KEN KREISEL DXD-12012 SUBBARIEKSPERTIN TAIDONNÄYTE 5 2013 MAGNEPLANAR MG-20.7 PANEELIKAIUTTIMIEN ELIITTIÄ LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI | 9,80 € vertailussa: 2 000 euron lattiakaiuttimet 8 kovatasoista vaihtoehtoa 2.1-kaiutinjärjestelmät Suuri ääni siististi TEAC 501 Reference Mekaaniset herkkupalat ADL Esprit Näppärä tallentava da-muunnin Panasonic TX-L55WT60 Huipputelevisio tavalliseen kotiin TESTISSÄ KEF X300A -aktiivikaiuttimet KOKEILUSSA Cerwin-Vega! XD3 -aktiivikaiuttimet • Moon Neo 340i D2PX -vahvistin • Atohm GT2 -kaiuttimet • Existence Erotic ja Euphoric -kaiuttimet • Pure Audio Control Preamplifier- ja Reference Class A Mono -vahvistimet MUUTA MBL-tehdasvierailu • Nostalgista hifiä: Crimson Model 610/620 ja The 2CH Audio Amplifier • Hifiharrastajan muotokuva • Hifistin levyvaliot • Uudet tuotteet...
Tällä aidon kokoisella G One mallilla voit kokeilla sen sopivuutta sisustukseesi. Myös mustana.. G-sarjan kaiuttimet ja F-sarjan subwooferit löydät paikalliselta jälleenmyyjältäsi: www.genelec.fi/jälleenmyyjät. Genelecit tunnetaan myös automaattisesta virrankytkennästä, joka pienentää hiilijalanjälkeä merkittävästi. Muotoilija Harri Koskisen kanssa suunniteltu mallisto sulautuu vaivattomasti erilaisiin sisustuksiin. Tyylikästä äänentoistoa Genelec G- ja F-sarjan aktiivikaiuttimet pohjautuvat 35 vuoden kokemukseen vaativista ammattilaisolosuhteista. Pieneen kokoonsa nähden Genelec kaiuttimet pystyvät tuottamaan ällistyttävän dynaamisen ja tarkan äänentoiston
Toisaalta 2000 euron kaiuttimien voisi odottaakin jo hintansa puolesta olevan hyviä. Pisteasteikko on 0-10. Soivathan kaiuttimet toki kaikki eri tavalla, kyllä ne toisistaan helposti erottaa. Kokonaispisteet muodostuvat osa-alueiden painotetusta keskiarvosta. Kokeiltavana ja testattavana on peräti 17 erilaista kaiutinta. Hyvä (hyvä tuote, mutta varauksin) ????? Tyydyttävä (keskitasoinen suorituskyky) ????? Välttävä (suorituskyky selvästi alle keskitason) – Ei suositella 3. Kiitettävä (korkeatasoinen tuote) ????. Kuuntelun kokonaisarvona muodostuu kuuntelijoiden antamien pisteiden keskiarvosta. ????. Äänen sävy ja yksityiskohdat ovat kaikissa omanlaisensa, mutta yksikään kaiutin ei soi huonosti, ja lähes jokaiselle kaiuttimelle löytyi juuri siitä erityisesti pitävä, kuten testin sokkokuuntelijoiden omista suosikkivalinnoistakin voi päätellä. testivoittaja Kuunteluarvostelu Kuuntelut tehdään pääsääntöisesti kahdella ja vertailutesteissa sokkokuunteluna 4-6 kuuntelijalla, jotka kukin kuuntelevat ja pisteyttävät tuotteet erikseen. Painotukset on mainittu testien pistetaulukoissa. Kaikille osa-alueelle on tarkat kriteerit pisteiden muodostumisesta. Yksittäislaitetesteissä SUOSITTELEMMEmaininnan voi saada erittäin hyväksi (5 tai 4 tähden arvoiseksi) todettu tai esimerkiksi erittäin hyvän hinta/laatusuhteen omaava tuote. ????. Ehdotonta huippuluokkaa ????. suosittelemme TESTIVOITTAJA-maininnan saa pääsääntöisesti vertailutestin parhaat kokonaispisteet tai tasapistetilanteessa äänenlaadultaan parempi ja/tai edullisempi tuote. Kannattaa siis lukea tarkasti kaikki kuunteluarviot ja tutustua kuuntelijoiden omiin suosikkeihin, ja ennen kaikkea kuunnella kaiuttimia itse ennen lopullista ostopäätöstä. Juuri tämä on kaiuttimissa ja niiden valinnassa, ja erityisesti niiden testauksessa niin kiehtovaa. Vertailutesteissä SUOSITTELEMMEmaininnan voi saada myös tuote, joka ei yllä kokonaispisteissä testivoittajaksi, mutta ansaitsee silti erityismaininnan tasaväkisen pistetilanteen tai muun erityispiirteen johdosta, esimerkiksi hinta/laatusuhde on poikkeuksellisen hyvä tai tuotteessa on muuta erityislaatuista. Teppo Hirvikunnas Päätoimittaja arvostelut Pisteet Vertailutesteissä tuotteet arvostellaan ja pisteytetään eri tuoteryhmille määritellyillä osa-alueilla (mittaukset, ominaisuudet, käyttö, äänen- ja kuvanlaatu, jne.). Koska numeerinen arvosana kuvaa vain yleisvaikutelmaa äänen laadusta, tulee myös kuuntelun kirjalliseen arvioon kiinnittää erityistä huomiota. pääkirjoitus Paljon kaiuttimia TÄMÄ numero muodostui vähän niin kuin vahingossa kaiuttimien erikoisnumeroksi. Mutta vaikeaksi menee Kaiuttimien väliset erot ovat pienentyneet koko ajan. Pisteasteikko own 0-10. Esimerkiksi nyt testatut 2000 euron hintaiset lattiakaiuttimet olivat kaikki hyviä, jopa erinomaisia, vaikkakin jotkut ehkä hieman lähempänä hifin määrittelemää korkeaa luonnonmukaisuutta kuin toiset. Mielellään vielä kotona eikä vain myymälässä. ????. Tähdet kuvaavat laatutasoa seuraavasti: ????
Hifimaailma kuuluu EISAn audio/ kotiteatteri -paneeliin. 010 778 6405 ilmoitusmyynti@hifimaailma.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset Puhelin: 010 778 6400, Faksi: 03 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi s.30 Vuosikerta 8 numeroa Julkaisija ja kustantaja Hifi-Mediat Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Puhelin: 010 778 6401, faksi: 010 778 6410 Painopaikka vakiot 3 Pääkirjoitus 8 Tuoteuutiset ISSN 1796-6507 Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. 66 Levyvaliot ja arvostelut Poimintoja laadukkaista uutuuslevyistä. 4 s.76. 82 Tulossa Seuraavassa numerossa… Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. 75 Hifimarkkinat Markkinapaikka yksityisille ja yrityksille. Toimitus Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401 faksi: 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi 5 2013 sisältö Päätoimittaja Teppo Hirvikunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi Puhelin: 010 778 6401 Toimituspäälikkö Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi Puhelin: 010 778 6404 Avustajat Jussi Arvio, Jaakko Eräpuu, Riku Hakala, Matti Hermunen, Mikael Nederström, Kari Nevalainen, Jukka Piispa, Pekka Tuomela Ulkoasu Mikko Litmanen Ilmoitusmyynti Pop Media Oy, p
Vertailimme kahdeksan ehdokasta kiinnostavassa hintaluokassa. kokeilu 11 Cerwin-Vega! XD3 -aktiivikaiuttimet Bassotykeistään tuttu kaiutinvalmistaja yllättää hillityn hifistyneillä pikkuaktiiveillaan. s.42 42 Moon Neo 340i D2PX -vahvistin Da-muunnin- ja levysoitinlaajennuksilla varustettu kanadalainen on juuri päivittynyt modernimmaksi. 52 Atohm GT2 -kaiuttimet Viimein suomeen saadut Atohm-kaiuttimet ilmentävät tutuksi tullutta ranskalaista ääniprofiilia. Kaikkein suurin Maggie antaa musiikille tilaa. raportti 20 MBL-tehdasvierailu Saksalaisen highend-valmistajan valikoimaan kuuluvat moneen suuntaan soivat melonit mutta myös kukkarolle ystävällisempiä lopputuotteita. s.70 s.48 s.16 vertailu 30 Lattiakaiuttimet 1 800 – 2 000 € Hyvään lattiakaiuttimeen kuluu enemmän resursseja kuin pieneen jalustamalliin. hifiharrastaja 26 Arto Lode Arto Lodelle hifiharrastus on parhaimmillaan hengen ja kehon hyvinvointia – kunhan häiriötekijät saa hätistettyä. 48 TEAC AI-501DA -vahvistin ja PD-501HR-cd-soitin Teacin referenssisarjan pienokaisissa on mekaanista romantiikkaa moderneilla ratkaisuilla. Mitä on tapahtunut vahvistimille viimeisen 30–40 vuoden aikana. 46 Furutech ADL Esprit -ad/da-muunnin Monipuolinen da-muunnin soveltuu myös analogisten äänilähteiden laadukkaaseen tallentamiseen usb-väylän kautta. 5. nostalgista hifiä 56 Crimson Model 610/620 ja The 2CH Audio Amplifier Kaiutintekniikka kehittyy hitaasti. testi 12 Ken Kreisel DXD-12012 -subwoofer Subbarikonkarin kokemuksen syvä rintaääni uhkuu niin musikaalisessa kuin elokuvallisessakin taiteessa. kolumni 81 Jussi Arvio Mitä en jaksa kuunnella. 60 Hermuset: Magneplanar MG-20.7 -kaiuttimet Kunnon paneelikaiuttimiin jää helposti koukkuun. 16 KEF X300A -aktiivikaiuttimet Tietokonekäyttöön alun alkaen suunniteltu kaiutin sisältää tarvittavat piirit digitaalisignaalin käsittelyyn. 63 Sillä korvalla: Existence-kaiuttimet ja Pure Audio -vahvistimet Maapallon vastakkaisilta puolilta kerätyssä setissä on kansainvälistä synergiaa, mutta toimivat ne omillaankin. 76 Pienet 2.1-aktiivikaiutinsarjat Kompaktiin kokoon menevä satelliittikaiuttimien ja subwooferin yhdistelmä on ulkonäöltään ja johdotukseltaan huomaamattoman helppo ratkaisu. 70 Panasonic TX-L55WT60Y -televisio Panan kaunein lcd-malli sisältää monia ominaisuuksia, jotka tekevät siitä hyvän jokapäiväisen television suurellekin perheelle
2195d) TOTEM RAINMAKER KAIUTTIMET GENELEC 8260A DSP AKTIIVIKAIUTTIMET Automaattinen huonekalibrointi KAUPAN PÄÄLLE! PANASONIC TX-P60ZT60Y LIMITED EDITION HUIPPUTELEVISIO • 60" Studio Master-paneeli • EBU-kalibrointi • 30720 sävyä • Limited Edition - rajoitettu saatavuus! 4990d DENON AVR-X4000 AV-VIRITINVAHVISTIN • 7.2-kanavainen laadukkaalla äänellä • Mm. Spotify, AirPlay, 4K ja 3xHDMI ulos • Musta tai premium hopea 1599d TULE TUTUSTUMAAN LAAJAAN VALIKOIMAAN UUSI OSOITE: Ratinankaari, Hatanpään valtatie 11 (ajo-osoite Voimakatu 20) Tampere. ja kirsikka 1099d/pari 999d/pari (sh.1299d) • 3-tie rakenne • Patentoitu MDWkoaksiaalielementti • DSP-huonekorjaus 8400d/pari (sh. HIFIHUONEELLA ON NYT UUSI UPEAT AVAJAIS SA MANTRA 60 KAIUTTIMET KIMBER 8TC KAIUTINKAAPELIT • Kimberin legendaarinen kaiutinkaapeli • Tehdasvalmisteiset banaaniliittimin • Pituudet 1,8m - 2,4m - 3,0m • Tyylikäs lattiakaiutin Tanskasta • Hifimaailma-lehden testivalio • Rajoitettu erä! -20% suositushinnoista! 1795d/pari (sh. 2490d) NAD M51 DAC-ETUVAHVISTIN BEL CANTO C5i VAHVISTIN • Integroitu stereovahvistin • Viisi digitaalisisäänmenoa (mm.USB) • Levysoitin- ja linjasisäänmenot 1695d • Direct Digital DAC-etuvahvistin • 35-bit / 844Mhz • HDMI, USB ym.liitännät 1599d • Jalustalle, hyllyyn tai tasolle • Irtonainen, elävä ja vapautunut ääni • Musta ja mahonki viimeistelyt • Valk
1879d) • Uusin lippulaivamalli • Balansoitu rakenne • Tukeva, värähtelemätön runko ja mekansimi • Tasokas ESS Sabren DAC 4700d LAATUHIFIÄ VIIHTYISÄÄN, UUTEEN YLI 200m2 MYYMÄLÄÄMME! Puh. ja musta 199d (sh. Soita tai laita sähköpostia!. hifihuon e.fi GENEVA MODEL S MUSIIKKIKESKUS • Sveitsiläistä suunnittelua ja muotoilua • Punainen, valk. OSOITE. (03) 213 0750 • www.hifihuone.fi Palvelemme asiakkaitamme koko Suomen alueella, toimitukset Matkahuollolla tai Postilla. 349d) REL T-7 AKTIIVISUBWOOFER • 8” ja 10” elementit • Kontrolloitu, nopea toisto REL:n tapaan • Pianomusta ja pianovalkoinen AURELIA AMBERA KAIUTTIMET • Vertailutestin voitot sekä Hifimaailmassa että Tekniikan Maailmassa! • Kotimainen kaunotar 1580d/pari 799d ELAC FS197 KAIUTTIMET A-S3000 VAHVISTIN • Uusin lippulaivamalli • Tukeva, värähtelemätön runko 5000d CD-S3000 CD-S3000 CD/SACD/DAC • Balansoitu rakenne • Monipuoliset liitännät • Tyylikkäät ja sirot lattiakaiuttimet • JET III diskanttielementti • Satiinivalkoinen viimeistely ERÄ! 999d/pari (sh. KATSO TÄSTÄ TARJOUKSET! Lisää tarjouks ia www
GOLD Note Conquest -levysoittimessa on 13 eri tavalla muotoiltua runko-osaa värähtelyjen kontrolloimiseksi. Myös sen kuulokevahvistin toimii A-luokassa ja 6N1P signaalitiellä (100 mW @ 8 ohm, 300 mW @ 50 ohm, 150 mW @ 300 ohm, ulostuloimpedanssi <30 ohm). Hieman ristiriitaisen oloista. Peachtree Audio Nova125 on muilta ominaisuuksiltaan Deccoa vastaava, mutta on tehokkaampi ja pystyy ajamaan vaikeampia matalaimpedanssisia kaiuttimia. Lisätietoja: www.soundfactor.fi, www.goldnote.it 8 Q Acoustics langattomasti ENGLANTILAINEN Q Acoustics on esitellyt kompaktin kokoiset ja monikäyttöiset Q BT3 -kaiuttimet, joissa on sisäänrakennettu, valmistajan ilmoituksen mukaan 2 x 50-wattinen stereovahvistin. Digilähteitä varten vahvistimessa on digitaalitulot (optinen, koaks.), tietokoneelle asynkroninen usb-tulo 24/192-muuntajineen (ESS Sabre 9023). D-luokan päätevahvistimesta luvataan tehoja 125 wattia 8 ohmiin ja 220 wattia neljään. Laakeri on millimetrin sadasosan tarkkuudella kiillotettua pronssia. Itse tappi on tehty erittäin kovaksi ja sileäksi. SIIS MITÄ. Nyt sekin sitten tiedetään. Esivahvistinlähtö erilliselle päätevahvistimelle tai subwooferille. Tai sitten vain totista totta. D-luokan päätevahvistimen kerrotaan tuottavan 65 wattia/kanava/8 ohm ja 95 wattia alle 0,5 prosentin säröllä 4 ohmiin. Lisätietoja: www.laatulaite.com, www.peachtreeaudio.com. Kyselyyn osallistuneiden kesken suoritetussa arvonnassa onni suosi Petri Hiltusta Korialta. MIKÄ on hauskempaa kuin bongata lehden omilta nettisivuilta jotain hauskaa. Uutisen mukaan valmistaja kertoo, että Union vaatii laadukkaan vahvistimen soidakseen todella hyvin – siinä missä Omen soi mukiinmenevästi vaatimattomammallakin vahvistimella. Vääntömomenttia voi myös säätää riippuen siitä, minkälaisen ”luonteen” äänelle haluaa: vähemmän vääntöä vanhalle musiikille tai jousivoittoiselle kamarimusiikille, ja enemmän vääntöä rock- ja sinfoniselle musiikille. Kaiuttimien mitat ovat 24 x 14,8 x 22,6 cm (k x l x s). Digitaalisen (optinen, toslink) ja kahden analogisen (rca ja 3,5 mm) sisääntulon lisäksi kaiuttimissa on myös langaton Bluetooth-yhteys (V4.0 aptX). Säädettävä vääntö. tuoteuutiset Koonnut: Kari Nevalainen ja Teppo Hirvikunnas Tuoteuutisaineistoa voi toimittaa osoitteeseen toimitus@hifimaailma.fi Lukijakysely 4/2013 EDELLISEN Hifimaailman lukijakyselyn palkintona oli huippuluokan vastamelukuulokkeet AKG K490NC ja kannettava bluetoothaktiivikaiutin Sony SRS-BTX300. Lisätietoa: www.kruunuradio.fi, www.qacoustics.co.uk Peachtree Audion uutuudet PEACHTREE Audio on esitellyt kaksi vahvistinuutuutta: Decco 65 on hybridivahvistin A-luokan putkiannolla (6N1P triodi). Uutisessa Zu Audion uudesta Union -kaiuttimesta kerrotaan, että se on luonteeltaan kuin valmistajan Zu Omen, mutta ”luonteeltaan pikemminkin tasokas highend-kaiutin kuin hyvä-ääninen hifi-kaiutin”. Kaiuttimien parihinnaksi ilmoitetaan noin 500 euroa. Nova 125 pianomusta 1499 euroa, ruusupuu ja kirsikka 1599 euroa. Ominaisuuksiin kuuluu myös langaton kauko-ohjaus. Muistakaa osallistua uuteen kyselyyn osoitteessa: www.hifimaailma.fi/kysely Vitsi vai. Virtaa tuotetaan PWM-tekniikalla, minkä sanotaan antavan soittimen käynnille tasaisinta mahdollista vaihtovirtaa, vähentävän moottorista aiheutuvaa värähtelyä ja tuottavan samaan aikaan ison vääntömomentin. Plintin osat on liitetty toisiinsa eripaksuisilla titaanilevyillä, ja kerrosten välissä on eripituiset alumiiniputkikappaleet. Conquestissa on levysoittimissa harvinainen kauko-ohjain, jolla muiden säätöjen lisäksi voidaan sovittaa vääntöä musiikin mukaan. Conquestissa on erittäin pitkä levylautasen ripustus/tappi (270 mm). Värivaihtoehtoina ovat valkoinen, musta ja punainen. Decco 65, pianomusta 999 euroa, ruusupuu ja kirsikka 1099 euroa. Eikö tasokas highend-kaiutin olekaan hyvä hifi-kaiutin. 2-tiekaiuttimissa on 100 mm basso/keskiäänielementti ja 25 mm kalottidiskantti
Kannelta löytyy myös toinen maineikas triodi PX25. Siinä on optinen ja koaksiaalinen digitaalitulo sekä asynkroninen usb-tulo (24 bit/192 kHz). Herkkyys on 87 dB, impedanssi 8 ohmia ja toistokaistaksi ilmoitetaan 41 Hz – 40 kHz. Hinta 599 € . Mini-X:ssä on Usherin tunnettu DMD-tweeteri. Directorin tekniikka perustuu pitkälti Meridianin 800-referenssisarjan tekniikkaan. Tämän jäykennyksen tuloksena bassotoiston sanotaan olevan tukevampaa ja hallitumpaa kuin muissa saman kokoluokan kaiuttimissa. T+A on vuonna 1978 perustettu saksalainen highend-laitevalmistaja. Uutta on myös Usher Dancer Mini-X DMD -jalustakaiutin, jonka Usher Audio sanoo perustuvan mainetta niittäneeseen BE-718malliin. Tärkeimmäksi ansiokseen he lukevat jokaisen osan valintaprosessin, jonka sanotaan olleen vaativaa ja työlästä. Mallimerkinnästään huolimatta Mini-X ei ole mikään minikaiutin: korkeus 43,5 cm, leveys 26 cm ja syvyys 37 cm syvä. Muista tuotteista mainittakoon E-sarjan Power Plant vahvistin (2 170 €), Music Player CD-/verkko-/mediasoitin (3 270 €) ja mielenkiintoinen Music Receiver -yhdistelmälaite (kuvassa, 3 270 €) sekä kaiuttimista TCD 310 S (alk. Thrax ei väitä keksineensä pyörää uudelleen, vaan huolellisesti vertailemalla ottanut oppia vanhoilta mestareilta viime vuosisadan ensimmäiseltä puoliskolta, ja Japanista. Vahvistimissa on valmistajan mukaan entistäkin laadukkaammat komponentit, parannellut virtalähteet, ja erityisesti niiden regulointiin on kiinnitetty huomiota. Lisätietoja: www.naim.fi, www.naimaudio.com AUDIOKAUPPA Finland Oy toimii nykyisin Usher Audio Technologyn maahantuojana Suomessa. 2 280 €/ kpl) ja KS350 (1 190 €/kpl). Virtalähteen muuntajat ja kuristimet valmistaa kanadalainen Plitron ja signaalimuuntajat japanilainen Tamura (Dionysos-päätteissä on Lundahlin virtamuuntajat ja Hashimoton päätemuuntajat). Lisätietoja: www.thrax.bg NAIM Audio on 40-vuotisjuhlansa merkeissä tuonut markkinoille joukon uusia tuotteita: mm. HV-sarjan (high voltage) PA3000 (10 900 €) ja MP300 (8 600 €) integroidut vahvistimet sekä DAC 8 -da-muunnin (2 150 €) ja siihen sopiva päätevahvistin AMP 8 (1950 €). Spartacus-monopäätteet tuottavat 70 W 4/8 ohmiin parista 520b-putkia (300B:n kaltainen suoraan hehkutettu triodi). parannetut ja entistä tehokkaammat integroidut NAIT-sarjan vahvistimet NAIT 5si (60 W 8 ohmiin), NAIT XS 2 (70 W 8 ohmiin) ja Supernait 2 (80 W 8 ohmiin). Lisäksi kuulokeliitäntä on nyt toteutettu (kunnollisella) isolla jakilla. Mini-X:n kaarevat muodot tulevat sisarmalleista, mutta kokoa on rajoitettu käyttökelpoisuuden lisäämiseksi erityisesti esteettisestä näkökulmasta. Lisätietoja: www.mareks.fi, www.meridian-audio.com Usher uutisia Lisätietoja: www.mareksound.fi, www.taelektroakustik.de Uusia NAITteja Naimilta Kunnianhimoisia putkilaitteita Bulgariasta THRAX Audio on siellä täällä ehtinyt jo herättää huomiota tinkimättömillä putkivahvistimillaan. Kyse on 2-tiekaiuttimesta, jonka kerroksittain kootun kotelon etulevyn ja sivuseinien paksuutta on kasvatettu 25 mm:stä 50 mm:iin. Director seuraa pikkuveljensä Explorerin menestystä sekä äänen että ulkonäkönsä puolesta. tuoteuutiset Meridian Director T+A Suomeen HELSINKILÄINEN Mareksound on alkanut tuoda maahan legendaarisen T+A:n vahvistimia, da-muuntimia ja kaiuttimia. MERIDIAN on tuonut markkinoille uuden da-muuntimen. Lisätietoja: www.audiokauppa.fi, www.usheraudio.com. Musiikin lämpö toistuu tarkasti kaunistelematta, kertoo valmistaja. Laitteet edustavat maahantuojan mukaan tinkimätöntä laatua ja upeaa tyyliä. Massaa 15,5 kg. Saatavana myös pianolakattuna mustana. Viimeksi mainittu on nyt odotetusti täysin analoginen. Maahantuontimallistoon kuuluu aluksi mm. Kaiuttimen parihinta on 2690 euroa
Hintaluokka on noin 50 000 euron tuntumassa. Lcd-näyttö kertoo, missä vaiheessa prosessi on, ja merkkiääni ilmoittaa kun homma on valmis ja levy soitettavassa kunnossa. DF-2 suoristaa kierot levyt lämmön (max. Levyt suoriksi Controllerissa ei ole da-muunninta, vaan 32 bitin digitaalinen voimakkuudensäätö, käyttäjän valittavissa olevia fir-suotimia sekä ad-muunnin analogiselle otolle. Muiden kuulokevalmistajien tapaan Cardas sanoo pyrkineensä jäljittelemään EM5813:ssa korvan rakennetta ja tapaa kuulla ääniä. Kyse ei ole vain levyn soitettavuudesta: kiero levy, vaikka sitä voisi soittaa, muuttaa suoritusarvoja (neulapaino,VTA, särö) ja huonontaa ääntä. Kaapeli on miniatyyriversio Cardas Audion Clear-kuparikaapelista. Lisätietoja: www.hifimesta.fi, www.arcam.co.uk Mustaa highendiä Lisätietoja: www.audist.fi, www.cardas.com BLACK on BelCanton ultimaatti damuunnin/vahvistinkombo, joka koostuu kahdesta osasta ja kolmesta erillisestä boksista: C1 Controllerista ja PMD1 Power DACista. Stereona tehoja irtoaa 2 x 110 W samoilla spekseillä. 65 °C) avulla, myös sellaiset joissa on vain pieni, neulan kulkua häiritsevä epätasaisuus. Lisätietoja: www.hifiguru.fi, www.belcantodesign.com JOKAINEN vinyylilevyjen harrastaja muistaa levyjä, joita olisi ollut kiva kuunnella tai ostaa, elleivät ne olisi olleet niin kieroja, kokonaan tai yhdestä kohdasta. Lisää uutisia www.hifimaailma.fi 10. Arcam AVR450:ssa on Zone 2 sekä audiolle että videolle. DF-2:lla pystyy suoristamaan myös 180 gramman levyt samoin kuin 120 gramman levyt, mutta ei 110-115 gramman levyjä tai alle. 800 Diamond -sarjasta tuttua ”luotimaista” alumiinikartioista ja kotelosta eristettyä diskanttia. Kaiutinta saa ruusupuulla tai wengéllä vaneroituna sekä mustana kiiltolakattuna. Etupaneelissa on 3,5 mm:n kuulokelähtö ja yksi samankokoinen tulo kannettaville laitteille. Liitännät: 7 x hdmi 1.4 -ottoa ja 2 x hdmi 1.4 -lähtöä, 4K-läpivienti. Rengassydänmuutajilla varustettu AVR450 tuottaa tehoja 7 x 90 W kahdeksaan ohmiin 0,2% harmonisella säröllä (1 kHz). ARCAM on uudistamassa mallistoaan tuoreilla AV-vahvistimilla. Sen seurauksena herkkyyden kerrotaan kasvaneen ja bassotoiston ulottuvan alemmas. AVR450 purkaa audioformaatteja kuten Dolby / DTS SD ja HD ja tarjoaa lisäksi 7.1 Prologic IIx:n ja DTSNeo:6:n. Furutech DF-2:lla levyt saadaan suoriksi yhdellä napin painalluksella. Videopuolella vahvistin tarjoaa 1080p ja Ultra HD -skaalauksen. Jokainen kuulokepari on kuulokkeisiin käsin sovitettu. Kaupoissa syyskuussa, hintaluokka noin 3 600 euroa parilta. Osana toimenpidettä AVR400 korvautuu mallilla AVR450. tuoteuutiset Arcamin uusi AV-vahvistin Highendnappikuulokkeet HIGHEND-kaapelivalmistaja Cardas Audio on esitellyt pitkän uransa ensimmäiset kuulokkeet, korvansisäiset monitorit EM5813. Kuulokkeiden kuparipinnoitettu messinkirunko on tehty sen mukaisesti. B&W:n uusi CM-sarjalainen Lisätietoja: www.furutech.com Lisätietoja: www.bwgroup.fi, www.bowers-wilkins.eu B&W ilmoitti tuovansa markkinoille CM-sarjan uuden lippulaivan CM10, missä on käytetty mm. Systeemin kalibrointi tapahtuu omalla Auto Setup -järjestelmällä. Signaali uudelleenkellotetaan ja analoginen signaali muunnetaan 24/192-tasoiseksi ennen siirtämistä Power DAC -monoblokkeihin ST Fiber -kuitua tai aes/ebu-väylää pitkin. Vahvistimen sanotaan olevan yhteensopiva iPhone/iPod/iPad:in kanssa ja ohjattavissa Arcamin Songbookilla. Takana muun muassa 2 x optinen, 4 x koaksiaalinen otto, 6 rca-stereo-ottoa, preout 7.1-lähtö ja 7 kappaletta kaiutinliitäntöjä. C1 Controller on esivahvistin/tulkki sisään tulevalle datalle digitaalisin otoin, UPnP Ethernet, usb ja aes/ebu. Usb ja dlna hyväksyvät seuraavat formaatit: MP3/ WMA/AAC/WAV/FLAC. Kuulokkeiden kaiuttimien tekoon tarvittavat osat on teräksestä alusta loppuun työstetty valmistajan Kalifornian tehtaalla, mutta osa komponenteista tulee Kiinasta, Italiasta, Saksasta, Japanista. Kuuloketta on saatavana maahantuojalta hintaan 450 euroa. Power DACin da-muunninosa käsittelee 24/192-dataa pääteasteen tuottaessa tehoja valmistajan mukaan 400 W 8 ohmiin ja 1200 W 2 ohmiin. CM10:n kotelo on CM9:n korkuinen, mutta syvyys on kasvanut, ja kotelon päälle sijoitettu diskantti on tehnyt tilaa toiselle basso/keskiäänielementille. Lisäksi CM10 on ainoa CM-sarjan kaiutin, jossa Kevlar FST -keskialue-elementti on eristetty kotelosta. Uusi vahvistin noudattaa samaa linjaa kuin isoveljensä AVR750, mutta tarjoaa maltillisempaa vahvistusta. Noin 1,5–2,5 tunnissa
Erityismaininnan ansaitsee myös pohjan liukuestepehmuste. Kaiuttimien toimintaperiaate on bassorefleksi. ”Vega-Bass” kytkee päälle matalien taajuuksien korostuksen. Virtakytkimen sijoitus taakse taas ei. Vahvistin on rakenteeltaan, tässä hintaluokassa asiallinen ja toteutettu erilliskomponentein. info Cervin-Vega! XD3 Hinta (pr): 199 € Edustaja: JJ HiFi Oy Puhelin: (08) 3118384 Lisätietoja: www.jjhifi.com, www.cervinvega.com Mitat (k x l x s): 203 x 140 x 165 mm Massa (vasen/oikea): 2,6 / 1,8 kg Toimintaperiaate: 2-tie refleksi, puoliaktiivi Vahvistimen jatkuva teho (RMS) (*: 2 x 15 W Elementit: 19 / 75 mm Sisääntulot: 2 kpl, (RCA / 3,5 mm) Automaattinen valmiustila/käynnistys (standby/on): ei/ei Virrankulutus (valmiustila/tyhjäkäynti): ei/0,9 W Varusteet: virtajohto, kaiutinjohto (2 m), RCA/3,5 mm ja 3,5/3,5 mm signaalijohdot Muuta: 3,5 mm kuulokelähtö ja äänenvoimakkuussäätö etupaneelissa, virran merkkivalo, päävirtakytkin takapaneelissa, kytkettävä bassokorostus, metalliverkko etusuojat *) valmistajan ilmoitus 11. Vasen kaiutin sisältää sisäänrakennetun stereovahvistimen. Tällöin tosin joudutaan tinkimään äänenpainevaroissa. Joillain rock- ja tanssimusiikkiäänitteillä tämä ei välttämättä häiritse, mutta parhaimpaan tulokseen päästään tukkimalla refleksiputket. Oikea kaiutin liitetään tavallisella (toimitetaan mukana) kaiutinjohdolla yläkulman pikaliittimiin. Myös refleksiputket sijaitsevat kaiuttimen takana. Cerwin-Vega! XD3 on pienikokoinen 2-tie-aktiivikaiutinpari. Virtakytkin voisi hyvinkin olla yhdistettynä vaikka etupaneelin äänenvoimakkuussäätimeen. Stereoparin vasemmassa kaiuttimessa on sisäänrakennettu, valmistajan mukaan 2 x 15-wattinen stereovahvistin, joten kaiuttimet voidaan liittää suoraan vaikka television, tietokoneen tai matkapuhelimen linjatasoiseen äänilähtöön. • Hyvä äänenlaatu luokassaan • Edullinen hinta • Virtakytkimen sijoitus • Halvanoloinen ulkoasu Kuuntelu Kaiuttimia kuunneltiin lähietäisyydeltä työpöydän päälle sijoitettuna sekä kauempaa tv-tasolle asetettuna. XD3 on monessa suhteessa mielenkiintoinen ja hyvin soiva pieni multimediakaiutin, mutta sen olemus saattaa rajoittaa käyttäjäkuntaa. Niistä saadaan myös tarvittaessa kokoonsa nähden kohtalaisen paljon ääntä. Kaiuttimen ääni oli hillitty, suorastaan hifistynyt. Jos ulkonäkö olisi modernimpi tai perinteisessä mielessä tyylikkäämpi ja kenties jopa kaiuttimen merkki olisi jokin muu, voisi kaiutin löytää tiensä useammallekin työpöydälle tai tv -tasolle. Cerwin-Vega! XD3 -aktiivikaiuttimet Teksti: Taneli Kunnas Kuvat: Valmistaja ja Taneli Kunnas kokeilu Pätevät pöytäkaiutimet Cerwin-Vegaan yhdistetään vahvasti suuri äänenvoimakkuus ja voimakas bassotoisto, mutta ei välttämättä hifistynyt äänenlaatu. Vahvistimen sisältävässä kaiuttimessa on kaksi sisääntuloa: 3,5 mm liitäntä edessä ja rca-liittimet takana. Virrat pitää siis aina kytkeä takaa päälle ja pois, tai antaa kaiuttimen olla aina päällä. Keskialue ja diskanttikin soivat neutraalisti, ilman epämiellyttävää ja rasittavaa sävyä, vaikkei diskantin sävy aivan puhdas olekaan. Diskantissa on neodymiummagneetti. Myös kaiuttimen nostaminen 5-10 cm irti tasosta parantaa edelleen basson ja alemman keskialueen toistoa. Kaiuttimen kotelo ovat mustalla vinyylillä päällystettyä mdf-levyä. Kaiuttimet sisältävät siis sisäänrakennetun vahvistimen ja ovat tarkoitettu sijoitettavaksi työpöydälle tai tason päälle. Päävirtakytkin sijaitsee hieman hankalasti kaiuttimen takana, eikä kaiuttimessa ei ole valmiustilaa ja äänisignaalista aktivoituvaa käynnistystä. Kotelo on rakenteeltaan tukeva. Bassot tai alempi keskialue kumisevat hieman, eikä bassokorotuksen kytkentä tilannetta ainakaan korjaa. Pienen kaiuttimen äänenpainevarat ovatkin aina rajalliset, etenkin refleksiputket tukittuina, mutta työpöydällä lähikenttäkuuntelussa ääntä saadaan silti yllättävän paljon ja jopa olohuoneessa äänenvoimakkuus riittää normaaliin kuunteluun hyvin, etenkin esimerkiksi television lisäkaiuttimina. Äänenvoimakkuussäädin etupaneelissa helpottaa käyttöä, kuten myös etupaneelin sisääntulo ja kuuloliitäntä. Äänenvoimakkuudelle on valaistu säädin etupaneelissa. Etupaneelissa on myös 3,5 mm kuulokelähtö, joka samalla mykistää kaiuttimien äänen. Jos bassotoisto kuulostaa liian kumisevalta, voi kokeilla tukkia refleksiputket vaikka talouspaperitupoilla. Basso-/keskiäänielementti on kooltaan vain 75 mm ja kalottidiskantti 19 mm. Merkillä on myös vahva historia autohifi- ja ammattiäänentoistolaitepuolella. Oikeanpuoleinen kaiutin kytketään tavallisella kaiutinjohdolla vasempaan kaiuttimeen. Yhteenveto CERWIN-Vega XD3 -kaiuttimet eivät ole ehkä kauniit, mutta pienellä virityksellä ääni on oikeastaan hämmästyttävän hyvä, etenkin alle 200 euron hinta huomioiden. CERWIN-Vega on vanha ja tunnettu yhdysvaltalainen kaiutinvalmistaja. Varustukseen kuuluvat myös kaiutinjohto (2 m), rca/3,5 mm ja 3,5/3,5 mm -välijohdot, joista viimeksi mainittu on tosin melko lyhyt (0,5 m). Cerwin-Vegat yllättivät äänellään. Nyt taisi käydä toisin
Samaa periaatetta Ken Kreisel on käyttänyt jo vuodesta 1989, kun M&K julkaisi markkinoiden ensimmäisen push-pull-subbarin, MX-2000:n. Settiä seurasi vuotta myöhem- ????. Kreiselin meriiteiksi voidaan lukea 70-luvulla lanseerattu subbari ja satelliitit -järjestelmä, David & Goliath, jossa pieniä yläpään kaiuttimia tuki suurempi bassokaiutin. 12. testi Ken Kreisel DXD-12012 -subwoofer Teksti ja mittaukset: Mauri Eronen Kuvat: Valmistaja ja Mauri Eronen Luonnollinen bassojatke Ken Kreisel yhdistää neljänkymmenen vuoden kokemuksensa uuteen subwooferiin. Valmistaja korostaa nettisivuillaan lippulaivansa elegantteja muotoja ja klassista modernismia. Pienempi, 8-tuumaisia elementtejä käyttävä malli kantaa nimeä DXD-808. Kankaiden takaa kuitenkin paljastuu tyhjä tila ja toisen bassoelementin magneetti. Kulutettu lattiapinta-ala ei loppujen lopuksi ole suuren suuri. Ulkonäöllisesti M&K:n ajoilta tuttu ratkaisu on erittäin onnistunut. Jos rehellisiä ollaan, täytyy estetiikkaa etsiä muualta kuin mustan kantti kertaa kantin muodoista. Tavallisesti push-pull-subwooferin toinen elementti kun sojottaisi näkyvästi kotelon ulkopuolella. Ensivilkaisulla kotelorakenne vaikuttaa perinteiseltä refleksiltä. Vain kiiltolakattujen kylkien heijastukset saattavat puutteellisesti pimennetyssä tilassa paljastaa murinan lähteen. Elementit on kaapeloitu vastakkaisvaiheisiksi. Se pitää kuitenkin myöntää, että DXD-12012 on saatu puristettua suhteellisen kompaktiin pakettiin. Ken Kreisel perustelee valittua toimintaperiaatetta toiston ajallisella tarkkuudella. Toisella kyljellä sijaitsevan elementin lisäksi molempien sivujen ja takaseinän alareunassa on koko kotelon mittaiset suojakankaat. suosittelemme Hyvä äänenlaatu min maailman ensimmäinen aktiivisubwoofer, M&K Servo Volkswoofer. Tuotevalikoimaan kuuluu passiivisia kotiteatterikaiuttimia, joita yhdistää suljettu kotelo. KEN Kreiselilla on takanaan nelisenkymmentä vuotta kokemusta subwoofereiden suunnittelusta. Miehen omaa nimeä kantava Ken Kreisel Sound and Design on vasta parin vuoden ikäinen taapero. Käänteisellä kartioliikkeellä pyritään kumoamaan elementtien tuottamaa säröä. Kaksi 12-tuumaista vastaa kartiopinta-alaltaan yhtä 17-tuumaista. Saimme testiin subbareista suuremman, DXD-12012:n. Rakenne on siis suljettu push-pull. Vetäen ja työntäen Voimanlähteenä toimii kaksi 12-tuumaista elementtiä, joita retuuttaa 750-wattinen vahvistin. Suljetun kotelon vuoksi transienttitoiston pitäisi olla hyvä, ja kahden elementin käyttö suurehkossa kotelossa tuo äänenpaineetuja. DXD-12012 haastaa puhtaudellaan kotiteatterin kontrolloimattomat räyhähenget, mutta ei jää jalkoihin mökämaratoneissa. Suurin hälinä on kuitenkin syntynyt Kreiselin subwoofereista. Subwoofer katoaa tummanpuhuvassa huoneessa helposti seinänvierustalle. Parhaiten nimen voi tunnistaa ammattiäänentoistosta ponnistaneen M&K:n K:na. Siten molemmat työntävät ilmaa samanaikaisesti joko huoneeseen tai koteloon päin. Muu kotelo on viimeistelty ”simuloidulla nahalla”, joka todellisuudessa ei tarkemmassa tarkastelussa juurikaan poikkea halvalta tuntuvalta vinyyliltä
Signaalin voi tuoda xlr-liittimestä monona tai rca-pariin stereona. Kotiteatterissa vaihe säädetään suoraan vahvistimen etäisyysasetuksella. Ääni on puhdas kaikilla taajuuksilla – elementtien lineaarisen liikepoikkeaman sallimissa rajoissa. Jakosuodin maksimissa yläraja asettuu 130 hertsiin ja ohitettuna 164 hertsiin. Haluttaessa DXD-12012 voidaan asettaa vaipuvan valmiustilaan hetken toimettomuuden jälkeen. Lähikentässä mitattu taajuusvaste on suljetulle subwooferille tyypillinen. Ylälevykin on täyden tuuman paksuinen. Suodatuksen voi ohittaa kokonaan erillisellä kytkimellä, jos signaali käsitellään valmiiksi esimerkiksi av-vahvistimessa. Subwooferin toistaman taajuusalueen valintaa varten on portaaton alipäästösuodin välille 40–160 hertsiä. Kuten on valitettavan yleistä, eivät vahvistimen alipäästösuotimen merkinnät mene yksiin todellisen akustisen jaon kanssa. Sopivasti säädettävä Vahvistinmoduuli on säädöiltään tavanomainen mutta monet tarpeet kattava. Ulottuvuus on kuitenkin hyvä, ja kuuden desibelin vaimennus sijoittuu jakosuotimen asennosta riippuen 22–28 hertsiin. Napakka ja hallittu Kotelon tukeva, suljettu rakenne tuntuu jo testisignaaleilla toimivan eleettömästi. Etenkin alaraja laskee entisestään huoneen korostamana. Valmiustilasta se herää vain rca-ottoja käytettäessä, joten xlr-liitännän kanssa subbarin täytyy olla aina päällä. Toisaalta valmis tuote on pakostakin raskas. DXD-12012 skaalautuu suurempiin huoneisiin helposti subwoofereiden määrää lisäämällä. Todellisuudessa toiston ala- ja ylärajat ovat kuitenkin riippuvaisia huoneesta. Stereokäytössä suurten kaiuttimien omistajat saattaisivat kaivata matalampaa jakotaajuutta. Useampien subwoofereiden ketjuttaminen onnistuu suodattamattoman xlr-lähdön kautta. Lähtökohdat kotiteatterikäyttöä varten ovat hyvät, sillä vaste on siisti jakosuodin ohitettuna. Valmistaja kutsuu kahden kaiuttimen yhdistelmä Duoksi ja neljän Quattroksi. DXD-12012:n kotelo on valmistettu mdf-levystä. Kotiteatterivahvistimen lfe-kanavan voi kytkeä xlr-tuloon tai toiseen rca-ottoon. 40 hertsin asetuksella todellinen –3 dB -piste on 58 hertsissä. Sivuseinien paksuus on 25 mm, ja elementin puoleista kylkeä on vahvistettu lisää 18 mm:n paneelilla. Vaste laskee hiljalleen matalia taajuuksia kohti. Subbareita pinoamalla kapasiteetti lisääntyy ja huoneen pystysuuntaisen seisovan aallon vaikutus pienenee. Suuressa kotelossa seinämäpaksuus ja tuenta on tärkeää, jotta laajat levypinnat eivät värähtelisi. Pohjassa olevalle pienemmälle seinämälle riittää 18+18 mm:n vahvuus. Häiriöäänien puuttuminen. Stereokäyttöä varten on myös portaaton vaihesäätö. Helposti musiikin mukana elävä kotelo tuhoaa juuri sen ajallisen tarkkuuden, jota suunnitteluvaiheessa haluttiin. Kotiteatterikäyttöä tai ulkoista jakosuodinta varten vahvistimessa on vihreät merkinnät sopivien asetusten helppoa valitsemista varten. Jos kapasiteettia tarvitsee lisää, voi pinoja toki lisätä mielin määrin
Milloin pihinä karkaa vahvistinmoduulin säätöruuvien välistä tai elementin tiivisteiden välistä. Leffaäänien vavahtelutuissakin on helponoloista tarkkuutta ja samalla fyysisiä tuntemuksia aiheuttavia paineaaltoja. Jos huone lähentelee kooltaan neljääkymmentä neliötä, ja pääpaino on elokuvilla, pompsahtaa hinta Duo- ja Quattro-pakettien myötä helposti kipurajalle. Musiikkiin keskittyminen on helppoa äänenvoimakkuudesta tai materiaalista huolimatta. Erityisen vaikutuksen tekee matalimpien sähköisten äänien sävykkyys ja niiden hallinta. Kuuntelussa huomio ei kiinnitykään subwooferin touhujen seuraamiseen, vaan musiikin kuunteluun, mikä subbaria arvioitaessa on melkoisen harvinaista. den vuoksi Duo-paketin toinenkin laatikko, ei sen asentamiselle ollut tarvetta. Koska koteloperäisiä tai refleksiputkesta aiheutuvia häiriöääniä ei ole, pysyy toisto hyvin puhtaana sellaisellakin materiaalilla, jossa huoneen täyttää pelkästään sähköisesti tuotettu murina. Toistossa säilyy sellainen luonnollinen artikulaatio ja sävyllinen erottelu, jota yleensä tapaa vain huippuluokan puhelinkopeissa. testi Ken Kreisel DXD-12012 -subwoofer matalilla sinitaajuuksilla saattaa yllättää refleksiviritteisiin kaiuttimiin tottuneen. Koskaan ei synny tilannetta, että subwooferin pelkää tuottavan pettymyksen hetkellä millä hyvänsä. Oikein säädettynä se hukkuu hienosti pääkaiuttimien luomaan äänikuvaan. Toisto ulottuu vaimentumatta alas, mutta matalissa ei esiinny jyräämistä, joka peittäisi pääasian. Tuntu jalustakaiuttimien muuttumisesta suuriksi lattiakaiuttimiksi on äärimmäisen uskottavaa. Enemmän absoluuttista rähinää tarjoavia vaihtoehtoja on useita – Ken Kreiselia halvemmalla – mutta DXD-12012:ssa yhdistyvät erinomaisesti riittävä äänenpaine, puhtaus ja tarkkuus. Matalien taajuuksien säröä mitattaessa oli hämmästyttävää, kuinka äänettömänä itse subwoofer pysyi samalla, kun äänenpainemittari kohosi, ja kuunteluhuone alkoi elää. Vaikka musiikissa olisi vavahduttavia infraääniä, eivät ne peitä olennaisia asioita alleen. 9,5 mittaustulokset Jakosuotimen säätöalue (–3 dB) Ilmoitettu: Mitattu: 40–160 Hz 58–130 Hz Toistokaista (–6 dB) Jakotaajuus min: Jakotaajuus max: 22–70 Hz 28–164 Hz 14 Jako ohitettu: 28–225 Hz Taajuusvaste lähikentässä jakosuodin minimissä (sininen), maksimissa (punainen) ja ohitettuna (musta). Normaaleilla kuunteluvoimakkuuksilla harmoninen särö pysyy alle yhdessä prosentissa yli 30 hertsin taajuuksilla. Huoneessa tuntuu vain paine ja väistämätön sisustuksellinen resonointi. Hifimaailman kuunteluhuoneessa yksi DXD-12012 riitti täysin tuottamaan puhdasta ääntä järjellisillä kuunteluvoimakkuuksilla. • Puhdas ääni suurillakin voimakkuuksilla • Sävykäs ja tarkka sointi musiikilla • Suorituskykyyn nähden pieni koko • – info Ken Kreisel DXD-12012 Hinta: 2 499 € Edustaja: L-Sound Lisätietoja: www.lsound.no www.kreiselsound.com Mitat (lxkxs): 39 x 60,2 x 49,2 cm Paino: 36,6 kg Toimintaperiaate: suljettu, push-pull Vahvistin: 750 W Elementit: 2 x 12” Otot: xlr Alipäästö: 40-160 Hz, ohitettavissa Vaihesäätö: 0-180° portaaton Muuta: automaattinen valmiustila. Huone täyttyy helpolla ja voimallisella tutinalla, eikä Infected Mushroomikaan tuota subwooferille mitään ongelmia. Vaikka autotallissa odotti varmuukuunteluarvio LAAJENTAA luonteikkaasti esityksen äänikuvaa paikallistumatta omaksi äänilähteekseen. Vaihtorumban sijaan subbareita voi jälkeenpäin lisätä teatterikassaa kerryttäessä. DXD-12012 pysyy kuitenkin äänettömänä. Yksi monipuolisimmin suoriutuvista bassolaatikoista, joita Hifimaailman kuunneltavana on käynyt. Yhdelläkin laatikolla pääsee kuitenkin laadukkaasti alkuun. Kun napakka ja hötkyilemätön alakerta jatkavat toistoa huomaamattomasti, unohtuu siinä sivussa , että yrittää arvioida subwooferin sointia. Tositoimissa Ken Kreisel DXD-12012 lunastaa lupauksensa. Kaupallisissa toteutuksissa on valitettavan yleistä, että suurilla äänenpaineilla suljettukin kotelo antaa merkkejä puolihuolimattomasta tiivistyksestä. Yhteenveto KOKONAISUUTENA Ken Kreisel DXD-12012 on sen järkevä koko ja musikaalinen ote huomioon ottaen yksi eniten omistamisen halua aiheuttavia subbareita. Illuusio suurempien pääkaiuttimien olemassaolosta on erittäin vahva. Integroituvuus on vaiheensäädön jälkeen erinomaista
