Hifimaailma 4/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

HIFImaailma 4/2012 8,90 Kokeilussa KEFin kohutut 25 000 huippukaiuttimet LAADUKKAANÄÄNENJAKUVANERIKOISLEHTI VERTAILUSSA soittimet Ensitestissä upea Elac 509 VX-JET Vertailussa 9 kaiutinkaapelia Hifiman EF5 kuulokevahvistin ja HE500 kuulokkeet TESTISSÄ: Asus BDS-700 monipuolinen Blu-ray-soitin · Spendor S3R5 ja A5 jalusta- ja lattiakaiuttimet · 9 kaiutinjohtoa · Kenwood RA-5000 -viritinvahvistin · Elac FS 509 VX-JET -huippukaiuttimet · NAD C390DD -digitaalivahvistin · Polk Audio LSiM705 -lattiakaiuttimet · KOKEILUSSA: Hifiman EF5 -kuulokevahvistin ja HE500-kuulokkeet · KEF BLADE 25 000 huippukaiuttimet · GATO AUDIOn loistelias laitekattaus · Audio Space 3/5 -kaiuttimet, legendan uusi painos · MUUTA: Hifiharrastaja esittelyssä · Kolumnit: Mitä minä luulen ja Tommin kaiutin · Hifistin levyvaliot · Uusia tuotteita...
Puhelin 09-344 3949 e L äMySK au P Paa J o vu od eSta 1997 MR Hifi nettiKauPPa www.mrhifi.fi. Lukuisia kokemuksia rikkaampana, mutta yhä nuoruuden innolla ja sopivalla nöyryydellä kyllästettynä, on mukava lähteä käynnistämään myös toista 15-vuotistaivaltamme. Myös sen jälkeen, kun kauppa on tehty. MR Hifi Boutique rastilanraitti 5 a MR Hifi Second Hand StoRe rastilanraitti 3 rastilan metroasemalta 200 m. avoinna tipe 1218 sekä la 1014. w w w.propellihattu.fi NöyriMMät KiitoKSeMMe eNSiMMäiSeStä 15 vuodeSta KuuLuu teiLLe, raKKaat aSiaKKaaMMe. Kun tarkemmin ajattelee, on 15 vuotta ihan mukava ikä. Sitä kaikista tärkeintä emme tule jatkossakaan unohtamaan asiakas on meille tärkein
Hyvää ääntä saa myös Blu-ray-soittimesta. Pisteasteikko on 0-10. Toimituksessa käväissyt Gato-kokonaisuus, joka sisälsi laitetelineitä lukuun ottamatta kaiken tarvittavan, huumasi kaikin puolin. Kuuntelun kokonaisarvona muodostuu kuuntelijoiden antamien pisteiden keskiarvosta. PÄÄ K I R J O I T U S TOIMITUS Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi Päätoimittaja Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi P. Koska numeerinen arvosana kuvaa vain yleisvaikutelmaa äänen laadusta, tulee myös kuuntelun kirjalliseen arvioon kiinnittää erityistä huomiota. TOIMITUKSEN VALINTA Hifimaailma Hifimaailma TESTIVOITTAJA TESTIMENESTYS Hifimaailma Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA SUOSITTELEMME TESTIMENESTYS TESTIVOITTAJA-maininnan saa pääsääntöisesti vertailutestin parhaat kokonaispisteet tai tasapistetilanteessa äänenlaadultaan parempi ja/tai edullisempi tuote. Painotukset on mainittu testien pistetaulukoissa. Äänenlaadullisesti peruskaapeli puolustaa paikkaansa, vaikka sävyllisesti toisenlainen vaihtoehto saattaakin saada aikaan loppujen lopuksi miellyttävämmän tuloksen. Osalle setityksen synergian eli kokonaisuuden hiominen laitevalinnoilla pitää mielenkiinnon yllä ja lompakon ohuena. Ehkä järkevin vaihtoehto onkin hankkia elokuvien katsomiseen se edullinen mutta omaan käyttöön toiminnoiltaan sopiva Blu-ray-soitin ja tehdä cd-soittimella musiikin kuuntelua varten sitä paljon puhuttua hienosäätöä. Avustajat: Juhani Ahonen, Jaakko Eräpuu, Jussi Hermunen, Matti Hermunen, Juha Kaski, Jarno Laine, Mikael Nederström, Petri Teittinen ULKOASU: DDM Group Oy ILMOITUSMYYNTI: Pop Media Oy, Puhelin: 010 778 6405 ilmoitusmyynti@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400, Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi VUOSIKERTA: 10 NUMEROA (9 lehteä) JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hifi-Mediat Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 PAINOPAIKKA ISSN 1796-6507 Hifimaailma Hifimaailma HYVä OSTOS Mauri Eronen Toimituspäällikkö Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma HYVä OSTOS TESTIVOITTAJA HIFIMAAILMAN ARVOSTELUSTA PISTEET: Vertailutesteissä tuotteet arvostellaan ja pisteytetään eri tuoteryhmille määritellyillä osa-alueilla (mittaukset, ominaisuudet, käyttö, äänen- ja kuvanlaatu, jne.). Pisteasteikko on 0-10. Vaikka laitehylly näyttääkin sillisalaatilta, tuottaa itse löydetty äänellinen kokonaisuus ylpeyttä. Yhteensopiva design, omalaatuisen upea viimeistely ja tärkeimpänä koukuttavan läpivalaiseva mutta silti rauhallinen soundi osoitti, että loistavuuden eteen ei tarvitse välttämättä tehdä töitä. Valmiin laitekokonaisuuden toisessa ääripäässä on soinnin hiominen kaapeleilla. Kaikille osa-alueelle on tarkat kriteerit pisteiden muodostumisesta. Hyvän ja itselle sopivan äänen välillä on kuitenkin eroa, minkä vuoksi saattaa olla tarpeen hankkia kuitenkin se dedikoitu soitin cd-soittoon. Vuosikausia kestäneelle laiterumballe on vaihtoehto. Kuunteluissa halvin lamppujohtokaan ei noussut kelvottomana esiin, joten skeptikoidenkin yöunet säilyvät. Yksittäislaitetesteissä SUOSITTELEMMEmaininnan voi saada erittäin hyväksi (5 tai 4 tähden arvoiseksi) todettu tai esimerkiksi erittäin hyvän hinta/ laatusuhteen omaava tuote. Tähdet kuvaavat laatutasoa seuraavasti: Ehdotonta huippuluokkaa Kiitettävä (korkeatasoinen tuote) Hyvä (hyvä tuote, mutta varauksin) Tyydyttävä (keskitasoinen suorituskyky) Välttävä (suorituskyky selvästi alle keskitason) Ei suositella Hifimaailma Hifimaailma Vertailutesteissä SUOSITTELEMME-maininnan voi saada myös HYVä tuote,HINTALAATUSUHdE joka ei yllä kokonaispisteissä testivoittajaksi, mutta ansaitsee silti erityismaininnan tasaväkisen pistetilanteen tai muun erityispiirteen johdosta, esimerkiksi hinta/laatusuhde on poikkeuksellisen hyvä tai tuotteessa on muuta SUOSITTELEMME huomionarvoista. Hifimaailma Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE HIFIMAAILMA 4/2012 3. Kokonaispisteet muodostuvat osa-alueiden painotetusta keskiarvosta. 010 778 6404 HIFImaailma Ääntä itselle Hienosäätö ja itseä miellyttävän soundin hakeminen on monelle se juttu hifiharrastuksessa. Tässä numerossa sokkona kuulosteltu kaiutinjohtorypäs edustaa äänellisten asioiden säätöä pienessä mittakaavassa. 010 778 6401 Toimituspäällikkö Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi P. Niiden merkitystä ei kannata kuuntelematta tyrmätä. KUUNTELUARVOSTELU: Kuuntelut tehdään pääsääntöisesti kahdella ja vertailutesteissa sokkokuunteluna 4-6 kuuntelijalla, jotka kukin kuuntelevat ja pisteyttävät tuotteet erikseen. Jo järkevän hintaisilla kaapeleilla voi tietynlaisessa laitekokonaisuudessa syntyä pieniä mutta luonteeltaan selviä eroja. Siis hifikauppojen ja nettipalstojen penkomista. Yli 20 000 euron paketin takia joutuu toki harrastamaan toisenlaista pakertamista
Teknisesti onnistuneessa kaiuttimessa dynamiikkaa riittää reippaasti. 64 Kenwood RA-5000 -viritinvahvistin Kaksikanavainen viritinvahvistin monikanavaisen äänen ymmärtävillä hdmituloilla, koska takakaiuttimille ei aina ole tarvetta. 4 HIFIMAAILMA 4/2012. TÄ S S Ä N U MERO SS A HIFImaailma 4/2012 8,90 Kokeilussa KEFin kohutut 25 000 huippukaiuttimet LAADUKKAANÄÄNENJAKUVANERIKOISLEHTI VERTAILUSSA soittimet Ensitestissä upea Elac 509 VX-JET Vertailussa 9 kaiutinkaapelia Hifiman EF5 kuulokevahvistin ja HE500 kuulokkeet HIFImaailma 40 Spendor S3/R5 ja A5 kaiuttimet Sivistyneeksi luonnehditulla Spendorilla on pitkät perinteet. Edulliselle Blu-ray-soittimelle luvataan laaja tuki myös tiedostotoiston saralla. Hinta ja laatu kävelevät jälleen käsi kädessä. T E S T IT 10 Asus BDS-700 -Blu-ray-soitin Taiwanilaisvalmistajan viihdeelektroniikkasektorin valloitus jatkuu. Luonnollista ääntä kuuntelee mielellään. H IFIMA A ILMA 4 /2 0 1 2 LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI TESTISSÄ: Asus BDS-700 monipuolinen Blu-ray-soitin · Spendor S3R5 ja A5 jalusta- ja lattiakaiuttimet · 9 kaiutinjohtoa · Kenwood RA-5000 -viritinvahvistin · Elac FS 509 VX-JET -huippukaiuttimet · NAD C390DD -digitaalivahvistin · Polk Audio LSiM705 -lattiakaiuttimet · KOKEILUSSA: Hifiman EF5 -kuulokevahvistin ja HE500-kuulokkeet · KEF BLADE 25 000 huippukaiuttimet · GATO AUDIOn loistelias laitekattaus · Audio Space 3/5 -kaiuttimet, legendan uusi painos · MUUTA: Hifiharrastaja esittelyssä · Kolumnit: Mitä minä luulen ja Tommin kaiutin · Hifistin levyvaliot · Uusia tuotteita... 44 Polk Audio LSiM705 -kaiutin Edullisista kaiuttimista tutun Polkin yläpään malli soi rasittamattoman täyteläisesti. Miltä kuulostaa sen kaksi nykymallia, solakka lattiakaiutin ja piskuinen suljettu jalustaversio? V E R TAILUT 28 Blu-ray-soittimet 400800 Vertailutestissä kuusi Blu-ray-soitinta, joiden elokuvallisien kykyjen lisäksi testattiin äänenlaatu cd-toistossa. 18 Elac FS 509 VX-JET -kaiutin Suositun kaiutinvalmistajan uusi huippumalli on teknisesti ja rakenteellisesti hieno
Tuo sittemmin lähes kulttimaineen saavuttanut Hifi 12/2 sisälsi Dynaudio D-28 -kalottidiskantin ja Seas P-17REX -basso/keskiäänielementin. Ajovastuun otti Marantz PM 84 mkII -vahvistin, joka muuten löytyy omistajaltaan edelleen. 60 Audiospace AS 3/5A -kaiutin Legendaarisen BBC-tarkkailumonitorin uusi painos tarjoaa leppoisaa ääntä ja uskottavaa ääntä varttuneeseen makuun. TIETOA J A TAITOA 22 Kaiutinjohtojen erot Onko kaiutinkaapelilla väliä. 3 Pääkirjoitus Ääntä itselle 6 Uutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. Taakse putkitetun refleksikotelon bassoissa oli potkua ja iskuvoimaa. Eikä valinta osunut ihan mihin tahansa veiviin, vaan sittemmin järkivalinnaksi osoittautuneeseen Linn Sondekiin. 54 ETI Quiessence -kaapelit Liitinpuolella suosittu ETI näyttää osaamisensa myös kaapelipelissä. Pettymyksistä huolimatta matka jatkui ja kokemukset karttuivat. Modulaarinen vahvistin sisältää fiksuja ominaisuuksia. Vaan eipä ollut pelkkää auvoa alku kaiuttimien kanssa, niiden maineesta huolimatta. Saulin kohdalla tämä tarkoitti Gradient 1.3:n hankintaa. LUKIOSSA HÄN SAI TEHTÄVÄKSEEN SUOMENTAA ARTIKKELIN, JOSSA VANNOTTIIN VUOLAASTI C-KASETIN SYRJÄYTTÄVÄN VINYYLIN ÄÄNENLAATUNSA ANSIOSTA. Innokkaan kuuntelijan ja ammattiäänentoiston kanssa painivan Saulin kotoa löytyy iso liuta vuosien varrella hankittua tavaraa. VAKIOT 74 NAD C 390DD integroitu vahvistin Kaiutinantoihin saakka digitaalinen rakenne ei tee ääneen suuria muutoksia ja osaa olla autenttisesti raikkaan elävä. Eikä yläpääkään ollut hullumpi. 71 Levyarvostelut Arvioita uutuuslevyistä. Eräs numero esitteli Pekka Tuomelan suunnitteleman, laadukkaan kaksitien. Lisää vain äänilähde. 50 Hermuset: KEF Blade -kaiutin Kypsään 50 vuoden ikään tullut brittivalmistaja kehittyy edelleen. Lähes uutta vastaavassa kuosissa kumpainenkin. Kaiuttimet jäivät vielä kuitenkin hankkimatta, ja alkuun oli pärjättävä Koss Pro 4AA-kuulokkeilla ja Armstrong-vahvistimella. 56 Sillä korvalla: Gato Audio -laitteisto Gato Audion koko laitekattauksen sisältävä kokonaisuus on upeasti viimeistelty ja hurmaavasti ääntelehtivä. 82 Tulossa Seuraavassa numerossa... K O K EILUT 46 Hifiman EF5 -kuulokevahvistin ja HE500-kuulokeet Tuoreen kiinalaisvalmistajan pikkuruiset namurasiat vahvistavat äänen ilmaville, magnetostaattisille kuulokkeille. ARTIKKELISTA SYTTYI KIPINÄ. KASVUKIPUJA Kun sukanvarteen kertyi riittävästi ostovoimaa, hankinnan kohteena olivat Acoustic Research AR-2ax -kaiuttimet. 68 Hifimaailman levyvaliot Poimintoja laadukkaista uutuuslevyistä. Viimeksi mainituista Gradientin subeilla höystettynä. Varreksi on vuosien varrella päivittynyt Akito II ja rasioina vuorottelevat, tilanteen mukaan Denon DL-304 ja Ortofon MC30 super. Samoihin aikoihin Jorma Salmen luotsaama Gradient Oy julkaisi jo kolmannen inkarnaationsa hallitusta suuntaavuudesta ja hassusta habituksesta. Leppoisa tuokio vie tarinoinnin vuoteen 1975. H A RRA S T U K S E N A HIFI: SAULI FORSMA N n TEKSTI JA KUVAT: JUSSI ARVIO uttelemme Sauli Forsmanin kotona sekä hifin että äänentoiston historiasta. Kokeilimme australialaiset väli- ja kaiutinkaapelien lippulaivat. Tutkimme ja kuuntelimme 9 edullista kaiutinkaapelia ja havaitsimme, että kaapelit vaikuttavat ääneen yllättävän paljon. UUDENVEROISESSA KUNNOSSA, TIETENKIN. Halu ymmärtää ja oppia audiomaailman lainalaisuuksia sai innokkaan harrastajan tutustumaan HIFI-lehteen. Source first, siis jo lähes neljä vuosikymmentä sitten. J TURKULAISEN SAULI FORSMANIN HARRASTUS ALKOI KUIN VARKAIN. Yhteen hienosti sopiva setti ei ole halpa mutta ei jätä paljoa parantamisen varaa. Silloin lukiota käyvä opiskelija otti harrastuksessa askeleen oikeaan suuntaan ja sijoitti opintolainansa vinyylisoittimeen ja oheistarpeisiin. Matti Hermunen tutkaili tuoreeltaan muotoilullisesti huikeata Bladea. HIFIMAAILMA 4/2012 5. Samaiseen, joka tänäkin päivänä komeilee moitteettomassa kunnossa ja soittovalmiina olohuoneessa. 78 Hifimarkkinat Markkinapaikka yksityisille ja yrityksille. Ennen kuin huomattiinkaan, vaihtui vuosikymmen. Paneelit vakuuttivat jopa siinä määrin, että molemmat ovat yhä Saulin hallussa. Mutta se ei liene enää yllätys... HIFIMAAILMA 4/2012 koko skaalan kameleontti 14 HIFIMAAILMA 4/2012 SAULI FORSMAN 15 HARRASTUKSENA HIFI 14 Sauli Forsman Turkulaisen hifiharrastajan taival äänentoistossa alkoi lukiossa c-kasetin ylivertaisuudesta kertovan tarinan suomennostehtävästä. 1980-luku kavensi lahkeita ja suurensi tilipussia. Sittemmin matkalta on jäänyt hyviä muistoja sekä Magnepan 1.5- että Quad ESL63kaiuttimista. Sauli muistelee, kuinka kuulokkeiden jälkeen vastassa olivat huoneakustiikka ja ne tavalliset sijoittelun ongelmat. 66 Blu-ray-arvostelut Blu-ray-elokuvia koekatseltuna. Lisäksi kiinnostus hifiin elpyi pienen taantuman jälkeen
Ohessa puuttuneet tiedot Maahantuoja/edustaja: VisualPro, www.visualpro.fi Hinta: 269 euroa Kuvaliitännät: 1 x hdmi, 1 x komponentti, 1 x komposiitti Ääniliitännät: stereo rca, spdif (optinen+koaksiaali) Muut liitännät: LAN (RJ45) + WLAN 802.11n, 4 x USB 2.0 1 x USB 3.0 (Host), 1 x USB 3.0 (Slave), SATA, digitaalinen optinen ja koaksiaali, E-Bus Mitat (l x k x s): 197 x 62 x 198 mm Paino: 1 kg Samassa numerossa olleessa Widealab Aurender S10 kovalevysoittimen kokeilussa väitettiin merkin olevan Kiinasta. Uusi kysely osoitteessa www.hifimaailma.fi/kysely Bluetooth-putkivahvistimia Putkitekniikkaan perustuvista studiolaitteistaan tunnettu englantilainen TL-Audio on vuodesta 2006 lähtien markkinoinut Fatman-merkillä audiotuotteita myös kuluttajasektorille. Mallistosta löytyy myös suositut sohvaan tai penkkiin kiinnitettävät BassShakerit. Sen voitti Juuso Mykkänen Vantaalta. Hieman kevyempää osastoa edusti 125625 euron hintaisten tulppakuulokkeiden vertailutesti. Vai oliko? Hifimaailma 5 vuotta sitten Hifimaailman-lehden numerossa 4/2007 oli vertailutestissä 600800 euron integroidut vahvistimet, siis lähes sama hintaluokka kuin edellisessä numerossa 3/2012. Uusia tuotteita on tulossa kesällä kun Reckhorn julkaisee uuden A-405subwoofervahvistimen. Parhaat kuuntelupisteet sai Shure E500. Vahvistimeen integroitu Bluetooth-tekniikka mahdollistaa langattoman audiostriimauksen, ja sen kanssa voidaan käyttää kaikkia Bluetoothyhteensopivia laitteita. Tämä numeroa on edelleen saatavana niin paperilehtenä kuin luonnollisesti digiversionakin (www.hifimaailma.fi kohdassa edelliset numerot). Bassokorjaimia ja -vahvistimia Saksalaisen kotikäyttöön suunniteltujen subwoofervahvistimien ja aktiivisuotimien valmistajana tutun Reckhornin maahantuonti on siirtynyt Hifitalolle. Numeron 3/2012 testi Tommin Speakers Parenthesis -kaiuttimista oli ilmeisesti aprillipila. Mi-Tube on suunniteltu käytettäväksi yhdessä kannettavien laitteiden, kuten älypuhelimien, iPadien ja vastaavien laitteiden kanssa. Uusin tuttavuus on integroitu putkivahvistin Fatman Mi-Tube, joka on varustettu Bluetooth-tekniikalla. Laitteen mitat ovat 18,3x14,5 cm ja paino 4 kg. Lisätiedot: www.fat-man.co.uk Herra Hifi "murrosiässä" Laadukkaan hifi erikoisliike MrHifi täyttää tänä keväänä 15-vuotta. Lisätietoja: www.hifitalo.fi LUKIJAKYSELY 3/2012 Hifimaailman numeron 3/2012 lukijakyselyyn vastanneiden kesken arvottiin stereovahvistimien vertailutestin voittaja NAD C356BEE -vahvistin. Lisäksi vahvistimen kaksi RCA-tuloliitäntää mahdollistavat linjatasoisten äänilähteiden liittämisen. Creekin, Marantzin ja Rotelin mallitkin olivat lähes samat. Mallistossa jatkaa B-2-bassokorjain sekä aktiivisuodin S-1. Juhlavuoden kunniaksi MrHifissä on nyt keväällä useita mielenkiintoisia esittelytapahtumia. Lisätietoja: www.mrhifi.fi 6 HIFIMAAILMA 4/2012. Onneksi olkoon! PS. Widealab on kotoisin Koreasta. Mi-Tube on saatavissa kiiltävän valkoisena ja mustana. Vahvistimissa ei paljon uudistumista ole tapahtunut. Tässä numerossa esittelimme myös Hifimaailman ensimmäisen rakennussarjan, HM-122 2-tie jalustakaiuttimet. Harvinaisen ruma design mutta hyvä ääni. Mi-Tuben lähtötehoksi on ilmoitettu 28 W per kanava 0,5 % säröllä ja 86 dB:n signaali/kohina-arvolla. Tämä on väärä tieto. TUOTEUUTISET n KOONNEET: TEPPO HIRVIKUNNAS JA HARRI KATAS OIKAISUT Hifimaailman numeron 3/2012 Egreat R300Pro -mediasoittimen kokeilusta oli jäänyt pois maahantuojan yhteystiedot ja ominaisuustaulukko. Se on pitkä ja kunnioittava ikä hifin erikoisliikkeelle. Pitäisiköhän tästä tehdä uusittu versio. Saatavuudesta Suomessa ei ole tietoa, mutta Englannissa Mi-Tuben suositushinta on noin 240 puntaa
Toistoalueeksi ilmoitetaan 45-20000 Hz. Thomson- ja RCA-merkkkisiä tuotteita. Kaiuttimia ohjataan erillisellä aktiivijakosuodatin/vahvistinyksiöllä. Stream Magic 6 on saatavana mustana tai hopeisena ja sen suositushinta on 999 euroa. Muita digitaalisia tuloliitäntöjä ovat optinen toslink ja koaksiaalinen s/pdif, jotka soveltuvat esimerkiksi blu-ray-soittimelle, tv:lle ja mediastriimerille. Jakotaajuudeksi ilmoitetaan 2,1 kHz ja tehoa luvataan 50 wattia kullekin elementille. Syksyllä joukkoon liittyvät Tanska, Norja ja Portugali. Sarjan suositushinta on 1899 euroa. Striimauksen magiaa Cambridge Audio Stream Magic 6 on ylinäytteitystekniikalla (upsampling) varustettu verkkomusiikkisoitin. Muut maat mukaan lukien Suomi saavat odottaa vielä vuoden 2013 kevääseen. Stream Magic 6 tarjoaa joukon palveluja kuten Aupeo!, BBC iPlayer Radio, Pandora, Rhapsody, Sirius/XM ja MP3Tunes. Stream Magic 6 toimii myös digitaalisena esivahvistimena, joten siihen voidaan liittää suoraan aktiivikaiuttimet tai erillinen päätevahvistin. Lisätietoja: www.sony.fi HIFIMAAILMA 4/2012 7. Yhdellä kaukosäätimellä hallittava UPPLEVA sisältää LED-television, langattomalla subwooferilla varustetun 2.1-äänentoistojärjestelmän sekä Bluray -soittimen. Usb-portit ja hdmi-liitännät mahdollistavat myös ulkoisten laitteiden liittämisen järjestelmään. Laatua arvostavat suuntaavat mielenkiinnon todennäköisesti uuden kuulokesarjan lippulaivamalliin MDR-MA900, jossa on käytetty suurikokoista 70 mm elementtiä ja Sonyn "Acoustic Bass Lens" -teknologiaa, mikä valmistajan mukaan aikaansaa erittäin luonnollisen ja laajan äänikentän sekä erinomaisen bassotoiston. Munan muotoiset 2-tie kaiuttimet sisältävät 25 mm pehmytkalotin ja 165 mm basso/keskiäänielementin. Laitteet on tehty yhteistyössä kiinalaisen TCL-yhtiön kanssa, joka valmistaa mm. Lisätiedot: www.highendstudio.fi Sonylta uusi MA-sarja Sonyn uusi kuulokkeiden MA-sarja on suunniteltu musiikin kuunteluun, pelaamiseen ja TV:n katseluun tai videosisällön seuraamiseen tabletilta/ tietokoneelta. Lisävarusteena saatavan BT100:n avulla on mahdollista striimata musiikkia langattomasti Android-älypuhelimesta, iPhonesta, iPadista, tabletista, läppäristä tai mistä tahansa laitteesta, jossa on Bluetooth-tuki. Hinnat alkavat uutislähteen mukaan 6500 Ruotsin kruunusta (995 euroa). Sonyn uudet kuulokkeet tulevat myyntiin toukokuussa. Kaiuttimien suuntaus tehdään LED-valojen avulla. Stream Magic Remote -sovellus mahdollistaa Stream Magic 6:n toimintojen ohjauksen käyttämällä Androidälypuhelinta, iPhonea, iPadia tai iPod touchia. Uusi mallisto tulee myyntiin kesäkuussa 2012 ja aluksi sitä markkinoidaan Ruotsissa, Puolassa, Ranskassa, Saksassa ja Italiassa. USBliitäntä sallii PC:n tai Macin liittämisen suoraan mahdollistaen resoluution 24-bit/192kHz ja se tukee sekä Kernel-striimausta että ASIO-standardia. Cambridge Audion mukaan Stream Magic 6:n upsampling-teknologia parantaa merkittävästi kaikkia digitaalisia musiikkitiedostoja, joita se prosessoi, riippumatta siitä, onko kyse verkkomusiikista, internetradion sisällöstä tai siitä, että se toimii yhdessä kytketyn ohjelmalähteen kanssa, kuten Mac, PC, pelikonsoli, Apple TV tai vastaava. Lisäksi UPPLEVA sisältää nettiyhteyden (ei 24"versio). MDR-MA900 painaa 195 g, ja sen suositushinta on 320 euroa. Integroinnin ansiosta kaapeleita ei tarvitse piilottaa eikä kaiuttimien sijoittelusta synny päänvaivaa. IKEA stereobisnekseen UPPLEVA on IKEAn uusi yhdistelmäkonsepti, jossa kotiteatterilaitteet integroituvat osaksi kodin sisustusta. Vahvistinosassa on master-volumen lisäksi kuulokelähtö, AUX-liitäntä, tasonsäädöt eri äänialueille sekä keskialueen hienosäätövalitsin. Lisätietoa: www.ikea.com/fi/fi/about_ikea/newsitem/fy12_uppleva Semiaktiivi munakaiuttimet Studiogurun Andy Munro'n SE Electronicsille suunnittelema studiomonitorointi-järjestelmä Munro Egg on saanut maailmalla hehkutusta erityisesti musikaalisuudestaan. Painon vähentämiseksi ja käyttömukavuuden lisäämiseksi rakenteessa on käytetty alumiinia ja magnesiumia
Lisäksi se tukee järjestelmiä DTS Neo:X, Dolby Pro Logic IIz ja Audyssey DSX. Videosignaalin prosessointia varten TX-NR818 on varustettu HQV Vida VHD 1900 -videoprosessorilla sekä Marvellin 4K -videoprosessorilla, joka on toteutettu Qdeo-teknologialla. Uusi ominaisuus on myös älypuhelimille tarkoitettu "Mobile High Definition Link" -hdmi-portti, joka löytyy molemmista malleista. Uutuudet tulevat myyntiin toukokuun lopulla. Molemmissa vastaanottimissa on laaja tuki digitaalisille musiikkipalveluille niin pakatuille kuin häviöttömille formaateille. Hdmi-toteutus tukee täysin 3D-videota, koodekkeja DTS-HD Master Audio ja Dolby TrueHD sekä ARCaudiopaluukanavaa. Hinta: 34,90 Tilaukset: www.hifimaailma.fi (Oheistuotteet) 8 HIFIMAAILMA 4/2012. Molemmissa malleissa värivaihtoehdot ovat musta ja hopea. Sen avulla käyttäjä voi toistaa korkearesoluutioista sisältöä, joka on tallennettu älypuhelimelle. Hinnat ovat TX-NR818 1249 ja TX-NR717 999 . Paljon lisämateriaalia. Käyttäjä voi valita lukuisista internetradiokanavista, kuunnella striimattua musiikkia palvelilmita kuten Spotify ja Simfy tai nauttia pilvipohjaisista musiikkikokoelmista hyödyntämällä MP3tunespalvelua. Qdeo-teknologian avulla 1080p-video voidaan skaalata nelinkertaiseen 4K-resoluutioon. TUOTEUUTISET Kotiteatterin uudet työjuhdat Onkyo julkistaa kaksi uutta 7.2-kanavaista AV-verkkovastaanotinta: TX-NR717 sekä hieman monipuolisempi ja tehokkaampi TX-NR818. Hinta normaalisti 34,90 euroa. HIFINMAAILMAN KESTOTILAAJILLE TARJOUSHINTAAN 27,90 Tilaukset: www.hifimaailma.fi (Oheistuotteet) Kuva kuntoon säätölevyllä DVE Digital Video Essentials HD Basics säätölevy: Maailmalla mainetta niittäneen kalibrointi- ja säätölevyn Blu-ray-versio soittimille, taulutelevisioille, videotykeille ja koko kotiteatterilaitteistolle. TX-NR717:ssä Audyssey DSX vastaa "Wide"-kanavien informaatiosta ja Dolby Pro Logic IIz puolestaan "Height"-tehosteista, kuten myös stereolähteiden monikanavalaajennuksesta. Näillä kahdella uutuudella Onkyon sanotaan kosiskelevan todellisia kotiteatteriharrastajia tarjoamalla heille THX-sertifioitua suorituskykyä kohtuuhintaan. Esimerkiksi TX-NR818 on varustettu Audyssey MultEQ XT32 -huoneakustiikan korjauksella, joka edustaa kyseisen yhtiön kehittyneintä teknologiaa. Ennen kaikkea kirjan tarkoitus on antaa hyvät edellytykset luoda juuri itselle sopiva paikka viihtyä. Ethernet-liitäntä mahdollistaa myös musiikintoiston PC:ltä ja yksinkertaistaa ohjelmiston päivitysprosesseja. 250 sivua. Sisältää paljon teoriaa ja myös käytännön tietoa, säätömateriaalia kuvalle ja äänelle, värisuodatinkalvot ja ohjevihon. Yhteys verkkoon voidaan muodostaa ethernet-kaapelilla tai langattomasti lisävarusteena saatavan UWF-1 Wireless LAN -adapterin avulla. Lisätiedot: www.loudgroup.fi, www.eu.onkyo.com Kirja kotiteatterista nyt kestotilaajille tarjoushintaan Kotiteatteri Luo toimiva viihdekeskus: ensimmäinen aiheesta tehty suomenkielinen kirja antaa eväät oman viihdekeskuksen toteuttamiseen. Sekä TX-NR717 että TX-NR818 sisältävät kahdeksan hdmi-tuloa (1 edessä ja 7 takana) sekä kaksi lähtöä. Tuote englanninkielinen. Matkan varrella autetaan tekemään viisaita valintoja laitteiden hankinnassa, pureudutaan kuvanja äänentoiston perusteisiin, sivutaan valaistustekniikka, akustointia ja designia ja kerrotaan, miten laitteista otetaan täysi hyöty irti. Kuten Onkyon highend-malleissa, DTS Neo:X sisältää Front Wide/Front Height -kanavat, joiden sanotaan tuovan merkittävästi lisää todentuntuista läsnäoloa peleihin, musiikkiin ja elokuviin. Lisäksi TX-NR818 mahdollistaa videon kalibroinnin ISF-standardin (Imaging Science Foundation) mukaan
klo 1218 KaaPelItUOtteIta la 26.5. klo 1015 MR Hifi Boutique Rastilanraitti 5 a MR Hifi Second Hand StoRe Rastilanraitti 3 Rastilan metroasemalta 200 m. atC kaiuttimet ja eaR Yoshino putkivahv istim luokkaan nousevat tuotteemme esittelyssä et, uudet elämyksellisen toiston . klo 1218 la 12.5. puhelin 09-344 3949 eL ÄMYsk aup paa J o vu od esta 1 997 MR Hifi nettiKauPPa www.mrhifi.fi w w w.propellihattu.fi. klo 1015 MR HIFIN KeIKKaKaleNteRI PUtKIeN HeHKUa Martin loganin uusi edullinen "oikea elekt koko äänialueen ethos, kattauksessa muk rostaatti" electroMotion eSl sekä ana Pureaudion reference-luokan vahvistinkalustomme. KOVaPUHUJIa Pe 18.5. avoinna tipe 1218 sekä la 1014. klo 1015 Gradientin uusi pikkukaiutin puolentoista mielenkiintoisimmista uutuuksista, paikallatonnin hintaluokkaan, hifivuoden eräs itse maestro Jorma Salmi. Jos nämä jättävät kylmäksi, tarjoamme bisset! KOtIteatteRIa Pe 25.5. MR Hifi iHan oikea Hifikauppa. Riippumattomuus on meille hyve. klo 1015 Zingali torvikaiuttimet livemäistä ääntä , paikan päällä esittelemässä Lapin oma hifim jonka draivi saa ihon kananlihalle, ies Petri Särkisaari. la 9.6. klo 1218 aurelia aniara, odotettu uutuuskaiutin ensie hintaluokkaan tämä uutuus räjäyttää sittelyssä kilpailtuun 500 :n pankin! la 19.5. Puolueeton maaperämme tarjoaa kilpailevien maahantuojien parhaat palat saman katon alla. Kolme viihtyisää kuunteluhuonetta kiireettömiin kuunteluhetkiin, yksi huoneista on akustoitu normaalin olohuoneen tapaan. Lisäksi oma kuunteluhuone myös kuulokeharrastajille sekä erillinen myymälä käytetyille laitteille. akG, eaR YosHino, GRado, LeHMann, MusicaL fideLitY, ReGa, sennHeiseR, stax avid, dYnavectoR, eaR YosHino, LeHMann, MicHeLL, pRoJect, ReGa, naGaoka, sHeLteR, tRansfiGuRation caMbRidGe audio, MaRantz, Qacoustics, tannoY anteLope audio, aRcaM, densen, exposuRe, LavaRdin, MaRantz, MusicaL fideLitY, naiM, pLinius, puReaudio, ReGa, YaMaHa aLMaRRo, baLanced audio tecHnoLoGY, eaR YosHino, unison ReseaRcH, WLM aMpHion, antHonY GaLLo, atc, auReLia, dueveL, dYnaudio, eLac, GRadient, HaRbetH, kef, MaRtin LoGan, oMeGa, ReGa, tannoY pRestiGe, WLM, zinGaLi caMbRidGe audio, MaRantz, MitsubisHi, optoMa, ReL, YaMaHa anaLYsis pLus, aRcaM, caRdas, kubaLa sosna, supRa, van den HuL KUUlOKetUOtteIta VINYYlIN taIKaa HIFIN PeRUStaa laatUHIFIÄ exposure-laitteet rytmikästä menoa ja mukana svengaavat Harbethin kaiuttime uuden Dacin esittely, kattauksessa t ja Ossi Wilen, musikaalisen äänentoiston ylipa exposuren maahantuojan ppi. Pe 11.5. Kef Blade kaiuttimet monumentaalisen kattauksessa mukana Densenin uutuustuokomea ilmestys high endin huipulle, tteita ja maahantuojan raamikas edustaja
Nopeasti pyörivä levy suhisee, mutta ylimääräisiä kolinoita tai säksätystä ei kuulu. Erillistä usb-tikkua ei siis tarvita nettilisämateriaalin katsomiseen. Operaation aikana soitin ei kerro arvioitua aikaa. Tästä Asus saa kiitosta, sillä monen arvokkaammankin soittimen kanssa saa turvautua omiin muisteihin. Geneerinen kiinalainen kaukosäädinTM on varustettu punertavalla taustavalolla, joka syttyy mitä tahansa näppäintä painaessa. Asusin käynnistyksessä kestää noin 27 sekuntia, ja kelkka on auki kuuden sekunnin jälkeen, kun soitin herätetään henkiin ejectnäppäimellä. Uudesta firmwaresta Asus ei pidä itse meteliä, vaan sellaisen saatavuus täytyy itse tarkistaa asetusvalikoista. Myöhemmin kävi ilmi, että valmistajan nettisivuilta olisi ollut ladattavissa vieläkin uudempi ohjelmistoversio, mutta tätä ei enää ehditty kokeilemaan. Moderniin ympäristöön Asus istuu hyvin. Satamegaisen verkkoliitännän lisäksi soittimessa on sisäänrakennettu wlan-yhteys. Tuuletinta Asusissa ei ole, joten cd-levyjä toistettaessa äänitaso on erittäin alhainen. HAASTAAKO TAIWANILAISVALMISTAJAN EDULLINEN SOITIN VANHAT TEKIJÄT? U lkomuodoltaan Asus BDS-700 on täysleveä, ei aivan slim-tyyppinen soitin. Ulkoiselle antennille ei ole liitäntää, joten kantama ei välttämättä riitä, jos tukiasema sijaitsee kaukana. Analogiselle kuvalle on komponentti- ja komposiittiannot. Kuuden sentin korkeudellaan se mahtuu kuitenkin ahtaampaankin rakoon. Digiäänen saa eteenpäin myös s/pdif-muodossa koaksiaalisena tai optisena. Ainoastaan 7.1-kanavainen analogilähtö puuttuu, mutta hdmi-lähtöjä on vastaavasti kaksi. TE S T I : ASU S BDS- 700 -BL U-RAY-SOITIN n TEKSTI JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN n KUVAT: MAURI ERONEN JA VALMISTAJA Media TIETOKONEEN KOMPONENTEISTA TUTTU ASUS VALLOITTAA AV-ALAA. Ainoat painikkeet ovat virtanäppäimen lisäksi oleelliset avaus, toisto ja pysäytys laitteen oikeassa reunassa. Kelkka menee itsestään kiinni, kun soitin pääsee päävalikkoon. 10 HIFIMAAILMA 4/2012. Levykelkka ja näyttö kätkeytyvät etulevyn leveähkön luukun taakse. Edullisemmassa BDS-500-mallissa langaton verkkoyhteys pitää muodostaa usb-adapterilla. Ensisijainen lähtö toistaa kuvan ja äänen, toissijainen vain äänen. Usb-liitin on siististi piilossa kääntyvän luukun takana näppäimien alapuolella. Kahden gigatavun sisäinen muisti on riittoisa BD-Live-ekstrojen tallennukseen. Soitin listaa lähistöllä olevat wlan-verkot nopeas- ti, eikä yhteyden muodostamisessa kokeilun aikana ollut ongelmia. Cd-toisto on sikäli ongelmallista, että soitin ei näytä toistettavan raidan numeroa kuin television kuvaruutuvalikoissa. Soittimeen oli ladattavissa uusi ohjelmisto (01.01.01.P) netin kautta, ja sen päivitys kesti noin 12 minuuttia. Soitin reagoi painalluksiin elokuvien valikoissa nopeasti. KÄYTTÖ Soittimen käyntiääni Blu-ray-levyillä on kuultava mutta ei häiritsevä. Yleinen olemus on tukevampi kuin edulliselta hinnalta odottaisi. DA-MUUNTIMEN (HM 9/2011) LISÄKSI SILLÄ ON NYT SAATAVILLA KAKSIKIN VERKKOSOITTIMEN JA TÄYSIVERISEN BLU-RAY-SOITTIMEN YHDISTÄVÄÄ LAITETTA
Ip-osoitteen vaikka kännykän selaimeen syöttämällä saa näkyviin kauko-ohjainta muistuttavan sivun. Eri mediakategorioiden alapuolelle ilmestyy toistolähde sen mukaan, onko laite verkossa tai onko usb-liitäntään kytketty sopiva massamuistilaite. Valitettavasti itse latausajat eivät yllä nykymittapuulla kärkikahinoihin. Soitin kysyy aina levyn nielaistuaan, halutaanko se toistaa. 1080p24-anto ei toimi tiedostoilla, joten dvd- tai blu-ray-levyiltä ripatut 23,976 fps -videot toistuvat 60 hertsillä. Asetuksissa ei ole valintaa, jolla kysymyksen voisi ohittaa. Asus soittaa tärkeimmät äänitiedostot: wav, flac (24/192), mp3, ogg. 320x450 pikselin tarkkuus ei aivan yllä uusimpien mobiililaitteiden tarjoamaan resoluutioon. Kelaus tosin tökkii epätasaisesti jo kaksinkertaisella nopeudella. MEDIATOISTO Tiedostotuki on lähes kaikenkattava, mutta toiminnassa on joitakin käyttöä hankaloittavia aspekteja. Toiminta on liki viiveetöntä. Tiedostoja voi tosin toistaa myös ulkoiselta usb-levyltä. HIFIMAAILMA 4/2012 11. Videotiedostoja katsottaessa soitin ei vaihda automaattisesti oikealle kuvataajuudelle, vaan käyttäjän täytyy itse valita pal- ja ntsc-tilojen välillä. Videopuolella pyörivät muun muassa x264 mkv:t, m2ts (avc/mpeg-2), xvid, divx, flv. Kun elokuva on käynnissä, on toiminta ripeää. Verkkosoittimena markkinoitavan soittimen smb- ja nfs-tuen puuttumista voi pitää merkittävänä puutteena. Raskaan Terminator 2:n käynnistys kestää nelisen minuuttia, kun elokuva nopeimmillaan on lähtenyt pyörimään alle kahdessa ja puolessa. Apple Lossless ei toistu. Soittimessa on sisäänrakennettu kaukosäätimenä toimiva webbiserveri. 1080p-tarkkuus ei aiheuta ongelmia satamegaisen verkon kautta. Useiden muiden verkkosoittimien tapaan Asus on melko verkkainen vaihtamaan musiikkiraitaa, kun musiikkia toistetaan dlnapalvelimelta verkon kautta. Soittimen päävalikko on jaoteltu selkeästi. Prosessorissa on sopivasti vääntöä, sillä Blu-ray-levyjen valikot reagoivat nopeasti kaukosäätimen komentoihin. Vastapainona dvd-elokuvat lähtevät sillä toistaiseksi nopeimmin pyörimään, kunhan soitin on ensin ehtinyt käynnistää itsensä. Painalluksissa ei ole käytännössä lainkaan viivettä. Muussa tapauksessa kuva toistuu väärällä nopeudella tökkien. Keskimäärin Asus on noin 30 prosenttia hitaampi kuin tähän asti nopeimmat testatut soittimet
Qdeo-prosessorilla tehtävä dvd-kuvan skaalaus on laadukasta hankaliksikin todetuilla levyillä. Nettiradioita varten soittimessa on Muzee-palvelu. Se osaa listata 25 suomalaista radiokanavaa, mutta joukosta puuttuu monia oleellisia, kuten YleX, Groove, Iskelmä, Nova. 1,9 V Antoimpedanssi ...................................................... Kontrastin pudottaminen yhdellä pykälällä toi näkyviin valkoisen kaikki sävyt. 0,0007/0,1075 % Jitter, 44,1 kHz/16 bit ................................................ Youtuben testaaminen päättyi lyhyeen, kun soitin meni kaksi kertaa peräkkäin täysin jumiin hakua tehdessä. ASUS BDS-700 suurempaan tai toisinpäin ei vaikuta kuvaan mitenkään. Transformers 2:n jälki on lähellä dvdsoittimien parhaimmistoa. + Laadukas dvd-kuvan skaalaus + Kaksi hdmi-lähtöä + Laaja tiedostotuki Verkkainen latausnopeus Ei 24p-toistoa tiedostoille Ei automaattista kuvanopeutta tiedostoille Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä cd-toistossa. Jitter analogisesta linjalähdöstä cd-toistossa. Vakiotiloilla kuvan kaikkien tummien ja kirkkaiden sävyjen erottelu ei ollut mahdollista, vaan niiden näkemiseksi jouduttiin turvautumaan käyttäjän muokattavissa olevaan "User defined"-tilaan. Blu-ray-levyllä kuva on säädön jälkeen virheetön ja toistuu sulavasti 1080p24-tarkkuudella. Näin 3D-kuvan saa televisiolle, vaikka vanhempi vahvistin ei sellaista ymmärtäisikään. 12 HIFIMAAILMA 4/2012. TE S T I : ASU S BDS- 700 -BL U-RAY-SOITIN Sisäänrakennettu usb-muisti ja langaton verkkoyhteys ovat näppärä lisä. Tekstitysformaateista ovat tuettuna microdvd, srt, ssa, ass, subview ja vobsub (sub+idx). 0,0044 % IM-särö, 2nd/3rd ....................................... Myös videokonttiin sisäänrakennetut tekstit toimivat. Sisäänrakennettu usb-muisti ja langaton verkkoyhteys ovat näppärä lisä. Tekstityksen paikkaa ei voi siirtää pystysuunnassa 2,35:1-kankaalle sopivaksi. Kohinanpoisto aiheuttaa tietyllä materiaalilla kuvaan selviä jälkikuvia ja syö tarkkuutta. Toisaalta, kunhan elokuva on käynnistynyt, on toiminta ripeää ja virheetöntä. 570 ohm Lineaarisuus, 44,1 kHz/16 bit ................................ Elokuvien latausajat ovat keskimäärin kolmisenkymmentä prosenttia pidemmät kuin tähän asti nopeimmilla testatuilla soittimilla. KUVANKÄSITTELY Samsungin Full HD -television kanssa Asus jostain syystä valitsi automaattihaistelun jälkeen tarkkuudeksi oikean 1080p-tilan sijaan 1080itilan. Hqv-testilevyllä soitin menee vipuun jaggies 2 -testissä, jossa videolähdettä yritetään muuttaa lomittelemattomaksi. Usb-tuki: fat16/32, ntfs, ext3 MITTAUSTULOKSET YHTEENVETO Asus on hintaisekseen hyvin varusteltu Blu-ray-soitin. Tiedostojen toistossa on parantamisen varaa. Asus kutsuu kuvan esiasetuksia Splendidtiloiksi. Kuvasäädöissä on pieni bugi, sillä asetuksen suunnan muuttaminen pienemmästä Asus on markkinoiden halvin soitin, jossa on erillinen hdmi-lähtö äänelle ja kuvalle. Toistoa ei ehditty kokeilemaan, mutta nettifoorumien perusteella blu-ray-iso-tiedostoilla vääntö ei riitä, vaikka niitä toistettaisiin usbkiintolevyltä. n Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Lisätietoja: LIITÄNNÄT Kuva: Ääni: Massamuisti: Verkko: 220 43 x 5,8 x 26 cm 2,7 kg www.asus.com 2x hdmi, komponentti, komposiitti Analoginen stereo, optinen ja koaksiaalinen s/pdif 2x usb Ethernet (10/100 Mbps), wlan FORMAATTITUKI Levyt: Blu-ray (3D), dvd, avchd, cd Verkkotoisto: dlna Tiedostot: jpeg, wav, wma, mpeg-2 (vob, ts), wmv h.264, mkv, divx, xvid, mov... Asus ei toista niitä 24 kuvan sekuntinopeudella eikä osaa automaattisesti vaihtaa kuvataajuutta tiedoston mukaan. 75/100 (HD), 60/80 (DVD) Intermodulaatiosärön määrä analogilähdöistä on tavallista korkeampi ja on selvästi kuultavissa 19 ja 20 kilohertsin testisignaaleilla. Kapeiden pystyviivojen liike väpättää jonkin verran, mutta vaakaviivojen erottelu onnistuu sekä video- että filmilähteellä. Tehonkulutus (cd/blu-ray) ........................................ Asus toistaa speksien mukaan myös dvdja blu-ray-hakemistorakennetta noudattavat tiedostot sekä näistä koostetut iso-tiedostot. 0,0 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz ........................................ 16/18 W Antojännite ................................................................... 120 ps Nopeustestien summa ........................................13 min 45 s HQV-testit ..................................... Kahden hdmilähdön ja erittäin laajan tiedostotuen tuottamaa hyötyä tulee punnita hieman laiskaan latausnopeuteen. 98/103 dB Häiriöetäisyys, A-paino ................................................97 dB Harmoninen särö, 1 kHz......................................... Säätöä täytyy siis muuttaa kaksi pykälää, jotta se tulee voimaan suunnanvaihdoksen jälkeen. Lomitettua materiaalia sisältävällä hqv-testilevyllä ainoat miinukset tulevat kehnosti toimivasta kohinanpoistosta. 94 dBFS Kanavatasapaino, 1 kHz .............................................
