Hifimaailma 4/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Hifimaailma 4/2009 Hyvät peruskuulokkeet 100-150 euroa vain t 8,50 Ny ,90 5 LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI MP3-pakkaukset vertailutestissä Riittääkö hifiharrastajalle pakattu ääni? Parasääniset MP3-soittimet Kaiutinrakennussarjat vertailussa Neljä hyvää vaihtoehtoa kesäaskarteluun Luxman-vahvistimet, Rega RS1 ja Marten Form -kaiuttimet
Kestävään suhteeseen Jos kokoat laitteistoa, muista kysyä pakettietujamme. PMC GB1i kaiuttimet met · Viimeistely: musta, kirsikka, pähkinä tai tammi mi naim CD5x CD-soitin 2.390 2.200 /pari naim NAIT XS vahvistin 1.950 Pro-Ject Debut III Esprit levysoitin · Ortofon Alpha -äänirasia · Akryylilautanen · Useita värivaihtoehtoja 399 NAD C-515BEE CD-soitin · MP3-/WMA-toisto · 24 bit 192 kHz Delta Sigma DAC · Kaukosäädin · Väri: musta tai titaani System Audio SA1530 kaiuttimet · Raikkaan neutraali ääni · Viimeistely: musta, kirsikka, vaahtera tai satiinivalkoinen 289 950 /pari NAD PP-2 levysoitinesivahvistin · Signaali-kohinasuhde MM 80 dB, MC 78 dB · Väri: musta tai titaani 109 NAD C-315BEE vahvistin · Teho: 2 x 40 W/ 8 ohm · Kaukosäädin · Väri: musta tai titaani 329 HIFI · TV/VIDEO · LIFESTYLE · PRO SERVICES · Liisankatu 3, 00170 Helsinki · (09) 6840 0010 Kesän aukioloajat: ark 1018, la 1014, viikot 2631 la suljettu · www.kruunuradio.fi · asiakaspalvelu@kruunuradio.fi
Kaiuttimien tekeminen itse oli erittäin houkutteleva vaihtoehto minulle parikymmentä vuotta sitten. PAINOPAIKKA Sahanpuruinen historiani K aiuttimien rakentaminen kuuluu vahvana osana oman hifiharrastukseni alkuun. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen hinta. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. Kaiuttimista ehdottomia huippuja ovat minulle olleet esimerkiksi ELAC FS 609, Woodworks W3 ja Gradient Helsinki 1.5. CD-soittimista viime numerossa testattu Esoteric jätti pysyvän haikeuden, toisena poikkeuksellisena mieleen nousee Bluenote Stibbert Tube. Tilaus voidaan katkaista tai peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupongilla. Ja ei hätää, vaikkei se olisikaan iloa, voi kotelon toki ostaa valmiina. Lämmin kesäinen auringonpaiste ulkosalla on ehdottomasti mukavin keli askarrella puutöiden parissa, joten toivottavasti tämä numero antaa askartelemisen aihetta. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää yhtiömme suoramarkkinointiin ellei tilaaja sitä erikseen kiellä. Jokaisen pitää löytää se itselleen parhaiten sopiva kokonaisuus, ja jokainen saa pitää juuri siitä, mistä pitää. Tärkeä kohta on se "minulle sopivalla tavalla". Se osasi kaivaa minulle sopivalla tavalla musiikkia esiin hätkähdyttävän hyvin. Tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). Tästä huolimatta kaiuttimet säilyivät soivina ja käytössä varsin pitkään. Sähköiset osat eivät maksaneet paljoa, ja lastulevy ja maalikin olivat halpoja. Ei niistä tullut kaupallisten kaiuttimien lailla hienoja, mutta toisaalta minua taitavampaa puuseppää ei ole vaikea löytää. Rahansäästön lisäksi tekemisessä oli toinen erittäin tärkeä piirre, se oli hauskaa! Tai itse asiassa, se on hauskaa minullekin, edelleen. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ellei tilaaja katkaise tai peruuta tilaustaan. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. Kaiutinrakennussarjojen vertailutestin voittaja, AW-30 Aluminium, tarjoaa varsin hyvää ääntä pienellä rahallisella panostuksella, ja kaupan päälle saa itse tekemisen ilon. Vahvistimissa listalla oli aiemmin vain kaksi putkikonetta; kotiinkin päätynyt Coplandin CTA-405 ja Luxmanin noin kymmenwattinen. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. Tämän lehden viimeistelyn yhteydessä olen puuhannut vielä pari erilaista protokoteloa ensi numerossa esiteltävään rakennusohjeeseen. Päätoimittaja Samu Saurama ISSN 1796-6507 Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Ne herättivät paljon kiinnostusta pienessä pojassa, ja ahkerat sormet käyttivät kaikkia käsille tulleita työkaluja niiden tutkimiseen. Suvussa oli nimittäin paritkin 70-luvulla rakennussarjasta kasatut kaiuttimet, jotka ajautuivat minulle jo alaasteiässä. Painotan taas sitä, että tämä on harrastus, jossa on yhtä monta erilaista makua tyydytettävänä kuin on harrastajiakin. Tietyssä mielessä jopa varsinaista harrastusta edeltävälle ajalle. Harvalla teini-ikäisellä on liikaa rahaa käytössä. Niiden tavassa välittää äänite on jotain niin poikkeuksellisen vaivatonta ja välitöntä, että ne innostavat kuuntelemaan musiikkia lajista riippumatta. Valmiiseen koteloon pakattu vielä hieman paremmin soiva AW-30 Excelhän kävi lehtemme testissä numerossa 5/2007. Mieleenpainuvia hetkiä Jotkut testilaitteet jäävät äänenlaatunsa ansiosta mieleen pitkäksi aikaa. Hifimaailma kuuluu audio/kotiteatteri -paneeliin. HIFIMAAILMA 4/2009. H IFIMAAILMA 4/2009 Pääk Ir j oI t u s JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hifi-Mediat Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6401 Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi PÄÄTOIMITTAJA Samu Saurama samu.saurama@hifimaailma.fi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi VALOKUVAAJA Pekka Väänänen pekka.vaananen@hifimaailma.fi ULKOASU DDM Group Oy MITTAUKSET Risto Niska Klaus Riederer AVUSTAJAT Jaakko Eräpuu, Matti Hermunen, Mikko Järvikivi, Juha Kaski, Harri Katas, Timo Kuukkanen, Sami Laakkonen, Jarno Laine, Mikael Nederström, Risto Niska, Jarno Rannanpää, Klaus Riederer, Ilkka Rissanen, Ville Riikonen, Petri Teittinen ILMOITUSMYYNTI Teppo HirviKunnas Puhelin: 010 778 6401 teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400 Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 6 kk kestotilaus 31 12 kk kestotilaus 59 6 kk määräaikaistilaus 33 12 kk määräaikaistilaus 64 Ulkomaantilaukset +24 VUOSIKERTA: 8 NUMEROA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Luxmanin nyt kokeiltu 505 liittyy tuohon joukkoon ensimmäisenä transistoripelinä
Vertailimme eri pakkaustapoja mitaten ja kuunnellen. 46 Luxman L-550II- ja L505U-stereovahvistimet Japanilaisen klassikkovalmistajan uudet integroidut ovat toimintaperiaatteeltaan erilaisia, mutta ulkoasultaan yhtä lailla tyylikkäitä. Valmiilla, hyvin suunnitellulla rakennussarjalla pääsee edullisesti sisään hyvän äänen peruspalikoihin. A- ja AB-luokissa toimivat vahvistimet ihastuttivat. HifiÄ HARRASTAE N 50 Ray Qvarnström Perinpohjaisesti elektroniikalla höystetty talo voi olla myös hyvällä maulla toteutettu. Ääni noudattaa samaa siistiä linjaa. 36 Kuulokkeet 100150 euroa Alemman keskiluokan kuulokkeissa on suuria äänenlaadullisia eroja, ja kuuntelijoiden erilainen fysiologia asettaa haasteita myös muotoilulle. Rega RS1 on poikkeus säännöstä ja tarjoaa edullisesti menevän erilaista ääntä. KOKE ilUT 24 32 Iskujoukko Uuudenmaankadulta, 5 000 euron valmiskattaus Helsinki Sound + Cinema on B&W Group Finlandin kanssa samoissa tiloissa toimiva jälleenmyyntiyritys. Riittääkö alhainen bittivirta tai häviöllinen pakkaus ylipäätään hifikäyttöön. Testasimme neljä valmiiksi pohdittua kokonaisuutta. T EST iT 34 Rega RS1 -kaiutin Brittikaiuttimien sointiin asetetaan usein ennakkokäsityksiä. HIFIMAAILMA 4/2009. B&W:n ja Marantzin laitteista koottu setti painottuu kaiuttimiin ja menevään ääneen. 20 Kaikki irti MP3-äänestä Täysi-ikäinen MP3-pakkaus kutistaa alkuperäisen äänen alle kymmenesosaan alkuperäisestä. TÄ S S Ä N U MEROSSA /2009 Hifimaailma LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI 12 V E R TAi l U T 12 Kaiutinrakennussarjat Kaiuttimen voi tehdä myös itse. Irrottelemaan pääsee elokuville pyhitetyssä huoneessa etenkin kun toistolaitteisto sallii vaikuttavat elämykset. 24 MP3-soittimet 170300 euroa Nykyaikainen MP3-soitin tekee pakatun musiikin toiston lisäksi paljon muutakin. Parhaat tarjoavat hinnalleen erinomaista vastinetta molemmissa kategorioissa. Tarkastimme, onko niiden ergonomia kunnossa ja ennen kaikkea, kelpaako niillä kuunnella oikeasti musiikkia. 54 Marten Form Floor -kaiutin Kolmion muotoiseen koteloon kasattu kaiutin on valkoisine kiiltolakkapintoineen puhdaslinjainen komistus
Hifiharrastajien tapahtuma osoitti käden taitojen olevan edelleen tallella. 36 R Ap O RTT i 54 50 VAK iOT 3 Pääkirjoitus Sahanpuruinen historiani 44 Hifiharrastajat ry:n DIY-tapahtuma Omin käsin tekeminen elää vahvaa nousukautta. Hintalappujen nollien laskeminen lopetettiin jo puolessa matkassa. 70 HD-levyarvsostelut Blu-ray-elokuvia koekatseltuna. 72 Levyarvostelut Kuunneltavana hyvää ja laadukasta musiikkia. 77 Hifikeskustelua kysy, kommentoi, kiitä, kritisoi 80 Hifimarkkinat Käytettyjen laitteiden markkinapaikka yksityisille. HIFIMAAILMA 4/2009. Sielunmaiseman pengontaa tuetaan tällä kertaa myös mittauksin. 58 Sillä korvalla Eräpuun matka läpi Hämeen hifitarjonnan kattaa niin Hatanpään Kartanon high end -messut kuin paikallisten myyjien raskaat kalustotkin. Tavallista television katselua vastaavaksi touhun saa siihen tarkoitetulla IPTV-boksilla, mutta onko tekniikka jo kypsää kuluttajakäyttöön? 66 Hermuset Hermusen tunnepohjaisessa testipenkissä on Primaren päivitettävä SP32kotiteatteriprosessori. Parhaat laitteistot vakuuttivat kokeneenkin kuuntelijan. 6 Uutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. U U TTA TE K Ni i KKAA 64 Maxivision Televisio-ohjelmia voi ilmateiden lisäksi seurata internetistä
Lisätietoja: Genelec Oy, puh. DCW-suuntain on uudistunut siten, että se valmistajan mukaan tuottaa entistä tasaisemman taajuusvasteen sekä kuunteluakselilla että siitä sivussa. Genelec esitteli Frankfurtin MusikMessessä kolme uutta kaiutinta. Lisätietoja: Olavi Räsänen Oy, puh. Pääpainoalue onkin keski- ja diskanttialueen toistossa, jonka valmistaja kertoo olevan vähintään yhtä laadukas kuin 1038B:ssä. Kompakti subwoofer on kooltaan 32 x 31 x 32,2 cm ja painaa 13 kiloa. Takapaneelista on samalla poistettu XLR-ulostulo. 1038CF ja 8020B ovat päivitettyjä versioita jo olemassa olevista kaiuttimista, mutta 8260A on täysin uusi tuote. 1038CF:n ja 8020B:n osalta ne vahvistuvat kesällä, 8260A:lle syksyllä. Koaksiaalielementtiin päädyttiin, sillä tavallista elementtiä käytettäessä suuntaimen koko olisi ollut epäkäytännöllisen suuri. 0440-553595, www.hifitalo.fi Tukea pikkukaiuttimille Kotimaisen OR:n E-sarjan subwoofer OR-ESW1 sopii sarjan tyylikkäästi viimeisteltyjen jalustakaiuttimen tapaan sisustuselementiksi. TUOTEUUTISET Koonneet: Mauri EronEn, Harri Katas ja tiMo KuuKKanEn Pientä ja suurta Suomesta Kotimainen aktiivikaiutinvalmistaja täydentää valikoimaansa uusilla malleilla. Elementti on pitkäiskuinen 8-tuumainen, jota ohjataan D-luokkaisella 200 watin vahvistinmoduulilla. 1038CF:n bassotoisto on rajoitettu 57 hertsiin 1038B:n 30 hertsin sijaan, minkä takia kotelon syvyyttä voitiin pienentää 23,5 cm:iin. Toiminnallisesti se eroaa selvimmin edeltäjästään äänenvoimakkuussäätimen osalta, joka ei enää toimi virtakytkimenä. Taajuusvasteeksi ilmoitetaan vapaakentässä 66 Hz 20 kHz (±2,5 dB). Mallinimen 2 ilmaisee kyseessä olevan DSP-ominaisuuksilla varustetun kaiuttimen, jota hallitaan GLM-tietokoneohjelmistolla. Nahkapäällysteen voi valita mustasta ja valkoisesta. 020 791 9700, www.or-loudspeakers.fi HIFIMAAILMA 4/2009. Hintatietoja uutuuskaiuttimista ei vielä ole saatavilla. Se on entistä kompaktimpi 3-tiemalli, joka kehitettiin nykyaikaisia, pienempiä studioita varten, joissa bassotaajuuksista huolehtii erillinen subwoofer. Kaiuttimen suunnittelun tarkoitus oli saada aikaan keskialueesta ylöspäin suuntaavuudeltaan optimoitu, kompakti kolmitiekaiutin. Lisätietoja: Hifitalo, puh. Suositushinta on 695 euroa. Genelec 1038CF perustuu menestyneeseen 1038B-malliin. Bassoelementti on perinteinen, ja toiston alarajaksi ilmoitetaan 26 hertsiä. 017 83 881, www.genelec.fi Hifitalo ja Audioparts yhdistyneet Suomen Hifitalo ja Audioparts Finland ovat yhdistyneet. Toiminta jatkuu Hifitalo-nimellä, ja Hifitalon perustaja Jukka Ollila jättää tehtävät Audiopartsin Arttu Kyynäräiselle. Lisäpontta saa 2050 hertsin välillä toimivalla, 06 desibelin korostuksella. Elementtiä suojaa 12 hertsiin asetettu subsonic-suodin, jonka jyrkkyys on 24 dB/okt. Pienikokoinen 8020B on pävitetty malli tutusta 8020A-2-tiekaiuttimesta. Kotelo on verhoiltu kotimaisella nahalla, ja etulevyn viimeistely on kiiltävän musta pianolakka. Hetkellistä äänenpainetta musiikkimateriaalilla luvataan 124 desibeliä metrin päähän. Hifitalon toimipiste siirtyy Saloon, mutta vanhalla tutulla paikalla Konalassa tulee edelleen sijaitsemaan valtuutettu jälleenmyyjä Radioduo. Hifitalo on tullut harrastajille tutuksi laajasta komponenttivalikoimastaan sekä AW-, HIFI- ja HM-rakennussarjojen tarjoana. 8260A on 8000-sarjan ensimmäinen kolmitiemalli, ja siinä käytetään koaksiaalista MDC-elementtiä (Minimum Diffraction Coaxial) keskiäänien ja diskantin tuottamiseen. Samankeskeinen keski- ja diskanttielementti auttavat myös lähikenttämonitoroinnissa, sillä elementtien välille ei synny vaihe-eroa. Refleksikoteloidulle kokonaisuudelle ilmoitetaan taajuusvasteeksi 28120 hertsiä. Sovitusta pääkaiuttimiin ja huoneeseen helpottaa portaaton vaihesäätö. Virtakytkin on sijoitettu kaiuttimen taakse, joten voimakkuutta ei tarvitse enää säätää virtoja kytkettäessä
Samoin jalustan jalka on läpinäkyvä. Sekä B&W että Klipsch ansaitsevat kolme tähteä ja Klipsch toimituksen suosittelun. Hifimaailman tulevissa vertailuissa ei hintalaatusuhdetta pidetä enää mukana yleisarvosanaa määriteltäessä. Hinta-laatusuhteen pitäminen osana yleisarvosanaa on aiheuttanut erityisesti vertailutesteissä keskustelua tuotteiden lopullisesta paremmuusjärjestyksestä. Tässä korjaukset kahden kaiuttimen kuunteluihin: Duevel Planets, Mikael nederström Cerwin-Vega! CLS-12, Samu Saurama Etäinen etäinen soundi, joka parhaimmillaan soi kuin itsestään mutta pahimmillaan tulee kuin seinän takaa. Korjaus Samsungilta valtavasti TVuutuuksia Korealainen viihde-elektroniikkajätti Samsung ei jarruttele taloustaantumassa, vaan se tuo tämän kevään aikana markkinoille kaikkiaan 80 uutta televisiomallia. Uusien mallien pääosassa ovat LEDtaustavalaistut, Full HD -yhteensopivat LCD-televisiot, jotka ovat aikaisempaan tekniikkaan verrattuna siroja. Lisätietoja: L-Sound, www.lsound.no HIFIMAAILMA 4/2009. Ekvalisaattoria voidaan käyttää yhdyskaapelin avulla olemassa olevan kalibroivan AV-vahvistimen kanssa, jolloin bassotaajuudet jäävät AS-EQ1:n huoleksi. Artikulaatio on kohtisuuntauksella jo luokkaa "sylki roiskuu kuuntelupaikalle asti" ja rauhoittuu pienellä kaiuttimien kääntämisellä ohi kuuntelupaikan. 40- ja 46-tuumainen malli tulevat myyntiin kesäkuussa, ja niiden hinnat vahvistetaan piakkoin. Yritykseen tiedotteessa mainitaan, että kevään televisiolanseeraus on Samsungin kaikkien aikojen suurin. Hyvä puoli äänessä on, että sitä ei saa riipiväksi millään, mutta samalla musiikista jää puuttumaan terävin toden tuntu. Näin vasteesta saadaan kompromisseilla mahdollisimman tasainen useammalle kuuntelijalle. Läsnäoloa ei juuri ole, mutta ei toisaalta riipivää rasittavuuttakaan. Paketissa toimitetaan mittamikrofoni. Jos subwooferia ei voida sijoittaa huoneessa optimaaliselle paikalle, muuttuu toisto vuoristorataa muistuttavan taajuusvasteen takia luonnottomaksi ja kumisevaksi. 7-sarjan ominaisuuksiin kuuluu lisäksi nettisisältöä näyttävä Internet@TV ja langaton DLNA. Mittausvaiheessa laite AS-EQ1 kytketään tietokoneeseen USBkaapelilla, mutta käytössä tietokonetta ei tarvita. Uusien mallien Crystal TV -muotoilussa käytetään liukuvärejä ja pianolakattuja kehyksiä, jotka ovat reunoiltaan läpinäkyvät. Ruudut ovat 3255tuumaisia. Tarkka ja eloisa ilopilleri Poikkeuksellisen tarkka stereokuva ja vahva läsnäolo. 40-tuumainen maksaa noin 2100 euroa. Lisätietoja: Samsung Electronics Nordic Ab, puh. Vaihetoiston tarkkana pitävät FIR-suotimet toimivat myös kahden subwooferin stereojärjestelmissä ja vähentää merkittävästi aikaa, joka kuluu hankalan kokonaisuuden säätämisessä. Bassoilla on runsaasti voimaa, rintalastassa tuntuvaa potkua ja ryhtiä, jos toki yläbassoa tulee muuta aluetta peittävän runsaasti. Bassotoisto on enemmänkin pehmeä kuin napakka. Yleinen erottelukyky on varsin hyvä, ja kaiutin pureutuu vaivattomasti pieniinkin yksityiskohtiin. Audysseyn MultEQ XT -tekniikka tukee jopa 32 mittauksen suorittamista eri puolilta huonetta. etäisyyden tuntu vaikuttaa tulevan sekä yli-ilmavasta äänikuvasta että alemmalle keskialueelle painottuvasta sointitasapainosta. Kaiutin, jonka hyvyys on selvästi tavallista enemmän huoneakustiikasta ja omista mieltymyksistä riippuvainen. Ilman turhaa yläbasson möykkyä tämä olisi todella kova luu eli mars kaikki joukolla bi-amppaamaan. Halutessaan toiston voi optimoida myös hyvin pienelle kuuntelualueelle. Hintaisekseen poikkeuksellisen hyvät tuotteet saavat "Hyvä hinta-laatusuhde" -lisämerkinnän. Painoarvo Ääni Mittaukset työn laatu Hinta-laatu Yhteensä 70 % 10 % 10 % 10 % 100 % B&W 3,3 2 3 3 3,1 Cerwin-Vega! 2,7 3 1 2 2,5 Dali 2,0 3 3 2 2,2 Duevel 2,7 2 3 3 2,7 infinity 3,0 3 2 3 2,9 Klipsch 2,7 4 4 4 3,1 Yamaha 3,0 1 5 3 3,0 Lisäksi kuunteluarvioissa oli kaksi päällekkäisyyttä. Mallit tulevat myyntiin huhtikuussa. SVS AS-EQ1 maksaa toimituskuluineen Norjasta noin 860 euroa. Uudet mallit tulevat 6-, 7- ja 8-sarjoihin. Vahvistimiinkin korjaimia tekevän Audyssey Labsin kanssa valmistettu EQ helpottaa subwooferin sijoittelua akustisesti haastavissa tiloissa. Kaikissa uusissa malleissa käytetään liikettä terävöittävää Motion Plus tekniikkaa. 8-sarjan laitteiden Motion Plus -tekniikka on 200-hertsinen, kun muissa se on 100-hertsinen. Pisteiden uudelleen laskemisen johdosta testivoittajaksi nousee B&W 684. Television paksuus on 3 senttiä, seinäkiinnikkeen kanssa 4,5 senttiä. Automaattista bassokorjausta Amerikkalaisen, subwoofereista tunnetun SVS:n uusin tuotos on bassotaajuuksia ekvalisoiva AS-EQ1-huonekorjain. Samsung on ollut kolmen vuoden ajan taulutelevisioiden markkinajohtaja Pohjoismaissa, ja tällä lanseerauksella se pyrkii vahvistamaan asemaansa. 6-sarjassa on 40- ja 46-tuumaiset mallit, joista pienemmän ohjehinta on 1900 euroa. Vertailussa käytettiin epähuomiossa väärää pistetaulukkoa, jossa äänenlaadun ja hinta-laatusuhteen painotukset olivat pielessä. 40-, 46- ja 55-tuumaiset mallit ovat kaupoissa niin ikään huhtikuussa. LED-taustavalon ansiosta LCD:n kontrasti on entistä parempi, sillä yksittäisiä ledejä voidaan tarvittaessa sammuttaa. Niissä on neljä HDMI-ottoa ja USB-liitin, jonka kautta voidaan katsoa ulkoisten laitteiden mediaa. Kokonaisuus on siten enemmänkin pienimuotoisen sympaattinen kuin dynaaminen tai yleispätevä. Yamaha asettuu kolmanneksi, mutta muiden kaiuttimien sijoitus ei muutu. (09) 8563 5050, www.samsung.fi Hifimaailman 3/2009 lattiakaiutinvertailuun tuloksissa oli tapahtunut ikävä virhe
Yhdistelmää on jo saatu maahan rajoitettu erä. Kotelon pyöristyksiä ei ole tehty perinteisellä sahausmenetelmällä, vaan monikerroksinen mdflaminaatti lämpökäsitellään pyöristetyksi. Basso- ja keskiäänielementeissä käytetään mustia Kevlar-kartioita. Näitä vielä täydentää kolme subwoofermallia. TUOTEUUTISET Cambridge Audiolta yksi yhdistelmä Wharfedale Diamond 10 Cambridge Audio One poikkeaa valmistajan muista tuotteista melkoisesti. Myynti alkaa huhtikuun alussa. Se ei korvaa edeltävää, hyvin menestynyttä Diamond 9 -mallistoa vaan täydentää valmistajan valikoimaa. (09) 4553 685, www.highendstudio.fi, www.cambridgeaudio.com Wharfedale julkistaa Diamond 10 -sarjan tänä keväänä. Silti valmistaja vakuuttaa, että äänenlaadussa ei ole tingitty. Sarjan muotoilu on brittiläisen perinteen mukainen. Paljon onnea! HIFIMAAILMA 4/2009. Kaikissa kaiuttimissa on kiiltävänmusta etuosa. Näin elementin takaosan heijastukset eivät pääse vaikuttamaan elementistä eteenpäin suuntautuvaan ääneen. Lisätiedot: Gamiron Oy Audelec, puh. Parihinnat ulottuvat 10.0:n 169 eurosta 10.7:n 815 euroon. Elementtien koristelevyt ovat timanttileikattua alumiinia. 010 387 8980, www.audelec.fi, www.wharfedale.co.uk Hifimaailma 3/2009 ristikon ratkaisu Edellisen ristikon oikein ratkaisseista onni suosi Antti Luukkosta Valkeakoskelta. Kaiuttimien viimeistelyt ovat samat kuin Diamond 9 -sarjan uusimmissa malleissa: Santos/ruusupuu, Cinnamon/kirsikka, Blackwood/musta ja Pearl/pähkinä. Se koostuu kolmesta jalusta-, viidestä lattia-, kolmesta keski- ja kahdesta takakaiutinmallista. Se on minikokoinen yhdistelmästereo, jollaisia myös massavalmistajat tuottavat. Kotelon kaarevat linjat yhdistyvät selkeäpiirteiseen etulevyyn. Lisätietoja: Highend Studio Finland Oy, puh. Kaukosäädin ja kaksirivinen näyttö helpottavat myös medioiden digitaalisten hakemistojen hallintaa. Kartioreunukset on muotoiltu uudelleen sopimaan heijastuksia vähentävään elementtirunkoon. Sarjassa on huikeat 16 mallia. One sisältää CD-soittimen, DAB/FM-virittimen ja vahvistimen. Laitteen olemuksesta ja ominaisuuksista huolimatta ostaja saa valmistajan mukaan perinteistä Cambridgea: muhkeaa ääntä, upeaa muotoilua ja käyttömukavuutta. Se maksaa 499 . Samaa menetelmää käytetään myös tehtaan kalliimmissa mallistoissa EVO2 ja OPUS. Audio stealth -muotoilussa monet elementtirungon normaalirakenteessa olevat heijastavat pinnat on eliminoitu. Tämä tekee valmistajan mukaan kotelosta jäykemmän ja akustisesti vaimeamman. Refleksiputket on nyt suunnattu taaksepäin, ja liitinpaneeli on mustaksi viimeisteltyä alumiinivalua. Ja tietysti tärkeimmät nykyajan digitaaliset liitännät. Siinä on USB-liitin, digitaalinen kortinlukija ja telakka-asema iPodille. Eikä tässä vielä kaikki. Siinä on myös kelloradiotoiminnot. Diamond 10 -sarjan malleista jalustakaiuttimet 10.0, 10.1, 10.2 ja keskikaiuttimet ovat magneettisuojattuja. Basso- ja keskiäänielementtien rungot on muotoiltu vähentämään heijastuksia. Rakenteessa on myös jäykistyksiä vähentämässä kartioreunuksen resonansseja
Pakattu ääni saa lisää muhkeutta äänenlaadunpalauttimella, joka palauttaa pakkauksessa hävitettyjä ääniä. Etulevyssä on myös USB-liitin, jota kautta vahvistimelle voi syöttää lukuisia digitaalisia äänitiedostoja, esimerkiksi MP3:sia. HD-äänten purku tapahtuu PCM-muotoon vain HDMI-antoon, sillä analogiset liitännät ovat mukana vain stereona. 020 7749 783, www.pioneer.fi Hifimaailman edellisen numeron yhteydessä järjestetyssä lukijakilpailussa onni suosi Jukka Strömiä Tupokselta. (09) 8553 400, www.harmanconsumerfinland.fi, www.harmankardon.com HIFIMAAILMA 4/2009. Toimintaa ja elokuvien kelausta valmistaja kehuu sulavaksi. Pioneerin vahvistimissa uusia toimintoja Pioneer tuo markkinoille neljä uutta AV-vahvistinta, joiden digitaalisia ominaisuuksia on ajanmukaistettu niin liitinkuin toimintopuolellakin. Kuvapuolella vahvistin osaa skaalata kaikki videosignaalit ylöspäin aina 1080p-tarkkuuteen asti, ja analoginen kuvasignaali saadaan HDMI-antoon. Lisätietoja: Harman Consumer Finland Oy, puh. HDMI-lähdön lisäksi vanhempien näyttölaitteiden omistajia tuetaan komponentti- ja komposiittivideoannoilla sekä optisella ja koaksiaalisella digiäänilähdöllä. Kaukosäädin on taustavalaistu. Kakkosprofiilin mukaisesti takapaneelista löytyy ethernetliitäntä, jonka kautta soitin voi noutaa bonusmateriaalia BD-Live ominaisuuden tarjoaviin elokuviin. Kesäkuussa myyntiin tuleva VSX-1019AH irtoaa 900 eurolla. BDP 10 on 2.0-profiilin soitin, joka osaa purkaa TrueHD- ja DTS-HD Master Audio -ääniraidat sekä skaalata DVD:t 1080p-tarkkuuteen. Jukka pääse nauttimaan avarasta äänestä 999 euron arvoisilla Duevel Planets kaiuttimilla. CD-äänestä saadaan siivottua jitter kvartsilukkoon perustuvalla tekniikalla, ja monikanavatoistossa akustinen kalibrointiohjelma hienosäätää äänentoiston sopivaksi elokuville ja musiikille. Lisätietoja: Pioneer Finland, puh. Harman Kardon BDP 10 löytyy kaupoista 699 euron suositushintaan. Etupaneelin USB-liitäntä näyttää JPEG-kuvat teräväpiirtoisena ja pyörittää DivX-videota sekä MP3/WMAääntä. Eri äänilähteiden tai esimerkiksi TV:n mainoskatkojen erilaiset äänenvoimakkuudet voidaan tasata automaattisella tasonsäädöllä. Uuden vahvistinsarjan lippulaiva on VSX-1019AH, joka on saanut otot iPodille ja iPhonelle. Paljon onnea! H/K:n sininen Harman Kardon on saanut markkinoille ensimmäisen Bluray-soittimensa. Mainittakoon ääniominaisuuksista myös DTS HD Master Audio- ja Dolby TrueHD -purku. Uuden malliston edullisin vahvistin VSX-519V maksaa 330 euroa, ja sen pitäisi olla saatavilla toukokuussa
VERTAILUTESTI: KAIUTI NRAKENNUSARJAT TeksTi: Samu Saurama kuvaT: Pekka Väänänen ja Samu Saurama MiTTaukseT: klauS aj riederer / Tkk Audiokit AW-3 Aluminium Audiokit AW-3 Excel Audiokit AW-30 Aluminium Harrin Kaiutin Sarja 5 S2 Omatoimisen 12 HIFIMAAILMA 4/2009
Kahdessa suuremmassa kammiossa on vaimennusaineena polyesterivanua, kun taas pienin kammio jätetään tyhjäksi. Monilla on myös halu tehdä jotain omin käsin. Kahdesta HIFIMAAILMA 4/2009 13. Rahan säästäminen oli varsinkin aiemmin niistä tärkeimpiä. Molemmissa on Hifitalon kehittämä Transflex-kotelo. Periaate kuormittaa bassoelementtiä tasaisemmin ja tehokkaammin kuin tavallinen refleksikotelo, ja sen bassotoiston pitäisi siksi olla puhtaampi. Se on saatu edullisemmaksi vaihtamalla Seasin Excel-sarjan basso-keskiääniset alumiinikartiolla varustettuun tyyppiin L18RNX/P. Kotelo on pikkumallien tavoin Transflex-tyyppinen, mutta tässä tapauksessa kammioita on yhteensä seitsemän kappaletta, ja väliseiniä tarvitaan kuusi. Elementissä on suuri takatilavuus, minkä ansiosta resonanssitaajuus on vain 900 Hz. Molempien rinnalla on korkeataajuusresonanssia vaimentava piiri. Kotelon alimmassa ja ylimmässä kammiossa on refleksiputki. Komponentteja on kuusi kappaletta. Kotelosta on selvät piirrokset, mutta väliseinät lisäävät jonkin verran työtä. Jakosuodin joka on sama molemmissa on yksinkertainen. AW-30:ssa jakosuodin on jopa valmiiksi koottu. Minikokoinen yleiskaiutin Harrin Kaiutin on toiminut jo 1980-luvulta alkaen. Ainoastaan etulevy on paksumpi, 16-millinen. Etulevyn paksuus on 25 mm ja muiden ulkoseinien 15 mm. Testatuissa kaiuttimissa oli käytetty kuitenkin saman valmistajan polyesterikondensaattoreita. Audiokitin AW-3-mallit eroavat toisistaan vain bassoelementin osalta. Väliseinien ansiosta rakenne on myös tukevampi, ja sisäisten seisovien aaltojen luvataan vähenevän. Kondensaattorit ovat ohjeen mukaan Intertechnikin polypropyleenieristeisiä Audyn Cap -malleja. Kaiuttimien rakentelusta pitäville on tarjolla suuri valikoima valmiita sarjoja. Diskanttina on Seas 25 TAFN/G. Otimme katsastettavaksi muutamia rakennussarjoja, jotka vaihtelevat kooltaan kaksilitraisesta pikkukaiuttimesta lähes metrin korkuiseen lattialle sijoitettavaan malliin. Pienet veljekset Hifitalon Audiokit-nimellä myytäviä sarjoja on laaja valikoima. On erilaisia syitä siihen, miksi kaiuttimia tehdään itse. Muuten suodin onkin pelkistetyin mahdollinen: bassoilla sarjakela ja diskantilla sarjakondensaattori. Jakosuotimessa on vain neljä kelaa ja kolme kondensaattoria siitä huolimatta, että kummallakin bassoelementillä on kokonaan oma suotimensa. Perusmallissa (vas.) kartio on alumiinia ja Excel-mallissa magnesiumia. oko hifiala syntyi harrastajien omatoimisesta rakentelusta ja kehittelystä. Kotelon materiaalina voidaan käyttää ohutta, 10-millistä levyä. Teknisesti AW-3-kaiuttimet ovat lähes identtisiä. Testin kaiuttimista AW-3 Aluminium ja AW-3 Excel ovat noin kolmen litran tilavuisia jalustakaiuttimia. Siinä sisätila on jaettu kolmeen erisuuruiseen kammioon, jotka yhdistyvät toisiinsa väliseinien aukkojen kautta. Jos on tutustunut jakosuotimen suunnittelun perusteisiin, kaiuttimen sointia voi samalla hienosäätää omaa makua vastaavaksi. Silloin voi vaikuttaa mielin määrin ulkoasuun. Excelmallissa elementtinä on kalliimpi W12CY-001, jossa on magnesiumkartio ja kuparinen vaiheplugi. Ainoa ero on basso-keskiäänisessä. Nykyään vain harvat tekevät laitteensa, mutta kaiuttimien rakentelu on edelleen suosittua. Pienin kammioista on välittömästi elementin takana. Ainoa pieni erikoisuus on bassoelementin rinnalla oleva piiri, jonka tarkoitus on vaimentaa kartion korkeataajuusresonanssia. Diskanttielementti on myös Seasin valmistama: 27 TBCD/GB-DXT. Kaiutin on tarkoitettu subwooferin kanssa käytettäväksi. Kuusi väliseinää, seitsemän kammiota AW-30 Aluminium on siro lattiakaiutin, joka on kehitetty aiemman AW-30 Excel -mallin pohjalta. Testiin ottamamme Sarja 5 S2 on kaksitiekaiutin, jonka sisätilavuus on kaksi litraa. Väliseinät ovat 8-millisiä. Mallistossa on useita erilaisia perustyyppejä, joiden nimityksenä on Sarja. Sen eteen on asennettu Hifitalon suuntain AWSM-140. Suurimmasta kammiosta johtaa elementistä molemmat toistavat bassoalueen, mutta alemman suodatus alkaa jo 300 hertsistä, kun ylempi toistaa 1500 hertsiin asti. Se on Seasin ensimmäinen diskantti, jossa on yhdysrakenteisena laajalla taajuusalueella toimiva suuntain. Näistä on erikoisia muunnoksia. Audiokitin sarjat sisältävät elementit, jakosuotimen komponentit, liitinpaneelin, sisäisen johdotuksen, elementtien tiivisteet ja kiinnitysruuvit. Sillä on pitkät perinteet rakennussarjojen myymisessä. Sisätila vaimennetaan polyesterivanulla lukuun ottamatta molempia bassoelementtien takana olevia kammioita. Alumallissa käytetään Seasin tyyppiä L12RCY/P, jossa on alumiininen kartio ja vaiheplugi. Testasimme neljä erilaista vaihtoehtoa. K vaihtoehdot putki ulos
Kaikki ovat melko neutraaleja ja hillittyjä toistimia, joskin hieman viileäsävyisyyteen taipuvia. Lisäksi suotimeen kuuluu sarjakela. Hillittyjä toistimia Testin pikkukaiuttimet ovat luonteeltaan pitkälti samankaltaisia. Sähköisesti komponentteja on seitsemän, mutta kaksi niistä on muodostettu rinnankytkennän avulla, ja siksi rakenneosia on kaikkiaan yhdeksän. Audiokitin Transflex-koteloissa sisätila on jaettu kammioihin. Kaiuttimilla ei ole taipumusta epämiellyttävään kumisevuuteen, ja ne sietävät tässä suhteessa myös seinän läheisyyttä joissakin huoneissa se on tarpeenkin riittävän täyteläisen toiston saamiseksi. Audiokit AW-30:n sointitasapaino on täyteläisempi ja vaikutelma rauhallisempi. Sarjaa saa myös magneettisuojattuna lisähintaan 18 euroa/kaiutin. AW-3 -kaiuttimissa bassolla on resonanssia vaimentava imupiiri (kela ja kondensaattori). Basson toimintaperiaate on suljettu, joskin se voidaan toteuttaa myös refleksinä, jos halutaan voimakkaampaa bassoalueen toistoa. Vasemmalla Harrin Kaiutin ja oikealla Audiokit. Kotelo tehdään 16-millisestä mdf-levystä. Bassotoisto on dynaaminen ja puhdas. Elementtien välissä on etu- ja takalevyn välinen tuki. Joskus mukana tuntuu olevan hieman tummuutta, joka etäännyttää esimerkiksi laulusolistia. Ulottuvuus on vähintään luokkaa parempi kuin pikkukaiuttimilla, mutta kokoonsa nähden toisto ei ulotu kovin alas. Yhteisenä piirteenä on myös maltillisesti mitoitettu bassotoisto. Kelat ovat ilmasydämisiä ja kondensaattorit muovieristeisiä. Sarja sisältää elementtien, jakosuodinkomponenttien ja etulevyn lisäksi liitinpaneelit, kaapelit, tiivisteet ja ruuvit. Ne eivät pyri kosiskelemaan ostajia huomiota herättävällä sointitasapainolla. Jakosuodin on bassolle toista astetta (yksi kela ja kondensaattori) ja diskantille kolmatta astetta (kela, kaksi kondensaattoria ja kaksi vastusta). Siinä on myös upotukset elementeille. Basso-keskiääninen on Seasin tyyppi CA 11 RC/P. VERTAILUTESTI: KAIUTI NRAKENNUSARJAT Sarja 5 S2:n jakosuodin on basson osalta toista astetta ja diskantin osalta kolmatta astetta. 14 HIFIMAAILMA 4/2009. Siksi sarjan mukana tulee valmis etulevy. Sen edessä on suuntain, joka on toteutettu jyrsimällä kotelon etulevyyn. Alimpia jytinöitä haluava tarvitsee myös sen täydennykseksi hyvän subwooferin. AW-30-mallissa on kuusi väliseinää. Kaiuttimissa on asialliset perusliittimet. Diskanttielementti on alumiinikalottinen Seas 19TAFD/G. Sisätila täytetään tiiviisti polyesterivanulla. Kartio on päällystettyä paperimassaa, ja keskiössä on vaiheplugi. Kaikki testatut sarjat ovat hyviä vaihtoehtoja harrastajalle, joka haluaa itse osallistua kaiuttimiensa rakentamiseen
