H IF IM A A IL M A 4|2 20 MOBIILI MONITOIMISOITIN FIIO M11 MUUNTIMET MUKAAN EARMEN TR-AMP & IFI HIP-DAC PERINTEITÄ VAALIVA VAHVISTIN LUXMAN L-505UX MARK II ELECTROCOMPANIET ECI 80D INTEGROITU VAHVISTIN DIGIMAUSTEELLA 04|2020 11,90 € HIGHEND | SROLL EPIGRAM -VAHVISTIN | GENELEC 8351B SAM + W371A -KAIUTTIMET | ISOACOUSTICS GAIA -KAIUTINTASSUT | HIGHEND
/tilaa PÄÄTOIMITTAJA Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. Ne alkavat pitkittyneessä käytössä usein painaa tai hiostaa. Kuulokkeet ovat kuitenkin olosuhteiden pakosta se järkevämpi tai ainakin työympäristössä sosiaalisesti hyväksyttävämpi keino luukuttaa musiikkia. www.hi maailma. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia. Jollekin mukava korvakaiutin voi istua täysin väärin toiselle, jolloin sen vaimennuksen ylivertaisuudella tai suloisella soundilla ei ole pätkän vertaa väliä. Harvoin nämä kaksi ominaisuutta osuvat samoihin kuulokkeisiin, ja pahimmillaan soppaan pitää vielä lisätä tehokas vastameluvaimennus. Luuriveikkoja tullaan häiritsemään vähemmän kuin muita. Hi maailma kuuluu EISAn hi ja kotiteatteriäänentoistopaneeliin. Joillekin kunnon työpaikkaympäristö on edellytys sellaiselle mielentilan muutokselle, joka tarvitaan asioiden tehokkaaseen hoitoon. Avokonttorissa kuulokkeet eivät pelkästään aktiivisesti vaimenna ulkopuolisia ääniä. Ennen nykyistä etätyöepisodiakin osa työkavereistani oli siirtynyt vapaaehtoisesti kotitöihin Arabian-konttorin remontin vuoksi. Kuuloke-ehdotus kaikessa töksähtävyydessään ei varsinaisesti ollut täysin tyrmättävä. Totuttelu uuteen normaaliin (inhottava sanapari) kuulokekuuntelijana voi lähteä liikkeelle mahalaskulla, jos välineet eivät ole kunnossa. puh. vuosikerta, 8 numeroa vuodessa Hi maailma on arvostetun Expert Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Kuten Jussi Arviokin kolumnissaan sivulla 37 kertoo, suosin myös itse useimmiten kaiutinkuuntelua. www.eisa.eu” PÄÄKIRJOITUS MAURI ERONEN | PÄÄTOIMITTAJA MELUPAKOLAISET Pakotettu etätyöskentely asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan työolosuhteiden kannalta. ULKOASU Antti Pihlajaniemi AVUSTAJAT Jussi Arvio | Jaakko Eräpuu | Matti Hermunen | Heikki Kivelä | Matti Komulainen | Mikael Nederström | Kari Nevalainen | Pekka Tuomela KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki KULUTTAJAMYYNTI Riitta Elovaara PAINOPAIKKA MDM Print ISSN 1796 6507 ASIAKASPALVELU asiakaspalvelu@fokusmedia. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Tilanne on paha silloin, kun työpaikka tai kotitoimisto ei kumpikaan tarjoa rauhaa. Jotkut pitävät kotia itse valittuine työvälineineen vaatimuksena luovalle toiminnalle. Olen kuullut kuulokekuplissaan eläviltä tarinoita, että parhaimmillaan niillä on rakkaita työkavereita hätyyttävä vaikutus. 14. Yksikin kertoi seinänaapurista, jonka asunnosta kuuluvan tasaisen jumputuksen takana oli lasten trampoliini. Hyvin vaimentavat kuulokkeet, varsinkin jos niillä samaan aikaan kuuntelee musiikkia, luovat käyttäjälleen parhaimmillaan aivan oman maailmansa, joka parantaa keskittymistä. Kaikki eivät pidä kuulokkeiden käyttämisestä. Aikakauslehtien liiton jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.hi maailma. Asiasta mainittuaan trampoliiniasunnon isäntä oli ehdottanut, että hän hankkisi kärsivälle naapurilleen vastamelukuulokkeet. Kompromisseja on siis takuulla tiedossa.. On eri asia hankkia äänenlaadultaan parasta mahdollista herkuttelukuuloketta kuin mallia, jota jaksaa pitää päässä tuntikaupalla. Kenellä työpiste koostuu läppäristä ja olohuoneen sohvalla röhnötyksestä, kenellä ergonomisesta työpisteestä omassa huoneessa. 020 7354 130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/ min
Hiljalleen ja harkitusti päivittyvän mallisarjan linja säilyy muuttumattomana vuodet läpeensä. 52 KUUKAUDEN TARVIKE: ISOACOUSTICS GAIA -KAIUTINTASSUT Kaiutinkotelon resonansseihin pureva teknotassu hämmästytti Arvion. Sitä kutsutaan bassokaiuttimeksi, mutta todellisuudessa se päihittää monet subwooferit niin ulkomitoillaan kuin suorituskyvylläänkin. 46 16 38. VAKIOT 03 PÄÄKIRJOITUS 06 TUOTEUUTISET 30 TALLENTEET 37 KOLUMNI 64 LEVYVALIOT 67 TULOSSA SISÄLTÖ RAPORTTI 54 RESSU REDFORDIN STUDIO Kaikille tuttu Ressu Redford on paitsi laulaja ja tv-juontaja myös monialainen tuottaja, äänittäjä ja studioyrittäjä. 32 ELECTROCOMPANIET ECI 80D -INTEGROITU VAHVISTIN Norjalaisen Electrocompanietin vahvistimessa näkyy vahva historia ja uskottava tatsi tähän päivään. 46 LUXMAN L-505UX MARK II -INTEGROITU VAHVISTIN Vuonna 1925 perustettu Luxman vaalii arvojaan. Erikoisuutena integroidussa on kaksisuuntainen bluetooth. Vierailimme hänen studiollaan Turussa. Hyvin vaimentava vastamelukuuloke eristää musiikinkuuntelijan omaan kuplaansa. 43 SILLÄ KORVALLA: SROLL EPIGRAM -INTEGROITU VAHVISTIN Tšekkiläinen Sroll ei leveile mallistonsa laajuudella. 58 USB-DAC/KUULOKEVAHVISTIMET EARMEN TR-AMP & IFI HIP-DAC Vaikka monet puhelimet pystyvätkin ajamaan vaivatta matkakäyttöön tarkoitettuja tulppakuulokkeita, voi mobiilin kuulokevahvistimen lisätehosta ja kunnon da-muuntimesta olla hyötyä hifikuulokkeilla. HIGHEND 38 HERMUSET: GENELEC W371A SAM -BASSOKAIUTIN & 8351B SAM -KAIUTTIMET Genelecin W371A on jotain ihan muuta. VERTAILU 16 LANGATTOMAT VASTAMELUKUULOKKEET 200–400 € Etätoimistojen ja avokonttoreiden häiriötekijät heikentävät työtehoa. TESTI 10 FIIO M11 -MOBIILISOITIN Kannettavat musiikkisoittimet ovat jääneet marginaaliin älypuhelimien yleistymisen myötä, mutta FiiOn mobiilisoitin on monipuolinen ja suoriutuu hyvin. Määrän sijaan se panostaa laatuun, mikä näkyy poikkeuksellisen tasokkaana lopputuotteena
06 Norjalaisvalmistaja Electrocompaniet on päivittänyt Classic-mallisarjansa kaksi integroitua vahvistinta. mukana tulevat spotify connect, tidal, qobuz, airplay, bluetooth, nettiradio ja dlna.. PIRISTÄVÄ PIKKU-FINKKI HINTA 4 999 € (ECI-6 MKII) / 6 490 € (ECI-6DX MKII) LISÄTIEDOT ELECTROCOMPANIET.COM & JJHIFI.FI HINTA NOIN 10 000 € LISÄTIEDOT FINKTEAM.COM & JT-AUDIO.FI digimoduuli päivittää eci-6 mkii:sta striimaavan eci-6dx mkii:n. Valmistajan esikoinen WM-4 oli 135 kilogrammaa painava kolmitiemalli, pikkuveli Borg puolestaan hieman kevyempi kaksitielattiamalli vain 10 tuuman bassoäänisellä. Koteloa on lisäksi jäykennetty. Nyt lanseerattu Kim on selvästi alasskaalattu kaksitiekaiutin omalla erikoisella jalustallaan. Muita teknisiä tietoja ei vielä tätä kirjoitettaessa ollut annettu julkisuuteen. Modulaarinen rakenne mahdollistaa digimoduulin lisäämisen, jolloin ECI-6 MKII:sta tulee striimaava ECI-6DX MKII kahdella optisella ja koaksiaalisella digitulolla, yhdellä asynkronisella usb-tulolla sekä verkko-ominaisuuksilla, kuten Spotify Connect, Tidal, Qobuz, AirPlay, bluetooth, internet-radio ja dlna. Pääteasteen antoimpedanssi on <0,02 ohmia, vaste 1–150 000 hertsiä, kanavaerotus >120 desibeliä, thd (20–20 000 Hz) <0,004 % ja maksimi piikkivirta yli 100 ampeeria. Kotelo on bassorefleksi. Uudestaan tulkitut vahvistimet ovat ECI-6 MKII ja ECI6DX MKII. Oppia on otettu valmistajan omasta ECI 5 MK II -vahvistimesta, jonka virtalähdettä on parannettu. Ennakkotietojen perusteella hinta jalustoineen on 10 000 euron paikkeilla. Myös esivahvistinmoduuli on kehittyneempi, ja siinä on nyt sekä rcaettä xlr-ulostulo. INTEGROITUJA VAHVISTIMIA VUONOJEN MAASTA FinkTeamin uusi Kim on yksi niistä kaiutinuutuuksista, jotka olisi esitelty virallisesti tänä keväänä Münchenin Highend-messuilla, jos ne olisi järjestetty. Molemmat ovat järeitä, 20 kilogrammaa painavia tehokkaita integroituja vahvistimia 2 x 125 watin tehoilla kahdeksaan ohmiin (200 wattia neljään ohmiin). Myös kotelon sisälle on asennettu resonanssivaimentimia. Kuten muissakin valmistajansa kaiuttimissa on Kimissäkin FinkTeamin erikoisuus eli poikkeuksellisen pitkä amt-nauhadiskantti sekä talon oma bassoääninen, mutta tällä kertaa vain 8-tuumainen sellainen. Kaiuttimen seinämät ovat voileipärakenteiset välissään vaimennusainetta. Myös softapuoli on uusi, kuten on myös etulevyn design. Tuloksena on kuulemma tukeva ja dynaaminen vahvistin, joka pitää kontrollissaan valtaosaa markkinoilla olevista kaiuttimista, lupaa valmistaja
A-S1200 tulee hopeapinnoitetuilla laitetassuilla, runsailla tuloliitännöillä (4 x rca, 1 x main, phono mm/mc) ja annoilla (rec out, pre-out, remote i/o). Alustavien tietojen mukaan Luxman D-03X tullee maksamaan loppukäyttäjälle noin 4 000 euroa. Pyörittimenä on huolellisesti kotelolla suojattu Luxmanin oma mekanismi, sen viimeisin versio. Jokainen malli on saatavana mustana tai hopeisena, mustilla pianolakatuilla kyljillä. Luxman tarjoaa harrastajille uutta levysoitinta tuoreimmilla teknisillä ominaisuuksilla. Da-muunnin on kaksoismono Texas Instrumentsin PCM1795-lastuilla ja pääteasteen konfiguraatio balansoitu ja balansoimaton. Neljällä Bulk Pet -moodilla pääsee optimoimaan hi-res-tiedostojen siirtoa. usbdac tukee hires-formaatteja 384 kilohertsiin asti.. TUOTEUUTISET 07 Yamaha on juuri tuonut markkinoille kolme uutta A-S-mallisarjan integroitua vahvistinta. A-S3200 taas lisää pakettiin 5000-sarjan laitetassut, huippukondensaattorit, messinkiruuvit ja kullatut ofc-kupariliittimet lohkokondensaattorille, suuremmat mittarit sekä kahdet xlr-liittimet. Uutuusmallit ovat A-S1200, A-S2200 ja A-S3200 (kuvassa). Hiljattain lanseerattu Luxman D-03X ottaa mallia highend-malli D-05u:sta ja soittaa niin mqa-cd-levyjä kuin mqa-tiedostoja 24-bittisenä (usb, koaksiaalinen, optinen). Vahvistin painaa 22 kilogrammaa, kaksi muuta vielä hieman enemmän. Tarkemmat Suomen hintaja saatavuustiedot eivät tätä kirjoitettaessa olleet vielä selvillä. luxman d-03x soittaa niin mqacd-levyjä kuin mqa-tiedostojakin usbja s/pdif-liitännöistä. Esikuvansa tavoin jokainen A-S-sarjan vahvistin on suunniteltu huolellisesti huomioiden pienimmätkin yksityiskohdat kotelon sisällä, kertoo valmistaja. CD-SOITIN LUXMANIN TYYLIIN HINTA NOIN 4 000 € LISÄTIEDOT LUXMAN.FI Usb-tulo tukee 32-bittisiä 384 kilohertsin pcm-tiedostoja ja 5,64 megahertsin dsd:tä. A-S2200:ssa puolestaan on täysin balansoitu kytkentä, hopeapinnoitetut messinkitassut, diskreetti kuulokevahvistin ja muuten samat liitännät mutta täydennettynä xlr-liitännällä. Vintage-tyyliset tasomittarit ja ikoniset nupit etupaneelissa saavat uudet vahvistimet näyttämään kieltämättä tyylikkäiltä. Koaksiaalinen ja optinen otto päästää läpi 24-bittiset 192 kilohertsin signaalit. Jokaisella näistä on useita tärkeitä yhteisiä ominaisuuksia 5000-lippulaivamallien kanssa mukaan lukien häviöttömät rengassydänmuuntajat, mekaaninen maadoitus ja paksut maajohdot. UUSIA INTEGROITUJA YAMAHALTA HINTA 2 099 € (A-S1200) / 3 099 € (A-S2200) / 5 650 € (A-S3200) LISÄTIEDOT FI.YAMAHA.COM Lisääntynyt musiikin suoratoisto ei ole poistanut cd-soittimen tarvetta. Dekoodaustila ilmenee ledinäytöstä; studio: sininen, autenttinen: vihreä, renderoija: punainen/violetti
Digiotot löytyvät kahden koaksiaalisen ja kahden optisen sekä hdmi arcin muodossa, ja analogipuolella tarjolla on levysoitinotto sekä yksi rca-linjatulo. Lyngdorfin oma RoomPerfect-huonekorjaus on myös tarjolla akustoinnin helpottamiseksi. Merkittävästi edullisempi Basic V2 on pelkkä phono-esivahvistin suurin piirtein samoilla ominaisuuksilla kuin Balance V2. Clearaudio Basic V2 on jo saatavilla Suomessa hintaan 990 euroa, mutta Balance V2:n hinta ja saatavuus ei tätä kirjoitettaessa ollut vielä selvillä. Riaa-piirissä on subsonic-suodin. HYBRIDIVAHVISTIN KAIUTINSPESIALISTILTA HINTA 2 999 € LISÄTIEDOT: MAGNAT.DE & AUDELEC.FI. Kyseessä on joustava ja pieni (10 x 30 x 26 senttimetriä) vahvistin valmistajan omalla digivahvistintekniikalla sekä riittävällä määrällä analogisia ja digitaalisia tuloja, kuten phono, usb ja hdmi (earc/cec). Niistä Balance V2 (kuvassa) on esivahvistin, tarkka (±0,1 dB) riaa-aste ja kuulokevahvistin balansoidulla kaksoismonopääteasteella ja omalla virtalähteellä. Lyngdorf TDAI-1120 on juuri tullut saataville Suomessa. RV 4:n ideana on yhdistää suopea analoginen stereoääni ja digimaailman tuoreimmat ilonaiheet, kuten Burr-Brownin 24-bittinen 192 kilohertsin da-muunnin koaksiaalisella ja optisella tulolla sekä bluetooth 4.0 aptx:llä. Voimakkuudensäätimen ansiosta sen voi kytkeä suoraan vaikkapa aktiivikaiuttimeen. Laitteen sanotaan tekevän automaattisesti sähköisen sovituksen lähes mille tahansa markkinoilla olevalle äänirasialle. Matkalla tehoasteelle signaalitiellä on vain häviöttömiä WIMA-kondensaattoreita. Laitteen voi joko antaa tehdä rasiasovituksen automaattisesti tai tehdä sen itse käyttämällä asetusvaihtoehtoja. Kytkimellä pääsee valitsemaan asetukset joko mmtai mc-äänirasialle. Ohjelmalähteen valinnan releet ovat kuulemma korkeinta laatua. Vahvistin irrottaa Sankenin päätetransistoreista 150 wattia jatkuvaa tehoa. Sekä xlrettä rca-liitännät löytyvät. Striimausta ja monihuonekäyttöä varten on Spotify Connect, Roon, AirPlay 2, vTuner, Chromecast ja dlna sekä tietysti wifi ja bluetooth. Valmistajan mukaan audiofiilitason äänenlaadun takeena on etuasteen kaksi venäläisvalmisteista, pareittain valittua E88CC-putkea, joita molempia on poltettu sisään 60 tuntia. Magnat RV 4 on juuri tullut saataville Suomessa. Vahvistin oikeastaan jatkaa siitä, mihin sen edeltäjä RV 3 jäi. Levysoittimien omistajia ilahduttaa erilliset tulot mmja mc-äänirasioille (riaa-piiri on toteutettu laadukkailla opareilla). Piikkitehoa RV 4:ssä on 500 wattia. 08 Clearaudion malliston puolivälin Basicja Balance-phonoasteista on nyt olemassa V2-versiot. Tehoa TDAI-1120 tarjoaa 2 x 120 wattia neljään ohmiin ja 2 x 60 wattia kahdeksaan ohmiin. Mikrofoni ja jalusta tulevat mukana. CLEARAUDIO PARANTELI LEVYSOITINESIVAHVISTIMIAAN HINTA 990 € (BASIC V2) LISÄTIEDOT: CLEARAUDIO.DE & HIFIGURU.FI Lyngdorfin uusi TDAI-1120 on tavallista kompaktimpi integroitu vahvistin monipuolisilla striimausmahdollisuuksilla. LYNGDORFILTA UUSI VAHVISTIN–MEDIASOITIN HINTA 1 999 € LISÄTIEDOT: LYNGDORF.COM & TUR-PEX.COM Magnat on tuonut markkinoille uuden integroidun RV 4 -vahvistimen putkitoimisella tuloasteella ja Sankenin päätetransistoreilla
Kaikki tietämisen arvoinen autojen rakentelusta. Intohimona vanhat, kauniit tavarat. Lukuiloa kesään!. Äänenja kuvantoiston koko kirjo. Jenkkiautoharrastajan luottokaveri. Liikunnan ja hyvinvoinnin erikoislehti. Kauniita kotijuttuja ja ihania sisustusideoita. Eniten testejä ja uutuuksia. Tinkimätöntä journalismia pelaamisen maailmasta. Tilaa kätevästi: fokusmediatilaus.. /kesa Nyt 6 kk 24 90 + lahja! Vietätpä kesääsi kotona, puutarhassa tai autotallissa, tilaa kesälukemista tarjoushintaan! Ilahduta itseäsi tai tilaa lehti vaikka lahjaksi
TEKSTI HEIKKI KIVELÄ | KUVAT JA MITTAUKSET MAURI ERONEN 10. MONITOIMISUUTTA MOBIILILUOKASSA TESTI | FIIO M11 -MOBIILISOITIN KANNETTAVAT MUSIIKKISOITTIMET OVAT JÄÄNEET MELKO LAILLA MARGINAALIIN ÄLYPUHELIMIEN YLEISTYMISEN MYÖTÄ, MUTTA KATEGORIALLA ON SILTI ANNETTAVAA. HYVÄ ESIMERKKI TÄSTÄ ON MONEEN PYSTYVÄ FIIO M11
L ähes kaikkialle taskussa kulkeva älypuhelin on luultavasti ottanut päävastuun musiikin toistosta monen liikkuvaisen ihmisen elämässä. Saimme testattavaksemme valmistajan kahdeksasta soittimesta koostuvan sortimentin parempaan puoliskoon kuuluvan, kohtuulliset 459 euroa maksavan M11-mallin. Laitteen lasisen päällyspuolen kattaa lähes tyystin peruslaadukas 5,15 tuuman kosketusnäyttö melko ohuine kehyksineen, eikä mukana ole fyysisiä navigointipainikkeita. Liittimet sijaitsevat alasivulla, ja viimeistään ne kertovat, että kyseessä on askelta pitemmälle mietitty kokonaisuus. APPLE IPHONE SE:HEN JA MACBOOK AIRIIN VERRATTUNA ÄÄNENTOISTO OLI KAUTTAALTAAN RIKKAAMPAA RESOLUUTION, DYNAAMISEN TARKKUUDEN JA ÄÄNEN LUONTEVAN SOLJUVUUDEN SARALLA NÄYTTEESTÄ RIIPPUMATTA. M11:n mukana toimitetaan usb-latauskaapeli, 3,5 mm – s/pdif -koaksiaaliadapteri sekä silikoninen suojakuori, joka osoittautui soitinta käsitellessä erittäin fiksuksi lisävarusteeksi. Ensinnäkin se estää painavahkoa laitetta lipsumasta käsissä mutta myös suurella todennäköisyydellä suojaa sen teräviä kulmia, jos soitin sattuu vahingossa putoamaan lattialle. Lataukseen ja tiedonsiirtoon käytettävän usb type-c -liitännän ja perinteisen 3,5 millimetrin kuulokeliitännän lisäksi mukana on myös harvinaisemmat 2,5:n ja 4,4 millimetrin balansoidut liitännät – mutta ei laadukkaissa hifikuulokkeissa yleisesti tavattavaa 6,3 millimetrin liitäntää. Toisaalta olemassa on takuulla käyttäjiä, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat ja arvostavat mobiilimpia ratkaisuja mutta samalla kaipaavat niiltä pariakin pykälää pystyvämpää teknistä suorituskykyä. Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että monen perusluurin suunnittelussa tehdään lukusia kompromisseja, jotka eivät varsinaisesti ainakaan paranna laitteen äänentoistokykyjä. Näihin tarpeisiin on vastannut markkinoilla vuodesta 2007 toiminut kiinalainen FiiO, joka on tullut tunnetuksi ennen muuta melko edullisista mutta toimivista kannettavista musiikintoistoratkaisuistaan sekä kuulokkeistaan. Jää jokaisen käyttäjän itsensä puntaroitavaksi, missä määrin M11:tä haluaa käyttää perinteisen älylaitteen tavoin esimerkiksi netin selaamiseen – se nimittäin onnistuu suoraan paketista wifin avulla. Tämä on sinänsä monipuolisen laitteen yksi ainoa puute, sillä se pakottanee monta perushifikuulokkeiden omistajaa joko erikoiskaapelin tai adapterin hankintaan ja käyttöön. YKSINKERTAISESTI ÄLYLAITE FiiO M11 on käytännössä melko lailla nykyaikaisen älypuhelimen näköinen ja kokoinen kapistus, jonka erikoisuudet kuitenkin paljastuvat nopeasti pakkauksesta pois otettaessa. Yksi keskeisimmistä esimerkeistä on 3,5-millimetrisen kuulokeliitännän pois jättäminen, mikä omalta osaltaan kertoo siitä, että älylaitteen ominaisuuksia puntaroidessa musiikintoiston painoarvo ei liene kärkipäässä. TESTI 11. Tehdasasenteisesti mukana on myös valmistajan oma, varsin käyttökelpoinen soitto-ohjelma, tiedostonsiirtoapuri, Chrome-selain sekä muutama yksinkertainen Android-apuohjelma. Yläsivulla oleva näppäin toimii virtojen kytkentään ja laitteen herättämiseen. Ottaessamme laitetta käyttöön aloitusnäkymässä oli suoraan valmiiksi asennettuna muun muassa Tidal, Spotify, Roon sekä Bandcamp. Laitteeseen voi ladata myös muita sovelluksia Googlen Play Storesta kirjautumalla palveluun, vaikka valmistaja sivuillaan toisin kertookin. Oletettavaa on, että esimerkiksi FiiO Music -soitto-ohjelma pelannee M11:ssä halki laitteen teoreettisen käyttöiän, M11:tä ohjataan laitteen vasemmassa kyljessä sijaitsevilla painikkeilla: ylimpänä toisto ja pysäytys, välissä kultainen pykälittäin etenevä äänenvoimakkuuden rullasäädin ja alla raidanvaihto eteen ja taakse. Älyluuriin verrattuna M11 on muutamia millejä turpeampi joka suuntaan, ja sen reilu 200 gramman massa on myös ikään kuin uskottavampi. OMINAISUUDET OMASSA SARJASSAAN Samankaltaisuudet älypuhelimien kanssa ovat ennen muuta ulkonäön ja designin puolella, mutta yhteneväisyyttä tuo myös laitteen Android 7.0 Nougat -käyttöjärjestelmä, joka alkaa tosin olla jo hiukan iäkäs, sillä se julkaistiin alkujaan jo vuoden 2016 loppukesästä. Toisaalta esimerkiksi 4,4-millimetrinen balansoitu liitäntä voi olla mukana myös tulevaisuutta ajatellen, sillä onhan sen yleistymistä ajanut viime vuosina muun muassa japanilaisjätti Sony. Sen kohdalla kävi melko nopeasti selväksi, että kyseessä on paljon ketterämpi vekotin kuin mitä pintapuolisesti luulisi. Sen sijaan laitteen päällä on virtapainike ja kyljessä toistoja raidanvaihtonäppäimet yhdessä äänenvoimakkuuden rullasäätimen kanssa
4. Audio-valikosta määritellään esimerkiksi äänilähtö ja sen gain. 1. Alimpana sijaitsevat virtuaaliset navigointipainikkeet ovat myös kytkettävissä pois näkyvistä. M11 TARJOAA kohtuullisesti säätövaraa. 5. M11:N PERUSNÄKYMÄ muistuttaa mitä tahansa Android-älylaitteen avausnäyttöä. 1. 2. DIGIFILTTEREITÄ ON valittavissa kuusi erilaista, mutta näiden käytännön vaikutus äänenlaatuun oli hankalasti arvioitavissa. 2. ALL TO DSD -ominaisuus pyrkii parantamaan äänenlaatua konvertoimalla kaiken pcm-datan dsd:ksi, mutta samalla se lisää laitteen virrankulutusta ja saa soittimen hieman kuumenemaan käytössä, kuten valmistaja varoittaakin. 5. Yksinkertainen näkymä kertoo toistettavasta kappaleesta kaiken olennaisen. 3. 3. 12. FIIO MUSIC -musiikkisoitin on perustoimiva ratkaisu tiedostojen toistoon joko puhelimen omasta muistista tai verkkopalvelimelta. 4
Fiion antosignaali vaimenee suhteessa enemmän kuin pitäisi hyvin hiljaisilla äänitystasoilla. TESTI 13. Kuulokelähtö (3,5 mm), 500 mV, tiedostotoisto Kuulokelähdön impedanssi, 1 kHz 1,0 Ohm Maksimiantojännite -33 Ohm 2,48 V (186 mW) -330 Ohm 2,55 V (20 mW) Häiriöetäisyys, A-paino 96 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 33 ohm 0,017/<0,001 % Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 330 ohm 0,016/<0,001 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd, 33 ohm <0,001/<0,001 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd, 330 ohm <0,001/<0,001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz, 33 ohm 81/81 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz, 330 ohm 90/90 dB Kanavatasapaino 0,0 dB Lineaarisuus, 16 bit, 1 kHz -70 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz 316 ps Kellon poikkeama, 20 kHz 11,0 ppm DA-MUUNNIN Linjalähtö (fixed), 1,9 V Häiriöetäisyys, A-paino 108 dB Pohjakohina 1000-10000 Hz -130 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 0,103/<0,001 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd <0,001/0,001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 84/84 dB Kanavatasapaino 0,0 dB Lineaarisuus, 16/24 bit -70 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz 316 ps Taajuusvaste kuulokeliitännästä 33 ohmin kuormalla eri suotimen asetuksilla. Impulssivaste low dispersion short delay(vasen) ja short delay sharp rolloff -suotimilla (oikea). Mittaukset tehtiin oletussuotimella ”sharp roll-off”. Impulssivaste slow roll-off(vasen), super slow roll-off(keskellä) ja short delay slow roll-off -suotimilla (oikea). (Short delay) Sharp rolloff (punainen), (short delay) slow roll-off (musta), super slow roll-off (sininen) ja low dispersion short delay (vihreä). Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri 500 millivoltin antotasolla 33 ohmiin. Mittaustulokset ovat hyvät lukuun ottamatta lineaarisuutta. Yhden kilohertsin harmoninen särö alenevalla tallennustasolla 33 ohmiin (punainen) ja kiinteällä linja-annolla 60 kilo-ohmiin (musta). MITTAUSTULOKSET FIION KUULOKEANNON 2,5 voltin maksimijännite riittää valtaosalle kuulokkeista hyvin. Kuuden valittavan digitaalisuotimen avulla voi vaikuttaa impulssivasteen lisäksi diskanttitoiston voimakkuuteen. Short delay -versiot suotimista ovat taajuusvasteeltaan identtisiä niiden perusversioiden kanssa. Alhainen yhden ohmin antoimpedanssi tarjoaa laajan yhteensopivuuden, ja toisto on häiriötöntä. Jitter-testissä ilmeni jonkin verran matalataajuisia komponentteja, mikä näkyy mittauskuvassa perussignaalin levenemisenä. Jitter linjalähdöstä. Impulssivaste oletussuotimella sharp roll-off. Käytännön haittaa tästä ei kuitenkaan pitäisi olla