Vasen ja oikea kaiutin yhdistetään toisiinsa myös usb-johdolla. 16 Sopii myös mobiililaitteille Ulkoasultaan X300A on pelkistetty. Kännyköitä ja muita kannettavia musiikkilaitteita varten on analoginen liitäntä, jossa on 3,5 millimetrin stereojakki. KEFin uusi X300A on kuitenkin tehty hifikaiuttimien tapaan. Tasainen, pyöreäkulmainen etulevy sisältää vain Uni-Q-elementin. Asemetallin väri antaa ammattimaisen vaikutelman. Parin mukana seuraa kaksi yhden metrin ja kaksi kahden metrin pituista välijohtoa. Kaiuttimen erikoisominaisuudet alkavat paljastua katsottaessa takalevyä. KUN KEF on suunnitellut ensimmäistä aktiivista malliaan, se ei ole tyytynyt pelkästään lisäämään tavalliseen kaiuttimeen aktiivista jakosuodinta ja pääteasteita. X300A sisältää da-muuntimen sekä usb-liitännän, joiden ansiosta musiikki saadaan tietokoneelta mahdollisimman puhtaana ohittaen koneen oman damuuntimen. Toinen mukava yllätys on hinta: kaiken tämän yhdistettynä uusimman polven koaksiaaliseen elementtitekniikkaan saa kohtuullisella 800 eurolla. Niistä kumpaakin voi käyttää sekä tietokoneen ja kaiuttimen että kaiutinparin puoliskojen välisessä kytkennässä.. testi KEF X300A -kaiuttimet Teksti: Pekka Tuomela Kuvat: Mauri Eronen ja Pekka Tuomela Mittaukset: Aalto-yliopisto Nautittavaa ääntä tietokoneesta Tietokonekaiutin tuo mieleen kevyen muovitoteutuksen, johon hyvää äänentoistoa arvostava ei halua koskea kepilläkään. Signaali tuodaan vasempaan kaiuttimeen digitaalisena mini-usb-kaapelilla
Äänikuva on joka suuntaan ilmavana leviävä mutta tarkasti solistin piirtävä. Kohtelias kokonaisuus, joka voisi toimia parhaiten skarppisoundisen oheissysteemin kanssa. Musiikki soi hyvin eheästi, kokonaisvaltaisesti ja siististi, suurinta dramatiikkaa vältellen. Virtalähteessä on järeä toroidimuuntaja, joka on asennettu kotelon pohjalle. Oikeanpuoleisessa kaiuttimessa on kanavatasapainon säätö. Elektroniikalta jäävä tila on vaimennettu polyesterivanulla. Päistään pyöristetty refleksiputki on asennettu takalevyyn. Diskantti on puhdas ja erotteleva, joskin voisi kilahtaa avoimemminkin. Analoginen vahvistin Kaiuttimen sisällä on runsaasti elektroniikkaa. Taso laskee loivasti korkeimpia taajuuksia kohti. Jos signaali on analoginen, se muutetaan ensin digitaaliseksi. EQ-kytkimen desk-asento vaimentaa luvatulla tavalla alakeskitaajuuksien aluetta. Diskantissa on 25-millinen alumiinikalotti ja viuhkamainen aalto-ohjain säteilykuvion ja taajuusvasteen tasoittamiseksi. Sen alapuolella toisto on erittäin tasaista, ja bassovaste kääntyy laskuun edullisen pyöreästi. Sivistynyt ote toimii hyvin lähimikityksillä, mutta hyvä, etäämpää taltioitu äänitys voi mennä liiankin vaisuksi. KEFin yleissointi on rauhallinen ja miellyttävä. Elementissä on tehokkaat neodyymimagneetit. Siistit sävyt ja herkästi musiikkiin pureutuva ote sekä miellyttävä tarkkuus saavat helposti kahlaamaan levyjä pinokaupalla. testi Vasemman kaiuttimen takalevyssä on voimakkuuden säätö ja EQ-kytkin, jolla voi vaimentaa alakeskialueen taajuuksia (noin 100–500 Hz) enimmillään kaksi desibeliä. Koaksiaalielementin läpimitta on 130 millimetriä, ja sen kartio on alumiinin ja magnesiumin seosta. KEF X300A on toteutettu huolellisesti hifikaiuttimien tapaan. Näytteenotto nostetaan 96 kilohertsin ja 24 bitin tasolle. Poikkeamat ovat pieniä myös diskantissa, ja lisäksi suuntaavuus on hallittua. Digitaalisignaali jaetaan multiplekserissä vasempaan ja oikeaan kanavaan. Sen jälkeen seuraa da-muunnos Texas Instrumentsin PCM1754-piireillä. Oikeassa kaiuttimessa on kanavatasapainon säädin. Keskialueella on hieman tukkoisuutta, mikä saa samalla akustiset soittimet kuulostamaan nuhaisilta, mutta vie sopivasti terävimmän särmän räikeältä rokilta. Musiikki tulee ilmoille yhtenäisenä ja kokonaisvaltaisena. kuunteluarviot Mauri Eronen: Kuiva ja erittäin tarkka vaikkakin ponneton bassotoisto vie rytmimusiikkia jäntevästi ja vauhdilla. Ääni on kuitenkin yleisvaikutelmaltaan kohtuullisen tasapainoinen, joskin joissakin lauluäänissä kuuluu hivenen honotusta. Keskelle miksattu solisti ei leviä. Signaali syötetään vasemmanpuoleiseen kaiuttimeen ja sieltä edelleen parin toiseen puoliskoon mini-usb-kaapelilla. Tarkoituksena on kompensoida tätä taajuusaluetta vahvistavaa heijastusta, joka syntyy sijoitettaessa kaiutin esimerkiksi pöydälle. Silkkistä erottelua Mitatuissa taajuusvasteissa on kilohertsin kohdalla selvä korostuma. Siten soundimaisema on enemmänkin verhottu kuin skarpin läsnäoleva. Erittäin helposti lähestyttävä kaiutin soveltuu kaikille, paitsi väkevintä bassojumppaa ja eloisinta rähinää kaipaaville. Taajuusbalanssi 9 Äänikuva 8,5 Dynamiikka 6,5 Kokonaisuus 8,75 Mikael Nederström: Hiukan nuhainen ja keskialuevoittoinen äänimaailma, jossa on keskimääräistä enemmän miellyttävyyttä ja rauhallista otetta. Kummassakin kaiuttimessa on oma da-muunnin, ja jakosuodin toimii analogisessa muodossa, samoin ABluokan päätevahvistimet, joiden teho on bassolla 50 ja diskantilla 20 wattia. Reunus on Z-Flex-tyyppinen, ja sen tarkoituksena on saada siirtymä kartiosta kaiuttimen runkoon mahdollisimman sulavaksi. Äänikuva on vakaa ja jäsentynyt. Kaiuttimen kyky kaivaa detaljeja pehmeän silkkisestä soinnista huolimatta on hämmästyttävää. Tasonsäädön lisäksi on taajuuskorjaus pöytäasennusta varten. Taajuusbalanssi 7 Äänikuva 8 Dynamiikka 7 Kokonaisuus 7,25 17. Valmistaja ilmoittaa kotelon nettotilavuudeksi 4,7 litraa. Kaiuttimen varusteena on kaksiosainen tulppa, jolla putken voi tukkia kokonaan tai sen vapaata läpimittaa voi pienentää. Äänikuva on vakaa ja ilmava
mittaustulokset Yhteenveto KEF X300A on tietokoneen ja mobiililaitteiden kumppaniksi suunniteltu kaiutin, jonka rakenne antaa laadukkaan vaikutelman. Joillakin äänitteillä aavistus lisää heleyttä saattaisi olla eduksi. KEF X300A -kaiuttimet testi Mukana on kuitenkin hieman keskialuepitoisuutta ja toisaalta tukkoisuutta, jotka tuovat lauluääniin nasaalia sävyä. Bassotoisto on tarkka mutta hieman ponneton. Pienen keskialueen värityksen takia sen neutraalius ei ole aivan saman merkin vastaavien passiivikaiuttimien tasolla. Vakaa äänikuva ja hyvä tilantoisto ovat myös KEFille ominaisia hyveitä, jotka eivät ole tietokonekaiuttimissa itsestään selviä. 20000 KEF X300A Hinta: 800 €/pari Edustaja: Highend Studio Puhelin: (09) 4553 685 Lisätietoja: www.highendstudio.fi www.kef.com Mitat (lxkxs): 18 x 28 x 21,5 cm Paino: 7,5 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi, aktiivi Suurin suositeltava teho: vahvistimet 50 + 20 W Nimellisimpedanssi: aktiivikaiutin Elementit: -basso 130 mm -keskialue -diskantti 25 mm Jakotaajuus: ei ilmoitettu Liitin: 3,5 mm jakki ja mini usb B Kaksoisjohdotus: -. • Rauhallinen ja miellyttävä yleissävy • Hyvä stereokuva • Laadukas toteutus L i s¨a v i i v e • Keskialueen nasaalisuus • Säädöt voisivat olla monipuolisemmat 0.9 Lis ¨a v iive [ms ] Alarajataajuus (-6 dB): 58 Hz Suuntaavuusindeksi (100–10000 Hz): 5,5 dB Lisäviive 1 kHz: 0,09 ms 0.8 0.7 0.6 0.5 0.4 info 0.3 0.2 0.1 o 105 o 0 o Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0 (pun), 20 (sin), ja 60 (vihr) ?0.1 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 Lisäviive taajuuden funktiona. Sointi on rasittamattomuudestaan huolimatta myös riittävän erotteleva. 95 90 85 Stand?Desk 95 80 90 75 70 65 20 Kef X300A 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Kokonaisuutena X300A:n äänellinen suoritus on luokassaan varsin hyvä. Toivomuslistalle voisi kuitenkin laittaa hieman monipuolisemmat säädöt, aktiivikaiuttimesta kun on kysymys. X300A toistaa musiikin kuitenkin miellyttävästi ja ilman rasittavaa hyökkäävyyttä. Diskantti on silkkisen puhdas. Amplituudi [dB] Amplituudi [dB] 100 85 80 75 70 65 20 Kef X300A 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 EQ-kytkin Desk- (vihreä) ja Stand-asennossa (sininen)
349€. Katso lisää: www.harmankardon.com hyvästä soundista. Tätä laadukasta laitetta ei ole tarkoitettu pidettäväksi vain yhdessä paikassa. Mahtava äänenlaatu, upea ja ajaton tyyli sekä hienot ominaisuudet kompaktissa koossa. kevyempi puoli Helposti liikuteltava kaiutinvahvistin, joka toistaa langattomasti musiikkia erilaisista digitaalisista laitteista. Ota kiinni ruostumattomasta teräksestä tehdystä kahvasta ja anna ensiluokkaisen äänentoiston sekä tyylikkään muotoilun liikuttaa sinua, ja liikkua mukanasi. Tyylillä. Ja musiikki soi tarvittaessa lujaakin, sillä laitteen 2 kpl DSP –vahvistimia tuottavat 65W tehoa ja erinomaisen äänenlaadun takaa 2 kpl pitkäiskuista bassokaiutinta ja 2 kpl diskanttikaiutinta. Uusi, mukana kannettava Harman Kardon Go+Play Wireless kaiutinvahvistin yhdistelmä toistaa musiikkia kaikista erilaista Bluetooth matkapuhelimista, tableteista tai tietokoneista. Svh. Saatavana valkoisena ja mustana
Mutta ympärisäteilevyys on niidenkin kova ydin. raportti MBL-tehdasvierailu Teksti ja kuvat: Kari Nevalainen Ympäri säteilevyyden ydin maalla Saksalainen MBL tunnetaan ympärisäteilevyyden puolesta puhujana ja sitä palvelevan tekniikan uranuurtajana. Ehkä enemmän kuin mikään muu firma, MBL vannoo todellisen 360 asteen säteilyn nimeen. Ääni ei ollut läheskään virheetön, mutta Mozartin pianokonsertto, jonka kuulin, oli yksi sykähdyttävimmistä levyltä kuulemistani. 20 MUISTAN elävästi eräät Lontoon hifimessut. Elävällä musiikilla ja akustisilla soittimilla on tärkeä käsitteellinen rooli MBL:n ajattelussa. MBL:n kaiuttimet ja elementit edustavat aivan toista teknistä maailmaa kuin sellainen, missä dynaamisen elementin ääntä suunnataan eteen, sivuille ja taakse. Hifi maailma kävi ottamassa selvää, mitä MBL:llä ajatellaan, miten tuotteet valmistuvat tehtaalla, ja miltä laitteet ja kaiuttimet kuulostavat pääkonttorin upeassa demohuoneessa. Elementin peittävä puukansi piti nostaa liukusaranoillaan puoliksi pystyyn, että ääni pääsi säteilemään ympäri huoneeseen. Huoneen nurkassa seisoi hyvin erikoiset ja vanhahtavanoloiset kaiuttimet: yksi laajakaistaelementti suoraan kattoon suunnattuna allaan jonkinlainen takatorvi bassojen vahvistukseksi. Melonin päällä on keskialue/ diskanttisätelijä, jollainen löytyy jokaisesta mbl-kaiuttimesta. Tämä ei johdu siitä, että MBL:n kaiuttimet myötäeläisivät vain akustisen tilantäyteisen musiikin kanssa, vaan siitä, että MBL:n kaiuttimet pyrkivät jäljittelemään samaa äänen kaikkialle säteilevyyttä kuin soittimilla on laita konserttitilanteessa. Kokemus tunki pintaan vieraillessani saksalaisen highendvalmistajaa MBL:n tehtaalla Eberswaldissa ja pääkonttorissa Berliinissä. Tästä periaatteesta valmistaja on pitänyt kiinni yli 30 vuotta, ja kuten sain paikan päällä nähdä, vuonna 1979 alkanut tarina jatkuu vahvana edelleen. Kuten tunnettua, esimerkiksi viulun äänen spektristä iso osa saapuu kuuntelijan korvaan aivan muualta kuin suoraan soittimesta.
On cd-soittimia, esi- ja päätevahvistimia. Näitä MBL tarjoaa asiakkaille kolmella laatutasolla: Corona-sarjaa niille, jotka haluavat päästä kokemaan MBL-ääntä ei halvalla, mutta edullisemmin. Riippumatta äänitteestä ja riippumatta akustiikasta MBL haluaa, että sen kaiuttimet luovat äänimaiseman – äänimaailman – jossa kuuntelija tuntee olevansa läsnä soittotapahtumassa aivan erityisellä tavalla. Aloin ymmärtää, miksi MBL on alkanut valmistaa myös vahvistimia kaiuttimilleen. Tästä esivahvistimesta eivät tekniset hienoudet heti lopu, mutta ulkoakin se on niin hieno, että vetää kaupunkilaispojan vakavaksi. Muissa malleissa (126, 120, 116 ja 111) alle 800 hertsin taajuudet toistetaan talon ulkopuolelta tulevilla keskibasso- ja bassoelementeillä. Nämä kaksi pienempää radialstrahleria löytyvät kaikista MBL:n kaiuttimista, myös edullisimmista jalustakaiuttimista 126 ja 120. Äärimmäisen pitkälle kehitetty järkälemäinen stereo/mono-päätevahvistin. Reference-sarja edustaa parasta MBL-osaamista ja Noble-sarja jää kahden edellisen väliin. Nämä ovat aina kotelon sivuilla ja refleksiputkella viritetty. Yritin saada melonin paisumaan käsivoimin painamalla sitä yläpäästä – vaatimattomin tuloksin. MBL:n suurin innovaatio, ”radialstrahler”, liittyy juuri kaiuttimiin. Toinen MBL-ikoni on MBL 9011. Lopputulos on jotakin sellaista, jota sovinnaisemmilla, enemmän tai vähemmän eteenpäin suuntaavilla kaiuttimilla on vaikea jäljitellä. Kuuluisin radialstrahlereista on ”meloni”, vaahtokumimaisella aineella vaimennetuista aluumiinilamelleista, liuskoista, valmistettu ympärisäteilijä, jolla toistetaan taajuudet 110 hertsistä 800 hertsiin. Pikemminkin toteemeilta kuin kaiuttimilta näyttävillä kaiuttimilla MBL ansaitsi maailmanmaineensa. Se on rakenteeltaan ainutlaatuinen, yhdestä pisteestä 360 astetta ympäri säteilevä elementti, jonkin verran myös pystysuuntaan. Onkin pieni ihme, että tällainen jäykkä rakenne on saatu soimaan jotenkin järkevästi. Sen johtava idea on, että se ei milloinkaan missään olosuhteissa jätä sen käyttäjää pulaan, eikä mitään ei ole säästetty tavoitteen saavuttamiseksi. Melonin ansiosta syntyy veistoksellisia kaiuttimia, mutta ulkomuoto on tiukasti toimintaperiaatteen sanelema. Toinen on Der Vorver stärker eli MBL 6010 D -esivahvistin, jota varsinkin anglosaksisen hifimaailman ulkopuolisessa, vähintään yhtä elinvoimaisessa hifimaailmassa on pitkään pidetty sinä esivahvistimena, mihin kaikkia muita esivahvistimia pitää verrata. Toiminta on laajentunut ja tuotevalikoima monipuolistunut, mutta yhä edelleen MBL on vahvasti kaiutinfirma. Minkä tahansa näistä voisi poimia esimerkiksi, mutta Der Vorverstärker räkissä ja 9011-pääte lattialla. Mitä tulee valmistuksen tinkimättömyyteen ja viimeistelyn laatuun, mallisarjat ovat samalla tasolla, kuten sain nähdä tehtaalla. Kilpailijoiden säteilijöistä radialstrahlerin erottaa tavasta, jolla ääni tuotetaan ja se, miten matalia taajuuksia elementeillä toistetaan. Ei tarvitse tajuta paljon kaiuttimista ymmärtääkseen, että keskialue- ja diskanttisäteilijän sovittaminen äänellisesti yhteen dynaamisten elementtien kanssa on yksi vaikeimmin toteutettavissa olevista ominaisuuksista MBL:n kaiuttimissa. Meloni on vain Reference-sarjan kaiuttimissa 101E MkII ja 101 X-treme. Moni muukin valmistaja puhuu samansuuntaisin termein, ja siksi on erinomaisen hyödyllistä päästä itse kokemaan MBL-ääni. kaksi on kuitenkin yli muiden. Kaiuttimet edellä Ensimmäisinä vuosinaan MBL oli leimallisesti kaiutinfirma. Melonin sovittaminen akustisesti yhteen subwoofereiden kanssa, johtuen matalasta alarajataajuudesta, on helpompaa. Kaikkiaan MBL:llä on yli 60 tuotetta, kun kaikki materiaali ja viimeistelyvaihtoehdot otetaan lukuun. Omaa elektroniikkaa vaativiin olosuhteisiin Nykyään MBL on paljon muutakin kuin kaiuttimia. Salaisuus alkaa paljastua Myynti- ja markkinointijohtaja Björn Rutzin mukaan MBL:llä on kaksi isoa haastetta. Keskialue (800–3500 Hz) ja diskanttisäteilijä (>3500 Hz) on valmistettu samalla periaatteella, mutta kaistaleet on tehty hyvin ohuesta, erikoislakalla käsitellystä hiilikuidusta. Siitä nimi. Ääntä tuottavat alumiinilamellit ovat kiinnitetty yhteen ylhäältä ja taipuvat alla olevan puhekela/magneettiyksikön ylöspäin suuntautuvasta työntövoimasta. Suikaleet muistuttavat meloninviipaleiden kuoria, ja lopputulos on näyttää melonilta. Yksi 21. Oikeastaan kolme, jos otetaan huomioon, että ihmiset eivät vieläkään oikein tunne MBL:ää, kuten on laita esimerkiksi Suomessa. raportti Mikä tärkeintä, MBL:n idea ei muutu siitä, että heijastuneet äänet ovat jo ainakin osittain mukana äänitteellä. Vierailuni aikana minulle toistettiin ajatusta, että MBL:n kaiuttimilla ja laitteilla, kiitos irtonaisen ja aineettoman, 360 astetta ympäristöönsä säteilevän äänen, elävän esityksen erottaminen toistetusta on vaikeaa ellei mahdotonta. Tekniset ominaisuudet ja komponenttien laatu nousevat hinnan mukana
Äänen kolme myyttiä Berliinin kuunteluhuoneessa 360 asteen näköalalla. Muut kehitysideat ovat 5–10 vuoden päässä. Seuraavaksi hän muuttaa integroidun monopäätteeksi ja ostaa toisen monopäätteen bi-ampatakseen kaiuttimet. Pohjalevyjä 101 X-tremejä varten. Tuollaiseen yhtälöön on vain yksi ratkaisu: yritys hallitsee valmistuksen ja myynnin, taitaa koko ketjun alusta loppuun. Syy on, että moniin kuolevaisempiin tuotteisiin verrattuna MBL:n laitteet ovat viimeisen päälle tehty sekä ulkoa että sisältä. Ensinnäkään MBL ei puolen vuoden välein uudista mallistoa kuluttajien vaihteluhalua tyydyttääkseen. raportti MBL-tehdasvierailu 1 3 1. Toinen on se, että MBL on kallis merkki. Molemmat mielikuvat osuvat osittain oikeaan. Ja firma menestyy niin, että tehtaalla on noin 40–50 työntekijää, ja viitisentoista henkilöä työskentelee pääkonttorissa, jonne hallinto- ja myyntiorganisaation lisäksi on keskitetty tutkimus- ja kehitystyö. Lopuksi hän kenties täydentää järjestelmäänsä erillisellä dacilla, ennen kuin siirtyy kokonaan ylempään tuotesarjaan. Mielikuva kalleudesta on myös totta ja juuri tähän tarkoitukseen, ostokynnyksen madaltamiseksi MBL on luonut uuden Corona-mallisarjan. Tulevaisuudensuunnitelmat MBL:n parhaiten myyvä tuote, 101E MkII -kaiutin, maksaa 55000 euroa ja toiseksi myydyin ei olennaises- 22 5 ti vähemmän. Made in Germany. Suurin markkina-alue on Aasiassa, mutta myös kotimaan myyntiin panostetaan uusilla markkinointistrategioilla ja tuotekehittelyllä. MBL:ssä toivotaan, että asiakas ostaa ensiksi vaikkapa Corona-sarjan cd-soittimen ja integroidun vahvistimen sekä kaiuttimeksi joko 126- tai 120-jalustakaiuttimen. Kokeneet silmät etsivät puolen millimetrin pintavirheitä. 5. MBL on johdonmukaisesti kehittänyt brandiään ja laitteitaan niin, että asiakkaat ostaisivat kerralla enemmän sen laitteita. 3. 4. On kuitenkin tärkeätä ymmärtää, että jos MBL:n tuotteet maksavat paljon, ne maksavat sitä tietystä syystä, minkä sain tuta tehdaskäynnillä. Muita lähiajan tavoitteita ovat mukautuminen EU:n energiansäästövaatimuksiin (lepotilan virrankulutus 0,1 W) ja Corona-sarjan loppuunsaattaminen. Saksassa ollaan merkkiuskollisempia kuin esimerkiksi Suomessa. Keskialueen (800-3500Hz) ympärisäteilijä tehdään käsitellyistä hiilikuituluiskista. 101E Mk II -kaiuttimet lähes pakattuna. Kaikki mikä on alumiinia, messinkiä tai arvometallia – ja näitä MBL:n laitteissa riittää – valmistetaan omalla tehtaalla massiivisista jäähdytysrivoista pikkuosiin, usein paljon työtä ja aikaa vaativalla tavalla. Sen mitä näistä asioista ymmärrän, työn tarkkuus ja laadunvalvonta olivat huippuluokkaa. Samat mallit, kuten 101-kaiutin ja Der Vorverstärker -esivahvistin voivat olla päivitettyinä myynnissä vuosikymmenestä toiseen, ja niitä myös myydään edelleen. 2. Der Vorverstärkerin potentiometrin nuppi painaa lähes yhtä paljon kuin markkinoiden edullisimmat integroidut vahvistimet, ja kuulemma hyvästä syystä. Erilaisia meloneja matkan varrelta. Sarjojen tuotteet ovat keskenään samaa designia. Laitteen fasadi laatutarkastuksessa. 2 4 haaste on vallalla oleva käsitys, että MBL:n tuotevalikoima ei muutu
4. raportti 1 2 4 yli kaupungin kattojen pääsimme pääasiaan, MBLäänen kuunteluun. Kaiutinkaapeli oli Wireworld Eclipse 6 ja virtakaapelit MBL PC2. Kaikenlainen musiikki läpäisi testin. Vain yksi mies kokoaa meloneja käsin ja vain siinä tahdissa kuin niitä pystyy. info MBL Suomessa Lisätietoja: Audist Oy, www.audist.fi, puh. Käsitykset riittävyydestä tunnetusti vaihtelevat, mutta ainakin demon perusteella bassoja riitti, ja bassotoisto oli yllättävän hyvin kurissa ja sopusoinnussa keskialueen kanssa. Harvoin olen kuunnellut musiikkia niin laidasta laitaan kuin tässä demossa, omia ja isäntien musiikkia. 5. Mikä tärkeää, diskantit eivät vaimentuneet pitemmältäkään kuunneltuna, eli sointitasapaino säilytti luonteensa laajalla kuuntelualueella. Ei paennut, vaikka kaiuttimien herkkyys eteenpäin on dynaamisia kaiuttimia alhaisempi. Melonien keskitys tapahtuu aina luotettavalla menetelmällä: lyijypainolla. Ääni oli, kuten arvata saattaa, hyvin ilmava 3 5 ja irtonainen. 040 557 9606 23. Ylimpien taajuuksien toiston luonnekin oli poikkeuksellinen, monella musiikilla hyvin luonnollinen. Musiikki virtasi joko MBL 1621 A -cd-pyörittimeltä tai MacBook Pro/Audionirvana Plus -yhdistelmältä da-muuntimena MBL 1611 F. Pitää olla tehoja ja pitää olla virtaa. Tämä on yksi syy, miksi MBL mielellään suosittelee omia päätteitään. Joku saattaa kuvitella, että MBL:n kaiuttimilla ääni pakenee kaikkialle eikä tee vaikutusta. 3. Valmistaja suosittelee kaiuttimiensa sijoittamista esimerkiksi 70– 80 cm takaseinästä kuunteluetäisyyden ollessa kolme kertaa etäisyys takaseinästä ja kaiuttimien keskinäisen etäisyys 2,5–3,5m. Kaiuttimina oli hohtavan valkoiset MBL 116 F:set kahdella 8,5 tuuman bassolla ja kahdella 5,5 tuuman alakeskialue-elementillä radialstrahlerin toistaessa yli 650 hertsin taajuudet. Riittääkö MBL:n kaiuttimissa bassot ja dynamiikka. Viereisessä huoneessa oli tila akustisille kaiutinmittauksille. MBL:n ylpeydenaihe: Se Esivahvistin. Huone, missä kuumeisesti testataan laitteita. Huomioni kiinnitti, että isännät musiikinlajista riippumatta eivät soittaneet mitä tahansa sontaa, vaan tunsivat levyjen äänipuolen edut ja rajoitteet hyvin. Melonin lamellit ja sen osat. Demolaitteisto kaikessa valkoisessa hohdossaan vierellään Reference 101 X-treme -kaiuttimet. 2. Ei näin. Esivahvistin oli tietenkin Der Vorverstärker ja päätteinä 2x MBL 9011. Kaiuttimien todellinen herkkyys on mitattua selvästi suurempi. Ympärisäteilevinä kaiuttimina MBL:t sopivat vain tietyntyyppiselle musiikille. Minulle kuitenkin vakuutettiin, että MBL:n kaiuttimet eivät vaadi niin suurta tilaa ympärilleen kuin yleensä kuvitellaan. Musiikin koskettavuus oli hyvä, mutta erilainen kuin perinteisillä laatikkokaiuttimilla. Huone on iso, ja tuollaisessa tilassa suurista ikkunoista huolimatta MBL:n kaiuttimet yleensä soivat hyvin. Yhteensä hintaa kokoonpanolla on suurin piirtein 140000 euroa. 1. Suuntaavilla kaiuttimilla olen kuullut etäisempää ääntä kuuntelupisteestä. 101EMkII oli harmittavasti juuri ehtinyt alta pois, eivätkä X-tremet olleet kytkettynä. Mutta: jos dynamiikkaa ja tiukkoja bassoja haluaa, MBL:n kaiuttimille ei kannata tarjota kymmenwattista putkipäätettä. Suuri idea toteutui: ääni heijastui kuunteluhuoneessa esityssalityyppisesti ja oli hyvin samanlainen eri puolilla tilaa
360 astetta säteilevät kaiuttimet ja dipolit 8:kon muotoisella säteilykuviolla ovat joiltakin osin samaa sukua. Seuraavassa Radialstrahlerelementin toimintaperiaate Diskantti Yläkeskialue Alakeskialue Pystysuuntaan asetetut, tiettyyn muotoon leikatut ja valikoidusta materiaalista valmistetut lammellit tuottavat ääntä kullakin taajuuskaistalla (diskantti, yläkeskialue ja alakeskialue). Orkesteritallenteissa tyypillinen mikrofonien paikka on suurin piirtein siinä, missä kapellimestari on. Jälkikaiunta esimerkiksi MBL 101 E MK II-kaiuttimien kanssa on aina hyvin luonnollista, koska kaiutin lisää läheltä äänitettyyn tallenteeseen tilatuntua.. Luiskat on kiinnitetty yläreunasta. Ääni ei säteile vain yhdessä tasossa, kuten on asianlaita tavanomaisissa kaiuttimet, vaan pallomaisesti 360° täyttäen huoneen suoralla ja heijastuneella äänellä luonnollisessa suhteessa. raportti MBL-tehdasvierailu Ympärisäteilevää ääntä lamelleista MBL:n Radialstrahler-elementillä pyritään jäljittelemään luonnonmukaista 360° ympärisäteilevää ääntä niin kuin se ilmenee klubeilla ja konserttisaleissa. Opiskeluaikana näin sellaiset kaiuttimet messuilla. Sopivatko tietyllä tavalla äänitetyt levyt paremmin MBL:n kaiuttimille kuin toisella tavalla äänitetyt. Sähköinen musiikkisignaali lähetetään vahvistimesta kaiuttimeen. Äänilevyt sisältävät eri määrän eri tavalla tallennettua tilainformaatiota. Kaikki liike syntyy magneetti/puhekelan ylöspäin suuntautuvasta työntövoimasta. Miten 360 astetta ääntä säteilevät kaiuttimet eroavat niistä, joissa ääntä vain pyritään levittämään erilaisilla suuntaimilla ja säteilykuvioilla esimerkiksi korkeiden taajuuksien osalta. Ajatus äänen homogeenisesta 360° säteilystä ja ajatus siitä, että pääsisi eroon ääntä suoraan eteen säteilevien kaiuttimien rajoituksista sai minut hakeutumaan MBL:n palvelukseen. Minäkin käytän sellaista. Ympärisäteilevyys takaa luonnollisen ja homogeenisen musiikin toiston kaikilla taajuuksilla. Alakeskialue ja lamellit Magneetti ja puhekela Magneetti ja puhekela Puhekela ja magneetti muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Sähkö kulkee liikkuvan kelan läpi, ja sitä seuraava magneettikenttä liikuttaa kelaa ylös ja alas magneetin ilmaraossa. Sen suunnittelussa on ollut kaksi tärkeää pohdittavaa asiaa. Kuinka tärkeää on lopullisen äänenlaadun kannalta sijoittaa MBL:n kaiuttimet täsmälleen symmetrisesti huoneessa. Ympärisäteilevyydellä saavutetaan myös se etu, että äänen laatu pysyy samana laajalla alueella kuunteluhuoneessa. Mikrofonin asettaminen kuulijan paikalle konserttisalissa tarkoittaisi mikfonin sijoittamista jälkikaiuntatilan sisään, mikä ei ole missään nimessä suositeltavaa. 360 asteen säteilyn hyödyt eivät riipu lainkaan taajuusalueesta. MBL:n pääsuunnittelijan Jürgen Reis’n haastattelu MIKÄ alunperin sai sinut kiinnostumaan ympärisäteilevyyden periaatteesta. Mitkä ovat tämän lähestymistavan heikkoudet sinun näkökulmastasi. Suoraan eteen säteilevä kaiutin on oikein hieno työväline esimerkiksi studioissa. Aivan kuten ilmapallo, jota pidetään kiinni yläosasta ja työnnetään pystysuunnassa alhaalta ja vapautetaan sitten uudelleen. Mitä hyötyä on 360 asteen säteilykuviosta välillä 100Hz-800Hz. Sillä voi paikantaa äänilähteitä tarkasti, mutta koska äänestä puuttuu diffuusi äänikenttä, se on vähemmän luonnollinen ja normaaliolosuhteissa kuuntelija helposti väsyy sellaiseen ääneen jonkin aikaa kuunneltuaan. Kun ensi kertaa lähestyin MBL:ää, radialstrahler-periaate oli jo varhaisessa kehitysvaiheessa. 24 Monet suomalaiset kaiutinsuunnittelijat vannovat hallitun suuntaavuuden nimeen koko taajuusalueella suoran äänen lisäämiseksi ja huoneen vaikutuksen vähentämiseksi. Mitkä ovat suurimmat vaikeudet dynaamisten subwoofereiden ja woofereiden sovittamisessa yhteen ympärisäteilevien elementtien kanssa. Kela liikkuu vapaasti magneetin ilmaraossa. Samat seikat pätevät ympärisäteilevien kaiuttimien sijoitteluun kuin suoraan eteen heijastavien kaiuttimien. Otetaan esimerkki: MBL 101 E MKII –kaiutin. Mitkä tekijät vaikuttavat jakotaajuuksien määrätymiseen omissa kaiuttimissasi. Ja onko muita erityisiä, huomioon otettavia tekijöitä etsittäessä parasta paikkaa ympärisäteileville kaiuttimille. Kuten jo tuossa mainitsin, suuntaavuus ja kaiuttimien suuntaaminen kohti kuuntelijaa eivät ole tärkeitä tekijöitä - tärkeämpää on oikea tasapaino suoraan säteilevän äänenpaineen ja koko äänienergian välinen tonaalinen tasapaino kuin myös ajoitus ja tiheys ensimmäisten suorien impulssien ja epäsuorien heijastusten välillä. Ovatko ympärisäteilevät kaiuttimet herkempiä sille, miten levyn tilainformaatio sekoittuu kuunteluhuoneen heijastuksiin kuin suoraan eteen säteilevät. Näin mikrofoni on lähempänä äänenlähdettä kuin kuuntelija ja tekee äänestä kuivemman. Eipä juuri. Kelan pystysuorat liikkeet pakottavat lamellit taipumaan luoden ääniaaltoja. Ensinnäkin subwooferin toistonopeuden ja tempon seurannan on pysyttävä woofereiden ja muiden elementtien mukana. Homogeeninen vaihetoisto välillä 20-20000 hertsiä ja siten tasainen ryhmäviive, jokaisen kaiutinelementin särökäyttäytymisen optimointi, ja se että kaikki kaiutinelementit pääsevät työskentelemään niiden ihanteellisella toistoalueella. Radialstrahler luo luonnollisen äänen johtuen äänen oikean ajoituksen ja tarkan taajuusvasteen yhdistelmästä. Toiseksi kunkin elementin äänenvärin täytyy sopia yhteen keskenään. Radialstrahlerkaiutinyksiköt sykkivät ja käynnistävät aaltomuotoja. Oliko takana esimerkiksi jokin erityinen kuuntelukokemus. Radialbassoelementit toimivat nopeammin kuin ”tavalliset” kartiowooferit, joten minun on ollut pakko muuttaa jakosuodinta, lähinnä vaihevastetta, tuodakseni subwooferin akustisesti noin 40cm woofereiden eteen kuuntelijan suunnasta katsottuna. On totta, että ympärisäteilevässä äänessä on aina mukana myös epäsuora äänen kompnentti. Ihminen kuulee ääniaallot musiikkina
Tämä parantaa häiriöetäisyyttä ja tuottaa laajan sekä avoimen äänimaiseman. Asiakaspalvelu Noutopalvelumyymälä Turku +358 29 70 70700 asiakaspalvelu@jimms.fi Lukkosepänkatu 7 20320 Turku Jimm’siltä löytyy nettitilauksiin aina toimituskuluton vaihtoehto! Hinnat €/kpl, sis. Komponenttien ja piirien sijoittelussa on täydellinen symmetria. Jos haluat nauttia parhaasta äänenlaadusta ja käytön helppoudesta, valitse AVENTAGE. alv24%. RX-A3030 RX-A2030 2199 € RX-A1030 1499 € RX-A830 1199 € 949 € Suurikokoiset sekä raskaat muuntajat, jäähdytyslevyt ja muut osat vaativat tukevan ja kestävän rungon. Jatkuvasti kehittyvää, täydellisyyttä hipovaa suorituskykyä AVENTAGE sarjan AV-vastaanottimet kehittyvät jatkuvasti ja määrittelevät kerta toisensa jälkeen uudet rajat sille, mitä äänentoistolaitteilla voidaan tehdä. Uudet ja tehokkaat ESS-SABRE DA-muuntimet ja huipputarkka Music Enhancer- toiminto takaavat historian parhaimman suorituskyvyn
EIKÖ kaipuu musiikkiin ja taiteeseen ylipäätään ole meissä kaikissa, ei niinkään välttämättömänä tarpeena tai elossa säilymisen kannalta, vaan peri-inhimillisenä kiinnostuksen kohteena. ”Kasvoin perheessä, jossa musiikki ja taide olivat läsnä luonnollisena osana arkitodellisuutta, eikä vähiten siksi että isäni oli muusikko, basisti. Ja eikö siitä seuraa, että musiikille ja taiteelle on hyvä antaa mahdollisimman hyvät puitteet toteutua ihmisen elämässä. Ja eikö tästä voisi päätellä, että musiikin kokeminen on pikemminkin epäolennaisuuksien karsimista mielestä ja ajatusten fokusointia mieltä tyynnyttävään 26 asiaan kuin sellaisten keinojen epätoivoista etsimistä, joilla kokemusta voitaisiin entisestään parantaa. Jo siis varhain Arto sai korvilleen paljon musiikkia purtavaksi, sekä klassista että jazzia, ei välttämättä. Musiikin synnyttämä kokemus kumpuaa ihmisen biologiasta (aivojen rakenne), opituista kokemuksista (syntyneet mieltymykset) ja kiinnostuksesta perehtyä ilmiöön (motivaatio). Jotenkin tähän tapaan Arto Lode voisi perustella lähestymistapaansa hifiharrastukseen, jos sitä häneltä tiedusteltaisiin. hifiharrastaja Arto Lode Teksti ja kuvat: Kari Nevalainen Hyvää ääntä ja oloa Arto Lodelle hifiharrastus ei ole pelkkää tekniikkaa tai edes musiikin kuuntelua. Hyvin nopeasti sisäistin ajatuksen että musiikki ja taide kuuluvat erottamattomasti laadukkaaseen elämään”, Arto kuvailee lapsuuden kodin merkitystä. Eräänlaista korvikemeditaatiota. Se on parhaimmillaan hengen ja kehon hyvinvointia. Eikö myös voisi sanoa, että puitteet ovat ihanteelliset silloin, kun musiikin kokemiselle on mahdollisimman vähän häiritseviä esteitä, silloin kun kuuntelijalla on rikkomattoman yhteys kuuntelemansa musiikin kanssa. Lisäksi hän saattaisi korostaa, että miellyttävä kuuntelukokemus vaikuttanee myönteisesti myös yksilön henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin
Vaihe päättyi Magnepanin MG12-kaiuttimiin. ”Aloin arvostaa, että musiikki kuulostaa laadukkaalta, ja että musiikinkuuntelulle oli annettu asianmukaiset tekniset puitteet. Vastoin ennakkokäsityksiä Hyperion HPS-968:t soivatkin varsin mainiosti, etenkin kuulemma Jonte Knifin Awara-hybridipäätevahvistimella (Hifimaailma 10/2011). Tajusin pian että musiikin kuuntelu antaa paljon enemmän, kun siihen keskittyy tosissaan. Innokkaalle maailmanmatkaajalle (esimerkiksi lukuisat sukellus-, kulttuuri- ja vaellusmatkat) tavaraa on kertynyt myös reissuilta. Suomeen lähtivät rahtikuljetuksella opiskelijabudjettiin jotenkin vielä mahtuvat SMG:t. Enemmän hänelle tuottaa tyydytystä arvioida tekniikkaa laajemmasta perspektiivistä, ”että joku on pannut niin ja niin paljon energiaa ja unelmiaan ja tahtoaan johonkin laitteeseen, että ääni olisi sellainen ja sellainen”. Kuitenkin: ”Olen huomannut, että, kun kuulokekuuntelussa saavuttaa tietyn laatutason, sen ylittävä taso ei ole enää samalla tavalla kiinnostavaa kuin ehkä 27. Armeijasta päästyään hän oli seuraavana päivänä kaverinsa kanssa lentokoneessa matkalla New Yorkiin toisia kavereita tapaamaan. Paneelit ovat aina olleet tässä suhteessa mielestäni päteviä, mutta jossakin vaiheessa aloin kyllästyä paneelien avaraan ja paikalleen naulittuun ääneen ja äänikuvaan.” Vaikka laitetelineestä löytyy Esotericin cd-soitin, Tactin Millennium-digivahvistin ja muita kaikilla kriteereillä korkealaatuisia laitteita, Arto korostaa, että hänellä on aina ollut hankinnoissa jokin rahallinen tolkku. Hifikärpäsen purema, vielä lukiolainen Arto menossa kaverinsa kanssa Liisankadulle Gradientteja kuuntelemaan. Isällä, joka ei vapaalla ajallaan aina ehtinyt paljon kuunnella musiikkia, Arto muistelee olleen Thorensin levysoittimen ja muita laitteita Luxmanilta, Revoxilta, KEFiltä, B&W:ltä ja Sansuilta. InnerSound Eros -staattikaiuttimet Arto hankki, kun ajatteli saavansa parasta molemmista maailmoista: magnetostaattien äänen aineettomuuden ja dynaamisten bassoelementtien tehon ja voiman. SMG:t korvasi samoin USAsta hankitut Magnepan 2.5R:t. Into kiihtyi, kun Arto muutti kotoa pois. Ensimmäisenä muistikuvanaan hän mainitsee Fergusonin 4-kanavavahvistimen. ”Pidän yhtenäisestä äänestä riippumatta tavasta, jolla se tuotetaan. Nämä olivat hänellä pitkään. Kolmista kaiuttimistaan huolimatta Artolle kelpaavat myös kuulokkeet: Audeze LCD2 ja AKG 701. Tuonaikaisista laitteista Arto muistelee lämmöllä ainakin Coplandin CTA-401 -putkivahvistinta ja jotakin Marantzin cd-soitinta myös. ”InnerSoundit ovat aika suuntaavat, niissä tuntuu olevan paljon ylä- ja alapäätä, mutta keskialueen analyyttinen armottomuus ei ole palvellut kuin hyvillä äänitteillä.” Sitten Artolle siunaantui lähes sattumalta tilaisuus kokeilla dynaamisia kaiuttimia. Toinen näytös: Se tavallinen tarina Aloitetaan alusta. Kotoaan Arto oppi myös, että laadukkaaseen musiikin kuunteluun kuuluu ”keskittyneen kuuntelun jalo taito”. Esimerkiksi Classic No. 2.5R:n rikkouduttua alkoi kokeilujen sarja: Dynaudio 52SE -jalustakaiutin, Gradient Revolutionit, Infinity8.2 Kappa jne. Tästä varmaan johtui, että jo varhaisessa vaiheessa opin analysoimaan kuuntelemaani ja kuulemaani.” Vieläkään Arto ei kuuntele musiikkia taustalla esimerkiksi radiosta: ”taustamelu on saastetta”. Tuolta matkalta ei vielä jäänyt käteen muuta kuin muutamia hifiputiikkien osoitteita, mutta jo seuraava Amerikan-matka poiki läpimurron: Arto löysi Magnepanit. 18 -cd-soitin löytyi Kiinasta Arton tavattua saksalaisen harrastajan, joka oli varta vasten tullut hakemaan itselleen tämän paljon kehutun soittimen. Niitä hän sitten muistelee soittaneensa NADin budjettivahvistimella ja CDP?101:llä. Itse asiassa hän ei ole koskaan ollut, eikä edelleenkään pidä itseään minään tekniikkafriikkinä, vaikka voikin olla kiinnostunut, mitä laitteen sisällä on. hifiharrastaja super-mega-hyper-hifi-laitteista mutta kohtalaisista kuunteluvälineistä kuitenkin. Mutta vain pinnalta. Myöhemmin ensimmäisillä kesätyörahoilla Arto hankki Sony CDP-101:n. Omassa huoneessa odotti ckasetteja, lp-levyjä, ja niitä soittamassa Lencon kasettisoitin ja Lencon levysoitin. Nyt rivissä kahden muun kaiuttimen kanssa seisovat Magnepan 1.7:t. Useimmat hankinnat ovat käytettyjä. Kaiuttimet olivat kotimaiset AAD:t. Tuli tunne, että tältä musiikin pitää kuulostaa … ”, Arto muistelee. ”Musiikkia kuunneltiin kuuntelemalla ja keskittymällä. Nyt Artolla on menossa neljännet Magnet. ”Magnepanit avasivat äänikuvan niin erilaisella tavalla kuin mitä olin aikaisemmin kuullut. Arton piti saada myös. Mieleen juurtui ajatus, että äänentoisto ei saisi ainakaan pilata musiikkinautintoa”, Arto pohtii nyt. Arton kiinnostus äänentoistoon ei siis lähtenyt tekniikasta vaan tietynlaisesta suhtautumisesta musiikkiin