akustiset instrumentit ovat hieman vaimennetun oloisia, mutta sävy pysyy kauttaaltaan yhtenäisenä, eikä häiritseviä piikkejä ilmene. Bassojen laatu on hyvä, mutta kunnollinen jykevyys edellyttää subwooferia. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Molemmissa AW-3-malleissa käytetään Seasin uutta diskanttielementtiä, jossa on kiinteä suuntain. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Tekniset tiedot Hinta: 258 /pari (sähköiset osat) Lisätietoja: Hifitalo, puh. Hyvän subbarin kanssa voisi olla ihan toimiva ja myös yleispätevä peli. Siistin ohuehko eheä, yhtenäinen ja siisti soundi, joka on yleiseltä luonteeltaan etäälle ja rauhallisesti hahmottunut. Läsnäolo on seinustalla vahvaa ja elävää, ja stereokuva on riittävä kaikenlaisesta musiikista nauttimiseen, mutta ei ääniteanalyysin tekoon. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 5 Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 82,5 dB alarajataajuus (-6 dB): 68 Hz vasteet ovat yhdenmukaiset ja melko tasaiset. 0208 333 030 www.hifitalo.fi Mitat (l x k x s): 14 x 24,5 x 16,6 cm Toimintaperiaate: 2-tie, Transflex elementit matalat äänet: 12 cm korkeat äänet: 2,5 cm Nimellisimpedanssi: 8 ohmia suurin suositeltu teho: 100 W Magneettisuojaus: ei vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Mainio menopeli pieneen tilaan niin kaksi- kuin useampikanavaiseenkin käyttöön. Väliseinät lisäävät hieman työtä koteloa tehtäessä. kelpo ja pitkälti moniruokaisen miellyttävä ääni ei ole omimmillaan rokilla, joka kääntyy liian ohueksi. Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Bassotoisto on erittäin korostumaton, mutta se kuitenkin menettää kontrollin aikaisessa vaiheessa voimakkuutta nostettaessa. Alumiinikartioisen basso-keskiäänisen täydennyksenä on suuntaimin varustettu diskanttielementti. Basso on mukavasti potkaiseva ja nopea, ulottuvuuskin on käypäinen. se mikä tulee, tulee siis puhtaasti. samalla hienosyisin erottelukyky kuitenkin kärsii. + Siisti ja yhtenäinen toisto lievää viileyttä Yleisarvosana samu saurama Tasaisesti kuunneltava Äänikuvan piirto tapahtuu hieman sinne päin. Toisto muuttuu silloin yhtäkkiseltään epämääräiseksi. Läsnäoleva menopeli vakiopaikalla sävy jää hieman voimattomaksi, mutta siirto lähes seinään kiinni korjaa asian, ja tulos on mehevä ja menevä. Toisto ulottuu kokoon nähden alas. Audiokit AW-3 Aluminium AW -3 on pieni yleiskaiutin, jossa on tukeva, kolmikammioinen Transflexkotelo. Jakosuodin on toteutukseltaan selkeä. Bassojen yleistaso on maltillinen, ja huoneesta riippuen sopivan täyteläisyyden saavuttaminen voi vaatia sijoitusta lähelle seiniä. Diskantti on enemmänkin tumma ja siisti kuin kirkkaasti helisevä, mikä tekee monien ikäväsoundistenkin levyjen yläpäästä miellyttävän. Tilassa on hieman ympärisäteilevän kaiuttimen tapaista laajuutta asioiden levitessä helposti kuulijan ympäröivään muottiin. Tästä huolimatta soundi ei ole rasittava, koska muuten suurempia mutkia vasteessa ei tunnu olevan. keskitaajuuksilla on pieni kuoppa. keskialueen sävyssä on pientä suoraviivaisuutta, joka ohjaa levyvalintoja enemmin tuotetun kuin akustisen musiikin suuntaan. Toisaalta raakuutta ei ilmene samassa määrin kuin sisarmallissa. HIFIMAAILMA 4/2009 15. alemmilla taajuuksilla balanssi on hiukan kapoisempi, sillä alemmalta keskialueelta ja bassoilta puuttuu energiaa, mikä tuo ääneen tiettyä voimattomuuden tunnetta ja lievää viileyttä. vastapainona on aavistuksen nasaalimpi ja purkkimaisempi soundi. Tehovasteapproksimaatio (musta). Äänellisesti kaiutin on aavistuksen viileä mutta hyvin siisti ja yhtenäinen
Transflex-kotelossa on tavallista enemmän kokoamista, mutta rakenne on tukeva. Subwoofer on kuitenkin suositeltava täyteläistä toistoa haluttaessa. Yleispätevyyden puute ja dynamiikan rajoitteet pudottavat pisteitä, vaikka kevyt jazz heilauttaa soundin jopa innostavaksi. Joka tapauksessa tämäkin vaihtoehto kaipaisi selvästi subbaria kylkeensä. Sointi on miellyttävän elävä mutta se ei ole useimmilla äänitteillä silti rasittava. Tila avautuu avarana ja ilmavan selkeänä. Ylipäästö ja subbari tekisivät toistosta varmasti vapautuneempaa. 0208 333 030 www.hifitalo.fi mitat (l x k x s): 14 x 24,5 x 16,6 cm Toimintaperiaate: 2-tie, Transflex elementit matalat äänet: 12 cm korkeat äänet: 2,5 cm nimellisimpedanssi: 8 ohmia Suurin suositeltu teho: 100 W magneettisuojaus: ei vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. keskialue on yläpäästään aavistuksen rasittava; ärjymmät puhaltimet aiheuttavat kuunteluväsymystä. Kokonaisuutena suureksi osaksi samantyyppinen kuin AW-3 Aluminium. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. AW-3-mallien diskantin kolme osaa sisältävä jakosuodin on helppo kiinnittää elementin taakse. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Tekniset tiedot Hinta: 498 /pari (sähköiset osat) lisätietoja: Hifitalo, puh. + Vaivaton ja iskevä ääni aavistus räikeyttä Yleisarvosana samu saurama Paikoitellen menevä stereokuvaltaan epämääräisen oloinen esitys. Bassotoisto on ahdistuneen tuntuinen vähänkään suuremmalla voimakkuudella. kokonaisuutena soundi saattaa olla vähän viileämpi, bassokkaampi ja kirkkaampi. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 5 Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 82 dB alarajataajuus (-6 dB): 64 Hz keskialue ja diskantti toistuvat tasaisesti, ilman jakotaajuuden kuoppaa. artikulaatio ja läsnäolo ovat varsin hyviä, ja kaiutin pystyy välittämään äänitteen tunnelmaa varsin hyvin. Napakan eloisa Hyvin samantyyppinen soundi kuin aW-3 aluminium -mallilla. Seasin Excelsarjan 12-senttisessä elementissä on magnesiumkartio ja kuparinen vaiheplugi. Bassot ovat kokoon nähden sopivasti tasapainotetut. alarajataajuus jää suhteellisen ylös, eikä seinäsijoituskaan tuo toivottua lisädynamiikkaa tarkkuuden lisäksi kärsiessä. Ääni ei lisääntyneestä keskialueen iskevyydestä huolimatta ole rasittava, vaan ehjän ja periaatteessa mukavan kuuloinen. 16 HIFIMAAILMA 4/2009. Erottelukyky on hyvä. Yläbassojen taso on hieman koholla alakeskialueeseen verrattuna. Audiokit AW-3 Excel AW-3 Excel eroaa AW-3 Aluminium -mallista kalliimman bassoelementtinsä osalta. Tila leviää laajalle alueelle, mutta solistin tarkkuus jää suurpiirteiseksi kaiuttimien väliin. Rokimpaan suuntaan siirryttäessä ääni ohenee. Toistossa on kaikin puolin ilmava tunnelma. Houkuttelevan vaivaton vapautuneen vaivaton ja elävä ote yhdessä miellyttävän lämpimän sävyn kanssa vievät huomion helposti musiikkiin ja kuuntelijan analyyttisyys rapisee. Miesvokaalit toistuvat loistokkaan neutraalisti. Pianon alarekisterin puhtaus muuttuu ylempänä ohuemman piikittäväksi. Rytmissä on mukana niin sykettä kuin rullaavuuttakin, ja kaiutin on hyvin kaikkiruokainen ja miellyttävä tuttavuus. samalla myös tarkkuutta ja dynamiikkaa tuntuu olevan ripaus enemmän, joskaan ero ei ole mitenkään dramaattisen suuri. VERTAILUTESTI: KAIUTI NRAKENNUSARJAT Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Bassopää on mehevä ja sävykäs, joskaan ei ihan nopein mahdollinen. Tehovasteapproksimaatio (musta)
Herkkyys on suurehko, mutta toisto ei ulotu kokoon nähden kovin alas. AW-30 Aluminium AW-30 on lattiakaiutin, joka toimii 2,5-tieperiaatteella. Neutraalisti kontrollissa Napakka ja iskevä soundi, joka on kauttaaltaan kontrolloidun ja dynaamisen tuntuinen. 0208 333 030 www.hifitalo.fi mitat (l x k x s): 21 x 95 x 21,5 cm Toimintaperiaate: 2,5-tie, Transflex elementit matalat äänet: 18 cm keskiäänet: 18 cm korkeat äänet: 2,5 cm jakotaajuudet: 300 ja 1500 Hz nimellisimpedanssi: 4 ohmia Suurin suositeltu teho: 400 W magneettisuojaus: ei vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Myös rytmi toistuu melko selkeällä kontrollilla, mutta elävyys on silti jäljellä. soinnillisesti kaiutin on kohtuullisen hyvin tasapainossa, joskin joillakin äänitteillä läsnäolo ja varsinkin mieslauluäänet tuntuvat jäävän hiukan etäiseksi ja kuivakaksi. Äänikuvaltaan kaiutin on enemmän selkeän rajattu kuin avaruudellisilla asioilla irrotteleva. Tämä tuo tiettyä jarruttelun, elottomuuden ja etäisyyden tuntua ääneen. Tasapainoinen ja tuo asiat esille jämäkästi lepsuilematta. Ajoittain ilmenee lievää tummuutta ja keskialueen äänten jäämistä etäiseksi. alakeskialue ei ole kuultavinta sorttia, ja esimerkiksi pianon sävy on hieman purkkimainen. Diskantin edessä on erillinen suuntain. Monikammioinen Transflex-kotelo on rakenteeltaan selvästi tavallista monimutkaisempi. + Hyvä yleistasapaino lievää etäisyyttä Yleisarvosana samu saurama Hallitusti hyvä Äänikuvaa ilmentää hyvä tilantuntu ja sivusuunnassa sopiva irtonaisuus. Liioittelemattoman tarkka tapaus kaikin puolin. kaikkein alimmista ei kuitenkaan kuulu pihaustakaan. Bassoilla on ulottuvuutta, voimaa ja dynamiikkaa selvästi keskivertoa paremmin. Diskantti on huomiota herättämätön. HIFIMAAILMA 4/2009 17. Hifimaailma TESTIVOITTAJA Transflex-kotelon bassoelementtiä lähinnä oleva kammio on pieni ja vaimentamaton. Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Basson seurattavuus on hyvä miltei erinomainen vailla kumua ja epämääräisyyttä. Tehovasteapproksimaatio (musta). Toisto ei toisaalta ulotu järin matalalle. Basso on tukeva ja riittävä voimallinen mutta ei kumiseva. Lämminhenkisen putkivahvistimen seurana kaiutin voisi olla kova kokonaisuus. Hyvät äänitteet eivät kuitenkaan menetä luonnettaan, heikompiin suhtaudutaan pienellä armeliaisuudella. Ulottuvuus on selvästi pikkukaiuttimia parempi, mutta kovin matalia ääniä tämäkään kaiutin ei toista. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Tekniset tiedot Hinta: 530 /pari (sähköiset osat) lisätietoja: Hifitalo, puh. Yleissiisteyden johdosta kuitenkin hieman yllätyksetön. kontrolli säilyy haastavalla materiaalilla, mutta refleksiputki ja vaiheplugin sekä kartion väli alkavat puhista kuultavasti. Rauhallinen läpivalaisin stereokuva avautuu poikkeuksellisen selkeäksi ja hallituksi ilman suurpiirteisyyttä tai yli-ilmavuutta. Yläbassoilla dynamiikkaa ja tarkkuutta voisi olla aavistuksen enemmän, jotta rummuniskut välittyisivät autenttisesti. Pieni muhkeus toimii kuitenkin valtaosalla materiaalia, vaikka tekee miesvokaaleista aavistuksen raskaita. Diskantti on hyvin siisti ja rasittamaton. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 5,5 Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 88,5 dB alarajataajuus (-6 dB): 54 Hz vasteissa ei ole mainittavia poikkeamia, ja suuntaavuus kasvaa tasaisen loivasti korkeita kohti. Dynamiikkaa riittää matalassa päässä hyvin. Bassot ovat kontrolloidut ja dynaamisen tuntuiset. efekti on kuitenkin melko pitkälti levykohtainen, mutta varsinkin valmiiksi loudness-soundisilla äänitteillä se korostuu. Kahdesta bassoelementistä vain ylempi toistaa keskialueen 1500 hertsiin asti. Perussävy on rauhallisen tasapainoinen, ehkä aavistuksen tumma. Ääni ei paikallistu helposti kaiuttimiin, mutta piirtyy silti tarkkana stereokannan keskellä. Hiukan kontrolloitu ja kuivakka soundi, jossa on enemmän varman päälle pelaavaa yleispätevyyttä kuin eloa, mehevyyttä ja iloa. Kaiuttimen yleissävy on tasapainoinen, eikä siinä ole liioittelevuutta
Luonne ei silti tee ääntä rasittavaksi, vaan ilmenee kuulaan erottelevana ja ilmavana toistona. Diskantti helähtää kirkassävyisesti mutta melko siististi. Matalien tasapaino on sovitteluratkaisu jalusta- ja hyllysijoituksen välillä. + ilmava ja kirkas sointi Hieman kovaa sävyä Yleisarvosana samu saurama Pirteä mutta ponneton selvästi muuta poppoota ylävireisempi yleissointi. Hyvätapainen basso ei kärsi seinäsijoituksesta lainkaan, ja soveltunee erinomaisesti pieneen huoneeseen lähelle rajapintoja, kenties jopa hyllyyn. ajoittain vokaaleihin eksyy suhisevia ässiä. Pienimuotoinen, akustinen orkesteri toistuu viehättävästi, mutta matalien puute vähentää innostavuutta menevämmällä materiaalilla. subbarin kanssa kaiutin voisi olla kohtuullisen toimiva peli. keskialue pitää samaa linjaa puhaltimien ja pianon toistuessa artikuloiden. Kaiuttimen ääni on ilmava ja pakottoman tuntuinen. 11-senttinen basso-keskiääninen on suljetussa kotelossa. Dynamiikka tuntuu selvimmin rajoittuneelta piirteeltä, hillityilläkin voimakkuuksilla. Bassot eivät ulotu kovin alas, mutta loiva lasku helpottaa subwooferin käyttöä. Harrin Kaiuttimessa diskantin suuntain on jyrsitty etulevyyn. Työstetty etulevy tulee sarjan mukana. Harrin Kaiutin Sarja 5 S2 S arja 5 S2 on pienikokoinen kaiutin, joka on tarkoitettu lähinnä subwooferin yhteydessä käytettäväksi. Äänenpaineresurssit ovat rajoitetut, mutta ei kaiutin yliohjaudu normaalimateriaalilla kun pitää järjen mukana. Kevyt ja hillitty stereokuva avautuu ilmavaksi ja vaivattomaksi, mutta tarkkuus on normaalilla kuunteluetäisyydellä aika suuripiirteistä. Tunnepuolella asiat välittyvät kuitenkin kuulijalle hyvin. Tehovasteapproksimaatio (musta). Diskantin säteilykuviota on tasattu suuntaimella, joka on jyrsitty suoraan etulevyyn. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 5 Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 82,5 dB alarajataajuus (-6 dB): 80 Hz kauttaaltaan tasainen toisto. keskialue on selkeä keskimmäisiltä osiltaan, mutta alimmille taajuuksille tarvittaisiin hiukan lisää energiaa. (06) 862 3240 www.harrinkaiutin.fi mitat (l x k x s): 14,5 x 24,5 x 16 cm Toimintaperiaate: 2-tie, suljettu elementit matalat äänet: 11 cm korkeat äänet: 1,9 cm nimellisimpedanssi: 8 ohmia Suurin suositeltu teho: 120 W magneettisuojaus: tilauksesta 18 /kaiutin vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. soinnillisesti kaiutin kallistuu enemmän menevän estottomaan kuin sivistyneen kontrolloituun suuntaan. VERTAILUTESTI: KAIUTI NRAKENNUSARJAT Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Diskantti on kirkkaudestaan huolimatta siisti ja melko tasaisenkin tuntuinen, joten minkäänlaisia rasitusefektejä ei ole odotettavissa pitemmässäkään kuuntelusessiossa. keskialueella tosin kuuluu välillä hyvin lievää kovuutta. Tämä kaipaisi nopean ja tarkkasointisen subwooferin seuraa. Rakentaminen on siitä huolimatta helppoa, koska sarjaan kuuluu valmis etulevy. Bassot ovat rajoittuneet, ja subwoofer on välttämätön koko äänialueen toistoa haluttaessa. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Tekniset tiedot Hinta: 318 /pari (sähköiset osat ja etulevyt) lisätietoja: Harrin kaiutin, puh. Nyt monilla levyillä luut löytyvät, mutta niiden ympärille kaivattaisiin hiukan lihaakin. 18 HIFIMAAILMA 4/2009. Äänitteiden suhinat kuuluvat taustalta paremmin, ja pelti soi pitkään. Keskialueella on lievää taipumusta kovuuteen, sillä se on tasapainotukseltaan hieman ylempää päätä suosiva. Napakka ja kulkeva Napakka, nopea ja aineeton toisto, jossa on keskimääräistä enemmän pakottomuutta ja tervehenkistä ilmavuutta. Perussävy on melko neutraali, mutta kevyt. Bassopäätä ei tule, ja etäisyys takaseinään on kriittinen, jotta alakeskialueelle saa sopivasti mehevyyttä ilman pintaan nousevaa tukkoisuutta. Matalien alhaisesta tasosta huolimatta kontrabasso toistuu muun äänimaton alta kuuluvasti
Näitä täydentää kolme subwoofermallia. Uusissa tuotteissa tiivistyy aiemmista ratkaisuista saatu mahtava kokemus onnistuneeksi kokonaisuudeksi. Diamond 10 sarjassa on 16 mallia - enemmän kuin koskaan aiemmin. Se koostuu kolmesta jalusta-, viidestä lattia-, kolmesta keski- ja kahdesta takakaiuttimesta. Maahantuoja: Gamiron Oy AUDELEC www.audelec.fi. Wharfedale on julkistanut kymmenennen sukupolven Diamond mallistonsa
Kaikesta huolimatta pakattu musiikki herät- Testasimme pitemmän kaavan mukaan Tämä artikkeli on tehty Hifimaailman laitetestien tapaan. Esimerkiksi tietyllä softalla luodut tiedostot soivat kunnolla vain joissakin laitteissa. Ämpärin voidaan siis hyvällä syyllä todeta kypsyneen täysi-ikäiseksi. VERTAILUTESTI: MP3-PAKKAUKSET TeksTi ja miTTaukseT: Risto Niska Puutteellisesti paketoitu MP3-pakkaus täyttää tänä vuonna täydet 18 vuotta. Bittinopeuksiksi valittiin yleisesti käytössä oleva 128 sekä standardin toiseksi suurin nopeus eli 256 kilobittiä sekunnissa (suurin on 320 kbps). Alkuvuosina ämpäreiden kanssa esiintyi kaikenlaisia ongelmia. Muutaman viimeisen vuoden aikana MP3ääneen liittyvät tekniset ongelmat ovat kadonneet käytännössä olemattomiin, ja erilaisten koodausohjelmien väliset erotkin ovat kutistuneet pieniksi. MP3-kuume alkoi kehittyä vakavaksi sitä mukaa, kun nettiliittymät yleistyivät ja ensimmäiset kannettavat digitaaliset soittimet ilmestyivät markkinoille 1990-luvun lopussa. Tähän voidaan tietysti todeta, että kaikki CD-toistimetkaan eivät ole kummoisia, joten kyse on myös vertailukohdan valinnasta. T uskinpa kansainvälisen standardoimisjärjestön ISO:n jäsenet arvasivat, millaisen vallankumouksen uunituore MPEG-1 Layer III -pakkausmenetelmä aiheuttaisi musiikin jakelulle, tallennukselle ja kuuntelulle, kun he sopivat uudesta standardista vuonna 1991. Myös joidenkin bittinopeuksien ja vaihtelevan bittinopeuden (VBR) kanssa oli ongelmia. Vielä kuluvan vuosikymmenen puolivälissäkin törmäsi usein toistolaitteisiin, joiden dekooderit sekosivat, kun MP3-tiedostoon oli tallennettu tietyn tyyppisiä testiääniä tai sopivaa musiikkia. Juhlan kunniaksi päätimme mitata ja kuunnella pakatun äänen perinpohjaisesti. tää edelleen runsaasti epäluuloja raskaamman äänentoiston harrastajien piirissä, vaikka erinäiset julkaisut ovat jo vuosikausia mainostaneet vaikkapa 128 kbps äänen olevan CD-tasoa. Kuuntelimme niitä perusteellisesti ja suoritimme niille lopuksi vielä sarjan mittauksia. Eihän tuolloin juuri kukaan edes tuntenut internettiä, joka liittyisi asiaan oleellisesti. Molemmista nopeuksista tutkittiin sekä stereosignaalin kanavat erikseen koodaava stereo-versio että kanavien äänten väliset yhtäläisyydet huomioon ottava joint stereo. Eli ensin valitsimme "testilaitteiksi" viisi erilaista versiota MP3-pakkauksesta. Yhdet versiot testirai- 20 HIFIMAAILMA 4/2009. Näytteiden koodauksissa käytettiin enimmäkseen iTunes 8.1:tä. Eri koodereiden välillä oli suuria eroja myös äänenlaadussa sekä korvin kuultavia että mitattavia
Suurin vaimennus löytyy iTunesilla luodusta 128 kbps stereonäytteestä, jonka vaste on vaimentunut 3 desibeliä 16 kilohertsin taajuudella. Kahdessa tapauksessa kanavien välille syntyy säästökoodauksen seurauksena eroja: iTunes 128 kbps stereossa (kuvassa) ja Lame 256 kbps:ssa. Pakkauksessa kanavien välille ilmestyviä eroja tutkittiin kohinasignaalilla, joka on alun perin identtinen kummassakin kanavassa. Joissain tapauksissa ilmenevä kaiken ylimmän diskantin leikkautuminen on myös näkyvissä. Suurimmillaan muutos on desibelin luokkaa. Eri koodausten väliset erot ovat melko pieniä lukuun ottamatta iTunesilla tuotettua 128 kbps stereoraitaa, jonka kohina on moninkertainen muihin verrattuna. Kaikki mittaukset suoritettiin digitaalisessa muodossa olevalle signaalille, joten mahdolliset ad- ja da-muunnosten aiheuttamat virheet eivät ole vaikuttamassa tuloksiin. Lamella luodun tiedoston särö on kuitenkin aavistuksen alkuperäistä suurempi. "Vertailulaitteistona" toimivat alkuperäiset pakkaamattomat CD-levyt. Taajuusvasteet ovat sinisignaalilla sadasosadesibelin tarkkuudella suoria lukuun ottamatta kaikkein ylimmän diskantin vaimenemista Lamella koodatussa ja iTunesilla 128 kbps -nopeudella luoduissa tiedostoissa. Koodauksen seurauksena laajakaistaisen signaalin absoluuttinen taso muuttuu poikkeuksetta hieman. Allekirjoittanut käytti kuunteluissa lähinnä kuulokkeita ja Saurama kaiuttimia. Käyrää luotaessa on käytetty 1/5-oktaavin pehmennystä. Mittaukset tukevat kuunteluvaikutelmia Pakkauksen vaikutukset ääneen on helppo havaita mittalaitteilla ja sopivilla testiäänillä, mutta perinteisellä yksitaajuisella sinisignaalilla suoritetuissa mittauksissa alkuperäisen ja pakatun ero on useimmiten pieni. Kohinasignaalilla vasteisiin ilmestyy analyysissä käytetystä 1/5 3 P M oktaavin pehmennyksestä huolimatta enimmillään yli desibelin vaihteluita (iTunesilla luotu 128 kbps stereotiedosto), eikä yhdenkään vaste ole tasainen. Särölukemat ovat kaikissa tapauksissa niin pieniä, että niillä ei ole käytännön merkitystä. Näytteitä kertyi lopulta yhteensä lähes kaksisataa. Mittausten perusteella iTunesilla koodatut 256 kbpsraidat ovat ryhmän parhaita, ja samalla ohjelmalla luotu 128 kbps stereoraita on joukon huonoin. HIFIMAAILMA 4/2009 21. Kumpikin mukana ollut kuuntelija valitsi omista levyistään nipun tuttuja testiraitoja, jotka koodattiin MP3-muotoon viidellä eri tavalla. Useimmiten särö hieman pienenee pakkauksen seurauksena. Erosignaali näkyy kuvassa vihreänä käyränä vasemman ja oikean kanavan signaalien välissä. doista luotiin myös mainetta niittäneellä Lameohjelmalla (versio 3.97). Pakkaus kuuluu aina Kuuntelukokeet tehtiin laitetestien tapaan avoimesti ja vapaamuotoisesti. Diskanttitoisto rajoittuu iTunesilla koodattuja 256 kbps näytteitä lukuun ottamatta hieman alle 20 kilohertsiin. Koodatut tiedostot dekoodattiin takaisin pakkaamattomaan wav-muotoon. Pienemmällä ja käytännössä hyvin yleisellä 128 kilobitin nopeudella virheet kuuluvat usein jo häiritsevän selvästi ja ovat havaittavissa ilman vertailukohtaakin. Käyräparista näkyy selvästi, kuinka häviöllisen pakkauksen seurauksena testiäänen spektripiikkien välissä olevan pohjakohinan taso nousee huomattavasti. Esimerkkitapauksessa se lisääntyy noin 60 desibeliä eli lähes tuhatkertaiseksi. Laajakaistaisella kohinasignaalilla mitatussa taajuusvasteessa näkyy pakkauksen aiheuttamaa pientä epätasaisuutta koko äänitaajuusalueella. Pakkauksen aiheuttama pohjakohinan voimakas lisääntyminen saadaan näkyviin urkujen sointia muistuttavalla moniäänisignaalilla. Lähimmäs alkuperäistä pääsevät 256 kbps tiedostot. Näitä koodaus-dekoodaus-prosessin läpikäyneitä näytteitä toistettiin sitten joko suoraan tietokoneella tai CD-levyille tallennettuina. Kaikissa 256 kilobitin versioissa äänen muutokset pysyvät kohtuullisen pieninä, vaikka ovatkin poikkeuksetta havaittavissa, kun vertailukohtana käytetään alkuperäistä tallennetta. MP3-tiedostoista löytyi usein selviä soinnillisia vääristymiä, eikä yksikään niistä yltänyt alkuperäisen pakkaamattoman äänen tasolle. Parhaan MP3:n ero alkuperäiseen on kuitenkin pieni. Kuuntelijat siis tiesivät, mikä versio MP3-pakkauksesta oli kulloinkin käytössä. Kilohertsin sinillä mitatut säröarvot eivät juuri poikkea alkuperäisestä pakkaamattomasta näytteestä mitatuista. Ainoastaan Lamella ja iTunesilla koodatuissa 128 kbps stereotiedostoissa kanavat poikkesivat hieman toisistaan pakkauksen jälkeen. Taajuusvaste ei ole suinkaan pysyvä, vaan se muuttuu hieman jatkuvasti
Toiston laadusta kiinnostunut voi unohtaa kokonaan kaksviiskuutta pienemmät bittinopeudet. Taajuusvaste on laajakaistaisella signaalilla epätasainen ja kanavien väliset erot suuria. 22 HIFIMAAILMA 4/2009. Kuivakkuus on tässäkin läsnä, mutta se peittyy osittain hieman suoraviivaiseen yleisfiiliksen. Takaraivossa oli oletus, että hyvin tehty pakkaus olisi mahdotonta erottaa alkuperäisestä. Eri pakkauksia on vaikea arvottaa, koska en ole aiemmin yrittänyt antaa arvosanoja tämäntyyppisille eroille. VERTAILUTESTI: MP3-PAKKAUKSET KUUNTELUARVIOT samu sauRama MP3 hävittää nautittavuuden K uuntelin kaikki pakkaustavat toimituksen kuunteluhuoneessa vakiokalustolla, Naim CD5i -soittimella, Arcam FMJ A32 -vahvistimella ja Gradient Evidence MK3 -kaiuttimilla. Suurella 256 kbps bittinopeudella tallennetut tiedostot sen sijaan ovat käyttökelpoisia vähemmän vaativissa tilanteissa, vaikkapa tavallisissa autostereoissa soitettaviksi. Elävästä Billiestä oli tehty MP3-vahanukke. Erot muistuttavat enemmän soittimien ja vahvistimien eroja kuin kaiuttimien piirteitä, mutta ovat kuitenkin omanlaisiaan. Lame-koodattua 256 kbps -tiedostoa kuunnellessa ääni oli hieman alkuperäistä kuivakkaampi, ja välillä tuntui että myös hieman ohuempi. Jotain liian terävää, kolkkoa ja suoraviivaista. Aiemmat kokemukset MP3-pakatusta äänestä ovat lähes olemattomia, enkä tiedä, millaisia pakkauksen aiheuttamia efektejä olisi pitänyt odottaa. Ääni iTunes 128 kbps joint stereo iTunes 128 kbps stereo iTunes 256 kbps joint stereo iTunes 256 kbps stereo Lame 256 kbps stereo Vähemmän vaativaan käyttöön Tutkimustemme valossa voidaan todeta, että MP3-tiedostot eivät ole suositeltava musiikin tallennustapa äänentoiston harrastajan raskaaseen käyttöön, kuten laitteiden vertailuun tai keskittyneeseen musiikin kuunteluun. Vaihto alkuperäiseen toi taas soljuvamman vaihteen päälle, ja kuuntelu muuttui enemmän nauttimiseksi. 128-versioiden ja alkuperäisen välille ei saisi välttämättä mitään eroa pikakokeilulla. iTunes 128 stereossa kuuluu ajoittain selvää f-äänteiden pintaan nousua. 128 toimii sekin varmasti hyvin, kun kuunteluympäristö on hälyinen, eli matkakäyttöön aivan riittävä formaatti. Diskantissa on usein epäpuhtautta ja ajoittain vaimenemista. Laulaja tuntui ailahtelevalta ja painotuksiaan alituisesti muuttavalta. Myös ässissä on välillä ylimääräistä suhahtelua. Sen sijaan kun haluaa keskittyä musiikkiin rauhassa, ei ole mitään järkeä hyväksyä yhtäkään kokeilluista, koska ne kaikki syövät nimenomaan leppoisuutta, täyteläisyyttä ja vaivattomuutta. Vaihto takaisin alkuperäiseen toi lisää bodya ja vei keinotekoisen terävyy- den pois. Yleinen tilavaikutelma tuntui sykkivän ja pumppaavan oudon painostavasti. Aloitin alkuperäisellä CD:llä ja kuuntelin sitä myös jokaisen MP3-näytteen välissä. Laulajan ääni tuntuu myös painottuvan eri tavalla kuin alkuperäisessä versiossa, aivan kuin asento hieman vaihtuisi mikrofonin ääressä. Joissain terävissä konsonanteissa on välillä korostumaa, ja pari kertaa laulajan sylki roiskahtaa normaalia pidemmälle. Jos alkuperäinen CD-raita saa viisi tähteä, 256 kbps -pakatut saavat kolme tähteä. mittaustulokset ovat vaatimattomat. Jos alkuperäistä Billietä vertaa balettitanssijaan, tämä on kuin fitness-ammattilainen suorittamassa samaa liikesarjaa. Sen sijaan vaihto takaisin CD-originaaliin tuo esille paljon suuremman eron. Käytännössä kuitenkin yksi raita, Billie Holidayn Lady In Satin -levyn avausraita, riitti selvittämään minulle, miksei MP3 ole omaan käyttööni sopiva. mittaustulokset ovat bittinopeuteen nähden asialliset. sointitasapainoltaan melko selvästi vääristynyt toisto. Niitä ei oikeastaan kannata ladata edes kannettavaan soittimeen, sillä kokemusten mukaan melko vaatimattomillakin nappikuulokkeilla on taipumuksena tuoda pakkauksen lieveilmiöt jopa korostetusti esille. Yksittäisten äänteiden sijaan huomio kiinnittyi nyt tilavaikutelman heilahteluun. Tässä vaiheessa tuntuu hurjalta, mitä kaikkea pakattu versio vei äänestä pois. n iTunes 8.1 128 kbps joint stereo Mittaustulokset -taajuusvaste sinillä, 2015 000 Hz alle ±0,1 dB -taajuusvaste kohinalla, 2015 000 Hz ±1 dB -diskanttitoiston rajataajuus kohinalla, -3 dB 19 kHz -suhteellinen häiröetäisyys moniäänisignaalilla 23 dB -harmoninen särö, 1 kHz 0,001 % -kanavien välisen erosignaalin taso 0% -absoluuttinen tasovirhe kohinalla, 1 kHz/Rms -0,3/-1,1 dB ÄÄNi MittaUstULoksEt iTunes 8.1 128 kbps stereo Mittaustulokset -taajuusvaste sinillä, 2015 000 Hz alle ±0,1 dB -taajuusvaste kohinalla, 2015 000 Hz ±1,5 dB -diskanttitoiston rajataajuus kohinalla, -3 dB 16 kHz -suhteellinen häiröetäisyys moniäänisignaalilla 13 dB -harmoninen särö, 1 kHz 0,001 % -kanavien välisen erosignaalin taso 60 % -absoluuttinen tasovirhe kohinalla, 1 kHz/Rms +0,3/-0,9 dB ÄÄNi MittaUstULoksEt epävakaa ääni, jonka sointitasapaino poikkeaa alkuperäisestä. iTunes 256 kbps stereo -versiossa on samaa kuivakkuutta kuin Lame-pakatussa. Rauhallisemmassa kuuntelussa sen sijaan kaikki pakatut versiot kuulostivat epätyydyttäviltä. Stereokuvassa solistin paikka ja koko tuntui muljahtelevan epämääräisesti. Pakkauksen lieveilmiöt kuuluvat ilman suoraa vertailua alkuperäiseen. iTunes 256 kbps joint stereossa tuntuu olevan vähemmän kuivakkuutta kuin kahdessa edellisessä. Juuri niitä asioita, jotka tekevät hyvästä äänestä nautittavaa. Mitään suoranaisia artefakteja ei kuulunut kertaakaan. Vaihdossa alkuperäisestä MP3:een on vaikea huomata juuri mitään eroa, mutta vaihto takaisin alkuperäiseen tuo taas lisää sävykkyyttä ja täyteläisyyttä. Ero alkuperäiseen tuntuu olevan olemassa, mutta se on äärimmäisen pieni. Musiikki soi taas vaivattomasti ja sävykkäästi. Toiston virheet kuuluvat ilman vertailukohtaakin. Täyteläisyyttä, läpikuultavuutta ja sävykkyyttä tulee selvästi lisää. Lisäksi äänessä on jotain, joka tuntuu käyvän vähitellen korviin. 128 kbps pakatut saavat vain kaksi tähteä, koska niissä kuuluu jo selvemmin oireita, suoraviivaisuutta, stereokuvan epämääräisyyttä ja artefakteja. Läsnäolo muuttuu käsinkosketeltavammaksi ja yleinen kuuntelufiilis leppoisammaksi. Viimeisessä näytteessä pakkaus oli iTunes 128 kbps joint stereo
Erottelu ja dynamiikka kärsivät hieman, eikä hienoiselta pumppauksen vaikutelmalta voi välttyä. MP3-pakattu musiikki ei ole koskaan erityisemmin miellyttänyt korviani soinnillaan, vaikka selvästi osoitettavat erot alkuperäiseen ovat joissain tapauksissa hyvin pieniä. Diskantin vaiheenkääntöefektejä kuuluu muita vähemmän. mittaustulokset ovat bittinopeuteen nähden kunnossa. Toiston diskanttiin ja sointitasapainoon painottuvat virheet ovat pieniä ja vaikeita kuulla ilman vertailukohtaa. iTunes 128 kbps joint stereon ääntä leimaa lievästi outo ja synteettinen sävy, joka kuuluu selvimmin kaiuissa. Rumpalin peltien sointi muuttuu ajoittain huomattavan suttuiseksi. Diskantit erityisesti rumpalin pellit menevät solmuun yhtenään, ja sointi on muutenkin epävakaa. Diskanttitoisto on aavistuksen vääristynyt. Koodauksen aiheuttama soinnin muutos kuuluu ajoittain ilman suoraa vertailua alkuperäiseen. iTunes 256 kbps joint stereolla äänensävy muuttuu ajoittain hieman ohuempaan suuntaan. Urkujen ja joidenkin synasaundien sävy tummenee. Taajuustasapaino poikkeaa neutraalista. Lame 256 kbps stereon äänessä on hieman ohut ja kova sävy, ikään kuin diskantti hieman korostuisi. KUUNTELUARVIOT RisTo Niska MP3 lisää häiriöitä O len askarrellut MP3-tiedostojen kanssa 1990-luvun puolivälistä asti. mittaustulokset ovat bittinopeuteen nähden asialliset. HIFIMAAILMA 4/2009 23. Äänikuva heikkenee jonkin verran syvyysvaikutelman osalta. Lievää diskantin vaihevirheisyyttä on edelleen havaittavissa. Henkilökohtaisesti käytän niitä lähinnä musiikin tallentamiseen autokuuntelua varten, jossa pidän 256 kbps tiedostoja useimmiten riittävän hyvälaatuisina. Virheet on useimmiten helppo kuulla ilman vertailukohtaakin. Ääni iTunes 128 kbps joint stereo iTunes 128 kbps stereo iTunes 256 kbps joint stereo iTunes 256 kbps stereo Lame 256 kbps stereo iTunes 8.1 256 kbps joint stereo Mittaustulokset -taajuusvaste sinillä, 2015 000 Hz alle +-0,1 dB -taajuusvaste kohinalla, 2015 000 Hz +-1 dB -diskanttitoiston rajataajuus kohinalla, -3 dB yli 20 kHz -suhteellinen häiröetäisyys moniäänisignaalilla 29 dB -harmoninen särö, 1 kHz 0,001 % -kanavien välisen erosignaalin taso 0% -absoluuttinen tasovirhe kohinalla, 1 kHz/Rms -0,3/-0,3 dB ÄÄNi MittaUstULoksEt iTunes 8.1 256 kbps stereo Mittaustulokset -taajuusvaste sinillä, 2015 000 Hz alle +-0,1 dB -taajuusvaste kohinalla, 2015 000 Hz +-1 dB -diskanttitoiston rajataajuus kohinalla, -3 dB yli 20 kHz -suhteellinen häiröetäisyys moniäänisignaalilla 29 dB -harmoninen särö, 1 kHz 0,001 % -kanavien välisen erosignaalin taso 0% -absoluuttinen tasovirhe kohinalla, 1 kHz/Rms -0,4/-0,3 dB ÄÄNi MittaUstULoksEt 3 P M Lame 3.97 256 kbps stereo Mittaustulokset -taajuusvaste sinillä 2015 000 Hz alle ±0,1 dB -taajuusvaste kohinalla, 2015 000 Hz ±0,5 dB -diskanttitoiston rajataajuus kohinalla, -3 dB 19 kHz -suhteellinen häiröetäisyys moniäänisignaalilla 26 dB -harmoninen särö, 1 kHz 0,005 % -kanavien välisen erosignaalin taso 27 % -absoluuttinen tasovirhe kohinalla, 1 kHz/Rms +0,1/-0,5 dB ÄÄNi MittaUstULoksEt tÄHDEt Pakkauksen mukanaan tuomat virheet painottuvat soinnin ohuuteen ja terävyyteen. Virheet ovat siinä määrin suuria, että ne kuuluvat ilman vertailukohtaakin. Äänessä on lähes jatkuvasti lievää vaiheenkäännön ja pumppauksen vaikutelmaa. Outouksia kuuluu kuitenkin selvästi 128 kbps-näytteitä harvemmin, ja sointi on useimmiten sangen lähellä alkuperäistä. Pakkauksen lieveilmiöt kun sattuvat olemaan sellaisia, että niille tulee helposti lähes allergiseksi, ja ne kuuluvat usein läpi surkeistakin toistimista. Äänikuva on hyvin lähellä alkuperäistä. Ajoittain terävä sointi tuo mieleen huonon CD-soittimen digitaaliäänen. iTunes 256 kbps stereon toisto on useimmiten hyvin lähellä alkuperäistä. Sointia leimaa parhaimmillaankin vaikeasti kuvailtava synteettinen sivumaku. Virheet kuuluvat keskimääräistä helpommin urkujen soinnissa. Vääristymät ovat ajoittain kuultavissa ilman vertailua originaaliin. Äänikuvan muutokset ovat vähäisiä. iTunes 128 kbps stereolla musiikin koko sointitasapaino muuttuu varsin selvästi, yleensä ohuempaan suuntaan. Sointitasapaino on niin lähellä originaalia, että muutosten kuuleminen vaatii suoraa vertailua alkuperäiseen tallenteeseen. Tilanteen voi sanoa pahentuneen, kun olen kuunnellut ämpäreitä työn merkeissä huomattavalla määrällä erilaisia toistolaitteita yli kymmenen vuoden ajan. Tämän jutun kuunteluissa käytin pääasiassa kuulokkeita. Erojen kuuleminen alkuperäiseen verrattuna on useimmiten vaikeaa ilman vertailukohtaa. Äänikuva on aavistuksen lattea sekä tasomainen, ja akustiikka kuivuu kaikujen latistuessa. Diskantissa kuuluu vaiheenkääntöefektejä ja keskeismodulaatiota, ja bassojen iskevyys vähenee. mitatut taajuusvasteet ovat tasaisimpia, mutta kanavien välillä on melko suuria eroja, ja häiriötaso moniäänisignaalilla on bittinopeuteen nähden suurehko. Häviöllisen pakkauksen mukanaan tuomat virheet ovat varsin vähäisiä, ja niitä on vaikea havaita ilman suoraa vertailua originaaliin