Ensinnäkin M11 on käytössä hyväksi ja toimivaksi havaittu da-muunnin–kuulokevahvistin, joka mittaustulostenkin perusteella huolii kumppanikseen laajan kirjon erilaisia kuulokkeita, pois lukien oikeastaan vain äärimmäisen epäherkät mallit. Musiikkitiedostojen siirto onnistuu tosin myös joko langattomasti verkon yli tai hyödyntämällä micro sd -muistikortteja, jotka nostavat M11:n teoreettisen muistikapasiteetin neljään teraan. M11:n 3 800 milliampeeritunnin akku mahdollistaa yhdellä latauksella ominaisuuksista, toistomateriaalista ja -voimakkuudesta sekä kuulokkeista riippuen noin 9–48 tunnin yhtäjaksoisen kuuntelun. Joka tapauksessa tämän testin aikana esimerkiksi netin selailu Chromella ja Sennheiserin ohjainsovelluksen lataus ja käyttö onnistuivat kuitenkin täysin ongelmitta. Esimerkiksi MacBook Air tunnisti laitteen heti usb-kytkennällä, eikä käytössä ollut minkäänlaisia ongelmia. Tietystikin mobiilikäyttö eli kuuntelu akun varassa reissun päällä onnistuu, mutta M11 on myös oivallinen apuväline työpöytäkäyttöön ja miksei erillissarjan osaseksikin. Apple-tuoteperheen laitteisiin tottuneelle M11:n käyttö vaati oikeastaan vain vähän totuttelua, eikä vehkeen riisutussa toimintalogiikassa ollut juuri ihmeteltävää. mutta erinäiset turvallisuuspäivitykset ja muiden sovelluksien toimivuus Android 7.0:ssa voi olla pitkällä tähtäimellä kyseenalaisempaa. Valinta tehdään käyttöliittymän audioasetuksista. Yleisellä tasolla M11 suoriutui kuulokekuuntelusta moitteettomasti. Esimerkiksi Apple iPhone SE:hen ja Macbook Airiin verrattuna äänentoisto oli kauttaaltaan rikkaampaa resoluution, dynaamisen tarkkuuSoittimen 3,5-millimetrinen anto on yhdistetty analoginen kuuloketai linjatasoinen lähtö tai mukana seuraavalla adapterilla digitaalinen s/pdif-lähtö. MONIPUOLISEEN KÄYTTÖÖN FiiO M11:n varsinainen pihvi on siinä, että se on soittimena periaatteessa paljon monipuolisempi kuin mitä ehkä aluksi ajattelisi. Sisäänrakennettua tallennustilaa laitteessa on 32 gigaa. Kuulokkeiden saralla testasimme M11:n muun muassa Sennheiser HD800S:llä, joiden 300 ohmin impedanssi ei varsinaisesti haitannut kuuntelua, vaikka kenties vääntöä olisi kaivannut himpun verran lisääkin gain-asetuksen ollessa valittavissa olevista kahdesta korkeampi. Niin, langaton kuuntelukin onnistuu luontevasti, sillä M11:ssä on sekä lähettävä että vastaanottava bluetooth – joka sekin on jo hiukan vanhahtavaa 4.2-versiota mutta toisaalta sisältää muun muassa aptx hd -tuen. Testissämme käytimme laitetta paitsi akun varassa toimivana mobiilisoittimena myös usb-liitännän kautta da-muuntimena sekä langallisin että langattomin kuulokkein, eikä akku tällä käytöllä päässyt missään vaiheessa loppumaan tyystin. 14. Sen sijaan 32-ohmiset Meze 99 Classicsit soivat jo äänenvoimakkuusasteikon puolivälissä tarvittavalla tanakkuudella. MacBook Airilta tiedostoja siirrettäessä soitin asennutti koneeseen Android-tiedostonsiirtosovelluksen, jonka käytössä ja toimivuudessa emme myöskään havainneet valittamista
Mitat (lxkxs) 70,5 x 130 x 15,5 mm Paino 211 g Näyttö 5,15” Käyttöjärjestelmä Android 7.0 (kustomoitu) Da-muunnin 2 x AK4493EQ Muisti 3 GB ROM / 32 GB RAM Muistikorttipaikat 2 x Micro SD (max. Vaikka ulkonäkö ja käyttöliittymä ovatkin tuttuja älylaitemaailmasta, ei M11:lle juuri löydy haastajia ainakaan puhelinmarkkinoilta – paremminkin niin, että sillä saralla mennään täysin eri suuntaan, paljolti ymmärrettävistä syistä. Sitä voikin suositella käyttäjälle, joka tarvitsee useampia ominaisuuksia pienessä paketissa. Se tarjoaa myös linjalähdön niin analogisena kuin digitaalisenakin säädettävällä äänenvoimakkuudella sekä toistaiseksi hiukan eksoottisemmat 2,5:n ja 4,4 millimetrin balansoidut kuulokelähdöt – muttei sitä ainakin toistaiseksi yleisintä 6,3 millimetrin liitäntää, mistä muodostuukin kokonaisuuden selkein puute. PALJON MAHDOLLISUUKSIA PIENESSÄ PAKETISSA FIIO M11 ON TARJOAMIENSA toimintojen ansiosta paljon tavallista mobiilisoitinta kehittyneempi ratkaisu. Toistettavaa musiikkia taas voi kaivaa joko suoratoistopalveluista, verkosta dlna:n avulla tai laitteen omasta muistista. Lähinnä käyttäjän helpottamiseksi mukana on myös eräänlainen pure music -tila, joka mahdollistaa pääsyn vain välttämättömimpiin asetuksiin ja FiiO Music -sovellukseen, mutta suorituskyvyn ja akunkäytön saralla emme todenneet tällä ominaisuudella olevan mainittavaa vaikutusta. Laadukkaat langattomat verkkoja toisto-ominaisuudet, kohtuullinen akunkesto ja testissämme hyväksi havaittu toimivuus ovat kuitenkin osoitus siitä, että M11 onnistuu kategoriassaan mainiosti, osin vanhahtavasta käyttöjärjestelmästään huolimatta. Usb-dac-tilassa käytettäessä tästä ei kuitenkaan sinänsä ole haittaa. Kotikäytössä M11:n voi liittää olemassa olevaan järjestelmään parillakin eri tavalla: joko analogisesti 3,5 millimetrin linjatasoisella tai samasta liitännästä lähtevällä digitaalisella koaksiaalisella liitännällä – ja valmistajan mukaan myös usb audio -lähtö onnistuu, joskin vain lisävarusteena saatavalla kaapelilla. M11 on paitsi monille eri kuulokemalleille sopiva kannettava soitin myös kuulokevahvistin ja usbtyöpöytädac. Flättisäädöt siis toimivat kaikissa tapauksissa parhaiten. Nimensä mukaisesti ominaisuus kääntää kaiken soittimen käsittelemän pcm-datan dsd64-muotoon, mikä tuntui lähinnä parantavan koko toistokaistan tarkkuutta, mutta toisaalta laite lämpeni ja virrankulutus kasvoi jossain määrin. Da-muunnoksesta vastaa kaksi AKM:n AK4493-sirua. Tuettujen formaattien lista on kattava sisältäen muun muassa dsd256:n, dxd:n, sekä yleisimmät pcm-muodot maksimissaan 384 kilohertsin näytetaajuudella ja 32 bitin syvyydellä – plus hävikilliset formaatit päälle. Taajuuskorjain toimi vieläpä siten hiukan erikoisesti, että tiettyä taajuusaluetta korostettaessa korjain ikään kuin kompressoi muuta kaistaa. io.com www.hi talo. TESTI. den ja äänen luontevan soljuvuuden saralla näytteestä riippumatta – erityisesti All to DSD -ominaisuus päälle kytkettynä. HYVÄ ÄÄNENLAATU JA SUORITUSKYKY | TANAKKA RAKENNE JA DESIGN | MONIPUOLISET OMINAISUUDET EI 6,3 MILLIMETRIN KUULOKELIITÄNTÄÄ | HIUKAN VANHA ANDROID-VERSIO + FIIO M11 Hinta 459 € Edustaja Hi talo Oy Lisätietoja www. M11 tarjoaa kuulokeharrastajan kannalta melko kattavan liitinarsenaalin ulottuen aina balansoidusta 2,5-millimetrisestä perinteisen 3,5-millimetrisen kautta 4,4 millimetrin balansoituun – mutta se konventionaalisin 6,3-millimetrinen puuttuu. 4 TB) Akku 3 800 mAh Liitännät 2,5 mm / 3,5 mm / 4,4 mm / usb type c / spdif Langattomat yhteydet 2,4/5 GHz wi , Airplay, FiiO Link, Bluetooth 4.2, DLNA, NAS Muuta Pikalataus, usb dac -ominaisuus, taajuuskorjain, silikoninen suojakuori Toiston räätälöimiseksi M11 tarjoaa musiikkisoittimessaan lisäksi 10-alueisen taajuuskorjaimen ±12 desibelin säätövaralla, mutta sen käytölle emme varsinaisesti kokeneet tarvetta
Siinä missä Dali ja FiiO astuvat ensimmäistä kertaa vastamelukuulokemaailmaan, ovat perinteikkäät AKG ja JBL lähtöisin kuulokeääntä paljon tutkineen Harmanin tallista. Hyvässä kuulokkeessa kun pitäisi yhdistyä tehokas melunpoisto, hyvä ääni ja luotettava bluetooth-yhteys. JA TOHTIIKO NIILLÄ KUUNNELLA MUSIIKKIA. Tässä hintahaarukassa on paljon valinnanvaraa myös kotihifikuulokkeissa, joten bluetoothin ja vastamelun toiminnallisuus on keskeinen pointti arvosteluperusteissa. TESTASIMME KUUSI LANGATONTA VASTAMELUKUULOKETTA. Joskin AKG on tällä hetkellä Samsungin omistuksessa. Sen viimeisin malli, huvittavasti nimetty Noise CancelAKG N700NCM2 BOSE NOISE CANCELLING HEADPHONES 700 DALI IO-6 FIIO EH3 NC JBL CLUB ONE SENNHEISER PXC 550-II 16. PUREVATKO VASTAMELUKUULOKKEET PUHISEVAAN TIETOKONEESEEN TAI ULKONA PÖRISEVÄÄN RUOHONLEIKKURIIN. Lähinnä kuulokevahvistimistaan tuttua FiiOa ja kaiutinvalmistaja Dalia lukuun ottamatta vertailun kuulokkeet tulevat tutuilta tekijöitä henkilökohtaisen kuuntelun sektorilla. RAUHAA TYÖSKENTELYYN VERTAILU | VASTAMELUKUULOKKEET 200–400 € TEKSTI, KUVAT & MITTAUKSET MAURI ERONEN VAIKKA JULKISEN LIIKENTEEN KÄYTTÖ ON VIIME AIKOINA VÄHENTYNYT, VOI ETÄTYÖKONTTORILLAKIN VALLITA MELUISAT OLOSUHTEET. V astamelukuulokkeen valinta aiheuttaa melkoisia haasteita. Lisäksi monitoimisissa kuulokkeissa käytön pitäisi sujua mahdollisimman intuitiivisesti ilman, että niitä tarvitsee ottaa päästä kesken kaiken. Valitsimme vertailuun kuusi suht tuoretta mallia 200:n ja 400 euron väliltä. Bose on ollut pitkään yksi suosituimmista vastamelukuulokevalmistajista
MELUNPOISTO VALOKEILASSA Yksikään vastamelukuuloke ei pysty täysin vaimentamaan vaikkapa remontin aiheuttamia lyhyitä ja teräviä häiriöääniä tai viereisessä pöydässä puhelimeen puhuvaa työkaveria. Kaikki tässä testatut mallit päästävät sen verran ilmaa läpi, että samanlaista erityksen tunnetta kuin Sony WH-1000XM3 -kuulokkeilla (Hifimaailma 7/2018) ei pääse syntymään. Kuuloketoiston ammattilainen tarjoaa valtavan repertuaarin malleja, ja nyt testattua PXC 550-II:ta lähimpänä ovat sen kotikuunteluun muotoillut mutta ominaisuuksiltaan lähes identtiset Momentum Wirelessit. ent aware. On myös kätevää, jos vastamelutoiminnon voi tarvittaessa helposti kytkeä joko kokonaan pois päältä tai käyttää kuulokkeiden ulkopuolisia mikrofoneja vahvistamaan ympäristön ääniä. Molemmissa on myös perinteinen ambient aware -tila, jossa toisto jatkuu. Tällainen tila löytyy kaikista paitsi FiiOsta. Vastamelutoiminnon teho voi yllättää kunnon kuulokkeita aiemmin kokeilemattoman. Niiden peittämiseksi kuulokkeilla täytyy lisäksi kuunnella musiikkia. Niistä kolme asetusta voi tallentaa kuulokkeen pikanäppäimestä suoraan valittavaksi. Niihin käytännössä puree pelkkä kuulokkeista soitettava kohina. Bosen sovelluksessa on valinta sille, muistavatko kuulokkeet viimeksi käytetyn asetuksen vai aktivoituuko täyden tehon vastamelutila käynnistettäessä. Olisi siis suotavaa, että ääntä jaksaa kuunnella pidemmän aikaa. VERTAILU 17. Onneksi nykymalleissa taustakohinan määrä ei ole merkittävässä roolissa, vaan älykäs elektroniikka osaa parhaimmillaan kumota ulkomaailman tasapaksun äänimassan melko äänettömästi. Kaikki kotelot ovat kovia ja vaikuttavat kestäviltä. Dalissa anc-toiminto täytyy napauttaa erikseen päälle, toinen painallus päästää osan ulkomaailman äänistä läpi. Bosessa kytkentä pitää tehdä puhelinsovelluksesta, sillä ohjelmoitavaan pikanäppäimeen valintaa ei voi tallentaa. Sennheiserissa on mekaanisella kytkimellä toteutettu kaksiasentoinen vastamelun ling Headphones 700, on tekniikaltaan melko lähellä aiemmin testattua QuietComfort 35 II:ta (Hifimaailma 5/2018) mutta uudella virtaviivaisemmalla designilla ja erilaisella akustisella rakenteella. Painikkeen pohjassa pitäminen taas kytkee vastamelutoiminnon kokonaan pois päältä. AKG:ssä vastamelutoimintoa ei voi kytkeä kokonaan päältä lainkaan. Näiden kahden väliltä pitää tehdä valinta puhelinsovelluksesta, jolloin yksi kuulokkeen painikkeista vaihtaa nopeasti valitun toiminnon ja perinteisen vastamelutoiminnon välillä. Testissä olevat mallit soveltuvat paremmin liikkuvampaan käyttöön. Toisaalta eipä testikuulokkeista yksikään pääse samalle tasolle vastamelun tehossa. Sennheiser ei kaivanne esittelyjä. Talk-thru-tila mykistää musiikin. Jälkimmäistä voidaan kutsua esimerkiksi nimellä ambient sound tai ambiKuulokkeiden taivuttelumahdollisuuksista riippuen kotelo on joko todella pieni (JBL) tai pinta-alaltaan suuri (Bose ja Dali). Dalia lukuun ottamatta kaikki aktivoivat vastamelutoiminnon automaattisesti virtojen päälle laiton yhteydessä. Bosen puhelinsovelluksesta vastamelutoiminnon tehoa voi säätää jopa kymmenportaisella asteikolla. Oletuksena käyttäjän omaa puheääntä vahvistetaan aina, kun vaimennustaso on alempi, mutta sovelluksessa on myös nelitasoinen (off, low, medium, high) self voice -valinta käyttäjän oman puheäänen vahvistukselle puhelinkeskustelun aikana. Tasainen tuulettimien humina, ilmanvaihtoputkien jyrinä ja liikennevälineiden jurnutus on helpompi pala. Muissa sen saa pois päältä, jolloin kuulokkeet vaimentavat ulkomaailman ääniä vain passiivisesti. Kuulokkeisiin on saatavilla lisähintaan (86 €) lataava kotelo, jolla luvataan 40 tuntia lisää kuunteluaikaa. Kaikkein tehokkaimmissa malleissa kuulokkeiden asettaminen korville saattaa ilmetä jopa epämiellyttävänä paineen tunteena. Samalla säästyy hieman akkua. AKG:n ja JBL:n talkthru-toiminto vahvistaa puhujan omaa ääntä, jolloin se kuulostaa vähemmän kumealta kuin tavallisessa ympäristön ääniä välittävässä tilassa
Ekvalisaattoria voi säätää monella eri taajuusalueella välillä ±6 desibeliä. 1. 2. Karkea taajuuskorjain mahdollistaa basson, keskialueen ja diskantin tasonsäädön. Yhden kuulokkeen pikanäppäimen voi määritellä vaihtamaan vastamelutila joko ympäristön ääniä läpi päästävän ambien aware -tilaan tai käyttäjän puhetta korostavaan talkthru-tilaan. Kuulokkeiden automaattisen virrankatkaisun ajastuksen lisäksi ne voi pakottaa sammumaan tunnin liikkumattomuuden jälkeen. 1. Jälkimmäinen mykistää kuulokkeiden toistaman äänen kokonaan.. BOSEN YLEISNÄKYMÄ kertoo muun muassa akun arvioidun käyttöajan ja vastamelutoiminnon tehoasetuksen. Asetuksista voi määritellä kuulokkeen pikanäppäimelle kolme vastamelun tehotasoa. AKG:N PÄÄVALIKOSTA näkee akun varaustilan prosentteina sekä valitun smart ambient -tilan, automaattisammutuksen tilan sekä eq-asetuksen. 2
Musiikin saa halutessaan pysähtymään automaattisesti, kun kuulokkeet otetaan pois päästä. 4. Boost-asetuksen thump ja rumble korostavat bassoa, voice vaimentaa. Ekvalisaattoria pääsee myös säätämään käsin. Jos musiikkia kuuntelee vaikka tabletilta, mykistyy se automaattisesti, puhelimen soidessa. 3. SENNHEISERIN PÄÄNÄKYMÄ kertoo yhdistettyjen kuulokkeiden mallin, akun varaustilan, vastamelutoiminnon tilan sekä taajuuskorjaimen asetuksen. DALIA LUKUUN OTTAMATTA kaikki kuulokkeet osaavat olla samanaikaisesti bluetooth-yhteydessä kahteen laitteeseen. VERTAILU. Spatial-toiminto vastaa crossfeediä, eli kanavien sisältöä sekoitetaan keskenään stereokuvan supistamiseksi. Reverb lisää aavistuksen kaikua ja samalla laajentaa stereokuvaa. 4. 5. 3. JBL:N SOVELLUS on lähes identtinen AKG:n kanssa, mutta lisää päävalikkoon mahdollisuuden kytkeä vastamelun pois päältä. Esivalintojen lisäksi toistoa voi muokata käsin. Spatialja reverb-säädöt pienimmällä asetuksella toisto on hieman kaiutinmaisempaa. Valtaosa niistä korostaa bassoa. DLC ei vaikuttanut ääneen kuuluvasti. 5. Puhelun jälkeen yhteys palaa tabletille ja musiikki jatkuu. Siinä on myös viisi esivalintaa eri artistien taajuuskorjauksille
Vastamelu pitää aina kytkeä erikseen päälle omalla painikkeellaan, kun kuulokkeet otetaan käyttöön. Tilojen ero on ilmeinen. Eihän bluetooth-toistossakaan tarvita erillistä kuulokevahvistinta, sillä vahvistus tapahtuu JBL:n design paljastaa kaiutin elementin suojaverkon takaa (yllä). Dalin, FiiOn ja JBL:n aktiivinen melunvaimennus on vaatimatonta. AKG:n pienet painikkeet ovat lähellä toisiaan, ja niiden käyt tö voi isolla peukalolla olla haastavaa (alla). Silmälasien käyttäjälle Bose on ainoa toimiston tasaisen taustahuminan lähes kokonaan poistava kuuloke. Myös FiiOssa on mekaaninen on/off-kytkin vastamelun kytkemiseksi päälle. tehovalinta. Sennheiser puree myös hyvin bassotaajuuksilla. Sennheiserissa on kaksi asentoa vastamelutoiminnon voimakkuudelle. Vertailukuulokkeina käytettyjen Sonyjen vaimennusteho oli testiolosuhteissa parempi kuin yhdenkään testikuulokkeen, mutta niiden oma pohjakohina on nykymittapuulla äänekäs. Puhelinsovelluksessa voi erikseen kytkeä päälle oman puheen selkeyttämisen puheluiden ajaksi. Uudempi malli WH-1000XM3 (Hifimaailma 7/2018) on tässä suhteessa parempi ja onnistuu myös vaimentamaan ulkoisia ääniä paremmin. Bosen vaimennus on erittäin tehokas. AKG kuulostaa mukautuvan ympäröivään meluun pienellä viiveellä. Kuulokkeiden oma kohina on melko korkeataajuista sihinää. 20. Siten taajuuspyyhkäisyllä tehty vaimennusmittaus ei välttämättä anna todellista kuvaa tehosta, kun taustamelu on tasaista. Pikanäppäintä ulkopuolisten äänten vahvistukseen ei ole, mutta pienellä harjoittelulla kytkimen käyttö luonnistuu nopeasti. Valmistajan älypuhelinsovellus ei tarjoa vastameluun vaikuttavia valintoja. Silmälasien kanssa teho heikkenee selvästi. Myös Sennheiser ja AKG purevat tuulettimien huminaan hyvin. Dalin vastamelutoiminto ei leveäsankaisten silmälasien kanssa hiljennä taustamelua käytännössä lainkaan. Kuulokkeiden oma taustakohina on kuuluva ja varsin korkeataajuinen. Bassotaajuuksiin ja tietokoneen ääneen ne purevat vain vähän, mutta yllättäen silmälasit eivät mainittavasti heikennä vastamelun tehoa. Tietokoneen humina kuuluu hieman, mutta huomattavasti vähemmän häiritsevästi kuin testikuulokkeissa keskimäärin. Kuulokkeiden synnyttämä taustakohina on tasoltaan hiljainen ja taajuudeltaan matala. PARHAIMMILLAAN HILJAISUUTTA Melunvaimennusta toimistotiloissa testattiin siten, että tehokkaan pöytätietokoneen kotelo-, prosessorija näytönohjaintuulettimet säädettiin sellaiselle tasolle, että humina suurin piirtein katosi käytettäessä melunpoistoltaan tehokkaaksi testattuja Sony WH-1000XM2 -vastamelukuulokkeita (Hifimaailma 4/2018). Korkeilla taajuuksilla passiivisen vaimennuksen avustamana teho on parempi, joten esimerkiksi läppärin vinkuva tuuletin hiljenee selvästi. Vastamelutoiminto on keskitasoa. Tämän jälkeen tietokoneen melua arvioitiin subjektiivisesti eri kuulokkeita sovittamalla. Tietokoneen äänen se vaimentaa lähes kokonaan myös silmälasien kanssa ollen samalla itse erittäin hiljainen. Se on ainoa, joka pääsee samaan luokkaan vertailukuulokkeiden kanssa. LANGATTOMASTI TAI JOHDOLLA Aktiivisten kuulokkeiden etuna on se, että niiden ei ainakaan pitäisi muodostaa merkittävää kuormaa äänilähteelle. AKG vetää Sennheiseria pidemmän korren kuulokkeiden itse synnyttämän kohinan määrässä, mutta ilman silmälaseja Sennheiserin vaimennus on tehokkaampi. Ilman silmälasejakin vaimennusteho on vaatimaton
Ero on kuitenkin varsin pieni. AKG lisää repertuaariin aac:n, Sennheiser aptx:n low latency -tuella, Dali aptx hd:n ja aac:n. Sennheiserissa kuulokkeet kytketään päälle kääntämällä kuulokeosat käyttöasentoon, minkä vuoksi passiivikuuntelu on mahdotonta, paitsi kun akku on tyhjä. VALINTA ERI PAINOTUKSILLA Kärkikaksikon Bose ja Sennheiser ovat tasaiset suoriutujat. Lisäksi sama viiden ledin rivistö ilmaisee akun varaustilan 20 prosentin portain. Toisaalta silläkin saralla kaksikko on vähintään tyydyttävä, joskin eri tavoin. Äänenlaadullisesti Dali on niukasti ryhmän paras, mutta sen raskas rakenne ja heikko vastamelutoiminto pudottavat sijoitusta. Se on kuitenkin päässä varsin miellyttävä ja sisältää paljon modernia tekniikkaa. Muissa kuuntelu onnistuu ainakin teoriassa passiivisena, mutta paras äänenlaatu saadaan lähes poikkeuksetta aktiivitilassa. Kun musiikkia kuuntelee tietokoneelta, vaihtuu yhteys automaattisesti puhelimeen sen soidessa. Sisäänrakennettu usb-dac tuo lisäarvoa läppärin käyttäjille. Bose ja JBL tukevat ainoastaan äänenlaadultaan heikointa sbc-kodekkia. AKG:lla bassojen sointi on ontompi ja keskialue verhoutuneempi. VERTAILU 21. Verhoutunut äänimaailma ja keskinkertainen melunvaimennus jättää sen kokonaispisteissä ryhmän hännille. Tällainen palikka puuttuu vain Bosen ja FiiOn varustearsenaalista. Sennheiser tarjoaa skarppia ääntä diskanttikorostuksella, Bose taas hyvin miellyttävää mutta hieman verhoutunutta. Bosen, FiiOn ja Sennheiserin kuulokkeissa oleva äänenvoimakkuussäätö kuitenkin toimii itsenäisesti lähteestä riippumatta. FiiO on vertailun selvästi edullisin malli, mikä näkyy rakenteessa. Passiivikäyttöön kuulokkeita ei ole yleensä tarkoitettu, vaikka hätätilassa sekin onnistuu. Studiomaailmasta vaikutteita ammentava JBL ei ole ääneltään lainkaan hassumpi, mutta kohlo olemus, epämukavuus ja vaatimaton vastameluteho jättävät toivomisen varaa. FiiO on myös ainoa, jonka paritus mobiililaitteeseen onnistuu lähietäisyydeltä nfc-teknologialla. Kulutusosana akku ei kestä ikuisesti, joten jonakin päivänä passiivikuuntelu on korjaamisen ohella ainut vaihtoehto. Toisen kupin viidestä ledistä tietty vilkkuu riippuen siitä, tuleeko sisään perinteinen sbc-ääni, aac, aptx/aptx low latency, aptx hd vai ldac. Sen ääni on dynaaminen ja aina päällä oleva vastamelutoiminto on oikein käyttökelpoinen. Vain AKG ja JBL osasivat käynnistää ja pysäyttää johdolla kytketyn iPhone 7:n toiston niiden johdossa olevalla painikkeella. Sen avulla näkee tarkemmin mahdollisen tarpeen taajuusvasteen muokkaamiselle. Johtojen pituus vaihtelee Bosen 110 senttimetristä Sennheiserin 143 senttiin. Mukana tulevan HEQ-kalibrointikäyrän tuottama vaste vastaa melko hyvin subjektiivisia havaintoja. Bosen ja Dalin äänenlaatu on kelvoton passiivitilassa, sillä ääni on täysin luonnoton ja bassoköyhä. FiiO on bluetooth-spekseiltään kaikkein edistynein. FiiOn äänenlaatu on poikkeuksellisesti parempi, kun niitä käytetään passiivisena tai vastamelutoiminto on kytketty pois päältä. Vain JBL:ssä tulee 6,35-millinen adapteri isompiin laitteisiin kytkemistä varten. Kompakti ja tiukasti mutta varsin mukavasti päähän istuva AKG on kokonaisuutena lähellä kärkeä. JBL studiohenkisenä tarjoaa myös pitkän kierrekaapelin, joka venyy tarvittaessa monen metrin mittaiseksi. Kuulokkeisiin integroidut raidanvaihtopainikkeet tai -hipaisukontrollit eivät toimineet missään. Kuulokkeisiin kiinnittyvä plugi on joko 2,5tai 3,5-millinen. JBL:n ääni muuttuu hyvin kihiseväksi mutta bassoiltaan hieman neutraalimmaksi. Johdon toisessa päässä on kaikissa 3,5 millin liitin. Vastaus hoituu suoraan kuulokkeen painikkeella, ja kun puhelu on ohi, jatkuu musiikin toisto läppärille. Ne tarjoavat joukon parhaan vastamelutehon ja ovat istuvuudessa ja yleisessä käyttömukavuudessa erinomaiset. Se myös antaa käyttäjälle tiedon käytössä olevasta bluetooth-kodekista. Monille vastamelukuulokkeiden ostajille nämä painavat vaakakupissa enemmän kuin äärimmäisen uskollinen äänentoisto. Menevämpään käyttöön hyvää ominaisuuksien ja äänenlaadun kompromissia on helppo suositella. Toistoprofiili kun näyttää olevan useimmissa malleissa hienosäädetty kuntoon vahvistinasteessa. suoraan kuulokkeissa. Vastaavaan hintaan kun saa parempaakin ääntä, jos melunvaimennukselle ei ole tarvetta. JBL:n kaapelin voi kytkeä kumpaan tahansa kuulokkeeseen miten käyttäjä vain parhaaksi näkee. Jos joidenkin lentokoneiden viihdekeskuksia haluaa käyttää, tarvitaan 3,5 millin plugiin erillinen adapteri, joka muuttaa sen kahdeksi mononastaksi. ?n MiniDSP EARS on edullinen mittalaite kuulokkeille. Pienitehoisilla mobiililaitteilla voimakkuus kannattaa muistaa asettaa maksimiin suoraan kuulokkeista. KUUNTELUA AKKU TYHJÄNÄ JOISSAKIN AKTIIVISISSA vastamelukuulokkeissa mainitaan myyntivalttina mahdollisuutta kuunnella myös silloin, kun akku on tyhjentynyt. Varsinaisesti elämyksellisestä äänestä ei kummankaan tapauksessa voi puhua. Dalia lukuun ottamatta kuulokkeet osaavat olla samaan aikaan yhteydessä kahteen laitteeseen, esimerkiksi läppäriin ja puhelimeen