Mieluummin painun vaikka rauhalliselle jazzklubille…” Hifi on henkilökohtaista laatuaikaa, jolla on myös meditatiivinen puolensa. Hektisessä arjessa hifistä voi 28 2 1. Kun yksi halu on tyydytetty, aivot kehittävät uuden halun kohteen. Hifilaitteissa voi olla paljon tällaista valmiiksi ohjelmoitua mielihyvää. hifiharrastaja Arto Lode 1 uiden laiteryhmien kohdalla. Toiseen syötettiin musiikkia ja toisesta päästä vastaanotettiin. Ylimääräisiin ärsykkeisiin kuuluvat myös sellaiset puutteet äänentoistoketjussa, jotka varastavat huomiota pääasialta. Ihmiset ympärillä pikemminkin häiritsevät. Äänenlaatu on hyvä, kun ääneen ei kiinnitä mitään huomiota. voi käyttää tällä tavoin mielen rauhoittamiseen.” Ja mitä enemmän hyvänolontilaa on aivoissa, sitä enemmän se heijastuu myös kehoon. 2. Digikorjain, digisoitin, digiesivahvistin ja digivahvistin. Hifiharrastuksessa kaikki ei aina ole näin ihanteellista. Ihminen on toiminnallisesti rytminen olio, ja ehkä siksi musiikin rytmisyys saa meissä aikaan hyviä värähtelyjä. Musiikkia, kuin myös linnun laulua, meren kohinaa jne. Niin kauan kuin ihminen on tasapainossa elämänsä kanssa, eikä halumaailma liiaksi horjuta tasapainoa, aktiivinen musiikin kuuntelu ja laiteharrastaminen tuskin ovat ongelma. Voisin aivan m hyvin kuunnella kuulokkeitani pelkästään Musical Fidelityn V-canilla ja olla tyytyväinen”, toteaa Arto. kuitenkin saada samanlaisia kvaliteetteja elämään, eikä korviketoiminta haittaa niin kauan kuin siitä ei ole haittaa lähiympäristölle.” Arton mukaan asiaa voi myös ajatella myönteisesti: keskittynyt musiikinkuuntelu tarjoaa eväitä itse kunkin vahvemmalle taide-elämälle. Ihminen on pitkälle halujensa orja ja ensimmäisenä tietysti hakeutuu niiden asioiden pariin, joista tietää saavansa valmiiksi ohjelmoitua mielihyvää. Kaapeleilla on Artolle väliä, mutta kohtuudella. Yksi hifiharrastuksen eduista on, että sen kautta ei tarvitse olla sosiaalinen ellei erikseen niin halua. Kevyet kuulokkeet kelpaavat hänelle myös esimerkiksi ulkoillessa, matkoilla ja kuntosalilla. Akupunktioneulat laitettiin meridiaanin alku- ja loppupäihin. ”Tässä harrastuksessa on varmasti osa sitä, että ihminen haluaa saattaa itsensä taiteen, musiikin äärelle… Lähtökohtaisesti kyse on siis iloa tuottavasta harrastuksesta!” ”Kiinalaisen lääketieteen opettajani teki aikoinaan akupunktiokokeilun. Kolmas näytös: Ääni meissä itsessämme ”Mitä pidemmälle laiterumbassa pääsee, sitä vähemmän kiinnostaa enää, mikä ahtaassa äänimielessä on oikein tai väärin, vaan mikä antaa eniten hyviä fiiliksiä”. ”Ei ehkä ole sattumaa, että maailman erilaiset vanhat shamanistiset perinteet toisistaan tietämättä - kaikki käyttivät rytmiä ja ääniä parannusrituaaleissaan.” Laitteisto • Äänilähteet: Esoteric SA-50 cd-soitin, Classic nro: 18.0 cd-soitin • Esivahvistimet: TACT RCS 2.0, Esoteric cd-soittimen esivahvistin • Integroidut vahvistimet: TACT Millennium, YBA 201 • Päätevahvistin: Knif Audio AWARA • Kaiuttimet: Hyperion HPS-968, Magnepan MG-1.7 ja InnerSound Eros (aktiivijakosuotimella/bassovahvistimella ) • Subbarit: Velodyne SPL1000R, XTZ 99W12DSP • Kuulokkeet: Audeze LCD2, AKG 701 • Kuulokevahvistimet: Ming Da MC34-B, Musical Fidelity V-can • Välijohdot: Acoustic Revive RCA-1.OPA, Van Damme XKE, Quad microphone cable, Nordost RedDawn, Ensemble Gigaflux -digipiuha • Kaiutinkaapelit: Kimber Kable HTC8 ja HTC4, Consonance Joplin, Ortofon SPK-3900Q Silver • Virtajohdot: Wireworld, Merlin, Burmester, Clearer Audio • Virrankäsittely: PS-Audio, Noise Harvester, Duet, Quintet Power Center • Huonekorjaus: Anti-Mode 2.0 Dual Core Joitakin levyjä, jotka Arton mukaan kestävät audiofiilistä kuuntelua pitkään ja useasti: • • • • • • • Anouar Brahem: The Astounding Eyes of Rita Al DiMeola: World sinfonia-La Melodia-Live In Milano John Patitucci: Heart of Bass The Chick Corea New Trio: Past, Present & Futures Erik Truffaz: The Mask Viktoria Tolstoy: White Russian Mino Cinelu: ei nimeä. Tärkeää Artolle on, että kuuntelu on privaatti hetki. Musiikin kuuntelulle on Arton mukaan olennaista, että mieli ei harhaile vaan kiinnittyy yhteen asiaan, että kuuntelija kykenee sulkemaan aivoistaan ylimääräisten ärsykkeiden aiheuttaman kohinan ja mölyn. Hyvin kuului. ”Ehkä niitä ei tarvittaisi lainkaan.” Mutta jos tasapainoa ei ole, ja harvoin on, silloin omalle haluelämän ongelmista juontuvalle tyytymättömyydelle haetaan korvikkeita muualta, kuten energian voimakkaasta kanavoinnista laitekokeiluihin. ”Samasta syystä en suunnattomasti nauti käydä isoissa konserteissa. ”Kun tarpeeksi kuuntelee musiikkia keskittyneesti, musiikista tulee mielelle alitajuinen lepopaikka, tuttu turvallinen kiintopiste, positiivisten mielleyhtymien lujittuma… Ja kun mielellä on jokin valmiiksi myönteinen fokus, mihin se voi palautua, kaikki ylimääräinen mielestä hälvenee ja ihminen rauhoittuu. ”Hifiharrastus voi olla hyvin laitekeskeistä tai sitten tarjota musiikin/äänen ”minimeditaatiota”.” Siinä on samoja elementtejä kuin meditaatiossa, mutta se ei ole yhtä laadukasta. Vanhassa kiinalaisessa perinteessä meridiaanien pisteitä kutsutaankin ”energiavärähtelijöiksi”.” Arto kuvailee, miten erilaiset rytmit ovat ihmiseen sisään rakennettuja kuten sydämen syke, selkäydinnesteen kierto ja hermoston impulssit
Svh 5.340 € / pari Kysy MR Hifin hintaa! • Yhtä tarjousta kohden teemme uuden tarjouksen vain yhden kerran • Uusi tarjouksemme on voimassa 24h tarjouksen päiväyksestä • Hintalupaus ei koske jo tehtyjä kauppoja MR HIFI BOUTIQUE Rastilanraitti 5 A Rastilan metroasemalta 200 m. Huippuluokan palvelun ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa korkeaa hintatasoa. Puhelin 09-344 3949 MR HIFI SECOND HAND STORE Rastilanraitti 3 MR HIFI NETTIKAUPPA www.mrhifi.fi E L ÄMYSK AUPPAA J O V UODES TA 1 9 9 7 Yli 1.000 € ostoksiin 10 kuukauden koroton ja kuluton maksuaika Aktiivirahalla!. HINTALUPAUKSEMME PÄHKINÄNKUORESSA • MR Hifin hintataso on alansa parhaimmistoa, mutta jos tästä huolimatta saat paremman hinnan muualta, lupaamme tehdä sinulle uuden tarjouksen • Hintalupaus koskee vain kurantteja, myynnissä olevia malleja, ei vanhaa mallistoa • Hintalupaus ei koske käytettyjä laitteita tai esittelylaitteita • Kilpaileva hinta pitää olla todennettavissa, esim. kirjallisena tarjouksena, sähköpostina, lehti-ilmoituksena tai nettisivuna • Kilpaileva hinta pitää olla suomalaisen ja Suomessa toimivan yrityksen tarjoama ja yrityksen pitää olla tuotteen virallinen jälleenmyyjä Elac 249 Black Edition Audiofiilin painos 240-sarjasta. MR HIFIN HINTALUPAUS MR Hifin palveluhalukkuus on ollut korkeaa high fidelity -luokkaa jo yli 16 vuoden ajan. Avoinna ti–pe 12–18 sekä la 10–14. w w w.propellihattu.fi Myymme tämänkin Elacin Suomen parhaalla hinnalla. Tämän osoittaaksemme tarjoamme kaikille tuotteillemme hintalupauksen
Kahden tai useamman bassoelementin käyttö tuo suunnitteluun myös haasteita. KAIUTTIMIEN suunnittelun ei luulisi olevan vaikeusasteeltaan mitään ydinfysiikkaa tai avaruustiedettä, mutta tulokset ovat silti vuosi vuodelta kovin vaihtelevia. Ja kuulovaikutelmassa makuasiat tulevat aina vahvasti mukaan. Testasimme kahdeksan ehdokasta kiinnostavasta 2000 euron hintaluokasta. Syynä voi olla esimerkiksi se, että tilavuuden tuoma etu on käytetty herkkyyden kasvattamiseen. Toinen ratkaisevan tärkeä asia on, että kaiutin toimii ympäristössä, joka vaikuttaa huomattavasti äänentoistoon. Askel ylöspäin Tällä kerralla olemme ottaneet testattavaksi joukon noin 2000 euron parihintaisia lattiakaiuttimia. Siksi suunnittelussa on tukeuduttava enemmän tai vähemmän myös kuunteluun. Kun näihin tekijöihin vielä lisätään se, ettei teknisistä yksityiskohdistakaan voi päätellä kovin paljon 30 kaiuttimien laadusta, niiden vertaileminen ja valinta on erityisen kiinnostavaa. Lattiakaiuttimen suurempi koko antaa mahdollisuuden käyttää matalien äänten toistamiseen enemmän kartiopinta-alaa. Testimme tarkoitus on helpottaa valinnan tekemistä. Vaikka kaiutin kuulostaisi erinomaiselta akustoidussa kuunteluhuoneessa, se voi olla hyvinkin värittynyt ja rasittava kotioloissa. Lattiakaiuttimen toisto ei kuitenkaan läheskään aina ulotu selvästi alemmaksi kuin jalustakaiuttimen. Se taas vähentää haitallisia heijastuksia huoneen lattiasta ja katosta. Herkästä kaiuttimesta saadaan paljon äänenpainetta pienelläkin teholla. Oman lukunsa muodostavat valmistajat, jotka kiinnittävät voimakkaasti huomiota johonkin tiettyyn äänelliseen ominaisuuteen. Kaiuttimien testituloksia tarkasteltaessa niistä löytää erilaisia suunnittelun painotuksia. Äänikuvaa ja sointitasapainoa voi olla vaikeampi saada yhtenäiseksi, jos säteilevän pinnan suuruus muuttuu paljon jakotaajuuden kohdalla. Arviointia ei helpota myöskään se, ettei voi koskaan tietää, miltä tietyn äänitteen pitäisi tarkasti toistettuna kuulostaa. Tavoite on periaatteessa yksiselitteinen: saada aikaan tuote, joka toistaa äänen uskollisesti, sitä muuttamatta. Se lisää periaatteessa kykyä toistaa voimakkaita bassoja puhtaasti. Hintaluokka antaa hyvät edellytykset sille, ettei osissa tai rakenteessa ole ollut pakko säästää liikaa. Tällöin • Boston Acoustics M340 • Dali Ikon 7 MK2 • JBL Studio 580 • KEF R500 • Magnat Quantum 805 • Martin Logan Motion 20 • SVS Ultra Tower • System Audio Aura 50. Erilaisia elementtiyhdistelmiä Koska lattiakaiutin muotoillaan nykyään usein kapean pilarimaiseksi, siinä ei voi käyttää suuria bassoelementtejä, ellei niitä sijoiteta sivulle. Se saattaa tuntua yllättävältä, varsinkin kun otetaan huomioon, että monilla valmistajilla on huippulaittein varustetut laboratoriot. Koska kaiutin säteilee ääntä eri tavalla eri suuntiin, taajuusalueiden välisessä tasapainossakin päädytään helposti erilaisiin ratkaisuihin. vertailu Lattiakaiuttimet 1800–2000 € Teksti Pekka Tuomela Mittaukset Aalto-yliopisto ja Mauri Eronen Kuvat Pekka Tuomela ja Mauri Eronen Laatua ja loistoa olohuoneeseen Joka suhteessa hyvä lattiakaiutin maksaa aina jalustakaiutinta enemmän. Jos samoja elementtejä käytetään myös keskiäänien toistoon, kaiuttimen suuntaavuus kasvaa pystytasossa. Nykyään on tavallista, että perinteiset mittausarvot ovat jotakuinkin kunnossa. Kaikkia ääneen vaikuttavia fysikaalisia yksityiskohtia ja niiden yhteisvaikutuksia ei kuitenkaan vielä tunneta. Muutamat valmistajat kertovatkin pitävänsä tätä yhtenä tavoitteenaan. Syynä tilanteeseen on, että hyvän kaiuttimen tekeminen on osin tiedettä ja osin taidetta. Siksi elementtejä on yleensä useita, testin malleissa kahdesta neljään kappaletta. Tämä kaiutinluokka on järkevä seuraava askel ylöspäin sille, joka omistaa erinomaiset 700–800 euron jalustakaiuttimet – edellyttäen tietysti, että valitsee oikein. Siksi monissa kaiuttimissa bassoelementteihin johdettavaa signaalia muokataan niin, että vain yksi niistä toistaa jakotaajuuteen asti. Tällaisissa tapauksissa ääni voi kokonaisuutena poiketa hyvinkin paljon luonnollisesta. Näitä ovat esimerkiksi illuusio toiston nopeudesta, erottelevuus tai bassojen muhkeus. Jokaisella on hieman erilainen käsitys hyvästä äänestä. Kotelon tilavuus helpottaa myös refleksitoiminnon virittämistä alas. Metrin korkuisen, useita elementtejä sisältävän pilarin toteuttaminen kunnolla maksaa selvästi pikkukaiutinta enemmän
”Hyvän kaiuttimen tekeminen on osin tiedettä ja osin taidetta.” vertailu 31
Toteutus helpottaa myös sovitusta bassoelementin (tai keskiäänisen) toistamaan alueeseen. vertailu Lattiakaiuttimet 1800–2000 € SVS:n jakosuotimen piirilevy on kookas, ja komponentteja on runsaasti. Dalin jakosuotimessa on kaksi päällekkäin asennettua levyä, joille osat on liimattu ja johdotettu suoraan toisiinsa. Martin Loganin naparuuvit kytkeytyvät suoraan jakosuotimen piirilevylle. Perinteisen mustan ja pähkinäpuun lisäksi monilla valmistajilla on myös muita pintavaihtoehtoja, esimerkiksi nykyään suosittu valkoinen. Kun ääntä säteilevä kalvo on sijoitettu syvennykseen tai ympäröity suuntaimella, elementti ei pääse muuttumaan erittäin laajalle (lähes 180 asteen kulmaan) säteileväksi toiminta-alueensa alapäässä. Taitavalla suunnittelulla voidaan kuitenkin saada molempien ratkaisujen edut. System Audiossa ja Bostonissa on yksi liitinpari, ja muissa niitä on kaksi toistokaistojen erillistä kaapelointia varten. Kolmessa testin kaiuttimessa on kokonaan oma elementtinsä keskiäänialueen toistoa varten, Bostonissa ja KEFissä keskiäänisiä on yksi ja SVS:ssä kaksi kappaletta. Silloin on pidettävä huolta siitä, että naparuuvit puristavat kunnolla liitinparien yhdysliuskoja. Liittimien kosketus tärkeätä Vertailuun osallistuneiden kaiuttimien kotelot vaikuttavat riittävän tukevilta. System Audion kaikki neljä kartioelementtiä toistavat bassoja, mutta suodin rajaa niiden kaistat yläpäästä eri tavalla. Huono kosketus voi aiheuttaa säröä ja taajuusvasteen vääristymistä. Myös diskanttielementillä on osansa suuntakuvion hallinnassa. Monipuolisuus on sisutukseen sovittamisen kannalta tervetullut asia. Koska bassoelementtien ylemmät jaot ovat erisuuruiset, kummallakin on oma sarjakelansa. KEF, Magnat ja Martin Logan käyttävät etulevyn suojuksen kiinnityksessä apuna magneetteja. Myös vaimennusainetta on kaikissa tyydyttävästi. Vaimennusainetta on runsaasti, jopa refleksiputket on kiedottu vanuun Magnatin sisäisessä johdotuksessa käytetään Oehlbachin valmistamaa kaapelia. Useimmat kaiuttimien omistajat käyttävät yksinkertaista johdotusta. KEF käyttää yhdysliuskojen sijasta kierrettävää nuppia, joka antaa luotettavan kontaktin. Etenkin KEF on paneutunut ilmatilan 32 vaimennukseen huolellisesti, jopa refleksiputkien ympärille on kierretty polyesterivanua. Sisällä on rakennetta jäykistäviä kehikoita. Sarjaan kytketty suuri elko (600 mikrofaradia) muokkaa bassovastetta ja rajoittaa elementtien kuormitusta. k uitenkin menetetään suuri osa suuntaavuuden tuomasta edusta. Se tekee ulkoasun siistimmäksi, kun kaiutinta kuunnellaan ilman suojusta.. KEF:in basson suodin on sijoitettu erilleen kotelon alaosaan. JBL:ssä pelkästään diskantin suodinlevy sisältää viisi kelaa, neljä muovikondensaattoria ja viisi vastusta Boston Acousticsin jakosuodin on kahdella piirilevyllä
Bassossa on napakkuutta, mutta toisto ei ulotu kovin alas. Taajuusbalanssi: 7,0 Äänikuva: 7,0 Dynamiikka: 7,0 Kokonaisuus: 7,25 Jukka Piispa: Kaiuttimella on energinen, etukenossa kulkeva ulosanti. Toistimien vahvuus piilee selkeästi bassoissa, jotka kuulostavat oikeilta ja aidoilta. Bassosta puuttuu iskevin ottaa huomioon myös muita ominaisuuksia kuin edellä mainitut ja arvioida kaikkien ominaisuuksien toimivuus yhdessä. Silti solisti sijoittuu erinomaisen tarkasti keskelle ja hieman kohti kuulijaa. Ei ihan oikeaoppinen hifimielessä, mutta mukava tuttavuus silti. Siten kokonaispisteet eivät ole suoraan pääteltävissä osa-alueiden pisteistä. HUOM! Kuuntelussa KEFin ja SVSn refleksiputket olivat tukittuina mukana toimitetuilla tulpilla. Kun kappale kasvaa ja tapahtumaa alkaa olla enemmän, kaiutin ei pysy enää täysin mukana menossa. Kokonaisuus on veikeän kaksijakoinen. Muilla testimusiikin tyyleillä homma pysyy hyvin kasassa ja kaiuttimella on luonnetta. Taajuusbalanssi: 7,0 Äänikuva: 7,5 Dynamiikka: 7,5 Kokonaisuus: 7,5 Riku Hakala: Kyllä potkii. Äänikuva on ilmava ja avara, joskaan ei niin Dali Ikon 7 Mk2 Mauri Eronen: Leveä ja syvä äänikuva, jossa toisto ei paikallistu kaiuttimiin. Diskantti on vähän vaisu. Taajuusbalanssi: 6,75 Äänikuva: 7,25 Dynamiikka: 7,5 Kokonaisuus: 7,0 Taajuusbalanssi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 4 5 6 7 8 9 10 4 5 6 7 8 9 10 5 6 7 8 9 10 Äänikuva 1 2 3 Dynamiikka 1 2 3 Kokonaisuus 1 2 Huono 3 4 Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen menevät vähän yliteräviksi, mutta sävy ei ole kaikkein ikävin, vaan jollain tapaa samettisen viiltävää. Rumpalin käsien työskentelyä on helppo seurata, koska tausta on musta ja alukkeet lähtevät skarpisti. Äänessä on epäkaiutinmaisuutta. Muussakaan mielessä kovia voimakkuuksia ei voinut ylläpitää, toisto alkoi kihistä ja tukkoontua. Bassoissa on PA-tyylistä otetta ja ajoittain pyöreähköä särmää. Kuminaa tai jyräävyyttä ei ole, ja kaiutin on hyvin balanssissa. Tämä tuo tiettyä subjektiivista hitautta dynamiikan toistoon, vaikka musiikki periaatteessa eteneekin. Näillä onnistuu peltienkin bongailu ilman päänsärkyä. Taajuusbalanssi: 8,25 Äänikuva: 8,75 Dynamiikka: 8,75 Kokonaisuus: 8,5 Mikael Nederström: Kirkas, läheinen ja diskantiltaan varsin iskevä äänimaailma. Jopa tuplabasarien kalvon napsahduksia voi helposti bongailla ja analysoida. Ei rasittava, mutta ei erityisen yleispäteväkään, eli sijoittuu keskitasolle. Basso on kohtuullisen siisti ja tasapainoinen, joskin ripaus kontrollia ja dy- JBL Studio 580 Mauri Eronen: Äänikuva muodostuu neutraaliksi ja korostelemattoman tarkaksi. Kovemmassa metalliryydityksessä bassot alkavat jyrätä päälle ja peittävät muuta tapahtumaa alleen. Kaiutinkohtaisten yhteenvetojen yhteydessä on pisteistä graafiset kuvaajat, joissa näkyy myös arvosanojen hajonta. Basso on balanssissa, joskin hieman yläbassovoittoinen. Toisto tuntuu olevan selvästi paloitellulta bassoon, keskialueeseen ja diskanttiin. vertailu kuunteluarviot KAIUTTIMIEN testikuuntelut tehtiin sokkona yksi kuuntelija kerrallaan. Diskantti on joiltain osin aavistuksen koholla, sillä vanhan äänitteen taustakohina tulee korostetusti esiin. Voimaa on erittäin paljon. Avoimella tavalla läpivalaiseva ja kerroksittaisia elementtejä hienosti erotteleva puhdasääninen kaiutin, joka ei välttämättä sovi täydellisesti rentouttavaa tai hissua toistoa etsivälle. Ässät tiukkuus. Stereokuva syvyyssuunnassa kovasti kaksiulotteinen, eivätkä soittimet kuulosta oikean kokoisilta, vaan leviävät sivusuunnassa epämääräisiksi. Taajuusbalanssi: 7,0 Äänikuva: 7,0 Dynamiikka: 7,0 Kokonaisuus: 7,25 Jukka Piispa: Nyt alkaa löytyä erottelukykyä pienimuotoisessa musiikissa, soittimen luonteet tulevat esille. Viehättävimmät ominaisuudet ovat kuitenkin sävykkyys, äänien helppo irtoaminen ja kovalla tempolla runttaaminen: mennään eikä meinata. Keskialue ihan mukiin menevä. Yläpää tuo rauhalliseen otteeseen ripauksen omaperäisyyttä: diskantti soi kauniisti helähtäen, ja pellit rytmittävät soittoa kepeäksi. Äänikuva piirtyy ehkä hivenen pienenä, mutta tarkkana kokonaisuutena. Taajuusbalanssi: 7,25 Äänikuva: 7,5 Dynamiikka: 7,5 Kokonaisuus: 8,0 Riku Hakala: Avoin, ylierotteleva ja tarkkailumonitorimainen ääni. Paketti palvelee enemmänkin yksityiskohtien metsästäjää kuin leppoisaa kuuntelutuokiota arvostavaa nautiskelijaa. Läheinen ääni kuulostaa tarkalta ja analyyttiseltä, mutta kääntöpuolena on ylikirkkaiden levyjen kohtelu vähemmän diplomaattisesti. Stereokuva on periaatteessa jäsentynyt ja leveästi etuseinän täyttävä. Varmasti kyseisillekin kaiuttimille omat kannattajansa löytyy, mutta hifikäyttöön sanoisin näitä turhan epäneutraaleiksi. Kiinteä ja hyvä soundi. Ääni on kuitenkin luonteeltaan siisti ja rauhallinen, joten hyvin harvalle äänitteelle ilmaantuu varsinaisia rasitusoireita. Tämä luo sointiin hieman kaupallista henkeä. Diskantti on kirkas, keskialue aavistuksen ujo. Sointi on sävykäs, mutta ei aivan uskollinen äänitteelle. Jokainen antoi pisteet asteikolla 0–10 äänentoiston kolmesta osa-alueesta: taajuusbalanssi (sointitasapaino), ääni- ja stereokuva (tilavaikutelma ja erottelu syvyys- ja leveyssuunnassa) sekä dynamiikka (kyky toistaa suuria voimakkuuden vaihteluita luonnollisella äänenpainetasolla). Niinpä myös haitsu erottuu korostuneesti ja pellit räiskyvät iloisesti. Dynamiikkaa on tarvittaessa hyvin. Diskantti on helähtävyydessään kaunis ja tasoltaan energinen mutta kokonaisuuteen sopiva. Ei kovin yleispätevä, mutta tummasointisessa akustiikassa ja oheislaitteilla voisi olla toimiva ratkaisu. Jos luukutukseen ei ala, saa irti hengittävää laulua, ilmavat ja raikkaat taustat sekä kiinteän toimivat bassot. Keskialue on hieman tukkoinen mutta transientit nopeasti toistava. Äänikuva on kyllä avara, mutta painottuu kaiuttimiin laidoilta. Kokonaisuus on kuitenkin vapautunut, jota elämää runsaampi ja pulleampi basso vähän latistaa. Tavallaan luontevan neutraali, mutta samalla viileän iskevä. Napakka ja erotteleva kaiutin, jolta toivoisi hieman leppoisampaa lähestymistapaa. Basso ulottuu alas mutta kumisee aavistuksen. Kokonaisuus ei sävyllisesti niitä innostavimpia, mutta tarkka ja määrätietoinen ote sekä helppo kuunneltavuus tekevät kaiuttimesta yleispätevän ja pitkään kuunneltuna kelvon kumppanin. Alakeskialueella on aavistus tukkoisuutta. Enemmänkin fiilistoistimet. Hanaa avattaessa festaritunnelma laimenee, koska alakerta alkaa pehmoilla ja on selkeä, avoin ja miellyttävä, ilman turhia sihinöitä. Kaksi heistä oli tuttuja testikuuntelun ammattilaisia ja kaksi kokeneita hifiharrastajia. Herkkyys ja eloisuus haukkaavat suuren osan kuunteluun keskittymisestä vieden huomiota pois esimerkiksi äänikuvabongailusta. Lähinnä tasapainotus kuuluu laulajan ja kitaran lievänä taka-alalle vetäytymisenä. Kuunteluraadissa oli kaikkiaan neljä kuuntelijaa. Tarkemmin kuunnellessa syntyy vaikutelma, että osa asioista on keskellä ja siirryttäessä kaiuttimiin päin tulee tyhjää, kunnes taas reunoilta kuuluu informaatiota. tarkka kuin tämän session parhaimmistossa. Skarpista otteesta huolimatta mikään ei riivi. Laulaja työntyy eteen silloin kun on tarkoitus ja bändi levittäytyy realistisen oloisesti lavalle. Tämä sillä rajoitteella, että kappale ei ole työnnetty täyteen bassoenergiaa ja äänenvoimakkuus pidetään maltillisena. Taajuusbalanssi: 7,0 Äänikuva: 8,5 Dynamiikka: 7,75 Kokonaisuus: 7,25 Taajuusbalanssi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 4 5 6 7 8 9 10 4 5 6 7 8 9 10 5 6 7 8 9 10 Äänikuva 1 2 3 Dynamiikka 1 2 3 Kokonaisuus 1 2 Huono 3 4 Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen mölistä tarpeettomasti jättäen vaikutelman paikallisesta bassokorostumasta. Yleisbalanssi on miellyttävään päin. Diskantti namiikkaa toisivat auktoriteettia lisää. Ainoastaan piano nahistui kosketinsoittimeksi. Keskialueella on mehevää artikulaatiota, ja kipakoissa trumpetin transienteissa on aavistus ylienergisyyttä. Sävymaailma on silti miellyttävä, joten kaiuttimella kuuntelee musiikkia mielikseen, kunhan ei laita lautaselle sitä kaikkein kirkassoundisinta levyä. Taajuusbalanssi: 6,5 Äänikuva: 7,0 Dynamiikka: 7,0 Kokonaisuus: 6,75 Jukka Piispa: Bassopää on testiryhmän kärkipäätä, löytyy iskua, vääntöä ja innostavuutta. Pelti helisee elävää elämää elävämmin, joten liian suurella volumella tai vääränlaisella äänitteellä yläpää käy helposti korviin. Taajuusbalanssi: 8,25 Äänikuva: 8,75 Dynamiikka: 9,25 Kokonaisuus: 8,0 Mikael Nederström: Kirkassävyinen soundimaailma, jossa keskialue jää hivenen muhevan basson ja helisevän diskantin varjoon. Kaikki osa-alueet erottelevat hienosti, mutta tuntuvat erillisiltä elementeiltään. Peltien soidessa ongelma kuitenkin katoaa, sillä sävyt ovat jopa pidättyneen herkät ja kauniit. Pintaraapaisua syvemmällä on kuitenkin hieman sähäkkä yläpää ja kohtalaisen puskevat bassot. Balanssi on erinomainen, ja kokonaisuus miellyttää korvaa sekä mieltä. Taajuusbalanssi: 7,0 Äänikuva: 6,0 Dynamiikka: 7,0 Kokonaisuus: 6,5 Taajuusbalanssi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 4 5 6 7 8 9 10 4 5 6 7 8 9 10 5 6 7 8 9 10 Äänikuva 1 2 3 Dynamiikka 1 2 3 Kokonaisuus 1 2 Huono 3 4 Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen 33. Siinä oli mahdollisuus Boston Acoustics M340 Mauri Eronen: Äänikuva muodostuu hyvin avarana ja syvänä. Taajuusbalanssi: 8,25 Äänikuva: 9,0 Dynamiikka: 9,0 Kokonaisuus: 8,25 Mikael Nederström: Etäinen ja muheva ääni, jossa keskialue jää yläpään ja alimpien taajuuksien varjoon. Liialliseen pistemäisyyteen ei ylletä, vaan kokonaisuus pysyy kuultavissa. Keskialue ja diskantti kuulostavat ihan hyviltä, mutta bassojen jatkuva muhjuaminen kerjää taukoamatta huomiota muiden äänialueiden jäädessä paitsioon. Diskantti soi pitkään. Pisteet annettiin myös äänenlaadusta kokonaisuutena. Kevyempibassoisilla äänitteillä rytmiikka sen sijaan toimii hyvin. Taajuusbalanssi: 7,0 Äänikuva: 7,0 Dynamiikka: 7,0 Kokonaisuus: 7,25 Riku Hakala: Bassoa annostellaan isolla pyöreäreunaisella kauhalla. Dynamiikkaa ja vaivattomuutta löytyy tarvittaessa hurjasti
Skarpin toiston ystävälle hyvä valinta. Äänikuva on vakaa ja keskellä nipussa, joten osa äänitteistä voi kuulostaa hiukan kuivalta, mutta tämä ei ole kaiuttimen vika. Lisäksi kitaratkin saavat rasittavia sävyjä osakseen. Yleissoundi on selvästi enemmän rytmiikkaa kuin lämminhenkistä sävytoistoa korostava. Elävä tunnelma syntyy helponoloisesti, vaikka bassoille kaipaisikin lisää ytyä. Diskantti on sinänsä siisti, joten kaiuttimen esiin työntyvä luonne menee enemmänkin läheisen keskialueen piikkiin. Silti yleisilme kuulostaa poikkeuksellisen mukavasti eteenpäin rullaavalta. Kuuntelun edetessä yläkerta ei ole aivan ärsytysvakumuun, joten ihan lähelle rajapintoja kaiutinta ei kannata sijoittaa. Taajuusbalanssi: 8,0 Äänikuva: 8,0 Dynamiikka: 7,5 Kokonaisuus: 8,5 Riku Hakala: Huomiota herättämätön ja neutraali, mutta vähän pienimuotoinen kokonaisuus. Stereokuva ei ole täydellisen tarkka piirroltaan, ja siinä tuntuu olevan ripaus seilaavuutta. Kokonaispaketti on omaan makuuni testin toimivin, kaiutin toimii monenlaisella musiikilla ilman moitteen sijaa. Yleispätevä ja neutraali valinta. vertailu Lattiakaiuttimet 1800–2000 € kuunteluarviot KEF R500 Mauri Eronen: Autenttisen oloinen ja suuri äänikuva. Bassot on viritetty sopivasti, toisto on tasaista, kiinteää, sävykästä ja nopeaa. Kokonaisbalanssi on silti hieman sihahtavaan päin, ässät suhisevat aika ajoin ja torvet sekä pellit käyvät kihisemään. Näiltä osin todella luonnollinen ja yksityiskohtainen soundi. Balanssi on kohdallaan, ja kaiutin toistaa musiikkia kevyen helpolla otteella. Jotain tukkoisuutta keskialueella muutenkin on ja piano soi kuin ohuen verhon takaa. Äänikuva erotteleva ja hyvä, jossa kauneusvirheenä laulaja tuntui jäävän normaalia alemmas. Soundi ei ole korostuneen lämminsävyinen, miellyttävä tai sävykäs, vaan enemmänkin karun neutraali. Ylärekisteri on todella erotteleva, keskialueelta löytyy mehukkuutta ja bassopäästä luonnollista vääntöä sekä luonnetta. Vastapainoksi pellit soivat tarkasti ja bassot ovat kuivakan napakat, jolloin tuplapoljentokin napsuu irtonai- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 4 5 6 7 8 9 10 4 5 6 7 8 9 10 5 6 7 8 9 10 Äänikuva 1 2 3 Dynamiikka 1 2 3 Kokonaisuus 1 2 Huono 3 4 Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen keikkuvat aivan veitsenterällä neutraalin ja rasittavuuden välimaastossa. Diskantti ja yläkeskialue on sovitettu hienosti yhteen, pianot ja torvet sekä pellit toistuvat läpikuultavasti ilman häiritseviä tekijöitä. Keskialue tulee hyvällä tavalla iholle. Kokonaisuus on enemmänkin tiukkaan kuin miellyttämishaluiseen suuntaan kallellaan. Aineellinen ja hyvin levittyvä äänikuva, bändin yhdessä työskentelyä on poikkeuksellisen helppo seurata. Diskantti on jonkin verran koholla, ja pelleissä on sihakkaa energiaa. Pellit jäävät vähän taustalle ja iskut sammuvat melko nopeasti. Basson puolesta toistimet kestäisivät volumen nostoa runsaamminkin, mutta tällöin yläkerta alkaa ilmoittaa olemassaolostaan juuri ässien terävöitymisellä, sivaltaen luukutushimot mielestä melkoisen päättäväisesti. Kaikesta huolimatta äänessä on jotain selittämätöntä pidättyväisyyttä ja paketti kuulostaa teennäisen raikkaalta ja ylävireiseltä. Basso on erittäin hienosti napauttava mutta kevyenpuoleinen, eikä ulotu kovin alas. Samalla alakeskialue on selvästi tummempi. Jos on kiinnostunut tutkimaan äänityksissä käytettyjä säröjä ja muita yksityiskohtia niin nämä toistimet ovat oiva valinta. Stereokuva on pienimuotoinen ja normaalia kapeampi. Ylempänä rekisterissä on hieman kireyttä ja muovisuutta. Taajuusbalanssi: 8,0 Äänikuva: 8,0 Dynamiikka: 7,0 Kokonaisuus: 8,25 Jukka Piispa: Aika neutraali kaiutin yleisesti ottaen, ehkä jopa hieman liian hajuton. Taajuusbalanssi: 8,0 Äänikuva: 8,0 Dynamiikka: 8,5 Kokonaisuus: 8,75 paa, vaan pientä terävyyttä artikulaation reunoihin tarrautuu jatkuvasti. Toistossa on läheisyyttä ja autenttisuutta ilman aggressiivista päällekäyvyyttä. Alakeskialueella on hitunen nuhaisuutta, mutta ei haittaavassa määrin. Sähköisellä ja kevyellä musiikilla erittäin napakasti potkaiseva basso ja menevyys taas pelastavat paljon. Basso on joillakin näytteillä melko muheva mutta ei korostu- 34 Riku Hakala: Basso on ok ja disussa kiva tatsi. Tärkeä keskialue kuulostaa luonnolliselta ja avoimelta. Alapää kun on sopivasti napakka. Keskialue on hyvin tummasointinen, mutta äkkinäisiä muutoksia äänialueilla ei tapahdu. Mitään ylimääräistä riipivyyttä ei silti ole kuultavissa. Paremmin tasapainotettuna toisto olisi musiikkia palveleva, mutta tällaisena huomio kiinnittyy akustisella musiikilla liikaa pieniin virheisiin. Taajuusbalanssi: 7,5 Äänikuva: 8,5 Dynamiikka: 8,5 Kokonaisuus: 8,0 Mikael Nederström: Iskevä ja tasapainoinen ääni. Hauska kuunneltava, jonka pisteitä nostaa rasittavien väritysten puuttuminen ja yleispätevä ote. Aika ajoin tyyli on sähisevä, mutta tämä ei pääse häiritsemään kuin tietynlaisilla kappaleilla. Piano soi uskottavasti ja varsin luonnollisesti. Tasapainoinen ja yksi eniten musiikkia palvelevia kaiuttimia, jonka pienet balanssiheitot eivät haittaa käytännössä lainkaan. Taajuusbalanssi: 8,0 Äänikuva: 8,5 Dynamiikka: 8,5 Kokonaisuus: 7,75 Mikael Nederström: Skarppi ja rivakasti etenevä ääni. Sävyvirheistä huolimatta kokonaisuus toimii. Se mitä bassosta irti saadaan tulee ryhdikkäästi, joskin enemmän yläbassolle painottuen. Musiikista nautiskeluun kokonaisuus on mielestäni turhan rasittava. Iskevä muttei herkkäsieluinen. Taajuusbalanssi: 8,25 Äänikuva: 8,25 Dynamiikka: 8,25 Kokonaisuus: 8,25 8,25 7,25 7,25 7 7,4 8,5 6,75 8 7,25 7,6 8 7,25 7,5 6,5 7,3 8 8,25 8,75 7,5 8,1 7,75 7 8,5 7 7,6 8,75 8,25 7 6,25 7,6 8,75 7,25 8,25 8,25 8,1 7,75 7,25 7 8,75 7,7. Kokonaisuus on kuitenkin neutraalin yhtenäinen, rullaavan ja ehjän kuuloinen. Suoraviivaisen konstai- Magnat Quantum 805 Mauri Eronen: Iso äänikuva, joka piirtyy voimakkaasti reunoille paitsi keskellä miksatulla solistilla. Taajuusbalanssi: 7,5 Äänikuva: 7,5 Dynamiikka: 8 Kokonaisuus: 7,5 Boston Acoustics M340 kuuntelupisteet lematon ääni, jossa on paljon oikeaa, vaikka monen muun kaiuttimen tarjoama viihdefaktori puuttuukin. Hieman kovempaa kuunnellessa tulee lievää kovuutta ja kovin rajua luukutusta ei voi harrastaa. Bassot ovat tasaiset eivätkä hidastele, äänikuva on vakaa vaikkakin aika lattea ja erottelevuutta löytyy. Pidättyvän oloinen ja verhoutunut toisto niistää musiikista läpinäkyvyyttä. Musiikki herää luonnollisesti eloon. Itselleni lopputulos on kuitenkin hieman liian kliininen ja kylmä. Yläbassossa on aavistus kuminaa, mutta kovin vakavaksi ongelmaa ei haukkua. Sävymaailma on tavallisesta poikkeava. Toisille tämä voi olla hyvä asia, koska suoranaisia ominaispiirteitä ei diskantin kihauttelua lukuun ottamatta erotu. Bassot napsuu lihaisasti, mutta jotain pahvista sävyä niissäkin välillä ilmenee. Tiettyyn äänenvoimakkuusrajaan asti todella nautittava kaiutin. Äänikuva neutraali, jossa laulaja toistuu alhaalta ja pienen purkkimaisen sävyn saattelemana. Diskantti ei ole helein mahdollinen, mutta riittävän siisti ollakseen kiinnittämättä mitään negatiivista huomiota. Bassoilla on taipumusta lievään Martin Logan Motion 20 Mauri Eronen: Äänikuva on erittäin suuri ja kaikuisan oloinen. Hieman musiikkimateriaalia rajoittava sointi, johon on tunnuttu haettavan erottelevuutta miellyttävyyden ja yhtenäisyyden kustannuksella. Diskantissa on mukana pientä viileyttä ja ässät nut. Luonnetta, vakaata toistoa, sävyjä ja ilmavuutta, todella toimiva paketti. Transientit ja voimakkuuden vaihtelut ilmenevät helposti. Dynamiikkaa on mukavasti, mutta heikompi äänite kääntyy äkkiä keskialueeltaan pistäväksi. Taajuusbalanssi: 6,5 Äänikuva: 6,25 Dynamiikka: 6,0 Kokonaisuus: 6,25 Taajuusbalanssi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 4 5 6 7 8 9 10 4 5 6 7 8 9 10 5 6 7 8 9 10 Äänikuva 1 2 3 Dynamiikka 1 2 3 Kokonaisuus 1 2 3 4 System Audio Aura 50 Erinomainen SVS Ultra Tower Hyvä Martin Logan Motion 20 Tyydyttävä Magnat Quantum 805 Välttävä KEF R500 Huono JBL Studio 580 (kokonaisuus) Taajuusbalanssi Dali Ikon 7 MK2 Mauri Eronen Mikael Nederström Jukka Piispa Riku Hakala YHTEENSÄ (keskiarvo) Jukka Piispa: Tässä on kaiutin, jonka parissa todella uppoutuu musiikkiin. Soveltunee parhaiten pienehköön ja yläpäätä korostamattomaan tilaan. Myös dynamiikka ja keskialueen ryhti ovat hyvässä kuosissa, sillä rummut paukkuvat ja kitara napsuu juuri kuten pitääkin. Taajuusbalanssi: 8,5 Äänikuva: 9,0 Dynamiikka: 8,0 Kokonaisuus: 8,75 Mikael Nederström: Aika ytimekäs ja siisti soundi, jossa on vain aavistuksen verran keskialuevoittoisuutta, mikä ilmenee lähinnä lievänä honotuksena lauluäänillä. Taajuusbalanssi: 6,75 Äänikuva: 7,0 Dynamiikka: 7,0 Kokonaisuus: 7,0 Jukka Piispa: Tiukkaa otetta ilman basson muhjuamista. Itseni oli hankala löytää suoranaista innostavuutta kuuntelussa, vaikka moni asia toimii ihan hyvin. Taajuusbalanssi: 7,25 Äänikuva: 7,75 Dynamiikka: 6,75 Kokonaisuus: 7,0 Taajuusbalanssi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 4 5 6 7 8 9 10 4 5 6 7 8 9 10 5 6 7 8 9 10 Äänikuva 1 2 3 Dynamiikka 1 2 3 Kokonaisuus 1 2 Huono 3 4 Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen sesti. Taajuusbalanssi: 7,5 Äänikuva: 7,0 Dynamiikka: 7,5 Kokonaisuus: 7,0 Riku Hakala: Ässissä on ylimääräistä terää, särmää ja sihahdusta, jonka johdosta kaiuttimia ei todellakaan tee mieli kuunnella kovaa. Alarekisteri pysyy kyllä hienosti kasassa kovempaakin paukutettaessa ja oikeastaan vain paranee. Toisto pysyy upeasti kasassa aika kovassakin paukutuksessa ja isoilla äänenvoimakkuuksilla. Yläkeskialueella on selvää yliartikulointia