H A R R A STUKS ENA HIF I : S AULI FORSMAN n TEKSTI JA KUVAT: JUSSI ARVIO koko skaalan 14 HIFIMAAILMA 4/2012
Ajovastuun otti Marantz PM 84 mkII -vahvistin, joka muuten löytyy omistajaltaan edelleen. UUDENVEROISESSA KUNNOSSA, TIETENKIN. Halu ymmärtää ja oppia audiomaailman lainalaisuuksia sai innokkaan harrastajan tutustumaan HIFI-lehteen. Kaiuttimet jäivät vielä kuitenkin hankkimatta, ja alkuun oli pärjättävä Koss Pro 4AA-kuulokkeilla ja Armstrong-vahvistimella. Leppoisa tuokio vie tarinoinnin vuoteen 1975. Lisäksi kiinnostus hifiin elpyi pienen taantuman jälkeen. J uttelemme Sauli Forsmanin kotona sekä hifin että äänentoiston historiasta. Saulin kohdalla tämä tarkoitti Gradient 1.3:n hankintaa. Mutta se ei liene enää yllätys... HIFIMAAILMA 4/2012 kameleontti SAULI FORSMAN 15. 1980-luku kavensi lahkeita ja suurensi tilipussia. LUKIOSSA HÄN SAI TEHTÄVÄKSEEN SUOMENTAA ARTIKKELIN, JOSSA VANNOTTIIN VUOLAASTI C-KASETIN SYRJÄYTTÄVÄN VINYYLIN ÄÄNENLAATUNSA ANSIOSTA. Vaan eipä ollut pelkkää auvoa alku kaiuttimien kanssa, niiden maineesta huolimatta. Sauli muistelee, kuinka kuulokkeiden jälkeen vastassa olivat huoneakustiikka ja ne tavalliset sijoittelun ongelmat. Silloin lukiota käyvä opiskelija otti harrastuksessa askeleen oikeaan suuntaan ja sijoitti opintolainansa vinyylisoittimeen ja oheistarpeisiin. Lähes uutta vastaavassa kuosissa kumpainenkin. Source first, siis jo lähes neljä vuosikymmentä sitten. TURKULAISEN SAULI FORSMANIN HARRASTUS ALKOI KUIN VARKAIN. Varreksi on vuosien varrella päivittynyt Akito II ja rasioina vuorottelevat, tilanteen mukaan Denon DL-304 ja Ortofon MC30 super. Sittemmin matkalta on jäänyt hyviä muistoja sekä Magnepan 1.5- että Quad ESL63kaiuttimista. Pettymyksistä huolimatta matka jatkui ja kokemukset karttuivat. Ennen kuin huomattiinkaan, vaihtui vuosikymmen. Eikä yläpääkään ollut hullumpi. Taakse putkitetun refleksikotelon bassoissa oli potkua ja iskuvoimaa. Eräs numero esitteli Pekka Tuomelan suunnitteleman, laadukkaan kaksitien. ARTIKKELISTA SYTTYI KIPINÄ. KASVUKIPUJA Kun sukanvarteen kertyi riittävästi ostovoimaa, hankinnan kohteena olivat Acoustic Research AR-2ax -kaiuttimet. Viimeksi mainituista Gradientin subeilla höystettynä. Samoihin aikoihin Jorma Salmen luotsaama Gradient Oy julkaisi jo kolmannen inkarnaationsa hallitusta suuntaavuudesta ja hassusta habituksesta. Paneelit vakuuttivat jopa siinä määrin, että molemmat ovat yhä Saulin hallussa. Tuo sittemmin lähes kulttimaineen saavuttanut Hifi 12/2 sisälsi Dynaudio D-28 -kalottidiskantin ja Seas P-17REX -basso/keskiäänielementin. Samaiseen, joka tänäkin päivänä komeilee moitteettomassa kunnossa ja soittovalmiina olohuoneessa. Eikä valinta osunut ihan mihin tahansa veiviin, vaan sittemmin järkivalinnaksi osoittautuneeseen Linn Sondekiin
Dipoleina totta kai. Kun sitten masteroin cd:n, kuunnellessa on mahdollista vertailla lopputulosta mahdollisimman helposti." Niinpä niin. Balanssi on vähän viileähköön päin kallellaan. Symbolinen ele ja vahva viittaus Yleisradion tekniikan Nagra 3, 4 ja 4shistoriaan. Ruoka ja musiikki ovat tehokas yhdistelmä. On helppo vaatia ketjun lopussa laatua, kun alkukriteeritkin ovat riittävän korkealla. Niinpä hän avaa kokonaisuutta vähän toisesta näkökulmasta. filharmonisen orkesterin esitysten äänitystä. Siellä se maine on synnytetty. Kun tiedustelen mahdollisista muista työn alla olevista projekteista, Sauli Forsman kertoo seuraavaa: "Rakenteilla on vähän harvinaisempaan Voxativ AC-3 B -elementtiin pohjautuva, baffeliin asettuva laajakaistapari. "Nagra helpotti työtä, sillä se korvasi useamman vanhemman polven laitteen. Kun niin moni on innoissaan laajakaistoista, päätin tutkia asiaa." Selvästi aikaansa seuraava isäntä ei tyydy vain seuraamaan trendejä. Käytän usein sekä ambisonic- että tavallista Blumlein-kuviota rinnalla. Erottelukykyä on huimasti. Innostus äänittämistä ja äänenlaatua kohtaan kasvoi kuitenkin nopeasti." Kertomansa päätteeksi Sauli nostaa lasipöydälle kauniin, patinoituneen kupariputken. Kaiken kuullun jälkeen tiedustelen muun perheen suhtautumista harrastukseen. Ylös kapenevat, parimetriset valkoiset rungot on työstetty hienosti. H A R R A STUKS ENA HIF I : S AULI FORSMAN On helppo vaatia ketjun lopussa laatua, kun alkukriteeritkin ovat riittävän korkealla TEE SE ITSE KUN KUITENKIN OSAAT Kaupalliset referenssit mittapuuna Sauli on laatinut useammankin kaiuttimen. Aitoa itse tehtyä high endiä, ja oivaa materiaalia esimerkiksi DIY-messuille rimaa nostamaan. Mutta eipäs oikaista asioiden edelle. Haastatteluhetkellä olohuoneen paraatipaikalla seisoo ylväs pari nauhadipolikaiuttimia. Esimerkiksi vanhemman pojan kanssa on tarkoitus rakentaa jokin helpohko, vaikkapa gainclone-tyyppinen vahvistin. Sen sijaan vastaavaa välineellistä ehdollistamista käytän myös omiin poikiini. Ja kuin alleviivatakseen sen aidon alkupään, eli äänityksen merkitystä, asettaa hän mikrofonin rinnalle digitaalisen moniraiturinsa, joka on mallia Nagra VI. "Perhe on tukenut ja ymmärtänyt hulluutta hienosti. Saavutus on melkoinen, kun vielä selviää, että jopa nauhaelementit ovat isännän omaa käsialaa. Nyt hänellä on koulun käsityötunnilla toteutettu, maalipurkkiin kasattu viritys ja kaiuttimina IKEAn puukulhoihin rakennettu, Fostexin elementtiin pohjautuva pömpelipari. Siten se soveltuu vaikkapa Quadien ja Gradienttien kaveriksi, mutta myös itse tehtyjen nauhakaiuttimien ja basson väliseen jakoon." Nyökyttelen kuunnellessa, mutta en ole vielä aivan kartalla Saulin harrastuksen laajuudesta. Kompakti koko helpottaa, kun valmistelen esimerkiksi 16 HIFIMAAILMA 4/2012. Ja siten jälkikasvukin altistetaan klassiselle musiikille." Hämmästykseni koskee lähinnä aktiivisinta kalustoa. Vaikka puitteet harrastamiselle ovat poikkeuksellisen kattavat, yllätyn hieman isännän seuraavasta kommentista: "Eniten kuunneltu setti kodissamme on ruokailuhuoneen päädyssä oleva Tivoli Audion valmistama paketti. Lisäksi vaimoni pitää siitä paljon. Kuuntelupiste on tosin korostuneen kapea, kuten paneeleilla on tapana, jos kohta vierailijan korvaan liiankin kanssa. Niille kaveriksi on työn alla myös Pännärin triodivahvistin, tosin vasta komponentteina. Sen sinänsä yksinkertainen, mutta modulaarinen rakenne mahdollistaa muutokset lennossa kortteja vaihtamalla. Sauli nimittäin ojentaa minulle muutaman omaa tuotantoa edustavan cd:n, joiden autenttisuutta pääsen myöhemmin todistamaan kotonani. HIFIÄ, PSYKOLOGIAA JA MUUTA MUKAVAA Palaamme vielä hifiin harrastuksena. "Lisäksi on valmistumassa omaa suunnittelua edustava J-fetteihin pohjautuva aktiivijakosuodin. Näky herättää kunnioitusta, eikä ääni heikennä visuaalisen puolen luomaa lupausta. Matalista taajuuksista vastaa kaksi erillistä bassotornia, kussakin neljä Peerlessin valmistamaa SLS 12 -elementtiä. Tarkempi tutkiskelu paljastaa sen itse valmistetuksi stereonauhamikrofoniksi. Tulos on samaan aikaan erittäin tarkka ja tasapainoinen. Musiikki soi esimerkiksi aina ruokaillessamme. Siinä on piskuinen basso, kaksi kaiutinta, radio ja cd. Vaimo taas YKSI ÄÄNEN PUOLESTA "Eräs haaveeni on rakentaa toimiva Ambisonic-ympäristö nykyiseen kotiteatteritilaan. Koska laadukkaan monikanavaisen äänimateriaalin saatavuus on olematonta, päätin aloittaa tuottamisen itsenäisesti." "Aluksi tilasin tarkoitusta varten soveltuvan Soundfield -mikrofonin rakennussarjan ja sille soveltuvan etuasteen. Joka tapauksessa voi vain ihailla sitä kokonaisvaltaista otetta ja intoa, jota isännän puheesta todistettavasti myös teoista suorastaan pursuilee
Aina silloin, kun aikaa muilta asioilta liikenee. Ja olisi mukava rakentaa sellainen kakkossetti, jossa voisi hyödyntää kertyneitä laitteita." Kuten jo mainittujen romppeiden isäksi esimerkiksi Saulin varastoimaa PS Audion 200 wattista Delta-päätettä... Jo mainittujen nauhakaiuttimien välissä seisoo Pioneerin 50-tuumainen plasma-tv mallia LX-5090. Kuvalähteeksi on poimittu Sonyn monilahjainen Playstation 3, jonka rinnalla Denonin DVD3930 on lähinnä varalla. Samaisen telineen lokeroista löytyy myös Oppon paremman pään BDP-95EU bluray -moninormisoitin. n MUSIIKKIA LIIAN VÄHÄN Tässä talossa ei hifin kanssa hötkyillä. Teatterimainen vaikutelma saa lisätukea myös laitteistosta. Hifismin purema vaivannee useampaakin kanssaharrastajaa, ajattelen viitaten prosenttijakaumaan. Olen vienyt Saulin perheen aikaa yli viisi tuntia. Se on iän tuoman oireilun jälkeen luovuttanut paikkansa jo mainitulle Oppolle, mutta vaalii vielä orkesterin kuria ja järjestystä. Haluaisin musiikin osuuden nousevan reilusti." Tuttua pohdintaa. "Kuuntelen paljon aitoja, akustisia instrumentteja. Mutta mikä on mittarina ja tavoitteena matkalla kohti autuutta. Niinpä vieras johdatetaan muutaman oven kautta tutustumaan tummaksi viimeisteltyyn, taatusti hajavalon kitkevään tilaan, joka edellisessä elämässään oli kuulemma autotalli. "Ympärisäteilevyyden puolesta olen kuullut myös puhuttavan. Taka-alalle pinottuna on myös jalo cdsoitin vuosien takaa: Sphinx Project 32 ulkoisine virtalähteineen. Sekä hyvässä, että huonossa akustiikassa soitettuina. Jaosta vastaa toistaiseksi itse räätälöity jakosudin/etuvahvistin. Sen sijaan hän ei välitä suurehkoista rakenteista, jollaisia nuo paneelitkin kyllä ovat." Vilkuilen sivusilmällä olohuoneeseen, jossa suuri tila avautuu luoden sekä silmälle että varmasti korvallekin kutkuttavan hienot olosuhteet. Tärkeää on saada toistettua kotona aidon esityksen tunne. Uikkarit sentään jätin kotiin. Toinen mokoma hurahtaisi helposti. on tyytyväinen, kun musiikki soi. Aina on oltava riittävä askel parempaan. Ei kuitenkaan aivan perusversiona, vaan Audiocom Internationalin Signaturemodifikaatiolla jalostettuna huippumallina. Kahvit siemailtuamme Sauli johdattaa minut paraatipaikalle, ja pääsen havainnoimaan pyhättöä lähempää. Säännöllisen epäsäännöllisesti koitetaan jotakin uutta tai erilaista, mutta pelkkä äänen erilaisuus ei riitä ostoksille. Jää sitten jossakin vaiheessa kuultavaksi. Kenties sieltä löytyy jokin juttu, joka vielä vaatii tutustumista. Toimittajan tulkinnan mukaan ei siis hirveän usein, jos projektit, perhe ja työkin lasketaan... Sama tila toimii myös studiona. Ja aivan niin, minttukuntoisena. Harrastaja lyhyesti: Nimi: Ikä: Asuinpaikka: "Se" levy: Sauli Forsman 56 Turku Orphei Drängar/Robert Sund: Christmas Music; BIS-CD-533 Seuraava hankinta: välikaapelien päivitys Harrastus yhdellä lauseella: "Etsiminen on hauskaa, löytäminen vielä hauskempaa." HIFIMAAILMA 4/2012 17. Eräskin toimittaja on puheissaan maininnut musiikin emootioiden välittyvän siten poikkeuksellisen hyvin. Koska päivä on kuitenkin kääntymässä illaksi, en enää jää tarkastelemaan Optoma HD81:n kankaalle maalaamaa maisemaa. Kun keskustelemme, on helppo aistia akustiikan olevan timmissä kunnossa. Lokeroiden piiloista löytyvät myös edullisemmat ICE-sovellukset, Acoustic Reality eAR 1001 Referencet on valjastettu piiskaamaan dipolibassoihin elämää. Alapäätä tukemassa on näet kaksi Velodynen HGS 18 -subbaria. Vahvistuksesta vastaavat Bel Canton Reference 1000 -monopäätteet, joilla isäntä ajattaa nauhaelementtejä. Toisaalta kaiuttimilla on tilaa hengittää joka suuntaan. Hankintoja toteutetaan, mikäli ilmenee aitoa tarvetta. Komentokeskuksena toimii Onkyon PR-SC886, joka välittää äänisignaalin seitsemälle aktiiviselle Genelecin 1030A-klassikolle. Tiedustelen kuitenkin vielä, onko jokin suunta, joka on vielä tutkimatta. Jos moinen patteristo olisi monessa paikassa riittävä sellaisenaan, täällä on haluttu pelata varman päälle. Tila on suurehko. Lisäksi tarkat silmät bongaavat nurkilta ainakin Clearaudion alumiiniblokin eli riaakorjaimen Linnin soittimen naapurina. KOTONA TEATTERISSA Olemme vasta raapaisseet Saulin harrastuksen pintaa, kun isäntä mainitsee myös viihtyvänsä kotiteatterissa. Aikani jakaantuu harrastukselle suurin piirtein näin: 60% tekniikan suunnittelua ja säätämistä, 30% musiikin kuuntelua ja 10% rakentelua. Koen, että vielä on matkaa tavoitteeseen. Turha kaiunta on niistetty, jotta diskreetit kanavat saavat luoda monikanavaisuuden avulla äänimaisemaa. Siis niitä viimeisiä, legendaarisia Kuroja, joista moni kuvapuolen ystävä aikanaan haaveili. Tilan päädyssä oleva suurehko uimaallas vähän arveluttaa, akustisessa mielessä. Nöyryyttihän sen täyden hd-resoluution kuva useammankin aikalaisensa muun muassa mustan pään toistossa. Se ei ole helppoa
TE S T I : EL AC FS 50 9 V X- JE T -KAIUTTIMET n TEKSTI: PEKKA TUOMELA n KUVAT: MAURI ERONEN JA PEKKA TUOMELA n MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN ELACIN UUSI HUIPPUMALLI ON TÄYNNÄ RAKENTEELLISIA HIENOUKSIA. SEN SUUNNITTELUUN JA VALMISTUKSEEN UHRATTU TYÖ EI OLE MENNYT HUKKAAN, SILLÄ TULOSTA KUUNTELEE MIELIKSEEN. Vakuuttava näyttö 18 HIFIMAAILMA 4/2012
Kuvioidun ohuen (0,125 mm) alumiinipinnan takana on paperimassakartio. Elementtien kartiot ovat kerrosrakenteiset. Uusin huippukaiutin FS 509 VX-JET sisältää kaikkien näiden lisäksi suuntakuvioon vaikuttavan säädön. TUKEVA RAKENNE FS 509 antaa jo ensi silmäyksellä vakuuttavan vaikutelman. Komponentit ovat kyllä laadukkaita, ja suuretkin kapasitanssiarvot (68 ja 100 uF) alakeskiäänisen suotimessa ovat muovieristeisiä. Kotelo, myös kuvassa näkyvä välittömästi elementin takana oleva tila, on täytetty vaimennusaineella. Ominaisuudelta ei pidä kuitenkaan odottaa liikoja. Bassoalueen taso nousee kuitenkin 80 hertsin ympäristössä muiden alueiden yläpuolelle. Keskiäänisen toisto viivästyy väistämättä tavallisessa jakosuotimessa. Sitä käyttää 78-millinen puhekela. Bassokartion liikepoikkeama on +/- 15 mm. Suoran ja heijastuneen äänen suhdetta voi sovittaa myös kuunteluetäisyyden mukaan. Lisäviive on hieman keskimääräistä suurempi (0,33 ms/1 kHz). Näin voidaan muuttaa kaiuntakentän voimakkuutta HIFIMAAILMA 4/2012 19. Rakenteen tarkoituksena on antaa mahdollisuus keskiäänialueen säteilykuvion muuttamiseen. Koaksiaalielementin keskiääniosassa on rengasmainen kalvo, jonka sisäläpimitta on 50 mm ja ulkoläpimitta 105 mm. Sisäinen johdotus on toteutettu van den Hulin kaapelilla. Säätö tapahtuu kiertämällä takasivulla olevasta nupista. Elacia on saatavissa testiparin kirsikkapuun lisäksi myös pianolakattuna mustana. Seinämät on tuettu ristikoiden avulla. Materiaali on järeätä, rakennetta tukevat ristikot, ja kotelo on täytetty huolellisesti vaimennusaineella. Kolmelle ylimmälle taajuusalueelle on hienosäätö (-1, 0, +1 dB), jolla tuotantovaiheessa tasataan elementtien herkkyyseroja. Elementin kehällä on bassokartion ripustusta muistuttava kumireunus, joka joustaa liikkeen mukaan. Elacin esittämän suuntakuviokäyrän perusteella kohtisuora ääni vahvistuu vain alle desibelin (keskiarvo alueella 8002500 Hz), kun elementti säädetään keskiasennosta sisimpään asentoonsa. Se kohoaa lattiasta 137 sentin korkeuteen ja painaa 50 kiloa. Putken suuaukko on kotelon pohjassa, ja alustalevyn väli toimii sen jatkeena. Myös takalevyn liittimet vastaavat kaiuttimen muuta tasoa: kaksoisjohdotus, tukeva, täysin eristetty rakenne ja van den Hul -siltausjohdot naparuuvien välillä. Rengas toistaa alueen 6002800 hertsiä. Y ksi tapa valmistaa kaiuttimia on rakentaa niitä vakio-osista käyttäen perinteistä tekniikkaa ja pitäytymällä pelkistettyyn ulkoasuun. Elac ei tyydy tähän, vaan se haluaa erottua muista etenkin yläpään malliensa osalta. Tutkittaessa kaiutinta sisältä käsitys vahvistuu. Ylärajataajuudeksi ilmoitetaan 50 kHz. huoneessa. Jakosuotimessa on kolmelle elementille säädöt yksilöllisten herkkyyserojen kompensoimiseksi. Elementtien rungot ovat valettuja, ja varsinaisen magneetin taakse on kiinnitetty lisämagneetti. Uloimmassa asennossa suora ääni vastaavasti heikkenee. Etulevyssä kimmeltää viisi elementtiä, lakkapinta kiiltää kuin peili, ja viimeistely on joka suhteessa moitteeton. Koska keskiääni- ja diskanttielementti ovat samassa tasossa, etäisyyserokaan ei pääse tasaamaan aikaeroa. Jakosuodin on kolmella liitinpaneeliin kiinnitetyllä piirilevyllä. SUUNTAKUVION HIENOSÄÄTÖÄ Kaiuttimen uutuusominaisuus on koaksiaalielementin säädettävyys. Kun elementti on vedettynä sisäänpäin, suurempi osa äänienergiasta kohdistuu suoraan eteenpäin. Bassoelementeillä on yhteinen ilmatila, ja suuriläpimittainen refleksiputki on asennettu pystysuoraan. Tehovasteessa ei ole mainittavia mutkia, ja suuntaavuus kasvaa hallitun tasaisesti korkeita taajuuksia kohti. Jakosuodin on suhteellisen tavanomainen siinä mielessä, että sen piirilevyt on kiinnitetty liitinpaneelin taakse. Koko elementtiä voi siirtää syvyyssuunnassa +/- 8 mm etulevyn tasoon nähden. Johdot on juotettu kiinni korvakkeisiin. Kuvioinnin ja kaksikerroksisuuden on tarkoitus vähentää osittaisvärähtelyjä. Keskiöön sijoitetussa JET III -diskantissa on haitarimaisesti laskostettu kalvo, jonka värähtely muuttuu tavallista suuremmalla hyötysuhteella ilmamolekyylien liikkeeksi eli ääneksi. Oikealla oleva keltaoranssi nappi on ptc-vastus, joka suojaa ylikuormitukselta. LAADUKAS TOISTO FS-509 VX-JETin taajuusvasteet kertovat pätevästä suunnittelusta. Pyrkimystä teknisiin erikoisuuksiin kuvaavat muun muassa diskantin toisto ilmaliikkeen muuntimella, bassokartion kidemäinen pintakuvio ja tasotyyppinen koaksiaalielementti
Autoritäärisestä otteestaan huolimatta kaiutin ei kuulosta liian isolta keskikokoisessakaan tilassa. 39 Hz Viritystaajuus: ............................................................. 6,5 dB Lisäviive 1 kHz: ...................................................... Tällä on merkitystä toiston hienosäädössä akustiikaltaan erilaisissa tiloissa. Herkkyys (1 m/2,83 V): ............................................... Äänikuva on poikkeuksellisen epäkaiutinmainen, kitarat soivat selkeästi kaiuttimesta erillään, jos miksaaja on ne sellaiseksi tarkoittanut. Tasapaino on hyvin lähellä neutraalia, ja eri alueet sulautuvat toisiinsa saumattomasti. Äänessä on myös tietynlaista yhtenäisyyttä ja ytimekkyyttä, mikä tekee musiikin kuuntelusta mukavaa. Kitaran kielet soivat juuri sopivan repivästi, kun äänitys sitä vaatii. Terävästä piirrosta huolimatta tyypillisesti rasittavatkaan äänitteet eivät hypi silmille korvalle herkällä yläkeskialueella. Tosin basson yleistaso on sellainen, että ihan pieneen huoneeseen kaiutinta tuskin kannattaa kantaa. 0,33 ms Minimi-impedanssi: ................................3,3 ohmia @ 83 Hz Impedanssin minimiarvo (3,3 ohmia) on tyypillinen neljän ohmin kaiuttimelle. Siten erityisiä ongelmia ei ole odotettavissa ainakaan puolijohdevahvistimia käytettäessä. Harvinaisen toimiva kokonaisuus monenlaisella musiikilla. Soundi on iskevyydestään huolimatta rauhallinen ja päälle käymätön, mikä tekee kovemmastakin kuuntelusta mukavaa. Pienetkin detaljit, rahinat ja esiintymistilan akustiikan taustaäänet kuuluvat tavallista selkeämpinä. Bassotoistossa ei ole raskautta tai kuminaa. 88 dB Alarajataajuus (-6 dB): ................................................ + Yhtenäinen ja luonteva ääni + Epäkaiutinmaisen ilmava äänikuva + Vaivaton dynamiikka + Jämäkkä bassotoisto Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). Ryhmäviive Kuunteluarviot Mauri Eronen: Ilmava ja kolmiulotteinen äänikuva piirtää esiintymislavan epäkaiutinmaisena. Bassoilla ei ole varsinaista yliraskautta, mutta alueen taso on sen verran suuri, ettei kaiutin ole parhaimmillaan pienessä huoneessa. Soittimet ovat irti kaiuttimista, ja ne erottuvat toisistaan luontevasti. Äänitteen luonteen mukaan sointi voi olla herkän pienimuotoinen, räväkän dynaaminen tai jämäkän massiivinen. Valitettavasti hintansa takia kaiutin on vain harvojen ulottuvilla. 30 Hz Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): ........................ Pienetkin vivahteet tulevat esiin mutta eivät silti vedä huomiota musiikin kokonaisuudesta. Äänikuva on läpikuultava. Se suoriutuu tehtävästään kaikissa suhteissa erinomaisesti. Toisto on tarvittaessa jopa herkän pienimuotoista, ja kaiuttimen todellinen koko tulee esiin vasta tarvittaessa. Kuunneltaessa huomaa heti, että FS 509 VX-JETin soinnissa on laadun leima. (Pisteet: taajuusbalanssi 9 / stereo- ja äänikuva 9 / dynamiikka 9,25 / kokonaisuus 9) Mikael Nederström: Iskevä, irtonainen ja dynaaminen soundi, jossa on keskimääräistä enemmän kontrollia yli koko äänialueen. Vaikutus ei ole suuri, mutta havaittava. Dynamiikkaa riittää melkoiseen ilotteluun, mutta hyvin suurilla äänenpaineilla kirkas diskantti saattaa käydä rasittavaksi ennen kuin resurssit tulevat täysin käytetyksi. Rauhallisessa kuuntelussa kun voisi kuvitella istuvansa jalustakaiuttimen äärellä. Sointibalanssissa ei juuri ole huomautettavaa, sillä yläpää on skarppiudestaan ja elävyydestään huolimatta puhdas ja liioittelemattoman realistinen. Elementin sijoitusta kotelossa voidaan säätää syvyyssuunnassa kotelon takana olevasta nupista. n Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). YHTEENVETO FS 509 VX-JET on vakuuttava näyttö Elacin kyvyistä. TE S T I : EL AC FS 50 9 V X- JE T -KAIUTTIMET ELAC FS 509 VX-JET Hinta: Maahantuoja/edustaja: Puhelin: Internet-osoite: Valmistajan internet-osoite: Toimintaperiaate: Suurin suositeltava teho: Nimellisimpedanssi: Elementit matalat äänet: keskiäänet: korkeat äänet: Jakotaajuudet: Liittimet painoliitin: naparuuvi: banaanihylsy: kaksoisjohdotus: Irrotettava etusuoja: Mitat (l x k x s): Kokonaispaino/kaiutin: 14 440 /pari Scanteknik Oy (09) 2230 0780 www.scanteknik.fi www.elac.de 4-tie, bassorefleksi 600 W 4 ohmia 2 kpl 220 mm 180 mm ja 105 mm JET III 120/600/2800 Hz ei on on on on 330 x 1373 x 466 mm 57,2 kg Mittaustulokset Keski- ja korkeiden taajuuksien toistoon käytetään tasoelementin ja JET-nauhadiskantin yhdistelmästä muodostuvaa koaksiaalielementtiä. Tämä vaikuttaa elementin säteilykuvioon. Vaste on keskimääräistä tasaisempi, ja suurimmatkin vaihekulman poikkeamat ovat vain 35 asteen luokkaa. (Pisteet: taajuusbalanssi 9 / stereo- ja äänikuva 8 / dynamiikka 10 / kokonaisuus 9,25) TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 20 HIFIMAAILMA 4/2012
TIE TO A JA TAIT OA: KA IUTINJOHTOJEN EROT n TEKSTI: TEPPO HIRVIKUNNAS n KUVAT: TEPPO HIRVIKUNNAS JA MAURI ERONEN Onko kaiutinkaapelil a väliä? Tutkittavana 9 kaiutinkaapelia KAIUTINKAAPELIN TEHTÄVÄ ON YKSINKERTAINEN: YHDISTÄÄ VAHVISTIN JA KAIUTIN SÄHKÖISESTI JA SIIRTÄÄ VAHVISTIMEN VAHVISTAMA MUSIIKKISIGNAALI KAIUTTIMELLE MUUTTUMATTOMANA. 10,5 mm2, 11 awg = n. Johdon merkittävin sähköinen ominai- suus on sen sisäinen vastus, resistanssi (R), joka riippuu johdinmateriaalista, johtimen poikkipinta-alasta ja johdon pituudesta. 1,6 mm2. Kupari on näistä yleisin ja erityisesti ns. On kuitenkin todettu, että kaiutinkaapelin tärkeimmät sähköiset ominaisuudet, resistanssi ja induktanssi vaikuttavat niin vahvistimen kuin kaiuttimenkin toimintaan. Johdon paksuus voidaan ilmoittaa myös Yhdysvalloissa käytössä olevalla awg-asteikolla (American Wire Gauge), missä suurempi lukuarvo merkitsee ohuempaa johtoa ja pienempi paksumpaa. Vastapuoli argumentoi tätä vastaan hyvin pragmaattisesti. Esimerkiksi 7 awg = n. ofc eli hapeton kupari, jossa hapen osuus on korkeintaan 0,0005 %. Mitä ei voi mitata, sitä ei voi kuulla. Kaiutinjohdon paksuus ilmaistaan varsinaisen johdinmateriaalin poikkipinta-alana (mm2), ei halkaisijana kuten usein luullaan. Esimerkiksi 4 metrin pituisen 2,5 mm2 kuparijohdon resistanssi on 0,017 x 4/2,5 = 0,0272 ohmia. 22 HIFIMAAILMA 4/2012. Tyypillisistä johdinmateriaaleista pienimmät resistanssit ovat hopealla (0,0159 ohmia/1 m/1 mm2), kuparilla noin 0,017 ohmia/1 m/1 mm2 ja alumiinilla 0,028 ohmia/1 m/1 mm2). Se vaikuttaa äänentoistoon jopa siinä määrin, että kaapelilla voidaan "hienosäätää" laitteiston soundia. Joidenkin mielestä se on ikään kuin komponentti vahvistimen ja kaiuttimen välillä. 2,6 mm2 ja 15 awg = n. Erikokoisten ja -pituisten johtojen resistanssi voidaan laskea kaavalla R = P x L/A, missä P = johdinmateriaalin ominaisvastus yhtä metriä ja yhtä neliömillimetriä kohden (ohmia/1 m/1 mm2), L = johdon kokonaispituus (m) ja A = johtimen poikittaispinta-ala neliömillimetreinä (mm2). 4,1 mm2, 13 awg = n. Toisaalta koska kaapelin pituus on harvoin pitempi kuin 35 metriä ja koska kaapelissa kulkeva virta ja jännite eivät ole suuria, kaiutinkaapeliksi luulisi riittävän tavallisen kaksinapaisen, johdinpinta-alaltaan 2 x 0,75 mm2 sähkökaapelin. RESISTANSSI VAIKUTTAA Tyypillisiä johdinmateriaaleja ovat kupari, alumiini, hopea, tina ja niiden yhdistelmät. HAVAITSIMME KUITENKIN, ETTÄ KAAPELIT VAIKUTTAVAT ÄÄNEEN YLLÄTTÄVÄN PALJON. K aiutinkaapeleiden merkityksestä on käyty värikästäkin keskustelua. Yleisimmät käytetyt paksuudet ovat 0,75/1,5/2,5/4,0 ja 6,0 mm². Käytännössä kaikki johdinkupari on tätä ofc-tyyppiä. Kaiutinkaapeleissa käytetään kuparin lisäksi muita materiaaleja joko lisäsäikeinä tai pinnoitteena
Jos esimerkiksi kaiuttimen impedanssi on 8 ohmia ja vahvistimen lähtöimpedanssi on 0,05 ohmia, tällöin vaimennuskerroin on 8/0,05 = 160. Vaimennuskerrointa voi havainnollistaa vaikka seuraavalla kokeella: Irrota kaiutinkaapelit kaiuttimesta. Kaiutinkaapeleiden resistanssin tulee olla mahdollisimman pieni, jotta se vaikuttaisi mahdollisimman vähän vahvistimen taajuustoistoon ja vaimennuskertoimeen. Induktanssi tekee kaapelista alipäästösuodattimen samaan tapaan kuin kela jakosuodattimessa. Vaikutus on sitä suurempi, mitä pienempi on vahvistimen ulostuloimpedanssi (eli laskennallinen vaimennuskerroin on suuri) ja mitä matalampi ja "vaikeampi" on kaiutinkuorma. Vaikutuksen suuruus riippuu toki myös vahvistimen ominaisuuksista. INDUKTANSSI JA KAPASITANSSI Induktanssi ja kapasitanssi ovat vaihtovirran reaktiivisia vastuksia. Kokonaisresistanssi on siis tällöin 0,017 x 8/2,5 = 0,0544 ohmia. Tilanne on sama jopa sisäkkäin punotuissa kaapeleissa. Jos esimerkiksi kaiuttimen impedanssi on 8 ohmia ja vahvistimen lähtöimpedanssi on 0,05 ohmia, tällöin vaimennuskerroin on 8/0,05 = 160. Vaimennuskerroin vaikuttaa mm. Tämä vaikutus on kuitenkin sangen pieni. Kytke vahvistin päälle, mutta pidä äänenvoimakkuus nollassa. 2,5 mm2 kuparijohdolla tämä tarkoittaa noin 72 metrin pituutta [0,49/(0,017/2,5)=72,058] eli kaksinapaisessa kaapelissa noin 36 metriä (esimerkissä oletetaan ideaalisen vahvistimen ulostuloimpedanssiksi 0 ohmia). Jos kaiutinkaapelin resistanssi on esimerkiksi 0,142 ohmia, lähtöimpedanssiksi muodostuu 0,01 + 0,142 = 0,152 ohmia. Muutos on sangen suuri. jakosuodatinkomponenteista, induktanssi keloista ja kapasitanssi kondensaattoreista. Kaapelin resistanssi vaikuttaa suoraan mm. Induktanssi aiheuttaa äänitaaHIFIMAAILMA 4/2012 23. Jonkinlaisena hyvän ja huonon vaimennuskertoimen rajaarvona pidetään lukuarvoa 50. Tyypillisesti vaimennuskertoimen lukuarvo voi olla aina muutamista kymmenistä yli tuhanteen. Esimerkiksi nimellisimpedanssiltaan neljän ohmin kaiuttimella yhden desibelin suuruiseen häviöön tarvitaan noin 0,49 ohmin lisäresistanssi [20 x log (4/4 + 0,49) = -1,01 dB]. Vaimennuskertoimella on todettu olevan vaikutusta ainakin bassotoistoon. liitoshäviön taso (-dB) voidaan laskea kaavalla 20 x log (R1/(R1 + R2), missä R1 = kaiutinkuorma ja R2 = kaapelin resistanssi. Vaimennuskerroin on vahvistimeen liitetyn kaiuttimen impedanssin ja vahvistimen ulostuloimpedanssin suhde (Vk = Zk/Zv). Kaiuttimen reaktiivisista tekijöistä muodostuva impedanssi vaihtelee taajuuden funktiona. Kytke kaapelit takaisin kaiuttimeen ja napauta uudelleen. Häviöiden tulisi olla alle -0,2 dB. Oheisessa kuvaajassa on esitetty eri paksuisten kaiutinkaapeleiden teoreettinen vaikutus vaimennuskertoimeen suhteessa niiden pituuteen. Tässä on syytä huomata, että kaiutinkaapelit sisältävät aina erilliset plus- ja miinusjohdot, joten käytännössä esimerkiksi 4 metrin mittaisessa kaapelissa sähkö kulkee 8 metrin matkan. Johdon resistanssi on suhteessa johdon pituuteen ja paksuuteen. Pieni vaimennuskerroin voi tehdä bassotoiston epätäsmälliseksi ja löysäksi. Induktanssi pienenee johdon poikkipinta-alan kasvaessa ja plus- ja miinusjohtojen sijaitessa lähellä toisiaan. Impedanssin muutokset voivat myös vaikuttaa vahvistimen toistovasteeseen. Miltä napautus nyt kuulostaa? Kuvassa ovat Aurelia Magentan impedanssi- ja vaihevasteet taajuuden funktiona sekä Naim SuperUnitin vahvistimen toistovaste kaiuttimeen kytkettynä. liitoshäviöön (insertion loss) ja välillisesti vahvistimen vaimennuskertoimeen (damping factor). Resistanssi aiheuttaa johdossa kulkevaan signaaliin häviöitä. Napauta bassokartiota tai sen ripustusta kevyesti nopealla sormen liikkeellä. Vaimennuskerroin laskee tällöin arvoon 3,8/0,152 = 25. Suurempi luku on parempi. vahvistimen kykyyn vaimentaa kaiuttimen reaktiivista kuormitusta vahvistimeen päin. Kaikissa johdoissa on induktanssia, ja rinnakkain kulkevissa johdoissa sitä muodostuu myös niiden välille. Suurempi luku on parempi. Termit ovat tuttuja mm. siirrettävän signaalin ns. Huomaa muutokset ylemmillä bassotaajuuksilla ja korkeilla taajuuksilla. VAIMENNUSKERROIN Kaiutinkaapelin resistanssi vaikuttaa myös vahvistimen vaimennuskertoimeen. Tällä on havaittu olevan vaikutusta vahvistimen toistovasteeseen erityisesti korkeimmilla taajuuksilla. Kaapelin resistanssi aiheuttaa häviöitä eli signaalin tason heikkenemistä matkalla kaiuttimelle. Tyypillisesti vaimennuskertoimen lukuarvo voi olla aina muutamista kymmenistä yli tuhanteen. Kaiutinkaapelin resistanssi lisää muutosten vaikutusta. VAIMENNUSKERROIN? Vaimennuskerroin on vahvistimen ominaisuus, joka kuvaa sen kykyä vaimentaa kaiuttimesta takaisinpäin tulevaa energiaa. Tämän vaikutuksen minimoimiseksi kaiutinkaapelin resistanssin tulisi olla mahdollisimman pieni. Vaimennuskerroin (Vk) on vahvistimeen liitetyn kai- uttimen impedanssin (Zk) ja vahvistimen ulostuloimpedanssin (Zv) suhde (Vk = Zk/Zv). Koska kaiutinkaapeli ja sen aiheuttama resistanssi (kuten myös induktanssi ja kapasitanssi) ovat sarjassa kaiuttimen kanssa, tämä vaikuttaa edelleen toistovasteen mahdollisiin muutoksiin. Ns. Kaaviossa ilmaistaan häviöt (-dB) eri paksuisilla johdoilla suhteessa johdon pituuteen. Kaiuttimen impedanssi vaihtelee taajuuden mukaan. Kaiutinjohdon resistanssi vaikuttaa vahvistimen vaimennuskertoimeen. Yleisesti tällöin puhutaan alle 0,2 desibelin häviön aiheuttavasta resistanssista. Jonkinlaisena hyvän ja huonon vaimennuskertoimen raja-arvona pidetään kerrointa 50. Heti kun vahvistimen ja kaiuttimen väliin laitetaan kaiutinkaapeli, vaimennuskerroin alkaa heiketä. Jos vahvistimen ulostuloimpedanssi on esimerkiksi 0,01 ohmia ja kaiutinkuorman minimi 3,8 ohmia, laskennallinen vaimennuskerroin on 3,8/0,01 = 380. Kuuletko eron. Havainnoi miltä matala tuhmp-ääni kuulostaa. Myös eristeen materiaali vaikuttaa induktanssiin
Dynamiikka on silti hyvää tasoa, eikä esimerkiksi rummun äänessä ole turhia pidäkkeitä. Merkittävänä koetut erot saattavat johtua niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin kuunteluun keskittymisen vaikutuksesta pään asentoon tai pienestä äänenvoimakkuuden erosta. Aivan kuin kaunein helähdys puuttuisi. Diskantin taso on melko suuri, mutta niin sävylliseltä kuin ajalliselta erottelultaan hyvä. Kaapeli ei pidätä tai lisää asioita, mutta samalla miellyttävyysmittelöissäkään se ei yllä kärkisijoille. Yleensä puhutaan jo useiden satojen kilohertsien taajuuksista. Kuuntelussa kaiutinjohtojen välillä havaitaan eroja. Johdon paksuus voidaan ilmoittaa myös Yhdysvalloissa käytössä olevalla AWG-asteikolla (American Wire Gauge), missä suurempi lukuarvo merkitsee ohuempaa johtoa ja pienempi paksumpaa. Ronskia energiaa ja etenemiskykyä löytyy keskialueeltakin tarvittaessa ilman ylimääräistä päällekäyvyyttä. Mikael Nederström: Aavistuksen muuta joukkoa hallitumman, etäisemmän ja hillitymmän kuuloinen kaapeli. Ääntä ei ehkä kannata yrittää parantaa ensimmäiseksi kaiutinjohtojen avulla. Induktanssin vaikutuksesta ääneen on useita vastakkaisia teorioita. Mikael Nederström: Keskelle painottunut äänikuva ja hiukan tummasävyinen ääni. Iskevästä ja erottelevasta äänestä plussaa, mutta kaapelia ei voi luonnehtia kovin yleispäteväksi. Kuunteluarviot Mauri Eronen: Kepeä ja konstailemattoman siisti, iskevä bassotoisto. Liittimien viimeistelty kiinnitys edellyttää keskimääräistä enemmän työtä ja erikoissuojien käyttöä. Tämä lisää johtimen resistanssia korkeilla taajuuksilla, mutta audiotaajuuksilla tällä ei ole havaittu olevan merkitystä. Puolet johtimista on varattu + ja loput liitäntään. Niissä on vain 15 säiettä per johdin. Ohutsävyinen ja viileähkö balanssi kuitenkin toimii vähemmän miellyttävästi, kun äänitteenä on lähimikitys. Bassoissa on samalla muhevuutta ja tanakkuutta sekä rytmisesti toimivaa kepeyttä ja sävyllistä erottelua. Ulkomitat: 10 mm (halkaisija) Johdinmateriaali: ofc Johtimien määrä ja pinta-ala: 2 x 1,65 mm2 Johtimien säikeiden määrä: n. 9 mm Johdinmateriaali: ofc Johtimien määrä ja pinta-ala: 8 x 0,56 mm2 Johtimien säikeiden määrä: 7/johdin Eristemateriaali: Polyeteeni Kokonaismassa: n. TIE TO A JA TAIT OA: KA IUTINJOHTOJEN EROT Chord Carnival Silver Screen Hinta: Maahantuoja/edustaja: Lisätietoja: 8 /m Hifimesta Oy www.hifimesta.fi, www.chord.co.uk Kimber 4 PR Hinta: Maahantuoja/edustaja: Lisätietoja: 15,00 /m Hifihuone Oy www.hifihuone.fi, www.kimber.com Nordost WW Dreamcaster Hinta: Maahantuoja/edustaja: Lisätietoja: 20,00 /m Hifihuone Oy www.hifihuone.fi, www.nordost.com Hintaansa nähden kalliimman oloinen paksu pyöreä kaapeli sisältää kaksi 1,65 mm2 rinnakkaista twisted pair -punottua johdinta. Hallittu ja dynaaminen soundi saattaa niistää eloa joistakin levyistä, mutta toimii todennäköisesti kirkassoundisessa systeemissä muuta joukkoa paremmin. Ulkomitat: 6 mm Johdinmateriaali: ofc Johtimien määrä ja pinta-ala: 4 x 1,65 mm2 Johtimien säikeiden määrä: 1/johdin Eristemateriaali: Etyleeni propyleeni Kokonaismassa: n. Tasapainoinen kokonaisuus, jota voisi sanoa varsin yleispäteväksi. Kaiutinjohtopaksuudet Kaiutinkaapelin paksuus ilmaistaan varsinaisen johdinmateriaalin poikkipinta-alana (mm2), ei sen saati koko kaapelin halkaisijana, kuten usein luullaan. Rauhallisuus luonnehtii ääntä bassoista diskanttiin. 55 g/m Mitattu resistanssi (3 m): 0,066 ohmia (* *) +/ johtimien yhteinen resistanssi sekä liittimien resistanssi n. 0,002 ohmia Laatumerkin keskihintaisen kaapelin rakenne on erikoinen: se sisältää kahdeksan ohuehkoa (0,56 mm2) erillisjohdinta twisted pair -punottuna. Kuvassa 1:1-piirrosmallit eri paksuista kaiutinkaapeleista. sen merkitys on vielä vähäisempi kuin induktanssin. Yleisimmät käytetyt paksuudet ovat 0,75/1,5/2,5/4,0 ja 6,0 mm2. 2,6 mm2 ja 15 AWG = n. skin effect. Esimerkiksi 7 AWG = n. Siisti, kuivakka ja kontrolloitu esitys toimii paremmin kuin testin sähisevimmät osanottajat, mikäli arvioidaan balanssia. Liitokset tulisi tehdä mielellään juottamalla johtimet yhteen ja käyttämällä joko banaania tai haarukkaliitintä. Alakeskialueella on rauhallisuutta ja kauniita sävyjä. 15/johdin Eristemateriaali: pvc + polyeteeni Kokonaismassa (g/m): n. 4,1 mm2, 13 AWG = n. Sointi on kokonaisuutena viileähkö ja himpun verran aggressiivisen tuntuinen joskin keskialueeltaan selkeäpiirtoinen. Peltien soinnissa on aavistus karheutta ja laahaavuutta. Tarkoituksenamme ei ollut 24 HIFIMAAILMA 4/2012. Ne ovat hyvin pieniä verrattuna esimerkiksi akustiikkaan tai kaiuttimen toistoominaisuuksiin. 130 g/m Mitattu resistanssi (3 m): 0,072 ohmia (* *) +/ johtimien yhteinen resistanssi sekä liittimien resistanssi n. Tasapainoinen tapaus, jolla kuuntelee monenlaista musiikkia. Kuunteluarviot Mauri Eronen: Luonnollisen hillitty fiilis. Kaapeleissa on myös kapasitanssia, mutta Kaiutinkaapelit eroavat toisistaan niin rakenteensa kuin sähköisten ominaisuuksiensa puolesta. 56 g/m Mitattu resistanssi (3 m): 0,050 ohmia (* *) +/ johtimien yhteinen resistanssi sekä liittimien resistanssi n. 10,5 mm2, 11 AWG = n. Kaapeleiden pituudet olivat 2 x 3 metriä, ja käytimme niiden kytkentään laadukkaita banaaniliittimiä. Se tarkoittaa ilmiötä, jossa korkeilla vaihtovirtataajuuksilla on taipumus kulkea johtimen pinnassa, ikään kuin johdin olisi keskeltä ontto. Hyvästä artikulaatiosta huolimatta sointi ei ole lainkaan aggressiivinen, ja kuunteluvoimakkuutta voi kovuuden puuttumisen ansiosta pitää melko korkealla. Osalla eroista voidaan todeta olevan ainakin teoreettinen vaikutus ääneen, osalla taas vaikutus perustuu puhtaasti psykoakustiikkaan (kuvitteluun), mutta kuka voi väittää, etteikö havaittu ero äänessä olisi silloin havainnoijan mielestä todellinen? TEORIASTA KÄYTÄNTÖÖN Hankimme testiin ensin viisi erilaista kaiutinkaapelia, mutta aiheen kiinnostavuuden vuoksi otimme mukaan vielä neljä paria. Rakenne on jäykkä, ja johtimet kannattaa juottaa suoraan liittimeen tai vähintään toisiinsa ennen liittimeen kiinnittämistä. 1,6 mm2. Johdoista puhuttaessa mainitaan usein myös ns. Eroja havaitsee, jos niiden olemassaoloon uskoo oikein vahvasti. Ei siistein tai hillityin mahdollinen, mutta pirteän läsnä oleva toisto ei vaivuta ainakaan uneen. Ajallinen erottelukyky yhdistyy miellyttävään sävykkyyteen. Johtimet on sijoitettu eristeen sisään, jonka päällä on alumiinifoliosuojaus ennen ulkokuorta. 0,002 ohmia Paremman luokan kaapelissa on neljä (2 per napaisuus) kiinteää ja jäykkää 1,65 mm2 johdinta twisted pair -punottuna. Basso on napakka ja nopea mutta viimeisin energianvälityskyky matalimmilla on vajavainen. 0,002 ohmia Kuunteluarviot Mauri Eronen: Vanhan äänitteen taustakohina mattapintainen ja diskantti vaimea, mutta kerroksellisuudeltaan melko erotteleva. Ulkomitat: n. Kaapeleiden hintahaarukka oli 120 euroa/metri. Mikael Nederström: Kirkas ja skarppi esitys, jossa on yläpään erottelua. Mutta jälleen itseäni toistaen, ero se on kuviteltukin ero. EROJEN DYNAMIIKKAA juusalueen yläpäässä vaimenemista ja jossain määrin myös vaiheen siirtymää, mutta yleensä vasta kaukana kuuloalueen yläpuolella
