Hifimaailma 5/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Hifimaailma maailma 5/2010 8,50 LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI Tee itse dynaaminen huippukaiutin! VERTAILUTESTI 3D a niikk -tek ksi tutuen, nytkö. mit Mitä, stereovahvistimet CD-soittimen, Blu-rayn ja television seuraksi Denon CARA S-5BD Elegantti Blu-ray-teatterin yhdistelmälaite Elac BS184 Kohtuuhintainen jalustakaiutin legendaarisella JET-diskantilla Macintosh MEN220 Highend-tason huonekorjain ja aktiivijakosuodin
Logoa, joka on sinun takuusi hyvästä valinnasta ja parhaasta laadusta. www.eisa.eu. KUULEMME KAIKEN NÄEMME KAIKEN PALKITSEMME PARHAAT SINUN TAKUUSI LAADUSTA EISA (European Imaging and Sound Association) on 19 eri maasta ja 50 äänen- ja kuvantoiston erikoislehdestä koostuva järjestö. EISAn jäsenistä koostuvat asiantuntijaraadit valitsevat vuosittain lukuisista eri tuoteryhmistä vuoden parhaat, EISA Award palkintoon oikeuttavat tuotteet. EISA Award -tuotteet ovat EISA jäsenten huolellisesti testaamia ja tutkimia tuotteita. Vain nämä palkitut tuotteet saavat käyttää EISA Award -logoa
Siinä on riittävästi liitäntöjä, jotta CD-soittimen lisäksi kaiken mahdollisen äänisignaalia tarjoavan kytkeminen on mahdollista. Kun vain 400 eurolla saa päätevahvistimet ja DSP:n sisältävän valmiin moduulin, on laite melkeinpä pakollinen hankinta jokaiselle vähääkään kaiutinsuunnittelusta kiinnostuneelle. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää yhtiömme suoramarkkinointiin ellei tilaaja sitä erikseen kiellä. Tietokone, verkkosoitin, Blu-ray, televisio, kannettava soitin tai vaikka musiikkipuhelin voi toimia äänilähteenä. Silti käyttö on äärimmäisen helppoa ja selkeää. Stereovahvistin ja hyvä kaiutinpari (luithan Hifimaailma 3/2010:n) on paras tapa saada yksinkertainen ja laadukas äänentoistojärjestelmä, joka riittää kuitenkin moneen tarpeeseen. Perinteisesti digisignaali ensin muunnettaisiin analogiseksi ja sen jälkeen häviöllisillä ja sivuoireisilla ratkaisuilla sitä muokattaisiin kaiutinelementeille sopivaksi. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ellei tilaaja katkaise tai peruuta tilaustaan. PAINOPAIKKA ISSN 1796-6507 Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. Suurin osa äänestä on nykyään digitaalista, joten ajatuksen taustalla on vahva logiikka. Laadun ystävälle nykypäivän vitsauksista suurin on kuitenkin pakkaus, jolla signaalista poistetaan se osa, jota "ihminen ei kuitenkaan huomaa". Hyvin tehty digitaalinen signaalinkäsittely on highendiä jos mikä, sillähän pyritään laadullisesti parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Samu Saurama Päätoimittaja 5. Ehkä tunnetuin DSP-pohjaisten kaiuttimien valmistaja on arvostettu brittiläinen Meridian. Tehokkaalla DSP:llä kaikki korjaukset voidaan tehdä tarkemmin, monipuolisemmin ja vailla ylimääräisiä sivuoireita. Hifimaailma kuuluu audio/ kotiteatteri -paneeliin. HIFIMAAILMA 5/2010 Tulevaisuus osui kohdalle Digitaalisella signaaliprosessoinnilla eli DSP:llä toteutettu kaiuttimen jakosuodin on ollut harvojen herkkua. Tilaus voidaan katkaista tai peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupongilla. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. Tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. Jos haluaa keskittyä hyvään äänenlaatuun ja sekä musiikista että elokuvista nauttimiseen ilman ylimääräistä ropeltamista, on perinteinen stereovahvistin se kaikkein selkein laite. Helposti unohdetaan, että analogisessa maailmassakin asiat sössitään, ellei tiedetä mitä tehdään. Hypex AS2.100 on periaatteessa koteloimaton hyvälaatuinen kaksikanavainen vahvistin, jossa sattuu olemaan mukana perin poikkeuksellisia ominaisuuksia. Perinteet Stereovahvistimien vertailutestin joukko edusti pääosin hyvin perinteistä linjaa. HIFIMAAILMA 5/ 2 0 10 : PÄÄ KI RJOI T US JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hifi-Mediat Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6401 Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi TOIMITUS toimitus@hifimaailma.fi Puhelin: 010 778 6404 VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi PÄÄTOIMITTAJA Samu Saurama samu.saurama@hifimaailma.fi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi TOIMITUKSEN SIHTEERI Pauli Huhtinen pauli.huhtinen@hifimaailma.fi ULKOASU DDM Group Oy AVUSTAJAT Jouko Alanko Jaakko Eräpuu, Matti Hermunen, Pauli Huhtinen, Mikko Järvikivi, Juha Kaski, Harri Katas, Sami Laakkonen, Jarno Laine, Mikael Nederström, Risto Niska, Jarno Rannanpää, Klaus Riederer, Ilkka Rissanen, Ville Riikonen, Petri Teittinen ILMOITUSMYYNTI Hifi-Mediat Oy Pauli Huhtinen Puhelin: 010 778 6401 pauli.huhtinen@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400 Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 6 kk kestotilaus 31 12 kk kestotilaus 59 6 kk määräaikaistilaus 33 12 kk määräaikaistilaus 64 Ulkomaantilaukset +24 VUOSIKERTA: 8 NUMEROA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Kun siirryttiin vinyylistä CD-levyihin, niin luvattiin, että digitaalitekniikka vähintäänkin pelastaa maailman huolimatta kuultavista äänenlaadullisista ongelmista. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen hinta. Selkeä käyttöliittymä mahdollistaa digitaalisuotimien helpon hyödynnettävyyden, oli sitten kyse valmiiden kaiuttimien taajuusvasteen pienestä huonekorjauksesta tai täysverisen digitaalisen aktiivikaiuttimen suunnittelusta. Markkinoiden uudet tuotteet ja pakolliset tuoreet kirjainlyhenteet saavat helposti unohtamaan, että yksinkertainen järjestelmä voidaan toteuttaa perinteisillä ja yksinkertaisilla komponenteilla hyvin. On toki luonnollista, että digitaalitekniikan käyttöä myös arastellaan
Takaako yltäkylläinen tekniikka musiikkinautinnon tien päällä?. Seitsemän integroidun joukko tarjosi hyvää ääntä hintaansa nähden, eikä viimeistelyssäkään ollut moitteen sijaa. 37 Denon CARA S-5BD -Blu-ray/AV-vahvistin Denonin Blu-ray-soittimen ja AVviritinvahvistimen yhdistävä laite on modernin näköinen ja haastaa ominaisuuksiltaan täysiveriset erillislaitteet. 76 Aurelia Saphira -kaiuttimet Kotimaisen Aurelian viides kaiutin on sukua edeltäjilleen. Poikkeavasta, kompaktista ratkaisusta huolimatta se tuottaa kuuntelun iloa. 40 Hypex AS2.100 Digital -vahvistimoduuli DSP-jakosuotimella varustettu satawattinen vahvistinmoduuli tekee kaiutinrakentelusta koukuttavaa. TÄS S Ä NU M ER OSS A: 5 / 2 01 0 LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI Hifimaailma V E R TAI LU T 12 Integroidut stereovahvistimet 249369 euroa Edullinen stereovahvistin on monikäyttöinen äänentoistolaitteiston kulmakivi. Nyt haitarimallisen erikoisdiskantin sointiin pääsee tutustumaan alle tonnin jalustakaiuttimilla. KOKEILUT 34 Viiden tonnin valmiskattaus: Hifimesta Turkulaisen Hifimestan laitteisto on koottu uusia stereolaitteita halajavalle musiikinkuuntelijalle. 6 HIFIMAAILMA 5/2010 44 Nokia BH-905 -Bluetooth-kuulokkeet Vastamelutoiminnolla varustetut Bluetooth-kuulokeet maailman suurimmalta kuulokevalmistajalta. Kaksiteinen lattiakaiutin sijoittuu tutun muotoilun voimin valmistajan mallistossa keskelle. TES TI T 22 Elac BS 184 -kaiuttimet Uusia JET III -diskanttielementtejä käytetään Elacin huippukaiuttimissa. Mielin määrin muokattavalla Hypexillä vauhtiin pääsee aloittelevakin kaiutinsuunnittelija. 54 Samsung UE40C7705 -3D-televisio Otimme ensikosketuksen kotiteatterin kolmanteen ulottuvuuteen Samsungin ohuella ja ominaisuuksilla kyllästetyllä LED-mallilla
R AP OR TTI 56 Kotimaiset kaiutinvalmistajat: Penaudio Tällä kertaa teekkarihifijoukko suuntaa Jyväskylään, jossa Penaudion perustaja, musiikin monitoimimies Sami Penttilä pitää majaansa. VAKIOT 3 Pääkirjoitus Tulevaisuus osui kohdalle 66 Sillä korvalla Itävaltalainen Ayon Audio on vanha tekijä hifimarkkinoilla, mutta läpimurto kansainväliseen eliittiin on tapahtunut vasta äskettäin. Amerikkalaisen McIntoshin MEN220 on huonekorjaimen ja aktiivijakosuotimen yhdistelmä. Lyngdorfin tekniikkaan perustuva kapine huokuu laatua ja tasapainottaa ääntää. 68 HD-levyarvostelut Blu-ray-elokuvia koekatseltuna. 70 Levyarvostelut Kuunneltavana hyvää ja laadukasta musiikkia. 80 Hifimarkkinat Käytettyjen laitteiden markkinapaikka yksityisille. HIFIMAAILMA 5/2010 7. Eräpuu testasi John Blue -laajakaistakaiuttimien kanssa Ayonin huokeamman pään elektroniikkaa. 6 Uutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. 62 Hermuset U U TTA TEKNI I KK AA 59 Spotify-musiikkipalvelu Ruotsalainen Spotify valloittaa maailmaa. Eikä se maksa välttämättä mitään. Hyvän äänenlaadun lisäksi sen käyttö on nopeaa ja valikoima lähes kaikenkattava
Samalla lipulla voi tutusta myös DigiExpon tarjontaan (missä myös useita hifimerkkejä mukana). Parhaat kuuntelutilat löytyvät tietenkin HifiExpon puolelta. 044-3045 552, www.laatulaite.com HIFIMESSUILLE 2010 UUSI NIMI JA PAIKKA Vuoden tärkeimmän hifitapahtuman, Helsinki HighEnd & Hifimaailma -hifimessujen uusi nimi on HifiExpo 2010. Erikoinen viimeistely tuo väriä digitaaliseen maailmaan. HifiExpossa kävijät pääsevät tutustumaan mm. Yhteistyö DigiExpon kanssa tarjoaa erinomaiset puitteet esitellä suurelle yleisölle tämän hetken laadukkainta ääntä ja kuvaa. Se on suora jälkeläinen 50-wattiselle AMS50-mallille. Järkälemäinen AMS100 tuottaa 2 x 100 wattia 8 ohmiin tuplaten tehon kuorman puolittuessa äärimmäisen alhaisella säröllä. Myös paikka ja ajankohta ovat uudet: Messut järjestetään 6.7. Yhtiö ei itse odota myyvänsä kovin montaa laiteyksilöä. marraskuuta. Molemmalle kanavalle on oma tarkkaan reguloitu virtalähde ja 16 kondensaattoria, joiden avulla dynamiikka ei latistu tiukankaan paikan tullen. Lisäksi saamme herätettyä myös suuremman yleisön mielenkiinnon laadukasta äänen- ja kuvantoistoa kohtaan. HifiExpo 2010 tarjoaa myös paljon parannuksia entisiin messuihin nähden: huoneet ja tilat ovat paremmat kuin aikaisemmin, sijainti on parempi, näytteilleasettajia on enemmän, tilat ovat väljemmät, ilmastointi on parempi ja pysäköintitilaa on enemmän kuin riittävästi. Rakenne on täysin balansoitu kaksoismono. Myös muut kuin alan harrastajat pääsevät kokemaan miltä huippuluokan äänentoisto kuulostaa ja teräväpiirtokuva parhaimmillaan näyttää. Lisätietoja: Laatulaite Hifi Oy, puh. Laatulaite Hifin maahantuomana saadaan ensimmäisenä myyntiin Nova-malli, joka on tullut tunnetuksi ESS Sabre -DAmuuntimestaan sekä luokassaan kattavista liitännöistä (neljä digitaalituloa + USB). MF:n perustajan mukaan nimetyn referenssisarjan (Antony Michaelson Signature) jättiläinen toimitetaan kuvassa näkyvässä puulaatikossa, ja vahvistin painaa 100 kiloa. Peachtree Audio Nova on saatavana high gloss -mustana sekä ruusupuuviimeistelyllä. Vahvistin toimii myös tarvittaessa kotiteatterikäytössä päätevahvistimena (2 x 80 W) äänenvoimakkuuden säätimen ohittavan kotiteatteritulon ansiosta. HifiExpo 2010 -hifimessut järjestetään yhteistyössä Suomen Messujen DigiExpo -tapahtuman kanssa. 010 3878 980, www. Mielenkiintoinen lisä on myös monihuonemahdollisuus Sonoksen moduulin avulla. Esivahvistimessa on mahdollista käyttää äänen analogisointiin putkea. Hifimessut siis uudessa paikassa 6.7. Sen suositushinta on 1250 euroa. audelec.fi, www.musicalfidelity.com 8 HIFIMAAILMA 5/2010. marraskuuta Helsingin messukeskuksen Holiday Inn -hotellissa ja kongressikeskuksessa sekä osittain myös itse messukeskuksessa. highend-tason kaiuttimiin, kaiutinjärjestelmiin, subwoofereihin, kotiteatteri-installaatioihin, suuriin teräväpiirtotelevisioihin, videoprojektoreihin, vahvistimiin, kuulokkeisiin, levysoittimiin ja tarvikkeisiin sekä ääni- ja videotallentamisen laitteisiin. Tervetuloa! TUKEVA A-LUOKKALAINEN Musical Fidelity on esitellyt omien sanojensa mukaan kehittyneimmän A-luokan vahvistimen yhtiön historiassa. TUOTEUUTISET YKSINKERTAISESTI MONIPUOLINEN Amerikkalaisen Peachtree Audion vahvistimet ovat saapuneet Suomeen. AMS100:n hintaluokka on noin 17 000 euroa. Lisätietoja: Gamiron Oy Audelec, puh
DLNA 1.5 -yhteensopivuuden ansiosta kuvien, videoiden ja musiikin toistaminen lähiverkosta on mahdollista. Siinä on myös etäohjaukseen tarkoitettu sarjaportti. (09) 4769 3300, www.denon.fi Onneksi olkoon kaiutinsarjan voittajalle! Kevään tilauskampanjamme pääpalkintona olleen upean 1300 euron arvoisen Wharfedalen kaiutinsarjan voitti Janne Ikäheimonen Jyväskylästä. Blu-ray-levyjen BD-live-nettiekstroja varten soittimissa on gigan sisäinen muisti, joten erillistä muistikorttia ei tarvita. DBP-2011UD ja DBP-1611UD ovat ohjelmistopäivitystä vaille valmiita pyörittämään uusia Blu-ray 3D -levyjä. Onnea voittajalle! Kaiutinsarja sisältää Diamond 10.4 pääkaiuttimet, 10 CS keskikaiuttimen, 10 SR takakaiuttimet sekä 10 MX aktiivisubwooferin. HIFIMAAILMA 5/2010 9. Soittimille luvataan ripeät latausajat kaikkein monimutkaisimmillakin Blu-ray-elokuvilla. DBP-2011UD lisää 1611:n ominaisuuksiin suorituskykyisemmän videoprosessorin, ABT2015:n sekä 32bit/192kHz 7.1-analogilähdön. Lisätietoja: Soundata Oy, puh. Molemmat tulevat myyntiin syyskuussa, ensimmäinen hintaan 399 euroa ja jälkimmäinen 899 euroa. Denon DBP-1611UD on väriltään musta, DBP-2011UD musta tai vaihtoehtoisesti hopea. Hän voitti 200 euron arvosta lahjakortteja Filmifriikkiin. Paljon onnea! 3D-VALMISTA PYÖRITYSTÄ Denonin universaalit Blu-ray-soittimet ovat askeleen verran universaalimpia. Videoprosessori mahdollistaa videokuvan muokkauksen heikkolaatuisella materiaalilla niin DVD- kuin Blu-ray-elokuvillakin. Samalla koneella toistuvat myös tavalliset Blu-rayt ja CD-, SACD- sekä DVD-Audio-levyt. Paljon ekstroja plaraava voi käyttää tallennukseen USB-tikkua, jolta toistuvat myös esimerkiksi DivX:t, MP3:t ja WMA-tiedostot. Hifimaailman edellisen numeron yhteydessä järjestetyssä lukijakilpailussa onni suosi Jyrki Lahtista Helsingistä. Youtube-matskua pääsee kurkistelemaan myöhemmin ohjelmistopäivityksen jälkeen
Jotkin USB-muuntimet toimivat käyttämällä kellosignaalin tahdistukseen tietokonetta. Lisätietoja: Hifimesta Oy, puh. WLAN-tiedonsiirrossa tullaan käyttämään samanlaista dCS:n tekniikkaa kuin USBtoistossa. Uusi MG-1.7 ei juuri eroa ulkoisesti edeltäjästään, mutta elementtitekniikka on vaihtunut parempaan. (019) 418 877, www.hifiguru.fi, www.magnepan.com TYYLITELTY DIGITAALIMUUNNIN Arcam rDAC on kompakti ulkoinen DAmuunnin. Tyylikäs alumiinikotelo on 16 cm leveä ja kätkee sisäänsä laadukkaan Wolfson 8741 -muunninpiirin. Uutena viimeistelyvaihtoehtona MG-1.7:ssä on kaiuttimen sivuja ympäröivä alumiinilista. Ulkoinen muunnin on nopea äänenlaadullinen päivitys keskinkertaisen DA-muuntimen sisältävälle DVD- tai Bluray-soittimelle. Toiston rajoiksi ilmoitetaan 40 ja 24 000 hertsiä, herkkyydeksi 86 dB/2,83 V ja nimellisimpedanssiksi 4 ohmia. Optisen ja koaksiaalisen liitännän lisäksi rDAC toimii USB-väylän ansiosta tietokoneen äänikorttina. Äänenlaadullisesti rDAC kykenee todennäköisesti haastamaan edulliset CD-soittimetkin. TUOTEUUTISET SUOSIKKIPANEELIN UUSI PAINOS Magnepan on päivittänyt pitkäaikaisen suosikin, Magneplanar MG-1.6 -paneelikaiuttimen. Folio on kevyempää ja sen kattama pinta-ala on suurempi. Magneplanar MG-1.7 on jo myynnissä hintaan 2 990 euroa/pari. (02) 277 8950, www.hifimesta.fi, www.arcam.co.uk 10 HIFIMAAILMA 5/2010. rDACissa kohinan ja jitterin määrä on pieni dCS:n kehittämän asynkronisen tiedonsiirron ansiosta. Analogiseksi muutetun signaalin saa ulos tavallisesta stereo-RCA-lähdöstä (2,1 V antotaso). 1.6:n käyttämä tasomagneettielementti (planar magnetic driver) koostuu ohuesta kalvosta ja sitä liikuttavasta, sähköä johtavasta langasta. Toimintaperiaate on 3-tie, ja ylimmät taajuudet toistaa laajan säteilykeilan tuottava superdiskantti. Myöhemmin tulee saataville langattomalla USB-WLANadapterilla toimiva versio rDACista, joka osaa ottaa vastaan musiikkia verkosta. Perinteiset puupäädyt saa halutessaan erikoistilauksesta. Arcam rDACin suositushinta on 370 euroa, ja se tulee myyntiin elokuun aikana. Elementtejä suojaava kangas on musta tai valkoinen. Lisätietoja: Hifi Guru Oy, puh. Painottamattomaksi signaalikohinasuhteeksi ilmoitetaan 104 desibeliä ja säröksi (THD+N) 0,003 prosenttia taajuusalueella 22 Hz 22 kHz. Quasi-ribbon-tyyppisessä 1.7:ssä johdin on folionauhaa. Toimintatavaltaan se muistuttaa nauhadiskanttia, jossa kuitenkin koko säteilevä pinta-ala on foliota
Satelliittikaiuttimissa on 2 kpl litteitä 3-tuumaisia hunajakennopinnotteisia keskialue-elementtejä sekä tuuman metallikalottidiskantti. Elokuvakäytössä äänikuva on yhtenäinen ja uskottava. Kaiutinpakettia tuli kokeiltua myös hyvälaatuisilla monikanavaisilla musiikkitallenteilla, mutta skarppius elokuvaäänellä muuttui musiikin kuuntelussa ajoittain lieväksi räikeydeksi erityisesti jousisoittimien äänessä. Se sisältää radion, CD-soittimen, kellon ja ajastimen. Subwoofer integroituu kokonaisuuteen hyvin, ja ainoa varsinainen tarvittava säätötoimenpide on subwooferin äänenvoimakkuuden säätö ja vaihekytkimen asetus. Musiikki toistuu selkeästi vailla erityisiä värittymiä. Nykyajan musiikkisoittimen tulisi mielellään toistaa musiikkia monenlaisista ohjelmalähteistä ja purkaa useampia formaatteja ilman, että käyttäjän tarvitsee arvuutella yhteensopivuuksia. Kun matkapuhelin on kytketty bluetoothilla, Panasonic toimii handsfree-laitteena käyttäen puheluihin omaa kaiutintaan ja sisäänrakennettua mikrofonia. Lisätietoja: Panasonic Finland, puh. Siinä on kiinteä iPod/ iPhone-telakka, bluetooth-vastaanotto sekä 3,5 mm ja USB-sisääntulo ulkoisille äänilähteille. Kaiuttimet ovat siroja ja tyylikkäitä, ja äänenlaatu on kokoluokassaan parhaasta päästä. Hinta: 999 euroa Mitat (k x l x s) ja massa Satelliitit: 29,9 x 11 x 8,8 cm, 1,5 kg Keskikaiutin: 11 x 27,2 x 8,8 cm, 1,45 kg Subwoofer: 35,3 x 26,7 x 26,7 cm, 9 kg + Äänenlaatu kokonaisuutena + Helppo asennus + Hyvä varustelu Keskikaiuttimen ääni Lisätietoja: Harman Consumer Finland Oy, puh. CD-levyn paikalleen asettelu vaatii hieman sorminäppäryyttä, mutta oikeat liikeradat löytyvät lyhyen harjoittelun jälkeen. Koko kaiutinjärjestelmän taajuusalueeksi valmistaja ilmoittaa 35 Hz 20 kHz. Iskevyyttä ja erottelua löytyy bassotoiston ollessa mukavan tarkka ja ulottuva. RDSradiossa on 30 FM-muistipaikkaa. Otimme arvioitavaksi tuoreen Panasonic SC-HC40 -soittimen. Kompaktin kokoinen Panasonic vakuuttaa ominaisuuksillaan. Äänenlaatu yllättää positiivisesti. Kaiutinjalustoissa on läpiviennit kaapeleille, joten asennus K on siistiä ja nopeaa. 80-luvulla suositut kelloradiot ovat vuosien saatossa monipuolistuneet ja tulleet muotoilultaan olohuonekelpoisiksi. Etuja takakaiuttimille voi ostaa lisävarusteena tyyliin sopivat lattiajalustat hintaan 149 euroa/pari. 0306 2275 01, www.panasonic.fi Hinta: 299 Mitat (l x k x s): 50 x 20,1 x 10,2 cm Massa: 3,0 kg + äänenlaatu kokoon ja hintaan nähden + tyylikäs muotoilu + monipuoliset toiminnot ja liitännät + helppokäyttöinen kuulokeliitäntä sijaitsee laitteen takapaneelissa CD-levyn paikalleen laitto vaatii tarkkuutta Pikakoe: Harman Kardon HKTS 60 -5.1-kaiutinsarja TYYLIKÄSTÄ TEATTERIA otiteatterisarja HKTS 60 on kokonaisuus, joka sisältää keskikaiuttimen, neljä satelliittikaiutinta sekä aktiivisen subwooferin. Soitin seisoo kiinteällä jalallaan tason päällä tai se voidaan ripustaa seinälle mukana tulevalla seinätelineellä. Pikakokeessamme käyttöönotto osoittautui helpoksi. Pikakokeessamme oheislaitteistona oli harman/kardon AVR 745 -viritinvahvistin sekä Pioneer PDP-LX70A -Blu-ray-soitin. Ainoa miinus tulee keskikaiuttimen äänenlaadusta. Näin pienestä kotelosta tuntuu olevan mahdotonta saada ulos aidon kuuloista puhetta keskikaiutin kun kuitenkin on elokuvaäänentoistossa se tärkein kaiutin. Kokonaisuus on pienine puutteineenkin hyvin suositeltava elokuvaäänentoistoon. Varsinaista herätyskelloa ei ole, mutta ajastintoisto toimii kaikilla ohjelmalähteillä. Subwooferissa on 8-tuumainen elementti, 200 W:n vahvistin, linjatasoiset L+R-sisääntulot sekä mono-LFE-tulo. Mitään valtavia äänenpaineita tai bassojytistystä ei irtoa toki laitteen fyysiset mitat asettavat jo omat rajoituksensa. Kaiuttimien kytkentä on yksinkertaista kaapeleissa olevan värikoodauksen ansiosta. (09) 8553 400, www.harmanconsumerfinland.fi, www.harmankardon.com HIFIMAAILMA 5/2010 11. Varustelistalla ovat myös 3,5 mm kuulokeliitäntä, kaukosäädin, basso/diskantti-sävynsäädöt sekä joukko esiasetettuja taajuuskorjauksia. Käytettävän vahvistimen tehosuositus on 10100 W/kanava. MP3-tiedostot toistuvat sekä levyltä että usbmuistitikulta. Kaukosäädin on monipuolinen, mutta kuitenkin muotoilultaan selkeä. Elegantti muotoilu ja arvokkaasti liukuva moottoroitu etulevy synnyttävät helposti mielikuvan kalliimmastakin hinnasta, mutta Panasonic tarjoaa paljon ominaisuuksia ja hyvää ääntä edullisesti. · TEKSTI: PAULI HUHTINEN · KUVAT: SAMU SAURAMA Pikakoe: Panasonic SC-HC40 KELLORADIOSTA MONITOIMIKONEEKSI K un tilaa on rajoitetusti, mutta musiikkia halutaan kuunnella kohtuullisella laadulla, on pieni yhdistelmälaite oikea valinta. Toiminnot ja kytkennät ovat loogisia. Pakkaus on varsin täydellinen sisältäen myös tarvittavat kaiutinkaapelit, seinäkiinnikkeet keskikaiuttimelle ja satelliiteille sekä signaali- ja triggerikaapelin subwooferille
Niin, ja voihan sitä tietysti käyttää perinteisen stereolaitteiston sydämenä. Yksinkertaiset monitoimikoneet CA MB RIDG E A UDIO AZUR 350A DE N ON P MA- 51 0AE M AR AN TZ P M5003 N A D C 3 1 6 BEE O N KYO A- 9 1 55 P IO N EE R A- 209R P ROC AS TE R AV- 4346 12 HIFIMAAILMA 5/2010. Ohjelmalähteeksi sopii iPod tai tietokone siinä missä taulutelevisio tai Blu-raysoitinkin. V E R TAI LU T ES T I : S TER E OVAHVISTIMET 249369 EUROA · TEKSTI JA KUVAT: SAMU SAURAMA · MITTAUKSET: MAURI ERONEN Hyvälle stereovahvistimelle on hyvin monta käyttökohdetta
Kaikki vahvistimet tulevat idästä. Nämä sound bar -nimellä tyypillisesti kulkevat ääniputket keskittyvät pääasiassa taulutelevisioyhteensopiviin ulkonäköseikkoihin. Televisioiden oma äänenlaatu on kautta aikojen ollut pääosin heikko ja koneiden muututtua litteiksi tilanne otti vielä aimo harppauksen huonompaan suuntaan. CD-soittimen, vahvistimen ja kaiutinparin yhteishinta nousee halvimmillaankin lähelle tuhatta euroa, mutta toisaalta kyse on vuosia tai jopa vuosikymmeniä toimivasta laitteistosta. Pitkälle ehtinyt hifiharrastaja saattaa kuluttaa kuunteluhuoneensa laitteistoon kymmeniä tuhansia euroja ja on selvää, että 300 euron vahvistin ei ole sinne oikea. Sama kaveri vain kuuntelee todennäköisesti mielellään musiikkia myös työ- ja/tai makuuhuoneessa tai vaikka askartelupajallaan. Aktiivikaiuttimilla on kiistämättömiä etuja mutta myös aina yksi heikkous niissä ei ole liitäntöjä monelle ohjelmalähteelle. Sen tekevät varsin mielenkiintoiseksi USB- ja digitulot, joten otimme ProCasterin mukaan seitsemänneksi vertailuveljekseksi. Kun hifiharrastus nosti Suomessa päätään, oli vahvistin aina selkeästi laitteiston keskusyksikkö. Äkkiä kävi kuitenkin selväksi, että kunnollisen stereolaitteiston hinnalla hankittu kotiteatteri ei äänenlaadultaan ollutkaan välttämättä mieltä ylentävä tuttavuus ei ainakaan musiikkimateriaalilla. Monessa äänenlaatu jää rakenteellisista syistä johtuen erillisosista koottua halpaakin monikanavateatteria vaatimattomammaksi. Ympyrä sulkeutuu, kun ymmärrämme, että markkinoinnin viljelemistä kirjainlyhennel- mistä huolimatta tarvitsemme äänen toistumiseen edelleen kolme osaa: ohjelmalähteen, vahvistimen ja kaiuttimet (tai kuulokkeet). Kaksikanavainen vahvistin sopii moderniin kotiin hyvin moneen tarkoitukseen. Kotiteatterit ja niiden monikanavavahvistimet syrjäyttivät 90-luvulla yksinkertaiset kaksikanavaiset serkkunsa. Hintahaarukan alapäähän, 249 euroon, osui myös Verkkokauppa.com:n maahantuoma ja myymä viritinvahvistin ProCaster AV-4346. Perhesopu ja sisustusvaatimukset panevat usein jyrkästi tätä vastaan. Hintahaarukka on Denonin, Pioneerin, Onkyon ja ProCasterin noin 250 eurosta eurosta Cambridge Audion 369 euroon. ProCaster ei suostu paljastamaan tarkkaa kotimaataan, Onkyo ja Pioneer ovat Malesiasta, muut Kiinasta. Kuka tarvitsee halpaa stereovahvistinta? Jokaisessa tilassa, jossa halutaan kuunnella musiikkia, tarvitaan vahvistin ja kaiuttimet tai aktiivikaiutinpari korvaamaan molemmat. Hän ei kelpuuta kakkosstereoiksikaan pakettiratkaisua vaan kasaa järjestelmän edullisista mutta laadukkaista erillislaitteista. HIFIMAAILMA 5/2010 13. Se ei vain vahvistanut ohjelmalähteiden signaalia kaiuttimille vaan toimi myös yleisenä hermokeskuksena. Teatterimaailman toinen ongelma on puo- S len tusinan kaiuttimen ja niiden kaapeleiden pakkokylvö olohuoneeseen. Tässä vaiheessa vain joutuu jo tinkimään äänenlaadustakin. Musiikkijärjestelmän yksinkertaistamisessa seuraava askel aktiivikaiuttimista eteenpäin on yksi laatikko, joka sisältää ohjelmalähteen, vahvistimen ja kaiuttimen pöytäradio. Musiikinkuuntelu kunnollisella erillislaitteistolla on aivan eri luokan elämys kuin pakettistereoilla. Aidon monikanavaäänen tai virtuaalisurroundin puutetta ei tarvitse pelätä, stereoääni toimii mainiosti elokuvillakin. Laitevalmistajat ymmärsivät puolisoita ahdistavan johtosoppahepulin äkkiä ja kehittivät television alle laitettavia äänentoistojärjestelmiä. Jos vahvistin on kunnolla toimiva ja halpa, sellaisen raaskii hankkia useampaankin huoneeseen äänijärjestelmän keskukseksi. Edullinen joukko Valitsimme vertailuun Suomessa myytäviä halvimpia normaalin hifilaitteen kokoisia stereovahvistimia. Lempisarjojen ja elokuvien tunnelma välittyy paljon paremmin hyvällä stereojärjestelmällä kuin tv:n omilla ääniresursseilla. yntyykö stereovahvistimesta sinulle mielikuva 80-lukulaisesta kapistuksesta. Perinteinen stereovahvistin ei ole yhtään vanhentunut, eikä sen yksinkertaisuus tarkoita tyhmyyttä tai vajavaisuutta vaan selkeyttä ja konstailemattomuutta
Kuvassa Denon. Se lähes aina parantaa häiriöetäisyyttä ja poistaa säätimien aiheuttaman pienen aaltoilun taajuusvasteesta. Maadoitusruuvi auttaa pitämään levysoittimen kanssa helposti syntyvät hurinat poissa. Nautittavinta vinyyliääntä tarjosi Marantz, jonka tuottama soundi oli tasapainoinen, rytmikäs ja elävä. Lisukkeena ovat ikkunan takana etuasteen putket (LED-valaistut) ja yleinen paljous. Muissa levysoitinliitännän sisältämissä vahvistimissa (Denon, Marantz, Onkyo ja Pioneer) RIAA-korjaus on tehty paremmin. 14 HIFIMAAILMA 5/2010. NADin tummanharmaa olemus on merkille ominainen, hyvin pelkistetty. Phono- eli levysoitintulo puuttuu vain Cambridge Audiosta ja NADista. Kumpikaan ei koeta piilottaa olemustaan vaan toivovat selvästi paikkaa näkösällä. Pauli Huhtinen Perinteinen stereovahvistin ei ole yhtään vanhentunut, eikä sen yksinkertaisuus tarkoita tyhmyyttä tai vajavaisuutta vaan selkeyttä ja konstailemattomuutta. Cambridge Audio ja Marantz edustavat itseään säihkyvän hopeanhohtoisina. Liitäntä löytyy kuvan NADin lisäksi Cambridge Audiosta ja ProCasterista. Vinyylin viehätys Vaikka vinyylilevysoitinliitäntöjen arviointi ei vaikuttanut annettuihin pisteisiin ja lopputuloksiin, teimme kuuntelukokeen ja levysoitinliitännän taajuusvastemittauksen niille vahvistimille, jotka on varustettu phono-liitännällä eli RIAAkorjaimella. Tuntuma on yhtä aikaa karun muovinen ja selkeän jämäkkä. ProCasterin voimakkaasti harjattu pinta on sekin keskivertoa näyttävämpi, vaikka musta onkin. Asian voi kiertää ulkoisella RIAA-korjaimella. V E R TAI LU T ES T I : S TER E OVAHVISTIMET 249369 EUROA Sävynsäätimet ohittava direct- tai bypass-painike on hyödyllinen. Denon, Onkyo ja Pioneer tuntuvat ja näyttävät japanilaiselta perusvahvistimelta. Paljon kaikkea -henki syntyy osittain siitäkin, että vahvistimessa on myös viritin ja tietysti sen vaatimat painikkeet. Musta laatikko, jossa on oleellinen selkeillä nupeilla ja painikkeilla. Cambridge Audio ulottaa hifiharrastajaa houkuttelevat piirteet myös kannen alle. Kakkien kokeiltujen vahvistimien levysoitinliitäntä osoittautui vähintäänkin kelvolliseksi. Testillä olleiden Cambridge Audion ja NADin omistajilta vinyylinkuuntelu edellyttää joka tapauksessa erillisen RIAA:n hankkimista, jos se ei satu olemaan levysoittimessa sisäänrakennettuna. Toki vakavammin vinyylilevyharrastukseen suhtautuvan harrastajan kannattaa harkita erillisen levysoitinesivahvistimen hankkimista, sillä jo kohtuullisella rahallisella panostuksella äänenlaatu kohoaa selvästi korkeammalle tasolle. Muuntajan kansilevyssä on lupauksia monesta hyvästä. ProCasterin levysoitinotossa on selvä vaimennus bassotaajuuksia kohti. MP eli media player -tulo etulevyssä tekee kannettavan soittimen tilapäiskytkennästä helppoa. Kakkosryhmän muodostivat Pioneer ja Procaster Onkyon ja Denonin jäädessä ohutsointisempina peränpitäjiksi. Pelkkiä RIAA-korjaimia ei tietenkään voitu verrata toisiinsa, vaan soiva lopputulos oli yhdistelmä levysoitinesivahvistimen toteutusta ja varsinaisen vahvistimen äänellistä luonnetta
Jos sen sijaan musiikista tai elokuvista nauttii ilman häiriintyvää perhettä tai naapureita, vain kokeilu omien kaiuttimien kanssa kertoo totuuden. Kaiuttimet kytketty rinnan + + 4 ohm 8 ohm 8 ohm 2 ohm + 4 ohm + 4 ohm Kaiuttimet kytketty sarjaan 16 ohm + 8 ohm + 8 ohm 8 ohm + 4 ohm + 4 ohm HIFIMAAILMA 5/2010 15. Tavallinen 85 dB/W herkkä kaiutin kun soi sillä watilla tuolla 85 desibelin voimakkuudella. Levysoitin vaatii phono-merkinnällä olevan liitännän. Kaikki testin vahvistimet antavat neljän ohmin kuormaan hyvin tehoa suhteessa kahdeksaan, eli kahdeksan ohmin kaiuttimien kytkijän ei tarvitse vaivata koko asialla päätään. Ellei etulevystä liitäntää löydy, voidaan käyttää kaapelia, jonka toisessa päässä on RCA-liittimet ja toisessa miniplugi. Joissain vahvistimissa on samanlainen liitäntä etulevyssä, jolloin iPodin tai vastaavan liittäminen tilapäisesti on helppoa. Impedanssi tarkoittaa vastusta vaihtovirralle, ja sen yksikkö on ohmi. Sen sijaan antenniverkossa kiinni oleva digiboksi tai televisio voi aiheuttaa hurinoita, jos sen kautta antenniverkon maataso ja vahvistimen maataso kohtaavat toisensa. Puhtaan tehon loppuminen kuuluu säröytymisenä, ja jos siihen ei kuunteluolosuhteista johtuen osaa kiinnittää huomiota, säröytynyt signaali voi helposti polttaa diskanttielementin. Kun vahvistimen tehoa tutkii desbeliwatteina eikä pelkkinä watteina, voidaan yksinkertaisella yhteenlaskulla saada summittainen tuntuma suurimpaan mahdolliseen äänenpaineeseen. Kerrostalossa kuuntelija saa oikealla (eli tässä tapauksessa väärällä) musiikki- ja kuunteluajankohdan valinnalla millä hyvänsä normaalikaiuttimella ja yhdellä watilla itselleen häädön. Vähän yksinkertaistaen pienessä ja kaikuisassa tilassa kaiutin soi selvästi kovempaa kuin samalla teholla isossa ja akustisesti vaimeassa. Lisäksi vaihekulma vaihtelee, eli kuorma ei ole puhtaasti resistiivinen vaan siinä on mukana kapasitanssia ja induktanssia. Yksiselitteistä vastausta otsikon kysymykseen ei siis ole olemassa. Toinen paljon merkitsevä asia on kaiuttimen herkkyys. Täydellisen vahvistimen kuvaaja on vaakasuora taso. Jokainen kolmen desibelin nosto äänenvoimakkuudessa vaatii tehon kaksinkertaistamisen, tai kymmenen desibelin nosto kymmenkertaistuksen. Esimerkiksi "4 ohms minimum", eli kytkettävien kaiuttimien impedanssin on oltava vähintään neljä ohmia. Vahvistimien A- ja B-kaiutinliitännät ovat aina rinnankytketyt, jolloin kytkemällä molempiin neliohmiset kaiuttimet vahvistimen näkemä impedanssi putoaa kahteen ohmiin. Ellei televisiossa ole samanlaisia RCA-liittimiä kuin vahvistimessa, niin SCART-moninapaliittimestä saa sopivalla adapterilla stereoäänen ulos. Optinen kaapeli katkaisee tämän galvaanisen yhteyden ja poistaa ongelman, mikäli ohjelmalähde mahdollistaa kytkennän optisella digitaaliliitännällä. Ne kaiuttimien ohmit Impedanssi kertoo jotain siitä kuormituksesta, jonka kaiutin vahvistimelle luo. PowerCube-tehomittauksistamme näkee, miten eri vahvistimet reagoivat siihen, että kuorman impedanssi pienenee. Sen sijaan jos tila on iso ja akustiikaltaan vaimea, loppuu teho helposti kesken hyvin järeälläkin vahvistimella. Varsinaista ongelmaa ei välttämättä tule neliohmisillakaan, tehon loppuminen ja säröytyminen tulevat eteen vain hieman ajateltua aikaisemmin. SCART-liittimenkin puuttuessa voi käyttää kuulokeliitäntää. Myös kannettavan soittimen 3,5-millisestä miniplugiannosta saadaan analoginen stereosignaali. Cambridge Audion 17 dBW tehoa ja 90 dB/W herkkä kaiutin mahdollistavat 17 + 90 = 107 desibelin maksimiäänenpaineen. Levysoitinliitännässä on RIAA-korjain, joka vahvistaa signaalia ja tekee sille taajuuskorjauksen. Tämän takia levysoitinottoon ei voi kytkeä muita laitteita. Varsinainen ongelma tulee siitä, että joissain vahvistimissa on kahdet kaiutinliitännät ja käyttäjä saattaa tulla kytkeneeksi molempiin neliohmiset kaiuttimet. Kerrostalokuuntelija voi tuudittautua rauhaan ja tietää, että hänelle asia tuskin on koskaan oleellinen. Miten liitän ohjelmalähteen? Stereovahvistimelle sopiva analoginen stereosignaali saadaan lähes mistä hyvänsä ohjelmalähteestä. Eri kaiuttimet toki reagoivat vahvistintehon määrään eri tavalla eli asia ei todellisuudessa ole aivan näin suoraviivainen. Käytännössä vahvistimen virransyöttö ei tähän pysty ja taso laskee pieniä impedansseja kohti. Ellei levysoitinliitäntää ole, tarvitaan ulkoinen RIAA-korjain, joka sitten kytketään mihin vain linjaottoon. Samoin ProCasterin 22 dBW tehoa ja 85 dB/W herkkä kaiutin mahdollistavat 22 + 85 = 107 desibelin maksimiäänenpaineen. Taso kertoo, että puolta pienempään kuormaan saadaan aina kaksinkertainen teho. Yksi on tilan koko ja akustiikka. Kaiuttimen ilmoitettu nimellisimpedanssi on hyvin yleisluonteinen versio totuudesta, joskus minimi saattaa jollain taajuusalueella olla noin puolet nimellisestä. ProCasterissa on myös digitaaliliitännät. Kaiuttimille ilmoitetaan lähes aina nimellisimpedanssi ja samoin vahvistimissa lukee joskus impedanssialue, jota sille suositellaan. Lisäksi vahvistimen suojapiirit saattavat napsahtaa päälle ja kone mykistyä, jos äänenvoimakkuus kasvaa liian suureksi. Tällöin vahvistimen virtareservi loppuu äkkiä kesken, ja ääni säröytyy tai suojapiirit stoppaavat leikin kokonaan. Kaksikanavainen vahvistin sopii moderniin kotiin hyvin moneen tarkoitukseen. Paljonko on riittävästi tehoa? Todelliseen tehontarpeeseen vaikuttaa omien kuuntelutottumuksien lisäksi kaksi seikkaa kuunteluympäristössä. Äänenlaatueroa ei optisella ja koaksiaalisella liitäntätavalla ole
Joukosta erottuvat selvimmin metallihopeinen ja tukeva Cambridge Audio ja piskuinen NAD. Kuvan Onkyossa on kaksi kytkeytyvää 230 voltin antoa. Niistä voi tarjoilla sähköä ohjelmalähteille, esimerkiksi virittimelle ja CD-soittimelle. Denonissa on yksi 230 voltin anto. Huolimatta halvasta hankintahinnasta yksikään testin osanottajista ei ole mekaanisesti, sähköisesti tai äänenlaadullisesti toivottoman tingityn oloinen. Kaikkiin muihin käy lisäksi banaaniliitin ja NADiin myös haarukka. ProCaster sisältää myös DA-muuntimet ja kelpuuttaa siten digitaalisen signaalin. On selvää, että moninkertainen hintalappu mahdollistaisi vahvistinsuunnittelua eri tavalla (mutta ei takaa sitä). Kaksi tai varsinkaan kolme tähteä ei siis tarkoita todella vaatimatonta vaan jo kelpo peliä. Esimerkiksi Hifimaailma 3/2010:ssa testatuista noin 250 euron jalustakaiuttimista parhaat ovat loogista seuraa nyt testatuille vahvistimille. V E R TAI LU T ES T I : S TER E OVAHVISTIMET 249369 EUROA Kaukosäätimet ohjaavat aina myös oman merkin CDsoittimia. USB-liitäntään voi kytkeä muistitikun täynnä musiikkia, mutta pakkaamaton WAV-formaatti ei kelpaa. osaa uskoa todeksi. Mikä hyvänsä testin vahvistimista yhdistettynä sopivaan kaiutinpariin tuottaa äänenlaadun, jota muovilaatikkohifiin tottunut ei Pioneer on joukon ainoa, joka kelpuuttaa kaiutinliittimiinsä vain paljaan johdon. Etenkin äänenlaadullisesti parhaille vahvistinmalleille parikolme kertaa kalliimmatkin kaiuttimet ovat vielä 16 HIFIMAAILMA 5/2010. Kun lukee kriittisiä kuunteluarvioitamme, on hyvä muistaa, että ensimmäinenkin tähti pitää ansaita, ja kuuntelujen tähdet ovat aina absoluuttisella asteikolla. Selvää on myös se, että tästä hintaluokasta löytyvä hyvä suoriutuja edustaa poikkeuksellisen erinomaista hintalaatusuhdetta
