Hifimaailma 6/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Hifimaailma 6/2009 8,50 Huipputeatterin tarkka resepti LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI Lattiakaiuttimet Kalliissakin kaiuttimissa suuria eroja! 5 000 euron su maistiaiset e es M ssujen Hifime SEITSEMÄN ISOA TEE ITSE -SUBBARIA o ersittelyssä num harman/kardon HK 990 ja HD 990 · Kuuntelutermistö
Yhdessä 8000-sarjan pääkaiuttimien kanssa valikoimasta löytyy oikeankokoinen ratkaisu jokaiseen kotiteatteriin. Katso lisätietoja ja jälleenmyyjät www.genelec.fi Genelec. Hifimaailma TESTIVOITTAJA 7000-sarjan subwooferien jykevyys ulottuu ulkomuodosta äänenlaatuun. Studiokäytössä vaadittavaa äänenpainetta ja tarkkaa toistoa tuottamaan suunnitellut subwooferit toimivat kotonakin eleettömän varmasti, toistaen elokuvan tai musiikkiäänitteen matalimmat taajuudet juuri kuten äänitteen tekijät ovat halunneet
Ainakaan otaniemeläiset teekkarit eivät elä elämäänsä pelkän 102-näppäimisen surffilaudan varassa, vaan TKK:n audiojärjestö Audiopoli lähti viime keväänä kiertämään Suomen kaiutintehtaita. Tapaavatko ihmiset oikeasti toisiaan yhtä paljon kuin ennenkin, ja sen lisäksi vielä netissä. Puhun Alastomasta Auringosta siksi, että en ole löytänyt enkä siksi lukenut sarjan ensimmäistä osaa Teräsluolat. Aitoa tapaamista ihmisten kanssa ei voi korvata lukemalla heidän kirjoituksiaan foorum.netistä, feisbuukista tai twitteristä. Tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). Hifimaailma kuuluu audio/kotiteatteri -paneeliin. HIFIMAAILMA 6/2009. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ellei tilaaja katkaise tai peruuta tilaustaan. Päätoimittaja Samu Saurama ISSN 1796-6507 Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Se on myös mahdollisuus harrastaa ja ehkä opetella suomalaiselle vaikeaa, mutta silti usein hedelmällistä taitoa, keskustelua. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. Niitä ei voi lupailla eikä suitsuttaa etukäteen, sillä toimitusajat ovat epävarmoja, ja yhden päivän heitto matkalla maailman ympäri voi vaikuttaa uuden tuotteen paikalla esiintymiseen tai pois jäämiseen. Kuulostaako kuvailtu tilanne kenestäkään muusta kuin minusta nykyiseltä maailmaltamme. Ne ovat toki erinomainen tapa vaihtaa kuulumisia ja tietoa, mutta pelkistävät kommunikaation lattean näppäimistön ja litteän ruudun tasolle. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää yhtiömme suoramarkkinointiin ellei tilaaja sitä erikseen kiellä. Isaac Asimovin 1957 kirjoittamassa kirjassa Alaston Aurinko kommunikaatio on muuttunut oikeista ihmisten välisistä tapaamisista virtuaaliseksi näkemiseksi. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. Moni maahantuoja näkee vaivaa saadakseen upouuden tuotteen messuille esille. Vai olenko niin vanhanaikainen mielellisestä lapsenomaisuudesta (ainakin omasta mielestäni) huolimatta, että näen nettielämän uhkana, jota ei ole. En ole kamalan ihastunut siihen, että iso osa harrastustoiminnasta siirtyy nettifoorumeille. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. H IFIMAAILMA 6/2009 Pääk Ir j oI t u s JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hifi-Mediat Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6401 Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi PÄÄTOIMITTAJA Samu Saurama samu.saurama@hifimaailma.fi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi VALOKUVAAJA Pekka Väänänen pekka.vaananen@hifimaailma.fi ULKOASU DDM Group Oy MITTAUKSET Risto Niska Klaus Riederer AVUSTAJAT Jaakko Eräpuu, Matti Hermunen, Mikko Järvikivi, Juha Kaski, Harri Katas, Timo Kuukkanen, Sami Laakkonen, Jarno Laine, Mikael Nederström, Risto Niska, Jarno Rannanpää, Klaus Riederer, Ilkka Rissanen, Ville Riikonen, Petri Teittinen ILMOITUSMYYNTI Teppo HirviKunnas Puhelin: 010 778 6401 teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400 Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 6 kk kestotilaus 31 12 kk kestotilaus 59 6 kk määräaikaistilaus 33 12 kk määräaikaistilaus 64 Ulkomaantilaukset +24 VUOSIKERTA: 8 NUMEROA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Tilaus voidaan katkaista tai peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupongilla. Hifimessut ovat enemmän kuin vain yhden katon alle kerättynä iso määrä erilaisia hifi- ja kotiteatterijärjestelmiä sekä autohifiasennuksia. Ei sillä, kyllä siellä messuilla on niitä laitteitakin ihmeteltävänä, ei vain toisia harrastajia. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen hinta. Keskustelunavaus käytävällä on helpompaa tehdä kun kaikilla vastaantulijoilla on sama harrastus: "Ei voi olla, että niin pienestä kaiuttimesta saatiin niin paljon hyvää ääntä, ja muovikotelolla!". PAINOPAIKKA Menkää ihmiset messuille! Myönnän sen suoraan. Hifimaailman tekijät ja lukijat saavat kiittää innokkaita nuoria miehiä ja naisia(!) retkestä, sillä toivottavasti saamme siitä tulokseksi kaikki kotimaiset kaiutinvalmistajat käsittävän sarjan. Kirjan kirjoittamisesta on siis jo yli puoli vuosisataa
Testimme osoitti, että myös tämän luokan toistimissa on merkittäviä eroja. 37 T EST iT 37 Harman Kardon HK 990 ja HD 990 Harman Kardon ei säästele ylisanoja kuvaillessaan stereopuolen uusimpia luomuksiaan. Sonyn LCD lyö uudet lukemat pöytään. HIFIMAAILMA 6/2009. Merkin filosofialle on tyypillistä edullinen hinta perusasioista tinkimättä. R ApORTTi 28 Tee itse täydellinen kotiteatteri Pieni makuuhuone muuttuu äänieristetyksi ja akustoiduksi, laitteistoltaan laadukkaaksi ja ulkoasultaan tyylikkääksi kotiteatteriksi. Sanoille löytyy hyvin katetta niin varustelusta kuin suorituskyvystäkin. R AkENNU S Oh jE 58 Seitsemän subwooferia ja Anti-Mode 8033 Etsimme tee itse -miehelle viime numeron HM-97dB/W:n seuraksi riittävän järeää subwooferia viiden elementtityypin ja seitsemän kotelon voimin. Miten kaikki vaiheet tapahtuivat, missä tuli isoimpia takkuja? 50 Sony KDL-46Z5500 -LCD-televisio Kontrastiennätysten lyöminen on tämän hetken hitti tykki- ja televisioalalla. TÄ S S Ä N U MEROSSA 6/2009 Hifimaailma LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI 16 V E R TAi l U T 16 Lattiakaiuttimet 4 300 5 500 euroa Voisi kuvitella, että kalliit kaiuttimet ovat niin hyviä, että niiden paremmuus on pelkkä makuasia. Tuloksena on melkein täyden subwooferkuutiometrin testi- ja kuuntelutiedot. 42 Epos ELS-8 Brittihifin vahvoihin nimiin neljännesvuosisadan kuulunut Epos uudisti pienimmän mallinsa
Useimmille termeille on kuitenkin olemassa selvä perustelu ja määritelmä. 77 Hifikeskustelua kysy, kommentoi, kiitä, kritisoi 80 Hifimarkkinat Käytettyjen laitteiden markkinapaikka yksityisille. HIFIMAAILMA 6/2009. 44 34 Kotimaiset kaiutinvalmistajat: Amphion Kevättalvella 2009 teekkarien hifiyhdistys kävi tutustumassa suomalaisiin kaiutinvalmistajiin. Tässä sarjan ensimmäinen osa. 28 68 VAki OT 3 Pääkirjoitus Menkää ihmiset messuille! 68 Sillä korvalla Brittiläinen perinnevalmistaja Sugden on pieniin päin. Malliston alapäähän ilmaantunet Mystrot muuttavat vakiintunutta kurssia uusiin suuntiin hallituin rakennemuutoksin. 8 Uutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. 44 Helsinki High End & Hifimaailma 2009 -messuennakko Lue houkuttelevimmista uutuuksista, joita voit tulla messuille kuulemaan, näkemään ja koskettamaan. 64 Hermuset Yhdelle torvikaiutin on se ainoa oikea ja toiselle vihonviimeinen. Hermusen kuunneltavana JBL:n keskiraskas, 10 000 euron Project Array 1400. 70 HD-levyarvostelut Blu-ray-elokuvia koekatseltuna. 72 Levyarvostelut Kuunneltavana hyvää ja laadukasta musiikkia. TiE TO A j A TAi TOA 54 Kuuntelutermit Harrastuksessaan pitkälle ehtineen hifiharrastajan erottaa usein värikkäiden kuuntelutermien käytöstä
Kestävään Olemme Hifi-messuilla 26.-27.9.2009 klo 10-18 Radisson SAS Royal hotellissa Helsingissä huoneissa 201, 203 ja 205 sekä Iceland-kabinetissa. Accuphase DP-400 CD-soitin · Toteutukseltaan tinkimätön ja hiljainen CD-mekanismi · Balansoitu anto · Optiset ja koaksiaaliset digitaaliannot ja -otot UUTUUS 4.950 Accuphase E-250 vahvistin · Tiukka ja dynaaminen pikkujättiläinen · AAVA-II potentiometri · Teho: 2 x 90 W/ 8 ohm, 2 x 115 W/ 4 ohm · Balansoitu otto 4.700 Q Acoustics 1020i · Hifimaailma-lehden testimenestyjä. 229 PMC GB1i kaiuttimet · Siro ja tasapainoisesti soiva lattiakaiutin · Viimeistely: musta, kirsikka, pähkinä tai tammi /pari UUTUUS 2.200 /pari ProAc RESPONSE D One kaiuttimet · Mielenkiintoinen inkarnaatio klassikkomalli One SC:stä · Viimeistely: musta, kirsikka, pähkinä tai vaahtera 2.290 /pari
suhteeseen Meiltä löytyy laaja valikoima korkealuokkaisia Hifi-laitteita myös vaativalle harrastajalle. UUTUUS UUTUUS KEF Reference Model 201/2 kaiuttimet · Ääneltään ja viimeistelyltään HighEnd-tason jalustakaiuttimet · Viimeistely: High Gloss Walnut, - Cherry, - Black tai Satin Sheen Sycamore naim Uniti All-in-one audio player · "the best sounding, best connected one-box system." The Times, 3 May 2009 4.990 /pari Jalustaksi MODEL 201/2 Stands · Viimeistely: Soft Black 3.400 590 /pari Pro-Ject Debut III Esprit levysoitin · Ortofon Alpha -äänirasia · Akryylilautanen · Useita värivaihtoehtoja 399 NAD C 565BEE CD-soitin · USB otto, optinen digitaaliotto · Koaksiaalinen- ja optinen digitaalianto · Wolfson 24/192 D/A-muuntimet · Väri: musta tai titaani 799 System Audio SA1530 kaiuttimet · Raikkaan neutraali ääni · Viimeistely: musta, kirsikka, vaahtera tai satiinivalkoinen NAD C 725BEE viritinvahvistin · Teho: 2 x 50 W/ 8 ohm · Hyvä virranantokyky · Väri: musta tai titaani 950 /pari 849 HIFI · TV/VIDEO · LIFESTYLE · PRO SERVICES · Liisankatu 3, 00170 Helsinki · (09) 6840 0010 Palvelemme ark 10-18, la 10-14 · www.kruunuradio.fi · asiakaspalvelu@kruunuradio.fi
Diskantin tasoa voi hienosäätää suoraan kaiuttimesta kuudessa portaassa (±3 dB). Jalustamallin hinta on 1 490 euroa ja lattiamallin 1 990 euroa. Lukemaan päästään neljää 6550-putkiparia käyttämällä. Kaiutinpuolelle WLM tuo kaksi uutuutta hintahaitarin alapäähän. Tarjolla on lisäksi levysoitinasteita ja putkettoman McCormack-tytäryhtiön valmistama CD-soitin DP-2. Esivahvistimien kirjo ulottuu pelkistetyn tyylikkäästä Classic-mallista (2 500 euroa) 250 kappaleen rajoitettuna eränä valmistettuun GAT-triodietuseen (22 900 euroa). Vahvistimet toimivat push-pull-tilassa ja Sonata-integroidulle luvataan A-luokan toiminta 20 wattiin asti. Stella-lattia- ja Stella Monitor -jalustakaiutin käyttävät La Scala -sarjasta tuttua 2,5 tuuman paperidiskanttia ja paperista valmistettua bassokeskiäänistä. Koteloperiaate on refleksi, ja lattiamallin bassotoistoa voi muokata pohjalevyn korkeutta säätämällä, sillä refleksiputki sijaitsee pohjassa. Oton ja tason valinta on toteutettu tarkasti mikroprosessorilla. Stellojen viimeistelyvaihtoehtoja ovat vaahtera, kirsikka ja pianomusta. Pääteputkina käytetään kahta EL34-paria, mutta äänen kerrotaan poikkeavan tavallisesta EL34-soundista. Bias-säätö putkia vaihdettaessa tapahtuu ruuvimeisselillä ledindikaattorien avustamana. Hinnat alkaen -malli LP66S (5 500 euroa) on toteutettu 6550-pääteputkin, joita käytetään kaksin kappalein per kanava. Päätevahvistimia on sekä monona että stereona. Tästä yksinkertaisesta syystä ehdokkaita ei tulla näkemään syyskuun viimeisen viikonlopun hifimessuilla. HIFIMAAILMA 6/2009. Harri Hietalan saaneen patentin mukaisia toteutuksia ei valitettavasti saatu kilpailuun ainuttakaan. Vahvistinskaalan toisessa päässä on 40-kiloinen LP275M-monopääte (kuvassa), jolle nimensä mukaan lupaillaan 275 watin antotehoa. Phonoasteet päivitys- ja muunnosoptioineen ulottuvat 1 675 euron ET2PH:sta kaikki lisukkeet sisältävään 12 500 euron TEA1-huippumalliin. TUOTEUUTISET Itävaltalaisen uusi aluevaltaus Säädettävistä kaiuttimistaan tuttu WLM on astunut vahvistinmarkkinoille. WLM Acoustics -osaston alta löytyvät Phonatalevysoitinetuaste (1 490 euroa), Gamma-DAmuunnin USB-liitännällä (2 590 euroa), Lineaetunen (2 690 euroa), Sonata-pääte (3 490 euroa), Sonata (2 990 euroa) ja Minueta (2 590 euroa) -integroidut sekä Allegra-pääte (8 990 euroa). GAT on maailmalla yli vuosikymmenen ajan ylistetyn ART-esivahvistimen korvaaja. Basso vain on 5,25-tuumainen La Scalan 8-tuumaisen sijaan. 044 580 0051, www.audioshop.fi, www.wlm-loudspeakers.com Erottelua erillislaitteista Musiikillisesti tyydyttävät Conrad-Johnsonit ovat saapuneet Suomeen. Lisätietoja: Santtu Engineering Ltd, puh. Pienemmällä väännöllä toimeen tulevat voivat valita 140 wattia puskevan LP140M:n. (09) 555 120 Tee se itse -hengen ahdistusta Hifimaailman numerossa 2/2009 julkaistu kilpailu uudella tavalla ympärisäteilevän kaiuttimen rakennuksesta osoittautui liian vaikeaksi. Aidoilla puulistoilla ja teräksellä viimeisteltyjä tuotteita yhdistää putkitoimisuus. Yhdysvaltalaisvalmistaja aloitti toimintansa 70-luvulla putkiesi- ja päätevahvistimilla, ja ne muodostavat nykyäänkin valikoiman vahvan selkärangan. Tehoksi ilmoitetaan 60 wattia. Äänellisesti elektroniikka on suunniteltu WLM:n omien kaiuttimien pariksi, mutta mikään ei tietenkään estä yhdistelyä sekalaisiinkin setteihin. Lisätietoja: Audio Shop Ratilainen, puh. Erillisyys näkyy valikoimassa vahvasti, sillä integroituja vahvistimia ei ole mallistossa lainkaan. Elektroniikkaa yhtiö on aiemminkin tarjonnut linjasuotimien ja ekvalisaattoreiden muodossa, mutta nyt valikoima on selvästi monipuolistunut. AB-luokassa mennään 2035 watin väli
Esillä myös autohifiä usean esittelyauton voimin. katso esitteLY: WWW.hifimaaiLma.fi/messut2009 avoinna La ja su klo 10-18 (Liput 12 ) KAIKKIEN AIKOJEN PARHAAT HIFIMESSUT!. ja 27. syyskuuta 2009, Radisson Blu Royal hotel, helsinki Runeberginkatu 2 HIFI+KOTITEATTERI Lähes 60 OSASTOA KUUDESSA KERROKSESSA SATOJA TUOTTEITA JA TUOTEMERKKEJÄ Laadukas kaksi- ja monikanavainen äänentoisto eri hintaluokissa. Plasma- ja LCD-televisiot, uusimman sukupolven Blu-ray-soittimet, videotykit, valkokankaat, kaiuttimet, kuulokkeet, välijohdot, tarvikkeet, ääni- ja kuvatallenteet sekä uusinta tekniikkaa. Huippuluokan high end -laitteistot ja kotiteatterit. HIFIMESSUT Laadukkaan äänen- ja kuvantoiston hifimessut &HIFIMAAILMA 2009 26
OR-DSW22 painaa 23,1 kiloa ja on viimeistelty mustaksi tai pähkinäviilulla. Toistoalueeksi ilmoitetaan 19120 hertsiä. AVCHDkotivideot toistuvat DVD±R/RW-levyjen lisäksi myös SD-muistikorteilta. Otot ovat sekä kaiutin- että linjatasoisena. Aiemmin esiteltyjen TX-SR607- ja TX-SR577-mallien tapaan arvokkaammissa malleissa on uusi Dolby Pro Logic IIz -ylätehostekanavien dekoodaus. Sen suositushinta on 895 euroa. Soitin skaalaa DVD-elokuvat 1080ptarkkuuteen ja ymmärtää myös AVCHD- ja DivX-HD-formaattien päälle. TX-NR707 soittaa musiikkia kahdessa huoneessa, 807 kolmessa. 020 791 9700, www.or-loudspeakers.fi Hifimaailma 4/2009 ja 5/2009 ristikoiden ratkaisu Viimeisimmän ristikon oikein vastanneiden kesken arvottu 30 euron lahjakortti lähtee Markku Heinoselle Lielahteen. Hifimaailman edellisen numeron yhteydessä järjestetyssä lukijakilpailussa onni suosi Reijo Puurosta Nakertajasta. Vahvistimen ohjelmisto on päivitettävissä suoraan internetistä. Dolbyn ylös eteen -sijoituksen lisäksi Audysseyn kanssa kaiuttimet voi asettaa pääkaiuttimien ulkopuolelle 60 asteen kulmaan. (09) 4150 0210, www.simex.fi, www.eu.onkyo.com Sub-taajuuksia Etelä-Savosta Mikkeliläisen OR:n uusin subwoofer on ORDSW22. TX-NR807 tarjoaa DLNA-yhteyden kotiverkon musiikkikokoelmaan (MP3, FLAC, Ogg Vorbis, AAC, WMA Lossless) sekä nettiradioihin (Last.fm ja vTuner). HDMI-anto skaalaa videosignaalit 1080ptarkkuuteen Faroudja DCDi -prosessorilla. Vanhat RI-telakat toimivat edelleen. Lisäjytyä toistoon saa yksikaistaisella ekvalisaattorilla, jonka taajuuden voi valita portaattomasti 2050 hertsin välillä 06 desibelin vahvistuksella. Paljon onnea! 10 HIFIMAAILMA 6/2009. TUOTEUUTISET Tehostetta etuääniin Onkyon 7.2-kanavaiset THX Select2 Plus -hyväksytyt AV-vahvistinuutuudet TX-NR807 ja TX-SR707 ovat saapuneet maahan. Hänelle lähtee 2 200 euron arvoinen Aurelia Cerica -kaiutinpari. Onkyo TX-NR707 maksaa 900 euroa ja TX-NR807 1 190 euroa. Analoginen äänilähtö on vain stereona, joten HD-ääniformaattien nauttimiseen tarvitaan moderni AVvahvistin. HD-ääniformaatit DTS-HD Master Audiota ja Dolby TrueHD:tä myöten purkautuvat luonnollisesti myös. Lisätietoja: Simex Oy, puh. Uusi Blu-ray-soitin DV-BD507 on BD-Liveprofiilin kanssa yhteensopiva, joten levyjen netistä haettavat ekstrat viihdyttävät sellaisia arvostavia. Audyssey-prosessorin takana on myös vahvistimien automaattinen MultEQ-kalibrointi. Molemmissa on yhdellä U.Port-kaapelilla toimiva yhteys iPodiin/iPhoneen UP-A1-telakalla. Uutena ominaisuutena on lisäetukanavat vaihtoehtoisella tavalla muodostava Audyssey DSX -käsittely. Kanttiinsa 40 sentin kuutiota ja 10tuumaisen, pitkäiskuisen aktiivielementin sekä passiivisäteilijän kokonaisuutta vauhdittaa 200wattinen UcD-Class D -vahvistin. Prosessointi sisältää myös äänenvoimakkuuksia tasaavan Dynamic Volume -toiminnon ja basson tasoa ja surroundien toimintaa äänenvoimakkuuden mukaan säätelevä Dynamic EQ. Refleksiputken korvaamisella passiivielementillä on valmistajan mukaan päästy eroon häiritsevistä virtausäänistä. Vaihesäätö on portaaton, ja sen lisäksi vahvistimessa on kytkin vaiheenkääntöä varten. Alipäästösuotimen säätöalue on 30120 hertsiä jyrkkyyden ollessa 18 dB/oktaavi. Kuusi digitaalista ääni- ja HDMI-tuloa riittävät monimutkaisemmankin kotiteatterisopan reitittämiseen vahvistimien kautta. Soitin osaa silti purkaa DTS-HD Master Audion ja Dolby TrueHD:n. Lisätietoja: Olavi Räsänen Oy, puh. Kaikkein alimpia taajuuksia vaimentava subsonic-suodin on asetettu 12 hertsiin, ja sen jyrkkyys on 24 dB/oktaavi. Tämän kerrotaan lisäävän surroundvaikutelmaa entisestään. Blu-ray-soittimen hinta on 469 euroa
Eri lehtien testeissä menestyneet laitteet valitaan yhteisymmärryksessä yli 50 asiantuntijan kesken. 50 ÄÄNTÄ 1 SOUNDI EISA on ainutlaatuinen, 50 eurooppalaisesta erikoislehdestä muodostuva järjestö 19 eri maasta. Lehtien aihealueita ovat äänentoisto, kotiteatteri, autohifi, mobiililaitteet, valokuvaus ja video. EISA myöntää joka vuosi parhaille Euroopassa myytäville tuotteille EISA Award -palkinnon. Kaikkien EISA-voittajien yhteydessä voidaan käyttää virallista, laadun takaavaa EISA-logoa.