VERTAILUTESTI: MP3- So I T TIMET 170299 EUR oA TeksTi: Mikko Järvikivi kuvaT: Pekka väänänen Etevät taskutoistimet Apple iPod Touch Creative Zen X-Fi Philips GoGear SA5254 Samsung YP-Q1 Sony NWZ-X1050 24 HIFIMAAILMA 4/2009
Muistin koko ei vaikuta soittimen muihin ominaisuuksiin. Muuten Sonyn ruutu on kannettavien aatelia. Näyttö on laadultaan hyvä ja juuri sillä rajalla, onko se vielä riittävä videokatselua silmällä pitäen. Standardit kunniaan Epästandardien liittimien käyttäminen MP3soittimissa tai missään muissakaan laitteissa on paitsi ärsyttävää myös typerää. Ongelmaa voidaan lähestyä käytännössä kahdesta suunnasta. Toinen vaihtoehto on kosketusnäyttö, jolloin painikkeiden määrää rajaa vain mielikuvitus. Perinteinen tapa on laittaa näytön viereen kursori ja muutama painike, mikä ei käytössä ole yhtään hullumpi ratkaisu. Näin 16-gigaisen mallin muistiin mahtuu helposti reilu hyllymetrillinen CD-levyjä. IPodin lisäksi testin toinen kosketusnäyttöä hyödyntävä soitin on Sony, jonka näyttö on puoli tuumaa Applea pienempi. Testasimme viiden valmistajan parhaat soittimet ja tutkimme, voiko laatuääntä saada myös taskukoossa. Hämävää on se, että tiedostot kyllä siirtyvät massamuistina näkyvälle soittimelle, mutta soittolistoille kappaleet siirtyvät vasta, kun ne tuo oikeaoppisesti iTunesilla. Testin muut neljä soitinta näkyvät ongelmitta ulkoisena kiintolevynä, ja kappaleiden siirto käy muitta mutkitta hiirellä raahaamalla. Oled-tekniikka on mitä oivallisin MP3-soittimeen, sillä katselukulma on käytännössä rajaton, ja kirkkautta piisaa myös aurinkoiselle kelille. Sony luopui ohjelmiston käytöstä pari laitesukupolvea sitten, joten jäljellä on enää perin jääräpäinen Applen leiri. Tämä kuitenkin rajoittaa näytön kokoa, ainakin jos itse soitin halutaan pitää mahdollisimman pienenä. Musiikkia 16 gigatavuun mahtuu jo melkoinen määrä. Kaikille soittimille yhteistä häviöttömästi pakattua formaattia ei ollut, joten kuuntelut suoritettiin Lame-enkoodatulla 256 kbps MP3-materiaalilla. K annettavan soittimen ergonomia on todellinen haaste lahjakkaimmillekin teollisille suunnittelijoille. Kiintolevy tarjoaa kyllä suuremman tallennuskapasiteetin, mutta liikkuvat osat ja liikkuva kuuntelija ei ole paras mahdollinen yhdistelmä, puhumattakaan siitä jos soitin tuppaa satunnaisesti tipahtamaan lattialle. Creativen katsomista haittaa vielä ikävästi heijastava pinnoite ja varsin suppea katselukulma. Soittimen pitäisi olla samaan aikaan pieni, mutta näytön tulisi olla mahdollisimman suurikokoinen. Applen näyttö vaikuttaa jopa yllättävänkin paljon Sonya suurikokoisemmalta. Tiedostojen siirto iPodiin vaatii aina iTunesin tai vastaavan kilpailevan ohjemiston. Viheliäiset videot Soittimien muistissa riittää tilaa musiikille, mutta videokäytössä kapasiteetti kutistuu no- HIFIMAAILMA 4/2009 25. Kosketustuntuma Sonyssä on melkein yhtä hyvä kuin Applessa, mutta aivan yhtä tarkkaan ja hienostuneeseen fiilikseen se ei vielä yllä. Creativen ja Samsungin näytöillä on kokoa noin 2,5 tuumaa, mikä alkaa olla liian vähän video- ja valokuvakäyttöä ajatellen. Jos kaapelin taasen hävittää, nenänpää on taatusti valkoinen, kun kuulee mitä varaosa maksaa. Ulkoilukäytössä ja julkisia liikennevälineitä käytettäessä MP3-pakkaus nopeudella 256 kbps on takuuvarmasti riittävän laadukas, sillä ympäristön melu ja taustakohina ovat monta kertaluokkaa häiritsevämpiä kuin MP3-pakkauksen pienet puutteet. Risuja puolestaan sataa Applen, Samsungin ja Sonyn leiriin. Suoraan Macissa näkyvät vain Sony ja tietenkin Applen soitin. Painikkeita ei saisi olla montaa, mutta silti niillä pitäisi pystyä hallitsemaan hulppeaa määrää erilaisia toimintoja. Käyttäjälle harvinainen letku on hankala. Kehut Creativelle ja Philipsille, joiden omistajia ei kiusata mallikohtaisilla kaapeleilla. Epästandardi tiedonsiirtokaapeli ei palvele loppupeleissä kenenkään muun kuin varaosamyyjän etua, ja on syytä epäillä, että tämäkään ei välttämättä ole maailman kannattavin bisnes. Muiden soittimien päälle MacBook ei ymmärtänyt tuon taivaallista. Tilaa riittää Kaikki testiviisikon soittimet käyttävät tiedostojen tallentamiseen flash-muistia, joka onkin paras vaihtoehto kannettavalle soittimelle. Vakio USB-kaapelin saisi lähimmästä tavaratalosta taatusti kilpailukykyiseen hintaan. Pelkät kosketuspainikkeet ovat kuitenkin kannettavassa laitteessa hankala ratkaisu. Philips asettuu edellä mainittujen välimaastoon. Tämän huomasivat myös Applen insinöörit, jotka toivat toisen sukupolven iPod Touchiin kaivatut mekaaniset äänenvoimakkuussäätimet. Toinen ärsytystä aiheuttava ominaisuus soittimissa on tiedonsiirtoon tarvittavat ohjelmistot. Jos kappaleet pakkaa MP3-muotoon nopeudella 256 kilobittiä sekunnissa, yksi albumi vie reilut 100 megatavua. Tämän testin soittimissa oli muistia 432 gigatavun välillä, mutta vertailun helpottamiseksi ilmoitamme kaikki hinnat 16 gigan versioista. Näin siis Windowsissa, Mac-käyttäjän arki on haasteellisempi. Flash-soitin ei ole moisesta kohtelusta moksiskaan. Jos soittimesta haluaa ottaa kaiken irti, musiikin voi tallentaa myös alkuperäisessä WAVmuodossa tai joidenkin soittimien kohdalla häviöttömästi pakattuna. Kaapeli on pidettävä mukana, jos esimerkiksi haluaa ladata soittimeen uusia kappaleita kaverin luona, tai ladata akkuihin virtaa. Ero tuntuu vähäiseltä, mutta tässä pelissä tuuman osillakin on merkitystä. Muistin hinnat tippuvat edelleen melko jyrkästi, ja tämä on mahdollistanut runsaan tallennustilan myös kannettaviin laitteisiin. Suurempaa kapasiteettia kaipaaville moni valmistaja tarjoaa vielä 32-gigaisen mallin, joka on kuitenkin yleensä suhteessa kalliimpi. Uusimmissa laitteissa on paisunut myös ominaisuuksien repertuaari. Käyttöliittymä molemmissa on erittäin selkeä, mutta pidempi katselutuokio menee tihrustelun puolelle. Lisäksi paikka olisi löydettävä muutamalle liittimellekin. On tympeää, kun aina äänenvoimakkuutta säätäessä soitin on otettava taskusta, avattava näppäinlukko ja säädettävä tasoa kosketusnäytöltä. MP3-soittimet ovat kehittyneet rivakkaa tahtia, ja muistikapasiteetin kasvaessa tilaa riittää suuremmankin levykirjaston taltioimiseen
Kotikäytössä tämä oli näppärä lisä, joskin korkeampaan resoluutioon tallennettujen valokuvien katseleminen oli ärsyttävän tahmaista. Periaatteessa tehtävä ei ole monimutkainen, mutta vaivaa ja varsinkin aikaa se vaatii. Videoiden muuntonopeus riippuu tietokoneen tehosta. Hiukset harmaantuvat helposti, kun videoita pitäisi yrittää sovittaa soittimen ymmärtämään muotoon. Jos omien videoklippien muuntaminen saa verenpaineen nousemaan, netissä on tarjolla hulvaton määrä materiaalia, jota voi katsoa suoraan. Apple-leirissä saman tehtävän hoitaa iTunes, joka pitää ladata netistä. Applea lukuun ottamatta jokainen valmistaja toimittaa soittimen mukana ohjelmiston, jolla videoita voi muokata. Tiedostot on siis konvertoitava soittimen ymmärtämään muotoon. Standardi USB-liitännän soisi yleistyvän kaikkiin soittimiin. Creative puolestaan keskustelee DLNAsertifioidun mediapalvelimen kanssa ja toistaa langattoman verkon yli musiikin lisäksi valokuvia ja videoita. Katselukulma on käytännössä rajaton, ja näytön kirkkaus ja kontrasti säilyvät hyvin myös kirkkaammassa päivänvalossa. peasti. Sama operaatio onnistuu myös esimerkiksi uuden sukupolven Windows Media Player -ohjelmistoilla, joka on näppärä ja mainettaan parempi ohjelmisto suuren mediakokoelman hallinnointiin. Pitkät elokuvat kannattaa suosiolla jättää muuntumaan vaikkapa yön yli. Applen ja Sonyn soittimet osaavat ottaa yhteyden langattomaan lähiverkkoon, ja molemmissa on suora valintapainike, jolla pääsee tonkimaan YouTuben pohjatonta videolaaria. Tietokonekammoisille kerrottakoon lohduksi, että lähiverkon salasanan syöttämisen lisäksi ei tarvittu mitään asetuksia yhteyden Samsung YP-Q1 199 www.samsung.fi 50 x 98 x 11 mm 61 g 4, 8, 16 GB 2,4" 320 x 240 30/4 h mp3, wma, flac (vain ums), ogg, jpeg, png, gif wmv, mpeg-4 / kuulokkeet, usB-kaapeli, Sony nWZ-X1050 299 www.sony.fi 51 x 97 x 10 mm 94 g 16, 32 GB 3" 432 x 240 30/8 h mp3, wma (drm), aac-lc, pcm jpeg avc, mpeg-4 (drm) / kuulokkeet, usBkaapeli, kuulokeadapteri lentokonekäyttöön, adapteri linjaottoon Creative Zen X-Fi 170 www.creative.com 55 x 83 x 12,5 mm 70 g 16, 32 GB 2,5" 320 x 240 25/5 h mp3, wma (drm 10), audible, wav, aac jpeg wmv9, mpeg-4, DivX, XviD / sD/sDHC kuulokkeet, usB-kaapeli Philips GoGear Sa5254 199 www.philips.fi 106 x 53 x 9 mm 100 g 4, 8, 16 GB 2,8" 320 x 240 30/6 h mp3, wma, aac jpeg wmv / kuulokkeet, usB-kaapeli, suojapussi 8, 16, 32 GB 3,5" 480 x 320 36/6 h iTunes tai vastaava mp3 vbr, aac-lc (protected), audible (2,3,4), apple Lossless, aiff, wav jpeg, png avc, mpeg-4, mov lisävarusteena / kuulokkeet, usB-kaapeli, mikrokuituliina, telakkasovitin 26 HIFIMAAILMA 4/2009. VERTAILUTESTI: MP3- So I T TIMET 170299 EUR oA Oled-näyttö on erinomainen valinta kannettavaan soittimeen. Efektin suuruus kannattaa pitää maltillisena, jottei äänenlaatu kärsisi. Sd/sdhc-korttipaikkaan on helppo sujauttaa lisämuistia. Lähtökohtaisesti erittäin harva tiedosto soi soittimissa suoraan, eikä esimerkiksi 1080p-tasoisia leikkeitä olisi lainkaan mielekästä näyttää 320x240 pikselin mininäytöllä. Muutenkin videoiden tihrustaminen muutaman tuuman näytöltä lienee lähinnä kuriositeetti. Striimaus sujui mutkitta hitaammallakin nettiyhteydellä. Merkki Malli Hinta (16 GB malli): Lisätietoja: Mitat (l x k x s): Paino: saatavilla olevat muistikoot Näytön koko Näytön tarkkuus kosketusnäyttö ilmoitettu akunkesto musiikki/video Tiedostojen siirto vaatii ohjelman Tiedostojen siirto onnistuu Macilla usB-kaapelissa erikoisliitin Tuetut ääniformaatit Tuetut kuvaformaatit Tuetut videoformaatit Radio vastamelutoiminto kello / herätystoiminto kalenteri Äänitallennin korttipaikka sisäänrakennettu kaiutin Wlan Pelejä vakiovarusteet apple iPod Touch 299 www.apple.fi 62 x 110 x 8,5 mm 110 g Sonyn soittimiessa on sisäänrakennettu vastamelutoiminto, mikä vähentää ympäristöstä kuuluvia häiriöääniä
Kannoille kiilaavat Philips, Creative ja Samsung, jotka ovat samankaltaisista ominaisuuksistaan huolimatta luonteeltaan hyvin erilaisia. Samsungin ja Applen kuulokkeita vaivaa huono kontakti. Sekä Creativen että Philipsin luurit on siis syytä vaihtaa parempiin, jos musiikista aitoo nauttia. Koska testin ajatuksena oli löytää mahdollisimman hyvää äänenlaatua, Apple nousee testivoittajaksi pienellä erolla. Tämän testin soittimet edustavat hintahaitarin arvokkaampaa päätä, joten kuulokkeissakin näkyy pientä yritystä. Sointi on tasapainoinen ja erotteleva, mutta tarvittaessa myös potkua ja energiaa välittyy mukavasti. Muoviset kuoret kätkevät sisäänsä rutkasti mielenkiintoisia ominaisuuksia, joista valtaosa on toimivia. Creative puolestaan menee enemmän härveliosastolle. Bassotoisto ulottuu hyvin alas, kunhan varmistaa, että tulppien kumisovitteet ovat oikean kokoiset, ja kontakti korvakäytävään on napakka. Valmistja on pakannut soittimen kylkeen laadukkaaksi koetun ex-sarjan kuulokkeet, joissa on vielä vastamelutoimintokin. Parasta päätä edustaa Sony. Soitin löysi verkkolevyn muitta mutkitta, ja toisto oli käynnissä muutamassa sekunnissa. Eroja löytyy Kuuntelut suoritettiin käyttäen Lamella pakattuja 256 kbps MP3-tiedostoja. Toisen sukupolven laitteeseen on saatu mekaaniset painikkeet äänenvoimakkuuden säätöä varten, mikä parantaa käytettävyyttä tuntuvasti. muodostamiseksi. Samsungin hipaisupainikkeet eivät ole paras mahdollinen valinta MP3-soittimeen. Soittimet kuunneltiin paitsi vakiokuulokkeilla myös noin 100 euron hintaluokkaa edustavilla, testeissä hyvin menestyneillä Sony MDR-EX90LP -nappikuulokkeilla. Samsung puolestaan kärsii huonoista vakiokuulokkeista, jotka on syytä vaihtaa heti parempiin. Applen yleissointi on kuitenkin varsin siisti, joskin erottelukyvyn puute saa monet tallenteet kuulostamaan tunkkaisilta. Äänenlaatu sen sijaan ei ole yhtä hyvällä tolalla. Samsungin arvostelupisteet Ääni, vakiokuulokkeet Äänenlaatu käytettävyys Ominaisuudet kokonaisarvosana Painoarvo 20 % 35 % 25 % 20 % 100 % apple 3 5 5 5 4,6 toisto on niin ikään pahasti ummehtunut, ja kaivattu piristysruiske saadaan vasta vaihtamalla kuulokkeet. Referenssiluureilla Applen toistosta oli hyvin vaikea keksiä moitittavaa. Viisikon vakiokuulokkeiden äänenlaadussa oli huomattavia eroja. Vakiokuulokkeet ovat tyypillisesti lähes jokaisen soittimen akilleen kantapää. Sekä Creative että Philips mainostavat pakanneensa soittimen mukaan tavallista laadukkaammat kuulokkeet, ja useimpien MP3soittimien luureihin verrattuna väite pitääkin paikkansa. Applea ja Samsungia lukuun ottamatta soittimien mukana toimitetaan nappimallien sijaan tulppakuulokkeet, jotka ovat aina ergonomisempi vaihtoehto ja mahdollistavat tukevamman ja tasapainoisemman toiston. Applen ja Samsungin kovamuoviset kuulokkeet eivät istu korvaan yhtä mukavasti vaahtomuovipehmusteista huolimatta, ja ainakin allekirjoittaneella kolotus kävi kestämättömäksi 1015 minuutin kuuntelun jälkeen. Heikko kontakti syö myös bassotoiston ja saa äänitteet kuulostamaan ikävän ohuilta. Philips on hyvä perussoitin, jonka toiminnot ovat selkeät. Nappimalliset kuulokkeet kuulostavat hieman erilaisilta aina kun kuuloke ei ole täsmälleen oikeassa asennossa. Philips 2 4 4 4 3,6 Samsung 2 3 2 4 2,8 Sony 4 4 5 5 4,5 Creative 2 3 3 5 3,2 HIFIMAAILMA 4/2009 27. Tuntuma on huono, eikä painikkeita voi käyttää soitinta katsomatta, esimerkiksi taskunpohjalta käsin. Applea hallitaan lähes kokonaan kosketusnäytöllä, jonka tuntuma on huippuunsa hiottu. Tulppakuulokkeiden ergonomia on hyvä, ja molempien valmistajien napit istuvat korvaan niin kuin pitääkin. Äänenlaadun arvosanassa referenssikuulokkeille annettiin suurempi painoarvo. Varsinkin edullisemmassa luokassa vakionapit ovat yleensä ergonomialtaan ja äänenlaadultaan sietämättömiä. Vastamelutoiminto on mukava ja vähentää varsinkin tasaisia häiriökohinoita. Menevän napakka soitin oli aidosti miellyttävä tuttavuus. Philipsin käyttölogiikka on esimerkillisen selkeä. Sointi on molemmissa selvästi kolkko, ohut ja etäinen. Soitin tekee sen minkä lupaa. Sony lieneekin joukon ainoa soitin, jonka kuulokkeet laatunsa puolesta ovat niin hyvät, että niitä ei välttämättä tarvitse vaihtaa. Apple ja Sony kiilaavat kirkkaimpaan kärkeen, ja näiden keskinäisen paremmuuden ratkaisevat lähinnä käyttäjän omat mieltymykset. Efektin voimakkuus on käyttäjän säädettävissä. Musiikin nautiskeluun Creativestä ei kuitenkaan ole. Kursoripainikkeiden ja tavanomaisen ruudun käytön oppii nopeasti, ja komennot välittyvät perille täsmällisesti. Varsinkin kireämmät rock-vingutukset ottavat korvaan kipeästi, kun taas rauhallisemmista äänitteistä katoaa pehmeys ja läheisyys. Äänenvoimakkuussäätimen kanssa saa kuitenkin olla tarkkana, ettei kuulovaurio pääse yllättämään. Referenssiluureilla Philipsin soundi muuttui selvästi miellyttävämmäksi ja lämpimämmäksi, mutta sointi oli edelleen paikoin rosoinen. Creativen kylmyydestä ja etäisyyden tunteesta sen sijaan ei pääse eroon ainakaan testissä käytetyillä referenssikuulokkeilla. Hinta määrää nokkimisjärjestyksen Testin laitteissa hinta näkyy suorituskyvyssä, sillä kalleimmat soittimet nappaavat kärkisijat. Joka tapauksessa molemmat ovat loistavia kokonaisuuksia, jotka edustavat MP3-soittimien ehdotonta huippua
Ominaisuuslista on hulppea. Painikkeet ovat selkeitä, ja varsinkin kookas hold-kytkin on mainio oivallus. Bussi- tai lentomatkaajalle toiminto antaa rutkasti lisäarvoa, mutta hiljaisissa paikoissa efekti kannattaa kytkeä pois päältä, sillä varsinkin voimakkaalle säädettynä se heikentää soittimen äänenlaatua. Korvakäytävään sopivat plugit istuvat napakasti ja mahdollistavat syvän ja tukevan bassotoiston moneen muuhun ratkaisuun verrattuna. Sointi on neutraali ja erotteleva. Apple on testin ainoa soitin, joka on täysin riippuvainen ulkoisesta ohjelmistosta. Suora linkki YouTubeen helpottaa videonnälkää hieman, kun soitin on WLAN-verkon alueella. Videoita voi selata myös netin kautta esimerkiksi YouTubesta suoran valikkolinkin kautta. Musiikki- ja kuvatiedostojen lisäksi Sony toistaa myös videoita, joskin videoleikkeiden muuntaminen soittimen ymmärtämään muotoon vie aikansa. Hold-painikeen toiminnon voi lisäksi valita niin, että se kytkee vain kosketusnäytön pois toiminnasta ja jättää perinteisin painikkein toteutetut kappaleensiirto- ja äänenvoimakkuuspainikkeet yhä käyttöön. Vaikka iTunes on selkeä ja looginen ohjelmisto, kytköstä ei voi painaa villaisella. Ulkoasu on yhtä houkutteleva kuin ennenkin, ja käyttötuntuma edustaa edelleen parhaimmistoa, vaikka kilpailijoilla on ollut hyvää aikaa kuroa etumatkaa umpeen. Sointi on selkeä ja puhdas jo vakiokuulokkeilla, eikä pakottavaa tarvetta uusien hankintaan ole ainakaan matkakäytössä. Soittimen mukana seuraavat varsin laadukkaat nappikuulokkeet, jotka kuuluvat Sonyn ex-tuotesarjaan. VERTAILUTESTI: MP3- So I T TIMET 170299 EUR oA Apple iPod Touch Kaunis katsella Ipod Touch on jo veteraanisarjan soitin, mutta mistään ei näe, että sitä painaisi ikä. Kuulokkeissa on myös vastamelutoiminto, jonka efektin suuruutta voi säätää valikoista. Tästä saa kiittää pitkälti Applen laajaa sovellustukea ja iTunes-verkkokaupan kautta myytäviä lisäominaisuuksia, jolla soittimen saa pidettyä ajan tasalla, tosin useimmiten korvausta vastaan. Napit painoivat korvanlehteä kipeästi jo muutaman minuutin TOIMITUKSEN VALINTA kuuntelun jälkeen, ja heikon kontaktin johdosta bassot karkasivat teille tietämättömille. Kotona hiljaisuudessa fiilistellessä pykälää erottelukykyisemmät ja dynaamisemmat luurit puolustavat paikkaansa. Hifimaailma Sony NWZ-X1050 + vakiokuulokkeiden äänenlaatu + käyttötuntuma + vastamelutoiminto + Wlan + laadukas oled-näyttö - Hankala kirjoitusnäppäimistö - osa kosketusnäytön toiminnoista hankalia isosormisille äänenlaatu vakiokuulokkeilla: äänenlaatu: ominaisuudet: käytettävyys: 28 HIFIMAAILMA 4/2009. Bassotoiston napakkuus on suoraan kiinni käytettävistä kuulokkeista, sillä soitin itse hanskaa TESTIMENESTYS kyllä koko taajuusskaalan läpi kunnialla. Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma Apple iPod Touch +erinomainen kosketusnäyttö +Tyylikäs +Hulppea määrä ominaisuuksia +Wlan ja toimiva nettiselain -Tiedostoja ei voi siirtää ilman ohjelmistoa -vakiokuulokkeiden ergonomia äänenlaatu vakiokuulokkeilla: äänenlaatu: ominaisuudet: käytettävyys: Sony NWZ-X1050 Esimerkillinen Sonyn käyttötuntuma on esimerkillinen. Äänenlaadussa ei ole moitittavaa. Kolmen tuuman OLED-näyttö on tarkka, kirkas ja selkeä. Applen omat kuulokkeet eivät äänenlaadultaan ole aivan mahdottomat, mutta käytännössä ne jäävät helposti hyllyyn pölyttymään, sillä niiden ergonomia on surkea. Osansa miellyttävään käyttötuntumaan tuovat myös erittäin selkeät, mutta silti monipuoliset valikot. Tekniikan etu on myös käytännössä rajaton katselukulma, joskin näytön kiiltävä pinta tuo tähän rajoituksia. Uuden sukupolven pesueen mukana on tullut teknisiäkin uudistuksia, kuten pieni sisäänrakennettu kaiutin ja painikkeet äänenvoimakkuuden säätöä varten. Sony on ottanut opikseen ja antaa käyttäjän HYVä HINTALAATUSUHdE nyt siirtää tiedostot soittimelle suoraan hiirellä raahaamalla, eikä erillisiä ohjelmistoja enää tarvita. Kolmen ja puolen tuuman näyttö on skarppi, ja kosketustuntuma on tarkin, mitä kannettavissa laitteissa on toistaiseksi tullut vastaan. Ilmainen iTunes on ladattava netistä. Hifimaailma TESTIVOITTAJA Apple tukee monipuolisesti erilaisia videoformaatteja, mutta käytännössä kaikki koneella majailevat tiedostot joutuu kääntämään sopiHYVä OSTOS vaan muotoon, ennen kuin soitin kelpuuttaa ne näytettäviksi. Muidenkin sivustojen selaaminen sujuu ripeästi Safari-nettiselaimella, ja fiksusti toteutettu virtuaalinäppäimistö tekee osoitteiTESTIVOITTAJA den syöttämisestä mutkatonta. Soitin löytää WLAN-verkot ongelmitta, mutta netissä surffaamista hidastaa huono näppäimistö, joka jää myös kooltaan vaatimattomaksi ruudun pienestä koosta johtuen. Karhennetut reunat pitävät laitteen tiukasti otteessa, eikä mikään sauma nitise tai natise. Valmistaja lupaa soittimen toistavan vide- Hifimaailma SUOSITTELEMME oita yhdellä akun latauksella noin kahdeksan tunnin ajan, kun taas musiikille puhtia riittää lähes neljä kertaa pidempään. Laadukkaammilla kuulokkeilla Applen ääni on moitteeton
Kuvaruutuvalikoiden logiikka on järkeenkäypä, ja toimintoja oppii hallitsemaan ripeästi. Käyttöliittymä on yksinkertainen, ja valikkokieleksi voi valita myös suomen. Ääneen tulee lisää rehevyyttä ja lämpöä, mutta muuten miellyttävään kokonaisuuteen jää pieni roso. Vajaan kolmen tuuman näyttö on suoraan edestä katsottuna kirkas ja selkeä, mutta katselukulmaa rajaa paitsi näytön tekniikka myös ikävästi heijasteleva pinnoite. Kuulokkeiden ergonomia on hyvä, ja pienet ja kevyet kuulokkeet kulkevat mukavasti matkassa. Vaikka valikoiden anti tuntuu ensialkuun hieman niukalta, soitin tarjoaa käytännössä kaiken tarpeellisen. Paremmaksi lopputulos harvemmin muuttui. Philips GoGear SA5254 Perusasiat kunnossa Philips on jämäkän tuntuinen kädessä. Helppoa ja suoraviivaista käyttölogiikkaa ja hyvää työn jälkeä arvostavalle Philips on hyvä valinta, kunhan kauppareissulla nappaa saman tien mukaan paremmat kuulokkeet. Philips GoGear SA5254 + Selkeä käyttöliittymä + näyttö varauksin + Standardi USB-kaapeli - vakiokuulokkeiden ääni etäinen ja lattea - Painikkeiden tuntuma muovinen äänenlaatu vakiokuulokkein: äänenlaatu: ominaisuudet: käytettävyys: Creative X-Fi Wireless LAN Pieni mutta innovatiivinen Creativen pieneen pakettiin on puristettu ominaisuus poikineen. Yhdeksän painikkeen kursori ja muutama lisäpainike lonksuvat kaikki halvan tuntuisesti. Paremmilla kuulokkeilla äänimaailma on tuntuvasti nautittavampi. Näppäinlukko lukitsee kaikki painikkeet äänenvoimakkuudensäätimiä lukuun ottamatta, mikä osoittautui käytössä hyväksi ratkaisuksi. Soitin on joukon pienikokoisin, minkä kääntöpuolena on pienikokoinen näyttö. Soitin tarjoaa Fullsoundiksi nimetyn taajuuskorjaimen, joka valmistajan mukaan palauttaa sen minkä MP3-pakkaus vie. Vaikka kokoa on reippaanpuoleisesti, istuu soitin mukavasti käteen, ja painikkeiden sijoittelu on mallillaan. Tiedostot siirtyvät tietokoneelta soittimelle tavallista USB-johtoa pitkin, eikä siirtoon tarvita ylimääräisiä ohjelmistoja, mikä on erinomainen mutta valitettavan harvinainen yhdistelmä. Musiikki-, valokuva- ja videotoiston lisäksi pakettiin on mahdutettu äänitallennin ja radio. Työn jälki on siistiä, mutta käyttötuntuma on joukon muovisin. Näytön laatu ei myöskään ole kaksinen; väritoisto jää latteaksi, ja näyttöä korkeampaan resoluutioon tallennetut kuvat skaalautuvat rosoisesti. Creativen kokonaisuus on kiistatta monipuolinen, mutta suorituskyvyllään soitin ei loista. Creative X-Fi Wireless lan + Sd-korttipaikka + Mediapalvelinyhteensopiva + Selkeä käyttölogiikka + kuulokkeiden ergonomia - kolkko ja etäinen ääni - Muovinen käyttötuntuma - kuvat latautuvat hitaasti - Pienehkö näyttö kuvien ja videoiden katsomista silmälläpitäen äänenlaatu vakiokuulokkeilla: äänenlaatu: ominaisuudet: käytettävyys: HIFIMAAILMA 4/2009 29. Äänenlaadun muutos on sitä luokkaa, että korjain taitaa tuoda mukana myös omiaan. Kun tiedostojen siirtoonkaan ei tarvita erillistä ohjelmaa, Philips on yhteensopiva käytännössä minkä tahansa pöytäkoneen kanssa Mac-koneita lukuun ottamatta. Akun varaustila on jatkuvasti nähtävissä ruudun ylänurkassa. Tallennus onnistuu myös suoraan radiosta. Niiden äänessä sen sijaan häiritsee raakuus ja etäisen kolkko sävypaletti. Videoiden katsominen on melkoista tihrustelua esimerkiksi Applen ja Sonyn soittimiin verrattuna. Mukana toimitetaan tulppamalliset, korvakäytävään asetettavat kuulokkeet. Creative ottaa yhteyden langattomaan lähiverkkoon muitta mutkitta, mutta nettiselainta soittimessa ei ole. Myös iskuäänien energia kilpistyy ikävästi. Näppäintuntuma on hieman lonksuva ja muovinen, mutta toisaalta vaste painalluksiin on täsmällinen. Jos videot ovat sopivassa resoluutiossa ja soittimen tukemassa muodossa, ne toistuvat varsin jouhevasti, mutta suurikokoisten valokuvien katselu vaatii teräksisiä hermoja, sillä kuvat latautuvat todella hitaasti. Creative on panostanut kuulokkeisiin ja tarjoaa mukana valmistajan erikseenkin myynnissä olevat muutaman kympin arvoiset korvakäytävään sijoitettavat luurit. Sen sijaan soitin osaa ottaa yhteyden DLNA-sertifioituihin mediapalvelimiin ja toistaa niiltä musiikkia, kuvia ja videoita langattomasti. Äänenlaatu sen sijaan ei korvia hivele. Tiedostoja voi myös kopioida soittimen muistiin suoraan mediapalvelimelta, mutta tämäkin operaatio on hitaanpuoleinen. Sisäänrakennetun mikrofonin äänenlaatu ei ole kaksinen, mutta sanelimena se välttää. Toinen niin ikään harvinainen, mutta erittäin käyttökelpoinen varuste on SD/SDHCkorttipaikka, joka edullisten muistikorttien aikakautena on mainio tapa laajentaa soittimen omaa muistia. Ryhmittely on fiksu, ja ominaisuuksien hallinta on sujuvaa. Testissä käytetyillä Sonyn referenssikuulokkeilla äänenlaatu paranee selvästi, mutta sävy on edelleen aavistuksen ohut ja kolea. Sointi on ohut, eloton ja etäinen, joten varsinkin räväkämmät äänitteet saattavat kuulostaa helposti rasittavilta. Tiedonsiirto tapahtuu tavallisella USB-kaapelilla, mikä on plussan arvoinen ominaisuus. Niiden ergonomia on hyvä, ja ne istuvat napakasti paikallaan
Bassotoisto on myös erittäin nopea ja iskevä. Elementit on sijoitettu koteloon, joka asetetaan korvakäytävän ulkopuolelle. Testikuuntelu suoritettiin iPod Touchilla, joka edusti äänenlaadultaan testin kärkipäätä. Kappaleet siirtyvät soittimelle ilman erillistä ohjelmaa, mutta siirtoon tarvitaan valmistajan oma erikoiskaapeli, mistä voi koitua harmia. Ulkonäöltään napit poikkeavat valtavirrasta. VERTAILUTESTI: MP3- So I T TIMET 170299 EUR oA Samsung YP-Q1 Tunto kateissa Pienikokoinen ja kevyt Samsung kulkee mukavasti mukana. Soittimen äänenvoimakkuudensäätimestä riittää siis pienempikin annos. Muutaman tunnin kuuntelurupeaman aikana helpotusta lievään kireyteen ei saatu. Samsungin mukana tulevat kuulokkeet ovat ergonomialtaan testin selvästi huonoimmat. Parhaimpiin soittimiin verrattuna ääni on hieman kolkko ja etäinen. Samsung YP-Q1 4 GB + kirkas ja selkeälukuinen näyttö + laaja ääniformaattituki + radio - Hipaisunäppäimien tuntuma - kelvottomat vakiokuulokkeet - lattea ja kolkko ääni - ei toimi Mac-tietokoneiden kanssa äänenlaatu vakiokuulokkeilla: äänenlaatu: ominaisuudet: käytettävyys: Sony MDR-EX700LP Huippunapit Nappikuulokkeiden äänenlaatu ei tyypillisesti päätä huimaa. Mukana seuraa peräti seitsemän erilaista sovitekumia, joten jokaisen korvaan luulisi löytyvän sopivan. Tämä oire voi hieman lievittyä ajan saatossa, tai sitten ei. Käyttökertojen välillä kuulokkeet voi pakata näppärään koteloon, joka tosin on aavistuksen suurikokoinen, jotta sitä jaksaisi kantaa aina mukana. Äänenlaadultaan napit ovat tunkkaiset ja lattean keskialuepainotteiset. Valmistaja lupaa bassotoiston yltävän jopa neljään hertsiin, mikä ilmoitettuna arvona on täysin päätön. Referensseinä toimiviin Sonyn MDR-EX90LP-nappeihin verrattuna tilanne on kinkkisempi. Musiikki-, valokuva- ja videotoiston lisäksi Samsung toimii myös sanelimena, joskaan sisäänrakennetun mikrofonin äänenlaatu ei päätä huimaa. Sonyn lippulaivakuulokkeet maksavat hyvän MP3-soittimen verran, joten niiltä on lupa odottaa poikkeuksellista suorituskykyä. Alas kuitenkin mennään, eikä äänitteiden bassopäästä jää mitään toistumatta. Vertailussa soittimien vakiokuulokkeita vastaan Sony ottaa rökälevoiton 60. Hienoinen taustakohina saattaa häiritä herkimpiä hiljaisissa kohdissa, mutta muuten toisto on siisti ja häiriötön. MacBook ei tunnistanut soitinta lainkaan, joten käyttö rajoittuu vain Windows-ympäristöön. Äänenvoimakkuudelle ei ole omia painikkeita, mikä niin ikään hankaloittaa päivittäistä käyttöä. Keveydestä huolimatta soittimen viimeistely on varsin hyvällä tolalla, vaikkakin Sonyn ja Applen jämäkkään viimeistelyyn jää vielä selvä hajurako. Musiikki soi yhdellä latauksella noin 30 tunnin ajan, mikä on melko tyypillinen lukema nykypäivän soittimissa. Ääniformaattituki on yksi testin kattavimmista, ja tarjolla on myös monien hifistien arvostama häviöttömästi pakattu FLAC. Vanhanmalliset, korvakäytävän suulle asetettavat suurikokoiset napit karheine tyynyineen rasittavat ja hiertävät korvaa ikävästi. Kuulokkeiden yleissävy on kirkas ja erotteleva, lähes yltiöanalyyttinen. Istuvuus on ensisijaisen tärkeää ergonomian ja toiston kannalta. Toimintoja ohjataan muutamalla taustavalaistulla hipaisukytkimellä, mikä ei välttämättä ole ergonomisin ratkaisu kannettavalle laitteelle. Reilun kahden tuuman näyttö on kirkas ja selkeälukuinen, joskin varsinkin pystysuunnan katselukulmassa on selvä katvealue. Niiden suuren koon selittää 16 millimetrin magnesiumista valmistetut kuuloke-elementit, jotka ovat tässä sarjassa suorastaan jättiläismäiset. Erottelukyvyssä ja bassotoistossa huippumalli vetää kyllä pidemmän korren, mutta juniori on vahvoilla miellyttävyydessä ja kuuntelumukavuudessa. Varsinkin aluksi harhapainalluksia syntyy jatkuvalla syötöllä, ja hermotkin meinaavat kiristyä. Soittimeen on tallennettu myös monien maailman suurkaupunkien metrokartat, mikä lienee yksi omaperäisimmistä höysteistä, mihin kannettavissa laitteissa on törmätty. Ensimmäinen havainto kuuntelussa oli luurien selvästi tavanomaista suurempi herkkyys. Allekirjoittanut itse ei päivittäisi 90LP nappejaan tämän kuuntelukokemuksen perusteella. 30 HIFIMAAILMA 4/2009. Kun soitin vielä vastaa painalluksiin pienellä viiveellä, käytettävyyttä ei voi kehua. Jos kuulokkeet falskaavat, bassotoisto karkaa harakoille, ja toisto muuttuu ohuen rasittavaksi. Soittimen kaveriksi kannattaa heti kättelyssä ostaa paremmat kuulokkeet, joilla ääni avautuu ja dynamiikka paranee. Ajoittain ylemmät äänet kuulostavat jopa aavistuksen rasittavilta
Ei siis ole ihme, että tämänkertaisen laitteiston tärkein lenkki löytyy brittiläisen B&W:n kaiuttimista. Samoissa tiloissa toimii nykyisin myös jälleenmyyntiyritys, Helsinki Sound + Cinema. B&W Group Finland Oy:n laitteet saCd-soitin: Marantz sa8003, 949 Vahvistin: Marantz PM8003, 899 kaiuttimet: B&W CM9, 2500 /pari kaiutinkaapelit: Tara Labs Prism Omni Bi-Wire 3.0 m, 399 /pari Välikaapelit: Tara Labs vector 2 0.6 m, 229 /pari lisätietoja: B&W Group Finland Oy, puh. "Haen laitteistolta kykyä tuoda musiikista esiin rytmisyyttä, läsnäoloa ja mukaansatempaavuutta. Tölli kertoo valintojen perustuneen synergiakokemuksiin merkkien välillä. Valitut laitteet ovat Marantzin uutta mallistoa, ja niissä on nähtävissä ja kuultavissa Marantzin legendaarisen suunnittelijan Ken Ishiwatan kädenjälki." "Marantzin laitteiden sisäinen rakenne henkii perinteisiä arvoja hyvän äänentoiston puolesta. Tällä kertaa paketin kokonaishinta kaapeleineen asettuu melko tarkasti 5000 euron luokkaan. 020 74 300 75, www.bwspeakers.fi Uudenmaankadulta Myös Marantz on yrityksen oma edustus. "Painottaisin tietysti koko laitteiston merkitystä, mutta kaiuttimen osuus lopputuloksesta on ehkäpä suurin. KOKEILU: VIIDEN TONNIN VALMISKATTAUS B&W GROUP FINLAND OY TeksTi: Mikael NederströM kuvaT: Pekka VääNäeN Helsingin Uudenmaankadulla, entisen Hifiklubin tiloissa toimii nykyisin B&W Group Finland Oy. Osa Hifiklubin henkilökunnasta siirtyi muutoksen myötä uuteen yritykseen. Näiden seuraksi on kasattu Marantzin SACD-taitoinen oheislaitteisto ja Tara Labsin kaapelointi. Iskujoukko S uomen Hifiklubi rantautui Uudenmaankadulle kovalla ryminällä 1990-luvun alussa. Hyvä laitteisto ei saisi karsia levykokoelmastani pois mitään, vaan soittaa valitsemani levyt sellaisena kuin esittäjä ja tuottaja ovat ne halunneet." "Ihmisten tulisi ajatella hifiharrastusta myös elämänlaadun lisääjänä. Töllillä on monista kauppiaista poikkeava näkemys: kaiutin on se tärkein lenkki. B&W:n kaiuttimien seuraan on löytynyt Marantz, jolta on mukana SACD-soitin ja integroitu vahvistin. 32 HIFIMAAILMA 4/2009. Massiiviset alennusmyynnit ja mainoskampanjat tarjosivat korkeaprofiilisen intron yrityksen Suomen valloitukselle. Kaapelointi on amerikkalaisen Tara Labsin käsialaa. Kaiuttimena toimii B&W:n uusi nelielementtinen lattiakaiutin CM 9. Marantzin uunituore SACD-soitin ja vahvistin saapuivat maahan vasta vähän ennen jutun tekoa. Parin tunnin keskittynyt musiikista nauttiminen on omiaan poistamaan stressiä ja kiirettä arjen keskellä", Tölli filosofoi. Laitteiston on koonnut Juhani Tölli, jonka vanhemmat harrastajat muistavat jo Hifiklubin ajoilta. "Marantzin maahantuojana olemme varmoja laitteiden sopivuudesta B&W:n kaiuttimille. Kaiuttimen vaihdolla saadaan helpoiten eroa edelliseen settiin, ja tämä onkin huoneen koosta ja akustiikasta riippuva tekijä." Perinteitä ja nykyaikaa Tämänkertaisen systeemin kaiutin ei ole yllätys, sillä B&W:n maahantuojalla on epäilemättä selvä näkemys parhaasta vaihtoehdosta. Lisäksi SACD-soittimen ominaisuudet pitävät sisällään nykypäivän vaatimuksiin kuulu- van digitaalisen tallennuksen mahdollisuuden, kuten muistikorttiliitännän etupaneelissa", Tölli perustelee. Kaiutin tärkein lenkki Töllin oma soundi-ihanne ja filosofia ovat muotoutuneet pitkälti levyhyllyn ehdoilla. Vuonna 2004 Uudenmaankadun tiloihin muutti maahantuontiyritys B&W Group Finland Oy, joka on emoyhtiö B&W Group Ltd:n suomalainen tytäryhtiö. Sittemmin toiminta Suomessa hiipui reilun 10 vuoden jälkeen, mutta muissa Pohjoismaissa Hifi Klubben -ketju edelleen elää ja voi hyvin