HERKKYYS Kuulokkeiden herkkyys johtoa käytettäessä on ilmoitettu 100 millivoltin antotasolla taajuusvastemittauksen keskiarvotasosta välillä 100–10 000 hertsiä. Basson suhteen kannattaakin ainakin AKG:n ja Dalin osalta painottaa sanallisia arvioita niin kuunteluissa kuin vastamelun tehokkuudessa. Kuulokkeiden keskimääräinen äänenpaine 100–10 000 hertsin välillä 100 millivoltin antojännitteellä aktiivisena ja passivisena. Koska AKG vaikutti kuunteluissa mukautuvan ympäröivään meluun pienellä viiveellä, ei taajuuspyyhkäisyllä tehty vaimennusmittaus välttämättä anna todellista kuvaa tehosta silloin, kun taustamelu on tasaista. Keskimääräinen melunvaimennus koko taajuusalueella. Korjauskäyrä perustuu Oliven, Weltin ja McMullinin Harmanille tekemään tutkimustyöhön, ja omissa kuunteluissamme olemme havainneet sen vastaavan melko hyvin subjektiivisia vaikutelmia. Taulukossa vaimennuslukema on ilmoitettu erikseen kolmelle eri taajuusalueelle, jotta halutessaan vaimennuksen bassoalueella voi jättää huomioimatta. AKG:n vaimennus toimii paremmin tasaisella melulla kuin mittauksessa käytetyllä taajuuspyyhkäisyllä. Vaikka kyseessä ei ole alan standardit täyttävä kymmenien tuhansien eurojen mittapää, ovat tulokset tämän testin sisällä vertailtavissa ainakin jossain määrin toisiinsa. Kuunteluissa se oli selvästi parempi kuin JBL. Dalin vastamelutoiminnon mittaus ei ollut luotettava huonon istuvuuden takia. VASTAMELUTOIMINTO Vastamelun teho mitattiin hitaalla taajuuspyyhkäisyllä ensin kokonaan ilman kuulokkeita ja sitten kuulokkeiden anc-tila (active noise canceling) maksimiasetuksella. Dalia ei kuitenkaan saatu kertaakaan täysin tiiviiksi, mikä näkyy taajuusvastemittauksessa basson alhaisena tasona. Niiden mittausta hankaloittivat kiinteät pehmusteet, joiden vuoksi tiivis istuvuus oli lukuisista yrityksistä huolimatta lähes mahdotonta. Signaali ilman kuulokkeita (musta käyrä) ja kuulokkeiden vastamelutoiminto aktivoituna. VASTAMELUTOIMINNON VAIKUTUS Dali (punainen), JBL (vihreä) ja AKG (sininen) jättävät toivomisen varaa bassojen vaimentamisessa. Vaimennusteho on laskettu kahden mittauksen erotuksena. Kaikki vertailun kuulokkeet asetettiin ja mitattiin vähintään viisi kertaa, kunnes riittävän moni mittaus oli samankaltainen. Bose (punainen), Sennheiser (sininen) ja FiiO (vihreä) istuvat tiiviisti mittapenkissä, ja niiden vastamelutoiminto vaikuttaa toimivan. Lisäksi kuulokkeen istuvuus ja sijainti vaikuttavat vasteeseen. MITTAUSTULOKSET NÄIN MITATTIIN Kuulokkeiden taajuusvaste mitattiin miniDSP EARS -järjestelmällä, jossa mikrofonikapseli sijaitsee korvan muotoa mukailevan silikonimallin sisällä, korvakäytävässä. Matalilla äänillä ne eivät kuitenkaan aivan yllä markkinoiden parhaan meluntaimentajan, Sony WH1000XM3:n tasolle. Kuulokevahvistimena käytetyn Audiolab M-DACin antoimpedanssi on niin pieni, että kuulokkeen impedanssi ei merkittävästi vaikuta antojännitteeseen. Niitä kannattaa käyttää lähinnä kuulokkeen yleissävyn arviointiin. Mittausjärjestelmä ei täysin vastaa todellisuutta, sillä siitä puuttuvat kallon ja yläkropan tuomat vaikutukset ääneen. Molemmissa bassotoisto oli voimakasta musiikilla, mutta Dalin melunpoisto oli heikko myös subjektiivisesti arvioituna. Se ottaa siis huomioon sekä kuulokkeiden passiivisen vaimennustehon että aktiivisen vastamelutoiminnon vaikutuksen. Bassotaajuuksilla mittaustulos ei ole kaikilla kuulokkeilla luotettava, sillä kaikkia malleja ei aina saada istumaan tiiviisti. Vasteen mittaukseen käytettiin EARSin mukana tulevaa HEQ-korjauskäyrää, joka ottaa huomioon sekä mikrofonikapselin että korvalehden ja -käytävän aiheuttamat vastemuutokset ja resonanssit. Se yrittää myös korjata vastetta niin, että lopputulos neutraalilla kuulokkeella pitäisi olla suurin piirtein tasainen. Todellisuudessa vastamelutoiminto toiminee usein mittausta paremmin, mutta vain, jos kuuntelijalla ei ole silmälaseja. Sama vuotava istuvuus vaikuttaa myös mitattuun vastamelun tehokkuuteen. Bose ja Sennheiser vaimentavat keskimäärin jopa 13 desibeliä bassoalueella. Erityisesti AKG:lla lasien sankojen havaittiin heikentävän vaimennuksen lähes olemattomaksi. 22. Oheisessa graafissa ilmoitettu teho on koko äänialueen keskiarvo. AKG:n meluun mukautuva vaimennus ei anna tarkkaa kuvaa toimivuudesta mittauksissa käytetyllä taajuuspyyhkäisyllä. Subjektiivisissa arvioissa AKG suoriutuikin paremmin kuin mittauksesta voisi odottaa
***Sennheiserin passiivitila on käytössä vain tyhjällä akulla. OMINAISUUDET AKG BOSE DALI FIIO JBL SENNHEISER Malli N700NCM2 Noise Cancelling Headphones 700 IO-6 EH3 NC Club One PXC 550-II Hinta 299 € 370 € 399 € 199 € 349 € 349 € Paino 277 g 261 g 326 g 295 g 381 g 230 g Rakenne suljettu suljettu suljettu suljettu suljettu suljettu Elementti dynaaminen dynaaminen dynaaminen dynaaminen dynaaminen dynaaminen Sijainti korvan ympärillä korvan ympärillä korvan ympärillä korvan ympärillä korvan ympärillä korvan ympärillä Bluetooth 4.2 5.0 5.0 5.0 5.0 5.0 -audiokodekit sbc, aac sbc aptx (hd), aac aptx (hd/ll), ldac, aac sbc aptx (ll), aac -samanaikaiset yhteydet 2 2 1 2 2 2 -nfc ei ei ei kyllä ei ei Liitin 3,5 mm (4-pin) 3,5 mm (3-pin) 3,5 mm (3-pin) 3,5 mm (3-pin) 3,5 mm (4-pin) 3,5 mm (4-pin) Liitin kuulokepäässä 2,5 mm 2,5 mm 3,5 mm 3,5 mm 2,5 mm 2,5 mm Kaapelin pituus 130 cm 110 cm 128 cm 120 cm 125 cm, >2 m 143 cm Da-muunnin ei ei kyllä kyllä ei kyllä 3,5/6,3 mm -adapteri ei ei ei ei kyllä ei Lentokonadapteri kyllä ei kyllä ei kyllä kyllä Toistokontrollit johto, kuuloke kuuloke (kosketus) kuuloke kuuloke johto, kuuloke kuuloke (kosketus) iPhone-ohjaus johdosta kyllä ei ei ei kyllä ei Ilm. **Dalin ja JBL:n kanssa istuvuutta ei saatu mittauksessa täysin tiiviiksi. akunkesto bt 23 h, johto 36 h 20 h 30 h bt 50 h, anc 62 h, bt+anc 30 h bt 45 h, bt+anc 23 h, anc 25 h bt+anc 20 h, johto+anc 30 h Latauskaapeli usb-a type-c usb-a type-c usb-a type-c usb-a type-c usb-a type-c usb-a micro-usb Type-c pd -yhteensopiva ei kyllä kyllä kyllä kyllä – Headset-toiminto kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä Kuuntelu passiivisena kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä vain tyhjällä akulla Vastamelu johdolla kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä Vastamelu ilman bt-yhteyttä kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä Vastamelun poiskytkentä ei kyllä (sovellus) kyllä kyllä kyllä kyllä Kantolaukku kova kova kova kova kova kova Värivaihtoehdot musta musta, harmaa, valkoinen musta, valkoinen musta musta musta Muuta kierrekaapeli, amazon alexa, google assistant oma virtakytkin bluetoothille MITTAUKSET AKG BOSE DALI FIIO JBL SENNHEISER Herkkyys (/100 mV, 100–10 000 Hz) -aktiivi 95 dB 91 dB 93 dB 101 dB 88 dB 94 dB -passiivi 95 dB 96 dB 98 dB 100 dB 96 dB – Vaimennusteho -bassoalue (25–100 Hz) -1 dB* -13 dB 1 dB** -6 dB -2 dB** -13 dB -alakeskialue (100–1 000 Hz) -9 dB -21 dB -3 dB -10 dB -10 dB -17 dB -ylä-äänet (1–20 kHz) -20 dB -26 dB -18 dB -19 dB -18 dB -23 dB Impedanssi, aktiivi 5,5–9,0 kOhm 470–670 Ohm 322 Ohm 100 Ohm 5,6–9,2 kOhm 387–480 Ohm Impedanssi, passiivi 171–1 350 Ohm 27–444 Ohm 25–27 Ohm 28–32 Ohm 38–40 Ohm 28–69 Ohm*** *AKG:n melunvaimennus mukautuu ympäristöön eikä toimi oikein mittauksessa käytetyllä taajuuspyyhkäisyllä. VERTAILU 23
Helposti lähestyttävä ääni ei kumise tai kihise, mutta äänialueissa on havaittavissa pientä liuskoittumista. Harmillisesti anc:n saa kokonaan pois päältä vain puhelinsovelluksesta. Ääni 4 | Käyttö 4,5 KUUNTELUARVIO | HEIKKI KIVELÄ Yläkeskiäänialueelta tuntuu hiukan uupuvan resoluutiota, eikä diskantissakaan ole mainittavaa säihkettä. Aktiivitilan sointi on hyvin miellyttäväksi viritetty. Paras yhtenäisyys siis puuttuu, mutta lopputulos on yksi tämän ryhmän tasapainoisimmista. Aktiivitilan impedanssi(sininen) ja vaihevaste (punainen). Tavallaan hillitympi preesensalue säästää myös korvia. Bluetooth-spekseiltään Bose on karsittu, ja ainoastaan sbc-kodekki on tuettuna. Kontrollit on tehty erittäin helpoksi, ja kuuloke esimerkiksi käynnistyy ja sammuu yhdellä nopealla napin painalluksella. Toisaalta yhteyskin toimii luotettavasti jopa kahden väliseinän ja kymmenen metrin etäisyydelle. Vaikka napakka isku hiukan uupuukin, ei kokonaisuus ole silti epäselvä. KUUNTELUARVIO | MAURI ERONEN Miellyttäväksi viritetty sointi ei läpikuultavuudeltaan ole aivan kärkiluokkaa, mutta toisaalta soundi on korvanmyötäinen kaikenlaisella materiaalilla. Boset on tarkoitettu ainoastaan aktiivisessa tilassa kuunteluun, sillä passiivimoodissa johdolla äänenlaatu on surkea. Vaikka ääni on hiukan tummahko, yleiskuva on kuitenkin rauhallinen ja helposti kuunneltava. Basson suhteen toteutus on lähinnä sopusuhtainen, lievästi rehevä. Vastamelutoiminnon teho on erinomainen ja yksi markkinoiden parhaista. Vastamelun tehon voi valita kymmenestä tasosta, ja kolme niistä voi asettaa pikavalinnaksi kuulokkeen painikkeeseen. 1000 900 800 700 600 500 400 300 200 100 Ohms 180° 135° 90° 45° deg -45° -90° -135° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Bose Active ANC 10 DATS 1.0.2 Measurements by: Title: PISTETAULUKKO Äänenlaatu 50% 3,4 Käyttömukavuus 30% 3,8 Vastamelutoiminto 20% 4,5 Yhteensä 100% 3,7 Bosen uusimmat kuulokkeet ovat designiltaan virtaviivaiset ja kevytrakenteiset. BOSE NOISE CANCELLING HEADPHONES 700 HINTA: 370 € 3,7 + Taajuusvaste aktiivisena (punainen) ja passiivisena (musta). Käyttömukavuudeltaan ne ovat vertailun kärjessä. Bosen äänenlaatu passiivisena on huono. Niiden tuottama oma kohinataso on myös saatu hyvin matalaksi. Toisto ei ole aivan yhtä läpinäkyvää tai sävykästä kuin parhaissa, mutta toisaalta kaikki rasittavat piirteet on onnistuttu välttämään. Rakenne ei tosin mahdollista niiden taittamista pieneen tilaan, joten kotelo on melko kookas. Ääni 3– | Käyttö 3 MUKAVA PÄÄSSÄ | ERITTÄIN TEHOKAS MELUNPOISTO | MIELLYTTÄVÄ ÄÄNI | BLUETOOTH-YHTEYDEN KANTAMA RESOLUUTION PUUTE | EI TUE EDISTYNEITÄ BT-KODEKKEJA | EI TAITU PIENEEN TILAAN. Kuulokkeiden oma voimakkuussäätö toimii myös johdolla kuunnellessa. Toiston ohjaus tapahtuu oikeanpuoleista kuulokekuppia hipelöimällä. Yhdistettynä hyvään passiiviseen vaimennukseen Boset onnistuvat hiljentämään avokonttorin sekalaiset häiriöäänet erittäin tehokkaasti
700 650 600 550 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 Ohms 180° 150° 120° 90° 60° 30° deg deg -30° -60° -90° -120° -150° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Sennheiser Passive DATS 1.0.2 Measurements by: Title: PISTETAULUKKO Äänenlaatu 50% 3,3 Käyttömukavuus 30% 3,9 Vastamelutoiminto 20% 4,0 Yhteensä 100% 3,6 VERTAILU 25. Noin kymmenellä kilohertsillä esiintyvä resonanssi aiheuttaa myös hieman suhinaa ässiin. Kaikin puolin perushyvä toisto, jossa ei erotu mitään varsinaisesti häiritsevää, mutta kenties ripauksen hillitympi yleisote tekisi lujempaa kuuntelusta miellyttävämpää. Vastamelutoiminto ei mainittavasti vaikuta äänenlaatuun kummassakaan asennossa. Aktiivitilan impedanssi(sininen) ja vaihevaste (punainen). Vastamelutoiminnon kolmiasentoisen kytkimen käyttö on nopeata eikä aiheuta katkoja ääneen. Muuten tasapainoista ääntä värittää diskantin korostuma. Aktiivitilan aiheuttama taustakohina on melko voimakasta ja sävyltään korkeataajuista sihinää. Edistyneistä kodekeista kuulokkeet tukevat aac:tä ja aptx:ää sekä low latency -tilassa että ilman. Diskantissa on ripaus liikaa sähäkkyyttä, mikä vaatii käytännössä pienen taajuuskorjauksen. Muu äänialue on hyvin balanssissa, vaikka yleisfiilis jääkin akustisella musiikilla kevyeksi. Vastamelutoiminnon asetus ei vaikuta sen tasoon. Ääni 3½ | Käyttö 4– MIELLYTTÄVÄ MUTTA JÄMÄKKÄ ISTUVUUS | SELKEÄ ÄÄNI | VASTAMELUTOIMINNON TEHO | CROSSFEED-TOIMINTO SOVELLUKSESSA | SISÄÄNRAKENNETTU DA-MUUNNIN DISKANTIN KOROSTUS | MICRO USB -LATAUSLIITÄNTÄ | PASSIIVITILA VAIN TYHJÄLLÄ AKULLA 3,6 + Taajuusvaste aktiivisena (punainen). KUUNTELUARVIO | MAURI ERONEN Erottelevan selkeä äänimaailma, joka tuntuu joillain äänitteillä kaipaavan crossfeed-toimintoa. Kunhan ne saa ensin hyviin säätöihin, pysyvät kuulokkeet erinomaisesti paikallaan myös liikkuessa. Yläpää ei sinänsä ole rasittava, mutta pieni ylienergisyys ja sävyjen puute saa aikaan halvan vaikutelman. Latausliitäntä on nykyaikana vanhentunut ja heppoinen micro usb. Sennheiserin bluetooth on uusinta viitosversiota. Korjaaminen edellyttää perehtymistä monipuolisiin ekvalisaattoreihin. Virtakytkin on kätevästi yhdistetty kuulokekuppeihin niin, että kuulokkeet menevät päälle, kun ne kääntää kuunteluasentoon. Vastamelutoiminto päällä äänenvoimakkuutta tulee hitusen laskettua, jotta diskantti ei ottaisi korviin niin voimakkaasti. Kantama on keskitasoa parempi, ja ääni kuuluu ongelmitta vielä noin kymmenen metrin päähän yhden väliseinän taakse. Liitäntä osaa toisaalta ottaa vastaan digiäänen tietokoneelta. Bassotoisto on tarkka ja ulottuva, kun äänite niin vaatii. Raidanvaihdot ja toiston pysäytys toimivat luontevasti ja luotettavasti oikeanpuoleista kuulokekuppia hipelöimällä. Kuulokkeiden voimakkuudensäätö toimii myös johtoa käytettäessä. Ääni 3 | Käyttö 4 KUUNTELUARVIO | HEIKKI KIVELÄ Ääni on neutraalilla asetuksella melko energinen, diskanttia ja matalimpia bassoja aavistuksen korostava. SENNHEISER PXC 550-II HINTA: 349 € Kevytrakenteiset mutta säädöiltään jämäkät Sennheiserit asettuvat päähän tasaisella paineella. Melunvaimennus on tehokasta, ja sillä hävittää helposti vaikkapa tietokoneen suhinan
Kuulokkeen pikanäppäimellä saa ympäristön äänet nopeasti kuuluviin. Soundi on napakka, tarkka ja rytmikäs. Pientä kaupallisen sähäkkää yläpäätä lukuun ottamatta hyvä perushi ääni. Diskantin ja basson suhde on sopuisa, keskialueella on tarpeeksi erottelua, ja toisto pitää muotonsa sekä hiljempaa että kovempaa kuunneltaessa. Vastamelutoimintoa ei saa pois päältä aktiivitilassa ollenkaan. Ne soveltuvat hyvin liikkuvan musiikinystävän käyttöön. Ääni 3½ | Käyttö 3 TUKEVA MUTTA MELKO MUKAVA PÄÄSSÄ | ERITTÄIN LUOTETTAVA BLUETOOTH-YHTEYS | NAPAKKA JA TARKKA SOINTI EI TOIMI USB TYPE-C -LATURILLA | VASTAMELUTOIMINTOA EI SAA KOKONAAN POIS PÄÄLTÄ 3,3 HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE + Taajuusvaste aktiivisena (punainen) ja passiivisena (musta). Keskialueella on ripaus räiläkkyyttä, joka voi joillain äänitteillä nousta hieman pintaan. Yläkeskialueella ja diskantissa on pieni korostus, jota voi kokeilla hillitä puhelinsovelluksen ekvalisaattorilla. Päähän laitettaessa vaimennusteho on heikko, mutta hiljaisuus hiipii hiljalleen kuulijan ylle. AKG:n soundimaailma on melko tasapainoinen ja energinen. AKG N700NCM2 HINTA: 299 € Kompaktit ja päässä tukevasti istuvat AKG:t tarjoavat vertailun pienimmät kuulokekupit, mutta osoittautuivat silti varsin miellyttäviksi. Bluetoothin versio on vanha 4.2, ja tuettuja kodekkeja on sbc:n lisäksi vain aac. Kompromissi koon, istuvuuden ja käyttömukavuuden välillä on onnistunut. Käyttäjän omaa ääntä selektiivisesti vahvistava talk-thru-tila mykistää toiston mutta ulkopuolisia ääniä läpi päästävä ambient aware -tila ei. 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 Ohms 180° 135° 90° 45° deg -45° -90° -135° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: AKG Active DATS 1.0.2 Measurements by: Title: PISTETAULUKKO Äänenlaatu 50% 3,5 Käyttömukavuus 30% 3,3 Vastamelutoiminto 20% 3,0 Yhteensä 100% 3,3. Ääni 3½ | Käyttö 3½ KUUNTELUARVIO | HEIKKI KIVELÄ Ääntä kuulokkeista lähtee kiitettävästi, eikä toistokaistalla ole mainittavia mutkia. Bassoissa on sopivasti iskua ja kontrollia. Usb type-c -latausliitännästä huolimatta kuuloke ei ole yhteensopiva type-c-laturien kanssa, joten AKG:n omistaja tarvitsee matkaan mahdollisesti yhden lisälaturin. Kokonaisuus on kuitenkin perusluonteeltaan viihdyttävän sopuisa. Yhteyden laatu on kuitenkin vertailun luotettavin, sillä toisto säilyi luotettavana jopa 15 metrin ja kahden väliseinän päähän. Aktiivitilan impedanssi(sininen) ja vaihevaste (punainen). Osin napakan istuvuuden ansiosta tuntuu myös, että ääni olisi aavistuksen lähempänä korvia. KUUNTELUARVIO | MAURI ERONEN Ääni on tasapainoinen ja erotteleva. Toistonohjauksen painikkeet ovat hyvin lähellä toisiaan, joten niiden käyttö on isopeukaloiselle vaikeaa. Aktiivisen vastamelun teho on varsin käyttökelpoinen, ja melko hyvä passiivinen vaimennus auttaa. Sovelluksen eq auttaa tässä. Myös johdossa on toisto/pysäytyspainike. AKG:n vastamelutoiminto kuultavasti mukautuu ympäröivään ääneen. Äänenvoimakkuusasteikon huipulla ylempi taajuuskaista käy kuitenkin melko nopeasti rasittavaksi, joten hiljempaa kuuntelu kannattaa. Diskantti kilahtaa akustisella äänitteellä siististi, mutta on kevyellä musiikilla jonkin verran pinnassa
Miesääni kertoo kuulokkeisiin virtoja kytkettäessä akun varaustilan prosenteissa. Miellyttävän sävykäs ja mukaansatempaava soundi kärsii vain pienestä bassotoiston epämääräisyydestä. Lisäksi on ulkopuoliset äänet läpi päästävä transparency-tila, joka ei mykistä toistoa. Ulkopinnalle sijoitetut kontrollit toimivat loogisesti, ja ulommalle kehälle ylös ja alas sijoitetut voimakkuudensäädöt löytyvät helposti. Akustisella musiikilla toisto on joukon kärkeä uskottavuudessaan. Käyttö langattomana on ongelmatonta, ja Dali tukee aptx hd:n lisäksi aac-kodekkia. Äänenvoimakkuutta irtoaa lähinnä käyttökelpoisesti, ja se riittänee kaikentyyppiseen peruskäyttöön. Dalin mitattu bassovaste ei ole tarkka tiiviysongelman takia. Käyttömukavuus on epätasaisen puristuksen ja massan vuoksi keskitasoa huonompi. Ääni 4 | Käyttö 2 KUUNTELUARVIO | HEIKKI KIVELÄ Äänessä on selkeähkö loudness-painotus, minkä ansiosta basso tömähtää ja diskantti kimaltelee astetta selväpiirteisemmin. Oletuksena vastamelu ei ole käytössä, vaan se pitää aina napsauttaa käsin päälle. Miellyttävä ja samalla sävykäs kokonaisuus on pääsääntöisesti rasittamaton, mutta bassotoiston epämääräisyys ja alueittaiset korostumat vievät uskottavuutta joillakin raskaammilla äänitteillä. Aktiivitilan impedanssi(sininen) ja vaihevaste (punainen). Leveäsankaisia silmälaseja käytettäessä heikko, sillä bassoalueella vaimennusta ei käytännössä ole lainkaan. KUUNTELUARVIO | MAURI ERONEN Avara ja autenttinen äänimaailma siistillä balanssilla. Dalin äänenlaatu passiivisena on huono. Miellyttävimmillään ja tasapainoisimmillaan toisto on hiukan maltillisemmalla äänenvoimakkuudella. Toistossa on myös jossain määrin vaikeasti kuvailtavaa avaruutta ja ilmaa, mistä plussaa. DALI IO-6 HINTA: 399 € Kaiuttimistaan tunnettu tanskalaisvalmistaja esitteli tänä vuonna ensimmäiset kuulokkeensa. Todellisuudessa Dalin bassotoisto on melko raskas. Vastamelun tehokkuus on välttävä. Tyylikkäästi viimeistelty IO-6 on melko raskas ja tiukkojen säätöjensä vuoksi vaikea asettaa tasaisesti päähän. Lisäksi siinä on digitaaliotto usb-liitännän kautta, jolla voi ohittaa läppärin oman da-muuntimen. Bluetooth-yhteyden kantama on melko lyhyt, noin viisi metriä yhden väliseinän kanssa. Ääni 3+ | Käyttö 3– TASAPAINOINEN JA SÄVYKÄS ÄÄNI | SELKEÄT TOISTOKONTROLLIT | SISÄÄNRAKENNETTU DA-MUUNNIN EPÄTASAISESTI JAKAUTUVA SUURI PAINO | VASTAMELUN HEIKKO TEHO | EI KAHTA YHTÄAIKAISTA BT-YHTEYTTÄ 2,9 + Taajuusvaste aktiivisena (punainen) ja passiivisena (musta). Sama kaveri selostaa myös vastamelun tilan, kun sille tarkoitettua kytkintä painaa. Taajuusvasteen tai melunvaimennuksen mittaus tuotti ongelmia, sillä kuulokkeita oli vaikea saada istumaan tiiviisti. Kuulokeosat ovat suuret mutta syvyydeltään pienet. 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 Ohms 180° 135° 90° 45° deg -45° -90° -135° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Dali Active ANC On DATS 1.0.2 Measurements by: Title: PISTETAULUKKO Äänenlaatu 50% 3,6 Käyttömukavuus 30% 2,4 Vastamelutoiminto 20% 2,0 Yhteensä 100% 2,9 VERTAILU 27. Tarjoaa mukaansatempaavaa ja persoonallista ääntä. Siitäkin huolimatta äänenlaatu on testin kärkeä
Ainoastaan sbc-kodekkia tukeva bluetooth 5.0 -yhteys toimii luotettavasti mutta vain lyhyellä etäisyydellä. Ääni 3,5 | Käyttö 2 KUUNTELUARVIO | HEIKKI KIVELÄ Äänen suhteen kaikki on lähtökohtaisesti kunnossa. Aktiivitilan impedanssi(sininen) ja vaihevaste (punainen). KUUNTELUARVIO | MAURI ERONEN Muheva bassoja korostava soundi ja ripaus ylimääräistä energiaa yläpäässä saavat aikaa loudnessmaisen ominaissoundin. Silent now -ominaisuus aktivoidaan painamalla vastamelupainiketta viisi sekuntia kuulokkeiden ollessa pois päältä. Keskialueen erottelu ja nyanssit ovat keskitasoa paremmat kaupallisesta fiiliksestä huolimatta. JBL:ssä voi erikseen kytkeä vastamelutoiminnon päälle ilman, että bt-yhteys menee päälle. Yksi seinä ja viisi metriä etäisyyttä saa signaalin pätkimään. Ääni 3+ | Käyttö 3– NAPAKKA JA VIIHDYTTÄVÄ SOINTI | TAITTUVAT PIENEEN TILAAN ALHAINEN HERKKYYS AKTIIVITILASSA | SUURI PAINO JA PAINEEN TUNNE 2,9 + Taajuusvaste aktiivisena (punainen) ja passiivisena (musta). JBL CLUB ONE HINTA: 349 € Designiltaan ammattimaisia dj-kuulokkeita muistuttavat JBL:t ovat raskastekoiset mutta taittuvat pieneen tilaan. Vähemmän kriittisessä kuuntelussa esimerkiksi Youtube-videoita tai äänikirjoja kuunnellessa JBL:n ääni on hyvin selkeä ja tasapainoinen vailla ässien sihinää. Toinen kuulokeosa nitisee liikkuessaan. Kuulokkeiden loudnessmaisuus korostuu volyymia nostettaessa, joten kuuntelu on miellyttävintä hiukan maltillisemmalla voimakkuudella. Aavistuksenomainen diskanttikorostus lisää toiston energisyyttä, ja basso-osasto on napakka ja sopusuhtainen mutta tarvittaessa miellyttävän muhkea. Ilmeisen laadukkaiden elementtien ansiosta tulos ei kuitenkaan ole halvan oloinen, sillä sävyt toistuvat luonnollisina. Pieni basssoja diskanttikorostus sekä siitä johtuva loudnessvire on selvästi kaupallinen mutta nyansseiltaan JBL on siisti. Kovasti liikkuessa raskas massa aiheuttaa helposti kuulokkeiden heilumista päässä. Ekvalisoinnilla lopputulos on selvästi parempi kuin hieman rasittavalla oletusprofiililla. Melunvaimennus on vaatimaton, eikä toimiston taustaääniä saa merkittävästi hiljaisemmaksi. Kuppien syvyys on melko pieni, ja isommilla korvalehdillä kuulokkeiden kova sisäpinta ottaa vastaan. Talk-thru-toiminto mykistää äänen ja välittää käyttäjän oman puheäänen selkeänä. Äänenvoimakkuutta kuulokkeista ei irtoa aivan niin paljon kuin kilpailijoista, mutta reservi riittää peruskäytössä mainiosti. Johtoa käytettäessä kuulokkeet vaativat aktiivitilassa melko suuren antojännitteen riittävän voimakkuuden saavuttamiseksi. Hieman koekuuntelijasta riippuen ne istuivat tasapainoisesti tai hieman yläpäähän painottuen. Passiivinen vaimennus auttaa hieman, ja kuulokkeiden tuottama oma taustakohina on melko hiljainen. 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 Ohms 180° 135° 90° 45° deg -45° -90° -135° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: JBL Active DATS 1.0.2 Measurements by: Title: PISTETAULUKKO Äänenlaatu 50% 3,4 Käyttömukavuus 30% 2,4 Vastamelutoiminto 20% 2,5 Yhteensä 100% 2,9 28