Bassotoisto on sävykkään kevyttä ja helposti etenevää. Ulkomitat: 10 x 4 mm Johdinmateriaali: ofc Johtimien määrä ja pinta-ala: 2 x 4,0 mm2 Johtimien säikeiden määrä: n. 0,002 ohmia Ulkomitat: 8 x 4 mm Johdinmateriaali: ofc Johtimien määrä ja pinta-ala: 2 x 2,5 mm2 Johtimien säikeiden määrä: n. banaani- tai haarukkaliitintä, mikäli naparuuvi tämän mahdollistaa. Diskantti tuntuu soivan ehkä basson luonteesta johtuen hiukan tummemman kuuloisesti kuin kirkassoundisimmissa. Norstone Classic CL400. HIFIMAAILMA 4/2012 25. Kokonaisvaltaisesta energisyydestä huolimatta soinnissa ei ole rasittavia piirteitä. Entä onko järkevämpää kiinnittää johto banaani-/ haarukkaliittimeen juottamalla (joka on liitos sekin) vai suoraan mekaanisesti kiristämällä. Tasoltaan se ei kuitenkaan ole ylienerginen tai häiritsevä. Norstone Classic White W250, 7. Transientit heräävät nopeasti ja voimakkaasti. Onko siis järkevää liittää kaiutinjohto ensin banaanilittimeen ja se naparuuviin vai kannattaisiko johto kiinnittää suoraan naparuuviin. Liitospinta-alan tulisi olla mahdollisimman suuri. 90 g/m Mitattu resistanssi (3 m): 0,040 ohmia (* *) +/ johtimien yhteinen resistanssi sekä liittimien resistanssi n. Hyvä banaaniliitin on varustettu lieriömäisellä tapilla. Mikael Nederström: Rokkitykki, jossa on tavanomaista enemmän bassoa ja alapään elämää. Jos liitäntään ei voida käyttää haarukkaa eikä banaania, kannattaa johto liitää ilman mitään väliliitintä, pinniä tai vastaavaa, eikä päätä kannata myöskään juottaa. asettaa kaapeleita varsinaiseen paremmuusjärjestykseen, vaan lähinnä tutkia erityyppisiä kaapeleita ja kuunnella, onko niiden välillä mitään eroja, ja jos on, millaisia. Haarukkaliittimen saa kiinni naparuuviin banaaniliitintä tiukemmin, mutta hyvä banaaniliitin tarjoaa yli 2 kertaa suuremman kontaktipinta-alan. Rytmisesti koko äänialueella erittäin erotteleva ja vauhdilla liikkuva. Mutta kannattaako liittämiseen yleensäkään käyttää erillistä liitintä. 200/johdin Eristemateriaali: pvc Kokonaismassa: n. Kimber 4 PR, 8. Kirkas eristemateriaali on jäykkää ja sitkeää, ja se vaikeuttaa johdon kuorintaa ja asennusta. Mikael Nederström: Nopea, jyty ja energinen ääni, joka rullaa ja etenee muuta joukkoa rivakammin. Ja mieluiten hopealla, jonka ominaisresistanssi on tinaa pienempi. Diskantti on luonteeltaan siisti, joten sekään ei onnistu kiinnittämään negatiivista huomiota. Pehmeäsävyiseksikin piuhaa voisi kehua. Johdinmateriaali on hopeapäällystettyä ofc-kuparia, mikä selittää korkeahkon hinnan. Jokainen ylimääräinen kontaktipinta ja liitos aiheuttaa ylimääräistä resistanssia. Vivanco BL 75W ja 9. Ulkomitat: 8 x 4mm Johdinmateriaali: Hopea + ofc Johtimien määrä ja pinta-ala: 2 x 2,5 mm2 Johtimien säikeiden määrä: n. Balanssiltaan kaapelissa ei ole mitään neutraalista poikkeavaa, vaan monenlaiset levyt toistuvat mukavasti. Kuunteluarviot Mauri Eronen: Ylemmällä keskialueella on ripaus kovuutta. Valkoinen eristemateriaali on joustavaa, ja napaisuus on merkitty selkeästi. Kaapelissa on kaksi rinnakkaista erittäin hienosäikeistä 2,5 mm2 johdinta. Pianon tietty ääniala kohoaa alarekisteriä kylmempänä pintaan. Markkinoilla on myös kiristettäviä banaaniliittimiä. Napaisuus on merkitty kohtalaisen selvästi. Tutustuimme kaapeleiden ominaisuuksiin ja mittasimme niiden resistanssin. Tärkeimpänä kokeena oli kahden kuuntelijan suorittama sokkokuuntelu. Jytkivä ja potkiva ääni eroaa muusta joukosta sen verran selvästi, että kaapelin rakenteessa tai mittauksissa lienee jotakin erikoista. Trumpetissa on ripaus kireyttä. Vivanco BL 250T, 3. Diskantti on sävyltään sihahtava eikä yllä parhaimmistoon siisteydeltään tai erottelultaan. Etenkin rumpusoolojen temmokas taonta välittyy täsmällisesti. 0,002 ohmia Kuunteluarviot Mauri Eronen: Kohina tulee esiin äänekkäänä massana. Siksi liitosten määrä kannattaa minimoida. 200/johdin Eristemateriaali: pvc Kokonaismassa: n. Alapää on yhtä aikaa iskevä ja muhkea. Chord Carnival Silver Screen, 2. Eheä ja pehmoilematon. Myös liitoksen kontaktipinta-ala vaikuttaa resistanssiin. 0,002 ohmia Edullisessa 2,5 mm2 kaapelissa on tavanomaisesti kaksi rinnakkaista erittäin hienosäikeistä johdinta. Norstone Classic CL400 Hinta: Maahantuoja/edustaja: Lisätietoja: 4,00 /m Laatulaite Oy www.laatulaite.com, www.norstone-design.com Norstone Classic White W250 Hinta: Maahantuoja/edustaja: Lisätietoja: 2,49 /m Laatulaite Oy www.laatulaite.com, www.norstone-design.com Norstone Silver SV250 Hinta: Maahantuoja/edustaja: Lisätietoja: 12,90 /m Laatulaite Oy www.laatulaite.com, www.norstone-design.com Perinteinen hienosäikeinen kaapeli, jossa on kaksi paksua 4,0 mm2 rinnakkaista johdinta. Eriste on vaaleaa ja joustavaa pvc:tä. Joissain naparuuveissa banaaniliittimen reikä on tulpattu umpeen ja haarukan käytön estää liittimen muovikaulus. Tahdin, iskun ja läsnäolo tuntu on sen verran vahva, että varsinkin kevyt musiikki saa osakseen jopa hengästyttävän käsittelyn. Mukava kokonaisuus vahvasta omasta luonteestaan huolimatta. Miten kytkentä kannattaa tehdä? Laadukkaissa vahvistimissa ja kaiuttimissa olevat liittimet ovat pääsääntöisesti ns. Kokonaisuus on muhevan suuri ja voimallinen ja periksi antamaton niin äänikuvallisesti kuin sävyllisestikin. Bassoissa on muhevaa helppoutta ja eniten iskukykyä. Yleisesti ottaen juotos on sekin ylimääräinen kontakti, mutta koska se tarjoaa laajan kontaktipinnan, on juottaminen suositeltavaa. Ei skarppi analyytikko vaan enemmänkin huoleton rokkari. Peltien suhteellinen energia taas on selvästi korkeampi. 70 g/m Mitattu resistanssi (3 m) 0,042 ohmia (* *) +/ johtimien yhteinen resistanssi sekä liittimien resistanssi n. Basson mouraisusta puuttuu iso siivu, mutta rumpujen mäjähdykset tulevat ajallaan ja lepsuilematta. Norstone Silver SV250, 6. Laitteistona sokkokuuntelussa oli kuunteluhuoneemme tuttua kalustoa: Meridian 808i -cd-soitin, Musical Fidelity M6 500i -vahvistin ja Aurelia Magenta -kaiuttimet. Mikael Nederström: Bassotoistoltaan harvinaisen tuju kaapeli. Napaisuus on merkitty hyvin. Supra Ply 2.0, 4. 150/johdin Eristemateriaali: pvc Kokonaismassa: n. Kumpikin kuunteli kaapelit erikseen. Kuuntelussa oli ennalta arvottu kuuntelujärjestys, jota kuuntelijat eivät tietenkään tienneet: 1. naparuuveja, missä johdin voidaan kiristää suoraan liittimen kontaktipintaan. 63 g/m Mitattu resistanssi (3 m): 0,064 ohmia (* *) +/ johtimien yhteinen resistanssi sekä liittimien resistanssi n. Vaihtoehtoisesti kytkentä voidaan tehdä käyttäen johdon päässä erillistä ns. Toimiva tapaus. Kuunteluarviot Mauri Eronen: Diskantin taso on matala tietyllä taajuusalueella, sillä vanhan äänitteen pohjakohina on hyvin etäinen. Menoa ja meininkiä on enemmän kuin kliinistä analyysiä, joten monenlainen musiikki soi mukavasti. Kaapeli viis veisaa herkästä rytmityksestä, mutta välittää sävyt toisen potenssiin korotettuna. Nordost WW Dreamcaster, 5
Ote on melko jämpti bassoja myöten, mutta viimeisintä muhevuutta matalimmilla ei vertailukaapelin tavalla välity. Jopa allekirjoittanut, joka toimi kuuntelukokeen järjestäjänä, havaitsi erot jopa "sivusta kuunneltuna", ja ne olivat osittain hyvinkin yhtenevät kuuntelijoiden havaintojen kanssa. Jokin hyvin eksoottinen kaapeli saattaa olla jopa suunniteltu siten, että sen induktanssi on korkea, mikä vaikuttaa varmasti toistoon. Kokonaisuutena neutraali, mutta samalla miellyttävän muhkea vailla kovuutta. Ulkomitat: 9 x 3 mm Johdinmateriaali: ofc Johtimien määrä ja pinta-ala: 2 x 2,5 mm2 Johtimien säikeiden määrä: n. Monisäikeiset johtimet ovat tinalla päällystettyä kuparia. 85/johdin Eristemateriaali: pvc Kokonaismassa: n. Myös basson luonteessa kuulosti olevan eroja. Pystyykö erot kuulemaan samanlaisina, jos testi toistetaan uudelleen. Tämän tutkimiseen ei aika tällä kertaa riittänyt, mutta palaamme tähän vielä uudelleen. Huomionarvoista oli myös edullisen ja ohuen kaapelin hyvät kuunteluarviot. 0,002 ohmia Kodinkonemyymälän edullinen mutta laadukkaampi peruskaapeli sisältää kaksi 2,5 mm2 rinnakkaista johdinta, joiden säikeet ovat hieman muita paksummat ja jäykemmät. Läpinäkyvä ja aineeton ääni ei sisällä juuri lainkaan häiritseviä komponentteja, mutta välittää sävyt erinomaisesti. Myös kirkas eriste on jäykähköä. TIE TO A JA TAIT OA: KA IUTINJOHTOJEN EROT Supra Ply 2.0 Hinta: Maahantuoja/edustaja: Lisätietoja: 8 /m Simex Oy www.simex.fi, www.jenving.se Vivanco BL 250T Hinta: Maahantuoja/edustaja: Lisätietoja: 1,50 /m AV-komponentti Oy www.avkomponentti.fi, www.vivanco.de Vivanco BL 75W Hinta: Maahantuoja/edustaja: Lisätietoja: 1,00 /m AV-komponentti Oy www.avkomponentti.fi, www.vivanco.de Tunnetun ruotsalaisen kaapelivalmistajan harmaan sinisessä (saa myös valkoisena) keskihintaisessa kaapelissa on kaksi litteää 2,0 mm2 johdinta päällekkäin omissa eristeissään. Jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua esimerkiksi Keijo Tanskasen mielenkiintoiseen artikkeliin "Kaiutinkaapeleiden vaikutukset äänentoistojärjestelmässä". Sävyllistä karheutta on kuitenkin melko vähän. Mikael Nederström: Kohtuullisen sivistyneesti ja neutraalisti toimiva kaapeli. Voidaanko tästä vetää johtopäätös, että kaiutinkaapeleilla ei ole väliä. Tietynlainen kaapeli saattaa toimia hyvin eri tavoin riippuen vahvistin-kaiutin-kombinaatiosta ja kaapelin sopivuudesta tähän yhdistelmään. Internetistä löytyy toki myös lisää enemmän tai vähemmän tieteellistä materiaalia (myös näiden "linkkivinkit" löytyvät internetsivuiltamme). Transientit syttyvät jämäkästi. Menevä ja toimiva soundi, jolla kuuntelee kaikenlaista musiikkia. Hyvin varustetut ja palvelevat hifiliikkeet antavat varmasti kokeiltavaksi erilaisia kaapeleita. 80 g/m Mitattu resistanssi (3 m) 0,054 ohmia (* *) +/ johtimien yhteinen resistanssi sekä liittimien resistanssi n. Kannattaa siis ehdottomasti kokeilla itse. 17 g/m Mitattu resistanssi (3 m): 0,142 ohmia (* *) +/ johtimien yhteinen resistanssi sekä liittimien resistanssi n. Rakenne on neliömäinen. 24/johdin Eristemateriaali: pvc Kokonaismassa: n. Dynaaminen, eloisa ja iskevä ääni, joskaan ei sivistynein mahdollinen. Keskitasoa, vailla isoja heikkouksia tai vahvuuksia. OLIKO EROJA? Jopa kokeneet kuuntelijat hämmästyivät. Joissain tapauksissa kuulosti jopa siltä, että rytmi tai soittonopeus olisi muuttunut, ikään kuin sävelkorkeus olisi muuttunut muutamalla prosentilla. Napaisuus merkitty punaisella raidalla, jonka näkyvyys ei ole paras mahdollinen. Eriste on valkoinen ja napaisuus merkitty mustalla raidalla. Ulkomitat: 4 x 2 mm Johdinmateriaali: ofc Johtimien määrä ja pinta-ala: 2 x 0,75 mm2 Johtimien säikeiden määrä: n. Mistään dramaattisista eroista ei voida tietenkään puhua, mutta jotkut kaapelit tekivät äänen kokonaisbalanssin ikään kuin kirkkaammaksi tai tummemmaksi. Ulkomitat: 6 x 6 mm Johdinmateriaali: Tina + ofc Johtimien määrä ja pinta-ala: 2 x 2,0 mm2 Johtimien säikeiden määrä: n. Aiheesta on itse asiassa sangen vähän tutkimusta. Näitä asioita on vaikea kuvailla sanoin. 60 g/m Mitattu resistanssi (3 m): 0,042 ohmia (* *) +/ johtimien yhteinen resistanssi sekä liittimien resistanssi n. Sävyerottelu ei ole parhaiden tasolla, mutta tasapainoinen ääni toimii aika mukavasti useammilla kappaleilla. Linkki löytyy internet-sivuiltamme kohdasta Artikkelit otsikolla Linkkivinkkejä kaiutinjohtojen eroista. Peltien helähdyksessä on iloista kilahdusta, mutta keskialuekin on astetta läpitunkevampi. Päinvastoin. Ehkä ei yleispätevin, mutta oikein mukava kuunneltava. Kuunteluarviot Mauri Eronen: Erittäin neutraali ja sävykäs toisto. Koko toistoketjun monimutkaisuus aina äänisignaa- lin monimuotoisuudesta laitteiston sähköiseen toimintaan ja kuuloaistimukseen saakka tekee aiheesta erittäin haastavan. Sekä tietenkin omista mieltymyksistä. Mutta päättäköön jokainen itse, uskooko kaiutinkaapeleiden äänellisiin eroihin. Kokonaisuus ei ole millään äänialueella aivan niin pehmeä miellyttäjä kuin jotkin ryhmän kaapelit, mutta samalla äänitteistä pystyy poimimaan pieniä detaljeja. n 26 HIFIMAAILMA 4/2012. Me ainakin vakuutuimme. Myös matalien bassojen toisto on erottelevaa ja energistä. 120/johdin Eristemateriaali: pvc Kokonaismassa: n. Mutta voisivatko erot johtua ihan todellisista tekijöistä, ja mitä ne voisivat olla. Varsin neutraali ja välitön suoritus, vaikka hienotunteisuutta jääkin kaipaamaan. Kaapeleilla on todellakin väliä, mutta sen merkitys riippuu sekä kaapeleista että laitteistosta. Myös bassokitarassa on hyvin soljuvaa kontrollia ja muhkeutta. Mikael Nederström: Siisti ja hillitty, joskin aavistuksen kirkas soundi, jossa keskialue on hiukan etäällä. Ei varsinainen elämystentuottaja, mutta aika sympaattinen tapaus muuten. 0,002 ohmia Ohueksi luokiteltava, edullinen ja jäykähkö peruskaapeli sisältää kaksi rinnakkaista 0,75 mm2 johdinta, joissa on kuitenkin 24 säiettä per johdin. Diskantissa on silti hyvin kiiltoa ja rytmistä tarkkuutta. 0,002 ohmia Kuunteluarviot Mauri Eronen: Astetta lempeämpi ja muhevampi ote. Onko kysymys vain aivojen luomasta semitodellisesta aistimuksesta, koska usko tai uskomattomuus eroihin on olemassa, siis suuntaan tai toiseen. Jos uskoo, eroja helposti myös kuulee. Alukkeet tulevat hallitusti, mutta yhtäkkinen crescendo ei ota ikävästi korvaan. Myös paksun kaapelin, jolla on matala ominaisresistanssi, todettiin olevan bassotoistoltaan jossain määrin voimakkaampi kuin ohuemman, kuten hifipiireissä kuulee yleisesti puhuttavan. Samanlaista läsnäolon tuntua ei synny kuin parhaimmissa, joskin lievästi kuivakka esitys saattaisi toimia hyvinkin ilmavasointisen kaiuttimen parina. Kuunteluarviot Mauri Eronen: Rytmiltään menevä ote. Toisto on kaikkiaan sujuvaa ja sävykästä. Kaapelit todellakin kuulostivat erilaisilta, ja erot olivat osittain selkeät. Mikael Nederström: Hiukan loudness-sävytteinen sointimaailma, jota luonnehtii voimakas basso ja kirkas diskantti. Helposti etenevä ja kuuntelemiseen innostava. Monen muun kaapelin sähinä puuttuu. Napaisuutta ei ole merkitty muuten kuin johtimien erivärisillä eristeillä. Kuinka todellisia nämä erot ovat. Toisaalta jos ei usko, eroja saattaa olla vaikea kuulla
Malliesimerkki osaamisestamme on alumiinikoteloinen 8000-sarja, josta on tullut ääniammattilaisten standardi ympäri maailman. GET PROFESSIONAL. Vain kuuntelemalla tiedät eron. Genelec-aktiivikaiuttimet tunnetaan korkeasta äänenlaadusta ja pitkästä elinkaaresta. 8030A 8050A 8040A 8020B Jo yli 30 vuoden ajan Genelec on ollut edelläkävijä aktiivisten tarkkailukaiuttimien sunnittelussa. WWW.GENELEC.FI Ammattilaisen ykkösvalinta. Pienimmätkin Genelec-aktiivikaiuttimet valmistetaan ja kalibroidaan yksilöllisenä käsityönä tehtaallamme Iisalmessa
V E R TA I LU TES TI : BLU-R AY-SOITTIMET 400800 EUROA n TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Kotiteatterin työjuhdat C AMBRIDGE AUDIO AZU R 6 5 1 B D DENON DB P - 20 1 2 U D HARMAN KARDO N B D T 3 0 OPPO B D P- 9 3 E U PANASONIC DM P - B D T 5 0 0 PIONEER B D P- L X 5 5 28 HIFIMAAILMA 4/2012
Panasonicin etulevy kääntyy kokonaan levykelkan tieltä, ja luukun takaa paljastuu myös sd-muistikortinlukija ja usb-liitin. Ilme on rauhallinen ja symmetrinen. Kansilevyyn on liitetty toinen vaimentava levy, ja se lepää levykoneiston päällä oleviin pehmusteisiin. Harman Kardonissa etulevyn usb on ainoa, mikä on ongelmallista, sillä se tarvitsee tikkua BD-Live-ekstrojen tallentamiseen. Tällöin äänenlaadussa ei soittimien välillä ole eroa. Metallinen etulevy on Cambridge Audiossa, Denonissa, Opossa ja Pioneerissa. Panasonic oli vertailun ainoa, johon ei ollut juuri ilmestynyt uutta softaa. Kunhan päivitystiedoston on ladannut tikulle, kestää sen asentamisessa Harman Kardoniin vain puoli minuuttia. Jos soitin hankitaan pääosin vain elokuvien katseluun, voi analogilähtöjen suorituskyvyn jättää omaan arvoonsa ja keskittyä tarkastelemaan soittimen käytettävyyttä ja ominaisuuksia. VOISIKO BLU-RAY-SOITIN TOIMIA MYÖS KODIN AINOANA CD-SOITTIMENA. Vahvistimen ja kahdenkin kaiuttimen avulla luotava elokuvaääni on huimasti vaikuttavampi kuin television omilla kaiuttimilla. Tietokonetta kompleksisuudessaan muistuttavat laitteet nojaavat vahvasti niissä käytettyyn softaan, joten eroja syntyy helposti. Tämä onnistuu kaikissa paitsi Harman Kardonissa, jossa päivitys täytyy ladata ensin netistä usb-tikulle tai levylle. Pioneer kuluttaa koko prosessiin aikaa kaksi ja puoli minuuttia, Cambridge Audio ja Oppo noin minuutin ja Denon kolme minuuttia. Denonissa 7.1-lähdön lisäksi erillinen stereoanto. Cambridge Audion etulevy on koristettu näkyvämmin logoin. Pioneerista puuttuu raidanvaihtoon tarvittavat näppäimet, mutta se on edullisimmasta hinnastaan huolimatta melko arvokkaan tuntuinen. Pioneerissa on ekstramuistille paikka takalevyssä. Tuuletin pitää vaimeaa hurinaa, mutta ei kuulu kuuntelupaikalle. Panasonicissa ekstrat säilötään sd-kortille. Denonissa vaimennukseen on kiinnitetty huomiota, mikä ilmenee kotelon avauksen yhteydessä. Vankka rakenne ja kotelon resonoimattomuus koputettaessa nostaa sen selvästi muiden soittimien peltisten kansilevyjen yläpuolelle. Eri valmistajat modifioivat ja julkaisevat päivityksiä soittimiin eripituisilla sykleillä. Usein Blu-ray-soitin liitetään kotiteatterissa vahvistimeen ainoastaan hdmikaapelilla, jolloin vahvistimen tehtäväksi jää digitaaliäänen purkaminen ja muuntaminen kaiuttimille sopivaksi analogiseksi. Käyttönäppäimet ovat mallia hipaisu, ja ne on sijoitettu soittimen yläreunaan. Harman Kardonissa ja Panasonicissa se on kiiltävää muovia. Muissa jäähdytys hoituu passiivisesti. Opon painikkeet ovat ejectiä lukuun ottamatta samalla tasalla kuin etulevy. Usb-liittimen suojamuovi irtoaa kokonaan ja todennäköisesti hukkuu ajan saatossa. Cambridge Audio, Denon ja Oppo ovat jonkin verran arvokkaampia kuin Harman Kardon, Panasonic ja Pioneer. Kaikki soittimet päivitettiin uusimpaan ohjelmistoonsa eli niin sanottuun firmware-versioon ennen testausta. Myös Harman Kardon suhisee jonkinverran, mutta siinä ääni johtuu tuulettimesta. Siinä on käytetty marginaalisesti järeämpiä kondensaattoreita kuin monikanavaisessa annossa. HIFIMAAILMA 4/2012 29. TIUKKOJEN KUUNTELUIDEN JA MITTAUSTEN LISÄKSI TESTASIMME SOITINKUUSIKON KYVYT ELOKUVALEVYJEN JA TIEDOSTOJEN TOISTOSSA. navaisen laitteiston omistaja kytkee soittimen analogilähdöistä stereovahvistimen linjaottoon, jolloin soittimien omalla äänenlaadulla onkin merkitystä. Kaikkien etulevyssä on liitäntä usb-muistille. Levyä toistettaessa Pioneerin V ertailtava joukkio jakautuu hinnaltaan kahteen luokkaan. Cambridge Audiossa, Denonissa ja Opossa on giga sisäistä muistia tähän tarkoitukseen. Kaksika- koneisto pitää vaimeaa sihinää. Äänenlaadun tutkimisen lisäksi teimme tutut nopeus- ja käytettävyystestit sekä tutkimme mitä eri tiedostoformaatteja soittimet tukevat muistikorteilta ja lähiverkosta. RAKENNE Tukevimmin viimeistelty soitin on Denon. Helpoimmin ohjelmistopäivitys sujuu, jos sen voi päivittää netistä suoraan soittimesta. Kolme ensimmäistä ovat selvästi tarkoitettu myös kriittiseen cd-kuunteluun analogilähdöistä, kun edullisimmissa soittimissa pääpaino on digipuolella. Halusimme kuitenkin testata syntyykö erihintaisten laitteiden välille eroa, jos Blu-raysoitinta käytetäänkin cd-kuuntelussa
Jälkimmäisessä on käytössä hieman parempia komponentteja kuin monikanava-annossa. Opon voi kytkeä langattomasti verkkoon mukana toimitettavan wlanusb-adapterin avulla. Osa sähköisistä komponenteista eroaa hieman; Cambridge Audion analogiasteessa on esimerkiksi astetta järeämmät kondensaattorit. Panasonicissa rca-annot ovat 5.1-kanavaisena, Cambridge Audiossa ja Opossa 7.1-kanavaisena. BD-Live-ekstrat vaativat myös tallennusti- 30 HIFIMAAILMA 4/2012. Cambridge Audioon adapterin saa sadan euron lisähintaan. Kaukosäätimet ovat täysin omanlaisensa. Parhaiten säätimen käyttöön vastaavat Cambridge Audio, Oppo ja Harman Kardon. Niissä on paljon samankaltaisuutta valikoissa, ja osa toiminnoista on nimetty identtisesti. Ne voidaan kytkeä toisesta liitännästä suoraan televisioon ja toisesta vahvistimeen, joka ei ymmärrä 3d-kuvaa. Harman Kardon ja Pioneer muistuttavat toisiaan ohjelmiston perusteella. Loppujen analogiasteiden toteutus on mallia välttämätön paha. Komponenttianto kuvalle puuttuu Harman Kardonista, Panasonicista ja Pioneerista. Denonissa on erillisenä sekä 7.1- että 2.0-lähtö. Ratkaisut näkyvät mittauksissa ja kuuluvat kuunteluissa. Cambridge Audio, Harman Kardon ja Pioneer osaavat toistaa 23,976 fps:n kuvanopeudella tallennetut mkv-tiedostot 1080p24-muodossa nykimättä. Vaikka ulkoasua on hieman kustomoitu, on pohjalla selvästi samaa tekniikkaa. Pioneerissa ja Denonissa saattaa olla ongelmallisilla levyillä tarpeen kokeilla lomituksen poistoon liittyviä säätöjä parhaan laadun löytämiseksi. Langaton verkkoyhteys on sisäänrakennettuna Panasoniciin. Digitaalinen lähtö äänelle on koaksiaalisena ja optisena Cambridge Audiossa, Opossa ja Panasonicissa. V E R TA I LU TES TI : BLU-R AY-SOITTIMET 400800 EUROA Paras tuntuma on Cambridge Audion ja Panasonicin kaukosäätimessä. Muissa on turvauduttava tavalliseen ethernet-kaapeliin, mikäli mielii katsella BD-Live-ekstroja, käyttää nettisovelluksia tai streamata tiedostoja lähiverkosta. Niissä käytetään samoja piirilevyjä ja lukukoneistoa, vaikka itse koteloinnissa ja ohjelmistoissa onkin jonkin verran eroja. Pääemolevy on kuitenkin täysin poikkeava. Kahdesta hdmiliitännästä nauttivat Cambridge Audio, Oppo, Panasonic ja Pioneer. Kaikissa oletusasetukset tuottavat Blu-ray-levyllä oikeaoppisen kuvan. Kotelon sisäkuvistakin näkee, että niissä on identtiset virtalähteet ja pyöritinkoneistot. Denon ja Oppo ovat taustavalaistuja. Cambridge Audio ja Oppo ovat sähkömekaanisesti lähes identtiset soittimet. Harman Kardonissa ja Pioneerissa on stereolähtö analogiäänelle. Piirikorttien komponenttivalikoimaa tarkastelemalla huomaa, että analogisiin lähtöihin on eniten panostettu Cambridge Audiossa, Denonissa ja Opossa. Denon ja Harman Kardon tulevat toimeen koksulla, Pioneer optisella annolla. Pioneerissa (kuvassa), Cambridge Audiossa ja Opossa on paljon kuvaan vaikuttavia säätöjä. Yksikään ei osaa temppua kuitenkaan kaikilla mahdollisilla tiedostomuodoilla, mutta Pioneer pääsee lähimmäksi. Jälkimmäisen paljon tarvittava kosketuslevy ei tosin anna fyysistä vastetta. Pioneer tosin tökkii joillakin tiedostoilla verkon yli toistettaessa. LIITÄNNÄT Takalevyt paljastavat suuren kirjon soittimien liittimien kattavuudessa
Mittaukset suoritettiin aina samaan aikaan päivästä, ja nettiyhteyden vaikutus kokonaisaikaan on korkeintaan muutaman sekunti. Denonissa kohinanpoisto on tehoton teräväpiirtokuvalla. Cambridge Audio ja Oppo lukevat tiedostoja myös e-Sata-kiintolevyltä. Tämänkertainen nopeustesti poikkeaa sikäli aiemmista, että kaikki soittimet joutuivat lataamaan päivityksen Terminator 2:een. Muuten se on identtinen 2012-elokan lataamisessa käytettyyn. Kelkka auki Cambridge Audio Denon Harman Kardon Oppo Panasonic Pioneer 00:04,2 00:10,7 00:04,1 00:04,2 00:03,3 00:04,2 Käynnistys 00:18,9 00:20,6 00:20,4 00:21,3 00:11,6 00:16,5 Eject 00:05,6 00:06,9 00:06,6 00:05,0 00:05,7 00:05,7 ST Chapters 00:07,0 00:13,1 00:05,8 00:08,4 00:33,7 00:09,6 Terminator 2 03:05,0 03:17,3 03:19,4 03:03,4 05:07,8 02:55,6 T2 Popup 00:00,8 00:00,9 00:01,1 00:00,7 00:01,2 00:01,2 laa. Panasonic taipuu myös Skype-puheluihin. Kello pysäytetään, kun kelkka on täysin auki. Tarkat speksit nopeustestien käytännöistä löytyvät Hifimaailman nettisivuilta Artikkelit-osiosta. Harman Kardonilla on ongelmia filmipohjaisen mutta lomitetun teräväpiirtolevyn kanssa. Harman Kardonin ja Denonin suoritus on subjektiivisesti arvioituna siistein HQV:n dvd-testikiekolla. Aikaisemmista vertailuista hajonta on kuitenkin kaventunut, ja kärkinelikko mahtuu testien kokonaisajassa lähes minuutin sisään. "2012, ei nettiä" mittaa käynnistysajan silloin, kun soittimen verkkokaapeli on irrotettu. Harman Kardonissa ei ole kuvasäätöjä, joilla kohinaa voisi poistaa, mikä pudottaa loppupisteitä. Tämän vuoksi käynnistysaika on laskettu erotuksena dvd-elokuvan lataamiseen käytetystä ajasta silloin, kun soitin on jo käynnistetty ja kun virrat ovat sammutettuna. Ne toistavat koko sävyalueen mustasta valkoiseen ongelmitta ilman, että soittimien kuva-asetuksiin tarvitsee koskea. Haasteita synnyttävät lomitettua kuvaa sisältävät Blu-ray- ja kaikki dvd-levyt. Yksikään soittimista ei rajaa kuvaa merkittävästi. Harman Kardonin ainoa usb-liitin meneekin kertaheitolla ekstrasäilön käyttöön. Skaalaus on kuitenkin hyvälaatuista. Dvdlevyille pitää tehdä lomituksen poiston lisäksi skaalaus Full HD -tarkkuuteen. Myös 1080p24-kuva pyörii oikealla kuvataajuudella nykimättä. Pioneeriin tikkuja saa kiinni kaksin kappalein. Ainoastaan kohinanpoiston vaihteleva toimivuus aiheuttaa eroja pisteisiin. Tässä nettiyhteyden nopeudella on kuitenkin niin suuri vaikutus, että päätelmiä nopeudesta ei voi tehdä. Videoyhteyttä varten täytyy hankkia lisävarusteena saatava 130 euron hintainen kamera. Nopeustestit Suurimmat erot Blu-ray-soittimien toiminnassa keskittyvät edelleen toiminnan nopeuteen. Paras kuva haastavalla dvd-materiaalilla kaiken kaikkiaan on Cambridge Audiossa ja Harman Kardonissa. Kuriositeettina kokeiltiin myös Terminator 2:n BD-Live-lisämateriaalin käynnistystä ja ekstroista poistumista. Näiden lisäksi kokonaisaikaan ynnätään soittimen käynnistymisaika, kokonaisen elokuvan (Star Trek) kohtauksien läpi hyppiminen ja pysäytetyn dvd-levyn jatkaminen aikaisemmasta kohdasta. Aukaisuun kulunut aika ei ole mukana kokonaisajassa. Nopeustesteihin kuuluu viiden Blu-ray-elokuvan ja yhden dvd:n latausaika. Soitin ei rämise ollenkaan. HIFIMAAILMA 4/2012 31. T2 Popup on Terminator 2 -elokuvan aikana toimivan ponnahdusvalikon esiintymiseen kestävä aika napin painamisesta. Skynetin käynnistämistä ja sammuttamista ei ole laskettu mukaan kokonaisaikaan. Terminator 2 BD-Live Skynet on Cambridge Audio Denon Harman Kardon Oppo Panasonic Pioneer Wall-E 01:25,6 01:43,5 01:34,5 01:25,9 01:55,4 01:31,3 Star Trek 01:16,4 01:33,6 01:32,3 01:19,5 01:28,6 01:12,0 Pirates 2 00:51,4 01:10,4 00:57,5 00:54,6 01:06,1 00:52,2 Skynet off 00:30,5 00:33,8 00:36,5 00:31,3 01:52,9 00:28,6 Yhteensä 02:41 02:44 02:19 02:00 06:04 01:40 DVD:n jatkaminen 00:03,5 00:04,2 00:01,8 00:03,5 00:00,7 00:04,2 Yhteensä 11:27 13:27 12:15 11:44 14:52 11:08 02:11,0 02:10,0 01:42,4 01:28,8 04:11,0 01:11,4 2012 01:29,8 01:42,2 01:29,3 01:29,4 01:31,5 01:18,2 KUVA JA ÄÄNI Kaikkien soittimien kuva on moitteetonta tavallisilla Blu-ray-levyillä. Lisäksi jotkin ongelmalliset elokuvalevyt saattavat laittaa soittimen kuvaprosessorin koetukselle. Jotain kuitenkin kertoo se, että ekstrojen käynnistys ja sieltä poistuminen kesti Panasonicilla kuusi ja Pioneerilla alle kaksi minuuttia. Elokuvien latausnopeus kuvaa aikaa, kun levy makaa kelkassa ja käyttäjä sulkee kelkan kunnes varsinainen elokuva alkaa pyöriä. Soittimet testattiin peräjälkeen. Oppo ei lukkiudu väärin liputettuun dvd-elokuvaan hyvällä tahdollakaan. Denonilla ilmenee vähiten vinojen linjojen porrastumista. Harman Kardon ei osaa lukittua filmipohjaiseen 1080ikuvaan ollenkaan. 2012, ei nettiä 01:28,4 01:41,1 01:33,8 01:37,7 01:32,9 01:28,3 Transformers 2 01:14,2 01:32,8 01:12,3 01:14,2 01:16,9 01:13,0 Denonin arvokkuutta lisäävät resonointia vähentävät pehmeät muovipalat, jotka tukevat muutenkin hyvin vaimennettua kansilevyä. HQV HD -testilevyllä viiden kärki on tasainen. Harman Kardonissa ja Pioneerissa tätä varten tarvitsee usb-tikun ja Panasonicissa sd-muistikortin. Kelkan aukaisuun kulunut aika on mitattu sammutetun soittimen eject-painikeen painamisesta alkaen. Käynnistymisajan mittaus on ongelmallista, sillä osa Blu-raysoittimista näyttää alkuvalikon, vaikka ne eivät vielä ole täysin toimintavalmiita. Sisäinen flash-muisti tähän tarkoitukseen on Cambridge Audiossa, Denonissa ja Opossa
Cambridge Audio ja Oppo ovat luonteeltaan samankaltaiset: eivät liiaksi romantisoivia mutta samalla eläviä, rytmisesti meneviä ja dynaamisia. Denon ja Panasonic ovat latausnopeudeltaan muuta joukkoa hitaampia, ja jälkimmäisen kohdalla ero nopeimpiin tuntuu selvästi raskaimmilla Bluray-levyillä. Ääneltään vertailun kärjessä ovat Cambridge Audio, Denon ja Oppo. Kakkosryhmän muodostivat Harman Kardon ja Pioneer. Pioneerin basso ja alakeskialue ovat muhevat mutta samalla yläpää piirtyy melko ohuena. n Ulkoisesti identtiset Cambridge Audio ja Oppo ovat liitännöiltään monipuolisimmat. Kokonaisuutena tämänkertaisen vertailun voittajaksi selviytyy Cambridge Audio Azur 650BD, joka suoriutuu kaikilta osa-alueilta tasaisen hyvin. 32 HIFIMAAILMA 4/2012. Panasonic on askeettisen rauhallinen ja verhoutunut. Cambridge Audio seurasi kaksikkoa heti perässä. Pioneer on vertailun nopein lataamaan elokuvat, mutta sen käyttötuntuma ei yllä hieman hitaammin lataavien Cambridge Audion ja Opon tasolle. Kuvanlaatu on pääsääntöisesti kaikissa moitteeton, mutta ongelmallisten elokuvien kohdalla parhaan tuloksen tuottavat dvd-levyillä Cambridge Audio ja Harman Kardon. Muilla on suuria ongelmakohtia joko tiedostotuessa tai niiden toistamisessa sulavasti oikealla kuvataajuudella. Harman Kardonin äänikuva on kompakti ja piirtyy kaiuttimien väliin. Toinen hdmi-anto puuttuu vain Denonista ja Harman Kardonista. Pistetaulukko Paino Ääni Kuva Tiedostotoisto Käyttö Ominaisuudet ja liitännät Mittaukset Yhteensä 20 % 20 % 10 % 20 % 15 % 15 % 100 % Cambridge Audio 8,0 9 8 9 9 9,4 8,8 Denon 8,5 9 3 7 8 8,9 7,7 Harman Kardon 7,0 7 9 8 5 8,2 7,3 Oppo 8,5 8 6 9 10 9,5 8,6 Panasonic 6,0 8 4 6 8 8,4 6,9 Pioneer 7,0 8 7 8 6 7,9 7,4 YHTEENVETO Moneen taipuvan Blu-ray-soittimen valinta on henkilökohtaisista tarpeista kiinni. Cambridge Audio ja Pioneer tulevat perässä joistakin ongelmista kärsien. Kuuntelukokeiden perusteella ääneltään kärkeen asettuivat Denon ja Oppo. Tiedostonavigointi on kaikissa kankeampaa kuin oikeissa verkkotoistoon keskittyvissä soittimissa. Ne ovat ainoat e-Sata-liitännän sisältävät soittimet. Sointimaailma on rasittamaton ja ilmava, mutta jonkin verran viehättävää lisälämpöä ja tunnelmaa jäätiin kaipaamaan. Ne sekä Harman Kardon vastaavat kaukosäätimen painalluksiin parhaiten. Kokonaisuus on kuitenkin tasapainoinen. Hieman viileä sointi ei ole miellyttävin mahdollinen, mutta toisaalta ei rasittavakaan. Soinnin luonteen arvotus meni kuuntelijoiden kesken hieman ristiin, mutta reippaasta ja helposta dynamiikasta oltiin yhtä mieltä. V E R TA I LU TES TI : BLU-R AY-SOITTIMET 400800 EUROA Panasonicin kaukosäätimen erikoisuus on kursoripainikkeet ja enterin korvaava kosketuslevy. Soinnissa on hieman hyökkäävyyttä keskialueella, mutta piirre ei yleensä ole häiritsevä. Realistinen ja siisti äänimaailma on rasittamaton ja yleispätevä. Kokonaisuus jättää parantamisen varaa sävykkään musikaalisuuden osalta. Denonin ääntä luonnehdittiin avoimeksi ja läheiseksi. Käytetty vahvistin oli Musical Fidelity M6 500i ja kaiutinpari Aurelia Magenta. Kuuntelemalla tehty arvojärjestys noudattaa läheisesti mittaustuloksia sillä erotuksella, että Panasonicin sijoitus putoaa subjektiivisessa arvioinnissa. Vähiten arvostettiin Panasonicin ääntä. Ääni otettiin soittimien analogisesta stereoannosta vahvistimelle. Sen toiminta vaihtelee käyttötilanteen mukaan. Tiedostotoistossa usb-muistilta ja verkosta dlna-palvelimelta toimivin on Harman Kardon. Välillä levyyn osuu vahingossa, mikä saattaa aiheuttaa yllätyksiä soittimen käytöksessä. Äänenlaatua arvioitaessa soittimet kuunneltiin toimituksen kuunteluhuoneessa. Jos soittimessa oli vain monikanavalähtö, oli asetuksista määritelty käyttöön vain pääkaiuttimet suodattamattomana ("large")
Panasonicin dlna-toistossa on pahoja puutteita. Cambridge Audion toistossa ei ole mainittavia puutteita, ja se pyörittää kattavasti niin video- kuin äänitiedostoja. Tiedostonimi näkyy aina kuvaruutuvalikossa, mistä on apua, jos tagitiedot ovat puutteelliset. Se pyörittää mkv-, divx-, xvid- ja vob-tiedostot ongelmitta. Kelaus kuitenkin toimii. Pioneerin logot paljastavat erityisosaamista edullisempien soittimien ryhmässä. Oggmusiikki soi usb-tikulta mutta ei dlna-palvelimelta. Flactiedostoja ei voi kelata. Kaikki tiedostot olivat 720p- tai 1080p-muodossa ja tallennettu 23,976 Hz:n kuvataajuudella vob-videota (25 Hz) lukuun ottamatta. Wmvhd- ja m2ts-tiedostot eivät pyöri lainkaan, ja movit toistuvat 60 hertsillä. 4:3 kuvasuhteella tallennettu 23,976 Hz xvid-tiedosto pyörii myös väärällä, 50 Hz:n kuvanopeudella. Panasonic ei toista 23,976 Hz:n tiedostoja oikealla nopeudella vaan 60 hertsillä. Toisinaan toiston käynnistys takkuaa, eikä soitin välttämättä ilmoita bufferoinnista mitään. Kaikkiaan tärkeimpiä netistä ladattavia tiedostoja kattavimmin toistaa Pioneer, mutta toistossa on selviä ongelmia. Soitin ei osaa toistaa verkon kautta mkv- tai divx-tiedostoja eikä anna kelata musiikkia. Levyn asettaminen kelkkaan edellyttääkin pientä sihtausta. *1 ei kelausta *2 ei dlna Ominaisuudet Cambridge Audio Azur 651BD Hinta Mitat (lxkxs) Massa DVD-Audio/SACD Äänilähdöt analoginen RCA digitaalinen coax/opt Kuvalähdöt HDMI/komponentti/komposiitti Blu-ray 3D Sisäinen muisti BD-Livelle AVCHD-toisto USB (taka/etu) Verkkotoisto (dlna) WLAN Infrapunatulo/lähtö Tuuletin Suomenkielinen käyttöohje Muuta 2/·/· · 1 GB · ·/· · lisävaruste (usb) ·/e-Sata, RS-232C 1/·/· · 1 GB · -/· · ·/· · RS-232C 1/-/· · · -/· · -/x · (netissä) 2/·/· · 1 GB · ·/· · · (usb) ·/e-Sata, RS-232C 2/-/· · x -/· · · -/· sd-kortinlukija 2/-/· · · ·/· · lisävaruste -/RS-232C 7.1 ·/· 2.0+7.1 ·/2.0 ·/7.1 ·/· 5.1 ·/· 2.0 -/· 799 43x8,5x31,2 cm 5 kg ·/· Denon DBP-2012UD 649 43,4x10,7x31,9 cm 5,2 kg ·/· Harman Kardon BDT 30 399 44x6,6x35,2 cm 3,7 kg -/Oppo BDP-93EU 649 43x7,9x31,1 cm 4,9 kg ·/· Panasonic DMP-BDT500 479 43x5,9x23,9 cm 2,6 kg -/Pioneer BDP-LX55 399 43,5x9,3x25,2 cm 3,5 kg ·/· HIFIMAAILMA 4/2012 33. Vob- ja m2ts-tiedostoja se toistaa vain verkosta mutta ei usbtikulta. Tiedostotuki Mediatiedostojen toistoa kokeiltiin usealla erimuotoisella video- ja äänitiedostolla. Videotiedostotuki/oikea toistonopeus mkv (x264) divx xvid m2ts, blu-ray mpeg-2 mov, avc vob, dvd mpeg-2 wmvhd *1 Toistaa dlna:sta mutta ei usb:ltä *2 Lomitusvirheitä *3 Tökkii *4 Toistaa usb:ltä, mutta ei dlna:sta Äänitiedostotuki flac mp3 wav ogg wma Cambridge Audio · · · · · Denon · · · Harman Kardon · *1 · · Oppo · · · · *2 · Panasonic · *1 · · Pioneer · *2 · · · Cambridge Audio ·/· ·/· ·/·/· ·/· ·/· -/- *3 Denon ·/·/· ·/·/·/·/· ·/Ainoastaan wmvhd-tiedostojen sulavuudessa on ongelmia. Mpeg-2- ja avc-tiedostot kuitenkin pyörivät alkuperäisellä nopeudella. Taulukossa on listattu sekä se, että pyörittikö soitin tiedostoa ongelmitta ja näyttikö se sen alkuperäisellä kuvataajuudella. Musiikkitiedostojen tiedostonimiä ei näe, eikä soitin osaa esittää wma-tiedostojen tagitietoja. Dvd-levyltä napattu vob-tiedosto kärsii selvistä lomitusvirheistä. Ohjelmiston merkitys tulee selvästi esiin siinä, että Cambridge Audio osaa toistaa laajemman kirjon tiedostoista oikealla nopeudella kuin samaan rautaan perustuva Oppo. Muut näkyvät 50 hertsillä selvästi tökkien. Tagittoman musiikkitiedoston tunnistamista helpottaa tiedostonimen näkyminen soittimen etulevyssä. Jotkin mkv-tiedostot tökkivät verkon yli dlna-toistossa, eikä soitin anna laittaa toistoa pauselle tai kelata taaksepäin. Se toistaa nimittäin Super Audio CD:t ja DVD-Audio-levyt. Harman Kardon ·/· ·/· ·/· -/·/·/x -/- Oppo ·/·/·/·/· ·/· ·/· ·/- Panasonic ·/- *4 ·/- *4 ·/·/- *1 ·/·/- *1 -/- Pioneer ·/· ·/· ·/· ·/· ·/·/· *2 ·/- Harman Kardonin kotelon muovinen jatke peittää osan levykelkasta. Se ei toista lainkaan flac-tiedostoja, ja oikealla kuvanopeudella soitin toistaa vain divx- ja vob-tiedostot. Oppo toistaa valtaosan tiedostoista 60 hertsillä. Skaalausjälki 720p-tiedostoilla on toisinaan kehnoa. Denonin toistossa on merkittäviä ongelmia. Täydelliseksi kodin verkkosoittimeksi ei veny yksikään soittimista, mutta kokonaisuutena toimivin on Harman Kardon
Pientä yläkeskialueen hyökkäävää kiekumista lukuun ottamatta täsmällisen kuunneltava soitin. Keskialueella on pieni epäjatkuvuus hempeän tukkoisen alarekisterin muuttuessa lähemmäksi astuvaan ylärekisteriin. Tehonkulutus (blu-ray) ................................................ V E R TA I LU TES TI : BLU-R AY-SOITTIMET 400800 EUROA HIFImaailma TESTIVOITTAJA MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä cd-toistossa. Cambridge Audio Azur 651BD Hinta: 799 euroa Lisätietoja: www.highendstudio.fi, www.cambridgeaudio.co.uk Jitter analogisesta linjalähdöstä cd-toistossa. T estin hinnaltaan arvokkain soitin on tasapainoinen kokonaisuus. Poikkeuksellisen ruudikas basso ja säihkyvä diskantti toimivat varsinkin kevyemmällä musiikilla, vaikka eivät sivistyneintä sävymaailma edustakaan. Käyttötuntuma elokuvien valikoissa on ripeä, ja komennot menevät miltei välittömästi perille. 2,1 V Antoimpedanssi .....................................................430 ohm Lineaarisuus, 44,1 kHz/16 bit ............................... 8/10 Mikael Nederström: Iskevän eloisa ja luontevan avoin soundimaailma. 11 min 27 s HQV-testit.....................................90/100 (HD), 68/80 (DVD) Mittaustulokset ovat miltei moitteettomat, mutta kanavaerotus heikkenee merkittävästi korkeimmilla taajuuksilla. Kokonaisuus on kuitenkin lievässä roisiudessaankin viihdyttävä kuunneltava. Resoluutio riittää DVD-Audio- ja SACD-levyille, ja intermodulaatiosärön määrä on erittäin alhainen. KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Äänikuva avautuu suurena näyttämönä. Diskantissa kuuluu toisinaan ylimääräistä touhuamista, kun Miles Davisin So Whatilla oikeaan kanavaan miksatut pellit jäävät soimaan pitkään myös vasempaan kaiuttimeen. Ajoittain annos lämpöä olisi tehnyt keskialueelle ja esimerkiksi akustisen kitaran äänelle hyvää. Basso on ryhdikäs ja miehekäs. 0,0008 % IM-särö, 2nd/3rd.......................................0,0001/0,0005 % Jitter, 44,1 kHz/16 bit ...............................................119 ps Nopeustestien summa ...................................... 103/82 dB Häiriöetäisyys, A-paino ............................................. 0,0 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz ...................................... Jotkin videotiedostot toistuvat väärällä kuvanopeudella, mutta kaiken kaikkiaan kuvassa ei ole ongelmaa kuin hankalimmilla dvd-levyillä. + Nopea + Täsmällisen ruudikas ääni + Hyvä tiedostotuki Wlan-adapteri lisävaruste Harmoninen särö alenevalla tallennustasolla 1 kHz:n (sininen) ja 20 kHz:n (punainen) taajuudella. 8/10 34 HIFIMAAILMA 4/2012. Verkon lisäpalveluista tarjolla on Youtube ja Picasa, mutta etenkin ensin mainitun toiminta on ala-arvoisen kankeaa. Useimmilla levyillä ääripäiden annostelu on kuitenkin sen verran kohtuullista, että rasitusefektiä ei pääse syntymään. 96 dBFS Kanavatasapaino, 1 kHz ............................................ 20 W Antojännite ................................................................. 107 dB Harmoninen särö, 1 kHz ....................................... Mittaustulokset ovat moitteettomat, kaukosäädin istuu hyvin käteen ja käyntiääni on vaimea. Se kuulostaa ja näyttää hyvältä, on nopea ja toistaa monipuolisesti tiedostoja
MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä cd-toistossa. Oppo BDP-93EU Hinta: 649 euroa Lisätietoja: www.mareks.fi, www.oppodigital.com Jitter analogisesta linjalähdöstä cd-toistossa. S elkeälinjainen ja tukevasti rakennettu Oppo antaa itsestään arvokkaan kuvan. Tehonkulutus (blu-ray) .................................................. Soitin ei osaa toistaa kaikkea alkuperäisellä kuvanopeudella. Diskantti ei ole yhtä sivistynyt kuin vertailukoneessa, mutta särmikkään eloisa, menevä ja kulkeva esitys pitää otteen mukavan viihteellisenä. Oppo putoaa ryhmän kakkoseksi tiedostotoistossa ilmenneiden puutteiden vuoksi. 0,0007 % IM-särö, 2nd/3rd ....................................... 103 dBFS Kanavatasapaino, 1 kHz .............................................. 90/100 (HD), 63/80 (DVD) Mittaustulokset ovat moitteettomia. Vakiona tuleva wlan-adapteri on selvä plussa kaapeleiden vetoa vierastavalle. 0,0 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz ........................................ Avoin esitys toimii erinomaisesti varsinkin kevyemmällä tavaralla, jolla iskevyys on matalimman basson jysähdystä ja musiikillista draamaa tärkeämpää. Hankalakuvaisilla dvd-levyillä kuvassa on lomitusvirheitä ja pehmenemistä. Toimiva peli, jos meno ja meininki on äärimmäistä sivistyneisyyttä tärkeämpää. Bassotoisto on muhevaa mutta napakkaa. 8/10 Mikael Nederström: Kevyt, nopea ja rullaavan rytmikäs soundi. 21 W Antojännite ................................................................... 105/89 dB Häiriöetäisyys, A-paino .............................................. Ylempänä rekisterissä toistossa on enemmän energiaa ja alukkeiden innokkuutta. Pelkkää hyvä-äänistä ja -kuvaista musiikin ja Blu-ray-elokuvien soitinta hakevalle Oppo on hyvä valinta. 0,0002/0,0005 % Jitter, 44,1 kHz/16 bit ................................................ 9/10 HIFIMAAILMA 4/2012 35. Kevyesti rullaava sointi ei ole kaikkein sivistynein, mutta jämptiä muhevuutta arvostavan levyhyllyyn soitin istuu hienosti. Diskantissa on aavistus ylimääräistä sähinää, joka ilmenee pelleissä tietyn taajuuden ajallisena laahaavuutena. + Menevä ääni + Langaton verkkoyhteys + Nopea toiminta Ei 24p-toistoa tärkeille tiedostomuodoille Lomitusvirheitä haastavilla dvdelokuvilla Harmoninen särö alenevalla tallennustasolla 1 kHz:n (sininen) ja 20 kHz:n (punainen) taajuudella. Puhaltimien sävyistä jää pieni viipale piiloon. 107 dB Harmoninen särö, 1 kHz......................................... Rytmisesti toisto on rullaavan hienosti kohdallaan. Se on ääneltään ja analogilähdöistä tehtyjen mittausten perusteella vertailun paras. Sekä harmonisen että intermodulaatiosärön määrä on erittäin alhainen. KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Alakeskialue on jonkin vertailukoneeseen verrattuna jonkin verran varjoutunut. 2,1 V Antoimpedanssi ...................................................... 430 ohm Lineaarisuus, 44,1 kHz/16 bit .............................. Stereokuva piirtyy kauas kaiuttimien taakse ja ulottuu myös sivuille, mutta äänikuva on tarkkuudeltaan hieman häilyvä. 119 ps Nopeustestien summa ........................................11 min 44 s HQV-testit ....................................