Vajaa 30 kiloa painava nelielementtinen kolmitiekaiutin on massiivisen mutta hyvin viimeistellyn näköinen. Huoneen vaivattomasti täyttävä ääni on suuri, ja rasittamaton äänenväri houkuttaa kovempiin kuunteluvoimakkuuksiin. Tölli ei allekirjoita tätä väitettä. Rytmi toistuu itseään korostamatta, sujuvasti rullaavana. Ja jos tavoitteena on monikanavasoundi, samaan CM-sarjaan on saatavana myös 10-tuumainen aktiivisubwoofer sekä keski- ja takakaiuttimet, tietysti sävy sävyyn. Ylemmillä alueilla voi esiintyä pientä ässävikaa, mutta kokonaissoundi on silti kohtuullisen siisti, joiltakin osin jopa aavistuksen tummasävyinen ja läsnäolovajaa. Soundiltaan se kuulostaa hyvin paljon B&W:n maineikkaalta 804S-mallilta, vaikka se on selkeästi edullisempi. "Pakettiin valittu kaiutin, B&W CM9, on isohkosta koostaan huolimatta helppo saada soimaan erityyppisissä huoneissa. Eräs kuuntelija sai kovemmalla voimakkuudella aikaiseksi pientä dynamiikan puutumista, mikä menee todennäköisesti 70-wattisen vahvistimen piikkiin. Sounditavoite on ollut mahdollisimman yleispätevä, kuten kaikilla aikaisemmillakin juttusarjan kauppiailla: "Setissä olen painottanut yleispätevää ääntä erityyppisellä musiikilla ja erilaisissa kuuntelutiloissa. Jos sisustus sitä vaatii, kaiutinta saa myös pianomustana. Eli jos kuuntelutila on suuri ja tapana on luukuttaa, laitteiden päivittäminen kannattaa aloittaa todennäköisesti vahvistimesta. Metallinen reunalevy diskantin ympärillä lisää olemukseen ripauksen aggressiivisuutta. Virtafiltteri puolestaan on omiaan ehkäisemään antennisignaalista tulevia häiriöitä ja taustakohinaa." Jos päivityksen tarve iskee, yksi vaihtoehto Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Rytmiryhmä setissä syvin paljastavuus korvautuu hyvin moniruokaisella soundilla ja ponnekkaalla esityksellä. Diskanttia vaivaa samantyylinen etäisyys, mutta äänenväri on yhtenäisyydessään kaunis. Bassotoisto on tiukkaa ja ponnekasta, mutta ei juuri koskaan liian raskasta. Balanssi ei yläpään arkailusta huolimatta ole bassovoittoinen. akustisella musiikilla ääni ei ole korostuneen sävykäs, vaan se voi olla aavistuksen kuivakka. Yleissondi on sellainen, joka on kotonaan suuressa, kohtuullisen hyvin akustoidussa huoneessa ja reilulla volumella. Tuplajohdotus on toteutettu Taralabsin tarkoituksenmukaisella kaapelilla. kattaus toimii selvästi parhaiten kevyemmällä musiikilla. vahvistimen puhti loppuu kuitenkin ennen kaiuttimia, joten ainakaan suuressa tilassa kattauksella ei aivan ylletä konserttielämyksiin. Iskukykyinen aika iskevä soundi läpi äänialueen. B&W Group Finlandin kattauksen soundi on iskevä, dynaaminen, bassoiltaan ponteva ja muutenkin autoritäärinen. Keskiäänisenä on valmistajan yläpään malleista tuttu kevlarinkeltainen kartio. Vinyylimiehille on tarjolla MM-rasiaotto. Se, mistä on tingitty, on hienovaraisin sävytoisto, jonka saralla on tullut vastaan parempiakin. Tehokas kokonaisuus, jota kuuntelee oikein mielellään varsinkin rockin räimeellä. Helppo ja kulkeva stereokuvaltaan vapautunut ja hengittävä, joskaan ei kamalan tarkasti piirtävä. Kokonaisuutena laitteisto voi vaikuttaa turvallisen tylsältä, jos on tottunut high end -henkiseen eksotiikkaan ja puritanismiin. Jokainen voi luonnollisesti hienosäätää ääntä esimerkiksi virtakaapeleiden vaihdolla." "Myös hyvä laiteteline on mielestäni tärkeä, ei pelkästään käytettävyyden ja esillepanon vuoksi, mutta myös laitteiden ulkoisen vaimennuksen takia. Lisäksi kaiutin toimii myös kotiteatterikäytössä", Tölli toteaa. on vaihtaa kaiuttimet sirompiin, toki samassa merkissä pysyen. auktoriteettiakin löytyy, ja basso jysähtää uskottavasti. Etulevystä löytyy myös kuulokeanto. Pienessä kerrostalohuoneessa voi tulla esiin myös yliraskaita sävyjä, mutta kaiutin kannattaa joka tapauksessa kuunnella aina omassa akustiikassa ennen ostopäätöstä. Diskantintoistosta huolehtii 2,5 sentin läpimittainen alumiinikalotti. Kaapelointi muodostaa noin 15 % koko systeemin hinnasta: "Taralabsin kaapelit on valittu niiden tasapainoisuuden ja hyvän hintalaatusuhteen takia. Pitemmässä käytössä toimintojen monipuolisuus alkaa usein saada enemmän arvoa kuin äärimmäisen tyylitelty pelkistäminen. Kaikenlaiselle musiikille Missä sitten tämänkertaisen setin painopiste on. kontrabasson ja rumpusetin tahdikas jämäkkyys vie kaikessa groovessaan mukanaan. "Itse en vaihtaisi setistä kovin äkkiä mitään yksittäistä komponenttia toiseen. Eksoottisempia asioitakaan kauppias ei halua väheksyä: "Settiä olisi voinut parantaa vielä laadukkaalla virtafiltterillä ja laadukkailla virtakaapeleilla, mutta annettu budjetti ei tätä mahdollistanut. Viimeistely on kauttaaltaan erittäin hyvä. Joku saattaisi tietysti mieltyä omassa huoneessaan sirompaan, samanhintaiseen B&W 805S -jalustakaiuttimeen", Tölli spekuloi. Dynamiikkaa sen sijaan löytyy reilusti. riittävästi. Järeyttä on pienehköstä 70 watin tehosta huolimatta Ei tarvetta subbarille Tällä kertaa kuunteluarviot menivät harvinaisen hyvin yksiin. Liittimet kaiuttimen ja vahvistimen päässä ovat hyvää työtä, eikä kontaktiongelmia tai johtojen irtoamista ole todennäköisesti odotettavissa. 8003-sarjan Marantzien olemus edustaa perinteistä japanilaista hifi-ilmettä, joka ei ujostele kirjavia etulevyjä tai toimintojen paljoutta. solisti jää hieman normaalia taaemmas, ja syvyyssuunta ei muutenkaan aukea erikoisesti. Mittausteknisesti kaapelit ovat laadukkaita ja sopivat moneen järjestelmään myös äänellisesti." Perinteisiä hifiarvoja Tämänkertaisten systeemin visuaalisesti ja myös äänellisesti, mikäli setin kasaajaa on uskominen dominoivin lenkki on kookas B&W:n lattiakaiutin. Bassopää ei ulotu erityisen alas, mutta on melko napakasti potkaiseva ja nopeudeltaankin passeli. kokonaisuuden hienoisen pidättyväisyyden voi antaa anteeksi letkeän rytmikkyyden vuoksi. Toisin kuin monella muulla 5000 euron kokoonpanolla, tämänkertaisen systeemin kanssa ei tule kovin äkkiä ikävä subbaria. artikulointi ja läsnäolo ovat kaikesta huolimatta ihan hyvässä kuosissa. Tärkeistä kaiutinannoista ei ole tingitty, ja muutenkin liitinpaneeli huokuu kestävyyttä. Myös vahvistimen massiivinen olemus vakuuttaa, varsinkin hintaluokka huomioiden. Uunituore soitin hoitaa toiston myös SACD-levyiltä ja muistitikulta. alapää on hiukan raskas mutta ei silti kumea. Kyllä kai tässä hintaluokassa on tehtävä kompromisseja joidenkin musiikin lajien suhteen. Yleispätevän soundin ja perinteisen hifiajattelun nimiin vannoville tämä setti voi hyvinkin olla riittävä ratkaisu pitkäksi aikaa. vaikka tarkkuus ei olekaan parhaiden luokkaa, leppoisan rento ja avoin ote tekevät kuuntelusta helppoa, ja setin soundi yllyttää keskivertoa enemmän heittämään seuraavankin levyn pyörimään, sisälsi se sitten musiikkia tai elokuvaa. HIFIMAAILMA 4/2009 33. CM9-kaiutin on toimintaperiaatteeltaan bassorefleksi. keskialueella sävyssä tuntuu alussa pientä mutkittelua, mutta parin kappaleen jälkeen siihen ei enää osaa kiinnittää huomiota. Vahvistimen kaukokäskijä osaa ohjailla myös SACD-soitinta. Puhallinsektion ja vokaaleiden ulosanti on hillityn vaimeaa, muttei äidy kuitenkaan tunkkaiseksi. Siksi kokonaisuus toimii suhteellisesti ottaen selvästi parhaiten kevyemmällä musiikilla. Sen sijaan tämänkertainen kokonaisuus on ensimmäinen, jolla ei kertaakaan tullut ikävä subbaria. Testasin settiä musiikilla, joka vaihteli akustisesta jazzista perusrockiin, aina transteknoon ja isoon sinfoniaorkesteriin asti." Lisätarvikkeilla on Juhani Töllin mielestä merkitystä, vaikka niitä ei tällä kertaa kaapeleita lukuun ottamatta mukaan tullutkaan
Diskanttielementti on toteutettu niin, että rakenne on välittömästi kalotin takana avoin, ja magneetin ulkopuolella on tilavuudeltaan tavallista suurempi kammio. Korostuminen paikallistuu yläkeskialueelle, mitä myös mittaukset tukevat. Soittimien harmoniset yläsävelet korostuvat perusääneen verrattuna. Kotelo on melko kevytrakenteinen. Kartiomateriaalina on vanha, hyväksi havaittu paperimassa. Tuotemerkki Rega keksittiin Gandyn ja hänen silloisen yhtiökumppaninsa Tony Relphin sukunimien alkukirjaimista. Kotelossa ei ole pyöristyksiä, viistouksia tai muita muodikkaita yksityiskohtia. Myös tilavaikutelman kanssa joudutaan yleensä tekemään kompromissi, kun kaiutin sijoitetaan seinän lähelle. Se sisältää yhden jalustalle ja kolme lattialle sijoitettavaa mallia sekä keskikaiut- timen. Se saattaa vaikuttaa myös siihen, että niiden sointi poikkeaa vanhakantaisesta brittiäänestä. Elementit ovat Regan suunnittelemia, ja basso-keskiääninen myös valmistetaan itse. Soinnissa on kuitenkin hieman kovuutta ja ohuutta. Otimme testattavaksi näistä halvimman, jonka tyyppimerkintä on RS1. Oman työn osuus suuri Regan kaiuttimet ovat ulkoasultaan hyvin perinteisiä. Kotelo on refleksityyppinen, ja putki avautuu taakse. Myöhemmin seurasivat vahvistimet ja CD-soittimet. Vaimennuksen vähäisyys on todennäköisesti syyllinen mittauksissa näkyviin pieniin keskialueen resonansseihin. Rega keskittyi kohtuuhintaisiin soittimiin ja saavutti vuosien mittaan hyvän maineen asiallisten ja pelkistettyjen toteutuksiensa ansiosta. Sitä ei kannata sulkea pois vaihtoehdoista, vaikka se tuntuisikin oudolta ensikuulemisen perusteella. Hiljattain Rega toi markkinoille uuden RSkaiutinsarjan. Gandyn tavoitteena oli kuitenkin pystyä tarjoamaan kaikkia hifilaitteistossa tarvittavia osia, ja vuonna 1989 valmistui ensimmäinen Regakaiutin, nimeltään Ela. Tarkoituksena on vaimentaa haitallisia resonansseja. Ajat ovat muuttuneet, ja nykyään sikäläisten merkkien tuotteet tarjoavat hyvin monenlaisia äänellisiä luonteita. Erotteluakin on mukavasti. Ohuus johtuu osin myös basson pienehköstä yleistasosta. n L evysoittimen vaikutusta äänentoistoon ei pidetty kovin tärkeänä 1970-luvulla, mutta englantilainen Roy Gandy oli toista mieltä. Sitä voi korjata sijoittamalla kaiuttimen lähemmäksi sen takana olevaa seinää. Testiparin viimeistely oli muuten moitteetonta, mutta elementtien upotukset olivat hieman liian väljät. 34 HIFIMAAILMA 4/2009. Kalotti on pienikokoinen, mutta elementin laippaan on muotoiltu mieto suuntain. Rega RS1:n ääni on eloisa, ilmava, ja nopean tuntuinen. Se sisältää kaksi kelaa, joista toinen on ilmasydäminen, muovieristeisen kondensaattorin ja vastuksen. Paranee ajan kanssa Brittikaiuttimet tunnettiin aikoinaan hillitystä sointisävystään, joka oli pikemminkin etäinen kuin liian läheinen. Jakosuodin on asennettu liitinpaneelin taakse. Kannattaa kokeilla erilaisia paikkoja, sillä epäedullisissa olosuhteissa toisto voi muuttua kumisevaksikin. Seinämien paksuus on 13 mm, eikä mitään tukia ole. Silti kaiuttimen toisto ei ole mitenkään häiritsevästi värittynyt. Perinteet ovat kuitenkin kunniassa myös sinä mielessä, että kokoonpano tapahtuu käsityönä omassa tehtaassa Englannissa, eikä jossain halvan työvoiman maassa kuten useimmilla muilla merkeillä. Keskiössä on pölysuojuksen tilalla kiinteä vaiheplugi. Hän paranteli aluksi muiden tuotteita ja alkoi sitten valmistaa omia. Pintakäsittelynä on aito puuviilu. Sisätilan vaimennuksena on villamaista ainetta, jolla on täytetty löysästi noin puolet kotelosta. Regan hyvät ominaisuudet paljastuvat parhaiten pitemmässä kuuntelussa. Hifimaailma T SUOSITTELEMME E S T I : KAIUTIN REGA RS1 TeksTi: Samu Saurama n kuvaT: Pekka Väänänen ja Samu Saurama n MiTTaukseT: klauS aj riederer / Tkk Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE Käsityön osuus tuodaan esiin myös liittimien yläpuolella olevassa tyyppikilvessä. Rytmikäs britti Regalle kaiuttimet ovat vain osa tuotevalikoimaa
stereokuva on hyvin jämpti, mutta irtoaa tarvittaessa kuulijaa ympäröiväksi. enemmänkin yleinen tasapaino on valittu sellaiseksi, että lauluäänien ja kitaran alakielien perustaajuudet ohenevat ja muuttuvat hiukan ponnettomiksi. Dynamiikkaa on riittävästi, ja meininki on menevän innostavaa, jopa hauskaa. Pieni keskialueen kovuus ja alapään ponnettomuus vakiopaikalla parantuvat, kun kaiuttimen vie vähän lähemmäs takaseinää, ja soundi saa lisää mehevyyttä ja menevyyttä. Hyvä subbari toisi paljon lisää sekä sointibalanssin että dynamiikan parantamisessa. HIFIMAAILMA 4/2009 35. Äänikuvaltaan kaiutin ei ole mikään tilaihme, vaan stereovaikutelma on enemmänkin ilmava kuin vakaan tarkka. Pieni suoraviivaisuus ei haittaa musiikin välittymistä, ja vaikka ensivaikutelma onkin hieman mitäänsanomaton, alkaa soundi avautua ja houkutella hetken kuuntelun jälkeen. keskialue on erotteleva mutta sopivan matta, jotta aggressiiviset äänitteet eivät käy painostaviksi. Villamaista, harvaa vaimennusainetta on vain noin puolet kotelon sisätilasta. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. + menevä ja nopea ääni + napakka bassotoisto keskialueella kovuutta Jakosuodin on pelkistetty: kaksi kelaa, kondensaattori ja vastus. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Sympaattinen kummajainen Omituisesta ensivaikutelmasta huolimatta kokonaisbalanssi on riittävän lähellä luonnollista. Tehovasteapproksimaatio (musta). Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Bassoelementti on Regan omaa tuotantoa. Yläkeskialueelta lähtien suuntaavuus ei ole aivan tasaista, mutta eri vasteiden välillä on saatu hyvä kompromissi. Kepeä keveä, nopea ja ilmava soundi, jossa on keskimääräistä enemmän erottelua mutta myös ylimääräistä ohuutta keskialueen yläpuolella. sointi ei ole yläpäävoittoisuudestaan huolimatta erityisen rasittava, sillä diskantti sinänsä tuntuu toistuvan siististi. Basso kumahtelee ajoittain, eikä ole aivan täydellisen seurattava vaan tuntuu klimpittävän nuotteja. alakeskialueella on resonansseja, joihin liittyy pidentynyttä jälkisointia. seinäsijoitusta ei kuminan takia voi suositella. Rokilla matalia saisi tulla tukevammin, sillä toisto keikahtaa hieman yläpainotteiseksi. Rauhassa kokeiltava peli. instrumentit kuulostavat itseltään ilman turhaa tekotaiteellisuutta. Ylimmässä diskantissa on hiomatonta särmää. kokonaisuus tuntuu melko mietityltä, mutta neutraalius ja yleispätevyys ovat kuitenkin saaneet väistyä rytmisyyden tieltä. Tämä ehkä lupaa pitkäaikaista kuuntelunautintoa. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 3,5 Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 86 dB alarajataajuus (-6 dB): 55 Hz Matalien taajuuksien tasapainotus viittaa siihen, että optimisijoitus on tavallista lähempänä takaseinää. virheet ovat kuitenkin pieniä ja käytännössä häiritsemättömiä. Pullea mutta artikuloiva alakeskialue tuo makeasti esiin saksofonin rosoisuuden ilman turhaa laihdutuskuuria. Basso on lähellä seinää onnistuneen tarkka ja napakka, ja luo hyvän pohjan elävälle ja hyvin kulkevalle rytmille. kokonaisuutena perin hauska ja ehdottomasti kuuntelun arvoinen kapistus. Mittaustulokset Rega RS1 Hinta: 595 /pari lisätietoja: soundworks Oy, puh. (09) 6813 7950 www.rega.co.uk Tekniset tiedot mitat (l x k x s): 15 x 32 x 23,6 cm massa: 3,5 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit matalat äänet: 13 cm korkeat äänet: 1,9 cm nimellisimpedanssi: 8 ohmia magneettisuojaus: ei liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Menevästi seinustalta stereokuvaltaan selkeä, mutta ei mitään sen suurempia tunteita herättävä
VERTAILUTESTI: KUULO KKEET 100150 EUROA TeksTi ja miTTaukseT: Risto Niska kuvaT: Pekka VääNäNeN AKG K 142 HD Beyerdynamic DT 440 Denon AH-D1001 Fostex T40RP mkII Goldring DR150 Grado SR80 Sennheiser HD 595 Ultrasone HFI-580 36 HIFIMAAILMA 4/2009
Fostexissa ei ole erillistä puhekelaa, vaan sen kela on etsattu suoraan kartiona toimivan muovikalvon pintaan. Ultrasonen (kuvassa) ja Denonin kuulokkeiden vakiovarustukseen sisältyy suojapussi. Tehoa likikuuloon Testin hintaluokassa kuulokkeiden äänelliset erot ovat perinteisesti olleet suuria. Rakenteelle on tyy- pillistä lähes olematon ympäristön äänien vaimennus ja musiikin kuuluminen pienellä voimakkuudella myös kuulokkeiden ulkopuolelle. Selvänä etuna on suljettua koteloa helposti vaivaavien alemman keskialueen resonanssien puuttuminen äänestä ainakin useimmiten. Niin myös tällä kertaa: parhaat edustavat hyvää hifitasoa, mutta huonoimmat jäävät heikon ja tyydyttävän välimaastoon. V ertailun kahdeksasta kuulokkeesta AKG, Beyerdynamic, Denon, Grado, Sennheiser ja Ultrasone edustavat tuttuja merkkejä, joten ne eivät tarkempia esittelyjä kaivanne. Rakenteen etuna on vähintään kohtuullinen ympäristön äänien vaimennus. Rakenne on samantyyppinen kuin Magnepanin paneelikaiuttimissa. Kolmet kuulokkeet (Denon, Fostex ja Ultrasone) luottavat rakenteeseen, jossa kuuloke-elementti on sijoitettu pieneen suljettuun koteloon kaiuttimien tapaan. AKG:t sijoittuvat edellisten välimaastoon puoliavoimella rakenteellaan. Kaikki testatut tuottavat äänen sähködynaamisella periaatteella, ja Fostexia lukuun ottamatta muiden äänilähteenä on rakenteeltaan tavallista dynaamista kaiutinelementtiä muistuttava elementti. Hifipuolella tehdas tunnetaan parhaiten laajakaistakaiutinelementeistään. Sennheiserin varustukseen sisältyy pöydän tai hyllyn reunaan kiinnitettävä säilytysteline kuulokkeille. HIFIMAAILMA 4/2009 37. Periaatteellisena haittana ovat koteloresonanssit, jotka tosin nykyisissä ratkaisuissa ovat suhteellisen harvoin häiritseviä. Fostexin ja Goldringin kaapelit kiinnittyvät kuulokkeisiin 3,5 mm plugilla, joten johdon vaihtaminen on tarvittaessa helppoa. Luurien piuhat kiinnittyvät useimmiten vain toiseen kuulokkeeseen, mikä on kätevää, mutta Denonissa ja Gradossa ovat perinteiset Y-kaapelit. Denonin ja Ultrasonen mukana seuraa suojapussi, ja Ultrasonen paketissa on lisäksi demo-CD-levy. Fostexia ja Goldringia lukuun ottamatta paketista löytyy myös adapteri, jolla liittimen saa muutettua tarpeen mukaan joko pienemmäksi tai suuremmaksi. Niistä ei myöskään kuulu yleensä käytännössä mitään ääntä ulospäin. Brittiläinen Goldring tuo äänentoiston harrastajille mieleen yleensä levysoittimien äänirasiat. Avoimia ja suljettuja Puolet testin osanottajista (Beyerdynamic, Goldring, Grado ja Sennheiser) edustavat hifikuulokkeissa vallalla olevaa avointa rakenneperiaatetta, jossa kuuloke-elementin taustapuoli on yhteydessä ulkoilmaan. Liitinadaptereita ja Denonin jatkojohtoa lukuun ottamatta vakiovarusteet ovat sangen harvinaisia. Denonin vakiokaapeli on poikkeuksellisen lyhyt, mutta sen varustukseen sisältyy kotikäytössä tarpeellinen jatkojohto. Sen sijaan Fostex on tunnettu japanilainen studiolaitteiden valmistaja. Johtojen päässä on poikkeuksetta stereoplugi, jonka halkaisia on joko 6,3 tai 3,5 millimetriä
Viimeiseksi jäänyt Goldring on koko vertailun ainoa, jonka toiston tasosta oltiin yksimielisiä. Kuulokkeiden erityispiirre on se, että niiden ääni "palaa kiinni" korvaan jo melko lyhyessä ajassa. Erosen käyttämä kuuntelulaitteisto on siis teknisiltä ominaisuuksiltaan hieman lähempänä tyypillistä vahvistimen kuulokeantoa kuin allekirjoittaneen. VERTAILUTESTI: KUULO KKEET 100150 EUROA Kuuntelut usealla äänilähteellä Kuulokkeiden arviointi varsinkin laajempaa vertailua tehdessä on varsin työlästä. Vertailukuulokkeina toimivat AKG K271 MkII ja Grado SR325. Kun vaihtaa seuraaviin luureihin, näiden sointi kuulostaa usein varsinkin korkeilla taajuuksilla vähän aikaa sangen oudolta ja epätasaiselta. Mauri Eronen käytti kuunteluissaan kuulokevahvistinta, jonka antoimpedanssi on suurehko (yli 30 ohmia), ja referensseinä Sennheiserin HD600-luureja. Se on erityisen voimakas, jos välissä ei pidä yhtään taukoa. Vahvistimen bassovaste on hieman vaimentunut, ja kuulokkeiden aiheuttama kuormitus muokkaa jossain määrin sen toistoa. Kuunteluarvioiden ja äänestä annettuja arvosanojen valossa tämän hintaluokan kuulokkeiden ostaminen sokkona on venäläistä rulettia. Näiden bassotoiston voi odottaa voimistuvan selvästi, jos niitä käytetään tyypilliseen vahvistimen kuulokeliitäntään kytkettyinä. Goldringia ja Fostexia lukuun ottamatta paketeista löytyy adapteri liittimen koon muuttamiseksi. ti fysiologiasta, joten se samoin kuin äänikin kannattaa ehdottomasti tarkistaa henkilökohtaisesti ennen lopullisen ostopäätöksen tekemistä. Tämä on hyvä huomioida kuunteluarvioita lukiessaan. Testattujen kaapelit päättyvät joko pienempään 3,5 tai suurempaan 6,3 mm plugiin. Laadukkaita kuulokkeita tässä hintaluokassa etsiskelevän kannattaa testin tulosten valossa keskittyä vertailemaan omakohtaisesti lähinnä Gradon ja Sennheiserin tuotteita. Pienen hetken jälkeen ääneen yleensä tottuu, jos se ei poikkea rajusti neutraalista. Kokonaisuutena selvästi ryhmän parhaiksi arvioitiin tasapisteillä Grado ja Sennheiser, jota pidettiin käyttömukavuudeltaan joukon parhaana. Kuuntelin kaikki testatut kolmella eri tavalla: ensin kokonaan ilman vertailukohtia, sitten referenssitoistimia vastaan ja lopuksi vielä tutulla vinyylilevyllä. Fostexin liittimessä on kierrettävä lukitusmekanismi. 38 HIFIMAAILMA 4/2009. Esimerkiksi paremmuusjärjestyksen saaminen vaikkapa kaiuttimien välille on kokemukseni mukaan helpompaa. AKG:n ja Sennheiserin impedanssit vaihtelevat taajuuden mukana muita enemmän. AKG:n ja Fostexin äänenlaadusta oltiin sangen erimielisiä, mihin löytyy ainakin osittainen selitys kuuntelulaitteistojen eroista. Käytettyjen toistolaitteiden kuulokeliitäntöjen antoimpedanssit ovat pieniä (210 ohmia) ja taajuusvasteet käytännössä viivasuoria. Sennheiserin kuulokkeiden mukana seuraa kätevä hyllyyn tai pöydän reunaan kiinnitettävä säilytysteline. Äänessä suuria eroja Kaikkien testin kuulokkeiden impedanssi on noin kolmesta kuuteenkymmeneen ohmia eli melko pieni. Käyttömukavuus riippuu huomattavasFostexissa (kuvassa) ja Goldringissa on 3,5 mm miniplugilla kuulokkeisiin liittyvä irrotettava kaapeli. Kun kuulokkeita verrataan, niitä kannattaa mahdollisuuksien mukaan kuunnella useammalla eri äänilähteellä sekä vaihdellen niiden keskinäistä järjestystä. Ilmiö toistuu jälleen seuraavassa kuulokkeiden vaihdossa. Käytetyt vertailukohdat ja se, miten niitä käytetään, vaikuttavat ratkaisevasti äänenlaadusta syntyvään vaikutelmaan. Kolmanneksi tullut Beyerdynamic jää huomattavasti edellisten jälkeen. Vinyyliä lukuun ottamatta äänilähteinä toimivat CD, iPod ja radio, josta kuuntelin lähinnä tuttujen toimittajien puheääntä. Erot tuotteiden välillä ovat todella suuria sekä äänessä että mukavuudessa. AKG, Denon, Fostex ja Ultrasone sijoittuivat testitulosten alempaan keskiluokkaan
Ääni pysyy hyvin kontrollissa, mutta keskialueella ja yläpäässä havaittiin lievää kovuutta. akustisten instrumenttien soundi on muutoin vertailujoukon puhtain. sennheiserit ovat lievästä keskialueen korostumisesta ja aavistuksenomaisesta purkkimaisuudesta huolimatta melko neutraalit toistimet. Diskantti on siistin puhtoinen, ja peltien sointi pitkä vailla metallisuutta. Myös äänikuva, avoimuus ja soinnin puhtaus miellyttivät raatia. keskialueen korostuminen ja pieni kolkkous ovat referenssejä käytettäessä selvempiä. Äänikuva on yksinkertaisesti uskottava. Gradot ovat kokonaisuutena testin neutraaleimmat ja parhaat toistimet, joiden soinnin avoimuus miellyttää kerta toisensa jälkeen. ääni käyttömukavuus Sennheiser HD 595 Hinta: 145,90 Lisätietoja: into Oy, puh (09) 755 950, www.into.fi, www.sennheisernordic.com tyyppi: avoin Liitin: 6,3 mm plugi Vakiovarusteet: 6,3/3,5 mm adapteri, säilytysteline Mitattu impedanssi 120 Hz/1 kHz: 200/58 ohmia + ääni + käyttömukavuus - Lievä keskialueisuus ääni käyttömukavuus Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA TESTIMENESTYS Grado SR80 K lassikoiksi luokiteltavat Gradot miellyttivät testaajia käyttömukavuudellaan. Päässä lähes huomaamattomien kuulokkeiden käyttömukavuus on ryhmän parhaimmistoa. kupit ovat suuret eivätkä osu korviin. Basso on täsmällisen napakka ja ulottuu kohtuullisen alas. Ongelma on kuitenkin pieni eikä esiintynyt kuin yhdellä näytteellä. Sennheiser HD 595 R eilun kokoisilla korvatyynyillä varustetut Sennheiserit arvioitiin käyttömukavuudeltaan testin parhaiksi. Bassot ja diskantit vaimenevat hieman tuoden ääneen lievän keskialueisuuden. Bassotoisto todettiin jonkin verran rajoittuneeksi, mutta äänitteiden läpivalaisu hyväksi. Yleispätevyyden puute pudottaa kuulokkeen ykköspaikalta. Tasapaino on selvästi yläpäähän kallellaan. Parhaimmillaan soundi on ihailtavan läpikuultava ja läheinen. vertailukohtia käytettäessä bassotoisto jättää tarkan ja nopean vaikutelman, mutta kaiken matalimmat jyrinät vaimenevat. SR80:t sijoittuvat ääneltään Sennheiserien kanssa testin jaetulle ykkössijalle. Hifimaailma TESTIMENESTYS SUOSITTELEMME Kuunteluarviot Risto Niska Avointa sointia ilman referenssiä ääni on miedosta keskialueisuudesta huolimatta kokonaisuutena sangen neutraali. (09) 6840 0010, www.kruunuradio.fi, www.gradolabs.com tyyppi: avoin Liitin: 3,5 mm Vakiovarusteet: 3,5/6,3 mm adapteri Mitattu impedanssi 120 Hz/1 kHz: 41/33 ohmia + ääni - alimpien bassojen vaimeus ääni käyttömukavuus HIFIMAAILMA 4/2009 39. vokaalit ovat luontevat, eikä miesäänten alarekisteri mene muminaksi. sävyjen lisäksi myös muusikoiden tekemät ajalliset fibat nousevat kuultaviin. Basson osalta vertailukuulokettakin soivampi tapaus ja yleispätevyydessään niin ääneltään kuin käyttömukavuudeltaankin testin paras. Ohut pohja vie osan puhaltimienkin tuesta. Äänikuvaltaan melko avoimet kuulokkeet. Nostaa hyvin esiin äänitteen pienet detaljit ja virheet. Tasapainoltaan miellyttävin kuuloke, jota jaksaa kuunnella pitkään ja ärsyyntymättä. Bassotoisto on tiukka ja diskantti kirkas. Käyttömukavuudeltaan Senkut arvioitiin ryhmän parhaiksi. Hifimaailma HYVä OSTOS HYVä OSTOS TESTIVOITTAJA Kuunteluarviot Risto Niska Kevytsointiset kun unohdetaan referenssit, ääni on varsin neutraali. ääni käyttömukavuus Grado SR80 Hinta: 149 Lisätietoja: kruunuradio Oy, puh. Basso on sävykkään rytmikäs, mutta sangen ohut eikä ulotu matalalle. Piano paljastaa keskialueelta pienen mutkan, sillä joillain taajuuksilla on ripaus kovuutta. Äänenlaadultaan HD 595:t jakavat Gradojen kanssa testin ykkössijan. ääni käyttömukavuus mauri eronen Hifimaailma Hifimaailma TESTIVOITTAJA TOIMITUKSEN VALINTA Pätevästi tasapainossa mukavimmat päässä. Pehmusteet ovat melko jämäkät, mutta eivät purista päätä. kuuloke on sangen äänitekriittinen johtuen läpivalaisevasta luonteesta. sopii hyvin kuulokekuuntelijan arsenaaliin moniruokaisemman luurin oheen. Torvisektiossa on sopivasti särmää; trumpetti on erottelevan sävykäs mutta rasittamaton. käyttömukavuus on testin parasta tasoa. keskialueella on aavistus ylimääräistä, ja yläpäästä löytyy vähäistä metallisuutta. sijoittuvat ääneltään joukon keskitason yläpuolelle. Hieman kevyt sointi pysyy hyvin kontrollissa. ääni käyttömukavuus mauri eronen Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE SUOSITTELEMME Hyvä äänenlaatu Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE Läpivalaisin erittäin kevyt ja puristamaton rakenne, joten kovahkojen korvatyynyjen paine ei ole haitaksi kuin pitkässä sessiossa. Pellit kajahtavat erittäin pitkään. kontrolli ei herpaannu tai muutu yliampuvaksi bassopainotteisellakaan äänitteellä. ei täysin läpivalaiseva, mutta antaa anteeksi äänitteen ongelmia. Räikeä rokki ja roisein big band äityy hieman rasittavaksi, ja vokaalien ässillä on taipumusta suhinaan. Referenssien seurassa vaikutelma diskantin metallisuudesta kaikkosi
ääni käyttömukavuus mauri eronen Särmästi sävykäs Beyerdynamic DT 440 Hinta: 139 Lisätietoja: av komponentti Oy, puh (09)8678 020, www.avkomponentti.fi, www.beyerdynamic. DT 440:t sijoittuvat äänellään testiryhmän toiselle sijalle jääden kuitenkin selvästi parhaan kaksikon jälkeen. Kuunteluarviot Risto Niska Hieman pistävät Äänessä on äkkiseltään asteen ohut ja pistävä yleissävy ilman vertailukohtia kuunneltaessa. Diskantissa on keskivertoa enemmän särmää, mutta taso on miellyttävä peltien pysyessä pistämättöminä ja ässien suhinattomina. ääni käyttömukavuus Denon AH-D1001 D enonin pienikokoiset suljetut kuulokkeet todettiin käytännössä varsin mukaviksi ja kevyiksi. kaikuisa ja tunkkainen tunnelma. keskialue erottuu jotenkin bassomölinän alta. Äänikuvasta jää hieman epätarkka vaikutelma. Lodnessmainen, bassovoittoinen toisto ei kehuja kerännyt. Basso on kumahtelevan epämääräinen ja varsin holtiton bassovoittoisemmalla materiaalilla. com tyyppi: avoin Liitin: 3,5 mm Vakiovarusteet: 3,5/6,3 mm adapteri Mitattu impedanssi 120 Hz/1 kHz: 44/34 ohmia + toisto varauksin - Puristava panta ääni käyttömukavuus isot tyynyt asettuvat hyvin korvalehtien ympärille, mutta pannan rakenne on puristava ja reunus painaa. kuulokkeet puristavat aavistuksen eivät kuitenkaan häiritsevässä määrin. käyttömukavuus on moitteettomassa kunnossa. Sointi aiheuttaa pahimmillaan kuunteluväsymystä. keskialue on kunnossa pianon toistuessa sävykkäästi ja puhaltimien sisältäessä sopivan annoksen rehevyyttä ja rosoisuutta. Diskantissa on sihisevää särmää, joka nousee esiin vain toisinaan. epäluonnollisen ja tunkkaisen kuuloisena toistimena selvää häntäpäätä. ei suuren suuria korostumia millään taajuusalueella, vaikka kontrabasso innostuukin ajoittain tunkemaan joitain nuotteja liian ponnekkaasti. alapääpainotteinen balanssi korostaa entisestään epäpuhdasta bassoa. kokonaissoinniltaan testin vaatimattomimpiin kuuluvat Denonit edustavat jokseenkin perinteistä loudnesssointimaailmaa korostuneine bassoineen ja diskantteineen. myös yläkerta vaikuttaa edelleenkin irtonaiselta. VERTAILUTESTI: KUULO KKEET 100150 EUROA Beyerdynamic DT 440 B eyerdynamicin edullisimmat hifi-kuulokkeet ovat käyttömukavuudeltaan kohtuulliset. keskialue kuulostaa ohuelta ja diskantti terävältä. AH-D1001:t sijoittuvat sangen epätasapainoisella toistollaan testin alempaan keskiluokkaan. Kuunteluarviot Risto Niska Perinne-loudnessia vailla referenssiä kuunneltaessa loudnessmaista alakertaa tulee kokolailla reippaasti. kokonaisuutena ääni on hieman painostavampi kuin testin miellyttävimmässä. muovinen soundi tekee foneista vaskipuhallinmaisia ja ponnettoman vaisuja. vähän joukon keskitason alapuolelle sijoittuvien Beyerdynamicien yleissointi on lievään rasittavuuteen asti ohut ja pistävä. Diskantti kuulostaa asteen ohuelta ja irtonaiselta. Keskialueen ja diskantin toisto jakoi kuuntelijoiden mielipiteitä. ääni käyttömukavuus mauri eronen Denon AH-D1001 Hinta: 159 Lisätietoja: soundata Oy, puh (09) 4769 3322, www.soundata.fi, www.denon.com tyyppi: suljettu Liitin: 3,5 mm plugi Vakiovarusteet: 3,5/6,3 mm adapteri, 1,7 m jatkojohto, suojapussi Mitattu impedanssi 120 Hz/1 kHz: 36/32 ohmia + keveys + Varusteet - ääni ääni käyttömukavuus Epätarkasti kumahteleva Luurit tuntuvat päässä hyvin kevyeltä. Yltää silti selvään kärkikolmikkoon. ei silti liiemmin purista. miesäänten matalat mumisevat. Äänikuva on epämääräisen puoleinen, mihin osasyynä lienee lievä kanavatasapainon virhe. vertailukohtia käytettäessä vaikutelma ylikehittyneestä ja muhkeasta alakerrasta säilyy. Arviot toiston ja mukavuuden yleisestä tasosta ovat edellisestä huolimatta sangen yksimielisiä. Runsaat bassot peittävät keskialuetta alleen aiheuttaen jopa lievää kuunteluväsymystä. Täsmällisen ponteva esitys, jossa balanssi on kunnossa. kuulokeosan kierto ei ole riittävä, vaan pehmuste painaa liikaa korvan etupuolelta. Pianon ylärekisteri on yllättävän neutraali, mutta matalat kuulostavat tulevan kuin purkista. Basso-osasto on hillityn, jopa vaimean oloinen. Loppujen lopuksi paino jakautuu tasaisesti eikä aiheuta liiallista kipua. ääni käyttömukavuus 40 HIFIMAAILMA 4/2009. Tuttuja referenssejä vastaan tarkasteltaessa bassotoisto itsessään vaikuttaa tasaiselta ja tiukalta sen taso on kuitenkin pienenpuoleinen. Myös basson määrästä oltiin erimielisiä, mihin voi hakea syitä kuuntelulaitteistojen eroista