Tyylikäs ulkomuoto, korkealaatuiset komponentit ja vuosikymmenien kokemus yhdistyvät RX-sarjassa kokonaisuudeksi johon muiden valmistajien tuotteita tullaan vertaamaan. Siinä termejä jotka kuvaavat Monitor Audion Radius HD -sarjaa. Hinnat alk: 290 / pari Eisa awards: paras kotiteatterikaiutinsarja euroopassa 2009-2010 Monitor Audio Pro Kauppiaat Espoo Audiogarden www.audiogarden.fi Harjavalta Hifiverkko www.hifiverkko.fi Helsinki Marek sound www.mareks.fi Kotka Laatulaite www.laatulaite.com Tampere Highend Studio www.musicalaudio.fi Turku Hifimesta www.hifimesta.fi Vaasa Vaasan Ykkösradio www.vaasanykkosradio.fi Maahantuonti www.concepthifi.fi puh: 044-5033378. Silver RX Monitor Audion legendaarinen RS-sarja on saanut arvoisensa seuraajan. Näyttävät tai näkymättömät kokonaisuudet niin musiikin kuunteluun kuin elokuvista nautiskeluun. Hinnat alk: 605 / pari RadiusHD Visuaalisesti miellyttävä, kompakti ja hyvin soiva
Tuorein edustus on vuosi sitten maahamme rantautunut puolalainen ESA. Elac on perinteinen kolmitiemalli. Toistokaistojen lukumäärässä on eroja. Testimme osoitti kuitenkin, että myös tämän luokan toistimissa on merkittäviä eroja. V ertailutesteissä käsitellään yleensä edullisia ja keskihintaisia kaiuttimia. Varsinkin viiden tuhannen euron hintalappu saa ostajan asettamaan odotukset myös muissa suhteissa korkealle. Senkin malleja on jo ehditty testata Hifimaailmassa. Kaiuttimen tulee olla ulkoisesti hyvin viimeistelty, ja sen rakenteen on tarjottava vastinetta rahoille. Kaiutinta ei osteta pelkästään äänen perusteella. Testin kaiuttimet ovat pääosin tuttujen valmistajien tuotteita, joita on myyty Suomessa jo vuosia. Vastuu valinnasta on tietysti aina itsellä, mutta ei varmasti ole haitaksi kuulla muiden mielipiteitä tai saada tietää millaisia kaiuttimet ovat tekniikaltaan ja suorituskyvyltään. Testatuissa malleissa ei ole tässä suhteessa moittimista, vaikka niistä ei välttämättä osaisikaan arvata, onko hinta 2 500 vai 5 000 euroa. Monenlaisia teitä Toimintaperiaatteeltaan kaikki ovat dynaamisia ja kotelot refleksityyppisiä. Tannoyn kolmitiessä keskiäänet ja diskantti toistetaan koaksiaalisella elementillä. Audio Physic Scorpio II Dali Helicon 400 MK2 Elac FS 249 ESA Credo 3 System Audio Explorer Tannoy Definition DC8T Raskaan sarjan 16 HIFIMAAILMA 6/2009. Niitä myydään eniten, ja taustalla saattaa olla myös ajatus, että tosiharrastaja ostaa kaiuttimen vasta tarkasti itse sitä kuunneltuaan eikä perusta niinkään testeistä. VERTAILUTESTI: LATTIAKA IUTTIMET 4 3005 500 TeksTi: Samu Saurama kuvaT: Pekka Väänänen ja Samu Saurama MiTTaukseT: klauS aj riederer / Tkk Voisi kuvitella, että kalliit kaiuttimet ovat niin hyviä, että niiden paremmuus on pelkkä makuasia. Siksi otimme katsastettavaksi joukon lattialle sijoitettavia malleja, joiden hinta on viiden tonnin molemmin puolin
lattiakaiuttimet HIFIMAAILMA 6/2009 17
Tämän pitäisi kuulua äänen pienten Bassokartion kidekuviointi korostaa Elacin näyttävyyttä. yksityiskohtien parempana erotteluna. Diskantin suotimen kondensaattorit ovat lisäksi akustisesti vaimennettuja. Tämä tulee mukaan korkeimmilla taajuuksilla niin, että molemmat toistavat ylimmät taajuudet yhdessä. Haitarikalvoja ja syväjäähdytystä Pieniä erikoisuuksia on myös elementeissä. Elacin alumiinipintaisissa kartioissa on kidemäinen kuvio. ESAn käyttämän ScanSpeak-elementin paperimassakartiossa on viistoja uria. Toisaalta monet niistä 18 HIFIMAAILMA 6/2009. Audio Physicissä on kaksi keskiäänistä, joiden kaista alkaa 150 hertsistä, mutta vain toinen toistaa ylemmän alueen 5002 800 Hz. Tuloksena on 3,5-tie. Audio Physicin keskiäänisessä on kaksoisrunko. Dalin toteutus on erikoisin. Elacin keskiäänikartiossa on tekstiiliripustus, jonka tarkoitus on vaimentaa kartion pinnan suunnassa eteneviä värähtelyjä. Tannoy kertoo erikoisesta kryogeenisestä käsittelystä. Usean päällekkäisen elementin avulla voidaan vähentää lattiaheijastuksia. Yhdellä niistä on tuotantoa varten tehtyjä tason hienosäätöjä. ESAssa on ainoastaan kahdenlaisia elementtejä; matalille ja korkeille taajuuksille. Tannoyn liitäntäpaneelissa on viides naparuuvi, jonka avulla voi maadoittaa elementtien rungot. Resonansseja on pyritty poistamaan monin tavoin. Tavoitteena on radiotaajuisten signaalien aiheuttaman häiriön poistaminen. Dalin ylempi diskantti on magnetostaattinen nauha. Jakosuotimien toteutukset ovat huoliteltuja, joskaan komponenttien taso ei poikkea ratkaisevasti halvemmista kaiuttimista. Käsittelyn sanotaan vähentävän pysyvästi komponenttien materiaalien sisäisiä jännityksiä. Elac käyttää uusinta muunnosta JET-diskantistaan, joka saa ilmamolekyylit liikkeeseen haitarimaisen kalvon laajenemisen ja supistumisen avulla. Siinä on ohut tasainen muovikalvo, jonka pinnalla kulkee kapea alumiinifolio puhekelana. Audio Physic, ESA ja System Audio luottavat perinteisiin joskin laadukkaisiin kalotteihin. Tavoitteena on, että sisäinen, muovista valmistettu osa imee epätoivotut värähtelyt, ja ulompi metallikehikko tarjoaa tukevan kiinnityskohdan ja johtaa lämmön pois puhekelasta. Koska vain toinen bassoista toistaa koko keskialueen, toimintaperiaate on 2,5-tie. Sen perustana on 2,5-tiekaiutin, johon on lisätty ylimääräinen diskanttielementti. Tannoy on oma lukunsa koaksiaalisine torvineen, jota keskiäänisen kartio jatkaa. Valmis suodin on jäähdytetty 190 asteeseen, minkä jälkeen lämpötilan on annettu vähitellen nousta. Kaksoisjohdotus on mahdollista kaikissa muissa testin kaiuttimissa paitsi Audio Physicissä. Jaettu kärkisija Testin tärkein osuus aina kuuntelu, ja hinnakkaiden kaiuttimien kohdalla se on erityisen kiinnostavaa. VERTAILUTESTI: LATTIAKA IUTTIMET 4 3005 500 Elac on sijoittanut jakosuotimen neljälle eri piirilevylle. Viiden tonnin malleissa on kiistämätöntä laadun tuntua. System Audiossa periaate on sama, mutta neljästä elementistä keskialuetta toistaa kaksi. Ne ovat hieman laippaa syvemmällä, mistä syntyy pieni suuntain
System Audion Peerless-bassot ovat magneettisuojattuja. Dalissa magnetostaattinen elementti kytkeytyy kalotin rinnalle korkeimmilla taajuuksilla. eivät ole joka suhteessa niin hyviä kuin voisi odottaa. Testatuista parhaan vaikutelman antoivat Elac FS 249 ja System Audio Explorer. Myös ESA on varsin kuunneltava kaiutin, mutta siinä on jo suhteellisen selviä sointitasapainon virheitä, jotka näkyvät myös mittauksissa. Dali on sointitasapainoltaan neutraalimpi, mutta Tannoy voittaa tilantoistossa. Jos sointi kallistuu suuntaan, joka ei ole lähinnä omaa makua, huomattavasti halvemman luokan kaiutin saattaa miellyttää enemmän, vaikka se ei olisikaan kokonaisuutena yhtä laadukas. Seuraaviksi sijoittuvilla Dalilla ja Tannoylla on erilaiset vahvuudet. Tarkoituksena on kumota niiden liikevoimat. System Audion jakosuotimessa ei käytetä elektrolyyttikondensaattoreita. HIFIMAAILMA 6/2009 19. Tässä henkilökohtaisen tutustumisen tärkeys tulee hyvin esiin. Myös Audio Physic on varsin tasapainoinen, mutta lievä verhoutuminen ja pehmeys estävät sen nousun kärkikaksikon tasolle. Paneeli on asennettu värähtelyjä vaimentavasti. ESAn liitinpaneeli on puuviilupintainen. Tannoyn viides naparuuvi on maadoitusta varten. ESAn jakosuotimessa on käytetty ilmasydänkeloja ja Jantzen Audion polypropyleenikondensaattoreita. Audio Physicissä on vastakkaisilla sivuilla kaksi bassoelementtiä. Näistä Elac on täyteläisempi ja System Audio ohutsointisempi. Jo akustiikka voi vaikuttaa paljon siihen, kumpi miellyttää enemmän. Audio Physicissä on vain yksi laadukas liitinpari
Diskantti helähtää mukavan kirkkaasti mutta silti rasittamattomasti. Äänitteen tunnelmat ja sävykkyys välittyvät hyvin. elävän innostava kuunneltava. Avoin ja elävä vahva ja selkeä läsnäolo yhdessä läpikuultavan tarkan stereokuvan ja kuulaan puhtaan yleisluonteen kanssa innostavat sitä enemmän, mitä parempi äänite on pyörimässä. Joillakin levyillä tämä on hyve, jotkut äänitteet taas soivat turhankin kapoisesti ja ponnettomasti. Keskialueella on lievää koleutta tai kirpeyttä. + Hyvä läsnäolo + Bassot liioittelemattomat lievää koleutta Johdotus on Nordostin kaapelia. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Ajallista hallintaa artikulointi, nopeus ja täsmällisyys aikatasossa kuvaavat hyvin kaiuttimen otetta musiikkiin. Perussävy on neutraali, mutta mukaan olisi kaivannut hieman lisää täyteläisyyttä. Pieni kauneusvirhe on ylemmällä keskialueella ajoittain kuuluva lievä ylimääräinen kirpeys, joka ei kuitenkaan tee esimerkiksi heikoista äänitteistä vaikeasti kuunneltavia. Bassoilla on sävykkyyttä, kiinteyttä ja potkua, vain ulottuvuus kaipaisi parannusta. Nopeat alukkeet ja lopukkeet tekevät äkäisimmistä instrumenteista paikoittain hieman aggressiivisen kuuloisia. 20 HIFIMAAILMA 6/2009. Äänessä on hyvä läsnäolon tunne, ja steSUOSITTELEMME reokuva välittyy selkeästi. kaiutin kuulostaa monia muita testattuja pienimuotoisemmalta, mikä johtuu osittain kepeästä bassosta ja niukahkosta alemmasta keskialueesta. TESTIMENESTYS Kaiuttimen pohjalevy on kytketty mekaanisesti irti muusta kotelosta, jotta lattiaan ei välittyisi värähtelyjä. Tässäkin kohtaa vaikutelma on enemmän niukan liioittelematon kuin dramaattisen vaikuttava. Äärimmäisen tarkka artikulointi toisaalta välittää hienovaraiset nyanssit rikkaasti. kontrolloitu bassotoisto säilyy haastavallakin materiaalilla, vaikka alimpien voima ehtyy äänenvoimakkuuden kasvaessa. Tahtipuikkoa totellaan hyvin koko äänialueella, mutta käsittely ei silti ole tappavan mekaanista, vaan mukana on sopiva annos irrottelevuutta. Pienimuotoinen kohtuullisen neutraali ja tasainen sointi läpi äänialueen. Alakeskialueen ja bassojen hillitty taso lupaa kuitenkin hyvää sopivuutta System Audion kotelossa on runsaasti vaimennusainetta. Se on toteutettu käyttämällä neljää pystyriviin sijoitettua bassoelementtiä. Pianon ylärekisterissä on koleutta enemmän kuin pidättyväisemmillä alasävelillä. ehkä ripaus lisää lämminsävyisyyttä, dynamiikkaa ja mehevyyttä olisi tehnyt äänestä vielä helpommin lähestyttävän. Kotelon alaosassa on myös viiden litran kammio, joka voidaan täyttää hiekalla. Nyt se jää enemmänkin koruttoman karuksi kuin varsinaisesti iskeväksi tai korostuneen sävykkääksi. Tarkkuus ja detaljien avaus ovat hyvää tasoa, kaiutin ei juurikaan lisäile omiaan tai peitä yksityiskohtia. tavalliseen huoneeseen. Hifimaailma vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Hifimaailma Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Tehovasteapproksimaatio (musta). (019) 483 160 www.ah-hifisystems.fi www.system-audio.com mitat (l x k x s): 18 x 122 x 35,5 cm massa: 31 kg Toimintaperiaate: 2,5-tie, refleksi elementit matalat äänet: 4 kpl 14 cm keskiäänet: (2 kpl 14 cm) korkeat äänet: 2,5 cm jakotaajuudet: 900 ja 3 000 Hz nimellisimpedanssi: 4 ohmia Suurin suositeltu teho: 400 W magneettisuojaus: on liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on 4 3005 500 Mittaustulokset Hifimaailma HYVä OSTOS vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 2508 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5 88 dB 40 Hz Hifimaailma TESTIVOITTAJA Ylemmän jakotaajuuden kohdalla on selvä vaimentuma, mutta muuten vasteet ovat hyvät. Äänikuva kurottaa pysty- ja syvyyssuunnassa etäälle, mutta ei yllä aivan tarkimpaan lokerointiin. Hyvänä puolena on se, että kaiutin todennäköisesti soi kohtuullisen napakasti pienemmissäkin huoneissa. kokonaisuus on vakaata äänikuvaa myöten sympaattinen tuttavuus, jota kuuntelee pitempäänkin, vaikka se ei teekään samanlaista vaikutusta kuin testin dynaamisimmat toistimet. Diskantti on hillitympi ja huomiota herättämättömän puhdas. VERTAILUTESTI: LATTIAKA IUTTIMET Tekniset tiedot System audio explorer Hinta: 4 300 /pari lisätietoja: aH-Hifisystems Oy, puh. Näistä kaksi ylintä toistaa myös keskialueen. Bassojen taso on sovitettu tyypilliseen huoneeseen. System Hifimaailma Audio Explorer TOIMITUKSEN VALINTA Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. S ystem Audion suunnittelussa on pyritty vähentämään lattian ja katon kautta tulevia heijastuksia
Tekniset tiedot elac FS 249 Hinta: 4 390 /pari lisätietoja: scanteknik Oy, puh. keskialue ja yläpää helähtävät melko vapautuneesti, ja tasapainoisen selkeä yleisluonne toimii kaikella materiaalilla. Äänikuva ympäröi kuulijansa, mutta on silti tarkka asettamaan palasia kohdalleen. Myös bassojen yleistaso voisi olla hieman pienempi. Elac FS 249 Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. E lacin metallinhohtoisen ulkoasun antamaa teknistä vaikutelmaa korostaa testiparissa vielä pianolakkapinta. Toisaalta taas rumpusetin peltisoundit helähtävät hyvinkin vapautuneesti ja irtonaisesti. Miellyttävä Tasainen ja riittävän kirkkaasta diskantista huolimatta rasittamaton kokonaisuus. Miellyttävä ja yleispätevä kokonaisuus kaikenlaisen musiikin kuunteluun. Hintana tästä on se, että kaikki levyt soivat kohtuullisen miellyttävästi, mutta parhaimmilta äänitteiltä ei saada ulosmitattua viimeisimpiä nyansseja ja tilantoistollisia ihmeellisyyksiä. Rouhea puhallinsektio ei pyöristele, mutta se sisältää sopivan annoksen lämmittävää muhevuutta. erotteleva on myös keskialue. Bassopäässä on melko hyvin potkua, kiinteyttä ja kontrollia, mutta ei parasta ulottuvuutta. Soinnillisesti Elac on onnistunut yhdistelmä miellyttävyyttä ja erottelua. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 2508 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5 88,5 dB 45 Hz Hifimaailma TESTIVOITTAJA Muuten erittäin tasaisissa vasteissa keskialue on aavistuksen koholla. kepeä rytmi tempaa mukaansa, ja bassoissa on alimpien lisäksi rutkasti potkua ylempänäkin. Musikaalisuus siis menee tässä tapauksessa erottelun ja dynaamisen irrottelun edelle. + Vapautunut ja eloisa sointi + Sopii monenlaiselle musiikille Bassoilla lievää runsautta Mikael Nederström samu saurama Dynaamista helppoutta Äänessä on vaivatonta herkkyyttä ja pakotonta, helppoa meininkiä. soundissa on tiettyä miellyttävää puhtautta ja yhtenäisyyttä keskimääräistä enemmän, mikä tekee musiikkiin keskittymisen helpoksi. kokonaisuus on sellainen, että minkään kappaleen soittamista ei tarvitse etukäteen jännittää. JET-diskanttielementti TESTIMENESTYS saa ilmamolekyylit liikkeeseen puristamalla. Alumiinikartioissa on kidemäinen kuvio, jonka sanotaan vähentävän resonansseja ja säröä. (09) 2230 0780 www.scanteknik.fi www.elac.de mitat (l x k x s): 20 x 112 x 32 cm massa: 31 kg Toimintaperiaate: 3-tie, refleksi elementit matalat äänet: 2 kpl 18 cm keskiäänet: 14 cm korkeat äänet: 2,5 x 3,5 cm jakotaajuudet: 500 ja 3 200 Hz nimellisimpedanssi: 4 ohmia Suurin suositeltu teho: 400 W magneettisuojaus: ei liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on Mittaustulokset Hifimaailma HYVä OSTOS vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Ääni on läsnä oleva, mutta ei hyökkäävä tai rasittava. kokonaisuutena testin eniten musiikkia kuuntelemaan houkutteleva kaiutin, joka ei nirsoile materiaalin suhteen. Tämä lämmittää ääntä mutta samalla vie napakkuutta ja iskevyyttä rumpusoundeista. Pienetkin äänenvoimakkuuden vaihtelut tulevat hyvin esille. alakerta ei kuitenkaan ole yliampuva tai laahaava. Irtonaisesti rullaava kaiuttimen toistossa on luonnollista läsnäoloa ilman syliin tuppautumista ja ilmavan vapautunut, mutta melko leveällä pensselillä maalattu stereokuva. Bassopäässä on voimaa ja kontrolliakin. Kaiutin sopii monenlaiselle materiaalille. Kuunteluarviot Mauri eronen Hifimaailma vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Hifimaailma Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE Elacin JET-diskantissa on haitarimainen kalvo. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. elävä ja kuuntelemaan innostava tuttavuus. Musiikkia on mukava kuunnella, SUOSITTELEMME vaikka toisto ei olekaan huipputarkkaa. sointitasapaino on hyvin lähellä ihanteellista, joskin alemmalla keskialueella tai jo basson puolella on pientä pehmeyttä ja muhkeutta. HIFIMAAILMA 6/2009 21. kaiutin kannattanee parittaa tymäkälle vahvistimelle, sillä se haastaa kuuntelijansa kasvattamaan äänenvoimakkuutta. Kahdesta refleksiputkesta toisen voi tukkia tulpalla, jolloin basson viritystaajuus muuttuu. Ääniteanalyysiin riittävää tarkkuutta ei ole, helppoa ja irtonaisen rullaavaa fiilistä senkin edestä. Tehovasteapproksimaatio (musta). Seinien läheisyyttä on kuitenkin syytä välttää lievän korostumistaipumuksen takia. Diskantti on miellyttävän helähtävä; sopivasti rautainen mutta vailla rasittavuutta
Pitemmässä kuuntelussa nämä asiat ovat toisaalta usein hyveitä, eli kaiutin toimii varsin mukavasti ja yleispätevästi harvinaisen kovatasoisessa seurassa. Bassoelementtejä on kummallakin sivulla kaksi kappaletta. Toisaalta särmikkäätkään äänitteet eivät helposti ala rasittaa. Bassojen ulottuvuus on varsin hyvä, mutta luonne on pehmeä ja epämääräisesti murahtava. VERTAILUTESTI: LATTIAKA IUTTIMET Tekniset tiedot audio Physic Scorpio ii Hinta: 4 490 /pari lisätietoja: Hifi Guru Oy, puh. se johtuu elementtien välisistä vaihe-eroista, koska tehovaste on jokseenkin saumaton. Audio Physic Scorpio II A udio Physicin kaarevakylkinen kotelo on kallistettu taaksepäin seitsemän astetta. Äänikuva on samaa sarjaa kaiuttimen matalaprofiilisen esityksen kanssa: enemmän ilmavan avara kuin tarkasti tilaa avaava, mutta silti riittävän analyyttinen ja vakaa toimiakseen osana kuuntelun helppoutta korostavaa kokonaisuutta. Ylimmästä diskantista ei ole pahaa sanottavaa; se on sävyltään hyvätapainen mutta hengittävä. (019) 418 877 www.hifiguru.fi, www.audiopysic.de mitat (l x k x s): 21,4 x 110 x 39 cm massa: 27 kg Toimintaperiaate: 3,5-tie, refleksi elementit matalat äänet: 4 kpl 18 cm keskiäänet: 2 kpl 15 cm korkeat äänet: 2,5 cm jakotaajuudet: 150, 500 ja 2 800 Hz nimellisimpedanssi: 4 ohmia Suurin suositeltu teho: 200 W magneettisuojaus: ei liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei 4 3005 500 Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Miesvokaalit saavat osan basson pulleudesta matalassa rekisterissä. Rauhallisesti ja etäältä stereokuvassa on kohtalaisen hyvin elävyyttä ja ilmavuutta, mutta erityisen tarkka tai läpinäkyvä se ei ole. Dynamiikka on erinomaista, eivätkä häiritsevät sivuäänet ole sekoittamassa toistoa. Rytmi hoituu rullaavana ja vauhdikkaana, mutta tiukin isku on hukassa niin bassoilta kuin ylempääkin. 22 HIFIMAAILMA 6/2009. keskialueelle täytyy antaa pieni kireysvaraus. keskialue on enemmänkin lämminsävyinen ja asiallinen kuin läsnäoloaluetta syliin työntävä. Stereokuva on pikemminkin ilmava kuin tarkka. Naisäänet kuultavat kyllä kauniin ilmavasti, mutta ajoittain mennään rasittavuuden rajoilla. + Hillityn sivistynyt sointi Hieman pehmeäsävyinen Audio Physicin kotelossa on runsaasti tukirakenteita. Bassotoistossa on aavistuksen jumputtava sävy, mutta se ei ole pahimmalla kuminataajuudella, joten ilmiö ei ole kovin häiritsevä. Hieman etäinen keskialue on selkeä ja siisti, mikään ei tuppaudu syliin vaan ottaa päinvastoin pari askelta taaksepäin. Nuottejakin pystyy seuraamaan. Rauhallinen ääni painottaa paremminkin kuuntelun miellyttävyyttä kuin elävyyttä, napakkuutta tai rytmistä nopeutta. Tehovasteapproksimaatio (musta). Basso pompsahtaa vallitsevana esiin lähes kaikilla äänitteillä, mutta sen sävy on kuitenkin rouhean kumisematon. Bassoissa on tukevuutta, mutta niiden sävy on pehmeänpuoleinen. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Oikeastaan ainoa asia, mikä jää mietityttämään, on kaiuttimen tietty kuivakkuus ja rauhallisuus. Jakosuodin on asennettu niiden taakse näkymättömiin. samu saurama Tasaisen tykättävä Miellyttävän tasapainoinen ja säntillinen toisto ei ole tylsäntarkkaa ja nousee vertailujoukon keskitason yläpuolelle ilmavalla menevyydellään. Rauhallinen Melko tasapainoinen, joskin aavistuksen verhoutuneempi ja pehmeämpi yleissointi kuin testin skarppisoundisimmissa kaiuttimissa. Erityistä huomiota on kiinnitetty värähtelyjen vaimennukseen joustavien kumityynyjen avulla. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 2508 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5 89 dB 48 Hz vapaakenttävasteessa on selvä vaimentuma 4 kilohertsin ympäristössä. Diskantti on kirkas, mutta ei luonteeltaan millään tavoin rasittava. Täsmällisyys ulottuu myös stereokuvaan, joka esittää asiat jämptisti. välillä yläbasso nousee häiritsevästi pintaan. Koska ne on sijoitettu vastakkain, kartion liikkeestä aiheutuvat voimat kumoavat toisensa. Raskaammalla musiikilla tuhdihko pohja peittää sopivasti keskiääniä. Keskiäänielementeistä vain ylempi toistaa koko alueen. Osalla äänitteistä on havaittavissa selvää jarruttelua, joka latistaa etäisyyden kanssa innostavuutta. Ääni on pääosin tasapainoisen tuntuinen, mutta yleisluonne on hieman pehmeä ja etäinen