Komponenttien laadunvaihtelu on suurehkoa, sillä esimerkiksi häiriöetäisyydessä on neljän desibelin ero kanavien välillä. Särö kasvaa jännitteen kasvaessa ja ylittää 0,1 prosentin jo kahden voltin signaalitasolla. Onkyon äänenvoimakkuudensäädin on toteutettu digitaalisesti, joten tasapaino on säätimen asennosta riippumatta erinomainen. Digitaaliotolla Procasterin häiriöetäisyys on erinomainen, jopa 110 desibeliä, ja taajuusvaste on tasainen 20 kilohertsin ollessa 0,4 desibeliä vaimentunut. 20 hertsillä puhtaimman spektrin tuottavat Denon ja Onkyo. Siinä ei teknisesti ole huomautettavaa millään osa-alueella. Procasterin mittaustulokset muuttuvat laitteen lämmettyä, mikä johtunee esiasteessa käytetyistä putkista. Äänenvoimakkuus ei ole optista tuloa käytettäessä lineaarinen, vaan esimerkiksi erittäin voimakkaat äänet (-10 dBFS) latistuvat useamman kymmentä desibeliä. Denonin, Onkyon ja Pioneerin muita alhaisempi häiriöetäisyys etäisyys saattaa kuulua hiljaisessa tilassa taustakohinana tavanomaisilla kaiuttimilla. Hintaluokan nosto parantaa äänenlaadun lisäksi ulkonäkövalikoimaa hurjasti. Valitse omaan tarpeeseesi Kun etsii itselleen sopivaa laitetta, täytyy aina miettiä omat tarpeensa. Vahvistimen monipuolisuudelle vaativin käyttötilanne on varmasti toimia olohuoneen mediakeskuksena. Säätöjen toiminta vaihtelee, mutta hifimielessä hyödyllisiä ovat monen bassosäätimet, joilla voi vähentää kaiuttimen seinäsijoituksen korostamaa alakeskialuetta ja bassoa. hyvä valinta. Kokonaisuutena huonoiten selviää Procaster, jonka vasen kanava soi pienillä voimakkuuksilla useita desibelejä oikeaa voimakkaammin. Pioneerin ja Procasterin kanavaerotus yhdellä kilohertsillä on alle 40 desibeliä. Cambridge Audion voimakkuudensäädinkään ei ole kehuttava. Procasterin säröspektrissä kerrannaisten taso putoaa hitaasti parillisten ja parittomien ollessa kutakuinkin yhtä voimakkaita. Muilla vahvistimilla harmonisia kerrannaisia esiintyy vielä kilohertsin tienoollakin joskin hyvin alhaisella tasolla. Procasterin DA-muunnin on tekniseltä toiminnaltaan heikkolaatuinen. Särö kasvaa lineaarisesti kahteen volttiin asti, jonka jälkeen otto yliohjautuu voimakkaammin. Särö kasvaa yli 10 kilohertsin taajuuksilla yli 0,1 prosentin ja toisto mykistyy lähes kokonaan, kun ottosignaali on tasoltaan noin 60 dBFS. Pioneerin särö on vahvasti riippuvainen ottojännitteestä. Optinen tulo lukkiutuu myös 96 kHz/24 bit -signaaliin, mutta muuntimen heikkoon toimintaan paremmalla signaalilla ei ole vaikutusta. Toinen ääripää, ProCaster tarjoaa runsaiden analogiliitäntöjen HIFIMAAILMA 5/2010 17. Prosentin taso ylittyy noin 2,5 voltin signaalilla. Vaikka särön määrä on lukuarvona suuri, kuulostaa Denon korkeiden häiriöäänten puutteen ansiosta todennäköisesti miellyttävältä. Eniten huomautettavaa on Pioneerissa ja Procasterissa. Marantzin, NADin ja Onkyon särö koostuu enimmäkseen parittomista harmonisista. Kokonaisuutena mittauksista parhaiten selviää NAD. Cambridge Audion särö pysyy täysin vakiona ottojännitteestä riippumatta. Pioneeria ja Procasteria lukuun ottamatta vahvistimet eivät ole moksiskaan 3 voltin ottojännitteestä. Sorakuski ei osta Ferraria eikä rata-ajaja Scaniaa, vaikka kummastakin löytyy toisen sujuvasti peittoavia piirteitä. Koska CD-soittimien antotaso on yleensä 22,3 volttia, kannattaa Pioneerin kanssa käyttää sellaista CD-soitinta tai ohjelmalähdettä, jonka antotasoa voi säätää. Voimakkuudessa on epätasaisuutta aina noin 20 dBFS tasoon saakka. Kuuloalueen äärirajoilla suurin poikkeama on Onkyon 0,4 desibeliä 20 kilohertsillä. Hienovaraiset voimakkuudenvaihtelut katoavat ja jopa vääristyvät toistettaessa. Äänisignaalia pitää vastaanottaa taulutelevisiosta, mahdollisesti verkko- ja CD-soittimelta sekä vaikka vielä iPodilta tai muulta vastaavalta kannettavalta musiikkivarastolta. Mittaustulosten arviointi Taajuusvasteissa ei ole moittimista, sillä yhdenkään vahvistimen poikkeamat eivät todennäköisesti ole kuultavissa. Intermodulaatiosäröä mitattaessa spektri 19 ja 20 kilohertsin läheisyydessä oli selvästi puhtain Denonilla, vaikka yhden kilohertsin särökomponentti olikin aika voimakas. Erillinen digiboksi ja niin DVD- kuin Blu-ray-soitinkin ovat kiinni televisiossa ja siten riittää, että television äänisignaali ohjataan vahvistimelle. Vain vasempaan kanavaan syötetty ääni kuuluu tällöin varsin selkeästi myös oikeasta kaiuttimesta. Myös Denon ja Onkyo ovat tekniikkansa puolesta turvalliset valinnat. Kuten yllä olevasta mahdollisesta tarvelistasta näkee, sekin riittää pitkälle. Cambridge Audio ja NAD ovat riittävän hiljaisia herkimpienkin kaiuttimien pariksi. Yhden voltin ottojännitteellä särön määrä on enää 0,015 prosenttia. Vahvistimien kanavatasapainossa on suuria heittelyitä. Procasterin vain 34 desibelin kanavaerotus saattaa heikentää stereokuvaa. Procasterin 1 200 ohmin impedanssi on todennäköisesti merkittävä toiston laatua huonontava tekijä erityisesti alhaisen impedanssin kuulokkeilla. Procasterin mittaukset on suoritettu sen jälkeen, kun vahvistinta oli kuormitettu puoli tuntia yhden watin teholla 8 ohmiin. Denonilla 2. Kaikki mainitut ohjelmalähteet antavat mahdollisten digitaalisignaalien lisäksi kaksikanavaisen analogisen äänen ulos. Onkyon säröarvot paranevat selvästi ottojännitteen kasvaessa. Kuulokelähtöjen antoimpedanssi on NADia lukuun ottamatta suuri. Matalilla, 2030 hertsin taajuuksilla särö on lisäksi useita prosentteja. Kaikissa vahvistimissa on basso- ja diskanttisäätimet, lisäksi on loudnesskorostin Denonissa, Marantzissa, Onkyossa ja kuvan Pioneerissa. harmoninen on voimakas, mutta ylemmät komponentit puuttuvat lähes kokonaan. Tässä suhteessa testijoukon suppein valikoima on Onkyossa, neljä linjatasoista tuloa. Onkyota ja Procasteria lukuun ottamatta vahvistimien vaste ulottuu lähes vaimentumatta 100 kilohertsiin. Ensimmäiseksi ratkaisevaksi tekijäksi muodostuu siis se, onko vahvistimessa tarpeeksi monta sisääntuloliitäntää omia tarpeita varten
1 ohmin kuormalla vahvistimen suojapiirit rajoittavat virranantokykyä ennen kuin särö pääsee kasvamaan. Kuten kaikissa kytkennöissä, DA-muuntimissakin on pieniä äänenlaadullisia eroja. Lyhytkestoinen virranantokyky on suuri. 2 ohmin resistiivisellä ja 1 ohmin kuormilla virtalähteen mitoitus rajoittaa selvästi saatavaa tehoa. Olennaiseksi voi nousta epätäsmällisesti hiljaisessa kuuntelussa toimiva äänenvoimakkuussäädin. Tärkeä asia on tietysti sekin, että teho riittää käytetyillä kuunteluvoimakkuuksilla. 4 ohmiin nähden. ProCasterin DA-muunnin mahdollistaa myös USB-muistitikun musiikkisisällön kuuntelun. Virtalähde on mitoitettu järkevästi vahvistimen antotehoon nähden, ja lyhytkestoinen virranantokyky on suuri. Silloin on tärkeää, että sekä subjektiivinen äänenlaatu että tekniset asiat ovat kunnossa. Vain kokeilemalla selviää, pitääkö enemmän ohjelmalähteen vai vahvistimen muuntimen äänestä. V E R TAI LU T ES T I : S TER E OVAHVISTIMET 249369 EUROA Markkinoinnin viljelemistä PowerCube-tehomittaukset kirjainlyhennelmistä huolimatta tarvitsemme äänen toistumiseen edelleen kolme komponenttia: ohjelmalähteen, Vahvistin toimii vakaasti 8 ja 4 ohmiin, mutta virtalähteen mitoitus saatavaa tehoa vaikeammilla vahvistimen ja kaiuttimet. Ei sovellu kuormaltaan hankalalle kaiuttimelle. Vahvistin tarjoaa reilusti tehoa ja toimii vakaasti 8 ja 4 ohmin kuormiin. 2 ja 1 ohmin kuormalla virtalähteen mitoitus rajoittaa jonkin verran saatavaa tehoa. Suojapiirit eivät rajoittaneet tehoa. Yksi runsaasti varusteltu Seitsemästä vertailuveljeksestä kuusi on pitkälti toistensa kaltaisia ja yksi selvästi osaavampi. Tällöin käytetyn MP3-pakkauksen laatu vaikuttaa tietysti selvästi äänenlaatuun, pakkaamatonta WAV-formaattia ProCaster ei nimittäin tue. Toisaalta kaikissa digitaaliääntä käsittelevissä laitteissakin on oma muuntimensa ja ne osaavat siten antaa myös analogiääntä ulos. 2 ohmilla suojaus on erittäin aggressiivista, ja 1 ohmiin saatava antoteho putoaa murto-osaan. 1 ohmin reaktiiviset kuormat tuottavat antotehon miltei puoliintuessa 60 asteen kulmiin. Vahvistin toimii vakaasti 8 ja 4 ohmiin. Suojapiirit rajoittavat tehoa reaktiivisiin kuormiin jo 4 ohmin impedanssilla. Antoteho putoaa 2 ja 1 ohmin kuormilla, mutta reaktiiviset kuormat eivät aiheuta ongelmia. Suojapiirit kytkeytyivät vain 1 ohmin resistiivisellä ja induktiivisilla kuormilla. 18 HIFIMAAILMA 5/2010. Vastaavasti levysoitinottoon ei voi kytkeä tavallista linjatasoista laitetta, CD-soitinta, viri- Vahvistin toimii vakaasti 8 ja 4 ohmiin. Vasta 1 ohmin kuormalla virtalähteen mitoitus rajoittaa selvästi saatavaa tehoa. Yksi mahdollinen tarve on saada levysoitin kytkettyä vahvistimeen. rajoittaaole riippuvainen vaihekulmasta,kuormilla. Vahvistin toimii luotettavasti monenlaisten kaiuttimien kanssa. ProCasterin digiotto kuulosti Denon DVD-3910:een kytkettynä analogiottoa viileämmältä ja siloisemmalta, mutta myös vähän tiukemmin potkaisevalta. Kun halua keskittyä nauttimaan musiikista, oleellisin asia on äänenlaatu. 2 ohmilla havaittava V-muoto ei ole epätavallista, koska pääteasteen komponentit kuumenevat enemmän virran ja jännitteen ollessa samassa vaiheessa. Suojapiirit rajoittavat tehoa 2 ohmin induktiivisilla ja kaikilla 1 ohmin kuormilla. Vahvistin toimii vakaasti 8 ohmiin. Vahvistimen antotehoon nähden virtalähde on alimitoitettu. ProCasterin sisällä on myös DA-muuntimet (digitaali -> analogi -muunnin) eli siihen voi kytkeä digitaalisignaalin. Esimerkiksi jatkuva kuuntelupaikalle kuuluva hiljaisten kohtien kohina voi käydä ärsyttäväksi, vaikka muuten musiikki kuulostaisikin hyvältä. 2 ohmilla havaittava V-muoto ei ole epätavallista, koska pääteasteen komponentit kuumenevat enemmän virran ja jännitteen ollessa samassa vaiheessa. Vahvistin toimii vakaasti 8 ja 4 ohmiin, mutta virtalähteen mitoitus rajoittaa saatavaa tehoa vaikeammilla kuormilla. Vinyylipyöritin tarvitsee oman liitäntänsä, jossa on RIAA-korjain, muuten ääni kuuluu ohuena ja hyvin hiljaa. 4 ohmilla pääteasteen komponenttien lämpeneminen rajoittaa hieman tehoa resistiiviseen kuormaan. 1 ohmin induktiivisiin kuormiin tehoa saadaan hyvin vähän, ja vahvistin siirtyy hankalilla kuormilla herkästi suojaustilaan. Vahvistin toimii vakaasti 8 ja 4 ohmiin. 2 ohmiin saatava teho ei mutta antoteho putoaa lisukkeeksi digitaaliotot ja paikan USB-tikullekin
Jos vahvistin ei selviydy reaktiivisista kuormista, pisteitä vähennetään lisää. Mauri Eronen Sennheiser HD 595 Cambridge Audio Marantz Onkyo Procaster NAD Pioneer Denon Grado SR125 Pioneer Marantz Cambridge Audio Denon Onkyo Procaster NAD Mittaustulosten pisteytys Mittauspistemäärä muodostuu seuraavien mittausten keskiarvosta. 0 pisteen raja on 0,3 prosenttia. Sennheisereiden ääni on rauhallisen tumma ja Gradojen taas kirkas ja läpivalaiseva. Teho ei varsinaisesti loppunut yhdestäkään vahvistimesta kesken. Kahden alhaisemman asennon painoarvo on 20 prosenttia, kahden korkeamman 30 prosenttia. Procasterin 1 200 ohmin tapauksessa matalimpien potku tuntui kuitenkin välillä loppuvan Gradoilla kesken. Gradon mitattu impedanssi on 3240 ohmia ja Sennheiserin 150330 ohmia. 10 pisteen vahvistimella särökomponenttien kokonaismäärä ei ylitä 0,003 prosenttia perusäänen tasosta. Procasterin diskantti oli Sennheisereilla hivenen aggressiivinen. Harmoninen särö Kolmella taajuudella (20, 1 000 ja 20 000 Hz) mitattu harmoninen särö (THD) ilmoitetaan prosenteissa. Se myös suhisee kuultavasti. Eri hintaluokkien välillä voi siis tehdä suoraa vertailua siitä, miten laitteet ovat kuuntelijoita miellyttäneet. Onkyo sijoittuu molemmilla kuulokkeilla keskikastiin ollen yläpäästä aavistuksen kireä ja bassotoistoltaan pyöreähkö. Tämä oli näille halvoille vahvistimille todennäköisesti ainutlaatuinen tilaisuus soida osana lähes 40 000 euron hintaista laitteistoa. Cambridge Audion kanavatasapaino vippasi selvästi oikealle erittäin pienellä kuunteluvoimakkuudella. Kirjavat kuulokeannot Vahvistimien kuulokeannot kuunneltiin äänellisesti toisistaan poikkeavilla kuulokkeilla, Grado SR125:llä ja Sennheiser HD 595:llä. Ääneltään muista selvästi poikkeava on NAD. Kuulokelähdön mitatulla antoimpedanssilla ei tuntunut olevan juurikaan vaikutusta soundiin. Kanavatasapaino Vahvistimen kanavatasapaino mitataan neljällä eri äänenvoimakkuudensäätimen asennolla siten, että antoteho on 2 voltin ottojännitteellä 0,001; 0,01; 0,1 ja 1 W. 10 pistettä saa vahvistin, joka tuottaa tähän kuormaan vähintään 20 dBW (100 W). Jos teho kasvaa alle 1,5 dBW, vähennetään pisteitä yksi. CD-soittimena on Meridian 808i, vahvistimena Arcam FMJ A32, kaiuttimina Elac 609 CE ja kaapeleina Analysis Plus Oval One ja Blue Oval. Sennheiserin tapauksessa ohuudesta ei ole juuri haittaa, vaan se tuntuu jopa hieman napakoittavan soundia, mutta Gradoilla kuulokelähtö toimii heikosti. Täten pisteittä jää vahvistin, jonka häiriöetäisyys on alle 69 desibeliä. Muussa tapauksessa vahvistin menettää kahdeksalla ohmilla pisteitä kolme, neljällä ohmilla kaksi ja kahdella ohmilla yhden. Se ensimmäinenkin tähti pitää ansaita ja halvassa hintaluokassa kolme tähteä on jo merkittävä saavutus. Halvasta hankintahinnastaan huolimatta yksikään testin osanottajista ei ole mekaanisesti, sähköisesti tai äänenlaadullisesti toivottoman tingityn oloinen. HIFIMAAILMA 5/2010 19. 10 pisteen suoritukseen vaaditaan kanavatasapaino, jonka virhe on alle 0,1 desibeliä. 20 ja 20 000 hertsillä paino on 25 prosenttia. Kuuntelujen tähdet ovat absoluuttisella asteikolla. 30 asteen kapasitiiviseen tai induktiiviseen kuormaan tehonalennus saa olla 0,5 dBW ja 60 asteeseen 1 dBW. Häiriöetäisyys 10 pisteen vahvistimen häiriöetäisyys on vähintään 96 desibeliä. Huono kuulokelähtö saa hyvätkin kuulokkeet kuulostamaan kelvottomilta. 10 pistettä saa vahvistin, jonka yhteenlaskettu poikkeama 20 ja 20 000 hertsillä on alle 0,3 desibeliä. Olemukseltaan särmikkäämpi Pioneer suosii selvästi Gradoja ollen rytmikkään puhtoinen ja Gradoilla joukon tasapainoisin, joskaan matalimmilta bassoiltaan ei täysin hallittu. Gradoilla Denonin heikko puoli on ajallisesti epätarkka bassotoisto muun äänialueen toistuessa rasittamattomasti. 10 pisteen raja on 90 desibeliä, josta pistevähennys tehdään viiden desibelin portain. Pisteytyksen kannalta merkityksellistä on vasteen suoruus välillä 20 20 000 hertsiä. 0 pisteen suoritukseen vaaditaan kolmen desibelin yhteispoikkeama. Taajuusvaste Taajuusvaste mitataan vahvistimista välillä 10 100 000 hertsiä. Kanavaerotus Kanavaerotus mitataan 1 000 ja 20 000 hertsillä. Lopullista pistemäärää laskettaessa 1 000 hertsin taajuudella on 50 prosentin painoarvo. Tummempiäänisenä ja korkeaimpedanssisena Sennheiserit eivät ole niin krantut kuulokeannolle, mutta vahvistimien äänenlaadussa havaittiin selviä eroja niilläkin. Pisteportaat on määritetty logaritmisesti. Yleispätevimmiksi kuulokekuunteluun osoittautuivat Cambridge Audio ja Marantz. Linjaoton yliohjaustaso Linjaoton yliohjaustasoksi lasketaan jännite, jolla harmoninen särö ylittää 1 000 hertsillä yli 0,1 prosenttia. Pisteitä vähennetään kaksi, jos alhaisen virranantokyvyn vuoksi teho ei kasva kuorman puolittuessa neljään ja kahteen ohmiin. Teho Tehon pisteytyksen alkupisteet määrittää vahvistimen hetkellinen (20 millisekuntia) teho resistiiviseen kahdeksan ohmin kuormaan. Eroja tuli esille etenkin siitä syystä, että Mauri Eronen käytti noin kymmenen desibeliä suurempaa kuunteluvoimakkuutta kuin Samu Saurama. Mittauspisteittä jää vahvistin, jonka kanavaerotus on alle 45 desibeliä. Sennheisereita käytettäessä Pioneerin äänestä puuttui kontrollia, ja yläpäässä oli rosoa parhaita enemmän. 10 pisteen raja on 2,6 volttia, 0 pisteen 2,15 volttia. Näin kuuntelimme Molemmat testikuuntelijat käyttivät Hifimaailman referenssikalustoa vertailukohtana. Sen kuulokeannon bassotoisto ja olemus on huomattavasti ohuempi kuin muissa vahvistimissa. Kuunteluarvioissa on aina hajontaa, ja eri kuuntelijat kokevat asiat eri tavalla. Taustakohinan määrä oli olematonta Cambridge Audiolla, NADilla ja Procasterilla. 1 000 hertsin painotus on 80 prosenttia, 20 000 hertsin 20 prosenttia. Jokainen kolmen desibelin lasku pudottaa pisteitä yhdellä. Denon tuottaa Sennheisereilla heikoimman lopputuloksen äänen ollessa epätarkan rauhaton ja bassotoistoltaan laiska. Ässät suhisevat voimakkaasti, ja äänessä on rasittavaa kireyttä. Niillä molempien kuulokkeiden yleissävy oli lempeä, mutta ääni miellyttävän erotteleva ja bassotoistoltaan napakka. Erosen kuunteluissa pienitehoiset vahvistimet leikkaavat helposti bassoiskuissa tai joutuvat ainakin kykyjensä äärirajoille. 0 pistettä mittauksesta saa vahvistin, jonka tasapaino heittää yhden desibelin
Sävynsäätimien toiminta näkyy mittaustuloksista. Eivät ne huonoja ole. Asia on helppo paikata ulkoisella RIAAkorjaimella eli levysoitinesivahvistimella, joka kytketään mihin hyvänsä vahvistimen linjatuloon. ProCasterin erikoisvahvuudet ovat iso tehomäärä ja digitaaliliitännät halvalla hinnalla. Kuulokeantojen äänenlaadussa oli isoja vaihteluja kuormaltaan hankalien Gradojen kanssa, sen sijaan helpompien Sennheiserin kuulokkeiden kanssa kaikki toimivat vähintään tyydyttävästi. Joskus voi myös olla tarvetta käyttää kuulokkeita kaiuttimien sijaan. Ei siis kannata ostaa asioita varalle, ellei oikeasti tiedä niitä kohta tarvitsevansa. Mittaustulokset Hetkellinen teho resistiiviseen kuormaan 8 ohm 4 ohm 2 ohm Taajuusvaste (1 000 Hz ref.) 20 Hz 20 000 Hz Häiriöetäisyys (1 W@8 ohm, A-painotus) Harmoninen särö (1 W@8 ohm) 20 Hz 1 000 Hz 20 000 Hz Intermodulaatiosärö (19/20 kHz, 1 W@8 ohm) Kanavatasapaino (1 000 Hz, 8 ohm) 0,001 W 0,01 W 0,1 W 1W Kanavaerotus 1 000 Hz 20 000 Hz Linjatulon yliohjaustaso (THD >0,1 %) 49,6 dB 47,4 dB >3,0 V 38 kohm 0,17 ohm 150 ohm 71,1 dB 62,5 dB >3,0 V 17 kohm 0,07 ohm 380 ohm 51,8 dB 47,8 dB >3,0 V 23 kohm 0,06 ohm 370 ohm 56,1 dB 49,9 dB >3,0 V 59 kohm 0,04 ohm 68 ohm 53,5 dB 50,2 dB >3,0 V 43 kohm 0,11 ohm 380 ohm 37,9 dB 25,6 dB 2,0 V 82 kohm 0,07 ohm 330 ohm 34,5 dB 38,0 dB 2,4 V 42 kohm 0,14 ohm 1200 ohm 2,9 dB 1,5 dB 1,0 dB 0,8 dB 0,3 dB 0,2 dB 0,0 dB 0,2 dB 0,4 dB 0,2 dB 0,4 dB 0,9 dB 2,7 dB 0,7 dB 0,0 dB 0,1 dB 0,2 dB 0,1 dB 0,0 dB 0,0 dB 0,2 dB 0,0 dB 0,9 dB 0,2 dB 7,7 dB 3,5 dB 1,4 dB 0,4 dB 0,007 % 0,006 % 0,090 % 0,002 % 0,018 % 0,020 % 0,118 % 0,011 % 0,009 % 0,003 % 0,050 % 0,001 % 0,007 % 0,005 % 0,010 % 0,001 % 0,023 % 0,021 % 0,031 % 0,006 % 0,003 % 0,106 % 0,108 % 0,018 % 0,002 % 0,006 % 0,079 % 0,002 % -0,24 dB -0,07 dB 94,5 dB -0,18 dB -0,06 dB 85,7 dB -0,29 dB -0,13 dB 90,1 dB -0,13 dB 0,05 dB 96,0 dB -0,04 dB -0,38 dB 85,3 dB -0,05 dB 0,35 dB 85,4 dB -0,10 dB -0,33 dB 87,8 dB 17,2 dBW 19,0 dBW 18,5 dBW 19,0 dBW 20,8 dBW 19,6 dBW 17,7 dBW 19,7 dBW 19,1 dBW 20,2 dBW 21,8 dBW 22,4 dBW 18,4 dBW 20,2 dBW 21,2 dBW 17,7 dBW 20,0 dBW 20,6 dBW 22,2 dBW 23,8 dBW 24,1 dBW Cambridge Audio Denon Marantz NAD Onkyo Pioneer Procaster Neljä hyvää vaihtoehtoa Loppupisteitä laskettaessa NAD kiilaa joukon kärkeen hiuksenhienolla erolla. Basson tai diskantin korostuksen korjaukset alkavat kaikissa turhan läheltä keskialuetta. Cambridge Audio on joukon ainoa, joka sai molemmilta kuuntelijoilta arvosanaksi kolme tähteä, tässä hintaluokassa varsin hyvän saavutuksen. Vain Cambridge Audiosta ja NADista puuttuu valmis levysoitintulo. n Linjatulon ottoimpedanssi (1 kHz) Pääteasteen antoimpedanssi (1 kHz) Kuulokelähdön antoimpedanssi (1 kHz) Tehonkulutus Idle 10 W@8 ohm 14 W 87 W 26 W 105 W 17 W 93 W 25 W 113 W 25 W 105 W 35 W 100 W 28 W 150 W Mittauspisteet Teho Taajuusvaste Häiriöetäisyys Harmoninen särö Kanavatasapaino Kanavaerotus Yliohjaustaso Yhteensä Cambridge Audio 6 9 9 6,8 0,6 1 10 6,1 Denon 7 10 6 5,0 8,6 5,6 10 7,5 Marantz 4 9 8 7,3 5,1 1,8 10 6,5 NAD 9 10 10 7,8 6,3 2,6 10 8,0 Onkyo 7 9 6 5,8 9,8 2 10 7,1 Pioneer 7 9 6 4,3 6,8 0 0 4,7 Procaster 9 9 7 7,5 2,1 0 6 5,8 Pistetaulukko Ääni Mittaukset Ominaisuudet Yhteensä Painoarvo 50 % 30 % 20 % 100 % CA 3 3,0 3 3,0 Denon 2 3,7 3 2,7 Marantz 2 3,2 3 2,6 NAD 2,5 4,0 3 3,0 Onkyo 2,5 3,5 3 2,9 Pioneer 2 2,4 3 2,3 Procaster 2,5 2,9 4 2,9 20 HIFIMAAILMA 5/2010. Pioneerin suorituksessa alkaa ehkä jo ikä painaa, malli on ollut markkinoilla puolisen vuosikymmentä. Cambridge Audio tulee ihan tuntumassa, se on äänenlaadullisesti paras selvällä marginaalilla. Aivan testin lopuksi kannattaa kyllä mainita, että nyt testissä hännille jääneilläkin vahvistimilla kuuntelee musiikkia ihan sujuvasti. V E R TAI LU T ES T I : S TER E OVAHVISTIMET 249369 EUROA tintä, digiboksia tai muuta. Käytännössä ne ovat parhaimmillaan silloin kun basson ja alakeskialueen tasoa joutuu laskemaan jonkin verran siksi, että kaiuttimet on jouduttu sijoittamaan lähelle seinää. Erikoisuutena on digitaaliohjattu äänenvoimakkuuden säätö, jossa kanavatasapaino pysyy hyvänä myös pienimmillä voimakkuusasetuksilla. Todellinen tarve on usein suppeampi kuin ajatus siitä, mitä kaikkea ehkä olisi kiva olla varmuuden vuoksi olemassa. Ulkoisten korjaimien hinnat alkavat noin viidestäkymmenestä eurosta. Sen valttina ovat joukon parhaat mittaustulokset. Myös Onkyo ja ProCaster saavat molemmat 2,5 tähteä kuunteluista ja siten nostavat itsensä tässä hintaluokassa suositeltavien joukkoon. Ominaisuustaulukosta on helppo katsoa, löytyykö kiinnostavasta mallista kaikki omaan käyttöön oleelliset asiat. Onkyo on ProCasterin lailla kunnolliseksi vahvistimeksi todella halpa. Loppukolmikosta Denon ja Marantz pärjäsivät mittauksissa jonkin verran Pioneeria paremmin
Taajuusvaste Sävynsäädot Cambridge Audio Azur 350A Cambridge Audio Azur 350A Denon PMA-510AE Denon PMA-510AE Marantz PM5003 Marantz PM5003 NAD C 316BEE NAD C 316BEE Onkyo A-9155 Onkyo A-9155 Sävynsäätimien (mustat käyrät) ja loudnessin (punainen käyrä) toiminta. Onkyon ja Pioneerin loudness-toiminnon voimakkuus on riippuvainen äänenvoimakkuussäätimen asennosta. Pioneer A-209R Pioneer A-209R ProCaster AV-4346 ProCaster AV-4346 HIFIMAAILMA 5/2010 21
Jytyä rittää hyvin revittelyyn, eikä ääni muutu rasittavaksi. Innostavin syke puuttuu. Keskialueen kireys puuttuu täysin fonien alarekisterin saadessa aitoa lämpöä. Elävyyttä, raikkautta ja hengittävyyttä kaipaisi lisää kaikilla äänitteillä. Myös bassopäässä kuuluu pientä ahdisahdis tumista, paras potku tukahtuu pois. (019) 483 160 www.ah-hifisystems.fi, www.nadelectronics.com + Hyvät mittaustulokset Kuulokkeiden kanssa vaatimaton äänenlaatu Lyhyesti: Merkin pelkistettyjä perinteitä kunnioittava perusvahvistin, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Jämptiyden ja vapautuneisuuden tunne on hyvässä tasapainossa. Välttelee päin naamaa -mentaliteettia ja piirtää instrumentit siististi hieman taka-alalle. Kuulokkeiden seuraksi NADia sen sijaan emme suosittele. Rytmi toistuu vakaasti, mutta korostumattomasti. Yleissävy on selvästi tumma. V E R TAI LU T ES T I : S TER E OVAHVISTIMET 249369 EUROA Ominaisuudet Cambridge Audio Azur 350A Hinta Mitat (l x k x s) Massa Linjatulot 3,5 mm tulo etulevyssä Levysoitintulo (MM/MC) Digitaalitulot (opt/coax) USB Kuulokeliitäntä Esivahvistinlähtö Erotettava etu- ja pääteaste Tallenninlähtö Subwooferlähtö Kaiutinterminaalit Paljas johto Banaani 369 43x8,6x34 cm 6 kg 6 · / / · · Denon PMA-510AE 269 43,4x12,1x30,7 cm 6,5 kg 5 ·/ / · · (2) Marantz PM5003 339 44x10,5x37 cm 6,7 kg 5 ·/ / · · (2) NAD C 316BEE 329 43,5x8x28,7 cm 5,5 kg 7 · / / · · Onkyo A-9155 249 43,5x12,1x34,4 cm 6,8 kg 4 ·/ / · · (2) Pioneer A-209R 259 42x11,4x30,7 cm 4,7 kg 5 ·/ / · · (2) Procaster AV-4346 249,90 43x15x38 cm 9,6 kg 6 · ·/ ·/· (2) · · · · Haarukka Hifimaailma Hifimaailma OSTOS · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · · B-kaiutinlähdöt Sävynsäätimet Loudness Sävynsäätimien ohitus Kauko-ohjausväylä HYVä Kanavatasapainon säädin Hifimaailma TESTIVOITTAJA Hifimaailma Mittapenkin priimus TOIMITUKSEN VALINTA NAD C 316BEE loisti mittauksissa. Merkille uskollinen ulkoasu ja pelkistetty henki viehättävät niitä etsiviä. Hifimaailma NAD C 316BEE Hinta: 329 Lisätietoja: AH-Hifisystems Oy, puh. TESTIMENESTYS Kuunteluissa vahvistinta pidettiin kasvoille käymättömänä, hyvässä ja pahassa. Pellit toistuvat keskivertoa äänekkäämmin hieman sihahtaen. Paras mittaustuloksiltaan. Ainoa pieni rikka rokassa on heikko kanavatasapaino hiljaisimmilla voimakkuuksilla. Olemus ei kuitenkaan ole tumman pidättelevä vaan luonteeltaan kepeän erotteleva. Tämä voisi toimia parhaiten yliräväkän oheiskaluston tasoittajana. 22 HIFIMAAILMA 5/2010. Teknisesti vahvistin on siis varsin hienosti suunniteltu. Kokonaisuutena tasapainoisin suoriutuja. Hifimaailma SUOSITTELEMME Samu Saurama Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE Tumman rauhallinen Artikulaatio on selkeää ja stereokuvassa hyvin läsnäoloa, mutta läpikuultavuus jää puolitiehen. Äänenlaatu Mittaukset Ominaisuudet Kuunteluarviot Mauri Eronen Eheän orgaaninen Kerroksellisuutta ilmentävä tarkkuus ja neutraali kokonaisilme
Keskialue on puhtaan erotteleva, mutta ei mössöksi siloteltu. Dynaamisemmassa menossa Heikko kanavatasapaino pienellä meininki lässähtää pahasti, kun vahvistin alkaa selvästi rajoittaa äänenvoimakkuudella saatavaa ryskettä. oikein hyvä. Äänenlaatu Mittaukset Ominaisuudet Kuunteluarviot Samu Saurama Mukaansatempaava kiinni heti alkutahdeista. TESTIMENESTYS Hifimaailma Hifimaailma SUOSITTELEMME Paras äänenlaatu Cambridge Audio Azur 350A voittaa äänenlaadullisesti tämän vertailun selvällä marginaalilla. Nykyään merkitystä voi olla silläkin, että vahvistin on joukon energiapihein. Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma Hifimaailma TESTIMENESTYS HYVä HINTALAATUSUHdE Cambridge Audio Azur 350A HYVä OSTOS Hinta: 369 Mauri Eronen Lisätietoja: Highend Studio Oy, puh (09) 4553 685 Siististi lempeä www.highendstudio.fi, Rauhallisen miellyttävä ote musiikkiin. Yleisluonne on rento muttei pehmoilevasti epätäsmällinen. Viimeistely ja olemus hintaluokka huomioiden äänikuva tai suuret äänenvoimakkuudet. Soundi on kuivan hallittu hyvässä mielessä: ei pehmoa muttei liiaksi rosoakaan. Samu Saurama Rauhallisen helppo Tällä on aika kaksipiippuinen luonne. Joukon pienimmät teholukemat eivät käytännössä ole ongelma, mutta kanavatasapainon vaihtelu hiljaa kuunneltaessa voi olla häiritsevää. Se on ainoa vahvistin, joka sai molemmilta testikuuntelijoilta hintaluokassa varsin hyvän kolmen tähden arvosanan. Äänitteen kerroksellisuus piirtyy selkeänä. Bassoilla on jonkin verran pyöristymää, mutta potkua on silti tallessa aika hyvin. Särmää tai kireyttä eiotteella viimeisen ole, mutta Lyhyesti: Hyvä-ääninen vahvistin kaiuttimilla ja kuunneltavuutta sitäkin enemmän ellei tavoitteena ole ulotteikas kuulokkeilla. Ääni ei ole aivan puhtain ja kuulain mahdollinen, kuitenkin rauhallisen levollinen ja siten varsin miellyttävä. Bassopään dynamiikka voisi olla parempikin, nyt potku nielaistaan osittain pois. Iltakuuntelussa tai lähelle sijoitetuilla kaiuttimilla etu on varsin merkittävä. Onkyo A-9155 Hinta: 249 Lisätietoja: Simex Oy, puh (09) 41 500 210 www.simex.fi, www.onkyo.com + Erinomainen kanavatasapaino + Halpa hinta Ei parhaimmillaan kuulokekuuntelussa Lyhyesti: Teknisesti ja äänenlaadullisesti asiallinen vahvistin. Erinomaisen hyvä kanavatasapaino myös hiljaa kuunneltaessa. Teknisessä toteutuksessa on tässä joukossa yksi erikoisuus, digitaalisesti tehty äänenvoimakkuuden säätö. Nyt luonne on pirteän hyväntuulinen ja helposti mukaansatempaava. Kirkas TOIMITUKSEN VALINTA ja pirteä, ajoittain jopa aavistuksen särmikäs soundi nappaa Hifimaailma SUOSITTELEMME Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE Halpa ja konstailematon Onkyo A-9155 pärjää joukossa hyvin halvasta hinnastaan huolimatta. Äänenlaatu Mittaukset Ominaisuudet Kuunteluarviot Mauri Eronen Tahdikkaasti siisti Jäntevä ja kontrolloidun oloinen bassotoisto. Yläpää sijoittuu pykälän metallisen suun+ Hyvä äänenlaatu sekä kaiuttimilla että kuulokkeilla taan, mutta on tasoltaan kohdallaan. Sivistyneen lunki soundi www.cambridgeaudio.com välittää instrumentit erittäin ärsyttämättöminä nousuajan pysyessä silti jämäkän napakkana. Avoin ja ilmava stereokuva ei ole teräväpiirtoa, mutta aivan riittävästi tilaa hahmottava. Yläpää nostaa välillä ässien syljen lentoon, mutta pääasiassa heleyttä ja kirkkautta voisi olla pykälän enemmänkin. Lisäksi Azur 350A toimii hyvin kuulokekuuntelussakin. Ääntä kuvaillaan pääosin rennoksi ja rauhalliseksi, bassoiltaan mukavasti potkaisevaksi. Kahden tähden joukosta selvästi musiikkiin parhaiten innostava. HIFIMAAILMA 5/2010 23. Sen etu on, että myös aivan hiljaa kuunneltaessa molemmat kanavat soivat yhtä kovaa. Bassot piirtyvät myös monotonisella TESTIVOITTAJA sävykkyyden puuttuessa. Tanakka ote säilyy kovemmassakin menossa muun äänialueen piirtyessä edelleen kepoisan menevänä. Vauhtia piisaa aina pieneen etuiluun ja hosumiseen asti, mutta ei vielä ärsyttävässä määrin. Tilantuntu on joukon parhaita, mutta stereokuva ei ole stabiilein mahdollinen, vaan ylä-äänissä tuntuu välillä tapahtuvan kummaa seilaamista. Kirkassointisuus ei ole ohuutta vaan lähinnä yläpään pirteyttä. Rytminen luonne on lähinnä rullaava, ihan tiukinta sykettä ei irtoa
Äänellinen luonne ei jätä kylmäksi, rempseän menevästä luonteesta joko pitää paljon tai ei yhtään. Äänikuva on varsin kookas sivusuunnassa, mutta ei kovin tarkkapiirtoinen tai aidosti tilaa mallintava. Sävy on vähän lämpimään kallellaan, mutta ei kuitenkaan paksu tai tukkoinen. Yleisluonne on ehkä hienostelemattoman roisi, mutta mukavasti kuuntelemaan innostava. Erityisesti yläpäässä on sähäkkyyttä ja hienotunteisuuden puutetta. Mittauksissa tuntumaltaan epämääräinen äänenvoimakkuussäädin osoittautui ääripäässään hyvin epätäsmälliseksi. V E R TAI LU T ES T I : S TER E OVAHVISTIMET 249369 EUROA TE RE TESTIMENESTYS Hifimaailma Hifimaailma SUOSITTELEMME Reilusti tehoa ja ominaisuuksia HYVä HINTALAATUSUHdE ProCaster AV-4346 on toinen hintahaarukan aivan alapäähän osuva vahvistin. Tasavahvuus ei tällä kertaa vienyt voittoon vaan jätti kärkijoukon taakse. Myönteisiä tuntemuksia tilailluusion autenttisuus. Kokonaisuutta katsottaessa kannattaa kuitenkin muistaa Denonin hinta, joka on halvimmasta päästä joukkoa. Vapaasti liikkuva Vanhasta äänitteestä huokuu autenttisen oloinen fiilis. Puhaltimien sävy on toisinaan hieman särmätön, mutta huomattavasti miellyttävämpi kuin monessa muussa laitteessa. Räväkkä esitys, mutta ei anna huilata tai saa kiinnittämään musiikkiin huomiota. Samu Saurama Lämmin ja rempseä luonne Stereokuvaltaan hieman epämääräinen ja syvyydeltään rajoittunut, mutta vahva läsnäolo korvaa paljon. Kaipaisi tummasointista kaiutinta seurakseen, jottei yläpään kipakkuus söisi kuuntelunautintoa. 24 HIFIMAAILMA 5/2010. Kanavatasapainon iso heitto voi olla ikävä ongelma. Joukon ainoana mukana ovat myös digitaaliotot USB:tä myöten. Lisäksi DA-muuntimen toiminta on teknisesti vaatimatonta, vaikka se ei äänenlaadussa selvänä kuulukaan. ProCaster AV-4346 Hinta: 249,90 Lisätietoja: Verkkokauppa.com, puh 010 309 5555 www.verkkokauppa.com, www.procaster.net + Paljon tehoa + Runsas varustelu Heikko kanavatasapaino Lyhyesti: Paljon tehoa ja paljon ominaisuuksia. Orgaanisempaa esitystä jää pienimuotoisemmilla äänitteillä kaipaamaan. Bassopää on pyöreähkö ja paras potku jää vähän kesken, yläpäässä vastaavasti on pientä ylimääräistä epäpuhtautta. Äänenlaadussa kritiikkiä herättivät yläpään aggressiivisuus ja rytmin ajoittainen epätäsmällisyys. Taustakohinan olemus välittyy ärsyttämättä. Yleisluonne on jonkin verran päällekäyvä ja rauhaton. Bassoissa on tiukkaa napakuutta keskivertoa paremmin, voimantunnetta voisi tosin olla paremminkin. Kanavien tasoero on hiljaa kuunneltaessa todella suuri. AV-4346 tarjoaa hintaansa nähden huimasti tehoa ja liitäntöjä. Rytmipuoli on keskitasoa svengaavampi, mutta välillä vahvistin tuntuu luovassa tilassaan sortuvan ajallisiin epämääräisyyksiin. Viimeinen dynamiikka jää uupumaan yläbassoalueelta iskujen lässähtäessä kovimmasta terästään. Samu Saurama Kipakasti kiirehtien Stereokuvaltaan hienon ilmava ja avara, mutta ei kovinkaan tarkka. Luonne on menevä ja mehevä. Äänenlaatu Mittaukset Ominaisuudet Hifimaailma Kuunteluarviot Mauri Eronen Armottomasti rohkea Muljahtelevasti tempoileva bassotoisto on voimallinen ja liikuttaa big bandia sekä sähköistä musiikkia energisellä rytkeellä. Kevyen yleisotteen kääntöpuolena on yläpään turha pisteliäisyys, joka joillain äänitteillä kääntyy lähelle viiltävyyttä ja kihinää. Rytmisesti meno tuntuu vähän epävakaalta, välillä hosutaan ja välillä mennään miten sattuu. Äänenvoimakkuuden vaihtelut välittyvät selkeinä ja transientit suhteellisen ripeinä. Jollakin materiaalilla ääneen kuitenkin hiipii kiristävyyttä ja ripaus pistävyyttä. Pikkuvirheitä korvaa elävä ja vauhdikas, rento ja rempseä ote, joka innostaa etenkin kevyellä musiikilla hyvin kuuntelemaan. Tasavahva Denon PMA-510AE Hinta: 269 Lisätietoja: Soundata, puh (09) 4769 3300 www.soundata.fi, www.denon.com + Tasavahva suoritus vailla mitään pahaa ongelmaa Äänessä ajoittain lievää pistävyyttä Lyhyesti: Tasapainoinen kokonaisuus, jossa ei ole mitään varsinaista heikkoutta, mutta ei myöskään huomiota kiinnittävää hienoutta. Äänenlaatu Mittaukset Ominaisuudet Kuunteluarviot Mauri Eronen Denon PMA-510AE ei loista millään erityisellä alueella, mutta toisaalta siinä ei ole mitään erityisiä heikkouksiakaan
Rytmipuoli tulee parhaimmillaan esille hyvin, sykettä on sopivasti. Yläpäässä pellit soivat pitkään peltisesti säihkyen ja vähän suttuisesti. Toimituksen sähköisesti toisistaan paljon poikkevat Grado ja Sennheiser soivat molemmat yleissävyltään lempeästi mutta miellyttävän erottelevasti ja bassoiltaan napakasti. Dynamiikka on hieman rajoittunut, mikä ilmenee selvänä kompressoitumisena huippukohtien latistuessa. Samu Saurama Pehmeä ja läsnäoleva Läsnäoloa on hyvin, mutta artikulaatiossa kuuluu vähän ylimääräistä sylkeä. Erottelevuutta ja lämpöä jää kaipaamaan. Samu Saurama Suoraviivainen Tila piirtyy aineettoman helposti, mutta läsnäolo jää selvästi vajaaksi, solisti aina etäiseksi. Kontrabasson perussävel sijoittuu tarkasti äänikuvaan, mutta tuottaa elämyksenä kuitenkin aavistuksen kolmiulotteisuutta. Vokaalit taas piirtyvät tummahkoina takaalalle. Akustisilla äänitteillä elävyys ja aitous eivät välity, mutta rankemmalla materiaalilla suoraviivainen soundi toimii paremmin. Parhaimmillaan kuulokkeilla Marantz PM5003:n selvä vahvuus on sen hyvä toimivuus monentyyppisillä kuulokkeilla. Luonnollinen avoimuus jää puolitiehen, eikä tilantuntu välity mainittavasti. Keskialueen sävelkulut soljuvat vapautuneesti, mutta yleissävy on alueella mattapintaisen pidättelevä - paikoitellen tylsä. Viimeinen holografia puuttuu silti. Energia ei kuitenkaan ole ärsyttävän aggressiivista, mutta hieman pakatulta kuulostavaa. Äänenlaatu Mittaukset Ominaisuudet Kuunteluarviot Mauri Eronen Hiljaa hillitty Voimakkuudenvaihtelut ja transientit hillitymmillä tasoilla piirtyvät selkeinä. Mittaustuloksissa ainoa kriittinen kohta on alhainen yliohjaustaso; osa CD-soittimista saattaa antaa yli tuon kaksi volttia levyjen huippukohdissa. Tällöin sävy kiristyy, ja monet instrumentit muuttuvat päällekäyvän tiukoiksi. Bassoilla on kyllä joukon parhaimmin voimaa ja kykyä dynaamiseen potkuun. Kaipaa kirkassointista seuraa tasapainokseen. Vanha vielä voimissaan Pioneer A-209R on joukon ehdoton nestori. Rytmi on selkeä, mutta jää totuttua enemmän taustalle. Kaikkien äänitteiden terä taittuu vähän tylsän puolelle. Tänä kulutuselektroniikan hektisen kiertokulun aikana puolen vuosikymmenen ikä on mallille erittäin kunnioitettavaa. Gradon kuulokkeille vahvistin oli koko joukon paras kumppani. Pioneer A-209R Hinta: 259 Lisätietoja: Pioneer Finland, puh 0207 558 790 www.pioneer.fi + Sopivilla kuulokkeilla rytmikäs ja puhdassävyinen Pienehkö yliohjaustaso Lyhyesti: Iäkäs vahvistinmalli, jonka heikkous on yliohjautumisvaara CD-soittimen kanssa. Sävyjen oikominen syö aitoutta osalla materiaalista, mutta kaikella se ei haittaa. HIFIMAAILMA 5/2010 25. Kovempaa soitettaessa yläpää on ohuen metallinen ja suhiseva. Äänellisesti Pioneer ei ole erityisen hienostunut tai tarkka eikä siten akustiselle herkistelylle aivan paras kumppani. Tällöin myös keskialueen rauhallisuus tulee esiin. Äänellisesti enemmän suoraviivainen kuin hienostunut. Bassopään potkua on tallessa pienestä pyöristymisestä huolimatta. Bassoalueelta puuttuu viimeisin potku, mutta varsinaisesta tehonpuutteesta ei ole kysymys. Äänellisesti vahvistin soi hillityillä voimakkuuksilla pääosin pehmeästi ja rauhallisesti, tehoreservin ylärajoilla luonne käy äkäisemmäksi. Marantz PM5003 Hinta: 339 Lisätietoja: B&W Group Finland Oy, puh 020 74 300 75 www.bwspeakers.fi, www.marantz.com + Hyvä-ääninen kuulokkeiden kanssa. Äänenlaatu Mittaukset Ominaisuudet Kuunteluarviot Mauri Eronen Etäisesti tilassa Antaa hieman viitteitä ilmavasta stereokuvasta ja äänitystilasta. Ääni käy kireäksi ja räikeäksi kovaa soitettaessa Lyhyesti: Kuulokekuuntelijalle tasapainoinen äänenlaatu, mutta kaiuttimien kanssa jää testin kärkipäälle. Mittauksissa Marantzista ei löytynyt mitään epämiellyttäviä yllätyksiä, mutta vaikeimmat kaiutinkuormat saattavat aiheuttaa ongelmia. Sävy on lämmin ja pehmeä, kääntöpuolena paras elävyys ja helähdys puuttuvat. Muuten stereokuva ei herätä suuria tunteita