Yläpää on varsin metallinen ja joillain äänitteillä rasittavan kihisevä. ääni käyttömukavuus mauri eronen Ääripäät esillä Ultrasone HFI-580 Hinta: 135 Lisätietoja: starlike Oy, puh. 010 830 3800, www.starlike.fi, www.ultrasone.com tyyppi: suljettu Liitin: 3,5 mm plugi Vakiovarusteet: 3,5/6,3 mm adapteri, suojapussi, esittely-CD Mitattu impedanssi 120 Hz/1 kHz: 40/36 ohmia + Bassotoiston tarkkuus - Yläpään sointi ääni käyttömukavuus Rakenne on puristava ja erittäin tiukasti eristävä. Piano on aavistuksen purkkimainen, mutta sen ominaispiirteet ovat tunnistettavissa. Oikeastaan vain pahin rähinä on kuuntelukelpoista; nautintoa kuulokkeista ei juuri saa. Painon saa toisaalta jaettua tasaisesti hyvin säätyvän kuulokeosan ansiosta. Trumpetin spektri on jossain määrin luonnollinen, vaikka soundi on hieman etäinen. keskialue on hieman ohut ja etäinen. Lopputuloksissa K 142:t sijoittuvat testin alempaan keskiluokkaan. Basso on runsaudestaan huolimatta kiinteä pienellä syöttöimpedanssilla mutta mitä ilmeisimmin löystyy impedanssin suurentuessa. käyttömukavuus on hyvä. ääni käyttömukavuus HIFIMAAILMA 4/2009 41. käyttömukavuutta verottavat jonkin verran korvalehtiä painavat tyynyt. Piano on kaukaisen ummehtunut ja diskantti hyvin vaimea. ääni käyttömukavuus mauri eronen Pontevasti tunkkainen säätyvä panta on kätevä, mutta tyynyt painavat korvalehtiä sangen voimakkaasti. soinnista ei löydy kuunteluväsymystä aiheuttavia piirteitä. harmanconsumerfinland.fi, www.akg.com tyyppi: puoliavoin Liitin: 3,5 mm plugi Vakiovarusteet: 3,5/6,3 mm adapteri Mitattu impedanssi 120 Hz/1 kHz: 150/62 ohmia + Hyvä toisto sopivalla laitteistolla - toiston riippuvuus laitteistosta ääni käyttömukavuus Kuunteluarviot Risto Niska Jytkyt bassot ilman vertailukohtia ääni on melko neutraali. akustiselle musiikille menettelevä, mutta rockille ja matalia sisältävälle konemusiikille ehkä turhan ääripääkorostunut. keskialueen toistossa on pientä epätasaisuutta, ja bassojen määrä on runsaanpuoleinen. Ässät sihisevät jonkin verran. Yläpää puuttuu lähes kokonaan, ja tasoon vaikuttaa merkittävästi kuulokkeiden asento päässä. etenkin taustavokaalit hukkuvat verhon taakse. Ryhmän parempaan päähän sijoittuvan akG:n kokonaissointi on puhdas mutta ei taajuustasapainoltaan aivan neutraali. väsymys iskee jo alle kymmenessä minuutissa. Äänikuva ei synnyttänyt mitään kommentoimisen arvoista. Sointitasapaino poikkeaa neutraalista bassovoittoiseen suuntaan. Basso on vertailukohtia käytettäessäkin kaikkea muuta kuin löysä huomattavan suuresta tasostaan huolimatta. Äänen tasapaino on kevyempi kuin bassovoittoisimmissa kumppaneissa. Myös maininta metallinmakuisesta yläpäästä löytyy kummaltakin. Diskantissa on lievää ässävikaisuutta ja ajoittaista pientä metallinmakua ei kuitenkaan rasittavuuteen asti. alakerta ei kuitenkaan käy päälle. Basso on hieman epämääräinen ja kumiseva. keskialue kuulostaa ohuelta ja etäiseltä. Bassokuviot ovat erottelevia, mutta yläbassoissa voisi olla enemmän potkua. ultrasonen energiset bassoluurit ovat parhaimmillaan tanssimäiskeellä, jota kuunneltaessa tällainen tiukka ja erittäin runsas alakerta tavallaan jopa kuuluu asiaan. HFI-580:t sijoittuvat kokonaisuutena hieman joukon keskitason alapuolelle. Kuunteluarviot Risto Niska Bassoa isolla B:llä Pystymetsästä kuunneltuna toisto on energinen, yläpäästä jonkin verran korostunut ja lievästi metallinmakuinen. Huomiota herättämätön äänikuva ei anna sijaa moitteisiin, jos ei kehuihinkaan. Puhaltimet ja jouset toistuvat mattapintaisina ja tukahtuneina, mikä johtuu ylempien harmonisten puutteesta. Basso-osastosta jää tiukka vaikutelma, vaikka sitä tulee määrällisesti erittäin runsaasti. Toisto ulottuu kohtuullisen alas. Ultrasone HFI-580 K iiltäviin metallikuoriin pakatut Ultrasonet saivat käyttömukavuudestaan hieman ristiriitaiset arvostelut. (09) 8553 400, www. Basso jyrää kummankin kuuntelijan lausunnoissa, ja sen tarkkuudesta oltiin yhtä mieltä. ei osu pahasti korvalehtiin, mutta painaa päätä voimakkaasti. alin basso jyrää esille turhan voimakkaasti. vertailukohtia käytettäessä vahvistuu vaikutelma hieman korostuneesta, jytkystä ja tukevasta bassosta. kokonaisbalanssi on voimakkaasti bassopainotteinen. Ennen ostopäätöstä niitä tulee ehdottomasti kokeilla omakohtaisesti. AKG K 142 HD Hinta: 139 Lisätietoja: Harman Consumer Finland Oy, puh. mukavimmassa asennossa diskantin taso putoaa entisestään. ääni käyttömukavuus AKG K 142 HD M uotoilultaan retrohenkiset AKG:t eivät vakuuttaneet testaajia käyttömukavuudellaan
ei alkanut painaa testisession aikana ikävästi. Leidit tosin kärsivät anoreksiasta. Bassot ja diskantit ovat hillityt ja hieman vaimeat. ääni käyttömukavuus mauri eronen Goldring DR150 Hinta: 119 Lisätietoja: kruunuradio Oy, puh. kokonaisuutena Goldringien sangen epätasainen ja rasittavaa lähentelevä toisto on ryhmän vaatimattomin (pyöristyksestä johtuen tämä ei näy äänen arvosanassa). Sopivassa ympäristössä niiden soinnissa on kuitenkin sähköstaattimaista tasaisuutta ja vapautta resonansseista. Fostex T40RP mkII Hinta: 139 Lisätietoja: Noretron Yhtiöt, puh. Fostexien kokonaisuutena testin parempaan päähän sijoittuva, jonkin verran keskialuepainotteinen toisto on parhaimmillaan klassisella musiikilla. Äänestä ei löydy kuunteluväsymystä aiheuttavia piirteitä, mutta avoimempi ja innostavampi se voisi olla. Äänellisesti vertailun selkeä jumbo. vertailukohtia käytettäessä huomio kiinnittyi asteen verran alakeskialueelle painottuvaan taajuustasapainoon. vaikea uskoa, että sen suunnittelussa on käytetty kuuntelukokeita. Keskialueen jonkinasteisesta korostuksesta ja äänen yleisestä rasittamattomuudesta sentään oltiin yksimielisiä. Diskantin soinnissa on häiritsevää kihinää. sointitasapaino tuntuu olevan varsin kaukana neutraalista. Äänikuva on kuulokkeille pieni mutta vastapainona vakaa. vaikutelma epätasaisesta ja ontosta keskialueesta sekä kihisevästä sekä metallisesta diskantista säilyy ennallaan. jämäkkä pehmuste, joskin yleisfiilis on muovinen. ääni käyttömukavuus mauri eronen Pahasti pielessä Lerpahtava rakenne ei purista päätä käytännössä ollenkaan. 010 525 8000, www.noretron.fi, www.fostex.com tyyppi: suljettu Liitin: 6,3 mm plugi Vakiovarusteet: Mitattu impedanssi 120 Hz/1 kHz: 56/56 ohmia + irroitettava kuulokejohto + ääni pienellä syöttöimpedanssilla - ääni suurella syöttöimpedanssilla ääni käyttömukavuus Kuunteluarviot Risto Niska Klassiselle musiikille Yksistään kuunneltaessa Fostexit eivät poikkea häiritsevästi neutraalista varsinkaan puheäänellä ja klassisella musiikilla. Ylin diskantti on korostunut ja epämääräinen; peltien kalke sulautuu sihiseväksi massaksi. Keskialueen epätasaisuuksien värittämän toiston vaatimattomasta laadusta oltiin varsin yksimielisiä. DR150:t jäävät sekä äänen osalta että kokonaisuutena testin viimeisiksi. Kuunteluarviot Risto Niska Epätasaiset vailla vertailukohtia keskialueen toisto on ohut, purkkimainen ja epätasainen. Tavallaan ärsyttämätön, mutta ei lainkaan luonnollinen tai musiikillisesti miellyttävä kuunneltava. miesvokaalit ovat ummehtuneita, mutta naisäänissä on aavistus eloa. soundi on hyvin purkkimainen ja epäluonnollinen. ääni käyttömukavuus Goldring DR150 Ä änirasiavalmistajana tunnetun Goldringin kuulokkeiden muuten kohtuullista käyttömukavuutta heikentää pehmusteiden natina. kaistarajoittunut toisto ei sisällä keskialuetta juuri ollenkaan, ja instrumentit kuulostavat etäisiltä, kaiunomaisilta ja sihiseviltä, puhaltimet muovisilta. Toisto synnytti erittäin ristiriitaisia kommentteja, joiden takana lienevät kuuntelijoiden fysiologiset ja laitteistojen erot. (09) 6840 0010, www.kruunuradio.fi, www.goldring.co.uk tyyppi: avoin Liitin: 3,5 mm plugi Vakiovarusteet: Mitattu impedanssi 120 Hz/1 kHz: 60/40 ohmia + irroitettava kuulokejohto - ääni - Pehmusteiden natina ääni käyttömukavuus Vailla keskialuetta ei purista pahasti eikä myöskään osu korvalehtiin. korvatyyny on ohut, ja kuulokkeen sisäosa painaa jonkin verran korvalehteä. VERTAILUTESTI: KUULO KKEET 100150 EUROA Fostex T40RP mkII T yökalumaiset, studiokäyttöön suunnitellut Fostexit ovat käyttömukavuudeltaan sangen kohtuulliset. Toisaalta ääni ei ärsytä ollenkaan, mutta kuulokkeilla ei ole mitään tekemistä uskollisen äänentoiston kanssa. Basson taso on erittäin alhainen ja ulottuvuudeltaan sekä dynamiikaltaan rajoittunut. vanhan äänitteen taustakohinasta huomaa, että balanssi ei ole täysin kunnossa. keskialueen sävyssä on lievää purkkimaisuutta, ja alue on kokonaisuudessaan hieman korostunut. Referensseihin verrattaessa basso kuulostaa melko tasapainoiselta. käyttömukavuus on varsin hyvä. ääni käyttömukavuus 42 HIFIMAAILMA 4/2009. instrumenttien sävyt ovat pielessä ja kuulostavat viilipurkkipuhelimen kautta äänitetyiltä lasten leluilta. T40RP:t sijoittuvat kokonaisuutena testin alempaan keskiluokkaan. Bassoista jäi alas ulottuva vaikutelma. muuten hyvää käyttömukavuutta verottaa pehmusteiden ajoittain lähes jatkuva natina. Omalaatuisen balanssin havaitsee heti parin ensimmäisen sekunnin aikana
Lisäksi kummastakin löytyy kuulokeanto sekä esi- ja pääteasteen erotus. Molemmissa vahvistimissa on vakiona mukana myös laadukas MM- ja MC-äänirasiaotto. Tämä ei tuhoa vakavasti otettavaa vaikutelmaa: kumpikin vahvistin herättää ensituntumalta vahvaa omistamisen halua. Viimeksi Luxman oli Hifimaailman (6/2008) syynissä pienen putki-integroidun muodossa. Kaukosäädin on kummassakin metallinen, luottamusta herättävä palikka. Otimme kokeiluun uuden 500-sarjan A-luokan stereovahvistimen sekä sen ABluokkaisen vastineen. Oppi tulee idästä 46 HIFIMAAILMA 4/2009. Esi- ja pääteasteen erotuspainikkeen kohdalla A-luokan koneessa on loudness-kytkin. Ja jos liika retroilu alkaa häiritä, valon saa aina kytkettyä pois. Onnistuneen kasvojenkohotuksen ansiosta myös Suomen maahantuonti on muutaman hiljaisen vuoden jälkeen piristynyt. Kun koskettaa metallilevyä, merkkivalo ilmaisee, mikäli töpselin kääntämiselle on tarvetta. Viimeistely ja varustelu noudattavat enemmänkin japanilaisen juhlavaa kuin brittiläisen pelkistettyä linjaa. Yksi syy löytyy siitä, että 1990-luvun omistajanvaihdosten ja kotiteatterisekoilujen jälkeen valmistaja on alkanut taas panostaa raskaampaan tavaraan. Myös massaa löytyy A-luokkalaisesta muutama kilo enemmän, mikä johtunee virtalähteen järeämmästä mitoituksesta. Pihistelemättä paras Molemmissa laitteissa on joka lähtöön liitäntöjä; seitsemän linjaottoa riittää kaikkiin tarpeisiin. Muotoilu on Luxmaneissa suorastaan kaunis, jos ei pane pahakseen retrohenkistä nappularunsautta. Tämän testimenestyksen jälkeen oli mielenkiintoista kokeilla myös malliston transistorivahvistimia. Veli hopeat Molemmat nyt kokeilluista laitteista sijoittuvat suurin piirtein samaan hintaluokkaan, mutta teknisesti ne ovat hyvin erilaisia: toinen lupaa 100 wattia perinteistä AB-luokan tehoa, toinen taas vannoo 20 puhtaan A-luokkaisen watin nimeen. Ne eivät nolla-asennossaan tuntuneet vaikuttavan äänenlaatuun millään tavalla. Uuden linjansa ansiosta Luxman tunnetaan jälleen muuallakin kuin Japanissa USA:n jakelu saatiin viimein käyntiin 2007. Paksu, hopeinen etulevy on molemmissa laitteissa lähes identtinen. Vastoin normaalia testiprosessia kokeilin myös äänensävynsäätimiä. Siinä missä L-505 esi- ja pääteasteen erotus tehdään etulevyn kytkimellä, L-550 takalevyssä on hyppylangat. T e s T i : L u xman L-550 i i- ja L505u -s Tereovahvis T i m eT TeksTi: Mikael NederströM kuvaT: Pekka VääNäNeN MiTTaukseT: risto Niska L uxman on vuosien tauon jälkeen palannut raskaan hifin areenalle. Balansoitu xlr-otto löytyy molemmista L-550:ssä niitä on jopa kaksin kappalein. Monella levyllä niitä voi siis pitää käyttökelpoisena lisänä, jos haluaa kyseenalaistaa miksaajan ja masteroijan soundi- Kultaisen 1980luvun klassikko japanilainen Luxman on jälleen vahvasti Suomessa. RIAA-aste on kummassakin vahvistimessa hyvin pitkälle sama, joten tässä suhteessa laitteiden pitäisi olla samalla viivalla. Tätä toimintoa ei löydy lainkaan L-505:sta, mitä ei tosin voi pitää suurena puutteena. L-505-mallin takalevystä löytyy verkkonapaisuuden tunnistin, mikä on ollut Luxmanin integroitujen tavaramerkki jo 1990-luvulta lähtien. Kansilevy on A-luokan versiossa hiukan paremmin ilmastoitu, mille löytyy selitys, kun laittaa käden lämmenneen laitteen päälle Aluokan lämpö huokuu pitkän matkan päähän. Molemmat on suunniteltu ja valmistettu Japanissa. Kummankin julkisivua koristavat vanhan ajan analogiset tehomittarit taustavalolla. Nykyisin valikoima alkaa jälleen näyttää samalta kuin 1980-luvun lihavina vuosina. L-505 luottaa valaistuksessaan nostalgisen siniseen, kun taas A-luokan version mittareiden tausta on keltainen. Monokytkin voi olla jossakin tilanteessa käyttökelpoinen lisä, samoin kahdet kaiutinannot. Maailmalta kuultujen kommenttien mukaan nämä vetävät vertoja kalliille erillislaitteille, eli jos vinyyli vielä pyörii systeemissä, niin kumpaakin kannattaa ehdottomasti ainakin kokeilla. Liitännöistä löytyy myös pieniä, omituisiakin eroja
Joka tapauksessa AB-luokan vahvistin herätti himpun verran myönteisempiä kuunteluarvioita. Kanavatasapainon vaihtelu oli ainoa asia, joka vaikutti käytännön kuuntelutuloksiin. Molemmat kuuntelijat löysivät systemaattisesti samanlaisia eroja soundista: A-luokkalainen oli lähestymistavaltaan viileämpi, dynaamisempi, pistemäisempi ja samalla tarkempi. Kaksi filosofiaa Teknisesti vahvistimien erot eivät olleet merkittäviä. ei koon liioittelua tai pehmoista utuilua, mutta silti vapautuneen ilmava. Jos siis tarkoitus on etsiä mahdollisimman yleispätevä kone kaikenlaisen musiikin kuunteluun, kytkeä se kiinni ja unohtaa, Luxman L-505 vie tällä kertaa niukasti voiton. Kuunteluarviot näkemykset. Molemmissa oli pientä huomautettavaa, mutta melko pitkälle samoissa asioissa. erittäin puhdas ja luonnollisen tarkka artikulaatio yhdessä sävykkään kevytliikkeisyyden kanssa tekee äänestä hyvin erottelukykyisen. se on erityisen läpikuultava, joskin ehkä vähän turhankin tiukasti kontrolloitu hengittämättömäksi. ehkä dynamiikka ei ole aivan yhtä tiukasti hallussa, mutta sen vastapainoksi vahvistin tarjoilee miellyttävän tasaista ja korrektin etäistäkin otetta. Yleissävy on hyvin neutraali, bodya on ehkä aavistus aB-veljeä paremminkin ja bassopää on enemmänkin tuhti ja mehevä kuin nopeasti potkaiseva. Molempien esivahvistinosa on toteutettu operaatiovahvistimin ja pääte bipolaaritransistorein. samu saurama L-550aii napakkaa otetta Hiukan skarpimmin ja nakapammin soiva esitys kuin samassa sessiossa kuunnellulla aB-luokan koneella. Toisto on hyvin yhtenäinen ja siisti, eli kuunteluväsymystä tai ylianalyyttisyyttä ei pääse syntymään. Luonne on ehkä bassopäätä lukuun ottamatta erittäin tarkka, ja on parempi kuunnella itse, onko se hyve vai ei. Molempien Luxmanien sävynsäätimet toimivat kokeilun perusteella keskimääräistä paremmin. HIFIMAAILMA 4/2009 47. Laitteiden välinen tehoero on kuitenkin käytännössä hyvin pieni, jos sen suhteuttaa saatavaan äänenpaineeseen: jo 3 desibelin nostaminen vaatii kaksinkertaisen vahvistintehon. Onneksi asia on helppo korjata balanssisäätimellä jotakuinkin kohdalleen. L-505 on kokonaisuutena hiukan tehokkaampi. stereokuvan arvioimista kuitenkin haittaa kuuluva kanavatasapainon vaihtelu, joka kampeaa laulajaa vasemmalle. L-550aii - Kellontarkka stereokuva aukeaa hyvin mustalta pohjalta. Äänikuva ei ole aivan yhtä huolettoman ilmava, mutta toisaalta siinä tuntuu olevan enemmän pistemäistä ääniteuskollisuutta. Musiikinkuuntelun iloa on luettavissa erityisesti Sauraman kuuntelukommenteista. kokonaisuus muistuttaa monelta osin vertailulaitetta, mutta on tätä sivistyneempi eikä aivan yhtä eloisa esityksessään. Sen sijaan kuuntelusessioissa Luxmanit erosivat toisistaan enemmän kuin pelkkien mittausten perusteella voisi päätellä. Basson painopiste on ehkä enemmänkin alimpien voimassa kuin keskibassojen paukkeessa, mikä hiukan heikentää subjektiivista nopeuden ja aineettomuuden tuntua. Äänenvoimakkuutta säätää perinteinen potentiometri, mistä johtuen myös kanavatasapainon vaihtelua on hiukan tavanomaista enemmän. Muutama muukin pieni kauneuspilkku löytyi, mutta ei mitään erityisen vakavaa. Häiriöetäisyys ei ole aivan ihanteellinen, mutta en silti huomannut minkäänlaisia hurinaongelmia. L-505u - vaivattomasti ja voimalla syvyyssuunnassakin poikkeuksellisen tarkka stereokuva. Napakkuutta, tarkkuutta ja energiaa riittää, mutta silti mikään äänite ei hypi silmille, ellei sitä ole sellaiseksi tarkoitettukin. kokonaisuus on varsin neutraali ja tarkka, joskaan ei aivan niin miellyttävä kuin voisi toivoa. samu saurama Teknisesti samaa maata Mittapenkissä Luxmanien erot osoittautuivat yllättävän pieniksi. Tässä suhteessa vahvistin ei ole hifimielessä ehkä kaikkein oikeaoppisin, mutta toimii mukavasti, jos laite on tarkoitus kytkeä systeemin ja keskittyä sen jälkeen musiikkiin. Kuten aina, lopullinen ratkaisu on tehtävä levyhyllyn, kaiuttimien ja muiden oheislaitteiden perusteella. L-505 puolestaan esitti musiikin hieman himmeämmän ja ilmavamman linssin läpi, mikä monella levyllä lisäsi subjektiivista kuuntelunautintoa ja yhtenäisyyden tunnetta. Tässä suhteessa kone ei kuitenkaan ole aivan yhtä yleispätevä tai kuuntelijaystävällinen kuin aB-luokan vastinparinsa. L-550 toimii muutaman kymmenen watin tehoon asti A-luokassa, aivan kuten valmistaja lupaakin. A-luokan koneessa kanavatasapainon heitto oli jo sen verran suuri, että sen kuuli normaaleissa kuunteluoloissa. Musiikin rakennetta avataan selvästi keskivertoa paremmin, ja tarkkuus ei tuo ylianalysoinnin kuivaa henkeä, vaan innostaa kuuntelemaan seuraavaakin levyä. Retrohenkisyyttä riittää valaistuista tehomittareista alkaen. Toisaalta toisto on sen verran kokonaisvaltainen, että musiikkiin on helpompi uppoutua kuin eloisasoundisemmalla mutta samalla äkäisemmällä vertailulaitteella. Rytmisesti mennään sen verran tarkalla tahdilla, että elävyys jo kärsii aavistuksen. Harvinaisen tasapainoinen ja ehdottomasti parhaita kuulemiani. Bassopäässä on erinomaisesti kiinteyttä, kurinalaista sävykkyyttä ja potkua. Käännepisteet ovat molemmissa laitteissa 100 Hz ja 10 kHz paikkeilla. Mikael Nederström Mikael Nederström L-505u mukava kuunnella Paria pykälää tummasävyisemmin ja muutenkin sävyisämmin soiva kuin vertailulaite
TESTIMENESTYS T e s T i : L u xman L-550 i i- ja L505u -s Tereovahvis T i m eT Hifimaailma SUOSITTELEMME Hyvä äänenlaatu Lisätiedot luxMaN l-505u -VahVistiN suositushinta: 4150 euroa Mitat (l x k x s): 46,7 x 17,9 x 43,7 cm Massa: 22 kg + tyylikäs viimeistely + kunnollinen varustelu + Miellyttävä äänenlaatu Äänenlaatu: Ominaisuudet: mittaustulosten arviointi Vakaa virtalähde Taajuusvasteet ovat tasaiset levysoitinoton lievää diskanttikorostusta lukuun ottamatta. Hurina näyttäisi olevan peräisin verkkomuuntajan tavanomaista suuremmasta hajakentästä. kaiutinannon impedanssi on tavanomainen ja kuuokeannon suuri. 0400 627 356, www.eurohifi.fi Mitat (l x k x s): 46,7 x 17,9 x 43,7 cm Massa: 21 kg + tyylikäs viimeistely + kunnollinen varustelu - kanavatasapainon vaihtelu Äänenlaatu: Ominaisuudet: mittaustulokset L-550aii tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä -10 W/8 ohm/kanava antoteholla Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, THD 1 %, 8/4 ohmiin hetkellinen, 8/4 ohmiin -antoimpedanssi, 1 kHz -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 1W 210 W 210 W 81/135 W 82/145 W 0,07 ohmia 420 ohmia linjaotto Cd -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 81 dB -herkkyys 167 mv -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,7 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 43 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin alle 0,05 % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 0,6 dB levysoitinotto MM, 5 mV -häiriöetäisyys, CCiR 79 dB -vahvistus verrattuna linjaoton vahvistukseen 36 dB -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,7 dB -harmoninen särö, 1 kHz alle 0,05 % -yliohjaustaso, 10 kHz 784 mv -ottokapasitanssi 170 pF -ottoimpedanssi, 1 kHz 47 kilo-ohmia levysoitinotto MC, 0,5 mV -häiriöetäisyys, CCiR 65 dB -vahvistus verrattuna linjaoton vahvistukseen 55 dB -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,7 dB -harmoninen särö, 1 kHz alle 0,05 % -yliohjaustaso, 10 kHz 87 mv -ottoimpedanssi, 1 kHz 100 ohmia Varustelu ei taatusti lopu vahvistimista kesken, sillä lukuisten linjatason ottojen lisäksi mukana on MM/MClevysoitinesivahvistimet sekä kuulokeliitäntä. mittaustulosten arviointi Pitkälle a-luokassa Laitteen kaikki taajuusvasteet ovat riittävän tasaisia. Risto Niska mittaustulokset L-505u Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE 1W 80 W 135 W 110/165 W 115/185 W 0,08 ohmia 420 ohmia tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä -10 W/8 ohm/kanava antoteholla Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, THD 1 %, 8/4 ohmiin hetkellinen, 8/4 ohmiin -antoimpedanssi, 1 kHz -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz linjaotto Cd -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 83 dB -herkkyys 182 mv -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 55 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin alle 0,05 % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 0,6 dB levysoitinotto MM, 5 mV -häiriöetäisyys, CCiR 79 dB -vahvistus verrattuna linjaoton vahvistukseen 36 dB -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -harmoninen särö, 1 kHz alle 0,05 % -yliohjaustaso, 10 kHz 830 mv -ottokapasitanssi 170 pF -ottoimpedanssi, 1 kHz 47 kilo-ohmia levysoitinotto MC, 0,5 mV -häiriöetäisyys, CCiR 66 dB -vahvistus verrattuna linjaoton vahvistukseen 55 dB -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,2 dB -harmoninen särö, 1 kHz alle 0,05 % -yliohjaustaso, 10 kHz 87 mv -ottoimpedanssi, 1 kHz 100 ohmia Lisätiedot luxMaN l-550aii -VahVistiN suositushinta: 4150 euroa lisätietoja: eurohifi, puh. Linjaoton häiriöetäisyys jättää toivomisen varaa. Tehonkulutuksen perusteella arvioituna vahvistin toimii pienillä tehoilla a-luokassa. Linjaoton muuten hyviä tuloksia hieman himmentää häiriöetäisyysarvo. Levysoitinoton tulokset ovat pääosin asialliset. kuulokeliitäntä on suuri-impedanssinen. Tehonkulutuksen ja muiden mittaustulosten avulla laskettujen vahvistimen parametrien perusteella arvioituna L-550aii toimii puhtaassa a-luokassa muutaman kymmenen watin tehoon asti. Jatkuvan ja hetkellisen tehon pieni ero viittaa reilusti mitoitettuun verkkomuuntajaan. Muut mittaustulokset ovat moitteettomia. Liitännän vahvistus on aavistuksen pienen puoleinen ja MM-tilassa otokapasitanssi suurehko. Risto Niska 48 HIFIMAAILMA 4/2009. kaiutinannon impedanssilukema on puolijohdevahvistimelle tyypillinen. Osasyynä lukeman pienuuteen on verkkohurina, joka oli havaittavissa myös levysoitinliitännän mittauksissa. Levysoitinesivahvistimen vahvistukset ovat asteen verran pieniä. kanavatasapainon virhe on käytetystä liitännästä riippumatta hieman turhan suuri. Levysoitinliitännän kapasitanssi saattaa olla liikaa joillekin kuormitukselle aroille MM-rasioille
Oton valinta on toteutettu puolijohdekytkimillä ja voimakkudensäätönä on alpsin valmistama moottoroitu potentiometri. esivahvistinasteet perustuvat operaatiovahvistimiin mutta pääteasteet on rakennettu erilliskomponenteista. Kurkistus konehuoneeseen Massiivinen muuntaja vahvistimen virrantarpeesta vastaa massiivinen pakkamuuntaja. esivahvistimen aktiivikomponentteina toimivat operaatiovahvistimet. Otto valitaan puolijohdekytkimillä ja voimakkuuden säätö on toteutettu moottoroidulla potentiometrillä. Pääteasteet taas perustuvat erillistransistoreihin. HIFIMAAILMA 4/2009 49. Kurkistus konehuoneeseen Perinteinen rakenne virtansa vahvistin saa pakkamuuntajasta
Vaikka kaiuttimia on asennettu saunaa myöten, hartaampia hetkiä varten pyhitetyllä kotiteatterihuoneella on paikkansa. A mmatikseenkin kotiteatteriasennuksia ja äänentoistolaitteita myyvä Ray suunnitteli talon alusta asti vaimonsa Lun kanssa. HARRASTUKSENA HIFI R Ay QvARNSTR öm TeksTi ja kuvaT: Mauri EronEn Kotihifin keskipiste Siuntiolainen Ray Qvarnström rakensi omakotitalon, jossa viihde-elektroniikka on alusta asti ollut osa suunnitelmaa. Kotivoimin korkealle kalliolle rakennetun talon sijainti on niin näköaloiltaan kuin harrastuksenkin osalta ihanteellinen; äänentoistosta pääsee nauttimaan vaikka takapihan terassilla naapureista välittämättä. Kaikesta huomaa, että talossa vallitsee elektroniikkapainotteinen henki mikä ei ole yllättävää, kun ottaa huomioon Rayn leipätyön. Asuinpuoli oli vierailuhetkellä valmis, mutta autotallin oheen tulevat liikkeen esittelytilat vielä maalista kosteat. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja pitkällisten piirustusten hahmottelun jälkeen 270 neliön talo pystytettiin omin hartiavoimin puolessatoista vuodessa. Heti sivuovesta kuraeteiseen astuttaessa 50 HIFIMAAILMA 4/2009
Riittävä kontrasti ja suuri kangas yhdessä tekevät myös mustan tasosta kelvollisen, ja kuva vaikuttaa kolmiulotteiselta. Uusien laitteiden asennusta helpottaa huomattavasti selkeä näkymä takapaneelien teksteihin. HARRASTUKSENA HIFI R Ay QvARNSTR öm Suomi-soffan tyyliin valtaisan sohvan sijoittaminen ei onnistu jokaiseen kotiteatteriin. Epämääräisen kuminan sijasta bassotoisto oli täsmällistä mutta voimallista. LAITTEISTO Pääkaiuttimet: klipsch RF-83 Keskikaiutin: klipsch RF-63 Surroundkaiuttimet: klipsch Rs-62 ja RC-52 Subwooferit: 2x klipsch RW-12d ja Wharfedale sW380 aV-vahvistin: Denon avC-a1HD Blu-ray-soitin: sony BDP-350 DVD-soitin: Pioneer Dv-LX50 Videoprojektori: Mitsubishi HC7000 Valkokangas: 3 m leveä screenline amleto 2,35:1 Digiboksi: inverto Kuraeteisestä pääsee käsiksi laitehyllyn takaosaan äänieristetyn oven takaa. Kankaan korkeata sijoitusta kompensoi se, että sohvan selkäosaan nojatessa katse osoittaa sopivasti yläviistoon. Koroke on muun lattiapinnan tapaan viimeistelty aidolla parketilla. Suuri valkokangas ja elokuvamainen kuvasuhde sieppaavat mukaan toimintaan täysin omalla tavallaan. Projektorin motorisoidun optiikan ansiosta vaihtaminen kuvasuhteiden välillä onnistuu kaukosäätimellä. Räimeen ja rähinärokin perään on hyvä rentoutua Helmut Lotin tulkintoihin pop- ja rockmaailman hiteistä. Reunaistuimissa on sisään taittuvat jalkaosat. Suomessa valmistetut kotiteatterituolit on sijoitettu korokkeelle huoneen takaseinälle. Klipschien räväkkyys muuttuu hetkessä hienotunteisemmaksi, ja yleisö saa hetken lepuuttaa korviaan. Ray ei usko eksoottisiin kaapeleihin, vaan luottaa riittävän paksuihin perusjohtimiin. 52 HIFIMAAILMA 4/2009. Keskipaikoille on säilytysarkkuna toimiva rahi, jokaiselle paikalle oma mukiteline ja tilpehöörin kätkemiseen avattavat kyynärnojat. n Järeiden pääkaiuttimien sijoitus huoneen kulmiin tuntuu hassulta, mutta kuuntelun perusteella kaiuttimien vaste on myötämielinen bassoa korostavalle paikalle. Homma toimii myös maltillisemmassa fiilistelyssä
Hintahaitarin toisesta ääripäästä löytyy lippulaiva Coltrane Supreme. Form-sarjan lattiakaiutin on valmistajan toiseksi edullisin malli Duke Stand -jalustatoistimen jälkeen. Marten on tuonut markkinoille Form-sarjan, josta löytyy kolmioteemaan perustuvat kaiuttimet vaikka koko kotiteatteria varten. Luksuksen tuulahdus valtasi huoneen. Valoisa kolmio Göteborgista Ei kai kaiutinkotelon tarvitse olla aina tylsä, suorakulmainen laatikko. Hintaa sillä on saman verran kuin pienellä omakotitalolla Espoossa. Komponentit kohdallaan Kun nostin lähes 20 kilogrammaa painavat Martenit pakkauksistaan, innostus oli korkealla kuin pikkulapsella karkkikaupassa. Otimme testiin Form Floor -lattikaiuttimen. 54 HIFIMAAILMA 4/2009. T E S T I : KAIUTIN M ArTEN ForM Floor TeksTi: Ville Riikonen kuvaT: Pekka Väänänen MiTTaukseT: klaus aJ RiedeReR Ja PoJu antsalo / tkk M arten on high end -tason kaiutinvalmistaja, joka on tunnettu keraamisten kaiutinelementtien ja nauhadiskanttien käytöstä. Kyseessä on highendiksi luokiteltavat kaiuttimet, mikäli tällaista lokerointia haluaa harrastaa
Kolmion muotoisessa kotelossa on etuna, että sisäiset resonanssit osuvat eri taajuuksille, paitsi pystysuunnassa. Selvästikään elementtien toiston sovitus ei ole kovin onnistunut, ja saumaton siirtyminen elementiltä toiselle on jäänyt haaveeksi. Tämä on toisaalta etu, mikäli kaiutin sijoitetaan pieneen betonibunkkeriin. Toisen asteen suoraanjohdotettu ja käsin kasattu jakosuodin on liimattu seinälle elementtien lähelle. Keraamisilla kalvoilla resonanssit voidaan siirtää korkeammille taajuuksille, joilla niiden kuuluvuus on heikompaa. Jotta halkaisijaltaan kolmion muotoinen kotelo olisi eheän näköinen myös sivuilta, liitinpaneeli, bassorefleksiputki ja mallimerkinnät on sijoitettu kaiuttimen pohjaan. Nauhadiskantti toistaa myös helposti yli ihmisen kuuloalueen, aina 40 kilohertsiin asti. Korkeiden äänten toistosta vastuun kantaa noin kuusi senttiä korkea nauhadiskantti. Dynamiikkaa ja nopeutta saadaan enemmän kuin perinteisillä pahvi- ja muovikartioisilla elementeillä, jotka myös taipuvat ja vääntyvät herkemmin. Vastaavat metallikalvoiset elementit olisivat myös kevyitä, nopeita ja jäykkiä, mutta niillä esiintyy voimakkaita resonansseja tietyn rajataajuuden Työnlaatu on moitteetonta, komponentit jämäkkiä ja laadukkaita, mutta liitinpaneeli ja naparuuvit voisivat olla uskottavammatkin. yläpuolella (break-up modes). Onpahan kotieläimilläkin uudenlaista ihmeteltävää. Pienessä muovipaneelissa sijaitsevat halvanoloiset napaliittimet ovatkin ainoat löytyneet laatuvirheet. Taajuusvasteessa on syvä vaimentuma jakotaajuuden ympärillä 25 kilohertsissä. Pystysuunnassa suuntaavuus on täten suurempi kuin yleisellä tuuman kalottidiskantilla. Sisäjohdotus on jämäkkää 2,5 neliömillimetrin kaapelia. Lakkaa ei ole säästelty, ja kiilto on häikäisevä. Testipari oli valkoinen, jonka sävy on tyylikäs kermaisen ja luunvalkoisen sekoitus, joten sitä ei vahingossa sekoita kylmänvalkoiseen kodinkoneeseen. Form Flooria on saatavilla pianolakattuna valkoisena sekä mustana. Vaikka resonanssit ovat usein jakotaajuutta korkeammalla, ne voivat olla voimakkuudeltaan jopa 20 desibeliä ja nousevat kuuluviin alipäästöstä huolimatta. Pintakäsittely on viimeisen päälle siistiä. Kotelo on perinteisesti 19-millistä MDF-levyä, ja sen yläosassa on vaimennusaineena aitoa ruotsalaista kammattua ja pestyä lampaanvillaa. Tämän lisäksi löytyy kirsikka-, vaahtera- ja pähkinäviimeistelyt. Tukevuuden varmistamiseksi Floor seisoo metallijalkojen ja muovipiikkien päällä. Diskantin taso nousee melko jyrkästi kohti kuuloalueen rajoja. Valmistajan mukaan tämän pitäisi vähentää värähtelyjen määrää. Taajuusvaste on hyvin tasainen noin kahteen kilohertsiin asti, mutta se laskee päättäväisesti kohti matalia taajuuksia. Täten lukuarvona erinomainen alarajataajuus 35 hertsiä ei juuri lohduta, sillä se on vaimentunut lähes 10 desibeliä keskitaajuuksiin nähden. Laatikkomallisessa kotelossa seinien väliset seisovat aallot osuvat aina samalle taajuudelle, jolloin ne kuuluvat herkemmin. Näin katto- sekä lattiaheijastusten vaikutus pienenee, mutta soundi on herkkä kuuntelukorkeuden vaihtelulle, kuten kuunteluissa huomattiin. Tehovasteapproksimaatio antaa usein viitteitä soinnillisesta tasapainosta. Bassokeskiäänisen kalvo on Martenille tuttuun tapaan täysin keraaminen, ja sen edessä on magneetilla kiinnittyvä suojaritilä. Komponentit ovat juuri sellaisia kuin pitääkin: polypropeenikondensaattoreita Jantzen Audiolta, ilmasydänkeloja ja metallikalvovastuksia. Martenin tapauksessa se on melko tasainen lukuun ottamatta keskialueen kuoppaa. Keraaminen kalvo hyödyntää jäykän ja kevyen kalvon etuja, paremmin kuin metallikalvo. Mittauksissa pientä sanomista Usein moni kuunteluissa havaittu ilmiö vahvistuu mittapenkissä. Isossa tilassa bassotoisto on melko vaimea, kuten kuunteluissakin havaittiin. Vaste on sivuilla hyvin erimuotoinen, mikä vaikuttaa ikävällä tavalla äänensävyyn seinäheijastusten kautta. HIFIMAAILMA 4/2009 55. Molemmat elementit ovat hieman tavanomaisesta poikkeavia. Vaikka komponentit sijaitsevatkin silmiltä piilossa, olisin odottanut tämän hintaisissa kovaäänisissä hieman laadukkaampia liittimiä