Äänikuva toimii kohtalaisesti aueten irtonaiseksi, mutta viimeinen kiinteys puuttuu vaikka avaruutta löytyy. Kuminaa ei esiinny, mutta alapään energia saattaa olla liiaksi. Muutenkin kaiutin toimii hyvin monenlaisella musiikilla, jos tuhti bassopää ei haittaa. Pelleissä käy outo kohina ja suhina, ja diskantissa on turhan paljon energiaa. Taistelu kolmannesta sijasta on tiukkaa, mutta Dali yltää palkintopallille yleispätevyydensä ja hyvän balanssin ansiosta. Musiikkiin on helppo keskittyä, sillä kaiuttimien ominaispiirteistä huolimatta mikään äänellinen outous ei vie huomiota. Taajuusbalanssi: 7,0 Äänikuva: 7,0 Dynamiikka: 7,0 Kokonaisuus: 7,25 Jukka Piispa: Auktoriteettia on muilta osin luonnollisessa määrin, mutta alimmat bassot tuuttaavat hieman luonnottoman suuresti. Molempia kuitenkin yhdistää kuuntelun helppous. Kumpikaan ei ole täysin neutraali, mutta molemmissa ehjä ja helposti kuunneltava toisto palvelee musiikkia. vertailu SVS Ultra Tower Mauri Eronen: Messevästi äänikuvaa maalaileva ja suurelta kuulostava kaiutin. Kepeästi etenevä rytmiikka ja eheän naturaalisti piirtyvä sävymaailma miellyttää. Empire Mikael Nederström Kaiuttimien keskimääräinen taso oli hyvä, joten parhaimmiston valitseminen osoittautui hankalahkoksi. Basso erottelee hienosti, mutta pieneen huoneeseen kaiutin ei sovellu hyvin. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: • Retropop: Pieni ja ihmeellinen • Lost Society: Lead Through the Head • Amy Grant: Hats • Giant: Hold Back the Night • Indica: Ulkona • Stratovarius: Falling Star • Stratovarius: Fantasy • Sonata Arctica: Losing My Insanity • De Lirium’s Order: Autistic Savant 35. Jytisevä ja kirkas soundi saa basson potkimaan ja pellin helisemään niin, että huonokuuloisempikin tajuaa, missä mennään. Isommassa huoneessa alapää voisi toimia irtonaisemmin. SVS on helposti lähestyttävä, sävykäs musiikin toistaja, joka ei turhaan hienostele. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: • Michael Jackson: Get on the floor • Michael Jackson: Man in the mirror • Dagon: The last • Kerkko Koskinen: Crooked Room Riku Hakala Tämänkertaisen testin mestari on System Audio, joka tarjoaa helposti kuunneltavaa ja tasapainoista ääntä, ilman suuria virheitä tai kompromisseja. Tällä kaiuttimella ei jää missään nimessä ihmettelemään teknisiä yksityiskohtia, vaan unohtuu kuuntelemaan musiikkia. Itse arvostaisin vähän kauemminkin soivia helähdyksiä ja iskuja, eikä solistikaan aina ihan vapautuneimmalta tuntunut vaan vetäytyi hitusen eturivistä taemmas. Ääripäiden reipas annostelu tuo eloa ja kaupallista henkeä ääneen, mikä saattaa olla jopa tietoinen valinta, mutta ratkaisua ei voi sanoa aivan neutraaliksi. Siinä missä SVS on suuri, täsmällinen ja dynaaminen, irrottaa MartinLogan musiikista luonnollista läheisyyttä. Pellit eivät isottele eivätkä ässät viillä tärykalvoja. Kohtuullisen hyvä kokonaisuus, joskaan ei täysin yleispätevä. Näillä kelpaa luukuttaa myös reippaammalla otteella. Kiinteähköistä bassoista löytyy voimaa ja lihaisuutta, jonkin verran ehkä liikaakin. Yläpäässä puuttuu sähäkkyyttää ja erottelua juuri sen verran, että soundi on todella miellyttävä kuunnella, muttei jää harmittamaan että jotain jäisi puuttumaan. Kahden kärkeen menevät tasaväkisesti KEF ja Martin Logan. Soinnissa kun ei ole varsinaisia puutteita. Pellit soivat raikkaasti ja kuulaasti, basson näppäilyt erottuvat ja nyanssit tulevat esille. Nopeutta löytyy kuitenkin reippaasti, kappaleet rullaavat nätisti eteenpäin. Helposti pitkään kuunneltava kaiutin, jolla pystyy myllyttämään aika kovillakin volyymeillä niin, että saa nautintoa. Tämä on tietysti hieno asia kun muu maailma unohtuu ja voi eläytyä teokseen. Bassoissa on sopivasti napakkuutta, ja diskantin helähtävyys on ryhmän kärkeä. Hieman epämääräinen, joskin dynaamisesti toimiva kokonaisuus, joka toimii parhaiten kevyellä musiikilla. Tämä on varsinainen hifistin heavypönttö jolla voi tykittää musiikkia uskottavasti vaikka naapureidenkin iloksi, bassojen pysyessä ryhdikkäinä. Vaikka bassoista pientä persoonaa löytyykin, esiintyvät muut äänialueet tasaisesti edukseen luonnollisten sävyjen saattelemana, muun vertailuryhmän painiessa pikku virheiden kanssa. Taajuusbalanssi: 7,5 Äänikuva: 8,0 Dynamiikka: 7,5 Kokonaisuus: 7,0 Riku Hakala: Selkeä ja balanssissa oleva kokonaisuus. Pellit kilahtavat hyvin ja yleispätevä, mutta varmasti kohtuullisen viihdyttävä ääni, jos huone on iso ja vaimea. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: • Dire Straits: Calling Elvis • Dire Straits: Fade to Black • Dire Straits: Six Blade Knife • Yello: Junior B • Juice Leskinen: Graniitti hikoilee Jukka Piispa Tässä testissä kaikki kaiuttimet olivat omilla tavoillaan todella hyviä, mutta omiksi suosikeikseni muodostuivat KEF, Magnat ja SVS tässä järjestyksessä. Diskantti kilahtaa puhtaan skarpisti ja avoimesti. Hyvä ja neutraali kaiutin, mutta sävyjä ja sielukkuutta voisi minun makuuni irrota enemmän. Akustisella materiaalilla yläpään ongelmallisuudet ylittävät huomiokynnyksen. Stereokuva silti varsin toimiva, ja auktoriteettia omaava bassopuoli pysyy hyvin kasassa kovemmallakin kädellä toistimia käskytettäessä. Ei yliavara vaan luonnollinen. Pienemmillä voimakkuuksilla valinta suuntautuu MartinLoganiin sen rennon letkeän ja musiikkia palvelevan otteen ansiosta. Kovin suurilla äänenpaineilla kuuntelu ei kuitenkaan onnistu. Taajuusbalanssi: 7,5 Äänikuva: 7,5 Dynamiikka: 8,0 Kokonaisuus: 8,25 Riku Hakala: Ensivaikutelma on ryhdikäs ja kohtuu tasapainoinen. Taajuusbalanssi: 9,0 Äänikuva: 8,5 Dynamiikka: 8,75 Kokonaisuus: 8,75 Taajuusbalanssi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 4 5 6 7 8 9 10 4 5 6 7 8 9 10 5 6 7 8 9 10 Äänikuva 1 2 3 Dynamiikka 1 2 3 Kokonaisuus 1 2 Huono 3 4 Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen Kuuntelijoiden omat valinnat Mauri Eronen Vertailuryhmän kaksi parasta, SVS ja MartinLogan, erottuvat omilla tavoillaan edukseen. Olen yleensä melko allerginen näiden esittämille pienillekin sävyvirheille, mutta onneksi tällä kertaa yksikään naputuksen aihe ei ollut valtaisan häiritsevä. Stereokuva yhtenäisen ja aidon kuuloinen. Ei silti kykene aivan voittajan luonnollisuuteen. Taajuusbalanssi: 7,0 Äänikuva: 7,0 Dynamiikka: 7,0 Kokonaisuus: 7,25 Jukka Piispa: Periaatteessa kaiutin on neutraali ja toistaa hyvin oikein, mutta musiikin imu jää tuntematta. Koko äänialue sulautuu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi täyteläisellä äänikuvalla varustettuna. Magnat oli toiseksi paras suoriutuja kiinteällä, tasavarmalla otteella. Keskialue toimiva ja luonnollinen, jossa laulaja hyvin esillä. Kakkosvalintana tulee SVS. Alakertaankin on saatu rakennettua pätevä kompromissi tarkkuutta ja pyöreähköä lihaisuutta ilman suurempia häröilyjä. Yleispätevän helppo ja hyvin siistisointinen, joskaan hieman verhoutuneena ei täysin musiikin sisintä avaava kaiutin. Ensimmäinen on luonteeltaan lähinnä huoleton jytäkaiutin, kun taas jälkimmäistä luonnehtii enemmänkin karu ja neutraali, mutta tietyllä tapaa silti musiikkiystävällinen ote. Kieltämättä joillakin, valmiiksi vaisuilla äänityksillä loudness-henkinen lähestymistapa tuo mukavasti kimallusta kuolleeseen soundiin. Jos huone olisi iso, niin SVS olisi yleispätevä valinta rock-mättöä kaipaavalle kuuntelijalle - basson ajoittain turhan muhevasta luonteesta huolimatta. KEF oli kuitenkin suosikkini. Pidemmän päälle hillittyä otetta alkaa arvostaa, varsinkin jos musiikkia kuuntelee monipuolisesti. Tätä tukee myös System Audio Aura 50 Mauri Eronen: Muheva ja keskialueeltaan tumma sointi piirtyy leveyssuunnassa laajaan kenttään. Molemmat maalaavat äänikuvan suurena ja ilmavana. Taajuusbalanssi: 7,25 Äänikuva: 8,5 Dynamiikka: 8,75 Kokonaisuus: 7,75 Mikael Nederström: Muhkea ja kirkas ääni. Testin onnistunein yläpää ja muutenkin tasaisen mainio esitys. Pidättäytyneisyys koko taajuusalueella ei päästä soundia vapautumaan herkäksi. Niinpä mukavasti eteenpäin nojaava ja menevä kokonaisuus siivitti kilpailijan mitalikahveihin oikeuttavaan suoritukseen. Koko kuuntelun aikana en kirjoittanut paperille muistiinpanoja, vaan aika meni kuunnellessa, ja huomiot tuli kirjattua vasta session päätyttyä. Taajuusbalanssi: 8,25 Äänikuva: 8,0 Dynamiikka: 8,75 Kokonaisuus: 8,25 Taajuusbalanssi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 4 5 6 7 8 9 10 4 5 6 7 8 9 10 5 6 7 8 9 10 Äänikuva 1 2 3 Dynamiikka 1 2 3 Kokonaisuus 1 2 Huono 3 4 Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen siis hyvin seurattavaa, mutta joku mystinen ominaissoundi tai tunnistettava toistotapa alaosastosta puskee toistuvasti esiin. SVS soveltuu paremmin kuunteluun suurilla äänenpaineilla, sillä sen sävykkään hillitty diskantti pysyy taatusti puhtaana. Piano aidon kokoinen ja oikean soundinen. Yläpään erottelu, mehukas keskialue ja kontrolloitu basso vievät eheän kokonaisuuden ihon alle saakka. Kokonaisuus on aavistuksen loudnessmainen, mutta onnistunut. Diskantti on poikkeuksellisen siisti ja rasittamaton, mutta ajoittain keskialue jää aavistuksen basson varjoon. Toisaalta väliin rauhalliseen yläpäähän kaipaisi jopa hieman lisääkin energiaa. Kuuntelussa käytetyt äänitteet: • Miles Davis: Kind of Blue • George Duke: After Hours • Jacques Loussier Trio: The Bach Book • Paul Simon: Graceland • Infected Mushroom: B.P. Ei ihan miellyttäväsävyinen yläpää. Basso erottelevasti, mikä korostaa selkeää, miellyttävää ja helposti kuunneltavaa kokonaisuutta. Siisti diskantti palvelee hyvin hiukan ikävämpiäkin äänitteitä. Basso ei kumise, mutta ei myöskään napsu parhaalla tarkkuudella. Mikä tahansa musiikki on miellyttävää kuunneltavaa ilman näennäiserottelua, kuuntelusessiot voivat varmasti tämän parissa venyä todella pitkiksi ilman rasittavuutta. Lähimikitykset tosin saattavat jopa ajoittain hyötyä jytystä toistosta, kun ohuimmat tuotokset saavat auktoriteettia osakseen. Kolmossijalle ylsi hieman yllättäenkin KEF. Samoin keskialue tuntuu pidättyneeltä mutta toisaalta ei käy rasittavaksi. Taajuusbalanssi: 8,5 Äänikuva: 9,0 Dynamiikka: 9,0 Kokonaisuus: 8,75 Mikael Nederström: Muheva ja jytäävä ääni, jossa raskassävyinen basso dominoi ylessoundia. Puhaltimissa on alakeskialueella tavallista enemmän nuhaisuutta, mutta samalla kaiutin erottelee helponoloisesti asioita
Se johtuu elementtien säteilykuvioiden eroista jakotaajuuden kohdalla. Elementtien yhteensovitus on onnistunut yleensä varsin saumattomasti. Ajallisesti koherentein kaiutin on System Audio, jonka lisäviive 1 kilohertsin taajuudella on vain 0,10 millisekuntia. Impedanssin minimit ovat neljän ohmin tuntumassa. 1000 Taajuus [Hz] Lisäviive taajuuden funktiona.. mittaustulokset Boston Acoustics M340 86,5 dB 50 Hz 45 Hz 6,5 dB 0,29 ms 3,5 ohmia @ 150 Hz Herkkyys (1 m, 2,83 V) Alarajataajuus (-6 dB) Viritystaajuus Suuntaavuusindeksi (100-10000 Hz) Lisäviive, 1 KHz Minimi-impedanssi Dali Ikon 7 MK2 JBL Studio 580 90 dB 50 Hz 44 Hz 6 dB 0,26 ms 5,2 ohmia @ 200 Hz 89 dB 48 dB 43 Hz 6,5 dB 0,14 ms 4,4 ohmia @ 15900 Hz 5,8 ohmia @ 152 ohmia KEF R500 86,5 dB 50 Hz 46 Hz 6 dB 0,23 ms 3,3 ohmia @ 151 Hz Magnat Martin Logan Quantum 805 Motion 20 87,5 dB 48 Hz 40 Hz 6 dB 0,20 ms 3,7 ohmia @ 9300 Hz 4,5 ohmia @ 191 Hz 86 dB 69 Hz 52 Hz 4,5 dB 0,13 ms 3,1 ohmia @ 2850 Hz 3,2 ohmia @ 290 Hz SVS Ultra Tower System Audio Aura 50 86 dB 47 Hz 33 Hz 5,5 dB 0,32 ms 3,6 ohmia @ 86 Hz 87 dB 52 Hz 57 Hz 6 dB 0,10 ms 4,1 ohmia @ 560 Hz Boston Acoustics M340 105 Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0o(pun), 20o (sin), ja 60o (vihr) L i s¨a v i i v e 0.9 100 0.8 Lis ¨a v iive [ms ] Amplituudi [dB] 95 90 85 80 65 20 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 75 70 0.7 0.1 0 Boston Acoustics M340 100 1000 10000 Taajuus [Hz] ?0.1 100 20000 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 10000 20000 10000 20000 10000 20000 Dali Ikon 7 MK2 o 105 o o Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0 (pun), 20 (sin), ja 60 (vihr) L i s¨a v i i v e 0.9 100 0.8 Lis ¨a v iive [ms ] Amplituudi [dB] 95 90 85 80 65 20 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 75 70 0.7 0.1 0 Dali IKON 7 mk2 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 ?0.1 100 20000 1000 Taajuus [Hz] JBL Studio 580 105 Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0o(pun), 20o (sin), ja 60o (vihr) L i s¨a v i i v e 0.9 100 0.8 Lis ¨a v iive [ms ] Amplituudi [dB] 95 90 85 80 65 20 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 75 70 0.7 0.1 0 JBL Studio 580 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 ?0.1 100 20000 1000 Taajuus [Hz] KEF R500 105 Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0o(pun), 20o (sin), ja 60o (vihr) L i s¨a v i i v e 0.9 0.8 95 Lis ¨a v iive [ms ] Amplituudi [dB] 100 90 85 80 65 20 0.5 0.4 0.3 0.1 0 KEF R500 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 ?0.1 100 20000 Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Hyville puolijohdevahvistimille mikään näistäkään ei tuota vaikeuksia. Muiden arvot ovat välillä 0,13–0,29 ms. Suurin viive on SVS:ssä: 0,32 ms. Asiassa auttaa myös tyypillistä jalustakaiutinta suurempi herkkyys. Itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). Bassotoiston ulottuvuus on samaa luokkaa kuin hyvissä keskikokoisissa jalustakaiuttimissa. Tavallinen ongelma on, ettei bassoalueen yleistasoa ole vaimennettu riittävästi lattian ja huoneen tuoman vahvistumisen kompensoimiseksi. Siitä voi päätellä, että kaiuttimet sopivat parhaiten suuriin tiloihin ja asuntoihin, joissa on kevytrakenteiset levyseinät. Magnatin ja Martin Loganin tehovasteissa näkyy kuitenkin enemmän epäjatkuvuutta alueella, jolla toisto siirtyy diskanttielementille. Boston Acousticsissa, Dalissa, JBL:ssä, Martin Loganissa ja System Audiossa on jonkin verran korostusta korkeilla taajuuksilla. Keskimääräinen äänenpainetaso 2,83 voltin jännitteellä on 86–90 dB. 36 0.6 0.2 75 70 0.7 Impedanssivaste. SVS:n lisäviive kasvaa lisäksi eniten matalilla taajuuksilla, se on jo 190 hertsin kohdalla yhden millisekunnin suuruinen. Alaraja (-6 dB) sijoittuu välille 47–52 hertsiä Martin Logania (69 Hz) lukuun ottamatta. Suuremman säteilevän pinta-alan ja järeämmän rakenteen ansiosta lattiakaiuttimista saa kuitenkin matalilla taajuuksilla enemmän äänenpainetta. Lattiakaiuttimet 1800–2000 € vertailu mittaukset YHDENKÄÄN vertailun kaiuttimen taajuusvasteet eivät ole aivan huippuhyvät, mutta niissä ei toisaalta ole valtavia virheitä. Pienimmät matalien taajuuksien itseisarvot ovat Martin Loganissa (3,2 ohmia), KEFissä (3,3 ohmia), Bostonissa (3,5 ohmia) ja SVS:ssä (3,6 ohmia). Dali on herkin, ja JBL (89 dB) seuraa toisena
Bassovaste ja alarajataajuus Huone vahvistaa bassoaluetta varsinkin, jos kaiutin on lähellä seinää. vertailu Näin tulkitset kaiutinmittauksia HIFIMAAILMAN testaamat kaiuttimet mitataan Aalto-yliopiston akustiikan laboratorion suuressa kaiuttomassa huoneessa 2,5 metrin etäisyydellä. Saattaa myös olla, että korkeat äänet kuulostavat korostuneilta, jos ne toistuvat selvästi ennen keskialueen ääniä. 1000 Taajuus [Hz] Lisäviive taajuuden funktiona. Tehovaste vaikuttaa erityisen paljon siihen, millaisena korva kuulee kaiuttimen sointitasapainon huoneessa, koska tällöin otetaan huomioon myös rajapinnoista heijastuneet äänet. Alle 85 desibelin herkkyyttä voidaan pitää pienenä ja yli 92 desibelin arvoa suurena. Bassotoiston laajuutta kuvataan alarajataajuuden avulla. Viritystaajuuden alapuolella kotelon hillitsevä vaikutus bassokartion liikepoikkeamaan vähenee, ja elementin vahingoittumisen mahdollisuus kasvaa käytettäessä suuria tehoja. Itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). Se jakautuu kahteen osaan: impedanssin itseisarvoon (yksikkö ohmi) ja vaihekulmaan, joka ilmaistaan astelukuna. Magnat Quantum 805 105 Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0o(pun), 20o (sin), ja 60o (vihr) L i s¨a v i i v e 0.9 0.8 95 Lis ¨a v iive [ms ] Amplituudi [dB] 100 90 85 80 65 20 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 75 70 0.7 0.1 0 Magnat Quantum 805 100 1000 10000 Taajuus [Hz] ?0.1 100 20000 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 10000 20000 10000 20000 10000 20000 Martin Logan Motion 20 o 105 o o Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0 (pun), 20 (sin), ja 60 (vihr) L i s¨a v i i v e 0.9 0.8 95 Lis ¨a v iive [ms ] Amplituudi [dB] 100 90 85 80 65 20 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 75 70 0.7 0.1 0 MartinLogan Motion 20 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 ?0.1 100 20000 1000 Taajuus [Hz] SVS Ultra Tower 105 Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0o(pun), 20o (sin), ja 60o (vihr) L i s¨a v i i v e 0.9 0.8 95 Lis ¨a v iive [ms ] Amplituudi [dB] 100 90 85 80 65 20 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 75 70 0.7 0.1 0 SVS Ultra Tower 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 ?0.1 100 20000 1000 Taajuus [Hz] System Audio Aura 50 105 Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0o(pun), 20o (sin), ja 60o (vihr) L i s¨a v i i v e 0.9 0.8 95 Lis ¨a v iive [ms ] Amplituudi [dB] 100 90 85 80 65 20 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 75 70 0.7 0.1 0 System Audio Aura 50 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 ?0.1 100 20000 Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Mustalla käyrällä kuvataan kaiuttimen keskimääräistä taajuusvastetta kaikkiin suuntiin eli tehovastetta. Punainen käyrä on mitattu kohtisuoraan edessä, sininen 20 asteen kulmassa sivulla ja vihreä 60 asteen kulmassa. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa myös äänenvoimakkuuden (dB) ja tehon (W) välinen logaritminen suhde: Jokainen 3 desibelin muutos äänenvoimakkuudessa tarkoittaa tehon kaksinkertaistumista tai puoliintumista. Yleinen suuntaavuusindeksi on 4–6 dB. Parhaassa tapauksessa viive voi kuitenkin olla selvästi pienempi, jopa alle 0,05 millisekuntia. Lisäviive kuvaa sitä, kuinka aikakoherentti toisto on eli toistuvatko erikorkuiset äänet samanaikaisesti. Impedanssivaste. 37. Viritystaajuus Refleksikotelo on viritetty vahvistamaan tiettyä bassoäänten aluetta, jotta kaiutin toistaisi tehokkaammin matalia ääniä. Suuntaavuusindeksi Eri pintojen kautta heijastuneet äänet sotkevat toiston tarkkuutta. Yleensä tasapainoisin toisto saadaan, kun kaiuttimen vapaakenttävasteen taso on 150 hertsin alapuolella hieman pienempi kuin tätä korkeammilla taajuuksilla. Määrittelemme sen taajuudeksi, jonka kohdalla toisto on vaimentunut 6 desibeliä 100–150 hertsin tasoon verrattuna. Pienen herkkyyden kaiuttimilla tarvitaan saman äänenpaineen tuottamiseksi jopa moninkertaisesti enemmän tehoa. Ilmoitamme sen alueen 100– 10 000 Hz keskiarvona. Käytännössä alimpien taajuuksien toisto riippuu erittäin paljon huoneesta. Herkkyys Herkkyys on kaiuttimen tuottama äänenpaine desibeleinä kaiuttomassa tilassa yhden metrin etäisyydellä, kun siihen syötetään 2,83 voltin signaalijännite. Pienin lisäviive on yleensä yksitiekaiuttimilla, esimerkiksi kokoalueen sähköstaattisilla kaiuttimilla. Tällainen kaiutin vähentää huoneen vaikutusta, ja ääni tulee puhtaampana kuuntelupaikalle. Suuri, noin +/- 60 asteen luokkaa oleva vaihekulma yhdessä alle 4 ohmin itseisarvon kanssa voi heikentää vahvistimen puhtaasti antamaa tehoa, jos se on huonosti suunniteltu. Tavallisesti korkeimmat taajuudet toistuvat ensin, ja viive kasvaa matalia taajuuksia kohti. Tyypillinen lisäviive 1 kilohertsin taajuudella (verrattuna korkeisiin ääniin) on 0,15–0,30 millisekuntia. Impedanssi kuvaa, millaisen kuorman kaiutin muodostaa vahvistimelle. Taajuusvasteen käyrät kuvaavat, miten tasapainoisesti erilaiset äänet toistuvat suhteessa toisiinsa. Herkkyys lasketaan vapaakenttävasteesta taajuusalueen 100–10 000 Hz tason keskiarvona. Se vastaa 8 ohmin kaiuttimella 1 watin tehoa ja 4 ohmin kaiuttimella 2 watin tehoa. Monitiekaiuttimien viivekäyrässä näkyy yleensä myös porras jakotaajuuden kohdalla. Kaiuttimen aikavirheet johtuvat kolmesta asiasta: bassoelementin toistossa on diskanttielementtiä suurempi viive, jakosuodin lisää viive-eroa ja bassoelementin keskiö on yleensä taaempana kuin diskantin kalvo. Suuntaavuusindeksi kuvaa kuinka paljon voimakkaammin kaiutin säteilee ääntä kuuntelusuuntaan kuin ympärilleen keskimäärin. Suuri herkkyys merkitsee, että kaiuttimesta saa pienemmälläkin vahvistimella tai voimakkuussäätimen asetuksella enemmän ääntä. Mittauksiin sisältyy neljä erilaista taajuusvastetta. Heijastusten voimakkuus riippuu huoneen akustiikasta, mutta siihen vaikuttaa myös kaiuttimen rakenne. Suurimmillaan se voi olla jopa yli 10 dB. Hyvä ajallinen tarkkuus parantaa todennäköisesti iskuäänten luonnollisuutta ja tilavaikutelman välittymistä. Kuorma on helpoin, kun impedanssin itseisarvo on suurehko, yli 6 ohmia ja vaihekulma pieni
System Audiossa ne ovat aivan lattian rajassa, minkä ansiosta kaapeli voidaan vetää huomaamattomasti. Monissa malleissa on kaksoisjohdotuksen mahdollisuus. Liittimien laadussa ei ole moittimista. Magnatin refleksiputken päässä on erittäin laaja pyöristys. info Hinta Edustaja Puhelin Lisätietoja Mitat (lxkxs) Paino Toimintaperiaate Suurin suositeltava teho Nimellisimpedanssi Elementit -basso -keskialue -diskantti Jakotaajuus Liitin Kaksoisjohdotus Pintavaihtoehdot Hinta Edustaja Puhelin Lisätietoja Mitat (lxkxs) Paino Toimintaperiaate Suurin suositeltava teho Nimellisimpedanssi Elementit -basso -keskialue -diskantti Jakotaajuus Liitin Kaksoisjohdotus Pintavaihtoehdot 38 Boston Acoustics M340 Dali Ikon 7 MK2 JBL Studio 580 KEF R500 2000 €/pari Simex (09) 41 500 210 www.simex.fi www.bostonacoustics.com 1800 €/pari One-Pro (09) 231 500 50 www.one-pro.fi www.jbl.com 2000 €/pari Highend Studio (09) 4553 685 www.highendstudio.fi www.kef.com 22,4 x 102,6 x 29 cm 21,0 kg 3-tie, refleksi 350 W 8 ohmia 1990 €/pari Oulun JJ Hifi (08) 311 8384 www.jjhifi.com www.dali-speakers.com ominaisuudet 23,5 x 116,8 x 36,4 cm 21,5 kg 3,5-tie, refleksi 200 W 6 ohmia 25 x 106,9 x 34,8 cm 22,2 kg 2-tie, refleksi 200 W 6 ohmia 18 x 101,5 x 30,5 cm 21,8 kg 3-tie, refleksi 150 W 8 ohmia 4 kpl 114 mm 114 mm 25 mm 390 ja 3100 Hz naparuuvi - 3 kpl 170 mm 28 mm ja 17x45 mm 700, 2500 ja 14000 Hz naparuuvi • 2 kpl 165 mm 25 mm 1500 Hz naparuuvi • musta, pähkinä musta, pähkinä musta, pähkinä 2 kpl 130 mm 125 mm 25 mm 500 ja 2800 Hz naparuuvi • kiiltävä musta ja valkoinen, pähkinä, ruusupuu Magnat Quantum 805 Martin Logan Motion 20 SVS Ultra Tower System Audio Aura 50 1999 €/pari L Sound, Norja +47 377 1133 www.lsound.eu www.svsound.com 1890 €/pari AH-Hifisystems (019) 483 160 www.ah-hifisystems.fi www.systemaudio.dk 35 x 114,3 x 41,3 cm 34,2 kg 3,5-tie, refleksi 300 W 8 ohmia 14,5 x 108 x 26 cm 20,7 kg 2,5-tie, refleksi 200 W 4 ohmia 2 kpl 200 mm 2 kpl 170 mm 25 mm 160, 700 ja 2000 Hz naparuuvi • kiiltävä musta, tumma tammi 4 kpl 120 mm 27 mm ei ilmoitettu naparuuvi valkoinen satiini, musta saarni 1990 €/pari Loudgroup 020 1986 200 www.loudgroup.fi www.magnat.de 18,5 x 102,8 x 36,5 cm 23,3 kg 2,5-tie, refleksi 320 W 4 ohmia 2 kpl 170 mm 25 mm 280 ja 3200 Hz naparuuvi • kiiltävä musta ja valkoinen, palisanteri 1995 €/pari Highend Studio (09) 4553 685 www.highendstudio.fi www.martinlogan.com ominaisuudet 17,3 x 92,9 x 29,7 cm 16,8 kg 2,5-tie, refleksi 200 W 4 ohmia 2 kpl 140 mm 26 x 36 mm 500 ja 2600 Hz naparuuvi • kiiltävä valkoinen. KEFin siltaus yksijohtokäyttöä varten hoituu nupeista kääntämällä. vertailu Lattiakaiuttimet 1800–2000 € Martin Logan toistaa korkeat taajuudet haitarimaisesti laskostetun kalvon avulla
Kolmanneksi sijoittui System Audio Aura 50, jota yksi kuuntelijoista piti parhaana. testivoittaja suosittelemme ????. Toki tuotteille on tietyn ajan puitteissa palautusoikeus, mutta asiakkaan kustannuksella. SVS Ultra Tower on kookas ja painava kaiutin. Taajuusvasteet ovat tasaiset, mutta yläkeskialue jää tehovasteessa hieman vaimeaksi. Diskantti voi kuulostaa kuitenkin hieman karkealta. Äänikuva on vakaa ja luonteva. Pienistä virheistään huolimatta KEF on kokonaisuutena testin paras kaiutin. Tämä voi tasata pisteitä, kun kaikkien antamista kokonaispisteistä lasketaan keskiarvo. • Pääosin neutraali sävy • Vakaa äänikuva • Hyvä dynamiikka • Keskialue hieman verhoutunut • Lievää kireyttä diskantissa • Hyvä dynamiikka • Hillitty, rauhallinen sointi • Raskaanpuoleiset bassot 39. Toimituskulut ovat ko. Kaksi järeää bassoelementtiä on sijoitettu vastakkaisiin kylkiin. Jakosuodin on mitoitettu runsaasti tehoa sietäväksi. Koekuuntelu- ja vertailu ei siis ole mahdollista myymälässä. Kotelon seinämien paksuus on 25–38 mm. Viimeiseksi jäänyt JBL sen sijaan on selvästi rock-toistin live-esitysten tunnelmaa haluaville. Arvioista on luettavissa, että esimerkiksi suhtautuminen diskanttiin jakoi voimakkaasti mielipiteitä. Kotelo on tuettu hyvin, ja siinä on tavallista runsaammin vaimennusainetta. Silloin mikään vertailun kaiuttimista ei ole huono, vaan jokaiselle niistä löytyy tyytyväinen omistaja.” KEF R500 ????. Etulevyn suojat kiinnittyvät magneettien avulla, ja viimeistely on muutenkin laadukas. Kaiutinta on miellyttävä kuunnella pitkäänkin, ja se toimii monenlaisella musiikilla. Bassot ovat hieman raskassävyiset, ja niillä on taipumusta peittää keskialueen sävyjä, vaikka kuuntelussa refleksiputki oli tukittuna. Muut voivat pitää ääntä tarpeettoman loudnessmaisena. Sointitasapaino on muuten varsin neutraali, mutta keskialue on aavistuksen etäinen ja verhoutunut. Bassoja on kaksi, ja niiden välissä on koaksiaalinen elementti, joka toistaa 500 hertsistä alkaen. Parhaat keskiarvopisteet saivat KEF R500 ja SVS Ultra Tower. Refleksiputki on kookas. Dali Ikon 7 MK2, Magnat Quantum 805 ja Boston Acoustics M340 ovat reipassointisia kaiuttimia, joissa on kelpo annos yleispätevyyttä. Muista kaiuttimista on syytä mainita Martin Logan Motion 20, jonka peräti kaksi sijoitti kärkeen (toinen jaetulle ykkössijalle), vaikka loppupisteet oikeuttivat vasta jaettuun neljänteen sijaan. KEF sai kahdelta kuuntelijalta suurimmat pisteet (toiselta jaettuna) ja sijoittui yhden listalla kolmanneksi. Hinta: 2000 € Hinta: 1999 € Tyylikäs, dynaaminen ja vakaa Suuri ja rauhallisen jämäkkä KEF R500 on kolmitiekaiutin, jonka elementtiasettelu on pystytasossa täysin symmetrinen. Keskiäänisistä toinen toistaa vain osaa alueesta. SVS on jämäkkä-ääninen toistin, jonka soinnissa ei ole hyökkääviä piirteitä. Tästä kaiuttimesta pitäminen on selvästi tunnekysymys. Ääriarvosanojen eroksi muodostui 1,50 pistettä. kaiuttimille noin 50 euroa. SVS:n saalis oli yksi kulta, yksi hopea ja kaksi pronssia. KEFin ansioina ovat hienon ulkoasun lisäksi dynaamisuus ja iskevyys yhdistettynä tiettyyn neutraaliuteen. Suurimman ja pienimmän arvosanan ero oli testin pienin, 1,25 pistettä, eli kaiutin ei jakanut vahvasti mielipiteitä. Tasaisesti laskeva tehovaste on yleisluonteeltaan varsin edullinen. Tukevat bassot asettavat kuitenkin rajoituksia huoneen suhteen. Se sopii täyteläiseen ja erottelevan kirkkaaseen toistoon mieltyneille. Bassoelementtien taso voisi olla pienempikin, koska ne ovat lähellä lattiaa. Lisäksi diskantissa on hieman kireyttä. SVS Ultra Tower ????. Kokonaispisteiden hajonta oli selvästi suurin: 2,50 pistettä. vertailu Monta hyvää, mutta erilaista KUN neljä ihmistä kuuntelee yksinään ja sokkona, arvioihin tulee ymmärrettävästi hajontaa. Siitä huolimatta testin parhaiten ja heikoimmin menestyneiden kaiuttimien välille syntyi selvä ero. Yläpää on rauhallisen hillitty. Toisten mielestä se on ärsyttävän terävä ja kihisevä, kun taas toiset eivät näe siinä mitään ongelmaa. Ääneltään SVS on ison kuuloinen ja muheva. SVS:llä ei ole Suomessa omaa maahantuontia vaan tuotteita myy Norjalainen internetkauppa. Se sopii kuitenkin parhaiten suurehkoon tilaan. Koaksiaalisuus toimii elementtien yhteensovituksen ja diskantin suuntaavuuden osalta hyvin. ????. Jokainen arvostaa hieman eri asioita äänessä, ja myös suhtautuminen toiston virheisiin on yksilöllistä. ”On tärkeää, että kaiuttimet valitaan omien tarpeiden mukaan. Dynaamisuuden tuntu on hyvä, ja ääni on vaivattomasti rullaava ja iskevä
Etulevyn suojuksessa on magneettinen kiinnitys. Erottelu on vaivattoman tuntuista. Soinnillisen luonteen miellyttävyys on selvästi makuasia, sillä kokonaispisteiden hajonta on suurin vertailtujen kaiuttimien joukossa. Korkeiden taajuuksien alue 4 kilohertsistä ylöspäin on kuitenkin hieman korostunut. Sointi on erotteleva ja luonnollisen eloisa. Yleissointi on muhkea ja kirkas. Bassot potkivat energisesti mutta eivät huipputarkasti. Kaiuttimessa on kaksi alumiinikartioista bassoa, joista vain toinen toistaa keskialueen varsinaiseen jakoon asti. Hieman viileä sointitasapaino antaa erottelevan vaikutelman. Diskanttialue hoidetaan merkin monien muiden mallien tavoin yksiköllä, jossa on sekä kalotti että magnetostaattinen tasokalvo. Paperimassasta valmistetuissa kartiossa on puukuituja jäykisteenä. DALISSA on kolme bassoelementtiä, joiden toistoa suodatetaan niin, että vain yksi niistä on toiminnassa keskialueella. Martin Logan Motion 20 MARTIN Loganin erikoisuutena on ilman liikkeen muuntamiseen perustuva diskanttielementti. Diskantissa ja yläbassoilla on hieman korostusta. Vasteissa on pientä aaltoilua, mutta yleisluonne on kunnossa. • Erottelee vaivattomasti • Ponnekkaat bassot • Iskevä toisto • Bassot sopusuhtaiset • Voimakas läsnäolon tuntu • Ei vakavia värittymiä • Diskantissa hieman kihisevyyttä • Korostaa läheisyyttä • Diskantti hieman yliterävä • Lauluäänissä lievää nuhaisuutta • Bassot painottuvat yläalueelle. Sen haitarimainen kalvo tuottaa ääntä laajetessaan ja supistuessaan. Suhteellisen voimakas diskantti ja läheisyyden korostuminen saattavat kuitenkin tuoda mukanaan rasittavuutta joillakin äänitteillä. Martin Logan oli erityisesti toimituksen vakiokuuntelijoiden mieleen. System Audio Aura 50 Dali Ikon 7 MK2 Hinta: 1890 € Hinta: 1990 € Hinta: 1995 € Muhkea ja kirkas Perinteikäs, erotteleva SYSTEM Audio noudattelee merkin lattiakaiuttimien periaatetta: kapea, pilarimainen kotelo, jossa on useita pieniä bassoelementtejä. ????. Diskantissa on havaittavissa taipumusta sihahteluun suuremmilla voimakkuuksilla, ja keskialueella on lievää epätasaisuutta, joka tuo lauluun nuhaisuutta. Bassot ovat melko hyvin tasapainossa, aidon sävyiset ja kohtuuvoimakkuuksilla myös ponnekkaat. Sointi jakaa mielipiteitä, sillä kokonaispisteiden hajonta on keskimääräistä suurempaa. Bassojen voima keskittyy ylemmille taajuuksille. Diskantin voimakkuus tuo pelteihin ylimääräistä helinää ja kihinää, toisaalta myös tummiin äänitteisiin miellyttävää kimallusta. Dali toistaa iskevästi ja kirkkaasti. Jakosuotimessa on käytetty korkealuokkaisia osia. Bassovaste laskee melko aikaisin. vertailu Lattiakaiuttimet 1800–2000 € ????. Erottelevan eloisa ja läheinen 40 ????. Bassotoisto ei ulotu kovin alas. Ikävää kumisevuutta ei kuitenkaan ilmene. Kaiutin antaa hyvän läsnäolon tunnun. Mittaustulokset ovat muuten kohtalaisen hyvät, mutta yläbassojen ja diskantin tasot saisivat olla hieman pienemmät. Suuntaavuutta on tasattu suodattamalla osalta pois ylimpiä taajuuksia. Liittimet ovat aivan kotelon alareunassa, joten kaapeli kulkee siististi lattiaa pitkin. Viimeksi mainittu tulee mukaan vasta 14 kilohertsin kohdalla. Basson vasteessa on otettu huomioon huoneen tuomaa vahvistusta, ja keskialueen toisto on tasainen
Taajuusvasteet ovat melko tasaiset, mutta korkeat taajuudet ovat hieman korostuneet. Elementeissä on hienosti viimeistellyt valurungot, magneettisuojaus ja keraamiset alumiinikartiot. Ääni on kirkas ja täyteläisen muhkea. Ylimmillä taajuuksilla on kuitenkin hieman korostusta. Bassoalueella dynamiikkaa on tarjolla runsaasti. Magnat Quantum 805 ????. Avoimuuden tunnun ja erottelevuuden vastapainona on, että varsinkin suurehkoilla voimakkuuksilla joudutaan tinkimään soinnin miellyttävyydestä. Osa keskialueesta jää kuitenkin hieman tukkoiseksi, ja esimerkiksi laulusolisti etääntyy. Elementit on sovitettu hyvin yhteen, ja diskantin vaste on 60 asteen kulmassakin suoraviivainen. Sointi on erotteleva ja energinen mutta ei silti rasittava. Suuntaavuus on hallinnassa. Äänikuva välittyy avarana painottuen keskelle ja laidoille. ????. Matalissa äänissä on voimaa, mutta ne ovat hieman yläbassopainotteiset. Refleksiputken pää on voimakkaasti pyöristetty. Diskanttia toistaa keraamisilla hiukkasilla päällystetty tekstiilikalotti. Etusuojus kiinnittyy siististi magneettien avulla. Lisäksi yläbassojen taso on tarpeettoman suuri, varsinkin kun alue vielä vahvistuu huoneessa. Kolmitieperiaatteella toimivan kaiuttimen viidestä polypropyleenikartiolla varustetusta elementistä neljä on bassoja ja yksi keskiääninen. Bassokartiot ovat polymeerimuovilla päällystettyä paperimassaa, ja lisämagneetti kumoaa niiden hajakenttää. BOSTON Acousticsin kotelossa on viistouksia ja pyöristyksiä, jotka keventävät vaikutelmaa. Diskantin toistoa varten on tekstiilikalotti, jossa on syvennys keskellä. Myös basson yleistaso voisi olla pienempi. Kokonaisuus ei ole hifimielessä erityisen neutraali, ja kaiutin sopiikin parhaiten menevästä toistosta ja rock-konsertin tunnelmasta pitävälle. Myös tekniikka viittaa samaan suuntaan, sillä yli 1,5 kilohertsin taajuudet toistaa kookkaalla suorakulmaisella torvella varustettu painekammioelementti. Ylempänä vasteet ovat selvästi tasaisemmat. Yhtenäisyys voisi olla parempikin, sillä basso, keskialue ja diskantti tuntuvat hieman erillisiltä. • Rytmikäs ja avoin • Hyvä bassodynamiikka • Hyvä erottelu • Bassotoistossa voimaa • Rock-konsertin energisyys • Terävähkö sointi • Keskialueella epätasaisuutta • Yläbassoilla ja diskantissa korostusta • Äänialueet hieman erillisen tuntuiset • Bassot jyräävät • Kipakka yläpää 41. JBL:n kaksitiekaiuttimen karussa ulkoasussa on vaikutteita pa-maailmasta. Seinämät ovat kerrosrakenteista mdf-levyä. Kaiutin voi myös kuulostaa hieman pistävältä, koska yläkeskialueella/aladiskantilla on taipumus nousta pintaan. Diskantti helähtää kirkkaasti, mutta keskialue jää hieman sen ja melko voimakkaiden yläbassojen peittoon. Kahdesta bassoelementistä vain toinen toistaa keskialueen. Alakeskialueella on poikkeamia, ja bassojen yleistaso saisi olla pienempi. Äänentoisto on iskevä, skarppi ja rytmikäs. vertailu ????. Boston Acoustics M340 JBL Studio 580 Hinta: 1990 € Hinta: 2000 € Hinta: 1800 € Saksalaisen rytmikäs ja erotteleva Bassokas ja erotteleva Kirkas ja muhkea – livetunnelmaa MAGNAT on 2,5-tiekaiutin
Ulkonäkö on lähinnä asiallisen vakuuttava. Nämä rajapinnat yhdistävä 340i D2PX tarjoaa palan molemmista kakuista. Näyttö ilmaisee muun muassa valitun oton tai muuntimen näytteenottotaajuuden. Niillä voidaan kytkeä laite valmiustilaan/päälle, pimentää näyttö, mykistää anto tai kytkeä kaiutinannot kokonaan pois päältä kuulokekuuntelussa. Tai vaikkapa molemmilla korteilla, kuten tämänkertainen 340i D2PX. SIMA-tuotemerkillä (1980-1993) valmistetut vahvistimet avasivat tien. Tällä saralla valmistaja on säväyttänyt yleisöä muutamaankin otteeseen. Siitä huolimatta kyseessä ei ole mikään halpissarja. Made in Canada Valmistaja suhtautuu pieteetillä asiaansa. Jos hintaero kahden välillä tuntuu suurelta, niin kannattaa jatkaa lukemista. Kuluttajan kannalta onkin mielekästä, että tuotteissa myös hyödynnetään huomattavasti kalliimmas42 ta Moon Evolution -sarjasta saatua kokemusta ja siitä kummunneita teknisiä ratkaisuja. Niinpä 340i:n takamaskissa on painettuna kannanotoksikin tulkittava teksti ”Made in Canada”. Valmistaja itse nostaa varhaisen integroidun PW 3000 -mallin merkittäväksi avaimeksi menestykseen. Sama kehitys on laajemminkin yleistettävissä.. Ei siis siten, että maine ansaittaisiin erikoistuotteilla ja sitten brändiarvon avulla myytäisiin halpaa sutta ja sekundaa. Esimerkkinä olkoon vuosituhannen alusta vaikkapa luksusluokan Moon Eclipse -cdsoitin, jonka eräskin tunnettu kansainvälinen julkaisu nosti sangen korkealle. Moon N?o -sarjan tuotteet muistuttavat ulkoasultaan valmistajan Evolution-huippusarjaa. Perusfilosofia vahvistinpuolella on nojannut rehellisen ab-luokan hyödyntämiseen, virtapuolen hallintaan sekä tosimaailman kaiutinkuormien kesyttämiseen. Sitä kautta aluksi vahvasti vahvistimiin nojannut linja kattaa nykyään myös digitaaliajan vaateet. Jo vuodesta 1980 on markkinoille putkahtanut toinen toistaan makoisampia namusia. Etulevyä hallitsee suurehko, punaista fonttia käyttävä näyttö ja muutama toimintatiloja vaihtava painike. Yhdistetyt kuuloke- ja etuvahvistimet da-muuntimin ovat malliesimerkkejä tästä konvergenssi- ja integraatiosuuntauksesta. Se muun muassa valmistaa omaa cd-mekanismia, eikä ole tyytynyt massavalmisteisiin romppuasemiin. Edullisin Moon-sarjan integroitu, karvalakkimalli 250i, liikkuu kaupasta kuitenkin alle kahden tonnin investoinnilla. Nyt testattava vahvistin kuuluu valmistajan lähtötason Moon-sarjaan, jonka esikoistuotteet lanseerattiin 1990-luvun lopulla. Vuosien saatossa on kertynyt sekä mainetta että osaamista. Oikealla on suuri, moottoroidun voimakkuussäätimen rulla. Naamapuoli on paksua alumiinia, muu paketti tuhtia metallia. Nyt testattu, täysin varusteltu 340i N?o D2PX verottaa maallista kertymää 3 990 euron edestä. Kokonaisuus on työstetty hienosti laadun leimalla. Lisää vain kermavaahto ja kirsikka. Varustelun juhlaa Simaudiolla on havaittu, että yksilöllisyydelle on sijansa. Tänä päivänä valikoimaan kuuluu useita vahvistimia eri muodoissaan, da-muuntimia, cd-soittimia, pari erilaista riaa-korjainta sekä niistä järeämmälle vielä lisävirtalähde. Olen useampaan kertaan kirjoittanut toiminnallisesta sulautumisesta ja perinteisten laitekategorioiden hämärtymisestä. kokeilu Simaudio Moon Neo 340i D2PX -vahvistin Teksti: Jussi Arvio Kuvat: Mauri Eronen Kuun valoisa puoli Moon Audio on säväyttänyt maailmalla kriittisiä korvia jo kolme vuosikymmentä. Niinpä nyt testattu 340i voidaan hankkia pelkkänä integroituna vahvistimena, varustettuna sisäisellä, tuoreella da-muuntimella tai riaa:lla (mm+mc). Keskellä ylhäällä komeilee häpeilemättä valmistajan kullattu, kohokuvioinen logo. Vahvistimista tunnetun toimijan bittiosaaminen ei myöskään ole jäänyt pimentoon. Siis järkeviä tuotteita järki-ihmisille. Maltillinen hinta ja hyvä ääni kuulostaa hyvältä konseptilta tänäänkin. KANADASTA kajahtava Moon Audio ei ole mikään eilisen teeren toimija