Muu äänialue toistuu erittäin rasittamattomasti. KUUNTELUARVIO | MAURI ERONEN Miellyttävä-ääninen kokonaisuus, joka ei ole täysin neutraali. FIIO EH3 NC HINTA: 199 € EH3 NC on elektroniikastaan tutun FiiOn ensimmäinen vastamelukuuloke. Maltillisella alakeskialueen ekvalisoinnilla toistosta saa paremman, mutta paras läpinäkyvyys jää saavuttamatta. Itse melunpoisto on melko tehoton, eikä se pysty merkittävästi hiljentämään esimerkiksi äänekkään pöytätietokoneen tuulettimien melua tai ulkona liikkuvaa ruohonleikkuria. Joukon ainoana kuulokkeet tukevat bluetooth-parituksessa nfc-tekniikkaa. Vertailun edullisimpana se on designiltaan karu ja rakenteeltaan melko muovinen ja natiseva. Ääni 2,5 (passiivisena tai anc off 3) | Käyttö 3 KUUNTELUARVIO | HEIKKI KIVELÄ Ääni on luonteeltaan melko rauhallinen, diskantti soi pehmeästi ja alin basso on sopusuhtainen. Sisään tulevan signaalin tyyppi ilmaistaan ledivaloin. Pieneen tilaan mahtuvana FiiO on kelpo matkakumppani. Yläbassoissa ja alakeskialueella on autenttisuutta vähentävää onttoutta ja pyöreyttä. Toimiipa FiiOn usb-liitäntä myös da-muunninottona tietokoneeseen kytkemistä varten. Aktiivitilan impedanssi(sininen) ja vaihevaste (punainen). Ääni 3– | Käyttö 3 TUKEE LUKUISIA BT-KODEKKEJA | KÄYTTÖKELPOINEN PASSIIVISENA | RASITTAMATON ÄÄNI | MUKAVAT PEHMUSTEET | SISÄÄNRAKENNETTU DA-MUUNNIN SÄVYKKYYDEN PUUTE | KESKINKERTAINEN VASTAMELUTOIMINTO | EI VASTAMELUN OHITUSPAINIKETTA 2,7 + Taajuusvaste aktiivisena (punainen) ja passiivisena (musta). Vastamelutila päällä alin basso hiukan vaimenee ja yläbasso–keskiäänialue korostuu, mikä kieltämättä latistaa iskua hieman. Vastamelutoiminnon tuottama taustakohina on varsin kuuluva ja laajakaistainen. Erikoisuutena kuunteluvoimakkuus säätyy itsenäisesti puhelimesta ja kuulokkeista myös bluetoothilla. Vaimennukselle on vain yksi tehoasetus, eikä ulkomaailman ääniä vahvistavaa tilaa ole. Aktiivisena muuten miellyttävässä äänessä on ylimääräistä pyöreyttä bassoalueella. Paremmalta kuulokkeet kuulostavat ilman vastamelutoimintoa. 150 140 130 120 110 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 Ohms 180° 150° 120° 90° 60° 30° deg deg -30° -60° -90° -120° -150° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Fiio Active ANC DATS 1.0.2 Measurements by: Title: PISTETAULUKKO Äänenlaatu 50% 2,6 Käyttömukavuus 30% 3,0 Vastamelutoiminto 20% 2,5 Yhteensä 100% 2,7 VERTAILU 29. Kuuloke on parhaimmillaan passiivisena tai vastamelutoiminto pois päältä. Tämä aiheuttaa verhoutuneisuutta, joka vie instrumenteista aitoja sävyjä. Toistopainikkeiden paikan oikeanpuoleisessa kupissa oppii nopeasti, mutta vastamelukytkimen ja virtapainikkeen vierekkäinen sijainti tuottaa välillä hapuilua. FiiOn sisällä sykkii joukon eniten modernia digitekniikkaa. Käyttömukavuus on hyvä kevyehkön painon ja nahkapehmusteiden ansiosta. Passiivisena tai ilman vastamelutoimintoa ääni on bassoilla selvästi neutraalimpi. Viitosversion bluetooth tukee aptx hd:tä ja aptx low latencyä kuin myös aac:tä ja ldacia. Bluetooth-yhteys on vakaa, mutta kantama on lyhyt. Toisaalta äänenvoimakkuutta irtoaa sen verran paljon ja passiivista meluneristystäkin on merkittävissä määrin, että vastamelutoiminnon tarpeellisuus on vähän tilannesidonnaista
Puupuhaltaja RoTALLENTEET | ÄÄNILEVYPOIMINNAT MUSIIKKIDIGGARIA PAAPOTAAN LAAJALLA VALIKOIMALLA. Tum, klang! Deep Ford kaasuttelee tutkimattomille turuille. Niistä on Kristallen tehty. Jälki onkin kauttaaltaan meditatiivista. T.:llä. GENREEN JA TALLENNEALUSTAAN KATSOMATTA NAUTITTAVISSA ON MITTAVIN KOSKAAN KOETTU SKAALA SOINTEJA JA SAUNDEJA. 30 SOINTIEN PITOPÖYDÄSSÄ lelmatyylittelyyn. SIITÄ KELPAA MAISTELLA EKSOOTTISIAKIN MAKUJA. Magic Spirit Quartet soi maailmojen yhteyttä välineinä laulu, trumpetti sekä eksoottisemmat instrumentit, kuten guembri ja oud. Vastaava henki huokuu Carla Bleyn soitosta. Helmiä piisaa ketjuksi asti. Vastaava ote kantaa Mikko Iivanaista. András Dés Rangers suuntasi äänittämään Németbányan metsään Luoteis-Unkariin. Hän nivoi miljöön osaksi musiikkia – linnunlaulun, hyönteisten surinan ja tuulen. Yllätyksiä tulviva vapaapudotus myös valpastuttaa: kuuntelija palkitaan elämyksin raita raidalta. S. Huikeat improvisaatiot tallensi äänittäjäguru Viktor Szabó. Seesteisiä tunnelmia ja melankoliaa. Livenä trio liekehti tarttuvaa energiaa. Saksofonin, akustisen kitaran ja kontrabasson lisäksi liideri kanavoi luonnon antimia ilmaisuun. Wolfgang Muthspielin trion ilmaisu taas pelkistyy aineettomaksi. Angular Blues ilmentää kitaristin ideoita kirkkaina tuokiokuvina. P uut, kivet, kävyt, kuivat lehdet, etanan kotilot ja ihmiskeho soivat osana Einschließlichia. Andy Sheppardin ja Steve Swallowin kera tehty Life Goes On virtaa syvistä lähteistä. Göteborgissa lokakuussa 2001 yhtye kohotti soitteet toiseen potenssiin: Dodge the Dodo -encorea myöten flow säkenöi läsnäolon juhlaa. Majid Bekkasin ilmaisussa Afrikka kohtaa idän ja länsi pohjoisen. Vähän on jälleen paljon. Selkeä visio ja hallittu tekniikka luuppeineen kantavat kauas. Kitaristi hyödyntää sooloalbumillaan folkia ja klassista vähin elein. TEKSTI & KUVA MATTI KOMULAINEN. Samoin E. Trion elämänkokemus on seestynyttä ja minimalistista: tilaa jää kuuntelijallekin. Nils Landgrenin käheä fraseeraus ja mattainen pasuuna sulautuvat Jan Lundgrenin pianoon – ja duossa jazzin syvätuntemus folk-laubin Fincker, pianisti-sormiomies Benoit Delbecq ja lyömäguru Sylvain Darrifourcq luovat musiikkia ajassa ja tilassa tavoin, jotka koukuttavat
Birds of Prey räiskyy vuorostaan naisenergiaa. Fonistin Savoy-livessä satsataan muhkeaan saundiin. Se suo duolle enemmän henkilökohtaista tilaa kuin normibändeissä. Stormzyn grime on yhtä kuvallista: Heavy Is the Headin tarinat urbaanista brittiarjesta saavat filmit pyörimään. Nimiraita, albumi, saundi ja asenne iskostuivat aikamerkiksi, joka liikuttaa yhä. Viiden cd:n plus dvd:n paketti kronikoi ikonisen albumin ylenpalttisin lisukkein muistuttaen, miltä Prince-svengi kuulosti tuoreeltaan. Haluan vain, että pidät hauskaa. S. Live in Gothenburg ACT 2 cd Mikko Iivanainen A River Runs Through It Iivana Records cd Wolfgang Muthspiel, Scott Colley, Brian Blade Angular Blues ECM cd Deep Ford You May Cross Here BMC cd Majid Bekkas Magic Spirit Quartet ACT cd Carla Bley, Andy Sheppard, Steve Swallow Life Goes On ECM cd Prince 1999 Warner 5 cd + dvd The Doors The Soft Parade Rhino 3 cd + lp Xysma First & Magical / Repulsive Morbidity Svart Records 2 lp / 5 lp Bad Company Desolation Angels Rhino 2 cd Eri esittäjiä Once Upon a Time in Hollywood Columbia cd Eri esittäjiä Birds of Prey – The Album Atlantic cd Timo Kaukolampi Station to Station to Station Svart Records lp Timo Kaukolampi & Tuomas Puranen Maria’s Paradise Svart Records lp Stormzy Heavy Is the Head Atlantic cd Lindemann Frau & Mann Universal cd Beneath The Massacre Fearmonger Century Media cd Bonded Rest in Violence Century Media cd 3TM Lake We Jazz lp Timo Lassy Big Brass Membran 2 lp Dalindèo Dark Money Suomen Musiikki lp Jonah Parzen-Johnson Imagine Giving Up We Jazz lp Lasten Hautausmaa IV Svart Records lp Alvarado, Koivistoinen, Tuomarila Alma Svart Records lp ’N Stuff ’N Stuff Eclipse ep Ei hätää, en satuta sinua. Vinyylin dynamiikka on sisällöllisesti ja prässillisesti esimerkillinen. ’N Stuff luottaa vastaavaan yhdistelmään ihmisääntä ja muita instrumentteja. Bad Company lainasi Desolation Angels -kiekon nimen Jack Kerouacin elämää sivuavasta romaanista. Amerikkalaismuusikon visio ei kuitenkaan aivan kanna pitkäsoitolla. Syntetisoitu ääni enteili uutta aikaa Princen 1999:n (1982) avauksessa. Saundi juontuu elektro-akustisesta jazzista ja konsepti rumpalin luontoyhteydestä: vesi on lapsuudesta asti ollut tärkeä elementti päällikölle. Lake täydentää edeltävää Abyssia bändisessiolla. Jonah Parzen-Johnson operoi baritonifonilla ja elektroniikalla. Fearmonger vapauttaa samalla fyysisistä jumeista, sellaisella paineella brutaali mättö tykittyy ämyreistä. Tästä on paha panna enää nopeammaksi tai ärjymmäksi. Lasten Hautausmaa purkaa tummia näkyjä lauluiksi, jotka eivät jätä kylmäksi. Rohkea irtiotto säväyttää silti nytkin. Ilmankos bändi on noussut alan kapeaan kärkeen. The Soft Parade oli vastaava työ The Doorsille. Martin Alvarado, Eero Koivistoinen ja Alexi Tuomarila maalaavat intiimin maailman laululla, saksofonilla ja pianolla. Elokuvassa ja näyttämöllä musiikki saa uusia merkityksiä. Mikäpä on työstäessä omia ja kumppanien sävellyksiä täydelle tuvalle! Lassyn vaskisektiota johtaa Valtteri Pöyhönen, joka on Dalindèon perustajia. Anarkofeministisen äksönin uusi ja päivitetty biisistö ei makeile vaan iskee lantioon. First & Magical ja Repulsive Morbidity paketoivat varhaiselon synkästä jynkytyksestä suoraviivaiseen mätkintään. Elektro muovaa samalla mielikuvia kohteista: ilman visuaalista kytkyä ärhäkkä maalailu ottaa siivet. IV-albumi vahvistaa asemaa kompromissittomilla tarinoillaan ja omaa tietään raivaavilla vedoilla. Jazzillisuus tulee triolta bonuksena vokaalimateriaalin kosketuspinnan avarrukseksi. Rammstein-solisti Till Lindemannin ja tuottaja Peter Tägtgrenin kimppakiva pauhaa isosti. Solistit, kuoro, jouset sekä Max Zengerin ja Ilkka Arolan veroiset muusikot antavat kollektiivisesti vahvan työnäytteen siitä, miten monesta tulee yksi. ?n. Mäkynen soittaa myös Timo Lassyn Big Brassissa. Xysmalle ei päässyt käymään samoin. Sekstetin Dark Money osoittautuu kontrastien juhlaksi. TALLENTEET 31 ESITTÄJÄ ALBUMI JULKAISIJA FORMAATTI András Dés Rangers Einschließlich BMC cd Nils Landgren & Jan Lundgren Kristallen ACT cd E. Kaiken kattava selkeys kruunaa Rest in Violencen. Once Upon a Time in Hollywood -soundtrack huokuu 1960-luvun lopun kuohuntaa, ja Quentin Tarantino lataa oheisiin mainoksiin oman kerronnantason. Särmä puree yhä, ja sanoma oman tien etsinnästä on ajankohtaisempi kuin koskaan. Idean toimivuuden on todistanut aiemmin vaikkapa Pauli Lyytinen Machinery. Bonded kiilaa peesiin tiukalla paketillaan iskuriffejä ja kasarimaista piiskausta. Lisäksi platan alarekisteri kumuaa läppään oman asfalttitason uskottavuuden. Tuloksissa korostuu myös tekstuaalisuus: lyyrinen ulottuvuus synnyttää merkityksiä. T. Boksiin sisältyy myös raidat ilman orkesteria, mikä tosin tuntuu vievän osan barokkisesta hohdokkuudesta. Beneath The Massacren kuolonmetalli sysää genren syvään päähän. Entinen jätettiin taakse, ja studioon tuotiin jouset ja vasket. Tulos jakoi yleisön. Imagine Giving Up on pakattu niin täyteen ideoita, että musiikki tukehtuu hapenpuutteeseen. Argentiinalainen ja suomalainen tango soivat taas oman sävelistön rinnalla Alma-lp:llä. Taakse jäi bluesrockin juurevuus, kun edessä siinsivät hevimmät haasteet. Kopla loi nahkansa moneen otteeseen ja palasi aina uusin kujein faninsa vakuuttaen. Levy oli samalla joutsenlaulu yhdelle aikakaudelle. Timo Kaukolampi loi puolestaan musiikin tanssiteokseen ja elokuvaan. 3TM on Teppo Mäkysen nimikkoprojekti
PERSOONALLINEN NÄKEMYS TULEE EDELLEEN KAUPAN PÄÄLLE, KUTEN TUORE ECI 80D OSOITTAA. UUDEN POLVEN VIIKINKI TESTI | ELECTROCOMPANIET ECI 80D -VAHVISTIN ELECTROCOMPANIET KUULUU SIIHEN JOUKKOON, JOLLA ON SEKÄ VAIKUTTAVA HISTORIA ETTÄ USKOTTAVA OTE TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT & MITTAUKSET MAURI ERONEN 32
Sisänäkymä on huoliteltu aina pintaliitoskomponentteja täynnä olevaa piirilevyä myöten. Takana näkymä on huoliteltu ja rauhallinen. Pääteaste toimii a/b-luokassa ja tuottaa tehoa 80 wattia per kanava kahdeksan ohmin kuormalla. Viimeistely on laadukasta kuten aina. PERINTEITÄ JA PERSOONALLISUUTTA ECI 80D:n käyttö oli helppoa. Miksei sisäistä da-muunninta ole haluttu täysin hyödyntää. mistajan laitteiden ketjutettuja herätevirtoja varten, pieni usb-otto ohjelmistopäivityksille, hyvää peruslaatua olevat kaiutinannot sekä irrotettavalle virtajohdolle iec-liitin päävirtakytkimellä varustettuna. Vaikutelma on samaan aikaan samettisen pehmeä, uskottava, hienostunut ja vahva. Teknisesti ottaen norjalainen pikkuviikinki pitäytyy pääosin perinteissä. Ääni kulkee bluetoothin avulla kahteen suuntaan; lähettävältä laitteelta vahvistimelle tai vahvistimelta langattomille kuulokkeille. Näin kaikki vahvistimeen liitettävät äänilähteet ovat kuunneltavissa langattomasti. Sekä jollakin tavalla arvokkaan vanhahtava. E nsi näkemältä ECI 80D:tä ei erehdy luulemaan miksikään muuksi kuin Electocompanietiksi. Voimakkuussäätöön reagoiva preout-anto, kaksi analogista linjaottoa (rca), kaksi koaksiaalista ja kolme optista digiottoa täydentävät paletin. Bipolaaritransistorit (mjw3281A) on iskostettu laitteen sisällä leveyssuunnassa kulkevaan jäähdytyselementtiin. Sen käyttöliittymä on simppeli ja sinänsä käyttäjäystävällinen pois lukien jo aiemmin tekstissä lynkattu kaukosäädin. Virtalähde on kustannussyistä isompia malleja karumpi, eikä kannen alta löydy rengassydäntai pakkamuuntajaa, vaan ne on korvattu hakkurilla. Vasemmalta löytyy selkeästi muista otoista eriytetty riaa-otto (mm) maaruuveineen. Takaa löytyvät myös trigger-liitännät valBASSOTOISTOSSA OLI AUKTORITEETTIA MUTTA MYÖS VÄHÄISESTI PULSKUUTTA. TÄSTÄ SYYSTÄ SYNTYY VAIKUTELMA RAUHALLISESTA TULKITSIJASTA, JONKA KANSSA MUSIIKISTA NAUTITAAN HOSUMATTA. Sekään ei tosin taannut täyttä toimivuutta. Vahvistimen vasemmalla puolella on kookas näyttö, jossa asiat ilmaistaan suurilla, selkeillä sinisillä fonteilla. Lievää suurempaa ihmetystä herättää usb-äänioton puute. Bluetooth-antenni on piilossa laitteen rakenteissa. Da-muunnin perustuu BB:n PCM1789-piiriin, AKM:n AK4118AEQ hoitaa lähetin-vastaanotinprotokollaa ja NXP USA:n MKL27Z256VLH4 ARM Cortex -mikrokontrolleri muita rutiineja. Tekstilogo kulkee keskellä ylhäällä. Sysimusta, raskastekoinen peltikotelo, paksu tumma akryylimaski ja ikoniset messingin väriset painonapit ovat kulkeneet mukana jo pitkään. Keskellä on käyttövirtapainike ja oikealla neljän painikkeen ryhmä valikkoja ja voimakkuuden säätöä varten. Hintaluokasta kertoo lähinnä se, että kookkaita suotokondensaattoreita on turha etsiä. TESTI 33. Sen vieressä on hieman persoonallisesti kaksi kuulokeantoa, joista toinen on 6,3:n ja toinen 3,5 millimetrin jakeille. Ilmeisesti ongelma oli pariston huono kontakti, sillä sain autettua asiaa laittamalla pienen pahvipalan paristopesän lukitusluukun ja pariston väliin. Elegantti ratkaisu, jolla säästytään törröttäviltä antenneilta mahdollisesti rajallisen kantavuuden hinnalla. Mukana paketissa toimitetaan virtajohto, ohjeet ja pieni muovinen kaukosäädin, jonka käyttö herätti lähinnä ärtymystä silloin kun se sattui toimimaan. Etupaneelin painikkeilla hommat hoituivat mallikkaasti
Jitter linjalähdöstä optisella digitaaliotolla. Langatonkin kuuntelu onnistuu bluetooth-kuulokkeilla. 34. Kunhan käytettyjen kuulokkeiden impedanssi on vähintään noin 10-kertainen tai niiden impedanssivaste on melko suora, on Electrocompanietista tarjolla puhdasta ja tasapainoista kuulokeääntä riittämiin. Bluetooth-lähetin langattomiin kuulokkeisiin toimii hyvin. Toistovaste ulottuu analogisena yli 100 kilohertsiin, mutta da-muuntimen kanssa yläraja jää noin 50 kilohertsiin myös 192 kilohertsin signaalilla. MITTAUSTULOKSET ELECTROCOMPANIETIN ANTOTEHO yhteen kanavaan 0,1 prosentin säröllä yltää käytännössä valmistajan ilmoittamiin lukemiin. Jitter-mittauksessa ilmeni häiriöitä 94:n ja 500 hertsin kerrannaisina, mutta jitterin kokonaismäärä jää alle nanosekunnin, mitä voi pitää hyväksyttävänä tuloksena. Muut mittausarvot ovat moitteettomia. Jatkuva teho 8/4 Ohm, yksi kanava 76/141 W Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti 1,6/43 W -1/10 W @ 8 Ohm 64/124 W -Esivahvistimena 43 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat digitaalinen, 0,5-1 dB Kuulokeannon impedanssi 11 Ohm Kaiutinlähtö, rca-analogiotto (2,0 V) Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % >3,0 V Häiriöetäisyys, A-paino, 20 Hz 20 kHz 90 dB Pohjakohina 1-10 kHz -103 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,011/0,003 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd <0,001/0,002 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 84/76 dB Kanavatasapaino, 0,01/1 W 0,0/0,0 dB Ylärajataajuus, -3 dB >100 kHz Kaiutinlähtö, s/pdif, 16 bit/44,1 kHz Häiriöetäisyys, A-paino 90 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,012/0,005 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd 0,002/0,002 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 82/75 dB Kanavatasapaino, 1 W 0,0 dB Lineaarisuus, 16/24 bit -92/-93 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz 640 ps Ylärajataajuus, -3 dB, 192 kHz signaali 54 kHz Da-muuntimena Pre out (1 V), s/pdif, 16 bit/44,1 kHz Häiriöetäisyys, A-paino 95 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,010/0,010 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd 0,005/<0,001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 89/97 dB Kanavatasapaino, 1 W 0,0 dB Lineaarisuus, optinen, 16/24 bit -82/-89 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz 630 ps Ylärajataajuus, -3 dB, 192 kHz signaali 55 kHz Taajuusvaste analogiotolla kahdeksaan ohmiin (musta), Aurelia Magenta -kaiuttimella (punainen), digitaaliotolla 44,1 kilohertsin (violetti) ja 192 kilohertsin signaalilla (sininen). Kahdet kuulokeannot toimivat asiallisesti, mutta sijoituspaikka ei. Kuulokevahvistin on toteutettu erillispiirillä, ja sen antoimpedanssi on tyydyttävä 10 ohmia. Taajuusvastetta ja vaimeiden äänien lineaarisuutta lukuun ottamatta näytteenottotaajuus ei vaikuta mittaustuloksiin. Valmiustilan tehonkulutus on melko alhainen (1,6 wattia) mutta ylittää silti EU:n edellyttämän 0,5 watin. Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri kaiutinlähdöistä analogiotolla (1 W @ 8 Ohm). Harmonisen särön määrä kaiutinlähdöstä kilohertsin sinisignaalilla digiotolla alenevalla tallennustasolla. Pääteasteen impedanssi on matala, eikä vahvistin reagoi käytännössä käytettyjen kaiuttimien impedanssivasteeseen
Voima ilmeni tosin enemmänkin joustavasti kuin viimeisen tiukkana iskevyytenä. Suuresta koostaan huolimatta kaiutin on helppo kuorma; Mundorfin laskostetulle diskanttinauhalle on ensimmäisen asteen suodin, jossa on yksi laadukas Mundorfin vastus ja kondensaattori. Sen sijaan klarinetille löytyi viehättävästi hentoa lämpöä ja täyteläisyyttä. Viimeksi mainittu on tänä päivänä karkeasti reilun tonnin hintaluokassa ja hyväksi havaittu, joten ECI:n suoritusta voi pitää hyvänä. Herkkyyttä on saavutettu yli 90 desibeliä, eikä impedanssikaan vaeltele siellä täällä. Kaiuttimina käytin Solaudion uudistunutta Fusion Gen 2 -mallia, joka korvasi taannoin referenssinä aiemmin käyttämäni ykkösversion. Riaa-vertailu onnistui välttävästi siten, että liitin Mellorn Streamin ECI:n toiseen analogiottoon. Lennossa vaihto ei onnistunut, sillä välissä piti siirtää levysoittimelta tulevat kaapelit riaa-korjaimien välillä. Niinpä Missin’ Yo’ Kissin’ rullasi vain hienoisen poppivaikutteisesti (Billy F Gibbons: The Big Bad Blues). Electrocompanietin mm-kuormitus toimi hyvin, sillä suoraan sanoen en havainnut suurtakaan eroa sen ja Mellornin välillä. Sen sijaan iPhone XS:n toimiessa äänilähteenä yksisuuntainen bluetooth-yhteys toimi mainiosti ainakin kolmen–neljän metrin päästä, joka alkaa olla noin 20 neliön huoneessani maksimietäisyys ennen kuin seinät tulevat vastaan. Lopuksi uhraisin yhden tai kaksi muuta digiottoa usb-ääniotolle. TESTI 35. Syntyi nopeasti vaikutelma, että sen ei tarvinnut suuremmin ponnistella pärjätäkseen ainakaan massaa ja momenttia suosivassa pelissä. Hitunen lisää karheutta kitarasaundiin ei olisi haitannut, vaikka salonkikelpoiseksi leivottu blues-johdannainen kelpasi mainiosti näinkin. Samalla ihmettelen, että onko 3,5 millimetrin kuulokeannolle todellista tarvetta, vai voisiko siitä luopua. Viulut toistuivat periaatteessa mukavasti, mutta olisiko yläpäässä ollut jotakin sellaista, joka antoi itsensä ylikuulua hetkittäin. Itse työstäisin takana olevat kuulokeannot etumaskiin ihan käytettävyyssyistä. Tästä syystä syntyy vaikutelma rauhallisesta tulkitsijasta, jonka kanssa musiikista nautitaan hosumatta. Tämä sopikin hienosti Fröstin klarinetin leppoisille ja tuokioissa viivähtäville Vivaldi-tulkinnoille (Martin Fröst & Antonio Vivaldi; Sony), mutta jarrutti usein nauttimani Giuliano Carmignolan räiskyvän temperamenttista viulu-Vivaldia (Archiv) aukeamasta kukoistukseensa. Näinkin toteutettuna kokeilu oli vähintäänkin suuntaa antava. Sopraanolla en moista havainnut, joten varmaksi en mene vannomaan. Mainostettua kaksisuuntaisuutta en bluetooth-äänellä päässyt testaamaan sopivien luurien puuttuessa. Aivan lievää karheutta kenties. Harmaapartaisen aikuisrokin maastossa Electro jättäytyi sopivasti taka-alalle. Tosin painotukset ovat olleet persoonallisia. Näin siis omien tarpeiden kautta katsottuna. Jonkin ajan kuunneltuani havaitsin, että ylä-äänet soivat OTL-päätteisiin nähden hienoisella sävyerolla. Uusien kaiuttimieni yläpää on tosin aiempaa paljastavampi ja avoimempi. Parempi ilman kuin nykyisellä säätimellä. Käytin apuna myös Topping D10 -daccia sekä Audirvana-soitto-ohjelmaa. Missään ei ole liioiteltu eikä toisaalta säästetty liikaa (paitsi kaukosäätimessä). Tämä kääntyy myös vahvuudeksi niin haluttaessa, sillä viileän paljastavilla kaiuttimilla ECI tuonee ääneen vähäisesti armokkuutta viemättä liikaa arvokkuutta. Bassotoistossa oli auktoriteettia mutta myös vähäisesti pulskuutta. Selkeä parannuksen paikka on epävarmasti toimiva muovinen kaukosäädin. HYVÄSSÄ SEURASSA Testiä varten kytkin vahvistimeen Tentlabs b-drive -cd-pyörittimen, kuunteluissa vierailleen Thorens TD148 A -levysoittimen, Mellorn Stream -riaan sekä Totaldac-da-muuntimen. Bassokeskiääniset on optimoitu toistettavaksi vailla suodatusta. Jo siksi, että ECI ajoi lainassani olleita Hifiman 400i -kuulokkeita varsin mukavasti. Kompakti sisänäkymä, josta hakkurivirtalähde (oik.) vie neljänneksen pinta-alasta. KYVYKÄS KOKONAISUUS Voimavaroiltaan ECI oli oikealla tontilla. Hinnat alkaen -malliksi ECI 80D on tehty herättämään omistamisen iloa, ja siinä se onnistuukin. Kaikesta huokuu tarkkaan laskelmoitu hinnan ja laadun suhde
Leveyssuunnassa noudatettiin kaiutinlinjaa, eikä syvätoistossakaan menty aivan peränurkkia nuohoten. Melko mukava ensiaskel Electrocompanietin maailmaan astuvalle, sanoisin. Oleellista on, että vahvistin on mainio lähtökohta musiikkiaan arvostavalle ja monipuolisuutta vaativalle kuuntelijalle. Sen sijaan lähes kolme kertaa kalliimpi, testissä niin ikään ollut Luxman L-505uX Mark II (katso sivu 46) osoitti, että korville voi tuoda hyvinkin uskottavasti studiossa rakennetun, myös eri ulottuvuuksia hyödyntävän ääni-illuusion. Tilatoistossaan ECI oli rehentelevän sijaan varovaisen pidättyväinen. MIELLYTTÄVÄ PAKETTI ECI 80D ON ÄÄNELTÄÄN helppo lähestyttävä. Electrocompanietin sisäinen da-muunnin vaikutti lähinnä asialliselta. Kun Toppingia käytti ECI:n apuna usb-s/pdif-muuntimena, tyydytti paketin ääni jo vaativampaakin tarvetta. Pienellä hienosäädöllä nyt mainion miellyttävä ECI 80D olisi loistava paketti. Suora vertailu paljon kalliimpaan ja toteutukseltaan omintakeiseen referenssiini ei sellaisenaan ollut reilua. ELECTROCOMPANIET ECI 80D Hinta 2 499 € Edustaja JJ Hifi Oy Lisätietoja www.electrocompaniet.com www.jjhifi.fi Mitat (lxkxs) 47 x 9 x 26,2 cm Paino 8 kg Tulot 2 x rca, 1 x phono rca (mm), 2 x optinen, 3 x koaksiaalinen s/pdif Lähdöt 1 x rca pre out, 1 x 3,5 mm ja 1 x 6,3 mm kuulokeanto Bluetooth-tuki bt 5.0, a2dp, sbc, aac, aptx hd Muuta 2-suuntainen bluetooth, kaukosäädin, trigger Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot riaa-asteelle Gain 40 dB @ 1 kHz Ottoimpedanssi 47 kOhm, kapasitanssi 100 pF Riaa-tarkkuus ±0,1 dB, 25 – 20 000 Hz Subsonic-suodatus -3 dB @ 14 Hz THD <0,001 % Signaali-kohinasuhde, A-paino 83 dB VIIMEISTELY | YLEISPÄTEVÄ ÄÄNENLAATU | KAKSISUUNTAINEN BLUETOOTH EI USB-DACIA | KUULOKELÄHDÖT TAKANA | HEPPOINEN KAUKOSÄÄDIN + 36. Tämän ansiosta se sopinee useimpien kaiuttimien kaveriksi ilman suuria äänellisiä kupruja. Hieman halvempi tuvassa samaan aikaan viihtynyt vahvistin maalaili kyllä laajempaa leveyttä, mutta syvyyssuunnan informaatiossa ja erottelukyvyssä ECI tuntui tarkemmalta. Tosin on muistettava, että tarpeet ovat yksilöllisiä ja valinta tulee aina suorittaa omista lähtökohdista. Selvästi tasaväkisempi pari oli maailmallakin kehuttu, edullinen Topping D10, jonka ääni oli hieman Electroa tarkempi ja avoimempi. Kookkaat painikkeet toimivat, mutta pyöritettävä säädin olisi käytön kannalta parempi ratkaisu. Ilman suoraa vertailukohdetta kyseessä ei kuitenkaan olisi varsinainen puute. Mikä sitten kenellekin on tärkeää. ?n Muotoilu on tuttua ja turvallista EC:tä. Suuri fontti näytössä on plussaa