Koska bassoalue on koteloidun kaiutinelementin epäherkin kohta, se määrää koko passiivikaiuttimen herkkyyden ja on otettava suunnittelun lähtökohdaksi. Ellei omista yläjyrsintä, voi upotuksen tehdä pistosahalla käyttämällä kahdesta levystä rakennettua etulevyä. Normaali metrin mittaetäisyys ei kuitenkaan etenkään isolla elementillä ota huomioon siirtymistä ympärisäteilevyydestä puoliavaruuteen säteilyyn, ja käytännön herkkyys bassoalueella jää helposti paljon oletettua pienemmäksi. Valmistajan mallistossa on 1,4-tuumaiselle painekammiodiskantille suunniteltu soikeamuotoinen XT1464-torvi. Sen erikoisuus on kuuloalueen ylärajalle osuva resonanssi, joka saa taajuusvasteen nousemaan kohti 20 kilohertsiä. Se on suunniteltu suuntaavuudeltaan 15-tuumaiselle juuri sopivaksi. Torven kurkussa on saksalainen BMS 4552ND -painekammiodiskantti. Tässä kaksi rakennusohjetta järeään kotiteatteriin tai parin watin putkivahvistimille. Herkästi potkaisevat ifimaailman numerossa 5/2009 julkaistu HM-97dB/W-rakennusohje tarjosi nimensä mukaisesti paljon herkkyyttä tasapainoisen äänenlaadun lisäksi. Ilmoitetut herkkyysnumerot ovat usein lupaavia ja mittauskäyrätkin innostavia. Siinä missä 15-tuumainen istuu hyvin 160-litraiseen refleksikoteloon, pärjää 12-tuumainen puolta pienemmällä 80-litraisella. Vasteen nousu ei kuulu sivuoireena, mutta auttaa tasaamaan tehovastetta ja saamaan sivuvasteet optimaalisiksi. Kaiuttimen herkkyys, bassotoiston alarajataajuus ja kotelon koko ovat fysiikan lakien toisiinsa sitomia asioita. Sen suhteellisen korkeat Qts- ja Vas-arvot mahdollistavat kookkaan refleksikotelon hyväksikäytön. Siron kotelon mukanaan tuoma varjopuoli, melkein välttämätön subwooferin tarve, toi vain toiveen itsenäisesti toimivasta herkästä kaiuttimesta musiikille riittävällä bassotoistolla. Se keräsi paljon kiinnostusta ja herätti ihastusta tavanomaisesta poikkeavalla lähestymisellään. Kääntäen asia muuttuu siksi, että vain hyvin suurella kotelolla saadaan suuri herkkyys ja alas ulottuva bassotoisto. Torven kurkkuun valitsimme ND1460-painekammiodiskantin eli kompressiodriverin. ...ja väkevä pikkuveli 15-tuumaisella bassoelementillä kotelosta tulee väkisinkin hyvin suuri, ja fyysinen koko rajaa monet kodit pois mahdollisesta käyttäjäkunnasta. 12-tuumaisen kaveriksi istuu HM-97dB/W: ssäkin käytetty soikea, tuumaiselle diskanttielementille tehty XT1086-alumiinitorvi, tällä kertaa vaaka-asennossa. 15-tuumaisen bassokeskiäänisen avulla suuntavuus on myös tyypillistä selvästi suurempaa, mikä tietysti auttaa sotkevien huoneheijastusten minimoimisessa. 12W500-bassoelementti muistuttaa parametreiltaan 15MB606:tta; sekin toimii parhaiten melko suuressa refleksikotelossa ja toisaalta hyödyntää tilavuutta korkean bassoalueen herkkyyden aikaansaamiseksi. TEE I TS E : HM -9 5 DB / W J A H M- 1 00DB/W - KAIUTTIMET · TEKSTI JA KUVAT: SAMU SAURAMA · MITTAUKSET: KLAUS AJ RIEDERER / TKK Kaiuttimen korkea herkkyys mahdollistaa pienen vahvistintehon riittävyyden ja toisaalta usein myös tavanomaista korkeamman dynamiikan. Uusien rakennusohjeidemme kanssa ei ole tarkoituskaan yrittää ulos matalimpia vavahduksia vaan akustiselle musiikille järkevä noin 50 hertsin alarajataajuus yhdessä suuren herkkyyden kanssa. Siksi otimme rinnalle pykälää pienemmän vaihtoehdon. Jos nyt esitellyillä herkkyyksillä haluttaisiin vaimentumaton toisto kuuloalueen alarajalle, kotelokoon mittayksikkö vaihtuisi litroista kuutiometreihin. H Italialaisen Eighteen Sound -elementtivalmistajan 15-tuumainen 15MB606 on luokiteltu keskibassoelementiksi. Pyöreä tai soikea torvi on äänenlaadullisesti parempi kuin kantikas, vaikka häviääkin aavistuksen herkkyydessä. Alempaan levyyn tehdään elementin vaatima asennusaukko ja päällimmäiseen laipan halkaisijan suuruinen. 26 HIFIMAAILMA 5/2010. Ulkomitoiltaan noin 35 x 35 x 100 senttiä olevaa Kaiuttimien stereokuvassa ja yleisessä luonteessa on harvinaisen paljon vaivattomuutta ja luonnollista välittömyyttä. Jykevä isoveli... Sopivien elementtien valitseminen ei ole aivan helppoa. Kotelon kokoa pienentämällä joutuu aina tinkimään jommastakummasta, tai vähän molemmista. Esitteessä ilmoitettu herkkyysluku ei yleensä kerro sitäkään vähää bassoalueen todellisesta herkkyydestä
HT-mallin vaste suoraan eteenpäin on perusversiota tasaisempi, mutta sen tehovaste ei ole yhtä hyvä. Herkimmän vaihtoehdon, HM-100dB/W:n vaste laskee loivasti kohti bassoaluetta. HM-100dB/W soikin tasapainoisesti tyypillisessä kerrostalon olohuoneessa. Näin stereokuvaa sotkeva sivuseinäheijastus saadaan mahdollisimman vaimeaksi. Kotelon tukevuus ja vaimennus Koska koteloiden seinäpinta-alat ovat suuria, on tukevuuteen kiinnitettävä paljon enemmän huomiota kuin pikkukaiuttimilla. Jos HM-95dB/W:n virityksen haluaa tehdä suorakaiteen mallisilla kanavilla torven vieressä, on poikkileikkaukseltaan 215 x 27 milliä olevan kanavan pituus 45 mm. 401 mm 528 mm 1100 mm 623 mm kaiutinta ei vielä ole mahdoton sijoittaa varsinkin, kun bassovasteen muoto sietää seinän läheisyyttä. 430 mm 215 mm 117,5 mm 355 mm 172 mm 108 mm Refleksiputkelle tai -putkille hyvä sijoitus on etulevyssä bassoelementin läheisyydessä. Noin kaksisenttinen MDF-, lastu- tai vanerilevy on kyllä riittävän paksua, mutta tukiristikoita tai -laippoja on syytä käyttää runsaasti. Tiivisteen voi laskea kasvattavan HIFIMAAILMA 5/2010 27. Kaiuttimen tehovaste on myös hyvin tasainen. Käyttämällä rimojen tilalla tukilevyjä, voi- daan koteloa jakaa pienempiin osiin ja välttää suuren laatikon sisälle helposti muodostuvia seisovia aaltoja. Niillä sidotaan sivuseinät sekä etu- ja takaseinät toisiinsa. Tämä on suunniteltua koska tavallisessa 2030 neliöisessä kiviseinäisessä huoneessa ympärisäteilevän bassoalueen taso kasvaa selvästi verrattuna voimakkaammin suuntaavaan keskialueeseen ja diskanttiin. Tukilevyjen reikiä ei saa myöskään tilkitä liian tiukasti vaimennusaineella. Tällöin tietysti sivuseinien heijastukset ovat jonkin verran voimakkaampia, eikä stereokuva aukea aivan parhaalla mahdollisella tarkkuudella. Vasemmalla olevan HM-100dB/W:n basso vaatii 353-millisen reiän ja 388-millisen upotuksen. 12-tuumaisen tehollinen pinta-ala on 530 neliösenttiä ja 15-tuumaisen 850 neliösenttiä. Torvet voidaan asentaa kuvien mukaisiin kahdeksankulmaisiin aukkoihin. Kuten pikkuveljensä, myös HM-100dB/W toimii hyvin käännettynä niin, että kaiuttimien keilat leikkaavat jonkin verran kuuntelupaikan etupuolella. Kääntäminen toimii myös selvänä sävynsäätimenä eli tasapainoa voi muuttaa omaan akustiikkaan ja makuun sopivaksi. Käytännössä kaiutinta saa kääntää paikallaan 45 astetta sisäänpäin. HM-95dB/W on suunniteltu musiikinkuuntelussa käännettäväksi niin, että kaiuttimien keilat risteävät selvästi kuuntelupaikan edessä. Isoveli tarjoaa 5dB/W enemmän herkkyyttä ja enemmän suuntaavuutta, mutta vaatii 42 x 46 x 110 -senttisen kotelon. 1000 mm 830 mm Sijoitus ja suotimet Kummallekin kaiuttimelle on kaksi suodinvaihtoehtoa, joista voi valita sopivamman omaan tarkoitukseensa. Minimituenta on tukiristikot bassoelementin ylä- ja alapuolella. Jos huone on iso tai bassoja muuten korostamaton, on HM-99dB/W:n jakosuodin sopivampi tilanteeseen. Kummankin kaiuttimen korkeus on valittu niin, että torven kurkku on noin 90 sentin korkeudella, ja se osuu juuri sohvalla istuvan kuuntelijan korvan kohdalle. Tukilevyjä käytettäessä on kuitenkin varmistettava, ettei kotelo jakaannu kammioihin, joiden välillä on vähemmän kuin elementin pinta-alan verran kulkutilaa ilmalle. HM-95dB/W:n bassolle sopivat mitat ovat reikä 281 milliä ja upotus 316 milliä. Koska vapaakenttävaste noin 20 asteen kulmaan on se tasaisin, on toinen vaihtoehto pitää kaiuttimet seinän suuntaisesti eli niitä ei käännetä kuuntelupaikkaa kohti juuri ollenkaan. Jakosuotimeltaan muokattu HM-95dB/W HT on suunniteltu teatteriin, jossa akustiikka on tyypillistä olohuonetta vaimeampi ja sivuseinäheijastukset vähäisempiä, mutta toisaalta kaikkien kolmen kaiuttimen oletetaan olevan suunnatun suoraan kohti parasta kuuntelupaikkaa. Jos oman kuuntelupaikan korkeus poikkeaa tästä paljon, kannattaa kaiuttimen korkeutta rakennusvaiheessa säätää niin, että korva pysyy edelleen torven kurkun akselilla. Sekä HM-95dB/W- että HM-100dB/W-kaiuttimissa keskialue ja diskantti vaimenevat voimakkaasti sivusuuntiin ja niiden äänensävy on erinomainen vielä 20 asteen kulmassa. Erityisen kriittistä tämä on tuessa, joka on bassoelementin ja refleksiputkien välissä. Bassoelementin upotus on mahdollista tehdä käyttämällä kaksinkertaista etulevyä. Se laskee keskialueen ja diskantin tasoa noin kolme desibeliä eli bassoalue on voimakkaammin esillä. 100 mm 100 mm 125 mm 125 mm Etulevyyn tulevien refleksiputkien vaatimien reikien halkaisija määräytyy käytettävien putkien ulkohalkaisijan mukaan. HM-100dB/W:n 15MB606-basson laipan paksuus on 19,5 milliä ja HM-95dB/W:n 12W500:n 16,5 milliä. Tämä sekä minimoi sivuseinistä tulevat heijastukset että tuottaa tasaisimman taajuustasapainon kohti kuuntelupaikkaa. Tätä voi hyödyntää kääntämällä kaiuttimien keilat risteämään selvästi kuuntelupaikan etupuolella
Prototyyppeihin tehtiin kotelon reunaan pieni viiste, mutta sen vaikutus on enemmän esteettinen kuin äänenlaadullinen. Toki muutkin samaan lopputulokseen pääsevät komponenttiarvot käyvät. HM-95 dB/W L1 C3 L2 R1 HM-95 dB/W HT L1 + 4552 ND XT 1086 C2 12 w 500 C1 + Suljettu vaihtoehto 12- ja 15-tuumaisiin elementteihin pohjautuvia järjestelmiä ei ensimmäisenä miellä subwooferia tarvitseviksi satelliittikaiuttimiksi. Kumpaakaan kaiutinta ei ole suunniteltu kuitenkaan ihan seinään kiinni asetettaviksi. Laadulle kriittisimmät osat ovat diskantin sarjakondensaattori ja basson sarjakela. Bassotoisto ulottuu kummassakin kaiuttimessa 50 hertsiin ja on luonteeltaan enemmän kuivakan napakka kuin yhtään korostunut tai pehmoileva. Kapasiteetti- ja dynamiikkavaatimukset ovat todella kovat, jos pääkaiuttimien resursseja aikoo käyttää tosissaan. TEE I TS E : HM -9 5 DB / W J A H M- 1 00DB/W - KAIUTTIMET HM-95dB/W osaluettelo Kaiutinelementit Bassokeskiääninen: Eighteen Sound 12W500 8ohm Diskantti: torvi Eighteen Sound XT 1086 ja driveri BMS 4552ND 16 ohm Refleksiputket: 2 kpl, sisähalkaisija 10 cm ja pituus 10 cm Jakosuodin HM-95dB/W L1 kela ilmasydän 2,7 mH, (1,4 mm lanka) L2 kela ilmasydän 560 µH C1 bipolaarinen elko 18 µF / 100 V C2 muovikondensaattori 560 nF / 100 V C3 muovikondensaattori 1,5 µF / 100 V R1 vastus 47 ohm / 10 W Jakosuodin HM-95dB/W HT L1 kela ilmasydän 2,2 mH, (1,4 mm lanka) L2 kela ilmasydän 830 µH C1 bipolaarinen elko 15 µF / 100 V C2 muovikondensaattori 560 nF / 100 V R1 vastus 22 ohm / 10 W Tekniset tiedot Mitat (l x k x s): 35,5 x 100 x 35,5 cm Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi Elementit matalat äänet: 30 cm korkeat äänet: 2,5 cm + torvi Jakotaajuus: 1 500 Hz Nimellisimpedanssi: 8 ohmia Suurin vahvistinteho: 500 W Magneettisuojaus: ei HM-100dB/W osaluettelo Kaiutinelementit Bassokeskiääninen: Eighteen Sound 15MB606 8 ohm Diskantti: torvi Eighteen Sound XT 1464 ja driveri Eighteen Sound ND1460 8 ohm Refleksiputket: 2 kpl, sisähalkaisija 15 cm ja pituus 15 cm Jakosuodin HM-100dB/W L1 kela ilmasydän 1,2 mH (1,4 mm lanka) C1 bipolaarinen elko 47 µF / 100 V C2 muovikondensaattori 3,3 µF / 100 V C3 muovikondensaattori 2,2 µF / 100 V R1 vastus 2,2 ohm / 10 W R2 vastus 33 ohm / 10 W R3 vastus 8,2 ohm / 10 W Jakosuodin HM-99dB/W L1 kela ilmasydän 2,2 mH (1,4 mm lanka) C1 bipolaarinen elko 27 µF / 100 V C2 muovikondensaattori 2,2 µF / 100 V C3 muovikondensaattori 0,47 µF / 100 V R1 vastus 3,3 ohm / 10 W R2 vastus 47 ohm / 10 W R3 vastus 12 ohm / 10 W Tekniset tiedot Mitat (l x k x s): 43 x 110 x 46 cm Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi Elementit matalat äänet: 38 cm korkeat äänet: 3,5 cm + torvi Jakotaajuus: 1 200 Hz Nimellisimpedanssi: 8 ohmia Suurin vahvistinteho: 500 W Magneettisuojaus: ei Jakosuodinvaihtoehdot Kumpaankin rakennusohjeeseen on kaksi suodinvaihtoehtoa. Etenkin HM-100dB/W:n stereokuvassa ja yleisessä luonteessa on sellais- Suuri herkkyys tarkoittaa, että leppoisassa musiikinkuuntelussa tehontarve on pieni. Tuplapaksuinen etulevy tuo muutenkin lisätukevuutta juuri sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Suuri herkkyys tarkoittaa, että leppoisassa musiikinkuuntelussa tehontarve on pieni. Refleksiputkien paras paikka ei ole valokuvien mukainen vaan heti bassoelementin vieressä. HM-95dB/W:ssä ja HM-100dB/W:ssä PA-maailman dynamiikka ja äänenpainereservit yhdistyvät sujuvasti hifistin kaipaamaan neutraaliuteen ja tarkkuuteen. Kokei- 28 HIFIMAAILMA 5/2010. TKK:n mittauksissa kävi kaksi versiota HM-95dB/W:stä, polyesterivanulla tiiviisti täytetty (refleksiputken ympäristöä lukuun ottamatta) ja toinen, jossa oli viisisenttiset Ewona-akustolevyt kaikilla seinillä sekä bassoelementin takana kaksi lisäkerrosta. Yhden watin vahvistimella pääsee pitkälle. ta vaivattomuutta ja luonnollista välittömyyttä, että siihen törmää hyvin harvoin. Sellainen on esimerkiksi 18 µF:n kondensaattori, jonka saa sarjaankytketyistä 15 µF:n ja 3,3 µF:n kondensaattoreista. Vastusten tehonkeston on hyvä olla 10 wattia ja kondensaattorien jännitteenkeston vähintään 100 volttia. Samoin 830 µH:n kela muodostuu sarjaan kytketyistä 680 µH:n ja 150 µH:n keloista. Kondensaattorin on syytä olla laadukas muovimalli ja kelan 1,4-millisestä langasta käämitty ilmasydänkela. Isoon tilaan sopii paremmin vain sivuseiniltään vaimennettu, jonka basso ja alakeskialue ovat tasoltaan voimakkaammat. + Tavoitteet täyttyvät Rakennusohjeiden tavoitteena oli saada isojen elementtien etuja hyödynnettyä. Myös HM-95dB/W:n diskantin resonanssipiirin kelaksi kannattaa valita ilmasydäminen, mutta sen ei tarvitse olla pieniresistanssinen. joten se sopii hyvin tilanteeseen, jossa kaiutin sijoitetaan lähelle takaseinää tai pieneen bassoja korostavaan huoneeseen. Käytettäviä kaiutinelementtejä ei ole valittu painon eli helpon kuljetettavuuden mukaan, mutta jos kotelosta haluaa mahdollisimman kevyen ja kaiuttimista siten helpoimman mahdollisen kuljettaa, on 15-millinen havuvaneri hyvä materiaali. Rakennusintoiselle löytyy sopivaa tietoa esimerkiksi Hifimaailman numerosta 6/2009. C2 12 w 500 Kotelon mittojen hienosäätö Suorakulmaisen särmiön, joita kaiutinkotelot tyypillisesti ovat, tilavuus lasketaan kertomalla kolme sisämittaa keskenään. Upotuksen syvyyden ei tarvitse olla ihan millilleen tarkka äänenlaadun kannalta, kummassakin prototyypissä käytettiin 18 mm lastulevyä upotuksen tekoon. Polyesterivanulla täytetyn vaste alkaa laskea kohti bassopäätä. Teatterikäytössä pärjää hyvin monosubwooferilla, mutta musiikilla stereosubwoofer tuo korkeahkon jakotaajuuden yhteydessä selvää etua, ja stereokuva säilyy vakaana. Kummankin kaiuttimen kanssa on syytä miettiä bassolaatikon valintaa tarkkaan. Muutama komponentti ei osu vakioarvoon vaan pitää kasata kahdesta osasta. Kummankin kaiuttimen tavallista pientä kaksitietä suurempi suuntaavuus auttaa huomattavasti seinä- ja lattiaheijastusten vähentämisessä ja siten kuuluu suoraan niin stereokuvan tarkkuudessa kuin yleisessä erottelukyvyssäkin. Silti, niin haluttaessa HM-100dB/W voidaan tehdä 70-litraiseen suljettuun koteloon ja HM-95dB/W 40-litraiseen suljettuun. Vaimennusaineen valinnalla voi vaikuttaa yleiseen sävytasapainoon. leveys cm x korkeus cm x syvyys cm / 1000 = tilavuus litroina Jos kaiuttimen korkeus muuttuu tai leveys kapenee alkuperäistä paljon paksumman kotelomateriaalin käyttämisestä, on syvyydellä helppo hienosäätää kotelotilavuus oikeaksi. C1 + L2 R1 + 4552 ND XT 1086 HM-99 ja HM-100 dB/W L1 C2 15 MB 606 R3 R2 C3 ND 1460 XT 1464 C1 + paksuutta puolesta millistä milliin. Tällöin kaiuttimien bassotoisto ylettyy noin sataan hertsiin. Tämä mahdollistaa sen, että sijoittamalla kaiutin lähelle takaseinää mehevyys lisääntyy
HM-95dB/W:n tehovaste on yhtenäinen ja sopivasti laskeva. Tehovaste ja vapaakenttävasteet ovat yhtenäisiä ja tasaisia lukuunottamatta 350 hertsin alueen pientä korostumaa ja ylimmän diskantin epätasaisuutta. Bassovaste on muodoltaan hyvä ja taso sopii normaaliin huoneeseen. Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 V, 10010000 Hz): Alarajataajuus (6 dB): 8 95 dB 54 Hz Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 V, 10010000 Hz): Alarajataajuus (6 dB): 9,5 99 dB 48 Hz Vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Tehovasteapproksimaatio (musta). Suuntaavuus on selvästi keskivertoa suurempi. 0440 - 553 595, www.hifitalo.fi Kovempaa.com (BMS-driveri) Mitat (l x k x s): 35,5 x 100 x 35,5 cm HM-99dB/W ja HM-100dB/W Tekniset tiedot Hinta: 550 / kpl Osien myynti: Suomen Hifitalo, puh. HT-mallissa näkyy tehovasteessa ja 60-asteen vapaakenttävasteessa keskialueella vaimentuma. Vaimennusaineella täytetyn kotelon herkkyys on pienempi alakeskialueella ja bassoilla, joten se sopii hyvin tilanteeseen, jossa kaiutin joudutaan asettamaan melkein kiinni takaseinään. iloa. 12-tuumaiset eivät vielä ole kokonsakaan puolesta mahdottomia sijoittaa etukolmikoksi. Kokonaisuutena projekti onnistui erittäin hyvin. Yksi selkeä käyttökohde on kovemman luokan kotiteatteri, jossa suuresta dynamiikasta on paljon Ylempi mittaus on polyesterivanulla täytetystä kotelosta. Vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Suuntaavuus on keskivertoa suurempi. Vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Diskantissa on korostuma kuuloalueen ylärajalla. Pauketta riitti hyvin niin funkin fiilistelyyn kuin klassisen uskottavuuteenkin. 0440 - 553 595, www.hifitalo.fi Mitat (l x k x s): 43 x 110 x 46 cm Vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. lin HM-95dB/W-kaiutinta myös puutalon isossa avoimessa olohuoneessa yhden watin Revenge E182CC -putkivahvistimen (HM 8/2008) kanssa. Tehovaste ja vapaakenttävasteet ovat yhtenäisiä ja tasaisia lukuunottamatta 350 hertsin alueen pientä korostumaa ja ylimmän diskantin epätasaisuutta. Mittaustulokset HM-95dB/W Mittaustulokset HM-99dB/W Mittaustulokset HM-100dB/W Vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 V, 10010000 Hz): Alarajataajuus (6 dB): 9,5 100 dB 48 Hz Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Bassovaste on muodoltaan hyvä ja taso sopii pieneen huoneeseen tai sijoitukseen lähelle seinää. Molemmat rakennussarjat tarjoavat huomattavan paljon dynamiikkaa ja kapasiteettia ja kuitenkin kuulostavat tasapainoisilta, tarkoilta ja vaivattomilta. Tehovasteapproksimaatio (musta). Alempi on kotelosta, jossa on viisisenttiset Ewona-akustolevyt sivuseinillä. Vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Lisätietoja HM-95dB/W ja HM-95dB/W HT Tekniset tiedot Hinta: 210 / kpl ja BMS-driveri 153, 25 / kpl Osien myynti: Suomen Hifitalo, puh. Suuntaavuus on selvästi keskivertoa suurempi. Tämä mahdollistaa hyvin suuret äänenpaineet puhtaasti, ilman tukkoisuutena ja ahdistuneisuutena kuultavaa säröä tai kompressiota. Bassotoiston muoto ja taso ovat hyviä. Tehovasteapproksimaatio (musta). Toisaalta kaiuttimien tehonkesto on puolen kilowatin luokkaa, eikä ääni mene tukkoon kovempaa soitettaessa, kuten pikkukaiuttimilla. n HIFIMAAILMA 5/2010 29. Vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä)
Itse kotelo on valmistettu noin 16 mm paksusta MDF-levystä. Hieman tätä edullisimmin JET-diskantit saa omakseen alle 900 euron kompakteissa Elac BS 184 jalustakaiuttimissa. Tulpissa on kaksi erilaista vaimennusmahdollisuutta. Kotelo on tässä hintaluokassa hieman kevyen oloinen. Elementin runko on muovia ja rakenteeltaan tukeva. Uusimpia JET III -sarjan diskantteja käytetään lähes 12 000 euron hintaisissa Spirit of Music -kaiuttimissa. Halkaisijaltaan 60 mm leveä refleksiputki on päistään pyöristetty ja sijaitsee kotelon takaseinässä. Viimeistely on asiallista. Pintakäsittelyvaihtoehdot ovat musta puuviilu tai kirsikka ja reilun 100 euron lisähintaan myös mattavalkoinen ja -musta. Alumiinipinnoitteisen, sandwich-rakenteella toteutetun bassokeskiäänielementin kartion nimellishalkaisijaksi on ilmoitettu 175 mm, mutta tehollinen halkaisija on vain 130 mm. Myös valmistaja suosittelee hyllysijoitusta, joskin antaa toki mahdollisuuden myös muuhun sijoitukseen. Diskantista on kerrottu tarkemmin erillisessä kappaleessa. Kotelo on tyypiltään bassorefleksi. Kaiuttimen bassotoistoa voi hienosäätää mukana toimitettavilla vaahtomuovitulpilla. Mutta riittääkö pelkkä kallis ja kuuluisa diskantti? lac BS 184 on rakenteeltaan sangen tavallinen 2-tiekaiutin. TES TI : E L A C BS 18 4 · TEKSTI: TEPPO HIRVIKUNNAS · KUVAT: MAURI ERONEN, TEPPO HIRVIKUNNAS JA SAMU SAURAMA · MITTAUKSET: KLAUS AJ RIEDERER / TKK Elacin kalleimmissa malleissa on käytetty jo vuosia lähes legendaarisen maineen saavuttanutta JET-diskanttia sen eri kehitysversioina. Basson yläpuolella sijaitsee tuo legendaarinen AMT JET -diskantti, joka tarkemmin ottaen on mallia JET III. Kaiutin sopii mittojensa (lxkxs 20x33x25 cm) puolesta sijoitettavaksi myös kirjahyllyyn. Kaiuttimien mukana toimitetaan myös kahdet etukehikot, kankaiset sekä metalliverkosta valmistetut. E JET-tekniikkaa Hifimaailma kohtuuhintaan HYVä OSTOS Hifimaailma Hifimaailma TESTIVOITTAJA Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA Hifimaailma TESTIMENESTYS Hifimaailma SUOSITTELEMME 30 HIFIMAAILMA 5/2010 Hifimaailma. Kartion yläripustus on erittäin joustavaa kumiseosta
Refleksiputki auki, seinän vieressä: Keskialueen lämpö parani ja sitä myötä myös yleinen äänensävy, mutta yläbasso alkaa jumputtaa. AMT-kaiutinelementin toimintaperiaatteen kehitti 1970-luvulla saksalainen Oskar Heil (19081994). Ei ehkä analyyttinen eikä neutraalikaan, mutta kirkas, elävä ja tarvittaessa sähäkkäkin, silti sivistynyt, ilmava ja hyvin jäsentynyt. Diskantissa on kuuntelijoiden mielestä selvästikin jotain sellaista, josta JET-diskantti on maineensa saanut. Sisäinen johdotus on laadukasta monisäikeistä 2,5 mm2 OFC-kaapelia. Liitinpaneelin ruuvit vain irti, suodatin hieman näkyviin ja hyppyjohdon paikan vaihto. Kotelo on tyypiltään bassorefleksi. AMT-diskantissa ilmaa liikuttaa haitarimaisesti laskostettu äärimmäisen ohut ja kevyt tasokalvo, johon on kiinnitetty sähköä johtava, puhekelaa mallintava, nauhamainen sauvarakenne. AMT-elementin toimintaperiaate mahdollistaa pitkälle yli kuuloalueen ulottuvan toiston ja myös erinomaisen transienttitoiston (nopeus). Refleksiputki kokonaan tulpattu, seinän vieressä: Keskialueen lämpö tallessa, bassoilla napakuutta ja jonkin verran jo potkuakin, mutta basson alin ulottuvuus jää ainakin vaativimmille hieman vajaaksi. Mikään ei kuitenkaan estä käyttämästä valintamahdollisuutta korkeiden äänien hienosäätöön kuuntelupaikalla oman kuuntelutottumuksen mukaan. Vaahtomuovitulpissa on vieläpä kaksi erilaista vaimennusmahdollisuutta. 4. Refleksiputki auki, etäällä seinästä: Kevytluonteinen, kaipaisi hieman lisää mehevyyttä (toimituksen kuunteluhuone ei boostaa bassoja ollenkaan tyypillisen kiviseinäisen huoneen tavoin). 2. 3. Diskantin suodatin sisältää myös hyppyjohdolla toteutetun valinnan diskantin voimakkuudelle. Tässä suhteessa AMTelementti muistuttaa sähköstaattisen ja/tai nauhamaisen kaiutinelementin toimintaa. Elac BS 184 sai kuuntelukokeissa hyvän vastaanoton ja melko tasaiset arviot. Kotelo on tässä hintaluokassa hieman kevyehkön oloinen. Tämä ja liitinpaneelin tuplaliittimet mahdollistavat kaksoisjohdotuksen tai jopa diskantin ja basson ohjaamisen kahdella erillisellä vahvistimella. Myös tässä suhteessa sen äänessä on samoja piirteitä kuin elektrostaattisessa kaiuttimessa ja nauhadiskantissa. Kun haitarimaisesti laskostetun kalvon "puhekelaan" johdetaan sähköä, laskostus laajenee tai supistuu sähkövirran (musiikkisignaalin) polariteetin ohjaamana ja pumppaa edessään olevaa ilmaa edes takaisin palkeiden avulla. Kunnollisella subbarilla ehostettuna tulos olisi mainio. Keskimääräistä runsaammin komponentteja sisältävä jakosuodatin on toteutettu kahdella erillisellä, suoraan liitinterminaaleihin kiinnitetyllä piirilevyllä. Kuuntelimme kaiutinta sijoitettuna sekä 70 cm korkealle jalustalle ja reilun metrin etäisyydelle seinistä että sijoitettuna lähes takaseinään kiinni. Kalvo on sijoitettu voimakkaan magneettikentän eteen. Mm. Toteutukseltaan ja komponenteiltaan suodatin edustaa hyvää keskitasoa. MDF-levystä valmistettu kotelo on paksuudeltaan noin 16 mm. Liittimet ovat tyypiltään naparuuvit, joihin sopii järeämpikin kaiutinjohto, joko suoraan, haarukka- tai banaaniliittimellä. Diskanttialue on ehdottomasti tämän kaiuttimen vahvin puoli. HIFIMAAILMA 5/2010 31. Kokeilimme tulppien vaikutusta kaiutin sijoitettuna lähelle seinää ja jalustalla noin metrin etäisyydellä seinistä. 1. Niillä voidaan säätää bassotoistoa esimerkiksi seinän läheisyyden aiheuttamaan basson korostumisen kompensointiin tai muutenkin omien mieltymysten mukaan. Halkaisijaltaan 60 mm leveä refleksiputki on päistään pyöristetty ja sijaitsee kotelon takaseinässä. Vaimennusainetta on yksi matto taiteltuna kotelon keskellä. Kuuntelu ja mittaukset Valmistaja suosittelee BS 184:lle hyllysijoitusta tai sijoitusta lähelle seinää. Koska AMT-diskantin laskostetun kalvon kokonaispinta-ala on yli neljä kertaa suurempi kuin vastaavan kokoisen pyöreän kartioelementin kalvon, tarvitaan tietyn äänenvoimakkuuden tuottamiseen vastaavasti alle neljä kertaa pienempi liikepoikkeama. Diskantille on käytetty laadukkaita ilmasydänkeloja, mutta basson suodatuksessa on tyydytty rautasydänkeloihin. Refleksiputkessa osittain avonainen tulppa, seinän vieressä: Keskialueen lämpö ei heikkene ja jumputus rauhoittuu osittain. Tämä valinta on tarkoitettu periaatteessa vain tehtaalla asetettavaksi, ja sen tarkoituksena ilmeisesti sovittaa valmistustoleranssien johdosta toisistaan hieman eri voimakkuudella soivat diskantti mahdollisimman tarkasti keskialueeseen. JET-diskantti? Elacin JET-diskantiksi kutsuma korkeaäänielementti näyttää nauhadiskantilta, mutta on tyypiltään harvinaisempi, niin sanottu AMT-diskantti (Air Motion Transformer), jota kutsutaan sen toimintaperiaatteen vuoksi myös haitaridiskantiksi. AMT-diskantin toisto saadaan tarvittaessa myös ulottumaan perinteistä diskanttia alemmille taajuuksille. Basson säätöä Kaiuttimen mukana toimitetaan refleksiputkeen asennettavat Bass Control -tulpat. Kevyt kalvo kykenee myös värähtelemään edestakaisin erittäin nopeasti
Liitinpaneelin ruuvit vain irti, suodatin hieman näkyviin ja hyppyjohdon paikan vaihto. Mittaustulokset Vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). AMT-tyyppisen diskantin ja bassokeskiäänen yhteensovittaminen on selvästi haasteellista. Vapaakenttävasteissa on poikkeamia 800 hertsistä ylöspäin. Ulottuvuus on tässä kokoluokassa hyvää tasoa. Poikkeamat ovat nähtävissä myös tehovasteessa. Hyvä ja ääni kun on paljon muutakin kuin eri taajuuksien toistuminen mahdollisimman tasapainoisesti. Bassotoiston muoto on edullisen pyöreä, mutta yläbassolla on pieni korostuma. Neljästä pintakäsittelyvaihtoehdosta löytää helposti omansa. Liittimet ovat tyypiltään laadukkaat naparuuvit, joihin sopii järeämpikin kaiutinjohto, joko suoraan, haarukka- tai banaaniliittimellä. + Basson säätö mahdollisuus + Kokonaisuutena hyvä äänenlaatu Epätasaiset taajuusvasteet Hintaluokassaan heppoisen tuntuinen kotelo PIENEN HUONEEN KIRKAS HELMI Elac BS 184 on hyvä valinta normaalikokoiseen tai sitä pienempään huoneeseen, kompaktin kokoista, laadukasta ja ääneltään yleispätevää kaiutinta tarvitsevalle ja ennen kaikkea heleää ja ilmavaa diskanttitoistoa arvostavalle. Vastaavasti suora taajuustoistokaan ei välttämättä tarkoita hyvää ääntä. Tämä valinta on tarkoitettu periaatteessa vain tehtaan asetettavaksi, mutta mikään ei kuitenkaan estä käyttämästä valintamahdollisuutta korkeiden äänien hienosäätöön oman maun mukaan. Myös bassotoisto sai hieman ristiriitaisia kuunteluarvioita. Elac BS184 ansaitsee Hifimaailman suosituksen. 32 HIFIMAAILMA 5/2010. Tämä on sinänsä jälleen hyvä todiste siitä, että epätasaisuus taajuusvasteessa ja joidenkin äänialueiden poikkeamat eivät tarkoita välttämättä huonoa ääntä. Varsinkin jos kaiutin on vielä tarkoitus sijoittaa kirjahyllyyn ja/tai lähelle sivuseiniä. Hyvät kuunteluarviot eivät korreloineet erityisen hyvin hieman mutkittelevien vapaakenttävasteiden kanssa. Vaimenemisvasteessa on nähtävissä diskantin toiston nopea sammuminen, mutta alemmalla keskialueella ja yläbassolla on havaittavissa jonkinasteisia ongelmia resonanssien suhteen. Diskantin suodatin sisältää myös hyppyjohdolla toteutetun valinnan diskantin voimakkuudelle. Äänitteestä ja sijoituksesta riippuen keskialueen toistoon kaivattiin hieman enemmän lämpöä ja täyteläisyyttä. Laadukkaan subbarin seurassa siinä on ainesta vieläkin pidemmälle. Kovin matalia taajuuksia pieni kaiutin ei luonnollisestikaan toista, mutta ei bassoista toki puutetta ole etenkään normaalikokoisessa huoneessa ja suositusten mukaan sijoitettuna. Vasteissa on kapeakaistaisia resonansseja 800 hertsistä ylöspäin. Bassotoistoa voidaan hienosäätää sijoituksen ja kuuntelutottumusten mukaan refleksiputkeen sijoitettavilla tulpilla. TES TI : E L A C BS 18 4 Keskimääräistä runsaammin komponentteja sisältävä jakosuodatin on toteutettu kahdella erillisellä, suoraan liitinterminaaleihin kiinnitetyillä piirilevyillä. Tosin hieman stereokuvan tarkkuuden ja erityisesti syvyysvaikutelman kustannuksella. Tehovasteapproksimaatio (musta). Poikkeamat ovat nähtävissä myös tehovasteessa. n Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Liitinpaneelin tuplaliittimet mahdollistavat kaksoisjohdotuksen tai diskantin ja basson ohjaamisen kahdella erillisellä vahvistimella. Elac BS 184 on kohtuuhintainen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen pikkukaiutin, ja se myös potkii kokoisekseen yllättävän maukkaasti. Elac toimii tältä osin paremmin lähempänä seinää tai hyllyyn sijoitettuna kuin etäälle seinistä ja jalustalle sijoitettuna. Bassotoisto ei ole ehkä kaikkein luonnollisin ja tarkin, mutta sen soundia pidettiin hyvänä, ja tarvittaessa siinä on jykevyyttäkin. Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 V, 10010000 Hz): Alarajataajuus (6 dB): 5,5 87 dB 44 Hz Keskialueella mielipiteet jakaantuivat enemmän
Mutta sitä ennen potentiaalinen tulevaisuuden harrastaja pitäisi saada istumaan alas ja kuuntelemaan: "Nykyään on todella haastavaa saada uusi asiakas laitteiston viereen ja vielä istumaan demoon. Toiset taas sitten nimenomaan haluavat istua paikallaan ja pyörittää antaumuksella vinyylejä. Ura alkoi siis kesken 1990-luvun laman." Ilmaiseksi ura ei alkanut, vaan jokaisen asiakkaan eteen piti tehdä töitä. Eivät ihmiset tule kauppaan samalla tavalla kuin ennen internetaikaa tai kauppakeskuksia." Uusia kuuntelijoita Hifimesta on löytänyt huolellisella demoamisella ja hyvillä fiiliksillä. Hyvien fiilisten antaminen, hetkeksi irrottautuminen arjesta ja keskittyminen musiikkiin ja sen antamaan mielihyvään. Pitää kuulla, miten asiakas kuuntelee musiikkia. KO KE I LU : VII DEN TO N N IN VALMISKATTAUS HIFIMESTA · TEKSTI: MIKAEL NEDERSTRÖM · KUVAT: SAMU SAURAMA Turkulaisen Hifimestan kuukauden laitteisto on kasattu minimalistisella otteella. Minisarja, pieni subbari ja kompaktit jalustakaiuttimet eivät ole perinteisestä näkökulmasta kovin katu-uskottavia, mutta Arilta juuri tämännäköinen setti oli tietoinen valinta: "Käytännössä myymme huomattavasti enemmän tuotteita tavallisille kuolevaisille kuin hifiharrastajille. Kohderyhmänä on tällä kertaa perinteisen hifiharrastajan sijaan tavallinen musiikinkuuntelija, joka haluaa uudet stereot. A Pieniin päin Turuus tiinsa suuria laitteita. Tämä vaatii myös kauppiaalta tarkkaa korvaa, kertoo Ari: "Hifimestassa keskitymme asiakkaamme arvomaailmaan, elämäntilanteeseen. Mutta niinhän se on kaikessa myyntityössä, että keskittymällä asiakkaaseen löytää ne parhaimmat argumentit." Usein hyvä demo vakuuttaa vaikeankin asiakkaan. Nuo ovat perusteluista ja syistä ne, jotka tuottavat pisimmän harrastus- ja samalla asiakassuhteen," summaa Ari Hifimestan koukuttamismenetelmiä. ri Laine on pyörittänyt Hifimestaa Turun Kerttulinkadulla 17 vuotta. Usein näistä kävijöistä tulee pikku hiljaa vakioasiakkaita: "Kaikille asiakkaille aloittelijoille varsinkin paras perustelu on hyvät demot. Hifimaailma-lehteä lukevat varmasti myös ihan tavalliset perusperheet. Kaikki eivät halua istua "sweet-spotissa" tai koHIFIMAAILMA 5/2010 Stereot tavalliselle kuolevaiselle Tämänkertainen kokoonpano voi herättää kummastusta raskaan sarjan harrastajassa. Siis sellaiset ihmiset, jotka eivät osta laitteita laitteiden vuoksi, vaan tulevat kauppaan ostamaan uudet stereot kuunnellakseen 34. Ja pitää edelleen. Syyt olivat ne perinteiset, eli työn ja harrastuksen kohtaaminen musiikki oli jo silloin tärkeä osa elämää ja ajatus saada elanto musiikin tiimoilta oli upeaa! Vuosien aikana hankitut hyvät asiakassuhteet sekä jo tutut maahantuojat valoivat vielä uskoa onnistumiselle. Usko ei loppunut, vaikka firman aloitusajankohta osui keskelle edellistä lamaa: "Olin ollut jo kymmenen vuotta alalla, kun vuonna 1993 perustin Hifimesta Oy:n
Toisaalta jos unohtaa perinteiset neutraaliuden, dynamiikan ja tarkkuuden vaatimukset, setin kuuntelu on hauskaa. Hifimestan tuotteista olisi tietysti saanut koottua turvallisemmankin ratkaisun, mutta halusin esitellä sellaisen vaihtoehdon, johon asiakkaamme usein päätyy", selittää Ari. Virtasuotoa ja kaikenlaista musiikkia Eräs yllättävä veto laitteistosta kuitenkin löytyy. Tosin uskon myös kokonaisuuksiin, eikä mikään osa-alue järjestelmässä saa jäädä heikoksikaan." "Jos tätä systeemiä haluaisi päivittää paremmaksi, niin Arcam Solo Minin tilalle tulisi uusi Arcam Solo Neo -yhdistelmä, jota ei ollut vielä saatavilla, kun testi alkoi. Diskantti on toteutettu tekstiilikalotilla ja alataajuudet bassorefleksikoteloidulla elementillä. Paketissa on integroituna CDsoitin, viritin ja stereovahvistin. Samu Saurama Avoin tilaihme Stereokuva avautuu isoksi ja avaraksi, vaivattomasti hengittäväksi. Jazzin synkoopit ja venytetyt kahdeksasosat välittyvät svengaavasti. Ne sopivat kaikenlaiselle musiikille. Audiovectorin jalustakaiutin on toiminnaltaan perinteinen kaksitie. Mikael Nederström Sisustuksen ja verkkovirran ehdoilla Tämänkertainen systeemi on 5 000 euron valtavirrasta poikkeava, sillä koko setti on rakennettu minisarjaa muistuttavan Arcamin Solo Minin ympärille. Dynamiikka on jokseenkin latistunutta. Rakenne on suhteellisen siisti, joskin muun systeemin linjaan sopivasti enemmänkin siro kuin katuuskottava. Yläpää on kohtuullisen kirpakka, joillakin näytteillä jopa sihahteleva. Ehkei tässä setissä ihan niin paljon kun yleensä, mutta jos alusta asti signaali on kunnossa, on kokonaisuudella hyvät mahdollisuudet onnistua. Laitteiston pitää olla helppokäyttöinen, kompaktin kokoinen, silti suorituskykyinen ja ulkoisesti kaunis." "Mietimme pitkään tätä kokoonpanoa. Leppoisa, mutta avoin ja elävä toisto innostaa uppoamaan musiikkiin selvästi keskivertoa paremmin. Alemman keskialueen ylärajoilla on ohuutta ja ripaus kireyttä, mikä ilmenee alttofonin muovisuutena. Kaiuttimesta saisi vielä enemmän irti isommalla vahvistimella. Ei sillä, ettei se voisi toimia noillakin", summa Ari musiikkivalintojaan. Systeemi on hyvä, kun lempimusiikkini kuulostaa hienolta ja kun musiikinlaji, jota en yleensä kuuntele, vie mukanaan. Lämmön puute tekee myös rankasti kompressoidusta rokista kirkasta ja rasittavahkoa. Kummas- Puhdikkaasti paketissa Oletusasetuksilla basso jytisee niin reippaasti, että ensimmäisenä on pudotettava sen tasoa reilusti. Ari on kuitenkin eri mieltä. USBportti on niin ikään tuotu etupaneeliin. Niiden avulla kaiuttimille löytyy paras paikka". Kuunteluarviot Mauri Eronen Pienimuotoisesti menevä Stereokuva on olemukseltaan vapautuneen ilmava mutta syvyyssuunnassa jonkin verran rajoittunut. Valtaosalla äänitteistä basso toimii jäntevän selkeästi tason pysyessä hillittynä. Virran puhtaus ja sen tasaisempi saanti parantaa tämänhintaisten laitteiden suorituskykyä selvästi. Toiminnallisesti Solo Mini on yllättävänkin monipuolinen. Lisävarusteena mukaan saa myös iPod-telakan. Äänet paikallistuvat erittäin vähän itse kaiuttimiin, mikä edistää aineetonta esillepanoa. Solo Neossa tehoa löytyy 50 wattia ja lisäksi WLAN-liitäntä." Aina se suurin parannus ei maksa mitään: "Ihan aluksi kannattaa tietysti kokeilla ilmaisia kikkoja. Sen lisäksi että soittimien paikallistaminen on helpompaa, suodatettu setti erottelee soittimet paremmin äänikentässä ja koko tausta on "mustempi"." Tästä voisi päätellä, että systeemi on koottu juuri sellaista musiikkia varten, joka hyötyy äänikuvallisista hyveistä. Kompaktin kokoinen paketti täydentyy Velodynen minikokoisella subbarilla, Audiovectorin jalustakaiuttimella ja verkkovirtasuotimella järeitä kaapeleita unohtamatta. Analogisia ottoja on peräti kuusi kappaletta, joista yksi on toteutettu 3,5 mm miniliittimellä. Sormellaosoittavan tarkka se ei ole, mutta syvyyttä, hahmotusta ja vahvaa läsnäoloa on tallenteen tunnelman välittämiseen. Riipiväksi soundia ei silti saa. Äänensävyssä ei ole juuri huomautettavaa. Tärkeää ei ole enää merkit tai hinta, vaan fiilis ratkaisee, ehdottomasti!" Jos pakettia haluaisi päivittää, olisi siihen Arin mielestä luontevinta lähteä alkupäästä: "Kyllä se tärkein lenkki soundin kannalta on siellä alkupäässä. Ennen eksoottisten lisätarvikkeiden hankkimista kannattaa ostaa virtakynä, jolla saa vaiheet kuntoon. Osaako tavallinen tallaaja arvostaa sellaista. Jos settiä ei ole koottu tosiharrastajalle, niin miten ihmeessä mukaan on eksynyt IsoTekin verkkovirtasuodin. Bassoilla on subbarin alueella tuhtia voimaa ja ulottuvuutta, mutta pientä tukkoisuutta ja ahdistuneisuuttakin. Bassotoisto on muheva, puhdikas ja tuhti, mutta ei varsinaisesti tiukan iskevä tai jäntevän dynaaminen. Matalimmat taajuudet välittyvät, joskin kovempaa kuunneltaessa pääkaiuttimien sivuäänien säestämänä. Bassotoistoa täydentää Velodynen pieHIFIMAAILMA 5/2010 35. Meno on rennon kepeää ja vauhdikasta. Ei siis hifimielessä oikeaoppinen, mutta muuten aivan mukiinmenevä esitys. sakin tapauksessa pääsee eroon isosta pinosta muita laitteita. Tällä periaatteella tämäkin setti on koottu." Laitteiston vahvuudet ovatkin Arin mukaan painottuneet eniten muotoilun ja käytettävyyden suuntaan: "Tässä systeemissä vahvuudet lepäävät nimenomaan tavallisten käyttäjien toivelistalla. Tämä on hyväksyttävää, sillä tällaisen systeemin ostaa todennäköisesti joko satunnainen musiikinkuuntelija tai harrastaja kakkoslaitteistokseen. Tämä ilmenee myös pelleissä, joiden tosin sävy on ohuen sihittävään kallellaan pääosin ei kuitenkaan ärsyttävässä määrin. Kokonaisuus on tämän sarjan kärkipäätä. Eihän tämä ole perinteinen ratkaisu käyttää tällaista rahasummaa. Arin oma soundi-ihanne on muotoutunut pitkälti musiikin ehdoilla: "Keskityn musiikkiin, setti kuin setti, halpa tai kallis. No, Dimmu Borgir ja Jari Sillanpää jäivät testaamatta. Tenorifonin alarekisteri ja miesvokaalit taas välittyvät miellyttävästi. Kokoonpanon tarkoitus on olla mahdollisimman yleispätevä: "Audiovector on nopea ja ilmava, Velodynen basso on syvä mutta tiukka. Kuuntelimme Coleman Hawkinsia, Neil Schonia, Yelloa, Jack Savorettia, Trentemolleria, Stevie Ray Vaughania, acapellaa, klassista, jazzia ja tietysti paljon rock-osastoa." "Tietysti kauniisti soivat myös kaikki mies ja kitara, nainen ja piano -hifilevyt, mutta kun ei sellaisia jaksa kuunnella. Tahdikkaasti toimiva paketti, jonka äänensävyllisiin värittymiin huoneella voinee vaikuttaa. Sen lisäksi mittanauha ja vatupassi ovat hyviä työkaluja. Tällainen setitys, sen jälkeen kun kaikki muut ovat tuoneet perinteisen cd/vahvistin/lattiakaiuttimet-ratkaisun, on tyhmänrohkeaa. Basson pudottamisen jälkeen alkaa loudness-efekti lieventyä, joskaan siitä ei pääse kokonaan eroon. Tähän vaikuttaa sekä subbarin säätö että kuuntelusuunta, joka on tavallisesta poiketen huoneessa poikittain. Herkkyyttä kaiuttimelle luvataan 88,5 desibeliä. Arin mukaan puhtaan virran merkitys soundissa on suuri: "Tuskin teemme mitään settiä enää ilman virtasuodinta, emme ainakaan tässä hintaluokassa. Antoja on päätevahvistimelle tai subbarille sekä nauhurille. Pikkukaiutin olisi myös kaivannut oikean kovan seinän taakseen yläbasson viimeisen potkun tueksi ja subbarin integraation parantamiseksi. musiikkia. Aikatason erottelu on hyvää. Se on avoin ja selkeä, hyvin artikuloiva sekä innostavan elävä. Samanlaista katu-uskottavuutta ei Arcamista luonnollisesti löydy kuin raskaan sarjan laitteista, vaikka pieni metallikuutio onkin periaatteessa sympaattinen. Silti keskialueen lokalisointi on tarkkaa. Samalla hellasärökin saattaa vaieta. Menevyyttä ja elävyyttä on hyvin vaikka ihan parasta sykettä ei saadakaan irti. Sen vierestä etulevystä löytyy myös kuulokeanto. Keski- ja yläbassosta puuttuu pontta, ja alueen kompressoituessa matalimmat muuttuvat suhteessa pyöreiksi