Diskantti on kirkas, mutta ei kuitenkaan liian rasittava, ellei levy ole miksattu ylikirkkaaksi. Kokonaisuutena Marten on melko vaivaton ja rasittamaton toistin, mutta riehakkuutta, analyyttisyyttä ja läsnäoloa saattaa jäädä kaipaamaan. Taajuusvaste on keskialueen voimakasta vaimentumaa lukuun ottamatta melko tasainen. Pellit soivat sähäkästi niin kuin pitääkin, mutta ylikirkkaiksi miksatuilla levyillä ja viileällä oheiskalustolla saatetaan astua rasittavuuden rajamaille. Soundillisesti Marten ei ole täysin neutraali. Kuoppa aiheuttaa sen, että basso- ja diskanttitoisto tuntuvat aavistuksen erillisiltä. Vaivaton kompromissi Rauhallinen ja seesteinen soundi, joka on selvästi tasapainotettu enemmänkin musiikin kuuntelun kuin viileän analyyttisyyden ehdoilla. Toisaalta soundia leimaa tietty rauhallisuus ja miellyttävyys. Vaimentuma ei ole kuitenkaan niin vakava asia kuin korostuma, joka havaittaisiin helpommin ja ärsyttävämpänä. + Rauhallinen ja rasittamaton sointi + työn ja komponenttien taso ohuehko bassotoisto keskialueen tukkoisuus äänenlaatu Mikael Nederström samu saurama Menevästi matta kontrolloidun napakka bassotoisto, joka on voimavaroiltaan ja ulottuvuudeltaan sangen vaatimaton. kuultamattomuus pianossa ilmenee aavistuksenomaisena pahvimaisuutena. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (-6 dB): 5 84 dB 35 Hz Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Ilmava soundi omintakeisissa kuorissa Marten Form Floor on hienolla viimeistelyllä ryyditetty kokonaisuus, joka varmasti erottuu Kuunteluarviot Mauri eronen huoneessa kuin huoneessa. Bassopää on tasoltaan hillitty ja kestäisi seinustallekin sijoituksen, mutta se pahentaa keskialueen tukkoisuutta. sama pätee myös miesvokaaleihin. Antakaamme siis musiikin puhua puolestaan siihen tehtäväänhän kaiuttimet on valjastettu. Marten Form Floor Hinta: 4500 /pari lisätietoja: Hifihuone, www.hifihuone.fi, www.marten.se tekniset tiedot Mitat (l x k x s) toimintaperiaate elementit - Matalat äänet - korkeat äänet - Jakotaajuus tehosuositus nimellisimpedanssi Magneettisuojaus Paino liitäntä - Naparuuvit - Banaanihylsyt - kaksoisjohdotus Mittaustulokset 21 x 110 x 33 cm 2-tie, bassorefleksi 18 cm 6 cm nauhadiskantti 3000 Hz enintään 150 W 8 ohmia ei 17 kg On On ei Levollista rauhallisuutta Kaikki kuunteluraadin jäsenet huomasivat taajuusvasteen mutkan keskialueella. suhisevat, vanhat äänitteet siistiytyvät itsestään. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. ulottuvuutta ja kontrollia on varsin riittävästi musiikille, kunhan hanaa ei avaa liikaa. Rytmisesti meno on rullaavaa ja elävää ilman skarpeinta potkua. Se värittää ääntä, mutta ei rasittavalla tavalla, vaan miellyttäen ja rauhallisesti. T E S T I : KAIUTIN M ArTEN ForM Floor Martenin lisäviive on tyypillinen kookkaalle lattiakaiuttimelle. 56 HIFIMAAILMA 4/2009. Soundia leimaa tietynlainen epäkaiutinmaisuus. Toisaalta juuri se tekee äänestä pehmeäsävyisen ja miellyttävän, joskin samalla verottaa läsnäoloa ja läpinäkyvyyttä. Diskantti on kirkas, joskaan ei rasittavuuden kustannuksella. Kolmion muotoinen kotelo on hyvä ratkaisu niin akustisesti kuin sisustuksellisesti ja tuo mukavan tuulahdukseen perinteisten purkkien joukkoon. Tämä ei ole ihme, sillä näillä taajuuksilla kuulo on erittäin tarkka. Stereokuvassa on ilmavuutta ja leveyttä. Äänikuvassa on ilmavuutta ja ulottuvuutta leveyssuunnassa, mutta syvyysaspektia ei juuri kutitella. Torvien yleisväri on tumma ja jonkin verran tukahtunut, mutta alarekisterissä miellyttävän mehevä. Sen pintakäsittelyssä ei ole sanomista, ja sähköiset komponentit ovat laadukkaita. Tämä voi olla etu rankemmalla materiaalilla, mutta akustisista soittimista puuttuu läsnäoloa ja tarkkuutta. Herkkyys sen sijaan jää hieman pieneksi 84 desibelin arvollaan. Muun äänialueen täsmällisyys seuraa svengaavaa rytmiä hyvin. keskialue on muutenkin reilusti esillä, mikä kuuluu lauluäänien alimpien osien artikuloinnin voimakkuutena. Voimavaroilla ei kuitenkaan rehennellä. suoranaista honotusta ei ole, mutta keskialueen efekti kuuluu useimmilla näytteillä. Diskantti on sävykäs ja peltien sointi viehättävällä ja liioittelemattomalla tavalla metallisen sähäkkä. Tehovasteapproksimaatio olisi mallikelpoinen ilman 25 kilohertsin kuoppaa. keskialue on kauttaaltaan lempeäksi luonnehdittavan vaimea, jopa nasaaliuteen asti. levollinen musiikintoistin kuuntelukorkeus vaikuttaa selvästi kaiuttimen sointiin, ja suoraan diskantin akselillakin ääni jää hieman verhoutuneeksi. Äänikuva on epäkaiutinmainen ja vakaa, joten kaiutin on tässäkin suhteessa vaivaton kuunneltava. Vaikka bassotoisto on ohuehko, ja kaiuttimille voinee suositella seinän läheistä sijoitusta, soinnin kontrolli ja nopeus ovat napakalla tasolla. suuntaavuus ei ole tasaista kaiuttimen sivuilla. Tarjoaa miellyttävän menevää kuuntelua ja sopinee akustisesti kovahkoon huoneeseen kylmään päin kallellaan olevalla oheiskalustolla. ei aivan neutraali, mutta useimmalla musiikilla kohtuullisen toimiva kompromissi. Dynamiikkaa, räyhäkkyyttä ja pirteyttä hakevalle ei, mutta levollista ja kaunista musiikintoistinta miettivälle toimiva vaihtoehto. Pientä keskialueen verhoutumista ja tukkoisuutta lukuun ottamatta soundia kehuttiin napakaksi, kirkkaaksi ja ilmavaksi. Jakotaajuuden tietämillä on kohtuullisen selvästi kuuluva mutka, mikä saa diskantin ja pehmeäsävyisen keskialueen kuulostamaan hiukan erillisiltä. Tarkkuus on hieman suurpiirteinen instrumenttien levitessä kentässä. erottelu ylimmillä taajuuksilla on hyvin luontevaa ja ei-metallista luonteeltaan. Rankemmalla materiaalilla pidättyväinen sävy toimii. stereokuva on melko levällä siveltimellä vedelty, mutta asiat kyllä sijoittuvat selkeästi omille alueilleen myös syvyyssuunnassa. Mittaustulokset eivät ole aivan priimat, mutta eivät kelvottomatkaan. Diskantin taso nousee kohti korkeimpia taajuuksia. kaipaa voimaa ja keskialueen elävyyttä. Soundi on epäkaiutinmainen positiivisella viballa
UUSI ELÄMYS Stereo Two 2-kanavainen ace-bass®-hifi-järjestelmä Jos nautit musiikista, osaat myös ilmaista mielipiteesi siitä. Se on musiikin ja muotoilun upea yhdistelmä. Sillä Audio Pron mielestä täydellinen muotoilu on yhtä tärkeää kuin täydellinen ääni. -vahvistin alumiinia Lisätietoja www.audiopro.fi Legendaarinen testivoittaja Tule meille ja tutustu tuotteeseen! Mareksound Oy, Sulkapolku 3, H Vihanto Oy Lahden Viihdetaso Oy Laatu-sähkö Oy LAHTi Maahantuonti:. Stereo Two perustuu Audio Pron 30 vuoden kokemukseen hifi-laitteiden valmistajana
SoundLab Majestic 845 jakaa tilaa, mutta ei juuri mielipiteitä. S IL L Ä KORVALLA: TAMPEREEN HIGH END MESSUT, HIGH END STUDIO TeksTi ja kuvaT: Jaakko Eräpuu TL-Audion uusin aluevaltaus. Molemmat Hifi Gurut, Santtu, Heinonsalo, Heikkisjouni ja Hifihuoneen parivaljakko....sekä Gradienttia toimitusjohtava Topi Lintukangas, joka oli tuonut taloon mielitiettynsä Laurat. Vakuuttavasti soi. Raskaan hifin reviirillä Sillä korvalla -maakuntakierros Hämeessä lähtee Tampereen High End -tapahtumasta, josta se etenee kivijalkamyymälän ja Hifitohtorin vastaanoton kautta jättikokoisten ESL-paneelien tuntumaan. Niitä ajeltiin keskiraskaalla McIntosh-kalustolla, jollainen löytyi myös Tannoy Glenairien taustalta huoneesta, jossa kaukosäädin oli Mäkkärien maahantuoja-Jounin kätösessä. Tinkaustaitoinenkaan. Selkeän puhtaasti soineiden Coltraneiden vierustalta löytyi myös minimessujen maineikkain ja ainoa vieraileva ulkomainen tähti. Jo kolmatta kertaa. Kuin myös myöntämään haastatteluja paikallisille audiojulkaisuille. Säädöillä soundi mieleiseksi. M aasturiksi naamioitunut traktori kuljetti maalaisisäntä/kultakorvaa kolmostietä pitkin pohjoiseen. Kaiuttimen alaosassa on 58 HIFIMAAILMA 4/2009. Hifi Guru esitteli huoneessaan sekä vanhaa tuttua, Magnepanin 1.6-paneelia että aivan uunituoretta Acapella 5th Avenueta, joka ei olekaan ihan tavallinen tapaus. Itse Leif Mårten Olofsson oli tullut demoamaan suunnittelemiaan kovapuhujia. Kartanon kahteen kerrokseen oli pystytetty puolisen tusinaa settiä, joiden käskyttäjät olivat alan harrastajille tutuiksi käyneitä naamoja. Raskasta kalustoa riittää, eikä hintalapuista puutu nollia. Se raskain McSetti uusine MC500 -soittimineen, C2300 -etusineen ja MC501 -monopäätteineen sijaitsi kuitenkin salissa, jossa äänessä olivat ensivisiittinsä maassa tehneet Marten Coltranet, kisojen kallein kaiutinpari, jonka omistajaksi ryhtyvä ei taida saada senttiäkään takaisin ladottuaan tiskiin 50 tuhatlappusta. Molemmat näistä myös tarttuivat tarjottuun tilaisuuteen. Kun edessä aukesi Tampereeksi nimetty maisema, oli syytä koukata oikean kautta vasemmalle, kohti Hatanpään kartanoa, missä Hifihuoneen voimakaksikko Niemi & Nikkilä isännöi high end -kattausten ja kolkohkon akustiikan täyttämää taloa. Se kun kajauttaa antinsa ulos siron pilarimaisen olemuksensa molemmista päistä. Hypätkää kyytiin. SoundLabin komentokeskus
En menisi vannomaan. Asialla olivat Pro-Ject X-Tension, Ortofon -varsi ja vdH The Frog -rasia. Olvilandian G-miehet olivat roudanneet paikalle kunnioitettavan kokoiset Genelec 1039B -monitorit, joita ajeltiin Lindemanin soittimella ja etusella. Kyllä vaan. Levysoitin ja äänivarsi olivat sentään peräisin kanaalin toiselta puolelta: Avid Acutus ja SME V. Hinnaltaan em. Äänessä olivat nimittäin Hifimaailman edellisessä numerossa kokeillut Lavardin IT -integroitu ja Lecountoure Stabile 160 -lattiakaiutinpari. Pikemminkin päinvastoin. Avid, Lavardin ja Lecontoure. Vihdoinkin Suomessa: legendaarinen ConradJohnson. Ja kyllä lähti! Eikä soundi ollut huono. Paikalla vieraillut vinyylivirtuoosi Jari Råback kertoili journalistille Avidin laakerointisysteemin syvimmästä olemuksesta, jolla taisi toden totta olla sormensa pelissä, vaikka ei kait ole syytä vähätellä ranskalaisteknologiankaan osuutta kokonaisuuden laadukkuudessa. Päivän jo käännyttyä hämärän puolelle hän suuntasi kulkuneuvonsa keulan kohti Kangasalan pitäjän Suoraman kylää, jossa hifitohtori Kuismasen klinikka tarjoaa palvelujaan raskaaseen hifiin hurahtaneille. Jopa siinä määrin, että joutui kurkkimaan huoneen nurkkiin sulkeakseen pois subbarin läsnäolon. Ja mikä oli soidessa, kun signaalilähteen virkaa toimitti Burmesterin cdsoitinten uusi päältä ladattava lippulaiva 069, hihnavetoisella koneistolla ja järeällä ulkoisella virtalähteellä varustettuna. Tampereen ydinkeskustassa ukset olivat levällään High End Studion myymälässä, jota vetää ei niinkään totinen torvensoittaja Mitro Koskiluoma, alan mies jo kolmannessa polvessa. Journalistin tuoreet kokemukset Lavardinista ja Lecontouresta tulivat kyllä todennettua tamperelaisen uusintakierroksen myötä. Elektroniikka näytti olevan Primaren tuotelinjalta peräisin. Kartanon alakerran perimmäisessä nurkassa vietettiin high endin ja studiotekniikan yhteistä juhlaa. Levysoitinesiaste TEA2 ja etuvahvistin C75. en epätoivottavan akustisen vaikutuksen muiden tilojen passiivista epätoivoa etevämmin. Varren nokassa killui japanilaisvalmistaja Transfigurationin Orpheus. AH-Hifisystemsin hallinnassa olevassa tilassa soiva musiikki ei jättänyt erityistä muistijälkeä journalistin tajuntaan, mutta oli toki myönnettävä, että System Audion Explorereista/Rangereista lähti tanakasti bassoa. Pojanpoika oli tällä kertaa siirtänyt maahantuomansa Ocellia-kaluston syrjään, mutta ei silti hylännyt ranskalaista hifiä. Mutta vielä oli matkamiehellä yksi majatalo käymättä. TAMPERE/MUSICAL AUDIO, HIFIKLINIKKA JA TL-AUDIO Tannoyn 15-tuumainen koaksiaali toimii isältä pojalle, vuosikymmenestä toiseen. näet kapeahko rako, jonka uumenissa sijaitsee samanmoinen 8-tuumainen koaksiaalielementti kuin tolpan katollakin. setti on noin kolmen kymppitonnin luokkaa. Ja soihan se. Rae Santtu oli liikkeellä tutuin eväin: omaperäisin musiikkivalinnoin ja Ensemble-laitteistoin. Aktiivinen säädeltävyys selätti paljaiden seini- Kattaus kotoisin kanaalin molemmilta puolilta. Jokin aika sitten TV:stäkin tutuksi tullut Kari Kuismanen toivotti kulkijan tervetulleeksi, vaikka tupa oli jo ennestään täynnä väkeä. Jännä konsepti, joka osoitti toimivuutensa myös käytännön tasolla. Ja HIFIMAAILMA 4/2009 59. Hänen vaarinsa, 90 v, kun taitaa olla tämän maan varttunein muusikko/hifiharrastaja, eikä hyvä ääni Mitron isällekään aivan vierasta ole. Mieskuoron paatoksella tulkitsema Finlandia-hymni soi isossa tilassa aineettoman avarasti, mutta ei kuitenkaan vailla jäsentyneisyyttä. Laatuhifiä High End Studio Tampereen tapaan. Vinyylin kynnöstä huolehti Oraclen vitonen, SME IV -varrella ja Benz Micro Ruby 3:lla höystettynä. Vai oliko se aski sittenkin Ortofon Kontrapunkt. Noilla oli hyvä pudotella kuuntelijoiden alaleukoja muun muassa Jonas Hellborgin ja ortodoksisen mieskuorolaulun voimalla, vaikka akustiikka löikin leimansa setin sointiin. Pisteet Iisalmeen 1-0. Avoimia ovia Perinteiseen tapaan, messutapahtuman varjossa auottiin ovia myös toisaalla. Ja vinyylihän se pyöri Antinkin arsenaalissa. Itse asiassa oikein mallikkaasti ja fokusoidusti, joskaan ei liioitellun teräväpiirtoisesti
Lappi kytkee suputtimen pois hönkimästä, mutta bassot ulottuvat silti subtaajuuksille. Joe Morellon piiskaama pellistö omaa juuri oikeassa suhteessa messinkiä ja kapulaa, Paul Desmondin alttofonissa on hänelle tunnusomaista laulavuutta. Sellaisia hänen mukaansa tarvitaan, kun tavoitteena on saavuttaa "iso ja livemäinen ääni". Näin kävi myös Lapin uusimpien jättikaiutinten kanssa. Aivan ilmeisesti klinikalla oli aiemmin päivällä käynyt musiikin meluisampaa laitaa kulkevia kuningaskuluttajia, sillä tohtori keskeytti jopa Miles Davisin soiton, joskin myöhempien aikojen sähköisen sellaisen, "älämölönä" ja laittoi levykelkkaan Rajatonta. Lapin mielestä "miesten kaiuttimet" ovat vähintään pari metriä korkeita. Sekä kohteella että kulkijalla. Potkua ei taida kuitenkaan irrota aivan samassa mittakaavassa kuin puhelinkioskin kokoisista dynaamisista, mutta aivan riittävästi kylläkin. Melkoinen downgrade, joskin osin vain väliaikainen, sillä Tapsa kaavailee, aivan tosissaan, toisen samanmoisen kaiutinparin hankkimista nykyisen rinnalle. Korkeutta saisi olla mielellään enemmänkin kuin nuo 2 metriä, mutta kun kuuntelutilan katto tulee vastaan 2,5 metrin kohdalla, on nöyrryttävä ja tyydyttävä "aravaversioihin". Noh niin. Valmistajan suositus minimitehoksi onkin sata wattia. Onhan nimittäin niin, että jos tässä maassa haluaa päästä kuulemaan jumalattoman kokoisia ja järjettömän hintaisia kaiuttimia, joita ei näissä maisemissa ennen ole koettu, pitää piipahtaa Hämeenlinnassa, Tapani Lapin omakotitalon päätyhuoneessa, TL-Audiossa. Kurkistus kaiuttimen säätöihin paljastaa, että Lappi on ruuvannut keskialueen tappiin. Eli vajaa neljäsosa Lapin edellisten kaiutinten, Acapella Triolon Excaliburien hinnasta. Pakollinen "Duke", George Duken fuusioinen jazz Burmester 069:n pesään, saman valmistajan 911-päätteet kuumiksi ja hana auki. Hyvinhän se Avalon soi parven isoimman, Eidolonin tarjoilemana. Hyvä meininki. Vielä varttitunnin hiljentyminen Hugh Masakelan Stimelan ääressä, ja päivä oli pulkassa. Ettei olisi subbari, Velodyne 1812, mukana menossa. Muutama desibeli pois, ja sävyt silottuvat sopusuhtaisiksi, vaikka samalla rokahtavan jazzin särmä loiveneekin. Reference-sarjan Audio Researchia, Conrad-Johnsonia, Avalon -kaiuttimia, Tranparentin hinnakkainta kaapelistoa, SME:n ja Oraclen lippulaiva-levysoittimia ja hyllymetreittäin äänitteitä. Kimber Select KS-3033. Eheyttä ja energiaa Asiaan, ei tänne speksejä tai hintoja listaamaan ole tultu, tuumaa journalisti, ja isäntä laittaa levyä soimaan. Aivan kepoisella vahvaimella kaiutinta ei siis ajella. Kun SoundLabin sähköstaattimalliston isoin, Majestic 945 ei mahtunut katon alle, piti tyytyä toiseksi mittavimpaan. Ehkä julkisuus tipahti hieman huonoon saumaan, nk. kaikki on kuultu ja melkein kaikkia julkisesti kommentoitu erinäisten lehtien sivuilla. Kaikenkuolettavaa kompressointiakaan ei esiinny musiikillista mehevyyttä minimoimassa. Vuonna 1959 taltioitu live sen todistaa: tarvittaessa SoundLab taikoo hyvinkin realistisen sointivärien kirjon. Jopa niin hyvin, että takarivistä kuului kaino kysymys soivan systeemin kokonaishinnasta. Stratocaster rävähtää, ja bassokuviot möyrivät täyteläisinä. Viimeksi mainittu säätö on Lapin mukaan kohdillaan, kun pudottaa voltteja vähän kipinöintikynnyksen alapuolelle. No, Majestic 845 on kookas kaiutin sekin. Kaivaa vielä netistä kuvankin moisesta asetelmasta. Burmester 069: hihnaveto, lataus päältä ja erillinen virtalähde Lappia kyydissä Uusi aamu, vanhat kujeet. "Miesten mitat" täyttyvät kevyesti, myös painon suhteen. Näennäisen suoraviivaisen, energisen paahteen nyanssit ovat kuin tarjottimella tutkittavina, mutta soinnissa on ripaus ylimääräistä kovuutta. Kaiuttimen sivuprofiili on loivasti kaareva, millä pyritään välttämään äärimmäistä suuntaavuutta ylemmillä taajuuksilla. Sitä löytyy noin 90kg kaiutinta kohden. High end kaapelien kermaa. Kuismasen mukaan Kuningaskuluttaja-ohjelmassa esitetty ja sittemmin YouTube -sivustolla omaa elämäänsä klippeinä elävä juttu poiki kyllä tunnettuutta, mutta ei erityisemmin kauppoja. Duke ulos ja Dave Brubeck sisään. Majestic 845:n tehonkestoksi mainitaan täydet 600 wattia ja herkkyydeksi 88 dB/W. Journalistin salkustaan kaivama Rick Peck- Avaloneja kaikkiin lähtöihin. Rummut soivat yhtenä luontevana pakettina, eivät koko kannalle panoroituna leveilynä. Ei hassumpaa, vaikka musa onkin kamalaa. SoundLabin perinteiseen tapaan, myös Majesticin säteilevä pinta muodostuu suorakaiteen muotoisista "palasista", joiden koko pienenee alhaalta ylöspäin mentäessä. Majestic 845:n hinta on sen valmistusmaassa noin 28 000 taalaa parilta. SoundLab-järkäleen takana sijaitsevan elektroniikkaosion kannessa on neljä säädintä, joilla haarukoidaan basson, keskialueen ja diskantin tasoa sekä biasjännitteen määrää. Ehkä vähempikin vaimennus olisi riittänyt, mutta kun herra SoundLab on päätynyt kolmen desibelin porrastukseen, ei voi auttaa. 60 HIFIMAAILMA 4/2009. Jaahas, kouraiseepa alhaalta. Säteilevän pinnan kooksi valmistaja kertoo 2973 neliötuumaa, mikä on sen verran paljon, että kaiuttimen alarajataajuudeksi luvattu 25 hertsiä vaikuttaa varsin uskottavalta. S IL L Ä KORVALLA: TAMPEREEN HIGH END MESSUT, HIGH END STUDIO high endiä. Duntech Sovereign, Dunlavy 6, Martin Logan Monolith, Wilson Maxx, Audio Physic Kronos, Acapella Campanile ja Triolon.... Oli se. taantuman hillitessä harrastajien hurjimpia hankintahaluja. Vastaus tuli suht nopean päässälaskun jälkeen kauppiaan tyynen rauhallisena toteamuksena: "Siinähän se pyörii 250 000 euron tietämissä". Ilmassa alkoi olla jo high endin yliannoksen makua, kun journalisti ajeli taalankuvat silmissään takaisin kaupungin rientoihin. Sinne se on journalistikin juuttunut monesti aiemmin. Äänitysajankohdalle ominainen stereoajattelukin välittyy ongelmitta. Korkeutta on 235 cm ja leveyttä liki metri. Hintahaarukka 2 50045 000 euroa. ham saa sähköstaatti-osastolta voltteja pintaansa
Eikä auvoiseen olotilaan tarvittu edes kummoistakaan kuunteluvoimakkuutta. Ainakin Shostakovitshin elokuvamusiikin orkesteritulkinnat asettuivat ehjäksi kokonaisuudeksi keskialuetta korostamatta. Majestic 845 pääsi näin demonstroimaan äänikuvansa yhtenäisyyttä. Ainakin siinä tilassa ja niillä oheisvermeillä, jotka Lapilla oli tutkimusmatkailijalle tarjota. Kaikilla rintamilla, HIFIMAAILMA 4/2009 61. Ja kyllä: tähän yhteyteen sopi paremmin middle-säätimen asento +3. Ääni vetäytyy näin enemmän kaiutinlinjan taakse, ja äänitteiden mahdollisesti sisältämä illuusio kolmannesta ulottuvuudesta vahvistuu. Tampereen messuilla tuli nimittäin törmättyä itäsuomalaiseen kauppiaskaksikkoon, joka kertoi innostuneina omasta, vastaavasta messutapahtumastaan. Chasing The Gypsy -levyn rehevä, mutta luonnollisen rou- Vinylistien intohimon kohteet, Oracle Delphi 5, Avid Acutus, Clearaudio Innovation ja Pro-Ject X-tension. välittyi vasaroiden putoillessa kielille ajallaan, sointujen harmoniat toistuivat luontevissa suhteissaan ja kosketuksen hienoimmatkin vivahteet valottuivat vaivattomasti. Trendi tarttuu hea sointibalanssi sietää hyvin pienen piristyksen. Bueno. Viisarit väpättämään. Tarkkaamoiden hämärästä high endin päivänpaisteeseen: Genelec 1039B ja massiivisuuden syvin olemus. Keskialueen nollaus sopii myös klassisen musiikin nautittavuuden takeeksi. Ei liene myöskään epäselvyyttä siitä, että vinyyli on tullut takaisin. Sama koski myös ECM-tyyppistä jazzia, jota asiantuntemattomissa piireissä myös kaunovetelyydeksi kehutaan. Vielä pätkä James Carterin bassosaksofonin törinää. Bobo Stensonin pianotrion uusin, Cantando, vangitsi kuulijansa sohvalle silkalla sielukkuudellaan. TAMPERE/MUSICAL AUDIO, HIFIKLINIKKA JA TL-AUDIO "Kuluttaja on kuningas", tuumaa hifitohtori Kari Kuismanen ja poimii hoviväen kuultavaksi vinyyliä. Raskasta McIntoshkalustoa. Ei epäjatkuvuutta, ei vaihevirhemäistä yliavaruutta, vain iso ja jäsentynyt kuva edessä soivasta musiikista. Raskaamman hifin trendit tulivat ainakin selviksi. Vaikka kuunteluiden aikana paikoin tulikin mieleen, että kuunteluetäisyyttä olisi voinut olla enemmänkin, toistosta pystyi aistimaan jakosuotimettomuuden siunauksellisuuden. Pienemmän mittakaavan hifikarkelot ovat siis lisääntymässä ja täyttämässä maan. Äänikuva oli vakaa kuin muuri, ja asiat naulautuivat paikoilleen kuin nakutetut. Flyygelin lyömäsoitinsukuisuus Olipa viikonloppu, tuumasi journalisti, kun etelään päin matkasi ja summasi päässään kokemaansa
Lapin Tapsa, joka kutsuu itseään leikkisästi "vanhan liiton jääräksi" ei juuri päivän trendeistä piittaa, vaikka yhdessä suhteessa hän myötäileekin high endille pikkusormensa antaneiden tyypillistä käyttäytymismallia: laitteet vaihtuvat tiuhaan. Vastaus tulee varsin lyhyen mietintätauon jälkeen enempiä ponnistamatta. Heritage-sarja koostuu legendaaristen jazzmuusikkojen nimiä kantavista tuotteista. Lauluäänet ja piano ovat hyvää testimateriaalia. Itse asiassa vinyylihurmassa alkaa näkyä jo ylilyönnin merkkejä. Varsinkin piano, sillä sen moitteeton toistuminen tarjoaa eniten haastetta. Siellä kun kilpailua esiintyy ihan riittävästi", Olofsson hymähtää ja taitaa viitata USA:n markkinoille, jossa Marten on kyllä saanut jo jalansijaa ja positiivista huomiota, mutta kovan työn kautta. Ja mikäs siinä, onhan mustassa kullassa taikaa, vaikka lienee hiukka utopistista olettaa, että vinyylilevyjen kaiverruksesta ja prässäyksestä tulisi marginaali-ilmiötä kummempi tuotantotapa. Niillä elementti- ja komponenttivalinnoilla, jotka koemme Marten-kaiuttimille olennaisiksi, pysyttelemme vastedeskin tietyn hintatason yläpuolella. Leif Mårten Olofssonin ehdottomia suosikkejako. Kaapelit "katoavat" jää vain musiikki", vakuuttaa Olofsson. Keväisessä Hifiharrastajat ry:n DIY-hifi tapahtumassa noita itse tehtyjä oli esillä useampiakin. Kaikki em. Kaiuttimiensa sisäisenä kaapelointina Marten luottaa suomalaissyntyisen Jorma Kosken tietotaitoon. Erikoiset tekniset ratkaisut ja rohkea muotoilu ovat ne seikat, joita kaiutinsuunnittelija/ valmistaja lahden takaa arvostaa Gradientin tuotannossa. Myös Gradient saa osakseen Leifin kiitokset, vaikka hän myöntääkin auliisti, että Jorma Salmen ja kumppanien luomukset edustavat aivan toista maailmaa kuin Marten ja Amphion. Cd-levyn taitaa tappaa joku aivan muu formaatti. Entäpä musiikki. Leifin mielestä on tärkeää, että Martenkaiuttimet omaavat samantyyppisen soinnin läpi koko malliston. Hän kaivoi hyllystä viisikymmenlukuisen jazzäänitteen, asetti sen levylautaselle ja antoi neulan kyntää mustaa uraa. Edullisuus on kuitenkin suhteellinen käsite, sillä Form-sarjalaiset kustantavat useampia tuhatlappusia. Myös tulevat tuotteet, joista hän mainitsee perus-Coltranen ja Supremen väliin suunnitellun passiivisen mallin ja Heritage-sarjan Milesin ja Birdin välistä aukkoa täyttämään tarkoitetun kaiuttimen. Ja sen artistin nimi oli John Coltrane. "Nimenomaan. Herrasmiehenä hän luonnehtii Tampereen demoissa käytettyä Kimberin kaapelointia "oikein hyväksi" ja tapaamaansa Ray Kimberiä mukavaksi tyypiksi, mutta kaikesta aistii, että Jormat olisivat olleet mieluisemmat. Referenssit ruotuun OK. Martenin kaiutinperhe koostuu kolmesta sarjasta, joista kaksi on suunnattu selkeästi high end -sektorille. Hifimaailma istui hetkeksi alas Olofssonin kanssa ja sai vastauksen muun muassa siihen, miksi Marten käyttää kaiutintensa sisäisenä johdotuksena Jorma Cablesin kaapeleita. Millaista materiaalia Martenilla käytetään referenssinä kaiuttimia kehitellessä. Kuten myös tinkimättömällä kotelorakenteella. S IL L Ä KORVALLA: TAMPEREEN HIGH END MESSUT... A Jazzia ja keramiikkaa Siis kun mukana on sekä iskevyyttä että soljuvuutta, ollaan oikeilla jäljillä", Leif luonnehtii Martenin luomisprosessin syntyjä syviä ja uskoohan sen haastattelija, joka on leipätöikseen harjoittanut jonkin verran tuon haastavan soittokoneen äänitystointa. "Wilson Audion kaiuttimissa on paljon hyvää, esimerkiksi dynamiikka, vaikka kokonaisuutena ne eivät olekaan aivan makuuni", pudottelee Olofsson ja heittää kohteliaisuuden suomalaiselle valmistajalle. Miles, Bird, Duke, Ellington... Puhtaasti, kirkkaasti ja ilmavasti ovat soineet ainakin kaikki ne mallit, joita haastattelija on onnistunut kuulemaan. Olemme havainneet, että jos ja kun on tarkoitus pyrkiä mahdollisimman autenttiseen soundiin, Jormat ovat omaa luokkaansa. " Näinkin voisi sanoa", myhäilee Olofsson ja paljastaa olevansa jonkinasteinen jazzdiggari, vaikka ei jaksakaan kuunnella aivan vapaamuotoisinta jazzia. soittoniekathan ovat viime vuosisadan puolivälin tienoilla jazzin kehitykseen keskeisesti vaikuttaneita muusikkopersoonia. Monk ja Mingus ovat jo poistuneet sortimentista, mutta Martenin lippulaivasto seilaa Coltrane -otsikon alla. Martenin malliston edullisemmasta päästä löytyy se sarjoista kolmas, Form, joka sisältää lattiakaiuttimen ohessa myös keskikaiuttimen ja subbarin. John Coltranen myöhempien aikojen Love Supreme ei kuulemma aivan putoa, ei siitäkään huolimatta, että Martenmalliston huippumalli, 245 000 euron hintainen muuten, on nimetty Supremeksi. Hurjimmat divarikoluajien visiot liikkuvat cd-formaatin hautaamisen as- teella. Nämä uutuudet julkistetaan vielä kuluvan vuoden aikana. Mutta tiedustellaanpa kaiutinsuunnittelijalta vielä sitäkin, mitkä kilpailijoiden tuotteista ansaitsevat erityismaininnan. Tästä varmistutaan jo suunnitteluvaiheessa, jolloin kaiuttimet istutetaan niin transistorien kuin putkienkin kumppaneiksi. Jazzia. Äänenlaadullisista syistä. Ei vaikka haastattelija on jo ehtinyt keksiä halpis-Martenille nimenkin: Basie. Aasiassa asiat ovat kuulemma edenneet paremmin. Niinpä. Keraamisten Accuton -elementtien ja huippuluokan jakosuodinkomponenttien käytöllä on hintansa. Mutta myös muuta. Leif Mårten ei näe järkeväksi ryhtyä halvempiin hintaluokkiin. Kalleimpien mallien, Coltrane-sarjalaisten timantista prosessoitu diskanttikalottikaan ei taida olla aivan hyllytavaraa. "Sitäkin. n lun toistakymmentä vuotta laadukkaita kaiuttimia Ruotsin Göteborgissa valmistanut Marten henkilöityy vahvasti koko malliston suunnitelleeseen Leif Mårten Olofssoniin, joka käväisi esittelemässä Tampereen High End tapahtumassa tuotelinjansa toiseksi kalleinta, maailmalla mainetta niittänyttä Coltranea. " Alkuperäinen Coltrane oli hiukan hankala kuorma vahvistimille, mutta uudemmat versiot sallivat vaikka kymmenwattisen SET-putkivahvaimen käytön, joskin tietysti äänenpainevarauksin", mies vakuuttaa ja listaa joukon vahvistimia, joita hän käyttää kehittelytyössään. Kun juttu kääntyy elektroniikkaan, Mr. Tuosta Marten-kaiutinten soinnillisesta yhteneväisyydestä ei syntyne kummempaa eripuraa. Kaikenlaista on tullut kokeiltua, mutta Jorma Cables on taannut parhaan lopputuloksen. Kun piano toistuu realistisesti, asiat eivät voi olla aivan pielessä. kirppareilta kaapatuista halpiksista järeisiin ja hintaviin pyöritin/varsi/rasia-järjestelmiin asti. Vaan arvatkaapa mitä teki journalisti kun rantautui kotioloihinsa kuuppa täynnä hifin raskautta. Ei ole myöskään aivan tavatonta, että käsistään kätevä tekee levysoittimen itse. Bladelius, EAR, Accuphase, Einstein... n 62 HIFIMAAILMA 4/2009. Hänen mielestään Amphionin kaiuttimissa on samantyyppinen balanssi kuin Marteneissakin. Marten haluaa korostaa, että hänen hahmottelemansa kaiuttimet istuvat monenlaisiin laiteympäristöihin. "Hyvä nimi, laitetaan korvan taakse, mutta ei meillä ole mitään mahdollisuuksia alkaa kilpailla alle tuhannen euron sarjassa, missä B&W:t ja muut isot valmistamot jylläävät
Aktiivi-kaiutinteknologian ansiosta 6010A voidaan kytkeä suoraan tietokoneen äänikortin, kannettavan mp3-soittimen, kotiteatterivahvistimen tai muun äänijärjestelmän linjatasoisiin antoliittimiin. Tarkemmat tiedot: www.genelec.com/firststep Uusi Genelec 6010A on erittäin monipuolinen ja kompakti kaksi- Subwooferissa liitännät 5.1-surround-järjestelmälle Aänenvoimakkuuden säätö kaukosäätimellä Kaiutinelementtikohtaiset päätevahvistimet Automaattinen ylikuormitussuojaus Monipuoliset akustiset säädöt 6010A:ssa IsoPod-jalusta 6010A & 5040A. Genelec 5040Asubwoofer on suunniteltu tukemaan jopa viittä 6010A:ta tarkalla, 35 hertsiin saakka ulottuvalla bassotoistollaan. 09 luonnetta Genelec 6010A & 5040A Kokoaan enemmän 6010A-aktiivikaiutin ja 5040A-subwoofer tiekaiutin, joka on suunniteltu erityisesti tietokonekäyttöön, pieniin kotiteattereihin ja muihin lähikenttäkuuntelun tarpeisiin
Tekniikan povataan syrjäyttävän televisiolähetysten perinteisen välityksen ilma- ja kaapeliteitse, kunhan netin yhteysnopeudet kasvavat. I nternet television edut perinteisempiin lähetystekniikoihin realisoituvat tulevaisuudessa aitoina interaktiivisina palveluina, teräväpiirtoisina lähetyksinä ja tilausvideopalveluina sekä ohjelmien verkkotallennuksena. Rekisteröinnin jälkeen laite kytkettiin päälle, ja sen annettiin suorittaa käynnistysrutiinit. Normaali televisiolähetys vaatii pakattuna vähintään 2 Mb/s yhteysnopeuden. Sen kanavahaun voi myös ohittaa. Käytännössä nopeuden on hyvä olla vähintään 8 Mb/s, jotta saadaan digitelevisiota vastaava kuvanlaatu ja riittävä toleranssi tilapäisille yhteysnopeuden vaihteluille. Käyttäjä voi alkuasetusten yhteydessä päättää, haluaako ottaa vastaan lähetyksiä DVB-T:n kautta. Tilausvideopalvelu ja muut interaktiiviset palvelut ovat tulossa. IPTV-liittymään saa tilattua kotimaisten vapaiden kanavien lisäksi kanavapaketteja kattavasta maksukanavien valikoimasta. Päätelaite on samalla IPTV- ja DVB-T-vastaanotin sekä verkkotallennuspääte. Jotkin suomalaiset internet palveluntarjoajat ovat jo jonkin aikaa tarjonneet omassa verkossaan IPTV-palvelua internet yhteyden lisäpalveluna. U U TTA T EKNIIKKAA: M Ax Iv IsIoN TeksTi: JUHA KASKI kuvaT: JUHA KASKI JA VALMISTAJA Notkea netti-TV IPTV (Internet Protocol Television) eli internet televisio tarkoittaa tavallisten televisiolähetysten välittämistä internetin välityksellä. Käytetyn ADSL-liittymän nopeus oli 8 Mb/s. Laite ilmoitti heti uudesta ohjelmistosta ja päivitti sen. Tätäkin leveämpää kaistaa tarvitaan, jos nettiyhteyttä käytetään samanaikaisesti muuhun tiedonsiirtoon. Maxivision-palvelussa käyttäjä saa valita internet palveluntarjoajansa vapaasti, kunhan yhteys on riittävän nopea eli vähintään 2 Mb/s. Maxivisionin alkuasetukset helppoja Maxivision-palvelu koostuu päätelaitteesta ja tallennuksella varustetusta IPTV-liittymästä. Erityisesti teräväpiirtoisten tilauselokuvien ja -ohjelmien uskotaan lisäävän IPTV-palveluiden kysyntää. Päätteen mukana toimitetaan oppiva yleiskauko-ohjain. Ennen kuin Maxivision-päätettä voi käyttää, laite rekisteröidään itsepalvelusivuston kautta. Tämän jälkeen piti valita kieli, näytön kuvasuhde ja päättää antenniverkon kanavien hausta. Kuvasuhteet poskellaan Kokeilua varten meillä oli laaja valikoima vapaita ja maksullisia kanavia. Kuvasignaali välitettiin HDMI- ja SCART-johdoilla televisioon. Peruspa- kettiin sisältyy sata tuntia tallennustilaa verkkopalvelimella, jonne voi tallentaa ohjelmia lähes kaikilta tilattavilta kanavilta. Teräväpiirtolähetykset vaativat luonnollisesti huomattavasti nopeamman yh- teyden, koska niiden bittivirta on 1020 Mb/s. Vapaista suomalaisista kanavista oli kaksi versiota: myynnissä oleva 2 Mb/s versio ja vähemmän pakattu 6 Mb/s ver- 64 HIFIMAAILMA 4/2009. Tässä kokeilussa kytkimme antennisignaalin Maxivision-päätteen kautta televisiolle. Tallennustilaa voi ostaa lisää. Maxivision on uusi palvelu, jota kehitetään jatkuvasti. IPTV-palveluiden leviämisen selkein hidaste on internet yhteyden nopeusvaatimus. Päätelaitteen teräväpiirtovalmiutta hyödynnettäneen jo tämän vuoden aikana. IPTVvastaanottoa varten tarvitaan lähiverkkoliityntä ja kuvasignaalin välitys näyttölaitteelle