kokeilu Vaan eipä siinä mitään, monipuolinen ja -muotoinen komentokeskus on monessa tapauksessa optimaalinen ratkaisu. Lisäksi on yksi linjatason balansoitu otto sekä yksi analoginen otto levysoittimelle (mm+mc). Mahdollisimman pitkälle kaksoismonoksi suunnitellun piirilevyn layout sisältää neljä 10 000 ?F:n suotokondensaattoria, sekä kahdeksan bipolaaritransistoria (neljä per kanava). Vaikka Moonin resoluutio oli hyvällä tasolla, rasittavuutta ei normivoimakkuuksin ilmennyt. Viime vuoden lopulta alkaen muunnin on päivitetty hyväksymään 24 bitin ja 192 kilohertsin signaalia usb-väylästä. En voinut testata riaa-korttia, koska oma EMT:ni on kaapeloitu sen omalle 139b st-korjaimelle, eikä muutos käy käden tai kahdenkaan käänteessä ilman sopivaa kaapelia. Digikortti tarjoaa yhden optisen ja kaksi koaksiaalista s/pdifiä sekä yhden usb:n. Kuuntelu Kotiutin Simaudio Moonin useammaksi viikoksi eri tehtäviin ja ympäristöihin. Ottoa voidaan siis hyödyntää esimerkiksi kotiteatterikäytössä, jos Moonin vahvistinta halutaan käyttää vain päätteenä. Laite saapui avaamattomana, joten sisäänajo vei heti alussa kaksi viikkoa. Resistanssille on 100 ohmin ja 47 ohmin jumpperit, kapasitanssille esivalinnat 0 pF ja 100 pF. Muita ominaisuuksia ovat 12 voltin herätesyöttö eli trigger, Simaudion laitteiden keskinäiseen kommunikointiin tarkoitettu SimLink sisään ja ulos sekä laajempiin ohjausympäristöihin liittämiseksi jo kadonneeksi uskomani rs232-sarjaväylä. Kaiutinannot on sijoitettu takalevyn ulkolaidoille, jossa johtojen kytke- miselle on periaatteessa paras tila. Se puhaltaa 100 wattia kahdeksan ohmin kuormalle ja tuplat neljälle. Tehot riittävät useimpiin tarpeisiin paremmin kuin hyvin. Ja jos eivät, lienee syytä tähyillä malliston raskaampaa tarjontaa. Takalevyyn on sijoitettu kolme linjatason ottoa rca:lla. Toteutuksen laatu huomioiden kansilevyn voisi korvata vaikkapa pleksillä, jos komponenttien maisemissa haluaisi viihtyä pidempään. Mastersoundiani värittömämpänä ja vähemmän eteerisenä se oli vahvoilla rytmipainotteisella materiaalilla. Asiansa muovipalikka hoiti nikottelematta, vaikka suuntaamisen kanssa kannatti olla tarkkana. Kokonaisuus on sisältä erittäin siisti ja huoliteltu, eikä ylimääräisiä kaapeleita tai viime hetken suunnittelun kukkasia näy. Muuntimen sydän on tänä päivänä yleisesti käytetty Burr-Brownin PCM1793lastu. Ne on pultattu reunojen massiivisiin jäähdytysprofiileihin, jotka lämpenivät normaalissa käytössä haaleasta lämpimäksi, mutta eivät missään vaiheessa kuumiksi. Tähän rakoon iskee myös Simaudio kiinni. Vahvistimena 340i oli dynaaminen, tasapainoinen ja rullaavan menevä niin kaiuttimilla kuin kuulokkeillakin. Virtajohto on irrotettava, ja liittimen vieressä on päävirtakytkin. Moon ajoi Sennheiser HD595 -kuulokkeitani helposti, eikä lopputulos kuulostanut hassummalta. Tasapainoisen rullaava ja dynamiikaltaan passeli pari toimi, kun kuuntelu oli enemmän tai vähemmän taustatarpeisiin. Kaukosäätimellä voidaan hallita vahvistimen lisäksi esimerkiksi cd-soitinta. Siksi siitä oli myös tavattoman helppo pitää. Harmikseni sama kapula ohjasi myös ASR-vahvistintani. Vahvistimena 340i on melko perinteinen, hyvässä mielessä. 43. Edestä löytyy 3,5 mm:n sisäänotto vaikkapa kannettavalle soittimelle, sekä 6,3 mm:n kuulokeanto. Erityisesti, kun toteutuksessa ei ole tingitty liikaa. Kas, kun toivotut toiminnat asettuvat kiltisti kannen alle kortteina, vältytään ylimääräisiltä virta- ja välikaapeleilta, kotelokustannuksilta ja niin edelleen. Kun katsoo sisälmyksistä neljänneksen täyttävää 400 VA:n toroidimuuntajaa, ei ole syytä epäillä lukemia. Asynkronisesti, totta kai, eli muuntimen kello ohjaa signaalia, ja tarkka kellotus tapahtuu muuntimen määräämänä. Ominaisuuksissa on muutenkin valittu järkevä linja. Haitta on kuitenkin melko pieni, eikä aiheuttanut suurempia ongelmia. Simin joustavuus ja helppo luonne tulivat kuitenkin nopeasti selviksi. Gain-säädölle on mm-kuormalla 40 dB:n vahvistus, mc:llä 60 dB:n. Digitaalisen jitterin luvataan pysyvän kurissa ja äänenlaadun erinomaisena. Tosin CD 1 -liitännän rca-otot jäävät hieman hankalaan paikkaan, edestä katsottuna oikeanpuolisten kaiutinkaapeleiden taakse. Niistä yksi (A2) voidaan asettaa pass through -tilaan, jolloin laitteen oma voimakkuussäädin ohitetaan. Vaikka kokonaisuuden saattaisi leimata hajuttomaksi ja mauttomaksi, se ei jättänyt koskaan itsestään varsinaisesti mitään huomautettavaa. Ensimmäiset viisi wattia, monesti ne tärkeimmät, luvataan A-luokassa. Sisääntulot ymmärtävät yleisimmät näytteenottotaajuudet: 32 Hz, 44,1 kHz, 48 kHz, 88,2 kHz, 96 kHz, 176,4 kHz ja 192 kHz
Itse asiassa toistaiseksi vain yksi; ASR Emitter. Oma korva ratkaisee. Jos Mastersound taipui tulkitsemaan tekstuureja, yksittäiset instrumentit olivat nyt enemmän tarkastelun alla. Muunnin on aidosti laadukas, ei vain jälkijättöinen vahinko. Erottelukyvyssä on muistikuvani perusteella tapahtunut paljon, tilainformaatiossa myös jotakin. Paketoinnissa on fiksuutta. Jo tuo piskuinen purkki omasi mukavan pirteän ja selkeän luonteen, vaikkei aivan neutraalein ollutkaan. Ilmiön merkitys on kuitenkin vähäinen, sillä esimerkiksi cembalon haastava, terävän iskun ja hennon jälkisoinnun (Christophe Rousset; Rameau, Pièces de clavecin, L´Oiseau-Lyre 425 886-2) yhdistelmä erottui selvänä ja riittävän puhtaana, eikä lopputulos mennyt niin konemaiseksi, kuin olen pahimmillaan kuullut. Itselleni tyypillisen barokin sijaan ladoinkin pinosta poikkeuksellisen tiuhaan ECM-jazzia cd-soittimeen. En epäile, etteikö myös levysoitinaste olisi luokassaan kilpailukykyinen. Sinfoniset piirrot etenivät voimallisina aaltoina, kun oli tarve ja toive. Kannettavalleni olin juuri sopivasti asentanut kokeiluversion Audirvana-ohjelmasta. Kyllä kyllä, jalka nakutti ja ilmarumpu pärisi. No, aiemmin testissä ollut Lindemann USB-DAC antoi jo selvästi vastusta, mutta ilman suoraa vertailua Simaudio pärjäisi vallan mainiosti. Vain vanhahtava usb-toteutus sai minut luopumaan siitä. Valmistajan maine on maailmalla kova. Sepä se. Samansuuntaisin ominaisuuksin, mutta sangen erilaisin persoonin ne molemmat mahtuvat markkinoille. Hauskana yhteensattumana omistin aiemmin Moonin lähtötason 100D-muuntimen. Vaikka da-kortti ei ole juuri tupakka-askia suurempi, on siihen pakattu suuri luonne ja ihmeen hyvä ääni. Kumpi on sitten parempi. Näytteet vaihtelivat Sonosin striimistä cd:n 16 bitin ja 44,1 kilohertsin kautta aina 24 bitin ja 96 kilohertsin hires-latauksiin. Hinnaltaan Moon N?o osuu alkuvuonna testatun (HM 2/2013) Atoll Gamme 400:n kanssa samalle tontille ollen sitä vähän edullisempi. Tietokoneilla toistimena toimi iTunes ilman muita apuohjelmia yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Mikäli kuuntelutila on pieni ja tehontarve on maltillisempi, kannattaa kurkistaa valmistajan muitakin vaihtoehtoja. Lisäksi 340i on tehty erittäin hyvin, kuvat eivät täysin tee sille oikeutta. Kun laitteen näkee luonnossa, herättää se myös useimmissa varmasti omistamisen halua. Itse asiassa äänensä puolesta se olisi passannut moneen menoon. Pähkäilen näet edelleen, mikä kolmannen osapuolen tiedostosoitin olisi se ”paras” valinta. Vahvistimissa kun on eroja, uskokaa pois. Eikä havaittu linja muuttunut musiikin mukaan. info Simaudio Moon Neo 340i D2PX Hinta: 3 990 € Edustaja: Scanteknik Oy Puhelin: (09) 2230 0780 Lisätietoja: www.moon-hifi.fi www.simaudio.com Mitat (lxkxs): 43 x 8,9 x 37,5 cm Paino: 13,0 kg Tulot: 3x rca, 1x MM/MC, 1x 3,5mm, 1x XLR, 2x koaksiaalinen ja1x optinen s/pdif, 1x USB Lähdöt: 1x kiinteä, 1x säädettävä Muuta: trigger, kotiteatterikytkentä, kaukosäädin Lisäkortteina D/A–muunnin ja RIAA–korjain. Ilahduin, kun 340i:n sisäinen dac omasi samoja, tuttuja piirteitä. Ylimääräisiin kaapeleihin normaalisti kuluvat pennoset voi suunnata suoraan lopputuotteeseen, hyllytilaa säästyy ja niin edelleen. Tämä on tiedostettu myös maahantuojan ja valmistajan tahoilla. Juuri, kun olen päätymässä johonkin, julkaistaan taas jokin mielenkiintoisempi tapaus. Edelliseen malliversioon nähden hintaa onkin onnistuttu laskemaan lähes 500 euroa, joten paketti on aiempaa houkuttelevampi. Kenties mukaan oli lipsahtanut aivan hitunen pientä pintakovuutta, sillä Pieter Wispelweyn muutenkin kirkkoakustiikassa etäiseksi jätetty tulkinta Bachin sooloselloteoksista (Channel Classics CCS1090) vaikutti vähän Mastersound Evo 845:n projisoimaa kuvaa kolkommalta. Rahalle vastinetta Simaudio Moon 340i D2PX:n ainoa ongelma näinä taloudellisina aikoina on hinta. Harva transistoripeli on voittanut korvani puolelleen sellon kuminauhamaisen voiman ja syvänpuhuvan värin tulkitsijana. Hankkimalla vaikkapa edullisemman vahvistimen ja erillisen muuntimen pääsee Simaudionkin portailla ensiaskelia eteenpäin. Ei ole helppoa tietokonepohjaisen toistoketjun 44 rakentaminen. Tunnelmat eivät muuttuneet koko testin aikana, vaikka sisäänajon tuoksinassa joko korvani tai laitteen ääni puhkesikin hieman paremmin kukkaan. Testin perusteella sille on perusteensa. Eipä poikennut Moon tältä osin porukasta, vaikka lajissaan ihan hyvin pärjäsikin. Hilpeän menevää ja riemukkaan eloisaa roots-meininkiä, pienellä ripauksella sovinnaisuutta. Ei sillä, ettenkö olisi ollut aivan tyytyväinen muullakin materiaalilla. Kadun vieläkin siitä luopumista. On huomattava, ettei Evokaan ole sieltä pehmoimmasta päästä, joten ihan hakoteillä tuskin olin. Tällä kerralla uusi pesi siis vanhan melko selvästi, vaikka rinta rinnan en voinutkaan asiaa varmistaa. Liekö virtapuolen hallintaan panostettu itse vahvistimessa. kokeilu Simaudio Moon Neo 340i D2PX -vahvistin simerkiksi sähköbasson seuranta oli aiempaa helE pompaa ja siten palkitsevaa. Käytin äänilähteinä vanhaa Tascamin cd-pyöritintä koaksiaalisella digitaalikaapelilla, Sonosia optisella ja vuoroin kolmea erilaista Applen tietokonetta usb:lla. Näin toki sopii ollakin, sillä sisäinen dac pohjautuu pitkälle erikseen myytävään 300-malliin. Neo -mallisto vain mustana Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Teho: 100 W 8 ohm, 200 W 4 ohm Särö: < 0,03 % Taajuusvaste: 2 Hz - 90 kHz (+0/-3 dB) Ottoimpedanssi: 22 000 ohm Tehonkulutus: 45 W (tyhjäkäynti). On myös hienoa, kun kaikki toiminnot on mahdollista valita suoraan samasta kaukosäätimestä. Taivaalle kiitos sekä cd- että vinyylilevyistä. On mukava tietää, että markkinoilla on yksi laatuvaihtoehto lisää. Oli ilmeistä, että dynaamiset vaihtelut irtosivat hieman totuttua helpommin ja ponnekkaammin
Directorissa on optinen ja koaksiaalinen digitaalinen sisääntulo sekä asynkrooninen USB-sisääntulo. OVH 599€ www.mareks.fi Mareksound Oy – Valimotie 2, 00380 HKI - info@mareks.fi – puh: 010 321 3220. Pienen kokonsa ansiosta Explorer kulkee mukana läppärin kanssa vaivattomasti ja voit nauttia high-end-luokan äänestä missä ikinä liikut. Director Uusi Referenssi D/A-muunnin hintaluokassaan Explorer Director Explorer on pienikokoinen mutta ääneltään high-end-tason asynkrooninen D/A-muunnin. Directorin tekniikka perustuu pitkälti Meridianin 800-referenssisarjan tekniikkaan. Explorer liitetään tietokoneeseen USB-väylään. OVH 299€ Director seuraa pikkuveljensä Explorerin menestystä sekä äänen että ulkonäön puolesta
Esi- ja kuulokevahvistimen virat hoitavalla Espritillä onnistuu myös analogisien äänilähteiden digitointi 24 bitin ja 192 kHz:n tarkkuudella. testi Furutech ADL Esprit -ad/da-muunnin Teksti ja mittaukset: Mauri Eronen Kuvat: Valmistaja Kaksisuuntainen ADL:n työpöytäkäyttöön tarkoitettu ad/da-muunnin taipuu moneen. Laadukas olemus jatkuu takapaneelissa. Siinä on siis myös ad-muunnin. Työstetystä alumiinista valmistettujen äänenvoimakkuussäätimen ja oton valinnan tuntuma on jämäkkä, mutta virtanäppäin voisi olla pienen muovisen painonapin sijaan pykälän miehekkäämpi. Verkosta saatavan 230 voltin vaihtojännitteen 15 voltin tasajännitteeksi muuttava pikkuinen palikka oli ainakin testikoneessa laadultaan kyseen46 alainen, sillä laitteen virrat pois kytkettynä muuntaja vinkui ikävän voimakkaasti. Takalevyn optinen lähtö välittää signaalin ulkoisille da-muuntimeille. Puolileveä ja pelkistetyn tyylikäs etulevy ei ensi vilkaisulta välttämättä välitä kaikkia laitteen kykyjä. LIITTIMISTÄÄN, kaapeleistaan ja virtapuolen highend-tarvikkeistaan paremmin tunnettu japanilainen Furutech valmistaa myös hifielektroniikkaa Alpha Design Labs- eli ADL-tuotemerkillä. Koaksiaalisesta optiseen -muunnosta Esprit ei tee. Usb–s/pdif-signaaliketju tukee monikanavaisia Dolby Digital- ja dts-ääniraitoja, joten tietokoneleffoista saa täyden ilon, kun Espritin kytkee surroundsysteemiin. Da-muunnoksen jälkeen äänen saa analogisena ulos äänenvoimakkuudeltaan säädettävänä rca-linjalähdöistä tai etulevyn 6,3-millisestä kuulokeannosta. Rca-liittimet ovat Furutechin omia ptfe-eristettyjä malleja. Käyttöjännitteensä Esprit ottaa ulkoiselta seinämuuntajalta. Hifimaailmassa on aiemmin pyörähtänyt ADL:n mobiilikäyttöön suunnattu kuulokevahvistin Cruise (HM 5/2012). Pohjimmiltaan Esprit on säädettävällä äänenvoimakkuudella varustettu damuunnin, mutta ominaisuuksia on pitkä rivi. Tietokoneeseen kytkettynä Esprit voi toistaa tietokoneen ääniä da-muuntimena tai tallentaa ääntä koneelle ulkoisista äänilähteistä. Nyt testattu Esprit on työpöytäkäyttöön tarkoitettu multimedian monitoimikone. Digiottojen lisäksi on kaksi analogista rca-ottoa. Alumiininen kotelo on rakenteeltaan tukeva. Windows-käyttäjät joutuvat USB 2.0 -kytkennän vuoksi asentamaan ajurin, jonka voi ladata valmistajan nettisivuilta. Erillistä verkkomuuntajaa ei tarvitse käyttää ollenkaan, jos Esprit on kytketty tietokoneeseen usb-väylällä, ja käytössä on vain optinen digilähtö. Tietokonetta ja usb-liitäntää käytettäessä da-muunnos ei ole pakollinen. Usb-liitäntä on kaksitoiminen. Päivittäminen kunnolliseen lineaariseen virtalähteeseen ei ole kuitenkaan iso investointi, ja liitinkin on standardikamaa. S/pdif-otot taipuvat Wolfsonin WM8716-piirin myötä aina 192 kilohertsin näytteenottotaajuuksiin. Sisään ja ulos Esprit ottaa digitaalisen signaalin sisäänsä usb-väylästä (max 24 bit/96 kHz) sekä optisena tai koaksiaalisena s/pdif-muodossa. Niihin tuodun äänen saa digitaalisten liitäntöjen tapaan analogisista linja-annoista tai kuulokeliitännäs-. Laite on myös kuulokevahvistin, analoginen esivahvistin ja usb-tallennin
Ääneltään muunnin on pikemminkin analyyttisen tarkka kuin pehmeä ja romantisoiva. Se ei itsessään hurise tai suhise, mutta erillinen hakkurivirtalähde vinkuu ikävästi, kun laite on kytketty pois päältä. Ääni on valpas, dynaaminen joskin hieman alakertaa pullisteleva. Hyviltä äänitteiltä löytyy puolestaan paljon uutta asiaa. Soundi ei ole soinnillisesti epämiellyttävä, mutta se ei jätä esittämättä myös äänitteiden nurjaa puolta. Ainoastaan äänenvoimakkuutta säätävän potentiometrin kanavatasapaino-ongelmat saattavat häiritä erittäin hiljaisessa kuuntelussa. Tämän Esprit tekee enimmillään 24 bit/96 kHz:n tarkkuudella, mikä on tässä hintaluokassa harvinaista. Kuten sanottu, analogiäänen voi ad-muuntimen (Cirrus Logic CS5361) kautta viedä myös usb-annosta tietokoneeseen. Kuulokeannon teho on kaikkeen käyttöön riittävä. Da-muuntimena Esprit takoo ääntä täsmällisen tarkasti. Ajoittain roisistikin rullaava esitys on luonteeltaan sellainen, että se vie helpommin huomion muusikoiden rytmityhmään kuin lauluäänien sävyihin tai kitaran melodiaan. la toiminnallisesti fokusoitunut Benchmark ADC-1 taas maksaa jo tuplat. Mieleen tulee vain HRT:n LineStreamer+, mutta se ei sitten muuta teekään. Da-muuntimena olisi kätevää, jos äänenvoimakkuussäädön voisi ohittaa kokonaan. Yhteenveto HYVIN viimeistelty ADL Esprit on monipuolinen multimediakeskus. Samalla taval- mittaustulokset Linja-anto Antojännite, max Häiriöetäisyys, A-paino, ref 2 V Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 2 V Intermodulaatiosärö, 2 V, 2nd/3rd Kanavaerotus, 1/20 kHz Kanavatasapaino Linearisuus, 16/24 bit Jitter coax/opt s/pdif analog 7 V 7V 100 dB 100 dB 0,006/0,006 % 0,002/0,001 % 0,001/0,028 % <0,001/0,002 % 87/61 dB 84/58 dB 0,4 dB 0,4 dB –95/101 dBFS 166/230 ps Taajuusvaste linjalähdöstä analogiotolla (musta) ja digiotolla (16 bit/44,1 kHz) (punainen). Jitter da-muuntimena analogisista linjalähdöistä koaksiaalisella s/pdif-otolla. Se ei suhise analogi- tai digiotoilla, joten dynaamisella klassisella musiikilla hiljaiset kohdat pysyvät mykkinä, vaikka äänenvoimakkuutta pitäisi säätää suurelle. Espritin oma elektroniikka on hyvälaatuista. Tämän korjaamiseksi on kolmiasentoinen vaimennuskytkin, jolla gainia voi pudottaa –6 tai –12 desibeliä. Optisella otolla jitteriä on ripaus enemmän kuin koaksiaalisella, mutta käytännön merkitystä tällä ei ole. Etulevyssä oleva punainen ledi ilmaisee, jos analoginen otto yliohjautuu. 24 bitin signaalilla muuntimen dynamiikka kasvaa 16 bittiin verrattuna, joten paremmasta äänisignaalista on todellista hyötyä. 8,5 info • Analyyttisen tarkka ja rytmikäs ääni • Tukeva rakenne ja hyvä viimeistely • Usb-tallennus • Vinkuva virtalähde • Heikko kanavatasapaino pienellä voimakkuudella ADL Esprit Hinta: 938 € Edustaja: Scanteknik Oy Puhelin: (09) 2230 0780 Lisätietoja: www.scanteknik.fi www.adl-av.com Mitat (lxkxs): 15 x 5,7 x 14,1 cm Paino: 1 kg Tulot: 2x rca, koaksiaalinen ja optinen s/pdif, usb Lähdöt: rca, 6,3 mm kuuloke, usb, optinen s/pdif Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Kuulokeannon teho: 156 mW @ 16 ohm, 224 mW @ 32 ohm 130 mW @ 300 ohm, 76 mW @ 600 ohm 47. Suurella jännitteellä analogisena tai digitaalisena sisään tuleva signaali ja Espritin perässä oleva herkkä vahvistin saattavat aiheuttaa sen, että hiljaisessa kuuntelussa ääni vetää selvästi toista kanavaa kohti. Kanavatasapaino on äänenvoimakkuussäätimen alkupäässä vaatimaton. Asiat esitetään vakaasti mutta luonnollisen vauhdikkaasti etenevänä. testi tä. Molemmat ovat äänenvoimakkuudeltaan etulevyn säätimestä muokattavissa. Aktiivikaiuttimia käytettäessä kannattaa niiden oma herkkyys- tai äänenvoimakkuussäätö säätää melko pienelle. Kaupanpäälle tulee monta muutakin toimintoa: esivahvistin, da-muunnin, kuulokevahvistin ja usb–s/pdif-muunnin. Mittaustulokset ovat hyvät sekä da-muuntimena että analogisena esivahvistimena. Siinä on draivia mutta ei päällekäyvyyttä. Analyyttisen äänen ystävälle hyvä valinta. Rytmitys kulkee romantisoivien sävyjen edellä. kuunteluarvio Mikael Nederström Keskelle painottunut, nopea ja rytmisesti tikkaava soundi. Yksikköimpulssivaste analogisista linjalähdöistä koaksiaalisella s/pdif-otolla. Valmistaja ilmoittaa sen sopivan kaikille kuormille 16 ohmista 600 ohmiin, eikä kokeilussa ilmennyt ongelmia Sennheiserin IE 8 -in-ear-malleilla tai HD 590 -hifikuulokkeilla. Vakaa ja analyyttinen esitys avaa äänitteiden sielunelämää keskimääräistä paremmin, ja tuo monin paikoin mieleen Meridianin vertailusoittimen. Teknisesti Esprit on toimiva. Vinyylilevyjen digitointia varten täytyy olla erillinen riaa-korjain, sillä sellaista ei ole Espritin omissa analogituloissa. Pelkästään 24 bitin ja 192 kilohertsin usb-tallennus tekee siitä hintansa arvoisen, jos ominaisuudelle on tarvetta. Suoritusarvot ovat muutenkin hyvät. Dynamiikan maksimoimiseksi näihin ei kannata koskea, ellei ole pakko. Studioäänitysten kuivakkuus tulee selkeästi esille, samoin diskanttiin rosoa tuovan lähimikityksen ominaisuudet
48 Jokaisen mallin väriksi voi valita mustan tai hopean. Neljän laitteen sarjaan kuuluvat integroitu vahvistin AI-501DA, cd-soitin PD-501HR, da-muunnin UD-501ja kuulokevahvistin HA-501. Yhteistä laitepoppoolle ovat harjatusta alumiinista valmistettu kotelo ja grafiitinharmaat, omaleimaisuutta ja tunnistettavuutta tuovat kylkilevyt. Teacin mieltymys puolileveisiin laatikoihin näkyy myös 501-referenssisarjassa. Normikokoisen perusmalliston yläpuolelle sijoittuu laadukkaampi Distinction-sarja, kompaktimmassa kategoriassa on saatavilla integroitujen dvd/cd-viritinvahvistimien lisäksi edullisempi H01 Referenceja nyt testattu 501 Reference -sarja. JAPANILAINEN Teac on parin vuoden aikana täydentänyt vauhdilla tuotesortimenttiaan. Nyt saatavilla on perushifiä monessa eri kokoja hintaluokassa, ja onpa mukana av-kamppeitakin. Levyn ulostus tapahtuu sähäkästi.. On sääli, että sinänsä toimiva ja helppokäyttöinen kaukosäädin on muovinen ja koliseva. TEACin A4-arkin kokoiset uutuudet puhuttelevat metallilla, jämäkällä tuntumalla ja leppoisalla äänellä. Levyn tunnistaminen ja raitatietojen lukeminen voisi tosin tapahtua ripeämmin. Hintaa näillä on 800 euroa laitteelta. suosittelemme Pikkujätit Hyvä hinta-laatusuhde Pienen ei tarvitse olla kaunista. Aiemmin valikoimassa oli lähinnä pieniä yhdistelmästereoita tai huikean kallista highend-kamaa Esoteric tuotemerkillä. Kutistussäde on kuitenkin säädetty aliteholle, eikä A4-arkin kokoisista viisnollaykkösistä puutu uskottavuutta, mikä usein vaivaa miniatyyrimalleja. Komennot menevät perille viiveettä, ja raitojen vaihtelu pelkästä ilosta on harvoin niin koukuttavaa. TEACeja on ilo hipelöidä. Räkkikorvia muistuttava, ulkonäköä hallitseva detalji tuo ripauksen professionalismin tuntua. Tukevat ja helpot Laitteet tuntuvat erittäin hyvin tehdyiltä aina täsmällisistä kiertosäätimistä houkuttelevasti napsahtaviin virtakeinukytkimiin. testi TEAC AI-501DA -vahvistin ja PD-501HR-cd-soitin Teksti, kuvat ja mittaukset: Mauri Eronen ????. Cd-soittimen slot-tyyppinen koneisto toimii upeasti
80 ohmin antoimpedanssin vuoksi se ei ole yhteensopiva kovin matalan impedanssin kuulokkeiden kanssa. Impedanssivaihtelultaan vähäisen kuulokkeen kanssa vaste kyllä on suora. Vahvistimen digitaaliymmärrys kattaa kahden optisen ja yhden koaksiaalisen s/pdifin lisäksi usb-tulon. 2. Päätteen kuormituksesta kertovat etulevyn tehomittarit. Sekä vahvistinta että soitinta ohjaava muovikapula on selkeä, mutta suorastaan parkuu paremman viimeistelyn perään. Pyörylä voisi olla vähän jämäkämpikin, sillä pysäytys haluttuun kohtaan vaatii keskittymistä. Äänenvoimakkuussäädin pyörii sopivalla vastuksella erittäin pehmeästi. Testiyksilössä oikea kanava näytti aina hieman suurempia lukemia kuin vasen, vaikka todellisuudessa vasen soi vajaan desibelin voimakkaammin. Mallille ALC0180 luvataan 90 watin kanavakohtainen teho neljän ohmin kuormaan. Rca-liittimin toteutettuja analogiottoja on kaksi. Vahvistimen d-luokan pääteaste on norjalaisen Abletecin käsialaa. Jakosuodinkomponenttien aiheuttamat vaihekulman muutokset eivät pudota antotehoa. Vahvistimen taajuusvastekin on immuuni voimakkaasti impedanssiltaan vaihtelevaan kaiutinkuormaan. Vahvistimen oton valinnassa on pienet pykälät valintojen kohdalla. Optiset ymmärtävät änivirtaa 16 ja 24 bitin syvyydellä 96 kilohertsiin, coax ja usb 192 kilohertsiin. Niiden lukemista helpottaa kellertävä valo, jolle on kolme kirkkausasetusta ja sammutus. Vähänkin viistosta tarkasteltuna etulevy peittää syvennykseen jäävät tekstit. 3. Näyttö kertoo raita- ja aikatiedot erittäin selkein punaisin pistematriisein. Ne on sijoitettu aika syvälle, joten kaiken nähdäkseen viisareita tulee tarkastella kohtisuoraan. Tekstikoko on pieni, mutta luettavuus hyvä. testi 1 3 2 1. Digiääni muunnetaan analogiseksi BurrBrown PCM5102 -dacilla. Laitteiden pienestä koosta huolimatta liitännät ovat laadukkaasti toteutettu ja niitä on tarpeeksi. Virtakytkimen vieressä on 6,3-millinen kuulokelähtö. Mittarien sijoitus on hieman ahdas, sillä ne näkyvät selvästi vain suoraan edestä. Sille on oma oparipari, joille valmistaja ilmoittaa 50 milliwatin tehon 32 ohmiin. Ilmoitukset pitävät paikkansa, ja teho nousee vielä kahteen ohmiin. Soittimen käyttönäppäimet ovat pieniä, mutta ne naksahtavat määrätietoisesti. Tehomittarit kertovat jäljellä olevat tehoreservit. 49. Teknisesti Abletecin pääte on erinomainen
Molemmilla musiikinkuuntelu on huolettoman luontevaa. Topakat ja täsmällisesti napsahtavat virtakytkimet saattavat aiheuttaa addiktiota. 3. Näin tapahtui sekä DirectSound- että Kernel Streaming -toistossa. Usb-otto ei testikoneessa jostain syystä toiminut kunnolla Windows 7 -koneessa, vaan toisto pysähtyi parin sekunnin jälkeen. Mäkissä homma toimii heittämällä. Analogiannon lisäksi on digilähdöt optisena ja koksina. Soitin on tarkoitettu vain levyjen toistamiseen, eikä siinä ole digiottoja. Perinteelleen uskollisesti TEAC käyttää omavalmisteista pyöritinkoneistoa. Lyhyen testiajan vuoksi toistoa ei ehditty kokeilemaan muissa tietokoneissa. testi TEAC AI-501DA -vahvistin ja PD-501HR-cd-soitin 1 2 3 1. Sisäinen kauneus ei risteilevien kaapeleiden takia ole ulkoisen upeuden tasolla. Sointi on leppoisan kuuntelijaystävällistä ja letkeästi etenevää. Vahvistin ei reagoi vaikeisiin kuormiin, ja soitin on suorituskyvyltään erinomainen.. Soitin pääsee lähemmäksi referenssiä (Meridian 808i), kun taas vahvistin tuntuu siloittelevan rosoja pikkudetaljien ja armottomimman jytkeen kustannuksella. Kummankin mittaustulokset antavat osviittaa hyvästä yhteensopivuudesta monenlaisten laitteiden kanssa. Luontevat ja yhteensopivat Sekä soitinta että vahvistinta leimaa samankaltainen äänimaailma. 2. Erityisesti vahvistin sopinee parhaiten erottelevan oheislaitteiston kylkeen. Soitin tosin osaa yhden harvinaisen tempun. Se pystyy toistamaan cd- tai dvd-levyltä 24bit/192kHz wav-tiedostoja ja dvd-levyltä 2,8/5,6 MHz dsd-tiedostoja, jotka on tallennettu dsf-formaattiin. TEACit rytmittävät musiikin vauhdikkaaksi, mikä yhdessä sivistyneen soundin kanssa saa aikaan jalan vipatuksen musiikilla kuin musiikilla. 50 Koska asynkroninen usb-rajapinta on Teacissa versiota 2.0, täytyy siihen asentaa Windows-ympäristössä ajuri. Dsd-musiikkia on myynnissä joissain digitaalisissa musiikkikaupoissa
Mittaustuloksissa on ilmoitettu huonomman kanavan arvot. Diskantti on enemmänkin nätti kuin vispilän kaikki nyanssit esiin kaivava. Aavistuksen keskialuevoittoinen esitys ei varsinaisesti ole ääripäistä vaimea, mutta jotakin ujoa ja rauhallistakin soundissa on. Ääntä voisi tässä suhteessa luonnehtia aika kokonaisvaltaiseksi. Rauhallinen, orgaanisen ja luontevan kuuloinen kokonaisuus, jota on oikein mukava kuunnella kaikenlaisella musiikilla. PowerCube-tehomittaus eri kuormilla ja vaihekulmilla. TEAC AI-501DA -vahvistin Mikael Nederström Ei varsinaisesti tumma, mutta selvästi rauhallisemmalla otteella musiikkiin suhtautuva ote kuin armottomalla vertailukoneella. Kaksikko tarjoaa erinomaisen hinta–laatusuhteen kätevän kokoisessa paketissa. kuunteluarvio PD-501HR-cd-soitin Mikael Nederström Miellyttävä ja luontevasti rullaava ääni, jossa on keskimääräistä enemmän sivistyneitä sävyjä. Cd-soittimen käyttö on viiveettömän täsmällistä, ja sen suorituskyky on moitteeton. kuunteluarvio TEAC AI-501DA TEAC AI-501DA -vahvistin Hinta: 799 € Edustaja: Loudgroup Oy Puhelin: 020 1986 200 Lisätietoja: www.loudgroup.fi www.teac-audio.eu Mitat (lxkxs): 29 x 81,2 x 24,4 cm Paino: 4,2 kg Tulot: 2x rca, 2x optinen ja 1x koaksiaalinen s/pdif, usb Lähdöt: Muuta: automaattinen virrankatkaisu Impulssivaste Jitter analogisista linjalähdöistä. Sen sointi on sivistyneen miellyttävä ja luontevasti eteenpäin rullaava. Vahvistin on suhteellisen tehokas ja toimii hienosti monenlaisten kaiuttimien kanssa. Soundissa on jotakin hyvin luontevaa, vaikka se ei kaikkia sävyjä levyiltä löydäkään. Oikean kanavan tuottama harmoninen särö kilohertsillä on kertaluokkaa vasenta suurempi. Kolmas harmoninen on hallitseva. Pohjakohinassa on kapea, vajaan 10 desibelin piikki 7100 hertsillä –90 dBV:n tasolla, mikä ei käytännössä kuulu. Kääntöpuolena on sitten kaikenlaisten rasittavien piirteiden puuttuminen, joten musiikkia kestää kuunnella myös vähemmän onnistuneilla äänitteillä. • Leppoisa ääni • Laadukas viimeistely • Nopea koneisto • Usb-oton ongelma • Kanavien välinen ero • Kuulokeannon korkeahko impedanssi • Heppoinen kaukosäädin mittaustulokset PD-501HR-cd-soitin Linja-anto Antojännite: 2,0 V Häiriöetäisyys, A-paino: 108 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W: <0,001/<0,001 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd: 0,0002/0,0004 % Kanavaerotus, 1/20 kHz: 106/101 dB Kanavatasapaino: 0,0 dB Linearisuus, 16 bit: –98 dBFS Jitter: 120 ps Soittimen mittaustulokset ovat moitteettomat. mittaustulokset TEAC AI-501DA -vahvistin Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm: Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm: Virranantokyky, 1 µs: Pääteasteen impedanssi, 1 kHz: Linjatulon impedanssi: Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W: Pohjakohina, 1000–10000 Hz: Yliohjaustaso: 10/33 W 57/99/141 W 19 A 0,04 ohm 32 kohm 0,7/0,7 dB –97 dBV >3 V Kaiutinanto Häiriöetäisyys, A-paino: Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W: Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd: Kanavaerotus, 1/20 kHz: Lineaarisuus, 16/24 bit: Jitter: analogi 86 dB 0,001/0,013 % 0,004/0,049 % 91/86 dB - - coax 87 dB 0,004/0,013 % <0,001/0,075 % 72/48 dB –96/–98 dBFS 133 ps Pääteaste toimii vakaasti kahden ohmin kuormiin eikä reagoi impedanssin tai vaihekulman vaihteluille. Digitaaliotolla kanavaerotus on tyydyttävä, analogiotolla hyvä. 8- info PD-501HR • Laadukas viimeistely • Kytkimien tuntuma • Digiotot Jitter da-muuntimena kaiutinlähdöistä koaksiaalisella s/pdif-otolla. Ehkä myös terävin läsnäolo jää hitusen vajaaksi. Mutta kun unohtaa analyysin ja antaa palaa, soittaa vahvistin musiikkia varsin mukavasti. Basso napsahtaa luontevasti, mutta ei jysähdä kaikkein kovimmalla auktoriteetilla. Ääni on luontevan helppo muttei täysin läpivalaiseva. Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Jopa musikaaliseksi, jos se viittaa kuuntelun huolettomuuteen. testi Yhteenveto HIENOSTI viimeistelty ja toiminnoiltaan jämäkkä laitekaksikko. Miellyttävä tuttavuus. Kaukosäätimen odottaisi olevan viimeistelyltään laitteiden tasolla. Äänikuva on ehkä enemmän ilmava ja iso kuin veitsellä leikattu, mutta tämä sopii soittimen miellyttävään luonteeseen. Yksikköimpulssin esisoitin on erittäin lyhyt mutta jälkisointi pitkä. 8- info PD-501HR-cd-soitin Hinta: – Edustaja: Loudgroup Oy Puhelin: 020 1986 200 Lisätietoja: www.loudgroup.fi www.teac-audio.eu Mitat (lxkxs): 29 x 81,2 x 24,4 cm Paino: 4,2 kg Tulot: Lähdöt: rca, optinen ja koaksiaalinen s/pdif Tiedostotoisto: wav (cd+dvd), dsf dsd (dvd) Muuta: automaattinen virrankatkaisu 51. Taajuusvaste analogisista linjalähdöistä. Kanavatasapaino on vasempaan kanavaan lähes desibelin kallellaan
Sievä ja sisustuksellinen Nyt testattu Atohm GT 2 on siro ilmestys. 52. Vielä 1990-luvun lopussa Comte toimi ranskalaisen Trianglen teknisenä johtajana. Kuten usein käy, lahjakkuutta on vaikea valjastaa yhden paikan tai asian ympärille. Ei siis tule yllätyksenä, että Waterfall käyttää tuotteissaan Atohmin valmistamia elementtejä. Kokonaisuus on silmälle ja sisustukselle helppo ja ärsyttämätön. Linjakkaan kapea pilari muistuttaa jonkin verran saksalaisen Audio Physicin muotokieltä. Maskin alta paljastuu 28 millimetrin silkkidomediskantti sekä kaksi 13-senttistä basso-/keskiäänielementtiä. Siksi pieni taustoitus on paikallaan. Siten lopputuotteen kokonaissuunnittelu pidetään tiukasti omissa käsissä ja halutussa linjassa. Comte vastaa nykyään omasta Atohm-tuotemerkistä, ja lisäksi hän on niin ikään kaiuttimia valmistavan Waterfall-nimisen yrityksen osaomistaja. Sen hienoisesti taakse taipuva ja lattiapinta-alaa maltilla vievä olemus eivät aiheuta hellasäröä nimeksikään. Atohmin erottaa monesta muusta toimijasta se, että elementit suunnitellaan ja valmistetaan itsenäisesti. kokeilu Atohm GT 2 -kaiuttimet Teksti: Jussi Arvio Kuvat: Valmistaja Geometriasta hiukkastasolle Vaikka hifin markkina-alueena Suomi on pieni, laadukkaasta tarjonnasta ei ole meillä pulaa. Alun perin Comte aloitti kaiutinelementtien suunnittelijana, asiakkainaan muun muassa maineikkaat kaiutinvalmistajat Triangle ja Elipson. Koska ne eivät olisi irronneet ilman väkivaltaa (tai oikeaa tekniikkaa, ehkä en vain osannut), annoin niiden olla paikoillaan. Maskin muoto keventää entisestään hentoa vaikutelmaa. Bassoelementtien peittoina on lisäksi erikoiset, vaahtomuoviset suojat. Samalla varmistetaan esimerkiksi elementtien oikea-aikainen ja -määräinen saanti. Tästä tuoreena esimerkkinä ranskalaisen Thierry Comten suunnittelemat Atohmkaiuttimet, jotka on viimein saatu Pohjolaankin. NIMET Atohm tai Thierry Comte eivät välttämättä soita kelloja suurelle yleisölle. Siitä päästäänkin itse asiaan – kaiuttimiin. Lähes koko kaiuttimen kasvot peittävä, magneetein kiinnittyvä kangasverkko on muotoiltu alhaalta suipoksi
Diskantti on rakenteeltaan underhungtyyppinen, jolloin magneettivuo on pidempi verrattuna puhekelan liikepoikkeamaan. Tunnustaudun chansonin ystäväksi. Heillä, jotka eivät teosta tunne, on edessään mukavaa musiikillista löydettävää. Refleksiaukko mörisee pohjasta lattiaa päin. Olen jo pitkään etsinyt hyväkuntoista painosta alati kuluvan Les Parapluies De Cherbourg -lp-levyni rinnalle. Atohmin GT-mallistossa käytetään valmistajan paremman pään Absolute-sarjan elementtejä, jotka sisältävät ranskalaisittain sekä omintakeista että oivaa ajattelua. Viimeisimpien vinyyliostosten joukosta löytyy myös Mireille Mathieuta ja Danielle Licaria. Vaan eipä mennä liian nopeasti johtopäätöksiin. Comte suhtautuu asiaansa muutenkin pieteetillä. Jätän automaailman esimerkit tässä kohtaa väliin. Myös koteloon on uhrattu ajatusta. Atohmien parasta antia on subjektiivinen nopeus, puhtaus ja luonnollinen koko, joilla musiikki 53. Suomalainen alan purismi ja perinteinen osaaminen ovat kulminoituneet tiettyihin merkkeihin, ja muualla on samoin. Ranskalainen näkemys – muistetaan edelleen pieni pilke silmäkulmassa – ainakin Atohmin tapauksessa on reipas, menevä, puhdas ja eteenpäin pyrkivä. kokeilu Kaiuttimen alaosassa on suurikokoinen, pyöreä metallilogo. Nämä tiedot poimin maahantuojan kanssa käydystä keskustelusta, joka valotti oivallisesti sekä valmistajan filosofiaa että kaiuttimen rakennetta. Teknisen näköinen pohjarakenne lienee osittain visuaalisuuden vaatimus, osittain refleksiputken optimoinnin seurausta. Semminkin, kun huomioidaan esimerkiksi GT 2:n hintaluokka (4490 € / pari). Hieno musiikki, upea tallennus ja vinyylin subjektiivisesti hurja ja kuminauhamainen dynamiikka tekevät siitä yhden suosikeistani. Se avaamalla voidaan G2:n alaosa täyttää esimerkiksi hiekalla massan lisäämiseksi. No, en ehkä ajaisi ranskalaista autoa, ellei se sitten sattuisi tulemaan työsuhde-etuna. Valmistusmateriaalien joukossa mainitaan muun muassa Nomex ja Kapton, jos joku saa itselleen teknojargonista nousukiidon. Ei ihan huonosti, kun kyseessä on suhteellisen piei paja. Tämän tiedostaneena Thierry Comte onkin lisännyt G2:een kolmiportaisen diskantin tasonsäädön. Sisäjohdotuksessa käytetään Atohmin omaa, pienikapasitanssista ZEF Mini -kaapelia, jossa happivapaan kupariytimen ympärillä on 208 säiettä hopeapäällysteistä kuparijohdinta. Tästä myöhemmin lisää. Vaikka yleistyksissä piileekin omat ansansa, voidaan leikkimielisesti puhua vaikkapa saksalaisesta, englantilaisesta, suomalaisesta ja amerikkalaisesta koulukunnasta ja niin edelleen. Tasoa voidaan laskea tai nostaa 1,5 desibeliä välillä 1500 Hz–30 kHz. Toden totta, säätimen vaikutus oli lievä, mutta selvästi kuultavissa. Tavoitteena on pienentää elementin säröä ja siten saada aikaiseksi puhdas ylä-äänien toisto. Tuo kenties hieman markkinointiosaston makuiselta maistuva toteamus on kuitenkin johtanut siihen, että lopullisissa tuotteissa parit kalibroidaan 0,8 desibelin tarkkuudella. Elementille menevää signaalia on myös viivästetty eri taajuuksien aikatarkkuuden yhtenäistämiseksi. Jokaisella on näkemyksensä äänestä. Tavoitteena on ollut vähentää siten reunuksen aiheuttamia heijastuksia. Muodoilla, kanavoinnilla ja eri vaimennusaineilla on pyritty minimoimaan seisovat aallot ja hallitsemaan akustista impedanssia. Elementin rakenne on kokoluokka huomioiden massiivinen. Tällöin kaikki muuttujat aina liimavalinnoista yksittäisiin osiin ja materiaaleihin tulee tuntea riittävän hyvin, jotta niiden keskinäinen paketti voi toimia optimaalisesti. Viimeisen vuoden aikana olen näet tutustunut ranskalaiseen hifikulttuuriin useaan otteeseen, eikä lisä olisi pahaksi. Mukaan mahtuu liikettä, värejä, huisin hienoa trapetsia sekä yllätyksiä. Niin, Atohm GT 2 on kuin Michel Legrandin säveltämä Cherbourgin sateenvarjojen musiikki. Reaalimaailman kuunteluolosuhteet ovat harvoin täydelliset. Bassojen ripustukset on suunniteltu profiililtaan poikkeuksellisen mataliksi, jäykkyyden ja liikepoikkeaman kärsimättä. Kuunteluiden aikana pidin säätimen oletusarvossaan 0-kohdassa, jolloin vaste oli omaan korvaani sopiva. Avoin persoona Atohmeita maahantuovan Stars&Stripesin monisanaisten veljesten kanssa keskusteltuani päädyin pyytämään GT 2:t kotiini testiin. Kuin sirkusesitys parhaimmillaan. Rakenne on 2-tie, ja bassoja kuormitetaan refleksiputkella. Vaimennusaineina on käytetty ainakin puuvillahuopaa ja Dacron-nimistä polyesterikuitua. Elementtien yksittäisten arvojen tai materiaalien sijaan hän näkee liikkuvien osien muodostavan oman, itsenäisen kokonaisuutensa. Kokonaisvaltaisesti suunniteltu Tällä kerralla kakku on myös sisältä ehtaa tavaraa. Kas kun kansalliset erot ovat joskus se pikantti lisä, jolla laajennetaan omia näkemyksiä ja poistetaan ennakkoluuloja. Mekaanisen rungon jäykkä, mutta melko avoin olemus helpottaa osaltaan elementin jäähtymistä. Takana on hyvälaatuiset liittimet kaiutinkaapeleille sekä suurehko, hopean värinen säädin. Tilauksesta Atohm GT -sarjan kaiuttimet voidaan toimittaa kaksilla kaiutinterminaaleilla kaksoisjohdotusta tai -vahvistusta ajatellen