stereokuva on yhtenäinen ja tarkka, mutta sijoittuu kaiuttimien väliin aueten vain syvyyssuunnassa. Äänen parhaita puolia on yhtenäisyys. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Tekniset tiedot Tannoy definition dC8T Hinta: 4 800 /pari lisätietoja: soundata, puh. Yleissävy on rauhallinen ja hieman tumma. Bassoalueella on selvä korostuma. Tannoy Definition DC8T T annoylla perinne on nykyaikaa. Matalien kumina käy monenlaisella materiaalilla rasittavaksi ja tekee soundista laiskasti laahaavaa. keskialueen painotus ei ole luonteeltaan rasittava, vaan enemmänkin ylimääräistä, ajoittain jopa paneelikaiutinmaista artikulaatiota lauluääniin tuova piirre. Bassotoisto ei ole dynaamisin mahdollinen, mutta istuu hyvin kokonaisuuteen. (09) www.soundata.fi www.tannoy.com mitat (l x k x s): 27 x 102,5 x 26 cm massa: 21 kg Toimintaperiaate: 3-tie, refleksi elementit matalat äänet: 20 cm keskiäänet: 20 cm korkeat äänet: 2,5 cm jakotaajuudet: 250 ja 1 500 Hz nimellisimpedanssi: 8 ohmia Suurin suositeltu teho: 400 W liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Tilantuoja Himpun verran tumma mutta samalla tarkka ja rauhallinen yleissointi. Äänikuva kaiuttimessa on pistemäisempi, pienempi mutta samalla selvästi tarkempi kuin monissa muissa testatuissa. kaiutin kaipaa huomattavasti äänenvoimakkuutta herätäkseen eloon ja jättääkseen laiskottelun. Joillakin nasaalisointisilla levyillä saattaa toistoon ilmaantua pientä kovasävyisyyttä. Tehovasteapproksimaatio (musta). Yleissävy on rauhallinen ja yläpäältään pidättyväinen, mutta ajoittain esiin nousee hetkeksi jotain alemman diskantin ylipirteyttä. Liitinpaneelissa viides naparuuvi, jonka avulla voi maadoittaa elementtien rungot. Tila välittyy muita tarkemmin. + jäsentynyt stereokuva + luonteva läsnäolon tunne elävyys jää vajaaksi epämääräinen bassotoisto Tannoyssa on perinteinen DC-koaksiaalielementti. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 2508 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5,5 88,5 dB 34 Hz suuntaa muita tehokkaammin, mutta tehovaste laskee korkeita kohti melko paljon. Läsnäolo on selkeää ja liioittelematonta. Bassopää on tukkoisen oloinen, potku ja isku ovat hukassa. Kuuntelussa huomiota kiinnittää jäsentynyt stereokuva. keskialue on avoin, joillakin äänitteillä ehkä hiukan korostunutkin. Muutenkin toistossa on vahvasti eheä ja yhtenäinen ote alimmilta ylimmille taajuusalueille. syvyyttä avataan, läpikuultavuutta ja luonnollista ilmavuutta on jo varsin hyvin, vaikka paras elävyys ja hengittävyys jäävätkin saavuttamatta. Pitemmällä kuuntelulla kaiutin on aika toimiva kompromissi miellyttävyyden ja tarkkuuden välillä, vaikka ei teekään testilevyillä välitöntä vaikutusta. ulottuvuutta on melko hyvin, mutta epämääräinen yleisluonne hukkaa sen hyödyn. Kotelon rakenne on viimeistelty, eikä siinä ole lainkaan ruuveja näkyvissä. samu saurama Alapainoinen Yleisfiilis äänestä on rauhallisen orgaaninen, mutta vallan bassovoittoinen. Joskus esiin nousee kuitenkin lievää kovuutta yläkeskialueella. keskialue on erittäin läheinen, jopa hieman tungettelevan rauhaton. alakeskialue taas lähes samettisen pehmeä ja miellyttävä. Bassotoistoa lukuun ottamatta balanssivirheet ovat varsin pieniä, mutta liian tukeva pohja kahlitsee ääntä eikä anna sen kulkea vapaasti. Bassotoisto on tukkoisen oloinen eikä kovin iskevä. HIFIMAAILMA 6/2009 23. Pehmeän hillitty stereokuvaltaan selvästi joukon jäsentynein. Reserviä kunnon potkuun on tarjolla tarvittaessa. Jakosuotimen erikoisuutena on käsittely 190 asteen lämpötilassa, mikä vähentää valmistajan mukaan materiaalien sisäisiä jännityksiä ja parantaa äänen erottelua. Yrityksen 1940-luvulla kehittämä koaksiaalinen DC-elementti auttaa yhdenmukaistamaan suuntakuviota jakotaajuuden molemmin puolin. Myös kitaran näppäilyt toistuvat napakasti ja voimallisesti. Läsnäolo välittyy tummasävyisestä olemuksesta huolimatta hyvin, joskin enemmänkin paljastavan tarkasti kuin lämminsävyisen miellyttävästi. Diskantti toistuu rauhallisen huomaamattomana, mutta kaipaisi hiukan eloa
Bassotoisto on useimmiten melko hyvä, mutta yläbassoilla on taipumusta nousta pintaan, ja suurilla tehoilla kontrolli heikkenee. Dalin jakosuodin on sijoitettu erilliseen kammioon kotelon alapäähän. Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Äänikuva on kohtalaisen tarkka, joskin enemmän ilmavalla kuin monitorimaisen pistemäisellä tavalla. Bassopää on järkevillä voimakkuuksilla tasapainoinen, ja ulottuvuuttakin on melko hyvin. Hyvin matalia sisältävä äänite saa aikaan kontrollin menetyksen ja refleksiputken virtausäänestä johtumattomia sivuääniä. Jakosuodin on sijoitettu eristettyyn osastoonsa kotelon alapäähän. + rasittamaton yleissävy Yläbassoilla taipumus korostua epämääräisyyttä stereokuvassa Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Rauhaton Yleisfiilis on aavistuksen kakofoninen, mutta massan keskeltä pystyy poimimaan hetkittäin taustajoukkoja. kokonaisuus ei ole aivan neutraali, mutta mukava kuunneltava monenlaisella myös niillä huonommin äänitetyillä levyillä. 24 HIFIMAAILMA 6/2009. stereokuva ei avaudu erikoisen hyvin, ja solisti tuppaa vähän vaeltelemaan. Pieneen betoniyksiöön en silti kaiutinta veisi. Bassoilla on taipumusta pieneen liioitteluun ja runsauteen, mutta Hifimaailman huoneessa toisto pysyi riittävän tasaisena tymäköitä keskibassoja myöten. Kaiuttimessa on kaksi diskanttielementtiä, kalotti ja magnetostaattinen nauha, joista jälkimmäinen täydentää toistoa korkeimmilla taajuuksilla. Ylimmässä diskantissa on korostusta. Dali Helicon 400 MK2 D alin kotelo on varsin syvä, mutta kylkien kaarevuus solakoittaa ulkoasua. Diskantti kilahtaa ensi kuulemalta kivasti, mutta tuppaa pidemmässä kuuntelussa nousemaan liikaa esille. Lauluäänissä on läsnäoloa ja lämpöä. (08) 311 8384 www.jjhifi.com www.dali.dk mitat (l x k x s): 27 x 103 x 50 cm massa: 32 kg Toimintaperiaate: 2,5+0,5-tie, refleksi elementit matalat äänet: 2 kpl 18 cm keskiäänet: (18 cm) korkeat äänet: 2,5 cm ja 1 x 5,5 cm jakotaajuudet: 700, 3 000 ja 13 000 Hz nimellisimpedanssi: 4 ohmia Suurin suositeltu teho: 300 W magneettisuojaus: ei liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on 4 3005 500 Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Hitusen korostuneen tuntuisesta diskantista huolimatta vaikutelma ei ole tippaakaan rasittava, vaan monenlainen musiikki toimii tasaisen mukavasti. VERTAILUTESTI: LATTIAKA IUTTIMET Tekniset tiedot dali Helicon 400 mk2 Hinta: 5 490 /pari lisätietoja: JJ Hifi, puh. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 2508 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5,5 88 dB 37 Hz Tehovaste on yhtenäinen, mutta basson taso on suurehko. Dramaattinen kirkas, dramaattinen ja hiukan ääripääkorosteinen sointimaailma, josta löytyy tavanomaista enemmän diskantin sävykkyyttä ja basson jytyä. Eleetön ja rauhallinen Hyvin rauhallinen ja leppoisa yleisluonne, joka tuntuu osalla äänitteistä jo turhan hitaalta ja elottomalta. Räyhäkäs rokki singahtaa ilmoille hiukan raakana. stereokuva on ylemmillä taajuuksilla tarkka, mutta vaeltaa hieman keskiäänillä. Rytmiikkaa ei tuoda vahvana esille vaan se menee hillityn luonteen mukaisesti enempi taustalla. Pienimuotoisella musiikilla instrumentit ovat arvoisellaan estradilla. Tehovasteapproksimaatio (musta). kovassa luukutuksessa sointi muuttuu yläbassopainotteiseksi. Mikään resoluutioihme kaiutin ei ole, enemmänkin hitusen lämminsävyiseen miellyttämiseen kallistuva musiikintoistoväline. Kahdesta bassoelementistä toinen toistaa myös keskialueen. Kaiuttimen ääni on rasittamaton ja yleisesti ottaen suhteellisen tasapainoinen. varsinkin ylimmillä taajuuksilla toisto on tarkkaa ja avointa: peltisoundit ja kitaran äänet toistuvat helmeilevän vapautuneesti. Basso on maltillisella äänenvoimakkuudella sävykäs ja seurattava, mutta paikoittain kumiseva. keskialueella on pientä epämääräisyyttä, ja särmää on siloteltu hyviltä äänitteiltä turhan paljon. Heikkotasoiset levyt saavat siten tietysti vastaavasti armahdusta. Naisvokaalit taas kuultavat kauniisti. Pianossa on kovuutta, ja trumpetti kiekaisee sangen ärhäkästi. Pitkäsointisena sen erottelukyky tuntuu kärsivän säihkeen venyessä pitkäksi suhinaksi. Keskialueella on lievää epämääräisyyttä, ja stereokuva on hieman häilyvä
Sointi ei ole muutenkaan kovin neutraali. Trumpetin harmoniset kerrannaiset tulevat vaimeasti, mikä vähentää autenttisuutta. Toisen basson signaali suodatetaan pois 500 hertsistä alkaen. Oikeasti mataliakin hiukan tunnustellaan. Hyvin äänitetyillä musiikkinäytteillä kuitenkin menetetään osa levyn omasta tilantunnusta ja elävyydestä. HIFIMAAILMA 6/2009 25. Dynamiikkaa on reilusti, ja toisto ei klimppiinny eikä kaiutin ääntele ylimääräisiä. Rakenne on tukeva. Bassoäänet ovat jopa turhan voimakkaita, ja ne hallitsevat toistoa. Iso äänikuva ja dynaamisuus voivat kuitenkin miellyttää joitakin kuuntelijoita. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Tilantuntu ja läpinäkyvyys kärsivät tästä. suhteellisen monipuolinen toistin, jonka virheet eivät kuitenkaan oikeuta tässä joukossa keskitason yläpuolelle. Yhdessä lievä loudness-painotus saa keskialueen tuntumaan turhankin taka-alalle vetäytyvältä. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 2508 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5 88 dB 39 Hz selvästi aaltoilevat vasteet, joissa on yhdenmukaisesti korostusta kolmella taajuusalueella: 70, 800 ja 4 000 hertsin ympäristössä. ESA Credo 3 ESA on vertailun jyhkein kaiutin lähes 40 kilon massallaan. Toisaalta ääni on lihaisan säyseä, mutta vastapainona on todellisuutta synkempi kuva. Diskantti on tasoltaan maltillinen ja helähtävä, mutta siinä on aavistus säksättävää piirrettä. Basso on tasapaksusti pinnassa, ja menevyyden tilalla on yksinuottista jumputusta. Hiukan ristiriitainen kokonaisuus, jossa on muutamia hyviä puolia, mutta josta samalla puuttuu testin parhaimpien yleispätevyys ja toiston tasaisuus. 0401 977 000 www.tur-pex.com www.esa.com.pl mitat (l x k x s): 20 x 100 x 56 cm massa: 38 kg Toimintaperiaate: 2,5-tie, refleksi elementit matalat äänet: 2 kpl 18 cm keskiäänet: (18 cm) korkeat äänet: 2,8 cm jakotaajuudet: 500 ja 2 000 Hz nimellisimpedanssi: 4 ohmia Suurin suositeltu teho: 300 W magneettisuojaus: ei liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Tehovasteapproksimaatio (musta). Tämä kaipaisi hyvin isoa huonetta ja pehmeäsointista oheiskalustoa. Bassokartiossa ja sen pölysuojuksessa on viistoja uria, joiden tarkoitus on resonanssien vaimentaminen. Joillakin levyillä efekti toimii, koska se tuo ääneen ylimääräistä draamaa ja jyhkeyttä. Tämä tuo ääneen tiettyä jyhkeyttä ja auktoriteettia, mutta samalla syö siitä nopeuden, avoimuuden ja läpinäkyvyyden tunnetta. stereokuva on vertailujoukosta poiketen enemmänkin leveä kuin syvä. keskialueella on selvästi jotain mutkittelua, joka tuo epäyhtenevyyttä ja ajoittain myös epäjohdonmukaisuutta ääneen. Jyhkeä etäinen ja melko vahvasti bassotaajuuksien dominoima soundi. Etuseinältään viiston kotelon syvyys on 56 senttiä. Pianon aidonoloiseen toistoon balanssi on kohdallaan, ja hyvin äänitettynä leviää laajan stereokuvan ansiosta kaunisääniseen kenttään. Tulos olisi vielä intiimimpi ilman keskialueen pientä taipumusta kovuuteen ja suoraviivaisuuteen. Äänikuva kaiuttimessa on iso ja ilmava, joskin samalla läsnäolon tunnultaan omaan makuuni hiukan liian etäinen. Tekniset tiedot eSa Credo 3 Hinta: 5 500 /pari lisätietoja: agentur Tur-Pex Oy, puh. Credo 3 on myös äänellisesti jykevä. Kaiuttimessa käytetään ScanSpeakin elementtejä. stereokuva on melko suurpiirteinen, etenkään syvyys ei hahmotu. Diskanttitoisto on niin ikään jossain määrin esiin työntyvä. Raskassoutuinen ensihuomio on poikkeuksellisen vahva läsnäolo. + Hyvä dynamiikan tuntu epätasainen toisto Bassojen raskaus ESAssa on tanskalaisen Scan-Speakin elementit. sinänsä kuivakan jykevillä bassoilla on voimaa liikaa, ne jyskivät kaikilla näytteillä muuta äänialaa alleen ja tekevät äänestä hitaan ja raskaan oloisen. Naisvokaalien kohdalle osuu roso, joka saa aikaan kireitä tunnelmia. Bassokartiossa on viistoja uurteita. samu saurama Tukevasti silotteleva vanhan äänitteen tunnelma välittyy lempeänä, hieman mattapintaisena
Laitteistovalinnoista suurin osa osui Hifimaailmassa jo testattuihin ja erinomaisesti menestyneisiin malleihin. Asunnon valinnassa yksi selkeä seikka oli se, että tilaa pitää riittää perheemme harrastuksille. Vaikka koen tuntevani akustiikkaa keskivertoa paremmin, en uskaltanut lähteä perustamaan isoa projektia pelkästään oman tietotaitoni varaan. Ajatus tuli päähän, kun näin ja kuulin Genelecin seinäkaiuttimia. Koska elokuvia on tarkoitus katsoa myös ilta-ai- 28 HIFIMAAILMA 6/2009. "Poikahuoneita" minulla on ollut, elektroniikkapinoja seinustat pullollaan. Toinen ääripää on tarkoitusta varten rakennettu huone, kuten nyt esiteltävä. Oma kotiteatteri kullan kallis M uutimme vuosi sitten syksyllä uuteen asuntoon. Vaiva ja kuluva rahamäärä on kuitenkin suuri hyödynnettäväksi vain osittain. Jos siis äänen- ja kuvanlaatua haluaa tästä parantaa, nousevat kustannukset todennäköisesti erittäin rajusti. Tietysti sen lisäksi, että äänen ja kuvanlaadun täytyy olla erittäin korkeatasoista. Tila ei ollut alun perinkään iso, vain 275 x 420 senttiä lattiapinta-alaltaan. Kun muuton yhteydessä tuli mahdolliseksi rakentaa kotiin mahdollisimman hyvä kotiteatteri, tuntui täysin päättömältä jättää tilaisuus käyttämättä. Huoneen kolme seinää ja lattia ovat betonia. Ammattilainen osaa soveltaa toimivia ratkaisuja näiden mukaan, ja lopputuloksesta tulee paras mahdollinen. Pelkistettyä, eleganttia ja rauhallista. Valitsin huoneeseen selvästi keskivertoa parempia mutta edelleen hyvää hintalaatusuhdetta edustavia komponentteja. Mielikuva hyvästä tekniikasta piilotettuna alkoi houkutella. Rivitalon päädyssä sijaitsevan huoneiston talon päätyseinää vasten oleva makuuhuone oli mitä mainioin lähtökohta teatterille. R A P O R TTI: Tee IT se Täyd ellInen k OTITe ATTe RI TeksTi ja kuvaT: Samu Saurama Yksinkertaisin teatteri on se, että olohuoneen televisioon kytketään kaiutinpari, jonka ääntä jaksaa kuunnella. Nyt olisi aika tehdä jotain erilaista. Jokaisella on omanlaisiaan tarpeita ja näkemyksiä siitä, mitä musiikki- tai leffahuoneen pitäisi sisältää. Huoneen koko on selvin pullonkaula äänenlaadussa, isommassa tilassa olisi ollut mahdollisuuksia nykyistä parempaan akustiikkaan. Kaikki lähtee huoneesta Musiikista nauttiminen onnistuu sujuvasti mitä moninaisimmissa ympäristöissä, mutta jos elokuvan katsomisesta haluaa ottaa paljon irti, se vaatii ison kuvan, pimeän ja tummapintaisen tilan ja mahdollisuuden käyttää välillä melko reilua äänenvoimakkuutta. Kokonaan uuden ja alusta asti mahdollisimman oikeaoppisesti tehdyn huoneen idea lähti oikeastaan ajatuksesta uusia kaiutinjärjestelmä. Yksi niistä on perheen voimin elokuvista nauttiminen. Olohuonetta vasten oleva seinä, jolla ovikin on, on kevytrakenteinen
Takaseinän hyllyt eivät ota resonaattoriin kiinni vaan välissä on turvallinen noin sentin rako. Kanavien halkaisija on 125 milliä, ja äänenvaimentimet suurimpia mahdollisia, mitä tuolle kanavakoolle sai. Hahmotelmia huoneesta olin tietysti piirtänyt paperille vaikka kuinka paljon, ja niiden pohjalta ratkaisuja lähdettiin miettimään. Tuplaseinäisen rakenteen ilmaäänen eristysluvuksi saadaan noin 50 desibeliä. Pienikin ilmavuoto pilaa isolla vaivalla tehdyn äänieristyksen. Se toimii hyvin toisena ovena kunnollisten tiivisteiden avustamana. Tämän jälkeen seinä tiivistettiin erittäin huolelli- sesti. Uuden seinän rakentamisen yhteydessä sähkömies veti seinän takana olevalta sulaketaululta 2,5-neliömillisellä johdolla neljä uutta pistorasiaa. Ilmanvaihto hoituu ottamalla korvausilmaa olohuoneesta lattianrajasta, ja poistoilma kulkee päätyseinän takana olevaan vaatehuoneeseen, jossa on katossa tuulettimella tehostettu kanava suoraan ulkoilmaan. Vanhan seinän eteen tehtiin kertopuinen runko toista seinää varten. Tiivistykseen sopii silikoni tai hieman elastiseksi jäävä akryylimassa. Huoneen "vanhat sähköt" jäivät palvelemaan enää pelkkää valaistusta. HIFIMAAILMA 6/2009 29. Pehmeä ja paksu Futon-divaani palvelee tehokkaana akustointielementtinä mukavuutensa lisäksi. Seinän äänieristys oli hyvä lähtökohta, eli ilmanvaihdon ja ovien eristävyyden pitää olla samaa luokkaa. Ensimmäinen vaihe oli miettiä Promethor Oy:n Kalle Lehtosen kanssa, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Päälle tuli kaksinkertainen kipsilevytys, jossa toinen levy on erikoiskovaa. Vanhan, pystyyn jäävän seinän massaa lisättiin liimaamalla koolausten välisille alueille kipsilevyt. Subwooferin edessä on pelkkä kangas, kuuden muun kaiuttimen kohdalla kehikot ovat akustolevyä, jossa on vain aukko kaiuttimelle. kaan niin, ettei muu perhe häiriinny, lähti koko projekti äänierityksestä. Yhden kohdan ei kannata olla mielettömästi muita parempi, koska heikoin lenkki kuitenkin aina määrää lopullisen eristyskyvyn. Vanha ovi on lähes puoli vuosisataa vanha eikä siis pahvimallinen. Ilmanvaihdon kaikki osat on kiinnitetty elastisesti huoneen runkoon, jottei niitä pitkin kulkeutuisi ääntä ulkopuolelle. Lisäksi uuteen seinään asennettiin kunnollinen äänieritysovi. Kaikki kaiuttimet on piilotettu kangasmaskien taakse. Koolaukset eivät ota toisiinsa kiinni, vaan väliä on noin sentti, ja ne täytettiin löysästi peruslaatuisella lämmöneristysvillalla. Akka-kullalta tuli pari lisäohjetta rakenteiden suunnitteluun: "Koeta saada huoneeseen säilytystilaa tavaroillesi äläkä vedä ikkunaa vanerilla umpeen". Ensin äänieristys Vanhojen komeroiden ja sisustusmateriaalien poiston jälkeen ensimmäinen varsinainen rakennusvaihe oli purkaa kevyen seinän teatterihuoneen puoleinen levytys ja katon levytys
Kun alimpien resonanssien basso-ongelmat on selvitetty, pärjää akustolevyillä eteenpäin. Tukeva ja portaattomasti säädettävä lelulaatikko on pitkään palvellut "omasta päästä" tehty. Koska pienessä huoneessa voi olla vaikea saada diffuusoreita toimimaan hyvin, oli yksinkertainen vaimennusmateriaalien käyttö selkeä ratkaisu. Oppo hoitaa DVD-levyjen lisäksi CD:t, SACD:t ja DVD-Audiot. Etuseinää peittävät suurelta osin ST3R-bitumimattoon pohjautuvat vaimentimet, joiden viritystaajuus on noin 80 hertsiä. KN14:n neliömassa nousee kovalevyn kanssa noin 16 kiloon neliömetrille, mutta se vaikuttaa varsin vähän lopputulokseen. Olohuoneen lattiapinta hävisi hetkellisesti olemattomiin, kun kuusi isoa laatikollista akustolevyjä pelmahti kuorma-autolla paikalle. Huoneen etukulmissa on lattialla vielä kulmavaimentimet, jotka on viritetty matalimman poikittaisresonanssin taajuudelle, noin 65 hertsiin. Noisetekin raskasmatot ovat hyviksi havaittuja, joten akustointimateriaalivalinta oli siltäkin osin selvä. Kymmeniä neliöitä akustolevyä Pieneen huoneeseen häviävän villalevyn määrä on häkellyttävä, vaikkei laskisikaan neljää pakkausta Isover Standard -lämmöneristysvillaa, joka kului tuplaseinän ja resonaattorien tekemiseen. R A P O R TTI: Tee IT se Täyd ellInen k OTITe ATTe RI näkyville jäävä alue tehtiin niin, että koko seinän peittävään kovalevyyn liimattiin hieman elastiseksi jäävällä mattoliimalla raskasmatot ensin kiinni. Tyypillinen ongelma akustoinnin kanssa on se, että melko ohuita akustolevyjä asennetaan suoraan seinää vasten. Tukevat ja kontaktiltaan hyvät liittimet on toinen tärkeä asia vaikkei eksotiikkaa yhtään kaipaisikaan. Yksitoista levyresonaattoria Raskasmattoresonaattoreita on yhteensä yksitoista. Takaseinällä on resonaattorin edessä 60 cm syvä taso, jonka alle piilou- Jos sijoittaa kaapeleihin enempää rahaa kuin markettilakujen verran, saa kaapeliuskovaisen leiman otsaansa. Käyttämällä yhtä ja samaa levyä pintana seinissä ja katossa sekä sävyttämällä seinämaali akustolevyn NCS-värikoodin mukaan, saatiin ulkonäöstä erittäin yhtenäinen. Vain pieni osa seinäpintaa jää kovaksi, mutta siltä alueelta ei suoria heijastuksia tule kuuntelupaikalle mistään kaiuttimesta. Tuloksena vain on se, että alakeskialue ja bassopää ne etenkin kivihuoneissa muutenkin ongelmallisimmat alueet jäävät täysin vaille vaimennusta. Etuseinää vedettiin kohti katselupaikkaa yli puoli metriä, koska laiteteline ja järeä subwoofer piti saada piiloon. Hakemalla kuuntelupaikka sopivaksi, tuo taajuus on myös juuri se, joka heijastuisi suoraan ääneen nähden vastakkaisvaiheisena takaseinästä tehden kuopan bassovasteeseen. Kun katosta oli purettu vanha levyverhoilu pois, tuli näkyville tuulensulku ja useita kymmeniä senttejä paksu lämpöeristys. Kiinnitysjärjestelmä jää kokonaan piiloon, ja levyjen pinta on siistin elegantti. Ecophonin Wall Panel C -levyt toimivat sekä tehokkaina vaimentimina että valmiina pintaratkaisuna. Takaseinän resonaattori osuu huoneen alimman pitkittäissuuntaisen seisovan aallon taajuudelle noin 40 hertsiin. Kattoa ei siis tarvinnut laskea ollenkaan; nelisenttinen Wall Panel sellaisenaan imaisee sen, mitä tuulensulkupaperista heijastuisi, ja bassopää vaimenee lämpöeristykseen. Alahyllyllä olevan Onkyon AV-etuvahvistin vastaa liikenteestä kaikkien komponenttien välillä ja lattialla nököttävä Harmony-yleiskaukosäädin pelastaa kapulaviidakolta. Kotiteatterissa johtosoppaa on niin paljon, että ainakin häiriösuojaukseltaan kunnolliset kaapelit on järkevä vähimmäistaso. Takaseinän hyllyn yläpuolinen eli 30 HIFIMAAILMA 6/2009. Perinteisillä akustointilevyillä ei saavuteta järkevillä materiaalipaksuuksilla vaimennusta alimpiin taajuuksiin saakka, vaan avuksi pitää ottaa resonaattoreita, joilla pystyy pureutumaan varsinaisiin basso-ongelmiin. Ovissa olevat ledeillä toimivat valotangot antavat runsaasti valoa laitteiston käyttöön. Akustiikaltaan vaimea tila Moni kaipaa musiikinkuuntelussa kaksikanavaisella järjestelmällä jonkin verran tilan heijastuksia, jottei lopullinen tilavaikutelma ole liian kuiva. Koska tavaraa piti piilottaa melko paljon, tuli oman teatterimme rakenteista luonnostaan syviä. Takaseinällä olevat hyllyt eivät tietenkään saa ottaa kiinni resonaattoriin, ne on kiinnitetty vain päädyistään. Näin tietysti siksi, että arvokasta lattiapinta-alaa ei haluta hukata. Playstation on edelleen toiminnoiltaan ripein Blu-ray-soitin, sen alla oleva Transporter taas edelleen äänenlaadullisesti parhaita hiend-verkkosoittimia. Lisäksi sivuseinillä on kaikissa mahdollisissa paikoissa lattianrajassa 6,5 kg/m2 KN7-mattoon pohjautuvat resonaattorit samalle 65 hertsin taajuudelle. Teatterissa sen sijaan monikanavainen ääni luo itse tilavaikutelman, ja itse elokuvahuoneen on hyvä olla akustiikaltaan vaimea. Keventämällä mattoa ja kasvattamalla ilmaväliä laskennallinen resonanssitaajuus pysyy samana kuin raskaalla matolla ja pienellä ilmavälillä, mutta toiminta-alue on laajempi. Koko takaseinä on 14 kg/m2 KN14-matolla peitetty. Tilasta oli tarkoitus saada akustisesti hyvän lisäksi mahdollisimman tyylikäs