Maxivision on tuore palvelu ja sellaiseksi varsin toimiva. Aloitimme vapaista kotimaisista kanavista, joista käytettävissä oli 2 ja 6 Mb/s versiot. Peruspaketissa tallennusaikaa on sata tuntia, ja sitä saa ostaa lisää. Sivustolla voi myös hallita tallenteita ja muokata tulevien tallenteiden listaa. HDMi, komponenttivideo, RGB-sCaRT, s/PDiF, RJ-45 Lisätietoa palvelusta ja hinnoista: - www.maxivision.fi - asiakaspalvelu: 09 3508 2670 / maxivision@maxisat.fi + Maksukanavat kätevästi suoraan internetin kautta ilman salauskorttirumbaa + usean kanavan yhtäaikainen tallennus ja ajastaminen internet selaimella + Ohjelmistopäivitykset tarjoavat mahdollisuuden uusille interaktiivisille palveluille + HD-tuki tulevaisuuden teräväpiirtolähetyksille + Tilausvideopalvelut tulossa + Paketissa oppiva yleiskauko-ohjain - kuvasuhdeongelmat - kuvanlaadun vaihtelut (varsinkin maksu-) kanavien välillä - vähintään 2 Mb/s kiinteän internet yhteyden vaatimus (ei toimi mobiililaajakaistan kanssa) - ei HD-materiaalia toistaiseksi - Pitkähkö käynnistymisviive myös valmiustilasta - ei ajansiirtotoimintoa Ei paha Päällimmäisenä kokeilusta jäi positiivisen odottava fiilis. Tallentavaan digivastaanottimeen verrattuna verkkolevylle tallennuksessa on sekä etuja että rajoitteita. Ero suureni nopeissa panoroinneissa ja etenkin liikkuvissa teksteissä, jolloin kuva pehmeni ja pakkauksesta johtuvaa laatikoitumista esiintyi ajoittain. Sen sijaan esimerkiksi ajansiirtotoiminto ei verkkotallennuksessa onnistu. Näyttölaitteena oli Sonyn 46-tuumainen teräväpiirtotelevisio. Kuvanlaadussa ilmeni kokeilun alussa ongelmia, jotka johtuivat internet yhteyden nopeusvaihteluista. Lyhyehkön kokeilun perusteella voi todeta, että kun bittivirta oli 6 Mb/s, kuva vastasi laadultaan television sisäänrakennetun antenniverkon digivastaanottimen kuvaa ja oli ajoittain jopa siistimpi ja terävämpi. Liittymätyyppien ja käyttäjien kotiverkkoratkaisujen kirjo on niin laaja, että ongelmia ei voi täysin välttää. Tallennukset voi ajastaa joko Maxivision-päätelaitteella ohjelmaoppaan kautta tai internetselaimella itsepalvelusivustolta. Kokeilujen aikana ilmeni harmillinen ominaisuus. Liikkumattoman ja hitaasti liikkuvan kuvan laatu oli lähes samanlainen kuin 6 Mb/s bittivirralla. Maksukanavien kuvanlaatu vaihteli suhteellisen paljon kanavien välillä ja riippui alkuperäisen lähetyksen laadusta. Ongelmien ratkettua keskityimme kuvanlaadun tarkkailuun. Internet ajastuksen lisäksi verkkotallennuksen etuna on monen kanavan yhtäaikainen tallennus, mikä tallentavalla digivastaanottimella riippuu viritinten lukumäärästä ja kanavien niputuksista. Toistaiseksi tätä 6 Mb/s versiota ei tarjota kuluttajille, koska se vaatii vähintään 8 Mb/s liittymänopeuden. Palvelussa on potentiaalia, ja kunhan yhteysnopeudet kasvavat ja Maxivision aloittaa myös HD-sisällön tarjoamisen, saa ilmateitse välitettävä digitelevisio todellisen haastajan. Maksukanavista käytössämme oli 2 Mb/s bittivirta. Ainoastaan terävät tekstit ja grafiikat olivat hieman suttuisempia. Katselutestit osoittivat, että tallenne vastaa laadultaan reaaliajassa katsottavaa lähetystä. Joissain ulkomaisissa urheilulähetyksissä kuva meni ajoittain melko suttuiseksi, ja pakkauksesta johtuvat ongelmat näkyivät selvemmin. Sivustolle olisi lisäksi kaivannut mahdollisuutta järjestää tallenteita kansioihin. Kuvasuhdeongelmat vaivasivat tallenteitakin. Pitää myös muistaa, että 2 Mb/s ei ole järin leveä kaista liikkuvan kuvan siirtoon. Verkkolevylle tallennettuja ohjelmia ei myöskään voi siirtää tietokoneelle. Lisätiedot: Maxivision-pääte: - HD-valmis iPTv/DvB-T -vastaanotin - MPeG-2 / MPeG-4 sD- ja HD-tuki - HD-signaalit: 720p ja 1080i - Dolby Digital 5.1 -tuki - Liitännät mm. 6 Mb/s versiota ei muunnoksen jälkeen enää pakata. SCART-liitännän kautta televisio salli enemmän vaihtoehtoja, ja oikea kuvasuhde yleensä löytyi. Päätelaitteen ja television kuvasuhdeasetuksilla piti pelata aika tavalla, mutta varsinkin HDMI-liitännän kautta kuva oli ajoittain liian litistetty. Kuvanlaatu parani silminnähden 6 Mb/s bittivirralla, joten toivottavasti Maxivision tarjoaa tätä mahdollisuutta jossain vaiheessa. sio. Laitteen käynnistyminen vei lähes kolme minuuttia täysin virrattomasta tilasta, ja valmiustilastakin laite mietti 45 sekuntia ennen kuin kuva tuli näkyviin. Tallennuksessa ei kanavarajoituksia Yksi Maxivision-palvelun myyntivalteista on mahdollisuus ajastaa ohjelmia tallentumaan verkkokiintolevylle. Kuvanlaadun vaihtelua suurempi ongelma oli oikean kuvasuhteen saaminen. Maxivision-palvelun tarjoamien kanavien videoformaatti muunnetaan MPEG-2:sta MPEG4:ksi, jonka jälkeen ne pakataan välittymään 2 Mb/s kaistalla. Maxivision on haasteiden edessä, kun se tarjoaa palveluaan minkä tahansa internet-liittymän kautta. Muutamat asiat, kuten kuvasuhdeongelmat, verottivat laatuvaikutelmaa, ja joitakin ominaisuuksia jäi kaipaamaan, mutta kokonaisuus jäi plussan puolelle. HIFIMAAILMA 4/2009 65. Vapailla kotimaisilla kanavilla kuvasuhde näkyi lähes aina oikein, mutta maksukanavilla sen kanssa oli enemmän vaikeuksia. Kun bittivirta oli 2 Mb/s, voimakkaampi pakkaus alkoi näkyä. Ongelmat selvitettiin teknisen tuen avulla, ja kun kaista oli taattu, palvelu toimi hienosti
HERMUSET: PRi Ma RE SP32 ESivaHviST in-PR oSES S oR i Integroituja AV-vahvistimia tulee ja menee. Syitä ovat kestävämmät tekniset ratkaisut, päivitettävyys ja usein moduulirakenne, kuten Primaren uudessa SP32-prosessorissa. Vakava vaihtoehto 66 HIFIMAAILMA 4/2009. Erillisten esivahvistin-prosessorien markkinat ovat vakaammat ja elinkaari pidempi
Kaikki analogiset videosignaalit muunnetaan käsittelyä varten digitaaliseksi, sitten takaisin analogiseksi. Ääntä hän piti avoimena, elävänä ja selkeänä, tosin ei yläpäältään aivan niin puhtaana kuin parhaissa vastaan tulleissa laitteissa. Käyttö hoituu kahdella kiertokytkimellä ja neljällä näppäimellä, joilla myös tehdään käyttöönottoasetukset ja säädöt. Etuosassa on järeät toroidimuuntaja ja kondensaattorit prosessorin virtalähteeksi. Vaikkapa vain kaksi äänilähdettä käyttöön ja niille useimpiin tarkoituksiin sopiva äänimuoto. Samoin se on pannut painoa huolelliselle muotoilulle, ja laitteiden muotokieli on selkeän skandinaavinen. Primarella on laatulaitteen leima, vaikka se ei aivan kaikkein ylimpään high-endiin tähtääkään. Ja kuinka ollakaan, kokeilulaitteen palautusvaiheessa maahantuoja kertoi, että mukana piti olla tukevatekoisempi ja muutenkin laadukkaampi metallinen ohjain. Sittemmin Bladeliuskin perusti omaan nimeensä perustuvan tuotemerkin, jota tuodaan Suomeen samoin kuin Bowtakin. Lisäksi päivityksien myötä tulee lisäominaisuuksia kuvankäsittelyyn. Se on täysipainoinen ääni- ja kuvaprosessori, joka on tarkoitettu monipuolisen laitteiston sydämeksi. stand-by toiminnon, kun taas 300 VA:n päämuuntajassa on erilliset käämitykset kuvalle, äänelle ja digitaaliosalle. Ääni ja kuva kunnossa Käytin SP32:sta analogisena digitaalisen kotiteatterin keskuksena sekä stereoesivahvistimena, jolloin CD-soittimen signaali meni sen läpi suoraan voimakkuudensäätimelle. Normaalien ottojen ja antojen, äänitilavalintojen, kaiutinasetusten ja viiveiden ohella pystytään tasaamaan ohjelmalähteiden tulotasot. Antoja on RCA:t ja kahdeksalle kanavalle XLR:t. Käyttäjäystävällisessä näytössä valittu toiminto näkyy hetken suurin merkein, muuten se on elegantti ja huomaamaton. Oikeanpuoleinen hoitaa voimakkuuden. Perusajatukset ovat säilyneet. Toiminnot on sijoitettu pääosin takaseinän ja oikean sivuseinän korteille. Koko rakenne on oikein siisti ja jämäkkä, kuten myös käyttötuntuma. Digitaalikäsittelyn etuna ovat pienemmät virheet. Jäi arvoitukseksi, olisiko se ollut tuntumaltaan parempi. Teknisesti tätä päivää Nyt esiteltävä SP32 on Primaren uusinta tuotantoa. Virtalähteitä on kaksi. Tuotevalikoimassa on elektroniikkaa: integroituja ja erillisiä etu- ja päätevahvistimia, cd- ja dvdsoittimia, virittimiä sekä monikanavalaitteita. Päivityksellä ajan tasalle Primaressa on tehdasasetuksina oletusotot ja -asetukset äänelle ja kuvalle, kaikkiaan yhdeksälle laitteelle. Toisaalta laitteen voi asentaa mahdollisimman helppokäyttöiseksi perheen poropeukaloille. Luulisi onnistuvan. Kuvalle on kaikkiaan 12 ottoa (4 komposiitti-, 3 S-video-, 3 komponentti- ja 3 HDMI). Käteen istuva muovinen järjestelmäkauko-ohjain komentaa kaikkia Primaren laitteita. Toinen Freescalen 24 bittinen prosessori DSPB56367 hoitaa kaikki viivetoiminnot. Myös reilun puolen sentin paksuinen metallinen etupaneeli viestii laadusta ja hyvästä viimeistelystä. Tärkeimmät toiminnot löytyivät peukalotuntumalla, ja prosessori reagoi komentoihin ennustettavasti. Raoista kurkistelemalla sain sentään jotain selville. Kolmas tunnettu nimi yrityksen historiassa on Mike Bladelius, joka hankki maineensa USA: ssa muun muassa nyt jo manan maille menneen Thresholdin palveluksessa. Tosin se sisältää tätä paljon tärkeämmänkin päivityksen eli mahdollisuuden prosessoida tällä hetkellä parhaan äänenlaadun tarjoavat Dolby TrueHD ja DTS-HD Master Audio -formaatit SP32:ssa. Asennusvaiheessa kaikkia asetuksia voi säätää, ja oletusasetukset pystyy tekemään 15 erilaiselle laitteelle. Pienitehoinen virtalähde hoitaa ns. Äänenvoimakkuudesta huolehtii kahdeksankanavainen Cirruksen CS3318 piiri. R uotsalaisen Primaren palveluksessa on työskennellyt useita tunnettuja äänentoistoalan suunnittelijoita. Pieni epämukavuustekijä on se, että vaikka SP32 antaa ulos HDMI-signaalin, se on kytkettävä asennusvaiheessa näyttöön komponentti-, komposiitti- tai S-videokaapelilla, koska asennusvalikko ja käytönaikaiset säädöt eivät näy HDMI:n kautta. Pedersen vetää Primarea vieläkin, Christensen lähti ja loi Bow Technologiesin vuonna 1994. Digitaaliottoja on kaikkiaan seitsemän, yhden AES/EBU XLR:n ohella kolme koaksiaalista ja kolme Toslinkiä. En saanut SP32:n kantta auki, koska joku yritteliäs sielu oli murjonut yhden kannen ruuveista avaamiskelvottomaksi. Äänen prosessointia varten SP32:ssa on Freescalen 24 bitin prosessori DSPC56371, joka osaa dekoodata kaikki yleisimmät monikanavaformaatit aina192 kHz:n taajuudelle asti. Tämä on kuva-kuvassa näytön mukavuuteen tottuneelle pieni takaisku, koska kaikki asetukset täytyy tarkistaa vilkaisemalla prosessorin näyttöä. Eli hyvälaatuisen CD:n, monikanavaisen SACD-soittimen tai levysoitinesivahvistimen signaalin luvataan kulkevan Primaren läpi muuttumattomana. Tosin edellisenä lait- HIFIMAAILMA 4/2009 67. Sen mukaan SP32:een on jo saatavissa päivitys, jonka myötä kuvaruutunäyttö toimii myös HDMI:n kautta. Ohjelmalähde, surround-tila ja äänen voimakkuus näkyvät keskellä olevassa näytössä. Antoja on yhdelle HDMI:lle ja komponentille, sekä yksi komposiitti- ja S-videoanto toiselle käyttövyöhykkeelle, vaikkapa makuuhuoneeseen. Esimerkiksi CD-soittimella oletuksena on analoginen otto, ei videotuloa eikä mitään signaalin prosessointia (ns. Metallisissa nupeissa ja näppäimissä on napakka tuntu. Jossain muissa laitteissa hän oli tavannut enemmän juurevuutta. Kuuteen pääkategoriaan ryhmitellyt asennusvalikot ovat monipuoliset ja selkeät. Tinkimättömille analogiatoiston ystäville SP32:ssa on kaksi- ja monikanavaisen analogiasignaalin suora vienti äänenvoimakkuudensäätimelle. Yrityksen perustamisvaiheessa Lars Pedersen ja Bo Christensen olivat keskeisissä rooleissa. Kokeilulaitteen metallivärin ohella prosessoria saa myös mustana. Selkeäkäyttöinen Filosofiansa mukaan SP32 on päältä päin yksinkertainen. Koska SP32 on osin moduulirakenteinen, sen pystyy päivittämään myös liitäntöjen osalta, kun ja jos valmistaja tuottaa uusia moduuleja. Tulin vilkaisseeksi Primaren uusinta sähköistä uutislehtistä 1/2009. Äänelle on analogia-ottoja yhdeksän RCA:ta ja kaksi symmetristä XLR:ää. Lisäksi Samu Saurama kuunteli Primarea pelkkänä etuvahvistimena sekä digitaali-analogiamuuntimena, niin että digisignaali meni DVD-soittimelta SP32:n läpi päätevahvistimelle. Äänisignaalin 24 bittiset Wolfson WM8740 -DA-muuntimet toimivat 192 kilohertsin taajuudella. Näppäimillä saadaan käyttöön säätövalikko, tehdään valinnat, äänen pikavaimennus ja kytketään virta. Sama tai erilainen signaali voidaan ohjata toiseen huoneeseen, kytkeä päätevahvistimien virta prosessorin kautta jne. Laatumerkin tasoa. Samun mielestä Primaren ääntä leimasi kevytliikkeisyys. Vasemmanpuoleinen kiertokytkin toimii ohjelmanvalitsimena, ja asetuksia tehdessä sillä liikutaan säätövalikossa. bypasstoiminto), kun taas Blu-ray soittimella äänen ja kuvan oletusotto on HDMI. Ohjelmiston päivitys hoituu takapaneelien RS232-liitännän kautta. Kun näyttö on pimennetty, voimakkuudenmuutos tai ohjelmalähteen vaihto saavat sen syttymään hetkeksi. Tosin toinen kokeilija, Samu Saurama ei ollut ohjaimesta innostunut, vaan toivoi paremmin laitteen muuta tasoa vastaava komenninta. Primare tuottaa teknisesti uusimpia ratkaisuja sisältäviä, mutta selkeäkäyttöisiä laitteita. Luulisi riittävän
Jakosuotimet aktiivisina linjaotto digitoidaan ja häiriöetäisyys jää vaatimattomaksi. Keskikaiuttimena oli Gradientin Laura, vahvistimena niinikään Reference 1000. Master and Commanderin alkukohtauksessa laivan rungon narinat, yövahdin kopistelun äänet, nukkuvan väen tuhinat ja koko äänimaisema välittyivät vähintään totutulla tavalla. Aikaisemmin Samu on kokenut Primaren laitteiden soineen yleensä hieman hillitymmin, mutta nyt SP32:ssa oli elävyyttä yllättävänkin hyvin. Oletusarvona olevalla "0dB"-asetuksella vahvistin alkaa automaattisesti pienentämään vahvistusta ja sitä kautta äänen voimakkuutta jo yhden voltin tulojännitteellä (esimerkiksi tyypillinen cd- tai dvd-soitin antaa 2 V jännitteen). Esivahvistinkäytössä SP32 on hyvä ollakseen prosessori. Funkin rytmissä oli Samun mielestä pientä steriiliyttä. - 019-483 160 http://www.ah-hifisystems.fi, http://www.primare.net Kuuntelulaitteisto Pääkaiuttimet olivat Gradientin aktiivi-Revolutionit, joita ohjasi neljä Bel Canton Reference 1000 -monopäätettä. Mittauksissa havaittiin, että analogista linjaottoa käytettäessä jakosuotimien taajuudet ovat kiinteät, eivätkä asetukset vaikuta niihin mitenkään. Tällä tarkoitan sitä, että stereokäyttöön saa varmasti tinkimättömämpää toistoa, jos investoi kovalaatuiseen erilliseen kaksikanavaiseen esivahvistimeen. n Mittaustulosten arviointi Automaattista tasonsäätöä Primaren taajuusvasteet ovat kunnossa. Ad-muuntimen vahvistusasetuksella ("ADC GAIN") on tällöin merkittävä vaikutus laitteen toimintaan. Alapään toisto oli napakkaa, mutta ehkä siltä osin Anthem soi tukevammin. Risto Niska 68 HIFIMAAILMA 4/2009. Äkäisetkään äänitteet eivät ottaneet korviin kirkkaudesta ja erottelukyvystä huolimatta. Prosessorina Primare on erittäin monipuolinen. BluRay-levyt katsoin Pioneerin BDP-LX70A soittimella, projektorina oli Sony VPL-VW60. Mittaustulokset Primare SP32 Antoasteet -antojännite, 1 kHz, 10 kohmin kuorma: -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanavat 50 ohmia 8,0 V Linjaotto, jakosuotimet ohitettu "BYPASS" -häiriöetäisyys, 316 mV/10 kohm, CCIR 89 dB -herkkyys 320 mV -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 8,1 kohmia -yliohjaustaso yli 3 V -harmoninen särö, 1 kHz, 316 mV/10 kohm alle 0,01 % Linjaotto, jakosuotimet käytössä "STEREO" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 78 dB (ks.teksti) -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -yliohjaustaso yli 3 V -harmoninen särö, 1 kHz, 316 mV/10 kohm alle 0,01 % Digitaaliotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCIR 87 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB, 316 mV/10 kohm alle 0,01 % Kestävään käyttöön SP32 on kunnon laite. Laitteen sähköinen ja mekaaninen rakenne on vakuuttava, käyttötuntuma hyvä ja muotoilu Primaren tapaan ajaton. Sivuvaikutuksena tästä on häiriöetäisyyden pieneneminen noin 7 dB verrattuna vahvistuksen "0dB"-asetukseen. HERMUSET: PRi Ma RE SP32 ESivaHviST in-PR oSES S oR i teena oli ollut poikkeuksellisen hieno Esotericin cd-soitin. Omituista automaattisäädön toiminnassa on se, että se vaikuttaa linjaoton äänen voimakkuuteen myös silloin, kun kyseistä ottoa ei digitoida. Mittaustulokset ovat tällöin moitteettomat pienen puoleista ottoimpedanssia lukuun ottamatta. Vertailuesivahvistimena ja -prosessorina oli Anthemin AVM50. Jakosuotimet ohitettuina linjaoton signaalia ei digitoida. Näin ollen vahvistus asetettiin mittauksissa "-10dB"lukemaan, jolloin automaattinen säätö puuttuu peliin vasta yli 3 voltin tulojännitteillä. Cd:t soivat aavistuksen kirkkaammin kuin vertailulaitteella. Teknisten mittausten mukaan SP32 toimii pääosin kuten pitääkin. CD-, SACD- ja DVD-Audiolevyjä toisti Arcamin 139 soitin. Linja-annon suurin leikkautumaton antojännite on enimmillään taatusti riittävän suuri ja annon impedanssi riittävän pieni. SP32 oli kirkasluonteinen niin balanssiltaan kuin detaljien erottumisen kannalta. Digitaalisia ottoja kuunneltaessa jakotaajuussäädöt toimivat odotusten mukaisesti. Kauneuspilkuksi jää häiriöetäisyyden putoaminen linjaottoa käytettäessä. Vakavalle harrastajalle on yksi vaihtoehto lisää. Sormusten herran johdannon äänimaisema toimi hyvin. Tekniset tiedot Hinta 4490 Tyyppi Esivahvistin/surroundprosessori Taajuusvaste (digitaaliosa) 2020 000 Hz + 0,2dB Taajuusvaste (analoginen) 10 Hz100 kHz, -1 dB Särö ja kohina (digitaaliosa) 0,005% @1 kHz (AES 17 suodin) Särö (analoginen) < 1,005 %, 20 Hz 20 kHz Häiriöetäisyys (analoginen) - 110 dB Mitat (kxlxs) 430 x 385 x 180 mm Paino 12 kg Lisätietoja: AH-Hifisystems Oy, puh. Alun meritaistelun ensimmäisten tykinosumien dramaattisuus hätkäytti kuten pitääkin. Stereokuuntelussa SP32:ssa oli minunkin mielestäni kovasti aukinainen ääni. Digitaalioton mittaustulokset ovat kunnossa. Elokuvakäytössä SP32 prosessoi äänen selkeästi. En lukenut Samun kommentteja ennen kuin olin kirjannut oman arvioni Primaren äänestä. Liitäntä- ja säätömahdollisuudet riittänevät kaikkein monipuolisimpiinkin laitteistoihin. Mutta Sauraman kanssa olimme samaa mieltä siitä, että Primare oli hyvin soiva laite myös kaksikanavakäytössä. Takakaiuttimet olivat passiiviset Revolutionit, ja niitä ohjasi Bel Canton S300 -stereopääte. Osin olen Samun kanssa samaa mieltä. Käyttöönotto ja säädöt sujuvat selkeiden valikkojen avulla ennustettavasti
Surroundeihin on lähinnä kaiutettu tavaraa etukanavista ja vain mojovimmat äänitehosteet kajahtavat kunnolla myös takaa. Ilman surroundeihin miksattua musiikkia elokuva kuulostaa usein lähes monolta; tilatehosteita käytetään harvoin ja harkitusti. Julkaisun ainoat lisukkeet ovat HD-kuvalla esitettävät trailerit elokuvista Twilight, Sex Drive, Zack ja Miri puuhaa pornoo, Babylon A.D. Kuva Julkaisu toistaa elokuvan lähes dokumenttimaisen värimaailman uskollisesti. Elokuvan pieni budjetti on vaikuttanut myös ääniraitaan, joka on tehty nopeasti ja mahdollisimman halvalla. AVC-bittivirran keskiarvo on 19 Mbps, mikä voi selittää yökuvien varjoissa ilkeästi elävän filmirakeen. Tulos on lajityypin paras edustaja vuosikausiin. Kuva Transporter 3:n kuvanlaadussa ei ole juuri valittamista. Ajassa 24:40 alkava kohtaus sisältää ruminta pakkausvirheiden runtelemaa kuvaa mitä olen konsanaan Blu-rayllä nähnyt. Lisukevalikon kuvagalleria on omaa tahtiaan etenevä valikoima valokuvia. Ei ihme, että Statham heittää roolinsa kuin unissakävelijä. Ääni Levyllä on kaksi kuusikanavaista ääniraitaa, joista on vaikea löytää laadullista eroa. Demomateriaalin luokkaan nostava viimeinen silaus jää kuitenkin puuttumaan. Aikoinaan tankatusta pakkoruotsista huolimatta allekirjoittanut ei saanut juurikaan tolkkua ohjaajan ja käsikirjoittajan puheesta, vaikka kuinka mieli teki. Trailerivalinnan alta paljastuu elokuvan neljä erimittaista traileria, eikä muuta. 114:52 min · K15 · BD25/20,4 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 2.36:1 ääni: DTS 5.1 + DD 5.0 (ruotsi) tekstitys: suomi, ruotsi, englanti + 2 muuta Elokuva kuva ÄÄni 70 HIFIMAAILMA 4/2009. Tuloksena on välttävästi toimiva, mutta kovin tylsä, arvattava ja keinotekoisen kuuloinen äänimaailma. Ääni Ääniraidan miksaus on kuin suoraan "Näin teet toimintaleffan" -käsikirjasta. Ääntä käytetään myös erinomaisesti kuvan ulkopuolisten tapahtumien kerronnassa mielikuvituksen vauhdittajana. Kuva on kautta linjan mukavan terävä ja yksityiskohtainen. Ääni Leffan äänisuunnittelu on huippuluokkaa. Dialogi kelluu sentään selkeänä metelin päällä. Ruotsalainen vampyyrileffa rakentaa jännitettä hitaasti ja huolellisesti. Tummasävyisten kohtausten kuva on suttuinen ja väreiltään likainen, ja monissa hyvin valaistuissa kohtauksissa näkyy selviä yliterävöityksen jälkiä. Sarjakuvien lisäksi Heroesin ja Battlestar Galactican jaksoja käsikirjoittanut Mark Verheiden taisi rykäistä leffan käsiksen kasaan ruokatunnilla. AVC-kuvavirran keskiarvo on 23 Mbps piikkien käydessä pitkälti yli 40:ssä. Terävyys ja yksityiskohtaisuus vaihtelevat hieman kohtauksesta toiseen, ja vaikka vaatteissa ja rakennuksissa esiintyy mukavaa detaljia, on kuvan yleisilme utuinen ja pehmeä. Väripaletti on aavistuksen synkkä, mutta sävyiltään vahva. DTS-HD Master Audio -raita (16-bit/2 Mbps) on tämän elokuvan kohdalla aivan turhaa hienostelua. 84:01 min · K13 · BD25/20,4 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 1.78:1 ääni: DTS-HD MA 5.1 + DD 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi, norja Elokuva kuva ÄÄni Kaksi osaa riitti, kiitti Jason Stathamissa on ainesta seuraavaksi Bruce Willisiksi, mutta hänen täytyy ensin lopettaa Transporter 3:n tasoisten jatko-osien tehtailu. ja Traitor. Tarina toimii verukkeena lukemattomille vitseille, jotka ymmärtääkseen täytyy tietää jotain Campbellin historiasta B-leffojen parissa. Mikä pahinta, kasvoissa ja yökohtausten taustoissa näkyy usein ikävää posterointia värisävyjen loppuessa kesken. Hahmojen välisen romanssin rakentamiseen keskittyvät kohtaukset viestitetään hyvissä ajoin vaihtamalla musiikki äkisti hempeään pianon pimputteluun, mitä kornimpaa ratkaisua ei taida olla olemassakaan. Kontrasti on tarkoituksella säädetty kuumaksi, joten kuvan valkoinen pää tuppaa palamaan puhki. Muutamaa notkahdusta lukuunottamatta kuva on pääosin siedettävää, kunhan pitää mielessä, että leffa on kuvattu vain hieman kuluttajatason HD-videokameroita paremmalla kalustolla. Ehei Kun kiinalainen hirviö alkaa mellastaa pikkukylässä, sen asukkaat pestaavat Bruce "Evil Dead" Campbellin avukseen siinä harhaluulossa, että tämä on peloton sankari myös tosielämässä. Kuva AVC-kuvavirran keskiarvo liikkuu 30 Mbps:n tienoilla ja todistaa, että korkea bittivirta ei ole kuvanlaadun tae. Rytinä ja pauke mylvivät kaikissa kanavissa kilpaa musiikin kanssa heti kun ruudulla alkaa tapahtua, mutta äänisuunnittelu on pelkkää massaa vailla ideaa. Itseironia toimii vain osan matkaa, eikä riitä kuittaamaan pienen budjetin asettamia rajoituksia. Sen luoma unenomainen fiilis on todennäköisesti ollut ohjaajan tavoite. Nerokkaana yksityiskohtana mainittakoon vielä säikyttely yksittäisillä subwooferin murahduksilla. Kuvan satunnainen tärinä sen sijaan johtuu filmin epätasaisesta liikkeestä filmiskannerin läpi. Lautasliinaan kynäilty tarina; täysin epäuskottava romanssi; uskomattoman rasittava naispääosa, jonka esittäjällä ei liene mitään aiempaa kokemusta näyttelemisestä; puhkikaluttua musavideoleikkausta ja huonosti kuvattua Cory Yuenin taistelukoreografiaa. Levyn ääniraidat ovat koodaukseltaan DTS (768 kbps) ja Dolby Digital (448 kbps), joista jälkimmäinen on 5.0-kanavainen. Väkivaltakohtauksia tukevoitetaan tehokkaalla dynamiikan käytöllä, ja pintaan nostetut äänitehosteet antavat arkirutiineille eriskummallisen vivahteen. 24-bittinen DTS-HD Master Audio -raita (4 Mbps) soi dynaamisemmin ja puhtaammin kuin dvdtasoinen Dolby Digital -raita. 103:25 min · K13 · BD25/22 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 2.37:1 ääni: DTS-HD MA 5.1 + DD 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska Elokuva kuva ÄÄni Yllättäjä länsinaapurista Koulukiusattu poika ystävystyy ja rakastuu naapurissa asustavaan outoon tyttöön. Filmirae on lähes huomaamatonta, ja sen määrä pysyy jotakuinkin samana pimeissä ja valoisissa kohtauksissa. Bonusmateriaalit Ruotsinkielistä kommenttiraitaa ei ole tekstitetty, mikä on sääli. H D- L E VYARVOSTELUT TeksTi JA kUVAT: Petri teittinen A-stara B-leffassa
Turhien haastattelukoosteiden (yht. Miksaus käyttää kaikkia kanavia etenkin ulkokohtauksissa, joissa tiloja luodaan eri suunnista soivilla äänitehosteilla, kuten linnun laululla. Tähdet tulevat näyttelijäsuorituksista, Caleb Deschanelin upeasta kuvauksesta ja John Debneyn musiikista, eikä juuri muusta. Pahimmin silmään pistävät ulkoiset yökohtaukset, joissa sinertävän värimaailman sävyt posteroituvat ikävästi. Sisätiloissa miksaus jää usein vajaaksi ja tyhjäksi, vaikka tilaa yritetään täyttää musiikilla. Debneyn jylhästi pauhaava musiikki tukee ja tehostaa paatosta esimerkillisesti. Pilven reunalla istuvaan partaveikkoon uskovien mielestä elokuva on todennäköisesti vavahduttava ja uskoa vahvistava kokemus. Kung Fu Panda vei Dreamworksin askeleen lähemmäs Pixaria; Madagascar 2 puolestaan näyttää, miten valtava kuilu animaatiostudioiden välillä voi olla. Bonusmateriaalit Julkaisun vähäiset lisukkeet sisältävät elokuvan trailerin suomitekstein sekä Making of -dokumentin (13:29 min) ja poistettuja kohtauksia (11:58 min) ilman tekstitystä. ohjaajien kommenttiraidan, animoijien kuvakommenttiraidan ja triviatekstityksen, joka tuo ruudulle kosolti pieniä tiedonjyväsiä. Vilkaisun saavat myös swahilin kieli, Bronxin eläintarha ja elokuvan musiikki. Yleisilme on matalakontrastisen valju ja väripaletti pliisu, vankilaelämän luonnetta kuvastaen. Joissain kohtauksissa on nähtävissä hienoista reunaterävöitystä, mutta se sallittakoon pienenä kauneusvirheenä. Allekirjoittaneelle se oli kuvottavuuden rajamailla häilyvä kaksituntinen hekumoiden luotua kidutuspornoa. Dialogi on miksattu visusti etukanaviin, vaikka puhuja olisikin kameran, eli katsojan, takana. Kuvaa vaivaa ajoittain lievä digitaalinen "muovisuus", mikä ei tosin ole enkoodauksen tai Blu-rayn syy. Bonusmateriaalit Runsaat bonukset sisältävät mm. Kuva Hienojakoinen filmirae on esillä läpi elokuvan, muttei muutu häiritseväksi edes pimeimmissä kohtauksissa. 101:30 min · K15 · BD25/21,8 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 1.85:1 ääni: DTS-HD MA 5.1 + DD 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska Elokuva kuva ÄÄni Ei suositella yli 7-vuotiaille Eläimiä ihmisrooleissa, ärsyttäviä hahmoja, toinen toistaan epähauskempia vitsejä ja vielä romanssi naulana arkun kanteen. Lisäksi kuvan musta pää jää joissain kohtauksissa kovin harmaaksi ja tukkoiseksi, eikä varjoalueissa näy detaljia tai sävyjä. Ääni 24-bittinen TrueHD-raita on kiitettävän aktiivinen ja ympäröi katsojan saumattomilla äänikentillä. Ääni Julkaisun ainoa ääniraita on 16-bittinen ja keskimäärin 2 megabitillä enkoodattu DTS-HD Master Audio -raita. Tummasävyisemmissä kohtauksissa hienojakoinen filmirae antaa kuvalle kohinaisen ilmeen. Keskimäärin 29 Mbps:n bittivirralla enkoodattu kuva on suoraan digitaalisesta lähteestä, eikä kokonaisuutta ole sörssitty keinotekoisella filmirakeella. AVC-enkoodauksen keskiarvo on 23 Mbps. Silloin tällöin miksaus tuntuu unohtavan surroundit ja keskittyy vahvasti etukanaviin; kyseessä lienee ohjaajan tavoite painottaa juonelle tärkeitä dialogikohtauksia. 89:24 min · K7 · BD50/40,7 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 1.78:1 ääni: Dolby TrueHD 5.1 (englanti), DD 5.1 (suomi) tekstitys: suomi, ruotsi + 5 muuta Elokuva kuva ÄÄni HIFIMAAILMA 4/2009 71. 20 min) lisäksi kamera seuraa tuotantotiimiä Afrikan visiitillä (7:18 min). 126:30 min · K18 · BD25/21 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 2.40:1 ääni: DTS-HD MA 5.1 (aramea, latina) tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska Elokuva kuva ÄÄni Tahto vie läpi harmaan kiven Elinkautiseensa alistunut vanki saa kuulla ainokaisen tyttärensä olevan kuolemansairas ja päättää karata nähdäkseen jälkikasvunsa ennen kuin on liian myöhäistä. Suurin osa bonuksista esitetään HD-kuvalla ja suomenkielisellä tekstityksellä. Pimeistä tunnelikohtauksistakin saa hyvin selvää. Näyttelijöiden aksentit tekevät dialogin seuraamisesta ajoittain hankalaa, vaikka puhe ei hautaudu muiden elementtien alle. suomi ja ruotsi. Ääni 24-bittinen DTS-HD Master Audio -raita toistaa vankilamaailman hälinän, tunneleiden kaiut, työpajojen kolinan ja kivikovien seinien muokkaamat äänikentät mainiosti. Afrikan eläväinen äänimaailma luodaan moitteettomalla tilatehosteiden käytöllä ja eri suunnista soivilla äänitehosteilla. Kaikki bonusmateriaalit esitetään 576p-kuvalla. Kuvan terävyys ja yksityiskohtaisuus eivät yllä parhaiden Blu-ray-julkaisujen tasolle, mutta paljon huonompaakin on nähty. Yksinkertaisen pingviinipelin ja videopelin trailerin lisäksi levyllä on luontodokumentti, joka ladataan mukamas BDLivestä. Kokonaisuus näyttää paremmalta kuin dvd, mutta ero ei ole valtaisa. Miksaus noudattaa väkivallalla naatiskelevan kameran esimerkkiä: rustojen rutina, ruoskan läiske ja naulojen vasarointi on miksattu pintaan shokkivaikutelman tehostamiseksi. Testilaitteisto Soittimet: Panasonic DMP-BD55 PlayStation 3 Kaiuttimet: AV-vahvistin: KEF XQ-sarja Denon AVC-A1HD Genelec 7071A Näyttölaitteet: JVC DLA-HD100 Panasonic TH-50VX100E Tuskan parahdus Mel Gibsonin kirjoittama ja ohjaama The Passion of the Christ on kuvaus Jeesuksen elämän viimeisistä tunneista. Eri kielille dubattuja DD 5.1 -ääniraitoja löytyy kaikkiaan kuusi, joukossa mm. Kuva Julkaisun kuvanlaatu ei jätä hirveästi parantamisen varaa. Kuva Julkaisun kuvanlaatu on kovin epätasainen sekoitus kehnoa ja erinomaista. Kuvabittivirran keskiarvo on 20 Mbps. Ohjaaja Rupert Wyatt käyttää takaumia tehokkaasti ja taluttaa katsojaa kuin pässiä narussa aina erinomaiseen loppuratkaisuun saakka. Jännitystä luodaan arvattavasti matalilla bassohuminoilla ja pahaenteisillä murinoilla. The Escapist ei ole veijarikomedia tai ihmisluonnon peräänantamattomuuden ylistyslaulu, vaan raadollinen kertomus häikäilemättömyydestä ja päämäärän pyhittämistä keinoista. Miksaus on hyvässä tasapainossa, dialogi alati selkeää ja subwooferillekin annetaan kevyt verryttely, mutta auraalisia neronleimauksia ei kannata odottaa. Parhaimmillaan kuva on hyvin valaistuissa ulkokohtauksissa, joissa arkkitehtuurin ja asusteiden tekstuurit toistuvat kiitettävän yksityiskohtaisesti
Hän hakee perustan ja pohjavireen keskiajan lopulla vaikuttaneen mestari Guillaume Dufayn chansoneista ja rakentaa niiden kehykseksi omaperäisen kiehtovia taustoja ja sointimaailmoja. Jukka Isopuro BEING DUFAY John Potter, tenori, ja Ambrose Field, elektroniikka (ECM) Maineikas brittiläinen elektronimusiikin säveltäjä Ambrose Field on ottanut haasteeksi vanhan ja uuden synteesin. Mutta haittaako tuo, esikuvassahan ei ole vikaa. Albumilla seikkailee esikoislevyltä tuttu mysteerinainen Eleanoora Rosenholm liikkuen sarjakuvamaisen nopeasti tilanteesta toiseen. Mutta maineikkaissa lauluyhtyeissä kannuksensa ansainneen tenori John Potterin ilmeikäs vokaali-ilmaisu ryydittää keskiaikaisen laulutaiteen modernisointia oivallisella tavalla. Marek Janowski voisi ehkä saada ensi osaan enemmän kukkaan puhkeamisen herkkää tuntua, mutta viimeistään tömistelevä scherzo on parasta, mitä tästä sinfoniasta on levyllä kuultu. L E V YA R VOSTELUT K U U K AU DEN LE V Y V INYYL I Eleanoora Rosenholm: Älä kysy kuolleilta, he sanoivat (Fonal Records 2008, FR-60LP 180g) Jo ensimmäisen albuminsa omintakeisella tyylillä suosioon noussut porilainen yhtye jatkaa toisella albumillaan tutuissa tunnelmissa. Päätösosan muunnelmat seuraavat toisiaan dramaattisen tummina. Pitkän ensi osan kertauksineen Yakov Kreizberg vie läpi rahtusen liian kankeasti. Kuudennen sinfonian finaali muistuttaa paikoin liiaksikin Brahmsin toisen sinfonian vastaavaa osaa. Mika Kankainen MONIKANAVAÄÄNITE BRAHMS Sinfonia nro 4, Unkarilaisia tansseja Pittsburghin sinfoniaorkesteri/ Marek Janowski (Pentatone SACD) Tässä neljännessä ja viimeisessä sinfoniassa Pittsburghin sinfoniaorkesterin Brahms-sarja paranee entisestään. Sinfoninen runo Vesihiisi pohjautuu kansanballadiin veden haltijasta, joka houkuttelee maalaistytön syvyyksiin. Hän ei sovita vanhaa uusiksi eikä tyydy olemassa olevan musiikin samplaamiseen. Hänen sävellyksensä ovat varsin suosittuja myös kitaristien ohjelmistossa. Heikki Valsta MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 72 HIFIMAAILMA 4/2009. Ellet vielä ole törmännyt kotimaisen popin saralla tähän yhtyeeseen, ehkä nyt olisi korkea aika tutustua tähän mielenkiintoiseen neitokaiseen. Yksin uljaat käyrätorvet tarjoavat monta tähtihetkeä. Viulujen sakea ja syvä laulanta hivelee korvaa. Tähän hyvät eväät antaa myös Korhosen vankkumaton tekninen osaaminen. Tämä jo viime syksynä suhteellisen nopealla aikataululla tehty julkaisu sisältää lisää huimia tarinoita ja mielenkiintoisia musiikillisia ratkaisuja. Jukka Isopuro MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MONIKANAVAÄÄNITE DVORÁK Sinfonia nro 6, Vesihiisi Alankomaiden filharmonikot/Yakov Kreizberg (Pentatone SACD) Antonín Dvorák ihaili Brahmsia. Heikki Valsta BACH Sonaatit viululle nro 1 - 3 Timo Korhonen, kitara (Ondine) Johann Sebastian Bachin musiikkia kuulee soitettavan käytännöllisesti katsoen jokaisella soittimella. Korvaan tarttuvat, leppeästi laulavat ja onnellisen ilmavat melodiat olivat Dvorákin alaa. Yhtyeen soitanta on ehyttä ja teknisesti taidokasta. Välillä sanoitusten ja upean kerronnan näennäisen kepeä elektropop-tunnelma paljastuu joksikin vallan muuksi, ja melankoliset, synkät ja väkivaltaisetkin tapahtumat valtaavat salakavalasti kuulijan mielen. Heleä-ääninen Noora Tommila onnistuu todella loistavasti herättämään henkiin Mika Rätön teräviä, oivaltavia ja samalla dramaattisiakin tekstejä. Mustalaismelodiat liitelevät ihastuttavasti, ja rytmit potkivat tulisesti. Hiiden vienosti sykkivä houkutusteema kasvaa uhkaavaksi jyskytykseksi ja huippukohdassaan dramaattiseksi räjähdykseksi. Levyä ei voi suositella heikkohermoisille, ja aivan kaikille sen jäätävä kauneus ei varmasti aukea, mutta jos se sen tekee, niin... Kansainvälisistä kitarataiteilijoistamme ehkä merkittävin, Timo Korhonen, on tehnyt kolmesta sooloviulusonaatista kitaralle versiot, jotka rakenteellisesti muistuttavat mahdollisimman paljon alkuperäisiä. Oman ilmavuutensa tulkintoihin suo se, että hän on esityksistä jättänyt pois monen soittajan romantiikan hengessä lisäämät bassosävelet. Kolmannen osan vuoroiskuinen furiant-tanssi vie mukanaan. Jo enteilevistä kuvioista nouseva pääteema luo lyyrisen hurmion tunteen. Pentatonen monikanavaäänityskään ei petä: syvältä kouraisevaa, silti tiukkaa bassoa, iskevää ja aukinaista orkesteririemua. Viime vuosina Brahmsia on ruvettu soittamaan läpikuultavammin ja joutuisammin, mutta pittsburghilaisten soitannassa on vanhanaikaista tanakkuutta ja jousikuorojen möyheyttä. Levy on erittäin onnistunut soundillisesti ja vastaa aika monen paatuneimmankin hifistin avunhuutoon. Alankomaiden filharmonikot ei kuulu maineeltaan maailman ykkösiin, mutta joka tapauksessa se tekee paneutuvaa, täysin vertailukelpoista laatutyötä. Näin vaikka Bach ei varsinaisesti kirjoittanut mitään teoksia suoraan kitaralla soitettavaksi. Ehkä kokonaisuuteen nähden kappaleiden verkkaiset tempot ja staattinen dramaturgia asettavat omat rajansa vaihtelun kokemiselle ja monipuolisuudelle. Valikoima Unkarilaisia tansseja, kolme Brahmsin itsensä ja viisi Dvorákin orkestroimina, on piste iin päälle. Pieni miinus vinyyliharrastajan mustaan kirjaan on silti merkattava ohuista, pehmeistä ja heikkolaatuisista kansipahveista. Häikäisevä monikanavaäänitys yhdistää onnellisesti kaksi maailmaa, jykevänä kohoavan yleissoinnin hämmästyttävän erottuvaan orkesteriäänien verkostoon, ilman kliinisyyden häivää. Tästä huolimatta itse musiikki nousee selkeäksi ykköseksi vangiten kuuntelijan henkeäsalpaaviin tarinoihin. Useimmiten kitaristit tarttuvat niihin sävellyksiin, jotka Bach kirjoitti luutulle, mutta suosittuja ovat myös viululle kirjoitetut sooloteokset. Lopputulos on varsin kiehtova, ja parhaimmillaan erinomaisesti Dufayn musiikin tunnelmaa tukeva. Melodiat säilyvät alkuperäisinä, mutta niiden rinnalla taiten soivat elektroniset äänet ja sointikentät ovat tätä päivää. Korhonen on aina ollut suuri Bachin musiikin ystävä, ja tämä seikka kuulu levyn esityksissä paitsi luontevana ilmaisuna myös mestarin musiikkia kunnioittavana huolellisuutena. Samalla yksinkertaista ja selkeää, mutta liikkuen todella tehokkaasti tunnelmasta toiseen, jopa sinne erittäin hämmentyneen ja sekavankin rajamaille
