimille monihuonekäyttöä varten. Levytuki on laaja, mikään DVD- tai CD-formaatti ei jää soittimilta lukematta, jos harvinaista DVD-RAM:ia ei oteta lukuun. Menetys ei toisaalta ole suuren suuri, sillä harvaa kuvalähdettä viitsii nykyään kytkeä muulla tavalla kuin HDMI:llä. Sama liitäntä myös käynnistää laitteet, kun toiseen kytketään virta ja välittää vahvistimen vastaanottamat kaukosäädinkomennot näkölinjan ulkopuolelle sijoitellulle soittimelle
Kohinaiset Onkyo ja Pioneer jäävät mittausten perusteella muiden jälkeen. Onkyon ja Pioneerin linjaottojen yliohjaustaso on riittävän rajoilla. Joillekin saattaa olla tärkeää kahden lisäsurroundkanavan olemassaolo, jolloin Yamaha putoaa automaattisesti pois vaihtoehdoista. Onkyon päätevahvistimien suojapiirit sallivat hetkellisesti lähes 80 watin jatkuvan antotehon kanavaa kohden viisikanavaisena. Muiden lukemat ovat kohtuullisia. Pioneerin jäähdytyksestä huolehtiva selvästi kuuluva tuuletin käynistyy jo vaatimattomalla noin puolen watin jatkuvalla teholla kanavaa kohden. Pioneer on tässä suhteessa muita parempi. Sillä saa laadukkaan lomituksen poiston ja skaalauksen lisäksi SACD- ja DVD-Audio-tuen, joka uupuu jokaisesta testin soittimesta. Risto Niska Vahvistinkanavien lukumäärä Pääkanavien kaksoisvahvistus Etulevyssä asetusten tekoon tarvittavat painikkeet Kuvaruutuvalikot / näkyvät myös HDMI-liitännästä Esiohjelmoitu/oppiva kaukosäädin Makro-toiminto kaukosäätimessä Monihuonetoiminto / ääni eri lähteistä Automaattikalibrointi Automaattinen huonekorjain mikrofoniasetusten yhteydessä iPod-ohjaus / vaatii lisävarusteena myytävän telakan Lisävarusteena myytävän iPod-telakan malli Säädettävä jakotaajuus / itsenäiset jakotaajuudet Toistaa äänen HDMI-liitännästä HDMI-liitännän 24p-läpivienti Dolby Digital / Pro Logic II / DTS Dolby Digital EX / Pro Logic IIx Dts ES / dts neo:6 / dts 96/24 Dolby Digital Plus / dts HD Dolby True HD / dts HD Master Audio Muuta 5.1 / / / YPAO / YDS-10 / // / // / / 7.1 / / /Audyssey MultEQ / ASD-1R x/ x // / // / / 7.1 / / / MCACC / // / // / / WMA9 Pro 7.1 / / / Audyssey 2EQ / DS-A1X ja DS-A2X / // / // / /
Liitännät
niin onnettomia, että ingressissä esitettyyn kysymykseen löytyy yksinkertainen vastaus: vahvistimen pariksi kannattaa hankkia esimerkiksi 249 euron hintainen Oppo DV-981HD. Stereona Pioneer on pienitehoisin. Denon ja Pioneer jättävät jotkin jpegkuvatiedostot näyttämättä tai näyttävät ne väärin. Denonin vahvistimen antoteho ja häiriöetäisyys ovat joukon parhaat, mutta heikompi käytettävyys pudottaa sen jaetulle jumbosijalle Pioneerin kanssa. Denonin DVD-soitin jäi selke-
ästi testiryhmän hännille lomitetun kuvan esittämisessä ilmenevien puutteiden vuoksi. Pioneer jää mittausten perusteella hieman muiden jälkeen lievän kohinaisuutensa takia. Yamahalla ominaisuudet ovat tasapainossa äänenlaadun, käytettävyyden ja suorituskyvyn kanssa. Erilaisten levyformaattien tuki on laaja, tosin pieniä puutteitakin löytyy. Muiden lukemat ovat riittäviä. Pienehkö jatkuva antoteho kaikki kanavat kuormitettuna saattaa myös pelottaa, mutta käytännössä rajoja ei saavutettu, kun käytössä oli muilta kaiuttimilta bassokuorman hoitaakseen ottanut subwoofer. Kaikkien taso on kuitenkin sopiva testissä mukana olleille DVD-soittimille. Denonin antoimpedanssi on suurehko. Käyttöönottoa helpottaa kuvaruutunäyttö, mutta karmaiseva kaukosäädin on malliesimerkki käytettävyyden uhraamisesta n nippelien alttarilla.
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 21. Risto Niska
Liitännät
Yamaha RX-V463 Kaiutinliitännät: paljas johto/ banaani/haarukka Analoginen tulo/lähtö Monikanavainen analoginen tulo Monikanavainen analoginen lähtö Koaksiaalinen digitaalitulo/-lähtö Optinen digitaalitulo/-lähtö HDMI-tulo/-lähtö Komponenttivideotulo/-lähtö S-video-tulo/-lähtö Komposiittivideotulo/-lähtö Levysoitinliitäntä USB Ethernet AV-tulo etulevyssä MP3-soitintulo etulevyssä Liitäntä ulkoista IR-silmää varten 12 V herätejännitelähtö Irrotettava verkkojohto Kuulokeliitäntä Kytkeytyvä/kytkeytymätön 230 V lähtö Muut liitännät // 5/2 5.1 .1 1/ 2/ 2/1 3/1 / 4/1 1 / Denon AVR-1508 // 7/2 7.1 .1 2/ 2/ 2/1 3/1 3/2 3/2 / Pioneer VsX-917V // 6/2 5.1 .1 2/3/1 2/1 3/1 3/2 3/2 1 / Pioneer-ohjausväylä Onkyo TX-sR506 // 5/2 7.1 .1 2/ 2/ 3/1 2/1 3/2 3/2 / RI-ohjausväylä
Ominaisuudet Mittaustulosten arviointi
DVD-SOITTIMET kaksi parempaa ja kaksi heikompaa Soittimien taajuusvasteet ovat tasaisia ja yksikköimpulssivasteet pituudeltaan sekä muodoltaan tavanomaisia. Denonin ja Yamahan lukemat puolestaan erinomaisia. Onkyo kiilaa kuitenkin kakkospaikalle helppokäyttöisyytensä, kelpojen mittaustulosten ja toimivan monihuonetuen ansiosta. Mittaustulosten arviointi
AV-VAHVISTIMET Yksi hieman kohisee Vahvistimien taajuusvasteet ovat moitteettomia, samoin kuin suurin osa muistakin mittaustuloksista. Tästä syystä loppuarvosanaa miettiessä annettiin suurempi painoarvo AV-vahvistimen toiminnalle näitä soittimia kun ei oikein voi suositella. Teho kuitenkin pienenee muutaman sekunnin päästä 24 watiin. Kaikkien kuulokeannot ovat suuri-impedanssisia. Pioneerin mittaustulokset ovat testin heikoimmat, ja etenkin kohinaa aiheuttava alhainen häiriöetäisyys pistää sekä silmään että korvaan. Denonin ja Yamahan arvot ovat riittäviä. Dvd-Audio- ja SACD-toistoa ei ole yhdessäkään testatussa. Antotehoissa on laitteiden välillä varsin suuria eroja. Onkyon ja Pioneerin häiriöetäisyydet ovat vaatimattomia. Viisi kanavaa kuormitettuna Denon on muita tehokkaampi. Denon aloittaa Video CD:n toiston huomattavasti tavanomaista nopeammin. Pioneerin häiriöetäisyydet jättävät kautta linjan toivomisen varaa. Kaikkien säröt pysyvät aisoissa. Onkyon ja Pioneerin arvot ovat pienellä tasolla hieman tavanomaista suurempia. Pakkaamaton (lossless) wma-tiedosto jää kaikilta toistamatta ja muuttuvaa bittinopeutta käyttävät (vbr) soivat ainoastaan Denonilla. Lisäksi laitepari on vertailun edullisin.
Yamaha DVD-s661 HDMI/SCART/komponentti/ S-video/komposiitti //// Digitaalilähtö: optinen/koaksiaalinen -/ Analoginen linjalähtö 2.0 USB Irrotettava verkkojohto Muut liitännät Yamaha-ohjausväylä Denon DVD-1740 //// / 2.0 Pioneer DV-400V ///-/ -/ 2.0 Onkyo DV-sP405 ///-/ -/ 2.0
Ominaisuudet
RGB-SCART-läpivienti Skaalaus: 720p/1080i/1080p 480i/576i HDMI-lähdöstä Etulevyssä asetusten tekoon tarvittavat painikkeet //// // //
Muiden sijojen jakaminen ei ollut niin simppeliä, sillä kaikilla on vahvuuksia ja erityisesti heikkouksia. Tärkeät hetkelliset tehoreservit ovat riittävät, kuten myös puhti stereokäytössä
Neljään scene-tilaan voidaan sisääntulon lisäksi tallentaa useita muitakin asetuksia.
Tehonkulutus, lepotilassa/tyhjäkäynnillä
alle 5 W/61 W
Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, 8 ohmin resistiivinen kuorma --viisikanavaisena, jatkuva/hetkellinen 18/58 W --stereona, jatkuva/hetkellinen 76/85 W -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanavat 0,11 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 470 ohmia Linjaotto, jakosuotimet ohitettu "DiRECT" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 88 dB -herkkyys 110 mV -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,3 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 49 kohmia -yliohjaustaso yli 3 V -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm 0,02 % Linjaotto, jakosuotimet käytössä "2CH sTEREO" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 82 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -yliohjaustaso 2,5 V -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm 0,03 % Digitaaliotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 86 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,2 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB 0,08 % + Äänet HDMI:stä + Äänenlaatu + Helppo käyttää DVD-kuva Jatkuva teho viisikanavaisena
22
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. VERTAILUTESTI TESTI XXXXXXXXAV-VIRITINVAHVISTIN + DVD-SOITIN 650710
Yamaha RX-V463 +
Hinta: 449 euroa Pääedustaja: Kesko Oy Puhelin: (010) 53 031 internet: www.yamaha.fi Mitat (l x k x s): 44 x 15 x 35 cm Paino: 8,5 kg
Mittaustulokset
Yamaha RX-V463
Yamahan vahvistimen runsaahkosta näppäinvalikoimasta huolimatta asetusten tekoon täytyy käyttää kaukosäädintä
Painikkeiden ja äänenvoimakkuussäätimen tuntuma on kuitenkin täsmällinen ja käyttö erittäin yksinkertaista. Laatu ei kuitenkaan ole millään tasolla mallikasta, vaan vinot linjat sahalaidoittuvat PAL-elokuvilla selvästi. Tilannetta tosin sekoittaa hieman sen viereen sijoitettu direct-näppäin, joka ohittaa valtaosan vahvistimen piireistä, mukaan lukien jakosuotimet. DVD-S661
Hinta: 199 euroa Pääedustaja: Kesko Oy Puhelin: (010) 53 031 internet: www.yamaha.fi Mitat (l x k x s): 43,5 x 5,1 x 31 cm Paino: 2,6 kg
Y
amahan pariskunta on ulkoasultaan ryhmän kenties heppoisimman näköinen duo. Käytännön kokeissa tämä ei aiheuttanut ongelmia, ja hetkellinen teho sekä voimavarat stereokäytössä ovatkin aivan kohdallaan. Kuvaruutuvalikot nopeuttavat ensiasennusta, mutta valikkorakenne on selkeä myös suoraan vahvistimen näytöstä käytettäväksi. Paras ääni, kuva, käytettävyys sekä HDMI-äänituki takaavat Yamahalle kiistattoman ykköspaikan.
Mittaustulokset
Yamaha DVD-s661
Häiriöetäisyys, CCIR, -80 dB signaalilla Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB Antojännite, 1 kHz, 0 dB Antoimpedanssi, 1 kHz Kanavatasapaino, 1 kHz /""=yhteensopiva /"Z"=osittain yhteensopiva /"N"= ei yhteensopiva/ei tuettu Yhteensopivuus CD audio -R/-RW MP3/WMA JPEG, väri/mv VCD/SVCD DIVX cds-100/200 -kopiosuojattu key2audio -kopiosuojattu DVD -R -RW video/-RW vr +R/+RW -RAM tiedostojärjestelmät, ISO9660/UDF MP3/WMA JPEG, väri/mv DIVX -Audio SACD
98 dB alle 0,01/0,9 % 2,0 V 210 ohmia 0,0 dB
/ /Z *1 / / / / / N / /Z *1 / N N
) Ei toista muuttuvan bittinopeuden (VBR) eikä pakkaamattomia (lossless) raitoja.
*1
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
23. Vahvistimen häiriöetäisyys on hyvää tasoa ja DVD-soittimen erinomainen. Soittimen saa helposti aluekoodivapaaksi omin neuvoin. DVD-soitin tarjoaa vertailuryhmän parasta kuvaa, vaikka skaalauskyvyt eivät 1080p:hen asti ylläkään. Vahvistimen saa helposti toistamaan alkuperäisen monikanavaisen äänen sellaisenaan straight-näppäimellä. Erityismaininnan Yamaha saa HDMI-tuloistaan, joista se osaa erottaa äänen toistettavaksi. Kaukosäätimetkin ovat ryhmän parhaimmistoa. Vahvistimen ulkoasu on suoraviivaisen karu, ja DVD-soitin on selkeästi tarkoitettu käytettäväksi kaukosäätimellä. USB-liitäntä löytyy sekä soittimesta että vahvistimesta, mutta soittimen käyttö tikkujen lukemiseen on suositeltavaa selkeän kuvaruutunäytön ja laajemman tiedostotuen takia. Versio 1.2a digitaalisesta liitännästä ymmärtää Dolby Digitalin ja DTS:n sekä digitaalisen SACD-äänen lisäksi laadukasta monikanavaista PCM-ääntä, jota saa muun muassa Blu-ray-levyiltä. Heppoista olemusta vahvistavat myös mittaustulokset; jatkuva teho viiteen kanavaan on testin alhaisin
VERTAILUTESTI TESTI XXXXXXXXAV-VIRITINVAHVISTIN + DVD-SOITIN 650710
Onkyo TX-SR506 +
Hinta: 429 euroa Pääedustaja: Simex Oy Puhelin: (09) 4150 0210 internet: www.simex.fi Mitat (l x k x s): 44 x 15 x 38 cm Paino: 10,6 kg
Mittaustulokset
Onkyo TX-sR506
Tehonkulutus, lepotilassa/tyhjäkäynnillä
alle 5 W/80 W
Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, 8 ohmin resistiivinen kuorma viisikanavaisena, jatkuva/hetkellinen 24/87 W (ks. teksti) stereona, jatkuva/hetkellinen 105/130 W -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanavat 0,14 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 380 ohmia Linjaotto, jakosuotimet ohitettu "PuRE AuDiO" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 92 dB -herkkyys 85 mV -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 35 kohmia -yliohjaustaso yli 3 V -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm 0,01 % Linjaotto, jakosuotimet käytössä "sTEREO" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 85 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -yliohjaustaso 2,2 V -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm 0,01 % Digitaaliotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 89 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB 0,02 % + Monihuonetuki + Selkeä käyttää DVD-kuva Automaattikalibrointi
24
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
Käsin säädettynä ääni on monikanavaisena varjostuneehkon ponnekas, vaikka stereokuuntelussa lattiakaiuttimia käytettäessä basso muodostuu muhevaksi. Tilannetta korjaa mahdollisuus lomitettuun 576i-kuvalähtöön HDMI-liitännästä, jolloin näyttölaitteen lomituksenpoistaja sekä skaalain hoitavat homman mahdollisesti kyvykkäämmin. Kakkosalueen kaiutinlähtöjen lisäksi siinä on mahdollisuus linjatasoisiin vetoihin. Onkyon vahvistimesta löytyy ryhmän ainoa toimiva monihuonetuki, joka mahdollistaa eri äänilähteiden kuuntelun samanaikaisesti. Audyssey 2EQ -kalibrointi ei mennyt aivan putkeen, sillä se asetti pienet jalustakaiuttimet suureksi. DVD-soitin on sisuskaluiltaan sama kuin halvempi Pioneer ja PAL-elokuvia katsellessa kuvanlaadultaan erittäin heikko. Kiitosta Onkyo ansaitsee havainnollisella käyttöohjeellaan ja käyttäjäystävällisellä kaukosäätimellään. Joukon painavampaan puoliskoon sijoittuva vahvistin on muotoilultaan viileän asiallinen jyrkkine kulmineen. Aluekoodien ohitus onnistuu omalla kaukosäätimellä. Soitin pitää kilpakumppaneitaan enemmän sirinää. Viisi kanavaa jatkuvasti kuormitettuna Onkyo ei ole merkittävästi tehokkaampi kuin Yamaha, mutta hetkellistä tehoa saadaan muutaman sekunnin ajan jopa 87 wattia. HDMI-tuloja on yksi enemmän kuin muissa, kolme, mutta tässä mallissa niiden käyttö rajoittuu läpivientiin ja kytkentään.
Mittaustulokset
Onkyo DV-sP405
Häiriöetäisyys, CCIR, -80 dB signaalilla Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB Antojännite, 1 kHz, 0 dB Antoimpedanssi, 1 kHz Kanavatasapaino, 1 kHz /""=yhteensopiva /"Z"=osittain yhteensopiva /"N"= ei yhteensopiva/ei tuettu Yhteensopivuus CD audio -R/-RW MP3/WMA JPEG, väri/mv VCD/SVCD DIVX cds-100/200 -kopiosuojattu key2audio -kopiosuojattu DVD -R -RW video/-RW vr +R/+RW -RAM tiedostojärjestelmät, ISO9660/UDF MP3/WMA JPEG, väri/mv DIVX -Audio SACD
81 dB alle 0,01/1,4 % 1,9 V 450 ohmia 0,0 dB
/ /Z *1 / / / / / N / /Z *1 / N N
) Ei toista muuttuvan bittinopeuden (VBR) eikä pakkaamattomia (lossless) raitoja.
*1
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
25. Ottojen valinta tapahtuu nopeasti suorapainikkeilla. Käyttötuntuma on jämäkkä ja etulevyn näyttö selkeä kauempaakin tarkasteltuna. Valitettavasti direct-tilalle ei ole pyhitetty omaa näppäintä, vaan sen joutuu kaivamaan music-näppäintä toistuvasti painelemalla. Stereona tehovarat ovat suurimmat ja häiriöetäisyydet keskitason yläpuolella. Mukana seuraa myös tarrat kaiutinkaapelien kanavamerkintään. DV-SP405
Hinta: 239 euroa Pääedustaja: Simex Oy Puhelin: (09) 4150 0210 internet: www.simex.fi Mitat (l x k x s): 43,5 x 6,1 x 20,8 cm Paino: 1,9 kg
O
nkyon uunituore TX-SR506 ennätti niukin naukin vertailuun
VERTAILUTESTI TESTI XXXXXXXXAV-VIRITINVAHVISTIN + DVD-SOITIN 650710
Denon AVR-1508 +
Hinta: 429 euroa Pääedustaja: Soundata Puhelin: (09) 4769 3300 internet: www.soundata.fi Mitat (l x k x s): 43 x 17 x 38 cm Paino: 10,9 kg
Mittaustulokset
Denon AVR-1508
Tehonkulutus, lepotilassa/tyhjäkäynnillä
alle 5 W/71 W
Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, 8 ohmin resistiivinen kuorma --viisikanavaisena, jatkuva/hetkellinen 71/87 W --stereona, jatkuva/hetkellinen 100/115 W -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanavat 0,15 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 470 ohmia Linjaotto, jakosuotimet ohitettu "DiRECT" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 97 dB -herkkyys 185 mV -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 46 kohmia -yliohjaustaso yli 3 V -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm 0,08 % Linjaotto, jakosuotimet käytössä "sTEREO" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 83 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -yliohjaustaso 2,4 V -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm 0,07 % Digitaaliotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 91 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,2 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB 0,08 % + Vahvistimen suorituskyky + Kalibroinnin toiminta DVD-kuva Käytön hankaluus
26
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
Kaiuttimien etäisyydet Denon arvioi pieleen, mutta subwoofer asettui sopivimmalle tasolle. Pikavalintanäppäimiin voi tallentaa sisääntulon, äänenvoimakkuuden, ekvalisaattorin asetukset sekä surroundtilan. Vahvistimen soundi on rauhallinen ja rasittamaton, mutta ei aivan joukon läpikuultavin. Myös valikkorakenne ilman kuvaruutunäyttöä on harvinaisen sekava. Heikko käytettävyys kuitenkin pudottaa sen ryhmän jaetulle kolmossijalle.
Mittaustulokset
Denon DVD-1740
Häiriöetäisyys, CCIR, -80 dB signaalilla Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB Antojännite, 1 kHz, 0 dB Antoimpedanssi, 1 kHz Kanavatasapaino, 1 kHz /""=yhteensopiva /"Z"=osittain yhteensopiva /"N"= ei yhteensopiva/ei tuettu Yhteensopivuus CD audio -R/-RW MP3/WMA JPEG, väri/mv VCD/SVCD DIVX cds-100/200 -kopiosuojattu key2audio -kopiosuojattu DVD -R -RW video/-RW vr +R/+RW -RAM tiedostojärjestelmät, ISO9660/UDF MP3/WMA JPEG, väri/mv DIVX -Audio SACD
*1
97 dB alle 0,01/1,2 % 2,0 V 690 ohmia 0,1 dB
/ /Z *1 / / / / / N / /Z *1 /N N N
) Ei toista pakkaamattomia (lossless) raitoja.
Denonin etupaneelin näyttöön on tungettu suuri määrä valintoja pieneen tilaan. DVD-1740
Hinta: 239 euroa Pääedustaja: Soundata Puhelin: (09) 4769 3300 internet: www.soundata.fi Mitat (l x k x s): 43,5 x 7,5 x 31 cm Paino: 2,3 kg
D
enonin laitepari on ryhmän kookkain sekä painavin ja antaa itsestään jämäkimmän ensivaikutelman. Myös vahvistimen kotelon kaareva etulevy on näyttävän elegantti, eikä näppäimien asettelu ole häiritsevän vallatonta. Ominaisuuksiltaan Denon ei erotu joukosta yhdelläkään valttikortilla, vaan tarjoaa peruskattauksen liitäntöjä ja hyvää suorituskykyä. Äänenvoimakkuudensäätimen toiminta on erikoinen; tuntuma porrastetussa säätimessä on mulju, ja pyörittämisen nopeus vaikuttaa epätarkan tuntuisesti voimakkuuden vaihtelunopeuteen. Lyhenteitä on vaikea tulkita, eikä kuvaruutunäyttöäkään ole. Aluerajoitteista päästäkseen kannattaa hankkia valmiiksi modattu soitin, sillä helppoa kotikonstia ei tunnu löytyvän. DV-SP405 on myös ainoa soitin, joka ei ymmärrä USB:n päälle. Oikean äänitilan valitseminen niin, että Dolby Digital -signaali toistuu alkuperäisenä, ei ole luontevaa. PAL-formaatin levyjen toisto on myös yhtä kampausefektin juhlaa. Kuvapuolella Denonin DVD-soitin jättää paljon parantamisen varaa. HIFIMAAILMA | 4 | 2008 27. Lomitettua signaalia ei saa katselukelpoiseksi millään, vaan soitin hukkaa aina puolet pystyresoluutiosta. Analogista stereolähtöä käytettäessä häiriöetäisyys on huippuluokkaa. Kokonaisuutena se yltää äänellisesti ryhmän kakkoseksi. Audyssey MultEQ -kalibrointi tuotti korvakuulolta testiryhmän tasapainoisimman tuloksen, kun mittaus tehtiin kuudesta kohdasta. Useiden näppäinpainallusten sijaan suositeltavampi vaihtoehto olisi yksittäinen painike, joka ohittaa kaikki mahdolliset efektitilat
VERTAILUTESTI TESTI XXXXXXXXAV-VIRITINVAHVISTIN + DVD-SOITIN 650710
Pioneer VSX-917V
Hinta: 549 euroa Pääedustaja: Pioneer Finland Puhelin: (020) 749 780 internet: www.pioneer.fi Mitat (l x k x s): 45 x 16 x 35 cm Paino: 8,8 kg
Mittaustulokset
Pioneer VsX-917V-s
Tehonkulutus, lepotilassa/tyhjäkäynnillä
alle 5 W/96 W
Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, 8 ohmin resistiivinen kuorma --viisikanavaisena, jatkuva/hetkellinen 37/46 W --stereona, jatkuva/hetkellinen 46/48 W -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanavat 0,06 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 100 ohmia Linjaotto, jakosuotimet ohitettu "DiRECT" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 78 dB -herkkyys 110 mV -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 22 kohmia -yliohjaustaso yli 3 V -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm 0,02 % Linjaotto, jakosuotimet käytössä "sTEREO" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 76 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -yliohjaustaso 2,3 V -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm 0,02 % Digitaaliotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 78 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB 0,02 % + Runsaat liitännät + DVD-soittimen kaukosäädin DVD-kuva Automaattikalibrointi Vahvistimen kaukosäädin Mittaustulokset
28
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
Oikean surroundtilan automaattisesti valitseva direct-näppäin onneksi löytyy. Niin leffoilla kuin musiikillakin Pioneer oli ääneltään joukon äkäisin. Yamahan ohella Pioneer on ainoa kuvaruutuvalikon tarjoava vahvistin. Mittaustuloksiltaan Pioneer jää jumboksi. Aluekoodirajoituksen voi kiertää muun muassa netistä ladattavalla kolmannen osapuolen firmwarella, joka lisää tiedostolistauksiinkin skandit. Alapää pysyi tiukasti kontrollissa, mutta metallisuuteen kallellaan oleva karkea yläpää heikensi kuuntelunautintoa.
Mittaustulokset
Pioneer DV-400V
Häiriöetäisyys, CCIR, -80 dB signaalilla Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB Antojännite, 1 kHz, 0 dB Antoimpedanssi, 1 kHz Kanavatasapaino, 1 kHz /""=yhteensopiva /"Z"=osittain yhteensopiva /"N"= ei yhteensopiva/ei tuettu Yhteensopivuus CD audio -R/-RW MP3/WMA JPEG, väri/mv VCD/SVCD DIVX cds-100/200-kopiosuojattu key2audio-kopiosuojattu DVD -R -RW video/-RW vr +R/+RW -RAM tiedostojärjestelmät, ISO9660/UDF MP3/WMA JPEG, väri/mv DIVX -Audio SACD
80 dB alle 0,01/1,5 % 1,9 V 460 ohmia 0,0 dB
/ /Z *1 /Z *2 / / / / N / /Z *1 / N N
) Ei toista muuttuvan bittinopeuden (VBR) eikä pakkaamattomia (lossless) raitoja. Kuulokelähdön impedanssi on ryhmän alhaisin eli paras, mutta ei 100 ohmillaan vielä takaa tasaista taajuusvastetta kaikilla kuulokkeilla. Progressiivisen kuvan laatu on huono, mutta Onkyon tapaan signaalin saa HDMIliitännästä lomitettuna paremman prosessorin hoidettavaksi. Automaattinen MCACC-kalibrointi asetti kaiuttimet suureksi, mutta arvioi etäisyydet kutakuinkin kohdalleen. Valikkonavigointi ja asetusten teko onnistuu myös DVD-soittimella ilman kaukosäädintä. Olemus on muovisen sekava, sillä erilaisia surround- ja äänitiloja kytkeviä painikkeita on ripoteltu useita kappaleita eri puolille etulevyä. DVD-soitin hoitaa homman mallikkaammin siisteillä kuvaruutuvalikoilla. Häiriöetäisyydet ovat selkeästi heikommat kuin muilla ja aiheuttavat jo korvin kuultavaa kohinaa. *2 ) Ei näytä kaikkia mustavalkokuvia oikein.
*1
Tilan hyötykäyttöä mittamikrofonin 3,5 mm tulo soveltuu Pioneerissa myös MP3-soittimen tai muun kannettavan laitteen liittämiseen.
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
29. USB-tikku voidaan myös kiinnittää, mutta sen käyttö puuttuvin opastein on hankalaa. Ainoana vahvistimena Pioneerissa on etupaneelissa optinen digitulo ja 3,5 mm MP3-soitinliitäntä. Yhdestä pisteestä tehtävä mittaus on Yamahan tavoin nopeasti ohi. Vahvistimen kaukosäädin on kammottava nappulahirviö, mutta DVD-soittimen kapula joukon paras. Oton valinta tehdään suorapainikkeilla, ja asetusvalikkoon pääsee ilman kaukosäädintä. + DV-400V
Hinta: 160 euroa Pääedustaja: Pioneer Finland Puhelin: (020) 749 780 internet: www.pioneer.fi Mitat (l x k x s): 42 x 5 x 21,5 cm Paino: 1,8 kg
P
ioneer tarjoaa vahvistimessaan suurimman näppäinviidakon
Denon hukkaakin kaikissa testeissä puolet pystysuuntaisesta kuvainformaatiosta. Yleisluonne on kuitenkin rauhallinen ja se tekee kuuntelusta helppoa ja rasittamatonta. Stereokuva on kompakti, mutta ei kovin avoin. Niiden avulla soittimen kuvankäsittelykyvyt on helppo pisteyttää silmämääräisesti kuvassa esiintyvien virheiden mukaan. Jokin laite saattaa esittää kuvan toista paremmin, vaikka pisteytysjärjestelmä ei juuri sellaiseen eroon ottaisikaan kantaa. Denon
Rauhallinen
Suoraviivainen ja aavistuksen mekaaninen, mutta selkeä soundi. Onkyo, Pioneer ja Denon tuottivat häiritsevintä kampausilmiötä ja kaltevien linjojen porrastumista, kun kuvassa oli hiemankin liikettä. Yamaha testattiin 720p-tilassa, jotta lomituksen poisto ei jäänyt tykin tehtäväksi. Stereokuva aukeaa kohtalaisesti, mutta on varsin leveällä siveltimellä hahmoteltu. Yamahan kokonaispistemäärä oli suurin, mutta sekin sai vain 30 pistettä 130 mahdollisesta NTSC-levyllä ja 16 pistettä 80:stä PAL-levyllä. HQV-levyjen pisteet eivät kuitenkaan ole koko totuus soittimien tarjoamasta kuvanlaadusta. Pääkaiuttimet isoina, ei subbaria käytössä. S- ja t-äänteet saavat vähän ylimääräistä vauhtia, ja yleinen fiiliskin on hieman metallinmakuinen. NTSC-elokuvilla kaikki soittimet tuottivat täysin kelvollista kuvaa ilman merkittäviä virheitä, mutta eurooppalaiset PAL-levyt olivat sekä alkuperäisellä 576p-tarkkuudella että skaalattuna pääosin surkeaa katsottavaa. Tästä on hyötyä silloin, jos näyttölaitteen oma lomituksen poisto ja skaalaus on laadukkaampaa. Esimerkiksi Pioneer ja Onkyo suoriutuivat liikkumattoman yhden pikselin korkuisten vaakaviivojen skaalauksesta Yamahaa paremmin, mutta jokaiselle näistä myönnettiin testistä täydet pisteet yksityiskohtien näkymisen vuoksi. Myös muita soittimia kokeiltiin 720p-tilassa, mutta se ei vaikuttanut kuvanlaatuun verrattuna 1080p-tarkkuuteen. Artikulaatio on kyllä vielä hallussa eli perusselkeys ei ole hävinnyt. 720p-kuva esitettiin Optoman Full HD -projektorissa alkuperäisellä tarkkuudellaan ilman uudelleenskaalausta. Rytminen syke kärsii vähän yleisestä utuisuudesta ja muuttaa musiikin sykkivästä enemmän rullaavaksi. Iästään huolimatta se suoriutui kokeista paPainoarvo 35 % 20 % 20 % 15 % 10 % 100 % Denon 8 5 6 6 8 6,7
8-
remmin, vaikka kohinanpoisto ja terävöitysasetukset jätettiinkin oletusarvoihinsa. 8
ÄÄNI
8
30
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Arvioitavia kuvia on noin kymmenen, ja niiden avulla kyetään selvittämään videoprosessorin kyvyt niin liikkumattoman kuin liikkuvankin kuvan käsittelyssä, terävöityksessä, kohinanpoistossa ja filmipohjaisen materiaalin esittämisessä. Bassopää on neutraali ja kohtalaisen napakka. Yamahalla artifaktit olivat astetta pienemmät, mutta silti selvästi näkyviä. Läpikuultavuutta ei ole kamalasti, ja yleinen puhtauskin jättää hieman toivomisen varaa näin etenkin yläpäässä. Huonot pisteet selittyvät osaksi sillä, että yhdessäkään testatussa soittimessa ei ole terävöitys- tai kohinanpoisto-ominaisuuksia. 7,5 ÄÄNI Yamaha
7½
HQV-pistetaulukko PAL (max. Vertailukohdaksi otettiin Denonin pari mallisukupolvea vanha huomattavasti arvokkaampi DVD3910. VERTAILUTESTI AV-VIRITINVAHVISTIN + DVD-SOITIN TESTI
kuunteluarviot stereona
SaMu SauraMa
Kaikki parit kuunneltu vain yhdessä, ei erikseen soitinta ja vahvistinta. Häiriöt esiintyivät levystä riippumatta jopa megaluokan Hollywood-julkaisuissa. 80p) Denon 0 Onkyo 10 Pioneer 10 Yamaha 16 Denon ref. 8ÄÄNI Onkyo
8-
Himmeä
Selvästi muuta testijoukkoa himmeämpi soundi, joka kallistuu jo paksun puolelle. Yläpäässä tässäkin on vähän karkeutta ja sähinää, joka voisi verottaa kuunneltavuutta enemmänkin ilman tukkoista yleisluonnetta. Bassot eivät herätä ihmeellisiä tuntemuksia suuntaan eivätkä toiseen. HQV-levyt sisältävät kaiken materiaalin lomitetussa (interlaced) formaatissa, joten skaalauksen lisäksi testattavan laitteen lomituksen poiston tehokkuus tulee testattua. Stereokuva on luokkaa avoimempi kuin kilpakumppaneissa, hengittävyydessä olisi tosin vielä parantamisen varaa. Optoman HD800X-projektorilla saavutettiinkin levollisin ja tarkin kuva näin toimiessa. Muistakin soittimista kuvan saa lomitettuna esimerkiksi komponenttiliitännän kautta, mutta tällöin signaaliketjuun tulee yksi turha DA-AD-muunnos lisää.
Pioneer
Särmikäs
Luonteessa on keskivertoa enemmän särmää. Basso on napakka, ja yhdessä selkeän kuivakan perusasenteen kanssa pitää rytmisen puolen yllättävänkin hyvällä tasolla. Yleisfiilis on muuten melko selkeä ja tarkka, mutta yläpään lievä äkäisyys verottaa ja voi pitkän päälle ottaa korviin. Soittimien toiminta testattiin sekä NTSC- että PAL-muotoon tallennetuilla levyillä. Yamaha tukee skaalausta vain 720p- ja 1080itarkkuuksiin muiden yltäessä 1080p:hen. Valtaosa kaupan hyllyjen elokuvista on kuitenkin liputettu siten, että soittimen tarvitsee vain orjallisesti totella sen antamia ohjeita. Onkyon ja Pioneerin etuna on kuitenkin mahdollisuus esittää kuva lomitettuna 480i/576i-muodossa HDMI-liitännästä. HQV:n armottomilla testeillä voi kokeilla mitä tapahtuu, kun masterointivaiheessa levyltä on jätetty pois niin kutsutut liput, jotka kertovat soittimelle miten kuvan kentät tulee yhdistää. Denon toisaalta ei suoriutunut testistä lainkaan, vaan esitti vuorottelevat mustat ja valkoiset viivat yhtenä tasaisena massana. Kaiuttimina Gradient Evidence MK3, vertailulaitteistona Arcam FMJ A32 ja Naim CD5i. Vaikka pisteytysohjeet ovatkin selkeät, on subjektiivisuudella tämänlaisessa menetelmässä aina oma merkityksensä. Yleisesti voidaan todeta, että mikään soittimista ei suoriutunut haastavista HQV-testeistä kuin hädin tuskin välttävästi. Kokonaisuutena sen verran siisti, että innostaa näistä eniten kuuntelemaan useammankin levyn. Systemaattisten testien lisäksi niillä katsottiin myös tavallisia elokuvalevyjä, joille kuva on tallennettu valmiiksi progressiivisessa muodossa. HQV-levyjen mukana toimitetaan ohjeet, joiden perusteella pisteet jaetaan testikohtaisesti. 130p) 15 25 25 30 55
Ääni Kuva Käyttö Ominaisuudet Mittaukset Yhteensä
Onkyo 7 6 8 7 7 7,0
Pioneer 7 6 7 7 6 6,7
Yamaha 8 7 9 7 7 7,8
Muuhun testijoukkoon verrattuna varsin selkeä ja puhdas, joskaan ei vielä varsinaisesti kuulas tai läpinäkyvä. 8ÄÄNI
kuvanlaadun arvioinnista
DVD-soittimien kuvanlaadun arviointiin käytettiin Silicon Optixin valmistamia HQV Benchmark -testilevyjä. Bassoilla on jylinää, mutta kontrollia voisi olla paremminkin. Stereokuva aukeaa melko tasomaiseksi eikä ole erityisen tarkka. 60
Lisätietoja: www.hqv.com/benchmark
Rytmikäs
NTSC (max
Messujen laajaa antia on mahdotonta käydä läpi lyhyen artikkelin puitteissa. Tulos sekä tästä että erittäin suuresta määrästä nähtävää oli, että en muistanut etsiä paria mielenkiintoista kotona mieleen painettua merkkiä, kun eivät vain tulleet isoja tiloja pitkin lampsiessa vastaan. Tässä siis vain joitakin maistiaisia.
Kaikilta elementeiltään ja osittain myös koteloltaan uusittu Amphion Krypton soi Holfin akkuvetoisten vahvistimien ohjaamana. Tarjonta keskittyi puhtaasti todellisten alan harrastajien palvelemiseen. Münchenin high end -messut ovat erittäin mielenkiintoiset ja osoittavat sen, että erilaisia ratkaisuja voidaan viedä hyvinkin pitkälle, kun pyritään tyydyttämään vaativimpien harrastajien toiveita hyvästä äänestä. Erittäin tarkka ja dynaaminen ääni taipui niin akustiseen herkistelyyn kuin konepohjaiseen paukkeeseenkin.
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
31. Eksoottiset rakenteet ja tyypillisen suomalaisen taksiauton tai parin arvoiset hintalaput vilkkuivat siellä sun täällä. Perustavaraakin toki oli, mutta pääajatus oli selkeästi kerätä paikalle highendin kerma. MÜNCHEN HIGH END SHOW 24.27.4.2008
RAPORTTI
Tämähän lähtee käsistä
T e k s T i j a k u vaT : s a m u s a u r a m a
M
ünchenin jokavuotiset highend-messut tuntuvat vain kasvavan ennestään jättimäisistä mitoistaan. Tästä huolimatta messuäänentoiston peruslähtökohta piti, kalliillakaan ei välttämättä saa hyvää. Tapahtuma on toki vain söpö pienoismalli kun verrataan esimerkiksi CES-näyttelyyn, mutta ehkä silti aletaan olla käytännöllisyyden rajamailla. Valtavaan kompleksiin oli ripoltetu näyttelykäytäviä ja -halleja laajalle alueelle
Ääni vain ei innostanut: kliinistä ja kuivakkaa. Nyt se onnistuu levysoitinta myöten.
Oikea asenne harrastukseen opitaan jo pienestäpitäen ja vanhempien tukemana.