107 dB Harmoninen särö, 1 kHz......................................... Bassoissa on erittäin hyvin voimaa ja jäntevää tarkkuutta. Jitterin perusteella Denonin resoluutio on ryhmän parhaiden kanssa samalla viivalla. KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Karhean roisi yläpää saattaa ensi alkuun pelästyttää, mutta diskantti on tasoltaan sen verran vaimea, että loppujen lopuksi soundissa tuntuu olevan vain omantyylinen mausteensa. Soinnillisesti laite muistuttaa melkoisesti Oppoa, joten vahvuudet ovat pitkälti samoilla alueilla. 26 W Antojännite ................................................................... 9/10 36 HIFIMAAILMA 4/2012. Kuvanlaadussa ei ole useimmissa tapauksissa moittimista. Stereokuvassa solisti astuu kohti kuuntelijaa erittäin tarkkana. 0,0004/0,0032 % Jitter, 44,1 kHz/16 bit ................................................ Tehonkulutus (blu-ray) .................................................. Ääneltään Denon sijoittuu jaetulle kärkipaikalle. Tämä yhdistettynä siistiin yläkeskialueesen pitää soitannan kiehtovana ja rasittamattomana. Hyvin vaimennettu kotelo eristää tehokkaasti levyaseman äänet, eikä tuulettimen ääni kuulu kuuntelupaikalle. 0,2 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz ...................................... 210 ohm Lineaarisuus, 44,1 kHz/16 bit ................................ + Jämäkkä viimeistely + Intiimi ja voimallinen soundi + Hyvät mittaustulokset Hitaahko lataamaan elokuvat Kaukosäätimen vaste valikoissa Kehno tiedostotoisto Harmoninen särö alenevalla tallennustasolla 1 kHz:n (sininen) ja 20 kHz:n (punainen) taajuudella. Tiedostotoisto on hyvin puutteellinen, sillä soitin toistaa useimmat videotiedostot väärällä kuvataajuudella tökkien eikä tue esimerkiksi flac-tiedostoja. 108/104 dB Häiriöetäisyys, A-paino .............................................. Nopeudeltaan soitin ei aivan yllä kärjen tuntumaan, ja osa soittimen omista ja elokuvien valikoista on melko kankeita käyttää. 8/10 Mikael Nederström: Avoin, iskevä ja läheinen soundi, jossa on keskimääräistä enemmän bodya ja realismin tuntua kriittisellä keskialueella. Soittimen sammuttamisessa kestää tavallista pidempään. Denon on hyvä valinta harrastajalle, joka kuuntelee paljon musiikkia cd-levyiltä mutta katsoo vain silloin tällöin Bluray-leffoja. V E R TA I LU TES TI : BLU-R AY-SOITTIMET 400800 EUROA MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä cd-toistossa. Denon DBP-2012UD Hinta: 649 euroa Lisätietoja: www.denon.fi Jitter analogisesta linjalähdöstä cd-toistossa. D enon on rakenteeltaan erittäin uskottava. Samalla äänikuva leviää myös kaiuttimien ulkopuolelle. 97 dBFS Kanavatasapaino, 1 kHz .............................................. 2,2 V Antoimpedanssi ...................................................... 116 ps Nopeustestien summa ........................................13 min 27 s HQV-testit ..................................... Dynaaminen, rullaava ja reipas ote viihdyttää yleispätevällä otteella ja monenlaisella musiikilla, joten soitin erottuu tässä joukossa edukseen. Realistinen ja siisti soundi yhdistyy ruudikkaaseen bassotoistoon. Monesta muusta poiketen myös diskantti toistuu kohtuullisen siististi, joten saumattomuutta muihin äänialueisiin on tavanomaista enemmän. 0,0009 % IM-särö, 2nd/3rd ....................................... 75/100 (HD), 65/80 (DVD) Mittaustuloksissa ei ole moitittavaa hiuksenhienoa kanavatasapainon heittoa lukuun ottamatta
Dynaamiseti hiljenevällä signaalitestillä soittimen särö on suurilla tallennustasoilla suurempi kuin jatkuvalla staattisella 1 kilohertsin äänellä. Toisto pysyy dynaamisen innostavana suurilla voimakkuuksilla. 6/10 HIFIMAAILMA 4/2012 37. Diskantti on ohuehkon skarppi mutta siististi kilahtava ja tasoltaan melko hillitty. 8/10 Mikael Nederström: Astetta sähäkämmän ja läheisemmän kuuloinen kuin muu joukko. 13 W Antojännite ................................................................... Toisaalta valikoissa vaste kaukosäätimen painalluksiin on kankeampaa kuin vertailun parhaissa. Pioneer on kaikkein nopein lataamaan Blu-ray-elokuvat, joten elokuvanautinto alkaa nopeasti. 106 dB Harmoninen särö, 1 kHz......................................... Tehonkulutus (blu-ray) .................................................. Matalimpien bassojen välitys käy ongelmitta ja kontrolloidusti. Yleisluonne on selvästi matampi kuin monella muulla soittimella. Tiedostotuki on kattava, mutta joidenkin formaattien kanssa on ongelmia sulavuuden ja skaalauksen laadun kanssa. 100/104 dB Häiriöetäisyys, A-paino .............................................. 0,0017 % IM-särö, 2nd/3rd ....................................... 92 dBFS Kanavatasapaino, 1 kHz .............................................. 0,0010/0,0063 % Jitter, 44,1 kHz/16 bit ................................................ 480 ohm Lineaarisuus, 44,1 kHz/16 bit ................................ Dlna-toistossa videon pysäytys ja taaksepäin kelaaminen ei ole mahdollista. Myös bassotoisto on jäntevän kulkevaa. MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä cd-toistossa. Pioneer BDP-LX55 Hinta: 399 euroa Lisätietoja: www.pioneer.fi Jitter analogisesta linjalähdöstä cd-toistossa. E dullinen mutta siististi viimeistelty Pioneer tuntuu hintaistaan arvokkaammalta. 90/100 (HD), 53/80 (DVD) Mittaustuloksissa on jonkin verran huomautettavaa. Hyvää keskitasoa, vaikka ei kaikkein rauhallisin luonteeltaan. Vaikka balanssi on melko rauhallinen, on toistossa ajallista räyhäkkyyttä, ja atakit ja alukkeet sinkoavat tarvittavalla innostuneisuudella. Lineaarisuus on tarkka vain -92 desibelin tasolle, vaikka cd tarjoaa teoriassa 96 desibelin dynamiikan. Mauri Eronen Mauri Eronen: Muheva yläbasso ja alakeskialue luovat tukevan maton esitykselle. Dynamiikka on mukavan reippaalla tasolla ei vääntävintä laatua, mutta esimerkiksi rumpujen kohdalla pauke toimii mukavasti. Kuunteluarviot menivät pisteiltään hieman ristiin, mutta Pioneerin luonne on dynaamisen räyheä ja bassotoistoltaan voimallinen. Osittain mukana on aitoa laulajan ja kitaran läsnäoloa, mutta enemmän kysymys on sointibalanssin ratkaisuista, jotka tekevät peltiesineistä elävää elämää elävämpiä. 124 ps Nopeustestien summa ..........................................11 min 8 s HQV-testit ..................................... 2,0 V Antoimpedanssi ...................................................... 0,0 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz ...................................... Liitännät ovat melko karsitut, mutta kaksi hdmiantoa antavat anteeksi paljon. + Erittäin nopea lataamaan elokuvat + Dynaaminen ja kontrolloitu ääni + Hintaisekseen hyvä viimeistely - Hitaahko vaste komentoihin - Kuvaongelmat tiedostotoistossa Harmoninen särö alenevalla tallennustasolla 1 kHz:n (sininen) ja 20 kHz:n (punainen) taajuudella. Stereokuva on kaksiulotteinen ja jää kaiuttimien väliin
Myös matalimmat tulevat sopivalla tanakkuudella. 0,0036 % IM-särö, 2nd/3rd ....................................... Alakeskialue on rauhallinen eikä ylemmäskään mennessä sointiin tule paljoa seesteistä tunnelmaa hajottavaa hyökkäävyyttä. Äänikuva on melko kompakti eikä levity merkittävästi kaiuttimien ulkopuolelle. Nopeudeltaan soitin on hyvää tasoa, ja se vastaa ripeästi kaukosäätimen komentoihin. Suuri koko helpottaa pinoamaan muita laitteita sen päälle. Ainoa puute on flac-tiedostojen uupuva kelausmahdollisuus. + Toimiva tiedostotoisto + Hyvä vaste kaukosäätimeen Viileähkö ääni keskialueella Lukukoneisto pitää ääntä Blu-ray-levyillä Karsitut liitännät Harmoninen särö alenevalla tallennustasolla 1 kHz:n (sininen) ja 20 kHz:n (punainen) taajuudella. Kokonaisuus on silti kohtuullisen toimiva, vaikka ei kovinkaan yleispätevä. 480 ohm Lineaarisuus, 44,1 kHz/16 bit ................................ Soitin pitää välillä melko voimakasta sirinää Blu-ray-elokuvia katsottaessa. Kanavaerotus heikkenee korkeita taajuuksia kohti. KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Suoraviivaisen tasaisesti tykyttävä piano luo ajallisesti selkeän taustan musiikille. 0,0018/0,0011 % Jitter, 44,1 kHz/16 bit ................................................ Tehonkulutus (blu-ray) .................................................. 135 ps Nopeustestien summa ........................................12 min 15 s HQV-testit ..................................... Harman Kardon soittaa tärkeät videoformaatit alkuperäisellä nopeudella hyvällä kuvanlaadulla usb-tikulta ja verkosta. 12 W Antojännite ................................................................... 2,0 V Antoimpedanssi ...................................................... 99/88 dB Häiriöetäisyys, A-paino .............................................. 96 dBFS Kanavatasapaino, 1 kHz .............................................. Levykelkka ei aukea aivan kokonaan näkyviin, ja levyn asettamisessa pitää harrastaa jonkin verran ujuttamista. Diskantti on hillitty ja luonteeltaan siisti. Lauluäänillä on taipumus ohentua, joten tässäkin tapauksessa annos lisälämpöä olisi tehnyt alakeskialueelle ja akustiselle musiikille hyvää. Hillitty diskanttia säestää ohuehko keskialue, ja ääni on luonteeltaan ilmava. 101 dB Harmoninen särö, 1 kHz......................................... Bassossa on hyvin kontrollia ja voimaa. Tasapainoisen siisti esitys, joka ei juuri ilottele tai suttaa. V E R TA I LU TES TI : BLU-R AY-SOITTIMET 400800 EUROA MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä cd-toistossa. Harman Kardon BDT 30 Hinta: 399 euroa Lisätietoja: www.one-pro.fi, fi.harmankardon.com Jitter analogisesta linjalähdöstä cd-toistossa. H arman Kardon on koottu erittäin syvään koteloon, vaikka sisuskalut eivät sitä edellyttäisikään. 40/100 (HD), 53/80 (DVD) Keskinkertaisia säröarvoja lukuun ottamatta mittaustulokset ovat hyvät. 7/10 38 HIFIMAAILMA 4/2012. Bassotaajuuksilla on sopivasti tanakkuutta. Tiedostotoisto on vertailun toimivinta. 0,0 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz .......................................... 7/10 Mikael Nederström: Nopea ja iskevä ääni, jossa on lievää metallista sävyä kirkkaimmilla peltisoundeilla. Ilmava ääni ei ole miellyttävin mahdollinen, mutta reippaan rullaava ote osaa pitää mielenkiintoa kohtuullisesti yllä
21 W Antojännite ................................................................... Soittimen ohjaus tapahtuu hipaisupainikkein. Toisto on varsinkin basso- ja alakeskialueella rauhallinen, ja toistoon toivoisi hieman enemmän ilmavuutta. + Langaton verkkoyhteys + Hyvä dvd-kuva Viileähkö ääni Puutteellinen tiedostotoisto Hidas lataamaan elokuvat Harmoninen särö alenevalla tallennustasolla 1 kHz:n (sininen) ja 20 kHz:n (punainen) taajuudella. 90/100 (HD), 63/80 (DVD) Antoimpedanssi on korkeahko, joten stereovahvistimen ottoimpedanssin tulisi olla mahdollisimman suuri, mielellään yli 10 kohmia. Tehonkulutus (blu-ray) .................................................. 6/10 Mikael Nederström: Aavistuksen etäisempi ja viileämpi esitys kuin vertailulaitteessa. Se toimii useimmiten ongelmattomasti ja melko pienellä viiveellä. Kanavaerotus heikkenee korkeita taajuuksia kohti. 0,0025 % IM-särö, 2nd/3rd ....................................... Tällöin toisto muuttuu jonkin verran rauhattoman riehakkaaksi yläpäästään. Ei miellyttävimmästä päästä, mutta ei pehmoilekaan. Tiedostotoistossa olisi parantamisen varaa, sillä useat formaatit eivät toistu verkon kautta tai soitin hidastelee niitä käynnistettäessä. Tarkkuudeltaan se riittää hienosti piirtämään solistin pistemäisenä. Äänikuva on syvä mutta ei kovin leveä. 97 dBFS Kanavatasapaino, 1 kHz .............................................. 104/84 dB Häiriöetäisyys, A-paino .............................................. Intermodulaatiosäröä on muita soittimia enemmän, mutta ei vielä ongelmallisen paljon. KUUNTELUARVIOT Mauri Eronen: Muhevan energinen bassopää ei ole erityisen iskevä. Kuvanlaatu sen sijaan on hyvä ja dvd-levyn skaalaus laadukasta. 1050 ohm Lineaarisuus, 44,1 kHz/16 bit ................................ 151 ps Nopeustestien summa ........................................14 min 52 s HQV-testit ..................................... Kovempaa soitettaessa ääni on viileään päin kallellaan mutta ei kuitenkaan rasittava. Verhoutuneisuuden tunteen vuoksi äänenvoimakkuutta pitää kasvattaa reippaasti sävyjen erottamiseksi. Integroitu langaton verkkoyhteys on suuri plussa. 0,0 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz ........................................ 0,0012/0,0212 % Jitter, 44,1 kHz/16 bit ................................................ Ei rasittava, mutta ei myöskään yhtä mukaansa tempaava kuin testin parhaimmisto. Diskantti on sinänsä siisti ja kirkas, mutta hivenen viileä luonteeltaan sekin. 6/10 HIFIMAAILMA 4/2012 39. Varsinkin basso ja alempi keskialue toistuvat varovaisesti ja taka-alalla toimien, mikä tuo ääneen tiettyä askeettista asiallisuutta mutta samalla vie ytimekkyyden tunnetta musiikilta. Sen etulevyä peittää kääntyvä muoviläppä, jonka takaa paljastuu kelkan lisäksi sd-muistikorttipaikka ja usb-liitäntä. MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste analogisesta linjalähdöstä cd-toistossa. Panasonic DMP-BDT500 Hinta: 479 euroa Lisätietoja: www.panasonic.fi Jitter analogisesta linjalähdöstä cd-toistossa. A ivan tuoreeltaan ilmestynyt Panasonic poikkeaa ulkoisesti massasta. 2,0 V Antoimpedanssi .................................................... Kaukosäätimessä on omintakeinen kosketuslevy perinteisen kursoripainikeryhmän sijaan. Toisto jättää jonkin verran toivomista ilmavuuden suhteen. Äänellisesti Panasonic jää vertailun jumboksi. 106 dB Harmoninen särö, 1 kHz......................................... Soitin on nykymittapuulla hidas
Spendorilla on nykyisin useita mallisarjoja. Merkin ensimmäinen malli oli 1960-luvulla suunniteltu BC1. Kotelon resonansseja on vähennetty muun muassa polymeerivaimentimilla, jotka on sijoitettu kriittisiin kohtiin muuttamaan ylimääräisiä värähtelyjä lämmöksi. Otimme testattavaksi kaksi mallia: Classic Series S3/5R2 ja A-Line A5. RESONANSSIT KURIIN Spendor S3/5R2:n esi-isänä voidaan pitää legendaarista LS3/5a-mallia, joka oli alun perin BBC:n kehittämä tarkkailukaiutin pieniin tiloihin, esimerkiksi lähetysautoihin. Resonanssien aiheuttamia värittymiä on pyritty estämään monin tavoin: käyttämällä erilaisia levynvahvuuksia, asentamalla keskelle tuki ja kiinnittämällä seinämille raskasmattoa. Ilmatila on vaimennettu peittämällä pinnat tuuman paksuisella vaahtomuovilla. Kartio on muoviseosta. Suuaukko on takana liittimien alapuolella. 40 HIFIMAAILMA 4/2012. Diskantti on samantyyppinen kuin S3/5R2mallissa. Pintakäsittelyn puulajivaihtoehdot ovat musta saarni, kirsikka, vaalea tammi ja tumma pähkinäpuu. HUOLELLISTA TYÖTÄ Spendor A5 on lattiakaiuttimeksi matala, 78 cm. S3/5R2 on noin 30 sentin korkuinen kaksitiekaiutin. C taas viittasi Celestionin valmistamaan diskanttielementtiin. Liittimet ovat kullatut. Puhekela on nestejäähdytteinen. Tyyppimerkinnän ensimmäinen kirjain tuli bassokartion materiaalina käytetystä Bextrene-muovista, jonka kehitystyöhön Hughes oli osallistunut BBC:llä. Siinä on kaksi 15-senttistä bassoelementtiä, joissa on magnesiumseoksesta tehty valurunko. Molemmissa sarjoissa kerrotaan käytetyn hyväksi kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita merkin uusia kaiuttimia varten on kehitetty. Kotelo on sisältäkin huolellista työtä. Jakotaajuus on melko ylhäällä: 5 kilohertsissä. Suljettu kotelo noudattelee merkille ominaista suhteellisen ohutta seinämärakennetta. Vain ylempi niistä toistaa varsinaiseen jakotaajuuteen (4,5 kHz) asti. Classic Series sisältää jalustalle sijoitettavia kaiuttimia, joissa sanotaan yhdistyvän perinteinen tyyli ja sointitasapaino. Kaiuttimelle suositellaan 5065 sentin korkuista jalustaa. Suurin osa tilasta on täytetty vaimennusaineella, ja seinämillä on erilaista vaahtomuovia kuin keskellä. Kaiutinvalmistuksen lähtökohtana oli tietämys, jonka Spencer Hughes oli saanut työskennellessään BBC:n tuotekehityslaboratoriossa. A-Lineen kuuluu suhteellisen pieniä lattiakaiuttimia. Refleksitoiminto on toteutettu tavallisen pyöreän putken sijasta suorasivuisella kanavalla, joka kulkee kotelon sisällä etulevyä pitkin alaspäin ja kääntyy alustalevyn kohdalla 90 astetta taaksepäin. Se voidaan kiinnittää myös seinälle lisävarusteena saatavan pitimen avulla. Liitinpaneelin taakse kiinnitetty jakosuodin on hyvin yksinkertainen: se sisältää vain ilmasydänkelan ja muovieristeisen 1,5 mikrofaradin kondensaattorin. TE S T I : SP ENDOR S3 /5R2 - J A A5-KAIUTTIMET n TEKSTI: PEKKA TUOMELA n KUVAT: MAURI ERONEN JA PEKKA TUOMELA n MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN Perinteen vaalijat SPENDOR KUULUU NIIHIN BRITTIVALMISTAJIIN, JOIDEN TUOTTEILLA ON SOINNILTAAN RASITTAMATTOMAN JA SIVISTYNEEN KAIUTTIMEN MAINE. Elementit on kiinnitetty koneruuvein, ja bassoelementtien magneetit painautuvat poikittaista tukea vasten. LS3/5a sai ar- vostusta myös hifikäytössä, ja sen menestystä lisäsi se, että BBC myönsi kaiuttimen valmistuslisenssin useille merkeille, muun muassa Spendorille. Bassoelementti on 14-senttinen ja siinä on vaiheplugi. Diskanttielementti on laajareunuksinen, ja kalvon läpimitta on 22 mm. Se on optimoitu keskialueen toistamiseen erilaisesta muovista valmistetun kartion ja vaiheplugin avulla. SELVITIMME, MITÄ SE TARKOITTAA KÄYTÄNNÖSSÄ VUONNA 2012. S pendor sai nimensä yhdistämällä alut sen perustajien Spencer ja Dorothy Hughesin etunimistä
Yhtenä syynä ovat varmasti myös niiden suuntakuvioiden erot. Pienen S3/R5:n toisto on 2 kilohertsin alapuolella varsin tasaista. A5:n vasteessa on korostusta välillä 200400 hertsiä. Jakosuodin on pelkistetty. Alaraja on 47 hertsiä. Pintavaihtoehdot sisältävät tuttujen mustan saarnen, kirsikan ja vaalean tammen lisäksi huonekaluissa viime aikoina muotiin tulleen wengen. ELEMENTTIEN SOVITUKSESSA ONGELMIA Kaiuttimien mittaustuloksissa on tiettyä yhdenmukaisuutta. Kondensaattoreina on kolme 250-volttista Clarity Cap -mallia ja yksi elektrolyytti. Molempien vapaakenttävasteessa on 3,5 kilohertsin kohdalla kuoppa, joka syvenee huomattavasti 60 asteen kulmassa. Alarajataajuus on 68 hertsiä. Sisäinen kaapelointi on hopealla päällystettyä kuparijohtoa. S3/R5:n impedanssi on koko alueella yli 6 ohmia, joten vahvistimella ole ongelmia. Merkki ja malli Hintaluokka Maahantuoja/edustaja Puhelin Internet-osoite Valmistajan internet-osoite TEKNISET TIEDOT Toimintaperiaate Suurin suositeltava teho Nimellisimpedanssi Elementit - matalat äänet - keskiäänet - korkeat äänet Jakotaajuudet Liittimet: - painoliitin - naparuuvi - banaanihylsy - kaksoisjohdotus Irrotettava etusuoja Muuta Mitat (l x k x s) Kokonaispaino (/kaiutin) Spendor S3/5R2 899 /pari Concept Hifi 044 503 3378 www.concepthifi.fi www.spendoraudio.com Spendor A5 1790 /pari Concept Hifi 044 503 3378 www.concepthifi.fi www.spendoraudio.com 2-tie, suljettu 100 W 8 ohmia 140 mm 22 mm 5 kHz · · · 16,5 x 30,5 x 19 cm 4,6 kg 2,5-tie, bassorefleksi 150 W 8 ohmia 150 mm 150 mm 22 mm 700 Hz / 4,5 kHz · · · 16,5 x 79 x 25 cm 16 kg Spendor S3/R52:n kotelossa on seinämien värähtelyjä vaimentavia mattoja. A5:n impedanssi on pienempi, mutta sekin nousee kohtalaisen ylös yläkeskialueella ja ylimmässä diskantissa. HIFIMAAILMA 4/2012 Spendor A5:n jakosuodin on rakenteeltaan viimeistelty. Keloja valittaessa on ilmeisesti arvostettu pientä resistanssia, koska ne kaikki ovat ferriittirungolle käämittyjä. Johtojen liitoskorvakkeetkin ovat kullatut. Molemmissa kaiuttimissa on rengaskalvoinen diskanttielementti. 41. Elementit on kytketty kullattujen liittimien avulla. Lisäviive on molemmissa pieni kilohertsin kohdalla. Jakosuotimen toiminta poikkeaa kuitenkin minimivaiheisesta, koska viiveessä on 4 kilohertsillä kapea huippukohta: A5:ssä 0,30 millisekuntia ja S3/R5:ssä 0,33 millisekuntia. Tämän alapuolella vaste alkaa laskea, aluksi loivasti ja viritystaajuuden alapuolella jyrkemmin. Kaikki seinämät on verhoiltu vaahtomuovilevyin, jotka on kuvausta varten poistettu. Jakosuodin on sijoitettu kotelon pohjalle, ja WBT:n tuotantoa olevat naparuuvit on juotettu siihen suoraan. Vaihtelut ovat kuitenkin suuret (huomaa poikkeava asteikko), joten suuri vahvistimen antoimpedanssi ja kaapelin resistanssi voivat tuoda aaltoilua taajuusvasteeseen. Näyttää siltä, ettei jakosuotimella ole onnistuttu sovittamaan elementtejä yhteen parhaalla mahdollisella tavalla. Bassovasteen lasku on suljetulle kotelolle ominaisesti loiva
Koska sointi poikkeaa kokonaisuutena ärsyttämättömään ja sivistyneeseen suuntaan, sen ominaisuuksiin tottuu pitemmässä kuuntelussa suhteellisen helposti. Molempia yhdistää kuitenkin tietty brittiläinen sivistyneisyys klassisen LS3/5Amallin tavoin. 83 dB Alarajataajuus (-6 dB) ..................................................... Sen sijaan tyypilliset studioperäiset lähimikitykset toimivat oikein hyvin kaiuttimen silkkisessä käsittelyssä. Sävytoisto ei pureudu aivan äänitteen viimeiseen ulottuvuuteen. Bassot ovat napakat ja kumisemattomat, mutta dynamiikan rajallisuus tulee esiin kuunteluvoimakkuutta lisättäessä. Soundi on hitusen keskimmäisille taajuuksille kallellaan, mikä niistää hiukan eloa ja kimallusta parhaista äänitteistä. Ei kovin luonnollinen kaiutin, mutta ominaisuuksiltaan helposti miellyttävä. (Pisteet: taajuusbalanssi 7 / stereo- ja äänikuva 6 / dynamiikka 6 / kokonaisuus 7) Mikael Nederström: Suhteellisen tasapainoinen, yhtenäinen ja kepeästi kulkeva sointi. Lievä nuhaisuus värittää kuitenkin keskialuetta. 35 Hz Suuntaavuusindeksi (100-10000 Hz) ................................. 5 dB Lisäviive, 1 KHz ...........................................................0,14 ms Minimi-impedanssi ................................... Rullaava rytmikkyys tosin on osittain seurasta kevyestä bassopäästä, joka vaatisi tukevaa seinää taakseen tai subbaria tuekseen. 47 Hz Viritystaajuus.................................................................. 5 dB Lisäviive, 1 KHz ...........................................................0,13 ms Minimi-impedanssi ................................... (Pisteet: taajuusbalanssi 8/ stereo- ja äänikuva 8 / dynamiikka 8 / kokonaisuus 8) TAAJUUSBALANSSI YHTEENVETO Ulkomittojen takia ei ole yllätys, että testaamamme Spendorin mallit poikkeavat toisistaan bassojen osalta. 3,6 ohmia @ 340 Hz Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). HILLITTYJÄ SÄVYJÄ Spendor S3/R5:n sointitasapaino on ohuenpuoleinen, mutta ääni on suhteellisen avoin ja ilmava. n Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). Diskantti soi hyvin pitkään mutta on tasoltaan vaimeahko. Pelaa paremmin kevyellä musiikilla kuin neutraalia taajuusbalanssia edellyttävällä akustisella. 81 dB Alarajataajuus (-6 dB) ..................................................... 6,3 ohmia @ 210 Hz MITTAUKSET Spendor A5 Herkkyys (1 m, 2,83 V) .................................................... Tällaisenaan kaiutinta ei kuitenkaan voi sanoa kovin yleispäteväksi. Musiikin mikrodynamiikka tulee esiin hyvin, mutta kaiutin ei siedä kovin suuria bassotasoja. Oikeassa huoneessa tai subbarilla jatkettuna potentiaalia ehjästi soivalla kaiuttimella voisi siis olla paljonkin. Plussaa on kuitenkin annettava siitä, ettei kaiutinta ole pilattu yläbasson muhkuralla, jolla yritetään peittää puutteet alimmilla taajuuksilla. Tarpeeksi korkealle mennessä ääni muuttuu kipakan ohueksi, mutta alhainen taso ei aiheuta kuunteluväsymystä. Musiikin rytmi toistuu hyvin. 68 Hz Viritystaajuus......................................................suljettu kotelo Suuntaavuusindeksi (100-10000 Hz) ................................. Hienostunut ja sivistynyt äänimaailma välttää riehakkuutta, mutta on oletettavasti pitemmällä kuuntelulla ärsyttämätön valinta, joka keskittää huomion aina uudelleen musiikkiin. Ei siis kovin kaupallinen tai iskevä, mutta ehjä, miellyttävä ja omalla tavallaan hyvin yleispäteväkin ratkaisu. Bassopää on kepoinen ja pahvisen ponneton, mutta kaiutin toimii hyvin lähellä seinää. TE S T I : SP ENDOR S3 /5R2 - J A A5-KAIUTTIMET MITTAUKSET Spendor S3/5R2 Herkkyys (1 m, 2,83 V) .................................................... Äänikuva piirtyy suurena eikä kovin tarkkana. (Pisteet: taajuusbalanssi 6 / stereo- ja äänikuva 6 / dynamiikka 4 / kokonaisuus 6) Mikael Nederström: Kirkas, avoin ja ilmava soundi, joka rullaa keskimääräistä paremmin. Basso menettää kontrollin ja muuttuu iskemättömän kopsahtavaksi melko alhaisella kuunteluvoimakkuudella, jos musiikki sisältää matalia taajuuksia. Myös bassoilta puuttuu se rajuin draivi. (Pisteet: taajuusbalanssi 6 / stereo- ja äänikuva 8 / dynamiikka 7 / kokonaisuus 7) Kuunteluarviot Mauri Eronen: Äänikuva on syvä muttei jäsentynyt. Musiikista on paikoin vaikea saada kiinni, sillä omaperäiset asiat vievät huomion. Toisaalta kaiuttimen sointi on useimmiten miellyttävä, joten pitkään kuunneltuna toistoon todennäköisesti tottuu. Hyvän subwooferin kanssa ylipäästettynä voisi toimia, sillä yläpää pysyy siistin kuuloisena hanaa avattaessa. Suuria äänenvoimakkuuksia kaiutin ei kestä lainkaan. Sävyt voisivat erottua selkeämmin. Myös yleissoinnissa on selvä ero: S3/R5 on avoimempi kuin hieman verhoutunut A5. Dynamiikka on varsin rajallinen. Omakohtainen koekuuntelu pakollista. A5:n yleissointi on hillitty ja miellyttävä. Spendor S3/5R2 + Avoin sointi + Rytmikäs, napakka toisto - Keskialueella värittymistä - Bassojen ohuus ja heikohko tehonsieto Spendor A5 + Rasittamaton sointi + Silottaa studioäänitteitä - Hieman eloton ja verhoutunut - Bassotoiston dynamiikka TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 42 HIFIMAAILMA 4/2012. S3/R5 on napakka mutta kaipaa huoneen tai subwooferin tuomaa tukea. Keskitaajuuksien toistossa on kuitenkin epätasaisuutta, joka tuo ääneen verhoutuneisuutta. Toisto on kaikkiaan sävyllisesti verhoutuneen ahdistunutta, vaikka äänenvoimakkuuden vaihtelut tulevatkin vapautuneena. Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). Ryhmäviive Ryhmäviive Kuunteluarviot Mauri Eronen: Taajuusbalanssi on vääristynyt mutta omintakeisuudessaan helppo kuunneltava. Alakeskialueella on selvää nuhaisuutta, joka ulottuu melko ylös. Sävyerottelu on keskikertainen, ja soinnin luonne muuttuu merkittävästi eri taajuusalueella
Hyvän mielen radio! Radio Nostalgia soittaa parhaimmat 60-, 70-, ja 80-luvun hitit Helsingissä taajuudella 105,5 MHz, Turussa 100,5 MHz, Tampereella 92,7 MHz ja Oulussa 94,3 MHz Missä oletkin, kuuntele Nostalgiaa myös netissä: www.radionostalgia.fi ta s lgia uom i .fac ww w ebo c ok. om / io rad y Liit nos !