Sijoitus lähelle rajapintoja voi olla muutenkin suositeltavaa, jotta pieni elementti saa lisäpotkua. Ja kuuntelun ilo lienee kenelle tahansa musiikinkuluttajalle pääasia. Kohderyhmä on selvästi muualla kuin kovimmissa kokeilijoissa ja harrastajissa. Tavanomainen vahvistimen tai CD-soittimen vaihtaminen ei onnistu, vaan koko etupää on päivitettävä kerralla. Automaattikorjauksella saa pahimmat resonanssit siliteltyä pois. (02) 277 8950, www.hifimesta.fi ni SPL-800. Omanlaisensa kokonaisuus se on myös sikäli, että sen päivittäminen on hankalampaa kuin yleensä. KO KE I LU : VII DEN TO N N IN VALMISKATTAUS HIFIMESTA Kompaktin kokoisen Arcamin sisuksista löytyy yllättävän paljon toiminnallisuutta. Paketissa painottuvat eniten kompakti koko, sisustus ja ulkonäkö. (03) 213 0750 www.hifihuone.fi. Kuten kaikkien kuuntelijoiden kommenteista voi lukea, aivan neutraaliksi tämänkertaista kokoonpanoa ei voi sanoa. Toisaalta kaikkien arvioissa näkyy tietty kuuntelun ilo ja viihtyminen, eli aina hyvä kuuntelutunnelma ei synny puristisella oikeaoppisuudella. Näissä MUSICAALISET UUTUUDET M6 SERIES M6i VAHVISTIN · · · · 2 x 200W 8 ohm jatkuva teho balansoitu tulo 2450,home theater -liitäntä USB-sisääntulo M1 SERIES M1DAC · uutuus DA-muunnin! · monipuoliset liitännät, mm. Lisätarvikkeilla ja kaapeleilla on tällä kertaa suuri rooli, sillä ne nielaisevat budjetista noin 1200 euroa. Sitä täydentää kaksi saman valmis- tajan tuhtia virtakaapelia. Liitäntöjä on yhtä paljon kuin hyvinvarustellussa stereovahvistimessa. Kaiutinkaapelit ovat Audiovectorin uskottavan oloiset touvit. Sympaattinen vaan ei neutraali Hifimestan settiä on vaikea arvioida muuten kuin omanlaisenaan kokonaisuutena, koska se ei ole samalla viivalla muiden, perinteisten oppien ja hifi-ihanteiden mukaan koottujen systeemien kanssa. IsoTekin verkkovirtasuodin pitää saasteet virrasta poissa ja toimii samalla jakopalikkana. n Hifimestan laitteet CD-soitin/viritinvahvistin: Arcam Solo Mini, 999 Kaiuttimet: Audiovector Ki1 Signature, 1 000 pr Subwoofer: Velodyne SPL-800 Ultra, 1 395 Kaiutinjalustat: Atacama HMS1, 289 pari Kaiutinjohdot: Audiovector Zero Compression Super, 2x3 m, 600 Välikaapeli: subwoofer Chord Crimson, 2m 69 Virtasuodin ja -kaapelit: Suodin IsoTek Sirius 350 , kaapelit IsoTek Premium 99 /kpl Lisätietoja: Hifimesta, puh. Kompakti kuutio sopii helposti piiloon pieneenkin olohuoneeseen. Virran puhtaudesta huolehtii IsoTekin suodin asioissa se kieltämättä meneekin 5 000 euron kokeiltujen kärkeen. USB in ja XLR out · loistava äänenlaatu M3 SERIES M3CD · slot in -lataus levylle · 24-bittinen DA-muunnin · optinen ja koaksiaalinen lähtö · kaukoohjain 1450,- 580,- TULOSSA! M6CD/DAC M1HPA Pure Class A kuulokevahvistin! M3i VAHVISTIN · · · · 2 x 70W 8 ohm jatkuva teho home theater -liitäntä pre out -lähtö kaukoohjain 1450,- · uusi hienoääninen CD-soitin · USB-, optinen- ja 2450,koaksiaalinen tulo · balansoidut lähdöt Tervetuloa laadukkaan äänen ja kuvan kotiin Hifihuoneelle! 36 HIFIMAAILMA 5/2010 Aleksanterinkatu 30, Tampere Puh
Selkäpuolen luukun alta paljastuu kaikki asetuksiin viittaava ohjaus. Soittimena Denon antaa itsestään mekaanisesti arvokkaan kuvan. "Purkaisinko DTS HD Master Audion PCM:ksi vai siirtäisinkö sen sellaisenaan bittivirtana?" -pohdinnat voi jättää sikseen. Kuriositeettina näyttö ilmaisee sisään tulevan signaalin sisältämät ja toistohetkellä aktiiviset kanavat. USBportti ymmärtää siihen liitetyn iPodin, jota pystyy ohjaamaan kuvaruutunäytöltä. TES TI : D EN ON C AR A S - 5 BD BLU- RAY- SOITIN/AV- VIRITINVAHVI STI N · TEKSTI JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN · KUVAT: MAURI ERONEN JA SAMU SAURAMA Denon paikkaa aukkoa kotiteatteripakettien ja erillislaitteiden välissä Blu-ray-soittimen ja AVvahvistimen yhdistelmällä. Denonin HDMI-portit ovat versiota 1.4, ja ne tukevat äänen paluukanavaa. Oikean reunan äänenvoimakkuussäädin on digitaalista, ympäripyörivää mallia. Kelkan yläpinta on tahmeaa kumia, ja levyä asetettaessa täytyy kohdistuksen suhteen pysyä tarkkana. Täysiverinen vahvistin Digitaalisia pääteasteita on viisi, joten surroundtakakanavat tarvitsevat omat vahvisHIFIMAAILMA 5/2010 37. Tekstistä ja pienistä ikoneista on vaikea saada selvää kuuntelupaikalta asti. CARAn ostaja säästyy formaattipäänvaivan lisäksi ainakin yhdeltä HDMI-kaapelin hankkimiselta. Etulevyn reunoilla on kaksi täsmällisesti toimivaa luukkua, joiden takaa paljastuu SDkortinlukija, kuulokeanto, kalibrointimikrofonin liitäntä sekä HDMI- ja USB-liitännät. Johtokaupassa pääsee siis lisäsäästöihin, kun television ja vahvistimen väliin ei tarvitse asentaa erillistä kaapelia äänen siirtoa varten. Toiminnoillaan ja hintansa puolesta se kamppailee selvästi korkeatasoisen erillishifin kanssa, mutta monimutkainen soppa ei ole syntynyt täysin tinkimättä. Useimmiten käytettyjen toimintojen näppäimet on sijoitettu suurikokoisena kaukosäätimen etupuolelle. Laitteen oman näytön tekstit ovat harmittavasti siniset. Levyaseman kelkka on liikkuessaan hiljainen, eikä lukukoneistokaan pidä levyä toistettaessa merkittävästi ääntä. Virtakytkin on sijoitettu vasempaan reunaan, ja se paistaa käytössä sinisenä. Yhdistelmä on ajatuksena nokkela, sillä käyttäjän ei tarvitse vaivata päätään Blu-raysoittimen ja vahvistimen välisestä HD-ääniformaattien siirrosta. Vähävirtaisessa valmiustilassa etulevy on täysin pimeä, mutta Quick Start -tilassa virtakytkimen ympärillä loistaa punainen valo. Ajan myötä merkkivalojen paikan kyllä oppii ulkoa, jolloin niiden luettavuudella ei ole väliä. Television äänet siirtyvät samaa HDMI-narua pitkin takaisin vahvistimen toistettavaksi. Myös töllön täytyy tietysti tukea kyseistä Audio Return Channel -toimintoa, joten mikä tahansa yli Sulavalinjainen liitto S puoli vuotta vanha malli on auttamatta vanhentunut. Hillittysti pyöristelevä Mustan, puolihimmeän muovikotelon julkisivu on kiiltävä. Pyöristetty muoto on sulava, ja yläreunan käyttönäppäimien tuntuma on sopivan arvokas. USB- kaapelin saa siististi vedettyä kaapelikourun kautta ulos luukun ollessa kiinni. Vasemmalle aukeava kansi tekee käytöstä hankalaa vasenkätiselle. opivasta kulmasta tarkkailtuna videoprojektoria muistuttava Denon CARA sisältää profiilia 2.0 noudattavan Bluray-soittimen ja 7.1-kanavaisen kotiteatterivahvistimen. Koneisto on lainattu DBP-4010-mallista
Pelkästään valikon esiin tuominen kestää viisi sekuntia. Blu-ray-soittimen alustuksen voi välttää, jos sammuttaa koneen jokin linjatulo valittuna. Denonin ruhtinaallinen antoteho toisaalta riittää hyvin epäherkemmillekin kaiuttimille. Ulkoiset digitaaliset kuvalähteet se syöttää läpi sellaisenaan. Väridekooderissa ei ole häiriöitä eikä soittimessa esiinny tietynväristen linjojen porrastumista (chroma upsampling bug). Blu-ray HQV -levyllä tilanne on vastaavanlainen. Linjatulosta ääni kuuluu jo kahdeksan sekunnin jälkeen, kun CD-levyltä äänen saamiseen kestää 1 minuutti 20 sekuntia. Näin kävi useasti, kun CDtoiston aikana painoi ejectiä tai kun toistettava ääniraita vaihtui Blu-ray-levyllä formaatista toiseen. Automaattiekvalisaattorin asetuksia ei pääse itse ruuvaamaan. Kuva Omalla soittimella pyöritetyn materiaalin Denon skaalaa 1080p-tarkkuuteen. Surroundkanavat voi ohjata myös kakkosalueelle, jolloin päähuoneessa voidaan kuunnella 2.1-systeemiä ja toisaalla stereosettiä ilman erillisiä päätevahvistimia. DVD-toistossa tarkkuudeksi täytyy valita Auto tai 1080p, jos soittimen omaa skaalainta haluaa käyttää. T2 ei kuitenkaan ole ainoa hitaasti käynnistyvä, vaan CARAn latausajat ovat elokuvasta riippumatta toistaiseksi hitaimmat. Kaiutinterminaalit ovat suhteellisen tukevaa tekoa ja hyväksyvät paljaan johdon lisäksi banaanit. Video2 taas tuottaa Blu-ray-filmilähteellä paremman kuvan kuin Video1. Linjojen porrastumista ei esiinny ja kuva on terävä. Hyvin masteroidut DVDlevyt ja lähes kaikki Blu-ray-levyt toimivat siis moitteetta auto-valinnalla. Toinen käsittelee Blu-ray- ja DVD-toistoa, kun toisella tehdään vahvistinpuolen asetukset. Pienehkö vaiva, mutta toteutus olisi voinut olla automaattisempikin. Aivan CARA purkaa ja toistaa uudet HD-ääniformaatit mukisematta. Päivityksen jäljiltä testilaite oli asettanut oikean kanavan tasoksi 0 dB ja vasemman 12 dB, joten kaikki asetukset kannattaa tarkistaa käsin. Auto ei toimi yleispätevästi, vaan videolähteillä parhaiten toimii Video1. Vahvistinpuolella vähemmän hermoja raastavasti puolisen sekuntia. DVD-formaatin HQV-testissä CARA pärjää hyvin saaden täydet pisteet videolähteen esittämisestä. CARA esittää tarvittaessa kaikki sävyt blacker than blackista whiter than whiteen (0255). Laite meni myös muutaman kerran pahasti jumiin, josta selvisi vain virrat katkaisemalla. Kuvaruutuvalikot on jaettu kahteen osaan. Jostain syystä ainoastaan ensin mainitut valikot on toteutettu teräväpiirtoisena. Äänettömän väliajat vahvistin täytti itse häiriöäänillä. Kohinanpoistoa ei ole, ja filmilähteen kadenssiin prosessori ei lukkiudu kunnolla. Päivityksen aikana laitteen näyttö kertoo arvioidun jäljellä olevan ajan. Takasurroundit voi myös määritellä Dolby Pro Logic IIz:n vaatimiksi etukorkeuskanaviksi. Käyttäjä ei tarvitse pähkiä bittivirtojen ja PCM-purkujen sekä mahdollisten äänenlaadullisten kompromissien kanssa. Hitaasti lataava CARAn käynnistymisessä kestää noin 51 sekuntia, jos viimeksi valittu otto oli laitteen oma soitin. Hitaan latauksen lisäksi valikkojen toiminta raskailla elokuvilla on hyvin takkuista. pienimmät värikanavan detaljit hukkaantuvat vaakasuunnassa. Muutamaan otteeseen valikkonäyttö meni grafiikoiltaan sotkuun eikä reagoinut muuhun kuin valikon poistavaan näppäimeen. Monihonetuki on aito, eli zone2-lähtöihin voi ohjata eri äänilähteen kuin pääjärjestelmään. Toimintanopeudessa on suuri ero vahvistinvalikoiden toimiessa selvästi ripeämmin. Reaalimaailman materiaalia mallintava stadion-testi näyttää hyvältä Video2tilassa. Ääni 101 dB/W herkillä testikaiuttimilla Denon oli kotioloissa tyhjäkäynnillä aivan liian äänekäs. Myös linjaoton ja CD-soittimen välillä vaihtelu CDlevyn ollessa sisällä aiheutti koneelle hämmennystä. Vahvistimen itsensä ilmoittamat korjausarvot pääkaiuttimien vasteen tasoittamiseksi. Blu-ray-toistossa soitin toimii verkkaisesti. Vii- 38 HIFIMAAILMA 5/2010. Firmwaren lataaminen ja asennus kesti noin 1h 19min, jonka laite osasi arvioida heti alkuvaiheessa oikein. Kaukosäätimen takapuolen resolutionnäppäimellä kannattaa Blu-ray-toistossa asettaa tilaksi source direct, jos katsottava materiaali on 1080p24-muodossa, kuten valtaosa elokuvista on. Lomituksen poistolle on kolme vaihtoehtoa: Auto, Video1 ja Video2. Suhina saattaa hyvin kuulua tavanomaisillakin lattiakaiuttimilla, jos kuuntelutila on hiljainen. CARA osaa hakea verkosta uuden ohjelmistopäivityksen. Quick Start -tila pudottaa buuttausajan noin kymmeneen sekuntiin, mutta tehonkulutus valmiustilassa on tällöin 20 wattia. Usein studioiden logot tai trailerit on Dolby Digital -muodossa itse elokuvan käyttäessä jotain uusista HD-formaateista. TES TI : DEN ON C AR A S - 5 BD BLU- RAY- SOITIN/AV- VIRITINVAHVI STIN timensa. Terminator 2:n yli 15 minuutin latausajan takia elokuvien keskimääräinen latausaika on yli kaksi kertaa pidempi kuin millään Hifimaailman aiemmin testaamalla soittimella. Ethernet-verkkoliitäntä on tarkoitettu Bluray-levyjen lisämateriaaleille, ja verkkotoistoominaisuudet saadakseen täytyy hankkia erillinen verkkotelakka (ASD-51W tai ASD-51N). Auto-tilassa CARA ei osaa antaa kuvaa 24p-muodossa, vaan esittää sen 60 hertsillä. Kohina ei poistu, videolähteet piirtyvät kauniisti, mutta osa filmilähdetesteistä ei toistu virheettä. Valmiiksi progressiivisella kuvalla asetukseen ei tietenkään tarvitse koskea. HD-äänien purun tai CD-kuuntelun jälkeen vahvistimen kaiutinannot alkoivat toisinaan rutista äänekkäästi. Pääelementtien välillä siirtymisessä on yli sekunnin viive, ja puussa myöhemminkin saa odotella noin 0,75 sekuntia
Audyssey-kalibrointi kesti vartin verran ja toimi hyvin, vaikka subwooferin 50 hertsin korostumalle se ei osannutkaan tehdä mitään. 1 ohmin kuormalla vahvistimen suojapiirit kytkeytyvät päälle ennen prosentin särörajaa. Taajuusvaste ennen kalibrointia (vihreä) ja automaattikalibroinnin jälkeen (punainen). Mittauksissa siltauksen kytkemisellä ei kuitenkaan ollut vaikutusta antotehoon, vaikka vahvistimen sisällä napsuneet releet antoivat ymmärtää jotain tapahtuneen. Idea hyvä Denon CARA S-5BD on konseptiltaan houkutteleva tuote. Ääni oli MultEQ-korjauksen jäljiltä iskevän dynaaminen, mutta yliampuvaan äkäisyyteen vahvistin ei sortunut. Sen ulkoinen yksinkertaisuus kaatuu monimutkaisen ohjelmiston ongelmiin ja hitaaseen toimintaan. Antoteho kasvaa vielä 2 ohmiin saakka, joten vahvistimella ei todennäköisesti ole ongelmia ajaa useimpia markkinoilta löytyviä kaiuttimia. Pääkaiuttimien ja subwooferin jakotaajuus mitattaessa oli 120 hertsiä. Ominaisuudet Mittaustulokset 7.1 5 3/1 2/1 2 1 sub + takasurround (iPod) in+out SD (lisävaruste) Tehonkulutus Valmiustila ("Quick Start") Idle 10 W@8 ohm Hetkellinen teho resistiiviseen kuormaan 8 ohm 4 ohm 2 ohm Pääteasteen antoimpedanssi (1 kHz) Kuulokelähdön antoimpedanssi (1 kHz) Analoginen linjaotto (jakosuotimet käytössä) Taajuusvaste (1 000 Hz ref.) 20 Hz 20 000 Hz Häiriöetäisyys (1 W@8 ohm, A-painotus) Harmoninen särö (1 W@8 ohm) 20 Hz 1 000 Hz 20 000 Hz Intermodulaatiosärö (19/20 kHz, 1 W@8 ohm) Kanavatasapaino (1 000 Hz, 8 ohm) 0,001 W 0,01 W 0,1 W 1W Kanavaerotus 1 000 Hz 20 000 Hz Linjatulon yliohjaustaso (THD >0,1 %) Linjatulon ottoimpedanssi (1 kHz) Digitaaliotto (44,1 kHz/16 bit) Häiriöetäisyys (1 W@8 ohm, A-painotus) Harmoninen särö (1 kHz, 1 W@8 ohm) Kanavaerotus (1 kHz) Videoprosessori HQV HD (/100 p) HQV PAL (/80 p) Mediatuki Levy ja SD-kortti USB 20 W 47 W 74 W 19,7 dBW 22,7 dBW 23,1 dBW 0,10 ohm 100 ohm den pienen jalustakaiuttimen ja subwooferin kanssa ongelmaa ei välttämättä ole. digitaaliotto Koaks. Muuten mittaustuloksissa ei ole merkittävää eroa. n MP3, WMA, AAC, WAV, JPEG MP3, WMA, AAC HIFIMAAILMA 5/2010 39. Stereotilassa Denonin Parallel Driven kerrotaan automaattisesti siltaavan surroundien päätteet pääkanavien yhteyteen, minkä pitäisi tuplata antoteho. Vaste on suora, häiriöetäisyys yli 100 dB ja harmoninen särö kilohertsillä 0,007 %. Jakosuotimet toimivat normaalisti: kaiuttimien ylipäästö on toista astetta, subwooferin alipäästö neljättä. Vaikka sointimaailma ei ollut roisi, oli se varsin suoraviivainen. Kuvassa ei ole moittimista, ja äänellisestikin perusta on tukeva, vaikka suhisevat pääteasteet voivat häiritä herkimpien kaiuttimien omistajia. Hintaansa nähden CARA tuottaa kuitenkin pettymyksen. Subwooferin 50 hertsin voimakkaalle korostumalle automaatti ei osaa tehdä mitään. Sivusuunnassa elementtien kohdistus oli sormin osoiteltavan jäsentynyttä. Linjatasoinen Zone2-lähtö on mittaustuloksiltaan moitteeton. Rytmiikaltaan tasapaksuhko esitys ei kovasti svengannut, mutta tahti ei toisaalta epämääräiseksikään heilahdellut. Kanavat Päätevahvistimia HDMI otto/anto Linjaotto/-anto 3,5 mm otto etulevyssä Opt. Denon CARA S-5BD Hinta: 2 199 Mitat (l x k x s): 43,4 x 11,9 x 36,5 cm Massa: 7,8 kg + Selkeän dynaaminen ääni + Huonekorjaimen toiminta yli 100 hertsillä Hidas Blu-ray-soitin Ohjelmiston bugit Voimakas pohjakohina Bassotaajuuksilla tehoton huonekorjain Verkkotoiston puute ilman lisälaitteita Ääni Kuva Mittaukset Ominaisuudet Käyttö Denon tuottaa 4 ohmin kuormaan ihanteellisen kaksinkertaisen tehon 8 ohmiin verrattuna. Pääkaiuttimet automaatti asetti pieneksi 40 hertsin jaolla, joka korjattiin käsin 120 hertsiin ennen kuunteluita. Digitaaliotolla parittomat harmoniset särökomponentit ovat parillisia suuremmat ja kokonaissärö hieman pienempi kuin analogiotolla (1 kHz:llä 0,018 % vs. Erityisesti alakeskialueen lisääntynyt lämpö teki soundista kuunneltavampaa kuin ilman korjausta. Denon digitoi aina linjaoton, sillä analogista monikanavaottoa tai jakosuotimet ohittavaa tilaa ei ole. Audyssey MultEQ tasoittaa menestyksellä alakeskialueen (100400 Hz) vaimentuman, minkä ansiosta ääneen tulee lisää lämpöä. Digitaaliotto Zone 2 Esivahvistinlähtö Komponenttivideo RGB-SCART S-video USB iPod-ohjaus SD-kortti Ethernet RS232 WLAN Trigger Liitäntä IR-vastaanottimelle Verkkosoitin Muisti BD-Livelle AVCHD-tuki -0,16 dB 0,45 dB 79,6 dB 0,024 % 0,026 % 0,122 % 0,008 % 0,3 dB 0,2 dB 0,2 dB 0,2 dB 72,9 dB 60,5 dB 2,5 V 49 kohm 79,6 dB 0,018 % 70,8 dB 50 40 Mittaustulosten arviointi Vaatimattoman 80 desibelin häiriöetäisyyden vuoksi pohjakohina voi käydä häiritseväksi. Suorituskyvyssä ei siten ole eroa pääkanavien toistaessa koko kaistan tai subwooferin jatkaessa matalia. Kukapa ei haluaisi korvata monen laatikon järjestelmää toimivalla yhdistelmällä. Kanavatasapaino on digitaalisen äänenvoimakkuussäädön takia hyvä. Stereokuva piirtyi hyvin tarkasti, mutta syvyys oli rajoittunut. 0,026 %)
Nykyinen versio, V1.3, on jalostunut alkuperäisistä. Vuonna 2003 digitaalivahvistimien synty herätti paljon kiinnostusta. Siinä moduuli kytkee päälle tulon, josta signaalia tarjoillaan. Parasta on, että aloittelevakin kaiutinrakentaja saa helposti hyviä tuloksia. Hifimaailma Hifimaailma H Windows XP, Windows Vista ja Windows 7 -käyttöjärjestelmälliset koneet tunnistivat moduulin USB-johdon liittämällä ja virran kytkemällä. Tämän mukavammaksi ei HYVä HINTALAATUSUHdE kaiutinrakentaminen enää voi tulla. Näin on mahdollista rakentaa esimerkiksi kaksitiekaiutin alhaisella jakotaajuudella, jossa UcD-moduulit ohjaavat bassoa, ja linjaannon kautta hoidetaan putkivahvistimella laajakaistaelementtiä. Tällöin vasempaan kanavaan asetettava master-moduuli ottaa digitaalisignaalin sisään, Helppokäyttöinen... Tekniset innovaatiot voivat helposti kaatua siihen, että niiden käyttö on erittäin hankalaa. Linja-annon tarjoaman kanavan voi hyödyntää ulkoiselle päätevahvistimelle. TES TI : HYP EX AS 2 .1 0 0 DIG ITAL · TEKSTI JA KUVAT: SAMU SAURAMA TESTIMENESTYS DSP nyt -kaiutinsuunnittelu ollantilaisen Hypexin perusti vuonna 1996 Jan-Peter Amerongen. Selkeimmät muutokset ovat olleet kanavakohtaisten suotimien määrän muokkautuminen. ...ja silti monitaitoinen Ohjauspaneelista voi valita sisääntulon tai signaalin automaattitunnistuksen. Linjatasoiseen kanavaan voidaan myös ohjata stereosignaalista monotettu informaatio, eli se sopii subwooferin syöttämiseen Toinen perustila on stereo. Tässä Bridged-tilassa omat päätevahvistimet tarjoavat yhden 140-wattisen kanavan. Tunnistuksen jälkeen Hypexin sivuilta ilmaiseksi ladattavalla ohjelmistolla voidaan sekä ohjata moduulia että ohjelmoida DSP. Viime vuonna esiteltiin kahden kilowatin UcD2k-päätevahvistinmoduuli sekä kaksi satawattista päätevahvistinta ja DSP-jakosuotimen sisältävä moduuli aktiivikaiuttimen tekemiseen, AS2.100. Analogi- ja digitaalitulot, erittäin SUOSITTELEMME käyttäjäystävälliseksi tehty DSP-jakosuodin ja kaksi satawattista päätevahvistinta. Tuloksena olikin pian subwoofereille suunniteltu jakosuotimellisten vahvistimien tuoteperhe. Tällöin laajakaistan mittaukset on hyvä tehdä samaa putkivahvistinta käyttäen, jota käytetään lopullisessakin kaiuttimessa. Se moduuli, jossa on kaukosäädin kytkettynä, toimii masterina. Kolmas vaihtoehto on siltakytkeä moduulin päätevahvistimet. Hypex valitsi käyttöönsä Philipsin "Universal Class D" -kytkennän ja ryhtyi myymään vahvistinmoduuleita sellaisenaan eikä valmiiksi vahvistimiksi kasattuina. Kaksi moduulia voidaan myös ketjuttaa. Se voi ensinnäkin toimia kaksikanavaisena, jolloin molemmat vahvistinkanavat hyödynnetään yhdelle kaiuttimelle. Lisänä tietysti se yksi linja-anto, johon voi ohjata kummankin kanavan informaation monona vaikka subwooferille. UcD-sarjan 180-, 400- ja 700-wattiset olivat ensimmäiset tuotteet. Plate amplifier eli kaiutinkoteloon kiinnitettäväksi tarkoitettu vahvistinmoduuli herätti kiinnostusta pian myös hifipiireissä. Siinä toinen moduulin päätevahvistimista ohjaa vasenta ja toinen oikeaa kanavaa. Näin vahvistimen aiheuttamat mahdolliset taajuusvastemuutokset tulee huomioitua. 40 HIFIMAAILMA 5/2010. Näin esimerkiksi bassokaiuttimelle saadaan käyttöön kiinteitä satawattisia tehokkaampi päätevahvistin. AS2.100:n toiminta on tässä suhteessa jotakuinkin niin selkeää ja sujuvaa kuin tietokoneeseen kytkettävän lisälaitteen kanssa on mahdollista. hoitaa vasemman kanavan vahvistuksen ja digital-out liitännästä saa signaalin oikeaa kanavan slave-moduulille. Tämä mahdollistaa kaksi- tai kolmiteisen aktiivikaiuttimen. Moduulilla on kolme perustilaa. Ohjelmiston mukana tulee esimerkkitiedostot diskantti- ja bassoelementeistä, joten käyttöä voi harjoitella ilman AS2.100-moduulia ja todellista kaiutinprojektia. Hypex tuotti tuolloin aktiivisia vahvistinmoduuleita PA-kaiutinmaailman tarpeisiin. Stereo-käytössä AS2.100 voi ohjata kahta tavallista passiivikaiutinta monitietä tai laajakaistaan perustuvaa. Ohjelmassa on kaksi osuutta: ohjauspaneeli ja suodinsuunnittelu. Jakosuotimessa on kolmas kanava, joka ohjataan linjatasoisesti ulos. Kahden vuoden päästä Hypex päätti panostaa digitaaliseen vahvistintekniikkaan lisää, ja pääsuunnittelijaksi palkattiin Philipsillä työskennellyt UcDtekniikan keksijä Bruno Putzeys
Hypex Filter design tarvitsee vasteen ascii-muodossa ja suuri osa mittausohjelmista osaa tallentaa tai exportata vasteen sellaisena. Niiden koko on tikkuaskin luokkaa, 55 x 38 x 22 milliä ja painoa 45 grammaa. ARTA ja FuzzMeasure, ammattityökalut harrastajapelien hinnalla Ivo Mateljan on kroatialainen professori, jonka käsistä on syntynyt mm. Äänenvoimakkuuden säätö toimii myös kauko-ohjaimella tai mukana seuraavalla langallisella ohjauspaneelilla. Mukana tuleva säädinpaneeli kiinnittyy moduulin lattakaapelilla. Se tarjoaa hyvin säätömahdollisuuksia esimerkiksi ik- kunointiin ja 79 euron hinta lisenssistä ei kaada kenenkään budjettia. Ainoa kommervenkki käytössä on se, että exportattua csv-tiedostoa pitää käsitellä esimerkiksi Excelillä, jossa siitä poistetaan pilkut ja ensimmäisen sarakkeen tiedot. hr/~mateljan/arta/ ja maksamalla 79 euron lisenssimaksun saa tallennuksen käyttöön. Ohjelma vaatii hieman enemmän perehtymistä kuin tyypillinen huonemittaukseen tarkoitettu, mutta lyhyellä tutkimisella pääsee jo mittaamisen alkuun. AS2.100:lla on erittäin helppoa viilata vaste haluttuun suuntaan viivasuoraksi, tyypillisesti suoraan eteenpäin tai noin 20 asteen kulmaan. Säädinpaneelissa on infrapunavastaanotin, ja sitä voi ohjata normaalilla kauko-ohjaimella. ARTAn demoversion voi ladata sivulta http://www.fesb. Määrä riittää hyvin pitkälle ja kiusaus viimeisten pienten rosojen hiomiseen vasteesta on suuri, oli sillä äänellistä vaikutusta tai ei. Kuhunkin suodinpaikkaan voi laittaa ensimmäisen tai toisen asteen ali- tai ylipäästösuotimen, ensimmäisen tai toisen asteen hyllykorjaimen, asymmetrisen hyllyn tai yhden täysparametrisen korjaimen. Ohjelmisto on toki kaupallisessakin käytössä. Yksi mainitsemisen arvoinen ohjelmisto sopivien mittausten tekoon on ARTA. FuzzMeasuren ilmaisella demoversiolla on helppoa opetella ohjelman toimintaa ja kaikki toiminnot saa auki 150 dollarin hintalapulla HIFIMAAILMA 5/2010 41. Pystyssä olevista piirilevyistä kaksi vasemmanpuoleista ovat UcD100vahvistinmoduulit. Lähtökohdaksi tarvitaan kaiuttimen impulssivaste. Jos työn alla on kaksitieaktiivi, niin lähtökohtana ovat kummankin elementin vasteet kotelossa. Kaikki muu on demoversiossakin toimivaa. Hypexin ohjelmiston säätöpaneelilla valitaan sisääntulo ja toimintamalli sekä säädetään äänenvoimakkuus. Moduulin pienet 20 x 11,5 cm ulkomitat mahdollistavat hyvin pienenkin aktiivikaiuttimen rakentamisen. Ohjelman ystäviin kuuluu myös Stereophilen John Atkinson. Pitää vain muistaa, että suuntaavuudeltaan epätasaisesti muuttuvalla kaiuttimella tehovaste ei näin muodostu tasaiseksi. 7,5 kHz:n terävä piikki näkyy kaikissa selvänä, samoin 2 kHz:n ympäristössä oleva laajempi korostuma. Monipuolinen jakosuodin Jakosuotimien suunnittelussa on ymmärrettävä kaiuttimen akustisen toiminnan perusperiaatteet. Genelecille, MBL:lle, NASAlle, Nokialle ja Sonylle työkaluksi kelpaava impulssimittausohjelma ARTA. Paneelissa on virran kytkennän ja äänenvoimakkuuden säätöjen lisäksi infrapuna-anturi lisävarusteena saatavalle langattomalle kaukosäätimelle. Vain yhteen suuntaan näkyvät korostumat ja vaimentumat ovat yleensä kotelodiffraktioita, ja niiden korjaus voi vääristää tehovastetta. Mikäli tarkoitus on ohjata passiivikaiutinta, niin koko kaiuttimen impulssivaste on tietysti mitattava. Toinen kokeilemisen arvoinen vaihtoehto on ilmainen HOLMImpulse. Myös ilmaisen ja harrastajien keskuudessa suosituksi tulleen Room EQ Wizardin tuorein versio V5 osaa exportata impulssivasteen ascii-muodossa. Kun suunnitteluohjelmalle syöttää kaiuttimen impulssivasteen, voi ruudulla näkyvälle taajuusvasteelle tehdä helposti muokkauksia. Mac-käyttäjien keskuudessa FuzzMeasure on suosittu edullisen hintansa, helpon käytettävyyden ja silti hyvän säädettävyytensä takia. Hypex Filter Designiä varten ARTAsta valitaan mittauksen tallentamista varten FILE-valikon Export ja sen vaihtoehto MLSSA ASCII file. Tämä koskee yhtä lailla passiivisuotimen suunnittelijaa kuin DSP:llä vastetta oikovaa kaiutinrakentajaakin. Tiedosto ei kelpaa ihan sellaisenaan vaan esimerkiksi Windowsin Notepadilla alusta poistetaan kuvassa maalatut kolme ensimmäistä riviä, jotka eivät ole varsinaista mittadataa. Hyödyllinen piirre on esimerkiksi useammasta eri suunnasta mitattujen vasteiden yhdistäminen ja tehovasteen arvioiminen niistä. FuzzMeasure on Mac-henkisesti selkeä, suoraviivainen ja helppokäyttöinen. Sen sijaan samankaltaisina suorassa ja kulmavasteissa näkyvät muutokset ovat korjausta kaipaavia. Kuvassa CSS:n laajakaistan vaste suoraan edestä (ruskea), 20 asteen (keltainen) ja 60 asteen (harmaa) kulmista mitatut vasteet. Suodinpaikkoja voi hyödyntää myös bassoalueen huonekorjaukseen. Macintosh-koneille tehty FuzzMeasure nauttii suosiota esimerkiksi TKK:n akustiikan laboratoriossa, jossa suuri osa opiskelijoista tekee mittauksensa juuri sillä. Kumpaakin moduulin omaa päätevahvistinta varten on 12 suodinpaikkaa ja linja-annolle kuusi
n 42 HIFIMAAILMA 5/2010. USB:tä käytetään myös laitteen ohjelmointiin ja tarvittaessa ohjaamiseen. Digitaalisella äänenvoimakkuussäädöllä bittisyvyys pienenee voimakkuuden pienentyessä. Kotelon etulevy on vain juuri elementtien kokoinen, refleksikanavat ovat diskanttitorven molemmin puolin. TES TI : HYP EX AS 2 .1 0 0 DIG ITAL Sellaisenaan pätevä AS2.100 ja varsinkin sen S/PDIF-digitaalitulolla varustettu sisar AS2.100 Digital tarjoaa hyvät mahdollisuudet hyvin monenlaiseen järjestelmään. Silloin pohjakohinan taso laskee sitä hiljaisemmaksi, mitä hiljempaa kuunnellaan ja ongelma ei käytännössä nouse häiritseväksi. Suunnitteluesimerkki 1, Teatteritykki 12-tuumaisella bassokeskiäänisellä ja torvidiskantilla saa voimakkaasti suuntaavan ja dynaamisen työkalun studioon tai kotiteatterin aktiivikaiuttimiksi. Digitaalisuotimet eivät myöskään aiheuta äänenlaadun selvää heikkenemistä. Tässä numerossa esitellyn HM100dB/W:n kompressiodriverilla ja torvella piirre on melko selvä, mutta niiden herkkyys ylittääkin kuulon herkimmällä alueella 110dB/W. Ero on sen verran selvä, että pää-äänilähde on suositeltavaa kytkeä digitaalisesti. Bassoalue vaatii esimerkkisuotimen lisäksi sijoituksesta riippuvan vaimennuksen. Etenkin Digital-malli riittää sellaisenaan pienen äänentoistojärjestelmän sydämeksi oikein hyvin. Bassoalue vaatii esimerkkisuotimen lisäksi sijoituksesta riippuvan vaimennuksen. Vieläkin koukuttavampaa on kytkeä vahvistinmoduuli kiinni ja kuulla helposti pientenkin suodinmuutosten vaikutus äänenlaatuun. Taustakohina nousee kuultavaksi lähinnä silloin kun AS2.100:n oma äänenvoimakkuussäätö on maksimissa ja sille syötetään analogista signaalia esimerkiksi esivahvistimelta. Tämä kolme suodinta sisältävä, mutta taajuusvasteeltaan edelleen suora vaihtoehto ei kuulostanut mitenkään suotimettomasta poikkeavalta. Hifimaailman nettisivuilla osoitteessa www.hifimaailma.fi/hypexas on suunnitteluesimerkkien dsp-tiedostot ja niihin käytetyt TKK:lla mitatut vasteet. Kaiuttimessa käytetty painekammiodiskantti ja sen kookas torvi toimivat hyvin 800 jakotaajuudella ja tulos on vielä läpikuultavampi toisto. Lisäksi yksittäisiä resonansseja on helppo siistiä DSP:llä. Korvaako se sitten passiiviset jakosuotimet kokonaan. Hifimaailman vertailukaiuttimia kuunneltiin täysin ilman suotimia ja koemielessä myös niin, että niille tehtiin yhdellä suotimella laajaalainen korostus keskialueelle, joka sitten kumottiin kahdella suotimella pois. Kaiutinelementit Basso: Eighteen Sound 12W500 4Ohm Diskantti: Eighteen Sound NSD1095N 8Ohm + XT1086-torvi Kotelo: 60 litraa, viritystaajuus 50 Hz Mitat: (l x k x s): 35,5 x 60,7 x 40,9 cm Refleksikanavat 2 kpl: pituus 10 cm, poikkileikkaus 2,7 x 21,5 cm Tiedostot www.hifimaailma.fi/hypexas: Design 1 AS2.100:n toiminta on jotakuinkin niin selkeää ja sujuvaa kuin tietokoneeseen kytkettävän lisälaitteen kanssa vain on mahdollista. Suunnitteluesimerkki 2, HM-100dB/W aktiivisena Tässä numerossa esitelty HM-100dB/W tarjoaa ison kokonsa vastapainoksi avuja, joihin ei pikkukaiuttimilla ole kykyä. Digital-mallissa sisääntuloja äänelle on kolme: analoginen stereotulo, digitaalitulo ja USB. Kaiutinelementit Basso: Eighteen Sound 15MB606 8Ohm Diskantti: Eighteen Sound ND1460 8Ohm + XT1464-torvi Kotelo: 160 litraa, viritystaajuus 50 Hz Mitat: (l x k x s): 43 x 110 x 46 cm Refleksiputket 2kpl: pituus 15 cm, sisähalkaisija 15 cm Tiedostot www.hifimaailma.fi/hypexas: Design 2 Hyvästi passiivisuotimet? Hypex AS2.100:sta on vaikea keksiä pahaa sanottavaa. Ohjelmasta on vain sanottava varoituksen sana. CD- tai verkkosoittimen voi kytkeä digitaaliottoon, jonkun toisen ohjelmalähteen analogiseen ja vaikka kannettavan tietokoneen musiikkivarastoineen USB-liitäntään. Se on kaikessa helppoudessaan erittäin addiktoiva. Ditheröinnillä saadaan pohjakohinan pienen nousun kustannuksella vähennettyä bittisyvyyden vähenemisen aiheuttamaa harmonisen särön nousua Kuunteluissa moduuli toimi loogisesti, eli digitaalitulosta AD-muunnos ohittamalla äänenlaatu on parempi. Bassoksi on valittu moduulin tehonannon maksimoiva Eighteen Sound 12W500:n neliohminen versio ja diskantiksi valmistajan paras NSD1095N-kompressiodriveri XT1086-torvessa. Perusmallista puuttuu S/PDIF-liitäntä. Järkevämpää onkin käyttää Hypexin omaa äänenvoimakkuussäätöä. Moduulissa on digitaalisesti tehty äänenvoimakkuussäätö. Hintakin on ominaisuuksiin ja äänenlaatuun suhteutettuna hyvin halpa. Todennäköisesti ei, mutta nyt yhteen pakettiin on kasattu niin toimiva ja monipuolinen kokonaisuus, että houkutus digitaalisen signaalinkäsittelyn maailmaan astumisesta on erittäin suuri. TKK:n mittaustuloksia käytettäessä on syytä huomioida, että MLSSA:n näytteenottotaajuus on 75472 hertsiä, mikä pitää muuttaa Filter Design -osion asetuksissa ennen vasteen lataamista suunnitteluohjelmaan. Suunnitteluesimerkkejä voi tutkia valmistajan sivuilta ilmaiseksi ladattavalla Hypex Filter Design -ohjelmalla ilman AS2.100-moduuliakin. Se voi puristista tuntua pahalta, mutta säätö on hyvin ditheröinnillä toteutettu ja toimii käytössä erittäin hyvin. Ainoa pieni rikka rokassa on heikohko häiriöetäisyys. Mitä herkempi kaiutin Hypexiin on kytketty, sitä selvempi piirre on. Matala jako ei vain ole mahdollinen yksinkertaisella passiivisuotimella. Kun äänenlaatu erityisesti digitaaliottoa käytettäessä on varsin hyvä, niin moduuli riittää pitkälle
Mittauksissa ja kuunteluissa käytetty suljettu 40-litrainen kotelo on selvästi liian pieni Visatonille. Balanssi on sopivan mehevä, luiden päällä on riittävästi lihaa mutta ei tarpeetonta paksuutta. Taajuusvasteen oikominen vaatii useita suotimia, ja lopputulos on silti joillain äänitteillä hieman äkäinen. Rytmissä on hyvä syke, mutta myös vapautunutta rullausta, joka tekee kuuntelusta helppoa. Kaiuttimina toimivat Elac FS 609 CE:t, analogisignaalia tarjosi Meridian 808 -CD-soitin ja digitaalisignaalia Denon DVD-3910 -DVD-soitin. Silloin bassotoistossa näkyvä kuhmura lievenee, ja toisto ulottuu alemmas. Yksinkertaisen laatikkokotelon vaihtoehdoksi voi tehdä kahdesta Ikean Blanda -puukulhosta pallokotelon. Tämä kolme suodinta sisältävä ja taajuusvasteeltaan suora vaihtoehto ei eronnut kuuntelussa mitenkään ilman suotimia olevasta. Bassopään potku on melko tuhti. Koko yleisluonne on miellyttävän aineeton ja ilmava, itseään tuputtamaton läsnäolo silti lähes käsinkosketeltavan aito. Kilohertsin taajuudelle tehtiin Q-arvolla 0,7 kolmen desibelin korostus. Kaiutinelementti Visaton B 200 Tiedostot www.hifimaailma.fi/hypexas: Design 5 Kotelo: 100 litraa Mitat: (l x k x s): 24 x 120 x 47 cm Suoraviivaisen selkeä Selkeä ja tarkkasointinen mutta hieman suoraviivainen ja diskantiltaan sähäkästi iskevä. Mittauksissa käytetty 40-litrainen suljettu kotelo on elementille vähän liian pieni, sopivampi olisi noin 60-litrainen suljettu. Kukaan ei tietenkään kiellä hieromasta suotoa prototyyppiä paremmaksi. Se parantaa äänenpainevaroja, ja tietysti bassopään ulottuvuutta saa reilusti lisää. Korostus kumottiin yhden ja kahden desibelin vastaavilla vaimennuksilla. Kohtisuuntauksella suora vaste saadaan yhdellä hyllykorjaimella. Hypex AS2.100 analoginen otto Suunnitteluesimerkki 4, Halpa laajakaistakaiutin Visaton B 200 -laajakaistaelementillä on hyvän hintalaatusuhteen maine. Linjaannon suodinpaikkoja voi hyvin käyttää subwooferin vasteen huonekorjailuun. Se ei pysty samanlaiseen ilmavaan erotteluun kuin kymmenen kertaa kalliimpi Seas Exotic, mutta ääni on tasapainoinen ja päällekäymätön. Rytmi toistuu tiukasti paukkuen, jopa hakkaavasti ja tuo kevyelle musiikille vahvan sykkeen. Kaiutinelementti CSS FR125 Kotelo: 5 litraa Mitat: (l x k x s): 14 x 28 x 21cm tai 28 cm halkaisijainen pallo Tiedostot www.hifimaailma.fi/hypexas: Design 6 Hypex AS2.100 digitaalinen otto Mehevän rullaava Stereokuva piirtyy nyt selkeänä, ja syvyys on hyvin mukana, mutta soittimien välissä on myös luonnollista ilmaa. Kaiutinelementti Seas X1-08 Exotic F8 Kotelo: 60 litraa Mitat: (l x k x s): 24 x 120 x 31 cm Tiedostot www.hifimaailma.fi/ hypexas: Design 3 ja Design 4 Etenkin Digital-malli riittää sellaisenaan pienen äänentoistojärjestelmän sydämeksi oikein hyvin. Hypex AS2.100 Digital Hinta: 399 Mitat (l x k x s): 11,5 x 20 x 6 cm Massa: 1,6 kg Sähkönkulutus: tyhjäkäynnillä 10 wattia, 2 x 10 watin antoteholla 32 wattia Lisätiedot: Hifitalo Oy, puh 0440 - 553 595, www.hifitalo.fi, www.hypex.nl + Hyvä äänenlaatu + Erittäin monipuoliset säätömahdollisuudet + Helppo käyttöliittymä Ääni Ominaisuudet Käyttö Kolme eri kuuntelua Hypex AS2.100 kytkettiin Arcam FMJ A32 -vahvistimen tilalle Hifimaailman normaaliin vertailulaitteistoon. Digitaaliottoon kytkettynä testattiin myös, aiheuttavatko moduuliin tehtävät DSP-suotimet sivuoireita. Läsnäolo on hyvällä tasolla, vaikka artikulaatiossa onkin korostuneisuuden makua. Kokonaisuutena varsin vähän toivomisen varaa jättävä. HIFIMAAILMA 5/2010 43. Parhaimmillaan CSS FR125 on, kun sille tekee ylipäästösuodatuksen noin sataan hertsiin ja ohjaa matalimmat taajuudet subwooferille. Stereokuva muodostuu eri tavalla riippuen siitä, miten kaiuttimen suuntaa kuuntelupaikan suhteen. Suoraviivaisuudessaan ja tuhdissa paukkeessaan ihan hauska, häiritseväksi jää oikeastaan vain pieni yläpään viimeisen heleyden puute. Suunnitteluesimerkki 5, Pieni pallokaiutin CSS FR125 on vain 70 euron hintainen laajakaistaelementti, mutta hintaisekseen hyvin kykenevä. Suunnitteluesimerkki 3, Laadukas laajakaistakaiutin Seasin Exotic-laajakaistaelementin kohdalla huomio kiinnittyy yleensä ensimmäisenä 700 euron kappalehintaan. Sopivampi olisi 100-litrainen ja vaimennusaineella tiiviisti täytetty. AS2.100:n linja-antoon sopii bassovahvistimeksi esimerkiksi merkin pienin DS1.2-subwoofermoduuli. 170 euron kappalehinnalla on tehtävä myönnytyksiä äänenlaadussa Seas Exoticiin verrattuna. Diskanttipäässä on edelleen pientä kirpeyttä, mutta ei haitaksi asti. Sanalla sanoen elementti on kyllä hintansa arvoinen. Stereokuva piirtyy kontrolloidusti ja skarpisti, pieni lisäilma tekisi luonteesta miellyttävämmän. Kun kaiuttimet halutaan pitää kokonaan kääntämättöminä tai kääntää niiden keilat risteämään selvästi kuuntelupaikan etupuolella saadaan laakealla 2 500 hertsin ympäristöön sijoitettavalla vaimennuksella vaste suoraksi 20 asteen kulmaan. Yksinkertaisessa suljetussa kotelossa ja vaste yhdellä suotimella tasoitettuna ääni on kuitenkin erittäin tasapainoinen, erotteleva ja sävykäs. Bassopää murahtaa vaivattoman oloisesti, ja potkua on juuri sopivasti