Epäilen, että hurraata ei vieläkään huudeta. Niin ei tule koskaan tapahtumaan. Enkä yritä minäkään. Tätä kirjoittaessani huhtikuun puolessa välissä 2020 maailma elää edelleen koronan varjossa. Enkä nyt tarkoita naiivisti, että koko maailma havahtuisi ja toimisi jatkossa yhteisen hyvän nimissä. Utopia. Maailma, jossa musiikilla olisi enemmän tilaa, olisi parempi paikka. Musiikin ystävälle kirouksessa piili myös tekstin alussa luvattu usko parempaan. Vuosien kiertolaisuuden pääEN OLE KOSKAAN PITÄNYT ERITYISEN PALJON KUULOKEKUUNTELUSTA. Olen samaa mieltä. Avotoimisto on yksi ihmiskunnan huonoimpia ideoita. Toivon voimia kaikille heille, jotka kokivat henkilökohtaisia menetyksiä kriisin aikana. Toisaalta kunnon kaiutinmökällä saisi höpisijät ja tärkeilijät kaikkoamaan… Sitten tuli korona. Ei, vaan maailma koronan aikana. Ymmärrän, että kenties juuri Sinun työsi luonne, toteutustapa sekä -paikka eivät mahdollista tai tue toivettani. Etätyömääräys mahdollisti tavallaan paluun juurille; oma työhuone, oma äänentoisto ja oma työrauha. Kun älytelevisiolla pääsi ilmaiseksi käsiksi korkeakulttuuriin. Sen sijaan toivon, että maailma muuttuisi paremmaksi paikaksi pienillä muutoksilla. Esimerkiksi sellaisilla, jotka sallisivat etätyön yhä joustavammin. Koronaähkystä toipuvassa maailmassa muuttui niin moni asia, että kukaan ei varmuudella osaa summata kokonaisvaikutuksia. ?n TEKSTI JUSSI ARVIO T iedän. Onneksi suljetut kuulokkeeni sulkevat suurimman osan maailmasta oman kuplani ulkopuolelle. Kun siirryin vuosia sitten avotoimistoympäristöön, oli työkulttuurin muutos vaikeasti nieltävissä. Jaetut näppäimistöt ja hiiret, joita ovat koskettaneet lukemattomat sormet. KOLUMNI 37 KUN MAAILMA MUUTTUI PAREMMAKSI tepiste, jota parempaa en osaa kaivata. Asian merkittävyys oli kuitenkin yksilötasolla suuri. Mölinä ja hektisyys korostuvat laumakarsinoissa. NYT OLIN PAKOTETTU HYVÄKSYMÄÄN SIIHEN LIITTYVÄT ELÄMYKSELLISYYDEN PUUTTEET, SILLÄ VAIHTOEHTOJA EI OLLUT.. Annan itselleni omalla luvallani oikeuden olla idealisti ja optimisti. Ensimmäisen maailman ongelmia, sanoisi pessimisti. Pelisääntökeskustelut, joita noudattaa vain osa väestä. Sen sijaan toivoisin maailman oppivan jotakin. Lopulta työn liikkuvuus ja oman tilan puute johtivat reppuelämään; ei enää omaa työhuonetta tai edes -pistettä, ei kaiuttimia monitorin vierellä, ei musiikkia. Voin vain arvailla, millainen tilanne on tämän kolumnin julkaisun aikaan. Aikana, jolloin useat konserttisalit avattiin ilmaiseksi miljoonayleisölle. Positiivisuudella taakse katsoen jotakin hyvääkin seurasi. Nyt olin pakotettu hyväksymään siihen liittyvät elämyksellisyyden puutteet, sillä vaihtoehtoja ei ollut. Sen voima on monesti auttanut fokusoimaan ajatuksia ja siten tuottamaan työssä halutun lopputuloksen. En ole koskaan pitänyt erityisen paljon kuulokekuuntelusta. Niin itsekäs en ole, että kuvittelisin oman agendani keräävän sankan joukon barrikadeille. Jolloin artistit järjestivät ilmaiseksi innovatiivisia konsertteja digitaalisia viestimiä ja somea hyödyntäen. Sekä heille, joille se aiheutti joko väliaikaista tai pysyvää huolta taloudesta tai terveydestä, omasta tai lähimmäisen. Tuo piru, joka vei niin monelta niin paljon ja antoi niin vähän. Musiikista en halunnut luopua
Useammalle kuuntelijalle tarkoitettu säätö laajensi stereokuvaa ja samalla vähensi sen tarkkuutta. Huonevasteen korjausta on monipuolistettu, ja kaiuttimen luvataan olevan tasaviiveinen ja taajuusvasteen ulottuvan yli 40 kilohertsiin. Huonevaste ulottui 20 hertsiin asti ja laski kahden kiTEKSTI MATTI HERMUNEN | KUVAT VALMISTAJA UUDISTETTU 8351B Hyvin menestyneeseen The Ones -sarjan toiseksi suurimpaan 8351A-malliin tehtiin niin paljon muutoksia, että se ansaitsi mallinimen B. Järjestelmän monipuolisuudesta huolimatta käyttöönotto ja integrointi ei vienyt G-mies Pasi Pönkältä olennaisesti enempää aikaa kuin normigeneleceillä. Vaste oli muuten tasainen, mutta molemmilla kanavilla oli vaimentumaa 200 hertsin molemmin puolin ja yleistaso hivenen koholla siitä yhdelle kilohertsille asti. Pasi jätti lainaan virkaheiton pc-kannettavan, jolla pystyin vaihtamaan GLM-toimintatiloja. Vahvistimien tehoa on nostettu reilusti. Mikä se sitten on. Jukka Isopuro taas loihe ajattelemaan, että toisto saattaisi HIGHEND | HERMUSET: GENELEC W371A SAM -BASSOKAIUTIN & 8351B SAM -KAIUTTIMET GENELEC W371A ON AIVAN OMA LUKUNSA. Useimmat vierailulla käyneet kuuntelivat myös hieman aikaisemmin kokeilussa olleen 8361A:n. Varsinkin kun useimmat esiintyjät olivat korostetun selkeästi tutulla korkeudella. Tässä jutussa arvioidaan, kuinka hyvin W371A ja The Ones -sarjan tuore 8351B pelaavat yhteen. Lisäksi 8351B on selvästi edeltäjäänsä keveämpi. Kaiuttimien takana olevaan seinään matkaa jäi 260 senttimetriä, oikeaan sivuseinään noin 95 senttimetriä, ja vasen kaiutin sijoittui käytännössä avoimeen tilaan. Painoa laskevat uudenlainen koaksiaalielementti ja hakkurivirtalähteeseen perustuvat d-luokan vahvistimet. Kolossit asettuivat samoille tienoille kuin hiljattain kokeillut 8361A:t (Hifimaailma 2/2020), eli kaiuttimien väli oli 220 senttimetriä ja kuunteluetäisyys 270 senttimetriä. Muitakin kokeiltiin. Värivaihtoehdot ovat tutut musta, harmaa ja valkoinen. Vaikka ääni tuli korkeammalta kuin normaalisti, se ei tuottanut ongelmia. Hetken mietin, ovatko solistit kasvaneet pituutta, mutta pitemmän päälle en. 38. SITÄ KUTSUTAAN BASSOKAIUTTIMEKSI, VAIKKA MITTOJEN JA LUVATTUJEN SUORITUSARVOJEN PUOLESTA SE PÄIHITTÄÄ MONET SUBWOOFERIT. Niiden toistoa erillisenä ei käsitellä. Uusi malli tuottaa edeltäjäänsä suuremman maksimiäänenpaineen, nyt 113 desibeliä. KORKEUS EI ONGELMA Kokeilussa W371A:n parina oli tuliterä 8351B, joka istutettiin bassolaatikon nokalle ja suunnattiin Isopod-alustan avulla kohti kuuntelijaa. Lyhyenpuoleinen kuunteluetäisyys tai yhdistelmän korkeus ei herättänyt isompia tunteita, tosin joku totesi, ettei nyt ole ainakaan jalkalistasoundia. Niistä basson säteilyä taaksepäin vaimentava asetus vaikutti selvästi, sivuseinien ja lattian vaikutusta vähentävät niin ikään. K äyttöohjeessa W371A:n nimi on Adaptive Woofer System, joka vapaasti suomentaen tarkoittaa sovitettavaa bassojärjestelmää. MURAHTAVA KAIUTINJALKA lohertsin jälkeen hyvin loivasti diskanttia kohden, jolloin ylimmällä alueella pudotusta oli yhdestä kahteen desibeliä. Se selviää seuraavan aukeaman laatikosta, jossa kerrotaan W371A:n käyttötarkoituksesta ja siitä, kuinka se toimii, sekä mitä uutta on kaiuttimessa 8351B. Puhekielessä käytetään osuvaa nimeä Woofer Stand, siis bassojalusta. Ehkä merkittävin niistä on isoveli 8361A:n kanssa samanlainen koaksiaalielementti. Koska tässä kokeilussa kaiuttimet pystyttiin sijoittamaan irti rajapinnoista ja kuuntelijana oli useimmiten vain yksi henkilö, käytettiin tähän optimoitua säätöä
olla vielä nautittavampaa, jos jousikvartetti soittaisi oikein kaukana, ikkunan takana pihanurmikolla. Rob Wassermanin Duetsilla Sheryl Bentynen kaiken peliin paneva tulkinta Angel Eyesillä oli karmiva paremman dynamiikan ansiosta. KUKA. (Live in London) ja Cecilia Bartoli kisaili barokkitrumpetistin kanssa ikänsä unohtaen (Antonio Vivaldi). Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. Mutta hyville tallenteille ne tekevät oikeutta – kuitenkaan mitään kaunistelematta. Jotkut lankesivat loveen ilman varauksia. Varsinkin puhaltimien värit olivat uskottavat, ja usein räikeäsointiset jouset pysyivät aisoissa. Ellingtonin ja Johnny Hodgesin Weary Blues lönkytteli entistä väsyneempänä sänkyä kohti, Thelonious Monkin energinen konttaus sai uutta pontta. Lauluäänten osalta kuuntelu toi paljon hyvää ja osin ikävää. Usein kokeillulla dramatiikkaa ja pelkoa täynnä olevalla Šostakovitšin neljännellä sinfonialla vahvisti jälleen kerran kokemusta, että kun toisto ulottuu puhtaasti ja musiikin tarpeisiin riittävän alas, niin 39. Joku saattaa kokea ikäväksi, että Leonard Cohenin alkutaipaleen levyillä hänen ohuen nasaali lauluäänensä tuli kiusallisen selväksi. HIGHEND MATTI HERMUNEN on helsinkiläinen pitkän linjan hifiharrastaja. Genelecit hoitivat kotiin hankalan Deccan cd-kauden alkupuolen Sibeliuksen neljännen sinfonian tallenteen. Vahvuuksina pidettiin muun muassa selkeyttä, ryhdikkyyttä, erinomaista tilan tekoa sekä aivan alas asti oivallisesti kurissa pysyvää toistoa. Myönteinen yllätys oli taas kerran vanhat jazztallenteet. Kahdeksankymppinen Mavis Staples kyseli uusin voimin Who Told You That. Tarkkuudesta ei aina ole iloa. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hifituotteita. Tuottajat eivät kai silloin nähneet niin tarpeelliseksi kuorruttaa laulua muhkeilla soitinsoundeilla. Äänityksen ohuus, värittyneisyydet keskija yläalueella sekä muut ongelmat kuuluvat armottomasti. Yhdistelmänä W371A ja 8351B on tarkka ja kyvykäs. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. Vaikka ikä ynnä muu kuului, niin musiikki pelasi. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti klassisen musiikin puolelle. Kuin myös virheet, taidon puutteet tai tuottajan kyvyttömyys kätkeä ongelmat. Genesiksen iäkkäältä Selling England By The Poundilta katosi lähes kokonaan kuuntelijan miellyttävään nirvanaan käärivä lämpö. Hyvää oli se, että kaikki mitä solisti suustaan päästi, kuului. KOVIN TARKKA Useimmat kuuntelijat pitivät äänestä, vaikka näkemykset jakautuivat jonkin verran
Toisaalta äänikuvan korkeusulottuvuus sopii yhteen vaakatason ääni-ilmiöiden erinomaisen esityksen kanssa. Pitkään hiipuvat bassoäänet erottuvat pianon teräksisen vasaroinnin keskeltä, jazz-perkussioiden sävykirjo aukeaa, sähköbasson seurattavuus on vaivatonta. Ajoittain tulee tunne, että kaikkein matalimmat voisivat tulla vähän ponnekkaamminkin, mutta se voi olla myös hillityn luonteen aiheuttama illuusio. Bassotoisto eroaa monesta kilpailijasta erityisesti kahdessa suhteessa: se on eleettömän tasainen, mutta aivan alimmat äänet jyrähtävät kunnolla. Tämä kuuluu varsinkin peltien sävyissä. Silti nyanssit ja detaljit välittyvät erinomaisesti, silmille hyppimättä. Stereokuva on vähän enemmän kiinni kaiuttimissa ja tulee hiukan yläviistosta. Ei siis ihan pidäkkeetön tai irtonainen alin oktaavi, mutta pakko myöntää, että sävyt tulevat upeasti. Keskialueella, esimerkiksi mieslaulajan tai pianistin vasemman käden rekisterissä, on varovaisen laakeaa, honottavaa korostusta. 40. Alempi keskialue on sinänsä miellyttävä, mutta joillakin näytteillä mukana on hiukan honottavaa sävyä. Diskantti ei myöskään ole ihan niin syväpuhtaan erotteleva kuin isoveljessä. Kaikkiaan toistoa voi luonnehtia isoksi ja ulotteikkaaksi ilman turhaa pullistelua. Yleinen balanssi kaiuttimessa on hiukan vaatimattomampi kuin taannoin kuunnellussa isoveljessä, 8361A:ssa. Lenni-Kalle Taipaleen funk-jazzin elektroniset matalat menevät yleensä överiksi, mutta W371A/8351B pitävät ne kauniisti kuosissa. Alapäässä on erottelevuutta poikkeuksellisen paljon, mikä johtuu osittain bassoalueen tasaisuudesta, osittain matalien muutenkin suhteellisen hillitystä yleisilmeestä. TOISELLA KORVALLA MIKAEL NEDERSTRÖM SIISTI, INTEGROITUNUT ja huomaamattoman tasainen bassotoisto. Kompleksinen äänimateriaali jäsentyy erinomaisesti. Kun tavanomainen paksuus puuttuu tyystin, bassointoilija voi pettyä. Efekti on heikko, mutta pistää korvaan muuten tasapainoisessa suorituksessa. Aluksi täytyy totutella siihen, että ääntä tulee myös yläviistosta. Tarkka ja analyyttinen vaakaulottuvuus on tasaisen saumaton olematta kuiva tai pistemäinen. Musorgskin Näyttelykuvien urkusovitus tuo sitten yllätyksen, kun alimmat jalkioäänet murisevat mehukkaasti. KOLMANNELLA KORVALLA JUKKA ISOPURO KOAKSIAALIN KYKLOOPPISILMÄ tuijottelee 134 senttimetrin korkeudella kuulijaa kohden kallistettuna. Vain syvämatala ääni saa huoneen tärisemään. Yläpään osalta 8351B ei ole aivan yhtä läpikuultava kuin suurta ihastusta herättänyt isoveljensä 8361A. Minkäänlaista ahdistusta tai kuivakkuutta ei äänikuvassa ole, joten näiltä osin äänimaisema on realistisen livemäinen. Yläbassoilla myös pauke ja dynamiikka toimivat hienosti
Mutta koska konsepti tuntuu toimivan, luulisi valikoiman laajentuvan. 41. Bassokorjauksen lisäksi käyttäjälle tarjotaan monipuoliset työkalut kaiutinjärjestelmän bassotoiston ja suuntaavuuden ohjaukseen. Kuten ennenkin, kaikkia ominaisuuksia voidaan muokata reaaliaikaisesti, kunhan on tietokone käytössä. HIGHEND KÄYTTÖTARKOITUS JA TOIMINTA W371A TARJOAA uusia keinoja kaiuttimien ja kuuntelutilan yhteensovittamiseen – myös silloin, kun kaiuttimet joudutaan sijoittamaan lähelle takatai sivuseiniä. Melkoisen kaapelimäärän saa niputettua takaseinän jousien alle. Lopputulos näyttää ammattimaiselta mutta ei sisustusystävälliseltä. Genelecin julkaisemien mittaustulosten mukaan W371A alkaa suuntaamaan ääntä voimakkaasti jo matalalta, 50–60 hertsin tienoilta ylöspäin. W371A tuottaa enimmillään äänenpainetta 120 desibeliä, ja sen toistoalue on 25–450 hertsiä (±3 desibeliä). Ohjauselektroniikka ja vahvistin on upotettu takaseinän yläosaan. Käyttöliittymä on tuttu Autocal-ohjelmiston aikaisemmista versioista, ja siihen on lisätty uusia toimintoja. Se ja W371A:t kytketään toisiinsa GLM-järjestelmän rj45-kaapeleilla. Joitakin käyttäjiä saattaa kiinnostaa se, että ohjelmisto antaa lopuksi arvosanan kalibroinnin onnistumisesta prosentteina. W371A on reilun metrin korkuinen ja vajaan puolen metrin levyinen ja syvyinen musta, asiallisesti viimeistelty karu 60-kiloinen laatikko. Tässä kokeilussa arvosanat vaihtelivat päälle 70 prosentin. Studiokäytössä äänipöydän taakse sijoitettuna yhdistelmä nousee sopivalle korkeudelle. Uusien kaiuttimien ohella tarvitaan GLM-ohjelmiston versio 3.2.0, joka laskee W371A:lle ja sen kanssa käytetylle kaiuttimelle sopivimman yhteisen suuntakuvion ja muut säädöt. Lisäksi tarvitaan kaksi virtajohtoa kaiutintornia kohti. Kun vaikkapa 8351B:tä käytetään yhdessä sen kanssa, ohjelmisto asettaa niiden jakotaajuuden 150 hertsiin. Etuosan yläpäässä on 356-millimetrinen järeä elementti ja takana alhaalla toinen, hieman pienempi 305-millinen, jonka alla on refleksiaukko. Olohuoneessa torni kertoo: ”Minä olen sinun kaiuttimesi, älä pidä muita kaiuttimia.” Koska suojakankaita tai kansia ei ole, kotikäytössä pitää varoa, etteivät marsut ryömi refleksiaukkoon, lapset leiki turnajaisia eivätkä kiipeile takaseinän kaapeleissa. Käyttäjä voi valita, painotetaanko mahdollisimman tasaista taajuusvastetta kuuntelupaikalle, halutaanko jatkaa pääkaiuttimien suuntaavuutta matalille taajuuksille asti vai minimoidaanko kuuntelutilan lattiasta tai sivuseinistä tulevia heijastuksia. Yhdistelmän suuntaavuus pysyy tasaisena bassotaajuuksilta ylöspäin. Esimerkiksi 8351B sijoitetaan W371A:n päälle pystytai vaaka-asentoon. Säätö voidaan optimoida yhdelle tai useammalle kuuntelijalle tai niin, että bassoa säteilee mahdollisimman vähän kaiuttimien taakse. Nyt sen pariksi kelpaavat The Ones -sarjan 8341A, uusittu 8351B sekä 8361A
Jousimaton taustalle nousee uhkaavia, niin ikään hiljaisina pysyviä pataja isorumpujen vyörytyksiä. Omista muistiinpanoista löytyy mainintoja lauluäänien ylimääräisestä tihentymästä tai nasaalisuudesta. Käytetyssä kuuntelutilassa dynamiikka ja äänen voimakkuus riittivät yltäkyllin omiin tarpeisiin. Kuitenkin Jean Guilloun todella alas ulottuvista uruista kuului se, mitä oletan levylle saadun tarttumaan (Mussorgski, Näyttelykuvia). Tai mitä siinä metelissä nyt yleensä pystyi kuulemaan. Vakuuttavuus syntyi erottelusta ja tasapainoisesta toistosta, ei näyttävästä muurin murtamisesta. Vaste oli erittäin tasainen, ja kaikki normaalisti esiin tunkevat huonevasteen montut ja mäet loistivat poissaolollaan. Pidin selkeydestä ja musisoinnin elosta, mutta sävyt mietityttivät. EI KAIKILLE Tasapaino oli pitkälle kohdallaan. Bassopää saattoi olla monilla levyillä hieman ohut, kunnes tarjolle tuli aitoa tavaraa. Kontrolli ja selkeys olivat hienoja, mutta sävyjen kanssa en ollut täysin sinut. Ostoa miettivän kannattaa kuunnella molemmat. dramaattisimmat hetket syntyvät hiljaisissa kohdissa. Totesi olevansa hämmentynyt. Perusta on sen verran kykenevä ja neutraali, että se venyy GLM-ohjelmiston kanssa moneen suuntaan. Isompi 8361A soi, tosin ilman bassojalkaa, useimpien kuuntelijoiden mielestä vielä astetta saumattomammin. Lähisukulainen kuunteli suosikkinsa, Esa-Pekka Salosen näkemyksen Stravinskyn Kevätuhrista. Hurjat hankkivat erillisen subbarin. W371A SAM ja 8351B -yhdistelmä on monitoimityökalu, jonka osia ääniammattilaiset ja aktiiviharrastajat ottavat käyttöön tarpeen mukaan. Useimmille ulottuvuus ja saatava äänenpaine riittävät yllin kyllin. Samalla selviää, antaako sisustusosasto periksi. Entistäkin karmeampi juttu. ?n MARCUS MILLERIN LIVENÄ PAUKUTTELEMA 13-MINUUTTINEN JEAN-PIERRE OLI SENSAATIOMAINEN. Olisiko kyse ollut jälleen kurinalaisuudesta ja siitä, että tarpeeton keskibasson lämpö jäi pois. Malcolm Bilsonin fortepiano soi kovin eri tavalla Mozartin pianokonserton nro 22 loppuosassa. Sinfonian lopussa musiikki soi hyvin vaimeana, vaikka siinä on kuitenkin dynamiikkaa. Basso-osa meni polvilleen Nederströmin käyttämillä rankaisuraidoilla, vaikka 8351B vielä soi puhtaasti. Aivan yhtä varma en ole siitä, kuinka helposti keskialueelle sijoittuneen lievän värittymän saisi talttumaan. Ehkä pitemmän päälle kokeilisin lievää basson tason nostoa ja yläpään hiuksen hienoa pudotusta. Silloin riitti voimaa, muhevuutta, iskua ja läpinäkyvyyttä. Ylimmän alueen toistoa ei pidetty aivan niin suvereenina kuin 8361A:ssa. Marcus Millerin livenä paukuttelema 13-minuuttinen Jean-Pierre oli sensaatiomainen. Lupaukset alas ulottuvasta ja GLM:n avulla tasaantuvasta toistosta täyttyivät. GENELEC 8351B SAM Hinta 4 350 €/kappale Mitat (lxkxs) 29 x 45 x 28 cm Paino 14,3 kg Toimintaperiaate 3-tie-aktiivikaiutin Vahvistinteho Basso 250 W, keskialue 150 W, diskantti 150 W Elementit -basso 2 x 101 x 218 mm -keskialue 130 mm -diskantti 25 mm Liitin Analoginen ja digitaalinen XLR-tuloja digitaalinen XLR-lähtöliitäntä, 2 x RJ45-ohjausverkkoliitäntä GENELEC W371A SAM Hinta 9 575 €/kappale Mitat (lxkxs) 40 x 111 x 40 cm Paino 61 kg Toimintaperiaate Aktiivinen bassokaiutin Vahvistinteho 2 x 400 W Elementit 1 x 360 mm, 1 x 305 mm Liitin Analoginen ja digitaalinen XLR-tuloja digitaalinen XLR-lähtöliitäntä, 2 x RJ45-ohjausverkkoliitäntä Edustaja Genelec Oy Lisätietoja www.genelec.fi 42. JÄREIMMILLÄ ORKESTERITEOKSILLA GENELECIT KYKENIVÄT MASSIIVISEEN, SAMALLA LÄPINÄKYVÄÄN VYÖRYTYKSEEN. Genelecit eivät bassoalueellakaan sortuneet kaunisteluun. Koekuuntelu on paikallaan. Siinä ei kuultu varsinaista ongelmaa, mutta ison veljen paremmuudesta lähes kaikki olivat yhtä mieltä. Jäi auki, oliko syynä erilainen kalibrointi tai muu syy. Efekti on heikko mutta pistää korvaan muuten tasapainoisessa suorituksessa.” Nederström kirjoittaa saman suuntaisesti. Joku saattaa kavahtaa näiden tarkkuutta ja kaunistelemattomuutta. Järeimmillä orkesteriteoksilla Genelecit kykenivät massiiviseen, samalla läpinäkyvään v yö r y tyk s e e n . Kaksi vakiokuuntelijaa kiinnitti huomiota alemmalla keskialueella kuuluvaan väritykseen. Alimmat taajuudet pysyivät kaikki lähes 0-tasossa, 25 hertsiä vaimentui jonkin verran ja 20 hertsiä ei paljoakaan. GLM:n avulla se onnistuisi. Ehkä hyvä kontrolli sai aikaan sen, että paljon kuunnellussa Keith Jarrettin The Köln Concertissa solistin tempaisut eivät näillä soineet niin järeinä vaan enemmän luontevina. Pasuuna soittaa hyytävää teemaa. Isopuro muotoili näin: ”Keskialueella, esimerkiksi mieslaulajan tai pianistin vasemman käden rekisterissä on varovaisen laakeaa, honottavaa korostusta. Mutta mikä tärkeintä, basso oli totuttua luontevampi osa kokonaisuutta. Useimmilla vakiolevyillä Genelecit eivät riehuneet aivan sillä tavalla kuin pahimmat bassomörssärit. DYNAMIIKKA RIITTÄÄ Mittailin uteliaisuuttani testilevyllä ja kohtalaisen tarkalla äänenpainemittarilla, kuinka Genelecit toistivat 200 hertsistä alaspäin. Samoin Händelin Vesimusiikin torvibändien soinnissa oli isoja eroja verrattuna muihin kaiuttimiin. Kun tuottaja tai äänittäjä oli vääntänyt alapäähän tuhottomasti tasoa, vääristänyt sävyt tai tehnyt jotain muuten omalaatuista, tämä tuotiin esiin
Sukunimensä tuotemerkiksi lainanneen Lud?k Šrollin kunnianhimoiset ja omiin pohdintoihin perustuvat vahvistinprojektit saiPUOLIKUURO 13-VUOTIAS KOIRAKIN VIEREISESSÄ HUONEESSA HAVAHTUI ÄÄNESTÄ, VAIKKA OLIKIN JOUTUNUT KUUNTELEMAAN SITÄ AIEMMIN LUKEMATTOMIA KERTOJA ISÄNNÄN INNOSTUTTUA TRION TYMÄKÄSTÄ ANNISTA. Vuonna 2008 markkinoille ilmaantunut Lyric oli ensimmäinen Sroll-tuotemerkillä varustettu vahvistin. Aluksi asiakkaina olivat Šrollin lähipiiriin kuuluneet alan harrastajat, mutta vuosituhannen vaihteen jälkeen toiminta kasvoi kaupallisiin mittasuhteisiin. TEKSTI & KUVAT JAAKKO ERÄPUU T šekinmaan Nachodin ja Hrnovin liepeillä, noin sadan kilometrin päässä Prahasta lähellä Puolan rajaa sijaitseva, audiolaitteita valmistava Sroll on tunnettu tekijä lähinnä kotimaassaan, mutta vuodentakaisilla Münchenin High End -messuilla uusimman vahvistinmallinsa lanseerannut firma herätti sen verran myönteistä huomiota, että tilanne lienee muuttumassa. 43. Tästä asiaintilasta sai ensin pontimensa omaehtoisten ratkaisumallien kehittely ja sitten niiden yhdistely valmiiksi tuotteiksi. SROLL EPIGRAM OSOITTI, ETTÄ PITKÄJÄNTEINEN TUOTEKEHITYS JA TOTEUTUKSEN TINKIMÄTTÖMYYS OVAT TUOTTANEET POIKKEUKSELLISEN TASOKKAAN VAHVISTIMEN. Toista mallia, HIGHEND | SILLÄ KORVALLA: SROLL EPIGRAM -INTEGROITU VAHVISTIN TŠEKKILÄINEN AUDIOVALMISTAJA SROLL EI LEVEILE MALLISTONSA LAAJUUDELLA. HIGHEND TINKIMÄTTÖMYYTTÄ TŠEKEISTÄ vat alkunsa siitä tavallisesta syystä, että hänen mielestään alan kaupallinen tarjonta, maineikas ja kalliskin, jätti turhan paljon toivomisen varaa äänenlaadun suhteen. Viimeistään jonkun laajalevikkisen ja arvostetun kansainvälisen julkaisun tarttuessa Hifimaailman yhtenä ensimmäisistä alan aviiseista kokeiluun saamaan Sroll Epigramiin tšekkiläisen highendin status singahtanee aivan uusiin korkeuksiin