varmista, että subwooferisi kyvyt riittävät käyttämilläsi äänenpaineilla. Yleensä tämä tarkoittaa, että ainakin kolme etukaiutinta ovat keskenään samanlaisia. Sivuseinilläkin vaimentimen pinnasta on matkaa seinään 16 senttiä. elokuvissa on paljon matalia ja erittäin matalia tehosteääniä. ammattilainen voi myös antaa kullanarvoisia vinkkejä, eikä kokonaisen suunnittelupaketin ostaminen ole välttämätöntä. Aktiivikaiuttimien seurana balansoidut XLR-liitännät on hyödyllinen piirre. Äänelliset ominaisuudet sen sijaan ovat tietysti aktiivikäy- tössä, koska elokuvien moderneimpien ja vanhempienkin ääniraitojen ja tavallisten CD-levyjen lisäksi Oppo DV-983H toimii HDMI-väylän kautta monikanavaisena SACD- ja DVD-Audio -toistimena. 5. Kaiuttimien edessä olevat maskit ovat mustalla kaiutinkankaalla verhoiltuja Wall Panel -levyjä, joihin on vain leikattu aukko kaiutinta varten. Oikea leffatunnelma vaatii käytännössä projektorin ja valkokankaan. Blu-ray-soittimena on edelleen sujuvimman ja nopeimman käyttöliittymänsä ansiosta Playstation 3. Monikanavaäänitteet sisältävät itsessään tilaäänen, joten huoneen oman akustiikan on hyvä olla melko vaimea, eli jälkikaiunta-ajaltaan lyhyt. Musiikkikäytössä riittävän subwooferin kapasiteetti voi helposti loppua kesken vaikealla elokuvamateriaalilla. 4. Lisäilona on mahdollisuus toistaa materiaalia seinän takana olevalta mediapalve- HIFIMAAILMA 6/2009 31. Älä luota sokeasti automatiikkaan. Myös etukulmissa ja sivuseinillä on resonaattoreita kaikkialla, mihin niitä vain mahtui. Ulkonäöllisen yhtenäisyyden vuoksi kaikki kuuntelupaikan korkeudella olevat akustolevyt on verhoiltu samalla kankaalla. Hyvästä huoneesta hyvä jatkaa Normaalissa kodissa on aina jonkin verran taustamelua. jos projektisi on yhtään suurempi, kysy neuvoa. Vaan kun astuu sisälle huoneeseen, jossa on hyvin hiljaista ja vaimea akustiikka, ero on häkellyttävä, ja ulkomaailma tuntuukin varsin hälyiseltä ja häiritsevältä. Samaa levyä on myös koko etuseinän Wall Panel -pintalevyn ja valkokankaan tausta sekä lisäksi neljän piiloon jäävän resonaattorin edessä. Koko laitteiston keskukseksi tuli Onkyon AV-etuvahvistin. Lähes kaikkialla siellä, missä akustolevyn takana ei ole resonaattoria, on bassovaimennusta parantamassa Sombra X-Bass -levytys. Kalansilmälinssillä kuvaaminen vääristää huoneen näyttämään hyvin pitkältä. kalibroimalla näytön saa väritoiston kohdalleen, silmämääräisesti se on vaikeaa. Paras valkokangas on pingotettu valkokangas, sillä vapaana roikkuvat rullakankaat aaltoilevat usein. Katosta on poistettu vanha levytys, ja takana oleva tuulensuoja sekä lämmöneristys ovat erinomainen bassovaimennin. Jääkaappi humisee keittiössä, akvaariovalaisimen puhaltimet olohuoneessa ja pari tietokonetta työhuoneessa. 8. Onkyon tarjoama kuvaprosessointi jää ainakin alussa vaille tarkoitusta koska soittimet tarjoavat sellaisenaan erinomaista kuvanlaatua. Tee äänisäädöt käsin tai osaavan kaverisi avustuksella, ellet luota omiin taitoihisi. valitse ääneltään yhtenäinen kaiutinjärjestelmä. Myös projisiomateriaaleissa on paljon kuvanlaatuun vaikuttavia eroja samoin kuin tietysti projektoreissa. Pyri maksimoimaan bassovaimentimien määrä, basso-ongelmat ovat aina suurimpia ja hankalimpia. Kaikkien kaiuttimien ympäristö on vielä vuorattu akustolevyllä, jottei seinistä ja muista rakenteista tulisi heijastuksia. Integra-brandin suuresta arvostuksesta huolimatta sama laite Onkyon nimellä ei jostain syystä saa laadustaan huolimatta samaa statusta. Etenkin kotiteatterin paksussa johtosopassa häiriöille tunteettomat signaalikaapelit varmistavat turhien hurinoiden pysymisen poissa. Jenkkilän puolella Integra 9.9 -nimellä myytävä prosessori on pitkälle täysin sama kuin täällä Euroopassa tarjolla oleva PRSC 886. isonkin television kuva on vaatimattoman pieni katsottaessa useamman metrin päästä. Samassa yhteydessä laitteistoa varten asennettiin huoneen jokaiseen kulmaan pistorasia, joille sähkö tuodaan oman 16 ampeerin sulakeen takaa. tuu runsaasti säilytystilaa. Mahdollisesti myöhemmin laitteistoon liittyvä digiboksi taas välttämättä ei. aktiivisubwoofer poistaa kuormitusta vahvistimelta, kuormaltaan vaikeat kaiuttimet taas lisäävät sitä. 2. Huolimatta huomattavasta akustointiurakasta lattiaheijastuksen lisäksi huoneeseen jäi vielä jutun kirjoitusvaiheessa pari selvittämätöntä resonanssia. 7. aktiivikaiuttimien säädöt helpottavat saamaan eri kanavien äänensävyn yhtenäiseksi. Audyssey MultEq näytti kyntensä tasoittamalla vasteen niin mittaria tuijotettaessa kuin korvin kuullenkin. Sivuseinillä on 16 senttiä syvät kehikot akustolevyjä varten. Avoimesta ikkunasta kuuluvat yhden naapurin lapset, toi- sen pensastrimmeri ja kaupungin ikuinen taustahumina. Huoneen tulee olla täysin pimennettävä, ja lisäksi ainakin kankaan viereisten seinien ja katon pitää olla tummia ja mielellään neutraalin sävyisiä. 3. 6. Tason alle tulevien hyllyjen edessä olevat ovet ovat nekin akustolevyä. Alkuperäisen seinän eteen rakennettiin uusi koolaus ja seinät eivät ole kiinni toisissaan. Tuplaseinä on helpoin tapa saavuttaa kunnollinen äänieristys ilman massiivisia rakenteita. 9. Älä akustoi liian paljoa pelkillä ohuilla materiaaleilla, ne vaimentavat vain korkeat taajuudet ja jättävät keskialueen ja basson murheet korostettuina esille. Yksinkertainen ja halpa mittauslaitteisto auttaa paljon. Etuseinällä näkyvät valkokangasta ja kaiuttimia varten tehdyt rakenteet sekä valmiit resonaattorit kehikon takana. varmista, että valitsemasi vahvistimen liitännät riittävät sinulle samoin kuin todellinen teho. erinomaisen kotiteatterin muistilista 1. Tähän kaikkeen tottuu, eikä ääniin välttämättä enää reagoi
Lähelle etukaiuttimia ylettyvä patjan reuna imaisee keskikanavan lattiaheijastuksen joten kaiuttimen sijoitus kankaan alle ei ole niin haitallista kuin voisi kuvitella. Laite on nimenvaihdosta huolimatta sama kuin alun perinkin ja tehdään edelleen käsityönä Yhdysvalloissa. Koko takaseinä on resonaattoria, takakulmissa ja sivuseinillä on resonaattoreita ja vasemmalla sivulla lattianrajassa tuloilman äänenvaimennin. R A P O R TTI: Tee IT se Täyd ellInen k OTITe ATTe RI limelta eikä suoraan sanottuna ajatus pitkästä aikaa Gran Turismon kaahaamisesta valkokankaalla ole ollenkaan epämiellyttävä. Yksinkertaisin esimerkki on dialogin poikkeuksellinen selkeys ja helppo ymmärrettävyys myös hiljaisella kuunteluvoimakkuudella. Äänieristysoven karmi on tiivistetty vanhaan karmiin paksulla silikonisaumalla. Hyvän huoneen ja kaiuttimien yhteistulos on se, että ääniraidan pienetkin yksityiskohdat ovat selkeinä esillä. Vain äänieristetty ja hyvin akustoitu huone mahdollistaa kaiutinjärjestelmän reservin käytön. Varmistustiivistyksenä on vielä silikonisauma. f= 60 md m = 3600 df 2 d = 3600 mf 2 32 HIFIMAAILMA 6/2009. Akustisissa ratkaisuissa sivusuuntainen symmetria on tärkeää ja itse ovi sai päällensä saman 16 cm paksun akustolevykerroksen kuin seinätkin. levyresonaattorin mitoitus Levyresonaattorin pinta kannattaa tehdä mieluummin notkeasta kuin jäykästä materiaalista. Hyvin tehdyt aktiivikaiuttimen säädöt ovat silloin kullanarvoisia, jotta äänestä saadaan yhtenäinen niin pää- ja surroundkaiuttimien kuin niiden subwooferiin sovituksenkin osalta. Kalansilmälinssillä kuvaaminen vääristää huoneen näyttämään hyvin pitkältä. Aktiivien korvaamattomat avut Maailmanluokan studiossa, jonka ympärille loput talosta rakennetaan, on omat vaatimuksensa kaiuttimille, jotta ne soisivat hyvin. Surroundeina on pykälää pienemmät 8030A-mallit ja subwooferina 7070A. Genelecien valinnalle oli yleisen äänenlaadun ja monipuolisen säädettävyyden lisäksi vielä yksi iso peruste, nimittäin bassonohjaus. Noin puolet huoneen etuseinästä peittyi resonaattorilla. Ekologisten ja perinteisten arvojen lisäksi paksu futonpatja toimii erinomaisena isona ja tehokkaana akustointimoduulina. Lastulevyiset kehikot ovat seinässä kiinni tiivistävällä asennusliimalla ja kulmaraudoilla. Riippumatta signaalista, saadaan subwooferille aina oikea signaali, ja sen sovitus pääkaiuttimiin pysyy optimaalisena. Jos tila olisi ollut tavallinen, naapureita, kotiväkeä ja omiakin korvia rassaavaa kapasiteettia olisi saanut enemmän kuin tarpeeksi kaksi pykälää pienemmistäkin. Perinteisen sohvan sijaan huoneeseen oli alusta alkaen tulossa Futon-divaani. Raskasmatto kiinnitettiin tiiviyden ja pysyvyyden varmistamiseksi joka paikassa sekä asennusliimalla että ruuveilla tai niiteillä. 7070A, kuten muutkin merkin subwooferit, osaa hoitaa asian poikkeuksellisen mallikkaasti. Kun pientä huonetta kasasi täyteen rakenteita, kävi mielessä sekin, että Genelecin 6 mm paksu alumiinikotelo säästää arvokkaaksi käyvää tilaa verrattuna 26 mm paksuun mdf-vaihtoehtoon. Ja vaikka sijoitus olisi kaikilla kaiuttimilla identtinen, se ei silti ole välttämättä kaiuttimelle optimaalinen esimerkiksi bassotoiston tason suhteen. Huoneen ainoa puhtaasti kaksikanavainen soitin on Logitech Transporter, jonka moni muistaa vanhemmalla nimellä Slim Devices Transporter. Dynamiikkaa ja vaivatonta puhdasta ääntä kaiutinpatteristosta lähtee hämmentävän paljon, ja vielä hämmentävämpää on se, että tämä onnistuu varsin kompaktin kokoisista kaiuttimista. Raskasmatolla resonaattorin toiminta-alueesta saadaan laaja kun taas pelkkä vaneri tai kipsilevy resonoi hyvin kapealla alueella. Etukaiuttimina valkokankaan sivuilla ja alapuolella on kolme Genelec 8040A:ta. ITU-standardikaan, joka määrittelee studioäänentoiston perusteet, ei esimerkiksi ota mitenkään huomioon sitä, että monikanavaääni yhdistetään yleensä kuvaan. Vasen/oikea kaiutin sijoittuvat väkisinkin akustisesti erilaisille paikoille kuin keskikanava ja sama tilanne on kolmen surroundin kanssa. Pienessä huoneessa vaatimusten määrä kasvaa vielä paljon lisää. DVD:n alkuajoilta hyllyssä on kuitenkin jonkin verran Region 1 -aluekoodattuja levyjä, joten Oppo puolustaa aluekoodivapaana paikkaansa senkin osalta. Villalevyt pysyvät hieman ylikokoisiksi leikattuina hyvin paikoillaan eivätkä kaadu nojaamaan itse resonoivaan mattoon. Transporter oli äänenlaadultaan ensimmäinen high end -verkkosoitin ja sai varsin ylistävät arviot myös ulkomailla. Huone ei myöskään kaadu päälle, vaikka äänenvoimakkuus nousee huomattavasti. Se on pitänyt edelleen pintansa huolimatta markkinoille tulleista monta kertaa kalliimmista vaihtoehdoista. kun f = viritystaajuus, m = levyn neliömassa (kg/m2) ja d = resonaattorin syvyys metreissä, saadaan alla olevilla kaavoilla laskettua haluttu asia kun kaksi muuttujaa tunnetaan. Rakenteen tulee olla ilmatiivis, ja sisuksen täytteenä olevan peruslaatuinen villa ei saa ottaa kiinni resonoivaan levyyn
n HIFIMAAILMA 6/2009 33. Vaikka viritettävää riittääkin, sehän on tämän harrastuksen suola, kelpaa divaanilla lojua varsin makoisasti uuden tai vanhan elokuvan parissa. Tummanharmaat pinnat varmistavat, että kuvasta ympäriinsä siroava valo ei heijastu kankaalle takaisin, ja kunnolla pimentävä rullakaihdin kanaaleilla estää ikkunasta tulevan valon pääsemästä huoneeseen. Halvimmat rullaverhot ovat usein käytännössä hieman läpikuultavia, jolloin ainakin suoraan paistava aurinko tunkeutuu läpi. Pientä ahdistusta aiheutti esimerkiksi se, että järeän Onkyon AV-etuvahvistimen kookas kotelo yhdessä tukevien XLR-liittimien kanssa ei mahdukaan ovien taakse. Lyhyt katseluetäisyys suhteessa kuvan leveyteen kun nostaisi yhtään paksun verkon helposti näkyville. Lisäksi käsin säädettävä iiris eli himmennin mahdollistaa sen, että kuvankirkkaus saadaan juuri sopivaksi melko pienellä kankaalla. Purkauslamput (loisteputket, niiden johdannaiset energiansäästölamput ja monimetallit) ja ledit ovat hyötysuhteeltaan moninkertaisesti parempia, eli hukkalämpöä tulee valotehoon nähden murto-osa. Onneksi Osiokaihtimet Oy:n erittäin ripeä toiminta pelasti huoneen kuvauskuntoon juuri ennen lehden painoon menoa. Virtajärjestelmä koostuu suojatuista kaapeleista ja jakorasioista jotka yhdessä balansoitujen signaalikaapelien kanssa varmistavat häiriöttömyyden. Huoneen akustiikkakin aiheutti ensi kuulemalla päänvaivaa. En ollut osannut mitata ja miettiä kaikkia asioita riittävän tarkasti etukäteen. Sonyn käyntiääntä ei äänettömässäkään huoneessa huomaa käytännössä ollenkaan. Usein elokuvahuoneiden valaistuksena näkee kottikärryllisen halogeeneja. Sony VPL-HW10 vaikutti tilaan hyvin istuvalta projektorilta muutamastakin syystä. Hiljaisuus on toki vain sivupiirre, tärkein on kuvanlaatu. Iso osasyy oli se, että tein monta asiaa itse enkä kelpuuttanut juurikaan valmiita ratkaisuja. Vaikka seinäkatkaisijasta kytkeytyvät kuusi valaisinta ovat vain 2,5-wattisia, riittää niiden valo tilaan hyvin. Ilman Harmonya olisi helposti yhdellä säätimellä ohjattavaksi järjestelmäksi tainnut jäädä koko elektroniikan koostaminen Bang&Olufsenin mallistosta. Pienellä Logitechin omalla adapterilla Harmony nimittäin osaa hoitaa myös infrapunan sijaan bluetoothia käyttävän Playstationin kaukosäädön. lisätiedot akustiikkasuunnittelu: Promethor Oy, kalle Lehtonen www.promethor.fi akustointilevyt: ecophon WP Texona C 930 16 kpl, sombra 20 a/alpha 14 kpl, sombra 90a/X-Bass 16 kpl, isover standard 70x600x1200 noin 80 kpl. Oikeasti valkoisella pinnalla värit tuntuvat hieman raikkaammilta ja puhtaammilta kuin muuten samanlaisella harmahtavalla. Hermusen hyväksi havaitsema Arcam DV139 on jäänyt testin jäljiltä kaivamaan mieltä. Supran kaapeloinnin viimeistelevät audiosignaalikaapeleissa Neutrikin XLR-liittimet ja virtakaapeleissa Supran omat liittimet, joita tarkka, bassopää erityisesti poikkeuksellisen sävykäs, kun pahat huoneresonanssit loistavat poissaolollaan. Ensimmäinen pimennysverhotoimittaja osoittautui käsittämättömän flegmaattiseksi. Koska nimenomaan hyvä monikanavaääni on tilan juju, SACD ja DVD-Audio-monikanavaformaatit osaava laadukas audiosoitin vielä houkuttelisi. On vaikea kuvitella, että näin pienestä teatteritilasta saisi millään ratkaisuilla ratkaisevasti parempaa. Koska huoneen pinnat ovat harmaita tai mustia, ei niistä tule kuvaa haittaavia heijastuksia, joten harmaalle kankaalle ei ole tarvetta. Hajavalo kankaalle pilaa aina kontrastin. Piste. Sen yksi etu on hyvin ohut pikseliverkko ja siksi filmimäisen tasainen kuva. Huoneen pieni koko huomioiden tuntuu täysin älyttömältä, että seinustoilla kulkee 30 metriä virtakaapelia, 57 metriä signaalijohtoa äänelle ja 26 metriä kaapelia kuvalle. Sählingeiltäkään ei vältytty. Kaikki irti kuvanlaadusta Hyvä kotiteatteri pohjautuu videoprojektoriin ja pingotettuun valkokankaaseen. Mukavaa oli sekin, että jo suoraan laatikosta eli ennen kalibrointia kuva on erittäin hyvin kohdallaan. Kangasta ja projektoriakin tärkeämpi on kuitenkin ympärillä oleva tila. Tulevaisuudessa kokeillaan vielä pientä "akustiikan huonontamista", josko sillä päästäisiin kompromissiin, joka ei mainittavasti heikentäisi monikanavaäänen toimivuutta, mutta tekisi stereoäänestä hieman elävämmän. Ääni on erittäin vaivaton ja Ne pienet asiat Teatterihuoneen alkuperäinen koko oli 11 neliötä, josta jäi noin seitsemän neliötä lattiaa akustoinnin jälkeen vapaaksi. Valitsemani kangasmateriaali, valkoinen Studiotec 130, sen sijaan herätti hämmästystä. Ledien ongelmana on ollut heikko valoteho ja vaatimaton värintoisto. Lisäksi ilman hyvin asennettuja kanaaleja ja itse rullan kotelointia valoa pääsee verhon ympäri. kytkiessä alkaa itkettää, että maailmaan on keksitty sellaisia muljuvia vitsauksia kuin SCART ja HDMI. Etenkin hyvällä monikanavaäänitteellä äänikuva on hyvin yhtenäinen ja tilavaikutelma on todella uskottava. Onneksi kaapeloinnista vastaava Kimmo Niinimäki keksi Neutrikin kulmamalliset liittimet prosessorin päähän pelastukseksi. Yksi iso asia oli se, että koska huone on erittäin hiljainen, söisi meluava videotykki turhaan dynamiikkaa. Stewart Luxus Deluxe Screenwall on hieman kornista nimestään huolimatta aito luksustuote joka suhteessa erittäin hyvin tehty. SXRD on Sonyn käyttämä nimitys LCoS-tekniikasta eli heijastavasta nestekidepaneelista. saint-Gobain Rakennustuotteet Oy, www.ecophon.fi, 020 775 5277 akustoinnin raskasmatot: viisi sT3R-, kaksi kN7- ja viisi kN14-raskasmattoa www.noisetek.fi, (03) 359 7900 Kaiuttimet: Genelec 8040a edessä, Genelec 8030a surroundeina ja Genelec 7070a -subwoofer (Hifimaailma 3/2008 ja 5/2009) Genelec Oy, www.genelec.fi, (017) 83 881 Kaapelit: supra-virtakaapelit, -jakorimat ja signaalikaapelit mittatilaustyönä Niinimaen.com, kruunuradio Oy www.niinimaen.com, 040 861 8050 www.kruunuradio.fi, (09) 684 00010 Blu-ray- ja videoverkkosoitin: Playstation 3 (Hifimaailma 6/2008 ja 3/2009) Nordisk Film Oy, www.nordiskfilm.fi, (09) 476 4460 DVD-soitin: Oppo Dv-983H (Hifimaailma 7/2008) Mareksound Oy, www.mareksound.fi, 040 538 7266 audioverkkosoitin: Logitech Transporter (Hifimaailma 5/2007) www.logitech.com, (09) 251 72060 aV-etuvahvistin: Onkyo PR-sC886 (Hifimaailma 8/2008) simex Oy, www.simex.fi, (09) 41 500 299 Projektori: sony vPL-HW10 (Hifimaailma 1/2009) sony Finland, www.sony.fi, 020 742 1200 Valkokangas: stewart Luxus Deluxe screenwall, 82" 16:9, studiotec 130 Mareksound Oy, www.mareksound.fi, 040 538 7266 Yleiskaukosäädin: Logitech Harmony 1100 www.logitech.com, (09) 251 72060 Valaistus: Philips Ledino -seinävalaisimet ja Philips imageo Lightstrip -valotangot www.ledino.philips.com Huoneen paras paikka: Futon Figo -divaani Futon Forum, www.futonforum.fi, 050 548 909 Pimennysverho: Osiokaihtimet Oy, www.salekaihtimet.net, 010 841 4400 Korvaamaton apu rakennusvaiheessa: Pekka Huhta, jussi kirjavainen, Mika korhonen, Mauri Lannetta ja Petteri Mikander Seisooko lopussa kiitos? Suoraan sanottuna projekti osoittautui arvaamattoman suureksi. Koska huoneen yleisilme on pelkistetty ja vähäeleinen, paksu kaukosäädinnippu korvattiin vielä Logitechin Harmony 1100 yleissäätimellä. Stereomateriaalilla, varsinkin vanhemmilla äänitteillä sen sijaan tila tuntuu turhan kuivakalta. Huoneen pienuus tuli esille vielä yhdessä kohdassa, nimittäin valaistuksen suunnittelussa. Iso riesa halogeeneissa on se, että ne tavallisen hehkulampun lailla muuttavat kuluttamaansa sähkön pääosin lämmöksi ja vain pieneltä osin valoksi. Philipsin Ledino-sarja on ilmeisesti ensimmäinen led-valaisimien mallisto, jossa nämä asiat ovat kunnossa. Loppukesästä vuoden ikään päässyt talouden pikku-ukko vaati myös paljon resursseja molemmilta vanhuksilta. Väritoistoa kuvaava Ra-indeksi 96 (maksimi on 100) riittää perheen molemmille valonlaadusta hyvin ronkeleille aikuisille, ja pienellä teholla riittävästi valoa tarjoavat valaisimet eivät tuota turhaa lämpöä pieneen tilaan