Nokia on tuonut markkinoille oman näkemyksensä laadukkaista Bluetooth-stereokuulokkeista. Vaimennuksen toimivuus riippuu käyttöympäristöstä ja sen äänimaailmasta. Esimerkiksi lentokonekäyttöä varten on lentokonesovitin. Laitteen mainostetuin ominaisuus on aktiivinen melunvaimennus, joka hyödyntää melunsuodatuksessa kahdeksaa mikrofonia. M Ominaisuuksia matkapaketissa Kuulokkeet toimitetaan jämäkässä kotelossa, jossa on paikka kuulokkeiden lisäksi laturille, kuuloke- ja jatkojohdolle ja lukuisille sovittimille. Oikean kuulokkeen selkäpuolella on monitoimipainike Bluetooth-yhteyden hallintaan ja esimerkiksi puheluiden vastaanottamiseen sekä toisto/tauko-painike ja kappaleenvaihtopainikkeet. 44 HIFIMAAILMA 5/2010. Profiilituki on toki oltava yhteyden molemmissa päissä, mutta A2DP eli Advanced Audio Distribution Profile on nykypuhelimissa laajasti tuettu. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että aktiivinen melunvaimennus ei ole tarkoitettu kuulon suojaukseen. Tukeva tuntuma Kuulokkeet ovat vankkarakenteiset ja luovat vaikutelman laadukkaasta tuotteesta. KO KE I LU : NO KIA BH -9 0 5 - BLUETOOTH- KUULOKKEET · TEKSTI: JUHA KASKI · KUVAT: SAMU SAURAMA Langatonta rauhaa Bluetooth-yhteys on matkapuhelimissa jo arkipäivää, mutta takaako se langattoman musiikkinautinnon tien päällä? atkapuhelin on monen pääasiallinen kannettava musiikkisoitin, ja Bluetooth-handsfree-laitteet ovat jo yleisiä, mutta toimiiko Bluetooth-yhteys laadukkaana äänensiirtokanavana. Kuuloke- ja lisälaitevalmistajat ovat jo jonkin aikaa tarjonneet eritasoisia Bluetooth-stereokuulokkeita nimenomaan musiikin kuunteluun. Vasemman kuulokkeen alareunassa on akun latausliitin mukana toimitettavaa laturia varten sekä aktiivisen meluntorjunnan käyttökytkin. Laitteet käyttävät Bluetooth A2DP -yhteysprofiilia, joka on suunniteltu stereoäänen laadukkaaseen siirtoon. Oikean kuulokkeen alareunassa on äänenvoimakkuudensäädin Bluetooth-yhteyttä varten ja pieni 2,5 mm naarasplugiliitin langalliseen käyttöön. Nokia BH-905 on kuulokkeiden lisäksi handsfree-laite, eli puheluiden vastaanottaminen onnistuu myös kesken musiikin kuuntelun. Nokia BH-905 -kuulokkeilla on monta toimintatilaa. Melunvaimennus on hyödyllinen ominaisuus esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä ja hälyisessä ympäristössä, joissa musiikin kuuntelu onnistuu sen avulla ilman äänenvoimakkuuden liiallista lisäämistä. Käytännössä ominaisuus puri parhaiten keski- ja matalataajuiseen tasaiseen taustameluun, mutta päästi suhteellisen helposti läpi korkeampitaajuiset äänet ja varsinkin terävät nopeat muutokset ulkopuolisessa äänimaisemassa. Valmistaja lupaa aktiivisen melunvaimennuksen suodattavan jopa 99 prosenttia taustamelusta. Kuulokkeita on helppo säätää, ja ne istuvat hyvin ja pysyivät paikoillaan. Korvatyynyt ovat mukavat pidemmässäkin kuuntelussa, mutta ainoa miinus tulee niiden lievästä hiostavuudesta. Ne ovat langattomat stereokuulokkeet ja handsfree-laite, langalliset stereokuulokkeet ja kuulokemikrofoni sekä melusuojaimet. Aktiivista meluntorjuntaa voi käyttää kaikissa toimintatiloissa tai erikseen. Sovittimilla kuulokkeet saa kytkettyä eri laitteisiin silloin, kun langatonta yhteyttä ei voi tai halua käyttää
Täydellisesti toimiakseen ne tarvitsevat kattavan Bluetoothkaukosäätöprofiilin (AVRCP) tuen. Aktiiviselle melunvaimennukselle on erillinen käyttökytkin. n Nokia BH-905 Hinta: n. 250 Mitat: 18 x 15,5 x 5,9 cm Massa: 175 g Impedanssi: 32 ohmia Langaton yhteys: Bluetooth 2.1 + EDR Profiilit: Handsfree 1.5, Headset 1.1, A2DP 1.2 ja AVRCP 1.0 Toimintasäde: n. Bluetooth-käytössä kuulokkeiden ääni oli vertailukuulokkeisiin verrattuna hieman tumma ja verhoutunut ja jätti toivomisen varaa etenkin korkeiden taajuuksien suhteen. Äänenlaadullisena vertailukohtana olivat Sennheiser HD 595 -hifikuulokkeet. Langaton ääniyhteys toimi ongelmitta pitkänkin kuuntelusession aikana, ja äänenlaatu on Bluetooth A2DP -toteutusten parhaimmistoa. Kuulokkeet muistavat edellisen kytkennän ja palauttavat yhteyden heti käynnistyksen jälkeen. 10 m Toiminta-ajat: Langaton kuuntelu ilman melunvaimennusta jopa 25 tuntia Langaton kuuntelu aktiivisella melunvaimennuksella jopa 16 tuntia Pelkkä aktiivinen melunvaimennus jopa 40 tuntia Lisätietoja: www.nokia.fi Kätevää tekniikkaa Nokia BH-905 -Bluetooth-stereokuulokkeet jättivät positiivisen vaikutelman. Kannettavan tietokoneen kanssa musiikin kuuntelu onnistui täydellisesti, ja kaikki käyttökytkimet toimivat. Ominaisuus toimii hyvin liikennevälineissä tasaisen huminan kumoajana. Langatonta ohjausta Bluetooth-yhteys muodostettiin sekä matkapuhelimen (iPhone 3GS) että kannettavan tietokoneen (Apple MacBook) kanssa, ja parinmuodostus oli molemmissa tapauksissa varsin helppoa ja nopeaa. Vertailukuulokkeiden tasolle ei kuitenkaan päästy ilmavuudessa eikä erottelussa. Vertailukuulokkeet ovat hyvää hifitasoa, joten vertailu on jopa hieman epäreilu. Ne ovat varsin toimiva ratkaisu langattomaan musiikista nauttimiseen silloin, kun ei kuunnella otsa rypyssä. Mukana ovat jatkojohto, lentokoneadapteri sekä 2,5 mm, 3,5 mm ja 6,5 mm plugiliittimet. Äänenlaatu Nokia BH-905 on selvästi suunniteltu ensisijaisesti langattomaan käyttöön, ja Bluetoothyhteyskäytännön toteutus onkin kuulokkeissa varsin onnistunut. Suhteellisen suolaiselle hinnalle saa vastinetta edistyneen tekniikan muodossa, mutta näin arvokkaisiin kuulokkeisiin olisi tekniikasta huolimatta kaivannut vielä pykälää hienostuneemman äänen. Jos äänenlaatu on ainoa valintakriteeri, kannattaa langattomat ratkaisut unohtaa ja tehdä valinta varsinaisten hifikuulokkeiden laajasta valikoimasta. HIFIMAAILMA 5/2010 45. Matkapuhelimen kanssa kappaleenvaihtopainikkeet eivät toimineet, mikä johtui puhelimen puutteellisesta AVRCP-tuesta (Bluetoothkaukosäätöprofiili), mutta toiston käynnistäminen ja äänenvoimakkuuden säätö toimivat. Kotelossa on paikka kaikille lisävarusteille. Langallisessa käytössä ääneen tuli selvästi lisää dynamiikkaa, ja diskanttiakin alkoi löytyä. Kaiken kaikkiaan Nokia BH-905 -kuulokkeiden äänenlaatu on hyvällä tasolla tällaiseksi monitoimituotteeksi, ja etenkin langaton musiikinkuuntelu oli varsin nautinnollista. Toiseen laitteeseen kytkeytyminen onnistuu kuitenkin helposti, ja kuulokkeet voi parittaa jopa kahdeksan eri laitteen kanssa. Oikeassa kuulokkeessa on monitoimipainikkeen lisäksi toisto/tauko-painike ja kappaleenvaihtopainikkeet. Aktiivisen melunvaimennuksen ei havaittu vaikuttavan äänisignaaliin langattomassa tai langallisessa käytössä, mutta se lisää hennon suhinan, joka saattaa nousta kuuluviin. Aktiivinen melunvaimennus on yllättävän toimiva lisä ja voi sopivassa ympäristössä lisätä kuuntelurauhaa huomattavasti. Toiston käynnistys ja pysäytys onnistui kuulokkeista, kappaleita sai vaihdettua ja kelattua, ja äänenvoimakkuutta sai säädettyä koskematta tietokoneeseen. Kaikkea taustamelua järjestelmä ei kuitenkaan kykene suodattamaan, ja varsinkin terävät ja korkeataajuiset äänen kuuluvat läpi
Mekaanisen rakenteen järeydestä ja komponenttien laadukkuudesta ei juuri tingitty. Siitähän se sitten tuli, standardi, ja Philips pienempine bittisyvyyksineen jäi tappiolle. Sony oli kuitenkin tahollaan tullut siihen joh- heittää haasteen E topäätökseen, että riittävä äänenlaatu saavutetaan vasta 16 bitillä ja saanut jo alan muiden toimijoiden siunauksen loppupäätelmälleen. Kahdella taholla valmisteltiin kuumeisesti vinyylilevyjen ja niiden soittokaluston korvaajaksi kehiteltyä formaattia ja sitä hyödyntäviä toistolaitteita. Ohjelmointi- ja repeat-toiminnot kyllä kuuluivat varustukseen. Tarina ei kerro millaisia määriä Philips oli ehtinyt valmistaa monofonisia TDA1540-muunninpalikoita, mutta sellaiset kuitenkin asennettiin firman ensimmäisiin CD-soittimiin, yksi kanavaa kohden. Sen vähän myöhemmästä A-variantista on tullut sittemmin alan gurujen suosima klassikko, jota käytettiin vielä joitain vuosia sitten useammassakin laatusoittimessa. Se oli päältäladattava ja toiminnoiltaan suhteellisen pelkistetty kapine. Aidosti 16-bittisen stereofonisen muuntimen, TDA1541:n, Philips lanseerasi vasta 1985. Taidetaan käyttää yhä. Kuin tankki Philipsin ensimmäinen CD-soitin totteli nimeä CD100. Digitaalisuuden ja CD-levyn maailmanvalloitus oli aivan huulilla. Kaukosäätöä ei ollut, eikä varsinaista näyttöäkään. Kompatibiliteetti standardin kanssa saavutettiin Philipsin kehittämällä innovaatiolla, ylinäytteistyksellä, jonka ansiosta soitinten mainittiin olevan myös resoluution suhteen täysin yhteensopivia 16-bittisyyden kanssa. Philips oli päätynyt uuden audioformaatin bittisyvyyden suhteen lukemaan 14 ja konstruoinut tuota bittivirtaa tukevan DA-muuntimen, TDA1540:n, niinkin aikaisin kuin 1980. NO S TAL G I STA HI F I Ä: P H ILIP S CD1 04 · TEKSTI: JAAKKO ERÄPUU · KUVAT: SAMU SAURAMA Persoonallinen käyttöliittymä: kytkinlaatan reunoilla on kaikilla oma toimintonsa. Soitinklassikko CD-soitinten esiinmarssin varhaiskaudella, 1980-luvun aluilla, massavalmistajienkin kunnianhimo ulottui tasolle, jota tänään kutsuttaisiin high endiksi. Nuo kaksi tahoahan olivat tietysti Sony ja Philips, joiden toimesta oli tullut aika siirtyä mustien vinyylikiekkojen raapimisesta hopeanhohtoiseen laserluentaan. Alkuperäinen Philipsin käyttämä ylinäytteistyskerroin oli neljä. Näin ei ole lainkaan tavatonta löytää vuosimallin -84 perussoitinta täydessä iskussa, valmiina päivittymään nuorempien lajitoveriensa vakavastiotettavaksi haastajaksi. lettiin 1980-luvun taitetta ja audioteknisesti uuden ajan aattoa. Soiva kappale ja toimintojen päälläolo ilmaistiin merkkivaloin. 46 HIFIMAAILMA 5/2010
Kaikki elkot ja diodit vaihtuvat uusiin ja parempiin, minkä jälkeen maadoitusjärjestelyt soittimen tunnetusti ongelmaisin osa-alue järkeistyvät uuteen kuosiin. Toisaalta, digi outin puuttuminen on asiaan perehtyneiden mielestä yksi syy soittimien soundin laadukkuuteen. Ja kuin pisteeksi i:n päälle, myös signaalitien loppupää, kytkentäkonkka, vaihtuu parhaaksi mahdolliseksi tarkoitukseensa. Eli edelleenkään: ilmaista lounasta ei ole. masiinat modifioinnin nimeen vannovien suosikeiksi. Soittimen pyöritysmekanismi on monissa yhteyksissä yhdeksi luotettavimmista mainittu CDM-1; täysin metallinen ja Rodenstockin lasilinssisellä optiikalla varustettu kieputin/lukija, jollaisia ei sen koomin ole juuri soittimissa näkynyt. CD100:n seuraajana markkinoille 1984 tullut CD104 olikin sitten jo astetta järeämpi ja edistyksellisempi masiina yli 8 kilon painoineen ja numeronäyttöineen. Grossin prosessin läpikäynyt soitin palautuu asiakkaalle teknisesti kuvailtuna ilman minkäänlaista suodatusta toimivana N(on) O(ver)S(ampling) -toistimena. Moisiin lukemiin on sittemmin ylletty sittemmin vain high end -luokalla, jos sielläkään. Poikkeuksen muodostavat toki Mission DAD 7000, Marantz CD-34 ja Revox B225, jotka perustuvat 104:n tekniikkaan. Kaikki se, mikä nykysoittimissa on integroitu muutamalle palikalle, löytyy hajasijoitettuna, mutta moitteettomassa järjestyksessä piirilevyiltä. Siis kaikki tämä 14 bitin koneesta ilman yli- tai muuta lisänäytteistystä! Vertailuissa laadukkaaksi tunnettuun NOS-dacilla varustettuun pyöritin/muunninyhdistelmään tai useamman tuhatlappusen hintaiseen putkiantoiseen soittimeen modattu CD104 pärjää varsin hyvin. No on laadulla lunnaansakin. n Lisätietoja: www.romangross.com HIFIMAAILMA 5/2010 47. Ero modaamattomaan on sanalla sanoen ja vähätellen selkeä. Näistä useimmat tosin kiroavat sitä, että soitinvanhukset eivät sisällä digitaalista ulostuloa. Kun asiakas hankkii itse satanelosensa ja toimittaa sen Grossille hoitoon, pari viikkoa myöhemmin päivitetty soitin saapuu 1200 euron laskun kera. Soundillinen kuvailu vaatii sitten jo hieman enempi luonnehdintaa. Yltäähän modatun 104:n tarjoama äänenlaatu hämmentävän korkealle. Neutrikin liittimet ja tuhti virtakaapeli ovat peräisin modaajan pajalta. Päivityksellä parempiin piireihin Kun kyseessä on noin neljännesvuosisadan ikäinen sähköismekaaninen laite, tietyt komponentit on syytä tarkistaa ja vaihtaa enempiä empimättä. Eli niitä ei voi käyttää pelkkänä pyörittimenä. Tai itse asiassa taitaa olla niin, että ne muut 80-luvun puolivälin CD-soittimet ovat vain koriste-esineitä, sillä eipä ole tullut vastaan CD104:n ikäistä soitinta, jossa olisi kiinni alkuperäinen ja toimiva pyörityskoneisto. Dynamiikan ja realismin tuntua riittää, ja vaikka soitin ei maalailekaan erityisen avaria tai pilkuntark- koja äänimaisemia, soinnissa on myös läsnä olevan jäsentyneisyyden tuntua. Luotettavaksi havaittu pyörityskoneisto ei yleensä kaipaa muuta kuin puhdistuksen ja liikkuvien osien voitelun. Siinä tapauksessa, että soittimen hankkii ModMeister Gross, kokonaiskustannus on 1700 euroa. Aivan pientä lämpiämistä havaittavissa. Hänen mielestään varhaiset Filppaiset ovat ainutlaatuisen otollisia ehostuksen kohteita. Eri aikakausilla painotetaan etulevymainonnassa erilaisia asioita. Pientä hätävarjelun liiottelua: CD104:n regulaattorien jäähdytysrivat takalevyssä. Tätä mieltä on myös saksalainen alan guru Roman Gross, joka suorittaa tilauspohjalta vanhojen Philipssoitinten perinpohjaisia päivityksiä ammatikseen. Soittimen parikiloiseen sinkkirunkoon kiinnitetyillä piirilevyillä vallitsee erilliskomponenttien estetiikka. Sointi ei yllä viimeksi mainitun sävykkääseen soljuvuuteen tai ensin mainitun hologrammimaiseen läpikuultavuuteen, mutta hieman karun klanginsa vastapainoksi soitinvanhuksella on tarjota jotain sellaista aidonoloisuudeksi ja välittömyydeksi miellettävää musiikin elämyksellisyyttä, jollaista ei ole tullut vastaan missään muussa yhteydessä. Siinä missä alkuperäinen, toimiva soitin kuulostaa hieman kolkolta ja ahtaalta, modattu versio laulaa eloisan estottomasti. Analogiaosa meneekin sitten kokonaan uusiksi, sillä vaikka ikivanha ensimmäisen sukupolven muunninpalikka on täyttä tavaraa vielä tänäänkin, operaatiovahvistinten lohkolla on tapahtunut huimaa kehitystä vuosien varrella. Totetuksen tasosta kertoo myös virtapuolen olemus: soitin sisältää pitkälti toistakymmentä reguloitua jännitesyöttöä! Siis 1984. Näin Gross purkaa modifioinnin kohteensa oitis atomeiksi ja käy yleisen puhdistuksen ja kriittisten komponenttien tsekkauksen ja päivityksen jälkeen virtalähteen kimppuun. CD104:n ja sitä seuranneiden CD204:n ja CD304:n, jotka perustuvat pääosin sataneloseen, laadukas toteutus on nostanut ko. Ei siis suurikaan ihme, että CD104:sia tapaa varsin usein ulkomaisilla huutokauppasivustoilla huomattavasti vastaavanikäisiä lajitovereitaan kovempaan hintaan
Passiivilasit syövät kuitenkin kuvan valotehoa siinä määrin runsaasti, että teattereissa joudutaan käyttämään erittäin kalliita hopeakankaita. 48 HIFIMAAILMA 5/2010. Sinipunaiset pahvilasit on nyt korvattu aktiivisuljinlaseilla, joissa linssit muuttuvat läpinäkyvästä valoa läpäisemättömäksi ja takaisin hurjalla nopeudella. 3D-televisioiden yleistyminen tulee myös alentamaan lasien hintaa, joka pyörii tällä hetkellä sadan euron pahemmalla puolella. Näyttölaitteeseen integoitu tai erillinen, esimerkiksi tietokoneen USB-väylään kytketty infrapunalähetin lähettää laseille tahdistussignaalin, jonka mukaan linssien nestekidesulkimet avautuvat ja sulkeutuvat. Kun vasemman silmän kuva on piirtynyt näytölle kokonaisuudessaan, muuttuu vasen linssi mustasta valoa läpäiseväksi ja niin edelleen. Tämä voi johtua esimerkiksi lasien puutteelli- sesta tahdistuksesta, mikä johtaa suljinten aukeamiseen väärään aikaan. Mistä uudessa aktiivilaseihin perustuvassa tekniikassa on kyse ja mitä kaikkea 3D-kuvasta nauttimiseen tarvitaan? ermi "3D" saattaa vielä tuoda joillekin mieleen höntit pahvilasit, joiden toinen linssi oli punainen ja toinen sinivihreä. Yleisempi ongelma on kirkkaan kuvan näkyminen suljetun linssin läpi nestekidesulkimen päästäessä hieman valoa lävitseen. 3D-innostus on kuitenkin maailmalla sitä luokkaa, että aktiivilasit kehittyvät kovaa vauhtia. Avatar-elokuvan ansiosta huiman suosion saavuttaneella 3D:llä ei ole mitään tekemistä menneisyyden anaglyph-lasien kanssa. 3D-vaikutelma voi kärsiä tai jopa tuhoutua tyystin, kun yhdelle silmälle tarkoitettu kuva vuotaa toiselle silmälle. Kun näytöllä on oikealle silmälle tarkoitettu kuva, muuttuu oikean silmän edessä oleva linssi valoa läpäi- T seväksi vasemman linssin pysyessä mustana. Tavoitteena on näyttää kummallekin silmälle vain sille tarkoitettu kuva. Kummallekin silmälle näytetään 60 kuvaa sekunnissa, joten millisekuntien tarkkuudella tapahtuva ajoitus on elintärkeää uskottavan 3D-elämyksen saavuttamiseksi. Parantamisen varaa Aktiivisuljinlaseihin perustuva 3D kärsii vielä lievistä lastentaudeista. Kun oikean silmän kuva on näytetty ja vasemmalle silmälle tarkoitettu kuva alkaa piirtyä näytölle, muuttuu myös oikea linssi mustaksi. TIE TO A J A TAI T OA: · TEKSTI: PETRI TEITTINEN · KUVAT: LAITEVALMSTAJAT JA PETRI TEITTINEN 3D 3Dvyöryy koteihin Kolmas ulottuvuus loikkaa nyt kotikatsomoihin 3D-elokuvien valtavien lipputulojen vauhdittamana. Joissain elokuvateattereissa käytetään aktiivilasien sijaan huomattavasti edullisempia passiivilaseja, jotka erottelevat ruudut toisistaan valon polarisaation perusteella: vaakapolarisoitu valo pääsee yhdelle silmälle ja pystypolarisoitu toiselle
Ensimmäisiä autostereoskooppisella näytöllä varustettuja kännyköitä ja kannettavia tietokoneita odotetaan markkinoille jo tänä vuonna. Ensi keväänä ilmestyvä Nintendo 3DS -kämmenkonsoli sisältää autostereoskooppisen 3D-näytön. Jo muutamien senttien heitto katsojan pään sijainnissa rikkoo 3D-kuvan täysin. Passiivilaseilla ei myöskään saada aikaan aivan yhtä hyvää 3D-vaikutelmaa kuin aktiivilaseilla. Paikalleen lukittavan pään ongelmaa on yritetty ratkaista näytöillä, jotka seuraavat katsojien pään sijaintia ja osaavat kohdistaa 3D-kuvan suoraan katsojien silmiin. Pelinäkymä on tosin 2D:tä ja pelaajien täytyy käyttää aktiivilaseja. Päteviä vaihtoehtoja ei kuitenkaan ole vielä olemassa. Sony aikoo hyödyntää ideaa PS3:n kaksinpeleissä niin, että kahtia jaetun ruudun sijaan kumpikin pelaaja näkee oman pelinäkymänsä koko 3D-television ruudun kokoisena. Stereoskopialla tarkoitetaan kolmiulotteisen näkymän tallentamista sekä keinotekoisen syvyyden luomista kaksiulotteisilla kuvilla. Lisäksi autostereoskooppisia televisioita on katsottava prikulleen oikeasta kohdasta ja oikealta etäisyydeltä. Laseitta katsottavat, ns. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kummallekin silmälle näytetään hieman erilainen kuva. Passiivilasit ovat toisaalta hieman kevyempiä, sillä niissä ei ole elektroniikkaa aktiivilasien tapaan. Sonyn NEX-3 kuvaa 3D-stillejä ja kelpuuttaa monenlaisia linssejä. Ei aitoa kolmiulotteisuutta, vaan stereoskopiaa Ilmaisua "3D" ei totta puhuen pitäisi käyttää sellaisenaan aktiivilaseihin perustuvan 3D-kuvantamisen yhteydessä, sillä katsojan näkemä kuvakulma on lukittu kameran tallentamaan näkymään; katsoja ei voi päätään siirtämällä kurkistaa ruudulla näkyvien esineiden taakse. Microsoft esitteli taannoin päätä seuraavan näytön, joka kykeni esittämään 3D-kuvaa kahdelle katso- Kaksi maailmaa 3D:n katselu kotioloissa jakautuu kahteen eri maailmaan. Näyttö pystyi myös esittämään 2D-kuvaa neljälle katsojalle ja vieläpä niin, että jokainen katsoja voi nauttia eri kuvamateriaalista. Tietokoneet ja niiden kanssa käytettävät 120 hertsin virkistystaajuudella toimivat monitorit ja projektorit ovat maailmoista ensimmäinen jo ikänsäkin puolesta, sillä niitä on ollut saatavilla jo muutaman vuoden ajan. Aiptekin 3D-videokameralla voi kuvata 3D:tä 720p-resoluutiossa. Maailmalla on julkaistu polarisaatiota hyödyntäviä 3D-televisioita, mutta niitä ei näillä näkymin ole tulossa lainkaan Suomessa myyntiin. Kun kuvat yhdistyvät aivoissa, mieltää katsoja näkemässään kuvassa syvyyttä, jota voidaan kutsua kolmiulotteisuudeksi. Syynä lienee se, että polarisoivat 3Dtelevisiot ovat huomattavasti aktiivilasimalleja kalliimpia. Katselu tapahtuu aktiivilaseilla. jalle. Alkukesästä markkinoille saapuneet 3D HD -televisiot ja niihin kytkettävät Blu-ray 3D -soittimet ovat se toinen maailma eivätkä HIFIMAAILMA 5/2010 49. Ensimmäiset stereoskooppiset valokuvat otettiin jo vuonna 1838. Nintendon 3DS-kämmenkonsoli tarjoaa 3D-kuvaa ilman laseja. Osuvampi termi olisi "S3D", jonka ensimmäinen kirjain tulee sanasta stereoscopic. Kehitystä hidastaa sekin, että mitä useammalle katsojalle 3D-kuvaa pitäisi näyt- Ensimmäiset 1680x1050-resoluution 3D-näytöllä varustetut kannettavat tietokoneet ovat jo myynnissä. autostereoskooppiset televisiot ovat viihdyttäneet yleisöä elektroniikka-alan messuilla jo vuosia, mutta valmiita kuluttajatuotteita niistä ei uskovan tulevan vielä 1015 vuoteen. Olohuoneessa ja kotiteatterissa tullaan kuitenkin katsomaan 3D-kuvaa lasit päässä vielä pitkään. tää, sitä vaikeampaa ja kalliimpaa näytön valmistaminen on. Autostereoskopia toimii tätä nykyä parhaiten pienissä, läheltä katsottavissa näytöissä. Lasien pakollisuus ei luonnollisestikaan miellytä kaikkia
Eroja on mm. Kuluttaja voi siis hankkia suoraan elokuvan 3D-version ja nauttia 2D-kuvasta siihen saakka kunnes hankkii 3D-laitteet, minkä jälkeen samaiselta levyltä pöllähtää esiin elokuvan 3D-versio. Kuvan ruutunopeus Blu-ray 3D -levyllä on 24 ruutua sekunnissa. Näin syntynyttä Side-by-Side-formaatin 3D-valokuvaa voi ihastella 3D Visionin aktiivilasien ja 3D-monitorin avulla, tai avaamalla kuvan 3D-televisiolla vaikkapa USB-muistitikulta. Artikkelin kirjoitushetkellä markkinoilla on toistakymmentä 120 hertsin virkistystaajuu- della toimivaa 3D-monitoria ja dataprojektoria, joista yksikään ei ymmärrä Blu-ray 3D:n käyttämää frame packing -formaattia. Mikäli 3D-pöytäsoittimeen liitetty näyttö ei kerro tukevansa frame packingia, siirtyy soitin 2D-toistotilaan. Se mahdollistaa täyden Full HD -resoluution esittämisen kummallekin silmälle. Monille kotiteatteriharrastajille tämä tarkoittaa uuden vahvistimen hankkimista ja turhan tuntuista rahanmenoa. 100120 hertsin virkistystaajuuksiin pystyviä televisioita ja videoprojektoreita on ollut saatavilla jo pitkään mutta ne eivät ole 3D-näyttöjä, eivätkä sellaisiksi muutu. Uusien 3D HD -televisioiden ja Blu-ray 3D -soitinten maailmassa 3D-kuva siirtyy soittimesta televisioon 24 ruudun sekuntinopeudella. Hintahaitarin toisesta päästä löytyy 15 000 euron arvoinen JVC AG-3DA1, joka tuottaa teatterikelpoista jälkeä 1080-resoluutiossa. Toisin sanoen, mikäli Blu-ray-asemalla varustetulla tietokoneella toistetaan Blu-ray 3D -levyä, vastaanottaa tietokoneeseen kytketty monitori sekunnissa 120 ruutua, joiden resoluutio on 1920x1080. Sillä napattujen otosten katselu vaati aluksi Fujifilmin valmistaman 3D-näytön hankkimista, kunnes Nvidia otti härkää sarvista ja ehdotti yhtiöiden välistä yhteistyötä. Sony on tuonut 3D-kuvaamisen yksilinssisiin digikameroihin. AV-vahvistimen 3D-yhteensopivuus on syytä tarkistaa ennen rahatukun luovuttamista. 50 HIFIMAAILMA 5/2010. Fujifilm esitteli kahdella linssillä varustetun Real 3D W1 -digikameransa jo viime vuonna. 3D-kuvien katselu tapahtuu helposti liittämällä kamera 3D-televisioon HDMI-kaapelilla. Tämä onnistuu millä tahansa kameralla. Tyypillisen 1920x1080-resoluution sijaan 3D-ruudun koko on 1920x2205 pikseliä. 2D-versio toteutetaan yksinkertaisesti näyttämällä vain vasemmalle silmälle tarkoitetut ruudut. Ja jotta tämäkään ei olisi liian helppoa, vahvistimen HDMI 1.4 -merkintä ei automaattisesti takaa 3Dtukea. Perinteisen 2D-kuvan tapauksessa tietokonenäyttöjen tyypillinen virkistystaajuus on 60 ruutua sekunnissa. Varmistu siis 3D-televisiota ostaessasi, että siinä on HDMI 1.4 ja tuki aktiivilaseilla katseltavalle 3D:lle. Pakollinen HDMI 1.4 Blu-ray 3D -pöytäsoittimet ja 3D HD-televisiot on sidottu viime vuonna valmistuneeseen HDMI 1.4 -standardiin, joka määrittelee mm. Vielä helpompaa 3D-valokuvien ottaminen on temppua varten suunnitellulla digikameralla. Kommunikaatiovaikeuksien perimmäinen syy piilee 3D-kuvan siirtotavassa. Epäilyttävän edullisista kameroistaan tunnettu Aiptek julkaisee vielä tämän vuoden puolella 3D-videokameran, joka tallentaa kuvaa 720p-resoluutiossa. 3D-kuvaa toistettaessa tietokoneen näytönohjain tuottaa 120 ruutua sekunnissa. Tämä siirtotapa tunnetaan nimellä "frame packing". Kaikissa HDMI-liitäntäisissä näytöissä on EDID-piiri, joka kertoo toistolaitteelle näytön ominaisuudet. 3D Visionin mukana tulevalla ohjelmalla voi nyt katsella Real 3D W1:llä otettuja 3D-kuvia. Yhtä lailla 3D-televisiot eivät kelpuuta tietokoneelta 120 fps:n nopeudella tulevaa täyden 1080-resoluution time-sequentialkuvavirtaa. Kaksi eri kuvakulmaa taltioidaan ottamalla ensin yksi kuva, siirtämällä kameraa sivusuunnassa ja ottamalla sitten toinen kuva. jpeg-formaatissa. 3D-televisio huolehtii ruutujen moninkertaistamisesta niin, että molemmille silmille näytetään vähintään 60 ruutua sekunnissa. Se sisältää sekä oikealle että vasemmalle silmälle tarkoitetut kuvat päällekkäin; kuvien välissä on 45 pikselin levyinen tyhjä kaistale, jota televisio käyttää tahdistamiseen. Ne eivät siis kykene vastaanottamaan 120 ruudun time-sequential-kuvavirtaa tai Blu-ray 3D:n lähettämiä 1920x2205-resoluution ruutuja. frame packing -siirtotavan käyttämän 1920x2205-ruudun. TIE TO A J A TAI T OA: Tee-se-itse 3D! 3D-valokuvaaminen omin voimin on teoriassa vallan yksinkertaista: sinun tarvitsee vain ikuistaa sama näkymä samanaikaisesti kahdesta eri kuvakulmasta. Ainakaan vielä. suljinten tahdistussignaalissa ja linssien sävytyksessä. nämä kaksi maailmaa puhu toistensa kieltä. Laitevalmistajat ovat 3D-buumin innoittamina tuomassa 3D-videokuvauksen nyt tavallisen kuluttajan ulottuville. Otokset viedään sitten kuvankäsittelyohjelmaan, jossa kuvat asemoidaan vierekkäin ja tallennetaan esim. Blu-ray 3D:n kuvan saa kuitenkin tietokoneelta 3D-television ruudulle, kiitos PowerDVD:n ja Total Media Theatren tarjoaman hätäratkaisun: ohjelmat osaavat muuttaa kuvan lennossa useimpien 3D-televisioiden ymmärtämään Line Alternative- tai Checkerboard-muotoon. Tästä siirtotavasta käytetään nimityksiä "time-sequential 3D", "frame-sequential 3D" ja "page flipping". Tuhannen euron hintaluokkaan sijoittuvia 1080-resoluution 3D-videokameroita ei tarvitse varmasti kauaa odottaa. 3D Sony LG Panasonic Samsung Eri valmistajien aktiiviset 3D-lasit eivät ole toistensa kanssa yhteensopivia. Samanaikaisuus ratkaistaan helpoimmin kuvaamalla paikallaan pysyvää kohdetta tilassa, jonka valaistus ei muutu. Yksi uuden HDMI-standardin ikävimpiä puolia on se, että soittimen ja näytön välissä olevan AV-vahvistimen on myös oltava HDMI 1.4:n mukainen. 120 hertsin virkistystaajuudella toimivat tietokonemonitorit eivät ainakaan artikkelin kirjoitushetkellä tajua hölkäsen pölähtävää Blu-ray 3D -soittimen lähettämästä kuvasignaalista. Mallit NEX-3, NEX-5, WX-5 ja TX-9 sisältävät nerokkaan 3D Sweep -toiminnon: käyttäjä napsaisee ensin kohteesta yhden kuvan ja siirtää sitten kameraa sivusuunnassa, jolloin kamera ottaa toisen kuvan automaattisesti. HDMI 1.4 määrittelee myös, että 3D-pöytäsoittimen on kyettävä toistamaan 3D-levyltä elokuvan 2D-versio, mikäli soittimeen kytketty näyttö ei ole HDMI 1.4 -standardin mukainen 3D-näyttö. Vaikka kyseiset mallit pystyvät piirtämään 100120 ruutua sekunnissa, ottavat ne sisään enimmillään vain 5060 ruutua sekunnissa. Blu-ray 3D -julkaisut on lisäksi valmistettu niin, että tavallinen "2D" Blu-raysoitin (tietokoneen toisto-ohjelmat mukaan lukien) pystyy toistamaan 3D-levyltä elokuvan 2D-version. PC-maailmassa toisto-ohjelma (kuten PowerDVD) moninkertaistaa Blu-ray 3D:n ruudut, jotta monitorille syötetään 120 ruutua sekunnissa, eli 60 ruutua per silmä. 3D-videokuvaaminen on kertaluokkaa suurempi haaste, jonka Hollywood on ratkaissut joko tietokoneanimaatiolla tai kuvaamalla elokuvan yhtäaikaisesti kahdella kameralla. Blu-ray 3D -pöytäsoitin taas antaa sekunnissa ulos 24 ruutua, joiden resoluutio on 1920x2205. Ratkaisu johtaa tosin kuvan resoluution madaltumiseen. 120 Hz 3D Valmistajien mainoskampanjat ja niissä vilisevät hertsiluvut ovat omiaan aiheuttamaan hämmennystä ja väärinkäsityksiä. Ruuduista joka toinen on vasemmalle ja joka toinen oikealle silmälle
YouTuben 3D-videoita voi katsella monenlaisilla 3D-laseilla tai laseitta silmät ristissä. Nvidia ja Microsoft tempaisivat heinäkuun alussa striimaamalla NASCAR-kisan ilmaiseksi netissä 3D:nä. Cloudy with a Chance of Meatballs oli markkinoiden ensimmäisiä kaupallisia Blu-ray 3D -julkaisuja. 3D Visionin mukana tulevassa infrapunalähettimessä on rullasäädin, jolla säädetään 3D-tehosteen voimakkuutta peleissä. Saksassa on ilmestynyt kourallinen IMAX-teattereita varten kuvattuja luontodokumentteja Blu-ray 3D -formaatissa. Aktiivilasit toimivat sähkövirralla. 100 käyttötunnin välein vaihdettava kelloparisto tai USB-kaapelilla ladattava akku. HIFIMAAILMA 5/2010 51. Fujifilmin Real 3D W1:llä otettuja 3D-kuvia voi katsella 3D Vision Kitin avulla. Need For Speed: SHIFT 3D Visionilla, kahdella näytönohjaimella ja kolmella 3D-monitorilla. Sonyn WX5- ja TX9-digikameroilla napsitut 3D-kuvat saa näkyviin kytkemällä kameran 3D-televisioon HDMIkaapelilla. Masters-turnausta saattoi seurata netissä 3D-kuvalla Side-by-Side -muodossa. Sankoihin on piilotettu valmistajasta riippuen joko n
Syksyllä julkaistava ohjelmistopäivitys tuo PS3:een tuen Blu-ray 3D -levyjen frame packing -formaatille täydessä resoluutiossa. Ensimmäiset 3D-pelit tulivat samaan aikaan myyntiin PlayStation Storeen; pelien joukossa on mm. Line Alternative jemmaa vasemman silmän kuvan ruudun parittomiin ja oikean silmän kuvan parillisiin vaakajuoviin, kun taas Field Alternative käyttää hyväkseen lomitetun kuvasignaalin kenttiä. Tuki 3D-peleille toteutettiin ensin, sillä HDMI 1.4:n mukaiset 3D-televisiot tukevat 3D:tä myös 1280x720p50/60-resoluutioissa, jotka vaativat pelikonsolilta vähemmän laskentatehoa kuin peligrafiikan muodostaminen 1920x1080-resoluutiossa. 3D-televisiot eivät yleensä osaa siirtyä Side-by-Side-tilaan automaattisesti, vaan se pitää valita television asetusvalikosta manuaalisesti. Näille vaihtoehtoisille 3D-rakenteille riittää sama lähetyskaista kuin perinteiselle 2D-kuvalle, joten ne sopivat mainiosti 3D-kuvan nettistriimaukseen, satelliittilähetyksiin ja jopa digitv-lähetyksiin antenni- ja kaapeliverkossa. High Speed -luokitellun HDMI-kaapelin on siirrettävä vähintään 1080p-resoluution kuvaa ja yllettävä 10,2 gigabitin kaistanleveyteen. Haittana on kuitenkin se, että ne puolittavat silmien näkemän kuvan vaaka- tai pystyresoluution. Katto on edelleen 10,2 Gbps, josta kuvalle voidaan varata enintään 8,16 Gbps ja äänelle 36,86 Mbps. Tuon jälkeen televisio osaa venyttää ruudun puoliskot vuoronperään koko kuvan levyisiksi, ja 3D-lasit pitävät huolen lopusta. Sony ei ole antanut tämän häiritä, sillä kesällä julkaistu ohjelmistoversio 3.30 toi kaikkiin PS3-pelikonsoleihin tuen 3D-peleille ja 3D-televisioille. 3D-pleikkari ei tunnista 120 hertsin time-sequential -formaattia tukevia 3D-monitoreja tai -projektoreita 3D-toistoon kykeneviksi näyttölaitteiksi. Kaapelitkin uusiksi? HDMI-standardin versiossa 1.3 määriteltiin kaksi kaapeliluokkaa: Standard ja High Speed. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että HDMI 1.4:n mukainen 3D-kuva siirtyy mainiosti High Speed -luokitellussa HDMI 1.3 -kaapelissa. Kumpikin silmä näkee pystyresoluutioltaan puolitetun kuvan. Panasonic on rientänyt AV-vahvistimen omistajien pelastajaksi. 3D-tuella varustettu PS3 vaatii kuitenkin kumppanikseen HDMI 1.4 -standardin mukaisen 3D-television, eikä ohjelmistokikkailu poista myöskään AV-vahvistimen pakollista 1.4-luokitusta. Blu-ray 3D sen sijaan näyttää molemmille silmille täyden 1920x1080resoluution kuvan. Blu-ray 3D -standardin mukaiset tuotteet tunnistaa uudesta logosta. Blu-ray 3D:n frame packing -rakenteen ruutu sisältää molempien silmien kuvat päällekkäin täydessä resoluutiossa. Top-and-Bottom -rakenteen ruutu sisältää molempien silmien kuvat päällekkäin pystysuunnassa litistettyna. Molemmat on kuitenkin litistetty sivusuunnassa puoleen. kotimainen Super Stardust HD. 3D-kuvan katseluun tarvitaan tietysti uusi 3D-televisio, mutta SKY:n ei ole tarvinnut tehdä mittavia investointeja saatikka lähettää taivaalle uutta satelliittia, eikä sen asiakkaiden ole tarvinnut päivittää satelliittiboksiaan. Tästä on kiittäminen SKY:n valitsemaa Side-by-Side-rakennetta, joka menee lähetyspolun läpi kuin tuikitavallinen 1080i- tai 720p-resoluution signaali. Sony ei ole harjoittanut mustaa magiaa, vaan HDMI 1.4 -standardin 3D-toistolle välttämättömät ominaisuudet on toteutettu ohjelmallisesti. Side-by-Side-rakenteen ruutu sisältää vierekkäin kuvat vasemmalle ja oikealle silmälle. PS3 oli alun perin HDMI-liitännältään versiota 1.2, ja vasta viime vuoden lokakuussa lanseeratussa PS3 Slim -mallissa on HDMI 1.3. Tämä on mahdollista, koska PS3 on lähempänä tietokonetta kuin tavallista Bluray-pöytäsoitinta. HDMI 1.4 ei sisällä muutoksia 1.3:ssa määriteltyihin kaistanleveyksiin. Topand-bottom koostaa ruudun kahdesta pystysuunnassaan litistetystä kuvasta. Ensimmäisen on kyettävä 2,25 gigabitin kaistanleveyteen sekä siirtämään 720p- ja 1080i-resoluution kuvaa. Sen ensimmäiset Bluray 3D -soittimet tarjoavat kaksi HDMI-lähtöä: 3D-kuvan voi viedä yhdellä kaapelilla 3D-televisioon ja HD-äänet toisella AV-vahvistimeen. Säännöt on tehty rikottaviksi HDMI 1.4:n pakollisuuden kiertää ei-yhtäänyllättäen PlayStation 3 -pelikonsoli, joka on kunnostautunut myös Blu-ray-soittimena. Vastaavalla tavalla nykyisten lähetyspolkujen kanssa yhteensopivia 3D-rakenteita on paljon muitakin. Näin kahdesta vaakaresoluutioltaan puolitetusta kuvasta muodostuu yksi täyden resoluution ruutu. Kumpikin silmä näkee vaakaresoluutioltaan puolitetun kuvan. Yhteensopivuutta puolella resoluutiolla Englantilainen SKY on jo aloittanut 3D-lähetykset satelliitista. Checkerboard tekee jaon pikselitasolla; joka toinen pikseli on vasemmalle ja joka toinen oikealle silmälle. TIE TO A J A TAI T OA: 3D Side-by-Side -rakenteen ruutu sisältää molempien silmien kuvat vierekkäin vaakasuunnassa litistettynä. Mikäli 52 HIFIMAAILMA 5/2010