Levymyyntiä oli paljon, ja levyt kelpasivat yleisölle. Päätevahvistimetkin ovat jo isompia kuin av-lippulaivavahvistimen pakkauslaatikko. Metri ei tule ihan täyteen, mutta lähellä liikutaan.
MBL:n perusajatukseen ei kuulu turha vaatimattomuus. 32 HIFIMAAILMA | 4 | 2008. McIntoshin jos minkä muotoilu yllyttää hankkimaan kaikki komponentit samalta valmistajalta. Valikoima on monia makuja tyydyttävä ja erinomaisesti laitepuolta täydentävä. RAPORTTI MÜNCHEN HIGH END SHOW 24.27.4.2008
Penaudion Serenade peittää taakseen messujen todennäköisesti pisimmän äänivarren
Konehuoneessa on trio Full HD DarkChip4 -peililastuja.
SME:n levysoittimien rauhallisen hillitty muotoilu viehätti kaiken erikoisuudentavoittelun joukossa. Naimin uusi HDX sisältää CD-soittimen ja kaksi 400-gigaista kovalevyä. HIFIMAAILMA | 4 | 2008 33. Kaiutin pohjautuu NXT-tekniikkaan, ja eteerisellä demolirkuttelulla tuli selväksi, että yläpää on ainakin puhdas.
Sim C3X kiihtyy ainakin ulkoasun perusteella nollasta sataan lumeniin melko ripeästi. Vaan kuinka moni tietää, että takaseinän elementtejä voi käyttää myös huoneresonanssien vähentämiseen. Toinen toimii musiikkiserverin pääasemana, toinen on järkevästi varmuuskopiona. Ja tuskin se äänikään kamalasti häviää eksoottisemmille rakenteille.
Kef Muon on nykyään kuulemma vakiotavaraa isoilla messuilla. Kone herätti suomalaisissa harrastajissa vahvaa keskustelua jo ennen kuin kukaan oli sitä kuunnellut.
Ainakin minulle uusi kaiutinmerkki Göbel soi ylhäisessä Lindemanin seurassa. Niillä kun basson suuntakuvioksi muodostuu kardioidi
Kelpaa varmaan muillekin kuin puristeille. 34 HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Auktoriteettia, ilmaa ja dynamiikkaa riitti vähintään kotitarpeiksi.
Kelpaisiko valmis teatteripaketti muutamasta moduulista. RAPORTTI MÜNCHEN HIGH END SHOW 24.27.4.2008
Gamut on nimennyt kaiuttimensa vaatimattomasti nimellä El Superiores S9. Kuvasuhde 2.35:1 oli käytössä lähes kaikissa teatteridemoissa.
Kharma onnistuu puhaltamaan jotain taikaa kaiuttimiinsa. Hillitty ja vaatimaton olivat jossain muualla. No, ehkä nimi ei pahenna kaiutinta, kun ei kerran toisinkaan päin. B&W näyttää mallia siitä, kuinka monikanavajärjestelmä rakennetaan. Jälleen kerran musiikki soi käsin kosketeltavasti ja herkästi.
KR Audion Kronzilla SXI Purist
Etenkin tuore KT88-pohjainen putkiintegroitu A-100 jätti haikean olon. HIFIMAAILMA | 4 | 2008 35. Syrinx yhdessä Nagran elektroniikan kanssa pitää erikoisen tekniikan kaikkien muistissa.
Waterfall tekee kaiutinkotelonsa lasista. Muistatko Oskar Heilin kehittämän Air Motion Transformer -diskantin. Mielenkiintoisia, mutta eivät valitettavasti soimassa.
KR Audion päätevahvistimet maitotölkin kokoisine putkineen vievät huomion niin, että Thielin koaksiaalielementtiin pohjautuvat kaiuttimet ja hieno diffuusoripohjainen akustointi tuppaavat unohtua kokonaan. Elementtien vaatima vaimennus hoidetaan heti kartion takana. Pyrimme palaamaan aiheeseen. Kiitos sinnikkäästi kaiuttimen edessä seisovan esittelijän kuuntelu jäi vähemmälle. Näystä toettuani meinasin jämähtää tuoliin, johon kuului välitöntä ja elävää ääntä.
Esoteric, Teacin highend-osasto, on ollut aina arvossaan. Sveitsiläinen Heil A.M.T
Kaiuttimien välissä oleva kaksimetrinen valkokangas kertoo mittasuhteista.
Acoustic Solidin Solid 733 istuisi suomalaiseen olohuoneeseen kuin nenä päähän.
Quadin näkemys kotiteatterista on miellyttävän selkeä ja pelkistetty.
Avantgarde Trio ja kolme bassotornia, älkää koettako tätä kotona pienessä huoneessa.
Bowers&Wilkinsin mallistossa on kaiuttimia myös upotusasennukseen järeisiin teattereihin. 36 HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Pakotonta dynamiikkaa ja miellyttävää vaivattomuutta. PAPORTTI MÜNCHEN HIGH END SHOW 24.27.4.2008
Cabasse La Sphère jätti positiivisen tunnelman mieleen
Vasenta kuulokeliitäntää käytettäessä linja-anto mykistyy automaattisesti.. Linearissa on lisäksi voimakkuuden säätö ja kaksi kuulokejakkia. Tutustuimme niihin perusteellisen testin merkeissä.
38
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
Stampin etulevyssä on ainoastaan virtaledi. TESTI KUULOKE- JA PÄÄTEVAHVISTIN LEHMANN LINEAR USB JA STAMP
T e k s T i j a m i T Ta u k s e T : R i s To N i s k a k u u N T e lu T : R i s To N i s k a j a m a u R i e R o N e N k u vaT : s a m u s a u R a m a
uusi aluevalTaus
vinyylisoitinharrastajien parissa mainetta niittänyt lehmann on laajentanut valikoimaansa kuulokeja päätevahvistimiin
Näistä digipäätteelle välttämättömistä suotimista johtuu mittauksissa havaittu antoimpedanssin voimakas suureneminen äänitaajuusalueen yläpäässä ja taajuusvasteen riippuvuus kaiuttimien impedanssista.
Päätteen digitaalisuus näkyy
Linear mitattiin kuulokevahvistimena sekä linja- että USB-ottoa käyttäen. Kumpikin laite saa verkkovirtansa irrotettavan IEC-liittimellä varustetun verkkojohdon kautta, ja molempien takapaneelissa on myös virtakytkin.
Analogista ja digitaalista vahvistusta
Kummankin laitteen kotelo avattiin, jotta tekniikkaan päästiin tutustumaan syvällisemmin. Linear on ensisijaisesti kuulokevahvistin, mutta voimakkuudensäätöä seuraava linja-anto mahdollistaa sen käyttämisen myös yksinkertaisena esivahvistimena, jossa on perusmuodossaan yksi linjaotto. Taajuusvasteet ovat poikkeuksetta moitteettomat linjaottoa käytettäessä. Tämän lisäksi on yksi piirilevy. Hetkellisen ja jatkuvan tehon lähes identtiset arvot kertovat virtalähteen runsaasta mitoituksesta laitteen antotehoon nähden. Siinä missä perinteisten pulssisuhdemodulaatiota käyttävien digipäätteiden kytkentätaajuus on vakio, Tripath käyttää hajaspektritekniikkaa, jossa kellotaajuus vaihtelee tilanteen mukaan. Erittäin käytännöllinen ominaisuus on mahdollisuuus valita Linearin vahvistus kolmesta vaihtoehdosta pohjan DIP-kytkimillä (0, 10 ja 20 dB). Virran saannista huolehtii siinäkin rengassydänmuuntaja. Samaan lastuun on muuntimen lisäksi integroitu USB 1.0 -liitäntä. L
ehmann Audio on saavuttanut vankan maineen levysoitinesivahvistimillaan erityisesti alkuperäisellä Black Cubella. Perusmallin lisäksi on tarjolla nyt testattu Linear USB, jonka nimensä mukaisesti voi kytkeä USB-kaapelilla tietokoneen jatkeeksi. Voimakkuuden säätönä on jo legendaarisen maineen saavuttanut Alpsin "iso sininen" potentiometri. Ainoa lisäominaisuus on monokytkentä, joka mahdollistaa bi-amp-toiminnan. Linear USB:n sisältä löytyy virransyötöstä huolehtiva rengassydänmuuntaja ja kaksi piirilevyä, joista toisella on DA-muunnin USB-liitäntöineen ja toisella varsinainen kuulokevahvistin. Antoimpedanssi on riittävän pieni sekä kuuloke- että linja-annoissa. Oton valintaan ei ole kytkintä, vaan se vaihtuu releen naksauksen säestämänä automaattisesti linjasta USB:lle sen mukaan, tuleeko USB-väylästä signaalia. Stamp on pelkistetty stereopäätevahvistin,
jossa on yksi linjaotto ja banaaniliittimillä toteutetut annot yhdelle kaiutinparille. Näistä jälkimmäinen lähestyy jo kuuluvaa tasoa. Tässä versiossa on yhdysrakenteinen DA-muunnin, joka toimii useimpien tietokoneiden kanssa ulkoisena äänikorttina ilman erillisiä ajuriasennuksia. Bi-amp-tilaa käytettäessä tarvitaan luonnollisesti kummallekin kanavalle oma päätteensä. Käytännössä tästä seuraa se, että vahvistimeen kytketyt kaiuttimet muokkaavat sen taajuusvastetta. DA-muunnin perustuu Texas Instrumentsin joitain vuosia sitten omistukseensa hankkiman Burr Brownin piiriin. Muissa mittaustuloksissa ei ole huomautettavaa USB-liitännän hieman tavanomaista suurempaa pienen tason säröä lukuun ottamatta. Toimintaa esivahvistimena arvioitiin linjaliitäntöjen kautta. Kuulokeantoja on kaksi kappaletta, ja näistä vasemmanpuoleinen mykistää automaattisesti linjaannon kuulokkeet kytkettäessä. Päätevahvistimen takapaneelissa ovat vain välttämättömät liitännät: linjaotto, kaiutinannot ja virtaliitin.. Tuotevalikoima on laajentunut kuuloke- ja päätevahvistimiin, joista ensimmäiset esimerkit ovat tämän testin identtisiin koteloihin pakatut Linear USB ja Stamp. Rakenne jättää viimeistellyn vaikutelman. Ideana on syöttää kaksoisjohdotusmahdollisuuden sisältäviä kaiuttimia kahdella päätevahvistimella: toinen bassoille ja toinen diskantille. Myös linja-annon suurin säröytymätön antojännite on huomattava. Päätevahvistinta seuraavat keloista ja kondensaattoreista kootut alipäästösuotimet. Muunnin edustaa TI:n teknisten tietojen perusteella perustasoa (tarkkuus 16 bittiä ja suurin näytetaajuus 48 kHz), ja se on tarkoitettu ensisijaisesti kevyisiin audiosovelluksiin. Kuulokevahvistimen esiasteena toimii j-fet-ottoinen operaa-
tiovahvistin, jota seuraa erillistransistoreista koottu vuorovaihekytketty päätevahvistin. Päätteen mittaustuloksia rasittavat suuri antoimpedanssi korkeilla taajuuksilla, taajuusvasteen riippuvuus kuormituksesta ja vaatimaHIFIMAAILMA | 4 | 2008 39
Kuulokevahvistimessa on linjaoton ja -annon lisäksi USB-liitäntä tietokoneeseen kytkemiseksi. Stamp on sisältä huomattavasti Linearia yksinkertaisempi. Kuulokkeisiin saadaan tehoa enemmän kuin lääkäri määrää, joten reservien loppumisesta kesken ei ole pelkoa erittäin epäherkilläkään kuulokkeilla. Vuodesta 1988 toiminut Norbert Lehmannin perustama saksalaismerkki on kerännyt arvostusta sekä äänenlaadulla että laitteiden monipuolisilla asetusmahdollisuuksilla. USB-liitännän vasteissa sen sijaan näkyy lievää basso- ja diskanttivaimennusta. Kuulokevahvistimen mittaustuloksia voi pitää kokonaisuutena sekä kuuloke- että esivahvistinkäyttöä ajatellen moitteettomina USB-liitännän pieniä kauneusvirheitä lukuun ottamatta. Tämän avulla saadaan voimakkuudensäädön alue asetettua sopivaksi herkkyydeltään erilaisille kuulokkeille sekä omien tottumusten mukaiseksi. Mittausten perusteella antoimpedanssin arvo on pieni keskialueella mutta suurenee huomattavasti äänitaajuusalueen yläpäässä. Vahvistin on toteutettu yhdellä Tripathin kaksikanavaisella päätevahvistinpiirillä. Stampin taajuusvasteissa näkyy digitaalisille vahvistimille ominainen diskanttivasteen riippuvuus kuormitusimpedanssista. Automaattisen valinnan USB- ja linjaoton välillä suorittaa rele. Kyseessä on siis digitaalinen päätevahvistin
Kovaa hintaa lukuun ottamatta se on suositeltava laite. Linjaottoa käytettäessä Linear arvioitiin hyväksi kuulokevahvistimeksi, joka olisi sijoittunut viime numeron vertailussa keskitason paremmalle puolelle. USB-liitäntä sen sijaan ei subjektiivisesti arvioiden vakuuttanut suorituksellaan, ja se vastasi lähinnä edulliselta CD- tai DVD-soittimelta odotettavaa tasoa. Bassotoisto on varsin asiallinen, mutta keskialueen ja yläpään sointi käy pidemmän päälle rasittavanpuoleiseksi, eikä äänikuva ollut järin vakaa.
40 HIFIMAAILMA | 4 | 2008
Mittaustulokset
Taajuusvasteet Antoteho, 1 kHz, 32/270 ohmiin 1600/330 mW Antoimpedanssi, 20/1000 Hz 5,4/5,5 ohmia Häiriöetäisyys, 1 mW/32 ohmiin, CCIR, linja/USB 84/84 dB Herkkyys 950 mV Kanavatasapaino, 1 mW/32 ohmiin, linja/USB 0,1/0,2 dB Ottoimpedanssi, 1 kHz 43 kilo-ohmia Oton yliohjaustaso yli 3 V Harmoninen särö, 1 kHz, 1 mW/32 ohmiin -linjaotto alle 0,01 % -USB-liitäntä 0/-60 dB alle 0,01/1,4 % Linja-anto, 10 kilo-ohmin kuorma, linjaotto -antojännite -antoimpedanssi, 1kHz -häiriöetäisyys, 316 mV, CCIR -herkkyys -kanavatasapaino, 316 mV -harmoninen särö, 1 kHz, 316 mV + Ääni linjaottoa käytettäessä + Vahvistuksen valintamahdollisuus USB-liitännän toiminta
ÄÄNI
Stamp jättää pientä toivomisen varaa sekä mittausten että kuunteluvaikutelmien perusteella. Tämä mahdollistaa voimakkuuden säätöalueen asettamisen kuulokkeiden herkkyyden ja omien mieltymysten mukaiseksi.
Kuulokevahvistin on integroitua DA-muunninta lukuun ottamatta rakenteeltaan tavanomainen. Stampin hankintaa voisivat puolustaa lähinnä sellaiset käytännön seikat, kuten pieni koko ja vähäinen lämpeneminen. Se perustuu operaatiovahvistimen ohjaamaan erillistransistoreista koottuun vuorovaihepääteasteeseen.
Lehmann Audio Black Cube Linear USB
Hinta: 900 (ilman USB-liitäntää 750 ) Lisätietoja: Kruunuradio Oy, puh. Antoteho on pieni, mutta se riittää kerrostalossa kohtuullisilla kuunteluvoimakkuuksilla, kunhan kaiuttimet eivät ole poikkeuksellisen epäherkät.
Hyvä kuulokevahvistin
Kuulokkeilla Linear USB:n toistoa tutkittiin kahden korvaparin voimin. Tasoltaan se vastaa lähinnä halpoja integroituja stereovahvistimia, joten hinnalle ei oikein tunnu löytyvän äänenlaadullista vastinetta. Lisäksi kirjoittaja kuunteli Linearia USB-liitäntää käyttäen kuulokkeilla ja Stampiä kaiuttimilla. Jälkimmäisessäkin tapauksessa esivahvistimena toimi Linear. Linear USB on USB-liitäntää lukuun ottamatta vakuuttavasti toteutettu kuulokevahvistin, joka on linjaottoa käytettäessä sekä teknisesti että ääneltään asiallinen. Toisto ei aivan vakuuttanut. USB-liitännän käyttöä varjosti ajoittain toistuva äänen pätkiminen sekä kuunteluiden että mittausten aikana. TESTI KUULOKE- JA PÄÄTEVAHVISTIN LEHMANN LINEAR USB JA STAMP
Linearin vahvistuksen voi valita pohjan DIP-kytkimillä. Äänilähteenä käytettiin kahta eri Maciä, joissa on eri käyttöjärjestelmäversiot ja kolmea eri USB-kaapelia. Kumpikin kuuntelija vertasi sitä myös edellisen numeron kuulokevahvistimiin, joten kuunteluarviot ovat linjaoton osalta suoraan vertailukelpoisia näihin. Ostoa harkitsevan kannattaneekin tutustua myös 150 euroa halvempaan versioon, josta puuttuu n USB-liitäntä.
9,6 V 51 ohmia 91 dB 980 mV 0,1 dB alle 0,01 %
8½. Ilmiön perimmäinen syy jäi kuitenkin arvoitukseksi. Stampin ja Linearin yhdistelmän sointia verrattiin integroituun vahvistimeen, ja lisäksi Stampiä verrattiin toiseen päätevahvistimeen. (09) 6840 0010, www.kruunuradio.fi, www.lehmannaudio.de Mitat (l x k x s): 11,8 x 5,3 x 27,7 cm Vakiovarusteet: -verkkokaapeli -USB-kaapeli Ominaisuudet: -linjaotto -USB-otto -linja-anto -automaattinen oton valinta -voimakkuuden säätö -valittava vahvistus (020 dB) -kaksi kuulokeliitäntää -linja-annon automaattinen mykistys -virtakytkin
ton häiriöetäisyys. Käytetyllä kaapelilla oli ehkä pieni vaikutus pätkimisen tiheyteen
Musical Fidelity lupaa tarjota nyt lääkettä tähän ongelmaan. Vanhan, hyvä-äänisen vahvistimen äänenlaadun saa pitää, mutta tehon voi päivittää kertaluokkaa kovemmaksi.
42
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. TESTI LISÄPÄÄTEVAHVISTIN MUSICAL FIDELITY SUPERCHARGER 550K
TeksTi: Mikael NederströM k u vaT : s a M u s a u r a M a M i T Ta u k s e T : r i s to N i s k a
Potkua päätteeseen
Pienten ja pelkistettyjen vahvistimien huono puoli on usein pieni teho
Siksi ainoa järkevä mittatikku luonnolliselle äänenpaineelle on klassinen musiikki. Teho ei silti koskaan tule ilmaiseksi. Teknisesti 550 K oli mittauksissa lähes moitteeton. Tästä voi nopeasti päätellä, millaisia tehoja vahvistimelta vaaditaan äänenpaineen kasvattamiseksi. Liittiminä yhdessä monopäätteessä on yksi linjaotto, yksi kaiutinotto sekä yksi kaiutinanto. Varsinkin, jos kyseessä on transistorivahvistin.
Minkälaiseen tarpeeseen?
Teimme Musical Fidelity 550 K:n testikuuntelut tavallista monipuolisemmin, kolmen kuuntelijan voimin. Jokaisella oli erilaiset kuuntelutottumukset, jotka vaikuttivat kuunteluvaikutelmiin.
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 43. Virtaa luvataan 250 ampeeria. Musical Fidelity lupaa auttaa asiaa uudella monopäätevahvistinparillaan. Mukana tulevat lyhyet kaiutinkaapelin pätkät helpottavat kytkentöjä. Tuloksista näkyy, että jos kaiutintasoisessa kytkennässä laitteesta haluaa täyden tehon irti, 550K vaatii sisäänsä vähintään 160 wattia tehoa. Kokoa ja näköä on kuin pienellä jalustakaiuttimella, eli pääkaiuttimen vieressä on sille ihanteellisin sijoituspaikka. Toisaalta taas dynaamisille äänitteille, joissa on esimerkiksi matalaa syntikkabassoa, on referenssin löytäminen puolestaan mahdotonta. Äänenlaadultaan laitteen pitäisi olla huimista lukemista huolimatta täysin läpinäkyvä. Äänenpaineen nostaminen kolmella desibelillä vaatii aina tehon kaksinkertaistamisen. Moni kevyen musiikin levy on kompressoitu niin pilalle, että useimpien korvat hajoavat ennen tehon loppumista. Sinfoniaorkesteri voi tuottaa hetkellisesti kovempaakin äänenpainetta, jos tila ja kuuntelupaikka ovat otollisia. Myös tekniikka osoittautui mittauksissa toimivaksi.
550 wattia ja vähän päälle
Mitä vaimeampi huone ja suurempi kuuntelutila, sitä enemmän tehoa tarvitaan saman äänenpaineen tuottamiseen. Tämä ongelma pätee varsinkin moniin putkilaitteisiin. Muuten tekniikka toimi kuten pitääkin, eli minkäänlaisia ylimääräisiä säröjä, taajuusvasteen mutkia tai hurinoita ei löytynyt.
E
rilaisia vahvistimia paljon kuunnelleet tietävät, että suuri teho ja hyvä ääni käyvät harvoin käsi kädessä. Supercharger 550K lupaa nimensä mukaisesti 550 watin ylimääräistä tehoa minkä tahansa vahvistimen perään kytkettynä. Musical Fidelity varoitteleekin ohjeessaan, kuinka kaiuttimen herkkyys putoaa kuunteluhuoneessa aina 6 desibeliä, kun etäisyys kaiuttimeen kaksinkertaistuu. Useassa pienessä, hyvä-äänisessä vahvistimessa on toisaalta se ongelma, että sellaisen pariksi joutuu valitsemaan tavallista herkemmät kaiuttimet. Stereophilen John Atkinson on tehnyt useita mittauksia erilaissa konserttisaleissa. Oikein sinfoniaorkesterin 110 desibeliä on siksi kova tavoite mille tahansa kaiutinvahvistin-systeemille, jos tarkoitus on pyrkiä joka suhteessa luonnolliseen äänentoistoon. Onneksi normaali, keskimääräinen äänenpaine on musiikilla 1020 desibeliä alhaisempi. Koska maailmassa on ainakin kohtuullisessa hintaluokassa huomattavasti vähemmän hyvä-äänisiä kaiuttimia kuin vahvistimia, on kompromissi usein joko kallis tai vaikea. Pieni teho kaventaa huomattavasti sopivien kaiutinvaihtoehtojen määrää. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikä tahansa päätevahvistin, sillä se ei välttämättä korvaa vanhan vahvistimen pääteastetta, ellei käyttäjä nimenomaan niin halua. Atkinson sai tulokseksi normaalilta kuuntelupaikalta Lontoon Royal Festival Hallissa noin 110 desibelin huippuja patarummulla. Kuuntelutottumuksensa jokainen tuntee parhaiten itse, mutta muihin tekijöihin löytyy jonkinlaisia nyrkkisääntöjä. 550K ottaa sisäänsä myös kaiutintasoisen signaalin, jolloin oman integroidun voi hyödyntää kokonaan.
Teho ja sen tarve
Vahvistimien tehoissa on suuria eroja, mutta vielä suurempia on kuuntelutottumuksissa,
musiikissa ja huoneissa. Mitään muuta laitteen ei pitäisi muuttaa; se kertoo säilyttävänsä alkuperäisen signaalin sulosoinnut dynamiikkaa lukuun ottamatta muuttamattomina. Mutta silloin, kun musiikin huippukohta säröytyy, se kuulostaa usein melkoisen rumalta. Ja jos 550 wattia ei riitä, valikoimista löytyy myös samaan kytkentään perustuva 750-wattinen vahvistin.
virtahirmu
550K ei mene mitenkään päin normaaliin laitetelineeseen. Klassisen musiikin hetkelliset tehontarpeet voivat olla valtavia. Tämä lukema ei kuitenkaan pidä paikkansa normaalissa kaikuvassa huoneessa, jossa äänenpaineen putoaminen suhteessa etäisyyteen on huomattavasti pienempää. Työn jälki on sisuskaluja myöten siistiä
Hyvä asia oli bassotoiston tiukentuminen. Äänikuvaan Musical Fidelityillä ei ollut mainittavaa vaikutusta. Tyypillisesti siis käytän enimmillään "huimaavaa" noin yhden watin huipputehoa. Muutos ei ole kovin suuri, mutta jokainen kuulija kuuli sen johdonmukaisesti samanlaisena. Tästä huolimatta en juuri koskaan ole ajanut edes näistä pienitehoisimpia pohjaan. TESTI LISÄPÄÄTEVAHVISTIN MUSICAL FIDELITY SUPERCHARGER 550K
Kuunteluarvioista näkyy, että valmistajan lupaus äänen muuttumattomuudesta ei pidä täysin paikkaansa. Jos äänenpainetta tai dynamiikkaa ei kaipaa lisää, niin 5 000 euroa on kova hinta pelkästä tehoreservin tuomasta n mielenrauhasta.
Musical Fidelity supercharger 550k
Hinta: 4 980 euroa/pari Maahantuoja: Gamiron Oy Audelec, puh. Edelliset vaikutelmat sain itselleni tyypillisillä, hyvin kohtuullisilla kuunteluvoimakkuuksilla. Räyhäkkä lähestyminen soundiin ei sovi akustiselle herkistelylle yhtä hyvin kuin vauhdikkaammalle menolle. Yllättäen kyllä ero ei ole kovinkaan suuri, eli tuntuu siltä, että sointimaailmaltaan purnukoiden ääni on melkoisen lähellä Arcamin omaa pääteastetta, joka on jo valmiiksi himpun verran viileään kallellaan. Kun 550K kytketään linjatasoisesti, eli se valjastetaan hoitamaan myös pääteasteen roolia, vaikutelma pysyy melko pitkälle samanlaisena. Mitään makeilua tai pehmoilua ei ole tarjolla, vaan asiat hoidetaan tiukasti ja selkeästi. Viimemainitusta seuraa, että täyden antotehon saamiseksi kaiutinottoon joutuu syöttämään peräti noin 160 W/8 ohmiin tehoa vastaavan jännitteen. Basso tärähtää kertaluokkaa dynaamisemmin myös luukuttamatta, eli kokonaisuus kuulostaa vaivattomalta ja iskevältä. Tästä luonnollisena seurauksena on monille putkivahvistimille tyypillisen, hieman liioitellun mehevän (mutta monien mielestä miellyttävän) alarekisterin kuivuminen. 2 x 15 W) ja kaiuttimien väliin käyttäen MF:n kaiutintasoisia liitäntöjä. Jos muu systeemi on tummaan, laiskaan ja lämminsävyisyyteen kallellaan, eikä tehokaan oikein tunnu riittävän, voi 550K olla juuri se oikea ratkaisu. Vaihdettaessa linjaliitäntään äänestä tulee sekä smoothimpi, pahin räväkkyys talttuu, että myös hieman viileämpi. Kuivakkuus laantuu sekin, joskaan ei häviä äänestä aivan kokonaan. Hiljakseen hissuttelevalle hyödyttömät, tehotarpeiselle tervetullut tykki.
ÄÄNI
Epäherkkä kaiutinotto
Mittaustulokset ovat äänenlaatuun liittyvien arvojen osalta moitteettomat, ja tehoa saadaan sekä kahdeksan että neljän ohmin kuormiin valmistajan lupaamaa enemmän. Risto Niska
Mittaustulokset
Musical Fidelity 550k
Taajuusvasteet Tehonkulutus, tyhjäkäynnillä / 10 W/8 ohm antoteholla 80 W/265 W Jatkuva antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma, 8/4 ohmiin 590/835 W Antoimpedanssi, 1 kHz alle 0,05 ohmia Vahvistus, linja-/kaiutinotto 30/6 dB Häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCIR 91 dB Herkkyys, linja-/kaiutinotto 2,2/36 V Ottoimpedanssi, 1 kHz, linja-/kaiutinotto 47000/47 ohmia Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin alle 0,05 %
9-
9-
Oheislaitteet: Gradient Evidence III -kaiuttimet, Arcam FMJ A32 -vahvistin ja Naim 5i -CD-soitin.
44
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Kokemusteni perusteella en voi suositella 550K:ta varauksetta pienitehoisten putkivahvistimien tai single-ended transistorivahvistimien harrastajille, sillä he todennäköisesti menettävät laitteistonsa soinnista juuri ne piirteet, joita siihen on vaivalla haettu. Muussa tapauksessa kannattaa kokeilla huolella etukäteen, onko laitteelle todellista tarvetta. Risto Niska kuunteli laitteen kotonaan, jossa vertailuvälineenä oli pienitehoinen putkivahvistin.
kuunteluarviot
Mikael NederströM saMu sauraMa
Mittaustulosten arviointi
Tymäkkä
Ensimmäinen havainto kaiutintasoisella kytkennällä on äänenvoimakkuuden selvä nouseminen, mikä pakottaa säätämään voimakkuutta uudelleen. Bassopäässä on kontrollia ja potkua poikkeuksellisen hyvin. Molemmilla liitäntätavoilla käy kuitenkin selväksi, että vasta hanaa runsaammin avattaessa avautuu myös ääni ja vahvistimien idea tulee esille. Tavallisilla voimakkuuksilla sangen vaatimattomaksi jäänyt vaikutelma 550K:sta parani selvästi, kun mökää oli niin paljon, etten olisi välittänyt enää itse olla samassa huoneessa. Tämä tosin voi johtua myös siitä, että erottelua tuntuu piisaavaan näytteestä toiseen. Myös äänensävyissä tapahtuu pieni muutos, sillä kaikki materiaali kuulostaa piirun verran kipakammalta, kirkkaammalta ja dynaamisemmalta. Ilmiö oli hyvin samanlainen, kuin musiikin harrastajille tuttu havainto, että monet tehokkaat kitaravahvistimet alkavat "puhua" vasta kunnon luukutuksella. Jotain omista tottumuksistani kertoo se, että olen vuosikaudet käyttänyt vahvistimia joiden antotehot ovat olleet pienimmillään kaksi wattia kanavaa kohden ja enimmilläänkin vain 15 W. Risto Niska
Musical Fidelityn liitinpaneeli on yksinkertainen mutta vakuuttava. Tämä kertoo siitä, että laitteella on kaikesta huolimatta oma luonteensa. Hyvä puoli asiassa oli se, että lisääntynyt dynamiikan tunne tuli esiin jo melko hiljaisellakin kuunteluvoimakkuudella. Järeät ja hyvin viimeistellyt ratkaisut tekevät oikeutta korkealle hinnalle.
Hifimaailman huoneessa vertailuvahvistimena käytettiin normaaliin tapaan Arcamin FMJ A32 -integroitua. Alun perin vahva läsnäolon tunne muuttuu aavistuksenomaiseksi etäisyydeksi, ja ellei tarkoitus ole paukuttaa todella lujaa, soundi innostaa paremmin kuuntelemaan musiikkia. Musical Fidelityä siis tuskin on edes suunnattu minun tapaisilleni harrastajille. Jos aloitetaan huonoilla asioilla, niin diskanttia alkoi tulla turhan runsaasti ja koko yläpään sävy muuttui karkean puoleiseksi. Keskialueen sävy vaihtui jonkin verran hennommaksi, minkä vaikutus toistoon on lähinnä makuasia. Seuraavat kommentit kuvaavat muutosta, joka tapahtui, kun 550K:t liitettiin laitteistoon. Vahvistin tuntui "aukeavan" ja sointi paranevan vasta reippailla voimakkuuksilla. Yleissävy on neutraali eikä ainakaan yhtään vilpoinen, mutta selvästi kuivakka. (09) 696 2030 internetissä: www.audelec.fi, www.musicalfidelity.com Mitat (l x k x s): 21,5 x 40,4 x 22,0 cm Massa: 12,1 kg + Paljon puhdasta tehoa + Moitteettomat mittaustulokset Korkea hinta
Kuunteluvaikutelmat kytkettynä putkivahvistimen kaiutinliitäntöjen ja kaiuttimien väliin
Kytkin 550K:t melko pienitehoisen putkivahvistimen (n. Arcam toimi vuoron perään joko esivahvistimena tai kokonaan 550K:n kanssa signaalitielle kytkettynä. Aivan ilmaiseksi hyvät asiat eivät silti tule, sillä mukaan matkaan ilmaantuu kuivakkuuden tuntua. Linjaoton herkkyys on sopivalla tasolla mutta kaiutinotto on epäherkkä. Koska 550K on ensisijaisesti hyvin tehokas pääte, päätin tavoistani poiketen luukuttaa sitä hetken aikaa reilummin. Alimmissa bassoissa saattaa olla aavistuksen verran enemmän voimaa, mutta ero ei ole suuren suuri.
ÄÄNI
Hanaa, komisario Palmu
Kaiutintasoisesti kytkettynä äänessä on hyvin vahva heti-tässä-nyt-henki
5.1-KAIUTINSARJA MONITOR AUDIO BR & BK ELECTRONICS TESTI
TeksTi: Mauri EronEn k u vaT : M a u r i E r o n E n j a S a M u S a u r a M a
Viime numerossa käsiteltyjen arvokkaampien kaiutinsarjojen vastapainoksi otimme syyniin hieman kukkaroystävällisemmän vaihtoehdon. Monitor audio ja BK Electronics ovat maanmiehiä Englannin Essexistä, ja parivaljakon tuotteet ovat suosittuja aloittelevien kotiteatteriharrastajien keskuudessa.
Sekalainen seurakunta
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 45
BRFX oli omissa kuunteluissani 5.1-järjestelmän takakaiuttimena bipolitilassa hieman kuuntelupaikan takana korvan korkeudella. 11,5 kilon paino ei herätä suurta luottamusta, ja takaraivoon hiipii väkisinkin pelko helposta kaatuvuudesta tukijaloista huolimatta. Pääkaiuttimet (Penaudio infiltrator) oli Pioneerin av-vahvistimessa asetettu pieneksi ja suodatettu 100 hertsistä.
Teatterin erilaiset palikat
Kirsikkapäällysteellä viimeistelty BRLCR-keskikaiutin käyttää kahta metallipäällysteistä MMP-elementtiä (Metal Matrix Polymer) BR5:n tapaan. Vahvistin tuottaa 300 wattia tehoa, ja kokonaisuus on rakennettu puhtaasti käsityönä Englannissa. BRFX:n kahden diskanttielementin toiminnan voi kytkimellä vaihtaa samaan vaiheeseen (bipoli) tai vastakkaisvaiheiseksi (dipoli). Bassokeskiääninen on muista kaiuttimista tuttu 130-millinen MMP. Keskikaiuttimeksi sopisikin todennäköisesti paremmin samasta sarjasta löytyvä BR2-jalustakaiutin. Refleksiputkia on kaksi kappaletta, sekä edessä että takana. Monitor Audion mallistossa edullisin Bronze Reference -sarja korvasi viime vuonna suositun Bronze-sarjan. Tässä hintaluokassa harvemmin odottaa saavansa aitoa puuviilua, eikä Monitor Audiokaan sitä tarjoa. Kaiuttimet on yksilöity vasemmalle ja oikealle sijoitettavaksi, jotta äänikenttä muodostuu oikeanlaisena dipolitilaa käytettäessä. Tietysti BR2:n refleksiputkenkin voi tukkia mukana toimitettavilla tulpilla. Tässä konstruktiossa ne kuitenkin toistavat samat basso- ja keskiäänet, eli rakenne on parjattu MTM, jonka vaste alkaa kampasuodinilmiön johdosta vipata, kun kuuntelusuunta
46 HIFIMAAILMA | 4 | 2008
poikkeaa keskilinjalta. Suurin osa kaiuttimista päivittyi uusien elementtien ja jakosuotimen myötä, mutta tässä paketissa pääkaiuttimena toimivalle BR5:lle ei ole suoraa edeltäjää. Niihin voi halutessaan ruuvata myös piikit, jos kaiutin sijoitetaan matolle. Kaiuttimen edullinen hinta ja jalustan tarpeettomuus lienevät myymälässä hyvä myyntivaltti edullisimpaankin jalustaan kun joutuu yleensä sijoittamaan vähintään satasen. Muovipinnoite ajaa kuitenkin asiansa, ja testatun pähkinävaihtoehdon lisäksi tarjolla on vaaleampi kirsikka sekä musta tammi. Kaiuttimen pohjassa on sivulle osoittavat kumipohjaiset jalat kapean kaiuttimen tasapainottamiseksi. Valmistaja suosittelee ohjeissa dipoliasentoa käytettäväksi, kun kaiuttimet on sijoitettu 7.1-järjestelmässä sivuille kuulijan ja etukaiuttimien väliin epäsuoremman äänikentän saa-
vuttamiseksi. Kiinassa valmistetun mutta Englannissa suunnitellun kaiuttimen yleinen olemus kyllä paljastaa mallin paikan valmistajan arvojärjestelmässä; Platinum-sarjan etulevyissä käytettyä ylellistä nahkaa ei ole kolmospallilaisille piisannut.
Bk electronicsin keskimmäinen, XLs300/ PR, sisältää tyypillisen säätöpaneelin vahvistimen yhteydessä. Vahvistinmodulin säädöt ovat tavanomaiset, mutta kattavat: portaaton vaiheensäätö, alipäästön valinta välillä 40120 Hz, alipäästön ohitus sekä erilliset voimakkuussäätimet linja- ja kaiutintasoisille tuloille. Kooltaan subbari on varsin kompakti 30-litrainen kuutio 3540 sentin sivumitoilla. Linjatulo. BR5 on lattiakaiuttimeksi hyvin siro ja matala. 130 mm elementit on sijoitettu omiin kammioihinsa, ja kotelo on tuettu sisäisesti aikaisempaa mallisarjaa paremmin. Kolmen etukanavan välillä siirtyvä kohinapanorointikin ennakoi, että kaiuttimien välinen balanssi jättää monikanavaisella musiikilla toivomisen varaa. Pohjassa on passiivisesti samankokoisen aktiivielementin tahdissa heilahteleva Peerlessin kymppituumainen. XLs300/PR-subwooferin oman jakosuotimen ohitus nostaa alarajataajuutta, mutta vaste sopivassa huoneessa hyvällä sijoittelulla ulottuu silti 20 hertsiin ilman taajuuskorjaimia. TESTI 5.1-KAIUTINSARJA MONITOR AUDIO BR & BK ELECTRONICS
V
uonna 1972 perustettu Monitor Audio uskoo vahvasti metallipäällysteisiin elementteihin. Toimintaperiaatteeltaan BR5 on 2,5-tie, eli bassoelementti ääntelee myös keskiäänisen taajuuskaistaa. Surroundosastolta löytyy perinteisempää suunnittelua edustavan etukaiutinpatterin sijaan tyystin erilaista kovaäänistä. Hyvä suoja uteliaita sormia vastaan, mutta toisaalta elementtien teknislelumainen ulkonäkö näkyvine ruuveineen ja hopeisine reunoineen ei suoranaisesti houkuttele esittelemään kaiutinta ilman etukangasta. 13 senttiä paksuna BRFX on helppo sijoittaa seinälle takalevyn ripustusreikien avulla.