Se haluaa kuitenkin näyttää myös kykynsä hintaluokissa, joissa suunnittelua kahlitsevat rajoitukset ovat pienemmät. Kartioiden materiaalina on kennomaiseksi vaahdotettu polypropyleeni. Tehovasteessa ja 60 asteen kulmassa mitatussa vapaakenttävasteessa näkyy kuitenkin lievää epäjatkuvuutta, sillä 2 kilohertsin ympäristö on hieman 44 HIFIMAAILMA 4/2012. Keskiäänisen sylinterimäinen kotelo on muotoiltu kapenevaksi, jotta kartion takaa lähteneen äänen heijastuminen vaimenisi. Koska niiden vastakkaiset pinnat ovat erisuuntaiset, sisään ei pääse syntymään voimakkaita seisovia aaltoja. Komponentit ovat asiallisia, kriittiset sarjakondensaattorit muovieristeisiä. Hiljattain se on uudistettu perusteellisesti ja nimetty LSiM-sarjaksi. Elementtien rungot ovat alumiinivalua. POLK SUOSII LOIVIA JAKOJA Yläkeskialueen toistosta vastaava elementti ja rengaskalvodiskantti on rakennettu samaan yksikköön, jolloin säteilylähteet on saatu lähelle toisiaan. TE S T I : P OL K LSIM 7 05 -KA IUTTIMET n TEKSTI: PEKKA TUOMELA n KUVAT: MAURI ERONEN JA PEKKA TUOMELA n MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN Kohtuuhintainen raskassarjalainen POLK ON UUDISTANUT YLÄPÄÄN MALLINSA. Sen mukaisesti suositaan suhteellisen loivia jakoja. Myös kaksoisjohdotus on mahdollista. Polk käyttää rakenteesta nimitystä Power Port. KUUNTELIMME, MILLAISTA ÄÄNTÄ TARJOAA 3 500 EURON HINTAINEN LSIM 705 -PARI. P olkin tavoitteena on valmistaa useimpien ulottuvilla olevia kaiuttimia, joiden hinnan suhde laatuun on hyvä. Kaiuttimessa on kaksi soikeata bassoelementtiä, joista kummallakin on oma kotelonsa. Refleksiputket ovat eripituiset, ja niiden suuaukoissa on sekä pyöristykset että kartiomaiset kappaleet ilmavirtauksen pyörteisyyden ja niiden myötä syntyvien sivuäänten välttämiseksi. Kaapelit voidaan kytkeä kullattuihin naparuuveihin suoraan tai erilaisten liittimien avulla. Niiden korkeutta voidaan säätää kaiutinta kaatamatta. SUORITUSKYKY JA ÄÄNI TASAPAINOSSA Polkin kohtisuora vapaakenttävaste on yleisesti ottaen varsin tasainen. Reunukset ovat kosteutta ja uv-säteilyä sietävää, pitkäikäistä butyylikumia. Polkin periaatteisiin kuuluu, että elementtien tulee toistaa mahdollisimman laaja kaista tasaisesti sen sijaan, että äänen muokkaukseen käytettäisiin monimutkaisia ja kalliita jakosuotimia. Myös etulevyn suoja on suunniteltu vähän heijastuksia ja diffraktiota aiheuttavaksi, ja sen kiinnitys on hoidettu siististi magneettien avulla. Yksikkö toistaa äänet 2,8 kilohertsistä ylöspäin, mutta kartioelementin ja rengaskalvon välistä jakotaajuutta ei ilmoiteta. Elementtien laipat ja niiden kiinnitysruuvit on peitetty kumirenkailla. Tästä on etua pystytason suuntakuvion tasaisuudelle. Toisaalta LSiM-sarjassa käytetään myös imupiirejä ja impedanssia tasaavia kytkentöjä. 705-mallin jakosuodin on jaettu kahdelle piirilevylle, basson suodin muista erilleen. Kotelo on tuettu ja jaettu viistojen väliseinien avulla useisiin kammioihin. Polkilla on tätä varten LSi-sarja, jota on valmistettu vuodesta 2001 alkaen. Kaiuttimen pohjassa on metallitassut, joissa on kierteet piikkejä varten. Testaamamme sarjan toiseksi kallein malli LSiM 705 on noin 35 kilon painoinen ja 120 sentin korkuinen nelitiekaiutin, joka maksaa vajaat 3 500 euroa parilta.. ILMAN VIRTAUS OPTIMOITU Kotelo on valmistettu pääosin 19 millin mdflevystä, mutta särmiltään voimakkaammin pyöristetyissä seinämissä käytetään myös järeämpää 31-millistä materiaalia. Vaimennusainetta on runsaasti muissa kammioissa, mutta välittömästi elementtien takana olevat osastot ovat tyhjiä
Kaiutin erottelee hyvin kerroksia musiikista ja on helppo seurattava. Bassotoisto on muheva ja energinen, ja siinä on myös sävykkyyttä. Virhe ei ole suuri, mutta se tuo tiettyihin lauluääniin ja kitarasoundeihin ripauksen ohuutta. 3,4 ohmia @ 190 Hz Jakosuodin on kahdella piirilevyllä, basso-osa erikseen. Rasittavaksi soundia ei silti voi sanoa. Dynamiikka riittää vaativallakin materiaalilla. Dynamiikkaa riittää melkoisiin kuunteluvoimakkuuksiin, vaikka materiaali olisi haastavaa. Lisäviiveen käyrä osoittaa korkeiden taajuuksien toistuvan ensimmäisenä. Solisti piirtyy hyvin tarkkana ja ottaa askeleen kohti kuulijaa. Äänessä on toisaalta iskevyyttä ja erottelua ja toisaalta rasittamattomuutta. Komponentit on valittu asiallisesti kytkennän vaatimusten mukaan. vaimentunut. Muutenkin sen luonne on enemmänkin pehmeä kuin paukkuva, joten sijoitus etäälle rajapinnoista voi olla hyvä valinta. Bassossa on mouruamisesta huolimatta hyvin sävyjä, vaikka välillä se jääkin toisinaan soimaan melko pitkään. Kovempaa soitettaessa kaiuttimen mehevä balanssi pääseekin paremmin oikeuksiinsa. POLK LSiM 705 Hinta: Lisätietoja: Toimintaperiaate: Suurin suositeltava teho: Nimellisimpedanssi: Elementit matalat äänet: alakeskiäänet keskiäänet: korkeat äänet: Jakotaajuudet: Liittimet: - painoliitin: - naparuuvi: on - banaanihylsy: - kaksoisjohdotus: Irrotettava etusuoja: Mitat (l x k x s): Kokonaispaino/kaiutin: 3 490 /pari Audio Import Oy, www.audioimport.fi, www.polkaudio.com 4-tie, bassorefleksi 250 W 8 ohmia 2 kpl 178x127 mm 2 kpl 133 mm 83 mm 25 mm 100 Hz / 2,8 kHz ei on on on 211 x 1194 x 365 mm 35,4 kg Mittaustulokset Kotelon pohjassa olevien refleksiaukkojen suut on pyöristetty, ja niiden edessä on kartion muotoiset kappaleet ilmavirtauksen hallitsemiseksi. Kaiutin kannattaa siksi pitää jonkin matkan päässä seinistä. Muuten balanssi on aika toimiva yhdistelmä avoimuutta ja kuunneltavuutta. 40 Hz Viritystaajuus: ............................................................. n Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). YHTEENVETO Polk LSiM 705 on järeä kaiutin, jonka hintaa voi pitää varsin kohtuullisena. Äänensävy on yhtenäinen ja rasittamaton. (Pisteet: taajuusbalanssi 7 / stereo- ja äänikuva 7 / dynamiikka 8 / kokonaisuus 8) TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN HIFIMAAILMA 4/2012 45. Joillakin äänitteillä bassoja on hieman turhankin paljon. Keskialueen taajuuksien viive on jonkin verran tavallista suurempi. Diskanttikin on tasoltaan sopiva, joskin siistein sivistyneisyys jää uupumaan. Bassopäässä on energiaa, joka pienemmässä huoneessa voi kääntyä liialliseksi muhevuudeksi. 40 Hz Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): ........................ (Pisteet: taajuusbalanssi 8 / stereo- ja äänikuva 7 / dynamiikka 9 / kokonaisuus 8) Mikael Nederström: Skarppi ja iskevä soundi, joka saattaa olla jossain kohtaa keskialuetta hiukan vaimentunut. 5,5 dB Lisäviive (1 kHz): .................................................... Alabassoilla vaihekulma käväisee noin 65 asteessa, joten vahvistimen on hyvä toimia kunnolla reaktiivisella kuormalla. Impedanssin minimi on 4-ohmiselle kaiuttimelle normaali. Diskantti kilahtaa iloisesti ja erottelevasti. Äänikuva ei ole suuren suuri. + Hyvä erottelu + Rasittamaton sävy + Dynaaminen ääni - Bassot runsaanpuoleiset Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). Ryhmäviive Kuunteluarviot Mauri Eronen: Muheva ja alas ulottuva bassotoisto saattaa olla liikaa pieneen huoneeseen. Taajuusbalanssi on raskasta alapäätä lukuun ottamatta luonnollinen. Äänikuva on keskitasoa, ulottuvuutta voisi olla enemmänkin. 0,34 ms Minimi-impedanssi: .............................. Yläkeskiääninen ja diskanttielementti on koottu samaan yksikköön, minkä ansiosta äänilähteet on saatu lähelle toisiaan. Herkkyys (1 m/2,83 V): ............................................... Läheltä äänitetyllä musiikilla mukaan voi tulla ripaus kovuutta. Diskantti toistuu heleästi. Toteutukseen on uhrattu vaivaa, ja tulos on sekä teknisesti että äänellisesti onnistunut. 84 dB Alarajataajuus (-6 dB): ................................................ Valmiiksi viileäsoundisilla lähimikityksillä voisi ääneen kaivata hiukan lisää lämpöä ja lempeyttä. Vaste nousee 150 hertsin alapuolella, ja bassoalueella taso on melko suuri. Myös soinnillisesti Polk on tasapainoinen. Aika hyvä kokonaisuus vailla suurempia heikkouksia
Virtalähde DY-1 on ulkoistettu omaan koteloonsa. Virtalähteen päässä on pieni, din-tyylinen ja kiertein varmennettu liitin, mutta vahvistimessa sille on suhteellisen tavallinen perusliitin. Pohjasta löytyy vielä erilaisten kuulokkeiden sovittamiseksi kaksiosainen herkkyyden säätö (gain hi/lo). Päävirtakytkin on virtalähteen takapaneelissa. DY-1:n takaa löytyy normaali kojeliitin verkkovirralle. Kuulokevahvistimessa ratkaisu on järkevä, sillä pienet laitteet on helpompi sijoittaa lähelle kuuntelupaikkaa kuin normikokoinen hifikotelo, vaikkapa yöpöydälle. Toivelistalle lisäisin kuiten- kin toisen analogisen oton, vaikka se vaarantaisi kotelon piskuiset mitat. Kuoren alla on kuitenkin niin paljon tavaraa, että profiililtaan suurempi paketti olisi paikallaan. Niinpä kaivoin perintölaatikon perukoilta vanhan, bakeliittisen "kukkasen" ja ruuvasin sen tilalle. Hifiman EF 5 kykenee syöttämään 15 volttia 32 ohmin kuulokekuormaan. Virtalähteen ulkoistamiselle on tekniset perusteensa: se vähentää useimmiten häiriöalttiutta ja siten myös parantaa kuultavaa ääntä. Testin aikana käytin asetusta "high", joka tuntui antavan sopivan lopputuloksen ilman ylimääräistä taustakohinaa. Kondensaattoripatteristo on sijoitettu vahvistimen koteloon jäähdytyssiilien alle. TARJONNAN KEITAILTA KOKEILUUN VALIKOITUI HOUKUTTELEVAN NÄKÖINEN KUULOKEVAHVISTIN. EF5 on hybriditoiminen kuulokevahvistin, jonka tuloaste hoidetaan yhdellä 12AU7-putkella ja pääteaste transistoreilla ynnä operaatiovahvistimella. Valmistajan mukaan suunnittelun ensisijainen tavoite oli luoda edullinen vahvistin, joka kykenisi ohjaamaan kontrolloidusti malliston epäherkempiä velikultia eli HE 5 LE:tä sekä tarvittaessa huippumalli HE 6:tta. Kaverusten olemus pohjautuu pitkälti edeltävään EF 1 -malliin. Tuntuma parani niin paljon, että suosittelen valmistajaa suosiolla vaihtamaan nupin vastaavaan jo tehtaalla. Pienenä ärsykkeenä on voimakkuussäätimen nupin täysin sileä otepinta, joka tuntuu isonäppisestä liukkaalta. K O K E I L U : HIFIMAN DY 1/E F5 -KUULOKEVAHVISTIN n TEKSTI: JUSSI ARVIO n KUVAT: MAURI ERONEN JA TEPPO HIRVIKUNNAS Kahden kotelon kokonaisuus KUULOKKEILLA KUULUISUUTEEN SINGAHTANUT HIFIMAN RANTAUTUI TAANNOIN POHJOISEEN. Siinä ei siis ole d/a-muunninta eikä usb-sisääntuloa, jotka ovat nykyään niin suosittuja. Selvä paikka parannukselle, jos Hong Kong on kuulolla. Siten se sopii myös monen muun hankalamman luurikuorman kumppaniksi. Vahvistimelle on kuitenkin etumaskissa oma vipukytkimensä. Siten virtakaapeleiden kanssa aikaansa viettävä harrastaja saa yhden muuttujan lisää. Vahvistimessa on laadukkain rca-liittimin toteutettu sisääntulo yhdelle linjatason äänilähteelle. Vahvistimen komponenttien laatu vaikuttaa yleisesti ottaen hyvältä. Kanavatasapaino oli kohdillaan ainakin normivoimakkuuksilla. Se pitää pientä hurinaa, jonka alkulähteeksi paljastui kookas rengassydänmuuntaja. Äänenvoimakkuudesta vastaa Alpsin pieni ja perinteinen potentiometri. Virtalähteeltä energia siirtyy vahvistimelle melko hentoa kaapelia käyttäen. Siten virtalähteen voi antaa olla koko ajan päällä, ja vahvistimen voi sammuttaa vipukytkimestä. 46 HIFIMAAILMA 4/2012. Tällä valmistaja halunnee viestiä, että erillinen, ulkoinen muunnin parantaa ratkaisevasti äänenlaatua
Aika ottaa maistiaiset. mani kuulokkeet Sennheiser HD 600 ja vahvistinpuolelta esimerkiksi Darkvoice Figaro olivat mielessä muistijälkinä, joskin etäisinä ja ajan kultaamina. TVIIKATEN JA HÖYLÄTEN Vahvistimen kanteen on ruuvattu pleksi-ikkuna, joka muun muassa mahdollistaa kaksikanavaisen operaatiovahvistimen (OPA275) vaihtamisen maun mukaan. Tätä ennen olin kuitenkin ollut yhteydessä valmistajaan varmistaakseni, että touhu on hyväksyttävää. Poistamalla putkea ympäröivän pleksisuojan halukas pääsee puljaamaan vapaasti myös lasitavaran kanssa. Kotelot ovat mustaksi eloksoitua alumiinia, ja niiden etumaskit on "pianolakattu". Harrastajien keskuudessa ainakin BrownDogniminen valmistaja tarjoaa sopivaa ratkaisua. Nyanssitasolla asiat saattoivat jäädä suurpiirteisyyden taustalle, mutta kaikki toimi eheästi ja korvia kiittäen. Testi jäi tekemättä, sillä edellä mainittuja olisi pitänyt olla yksi per kanava. Herkistelemättäkin. Esimerkiksi kuoroilla seurattavuus oli hyvää tasoa, mutta se toimi myös vanhemman easy listening -tyyppisen raukeuden puitteissa. Jopa niin, että maltillisen kuorman Sennheiserkin hyötyi siitä iskuäänissä. Lisäksi turvauduin Sennheiser HD 595- ja Hifiman HE500 -luureihin. Hifiman EF5 CE Laitetyyppi: Hinta: Lisätietoja: Sisään-/ulostulot: hybridikuulokevahvistin 509 Agentur Tur-Pex Oy www.tur-pex.com, www.hifiman.us 1 x RCA / 6,3 mm jakki Valmistajan ilmoittamat tiedot Toistoalue: 20 Hz 30 kHz Häiriöetäisyys: 95 dB Harmoninen kokonaissärö: < 0.2% Sisääntuloimpedanssi: 50K Ohmia Ulostuloimpedanssi: 22K Ohmia Suurin ulostulotaso: 15V 32 ohmilla Muuta: operaatiovahvistin OPA275, putki RCA Clear top 12AU7 Mitat (l x k x s): 110 x 50 x 270 mm (/kotelo) Pieni kauneuspilkku on vahvistimen keveys ja liukkaat tassut. Tässäkin leikissä toki vain taivas, lompakon sisältö ja maku ovat rajoina. Jos jokin materiaali tuntui saavan suosiota, niin olkoon se nyt sitten kaikkinainen suuremmin vahvistamaton "au naturel". Pienistä käyttöön liittyvistä puutteistaan huolimatta ne ovat hyvin haluttavia ilmestyksiä. Koska omasta takaa löytyi useampikin nos-tarjokas, annoin itselleni luvan tempputalkoisiin. Huhujen perusteella erityisesti OPA627 antaisi lopputulokseen lisää laatua. Bassopäässä oli toisaalta ulottuvuutta ja voimaa. Jo jäykkä välikaapeli sai laitteen liikkumaan herkästi liukkaalla pinnalla. Pieni matta silotteli karkeimpia ylilyöntejä. Niiden hyödyntämiseksi olisi tarvittu myös adapteri, johon voi upottaa kanavakohtaiset piirit. Itse asetin alustan ja pohjan väliin valkoisen pyyhekumin palaset. Kuin kaksi namurasiaa, kuten vaimo tokaisi. Koska suoja ei ilahduttanut suuresti silmääkään, purin sen joutuin pakettiin. Sen vahvuudeksi sai laskea yleisen soljuvuuden ja helppouden tunteen. Vaan tarina ei pääty tähän. ÄÄNEN LÄHTEILLÄ Äänilähteistä oleellisimpina oli kaksi täysin eri maailmaa edustavaa cd-soitinta: ammattipuolelta eläköitynyt ja kakkoskoneena uuden elämän saanut Tascam 450 sekä diskreetein komponentein ja triodiulostulolla varustettu Unison Research Unico. Takuun nimissä kannattaa keskustella maahantuojan kanssa, ennen kuin alkaa sörkkiä kannen alle. Työn jälki on kauttaaltaan varsin asiallista, joskaan ei sliipattua. Suunnittelun tavoite on epäilemättä saavutettu voimavarojen osalta. Vakioputki Full Music 12AU7 on alkujameihin ihan passelia tavaraa tarjoten turvallisen tasapainoisen lähtökohdan. Yksilöimättä näytteitä sen enempää pidin tavasta, jolla syvyyserottelu toi esiin kerroksellisuuden äänimaailmassa. Koetun perusteella en julistaisi pakettia aivan neutraaliksi. Musiikista riippuen se oli joko etu tai haitta. Kaapeleina cd-soittimien ja vahvistimen välissä toimivat vuoroin ETI Q100 Quiessence, Cardas Cross ja omana tekeleenä Canaren liittimiin ja saman pajan koaksiaalikaapeliin perustuva tuttu ja turvallinen työjuhta. Kuunteluväsymys kiersi sessiot kaukaa ainakin käytössä olleilla kuulokkeilla (Hifiman HE500 ja Sennheiser HD 595). Ilman operaatiovahvistimia. Tässä kohdin auttaisi muodista pois jäänyt sorbotaani tai vastaava tassujen materiaali. Ohessa joitakin havaintoja erilaisista putkista. HIFIMAAILMA 4/2012 KAUNIISTI KUULTUA Vahvistimen luonne vakiopalikoin oli lämpimään kallellaan. Kaivelin romulaarini uumenista toisen maineikkaan lastun, joka tunnetaan myös köyhän miehen kuuskaksseiskana; OPA2107 meni paikalleen sellaisenaan. Aiemmin omista- 47. Se aito ja alkuperäinen
HIFI, MAN, HIFI Hifiman on melko tuore valmistaja. Yritys on nauttinut alusta saakka poikkeuksellista suitsutusta harrastajien keskuudessa. Puolen kilon massa tuntuu päässä sivupainotteisesti. Kenties siihen liittyi jotakin intimiteetiksi nimettyä, jonka arvotin lopulta tarkkuutta tärkeämmäksi. Se toikin tummaan taipuvilla näytteillä kaivattua eloa ilman haittavaikutuksia. KAUNIS MYÖS KATSELLA Mekaaninen toteutus on vakuuttava ja samalla tehokkaan yksinkertainen. Vaikka vaihtoehtoja olisi ollut lähes loputtomasti, päätin jättää loppuleikit mahdolliselle ostajalle. Jatkoin kuuntelua vaihtaen sirua aina välillä. EF 5 ja DY-1 muodostavat eheän ja laadukkaan paketin. KOKEILU: HIF IMAN DY1/EF5-KUULOKEVAHVISTIN FULL MUSIC, OPA275 VS. NE OSOITTAUTUIVAT ILMAVIKSI, MUSIKAALISIKSI JA ÄÄNIKUVALTAAN ULOTTEIKKAIKSI. Hifiman HE 500 OPA 275, FULL MUSIC 12AU7 VS. Nouseva keskiluokka kaipasi mahdollisuutta kuunnella radiosta lempiohjelmiaan naapurustoa häiritsemättä. Samalla se säilytti EF 5:n luonnollisen lämmön ja miellyttävyyden. Laitteiden toiminnassa ei testin aikana ilmennyt mitään erityistä, ellei vahvistimen fyysistä keveyttä miellä ongelmaksi. Omistin itsekin moiset. Ensimmäisen demokuulokkeen mukana tulleella kuparisella, paksuhkolla kaapelilla ääni kuulosti lievästi tummalta ja etäiseltä, mutta uuden testiparin mukana toimitettiin myyntiversiossa vakiona löytyvä hopeakaapeli. Jonkin ajan jälkeen aloin hyväksyä, että muutos oli havaittava. Materiaalit vaikuttavat laadukkailta. Kaapeleiden liittiminä Hifiman käyttää ruuvaten lukittuvia malleja, ei esimerkiksi yleisempää mini-xlr-tyyppiä. n 48 HIFIMAAILMA 4/2012. Toki testailin muitakin mahdollisuuksia, mutta palstatilan nimissä ja löytämisen iloa vesittämättä jätän kommentit väliin. K uulokkeet arkipäiväistyivät jo 60-luvulla. Lisäksi se vähensi ilmiötä, jossa ääni tuntuu soivan vain pään sisällä. Hifimanin kasvavassa mallistossa HE500 asemoituu heti johtotähti HE6:n alapuolelle. Pullea tuotekatras sisältää koko janan kannettavia ja laadukkaita äänilähteitä, korvakäytävään istuvia laatuluureja, erillisiä kuulokevahvistimia sekä huippuna magnetostaattisia kuulokkeita. Sen kompakti koko, keveys ja yksinkertaisen nerokas rakenne olivat jo itsessään markkinoita uudistavaa ajattelua, mutta suurin yllätys oli kuulokkeiden avoin toimintaperiaate. Korvatyynyjä seuraa kaksi paria; keinonahkaiset ja samettimaiset. Niiden esikuva tuli ammattipuolelta, missä painoarvo oli muualla kuin mukavuustekijöissä. Yritys suunnittelee ja tuottaa laitteet Kiinassa. Tohtori Fang Bian perusti yrityksen vuonna 2006 tavoitteenaan haastaa perinteiset valtamerkit äänenlaadussa. Onnistuneesta suunnittelusta johtuen myös basson määrä ja laatu olivat lähes tuon ajan suljettujen kuulokkeiden tasolla. On kuitenkin muistettava, että rakenne mahdollistaa sovittamisen moneen makuun. Onneksi mukana seuraava kaapeli mahdollistaa sen sijoittamisen vähän kauemmas kuuntelupaikalta. Sankarakenne muistuttaa visuaalisesti 60-luvun maailmaa, mutta on toki tämän päivän mukainen. Sen ilmaisu on näet puhdasta ja selkeää, vailla kireyttä. Nyt kuunnellun Hifiman HE500:n toimintaperiaatteeksi on valikoitunut muinaisen Sennheiser HD414:n tapaan avoin rakenne. Hintansa puolesta ne antavat hyvän vastineen rahalle, vaikka pyydetty summa ei olekaan aivan pieni. Kuulokkeiden istuvuus on hyvä, joskaan ote ei ole kaikkein tiukin. KANSA SAA KORVILLEEN Pieni vallankumous tapahtui vuonna 1968, kun Sennheiser esitteli kevytrakenteisen HD414-mallinsa. Ulkoisesta virtalähteestä ei tosin toivoisi kuulevansa hurinaa. Vaikka ääneen tuli lisää tarkkuutta, tuntui siltä, että kokonaisuus ei ollut enää tasapainossa. Myyntipakkauksessa on ylimääräiset liittimet, joten halukkaat voivat askarrella itselleen vaihtoehtoiset kaapelit toiveidensa mukaisista eineksistä. Äänessä on peruspalikoilla viitteitä lievästä pehmeydestä sen viimeisen tarkkuuden kustannuksella. Philipsilläkin on kannattajansa, vaikka se ei ehkä ole se halutuin vaihtoehto. Niinpä palautin paikalle alkuperäisen OPA275:n. Päädyin jälkimmäisiin välttääkseni epämiellyttävän hikoilun tunteen, jota keinonahka monesti korostaa. Selkeys sinänsä ei ollut pahasta, mutta mukana hävisi tunnetasolla jotakin. Erillinen virtalähde, hybridirakenne, laadukkaat osat, tviikattavuus ja reaalimaailman ajokyky ovat kaikki hyviä ominaisuuksia. Koteloiden ulkopuolen aukot on peitetty perforoidulla maskilla. Lajinsa parhaimpien käyttömukavuuteen on vielä matkaa, vaikka tuntumaa ei voi haukkua huonoksi. Avoimuus toi tullessaan muun muassa mahdollisuuden kommunikoida ulkomaailman kanssa musiikkia kuunnellessakin, sillä puheen kuuli aiempaa helpommin. Muovi- tai komposiittirakenteiset kotelot korvaavat Hifimanin alkuvuosien puiset kehykset, jotka olivat alttiita halkeilemaan. PHILIPS MINIWATT 6189 SQ Putkien kanssa on monesti niin, että jotakin saa ja jotakin menettää. Lievä ennakkoluulo hopean haittavaikutuksista tuli todennettua tällä kerralla turhaksi. EHEÄ PAKETTI Hifiman EF 5 -vahvistin on rakenteensa puolesta erittäin hieno. Jatkoin testin loppuun sillä. Ajan kanssa olisi mielenkiintoista kokeilla kehuttua OPA627-optiota. NUOREHKO KIINALAISVALMISTAJA HIFIMAN ON TUONUT MARKKINOILLE MAGNETOSTAATTISET HE 500 -KUULOKKEET, JOTKA PISTÄVÄT KAMPOIHIN KALLIIMMILLEEN. Kuulokkeet olivat pääosin suljettuja, tiiviitä ja epämiellyttävän raskaita. Sen kanssa lopputulos oli selvästi avoimempi ja dynaamisempi ilman sivuoireita. OPA2107 En heti osannut sanoa muutoksen suuntaa
Lisäksi se säilytti kohtuullisen erottelukyvyn ja maukkaat sävyt. Pään sisällä sointi oli mukana tälläkin kertaa. Niidenkin hinta ylittää HE 500:n, jota on tarjottu kampanjassa 599 euroon. Kommentti oli jäätävä ja yksiselitteinen: "Ei." Sen sijaan HE500 sai välittömän hyväksynnän. Hinnan puolesta asetelma jättää kuitenkin nokitusmahdollisuuden useimpia muita merkkejä vastaan vaikkapa laadukkaalla kuulokevahvistimella. Ostoa harkitsevan kannattaa kokeilla rinnalla Hifimanin omaa EF-5-kuulokevahvistinta varsinkin silloin, jos itsellä ei ole laadukasta vahvistinta. PÄÄTÖNTÄ MENOA Vaikka en suoranaisesti vierasta kuulokemaailmaa, äänien paikallistuminen pään sisään on vaivannut aina. Niille, joille iskujen dynamiikka ja rouhea meno ovat ykkösiä, saattaa jokin muu vaihtoehto olla parempi. LOPUKSI Hifiman ei ole kaikkein nopein ja dynaamisin esitys. Rinnalla kulki Sennheiserin edullinen, mutta tasapainoiseksi kokemani HD595. Sen ilmaisusta puuttuu melkoisesti niitä tunnetason elementtejä, muun muassa äänenväriin liittyviä nyansseja, jotka erottavat hyvän erinomaisesta. Tietty hallittu pehmeys ja rauhallisuus tekivät kokonaisuudesta vakaan ja tasapainoisen. Upea levy ja paikoin hyvinkin hifistynyt. Sennheiser tyytyi kertomaan asiat askeettisemmin. Ilmeisesti dynaaminen elementti on hallittavissa magnetostaattia helpommin. Staxin reilun kiloeuron hintaan kuuluu tosin myös valmistajan oma vahvistin. Juuri näitä ominaisuuksia Hifiman HE 500:n ilmaisussa riittää. Kenties neutraalimmalla otteella, mutta vailla samaa synergiaa. Ennen kaikkea se saa viihtymään musiikin parissa, rasittamatta. Äänikuvan koossa sekä syvyysakselin ulottuvuudessa ja sen tarkkuudessa Hifiman oli harppauksen edellä. Vaikka Sennheiser HD 595 on hyvä kuuloke ja usein "oikeassa", se ei pysty aivan ihmeisiin. Tuo diskreetein komponentein toteutettu italiaano on myös osa varsinaista kuuntelusettiäni. Sennheiserilla oli kuitenkin yksi ässä; se tuntui toistavan pakottomammin silloin, kun kuulokkeet kytkettiin suoraan saatavilla olleiden soittimien kuulokeliitäntään. Laajemman yhdenmukaisuuden haku olisi ollut kuitenkin turhaa, siksi kaukana kuulokkeet ja kaiuttimet ovat lähtökohtaisesti toisistaan. Mielenkiintoisemman hintavertailun HE 500:lle tarjoaa elektrostaattisia kuulokkeita valmistava Stax lähtötason SRS 2170 -paketillaan ja toisaalta maailmalla kehuttu Audeze LCD 2, joka on Hifimanin tavoin magnetostaatti. Hintansa puolesta kärkikaartin haastajaksi osuisi paremmin Hifimanin huippumalli HE 6. Ja pieni namunen, EF 5 virtalähteineen kulki niin kovin helposti mukana paikasta toiseen. Niinpä eräänäkin iltana veivasin Joshua Bellin ja Yo-Yo Man sekä St. HE 500 pyhittää olemassaolonsa tuomalla esiin musiikissa draaman tajun. HE 500 ei ole tylsä tai ponneton, jos niin erehtyy rivien välistä tulkitsemaan. Alkuvaiheessa turvauduin kuitenkin usein Sennheiseriin, ikään kuin vahvistaakseni kuulemani. Lisäksi käytin toimistolla Macbook Pro -koneen linjaulostuloa EF-5-vahvistimeen kytkettynä. En väitä musikaalisuuden olevan oma suureensa, vaan usean tekijän summa. Jollekin meistä se täyttää referenssin kriteerit liput liehuen. Menin näet näyttämään legendojen kuvat. Tässä matikassa HE:llä mentiin pidemmälle. Erityisen hienona kuultavana pidin Turun yliopiston ylioppilaskunnan kuoron levyä Calme des Nuits. HAVAINNOINTIA HARTAUDELLA Kaikkea ei voi saada. Kuuntelun perusteella vahvistimella on tärkeä rooli lopputulokseen. SETTIEN SEKAMELSKAA Käytin kuulokkeita sekä toimistolla työn lomassa että vaativammassa kuuntelussa kotona. Testin ajaksi sain käyttööni Hifiman EF-5 -kuulokevahvistimen, joten sovituksen osalta ei tullut soraääniä. Se on seurannut mukana monessa, joten vertailupohja oli riittävän tuttu. Selvästi Senkkuja tyylikkäämpi suoritus. Näin laadukkaan kuulokkeen ostaja varmasti asian tiedostaakin. Jos näin syntyikin eroja, eivät ne olleet mannerlaattoja liikuttavia. Viikon jälkeen uskalsin jo luottaa arviointikykyyn ilmankin. Sointi muistutti ajoittain Audio Space AS 3/5 -kaiuttimia. Usein kuuntelutuokio venyikin tavallista pidemmäksi. Laadusta huolimatta en omaan päähäni Jecklinin tai Ergon kypäriä kotonakaan laittaisi. Ja miksi. Monen eri lähteen käyttö ei perustunut nyanssitason erojen erityiseen etsimiseen, vaan siihen, että kuuntelu eri ympäristöissä oli muuten vain palkitsevaa. Ja subjektiivisesti arvioiden basso tuntui ulottuvan alas. Levy toisensa jälkeen soljui muuten eheänä ja ilmaisultaan sopivan tunnepitoisena. Katkaisin Sinatra-sikermän Jackie McLeanin Destination Out -levyyn, tarkoituksellisen ilkeästi ja poikkeuksellisen kovaa. Monien mielestä vaivan lääkkeeksi ainoat toimivat kuurit, siis luurit, ovat AKG:n korvakaiuttimet mallia K1000 tai Jecklin Floatit ja sittemmin Ergo AMT:t. Vaikka erillinen vahvistin kiistatta paransikin lopputulosta, sitä ei aina osannut kaivata Sennheiserilla. Paul Chamber Orchestran tulkintoja Giovanni Bottesinin ja Edgar Meyerin konsertoista. Hinnaltaan Hifiman HE 500 on jopa laatuunsa nähden edullinen. Varsinaista sillisalaattia siis. Se on paljon sanottu. Äänilähteinä toimi vuoron perään useampi cd-soitin, joista yksi myös ulkoisena putki-damuuntimena muun muassa Sonos-järjestelmälle. Tällöin materiaali oli lähinnä Spotify-tilin tarjontaa taustamusiikkina. Otin myös työkseni soitella läpi upeaa, 21 levyn Sinatran The Capitol Years -kokoelmaani. Harrastusta ajoittain sivusta tarkasteleva vaimoni on sietänyt monenlaista harrastuksen mukanaan tuomaa, mutta rajansa kaikella. Varovainen osoitus Gradojen suuntaan voi tällöin olla paikallaan, kuten ystäväni vinkkasi. Hopeakaapelin myötä oltiin jopa askel lähempänä pönttöverrokin tasapainoisuutta ja samanaikaista selkeyttä myös detaljitasolla. Rouheampi paketti suoraan soittimesta puri Tower of Powerin funkahtavalla popilla vähemmän sivistyneesti, mutta sopivasti vikuroivalla asenteella. Keskityn mieluummin niihin havaintoihin. Joka tapauksessa vertailu sävymaailmojen kesken kertoi sen, että aivan hakoteillä ei herra Bian ole ollut. n Hifiman HE 500 Hinta: Lisätietoja: 629 Agentur Tur-Pex Oy www.tur-pex.com www.hifiman.us Avoin Magnetostaatti 15 Hz 50 kHz 89 dB 502 g Rakenne: Toimintaperiaate: Toistoalue: Herkkyys: Massa: HIFIMAAILMA 4/2012 49. Tässä musiikillisessa kontekstissa Hifiman oli suvereeni. Muistini mukaan tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun kuulokekuuntelu paljasti kuoron äänen kerroksellisuuden lähes kaiutinmaisen nautittavana. Se hallitsee rytmiikan, intimiteetin yli ilmavuuden. Vaikka ilmiötä kohtaan osoitettu kiinnostus maailmalla (lue: inho) on poikinut erilaisia kiertoteitä (muun muassa crossfeedin), siitä ei ole koskaan päästy täysin eroon. Hifimanien luonne oli mielestäni karkeasti kartoitettu. Kyse oli kokonaisvaltaisesta otteesta, jossa Sinatra sai ääneensä sopivasti auktoriteettia, orkesteri tilaa syvemmällä taustalla ja kokonaisuus soljuvuuden tunteen. KARKKIKAUPPAAN KORVIEN EHDOILLA Hifiman HE 500 asettuu hinnaltaan reilusti alle kuninkuusluokan, jota hallitsevat Sennheiser HD 800, AKG T1 sekä muun muassa Audio Technican ja Gradon paremman pään mallit. Onneksi vastapainona tuli pussillinen positiivista ja kapallinen kivaa. Fiksaationi selloa kohtaan on laajalti tiedossa. Sen sijaan rytmin toistajana Sennheiser laittoi ilkeästikin kampoihin HE 500:lle, varsinkin EF-5vahvistinta käytettäessä. Nimittäin. Se osuu vuosien 1953 ja 1961 väliselle kaudelle, jolloin Sinatrasta kehittyi instituutio. Hifiman tavoitti viulun ja sellon vuoropuhelun koskettavasti. Vaikka esimerkiksi elektrostaattiseen toveriin verrattuna HE:stä puuttuu se kolibrimainen keveys ja nopeus, lihaa on vastaavasti enemmän esityksen ympärillä. Sennheiser kiri vaivoin rinnalle vain iskevyydessä ja raikkaudessa
Matti elää kokeiltavien laitteiden kanssa useampia viikkoja tai kuukausia, ja jokapäiväinen käyttökokemus sekä äänen luonnehdinta saavatkin tavallista enemmän painoa tekstissä. Muoto äänen palveluksessa asseskulevlap nenää otouM 50 HIFIMAAILMA 4/2012. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, arvostettuja ja usein hinnakkaita tuotteita. H E R M U SET: KOKEIL USS A KEF BLADE n TEKSTI: MATTI HERMUNEN n KUVAT: MATTI HERMUNEN Matti Hermunen on varttunut, pitkän linjan highend-harrastaja ja pitkäaikainen hifijournaalien vakioavustaja
Ja kun molemmilla bassopareilla on oma akustinen kammio ja refleksiputki, basson kammioresonanssi saadaan nousemaan jakotaajuuden yläpuolelle. Basson tasaisen kalvon ja puhekelan välissä on refleksiaukot. Koska resonansseja ei tarvitse taltuttaa jakosuotimella, suotimesta saadaan yksinkertaisempi. Kapea, pyöreäreunainen etuseinä tarjoaa hyvät lähtökohdat värittymättömälle ylä- ja keskialueen toistolle. KYPSÄÄN IKÄÄN TULLUT, INNOVAATIOITA TOISENSA PERÄÄN SUOLTANUT VALMISTAJA EI OSOITA HYYTYMISEN MERKKEJÄ. ENGLANTILAINEN KEF TÄYTTI 50 VUOTTA. Etuna on lattiaheijastusten minimointi. Käsin tehdyn suotimen kaikki osat on yhdistetty toisiinsa erillisjohdotuksella. HIFIMAAILMA 4/2012 NÄYTETÄÄN MITÄ OSATAAN KEF otti diskantin ja keskiäänisen yhdistävän koaksiaalisen Uni-Q-elementin käyttöön jo 1988 ja on kehittänyt sitä jatkuvasti. Perusvärit ovat mattamusta ja -valkoinen. Kaartuileva muotoilu torjuu kotelon sisällä syntyviä bassoalueen resonansseja. Vaikka KEF korosti, ettei tuotantoversiosta ollut takeita, odotus palkittiin syksyllä 2011. säädettävä piikit ja niille aluslevyt jalopuukotelossa. Mutta koska bassot asettuvat lähelle normaalin asunnon seinäkorkeuden puoliväliä, hintana saattaa olla ylemmän bassoalueen lattia-kattoheijastusten voimistuminen. En jättäisi näitä kaikkein hurjimpien kotibileiden keskelle ilman suoja-aluetta. Halkaisijaltaan normaalia reippaasti suurempi puhekela kiinnittyy kartioon sen ensimmäisen resonanssin syntykohdassa. Nyt Blade on saatu Suomeen. HUIKEA MUOTO Muotoilusta vastasi New Yorkilaisen ECCO Designin Eric Chan. Jutun lopussa oleva kuva antaa hyvän käsityksen Bladen sisärakenteesta. Se oli työnimeltään Blade ja näytti nimensä mukaisesti pystyyn lyödyltä leveältä veitsen terältä. Puhekelan kiinnitys kalvoon joustaa jonkin verran. miiniseoksesta. Pieneen syvennykseen upotetun Uni-Q-elementin reunojen jatkeena on pehmeähköstä materiaalista tehty sovite. Tällä keinoin kalvon resonanssit siirretään pois haitalliselta alueelta. Kun neljä yhdeksäntuumaista bassoelementtiä on sijoitettu kotelon sivuille symmetrisesti koaksiaalielementin kanssa, KEFin mukaan näin saadaan kaikkien elementtien akustinen keskipiste samaksi. Tämä taas parantaa merkittävästi äänikuvan yhtenäisyyttä. Rystysja nyrkkitestin perusteella lasikuidusta valettu kotelo on hyvin vaimennettu ja eloton. Erikoistilauksesta sitä saa melkein minkä värisenä tahansa. Teknisenä suorituksena Bladen rakenne on upea. Samoihin aikoihin KEF näytti ensimmäiset prototyypit täysin uudenlaisesta kaiuttimesta. Uni-Q on lattiasta reilun metrin korkeudella ja bassot symmetrisesti sen ylä- ja alapuolella. Kaikki elementit on sijoitettu suhteellisen ylös. Tätä todella kallista kaiutinta ei ehkä niinkään tähdätty myyntimenestykseksi kuin kertomaan KEFin osaamisesta. KEF väittääkin, että Bladen ääni on saumattomampi kuin yhdelläkään kilpailijalla. Kalotin edessä on mandariinin lohkoja muistuttavat ohjaimet. Diskantin kalotti on kaksiosainen, jotta siitä saataisiin jäykempi. Keskialue-elementin kartion muoto tarjoaa diskantille akustisesti edullisen ympäristön. Koska vastakkaisten bassoelementtien takaosat on kytketty toisiinsa, ne vaimentavat tehokkaasti toistensa asiaan kuulumattomia liikkeitä. Lähes 160 cm korkean kaiuttimen painopiste on ylhäällä, ja sen saa nurin huolimattomalla nojailulla. Ei ihme, että aluksi toimituksissa oli pientä viivettä, kun tuotantoa jouduttiin virittelemään. Veistosmainen, voimakkaasti alaspäin kapeneva kaartuva muoto on näyttävyyden ohella akustisesti järkevä. Esitteen 12 vaihtoehdon skaala sisälsi keltaisen, punaisen, vihreän ja lumivalkoisen. PÄINVASTOIN. M uutama vuosi sitten KEF esitteli ällistyttävän muototutkielman, Muonin. Mukana toimitetaan mm. Dynamiikka ja saatava äänenpaine ovatkin paremmat kuin aikaisemmilla KEFin Uni-Q elementeillä. Bladen Uni-Q:ssa on pantu peliin kaikki kokemus ja osaaminen. Useimmat kuitenkin pitivät sen radikaalista muotoilusta. Näin taisi käydä tässäkin kokeilussa. Keskialueen kartion jäykkyyttä on parannettu valmistamalla se litium-magnesium-alu- 51. Bladen ulkonäkö jakoi vieraiden mielipiteet
Eräs vieraista tiivisti havaintonsa näin: "KEFistä jäi sellainen tunne, että se on erittäin helppo ja tasainen, suorastaan ilmeetön. Irrallisia johdonpätkiä tai metalliliuskoja ei tarvita. VAIVATON Ensimmäisenä huomio kiinnittyi Bladen luontevan vaivattomaan toistoon. Tosiasia on, että jos Vanin ääni kuulostaa miellyttävän pehmeältä, laitteisto on liian kohtelias. ULOTTUVA, VAKAA JA AVARA Äänikuva on hieman normaalia korkeammalla verrattuna moniin tuttuihin kaiuttimiin, mutta pienen totuttelun jälkeen tämä tuntui suorastaan miellyttävältä. Luulen että pitemmän päälle tämä on hyvä piirre. Varsinkin laulusolistit pääsivät oikeuksiinsa. Blade erottelee muutenkin äärimmäisen hyvin. Eikä Blade mitenkään vaisu ole. Itse asiassa niin hyvin ja eleettömästi, ettei sitä oikein tule arvostaneeksi, ennen kuin kaivaa esiin tutuimmat vertailulevyt ja huomaa, kuinka paljon Blade saa niistä uutta esiin. Ne levyt, joiden äänityksessä tai esityksessä on aidosti jotain sensaatiomaista, myös kuulostavat siltä. Pidin ehkä eniten keskialueen toistosta. Siinä oli miellyttävää monipuolisuutta ja sel- keyttä, joten tällä alueella olevat asiat tulevat esiin erinomaisesti. Korkein diskantti jäi vähän arvoitukseksi, kun se ainoa levy, missä diskanttia oli, osoittautui vialliseksi (Joan Baezin ylikirkkaaksi miksattu Diamonds and Rust)." "Kaiuttimen balanssi on lopultakin makuasia. Keskialueen sävyt ovat moninaiset yksiviivaisen kirkkauden tai avaruuden sijaan. Tätä varten on kahdet WBT:n terminaalit. Esimerkiksi edellä mainittu Joan Baezin Diamond and Rustin kireäksi viilatun yläpään liiallinen taso ja säröisyys tulivat esiin kiusallisen selvästi. Soile Isokosken ääni soi jumalaisen moninaisesti (Wagner: Neljä viimeistä laulua), Van Morrisonin äänessä oli sävyä yllin kyllin ja juuri sopivanlainen korviin käyvä kireys. Lievää bassojumputusta lukuun ottamatta en kuullut mitään yksittäistä virhettä, johon olisin kiinnittänyt huomiota. Rytmimusiikilla Blade ei kaunis- 52 HIFIMAAILMA 4/2012. Siitä puuttui se wow-efekti. H E R M U SET: KOKEIL USS A KEF BLADE Dynamiikkaa ja ulottuvuutta löytyy kaikkiin tarpeisiin Blade voidaan kaksoisjohdottaa. Samaa sanoivat useimmat kuuntelemassa käyneet. Keskialueen taso suhteessa muuhun on sopiva, vaikka alun perin useampikin kuuntelija pohti, onko keskialue turhan mieto tai kohtelias. Terminaalien kytkeminen tai erotus tehdään elegantisti kytkinpaneelin sisällä kierrettävien linkkiruuvien avulla. Bladea kannattaa kuunnella vähän kauempaa, näin äänikuva luontevoituu edelleen, ja esiintyjien suhde asettuu entistä paremmin kohdalleen. Diskanttitoisto on tarkkaa. Soile Isokosken Strausslevyllä säestävä orkesteri leijui ylimaallisen kauniissa, mutta samalla täysin vakaassa äänimaailmassa. Bladen erottelevuus ei ole ultra-analyyttisyyttä, vaan kuten sen muukin olemus, hötkyilemätöntä ja itseään korostamatonta totuuden puhumista. Itse asiassa jotkut kuuntelijat pitivät Bladea lähes vaisuna. Hyvillä äänityksillä tilan ja musiikin toisto oli maagisen hienoa. Vaikka mielelläni kuulisin hieman kirkkaampaa yleisbalanssia, KEF Blade on epäilemättä huippukaiutin, joka ei asetu musiikin edelle vaan päästää sen läpi erittäin hienosti." Olen pitkälti samaa mieltä. Diskantin taso taitaa olla juuri sopiva, koska se ei käy korvaan, mutta se ei myöskään jää taakse tai ryntää etualalle vaatien huomiota
Kokeilin useita erilaisia sijoituksia, mutta 10080 hertsin alue korostui kaikilla sijoituksilla. Soittajiston rauhallinen erottelu ulottui aivan orkesterin taaimmaisiin muusikoihin asti. Uljaasti kaartuileva muoto palvelee äänenlaatua ja kätkee sisäänsä monta teknistä uudistusta. Mutta kyllä Blade astuu kerralla kiinnostavien huippukaiuttimien eturiviin. Ja luulisi, että Blade toimii korkeissa huoneissa. Taidonnäytteenä Blade on huikea. tellut omituisia äänityksiä, mutta jos esityksessä oli meno päällä, niin kyllä jalka vipatti. Sinfonian viimeisen osan triangeli- ja klarinettiosuudet kuuluivat täyden orkesterimeiningin keskeltä korostumattoman selvinä. Ehkä tässäkin syynä oli Bladen korostumaton kontrolli ja avoimuus. VÄÄNTÖÄ JA KOROSTUSTA Bladessa on ulottuvuutta lähes kaikkiin tarpeisiin. Akilleen kantapääksi jää taipumus ylemmän basson korostukseen. Monilla rytmimusiikki- tai jazzraidoilla Bladen bassossa oli livetilanteen rehevyyttä ja sen ympärillä tilaa ja ilmaa. OIVA ON Kuten ystäväni edellä totesi, Blade on epäilemättä huippukaiutin. Jos kuuntelutila on normihuonetta korkeampi, mainittua ongelmaa ei edes synny. Luultavasti varsin moni odottaa vesi kielellä, että markkinoille tulee Blade 2, esimerkiksi kolmanneksen alkuperäistä pienempi versio. Taipumus herätellä huoneresonanssit ylemmällä bassoalueella voi tuottaa pientä ongelmaa. n KEF Blade Hinta: Tyyppi: Elementit: - Uni-Q-elementti - diskantti - keskialue - basso Herkkyys: Impedanssi: Toistoalue: 28 500 / pari (erikoisväri) 25 000 /pari (normaaliväri) Kolmitiebassorefleksi 25 mm kalotti 125 mm 225 mm, 4 kpl 90dB(2.83V/1m) 4 ohm (minimi 3,2 ohm) 40 Hz35 kHz +/- 3 dB 28 Hz45 kHz +/- 6 dB Jakotaajuudet: 350 Hz, 3 kHz Vahvistinteho: 50400 W Mitat (k x l x s): 1590 x 363 x 540 mm Paino: 57,2 kg Lisätietoja: Highend Studio Finland Oy puh. Silloinkin kun sitä tuli määrällisesti yli tarpeen, muusikon tekemiset, soittimen luonne, sävyt ja näiden suhde muuhun musiikkiin vaikuttivat luontevalta. Toiston selkeys ja kurinalaisuus miellyttänee useimpia, mutta tästä huolimatta hyvin kulkeva musiikki svengaa kuin hirvi. Ihme on, ellei KEF käytä Bladessa luotuja ratkaisuja muissa kaiuttimissaan. Huoneesta riippuen tämän saa pois huolellisella sijoittelulla tai katon vaimennuksella. Esoteric X-05-cd/sacd-soitin, Sooloos Control 15 -verkkosoitin. HIFIMAAILMA 4/2012 53. Ilmiötä pystynee taltuttamaan katon akustoinnilla. Urkujen jalkiot, pata- ja isorummut toistuvat selkeinä ja monipuolisin sävyin. Muuten basso-osasto oli varsin laadukas. Varsinkin orkesterimusiikissa pata- ja isorumpujen sävyjen ohella toistuivat niiden oikeasti aiheuttamat tai äänitykseen ruuvatut kaiut ja heijastukset äänitystilan seinistä harvinaisen tarkasti. Dynamiikkaa ja ulottuvuutta löytyy kaikkiin tarpeisiin. Meridianin yleensä tehokas huonekorjauskaan ei pystynyt tähän kuin osittain. Sen toisto on tarkkaa ja samalla vaivatonta. Toisin kuin moni kilpailijansa, Blade ei suosinut mitään soitinta tai esiintyjäryhmää. Yleissävy on neutraalin eleetön, eikä Blade suosi tiettyä musiikkityyppiä, soitinta tai äänialaa, vaan se on harvinaisen yleiskäyttöinen. 09-4553 685 http://highendstudio.fi Oheislaitteisto Vertailukaiuttimina Gradientin aktiivi-Revolutionit. Siten Sibeliuksen 4. Bel Canton Reference 1000M -monopäätteet. Puhaltimien koko kirjo oli nautinnollista kuunneltavaa, ja jousien sekä pianon sointi olivat kohdallaan. Esivahvistimena ja -prosessorina Meridian 861v6. Se toistaa rankatkin dynamiikan vaihtelut moitteettomasti niitä kuitenkaan erikseen korostamatta. Eli alussa mainittu bassoelementtien korkealla sijoitus saattoi synnyttää normaalia voimakkaamman korostuksen 100 hertsin tienoille. Silloin kun äänitteessä oli paljon tavaraa bassoalueella, yläbasso korostui ja peitti muiden alueiden toistoa
LAADUKAS VIIMEISTELY, PÄTEVÄ RAKENNE JA METALLURGIAN SALAT TAITAVA TIIMI ON KOVA KÄSI MYÖS KAAPELIPELISSÄ. 54 HIFIMAAILMA 4/2012. K O K E I L U : ETI QUIES SE NC E -KAAPELIT n TEKSTI JA KUVAT: JUSSI ARVIO Q500 Hiljaa hyvä tulee AUSTRALIALAISEN ETI:N KAAPELILIITTIMET OVAT OLLEET HARRASTAJIEN SUOSIOSSA JO VUOSIA