Tällä hetkellä 3D Visionin kanssa toimivia PC-pelejä on jo yli 400 kappaletta. HIFIMAAILMA 5/2010 53. Kuvalähteiden on tuettava vähintään yhtä pakollisista 3D-formaateista. Muita ovat mm. Frame packing on vain yksi HDMI 1.4:ään sisällytetyistä 3D-rakenteista. edullisilla anaglyph-laseilla. Valmistajien toisistaan poikkeavien lasiratkaisujen ansiosta moiset yleislasit tuntuvat kuitenkin olevan lähes sula mahdottomuus. 3D-sisältöä löytyy myös ilmaiseksi. Ohjelman ansiosta tietokoneen 3D-pelejä voi pelata 3D-HDTV:n ruudulla television mukana tulleita aktiivilaseja käyttäen. Maksimiresoluutio on kasvatettu 4096x2160p24:ään. n Mitä uutta HDMI 1.4 sisältää? Vuoden 2009 toukokuussa julkaistu HDMI 1.4 -standardi sisältää aimo nipun uusia ominaisuuksia, joista kuitenkin vain pieni osa koskettaa peruskäyttäjää. Nvidia yrittää myös rakentaa yksisuuntaisen sillan kahden 3D-maailman väliin. Lisäyksiä ovat Side-by-Side 1080i50 tai 1080i60 sekä Top-and-Bottom 720p50/1080p24 tai 720p60/1080p24. 3D:tä joka tuutista Kotikäyttöön suunnattua 3D-sisältöä löytyy yllättävän runsaasti. 50 hertsin laitteissa pakolliset 3D-formaatit ovat 1080p23.98/24 sekä 720p50. Vaikka keinotekoinen 3D näyttää parhaimmillaan yllättävän hyvältä, tuppaa se usein näyttämään nukketeatterilta; kuvassa on vain kaksi tai kolme tasoa, jotka erottuvat toisistaan selvästi. Aiemmin ääni piti ottaa ulos television ääniannosta esim. 1.4-standardi määrää, että 3D-näyttöjen on tuettava kaikkia pakolliseksi määriteltyjä formaatteja. Tuote sisältää aktiivisuljinlasit ja USB-väylään kytkettävän infrapunalähettimen. Maaliskuussa 2010 julkaistu HDMI 1.4a laajentaa pakolliseksi määriteltyjen 3D-formaattien listaa lähetystoimintaan suunnatuilla resoluutioilla. 3DTV Play on tietokoneeseen asennettava ohjelma, joka muuttaa näytönohjaimen tuottaman time-sequential 3D -kuvan lennossa 3D HDTV:n ymmärtämään frame packing -formaattiin. HDMI-kaapelin ethernet-liitäntä mahdollistaa kaikkien HDMI:llä toisiinsa kytkettyjen laitteiden pääsyn internettiin, kunhan yksi laitteista on kytketty ethernet-kaapelilla nettiin. Netistä voi striimata myös 3D-testilähetyksiä, kuten golfia ja moottoriurheilua Side-by-Side -muodossa. Teoriassa myös Blu-ray 3D -elokuvien katselun pitäisi onnistua 3D-television ruudulla tietokoneen toimittaessa Blu-ray 3D -soittimen virkaa. Ensimmäiset Blu-ray 3D -julkaisut ovat jo ilmestyneet. Mikäli sisällöstä uhkaa tulla puutetta, osaavat ainakin Sonyn ja Samsungin 3D-televisiot muuntaa 2D-kuvan 3D:ksi, joskin hieman vaihtelevin tuloksin. Pakollisiksi formaateiksi on määritelty 60 hertsin laitteissa 1080p23.98/24 ja 720p59.94/60. Tämä tarkoittaa sitä, että tietokoneen, 3D-monitorin, 3D Visionin ja toistoohjelman avulla voi nauttia Blu-ray 3D -levyjen 3D-kuvasta hankkimatta HDMI 1.4:n mukaista HD-televisiota tai 3D-pöytäsoitinta. Vaikka nestekidesuljinten toimintaperiaate on kaikissa aktiivilaseissa sama, on eroja mm. Videotiedostojen ja digikuvien katselu ja muuntaminen 3D:ksi saattaa onnistua myös USB-väylään liitetyltä muistitikulta. Canal Digital esitteli alkukesästä 3Dvalmiuttaan Eurosportin kanssa lähettämällä 3D-kuvaa Ranskan avoimesta tennisturnauksesta. Jotkut 3D-televisiot osaavat hakea mediaa internetyhteyden avulla netistä ja sisäverkon mediapalvelimilta. Tietokoneella 3D-katseluaan harjoittavia ei ole unohdettu, sillä PowerDVD 10:n ja Total Media Theatren uusimmat versiot taitavat myös 2D-kuvan muunnoksen 3D:ksi. Alempi kuva on otettu aktiivilasin oikean linssin läpi. kaapeleissasi ei ole Standard- tai High Speed -merkintää (merkintä on tulossa pakolliseksi), on nyrkkisääntö helppo: jos 1080p-kuva näkyy virheettä kaapeleillasi, toimivat ne myös 3Dkäytössä. Merkkiuskolliset aktiivilasit Aktiivilasit eivät kuulu HDMI 1.4- tai Blu-ray 3D -standardiin, vaan valmistajille on jätetty mahdollisuus toteuttaa lasinsa parhaaksi katsomallaan tavalla. Englantilainen SKY käynnisti 3D-lähetykset keväällä 2010, ja Astra-satelliitista pitäisi tämän lehden ilmestyessä löytyä 3D-kuvaa lähettävä demokanava. Tarpeeksi tehokkaan näytönohjaimen ja 100120 hertsin virkistystaajuuteen pystyvän monitorin kera 3D Vision mahdollistaa monien Direct 3D -rajapinnan päälle rakennettujen tietokonepelien pelaamisen 3D-kuvalla. Ylemmässä kuvassa Blu-ray 3D:n kuvaa ilman aktiivilaseja. 3D-kanavien yleistymistä hidastaa 3Dlähetyksiltä puuttuva DVB-standardi. YouTube on peuhannut 3D:n kanssa melkein kaksi vuotta. Täyden resoluution 3D-tuen lisäksi uusi standardi sisältää 100 megabitin ethernet-liitännän ja äänen paluukanavan. PlayStation 3:n ensimmäiset 3D-pelit ovat kaupan PlayStation Storessa ja Sonyn mukaan 3D-pelejä on työn alla kymmenittäin. Palveluun lähetettyjä 3D-videoita voi katsella mm. HDMI 1.4:n myötä ääni kulkee televisiosta AV-vahvistimeen samalla HDMI-kaapelilla, jolla kuva kulkee vahvistimesta televisioon. suljinten toimintanopeudessa, linssien värityksessä ja infrapunatahdistussignaalin taajuudessa. 3D-muunnos toimii myös tavallisten digikuvien kanssa. Spesifikaatio määrittelee myös uuden, vain 6,5 millimetriä leveän Micro HDMI -liittimen. Äänen paluukanava on tehty niille, jotka haluavat tuoda virittimellä varustetusta televisiosta äänen AV-vahvistimen toistettavaksi. Field Alternative, Line Alternative, Full Side-by-Side, Half Side-by-Side, Left + Depth sekä Left + Depth + Graphics + Graphics Depth. rca-johdoilla tai optisella kaapelilla. Ethernet-ominaisuus vaatii tosin uuden 1.4-kaapelin. Muutamat 3D:hen keskittyneet sivustot tarjoavat ladattavaksi 3D-videotiedostoja, joita voi katsella tietokoneella ja 3D-television sisäänrakennetulla mediatoistimella. Sillanrakentaja nimeltä Nvidia Parhaiten näytönohjaimistaan tunnettu Nvidia on puuhastellut 3D:n parissa jo vuosia, mutta varsinainen läpimurto tietokonetta aktiivisesti käyttävien kuluttajien tietoisuuteen tapahtui kesällä 2008, kun yhtiö julkaisi 3D Vision Kitin. Ensi vuonna ilmestyvä Nintendo 3DS tuo lisää 3D-herkkua pelinälkäisille. 3D Vision tunnistaa YouTuben 3D-videot automaattisesti ja muuntaa ne aktiivilaseille sopivaan muotoon. Tulevaisuudessa ei enää tarvita kikkailua ajureilla tai apuohjelmilla, sillä AMD, Nvidia ja Intel tulevat julkaisemaan HDMI 1.4 -standardin mukaisia näytönohjaimia, jotka ovat valmiiksi yhteensopivia 3D-televisioiden kanssa. 3D-kuvaa tulee myös taivaalta. PC-pelaajien riemuksi 3D Visionin kanssa toimivia pelejä on sadoittain. AMD:n omistama ATi sisällyttää vastaavan toiminnallisuuden ilmaiseksi Catalyst-ajureihinsa vielä tämän vuoden puolella. Tilanne voi muuttua vuoden loppuun mennessä, sillä laitevalmistajat ovat aloittaneet keskustelun lasien standardoinnista. Cyberlink ja ArcSoft julkaisivat PowerDVDja Total Media Theatre -ohjelmiensa 3D-yhteensopivat versiot kesällä 2010. universal-laseja, jotka toimivat useimpien 3D-televisioiden kanssa. Molemmat osaavat toistaa Blu-ray 3D -levyjä ja tukevat 3D Visionia. Tämän seurauksena yhden valmistajan 3D-laseilla ei voi katsella toisen valmistajan 3D-televisiota. Elokuvateatterien 3D-teknologiaa valmistava Xpand on ilmoittanut tuottavansa kotikäyttöön sopivia ns. Lisäksi muunnosprosessin pasmat menevät silloin tällöin sekaisin, ja kuvan elementit lipsahtavat väärään syvyyteen, mikä johtaa vallan eriskummallisiin visuaalisiin ilmiöihin
Usein kuvassa näkyy kuitenkin aivan selviä haamuja, kun palikoita yritetään tuoda teoreettista etualaa eli television pintaa lähemmäksi. Ero oli minimaalinen, mutta DVD-testissä soitin tuotti hieman terävämmän kuvan. Näppärä ominaisuus on tallentaa televisioohjelmaa ulkoiselle USB-muistille. Jopa lähiverkkoa varten tarkoitettu RJ-45-liitin täytyy kytkeä ensin mukana toimitettavaan kaapelinpätkään. Vertailun vuoksi testit tehtiin myös siten, että Samsungin Bluray-soitin hoiti prosessoinnin. Otimme ensikosketuksen kotikatselun kolmanteen ulottuvuuteen Samsungin 40-tuumaisella LED-mallilla. Se säätää todennäköisesti kuvan ja lasien synkronointia, mutta silläkään kaksoiskuvaongelmasta ei päässyt eroon. 3D Optimisationin vaikutus kuvaan on myös hyvin pieni. Väridekooderi on televisiossa epätarkka, sillä DVD-kuvassa tiuhan punavihreän palkiston kohdistus on pielessä ja palkit väpättävät. Ilman jalustaa kiiltävänmustareunaisen television paino on vain 13 kiloa. Ekomielisiä Samsung ilahduttaa vihreysmittarilla, joka kertoo reaaliaikaisen virrankulutuksen liukuvalla asteikolla, jonka punaisessa päässä sijaitsee tavallinen loistelampulla taustavalaistu LCDtelevisio. Kol- 54 HIFIMAAILMA 5/2010. Samsung antaa myös tehdä 3D-kuvalle optimointia oman mielensä mukaan. Samsungin AllShare-toiminto ottaa yhteyden matkapuhelimeen, jonka tekstiviestejä ja mediaa voidaan esittää television ruudulla. Sen katselemiseksi Samsung lähetti television ohessa BD-C8900soittimen, joka taitaa Blu-ray-pyörityksen lisäksi kovalevytallennuksen DVB-T/C-lähetteistä. Esimerkiksi taustavalon kirkkautta säätämällä säästön näkee havainnollisesti vihreysmittarista. Verkko-ominaisuuksista Samsung tarjo- + Neutraali kuva suoraan paketista + Paljon säädettävää Taustavalon epätasaisuus ja ristikko Nykivä 1080p24-kuva S aa useita nettitelevisioita, Skype-puhelut ja Youtube-streamauksen. Ilmiö on paljon vakuuttavampi kuin parhaiden projektorien luoma illuusio kolmannesta ulottuvuudesta erittäin syvän mustan ja suuren kontrastisuhteen avulla. Samsungissa on säätö (3D View Point), jolla etualan sijainti voidaan määrittää. Ainoastaan FLAC-tuki uupuu. Haamukuvat selittää tilanne, jossa vasemmalle silmälle tarkoitettu kuva vuotaa oikeaan. Testielokuvalla tuli usein eteen tilanne, että kolmiulotteisuus pelasi tietyllä säädön asennolla hienosti jonkin kohtauksen ajan, mutta jo pian kaksoiskuvia näkyi taas. On vaikea arvioida, johtuivatko tuplakuvat materiaalista vai siitä, että käytetyn LCD-tekniikan vasteaika ei riittänyt tai lasien synkronoinnissa oli jotain pielessä. Picture Correctionilla ei ole näkyvää vaikutusta kuvaan, mutta sen kerrotaan vaihtavan vasemman ja oikean esitysjärjestystä, mistä saattaa olla apua, jos synkka on esimerkiksi toisen valmistajan laseja käytettäessä kääntynyt päälaelleen. Elokuvan alkuvaiheessa näkyvä avaruuskohtaus sai parinkin testikatselijan hykertele- mään viehätyksestä. Reunaledein toteutettu taustavalaistus on mahdollistanut vain 2,65 cm syvän kokonaisuuden. Köykäisestä olemuksestaan huolimatta säädöt ovat kattavat ja kuva säätämättäkin kelpo. amsungia voi mutkattomasti kutsua litteäksi televisioksi. Lasit päässä kuva palaakin taas luonnollisemmaksi. 3D-lasit sekä himmentävät kuvaa että ovat sävyltään hieman kellertävät. Valinnat ovat valikoissa nimetty Picture Correctioniksi ja 3D Optimisationiksi. TES TI : SA M SUN G UE4 0 C 770 5 - 3D- TELEVISIO · TEKSTI JA KUVAT: MAURI ERONEN · MITTAUKSET: PETRI TEITTINEN Samsung UE40C7705 Hinta: Mitat (l x k x s): Jalustan kanssa: Massa: 1 899 95,7 x 57,9 x 2,7 cm 95,7 x 64,8 x 26,8 cm 13,2 kg 3D kokeilevin askelin 3D-televisiot ovat saapuneet myyntiin. Kuvatilan vaihdoksen huomaa selvästi; paitsi kaksoiskuvan ilmaantumisena myös kirkkauden nousuna ja sävyn sinertyvyytenä. Sen enempää televisio, käyttöohje tai Samsungin nettisivutkaan eivät näiden toimintaa avaa. Joko siitä syystä, että lasien suljin ei toimi oikeaan aikaan tai edellinen kuva loistaa ainakin osittain televisioruudulla uuden jo piirryttyä. Pääosin toimiva videonkäsittely Kuvaprosessori suoriutuu tyydyttävästi valtaosasta testejä. Langattomasti kytkeytyminen hoituu lisävarusteena hankittavalla USB-adapterilla. Ensimmäistä kotikolmedeetä Televisiota testattaessa ainoa saatavilla ollut Blu-ray 3D -elokuva oli Sony Picturesin Cloudy with a Chance of Meatballs. Parhaimmillaan 3D-efekti on erittäin vaikuttava. 3D-tila kytkeytyy Blu-ray 3D -levyllä automaattisesti. Verkosta ja USB-muistilta (FAT/NTFS) luettavien tiedostoformaattien kirjo on valtava aina MP3:sta XviDin kautta MKV-konttiin pakattuihin H.264-videoihin. Täysin yleispätevää asentoa ei löytynyt. Puhelinta voi myös käyttää television kauko-ohjaamiseen ja vastavuoroisesti televisio toimii puhelimen näyttönä. Ohuesta muodosta otetaan kaikki irti myös seinäasennuksen näppäryyttä ajatellen; suuri osa takapaneelin liittimistä on toteutettu miniplugiadapterein, jotta valtavat SCART-liittimet eivät aiheuttaisi ahtautta. Täysin virheettömään ja artifakteista vapaaseen suoritukseen Samsung ei lomitetun kuvan käsittelyssä yllä, mutta tulos on siinä määrin kelvollinen, että HQV-levyjen testeistä irtoaa kelpo pisteet. Lähiverkosta toistoa varten televisio osaa ottaa yhteyden DLNA-palvelimeen, esimerkiksi Samsungin PC Share Manageriin
"Tulin vuonna 1997 Jyväskylään opiskelemaan ja tutustuin ihmisiin, jotka olivat myös kiinnostuneita kaiuttimista, laitteista ja niiden vertailemisesta. R AP O R TT I : AUDI OP OL IN KAIUTINKIERROS · TEKSTI: JENNI JA MARKKU SALMINEN · KUVAT: ARTO RUSANEN JA MARKKU SALMINEN Penaudio enaudion kanssa samoissa tiloissa majailee myös Jyväskylän Highend Studio. Hän on parhaillaan säätämässä laitteita kohdalleen. P Monipuolinen musiikin ammattilainen ja harrastaja Penttilä aloitti musiikkiharrastukset jo lapsena. Minua alkoi heti kiinnostaa äänen parantaminen kaiuttimien sijoittelulla ja huoneen akustoinnilla." Opiskelujen myötä löytyi myös samanhenkisiä kavereita. Pienen etsiskelyn jälkeen tavarapaljouden keskeltä löytyy Sami Penttilä, tämänkertainen isäntämme ja Penaudion isä. Yläasteella soittelin koulun bändeissä, mutta valitettavasti kaikki hienot silloiset äänitykset taitavat olla pyyhkiytyneet VHS-kaseteilta pois. 14-vuotiaana ostin ensimmäiset hifilaitteet. "Pienenä kuuntelin Beatlesiä ja Rolling Stonesia isän levyiltä. Suuntana tällä kertaa ovat Penaudion tilat. Majoitumme Penaudion ja Highend Studion yhteiseen kuunteluhuoneeseen istuskelemaan ja kuuntelemaan Penttilän tarinointia yrityksensä synnystä ja kaiuttimista yleensä. Kotimaiset kaiutinvalmistajat: Audiopolin kierros kaiutinvalmistajien vieraana jatkuu kohti Jyväskylää. Viisivuotiaana minut laitettiin pianotunneille, ja siitä lähtien olen soittanut pianoa, kitaraa ja bassoa. Seuraava Sami Penttilä ja Chronos II:t. 56 HIFIMAAILMA 5/2010. Oikeastaan paikka on oikea äänentoistokeskittymä: samasta rakennuksesta löytyy myös muun muassa julkisten tilojen äänentoistoa suunnitteleva Murea
Vielä toistaiseksi puuta on sieltä riittänyt." Jutustelun lomassa kuuntelemme musiikkia ja pääsemme kuulemaan myös Penttilän musiikkia, sanan täydessä merkityksessä. Tein kymmenen kappaleen erän kaiuttimia, ostin kaverin metsästä romuauton ja lähdin sillä kiertämään Suomen hifikauppiaita. Pihlajasta valmistetut kotelot ovat vieläpä puuseppämme omalla kotipihalla kasvatetuista puista. "Se oli jokaisen komponentin vaihtamista, kytkentöjen kokeilemista, vaimennusaineiden vaihtoa ja koteloiden tekemistä. Vanerista viiluttamalla ei saada periaatteessa kahta samanlaista koteloa, joten jokainen kaiutin on hieman omannäköisensä. Kappale on hänen itse tekemä, soittama ja äänittämä, ja se kuunnellaan hänen itsensä suunHIFIMAAILMA 5/2010 57. Kuuntelun jälkeen muutamat ottivat kaiuttimia myyntiin ja totesivat, että nämä kaiuttimet vastaavat myös heidän etsimäänsä soundia. Myös työterveyshuollon äänenpaineeseen liittyvien hoitomuotojen kehittämisessä olen ollut mukana. Vanerilla ja kapealla kotelolla olemme jo ulkonäöllisesti tulleet maailmalla tunnistettaviksi." "Jo alkuaikoina mietimme, miten voisimme erottua satojen tavallisen näköisten pönttöjen joukosta ja silloin pistimme rahamme likoon vanerin puolesta. Yli 95 prosenttia menee vientiin." Penttilä kertoo eroavansa suurimmasta osasta muita valmistajia luultavasti siinä, että hän on itse myös aktiivinen muusikko. vuonna kesätöistä ylijääneillä 3 000 eurolla lähdin etsimään itselleni kaiuttimia. Tässä merkitsevät muut asiat kuin ulkonäkö. Kotelorakenteen demokappale, josta käy ilmi vanerin ja MDF-levyn yhdistelmä. Nyt muiltakin on alkanut tulla vanerisia kaiuttimia. "Päätimme sitten yhdessä, että näitä voisi vaikka alkaa valmistaa. Niistä syntyivät 7.6-prototyypit. Se on ollut kyllä hienoa." Tällä kertaa yksi Penttilän projekteista estää excursioporukkamme pääsyn tuotantotiloihin. Kaikenlaisia muitakin musiikkiin liittyviä projekteja miehellä tuntuu riittävän. Viime Frankfurtin messuilla yhdeltä isolta valmistajalta oli kokonainen tuotekehitysosasto kuvaamassa meidän kaiuttimia. Sitten yhtenä päivänä en keksinyt enää mitään parannettavaa. Penttilällä on siellä meneillään uusia patentteja sisältävä projekti, joka liittyy terveydenhoitoon käytettäviin laitteisiin. Penttilä kantoi näytille yhden suunnittelemansa PA-kaiuttimenkin. Tunnistettava Penaudion tunnusmerkki on vaneriviilu. Luonnollista ääntä ja vanerikoteloita Penttilälle eivät kelvanneet alkuaikoina muiden valmistamat kaiuttimet niiden bassontoiston puutteiden ja instrumenttien elottomuuden takia. Lisäksi olen toiminut miksaajana ja tehnyt julkiseen äänentoistoon keskittyneen Murean kaikki kaiuttimet. Se vaimentaa värähtelyjä paremmin kuin jos käyttäisimme vain yhtä materiaalia. Totesin, että kaiutin oli valmis." Kaverit tulivat kuuntelemaan Penttilän kaiuttimia ja vertailemaan omiaan niihin. Olen tehnyt kitaravahvistimen mikrofoneja valmistavalle B-Bandille. Olen pyrkinyt tuomaan kaiuttimiin sen, miltä soitin oikeasti kuulostaa, kun se soi jossain tilassa. Ihan omaan makuun ei voi kaikkea pelkästään tehdä. Uusin projekti on opettaa tyttöystävän poika soittamaan pianoa. Näissä tuotteissa täytyy tietysti ottaa huomioon myös asiakkaiden tilat, laitteet ja musiikki. Testivoittajat tai monet muutkaan kaiuttimet eivät vakuuttaneet minua." Penttilä oli jo siinä vaiheessa hankkinut tietämystä kaiuttimista ja niiden "rassailemisesta" paremmiksi, joten hän päätti suunnitella omat kaiuttimet. Tosin tämä on nykyisin hiukan kiistanalainen käsite, kun esimerkiksi osa popista viedään tuotantovaiheessa niin monen eri laitteen lävitse, ettei lopullisella äänitteellä ole mitään tekemistä hifin tai luonnollisen äänen kanssa." Näyttävät kotelot kiinnittävät paikalla olijoiden huomion. Tästä on nyt 11 vuotta, ja tällä hetkellä meillä on edustus jo 25 maassa. "Kotelot tehdään yhdistämällä MDF-levyä ja vaneria. "Siksi piti lähteä hakemaan omaa soundia. "Äänitän jonkun verran omaa musiikkia ja soitan muutamassakin bändissä. Sain koululta lainaan mittareita ja pääsin antenneille tarkoitettuun vaimennettuun huoneeseen mittailemaan. Niitä pinotaan useampi kerros päällekkäin, jolloin muodostuu monikerrosrakenne. Kaikkien kaiuttimi- en pitää kuitenkin olla verrattavissa referenssikaiuttimiin, ja niissä pitää olla Penaudion soundi
Vaikka sähköisissä ominaisuuksissa ei olisi mitään eroa, saattaa asiakas jättää ostamatta kaiuttimet sen takia, ettei sisällä ole jonkun tietynmerkkistä johtoa. Protot ovat jo kasassa, mutta tässä on niin paljon kaikkea muutakin hommaa, että tä- män vuoden puolelle en vielä voi uutta mallia luvata." Kaiuttimien rakenne yleisesti on Penttilän mielestä muuttumassa kohti kapeampia kaiuttimia. Kaikkihan osaavat tehdä omasta mielestään maailman parhaat kaiuttimet, mutta niiden myyminen asiakkaille ja oman tuotteen paremmuuden perusteleminen on se vaikein homma." "Kaiuttimien osalta monet maahantuojat ovat kyselleet, koska teemme "oikean kaiuttimen", eli vielä isomman ja komeamman. Seuraavaksi päätämme, tehdäänkö kaiuttimesta kaksitie vai joku muu. R AP O R TT I : AUDI OP OL IN KAIUTINKIERROS nittelemilla kaiuttimilla. "Päämäärätön uusien maiden haaliminen on raskasta, ja uuden maan käynnistymiseen menee aina vuoden verran. "Nykyisin pyrimme yleensä rakentamaan kaiuttimet johonkin tiettyyn hintaryhmään. Aika moni kuitenkin haluaa ostaa jotain brändiä. Nykyisin moni kaiutinpari maksaa pelkästään yhden Penaudion kotelon verran. Nytkin seuraavaksi suuntaan jenkkeihin kolmen päivän neuvotteluihin ja siitä sitten jatkan loppuviikoksi messuille." Yleisesti Penttilä kritisoi sitä, että monet valmistajat ratsastavat kotimaisuudella vaikka teettävätkin esimerkiksi kotelonsa Kiinassa. "Lisäksi koetamme yksilöidä isoja kaiuttimia ja kehittää jonkin sortin kikkoja yleensä ulkonäköön. Se on kyllä tulossa lippulaivan, Serenaden, yläpuolelle. Pyrimme erottumaan massasta. "Toisaalta minua on aina kiehtonut se, miten joku saa kalliista materiaaleista aikaiseksi jotain vielä suurempaa kuin mikä olisi osien summa. Hyvä esimerkki on vaikkapa kaiuttimen sisäjohdotukset. Hintaan pitää tietysti laskea kaikki mahdollinen, eli myös liiketoiminnan pyörittämisestä koituvat kulut vessapaperista lähtien. Todellinen musiikin monitoimimies. Kompromisseja ja laadukkaita materiaaleja Uuden mallin suunnittelu lähtee Penttilällä uusien elementtien kokeilemisesta ja niiden eri yhdistelmistä. "Tytöt ovat paikallisen Fashion Unitin listoilta ja pyrinkin aina käyttämään paikallista osaamista, jos sellaista vaan löytyy. Lisäksi kun tekee monen eri firman kanssa yhteistyötä, projekteihin menee yllättävän paljon aikaa. Loppuaika menee erilaisiin paperihommiin, kontaktien hoitamiseen, komponenttien metsästykseen ja simulointiin, tuotannon valvontaan ja moneen muuhun pikkuhommaan. Helpommalla pääsee, kun käy messuilla vanhojen tuttujen kanssa ja kertoo heille uusista tuotteista. "Varmaan noin puoli päivää viikossa on realistinen arvio siitä, mitä ehtii käyttämään tuotekehitykseen. Automessuilla on aina messutyttöjä, mutta hifimessuilla sitten yleensä vähemmän." n 58 HIFIMAAILMA 5/2010. Sitten saatamme joutua vaihtamaan elementtejä, jos jakosuodin menee liian monimutkaiseksi, tai jos tietty hintapiste ylittyy rakennuskustannusten takia." Suunnittelussa on paljon eri muuttujia, ja aina joutuu tekemään kompromisseja. Tämä normaali puurtaminen saattaa olla joskus melko puuduttavaa, mutta onneksi on niin monenlaista tekemistä, ettei yhteen ehdi kyllästyä. Tosiharrastajien keskuudessa myös vinyyli on vain nousemassa, vaikka nykyisin käytetäänkin kaiken maailman digitaalisia soittimia." Penaudio on perinteisesti tarjonnut messuilla kaiuttimien lisäksi myös muuta iloa silmälle. Joskus ihmiset ostavatkin kaiuttimet ihan eri syistä kuin miten itse on asian ajatellut." Penttilä harmittelee sitä, miten vähän aikaa voi käyttää itse tuotekehitykseen, vaikka se olisikin sitä hauskinta hommaa. "Aasiassa tosin on kova juttu, jos kaiutin on valmistet- Mietteliäitä ilmeitä kuunteluhuoneessa. Hifikauppiaan arkea, konttaamista laitteiden takana. tu Suomessa. Messutytöt ovat herättäneet kiinnostusta ja kyselemmekin Penttilältä, mistä he ovat kotoisin. Ilmeisesti suomalainen design vetoaa ja siellä myös arvostetaan esimerkiksi suomalaista puuta ja laatua." Kapeita kaiuttimia ja messutyttöjä Tulevaisuuden suunnitelmat keskittyvät toiminnan tukemiseen niissä maissa, joissa Penaudiota jo myydään. Mekin olemme ottaneet muotoilufirman avustamaan uusien mallien suunnittelussa, koska oma silmä ei aina riitä joka asiaan." "Messuilla meiltä nykyään usein kysytään, miten kaiuttimet toimivat putkilaitteiden kanssa. On se kuitenkin mukavampi touhuta kunnon tavaran kanssa. Silloin emme ole osanneet tarjota asiakkaalle hänelle oikeaa tuotetta
High Bitrate -tilan. Ohjelmiston lisäksi käyttäjä tarvitsee Spotify-jäsenyyden. Spotify Open on nimensä mukaisesti kaikille avoin ja maksuton, eikä vaadi kutsua. Spotify esitteli kaksi uutta käyttömallia al- kukesästä 2010. Spotifya käytetään asentamalla tietokoneeseen tai matkapuhelimeen Spotify-ohjelmisto, jolla palvelun valikoimaa voi selata ja suoratoistaa internetin yli. Eroa tuplasti kalliimpaan Premium-jäsenyyteen on luotu jättämällä Unlimitedistä pois High Bitrate -tila, musiikin kuuntelu kännykällä sekä kappaleiden tallettaminen offline-kuuntelua varten. Muita parempaa äänenlaatua Spotify eroaa internetin muista musiikkipalveluista edukseen siinä, että se panostaa äänenlaatuun. U U TTA T E K NI I KK AA: S P OTIFY- MUSIIKKIPALVELU · TEKSTI: PETRI TEITTINEN · KUVAT: MAURI ERONEN JA PETRI TEITTINEN Länsinaapuristamme maailmalle ponnistanut Spotify on poikkeuksellinen musiikkipalvelu, sillä se panostaa laajan valikoiman lisäksi myös äänenlaatuun. potify on vuonna 2006 Ruotsissa kehitetty musiikkipalvelu, joka toimii Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Espanjassa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa. Spotifyn voi ostaa myös vuorokaudeksi 99 sentillä; päiväpassilla pääsee eroon mainoksista, mutta se ei sisällä muita Premium-etuja. maksullinen Spotifyn maksullisen jäsenyyden voi ostaa kuukaudeksi (9,99 ) tai vuodeksi (119,88 ) kerrallaan. Palvelun alkuvaiheessa sille houkuteltiin betatestaajia kutsuilla, joilla palvelun käyttö oli ilmaista. Testivaiheen päättyessä ilmaisjäsenyyksistä ei luovuttu, mutta Mikä ihmeen Spotify? S kappaleiden lomassa alettiin esittää mainoksia. Spotify Unlimited -jäsenyydellä pääsee eroon mainoksista ja aikarajoituksesta viiden euron kuukausimaksua vastaan. Spotify toimii myös Linuxissa ja FreeBSD:ssä Winen avulla. Sittemmin mainosten keskimääräinen pituus ja esitystiheys ovat kasvaneet huomattavasti siitäkin huolimatta, että ilmaisjäseneksi pääsee edelleen vain kutsusta. Ilmainen vs. Siinä missä muut striimaavat 96128 kbps:n bittivirralla pakattua ääntä, on Spotifyn peruslaatu 160 kbps:n Ogg Vorbisia q5HIFIMAAILMA 5/2010 59. Premium-jäsenyydet eroavat ilmaisjäsenyydestä monin tavoin: musiikkinautintoa ei katkaista mainoksilla, soittolistoja voi kuunnella offline-tilassa ilman internetyhteyttä, palvelua voi käyttää matkapuhelimella ja mikä parasta, käyttäjä voi nauttia paremmasta äänenlaadusta valitsemalla ns. Palvelun käyttö on kuitenkin rajoitettu 20 tuntiin kuukaudessa, kappaleiden välissä esitetään satunnaisesti mainoksia ja käyttäjän on pärjättävä ilman Premium-jäsenyyden ominaisuuksia. Sen valikoima sisältää jo yli 8 miljoonaa kappaletta, joskin eri maiden tarjonnassa on pieniä eroja levy-yhtiöiden sanelemista esitysoikeuksista johtuen. Nämä ns. Ohjelmisto on artikkelin kirjoitushetkellä saatavilla Windowsja Mac OS X -käyttöjärjestelmille, Android- ja Symbian-pohjaisille matkapuhelimille sekä Apple iPhonelle
Spotifyn mukaan yhtiö päivittää koko kirjastonsa 320 kbps:n laatuun mahdollisimman nopeasti. Hakukentän vieressä olevilla nuolinappuloilla voi lisäksi selata käyttöhistoriaansa internetselaimen tavoin. Perustoimintoihin pääsee sisälle sekunneissa, eikä kehittyneempienkään ominaisuuksien sisäistämiseen kulu kauaa. Spotifyn soittolistat ovat paljon muutakin kuin kokoelma omia suosikkeja. Listoista voi myös tehdä yhteisiä, jolloin niiden sisältö on kaikkien muokattavissa. 60 HIFIMAAILMA 5/2010. Pyynnöistä huolimatta Spotify ei ole lisännyt ohjelmistoonsa toimintoa, joka näyttäisi mitkä kappaleet on saatavana paremmalla laadulla. Mikäli kyseessä on edes jollain tasolla tunnettu artisti, listaa sivun yläreuna muita samantyylisiä artisteja, ja lisää suosituksia löytyy Artist radio -välilehdeltä. Kesällä 2009 esitelty High Bitrate -tila tarjoaa 320 kbps:n q9-laatua. Soittolistoja voi jakaa netissä http-linkkeinä ja Spotifyn omina linkkeinä. Artistin nimen klikkaaminen aukaisee sivun, joka listaa kaikki Spotifystä löytyvät kyseisen artistin pitkäsoitot ja singlet, sekä kokoelmalevyt, joilla artisti on mukana. Valitettavasti Spotify alkoi pakata sisältöään korkeammalla bittivirralla vasta High Bitrate -tilan julkistuksen aikoihin, joten osa tarjonnasta on edelleen saatavana vain 160 kbps:n laadulla. Käyttöliittymän vasemmassa yläkulmassa on hakukenttä, jolla etsiminen hoituu paitsi artis- Soittolistat kasaan ja vaihtoon Albumeita ja kappaleita voi lisätä omiin soittolistoihin klikkaamalla kohdetta oikealla hiirennapilla, valitsemalla "Save to" ja alavalikosta haluamasi soittolistan nimi. Uuden soittolistan perustaminen tapahtuu joko samaisessa ala- valikossa tai käyttöliittymän vasemmasta reunasta löytyvällä "New playlist" -komennolla. Suoratoistoon vaaditaan käytännössä vähintään EDGE-yhteys (236,8 kbps), sillä GPRS, HSCSD ja GSM eivät yllä edes 96 kbps:n nopeuteen. tin tai kappaleen nimellä, myös lajityypillä tai levy-yhtiön nimellä. Premiumkäyttäjät voivat siirtää kokonaisia soittolistoja offline-tilaan, jonka jälkeen niitä voi toistaa ilman internet-yhteyttä. Spotifyllä löytää nopeasti roppakaupalla toinen toistaan kiinnostavampia akteja, joista ei ollut aiemmin kuullutkaan. Related artists -välilehdeltä voi löytää uusia ja mielenkiintoisia tuttavuuksia. Alavalikossa voi mm. Matkapuhelinkäytössä vaihtoehdot ovat 96 ja 160 kbps. Viisi tuoreinta hakua näkyvät myös pikalinkkeinä vasemmassa reunassa. ostaa musiikkia 7digital-palvelusta, lisätä biisin/levyn soittolistaan ja luoda netissä jaettavia linkkejä. Nopeaa ja helppoa Spotifyn käyttäminen tietokoneella on vaivatonta ja nopeaa. Hakutulokset ilmaantuvat ruudulle yleensä alta parin sekunnin ja kappaleen nimen tuplaklikkaaminen aloittaa toiston tyypillisesti silmänräpäyksessä. Käyttäjä voi valita erikseen bittivirran suoratoistolle ja offline-talletuksille. U U TTA TE K NI I KK AA: S P OTIFY- MUSIIKKIPALVELU Spotifysta löytyvä artistin tuotanto listataan kokonaisuudessaan Overviewvälilehdellä. Spotify Radio suosittelee kuunneltavaa valitun aikakauden ja lajityypin perusteella. Import-toiminnolla Spotifykirjastoa voi laajentaa omalla iTunes- ja WMP-kirjastolla sekä muilla kiintolevyltä löytyvillä musiikkitiedostoilla. Yksi Spotifyn tuoreimpia ominaisuuksia on soittolistojen linkittäminen käyttäjän Facebook-profiiliin. laadulla
Spotify-ohjelmassa ei ole taajuuskorjainta, jolla kuulokkeiden korostuksia voisi vaimentaa. Spotifyä kuunteli ihan ilokseen AudioTechnican ATH-AD900 -kuulokkeilla, jotka eivät tosin ole sieltä parhaasta päästä taustametelin vaimentamisessa. Joukossa on myös Spotifyn oma sharemyplaylists.com. tolistan kappaleet tietokoneen tai puhelimen kiinteään muistiin. Pitkään reissuun on siis syytä varautua etukäteen siirtämällä soittolistat offline-tilaan, jossa niitä voi toistaa ilman internetyhteyttä. Television kaiuttimien lisäksi musiikin saa kuuluviin äänentoistosta yksinkertaisesti kytkemällä digiboksi vahvistimeen. HIFIMAAILMA 5/2010 61. HTC Desiren kuulokelähtö osoittautui soinniltaan erittäin leppoisaksi, joskin sen antotaso loppui pahasti kesken; volumen pystyy nostamaan täysille vailla pelkoa kuulovauriosta. Näidenkin valikoima on laaja, etenkin jos innostuu shoppailemaan ulkomaisissa verkkokaupoissa. Miten Spotifyn saa? Spotifyn viralliset sivut ovat osoitteessa www.spotify.com. Open on maksuton; Unlimitedin tai Premiumin valinta tarjoaa maksumuodoiksi Visaa, Mastercardia ja PayPalia. Helpoiten tämä tapahtuu käyttämällä tietokoneen sisäänrakennettua äänikorttia, mikäli emolevyllä sellainen on. Moisten valikoima on tätä nykyä laaja; tyrkyllä on eri budjeteille sopivia vaihtoehtoja muistitikun näköisistä ja kokoisista äänikorteista aina ammattilaistason laitteisiin saakka. Koti TV on IPTV-palvelu, joka sisältää internetyhteyteen kytkettävän digiboksin. Joissain tietokoneissa on vakiona myös optinen ja/tai koaksiaalidigitaalianto, jolla äänen voi viedä digitaalisessa muodossa vahvistimeen. Ohjelman voi ladata myös suoraan valitsemalla sivun alalaidan Quick links -laatikosta Download-vaihtoehdon. Artikkelin kirjoitushetkellä Sonera tarjoaa Spotify Premiumia ilmaiseksi kolmen kuukauden ajaksi uuden laajakaistaliittymän hankkijoille sekä sopimuksen uusijoille. Käyttäjätili on kuitenkin luotava jossain välissä, sillä ilman sitä Spotify-palvelua ei voi käyttää. Yhteyden signaalitason heiketessä datan siirtonopeus putosi radikaalisti, minkä seurauksena musiikin toisto alkoi lähes välittömästi pätkiä ja pysähdellä pitkäksikin aikaa. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että Sonera tarjoaa Spotifyn osana laajakaista- ja Koti TV -palvelujaan. Kun tilitiedot nimeä, tunnussanaa ja syntymäpäivää myöten on syötetty, on käyttäjätili luotu, ja sivusto antaa ladata Spotify-ohjelman. Mikäli USBliitännän käyttö ei syystä tai toisesta miellytä, voit hankkia emolevyn PCI-, PCI-X- tai PCI Express -laajennuskorttipaikkaan asennettavan äänikortin. Molemmissa oli yhden megabitin mobiililaajakaistalla varustettu SIM-kortti. n Spotify Soneralta Sonera on tehnyt Suomessa yksinoikeussopimuksen Spotifyn kanssa. Tämä osoittautui ongelmaksi, sillä ajoneuvon taustameteli pakotti nostamaan äänenvoimakkuuden aivan tappiin. Spotify Premium -tunnus syötetään Koti TV -digiboksin käyttöliittymään, minkä jälkeen Spotifya voi käyttää digiboksilla. Jos tietokoneen oma äänikortti on laadullisesti vajavainen tai äänikortti puuttuu tyystin, on USB-liitäntään kytkettävä ulkoinen äänikortti toimiva vaihtoehto. Kytkentöjä tehdessä kannattaa varmistaa käyttöohjeesta, että ottaa äänen ulos nimenomaan etukaiuttimien lähdöstä. Jatkuvan kuukausimaksullisen jäsenyyden ostajien on syytä tietää, että Spotify perii maksun automaattisesti kerran kuukaudessa käyttäjältä mitään kysymättä, kunnes käyttäjä peruu jäsenyyden erikseen. Googlettamalla "spotify playlist" löytää liudan sivustoja, jotka ovat keskittyneet Spotify-soittolistojen välittämiseen. Etusivu mainostaa artikkelin kirjoitushetkellä Spotify Open -jäsenyyttä, ja Get Spotify Open -linkkiä klikkaamalla pääsee suoraan tilinluontisivulle, josta voi Openin sijaan valita myös Unlimited- tai Premium-jäsenyyden. Nokian Booklet 3G:stä irtosi enemmän mökää, mutta sen soundi jäi miellyttävyydessä kauas HTC:n älypuhelimesta. Tietokoneen takapaneelista löytyy siinä tapauksessa värikoodattuja 3,5 millimetrin pikkujakkeja, joista saa ulos analogiäänisignaalin. Nokian miniläppärin äänikortti tarjosi kourallisen esiasetuksia, joista löytyi lopulta välttävästi diskantteja vaimentava vaihtoehto. Henkilöautossa ja linja-autossa tehdyt testit todistivat armotta, että suoratoistosta ei tule yhtikäs mitään liikkuvassa ajoneuvossa. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti klikkaamalla offline-nappia halutun soittolistan kohdalla, minkä jälkeen Spotify-ohjelmisto siirtää soit- Taajuuskorjain tai hyvät luurit Testeissä havaittiin konkreettisesti myös hyvien kuulokkeiden välttämättömyys. Spotifysta kaiuttimiin Jotta Spotifyn tarjontaa voisi kuunnella stereo- tai monikanavalaitteiston kautta, täytyy ääni viedä tietokoneesta äänentoistolaitteistoon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kappaleita voisi sen jälkeen kopioida eteenpäin; Spotify suojaa musiikkitiedostot niin, että niitä ei voi toistaa muilla laitteilla. Tien päällä Spotifyn toimintaa tien päällä testattiin Nokian näppärällä Booklet 3G -miniläppärillä ja Android-pohjaisella HTC Desire -matkapuhelimella. Summamutikassa pöydän kulmalta mukaan napatut Sonyn nappikuulokkeet soivat siedettävästi hiljaisella äänenvoimakkuudella, mutta äänenvoimakkuuden kasvaessa niiden kireä ja erittäin diskanttivoittoinen soundi alkoi tuntua lievästi sanoen inhottavalta. 3Gverkosta perinteiseen GSM:ään putoaminen ei juurikaan haittaa puhelinkeskustelua, mutta musiikin suoratoistolle se on silkkaa myrkkyä. Android-puhelin ei tarjonnut mitään kikkoja nappikuulokkeiden karmivan soundin kesyttämiseksi
Lisäksi on XLR-otto mikrofonille, liitännät McIntosh-laitteiston ohjaussysteemille sekä RS232-liitäntä ulkoista ohjainta varten. Monikanavaista versiota kaipaavat ja pelkästään basso-osastoa säätävät joutuvat kääntymään muualle. MEN220 kytketään etu- ja päätevahvistimen väliin tai esi- tai AV-vahvistimen prosessoriluuppiin. Lyngdorfin kotisivuilta saa ohjelman, jonka avulla voi asentaa kuusi sävyvaihtoehtoa lisää. Jos stereokuunte- 62 HIFIMAAILMA 5/2010. HE R M U S E T: MC IN TO S H ME N220 · TEKSTI: MATTI HERMUNEN · KUVAT: SAMU SAURAMA Kaksineuvoinen Enemmän tai vähemmän automaattinen huonekorjaus alkaa olla laatuprosessorissa tai teatterivahvistimessa jokapäiväinen näky. Tulosignaali otetaan esivahvistimesta tai AVvahvistimen stereoannosta. Antoja on kahdet, joista tarvitaan vain toiset, kun käytetään normaalin stereopäätteen komentamaa kaiutinparia. Harvinaisempi ominaisuus on aktiivinen jakosuodin. Kun laitetta käytetään pelkästään huonekorjaimena, niin ei tarvitse muuta kuin valita asetusvalikosta oikeat liitännät ja siirtyä RoomPerfect-korjaukseen. Näiden ohella MEN220:ssa on kuusi äänensävyn tai -luonteen esivalintaa: musiikille, pari E viihdeasentoa (mellow ja soft) sekä biletys- ja loudnessvaihtoehdot. Sen enempää ohjeista kuin McIntoshin kotisivuiltakaan ei löytynyt tarkempaa tietoa laitteen toimintaperiaatteesta. Koska kyseessä oli esisarjan tuote, olivat mukana tulleet käyttöohjeet alustavat ja tiivistetyt. Se ei vääntänyt omaa korjainsovellusta, vaan rakensi MEN220:n tanskalaisen Lyngdorfin valmiiksi koetellun teknologian varaan. rotuksena monikanava- ja kotiteatterikorjailijoista MEN220 on kaksikanavainen laite, joka on tarkoitettu parantamaan stereotoistoa koko taajuusalueella. Liitännät tehdään RCA-liittimin tai asteen ammattimaisemmin symmetrisillä XLR:illä. Siispä Lyngdorfin sivuille, josta tietoa sai. Kuvaus toimintaperiaatteesta on oheisessa tietolaatikossa. Vakuuttava rakenne McIntoshin parhaiden perinteiden mukaisesti MEN220 on rakennettu tuhtiin koteloon, ja sen muotokieli istuu saumattomasti muihin Macin laitteisiin. Säätö tehdään kahdelle pääkaiuttimille tai niin, että mukana on myös subwoofer. Eli samassa paketissa tulee kaksi viimeisteltyä työkalua. Kun MEN220 toimii myös jakosuotimena, annoista 1 lähtee yläpään signaali ja annoista 2 pesee alapäälle. Etupaneelissa on Macmäinen näyttö, kaksi valintanuppia säätöjä varten ja toimintojen valinnat. Laitteen lähes 12 kilon paino puhuu puolestaan. McIntosh liittyi äskettäin joukkoon. Käyttö on tosin merkittävästi kätevämpää kauko-ohjaimella, joka on pieni, sopivasti käteen istuvaksi muotoiltu pulikka. Ohjaimen käyttötuntuma on loistava siitä huolimatta, ettei laitteen ohjauslogiikka ei selkeimmästä päästä. Monille saattaa huonekorjauksen sijaan tai sen ohella olla houkuttelevampaa se, että MEN220 sisältää aktiivisen, monipuolisesti räätälöitävän jakosuotimen kahdelle kaiuttimelle. Kantta ei saanut kotikonsteilla auki, mutta tuuletusrakojen kautta näkyi pääteasteellekin riittävän kokoinen muuntaja ja muutenkin uskottavan näköinen rakenne