Bassot naapurilta
BK Electronicsin XLS300/PR sijoittuu suorituskyvyltään ja kooltaan brittivalmistajan kahden suositun mallin, Monolithin ja XLS200:n, väliin. BK Electronics valmisti OEM-tuotteita muille valmistajille brändättäväksi, mutta on viime vuosina ryhtynyt kauppaamaan tuotoksiaan suoraan kuluttajille. BRLCR:n tuottama keskikanavan dialogi on hieman tummaan päin kallellaan ja eroaa huomattavasti pääkaiuttimien äänestä. BRLCR on koteloperiaatteeltaan suljettu, joten sen loivasti bassoja kohti laskeva taajuusvaste saattaa toisaalta olla toimivampi seinän lähelle sijoitettaessa. Elokuvilla tummempi ote ei häiritse, sillä puheääni säilyi selvänä ja rasittamattomana. Diskanttielementti on kullalla anodisoitu metallikalotti, ja sitä suojaa tiheäverkkoinen ritilä. Yhtiö on alkuajoistaan lähtien keskittynyt hillityn hienovaraiseen soundiin ja jättänyt huokeissa kaiuttimissa usein toitotetun tuhdin ryminän muiden valmistajien tehtaille. Kaikilla on erilainen koteloperiaate, ja XLS300/PR käyttää Peerlessin 10-tuumaisen XLS-elementin ohessa saman valmistajan passiivista kartiota siitä mallinimen PR (Passive Radiator)
TESTI KAIUTIN PMC GB1
avatussa kaiuttimessa näkyy kohokuvioista vaahtomuovia, jolla sisällä oleva kanava on verhoiltu.
TeksTi: Pekka TuoMela M i T Ta u k s e T : k l a u s a J R i e d e R e R J a P o J u a n T s a l o / T k k k u vaT : s a M u s a u R a M a J a P e k k a T u o M e l a
Ääntä linjaa pitkin
Monet kaiutinvalmistajat ovat keskittyneet joko ammatti- tai kotikäyttöön. Tutkimme, miten brittiläiseltä PMC:ltä onnistuu hifikaiuttimen tekeminen.
48 HIFIMAAILMA | 4 | 2008
Kanavan sisäpuoli on verhoiltu kohokuvioisella vaahtomuovilla. Elementteihin lähtevät johdot on varustettu abikoliittimin. Basson laatu vaikuttaa hyvältä, ja sen yleinen voimakkuuskin on useimpiin huoneisiin sopiva. Kaiuttimen äänentoistosta tai mittaustuloksista on toisaalta vaikea löytää mitään sellaista, joka nostaisi sen hintaluokkansa keskitason yläpuolelle. Kapeassa putkessa tai kanavassa syntyy resonansseja. Soinnillisesti koko kaiutinmalliston sanotaan olevan yhteensopiva. Viime vuonna PMC:n kaiuttimet tulivat myös Suomen markkinoille Kruunuradion aloitettua maahantuonnin. Käytännössä kyseessä on jokseenkin tavanomainen transmissiolinja. Ylemmät resonanssit ja kanavan laskokset tekevät taajuusvasteen helposti epätasaiseksi alakeskialueella. Kaiutinta on saatavissa myös magneettisuojattuna muunnoksena.
Yllätyksetöntä ääntä
Ensivaikutelma GB1:n äänestä on miellyttävä. Ajatuksena oli, että ammattiäänentoistossa saatua tietoa voitaisiin hyödyntää hifi- ja kotiteatteriharrastajille tarkoitetuissa malleissa. Useimpien transmissiolinjakaiuttimien vasteessa näkyykin ainakin yksi selvä kuoppa alakeskialueella, kun kanavan kautta tullut ääni on vastakkaisessa vaiheessa suoraan elementistä tulleen äänen kanssa. Siksi kanava laskostetaan kulkemaan kotelon sisällä edestakaisin pystysuunnassa. Sitä voidaan käyttää vahvistamaan bassotoistoa. Keskitaajuuksilla ja korkeilla taajuuksilla transmissiolinja voidaan toteuttaa niin, että se vaimentaa täysin elementin kartiosta lähtevän taka-aallon. Useat nykyiset kaiutinelementit on lisäksi suunniteltu toimimaan parhaiten refleksi- tai umpikotelossa. Valmistaja lupaa bassotoiston ulottuvan kaiuttimen kokoon nähden varsin alas, 29 hertsiin, joskaan tason vaimentumisen määrää alarajan kohdalla ei ole mainittu.
Kotelo on tehty 17-millisestä levystä, mutta kanavan rakenne tukee sitä tehokkaasti. Stereokuvaltaan kaiutin kuuluu siihen melko yleiseen ryhmään, joka välittää avaran mutta hieman suuripiirteisen tilavaikutelman. Kondensaattorien joukossa on kaksi elektrolyyttiä ja yksi muovieristeinen tyyppi. Transmissiolinja voidaan mitoittaa tehokkaammaksi, jos tingitään joko toiston tasaisuudesta tai toistettavasta taajuusalueesta. Kelat on käämitty ferriittisauvan ympärille. Viilutetun kotelon pintavaihtoehdot ovat kirsikka, vaahtera ja tammi. Myöhemmin PMC alkoi valmistaa myös kotikäyttöön tarkoitettuja kaiuttimia. Kanavan tulee olla kuitenkin melko pitkä, jotta vahvistusta saataisiin alabassoille. Sen takia kanavaan sijoitetaan vaimennusainetta. Jakosuodin on toteutukseltaan asiallinen mutta ei mitenkään erityisen hieno. Hyvin toteutettua transmissiolinjaa pidetään toistoltaan tarkempana kuin esimerkiksi refleksikoteloa. Testaamamme GB1 on merkin viidestä pääkaiuttimesta keskimmäinen ja samalla edullisin lattiakaiutin. Myös mittaukset osoittavat kiistattomasti, että valmistajan käsitys alarajataajuudesta on varsin optimistinen. Korkeiden äänten kalotti on tekstiiliä, ja sen puhekelassa on ferrofluid-nestevaimennus. GB1:ssä kanavan pituus on 2,4 metriä, ja se avautuu etulevyn alaosaan. Lisäksi on tarjolla kolme keskikaiutinta ja subwoofer.
vaimennettu kanava
Kaikille PMC:n malleille tunnusominaisena piirteenä on bassokotelon toteutus, josta valmistaja käyttää nimitystä ATL (Advanced Transmission Line, kehittynyt transmissiolinja). Ihanteellisessa tapauksessa sen pitäisi imeä ääni alakeskialueella Linjan rakenne näkyy selvästi PMC:n pienimmän täysin, mutta päästää matalimmat taajuudet DB1+ -mallin poikkileikkauskuvasta. PMC GB1 on hyvin tehty kaiutin, joka voi miellyttää monia. Soinnissa ei ole suuria virheitä, jotka häiritsisivät kuuntelunautintoa. Bassojen ja keskiäänten toistosta huolehtiva elementti on 14-senttinen, ja siinä on paperimassaseoksesta valmistettu kartio. Esimerkiksi lauluäänet säilyttävät luonnollisuu-
tensa melko hyvin, ja diskantin helähdykset erottuvat puhtaan tuntuisesti. Se vaatii kuitenkin suuremman tilavuuden toistaakseen yhtä alas. Sen sijaan käyrissä näkyvä alakeskialueen kuoppa on niin kapea, ettei se ikävästä ulkonäöstään huolimatta kuulu juuri lainkaan. Diskantin kirkkaus ei ole hyvillä äänitteillä ongelma, mutta särmikkäimmillä tuotoksilla voi lievää terävyyttäkin hiipiä mukaan. Vahvistimeen kytkemistä varten on kaksi paria naparuuveja. n
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 49. Toisaalta vaimennusaine heikentää vahvistusta alimmilla taajuuksilla. läpi. Jykevyys vastaa kuitenkin vain pienten jalustakaiuttimien tasoa, eikä alimpia kuulu lainkaan. Keskialue ei ole kuitenkaan aivan tasainen, ja toisinaan sen ylempi pää jää hieman diskantin varjoon. Toisto on periaatteessa puhtaampaa, kun kalvon takana olevasta tilasta ei heijastu ääntä.
E
nglannissa vuonna 1990 perustetun PMC:n tausta on ammattiäänentoistossa, johon viittaa myös nimen täydellinen muoto, Professional Monitor Company. Se muistuttaa pintapuolisesti refleksikoteloa, mutta toimintaperiaate on erilainen. Niistä alin osuu taajuudelle, jonka aallonpituus on nelinkertainen kanavan pituuteen verrattuna. Kapeahkon kaiuttimen pystyssä pysymistä varmistaa kotelon poikkipintaa suurempi aluslevy, jossa on kierteet piikkejä varten. Yrityksellä on suosituksenaan pitkä lista tunnettuja käyttäjiä; studioita ja levy-yhtiöitä kuten BBC, Dolby, Dreamworks, Deutsche Grammophon ja Decca. Liittiminä on tukevat naparuuvit.
Näin transmissiolinja toimii
Transmissiolinja tarkoittaa rakennetta, jossa kotelon sisällä on ulos johtava, laskostettu kanava. Tätä on kuitenkin vaikea toteuttaa käytännössä
Diskantin sarjakondensaattori on muovieristeinen. Kokonaisuus on sellainen, joka on ehkä enemmän kotonaan kevyen musiikin parissa kuin klassisen musiikin syväanalyyttisessä seurassa. Kaikkein alimmista ei toisaalta kuulu pihaustakaan. Tämä ei ole yksinomaan positiivinen asia, sillä diskantti on joillakin äänitteillä turhankin kirkkaaseen suuntaan kallellaan. + Rasittamaton sointitasapaino Yläkeskialue vaimeahko
ÄÄNI
7½
ÄÄNI
8
50
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Stereokuva aukeaa lähinnä leveyssuunnassa eikä siinäkään erikoisen isottelevasti, mutta melko hyvin erottelevasti kyllä. Lisäksi suuri ja alimmilta taajuuksiltaan kohtuullisen vaimea huone on suositeltava tälle toistimelle.
saMu sauRaMa
Leppoisalla otteella
Rauhallinen ote alusta alkaen. Parhaimmillaan kaiutin olisi räyhäkkäämmän oheiskaluston seurassa pahinta vauhtisokeutta hillitsemässä.
Vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Magneettisuojaus: Liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on
Jakosuotimen kelat on käämitty ferriittisauvan päälle. Tehovasteapproksimaatio (musta). Äänikuva on luonteeltaan enemmän ilmava kuin syvätarkka. (09) 6840 0010 www.kruunuradio.fi, www.pmc-speakers.com Mitat (l x k x s): 15,5 x 87 x 23,5 cm (ilman alustaa) Massa: 10,5 kg Toimintaperiaate: 2-tie, transmissiolinja elementit matalat äänet: 14 cm korkeat äänet: 2,7 cm Jakotaajuus: 2 000 Hz Nimellisimpedanssi: 8 ohmia suurin suositeltu teho: ei ilm. Ajoittain keskialue jää energisten ääripäiden varjoon, mikä aiheuttaa tiettyä loudness-efektiä soundiin. Suuntaavuusindeksi (2508000 Hz): 5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 V, 2508000 Hz): 85 dB Alarajataajuus (-6 dB): 51 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,31 ms Näkyvin poikkeama on linjasta tulevan vastakkaisvaiheisen äänen aiheuttama kuoppa 170 hertsin kohdalla, mutta sen merkitys on käytännössä pieni. Kaukana rajapinnoista isossa tilassa alapää jää vaisun oloiseksi, mutta sopivalla sijoituksella siitä saa kyllä tiukankin murahduksen ulos. Basso on sävykäs ja kaipaa kunnon potkaisuun vähän takaseinästä vauhtia. TESTI KAIUTIN PMC GB1
PMC GB1
Hinta: 2 200 /pari Lisätietoja: Kruunuradio Oy, puh. Keskialueella ei ole äkkiä korviin käyviä ongelmia, ei äkäisyyttä eikä etäisyyttä. Laulaja toistuu melko läsnäolevasti, vaikka tietty vakauden tunne keskelle miksatuista äänistä puuttuukin. Bassopää on melko runsas, ajoittain pehmeäkin, mutta kuminataipumuksia ei onneksi ole pahemmin kuultavissa, ellei äänite ole valmiiksi bassovoittoinen. Yläkeskialueella on kaikissa vasteissa laaja vaimentuma, jonka yläpuolella taso taas nousee. Ärjyjen äänitysten särmä ei häviä kokonaan, mutta tasoittuu kyllä, ja samoin onnistuneimpien ja elävimpien esitysten fiilis latistuu hieman. Transmissiolinjan suuaukko on vaimennettu kevyesti avosoluisella vaahtomuovilla.
kuunteluarviot
Mikael nedeRsTRöM
Mittaustulokset
Jytyä ja sähinää
Skarppi ja eloisa toisto, jossa on keskimääräistä enemmän sähinää ja meininkiä. Rauhallisen neutraali ote tulee esille levy levyn jälkeen, ja hillitty diskantti tukee tätä tunnelmaa
Myös käytännön näkökohdat, kuten sopeutuminen huoneeseen, otetaan huomioon. Merkin keskeisiä arvoja on äänen lisäksi kaiuttimien ulkoasu. Penaudion kaiuttimet jakautuvat kahteen mallisarjaan: Classic Series ja Ambient Series.
Sopuisia sointuja
Suomessa teollisella muotoilulla on kunniakkaat perinteet, mutta sanaparilla design ja kaiutin on joidenkin korvissa huono kaiku. Kaiuttimien rakentelusta hän kiinnostui teiniiässä, ja Penaudio aloitti toimintansa 1990-luvun lopulla. Yrityksen perustaja ja suunnittelija Sami Penttilä (s. 1975) aloitti soittamisen jo lapsena, ja hän harrastaa edelleen aktiivisesti musiikkia. Penaudion nettisivuilla Penttilä toteaa: "On helppoa luoda kaiuttimia, joiden ääni on luonnollinen. Penaudio Chronos on hyvä esimerkki muotoilun ja äänen sopusoinnusta.
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
51. Niinpä merkin iskulauseena on "auditional wellbeing", kuuloaistin hyvinvointi. On vain tiedettävä, miltä oikea ääni tuntuu." Hän ei suunnittele kaiuttimia kuitenkaan pelkästään tunteen perusteella, vaan käyttää apuna myös mittauksia. KAIUTIN PENAUDIO CHRONOS TESTI
TeksTi: Pekka Tuomela M i T Ta u k s e T : k l a u S a J R i e d e R e R J a P o J u a n T S a lo / T k k k u vaT : S a m u S a u R a m a J a P e k k a T u o m e l a
M
usiikista nauttiminen on kaiken lähtökohta Penaudiolle. Jokaisen tuotteen on ilmaistava yrityksen tyyliä
Kondensaattorien eristemateriaali on polypropyleeni. Liittimiä on yksi pari, ja ne ovat WBT:n mallistosta. Pohjaan kiinnitetty metallinen jalka tukevoittaa pystyssä pysymistä.
8½. Testin perusteella tavoite on toteutunut varsin hyvin Chronoksen kohdalla. Etulevyn musta pystyraita yhdistää elementit ja korostaa varsinkin testatussa Chronos-lattiakaiuttimessa kapealinjaisuutta.
Laatukaapelia johdotuksessa
Chronos on kolmitiekaiutin, ja kotelo on refleksityyppinen. Vifan tuotantoa olevassa 12-senttisessä keskiäänisessä on muovilla pinnoitettu paperi52 HIFIMAAILMA | 4 | 2008
massakartio. Oikein onnistunut kokonaisuus, jos musiikista nauttiminen on tärkeämpää kuin äänikuvabongaaminen ja levyjen sointibalanssin monitorointi.
ÄÄNI
Ensin mainitut noudattelevat perinteistä pohjoismaisen viileää tyylisuuntausta pelkistettyine, kulmikkaine muotoineen. Korkeita ääniä toistaa kaksisenttinen tekstiilikalotti. Vaikka tässäkin suhteessa on vastaan tullut tarkempia esityksiä, kaiutinta jää jatkuvasti mieluummin kuuntelemaan kuin analysoimaan. Kotelon sisätila on vaimennettu käyttäen sekä vaahtomuovia että vanua. Se hoitaa suuren osan taajuusalueesta, 1204 400 hertsiä. Tämä ei kuitenkaan ole varsinainen puute, sillä useimmat levyt saavat pintaansa hiukan ylimääräistä lämminsävyisyyttä, etäisyyttä ja pehmeyden tuntua. Toisaalta särökitarakaan ei tuota ongelmia, sillä kaiutin osaa välttää taitavasti riipivyyden ja korvien kaikenlaisen rääkkäämisen. Ambient-sarjan tuotteissa on pyöreyttä, ja kyljet ovat hieman koverat. Varsinkin lauluäänet ja akustiset instrumentit toistuvat mehevästi. Kylkeen sijoitettu bassoelementti on Seasin alumiinikartioinen 22 sentin malli, jossa on lisämagneetti hajakentän kumoamiseksi. Alimpien balansointi on kuitenkin sellainen, että pienimpiä huoneita ja seinän läheisyyttä kannattaa välttää, jotta soundi ei mene liian raskaaksi. Jakosuodin on akustisesti neljättä astetta (24 dB/oktaavi). Stereokuva on pikemminkin suuripiirteinen kuin pistemäisen tarkka. Ainoastaan muutamilla levyillä jää kaipaamaan terävintä läsnäoloa, särmää ja sähinää. Ääripäät ovat kohtuullisen hyvin hallussa. Matalasta jakotaajuudesta huolimatta kaikki kelat ovat ilmasydämisiä, kotimaisen Graditechin valmistamia. vaimennusaineena on sekä vanua että vaahtomuovia.
kuunteluarviot
WBT:n liittimet on asennettu pieneen alumiinipaneeliin.
mikael nedeRSTRöm
Sävyisä
Erinomaisen miellyttävä ja sävykäs ääni. Kaiuttimen sisäinen johdotus on toteutettu Analysis Plus Blue Oval -kaapelein. Karkeasävyisetkin äänitteet toistuvat kelvollisesti, eikä rasittavuutta ilmene pitemmässäkään kuuntelussa. Toisaalta hyvillä äänitteillä olisi kaivannut hieman enemmän läsnäoloa ja loistokkuutta. Elementin kammio on eristetty bassokotelosta viistolla väliseinällä. Myönteisenä puolena on tietty ilmavuus, leveyden lisäksi on tarjolla myös syvyyden vaikutelmaa.
sisäinen johdotus on tehty käyttäen analysis Plus Blue Oval -kaapelia. Soinnillisesti kaiutin on enemmänkin sivistyneeseen kuin armottomaan analyyttisyyteen kallellaan. Sen alueen luvataan ulottuvan 28 kilohertsiin. Äänikuva on sopiva yhdistelmä ilmavuutta ja aitoa tilantuntua. Äänentoisto on miellyttävä ja sivistynyt. TESTI KAIUTIN PENAUDIO CHRONOS
ilmasydämiset kelat ovat kotimaisen Graditechin valmistamia.
Rentouttavaan kuunteluun
Penaudion äänentoiston filosofiaan sisältyy, että musiikin kuuntelu on vaivatonta. Voimallinen ja muhkeahko bassotoisto istuu kaiuttimen yliartikulointia välttelevään luonteeseen. Elävän musiikin luontainen särmikkyys jää hieman vajaaksi, ja paikoin on havaittavissa lievää tukahtuneisuutta. Pellit soivat poikkeuksellisen siististi ja sävyisästi. Komponentit on johdotettu suoraan, ja juotoksiin on käytetty hopeatinaa
Suurella äänenpaineella toistettu, infraääniä sisältävä sähköinen musiikki herättää bassoelementin kalvon ja vaiheplugin väliin jäävän ilmarakosen pihiseväksi. Bassoelementin hajakenttä on kumottu lisämagneetilla.
Penaudio Chronos
Bassot ovat laadultaan hyvät joskin muhkean puoleiset. Kaiutin sopii todennäköisesti paremmin melko suuriin tiloihin, joissa bassojen vahvistus on kohtuullista, kuten tilanne on esimerkiksi Hifimaailman kuunteluhuoneessa. Myös etäisyys seiniin on syytä pitää metrin luokassa. Bassoilla on ruutia pieneen yliannosteluun asti, vaikkei ihan pohjamutia pöllytetäkään. n
Hinta: 5 995 /pari Lisätietoja: Penaudio, puh. Sen ostajalle rentoutunut kuuntelu on tärkeämpää kuin yksityiskohtien erottelusta nauttiminen. Ylimmillä alueilla voisi olla enemmänkin kimallusta ja säihkettä ainakin toimituksen vaimennetussa huoneessa. Pitkään ja/tai kovaa kuunneltaessa kaiutin ei ota korviin ollenkaan eli kuunteluväsymystä ei pääse syntymään.
mauRi eRonen
ÄÄNI
Mittaustulokset
8½
Korvien kaveri
Kaiutinlinjan taakse ulottuva äänikuva yhdessä tilallisia ominaisuuksia korostavan toiston kanssa luo autenttisen vaikutelman läsnäolosta. Ulottuvuus ei ole järin kummoista, joten tällaisia äänitteitä kuuntelevan tarvitsee harkita subwooferia. Tehovasteapproksimaatio (musta). Toisto ei ulotu erityisen alas, mutta kotelon tilavuuteen nähden tulos on asiallinen. Viimeksi mainittu näkyy myös mittauksista. Kontrabasson alemmille sävelille jäi silti näinkin aavistus muhkeutta. Leppoisan tunnelman syntymistä kotona auttaa myös ulkoasu, joka on kokoluokassaan tyylikkäämmästä päästä. + Miellyttävän sivistynyt ääni + Ilmava stereokuva Muhkeutta bassoilla Lievää läsnäolon puutetta
9-
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
53. Tehovaste laskee kuitenkin melko paljon matalilta korkeille äänille, varsinkin välillä 8004 000 Hz. Pientä kumeuttakin tulee välillä esille, mutta se voi olla huoneperäistä. Bassoissa on voimaa ja rytmikkyyttä, ja funkahtava sähköbasso peukutuksineen välittyy menevästi. Stereokuva ei ole erityisen skarppi, vaan detaljit maalataan melko suurpiirteisellä tavalla esille. Elementtien välinen yhtenäisyys on kelvollista, eikä kokonaissoundista erkaannu yksittäisiä häiriötekijöitä. Tasaisemman toiston esiin kaivamiseksi kaiuttimet tuli sijoittaa siten, että bassoelementit sijaitsivat sisäreunalla. Lähteiden paikallistuminen stereokuvassa ei ole kliinisen pistemäistä, vaan hieman suurpiirteistä. Bassoalueella on korostuma 70 hertsin ympäristössä. Tuttua kapeamman kulman ja yläpään rauhallisuuden tuloksena jää kaipaamaan vähän ilmavampaa ja hengittävämpää asennetta. Räkäisimmätkään äänitteet eivät ota korviin, tasoittelu tuntuu vain liialliselta hyvillä levyillä, jotka vastaavasti kärsivät hieman tukahtuneesta sävystä. (014) 618 012, www.penaudio.fi
Tekniset tiedot
Mitat (l x k x s): 16,9 x 103 x 29,5 cm Massa: 19 kg Toimintaperiaate: 3-tie, refleksi elementit matalat äänet: 22 cm keskiäänet: 12 cm korkeat äänet: 2,0 cm Jakotaajuudet: 140 ja 4 400 Hz Nimellisimpedanssi: 6 ohmia suurin suositeltu teho: ei ilmoitettu Magneettisuojaus: on Liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei
Samu SauRama
Tuhti ja leppoisa
Ensivaikutelma on varsin puhdas ja rauhallinen. Penaudio Chronos on kaiutin, joka ei vedä tarpeettomasti huomiota itseensä vaan antaa musiikin puhua puolestaan. Kuuntelukulmaa ei voi myöskään venyttää kovin laajaksi. Valmistajan alkuaikojen malleille tyypillistä ylemmän keskialueen hyökkäävyyttä ei ole lainkaan tallella, vaan soundissa on selvästi menty useampia kuulijoita miellyttävämpään suuntaan. Keskialue kuultaa kauniisti olematta lainkaan karkeaan kallistuva, ja etenkin puhallinsoittimet tulevat esiin sävykkäästi. Diskantti pysyy siistin helähtävänä aina hurjimpiinkin revittelyihin asti, vaikka siitä jääkin aivan viimeisin kylmähermoinen erottelu uupumaan musiikin nautittavuuden kannalta parempi kuitenkin näin. Hieno kokonaisuus musikaalisuutta ja tarkkuutta ilman kiristäviä piirteitä.
ÄÄNI
Vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Moniäänisemmästäkin eepoksesta on helppo poimia yksittäiset instrumentit esiin. Suuntaavuusindeksi (2508 000 Hz): 4,5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 V, 2508 000 Hz): 84 dB Alarajataajuus (-6 dB): 39 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,09 ms Taajuusvasteet ovat suhteellisen tasaiset. Käyttöohjeessa suositeltu ulkoreunasijoittelu teki toistosta turhan tuhtia
Välillä kun Dehay oli myynyt yrityksensä, nimellä valmistettiin varsin kehnojakin tuotteita. Kotelon sisällä on paksut, aukolliset tukilevyt, ja bassoelementin magneetti. Testaamamme MM de Capo-i on toiseksi halvin malli ja kahdesta jalustakaiuttimesta suurempi. Asiaa tuntemattomalle ei ole itsestään selvää, mikä osa on merkkiä ja mikä mallia, kun kyseessä on kaiutin nimeltä Reference 3a MM de Capo-i. Dehayn vaikutus tuntuu kuitenkin vahvana myös nykyisissä malleissa. Dehay osti sen 1990-luvulla takaisin, mutta nyt hän on jo eläkkeellä. Myöhemmin siihen liitettiin Reference-alkuosa. Rakenteen jäykkyyteen on kiinnitetty erityistä huomiota. Tuotemerkkinä oli aluksi pelkkä 3a,
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
joka tulee ranskan sanoista Art et Acoustique Appliquée, sovellettua taidetta ja akustiikkaa. Nykyinen omistaja on kanadalainen Divergent
Erikoisia yksityiskohtia
MM de Capo-i:n ulkonäkö poikkeaa nykykaiuttimien suuresta enemmistöstä. Taustalla on ranskalaissyntyinen Daniel Dehay, joka suunnitteli kaiuttimia jo 1970luvulla. Etulevy on lisäksi kallistettu ja diskanttielementin sijoitus epäsymmetrinen. Reference 3a -kaiuttimien hinnat ovat 2 0008 800 euroa parilta. Merkin omistussuhteet ja valmistusmaat ovat vaihdelleet. TESTI KAIUTIN REFERENCE 3A MM DE CAPO-I
TekSTi: Pekka Tuomela m i T Ta u k S e T : k l a u S a J R i e d e R e R J a P o J u a n T S a lo / T k k k u vaT : S a m u S a u R a m a J a P e k k a T u o m e l a
musikaalinen paketti
Reference 3a on Suomessa melko vähälle huomiolle jäänyt merkki, mutta sillä on pitkä historia. Testasimme maailmalla hyviä arvioita saaneen järeän jalustakaiuttimen.
Technologies. Kotelo on korkeuteensa nähden leveä. Merkin kaiuttimien historia on lähes yhtä mutkikas. Nimen alkuosa MM viittaa Midi Master -malliin, joka sai arvostusta 1980-luvulla.
N
54
imi antaa mahdollisuuden erottua, mutta se voi aiheuttaa myös sekaannusta
Taakse avautuva refleksiputki on kuuden sentin läpimittainen, ja siinä on 90 asteen mutka. Sen ansiosta voidaan käyttää pelkistettyä ensimmäisen asteen jakosuodinta, joka koostuu paperiöljy-eristeisestä kondensaattorista ja vastuksesta. Bassoelementti on kytketty suoraan.
tamat. Diskanttielementissä on suuri takakammio, jonka avulla resonanssitaajuus on saatu alas, 600 hertsiin. Sisäinen johdotus on van den Hulin hopeahiili-kaapelia. painautuu tuessa olevaa ruuvia vasten. Kartio on hiilikuituseosta, ja sen takapinnalla sekä elementin rungossa on värähtelyjä vaimentavaa massaa. Testin kuuntelijat kuvailivat kaiuttimen antamaa kokonaisvaikutelmaa toisistaan tietämättä sanomalla sen innostavan kuuntelemaan musiikkia. Stereokuva on laajahko, ja äänessä on epä-
kaiutinmaista ilmavuutta. Ääni on vapautunut ja avoin. Vaimennusaineena on parin sentin huopakerros seinämillä. Tilan syvyysinformaation toistuminen ja erottelu voisivat olla selvempiäkin. Keskialueella on korostusta, mutta se on niin lievää, että se ilmenee pikemminkin tiettyjen äänten selvempänä erottumisena kuin suoranaisena värittymänä. Kotelon sisällä on moniosainen tukirakenne. Jakosuotimessa on diskantille kondensaattori ja vastus. Bassotoisto on ilmeisen laadukas, sillä se kuulostaa napakalta ja erottelevalta, vaikka taso on mittausten mukaan aavistuksen runsas. Pientä laatukaiutinta etsivän kannattaa ehdottomasti valita MM de Capo-i kuunneltavien kaiuttimien n listalle.
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 55. Lisäksi on saatavissa testiparin kaltainen mustaksi pianolakattu pinta, joka maksaa 300 euroa enemmän. Kaksoisjohdotettavat liittimet erikoisen näköisine siltainliuskoineen ovat Cardasin valmis-
Innostaa kuuntelemaan
Reference 3a:n sointitasapaino on varsin hyvin kohdallaan. Kalotti on tekstiiliä. Alueen suhteellinen voimakkuus on hyvin lähellä ihanteellista, ja sävy on puhdas. Se osoittaa, että suunnittelussa on saavutettu tärkeä päämäärä. Basso-keskiääninen on Reference 3a:n omaa tuotantoa. On kuitenkin selvää, ettei kaiutin ole parhaimmillaan pienessä huoneessa seinän lähellä. Myös diskantti ansaitsee kehuja, sillä se sulautuu epätavallisen hyvin kokonaisuuteen. Puulajit ovat luonnollinen vaahtera ja punainen vaahtera. Merkin perinteiden mukaisesti se on suunniteltu toimimaan ilman jakosuodinta
Oikein mukava tuttavuus.
ÄÄNI
ÄÄNI
8½
9-
56
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Keskialue soi napakasti ja erottelevasti, mikä johtunee ainakin osittain siitä, että se on keskimmäisiltä alueiltaan hivenen kohollaan. Äänensävy vaikuttaa olevan hyvin sopivasti kuosissa ilman mitään ensivaikutelmissakaan esille tulevia kummajaisia. 044 338 6247 www.stereo.fi, www.reference3a.com
Tekniset tiedot
Mitat (l x k x s): 28,5 x 38 x 33 cm Massa: 13 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi Elementit matalat äänet: 22 cm korkeat äänet: 2,7 cm Nimellisimpedanssi: 8 ohmia Suurin suositeltu teho: 150 W Magneettisuojaus: ei Liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on
Bassoelementin rungossa ja kartiossa on vaimentavaa massaa.
Cardasin valmistamat liittimet on asennettu alumiiniseen paneeliin.
Mittaustulokset
Kuunteluarviot
mikael nedeRSTRöm
Yhtenäinen
Avoin, dynaaminen ja yhtenäinen soundi. Kuuntelua hankaloitti useaan otteeseen analysoinnin vaikeus, kun musiikki vei mukanaan. Tehovasteapproksimaatio (musta). Joka levy rullaa eteenpäin innostaen kuuntelemaan musiikkia kiekko toisensa jälkeen. TESTI KAIUTIN REFERENCE 3A MM DE CAPO-I
Reference 3a MM de Capo-i
Hinta: 2 995 /pari (vaahtera), 3 295 (musta pianolakka) Lisätietoja: AVI-Palvelu Arminen, puh. Äänikuva on kohtuullisen leveä ja ilmava, mutta syvyyssuunnassa erottelu jää hiukan puolitiehen. Ehkä sointitasapainoa kuvaa parhaiten sana "asiallinen". Sointitasapaino on luonteeltaan enemmänkin suoraviivaisen neutraali kuin mehevän lämminsävyinen tai korostuneen miellyttävä. Suuntaavuusindeksi (2508000 Hz): 4 dB Herkkyys (1 m, 2,83 V, 2508000 Hz): 85 dB Alarajataajuus (-6 dB): 45 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,01 ms Välillä 600700 hertsiä on korostuma, mutta muuten keskialue ja diskantti toistuvat tasaisesti. Elementtien välinen aikaero (lisäviive) on erittäin pieni. Kun diskanttikin on tasoltaan juuri sopiva eikä yhtään pahaa kommenttia nostava, tuntuu kokonaisuus hyvinkin onnistuneelta. Tehovasteen kuoppa jakotaajuuden kohdalla on melko vähäinen. Nasaali tai muuten kovasävyinen ääni ei onneksi kuitenkaan ole. Bassopää on nopea ja napakka, ulottuvuutta on riittävästi musiikista nauttimiseen, vaikkei erityisestä auktoriteetista vielä voidakaan puhua. Keskialue ei nosta räkäisiä äänitteitä kuuntelukelvottomaksi, mutta ei myöskään tumppaa niitä elottomaksi. Bassotoisto on kuivakan napakka ja erotteleva, joskaan ei ulotu aivan alimpiin taajuuksiin saakka. Tämä lienee positiivinen määre kaikille muille paitsi kovimmille äänikuvabongareille.
Samu SauRama
Vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Stereokuva ei aukea aivan tarkimpien veroiseksi, mutta piirtää varsin vapautuneesti ja läsnäolevasti soittajien paikkoja avaraan kenttään. Keskimääräinen herkkyys on huomattavasti valmistajan ilmoittamaa (92 dB) alhaisempi. Ääni on kauttaaltaan kohtalaisen tasainen ja selkeä, mikä toimii monentyyppisillä levyillä. + Avoin ja vapautunut ääni + Innostaa kuuntelemaan Lievää keskialueen korostusta
Puhdas ja avoin
Ensitahdeista alkaen huomaa, että äänessä on jotain poikkeuksellista vapautuneisuutta. Kokonaisuus on lievästä askeettisuudestaan huolimatta musikaalinen ja kuuntelemaan innostava, eli kysymys on enemmän musiikintoistimesta kuin monitorista
BASSOELEMENTTI TYMPHANY LAT-500 KOKEILU
TeksTi: AnT Ti kelloniemi k u vAT : s A m u s A u r A m A
Tymphanyn bassoelementti toteuttaa vanhan idean uudella tavalla.
lattea, kiitos!
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
57
Tämä järjestely säästää merkittävästi elementin vaatimassa kotelopinta-alassa. Uusin malli, pieni 250, tuli ulos viime vuonna. Samanlaista rakennetta on käytetty ainakin joissakin tee-itse-subwoofereissa, joissa kaksi perinteistä bassoelementtiä on asetettu vastakkain. Levyjen väleihin muodostuvista viidestä tilasta kolme on auki kohti kuulijaa, ja kaksi, samoin kuin laitimmaisten kartioiden tausta, avautuvat kaiutinkotelon sisäpuolelle. Tymphany on yrityksenä saanut nykyisen muotonsa vuonna 2005, kun yhdysvaltalaiseen yhtiöön liitettiin tanskalaiset Peerless, Vifa ja ScanSpeak. Tähän johtaneesta tuotekehityksestä julkaistiin ensimmäisiä tietoja vuonna 2004, joten työn voidaan laskea kestäneen ainakin yli kolme vuotta. Näin elementtiä voidaan käyttää hyvinkin laajalla taajuusalueella.
Monivaiheinen tuotekehitys
LAT tuotesarjan kaksi suurinta elementtiä, mallinumeroiltaan 500 ja 750, julkaistiin vuonna 2006. Yhdessä alustavassa mallissa nykyisten mäntien tilal-. Elementtien välistä on rako auki kotelon ulkopuolelle, eli periaatteessa kaiuttimen etulevy on vain taitettu elementtien välistä sisäänpäin. Ensimmäisissä suunnitelluissa prototyypeissä oli vain yksi moottori. Levyt on yhdistetty moottoreihin jäykillä varsilla, kolme kumpaankin. Putkimainen muoto oli ajatuksena jo alusta asti, mutta erilaisia rakennevaihtoehtoja esitettiin useampia. Pienentyneen tilantarpeen lisäksi hyötyä syntyy kartioresonanssien nousemisesta korkeammille taajuuksille, kun liikkuvat pinnat ovat halkaisijaltaan pienempiä ja tuettuja reuna- ja keskiripustusten sijaan jäykkiin varsiin. Aloitetaan kuitenkin kertaamalla hieman historiaa. Tästä on hyötyä erityisesti, kun nykyvaatimusten mukaisista littanoista televisioista ja kaiuttimista halutaan ulos matalataajuisia jyrähdyksiä. Sarjan elementit poikkeavat perinteisistä dynaamisista kaiuttimista muotonsa puolesta, sillä tyypillisen eteen-taakse liikkuvan kartion sijaan siinä
58 HIFIMAAILMA | 4 | 2008
liikkuvat pinnat ovat elementin etulevyyn nähden sivuttain. Samaa rakenneperiaatetta käyttäen on julkaistu kolmen sarja erikokoisia elementtejä, joista saimme kokeiluun keskimmäisen. KOKEILU BASSOELEMENTTI TYMPHANY LAT-500
T
ymphany LAT eli Linear Array Transducer pakkaa suuren kartiopinta-alan pieneen tilaan. Nykyisessä yhtiössä on pitkiä perinteitä kunnioittaen säilytetty tuoteniminä nämä vanhat brändit, joskin niiden tuotanto on ScanSpeakia lukuun ottamatta yhdistetty Kiinan tehtaalle. Uuden Tymphany-merkin alla valmistetaan ainakin alkuun vain LAT-tuotesarjaa. Näin etulevyn pinta-alaa on saatu pienennettyä ja subwooferin mekaanisia värähtelyjä vähennettyä vastakkain liikkuvien massojen ansiosta. Perinteiset elementit vaatisivat kuitenkin lähes kaksinkertaisen suorakulmaisen pinta-alan LATiin verrattuna. Esimerkiksi nyt kokeillun LAT 500 -elementin
tehollinen kartion pinta-ala vastaa lähes kahta 25 sentin elementtiä. Tymphanyn kaupallisessa ratkaisussa on yhden putkimaisen elementin molempiin päihin asetetuilla puhekelan ja magneetin muodostamilla moottoreilla liikutettavanaan yhteensä kuusi perinteistä kartiota vastaavaa levyä. Näiden yhtiöiden historia puolestaan yltää 20-luvun puoliväliin, liki elektrodynaamisen kaiutinelementin keksimiseen asti
Tämä rakenne todettiin vaikeaksi toteuttaa suuren liikuteltavan massan ja tarvittavien tilavuuksien vuoksi. Kyseessä on siis hyvin lupaava pumppu monenlaisiin matalataajuuskonstruktioihin. Elementin suorituskyky oli jo kelvollinen, mutta se parani vielä merkittävästi, kun kiinteätkin pinnat korvattiin vastakkaisen moottorin ohjaamilla männillä. Tymphany suosittelee suljetun kotelon käyttämistä, mutta elementin erikoisen muodon vuoksi voisi sitä käyttäen jopa dipolisubbarin kokeileminen olla mielenkiintoista kiinnitys kevyehköönkin levyyn on mahdollinen kartioiden poikittaisen liikesuunnan ansiosta. Sovitus pääkaiuttimiin onnistuu vaivatta jopa reilusti tavanomaista korkeammilla jakotaajuuksilla. n
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
59. Vahvistimena toimi Hypex DS 4.0. Aivan alimmat jäävät toistumatta, mutta se ei välttämättä ole elementin vika vaan yksinkertaisen testijärjestelyn, jossa ei valmista subwooferia rakennettukaan. Mitään pehmoilua tai utuisuutta
Tymphany LAT-500
Hinta: 255 euroa Lisätietoja: Hifitalo Oy, puh 0208 33 030, www.hifitalo.fi, www.tymphany.com Mitat (l x k x s): 37,7 x 15 x 15 cm Massa: 7,3 kg
ei äänessä ole, vaan luonne on tiukasti kontrolloitu ja napakasti potkaiseva. Tämä sai joustavat seinämät liikkumaan suhteessa jäykkiin seinämiin ja tuottamaan ääntä, kun putkea värisytettiin kyllin korkealla taajuudella. Merkittävin väistämätön haitta syntyy kartioita liikuttavien varsien läpivientiaukoista, joiden kautta vuotava ilma heikentää elementin toimintaa aivan alimmilla taajuuksilla.