ETI-setin ääni oli myös avoin ja puhdas. Äänensävysäätimeksi en kaapeleita miellä, joten siltäkin osin ETIn suoritus on kohdillaan. Tunne tuli hetkittäin, kun kuuntelin jo tallennusvaiheessa selvästi väärin ymmärrettyä artistia. Olen kuullut, kuinka kaapeleilla saadaan aikaiseksi hyvinkin selviä muutoksia. Useimmat tyytyvät vain lisäämään erilaisia suoja- ja eristekerroksia. Kaiutinkaapelin massa on niin olematon, että kaapeli ei pyrkinyt horjuttamaan jalustalla nököttäviä, muutaman maitopurkin kokoisia kaunoäänisiä. TURVALLISTA MATKAA Saavuttaakseen mahdollisimman turvatun signaalin kulun eräät valmistajat rakentavat kaapelinsa erillisistä johtimista muodostettuun punokseen. n Q eli Quiessence on valmistajansa lippulaivamallisto. Eräskin leikkimielinen sokkokuuntelutilaisuus toi kerta kerran jälkeen saman tunnistettavan tuloksen. Kehotan kuitenkin jokaista testaamaan itse, omassa setissä." TASAISEN NEUTRAALI ETIn Q-sarjalaisilla on vahva puolensa. Quiessence-sarjan kaiutin- ja välikaapelit on suunniteltu siten, että niillä on tietty kytkentäsuunta. Tunnustan, että eräänä vaikuttimena kokeilulle oli Cardas Crossin suuri massa ja haarukoiden huono istuvuus näiden BBC-johdannaisten peräpuolelle. Ja niin vain palasivat aiempiin muistiinpanoihin liitetyt asiat taas kohdilleen. Asioihin teknisesti vihkiytyvä tutustuu asiaan syvällisemmin valmistajan sivuilla. Kaikki kuultu katettiin tietyllä tavalla rauhallisesti ja paremman sanan puuttuessa laadukkaasti. Varmuuden vuoksi sekoitin pakkaa ja sotkin settiin sekä ETIä että Cardaksen letkuja. Molemmat sijoittuvat varsin kilpailtuun hintaluokkaan. Ai niin. Vaan on kuitenkin kysyttävä, mitä saavuttaisi malliston järeämmillä Quiessence -malleilla. Edullisemmalla etenevät löytävät eXpress-sarjan, joka eroaa isoveljistään hinnassa mutta myös teknisesti. Toiset taas saattavat lisätä passiivikomponentteja suodattamaan signaalia. Niiden olemus henkii kuitenkin osaamista, jonka valmistaja on taikonut ennen kaikkea kaapelin sisäisiin rakenteisiin. Maahantuojan joustavuus mahdollisti riittävän pitkän tutustumisjakson, joten kiirekään ei päässyt tekemään temppujaan. En testannut nyörejä väärin päin, vaan luotin valmistajan näkemykseen. Erityisen miellyttävä vaikutelma jäi Q100-välikaapelin rca-liittimistä. Oikean suunnan kertoo välikaapeleissa vastaanottavan laitteen puolen liittimiin työstetty, hillitty ETI-teksti. Tilanne meni niin haastavaksi, että sokkona olisin voinut yhtä lailla arpoa, mikä kaapeli oli missäkin. Kuten esimerkiksi kestoinhokkini, korostuneen s-sihahtelun eli sibilanssin. Sen toiminta perustuu kaapelin sisäiseen kytkentään ja geometriaan, joissa pelataan kuparisen signaalijohtimen (+) ja hopeisen maan (-) johtavuuksien erolla. Ja tiedossa, että kaapeleiden synnyttämistä on edeltänyt 25 vuoden kehitystyö. timilla. Taustalta nousi esiin tuttuja verrokkeja helpommin artistien tekemisiin ja liikkeisiin liittyviä nyansseja. Moni kilpailijakin on omaksunut samaisen sabluunan. Ensimmäinen havainto oli erikoinen ja odottamaton. Vakiotouveina setissä ovat normaalisti Cardas Cross -väli-, -kaiutin- ja -virtakaapelit. Jan Lundberg, Tur-Pex Oy: "Olemme havainneet useilla eri kokoonpanoilla samansuuntaisia asioita. Vaihto takaisin Quiessenceen toi heti lisää erottelua, ilmavuutta ja heleyttä sekä virvelin pintaan jäntevyyttä. Joiltakin osin kaipasin ääneen vähän pehmeyttä ja paikoin voimaa, mutta se saattaa johtua pitkäaikaisesta kaveruudesta tummaan ja mehukkaaseen taipuvien kaapeleiden kanssa. Katuuskottavuus ilmenee liittimissä, joista suunnittelija Keith Eichmann on tullut tunnetuksi. Kyse ei ollut siitä, että todellinen balanssi olisi kallistunut taajuuteen tai toiseen, vaan taas tuli mieleen mahdollisen karheuden puuttuminen. Ilmeisesti suunnitteluvaiheen hikoilu on kantanut hedelmää, sillä moisia sivujuonteita ei tarjoiltu. Oli miten oli, herra Eichmannin meriselitys on maallikolle hepreaa ja harrastajalle riittävän uskottavalta kuulostavaa. Mitä korkeammalle mallistossa kapuaa, sitä kehittyneempää versiota teknologiasta käytetään. Quiessence tuntuisi pitävän ääripäät kurissa ja osa-alueet hyvin balanssissa. Tai kun materiaali oli hyvin ylävireistä ja valmiiksi taajuusbalanssiltaan jotakin muuta kuin normien puitteissa tuotettua. Joku saattaa pitää lämpimästä, romantisoidusta äänestä, toinen erityisen kirkkaasta ja kuulaasta. Kaiutinkaapeleissa samasta kertoo kaiutinpäässä valmistajan logo. Kaikilla on kuitenkin sama tavoite: estää muun muassa elektromagneettisten ja radiotaajuisten häiriöiden pääsy signaaliin ja siten ääneen. Osansa patentoituun pakettiin tuo myös mainetta niittänyt liitinpuoli, jonka kontakteissa käytetään sekä kuparia että hopeaa. Niistä voisi moni ottaa opikseen ja on ottanutkin. Jotakin piti koittaa tilalle. Vastaan on tullut kaapeleita, jotka poimivat äänitteiltä esiin myös ei toivottuja ilmiöitä. Nyt testattavat kaapelit sijoittuvat Q-sarjan portaikon alkupäähän (Q100) ja keskivaiheille (Q500). Palautin asiat tolalleen. Kaiken kaikkiaan lopputulos on tasaisen onnistunut. Päätin myös taipua ja kysyä maahantuojan tuntoja kuullakseni, korreloiko kotona koettu ja kuultu. Eristeenä ja resonanssien vaimennusaineena käytetään valkaisematonta kengurumaan puuvillaa. Totuteltuani ääneen alkoi mieleen hiipiä ajatus, että kyse saattoikin liittyä äänen puhtaampaan taustaan. ETIllä on oma lääkkeensä haitallisia häiriöitä vastaan: Ground Nulling Circuit (gncTM). Ilmiö tuntui olevan mukana kaikilla näytteillä, mutta kyse ei ollut suuresta erosta. Siististi viimeistellyt, melko taipuisat Qsarjan kaapelit tuntuvat kädessä suorastaan hennoilta. Ne ovat hyvin lähellä neutraalia. n KUULTUA VAI LUULTUA Ushereilla havaitsin, että tuttuakin tutumpien vertailukaapeleiden ääni oli rinnalla muhevampi ja pehmeämpi, joskin tarkkuuden kustannuksella. ETI Q ei ole kumpaakaan. Ikään kuin subjektiivinen äänenvoimakkuus verrokkeihin nähden olisi laskenut hieman. Taaskaan ero ei ollut kuin yöllä ja päivällä, mutta havaittavissa kuitenkin. ETI Quiessence Lisätietoja: Agentur Tur-Pex Oy, www.tur-pex.com, www.eti-research.com.au ETI Quiessence Q100 RCA 430 / 1 m pr, rca tai xlr LIITTIMET MIELLYTTÄVIÄ Kaapeleita testattiin Mastersound 845 Reference Evolution -vahvistimella, Unison Research Unico -cd-soittimella ja vuoroin sekä Usher Be 10- että Audio Space AS 3/5A -kaiut- Välikaapeli: Hinta: Kaiutinkaapeli: ETI Quiessence Q500 banaaniliittimin Hinta: 1 340 / 2,5 m pr, banaani tai haarukka HIFIMAAILMA 4/2012 55. Muut ottavat korvat esiin. SUUNTANA MUSIIKKI Tällä kerralla kaapeleiden luonne paljastui melko nopeasti, eikä vaikutelma ratkaisevasti muuttunut kuuntelusessioiden aikana. Niitä puhtaimpia tietysti. Tuntui, että saavutetut edut ilmenivät selvimmin silloin, kun sekä väli- että kaiutinkaapelit tulivat samalta pajalta. Syystä tai toisesta erityisesti Audio Space AS 3/5:n kanssa tuntui, että sen keskialueen hehku aukesi ETIllä paremmin väreihin. Niinpä kokonaisuus muistuttaakin enemmän luomulinjaa kuin eksotiikkaa tai vanhan liiton ranteen paksuisia overkill-rakenteita. Liittimien tuntuma oli hyvä, niiden käyttö mutkatonta ja kontaktit asiallisia
Gato Audion taakse ryhmittyneenä joukkona, osin kokeneet ja osin tuoreet voimat ovat kuitenkin liikkeellä konseptilla, jolla tuskin jäädään tusinahifin jalkoihin. S IL L Ä KOR VAL LA: KOK E ILUSSA GATO AUDIO C DD-1, AMP-1 50 J A n TEKSTI: JAAKKO ERÄPUU n KUVAT: MAURI ERONEN Hallittua hienoutta VIIMEVUOTISILLA MÜNCHENIN HIGH END -MESSUILLA SÄVÄYTTÄNEEN TANSKALAISEN GATO AUDION JUURI MAAHAN SAATU LAITESARJA OSOITTAA, ETTÄ LAADUKAS ÄÄNI JA UPEA ULKOINEN OLEMUS OVAT YHDISTETTÄVISSÄ. CDD1-SOITIN, AMP-150 -VAHVISTIN JA FM6 -KAIUTTIMET KIILAAVAT KERTAHEITOLLA DESIGN HIGH ENDIN TERÄVIMPÄÄN KÄRKEEN. G ato Audio ei ole ehtinyt vielä luoda kummempaa tunnettuutta audion aatelissa, vaikka sen syntysanat lausuttiinkin jo vuonna 2007. Alumiiniprofiilin ja kiiltolakatun puun yhdistelmä hivelee silmää, mutta kauneushan on todistettavasti katsojan silmässä, joten saattaahan jotakuta mustia peltilaatikoita arvostavaa nyppiäkin moinen linjojen sulokas siloisuus. No, yrityksen tuotteita tutkailemalla selviää kyllä, että moisia ei markkinoille polkaista aivan tuosta vaan, vaikka mukana polkemassa onkin koko joukko tanskalaisen hifin monissa liemissä marinoitua porukkaa. Hintalappuja vilkaisemalla kävi ilmi, että tuli kanniskeltua ja kuunneltua liki 25 tuhannen juron systeemiä. MUOTOVALIOITA JA MITTAROINTIA Gato Audion elektroniikka on pakattu erinomaisen tyylikkääseen ja viimeisteltyyn kuosiin. Sekä soittimen että vahvistimen julkisivua komistaa pyöreä näyttö, joka kauempaa katsottuna luo mielikuvan analogisesta mittarista, mutta joka paljastuukin sitten moni- 56 HIFIMAAILMA 4/2012. Maahantuoja toimitti ystävällisesti kokeiltavaksi koko laitesarjan, kaapeleineen kaikkineen, lippulaivakaiuttimilla varustettuna. Nämähän ovat palasia tanskalaisen hifivalmistuksen lähihistoriasta, joskin siitä päästä kokonaisuutta, josta löytyy jo edesmenneitäkin toimijoita. Jos nimet Avance, Rossing, Thule, Holfi ja GamuT eivät sytytä valoa vintillä, niin autetaan vähän. Gaton tuote-esitteen mukaan yksin vahvistimen kuunteluin ohjastettuun hienosäätöön kului tuhansia tunteja. Tuotteiden tinkimättömiä teknisiä ratkaisuja kehystävät muotokieli ja viimeistelytaso kohottanevat kulmakarvoja sielläkin, missä soundi on alisteinen designille. Gato Audion mallisto koostuu cd-soittimesta, integroidusta vahvistimesta, väli- ja kaiutinkaapeleista ja muutamasta kaiutinparista
Diskantti hoituu 30 mm:n ringradiator -tyyppisellä ratkaisulla. CDD-1:n fasadin mittari näyttää valaistuin symbolein mm. AMP-150:n etulevyssä on nimittäin HEAT-kytkin, jolla nopeutetaan vahvistimen lämpiämistä optimiin kuuntelukuntoon. Molemmille vahvistimen osiolle on omat virtalähteensä. Löylyistä puheen ollen: jos löytyy lämmitystä, niin saatavilla on myös jäähdytystä. DAC:iin voi syöttää omaa pyörityskoneistoa, USB:ia tai mitä tahansa muuta SPDIF-signaalia. Ja löytyihän se sieltä enempiä etsimättä, "talon soundi". Päältä ladattava, elastisesti runkoon kiinnitettyyn kilon painoiseen alumiinijötikkään työstetyllä Philipsin Cdpro 2 LF -koneistolla varustettu soitin toimii myös pelkkänä damuuntimena. Se on siinä. Iso koneisto levittäytyy cinemascope-äänikuvaan luontevasti. Kyllä, kaiuttimen molemmat 18 cm "Sliced Cone" -elementit toistavat bassoa, mutta vain toinen keskialuetta. Signaali kulkee ja häiriöt loistavat poissaolollaan, mitä muuta ihminen tarvitsee. Vahvistimen pyöreä näyttö kertoo valitun oton, viisari äänenvoimakkuussäätimen asennon. Gato Audion kaiutinsarjan kunkku, FM-6 on refleksiviritteinen 2,5-tie toistin. Samat ilmiöt toistuvat, kun NDR ja lyöjät vaihtuu uudelleen kasautuneeseen Return to Forever -kolmikkoon. Painolukemista melko siivun saa ottaa kontolleen virtalähde, kolmine verkkomuuntajineen. Bassoissa on ulottuvuutta kyllin, mutta ainakin lehden virallisessa mest..testaushuoneessa on aistittavissa lievää pyöreyttä ja runsautta. Siinä se pähkinänkuoressa. Vähän niin kuin Nagran tavaramerkiksi muodostunut modulometri, joka on valjastettu näyttämään milloin minkäkinlaista asiaa. Syyttävän sormen voi halutessaan suunnata myös saksalaista insinööritiedettä kohti, sillä levyn tuotantoprosessissa on ollut jossain vaiheessa puleeraussuodin päällä. Toki rca:t löytyvät myös. Tätä on high end parhaimillaan. Neljällä linjatason otolla, joista yksi on balansoitu, varustettu etuvahvainosa sisältää myös levysoitinliitännän. FM-6:n bassotoiston kerrotaan ulottuvan 6 desibelin vaimennuksella 38 hertsiin. Vaan onhan tuolla metallivalulla akustinenkin merkitys, valmistajan mukaan. Siitäkin huolimatta, että yritys haluaa sanoutua irti kaapeleihin liittyvästä mytologiasta. Puhdas ja analyyttinen, mutta ei kliininen, vaan miellyttävä. FM - 6 - L AITTEIS TO toiminäytöksi. Muitakin antureita ja suojapiirejä toki löytyy. Sen resonanssikäyttäytyminen kun poikkeaa viilutetun kuitulevyn vastaavasta. Itse muunto tapahtuu tarkemmin identifioimattomin tuplamonomuunninpiirein. Kyllä lähtee. Kytkimen painallus sytyttää näytön nuotiota kuvaavan symbolin ja lyhentää lämpiämisajan 10-15 minuuttiin. Jäykkä ja tiukka rakenne eliminoi mikrofonisuutta. Kymmenisen kiloa painava laite on täysin balansoitu eli sen analogialähtö hoituu tarvittaessa xlr-liittimin. Vahvistimen pääteosiosta löytyy sekä JFET:ejä että MOSFET:ejä. Symboleista erikoisin liittyy vahvistimen HEAT-toimintoon. Gaton mukaan ei mitään. Toki kapineet käytiin läpi myös yksitellen, monenlaisen musiikin myötä. Eli jos meno käy liian riehakkaaksi, vahvistin haistaa asian ja laittaa jäitä hattuun. Eli saatavilla on nyt sitten vihdoinkin hyytymättömyyttä ilman kiuasmaista habitusta ja käytöstä. Niillä väijytään DC-offsetia , yliohjautumista ja niiden kaltaisia epätoivottavia ilmiöitä. Lämpöä konehuoneeseen HEAT-toiminnolla: valmius vaativaan kuunteluun vartissa! CDD-1:n levyklamppi on magneettitoiminen. HELA HOITOA HERKUTELLEN Gato-kattausta kuunneltiin enimmäkseen kokonaisuutena, sekä lehden kuunteluhuoneessa että journalistin kotona. CDD-1:n kanssa samaa kaukokomentajaa totteleva AMP-150 on konstruoitu samanlaiseen designviitekehykseen kuin soitinkin. Viisari osoittaa tietty ajan kulua. Vahvistimen tyyppimerkintä paljastaa antotehon kanavaa kohden 8 ohmin kuormaan. Tai siltä se ainakin kuulostaa, kun torvi-osaston attakki on reilassa, mutta särmää uupuu. Dynamiikka ja auktoriteettia esiintyy, mutta olisiko sointi aavistuksen turhankin sivistynyt. Laite upsamplaa bittijonon 24/192-formaattiin. Erikoisvalmisteisen jalustan kanssa noin metrin mittaisen lattiakaiuttimen ulkoinen olemus myötäilee soittimen ja vahvistimen linjaa. NDR Big Band, Trilok Gurtu & Simon Phillips soimaan ja hana kaakkoon. Neljään ohmiin vahvain tuuppaa täydet 2 x 250W. Ilman esilämmitystä täydet löylyt saadaan vasta muutaman tunnin kuuntelun jälkeen. Gato käyttää lämmönvalvontasysteemistään nimitystä Active Cooling Control. valitun inputin, soivan raidan ja näytteenottotaajuuden. Melkein joka ukon paikan pystyy määrittelemään millintarkasti myös syvyyssuunnassa. Korkeakiiltoinen puuviilu on niin haluttaessa tasan sama kaikissa ja kaiuttimen kaarevien kylkien supistama kapea "perälauta" noudattaa soittimen ja vahvistimen sivuilla esiintyvää "jäähdytysripa" -lookia. Vaan onhan Lenny Whiten rumpusetissäkin potkua riittämiin. HIFIMAAILMA 4/2012 FM-6:n rengassäteilijä ja "viipaloitu" woofer edustavat elementtien eliittiä. HOPEOINTIA JA HARMONIAA Tanskan Herlevissä tyylikkyyttä tahkoava Gato Audio tekee/teettää myös kaapeleita. Tai pahimmillaan, arvottajan uskonnollisesta vakaumuksesta riippuen, ellei jopa roikkuen. Gato kuoruttaa kuparijohtimet hopealla ja eristää ne teflonilla. Valmistaja kehuu vahvistimen pystyvän ajamaan kaiutinta kuin kaiutinta. Stanley Clarken akustinen bassoviulu on nimittäin ISO Gato-setin syöksemänä. 2,5. Kun Phillips paiskoo fillejä menemään, kattaus ei notku eikä nitise. Herkkyydeksi mainitaan 90 dB/W ja nimellisimpedanssiksi 4 ohmia. 57
09 2230 0780, www. Ei siis auttanut Gatokaan... Olen yrittänyt löytää pianistilegendan ja käsinpoimittujen kitaristien kerman (Ribot, Trucks, Frisell, Scofield, Fleck) yhteistyön hedelmistä musiikillista substanssia, mutta epäonnistunut kerta toisensa jälkeen surkeasti. Eli äärimmäisen sujuvaa ja selkosoundista sävelvirtaa soljui kaiuttimista, vaikka setin loppupää edustikin äänentoistofilosofian toista laitaa. Maahantuojan parempi puolisko on kuulemma jo ehtinyt viestittää hyväksyntänsä Gatosetille. n Hinta: 5990 e Mitat (l x k x s): 32,5 x 11 x 37,5 cm Paino: 13,8 kg Gato FM-6 Hinta: 9990 /pari Mitat (l x k x s): 20 x 102 x 37 cm Paino: 30 kg/kpl Lisätiedot: Scanteknik puh. Vannoutuneimmista mustan kullan palvojista en tiedä. Toimituksen muukin henkilökunta oli kuulemma samaa mieltä. Musiikki ja tulkinnat tulivat iholle ilmavassa intiimiydessään. Gato CDD-1 Hinta: 5990 Mitat (l x k x s): 32,5 x 11 x 37,5 cm Paino: 10 kg FM-6 virittyy vaateriin käden käänteessä. PALASET PUNTARISSA Gato Audio CDD-1 osoittautui erillisenä laitteenakin laatupeliksi. Hyllystä poimitut uurteiset vinyylit kuulostavat kaikki enemmän tai vähemmän itseltään. Kun postipoika kiikutti tupaan unkarilaispianisti Denes Varjonin Precipitando -cd:n, oli haltioituminen aivan huulilla. väliotsikko on hieman yliampuva, mutta kumminkin. On ilo havaita, että miehellä on kuulo hyvässä kuosissa, sillä hän kiteytti kuulemansa täsmälleen samaan lauseeseen kuin minäkin. Sitä elämänmakuisuutta ja räväkkyyttä painottavaa. Yhdistettynä journalistin Atma-Sphere/SCAD Vigoroso -systeemiin sen soinnillinen puumerkki viittasi tasan samaan suuntaan kuin Gato-kokonaisuudenkin. Lehden toimituspäällikkö sattui nimittäin istahtamaan hetkeksi Gato kattauksen äärelle, ilmeisen myönteisessä mielentilassa. Toimii. Kytketään sen sijaan kehiin mustaa muovia kieputtavaa kansanperinnettä EMT-tuotemerkin hallinnoimalta audion osa-alueelta. Tällaisissa sfääreissä Gato näytti todelliset kyntensä. Tarina ei kerro, ehtikö hän kuunnella Gatoja ennen kuin journalisti hoidatti hienoudet haltuunsa. Ja koska AMP-150:n phono-otto on MM, asettelemme signaalitiel- le STX 20 -setup muuntajan. On kuitenkin todettava, että ehkä robustimman laidan rockille löytyy soveltuvampiakin systeemejä kuin se, joka on varustettu isokissa -logolla. Heillehän nyt ei riitä integroitu ratkaisu kuitenkaan. Eli satunnainen LP-friikki tulee täysin tyydytetyksi AMP-150:n RIAAN myötä. Andras Schiffin mestarikurssien tähtioppilas soljutteli flyygelillä niin Alban Bergin kuin Leos Janacekin ja Frans Lisztinkin pianosonaatit ilmoille näkemyksellä, johon ei ole paljon lisättävää. Ei edes kaikua, vaikka äänite ECM-leimaa kantaakin. Kun vaihtoi vahvistuksen Gatoksi ja kaiuttimet sähköstaattisiksi, musiikki sai avaramman ja pistemäisemmän olomuodon, mutta muuttui karvan verran kontrolloidummaksi. Ja mikä ettei, upea ulkomuoto, monin tavoin kontrolloitu tekninen toteutus, hintalapun perusteella ansaittu statusarvo ja hyvä ääni, kaikki yhdessä paketissa. OK, ei ammuta viestinviejää. S IL L Ä KOR VAL LA: KOK E ILUSSA GATO AUDIO C DD-1, AMP-1 50... Omituisen tumpuksi miksattu Los Lobosin The Town And The City osoittaa, että vaikka Gatot soundaavatkin siisteiltä, niillä ei silti ole pienintäkään vaikeutta paljastaa äänitteiden omaperäisimpiäkin toteuttamistapoja. Mutta. Edes periaatteessa. Gato AMP-150 HENKILÖKUNTA HALTIOISSAAN No juu, ehkä em. Niin, että on noissa Gatoissa jotain yleisesti pätevää, kun poikkipuolista sanaa ei saanut irtoamaan miltään taholta. scanteknik.fi, www.gato-audio.com 58 HIFIMAAILMA 4/2012. Jukka Gustavsonin Organ Fusion Bandin lievästi kotikutoisen oloinen rakastettavuus välittyi kaikessa humaanisuudessaan ja McCoy Tynerin Guitars osoitti tasan tarkkaan, miten teoriassa hieno idea ei välttämättä toimi käytännön tasolla. Mitä nyt konkarijournalisti vähän narisi viran puolesta. Tuskin edes hellan suunnasta kuuluisi jupinaa, jos tuollaiset roudaisi taloon. Jostain syystä eivät kuitenkaan lätkäisseet laitteiston kylkeen "Toimituksen valinta" tarraa..
info@mareks. Tiesitkö että Mareksoundilta löydät maan kattavimman kaiutinvalikoiman? Tervetuloa tutustumaan uuteen myymälään sekä kuuntelemaan ELAC -mallistoa. Esillä ja kuuneltavissa : Active-sarja Cinema-sarja 60-sarja 180-sarja 240-sarja 240-Black Edition 300-sarja 500-sarja (lippulaivamalli FS 509 VX-JET kuuneltavissa sopimuksen mukaan) Uusi edustus, Moon 300D Mareksound Oy Valimotie 2 00380 HKI www.mareks. puh: 010 321 3220
Aidon klassikon omistamiseen liittyy varmasti omanlaistaan lisäarvoa, mutta sopivan parin 60 HIFIMAAILMA 4/2012. Vuonna 1974 lisenssivalmistaja Rogersin version sai 52 punnalla kappale... INTOHIMON KULMINAATIOPISTE Vaikka alkuperäisiä ja entisöityjä veteraaneja liikkuu maailmalla tasaiseen tahtiin, niiden elinkaari käy vähitellen ehtoopuolelle. SE TARJOAA LEPPOISAA JA USKOTTAVAA ÄÄNTÄ VARTTUNEESEEN MAKUUN. 1970 -luvulla joukko BBC:n insinöörejä sai tehtäväkseen luoda modernin tarkkailumonitorin. Sen tuli toistaa ihmisääni mahdollisimman aidosti. Syntynyt pienokainen, toisen luokan monitori sai nimekseen koruttomasti koodin 3/5. AS3/5 JATKAA SIITÄ, MIHIN SEN EDELTÄJÄ JÄI. Rajoitettu kaista ja hillityt painevarat eivät siten olleet puutteita, vaan tieten taiteiltuja kompromisseja. Tätä kirjoitettaessa saksalainen myyntipalsta tarjoilee vuoden 1978 LS3/5-paria reilun 2000 euron hintaan. Siitä huolimatta joidenkin mielestä silloin saavutettiin jotakin sellais- ta, jonka yli tai ympäri ei ole vieläkään astuttu. Suomennettuna kyseinen kaiutin soveltui pieniin tiloihin, joihin ei ollut mahdollista sijoittaa suurempia lajikumppaneita. Tuosta tapahtumasta on kulunut jo muutama vuosikymmen. K O K E I L U : AUDIO S PACE AS 3 /5A n TEKSTI: JUSSI ARVIO n KUVAT: MAURI ERONEN Legendan uusi tuleminen PIENEEN TILAAN TARKOITETUN LEGENDAARISEN TARKKAILUMONITORIN ELÄKÖITYMINEN ON HOUKUTELLUT UUDEN TULOKKAAN SAMOILLE APAJILLE
Suljetun rakenteen ansiosta matalien taajuuksien toisto ei puuroudu aivan heti. Kuinka voisin hyvällä omallatunnolla viitata alkuperäiseen ikoniin uskottavasti. Vahvistimen näkökulmasta suurta virranantokykyä ei siis vaadita, kuten joissakin matalan impedanssin kuormissa. Eikä vain retrolla tavalla. LEGENDAN JÄLJILLÄ Tällä kerralla testin haaste oli tavallista suurempi. Vasaran isku kieleen menettää oleellisen osan voimastaan, ja pahimmillaan kaikupohjan kautta tallennettu ääni muuttaa flyygelin kuulaan soljunnan saluunan nurkkapianon epävireiseksi kilkkeeksi. Joiltakin osin käytin apuna rinnalla Usher Be 10 -kaiuttimia. Arvot ovat kutakuinkin päivitetyn A-version mukaiset. Lievästi etäinen ja hienosti kirkon akustiikan esille tuova äänite on mielestäni edelleen maukas pala lajissaan. Soittimen uumeniin oli upotettu rakkaaksi muodostunut Bachin kuuden sellosarjan kokonaisuus Pieter Wispelweyn tulkitsemana (Channel Classics, CCS 1090, 2 CD). Niinpä suoritin kuuntelut pääosin neutraaleiksi havaitsemieni ETI-kaapeleiden kanssa. Herkkyys on 82,5 dB/W/m. Perinteinen naputtelutesti varteen sai aikaan vain tylsän tups-äänen metallin kilahduksen sijaan. Levyn useista upeista esityksistä kukin osaltaan vahvisti saman kyllä toimii. maan aikaan ilmava, noin 60cm:n korkuinen ja niin edelleen. Hinta. Näin ääni ponnisti kaiutinlinjan yläpuolelle ja sivusuunnassa hieman kaiuttimien leveyssuunnan ohi. Pienten kaiuttimien dynamiikan rajallisuus muokkaa pianon soinnin usein tukahtuneen oloiseksi tai säröiseksi. Huoliteltu viimeistely on samaan aikaan virheetön ja tarkoituksellisen vaatimaton ikään kuin paremman luokan työkalussa. Nimellisimpedanssi on 11 ohmia alimmillaan kahdeksan. Ilmeisen yksimielisyyden mukaan jalustan tulee olla tukeva, mutta sa- 61. Vaikka käsi ei aivan vapissut historian painolastin alla, ilmassa oli tiettyä jännitystä. Lisäksi tolpat on täytetty valmistajan omalla vaimennusaineella. Samaa mieltä oli Audio Space -pari, jonka välityksellä kuuntelutuolini viittä vaille siirtyi protestanttiseen Renswouden äänityskirkkoon Alankomaihin. Miksi ostaa vanhaa, jos uutta saa edullisemmin. Niinpä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi suorittaa kuuntelut omiin korviin luottaen ja havaintoja tehden. Kaiuttimien peruslaatuiset naparuuvit hylkivät kaapeleitteni liittimiä, ja piuhojen massa ja jäykkyys aiheuttivat riskitilanteita. Alkuvalmistelujen jälkeen oli aika ulosmitata pienen koon ja suurten sanojen lupaukset. Vaihtelin lähikentän ja etäisemmän kuuntelupisteen väliä tilanteen ja fiiliksen mukaan. Bversiota ei koskaan seurannut. Useimmat vaateet ovat hyvin loogisia. Vaikka hyllystä löytyy useampi muu versio samasta aiheesta, mainitun esityksen luonteessa on jotakin luonnollista sekä tilan että instrumentin soinnissa. Nimellä Tool One markkinoitava, nelipilarinen jalusta on suunniteltu erityisesti mainitulle kaiutinkatraalle. Sen sijaan kaiutin on melko epäherkkä, joten valmistajan tehotoiveille on perusteensa. Rajasin etsinnän maailmalla hyviksi todettuihin ja helposti saataviin tuotteisiin. Taustalla hoidetun sisäänajon jälkeen uskaltauduin lisäämään voimakkuutta vaiheittain. Kaksitien jakotaajuus lienee 3000 hertsin tuntumassa, kuten esikuvassa. Rytmin oikea-aikaisuutta ja rullaavaa poljentaa painottavat voivat hioa toistoon pontta sijoittamalla kotelot lähemmäs seinää. TUUNATUSTI HOVIKELPOINEN Kaiuttimien tiimoilta käydyssä kansainvälisessä keskustelussa tulee esiin, että AS3/5A:n ja muiden BBC-johdannaisten jalustojen valinta olisi kriittinen vaihe. Välikaapeleina toimi ETI Quiessence Q100 ja kaiutinkaapeleina Quiessence Q500. Sellon soinnin osuminen kohdilleen antoi ponnen lisätä haastetta. Tiukempi suuntaus lähikentässä johti ahtaampaan tila-asetelmaan, jossa syvyyssuunta sai tarkemmat puitteet. Etäisyyttä seiniin tuli reilu metri sekä sivuilla että takana. Hovikelpoisuus on ansaittu näytön, ei olemuksen kautta. Se intensiteetti, mitä nuorehko soittaja sai ruoskituksi itsestään tallennuksen aikana, välittyi lähes vailla jarruja, kunhan äänentaso pysyi maltillisena. HIFIMAAILMA 4/2012 SUITS YOU, SIR! Kaiuttimien lievä sisäänpäin kääntö, kuitenkin ohi kuuntelupaikan, antoi parhaan kompromissin tarkkuuden ja tilavaikutelman kesken. Raskaat, haarukoilla varustetut kaiutinkaapelini (Cardas Cross) aiheuttivat pulmia. Ja keventää lompakkoa. Sen runko on maalattu vaimennusainetta sisältävällä maaliseoksella, ja ylälevy vastaa tarkasti kaiuttimen pohjan mittoja. Mutta minkä iskevyydessä tai ulottuvuudessa voittaa, sen syvyysvaikutelmassa menettää, paljasti kokeilu pienemmässä kakkoskuunteluhuoneessa. Kaistaa luvataan 7020 000 Hz (70Hz, -3dB). Ja toden totta, vaikka hento partikkeli ei ole lisännyt paljoakaan jalustojen kokonaispainoa (19 kg), se on vaimentanut kokonaisuuden täysin resonoimattomaksi. AS3/5A:n ulkoinen olemus tekee kunniaa esikuvalleen, käsi lipalla. Vahvistimen suositeltava teho liikkuu 30 watin nurkilla. Mielenkiintoisin ja kriittiset edellytykset täyttävä kokelas löytyi Music Toolsin valikoimista. Kuormana AS3/5A on omalla tavallaan samaan aikaan helppo ja haastava. Se edellyttäisi parivertailua, jollaista ei valitettavasti ole enää mahdollista järjestää. Tool Onella on vain yksi huono puoli. Testimateriaaliksi sopi mainiosti musiikillisestikin hieno Susanne Kesselin Piano Portrait (Arte Nova Classics). Siten esimerkiksi korkeakiiltoinen pianolakka olisi lähes geeniperimän häpäisemistä. Näin varmasti ajateltiin Hong Kongissa, kun vahvistimillaan jalansijaa saanut Audio Space toi vuosi pari sitten markkinoille kaikin puolin oman suunnittelunsa hedelmän, AS3/5A:n. etsiminen käy kuitenkin työstä. Toisaalta, kevyehkö ja kulmikas pikkumonitori on ulkonäöltään varsin sympaattinen. Käytössäni oleva Mastersound Evolution 845 Reference istui tehtävään täydellisesti. Kaiuttimet asettuivat paikoilleen jalustan ylälevyn jokaisessa kulmassa olleiden pienten pehmennysmassojen päälle. Niiden ominaisuudet muistuttivat jotakin sinitarran ja maahan viskatun purukumin välimaastosta
Pisteet suunnittelija Peter Laulle, jonka henkilökohtaisen intohimon ja teknisen osaamisen kulminaatiopiste kaiutin on. Sen sijaan laadukkaan aktiivibasson kera, jakotaajuus riittävän ylhäällä, voi epäilemättä saada aikaan Audio Space AS3/5A Hinta: 900 /pari Maahantuoja/edustaja: Highend Studio Oy www.highendstudio.fi Toimintaperiaate: Elementit: - Korkeat äänet - Matalat äänet Toistoalue: Tehonkesto: Nimellisimpedanssi: Herkkyys: Jakotaajuus: Mitat (l x k x s): Massa: Muuta: 2-tie suljettu 25 mm (kalotti) 115 mm 70 Hz - 20 kHz 30 W 11 ohmia 82,5 dB (2,83 V/1 M) ei ilmoitettu 190 x 304 x 160 mm 5 kg aito puuviilu, musta tai kirsikka, kaksoisjohdotusmahdollisuus, naparuuviliittimet Music Tools Toolone 980 /pari (musta/hopea) Agentur Tur-Pex Oy tur-pex.com/www2/ Jalusta: Hinta: Lisätiedot: 62 HIFIMAAILMA 4/2012. suoritettiin putkien lämmössä, äänelliset ominaisuudet eivät sitä edellytä. Vaikka 3/5A:lle sopivia passiivisia bassojalustoja on olemassa, ajatus niiden käyttämisestä on hieman kerettiläinen. Ja enemmänkin, mikäli kuuntelijan preferenssit sitä edellyttävät. Ilmavuus irrottaa soinnin kaiuttimista, mutta tila jäsentyy esimerkiksi kamariorkesterilla riittävällä tarkkuudella esiintyjien ja instrumenttien kesken. Tuulta vasten syljeskely kun harvoin kannattaa. K O K E I L U : AUDIO S PACE AS 3 /5A Pisteet suunnittelija Peter Laulle, jonka henkilökohtaisen intohimon ja teknisen osaamisen kulminaatiopiste kaiutin on Varhaismusiikin kätköjä käännellessä AS:t olivat aina kuin kotonaan. Tai vaihtoehtoisesti vaikkapa Cyrus 1 ja sopiva vinyylisoitin oheistarpeineen. Tila-asiat kaiutin projisoi, kuten moni muukin pieni kaksitie, ilmavasti. Lievä ylä-äänien samettisuus tekee soinnista leppoisan. Toki tuorettakin tuotantoa tuli kuunneltua aivan yhtä hyvin tuloksin. Jos vahvuudet ovat omaan tarpeeseen kohdillaan, hankintaa voi pitää jo lähes edullisena. Pikkutunneille venyneet sessiot paljastivat rasittamattomuuden akustisilla instrumenteilla. Kaikesta hyvästä huolimatta Audio Space on markkinoilla marginaalituote. Yläbassojen laatu on erinomainen, ja yleinen tasapainotus on valittu järkevästi." Tasapaino lienee osaltaan myös suljetun kotelon ansiota. Sen sijaan varttuneelle nautiskelijalle, jolle rauhaisa retriitti hyvän musiikin pariin on tummuvan illan kohokohta, suosittelen kotikuuntelua. Tykein rokki ja tiukin vääntö jäivät kuitenkin hyllylle. Kokeilun aikana hyllystä valikoitunut levykanta asettui klassisen lisäksi vanhempaan easy listening -osastoon: Anita O´Day, Dusty Springfield, Shirley Bassey, Antonio Carlos Jobim ja muut ikivihreät saivat paljon aikaa. Jos AS3/5A:n ääntä pitäisi kuvailla vain yhtä sanaa käyttäen, se olisi koherentti. Modernia tai vanhempaa, humppaa tai hömppää, kaiutin ei kursaillut. Silläkään ei voi kuitenkaan sivuuttaa sitä tosiasiaa, että AS-kaiuttimen oikea ympäristö on pienehkö tila ja kuuntelupaikka lähellä. Nuoremman polven retroileva INNOkas löytänee onnensa muualta. Voimakkuudet pysyivät kohtuullisina, sillä kaiuttimella oli miellyttävä ominaisuus tuoda musiikin kannalta oleelliset asiat esiin ilman suurempaa potkimista. Vaikka kuuntelu MODERNIA HISTORIAA Oman musiikkimakuni mukaiseen intimiteettiin pienokainen taipui helposti. Suoraan muistiinpanoista poimittua: "Ääni on tasapainoinen ja vailla korostumia. muikean hienoa ääntä esimerkiksi urkumusiikilla. Lopputulos on kuitenkin puhdas ja ulotteikas ja siksi uskottava. Englantilaisen William Lawesin (Channel Classics CCS15698, 17498) upea ja aikaansa nähden edistyksellinen musiikki sai ajatukseni juoksemaan: siinä ja Audio Spacen sukujuurissa on etäisesti jotakin samaa. n LOPUKSI Audio Space on ristiriitainen tapaus. Se kilpailee hintaluokassa, jossa vaihtoehtoja on kuin marjoja metsässä. Pienen koon rajoitukset ovat tänäkin päivänä aivan samat kuin 70-luvulla. Ajatus vaikkapa vanhemmista Quadin 6-sarjan laitteista kyytipoikana sai jo allekirjoittaneen seuraamaan netin myynti-ilmoituksia. AS ei vaadi ympärilleen erityisen kallista tekniikkaa, mutta koetun perusteella se on kuin kotonaan kymmenen kertaa itseään kalliimmassa vahvistinseurassa. Lisäksi sopiva jalusta maksaa osansa, vaikka Music Toolsia huomattavasti edullisempia vaihtoehtoja on tarjolla pilvin pimein. Sen hankkiva tekee viisaasti, jos kuuntelee kaiuttimen huolellisesti ennen hankintaa. Ne ovat herättäneet mielenkiintoa ollen aikoinaan oman kenttänsä positiivisia poikkeuksia. Sen hinnalla historiallisesta perimästä piittaamaton saa näet aivan kelpo ääntä muualtakin. AS3/5A:n rajoitukset, kuten maltilliset äänenpaineet, ovat todellisia. Ei kuitenkaan mitenkään äärimmilleen viritetyn detaljitykin tavoin, vaan musiikille ja esityksen intensiteetille tilaa antaen, jos näin asia ilmaistaan. Olisiko siinä setitys made in heaven. Onnistunut sijoittelu luo myös syvyyssuunnassa porrastusta. Tuo hienostunut mutta tarkoituksenmukainen, moderni mutta oman aikansa tuote, LS3/5A on saanut äänellisesti arvoisensa imitaattorin
· Saman asennemaailman omaava kohderyhmä. Lähde kanssamme viihteelle! | www.popdigital.fi verkkoyhteisö on syntynyt.. UUsi elokUvan ja mUsiikin · 10 verkkosivustoa. · Yli 200.000 eri viikkokävijää, yli 1.500.000 näyttöä
Analogisia äänituloja on kaikkiaan viisi, joista kolmessa on lisäksi videotulot (komposiitti). Subwooferille on linjalähtö, jolle on tasonsäätö ja peräti kuusi valittavaa jakotaajuutta. Suoritus on sangen upea tällaiselta perus-viritinvahvistimelta. 64 HIFIMAAILMA 4/2012. Kahdella laadukkaalla kaiuttimella varustetun laitteiston, jolla voi kuunnella radiota, cd-levyjä ja muita digitaalisia äänilähteitä. Tämä auttaa sovittamaan subwooferin ja pääkaiuttimien toistot toisiinsa mahdollisimman hyvin. Ääniformaatteja/-tiloja ovat normaali analoginen stereo, 2-kanavainen pcm (Pulse Code Modulation), dsd (Direct Stream Digital), dts Digital Surround, dts 96/24, Dolby Digital, Dolby Virtual Speaker, Dolby Pro Logic II ja Neo:6. Teho nousee maltillisesti neljän ohmin kuormaan, ja matalat impedanssit pudottavat antojännitettä vain hieman. Pää- ja subwooferkanaville on kanavakohtaisten tasonsäätöjen lisäksi myös aikaviivesäädöt. Hankalatkaan reaktiiviset kuormat eivät aiheuta ongelmia. Kuvalle (ja kuvan äänelle) on myös neljä hdmi-tuloa ja yksi lähtö (hdmi versio 1.4a, jossa kuvan 3d-tuki ja acr-äänenpaluukanava). Äänen digitaalituloja on kolme, joista yksi koaksiaalinen ja kaksi optista toslink-liittimin. Kenwood ei kuitenkaan onnistu siinä erityisen hyvin, kuten eivät muutkaan vastaavat järjestelmät. Mahdollisimman luonnollista toistoa tavoitteleville on tarjolla Pure Audio -tila, jossa kaikki äänen vaikuttavat piirit ohitetaan ja myös laitteen näyttö ja merkkivalot sammutetaan. Vahvistin on toteutettu kokonaan erilliskomponentein, minkä voidaan sanoa olevan tämän hintaluokan vahvistimissa harvinaista. Myös pääkanaville on oma ylipäästösuodatus kuudella valittavalla jakotaajuudella. Kahdella kaiuttimella on mahdoton saada aikaiseksi monikanavaista toistoa. Vahvistin osaa myös purkaa Blu-ray-levyn hdäänet, Dolby TrueHD:ta ja DTS-HD Master Audiota myöten. Usein sekä etu- että pääteasteessa käytetään integroituja ic-piirejä. Yksi av-liitäntä on etupaneelissa. Dolby Virtual Speaker -tilan on tarkoitus simuloida monikanavatoistoa vain kahdella kaiuttimella. Toki yhtä lailla televisiota voi käyttää keskuksena eri kuvalähteille, jolloin television analoginen äänilähtö kytketään suoraan stereoihin. Laitteen da-muunnin on 24-bittinen, ja näytteenottotaajuus on 192 kHz. Muuten rakenne on tavanomainen ja hintaluokalle tyypillisesti hieman viimeistelemätön. TEHOKAS VAHVISTIN Vahvistimen tehoksi ilmoitetaan 6 ohmin kuormaan, hieman kevyin speksein 2 x 100 wattia. Liekö tällä ja järeähköllä virtalähteellä tekemistä kohtuullisen hyvien tehomittausten kanssa. Silti äänestä saadaan laadukkaampi, kun äänen da-muunnos ja käsittely jätetään vahvistimen tehtäväksi. LAAJAT LIITÄNNÄT Alle 400 euron hintainen Kenwood RA-5000 tarjoaa kohtuullisen laajat liitännät niin kuvalle kuin äänellekin. Pääkanavien ylipäästösuodatusta voi toki käyttää ilman subwooferia esimerkiksi haluttaessa rajoittaa niiden bassotoistoa korostuksen vuoksi. KENWOOD RA-5000 ON POIKKEUS. Y hä useampi haluaa perinteisen 2-kanavaisen äänentoistolaitteiston monikanavaisen järjestelmän sijaan. Tässä täytyy todeta, että kolmella valintapainikkeella käytettävä asetusten teko tuntuu kyllä pitkään harvinaisen vaikealta: ennen kuin logiikan oppii. Komposiitti-videolähtöjä on yksi. Vahvistin säilyttää tehonsa vielä kahden ohmin kuormaan ja alkaa antautua vasta yhden ohmin kuormalla. Televisio on yksi hyvä esimerkki digitaalisista äänilähteistä. Tästä huolimatta tehoksi mitattiin te- hokuutiomittauksella 8 ohmin kuormaan jopa yli 150 wattia ja neljän ohmin kuormaan jo reilut 200 wattia. TE S T I : KENWOOD RA- 50 0 0 2 .1-KANAVAINEN AV-VIRITINVAHV I STI N n TEKSTI: TEPPO HIRVIKUNNAS n KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Perinteinen mutta edistyksellinen 2-kanavainen HARVA PERINTEINEN 2-KANAVAINEN VIRITINVAHVISTIN TARJOAA KUVALLE JA ÄÄNELLE DIGITAALISET HDMI-LIITÄNNÄT. Se voi sisältää televisiolähetystä, digitaalisen monikanavaäänen sisältäviä blu-ray-elokuvia tai tallennettuja ohjelmia digiboksilta
>3,0 V/2,4 V Linjatulon impedanssi ..............................................47 kohm Pohjakohina, 100010 000 Hz ................................-106 dBV Kaiutinannoista ................................ Etupaneelissa on lisäksi vielä yksi audio/ video-sisääntulo. Diskantti on varsin miellyttävä, joskin ajoittain syntyy tunne, että yläpää voisi helähtää kirkkaamminkin. Elokuvaääneen se lisäsi ehkä aavistuksen kirkkautta. 93 dB ................ 7/10 65. 0,0/0,1 dB ......... 0,007/0,072 % Transistorivahvistimelle melko korkeasta antoimpedanssista huolimatta taajuusvaste ei muutu merkittävästi impedanssiltaan vaihtelevalla kaiutinkuormalla. 0,008/0,003 % .. Kuva- ja ääniliitännät ovat monipuoliset sisältäen myös kolme digitaalituloa äänelle. Radion herkkyys riittää heikommassakin kentässä. Diskanttisäätö sen sijaan on "oikeaoppisesti" hyllykorjaintyyppinen Matalien ja korkeiden taajuuksien sävysäätöjä pidetään usein tarpeettomina, ja sitä ne ovatkin, jos ne vaikuttavat liian laajalla alueella tai vaikutusalue on keskittynyt kapealle alueelle. Laitteessa on lisäksi ActiveEQ-toiminto, jolla ei havaittu olevan juuri mitään vaikutusta. 85/69 dB ........... opt Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W.... 0,11 ohm Voimakkuussäädin......................................digi, 1 dB portaat Linjatulon yliohjaustaso ..................................... Jostain syystä perinteisen radion merkitystä monipuolisena äänilähteenä ei arvosteta, mutta Kenwoodin radio toimii hyvin, ja sitä kuuntelee mielellään. 89 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ......... analog .................... Vahvistimen digitaaliotolla kestää melko pitkään lukittua signaaliin. 0,011 % ............ 42 A Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm ............................. Transistorivahvistimelle melko korkeasta antoimpedanssista huolimatta taajuusvaste ei muutu merkittävästi impedanssiltaan vaihtelevalla kaiutinkuormalla. Kewoodin peruskäyttö sujuu hyvin, mutta toimintalogiikka vaatii hetken totuttelua. Myös radio toimii hyvin. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm ............................. Subwooferlähdössä on säädettävä taso ja kuusi valinnaista jakotaajuutta. Laite toimii teknisesti juuri kuten pitääkin, ellei ongelmaksi halua lukea huonosti toimivia äänensävynsäätöjä. Myös erillinen bassokorostuskytkentä toimii samalla taajuudella ja sen tuottama +10 desibelin korostus on aivan liian suuri. Basson sävynsäätö piikittää noin sadassa hertsissä, mutta diskanttisäätö on hyllykorjaintyyppinen. HIFIMAAILMA 4/2012 Kuunteluarviot Mikael Nederström: Siisti ja pehmeäsävyinen toisto, jota on vaikea saada soimaan rasittavasti. Viritin sisältää luonnollisesti rds-ominaisuudet, kuten aseman nimen näytön (ps, Program Service), Radio Text -lisätekstityksen ja pty-ohjelmatyypin haun (Program Type), sekä automaattisen asemahaun ja -tallennuksen muistipaikoille, joita on 40. Pienimuotoisuudessaan ihan sympaattinen esitys kuitenkin. Siisti ja sivistynyt mutta osaltaan elämysvajaa kone ei ole yleispätevin mahdollinen. Vertailukoneen rinnalla soundi on muutenkin pykälää vaatimattomampi ja varsinkin bassopäässä astetta ujompi. 34/146 W Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................. Äänenlaatu on niin ikään luokassaan hyvä ja laite toimii erinomaisena keskusyksikkönä laadukasta kaksikanavatoistoa tarvitsevalle. Äänikuva on enemmänkin keskelle painottunut kuin villin ilmava. Subwoofer-kanavan ja erityisesti pääkanavien suodatus sekä kanavakohtaiset aikaviiveet mahdollistavat onnistuneet subwooferin sovituksen. Mitat (l x k x s): 430 × 159 × 384 mm Paino: 8,3 kg 1) Äänensävynsäädöt käytössä vain pcm- ja analogisilla signaaleilla ja stereo-äänitilassa 2) Vain analogiset sisääntulot Mittaustulokset Muissa mittaustuloksissa ei ollut erityistä huomautettavaa. + Liitäntämahdollisuudet + Teho/hinta-suhde + Subwooferin jakosuodatus + Laadukas viritin - Käyttö varauksin - Sävynsäätöjen toiminta Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). 34/146 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm .......................... Ominaisuus on turha ja outo. Kenwood RA-5000 Laitetyyppi: Hinta: Lisätietoja: 2-kanavainen av-viritinvahvistin 399 OnePro Oy, www.one-pro.fi, www.kenwood.eu Takapaneeli näyttää väljältä, mutta tarjoaa kuitenkin peräti neljä analogista audiosisääntuloa, kaksi komposiitti-videotuloa, yhden videolähdön, kolme digitaalituloa sekä neljä hdmi-tuloa ja yhden lähdön. Miinusta tulee huonosti toimivista sävynsäädöistä, sikäli mikäli niille olisi käyttöä. Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. Powercube-tehomittaus. Jitter kaiutinannoista optisella digitaalisignaalilla. Myös pääkanaville on valittavat ylipäästösuodattimet. LIITÄNNÄT Audio sisääntulot: 5 (rca) Subwoofer linjalähtö: 1 (rca) Video sisään-/ulostulot: 3/2 (komposiitti) Hdmi sisään-/ulostulot: 4/1 (1.4a, 3d, ACR) Digitaali sisääntulot: 1/2 (koaksiaali/optinen) Äänitilat: Stereo, DTS Digital Surround, DTS 96/24, Dolby Digital, Dolby Virtual Speaker (Normal/Wide/Off), 2-kanavainen PCM, DSD, Midnight-valinnat Muuta: Fm/am rds/eon -viritin, 40 muistipaikkaa. 0,014 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd .......... Kun signaalia suodatetaan, on yliohjaustaso 2,4 volttia. Myös virranantokyky ansaitsee maininnan. n YHTEENVETO Kenwood RA-5000 on kohtuuhintaista, perinteistä 2-kanavaista viritinvahvistinta, mutta myös kuvaliitäntöjä tarvitsevalle hyvä valinta. 145/201/201 W Virranantokyky .............................................................. Hiukan vaisu esitys toimii valmiiksi räleäsoundisilla levyillä paremmin, siistisoundisilla turhankin vaisusti. Kun jakosuotimet eivät ole käytössä, ei vahvistimen särötaso nouse yli 0,1 prosentin kolmen voltin ottojännitteelläkään. Oikeaoppisista sävynsäädöistä on sitä vastoin hyötyä äänen sävyn hienosäädössä tai korjattaessa esimerkiksi kaiuttimien lähellä olevan seinän aiheuttamaa basson korostumista. Säädön keskitaajuus on aivan liian korkealla, ja sen muoto korostaa vain kapeaa aluetta. 87/71 dB Häiriöetäisyys, A-paino ...................... Hankalatkaan reaktiiviset kuormat eivät aiheuta ongelmia antotehon saatavuudessa. Tehoa Kenwood antaa luokassaan todella paljon. 0,3/0,3 dB Kanavaerotus, 1000/20 000 Hz ..... Häiriöetäisyys heikkenee ja intermodulaatiosärö kasvaa hieman jakosuotimia käytettäessä ja digitaaliotolla. Basson sävynsäätö piikittää noin sadassa hertsissä. 2,2 voltin kohdalla särötaso kuitenkin nousee hieman, muttei kuultavasti