"Siellä pojat ovat aika paljon pidemmällä, se on monella paljon muutakin kuin musiikin tai vehkeiden kanssa puuhaamista. Lehto turisi mukavia hifistä ja Amphionit soivat taustalla melko mallikkaasti. Tuotekehitys löytyy tällä hetkellä Tanskasta." E nsimmäiseksi matka suuntautui Espoosta kohti Kuopiota. Amphionin tehtaana toimii vanha huoltoasema, ja siellä näkyi selvästi tekemisen meininki: joka paikassa oli keskeneräisiä tai valmiita äänilaatikoita ja muuta asiaan kuuluvaa. Alun perin oli ollut tarkoitus käydä ensin TL-audiossa, mutta se oli peruuntunut viime metreillä. Myös Genelecin passiivikaiuttimia kuunneltiin. Tosin tähän saattoi vaikuttaa se, että tähän asti oli kuulunut lähinnä basson- jytkettä auton takaluukkuun viritetystä subbarista. Kohde vaihtuikin Audiosavoksi, jossa oli kuulemma oikein esittelypäivät. Ääni oli kyllä selvästi parasta, mitä reissulla oli siihen mennessä kuultu. R A P O R TTI: KOTIMAISET KAIUTINVALMISTAJAT: AMP H I O N TeksTi: Markku ja jenni SalMinen kuvaT: janne Björklund, Markku SalMinen Audiopolin kaiutinkierros Kevättalvella 2009 teekkarien hifiyhdistys Audiopoli päätti käydä tutustumassa suomalaisiin kaiutinvalmistajiin ympäri Suomenniemeä. me nopeasti, kun muutamassa kuukaudessa murtauduttiin sisälle useaan otteeseen ja naapurissa oli kaikenmaailman bänditoimintaa. Meillä on tässä seitsemän henkilöä töissä, lähinnä kokoonpanossa, ja hiukan jakosuotimia kasaillaan. Se on osa todellista intohimoa, hyvää oloa ja rentoutumista." Esimerkkinä Hyvönen mainitsi yritysjohtajat, jotka tekivät 80100-tuntista työviikkoa ja sit- 34 HIFIMAAILMA 6/2009. Audiosavossa oltiin aluksi vähän varautuneita yhdeksän nuoren miehen pöllähdettyä paikalle. Tunnelma kuitenkin vapautui, kun Amphionin myyntimies Jussi Lehto ja Audiosavon Sami Oikarinen huomasivat, ettei meille tällä reissulla kannata yrittää myydä mitään. Etsimme kotelotekijää ja löysimme Karttulasta Ergo-Kalusteen, ja sitten olikin melko luonnollista tulla tähän lähelle. "Paja on kymmenen vuotta sitten perustettu Helsingin Suutarilassa, mutta kyllästyim- Mistä kaikki alkoi? "Äänen kanssa puuhaaminen lähti, kun nauhurilla ääniteltiin rock-radiosta biisejä, ja kun sieltä löytyi jotain hienoa, niin ärsytti ihan suunnattomasti, kun ne torvet puhuivat siihen päälle." Hyvönen alkoi kasata laitteita isän rahoilla Luxmanin levysoittimista ja Dynavectorin rasioista. Hyvönen mainitsikin heti alkuun, että alakertaan on rakennettu jälkikaiunta-ajaltaan normien mukainen eurooppalainen olohuone, joka toimii myös kaiutintestaushuoneena. Siellä vastassa oli toimitusjohtaja Anssi Hyvönen. Sopivasti Amphionin kaiuttimien kuuntelun jälkeen seuraava kohde olikin Amphion. Hyvin kotiutuneen näköisestä pajasta huolimatta Amphion ei ole alkujaan kuopiolainen firma. Sitten harrastus nousi uudelle tasolle, kun Hyvönen lähti Aasiaan noin 10 vuodeksi
Koska hommassa tuntui olevan jotain järkeä, ryhtyi Hyvönen rahoittamaan projektia. Hyvöstä huvittaa alalla vallitseva mustavalkoisuus. "Silloin vielä kun oli ulkopuolisella töissä ja oli rahaa, niin aloin kasata omaa unelmasysteemiä. "Konseptointi lähtee hyvin pitkälti markkinoilta ja pyrimme kokonaisvaltaiseen pakettiin. Mitä enemmän kilometrejä HIFIMAAILMA 6/2009 35. Hyvönen pitää Amphionin roolia merkittävä tämän asian edistämisessä. Olen aika herkkä sille, milloin joku homma toimii ja milloin se ei toimi." Hyvönen kertoo omaavansa erittäin tarkan akustisen muistin ja kertoo siitä olevan hyötyä juuri kaiuttimen viimeistelytyössä. "Joku on jonkun mielestä huippua ja joku on roskaa. Muutaman vuoden päästä Koljonen kuitenkin oli löytänyt Louhivaaran Antin, jolla oli samansuuntaisia ajatuksia. Meidän hintapisteessä ei toisaalta ole dedikoituja kuunteluhuoneita, jossa herrat harrastavat piipunpolttoa ja musiikinkuuntelua." Lähtökohtana suomalaisessa kaiutinval- mistuksessa Hyvönen pitää Anders Weckströmin suuntaavuusperiaatteita. Jos musiikki ei kosketa tai saa ihokarvoja pystyyn, niin kuunteleminen on ollut ajanhukkaa. Ääni on yksi osa, ja muotoilu on ollut alusta alkaen yksi keskeinen tekijä. Uskon ehkä vähän naiivisti, että musiikilla on jokaiselle paljon annettavaa. Signaalitielle löytyi kaikkea mielenkiintoista, mutta kaiuttimissa oli yksi vika. Niitä pitää vain osata soveltaa oikein ja valikoida oikeat tavat." Kysyttäessä Hyvöseltä mitä asioita hän arvostaa äänentoistossa, hän kertoo, ettei varsinaisesti ole ikinä ollut kiinnostunut äänestä. Olennainen homma on myös tehdä kaiutin, jonka voi sijoittaa niin kuin vaimoväki sen sallii. Aasian talouden notkahtaessa hän siirtyi Helsingin Suutarilaan ja osallistui projektiin myös konkreettisesti. Normaalien kuuntelutestien lisäksi annoimme Anssille tehtäväksi kuunnella eroja heidän paukkulangan ja meidän ranteenvahvuisten Audiopoli master reference signature -kaapeleiden välillä. Anssi piti erittäin paljon kaapeleiden soundista, ainakin kommentin "ei ne huonot ole" jälkeen voi tästä vetää selkeän johtopäätöksen. Vaikka isot pojat kertovatkin olevansa eri mieltä, niin ainakin tällä alalla naiset tuppaavat tykkäämään aina vaan pienemmästä. "Ideat tällä alalla ovat enemmän tai vähemmän sata vuotta vanhoja. Ne, jotka kuulostivat oikealta, maksoivat niin tolkuttomasti, että kotoa olisi tullut lähtö. Suurin arvuuttelu Anssin puolelta tuli kuitenkin siitä, paljonko kirkasta olimme saaneet mahtumaan johtojen puiseen taikalaatikkoon. Nykyisyys Kysyttäessä kaiutinsuunnittelusta Hyvönen kertoo "eri ukkelien" hoitavan hommaa, mutta myöntää osallistuvansa vahvasti kaiuttimien loppubalansointiin. "Olen kiinnostunut siitä, minkälaisia reaktioita musiikki saa ihmisissä aikaiseksi. Hyvönen saikin Aasiaan Argonin esiasteen kuunneltavakseen ja jälleenmyyjätutuilleen näytettäväksi. Jussi Lehto tuumii, että tällekö porukalle pitäisi jotain myydä? ten miettivät mustan kiekon ääressä, mitä sitä kuuntelisi. Ne, jotka olivat järkevän hintaisia, eivät kuulostaneet hyvältä." Hyvönen avusti Petteri Koljosta Avalanchevuolukivikaiuttimen kanssa, mutta 90-luvun laman aikaan firma meni nurin
Olemme kuitenkin kaikki enemmän tai vähemmän alasta kiinnostuneita hörhöjä, joten pitääkö sitä olla toisten kurkussa jatkuvasti kiinni?" Tulevaisuus Tulevaisuuden trendeistä Hyvönen nostaa esille sen, kuinka suuri osuus internetillä ja tietokoneilla tulee olemaan musiikin kuluttamisessa ja musiikin kuuntelussa. "Maailmalla näkyy enemmän ja enemmän suuntaimia. Ehkä meillä on läheisempi suhde luontoon ja kuulemme oikeita asioita, vaikkei sitä selvin päin aina huomaakaan. Tietysti tekniikan koulutus auttaa, mutta olemme aika vähän aikaa sitten puusta alas tullut kansa. Meillä ei ole varaa valloittaa maailmaa koko sivun mainoksilla. "Kun menen keikalle kuuntelemaan raskasta musiikkia, niin haluan, että tuplabasari tuntuu alavatsassa. R A P O R TTI: KOTIMAISET KAIUTINVALMISTAJAT: AMP H I O N Hyvönen osoittautui heti kättelyssä hyvin audiosta perillä olevaksi kaveriksi, vaikka ryhmämme armottamasti häntä pommittikin vaikeilla kysymyksillä rakenteista ja testauksesta. tulee konepellin alle, sitä harmaammalta maailma näyttää. Seuraava kerta, kun minä niitä ostan, on kun saan masterit ladattua suoraan netin kautta." Kompressointi herätti myös paljon keskustelua. "Tämä nyt on ihan hihasta vedetty, mutta usein kysyn miksi Suomesta tulee niin paljon hyviä kapellimestareita. Tämä kuitenkin on harrastaja-ala: kyllä sitä omaansa kehuu, jos jostain tykkää. Tulevaisuutta ajatellen Hyvönen pitää Tarkkaa mitoitusta Amphionin tehtaan lattialta bongattuna. Amphionin peruskonseptia oikeana. "Ennen mietittiin hirveän tarkkaan kesätyörahojen sijoittamista kaiuttimiin ja levysoittimiin, mutta tänä päivänä kaikki menee puhelimiin. Olin yksillä messuilla Manhattanilla, ja jenkit vaan väänsi ja väänsi ääntä lisää ja ihmettelin mikä tässä nyt on. Isoille yrityksille tietyn tason ylittävät passiivikaiutinmarkkinat on aivan liian pienet ja meidän kokoisille yrityksille kasvumahdollisuudet ovat aivan riittävät. Sitten kun menee ostamaan saman levyn levykaupasta, niin basso on kuin paukuttaisi pöydän kantta. Hirveästi ne musiikkia kuuntelee, mutta puhelimista ja muista säksättävistä laitteista. Jos ei koskaan kuule oikeaa ääntä, niin eihän sellaista osaa kaivatakaan." Maailmalla Hyvöseltä kysytään usein, miksi Suomesta tulee niin paljon huippukaiutinvalmistajia. Meidän onni tässä on, että suurin osa niistä tehdään päin prinkkalaa. Silloin ilmassa ei ole pölyä. Kovin ihmeteltiin, miksi näin oli ja kaveri kertoi, että nämä putket oli tehty keväällä niiden kahden viikon aikana, jolloin tehtaat olivat suljettuna. Minullakin on kolme lasta, ja eihän niitä edes kiinnosta. Sitten keskellä yötä tajusin, että täällähän on 65 desibeliä keskellä yötäkin." Jännittäviä kokemuksia äänen kanssa Hyvönen oli kokenut Malesiassa asuessaan, kun hänen kaverinsa oli vaihdellut putkia esivahvistimeen. "Nyt on Steely Dan -albumit ostettu vinyylinä ja nyt ne vielä sai ostamaan ne CD:llä. " 36 HIFIMAAILMA 6/2009. Jätkät sanovat, ettei kaista riitä, ja sitten kun kysyy, miksi ei riitä, niin vastataan niin niin, mutta kun sitä siellä autossa kuunnellaan..." Uhkakuvana Hyvönen näkee alan ukkoutumisen ja musiikinkuuntelutottumuksien muuttumisen erilaiseen suuntaan. Toisilla aivan samanlaisilla putkilla ääni puhdistui ja intensiteetti kasvoi verrattuna toisiin. Pitäisi muistaa, että kyseessä on hauska asia, ja mielipiteistä tulisi keskustella sivistyneesti
Yhdysvalloissa 70-luvulla vallalla ollut koreilu ulottui siinä ruusupuuviimeisteltyyn koteloon ja oton valinnan hipaisukytkimiin. Etulevy kyllä edustaa hillittyä suunnittelua, mutta muovinen olemus ja epämääräisen rimpula äänenvoimakkuussäädin ei millään tavalla välitä sitä tinkimättömyyttä, jota kannen alla on harrastettu. Harman Kardon itse kutsuu vahvistintaan kaikkien aikojen tehokkaimmaksi, vaikka speksien valossa se jää jonkin verran legendaarisen Citation XX -päätevahvistimen varjoon. Kattolevyyn tehdyistä aukoista paljastuvat symmetrisesti asetellut, massiiviset jäähdytysrivat, jotka tyhjäkäynnilläkin kuumenevat merkittävästi. Vaikka hiljattain markkinoille tullut HK 990 ei viritintä sisälläkään tai kanna arvostettua Citation-nimeä, on valmistajan näkemys ominaisuuksien yhdistämisestä ja vakaasta voimasta kirkkaasti nähtävissä. Receiverissä huomiota herätti kaksoismuuntaja ja tyypillisiin integroituihin nähden suuri virranantokyky. Suorituskyvyn päälle on valtaisa läjä ominaisuuksia ja sopiva hintalappu V uonna 1953 Yhdysvalloissa perustettua Harman Kardonia voi pitää monelta kannalta äänentoistoalan edelläkävijänä. T E S T I : Harman Kardon HK 990 -vaHvISTIn ja Hd 990 -Cd-SoITIn TeksTi: Mauri EronEn kuvaT: PEkka VäänänEn MiTTaukseT: risto niska ja Mauri EronEn Monikäyttöistä voimaa Harman Kardon ei säästele ylisanoja kuvaillessaan stereopuolen uusimpia luomuksiaan. Eikä tarvitse edes mennä kotelon sisään; jo laitteen 24 kilon paino kielii, että nyt ei olla tekemisissä tusinaluokan kanssa. Analogisten ottojen lisäksi vahvistin hyväksyy digitaalisignaalit optisesti ja sähköisesti sekä sisältää digitaaliset jakosuotimet ja automaattiset taajuuskorjaimet pääkaiuttimille ja kahdelle subwooferille. HK 990 on kuin monipuolinen AV-vahvistin karsituin pääteastein ja kovasti se ulkoisestikin merkin kotiteatterilaitteita muistuttaa. "Kaikkien aikojen muskelikone" ja " vertaansa vailla olevaa tarkkuutta" seisoivat tiedotteissa, kun HK 990 ja HD 990 lanseerattiin. Ulkomuodossa toisaalta piilee ristiriita. Mittauksissa ilmeni, että vahvistin toimii A-luokassa noin 10 wattiin asti, joten lämpeneminen on ymmärrettävää. Citation-mallinimi on yhtiön historiassa merkinnyt tinkimättömyyttä ja rajoitettuja valmistusmääriä. 1954 se yhdisti Festival D1000:ssaan ensimmäistä kertaa vahvistimen ja virittimen yksiin kuoriin kutsuen tuotosta vastaanottimeksi eli receiveriksi. Meillä kyseisenlaista kapistusta kutsutaan tuttavallisemmin viritinvahvistimeksi. Virittimen tilalla onkin sitten liuta muita käteviä ominaisuuksia. Ja kun Aluokasta lähdetään, jatkuu matka aina 400 wa- HIFIMAAILMA 6/2009 37. Harman Kardon vei yhdistämisen askeleen pidemmälle vuonna 1978, kun se esitteli Citation Receiverin
Painalluksen tuntee täsmällisenä naksahduksena, ja käyttölogiikka ei yksinkertaisuudessaan yllätä tai hämmennä. Sekavaa. Niiden seliteteksteistä ei vähänkään hämärässä saa selvää, ja vahvistimen valikkorakenteisten toimintojen käyttö on vaaka-asettelusta johtuen hankalahkoa. T E S T I : Harman Kardon HK 990 -vaHvISTIn ja Hd 990 -Cd-SoITIn Tavallista enemmän tavaraa EZSet/EQ-automaattikalibrointia varten toimitettava mikrofoni kytketään kuulokelähtöön. DSP-tilassa toimiva jakosuodin tekee pääkaiuttimille toisen asteen suodon ja subwoofereille neljännen. Ottoihin voi liittää vaikkapa verkkosoittimen, tietokoneen tai muun digitaalista signaalia antavan laitteen, jonka oman muuntimen laatua on syytä epäillä. Balansoituja XLR-tuloja tarjotaan yksi pari, ja valmistajan erikoisuus on digitaalinen HRS Link. Tällöin valikossa edetäänkin ylös/alas-nuolinäppäimillä, valinta vahvistetaan enterillä ja muutokset tehdään vasemmalla ja oikealla nuolella. Huonekorjauksen jälkeen mikrofoni viedään vuorotellen 60 sentin päähän kummastakin kaiuttimesta, minkä perusteella vahvistin laskee korkeiden taajuuksien korjaukset. Speaker setup toimii Input setupin tavoin, mutta sisältää kanavatasapainon sekä subwooferin tason säätimet. Processor-tulo ohittaa vahvistimen oman äänenvoimakkuussäätimen kokonaan, jolloin laite toimii päätteenä kotiteatterivahvistimen perässä. EQ Preset on pikanäppäin eri ekvalistointitiloihin, jotka lasketaan automaattikalibroinnin yhteydessä. Input setup sisältää sisääntulon määrittelyn, ottokohtaisen vahvistuksen, EQ-tilojen valinnan sekä bass- ja treble-sävynsäätimet. Hankalista kuormista vahvistin ei ole millänsäkään. Niin on, parempi vain kävellä laitteen luo. Valinta CD-toiston ja ulkoisen digitaalilähteen välillä tapahtuu kaukosäätimen sourcenäppäimellä. Pyöritinkoneisto on toiston aikana ja raitoja vaihdettaessa suhteellisen hiljainen mutta levylautanen liikkuessaan äänekäs. Vahvistimen kaukosäädin on suuri ja kiiltävällä muovilla viimeistelty eikä itse laitteen ulkomuodon tapaan hengi arvokkuutta. Tällöin valikoissa edetään enter-näppäimellä ja valinnat tehdään vasemmalla ja oikealla nuolinäppäimellä. Sovitus on siis optimaalinen, jos pääkaiuttimien bassovaste on suljettua koteloa vastaava eli laskee 12 desibeliä oktaaville. Vahvistimen säätimen virtanäppäinlogiikka on kummallinen, sillä perinteinen on/off-näppäin on korvattu laitekohtaisella device on/off -näppäinparilla, jotka kytkevät ainoastaan sillä hetkellä valittuun laitteeseen virrat. Tallennuslähtöjä on kolme, kaksi analogista ja yksi sähköisesti toteutettu digitaalinen. Tavallinen integroitu vahvistin voisi hyvin koostua ainoastaan HK 990:nkin sisältämästä kuudesta linjatasoisesta otosta, mutta takapaneelin pinta-alaa on hyödynnetty hieman paremmin. Stereokäyttöön niistä ei ole, vaan kyseistä asettelua halajavan täytyy turvautua tavallisiin esivahvistinlähtöihin. Ei ole vahvistimen valikoissakaan liikkuminen täysin intuitiivista tai yhdenmukaista. Tukeviin RCA-ottoihin istuvat myös MM- ja MC-rasialliset levysoittimet, molemmille on omat tulonsa. Analogisten ja digitaalisten (optinen ja koaksiaali) lähtöjen lisäksi siinä on jo aiemmin mainittu HRS Link, balansoidut liitännät sekä digitaaliset otot sisäisen DA-muuntimen hyödyntämiseen. Erillinen system off -näppäin toisaalta sammuttaa sekä vahvistimen että valitun laitteen. Kuunteluissa huomattiinkin, että laitteiden synergiaedut tulevat parhaiten esiin juuri HRS Linkiä käytettäessä. HD 990 -soitin ja HD 990 -vahvistin on tarkoitettu käytettäväksi yhdessä, ja niiden väliseen tiedonsiirtoon valmistaja suosittelee kyseistä liitäntää. Vahvistin onkin näistä kahdesta se vakuuttavampi ainakin kantotuntumaltaan. Kylliksi kytkentämahdollisuuksia Liitäntöjen määrässä ja monipuolisuudessa ei ole kursailtu. Näppäintä toistuvasti painamalla vahvistin valitsee ainoastaan subwooferin, subwooferin ja pääkaiuttimien keskitaajuuksien (< 1 kHz) tai kaikkien taajuuksien ekvalisoinnin väliltä. Vahvistimen melko alhaisen häiriöetäisyyden vuoksi etenkin herkät kaiuttimet saattavat suhista kuultavasti prosessoriottoa käytettäessä. Virrat saa päälle millä tahansa otonvalintanäppäimellä, joka samalla kytkee oikean tulon ja käynnistää valitun laitteen. Digitaalisia ottoja on neljä, kaksi optista ja kaksi koaksiaalista. Speaker setupista voidaan käynnistää automaattinen kalibrointi tai määritellä käsin subwoofereiden määrä (1 tai 2) ja subbareiden ja pääkaiuttimien välinen jakotaajuus (40200 Hz, 20 hertsin portain). Valikosta poistutaan Input setup -näppäintä uudelleen painamalla, eikä muihin valikoihin pääse ennen poistumista. Kaiutinliitännät ovat kookkaat ja naparuuvit tukevat. Soittimen liitännät ovat hintaluokkaan nähden erittäin kattavat. Kytkennän ansiosta CD-soitin tahdistaa itsensä vahvistimen kellosignaaliin, mikä valmistajan mukaan poistaa jitterin. Lopuksi palataan taas 38 HIFIMAAILMA 6/2009. Se riittää järjestelmän hallintaan, sillä CD-soittimen käskemiselle on omat näppäimet. Soittimen säädin on täysin erilainen mutta tuntumaltaan samaa perushuttua kuin valtaosa sohvaohjaimista. Kun jakotaajuus on sopivasti valittu, akustinen ja sähköinen suodatus on jyrkkyydeltään subwooferin kanssa identtinen, 24 dB/okt. Lähdöistäkin löytyy. Subwoofereille on myös triggerit käynnistystä ja sammutusta varten. Järjestelmä mittaa ensin pääkaiuttimet yksi kerrallaan, jonka jälkeen se laskee sopivia huonekorjausarvoja noin 25 sekuntia. Se on toteutettu tavallisella ethernet-parikaapelilla RJ-45-liittimin. Korjauksen laajuuden voi valita subwooferista aina korkeimpaan diskanttiin asti. tin tietämiin. Subwoofereita voi kytkeä kaksi, ja liitännät ovat itsenäisesti toimivia ja erikseen kalibroitavissa ja tasoltaan hienosäädettävissä. Käyttönäppäimet on sijoitettu kaksiosaisen etulevyn risteämäkohtaan. Valikkoja on neljä, ja niihin pääsy on ryhmitelty säätimen nuoliohjaimen kehälle. Vahvistin ei sammukaan off-näppäimestä, jos kaukosäätimellä on aiemmin tehnyt oton valinnan CDnäppäimellä. CD-soitin on viimeistelty samaan tapaan näppäimien tuntuman ollessa vahvistimen kanssa identtinen. CD-soitin on ulkoisesti poikkeukseton luokkansa edustaja ja noudattaa etulevyssä samaa kaksiväristä viimeistelyä ja muovisia näppäimiä kuin vahvistin. EzSet/EQ-kalibrointia varten mukana toimitetaan kuulokeliitäntään kytkettävä mikrofoni, joka asetetaan mittauksen aluksi kuuntelupaikalle mahdollisimman lähelle pään sijaintia
Lopputulos oli vasteeltaan varsin siisti, mutta yleistaso on noin 8 desibeliä pääkaiuttimien alapuolella, ja alle 25 hertsin taajuudet suodattuvat jyrkästi pois. Kokonaisuuden luonne muuttuu, kun liitännäksi vaihdetaan HRS Link ja vahvistimeksi HK 990. Äänikuvallisen irrottelun sijaan asiat esitetään kompaktina pakettina. Verkkokaapeli onkin ehdottomasti suo- siteltavin liitäntätapa, jos laitehyllyyn eksyy testattu kaksikko. Tehokaksikko Kahdella tonnilla voi mennä pahemminkin vikaan kuin Harman Kardonin kaksikon hankkimalla. Meno muuttui eläväksi, dynaamiseksi ja tarkaksi. Vahvistimen ominaisuudet, liitännät ja tehoreservit riittävät käytännössä kaikkiin järjestelmiin kaiuttimista, tilasta tai oheislaitteista riippumatta. Viimeistely on tietenkin makuasia, mutta pelkistetyn tyylikäs ulkoasu todennäköisesti laajentaisi asiakaskuntaa. Vihreä käyrä kuvastaa tilannetta, jossa subwoofer on asetettu lähelle huoneen nurkkaa. Vahvistinta ja soitinta yksittäin kuunneltaessa niiden parina käytettiin joko Naim CD5i -soitinta tai Arcam FMJ A32 vahvistinta. CD-soitin tarjoaa sellaisenaan siistin kuivakkaa soundia, jonka voi mieltää hieman tukkoiseksikin. Äänenväri ei kuitenkaan ole raaka tai hyökkäävä ja istuu hyvin kevyelle musiikille. Kaiuttimet olivat kuormaltaan suhteellisen haastavat Gradient Evidence MK3:t. 25 hertsin alueella on selvä korostuma, kun taas 50 hertsin tienoo on selvästi vaimeampi. Kumina, epämääräisyys ja laahaavuus ovat eittämättä tipotiessään, mutta samalla subwoofer jää lähes kokonaan hyödyntämättä. Rauhallisen miellyttävä, ärsyttämätön mutta tasapaksu ääni ei juuri kengänkantoja kopistele. HIFIMAAILMA 6/2009 39. Samu Saurama havaitsi äänessä selvän parannuksen verrattuna Naimin CD-soittimen tekemään DA-muunnokseen. Samu Saurama kuunteli vahvistimen myös digitaaliottoa käyttäen ja vahvistimen sekä CD-soittimen yhdessä HRS Link -liitännällä. Vihreä käyrä havainnollistaa subwooferin väärän vaiheen aiheuttaman taajuuksien kumoutumisen jakotaajuuden (60 hertsiä) ympäristössä. Toisto ulottuu enää vain noin 40 hertsiin. Automaattinen kalibrointi on hyödyllinen subwooferin omistajille, mutta nykyisellä ohjelmistoversiolla käyttö edellyttää myös äänenvoimakkuuden käsisäätöä. Vahvistimen kalibrointiautomaatti osaa säätää subwooferin vaiheen oikein. Varsinaista lepsuilua ei ole havaittavissa, mutta bassossa on ripaus pyöreyttä, mikä voi toisaalta johtua myös matalien tuhdista esillepanosta. Tätä kalibrointi ei ota huomioon, vaan tasoa täytyy nostaa mittauksen jälkeen itse käsin. Bassotoisto ennen ja jälkeen kalibroinnin, kun äänessä ovat sekä pääkaiuttimet että subwoofer. Digitaaliotot taas ovat kätevä lisä, jos soittimen pariksi hankkii kokonaan analogisen stereovahvistimen ja laitehyllyssä on vaikkapa verkkosoitin. Tekniikka itsessään on ensiluokkaista. Vahvistimen omaa DA-muunnosta testattiin kytkemällä siihen Denonin DVD-soitin digitaalisella S/PDIF-liitännällä. Pikemminkin neutraali, klassisesti koulutettu ammattimuusikko kuin hämyisen jazzklubin sielukas svengaaja. CD-soitin on teknisesti erinomainen, vaikka ei käyttötuntumaltaan aivan luokkansa kärkeen ylläkään. Kuten oheiset kuvat osoittavat, pudottaa ekvalisointi subwooferin tasoa merkittävästi. Itse vahvistimesta subwooferin tasoa voi säätää välillä ±6 dB, mikä ei välttämättä riitä. Automaattinen EzSet/EQ tasoittaa subwooferin taajuusvasteen taidokkaasti. Verkkokaapelia ei tarvitse hankkia erikseen, ja kytkennän luvataan eliminoivan jitter. Äänellisestikin ratkaisu tuntuu toimivan. kuuntelupaikalle, ja subwoofer ääntelee oman pyyhkäisynsä kahdesti. Puhtaan järjestelmäl- lisessä soundissa on hallittua menoa, mutta aavistus ilmavan irrottelun puutetta. Vahvistimen muunnin on selkeästi laadukas, ja sitä voi suositella käytettäväksi digitaalilähdön sisältävien äänilähteiden kanssa. Taajuusvasteen tasoittamisessa järjestelmä on erinomainen. DA-muunnin on ääneltään hyvää keskitasoa. Tilannetta voi korjata subwooferin tasoa käsin nostamalla. Ääni Varsinaiset kuuntelut tehtiin toimituksen kuunteluhuoneessa ilman subwooferia tai automaattisen kalibroinnin tekemiä korjauksia aivan kuten testilaitteet normaalisti. Analogisesta otosta vahvistimen ääni on suoraviivaisen roisi, muttei yllä aivan selkeimpään sävyjen hahmottamiseen. Punainen käyrä on automaatin ekvalisoinnin ja käsin tehdyn subwooferin tason nostamisen jäljiltä. CD-soittimen ja vahvistimen yhteispeli sujuu digitaalisesti HRS-Link-kaapelilla. Lämmin ja mehevä ääni rullaa kepeästi ja muuntaa jäpittävän konserttisalin rennommaksi. Ongelma poistuu subwooferin tasoa käsin nostamalla, mutta matalimpien suoto jää jäljelle Positiivista on, että EzSet/EQ osaa korjata subwooferin väärän vaiheasetuksen automaattisesti. Automaatin jäljiltä vaste on ±2 desibelin vaihtelun sisällä, mutta yleistaso on huomattavasti alhaisempi. Tätä testattiin asettamalla jakotaajuudeksi 60 hertsiä ja säätämällä subwooferin vaihe tarkoituksella vääräksi. Vaiheen automatisointi on tärkeää, sillä näin subwooferin alhainen äänenvoimakkuus voidaan ohjelmistopäivitystä odotellessa korjata luotettavasti pelkästään voimakkuussäädöllä. Bassotaajuuksien korjausta testattiin asettamalla jakotaajuus vahvistimesta varsin korkealle 160 hertsiin ja ohittamalla subwooferin oma suodin kokonaan. Näin jakotaajuuden kohdalle syntyi noin 20 desibelin vaimennus, jonka automaattikalibrointi tasoitti menestyksekkäästi