Kokeeksi koteloon
Elementin liikesuuntien vuoksi se soveltuu erityisen hyvin poikittaiseen asennukseen, joko subwooferin etulevyyn tai pohjaan. Putki oli pätkitty peräkkäisiin tiloihin jäykillä seinämillä. Kolme kokenutta, eri tiloissa ja eri oheislaitteistolla laitetta testannutta kuuntelijaa olivat kaikki varsin samaa mieltä tuloksesta. Valmistajan ilmoituksen mukaan pystyasennus ei kuitenkaan ole sen kehnompi vaihtoehto. la oli vuorotellen jäykkiä ja joustavia seinämiä, jotka olivat kiinni putken reunoissa. Efektiivinen pinta-ala kaksinkertaistui, ja mekaaniset resonanssit minimoituivat vastakkain liikkuvien mäntien ansiosta. Lopputulos muistuttaa, kuten alussa on todettu, paljolti pinoa perinteisiä elementtejä. Toinen ehdotettu malli muistutti jo enemmän lopulta kaupallistettua ratkaisua. Koska moottoreita oli kuitenkin yhä vain yksi, oli joka kammion pinnoista vain toinen liikkuva, toinen taas kiinteä osa putkimaista kuorta. Putkea liikutettiin pituussuunnassa moottorin avulla. Helposti mitattavien ja miellettävien tulosten saamiseksi kiinnitimme elementin kuitenkin tällä kertaa 35-litraiseen suljettuun koteloon. Materiaali- ja rakennevalintojen myötä rakenteesta on saatu kuitenkin tällaista ratkaisua merkittävästi jäykempi ja kompaktimpi, sekä
samalla kaupallisesti kiinnostavampi. Siinä liikutettiin mäntämäisiä pintoja putkessa, kuten nykyisessä elementissä. Testikoteloon asennettu LAT soi hyvin tiukasti ja terävästi
TESTI AV-VAHVISTIN DENON AVC-A1HD
TeksTi: PeTri TeiTTinen k u vaT : s a m u s a u r a m a j a P e T r i T e i T T i n e n
Denonin av-vahvistinmalliston tuore lippulaiva avC-a1HD tarjoaa edistynyttä automaattikalibrointia ja videokuvan käsittelyä, unohtamatta erinomaista soundia.
60
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
Raskaan
Ajanpuutteen takia kalibroinnin kanssa ei painittu enempää, vaan vahvistin palautettiin yhden pisteen mittauksella saatuihin säätöihin lisäkuuntelutestejä varten.
Restorer yrittää palauttaa häviöllisesti kompressoidun äänen alkuperäisen soinnin.
Käyttöopas ei valota Audysseyn toimintatiloja mitenkään.
Ominaisuuksia vaikka muille jakaa
A1HD on THX Ultra2 -hyväksytty ja tarjoaa mm. Koskaan aiemmin soundi ei ole ollut näin vaikuttava: äärimmäisen tarkka, erotteleva, ilmava ja napakka, eikä yhtään rasittava suurillakaan äänenvoimakkuuksilla. Kuten Z11:n tapauksessa, korjaimen käyttö tuotti alhaisilla äänenvoimakkuuksilla epätasapainoisen äänikentän. A1HD antaa käyttäjän määritellä mitä pääteastetta käytetään minkäkin kaiuttimen ajamiseen. THX Ultra2 Cinema-, THX Music- ja THX Games -toistotilat. Peruskäyttäjälle ominaisuudesta ei ole juurikaan iloa, mutta tämä on hyvä esimerkki Denonin varautumisesta monenmoisten käyttäjien tarpeisiin. Tuttuakin tutummista äänilevyistä löytyi yllättäen uusia instrumentteja ja ulottuvuuksia, eikä A1HD anna mitään armoa huonosti tuotetuille ja/tai masteroiduille äänitteille. Denon on hyväksynyt sen tosiasian, että modernien AV-vahvistimien laiteohjelmistoihin jää aina virheitä, joita täytyy paikkailla päi62 HIFIMAAILMA | 4 | 2008
MultEQ XT:n laskemat korjauskäyrät etukaiuttimille.
Manuaalisella taajuuskorjaimella on turha kuvitella pääsevänsä MultEQ XT:n tasoiseen tulokseen.. A1HD:ssä ei ole Z11:stä löytyvää THX Loudness Plus -toimintoa, jonka tavoitteena on kanavatasapainon ja taajuusvasteiden korjaaminen referenssitasoa alhaisempaa äänenvoimakkuutta käytettäessä. Lyhyesti sanoen: tilaan asennetut kaiuttimet eivät ole koskaan ennen soineet yhtä upeasti. TESTI AV-VAHVISTIN DENON AVC-A1HD
käyttöopas suosittelee tilan mittaamista vähintään neljästä pisteestä, tuotti jo yhden pisteen mittaaminen huikean tuloksen. Audysseyn edustajan mukaan monen pisteen mittaus on vaativa operaatio, joka menee helposti pieleen. Seuraavaksi kalibrointi tehtiin kuudella mittapisteellä. Tämä mahdollistaa muun muassa kolmen etukaiuttimen syöttämisen bi-amp-tilassa, joskin surroundkanaville tarvitaan sitten erilliset vahvistimet. Tulos oli selkeä askel huonompaan suuntaan ja massiivinen pettymys. Viimeisten viiden vuoden aikana samoja kaiuttimia on ohjattu monenmoisilla vahvistimilla, reilusti alle tuhannen euron Onkyoista ja Sonyista aina Pioneerin ja Yamahan lippulaivamalleihin. Sen sijaan A1HD:ssä on Audysseyn kehittämä Dynamic EQ, joka tekee saman tempun mutta paremmin, mikäli Audysseyn propagandaan on uskomista. En ole edelleenkään vakuuttunut Loudness Plussan tai Dynamic EQ:n tarpeellisuudesta, vaikka THX ja Audyssey ovat tuottaneet sivutolkulla teknologioitaan puolustavaa tekstiä. Surroundit ja bassot soivat liian lujaa, eikä äänimiksaus enää kuulostanut sellaiselta, mitä elokuvan tekijät olivat todennäköisesti tavoitelleet
Asetusvalikossa majailee myös vallan mielenkiintoinen "Add New Feature" -toiminto, joka tarkoittaa sitä, että Denon voi myydä vahvistimeen uusia, internetistä ladattavia ominaisuuksia. Vaikka uusien ominaisuuksien lisääminen on mainio idea, nousee mieleen väistämättä kysymys, "Eikö 5 600 euroa vielä riitä?" Denonin olisi ehkä parempi keskittyä ensin korjaamaan laiteohjelmiston virheet ja miettiä vasta sitten lisärahastuksia.
Huippuluokan prosessointia
Denon on valinnut lippulaivansa videoprosessoinnin ytimeksi Silicon Optixin suunnitteleman HQV Realta -piirin, jossa käytetään Teranexin arvostettuja algoritmeja. Denonin mukaan Realta on mallia sxT2-400, eli Realtatuoteperheen uusin edustaja. Päivityksen jälkeen vahvistin sammuttaa ja käynnistää itsensä automaattisesti. Mitä moiset sitten voisivat olla, siitä ei käyttöopas vihjaa sanallakaan. Kuvaruutunäyttö toimii mainiosti jopa 1080/24p:n päällä.
Huoltomiehen voi päästää käpistelemään vahvistinta internetin yli.
vityksillä. HIFIMAAILMA | 4 | 2008 63. Vahvistimen toiminnassa tai valikoissa ei havaittu päivityksen jälkeen mitään eroa aiempaan. Latausajaksi ilmoitettiin 39 minuuttia, eikä arvio muuttunut, vaikka nettiliittymän muu käyttö keskeytettiin. A1HD hakee päivitykset internetistä, ja sellainen olikin heti tyrkyllä. Keston syynä lienee datan toistuva varmennus, jotta päivitysprosessin tuloksena ei synny liki 30-kiloista verkonpainoa. Sen hyödyntäminen on kuitenkin jätetty täysin puolitiehen tai siltä se ensin vaikutti.
Jokohan tämä liitinpaljous riittäisi vaativimmallekin harrastajalle
Realtan koko arsenaalia ei hyödynnetä. Tämä ei ole yllätys, sillä Benchmarklevyt ovat saman firman tuotoksia kuin Realtapiiri. Etenkin kohinanvaimennus teki erinomaisen hienoa jälkeä. TESTI AV-VAHVISTIN DENON AVC-A1HD
Nettiradioasemiin tutustuminen käy helposti vtuner.comin avulla.
Nettiselaimeen avautuva käyttöliittymä näyttää karulta, mutta sen kautta pääsee käsiksi lähes kaikkiin A1HD:n asetuksiin.
Mediatoistin tukee Mp3- ja wMA-muotoisia nettiradiolähetyksiä. Esimerkiksi 1080/60i
64
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Apu löytyi lopulta netistä: HDMI-kuvan prosessointi on oletuksena pois päältä, ja sen asetus oli piilotettu valikoissa paikkaan, josta en hoksannut sitä etsiä. Sama tahti jatkui HD Benchmark -levyllä: 100/100 pistettä. USB:ltä ja mediapalvelimilta kelpaavat lisäksi wAv-, AAc-, fLAc- ja JpEgtiedostoformaatit.
Alustavien testien perusteella A1HD ei prosessoi HDMI-liitäntöjen kuvaa mitenkään, vaan pukkaa kuvan sellaisenaan näyttölaitteeseen. Vaikka A1HD tukee 1080/24p:tä, Realtaa ei käytetä 24p:n luomiseen. Kuvan skaalaus ja lomituksen poisto tehdään vain analogisignaaleille, mikä tuntui täysin käsittämättömältä. Kävin valikot läpi pariin otteeseen löytämättä ratkaisua. DVD Benchmark (PAL) -levyn testeistä A1HD sai täydet 80/80 pistettä
Tilannetta ei kuitenkaan - lukuisista yrityksistä huolimatta - kyetty toistamaan uudestaan, joten ilmiön syy jäi arvoitukseksi. Denonin muut mittaustulokset ovat moitteettomia. Toisaalta taas Yamahan 11 pääteastetta tekevät siitä selkeästi joustavamman vaihtoehdon esimerkiksi useamman kuin yhden huoneen äänentoistoon. Käyttöopas on harvinaisen sekava, ja kaivatun nippelitiedon löytäminen on hankalaa etenkin paperiversiosta.
Yhteenveto
Denon AVC-A1HD teki ominaisuuksillaan ja etenkin soinnillaan vahvemman vaikutuksen kuin Yamaha DSP-Z11. Myöskään geometriamuunnoksiin suunniteltua eWARP-2ominaisuutta ei käytetä. Denon ei ole vielä liiskannut kaikkia A1HD:n laiteohjelmistoa vaivaavia bugeja, joiden aiheuttamista oikutteluista rankaistiin puolen tähden menetyksellä. Epäselväksi jäi, kyykkäsikö vahvistin, yrittikö se suojella kaiuttimia, vai oliko kyseessä jokin muu syy. Paperiversiosta puuttuu tyystin kunnollinen sisällysluettelo. Videon käsittelyssä A1HD painii täysin eri sarjassa kuin Z11, mutta Realtan kaltaisen prosessorin pujottaminen signaaliketjuun vaatii huolellista suunnittelua ja ohjelmointia. Kuulokeliitännän antoimpedanssi on tavalliseen tapaan suuri. Sillä voisi vaikka venyttää 2.35:1-kuvan koko 16:9-paneelin täyttäväksi CIH-projisointia varten. A1HD tukee SACD:n DSD-siirtoa HDMI:n kautta (huh, mikä lausehirviö). Päätevahvistimien tehomittauksen aikana kanavien antoteho pieneni hetkellisesti noin puoleen taulukon arvoista. Tuolloin A1HD yksinkertaisesti sammutti itsensä hetkeksi. Ehkäpä molemmat ovat tulevaisuudessa lisämaksusta ladattavia ominaisuuksia.
Musiikkitiedostojen toistaminen USB-muisteilta ja mediapalvelimilta on kuulunut AVvahvistimien kykyvalikoimaan jo pitkään, joten peräänkuulutan edelleen myös videotiedostot toistavaa mallia. Kun monikanavaista SACD:tä oli soitettu tovi rikollisen suurella äänenvoimakkuudella, soiva kappale saapui kohtaan, jossa takakanaviin ohjautui äkisti valtaisa äänimassa. Testikokoonpanon kolme etukaiutinta ovat impedanssiltaan neliohmisia. Ilmiötä ei esiintynyt muiden ohjelmalähteiden kohdalla. Käyttöopas vaikuttaa hieman keskeneräiseltä. USB-tikun hakemistoja selaillessa käyttöliittymä meni kertaalleen niin sekaisin, että vahvistin oli sammutettava. Vaimennus ilmenee silloin, kun vahvistin digitoi analogisen linjaoton signaalin, kuten pieniä pääkaiuttimia käytettäessä. Ensimmäinen maistiainen tulevasta oli virtojen kytkemisen jälkeen kankaalle piirtynyt sininen ruutu, josta ei päässyt eroon kuin sammuttamalla vahvistimen sen päävirtakytkimestä. Nettiradioasemien ja USB-tikun sisällön toistossa esiintyi pieniä ongelmia: käyttöliittymä meni ajoittain juntturaan useiksi sekunneiksi. Ominaisuutta testattiin Oppon uudella DV-980H:lla. Lepotilassa verkkovirtaa kuluu selvästi keskivertoa enemmän. Tehoa menee melko paljon myös laitteen ollessa päällä, minkä huomaa sen varsin voimakkaana lämpenemisenä ilman kuormitustakin. SACD-levyn katkaisun aikaan vahvistin oli selvästi lämmin, muttei tulikuuma. Lisäksi äänenvoimakkuuden muuttaminen nettiradion tai muistitikulta/mediapalvelimelta ladatun tiedoston soidessa tuotti häiritsevän zap-zap-zapäänen. (09) 4769 3300, www.soundata.fi/hifi/ Mitat (l x k x s): 43,4 x 21,7 x 50 cm paino: 29 kg HDMI-otto/anto 6/2 Komponenttivideo-otto/-anto 6/3 S-video-otto/-anto 8/5 Komposiittivideo-otto/-anto 8/6 Analoginen otto/anto 10/3 Levysoitinliitäntä Monikanavainen analoginen otto 7.1 Monikanavainen analoginen anto 9.3 Koaksiaalinen digitaaliotto/-anto 4/0 Toslink-otto/-anto 5/4 Bi-amp-toiminto Zone 2 -toiminto Zone 3 -toiminto Zone 4 -toiminto I-Link Denon Link Ethernet WLAN (802.11b/g) Liitäntä ulkoista ir-vastaanotinta varten 1 in/out 12 V herätevirta-anto (4) Järjestelmänohjausliitäntä (merkkikohtainen) USB (2) RS232C (2) Kaiutinliitäntä: haarukka/banaani/paljas johto // Irrotettava verkkojohto Kuulokeliitäntä Kullatut liittimet Kytkeytyvä 230 V anto 1 Kytkeytymätön 230 V anto + Äänenlaatu + Laadukas Audyssey-kalibrointi + Ohjelmiston päivitys netistä + Ethernet ja WLAN Laiteohjelmiston virheet Kehno kaukosäädin Vaikeaselkoinen valikkopuu
Ei pelkkää ruusuilla tanssimista
Parin illan mittaisen testirupeaman aikana A1HD esitteli luonteenpiirteitä, joita ei odottaisi malliston lippulaivalta. Paketista löytyvä CD-levy sisältää onneksi käyttöoppaan Adobe Acrobat -muodossa, joskin siinäkään ei ole selostettu tiettyjen asetusten toimintaa. Käyttöoppaan mukaan vahvistimeen ei saisi kytkeä alle kuuden ohmin kaiuttimia, sillä vahvistin saattaa lämmetä niin paljon, että suojapiiri aktivoituu ja sammuttaa vahvistimen. n
Mittaustulokset
Denon Avc-A1HD
Taajuusvasteet Tehonkulutus, lepotilassa/tyhjäkäynnillä 17 W/150 W
Mittaustulosten arviointi
Runsaasti lämpöä Taajuusvasteet ovat kunnossa lukuun ottamatta lievää diskanttivaimennusta tietyissä tilanteissa. Denonin edustajan mukaan A1HD on THX:n tekemissä testeissä syöttänyt täyttä tehoa ongelmitta aina 3,2 ohmiin saakka, eikä mikään estä käyttämästä siinä neljän ohmin kaiuttimia käyttöoppaan varoituksesta huolimatta. Sigman pätevään 8635-piiriin perustuvia mediatoistimia saa jo alle 200 eurolla, joten moisen ymppääminen osaksi huippuluokan AV-vahvistinta ei luulisi olevan mahdottoman vaikea tai kallis operaatio.
Denon Avc-A1HD
Hinta: 5 599 Lisätietoja: Soundata Oy, puh. Risto Niska
pääteasteet -antoteho, 1 kHz, 8 ohmin resistiivinen kuorma viisikanavaisena, jatkuva/hetkellinen 140/175 W stereona, jatkuva/hetkellinen 175/200 W -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanavat 0,07 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 95 ohmia Linjaotto, jakosuotimet ohitettu "pURE DIREcT" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 91 dB -herkkyys 260 mV -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella0,0 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 46 kohmia -yliohjaustaso yli 3 V -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm 0,02 % Linjaotto, jakosuotimet käytössä "STEREO" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 87 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -yliohjaustaso 2,6 V 0,01 % -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm Digitaaliotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 91 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB, 1 W/8 ohm 0,01 %
ÄÄNI
10-
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
65. muunnetaan 1080/60p:ksi, vaikka piiri kykenisi muuntamaan sen 1080/24p:ksi
Sensorin saa onneksi tyystin pois päältä, koska sillä on ikävä taipumus reagoida kankaalta takaisin tilaan heijastuvaan valoon. ViewSonic on kiinnittänyt huomiota yksityiskohtiin; projektori on sullottu tyylikkääseen mustaan kangaspussiin, jonka suu on suljettu Velcro-tarralla. Vakiovarusteiden joukossa on myös mikrokuituliina, jolle on käyttöä asennuksen jälkeen: projektorin musta pinnoite on kovin perso sormenjäljille. Valmistaja lupailee kontrastiksi 13 000:1 ja valotehoksi
tuhatta lumenia. Löytyykö kilpailijoita suuremmalle hintalapulle vastinetta?
P
ro8100 on ViewSonicin edustaja LCDprojektorien raskaaseen sarjaan kirjaimellisesti, sillä matkalaukun kokoisesta paketista paljastuu harvinaisen kookas ja painava videoprojektori. Projektorin päällä törmää yhteen sen monista veikeistä ominaisuuksista. Ohjausvirtaa saa ulos 5 ja 12 volttina. Lisäksi sensori tekee projektorin kalibroinnista varsin haastavan operaation.
66
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. TESTI VIDEOPROJEKTORI VIEWSONIC PRECISION PRO 8100
TeksTi: PeTri TeiTTinen k u vaT : s a m u s a u r a m a j a P e T r i T e i T T i n e n
Omaperäinen yrittäjä
viewsonicin ensimmäinen Full HD -projektori sisältää tuoretta teknologiaa ja roppakaupalla poikkeuksellisia ratkaisuja. Käyntiääneksi mainitaan 18 dB (Eco-tila) ja 23 dB (Normal-tila). Käyttönappulat majailevat projektorin oikeassa päädyssä edestä katsottuna. Liitännät on sijoitettu projektorin takapaneeliin, josta löytyy kaksi HDMI-liitäntää, kahdet komponenttitulot, S-video- ja komposiittitulo, VGA-liitin, RS-232C-portti sekä USB-liitin ohjelmistopäivityksien lataamiseen. Virta-, valikko- ja nuolinappuloiden lisäksi rykelmässä on asennusta helpottamaan pikavalinnat kuvalähteelle, objektiivinsiirrolle sekä zoomille ja tarkennukselle. Täyden 1920x1080-resoluution C2 Fine -paneelit, Silicon Optix HQV Reon VX-210 -prosessointi, HDMI 1.3a ja todella monipuoliset säädöt perinpohjaista kalibrointia varten. Kuten aina, käytännön testit osoittivat ilmoitetut arvot lähinnä toiveajatteluksi. Päivänvalosensori mittaa katselutilan valoisuutta ja säätää projektorin valotehoa sen mukaan. Vakiovarusteisiin kuuluvat lisäksi pikaopas, käyttöopas, kauko-ohjain ja sen paristot, virtajohto sekä komponentti- ja HDMI-kaapeli.
Kuu taivaalta, jälleen kerran
Paperilla Pro8100 näyttää todella herkulliselta
Optiikan zoom on 1,6-kertainen, ja minimietäisyydeksi kankaasta listataan 125 cm, jolloin kankaalle piirtyy 40-tuumainen (kulmasta kulmaan) kuva. Kuva siirtyy nykäyksin mekanismin luoman äänitehosteen säestämänä. Virhettä ei voi väittää häiritseväksi. Maahantuoja ei kyennyt toimittamaan toista yksilöä testiin lyhyellä varoitusajalla, mutta yhtiön insinöörit Taiwanissa testasivat muutaman yksilön, eivätkä havainneet moiréa. ToiminnosHIFIMAAILMA | 4 | 2008 67. Projektorin asennuksen yhteydessä havaittiin heti kourallinen hämmentäviä ilmiöitä. PCS Display -toiminnolla voi jakaa ruudun kahteen osaan, joista vasen näyttää PCS:n rukkaaman kuvan ja oikea alkuperäisen kuvan. Ilmiöstä oltiin yhteydessä ViewSoniciin. Kuvakoko muuttuu sentään portaattomasti. Artikkelin lopussa olevat arvosanat perustuvat nyt testattuun yksilöön. Taas kerran nähdään, että "HDMI 1.3" -merkintä ei takaa mitään: Pro8100 ei kättele 24p-tilaa, eikä näytä 24p:tä oikein, vaan muuntaa sen sisäisesti 60p:ksi esittämistä varten.
Moiré-ongelma
Isoimman miinuksen projektori ansaitsee optiikan aiheuttamasta moiré-ilmiöstä, jonka juovat elävät kankaalla villisti kuvakokoa muutettaessa. Maahantuoja toimittaa toisen yksilön testeihin heti kun sellainen vapautuu, ja aiheeseen palataan Hifimaailman seuraavassa numerossa. Mikä kaikkein pahinta, juovat näkyvät selvästi myös elokuvan aikana vaaleilla pinnoilla. Myös objektiivinsiirto on kaikkea muuta kuin jouhevaa. PCS (Precision Color System) -valinnan alta paljastuu liuta asetuksia, joilla säädetään ihonväriä, reunakorostusta, gammakäyrää ja värejä. Yllätys toisensa perään
Moottoroidun objektiivinsiirron, zoomin ja tarkennuksen ansiosta Pro8100 asentuu helposti lähes tilaan kuin tilaan. Siinähän yrität säätää kuvaa teräväksi tihrustamalla muutaman senttimetrin korkuista pikkulintua... Ilman moiréa projektorin arvosanat olisivat olleet kokonaista numeroa ja tähteä korkeammat.
Myös ruusuja
Ei mitään niin pahaa, etteikö myös jotain hyvää: Pro8100 tarjoaa todella monipuoliset ja tehokkaat mahdollisuudet kuvan säätämiseen ja projektorin täydelliseen kalibrointiin. voi elämän kevät. Moiré ei johtunut valkokankaasta, sillä juovat näkyivät aivan yhtälailla kankaan ja projektorin väliin asetetussa pahvissa, paperissa ja muovissa. maanantaikappale, eikä moiré kuulu Pro8100:n vakio-ominaisuuksiin. Kun fokus sitten lopulta saatiin kohdalleen, ei kuvan terävyydessä ollut valittamista. On täysin mahdollista, että testiin toimitettu yksilö on ns. Ensiksikin, miksi ihmeessä Viewsonicin valkopohjainen lintulogo pöllähtää kankaalle aina kun kuvakokoa muutetaan, objektiivia siirretään tai kuvaa yritetään tarkentaa. Moinen ratkaisu ei mahdu tämän toimittajan kaaliin sitten millään. Soittimet eivät myöskään suostuneet kättelemään projektorin kanssa automaattisesti 24p-tilaa. Pahimmassa tapauksessa pykälistä ei löydy asennusetäisyyteen sopivaa, vaan projektoria pitää siirtää. Tätä ei kuitenkaan voitu todentaa omin silmin. Asiaa ei auta sekään, että moottoroitu fokus loikkii pitkin askelin. Projektorissa ei ole sisäistä tarkennuskuvaa, eikä tuon tempun ansiosta moista voi lähettää soittimestakaan. Seuraava yllätys tuli 24p-toistoa testattaessa: Sahara-elokuvan alkutekstien taustalla lipuva kamera-ajo toistui prikulleen samanlaisena soittimen syöttäessä 24p:tä ja 60p:tä. Pro8100:ssa ei ole säätöjä konvergenssin korjaamiseen. Konvergenssivirhettä esiintyi 0,51 pikselin verran eri puolilla kuva-alaa. Pikselirakenne erottui selvästi vielä katseluetäisyyden ollessa 1,5x kuvan leveys. Ensiksi mainittu on kuitenkin hieman rajoittuneempi kuin monissa kilpailijoissa: yleisen 4050 prosentin sijaan Pro8100:ssa objektiivia voi siirtää vaakasuunnassa vain 5 prosenttia kuvakoosta
uusi mittari
Kontrastit mitattiin ensimmäistä kertaa kahdella eri mittarilla. Tämä todistaa, että PCS tosiaan analysoi sisään tuleisoinkuvakoko on/off-kontrasti 6057:1 5876:1 5643:1 5187:1 404:1 394:1 335:1 352:1 x x x 10705:1 10102:1 isoinkuvakoko ansi-kontrasti 184:1 175:1 186:1 184:1 166:1 164:1 152:1 151:1 x x x 206:1 196:1 isoinkuvakoko lumenit 229 284 215 284 x x x x 303 248 246 dB
Gammakäyrää voi hienosäätää Professional-tilan 33 pisteellä.
ta ei kuitenkaan ole käytännössä mitään iloa, koska kahtia jaetun ruudun puoliskoilla ei ole oikeasti juuri mitään tekemistä säädetyn ja alkuperäisen kuvan kanssa. Tulevien tykkitestien kontrastit mitataan vielä jonkin aikaa kahdella mittarilla, minkä jälkeen siirrytään käyttämään vain uutta mittaria.
Pro8100:n skaalauksesta ja lomituksenpoistosta vastaa Silicon Optixin HQV Reon -piiri. Värien säätäminen tapahtuu 3D Color Management -valikossa, jossa voi erikseen säätää pää- ja välivärien sävyä ja voimakkuutta. PCS:n tarjoamilla säädöillä on varsin helppoa kalibroida projektori hyvään kuosiin, mutta automaattitilassa sitä ei näemmä saa päästää riehumaan.
Viewsonic Pro8100 (vanha mittari) DYNAMICIRISON Cinema(ECO) Cinema(NORMAL) Professional(ECO) Professional(NORMAL) DYNAMIC IRIS OFF Cinema(ECO) Cinema(NORMAL) Professional(ECO) Professional(NORMAL) pieninkuvakoko on/off-kontrasti 5872:1 x 5784:1 x x x x x x x x 8865:1 8245:1
pieninkuvakoko ansi-kontrasti 209:1 x 207:1 x x x x x x x x 228:1 216:1
31,5 33,7
DYNAMIC IRIS OFF Cinema(NORMALPCSON) Professional(NORMALPCSON) Normal(NORMALPCSON) pieninkuvakoko@325cm suurinkuvakoko@325cm ~143x80cm ~231x130cm
Viewsonic Pro8100 (uusi mittari) DYNAMICIRISON Cinema(ECO) Professional(ECO)
x x. Automaattitilaan kytketyn PCS:n olisi kuvitellut heittävän värit päin honkia, mutta toisin kävi: väriavaruus on identtinen muiden mittausten kanssa sillä pienellä erolla, että Professional-kuvatilan magenta napsahti prikulleen kohdalleen. Kaikki mitatut kuvatilat tuottivat lähes identtisen tuloksen, mikä on harvinaista ja hieman kummallistakin. Vanhalla mittarilla saadut lukemat ovat vertailukelpoisia aiemmissa tykkitesteissä listattujen kontrastilukemien kanssa. PCS tekee kuvasta uskomattoman ylisaturoituneen, muuttaa värimaailmaa radikaalisti ja napsauttaa reunakorostuksen päälle liian rankalla
68 HIFIMAAILMA | 4 | 2008
asetuksella, mikä tuo kuvaan todella rumaa karheutta. Sen valikossa voi säätää yksityiskohtien korostusta, filmitilaa (auto/video/filmi) sekä luminanssia ja krominanssia. Silloin PCS säätää kuvaa tosiajassa kuvainformaation perusteella. Mikäli ne eivät riitä, käyttäjä voi tehdä oman käyrän kahdella eri tavalla. Advanced-tilassa gammaa voi säätää yhdeksästä pisteestä. Jos säätöpisteiden välit ovat liian suuret, tarjoaa Professionaltila hurjat 33 säätöpistettä. Kolorimetrillä, PC:llä ja mittausohjelmistolla aseistettu säätäjä tunkkaa projektorin värit kohdalleen muutamassa minuutissa 3D Color Managementin avulla. Mikäli omakohtainen käyrien ja väriarvojen rukkaaminen ei kiinnosta, PCS:n voi kytkeä automaattitilaan. Esimerkki: mikäli valkoisen arvoksi saadaan 1 700 luxia ja mustan arvoksi 0,25 luxia, tulee kontrastiksi 6 800:1. Mikäli tarkempi mittari antaakin mustan arvoksi esimerkiksi 0,19 luxia, on todellinen kontrasti 8 947:1. Käyttäjä voi valita muutamasta esiasetetusta gammakäyrästä (1.0, 1.8, 2.0, 2.2 ja 2.4). TESTI VIDEOPROJEKTORI VIEWSONIC PRECISION PRO 8100
Vanha vs. Pro8100:n tapauksessa etenkin vihreä ja keltainen ovat selvästi ylisaturoituneita. Kuva on erittäin luonnoton, mutta siinä on runsaasti peräänkuulutettua 3D-vaikutelmaa. Koska kontrastilukemat tuotetaan yksinkertaisella jakolaskulla, vaikuttaa pienikin epätarkkuus mustan pään lukemassa lopputulokseen merkittävästi. Reonin kykyjen testaaminen jäi valitettavasti tekemättä, syynä yksinkertaisesti toimittajan sisäisen muistimekanismin toimintahäiriö.
Mittauksien valossa
Pro8100:n mitattu väriavaruus aiheutti Déjà vu -tunteen. Uusi mittari on NIST-sertifioitu ja vanhaa mittaria huomattavasti tarkempi luksiasteikon molemmissa päissä. Monien muiden nykyprojektorien tavoin sen gamut on reippaasti Rec.709standardia laajempi. Pimeissä kohtauksissa kuvan tumma pää menee aivan tukkoon. Uuden mittarin kookkaamman sensorin takia myös mittausetäisyyttä jouduttiin muuttamaan, mikä sekin muuttaa tuloksia. Prosessin aikaansaannokset pitäisi nähdä omin silmin, sillä teksti ei tee sille oikeutta
Moiré-ilmiö lähikuvassa.
ViewSonic Precision Pro8100
Hinta: 3 099 Paino: 9 kg Resoluutio: 1920x1080 Mitat (l x k x s): 53,7 x 17 x 38,9 cm Tuetut resoluutiot: 480i/p, 576i/p, 720p, 1080i/p Objektiivin siirto: +/- 75 % pystysuunnassa ja +/- 5 % vaakasuunnassa Lamppu: 160 W (299 ) Liitännät: 2 x HDMI, 2 x komponentti, 1 x S-video, 1 x komposiitti, 1 x VGA Valoteho: 1 000 lumenia (valmistajan ilmoitus) Lampun suositeltu vaihtoväli: 2 000 h (Normal) / 3 0005 000 h (Eco) (valmistajan ilmoitus) Lisätietoja: ViewSonic Finland, puh. 020 7120 860, www.viewsonic.fi Huolto: InfoCare Oy, puh. n
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 69. Kokonaisuus on kuitenkin vain niin hyvä kuin sen heikoin lenkki ja niitä Pro8100: an on eksynyt liian monta, joskin osan ViewSonic voinee korjata ohjelmistopäivityksillä. Paketista nostettuna kuvanlaaduissa ei ole merkittäviä eroja; kuluttaja maksaakin preemiota Reonista, monipuolisista säädöistä ja kalibroitavuudesta. Pro8100 on jonkin verran kalliimpi kuin sen pahimmat C2 Fine -paneeleilla varustetut kilpailijat. Projektori on lisäksi syytä tarkistaa ennen ostopäätöksen tekemistä moirén varalta. PCS:n ruudunjakoon ei voi luottaa kuvaa säätäessä.
vaa signaalia: väriavaruutta mitattaessa kankaalle heijastetaan vain yhtä väriä kerrallaan, joten PCS:llä on helppo urakka keskittyä vain yhden värin säätämiseen, eikä ylilyöntejä pääse tapahtumaan.
Summa summarum
ViewSonic Pro8100 on eriskummallinen sekoitus hyvää suunnittelua ja ontuvaa toteutusta. Paperilla kaikki on kunnossa: hyvä on/off-kontrasti, laadukkaat paneelit, maineikas skaalainpiiri, harvinaislaatuisen monipuoliset säätömahdollisuudet ja tarkkaan mietittyä toiminnallisuutta. (09) 5618 6371, www.infocare.fi + Valaistu ja selkeä kaukosäädin + Erinomaiset säätömahdollisuudet 24p-toiston puuttuminen Optiikan moiré-juovat Moottoroidun optiikan ongelmat
Kuva
7
Vasemmalla PCS automaattitilassa, oikealla ilman PCS:ää. Kunnollisen 24p-tuen puute ja optiikan murheet ovat kuitenkin painava lisä miinussarakkeessa
Mutta miten sen työmaan päälle jaksaa vielä harrastaa. Musical Fidelityn ensimmäisen polven kuulokevahvistin päivittyi lehdessä juuri olleen vertailun jälkeen Gradon RA1 -vahvistimeen ja se taas yllytti päivittämään Grado SR-325i -kuulokkeet RS-1-malleiksi. Oma akka-kultani elää työmaallaan käytännössä koko ajan kuulokkeet päässä ja pitää muutenkin paljon musiikista ja elokuvista. "Oikeastaan harrastus on taas nostanut päätään muutaman viime vuoden aikana ja melkeinpä eniten juuri viimeisen runsaan vuoden sisällä. Äänestyksessä valittiin ensimmäiseksi uhriksi päätoimittaja.
70 HIFIMAAILMA | 4 | 2008
ifimaailman nykyisen päätoimittajan toimenkuva ei mainittavasti muuttunut vuodenvaihteessa tittelin vaihduttua. Lähes kaikki nykyiset komponentit on tullut hankittua noin vuoden aikana. HIFIMAAILMAN VÄKI SAMU SAURAMA
TeksTi: samu saurama k u vaT : s a m u s a u r a m a j a a l i x a n T e l l
Hitaasti oppinut,
H
kuka sitä Hifimaailmaa oikein tekee. Työmaana on edelleen lehden toimituksellinen sisältö ja Samu on testien käytännön tekemisessä paljon mukana. "Totta kai. Vanha kuulokesetti tulee sitten kotiin siltä varalta, että pitää katsoa elokuvia ilman kaiuttimien melua.". Esimerkiksi kaapeleiden osto salaa kun akka ei niiden vaihtoa kuitenkaan huomaa kuulostaa uhmaikäisten tasoiselta hiekkalaatikkoleikiltä." Julmaa tekstiä, mutta ehkä siinä kuitenkin piilee totuuden häivä. Minusta suuri osa harrastajista, joilla puoliso haraa vastaan, on itse syypäitä tilanteeseensa. Sopiva da-muunnin pitäisi vielä löytää parantamaan ohjelmalähteen laatua. Onnellisin tilanne on toki se, jos puoliso on itsekin jonkin verran innostunut aiheesta, eikö. Kun tukee toisen harrastuksia,
saa omaakin puuhata rauhassa. nyt alkavassa sarjassa pengomme lehtemme kirjoittajien sielunelämää ja hifiharrastuksen vaiheita. Innostuin myös rakentamaan kerrostalokolmiomme työhuoneesta akustoidun leffaluolan, jossa kelpaa kuunnella musiikkiakin, ja avovaimon kanssa valkokangas pidetään kirkkaana harva se ilta." Kuulostaa siltä, että termi hellasärö ei ole aktiivikäytössä. "Itse asiassa termi on mielestäni erittäin typerä. Ja minä elän siinä onnellisimmassa tilanteessa. Sitä on mukava tukea
Ominaisuudet ja nippelit kiinnostivat, jossain määrin myös ylipäätään vaihtaminen uuteen malliin. Ennakkoluuloja totta kai on jokaisella, mutta pitää myös osata heittää ne romukoppaan tarvittaessa."
Siitä hitaasta oppimisesta
Onko sinulla ollut jotain suurta oivallusta, joka olisi mielestäsi vienyt harrastusta reilummalla harppauksella eteenpäin. Stereo- ja monikanavalaitteistojen erottaminen toisistaan auttoi paljon. Viime vuosien aikana musiikinkuuntelu on nostanut uudelleen päätään, ja hyvän kaksikanavalaitteiston rakentaminen alkoi tuntua mielekkäältä." Olit aikaisemminkin toimittajatyössä, miten se vaikutti harrastukseen. Sen jälkeen olikin useamman vuoden suvanto, jolloin kaksikanavaisuus ei jaksanut kiinnostaa enää oikeastaan ollenkaan. iMacilla on Amphionin Ionit Kingrexdigivahvistimin ja PC:llä Profelin Pro Audio 31:t. "Noloa myöntää, mutta ihan ensimmäisenä taisin hankkia tuplapesäisen ja tuplanopeudella kopioivan kasettidekin. "Olisiko ollut seitsemisen vuotta kun kirjoitin hifiaiheista, ensimmäinen juttuni tuli 1998 alussa. Monikanavaääni on kiinnostanut ihan Dolby Surroundin alkuajoista lähtien. Takaseinän vaimennuksena ja samalla pimennysverhona toimii voimakkaasti laskostettu raskas vinyylikangas. Elokuvia olen kyllä katsonut valkokankaalta koko ajan. Suoraan sanottuna yli puoli vuosikymmentä oli aika railakasta laiterumbaa, ja musiikinkuuntelu oli jo selvästi sivuosassa. Suhtauduin välillä liiankin kriittisesti asioihin, ja ehkä juuri se osaltaan vei kiinnostuksen oleellisesta, laitteiden käyttämisestä musiikinkuunteluun. Seuraavien järjestystä en muista, mutta Kruunuradion käytettyjen osastolta hankin puupäätyisen Marantzin viritinvahvistimen ja Audiofiilistä ostin Focal 033 -rakennussarjakaiuttimet kaverin kanssa hoidetun hartaan vertailukuuntelun perusteella. "Vanhemmat menivät ostamaan CD-soittimellisen pakettistereon, mutta pettyivät kyllä muovipinon ääneen pahasti. Tuon jälkeen soittimia, vahvistimia ja kaiuttimia on ollut kutakin kymmeniä erilaisia." Miten harrastuksesi on kehittynyt. Aina jostain vuodesta 1994 asti, jolloin ostin ensimmäisen videotykkini ja heivasin ruman television lopullisesti ulos kämpästä. Projektori on 1280x720resoluutioinen DLP-malli.