Laite hakee sopivan säätösignaalin voimakkuuden (vähintään 20 dB huoneen pohjamelua suuremman) ja komentaa sen jälkeen aloittamaan mittauksen. Vaan tarkoitus on sopeuttaa toisto heijastuksiin ja kompensoida huoneen vaikutus kaiuttimien ääneen. Kun totuttu viisaus sanoo, että useimmat kaiuttimet pitää sijoittaa selvästi irti seinästä, niin Lyngdorf väittää, että tasaisin bassovaste saadaan sijoittamalla kaiuttimet takaseinään kiinni. Koska huoneen taustamelun määrä ja haitallisuus on suurempi matalilla taajuuksilla, kestää niiden mittaus 25 sekuntia ja yläpään vain noin 5 sekuntia kaiutinta kohden. Se optimoi toiston varsinaiselle kuuntelupaikalle sekä tasoittaa toistoa koko huoneessa. Mukana tulee kalibroitu mikrofoni ja sille kunnollinen säädettävä jalusta. Sama toimenpide oikealle kaiuttimelle. Ikään kuin olisi vaihdettu äänitteen miksaajaa Toimintaperiaate Lyngdorfin RoomPerfect -korjausohjelman tavoitteena ei ole värkätä kaiuttimen vastetta istumaan huoneeseen, eikä poistaa huoneen ja siinä väistämättä syntyvien heijastusten vaikutusta. Ajoin korjausohjelman useita kertoja ja kuuntelin välillä. Muut vaihtoehdot ovat toistoa koko huoneessa tasaava Global ja korjauksen ohitus, joten vertailu on helppoa. Lyngdorfin mukaan luotettava tulos saadaan vain riittävän tarkalla mittauksella. Lisäksi toistoa voi räätälöidä esiasetuksilla. HIFIMAAILMA 5/2010 63. Tietojen perusteella ohjelma laskee korjaukset koko taajuusalueelle. No siksi, että silloin kun kaiutin on irti seinistä eli enemmän tai vähemmän vapaassa tilassa, se säteilee matalilla taajuuksilla tasaisesti kaikkiin suuntiin. Maltillisuus on useimmiten hyväksi, koska ero liiallisen basson ja sopivan muhkeuden välillä on hiuksenhieno. Esimerkiksi lauluäänet muuttavat luonnettaan, joskus aika isosti. Tuloksena on impulssivasteen huononeminen, esimerkiksi rumpujen ja muiden lyömäsoitinten iskujen epämääräisyys. Kun kaiutin pannaan seinään vasten, paranee impulssivaste ja se tuottaa muutenkin vähemmän energiaa huoneeseen. lisäksi valitaan yli- ja alipäästösuodinten tyypit (vaihtoehdot ovat Butterworthin tai LinkwitzRileyn 1., 2. MEN220 pystyy kyllä taltuttamaan bassopäätä. Asennus ja säädöt käyvät lennossa ohjaimella, joten asetusten vertailu on vaivatonta. Mittaus Kun perusasetukset on tehty, voidaan käynnistää RoomPerfect. Miksi näin. Syntyneet taajuusvasteen epätasaisuudet on helppo korjata RoomPerfectin avulla. Korjauksen tarkkuus muualla huoneessa paranee lisäämällä mittauspisteitä, mutta tämän kokeilun perusteella tulos ei korvin kuullen parantunut pääkuuntelupaikalla kolmen mittauksen jälkeen. Käyttö helppoa huonekorjaimena Kokeilin huonekorjausta kahdenlaisilla kaiuttimilla, Gradientin lisäbassoilla varustetuilla aktiivi-Revolutioneilla ja sopivasti kokeiluun tulleilla Sonyn parasta osaamista edustavilla SS-AR1:illä. Vaikka Revolutionit ovat dipolibassoiset Sony taas tavallinen iso kotelokaiutin, niin tulokset olivat varsin samansuuntaiset. Mahdollisesti parhaat tulokset tulivat silloin kun tein mittaukset vähän laajemmalta alueelta, kuten Lyngdorfin ohjeessa sanottiinkin. Lyngdorf lupaakin, että tarvittaessa huoneeseen pystytään luomaan 8 toimivaa kuuntelupaikkaa. Mittausten välillä näytössä näkyy prosentteina kuinka suuren osan huoneen ominaisuuksista RoomPerfect katsoo tuntevansa. Ensin mikrofoni pääkuuntelupaikalle. Koska MEN220 mittaa ja säätää koko taajuusaluetta, vaikuttaa se myös keski- ja yläalueen sävyyn. Säätö tapahtuu täysin ohjatusti. RoomPerfect mittaa mm. RoomPerfect laskeskelee hetken suotimia ja kytkee oletuksena pääkuuntelupaikalle (Focus 1) lasketun korjauksen. Sen vaikutus basson määrään on maltillinen. Jotta tämä onnistuisi, on mittauksilla luotava kuva huoneen luonteesta sekä sen äänikentän kuopista ja korostuksista. Jos MEN220 toimii myös jakosuotimena, niin em. huoneen akustiset ominaisuudet ja äänen korostumis- ja vaimentumiskohdat, huoneen tehovasteen, kaiuttimien suuntaavuuden sekä korkeiden ja matalien äänten vaimentumisen. Kannatettava tavoite. Kokeilin mittausta pelkästään aivan kuuntelupaikan lähialueilta sekä laajemmalta alueelta, kuitenkin aina huoneen kuuntelupäästä. Lyngdorfin järjestelmä yhdistää varsinaisessa kuuntelupaikassa ja eri puolilta huonetta mitatut tulokset. tai 4. Koko taajuusalueella (20 20 000 Hz) on kaikkiaan 121 mittauspistettä. asteen suotimet), jakotaajuus, säädetään suodinten tasot, kaiuttimien etäisyys ja kuunnellaan. Mittasignaali on alussa matalataajuista purputusta, joka jonkin ajan kuluttua vaihtuu korkeataajuisemmaksi. Tämän jälkeen ohjelma kehottaa sijoittamaan mikrofonin vähin- tään kolmeen erilaiseen paikkaan huoneessa, niin että myös mikrofonin korkeus vaihtuu. Siksi se käyttää yleisesti 1/3 oktaavin välein tapahtuvan mittauksen sijaan 1/12 oktaavin mittausväliä. Lyngdorfin suositus kaiuttimien sijoitukseen on epäortodoksinen. Sävyt tulevat esiin, kun pahin korostus on saatu pois tieltä; samalla basson voima tai potku pysyy. Matalilla taajuuksilla (20 350 Hz:n välillä) on 50 mittapistettä ja tätä ylemmältä äänialueelta tehdään 71 mittausta. En pystynyt kokeilemaan toimiko väite käytännössä. Kun korjain on sitä mieltä, että se tietää huoneen toistoon vaikuttavista ominaisuuksista yli 90 %, kannattaa mittaus lopettaa ja siirtyä kuunteluun. Korjaimen ali- ja ylipäästösuotimet voi valita neljästä vaihtoehdosta. Eli kaiuttimen perusluonne pyritään säilyttämään sellaisena kuin suunnittelija sen halusi ja mistä sen ostaja hankintapäätöstä tehdessään piti. Ensimmäinen mittaus tehdään aina pääkuuntelupaikalta. Joskus tämä on hyvä asia, joskus taas tuttu solisti on yhtäkkiä menettänyt rintaäänensä tai pellit käyvät korviin enemmän kuin niiden edes pitäisi. Lisäksi voidaan valita jonkun kuudesta äänenvärisäädöstä, mutta nämä eivät omaan makuuni ainakaan parantaneet asiaa. Kun prosentti on yli 90, voidaan mittaus lopettaa. lussa käytetään subwooferia, niin se kytketään kakkosantoon
Jos huone on ongelmallinen millä tahansa kaiuttimien tai kuuntelupaikan sijoituksella tai kaiuttimia ei saada sijoitettua "oikein" niille kuuluvalle paikalle, niin MEN220 tuo apua ehkä ratkaisevankin parannuksen. Hän oli keskustellut asiasta Gradientin kanssa ja hakenut valmiiksi aktiivi-Revoille sopivat asetukset, joten ei muuta kuin omien Revojen aktiivisuodin pois ja MEN220 tilalle. Rakenteen laatu ja ohjausjärjestelmän sekä muotoilun yhteensopivuus tekevät siitä houkuttelevan hankinnan. Alipäästösuotimeksi neljännen asteen Butterworth tai LinkiwitzRiley ja ylipäästölle vastaava toisen asteen suodin 200 hertsin jakotaajuudella. Vahvistimina Bel Canton Reference 1000M -monopäätteet. Huonetta saa korjattua halvemmallakin, mutta varsinkin aktiivista jakosuodinta halajaville MEN220 saattaa olla kokonaisedullisin investointi. En ole vielä tavannut korjausjärjestelmää, joka hyvien puoliensa rinnalla ei toisi mukanaan jonkin äänialueen, useimmiten keskitaajuuksien kupruja. Samalla se tapaa muuttaa keski- ja yläalueiden sävyä, balanssia tai molempia. 09 662 062, www.tadistribution.fi, www.mcintoshlabs.com Liitännät ovat monipuoliset. Varsinkin kun se toimii. CD-, ja SACD-levyt toisti Esoteric X-05, monikanavaiset ja DVD:t Arcam 139 ja Blu-rayt Cambridge Audio BD-650. Jos hankkisin MEN220:n, niin se saattaisi hyvinkin korvata Gradientin oman suotimen. Tosin se on pelkäksi suotimeksi niin arvokas ostos, että Gradientin oma, erinomaisesti teh- Januskasvoinen MEN220 ilman muuta pystyy korjaamaan bassotoiston ongelmia ja useimmiten oikein hyvin. Kuten sanottu, monilla äänitteillä MEN220 tuo merkittävästi apua bassotoistoon, mutta saattaa viedä totuttuja, tärkeitä sävyjä keskialueelta ja muuttaa ylimmän osan tasoa. ty ja monipuolisesti säädettävä suodin on sen rinnalla suorastaan edullinen Käyttö jakosuotimena MEN220:n eittämätön vahvuus ovat sen jakosuodinominaisuudet huonekorjauksen kanssa tai ilman. HE R M U S E T: MC IN TO S H ME N220 Kaukosäädin on todella kätevä ja istuu käteen kuin tauti. Samoin todennäköisesti silloin, kun kaiuttimien toistossa on olennaisia kuoppia tai korostuksia, jotka korjaus saattaa hyvinkin taltuttaa. Reiluuden nimissä on todettava, että MEN220 tuotti vähintään yhtä hyvän ja monelta osin paremman tuloksen kuin kokeillut kilpailijat. n Laitteisto Vertailukaiuttimina olivat Gradientin aktiivi-Revolutionit sekä Sonyn aivan uudet yläluokan SS-AR1:t. Mukana tulee mikrofoni, sille kätevä jalusta sekä riittävän pitkät liitäntäjohdot. lennossa. McMaailmassa eläville MEN220 on helppo valinta. Sekä balansoitujen että perinteisten käyttäjät löytävät omansa. 64 HIFIMAAILMA 5/2010. Esivahvistimena ja -prosessorina Anthemin AVM50. Sekä Revolution että Sony kuulostivat muutenkin samoilta kaiuttimilta kuin ennen säätöä. Esimerkiksi sivu- tai syvyyssuuntainen toisto säilyi entisenlaisena tai saattoi parantuakin, kun basson kuhmut väistyivät tieltä. Tasapainoisin tulos tuli kun basso-osan tasoa nostettiin noin 6 dB. Onneksi maahantuojallakin on käytössään Gradientin aktiiviset Revolutionit. Jos asiat ovat jo lähes kohdallaan tai keski- ja yläalueen toiston laatuun ollaan tyytyväisiä, niin asetelma on pulmallisempi. Tulos oli aika lähellä Gradientin omalla suotimella saatua, varsinkin sen jälkeen, kun sain basson tason sopivaksi. Yläpäälle 10 dB:n vaimennus ja kuuntelemaan. Tämä saattaa olla kriittiselle kuuntelijalle rajoittava tekijä. Tosin Lyngdorfin lupaus siitä, että säädön jälkeenkin kaiuttimen tärkeät perusominaisuudet säilyvät, kuulosti pitävän varsin hyvin paikkansa. Sopivan tasoinen korjaus tuo usein alapäähän takaisin puuttuvat sävyt. Muille se on laatuluokan vaihtoehto. Onko tämä ongelma vai ei, riippuu useasta tekijästä. Projektorina oli Sony VPL-VW60. Tekniset tiedot McIntosh MEN220 (RoomPerfect ei käytössä) Taajuusvaste +0/0,5 dB 20 20 000 Hz Harmoninen särö 0,002 % 20 20 000 Hz Häiriöetäisyys 100 dB (A-painotus) Otto- / antoimpedanssi 10 kohm/50 ohm Mitat(kxlxs) 15,24 x 44,45 x 45,72 mm Paino 11,6 kg Hinta 6 000 Lisätietoja TA Distribution Finland Oy, puh. Musiikin kulku ei muuttunut. Eli se, minkä bassossa useimmiten voittaa, saattaa lähes yhtä usein hävitä ylemmän alueen toistossa
Elementtien esi-isän kyllä tunnistaa vanhaksi tutuksi, Lowtheriksi, mutta varsinkin 8-tuumainen versio sisältää omaperäisiä yksityiskohtia aivan riittämiin. Yhteistyö loppui tiettävästi siksi, että markkinoille alkoi ilmaantua koteloiltaan, sisuskaluiltaan ja teknisiltä ratkaisuiltaan tutunoloista tavaraa alle torihintojen. John Blue toimii Taiwanissa. Vaan niinpä läpikotaisin putkien kyllästämä firma myös valmistaa niitä itse. Jälkimmäisessä tapauksessa nimessä on numeron jälkeen kirjain B. No, tsekkiputket koristavat vain Ayonin malliston yläpään vahvaimia. John Bluen valikoimiin kuuluu myös mielenkiintoinen supertweeter, joka lienee ainakin ulkoisesti jonkinlaista sukua maineikkaalle ja kalliille MuRata-lajitoverilleen. HIFIMAAILMA 5/2010 65. Tällä kertaa Ayonin listoilta poimimani vahvistin ja cd-soitin saivat seuraa maahantuojan tiloista löytyneistä John Blue -kaiuttimista, joita ei olekaan aiemmin juuri kotimaisten julkaisujen sivuilla näkynyt. S ILLÄ KO R VAL L A: · TEKSTI: JAAKKO ERÄPUU · KUVAT: SAMU SAURAMA Aikomuksena audioaateli I tävallassa Grazin liepeillä vahvistimia ja cdsoittimia sekä kaiuttimia valmistava Ayon Audio on suunnannut tuotantonsa hifin jokamiesluokkaa ylemmälle hintasektorille, sillä sen lähtötason integroidusta vahvistimesta ja cd-soittimesta joutuu pulittamaan rapiat kaksi kiloeuroa. Tuota versiota saa sekä torvikuormitteiseen lattiamalliin että jalustalle sijoitettavaan refleksityyppiseen koteloon konstruoituna JB8-kaiuttimena. Ayonin kaiutinmallisto on ainakin paperilla laaja ja monipuolinen. Putkia pilkottaa myös Ayonin kaikkien cd-soitinten analogia-osista. Toki laitteiden sisältämistä teknisistä ratkaisuista ja ominaisuuksista kertovan listan silmäily paljastaa sen, millä kunnianhimon asteella niitä tehdään. JB4 ja JB3 ovat pienikokoisia jalustakaiuttimia, joissa käytettyjen elementtien halkaisija tuumina on mainittu tyyppimerkinnässä. Tai pikemminkin valmistuttaa, sillä aiemmin VAIC-nimellä tunnettu tsekkiläinen putkitehdas ajautui taannoin vaikeuksien kautta Ayonin käsiin ja Itävaltalainen Ayon Audio on valmistanut hifilaitteita jo alun kolmatta vuosikymmentä, mutta murtautuminen alan kansainvälisten toimijoiden eturiviin tapahtui vasta muutama vuosi sitten. Tommy Wun luotsaama yritys on kehitellyt omanlaistaan laajakaistaelementtien mallistoa, jota se valmistaa sekä omaan käyttöönsä että OEMmarkkinoille. Laajakaistoja kun ovat ja sitä kautta ikään kuin valtavirtaisuuden ja maahantuojan toisen laa- jakaistamerkin, Omegan, herättämän haloon vuoksi vähemmälle huomiolle jääneitä kummajaisia. Poimimme kuultavaksi Ayonin malliston edullisemman pään kalustoa ja valjastimme sen perään paritkin supertweeterein rikastetut John Blue -laajakaistat. pyörittää tätä nykyä tuotantolinjojaan enimmäkseen omistajanyhtiönsä tarpeet tähtäimessään. Viimeistään Ayonin edullisemmankin pään koneita nostellessaan vakuuttuu siitä, että sijoitukselleen saa täyden vastineen ainakin rakenteen järeyden ja viimeistelytason suhteen. Ayon on leimallisesti putkilaitteita valmistava yritys, sillä sen koko vahvistinsarja perustuu putkitekniikkaan. Kaikki cd-soittimet ja edulliset vahvaimet tarjotaan venäläisvalmisteisten uustuotantoputkien kera. Joidenkin tietojen mukaan Ayon valmistutti aluksi laitteidensa kotelot edullisten kustannusten Kaukoidässä. Ehkä joitain otoksia valmistajan kaiutinsortimentista nähdään tuonnempana myös Suomessa
CD-1s:n muunnin osasto on Burr Brownin valmistetta. Ayonin CD-soitinsarjan toiseksi edullisin, CD-1s, on päältä ladattavaa mallia. Kaksineuvoinen Spirit II sisältää kytkimen, jolla voi valita toimintatilan joko triodiksi tai pentodiksi. Ritilöiden alla hehkuvat 6H30 -putket. meen tulevan vahvistimen linjaottojen määrä on viisi, joista yksi on nk. Torvikuormitettu JB8-pari pääsi eniten ääneen, mutta myös JB4:ää kuunneltiin päivätolkulla. Kaiutinlähtöjä on kaksittain, neljän ja kahdeksan ohmin kuormille omansa. Bias on tyyppiä säädettävä. Eli vahvaimen kilohinta jää kohtuulliseen 96,55 euroon. Painaahan Spirit II -integroitu täydet 29 kiloa, jota vasten CD-1s-soittimen 12 yksikön massa tuntuu liki höyhensarjallisuudelta. Stars and Stripesin veljekset olivat tällänneet koneeseen Sylvanian NOS-röörit eteen ja Genalexit taakse. Ei se mitään. Näin integroitua voi käyttää vaikka päätteenä kuin myös etusena, sillä pre out löytyy myös. Kahdella erillisellä whizzer conella ja puisella vaiheplugilla varustettu kahdeksantuumainen laajakaistaelementti on aika jännä ilmestys. Herkkyyslukemat alittavat maagisen 90 dB/W:n rajan yhdellä desibelillä ja impedanssi tavanomaiset 8 ohmia kahdella yksiköllä. Kartion materiaali kun on paperi, josta on konstruoitu myös ulompi, vaimennuspaloin dempattu lisäkartio. Kauttaaltaan tuuman vahvuisella kotelolla varustettu kapine painaa 45 kg/kpl! No onhan kaiutin liki 40 cm syväkin, joten tilavuutta on laajakaistaisen elementin taakse siunautunut ihan kivasti. Sen elementti on eksoottiseen kasituumaiseen verrattuna varsin pelkistetty. Ja mikäs siinä, samapa tuo, kun homma toimii. direct in, joka ohittaa kaikki säädöt. Spirit II on CD-1s:n tavoin malliston toiseksi edullisin kone, mikä tarkoittaa Ayonin tapauksessa karvan verran alle 2 800 euron hintaa kumpaisellekin. Kaukosäätimestä löytyy kytkin, jolla voi valita 16/44:n ja 24/192:n välillä siis bittisyvyyttä ja näytteenottotaajuutta. Vahvistin suo äänenvoimakkuuden säädön tapahtuvan kaukokapulan kautta, jos sohvalta nousu ei miellytä. Tolppa, lodju ja lieriö Alkuperäinen tarkoitus oli saada Ayonien seuralaiseksi jalustalle sijoitettava versio John Blue JB8 -laajakaistasta, mutta sellaisia ei sattunut olemaan maahantuojan hallussa. Valinnaisiin asioihin kuuluu myös äänenvoimakkuus, joka on säädettävissä kaukaa käsin. JB8 on vähän yli metrin mittainen tuhti tolppa, jonka jykevyyden tajuaa vasta sitä nostaessaan. Sessioiden loppupuolella kaiutinarsenaali täydentyi vielä John Bluen Supertweeterillä, jonka innokas harrastaja en siis minä sai lainaksi audiojournalismin alttarille kanssaharrastajaltaan. Ilman negatiivista takaisinkytkentää toiAyon CD-1s ladataan päältä käsin. Toimintaluokaksi voisi pääteputken tyypin, KT88, ja teholukemat tuntien veikata AB:tä. Soittimen, vahvistimen ja kaiutinten lisäksi kokeiluun päätyivät muovikassillinen puupalikoita, kahdet väli- ja kaiutinkaapelit ja yksi virtakaapeli. Spirit II on sovitettavissa vaihtoehtoisillekin pääteputkille. Lieriön takana on kolme kaksiasentoista vippakytkintä, joilla valitaan jakotaajuus (14 tai 18 kHz) ja herkkyys. Kytkinten kimppuun pääse 790 euron panostuksella. Musiikkia ja muuttujia moneen menoon Ayon & John Blue & co -koeponnistukset alkoivat hillittömällä roudauksella. Sekä etu- että pääteasteen putkia löytyy maailman toreilta kaikissa sateenkaaren väreissä ja kohtuuhintaan. Soitin sisältää A-luokassa toimivan, putkitoimisen antoasteen, jonka röörit ovat jostain syystä "superputkiksi" nimetyt 6H30:t. Neljän KT88-pääteputken kaverina kannella majailee 12AU7-nelikko etuasteen toimintoja hoitamassa. Euroopassa samainen putkityyppi tottelee merkintää ECC82/E82CC. Sen sijaan, osana pakettiautollista audiotavaraa, rikospaikalle saatiin kahdet JB:t. Levyn päälle asetettava kansi, johon klamppi on integroitu, on savulasisessa massiivisuudessaan aika hulppea yksityiskohta. Molempia yhdistää suunnittelevien tahojen älynväläys: laitteiden takaseinässä on punainen ledi, joka palaa silloin, kun verkkovirran vaihe on "oikein". Maahantuojaveljekset karauttivat pakulla pihaan, ja nokkakärryn kyytiin tällättiin vuorollaan tavara jos toinenkin. S ILLÄ KO R VAL L A: AYO N C D- 1 s - C D- SOITIN, AYON SP RIT II - I NTEGROI T U Jäätävää järeyttä Niin putkilla kuuntelutilaa lämmittäviä laitteita kun ovatkin, sopii molempien Ayoneiden eteen trendikäs sanapari jäätävän järeä. Ja sehän toimii niin, että jalustalla varustettu, putkilonmallinen toistin sijoitetaan pääkaiuttimen katolle ja kytketään sen naparuuveihin. Prosessi etenee enimmäkseen yritys ja erehdys -metodilla, sillä putkiloiden käyttöohjeet ovat tyyppiä käsittämättömät. Soittimen koneistosta vastaa muuten Stream Unlimited, Philipsillä vaikuttaneiden alan spesialistien perustama pyörityskoneistovalmistaja, mikä näin heppoisten DVD-koneistojen valtakaudella ansaitsee erityismaininnan. Onneksi kamat pysyttelivät logistiikkasyistä maisemissa viikkotolkulla, joten kyllä urakasta hengissä selvittiin. Ennen kuin siirryin kuuntelemaan Ayon/ JohnBlue JB8 -kattausta kokonaisuutena, kaikilla maahantuojan toimittamilla herkuilla, kytkin 66 HIFIMAAILMA 5/2010. Valintaa varten kone on sammutettava. John Bluen Supertweeterillä ei ole sen kummempaa nimeä tai tyyppimerkintää. Triodina vahvistin antaa 35 watin tehon kanavaa kohden, pentodina tehot kasvavat 55 wattiin. Ei lisäkartioita eikä Nasse-sedän nenää muistuttavia vaihepalleroita. Älkää kysykö minulta miksi. Sisempi lisäkartioista on lyhyt ja alumiinista työstetty rinkula. Samasta syystä kuin isoveljensäkin. Herkkyyttä 3 950 euron parihintaiselle kaiuttimelle luvataan 93 dB/W, ja nimellisimpedanssiksi ilmoitetaan normaalit 8 ohmia. Jalustan nokkaan asetettava JB4 (680 / pari) on sekin painava kokoisekseen. Ja kun kaikille vaihtoehdoille piti suoda jonkin verran aikaa, alkoi muuttujien määrä hämärtää kuunteluvaikutelmien tuloksia. Yhtä kaikki, molemmat masiinat ovat vakuuttavan oloisia sekä rakenteellisesti että toimintatuntumaltaan
Joopa joo... Oli ilo päästää isot klassisen musiikin esityskoneistot irti ja nauttia massiivisista sointivalleista. Mutta. Noin tuhannen eron parihintaiset Acoustic Zen -väli- ja -kaiutinkaapelit joutuivat tosi tiukoille DIY-haastajiensa kanssa, kun oheiskattauksena oli kirjoittajan Shindosetti. Zappa elää ja käy pyydyksiin. Kunhan oli ensin löytänyt laitteen pohjaan, julkisivun tuntumaan tällätyn virtakytkimen ja antanut koneen hoidella esilämmityksen, ilmoille tulvahti järkähtämättömän vakaata mutta sävykästä ja avointa ääntä täysin riippumatta musiikin genrestä. Se kun fyysisten mittojensa ansiosta ei kykene maskaamaan ongelmia jumputtamalla bassoa kuin monitekaiutinten enemmistö. Eikä tuo kapine ollut edes säädettynä tappiin ilmiötä ihmetellessä. JB8:n katolta pilkistää ihmeitä tekevä supertweeter. Grande Finale Yksittäisten laitekokeilujen jälkeen tuli soiteltua viikon päivät systeemiä, joka koostui täysin Stars and Stripes -duon toimittamasta tavarasta. Entäpä sitten JB8, tuo tuhti tolppa, jonka alle tuli kokeiltua jalopuisia palikoita, kun soundi ei meinannut asettua fokukseen. Ei sillä, että JB8 olisi jotenkin erityisen hyvä esimerkki laajakaistaisuuden kiroista, päinvastoin, mutta JB4:llä karutkin lainalaisuudet saa suht helposti esiin. Edes tavanomaista käytäntöäni huimasti suuremmat äänenpaineet eivät tuntuneet hetkauttavan soinnin vakautta mihinkään suuntaan. Kun lataa massiivista klasaria liian lujaa tai tukkaheviä millä tahansa volalla, keskeismodulaatiosäröpeikko JB8 JA JB4- KAI UTT I MET John Blue kaiutinkolmikko. Ei voi valittaa, tuollahan veivasi äänitettä äänitteen perään ihan mielikseen. Tosi on. Kokeiluun saatetut kaapelit kävivät vuorollaan kostettavana ja tokihan ne kaikki soundia johonkin suuntaan veivät, hillitysti, mutta selvästi. Onpa sitä tullut ennenkin kuultua laadukasta ääntä putkiantoisesta soittimesta. Ettei olisi lohjalaisisäntä tullut uskoon. Enpä olisi uskonut, että jo hieman iällä siunattu journalisti kykenisi todentamaan superdiskantin kiistattomat soundilliset edut. Tästä todisteena vaikka kokeilujen aikoihin meneillään olleiden, henkilökohtaisten Zappa-viikkojen anti. Vanhakin näköjään vielä oppii. CD-1s on hienosointinen peli ja näiden kokeilusessioiden ehdoton tähti. Sinänsä hyvälaatuiset Spirit II -integroitu ja John Bluen kaiuttimet ovat toki myös tutustumisen väärtit kapineet ja saahan niistä rakennettua soittimelle sopivan oheiskaluston, jos ja kun systeemin pykääminen yhden ja saman maahantuojan sortimentista tuntuu viisaudelta. Näissä tuokioissa säväytti eniten CD-1s. Seuraavaksi kehiin astunut Spirit II ei aiheuttanut valtavia sydämentykytyksiä, vaikka triodikytkettynä hyvälaatuiselta putkikoneelta kuulostikin. Kun soittelee keskimääräistä pienimuotoisempaa musiikkia kohtuuvoimakkuudella, ilmassa on luonnollisuuden ja koherenssin tuntua loistavuuteen asti. Auttoi. Putkilaitesarjassa noilla eväillä noustaan A1-luokkaan, joskin ominaisuuksin, jotka löytyvät useimmista puolijohdevahvaimista sisäänrakennettuna. Tulipahan myös todettua, että DIY-pohjalta saattaa syntyä letkuja, joilla ei ole erityisiä ongelmia kilpailla hintaviakaan touveja vastaan. JB4 on enemmänkin hillityn nautiskelun välikappale, jonka reagointiherkkyys on varsin toimivaa tasoa. Vaan kun pystyyn pantiin Ayoneista ja JB8:sta superdiskantteineen koostuva systeemi, tehdaspiuhat vetivät pitemmän korren kohtuu selkeästi. n iskee ja niistää kuuntelunautinnosta valtaosan. seudulla. Onhan nelituumainen kuitenkin aika delikaatti väline suoltaa äänimössöä tupaan. Sekä mestarin itsensä työstämät levyt että lukuisat muiden tulkkaamat versiot, huimaa tykitystä, verevää vedätystä. Hänellähän ykköskajarit kun myös ovat 8 tuuman laajakaistat. Sellaista se systeemisidonnaisuus tuottaa. Lisätiedot Ayon CD-1s Hinta:.............................2780 Mitat (l x k x s): ............48 x 12 x 33 cm Paino: ............................12 kg Putket:...........................2 x 6H30 Ayon Spirit II Hinta:.............................2790 Mitat (l x k x s): ............46 x 26 x 34 cm Paino: ............................29 kg Putket:...........................4 x 12AU7, 4 x KT88 John Blue JB8 Hinta:.............................3950 /pari Mitat (l x k x s): ............30 x 105 x 36 cm Paino: ............................45 kg Elementti: ......................1 x 20 cm Lisätiedot: www.starsandstripes.fi, www.ayonaudio.com, www.johnblue-audio.com HIFIMAAILMA 5/2010 67. mutta Ayonilla oli tarjota mehevyyden ja läsnäolon lisäksi myös ruutia ja räminää. Jep. Laajakaista on laajakaista, hyvässä ja pahassa. Eli kompressiolla latistetun, sähköisen populaarimusiikin ystävät älkööt vaivautuko. Ehkä sellaisenaan hieman yliasiallinen Spirit II ja aavistuksen mattapintainen JB8 pystyivät sittenkin päästämään CD-1s:n levyiltä poimiman musiikin syvimmän olemuksen läpi. Samalla tuli mieleen, että olisikohan se soittimeni sittenkin pullonkaulana yleispätevään ja kaikenkattavaan nautinnollisuuteen. Ainakin hinku luukutella mahtipontisempaa musiikkia tuntui lieventyneen. Jotenkin kuivakkaaksi kyllä jäi anti soittimeen verrattuna, mutta olihan toki noteerattava erinomaisen hyvä bassokontrolli ja -voima. Aivan samoin kuin Ayonin kyky pureutua äänityksellisten seikkojen nyansseihinkin kuulostamatta silti totaalisen läsnä olevalta tahi elämää aidommalta. Audio Aero, Bluenote, EAR... Kahdeksantuumaisella ja herkkäliikkeisellä paperielementillä ei bassojen pohjamutiin tunkeuduta, vaikka olisi kuinka torveloa takana, mutta eipä tullut soitettua montaakaan levyä, joilla olisi huomannut ulottuvuusvajetta. Olisiko tullut hiukka nukkavieru olo, kun kokeilukalusto lähti takaisin maahantuojan hoteisiin ja palasin hetkeksi omien laitteideni pariin. Suhteellisen elastinen rossipohjaratkaisu ei tarjonnut kaiuttimille riittävästi stabiliteettia ilman kolmea, strategisesti aseteltua palikkaa. Eli jos ja kun olet hairahtumassa source first -koulukunnan vietäväksi ja olet etsimässä sitä vihonviimeistä cd-soitinta ja kun sinulta kysytään aiotko harkita myös Ayonia, on syytä vastata: aion. Se ei nettoa mitään erityistä superdiskantin lisäyksestä, kun taas JB8 vasta heräsi henkiin extrapihisijän avustuksella. Ayon teki näköjään vaikutuksen. PU T K I VA HV I S TIN S E KÄ J OH N BLUE jokaisen komponentin vuorollaan oman systeemini oheen ja otin tyypit enempiä analysoimatta, rennosti ja ajan kanssa. Ensemblet Moderne ja Ambrosius, Franz Struber, Clanco Venier, Yahona Band... Vaikeahan tuota on sanoiksi pukea, mutta kyllä musiikista kuin musiikista lähti elämää pois, kun supertweeter kytkettiin irti. Samainen elementti ei paljasta esi-isiensä luonnetta ylemmällä keskialueella, joka välittyy suorastaan hillitysti, kun sitä vertaa Lowtherin vastaavankokoisen kaikattimen ylienergisyyteen ko. Ääni aukeni kolmanteen potenssiin Zenien myötä
Contaaaaaact! Kuva Predator on aina näyttänyt synkältä, likaiselta ja erittäin rakeiselta. Animaatiohahmoissa ei ole ihohuokosten kaltaista detaljia, mutta taustoissa ja impressionistisesti maalatuissa maisemissa piisaa ihasteltavaa. Samaan syssyyn elokuva esittelee Disneyn ensimmäisen afroamerikkalaisen sankarittaren. HD-kuvaista bonusmateriaalia on pyöreästi 45 minuuttia. Musiikkia on harvakseltaan, ja miksauksen painopiste onkin kuolleen maailman luomisessa. Ääni 24-bittisen Master Audio 5.1 -raidan (4,5 Mbps) lisäksi levyllä on alkuperäinen 4.0-miksaus. Bonusmateriaalit Ohjaaja John "Die Hard" McTiernan kertoo kommenttiraidalla kuvausten surkuhupaisista ongelmista. Testosteronin hajuinen actionpläjäys alkaa tavallisena sotaleffana, mutta muuttuu yllättäen piinaavan jännittäväksi kissa ja hiiri -leikiksi viidakon syövereissä. Tuloksena on loistelias digitaalimasteri, josta lyöty Blu-ray näyttää kerrassaan upealta. Tuo ei näinä videomaisen puhtoista kuvaa halajavien kuluttajien aikakautena käy päinsä, joten uudelle HD-masterille on tehty fjongaa tosissaan. Dialogi on joskus suttuista, ja studiossa jälkiäänitetyt replat erottuvat selvästi. Kirkkaassa päivänvalossa kuvatut otokset näyttävät remasteroinnin jäljiltä erinomaisilta, mutta valoisuuden pudotessa rakeenpoistoalgoritmilta menee sormi suuhun kuvan muuttuessa yliprosessoiduksi muoviksi. Ääni 24-bittinen Master Audio -raita (4 Mbps) soi kirkkaasti ja selkeästi, mutta on sisällöltään kovin vaatimaton ja alavireinen. Maukkainta korvakarkkia tarjoaa Alan Silvestrin legendaarinen musiikki, joka soi jumalaisen upeasti jänniteskaalan päästä päähän. Kuva Elokuva on koostettu ja pitkälti myös väritetty tietokoneilla. Levyllä on kaikkiaan kahdeksan ääniraitaa, joiden joukossa mm. Poistetut kohtaukset (yht. Kaikki näyttää ankealta, masentavalta ja ränsistyneeltä, mikä istuu tarinaan täydellisesti, mutta nättiä teräväpiirtokuvaa siitä ei synny itkemälläkään. Testilaitteisto Soittimet: Oppo BDP-83 PlayStation 3 Kaiuttimet: AV-vahvistin: KEF XQ-sarja Denon AVC-A1HD SVS PB-13 Ultra Näyttölaitteet: JVC DLA-HD950 Panasonic TH-50VX100E Predator Ultimate Hunter Edition Predator on Arnoldin uran kohokohtia. Hankalat olosuhteet ja silloisen ääniteknologian rajoitukset kuuluvat ääniraidan onttoutena sekä päälleliimatun oloisina ja hieman metallisesti soivina äänitehosteina. Sisältö käsittelee mm. Harmaan ja ruskean sävyt hallitsevat, eikä merikään ole enää sininen. Making of -dokumentti (11:30 min) käyttää vähemmän aikaa elokuvan käsittelyyn kuin sen tekijöiden ja näyttelijöiden keskinäiseen kehumiseen. Ei pärjää kirjalle, vaikkei huono yritys olekaan. Musikaalinumerot sijoittelevat instrumentteja ja laulajia eri puolille huonetta. Puitteet ovat muuten vallan tuttuja: musikaalinumeroilla rytmitettyä seikkailua tarkasti laskelmoitujen tunnehuippujen ja -laaksojen ryydittämänä. Ehtaa kasaria ja lajityyppinsä helmi. Filmiraetta ei ole nimeksikään, uhkeasti hehkuva väripaletti toistuu täydellisesti, eikä kontrastissa tai mustan tasossa ole parantamisen varaa. Dolby Digital 5.1 -pakattu suomidubbaus. Hieno kuva-kuvassatoiminto esittää elokuvan mustavalkoisina viivapiirroksina omassa pikkuruudussaan. Prinsessa ja sammakko · 2009 · Walt Disney Studios 97:27 min · K7 · BD50/45,2 GB kuva: 1080p23,976 (AVC) · ABR 24,1 Mbps · 1,78:1 ääni: DTS-HD Master Audio 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi + 6 muuta ELOKUVA KUVA ÄÄNI Tie Cormac McCarthyn Pulitzer-palkitun romaanin filmatisointi on pienimuotoinen ja vaivihkaa ahdistavaa tunnelmaansa rakentava tutkielma ihmisyyden merkityksestä koko maailman romahtaessa ympärillä. Bonusvalikossa on myös trailerit elokuvista Youth in Revolt, Streetdance, The Collector, Pope Joan ja I Love You Phillip Morris. Bassokanava tukevoittaa musiikkia ja äänitehosteita jatkuvasti. Kyllä raeallergikkojen nyt kelpaa. Loput lisukkeet (yht. Erillinen tekstikommenttiraita pursuaa mielenkiintoista triviaa, mutta esitystapa on liian hidastempoinen. 78 min) ovat perua aiemmista DVD-julkaisuista ja esitetään peruspiirtokuvalla ilman suomitekstitystä. Predator · 1987 · FS Film 106:35 min · K18 · BD50/42,1 GB kuva: 1080p23,976 (AVC) · ABR 32,8 Mbps · 1,86:1 ääni: DTS-HD Master Audio 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi + 9 muuta ELOKUVA KUVA ÄÄNI Prinsessa ja sammakko Päälaelleen käännetty tarina suudelman myötä prinssiksi muuttuvasta sammakosta merkkaa Disney-studion paluuta perinteiseen käsinpiirrettyyn animaatioon. Tässä on onnistuttu mukavasti luonnollisten äänitehosteiden avulla. Uusi "Evolution of a Species" -kooste (HD, 11:13 min) alkaa tuottajan haastattelulla, mutta muuttuu sitten härskisti tulevan Predators-leffan mainokseksi. Lisukkeissa ei ole tekstitystä, ja ne esitetään ensimmäistä traileria lukuun ottamatta peruspiirtokuvalla. Tie · 2009 · Paramount 111:11 min · K15 · BD25/23,1 GB kuva: 1080p24 (AVC) · ABR 21,6 Mbps · 2,37:1 ääni: DTS-HD Master Audio 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi + 3 muuta ELOKUVA KUVA ÄÄNI HIFIMAAILMA 5/2010 69. Prosessin jäljiltä kuvanlaatu vaihtelee hyvästä järkyttävään: rakeen poisto on pahimmillaan muuttanut kasvot kumimaskeiksi ja kadottanut tekstuurien yksityiskohdat. 6:23 min) esitetään yhteen putkeen. Bonusmateriaalit Kommenttiraita sisältää paljon mielenkiintoista triviaa, mutta Hillcoatin ulosanti on epävarmaa, ja tarinointi vaeltelee aiheesta toiseen. Dialogi on muutamissa otoksissa niin hiljaista, että on turvauduttava tekstitykseen. perinteistä animaatiota, Disneyn prinsessoja, musiikkia ja animaation historiaa. Ääni 24-bittinen Master Audio -raita (3,7 Mbps) vie katsojan keskelle New Orleansin kuumaa jazzhuumaa ja Big Band -orkesterien svengaavia rytmejä. Joissain lähikuvissa näkyy kiitettävää detaljia, mutta kuvan yleisilme on hieman pehmeä. Kuva Sivilisaation jälkeinen maailma on väripaletiltaan rajoittunut. Kuvassa näkyy silloin tällöin liiallisen jälkiterävöityksen merkkejä oudosti kiiltävinä yksityiskohtina ja ääriviivojen sädekehinä. Levyllä on myös poistettuja kohtauksia ja ohjaajien mielenkiintoinen kommenttiraita. Tilojen luonti surroundeilla ja katsojan ympärillä liikkuvilla äänitehosteilla on onnistunut ensiluokkaisesti. Kaunista jälkeä, mutta ei mitään mullistavaa. Bonusmateriaalit Disneyn tapaan julkaisu on suomennettu valikkoja myöten. Tarinan huippukohdissa ääniraidasta löytyy roimasti tehoa; maanjäristysten ja kaatuvien puiden äänitehosteet säikäyttävät dynamiikallaan
Pientä puuroa ja hälyisyyttä esiintyy varsinkin massiivisimmissa meluvalleissa. Nyt jäävät matala jousisto sekä puupuhaltimet kiusallisella tavalla hieman utuiseksi ja ponnettomaksi. Jaakko Eräpuu PIIRPAUKE Koli (ZEN) Vuosikymmenet vaihtuvat, samoin miehistöt, mutta Piirpauke elää. Sibeliuksen katalogista poimitut Musettet, Rondinot ja Valse Tristet pääsevät elämänsä kyytiin Piirpauken matkassa. Heikki Valsta FOOD Quiet Inlet (ECM) Arve Henriksenin poistuttua ainakin hetkeksi kuvioista kaksimiehiseksi kutistunut Food on joutunut kiinnittämään vierailevan trumpetistin valitsemansa tyylilajin ja esikuvan tunnot tavoittaakseen. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 5/2010 71. Es-duuri-sinfonia nro 39 soi levyllä loistokkaan ryhdikkäästi, kun taas myöhäisempi g-molli-sinfonia olisi kaivannut äänitystuottajalta tarkempaa korvaa soinnin ja soitinryhmien tasapainon suhteen. MOZART Sinfoniat nro 39 ja 40 Freiburgin barokkiorkesteri/ Jacobs (Harmonia mundi) Erinomainen eteläsaksalainen soittajisto, Freiburgin barokkiorkesteri, on viime aikoina laajentanut ohjelmistoaan myös historiallisesti myöhempään klassismin aikaan. Rikoselokuvien ääniraidoilta siepattujen puheosuuksien täydentämä musiikillinen jatkumo alkaa sangen spirituaalisella freejazzpuhallinvyörytyksellä ja jatkuu Rypdalin ja hänen mukanaan Bergeniin matkanneen muusikkoryhmän liittyessä kuin varkain joukkoon tummaan. Olisikohan vähempikin venkoilu riittänyt. Lauteilla tullaan todennäköisesti kuulemaan myös Beckin uusimman, Emotion & Commotion -levyn materiaalia, joskin tuskin samassa orkestraalisessa mittakaavassa kuin äänitteellä. Heidän monivuotinen yhteistyönsä tuo Mozartin kahteen kypsän kauden sinfoniaan oivallisen annoksen ryytiä ja rätinää. Milesin roolin tässä näköisnäytelmässä vetää lyömäsoittaja Thomas Stroenenin maanmies Niels Petter Molvaer, joka vuoroin kitaristi Christian Fennezin ja fonisti Iain Ballamyn kanssa luo melodisia kaaria kumistinten & kilistinten impulsiivisen sykkeen ylle. Bergenin ison bändin kanssa paikallisessa konserttisalissa livenä paahdettu musiikillinen spektaakkeli jyrää paikoin hevein elkein. Quiet Inlet muistuttaa nimittäin enemmän kuin vähän Miles Davisin In A Silent Way -klassikkoa, vaikka sen sähköpianopartion panos korvautuukin synteettisin soundimatoin. Ainahan Kukko on kotimaisen sävelaarteiston päälle ymmärtänyt, vaikka alkuaikojen jälkeen matka onkin kulkenut globaaleja väyliä. Kun käytössä on koneisto, jolta taittuu hillittömän svengin ohessa tiheämpikin tekstuuri, niin raidat täyteen ja menoksi. Lajityypin juuria etsivän kuulijan on ehkä vaikea tässä teoksessa löytää perinteen jatkuvuutta. Nähtäväksi jää myös se, tarttuuko joku kolmesta levyllä esiintyvästä laulajattaresta mikkiin, vai täyttääkö maestro itse valtaosan soolotilasta. Afroamerikkalaisista juurista ja kuubalaisista rytmeistä syntynyt puolitoistatuntinen teos löi saksalaisyleisön tuolloin aivan ällikällä. Teoksen olemuksessa korostuu voimakas latinalaiselle kulttuurille tyypillinen rituaalisuus ja kansanomaisuus, joka musiikissa korostaa kiihkeitä rytmejä sekä terävää pulssia. Stroenen kun operoi enemmänkin purskein kuin pulssin tasaisuutta vaalien. Tilauspohjalta syntyneen, kunnianhimoisen ja kaikkea muuta kuin perinteisen big band -teoksen taltiointi ei onnistunut aivan nappiin. Jaakko Eräpuu JEFF BECK Emotion & Commotion (Atco) Tätä kirjoitettaessa on voimassa tieto, jonka mukaan kitaristilegenda Jeff Beck saapuisi vihdoinkin jokisuiston popjazzpäiville keikalle. Ja mikä on tuottaessa, kun muusikkokatras koostuu Sakari Kukon ja Ismaila Sanen ohessa kitaristi Jukka Ormasta ja ex-Töykeästä ikiliikkujakomppiparista Siikasaari & Eskelinen. Ja kyllähän se konkarin kitara laulaa lajitoverinsa suohon varttuneessakin viitekehyksessä. Onhan Beck ehtinyt jo kelata rockin ja fuusiojazzin kelmeimmät kuviot moneen kertaan urallaan. Taisi rikospaikalla, Bergenin lauteilla, olla desibeli poikineen ilmassa, monitorien ja PA:n yliannostelun muodossa. Golijovin Markus-passio syntyi Stuttgartin Bach-seuran tilauksesta vuosituhannenvaihteen suuriin Bach-juhlallisuuksiin. Emotion & Commotion on hieno veto Beckin kirjavassa diskografiassa. Kahden CD:n paketissa on bonuksena DVD-versio teoksen esityksestä Holland festivalissa pari vuotta sitten. Samalla tiellä on myös tällä levyllä esiintyvä kapellimestari René Jacobs. Nauttikaamme nyt tästä puolesta. Evankelistan ja Jeesuksen rooleissa laulavat tyypilliset afro-kuubalaiset perinnelaulajat, kuorona esityksissä oli Venezuelan Schola cantorum ja orkesterina guirojen ja congien vahvasti ryydittämä Simon Bolivarin nuoriso-orkesterin soitinryhmä. Kukon oma Kaustinen-Dakar laskettakoon tässä täkäläisyydeksi, vaikka rykäisyn polskalla käyntiin polkaistu rytmiikka onkin enemmän Senegalia kuin Järvelä-dynastiaa. Kolin huipulla puhaltavat pääosin suomalaiskansalliset, jopa sibeliaaniset tuulet, sillä työstettävän materiaalin ainoa ulkomainen sävellys on Tchaikovskyn Romance. Heikki Valsta GOLIJOV La Pasión segun San Marcos (DG) Argentiinalaissyntyinen Osvaldo Golijov luo vuonna 2000 valmistuneella teoksellaan aivan uudenlaisen näkökulman kristillisen passioperinteen sävelmaailmaan. Trumpetisti Palle Mikkelborg, urkuri Ståle Storloekken, rumpali Paolo Vinaccia ja Rypdal nousevat kukin vuorollaan valokeiloihin, mutta solistisia tehtäviä riittää myös bergeniläisille. Konevitsan kirkonkellojen kumahduksista on jo pieni iäisyys, vaan maailman musiikkien sitkeä sulatusuuni tuottaa yhä alkuperäisen ideansa mukaista mekkalaa. Hyvä näin, sillä kyllähän tätä muusikkojen muusikkoa on jo odotettukin. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI TERJE RYPDAL Crime Scene (ECM) Eläkeikään ehtinyt norjalaiskitaristi Terje Rypdal ei ole koskaan pelännyt sisällyttää rockin elementtejä jazziinsa, eikä hän tee sitä vieläkään. Viittaukset klassiseen musiikkiin ja soitannan seesteisyys eivät ehkä täytä supermuusikon räväkämpää puolta kärkkyneiden odotuksia, mutta osoittavapa toisaalta, että kitaristin karun ulkokuoren alla lymyää perinteiden ja jopa viihteen päälle ymmärtävä muusikko. Linkki menneeseen on siis kuultavissa, mutta kyllä ambienttisissa sointikuvissa vieraillaan myös hankalammin hahmotettavissa maisemissa, jazzin lyhyen oppimäärän suorittaneiden ymmärryksen yläpuolella varsinkin rytmisesti. Tänä on harmillisista, sillä esityksissä olisi muuten ainesta aivan suosikkilistan kärkeen