Joillakin kaiuttimilla, kuten Audio Space AS 3/5A:lla musiikin tekstuuri on päällimmäisenä. Se taas lepäsi osien välissä olevan marmorituhkan päällä. Mainittakoon myös, että testasin samassa yhteydessä Musical Wiren väli- ja kaiutinkaapeleita. Mitä enemmän kuuntelin, sitä paremmin asiat hakeutuivat kuitenkin paikalleen. Kyseessä on kaiu- 54 tinpiikkien tai laitteiden alle asetettavista vaimennuselementeistä. Testatut alustat oli valmistettu erikoistilauksesta, ja ne olivat jonkin verran suuremmat. Sen sijaan asetin piikkien alle edellä mainitut DSD:t, jotka nostivat laitetta hieman tarjoten paremman ilmankierron. Erityisen vaikutuksen näistä kilkkeistä teki italialaisen Bassocontinuon valmistamat, lattialle kaiuttimien alle sijoitettavat alustat. Käytin alustoja myös testatessani eräitä putkilaitteita. Kaikki materiaali sai hilpeän positiivisen otteen riippumatta karsinoinnista. Apuja Italiasta Maahantuojien aktiivisuus johti siihen, että eteisessä nökötti muutakin mukavaa räplättävää. Puutteetkaan eivät tällöin nouse niin vahvasti esiin kuin niin sanotusti hifimäisillä ratkaisuilla. Yhdessä Atohmien kanssa esimerkiksi vokalisti asettui jo lähes syliin, ja raikkaus alkoi lähennellä liioittelua. Alustoja saa mustina tai valkoisina (Ade Black ja Carrara White), hinta 690 euroa per kappale. Toinen tuote, joka osoittautui mielenkiintoiseksi, oli saman valmistajan DSD-”taikanappi”. Ennakkoluulottomasti elämän pieniin asioihin suhtautuvat herrat olivat näet sitä mieltä, että varmuuden maksimointi oheistarvikkeiden avulla kannattaa. Tein työtä käskettyä. Kyse ei niinkään ollut määrästä tai laadusta vaan luonteesta. Suurempi dynamiikka ja riehakkuus saivat lisäämään voimakkuutta. Sitä ovat ilmentäneet tahoillaan Elipson, Atoll, Triangle ja nyt Atohm. Tai sitten vain kuvittelin. Tosin aiemmin mainitsemani ylääänien ilmaisu vaati totuttelemista. Omassa tilassani kaiuttimet sietivät kohtuudella sivuseinien läheisyyttä, mutta etuseinään vaadittiin toista metriä bassovasteen kohdilleen saamiseksi. Vahvistimeni alle en padeja saanut asettumaan, sillä 53 kilon painoinen Mastersound lepää massallaan piikkien päällä. Halkaisijaltaan 40 ja paksuudeltaan 12 mm:n rinkuloiden hinta on 29 euroa kappaleelta, joten esimerkiksi nelikolle tulee hintaa reilun satasen verran. Ääni täyttää suurenkin tilan vaivatta. Cdsoittimeni (Dynastation 2) alla ääni kyllä muuttui, mutta muutoksen luonne ei ollut varauksetta parempaan päin. Valmistusaineena on haponkestävä teräs ja nitriilikumi. Oman kokemukseni perusteella on. Paketista löytyi erilaisia kaapeleita, taikanappeja ja -alustoja sekä kehotus kokeilla rauhassa. Sen sijaan mukana sopassa seuranneet Black Ravioli -sticky padit jäivät ristiriitaisuuden rajamaille. Pidemmän ajan jälkeen taivuin ajattelemaan, että kyseessä saattoi olla mainospuheen mukainen vähäsäröisyys, jonka johdosta ääni oli tavallista puhtaampi. kokeilu Atohm GT 2 -kaiuttimet säilyttäähyvin eloisan ja menevän luonteensa. Jokin sen sävyssä tuntui aluksi vaivaavan. Lista olisi ollut pitkä. Alustan vakiokoko on 460x510 mm, ja sen vaimennettu alue on 33x430 mm. Laadultaan alapää oli mieluummin kepeän nopea kuin lämpimän pulskea. Syykin on harvinaisen selvä. Kuunteluväsymystä en saanut aikaiseksi. Aivojen oli hieman helpompaa seurata ääntä. Osasyy kuultuun saattoi piillä myös siinä, että alustat nostivat kaiuttimia 3-4 senttiä korkeammalle. Tässä käytössä vaikutus oli suurempi, sillä äänen yleisanti siistiytyi kautta kuuloalueen. Sinfoniat eivät kuitenkaan aukea, kuten isommilla ja eloisammilla lajitovereilla. Saattaa olla, että alustat vähensivät putkiin kohdistuvaa resonanssia ja siitä aiheutuvaa, ylimääräistä ”soimista”. Olin kuulevinani bassopään kiinteytyvän ja ylä-äänien jäsentelyn tarkentuvan. Ehkä eräs havainto tähän liittyen oli, että soittelin tavallista enemmän myös suurempia orkestraatioita. Mastersound Evo 845 Referencellä on kokemukseni mukaan tapana asettaa asiat askeleen muita eteenpäin. Niistä lisää sitten myöhemmin omana juttunaan. Voi olla, että myös alapäähän ilmestyi jonkin verran purevampi ote. Mekaanisen maadoituksen vaikutus voi olla yllättävän suuri juuri putkilaitteilla. Puhtauden tunne ei nimittäin ilmentänyt kliinisyyttä tai muuta rasittavuutta. On myös syytä mainita, että vahvistimella on tässä oma roolinsa. info Atohm GT 2 Hinta: 4490 € Edustaja: Stars&Stripes Puhelin: 050 5050 880 Lisätietoja: www.starsandstripes.fi www.atohm.com Mitat (lxkxs): 20 x 108,5 x 26,5 cm Paino: Toimintaperiaate: 2-tie Suurin suositeltava teho: 200 W Nimellisimpedanssi: 6 ohm Elementit: -basso 130 mm -keskialue 130 mm -diskantti 28 mm Jakotaajuus: 2500 Hz Liitin: naparuuvi Kaksoisjohdotus: tilauksesta. Atohmeilla tilanne oli vähän toisenlainen. Ylä-äänien ilmaisu vaati korvilta tottumista. Vaikka liikutaankin siellä syvemmillä vesillä, päädyin korvaamaan levysoittimeni alla sijainneet Blue Horizon -napit noilla. Ensivaikutelma herätti mietteitä sen ja muun paketin keskinäisistä suhteista. Tällöin alapään iskevyys ja ulottuvuus asettuivat huoneen tukemina passeliin suhteeseen; alaraja oli jossakin valmistajan ilmoittaman 40 hertsin tuntumassa. Alussa mietin, onko ranskalaisella suuntauksella oma ääniprofiilinsa. Suora, sivuseinien mukainen suuntaus ja kolmen metrin etäisyys kuuntelupaikalle toimivat hyvin. Vaikutuksen määrä ja laatu on varmasti tapauskohtaista, joten oma viitseliäisyys ja avomielisyys korreloivat kuuloelimen kanssa. Vaihtoehtoinen esitys En listannut koko sitä musiikkirepertuaaria, minkä Atohmien kautta virtautin. Massiiviset ja siististi viimeistellyt tuotteet koostuivat raskaammasta alaosasta, jonka päälle asetettiin kansiosa
Kokeilussa The 2CH Audio Amplifier 1970-luvulta ja Crimson Model 610/620 1980-luvulta. Model 610/620 ja The 2CH Audio Amplifier nostalgista hifiä Crimson Teksi ja kuvat: Kari Nevalainen Powell vastaan Otala Kaiuttimista usein sanotaan, että mikään ei ole muuttunut sitten niiden keksimisen. Esivahvistimessa on paikat kahdelle 9 voltin paristolle sekä sisääntulo laturille, mikä voisi viitata siihen, että se on alun perin ollut paristokäyttöinen! 56. Crimson Model 610 & Model 620 Brian Powellin vuonna 1976 perustama Crimson ponkaisi harrastajien tietoon valmistamalla vahvistinmoduuleita silloin kukoistaville brittiläisille rakennussarjamarkkinoille. Siinä ei kuljeta kehityksen terävimmässä kärjessä, vaan pikemminkin eletään isossa, ylhäältä ohjatussa kollektiivisessa unessa. Silmien sulkeminen uudelta tekniikalta rajaa oppimismahdollisuuksia ja mielikuvitusta. Sarjaan kuului Model 610 -esivahvistin, Model 620 -stereopäätevahvistin ja Model 640 -mono-pääte. Tämä Model 610 -etunen otti virran Model 620:n virtalähteestä. Sarjanumeroiden 529 ja 387 (pääte) perusteella kokeilun vahvistimet ovat lähteneet tehtaalta 1980-luvun puolivälin jälkeen. Siitä olen melko varma, että tekniikan viimeisten virtausten perässä alati juokseminen on epäviisasta. Toinen perustuu yhteen 1900-luvun suureen vahvistintekniseen oivallukseen ja oli, ainakin hetken, jonkinlainen globaali sensaatio! Kuinka suuri tuo innovaatio todella oli, riippuu keneltä kysyy. Menneiden vuosikymmenien laitteiden tutkailu auttaa suhtautumaan uuteen tekniikkaan tyynemmin. Toinen ei edes yritä tarjota muuta kuin perushyvää perushifiä perinteisin ratkaisuin. Lieneekin viisasta pitää itsensä jollakin tavalla ajan tasalla tekniikan tuoreimmista kehityskuluista, mutta säilyttää riittävä tarkasteluvälimatka. Nostalgian piilevä vaara on paikalleen jämähtäminen. Osa lukijoista tykkää lukea niistä, mutta onko mitään syvällisempää syytä. Onko se aina tehnyt niin, on eri juttu. MIKSI kirjoittaa vanhoista hifilaitteista. Miten on vahvistinelektroniikan kanssa. Tämänkertainen vertailu, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, oli lähtökohdiltaan epäoikeudenmukainen. Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1983, seurasi 600-sarja, joiden palikkamaisesta ulkomuodosta kokeneemmat harrastajat heti muistavat Crimsonin vahvistimet. Vuosikertahifin harrastaminen on, lievässä sentimentaalisuudessaankin, ajatellumpi vaihtoehto, koska se lisää tervettä suhteellisuudentajua uuden tekniikan arviointiin. Vuonna 1979 Powell lanseerasi Crimson 500 -sarjan esi- ja päätevahvistimen. Luulen että asia liittyy kysymykseen oikeasta suhtautumisesta uuteen tekniikkaan. Takaviisto näkökulma auttaa ymmärtämään, mikä uudessa tekniikassa on mahdollisesti kestävää, mikä ei
Vain kaksi Otala & Lohstroh -vahvistinta valmistui, ja toinen on Oslossa norjalaisella keräilijällä. Kaksi ensimmäistä prototyyppiä kuulostivat niin lupaavalta, että Borja ja Abrahamsen hutkivat kymmenen lisää. En heti muista toista vahvistinta, jossa jäähdytinrivat törröttäisivät kotelon etupuolella. 57. Näkyvin osa on sininen ITT:n komponenteista koottu piirikortti, jossa kaiken muun tarvittavan lisäksi on MM-levysoitinaste. Netin perusteella näyttäisi, että Crimsonin vahvistimia olisi yhä saatavana jotakin väylää pitkin. Myös tape out -liitäntä taipuu otoksi. Esitelmän keskeinen väite oli selvä: vahvistin, jossa TIM-särön (transientti-intermodulaatiosärö) mahdollisuus on otettu huomioon (panostamalla vahvistimen virranantokykyyn ja kykyyn toistaa nopeita jännitemuutoksia), kuulostaa subjektiivisesti paremmalta kuin vahvistin, jossa – ajan hengen mukaisesti – harmoninen kokonaissärö (THD) on painettu alas rajulla negatiivisella takaisinkytkennällä. konventiossa vuonna 1973 otsikolla ”An Audio Amplifier For Ultimate Quality Requirements”. Vahvistin sai ylistävän arvion ”maailman parhaiten soivana vahvistimena”, vaikkakin hieman epäkäytännöllisenä vaatimattoman antotehon (25 W) ansiosta. Maine kasvoi. Tällä välin Terje Sandstrom oli liittynyt tiimiin. nostalgista hifiä Sisäänmenoja on kaksi, toinen virittimelle, toinen levysoittimelle. Kotiin palattuaan hän puhui Electrocompanietin Per Abrahamsenin ympäri rakentamaan Otala-vahvistimen. Vuosi oli 1974. The 2 Channel Audio Amplifier Idea tälle etuvahvistin & päätevahvistin -yhdistelmälle lähti liikkeelle esitelmästä, jonka Matti Otala yhdessä Jan Lohstrohin kanssa piti AES:n (Audio Engineering Society) Rotterdamin 44. Etulevyssä on off/source/tape-kytkin, äänenvoimakkuuden säädin, kanavatasapainon säädin ja äänilähteen valintanuppi. Silloisiin transistorivahvistimiin tyytymätön norjalainen radio- ja levytuottaja Svein Erik Borja kuuli Otalan esityksen ja vaikuttui. The 2CH -vahvistimen tärkein viesti ehkä olikin, että huippuarvot sovinnaisissa mittauksissa eivät takaa huippuääntä. Otala ei pyynnöistä huolimatta koskaan antanut norjalaisille lupaa käyttää nimeään vahvistimessa. Kritiikin tultua julki, kyselyitä alkoi tulvia varsinkin USAsta. Nimenvaihto oli oikeutettu senkin vuoksi, että Electrocompaniet ei saanut ensimmäisiä vahvistimia toimimaan esikuvansa mukaan. Diy-tausta ja toiminnallisuutta painottava luonne vetosivat varmasti teknisiin hifiharrastajiin vähän samalla tavalla kuin NAD Pohjolassa. Seurasi asennemuutos monien vahvistinsuunnittelijoiden keskuudessa, joka jatkuu yhä. Ulkonäköä se ei haittaa. Kaikesta aistii, että vahvistimen suunnittelu ja valmistaminen ei ollut Powelille rakettitiedettä. Muutoksista huolimatta vahvistimen perusrakenne pysyi samana. Takaisinkytkentää oli vain 20 desibeliä, mikä oli huomattavasti vähemmän kuin ”kilpailijoilla” tuohon aikaan. Rengassydänmuuntajan ja ELNAn kondensaattoreiden jälkeen on kotelon molemmin puolin identtinen piirikortti ilmeisesti bipolaarille otto/ajuriasteelle, minkä jälkeen tulee tukevaan rautalevyyn pultatut Toshiba 2N3055 -bipolaaripäätetransistorit (60V/15A/115W), kaksi per puoli. Tehoiltaan Model 620 on noin 50-wattinen 8 ohmiin ja tuplat 4 ohmiin. Tässä vaiheessa vahvistimen nimi ei enää kuitenkaan ollut ”The Otala Amplifier” tai ”The OtalaLohstroh Amplifier” vaan ”The 2 Channel Audio Peramplifier” ja ”The 2 Channel Audio Power Amplifier”. Sisältä Model 610 on iloisen riisuttu. Tuttu tarina Borjan muassa ”The Otala Ampifier” päätyi Audio Critic -lehden testipenkkiin. Kortille signaali kiertää potentiometrin ja muiden säätimien kautta, joita ei pääse ohittamaan. Borja, Abrahamsen ja Sandström tekivät kaikkensa tyydyttääkseen kysynnän. Norjalaiset joutuivat tekemään muutoksia Otalan viitoittamaan tekniseen rakenteeseen puutteet korjatakseen. Niukoista sisätiloista huolimatta tai sen vuoksi Model 620 -päätevahvistin on täytetty symmetrisesti. Ne olivat epälineaarisempia, kaistaltaan kapeampia, eivätkä muutosnopeusarvotkaan olleet samaa luokkaa. Firman käyttämä fraasi “quality budget amplification” kuvaa aika hyvin vahvistimien teknistä luonnetta. Sitä, kuinka paljon uusvanhat Crimsonit teknisesti muistuttavat ensimmäisen polven Crimsoneita, en pysty arvioimaan. Virtakytkin on upotettu ripojen väliin
Crimsonille harkitsisin soinnillisesti vähemmän herkkiä ja hieman introverttejä kaiuttimia, jotka kuitenkin tilanteen tullen osaisivat säihkyä. The 2 CH puolestaan kuuluu niihin vahvistimiin, jotka palkitsevat hänet, joka näkee vaivaa ja aikaa sen kaikkein suopeimmin yhteen soivan kaiuttimen löytämiseksi. Tulee toki. Crimsonin tuplatehot kuuluivat jonkinlaisena yleisenä voimantuntuna, jota ehkä hivenen puuttui The 2CH:sta. Hyvä että päätin. Läpikäynti voi merkitä pientä lisäpanostusta, mutta sen saa usein nopeasti takaisin parempana suorituskykynä.. Molemmat vahvistinparit tuottivat epäherkän pikkumonitorin (6 ohmia), herkän laajakaistan (11 ohmia) ja 4-tie-vintage-kaiuttimen (16 ohmia) edessä varsin kelpo ääntä. Tälle esivahvistimelle on rakennettu erillinen virtalähde muuntajineen, mutta jotenkin tuntuu, että näin ei ollut asianlaita alun perin. Kuunteluista jäi kuitenkin sellainen jälkimaku, että saattaisiko tuollainen ääni pitkässä kuuntelussa osoittautua joidenkin vanhempien transistorivahvistimien tapaan ”väsyttäväksi”. Mainituista syistä 58 monitahoisempi ääni tuntui elävän vähemmän pinnassa ja ehkä siksi kuulosti myös vähemmän päälletunkevalta. Esivahvistimessa on tape outin lisäksi kaksi linjasisääntuloa, levysoitinotto sekä in/out-liitäntä ulkoiselle prosessorille. Sointimaailman asioita Vahvistimien äänen kuvailu ja vertailu on epäkiitollista puuhaa. Mutta jos äänessä ei ole selvää vikaa, vahvistimet tuppaavat kuulostamaan melko hyvältä itse kukin. nostalgista hifiä Crimson Model 610/620 ja The 2CH Audio Amplifier Tekniikka Kokeilun esivahvistimen sarjanumero on 55 ja päätteen 81. Isompi juttu onkin varmistaa, että tämänikäiset vahvistimet ovat varmasti kunnossa (hurinat, potikkojen rahinat yms.). Parempaa on siis saatavilla, mutta se ei muuta tosiasiaa, etteikö sekä Crimsonilla että The 2CH Audio Amplifierilla tulisi toimeen. Niin tälläkin kertaa. Vähänkään kauempaa katsottuna ja asiat oikein normitettuna on helppo sanoa, että suurta laadullista hyppäystä ylöspäin ei ole tapahtunut. Vaikka en ole vakuuttunut vanha/moderni-vertailujen mielekkyydestä, päätin kuitenkin nopeasti verrata Crimsonia päteväksi tiedettyyn moderniin transistorivahvistimeen. Tehoja noista kivistä irtosi mainitut 25 wattia per kanava. Kaikki päätetransistorit (BD201, BD204, BDX77 (2 kpl), BD139 (3 kpl), BD140 ja yksi tuntematon) olivat ruuvein ja mutterein kiinni jäähdytyslevyssä yhdellä puolella vahvistinta. Sattumaa tai ei, Densen ainakin sanoo ottavansa TIMsärön vakavasti ja yrittää pärjätä vahvistimissaan jopa kokonaan ilman takaisinkytkentää! Kaiuttimet. Sen verran parempi se oli myös äänenlaadussa. Sen usein kuulee, tuleeko vahvistin toimeen tietyn kaiuttimen kanssa vai ei. Päätteen T:n muotoisista piirikorteista oli kuitenkin jo tässä vaiheessa luovuttu. Kummankaan kanssa ei ollut merkille pantavia tonaalisia puutteita, kuten riipivää diskanttia tai tarpeettoman löysiä bassoja. Mihin verrata Ilman mitään sokkotestejäkin on selvää, että äänenlaatu, jonka nämä vahvistimet päästivät ilmoille, ei poikkea millään radikaalilla tavalla modernien vahvistimien tuottamasta äänenladusta. Siitä kun nämä vahvistimet näkivät päivänvalon, audiomaailma on nähnyt AB-luokan putkivahvistimien paluun, pienitehoisten triodivahvistimien esiinmarssin, D-luokan kytkentätransistorivahvistimien nopean yleistymisen jne. Musiikin hiljaiset kohdat olivat korostuneemmin hiljaisempia, voimakkaat voimakkaampia. Näyttäisi, että nämä yksilöt edustavat ensimmäistä tuotantosarjaa (1976–78). Crimsonilla ei ole fiksattua hintaa, mutta arvelisin, että 800 euron Regalla saa neljä Crimsonia. Rega Brio R oli kohinattomampi, selvästi tarkempi dynamiikan toistaja ja myös äänensävyltään asteen hienostuneempi. Sen myötä äänestä tuli eritellympi, heleämpi, irtonaisempi, vähemmän yhteen kääritty. Kysymys sähköistyi The 2CH -vahvistinta kuunnellessa. Mitään isoa äänen tehokkuuseroa en kuitenkaan havainnut ja on täysin mahdollista, että Crimsonin tehontuntu johtui sen asteen leveämmästä ja suurpiirteisemmästä bassotoistosta. The 2CH:ta kuunnellessa juolahti mieleen, että Densenin vahvistimien ystävät saattaisivat pitää The 2CH:n pirteän valoisasta ja nopeakulkuisesta äänestä. Aina kun vertasin Crimsonia siihen itseensä, se kuulosti sangen mukiinmenevältä. Äänen painopiste oli vähemmän edessä
www.mareks.fi Mareksound Oy – Valimotie 2, 00380 HKI - info@mareks.fi – puh: 010 321 3220. Soi todella alas ja on musikaalisesti erittäin tarkka. PBK-optimointijärjestelmän avulla hankalat bassotaajudet saadaan soimaan tarkasti kaikissa huoneissa. Hintalaatusuhde: Ylivoimainen. Ylivoimainen suorituskyky kompakteissa subwoofereissa. Elac FS 197, lattiakaiutinpari Valkoiset nyt hurjaan poistohintaan 999€ (1 879€) Suosittelemme AV-vahvistimeksi Anthem MRX-300 Paradigm Studio SUB 12 Saksalaisen audio-lehden ryhmätestivoittaja
60 Kaksi metriä paneelia. Jotta paneeli toistaisi riittävän alas, niin siitä pitää tehdä suuri. Myönteistä on, varsinkin kokeilussa olleen vaaleasävyisen version sulautuminen kuunteluhuoneen muuhun sisustukseen ja kaiuttimen hyvä viimeistely.. Siksi tässä vain päällimmäiset. Yläluokan paneeleissa, kuten 3.7:ssa ja tässä kokeillussa 20.7:ssa käytetään lähes kaiuttimen mittaista nauhadiskanttia, jonka nimeen moni vannoo. Tässä esiteltävän Magnepanin huippumalli 20.7:n pienempi veli 3.7 oli kokeilussa vajaa vuosi sitten (Hifimaailma 3/2012). Entä rajoitteet. hermuset Magneplanar MG-20.7 -kaiutin Teksti: Matti Hermunen Kuvat: Mauri Eronen Pinta-alalla paneeli paranee Ken on kerran kuullut kunnon paneelikaiuttimet viisaasti sijoitettuna, ymmärtää miksi monet tykästyvät niihin pysyvästi. Niitä on edelleen ikävä. Kun ääni lähtee yhdestä tasosta, niin basson keskialueen aikasuhteet säilyvät paremmin, toisin kuin kotelokaiuttimessa. Quadien alakeskialueen selkeys, napakkuus ja läpinäkyvyys olivat ainutkertaisen hyvät Siksikin mieliala kohosi, kun pääsi jälleen kokeilemaan laatuluokan paneelia. Kun koteloa ei ole, niin ei synny myöskään kotelon elämisestä tai sen reunaheijastuksista aiheutuvia värittymiä. Saattaa jäädä itsekin koukkuun OMISTIN pitkään Quadin ESL 63 -paneelikaiuttimet, joiden alapään toistoa paransivat Gradientin SW-63subwooferit. Uljas 20.7 on ilmestys, myönteisessä ja vähän muussakin mielessä. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. Mutta ei se kuitenkaan ollut hänelle ongelma. Hienosti viimeistelty ja mittoihinsa nähden siroksi viimeistelty. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti ns. Hänen mielestään 3.7 antoi jonkin verran anteeksi äänitteen puutteille. Dipolina toimivan paneelin yhtenä etuna pidetään sitä, että se tuottaa vähemmän katto-, lattia- ja sivuseinäheijastuksia kuin normaalikaiutin. klassisen musiikin puolelle. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. kuka Matti Hermunen on helsinkiläinen pitkän linjan hifiharrastaja. Paneelit eivät yleensä kuitenkaan toista bassopäätä kovin voimakkaasti. Saatavat äänenpaineet, vaikka useimmille riittävät, jäävät pienemmiksi kuin isoilla kotelokaiuttimilla. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hifituotteita. Siitä huolimatta, että totesi soinnin olevan hieman kohtelias. Yksi piti eniten 3.7:n tarkkuudesta, toinen sen hienosta sävyjen toistosta. Kaikki kävijät ihastuivat siihen; tosin osin eri syistä. Paneelikaiutinten etuja ja rajoitteita on käsitelty Hifimaailmankin sivuilla useaan kertaan
Normaaliakin helpompaa oli seurata kuinka Anthony luonnontorvineen hoiteli vaativat osuudet ilman kuultavia ponnistuksia. Orkesterimusiikilla jouset ja puhaltimet olivat yhtä hunajaa ja hienoja sävyjä. Muutenkin ääni on sellainen, että analysoinnin unohtaa nopeasti, ja tekee mieli keskittyä sen sijaan musiikkiin. Aito nauhadiskantti, lähes kaiuttimen korkuinen elementti, lienee 20.7:n hienon yläpään toiston salaisuus. Toisella korvalla: Mikael Nederströmin kommentit YHTENÄINEN, helppo ja rullaava soundi. Varsin hieno ja tasapainoinen yhdistelmä repäisevää toistoa ja erottelua; menettämättä yhtään elävyydestä. Tätä levyä (Weber: Symphonies 1&2; Horn Concertino. Kevyemmästä tai raskaammasta tavarasta koostuva rytmimusiikki soi vaivattoman avoimesti ja moninaisesti. Kovimmat matalat iskut saavat sen kompressoitumaan, joskaan säröä ei ilmene. Vankat jalat ovat toimiva ja huomaamaton ratkaisu. Balanssi on aavistuksen kirkas, vaikka onkin kokonaisuutena selvästi enemmän lämpimään kuin viileään suuntaan kallellaan. No, löytyy siitä parannettavaakin, vaikka vähemmän kuin monesta muusta laatukaiuttimesta. 1. Lähes kaiuttimen mittainen nauhadiskantti lienee päätekijä 20.7:n kauniin ylemmän alueen toiston takana. Koon puolesta 3.7 on huomattavasti helpompi tapaus. Basso on erottelevan sävykäs, ei kuitenkaan korostuneen tiukka tai nopea. Riemukas kokemus oli Anthony Halsteadin suvereeni soitanta Weberin käyrätorvikonsertolla. Kahden metrin korkuisina ne eivät jää huomaamatta. Avarammasta äänikuvasta pitävä tai isommalla joukolla kuunteleva saattaa päätyä pitämään nauhadiskantit ulkoreunalla. Kuten paljon kuunnellut ystäväni totesi: ”siitä on vaikea löytää vikaa”. NI 5180) uskaltaa suositella varauksetta. Ehkä yksi luonnollisimman kuuloisista kokemuksista tähän mennessä. Eikä kuitenkaan värittyneesti. 61. Yksi positiiviseen ajatteluun itsepintaisesti pyrkivä vieras totesi: ”Kivat huoneenjakajat sinulla”. Pianon sointi oli kohdallaan. Magnepanin tyyliin kaiutinjohtoja varten on pienehköreikäiset ruuviterminaalit, joihin sopivat parhaiten hyvälaatuiset banaanikoskettimet. Sijoitin kaiuttimet niin että nauhadiskantit olivat sisäreunalla, siis lähimpänä toisiaan. Aika addiktoiva ja hyvin miellyttävä kokonaisuus, vaikka ei hifimielessä ihan yleispätevä toistin olekaan. Tasomaiset basso- ja keskialue-elementit vievät suurimman osan pinta-alasta. Keskialue ei ole ihan viimeisen päälle puhdas tai skarppi, mutta siistisävyinen ja yleismiellyttävä soundi antavat paljon anteeksi äänitteiden virheille. Toisaalta taas ohuilla äänitteillä lämmin vaikutelma on hyvin miellyttävä. Vaikka kuuntelutila on normaalia olohuonetta suurempi, niin sopusuhtainen yleisilme olisi hyötynyt vähintään kolmanneksen pitemmästä ja leveämmästä tilasta. Torvet soivat selkeästi mutta eivät liian purevasti, sellot muhevan lämpimästi. Liitinpaneelissa on paikat diskanttia ja keskialuetta 1 dB vaimentaville vastuksille. Puhaltimissa oli sonoriteettia, kirkkautta ja purevuutta; sen mukaan mitä säveltäjä oli tilannut. Peltien äänet soivat erottelevasti ja juuri sopivan peltisesti läjähtäen. hermuset 1 2 Mutta 20.7 on kookas. Yksinkertaiset, mutta hyvin tukevat metallijalat viimeistelevät kokonaisuuden. Oivalliset Magneplanar MG-20.7 on aivan erinomainen kaiutin. 2. Akustinen kitara ja muut kielisoittimet toistuivat aivan fantastisen erottelevasti ja monisävyisesti. Normaalikuunteluissa terminaalit yhdistetään johdoilla; kokeilukappaleissa oli HifiGurun huolella asentamat Transparentin kaapelista napsaistut pätkät. Bill Laswellin dub sykki leppoisan sävykkäästi, ja musiikkityyliin luontaisesti kuuluvaa tömäkkää bassopäätä oli tarpeeksi. Valmistajan mukaan tällä asetuksella äänikuva istuu parhaiten yhden tai kahden kuuntelijan tilanteeseen. Ääni on iso ja ilmava, epäkaiutinmainen ja irtonainen. Alimman pään sävyjä saattoi jäädä pois, mutta ei haitaksi asti. Soittotekniikka, aina torveen hyräilyineen välittyi nautittavasti. Kitaran äänissä on tiettyä ylimehevyyttä, joka saattaa muuttua paksusundisella äänitteellä honottavaksi tai kumeaksi sävyksi
Sitten otin käyttöön Genelecin 7070A subbarin ja sovitin sen 20.7:n kanssa tasoltaan sekä vaiheeltaan. Kyllä. Täysin levällään oleva äänimaailma vetäistään kerralla kohdalleen, kitaran äänessä tapahtuu omituinen niskoja nyrjäyttävä muljahdus jne. 20.7 on omalla korostumattomalla tavallaan tavattoman tarkka. Hitto! Mutta toistaako se musiikkia. Mutta jos olet rokkari ja välillä haluat antaa housunlahkeitten lepattaa, niin sitten se subbari. Näiltä osin 20.7 on yksi parhaista, ellei paras kuunnelluista. 5; samoin ensimmäisellä kappaleella noin minuutin jälkeen. kappale, noin minuutin kohdalla) tai J.J. Niistä saattaa syntyä yllättävän dramaattisia ja hauskoja efektejä. Cale; No. MG 20.7 on kuitenkin omaa luokkaansa. Tilalle tilaa ja avaruutta, potkua ja dynamiikkaa, alapään vääntöä, sävyjä ja iskua roppakaupalla tarkkuuden kärsimättä. Magnepanit panivat tällaiset efektit harvinaisen tarkasti kohdalleen; varmaan tarkimmin kaikista kokeilluista. Nyt lähti ja kolisi. 20.7 on tavallaan helppo toistin, vaikka se paljastaa armottomasti huonot äänitykset. Atlantic 83116-2; 1. Moneen stereoäänitykseen on vahingossa jäänyt tai joskus tieten tahtoen tehty vaihevirheitä. Kyse on myös alemman alueen transienttien selkeydestä ja helppoudesta. Tarkkuutta ei hävinnyt kuin vähän. Ei toistossa ollut maksilaatikoiden jyräystä ja pauhua, mutta ulottuvuus, voima ja sävyt välittyivät vakuuttavasti. -levyllä tyttöjen tirskunta kuuluu hetken kuuntelijan oikealla puolella; kaiuttimista riippuen jopa vähän takaa. Siitä huolimatta, että erityyppisten rumpujen kalvon ja kannun ominaissointi kuuluivat fantastisen selvästi. Samaan sarjaan kuuluu yhden kuuntelijan spontaani kommentti: ”nämähän toistavat myös korkeutta!” Ei diskanttia eikä keskialuetta Näin voisi sanoa. Korostumaton siinä mielessä, ettei totutteluvaiheen jälkeen sitä tule ajatelleeksi. Yllättävää kyllä, urut soivat hienosti. Ja se on merkittävästi pienempi ja sirompi. Eikä 20.7 kuitenkaan ole liian kohtelias eikä anna liikaa anteeksi. Puhumattakaan hinnasta. hermuset Magneplanar MG-20.7 -kaiutin Vanhan koulun liittimet. Liittimien alla oleviin terminaaleihin voi sijoittaa diskantin ja keskialueen vaimennukseen tarkoitetut vastukset. Sen sointitasapaino on vain osattu asettaa niin hyvin kohdalleen, ettei äänitteen riipivyys, haljuus tai tummuus useimmiten ole ongelma. Andreas Wollenveiderin Behind the gardens... 62 Sitä vastoin alemmalla alueella, suurin piirtein ylimmästä bassosta alaspäin on parannettavaa. Ruuveilla saa johdonpään tai banaanin tiukasti kiinni, mutta kovin paksut touvit eivät mahdu. Se tuo onnen näihin hetkiin. Esimerkkejä löytyy vaikkapa kitaristi Marc Ribotin kuubalaisvirityksellä (Y Los Cubanos Postizos. Suuri yksimielisyys vallitsi siitä, että 3.7 tarjoaa yllättävän paljon siitä mitä 20.7. Kun sille tarjoaa riittävän tilan ja huolellisen sijoituksen, niin se pystyy harvinaisen nautittavaan musiikintoistoon. Äänikuva on riittävän syvä, sivusuunnassa hyvin tarkka ja kokonaisuutena uskottavan moniulotteinen. Kuitenkin, vaikka urkujen jalkiot sellaisenaan tai musiikin seassa toistuvat sopivalla tasolla, niin aina ei kuitenkaan löydy voimaa eikä sävyjä kaikkiin tarpeisiin. Avaruutta, ilmavuutta, tarvittaessa suuruutta löytyy tavattomasti. Kunnes kaivaa jonkin arkistojen aarteen ja hätkähtää miten paljon aikaisempaa enemmän siitä tulekaan esiin; oli se sävyjä, äänikuvaan sijoitettujen esiintyjien tekemisiä ja suhdetta toisiinsa, soittimien luonteen (sävy, soittotapa…) välittymistä, äänityksen iän ja laadun helppoa arviointia, esityksen kulkevuutta Sellaisenaan 20.7 on musiikinkuuntelijan kaiutin ja riittää varmasti. Molemmat alueet ovat tarkkuudeltaan ja sävyiltään niin kohdallaan, ettei niihin tule kiinnittäneeksi lainkaan huomiota. info Magneplanar MG 20.7 Hinta: -Tammi 19 990 €/pari -Kirsikka 20 890 €/pari Edustaja: Hifiguru Puhelin: (019) 418 877 Lisätietoja: www.hifiguru.fi www.magnepan.com Mitat (lxkxs): 73 x 200,6 x 6,3 cm Paino: 160 kg /pari kuljetuslaatikoissa Toimintaperiaate: Magnetostaatti Nimellisimpedanssi: 4 ohm Elementit: -basso Paneeli -keskialue/ diskantti Nauha Liitin: Ruuvi Kaksoisjohdotus: Ei. Moni 20.7:ää kuunnellut oli kuullut myös 3.7:ää samassa tilassa. Tähän lienee ainakin osasyynä se, että kuuntelutilassa ei löytynyt sijoitusta, jolla ylimmän basson tai alemman keskialueen, siis 100 – 200 Hz:n alueen lievän korostumisen olisi saanut taltutettua. Korostukseen tottui aika nopeasti, mutta kuten sanottu, se saattoi olla osatekijä basson sävyjen toistoon. Oli kyse soolosoitosta tai orkesterin taustalla vaeltelusta. Alemman alueen toistossa on sinänsä voimaa ja varsinkin orkesterimusiikilla useimmiten täysin riittävästi. Vaikka omituisuuksien toisto ehkei ole kaiuttimen tärkein ominaisuus, niin se saattaa kuitenkin kertoa sen neutraalisuudesta ja tarkkuudesta
Herrat nimeltä Gary Morrison ja Ross Stevens toimivat nimittäin varsin keskeisissä tehtävissä Pliniuksella ennen kuin erkaantuivat ja laittoivat uuden puljun pystyyn – yhteensä yli viiden vuosikymmenen kokemuksella alalta. Pure Audion tuotesortimentti on varsin tiukkaan rajattu, sillä se sisältää vain kolme laitetta: levysoitinetuvahvistimen, linjatasoisen etusen ja monopäätteet. Eripariset osoittautuivat sen verran yhteistyökykyisiksi, että päätyivät osittaiseen kimppakoestukseen mutta onnistuivat toki vakuuttamaan omillaankin. PURE Audio ei valmistajana ole kovinkaan tunnettu ainakaan näillä leveysasteilla, mutta kun mainitaan nimi Plinius, alkavat pienet kellot kilistä täkäläisten hifiharrastajien päissä. Morrisonin ja Stevensin mielestä oikein tehdyt single end ja rca toimivat äänenlaadullisesti paremmin kuin balansoitu ja xlr. default ja muut kolme ottoa kuka Jaakko Eräpuu on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. 63. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta mielenkiintoisia tuotteita. Onhan näitä high end -kategorian laitteita tuotu Suomeenkin vuosien ajan. Eli: laitteessa ei ole äänlaadullisista syistä ottovalitsinta lainkaan. B&W:n ja Perreauxin suunnitteluosastoilla. Stevens vaikutti ennen Plinius-vuosiaan mm. No, Plinius on Plinius, joskin siitä voi vetää suoran linkin Pure Audioon. Control-etusesta löytyy neljä linjaottoa, joista yksi on tyyppiä ”direct” ja loput kolme mallia ”autoselected”. Suomeen nämä rantautuivat reilu vuosi sitten. Koeponnistukseen osallistui 2/3 Pure Audion repertuaarista, Control Preamplifier ja Reference Class A -monopäätteet edustavat kumpainenkin monessakin mielessä hieman tavanomaisesta poikkeavaa designia, sekä ulkoisesti että toimintalogiikaltaan. Pure Audio Control Preamplifier ja Reference Class-A Mono -vahvistimet & Existence Erotic ja Euphoric -kaiuttimet Teksti: Jaakko Eräpuu Kuvat: Mauri Eronen ja Jaakko Eräpuu sillä korvalla Puhdasta A-luokkaa ja laajaa E-kaistaa Uusiseelantilaiset Pure Audio -vahvistimet ja kotimaiset Existencekaiuttimet sattuivat saapumaan taloon samalla ovenavauksella. Monojen tehoksi luvataan 65 wattia 8 ohmin kuormaan ja toistovasteeksi 10 – 100 000 hertsiä. Morrison vastasi Pliniuksen tuotannosta vuoteen 2004 asti ja omistikin aimo siivun putiikista. Muodostuuhan niiden ”kotelo” osaksi tiheästä, joskin jäykästä metalliverkosta, josta on taatusti iloa sisuskalujen jäähdytyksen tärkeänä osatekijänä. Direct-liitäntään kytketty signaalilähde on nk. Päätteiden ja etusen takapaneelista käy ilmi Pure Audion raskaan hifin valmistajaksi tiukka liittymäpoliittinen linja: xlr-liittimet puuttuvat. No, monopäätteet on varustettu myös pohjalevyyn istutetuilla tuulettimilla, mikä on varsin ymmärrettävä ratkaisu A-luokan toimintaperiaatteen ja teholuokan vuoksi
Aineenvahvuudet ovat molempien koteloiden seinämissä muutaman sentin luokkaa. Saksassa, Sloveniassa ja Sveduissa, anteeksi Ruotsissa. Toinen vakio pintakäsittely on hitusen hintavampi, kaiken kattava viilu. Minä kun olen nykyään allerginen puhelinkioskeille. Lennosta siksi, että kaiuttimet olivat matkalla Kouvolan takaa kohti Tukholmaa, kun ne tekivät välilaskun Lohjalle. Sekä lattiakaiutin Erotic että jalustatoistin Euphoric tulevat toimeen yhdellä tasokkaalla Tangband-elementillä per pömpeli. Näin koputustestin tulokseksi muodostui rystysten kipeytyminen, ei juuri muuta. Viiden kaiuttimen sarjaa täydentää järeä subbari. aktivoituvatvasta sitten, kun niihin liitetty laite herättää etusen ottamaan antiaan vastaan. Julkisivuilla jopa enemmän. Ensin mainittua materiaalia löytyy eestä ja takaa, viilua poskilta. Molemmat kaiuttimet ovat refleksiviritettyjä. Niin ehkä minäkin, mutta voin vakuuttaa, että cd-soitin direct-liitännässä toimi kyseisen logiikan mukaisesti ja ääntä tuli. Kuormana kuunnellut kaiuttimet edustavat kunnialla luokkaa helpohko. Niinpä Marko Reinikaisen Juho Ritalan avustuksella luotsaamalla yrityksellä on yhteistyökumppaneita mm. 3. Isommasta vähän yli, pienemmästä himpun verran ali. Kokeiluun siepattiin tavallaan lennosta kaksi laajakaistasovellusta malliston yksielementtisistä. Elämyksellisyyden estetiikkaa Työn ja touhun alle päätyivät ensin ohikulkumatkalla olleet Existencet. Ulkoisesti koestetut laajakaistakkaat ovat kuin kaksi marjaa, lämpökäsitelty leppä ja visakoivuviilu pintakuosinaan. Eikä vain kotimaisiin kehiin, vaan reippaasti kontaktipintaa eteläisintä Eurooppaa myöten etsien. Eikä Eräpuun tarvinnut olla erityinen Einstein ymmärtääkseen, että nyt oltiin tekemisissä eloisuuden esillepanon kanssa. sillä korvalla 1 Pure Audio Control Preamplifier ja Reference Class-A Mono -vahvistimet & Existence Erotic ja Euphoric -kaiuttimet 2 3 1. Reference Class A monopäätteet pysyvät riittävän viileinä avoimen rakenteen ja pohjan tuuletinten avulla. Control Preamplifierin 32-portainen, askelvaimenninperiaatteella operoiva äänenvoimakkuussäädin on kauko-ohjattavissa ja toimii oman toimensa ohella on/ valmiustila-kytkimenä. 2. Eroticin 6,5-tuumainen Tangbandelementti on varustettu lisäkartiolla ja erikoisella vaiheplugilla. Ensin mainitussa on 6,5-tuumainen, whizzer conella ja erikoisella vaiheplugilla varustettu bambupaperikartioinen, jälkimmäisessä sen viisituumainen, lisäkartioton pikkuveli. E-alkuisten kaiutinten mallistoon on tulossa kuudeskin kovapuhuja, mutta siitä ja muista malliston yläpään tuotteista sitten aikanaan ja jonkun muun toimesta. Toki Erotic kouraisee bassopäässä selkeästi alemmas.. Impedanssi pyöri tiukasti 8 ohmin kieppeillä, ja herkkyyttä löytyy 90 desibelin molemmin puolin. Nurkumatta rajapintojen läheisyyttäkin sietävät E-alkuiset toistimet kuulostivat kummatkin kokoistaan isommilta. Eli alapäätä tulee mittasuhteisiin ja elementtien kokoon suhteutettuna riittävästi. Kummatkin kajarit kunnostautuivat varsinkin rytmimusiikilla, johon niiden estoton pidäkkeettömyys tuntui sopivan erinomaisesti. Varsinkin Euphorikista, joka soi muutenkin isoveljeään energisemmin ja vailla sitä hiuksenhienoa whizzer cone -kirpakkuutta, jota Eroticissa on havaittavissa. Ymmärsittekö nyt varmasti väärin. Kaikki tämä äänenlaadun puolesta, mutta totuttelun jälkeen ei nyt ihan suorastaan käyttömukavuutta vastaan… 64 Eksistentialismin esiinmarssi Kouvolan tienoilla vaikuttava Existence Loudspeakers on tehnyt vauhdikasta tuloaan kaiutinmarkkinoille kohta vuoden päivät. Ja kas, etusen antosignaali liipaisee standby-asennossa odottavat päätteet käyntiin. Existencen kaiutinten erityispiirteistä ehoin lienee laajakaistaisuus. Joko linjalähdetyyppisesti usein elementein toteutettuna tai yhden elementin puhdasoppisena perusratkaisuna. Euphorikin viisituumaisen kartio on isoveljensä tavoin konstruoitu bambupaperista