Mistä kaikki lähti liikkeelle?
Kun tekee jotain työkseen, saman asian harrastajia tuntuu usein kiinnostavan, kuinka pitkä historia työläisellä on takanaan. Tappelin pitkään hyvin järeän monikanavasetin kanssa, ja vaikka se elokuvilla olikin mielekäs, ei musiikinkuuntelu sillä oikein innostanut. "Oikeastaan on. Samu kertoo ensimmäisten hifihenkisten muistikuvien osuvan yläasteikään, runsaan parinkymmenen vuoden päähän menneisyyteen. Hifi 12/2:t jäivät silloin toiseksi, mutta HIFI-lehden rakennussarjoja on sen jälkeen askarreltu ainakin 50/3:t, 45/3:t, 14/3:t ja 100/1-pari. Löydätkö selviä vaiheita laitteisto- tai musiikkipuolella vai ovatko asiat vain soljuneet tasaisesti eteenpäin. Tutustuminen harrastukseen laajemmin opetti vähitellen ainakin sen, että kannattaa suhtautua uusiin asioihin avoimin mielin. "Mutta vain hyvän ohjelmalähteen kanssa".. Silloin korvantaukset olivat vielä varsin märät. Minulle siirtyivät Lencon levysoitin, vahvistimellinen kelanauhuri, jonka merkkiä en enää muista, ja enoni rakennussarjasta tekemät kaiuttimet. Kesätyörahoja ja lukion aikaan iltatöistä saamani lisätuloja sijoitin levyihin ja aika pian myös laitevarustelu alkoi."
ja yhä koulussa
Mitkä sitten olivat ensimmäiset itse hankkimasi komponentit. Yksi iso syy oli kuitenkin
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 71
Gradon RA-1:n ja RS-1:n yhdistelmän ääntä Samu sanoo yhdeksi harvoista tapauksista, jotka innostavat häntä kuulokekuunteluun. "Tein aika paljon töitä parikymppisestä alkaen ja pistin kaikki liikenevät rahani laitteisiin
Viereinen työhuone sen sijaan on ja varsin raskaasti. Kaiuttimia pienessä tilassa on vaatimattomat 17 kappaletta, kun työpöy-
Rotel-Consonance-Duevel-yhdistelmä tarjoaa soljuvaa ja helposti kuunneltavaa isoa ääntä. Paras tapa maksimoida nautinto on pyytää muutama kaveri istumaan iltaa juustofonduen ääreen.
dällä olevatkin lasketaan. "Työhuone on vain 268 cm leveä, tai siis kapea, ja se hankaloittaa paljon. Sivuseinillä on kookkaat vaimentimet, ja lisäksi hajasijoittelin CD- ja DVD-levyjen joukkoon vaimennuspalikoita. Läpikuultavuus ja vaikeasti määriteltävä innostavuus ovat nekin tärkeitä. HIFIMAAILMAN VÄKI SAMU SAURAMA
vielä liian kevyt elektroniikka hyvin tarkkojen kaiuttimien etupäänä. Ääniteteknisillä asioilla on toki merkitystä, mutta musiikin pitää silti elää ja yllyttää kuuntelemaan."
Päälaitteistossaan Samu luottaa suomalaisen kaiuttimen ja tanskalaisen elektroniikan yhteensopivuuteen.
Rennosti olohuoneessa
Kaiuttimellisia järjestelmiä Samun kotona on kolme. Olohuoneen akustointia pitäisi vain ruveta miettimään." Olohuone ei siis ole vielä akustoitu. Miksi niin. Ehkä jossain vaiheessa toiset siirtyvät mökille. "5.1-kanavaisessa kotiteatterijärjestelmässä on käytössä yhdeksän kaiutinta, koska subwoofereita on neljä, yksi jokaisen sivuseinän puolivälissä. Samu kertoo normaalia voimakkaamman vaimennuksen syyksi huoneen koon. Katonrajaan on tehty elementin koon puitteissa mahdollisimman litteät ja tilavuudeltaan alkuperäisiä vastaavat kotelot ja vahvistinpuoli on sijoitettu erikseen. Reserviä on aika railakkaasti enemmän, mitä kerrostalossa kehtaan käyttää. Tuoreinta on hyvä ruotia tuoreeltaan, viimeisin komponentti kun ei ole tätä kirjoitettaessa kuin muutamia päiviä vanha. Pidän mehevähköstä perusneutraalista soundista, jota on mukava kuunnella monella erityyppisellä musiikilla. Toisessa on kaksikanavaisen laitteiston ja toisessa teatteripuolen elektroniikka. Mistä ihmeestä tässä on kysymys. Huone on selvästi vaimeampi kuin mikään normaali tila, mutta pienessä kopissa ei paljoa pelata diffuusilla heijastuskentällä. Oikea vaimennuksen määrä
ja paikat oli vain haettava yrityksellä ja erehdyksellä. Rytmipuolella on myös merkitystä, mutta en nosta sitä mitenkään kuningasasemaan. Bassopäätä tasoittavat sivuseinien alaosissa ja katonrajassa olevat raskasmattoresonaattorit."
Käy peremmälle pimeään
Tummanharmaan luolan etuseinällä nököttää kaksi telinettä tai "lelulaatikkoa", kuten niitä täällä kuulemma nimitetään. Subbarit ovat aika teurastettuja Amphion Impact 400 -malleja. Tarkempaa syyniä kaiuttimista tulee syksyllä. Pitää vielä koittaa, josko kaiuttimet toimisivat paremmin 30 senttiä korkeilla jalustoilla kunhan lattiaheijastukset vain vaimentaa vaikka isoilla tyynyillä." Kuten mainittua, surroundkaiuttimet löytyvät täälläkin hyllyjen päältä, mutta myös lattialla sohvan takana on pari. "Helppo kuunneltavuus on noussut vahvasti kärkisijalle. Nyt kotona on useampi erillinen järjestelmä, ja kukin niistä edustaa hieman erilaista henkeä." Ovatko kaikki selvästi erilaisia vai onko jotain, mitä painotat kaikissa laitteistoissasi. Pitäähän sielläkin voida tarvittaessa rentoutua nauttimalla jakso tai kaksi hyvää sci-fi-saippuaa." Teatteripuolen ohjelmalähteenä on Oppo DV-981HD -DVD-soitin ja siitä signaali jakaantuu Primaren SPA-21 -av-vahvistimelle ja Mit-
72
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Laitteiston paras puoli on iso ääni, jota on leppoisaa kuunnella niin taustalla kuin vähän aktiivisemminkin. Ratkaisu on äänellisesti kohtuullisen hyvin toimiva, jos toki ei optimaalinen, kun katon akustointiin ei ole vielä paneuduttu. Toisaalta identtinen Rivista-kierros toimii monikanavaäänellä erittäin hyvin, mutta ympärisäteilevässä Chorus Mondo 55:ssä on vain puolensa. Kankaan alareunan korkeuden taas määrittelevät lelulaatikot. Takana oleva ikkuna on hoidettu voimakkaasti laskostetulla hyvin painavalla vinyyliverholla, joka samalla pimentää tehokkaasti. Rotelin RCD-06 -CD-soitin ja Consonancen a100 Linear -vahvistin on nekin hankittu äskettäin. Tulos on hyvin tasainen bassovaste jo ilmankin viimeisen pystysuuntaisesta seisovasta aallosta johtuvan roson tasoittavaa Anti-Mode-korjainta. Tällekin on selvä selitys. "Teatterietupään kolme Trinec Rivistaa ovat ylhäällä siksi, että halusin valkokankaan mahdollisimman alas. Samaa verhoa on myös kokeilumielessä peittämässä osan sivuvaimentimista. Laadusta voi toki nauttia hillityilläkin voimakkuuksilla." Surroundeja kaikki kylvävät katonrajaan, mutta täällä on näköjään edessäkin kaiuttimia varsin korkealla. "En oikein osaa päättää, kummasta ratkaisusta pidän enemmän. "Juuri Hifimaailman testiin tulleet Duevel Planetsit viehättivät niin, että kuunteluarvion tekemisen päälle halusin samanlaiset kotiin saman tien. Etenkin katsottaessa useampi elokuva putkeen en halua tapittaa yläviistoon niska jäykkänä
"Nils Landgrenin ja Funk Unitin Live In Stockholm saa jalan polkemaan joka kerran. Jotain tiettyjä pätkiä, Stravinskin lähes kaikkia baletteja esimerkiksi, tulee kyllä pyöriteltyä. Herbie Hancock, United Future Organization, Astor Piazzolla, Gotan Project, Rinneradio. Valkokankaalta katselemme Hollywood-toimintaa, draamoja, komediaa. Aloimme juuri katsoa Star Trek Enterpriseä uudestaan."
CD-levyjä näyttää kuitenkin olevan paljon enemmän kuin leffamateriaalia. "Olohuoneen akustointi on varmaan isoin, nyt siellä on yksi todella paha bassoresonanssi ja yleisfiilis on turhan hälyinen. Se sopiva da-muunnin olisi myös etsintälistalla. Samu sanoo, että hänellä on ollut pieni himo Coplandeihin kymmenkunta vuotta, siitä asti kun niitä ensimmäisen kerran kaupassa näki. Millainen elokuvamakusi on. Onko musiikkipuolella jotain tiettyjä hittejä. Televisiosarjoja, etenkin sci-fiä, kuluu niitäkin. "Projisiopintamaalia on vaikea saada riittävän tasaiseksi. Klassinen ei ole innostanut noin kymmeneen vuoteen kamalasti. Kotiin ostetaan vain ne pätkät, jotka tuntuvat arkistoinnin arvoisilta. Vielä viimeinen kysymys: Miltä tulevaisuus näyttää. "Kelkkaan menevä musiikki vaihtelee tietysti tilanteen mukaan. "Onhan tykin päivitys ja sille Blu-Ray-soitin olleet välillä mielessä, mutta leffapuolella minulle isompi parannus olisi kontrastin kasvaminen entisestään, ei kuvan skarppautuminen." Elämä ei kuitenkaan ole yhtä teatteria. Stravinskin Keijukaisen suudelma on hyvin tunnelmallinen. Proge, iskelmä ja ooppera tulevat mieleen, jos jotain omaan makuun kuuntelukelvotonta pitää listata." Mainitse muutama hyvä levy, joita kuunnellessa tulet aina hyvälle mielelle. En oikein osaa katsella mitään yksin, leffa on minulle sosiaalinen tapahtuma. Yksi iso osa vastausta on yksikön muuttaminen monikkoon. RA-1-kuulokevahvistimelle pitäisi rakentaa virtalähde, tällä puolella rapakkoa kun mallin saa kaupasta vain paristoja nielevänä. Kaksikanavaisen setin pohjana jököttää kaksi alumiininharmaata harkkoa. Rinneradion Pan aiheuttaa samanlaisia oireita. Kaapelien maailma on minulle melko outo, tekisi mieli tutustua siihen kaikessa rauhassa. Samun PC:n pienen ruudun ympärillä nököttävät Profelin pienet PA-31-aktiivimonitorit ja Alix-puolison iMacin seurana Amphion Ionit Kingrexin digivahvistimella. Päälinja on ehkä melko kevyt ja aika paljon akustista ja elektronista samaan soppaan sotkevaa. Siitä n suuttuisi jo akkakin."
Olohuoneen laitteisto
Rotel RCD-06 -CD-soitin Consonance a100 Linear -vahvistin Duevel Planets -kaiuttimet
Työhuoneen kaksikanavainen laitteisto
Copland CDA 823 -CD-soitin Copland CTA-405 -vahvistin Gradient Helsinki 1.5 -kaiuttimet
Työhuoneen monikanavainen laitteisto
Oppo DV-981HD -DVD-soitin Primare SPA-21 -av-vahvistin Mitsubishi HC-1100 -videoprojektori Trinec Rivista -kaiuttimet (5 kpl) Chorus Mondo 55 -surroundkaiuttimet Amphion Impact 400 -subwooferit (4 kpl) Anti-Mode-automaatti-taajuuskorjain
Kuulokejärjestelmät
Musical Fidelity X-CAN -kuulokevahvistin Grado SR-325i -kuulokkeet Grado RA-1 -kuulokevahvistin Grado RS-1 -kuulokkeet
Tietokoneiden äänentoisto
Kingrex T20 U -vahvistin Amphion Ion -kaiuttimet Profel Pro Audio 31 -aktiivikaiuttimet
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
73. Juuri nyt enemmän kuin laitteiden ropaaminen kiinnostaisi kuitenkin löytää esimerkiksi lisää hauskaa funkia kuunneltavaksi. Kankaan tilalla on keskeneräinen maalattu pinta, mutta siihen Samu ei ole täysin tyytyväinen. Tosin ihan varmasti vähän väliä päähän pälkähtää jotain uutta kokeiltavaa laitepuolellakin. Tosin MDF-levyyn kissojen kynnet eivät tee reikiä lintukohtauksissakaan." Kun kerran lelulaatikossa on vain DVD-soitin, niin etkö usko teräväpiirron tuovan onnea vai onko asia vasta niin sanotusti vaiheessa. Kokeilut eivät vain saa rajoittaa musiikinkuuntelua tai valkokankaan tuijotusta. Lähivuokraamo on varsin ahkerassa käytössä. Yksi hyvin houkutteleva vaihtoehto on koekuuntelussa oleva Gradient Helsinki 1.5." Kun katsoo tilassa projektorin suuntaan, työpöydällä on kaksi tietokonetta ja niissä vielä tietysti omat kaiutinjärjestelmänsä. Äänentoistorompetta vaikuttaa siis taloudessa piisaavan, vaikkei makuuhuoneen Tivoli Audion stereomallia ja CD-soitinta ole vielä mainittukaan.
Levyjä laajasta repertuaarista
Kun kerran laitteistoa on näinkin paljon, niin toivottavasti sille on käyttöä. Ja Rammsteinin levyjä olen ollut ostamassa jo joitain vuosia, vielä en vain ole saanut aikaiseksi. Trinecin Rivistaa on ohjaamassa Oppo-DVD-soitin ja Primaren järeä av-integroitu. En ole ihan kamalan ronkeli musiikkityylille kunhan kokonaisuus on hyvin tehtyä. "Tuohon ei ole helppoa vastata. Akustoinnista ja neljästä subwooferista huolimatta lenkissä on myös Anti-Mode automaatti-taajuuskorjain.
Painostuksen alla Samu suostui poimimaan muutaman lämpimästi suosittelemansa äänitteen.
subishin HC-1100-videoprojektorille. "Kun pääsin kuulemaankin CTA-405-integroitua ja CDA 823 -soitinta vuodenvaihteen kieppeillä kaikessa rauhassa niin päätös kypsyi hyvin pian. Esimerkiksi Shyamalanin ja Burtonin koko tuotannot löytyvät kyllä hyllystä, niin toisaalta melkein kaikki Zuckeritkin. Kaiutinpuoli on vielä vähän vaiheessa. Antennikaapelia en ole omistanut melkein viiteentoista vuoteen, sarjatkin siis pyörivät levyltä. Pääsyynä tyytymättömyyteen ovat kuulemma maalarin taidot. Onko uusia projekteja kiikarissa. Samoin Musorgskin iänikuinen Näyttelykuvia, josta hyllyssä on pitkälti toistakymmentä versiota". Yksittäistä erityistä tyylisuuntaa ei ole
Trends Audion ja KingRexin kaltaisten pajojen tuotteilla alkaa jo olla jonkinasteista hifistatusta, varsinkin alan guruiksi nostettujen tahojen modifioimina. Nimensä etunen on saanut Rossin tyttären mukaan.. Halvimmillaan tupakkiaskin kokoisen ja painoisen, vajaan kymmenen watin tehoisen "Tampin" on saanut omakseen muutaman kympin panostuksella. Pieni koko, vähäinen teho ja halpa hinta muodostavat yhtälön, jolla ei pesunkestäviä hifiharrastajia vakuuteta. Toki digitaalisiksi kutsuttuja voimanpesiäkin pulpahtaa pintaan tämän tästä. AB-luokka on yhä voimissaan ja A-luokka valttia putkiHIFIMAAILMA | 4 | 2008
vahvainten keskuudessa. Vaan kuinkas sitten kävikään. Juuri maahan saatu hypetyksen kohde käväisi demokiertueellaan myös viininmaistelijamaisista kuuntelukommenteistaan kuulun Eräpuun tutkittavana.
K
74
uka muistaa vielä TACT:in. Sitten syntyi oma malli, Clari-T, jonka menestyksen myötä oli helppoa siirtyä seuraavalle portaalle, Red Wine Audion menestystarinan sankariksi. Valmistajan tuorein tapaus on kuitenkin akkukäyttöinen Isabella-putkietuvahvistin, jota saa myös NOS-DAC:illa varustettuna. Ulkoisine virtalähteineen.
Mutta. Clari-T:tä seuranneen 30-sarjan suosion siivittämänä RWA on tuonut markkinoille myös 70-wattisen version samasta aiheesta. SILLÄ KORVALLA
T e k s T i : J a a k ko E r ä p u u k u vaT : S a m u S a u r a m a
STREOVAHVISTIN RED WINE AUDIO SIGNATURE 30.2
Valikoitua vuosikertaa
askeettisen oloinen ja akkukäyttöinen red Wine audio Signature 30.2 -vahvistin on kovassa huudossa rapakontakaisissa audiopiireissä. Tuon tanskalaisen, digitaaliseksi nimetyn järkäleen myötä D-luokkaisuus tunki voimalla vaativampien hifiharrastajien tietoisuuteen jo viime vuosituhannen puolella. Katu-uskottavuus edellyttää enemmän: parempia komponentteja, järeämpiä powereita, eksoottisempia liittimiä ja kanssaharrastajien tai alan median lietsomaa hypeä. Yksi näistä guruista oli Yhdysvalloissa vaikuttava Vinnie Rossi, joka aloitteli sittemmin huimaan kiitoon yltänyttä audiouraansa halpisvahvaimia ehostamalla. Silloin ounasteltiin, että perinteiset, hyötysuhteeltaan enemmän tai vähemmän vajavaiset, lepovirtojaan lämmöksi tärväävät vahvistimet katoavat maailman kartalta alta aikayksikön. Spectral, Bel Canto, Audio Physic, ICEpower, NuForce...vaan vielä vauhdikkaammin rynnii esiin Tripathin T-piiriin perustuvien vahvistinten sankka joukko, joka on haastanut perinnemasiinat varsinkin jokamiesluokassa. Vaikka soundi olisi hunajaa
koteloidut akut täyttävät valtaosan tilasta.. Näin on myös Red Wine Audion tapauksessa. Signature-maininta tyyppimerkinnässä tarkoittaa hifistä puhuttaessa yleisesti perusversiota laadukkaampia komponentteja ja hulvattomampaa hintaa. Tuolla hinnalla on vielä taipumusta kohota alan lehdistön myötämielisten kommenttien kasvattaessa mainetta ja sen myötä kysyntää. askeettisuus leimaa myös signature 30.2:n peräpaneelia: näillä mennään, kun muuta ei tarvita.
Tasaista virtaa ja säätelyn älykkyyttä
Vinnie Rossin suunnittelema Red Wine Audio Signature 30.2 poikkeaa edeltäjästään 30.1:stä monessa kohdin, mutta on edelleen akkukäyttöinen, kaksikanavainen, 30 watin antotehon 8 ohmin kuormaan puskeva ja Tripathin vahvistinpiirin perustuva musta laatikko, josta on saatavana sekä voimakkuudensäädöllä varustettuna integroituna että pelkkänä päätteenä. Nurkissani pyörivä Jean Hiragan 20-wattinen -luomus tarvitsee kaksi järeätä auton akkua rinnakkain inahtaakseen. Täyteen varatuille akuille luvataan soittoaikaa 1224 tuntia kaiutinkuormasta ja kuunteluvoimakkuudesta riippuen. Karvan verran alle kolme tuhatta euroa on jo kohtuu kunnioitettava summa hifipiireissä, vaikka paatuneimmat high endistit moiselle hintalapulle vinosti hymähtävätkin. Bent Audion valmistama säätöyksikkö nimittäin kytkeytyy pois signaalitieltä, pienellä viiveellä, kun säätimeen
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 75
signature 30.2:n kannen alla vallitsee pelkistys. Näin myös RWA Signaturen 30.2:n hinta pomppasi useilla satasilla juuri tämän tarinan kirjoittamisen aikoihin. Merkittävin lienee Rossin kehittelemä, SMART (Sla battery Monitoring (and) Auto Recharge circuiT), latausjärjestelmä, joka haistelee akkujen varaustilaa ja pitää huolen sen optimoinnista. Toinen erikoinen tekninen ratkaisu sisältyy integroidun version äänenvoimakkuussäätimeen, jollaisena toimii kaukaa komennettava, 24-portainen GoldPoint-piiri. Hyötysuhteeltaan huonot perinnepäätteet edellyttävät akustolta epäkäytännöllisen massiivisia mittasuhteita. Akkukäyttöisyyshän sinänsä on elegantti metodi tuottaa häiriötöntä ja vakaata käyttövirtaa audiotarpeisiin, mutta hifin parissa akkuja on näkynyt vain esivahvistinten yhteydessä ja harvoin sielläkin. Niistä signature-päivityksistä
Ulkoinen habituskin menettelee. Työn laadun suhteen RWA saa puhtaat paperit. Hintaan, kokoon, painoon tai statukseen katsomatta. Yksinkertainen ja lyhyt signaalitie, puhdasta tasavirtaa syöttävä akkuvirtalähde, älykkäästi käyttäytyvä voimakkuudensäätöyksikkö, kaikki periaatteessa ihanteellisia ratkaisuja, joiden vaikutukset saavutettavalle äänenlaadulle ovat niin halutessa myös aistittavissa. Kun olisi tarve tulkita musiikin riehakkaimpia ja eläväisempiä olomuotoja tai absoluuttista rytmistä ankaruutta, RWA vaikuttaa hienoisesti turhan hillityltä, vaikkakaan ei suoranaisesti pidättyvältä. Viimeksi mainitut tahot ovat jopa hylänneet putkikoneensa RWA:n tarjoamaan vaihtoehtoon tutustuttuaan. Pikkuinen kaukosäädin, jolla voi justeerata vain äänenvoimakkuutta, herättää kyllä lähinnä huvittuneita hörähdyksiä. Kerrankin kansainvälinen hifilehdistö hypetyksineen n oli ja on oikeilla jäljillä...
Red Wine audio signature 30.2
Hinta: 2 950 Mitat ( l x k x s): 30 x 9 x 24 cm Paino: 6 kg Lisätietoja: Stars and Stripes, puh. No ei. 95 dB:n herkkyydellä varustetuista laajakaistoista 84 dB:n minimonitoreihin, joista niistäkin 30 T-wattia kaivavat esiin sävykästä ja luontevan liikuttavaa musiikkia. Muodikkaitten, joskin myös laadukkaiden Vampire-liittimien käyttö sekä linjaotoissa että kaiutinannoissa lisää osaltaan signature-statuksen oikeutusta. Ei kai nyt kyseessä ole aivan suvereeni soittorasia sentään. Automaattinen lataussysteemi huolehtii soittotuntien jatkuvuudesta, sivistynyt ääni mahdollistaa nautittavan soundin vähän äkäisemmässäkin oheiskattauksessa. Väittäisin kuitenkin, että kuulemieni eiputkivahvistinten joukossa integroitu Signature 30.2 edustaa ehdotonta eliittiä. Pääteversiossa näiden liittimien kautta saa laitteen sisällä kierrätetyn signaalin. Olletikin, jos kyseessä on voittopuolisesti akustinen genre, joskaan ei ainoastaan klassinen tai jazz. 30.2 ei kerta kaikkiaan suostu soimaan kireästi tai kuivakan pingottuneesti, paitsi silloin, kun tuollaiset ominaispiirteet ovat äänitteillä vallitseva trendi. Miksei, jos äänitteiden intiimi läsnäolo ja mehukas meininki ovat niitä. Kovin totuudenvastaisena ei voi pitää myöskään Red Wine Audion suunnittelufilosofiaa. Toimintaperiaatteen edellyttämän, korkeataajuisten kytkentäpulssien suodatuksen ehostaminen ei niinkään. Tätä nimenomaista seikkaa ei todellakaan peitellä valmistajan kotisivuilla. Lähdetään vaikka siitä, että vahvistin viihtyy monenlaisten kaiutinten kumppanina. Näissä maisemissa hyvälaatuinen putkikalusto tarjoaa enemmän, joskin ehkä kontrollin ja soinnillisen läpikuultavuuden (lue: puhtauden) kustannuksella. RWA Signature 30.2 valmistetaan kokonaisuudessaan Yhdysvalloissa. Kasassa pysyy ja kohtuusyvältä kouraisee, seurattavasti ja jumputtamatta. Vahvistimen sisäkalut ovat siistissä kuosissa. Näissä suhteissa se ei ole A-luokan kiukaiden tai AB-luokan high end -monstereiden veroinen vehjes. Fiksuutta, jonka rinnalla kosketuspintatyyppinen virtakytkin ja öljypaperi-kondensaattorin käyttö sisääntuloasteessa vaikuttavat lähinnä kosmetiikalta. Minimalismi on voittopuolisesti hyve tälläkin sektorilla. Ei myöskään valmistusmaan kamaralla majaansa pitävien, myötäkarvaisten audiojulkaisujen palstoilla. Perustellaanpa hieman. Signature 30.2:n kansilevyllä ei voi paistaa kanamunia, eikä sitä siirrelläkseen tarvitse omistaa trukkia. Entäpä basso, tuo rööripelien kompastuskiveksi toisinaan tulkittu. Viikon mittaisen, intensiivisen kuuntelurupeaman jälkeen pystyn kyllä ymmärtämään heitä, vaikka en itse noin radikaaliin ratkaisuun valmis olekaan. Valittu asetus toki säilyy niin kauan, kun säädin on koskemattomana. Äänitteille työstetyt tuotannolliset vivahteet In vino veritas (viinissä on totuus) sanoivat sittemmin vähän kulahtaneen aforismin mukaan jo muinaiset roomalaiset. Rouheampikin jyystö ja sähköisempikin säksätys kyllä vahvaimesta irtoavat, mutta ko. Ei hätää. kommenteissa Signature 30.2:sta on löydetty soinnillisia piirteitä, jotka on totuttu yhdistämään putkivahvistimiin. Laturin tarjonta ohjataan akuille XLR-tyyppisen runkoliittimen kautta. Triodit ovat kuitenkin tiukoilla T-piirin puristuksessa tälläkin lohkolla.
Älykäs laturi valvoo akkujen varaustilaa, kapula käskyttää fiksua äänenvoimakkuussäädintä.
Totuuden hetki
ei hetkeen kajota. Eivät paljoa erehtyneet. Musiikilliset yksityiskohdat, ajoitukset, fraseerauksen erityispiirteet ja dynaamiset kontrastit erottuvat nekin luonnollisella tavalla, eivät silmille hyppien. 30 T-wattia riittävät varsin hyvin kaikenlaisen musiikin esillepanoon, jos käytettävät kaiuttimet eivät ole aivan toivottoman epäherkät tai kuuntelutila juhlasaliluokkaa kooltaan. Made in USA -maininta on mannaa ajassa, jossa Kaukoitä jyllää. Integroidun version takapaneelista löytyvät myös linja-annot, joille on käyttöä subwoofersyöttöinä tai sitten kaksoisvahvistuksen parissa. Kontrabasson atakki ja täyteläisyys piirtyvät vaivatta, bassorumpu lätisee niin kuin pitääkin. Mitä sitten löytyy mitalin kääntöpuolelta. Mutta musiikista nauttimisen välikappaleena se toimii, minimaalisin reunaehdoin, vähintäänkin mainiosti. Heikomminkin eväin on oltu kolmen tuhatlappusen hintaluokassa liikkeellä. Rakenne on muutenkin yksinkertaisuudessaan luotettavan oloinen. 050 505 0880, www.starsandstripes.fi, www.redwineaudio.com
Triodit tiukilla
Sekä amerikkalaisessa audiolehdistössä että parinkin puolitutun kotimaisen harrastajan
76 HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Miksi käyttää tarkkuusinstrumenttia metallin työstöön, kun lekakin on keksitty. Jalostuneen oloinen diskanttikin ansaitsee pikku suitsutusta. Ei hassumpaa. SILLÄ KORVALLA
STREOVAHVISTIN RED WINE AUDIO SIGNATURE 30.2
välittyvät hienosti, kerroksittaisuutta ja syvyysperspektiiviä myöten, mutta sitä analysointikyvyksi usein miellettyä kliinisyyttä ei silti ole aistittavissa. Putkilaitemaisuuksia. tyylisuuntiin kelpaa krouviotteisempikin kapine
GENELEC DSP-KAIUTTIMET TESTI
T E K S T I JA M I T TA U K S E T : I L K K A R I S S A N E N K U VAT : S A M U S A U R A M A
Kameleontti
Genelecin DSP-aktiivikaiutinmallisto sisältää ennen näkemättömiä teknisiä sovelluksia jo tutuksi tulleissa ulkokuorissa. Monipuolisesti säädettävien asetusten ja ympäristöönsä automaattisesti mukautuvien akustisten ominaisuuksien takia kameleonttivertaus ei ole kaukaa haettu.
K
eväällä 2006 esitelty Genelecin DSPkaiutinmallisto on saanut harvinaisen vähän näkyvyyttä kotimaisissa alan julkaisuissa. Huippuarvostelut ulkomailta ja useita kansainvälisesti arvostettuja palkintoja kerännyt mallisto sai joulukuussa 2007 rinnalleen pienempiin tiloihin suunnatun SE-järjestelmän, joka toi digitekniikan ainakin hinnan puolesta lähemmäs kotikäyttäjiä. Suosittuihin 8000-sarjan kaiuttimiin ja 7000-sarjan subwoofereihin perustuva DSPkaiutinmallisto sisältää kaksi aktiivikaiutinta ja kolme subwooferia, mallimerkinnöiltään vastaavasti 8240A, 8250A, 7260A, 7270A ja 7271A.
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 77
DSP-tekniikka mahdollistaa analogisia sisarmalleja jyrkemmät ja monipuolisemmat jakosuotimet, joiden avulla jo ennestään tasaiset vapaakenttävasteet ja sopivasti laskevat tehovasteet on saatu hiottua entistäkin paremmiksi. Digitaalisignaalia on periaatteessa mahdollista syöttää
myös kotilaitteista tutumman S/PDIF-liitännän kautta impedanssisovittimen avulla, mutta monikanavaisuuden saa tällöin unohtaa. Huolellisesti suunnitellun alumiinivalukotelon seinämät ovat ohuet, mutta samalla erittäin jäykät mahdollistaen suuren sisätilavuuden suhteessa kaiuttimen kokoon (vaimennusaine poistettu kuvauksen ajaksi).
RTFM
Paksu mutta selkeä ohjekirja on tässä tapauksessa ihan oikeasti syytä lukea tarkasti ennen järjestelmän käyttöönottoa. Järjestelmän äänenvoimakkuutta voi hallita GLM-verkon kautta myös USB-liitäntäisen kaukosäätimen avulla.
Hieman kevyemmin ominaisuuksin varustettu täysiverisestä DSP-mallistosta eriytetty SE-järjestelmä koostuu maksimissaan kahdeksasta 8130A-aktiivikaiuttimesta ja yhdestä 7261Asubwooferista. Kokeiltavaksi saapuneet 8240A-stereopari lisättynä 7260A-subwooferilla, ja täysi 5.1-kanavainen SE-järjestelmä antoivat hyvän kuvan digitekniikan mahdollisuuksista niin perinteisen kaksikanavatoiston kuin myös elokuvien monikanavaformaattien osalta.
DSP-mallin sisuskalut eivät poikkea merkittävästi analogisesta sisarestaan. TESTI GENELEC DSP-KAIUTTIMET
Genelecin omaa tuotantoa oleva 8-kanavainen AD-muunnin mahdollistaa analogisen lähteen käyttämisen DSP-subwoofereiden kanssa. DSP-mallit sisältävät myös kaikki analogimalleista tutut akustiset tekniikat, kuten esimerkiksi tehovastetta parantavan DCW-suuntaimen ja diffraktiota vähentävän pyoreälinjaisen MDEkotelon. DSP-subwooferit sisältävät vain digitaali78 HIFIMAAILMA | 4 | 2008
set tulot, joten kotihifilaitteille lähes tuntemattoman AES/EBU-signaalin ulostulojen puutteen takia ostoslistalle menee myös ulkoinen kyseistä signaalia tarjoileva monikanavainen ADmuunnin. Subwooferia käytettäessä kaikkien ka-. AES/EBU-standardin mukaisesti yhdessä XLR-kaapelissa kulkee stereosignaali, joten digisignaali tulee ketjuttaa pareittain kaiuttimien välillä. Genelecin valmistama 8-kanavainen AD9200A hoiti tehtävää testin aikana. DSP-kaiuttimet sisältävät sekä analogiset että digitaaliset AES/EBU-standardin mukaiset tulot. Ja tämä siis koskee jo ihan peruskaapelointia, varsinaisesta tietokoneohjatusta käyttöliittymästä puhumattakaan
GLM-verkon RJ-45-liittimet löytyvät virta- ja dippikytkinten välistä.
ulkoiset äänikortit saattavat säästää muutaman kirosanan.
Kalibrointia kerrakseen
navien signaalit kierrätetään sen kautta bassonohjausta varten. Kalibroinnin tuloksia pääsee tarkastelemaan ja tarvittaessa myös säätämään jälkikäteen. Kaiuttimet toimivat toki tavallisina analogisina versioina ilman DSP-subwooferia tai analogisen subwooferin kanssa.
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 79. Kaapelointien selvittyä ohjelma ehdottaa tehtäväksi joko manuaalista tai Genelecin kehittämää AutoCal-kalibrointia. Kun kalibrointi on saatettu päätökseen, GLM-verkon voi tarvittaessa purkaa pois, koska sitä tarvitsee vain halutessaan muuttaa säätöjä tai ohjatakseen laitteiston äänenvoimakkuutta sen kautta. Homman voi tehdä joko manuaalisesti tai automaattisesti. Järjestelmän sydämenä toimii Genelec Loudspeaker Management -ohjausjärjestelmä, joka sisältää USB-liitäntäisen GLM-verkon verkkosovittimen sisäänrakennetulla mikrofonivahvistimella, Genelec 8200A-mittamikrofonin tarvittavilla kaapeleilla sekä tietokoneohjelman, jolla hallitaan tätä kokonaisuutta. Yhtä maksimissaan 3 desibeliä yläpäätä nostavaa hyllysuodinta lukuun ottamatta korostavia suotimia ei ole mahdollista asettaa. Maksimileikkaus on 15 desibeliä Q-arvoilla 113. Säädössä valitaan yksi kaiutin, jonka kanssa subwooferin vaihe säätyy automaattisesti jakotaajuudella mahdollisimman samaksi. Lisäksi bass roll-off -säädöllä voi laskea aivan alimpien taajuuksien tasoa maksimissaan 14 desibelin verran. Järjestelmälle tarvitsee lisäksi vain kertoa mitä kanavaa kukin verkosta löytyvä kaiutin toistaa. Maksimissan verkkoon voi liittää yhteensä 30 kaiutinta. Kalibroinnin aluksi ohjelmalle tarvitsee kertoa käytetyn mikrofonin sarjanumero, jolloin ohjelma osaa käyttää juuri kyseiselle mikrofonille tehtyä taajuusvasteen korjaustiedostoa. Suotimissa riittää siis kapeutta nujertamaan pahemminkin piikittävät korostumat. Kaikki asetukset ja korjaukset tallentuvat siis kaiuttimien ja subwoofereiden muistipiireihin. Järjestelmän hallintaan ja vähintäänkin alkusäätöjen tekemiseen tarvitaan lisäksi CAT5tasoinen tai parempi verkkokaapelointi tietokoneen (PC tai Mac), kaiuttimien ja subwoofereiden välille. Tällöin DSP-subwooferin käyttö ei siis onnistu. Jakotaajuuden voi säätää 5 hertsin portain välille 50100 hertsiä. Kaiuttimina toimivat 8130A:t eivät sisällä ollenkaan DSP-piiriä, vaan digiominaisuuksien hyödyntäminen vaatii liittämisen 7261A-DSP-subwooferiin. Taajuusresoluutio on 1 hertsi. Säädöllä pyritään estämään vaihe-ero kuopan muodostuminen jakotaajuuden ympäristöön kuunneltaessa kaiutinta joko ylä- tai alaviistosta. Käytännössä kaiutin kannattaa kuitenkin aina suunnata mahdollisimman suoraan kohti kuuntelupaikkaa. Perus taso- ja etäisyyssäätöjen lisäksi uutuutena tarjotaan mahdollisuutta korjata kaiuttimen pystysuuntaista sivuttaisvastetta. Kaiuttimien omat dippikytkinsäädöt eivät kuitenkaan toimi yhtä aikaa GLM-säätöjen kanssa. Tarvittavat verkkokaapelit tulevat kaiuttimien mukana. Tietokoneesta tulee lisäksi löytyä joko linjatai mikrofonitulolla varustettu äänikortti. Jokaiselle kaiuttimelle on varattu neljä hyllysuodinta ja neljä kaistanpäästösuodinta taajuusvälillä 30-10 000 hertsiä. Automaattivalikosta löytyvät kaikki yleisimmät kaiutinkonfiguraatiot stereoparista aina täyteen 7.1-järjestelmään. Digisignaalin kierrätystä varten takapaneelista löytyy kaksi uutta XLR-liitintä. Koska asetuksiin pääsee halutessaan joka tapauksessa vaikuttamaan myöhemmin, kannattaa lähes poikkeuksetta käyttää automaattista kalibrointia. Seuraavaksi valitaan joko yksipiste- tai monipistemittaus (4 kpl), joista jälkimmäinen suorittaa kalibroinnin isommalle alalle, painottaen kuitenkin päämittauspaikkaa. Mittasignaalin toistuttua kaiuttimista alkaa varsinainen säätöjen laskenta ja optimointi,
joka kestää kaiuttimien lukumäärästä ja koneen laskentatehosta riippuen muutamasta minuutista ylöspäin. Mikäli järjestelmä sisältää subwooferin, ohjelma tarjoaa lopuksi vielä vaiheen automaattisäädön. Halutessaan vasenoikea-kaiutinpareille voi pakottaa identtiset taajuusvastekorjaukset. Samassa ohjauspaneelissa näkyvät kätevästi kaikki käyttäjälle sallitut säädöt. Subwooferille on tarjolla neljä kaistanpäästösuodinta samoilla spekseillä lukuun ottamatta taajuusväliä ja maksimi- Q-arvoa, jotka ovat tässä tapauksessa 10150 hertsiä ja 20. GLM kalibroi äänikortin taajuusvasteen alapään ja säätää tason automaattisesti, joten periaatteessa minkä tahansa äänikortin tulisi soveltua tehtävään, mutta käytännössä laadukkaat erilliset/ GLM:n käynnistyksen jälkeen ensimmäinen tehtävä on määrittää verkosta löytyvät kaiuttimet ja subwooferit. LFE-kanavalle voi halutessaan asettaa eri jakotaajuuden, ja jakotaajuuden yläpuolisen osan ohjaus keskikaiuttimeen onnistuu myös.
SE = Special edition?