Eli releiden rivistöllä on leveyttä 16 raksuttajan verran. Säätimen asentoa osoittavan valonlähderivistön kirkkaus säätyy automaattisesti huoneen valaistuksen mukaan. Sroll kertoo Epigramin teknisistä spekseistä ottoimpedanssin ohessa vain tehon ja harmonisen särön määrän. HIGHENDIÄ HI TECH -TWISTILLÄ Ulkoisesti pelkistetyn tyylikästä, lähes skandinaavisen viileää koulukuntaa edustava Epigram on hallitun viimeistelty tuote myös sisäisesti. Sanoisin kumpaakin lukemaa vähintäänkin riittäväksi. Vai mitä sanoisitte siitä, että neliösentille on ahdettu keskimäärin 35 komponenttia! Epigramin kummallekin kanavalle on oma virtalähteensä. Ohjelmavalitsin ja äänenvoimakkuus hoituvat kaukaa käsin. Sitä kuuluisaa mustaa taustaakin esiintyi siinä määrin, että välillä oikein säpsähti, Epigramin edistyksellinen teknologia peittyy osin massiivisten jäähdytyselementtien taakse. Kannen alla vallitsee moitteeton järjestys, vaikka toimintaperiaatteiden määrittelemät jäähdytyslevyt kätkevätkin alleen komponenttien enemmistön. Kolmen painikkeen kaukosäätimellä hoituvat voimakkuuden annostelu, lähteen valinta ja on/off/standby -toiminnot. Ja niitä komponentteja sitten riittääkin, siitäkin huolimatta, että Sroll painottaa, ettei signaalitieltä löydy ainuttakaan kondensaattoria tai operaatiovahvistinta. Ja kun täydellisyyteen pyritään, kunkin oton valinta tapahtuu neljällä releellä per otto. Kaiutinpareina vuorottelivat hORNS FP15 ja CML Etude1. Vahvistinten ohessa Srollin tuotesortimenttiin kuuluvat da-muunnin, kaptonia hyödyntävät välija kaiutinkaapelit sekä 14-elementtinen järeä lattiakaiutin. JAAKKO ERÄPUU on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta poikkeavia mielenkiintoisia tuotteita. Erillistransistoreja esiintyykin sitten keraamisilla piirilevyillä alun toistasataa. Rhythmiä, saatiinkin sitten odotella seitsemisen vuotta. Eivätkä ne olekaan mitään tavallisia hiekanjyviä vaan kahdeksan gigahertsin erikoismalleja – sata kertaa tavan trankkuja nopeampia. Sen parannettu Mk2-painos lanseerattiin kaksi vuotta myöhemmin, 2017. Otot valitaan releavusteisesti. Veteraanijournalistin leuka loksahti ammolleen edistyksellisyyden edessä sekä isojen ja herkkien torvikaiutinten että pienten epäherkkisten liityttyä Epigramin seuraksi todistamaan, miten kaikkitietävää konkaria käännytetään. Watteja löytyy tarvittaessa 2 x 230 neljän ohmin kuormaan thd-arvon ollessa 0,0002 prosenttia. Jumangekka, mikä soundi! Enpä muista aikoihin, jos koskaan, törmänneeni moiseen resoluutioon ja soinnilliseen puhtauteen. Tarina ei kerro, kuinka monta vastusta levyille on tinattu, mutta tyypiltään vastukset ovat Z-foil VAR:eja. 44. Kaapeloinniksi valikoitui pääosin Srollin välija kaiutinkaapelisetti, jonka toimivuus oli testattu myös talon omassa systeemissä. Epigramia komennetaan kolmipainikkeisen kauko-ohjaimen välityksellä. KUKA. Toroidityyppinen verkkomuuntaja on yhteinen ja ISO, mikä osaltaan – varman päälle pelaavan häiriöfiltteröinnin ohessa – selittää vahvistimen 21 kilogramman elopainon. Maalenkkien syntyminen on näin sula mahdottomuus. Sroll on minimoinut laitteen sisäisen kaapeloinnin sijoittamalla komponentit tiukkaan lähikontaktiin. RESOA, EI ROSOA Sroll Epigram, kaikessa teknisessä tinkimättömyydessään, pääsi osoittamaan ennakkoluuloiselle pyhän yksinkertaisuuden apostolille, että oskilloskoopein oiottu ja tiukoin toleranssein tahkottu vahvistin ei välttämättä kuulosta kliiniseltä. Kuunteluissa käytettiin äänilähteenä sekä cd-soitinta että striimeri/serveriä. Volumesäätö on toteutettu releohjatuin tarkkuusvastuksin ja sen näyttö 65 ledillä, joilla kaikilla oma jännitesyöttönsä. Vahvistimen takalevyssä on rca-ottopareja neljälle antavalle äänilähteelle. Epigram syntyi 2019 tarpeesta tuoda markkinoille Rhythmiä edullisempi eräänlainen välimalli, mutta Srollin mukaan uudenlaista teknologiaa sisältävä Epigram osoittautui monessa suhteessa isoveljeään etevämmäksi. Ensin mainittu herkkyydellä 96 desibeliä per watti, 15 tuuman bassolla ja berylliumkalvoisella, torveen sijoitetulla draiverilla silattu refleksiviritteinen järkäle, jälkimmäinen 6,5 tuuman BSR-elementein varustettu 1,5-teinen suljettukoteloinen jalustakaikatin, jolla sensitiivisyyttä on 88 desibelin verran. Releet ja muutkin toimintoja ohjaavat komponentit ovat toisistaan optisesti erotetut
EHKÄ ON JOSKUS TULLUT KURKISTETTUA ISOMPAANKIN ÄÄNIKUVAAN, MUTTA HARVEMMIN KOLMIULOTTEISEMPAAN. Epigramin sointibalanssi on näet neutraaliudestaan huolimatta myös musiikkiystävällinen. Mennään niihin haukkuihin sitten myöhemmin. Tämä tietysti sillä edellytyksellä, että äänitteelle on sellaisia saatu pyydystettyä. Bach – Cantatas for Solo Alto -äänite, joka uskottavasti soidessaan nostaa kovemmankin karjun niskakarvat pystyyn. Sitten se haukku: läsnäolon tunnun ja intimiteetin luomisen lohkolla Epigram ei kohoa aivan absoluuttisen parhauden eliittiluokkaan, vaikka lähelle yltääkin. Alapää murahtelee basisteille oikeutta tehden, keskialueella on tarkkuuden ohessa myös täyteläisyyttä, eikä diskanttia saa riipimään hanaa avaamallakaan. Vastikään edesmenneen afrobeatin kuningasrumpali Tony Allenin näennäisen simppelin työskentelyn luonteva syke albumilla Rejoice ja muukin rytminen toiminta hoituvat Epigramilla suvereeniin tapaan, vaikka tällä nimenomaisella sektorilla vastaavaa draivia on tullut kuultua useasta muustakin vahvaimesta, jopa brittiläisistä, joskaan ei välttämättä yhtä yksityiskohtaisesti etenevästi ja oikea-aikaisesti. Edellä mainittuun viittaa myös vahvistimen kyky välittää dynaamisia kontrasteja, niin mikrokuin makrotasollakin, minkä ansiosta yksittäisten muusikkojen fraseerausten nyanssit erottuvat poikkeuksellisen selkeästi. Klassisen musiikin massiivisimmatkin vyörytykset sujuvat Srollilta ongelmitta. EI PAREMMASTA VÄLIÄ Eipä näillä audiojournalismin kilometreillä kovin usein tule vastaan laitetta, jonka edessä on luovuttava luontaisesta kriittisyydestään. Kun kaupan päälle saa vielä tinkimättömän teknisen toteutuksen, hankintahinnalle löytyy katetta sitäkin kautta. Tokihan räleät äänitteet soivat silottamattomina, ja kyllä vahvistin paljastaa niin soitannolliset kuin tuotantoteknisetkin vajavaisuudet, mutta porautuminen soitteiden sielunelämään tapahtuu kuitenkin hallitusti, kehnoutta korostamatta. Ehkä on joskus tullut kurkistettua isompaankin äänikuvaan, mutta harvemmin kolmiulotteisempaan. Stereofonista tilainformaatiota Epigram tarjoilee taidokkaasti. Klassisen musiikin toisen ääripään edustajaksi valikoitui Harmonia Mundi -levymerkin maineikas J.S. Nou problem, Epigram paukutteli menemään kummatkin notkumatta, vaikka tuvassa vallitsi forteissa jo infernaalinen meteli. SROLL EPIGRAM Hinta 6 995 € Edustaja Stars and Stripes Oy Lisätietoja sroll.com starsandstripes.fi Mitat (lxkxs) 43 x 15,7 x 41 cm Paino 21 kg Tulot 4x rca Lähdöt Muuta Kaukosäädin Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Teho 2x230 W/4 Ohm Särö 0,0002 % Ottoimpedanssi 9,5 kOhm 45. Seitsemän kiloeuroa on sievoinen summa satsata yhteen hifijärjestelmän osaseen. Suostun kuitenkin ymmärtämään niitä, jotka Epigramia kuultuaan eivät tyydy vähempään. Ranskalaispasunisti Yves Robertin trion Captivaten, yhden harvoista viimevuotisista viiden tähden levyistä, aloitusbiisin musikaalinen lähtölaukaus hyvänä esimerkkinä tästä. ?n STEREOFONISTA TILAINFORMAATIOTA EPIGRAM TARJOILEE TAIDOKKAASTI. Puolikuuro 13-vuotias koirakin viereisessä huoneessa havahtui äänestä, vaikka olikin joutunut kuuntelemaan sitä aiemmin lukemattomia kertoja isännän innostuttua trion tymäkästä annista. HIGHEND kuinka studioakustiikassa synnytetyn sähköisen musiikin iskut singahtivat ilmoille kuin tyhjästä. Puristinen peräseinä neljällä otolla kattaa tarvittavat liitännät karun asiallisesti. Epigram selvitti tämänkin testin vaikeuksitta, jalostunein elkein, mutta myös armottoman autenttisesti. Sroll Epigramista sai oikein kaivamalla kaivaa moitteen aiheita – turhaan. Eli kyseeseen tulevat lähinnä klasari ja jazz. Rockaavamman, halonhakkuuta muistuttavan kolaamisen kulmikas komppi toimii toki sekin, vaikka vaarana on, että Sroll erottaa jyvät rumpaleista. Eli pace & rhythm & timing ovat reilassa. Ehkä Epigramin, Srollin kaapeleiden ja talon referenssikaluston välillä sattui olemaan poikkeuksellista synergiaa, tai sitten koeponnistajan biorytmit osuivat nappiin, mutta niin hienosti soi musiikki, ettei paremmasta väliä. Oli pakko kaivaa esiin talon klasarihappotestit, Olivier Messiaenin Turangalîla-sinfonia ja Edgard Varèsen Amériques, joihin ei ihan himmeliluokan vahvistimilla uskalla edes kajota. Moisen, keksimällä keksityn niin sanotun puutteen häiritsevyys lienee kuitenkin hyvinkin suhteellinen juttu ja populaarimusiikin reviirillä liki merkityksetön seikka. Varsinkin syvyysakselille sijoitetut asiat valottuvat hämmentävän realistisessa perspektiivissä, missä suhteessa kaikujen luonteva hiipuminen edesauttaa aidon tila-aistimuksen illuusion syntyä. HAHMOTUKSEN HARMONIAA Vielä vähän kehuja, jos sallitte
Suuri HIGHEND | LUXMAN L-505UX MARK II -INTEGROITU VAHVISTIN HEKTINEN AIKAMME KAIPAA RINNALLE MYÖS PYSYVIÄ ARVOJA. Nyt testattu L-505uX Mark II -vahvistin on ENNAKKOAJATUS INTROVERTISTA, TASAISEN TYLSÄSTÄ TRANSISTORILAITTEESTA SAI VÄISTYÄ, KUN 505 HAASTOI OTL-PÄÄTTEENI AVOIMUUDESSA. Ne ikääntyvät tyylillä sekä uudistuvat hillitysti ja hallitusti. SOINNISSA OLI ELÄMÄNILOA JA POSITIIVISTA OTETTA MUTTEI LIIALLISEEN ETUKENOON TAI RIEHAKKUUTEEN ASTI. Jotakin harkitusta suhtautumisesta kertoo jo se, että edeltävä uX-malli tuotiin markkinoille vuonna 2011. Siitä huolimatta E-mallin tunnistaa lähes kuka tahansa. 46. Saavutettu asema pysyy vuodesta toiseen pitämällä uusiutumisen yhteydessä sopivasti kiinni perinteistä. PERINTEET KUNNIAAN ollut markkinoilla jo jonkin aikaa, mutta valmistajan rauhallisen maltillisessa tuotekierrossa kyseessä on lähes uunituore uutuus. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT & MITTAUKSET MAURI ERONEN M oni arvoauto näyttää yhä tuoreelta kymmenen vuoden jälkeen. Asiaa tuntematon tuskin erottaa, minkä mallivuoden E-sarjan Mersu on kulloinkin kyseessä. MUSIIKIN YSTÄVÄLLE NIITÄ TARJOILEE VUONNA 1925 PERUSTETTU LUXMAN, JONKA PAREMMAN PÄÄN MALLISARJAT UUSIUTUVAT HITAASTI, HILLITYSTI JA SÄILYTTÄEN JO IKONISEKSI MUUTTUNEEN LINJAN. Kuten E-sarja, on vanhempikin Luxman edelleen ostajakuntaa kosiskeleva ja laadukasta kyytiä tarjoileva. Sama pätee Luxmanin 5-sarjan vahvistimiin. Pyörää ei siis ole keksitty uudelleen, mutta hyvää on hiottu paremmaksi. SISÄLTÄKIN KAUNIS Luxmanin kauneus on kokonaisvaltaista. Jos sellaisen jostakin onnistuu löytämään. Kotelo on japanilaisella tarkkuudella työstetty, eikä moitteen sijaa ole löydettävissä
Keskellä mainittujen liittimien alapuolella on irrotettavan verkkokaapelin kojeliitin, joka pieneksi yllätykseksi on maadoittamaton. Toisena myyntiväittämänä valmistaja mainitsee oman LECUA-voimakkuussäätimensä (Luxman Electronically Controlled Ultimate Attenuator). Etumaski on jaettu toiminnallisesti loogisesti. Perinteisiin arvoihin nojaava push-pull-bipolaaritransistorivahvistin luovuttaa terveet 100 wattia kahdeksan ohmin ja 150 wattia neljän ohmin kuormalle. Keskilinjaa hallitsee mainittu mittaripaneeli, jonka alle on sijoitettu kuusi sormille sopivaa kokoa olevaa apusäädintä. Sensorit rekisteröivät kulloisenkin asetuksen, ja prosessori ohjaa käytön mukaan jännitteen ja virran muutosta. Näiden oikealla puolella on tallenninta varten rec out -anto sekä monitor in -tarkkailuotto, pre-outanto erilliselle päätevahvistimelle tai vaikkapa subwooferille, main in -otto etuvahvistimelle sekä yksi balansoitu otto. Siinä missä neulan taustavalo on ab-luokkaisissa hillityn sininen, on a-luokassa nostalgisempi kellertävä loimu. määrä säätimiä sekä maskin vu-mittarit onnistuvat runsaudessaankin näyttämään kokonaisuutena hillityltä ja harkitulta designilta. Kunnollinen kapula parantaa käytettävyyttä. KUKA. Levysoitinotto ja sen yhteydessä oleva maadoitusliitin sijaitsevat takaa katsottuna vasemmalla selvästi erotettuna neljästä rca-linjaotosta. Vaikka absoluuttista puristia saattaa ahdistaa, lienee ilmiasu valtavirran mieleen. 47. Ulkoisesti lähes identtiset mallisarjat tunnistaa helpoiten mittareiden taustavalon sävystä. Takapaneeli on huoliteltu. Yleisvaikutelma antaa luotettavan kuvan toteutuksesta, joka ulottuu jopa piirilevyille saakka: signaalin kulun helpottamiseksi piirilevyllä ei ole äkkisuoria kulmia! TEKNISESTI HIOTTU Valmistajan viitossarja koostuu kahdesta tuotelinjasta; a-luokkaisista ja ab-luokkaisista vahvistimista. Selkeät säätimet eivät vaadi valikoissa eksymistä ja arvailua. Vasemmalta katsottuna niillä hoidetaan äänirasian sovitus (mm/mc), rec-out-tallennus päälle tai pois, kahden kaiutinannon toiminta (a, b, a+b), basson taso, diskantin taso sekä kanavatasapaino. HIGHEND JUSSI ARVIO on mediatekniikan ammattilainen. Elämänmakuisia kokemuksia kirjoittava Jussi lähestyy aiheita korvat edellä, mutta järki kädessä. Jos oikein ymmärsin toimintaperiaatteen, niin sen ajatuksena on muuttaa signaali ennen säätöä virtamuodosta jännitteeksi ja voimakkuussäädön jälkeen takaisin virraksi. Laadukkailla liittimillä toteutetut kaiutinannot on sijoitettu kumpaankin laitaan. Pienillä painikkeilla voidaan lisäksi muun muassa ohittaa äänensävysäätimet sekä erottaa esija pääteaste. Vasemmalla on ohjelmavalinnan kiertokytkin, oikealla puolella voimakkuussäädin. Heti alkuun on myös todettava, että laitteen käyttö oli suorastaan esimerkillisen harkittua. Alumiininen kaukosäädin vastaa hinnan antamaa mielikuvaa, ja tuntumaa voi kaiken kaikkiaan kuvailla hyvinkin tyydyttäväksi. Kiinnostuksen kentälle mahtuu niin esoteerinen erikoisuus kuin perinteisempikin äänentoisto. Luxmanilla asia ymmärretään. L-505uX Mark II kuuluu jälkimmäisiin. LECUAsäädin ei aiheuta impedanssimuutoksia eikä siten periaatteessa vaikuta signaali–kohinasuhteeseen, taajuusvasteeseen tai kanavatasapainoon. Analoginen prosessi välttää tehokkaasti myös emija rfi-häiriöt. Vahvistin sisältää Luxmanin oman ODNF-feedback-loopin (Only Distortion Negative Feedback) neljännen ja tuoreimman version. Valmistajan mukaan sen toiminta vaikuttaa vain särökomponentteihin, jotka heikentävät muun muassa resoluutiota ja audiofiilien arvostamaa niin kutsuttua syvää taustaa. Sisänäkymä on huoliteltu, ja kaikki on asiallisesti paikallaan. Hienoisten johtojuoksujen sijaan katse kiinnittyy modulaarisuuteen ja suorastaan neoklassiseen esillepanoon. Perinteitä kunnioittaen mukaan on mahdutettu myös riaa-korjain (mm ja mc). Omakohtainen kokemus niin kuvakuin äänituotannosta tuo näkemystä harrastukseen. Luxman on laite, jota suorastaan haluaa hipelöidä ja kosketella siinä kuin kuunnellakin
Helposta kaiutinkuormasta (Solaudio Fusion Gen2) huolimatta esimerkiksi basso ei ollut epätodellisen tiukka tai korostetun kiinteä. Retrohenkisyys ilmenee kaiken langattomuuden ja sisäisen da-muuntimen puutteena. Samalla sen ote on Luxmanin rinnalla omalla tavallaan osoittelevampi; jousien alasävelet ovat hieman runsaampia, stereokuva askeettisempi ja ilmaisu kautta skaalan tummempaa. Jälleen kerran karkotin sateisen arjen pimeän peikkoa Lakmén kukkadueton voimin. Tai toisin ilmaistuna: transistorimaailman vahvuudet hyödynnettiin siellä, missä se oli mahdollista. Ilmaisullisesti paketti oli mallikkaasti kasassa. Lopullinen happotesti jäi tekemättä, sillä aikataulusyistä en ehtinyt saada paikalle sopivaa mc-rasiaa vertailuun. Kokeilun perusteella Luxman pesi käytössäni olleen laadukkaaksi todetun erillisen Mellorn Stream -riaa-korjaimen mm-osion. Sibeliuksen seitsemäs sinfonia Vänskän käsissä hengitti ihailtavan ekstrovertisti ja erottelevasti. 48. Toisaalta hyvä niin, sillä valmistajalla on tarjota lompakon paksuuden mukaan laatuluokan erillisratkaisuja tositarpeeseen. Ennakkoajatus introvertista, tasaisen tylsästä transistorilaitteesta sai väistyä, kun 505 haastoi OTL-päätteeni avoimuudessa. Kaiken kaikkiaan se osoittautui hienosti tasapainotetuksi ja kiinnostavaksi. Tämä ohjasi juuri sopivasti kuuntelemaan sopraanon ylä-äänien jumalaisia harmonisia. Kenties juuri samasta syystä Luxman ei ollut kranttu esitettävän materiaalin suhteen. Sen ylä-äänissä ilmeni korostetusti tekstuuria, pientä glaseerausta. Esimerkiksi oma a-luokan SSR42-pääte viipyilee pidempään tekstuureissa maalaillen. Soinnissa oli elämäniloa ja positiivista otetta muttei liialliseen etukenoon tai riehakkuuteen asti. Asiallisesti korvaan istuneen Luxmanin bravuuriksi muodostui omaksi ilokseni mennyt maailma, johon liitän Hollywoodin kulta-ajan kasvatit ja legendat. Yltiöneutraaliksi ei Luxmania ole kuitenkaan suunniteltu. ÄÄNELTÄÄN HUOLITELTU Kuten mainittua, oli Luxmanin käyttö miellyttävää ja helppoa. Esimerkiksi iki-ihanan Sabine Devieilhen äänestä tislautui piilotettua lumovoimaa. Korostan, LECUA, eli Luxmanin tapa toteuttaa kanavatasapainoltaan erinomainen voimakkuussäädin. Muussa ilmaisussa Luxman toimi tasapainoisen yhdenmukaisesti. Matala rintama kohdattiin lähinnä yleispätevyydellä, jossa riittävä jäntevyys ja tekstuuri elivät riidatta keskenään. Ensinnäkin äänessä riitti kokoa. Testihetkellä käytössäni oli mm-rasialla varustettu entisöity Michell Mycro -levysoitin. Samaa voi sanoa sen äänestä
Etulevyn vu-mittarit toimivat hyvin, mutta viisareissa on kanavien välillä pieni epätasapaino. Esivahvistinlähdön pohjakohina on matala. 49. Kanavaerotus voisi olla suurempi. HIGHEND MITTAUSTULOKSET LUXMAN L-505UX MARK II on mittaustuloksiltaan pitkälti samanlainen kuin 11 vuotta sitten testattu L-505u (Hifimaailma 4/2009). Aivan kuten edeltäjässään, 81 desibelin häiriöetäisyys on melko vaatimaton, joten hyvin herkillä kaiuttimilla pohjakohina saattaa kuulua. Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri kaiutinlähdöistä analogiotolla (1 W @ 8 Ohm). desibelin taso asteikolla tarkoittaa speksattua maksimitehoa eli sadan watin tehoa kahdeksaan ohmiin. Muussa tapauksessa tehonkulutus on erittäin suuri, vaikka kaiuttimia ei olisi kytketty. Asiallinen ab-luokan toteutus jäähdytysripoineen, muuntajineen ja suotokondensaattoreineen vaatii kotelolta kokoa. Separate-tilassa tehonkulutus on vain hieman tyhjäkäyntikulutusta korkeampi. Kuulokeannon 800 ohmin antoimpedanssi on erittäin korkea, joten liitäntää ei kannata käyttää kriittiseen kuunteluun. Jatkuva teho 8/4 Ohm, yksi kanava 123/180 W Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti 0,4/84 W -1/10 W @ 8 Ohm 111/150 W -Esivahvistimena 91 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat digitaalinen, 1 dB Kuulokeannon impedanssi 800 Ohm Kaiutinlähtö, 1 W @ 8 Ohm, xlr-analogiotto (2 V) Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % >3,0 V Häiriöetäisyys, A-paino, 20 Hz 20 kHz 81 dB Pohjakohina 1-10 kHz -93 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 0,008/0,008 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd 0,003/0,003 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 74/63 dB Kanavatasapaino, 0,01/1 W 0,0/0,1 dB Ylärajataajuus, -3 dB 92 kHz Pre out, 1 V, xlr-analogiotto (2 V) Häiriöetäisyys, A-paino 95 dB Pohjakohina 1-10 kHz -119 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 0,003/0,003 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd 0,002/<0,001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 86/62 dB Kanavatasapaino 0,0 dB Ylärajataajuus, -3 dB 84 kHz Taajuusvaste analogiotolla kahdeksaan ohmiin (musta) ja Aurelia Magenta -kaiuttimella (punainen). Valmiustila on toteutettu hyvin, ja hukkatehoa kuluu hyvin vähän. 88-asentoisen digitaalisen äänenvoimakkuussäätimen ansiosta kanavatasapaino on erinomainen kaikilla säätimen asennoilla. Tehoa on riittävästi, säröä on vähän, ja taajuusvasteet ovat kuuloalueella suorat niin tasaisilla kuin impedanssiltaan vaihtelevilla kaiuttimilla. Jos vahvistinta käyttää pelkkänä esivahvistimena, täytyy se asettaa separate-tilaan, joka erottaa esija pääteasteet
Toisaalta vaikeasti kuvailtava läsnäolon tunteen kokonaisvaltaisuus ei yltänyt rankasti putkitetun todellisuuden tasolle. Se tavoitti hieman sitä avoimuutta, josta pidän OTL-putkipäätteissä. Siis herkkyyttä ja vahvuutta samaan aikaan. Luxman asettui ääneltään enemmän tai vähemmän Illusion OTLja SSR42-päätteiden välimaastoon. Tämä siksi, että SSR42 toi paikoin turhankin korostetusti esiin laulajan treenatun takakireyden, vaikka ennakko-odotuksena kuvittelin juuri päinvastoin. Samalla se lisäsi mukaan ripauksen ylärekisterin kiinnostavuutta, joka kutkuttaa korvaa sopivilla näytteillä aina silloin ja tällöin. Pikemminkin niin, että koeteltu konsepti osoittaa yhä tänä päivänä vahvuutensa omalla pelikentällään. Erottelukyvyltään Luxman oli aavistuksen varsinaista referenssiäni eli Illusionin Double Line / OTL -kombinaatiota edellä. ENNEN KAIKKEA ARVOPOHJA On ilo havaita, että Luxmanin kaltaisia valmistajia löytyy edelleen. Luxman tarjoaa ennen kaikkea arvopohjan heille, joille hifismi ei tarkoita loputonta vaihtorumbaa tai yhä kauemmaksi karkaavan ideaalin metsästystä. Tai ainakin se nosti asioita esiin hieman eri painopistein. Artistin äänessä on kompleksisuutta, josta viipyilevämpi tulkitsija raapi tunnetasolta enemmän esiin. Mielikuvamainontaa kannen alla: valmistajan leimat piirilevyillä ja kondensaattoreissa ovat se viimeinen silaus. 50. Havaittavissa on niin Joni Mitchelliä, Skunk Anansieta kuin Anne Hathawayta vuoden 2012 Les Misérables -tulkinnassa. Se on pala peruskalliota, jonka päälle on hyvä rakentaa omaa musiikin ymmärrystä. Sitarin sävyttämä, hetkittäin unenomainen levy on samalla kuukauden levysuositus heille, joilla on aikaa matkata kosmoksen ympäri ja takaisin ainakin kerran päivässä. En siis estänyt, kun soittolistani syötti suuhuni Hope Waidleyn Wonder-albumin nimikkobiisin kohdalla SSR42:ta leveämmän hymyn. Siis sellaisia tahoja, joiden pyrkimyksenä on tuoda perinteisiä auditiivisia elämyksiä monimediallisen aistiryöpyn kylvettämille. Historiassa pitäytyminen ei Luxmanin tapauksessa kuitenkaan tarkoita taantumista tai menneessä ajassa notkumista. ?n LUXMAN L-505UX MARK II Hinta 4 490 € Edustaja Hifitalo Oy Lisätietoja www.luxman.com www.hifitalo.fi Mitat (lxkxs) 44 x 17,8 x 45,4 cm Paino 22,5 kg Tulot 4x rca, 1x xlr, mm/mc, main in Lähdöt Rec out, pre out, 6,3 mm kuuloke Muuta Mm/mc-riaa, kaukosäädin, sävynsäätimet, subsonic Hyvä suunnittelu ja esimerkillinen käytettävyys näkyvät takana selkeytenä ja laadukkaina liittiminä. että yhtä lailla inspiroivasti soi myös hetkessä elävä ja kuoleva ajanmukaisempi tuuttaus. Sen sijaan Anoushka Shankarin (kyllä, Ravi Shankarin tytär) Love Letters toimi SSR42:lla paremmin
The Expert Imaging and Sound Association is the growing community of 56 technology magazines and websites from 29 countries, specialising in hi-fi, home theatre, in-car electronics, mobile electronics, photo and video. COMING SOON 230-300_EISA_AD_2020_world_tech.indd 1 11/05/2020 15:22. Every year the EISA jury of experts rewards the best products in each class with a coveted EISA Award. The 2020-21 EISA Awards will be announced on August 15th 2020 TESTED BY THE EXPERTS . WWW.EISA.EU EISA AWARDS 2020-21 Celebrating the year’s best products THE VERY BEST CONSUMER TECHNOLOGY..