Morrison ja Stevens ovat summanneet mittavan kokemuksensa huippuluokan vahvainyhdistelmäksi. Musiikki tuntui ilmaantuvan tilaan tyhjästä, kun Pure Audiot olivat ajovuorossa. Että sen tason syväluotausta, kun nykyaika (Pure Audio) kohtasi palasen audiohistoriaa (Altec). Niin tai näin, Pure Audion kattaus teki kyllä vaikutuksen. Olen kuullut kalliimpiakin kombinaatioita, joilla ei taitaisi olla mitään jakoa sitä vastaan. Purevaa puhtautta Kun sympaattiset ja harrastajapiireissä aiheuttamansa haloon ymmärrettäväksi tehneet Existencet olivat jatkaneet matkaansa länttä kohti, oli aikaa kairautua Pure Audion sielunmaisemaan, kytkeytymällä uusiseelantilaisuuden kautta talon omaan äänentoistojärjestelmään. laajakaistaisuuden edut, koherenssi, avoimuus ja nopeus ovat kovaa valuuttaa konserttimusiikinkin kehissä. Siis vahvain/kaiutin-systeemi pureutui niin syvälle musiikin ja musisoinnin ytimeen, että en muista aikoihin kuulleeni falskimpaa soittoa! Steve Bernsteinin mainio Diaspora Soul (Tzadik) osoittautui kertaheitolla kieli poskella päästellyksi studioliveksi. Melko herkillä Existenceillä pääsi todistamaan, että valmistajan ilmoittama signaali/kohinasuhde – inaudible – pitää paikkansa. Shostan vyörytyksissä, Mahlerin matkassa ja Musorsgkin Kievin porteilla: vääntömomenttia riitti kovempaankin kyytiin neljän ohmin epäherkillä dipoleillakin. Toki olen aistinut jossain elämäni vaiheessa mehukkaampaakin tarjontaa, mutta hyvin Pure Audio pärjää tässäkin suhteessa, transistoriepeliksi. Ja se musta tausta. Soundia ei voi kuitenkaan moittia kliiniseksi. Massiivisen klassisen puitteissa ilmeni, että parhaimmillaan jokaisen kiven äänitteiden pellossa kääntävä laite on tarvittaessa myös voimaisa, vakaa ja avoin. Äänenvoimakkuus hoituu ja se on siinä. sillä korvalla Ja saattaahan tuo olla persoonallisista äänenpainoistaan huolimatta kaksikosta tasapainoisemmin toistavakin. Samantyyppinen tarkkuus, joskin myös aavistuksenomainen kuivakkuus hiippaili kuuluville. Äänikuvien ystäville tiedoksi ja niiden vähättelijöille kauhistukseksi: Pure Audio piirtää aidot ja synteettiset ambienssit erittäin terävällä kynällä edustaen tässä suhteessa kuulemieni koneiden ehdotonta aatelia. Itse asiassa se skaalautui vallan mainiosti ylemmän hintaluokan vahvaimiston laatuluokkaan. Molempi parempi. Jazzin, rockin ja maailmanmusiikin rajaamassa viitekehyksessä (Nick Cave, Dave Douglas, Tinariwen jne.) edukseen esiintyvät Existencet klaarasivat klasarinkin (Bach, Pärt, Berlioz) ihan hyvin, vaikka niitä ei voikaan mainostaa audiomaailman neutraaleimpina. info Pure Audio Control Preamplifier Hinta: 7400 € Edustaja: Audist Oy Lisätietoja: www.pureaudio.co.nz www.mrhifi.fi Mitat (lxkxs): 48 x 11,5 x 41 cm Paino: 9 kg Tulot: 4 x rca Lähdöt: 2 x rca Muuta: trigger, kaukosäädettävä äänenvoimakkus Pure Audio Reference Class-A Mono Hinta: 6450 €/kpl Edustaja: Audist Oy Lisätietoja: www.pureaudio.co.nz www.mrhifi.fi Mitat (lxkxs): 48 x 11,5 x 41 cm Paino: 16 kg/kpl Tulot: 1 x rca Lähdöt: 1 x naparuuvit Existence Erotic Hinta: 2580-2780 €/pari Edustaja: Existence Loudspeakers Oy Puhelin: 050 3876090 Lisätietoja: www.existencespeakers.fi Mitat (lxkxs): 31 x 112 x 36 cm Paino: 28 kg Toimintaperiaate: 1-tie, refleksi Nimellisimpedanssi: 8 ohm Elementit -basso: 150 mm Liitin: naparuuvi Existence Euphoric Hinta: 2080-2180 €/pari Edustaja: Existence Loudspeakers Oy Puhelin: 050 3876090 Lisätietoja: www.existencespeakers.fi Mitat (lxkxs): 28 x 49,5 x 38 cm Paino: 15 kg Toimintaperiaate: 1-tie, refleksi Suurin suositeltava teho: 10 WNimellisimpedanssi: 8 ohmia Elementit -basso: 125 mm Liitin: naparuuvi Kaksoisjohdotus: ei 65. Musiikillista läpivalaisua tapahtui myös niinä hetkinä, kun WE-kaiutinkaapelien toisessa päässä nököttivät Acoustatin 1+1 -e-paneelit. A-luokkaisuuden siunaus. Eiväthän ne ”täyteläisyyden” lohkolla esim. Tämä tosin toteutui Bakoonillakin, mutta sen tehoreservit eivät toki yllä PA-tasolle. Toki soinnissa oli paljon samaa läpikuultavaa nyanssirikkautta kuin Knif monoillakin, mutta on myönnettävä, että mikä nopeudessa hävitään, se selkosointisuudessa netotaan. Thöressille tai Shindolle pärjää, mutta eivätpä monet putkaritkaan. Kun koestuksessa olevien kaiutinten eteen asetti Pure Audion elektroniikkaa, soundi ei ainakaan huonontunut. Ehkä siksi, että hallussani majailevat trankkukoneet, Knif Audion monot ja Bakoon omaavat harvinaisen vähän useimpien lajitoveriensa soinnillista jäätävyyttä. Mutta toki moista sopii edellyttääkin hieman yli 20 kiloeuroa maksavalta vahvistimistolta. Audio Teknen monisäikeinen kupari toi soundiin elämää isompaa kirkkautta, vintage Western Electric menneen maailman rauhaa. Tuli tuossa jo mainittua hifiarvioiden pakkopulla, musta tausta, vaan kun Pure Audiot olivat kiinnitetyt 60-lukuisiin Altec 604E Duplex studiomonitorijätteihin, paljastui toinenkin odottamaton ilmiö. Control Preamlifierin kaukokomennin panostaa pelkistykseen. Kaapelien suhteen E-skobet sallivat lähes mitä vaan, joskin nautittavimpiin tuloksiin ylsin Ocellian hopealla. Tai saattoihan tuo olla sitäkin, että Pure Audiot yksinkertaisesti välittivät äänitteiden työstössä tehdyt tekniset mokat, soitannollisten suurpiirteisyyden ja kämmien lisäksi. Existencejen kumppaniksi aseteltiin vuorotellen putki- ja puolijohdetoimista vahvainkalustoa. Sitä paitsi nk
Jazz laventuu kokoistaan avarammaksi maailmanmusiikillisin juontein. Kokonaisuutena Bright on ehjä ja tasapainoinen jazz-äänite, joskaan ei hifistisessä mielessä täysin otsikkonsa lupauksia lunastava kirkkauden merkkipaalu. Heikki Valsta Heikki Valsta Ozella LP LEVY-yhtiön tiedote luonnehtii pianisti Kari Ikosen triolevytyksen vinyyliversiota audiofiilialbumiksi. Kiitettävä ????. Kuorossa on 24 laulajaa, ja he ovat kaikki täysipalkkaisia ammattilaisia. Siihen yhdistyvä värikylläinen ilmaisu ja sointivärien runsas kirjo luovat musiikkia, johon kuulijan on helppo tarttua ja mieltyä. Ensin mainitulla sektorilla läsnäolon tuntu vakuuttaa, jälkimmäisellä lohkolla ei jäädä pianotrioformaatin valtavirtaisten traditioiden äärelle pyörimään. levyvaliot ????. Ääni: ????. Ehdotonta huippuluokkaa ????. LATVIAN radiokuoro on yksi Itämeren alueen kuorokulttuurin helmistä. Laajempaa kansainvälistä huomiota ja tunnustusta tämä erinomainen kamarikuoro on saavuttanut vasta viime vuosina, vaikka sen historia ulottuu aina 1940-luvun alkuun asti. Molemmat teokset nauttivat tällä levyllä erinomaisten solistien tulkinnoista sekä hyvin äänitetyn Puolan kansallisorkesterin eli Varsovan filharmonikoiden viimeistellystä soitosta. Kuoron sointi on jäntevä ja yhtenäinen, ja esityksissä kuuluu sekä jäsenten yhteen hitsautuminen että tekninen osaaminen. Hyvä ????. Ääni ????. Näistä kappaleista valtaosa on kirvonnut liiderin kynästä. Ikosen oma Trance Oriental kulkee kyllä vielä pykälää isommalla vaihteella. Tänä vuonna 80-vuotissyntymäpäiviään viettäneen mestarin sävelkieli on nykyään osa laajempaa moniarvoisen taidekäsityksen valtavirtaa. Todistettavasti: sekä EMT 948/923/TSD15 että Roksan Xerxes/Artemiz/Music Maker Classic -yhdistelmien myötävaikutuksella nautittuna Bright kuulostaa sangen koherentilta, luonnolliselta ja sävykkäältä. Varhaisempaa perua ovat kaksi osaa ortodoksisen kirkkoperinteen innoittamasta Vigiliasta 1970-luvulta samoin kuin ilmaisultaan kirkas, kaksitoistasäveltekniikkaan perustuva Missa duodecaconica 60-luvulta. Trion basisti Ara Yaralyanin juuret kurottavat Kaukasian suuntaan, rumpali Markku Ounaskarin ura sivuaa muuten vaan kansainvälisiä kehiä. Jaakko Eräpuu Musiikki ????. Musiikki: ????. Musiikki ????. Vuosikymmen sitten ensimmäisessä hahmossaan kantaesityksensä saanut pianokonsertto jatkaa suurten konserttojen perinnettä Rahmaninovin hengessä, kun taas 90-luvun alussa valmistunut huilukonsertto on ilmaisultaan kuultavampi ja virkeämpi. Tyydyttävä ????. Myöhempien vuosien uusromanttista mystiikkaa edustavat kaksi katolilaiseen perinteeseen lukeutuvaa Neitsyt Marialle omistettua pientä kuorolaulua, kun taas säveltäjälle rakkaaseen, Rilken innoittamaan enkelitematiikkaan liittyvä Die erste Elegie tarjoaa dramaattisempia, ilmaisullisesti laajemmin kaartuvia tunnelmia. Mutta yksi asia, jonka Penderecki on säilyttänyt läpi tyylimuutostensa, on hänen mestarillinen kerrontansa, kyky ylläpitää draaman kaarta. Osin syystäkin. Ääni ????. Kuoro on esittänyt ja levyttänyt erityisen paljon uutta musiikkia, ja tähän jatkumoon nivoutuu myös heidän uusimpansa, Einojuhani Rautavaaran kuoromusiikkia sisältävä kokoelma. Sen nimiteoksena ja “pihvinä” on kaksi vuotta sitten valmistunut Missa a cappella, joka vokaaliteoksena edustaa samankaltaista tyylien synteesiä kuin säveltäjän viimeaikaiset orkesterisävellykset. Sen sykkeessä Yaralan pääsee hyödyntämään erityistaitojaan strokan kahvassa. Lainassa ovat vain Gusan Ashotin kaunis The Testament Of My Heart ja John Coltranen Giant Steps -klassikko, johon trio painaa onnistuneen omaleimaisen puumerkin. Välttävä – Ei suositella Penderecki Rautavaara Kari Ikonen Trio Piano Concerto & Flute Concerto Missa a cappella Bright Barry Douglas, ?ukasz D?ugosz, Warsaw Philharmonic Orchestra/Antoni Wit Naxos Latvian Radio Chorus Ondine MONI tiukan modernismin nimeen aiemmin vannonut säveltäjä käänsi viime vuosituhannen lopulla takkinsa ja vaihtoi sävelkielessään radikalismin romantiikkaan. 1960-luvulla avant garden airuena maineensa hankkinut puolalainen Krzysztof Penderecki hämmästytti seuraavan vuosikymmenen lopulla monia kääntäessään kurssinsa, jos ei nyt aivan Hollywoodiin, niin kuitenkin romantiikan vahvojen perinteiden kertaajaksi. Sekä soundillisesti että musiikillisesti. Yhdessä he muodostavat rytmisesti kimmoisan ankkurin pianistin soljutella tai kipinöidä, kulloisenkin musiikkikappaleen edellyttämässä moodissa. 66
Driftwood aka Bengt Skogholt ei ole pekkaa – vai pitäisikö sanoa Periä – pahempi blues-konkari, vaikka hänen kitaransa ei aivan tavoitakaan etunimikaiman Lucillen laulavuutta. Metheny pääseekin toteuttamaan itseään melkoisella arsenaalilla, sillä akustisten ja sähköisten kitaroiden lisäksi hän hoitelee niin pianon, marimban, basson ja bandneonin kuin flyygelitorvenkin! Kuin myös electronics-nimellä varustetun kioskin. Räväkämpi rutistelu sisältää riittävästi rosoa, sävyisämpi soitanta sielukkuutta kyllin. Opus3:n hyväksi havaitsemaan tapaan levyn äänityksissä on hyödynnetty osin putkitekniikkaa. Sekä mikrofoneissa että niiden preampeissa. Ainoana kumppanina hänellä on sähäkkä rumpali Antonio Sanchez, jonka avulla musiikki saa tarvittaessa bändimäistä iskevyyttä yllensä. Tuotteen soundien viimeistely on tällä kertaa jätetty viisaasti Finnvoxin Mika Jussilan käsiin, ja erityisesti stereokuva on taputeltu hauskan leveäksi. Laihon artikulaatio keikkuu kriittisten äänteiden osalta siinä ja siinä, mutta pysyy vielä mukavuusrajan järkevämmällä puolella (mainittakoon ohi arvion että vinyyliversio oli tällä osa-alueella cd:tä karvan verran miellyttävämpi ja silkkisempi). Isolla porukalla suoritetut sessiot ovat sujuneet Skogholtin oman materiaalin parissa, mutta tokihan takana lymyää kaikki se, mitä mies on vuosien saatossa diggaillut. Marc Ribot, Uri Caine ja Jamie Saft, osallistunut levytystalkoisiin, maestro on luovuttanut viestikapulan yllättävälle taholle: zornologiaan ottaa kantaa varsin toisenlaisissa maisemissa pitkän uran tehnyt kitaristi Pat Metheny. Tätä olisi voinut esiintyä enemmänkin. Lähes viiden pongon arvoista studiojälkeä ja muutoinkin hieno paketti mestarillista soittotaitoa, sekä tarttuvan rullaavaa melodista death metallia. Ääni: ????. Halo of Blood on pitkä askel, tai sanoisinpa jopa loikka kohti bändin perinteistä melodioihin ja hyviin kappaleisiin nojaavaa levykokonaisuutta (tavaramerkiksi muodostuneen kitarataituroinnin lisäksi). Musiikki: ????. RUOTSISSA riittää näitä varttuneita bluesäijiä joka lähtöön. Erinäiset etniset perkussiot täydentävät useimmilla biiseillä rumpusettiä ja rikastavat sointimaailman ulos aivan perinteisimmästä blueskaavasta. Näillä eväillä Southward Boundin äänimaailmasta on saatu varsin luonnollisen oloinen. Sekä soittokunnan että solistin taholta. Edellisen Relentless Reckless Forever -albumin kaltaisista ässien sihahduksista on muistona enää vain pieni yläkerran kirkkaus, mikä tuo kitaroinnin ja Jaska Raatikaisen iloisen peltien käytön hyvin esiin. Eli jos kuunteluväsymys iskee, se johtuu musiikista, ei soundeista. Jaakko Eräpuu Jaakko Eräpuu BODOMILAISTEN uutuutta odotetaan aina kieli pitkällään ympäri maapalleroa ja syystäkin, vaikkakaan viime vuosina vallinnut ”vähemmän melodisuutta/ enemmän jenkkityylistä räimettä” -linja ei kaikkien mieleen ole ollut. Ajoittain liikutaan hyvinkin liki kantrintuoksuista keinotodellisuutta stilikan vetäessä pitkää linjaa banjon ja dobron alla, toisaalla akustisuutta leikkaavat parinkin Telecasterin loihtimat sinisävelet. Ääni: ????. Myönnän että suunta on omasta mielestänikin aivan oikea ja tuo etenkin Latvalan Roopen loistokkaan kitarankäsittelyn kuuluville arvoisellaan tavalla (peukku sille). TAP ei ole mikään audiofilian aatelinen, joskaan ei myöskään litteäksi latistettu trendipäästö. Täyteläisimmillään puolisen tusinan kanssamuusikon – mukana mm. omillaankin menestynyt Eric Bibb – ja taustalaulajan voimin viritetyt bluesviillot toimivat hidastempoisemmassa viitekehyksessä paikoin varsin hyvin, vaikka tiettyä purevuutta soisi kuulevansa enemmänkin. Methenyn monet kasvot valottuvat varsin hyvin, samoin Zornin uskomattoman työteliäisyyden hedelmät. Laiho/Latvala kaksikon kitarailotulituksen bongailu on aina yhtä antoisaa, mutta Halo of Bloodilla soiton idearikkauksista nautiskelu kuuluu esimerkiksi hienossa Transference -kappaleessa vielä takavuosien levytyksiä selkeämmin läpi. Ääni: ????. B.B. levyvaliot Pat Metheny/TAP B.B. Bonuspisteet vinyyliversion komeasti kiilteleville hopeakansille. Vaan väläyttääpä kitaristi sitä vähemmän sisäsiistiä puoltaan, jota kuultiin taannoin esimerkiksi hänen yhdessä basisti Charlie Hadenin ja rumpali Jack DeJohnetten kanssa suorittamalla sukelluksella Ornette Colemanin maailmaan otsikolla Song X. Driftwood Children Of Bodom John Zorn’s Book Of Angels vol. Zorn osaa halutessaan kirjoittaa hyvinkin melodista ja suoraviivaista tavaraa, sillä kansanmusiikkimaisella tavalla kaunista kamaa, jollaisen parissa Metheny on toki kuin kotonaan. 20 Southward Bound Halo of Blood Opus3 Nuclear Blast Nonesuch/Tzadik JOHN Zornin Book Of Angels -sarja on ehtinyt jo kahdenteenkymmenenteen opukseensa. Riku Hakala Musiikki: ????. Eikä siinä mitään, monet heistä saavat tilaisuuden levyttää luomumenetelmällä Opus3-merkille, mistä irtoaa iloa sekä genren päälle ymmärtäville että vanhan hyvän ajan soundien lumon ja sacd:n nimeen vannoville. Ja kun Tzadik -levymerkin liepeillä asioinut artistikaarti on miltei kokonaisuudessaan, tunnetuimpina kasvoinaan mm. 67. Analoginen äänimikseri on toki must, ja tarkkailumonitorien tonttia hallinnoivat Totem Acousticsin Mani-2 Signaturet. Musiikki: ????
ART Blakey, Dizzy Gillespie, Al McGibbon, Thelonius Monk, Sonny Stitt ja Kai Winding. Äänenlaadultaan tämä vuonna 1972 päivänvalon nähnyt tupla on valitettavasti keskinkertainen, sillä live-tilanteen ja kaikkien soittajien tekemisten tallentaminen ei ole onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla. Tummahkosti soivissa seteissä kokonaisuus saattaa kallistua jo aavistuksen vaisuksi, sillä pellit eivät helkkää pitkään kapulan osuman jälkeen kirkkaammanpuoleisessakaan paketissa. Musiikillisesti kyseessä on erittäin korkeatasoinen albumi, sillä vuonna 1971 taltioidussa Lontoon konsertissa mestarien ote on rento ja kokonaisuus yhtenäinen. Hyvä ????. Soundeiltaan äänite on helposti kuunneltava ja miellyttävä. Kaikista tämän konsertin standardeista löytyykin varmasti lukemattomia loistavia versioita, mutta ehkä juuri tässä konsertissa niistä on saatu talteen jotain erityistä. Musiikki: ????. Coltranelle tämä vuonna 1962 purkitettu ja vuotta myöhemmin julkaistu levytys oli loistava tilaisuus kohdata yksi jazzin suurimmista. Musiikki: ????. Mika Kankainen Mika Kankainen Musiikki: ????. Albumin avaava In A Sentimental Mood saa fonistin tulkinnan kautta ennenkuulumatonta syvyyttä, ja pian ollaankin jo täydessä vauhdissa Take The Coltranen myötä. Kyseessä lieneekin yksi jazz-diggarin levyhyllyn pakollisista klassikkoalbumeista. Ellington osaa myös olla esillä ja johtaa kokonaisuutta, mutta antaa samalla solistille tilaa. Ääni: ????. Sen mekaaninen työnjälki on kunnossa ja taustakohina erittäin vähäistä. Valiojoukkoon kuuluvat myös No Way Out, Fight The World sekä päätösraita One Falls, Two Rise. 68. Loppua kohden fiilikset kulkevat Exodus-kitaroiden ja Metallica-sävelkulkujen kautta groovaavampaan, jopa funkahtavan progen suuntaan, mikä ainakin itseni pääsi yllättämään. Välttävä – Ei suositella The Giants Of Jazz Recorded Live at the Victoria Theatre in London Atlantic SD 2-905 2LP Impulse! ABC Records AS-30 LP OIKEASTAAN kaikki Duke Ellingtonin sessiot jazzin muiden suurnimien kanssa ovat onnistuneet vähintäänkin hyvin, elleivät erinomaisesti, eikä tämä John Coltranen kanssa tehty albumi ole poikkeus. Ääni: ????. Riku Hakala ????. Prässi on kuitenkin laadukas. Tästä parhaana hedelmänä poimittakoon No Surrender -kappale. Kenties vastoin ennakko-odotuksia mestarien kemiat toimivat ja musiikki vei heidät mennessään. Ensimmäisellä kahdella levynpuoliskolla Gillespie on standardeineen hallitsevassa roolissa, kun taas toisella muut pääsevät enemmän esille. Itse Feast ei oikeastaan soundaa edes Annihilatorilta, vaan alkupuoliskolla enemmänkin Slayerilta (enemmän kuin Slayer itse)! Tämä johtuu siitä että nykyinen vokalisti kuulostaa aivan Tom Arayalta. Kohokohdaksi noussee Billy Strayhornin My Little Brown Book, jonka rauhallinen, mutta samalla voimakas lataus menee ihon alle. Coltranen paikoin terävän samettinen soundi ja Ellingtonin pianotyöskentely on taltioitu hyvin, ja myös kokonaisuuden seurattavuus on hyvää tasoa, tietyin varauksin dynamiikan ja taustakohinan suhteen. Ässät eivät puske pintaan, ja tiukan jämäkästi läiskivät bassot kerjäävät hyväksyviä nyökytyksiä. Kahden jazzin suurmiehen yhteistyö on parhaimmillaan maagista kuultavaa. Siinä kokoonpano, josta kerrotaan, että sen maailmankiertueen ei pitänyt koskaan onnistua egojen törmätessä toisiinsa, mutta toisin kävi. Otsatukalla ja punaisella kitaralla varustautunut Jeff Waters teki itseenikin lähtemättömän vaikutuksen rennolla soittotavallaan (rässiriffiä yhdellä kädellä). Ääni: ????. levyvaliot ????. Menneisyyttään bändi vaalii edelleen, sillä Feastin mukana seuraa bonuslevyllinen vanhoja kappaleita (Re-Kill), uudelleen äänitettyinä totta kai. ABC Records on tehnyt lukuisia uudelleenjulkaisuja Impulsen originaaleista. George Weinin tuottama maailmankiertue oli menestys, ja kaikissa sen konserteissa artistit saapuivat lavalle ja poistuivat sieltä yhdessä, ilman sen kummempia henkilökohtaisia esittelyjä. Ehdotonta huippuluokkaa Annihilator Feast ????. Kuten arvata saattaa, niin heikkoa hetkeä albumilla ei ole. Musiikillisesti tässä lienee yksi niitä albumeja, joille ei voi edes kuvitella antavansa muuta kuin täydet viisi tähteä. The Giants of Jazz on historiallinen julkaisu ajalta, jolloin vastaavien jazzin superkokoonpanojen aika alkoi olla auttamatta ohi. Vaikka myös stereokuva jää vähän kaksiulotteiseksi, ylittää muuten hyvin toteutettu kokonaisuus juuri ja juuri neljän pisteen kalkkiviivan. Stitt loistaa läpi levyn ja soittaa erinomaisen soolon mm. Tyydyttävä Duke Ellington & John Coltrane EMI VUONNA 1989 pompsahti MTV:n Headbangers Ball -ohjelman esityslistalle lupaava ja teknisesti taitava thrashmetalbändi nimeltä Annihilator, kappaleella Alice in Hell. Läpi levyn spotissa on enemmän tai vähemmän Coltrane, joka häärii tutulla tyylillään Ellingtonin standardien (ja yhden omansa) parissa. Tällä kertaa kvartettina toimiva kokoonpano olikin koottu osin Coltranen ja osin Ellingtonin silloisista ryhmistä. Tämä vuoden 1972 US prässi soi muiden tavoin miellyttävän erottelevasti ja tasapainoisesti jääden vain hieman originaalien loistosta. kappaleella Everything Happens To Me, Blakeyn työskentely on hallitseva läpi levyn ja Monk osoittaa epäilijöille olevansa vielä loistavassa vedossa kappaleilla Blue Monk ja Round Midnight. Bändissähän on miehistöä vuosien mittaan vieraillut enemmän kuin väkeä Stockan hulluilla päivillä, joka saattaa olla osasyyllinen monikulttuuriseen lopputulokseen. Kiitettävä ????. Huippukohtien puutteesta albumia ei voikaan syyttää
Levy alkaa hitaasti trumpettien varaan rakennetulla The Angel -tunnelmoinnilla, mutta jo seuraavalla raidalla päästään luovan sekoilun maailmaan ja levy vie mukanaan. EMI KORTIT pöydälle: rakastan Krista Siegfridsiä. Ehdotonta huippuluokkaa ????. Kaiken lisäksi niiden puuttuessa albumi tuntuu hieman liian lyhyeltä. Niissä on oikeastaan vain pari aihetta, mutta juuri ne olennaisimmat: elämä ja rakkaus sekä niihin liittyvät pelko ja toivo. Samanlainen diversiteetti saisi kuulua myös geneerisemmässä anglomusiikissa. Ja juuri siksi nerokasta. Kun soitossa on näin hyvä tatsi, groove ja tunnelma, se riittää. Vaikka Rick Rubinin tuottama 13 ei – tietenkään – ole uusi Paranoid (1970) tai Vol. Color Dolor osoittaa, että omaperäisyys musiikissa ei välttämättä tarkoita luotaantyöntävyyttä tai karsi materiaalin tarttuvuutta. Jo avausraita Lalla vyöryttää korville niin sähköistä afrikkafuusiota, että neliömetrit alkavat nopeasti loppua kesken. Jos yhtye pystyy livenä luomaan lähellekään samanlaista sekopäistä intensiteettiä kuin levyllä, niin ei olisi ihme, vaikka Color Dolor tulisi breikkaamaan maailmanlaajuisesti. Kenties tämä mielleyhtymä, tai sitten Sam Amidonin laiskanlannistunut introvertti laulutyyli, tuo voimakkaasti mieleen Nick Draken (varsinkin I Wish I Wish voisi olla Bryter Layteriltä, 1970), mutta mistään apinoinnista tässä ei ole kyse. Vuosikausia meillä on ruikutettu huonolla itsetunnolla siitä, ettei täällä osata tehdä yhtä kaupallista poppia kuin Ruotsissa ja katsottu kateellisena vierestä, kun Max Martin kirjoittaa hittejä Britneylle ja Backstreet Boysille. Rakastan häntä nimenomaan sinä muovisena poptuotteena, jona häntä vihataan. Toki Siegfridsillä ja hänen taustajoukoillaan virtaa suonissa ruotsalaisverta, mutta kaksi peukkua ja isot varpaat sille, että uskaltavat antaa sen kuulua. Kakkossinglessä Amen! on kenties Marry Metäkin parempi kertsi. Hiukset ovat ehkä harmaantuneet, mutta verisiteet ja keskinäinen intuitio vahvistuneet. Black Sabbath Sam Amidon Erin 13 Bright Sunny South Sä osaat! Universal Nonesuch BLACK Sabbathin 19. Nyt on vuorossa Mariah Careyn Shake It Off (2005). 4 (1972), se tavoittaa bändin alkukantaisen mojon riemastuttavasti. Tapansa mukaan Amidon heittää sekaan yhden nyky-r’n’b -coverin. Harvoin törmää debyyttilevyyn, jolla yhtye hallitsee suvereenisti kaikenlaiset tunnelmoinnit, rikkoo rajoja rohkeasti, kuulostaa itseltään ja räjäyttää potin. Biisit ovat kautta linjan laadukkaita, mutta – enkä olisi ikinä uskonut kirjoittavani tätä julkiseen sanaan – ehkä hieman liiankin syvällisen oloisia. Mélancholie esittelee hienosti Traorén tavaramerkiksi muodostuneen vibran, N’Téri taas seesteisempää singer-songwriter-henkeä. Euroviisukappale Marry Messä minuun teki vaikutuksen sen häpeämätön ruotsalaisvireinen pop. Mitä sitten, vaikka Zeitgeist kuulostaa Planet Caravanilta, Loner lainailee N.I.B.:n riffiä ja End of the Beginning voisi olla uusi Black Sabbath. Kiitettävä ????. Ja se Euroviisu-esitys kaatui entisten itäblokin maiden homofobisuuteen, piste. Välttävä – Ei suositella Levyarvioiden levyt ovat yhteistyössä valikoituja poimintoja Suomen johtavien musiikkilehtien Rumban ja Rytmin uusimmista arvioista. ????. ????. Ilmiselvä ykkösbiisi on koskettava hanurivalssi Väärä mies, jonka tekstissä on hienoa monimerkityksellisyyttä. Jean Ramsay Anna Brotkin ????. Vaikkei Ding Dong tosiasiassa ole musiikillisesti aivan viiden tähden arvoinen, on se sitä kulttuurisena tuotteena. Tekstimaailma on aiempaa kiteytyneempi. Ainoa kunnollinen linjapoikkeama on rytmipainotteisuudessaan jotenkin leikillisen oloinen avausraita Älä tule hyvä tyttö. Yhtye kuitenkin kuulostaa sataprosenttisesti itseltään, ei ainoastaan esikuviltaan. 18 vuoden tauon jälkeen julkaistua levyä on kritisoitu vuoroin keskinkertaisuudesta ja vuoroin vanhan toistosta, koska joku nyt vain joskus jossain päätti, ettei pappabändien comeback-levyistä saa diggailla. Akseli Hiltunen ????. Tässä on ehdottomasti vuoden positiivisin yllättäjä. Helsinkiläisbändin taiderock sisältää kaikuja Kate Bushin, Björkin ja Mary Timonyn tuotannosta sekä lukuisista muista kunnianhimoisista naisvetoisista projekteista. Siinä missä moni eurooppalainen bändi tekee kaikkensa peittääkseen juurensa, Traoré on aina syleillyt omaa lähtökohtaansa. Hieno lopputulos kuulostaa seitsemän harmaan sävyiseltä Songs:Ohialta. Parasta 13:ssa on juuri se, ettei kukaan uskonut sen olevan näin hyvä. Amerikkalaisesta folkperinteestä Amidon ammentaa hienolla My Old Friendillä ja riitaisan banjon kuljettamalla As I Roved Outilla, joka voisi laulusuorituksensa puolesta olla Harry Smithin Anthology of Folk Musicilta (1952). Moni kulahtanut, länsimainen rockbändi voisi ottaa oppia siitä, millainen riffi saa biisin elämään. Danny Thompsonin kaltaiset useissa kokonpanoissa soittaneet muusikot valuttivat musiikkiin jazzin pelotonta soljuvuutta ja puhalsivat aivan uutta henkeä tomuisiin kappaleisiin. Tämä albumi suorastaan huutaa joukkoonsa enemmän hölmöjä täytekappaleita, keveitä lepohetkiä. 69. Mervi Vuorela Jean Ramsay levyarviot Warner SÄ osaat! on Hunningolla-edeltäjäänsä (2011) hiljaisempi, herkempi ja hienovaraisempi albumi, jolla on jotenkin määrätietoisempi linja – mikä ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia. Loppulevyä kohden meno vielä kiihtyy. Markku Halme ????. Folkloristi Bascom Lamar Lunsford tulee väistämättä mieleen. ????. Kun kuuntelee Iommin raskassoutuisesti polveilevaa riffittelyä, Butlerin huikeaa bassoakrobatiaa ja Ozzyn kahden nuotin määkimistä, tulee tunne, kuin todistaisi maailman cooleinta sukutapaamista. Levyn on tuottanut PJ Harveyn ja Eelsin yhteydestä tunnettu John Parish. Color Dolor Rokia Traoré Krista Siegfrids Cuckoo in a Clock Beautiful Africa Ding Dong Konkurssi COLOR Dolor putkahti maailmaan vain kaksi vuotta sitten. Edeltäjällä kuultiin myös countryviulua, mutta nyt jouset keskittyvät hienoon musikaalihenkiseen antiin. Hyvä ????. Biisien monikerroksisuus jaksaa yllättää vielä lukuisten kuuntelukertojen jälkeen. Pyh. 1960-luvun brittifolkin erotti perinteisestä kansanmusiikista se, että soittajat olivat pitkälti jazzareita. Vaikka se onkin Traorén länsimaisin ja sitä kautta ehkä kaupallisin levy, kuuluu malilaisuus läpi vahvasti. Nonesuch ROKIA Traorén viidettä albumia tekisi mieli luukuttaa mahdollisimman kovalla ja suuressa tilassa, jotta kuulisi ja etenkin tuntisi kaiken, mitä siihen on laitettu. No, nyt osataan. studiolevystä on liikkunut paljon vääriä mielipiteitä. Über-kaupallista, sokerikyllästettyä, halpaa kuin Makuunista kaksin käsin vedetyt sokeriöverit. Tyydyttävä ????
testi Panasonic TX-L55WT60Y -televisio Teksti ja mittaukset: Mauri Eronen Kuvat: Valmistaja Näyttävä kaikista kulmista Panasonicin huippu-lcd ei kilpaile kuvanlaadultaan valmistajan plasmamallien kanssa. PANASONIC on tarkoittanut lcd-mallistonsa enemmän päivittäiseen käyttöön kuin ihanteellisiin olosuhteisiin suunnatut ja kuvanlaatu edellä suunnitellut plasmatelevisionsa. Panasonicin TX-L55WT60 on kuitenkin huikean hyvännäköinen lcd-televisio. Siinä on kuitenkin ominaisuuksia, jotka parantavat käytettävyyttä tavallisessa kodissa. Leijumisefektin luova läpinäkyvä jalusta on näyttävä metallisine kehyksineen, mutta samalla se tekee johtosopan piilottamisesta entistä vaikeampaa. Leditelevisioilla ei enää ole merkittävää etulyöntiasemaa, kun ruutuja tarkastellaan ainoastaan ulkonäkövinkkelistä. Uudempaa komennuskulmaa edustavat ohjauslevyllä ja puheentunnistuksella varustettu kapula sekä älypuhelinsovellus. Ledien alhainen virrankulutuskaan ei ole täysin merkityksetöntä, jos televisiota katsotaan useita tunteja päivässä. Komeutta voi käskeä toiminnallisesti onnistuneella, punaisella taustavalolla varustellulla kaukosäätimellä. Television takaosa on viimeistelty hienosti valkoiseksi, mikä keventää entisestään kolmisenttisen ruudun olemusta. Tuplavirittimien käyttömahdollisuudet ovat hurjat. Plasmatelevisiot ovat nopealla vilkauk70 sella aivan yhtä siroja, vaikka painavatkin moninkertaisesti. Digibokseista tuttuun tapaan toista ohjelmaa voidaan
Tallennus edellyttää kuitenkin ulkoisen usb-kiintolevyn käyttöä. Taustavalon maksimiasetuksella välkkyminen katoaa, mutta mukautuva taustavalo päällä modulointi on aina käytössä. Kuvan esittämiseen kuluva viive on Panasonicissa tyypillinen. Suuressa porukassa ja käytännön tilanteissa, kun televisiota ei aina voi katsoa juuri kohtisuoraan, tällä on suuri merkitys. Mutta se mikä kontrastissa menetetään, saadaan takaisin IPS-paneelin laajana katselukulmana. Panasonic on onnistunut lcd-paneelin edessä olevia suotimia parantamalla pitämään toiston hämmästyttävän luonnollisena kulmasta riippumatta. Kalibroidussa perustilassa viive on 56 millisekuntia, mutta game-tilan kytkeminen pudottaa 71. Taustavalon kirkkautta säädetään Panasonicissa moduloimalla (pwm), joten erityisesti hämärään tilaan sopivaksi säädetyn television välkkymisen voi selvästi huomata. Suo- raan edestä mitattu kontrasti ei juuri heikkene jyrkässäkään kulmassa, mutta mitä tärkeintä, myös värit pysyvät ennallaan. Videokuvaan mukautuvalla taustavalolla silmää on mahdollista huijata, mutta design-lähtökohdista suunniteltu televisio ja sen reunaledit eivät millään yllä yhtä vaikuttavaan tulokseen kuin paneelin takana sijaitseva monialueinen ledipatteristo. Tummalla kuvalla taustavalon epätasaisuus näkyy selvästi kirkkaina alueina, mutta tilanne paranee selvästi mukautuva taustavalo kytkettynä. Puhelimia ja tabeja varten tarvitsee asentaa Viera Remote App 2 -sovellus. Sekä ansi- että on/off-kontrasti on melko vaatimaton noin 700:1. Lisäksi ruudulla voi näyttää samanaikaisesti kahta kanavaa. Elokuvamateriaalilla ero on tummien sävyjen luonnollisuuden kannalta selvempi mukautuvan valon hyväksi, mutta muutos perustilasta on pienempi kuin muissa vastaavalla tekniikalla varustetuissa ja etenkin tämänhintaisissa televisioissa. testi tallentaa samaan aikaan, kun toista katsellaan. Kuvanlaatu IPS-paneelille ominaista keskinkertaista kontrastisuhdetta on vaikea vippaskonstein parantaa. Kun huoneessa on jonkin verran hajavaloa, ei vaatimaton mustan taso ole ongelma. Lisäksi hajavalon heijastuksenesto on luokkansa parasta. Modulaatiovälkyntä näkyy helpoimmin, kun tummalla taustalla on kirkkaita palkkeja. Viera-sovellus mahdollistaa myös Swipe & Share -toiminnon. Täysin mustalla ruudulla taustavalo sammuu kokonaan. WT60:n kontrastisuhde ei tavallisella ansiruudukolla (4x4) ole yhtään parempi, vaikka mukautuva valo kytkettäisiinkin päälle. Myös lähes täysin musta ruutu säilyttää neutraalit sävyt kilpailijoita paremmin. Erikoisin ominaisuus on kuitenkin se, että televio osaa lähettää ohjelmavirtaa myös mobiililaitteelle tai toiselle Viera-televisiolle. Ilman mukautuvaa taustavaloa, kun taustavalon kirkkaus on tarpeeksi suuri, näkyy tasaisilla tummilla pinnoilla ledien valon ohjaamiseen tarkoitettu diffuusoriristikko, joka ilmenee shakkiruutuna kuvassa. 100 kandelan valoteho saavutetaan Panasonicissa taustavalon asetuksella 20/100, jolloin välkyntä on selvää. Älypuhelimessa olevan sisällön videoista webbisivuihin saa viskattua television ruudulle. Myös kahden kanavan samanaikainen tallennus onnistuu
•/•/• (tupla) •/• (tupla) •/•/• • kuvatulot HDMI HDMI ARC DVI SCART Komponentti S-video Komposiitti USB 3 • 1 1 1 3 kuvasäädöt Pää- ja välivärien luminanssi on sinistä lukuun ottamatta varsin tarkkaa. Säädön voi tehdä erittäin tarkasti monipistekalibroinnilla. Kodin ykköstelevisiona Panasonic suoriutuu kuitenkin hienosti. Puhdas valkoinen ei ole yhtä neutraali kuin keskiharmaat. Väriavaruus CIE-kartastossa. info TX-L55WT60Y ominaisuudet Hinta Paneeli Tarkkuus Taustavalo 3D Mitat (lxkxs) ilman jalustaa Paino Takuu Lisätietoja 2 800 € LCD, IPS 1920x1080 LED, reuna • (passiivi) 122,7 x 81,4 x 35,8 cm 122,7 x 71,7 x 3,2 cm 16/20 kg 24 kk www.panasonic.fi virittimet Harmaasävyjen tasapaino Warm2-esiasetuksella. Muita perheenjäseniä raivostuttava kuvan säätäminenkin onnistuu vaivihkaa. Kuvaltaan se sopii parhaiten olohuoneeseen, jossa elokuvia ei katsella pimeässä. testi Panasonic TX-L55WT60Y -televisio sen hyväksyttävään 34 ms:iin. Harmaat ovat neutraalit suoraan paketista. Sen kautta tehdyt säädöt päivittyvät televisioon ilman näkyviä tilaikkunoita, joten testikuvien mittaaminen on luotettavampaa hajavalosta häiriintyvillä instrumenteilla (Konica-Minolta). Vihreän alisaturaatiota lukuun ottamatta television saa säädettyä hyvin lähelle rec 709 -referenssiä. mittaustulokset LÄHIVERKKOON kytketyn W60:n voi kalibroida lähes viiveettömästi toimivalla älypuhelinsovelluksella. Pienellä hienosäädöllä kirkkaimpien valkoisten punertavuuden voi korjata. 72 DVB-T/C/S DVB-T2/S2 MPEG-4, DVBT/C/S CI+-korttipaikka • Muuttumaton kuva jyrkistäkin katselukulmista • Hyvät säätömahdollisuudet • Etäkäyttö ja kalibrointi puhelimella ja tabletilla • Moitteeton viimeistely • Tallennusominaisuudet • Led-taustavalon välkkyminen (modulointi) • Epätasainen taustavalo • Vaatimaton kontrasti Harmaasävyjen kalibrointi Värinhallinta (CMS) Gammasäätö bias+gain/monipiste 3d esivalinnat/monipiste muuta Ethernet Wlan Bluetooth Netflix Liikeinterpolointi 3D-lasit (kpl) Kuulokeliitäntä Muuta • • • • • 4 sd-kortti, web-kamera mittaustulokset Professional 1 Warm 2 Auto 2,2 710:1 750:1 370 cdm2 Käytetty kuvatila Värilämpötilan esiasetus Väriavaruuden esiasetus Gamman esiasetus On/off-kontrasti ANSI-kontrasti Maksimikirkkaus Harmaasävyjen DeltaE 20-100 % (keskiarvo) Värien DeltaE (keskiarvo) Värisaturaation DeltaE 25/50/75 % (keskiarvo) Värien luminanssivirhe (keskiarvo) Värien tarkka kalibrointi mahdollista Kuvan käsittelyviive (1080p60) *1 Toimiva 1080p24-toisto Taustavalon välkkyminen, pwm (100 cdm2) *2 3,0 3,3 1,6 10,1 % • 56/34 ms • 200 Hz *1 Kuvan esittämiseen kuluva viive normaali- ja game-tilassa, pienempi arvo parempi *2 Taustavalon välkkymistaajuus, kun televisio on kalibroitu hämärähköön huoneeseen sopivaksi.. Sinisen suuri luminanssivirhe pudottaa muuten hyvää lopputulosta. Kaksoisvirittimien ja äly- sekä tallennusominaisuuksiin tutustuminen vie helposti monta iltaa, ja sovellusnäkymät voi räätälöidä jokaiselle perheenjäsenelle itsenäisesti. Kalibroidun television asetukset voi tallentaa puhelimessa tiedostoksi ja jakaa kavereille. Kunnollinen kolmiulotteinen värinhallinta korjaa tilanteen. Sen kuva pysyy neutraalina jyrkistäkin katselukulmista, ja heijastuksenesto on huippuluokkaa. Blu-ray-elokuvan liike toistuu nykimättä 24 kuvan sekuntinopeudella, eikä liikeinterpolointia tarvitse kytkeä päälle elokuvamaisuutta pilaamaan. Liikeinterpoloinnin kanssa viive on 106 ms. Yhteenveto KOLMEN tonnin hintaan Panasonic TX-L55WT60 tarjoaa hienoa designia. Pienellä puhelimen näytöllä tarkkojen valintojen tekeminen on välillä tuskallista, joten numeerisen arvon suora syöttäminen olisi paikallaan. Dvd-kuvan skaalaus full hd -tarkkuuteen on hyvälaatuista, joskin aavistuksen pehmeää. Kokonaisvärivirhe rec 709 -referenssiin nähden. Epätasainen taustavalo ja vaatimaton kontrasti eivät ihastuta vaativinta videofiiliä, vaikka kalibrointimahdollisuudet ovatkin kattavat. Värien koordinaatit, sävy ja saturaatio, ovat melko tarkat ilman kalibrointia. Gamma on 2,2-esiasetuksella hieman epätarkka. Käytännössä Panasonicin kanssa gamma kannattaa kalibroida 2,2:een, eikä pimeään tilaan suositeltuun 2,4:ään. Valmistajan lcd-mallistossa on hinta/laatusuhteeltaan parempiakin vaihtoehtoja
järjestö. All EISA winners may use the official EISAEISA logo Awards - it’s your-palkintoon assurance for outstanding quality. Vain nämä tuotteet saavat käyttää virallista EISA-logoa - Sinun takuusi korkeasta laadusta. Your assurance for quality Takuu laadusta Tested by thetestaama Experts Asiantuntijoiden www.eisa.eu. in-car electronics, mobile electronics, photo anderikoislehdestä video, from 20 European EISAn koostuvat asiantuntijaraadit valitsevat vuosiwith Euroopan parhaat, Every year the EISAjäsenistä jury of experts rewards the best products availablejoka in Europe the EISA Award. The Best of the Best EISAofon5020 Euroopan maasta ja niiden, kaikkiaan EISA is the unique association special interest magazines in audio, home 50:stä, theater, arvostetusta äänen ja kuvantoiston koostuvacountries. oikeuttavat tuotteet
PEKKA VÄHÄSÖ YRINKI: HENK • osoitteessa www.urheilusanomat.fi/tutustu I OLI MENNÄ Numer o 22 · 2013 • tekstiviestillä ISU TUTUSTU numeroon 18232. KASVOJENPE SU Myydää n numero irtona yhdessä aina Sanomi Iltaen kanssa • tai sähköpostitse tilaajapalvelu@urheilusanomat.fi NICO ROSBER UROTYÖGIN JÄI RENGAS SOD VARJO AN ON TUO SAMMEL MAS VUO »MM-KIS : AT ON EHD OTO TAVOITEN » VA VENÄJÄLKOLLÄ KIEKK O JALKA JYRÄÄ PALLON BOSTONIN HUI PPUVAHTI TUU TAKAISEN KUM KKA RASK KAA MITUKSEN JA KOLMEN VUO JAHTAA TAATOI DEN S STANLEY CUP IA +290 Irtonum Ilta-San ero: omien hinta + 2,90€ 002220– 1322 Myynnis sä 31.5.–6.6 6 41488 0 0222 07 1302 2 . Osallistu lukijakyselyyn! Kerro mitä mieltä olet lehdestä, mistä pidit mistä et, mitä haluaisit lisää. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kyselyyn! www.hifimaailma.fi/kysely Hifimaailman numeron 4/2013 lukijakyselyyn vastanneiden kesken arvottiin 400 euron arvoinen matkaajan hifipaketti, AKG K490NC -vastamelukuulokkeet ja Sony SRS-BTX300 -blutooth-kaiutin. Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan 1600 euron arvoinen huippuluokan 2.1-aktiivinen kaiutinsarja ELAC MICROMAGIC 2.1. 9–16) Etu voimassa 30.9.2013 saakka. KASPER HÄMÄLÄI HURMAA NEN PUOLASSA Tekstiviesti on maksuton. 14,50 € K3202 Tilaa syvällinen ja taustoittava urheilun viikkOlehti ja pelivihjeet-pAlvelu käyttöösi. • soittamalla numeroon (03) 252 4324 (ark. Arpaonni suosi Petri Hiltusta Korialta. Onneksi olkoon! 5 nrOA / € 0 9 , 9 ! n i i r i i liity sisäp Norm. Vaikuta sisältöön: Mistä laitteista haluaisit seuraavan testin. K3202 suOmen suurin urheilun erikOislehti.