Tässä tapauksessa SE tarkoittaa kuitenkin "Small environment", eli pieniin tiloihin tarkoitettua järjestelmää. Analogista signaalia käytettäessä jokaiselle kaiuttimelle on luonnollisesti vedettävä oma XLR-kaapeli AV-vahvistimen esivahvistinannoista
TESTI GENELEC DSP-KAIUTTIMET
GLM.SE poikkeaa hieman täysiverisestä järjestelmästä. Stereokuvan tarkkuus ja koko etenkin leveyssuunnassa ovat hyvää tasoa. Äänenvoimakkuussäädölle on varattu kolme muistipaikkaa.
Armoton testaus
Kuuntelin molemmat järjestelmät pienessä kerrostalohuoneessa, jossa kohtalaisesta akustoinnista huolimatta esiintyy vielä suurehkoja bassopään taajuusvastepoikkeamia siis reilusti haastetta korjaaville järjestelmille. Subwooferin osalta säätömahdollisuudet ovat identtiset varsinaisten DSP-subwoofereiden kanssa. Pystysuuntaisen sivuttaisvasteen säätömahdollisuus on myös jätetty pois. Subjektiivisesti arvioituna kalibroinnin edut olivat erittäin selvät. Subwooferin ohjauspaneelin asetukset ovat muokattu sen erikoistarpeita varten.
Jokaisen kaiuttimen mitattua ja AutoCalkalibroinnin korjaamaa taajuusvastetta pääsee tutkimaan interaktiivisen editorin kautta. Koska mitatusta taajuusvasteesta ei löydy merkittäviä korostumia yli 100 hertsin taajuuksilta, korjaukset keskittyivät lähinnä bassopään korostuviin mooditaajuuksiin. Kaikki esitetyt mittaustulokset ovat suoraan AutoCal-kalibroinnin jäljiltä; manuaalisäätöihin ei ollut tarvetta koskea. Kaiuttimien taso- ja etäisyyssäädöt menivät joka kerta desibelin kymmenyksen ja senttimetrin tarkkuudella nappiin. Myös käyttäjän tekemät muutokset ohjauspaneelin säätöihin näkyvät välittömästi samassa näytössä. Käytetyssä ja toki myös useimmissa muissa tyypillisissä olohuoneissa valtoimenaan bassopäässä jyräävät ja muita taajuuksia alleen peittävät mooditaajuudet rauhoittuivat selvästi, mikä vaikutti toiston selkeyteen ja tarkkuuteen myös pitkälle keskialueen puolelle. Kuvassa ilman ylipäästöä olevan 8240A:n taajuusvaste ennen ja jälkeen kalibroinnin.. Jokaiselle kaiuttimelle on tarjolla vain kaksi leikkaavaa kaistanpäästösuodinta, mutta vastaavasti kaiuttimen omat dippikytkinsäädöt toimivat yhtä aikaa ohjelmallisten säätöjen kanssa. Genelecin kaiuttimien keskimääräistä suurempi suuntaavuus yhdistettynä huoneen akustointiin rauhoittivat ylemmät taajuudet jo sellaisenaan, mutta akustisesti haasteellisemmassa tilassa korjauksen edut kuuluvat selkeämmin myös toistokaistan yläpäässä. Monille vastaaville järjestelmille niin usein vaikeat subwooferin taso ja vaihe säätyivät sekä mittausten että kuuntelun perusteella myös kohdilleen. GLM.SE-verkon verkkosovitin sisältää äänikortin, jota suositellaan käytettäväksi, vaikkakin mahdollisuus ulkoiseen äänikorttiin on myös olemassa. Vapaakentässä laakalatvaiseksi viritetyn, mutta pienessä huoneessa matalia taajuuksia kohti voimistuvan subwooferin taajuusvasteen järjestelmä korjasi tehokkaasti. SE-järjestelmän tuotteita ei voi käyttää ristiin varsinaisten DSP-tuotteiden kanssa, ja toisinpäin.
AutoCal-kalibroinnin hallintaikkunassa tehdään muun muassa valinta yksija monipistemittauksen välillä.
Päähallintaikkunassa näkyvät verkkoon liitettyjen kaiuttimien määrä ja ryhmittely. Makrodynamiikan ja transienttitoiston suhteen vastaan on tullut parempiakin esityksiä, mutta vastaavasti artikulaatio ja pienten nyanssien erottelukyky ovat keskimääräistä paremmalla tasolla. Kaiuttimien äänenlaatu on pääosin kiitettävää tasoa ajoittaista keskialueen kovuutta ja hienoista äänen kuivuutta lukuun ottamatta. Kokonaisuutena kaiuttimien vahvuudet tulevat hieman
80 HIFIMAAILMA | 4 | 2008
Jokaisen GLM-verkkoon liitetyn kaiuttimen akustisia asetuksia hallitaan monipuolisen ohjauspaneelin kautta
Kovemmilla tasoilla kontrolli katoaa ja ääneen ilmaantuu annos säröä ja muita sivuääniä. Äänessä on keskialueella hieman samaa kuin parhaissa kuulokkeissa, ja kuulija tuntuu astuvan lähelle esittäjää. Äänielementtien sijoittuminen ei ole pistemäistä, vaan ne huokuvat oloaan ympäristöön etenkin leveyssuunnassa luoden passelisti ilmaa ympärilleen. Tämän varmisti myös yliohjauksesta kertova merkkivalo.
8240A+7260A
8130A
Hinta: 785 /kpl Mitat (k x l x s): 285 x 189 x 178 mm Paino: 5,6 kg
8240A
Hinta: 1360 /kpl Mitat (k x l x s): 350 x 237 x 223 mm Paino: 8,6 kg
SE: Musiikki SE: Elokuvat
SAMU SAURAMA
8½ 8 8-
7260A
Hinta: 2440 /kpl Mitat (k x l x s): 527 x 462 x 363 mm Paino: 26 kg
Tarkkuutta vai leppoisuutta?
Kaksikanavainen järjestelmä tarjoaa varsin läpinäkyvää, mutta myös ehkä hieman kuivakkaa ääntä. Funk kulkee vähemmän teknisesti, rullaavammin kuin isoveljellä. Kunnon tuntoaistimuksia etsivät joutuvat siis tähyilemään mallisarjan järeämpiä malleja.
Kokonaisuus kunnossa
Jos järjestelmien vahvuuksia ja heikkouksia lähtee ruotimaan tarkemmin, listalle kertyy onneksi enemmän positiivia seikkoja: äänen-
laatu on pienin varauksin kiitettävällä tasolla, automaattisäätöjen monipuolisuus ja tarkkuus mahdollistavat paremman äänenlaadun myös akustisesti vaikeissa tiloissa, ja tuotteiden laatu ja luotettavuus ovat erinomaisella tasolla. Käytännössä valtaosa materiaalista toistuu riittävin varoin, mutta konemusiikkia kovaa kuuntelevan täytyy etsiä vaihtoehtoja, sillä toisto muuttuu äärirajat ylitettyä yhtäkkiä holtittomaksi pörinäksi. Tulos on vain vähän hajuton ja mauton. Rajoihinsa asti hyvin kontrollissa, mutta aivan alimmista vavahduksista uupuu voima, ja äänenpaineresurssit loppuvat isossa tilassa ilkeimmällä materiaalilla kesken. Myös subjektiivinen ero etenkin bassoalueella on erittäin suuri. Alapään tukevoitus tulee mukaan tarvittaessa, mutta aivan voimallisimpiin irrotteluihin subbarin varat eivät riitä. SE-järjestelmän rajoittuminen vain yhteen kaiutinmalliin ja subwooferiin ei myöskään tarjoa juuri varaa järjestelmän muokkaukseen. HIFIMAAILMA | 4 | 2008 81. Artikulointi on silti jotakuinkin yhtä hyvää tasoa, ja nämäkin kärsivät kapeasta kuuntelukulmasta. Hengittävyyttä ja avoimuutta voisi olla lisääkin, mutta tämä johtuu varmasti selvästi totuttua kapeammasta kuuntelukulmasta, jota ei kalibroinnin takia voitu muuttaa. Stereokuvassa on tarkkuutta, mutta ei kamalasti ilmavuutta, totutusta poikkeava sijoittelu vaikuttaa. Nykyisellään 8240A:t ovat useimmille hieman liian tyyriit kaiuttimet esimerkiksi sijoitettavaksi kotiteatterin takakanaviin. Useille voimalla matalalle toistaville kaiuttimille yleinen kontrabasson pyöristely puuttuu, eikä subwooferin olemassaoloa huomaa yleissoundiltaan neutraaleilla äänitteillä lainkaan. Elokuvilla vaimennetussa huoneessa puhti loppuu auttamatta kesken subwooferin suorituskyvyn jättäessä toivomisen varaa. Monikanavaisen järjestelmän pikkuveli on musiikilla leppoisampi. Bassopää on hyvin samankaltainen. Mielelläni myös näkisin DSP-kaiutinmalliston laajentumisen pienempiin 8000-sarjan kaiuttimiin. Eleettömäksikin sointia voisi kutsua, mutta ei sentään elottomaksi. Monikanavamateriaalilla tarkasti yhtenevä äänensävy yhdessä selkeyden ja puhtauden kanssa ajavat pienen eloisuusvajeen edelle.
8240A+7260A SE: Musiikki
7261A
Hinta: 2440 /kpl Mitat (k x l x s): 527 x 462 x 363 mm Paino: 27 kg
AD9200A A/D-muunnin + kaapeli
Hinta: 1175
Griffin PowerMate USB-kaukosäädin
Hinta: 125
GLM-paketti
Hinta: 510
SE: Elokuvat
8½ 8½ 9+
GLM.SE-paketti
Hinta: 450 Lisätietoja: Genelec Oy, puh. Tämä toteutuu niin hyvässä kuin pahassa; nyansseja etsivä niitä kyllä löytää, mutta joillain äänitteillä trumpetin armottoman kireät kiekaisut pitävät kuulijan varuillaan. Basso jyrähtää voimalla, joskin suuremmilla voimakkuuksilla puhti tuntuu isossa huoneessa jäävän hieman vaillinaiseksi. Artikulaatio on hyvin puhdas ja selkeä, kuten kaiuttimien luonne muutenkin. Diskantin osalta ei ole pahaa sanottavaa kilkkeet ja kalkkeet toistuvat neutraalin kirkkaasti. Subwooferin äänenlaatu ja toiston tarkkuus kestävät vertailun kilpailijoihin, olettaen että äänenpainetaso pidetään kohtuullisena. Nimensä mukaisesti pieniin huoneisiin tarkoitettu järjestelmä ei eroa isoveljestään yleistasapainoltaan rauhallisessa kuuntelussa, mutta aivan yhtä pakottomana ja avarana äänikenttä ei välity. Vastaavasti heikkouksista selkeimmäksi nousee subwooferin suorituskyky, joka ei aivan pärjää markkinoiden parhaimmille saman hintaluokan laitteille. (017) 83 881, www.genelec.fi + Äänenlaatu pienin varauksin + Monipuoliset säädöt + Automaattisäätöjen tarkkuus ja toimivuus Subwooferin suorituskyky Rajoittunut DSP-kaiutinmallisto
paremmin esille elokuvien ja musiikki-DVD: iden monikanavaraidoilla kuin perinteisellä stereomateriaalilla. Monikanavasarja on soinnillisesti erittäin samankaltainen. n
8240A-stereoparin ja 7260A-subwooferin yhteinen taajuusvaste ennen ja jälkeen AutoCal-kalibroinnin. Kuunteluarviot
MAURI ERoNEN
Pitkälti balanssissa
Vastekorjauksen hyödyt huomaa heti bassopäässä. Stereokuvassa on enemmän miellyttävää ilmavuutta ja avaruutta. Kaiutin tuo stereokuvassa hyvin esille mikkien etäisyyden instrumenteista. Toisto oli tiettyihin rajoihin asti kontrolloitua ja puhdasta, mutta sivuäänineen se vei kaiken huomion elokuvasta esimerkiksi Titan A.E.:n jääasteroidi-ilottelussa
KOKEILU LEVYSOITIN TECHNICS SL-1210MK2 JA ÄÄNIRASIAT GRADO RED SEKÄ ORTOFON OM NIGHT CLUB MKII TESTI XXXXXXXX
LEGENDA
82
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
Moottorin ainoa liikkuva osa on levylautanen, joka samalla toimii roottorina. Rungon alla on raskas kuminen pohja vaimentamassa värähtelyjä. T e k S T i : R i S tO N i S k A k u vaT : S A m u S A u R A m A
JO ELÄESSÄÄN
maailman tunnetuimman etsiminen on aina hieman kyseenalaista puuhaa, ja tulos vaihtelee vastaajan mukaan. Tämä on mahdollista, sillä vaikka valmistajayhtiö Matsushita joitain vuosia sitten hyllytti Technics-merkin, se teki yhden poikkeuksen ja jatkoi suosittujen DJ-soittimien valmistamista Japanissa. Joten, miksi ei testattaisi, varsinkin, kun sitä edelleen tuodaan uuden edustajan toimesta Suomeen.
K
uka muistaa, mitä tapahtui vuonna 1979 lähes kolme vuosikymmentä sitten. Esimerkiksi Ortofonilta on saatavilla myös Concorde-rasioita, jotka kytkeytyvät suoraan äänivarren bajonettiin. Kaikkia syitä tämän soittimen pitkään menestykseen tuskin kukaan tietää. Tällöin rasiakelkkaa ei tarvita lainkaan, ja rasia asettuu automaattisesti oikeaan asentoon varteen nähden. Technics on nykyisestä valtalinjasta poiketen suoravetosoitin. Sivuttaisvoiman poisto (antiskating) säädetään varren jalustassa sijaitsevalla nupilla ja pystyseurantakulma (VTA, varren korkeus) jalustan ympärillä olevalla kiekolla. Myös levylautasen alapinta on vaimennettu kumilla, ja lautasen paksu matto on samaa materiaalia. Nuorison suosiosta kilpailivat rockabilly (Matchbox, Teddy and Tigers...), punk (Sex Pistols, Pelle Miljoona...) ja disko (Abba, E.W.F., Village People...). Yksinkertainen vastaus on se, että mikään ei estä sen käyttämistä myös kotioloissa. Äänirasia asennetaan kelkkaan perinteisellä puolen tuuman ruuvikiinnityksellä. Se on myös hinnaltaan erittäin kilpailukykyinen nykyisiin "oikeisiin" hifi- ja high end -pyörittimiin verrattuna. Vahingossa mikään tekninen laite ei saavuta tällaista ikää jo senkään takia, että kukaan ei valmista tuotetta, joka ei käy kaupaksi. Pyörimisnopeuden tarkkailuun on stroboskooppivalo ja levylautasen ulkoreunaan tehty kuviointi. Sinä vuonna esiteltiin myös uusi versio alun perin 1972 markkinoille tuodusta levysoittimesta: Technics SL-1200MK2. Tästä alkoi kehitys, jonka seurauksena Tonnikaksatasesta tulisi
lukemattomilla radioasemilla, musiikkivideoissa ja soittoruokaloissa tavattu DJ-ikoni. Metallinen äänivarsi päättyy bajonetilla lukittavaan liittimeen, johon alumiinista valettu rasiakelkka kiinnitetään. Jos tarkkoja ollaan, niin 1200-mallia ei alun perin tehtykään ammattilaitteeksi vaan aikansa keskitason levysoittimeksi. Jotkin seikat ovat kuitenkin tiedossa, ja niitä tulee esille siellä täällä tässä jutussa.
Suoravedolla
Soittimen runko ja levylautanen ovat alumiinivalua. Neulavoima säädetään varren kierrettävällä vastapainolla. Tämä mahdollistaa hyvin erimassaisten rasioiden käyttämisen ilman kikkailua (3,513 g). Itse olin vähän toisella kymmenellä ja kävin kansakoulua. kovin kauaksi totuudesta ei kuitenkaan ajauduta, jos tunnetuimmaksi levysoittimeksi väitetään technicsin "tonnikaksatasta".
Joillekin saattaa herätä kysymys, miksi DJsoitinta ylipäätään testataan tässä lehdessä. Testattavana on siis lähes kolmekymmenvuotias soitin, joka samalla kuitenkin on aivan uusi. Soittimen mukana seuraavat lisäpainot sekä vastapainoon että rasiakelkkaan. Mallistoon kuuluvat edelleen sekä hopeanhohtoinen SL-1200MK2 että sen musta versio SL-1210MK2. Nopeuden vakaudesta huolehtii kidelukitus, joka on ohitettavissa nopeudensäädöllä. Elektroniikkaharrastuksesta alkunsa saanut hifi-ura oli aluillaan tosin ensimmäinen oma laitteisto odotti vielä vuoden-parin päässä. Myös neulan nostolaitteen korkeus on asetettavissa halutuksi.
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 83
Neulavalo auttaa löytämään oikean raidan hämärässä valaistuksessa.. Reilusti toistakymmentä kiloa painava soitin lepää alustallaan säädettävien ja joustavien jalkojensa varassa. CD-levyn kehitystyö oli vasta aluillaan, ja vinyyli hallitsi musiikkimarkkinoita. Suomalaisen kevyen musiikin uranuurtaja Love Records meni nurin
Lisäkelkat mahdollistavat erittäin nopean rasian vaihtamisen, mikä on kätevää vaikkapa niitä vertailtaessa. myöskään ole varsin tavallista alakeskialueen runsautta. Sekin tosin kestää jopa ammattikäytössä vuosikausia eikä vaikuta muuten soittimen toimintaan. Soitin on tässä suhteessa yksi parhaista. Eniten aikaa menee rasian asentamiseen kelkkaan. Käyttöohjeen runsas kuvitus auttaa tässä tehtävässä. Tämä mahdollistaa nopean rasian vaihdon vaikkapa niiden sointia vertailtaessa. Omasta miljoonalaatikosta löytyneet vanhat Pioneerin kelkat sopivat Technicsiin heittämällä. vain vaivaiset 0,7 sekuntia, mikä on kätevää esimerkiksi radiokäytössä. Ainoa tyyppivika jos sitä voi sellaiseksi kutsua on neulavalon polttimon rajallinen käyttöikä. Diskantti on hieman mattapintainen ja voisi helähtää ehkä asteen kirkkaamminkin. Soinnissa ei
erinomainen tärinän vaimennus
Kumipohja yhdessä joustavien jalkojen kanssa tekee soittimesta erittäin epäherkän alustan tärinöille. Kun kaikki on muuten kohdillaan, säädetään käyttöohjeen avustuksella äänivarren korkeus oikeaksi, tasapainotetaan varsi, asetetaan neula- ja antiskating-voimat rasialle sopiviksi, kytketään piuhat kiinni ja ryhdytään nauttimaan musiikista. Tämä on yksi syy sen suosiolle tiskijukkien keskuudessa. Musiikin harrastaja löytää sille käyttöä kotonakin, sillä se mahdollistaa levyn "virittämisen" konserttivireeseen. Ortofonin basso-osasto ei kouraise aivan yhtä syvältä vaan on enemmänkin painottunut keskibassoihin. Käytännössä rakenne on vuosikymmenien aikana osoittautunut erittäin kestäväksi, mihin osaltaan vaikuttaa vähäinen liikkuvien ja kuluvien mekaanisten osien määrä. Soittimen osalta riittää, että levylautanen, matto ja pölykansi asetetaan paikoilleen sekä kierretään vastapaino äänivarteen. Kirkas ja kevyen puoleinen sointi tuntuu toimivan keskimääräistä paremmin soul-kiekoilla.
vakaata ääntä
Technicsin ääni on vakaa rasiasta riippumatta, ja edullisemmissa soittimissa usein kuuluva keskeismodulaation tapainen ilmiö loistaa poissaolollaan (voimakkaat matalat äänet aiheuttavat karheutta korkeampiin). Keskialue on eläväinen ja kevyehkö. Diskanttia tulee runsaan puoleisesti, eikä lievän terävyyden vaikutelmaltakaan voi välttyä. KOKEILU LEVYSOITIN TECHNICS SL-1210MK2 JA ÄÄNIRASIAT GRADO RED SEKÄ ORTOFON OM NIGHT CLUB MKII TESTI XXXXXXXX
Ainoa vajavaisuus monipuolisissa säädöissä on rasian atsimuuttikulman asetuksen puuttuminen. Yllättävän monet vanhat tallenteet kun ovat kaikkea muuta kuin oikeassa konserttivireessä. Tästä on hyötyä, jos aikoo soitella vaikka kitaralla vinyylin säestyksellä. Värähtelyvaimennuksen siis täytyykin olla kunnossa. Toisto jättää kokonaisuutena positiivisen ja miellyttävän kuvan musiikin laadusta riippumatta. Äänikuva on vakaa ja joka suuntaan ulotteikas. Aikaa kiihdytykseen kuluu
84 HIFIMAAILMA | 4 | 2008
Neulan pystyseurantakulman (vTa, äänivarren korkeus) säätöön on asteikolla varustettu rengas äänivarren jalustassa.. Jouhevasti toimiva nopeuden säätö on DJ-hommissa välttämättömyys peräkkäisten levyjen biittien sovittamisessa kohdalleen. Yhteen ravitsemusliikkeen soittimeen tiedän kerran vaihdetun virtakytkimen, mutta sen loppuun kuluminen lienee äärimmäisen harvinaista.
Äänirasia kiinnitetään vaihdettavaan kelkkaan, joka lukittuu bajonetilla äänivarteen. Rasiakelkan bajonettikiinnitys äänivarteen oli aikoinaan varsin laajalle levinnyt "standardi". Apuna on soittimen mukana toimitettava jigi, joten rasian kohdistuskortti ei ole välttämätön. Hihnavetoon tottuneelle saattaa olla yllätys, kuinka nopeasti levylautanen kiihtyy täyteen nopeuteen. Technicsissä ei ole automatiikkaa, vaan se on täysin käsikäyttöinen soitin. Äänikuva on hieman laitapainotteinen mutta kooltaan oikean oloinen. DJ-koppi kun ei suinkaan aina ole järin vakaa rakennelma, ja bassot sekä tanssijatkin pyrkivät täristämään sitä. Testissä kuitenkin käytettiin soittimen mukana tulleen lisäksi Stantonin valmistamia uusia kelkkoja. kelkkojen keskellä Concorde-rasia, joka kiinnittyy suoraan bajonettiin.
Rasia kohdilleen jigillä
Pakkauksen avaamisen jälkeen edessä on jokseenkin tavanomainen ja varsin yksinkertainen noin puolen tunnin kasaussessio. Keskialue toistuu sangen neutraalina. Lopuksi lukitaan bajonetilla kelkka rasioineen varteen. Oikean raidan löytymistä hämärässä helpottaa rungosta napin painalluksella ylös nouseva neulavalo. Gradon rasialla bassorekisteri on jämäkkä sekä tarkka ja ulottuu tasaisena alas asti
KOKEILU STAX SRS-4040II -KUULOKEJÄRJESTELMÄ TESTI XXXXXXXX
T e k s T i : R i s to N i s k a k u vaT : s a m u s a u R a m a
Hillitysti Japanista
kaikki alkoi Japanissa vuonna 1938. alkuaikoina stax valmisti lähinnä kondensaattoriäänirasioita. Ensimmäiset sähköstaattiset kuulokkeet, tyyppimerkinnältään sR-1, tulivat myyntiin 1960.
86
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
Vanhanaikaisempia äänilähteitä edustaa ularadio sekä yksi aux-liitäntä linjatasoiselle laitteelle. Kaikkia saa punaiseksi, valkoiseksi tai mustaksi pianolakattuna. Tämänkaltaista vakuuttavuutta ja järeyttä lienee moni jo soittimensa seuraksi toivonut. XL kätkee sisäänsä kuusi suorituskykyistä kaiutinelementtiä, joista kaksi kahdeksantuumaista tehokasta subwooferia. Minimaalisuuden konkretia on vahva. Vaatteiden kokotaulukkoa mukailevassa sarjassa on tarjolla myös hieman heiveröisemmät mallit L (1 199 ) ja M (699 ). Pelkistettyä ja kaunista, vailla ylimääräisiä kommervenkkeja. Vaikka äänenpaineet yltävät tarvittaessa PA-tasolle, kokonaisuus tuntuu pysyvän kasassa, kuin tarkkuustyönä valmistettu kello.
High endin ja Pa:n rajamailla
Geneva XL on eräänlainen nykyaikainen kaikki yhdessä -äänentoistoratkaisu, jossa on valmis telakka iPodille sekä yhdysrakenteinen CD-soitin
sveitsiläinen ääniviuhka
Valmistaja mainostaa laitettaan nimenomaan stereotoistimena, vaikka äänilähteenä se on lähempänä yksipistesäteilijää tarkasteluetäi-
88
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Kaikista markkinoilla olevista iPod-lisälaitteista Genevan XL-malli on 50 kilon massansa turvin takuulla katu-uskottavin. KOKEILU GENEVA TESTI XXXXXXXX SOUND SYSTEM XL
T e k s T i ja k u vaT : J a r n o L a i n e
Yksinkertaisuuden jylhä ääni
Sveitsiläinen Geneva Lab väittää, että hyvään äänentoistoon ei tarvita isoa pinoa laitteita ja huoneen täydeltä kaapelia ja kaiuttimia. Geneva Labin muotoiluosasto vie simppeliyden astetta pidemmälle, ja se saa toisen Tanskan Struerissa sijaitsevan design-audiotehtaan trendikkäiksi ja helppokäyttöisiksi kehutut laitteet näyttämään hieman väkisin keksityitä ja turhan monimutkaisilta. Kun tämän laitteen yhdistää johdolla sähkörasiaan, onkin asennus valmis.
MP3-toistolla. Yhteensä 600 wattia puhdasta digitaalitehoa riittää melkoisiin zembaloihin. Yhden miehen on hankala testailla esineen sijoitusta huoneessa ilman nokkakärryjä. Päinvastoin: laitteiden tulee sulautua sisustukseen kuin valaistus, ja kuuntelun olla yhtä helppoa kuin lampun sytyttäminen.
S
uomalaisten valmistamat ja suosimat hifilaitteet noudattavat pitkälti ristomattiratialaista designiä, johon kansakuntamme on vuosisatojen saatossa totutettu. Genevan pakkauslaatikon sisällä väijyy jonkinlainen PA-kaapin, B&O:n konseptihahmotelman ja julmetun ison legopalikan yhdistelmä
Varsinaisista äänen tulo- ja menosuunnista on vaikea sanoa mitään järkevää. Digitaalinen signaaliprosessori ja elementtien asettelu luovat esitteen mukaan 120asteisen ääniviuhkan, jossa äänikenttä pysyy tasapainossa kuuntelijan ja lähteen sijoituksesta riippumatta.
Kokeilussa suoraan kuunnellessa ääni tosiaan jatkaa kaiuttimien ohi ja tuntuu täyttävän huoneen kuin pieni vedenpaisumus. Asiaa kompensoi toistokaistan yhtenäisyys ja yksityiskohtien vaivaton toisto, jotka saavat aivot melko nopeasti unohtamaan koko monikanavaisuuden tuo-
mat edut. Tuotteena ja konseptina Geneva Sound System on sellainen, että osa kohderyhmästä päättäessään varmasti hankkii laitteen riippumatta sen musiikillisista meriiteistä. Soitinta on hankala sijoittaa niin, että se olisi stereokuunteluun täysin onnistunut, mutta myyntipuheessa on silti jotain perää. Äänikuvan syvyyteen ja soitinasetteluun tuijottelijat kiertävät Genovan niin etäältä, että stereokuva katoaa muutenkin. (09) 662 062, www.genevalab.com
Näppärän kaukosäätimen lisäksi mukana toimitetaan "sound check" -CD-levy.
syydestä riippuen. Vaikka Hollywoodäänisuunnittelija Per Hallberg puhuu Genevan puolesta luultavasti maksettuna sätkynukkena, on helppo uskoa, että sillä monitoroiden pystyisi miksaamaan Braveheartin tai Rayn ääniraidan. Geneva sound system Model XL
Hinta: 2 299 (+ jalusta 249 ) koko: 55 x 62 x 37 cm Paino: 38 kg + alumiinijalusta 13 kg Lisätietoja: TA Distribution Finland Oy, puh. Olohuoneessa, mainostoimiston aulassa tai muussa loppusijoituspaikassa esine varmasti herättää ensin uteliaan katseen. Mukana tuleviin varsin kattaviin varusteisiin sietäisi lisätä "kuuntele minua myös" -tarra, jotta ääni ei jäisi syyttä suotta ulkonäön varjoon. n
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
89. Itse musiikista taas pystyy tiettävästi nauttimaan ilmankin sitä
Bel Canto parantelee ICEpower-moduulin tulopiirejä ja takaisinkytkentätekniikkaa. Lopputulos riippuu moduuleistakin tehtynä aina
HIFIMAAILMA | 4 | 2008
siitä, kuinka vahvistin toteutetaan, ovatko sen komponentit tehtävään sopivia jne. Referencen musta
T
90
ehokkaiden ja pienikokoisten virtalähteiden kehittäminen on mahdollistanut ennennäkemättömän tehokkaat ja viileänä käyvät vahvistimet. Ensimmäisen polven EVO-sarjan laitteet nostivat Bel Canton maineeseen, ja seuraava sukupolvi näyttää menestyvän vielä paremmin. Samalla on käynyt niin, että vahvistimien perusosia saa valmiina moduuleina, joista on helppo koota valmis päätevahvistin tai integroitu. Ne on pakattu samanlaiseen pieneen koteloon; ulkonaista eroa on vain painossa ja liittimissä. Kyllä. Kuten tavallista, menestyksen myötä tuotevalikoimaa on kasvatettu. Nyt sillä on tarjottavana kaksi sarjaa päätevahvistimia, järeämpi Reference sekä normaalin hyvät 300-sarjan stereo- ja monopäätteet. HERMUSET PÄÄTEVAHVISTIMET BEL CANTO REFERENCE 1000 JA 300S TESTI XXXXXXXX
T e k s T i ja k u vaT : M aT T i H E r M u n E n
Tehoa ja laatua kohtuuhintaan
Vahvistinmarkkinat ovat käymistilassa. Toimintaperiaatteensa mukaisesti niitä kutsutaan usein D-luokan vahvistimiksi, vaikka muitakin nimiä käytetään. Oma nimi koteloon ja se on siinä. Muutama vuosi sitten amerikkalainen Bel Canto Design liittyi joukkoon luovuttuaan kilpailevasta Tripathin teknologiasta (lisää ICEpower-moduuleista oheisessa laatikossa).. Huolimaton ei edes erota niitä painon perusteella; Reference 1000 painaa 6 kiloa, S300 pari kiloa vähemmän. John Stronczerin viitisentoista vuotta sitten perustama Bel Canto tuotti alkuvaiheessa putkivahvistimiakin, kunnes päätyi luottamaan D-luokan suorituskykyyn. Sen moduuleja käyttävät monentyyppiset valmistajat. Yksi tunnetuimmista D-luokan vahvistinmoduuleiden tuottajista on tanskalainen B&O:n osittain omistama ICEpower. Edelleen ostetaan järeitä transistori- tai putkitekniikkaan perustuvia selänsärkijöitä. Kustannustehokasta. Äkkinäinen ei erota toisistaan tässä esiteltyä Reference 1000 -monovahvistinta ja S300mallia. Yläluokkaisimpia näistä on amerikkalainen Jeff Rowland, tunnetuimpia Rotel ja PS Audio. High endiä. Ehkä. Mallistosta löytyy integroitu-, esivahvistin, CD-soitin ja pyörityskoneisto sekä DA-muunnin. Tavoitteena on nostaa moduulien suorituskykyä B&O:n perusvaatimuksia korkeammalle. Mutta yhä useampi valitsee pienen, kevyen ja huipputehokkaan D-luokan vahvistimen.
Hyvää edullisesti
Bel Canton liikeideana on vetää kaulaa kilpailijoihinsa tarjoamalla hyvää äänenlaatua maltilliseen hintaan
Vahvistimen reservit ovat tätä varten. Monoversiossa on symmetrinen XLR-otto, tavalli-
nen RCA ja niille vaihtokytkin sekä WBT:n hyvälaatuiset kaiutinliittimet. Dynaamisen, suuria voimakkuudenvaihteluita sisältävän musiikin ja varsinkin elokuvien huippukohtien toistoon tehoa tarvitaan moninkertaisesti perustasoon verrattuna. Toisaalta käytännön tehonmittausta harrastaneille tuttu asia on, että normaalikuuntelussa tehoa tarvitaan vain watin osia, äänekkäässäkin 1-20 wattia. ICEpowerin perustana oleva teknologiratkaisu alkoi muotoutua 1990-luvun puolella. Pian hänet värvättiinkin B&O:lle kehittelemään sen laitteisiin sopivia pienikokoisia vahvistimia. Tanskalainen Karsten Nielsen teki väitöskirjan D-luokan vahvistimista. D-luokan uusi tuleminen alkoi muutama vuosi sitten. Esimerkiksi Musical Fidelity väittää, ettei tehoa ole koskaan tarpeeksi. Vuonna 1976 se esitteli TA-N88-päätevahvistimen, joka perustui 20 kilohertsillä toimivaan pulssivirtalähteeseen ja pulssin leveysmodulaatioon. Tanskalainen Tact teki myös kultakorvien arvostaman ja siedettävän hintaisen enemmän tai vähemmän digitaaliperiaatteella toimivan vahvistimen. Referencessä käytettävä 1000ASPvahvistinmoduuli on huomattavasti järeämpää tekoa kuin stereopäätteen 200ASC-moduuuli.
Mihin sitä tehoa tarvitaan?
Useimmissa uuden tekniikan vahvistimissa on tehoa pienen kirkonkylän pyörittämiseen. Vuoden 2003 AES:n kongressin esitelmässään Nielsen listasi kolme tekijää, jotka ratkaisemalla syntyy hyvälaatuinen D-luokan vahvistin. Toinen peruste: Sitkeä, monen jakama käsitys on, että isoilla tehoreserveillä vahvistin soi "vaivattomammin" kuin juuri ja juuri hommaansa kykenevä. Uudella tekniikalla tehdyt watit maksavat niin vähän, että niitä voidaan panna samaan hintaan pakettiin enemmän. Moduulin ydin on D-luokan vahvistinosa. Toiseksi on hallittava vahvistetun signaalin muunto takaisin analogiseen muotoon. Tyyppinumeronsa mukaisesti Reference työntää maailmalle 1000 wattia neljän ohmiin, kahdeksaan ohmiin puolet vähemmän. Eikä lisäteho ole ongelma; enemmän vaurioita voi tuottaa liian pienitehoinen vahvistin, jonka yliohjautumisesta syntyvä särö saattaa tuhota kaiuttimen diskanttielementin.
Sisäinen rakenne on molemmissa hyvin siisti ja selkeä. Lähes sentin paksuinen etupaneeli ja tukeva peltirunko lujittavat rakenteen.
Ääni kunnossa
Käytin vuosikausia Mark Levinsonin 331-sarjan päätevahvistimia. Toimintaperiaatteen osalta vahvistin oli valmis markkinoille, mutta sen muu rakenne tuotti ongelmia. Menestys on ollut melkoinen, asiakkaiksi on saatu yli 70 äänentoisto-, auto- ja mobiiliteknologian valmistajaa. Teknologian potentiaali havaittiin pian, ja B&O perusti Nielsenin kanssa yhteisen, nykyään ICEpoweriksi kutsutun yhteisyrityksen. Vahvistinmoduuleja on toimitettu asiakkaille jo 100 miljoonaa. Tripath kehitteli tästä oman versionsa. Etuseinässä on vain sininen virta-LED. Kolmas peruste on arkisempi. Kekseliäs lukija osaa edellisen perusteella päätellä mitkä ovat S300:n vastaavat lukemat.
asiallinen rakenne
Erot takaseinässä ovat liitinten määrässä. Bel Canton kertomia rakenneparannuksia on vaikea jäljittää, mutta uskotaan nyt tämän kerran. ICEpower-moduuli sisältää kaikki päätevahvistimen tärkeimmät osat yhdessä pienessä paketissa. Sisältä Reference 1000 ja S300 eroavat enemmän. Virtajohto on vaihdettava ja virtakytkin takaseinässä. Mutta ehkä tärkein tekijä läpimurrossa on ollut B&O:n lanseerama ICEpower-konsepti. Kotelo on karun tukevaa tekoa. Tämä saattaa houkutella ostajia eri tavalla kuin 2 x 15 wattia. D-luokan taustoja
Sony taisi olla ensimmäisiä uuden tekniikan airuita. Teknologian etuja ovat pienen koon ohella luotettavuus, vähäinen virrankulutus sekä ominaisuuksiin ja tehoon nähden edullinen hinta.
väri on jotenkin jalomman sävyistä kuin stereomallin. Teholtaan ne ovat eri luokissa. Virtalähteen häiriöt saadaan kuriin, jos ja kun häiriöitä synnyttävät ilmiöt pystytään mallintamaan riittävän tarkasti. Pienuuden mahdollistaa kaksi asiaa. Virran tuottaa hakkurivirtalähde, joka on vain murto-osa vastaavan tehoisen pakka- tai rengassydänmuuntajan koosta. Selitys on vähintään kolmihaarainen. Stereoversioon on lisätty toisen kanavan tarpeet. Nimellisteholtaan 100-wattiset Levinsonit on tehty klassisen mallin mukaan: halkaistun potkupallon kokoinen muunHIFIMAAILMA | 4 | 2008 91. Kolmanneksi on löydettävä keinot vaimentaa vahvistimen synnyttämät voimakkaat elektromagneettiset häiriöt. Vahvistimen toteutusperiaatteista johtuu, ettei kaiutinliitäntöjä saa missään olosuhteissa kytkeä maadoitukseen. Se on juuri tuonut markkinoille olemassa olevan integroidun tai päävahvistimen kaiutinlinjaan kytkettävän 550K Supercharger -"turbovahvistimensa", joka auttaa tuottamaan hetkellisesti yli 250 ampeerin virran ja 550 watin tehon. Seurauksena lienee vahvistimen hajoaminen
Ensimmäisellä kappaleella Young soittelee rauhallisesti Cortez the Killerin alkutahteja. Oliko peli sitten täysin 60 Bel Canton hyväksi. Takakaiuttimet ovat passiiviset Revolutionit, ja arvelin että niille riittäisi vähän maltillisempi ratkaisu, joten pyysin takakanavia varten S300-stereopäätteen. Garbarekin tenorifonissa oli sopivassa suhteessa juurevuutta ja purevuutta. Blu-ray-levyjä katsoin lainassa olleella Sonyn S300soittimella. Se ei käy korviin ja on tasoltaan sopiva muuhun äänialueeseen nähden. Samalla bassopohja jyrää sopivalla voimakkuudella. CD-, SACD- ja DVD-Audio-levyjä toisti Arcamin 139-soitin. Tämä tulee selvästi esiin vaikkapa Neil Youngin Live Rust -live-esityksen neljännellä levyllä. Esivahvistimena ja prosessorina oli Anthemin AVM50. Aikaisemmin epämääräisenä toistunut bassopohja sai selkeyttä ja sävyjä. Tehoa ja laatuääntä saa nyt monta n kertaa edullisemmin kuin ennen.
Bel Canto Reference 1000 ja s300
Hinta Reference 1000: 1 995 S300: 1 495 Lisätietoja: Hifi Guru Oy, puh. Levinsoneissa kuitenkin on sellaista vakautta ja auktoriteettia, jota on helppo arvostaa ja josta moni maksaa paljon. Sama vaikutelma syntyi vanhalla suosikilla, Jan Garbarekin Danserella. Bel Canto on yleissävyltään astetta kirkkaampi, ehkä samasta syystä se on Levinsoneja aukinaisempi yläpäästään ja keskialueeltaan. Emmylou Harrisin Wrecking Ball:n tuottaja Daniel Lanoisin kiehtovat äänimaailmat täyttävät kuuntelutilan etuosan kokonaan (vaihevirheillä ja vastaavilla konsteilla saa ihmeitä aikaan...). HERMUSET PÄÄTEVAHVISTIMET BEL CANTO REFERENCE 1000 JA 300S TESTI XXXXXXXX
taja, massiiviset jäähdytysrivat ja kauttaaltaan ylitukeva rakenne. Painoa yli 50 kiloa. Bel Canto on kuitenkin virkistävä uuden ajan airut. Projektorina oli jutun tekoa varten lainassa ollut Sony VPL-VW60.