Jussi Lehtosen levyllä Firstborn kaikki kappaleet ovat maestron omaa tuotantoa. Osataan sitä Suomessakin. Levyn suurin puute on materiaalin epätasaisuus. Biisit kulkevat hienosti, ja rytmiosastoa täydentää perkussionisti Abdissa Assefa. Ehdottomasti. Heikki Valsta MUSIIKKI ÄÄNI Jon Hassell: Last Night The Moon came... (ECM) 24 vuotta Powerspot-ECM-debyyttiään myöhemmin: musiikillinen tutkimusmatkailija Jon Hassell puhuttaa edelleen trumpettiaan ambientin, jazzin ja maailmanmusiikin hämärillä reuna-alueilla. Äänitys on ECM:lle tyypilliseen tapaan huippuluokkaa. Levyjen kustantajana toimii Warner Classicsin levityksessä toimiva levy-yhtiö Lontano, ja sarjasta on julkaistu kolme osaa, jotka sisältävät mm. Toisaalta parasta rymistelyä kuuntelee ihan mielellään. Vaikka asialla ei tällä kertaa olekaan Jan-Erik Kongshaug, sama meininki vallitsee. Levyn sointikuvassa ei avaruudella mässäillä. Tapio Suonperä Jussi Lehtonen: Firstborn (Texicalli) Lähes kaikki nuoremman polven kotimaiset jazzrumpalit lykkäävät levyjä markkinoille perä perää. Mahdollista musiikkia neljännestä maailmasta. Jaakko Eräpuu Enrico Rava: New York Days (ECM) Se, pitääkö jazztrumpetisti Enrico Ravan uusimmasta levystä New York Days, riippuu pitkälle siitä, pitääkö ECM:n tuotoksista ylipäätään. Kapellimestari Nikolaus Harnoncourt onnistuu tulkinnassa tavoittamaan jotain hyvin oleellista iäkkään mestarin kaipuusta lapsuutensa talonpoikaiseen elinpiiriin ja maan antimista elantonsa saavien ihmisten kohtaloihin. Aikaan ja paikkaan sitoutumattomien soundien yllä leijuva utu on osa musiikillista ilmaisua, samoin livetilanteessa lennosta napattujen samplejen kautta tapahtuva todellisuuden manipulointi. Muista levyn soittajista mainittakoon Aki Rissanen pianossa ja Teemu Viinikainen kitarassa. Jousikvartettia unohtamatta. Vaikka levyltä löytyy pari rauhallisempaa raitaa, tuntuu että aineksia olisi voinut käyttää vähän maltillisemminkin. Jo materiaalinsa monimuotoisuuden ansiosta, mutta myös soittokunnan tasokkuuden takia. Hyvä juttu. Hänen soitossaan on sellaista verevyyttä, joka toimii vastapoolina muitten eteerisemmälle menolle. Grazissa tehdyllä erinomaisella konserttiäänitteellä eduksensa esiintyvät myös solistit, Christian Gerhaher etunenässä. Teoksen musiikissa aistii sen ihailun ja lämmön, jota Haydn tuntee tavallisen ihmisen tavallisia askareita sekä elämän yksinkertaisia arvoja kohtaan ja päätyy oratorion kiittämään heidän kaitsijaansa, kaikkivoipaa Jumalaa. Yksittäiset instrumentit on tallennettu hyvin, ja kokonaisuus on hienostuneen eteerinen ja iso. Kunnioittavaa nyökkäystä (Aranjuez-konsertto) Miles Davisille lukuun ottamatta levyn musiikki on pelkkää Pohjolaa. Ilmeikästä ja inhimillistä työstöä. Viime aikoina Bellucci onkin niittänyt mainetta juuri Lisztin taituriteosten levytyksistä sekä mm. Bellucci suhtautuu levytysurakkaansa yhtä määrätietoisesti kuin pianistiuransa aloittamiseen itseoppineena 14vuotiaana. BEETHOVEN Pianosonaatit ja sinfoniat Giovanni Bellucci (Lontano) Italialainen pianotaiteilija Giovanni Bellucci on ryhtynyt mittavaan urakkaan Beethovenin pianosonaattien kokonaislevytyksessä, jota vielä ryyditetään Franz Lisztin tekemillä pianosovituksilla Beethovenin sinfonioista. Musiikillisesta maisemasta löytyy väkeä niin A1-luokan konkareista (Junnu Aaltonen, Pepa Päivinen; Pekka Pohjola) kuin nuoremmastakin sukupolvesta. Tuntuu, ettei virtaa ole riittänyt kaikkiin kappaleisiin. Levyltä löytyvät kaikki tutuksi tulleet ECM-tavaramerkit: kaunis etäännytetty äänikuva, paljon kaikua, mietiskelevä lähestymistapa musiikkiin ja revittelyn välttäminen joitakin mainitakseni. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI Verneri Pohjola: Aurora (Texicalli) Isänsä poika alkaa todella lunastaa lupaavuutensa lunnaita: trumpetisti Verneri Pohjolan Aurora on alkuvuoden äänitetarjonnan ehdottomia helmiä, avaralla näkemyksellä ja tinkimättömällä tyylitajulla ladattu laudatur. Jo vain. Ferruccio Busonin muhkean pianokonserton esittäjänä. Soundit ovat hyvät, jopa pienen kehun arvoiset. sinfoniat nro 5 ja 7 sekä sonaattien suosikkeja kuutamosonaatista Hammerklavieriin. Heikki Valsta HAYDN Vuodenajat Kühmeier, Güra, Gerhaher, Wienin Arnold Schönberg -kuoro ja Concentus Music/ Harnoncourt (Deutsche Harmonia Mundi) Kun näinä päivinä muistellaan 200 vuotta sitten kuollutta Joseph Haydnia, on tämä vastikään ilmestynyt tuore levytys hänen viimeisestä suurteoksestaan enemmän kuin tervetullut. Ja rumpalin levy kun on kyseessä, pääosassa on tietysti rytmiikka. Puhuttaa. Levy on äänitetty ja tuotettu moitteettomasti. Livemäinen läsnäolon tuntu on paikoin hyvinkin vahva. Musiikki on nykyaikaista menevää mainstremia. Ravan soitosta kuulee esikuvansa Miles Davisin vaikutteet, mutta siinä missä Davisilla oli maanläheisyyttä ja rehevyyttä, Rava siirtyy mieluummin mietiskelevään, lähes kosmiseen tilaan. Kaiken keskiössä on kuitenkin trumpetti, jonka soundissa alkaa olla ainutkertaisuuden aineksia. Niin paljon Ravan uusin on tuottajansa Manfred Eicherin kuuloinen. Hassellin tavassa kommunikoida instrumenttinsa läpi on kerronnallinen perusvire, paljon jäljitelty, mutta pohjimmiltaan mahdoton monistaa. Lehtonen on, ehkäpä ensilevyn asettamien paineiden takia, sisällyttänyt biiseihinsä paljon erilaisia aineksia ja svengiä. Muusikkopakasta mainittakoon tenoristi Mark Turner. Norjalaismuusikoin (Eivind Aarset, Jon Bang ja Helge Norbakken) laajennettu Marifa Street Ensemble ympäröi maestron ainutlaatuisuutta livetallenteista studiossa täydennetyillä ääni-installaatioilla, joiden näennäisen levollisen pinnan alle kurkistamalla löytää syvämietteisen ajattelijan monet ulottuvuudet: niin kerroksittaisen rytmiikan kuin lyyrisen laulullisuuden ja musiikkien multikulttuurillisen kohtalonyhteyden ymmärryksenkin. Varsinkin Teemu soittaa todella maukkaasti ja tyylikkäästi ja osoittaa kehittyneensä todella maailmanluokan kitaristiksi. Kuunteluelämyksen myönteisiin asioihin lukeutuu myös sveitsiläisessä kenkälaatikkokonserttisalissa tehty selkeä äänitys. Wienin Arnold Schönberg -kuoro on ihanteellisen ryhdikäs ja iskuvoimainen laulajisto tässäkin tehtävässä, ja Concentus Musicuksen sointivärimaailma on epätavallisen rikas ja kukkea loihtien raikuvaa riemua metsästyskuvaelmaan ja sadonkorjuujuhliin. Bellucci hakee tulkinnoissaan hieman uusia nyansseja ja kulmia kohottavia yksityiskohtia pitäen samalla kuitenkin turvallisesti kiinni klassismin perinteistä. Ilmiliekeissä roihuvasta elämöinnistä, IQ:n Take It with Me -levyltä tuttuun, askeettiseen Askistoon, joka tällä kertaa saa todistaa kantavuutensa jousiston voimin. Tapio Suonperä MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 4/2009 73
Tarja Kupias MUSIIKKI ÄÄNI 76 HIFIMAAILMA 4/2009. Parhaiten toimivat rytmikkäät biisit, joihin on saatu todella hyvä muudi. Aura on ammentanut vaikutteita mm. Sovitukset ovat paikoin todella erikoisia keikkuen hyvän ja huonon rajamailla. Take me away from this cold alley...! Tero Kukkonen MUSIIKKI ÄÄNI Amoral: Show Your Colors (Spinefarm) Viime vuoden marraskuussa kotimainen Amoral joutui luultavasti uransa kovimpaan pyöritykseen, kun he julkistivat uuden vokalistinsa. countrysta, reggaesta ja folkista. Myös Auran laulutyyli ja soundi muuttuu biisin mukaan herkän sievistelevästä räväkän teräväksi. Joka tapauksessa Show Your Colors:lta löytyy todella hienoja koukkuja musiikillisesti, ja Koivunen hoitaa lauluosuudet kunnialla alusta loppuun. Vaikka levy ei levitäkään ilosanomaa, se ei silti ole synkkä. Soundimaailma on paikoin kummallinen, mutta voiko se muuta edes olla. Levy on tasoltaan kuin vuoristorata, mutta silti tässä on jotain niin pirun viehättävää. Usea vinyyliharrastaja kertoo karttavansa moderneja, eritoten kotimaisia ensipainoksia prässäyksen huonon laadun vuoksi. Oli niitä ennakkoluuloja tai ei. Esimerkiksi avausraita Release on tämän levyn ehdottominta ja kirkkainta kärkikastia. Reaktiot alkoivat muistuttaa kiihkouskonnollisia piirteitä kaikkine lippujen ja paitojen polttamisineen, ja vieläkin jäykkäniskaisimmat urpot kritisoivat bändiä pelkästään näiden ulkomusiikillisten ja päähän pinttyneiden periaatteellisten seikkojensa takia. Myös soundimaailma on erittäin kummallinen, välillä suorastaan surkea tukkoisine bassotaajuuksineen ja honottavine yläkertoineen. Koskisen ääni ja osin intiimin persoonallinen laulutapa antavat kuulijalle mahdollisuuden samaistua illan tapahtumiin, niin hyvässä kuin pahassakin. Tämä on tarpeetonta, sillä ainakin tällä levyllä laatu on kohdallaan ilman mitään kuuntelua haittaavia tekijöitä. Nämä eri näkökulmista kerrotut tarinat kietoutuvat toisiinsa, vaikka teemoina on myös yleisempiä ja koskettavia aiheita. Kiitos Miralle ja Paulalle kainostelemattomista teksteistä, joista toisia on mutusteltava hetken ennen kuin hiffaa mistä on kysymys. Vain ilo, riemu ja toivo puuttuvat. Levy on tasaisen vahva alusta loppuun, mutta hieman muiden yläpuolelle kohoaa Like warriors sekä bändin ensimmäiseksi musiikkivideoksikin päätynyt Fading away. Levyn kokonaisuutta ei ole pähkäilty turhaan, sillä nyt se on niin hyvä paketti kuin olla ja voi. Auran biisit vaihtelevat menevistä herkkiin. PMMP on pistänyt parastaan. Ihmiselon realismi näyttäytyy kaikessa kurjuudessaan. Sinänsä biisi antaa levystä aika väärän kuvan, sillä levyä ei ole puserrettu johonkin tiettyyn tyyliin, vaan tyyli ja tunnelma muuttuvat biisin mukaan rajustikin. Pääpaino levyllä on selkeästi Samae Koskisen ja Kauko Röyhkän yhteistyönä syntyneissä teksteissä, jotka tavanomaisuudestaan ja helppoudestaan huolimatta tuntuvat kauniilta ja tuoreilta. Levyltä singleksi napattu Year of the Suckerpunch ei kuulosta parhaalta valinnalta singleksi, sillä levyltä löytyy kovempaakin materiaalia. Jori Sjöroos on tehnyt hienosti polveilevia sävellyksiä, joissa on helposti muistettavia kohtia. Lisäksi on vielä lukuisa määrä muita elämän arkisia tunteita, jotka pullahtavat pintaan Veden varaan joutuessaan. Kokonaisuutena levy kuitenkin nostattaa hyvin positiivisia ajatuksia. Tarja Kupias MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI VI N YYLI Samae Koskinen: Elossa (Suomen Musiikki 2009, JS0008 180g) Indiepopin suunnalta kotimaan musiikkikartalle ponnistava Samae Koskinen on julkaissut soolouransa toisen albumin. Koska paketti on kääritty tyylikkäästi toteutettuihin, aukeaviin kansiin, jotka sisältävät myös sanoitukset, Elossa on mielestäni erittäin varteenotettava ehdokas yhdeksi alkuvuoden kotimaisista vinyylijulkaisuista kevyen musiikin saralla. Tai kyllähän niistäkin voi rivien välistä lukea, jos oikein yrittää. Tutuilla teillä siis kuljetaan. Ainoa, mitä jää hieman kaipaamaan, on Arin äänestä puuttuva matalin jyrähtely, joka toisi lisää sitä itseään tähän musiikkityyliin. Sovitukset ovat kerrassaan nerokkaita ja ilmavia. Mika Kankainen MUSIIKKI ÄÄNI Aura: Columbine (SonyMusic) Tanskalainen nuori laulaja-lauluntekijä Aura Dione on jo pistänyt musiikillaan kotimaansa Tanskan ihmisten päät pyörälle ja yrittää nyt samaa muualla. Albumi onkin debyyttialbumia selkeästi paremmin jäsennelty kokonaisuus, jolla A-puoli alkaa riemuisan naiiveissa juhlatunnelmissa, ja pienen vuoristoradan kautta päädytään B-puolen vahvaan tunteita herättävään lopetukseen. Pakostakin hieman sivuosaan joutuneet sävellykset vaihtelevat levyllä laidasta laitaan. Kuoroa ja orkesterisovituksia ei kuitenkaan yritetä nostaa levyllä liian pintaan, vaan ne tukevat juuri sopivasti Celestyn perinteisempää soundia. Tero Kukkonen PMMP: Veden varaan (SonyMusic) PMMP polttaa kuin vihan ja katkeruuden kyyneleet, puristaa kuin ahdistuksesta kärvistelevä sydän, haisee kuin mädäntynyt parisuhde ja pettää kuin itseriittoinen rakkaus. Mahtipontisuuden ruumiillistumaksi nousee levyn päättävä Legacy of hate pt.3, joka pitää kuuntelijan otteessaan koko neljäntoista minuutin kestonsa ajan. Meilläkään radiokuuntelijat eivät ole välttyneet kuulemasta iloisen raikasta ja mukavaa pop-biisiä Song for Sophie. Soundillisesti levy on hieman rosoinen, tummaan ja pehmeään kallellaan, ja esimerkiksi muutamissa sooloissa voisi kaivata sen sijaan hieman terävämpää otetta. Vendetta -albumi ei kuitenkaan ole pelkkää suoraviivaista tykitystä, sillä kuusihenkisen bändin musiikkiin on saatu lisäväriä Tampereen kaupunginorkesterin muusikoista kootulla orkesterilla sekä ammattilaiskuorolla, joiden osuudet on sovittanut ja tuottanut Suomen kansallisoopperasta tuttu Kalevi Olli. Vielä yksi pykälä lisää volumea, ja Vendetta uudestaan soimaan. Soundit levyllä ovat hieman ohuet, ja sitä kovinta potkua jää kaipaamaan, mutta albumi nousee kokonaisuutena varsin korkealle ja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Elossa on eräänlainen episodialbumi, jonka kaikki laulut kertovat yhden traagisesti päättyvän perjantai-illan tapahtumista. Välillä ollaan perinteikkäissä vuosikymmenten takaisissa retro-tunnelmissa, kun taas välillä hienosti koukuttavat tuoreet ideat lähes pakottavat kuuntelemaan kappaleen uudelleen. L E V YA R VOSTELUT Celesty: Vendetta (Spinefarm) Seinäjoelta tulevan Celestyn neljäs albumi on bändin ensimmäinen Spinefarmin leirissä, ja nyt ei ainakaan mennä siitä, missä aita olisi matalin. Musiikki on puhdasta powermetallia, josta löytyy paikoitellen yhteneväisyyksiä niin Sonata Arctican kuin Rhapsodyn suuntaan
Se toimii myös väylänä kriitikin ja kiitosten välittämiseen. Esimerkiksi Gradientin huoltamissa vanhoissa 1.x-malleissa ei ole esiintynyt yleispätevästi tarvetta vaihtaa elektrolyyttikondensaattoreita uusiin, vaikka kaiuttimilla on ikää parhaimmillaan 25 vuotta. Joissain tapauksissa refleksiputken tukkiminen myös mahdollistaa kaiuttimen sijoituksen lähes tai ihan seinää vasten. suunnittelemaan uusiksi. Toinen vaihtoehto on tehdä matalampi muutaman litran suljettu ja koteloitu kaiutin, jonka upottaa sitten seinään. Refleksikotelolla niitä on kaksi, viritystaajuuden molemmin puolin. 12/2:ssa käytetty P17REX on parhaimmillaan kohtuullisen kompaktissa refleksikotelossa, ei holtittoman suuressa suljetussa kotelossa. Eli missä asennossa kussakin laitteessa on viimeinen käyttökelpoinen volumepotikan asento (sähköisissä ympäripyörivissä numeronäytön lukema). Jo pelkästään CDsoittimien keskenkin antotasot vaihtelevat. Jos sinänsä oikein järkevä seinäasennus on sinulle ainoa vaihtoehto, kannattaa mieluummin katsella siihen varta vasten suunniteltuja malleja. helposti äänen säröytymisenä, räsähtelynä tai muuna vastaavana ylimääräisenä tehosteena. Vahvistimen leikkaaminen kuuluu melko Voinko vaihtaa kaiuttimeeni kondensaattorit? Onko Magnepan MG12 -paneelikaiuttimissa normaali jakosuodin, jossa on tavalliset kondensaattorit. Mistä kannattaisi aloittaa, eli löytyykö jostain faktaa, onko edessä pelkästään elementtien tasonsäätöä jakosuotimessa vai mennäänkö asioissa monimutkaisempiin ulottuvuuksiin, kun kotelon sijaan tuleekin ISO etulevy peliin mukaan. Tällöin bassopääkin pitää suunnitella tuon mukaan. Helppoa kuormaa edustavalla kaiuttimella tehoa riittää sujuvasti, mutta vaihdettaessa hyvin hankalaan loppuukin teho kesken, kun virtaa tarvittaisiin paljon helppoa enemmän samalla signaalilla. Koska Magnepanin jakosuodin on upotettu kohtuullisen ohueen runkorakenteeseen, ei alkuperäistä fyysisesti isommille osille löydy helposti tilaa. n 30 euro tti r lahjako Upottaisin kaiuttimet seinään. Kotiteatterihuoneen (4x5 m) käytön kannalta paras vaihtoehto olisi in wall -kajarit ja valkokangas kiinni seinään. Ensimmäinen vaihtoehto on takaa avoin rakenne seinän ollessa sisältä villalla vaimennettu. Hifi k e s kustelua - kysy, kommentoi, kiitä, kr it i s o i ... Hifikeskusteluun poimitaan Hifimaailman sähköpostiosoitteeseen sekä keskustelufoorumiin lähetetyistä viesteistä lukijoita askarruttavia kysymyksiä. Lisäongelmia aiheuttaa se, että kaiutinkuorma voi joillain vahvistimilla vaikuttaa paljon saavutettavaan antotehoon. masa2 Kun alun perin vapaaseen sijoitukseen suunniteltu pienietulevyinen kaiutin upotetaan osaksi isoa pintaa, joutuu koko jakosuotimen HIFIMAAILMA 4/2009 77. Ongelmana on lähinnä oma ronkeli kaiutinmaku ja tarkoitus olisi "lainata" Hifi 12/2 -elementit ja muokata jakosuodin seinäuppoasennuksen vaatimaan muotoon. Jari Kolsi Magnepanissa on ihan normaali passiivinen jakosuodin päällyskankaan alla piilossa. Pystykoolaukset suluttavat kaiuttimet jollain tasolla omiin lokeroihinsa. Käytännön hyöty refleksiputken tukkimisesta on bassotason lasku viritystaajuuden alueella. Paras kysymys tai kommentti palkitaan 30 euron lahjakortilla Filmifriikkiin. Riku Hakala Yleispätevää nupin asentoa on valitettavasti mahdotonta kertoa testin yhteydessä. Kysymyksiä voi esittää osoitteeseen toimitus@hifimaailma.fi tai foorumilla osoitteessa www.hifimaailma.fi/foorumi/. Elektrolyytit voivat kyllä kuivua ajan saatossa, mutta käyttämättöminäkin kysymys on ennemmin kymmenistä vuosista kuin vain vuosista. Seinän sisään rakennettavassa kaiuttimessa voi toki hyödyntää seinän sisään jäävää isoa tilaa bassokotelona, jos seinärakenne on resonoimattoman jäykkä koko seinän kokoinen epämääräisesti toimiva passiivisäteilijä ei ole toivottavaa. Suljetulla kotelolla (ja koteloimattomalla elementillä) on yksi piikki impedanssivasteessa. Kondensaattorien vaihdon tarpeellisuus on vain kyseenalaista. Ohjelmalähteiden antotaso vaihtelee paljon, ja koska vahvistin tavallaan vain kertoo sisään tulevan voimakkuuden äänenvoimakkuussäätimellä asetetulla määrällä, yliohjautuu vahvistin nopeammin, kun sisääntulovoimakkuus on suurempi. Voittajaan otetaan yhteyttä sähköpostitse. Lisääkö refleksiviritys tehontarvetta? Olenko ymmärtänyt oikein, että kun refleksiputket tukkii, niin vahvistimelta ei tarvita niin paljon tehoreserviä matalien äänien toistossa, kun kartio pysyy paremmin kontrollissa suljetun ilmatilan vuoksi. Muovikondensaattoreihin ei ikä vaikuta senkään vertaa. Se tarkoittaa koko jakosuotimen suunnittelua uusiksi. Kotiin tarkoitetun passiivikaiuttimen suunnittelussa joudutaan lähtemään liikkeelle bassopään herkkyydestä, koska muita alueita on järkevämpää vaimentaa tarvittaessa. Viritystaajuuden ympäristössä refleksiputki toistaa suurimman osan bassoista, ja elementin oma liikepoikkeama on pienempi kuin vastaavassa suljetussa. CD-soittimen annosta musiikkisignaalin huiput ovat tyypillisesti kahden voltin luokkaa, mutta esimerkiksi digiboksilla ja tavallisella virittimellä paljon pienempiä. Jos teho ei riitä, on kolme vaihtoehtoa: herkemmät kaiuttimet, tehokkaampi vahvistin tai hillitympi kuunteluvoimakkuus. Millä volume-asetuksella vahvistin yliohjautuu? Pystyisikö vahvistintestien yhteydessä luotettavasti ilmoittamaan missä voimakkuussäätimen asennossa mikäkin vahvistin alkaa säröytyä. Voit siis rauhassa kuunnella kaiuttimiasi vielä ensi vuosikymmenen, ja vasta sitten ruveta murehtimaan jakosuodinkomponenttien ikääntymistä. Jos tuolla alueella tulee pahoja huonekorostumia, voi niitä tasoittaa putken tulppaamisella. Vai oliko se juuri päinvastoin, että kun kartion liikerata kasvaa suljetussa kotelossa, niin myös vahvistintehoa menee enemmän loppiais-lurjus Refleksikotelon ja suljetun kotelon helppous tai vaikeus vahvistimelle ei ole täysin yksioikoista. Mikäli kaiuttimestasi jostain syystä rikkoontuu kondensaattori, kannattaa uusi malli valita huolellisesti. Seinäsijoituksessa bassoalueen hyötysuhde kasvaa, kun säteilyavaruus puolittuu. Sellaiset, jotka voi vaihtaa itse ajan myötä, kuten tein aiemmin normaaleille kaiuttimille kondensaattorien iän tultua täyteen
Huippuluokan HighEnd-laitteistot, kotiteatterit ja kotiteatteri-installaatiot. Voit myös lähettää digitaalisen kopion sähköpostilla osoitteeseen toimitus@hifimaailma.fi otsikolla Ristikko 4/2009. Plasma ja LCD -teräväpiirtotelevisiot, uusimman sukupolven Blu-Ray -soittimet, videotykit, valkokankaat, huippukaiuttimet, kuulokkeet, välijohdot, tarvikkeet, ääni- ja kuvatallenteet... ja 27.9 Laadukas kaksi- ja monikanavainen äänentoisto eri hintaluokissa. KAIKKIEN AIKOJEN SUURIMMAT HIFIMESSUT! Hifiristikko 4/2009 Lähetä ratkaistu ristikko 3.8. Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan 30 euron lahjakortti Filmifriikkiin. Nimi Osoite Puh. 78 HIFIMAAILMA 4/2009. Esillä myös autohifiä usean esittelyauton voimin. ja 27. mennessä osoitteeseen Olarinluoma 15, 02200 Espoo. syyskuuta 2009, Radisson SAS Royal Hotel, Helsinki MERKITSE JO NYT KALENTERIISI 26. HELSINKI &+KOTITEATTERI HIFIMAAILMA 2008 HIFIMESSUT END HIGH Laadukkaan äänen- ja kuvantoiston hifimessut 26
fi (kohdassa palvelut) tai voitte olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen tilaukset@hifimaailma.fi tai käyttäen lehden palvelukuponkia. PALVELU K U P O N K I AsiAkAsPALVELU tilaukset, osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset hoituvat helpoiten soittamalla suoraan asiakaspalveluumme. 6 kk määräaikaistilaus 33 euroa. YLEistÄ AsiAA tEkstisisÄLLÖstÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ja tilausmaksu laskutetaan määrätuin laskutusvälein (6 tai 12 kk) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituisen määräaikaistilauksen hinta. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. Ulkomaantilauksien postimaksulisä + 24 euroa. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja katkaisee, peruuttaa tai muuttaa tilauksen määräaikaiseksi. Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. Hifimaailma tilaus / palvelukuponki Tilauksen voit tehdä myös netissä tai soittamalla palvelunumeroon Tilaan Hifimaailman Itselleni Lahjaksi Heti Numerosta/2009 Kestotilaus 12kk(59) 6kk(31) Määräaikaistilaus 12kk(64) 6kk(33) Muutanmääräaikaistilauksenkestotilaukseksi Peruutankestotilauksenipäättymäänmaksetunjaksonloppuun Osoitteenmuutos,alkaen/2009 TilaanHifimaailma-paidan.Normaalihinta21,90,Kestotilaajille14,90 Valkoinen Kotiteatterinmusta S M L XL Asiakasnumero (laskusta tai osoitekentästä) tilaaja, tilauksen maksaja tai edellinen osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin Lahjatilauksen saaja tai uusi osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin Osallistu lukijakyselyyn ja voita Rega RS1 -kaiutinpari. WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvomme 595 euron arvoisen Rega RS1 -kaiutinparin. Tilaajapalvelut iO-Kustantajapalvelut Oy Tunnus 5010448 INFO:HIFI 30003 VASTAUSLÄHETYS HIFIMAAILMA 4/2009 HIFIMAAILMA POSTIMAKSUN MAKSAA HIFIMAAILMA 79. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. tiLAUsHiNNAt 2009 6 kk kestotilaus 31 euroa. Palvelut ovat käytettävissänne myös internetissä www.hifimaailma. Puhelin: 010 778 6400 (arkipäivisin klo 816). Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. Peruutus astuu voimaan kahden viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä. VUosikErtA: 8 NUmEroA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa tiLAUstEN sÄÄNNÖt Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen tilausjakso (6 tai 12 kk) alkaen ensimmäisestä mahdollisesta numerosta ja päättyen siitä alkaen sovitun aikajakson loppuun. 12 kk kestotilaus 59 euroa. Tilaus laskutetaan tilauksen alkaessa ja aina uuden tilausjakson alussa. tiEtosUoJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Tämä voidaan tehdä puhelimitse, internetissä tai lehden palvelukupongilla. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailmalehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimittujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. Tilaus jatkuu pääsääntöisesti aikaisemmin maksetun tilausjakson loppuun. Toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Uusi tilaus (määräaikainen tai kestotilaus, myös kestotilauksen uusi tilausjakso) voidaan kuluttajasuojalain (KSL 6:15) perusteella peruuttaa kuluitta 14 vuorokauden kuluessa tilausvahvistuksen ja/tai tilausta koskevan laskun vastaanottamisesta. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 12 kk määräaikaistilaus 64 euroa. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa
044-9930340, osoitekoti@hotmail.com Hifi 2/2 -kaiuttimet. Todella vähän käytetty. Hifilehden testivoittaja nyt myynnissä. Puh. 0500-789 692 tai 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 Hämeenlinna www.tlaudio.fi MAAHANTUONTI JA MYYNTI: www.audist.fi Myydään Uusi Amphion Impact 400 -subwoofer, valkoinen. 040-3004524, petteri.tirkkonen@dimex.fi CLASSIC AUDIO KÄYTETTYJEN ÄÄNENTOISTOLAITTEIDEN ERIKOISLIIKE MYY, OSTAA, VAIHTAA VINTAGE-HIFI YMS... Cardas Crosslink 1S -kaiutinjohto, 1 kpl, pituus 1 metri. Hp. HDMI+SACD. Puh. Kullatut naparuuvit, ja sis. Homegrown Audion puhdashopeakaiutinjohdot. Pakettina mieluiten. Hp. 044-3234999, jonez@city.fi CD-soitin H/K HD7325. 040-5617899, ville@phenomena.fi DAT nauhoja Maxell 120 DAT n. Jorma. 050-4003902, veijo.erkkila1@luukku.com Duntech Black Pearl -kaiuttimet Duntechin omilla jalustoilla. 80 . Laitteessa mm. Kysy lisää, SMS ja eMail. Hp. 300 . Puh. Puh. Maksu noudettaessa. ILMOITUSTILAN MYYNTI HIFIMARKKINOILLE: Yritykset voivat ilmoittaa Hifimarkkinoilla maksullisilla ilmoituksilla. 1250 . Ja kauppa käy vilkkaana. H. Hp. Pianomustat, 2000-luvun alusta. Uudenveroiset, vähän käytetyt. Koaksiaaliliitäntä, kaukosäädin. Sijainti Kuopio. 09-4546086 Myytävänä olisi moitteettomassa kunnossa oleva vähällä käytöllä ollut NAD 214 -päätevahvistin. Puh. 09-4546086 Spectral Corner TV11110 -laiteteline. H. 0500 550 054 Asadon Aarteet Vieraile sivuillamme www.asadonaarteet.net MA Sulj - TI-PE 10-17.30 - LA 10-15 - SU 11-15 Pillikatu 2, 11910 Riihimäki puh. Puh. Puh. Edelleen myynnissä sama malli. Puh. Hp. 100 , sijainti Espoo. Vahvistin sijaitsee Kuopiossa, mutta lähetys helposti särkyvänä on mahdollista. 040-5873998, tomi_tran2009@yahoo.com www. Puh. Aikoinaan 2003 Simexiltä tilattu hintaan 1219 . Pituus 1 metri. ARIMAN.FI 80 HIFIMAAILMA 4/2009. 120 /tarjous. Puh. Ostettu Verkkokaupasta 9.7.2008 hintaan 149,90 ja kuitti sekä paketti löytyy. 100 Puh. 040-5617899, ville@phenomena.fi Lattiakaiuttimet Jamo S-708, hopeanharmaat, noin metrin korkeat, hinta 260 . Kestää 110kg painoa = isonkin CRT-töllön. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. scratch pad ja muut DJ -toiminnot. 0503715792, timop.huttunen@hotmail.com Mark Levinson Nº 383 integroitu vahvistin. Dolby Surround 5.1, 100 W/kanava. 050-3617259, markus.peltomaki@gmail.com Sony STR-DE435 viritinvahvistin. Hintapyyntö olisi 160 /tarjoa. H IFI MA R KKINAT: Yksityis henkilöiden myynti- ja os to p a l s t a NÄIN ILMOITAT HIFIMARKKINOILLA: Julkaisemme Hifimarkkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänenja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. Hyvässä kunnossa, vähällä soitolla olleet. Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen aineistot@hifimaailma.fi. Puh. 100 . Hienot MDF-kotelot. Puh. classicaudio.fi · Iso Roobertinkatu 44, Helsinki Avoinna ma-to 11-18 ja pe-la 11-16 · Puh. Soita ja kysy lisää. Virheetön, tarpeettomana muuton jäljiltä paketoituna elmukelmuun. Hp 2200 / tarjous. Käyttämätön. 044-5596090, konemies@gmail.com Uusi Numark iCDX -DVD/CD/MP3-soitin jossa mm. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA P. 045-6354496, jyrki1.niskanen@pp.inet.fi Denon DVD-1920. Laitteet ovat uusia. Kts. 040-9000004, lasse.kuutti@kotikone.fi · HIGH-END · KOTITEATTERI · TARVIKKEET · TL-Audio Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Laatua ymmärtävälle ja etsivälle laadukas "räkki". 0400-234425 Infinity Kappa 100 -kaiuttimet Puh. Puh. Nouto Vantaa, ei lähetystä. Bassokeskiääniset uusittu (accusound). 050-5290438 Markku käytettyjä CD-levyjä ja DVD-elokuvia MAAN SUURIN VALIKOIMA Valikoimassa yli 20.000 levyä! MYÖS UUTUUDET JA VINYYLIT WWW. 130 kpl, äänitetty kerran sekä muutama TDK 120 DAT avaamattomassa pakkauksessa. Hp. Kotelo kolmionmallinen MLTL. Puh. Laite Tampereella. Stand 4 hopeiset jalustat. Ilmoitustilan myynti ja varaukset toimituksesta: HIFI-Mediat Oy, Olarinluoma 15, 02200 Espoo, puhelin 010 778 6401, faksi 010 778 6410, toimitus@hifimaailma.fi Ilmoitusaineistot toimituksen osoitteeseen tai sähköisessä muodossa aineistot@hifimaailma.fi Itse tehdyt kaiuttimet Jordan JX92s -elementeillä. johdotus hopeoitua teflonia. 1100 (l) x 650(k) x 540 (s) mm. 050-3501190, jukka.r.pitkanen@gmail.com Virheettömät ja naarmuttomat Dynaudio Focus 140 -kaiuttimet, mustat. 45 . 040-5031033, seppoansku@gmail.com Sony kannettava DAT-soitin TCD-D7. 044-2732333, peter.topper@yahoo.co.uk Sennheiser HD 595 -kuulokkeet. kuvat http://www. Haluttaessa kuvia sähköpostiin. Hinta 750 . 50 . nettimarkkina.com/viewItem.php?id_ item=629084 Puh. Puh
050-4120556, michele.scarciello@gmail.com Xindak Muse 3.0 CD-soitin, n. Ulkoinen virtalähde ja nopeudensäätö. Kukosäädin. Kiinalainen Relyonmerkkinen 300B-SET-vahvistin 2x9 W Valve-Artpääteputkilla. Kuuntelu mahdollista Janakkalassa. 050-5275502, atopio@sci.fi HIFIMAAILMA 4/2009 81. Graham Slee Fanfare -phonoaste MC-rasioille, 1,5 v. 400 . 150 . Puh. Uudempaa MM-sarjaa, hp. Putkija transistoriulostulot. vanha. 250 . 140 . Hp. Puh. 045-6354496, jyrki1.niskanen@pp.inet.fi WLM Diva Monitor -kaksitiekaiuttimet, Itävaltalaista huippulaatua! Uudenveroiset ja todella edullisesti tarjolla, vain 1650 . 600 . Mielellään nouto turvallisuuden vuoksi. 2v vanha. 050-5275502, atopio@sci.fi Transparent music Link, 1,5 metriä pitkät RCA-johdot. H. Hp. H. Kotimaisen TK-cablesin Grayling V -RCA-johdot, pituus 1,8m. Systemdek IIXE900 -merkkinen levysoitin Rega RB300-varrella ja Goldring Eroica LX low output -MC-rasialla. Hp. 300 . Puh. Puh
Joukossa on kaksi kotimaistakin uutuutta. T U L O S SA SEURAAVASSA NUMEROSSA Hifimaailma 5/2009 ilmestyy 14.8 Järeät subwooferit vertailutestissä. Mallin jujuna on herkkyys, 97 dB/W. 82 HIFIMAAILMA 4/2009. Rakennusohjeena sirolinjainen kaksitiekaiutin, joka viihtyy seinustalla. Viisi tukevaa vaihtoehtoa 1 500 2 600 eurolla. Vaativan harrastajan jalustakaiuttimet vertailutestissä. Miten sujuvat sävyt ja integraatio musiikilla, miten riittää kapasiteetti elokuville. Kahdeksan mallia 2 000 3 000 euron haarukkaan
09004 6 414881 873440 187344-09-04 PAL.VKO 2009-31