virtaa soittimelle syöttää hakkurityyppinen virtalähde. Linjaoton mittaustulokset ovat kunnossa melko suurta noin nanofaradin ottokapasitanssia lukuun ottamatta. Näin ollen Hk 990 ei kavahda vaikeitakaan kaiutinkuormia. Teholukemien perusteella vahvistimen virtalähde on erittäin "tukeva" ja päätteiden virranantokyky huomattava. HD 990 CD:ltä luettu signaali käsitellään ennen Da-muuntimia analog Devices:n valmistamalla yleiskäyttöisellä digitaalisella signaaliprosessorilla. Digitaalioton mittaustulokset ovat kohtuulliset. (09) 8553 400, www.harmanconsumerfinland.fi, www.harmankardon.com Mitat (l x k x s): 44 x 16 x 44,4 cm Paino: 24 kg + teho + ominaisuudet kalibroinnin bugi Muovinen etulevy ääni: ominaisuudet: 1W 160 W 240 W Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, THD 1 %, 8/4 ohmiin 195/310 W hetkellinen, 8/4 ohmiin 225/400 W -hetkellinen antoteho, 4 ohmin kaiutinsimulaattori 72 Hz, 3,5 ohm, -40 astetta 450 W/39,6 v 160 Hz, 2,5 ohm, 0 astetta 540 W/36,8 v 1 kHz, 7 ohm, +50 astetta 255 W/42,4 v 10 kHz, 5,5 ohm, -25 astetta 340 W/43,2 v -antoimpedanssi, 1 kHz 0,06 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 22 ohmia Linjaotto CD, DirECt -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 82 dB -herkkyys 370 mv -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 44 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö 8 ohmin resist. varmaa kuitenkin on, että nämä häiriöt syntyvät vahvistimen sisällä. Lepotilan virrantarpeesta huolehtii minikokoinen pakkamuuntaja. Risto Niska Harman kardon Hk 990 tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä -10 W/8 ohm/kanava antoteholla Lisätiedot Harman kardon Hk 990 -vahvistin Hinta: 1 599 Lisätietoja: Harman Consumer Finland, puh. subwooferin käyttö saattaa aiheuttaa joissain tapuksissa hankaluuksia, sillä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vasempaan ja oikeaan kanavaan kytkeytyvät ylipäästösuotimet, kun subwoofer on aktiivisena. varsin mutkikas levysoitinesiaste on rakennettu erillistransistorien ympärille. analogia-asteet on toteutettu lukuisilla operaatiovahvistimilla ja erillistransistoreilla. voimakkuuden säätö on toteutettu askelvaimenninmikropiirillä. Da-muuntimina ovat kummallekin kanavalle omat aD:n valmistamat monibittiset sigma-delta-lastunsa. sen tuottamat häiriöt on saatu erinomaisen häiriöetäisyyslukeman perusteella arvioituna vaimennettua tehokkaasti. 40 HIFIMAAILMA 6/2009. MC-oton lukemat ovat asiallisia pienehköä vahvistusta lukuun ottamatta. Pääteasteiden toteutustapa jäi vahvistimen mekaanisen rakenteen takia osittain selvittämättä. impedanssinsa puolesta liitäntä soveltuu parhaiten pienen antotason omaaville kela-ankkurirasioille. kuunneltava otto valitaan releillä. Myös oton vahvistus, yliohjaustaso bassoilla ja impedanssi ovat turhan pieniä. Mittaustulosten perusteella tehdyn arvion mukaan pääteasteet toimivat puhtaassa a-luokassa ainakin 10 W/ kanava antotehoon asti 8 ohmin kuormalla. Tästä tosin seuraa kuuluva diskanttivaimennus vasta, jos äänilähteen antoimpedanssi on yli kolme kilo-ohmia, mikä on hyvin harvinaista. Reilun kokoisten jäähdytyselementtien viilentämisessä auttavat tuulettimet. kuulokeliitännän impedanssi on kohtuullisen pieni, mikä on edullista kuulokekuuntelun kannalta. kuorma, 1 kHz, 1 W alle 0,01 % kaiutinsimulaattori, 72 Hz, 2,8/8,9 v alle 0,01/alle 0,01 % kaiutinsimulaattori, 160 Hz, 2,8/8,9 v alle 0,01/alle 0,01 % kaiutinsimulaattori, 1 kHz, 2,8/8,9 v alle 0,01/alle 0,01 % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 2,5 dB Levysoitinotto MM, 5 mV -häiriöetäisyys, CCiR 51 dB -vahvistus verrattuna linjaoton vahvistukseen 30 dB -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -harmoninen särö, 1 kHz 0,12 % -yliohjaustaso, 0,1/10 kHz 3,3/575 mv -ottokapasitanssi 140 pF -ottoimpedanssi, 1 kHz 42 kilo-ohmia Levysoitinotto MC, 0,5 mV -häiriöetäisyys, CCiR 56 dB -vahvistus verrattuna linjaoton vahvistukseen 53 dB -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -harmoninen särö, 1 kHz 0,07 % -yliohjaustaso, 0,1/10 kHz 0,7/41 mv -ottoimpedanssi, 1 kHz 30 ohmia Digitaaliotto DsP Path -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 81 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB, 1 W/ 8 ohm 0,012 % Kurkistus konehuoneeseen Hk 990 kummallekin kanavalle on rengassydämistä verkkomuuntajaa myöten oma virtalähteensä. Mikäli kuunnellaan analogiseen linjaottoon liitettyä laitetta "direct"-tilassa, pääkanavista tulee subwoofer-valinnasta riippumatta täysi kaista. T E S T I : Harman Kardon HK 990 -vaHvISTIn ja Hd 990 -Cd-SoITIn mittaustulokset mittaustulosten arviointi järkkymätön vahvistimen kaikki taajuusvasteet ovat moitteettomia. spektrianalyysin perusteella ensisijaisena syynä tähän ovat noin 4 ja 8 kilohertsin häiriöäänet, joiden alkuperä jäi arvoitukseksi. MM-levysoitinoton häiriöetäisyys on surkea
samu saurama Lisätiedot Harman kardon HD 990 -CD-soitin Hinta: 599 Lisätietoja: Harman Consumer Finland, puh. Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB antojännite, 1 kHz, 0 dB antoimpedanssi, 1 kHz kanavatasapaino, 1 kHz Yhteensopivuus -CD, R/RW/ROM/MP3/saCD -kopiosuojatut CD:t, CDs-100/CDs-200/key2audio Läpikuultavuutta ja vauhtia 105/100 dB alle 0,005/alle 0,5 % 2,0 v 50 ohmia 0,1 dB ////// analogista ottoa läpikuultavampi ja vähemmän kliininen. Työ hoidetaan kunnolla, mutta vailla mitään intoa. Ääni saattaa olla keskialueeltaan himpun verran viileän asiallinen enemmän neutraali kuin rehevän riehakas. Äänikuvallisesti soitin painottaa äänikuvaa enemmän keskelle kuin reunoille, mikä tekee soundista vakaan mutta samalla hiukan turhankin pienimuotoisen ja kapean kuuloisen. Hk990 digitaaliotosta samu saurama >>MiTTausTuLOkseT Harman kardon HD 990 Häiriöetäisyys, CCiR, ilman signaalia/-80 dB sig. Ylimpien äänten osalta soitin hoitaa homman toisaalta poikkeuksellisen siististi, minkäänlaista rasitusefektiä ei särmikkäilläkään levyillä diskantissa pääse syntymään. vähän pyöreäluonteinen ja pehmoinen bassopää pysyy hallittuna kovemmallakin voimakkuudella, mutta on jo hieman tukahtuneeksi kuristettu. Bassoilla on kontrollia, mutta puhtia ja nopeutta voisi irrota paremminkin. (09) 8553 400, www.harmanconsumerfinland.fi, www.harmankardon.com Mitat (l x k x s): 44 x 6,3 x 33,2 cm Paino: 3,8 kg + Mittaustulokset + Digitaaliotto Muovinen viimeistely ääni: ominaisuudet: mittaustulokset Kurinalaisesti selkeä stereokuvaltaan liioittelemattoman selkeä ja kohtalaisen läpikuultava. KUUnTELUarvIoT Hk 990 Mikael Nederström rokkikone iskevä ja läsnä oleva soundi, joka on dynaamisen ja bassoa myöten tymäkän tuntuinen. Äänikuva on leveä ja läheinen. Helposti kuunneltavana ja vaivattoman tarkkana yllyttää etsimään lisää levyjä HIFIMAAILMA 6/2009 41. Tässäkin suhteessa vahvistin on toimivampi kevyen musiikin mätkeellä kuin akustisella, joka vaatii enemmän tilan hahmottumista ja sävyjä kuin suoraa menoa ja meininkiä. Tiukka kontrolli leimaa soundia joka suhteessa. Bassoilla on ehkä aavistus enemmän ryhtiä kuin normaalin digitaalioton kautta, alapään perusluonne on edelleen hieman pyöreä. Rytminen rullaavuus on innostavalla tasolla ja hieman pyöreäluonteinen bassopää jysähtää melko napakasti. HD 990 Mikael Nederström mittaustulosten arviointi soittimen mittaustulokset ovat kunnossa ja suurin osa arvoista edustaa huippuluokkaa. Rytmisesti asiat kulkevat hyvää vauhtia, mutta pientä elävyyttä ja irtonaisuutta kaipaisi mukaan. Läsnäoloa on ihan käypäisesti, mutta kuivakka sointi ei oikein innosta ja intiimiys jää varsin vajaaksi. Tulee tunne tasapaksusta puurtajasta, joka on hommaansa leipääntynyt. Yleisluonne on tarkka ja dynaaminen, mutta ei liian kuivakka. vauhtia ja sujuvuutta on paremmin, samoin sävykkyyttä ja läsnäoloa. selvästi paremmin toimiva oman Da-muuntimensa kautta. Yllyttää kuuntelemaan kovempaa koska dynamiikkaa riittää poikkeuksellisen hyvin. Ääni on luonteeltaan enemmänkin vakuuttava kuin sivistynyt tai äärimmäisen kontrolloitu. ei innostavin mahdollinen, mutta miellyttävä ja rauhallisella otteella musiikkiin suhtautuva soitin. samu saurama Kuivakan siisti sointi on siistiä, mutta hieman tukkoista ja jopa elottoman kovasävyistä. enemmänkin mutkattomasti soiva rokkikone kuin sivistyneen highendistin valinta. soundi kiinnittää huomiota musiikkiin, sen sisältöön ja tunnelmaan. se mikä siisteydessä menetetään, tietyssä terveessä särmikkyydessä voitetaan. Hrs-Link Hk 990:n kanssa samu saurama Tasapainoisesti virtaava vahvistimen normaaliin digitaaliottoon verrattuna lämpöä ja mehukkuutta on paremmin, ääni on rasittamaton ja helpommin kuunneltava. Hiukan roisista otteesta huolimatta soundi säilyy kohtuullisen miellyttävänä. Risto Niska Sivistynyt vaisumpi, tummasävyisempi ja aavistuksen vaatimattomampi esitys kuin vertailusoittimessa. Äänestä on puristettu kaikki elävyys pois ja se on suurin kompastuskivi. Laitteen yksikköimpulssivasteen esi- ja jälkisoinnit ovat poikkeuksellisen pitkät. Yleisluonne on puhdas ja hieman kevyeen kallellaan. Rytminen syke välittyy, mutta vauhtia ja rullaavuutta ei ole ollenkaan
T E S T I : EpoS ELS 8 -ka I u TIn TeksTi: Ville Riikonen kuvaT: Pekka Väänänen MiTTaukseT: klaus aJ RiedeReR Ja PoJu antsalo / tkk joka kiinnittyy perinteisillä tapeilla etulevyssä oleviin vastareikiin. Lisäviive on pikkukaiuttimelle suurehko. Vinyylin voimalla Epos ELS 8 on melko jämäkän oloinen hintaisekseen. Signaalin saa kaiuttimeen sekä banaaniliittimien että paljaan kaapelin avulla. Vuonna 2003 esitelty ELS 3 jalustakaiutin oli tarkoitettu edulliseksi mutta laadukkaaksi kotiteatterin takakaiuttimeksi tai vaihtoehtoisesti pienemmän tilan pääkaiuttimeksi. Se, miten ELS 8 eroaa parin sadan euron hintaluokan kaiuttimista, on sen kotelo. Nämä mutkat kuuluivat myös kuuntelukokeissa, mutta suurin ongelma on taajuusvasteen päättäväinen laskusuhdanne kohti korkeita taajuuksia. Bassot nousevat vielä tästä normaalissa kuunteluhuoneessa, joten sijoitus kauemmas seinistä on suositeltavaa. Tämä myös tuntuu mitattujen vasteiden perusteella toimivan. Perusasiat ovat samalla mallilla, mutta uudistuksia on varsinkin elementtipuolella, ja soundin pitäisi olla hifistyneempi kuin edeltäjässään. Kurkistus konehuoneeseen oli osaltaan yllätys. Tämän lisäksi kotelon sisäinen tukirimoitus on mittavaa aivan kuin isommastakin kaiuttimesta. Vaimennusaineena on runsaasti vanua. Vaikka kyseessä on pieni jalustamalli, on MDF:n ainevahvuus peräti 18 milliä. Jakosuodin on kasattu piirilevylle liitinpaneelin taakse. Jalustan malli on Epos ST 35. Sisäisesti kaunis Briteissä on vahva hifin perinne, jota Epos on vahvistanut jo neljännesvuosisadan. Metallikalottidiskantti on 25-millinen, ja siinä on metallinen suojaritilä. Myös niin sanotulla "kuminaalueella" eli 100200 hertsin välillä on korostus. Merkin filosofialle on tyypillistä edullinen hinta tinkimättä perusasioista. Valmistajan uusi malli ELS 8 jatkaa siitä mihin ELS 3:n kanssa jäätiin. Aidon puuviilun sijaan hintaa saatiin kukkarolle ystävällisemmäksi käyttämällä vinyylimuovitusta, jossa oli puujäljitelmäkuviointi. Testin kaiutin oli viimeistelty mustalla puujäljitelmällä, eikä sen laadussa ole moitteen varaa saumat ovat siistit. Kotelo vaikuttaa siis akustisesti asialliselta, eikä ikäviä koteloresonansseja pitäisi esiintyä. Käyrät laskussa Mikäli sama laatu jatkuisi mittauksissa kuin kotelon ja komponenttien laadussa, voitaisiin puhua hintaluokassaan huippusuorituksesta. Takapaneeliin sijoitettu bassorefleksiputki ja liitinpaneeli ovat melko halvan ja heppoisen oloisia. Epoksen taajuusvaste on kyllä melko tasainen, mutta keskialueella on heittoja, jotka näkyvät myös tehovasteapproksimaation kuoppana. Perusidea perinteisen hifin tuottamisesta laajeni myös alati suosittuun kotiteatteriosastoon. Matalien ja keskiäänten tuottamisesta vastaa 15-senttinen polypropyleenikalvoinen elementti, jossa on 25-millinen puhekela. Toisen asteen suotimessa on yksi muovieristeinen kondensaattori korkeille taajuuksille. Kaksoisjohdotukseen ei ole nähty tarvetta, mikä on melko yleistä nykyään. Myös tiivistenauhaa on käytetty elementtien ja liitinpaneelien alla. Se otti harppauksen uuteen suuntaan verrattuna Epoksen edellisiin malleihin. Muutoin komponentit ovat halvemmasta päästä, kuten tässä hintaluokassa saattaa ennustaakin. Siistin sulautumisen koteloon takaa muovinen koristekehä, johon kiinnitysruuvit uppoavat nätisti. Etulevyyn saa suojaverkon, 42 HIFIMAAILMA 6/2009. ELS 8:aan saa lisähintaan myös siihen varta vasten suunnitellun jalustan, jonka sisällä kaapelit kulkevat nätisti. Painoa on lähes kuusi kiloa, ja kotelo on laadukkaan sekä kestävän oloinen. Diskantin ympärillä on myös pienehkö suuntain tasaisen sivuvasteen saavuttamiseksi. Sisäinen johdotus tosin on paksua 2,5-neliöistä kaapelia. Valitettavasti totuus on toinen. Epos ELS 8 on pikkukaiutin, joka jatkaa samoilla linjoilla. Sisäinen sankari V uonna 1983 perustettu Epos sai lisätuulta purjeisiinsa vuoden 1999 omistajanvaihdoksen ansiosta
Nämä myös näkyvät ikävänä kuoppana tehovasteapproksimaatiossa. Kotelo on hintaluokassaan jämäkimmästä päästä vankkoine sisäisine tukineen. Nuottien erottelu kuitenkin säilyy runsaasta annostelusta huolimatta. Elävyyttä ja avoimuutta jää kaipaamaan, vaikkei stereokuva lattein tai epäselvin mahdollinen olekaan. Diskantti on luonteeltaan rauhallisen ja siistin kuuloinen. Laadukkaiden hifikaiuttimien korvaajaksi siitä ei kyllä ole, mutta Epos varmasti löytää ostajakuntansa edullisella hinnallaan. välillä korkeampi kiekaisu trumpetista särähtää korvaan, joten täysin yhtenäinen keskialue ei ole. soundi on jonkin verran ahdistuneen purkkimainen etenkin bassoiltaan. Vaste laskee korkeita kohden, mikä kuuluu tummana äänenä. Diskantti helähtää pitkään, mutta on sävyltään rasittamaton, joskaan ei pinnaltaan täysin sileä. + työn laatu + kotelon tuenta Mittaustulokset tunkkainen soundi samu saurama Rasittamaton Äänimaisema levittyy laakeana tilaan ja välittää hyvin paikallaolon tunteen. Balanssi kokonaisuutena ei vippaa, ja kaiutinta on helppo kuunnella. vasteet laskevat liikaa kohti korkeita taajuuksia, mutta säilyttävät hyvin muotonsa myös sivuilta mitattaessa. Äänikuva on melko hyvin nipussa, joskaan ei erityisen epäkaiutinmainen tai akustiikkaa autenttisesti avaava. Tumma yläpää vie elävyyttä ja eloisuutta etenkin hyvillä äänitteillä. Bassojen alarajataajuus on yllätyksetön 65 hertsin arvollaan, mutta tässäkin kokoluokassa on matalammalle mörähteleviä vaihtoehtoja nähty ja kuultu ei välttämättä tosin tässä hintaluokassa. stereokuva avautuu enemmän vain leveyssuuntaan ja liioittelemattoman selkeänä. Aivan alimmat jäävätkin sitten kuulumattomiin ja rumpujen alimmat kumaukset saavat kaiuttimen otteen lipeämään. Menevällä musiikilla bassot kuitenkin toimivat melko mallikkaasti. Dynamiikkaa on kepeällä tavaralla hyvin, mutta matalien bassojen kanssa kontrolli katoaa nopeasti. soinnillisesti kaiutin on kallellaan enemmän keskimmäisille kuin ylimmille keskitaajuuksille, mikä tekee äänestä sivistyneen mutta karsii joiltakin äänitteiltä läsnäoloa ja elävyyden tuntua. Tietynlainen muovisuus ja pahvisuus hallitsee Epoksen soundimaailmaa, mikä vie hifimäistä uskottavuutta useimmilta laadukkailta äänitteiltä. Epos ELS 8 Hinta: 285 /pari lisätietoja: www.epos-acoustics.com, www.hifiguru.fi tekniset tiedot Mitat (l x k x s): toimintaperiaate: elementit: - Matalat äänet - korkeat äänet - Jakotaajuus tehosuositus: nimellisimpedanssi: Magneettisuojaus: Paino: liitäntä: - Naparuuvit - Banaanihylsyt - kaksoisjohdotus Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. 18 x 31 x 21,5 cm 2-tie, bassorefleksi 15 cm 2,5 cm 2300 Hz enintään 100 W 6 Ohmia On 5,7 kg On On ei vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Myös yläbassojen korostus tuo omat ongelmansa eikä kumisevuudelta vältytä. keskialueella on lievää honotusta ja pahvisuutta, mutta läsnäoloa on mukavasti ja artikulaatiokin on passelia sorttia. Bassoille ei ole potkua eikä ulottuvuutta eikä alakeskialue kestä seinän läheisyyttä bassoboostiksi. Rasittavuutta ei luonnollisesti synny ja kaiutin on helppo kuunneltava, mutta se kaipaisi asteen kimallusta ja kirkkautta. Bassopää on kohtuullisen hallittu, joskin tietyt levyt aiheuttavat hiukan kumahtelevaa sävyä, eikä alimpien auktoriteetti ole seiniä kaatava. Myös puhaltimien ja pianon sävy on ohuen ponnettomaan kallellaan. Herkkyys on melko tyypillinen, eikä kaiutin ole liian vaativa kuorma vahvistimellekaan kuuden ohmin nimellisimpedanssillaan. Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Mikään ei kuitenkaan pahasti häiritse tai hypi korville, joten kaiutinta kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström kuuntelee pitkäänkin ilman väsymystä. Hiukan lisää kimallusta, elävyyttä ja alemman keskialueen lämpöä olisivat tehneet kaiuttimesta yleispätevämmän. HIFIMAAILMA 6/2009 43. kaikesta huolimatta rock, funk ja vastaava vauhdikas pauke pelaavat rehdisti ja ihan asiallisesti. ajallinen täsmällisyys on kohdallaan. Taajuusvasteessa on heittoja kuulon herkimmillä alueilla välillä 12 kHz. elävyyden ja avoimuuden puute kuitenkin viiltää parhaan terän suosikkiäänitteistä. kapoinen Tummasävyinen ja hiukan etäinen sointimaailma, joka on siisti mutta samalla hiukan ponneton. Rehdisti rokkaava ei erityisen avoin tai heleäsointinen. Maltillisellakin voimakkuudella rumpusetin taonta jää leikkikaluosastolle. Epos ELS 8 on hintaisekseen kuitenkin selkeästi suositeltava tapaus ja soveltuu varmasti mainiosti kakkoskalustoon tai kotiteatterin takakanaviin. Tehovasteapproksimaatio (musta). Tumppu Vaikka Epoksen soundi on pääpiirteiltään balanssissa, vaivaa sitä tietynlainen tumppuus, jota kaikki kuulijat arvostelivat. Mittauksissa näkyvä bassokorostus yhdistettynä laskevaan vasteeseen tekevät Epoksen soundista tumman. istuu paremmin kaljatuopin kuin viinilasin seuraksi. Jakosuodin on tärkeimmiltä osiltaan laadukas, eikä kaiuttimen laadussa ei ole huomautettavaa. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 4,5 84 dB 65 Hz vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. YHTEENVETO Epos ELS 8:ssa perusasiat ovat kunnossa, mutta jotain jää silti uupumaan soundissa. kokonaisuus on silti sympaattisen kuuloinen. Bassojen yleistaso on kuitenkin sopivaa luokkaa, ja kaiutin toiminee myös hiukan pienemmässä huoneessa. Äänimaisema ei ole kovin tarkka tai heleä, joten Epos ei sovi uusien asioiden kaivamiseen tutuista äänitteistä. Yläbassoilla on taipumusta kuminaan, ja miesäänten alarekisteri on paksu