92
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Kitaran sointi ja sävyt, rumpalin puuhailut ja toisen kitaristin vuuhailu vasemmalla erottuvat kertaluokkaa vaivattomammin. Pidin Levinsoneja kauan, koska niiden äänessä on sellaista auktoriteettia ja vakautta, jota ei monesta kilpailijasta löytynyt. Se ei häirinnyt lainkaan, jollei rinnalle tullut tasapainoltaan kirkkaampaa vaihtoehtoa. Voimaa löytyy silloin kun sitä tarvitaan; kontra- ja sähköbassojen ja lyömäsoitinten sävyt toistuvat vakuuttavasti.
Pidin myös Reference 1000:n erottelukyvystä. Tästä huolimatta oli kuitenkin entistä helpompi kuulla äänikuvan "sisään" sekä nähdä esiintyjien paikat ja pienetkin tekemiset. Basson kontrolli on erinomainen; joillakin levyillä muistinvaraisesti parempi kuin Levinsoneilla. Keskikanavan kokeiluun käytin yhtä passiivi-Revolutionia ja Reference 1000:tta. Yläpään toisto ei kuitenkaan ole liian kirkasta. Kääntöpuolella oli toiston lievä harmaus tai mattamaisuuden häivä. Jazzkvartetin muusikoiden yhteiset tekemiset ja varsinkin kontrabasisti Palle Daniellsonin soolossa kielen sointi ja sormen äänet kielellä ja rumpali John Christensenin työskentelyn yksityiskohdat olivat tarjolla vaivattomasti. Ehkei kuitenkaan. (019) 451 338, www.hifiguru.fi Mitat (l x k x s): 21,6 x 7,6 x 30,5 cm Paino Reference 1000: 6 kg S300: 4 kg kuuntelulaitteisto Pääkaiuttimet ovat Gradientin aktiiviset Revolutionit, joten niitä ohjaamaan kytkettiin neljä Reference 1000 -monopäätettä
Hifimaailma
HIFIMESSUT
+KOTITEATTERI
HELSINKI HIGHEND & HIFIMAAILMA 2008
Laadukkaan äänen- ja kuvantoiston messut
Messuilla on esillä laadukas kaksikanavainen ja monikanavainen äänentoisto eri hintaluokissa, HighEnd-laitteistot, kotiteatterit, installaatiot, teräväpiirtotelevisiot, Blu-Ray, videotykit, isot plasma- ja LCD-näytöt, huippukaiuttimet, kuulokkeet, välijohdot, tarvikkeet, ääni- ja kuvatallenteet...
27. ja 28. syyskuuta 2008, Radisson SAS Royal Hotel, Helsinki
Tule kokemaan miltä laatu kuulostaa ja näyttää!
www.hifimaailma.fi
Näyttelijät esittivät roolinsa hullunkurisissa vetimissä satojen tietokoneisiin kytkettyjen infrapunakameroiden edessä; liikkeet ja eleet ohjasivat sitten tietokoneilla luotuja hahmoja. Väritoisto, kontrasti ja musta ovat samoin huippuluokkaa. Puolen tähden menetys johtuu joidenkin väriliukujen juovittumisesta. Näyttelijöiden kohkaaminen erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa kirvoitti muutamat naurut. Beowulf - ohjaajan versio (k15) 114:43 min Blu-ray (Bd50/29,1GB) kuva: 1920x1080p (vC-1) ääni: dolby Truehd, dolby digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi + 11 muuta
T e s T i : B e o w u l f - o h ja a ja n v e r s i o ( B l u - r ay ) TeksTi: PeTri TeiTTinen k u vaT : J u l k a i s i J a J a P e T r i T e i T T i n e n
Bonusmateriaaleja on hieman toista tuntia.
huonoimmillaan varsin kulmikasta. Beowulf perustuu löyhästi ikiaikaiseen runokokoelmaan; käsikirjoittajat Neil Gaiman ja Roger Avary ovat muuttaneet tarinaa varsin raskaalla kädellä. No ei.
Harvemmin sitä törmää näin laahaavaan, tylsään ja haukotuttavaan zombie-leffaan. Muut lisukkeet sisältävät neliosaisen Beyond Raccoon City -dokumentin (31:07 min), 11 poistettua kohtausta (8:26 min), neljä traileria ja Resident Evil -Degeneration -tietokoneanimaation mainoksen. Kuva on lattea, väripaletiltaan köyhä, eikä kuvassa ole sitä yksityiskohtaisuutta ja terävyyttä, mitä parhailta teräväpiirtojulkaisuilta on totuttu näkemään. Beowulf on luotu liikkeentallennuksen avulla, samaan tapaan kuin Zemeckisin ohjaama Polar Express. Origins of Beowulf (5:13 min) antaa puheenvuoron käsikirjoittajille. Blu-Wizard-toiminnolla voi luoda bonusmateriaalien soittolistan ja katsella bonukset osana elokuvaa. Aiheita ovat mm. Bassokanavaa käytetään harkitusti ja kohtauksen salliessa antaumuksella. Kuvan ongelmat eivät johdu
Bonusmateriaalit
Resident Evil: Tuho on yksi ensimmäisistä BonusView (eli Profile 1.1) -ominaisuuksia hyödyntävistä julkaisuista. Kansitekstit eivät varoita Profilekikkailuista sanallakaan. Anderson. Kaikki kaiuttimet ovat ahkerassa käytössä,
elokuva kuva ääni
pakkaamisesta, vaan elokuvan visuaalisesta tyylistä. Keinotekoisella filmirakeella ei ole lähdetty kikkailemaan, vaikka tämän elokuvan kohdalla sitä olisi ehkä hieman kaivattukin. TrueHD-raita on kirkas, täsmällinen ja puhtia pullollaan.
Bonusmateriaalit
Yllättävän viihdyttävässä Making of -dokumentissa (25:09 min) käydään läpi liikkeentallennuksen teknologia ja seurataan kuvauksia. Kommenttiraidalla rupattelevat ohjaaja Russell Mulcahy, tuottaja Jeremy Bolt ja käsikirjoittaja/tuottaja Paul W.S. Sokerina pohjalla on ylimääräisiä kohtauksia (11:31 min), jotka esitetään raakaanimaatioina. Äkillisiä dynamiikan muutoksia käytetään tehokkaasti katsojan säikyttelyyn, ja vaikka elokuvan tapahtumat eivät pelottaisikaan, kaiuttimista äkisti hyökkäävä äänivalli voi aiheuttaa herkimmille katsojille pikkupyykkiä. Art of Beowulf (5:25 min) käy läpi tuotannon visuaalista suunnittelua, Beasts of Burden (6:56 min) esittelee elokuvan hirviöt ja Creating the Ultimate Beowulf (1:59 min) kertoo, kuinka elokuvan sankari luotiin. Paperinohuita hahmoja, tyhjänpäiväinen juoni, ennalta-arvattavia säikyttelyyrityksiä, yliluonnollisia voimia, kankeaa dialogia, räikeää piilomainontaa ja kosolti idioottimaisuuksia: siinä lähes koko Resident Evil: Tuhon anti.
kuva
AVC:llä pakatun kuvan keskimääräinen bittivirta on 26 Mbps eli kiitettävän korkea. Sen sijaan Milla Jovovichin lähikuvat
kuva kuvassa -ominaisuus vaatii Bonusview:tä tukevan soittimen.
Blu-wizard mahdollistaa lisukkeiden katselun osana elokuvaa.
eli ruudun kulmaan aukeavaa ikkunaa, jossa vilahtelee tuotantopiirroksia, puhuvia päitä ja kuvamateriaalia leffan tekemisestä. TrueHD-raidan soundi on tuhti, erotteleva ja kirkas.
Genre-klassikko. Mikäli tätä Under The Umbrella -bonusta yrittää käyttää Profile 1.0:n soittimella, tulee ruudulle tyly ilmoitus soittimen kyvyttömyydestä. resident evil: Tuho (k15) 94:06 min Blu-ray (Bd50/34,1GB) kuva: 1920x1080p (avC) ääni: dolby Truehd 5.1 (englanti) tekstitys: suomi + 15 muuta
T e s T i : r e s i d e n T e v i l : T u h o ( B l u - r ay ) TeksTi: PeTri TeiTTinen k u vaT : J u l k a i s i J a J a P e T r i T e i T T i n e n
tuikkaavat tikarilla okulaariin: jostain kumman syystä neidon iho on siloteltu tietokoneella vahamaiseksi massaksi.
ääni
Äänisuunnittelijat ovat heittäneet hienovaraisuuden romukoppaan ja vääntäneet nupit kaakkoon. Ääniraita pauhaa aina tilaisuuden tullen kuin viimeistä päivää. Lisämateriaalit esitetään HD-kuvalla, ja niissä on suomenkieliset tekstit. Beowulfin perusteella virtuaalinäyttelijät eivät syrjäytä ihmiskollegojaan vielä pitkään aikaan.
Hengetöntä menoa Tanskanmaalla
Sankarillisia urotekojaan polleasti liioitteleva Beowulf saapuu vapauttamaan kuningas Hrothgarin kansan Grendel-hirviön ikeestä, mutta mopo lähtee käsistä, kiitos vallanhimon ja väärällä elimellä ajattelun. Pitkin tilaa liikkuvia tai tietystä suunnasta hyökkääviä äänitehosteita olisi voinut viljellä enemmänkin. Käytännössä tämä tarkoittaa kuva kuvassa -toimintoa
elokuva kuva ääni
94
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Kasvot ovat yhä kovin ilmeettömiä ja animaatio
kuva
Julkaisun kuva on lähtöisin suoraan digitaalisesta masterista, aivan kuten viime numerossa ylistetyt Rottatouille ja Autot. VC-1:llä pakatun kuvabittivirran keskiarvo on 16 Mbps.
ääni
Beowulfin äänimiksaus tukee elokuvan tapahtumia erinomaisesti eikä varasta huomiota kuvalta, vaikka onkin todella aktiivinen. Pimeissä kohtauksissa esiintyy jonkin verran rakeisuutta, mutta se ei loikkaa silmille. Mapping the Journey (22:02 min) keskittyy uuden teknologian käyttöön ja koostuu kymmenestä osiosta, jotka voi katsella myös erikseen. liikkeentallennusstudio, silmien liikkeiden tallentaminen ja virtuaalilavasteet. Kuva on esimerkillisen yksityiskohtainen, terävä ja kohinaton. Musiikki tapailee ajoittain John Carpenterin teemoja, mutta sortuu usein repivään teknorokkiin, joka taitaa nykyään kuulua tähän genreen lakisääteisesti. Testilaitteisto
HD-LEVYARVOSTELUT
soittimet: Toshiba HD-XE1 (HD DVD) PlayStation 3 (Blu-ray) kaiuttimet: KEF XQ-sarja a/v-vahvistin: Yamaha RX-V3800 näyttölaitteet: JVC DLA-HD100 Sony KDS-55A3000
anthony hopkins ja Crispin Glover ottavat yhteen ohjaaja Zemeckisin valvovan silmän alla.
ja mikäli takakanavia ei käytetä tilan luomiseen, sieltä pukkaa ainakin musiikkia
7.1-kanavainen DTS-HD High Resolution -raita on entistä erottelevampi, selkeämpi, dynaamisempi ja aktiivisempi. Tekstin vieressä olevassa ikkunassa pyörivät videoleikkeet esitetään sentään alkuperäisellä kielellä. Kuvabittivirran keskiarvo liikkuu 13 Mbps:n korvilla.
ääni
Terminator 2:n äänimiksaus oli alun perinkin erinomainen, mutta tätä julkaisua varten se on remiksattu uuteen uskoon. Sen sisältöä voi selailla Live Modessa, jolloin ruudulle aukeaa uutisia, keskustelualueen helmiä, äänestyksiä ja käyttäjien lähettämiä kuvia. 109 min) ja muutama traileri majailevat Marketing-otsakkeen alla. Hupaisa Spy Mode esittelee elokuvaan jääneitä mokia saksankielisen kuvauksen kera. Kotelossa on myös saksankielinen esite, joka listaa Kinoweltin tulevia Blu-ray- ja HD DVD -julkaisuja. Levy on pakattu näyttävään Steelbook-koteloon, joka on nimensä mukaisesti metallia ja näyttää harjatulta teräkseltä. suunnittelua, tuotantoa ja kuvauksia. Ultimate HD Editionin kuva on koostettu käyttämällä aikaisempien teräväpiirtojulkaisujen parhaita paloja, minkä jälkeen kuvaa on vielä värikorjattu ja terävöitetty. Todellisuudessa soittimen muistiin ladataan ohjelmakoodia. Kun levyn laittaa soittimeen, seuraa Kinoweltin ja Imagionin logoja sekä puolen minuutin hiljainen hetki; soitin ei vaikuta tekevän yhtikäs mitään. Osa jälkimmäisistä ei todennäköisesti tule koskaan näkemään päivänvaloa. Parhaimmillaan kuvanlaatu on kirkkaasti valaistuissa lähikuvissa, joista voi laskea ihohuokoset. Tyrkyllä on T2-sisältöä sekä www.tunehd.net -sivuston pyörittämä yhteisö. Special Modes -valikko tarjoaa neljä katselutilaa. Construction-osio käsittelee kuvauksia ja erikoistehosteita.
Tyylikkäät valikot vaativat hieman kärsivällisyyttä latausaikojen takia.
mitä erikoisominaisuuksien määrään tulee. Terminator 2 - ultimate hd edition (k16) 153:18 min hd dvd (hd30/26,3GB) kuva: 1920x1080p (vC-1) ääni: dTs-hd hr 7.1, headphone surround (englanti ja saksa) tekstitys: saksa, unkari
kuva
T e s T i : T e r m i n aTo r 2 u lT i m aT e h d e d i T i o n ( h d d v d ) TeksTi: PeTri TeiTTinen k u vaT : i m a g i o n J a P e T r i T e i T T i n e n
Hifimaailman viimeinen (?) HD DVD -arvio
T2:n julkaisuoikeudet Saksassa omistava Kinowelt aloitti Ultimate HD Editionin tuotannon kaksi vuotta sitten. Häviöttömällä äänikodekilla lopputulos olisi saattanut olla vielä ripauksen parempi, mutta kyllä tällä pärjää: T2 ei ole koskaan soinut paremmin.
Bonusmateriaalit
Ultimate HD Edition on omiaan HD DVD -formaatin kykyjen esittelyyn. Aikaisempiin teräväpiirtojulkaisuihin verrattuna suurin ero näkyy väreissä, jotka ovat nyt puhtaampia ja paremmassa tasapainossa. Monenmoisista Special-, Extreme- ja Ultimate Editioneista tuttu bonusmateriaali on järjestelty kuuteen osastoon aihepiirin mukaan. Kahvia kului 3 000 litraa, bonusmateriaalien kahlaamiseen käytettiin 300 tuntia ja elokuva katsottiin 250 kertaa. Reunaterävöityksen jälkiä näkee halutessaan, mutta ne eivät varsinaisesti loikkaa silmille. Ehkäpä saksankielisten tekstien tilalle voi jonain päivänä ladata netistä englanninkieliset tekstit. Making of -dokumentti, neljä haastattelukoostetta (yht. Urakka annettiin Imagion AG:lle, jonka nettisivuilta saa käsityksen T2tuotannon koosta: pelkästään ohjelmointiin meni yli vuosi, ja valmista koodia syntyi yli 51 000 riviä. Inside T2 Mode on kuva kuvassa -toiminto, joka tuo ruudulle aukeavaan ikkunaan haastatteluja, piirroksia ja videokuvaa. Nettiyhteyttä tarvitaan myös Skynet-osaston selaamiseen. Interactive Mode lataa netistä lennossa lisämateriaalia elokuvan kylkiäisiksi. Muut osastot käsittelevät mm. Tämä julkaisu ei muuta tuota faktaa. Toinen kommenttiraita on koostettu 26 henkilön haastatteluista, ja se on tupaten täynnä mielenkiintoisia tarinoita. Quiz Mode esittää elokuvan aikana 76 turhan helppoa monivalintakysymystä. Kahta lisäkanavaa käytetään tehokkaasti äänikentän saumattomuuden viimeistelyyn. Molemmat raidat ovat ehdottomasti kuuntelemisen arvoisia, mikäli niihin ei ole DVD-julkaisuissa perehtynyt. Ensimmäisellä kommenttiraidalla jutustelevat ohjaaja James Cameron ja käsikirjoittaja William Wisher. Inside T2 -toimintoa lukuun ottamatta Kinowelt voi päivittää katselutilojen sisältöä nettiyhteyden kautta. Julkaisu sisältää elokuvan 153-minuuttisen ohjaajan version, vaikka valikoista voi saada erilaisen käsityksen. Moiset otokset voi onneksi laskea yhden käden sormilla. Vaikka valikot ovat englanniksi, ovat valintojen alta paljastuvat tekstit saksaksi. Pientä tähtäinsymbolia klikkaamalla videon saa koko ruudun kokoiseksi, mutta leikkeiden resoluutio ei tahdo moiseen riittää. Sitä se ei ole, sillä kotelo naarmuuntuu harmillisen herkästi. Muutamissa kohtauksissa takakeskikaiuttimet ovat loikata alas seinältä äänimiksaajan todistaessa esimerkin voimin, että kyseessä on ihka aito 7.1-miksaus. Kyseessä lienee formaatin monipuolisin julkaisu,
elokuva kuva ääni
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 95. Aherruksen tulos on yksi jo kuolleeksi julistetun teräväpiirtoformaatin vaikuttavimpia julkaisuja. Kysymykset ovat tosin saksaksi. Muutaman sekunnin mittaisia lataustaukoja tulee vastaan silloin tällöin levyn valikoita plärätessä.
On muistettava, että Terminator 2 ei ole koskaan ollut kuvaltaan äärimmäisen terävä tai yksityiskohtainen, kiitos tuotannollisten ratkaisujen ja kuvauskaluston. Huonoimmillaan kuva näyttää suttuiselta ja puuromaiselta, hädin tuskin DVD:tä paremmalta. Kaksi poistettua kohtausta voi nekin katsella valinnaisten kommenttiraitojen kera. Varsinaiset bonusmateriaalit, kuten valokuvat, haastattelut ja dokumentit ovat kuitenkin tuttuja aiemmin DVD:llä julkaistuista versioista. VC-1pakatun kuvan bittivirta käy joissain kohtauksissa pelottavan alhaalla
Blanco Spirituals -albumilla ainoana soittajana Alangon lisäksi on Ismon levyillä aiemminkin musisoinut Teho Majamäki. Albumin avaava Kuka puhuu on yksinkertainen ja rauhallinen aloitus levylle, ja kappale toimii kuin alkusoittona levyn ainoalle singlelohkaisulle, Päästänkö irti. Laulukielenä toimivat englannin lisäksi heprea, armenia, latina ja kreikka. On makuasia, pitäisikö Donald Runniclesin hehkuttaa Edward Elgarin Pomp and Circumstance nro 1:n epävirallista kansallishymniä vielä enemmän. Eikä Espoon Musiikkiopiston kuoro todellakaan petä odotuksia. Muusikoiden vähyydestä huolimatta albumi kuulostaa paikoitellen huomattavasti suuremmankin orkesterin aikaansaannokselta, jota jaksaa ja pitääkin kuunnella pitkään ja hartaasti. Mielenkiintoiseksi teoksen tekee monien muinaissoittimien käyttö ison orkesterin rinnalla, etniset lauluosuudet sekä säveltäjän pojan, Jody K:n, lyömäsoitintyöskentely. Tapasin säveltäjän kuoron nauhoituksissa Helsingissä. Borodinin Polovtsilaistanssien bassorummun jytkeellä voi kiusata kerrostalonaapureita. Tero Kukkonen
BYRD - TALLIS Heavenly Harmonies Stile antico
(Harmonia mundi USA)
Yksi renessanssimusiikin rikkaimmista perinnöistä syntyi 1500-luvun Englannissa kuningatar Elisabethin hovissa. Myös stereokuuntelussa lontoolaiskirkon akustiikka kajahtaa tällä monikanavaversionkin sisältävällä levyllä mukavasti sotkematta tai puurouttamatta laulutekstuuria ja soinnin selkeyttä millään tavoin. Millaista musiikkia sitten on saatu aikaan, kun soittimiksi tällä kertaa on valittu perinteisten rumpujen ja kitaroiden lisäksi marimbaa, selloa ja vibrafonia. Yksinkertaisesti sanottuna toimivaa, mukaansatempaavaa, erilaista, mutta ei kovinkaan helposti lähestyttävää. Uusi, nuorista laulajista koostuva brittiläinen lauluyhtye Stile antico on näppärällä tavalla yhdistänyt limittäin Byrdin suurenmoisia moniäänisiä motetteja protestanttisen Thomas Tallisin lyhyisiin hymneihin. Teos pohjaa erilaisiin kirjoituksiin, joiden lähteinä on kristillisten runojen lisäksi mm. Cincinnatin Pops-orkesterin äänitys poikkeaa ilahduttavasti Cincinnatin sinfoniaorkesterin SACDtallenteista, joita on vaivannut outo verhoutuneisuus ja kumina. Hatsaturjanin Spartacus-baletin rakkausteema muistetaan tv-sarjasta 1980-luvulta. Liika kliinisyys on jätetty pois, mutta levyä ei ole myöskään pilattu turhan rosoisilla tai nuhruisilla soundeilla. Äänittäjä ja mikrofonit ovatkin toiset. Levy valottaa brittiläisyyttä: Mark-Anthony Turnagen punk-henkinen Kolme kirkuvaa paavia, kuningattaren hovisäveltäjän Peter Maxwell Daviesin postikorttimainen Orkney-häät ja auringonnousu, Benjamin Brittenin sodanvastainen Sinfonia da Requiem. Rimski-Korsakovin Espanjalaisen kapriisin sooloviulun kiemurat saavat äänikuvassa luontevan paikkansa tulisten rytmien ja fanfaarien rinnalla. Ljadovin Lumotun järven sadunomaiseen sointipumpuliin on hyvä upota. Stabat Mater ei tee poikkeusta Jenkinsin linjasta. Pirkka Ruishalme
MUSIIKKI ÄÄnI
96
MUSIIKKI ÄÄnI
MUSIIKKI ÄÄnI
HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Tai sitten voi ja ehkä pitääkin tehdä juuri päinvastoin. Kuoro-osuudet yhdessä orkesterin kanssa ovat sävelkuluiltaan kauniin minimalistisia, mutta ilmaisultaan jopa mahtipontisia. Se, että nauhoitukset on tehty sekä studioissa että konserttisalissa eri aikoina, kuuluu äänikuvan selkiintymättömyytenä. Esitykset ovat räjähtäviä ja briljantteja. Levyn loppupuolella vielä noidutaan niin oman pään materiaalia kuin nauretaan hupaisalle elämällekin. Levy on kuitenkin nautinnollista kuunneltavaa. Vaikka uskonpuhdistus oli mullistanut maan kirkollisen elämän, ja siinä ohessa saattanut monen kunnon kansalaisen tyrmään virumaan, sai katolista uskoaan tunnustava William Byrd jatkaa työtään arvostettuna säveltäjänä. Alangon tuorein albumi on äänimaailmaltaan täysin esittäjänsä näköinen. LEVYARVOSTELUT Eräpuu, Isopuro, Kukkonen, Kupias, Pesonen, Rannanpää Ruishalme, Suonperä, Valsta
Ismo Alanko Teholla: Blanco spirituals
(Fullsteam Records)
Uskottavaan ja hyvään rockmusiikkiin vaaditaan vähintään neljä soittajaa, herkeämätöntä ponnistelua saada aikaiseksi radioasemien soittolistoille päätyvää rallattelua, ja kaavoista ei missään nimessä saa mennä poikkeamaan. Tällä levyllä Telarc palauttaa paikkansa äänenlaadun kärkijoukossa. Ensimmäiset kuuntelukerrat aiheuttivat lähes pettymyksen tunteen, mutta kun useamman kerran oli albumi pyörinyt soittimessa, alkoi kappaleisiin päästä sisälle, ja sävellysten ohella moniulotteiset, ironiset ja ajattomat sanoitukset saivat tarkemman merkityksen. Kun ote on herpaantunut, upotaankin syvälle sekametelisopan syövereihin. Levyn ehkä parasta antia on kuitenkin kaunis ja tasapainoinen äänitys. Sielun puhdistajaksikin nimetty Sauna kiteyttää suomalaisen perinteen kaikki olotilat, ja tätä seuraava Seitsemän päivää keskittyy viikon mittaiseen ja vahvasti viinanhuuruiseen matkaan. Räkäistä ja tarttuvaa on sekoitus aurinkoista kertosäettä, jota ympäröivät Siekkareiden tyyliin toteutetut säkeistöt kappaleen nimen mukaisesti. Etnisillä aineksilla on myös sijansa miehen musiikissa.. Heikki Valsta
MUSIIKKI ÄÄnI
MUSIIKKI ÄÄnI
BRITANNIA Atlantan sinfoniaorkesteri/ Donald Runnicles
(Telarc SACD)
Kun James MacMillanin Britannian patrioottiset sävelmät pärähtävät soimaan pitkin ja poikin toistensa sekaan, kuulija on onnesta käppyrässä, että monikanava on keksitty. "Saatte olla ylpeitä tästä kuorosta", hän sanoi EMO Ensemblestä. Taattu sähikäinen, Glinkan Ruslan ja Ljudmila -alkusoitto, käynnistää levyn, joka kulkee 15 kappaleen mitan eksoottisesta ja juhlavan riemukkaasta tunnelmasta toiseen. Basso tömähtää nyt jämäkästi ilman taikinamaista pehmeyttä, ja kirkkaassa diskantissa on hyväilevää levollisuutta. Jukka Isopuro
AAV An E IK nIT on Ä M Ä
Karl Jenkins: Stabat Mater
(EMI)
Karl Jenkins on jazzvaiheidensa jälkeen keskittynyt luomaan omanlaistansa klassista musiikkia. Yhteistä molempien säveltäjien teoksilla tällä levyllä on se, että ne on alun perin sävelletty pienimuotoisiin tilaisuuksiin ja tiloihin eikä katedraalien monumentaalimessuiksi. Levyn kirkkaimmat tähdet ovat kuitenkin vielä tuloillaan. Tunnelma on kuin jalkapallokatsomossa kannatuslaulujen kiiriessä pitkin stadionia. Jukka Isopuro
AAV An E IK nIT on Ä M Ä
(Telarc SACD)
RUSSIAN NIGHTS Cincinnati Pops Orchestra/ Erich Kunzel
Viihdettä parhaimmillaan! Melodinen ja värikäs venäläinen musiikki soi monikanavaisena entistä ehompana. Lauluyhtyeen tulkintatapa viehättää ilmeikkäällä soinnillaan ja esitysten viimeistelyllä. Hän säveltää erityisesti kuorolle, yhdistäen perinteisiä muotoja nykyaikaiseen ilmaisuun. Monikanava erottelee soitinryhmät nautinnollisesti, mutta saa kokonaisuuden soimaan yhtenäisesti. Lievä yliraskaus mahtuu toleranssiin, kun vastalahjana on soinnin helppoutta, sävykkyyttä ja syvyyttä. Gilgamesh -eepos ja muinainen persialainen runoilija Jalal al-Din Rumi
Jos tarjolla olisi konserttiesitys molemmista, niin valitsisin Christien version. Varsinainen rouhija hän ei silti ole, jos sitä kukaan nyt tässä musiikissa kaipaakaan. Soitinyhtyeenä levyllä on mainiosti soittava ranskalainen Ensemble Matheus, jonka viulisti Jean-Christophe Spinosi perusti viime vuosikymmenen alussa. Musiikkina erityisen koskettava on Äiti Marian surua kuvaileva Stabat mater, jossa Vivaldi mestarillisesti luo pienen soitinyhtyeen ja yhden laulajan voimin vahvoja jännitteitä ja mieleenpainuvia musiikillisia eleitä. Jaakko Eräpuu
MUSIIKKI ÄÄnI
MUSIIKKI ÄÄnI
MUSIIKKI ÄÄnI
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 97. Levyn miellyttävää kuunteluelämystä vahvistaa äänityksen ryhdikäs, mutta mukavasti pehmeä sointikuva. Vaikka teosta on säveltäjän elinaikanakin esitetty suurella esiintyjäjoukolla, perustaa kapellimestari William Christie tulkintansa klassiseen, hieman supistettuun kokoonpanoon. Versiot Carla Bleyn King Kornista ja Ennio Morriconen Cinema Paradisosta kielivät sekä hyvästä biisivainusta että tyylitajusta, Stankon Balladynan päivitys samoin. Hänen kosketuksessaan on herkkyyttä, mutta tarvittaessa myös dynaamisuutta ja voimaa. Periaatteessa nämä kaksi taiteilijaa saattaisivat äänialansa puolesta vaihtaa levyn teoksissa sujuvasti tehtäviä keskenään. Heikki Valsta
HAYDN Luominen Les Arts Florissants/William Christie
(Virgin Classics)
Haydnin Luomisen kantaesitys Wienissä 1798 oli suuri menestys, ja siitä alkaen teos on säilyttänyt asemansa yhtenä kaikkein merkittävimpänä oratoriona. Tätä ei kuitenkaan testilevynä puhki kuluteta. Marcin Wasilewski on näet omaksunut koko joukon myöhempien aikojen stankomaisia elementtejä pianismiinsa ja johdattelee maanmiehensä matalan profiilin melodisen musisoinnin mestarikurssille. BACH Sellosarjat Anne Gastinel
(naïve)
Bachin jousisoittimille kirjoittamista soolosävellyksistä tuskin voi kuvitella kahta samanlaista esitystä tai levytyksistä. Kansainvälisen uransa alkutaipaleella olevan ranskalaisen Anne Gastinelin sellonsoitto Bachin sarjoissa on viehkeällä tavalla puhuttelevaa. Heikki Valsta
VIVALDI Nisi Dominus ja Stabat mater Lemieux, Jaroussky, Ensemble Matheus/Spinosi
(naïve)
Tällä levyllä esiintyy solistina kaksi barokkilaulun ääniilmiötä: matalasointinen kanadalainen altto Marie-Nicole Lemieux ja notkeaääninen ranskalainen kontratenori Philippe Jaroussky. Ei millään pahalla, mutta välillä nyppii, kun maailmanluokan muusikot työstävät stereotypioista itsestäänselvyyksiä. Äänitteen soinnillinen perspektiivi on hienosti rakennettu, vaikka tilailmiöt ovatkin virtuaalisia. Samoin niillä aikaansaatujen musiikillisten tihentymien spektri. kovia soittajia, joskin myös mahtimuusikkoutensa vankeja. Instrumenttien välissä on ilmaa, joten tiskin turboruuvi on saanut oksidoitua rauhassa. Tällä ratkaisulla on se etunsa, että sävelkielen yksityiskohdat ja musiikin selkeys pääsevät paremmin esille luoden voimakkaan ja dynaamisen vaikutuksen. Musiikki soljuu selkeänä ja seurattavana, mutta ei veitsenterävin ääriviivoin vedostettuna. January on nimittäin vielä kolmikon debyyttiäkin tasapainoisempi ja ehjempi tapaus, jonka juonteita seuratessa ei aivan heti tule mieleen, että johtotähti puuttuu. Kun osaa, se pitää näyttää. Kaunista, herkkävireistä ja nyansseilla leikittelevää linjakkuutta, ehdottomasti, vaan muutamaa intensiivisempää irtiottoa lukuun ottamatta lievästi turhankin leijuvaa tunnelmointia. Sointiväritkin lumoavat luonnollisuudellaan. Levyn soundimaailma edustaa takuuvarmaa ECMlaatua. Ei toki aivan yksin, sillä jo ammoin tanskalaistuneen amerikattaren lyömin luomissa sointikudoksissa vastavärin virkaa toimittaa monipuhaltaja Jan Garbarek, saksofoneineen ja huiluineen. Teoksen teksti on kooste Luomiskertomuksesta ja Miltonin Kadotetusta paratiisista, ja Haydn sävelsi oratorionsa alun perin sen saksankieliseen käännökseen. Eikä siinä mitään, nimibiisin hillitön, jopa leikkisä vuorovaihekisailu laittaa kyllä lapikkaan liikenteeseen ja saa vakuuttumaan, että sopivassa etukenossa nautittuna ja Selvaganesh pintaan miksattuna Hellborgin ikiliikkujan keikka saattaisi olla vuoden Jaakko Eräpuu liveakti.
Marilyn Mazur: Elixir
(ECM)
Monenlaisissa jazzympäristöissä lyömäsoittanut Marilyn Mazur on vaihteeksi laittanut ensemblensä tauolle ja lähestynyt improvisoitua musiikkia henkilökohtaisen haltuunoton kautta. Jokainen taiteilija antaa teosten yksittäisille nuoteille oman silauksensa ja painoarvonsa tekstuurin kokonaisuuteen nähden. Hiljan teoksesta ilmestyi myös Decca-merkillä Paul McCreeshin johtama englanninkielinen esitys suurella kokoonpanolla, missä on myös omat soinnilliset ansionsa, vaikka se hieman verkkaimmilla tempoilla tuntuu hivenen arkisemmalta. Muusikon monet yhteistyöprojektit laulajien ja lauluyhtyeiden kanssa ovat vaikuttaneet lyöjättären lähestymistapaan. Kilistimien, kolistimien ja kumahtelevien kappaleiden kirjo on kunnioitettavan laaja. Toki on otettava pipo päästä kiperimpien jakojen kohdalla. Ovathan ruotsinreinot nk. Levyn sävellykset ovat Vivaldin suurten kirkkomusiikkiteosten parhaimmistoa. Niissä on tarttuvia aarioita, lennokkaita soitinosuuksia ja taituruutta vaativia lauluosuuksia. Heikki Valsta
MUSIIKKI ÄÄnI
MUSIIKKI ÄÄnI
MUSIIKKI ÄÄnI
Jonas Hellborg: Art Metal
(Bardo)
Basistivirtuoosi Jonas Hellborg on ympäröinyt itsensä kaltaisillaan salamasormilla paahtaessaan kohti taidetakomoa osin heavy-kaistaa, isolla vaihteella. Mazur on aiemminkin osoittanut olevansa poikkeuksellisen melodiatietoinen perkussionisti, eikä Elixir tätä käsitystä muuksi muuta. Kuulaan ilmavassa äänikuvassa tapahtuvat trioismit tavoittavat tuoreita tuntoja, vaikka käsittelyyn onkin päätynyt jokusia tuttuja juttuja. Tästä Jaakko Eräpuu nautiskellaan musiikkina.