KANADALAINEN KIINASTA Hämmästyin, kun en löytänyt maahantuojaa Norjaa lähempää. Palkintoja onkin sadellut molemmilta rintamilta. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT VALMISTAJA & JUSSI ARVIO V aikka IsoAcousticsilla ei ole paikallista maahantuojaa, on tuoteperhe tullut osittain tutuksi ammattipuolelta. RESONANSSIT KURIIN KAIUTTIMESSA lu ohjattiin yhtä ystävällisesti suoraan valmistajalle, sillä Suomeen he eivät tuotteita Norjasta toimittaisi. 52. Mikäli KUUKAUDEN VARUSTE | ISOACOUSTICS GAIA -KAIUTINTASSUT TÄLLÄ KERRALLA TUTUSTUIN KANADALAISEN ISOACOUSTICSIN GAIA-KAIUTINTASSUIHIN JA YLLÄTYIN. Ilmeni, että tuotanto on kustannussyistä ulkoistettu, mutta laaduntarkkailu ja vaimennintassun rakenne edellyttävät tarkkoja toleransseja sekä osaavaa tuotantoympäristöä. Nykyisellään valmistajan repertuaari kattaa koipien ohella erilaisia vaimennustassuja ja -alustoja niin hifisteille kuin ammattilaisillekin. Hienosti pakatut Gaiat sisältävät kolme vaihtoehtoista kierresarjaa; kuusi ja kahdeksan millimetriä sekä neljännestuuma. Esimerkiksi Thomannin kautta on ollut jo pitkään saatavilla vaimennettuja kaiutinjalustoja, jotka on ensisijaisesti suunnattu pro-puolen tarkkailumonitorien alle. Nyt testattu Gaia-perheen edustaja on saanut monen muun muassa EISA-palkinnon 2019–2020 lisävarustekategoriassa. Ainakaan tuotteiden viimeistelyssä ei ollut mitään huomautettavaa. Seurasi lyhyt sähköpostikeskustelu valmistajan edustaja Sean Morrisonin kanssa, ja kolme päivää myöhemmin UPS koputteli jo ovelle! Tosin paketti toimitettiin Kiinasta Kanadan sijaan. KAIUTTIMEN RESOLUUTIO KASVOI, BASSOT KIINTEYTYIVÄT JA ÄÄNIKUVA JÄSENTYI TARKEMMIN. Oleellista on, että sekalaisten lähteiden mukaan tuotteet oikeasti myös toimivat. Ystävällinen tuotetiedusteKUN ALLE VAIHDETTIIN GAIAT, OLI MUUTOS LIEVÄSTI SANOTTUNA HÄMMÄSTYTTÄVÄ
Laadullisista eroista on mahdotonta sanoa, sillä vertailumahdollisuutta esimerkiksi alalla tunnetun Townshend Audion vastaaviin ei kokeilun aikana ollut. Muutoksen suuruus ylitti kuulemani kaapelin vaihdot ja muut vastaavat kokeilut. Koska Solaudio Fusion Gen 2:t painavat yli 60 kilogrammaa kappale, suositteli Sean Gaia 1 -mallia, joka sallii jopa sadan kilon painoisen kaiuttimen. Lattiaa vasten tuleva kappale sisältää sorbotaanin ja kumin kaltaisen imukupin, joka ottaa tiukan kontaktin lattiaan. Pyrin huomioimaan asian käyttämällä vertailussa Soundcare Superspikes -piikkien alla 20 millimetrin vanerikappaleita. HIGHEND oman kaiuttimen pohjakierre on eksoottisempaa sorttia, toimittaa valmistaja sopivan version. Kaiutinpari edellyttää siis kahden paketin hankintaa. Sisäisen rakenteen ja energianhallinnan johdosta tassuilla on asennussuuntansa. Ensinnäkin Gaia koostuu kahdesta osasta, jotka ovat kuitenkin toisissaan kiinni. Rakenne on fiksu ja samalla vaikeasti kuvailtava. Koska maahantuojaa ei ole, tulee hintoihin lisätä vielä ainakin tullit ja rahdit. PAINAVAA ASIAA Sopiva malli valitaan kaiuttimen painoluokan mukaan. Vastaavasti Gaia 2 kantaa 52 kilogrammaa ja Gaia 3 taas 32 kilogrammaa. Neljän Gaia 1:n setti maksaa noin 599 dollaria, Gaia 2:t 299 dollaria ja Gaia 3 vastaavasti 199 dollaria. Pidän todennäköisenä, että lähes kaiutin kuin kaiutin hyötyisi Gaiasta enemmän kuin vaikkapa kaiutinkaapelin vaihdosta. Mattoja varten tulee hankkia lisäkappale, jossa piikki tekee mekaanisen maadoituksen maton läpi lattiaan. Kun logot on suunnattu eteenpäin (tai kaikki käännetty 180 astetta eli logot taaksepäin), ohjaa Gaian rakenne resonanssin liike-energiaksi. Kun alle vaihdettiin Gaiat, oli muutos lievästi sanottuna hämmästyttävä. Paketissa on myös työkalu, jolla kiristetään tassua vasten asettuva lukitusruuvi. PARAS TWIIKKI TOISTAISEKSI Gaia 1:n vaikutus on kuulemistani kaiutintwiikeistä toistaiseksi suurin ja vaikutukseltaan tasapainoisin. Kaiuttimen resoluutio kasvoi, bassot kiinteytyivät ja äänikuva jäsentyi tarkemmin. Jo se saattaa muuttaa kuultua ääntä. Äänestä tuli koherentimpi, yhtenäisempi ja aiempaakin helpompi kuunneltava. Aivan ilmaista ei hupi ole. Rinnastettavia ratkaisuja löytyi, mutta hinta karkasi jopa tuhansiin dollareihin. Vaikka tassujen hinta saattaa huimata, niin nopea markkinatutkimus kertoi toista. Mikäli tarvetta olisi tästäkin raskaamman taakan kantajaksi, niin Gaia Titan -mallisto hoitaisi homman kotiin. Toisin ilmaistuna testiyksilöt jäävät tänne. 53. ?n ISOACOUSTICS GAIA Hintaluokka Noin 500 1 400 € / 8 tassua Lisätietoja isoacoustics.com plaudio.com Gaian suuri koko kannattaa huomioida, sillä kaiuttimen optimaalinen kuuntelukorkeus voi muuttua alkuperäispiikkeihin tai -tassuihin verrattuna. Niiden keskinäinen toiminta estää tehokkaasti resonanssien kulkeutumisen kaiuttimelle. Koettu muutos ei sisältänyt mitään havaittavaa negatiivista vaikutusta. KALLIS MUTTA TOIMIVA Solaudio Fusion Gen 2 toimitetaan tavallisesti M8-kierteen Soundcare Superspikes -tassuilla, jotka ovat osoittautuneet asiallisiksi
Sittemmin alueelle on keskittynyt erilaisia toimintoja valokuvaamoista yritysten liiketiloihin ja liikuntakeskukseen. -vuosilta lähtien. Kun nousee ajan hiomat portaat tiilitalon toiseen kerrokseen, ovesta avautuu taukotila sohvaryhmineen. Studion on akustoinut Akukonin Anssi Ruusuvuori, jonka erikoisalaa ovat ääni. Mokkaa siemaillessa sopii silmäillä vaikkapa Ressun hall of famea. Etuhuoneeseen on koottu monenlaisia muitakin muistoesineitä, kuten Akai 4000DS Mk-II -kelanauhuri, vanha matkalevysoitin sekä Lontoosta Bogart Co. Kultaja platinalevyjä on kertynyt aina 1980-luvun Bogart Co. Vanhan teollisuuskiinteistön huonekorkeus luo ylellistä tilantuntua. Tänään studiorakennus on viimeisenä jäljellä yli vuosisadan ikäisestä rakennuskannasta. Erilaiset mitalit ja rock-futiksesta vuonna 1997 voitettu pokaali muistuttavat, että esiintyvä taiteilija pitää kunnostaan huolta, muuten kuulemma kroppa ja pää eivät kestäisi puurtamista keikoilla ja studiossa. TEKSTI & KUVAT | MATTI KOMULAINEN R essu Redfordin studio sijaitsee Turun Raunistulassa Barkerin teollisuuskiinteistössä, joka valmistui 1800-luvun lopulla. Varsinainen studio on avara ja valoisa, noin 30-neliöinen suorakaiteen mukainen tila. -vuosina tuodut über-överisti disko-henkiset esiintymiskengät. Schröder, jonka mattaisesti klenkkaava saundi saattaisi hyvinkin toimia vaikkapa jollakin Tom Waitsin levyllä. Kutomo hiljeni 1990-luvulla. M. 54 HITTEJÄ KUTOMOSTA RAPORTTI | RESSU REDFORDIN STUDIO RESSU REDFORD ON PAITSI LAULAJA, LAULUNTEKIJÄ JA TV-JUONTAJA MYÖS TUOTTAJA, ÄÄNITTÄJÄ JA STUDIOYRITTÄJÄ, JOTA TYÖLLISTÄVÄT NIIN MUSIIKINTEKO KUIN MAINOSTUOTANTO. Seinustalla jökottää lisäksi Ressun ensimmäinen, Pietarissa ammoin valmistettu vintage-piano C. Paksujen tiiliseinien syvennyksissä sijaitsevista ikkunoista aurinko tulvii sisään valkeiden verhojen läpi
Jotain olen tehnyt myös Euroopan eri puolille, Ressu kertoo. Vielä 1990-luvulla kirjoitin aika paljon yksin tai kaksin jonkun kanssa. Moisella taustalla, asiantuntemuksella ja kontaktiverkostolla on niin vinhasti kysyntää, että omien töiden edistymisen takaamiseksi on keskityttävä olennaiseen. Välillä omat julkaisuaikataulut estävät jonkin fiitin. Erilaisten yhteistöiden kokoonpano vaihtelee tapauskohtaisesti. Täällä on tehty englanninkielinen biisi, johon on tehty siellä joko kokonaan paikalliset sanat tai jätetty englanninkielinen kertsi. Tiedän, ettei tällainen tilanne ole lainkaan itsestäänselvyys, Redford paljastaa. – Jonkin verran tiedustellaan biisien tekoa artisteille, samoin fiittaus-vierailuja. Bogart Co. Varsin tavallinen on kolmen hengen co-write-kokoonpano. Työpisteen yläpuolelle on vielä sijoitettu aaltomainen, alas laskettu rakenne sekä ohjaamaan että vaimentamaan ääniaaltoja. – Olen ollut kirjoittamassa muun muassa biisiä, joka on alkanut kolmen tekijän studiot ja -tarkkaamot sekä huoneja rakennusakustiikka. Joskus laulunkirjoitussessio voi kasvaa todelliseksi ryhmäprojektiksi, kun ideointi ottaa siivet. Oma vahvin alueeni tässä on topline, melodia. On hienoa, että saan tehdä omaa musaa monen osaavan biisintekijän ja tuottajan kanssa. Vuosien varrella töitä on myös tilattu ulkomaille Aasiaa myöten. Tosin kirjoitan myös sanoja ja teen träkkiäkin, mutta kirjoitussessioissa ei nopeuteni riitä träkkerin eikä vastuusanoittajan hommiin, Ressu pohtii. Mä oon tästä mahdollisuudesta hyvin kiitollinen. Studioon koottu jalometallilevystö ulottuu 1980-luvulle.. Bogart Co.:n aikoihin 1980-luvulla suurin osa meidän biiseistä oli mun tekemiä. Lisäksi mun firma tekee äänituotantoja tvja radiomainoksiin sekä mainosja markkinointivideoihin ja nettikamppiksiin. Takaseinä on verhoiltu valkeaksi maalatun pystylaudoituksen ja kankaan yhdistelmällä, ovija ikkunaseinät taas on pinnoitettu puurimalla ja kankaalla. Valvomon seinissä on käytetty villoituksen katteena eri materiaaleja tarpeen mukaan. KYSYNTÄÄ MONAALLA Ressun tultua taloon studioyrittäjäksi vuonna 2008 siellä on operoitu monella rintamalla. Niin hyviä juttuja kuin fiitit voivat ollakin, on niitä tehtävä harkiten. Muuten sen voisi toteuttaa, mutta se menisi liian lähelle tai päällekkäin oman julkaisun kanssa, Ressu pohtii. Tuorein Ressun oma single Corolla meni radioihin vapun alla 2020, ja sen jatkoksi on tekeillä pitkäsoitto, joka julkaistaan loppuvuodesta. YhRessu Redford on räätälöinyt studionsa in the box -menetelmän vaatimusten mukaisesti. Levyä on tehty parisen vuotta. – Yksi tekee träkkiä eli musataustaa, toinen keskittyy sanoihin ja kolmas melsuun. – Biisidemoja albumille on tällä hetkellä kolmisenkymmentä, ja lisää on tulossa. Omien levyjensä ohella Ressu on tehnyt musiikkia myös monille muille artisteille. En pysty lähtemään jokaiseen mukaan. Suurin osa biiseistä on jonkun muun kuin mun tekemiä. SYNERGIAA KIMPASTA Ressu Redfordin toimenkuva on moniulotteinen. Muun muassa 2010-luvun soitetuimmista hiteistä esimerkiksi Evelinan ja Mikael Gabrielin duetto Honey (2015) ja Teflon Brothersin Hubba Bubba (2016) ovat tulos sessioista, joiden tekijäkaartissa Ressu oli mukana. soi edelleen radioissa samoin kuin Ressun soolouran hitit. Tykkään siitä tavasta ja sovin mielestäni sellaiseen työskentelyyn hyvin, Ressu sanoo. Etuseinää peittää vuorostaan munakennovaahtomuovi, josta on ryhmitetty paneelein osastoituja vaimennuselementtejä. – Kolme vai neljä biisiä on julkaistu siellä. Yleistä tässä kuitenkin on, että roolit sekoittuvat, koska monet ammatikseen biisejä kirjoittavat ovat moniosaajia. – Päivät studiossa kuluvat nykyään yleensä biisien tekemiseen. RAPORTTI 55 teistyökumppaneita ovat niin ikään Anne Mattila, Petri Nygård, Robin, Nikke T, Brädi, Sani, Arttu Lindeman ja Modern Talkingin Thomas Anders. Ressu on vaikuttanut musiikkikentällä 1980-luvulta lähtien. Nyttemmin jo pitkään on ollut yleisesti vallalla co-write-systeemi, varsinkin popbiisejä tehdessä. Ovet on niin ikään päällystetty samalla materiaalilla
56 voimin. Avaran tilan akustointi on toteutettu tarkalla korvalla.. – Tein täällä kertosäkeistöt ja osan taustalauluja, jotka lähetin biisin tuottajalle Veikka Erkolalle. – Huipputuottajia ja -miksaajia on ollut ja on paljon. Ressu Redfordin studio sijaitsee yli satavuotiaassa teollisuuskiinteistössä Turussa. – Nuorena muusikkona ihailin suunnattomasti Hornia. Samoin meidän bogartilaisten perustaman tuottajakollektiivin Sound Of R. Sama pätee tietenkin myös artistin ja biisintekijän suosioon. S.:n dancepopissa 1994–96, Ressu muistelee. Hirveä kusihätä paljasti, että olin ollut koneiden kimpussa huomaamattani yhtäjaksoisesti aamusta iltaan, Ressu nauraa. Siitä haaveiltiin täälläkin, mutta se oli aivan liian kallis. Se päätyi ikuiseen lainaan Jaakko Salovaaralle. Ressu käytti kyseistä synaa vielä pitkään 1990-luvulla. L. OPPIA OMAEHTOISESTI Takana on pitkä tie. Roland Juno-6 lähti edullisesti kavereille, jotka halusivat sitä soundia. Joskus musaa aletaan tehdä vasta kyseisessä biisisessiossa. Mikäli jaksaa tehdä juttuaan eikä lamaannu väistämättä kohdalle osuvista vastoinkäymisistä, voi menestyä pitkällä aikajänteellä. Auringon noustua aloitin ja lopetin siinä vaiheessa, kun oli tullut niin pimeää, etten enää nähnyt kunnolla. Enemmän hän kunnioittaa pitkäjänteistä mukautumista äärimmäisen kilpaillulla alalla. Legendaarinen Roland TR-909 -rumpukone on sekin jossain jollain. Biisien tekotapa vaihteleekin paljon. Muistan kun opettelin Akain S-tonnisen ja sen aikaisen Logicin edeltäjän käyttöä kerrostaloasunnossani. – Roland TB-303 oli omintakeinen bassosyna mutta hankalahko saada pysymään synkassa studiossa, koska siinä ei ollut midiä. E. Sekin hahmottui julkaisukuosiin monessa vaiheessa. Mä olin jo varhain softasyniin kallellaan, vaikka ne eivät olleetkaan vielä lähelläkään nykyistä tasoa, Ressu paljastaa. Yksi ikimuistoinen syväsukellus saundien maailmaan liittyy Akai S1000 -samplerin itseopiskeluun vuonna 1988. Ylämäki alamäki on homman raaka todellisuus, Ressu kertoo. – Välillä lähdetään työstämään jonkun tekemää träkkiä, välillä teen träkin etukäteen itse. – Se tarkoittaa usein, että pitää olla valmis jakamaan luovaa panosta muiden kanssa, antaa jollekin mahdollisuus tuoda teokseen vielä jotain lisää eikä tuijottaa omaa osaansa projektissa kiveen hakattuna, Ressu pohtii. Hänen tuotannoissaan käytettiin paljon Synclavieria. Ressulla on runsaasti alan audioammattilaisia seurannassa ilman että yhdenkään saunditai tuotantoratkaisut korostuvat kuitenkaan arkityössä. Iso osa on kuitenkin jatkanut muotoutumistaan sen jälkeen, kun aihio tai mikä ikinä onkin ollut tekeillä on lähtenyt täältä. Brittiläisen muusikon ja tuottajan ura ulottuu Bugglesin ikonisesta pophitistä Video Killed the Radio Star kokoonpanoihin, kuten Yes, Art of Noise, Frankie Goes to Hollywood ja ABC, joiden albumeista 90125, Who’s Afraid of the Art of Noise?, Welcome to the Pleasuredome ja The Lexicon of Love kehkeytyi referessejä ja aikamerkkejä. Säkeistöt äänitettiin ja demo tuotettiin Väinö Walleniuksen pajalla, jossa lopullinen biisi muotoutui Kyösti Salokorven, Väinön ja mun toimesta, Ressu kertoo. Eri vaiheiden jälkeen ja biisin saatua lopullisen muotonsa tekijöitä onkin kymmenkunta. Viimeisin Ressun henkilökohtainen duuni on ollut Corolla-singlen äänitys. Totuus on kuitenkin se, että vaikka olisit kuinka studioguru, ei onnistuminen ole jatkuvaa eikä ikuista. Harkinnan jälkeen Ressu nimeää yhdeksi avainvaikuttajaksi Trevor Hornin. En tiedä onko se hänellä edelleen. Aikani sen kanssa jaksoin painia. Matkan varrella Ressu on käyttänyt monenlaisia ikonisia rautoja. Popissa on tärkeää nykyäänkin saada mahdollisimman hyvä lopputulos eli hyvä biisi. Osa niistä on yhä tallessa, joskin useimmat ovat päätyneet kiertoon tai ikilainaan jollekin tuottaja Jaakko Salovaaran kaltaiselle sielunveljelle. – Synia ja samplereita olen käyttänyt siitä asti, kun ne tulivat saataville kohtuuhinnoin. – Sillä oli iso rooli esimerkiksi mun soololevyillä 1990–94. Jokunen biisi on sessioitu kokonaan mun studiossa. Synclavieriin oli varaa vain senaikaisissa ulkomaisissa supertuotannoissa, Ressu sanoo. Siinä ei ole oikeaa eikä väärää tapaa
Tarkkaamossa on myös helppo laulaa malliksi ja kehittää suoritusta yhdessä. Monitoreina on subbarilla tuettu Genelec 8240A DSP -pari. Slaten mallintava VMS ML-1 -mikrofoni on studion luottokalustoa.. Moderni on myös arkinen työkäyttöliittymä. – Plugareita on kattavasti. Niitä on tullut hankittua liikaakin. Talkback-systeemit ovat minusta jäykkiä luovassa kommunikoinnissa. Laite on saman valmistajan valmistama. Detaljeja voi tsekata myös AKG K240 Mk II -kuulokkein. – Studioni on tyypillinen in the box -konsepti. Nykyään tämä metodi on yleisessä käytössä, Ressu kertoo. Tällaiselle ei-ammattimiksaajalle siitä on suuri apu. Äänittäessä laulua tuottaja-äänittäjän on helppo kommunikoida samassa tilassa olevan artistin kanssa ja antaa palautetta. Laulujen, kitaroiden ja esimerkiksi puhaltimien äänittämiseen Ressu kertoo käyttävänsä Slaten mallintavaa VMS ML-1 -mikrofonia: – Se on niin hyvä, että lakkasin käyttämästä täysin kunnossa ollutta vintage Neumann U67:ää, jota pidin todella hyvänä. Oleellista on äänittää huoneessa, jossa on paras mahdollinen akustiikka. Koin aina laulukoppiin laittamisen ankeana. – Olen jo pitkään laulanut ja laulattanut muita tarkkaamossani. Se helpottaa ja nopeuttaa miksaamista poistamalla ei-toivotut taajuudet tehokkaasti. Olen äänittänyt sillä tosin myös livebändejä, kuoroja ja sen sellaisia. Softapohjainen äänituotanto vetoaa enemmän. Se johtunee siitä, että olen aina ollut biisien tekijä. Slatea suositellaan käyttämään ainoastaan sen omalla preampilla, mutta testailun jälkeen olen päätynyt ajamaan signaalin Empirical Labsin EL9 Mike-e:n läpi. Logic Pro on käyttämäni ohjelmisto, ja se on ollut sitä jo ihan alkuajoista lähtien. Rautasyntikoista studiossa on vielä kytkettynä Roland JP-8080 ja Nord Rack 2. Usein ostan jotain demoamatta foorumikehujen perusteella. Interface on Avidin HD Native, Ressu erittelee. Iso osa duunista on ollut midiä, ja Logic on tuntunut siihen sopivalta. n Lisätietoja: ressuredford.fi MASSIIVISEN MIKSAUSPÖYDÄN SIJAAN RESSUN STUDIOSSA ON MAC PRO 5.1 -TIETOKONE NÄYTTÖINEEN JA NÄPPÄIMISTÖINEEN SEKÄ SIIHEN LIITETTYNÄ HARKITTU VALIKOIMA LISÄVÄLINEITÄ SORMIOSTA MIKROFONIESIVAHVISTIMEN KALTAISIIN VARSINAISIIN RAUTOIHIN. Paras vasta ostamani plugari on ehdottomasti Soothe 2. RAPORTTI 57 LÄSNÄOLOSTA VOIMAA Ressu työskentelee voittopuolisesti tarkkaamossa. Se on akustisesti todella hyvä, tasainen. Kompressori perustuu maailman studioissa paljon käytettyyn Distressoriin. Testailin useita preamppeja ennen päätymistäni EL9:ään. Hän luopui studioonsa aiemmin kuuluneista kahdesta livehuoneesta, koska ei äänittänyt bändejä, rumpuja tai mitään, mitä ei voisi hoitaa tarkkaamossa. Massiivisen miksauspöydän sijaan Ressun studiossa on Mac Pro 5.1 -tietokone näyttöineen ja näppäimistöineen sekä siihen liitettynä harkittu valikoima lisävälineitä sormiosta mikrofoniesivahvistimen kaltaisiin varsinaisiin rautoihin. Mac Proni on jo iäkäs, mutta toistaiseksi sen 12-ytiminen prosessori on jaksanut vääntää projekteja. Se on preamp-kompressori, joka mielestäni tekee soundista sisäänottaessa selkeästi valmiimman ja paremman kuuloisen. Sitten olen huomannut, ettei hankinta jostain syystä sovikaan käyttööni. Käytän sitä sekä yksittäisillä raidoilla että masterissa, Ressu tunnustaa. Ressu ei tosin muista, milloin hän olisi viimeksi käyttänyt niitä. Omistan aika paljon sovelluksia, joita en käytä koskaan. Rockin pioneerien Whole Lotta Shakin’ Goin’ On -piano-ote Ressun tyyliin
Earmen on merkkinä uusi, mutta mobiiliääneen keskittyneen firman takana on hieman tutumpi Auris Audio. Earmenin ruuvista saa paremman otteen. Voimakkuussäädin toimii kummassakin analogisesti, joten parhaan tuloksen saa, kun digiäänilähteestä voimakkuuden säätää maksimiin ja sopivan äänenvoimakkuuden hoitaa suoraan dacista. Serbiasta tuleva Earmen TR-Amp taas on suurikokoisempi kulkuri (tramp). Kumpikin on tarkoitettu liikkuvalle musiikinystävälle, sillä sisäinen akku varmistaa, ettei äänilähteenä toimivan puhelimen tai läppärin akkua kuluteta turhaan. EARMENIN JA IFIN AKKUKÄYTTÖISET MATKADACIT SOVELTUVAT MONENLAISILLE KUULOKKEILLE. Varsinkin iFin voimakkuussäädin on työpöydällä hieman turhankin pienikokoinen. Ifissä on lisäksi bassotoistoa tukevoittava XBass-toiminto kevytbassoisille kuulokkeille ja kaksiasentoinen gain kuulokkeille (PowerPinta-alaltaan dacit ovat pienempiä kuin iPhone 7:n 4,7-tuumainen näyttö. Toki niitä voi käyttää pöytätietokoneeseen kytkettynä usb-dacinakin, mutta pysyvässä käytössä seinästä virtansa ottava dac on käytännöllisempi. Earmenissä potikan kääntö aiheuttaa vaimeaa rahinaa ääneen. B rittiläisen iFin ulkomuoto noudattaa sanaleikin varjolla nimettyä hip-dacia (hip flask, taskumatti). 58. Applen lightning-liitäntään kytkemiseksi molemmat tarvitsevat erikseen hankittavan usb-kamera-adapterin. KORVAVAHVISTIMET MATKAAN VERTAILU | EARMEN TR-AMP JA IFI HIP-DAC -USB-DAC/KUULOKEVAHVISTIMET TEKSTI, KUVAT & MITTAUKSET MAURI ERONEN VAIKKA MONET PUHELIMET PYSTYVÄTKIN AJAMAAN VAIVATTA MATKAKÄYTÖSSÄ SUOSITTUJA TULPPAKUULOKKEITA, VOI LISÄTEHOSTA JA KUNNON DA-MUUNTIMESTA OLLA HYÖTYÄ HAASTAVIA HIFIKUULOKKEITA KÄYTETTÄESSÄ
Usb-liitäntöjen sekavassa viidakossa on ymmärrettävää, ettei laitteiden mukana tule kaikkia mahdollisia kaapelityyppejä. Näillä asetuksilla sekä Earmen että iFi toistavat tietokoneelta Tidal Masters -mqa-äänen oikein. Balansoidun annon ansiosta iFin voi liittää parhaalla mahdollisella tavalla myös aktiivisiin studiomonitoreihin. Lisänä on 4,4-millinen balansoitu Pentaconn-lähtö viidellä nastalla (trrrs), joka lisää perinteiseen balansoituun kytkentään dedikoidun maan. Sama liitäntä on käytössä joissakin muissa iFin daceissa sekä esimerkiksi Sonyn ja FiiOn kannettavissa soittimissa. Sen lisäksi takapaneelissa on tavallinen analoginen rca-stereolähtö, jonka voi asettaa tasoltaan kiinteäksi tai esivahvistintilaan, jolloin se tottelee voimakkuussäädintä. Äärimmäisen herkillä iem-kuulokkeilla signaalin tasot ovat pieniä, joten häiriöherkkyyskin on suurempi. VERTAILU 59. Balansoidun kytkennän hyöty lyhyillä kuulokejohdoilla on kyseenalainen, mutta ero kannattaa kuunnella itse. Ifin ajurissa tulee mukana ohjauspaneeli, jolla voi säätää asio-bufferin kokoa. Pentaconn on kompakti mutta tukevampi kuin 2,5-millinen plugi. KUULOKKEILLE OPTIMOIDUT Earmenissä liitännät ovat hyvin perinteiset. Tällöin balansoitu liitäntä saattaa auttaa. Ifin 3,5-millinen kuulokelähtö on nelinapainen (trrs), ja valmistaja kutsuu liitäntää S-Balancediksi. Earmen taas tarjoaa helpommin tartuttavan säätimen, joka valitettavasti aiheuttaa hieman rahinaa ääneen. Väliin vain tarvitaan sopiva kaapeli, joka muuntaa 4,4-millisen balansoidun plugin kahdeksi xlr-urosliitännäksi. Molemmissa usb-yhteydestä vastaa xmos-piiri. Se tukee tavallisten kuulokkeiden lisäksi balansoituja kuulokkeita, ja siinä toimivat ongelmitta myös mikillä varustetut headsetit. Puhumattakaan kuulokkeiden päässä käytetyistä valmistajien omista liitintyypeistä. Liitäntä on viime aikoina kasvattanut suosiotaan pienissä laitteissa, johon ei mahdu xlr-antoa. Kannettavissa Android-laitteissa ainoa vaatimus on tuki otg-laitteille. Adapterikaapeleita siis tarvitaan, kun ne Ifin analoginen voimakkuussäädin ei käänny vahingossa taskussakaan. Niitä ei voi käyttää puhtaasti analogisena kuulokevahvistimena, eikä niissä ole myöskään s/pdif-digituloa. Lisäksi balansoitu kaapeli on usein vuorattu metallivaipalla häiriösuojauksen parantamiseksi. Pitkillä kaapelivedoilla balansoidun eli kahden vastakkaisvaiheisen mutta symmetrisen signaalin etuna on immuniteetti ulkoisille häiriöille, sillä johtimiin identtisesti indusoituneet häiriöt kumoutuvat pois vastaanottopään summasignaalissa. USB ÄÄNELLE JA VIRRALLE Niin Earmen kuin iFikin ottaa vastaan vain usb-signaalia. Windows-tietokoneeseen kytkettäessä mo lemmat tarvitsevat ajurin. Lopullinen vahvistus toimivuudesta näkyy magentan värisenä ledinä kummankin laitteen etulevystä. Balansoitua liitäntää haluavan kannattaa muutenkin totutella adapteriviidaakkoon, sillä mainittujen liitäntöjen lisäksi käytössä on muun muassa 4-nastainen xlr ja mini-xlr. Siinä on kuulokelähtö sekä 3,5että 6,35-millisenä. Match), jolla äänenvoimakkuuden säätöön saa lisätarkkuutta herkillä kuulokkeilla. Earmenissä da-muunnoksesta vastaa ESS Sabre ES9038Q2M, iFissä Texas Instrumentsin Burr-Brown DSD1793. Niillä hoituvat myös pcm-signaali 32 bittiin ja 384 kilohertsiin asti, dsd128 natiivina ja dsd256 dop-formaatissa. Sekä Earmen että iFi osaavat toistaa mqa-signaalin, joten Tidal Masters -äänitteistä pääsee nauttimaan täydellä resoluutiolla