Levariuutuuksia ovat muun muassa RPM-1.3 "Genie", RPM-5.1 (9CC-varrella), RPM-9.2 Evo ja RPM-10.1 Evo. Kuultavana on myös maan parasta autohifiä sekä luentoja kiinnostavista aiheista, kuten akustoinnista, kaiutintekniikasta ja -suunnittelusta sekä televisioiden säätämisestä. Tanskalaisen System Audion uutuuksia ovat minimalistista muotoilua edustava solakka XP30-lattiakaiutin tuhannen euron hintaluok- 44 HIFIMAAILMA 6/2009. Osoite on tuttu, vaikka hotellin nimi onkin vaihtunut. Naxoksen ja Filmifriikin osastoilla tarjotaan ruokaa laitteille, CD- ja Blu-ray-levyjä. AH-Hifisystems esittelee levysoittimistaan ja tarvikkeistaan tutun Pro-Jectin valtaisaa valikoimaa, johon kuuluu nyt myös CD-soitin CD-Box ja sen erikoisversio CD-Box SE. ja 27. Suuntaa siis 26. M E S S U EN NAKKO H E l Si N Ki HigH ENd & HifiMAAi lMA 2 0 0 9 TeksTi: MAURI ERONEN ensimaistiaisia Hyvän äänen ja kuvan Hifimessujen perinne jatkaa elinvoimaisena syyskuun viimeisen viikonlopun Helsinki High End & Hifimaailma 2009 -messuilla. Monipuolisesta Box-sarjasta voi koota monenmoisia kokoonpanoja pienoiskoossa. Herkullisten high end -laitteistojen vastapainona esillä on aivan tavallista perushifiä. syyskuuta Radisson Blu Royal Hotelliin Runeberginkadulle. K uudessa kerroksessa leikataan läpi nykymarkkinoiden kuumimmat uutuudet niin kotiteatterin kuin kaksikanavaisen äänentoistonkin osalta
Viimeisin vahvistintekniikka yhdistää A- ja AB-luokkien alhaisen särön ja kohinatason digitaalitekniikan hyötysuhteeseen. NADin huippu-uutuus on digitaalinen integroitu vahvistin M2. Merkittävä uudistus digitaalivahvistimien saralla on takaisinkytkennän hyödyntäminen. Focalin kaiuttimet ovat pitkästä aikaa esillä messuilla. Massiivista Masters-sarjalaista sekä pääsee kopeloimaan osastolla Åland, jossa näytillä ovat myös muodokkaammat AV-uutuudet T737 ja T747. Myös Audioshop Ratilainen näyttää mielellään millaisia kokonaisuuksia Pro-Jectin vinyylisoittimilla ja Box Design -tuotteilla voidaan rakentaa. Todellista high end -sarjaa edustaa Focalin Utopia. Vaihtoehtoisena äänilähteenä on samoin Masterclass-sarjan CD-soitin. Lisäksi huoneessa 408 on esillä saksalaisen WLM:n vahvistimet ja kaiuttimet. HIFIMAAILMA 6/2009 45. Sugdenin Masterclass-sarjalaiset hoitavat esi- sekä päätevahvistimien tehtäviä. Pohjoismaiden ensi-illan saa ranskalaisen Trianglen 12 000 euron hintaiset Magellan Quatuor SE -kaiuttimet. Primare SPA22 on tasokas ja kauniisti muotoiltu AV-vahvistin, johon on myöhemmin saatavissa päivityksenä HD-modulit kuvaa ja ääntä varten. Uusia, paranneltuja Master-versioita on sekä testivoittaja Rangerista että Explorerista. Valmistajan lippulaivasarjan näyttävässä lattiakaiuttimessa käytetään huippumalli Grand Concertin diskanttielementtejä. Äänen lupaillaan olevan Primaren integroitujen parhaimmistoa. Kaikkien merkkien muutakin valikoimaa on laajalti esillä. Kaiutinvalmistaja PSB on esillä uudella Image-sarjallaan, ja Vincent TAC V-60 -integroidullaan sekä C-60-CDsoittimellaan. Uusi maahantuoja esittelee tyylikkäästi muotoillun 30-vuotisjuhlamalli 826W:n, josta Suomeen saadaan kaikkiaan vain 12 paria. Helsinki-huoneessa soi Pro-Ject Xtension Ortofonin 12 tuuman staattisella AS309-S-äänivarrella ja Ortofonin MC Windfeld -äänirasialla. kaan sekä SA1750:n ja Rangerin väliin sijoittuva Mantra 60
Keskialueen tarkkuutta on tavoiteltu kotelon värähtelyiden ja sisäisten turbulenssien hallinnalla. Näissä käytetään hyväksi kokonaan uudistettua diskantin suuntainta, jolla äänikuva on valmistajan mukaan saatu entistä paremmaksi ja syvemmäksi. Jakosuotimien uudistuksella kaiuttimissa käytettävän alumiinisen bassokeskiäänielementin ominaisresonanssi on eliminoitu kokonaan. kerroksessa huoneessa 312. Huoneessa 308 tarjotaan herkkupaloja klassisen hifin ystäville. Toinen huone on täytetty Penaudion kaiuttimilla (Serenade, Chronos, Rebel3 ja Charisma) Almarron A318B-putkivahvistimen syöttämänä. Aureliat löytyvät huoneista Reykjavik ja Stockholm. Highend Studio Finlandin neljästä huoneesta kolmessa soitetaan musiikkia ja yhdessä demotaan projektoreita. Kaksikko soi 3. Toimenpiteen sanotaan parantavan tarkkuutta ja bassopään ulottuvuutta. Teatterihuoneessa loistavat Optoman uusi edullinen HD20 sekä kehittynyt HD82. Asadon Aarteet pitää esillä hyvin rakennettuja äänentoistolaitteita, kuten Accuphase E-205 -integroidun, Sansui AU-717 integroidun, TEAC CD-5 -CD-soittimen, Technics SL-M2 -levysoittimen sekä paljon yllätyksiä. Äänilähteen tehtävistä vastaa DA-muunninotolla varustettu, hiljainen DP-400-CD-soitin, ja vahvistimena toimii mitoiltaan siro mutta ääneltään dynaaminen E-250. Aurelia soittaa messuilla tuoretta testivoittajaa (HM 5/2009), Cericaa. M E S S U EN NAKKO H E l Si N Ki HigH ENd & HifiMAAi lMA 2 0 0 9 Amphionilla on näytillä kaksi uutta jalustakaiutinta, Argon3 ja Helium 110. Myös Kruunuradion osasto esittelee tinkimättömiä Accuphase-laitteita. Kankaaksi on valittu hinnaltaan edullinen Grandview kiinteään kehykseen pingotettuna. Graphican sointia on viilattu sitten Hifimaailman testin. Kolmannen huoneen teemana ovat Usherin kaiuttimet (Mini Dancer1, Mini Dancer2, BE718, BE-616) ja Cambridge Audion elektroniikka (Azur 840E+840W, 840A V2, 650A, 650C, One, Sonata CD30 ja Sonata AR-30 ja DacMagic). Cyruksen elektroniikka (DACXP, CDXT SE, MonoX, 8XPd, 6XP) ajaa Harbethin kaiuttimia (Super HL-5, Compact 7ES-3 ja uutuusmalli HL-P3ESR). Huoneet ovat 301, 303, 304 ja 306. 46 HIFIMAAILMA 6/2009. Dynaamisen jalustakaiuttimen vaivatonta sointia pääsee vertailemaan viereisestä huoneesta löytyvään sukulaiskaiuttimeen, korkeaan Graphicaan
Uutena edustuksena on ruotsalainen XTZ, joka kattavan kaiutinvalikoiman lisäksi valmistaa elektroniikkaa. Johdotuksena Helsingin ensiesittelyssä Hifihuoneen maahantuoma Kimber. Kaapelointi on Kimberiltä. Elektroniikkana Helsingin ensiesittelynsä saavat saksalaisen Burmesterin 061-soitin ja 082-vahvistin. Hifihuone esittelee neloskerroksen huoneessa 412 McIntoshin elektroniikalla soitettuna Martenin Miles 3 -kaiuttimen avointa ääntä. Ensimmäistä edustavat AVID-levysoittimet, Raysonic CD138- ja CD238-CD-soittimet, Lavardin Model IS -integroitu sekä Spendor SA1 -kaiuttimet. Viereinen huone 410 täyttyy italialaisen Sonus faberin uuden Liuto Monitor -kaiuttimen sävelistä. Muita Hifihuoneen edustuksia messuilla ovat Stockfish CD- ja vinyylilevyt, Art Vinyl taulukehykset vinyyleille, Softenin kotimaiset akustiikkapaneelit ja G.A.D.Marten-laitetelineet. Erillisomistukseen Highend Studio Finlandista siirtynyt Highend Studio Tampere soittaa sekä perinteistä hifiä että muokattavaa toistoa. Huone on 310. HIFIMAAILMA 6/2009 47. Messuilla on nähtävänä muun muassa DA-muuntimella varustettu Class A100 D3 -vahvistin, jonka toimintatilaa voi vaihtaa A- ja AB-luokan välillä kaukosäätimellä sekä Hifimaailmassakin esitelty Room Analyzer -mittausjärjestelmä
Samassa messutilassa on esillä muun muassa Yamahan uutuudet AV-viritinvahvistin RX-V2065 ja Blu-ray-soitin BD-S1065. Mareksound on tuttuun tapaansa esillä isosti niin kahdella kuin useammallakin kanavalla. Suurempi jalustakaiutin 244 on pärjännyt Hifimaailmankin testeissä hyvin ja tarjoaa miellyttävää mutta erottelevaa ääntä. Mikroteatterissa on myös ensiesittelyssä erittäin pienikokoinen bassokaiutinuutuus, joka on suunniteltu laajentamaan saumattomasti Profelin pienten PA31i-aktiivikaiuttimien bassotoistoa. Raskaampaa musiikin toiston päätä edustaa setti, jossa Quadin elektrostaattisia ESL-2905:ia ajellaan Nagran CDC-soitin & VPA-pääte -yhdistelmällä JL Audio Fathom 113 -subwooferin tukemana. Kotiteatteriloosi koostuu Monitor Audion RX-sarjan kaiuttimista, aivan uunituoreesta Panasonic PT-AE4000 -LCD-projektorista sekä Pioneerin SC-LX90-AV-vahvistimesta ja Blu-raysoittimien lippulaivasta BDP-LX91. PA65SW-aktiivibassokaiuttimessa suljettuun koteloon on asennettu 6,5-tuumainen bassoelementti yhdessä 250 W vahvistimen kanssa. Sellaisiakin Suomessa harvoin nähtyjä merkkejä kuin Spectral Audio, Emerald Physics, Wyred4Sound tai Hegel saattaa päästä bongaamaan Marekin tiloissa osastolla Denmark. olohuoneisiin, pienempiin tiloihin ja työpisteiden ääreen. Uusi µ-AMP-mikrovahvistin edullisena ja joustavana vaihtoehtona helpottaa aktiivikaiuttimien kytkämistä eri signaalilähteisiin. Italialaisen kaiutinvalmistajan tuotteet on viimeistelty aidolla puupinnalla ja valmistetaan kotimaassaan käsin. Lisäksi kaiuttimesta löytyy mm. Kuva heijastetaan tietenkin Stewartin kankaalle malliltaan Studiotek 130. MR Hifin kahdella osastolla kuullaan ainakin suomalaisen ja saksalaisen kaiutinsuunnittelun hedelmiä. Dipolina toimiva Jamo 907 -kaiutin on näyttävä ilmestys, jolle signaalia syöttävät Brinkmann Balance -levari sekä ASR:n Basis Exclusive -RIAA-aste sekä Emitter II -vahvistin. Mitä muuta MR Hifi esittelee suuressa Finland-kabinetissa, se selviää messuilla. Profel Oy:n osastolla huoneessa 406 pääpainopisteeksi tulee kotiteatteri sekä musiikkikuuntelu kaksi- ja monikanavaisena. Elacin 310 CE sekä 244 edustavat hieman erilaista näkemystä samanhintaisista kaiuttimista, vaikka elementtiteknologia on samaa. Elementitkin ovat Charion omaa tuotantoa. Muun äänentoiston peruspilareina toimivat PA31i-aktiivikaiuttimet antaen täyspainoisen äänimaailman pienestä koostaan huolimatta. Amphion Krypton2 edustaa kuopiolaisvalmistajan parasta osaamista, jossa yhdistyvät kokoäänialueen toisto ja akustisesti monenlaisiin huoneisiin istuva, hallittu suuntaavuus. ylikuormitusta suojaava piiri varoitusvalolla, stand-by toiminto, vaiheenkääntökytkin ja laajat säädöt: gain, high-cut, säädettävä line-out sivukaiuttimille. Audiopori esittelee huoneissa 403 ja 405 muutaman Suomessa ennen näkemättömän tuotteen. Jälkimmäisessä esitetään helppoja ratkaisuja ja mukavuutta, joita aktiivinen ääni tarjoaa mm. M E S S U EN NAKKO H E l Si N Ki HigH ENd & HifiMAAi lMA 2 0 0 9 Laatulaite Hifi Oy aloitti Chario-kaiuttimien maahantuonnin aivan äskettäin ja soittaa niitä huoneessa 206. Toiston alarajaksi ilmoitetaan 30 hertsiä. Tukevaan alumiinikoteloon erittäin kompaktisti pakattu 310 CE yllättää toistollaan. Olohuoneen äänentoistoa edustavien isojen Nuovo Quaranta -3-tie-aktiivikaiuttimien ja uuden PA312-keskikaiuttimen muodostaman kokoonpanon lisäksi esittelyssä on aktiivinen "mikroteatteri". CD-soitin on vielä tässä vaiheessa ylläri. Kaiutinvalintaa Trigon-huoneeseen ei vielä ole tehty. 48 HIFIMAAILMA 6/2009. Toinen huone on pakattu Trigonin elektroniikalla; TRV 100 -esivahvistin, TRE 50 -päätteet, Recall II -CD-soitin
Elementit ovat peräisin Scan-Speakin Illuminator-sarjasta. HeaDSPeakeria voi nyt käyttää minkä tahansa kuulokkeiden kanssa, eikä tarvitse hankkia monikanavaääntä varten erillisiä kuulokkeita. Laite osaa purkaa monikanavaiset Dolby Digital- ja DTS-signaalit, joten se soveltuu myös käyttöön DVDtai Blu-ray-soittimien kanssa. Uudessa HeaDSPeaker Home -järjestelmässä on kuulokepanta, DSP/lähetin-yksikkö, sekä optinen S/PDIF-sisääntulo, jotta laitetta voi käyttää uusien pelikonsolien, kuten Sony Playstation 3:n ja Xbox 360:n kanssa. Agentur Tur-Pexin huoneessa esillä ja käytössä ovat ETIn Express-sarjan kaapelit sekä ENERR-virtasuotimet ja -virtajohdot. Siihen on valittu englantilaisen Genesiksen valikoimista korkeatasoinen 2-tie-erillissarjalla ja subbarilla toteutettu äänentoisto ilman, että auton omiin rakenteisiin on tarvinnut tehdä merkittäviä rakenteellisia muutoksia. Omintakeisen muotoinen QM10 sijoitetaan lähes seinään kiinni, ja toiston ilmoitetaan ulottuvan nelituumaisen bassokeskiäänisen voimin jopa 30 hertsiin huoneessa. Paikalta löytyy mm. Huoneet 210 ja 212. Digitaalipiirejä suunnittelevan ja menestyksekkään Anti-Mode 8033 -ekvalisaattorinkin kehittänyt VLSI on jälleen mukana messuilla. Paras lopputulos saadaankin korkealaatuisilla, mutta tavalliseen stereokäyttöön tarkoitetuilla kuulokkeilla. Kynsilakkapurkkia muistuttavaan säiliöön kaadettu Blue Horizonin Clean-IT puhdistaa sähköiset kontaktipinnat, kuten kaiutin- ja linjaliittimet valmistusmateriaalista riippumatta. Nesteellä voi puhdistaa vaikkapa samalla osastolla nähtävät Audiovectorin kaapelit tai Blue Horizon Proburnin, kaapelien sisäänajolaitteen, liitännät. Jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan autohallista löytyy muutamia hyvin soivia autoja. VLSI on messuilla huoneessa 208. Hifimestan huoneissa 315 ja 316 demotaan Arcamin tuoretta teräväpiirtoajan AV-vahvistinta AVR600. Laitteet on sijoiteltu italialaisen Music Toolsin näyttäviin telineisiin ja jalustoille. nykyään Suomen kärkipään äänenlaatukilpailuautoihin kuuluva Pasi Kalliojärven Seat Ibiza FR. Yhteispelin huoneessa viimeistelee RoomPerfect-huonekalibrointijärjestelmä. Kaiuttimina esitellään Ruotsista saapuva uutuus Guru Loudspeakersin QM10. Lyngdorfin tekniseen 2+2-settiin (aloituskuva) kuuluvat DP-1-dipolikaiuttimet, BW-1-passiivibassot yhdistettynä Lyngdorfin integroituun TDAI-2200-vahvistimeen sekä SDA-2175päätevahvistimeen. Esillä on myös Triton 1 SE, jossa käytetään Scan-Speakin Revelator-sarjasta R29 huippudiskanttia. Laadukasta äänentoistoa tarjotaan myös Tele-Tukun Honda Civicissä. Myös tarvikkeista löytyy. Ibizan kilpailuluokkana on EMMA Finlandin äänenlaatukilpailuiden haastava Master 5 -luokka. ESA:n tänä vuonna markkinoille tullut Credo 3 Illuminator on lisäystä Credo-sarjaan. Ibiza on ollut kahtena edellisenäkin vuonna messuilla kuunneltavissa mutta tälle vuodelle auton äänenlaatu on tehnyt aimo harppauksen parempaan suuntaan johtuen Pasin palaamisesta seitsemän vuoden "eläkkeellä" olon jälkeen takaisin autohifin äänenlaatukilpailuihin. n HIFIMAAILMA 6/2009 49
Myös virrankulutuksen kerrotaan vähentyneen. Edellisvuoden malliin Z5500 lisää netin avulla toimivat Applicast-widgetit, monipuolisemman DLNA-mediastreamauksen, uuden Bravia Engine 3 -videoprosessorin sekä neljännen HDMI-tulon. Perustekniikka on ainakin kunnossa, sillä kontrastisuhde yltää ilman jippojakin ennätystasolle. Konstailematonta kontrastia S ony päivittää televisiomallistonsa noin vuoden välein, ja toistaiseksi uusimmat mallit tunnistaa mallinimen perässä olevasta 5500-numerosarjasta. Painikkeita ei ole liikaa ja tarvittavat toiminnot löytyvät loogisesti. Nyt testattava Z5500 on nykyisen malliston lippulaiva, sillä mukautuvalla led-taustavalaistuksella varustettu X4500 ei ole vielä päivittynyt. Mattapintaisena suoraviivainen muotoilu olisi saattanut toimia jopa aavistuksen paremmin. T E S T I : Sony KDL-46Z 5500 - TELEvISI o TeksTi ja miTTaukseT: Mauri EronEn kuvaT: PEkka VäänänEn ja Mauri EronEn Uusimman sukupolven Sony on selkeästi muotoiltu ja sisältää huikean määrän ominaisuuksia. Kaikissa käytetään laajan gamutin loisteputkea ja 10-bittistä LCD-paneelia. W5500-sarjaa heikennettiin edellisestä W4500 sarjasta siten, että loisteputken gamut muuttui suppeammaksi ja paneeli 8-bittiseksi. Sonyn kaukosäädin on näppäintuntumaltaan täsmällinen ja miellyttävä. Rakenteen ja muoviosien laatu ei ole poikkeuksellista vaan peruslaatuista, hieman kiiltävää. Päävirtakytkin onkin trendikkäästi nimetty virransäästökytkimeksi. Jokaisella 50 HIFIMAAILMA 6/2009. Kokovaihtoehtoja Z5500-sarjassa on kolme: 40, 46 ja 52 tuumaa. Pöytäjalusta kuuluu television hintaan ja on tyyliltään muotoiluun hyvin sopiva. Selvimmin Z5500:n erottaa muista Sonyn televisioista 200 hertsin kuvanpäivitys, joka oli mukana myös edellisessä Z4500-mallissa. Nyt testattu malli on 46tuumainen, eikä mallien välillä ole toiminnallisia eroja, kuten esimerkiksi X4500-sarjassa. Välikuvia interpoloiva tekniikka parantaa liiketarkkuutta, mikä ilmenee nopeasti liikkuvien kohteiden häntimisen ja haamukuvien vähentymisenä. Itsevalaisevien näppäimien käyttö helpottaa pimeässä elokuvia tihrustavaa. On tietenkin makuasia, pitääkö Sonyn mitäänsanomattomasta muoviviimeistelystä, mutta positiivista on ulkonäön koreilemattomuus. Onko toimintojen lisäys nipistänyt siitä tärkeimmästä eli kuvanlaadusta. Tuoreimmassa mallistossa on entistä useammassa televisiossa mahdollista säätää harmaasävytoistoa käsin. Simppeliä designia Sony itse kutsuu draw the line -muotoiluksi
Varsinainen ohjekirja onkin luettavissa suoraan televisiosta sähköisesti. Ohjekirja on suppea, eikä siitä ole lainkaan apua television toimintojen selvittämisessä. Mukautuvaa valaistusta käyttävien tai parhaiden plasmatelevisioiden tasolle Z5500 ei silti yllä, mutta paneelin natiivi ANSI-kontrastisuhde (3074:1) on sama kuin Sony 55X4500:ssa (HM 2/2009). 200 hertsin tekniikka on erittäin toimiva nopean liikkeen terävöittämisessä. Liikeresoluution haittapuolena on tietysti epäluon- HIFIMAAILMA 6/2009 51. CI+-yhteensopiva korttipaikka mahdollistaa korttilinkitettyjen teräväpiirtokanavien katsomisen, jos sellaisiin koskaan Suomessa päädytään. Sivuliitännät ovat sen verran syvällä television reunaan nähden, että esimerkiksi ethernet- tai USBkaapelin pää ei törrötä näkyvissä. Kaapelien reitittämistä varten televisiossa ei ole kiinteää ratkaisua, mutta nippusiteen Sony antaa mukaan. HDMI-tuloja on neljä kappaletta, joista kaksi kätevämmin saavutettavissa television sivulla. Korjaamista varten Sonyssä on RGB bias -säädöt tummien sävyjen toistolle, mutta niiden käyttökelpoisuus on olematon. Valikot eivät peitä enää koko kuvaa, vaan jättävät noin puolet taustalla pyörivästä materiaa- televisio tuottaakin tähän asti testatuista tavallisista LCD-televisioista suurimman kontrastisuhteen. Ilmiö on LCD-televisioksikin varsin voimakas. Kuvasäätöjen selittämisessä sekään ei tosin pureudu pintaa syvemmälle. Pää- ja välivärien toisto on laajan gamutin taustavalon ansiosta oikein hyvä. Television toimintoja navigoidaan päävalikoksi tarkoitetun XMB-käyttöliittymän kautta. Näille on omat äänitulot RCA-liitännöin. Taustavalaistu kaukosäädin on tuttua Sonya; jämäkkä, joskin muovinen, käteen sopiva ja helppokäyttöinen. Näppäintuntuma on täsmällinen, vaikka nykytyylin mukaisesti toiminnot eivät menekään perille aivan välittömästi. Ethernet-verkkoliitännän avulla televisiolla voidaan ottaa yhteys DLNA-mediapalvelimeen sekä internetiin widgetien latausta varten. Sivusuunnassa liikuttaessa pohjaväri muuttuu magentaksi ja alkaa muistuttaa revontulia. Hyvästä kontrastista huolimatta mustan taso jää pimennetyssä huoneessa turhan korkeaksi (0,046 cd/m2). Kuvan yleisilme on erittäin dynaaminen, ja Käyttö Z5500:n valikkorakenne on jonkin verran piristetty versio viime vuoden malleista ja samanlainen kuin alkuvuodesta testatussa X4500:ssa. Päällä ollessaan Sony on täysin äänetön. Kuvanlaatu Televisio on erittäin herkkä pystysuuntaiselle katselukulmalle. Erillistä mini-din-liitäntää S-videolle ei ole. Värinhallintajärjestelmää ei ole, mutta väriavaruudeksi kannattaa laajan sijaan valita standardi. Pystysuuntaista säätöä ei ole, mikä ei tässä kokoluokassa yllätä. Esimerkiksi reippaasti liikkuvien lopputekstien terävyys on parasta, mitä LCD-televisioissa on nähty. Televisiossa on sekä MPEG-2- ja MPEG-4-virittimet. kokovaihtoehdolla on oma jalustansa, ja 46tuumaisella syvyyttä on 33 cm. Nykyaikaiset LCD-televisiot tuottavat sateenkaari-ilmiötä lähes DLP-tekniikan tapaan, mutta Sonyssä ilmiö on hyvin vähäinen. Myös alhaiset harmaan kirkkausasteet ovat sinertäviä. Säätöä tehtäessä valikko katoaa ja korvautuu pienemmällä palkilla. DLNA-tiedostotuki on edelleen suppea, sillä televisio tunnistaa AVCHD- ja HDV-formaattien lisäksi vain MPEG-2 -program streamit (.TS/.PS). Pohjamustan sinertävyys ei normaalissa katselussa tullut esille muissa kuin tummissa kohtauksissa. DLNAtoiminnot joutuu kaivamaan XMB:n kautta. Jalusta kääntyy 20 astetta keskiasennosta suuntaansa mutta pystysuunnassa kallistus on mahdollista vain lisävarusteena saatavalla seinätelineellä. Silmämääräinen kirkkauden kalibrointi kannattaa tehdä lopulliselta katselupaikalta, sillä tummien sävyjen erottelu muuttuu huomattavasti katselukulman mukana. Kauko-ohjain käskyttää myös valmistajan Bluray-soittimia sekä AV-vahvistimia. Mukana toimitettava jalusta kääntyy 20 astetta molempiin suuntiin vaakaan. Kuulokkeille on 3,5 mm miniplugi. RGBsignaalia ymmärtäviä SCARTeja on kaksi, joista toinen ottaa sisään myös S-videota. Komponenttituloa varten on RCA-liitännät takana ja komposiitille television sivulla. Playstation 3:a mukaileva järjestelmä on kankea ja valikon animointi nykivää. Katselukulma on kriittistä, mutta siitä myöhempänä. Liitännät Neljä HDMI-liitäntää on sijoiteltu kahden ryhmissä television takapaneeliin ja sivulle. Osavärien erkaantumista ei käytännössä huomaa, ellei silmiä liikuta nopeasti edestakaisin mustavalkoisella materiaalilla. Verkon yli videoiden katsomiseen tarvitaan käytännössä erillinen verkkosoitin tai Playstation 3. lista näkyviin. Pilvimäinen tausta on välillä nähtävissä kirkkaallakin materiaalilla, vaikka taustavalo olisi asetettu pienimpään arvoonsa. Äänilähtöjen voimakkuuden voi asettaa kiinteäksi tai television oman äänenvoimakkuussäätimen mukaan säätyväksi. Yksi HDMI- sekä VGAtulo jakavat saman 3,5 mm miniplugin äänelle. 20 % valkoisen yläpuolella harmaasävyt saa gainsäätimillä varsin lähelle D65-standardia, jolloin delta E -arvo on pääsääntöisesti alle kolmen. Pohjamusta on lisäksi LCD-tekniikalle tyypillisesti sinertävä, minkä lisäksi siinä ilmenee huomattavan paljon epätasaisuutta. Suorituskyky on jälleen identtinen 55X4500:n kanssa, kun sen dynaaminen taustavalaistus oli kytketty pois. Pienikin korjaus sinertävyyden poistamiseksi muuttaa tummat sävyt (IRE 110) punertavaksi. Onneksi kuvasäätöihin pääsee suorempaa, grafiikatonta tietä kaukosäätimen options-näppäimellä. Television tuottaman äänen saa sekä optisesti digitaalisena että analogisesti stereo-RCAlähdöistä. Vihreän toisto on mitattuna jonkin verran kellertävään päin, mutta virhe on erittäin pieni