Marcin Wasilewski Trio: January
(ECM)
Trumpetisti Thomasz Stankon bändinä jazzin pintaan noussut nuorten puolalaismuusikoiden trio osoittaa viimeistään toisella ECM-levyllään ansaitsevansa asemansa arvostettuna ja itsellisenä ryhmänä. Tässä musiikissa pieni on kaunista. Levytyksessä on hyvät solistit ja monia hiveleviä yksityiskohtia, mutta myös räväköitä tempoja ja soinnin näyttävyyttä. Päämäärätöntä pieksentää ei esiinny lainkaan, vaikka illuusio soittotilanteessa syntyneestä äänten jatkumosta onkin vahva. Tämähän sopii kitaristi Mattias IA Enlundille, Johanssonveljeksille ja intialaisperkussionisti Selvaganeshille, joka tahtoo kyllä jäädä pohjoismaisten soittokumppaniensa tykityksen varjoon etnoilemaan. Keskimääräistä enemmän hanaa vaativissa ja hiukan kuivakkaissa soundipuitteissa harjoitettu rockjazzfunkworldmusic-fuusio nousee siivilleen silloin, kun rytmiikka ottaa etäisyyttä halonhakkuutyyppiseen ilmaisuun, ja riffit on noudettu metallivaraston harvemmin vieraillusta kolkasta. On ehkä väärin luonnehtia hänen esityksiään hyväksi "arkilaaduksi", sillä vaikka ne eivät erityisen poikkeuksellisia olekaan, kohoavat ne arkisen läpisoiton yläpuolelle ja huokuvat esittäjänsä pyrkimyksestä näkemyksellisiin ja pohdittuihin tulkintoihin
Välillä jopa harmittelee, että tulkintakieleksi on "tyydytty" valitsemaan suomi, paukkuja kun tuntuisi olevan hieman laajempaankin valloitukseen asti... Jarno Rannanpää
Stam1na: Raja
(Sakara Records)
Stam1na on selkeästi uskottavin kotimaisella tahkoava raskaamman sarjan orkesteri. Bluespyhimys Kingistä aikanaan tuleekin, mutta hieman surullinen valinta päätökseksi värssyn iloisesta gospelfiiliksestä huolimatta. Musiikki on paikoin pateettista, paikoin humoristista, ja sitä sävyttää tietty teatraalisuus. Tunnelma on vahva, ja siihen syventyessä tehdashallien koruttoman ilmapiirin voi melkein aistia. "Halusin tällä kertaa, että studio kuuluu", sanoo tekijä. Pasi Pesonen
Fäänä: Pathétique
(Fäänä Music)
Tämä on rehellinen ja tekijänsä näköinen levy. Levyn yleissoundi on kuiva ja hiukan sumuinen, mutta ei häiritsevässä määrin. Biisit ovat keskenään erilaisia, mutta albumi kannattaa mieltää enemmän yhdeksi pitkäksi matkaksi kuin nipuksi erinäisiä kappaleita. Paitsi musiikilliselta sisällöltään myös äänitysteknisiltä ratkaisuiltaan intiimi julkaisu. Ei siinä mitään, erittäin arvostettava valinta. Pirkka Ruishalme
MUSIIKKI ÄÄnI
MUSIIKKI ÄÄnI
MUSIIKKI ÄÄnI
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 99. Äänimaisema on äärimmilleen kompressoitu, ja se koostuu propagandaa suoltavasta huutolaulusta, paikoin puuroutuvista rummuista, surisevista kitaroista ja koneäänillä luoduista tekstuurimatoista. Livepläjäys koostuu vanhoista klassikoista kuten The Thrill is Gone ja When Love Comes to Town, ja sen päättää Luis Armstronginkin aikoinaan tulkitsema When the Saints Go Marching in. Levyn yleinen tunnelma komppaa äänipuolta mukavasti, kummatkin ohjaavat enemmänkin nauttimaan musiikista ja materiaalista kuin tarkastelemaan yksityiskohtia. Rakenteellisesti teos ei ole suorimmasta päästä, levyltä löytyy useampi introksi tai outroksi laskettava osa, mutta kaikki nämä nitoutuvat hienosti yhteen. King: Live
(Geffen/Universal)
"Blues Boy" King on ikäänsä nähden vedossa, en voisi mitenkään kuvitella itseäni rundilla vielä 82-vuotiaana. Voimakas ilmapiiri kaikessa kaoottisuudessaan vispaa rivakamman kieroilun ja hypnoottisten osien väliä rakentaen dramaattisen levykokonaisuuden. Vokaalit on vetäisty sen verran terävästi purkkiin, että ihmetyttää kuinka Blaze Bayley aikoinaan valittiin tämän herran nokan edestä Iron Maidenin keulille Bruce Dickinsonin lähdön jälkeen. Toki vuodet ovat niistäneet parhaimman otteen niin kitaroinnista kuin lauluosuuksistakin, mutta kieltämättä vanhaa pilkettä löytyy, ja materiaaliin on otettu hieman varttuneempaa otetta. Pasi Pesonen
Havoc Unit: h.IV+
(Vendlus Records)
Havoc Unit suoltaa konemaustettua metallia, jota voi hyvällä syyllä nimittää industrialiksi. Fäänän ideoita pursuavassa musiikissa on yhtymäkohtia mm. Siinä soljuvat sulassa sovussa moderni rock ja klassinen musiikki, eikä renessanssin kirkkolaulukaan ei ole hänelle vierasta. Ota nyt siitä selvää; selviää parhaiten itse kuuntelemalla. Silti olisi mielenkiintoista kuulla, jos tuotanto saataisiin kappalemateriaalin tasolle. Äänitys on dynaaminen ja avara mutta hälyisä, jopa julkea. Nautinnollisista hetkistä ei ehkä voi puhua, mutta ajatuksia herättävistä ja selkeyttävistä kylläkin. Progressiivista deathmetallia paukuttavan yhtyeen tunnistettavat peruselementit ovat tallella; kummalliset polyrytmit, kahdeksankieliset kitarat ja kurkunpään kuritus saavat melkein selkärangan nikamat nyrjähtämään sijoiltaan tunkeutuessaan korvakäytävästä sisään. Jarno Rannanpää
B.B. Sha(a)manista Marituttin veljekset mukanansa vienyt Andre päätti, että on aika olla musiikkinsa luomisessa vapaa. Kokonaisuus on kovastikin omalaatuista ja noudattaa kolmannelta levyltä odotettua kehityksen jatkumoa. Perinteisiin sudenkuoppiin ei tiputa tekotaiteellisilla sanoituksilla saati esikuviin nojaavien sävellyksien takia. Tällä levyllä jo Discordiassa hyvää jälkeä tehnyt Tero Väänänen aloittaa toivottavasti tuotteliaan soolouransa. Kieltämättä kiekon biiseissä on eräänlaista kiilua ja ilmaa, jotka tukevat nimettyä kantavaa voimaa. Peruspalikoita on kuitenkin pyöritelty mallikkaasti, ja bändi on kietonut aikaisempien levyjen parhaat puolet yksien kansien sisään. Moni voisi tuomita tällä iällä varustetun bluesveteraanin turneet ja livetaltioinnit rahastukseksi, mutta en sanoisi kuitenkaan niin, genre ei ole tarjonnut kovinkaan kummoisia rikastumisen mahdollisuuksia moni muukin konkari kiertää lähes samoilla mittarilukemilla. Mieltä jää kalvamaan ajatus, että julkaistiinko tämä levy sittenkin kymmenen vuotta liian myöhään. Perinteiseen tapaan Stam1nan levyt eivät aivan ensimmäisellä tai toisella levykelkkavierailulla avaudu ei tämäkään. Bändin levyt ovat kautta linjan olleet musiikillisesti valtavirrasta poikkeavia ja äänellisesti sekä asenteellisesti kärkikastia. Jokainen kappale on rakennettu harkiten, eikä levylle ole eksynyt yhtään heikkoa lenkkiä. Fäänän debyytti-EP on musiikillisesti kiehtova ja antoisa, substanssiltaan painava teos, muttei kaikin puolin helposti lähestyttävä. Ei yllä B.B.:n kovimpiin livevetoihin, mutta lämminhenkisyys ohjaa tämän pariin kerta kerran jälkeen... Aikaisemmin niukasti häirinnyt instrumenttien välinen kisailu huomiosta on karsittu, tasapaino kitaroiden ja hulluttelevan rytmiryhmän välillä on vihdoin naksahtanut kohdalleen. Myös pianon kaiku kuulostaa häiritsevältä, mutta sekin on taiteellinen ratkaisu: ideana on olla enemmän tai vähemmän sumussa (Mist) ennen viimeistä kappaletta, jolloin kaikuisa piano lopulta väistyy ja intiimi akustinen kitara tulee tilalle kuin auringonpaiste. Andre Matos: Time to be Free
(SPV/Edel)
Power-metal-kukko Andre Matosin soolo on ensiminuuteilta lähtien mahtipontisen eteenpäin jyräävää materiaalia; ajoittain mietityttää, jyrätäänkö tässä jopa voimakkaimman esikuvan Helloweenin yli vielä toistamiseen pakki päällä. Gentle Giantin ja VdGG:n Peter Hammillin tyyleihin. Maisema on kuitenkin rakennettu musiikkia varten eikä päinvastoin. Sananparret "infinity" ja "hands of time" saattaisivat tänä päivänä aiheuttaa lähinnä räänsekaisen naurun pyrskähdyksen. Ainoana miinuksena voisi mainita vokaalien ajoittainen "piilotus pääjyrän alle", ne kun ovat ainakin puolen komppanian kokoinen rynnäkköryhmä. Jarno Rannanpää
MUSIIKKI ÄÄnI
MUSIIKKI ÄÄnI
MUSIIKKI ÄÄnI
Meshuggah: ObZen
(nuclear Blast)
ObZen on matikkametallin kantaisän Meshuggahin kuudes kokopitkä. On harmi, että levy on rutistettu dynamiikaltaan näin pieneen kasaan, mutta toisaalta teoksen väkevyys voisi kärsiä potkivammasta tai erottelevammasta soundista. Lajityypissään poikkeuksellisen hyvä albumi musiikillisesti, joka on valitettavasti kaikessa draivissaan puristettu dynamiikaltaan pähkinänkuoreen. Raja on hyvin osuva nimi kokonaisuudelle - "Rakentaja, metri lisää korkeutta, rajamuurikiviä...!" ...minäpä palaan takaisin lätyn pariin... Eräs teema on myös aika, ei luojan kiitos kuitenkaan kategorian niin suosimassa kornissa mielessä
Levyn soundimaailma on kohdallaan. Tämä Lumottu veli on yksi levyn koskettavimmista biiseistä. LEVYARVOSTELUT Eräpuu, Isopuro, Kukkonen, Kupias, Pesonen, Rannanpää Ruishalme, Suonperä, Valsta
Van Der Graaf Generator: Trisector
(Virgin)
Soitettuaan omintakeista rockiaan progen aamuhämäristä 70-luvun lopulle VdGG julkaisee nyt kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen jo toisen studiolevyn. Mutta kaikkein hulppeinta on mielikuvituksellinen ja leikkisä elektropoptoteutus, joka on välillä herkkää ja kaunista, välillä taas rajua ja jopa rujoa. Parasta antia levyllä tarjoavat hallitusti rakennetut balladit, joissa äänikin tuntuu avautuvan parhaiten sekä 12-minuuttinen Over the Hill. Levy on äänenlaadultaan melko tasapainoinen kokonaisuus, jota kuuntelee ihan mielellään. Nykyiselle voimaprogelle tyypillisesti kappaleissa on herkempiä introja ja välisoittoja, joissa on kuulautta, nyansseja, dynamiikkaa ja kauniita melodioita sekä vastapainona tanakkaa, jopa metallista, räimettä äänen kuitenkaan pahemmin puuroutumatta. Tätä levyä ei ole hiottu pilalle, vaan rosoiset ja välillä kummallisetkin soundit tekevät levystä aivan loistavan. Toki tallella on Peter Hammillin tunnistettava lauluääni, josta siitäkin on onneksi pahin terä silotettu pois. Tunesin biisit ovat suorastaan mainioita. Levyn säveltäjä, ranskalainen Nicolas Chapel, kertoo juuri tuollaisessa olevan musiikkinsa ytimen juuri nyt.. Milana on tuonut omaa persoonaansa näihin kappaleisiin, vaikka kieltämättä hän muistuttaa välillä häkellyttävästi äitiään. Trisector on epätasainen levy, jolla on joukko musiikillisilta ideoiltaan kevyitä täytekappaleita, ja kokonaisuutenakin se on melko yksinkertaisista elementeistä koottu. Mikko Myllyjoki
MUSIIKKI ÄÄnI
MUSIIKKI ÄÄnI
MUSIIKKI ÄÄnI
Milana: Laulumme
(Bonnier Amigo)
Laila Kinnusen tytär Milana Misic on vihdoin uskaltanut tarttua äitinsä musiikkiperintöön ja laulanut levylle 14 äitinsä levyttämää iki-ihanaa iskelmää. Ultra Bra tulee hänen biiseistään väkisin mieleen, mutta pelkästään positiivisesti. Vähäeleisenä alkavan ja tyylikkään "Hanging On Too Long":in noustessa täyteen loistoonsa. Sillä erotuksella, että laulaja ei pyri kuulostamaan tummaihoisilta kanssasisariltaan, Amy Winehousen ja Joss Stonen tapaan. Present antoi viitteitä edelleen yllätyksellisestä ja energisestä yhtyeestä, mutta nyt julkaistu Trisector on tietynlainen askel kevyempään. Pariisin kevät on oikeastaan Arthur Tunesin (Arto Tuunela) sooloprojekti. Hiljaiset vuodet -biisin loppurutistus on sekä sovituksellisesti että soundillisesti aivan upea. Kierrosten nousu tapahtuu usein vauhdilla. Osa yhtyeen musiikille tyypillisestä monimutkaisuudesta puuttuu myös. Pirkka Ruishalme
Duffy: Rockferry
(A&M)
Retrobuumin aallonharjalla ratsastavan Duffyn debyyttialbumi on tuotannollisesti yhtenäinen kokonaisuus, jonka soundimaailma tamburiineineen ja jousineen voisi olla suoraan Motownin kultakaudelta. Levyn puolessa välissä esiintyvän hiipumisen jälkeen päästään jälleen vauhtiin. Tarja Kupias
Vuokko Hovatta: Lempieläimiä
(Epic)
Ultra Bran laulusolistina tutuksi tulleelta Vuokko Hovatalta on vihdoin saatu soololevy, joka on musiikillisesti juuri sitä mitä odotinkin. Ja pisteenä i:n päälle on Tunesin persoonallinen laulusoundi! Tarja Kupias
MUSIIKKI ÄÄnI
MUSIIKKI ÄÄnI
MUSIIKKI ÄÄnI
100 HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Miellyttävää vaihtelua tuo muutama balladi levyn lopulla sekä viimeinen 16-minuuttinen Sand, jossa on oikeasti temaattista kehittelyä. Kerkko Koskisen sävellykset ovat tutun moni-ilmeisiä ja mahtipontisia. Levyltä löytyy myös Aki Sirkesalon ennen julkaisematon sävellys, jossa on myös Aulikki Oksasen teksti. Mielleyhtymä pääosin 90-luvun vaihteessa toimineeseen turkulaiseen Eurooppa 3 elektropopyhtyeeseen on niin vahva, ettei rinnastusta voi olla tekemättä. Milana laulu on erittäin kaunista, tulkinnassa on sydän mukana. Milanan ääntä ja tulkintaa tullaan varmaan vertaamaan kyllästymiseen asti äitinsä esityksiin, mutta se on suorastaan älytöntä. Vauhdikas "Mercy" tempaa mukaansa ja herättää kuuntelijan uudestaan kuuntelemaan lyriikoiltaan tasapaksua, mutta musiikillisesti häpeilemätöntä tuotosta, joka eroaa country & western -vaikutteisena kilpailijoistaan osittain jopa piristävästi edukseen. Tunes on säveltänyt, sanoittanut ja sovittanut kaiken itse, sen lisäksi hän on vielä äänittänyt ja miksannutkin suurimman osan biiseistä. Pääasiassa Kerkko Koskisen ja Tuure Kilpeläisen sävellyksiin, sekä Aulikki Oksasen runoihin perustuva levy on häkellyttävän kaunis ja herkkä popin ja laulelman symbioosi. Joskin sielukkuuden kustannuksella. Sympaattinen soundimaailma saa hymyn suupieleen, sillä soundillisesti levy voisi olla tuolta 8090-luvun vaihteesta. Parasta levyssä on se, että sovitukset on tehty 60lukua kunnioittaen ja soundillisestikin pysytään samoilla linjoilla, eli akustista ja pelkistettyä, vain vinyylin rahinat puuttuvat. Tarja Kupias
Pariisin kevät: Meteoriitti
(Columbia)
Jo ensisävelistä alkaen Pariisin Kevät kuulostaa kovin tutunoloiselta. Akustista ilmaisua ei ole pilattu tekniikalla, vaan kaikki on ehtaa. Levyn huippuhetkiä ovat albumin kanssa nimen jakavan avausraidan lisäksi järjestyksessä toinen kappale, haikea "Warwick Avenue" sekä selvästi kieli poskella esikuviaan kunnioittaen tehty "Serious". Tuure Kilpeläisen huomattavasti yksinkertaisemmat sävellykset ja intiimimmät sovitukset ovat taas hyvä vastakohta Koskisen mahtipontisuudelle. Levy on upeaa kuultavaa ja toivon, että nuorempikin polvi uskaltaa Milanan saattelemana tutustua tähän todella hienoon suomalaiseen musiikkiperintöön. Levyltä puuttuu neljäs soittaja, saksofonisti David Jackson, mistä juontunee levyn nimikin. Ikään kuin poikien olisi vaikea hillitä soittoa. Kappaleet ovat kuin häntä varten tehty. Soundeista kuuluu, että äänenkäsittelyn mulineksit on joko jätetty rauhaan tai sitten niitä on käytetty erittäin fiksusti. Niissä on tarttuvia sävelkulkuja, ja sanoitukset ovat täynnä hauskoja oivalluksia. Levyn alussa on keskenään melko samanlaisia kappaleita, joista useat soitetaan löyhästi yhteen, ja siitä tuo eeppisyyden tuntu. Tekijät suosittavat sitä myös korvalappukäyttöön. Avausraita on instrumentaali, jonka avaava kitarariffi kuvaa hyvin täytekappaleiden pinnallisuutta. Itse kappale on sinänsä rullaava, mutta teemaltaan junnaava. Pirkka Ruishalme
Demians: Building an Empire
(Inside out)
"Jokaisen, joka arvostaa kunnianhimoista uuden vuosituhannen eeppistä rockia on pakko hankkia tämä henkeäsalpaava levy", lausui vapaasti suomennettuna Porcupine Treen Steve Wilson kuultuaan tämän levyn
Releiden vaihtaminen ja tuunaaminen tuntui olevan itse ajamista tärkeämpi harrastus. Nuo kaverukset välttivät aina kuraisimmat (ja
ikoinaan maastopyörälenkeillä hifisteiksi kutsuttiin niitä hohtavatrikoisia kavereita, joiden pyörään oli joka lenkille ilmestynyt aina uusimmat, kiiltävät
hienoimmat) polut, jotta pyörät säästyisivät likaantumiselta ja osat kulumiselta. Tosihifistiä lukuun ottamatta vain harva muistaa, millä laitteella vaikkapa joskus nuoruusvuosina kuuli sen tietyn lempikappaleensa. Aina välillä mietin, pitäisikö musiikki sittenkin nostaa tässä harrastuksessa keskiöön ja antaa elämyksen viedä mukanaan. Nyt, kun musiikin alkuperä alkaa useimmiten olla hämärän peitossa, on lähes mahdotonta puhua puhtaasta tai alkuperäisestä äänentoistosta. Vain ani harva voi vakavissaan verrata äänitettä tallennuksessa käytettyyn konserttisaliin, ja vain todella harvoin sellainen on edes olemassa. Laitteet eivät tehneet kappaleesta täysosumaa, vaan itse musiikki. Paljon Topi Lintukangas toimii uusiutuneen Gradientin toimitusjohtajana, mutta hän on myös intohimoinen vintage-harrastaja, jolle nimet Quad, Garrard ja Thorens ovat yhtä tuttuja kuin kaiuttimet ja monenlainen musiikkikin. Aitouden puuttuessa keskustelu tuntuukin siirtyneen taajuusvasteisiin ja vaimentumiin, pyöritysmekanismeihin ja vaimennuskartioihin. Tutustua siihen ECM-viidakkoon. Maailmassa tehdään loistavaa, kokeilemisen arvoista musiikkia niin että hyllyt ja kovalevyt notkuvat. Sen, jonka aikana tapahtui elämää suurempia asioita. kiinnostavampaa kuin musiikin kuuntelu vaikuttaa olevan laitteiden päivitys ja erityisesti sen analysointi, mikä tuttujen levyjen äänessä ei ehkä tällä laitearsenaalilla ole vieläkään kohdallaan. Ja olisihan se pelottavaakin, kun ei yhtään tiedä kuinka alas basso näissä tuntemattomissa levyissä oikein yltää, eihän neulan vta:ta voi säätää indierockin uusilla tuulilla. Hymy valtaa kasvot, vaikka kappaleen kuulisi isoisän vanhasta pöytäradiosta mökillä. Ne olivat hifistelijöitä Samankaltaiseen ilmiöön olen törmännyt usein myös ihan oikeiden hifistien keskuudessa. Metsäpolut jäivät valloittamatta ja hikiset kokemukset kokematta: kun me muut lähdimme Sipoon korpeen valloittamaan uusia polkuja, jäivät hifistit kiertämään Keskuspuiston tuttua hiekkatietä uutuuttaan hohtavilla välineillä, jotka oli valmistajan mukaan suunniteltu Espanjan vaativimmille ylängöille. Mullistavaa. hiilikuitu- ja titaaniosat. Mutta se on syöpynyt ikuisesti aivojen uumeniin ja pää nytkähtää tahdissa. "Life is too short for boring hifi." Niinpä, mutta yhtälailla "Life is too short for boring music".
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 101. Ja jos ei muuta, niin seikkailun kannalta: aina silloin tällöin kannattaa Keskuspuiston hiekkatien sijaan rysäyttää kunnolla mutaisen ryteikön läpi lasit huurussa jarrut kitisten ja hihkua riemusta. Eikä heistä koskaan kehittynyt niitä parhaita ajajia, eiväthän he ehtineet oppia edes välineitään tuntemaan. Nämä hifistit omistavat vain kourallisen levyjä, nuo tutut Pink Floydit ja Dire Straitsit, aika kun ei millään riitä uusiin julkaisuihin tutustumiseen. KOLUMNI Topi Lintukangas
HIFISTELYÄ
A
ne
kulut. Hp 750 + läh. Ilmoitusaineistot toimituksen osoitteeseen tai sähköisessä muodossa aineistot@hifimaailma.fi
Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end - ja kotiteatterilaitteita. Puh. Hp 500 . V. 040-7192259, mika.jokinen@phnet.fi Myydään 6 vuotta vanha, hyväkuntoinen Harman / Kardon AVR-7000 -viritinvahvistin. Hp 500 /paras tarjous. 130 . Toimii moitteetta (testattu) - ei naarmun naarmua - ollut vaatekaapissa yli 6 vuotta. Puh. Muutoin uutta vastaavat. Kaikki toimivia ja hyväkuntoisia, myydään tarpeettomina. Sisään DVI, 2x kompon. Mika Jokinen, Lahti. Kytkee myös digiäänen (Tosl. Puh. Ilmoitustilan myynti ja varaukset toimituksesta: Performance Magazines Oy, Olarinluoma 15, 02200 Espoo, puhelin 010 778 6404, faksi 010 778 6401, toimitus@hifimaailma.fi. 370 + läh. Hinta 490 , uutena 1550 . Etkö ole tyytyväinen uuden TV:si kuvaan. 040-7166092 Yamaha DSP-E800 -A/V-prosessori, jossa sisäänrakennettu pääte tehostekanaville keski/taka. Kaapeleita kaupanpäälle! Puh. Laite Vantaalla. tai coax). 046-8506244, stefan.ahlbom@kolumbus.fi Cerwin-Vega-vahvistin 300 W ja subbari 12". Tanskalainen, todella laadukas integroitu kauko-ohjaimella. Myyn koska ovat tätä nykyä minulle tarpeettomat. -01 ostettu Jamon THX 5.1 -kotiteatterijärjestelmä, johon ostettu jälkeenpäin kaksi Jamon takakaiutinta lisää. Jos sinua kiinnostaa enemmän äänenlaatu kuin Yamaha-tyyliset nippeliominaisuudet, tästä virheetön laite. Täältä laadukas skaalain avuksesi. 0500-789 692 ja 03-617 1018 tähtiportinkatu 18, 13130 hÄMeeNliNNa
MYYDÄÄN
TEAC AB-X10MkII -vahvistin. Täysin virheetön Hinta 200 . Myydään vähäisessä käytössä ollut kirsikkaviilupintainen subwoofer. Hintapyynto 470 . Alle 6kk vanha, kunto hyvä, ei naarmuja tai muita vikoja. 2-moottorinen servo-ohjattu molempiin suuntiin pyörittävä. Hp. Toimii HDMI:n kanssa. Hp. Ulos DVI (HDCP) tai RGB 1080p asti: täysin säädettävissä. Kuopio. 040-5007211, marko.toiviainen@jippii.fi
Suomen laajin BLU-RAY -valikoima!
· · DIGITAL VIDEO ESSENTIALS: HD-BASICS Täydellinen säätölevy! BLU-RAY I AM LEGEND - Nyt suomitekstein! BLU-RAY
MAAHANTUONTI JA MYYNTI:
www.audist.fi
Helsinki Eerikinkatu 6
www.filmifriikki.fi
THX 7.1 JAMO one kotiteatteri + ONKYO 989 viritinvahvistin. Amphion Helium 1, valkoinen pari. Kuitti sekä alkuperäinen pakkaus on. Lisäksi 2 X Rotelin 100 W monoblock -päätevahvistimia sekä järeä viritinvahvistin ONKYO TX-DS989. kulut. Puh. (tai RGB), 2x svhs, 2x video. Lisää www.zektor.com. Puh. 050-62335, arto.skopa@geotrim.fi Kuulokkeet Beyerdynamic DT931. Jättäessäsi ilmoituksen sähköpostitse, huomioi mainita onko kyseessä myynti- vai ostoilmoitus ja mille osastolle haluat ilmoituksen. Kauppa käy vilkkaana, myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. Ulostuloreso valittavissa esim. tommi.peura@kolumbus.fi
102 HIFIMAAILMA | 4 | 2008. 040-8283521, hietsu1988@luukku.com Vincent SV-382 järeä av-vahvistin, ikää n. Puh. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. 040-7722005, petteri.palm@imbera.fi
Myydään kehyskangas Amleto 123" (270x152 cm), 16:9 tarpeettomana. 768p tai 1024p plasmoihin. Uudenkarhea laite Vantaalla. Pieni kauneusvirhe, jota ei juuri huomaa. Puh. Lisää www.dvdo.com. Dolby B ja C, MPX Filter. Puh. marko.lampiselka@hotmail.com Zektor HDS4.1 komponenttivideo (tai 5.1 audio) -kytkin: kauko-ohjain, 6 RCA:ta per liitäntä, 4 sisään, 1 ulos, releillä tehty amer. Yksittäisen ilmoituksen maksimipituus on noin 240 merkkiä + yhteystiedot (puhelin numero, kaupunki, sähköpostiosoite). Laitteet löytyvät PK-seudulta. 1800 koko setti (ovh n. 10 000 ). HIFIMARKKINAT
NÄIN ILMOITAT HIFIMARKKINOILLA: Julkaisemme Hifimarkkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänen- ja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. Hinta 200 /parilta. Ostettu -03. Uudenveroinen laite XLR-liittimin. 040-5109150, ecce.homo@dnainternet.net Kasettidekki Sony TC-RX311. Hintapyyntö 700 . 050-62335, arto.skopa@geotrim.fi
DVDO iScan+ -skaalain. OtaMMe laitteita MYYNtiiN, PaljON laaDuKKaita vaihDOKKeja YM,tarjOuKsia.
High-end - Kotiteatteri - Tarvikkeet
TL-Audio
www.tlaudio.fi
puh. Nyt 4 kpl 5.1 analogiaudiota kiinni vanhempaankin avvahvistimeesi!! Puh. 044-5140373, iso.lohko@gmail.com Dynaudio Sub-250 -subwoofer. 1 vuosi, väri hopea, alkuperäispakkauksessa. laatutuote. HP. ILMOITUSTILAN MYYNTI HIFIMARKKINOILLE: Yritykset voivat ilmoittaa Hifimarkkinoilla maksullisilla ilmoituksilla. Hinta 40 + lähetyskulut. Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen aineistot@hifimaailma.fi. 230VAC virtalähde
2x22 W/8 Ohm. Puh. Perniö. Puh. 050-5552787, juhaktolvanen@elisanet.fi JBL Control 1 Plus -kaiuttimet. 12,5 kg, puupäädyt ja kaukosäädin. 040-5135657, juha.kotila@pp1.inet.fi
Kaiuttimet OR-3000, erikoistilausmalli valmistettu Dynaudion elementeistä ei enää saatavilla, koska Eurooppaan ei myydä irtoelementtejä. Puh. Myynnin syy: vähäinen käyttö. H: 1300 . H: 600 . Nouto sijainti=Nokia. USA:sta saa parin, hinta noin 1900 taalaa. Puh. Myyn sen, koska on tulossa uusi projetki alle, niin tuo pitäisi saada alta pois pyörimästä. Tuo, mikä myynnissä, ei ole uusi, vaan se on ostettu 4kk sitten, eli takuuta on jäljellä. Tästä hyvä subbari hyvään uuteen kotiin!! VAIN NOUTO! Asustelen Oulaisissa. Erittäin hyvässä kunnossa. Hinta 450 /tarjous. Hp. Alkuperäisillä 4x6L6 6P3, 2x6N1, 2x6N2 -putkilla. Hieno flyygelilakattu pähkinäpuualusta. Kauko-ohjain mukana. Uusi akryylikansi, uudet johdotukset Hinta 280 . Rasia Empire 2000Z. Hinta 150 /tarjous. Parihinta 125 tai tarjousten perustella. Hunajaista putkisoundia jokseenkin sopivasti, erinomainen myös kuulokekuuntelussa. Jämäkkä rakenne sisältä ja ulkoa. Hinta 2200 . Extra Drop - 30cm lisämustaa, ehjä. Hp. Hinta tuolla sitten olisi 450 tai joka haluaa maksaa enempi niin saa tietenkin tarjota enempi! Vahvistinpuoli on sitten ihan alkujaankin ollut tuo HS.2.0. 30. 500 /tarjous. Tampere m.corleone@elisanet.fi
www.stereo.fi
Eli myynnissä olisi Choruksen XXL HQ malli. Koekuunneltavissa Espoossa. Puh. 0400-429015, stereo47@gmail.com Meixing Mingda MC34-B -putkivahvistin. Kauko-ohjain mukana. Hintapyyntö: 220 . Manuaali löytyy, samoin kuvia. Yamaha CDX-596 CD-soitin myytävänä. InternatIonal
Eerikinkatu 5 00100 Helsinki www.hifikrug.fi 09/6857990
HIFI KRUG
AQVOX
USB 2 D/A MKII
Arcam Diva A75 -vahvistin myytävänä. 040-5735494, riku.lindgren@gmail.com Thorens TD 150 MkII -hihnavetosoitin. Varsi tp 16 MkIII. Nordost Frey -välikaapelit, 0,6m. Puh. 2700 ). 050-5179990, seppo.rajakoski@hotmail.com Sony CDP338ESD -CD-soitin. Kuin uusi. 220 . Katsoin tuossa ihka uuden tuollaisen hinnan, niin jopa 985 oli ovh. Puh. 040-7094868, kurppa81@hotmail.com Musical Fidelity A308cr huippuluokan esivahvistin dual-mono-rakenteella. Melkein uudet, alkuperäinen paketti ja ostokuitit tallessa. 044-2991059, make88_04@hotmail.com
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 103. Sonyn huippuosaamista 90-luvulta. Ostettu helmikuussa 2008, joten putkilla käyttötunteja takana n. 045-1395470, glovkvist@gmail.com
Hinta 950,AVI-Palvelu Arminen, Ratatie 6 12540 Launonen p.044 3386247
DRAPER Luma 92" HCG (203 x 114 cm) -laajakuvavalkokangas, sis. tarvikkeet tallella. Puh. Alkuperäinen pakkaus. Phonoaste MM/MC (ovh. Alkuperäiset pakkauslaatikot yms
Kerro, jos toimiva ylim. 590 . Kake luonnollisesti. 041-5608522 Myydään Roksan Kandy -vahvistin ja -CDsoitin, yhteensä 1100 . HP. Hp. Musta, 50 . 050-4144942, sahaproductions@gmail.com Ostetaan päätevahvistin NAD C270. Ostopäätökselläni on kiire, joten ota yhteyttä, jos tunnet vähänkin halua päästä hyville kaupoille. H.350 . focuspress@kolumbus.fi Musical Fidelity A3.5 -CD-soitin. 040-8613925, jusuo@hotmail.com Kaiuttimet Simex Grande Tow2 3-tie tornimalli, kirsikka, 2 vuotta vanhat, virheettömät. 040-7031030, jere.pihlaja@gmail.com JBL LX1 Center -keskikaiutin. Ostettu vuonna 2000, viimeiset pari vuotta ollut käyttämättömänä johtuen kaksikanavajärjestelmään siirtymisestä. Vahvistin Kuopiossa, en lähteä postitse näin arvokasta laitetta! Puh. 0400-685154, tikkamies@gmail.com ostetaan Tannoy Mercury/Fusion F1 tai F2 kaiutinpari surroundeiksi. 040-5713100, ossi3@luukku.com Ostan hyväkuntoiset Gradient 1.3 kaiuttimet. Rel Strata II -subbari. Haarukka/banaani. Ostettu 4/2006, kunto erinomainen, siisti, virheetön, 1. omistaja myy 875 eurolla. 040-5430818, tomu@mymail.fi Hyvässä kunnossa olevat aktiiviset lähikenttämonitorit. Tykki Helsingissä, kokeilu onnistuu. Puh. Pölyt puhdistettu hellävaroen joka viikko. HIFIMARKKINAT
Rel Storm III -subbari. 150. Tarjoa Genelecin malleja 8020A, 8030A, 8040A, 7050B ja 7060B. Puh. 050-9664670 Kaiutinklassikko Duntech Viceroy. Puh. 050-4822193, terohm@yahoo.com
OstetaaN
Goertz M3 Divine, 3m kaiutinkaapelit. Tekstaa tai soita. Puh. Aikansa valio. Tarjoa! Puh. Väri harmaa ja musta. Puh. Kaikki toimii kuten pitää, ihan uutta vastaava, vaikka ikää on 2 vuotta. 040-8483497, juha.liimatta@electrolux.fi Ostetaan Philips AD21600RT8 tai AD21601RT8 -nauhadiskantti. ym., tuote on UUSI (avaamaton pakkaus). Hp 350 . Ovh. Käyttötunnit ovat verraten vähäiset. Puh. Puh. Pidetty kuin kukkaa kämmenellä. Musta, 650 . Musta, 350 . Puh. Puh. Takuuta siis jäljellä vuosi. 050-3250637, mpaasiki@abo.fi Krell KAV-250 -CD-soitin. Lahti. 55 . 1800 . Ehjä, toimiva, siisti! lion.heart@jippii.fi Myydään Logitech Harmony 1000, huippuhieno yleiskaukosäädin, 8,9cm kosketusnäyttö ym. oli aikoinaan 36000 markkaa. Nyt 1700 . 050-62335, arto.skopa@geotrim.fi
Halutaan ostaa vinyylejä. Laitteet Helsingissä. 045-6354496, jyrki1.niskanen@pp.inet.fi Myyn Cambridge Audion 640R 7.1-viritinvahvistimen. 041-7899112, ritva.mankinen@pp.inet.fi Kaiutinsetti kotiteatteriin. Sijaitsee Helsingin Lauttasaaressa, tarvittaessa voin myös postittaa. Ikää 6 vuotta, lähtöinä analogiset rca ja bal sekä digitaalinen rca. 050-5747898, timo.muurinen@powernet.fi Videotykki Sanyo PLV-Z1. 240 . Puh. Puh. Loistohybridi, lisää infoa laitteesta: http://www.unisonresearch.com/ unico/prodotto.aspx?idp=2 550 /korkein tarjous! Puh. 044-5560345, azurefortress@luukku.com Marantz SR5001 7.1 av-vahvistin. Unison Research Unico P -vahvistin. Kuljetus 09alueella, yht.otot ark. Tarjoa! Puh. 0505307947, sakke@jarvinen.cc
104 HIFIMAAILMA | 4 | 2008. Tulevat kotistudiokäyttöön, joten koon ja suorituskyvyn puolesta monitoreiden ei tarvitsisi olla valtavat. Halvimmillaan hinta liikkeessä n. Kaukosäädin. Käyttämättömiä ja väriltään hopeita. 8-16 / tekstiviestit. Puh. Puh. Vähän käytetty, seissyt tarpeettomana yli kaksi vuotta. Puh. Ovh 5500 , hp. 290 . Myyn todella pitkin hampain pois rahan puutteen vuoksi. Harman Kardon TU930 -viritin. Hp. Hp. Puh. nurkissa. Kone on musta ja 1 vuoden ikäinen. 044-2732333, peter.topper@yahoo.co.uk AC3-RF -demodulaattori Laserdisciä varten. 050-3415410, hkhedman@gmail.com 2 kpl Orb-kaiuttimia
Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa. Peruutus astuu voimaan kahden viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä. Palvelut ovat käytössänne myös internetissä www.hifimaailma.fi (kohdassa palvelut) tai voitte olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen tilaukset@hifimaailma.fi tai käyttäen lehden palvelukuponkia.
TILAUSHINNAT 2008 6 kk kestotilaus 32 euroa. Tilaus laskutetaan tilauksen alkaessa ja aina uuden tilausjakson alussa. Tilaus jatkuu pääsääntöisesti aikaisemmin maksetun tilausjakson loppuun. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Vuosikerta: 8 numeroa 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa TILAUSTEN SÄÄNNÖT Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen tilausjakso (6 tai 12 kk) alkaen ensimmäisestä mahdollisesta numerosta ja päättyen siitä alkaen sovitun aikajakson loppuun. 6 kk määräaikaistilaus 34 euroa. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja katkaisee, peruuttaa tai muuttaa tilauksen määräaikaiseksi. Puhelin: 010 778 6400 (arkipäivisin kello 8-16). 12 kk kestotilaus 59 euroa. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailma-lehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. Hifimaailma
ASIAKASPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset hoituvat helpoiten soittamalla suoraan asiakaspalveluumme. Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ja tilausmaksu laskutetaan määrätuin laskutusvälein (6 tai 12 kk) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituisen määräaikaistilauksen hinta. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/ tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. 12 kk määräaikaistilaus 62 euroa. Uusi tilaus (määräaikainen tai kestotilaus, myös kestotilauksen uusi tilausjakso) voidaan kuluttajasuojalain (KSL 6:15) perusteella peruuttaa kuluitta 14 vuorokauden kuluessa tilausvahvistuksen ja/tai tilausta koskevan laskun vastaanottamisesta. YLEISTÄ ASIAA TEKSTISISÄLLÖSTÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta.
LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI
OSALLISTU KYSELYYN!
Osallistu lukijakyselyyn netissä ja voita Behringer-aktiivikaiuttimet.
WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY_408 Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvomme 380 euron arvoisen Behringer Truth 2030A -aktiivikaiutinparin.
Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. Ulkomaantilauksien postimaksulisä + 24 euroa. Toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä.
Tilaan Hifimaailman Itselleni Lahjaksi Alkaen Heti Numerosta ____ /200____ Kestotilaus 12 kk (59) 6 kk (32) Määräaikaistilaus 12 kk (62) 6 kk (34) Muutan määräaikaistilaukseni kestotilaukseksi Peruutan kestotilaukseni päättymään maksetun jakson loppuun Osoitteen muutos alkaen ____/____/200__ Osallistun vain voimassaoleviin arvontoihin
Asiakasnumero
TILAUS/PALVELUKUPONKI
(Laskusta tai osoitekentästä)
TILAAJA, TILAUKSEN MAKSAJA TAI EDELLINEN OSOITE
Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinumero / Postitoimipaikka / Puhelin
LAHJATILAUKSEN SAAJA TAI UUSI OSOITE
Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinumero / Postitoimipaikka / Puhelin
iO-Kustantajapalvelut Oy PL 115 30101 Forssa
HIFIMAAILMA TILAAJAPALVELUT
HIFIMAAILMA | 4 | 2008 105
KIRJEPOSTIMERKKI. Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimittujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Tämä voidaan tehdä puhelimitse, internetissä tai lehden palvelukupongilla. TIETOSUOJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon
Sillä korvalla kuunneltuna Ocellia Grandis Calliope.30 -laajakaistakaiuttimet ja Ocellia Quaero, 300B-pohjainen putkivahvistin. Vertailutestissä halvat subwooferit. 400-500 euroa on tiukka hinta bassolle, jonka pitäisi olla sävykäs musiikilla ja jyrähtävä elokuvilla. Eisa Awards tulokset julkistetaan 15.8. Lue, miten perusbassot pärjäävät. 3000-3500 euron haarukasta löytyy vaativallekin harrastajalle hyviä vaihtoehtoja. Lue, mitkä laitteet ovat pärjänneet HT/Audio-paneelin syynissä.
106 HIFIMAAILMA | 4 | 2008. TULOSSA
Hifimaailma 5/2008 ilmestyy 15.8.
Vertailutestissä laadukkaat lattiakaiuttimet
Nämä valmistajat eivät välitä kiinailmiöstä, eivätkä muotioikuista. Haluat kuumeisesti ottaa selvää mikä on tämä merkki, josta kaikki puhuvat pelkkää ylevää, yhä uudestaan ja uudestaan. Läsnä myös maahantuojan edustaja valmiina tentattavaksi.
P10
SA201
Yllä poimintoja Plinius-mallistosta. Nyt tarjoamme tähän mahdollisuuden. m r h i f i . Hinnat alk. f i
www.propellihattu.fi. KOMPROMISSITONTA ÄÄNENLAATUA JA ELEGANSSIA.
Musiikinharrastajan oltavat ovat nykyään mansikkaiset. äivä mop008 De 5.2
24.0
M8
TAUTORO
PLINIUS. Hukkuneiden nyanssien taikomista jälleen esiin omassa kuuntelutuolissasi. Harrastajien huulilla jatkuvin ylisanoin esiintyvä Plinius tekee olosi levottomaksi. Olet lämpimästi tervetullut Plinius-esittelytapahtumaan lauantaina 24.5 klo 10.00-14.00. 2.090 .
R a s t i l a n r a i t t i 5 A , 2 0 0 m R a s t i l a n m e t ro a s e m a l t a · Avo i n n a t i p e 1 2 1 8 s e k ä l a 1 0 1 4 · Pu h e l i n 0 9 - 3 4 4 3 9 4 9 · N e t t i k a u p p a : w w w. Kohta kolme vuosikymmentä perfektionistista totuuden etsimistä ja ylvästä käsityötaitoa herättää varmasti mielenkiintosi. Heille laitevalmistus on kuin huippulaatuisen musiikki-instrumentin virittämistä, aidon musiikkielämyksen etsimistä toistettavassa muodossa. Paikanpäällä voit tutustua Pliniuksen mallistoon varsin kattavasti, esillä on laitteita alkaen edullisimmasta integroidusta vahvistimesta ja cd-soittimesta aina järeään Reference etu- ja päätevahvistimeen saakka. Sitten on kourallinen valmistajia, joille laitevalmistus on enemmän kuin pelkkää kassakoneen kilinää tai hienoja paperiarvoja. Uskallammekin väittää, että Uusi-Seelantilainen Plinus on ansainnut paikkansa tässä harvassa joukossa. Markkinoilla on runsaasti hyvä-äänisiä laitteita, joilla musiikki kuulostaa varsin kivalta