ÄÄNI Keskitasoinen suoritus jatkuu myös ääniraidalla, jolla kuullaan moitteettomasti niin matalimpia kuin korkeimpiakin taajuuksia, mutta joka ei oikeastaan missään vaiheessa kuulosta kovin viitseliäästi miksatulta. LISÄMATERIAALIT Niin määrältään kuin laadultaankin varsin vaatimattomat lisukkeet koostuvat parista muutaman minuutin mittaisesta kurkistuksesta kulissien taakse, joiden yhteydessä jututetaan elokuvan näyttelijöitä. Lisäksi nähdään levittäjän muiden elokuvien trailereita sekä tarjotaan BD Live -toiminnallisuuksia. Lisäksi nähdään runsaan 12 minuutin mittainen sikermä poistettuja kohtauksia ja Harry Potterin traileri. Mustan taso on erinomainen, tosin varsinaisia pimeäkohtauksia ei juurikaan ole. Väkivaltainen katharsis ei näytä uskottavalta eikä tarjoa alkuteokseen edes kunnon variointia, uudesta kulmasta puhumattakaan. Statham on Britannian eliittijoukkojen sotilas, joka joutuu eläkkeeltä takaisin kentälle kun hänen halutaan tappavan kolme petollista kollegaansa. Elokuvan musiikki kuulostaa kyllä hyvältä niin stereokuvan kuin dynamiikankin puolesta, mutta silloin kun se ei soi, kuullaan lähinnä dialogia katselutilan etuosan keskeltä, eikä juurikaan tilan tuntua luovia äänitehosteita. · Ikäraja: 7 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 20 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Killer Elite Nykytoimintaelokuvien vakiokasvo Jason Statham osoittautuu yllättäen löyhästi tositapahtumiin perustuvan, 1980-luvun alkuun sijoittuvan toimintaelokuvan heikoimmaksi lenkiksi. Ne esitetään kaikki teräväpiirtona ja vieläpä suomeksi tekstitettyinä. LISÄMATERIAALIT Lisuketarjontaan ei kuitenkaan ole pahemmin panostettu, tarjolla on ainoastaan muutaman muun saman levittäjän elokuvan traileri. Kuten tapana nykyään on, lisukkeet ovat teräväpiirtomuodossa mutta niitä ei ole tekstitetty suomeksi. Kun paikalliset punaniskat alkavat ahdistella vaimoa ja lopulta raiskaavatkin tämän hirtettyään ensin kissan, on miehen aika miehistyä. Tämä näkyy paitsi kuva-alan harmahtavuutena, myös siinä, että valoisissa ulkokohtauksissa taivas näyttää enemmänkin valkoiselta kuin siniseltä. Valikon tilalle saattaa oudosti soittimesta riippuen ilmaantua rivi kryptisiä symboleja. LISÄMATERIAALIT Ohjaaja kertoilee elokuvastaan kommenttiraidalla. Väritoisto on luonnollinen, mutta elokuvassa tuntuu koko ajan olevan hiukan liikaa valoisuutta. KILLER ELITE · 2011 OHJAUS: Gary McKendry PÄÄOSISSA: Jason Statham, Clive Owen, Robert De Niro, Yvonne Strahovski PITUUS: 116:11 · Ikäraja: 15 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 2 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: 66 HIFIMAAILMA 4/2012. Valikkona ainoastaan kielen valinta, jonka jälkeen tulevat trailerit ja sen jälkeen ilman taukoa alkaa itse elokuva. Kuvan terävyys on sekin erinomaisella tasolla. Tätä pystyy onneksi tyydyttävästi korjaamaan kuvasäädöillä. Enemmän tästä hyödytään valoisuudeltaan hillitymmissä baari- ja ravintolakohtauksissa, joita elokuvassa on paljon. Stathamin näyttelijätaidot eivät riitä antamaan hänen henkilöhahmolleen käsikirjoituksen vaatimaa syvyyttä, kun taas oikeasti näytellä osaavalla Robert De Nirolla on liian pieni ja kenties vääräkin rooli. ÄÄNI Komediallinen draama tarjoaa niukasti tilaisuuksia äänellä briljeeraamiseen, eikä niitä vähiäkään käytetä. Tarinan herkulliset ihmissuhdekuviot täydentää lapsenvahtiinsa toivottomasti ihastunut teinipoika. Etenkin kun terävyys pysyy koko ajan hyvällä tasolla, on etupäässä makuasia häiritseekö moinen. Hyvä esimerkki tästä on alkupuolen ulkokonserttikohtaus, joka kuulostaa dynamiikan osalta hyvältä ja leviää tehokkaasti kuuntelualueen etuosaan, mutta jonka aikana ei kuulla minkäänlaista tehosteita katsojan ympäriltä, vaikka sinne sopisi tilanne huomioiden hyvin niin luonnon kuin yleisönkin ääniä. Kaikki lisämateriaali esitetään teräväpiirtokuvalla, mutta ilman suomenkielisiä tekstityksiä. CRAZY, STUPID, LOVE 2011 OHJAUS: Glenn Ficarra & John Requa PÄÄOSISSA: Steve Carell, Ryan Gosling, Julianne Moore, Emma Stone PITUUS: 118:06 min. Toimintaelokuville tyypillisesti äänimiksaajilla teetetään töitä palkkansa edestä, kun tulitaistelut ja muutkin vauhdikkaat kohtaukset leviävät nautinnollisesti koko katselutilaan ja dynamikka-alue on esimerkillisen laaja. B L U - R AY-AR VOS TEL UT TEKSTI: JUKKA HALTTUNEN Olkikoirat Sam Peckinpahin 1970-luvun alussa pahennusta herättänyt väkivaltaklassikko on siirretty tuoreessa, turhan oloisessa uusintaversiossaan Britannian syrjäseudun nummilta USA:n etelävaltioihin. Myöskään kuvan terävyys ei edusta parasta a-luokkaa, minkä huomaa parhaiten tarkkailemalla kohteiden ääriviivoja. Kun Ryan Goslingin näyttelemä lipevä playboy päättää ottaa reppanan koulutettavakseen, seuraa runsaasti odottamattomia käänteitä. Perussäädöillä saavutetaan kuitenkin huomattavasti tummempi kuva kuin muissa julkaisuissa. STRAW DOGS · 2011 OHJAUS: Rod Lurie PÄÄOSISSA: James Marsden, Kate Bosworth, Alexander Skarsgård, James Woods PITUUS: 109:43 min. KUVA Kuvanlaatu edustaa blu-ray-julkaisujen asteikolla vakaata keskitasoa, mikä on oikeastaan pieni pettymys ottaen huomioon, että kyseessä on kuitenkin kohtuullisen kokoisella budjetilla tehty studioelokuva. Tekstityksiä on hillitön määrä. Hehkeän vaimonsa kanssa tämän kotiseudulle matkaavasta miehestä on samalla tehty matemaatikon sijaan nynnerö Hollywood-käsikirjoittaja. KUVA Kuvan terävyys on oikein hyvällä tasolla ja väritoisto näyttää luontevalta. KUVA Ilmeisestikin ohjaajan tarkoittamana tyylikeinona kuvamaailma näyttäytyy päiväkohtauksissa väreiltään haaleana ja harmahtavana, jäljitellen kuvaamansa aikakauden tyyliä. Nautittavampia ovat kuitenkin yökohtaukset jotka näyttävät värien osalta paljon luonnollisemmilta ja joiden mustan taso on kerrassaan erinomainen. ÄÄNI Vaikka kuvakin on hyvälaatuinen, todellinen löytö elokuva on kuitenkin kerrassaan erinomaisen ääniraitansa ansiosta. Räjähdykset järisyttävät koko huonetta, jonka läpi ääniefektit kulkevat myös pituuseikä vain leveyssuunnassa. Muut lisukkeet ovat sen tekemisen eri aspekteista kertovia lyhyehköjä dokumenttipätkiä, joiden yhteenlaskettu pituus on noin 25 minuuttia. · Ikäraja: 18 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 7 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Hölmö hullu rakkaus Mainio koomikko Steve Carell on toiminut myös tuottajana nasevasti kirjoitetussa komediassa, jossa hänen näyttelemänsä keski-ikäinen mies joutuu opettelemaan uudelleen naisten iskemisen metodit vaimon päätettyä yhtäkkiä haluta avioeroa. Tappajaa takaa ajava Clive Owen on puolestaan yhtä puiseva kuin monissa muissakin rooleissaan
Katsojaa hermostutetaan tämän tästä aavemaisilla ääniefekteillä jotka paikoin kiertävät katselutilaa ympäri. ÄÄNI Äänimiksaukseen on panostettu. Vaikka elokuva onkin näytelmämäisyyteen saakka dialogivetoinen, olisi sen äänimiksauksessa silti voinut nähdä edes hiukan vaivaa. Jopa keskellä täpötäyden juhlasalin kättentaputuksia ääniraita leviää vain kahden kanavan stereoksi. Katselutilan takaosassa ei tapahdu käytännössä mitään. Vain seksiä Musiikin maailmasta elokuvatähdeksi menestyksellä siirtynyt Justin Timberlake näyttelee losangelesilaista mainosalan pomoa, jonka houkuttelee New Yorkiin kuvankauniin Mila Kunisin näyttelemän suorahakukonsultin kovatasoinen työtarjous. Reunojen terävyys ei ole aivan huippuluokkaa, mutta tuntuu valituksen aiheena melko pieneltä. DON'T BE AFRAID OF THE DARK · 2010 OHJAUS: Troy Nixey PÄÄOSISSA: Katie Holmes, Guy Pearce, Bailee Madison, Jack Thompson PITUUS: 98:58 · Ikäraja: 12 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 1,78:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 & Dolby Digital 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 1 muu ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: HIFIMAAILMA 4/2012 67. Muilta osin ja suurimman osan aikaa lopputulos antaa itsestään pelkästään varman päälle tehdyn vaikutelman. Guy Pearce on uutta, kalliiksi tullutta taloa myyntikuntoon kunnostava isä, jonka varhaisteini-ikäinen tytär muuttaa hänen luokseen. Mustan tasossa jäädään jonkin verran parhaasta mahdollisesta tuloksesta, mutta toisaalta pimeäkohtauksia on niin vähän ettei sekään pääse paljoa häiritsemään. Muillakaan osa-alueilla ei ole ongelmaa: värit näyttävät aidoilta niin New Yorkin asfalttiviidakossa kuin Los Angelesin rantamaisemissa. Kauhutarinoille tärkeä mustan tasokin on jotakuinkin kunnossa; ei alansa huippua mutta kuitenkin keskitasoa parempaa. Värien kylläisyys tuntuu hetkittäin hieman liioitellulta ja epäaidolta, mutta tämä saattaa itse asiassa jopa tukea tarinaa saaden sen tapahtumaympäristön näyttämään sadunomaiselta. · Ikäraja: 7 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 1,78:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 8 muuta Älä pelkää pimeää Vuoden 1973 tv-kauhujännärin Pimeyden oliot uusintaversio jää koko perheen pelottelujenkin saralla aika noloksi suoritukseksi. Kaikissa muissa suhteissa presentaatio on esimerkillinen. LISÄMATERIAALIT Levyn lisämateriaali koostuu kuudesta hyvin lyhyestä, alle kolmen minuutin mittaisesta dokumenttipätkästä joista kolmessa haastatellaan kutakin elokuvan kolmesta pääosanesittäjästä ja muissa kolmessa tehdään lyhyt pintaraapaisu yhteen sen tekemisen liittyvistä aspekteista. ÄÄNI Se mikä kuvassa voitetaan, kuitenkin äänessä hävitään. Lisäksi sikermä poistettuja kohtauksia, musiikkivideo ja muiden elokuvien trailereita. LISÄMATERIAALIT Kahdessa erillisessä taustadokumentissa keskustellaan paitsi elokuvan tekemisestä, myös sen ajankuvasta sekä romaanista johon se perustuu, yhteensä 35 minuutin ajan. Nämä kaikki on kylläkin tallennettu teräväpiirtomuodossa, mutta ilmeisesti perusresoluutiotasoa olevasta kuvalähteestä. Tyttö ei suostu hyväksymään isänsä kanssa asuvaa, Katie Holmesin näyttelemää uutta kumppania, mutta tätäkin isommat jännitteet perhe-elämään tuottavat talon perustuksissa piileskelevät hassun näköiset menninkäismäiset oliot, joita katsojan olisi tarkoitus pelätä. KUVA Kuvanlaadussa ei ole paljoa moitittavaa. · Ikäraja: 13 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 6 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Piiat Oscar-ehdokkuuksia kahminut ja niistä yhden voittanutkin draama on näkemisen arvoinen ennen kaikkea loistavien naisrooliensa vuoksi. LISÄMATERIAALIT Lisukkeet ovat melkoinen sillisalaatti. KUVA Kuvanlaatu on jonkin verran keskitasoa parempi. FRIENDS WITH BENEFITS · 2011 OHJAUS: Will Gluck PÄÄOSISSA: Justin Timberlake, Mila Kunis, Patricia Clarkson, Jenna Elfman PITUUS: 109:25 min. Etelän vauraat isäntäväet kyllä pitävät mustasta palvelusväestään, mutta nämä rinnastuvat silti paremmin kotieläimiin kuin ihmisiin. Kommenttiraidalla juttelee ohjaajan lisäksi myös elokuvan päähenkilöpari, ja elokuvaa on mahdollista katsoa myös kuva kuvassa -triviaraidan ryydittämänä. KUVA Jos blu-rayn kuva ei olisi jonkin verran pehmeä ja jopa aavistuksenomaisesti sumea, se saisi ilman muuta täydet pisteet. Etenkin laajoissa ulkokuvissa tuntuu hetkittäin jopa siltä kuin 1990-luvun thx-reunaterävöinti olisi tehnyt paluun ääriviivojen skarppius tuntuu miltei liioitellulta. Dynamiikkaa löytyy todella alhaisiin taajuuksiin asti. Kaikki lisukkeet ovat teräväpiirtomuodossa mutta vailla suomenkielistä tekstitystä. Elokuvan muutenkin suorastaan maalauksellinen laidasta laitaan -väriskaala toistuu upeasti, ja mustan tasokin on esimerkillinen. Ennen pitkää näyttävä pari päättää aloittaa suhteen, johon kuuluu elokuvan nimen mukaisesti vain fyysistä nautintoa. THE HELP · 2011 OHJAUS: Tate Taylor ÄÄNIOSISSA: Emma Stone, Viola Davis, Bryce Dallas Howard, Octavia Spencer PITUUS: 146:14 min. Pimeitä kohtauksia ei tosin paljoa ole: valtaosin ollaan hyvin valaistuissa sisätiloissa tai kylvetään auringonvalossa ulkosalla. 1960-luvun Yhdysvaltain rodullisia kahtiajakoja tutkivan tarinan kolmesta Oscar-ehdokkuuteen yltäneestä naisroolista helpoin karikatyyri voitti, mutta upeimpiin suorituksiin yltävät sielukas Viola Davis, rempseä Jessica Chastain ja häijy Bryce Dallas Howard, joka ei ollut edes ehdolla. Keskitasoinen komediallinen draama kertoo ennalta arvattavasti, ettei suhteen rajaaminen vain niihin ole välttämättä ongelmatonta. ÄÄNI Ääniraidan miellyttävin piirre on mainiosti miksattu musiikki, jonka sointi on nautittavan ilmava. Eikä ahkera surroundefektien käyttö rajoitu pelkästään kauhuelokuvan tarkoitusperiä palveleviin tilanteisiin: jo elokuvan alkupuolella tapahtuva lentoasemalle sijoittuva kohtaus kuulostaa kaikin puolin luonnonmukaiselta. Dialogit tulevat tietenkin keskeltä, ja ajoittainen musiikki myöskin kaksikanavaisena. Lisäksi sikermä levittäjän muiden elokuvien trailereita. Sitä taustoitetaan tekovaiheista kertovissa kolmessa lyhyehkössä dokumenttipätkässä, minkä lisäksi tarjolla on poistettuja kohtauksia, pieleen menneitä ottoja ja blu-raypromo. Lisäksi myös kaupungin kadunhälinä kuulostaa hetkittäin vakuuttavalta. Suomenkielisiä tekstejä ei ole. Lisukkeet on tallennettu esimerkillisen laadukkaalla teräväpiirtokuvalla ja myöskin tekstitetty suomeksi. Suurelle yleisölle suunnatussa viihde-elokuvassa hienosti miksattu ääniraita ei ole yhtä korkea prioriteetti kuin teinipoikien toimintapaukuissa
Paikoin melkein Apocalypticalta, harvemmin Kronokselta kuulostava wieniläisryhmä panostaa ponnekkaasti studiotekniikan suomiin soundimanipulaatioihin, mutta kyllä kaiken keinotodellisuuden takaa paistaa myös aito muusikkous. Heikki Valsta radio.string.quartet. Kipparina levyllä on orkesterin uusi ylikapellimestari Juanjo Mena. Levyn pääteoksena on yksi espanjalaisen musiikin ikoneista, kaksinäytöksinen baletti Kolmikolkkahattu (El sombrero de tres picos). Nyt kokonaisuus jää karvan verran pyöreäksi, vaikka yksityiskohdat sinänsä onkin toteutettu huolella. Espanjalaisen musiikin suurimman säveltäjän Manuel de Fallan orkesterimusiikkia sisältävä kokonaisuus on ensimmäisiä uudessa ympäristössä syntyneistä levyistä. Orkesteri sointi on levyllä täyteläinen ja vivahteikas, mutta minun makuuni äänityksessä olisi saanut olla enemmän purentaa kuin varmaan sinänsä luontevasti soivaa studiotilaa. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 68 HIFIMAAILMA 4/2012. Toisena solistinumerona on pianolle ja orkesterille kirjoitettu tunnelmakuvien triptyykki Öitä espanjalaisessa puutarhassa (Noches en los jardines de España), jossa pianistina on maaliskuussa Musiikkitalossakin esiintynyt ranskalainen taituri Jean-Efflam Bavouzet. Orkesteri konsertoi edelleen pääasiassa Bridgewater Hallissa, mutta levytykset tehdään huippuhienossa uudessa studiossa. Vuosien varrella touhussa ovat olleet mukana myös mm. BBC:n FO on nuorekas ja taipuisa soittajisto, ja heidän uusi johtajansa Mena on varmasti tutuilla vesillä espanjalaisen maanmiehensä musiikissa. Asiallahan on itävaltalainen radio.string.quartet, jolta ei puutu uskallusta laajentaa konserttimusiikillista viitekehystään koukkaamalla niin viihteen ja jazzin reviireille kuin omankin materiaalinsa pariin. Soundit ovat itse asiassa elimellinen osa soitteiden sisintä. Nelikon mielestä Mancini ja Gershwin voivat aivan hyvin lomittaa Litziä, eivätkä he näe mitään ongelmaa sijoittaa Strange Fruitia keskelle itse konstruoimiaan, sähköisiä sointivalleja. Yhdistyksen perustajajäsenet ovat 50-luvulla syntyneet Michael Gordon, David Lang sekä Julia Wolfe, jotka kaikki ovat saaneet koulutuksensa alun perin taidemusiikin piirissä. Levyn teoksia esittää riemuisalla tavalla kuusihenkinen yhtye, jonka soittimia ovat mm. Näin kaiken ambienttisimman electronicankin keskeltä löytyy aina virtuoositeetin välähdyksiä & klassismin kajoa. Tai rockin runollisuutta, ykkösviulisti Bernie Malingerin ottaessa vokalistitontin haltuun. H IFIMA AILMAN LEVY VAL I OT DE FALLA (Chados) BBC:n FO/Juanjo Mena Yksi Euroopan suurimmista studiotilojen ja mediatuotantojen keskittymistä valmistui pari vuotta sitten Manchesterin entiselle satama-alueelle Salfordiin. filharmoninen orkesteri, joka on yksi yhtiön viidestä sinfoniaorkesterista. Heikki Valsta BANG ON A CAN ALL-STARS (Cantaloupe) Big Beautiful Dark and Scary New Yorkissa 25 vuotta sitten syntynyt yhdistys ja konserttisarja Bang on a Can on nykytaidemusiikin ja rockin hedelmällisimpiä kohtauspaikkoja. Eli koulut on käyty ja läksyt on luettu, ennen kuin on tullut rajojen kokeilun aika. Vokaalisoolot laulaa espanjalainen Raquel Lojendio. Suorastaan vaikuttava on David Langin teos Sunray, missä aineettoman kuulaana vellovan pitkän alkutaitteen jälkeen rockin sointi kääntää tunnelman. Mutta monen sukupolvensa edustajan tavoin he ovat olleet kosketuksessa monenlaisen musiikin parissa, ja tätä kautta heille on syntynyt musiikillinen maailmankuva, missä myös erilaisten musiikillisten ainesten ja tyylien yhdistäminen on mahdollista. vienna radiodream (ACT) Kun jousikvartetin meriitteihin kuuluu musiikillinen kunnianosoitus varhaisen fuusiojazzin Mahavishnu Orchestralle, voi siltä odottaa myös radiodreamin kaltaista korkeajännitteisyyttä. Tämä ei kuitenkaan sulkenut pois sitä, että heistä kukin on rakentanut menestyksellisen uran myös `perinteisenä' taidemusiikin säveltäjänä. Jopa jazz-osaston johdannaisia. Varsinkin silloin, kun sellisti Asja Valcic hyödyntää instrumenttinsa alimpia äänialoja basistisesti pizzicato. Varsin rohkeasti läsnäolon tuntua ja dynaamisia kontrasteja sisältävä tuotantotapa palvelee hienosti kvartetin musiikillisia päämääriä. Steve Reich sekä heidän eurooppalainen idolinsa Louis Andriessen. Viimemainitun ohella levyllä `vierailevana säveltäjänä' on Conlon Nancarrow sekä yhtyeelle sovitettu valikoima hänen pianoetydeistään. Muodoltaan tarkoin suunnitelluissa sävellyksissä soivat vaikutteet punkista, rockista, bluesista, jazzista, improvisoidusta musiikista, minimalismista ja siitä mitä jotkut kutsuvat avant gardeksi. basso- ja sähkökitara, rummut, sello, kontrabasso, piano, klarinetti ja saksofoni. Sen verran kokonaisvaltaisesti levyn itse tuottanut nelikko on niiden muokkaamiseen panostanut. Kahden CD:n paketissa on lisänä minimalismin henkeen kuvattua videomateriaalia. Valtava rakennuskompleksi sai nimekseen Mediacity, ja sinne muutti myös iso osa BBC:n pohjoisen Englannin toimintoja, mm. Bang on a Can on oivallisella tavalla yhdistänyt populaarimusiikin ja `korkean' taiteen synnyttäen jotain uutta
Kun tietää, että näiden miesten taustalla on progea, metallia, hittejä, fuusiota ja kun levyn tuottajana on Coldplayn ja U2 yhtyeiden kanssa työskennellyt Michael Brauer, niin voi vain arvailla, mitä on tulossa. Jaakko Eräpuu Kuukumina Kamina (ZEN) Kuubalaisen rytmiikan parissa yhteisen taipaleensa jo viime vuosituhannen loppumetreillä alkanut Kuukumina -yhtye on uunituoreen Kamina-äänitteensä kautta tarkasteltuna erinomaisen eloisa ja svengaava ensemble. Soundstage on miksauspöydällä avoimen tasapainoiseksi muovattu, eikä dynamiikkaa ei ole liiaksi rutattu. Soundeiltaan Trio Libero lukeutuu luokkaan laadukkaat, vaan eivät tyrmäävät. No hän on tämän ryhmän radiohittisäveltäjä. Andy Sheppard Trio Libero (ECM) Brittifonisti Andy Sheppardin toinen ECM -äänite eroaa debyytistä enimmäkseen edukseen. Soittajat ovat selvästi innoissaan tästä "syrjähypystä" ja se kuuluu soittamisen tuoreutena. Tunnelmat liippaavat enemmänkin In A Silent Way -tyyppistä meditaatiota kuin tasatahtista rytmistä kilpavoimistelua. Dixie Dregs bändissä sekä monien huippukitaristien taustalla. Sveitsiläisen radio- ja TV-yhtiön auditoriossa toteutettu taltiointi luo kyllä illuusion yhdestä, konserttimaisesta rupeamasta ja viestittää spontaanista soittotapahtumasta, mutta pitkän kaavan kautta mm. Viimeksi törmäsin tähän Sheppardin maanmieheen Brian Enon toiseksi tuoreinta äänitettä kuunnellessani. Jos niinkään. Vähemmän sofistikoituna, joskin äärimmäisyyksiä karttavana se yhdistää kolmen muusikon ja sukupolven musiikilliset ominaispiirteet vapaasti hengittävään ilmaisuun. Basso möyryää maukkaasti ja rummutkin ovat hyvin esillä, häiritsemättä solisteja. Espanja ja portugali taittuvat tuosta vaan. Neal Morsen kosketintaustoissa on tuttua progressiivista sointia mutta muuten liikutaan perinteisen rockin ja rytmimusiikin alueella, missä komppi rullaa, kitara ujeltaa vakuuttavasti ja laulumelodiat ovat iskeviä. Pirkka Ruishalme MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 4/2012 69. Jaakko Eräpuu Flying Colors Flying Colors (Music Theories Recordings) Kun sellaiset nimet kuin Neal ja Steve Morse, Dave Larue, Mike Portnoy ja Casey McPherson tekevät levyn voidaan puhua superryhmästä. Joillain kappaleella tulee mieleen Deep Purplen musisointi tai Steve Vai -tyylinen jamittelu, mutta seuraavaksi soikin jo herkkä rock balladi tai tuplabasarilla ryyditetty mättö. Ei ole kuitenkaan syytä epäillä, etteikö Kuukumina saisi livenä melkoisen mekkalan aikaiseksi. Trion junior, rumpali Sebastian Rochford omaa kokemuksia jazzin ulkopuoleltakin, niin kuin nuoremman polven muusikoilla on tapana. Carla Bleyn matkassa liideriksi kasvanut Sheppard pitää langat käsissään myös hämärän rajamailla. Mutta kuka on McPherson. Vain aavistuksenomainen särmän ja rouheuden puute niistävät sen vihonviimeisimmän vakuuttavuuden vetäisyistä. Rullaten musiikki lähtee vauhtiin. Jos sujuu Kuukuminalta musisointi epäsuomalaisella tyylitietoisuudella, niin eipä tule Kaminan kyljessä vilu soundienkaan puolesta. Voimalla seitsemän henkilön operoiva ryhmä on avartanut alkuperäistä musiikillista maisemaansa lattarien ja flamenkon suuntaan, joskin kiinnittyen edelleen sonin ja rumban rehevään maaperään, josta versovat laulut kulkevat parhaimmillaan niin autenttisen oloisesti, että voisi kuvitella niiden tarttuneen taltiointimedian pinnalle pääkaupunkiseudun studioiden sijaan jonkun eksoottisemman maailmankolkan verstaalla, paikallisin voimin. Vakiohenkilöstöön kuuluvan Janina Lehdon huilut rikastavat perkussiivista kudelmaa kuulaudellaan, vieraisilla käyvät sello ja trumpetti värikylläisyydellään. Lattapäiden harmiksi, soittotilaa myöten. Vaikkeivät kappaleet viimeistä lukuun ottamatta juurikaan sisällä perinteisiä progekoukkuja, jos joku sellaisia odotti, on soitto suoraviivaisuudessaan ennakkoluulottoman jännittävää ja kaverit tarjoavat säästelemättä hienoa musiikkia kun kerran osaavat. Levyn tuotanto on tyylikästä, muttei mitenkään erityisen säväyttävää. Sheppardin matkassa ei rockin kanssa veljeillä. Tarttuvimmat rallit kulkevat tanssiinkutsuvalla tatsilla, herkkävireisemmissä haltuunotoissa esiintyy laulavaa luontevuutta kyllin. Lauteilta käsinhän tällainen ilottelu parhaiten lähtee. Akustiset instrumentit toistuvat luonnollisin sointivärein ja kaikki se välittyy mikä on tarkoituskin. Progeharrastajille näistä Morset ja Portnoy lienevät tuttuja ja basisti Laruekin on niittänyt mainetta mm. Vapaus ei tässä yhteydessä kuitenkaan tarkoita jazzin free-tyylisuuntaa, sillä Shepardille tyypillinen lyyrinen melodisuus on soitteiden vallitseva olomuoto, josta erkaannutaan kollektiivisen improvisaation syövereihin varsin maltillisesti. Pääosin oman materiaalinsa parissa puuhaava bändi koostuu hyvin laulu- ja soittotaitoisesta väestä, jolta irtoavat sielukkaat stemmat siinä missä kieli- ja lyömäsoitinten kiperät kuviotkin. Algerialaissyntyisen ranskalaisbasisti Michel Benitan ura on sivunnut ainakin kitaristi Ngyuen Le:n ja fonistien Lee Konitz ja Archie Shepp musiikillista historiaa, eli hänkin on kulkenut traditionalismista rockinsukuisuuden reviirille ja takaisin
Nämä riffit jättävät päähän muistijäljen -lopullisesti. Voin kuitenkin sieluni silmin nähdä miten bändi näyttää äskeisille huomioille keskisormea ja käskee kitaravallien ja huippubiisien vain antaa viedä mukanaan, ilman sen kummempia analyyseja. Viimeistään tällä toisella albumillaan Jaska Lukkarinen Trio osoittaa kuuluvansa vahvasti perinteisiin nojaavan kotimaisen nykyjazzin eliittiin. Stereokuvan osalta kapseli tyssää kuitenkin jo ilmakehään ja realistisin soundibongailu jää jokseenkin simulaattoritasolle. Niinpä Petäjäveräjät tasapainoilee Surut pois ja kukka rintaan klassikon kanssa tasavahvasti bändin parhaan savikiekon tittelistä. Trion muut jäsenet eli UMOsta tuttu saksofonisti Jussi Kannaste ja mm. Albumiin liittyvä mielenkiintoinen yksityiskohta on myös Lukkarisen oman Jaskaa-levymerkin perustaminen. H IFIMA AILMAN LEVY VAL I OT VINY YLI Municipal Waste The Fatal Feast (Nuclear Blast) Olin lähes varma ettei Yhdyskuntajäte pysty laittamaan paremmaksi edellisestä himputin kovasta Massive Aggressive levystään, joka oli tiukka punkthrashteos ja teki ansiokkaasti kunniaa vanhoille esikuvilleen. Nyt noin neljäkymmentä kuuntelukertaa myöhemmin on hyvin selvää, että jos pitäisi valita musiikillisesti itselleni kovin albumi, sanotaan nyt vaikka viimeisen kymmenen vuoden ajalta, se olisi tämä. Albumi omaa lämpimän ja livemäisen soundin, jossa basso soi pehmeästi ja saksofoni miellyttävän läheisellä tavalla, tosin sen parhaimman erottelevuuden ja resoluution kustannuksella. Siihen tämä on tehty, musiikista nauttimiseen. Viikatetta ei olla siis lähdetty kyläsepällä alusta asti uudelleen takomaan, vaan ainoastaan teroituttamaan. Riku Hakala Jaska Lukkarinen Trio: Neutral Terrain (Jaskaa 001 LP) Jaska Lukkarinen on yksi kotimaisen jazzin monipuolisia kärkirumpaleita ja tuttu mm. Seuraavan New Dead Masters kappaleen riffihurmoksen aikana olin kuitenkin onnistunut kääntämään takkini täysin ympäri ja valmis julistamaan uuden mestariteoksen syntyä! Ristiriitaistako. Albumilla Jaska Lukkarinen Trio jatkaa Trane Ear -debyyttinsä viitoittamalla tiellä, samalla syventäen ilmaisuaan perinteiseen bändiajatteluun nojaten. Sanoisinpa jopa poikkeuksellisen hyvänä. Tunnistettavan soundin lisäksi sanoituksilla on aina ollut suuri merkitys yhtyeen musiikkiin, eikä Petäjäveräjät tee asiaan poikkeusta. no, ainakin kirkkomaata. Rytmiryhmän kannustaessa Kannasteen saksofoni soi paikoin maukkaasti, tuoden mieleen Coltranen musiikillisen perinnön. levyn avaava Let Go svengaa juuri sopivan mukaansatempaavasti. Ensimmäinen sinkkulohkaisu Sysiässä on mainio käyntikortti, mutta uskonpa että liki jokaisella raidalla on mahdollisuus nousta kuulijansa suosikiksi. Albumin nimikappaleen lisäksi mm. Ihan paikalleen ei yhtye ole jäänyt polkemaan, vaan kehityksen kuulee kappalemateriaalin tasaisempana laatuna, Kaarlen aiempaa varmempina laulusuorituksina ja erinomaisena studiojälkenä. Soundeiltaan levy on varsin pätevä kompromissi räkäisyyden ja kliinisyyden välillä, särmän säilyessä uskottavana alusta loppuun. Ehkä, joten päätin pidätellä riemun kiljahduksia kunnes koko levy olisi pyöritelty useampaan otteeseen läpi. Soundibalanssi ja kriittiset diskantinsävyt ovat NASAn toleranssien sisällä, eli tarkasti mallillaan. Levymerkin ensimmäisen julkaisun ja myös 320kbps mp3-latauskoodin sisältävän vinyyliversion perusteella asiat ovat mallillaan, sillä musiikillisten avujen lisäksi levyn prässi on virheetön ja soundiltaan onnistunut. Homma etenee bändille tutun rautalankametallikaavan mukaan. Ilmiliekki Quartetista ja Five Corners Quintetista tuttu basisti Antti Lötjönen ovatkin olleet tiiviisti mukana uuden materiaalin sävellystyössä ja tämän myötä albumi kuulostaakin hyvin yhtenäiseltä ja ehyeltä. Musiikki etenee tasapainoisesti ja tiiviisti, hyvällä sykkeellä. Oma laitteistoni tuntuu toimivan erityisen hyvin juuri tämän tyyppisellä musiikilla, joten levyn kappaleet saivat aikaan melkoisen tunteikkaan ja voimakkaan kuuntelukokemuksen, nostaen pistesaaliin aivan vitosen tuntumaan. The Fatal Feastin intron jälkeisen avausraidan kohdalla asiasta ei ollut enää epäilystäkään. Ainoaksi rajan ylityksen esteeksi jää hieman yllätyksetön, joskin laadukas kokonaisuus. Itse jäänkin suurella mielenkiinnolla odottamaan sekä yhtyeen, että tämän uuden levymerkin seuraavia edesottamuksia. Ricky-Tick Big Bandin, Dalindeòn ja Jukka Eskola Quintetin kokoonpanoista. Yksi kaikkien aikojen kovimmista metalli levyistä ikinä! Riku Hakala Viikate (Spinefarm) Petäjäveräjät Aina kun vaikuttaa siltä, että Viikatteen musiikillisesta polttoainetankista lienee jo imetty viimeisetkin kaksitahtiliemen pisarat levyteollisuuden käyttöön, niin jostain satulan sivusta Kouvolanmiehet löytävät joka kerta piilotetun varatankkihanan ja matka jatkuu sinisen savun saattelemana kohti... Mika Kankainen MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 70 HIFIMAAILMA 4/2012. Basso jysähtää vakuuttavasti, soittimet erottuvat irtonaisen ilmavina ja syvä stereokuva luo aitoa käsinkosketeltavaa tunnelmaa. Neutral Terrain on Jaska Lukkarinen Trion toinen levytetty albumi, joka on julkaistu vuoden 2011 syyskaudella. Kiekko ei sisällä yhtään huonoa kappaletta, vaan herkulliset ja rullaavat kitaravallit porautuvat aivolohkoon lobotomiaporan lailla. Tyyliin D.R.I
traditionaalisia irkkulaulelmia sekä vanhoja reggaekappaleita versioinut Sinéad O'Connor palaa How About I Be Me (And You Be You):lla aivan alkuaikojensa tunnelmiin vaikuttavan biisistön kera. Levy esittelee hämmästyttävän nimekkään esiintyjäkaartin, joka ylittää sukupolvet ja genre-rajat. Teinipoppari Miley Cyruksen veto on melko veltto, mutta Kesha puolestaan tarjoilee sangen omaperäisen sovituksen. Hienoa oli myös huomata, että Stratovariuksesta parhaiten tunnetulta rytmiryhmältä, rumpali Jörg Michaelilta sekä basisti Jari Kainulaiselta, irtoaa tällainen blues-pohjainen heavy yhtä uskottavasti kuin power metal -poljento. Bruce Springsteenkin on tie- ja parisuhdeproblematiikan ohella puinut poliittisia teemoja: esimerkiksi monien väärin tulkitsema hitti Born in the USA oli katkera kannanotto omiin oloihin hylättyjen Vietnamin sotaveteraanien puolesta. Bändi on itse kuvaillut musiikkiaan Black Sabbathin sekä Alice In Chainsin sekoitukseksi, mikä osuukin harvinaisen lähelle totuutta. Mariachi El Bronx, Silversun Pickups ja Queens of the Stone Age nousevat edukseen. Tuukka Hämäläinen Kill Devil Hill Kill Devil Hill (SPV/Steamhammer) Rumpulegenda Vinny Appicen sekä exPantera -basisti Rex Browin uutena projektina, pientä ennakkohypeä nauttinut Kill Devil Hill tarjoilee debyytillään raskaspoljentoista heavyrokkia. Nuoremman polven yhtyeet tarjoavat mielenkiintoisimmat tulkinnat. Liekö Brownin aikaansaannoksia, että myös Pantera on vahvasti läsnä. Jos on kovin mieltynyt Dylanin alkuperäisversioihin, ovat vaikkapa Rise Againstin tai Bad Religionin versiot suoranainen pyhäinhäväistys. Mukavan rosoista albumia ei ole onneksi putsattu piloille nykyajalle tyypillisesti. Rivakan avauskappaleen War Machinen kaltaisia täysiosumia olisi suonut levylle muutaman enemmän. 92-vuotiaan Pete Seegerin lapsikuoron kanssa toteuttama Forever Young taas on mahtava kunnianosoitus Seegeriä ihailleelle Dylanille. Monet erinomaiset tulkinnat ovat jälleen todistus Bob Dylanin kappaleiden ajattomuudesta. Toisaalta perinteisimmät sovitukset, kuten Brett Dennenin You Ain't Going Nowhere, ovat levyn tylsintä antia. Kolme pistettä muuttui neljäksi huomattuani palaavani tähän albumiin kerta toisensa jälkeen. Sen jälkeen menestysrintamalla on ollut hieman hiljaisempaa, mutta erinäisiä skandaalinkärähdyksiä on kyllä riittänyt. talouskurimuksen vaikutuksia. Jo heti ensikierroksella pää nyökytti hyväksyvästi raskaiden, mutta erittäin melodisten hard rock -kappaleiden tahtiin, vaikka kappaleet kovin tutuilta kuulostivatkin. Matti Komulainen Bob Dylanin muusikonuran alusta ja ihmisoikeusjärjestö Amnestyn perustamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Wrecking Ballin kappaleista puuttuvat koukuttavat melodiat, joiden mukana laulaessa kokee olevansa enemmän kuin yksinäinen pyristelijä elämän pyörässä. Suurinta musiikillista huomiota tämä hienon ja persoonallisen lauluäänen ja -taidon omaaja on herättänyt muiden artistien vierailijana sekä tribuuttiprojekteissa. Kaikki raidat ovat myös ennenjulkaisemattomia. Toivottavasti seuraava Kill Devil Hill -albumi tarjoaa vielä hiukan enemmän vaihtelua. Levyn kompastuskiveksi muodostuu kuitenkin sisällön ja muodon ristiriita. Monipuolisuus on samaan aikaan kokoelman vahvuus ja heikkous. Wrecking Ball käsittelee Amerikan nykytilaa ja tutkii mm. Mystic Prophecy -yhtyeessäkin vaikuttava solisti R.D. Koukuttavaa! Ben Varon Bruce Springsteen Wrecking Ball (Columbia) Yhteiskunnallisuus on kuulunut populaarimusiikin aihevalikoimaan pitkin 1900-lukua. Kreikkalais/suomalais/ saksalaisen Devil's Trainin kohdalla kävi juuri näin. Näin asialataus jää purkautumatta kollektiiviseksi kokemukseksi ja tekstit tukahtuvat lähinnä jähmeiksi huudoiksi pimeään. Kolmella edellisellä albumillaan mm. Markku Halme MUSIIKKI ÄÄNI ÄÄNI HIFIMAAILMA 4/2012 71. Edukseen erottuu myös Led Zeppelin III -henkinen, akustinen Mysterious Ways. Mammuttimainen kokoelma sisältää 73 kappaletta peräti 80 artistin ja yhtyeen esittäminä. Itse keitetyissä liemissä kypsyneenä O'Connorilla on paljon painavaa ja tarkkanäköistä sanottavaa koko ihmiselon kirjosta, erityisesti rakkaudesta ja vanhemmuudesta sekä uskonnon hyvistä ja pahoista puolista. Teemaalbumin perusta on sen myötä vankka kytkeytyessään kymmenien miljoonien maanmiesten ongelmiin ja vielä useampien kohtalontoverien tilanteeseen kautta maailman. Dylan-versioitaan esittävät muun muassa Sting, Elvis Costello, Lenny Kravitz, Pete Townshend, Kris Kristofferson, Mark Knopfler ja My Chemical Romance. Laulumelodioista sekä stemmoista voi turvallisesti päätellä, että komeaääninen solisti Dewey Bragg on Cantrellinsa kuunnellut. Mukaan mahtuvat niin Patti Smith kuin Adele, niin Kesha kuin Pete Seeger. Tätä juhlistaakseen Amnesty on tuottanut Dylanin klassikkokappaleista neljän levyn cover-albumin. LE V YA R VOS TEL UT Eri esittäjiä (Amnesty / Fontana) Chimes of Freedom: Songs of Bob Dylan Devil's Train Devil's Train (EAR Music) Välillä sitä huomaa antavansa omaperäisyyden puutteen anteeksi, jos palaset ovat muuten kohdallaan. Liapakis kuuluu komean, käheän äänensä kanssa Jorn Lande/Russel Allen -koulukuntaan, ja istuu loistavasti kitaristi Lakis Ragazasin Zakk Wylden ja John Sykesin mieleentuovan kitaroinnin päälle. Varsinkin Alice In Chains-vaikutteet kuuluvat läpi pääosin hidastempoisella levyllä. Irkkurokkia soittava Flogging Molly on mainio valinta esittämään The Times They Are A-Changin -klassikon, ja Kronos Quartet puolestaan leijailee omissa sfääreissään Don't Think Twice, It's All Right -tulkinallaan. Ben Varon MUSIIKKI Sinéad O´Connor (One Little Indian) How About I Be Me (And You Be You) O'Connorin ura käynnistyi 25 vuotta sitten kahdella hienolla albumilla, joista jälkimmäisen kruunasi Princen kynäilemä jättihitti Nothing Compares 2 U
Ilmaisu pohjautuu akustisiin soittimiin ja niiden päälle ripotelluille sähköisille elementeille. Apulanta tuntuu löytäneen jonkinlaiset suomirockin salaisen kaavan, jolla hittejä rustaillaan kerta toisensa jälkeen. Sheeran on tuonut eloa albumin folkpohjaiseen poppiin hiphopin ja rytmimusiikin maailmoista. Kannattaa ehdottomasti tutustua ja samalla varautua näkemään Alabama Shakes monien "vuoden tulokas"-listojen kärkisijoilla. Onni Kauppinen Harmaja Marras (Sony Music) Charonissa ja Northern Kingsissä kannuksensa hankkineen JP Leppäluodon luotsaama Harmaja on edennyt jo kolmanteen täysipitkäänsä, ja vaikuttaisi siltä, ettei bändi ole kärsinyt lainkaan ns. Turhilta päällekkäisäänityksiltä vältytään, ja bändin soundi on tallennettu rehellisesti sellaisenaan, kaikki palaset kohdallaan. Rundia odotellessa! Ola Saarinen Steve Thorne Crimes & Reasons (SPV) Steve Thornen neljättä levyä voi lähestyä kahdelta kantilta: yhtäältä progressiivisen rockin, toisaalta melodisen popin kautta. Nämä valonpilkahdukset eivät kuitenkaan riitä erottamaan Kaikki kolmesta pahasta -albumia muista tasaisen varmoista Apulanta -albumeista. taidosta esittää melankoliset teemat vaipumatta pateettisuuteen. Steve Thornen Crimes & Reasons -albumin äänimaisema on erittäin rikas ja kerrostunut. Masi Hukari 72 HIFIMAAILMA 4/2012. vaikean kolmannen levyn syndroomasta. Onni Kauppinen Alabama Shakes Boys and Girls (Rough Trade Records) Alabama Shakesin garage-estetiikalla toteutettu soul rokkaa, ja kitaristi-laulaja Brittany Howardin upea ääni on ansaitusti debyyttilevyn keskipisteessä. Syvän lauluntekijän tunnistaa mm. Soppaan tuodaan mukaan elementtejä southern rockista, soulista, bluesista ja garage-rockista. Svengaavaa roots-musaa laajalla kirjolla. Tarkkaavainen kuuntelija löytää kappaleisiin piilotettuja sovituksellisia ja musiikillisia koukkuja, mutta yleisesti ottaen tämä vaikuttaa aika tasapaksulta ja vaisulta uusio-progelta. Sääli, sillä kansitaide, levyllä vierailevat muusikot (mm. Plussan sävellys- ja sovituspuolellakin ollaan vahvoilla. Boys and Girls:in biisimateriaali on vahvaa ja tulkinta enimmäkseen voimakkaan vähäeleistä. Soitinnus on monipuolinen, eikä turhia täyte-elementtejä ole. Soundissa kohtaavat luonnollinen akustisten soittimien sointi ja tietokonepohjaiset taustat luoden mielenkiintoisen äänten cocktailin. Kaikki Kolmesta Pahasta sisältää nimittäin monta hittiainesta omaavaa rallia, joita tullaan luukuttamaan radiossa tulevan vuoden aikana lukemattomia kertoja. Sessio-olosuhteissa äänitetyt raidat miltei takaavat, ettei levylle ole eksynyt lainkaan rockin vaarallisuutta. Harmajan kolmas levy on erittäin miellyttävä ja hyvin tuotettu kokonaisuus. Pienet paikoittaiset epävireisyydet ja kohinat menevät puhtaasti fiiliksen piikkiin. Proge ei ole ihan progea eikä pop poppia. Trio on saman tien laajentunut kvartetiksi, kun mukaan on tullut kitaravelho Ykä Putkinen, näissä yhteyksissä George Plummer. Miten komppiryhmän ja Aikka "Teddy Guitar" Hakalan yhteistyö sujuisi yli 30 vuoden levytystauon jälkeen. Silti se ei onnistu säväyttämään odotetulla tavalla. Meininki jatkuu samanlaisena yhtyeen yhdennellätoista albumilla Ed Sheeran + (Asylum) Viimekeväisen ATeam -singlelohkaisun myötä brittiläinen singer/songwriter Ed Sheeran keräsi kiitettävästi huomiota debyyttialbumilleen, joka on nimetty helposti +:ksi. Nick D'Virgilio ja Tony Levin) ja katsonta sanoituksiin lupaavat räiskyvää hyvää. Tämä on eittämättä yksi piirre, joka tekee Harmajasta niin viehättävän. Sosiaalisesti kantaaottavia kappaleita leimaa popharmonian ja melodiakuljetuksen yksinkertaisuus ja modernin progressiivisen rockin äänimaisema. Kuten ei sekään, että biisimateriaali on lähes poikkeuksetta lainatavaraa. Jokainen instrumentti kantaa musiikillista ideaa eteenpäin. Plussa on vakuuttava debyyttialbumi tältä Halifaxin nuorukaiselta ja lupailee tälle aurinkoista tulevaisuutta popmusiikin maailmassa. Bändin jäsenet heittäytyvät tulkintaan kokonaisvaltaisesti ja hyödyntävät tehokeinoina ennemmin dynamiikkaa kuin virtuositeettia. Vaan symppiskamaahan siellä on saatu aikaiseksi. Kokonaisuus puhuu tällä kertaa puolestaan tasaisella varmuudella ja leikkisyydellään, ja levy säilyttää tuoreutensa useammankin perättäisen kuuntelunkerran jälkeen. Albumi etenee kultaisella keskitiellä jopa liian turvallisen tuntuisesti. Levyn äänimaailma on hyvin kirkas ja selkeä. Melankoliset kappaleet huokuvat syviä tuntoja, ja yhtyeen ilmaisu on tunnelmallista ja dynaamista. Sovitukset ovat kauttaaltaan monipuolisia, ja kuulija huomaa tempautuvansa välittömästi mukaan Harmajan kaihonkatkeraan maailmaan. Sitä ei ole pilattu digitaalisäröillä tai muilla hienouksilla, vaan soundi on onnistuttu pitämään mahdollisimman luonnollisena. Hakalan s-kirjain suhahtaa kuin Irwinillä viimeisinä vuosinaan, mutta ei haittaa. Tuotannon ja soiton laatu ovat luonnollisesti erittäin korkeita. Jokainen kappale seisoo vankasti omillaan, vaikka A-Teamin lisäksi levyltä ei löydy mitään todellisia superhittejä. Akustisten soittimien heleys ja kokeellisemmat soundiratkaisut yhdistyvät tuotannossa saumattomasti. Poikkeuksia ovat mahtipontinen Paaso torvisektioineen ja levyn lopettava Yhdestoista marssi. Masi Hukari Kaikki kolmesta pahasta. Tuotanto on kuivaa ja konstailematonta vailla ylimääräistä studiokikkailua. Kaikki kolmesta pahasta on kirkkaankuuloinen rocklevy. Sointimaailma on monipuolinen ja tummasävyinen. Jos ennen vanhaan suurimmat vaikutteet Teddylle ja kumppaneille tulivat American Graffitti -leffasta ja Eddie Cochranilta aikalaisineen, nyt joustetaan sopivissa määrin fiftarirokista countryn, bluesin ja jopa rautalangan puolelle. Syynä on kappaleiden yksitoikkoisuus. Toimiva temppu, joka lisää mukavasti tuoreutta albumin muuten maanläheiseen soundimaailmaan. LE V YA R VOS TEL UT Apulanta (Apulanta OY) Kaikki kolmesta pahasta Suomirockin ikihongan asemasta nauttiva Apulanta ei ole ikinä kuvia kumarrellut tai tanssinut muiden pillien mukaan. Masi Hukari Teddy & The Tigers Master Cuts (Bluelight Records) Teddy & The Tigersin paluulevyltä ei osannut odotella ruusuisia. Kappale toisensa jälkeen tuntuu, että kaikki on kuultu kertaalleen jo aikaisemmilla albumeilla. Kaiken kruunaa Leppäluodon luonnollinen laulu ja yksinäisyyden pelkoa pohdiskelevat sanoitukset
TV-kortti 2,52 /kk. Avaus 0 (norm. Edut eivät koske kampanjan aikana lopetettuja ja uudelleen samaan talouteen avattuja palveluita. 3 kk:n jälkeen tilaus jatkuu toistaiseksi voimassa olevana hinnaston mukaisin hinnoin. 30 ). Edut ovat voimassa 31.5.2012 asti. 47,46 . VAIN DNA WELHO TUO MM-KOTIKISAT HD-KUVALLA MYÖS ANTENNIKOTIIN. KAIKKI MATSIT SUORANA JA PALJON MUUTA HUIPPUVIIHDETTÄ! ENSIMMÄISET 3 KK YHTEENSÄ Kaapeliin ja antenniin. Tilaa, voit voittaa tallentavan HD-digiboksin (499 ). 39,90 (norm. 24,95/29,95 /kk). 3 kk:ta yht. 24,95/29,95 /kk) On se mukavaa. Tule DNA Kauppaan, Giganttiin, soita 0800 550044 tai klikkaa dna.fi/MMlatka CANAL+ Total -kanavapaketti 3kk 39,90 , laskutus 13,30 /kk (norm. Wbox HD 2 -arvonta suoritetaan joka viikko 20.5.2012 asti.