Tarjoa! (Pirkanmaa) P. Hinta: 1000 € (Littoinen) P. 040-7399105, seppo_laukkanen@pp.inet.fi LEXICON Mc12 V 2.0 7.1 -etunen, vm. Hinta: 89 € (Jyväskylä) P. 0500-789 692 tai 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 Hämeenlinna 75. Värinä: “Brushed Black” eli musta ja röpelöinen pinta. 2002. 0400-725349 JPW ML 310 kaiuttimet. Kotiteatterin aatelinen. 100% toimiva, kunto erittäin hyvä. Käyttämättömänä viitisen vuotta. Hinta: 390 € (Itä-Uusimaa) P. Paketti sisältää myös saman sarjan keskikaiuttimen. Laatikko jäljellä, mutta säilytetty kylmässä ulkovarastossa. Hinta: 60 € (Kirkkonummi) P. Aitoa Brittilaatua. Kaupanpäälle SVS:ltä tilattu 8m subwoofer RCA-RCA välikaapeli. Myös Sony SONY KDL-40HX855/46HX855 kiinnostavat. Näin ilmoitat Hifimarkkinoilla hifimarkkinat Julkaisemme Hifimarkkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänen- ja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. Ja kauppa käy vilkkaana. Myyn eniten tarjoavalle. 050-5050880 ...and You ’ll hear the difference sh. 040-5828757, juha-matti.laine@pp.inet.fi nettihifi.fi avoinna 24/7 Liity postituslistalle ja saat kuukausittaiset ale-koodit! Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... Alkuperäiset laatikot löytyvät ja owner’s Certificate. Onkyon uudet kotiteatterivahvistimet saapuneet TX-NR626 649,- • 7.2 vahvistin (7x160W) • Sisäänrakennettu WiFi ja Bluetooth • HDMI 6 x in /2 x out • USB-liitäntä • 4K videoskaalaus www.starsandstripes.fi P. ollut 9000 € Speksit ja paljon juttua äänenlaadusta googlella. 5v - kunto hyvä (pieniä jälkiä piano black pinnassa ja grillissä). Piano Gloss Black -metalligrillillä. Hinta: 300 € (Helsinki) P. Tämä on originaalimalli eikä siis nykyisellä DSP vahvarilla varustettu. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. 050-4801956, juha.yli-penttila@iki.fi HARBETH M 40.1 -kaiuttimet, Foundation jalustat sekä diy Skylanit. 050-5826429, njkkampe@gmail.com SHURE SRH 940, uudenveroiset reference kuulokkeet, ostettu 4/2013, takuu, kaikki tarvikkeet. Väriltään purkit ovat real wood cherry, eli pinta on oikeaa puuviilua. Tätä pidettiin pitkään parasäänisenä kotiteatterietusena, on yhä kärkipäässä joskin vanhentuneet ominaisuudet. Hinta: 150 € (Lahti) P. 046-6163563, kalleheikki26@gmail.com TECHNICS SL1200 tai SL1210 levysoitin, siisti ja hyväkuntoinen, ei DJ-käytössä olleet. P. Hinta: 5200 € (Helsinki) higherfiction@gmail.com SVS PB13-Ultra subwoofer. 050-5826429, njkkampe@gmail.com CYRUS CD6se hienossa kunnossa oleva todella upea-ääninen cd-soitin. Laite tulee omassa alkuperäisessä laatikossa, joka sisältää ohjekirjan, kaukosäätimen ja virtajohdon. 0400-700111, sami.lindholm@elisanet.fi DYNAUDIO Audience 42 + 42C. Hinta: 1420 € (Kirkkonummi) P. Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella, sähköpostitse osoitteeseen aineistot@hifimaailma.fi tai lehden toimituksen postiosoitteeseen Myydään BEHRINGER Feedback destroyer PROFBQ2496 subbarin viritykseen. Vain nouto. Ovh. Liikkeestä ostettuna Harbetit maksavat 10490 € ruusupuisena ja Foundationit 480 €. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. Todella vähäisen käytön takia. Koekuuntelu, lähetys, manuaali, kauko. Da-muunnin ja 2-kanavatoisto aivan huippuluokkaa! Alumiinkuoret yms. Maksan sopivasti yksilön mukaan. Uutta vastaava kunto. 041-5608522, puuhapete72@hotmail.com Ostetaan SONY CDP-XA50ES tai XA555ES cd-soitin. Hyväkuntoiset laatukaiuttimet. Kaupanpäälle 2 kpl RCA - Audiojack (6,3mm) liitintä. Koekuuntelumahdollisuus Kirkkonummella. Katso päivän hinta verkkokaupastamme: www.hifikulma.fi FORSSA: Kartanonkatu 18 • 30100 FORSSA 03-4355 150 • Avoinna Ma-Pe 10–17.30, La 10–14 SALO: Turuntie 26 • 24240 SALO 02-733 8888 • Avoinna Ma-Pe 10–17.30, La 10–14 TL-Audio • HIGH-END • KOTITEATTERI • TARVIKKEET • OCTAVA.fi ut tkais a r x i Matr ityksiin! van r a y t c i a O nt i i t o k Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Zipmanin vanha mutta hieno testi tästä mallista löytyy dvdplazalta. Vain nouto. Täysin Virheettömät. Väri kirsikka. OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA www.tlaudio.fi P
Kuten edellä mainittu testikin osoitti, koolla on merkitystä. TESTASIMME numerossa 3/2013 joukon pienikokoisia aktiivikaiuttimia, jotka on tarkoitettu pääasiassa parantamaan taulutelevision äänenlaatua mutta toimivat yhtä lailla muiden ohjelmalähteiden kanssa. 419 euroa). Kaiuttimien kiinteät jalustat nostavat kaiuttimet irti. Niiden kotelot ovat metallia. Se sisältää muodoltaan pallomaiset 2-tie-satelliitit. Mitä pienikokoisempi kaiutin, sitä vaikeampaa siitä on saada kunnollista bassotoistoa. Jos haluaa kui76 tenkin mahdollisimman pienet kaiuttimet, voi bassotoiston jättää erillisen subwooferin toistettavaksi. Aktiivikaiuttimien pariksi voi siis hankkia vielä erillisen aktiivisubwooferin, mutta yksinkertaisimman ratkaisun tarjoaa 3-kanavaisen vahvistimen sisältävän subwooferin ja pienten satelliittikaiuttimien yhdistelmä. Ohjelmalähteet liitetään linjalähdöistään subwooferiin, jonka vahvistin käskee subwooferin lisäksi myös passiivisia ja pienikokoisia satelliittikaiuttimia. AudioPro Addon Four AudioPro Addon Four on testiryhmän edullisin sarja (svh. vertailu Pienet 2.1-aktiivikaiutinsarjat Teksti: Taneli Kunnas Mittaukset ja kuvat: Mauri Eronen Helposti huomaamattomat kaiuttimet Pienikokoisista satelliittikaiuttimista ja 3-kanavaisesta aktiivisubwooferista koostuva 2.1-kaiutinsarja tarjoaa helpon ja huomaamattoman ratkaisun moneen käyttöön ja ilman kompromissia bassotoistossa. Useammat sisääntulot tai suora bluetooth-yhteys mahdollistavat jopa langattoman toiston tietokoneelta tai älypuhelimelta. Löysimme markkinoilta neljä tällaista aktiivista 2.1-kaiutinsarjaa
Järjestelmää voidaan ohjata tarvittaessa myös yleiskauko-ohjaimilla. Toiminnot ilmaistaan erillisellä subwooferiin johdolla kytkettävän palikan avulla. Kaiutinsarjan viimeistely on hintaisekseen erittäin korkealuokkaista. Vahvistimen jatkuvaksi tehoksi ilmoitetaan vaatimattomalta tuntuva 2x12 wattia satelliiteille ja 1x30 wattia subwooferille, mutta normaalikuunteluun tehot ovat täysin riittävät. Vahvistimessa ei ole säätöjä, ja jakotaajuus on kiinteä 150 hertsiä. Jamo P102 HG 500 euron hintainen Jamo P102 HG sisältää erittäin pienikokoiset satelliitit. Varusteluun kuuluu myös huomaamattomat seinätelineet, mutta ne eivät valitettavasti mahdollista suuntausta pystysuunnassa. D-luokan vahvistimesta luvataan epämääräisesti ”maksimiyhteistehoksi” 250 wattia käytännön jatkuvan tehon ollessa todennäköisesti jossain 2x30 + 1x70 watin tuntumassa. Digitaalinen sisääntulo hyväksyy vain Dolby Digital -signaalin. Lisävarusteena on saatavana langaton äänensiirtolinkki WFD-200 (noin 200 euroa). Hyvin pienikokoinen subwoofer sisältää refleksikotelossa 165 mm:n elementin, joka osoittaa alaspäin. Subwoofer sisältää 8 tuuman elementin suljetussa kotelossa. Varustukseen kuuluu myös kätevät seinäkiinnikkeet mutta ei kaiuttimia tasosta korottavia pöytäjalustoja. Vahvistimen tehoksi AudioPro Addon Four Boston Acoustics SoundWare XS Digital Cinema Jamo P102 HG Elac 2.1 MicroMagic Kaiuttimien kaukoohjaimet vasemmalta oikealle: Elac, Jamo, AudioPro ja Boston Boston Acoustics sisältää erillisen, vapaasti sijoitettavan, johdon päässä olevan infrapunavastaanottimen ja toimintatilaindikaattorin. Subwooferyksikkö sisältää vahvistinmoduulin ja 165 mm:n elementin refleksikotelossa. Subwooferin takapaneelissa on laaja-alueinen tasonsäätöpotentiometri. Sille on takapaneelissa USB-virtaliitäntä. Sen led-valot ovat erittäin (liian) kirkkaat. Varusteluun kuuluu luottokorttityyppinen kaukoohjain, jossa on virtakytkin, kokonaisäänenvoimakkuudensäätö, äänen pikamykistys sekä sisääntulon ja music/movie-toimintatilan valinta. Pienikokoisessa kaukosäätimessä on kokonaisäänenvoimakkuuden säädön lisäksi subwooferin tasonsäätö, ohjelmalähteen valinta sekä äänen pikavaimennus. Subwooferin vahvistimessa on kaksi analogista ja yksi digitaalinen (optinen) sisääntulo. Käyttö on runsaiden toimintojen johdosta paikoin hankalaa. Vahvistimessa on kaksi sisääntuloa. Toiminnot ovat helppokäyttöiset. 77. 5.1-signaalilla kaiutinsarjan luvataan tuottavan virtuaalisen surround-äänen. Sen neliömäiset satelliitit sijoitetaan tasolle yhden tasaiseksi viistetyn kulman avulla. Jalustat toimivat samalla myös seinä-/kattokiinnikkeinä. Subwoofer voidaan asentaa näin kokonaan piiloon. Kotelo on pienellä marginaalilla testin suurikokoisin. Boston Acoustics SoundWare XS Digital Cinema Boston Acoustics on hyvin varusteltu 500 euron hintainen kaiutinsarja. Kaiuttimissa on telineet, jotka nostavat kaiuttimet oikeaoppisesti irti sijoitustasosta ja suuntaavat ne samalla ylöspäin. Lisäksi erikoisuutena on langaton bluetooth-yhteys. Siinä on infrapunavastaanotin kaukosäädölle sekä kolme liian kirkasta lediä. Jakotaajuus on kiinteä ja korkeahko 180 hertsiä. Valittavana on lisäksi music- ja movie-kuuntelutilat, joista jälkimmäinen yrittää tehostaa elokuvatunnelmaa stereokuvaa ja taajuustoistoa muokkaamalla. vertailu sijoitustasosta, ja suuntausta on helppo säätää
Sisääntulot käsittävät kaksi analogista ja kaksi digitaalista liitäntää (optinen ja koaksiaali). Kaukosäätimen käyttö vaatii opettelua, koska toiminnot ilmaistaan hankalasti subwooferin etuosan kahdella led-valolla. Elacin satelliittikaiuttimet ovat hieman muita suuremmat. Siro kaukosäädin on tyylikäs ja helppokäyttöinen. Se sisältää äänenvoimakkuuden säädön, pikamykistyksen, subwooferin tasonsäädön, sisääntulon valinnat ja virtakytkennän. taso kaukosäätimessä Autom. Elac 2.1 MicroMagic Elac 2.1 MicroMagic koostuu Elac 301.2 -kaiuttimista ja MicroSub 2010.2 -subwooferista. Varustukseen kuuluu myös pelkistetty kauko-ohjain. Kotelot ovat tukevaa alumiinivalua. Se sisältää äänenvoimakkuuden säädön, subwooferin tasonsäädön, sisääntulon valinnat ja virtakytkennän. USBA-liitäntä tarjoaa virransyötön lisävarusteena saatavalle langattomalle WK-200-linkille (noin 150 euroa). langaton USB-linkki, USBvirtalähtö subwooferyksikössä kiiltävä valkoinen ja musta *) Valmistajan ilmoittamat tiedot **) Ei käynnistystä digitaali-sisääntuloista 78 2 x 40 W + 40 W 2 x 55 W + 55 W 2 kpl (RCA ja 3,5 mm) 2 kpl (optinen S/PDIF ja USB-A) 40/80/120/160 Hz basso/disk. sammutus/käynnistys (standby/on) Virrankulutus (valmiustila/tyhjäkäynti) Varusteet Muuta Pintavaihtoehdot • •/• •/• 0,8 W / 4,2 W säädettävät pöytäjalustat/ seinäkiinnikkeet, virtajohto, RCA-kaapeli, kaiutinjohdot lisäv. Subwoofer on kooltaan erittäin pieni, mutta sisältää silti kaksi vastakkain sijoitettua 115 mm:n elementtiä ja 3-kanavaisen vahvistimen. langaton USB-linkki ja kaukosäädön opetus, Dolby lisäv. Subwoofer sisältää useita, dippikytkimin toteutettuja säätöjä: mm. vertailu Pienet 2.1-aktiivikaiutinsarjat ilmoitetaan 2x20 wattia satelliiteille ja 60 wattia subwooferille. 54 mm 16 mm 180 / 4000 Hz 76 mm 19 mm ei ilm. Lisävarusteena saa myös langattoman Wireless Set Stereo -linkin (noin 170 euroa), jolle on USB-virransyöttö. Niiden erikoisuus on lähes koko etupaneelin kokoinen ovaalin muotoinen basso/keskiäänielementti ja sen eteen sijoitettu diskantti. info Hintaluokka (sarja) Maahantuoja tai edustaja Puhelin Internet-osoite Valmistajan internet-osoite Audio Pro Addon four Boston Acoustics SoundWareXS Digital Cinema Jamo P102 HG Elac 2.1 MicroMagic 419 euroa Hedengren Kodintekniikka Oy 020-763 8000 www.hedengrenkodintekniikka.fi www.audiopro.fi 500 euroa Simex Oy (09) 41 500 210 www.simex.fi www.bostonacoustics.eu 499 euroa Loudgroup Oy 020-198 6200 www.loudgroup.fi/ www.jamo.com 1600 euroa Scanteknik Oy (09) 2230 0780 www.elac.fi www.elac.com ominaisuudet Satelliittikaiuttimet Mitat (k x l x s): Massa Toimintaperiaate: Impedanssi Elementit -Basso-/keskiääni: -Diskantti: -Jakotaajuudet: Subwoofer-yksikkö Mitat (k x l x s): Massa: Toimintaperiaate/elementti: Vahvistinteho (satelliitit + subw.) -Jatkuva teho (RMS): (* -Hetkellinen teho: (* Analogiset sisääntulot: Digitaaliset sisääntulot: Jakotaajuus 159 x 116 x 118 mm 0,7 kg suljettu 2-tie 4 ohmia 108 x 113 x 94 mm 0,5 kg suljettu 2-tie 8 ohmia 91 x 91 x 92 mm 0,8 kg suljettu 2-tie 6 ohmia 121 x 91 x 136 mm 1,5 kg suljettu 2-tie 4 ohmia 69 mm 25 mm ei ilm. 2 kpl (RCA ja 3,5 mm) 2 kpl (optinen S/PDIF ja koaksiaali) 150 Hz 180 Hz Muut säädöt Langaton kaukosäädin Käynnistys/sammutus kaukosäätimessä Äänenvoim./subw. 250 W (yht.) 2 kpl (RCA ja 3,5 mm) 1 kpl (optinen S/PDIF), langaton blutooth-yhteys 180Hz 2 x 20 W + 60 W ei ilm. Liitännät ovat monipuoliset: kaksi analogista (rca ja 3,5 mm) ja kaksi digitaalista (optinen ja koaksiaalinen) sisääntuloa. Sarjan hinta on lähes 1600 euroa ja kuuluu siten selvästi eri hintaluokkaan, mutta otimme sen silti mielenkiinnosta testiin mukaan. subwooferin alipäästösuodattimen, jakotaajuuden valinnan, käyttökelpoisen pöytä- ja seinäsijoituksen kompensoinnin sekä loudness-korjauksen. 2 kpl (RCA ja 3,5 mm) ei ilm. (0/+2dB), seinä-/ music/movie -ääniasetus pöytäsijoitus (on/off), loudness • • • • • • •/•/• •/• •/• (** •/•/• (** 0,4 W / 4,1 W 0,5 W / 3,2 W 0,5 W / 3,8 W kangaskäsineet, virtalähde, säädettävät seinäkiinnikkeet, pöytäjalustat/seinäkiinnikkeet, USB-kaapeli (A/B), RCA-kaapeli, virtajohto, optinen kaapeli, RCA- virtajohto, RCA-kaapeli, kaiuRCA/3,5 mm -kaapeli, kaiutinkaapeli, kaiutinjohdot tinjohdot johdot toimintatilaindikaattori, TV:n lisäv. 78 x 108 mm 24 mm 80 / 3200 Hz 265 x 230 x 230 mm 5,1 kg 251 x 240 x 288 mm 5 kg 250 x 250 x 250 mm 6 kg 218 × 150 × 178 mm 4,8 kg refleksi / 165 mm suljettu / 200 mm refleksi / 165 mm suljettu / 2 kpl 115 mm 2 x 12 W + 30 W ei ilm. Vahvistimen tehoksi ilmoitetaan 3x40 wattia. langaton USB-linkki, USB- pöytäjalustat, USB-virtalähtö Digital dekoodaus, virtuaalinen virtalähtö subwooferyksikössä subwooferyksikössä, merkkivalosurround, music/movie -äänitilan jen himmennys (on/off) ohjelmalähdekohtainen muisti kiiltävä valkoinen ja musta kiiltävä valkoinen ja musta kiiltävä valkoinen ja musta
Moneen käyttöön peruskaiuttimiksi suositeltava paketti. Taajuustasapaino on kaikesta huolimatta kuitenkin suhteellisen balanssissa, sillä pahoja resonansseja ei kuulu. Äänikuva on silti epämääräinen ja rauhaton. Nopeat sävelkulut toistuvat sujuvasti. Toimii sekä musiikilla että elokuvakäytössä. Mikäli satelliittien ja subwooferin toisto on jakotaajuuden alueella eri vaiheessa keskenään, kuulostaa basso epämääräiseltä, ponnettomalta, yksinuottiselta. basson ja diskantin säätöön sekä seinä- ja pöytäsijoituksen akustiseen kompensointiin. Tasoa voi yrittää vaimentaa myös ohjelmalähteen mahdollisella bassosäädöllä. Myös subwooferin merkkivalot olisi hyvä olla nähtävissä. Vain Boston Acoustics sisältää johdon ansiosta vapaasti sijoitettavan infrapunavastaanottimen ja toimintatilaindikaattorin. Ääneen vaikuttaa myös satelliittien ja subwooferin välinen vaihe. Subwoofer on kooltaan pieni. Alakeskialueella on sopivasti rouheutta ja mehevyyttä, jotta soittimien ääni pysyy lämpimänä. Se on helppo ottaa käyttöön. Rouhea, rytmikäs ja ajallisesti tarkan oloinen setti houkuttaa kuuntelemaan musiikkia, mutta tämä siis varauksin, sillä paras toisto saavutetaan vain subbaria hieman virittämällä ja sen sijoitteluun paneutumalla. Myös sen ääni on luokassaan hyvä, mutta varauksin, johtuen korostuneesta bassosta. Satelliittien ja subbarin väliin jää vaimentuma. Yhdessäkään kaiutinsarjassa ei ollut vaiheenkäännölle kytkintä saati portaatonta säätöä. pisteet Boston Acoustics SoundWareXS Digital Cinema Yhteenveto Elac 2.1 MicroMagic Taajuustasapainoltaan erinomainen sointi on samalla erotteleva sekä miellyttävä. Basson tason ”virittelyn” jälkeen äänen laatu yltää vieläkin paremmalle tasolle. Jamo P102 Subwooferin taso on suoraan paketista aivan liian suuri suhteessa satelliitteihin, eikä sitä voi säätää tarpeeksi hiljaiselle. Ylä-äänien toisto on monessa suhteessa miellyttävää. Jamon vahvuutena ovat monipuoliset liitännät, tyylikäs olemus ja runsaat ominaisuudet. Elac sai testin parhaat kuuntelu- ja kokonaispisteet. Boston Acousticin äänenlaatu ei yllä hifimielessä aivan muiden tasolle, mutta vastapainona Boston tarjoaa paljon ääntä ja erittäin runsaat ominaisuudet: leffakäyttöön ja ”popitukseen” se on ehkä parhaimmillaan. Kevyellä musiikilla ja elokuvakäytössä toiston virheet eivät ole kuultavissa niin selvästi kuin akustisella musiikilla. Äänikuvallisesti subbari toimii omana yksikkönään, joten se kannattanee sijoittaa mahdollisimman lähelle pääkaiuttimia. Subwooferin refleksiputki tukittuna ja sijoitettuna etäällä kaikista rajapinnoista bassojen taso on juuri ja juuri kohdallaan. Näin sijoiteltuna, etenkin ajallisesti basson ja ylempien äänien yhteistyö pelaa tässä ryhmässä keskivertoa paremmin. Esimerkiksi Boston Acoustics soi paremmin kytkemällä satelliittikaiuttimet ohjeiden vastaisesti vaiheet käännettynä eli plussat miinuksiin ja miinukset plussiin. Niitäkään ei kannata sijoittaa aivan seinään kiinni, sillä soinnin avoimuus kärsii ja luonne muuttuu purkkimaisemmaksi. Tämä asettaa rajoituksia subwooferin sijoitukselle. Vaihe voidaan silti kääntää yksinkertaisesti kääntämällä subwoofe- rin vahvistimelta lähtevien, kummankin satelliittikaiuttimen plus- ja miinuskaiutinjohdot toisinpäin. Se tarjoaa runsaasti ominaisuuksia ja tietyin varauksin hyvän äänen. Muuten subwoofer paikantuu omaksi, erilliseksi äänilähteeksi ja/tai bassotoisto kuulostaa epämääräiseltä. Tosin se painii huomattavasti kalliimmassa hintaluokassa. Oikea vaihe kannattaa siis aina kokeilla. Suurimmilla voimakkuuksilla ääni muuttuu kuitenkin rosoiseksi ja myös säröytyy. Kohtuuhintaista, erittäin tyylikästä ja monipuolista kaiutinsarjaa etsivälle bassovarauksin erittäin suositeltava kokonaisuus. Diskantti soi heleästi ja siistin sävykkäästi. Samoin kuin erilaisia sijoitusvaihtoehtoja sekä subwooferille että satelliittikaittimille. Subwooferin toistoalueen tulisi siis myös ulottua sangen korkealle. Periaatteessa vaiheiden pitäisi olla oikein kytkemällä plus plussaan ja miinus miinukseen, mutta näin ei aina ole. Subwoofereiden vapaata sijoitusta rajoittaa kauko-ohjauksen vaatima ”näköyhteys” subwooferin infrapunavastaanottimeen. Subwoofer tulisi sijoittaa mahdollisimman lähelle satelliittikaiuttimia. Pisteet: 3/10 Painoarvo Audio Pro AddOn Four Satelliitit ovat soinniltaan aika sähäkät, mutta luonteeltaan silti melko ärsyttämättömät. Parhaimmillaan ne ovat olohuoneen taustamusiikin kuuntelussa, taulutelevision jatkeena tai vaikka tietokone-/monitoimikaiuttimina pienessä huoneessa. PS. Subbarin ja pääkaiuttimien tarkka sovitus täytyy tehdä sijoitusvaihtoehtoja kokeilemalla, sillä portaatonta vaihesäätöä ei ole. Satelliittien ääni on avoimen reipas ja puhdas. Onko se hintansa arvoinen, jääköön jokaisen omaan harkintaan. Satelliittien monipuolisista jalustoista myös iso plussa. Subwooferin taso on sinänsä helppo säätää sopivaksi kaukosäätimellä. AudioPro tarjoaa testin edullisinta, mutta silti luokassaan hyvää ääntä ja lisäksi hyvät perusominaisuudet. Pisteet: 6/10 Audio Pro Addon four Boston Acoustics Soundware XS Bassotoisto on muheva, mutta subbarilla on taipumusta kuminaan. Tämän vuoksi keskialue kuulostaa paikoin ohuelta, ja diskantti on sävyltään ohut ja sähäkkä. Pisteet: 5/10 Elac 2.1 MicroMagic Liitännät Muut ominaisuudet Käyttö Suurin äänenvoimakkuus Äänenlaatu Yhteensä Jamo P102 HG NÄMÄ edulliset kaiutinsarjat sopivat moneen käyttötarkoitukseen. Keskialue erottelee hyvin, mikä on eduksi esimerkiksi puheäänelle, eikä sitä ole saavutettu soundia liikaa kiristämällä. Subwooferin taso saattaa minimiasennossaankin olla liian voimakas nurkkasijoituksessa. Pisteet: 4/10 10% 10% 10% 10% 60% 100% 6 5 10 6 4 5,1 8 9 6 9 3 5 8 8 9 8 5 6,3 9 9 6 8 6 6,8 79. Paketti vaikuttaa soveltuvan paremmin televisio ja elokuvakäyttöön kuin taustakuuntelua vaativampaan musiikin kuunteluun. Satelliittien lähellä, tv-tasolle sijoitettuna voimakkuus on sinänsä sopivampi, mutta ääni muuttuu ponnettomaksi. vertailu Sijoitus ja vaiheet kohdalleen Elacissa on valintakytkimet mm. Hieman yksinuottinen murina kuuluu selvästi subbarin suunnasta eikä integroidu aivan muuhun äänialueeseen. Väärässä vaiheessa oleva subwoofer voi myös paikantua erilliseksi äänilähteeksi, vaikka sen pitäisi sulautua satelliittien toistoon huomaamattomasti, ikään kuin mitään erillistä subwooferia ei olisikaan. Setissä on muuten kokonaisuutena dynaamisen elävä ote musiikkiin. Niiden alarajataajuudet jäävät mittausten mukaan jopa 200 hertsin tuntumaan. Mauri Eronen KAIUTTIMET olivat sijoitettuna kuuntelussa tv-tason päälle, noin 15 cm sen takareunasta ja nostettuna noin 15 cm tason yläpuolelle. kuunteluarviot PIENIKOKOISTEN satelliittikaiuttimien toisto ei voi ulottua kovinkaan alas. Ääni on kokonaisuutena rytmisesti nopea ja sävyiltään hienosti nyansseihin kaivautuva. Näin niiden vaihe kääntyy subwooferiin nähden 180 astetta. Bassotoisto on balanssiltaan epämääräinen, eikä vaste ulotu suorana pääkaiuttimien kaistalle asti. Vähintään samalle seinustalle. Elac maksaa lähes 4 kertaa enemmän kuin testin edullisin sarja
• Pieni koko ja sijoitusmahdollisuudet • Hinta/laatusuhde varauksin • Helppo käyttää • Monipuoliset ominaisuudet • Runsaat äänenpainevarat • Pienehkö teho • Basson ja satelliittien sovitus varauksin Jamo P102 HG ????. Ääni on kohtalaisen hyvin balanssissa sekä elokuvilla että musiikinkuuntelussa. Helppo käyttää. Siinä on kahden analogisen ja yhden digitaalisen sisääntulon lisäksi myös bluetooth-yhteys. Boston Acoustics ????. Varaus liittyy basson korostumiseen, johon auttaa mm. BOSTON Acoustics SoundWare XS Digital Cinema on ominaisuuksiltaan erittäin monipuolinen kaiutinsarja. refleksiputken tukkiminen, sopiva sijoittelu ja bassojen vaimentaminen ohjelmalähteestä. Hieno tuote, mutta myös kallis. Tehot eivät riitä kovaan kuunteluun, mutta normaalikäyttöön mainiosti. Monipuoliset liitännät mahdollistavat myös useat käyttömahdollisuudet, ja tyylikäs kaukosäätö helpottaa käyttöä. Liitäntöjen pieni määrä saattaa tosin rajoittaa käyttöä eri tarkoituksiin. Subwooferin ja satelliittien sovituksessa on äänenlaadun kannalta ongelmia, ja satelliittien vaiheet kannattaakin ehkä kytkeä saman tien ”väärinpäin” eli vahvistimen plusjohdot kaiuttimen miinusliittimiin ja miinusjohdot plusliittimiin. Satelliittien ja subwooferin sovitus ja sijoitus kannattaa tehdä huolellisesti. SoundWare XS Digital Cinema Hinta: 419 € Hinta: 500 € Tyylikäs ja edullinen Langatonta toistoa AUDIOPRO Addon Four on sangen edullinen mutta korkealuokkaisesti viimeistelty ja tyylikäs kaiutinsarja. Boston soveltuu parhaiten kevyen musiikin toistoon ja televisio-/elokuvakäyttöön. ELAC 2.1 MicroMagic on upea ja rakenteeltaan korkealuokkainen kaiutinsarja. Äänenlaadultaan Elac testiryhmän paras, mutta parhaan bassotoiston saamiseksi saattaa joutua tekemään hieman ylimääräistä työtä. • Basson ja satelliittien sovitus • Äänenlaadun kompromissit Elac 2.1 MicroMagic ????. pöytä- ja seinäsijoituksen aiheuttamien korostumien kompensointisäädöistä. vertailu Pienet 2.1-aktiivikaiutinsarjat AudioPro Addon Four ????. Parhaimmillaan sarja on taulutelevision seurassa, mutta varauksin myös muussa käytössä; vaikka työpöydälle tai makuuhuoneeseen. Plussaa kaiuttimien monikäyttöisistä jalustoista. Hinta: 499 € Hinta: 1600 € Hintaluokkansa valio Hieno mutta kallis JAMO P102 HG on tyylikäs, kohtuuhintainen, monipuolinen ja tietyin varauksin hintaluokassaan äänenlaadultaan hyvä kaiutinsarja. Liitännät ja ominaisuudet ovat runsaat, mutta niiden käyttöön joutuu perehtymään parhaan tuloksen saavuttamiseksi. • Äänenlaatu bassovarauksin • Ominaisuudet • Yleinen rakenne • Basson korostuminen 80 • Subwooferin pieni koko • Ominaisuudet ja liitännät • Basson ja satelliittien sovitus • Hinta. Sen subwoofer on erittäin pienikokoinen ja helppo sijoittaa. Plussaa myös mm. Käyttöä helpottaa monipuolinen kaukosäädin
Siis sanakirjassa. Ihmettelen suuresti, miksi… No myönnetään, että siellä kapeammalla kalliimman hifin sektorilla erinäiset laiteroolit ovat ihan positiivisessa mielessä häviämässä. Viime ajat mediassa on keskusteltu Euroopan talouspolitiikan tolasta. Itse en pidä Lottoa koko kansan sivistystoimintaan liittyvänä, elintärkeänä asiana. Toinen asia, josta kuulee tämän tuosta, on juurikin mainitsemani Yle-vero. Kuka ei pidä jazzista, kuka klassisesta, kuka jostakin tietystä artistista. Mitä sitten jaksan kuunnella, Ylen lisäksi. Sulosointuja, joiden luomiseksi on vaadittu henkistä pääomaa. Musiikkia. Puhun autoista aamuruuhkaisessa kaupunkikuvassa. Ehättipä Yle jopa luomaan sivuilleen kansantajuisen sanakirjan aiheesta. Niin kauan kuin säilytetään sekä laatu että laaja kirjo, maksan kiltisti veroni. Keskustelu hifin tulevaisuudesta on myös ajoittain rasittavaa. Ja niin edelleen. Omat korvani ovat jo kylläisiä, vaikka uutisista sataakin yhä uutta näkemystä aiheesta. Siellä kääntyy selväksi suomeksi niin BIS, bondi, elvytyspolitiikka kuin moni muukin. Tuon sisään on vastaajasta riippuen sijoitettu kaikenlaista, enemmän tai vähemmän harrastukseen kuuluvaa. Audiofiilit, jotka asettavat äänentoistossaan tilaasiat muiden edelle, saattavat kokea moisen tilanteen jopa pettymyksenä. Laaja-alaisesti kulttuurinnälkään vastaava kanava taistelee vielä jopa uskottavasti kierrätyskäyttöviihdettä tuputtavia massalähteitä vastaan. Emme kuitenkaan pukeneet päällemme virtuaaliasuja tai 3d-laseja. Moniajo on must. Ostamalla laadukkaan cd-soittimen saa samaan rahaan damuuntimen ja etuvahvistimen. Enkä ole katkera siitä, että elämäni aikana suurin kohdalleni sattunut potti on jäänyt pariin kymppiin. Sen sijaan Yle-veroni menivät tuolta osin oikeaan paikkaan. Tieto lisää tuskaa, sanotaan. Kesäinen Suomi on tarjonnaltaan monimuotoinen runsaudensarvi. Tuon vastakohtana voisi olla vaikkapa esimerkki arkiaamuisesta näystä, jossa useimmissa peltilaatikoissa on vain yksi, korkeintaan kaksi toiminnallista kokonaisuutta. Olkoon äänilähteenä vaikkapa cd- tai lp-soitin, radio tai ihan jokin muu. Taas tuo sana ”laatu”. Teeman veroista ei ole toista. Donizettin hersyvän iloinen ja musiikillisesti pirskahteleva L’elisir d’amore muistutti, että paraskaan hifisysteemi ei kykene siihen kokonaisvaltaisuuteen, jota elävä esitys tarjoilee. Onhan se kätevää, kun kännykällä voi kutoa sukkaa, ohjata autonovia, tallentaa TV-ohjelmia, avata limukkapullon ja suorittaa verkko-os- toksia samanaikaisesti. Suuntasimme Kansallisoopperaan. Ymmärrän toki ne vaikuttimet, joita sillä on ollut kytkettynä kansalliseen hyvinvointiin. Niin syvässä henkisen hyvinvoinnin kriisissä ei maailma onneksi vielä ole, etteikö hyvä musiikki ja laadukas ilmaisu ansaitsisi edelleen arvoaan. Eipä siis aikaakaan, kun ostamme leivänpaahdin-wifi-jukebox-paketteja ja muita suljettujen ovien takana suunniteltuja konvergenssihedelmiä. Se tarkoittaa, että kokonaisuutta oli turha analysoida syvyys- ja leveyskuvan piirrolla, L+R-kanavaerottelulla tai muilla hifismin alleviivaamilla, toisarvoisilla seikoilla. Jussi Arvio kolumni ”Mitä en jaksa kuunnella?” OTSIKKO on lainausta Hifiharrastajien keskustelupalstalta. Tässä tapauksessa sen määritelmä pitää sisällään henkisen retriitin audiovisuaaliseen lumemaailmaan. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan kansakunta kuitenkin tyhmenee kaiken aikaa. Vaikka kakkosparvelle kantautuikin koko musiikillinen punos ja soitinryhmien keskinäinen tasapaino, tapahtui kaikki musiikillisen ilmaisun ehdoin. Jos paketti on muilta osin kunnossa, säästyy kenties rahaa ja resursseja – siis luonnon sellaisia. Miksi maksaa, tuntuvat useimmat miettivän. 81. Vietin taannoin vaimoni kanssa laatuaikaa kaksin. Kriisi on synnyttänyt omaa terminologiaansa. Kun nyt veivät Lotonkin muualle. Kysymys on itse asiassa erinomaisen ajankohtainen, jos mietitään vähän leveämmin katsantokannoin. Kuuntelen sentään samalla Ylen tarjontaa, lienen siis ajatteleva yksilö. kuka Jussi Arvio on mediatekniikan ammattilainen ja freelance-journalisti. Kun moni TV-kanava (ja radio) tarjoilee uusintoja uusintojen perään, panostaa Yle edelleen laatuun. Viihdeteollisuuden näkemykset palvelevat suuria massoja, sillä siellä missä kala ui, on hyvä onkia. Siten kehotankin sohvaperunoita jättämään hetkeksi sen valmiiksi pureskellun, kaksiulotteisen valitusvirsien lähteen rauhaan ja suuntaamaan askeleensa kohti elävää maailmaa. Vaikka itse päätöksestä ja sen perusteista voidaan olla mieltä jos toistakin, niin mielestäni kansallisen Yleisradioyhtiön fokuksen tulee olla jatkossakin, niin no, sivistystoiminnassa. Vertaus Daavidista Goljatin sparraajana ei ole ihan huono tähän väliin
Wharfedalen historia ja Denton 80th Anniversary -juhlakaiutin Harbeth 30.1 Mukaansa tempaava juhlakalu Sony STR-DA5800ES AV-lippulaivan liitinjuhlaa Yamaha CD-S3000 ja A-S3000 Hartaasti odotettu highend-kaksikko Raportti: Arvostetun Audio Engineering Societyn kaiutin- ja kuulokeaiheinen konferenssi Helsingissä Lynx Hilo Reference A/D D/A Converter Ammattimainen pureutuminen signaaliin Tilaa Hifimaailma helposti netistä: www.hifimaailma.fi 82. tulossa Hifimaailma 6/2013 ilmestyy 20.9
www.mareks.fi Mareksound Oy – Valimotie 2, 00380 HKI - info@mareks.fi – puh: 010 321 3220. Näin ollen väite on helposti todistettavissa oikeaksi. Sopivia kangasmateriaaleja löytyy jokaiseen tilaan. Tule kokemaan itse! Spears & Munsil Spears & Munsil HD Benchmark kalibrointilevy Spears & Munsil HD Benchmark (versio 2) blu-ray kalibroinitilevy on nyt saatavana yksinoikeudella Mareksoundilta. ZT60-sarjassa on Panasonicin kehittynein Studio Master Panel -näyttö. Hifimaailman ryhmätestivoittaja Panasonic TX-P60ZT60E Plasma TV 60” Panasonicin ZT60-sarja valmistetaan käsityönä Japanissa. Paneelin ja etulasin välissä ei ole ilmaa, jolloin ulkoisten valolähteiden aiheuttamat heijastukset vähenevät, ja suora valoteho kasvaa. Kankaat valmistetaan mittatilaustyönä, joka varmistaa sen että saat tilaasi juuri oikean, uniikin valkokankaan. aras kuv Paras kuva Stewartin valkokankaat Paras ääni on makuasia, mutta kuva on mitattavissa. Siinä on uskomaton kontrasti ja erittäin terävä kuva. Oppo Blu-ray Oppon blu-ray soittimia pidetään referenssinä kaikissa hintaluokissa. JVC DLA-X35 kotiteatteriprojektori JVC DLA-X35 kotiteatteriprojektorin käyttämä D-ILA -tekniikka näyttää värit niin luonnollisina ja kuvat niin sulavina että se kilpailee elokuvateattereiden kanssa! 50 000:1 natiivikontrastisuhde mahdollistaa kirkkaimpien valkoisten ja tummimpien mustan sävyjen heijastamisen samanaikaisesti. ZT60-sarjan Studio Master Panel -plasmapaneelissa on kaikkien aikojen paras kuvanlaatu Panasonicin televisioissa. Stewartilta löytyy valkokankaita kaikkiin tarpeisiin, oli kyseessä ulkokäyttö, olohuone tai erillinen kotiteatterihuone
Maailman ensimmäinen ääntä etsivät musiikin y jo varhain, että paras ko dynaamisen bassoleme parhaat ominaisuudet li tahansa musiikkia. HD30 on käyntiääneltään hiljainen ja erittäin kestävä projektori, jonka lamppu kestää asetuksista riippuen jopa 6000h! Optoma HD30 suositushinta on vain 1399€ sisältäen kahdet ladattavat radiotaajuudella toimivat 3D-lasit. Marti 6 414881 873440 MARTINLO 12 PAL.VKO 2012-43 TYKILLÄ TUNNELMAAN OPTOMA HD3 0 Uutuus FullHD 3D-videoprojektori HD25e UUTUUS FullHD 3D, 2800Ansia Pieni koko, paino 2,9kg Hinta vain 1049€ GT760 UUTUUS HD-Ready 3D, 3400Ansia Pieni koko, short throw -linssi Hinta vain 899€ Kiinnostaisiko huippulaadukas esimerkiksi 120 tuuman jättikuva. Maahantuonti: www.highendstudio.fi info@highendstudio.fi puh. 3D tuo Optoma DLP-tykillä aivan uuden syvyyden valkokankaan tapahtumiin. Mahtava kontrasti ja räjähtävät värit tuottavat ainutlaatuisen kokemuksen elokuvia, pelejä ja TVlähetyksiä katsoessa. 09-4553685