Kuulokkeen kanssa suositellaankin käytettäväksi kuulokevahvistinta, joka tarjoaa vähintään kahden watin tehon tai 10 volttia 50 ohmiin. Voimakkuussäädin toimii molemmissa virtakytkimenä. Yleensä onkin helpompi kiinnittää huomiota käytettävän kuulokevahvistimen maksimiantojännitteeseen. Sen latausliitäntä ei tue pd-latureita (power delivery), eli Earmenin akun täyttämiseksi täytyy turvautua usb-a-adapterikaapeliin. Koska Earmenissä ei ole gain-säädintä, voivat todella herkät kuulokkeet kärsiä kanavatasapainon heitosta voimakkuussäätimen alkupäässä. Alla olevan Earmenin pituutta kasvattaa lisäksi sen ulkoneva voimakkuussäädin, johon on helppo tarrata, mutta joka kevyttoimisena saattaa taskussa liikahtaa itsestään. Oppo PM-1 (30 ohmia) on herkempi ja yltää jopa 105 desibeliin. Earmenissä samaan indikaattoriin on yhdistetty akun tilailmaisin, kun iFissä se on piilossa takapaneelin latausliitännän yhteydessä. Earmenissä sekä otto että latausliitäntä on tyyppiä usb type-c. DEDIKOIDUT KUULOKEVAHVISTIMET toimivat usein tasaisina jännitelähteinä, eli niiden maksimiantojännite on lähes vakio 30–300 ohmin välillä. Earmenin ja iFin 2,6–3,2 voltin antojännite riittää siis helposti ajamaan lähes kaikenlaisia dynaamisia kuulokkeita ongelmitta, myös tämän numeron vastamelukuulokkeita. Joissakin haastavissa tilanteissa raja saattaa tulla vastaan, kuten yhdellä epäherkimmällä kuulokkeella, Hi man HE-6:lla. KUINKA PALJON TEHOA TARVITAAN. Todella epäherkät kuulokkeet voivat vaatia lisää tehoa ulkotiloissa, varsinkin jos ne ovat avoimet ja päästävät siten runsaasti ympäristön ääniä läpi. Siihen voi liittää otg-kaapelin tai iPhonella lisävarusteena saatavan kamera-adapterin. Äänelle on kuulokelähdön lisäksi linja-anto, jonka voi asettaa kiinteäksi tai voimakkuussäädintä tottelevaksi.. Vastaavasti 42 ohmin Audeze LCD-2 kellottaisi noin 101 desibeliä ja 33 ohmin epäherkkä Hi man HE-500 yltäisi vain 94 desibeliin. Tietokonetta varten laitteen mukana tulee myös tarvittava usb-jatkokaapeli. Esimerkiksi klassinen Sennheiser HD 600 (300 ohmia) ja lippulaiva HD 800 S yltävät 0,5 voltin tasolla noin 99 desibelin maksimiäänenpaineeseen. Sen parina testattujen mobiilivahvistimien maksimiäänenpaine jäisi noin 96–97 desibeliin. I n latauksen etenemisestä kertova ledi on pahasti piilossa liittimen alla. Nyrkkisääntönä noin 0,5 voltin antojännite riittää useimpien kuulokkeiden ajamiseen kotioloissa myös dynaamisella materiaalilla. I ssä usb-otto äänelle on toteutettu erikoisesti urosliitännällä. Siten ohmin lain mukaan 30 ohmin kuormaan saadaan 10-kertainen määrä tehoa 300 ohmiin verrattuna. Sekä iFin että Earmenin akku ladataan omasta usb type-c -liitännästään. Isoveli HD 700 (150 ohmia) jää noin 96 desibeliin. Suorituskyvyltään ja akunkestoltaan suurin piirtein vastaavien dacien välillä on melkoinen kokoero. Earmenissa on täysikokoinen 6,35-millinen kuulokeanto miniplugin lisäksi. Nappikuulokkeilla taas hätyytellään 0,5 voltilla jopa yli 120 desibelin paineita, joten ne soveltuvat hyvin pienitehoistenkin mobiililaitteiden pariksi. Herkkyysarvojen lähde: reference-audio-analyzer.pro I n (yllä) etupaneelissa on vasemmalta lukien gainin valintanäppäin, bassokorostuksen kytkin, äänenvoimakkuussäädin, 4,4 millimetrin balansoitu kuulokelähtö ja 3,5-millinen kuulokelähtö. Kuulokkeiden ilmoitetut herkkyydet milliwatin teholla ovat usein hankalasti vertailtavissa, sillä tällöin pitäisi ottaa huomioon myös impedanssi, joka taas vaihtelee joillakin kuulokkeilla voimakkaasti eri taajuuksilla. Toisaalta kyseessä on eittämättä poikkeus, sillä HE-6 kytketään usein tavallisen vahvistimen kaiutinlähtöihin joko suoraan tai valmistajan impedanssisovittimen kanssa. Kuten äänenpainearvioista näkee, pelkästään kuulokkeen nimellisimpedanssista ei pysty päättelemään sen herkkyyttä. Molempien etupaneelin ledi ilmaisee toistettavan signaalin tyypin omalla värikoodauksellaan
Säröarvoiltaan iFi on erinomainen. Digitaalitulon jitter kuulokelähdöstä 330 ohmin kuormalla. Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri kuulokeliitännästä 330 ohmin kuormaan 500 millivoltin antotasolla. Alle prosentin säröä on kuitenkin matalilla äänillä käytännössä mahdoton kuulla. EARMEN TR-AMP IFI HIP-DAC VERTAILU 61. MITTAUSTULOKSET ANTOTEHOLTAAN SEKÄ EARMEN ETTÄ IFI pystyvät ohjaamaan vaivatta lähes kaikenlaisia dynaamisia kuulokkeita. Digitaalisuotimen synnyttämä impulssivaste. Pohjakohina on molemmissa alle -125 desibelivoltin tasolla, joten kohinaa ei pitäisi kuulua kuin kenties kaikkein herkimmillä iem-kuulokkeilla. Ifin 96 desibelin arvo on erittäin hyvä. Ifin 42 desibelin kanavaerotus korkeilla taajuuksilla on tyypillistä alhaisempi. Kilohertsin sinisignaalin tuottama harmoninen särö alenevalla tallennustasolla. Korkea häiriöetäisyys eli signaali–kohinasuhde viittaa myös äänettömyyteen. Earmenin harmoninen särö on melko suuri bassotaajuuksilla, kun kuulokkeiden impedanssi on korkea. Niiden erittäin alhainen antoimpedanssi takaa myös tasaisen toistovasteen kaikenlaisilla kuormilla. Se toisaalta kärsii hieman suuremmasta kanavatasapainon heitosta, mutta 0,7 desibelin poikkeama ei ole vielä merkittävä. Earmenin kanavaerotus taas on suuri varsinkin 330 ohmin kuormalla. Musta käyrä 33 ohmin kuormalla, punainen 330 ohmin kuormalla (Earmenin 330 ohmin käyrä puuttuu, mutta kuormaimpedanssi ei vaikuta mainittavasti särön määrään yhdellä kilohertsillä). Ne myös toistavat lineaarisesti hiljaisen signaalin, eikä jitter ole ongelma. MITTAUKSET EARMEN TR-AMP IFI HIP-DAC Tehonkulutus 1,6 W 1,2 W Akunkesto 8 h 40 min 6 h 30 min Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat analoginen analoginen Kuulokelähtö (3,5 mm), 500 mV, usb-otto Kuulokelähdön impedanssi, 1 kHz <0,1 Ohm <0,1 Ohm Maksimiantojännite -33 Ohm 3,05 V (282 mW) 2,60 V (205 mW) -330 Ohm 3,25 V (32 mW) 3,16 V (30 mW) Häiriöetäisyys, A-paino 92 dB 96 dB Harmoninen särö 20 Hz/1 kHz, 33 ohm 0,095/0,063 % 0,007/0,003 % Harmoninen särö 20 Hz/1 kHz, 330 ohm 0,53/0,053 % 0,001/0,001 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd, 33 ohm 0,013/0,025 % 0,003/0,007 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd, 330 ohm 0,003/0,026 % 0,002/0,003 % Kanavaerotus, 1/20 kHz, 33 ohm 73/60 dB 69/44 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz, 330 ohm 84/61 dB 69/42 dB Kanavatasapaino 0,7 dB 0,2 dB Lineaarisuus, 16 bit, 1 kHz -97 dBFS -95 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz 101 ps 102 ps Kellon poikkeama, 20 kHz -11,0 ppm 3,7 ppm Taajuusvaste kuulokelähdöstä 44,1 kilohertsin ja 16 bitin signaalilla 33 ohmin kuormaan (musta) ja 330 ohmin kuormaan (punainen)
Ifin kytkeminen puhelimeen tai tietokoneeseen onnistuu mukana tulevalla usb-a-naaras – type-c -kaapelilla, jos niissä on type-c-liitäntä. Ifin puolet pienempi akku täyttyy kolmessa tunnissa 0,7–0,75 ampeerin latausvirralla. Ifissä tulo on toteutettu hieman erikoisemmin mutta valmistajalle tyypillisesti usb-a-urosliittimellä, mikä voi ensi alkuun aiheuttaa hämmennystä sopivaa kaapelia valittaessa. Lataus ei siis onnistu vaikkapa läppärin type-c-laturilla, vaan lataamiseen pitää käyttää usb a–c -adapterikaapelia, jollainen tulee laitteen mukana. Akun ilmoitetun kapasiteetin, 3,7 voltin nimellisjännitteen ja toiminta-ajan perusteella laskettu keskimääräinen tehonkulutus oli Earmenille noin 1,58 wattia ja iFille 1,25 wattia. kytketään joihinkin lähteisiin. Satunnaisesti kuulokelähtöjä kokeiltiin myös kirjavalla joukolEarmenin korkeampi kotelo selittyy osittain suuremmalla kuulokeliitännällä ja kookkaammalla akulla (3 700 vs. 62. Ifi latautuu ongelmitta niin type-ckuin usb a -laturillakin. Todellisuudessa akku kesti vain 6,5 tuntia yhtäjaksoisessa kuuntelussa samoilla kuulokkeilla ja suurin piirtein samalla kuunteluvoimakkuudella kuin Earmen. Akunkestoksi Earmenille ilmoitetaan 10 tuntia. Olisi parempi, jos akun voisi ohittaa tietokonekäytössä kokonaan, sillä jos laite on päivittäisessä käytössä työpöydällä, tulee jatkuvasti täydessä latingissa oleva akku ennenaikaisesti tiensä päähän. Käytännössä iFi on hieman energiatehokkaampi, sillä Earmenin akku on kapasiteetiltaan 69 prosenttia suurempi kuin iFissä (3 700 vs. Kefin M100-nappikuulokkeilla akku kesti yhtäjaksoista toistoa 8 tuntia 40 minuuttia. Sisäisen akun lataamiseksi molemmat käyttävät usb type-c -liitäntää. Esimerkiksi joissakin iFin laitteissa usb-virran saa käyttöön siten, että laitteen kytkee päälle vasta, kun se on liitetty tietokoneeseen, mutta tämä ei ole mahdollista hip-dacilla. Testi toistettiin vielä Applen perusnappikuulokkeilla, mutta akunkesto pysyi samana. Tietokoneeseen kytkemiseksi taas tarvitaan mukana tuleva usb-a-naaras–uros. Earmen yltää akkuetumatkansa avuin liki yhdeksään. Kuunteluissa käytettiin pääsääntöisesti magnetostaattisia Oppo PM-1 -kuulokkeita. Ifille luvataan soittoaikaa jopa 12 tuntia. LAADUKASTA ÄÄNTÄ Kummankin kuulokeanto on toteutettu erittäin hyvin. Ifin lupaukset akunkestosta jäävät vain puoleen, ja tauotonta toistoa on tarjolla noin kuusi tuntia. Iso miinus tulee siitä, että kumpikaan laite ei toimi pelkällä usb-virralla, kun ne on kytketty tietokoneeseen. 2 200 mAh). Vahvistimet testattiin tietokoneeseen usb-liitännällä kytkettynä. Applen laitteiden kanssa molemmat tarvitsevat erikseen ostettavan lightning-usb-kamera-adapterin, joka voidaan kytkeä suoraan iFin tulon ja puhelimen välille. Alle 0,1 ohmin antoimpedanssi tarkoittaa, että kuuloke kuin kuuloke kuormaimpedanssista huolimatta soi niin kuin valmistaja on sen tarkoittanut. Earmen on oikonut liitännän toteutuksessa, sillä se ei osaa neuvotella sopivaa latausjännitettä usb type-c pd -laturin kanssa. 2 200 mAh). Molemmissa usb-yhteydestä huolehtii xmos:n piiri, ja ne tarvitsevat hires-yhteensopivina ajurit Windowsille. Lukemat vahvistuivat, kun tehonkulutus mitattiin usb-liitännästä täydellä akulla: Earmenille 1,64 wattia ja iFille 1,22 wattia. Earmenissa on usb-signaalille type-c-tulo. Erillinen latauskaapeli täytyy siis kytkeä datakaapelin lisäksi. Myös antoteho riittää lähes kaikenlaisille kuulokkeille. Earmenin lataaminen tyhjästä täyteen kestää noin viisi tuntia maksimilatausvirran ollessa noin 0,9 ampeeria viidellä voltilla. Earmenin mukana tulee vain usb-a – type-c -kaapeli, joten sen liittäminen ilman lisähankintoja onnistuu vain tietokoneeseen
EARMEN TR-AMP HINTA: 249 € PUHDIKAS TR AMP tarjoaa lähes yhdeksän tuntia jatkuvaa kuulokeääntä. Siinä on ripaus läpinäkyvyyttä, joka puuttuu Earmenistä. Läpinäkyvä ja sävykäs ääni, runsas teho ja näppärästi painikkeella bassoja korostava tila tukevat hyvin kuuntelua hälyisissäkin tiloissa. Melko kookas kotelo soveltuisi parhaiten esimerkiksi läppärin pariksi, ei niinkään taskuun puhelimen kanssa käytettäväksi. Pienen totuttelun jälkeen molemmilla uppoutui musiikkiin unohtaen analysoinnin. Mehevä basso ja alakeskialue korostavat leppoisaa äänimaailmaa. Vai lienikö kyse sittenkin yleistoiston miellyttävyydestä. Useimmilla äänitteillä iFin esitys piirtyy lähemmäksi kuuntelijaa kun taas Earmen pyrkii miellyttämään. Kotikäyttöä ajatellen helpommin tarrattava äänenvoimakkuussäädin ja käyttö usb-virralla olisi näppärää. TYYLIKÄS VIIMEISTELY | RIITTÄVÄSTI TEHOA | ERITTÄIN ALHAINEN IMPEDANSSI | KAKSIASENTOINEN GAIN | KATTAVAT KUULOKELIITÄNNÄT AKUNKESTO VAIN PUOLET ILMOITETUSTA | IPHONE VAATII ADAPTERIKAAPELIN | EI TOIMI PELKÄLLÄ USB-VIRRALLA + RIITTÄVÄSTI TEHOA | ERITTÄIN ALHAINEN IMPEDANSSI | MIELLYTTÄVÄ SOUNDI | KIINTEÄ JA SÄÄDETTÄVÄ LINJALÄHTÖ EI TOIMI PELKÄLLÄ USB-VIRRALLA | EI LADATTAVISSA USB TYPE-C -LATURILLA | VOIMAKKUUSSÄÄTIMEN SYNNYTTÄMÄ RAHINA | KONVERSIO-ONGELMAT WINDOWSISSA + INFO EARMEN TR-AMP IFI HIP-DAC Hinta 279 € 169 € Lisätietoja earmen-shop.com tur-pex.com i -audio.com Mitat (sxkxl) 12,9 x 3,0 x 6,6 cm 10,2 x 1,4 x 7 cm Paino 253 g 135 g Digitaalitulot usb type-c usb a Latausliitäntä usb type-c usb type-c (pd) Lähdöt kuuloke: 6,35 mm, 3,5 mm linja: rca (kiinteä, säädettävä) kuuloke: 3,5 mm, 4,4 mm balansoitu Muuta kaksiasentoinen gain xbass-bassokorostus la tulppaja vastamelukuulokkeita. I llä vastaavia ongelmia ei havaittu. HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE VERTAILU. Tietokoneen kanssa olisi suotavaa, että laite saisi käyttöjännitteensä suoraan usb-liitännästä eikä erillistä latauskaapelia tarvitsisi. Toisto on kallellaan miellyttävään erottelusta kuitenkaan tinkimättä. Ulkoneva voimakkuussäädin on kevyt ja helppo käyttää, mutta saattaa taskussa kääntyä itsestään. I n ääni on kepeästi etenevä ja dynaaminen. Nyt akkua täytyy ladata erillisellä usb-liitännällä. Kun Earmen on kytketty Windows-tietokoneeseen ja sillä kuunnellaan tavallisen directsound-rajapinnan kautta esimerkiksi Spotifyta tai Youtube-videoita, kannattaa Windowsin ääniasetuksissa välttää hires-asetuksia. IFI HIP-DAC HINTA: 169 € IFIN TASKUMATTI tarjoaa paljon hintaisekseen. Valittava gain optimoi voimakkuussäädön eri herkkyyksille. Valikoiduilla signaaleilla, kuten 19+20 kilohertsin intermodulaatiosärötestillä, ongelman huomaa oitis, mutta jopa sinisignaali kuulostaa huonolta. Tulos oli sekä Earmenillä että iFillä kuulokkeesta riippumatta häiriötön ja antoteholtaan riittävä. Puhdas ja erotteleva helppous säilyy myös suurilla voimakkuuksilla. Earmenin bassotoisto ja alakeskialue asettuvat täyteläisyydessään hieman iFin perustilan yläpuolelle. Akunkesto jäi vain puoleen ilmoitetusta. Joko tai, selviä sävyeroja vahvistimien välillä ilmeni, mutta lähinnä vain a–b-vertailussa. I n diskanttipää on kuitenkin sävykkäämpi ja helähtävämpi, kun taas Earmenillä pelleissä on aavistus sihinää. Kunnon toisto-ohjelmalla, kuten Tidalilla tai foobarilla (wasapi-tilassa), toisto on täysin puhdasta. Kaunis viimeistely ja erinomainen suorituskyky superkompaktissa paketissa takaa laadukkaan mobiilitoiston kaikenlaisilla kuulokkeilla. Jokin nimittäin menee muunnoksessa vikaan, ja ääni on paikoin kuultavasti säröytynyt. Toisaalta yläkeskialueella on myös toisinaan paikoin sähäkkyyttä, miltä Earmen niin ikään välttyy. Joillakin kuulokkeilla ja äänitteillä iFin bassokorostus on näppärä ominaisuus, jonka saa napinpainalluksella päälle
Toki mukana on myös ripaus yhteiskunnallista kantaaottavuutta, josta varsinkin eteläafrikkalaissyntyinen, jo pari vuotta enennen Allenia edesmennyt Masekela on tullut tutuksi vuosikymmenten varrella – pääpointin kuitenkin sijaitessa hyvissä fiiliksissä ja rytmiikan reviirillä. Rumpusoundit ovat aidonoloiset ja läsnäolon tuntu niin ilmeinen, että melkein näkee ikämiesten keskinäisen kemian vahvuuden. 64 PEARL JAM GIGATON (Monkeywrench/rebublik) KATUGRUNGEN KUNINKAAT Nuoreksi aikuiseksi kasvanut helmijami on vuosien mittaan takonut pöytään niin ikivihreitä hittejä kuin kokeellisempaakin materiaalia. Lontoolaisten sessiomuusikoiden avustuksella pystytetty Rejoice sykkii sielujen sympatiaa vastustamattomalla draivilla, englannin-, yorubanja zulunkielisin kommentein. Jopa freejazzin energistä joskin kontrolloitua kiivautta. Rumpali Olavi Louhivuori, basisti Mikael Saastamoinen sekä fonistit Linda Fredrikson ja Adele Sauros ovat tahoillaan jo ehtineet muun muassa edellä mainituissa yhteyksissä osoittaa potentiaalinsa, joten ei ihme, että yhdessä he lataavat julki aiempia tekemisiään täydentävän, hallitusti hehkuvan jazzäänitteen. Tummanhivakka ulosanti varsinkin levyn ehtoopuolella laittaa tosissaan pohtimaan sitä, kuinka tämä levy ja aika sen ulkopuolella hitaasti hälvenee. Vinyylinä totta kai. Gigatonista löytyy vakaviakin kaikuja menneestä, mutta siinä on säilytetty musiikillisesti eteenpäin virtaava ote muun muassa koneita käyttämällä. Aina on pysytty hartaasti grungen äärellä, myös niiden kovimpienkin hittien osuessa kohdalle. Sen verran omanlaisensa kokonaisuus on. Sessioiden tulosten julkaisua saatiin odotella tästä vielä kymmenen vuotta, mutta eipä ole ajan hammas puraissut silloisen menon mehevyyttä. Originaalisävellyksistä, etupäässä ryhmän primus motor Louhivuoren kynäilemistä, valtaosa kartoittaa balladismin tempoiltaan verkkaisia ja melodioiltaan pelkistettyjä maisemia, mutta kipinääkin löytyy tarvittaessa. Nyt sukelletaan niin musiikillisesti kuin äänellisestikin utuisen Seattlen grungen kellareihin, joista aikoinaan ponnistettiin muiden tyylilajin orkesterien kanssa valtavirtaan – vain osoittaakseen sen, miten ihmisläheinen grunge musiikinlajina on. JAAKKO ERÄPUU TONY ALLEN & HUGH MASEKELA REJOICE (World Circuit) AFROJAZZIN AATELISET ASIALLA Afrobeatin ja -jazzin ikoniset konkarit, vastikään menehtynyt rumpali Tony Allen ja trumpetisti Hugh Masekela, tapasivat jo 1980-luvulla legendaarisen Fela Kutin kautta, mutta mestarien soitannollinen kohtaaminen todentui vasta 2010. Aivan kuten levynkansien sumea peilikuva itse kuulijastakin. Pearl Jam tuntuu palanneen juurilleen, ja Gigaton on taitavasti rakennettu ja erittäin laadukas kokonaisuus pitkän linjan grungen taitajilta. Masekelahan on tuttu hahmo hifihörhöillekin, sillä hänen Stimela-klassikkoaan käytettiin taannoin alan tapahtumissa dynamiikkademona. JAAKKO ERÄPUU. VESA KEURULAINEN SUPERPOSITION SUPERPOSITION (We Jazz) HALLITTUA HEHKUA Kun otetaan kourallinen Thomasz Stankon matkassa marinoitunutta Oddarangia, ripaus OK:KO:a, hyppysellinen Mopoa ja lisätään siihen annos Katu Kaikua, saadaan Superposition – bändi, jonka levytetty debyytti on yksi suomalaisen jazzscenen alkuvuoden tapauksista. Louhivuorella on kanttia karttaa jazzrumpalien ikiaikaista helmasyntiä, yliaktiivisuutta, ja samoilla linjoilla liikkuu Saastamoinenkin. Rejoicella on hifistisiä arvoja silläkin. Vertailua vanhempaan tuotantoon tekee kuin huomaamattaan, mikä ei tee oikeutta tuoreelle tulokkaalle. Ehjää, kypsää ja ajatonta jazzmusiikkia. Ja huoli pois, kyllä tästäkin albumista saadaan esiintymisiin yhteislaulut kuntoon. Soitteiden ilmavuudelle ja fonistien keskinäiselle kuvioinnille on etua siitä, ettei mukana ole soinnutuksilla tilaa täyttäviä instrumentteja, pianoa tai kitaraa
Moskovan konservatorion suuressa salissa tehty äänitys on erinomaisen onnistunut, ja on hienoa saada kuulla myös viimeistellysti soittavaa Venäjän kansallisorkesteria nuoren Ivan Potšekinin partnerina näiden vaikuttavien teosten tulkinnoissa. Wieniläisten lämmintä ja detaljirikasta jousisointia, tarkasti soittavia kontrabassoja tai täyteläisesti raikuvia käyrätorvia on kyllä aina korvia hivelevää kuunnella! HEIKKI VALSTA OKEI PERIFERIA (Svart Records) KONEILLA JA SYDÄMELLÄ Okei on kotimaisen räpin ja rytmimusiikin tuottajana meritoituneen Kalifornia-Keken eli Niko Liinamaan henkilökohtainen projekti. Kokeiluista välittyy sen myötä uteliaisuus – ikään kuin tekijä olisi leikkinyt studiossa aina kun leipätyösessioilta on jäänyt aikaa luovaan hullutteluun. Toki sellaista on lupaa odottaa näin säveltäjän syntymän juhlavuonna. MATTI KOMULAINEN. Samaan henkeen onnistuu myös DG:n tasapainoinen äänitys, josta ehkä tarkkakorvainen voi ajatella vieläkin hienovivahteisemmin nauttivan paketin mukana seuraavalta blu-ray-versiolta. Konsertit on pidetty Musikvereinissa parin viime vuoden aikana. Puolen vuosisadan aikana sävellyksestä on tullut yksi aikamme soitetuimmista viulukonsertoista. Yksi tähän kulttuuri-ilmastoon liittyvistä teoksista on säveltäjän 1. Jälkimmäisen ulottuvuuden avautumista edistää kunnon subbari ja volyymin reilu annostelu. Ja ehkä näin juuri Wienin filharmonikoilta, jonka kotikaupunkiin säveltäjän myöhäinen elämä niin vahvasti kietoutuu. Äänikuvan ultravirtaviivaiseksi formuloinnin sijaan Okei tuntuu hakeneen erikoisia mutta yhteen sointuvia saundeja ja tekstuureja. Latvialainen Andris Nelsons on levyttänyt sinfoniat jo aiemmin Britanniassa, mutta toki wieniläisten soitossa on oma sointinsa ja hohtonsa, joka ei petä näissä konserttiesityksistä taltioiduissa äänitteissäkään. Mistään ilottelusta tai riehaantumisesta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan orkesteri tekee työnsä rutiinilla ja ammattitaidolla. HEIKKI VALSTA BEETHOVEN COMPLETE SYMPHONIES Wiener Philharmoniker/Andris Nelsons (DG) TAIDETTA RUTIINILLA Beethovenin sinfonioista ei ole viime aikoina ilmestynyt kuin muutama uusi kokonaislevytys. Nelsonsin ote on moderniin tyyliin rytmisesti reipas ja dramaturgisia efektejä sopivasti painottava. Teoksen sävelkieli on tunnelmaltaan kaikkea muuta kuin hilpeä tai sosialismin aurinkoon kumartava. Se viestii paitsi Okein lähestymiskulmasta myös uskalluksesta: joko tyypillä on röyhkeyttä uhkuva pokeri tai sitten aidosti tuoreille taajuuksille kurkottavaa annettavaa. LEVYVALIOT 65 ŠOSTAKOVITŠ VIOLIN CONCERTOS Ivan Pochekin, Russian National Orchestra/Valentin Uryupin (Profil) KONSERTTOJA TUSKIEN TAIPALEELLA Dmitri Šostakovitšin yhteydessä on paljon kirjoitettu hänen asemastaan taiteilijana Neuvostoliitossa Stalinin aikana ja tämän kuoleman jälkeen. Solistille ei silti teoksessa montaa lepohetkeä suoda. Kiihkeän ja räiskyvän ensimmäisen konserton jälkeen vuosikymmen myöhemmin valmistunut toinen konsertto ei sekään syntynyt täysin onnellisten tähtien alla säveltäjän toipuessa sairaalassa sydänkohtauksesta. Uuden etsinnän ohella elektronisen musiikin kenttää kartoittavan platan kruunaa kokonaisvaltainen sointi. viulukonsertto, jonka hän aloitti 1940-luvulla mutta saattoi julkistaa vasta diktaattorin kuoltua seuraavalla vuosikymmenellä. Levy koostuu instrumentaaleista, jotka vaikuttavat hyvällä tavalla eriparisilta. Okei on karttanut vermeiden tavaramerkkisaundeja ja kaivanut kalustonsa syövereistä koko kuuloalueen kattavan taajuusspektrin potkua pihistelemättä ja fysiikassa aistittavia aksentteja säästämättä. Mielenmaisema on nyt keskittyneempi ja katse kääntyneenä enemmän sisään päin. Periferian referensseiksi on nimetty laaja skaala edelläkävijöitä Mika Vainiosta Don Cherryyn
• Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. 050-5050880 Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... OSALLISTU LUKIJAKYSELYYN! OSALLISTU LUKIJA-ARVONTAAN JA VOIT VOITTAA 459 EURON ARVOISEN FIIO M11 -MOBIILISOITTIMEN. Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/ asiakaspalvelu Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu Edellisen numeron kyselyyn vastanneiden kesken arvotun Denon Home 150 -monihuonekaiuttimen voitti Janne Sarajärvi Rovaniemeltä. www.starsandstripes.fi ...and You’ll hear the difference P. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku. Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. Onneksi olkoon!. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kilpailuun osoitteessa www.hi maailma. g Siirry sähköiseen maksamiseen Hyvä asiakkaamme, Fokus Media Finland Oy veloittaa paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 2,90 euron suuruisen laskutustapalisän/lähetetty lasku. Kerro meille millaisesta sisällöstä pidät ja mistä laitteista haluaisit testejä
VAHVISTUSTA 50 VUODEN KOKEMUKSELLA ACCUPHASE E-800 TULOSSA HIFIMAAILMA 5/2020 ILMESTYY 26.8.2020. TAKAISIN HIGHEND-LUOKKAAN WHARFEDALE ELYSIUM 4 MOBIILEINTA VASTAMELUTOISTOA SENNHEISER MOMENTUM TRUE WIRELESS 2 NÄPPÄRÄ PIKKUPESURI PRO-JECT VC-E VUODEN PARHAAT TUOTTEET EISA 2020–2021
F I Tarot: The Spell of Iron — Gettomasa: Diplomaatti — Agents: Blue Tuomari Nurmio: Dumarillumarei — CMX: Dinosaurus stereophonicus Levyt tarjoaa Levykauppa Äx. VINYYLIT VINKUMAAN! HIFISTUDIOSTA LEV YSOITTIMEN OSTAJALLE ÄLPPÄRI MUK AAN REGA PLANAR 1 Helppokäyttöinen ja laadukas levysoitin 399 € Osta mikä tahansa Pro-Ject, Denon tai Rega-levysoitin ja valitse näistä levyistä: HIFISTUDIO HELSINKI Fredrikinkatu 38 HIFISTUDIO TURKU Itäinen Rantakatu 48-50 HIFISTUDIO TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 HIFISTUDIO OULU Pakkahuoneenkatu 34 HIFISTUDIO JYVÄSKYLÄ Kilpisenkatu 12 HIFISTUDIO KUOPIO Haapaniemenkatu 36 V E R K KO K A U P PA : H I F I S T U D I O
H IF IM A A IL M A 4|2 20 MOBIILI MONITOIMISOITIN FIIO M11 MUUNTIMET MUKAAN EARMEN TR-AMP & IFI HIP-DAC PERINTEITÄ VAALIVA VAHVISTIN LUXMAN L-505UX MARK II ELECTROCOMPANIET ECI 80D INTEGROITU VAHVISTIN DIGIMAUSTEELLA 04|2020 11,90 € HIGHEND | SROLL EPIGRAM -VAHVISTIN | GENELEC 8351B SAM + W371A -KAIUTTIMET | ISOACOUSTICS GAIA -TASSUT 6 41 48 81 87 34 40 20 00 4 PA L.V KO 20 20 -3 5 187344-2004 OSTA 1 SAAT 2 uusin + edellinen numero