Koska ad-muunnos ei voi signaalia enää jälkikäteen objektiivisesti (mittausarvoiltaan) parantaa, säilyy äänen omaleimaisuus NADin analogituloa käytettäessä. Digitaalisena toimivan esiasteen etuina ovat muun muassa olematon kohina ja särö. Sävynsäätöjen tekeminen digitaalisena mahdollistaa vaihetoiston muuttumattomuuden eri taajuusalueella. Se perustuu muutama vuosi sitten esiteltyyn Masterssarjan M2-vahvistimeen, jossa perusajatus on ylimääräisten digitaalianalogi-muunnosten pois jättäminen. UUTUUSVAHVISTIMESSA ANALOGITULOTKIN OVAT LISÄVARUSTE. NAD C 390DD kuuluu valmistajan Direct Digital -vahvistinsarjaan, jossa arkkitehtuuri rakentuu digitaalisen signaalinkäsittelyn ympärille. Vaikka tavallisia basso- ja diskanttisäätöjä moni harrastaja kavahtaakin, on NADissa hyödyllinen huonekorjain ongelmallisten seisovien aaltojen taltuttamiseen. TE S T I : NAD C 39 0DD IN TE GROITU VAHVISTIN n TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Täysdigi NAD PYRKII PURISTISEEN MUUTTUMATTOMUUTEEN. Softapohjaisuus ja digitaalipiirit mahdollistavat myös lisätoimintojen asentamisen jälkikäteen ohjelmistopäivityksillä. MITÄÄN LISÄÄMÄTTÄ Ensi ajattelemalta ainoa masentava seikka NADin digitaalisen äänen filosofiassa on äänilähteen etsinnän ja löytämisen ilon vähentyminen. Täysin digitaalisena se ei teoreetikkojen iloksi heikennä äänenlaatua millään tavalla. Toisaalta, jos käytettävän äänilähteen analoginen ääni on merkittävästi omansävyinen, ei NADin hyvälaatuinen digitointi hävitä vaikkapa putkiantoisen cd-soittimen luonnetta. Mittaustenkin perusteella äänenlaatu on aivan yhtä hyvä kuin digitaaliotolla, jos äänilähde vain on tarpeeksi tasokas. Koska nykyisin valtaosa musiikista jaetaan digitaalisessa muodossa, cd-levyllä tai tiedostoina, on digitaalisena mahdollisimman pitkään pysyvän signaaliketjun viehätys helppo ymmärtää. Direct Digital -vahvistimissa ääni muuttuu analogiseksi vasta kaiutinannoissa, sillä vaihtojännitteellä toimivien kaiutinelementtien liikuttamiseen digitaalinen signaali ei kykene. Vaikka C 390DD pyrkii olemaan mahdollisimman läpinäkymätön komponentti äänentoistoketjussa, voi sen mieltää merkitse- 74 HIFIMAAILMA 4/2012. Tämä ainakin silloin, kun vahvistinta ei varusteta analogitulot sisältävällä lisäkortilla. On olemassa kahdenlaisia mielipiteitä digitaalisen äänilähteen merkityksestä äänenlaatuun, mutta on eittämättä selvää, että erot ovat joka tapauksessa pienempiä kuin damuunnoksen sisältävien lähteiden välillä. C 390DD KULJETTAA DIGITAALISEN MUSIIKIN AUTENTTISEN ALKUPERÄISENÄ AINA KAIUTINANTOIHIN SAAKKA
Muovikuorilla suojatut liittimet hyväksyvät paljaan johdon sekä banaanin ja sisältävät vaon haarukkaliittimiä varten. HIFIMAAILMA 4/2012 75. Pääkoppa kun on merkittävä osa äänentoistoketjua... Vahvistimessa on seitsemän vaihtoehtoa impedanssille: 2, 4, 5, 6, 7, 8 ja >8 ohmia. "Huonekorjaimen vaikutus 120 hertsillä kapealla (sininen) ja laajalla (punainen) vaikutusalueella 12 desibelin vaimennuksella. NAD sisältää perusmuodossaan vain digitaalisia ottoja. Analogista ääntä imaistessaan se taas säilyttää alkuperäisen äänen luonteen. Näytön voi himmentää tai sammuttaa kokonaan. Kaukosäätimessä on äänilähteille suoravalinnat sekä selauspainikkeet. Käyttöohjeen mukaan 4 desibelin korostuskin on mahdollista, mutta todellisuudessa vahvistin suostui vain vaimentamaan ääntä. Vasemmanpuoleisimmassa lisäkortissa on levysoitinoton lisäksi analoginen linjatulo rca- ja xlr-liittimin. vän lopulliseen ääneen suhteessa enemmän kuin vahvistimen, joka kuuluu perinteiseen analogiseen settiin. Näyttö on pienessä syvennyksessä, ja yläviistosta katsottaessa osa ylimmästä rivistä jää piiloon. Direct Digital -ajatuksessa siis on selvä perä. KEVYTTÄ TEKOA NAD ei ole halpa, vaikka se näyttää ja tuntuu samalta kuin valmistajan halvimmat laitteet. SUOSITTELEMME HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE HIFImaailma Puoliparametrinen huonekorjain Taajuustoiston säätämiseen on tavallisten basson ja diskantin sävynsäädön lisäksi kuusikaistainen huonekorjain. Digitaalisen pääteasteen vaste reagoi kaiuttimen impedanssiin. Näin silloin, kun signaali tuodaan digitaalisena. Jos käytössä ei ole mittalaitteistoa, voi korjauksen tekeminen olla hankalaa. NAD on kuitenkin luvannut tuovansa nettisivuilleen ladattavaksi sopivia testisignaaleja säädön tekemiseen. Tuntuma on aika jämpti, mutta kiiltävä muovi kerää helposti rasvaisia sormenjälkiä. Äänenvoimakkuus säätyy puolen desibelin välein portaattomalla etulevyn rullalla tai kaukosäätimellä. MUOKATTAVAT LIITÄNNÄT Liitinpuolella hinnalle saa katetta. Ulkoista arvokkuutta haluava joutuu sijoittamaan tuplahinnan, jolla saa enemmän tehoa, painoa ja omistamisen iloa tarjoavan M2-mallin. Kahdella lisäkortilla varustettu testikone maksaa kolme tuhatta euroa, mutta tuntuu samalta kuin kymmenesosan hintainen perusintegroitu. Jokaista taajuusaluetta voi säätää samanaikaisesti. Ero metallisen arvokkaaksi viimeisteltyyn Masters-sarjaan on valtava. Korjain vaimentaa ääntä enintään 12 desibeliä ongelmataajuudella. Kapeampikin vaihtoehto on melko laaja, mutta siitä huolimatta korjauksesta on todennäköisesti paljon hyötyä huoneessa syntyvien seisovien aaltojen korjaamisessa. NADin "Room EQ" ei ole oikeasti parametrinen, sillä korjauksen toiminta-alueen eli q-arvon voi valita vain kahdesta vaihtoehdosta: "narrow" ja "wide". Ohjelmisto-ohjatun C 390DD:n keskellä on nelirivinen tekstinäyttö. Pieniresoinen pistematriisi on väriltään vaaleansininen ja melko helppolukuinen. Digitaalirakenteen mahdollistama keveys ei sekään oikein istu tähän luokkaan. 2 ohmia (punainen), 4 ohmia (sininen), 8 ohmia (musta). Se toimii 40, 63, 80, 125, 200 ja 250 hertsin taajuuksilla joko kapealla tai leveällä kaistalla. Ottoja ei ole nimetty, sillä samaa säädintä käytetään muissakin valmistajan laitteissa. NADissa vaikutusta voi muokata impedanssivalinnalla, joka kompensoi korkeimpien taajuuksien toistoa. Hyvin tukevia kaiutinterminaaleja on kaksi paria. Kaksoisjohdotukseen tarkoitettu kakkospari on aina aktiivinen. Silmiä liikutettaessa näytön alhaisen virkistystaajuuden huomaa, mutta normaalisti välkkyminen ei häiritse. Vahvistimen lisäksi kapula ohjaa muitakin NADin laitteita. Edullisessa luokassa koreilematon ulkoasu toimii, mutta tässä hintaluokassa kaipaisi lisää uskottavuut- ta. Testin kirjoitushetkellä niitä ei ollut vielä saatavana. Vahvistimen taajuusvaste eri impedanssivalinnoilla Aurelia Magenta -kaiuttimen ollessa kuormana. Onhan selvää, että ulkoisten avujen aiheuttama mielihyvä manifestoituu parempana äänenä. Mitä alhaisempi kaiuttimen impedanssi diskanttitaajuuksilla, sitä suurempaa on vaimeneminen
Päinvastoin, ylimmillä taajuuksilla on erottelevaa ja kuitenkin rauhallista sävyä, mikä tekee heikompienkin äänitteiden kuuntelusta mukavaa. Taajuusvaste kaiutinkuormalla analogiotolla (sininen käyrä) on sama kuin digiotolla. Perusvarusteluun kuuluu vain digitaalisia ottoja. Takalevyn toinen ja etulevyn usb-otto on massamuistilaitteita varten. NAD myös kertoo, että analogiottojen sisältämien ad-muuntimien herkkyys asettuu automaattisesti sopivalle tasolle, jotta resoluutiota ei menetetä. Valmistajan lähtökohtaisesti läpinäkyväksi suunnittelema digitaalisuus toimii myös käytännössä. 0,003/0,003 % Antoteho on vakaata kahteen ohmiin. NAD kun toistaa sitä mitä sille annetaan. TE S T I : NAD C 39 0DD IN TE GROITU VAHVISTIN NAD C 390DD Hinta: Mitat (lxkxs): Massa: Tulot: Lisävarustetulot: Lisätietoja: 2 599 euroa 43,5 x 13,1 x 38,8 cm 7,7 kg 2x optinen, 2x coax, aes/ebu 3x hdmi, xlr, rca, levysoitin www.ah-hifisystems.fi, www.nadelectronics.com KUUNTELUARVIO Mikael Nederström: Miellyttävän avoin ja pakoton ääni. Ne ymmärtävät mp3-, flac- ja wav-tiedostoja fat16/32-formatoiduilta tikuilta ja kiintolevyiltä. 0,005 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ..........0,004/0,003 % ... Ei kookkaita muuntajia tai massiivisia jäähdytysripoja, mutta riittävästi tehoa ja läpinäkyvää ääntä. 0,5 dB Linjatulon impedanssi, rca/xlr .............................28/15 kohm Kanavaerotus, 1/20 kHz .......................................... Vahvistin ei synnytä jitter-testissä ylimääräisiä komponentteja, ja alhaisen pohjakohinan ansiosta pienetkin nyanssit ovat erotettavissa. Voimakkuudensäätöä ohittavaa kotiteatterikytkentää analogiotolle ei ole. Se ei piilota nyansseja mutta ei myöskään korosta tai tuputa mitään. 101/202/343 W Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................. digi coax Häiriöetäisyys, A-paino ......................84 dB ................. Sellaista ei kuitenkaan ole, vaikka ohjelmoitavaan dsppiiriin sellaisen sisällyttäminen olisikin triviaali temppu. Jitter digitaalisella koaksiaaliotolla kaiutinannoista. Oikeassa yläkulmassa lisäkortit paikoilleen kytkettynä. PowerCube-tehomittaus eri kuormilla ja vaihekulmilla. vistimen perään päätevahvistimeksi, täytyy äänenvoimakkuus säätää käsin aina samaksi. Niistä enemmän oheisessa laatikossa. Kaiutinkompensaatio ei vaikuta antoimpedanssiin, vaan pienentää korkeiden taajuuksien vaimenemista hienovaraisella taajuuskorjauksella. Normaalisti vahvistimen kaukosäädintä voi käyttää laitevalinta "AMP"asennossa, mutta usb-toiston kontrolloimiseksi se täytyy asettaa "MP"-tilaan. Digitaalisella liitäntätavalla hyvä äänenlaatu on helpompi saavuttaa, mutta ad-muunnoskaan ei lisää tai poista äänestä sen luontaisia ominaisuuksia. Esivahvistinlähtöjä on yksi pari, ja se toimii tarvittaessa myös stereona kahdelle subwooferille. Bassotoisto on napakka, mutta jykevän vertailuvahvistimen rinnalla hiukan kompressoidun tuntuinen. 0,0/0,0 dB Pohjakohina, 100010000 Hz ................................ 0,04 ohm Voimakkuussäätimen portaat ...................................... Huonekorjaimen lisäksi kätevä lisä subwooferia käyttäville olisi bassottaajuudet pääkaiuttimilta poistava ylipäästösuodin. Tehonkulutus idle/10 W @ 8 ohm ............................. Analogi- ja hdmi-otot tulevat lisäkorteilla. Digitaaliäänen voi antaa eteenpäin optisena tai koaksiaalisena. n 76 HIFIMAAILMA 4/2012. Jos NADin haluaa kytkeä kotiteatterivah- Digitaalisen minimalismin ilme. Optisia toslinkejä on kaksi, koaksiaaleja kaksi ja xlr-liittimellisiä aes/ebu-ottoja yksi. 123 ps ..................................................analogi xlr ............ Ilmiö on kuitenkin hyvin lievä, joten vahvistinta voi hyvällä syyllä sanoa yleispäteväksi. Filosofiasta tulee helposti mieleen kylmyys tai elottomuus, mutta pelko on turha. Flac-tiedostojen maksimi bittisyvyys on 24 ja näytteenottotaajuus 48 kilohertsiä. Suojapiirien laukeaminen estää maksimivirran mittaamisen PowerCube-laitteistolla. Kahdeksalla a neljällä ohmilla vahvistin on täysin tunteeton kaiuttimen luomalle reaktiiviselle kuormalle. Soundissa on tervettä irtonaisuutta ja elävyyttä, mutta se ei ole tullut sivistyneisyyden kustannuksella. Lisäksi yhteen MDC-korttipaikkaan on esiasennettu valmiiksi usb-liitäntä tietokoneen äänentoistoa varten. Vahvistinta ei voi varsinaisesti kutsua romanttiseksi, mutta hienosäätöä voi halutessaan suorittaa äänilähteen valinnalla. Toisto edellyttää ajurin asentamista tietokoneeseen. Analogiottojen herkkyyttä voi säätää, jotta niiden kanssa voi käyttää samaa äänenvoimakkuuden asetusta kuin digitaaliotoilla. RS232-sarjaportin kautta komennusta voi harjoittaa integrointijärjestelmien kautta. 85/75 dB Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W.............................. 100 dBV Yliohjaustaso ................................................................ Tietokone-usb tukee oikeata hd-ääntä 24bit/96kHz:iin asti. 9/10 MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste kaiutinlähdöistä digitaaliotolla, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Viihdyttävä ja miellyttävä laite, jota kuuntelee helposti pitempäänkin. Ohjausta varten on 12 voltin triggeritulo- ja lähtö sekä infrapunaotto kaukosäädinsignaaleille. 2,1 V Jitter, 44,1/16 bit, coax .............................................. NAD soi elävästi, sävykkäästi mutta samalla miellyttävästi. 45/72 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm .......................... Tiedostojen navigointi onnistuu kaukosäätimen lisäksi etulevyn kursoripainikkeilla. Myös epätyypilliseen yhden ohmin kuormaan vahvistin jaksaa tuottaa suurehkon tehon. Hiukan kuivakka esitys saattaa niistää lämpöä ja sävyjä äänestä sen verran, että parhaimmat äänitykset eivät täysin pääse oikeuksiinsa. DD AP-1 -analogikortin yliohjaustaso on melko alhainen 2,1 volttia, mutta muuten mittaustulokset ovat identtinen digitaalioton kanssa. 84 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W .........0,005 % ............. Ad-muunnin ei siis heikennä vahvistimen äänenlaatua. LÄPINÄKYVÄ Äänellisesti NAD ei juuri välitä tuodaanko musiikki siihen analogisesti vai digitaalisesti
DD AP-1 on ad-muunnin, joka lisää vahvistimeen analogisen rca- ja xlr-oton sekä riaa-korjauksen tekevän levysoitinliitännän. Kahdella lisäkorttipaikalla C 390DD muotoutuu vaikkapa kotiteatterin kaksikanavaiseksi teräväpiirtoääntelijäksi. Modular Design Construction on käytössä monessa muussakin valmistajan vahvistimissa, mutta kaikki MDC-kortit eivät ole yhteensopivia kaikkien vahvistinmallien kanssa. Vahvistimen esiaste on kokonaan digitaalinen, eikä siinä ole vakiona lainkaan analogisia linjatuloja. DD HDMI-1 sisältää kolme hdmi-ottoa ja yhden annon. + Pakottoman ilmava ääni + Lisäliitännät mdc-korteilla + Hdmi-otto äänelle + Laadukas ad-muunnos analogiotoissa + Korjain huonemoodien taltuttamiseen Korjaimen säätöjen karkeus Vaatimaton ulkoasu Kaukosäätimen räätälöimättömyys Analogioton alhainen yliohjaustaso www.elipson.com Museokatu 36, 00100 Helsinki Puh. Sisäistä kauneutta ymmärtävälle se on kuitenkin monipuolinen ja mielenkiintoinen vaihtoehto. Äänellisesti hieno suoriutuja on ulkoisesti pienoinen pettymys, ainakin hintaansa nähden. Kortissa on yksi levysoitinotto, jonka impedanssi ja vahvistus määritellään kela- ja magneettiankkurille sopivaksi asetusvalikoista. Napakka ja elävä ääni on sivistynyttä muttei rasittavaa, ja sitä kuuntelee mielellään pitkäänkin. Lisäkortti, joka tuo vahvistimeen analogiotot, ei heikennä äänenlaatua. MDC-moduulit maksavat 279 euroa kappale. YHTEENVETO NADin digitaalinen vahvistin sisällyttää uutta tekniikkaa perinteisiin kuoriin. 4500/pari Monipuolisuutta MDC-kortein Vahvistin on kustomoitavissa lisämoduulein. 60. Valitettavasti kaukosäätimessä otot on merkitty vain numeroin. Tietokoneen usb-äänen ja usb-massamuistilaitteita ymmärtävä DD USB1 -kortti tulee aina vakiona. Bittivirtana tulevaa pakattua Dolby Digital- tai DTS-ääntä se ei ymmärrä, vaan ääni täytyy Blu-ray-soittimesta määritellä annettavaksi pakkaamattomassa pcm-muodossa. Sen kanssa täytyy vain varmistua, että antojännite ei ylitä melko alhaista yliohjaustasoa. C 390DD:n toiminnallisuutta voi lisätä kahdella eri lisävarustekortilla. juhlavuoden kunniaksi Suomen ensiesittelyssä Elipson BS 50 tribuutti! SVH. Riaa-korjaus tapahtuu vasta, kun signaali on digitoitu. Helppokäyttöisyytensä ansiosta sen operointi sujuu keneltä tahansa, sillä liitännätkin voi nimetä haluamakseen. 09-445 633. Vahvistin välittää myös 3D-kuvasignaalin eteenpäin muuttumattomana. Vielä olemassa olemattomiin liitäntöihin NAD valmistautuu MDC-järjestelmällä
Oltava hyväkuntoinen ja väriltään hopea. 16.4.2012 www.starsandstripes.fi P 050-5050880 . ...and You 'll hear the difference Nyt uudet Yamahan AVANTAGE-sarjan viritinvahvistimet saatavissa meiltä esim. Erittäin tarkka toistin. Soitin on ulkoisesti ja toiminnaltaan uudenveroinen ja alkuperäinen laatikko on tallessa, joten postitus onnistuu ostajan kustannuksella. Tästä todella edullisesti yksi parhaista soittimista hyvään kotiin! Maksanut uutena yli 5000 euroa. 050-4862478, tero_taipale@hotmail.com Atacama Nexus 7i hopea kaiutinjalustat, laadukkaat hopeiset kaiutinjalustat. Vain nouto. 1v vanha ja todella hyvässä kunnossa. Äärimmäisen tarkka ja ulottuva toisto. Myös Sovtekin pienemmällä gainilla varustettu 5751 -putki toimii soittimessa hienosti. Ostettu 31.5.2011 Mareksoundilta hintaan 700. Hp. Ei kumise millään. Icon AMP:n voidaan kytkeä esimerkiksi cd-soittimeen, matkapuhelimeen, tietokoneeseen tai televisioon. 550 (Lahti) vesa.matti.kiljunen@)gmail.com Nuforce Icon Amp 2x24 W integroitu vahvistin. Nyt saisi halvemmalla. 900 (Tampere). 040-4160905, kim.porrassalmi@gmail.com va t aisu -ratk yttöön! /HD otikä n 3D k tava itys- ja Oc yr an ativa www.OCTAVA.fi Legendaariset japanilaiset äänirasiat Sound Factorista: Shelter 201, MM-, svh. P. Nouto tai postitus. 0400-912002, tuomas@ov-laatu.fi OR 270SE - OR:n kaiutinmalliston helmi! Harvinainen seinänläheisyydestä nauttiva koaksiaalikaiutin (taitaa olla sama koaksiaalielementti kuin saman ajan Gradient Revolutioneissa). 40 Hz. 041-5608522, puuha@phnet.fi Ostetaan XTZ class a100d3 -vahvistin. Voi käyttää myös ulkoisena muuntimena esimerkiksi mediasoittimille. Vahvistin n. Tarjouksia otetaan vastaan. Nouto tai postitus. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. 050-5552787, juha.tolvanen@wippies.com Amphion Argon (3 kpl) + Amphion Helium2 (2 kpl) kaiuttimia. 850 euroa Shelter 501 II, MC-, svh. 270 (Kirkkonummi). P. Luovun tästä kun tilalle tulossa DIY-subi. Alkuperäisiä laatikoita ei enää ole joten mielellään nouto. Korkeutta 700 mm, ylälevy 145x180 mm, alalevy 250x300 mm Tarjouksia otetaan vastaan. Hp. Kaiuttimet ovat erittäin hyvässä kunnossa ilman kolhuja tai naarmuja, väriltään mustat. Nyt alle sähkösten osien hinnalla valmis setti. Nouto tai postitus. P. 230 euroa Shelter 301 II, MC-, svh. Tarjouksia otetaan vastaan. P. 2080 euroa Rautatienkatu 22, 33100 Tampere +358 40 760 1247 info@soundfactor.fi Django 11.53 Acoustic Zen · Audio Epilog · Audio Tekne · Ayon ·Chapter · Clayton · Coincident DH Labs · Gemme · John Blue Audio · KR Audio · LessLoss · Nola · Omega SoundFactor_Shelter_90x28mm.indd 1 Red Wine Audio · Reimyo... Soittimen etuaste on toteutettu putkilla (2 x 12AX7), joten soundia on helppo muokata mieleisekseen runsaasta ECC83/12AX7 -putkityypin valikoimasta. Soittimessa normaalin rca-lähdön lisäksi myös balansoitu lähtö sekä digitaalisista optinen ja koaksiaali. Ja kauppa käy vilkkaana. Hp. Laadukas brittisubbari, 12" Peerless XXLS-12 elementti, 400W vahvistin, 50L suljettu kotelo, koko 400x460x400mm, paino 28kg. 470 (Vantaa). Pinta kiiltävä musta. Sopii mainiosti sekä musiikille että elokuville. P. Kunto erittäin hyvä. Noudettavissa Kirkkonummelta/Helsingistä. 100 (Lahti) vesa.matti.kiljunen@gmail.com Sennheiser HD595 hyväkuntoiset kuulokkeet, kaikki tarvikkeet. Hp. musical@welho.com · HIGH-END · KOTITEATTERI · TARVIKKEET · TL-Audio Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Hp. 0.5v. Hp. Tarjouksia otetaan vastaan. 0500-789 692 tai 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 Hämeenlinna www.tlaudio.fi BK Electronics XXLS400. Voin myös tarvittaessa toimittaa Tampere - Kuopio akselilla, tai lähialueille. Hp. Peerlessillä ikää n. YAMAHA RX-A810 · · · · · · 7.2 vahvistin (7x160W) 8/2 HDMI (1.4,3D,ARC) USB-liitäntä Ethernet ja internet radio Hyvät kuvaruutuvalikot 7.2 pre out aa Voimynamiikkaa D yansseja N Kerttulinkatu 16, Turku · Puh: (02) 277 8950 · www.hifimesta.fi sh 899,- Katso päivän hinta verkkokaupastamme:www.hifikulma.fi verkkokaupastamme: FORSSA: Kartanonkatu 18 · 30100 FORSSA 03-4355 150 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 SALO: Turuntie 26 · 24240 SALO 02-733 8888 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 78 HIFIMAAILMA 4/2012. 1145 euroa Shelter 901 II, MC-, svh. 120 (Lahti) vesa.matti.kiljunen@gmail.com Peerless SLS 6.5 + Simex SH-150 aktiivisubwoofer, suljettu kotelo, kotelo petsilakattua mäntyä, kotelon koko 210x210x210 mm, toistoalue 30-180 Hz, tehoa 150 W. Takuu 24kk. H IFI MA R KKI NAT Myydään Advance Acoustic MCD-203 -cd-soitin. Tarjousten mukaan. Icon AMP on äänenvoimakkuudensäätimellä varustettu pienikokoinen vahvistin. Ovh oli vuonna 2002 noin 1400. Hyvin soiva setti myynnissä vähäisen käytön takia. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA P. 90 (Lahti). Hinta: 80 (Lahti) vesa.matti.kiljunen@gmail.com Audionet Art G2 järeä huippuluokan cd-soitin/ muunnin. Alataajuus n
Ensinnäkin skobeja ei ollut juuri sisäänajettu tiukan juttuaikataulun takia. Testivoitto oli kyllä mahtava juttu ja sen varaan on hyvä täällä teknarisuomessa alkaa rakentamaan. No, nyt pitää alkaa suunnittelemaan mainontaa, että saadaan homma rullaamaan. Hifimaailma on arvostettu pohjoismaalainen hifijulkaisu ja arvostetun EISA-raadin jäsen, joten painoarvoa lätkällä on. Eronen kiinnitti huomiota stereokuvan kanitukseen joissain tapauksissa "harmaaseen" päin. Kaiuttimet on tarkoitettu olohuoneeseeni, jossa ei ole mahdollisuutta symmetriseen kuuntelukolmioon. Turhaan odottelin puhelimen ääressä huhtikuun ensimmäiseen asti kunnes tajusin, että Teppo ryökäle oli jättänyt yhteystietoni pois! No ei sadellut tilauksia sitten... Taajuusbalanssi, äänikuva ja dynamiikka ovat juuri niitä asioita, joihin sisäänajo Tommin Speakersin virallisen linjan mukaan vaikuttaa. "Tommi" (nimi muutettu) on kaiutinrakennuksen tuleva ammattilainen, joka ei ole koskaan rakentanut yhtään kaiutinta, mutta on oikeasti ostanut yhden. HIFIMAAILMA 4/2012 79. Jos tämä lähtisi hyvin liikkeelle, niin voisin vaihtaa täyspäiväiseksi kaiutintehtailijaksi. Tästä otan kyllä vastuun itse, koska en muistanut kaikessa kiireessä infota testivoitto, mainonta ja markkinointi osa4 Hifimaailmaa riittävästi. Ymmärtääkseni Mikael Nederström kuunteli kaiuttimet Mauri Erosta myöhemmin - ja hän antoikin vielä paremmat arviot... Edellisessä numerossa oli paljon ajatuksia kaiuttimien sisäänajon merkityksestä. Alla karkea mainosluonnos - mitäs tykkäätte? Joitain kommentteja täytyy Hifimaailman arvioihin antaa. Onneksi Suomessa ensimmäinen sairaslomapäivä ei vielä mene työntekijän laskuun... KOLUMNI D Y, No se on moro! Tässä taas Tommi (nimi muutettu) näpyttelee ajatuksiaan kaiutinprojektinsa uusista tuulista. Mitä nyt velipojan kaveri soitteli japanilaista liikemiestä imitoiden tekevänsä 1000 parin tilauksen. Harmaan kaiuttimen suurempaa etäisyyttä kuuntelijaan paikataan suuremmalla äänenvoimakkuudella - puristina en käytä av-vahvistimeni korjauksia. Niin, Tommin Speakers Parenthesis oli viime numerossa Hifimaailman testissä ja testivoitto rapsahti - JES! Todella hienoa, että prosessi on nyt jo tässä vaiheessa - projektia aloitellessa protovaihe tuntui kovin kaukaiselta. Testijutun ilmestyminen jännitti kyllä paljon ja jäin loppuviikosta ihan duunista pois odottamaan tilauksia. Mahdolliset aikaerot korjataan sitten vaikka pidemmillä kaapeleilla...tai jotain
Tämä voidaan tehdä puhelimitse tai internetissä. Tällä kertaa palkintona 800 euron arvoinen testivoittaja Cambridge Audio 651BD -blu-ray-soitin. TIETOSUOJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Eikä varmaan suotta? ASIAKASPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset: Puhelinpalvelu: 010 778 6400 (arkisin klo 9-16). Myös kaiuttimen sisäänajon merkityksestä kertova juttu sai paljon ääniä ja hieman yllättäen myös pääkirjoitus. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. Kestotilaus on tilaus, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista ja tilausmaksu laskutetaan sovituin laskutusvälein (esimerkiksi 3, 6 tai 9 numeron välein) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituinen määräaikaistilaus. Onneksi olkoon! Kyselyn mukaan numeron 2/2012 ylivoimaisesti pidetyin juttu oli odotetusti stereovahvistimien vertailutesti. PS. Internet: www.hifimaailma.fi (kohta >> Tilaajapalvelut) Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 2012: - Määräaikaistilaus 9 lehteä (10 numeroa/12 kk) 79,90 - Kestotilaus 9 lehteä (10 numeroa/12 kk) 75,90 - Tai erämaksulla laskutusjakso 3 lehteä (4 kk) á 26,50 euroa - Ulkomaantilauksien postimaksulisä: EU +18,90 ja muut +24,90 /vuosi - Tilaus digilehtenä + digiarkisto: 3 / 6 / 9 numeron kestotilausjakso 13,90 / 23,90 / 34,90 - Digilehti + digiarkisto lehden kestotilaajille +8,90 koko tilauksen ajaksi TILAUSTEN SÄÄNNÖT Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen jakso sisältäen tilaukseen kuuluva määrä lehtiä. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa. Tutustu myös nettisivujen Artikkelit-osion mielenkiintoiseen sisältöön. Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. YLEISTÄ ASIAA TEKSTISISÄLLÖSTÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. Sen voitti Juuso Mykkänen Vantaalta. Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimitettujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. Uudet kestotilaukset laskutetaan tilauksen alkaessa ja jatkavat kestotilausjaksot edellisen jakson päättyttyä, ennen uuden jakson alkua. Tähän mennessä toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailma-lehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. Tilaus jatkuu kuitenkin pääsääntöisesti maksetun tilausjakson loppuun. Peruuttamista ei voi tehdä palveluautomaattiin. Tilaus päättyy automaattisesti viimeisen numeron jälkeen. Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. Osallistu lukijakyselyyn! HIFImaailma TESTIVOITTAJA Palautteesi on meille tärkeää Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan jälleen huippuhifiä. WWW.HIFIMAAILMA.FI MESS LUSSA MOBIIL HIFISTIN ILAITT HU NAPP IPPULUO EET: JA MPIKUULOK KAN 3-SOIT KEET TIM ELIIT TILUO IEN KKA suurimm URAPOR at HighEnd- TTI: DEVIALET Maailman D-PREMIER vahvistin hienoin ? TESTISSÄ: Panasonic Dynaudio DM DMP-BDT3 2/7 -jalus Argon1 takaiu 10 -Blu-kaiuttime ray-soitin ttimet · Onkyo MUUTA: Raskaan t · LG DP1W · KOKE -med ILUSS TX-NR609 musiikin festarin iatoistin ja N2A2 A: Lyngdorf -viritinvahvistin TDAI2 äänentoisto · Egrea -verk sta hifiä kokovalevy 200 -huonekorja t EG-S900 · -mediatois · Harra stuksena Legendaariset in/vahvistin · Koss Amphion tin hifi: Tuuna uksella ESP-9 -kuulokkee ääni parem t maksi 80 HIFIMAAILMA 4/2012. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. Sam H I F I maailm sung intab letti media 2/2 011 soitt imen LAAD UK KA AN ÄÄ NE NJA KU VA NER IKO ISL EHTI a 8,90 a HIFILA ITTEIS TON MO DERN I PERU STA: JUTTU DA-muunti mella SSÄ ESITTELY N EURO I ER 000 120 TITEATT KO 4: O OSA LA TOIST RKKO O SE OL Ä. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/ tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. VE VOIK GHENDI HI KATEISSA, TARVITSETKO LISÄTIETOA? hifikelpo iseksi? 5-6 /20 HIFIM AAIL MA 2/20 HIFIM AAIL MA 4/20 eralla ikam 1 01 endig 4/2 dalle ötkoh sääd Kuva 11 11 CD-soitin , maailma ard 401 istin ja : Garr -raportti · CES algista Hifiä jainen vahv · Nostyon matalalin · Onk stimen putkivahvi Kotimainen nussarja raken F1 -soitin Mercury -Blu-ray Tannoy in satasella -1611UD -televisio Hyvä kaiut on DBP p Aquos UD9400 oitin t · Den n Shar ttimet Marantz hifimessu uumaine r -kaiu moninormis immat n · 46-t Nola Boxe Täydellinen · n suur -levysoiti a H I F I maailm 8,90 LAAD UK KA AN ÄÄ NE N JAKU VA NER IKO ISL EHTI AILUS VERT 00 SA 20 -300 0 VIDEOTY HIFIM s s jaau pa ts Heavy-f -o ka estivaa sto ina lin ää + O rkk i io Mistral nentois ma tomast to SES Aud aiset et i langat Kotim iuttim ja ään ykille va uka mat HD-Ku elta videot huipp gatto soittim ilussa lan Koke -linkit evahvistin lo -päät lla putki Audio Diavo HDMI rollia Art 882 Lindemann roitu integ 9400 euron stin vahvi LA Rock'n AD UK KA AAIL MA 5-6/2 011 KIT l kaiuttimet Tee-Se-itse Audio Mistra 0 · SES Hifiharrastajien ILUSSA: Audio RTIT: Hypex UcD70 · KOKE vahvistin cd-soitin · RAPO aalla Kiinassa et · Cambridge tin inteht Tee-se-itse aiuttim tin ja ja vahvis TESTISSÄ: Pearl Lite vahvis din putkivahvist Planet L pallok Crescendo cd n ia tz et · Elipso ue Armon · Maran · VIERAILU Yarlan lattiakaiuttim · Audio Analog tapahtuma rja it langattomat koinen 5.1-sa elektrostaat Pro LV3 pan SMGa Minx miniko Magne Audio daariset · Legen H I F I maailm AN ÄÄN EN PILARIKAIUT VERTAI Euroopan DENON RCDLaad N7 miniyhdis ukas telmä VERT AILUS JA KU VA SA TY YLIK NER IKO ISL KÄÄT EHTI 250-15 TIMET 00 messut a 1 1 8,90 Löydät tietoa edellisten numeroiden jutuista ja testeistä nettisivuiltamme www.hifimaailma.fi. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. HUOM! Laskun maksamatta jättäminen ei ole tilauksen irtisanominen/peruutus. Ja voit myös tilata sivuilta vanhoja numeroita ihan oikeina lehtinä tai sähköisessä muodossa. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja irtisanoo tilauksen. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kyselyyn! WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY Hifimaailman numeron 3/2012 lukijakyselyyn vastanneiden kesken arvottiin stereovahvistimien vertailutestin voittaja NAD C356BEE -vahvistin. Tilauksen peruuttaminen (KSL 6:15): Tilaajalla on kuluttajasuojalain mukaisesti oikeus peruuttaa etämyynnissä tekemänsä uusi tilaus veloituksetta 14 vuorokauden kuluessa tilauksen ensimmäisen lehden tai tilausvahvistuksen/-laskun vastaanottamisesta
Minä en silloinkaan kuullut niitä eroja. Ei vielä tarvitse kysellä lapsiltani diskanteista. Alan lehdet sekä ymmärrettävät mittaustulokset taajuusvastevirheineen tulivat tutuiksi. Sitten kuunteluetäisyyttä oli kasvatettava, jotta kolmitie kuulosti yhtenäiseltä. Silloin tosin en aina ymmärtänyt mistä ne erot johtuivat. Se antoi vastineen jokaiselle sijoitetulle markalle. Niinä vuosina positiivisimmaksi laitehankinnaksi osoittautui Yamaha MC-21 -äänirasian vaihto Shure VMR 15 -rasiaan. Kuulen niitä putkivahvistimissa, äänirasioissa, riaakorjaimissa, kaiuttimissa ja kuulokkeissa, nauhureista puhumattakaan. Dramaattisia eroja saatiin aikaan välijohtoja vaihtamalla ja lisäpainoja laittamalla, milloin laitteiden päälle, milloin alle. Suurimmat erot havaitsin silloin kaiuttimissa, kuten vielä tänäänkin. Niitä en edes kokeillut. Samalla lievästi kadehdin heitä, jotka kuulevat eroja kaikissa laitteissa. Miten sijoittaa suuret Kef 105/4 -lattiakaiuttimet optimaalisesti ilman hellasäröä. K O LU M N I: MARTTI LES KIN E N Mitä minä luulen ei kun siis kuulen? No vielä viime kesänä kuulin elokuun yössä heinäsirkat. Vuodet kuluivat ja laitteet vaihtuivat. Oli tavallaan helpottavaa unohtaa laite ja kuunnella vain musiikkia. Lopulta huomasin, että kuuntelin heijastuksia enemmän kuin kaiuttimia. Ne soivat riittävän hyvin eivätkä vaatineet lattiatilaa. Vaativat aika isossakin olohuoneessa yli metrin takaseinästä soidakseen hyvin. Lopulta nekin vaihtuivat nykyiseen settiini, joka on halpa mutta riittävän hyvä minulle. En myöskään käännellyt töpseliä seinässä kuullakseni vaiheen vaikutuksen ääneen. Miten jotkut kuulivat eroja vahvistimien välillä, vaikka taajuusvasteet kuuloalueella olivat viivasuorat. Ehkä se kateus johti siihen, että tätä kirjoitettaessa tilauksessa on Project RPM1.3 Ortofon Red -rasialla sekä Projectin perus riaa. Kef 105/4:n kohtaloksi koitui lopulta, ei hellasärö, vaan Pekka Tuomelan avulla rakennetut Hifi-Art-kaksitie seinäkaiuttimet. Samaan aikaan painin korvinkuultavien ongelmien kanssa. Hifiharrastukseni alkuajoilla, noin 40 vuotta sitten, oli helppo kuulla laitteiden välillä eroja. Myös äänirasian vaihdon kuuli helposti, puhumattakaan sen ajan nauhureista. Turhautuneena pakenin kuulokekuunteluun ja jäin miettimään hinta-laatusuhdetta. Kuulin tosin kiusallisen selvästi, miten juuri hankkimani Akai huippukasettidekki kalibroituaan nauhan tuotti ääntä, joka kelpasi vain autokäyttöön. Mitä tämä laiterumba on minulle antanut. Settini maksoi silloin jotain 20 tuhatta markkaa, ja tuhannen markan kuulokkeet pesivät mennen tullen muun laitteiston. Tiedän, etten kuule eroja transistorivahvistimissa, cd-soittimissa enkä välijohdoissa. Alkuvuosina vaihdoin muutaman soittimen lähinnä epävakaan toiminnan vuoksi, mutta en kuullut silloinkaan eroja äänen laadussa. Mutta silloin kylvettiin myös ensimmäiset epäilyksen siemenet. Voin siis aloittaa erojen kuulemisen taas päivittämällä sitten äänirasian, vaihtamalla putkiriaan ja jopa kokeilemalla, onko lasinen levylautanen sen 99 euron arvoinen. HIFIMAAILMA 4/2012 81. Muistan miten Philips-kelanauhurin vaihto Tandberg-isokelaiseen toi hymyn huulille. Niinä vuosina myös luin ensimmäiset subjektiiviset jutut äänentoiston eroista, uskomatta niitä. Hankin kyllä asialliset ja kohtuuhintaiset liittimet, mutta vain varmistaakseni kontaktin, en soundin takia. Onneksi ne jutut olivat enimmäkseen ulkomaisessa lehdistössä. Miten kaipasinkaan sitä Tandbergia. Sitten tuli cd. Yamaha dvd, Behringer 2030 Aktiivit sekä Creeketunen
Entä hinnan noustessa? Vertailussa laadukkaat hifikuulokkeet Kohtuuhintainen lattiakaiutin: Boston Acoustics A360 Kuulokekuuntelua ei huoneakustiikka vaivaa ja saa kuunnella niin kovaa kuin haluaa. TU L O S SA SEU RAAVAS SA NUMEROSSA HIFImaailma H IFI MA AILMA 5-6 /2 01 2 I LMESTYY K E S Ä K UU N ALU SS A Kesän valoisiin öihin Optoma HD23 videoprojektori Kolme kuumaa 55-tuumaista LED-LCD-uutuusmallia kriittisessä testissä. Suurten laatutelevisioiden vertailu: Onko kasvaneelle valoteholle katetta? Vertailussa myös kaksi edullista ja kaksi hieman kalliimpaa kuulokevahvistinta. Paraneeko ääni erillisellä kuulokevahvistimella. Vertailussa viisi huippukuuloketta mielenkiintoisessa 300-400 euron hintaluokassa, missä voi odottaa jo sangen korkeaa laatua. Tuned by Ken Ishiwata Onko kultakorvan virityksellä merkitystä? JBL Studio 5 -sarja kompressiotorvilla Odotetun uutuussarjan kaikki mallit testissä! Jättiraportti: Munchen Highend 2012 Ensitestissä: Profel Nuovo Gamba Subwoofer Anti-Modehuonekorjaimella Italian highendkauneutta: Opera Callas Kaksi diskanttia edessä ja kolme takana! Tilaa Hifimaailma helposti netistä: www.hifimaailma.fi 82 HIFIMAAILMA 4/2012
1980 euroa EAR 864, putkietuvahvistin, sis. hinnat ilman äänivartta. Lähes kaikki EAR/Yoshino -tuotteet kuunneltavissa Sound Factor -myymälässä Tampereella. 8950 euroa Avid Diva II SP, svh. sis. 2490 euroa atcloudspeakers.co.uk. 2690 euroa Marantz UD5005 Blu-ray / universaali -soitin, svh. Analogiatoistosta nautit kokonaisvaltaisesti ! You can trust your EAR's! ear-yoshino.com Valikoimastamme poimittua: EAR 834L black, putkietuvahvistin, RCA, svh. 5490 euroa (ilman phonoastetta 4200 euroa) EAR 912, referenssi putkietuv. Kysy myös kotikuuntelua! Acoustic Plan, Amphion, Analysis Audio, Art Audio, ATC loudspeakers, Audiodesksysteme Gläss, Audio Exklusiv, Avalon Acoustics, Avantgarde Acoustic, AVID Hifi, Blumenhofer Acoustics, Cambridge Audio, Convergent Audio Technology, EAR/Yoshino, Eminent Technology, Feickert Analogue, Grandview, Harbeth, Helius Design, J.C.Verdier, KEF, Kondo Audio Note, Kuzma, Lavardin, LFD Audio, Linn, Living Voice, Marantz, MIT Cables, Miyajima laboratory, Monitor Audio, Nitty Gritty, Optoma, Pathos, Penaudio, Raysonic Audio, Rega, Rockport Technologies, Shelter, Spendor, Townshend Audio, ZYX Maahantuonti: Ultimate Audio, PL172, 33101 Tampere, +358400271275, info@ultimateaudio.fi Maahantuonti ja myynti: Sound Factor, Rautatienkatu 22, 33100 Tampere, +358407601247, info@soundfactor.fi designed by Ken Ishiwata It's easy as ATC... ATC CDA2 CD/DAC/Pre -yhdistelmälaite, svh. 3490 euroa Marantz NA7004, täysiverinen verkkomusiikkisoitin, svh. 1395 euroa EAR 834L Deluxe, putkietuvahvistin, RCA, svh. 2100 euroa EAR 868PL, putkietuv. phonoaste, RCA/XLR svh. 469 euroa Sound Factorin huhti-toukokuun pakettihinta vain 890 euroa! ATC SIA2-150 Integroitu stereovahvistin, 150W/ch@8Ohm, svh. sis. 1700 euroa Huom. referenssi phonoaste, RCA/XLR, svh. huippuluokan phonoaste, RCA/XLR, svh. 849 euroa Sound Factorin huhti-toukokuun markkinahinta vain 699 euroa! Tilaa Marantz-tuotteesi SoundFactorilta! ATC SCM20 SL Black Ash passive, svh. 3490 euroa Townshend Audio Rock 7, svh. 4990 euroa / pari ATC P1 Dual Mono -pääte, Class AB 150W@8Ohm, svh. 3100 euroa Kuzma Stabi S, svh. 599 euroa Marantz NR1402 5.1 "slimline" AV-viritinvahvistin, svh
Toimii huippuluokan DA-muuntimena ja digitaalisena esivahvistimena. RCA ja XLR-lähtöliitännät. Lisävarusteena langaton Bluetoothmoduuli. Kaikki tuotteet saatavana mustana ja hopeisena Lisätiedot ja jälleenmyyjät: www.highendstudio.fi - info@highendstudio.fi - puh. Tablet ja älypuhelin-ohjaus. Azur 651 series á 699 DacMagic Plus 549 651A integroitu vahvistin ja 651C CD-soitin kuulostavat selvästi hintaluokkaansa paremmalta! Vahvistimen USB-liitäntä mahdollistaa loistavan äänenlaadun myös tietokoneesta. 24bit/384kHz ylinäytteistävä DA-muunnin, kuulokevahvistin ja esivahvistin yhdessä kuoressa! Erinomainen kumppani myös aktiivikaiuttimille. 24bit/384kHz ylinäytteistys. Asynkroninen USB-liitäntä sekä optinen ja koaksiaalinen tulo. RCA-lähtöliitännät. 851A integroitu vahvistin ja 851C CD-soitin tuovat high-end äänentoiston maltilliseen hintaluokkaan. 09 455 3685. 12004 6 414881 873440 187344-12-04 PAL.VKO 2012-22 www.cambridgeaudio.com DacMagic 100 329 Azur 851 series á 1599 DacMagic 100 DA-muunnin nostaa digitaalisten lähteiden äänenlaadun uudelle tasolle. CD-soitin toimii myös korkeatasoisena DA-muuntimena ja digitaalisena esivahvistimena! StreamMagic 6 999 Digitaaliset musiikkitiedostot ja nettiradiokanavat huippulaadukkaasti toistava striimeri