Slashilla on ollut taito puhaltaa henkeä sävellyksiin hyvin yksinkertaisilla ja etenkin pelkistetyillä asioilla. Jarno Rannanpää MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 72 HIFIMAAILMA 5/2010. He osaavat tehdä myös itsensä näköistä jazzmusiikkia, onnistuneesti kerta toisensa jälkeen. Tapio Suonperä JOONATAN RAUTIO TRIO Commitment (Prophone) Tenorisaksofonisti Joonatan Rautio on viime vuosien kehutuimpia ja palkituimpia suomalaisia jazzmuusikoita. Tällä kertaa asialla on kolme veteraanimuusikkoa. Aamu-usva vuonon yllä, tunturin juurella vaeltava lammaslauma jne. Tunturit ja vuonot ovat vahvasti läsnä, kuten aiemmin mainittiin. Siksiköhän se aikoinaan jäi pois. Näistä ensimmäinen: kuusiminuuttinen, Elf Song, kantaa parhaiten. Raution pehmeänrouhea tenori on pääosassa, mutta eivät Riippa ja Herralakaan pelkiksi statisteiksi jää. Olisin kuitenkin kaivannut Rautiolta paikka paikoin hiukan voimakkaampaa otetta torveensa. Tunnelmaltaan Roadsalt kuvastaa jollain kummallisella tavalla Ending Themesiä. Flyygelin sointi menee paikoin hiukan tukkoon. Pidemmät teokset ovat paikoin hieman raskastempoisia. Tutunoloisuudestaan huolimatta levy on hankkimisen arvoinen. Vaikka materiaali ehkä hieman poukkoileekin vivahteesta toiseen, säilyy draivaava rockmeno ensitahdeilta viimeiseen lautasen iskuun. Trionsa ensimmäisen levyn perusteella arvioiden, kehut eivät ole turhia. Kuuntelen levyä heleän aurinkoisena alkukesän sunnuntaiaamuna ja täytyy myöntää, että tunnelmaan on hankala uppoutua. Kappale jäi aikoinaan pois Pärin Gothic Impressions -levyltä, mutta ansaitsee tulla julkaistuksi, vaikkakin siinä on muutama säröytymä. Tyyliltään Commitmentin musiikki on lähinnä modernia mainstreamia. Soundit ovat mukavan rapeat. Raskaamman PoSin perään haikailevat älkööt vaivautuko. Vaikka soundi on rokkaavan puskeva ilmavuutta ja sopivaa rosoisuuttakin löytyy. Osansa tunnelman luomiseksi ovat tehneet tuttuun ja taidokkaaseen tapaansa Jan Erik Kongshaug ja Rainbow Studio. Usein voitosta voittoon. Laulu soi hiukan latteana muun massan sisällä, mutta esimerkiksi soolokitaran ujellukset ovat hienoja. Ja todella kansilehdykässä, lyriikoiden seassa, kulkee tarinaa tämän sodan tapahtumista. Levyn musisointi on toimivaa ja menevää, tarvittaessa tunnelmoivaakin. Mukana ovat Steve ja veli John Hackett, Pär Lindh sekä Oksana Sinkova. Sen melodiat ovat heleän kutsuvia, ja tarina sekä elää että hengittää. Ääneltään tummahko, joskin selkeä ja konseptiin kuin nenä päähän sopiva. Ja äänitys on juuri sellainen kuin olla pitääkin. Näin kuitenkin kävi, ja ehkäpä jutun suola onkin juuri se yhteistyö eri artistien kanssa. Remembrance sisältää herkkää norjalaista tunnelmointia ECM-takuutyyliin. Pirkka Ruishalme SLASH Slash (Roadrunner) Heti kärkeen täytyy todeta, että onpas Sauli tehnyt vierailevine tähtineen melkoisen pläjäyksen. Levy on siis paitsi musiikilliselta hahmoltaan raskas myös sivistävä. Varsinkin, jos haluaa kuunnella rauhallisia, kauniita tunnelmia. Levyn äänitys on pääosin erinomainen, mutta levy on tilkuista kasattu ja se hiukan heijastelee äänimaailmoissakin. Pianisti Ketil Björnstadin kumppaneina ovat tenorisaksofonisti Tore Brunborg ja rumpali Jon Christensen. Valtaosa levyn musiikista on Marcon säveltämiä ja flyygelillä soittamia pitkiä runoelmia. Syksyn synkkinä iltoina, oikeanlaisen rekvisiitan säestelemänä, tämä musiikki varmasti kuljettaa heavyuserin rehevän synkeälle matkalle läpi savuisen metsän, veren punaamiin maisemiin. Konsepti näyttää toimivan mukavasti häiriintymättä siitä, että vierailijat omaavat hyvinkin erilaiset taustat. Ei uskoisi, että mies joka ei koskaan ole loistanut itsenäisenä säveltäjänä saati soitannallisella virtuositeetilla, julkaisisi 2000-luvulla näinkin uskottavan ja vilpittömästi sanottuna erinomaisen täyspitkän. Vasta levyn viimeisenä olevassa nimikappaleessa suitset löysätään, ja foni lähtee vapaampaan ja vahvempaan laukkaan, hiukan jopa edesmenneen John Coltranen tyyliin, nam. Jos minulta kysytään, niin tässä on rockosaston ensimmäisen vuosipuoliskon the hifiplatta! Jarno Rannanpää PAIN OF SALVATION Road Salt One (insideout) Orkesteria pitempään seuranneena tiesuola on sitä mitä Pain of Salvationilta sopii odottaakin, eli yllätyksellisyyttä. Yhtyeessä soittavat Raution lisäksi Joonas Riippa, rummut ja Ville Herrala, basso. Äänellisesti vakuuttavaa tavaraa. Mutta itse asiassa, kun karsii genren rasitteet ja kuuntelee itse musiikin rakenteita, melodioiden ilmeitä ja tekstuurin oivalluksia, on pakko todeta, että Nosdarama on koonnut haasteellisen, mutta palkitsevan kokonaisuuden. Syksyllä nähdään ja palattakoon asiaan. Steven osuus on akustisella kitaralla soitettu pieni dissonantti, mutta herkän eteerinen soolokappale ja Johnin yksi haikea huiluduo Marcon kanssa. Tanakan mätön sekaan on onnistuttu tuomaan jopa otelautaääniä. Ota nyt sitten tuosta selvää. Commitment-levyn kappaleista suurin osa on Raution omaa sävellystuotantoa, eivätkä ne mitenkään häpeä olemassaoloaan parin levyllä olevan standardin rinnalla. Kakkososa lienee tyylillisesti tästä poikkeava. Ehkäpä tämä juontuu jonkin asteisesti huokuvasta herkkyydestä, joka on kuin romahtamaisillaan oleva korttitalo, joka kuitenkin kaatuessaan pirstoutuu sirpaleiksi kaatuvien korttien sijaan. Tapio Suonperä NOSDRAMA Äes (Dominator music) Äes on tuima, synkkä ja raskas kertomus nuijasodan ajoilta, 1500-luvun lopulta. Nykytekniikkaa on käytetty vain siellä missä pitääkin, eikä digitaalispektrin täyttö lähene teoreettista maksimiaan. Levyn päättää yhtälailla upea duo, jossa Marcon soittamat kirkkourut ja eestiläisen Oksanan huilu rakentavat juhlallisen ja mystisen ylistyksen Minas Tirithin valkealle puulle. Levy alkaa Pär Lindhin upealla herkän majesteettisella eepoksella Lothlorieniin saapumisesta. Jollain tavalla tämä muistuttaa linjasta poikkeavuudeltaan BE-albumia, mutta ei ole teatraalisuudeltaan kuitenkaan mitään sinne päinkään, eikä oikeastaan noin muutenkaan. Edellisen levyn mutkat suoriksi -poljennot ovat jossain takanapäin, ja estradille marssii groovaavasti ja bluesahtavasti perfomoiva PoS. Kuinka monta kertaa olemme nämä tunnelmat kokeneet milloin kenenkäkin norjalaisartistin tulkitsemina. LEV YAR V O ST E L UT KETIL BJÖRNSTAD Remembrance (ECM) Norjalaiset osaavat hiihtää. Pirkka Ruishalme MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MARCO LO MUSCIO The Book of Bilbo and Gandalf (Drycastle) Marco on haalinut tälle levylle maineikkaita kumppaneita niin säveltämään kuin soittamaankin
Kuulostaa varsin tutulta kaavalta. Välillä mennään erittäin rauhallisin mielin jossain folkmusiikin syövereissä, mutta bändi onnistuu tuolloinkin säilyttämään hienon omaleimaisuutensa sekä tunnistettavuutensa. Kitarasoundit jyräävät tarvittaessa varsin särmikkäästi ja rumpujen iskut tulevat voimalla. Tätä seuraava Cry little angel jatkaa samalla tunnelmalla, kun yksi Suomen parhaista metallilaulajista, Ilja Jalkanen, venyttää ääntään laidasta toiseen. Bändin ulosanti on selkeästi sukua maanmiehilleen Panteralle ja Machine Headille, kuitenkin modernimmalla yleissoundilla. Äänipuoli on teknisesti kuosissaan ja ääniraidoissa on ollut ajatus mukana. Erillisillä live-sovituksilla homman voisi saada kuulostamaan jo vallan toiselta. Veljeksistä ja serkuspojasta koostuva kvartetti muistuttaa kieltämättä kaukaisesti jotain hyvin brittiläistä, mutta paljastuu hyvin nopeasti kaukaiseksi Amerikan pikkuserkuksi. 100 min Blu-ray kuva: 1080p /24 / 16:9 ääni: Dolby TrueHD 5.1, DD 5.1, PCM 2.0 tekstit: - MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI POETS OF THE FALL Twilight Theater (Insomniac Music) Poets of the Fall kuuluu viime aikojen lupaavimpiin suomalaisiin bändeihin. Lavalla nököttäneistä efekteistä olisi varmasti löytynyt hieman enemmän variaatiota soundipuoleen. Koko Lustdriven albumi on täynnä ainoastaan loistavia tai vielä loistavampia kappaleita. Tyylillisesti ollaan melko lähellä yhtyeen kahta ensimmäistä julkaisua. Bändi on alusta asti kahminut palkintoja ja saanut meriittiä muun muassa tekemällä tunnusmusiikin kahteen peliin. Kyyriasta tunnettu karismaattisen lauluäänen omaava Ville Tuomi. Ei sitä voi huonoksikaan suoranaisesti leimata, mutta yliseesteisine kulmineen ja pienine lavoineen esitys jää aavistuksen laimeaksi. Ne luovat mukavia valonpilkahduksia matkaan, mutta muuten settiä soisi elävöittävän ihan reippaalla kädellä. Mikäs sen parempi paikka kosiskella vanhan mantereen yleisöä kuin rantautua saarivaltakuntaan. Oli niin tai näin, muutama paikallinen kasaribändi tulee väkisinkin mieleen tästä ehkä turhankin tasaisesti etenevästä menosta. Poiketen viimeaikaisista BR-musajulkaisuista, Kings of Leonin live ei hätkähdytä perinteistä terävämpänä. Toiminnantäyteiseltä levyltä löytyy vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Miehen rupinen kurkkuvetoinen huutolaulusoundi on omaperäisyydessään vertaansa vailla ja soveltuu paremmin kuin hyvin tämän tyylisuunnan jurnutteluun. Kiivastahtista rymistelyä tauotetaan akustisemmilla osuuksilla, jotka tuovat kiukutteluun aavistuksen pidättyväisen ilmeen. DEVILDRIVER Pray for Villains (Roadrunner Records) Italialaisten noitien pirunkarkoituskelloihin viittaamalla nimellä varustettu jenkkiretkue soittaa teknistä trashvetoista metallia groovaavalla otteella. Tämä tahtoo tarkoittaa, että täysi 1080p kuva originaalilla 24 framella jää parhaimmasta potentiaalistaan. Yhtyeen soundi on suuri ja avara. Soittotaitoa orkesterilta tuntuu löytyvän, ja kappaleet on lisäksi sovitettu niin, että niissä riittää mukaansa tempaavia koukkuja vielä kymmenienkin kuuntelukertojen jälkeen. Brittien saarilla ehkä vielä on mahdollista saada jalansijaa puhtaasti pariin singleen nojaten. Näyttöä on, että yhtye pystyy vielä parempaan sävellyspuolella. Kappalemateriaali on vahvaa ja meininki tylyä, joten levyn sisältö uppoaa varmasti 90-luvun amerikkahevin ystäville. Parhaimmillaan bändi kuulostaakin loistavalta. Tero Kukkonen MUSIIKKI KUVA ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 5/2010 73. Pasi Pesonen SUBURBAN TRIBE Now and Ever After (Cobra Records) Kun legendaarinen metallibändi Stone päätti laittaa pillit pussiin vuonna 1991, Stonen vokalistibasisti Janne Joutsenniemi siirtyi täysipäiväisesti bassokitaran varteen ja laittoi pystyyn "supparit". Now and ever After on bändin kahdeksas albumi. Vahvat laulumelodiat saavat Tuomelta tunnerikasta käsittelyä. Tervetuloa peremmälle, saunassa on nyt todella kuuma. Twilight Theater meni ilmestyessään suoraan albumilistan kärkeen myyden viikossa kultaa. Energinen paketti kesän soundtrackiksi. Vesa Linna KIUAS Lustdriven (Spinefarm) Jo neljänteen pitkäsoittoon yltänyt Kiuas varmistaa uusimmalla levyllään paikan suomimetallin eturintamalla. Hittiainesta löytyy muutamasta biisistä. Lankeemuksen runoilijoilla on vahvaa potentiaalia. Viidessä vuodessa yhtye on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa kotimaisen rockin kartalla. Pasi Pesonen KINGS OF LEON Live at O2 (SonyMusic) (Blu-Ray) Valtavassa nosteessa kotimaassaan viimeiset pari vuotta ollut Kings of Leon pyrkii maailmanvalloitukseen strategisesti suunnitellulla ja suunnatulla livellä. Liekö habitusta jopa hieman haettu normaalia enemmän juuri kyseistä konserttia varten. Yhtyeen mainion neloslevyn, Elektro 57:n, jälkeen bändin alkuperäinen vokalisti Jouni Markkanen päätti siirtyä syrjään, ja hetken hiljaiselon jälkeen Markkasen tilalle napattiin mm. Orkesterin vahvuuksia ovat Marko Saareston ilmeikäs laulu, melodiset sävellykset, kunnianhimoinen englannin kielen käyttö, tyylikäs kitarointi, teatraalinen ilmaisutapa sekä maukkaat sovitukset. Orkesterin tunnetuin jäsen on Coal Chamberissa vaikuttanut vokalisti Dez Fafara, joka kyllästyi edellisen orkesterinsa musiikilliseen tyylisuuntaan ja keräsi baareista sekä grilleiltä jäsenistön bändiin, jonka neljäs levy kulkee nimellä Pray for Villains. Poets of the Fall yhdistää luomusoundia synteettiseen herkullisesti. Parisuhteiden kiemuroista kertovien kappaleiden melankolisesta vireestä huolimatta soitossa kuuluu vapautuneisuus ja voimakas positiivinen uhma. Ehkä valloituksen ei ollut tarve ulottuakaan sen pitemmälle. Tekninen suoritus ei luonnollisestikaan voi kuitenkaan loihtia määräänsä enempää ylimääräistä hehkua tai elämää soitantaan. Lustdriven kohoaakin ehdottomasti yhdeksi tämän vuoden parhaista metallialbumeista. Reiluun puoleentoista tuntiin on mahdutettu kokonaiset 22 raitaa, ja mukana on luonnollisesti paikkansa settilistassa ansainneet radiohitit, jotka poikkeavat melkoisesti muusta materiaalista. Jään odottamaan lisää. Pariin aikaisempaan verrattuna levy soi huomattavasti rokimmin, metallia levyltä ei löydy nimeksikään. Levy koostuu kymmenestä kappaleesta. Esitys on taltioitu vanhan mantereen, ellei nyt varsinaisesti arvostetuimman pään, niin ainakin suvereenisti isoimmalla konserttipaikalla, O2:lla. Levy alkaa heti tappavien tahtien säestyksellä, ja vaikka tempo on kova, niin Kiuassault etenee kuitenkin paikoitellen kuin siivillä. Jarno Rannanpää n. Ihan kivan kesäinen kokonaisuus puutteistaan huolimatta. Bändin kolme ensimmäistä levyä olivat popahtavaan suuntaan kääntyvää rokkia, mutta metallisuus alkoi nostaa vähitellen päätään
Levy alkaa hyvin synkissä tunnelmissa, historiallisesta lepraja mielisairaiden tyyssijasta, Nauvon Seilin saaresta, kertovalla biisillä, jonne soudettiin kuolemaan. Kaikki nämä ovat esimerkkejä levyn loistavista biiseistä. Levyn tekijäkaarti on lähes sama kuin debyytillä. Tästä huolimatta African Sketchbook jättää hieman vaisun vaikutelman, vaikka se miehen vain uudempaan tuotantoon tutustuneelle kuulijalle ihan tutustumisen arvoinen julkaisu onkin. Veetin kohdalla rima vain on niin korkealla, että tyydyn vain toteamaan levyn olevan ihan kuuntelemisen arvoinen. Tämä levy notkahtaa toteutukseltaankin hyvin perinteisen rockkitaroinnilla varustetun lavatanssihumpan puolelle. Tero Kukkonen JENNI VARTIAINEN Seili (Warner) Jenni Vartiaisen uutta levyä voi hyvin kuvata yhdellä sanalla: upea! Vastakohtaisuuksista rakentuva levy on jälleen hyvä osoitus siitä kuinka ne täydentävät toisiaan. Tero Kukkonen JETTBLACK Get your hands dirty (Spinefarm) Lontoolainen Jettblack oli allekirjoittaneelle etukäteen täysin tuntematon tapaus. Abdullah Ibrahim on pitkän ajan monitaiturina mielenkiintoinen artisti, sillä onhan hän tehnyt mm. Jos Lohikäärmeportti olisi jonkun iskelmälaulajan levy, hehkuttaisin sitä huomattavasti enemmän. Vartiaisen ja Jukka Immosen yhteistyö sykkii edelleen vahvana. Ajatukset rakentavat koko ajan biiseistä toisenlaisia toteutuksia, jotka olisivat persoonallisempia, puhuttelevampia, erilaisia. Toisaalta mennään hyvin hilpeissä tanssitunnelmissa Nettiin, jonka teksti on realistinen kuvaus nuorten maailmasta ja puhuttelee varmasti monia, tai söpöä hömppää sisältävä Duran Duran, joka myös tanssittaa upeasti. Fyysisesti prässi on moitteeton ilman mitään turhia häiriöääniä, ja vastaavasti tietty simppeli laadukkuus huokuu myös yleisemmin albumin kansista. Tämä vuonna 1969 tehty levytys jättää soundipuolella hieman toivomisen varaa, eli sitä viimeisintä musiikillista läsnäoloa tai pianon dynamiikkaa ja iskevyyttä ei tavoiteta, vaikkakin musiikin vaihtelevuus ja tunne hyvin kuulijalle välittyykin. Loppujen lopuksi albumi jättää hieman tyhjän tunteen. Monesti nämä soolokonsertit alkoivat huilun soitolla, ja niin tämäkin albumi tekee kappaleen Air välityksellä. myös elokuvamusiikkia ja ollut erittäin kysytty esiintyjä maailman jazzfestivaaleilla aivan vanhoille päivilleen saakka. Kun Veetiä kuuntelee, on vaikea välttää ristiriitaisia fiiliksiä. Veeti on halunnut paljastaa ronskin miehen herkän puolen, joka teksteissä on kerrottu ikävänä, rakkauden tunnustuksina ja paljastuksina elämän kipukohdista, sävellettynä ihan hyviin, mutta kovin samantyyppisiin melodiakulkuihin. Raavas mies herkistelee iskelmän tahdissa niin, että suu loksahtaa auki. Levyä kuuntelemalla on helppo huomata satunnaisia yhtäläisyyksiä länsimaiseen gospel-musiikkiin, joka afrikkalaiselle perinteelle luontevasti kumartaakin. Toisaalta on ihan jees, että Veeti vetää iskelmää, mutta toisaalta taas... Loppupuolella kuultava Millionaire kaikessa lyhykäisyydessään saa kyllä jalan taas vipattamaan ensimmäisten kappaleiden veroisesti. Jo levyn ensimmäiset kappaleet kuitenkin kertoivat tarkkaan, missä tultaisiin tällä albumilla menemään. African Sketchbook noudattaa useiden Dollar Brandin soolokonserttien tuttua kaavaa, sillä nekin olivat kuuleman mukaan yleensä hitaasti syttyviä, luontevasti kehittyviä ja jatkuvasti aaltoilevia kokonaisuuksia sisältäen välillä huomattavaakin teemallista toistoa ja satunnaisia kaikuja idoliensa Thelonius Monkin tai Duke Ellingtonin klassikoista. Nämä kappaleet edustavat albumin sisältöä varsin hyvin, sillä mukana on niin tarttuvia kertosäkeitä, hitaampaa tunnelmointia kuin niitä perinteisiäkin hard rockin ruumiillistumia. Tämän jälkeen levyllä vuorottelee rauhallisempi moderni pianonsoitto taikka enemmän afrikkalaisiin juuriin sidottu rytminen monimuotoinen syke, jossa piano saakin välillä melkoista kyytiä. Mika Kankainen VEETI KALLIO Lohikäärmeportti (Universal) "Suomen kauneimman rockartistin" Veetin toinen soololevy yllättää. Yli puolet levyn kappaleista jää kestoltaan alle neljän minuutin, ja kaikki pidemmät haukottelut voi levyä kuunnellessa unohtaa. Pretty dirty on kevyttä hard rokkia ja poppia sisältävä albumi, jolta löytyy hienoja hetkiä, mutta valitettavasti myös hieman mitäänsanomattomia ralleja. Musiikki on rokkia, jossa ollaan tiukasti kiinni kahdeksan- ja yhdeksänkymmentäluvulla ja niin Skidi Ros, Det Leopard kuin Mötley Crüen soitoista ammennetut vaikutteet kuuluvat selvästi läpi. Tarja Kupias MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI VI NY Y LI DOLLAR BRAND African Sketchbook (Enja Records, 2026 LP 180g) Islamin uskoon kääntymisen jälkeen Abdullah Ibrahimina tunnettu ja uransa alkuaikoina taiteilijanimellä Dollar Brand esiintynyt Adolph Johannes Brand on eteläafrikkalainen jazzpianisti. Tunnetuksi hän on tullut usein poliittista sanomaa sisältävästä ja mustan kansanosan juuria, sekä identiteettiä heijastelevasta musiikistaan, joista parrasvaloihin on ehkä parhaiten päässyt apartheidin vastaisen liikkeen keskeiseksi tunnukseksi noussut Mannenberg. Huonoja ei levyllä olekaan. Albumilla ei periaatteessa mikään asia särähdä korvaan ylitse muiden, vaan aavistuksen tasapaksu kokonaisuus latistaa hieman kuunteluiloa. Soundit ovat albumilla hyvät, vaikka eivät levyä mitenkään erityiseen asemaan nostakaan, mutta tämän musiikkityylin tehtävä onkin nostattaa tunnelmaa ja siinä Jettblack onnistuu varsin hyvin. Tämä kaikki on kuitenkin tehty tyylillä, ja Jettblack ei ole esikuviensa suora kopio, vaan kappaleissa on aina mukana jotain omaakin. Teemu Brunilan hienoja tuotoksia löytyy levyltä nyt debyyttiä enemmän, ja Mariska on tehnyt ne koskettavimmat tekstit. LEV YAR V O ST E L UT COLLARBONE Pretty dirty (Universal music) Helsinkiläisen Collarbonen kolmisen vuotta sitten julkaistu debyyttilevy saa nyt jatkoa. Tarja Kupias MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 74 HIFIMAAILMA 5/2010. Ellei muuten, niin sanomansa vuoksi. Muutenkin levyn alkuosaan tuntuu olevan kasattu ne Pretty dirtyn kirkkaimmat helmet, ja loppua kohden taso hieman tasaantuu. Tähän takuuvarmaksi ja varsin steriiliksi hiottuun lopputulokseen kun seuraavalle albumille lisätään ripaus omaperäisyyttä ja hyppysellinen räväkkyyttä, niin en ihmettelisi menestystä niin maamme rajojen sisäkuin ehkä ulkopuolellakin. Albumin kärkeen mahtuvat Two hot girls, Sleep, Not even love sekä levyn päättävä yli seitsenminuuttinen Innocence is mine. Levy on jälleen yksi tämän vuoden parhaista pitkäsoitoista, vaikka se Ihmisten edessä veroinen jättipotti levyltä puuttuukin. Albumin aloittava Torn blank paper nostaa lipun korkealle, sillä kappale kulkee reippaalla otteellaan eteenpäin
Malleille on yhteistä kaksitieperiaate. Säästö vielä lisääntyy, sillä kaikissa malleissa käytetään samoja päätyjä. Sitä suunniteltaessa on kiinnitetty erityistä huomiota hyvään dynaamiseen vaimennukseen. Aurelia käyttää 14-senttisestä bassokeskiäänisestä nimitystä DDC. Neljän samaa aluetta toistavan elementin avulla lattia- ja kattoheijastuksia voidaan vähentää jo kohtalaisen tehokkaasti keskitaajuuksien alueella. Sama koskee bassokeskiäänisten lukumäärää. Vakiomitat eivät silti estä monipuolisen malliston luomista. Saphirassa elementtejä on neljä, kun Amberassa niitä on kaksi ja Graphicassa kuusi. Siksi kotelon leveyden ja syvyyden tulee pysyä vakioina. Viisielementtinen Saphira on muotoiltu tutulla tavalla ja asettuu malliston keskelle. 76 HIFIMAAILMA 5/2010. TES TI : K A I U TIN A UREL IA S AP HIRA · TEKSTI JA KUVAT: MAURI ERONEN · MITTAUKSET: KLAUS AJ RIEDERER / TKK Malliston täydentäjä A urelian kotelon rakenne perustuu tarkasti harkitulle ajatukselle yhdistää alumiiniset päätykappaleet ponttiliitoksella valmiiksi pintakäsiteltyihin mdf-levypaneeleihin. Näin kotelon valmistus saadaan edulliseksi, ja ulkoasu on omaleimainen. Saphira sijoittuu kooltaan Amberan ja Graphican väliin. Toiston pitäisi Vasta runsaat pari vuotta toiminut Aurelia on saanut valmiiksi jo viidennen mallinsa. Elementtien määrän kasvu Amberaan verrattuna on luonnollisesti eduksi myös tehonsiedon ja dynamiikan kannalta. Koska merkki suosii mallipolitiikassa selvää porrastusta, eikä siinä ole turhia päällekkäisyyksiä, valikoima alkaa olla varsin kattava. Aurelia on saanut tuotantoon jo viidennen kaiuttimensa
Äänikuvallisesti soundi on niin ikään melko hyvin hallussa, sillä ulottuvuutta, läsnäolon tuntua ja tarkkuutta on mukavassa suhteessa. Pienessä huoneessa sointi tosin saattaa käydä turhankin raskaaksi. Liitinpaneelin taakse kiinnitetty jakosuodin noudattelee Aurelian käytäntöä ilmasydänkeloineen ja muovikondensaattoreineen. Itse asiassa välillä tuntuu, että hiukan maltillisempikin alimpien annostelu riittäisi. Matalassa päässä suhteellinen taso on kuitenkin melko suuri. Taakse sijoitettu refleksiputki on reilusti mitoitettu. Diskantti helähtää pidäkkeettä, basso jysähtää varmasti riittävällä voimalla. Kaiutin kuitenkin osaa olla vetämättä liikaa huomiota itseensä, joten moni testikappale unohtuu soimaan taustalle. Äänikuva on laaja-alaisesti kuulijaa ympäröivä. Tehovaste on luonteeltaan yhtenäinen, ja poikkeamat ovat pieniä. Keskialue on enemmänkin pidättynyt ja korrekti kuin avoimen sävykäs. Objektiivisesti arvioituna toisto on erittäin hifiä, mutta hienotunteisuutta jää kaipaamaan. Tasapainoinen ja hyvin viihdyttävä kokonaisuus, vaikka ei missään suhteessa tiukinta huippua edustakaan. Vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Osa komponenteista on piirilevyn alapuolella. Kontrolli on erinomainen, mutta erityisesti pienessä huoneessa sen pintaan nouseva aggressiivisuus voi pilata muutoin tasaisen toiston. n Vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Se eroaa Amberasta etenkin bassotoistollaan, joka ulottuu alemmaksi ja on muhkeampi. Se tuodaan niin voimallisesti esille, että ensi alkuun vaikuttava ominaisuus muuttuu hivenen rasittavaksi pidemmässä juoksussa. Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 6 Herkkyys (1 m, 2,83 V, 10010000 Hz): 87,5 dB Alarajataajuus (6 dB): 44 Hz Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Kuunteluarviot Mauri Eronen Mikael Nederström Pontta ja poljentoa Ensimmäisenä toistossa kiinnittyy huomio pontevaan ja kiinteään bassotoistoon. Aurelia Saphira Hinta: 2 480 /pari Lisätietoja: Aurelia, puh. 044 530 3935 www.aurelia.fi TEKNISET TIEDOT Mitat (l x k x s): 14,5 x 110 x 31,5 cm Massa: 22 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi Elementit matalat äänet: 4 kpl 14 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 1800 Hz Nimellisimpedanssi: 6 ohmia Suurin suositeltu teho: 300 W Magneettisuojaus: on Liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei Mittaustulokset Kaksitiesuotimen osien laatu on hyvä. + Värittymätön keskialue + Hyvä dynamiikka Lievästi tummasävyinen Bassot raskaanpuoleiset HIFIMAAILMA 5/2010 77. Kuvan suodin on ensimmäisestä valmistuneesta kaiutinparista katketa mahdollisimman nopeasti signaalin loputtua. Bassojen dynamiikassa ei silti ole valittamista, sillä potkupuoli on oikein hyvin hallussa. Tehovasteapproksimaatio (musta). Dynamiikka on mainio, eikä kontrolliakaan voi moittia. Matalien äänten tymäkkyys voi kuitenkin muuttua hieman rasittavaksikin raskaudessaan, varsinkin jos olosuhteet eivät ole ihanteelliset. Diskantti on kirkas ja puhdas. Keskialueella ei ole kuuluvia resonansseja, mutta sen tasapainotus tekee soinnin pikemminkin hieman turhan lämminsävyiseksi kuin ohueksi. Keskialueen perussävyt instrumentteja ja vokaaleja myöten ovat luonnolliset, eikä kuultavissa ole häiritseviä resonansseja. Hyvä valinta suureen tilaan jämptin äänen ystävälle. Ytimekkään tymäkkä Tasainen ja neutraali toisto läpi äänialueen. Saphira täydentää sopivasti Aurelian mallistoa ja paikkaa hinnaltaan aukkoa Amberan ja laadukkaan jalustakaiuttimen Cerican välissä. Diskantin toistoa varten on Amberan tavoin 2,5 sentin titaanikalotti siihen liitettyine laakeine suuntaimineen. Stereokuvaa ei ole veitsenterällä silvottu segmentteihin, mutta häilyväksikään sitä ei voi kutsua. Täysin vailla omia piirteitä kaiutin ei silti ole, sillä kokonaisuutta leimaavat tietty tymäkkyys ja kirkkaus, jotka tuovat sointiin kaupallista otetta. Paneeli on tavanomainen pyöreä malli, jossa on metalliset naparuuvit. Jämäkkä toisto Saphiran perussävy on luonnollinen, ja kaiutin toistaa suhteellisen neutraalisti, hylkimättä mitään musiikin lajia. Pieni lisä avoimuutta ei olisi ollut pahaksi. Äänikuvaltaan kaiutin on keskitason yläpuolella. Se ympäröi kuuntelijaa laaja-alaisesti ja tuottaa kohtalaisesti myös läsnäolon tuntua, vaikka ei erottelekaan huipputerävästi. Bassotoisto on ponteva ja kiinteä. Kotelo on bassorefleksityyppinen, ja sen täytteenä on synteettinen vanu. Toistoa leimaa periksi antamaton tungettelevuus. Vapaakenttävasteissa on pientä epätasaisuutta keskialueella
Suomen kattavimmat viihde-elektroniikkamessut. 5.7.11.2010 Helsingin Messukeskus www.digiexpo.fi · Kotiteatterit · Tietokoneet ja tulostimet · Kamerat · Pelit · Televisiot ja dvd-soittimet · Mediasoittimet · Puhelimet · Ohjelmat ja käyttöjärjestelmät Samaan aikaan yhdellä messulipulla:
Puhelin: 010 778 6400 (arkipäivisin klo 816). Palvelut ovat käytettävissänne myös internetissä www.hifimaailma. Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Uusi tilaus (määräaikainen tai kestotilaus, myös kestotilauksen uusi tilausjakso) voidaan kuluttajasuojalain (KSL 6:15) perusteella peruuttaa kuluitta 14 vuorokauden kuluessa tilausvahvistuksen ja/tai tilausta koskevan laskun vastaanottamisesta. Tämä voidaan tehdä puhelimitse, internetissä tai lehden palvelukupongilla. TIETOSUOJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ja tilausmaksu laskutetaan määrätuin laskutusvälein (6 tai 12 kk) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituisen määräaikaistilauksen hinta. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 6 kk määräaikaistilaus 33 euroa. VUOSIKERTA: 8 NUMEROA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa TILAUSTEN SÄÄNNÖT Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen tilausjakso (6 tai 12 kk) alkaen ensimmäisestä mahdollisesta numerosta ja päättyen siitä alkaen sovitun aikajakson loppuun. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa. fi (kohdassa palvelut) tai voitte olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen tilaukset@hifimaailma.fi tai käyttäen lehden palvelukuponkia. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. TILAUSHINNAT 2010 6 kk kestotilaus 31 euroa. 12 kk määräaikaistilaus 64 euroa. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. Hifimaailma tilaus / palvelukuponki Tilauksen voit tehdä myös netissä tai soittamalla palvelunumeroon Tilaan Hifimaailman Itselleni Lahjaksi Heti Numerosta /2010 Kestotilaus 12 kk (59 ) 6 kk (31 ) Määräaikaistilaus 12 kk (64 ) 6 kk (33 ) Muutan määräaikaistilauksen kestotilaukseksi Peruutan kestotilaukseni päättymään maksetun jakson loppuun Osoitteenmuutos, alkaen /2010 Tilaan Hifimaailma-paidan. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailma-lehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja katkaisee, peruuttaa tai muuttaa tilauksen määräaikaiseksi. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. Peruutus astuu voimaan kahden viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä. PALVELU KU PON KI ASIAKASPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset hoituvat helpoiten soittamalla suoraan asiakaspalveluumme. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/ tai kustantajan luvalla. 12 kk kestotilaus 59 euroa. Toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Tilaus laskutetaan tilauksen alkaessa ja aina uuden tilausjakson alussa. Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. Normaalihinta 21,90 , Kestotilaajille 14,90 Valkoinen Kotiteatterinmusta S M L XL Asiakasnumero (laskusta tai osoitekentästä) Tilaaja, tilauksen maksaja tai edellinen osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin Lahjatilauksen saaja tai uusi osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin Hifimaailma HYVä OSTOS Tilaajapalvelut iO-Kustantajapalvelut Oy Tunnus 5010448 INFO:HIFI 30003 VASTAUSLÄHETYS HIFIMAAILMA POSTIMAKSUN MAKSAA HIFIMAAILMA Hifimaailma Hifimaailma TESTIVOITTAJA Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA Osallistu lukijakyselyyn ja voita Hifimaailma TESTIMENESTYS Elac BS184 -kaiutinpari. WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY Hifimaailma SUOSITTELEMME Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvomme 887 euron arvoisen Elac BS184 -kaiutinparin. HIFIMAAILMA 5/2010 79. Ulkomaantilauksien postimaksulisä + 24 euroa. Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimittujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. YLEISTÄ ASIAA TEKSTISISÄLLÖSTÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. Tilaus jatkuu pääsääntöisesti aikaisemmin maksetun tilausjakson loppuun
Pyynnöstä voin lähettää lisäkuvia. Oulu. Noudettavissa Kokemäeltä (Kauvatsa) tai postitus. 040-5527611, jartsa1969@jippii.fi www.hifikulma.fi Pioneer VSX-920-K AV-viritinvahvistin - 2010 UUTUUDET! 549,- -7x140W -HD-audio dekooderit -HDMI 1.4 3D-tuki -4xHDMI-tulo 1xHDMI-lähtö -USB, iControl -Internet-radio -Bluetooth-adapteriliitäntä -Skaalain ja videokonversio -MCACC-mikrofonikalibrointi -Oppiva kaukosäädin Pioneer BDP-330 BD-Live Blu-Ray-soitin 329,- Internet ethernet-kaapelilla tai lisävarusteena saatavalla WLAN-sovittimella. Lahti. Tarkka ja erotteleva ääni, valmistajan mukaan äänialue 2824000 Hz +-2 db, tehonkesto 200 W, impedanssi 4 ohmia. 040-5696500, niko.mattila@gmail.com Rotel RB-971. Hinta 1100 . Kumpikin etukaiutin on vähän kärsinyt toisesta takakulmasta. Hyvät 1,8 m kaiutinkaapelit banaaniliittimillä. Puh. Puh. SA-36 -T-ampeja. Yhteensä kaikki 250 . Postikulut lisää hintoihin jos ei nouda. Ruovesi. Omilla Fostex-pohjaisilla laajakaistoilla soundia voisi kuvailla hämmentävän hyväksi. 050-4200484, kari_reinikainen@kolumbus.fi Bel canto Ref1000 -vahvistimet. ILMOITUSTILAN MYYNTI HIFIMARKKINOILLE: Yritykset voivat ilmoittaa Hifimarkkinoilla maksullisilla ilmoituksilla. Yhteydenotto vain puhelimitse, kun en ole koneen äärellä. Mukaan 12 voltin muuntaja. 2, 2-tie, 2x4,5" basso. Puh. Ilmoitustilan myynti ja varaukset toimituksesta: HIFI-Mediat Oy, Olarinluoma 15, 02200 Espoo, puhelin 010 778 6401, faksi 010 778 6410, toimitus@hifimaailma.fi Ilmoitusaineistot toimituksen osoitteeseen tai sähköisessä muodossa aineistot@hifimaailma.fi MYYDÄÄN Martin Logan Quest-Z elektrostaattiset kaiuttimet (uudempien Loganeiden tieltä). 4 v. Puh. KxLxS: 5x19x10 cm, 1,1 kg. iControl. Espoossa. Hinta 55 . Eivät vaan passaa omaan sisustukseen. Mittaaminen ja korjauksien tekeminen tapahtuu laitteeseen kytketyn mikrofonin ja tietokoneen avulla, laitteessa on muistipaikkoja useille erilaisille korjauksille. Muissa kaiuttimissa ei mitään jälkiä. Kuuntelu ja nouto Turusta tai ennakkomaksulla toimitus asiakkaan piikkiin. Mukaan tulee alkuperäinen mittamikrofoni kaapeleineen, kaukosäädin, välikaapeli tietokoneeseen, ohjelma-CD ja ohjekirja. Jyväskylä. Hinta 150 . Ovat alkuperäisillä Dynaudion huippudiskanttielementeillä! 100 . 2x70 W/1x180 W 8 ohmiin. Erittäin hyväsointinen kokonaisuus. Keskikaiutin Audio Pro Evidence E. Etukaiuttimet Audio Pro Evidence E.3, 2-tie, 6,5"basso. Uudenveroinen siltakytkettävä päätevahvistin. Tampere. Puh. Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen aineistot@hifimaailma.fi. Suomalaiset kirkassointiset paketissa olevat laatukaiuttimet. vanhat, hyväkuntoiset, loistava ääniset Totemi paalut. Koekuuntelumahdollisuus Tampereella. Hinta 200 . nakki.muusi@luukku.com TACT RCS 2.0 -huonekorjain, joka toimii myös digitaalisena esivahvistimena. Dolby TrueHD ja DTS-HD Master Audio -äänikoodaus. Puh. Vaihdossa voi tarjota Amphionin lattiakaiuttimia. Ostin parin edelliseltä omistajalta avaamattomassa tehtaan paketissa. 2200. Ohjekirja löytyy ja Soundcaren lattiapintaystävälliset piikkijalat kaupanpäälle. Kirsikka väriltään. Virheetön pari (v.2006). 044-3480576, tilaukset@protolevy.fi Weckstrom Compact -kaiuttimet, käyttämättömät. HIFI MAR K K I NAT NÄIN ILMOITAT HIFIMARKKINOILLA: Julkaisemme Hifimarkkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänenja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. Bassopäätä tulee sen verran, että pieni huone tai kirjahyllysijoitus vaatinevat refleksien tukkimisen. Edessä saranoitu kansi ääntä läpäisevällä kankaalla, istuvat tosi nätisti sisustukseen, ja tosi kultakorva voi avata luukut kuuntelun ajaksi :). Puh. 041-5608522, puuha@phnet.fi Paradigm X-20 -aktiivijakosuodin 35-150Hz, 18dB/ okt, 0-180ast. Puh. 2xUSB. iControl AV-sovelluksella voit tehdä iPhonestasi tai iPod touchistasi kauko-ohjaimen BDP-330 tai VSX-920:lle FORSSA: Kartanonkatu 18 · 30100 FORSSA 03-4355 150 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 SALO: Turuntie 26 · 24240 SALO 02-733 8888 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 80 HIFIMAAILMA 5/2010. 040 573 7720, j.kolistaja@gmail.com Myynnissä pari kappaletta uusia TA2024-pohjaisia S.M.S.I. Väri natural koivu. Hinta 2400 . Porvoo. Hinta 1500 . Hyvin siistit, koekuuntelu mahdollinen. 045-2357090, jari.vento@pp1.inet.fi Hifi 12/2 -kaiuttimet. 040-5696500, niko.mattila@gmail.com Totem Acoustic Hawk -kaiuttimet. Ei originaalipakkausta. Hinta 1950 . Vahvistimessa yksi linjatulo ja kullatut naparuuvit, joihin mahtuu myös banaanit. Hinta 650 . Tässä versiossa 24bit / 96kHz -DA-muunninkortti. Puh. Nouto/toimitus Tampereen alueelle. Tosi nätit, rakennettu tornimallisiksi, eli erillistä kaiutinjalustaa ei tarvitse. Pakkaukset tallessa. Bitstream-ääni HDMI:n kautta yhteensopiviin AV-vastaanottimiin. 050-5552787 Oracle Aleksandria mkIV -levysoitinpaketti. Hinta 80 . Hp. Oracle varustettu alumiinisella apurungolla ja Oraclen parhaalla levymatolla. 040-8254428, mikko.karki@gmail.com Audio Pro Evidence -kaiuttimia. puh. Hyväkuntoiset Oracle Aleksandria mkIV -pyöritin, Sme M2-9 -äänivarsi ja Transfiguration Axia -rasia. jari.kallinkoski@mail.suomi.net Analysis Plus Oval 12. Takakaiuttimet Audio Pro Evidence E.1, 2-tie, 4,5" basso
HIFIMAAILMA 5/2010 81
Ja maksaa 14 000 euroa parilta. Vertailutestin 600 euron lattiakaiuttimet ovat hienosti viimeisteltyjä eivätkä ollenkaan karuja ja karsittuja. Testissä CD-soitin ja suuritehoinen DAmuuntimellinen integroitu vahvistin. 82 HIFIMAAILMA 5/2010. DLP-projektori, jossa LED-valo korvaa väripyöränkin. 9. Sony SS-AR1 on harvinainen kaiutin. TU LO S S A S EU RAAVASS A NU MER OSS A Hifimaailma Hifimaailma 6 / 2 0 10 I L M ES T YY 1 0. Äänensävyllisesti yhdeksän osanottajaa tarjoavat hyvin valinnanvaraa oman maun tyydyttämiseen, ja kärjen äänenlaatu on hyvää tasoa. SIM2 Grand Cinema Mico 50. Projektori, joka käynnistyy ja sammuu välittömästi ja jonka lamppulle luvataan 30 000 tunnin kestoikä. Euroopassa vapaana oleva pari ehti onneksi testiin. Viimeisenä silauksena hiljaisen toiminnan varmistava nestejäähdytys. Ruotsalainen XTZ on hämmentänyt markkinoita tuotteittensa hinnoilla. Valmistajan lippulaiva on erotteleva, miellyttävä ja tasapainoinen, tyylikkyydestä puhumattakaan
10005 6 414881 873440 187344-10-05 PAL.VKO 2010-37