Kuva korostaa ilmiötä, eikä ongelma oikeasti ole samaa luokkaa. Paremman lopputuloksen saa käyttämällä ainoastaan kirkkaaseen päähän vaikuttavia gain-säätöjä ja hyväksymällä tumman pään lievähkön sinertävyyden. Taustavalo oli varhaisessa testiyksilössä sangen epätasainen ja pohjamusta LCD-televisioille tyypilliseen tapaan sinertävä. Motionflow-interpolointi aiheuttaa kuvan hienoimpiin detaljeihin omat virheensä, joita ei perustilassa esiinny. HQV:n pystysuunnassa liikkuvien tekstien taustalla pianoa soittavat kädet esitettiin lomitettuna scanlineartifaktien kera ilmiö, jota ei aikaisemmin ole tullut vastaan. T E S T I : Sony KDL-46Z 5500 - TELEvISI o nollinen sulavuus, joka ei oikein istu elokuville. Teräväpiirtolähteellä (1080i) Bravia Engine 3 -prosessori toimii erittäin hyvin. NTSC-lähteellä (480i) kuvan skaalaus on erinomainen ja lomituksen poisto staattisella kuvalla levollinen. Filmi- ja videomateriaalia samassa kuvassa yhdistävässä testiaineistossa ilmenee selkeitä vaakajuovia ja porrastumista. Vakiovimpaimina toimitetaan kello ja kalenteri. Tummimmat sävyt värjäytyvät välittömästi, jos television harmaasävyjä korjaa bias-säädöillä. PAL-materiaalilla tulos on hieman rauhattomampi, mutta silti varsin hyvä. Gain-arvojen porrastus on hyvin hienojakoinen, joten säädön saa tehtyä tarkasti. Päävalikoksi tarkoitettu XMB (Xross Media Bar) on turhan raskas television prosessorille. Käytännöllisempi koe eli PAL-DVD:n katselu osoittaa, että kuva on rauhallinen ja terävä, mutta porrastumista ilmenee silloin tällöin. Pientä nykimistä luonnollisesti näkyy. Prosessointi Uuden Bravia Engine 3:n myötä kuvan prosessoinnin pitäisi olla askeleen edellä viimevuotisia Sonyjä. Kohinanpoisto on toimivaa ja käyttökelpoista myös liikkuvalla materiaalilla. Sony osaa myös poistaa lomituksen videolähteestä sekä joissakin DVCAM- sekä HDV-kameroissa käytetystä 2:2:2:4-kadenssista. Porrastuminen on liikkuvalla kuvalla ilmeistä, ja Z5500 kerääkin nollapisteet kaikista kaltevia pintojen tasaisuutta testaavista kokeista eli jaggies-testeistä sekä PAL- että NTSC-lähteillä. Nykivään käyttöliittymään ei yleensä ole pakko koskea, sillä kuvasäätöihin pääsee käsiksi tekstipohjaisen Optionsvalikonkin kautta. 52 HIFIMAAILMA 6/2009. Taustavalon tasaisuus on lisäksi yksilökohtaista. Valikkorakenne peittää kuvasta hieman yli puolet. Huonosti PAL- ja NTSC-lähteillä suoriutuneet jaggies-testit olivat teräväpiirtolähteellä läpihuutojuttu. Vaatimattomat kokonaispisteet lomitetuista PAL- ja NTSC-testeistä selittyvät lähinnä olemattomista kyvyistä esittää loivia reunoja ilman porrastumisia. Ilman välikuvien interpolointia 24p-toisto on tavallisen sulavaa. Tällöin ongelmana ovat ainoastaan epätasainen taustavalo, tumman pään sinertävyys sekä katselukulman suuri vaikutus tumman pään erotteluun. Applicast on Sonyn tapa tuoda televisioon widgettejä. Teräväpiirtoisen filmilähteen Sony tunnistaa ja esittää oikein, mutta ajoittain kadenssi katoaa, ja kuvassa esiintyy pientä häiriötä. Myös hieman liikkuvia kohtia sisältävästä kuvasta erottuu hyvin yksityiskohtia. Sony on tuonut uudessa mallistossa valkotasapainon säädöt muihinkin kuin lippulaiva-Xsarjaan. Blu-ray-elokuvat ovat tietysti virheettömiä, sillä prosessointia ei tarvita. Internetistä ladattavilla turhakkeilla voi selata vaikkapa RSSfeedejä tai asettaa herätyksen. Se saa täydet pisteet lukuun ottamatta kohinanpoistotestiä; aivan viimeisestä elämisestä Sony ei päässyt eroon. Puhdas filmilähde videomuotoon tallennettuna tunnistuu oikein pienellä viiveellä. Lomitetun videokuvan käsittelyssä on silti paljon parantamisen varaa, ainakin haastavien HQV-testien perusteella. Sinertävyys ei ole käytännössä niin häiritsevää kuin pilvimäinen harso, joka paistaa läpi elokuviakin katsellessa
Käyrä on referenssiä (2,2) korkeammalla tummassa päässä, mikä helpottaa tummien sävyjen erottelua. Kokonaisuutena Sony on hyvä valinta Blu-ray-elokuville olohuoneeseen tai ulkoisen videoprosessorin omistajille myös DVD-elokuville. Sen mustan taso on ehdotonta LCD-televisioiden parhaimmistoa, vaikka täysin pimennettyyn tilaan saavutus on edelleen riittämätön. Musta kolmio kuvaa HD REC 709 -referenssiä. 20 % valkoisesta lähtien harmaasävyt ovat erinomaiset. Väliväritkään eivät asetu kauaksi standardista. HIFIMAAILMA 6/2009 53. Harmaasävyjen tasapaino kontrastin ja kirkkauden säädön jälkeen Warm2-esiasetuksella. Gamman keskiarvo on 2,09, joten kuva on hieman oikein kalibroitua kirkkaampi. *1 arvot taustavalon minimissä ja maksimissa ilman dynaamista taustavaloa ominaisuudet Sony kDL-46Z5500 koko: Tyyppi: Tarkkuus: Taustavalaistus: koko (lxkxs): jalustan kanssa: Paino: Viritin: DVB-T: DVB-C: DVB-S: MPEG-4: kuvatulot: HDMi: VGa: komponentti: SCarT: S-video: komposiitti: ääniliitännät: Linjatulo: Linjalähtö: kuuloke S/PDiF-lähtö (opt/coax): kaiutinlähdöt: Lisäominaisuuksia: Harmaasävyjen kalibrointi: Värinhallinta (CMS): uSB: Ethernet: Ci+-valmius: Muistikortti: kuva-kuvassa: Tietokoneohjaus: Muuta: 46" LCD 1920x1080 WCG-CCFL 109 x 67 x 9 cm 109 x 73 x 33 cm 25,3 kg 4 1 1 2 1 (sCaRT) 1 2 1 / - CIE-värikartta. Hyvin videota käsittelevä AV-viritinvahvistin ei mene hukkaan. Keskiharmaan kohdalla palataan referenssiin. Hienosäätöä varten Sonyssä ei ole värinhallintaa. Hyvää tekniikkaa Sony KDL-46Z5500 vakuuttaa ensisijaisesti tähän asti parhaalla natiivilla kontrastillaan. Vihreä on hieman kellertävä, mutta värit ovat luonnolliset väriavaruuden Standardtilassa. Korjauksessa voitiin käyttää ainoastaan gain-säätöjä, vaikka tuloksen olisi saanut kuvaajaan paremmaksi tummimman pään sotkevia bias-säätöjä käyttämällä. Mittaustulokset kuva kalibroituna Gamma (keskiarvo) Mustan taso (cd/m2) *1 kirkkaus (cd/m2) *1 on/off-kontrasti anSi-kontrasti keskim. Kuvan huippukirkkauden saa pudotettua riittävän alhaiseksi varsin hämäräänkin tilaan ainoastaan taustavalon tasoa pudottamalla kontrastisuhteen kärsimättä. Elokuvanautinnosta nipistävät taustavalon keskivertoa häiritsevämpi epätasaisuus ja tumman pään lievä sininen vivahde. Tarkkuus on peruskäyttöön riittävä, eikä eroa kalibroituun välttämättä huomaa ilman vertailukohtaa. Lisätiedot Sony kDL-46Z5500 Hinta: 2 399 Lisätietoja: sony Finland, puh. Taustavalo saattaa toisaalta olla myöhemmissä tuotantoversioissa paremmalla tolalla. Tulos on hyvä delta E -arvon ollessa IRE 10100 välillä keskimäärin 3,4. Delta E (irE 10-100) HQV HD (/100p) HQV PaL (/80p) HQV nTSC (/130p) Toimiva 1080p24-toisto 2,09 0,0460,119 120312 2612:1 3074:1 3,4 90 45 65 Gammakäyrä gammasäädön asennossa Standard. 020 742 1200, www.sony.fi + Suuri kontrasti + Hyvä liikeresoluutio Epätasainen taustavalo Heikko tummien sävyjen säätö DVD-kuvan porrastuminen kuva: ominaisuudet: Harmaasävyjen tasapaino kalibroituna
Tällaisessa tilanteessa ainoaksi vaihtoeh doksi jää kuunnella laitetta ja luottaa aisteihin sa. Harjaantuneillakin kuuntelijoilla on yksilöllisiä eroja siinä, miten he kuulevat erilaisia asioita ja 54 HIFIMAAILMA 6/2009. Useimmissa sellaisissa kuuntelutilanteissa, joissa puhutaan hyvin pienistä eroista, ei val miita sanoja ole olemassa. Varsinkin hifikuuntelussa tämä on ongelma, sillä mitta ukset eivät useinkaan anna täydellistä tietoa eri laitteiden soinnista. Ja käyttää mahdollisimman havainnollista vertauskuvaa siellä, missä valmista ja yhteisesti sovittua termiä ei ole saatavilla. Mitä syvemmälle sukel letaan erilaisten aistien maailmaan, sitä vaike ampi ihmisen on kuvailla sanallisesti kokemuk siaan ja vaikutelmiaan. Elävä kielenkäyttö saattaa tuntua skeptisestä kuuntelijasta hämmentävältä. Voimme siis toisistamme tietämättä puhua täysin erilaisista aistimuksista samalla nimellä, eikä meillä ole mitään keinoa tietää, onko näin! Oli Wittgenstein oikeassa tai ei, niin usein aistimusten todellinen merkitys syntyy vasta erilaisten vertauskuvien ja analogioiden kaut ta. Voihan nimittäin olla, että sinä näet vihreää esimerkiksi liikennevalojen ylimpänä valona, mutta olet vain tottunut kutsumaan sitä "pu naiseksi". Filosofi Ludvig Wittgensteinin kuuluisan ar gumentin mukaan meillä ei ole mitään keinoa tietää, havaitsemmeko edes perusvärejä keske nämme samalla tavalla. Useimmille termeille on kuitenkin olemassa selvä perustelu ja määritelmä. Soundi K ieli on sikäli mielenkiintoinen tiedonsiir ron väline, että se on kaikille saman kielen puhujille yhteinen, mutta silti jokaisella kielen käyttäjällä on jossain määrin oma, yksilöllinen tapansa käyttää sitä. Edes silloin, kun tu kena on mittauksia, ei voi koskaan olla varma, että kaksi kuuntelijaa kuulee taajuusvasteen mutkan samalla tavalla. Mistä kielioppi kuunteluun? Täydellisen kattavaa opasta kuunteluhavain tojen sanoiksi pukemiseen ei ole olemassa. TIETOA JA TAITOA: Kuun T EluArv IOIdE n sAnAs TO TeksTi: Mikael NederströM kuvaT: Pekka VÄÄNÄNeN Harrastuksessaan pitkälle ehtineen hifiharrastajan erottaa usein värikkäiden kuuntelutermien käytöstä. Havaintojen kielellistäminen onkin kaiken aistitutkimuksen kohdalla todellinen haaste, koska omia havaintoja ei voi suoraan vertailla muiden ihmisten aistinsisältöihin maailman ja kielen välillä ei ole suoraa suhdetta. Minä taas näen liikennevalojen ylim sanojen vankina pänä aivan erilaisen värin, mutta olen myös op pinut kutsumaan sitä "punaiseksi". Jos sinä näet sen värin vihreänä, jota minä kutsun punaiseksi, meillä ei ole mitään keinoa vertailla kokemuksiamme. Esimerkiksi sointitasapaino voi olla lämmin tai viileä, diskantti voi olla pehmeä tai karhea
Esimerkik si kaiuttimen sointitasapainon virheitä saate taan kuvailla hyvin eri tavoin kuin CDsoittimen äänellisiä ongelmia. Siksi suurin osa termeistä liittyy juuri sointitasapainoon. Äänikuva ja vaikeammat käsitteet Äänikuva on se äänen osaalue, joka kuvaa soittimien sijoittumista kaiuttimien väliseen kolmiulotteiseen tilaan. Soittimien paikka saattaa olla epämääräinen, ja pahimmillaan ne saattavat vaellella kaiuttimien välissä. Jossain vaiheessa saattaa kuin vahingossa huomata, että kuulee jonkin laitteen ominais soundin samanlaisena kuin joku toinen kuunteli ja. Siten ne sopivat kuvaamaan oikeastaan minkä tahansa hifilait teiston osan ääntä. seen on kehittynyt kokonaan oma, monipuo linen sanastonsa riippuen siitä, mihin kohtaan äänialueella värittymä sijoittuu ja millainen se on suuruudeltaan. Tällainen elämys vaatii usein myös kuunteluhuoneelta hyvää akustiikkaa, jotta tallenteen akustiikka toistuisi äänitteelle uskollisesti. Silloin kun sointitasapaino on tasainen, niin ääni on neutraali. Parhaiten harrastajien ja hifitoimittajien käyttämästä sanastosta pääsee jyvälle, kun lukee huolella arvioita ja vaihtaa mahdollisim man paljon mielipiteitä ja kokemuksia muiden harrastajien kanssa. Näiden värittymien kuvaami HIFIMAAILMA 6/2009 55. Siksi sointitasapainon kuvaaminen hajoaa kaikkein luontevimmin äänen eri osa alueisiin. miten he kuvailevat näitä havaintoja. Jos kaiutinar vostelijan sanastossa tietynlainen diskantin ko rostuma on yhtenä päivänä "metallinen" ja toi sena päivänä "kireä", ei ulkopuolisen ole toivoa päästä jyvälle siitä, mitä arvostelussa ajetaan takaa. Se kuvaa sitä, kuinka tasaisesti koko äänitaajuusalue kuuntelussa toistuu. Se on kuitenkin hyvä kompro missi ainakin suomalaisessa lehdistössä käy tetyn terminologian suhteen. Oikotietä onneen ei ole olemassa hifisanastoon ei pää se sisään kuin omalla kokemuksella ja kovalla työllä. Sub jektiivisella tasolla ominaisuutta tätä kutsutaan usein sointitasapainoksi. Vii meistään kaiuttimen säteilykuvio yhdessä huo neen kaiuntakentän kanssa sotkee neutraalin toiston. Monille näistä ominaisuuksista on olemas sa myös mitattava vastine, vaikka eroja ei vielä kaikkien laitteiden tasolla osattaisikaan koko naan mitata. Seuraavassa esitelty jako viiteen on tietysti mielivaltainen. Aina nämä poikkeamat eivät ole ikäviä luonteeltaan, jos ne eivät ole äkillisiä korostu mia, mutta joka tapauksessa ne kuullaan yleen sä ensimmäisenä. Erilaiset muutokset äänikuvassa saattavat vääristää kuunteluelä mystä siten, ettei kuulija kykene kuulemaan yk sittäisten instrumenttien sijaintia äänikentässä. Tällä tavoin johonkin laitteeseen liittyvä kokonainen kuun teluelämys voidaan jakaa esimerkiksi viiteen erilaiseen osaan. Pikku hiljaa alkaa huomata, mitä asioita kannattaa kuunnella ja miten niitä voi kielellisesti kuvata. Matalimmille, keskimmäisille sekä ylimmille taajuuksille on kaikille omat terminsä, ja yhdes sä näiden keskinäisiä suhteita nimitetään soin titasapainoksi. Parhaassa tapauksessa kokemuksensa oppii paremmin jakamaan muiden kanssa, kun kyky kuvailla kuulohavaintoja muuttuu analyyttisemmaksi ja johdonmukaisemmaksi. Tällainen asenne estää kuitenkin tehokkaasti kaiken uu den oppimisen. Äänentoiston monet osa-alueet Sointitasapainoa, äänikuvaa, dynamiikkaa, erottelukykyä ja musikaalisuutta varten on olemassa oma terminologiansa. Jotkut sanat on puolestaan helpompi leimata huuhaaksi, koska mitattavaa tai muuten yksiselitteistä vastinetta ei vielä ole löytynyt. Sanaston muotoutumiseen vaikuttaa sekin, mitä laitetta milloinkin kuunnellaan. Toki aina voi olla lähtemättä koko kielipeliin. Äänen dynamiikalla tarkoitetaan sitä, että äänitteeseen tallennetut voimakkuuden vaih telut toistuvat yhtä suurina kuin ne ovat mik sausvaiheessa tarkoitettukin toistuviksi. Samojen laitteiden kuun teleminen yhdessä tuttujen levyjen kanssa al kaa pikku hiljaa avata mystisenäkin pidettyjen termien maailmaa. Tämän jälkeen on erittäin helppo löytää yhtei nen kieli myös muiden laitteiden kuvaamiseen, vaikka soundimieltymykset olisivatkin erilaisia. Johdonmukaisuus on tärkeää varsinkin hifitoimittajan sanavarastossa. Mitä suurempi on suhde hiljaisimpien ja voimak Sointitasapaino ja taajuus Äänentoistossa taajuusvaste on aina olennai nen ja usein helpoimmin mitattava tekijä. Myös useimmat ulkomaiset audioalan lehdet nojaavat näihin komponentteihin, vaikka jakaisivatkin asiat hiukan eri tavoin. Toimittajan vastuu Kokeneenkin harrastajan kannattaa kuunnella jatkuvasti erilaisia laitteistoja ja yrittää samal la analysoida kuulemaansa. Helpointa on tyytyä naureskelemaan sivusta koko terminologialle, aivan kuten maallikot he kottelevat viininmaistajien "notkeille", "pyöreil le" tai muulla tavoin fysikaalisesta maailmasta aistimaailmaan lainatuille termeille. Eikä varsinkaan päättää, kumpi virhe on ikävämpi kuunneltava. Vuosien harrastamisen jälkeen voi saa vuttaa jonkinlaisen likiarvon siitä, kuinka kuul tua voi ymmärrettävästi kielellistää tai muiden arvioita ymmärtää. Toisaalta taas äänikuvan suhteen määreet voivat olla hyvinkin saman tyylisiä. Kaiuttimien kohdalla sointitasapainossa on lähes aina selvästi kuultavia poikkeamia. Osa termeistä on lähes triviaaleja, kuten "basson kumina", johon liittyy aina tietyn lainen yläbassojen korostuma. Hyvin äänitetyillä levyillä äänikuvaan saat taa liittyä voimakas läsnäolon tunne, jolloin tuntuu siltä kuin levyn soittajat olisivat kuulijan kanssa samassa huoneessa. Hifimaailman sanaston selitykset ovat läpi leikkaus vuosien varrella useammassa eri tes tissä esiintyneistä termeistä
TIETOA JA TAITOA: Kuun T EluArv IOIdE n sAnAs TO K u u nT Elu TE rm IT (Suluissa äänen osaalue, johon termi liittyy sekä termin merkitys) Analyyttinen (Erottelu; erotteleva ja tarkka) Kylmä, viileä, ylieloisa (Sointitasapaino; ylempien keskialueiden korostuma tai alemman vaimentuma) Nasaali (Sointitasapaino; keskimmäisen keskialueen korostuma) Tukkoinen (Sointitasapaino; keskimmäisten tai ylempien keskitaajuuksien vaimentuma) Dynaaminen (Dynamiikka; voimakkuudenvaihtelut toistuvat oikein) Neutraali (Sointitasapaino; tasainen ja värittymätön) Lattea (Sointitasapaino tai dynamiikka; keskimmäisen keskialueen lievä ja laajaalainen korostuma tai iskuäänien kompressoitunut toisto) Tumppu, tukkoinen (Erottelu; epätarkka, analyyttisen vastakohta) Eheä (Sointitasapaino tai musikaalisuus; yhtenäinen ja kokonaisvaltainen) Ohut (Sointitasapaino; basso tai alakeskialue vaimentunut) Tumma, sumea (Sointitasapaino; ylimmän diskantin vaimentuma) Honottava (Sointitasapaino; alemman keskialueen korostuma) Loudnessmainen, kaupallinen (Sointitasapaino; basson sekä diskantin lievä korostuma) Orgaaninen (Musikaalisuus; yhtenäinen, luonnollinen, aito ja esitykseen huomion kiinnittävä) Vaelteleva (Äänikuva; soittimien paikka vaihteleva tai taajuuden mukaan muuttuva) Ilmava, avara (Äänikuva; eri instrumenttien välillä riittävästi tilaa ja ilmaa) Lämmin (Sointitasapaino; alemman keskialueen lievä korostuma) Pahvinen (Sointitasapaino; alemman keskialueen laajaalainen korostuma) Vaivaton (Dynamiikka; äänet syttyvät ja sammuvat nopeasti ja helpon tuntuisesti) Iskevä (Dynamiikka; iskuäänet toistuvat avoimesti ja moitteettomasti) Läpinäkyvä (Äänikuva; soittimien paikka syvyyssuunnassa sekä niiden läsnäolo selvästi kuultavissa, usein myös epäkaiutinmainen ja aineeton) Paksu (Sointitasapaino; koko bassoalueelle ulottuva korostuma) Vakaa (Äänikuva; soittimet selvästi paikoillaan) Jäsentynyt (Äänikuva; eri instrumenttien sijaintipaikka selvästi kuultavissa) Pistemäinen (Äänikuva; soittimien paikka erittäin tiukasti ja rajatusti tietyllä alueella) Verhoutunut (Äänikuva; etäinen, kaukainen tai sulkeutunut) Läsnä oleva (Äänikuva; tunne siitä, että soittaja tai laulaja on mukana kuunteluhuoneessa) Kaksiulotteinen (Äänikuva; äänikuvassa leveyttä ja korkeutta, mutta syvyysulottuvuus puuttuu) Yhtenäinen (Musikaalisuus ja sointitasapaino; yksikään äänen alue ei tunnu soivan muista erillään, kokonaisvaltainen) Ponneton (Dynamiikka; voimaton, lattea tai pehmeä) Mattapintainen (Sointitasapaino; lievä vaimentuma ylimmässä diskantissa) Kapea (Äänikuva; soittimien paikka korostuneesti vain kaiuttimien väliin keskittynyt) Pyöreä (Sointitasapaino; lievä korostuma keskimmäisillä bassoilla) Metallinen, räikeä (Sointitasapaino; ylemmän keskialueen tai alemman diskanttialueen korostuma) Yliavara, vaihevirhemäinen (Äänikuva; äänikuva luonnottoman suuri tai epämääräinen) Karhea (Sointitasapaino; varsinkin diskantissa, joskus myös keskialueella esiintyvä epätasaisuus) Rajoittunut, kompressoitunut (Dynamiikka; iskuäänet tai voimakkuudenvaihtelut eivät toistu luonnollisesti) Muhkea (Sointitasapaino; keskimmäisten bassotaajuuksien korostuma) Kirkas, terävä, pistävä (Sointitasapaino; ylempien diskanttialueiden korostuma) Rytmikäs (Dynamiikka; vaikutelma musiikin oikeaaikaisuudesta ja nopeudesta) Musikaalinen (Musikaalisuus; huomion musiikkiin ja esitykseen kiinnittävä) Kuiva (Äänikuva; äänikuva kutistunut ja pieni, ilmavan vastakohta) Suurpiirteinen (Erottelu ja äänikuva; melko epätarkka, mutta ei yhtä häiritsevästi kuin tumppu tai epämääräinen) Kumiseva (Sointitasapaino; ylempien bassoalueiden korostuma) Napakka (Erottelu; tarkka, erityisesti bassoalueesta puhuttaessa) 56 HIFIMAAILMA 6/2009
Termit ovat sanastossa aakkosjärjestykses sä, joten positiivisia ja negatiivisia ilmauksia ei ole mitenkään erityisesti eroteltu. Rauhallinen, avara, luonnonmukainen? kaimpien äänten välillä, sitä luonnollisempi on myös dynamiikka. Erilaisia ilmaisuja samasta ilmiöstä käytetään myös silloin, kun pyritään havainnollistamaan virheen suuruusluokkaa. Joku taas saattaa arvottaa musikaalisuutta yli kaikkien muiden määreiden. Hyvin erotteleva laite saattaa kaivaa äänitteestä esiin esimerkiksi erilaisia häiriöääniä, kohinaa tai rapinoita. Joskus bassoissa kuultu löysyys saattaa liit tyä alimpien bassotaajuuksien korostumiseen, toisinaan se taas viittaa bassoalueen dynamii kan riittämättömyyteen. Kuulijasta kiinni Usein eri kuulijat antavat erilaisen merkityksen äänen osaalueille. Vaikeasti mitattava äänen yhtenäisyys, eheys, orgaanisuus tai musikaalisuus muodos taa monien kuuntelijoiden sanastossa koko naan oman maailmansa. Toiset kuuntelijat esimerkik si haluavat äänikuvan olevan moitteettomassa kunnossa ja saattavat mieluummin tinkiä soin titasapainosta. Tällöin ei kyse ole kuitenkaan liiallisesta dynamiikasta, vaan erään äänialueen värittymisestä. Musikaalisuus on kaikista osaalueista han kalimmin objektiivisesti todennettavissa, koska sille ei löydy suoraa analogiaa mistään mittauk sesta. Erotte lukykyyn pätee sama kuin dynamiikkaan: mi kään laite ei voi sitä jälkeenpäin äänitteeseen lisätä, vaan ainoastaan vähentää alkuperäi seen verrattuna. Rajat eri äänialueiden välillä ovat siis hyvin häilyviä. Sanat ja synonyymit Sanastossa kannattaa huomata se, että usein samaa ilmaisua käytetään kuvaamaan eri asioi ta. Myös synonyymien käyttäminen kuuntelu arvioissa tekstin elävöittämiseksi on yleistä. Kysymys on siis eräänlaisesta äänellisestä kontrastista. Nämä ongelmat eivät kuitenkaan tee mu sikaalisuudesta vähemmän todellista ominai suutta. Erottelukyky kuuluu esimerkiksi siinä, mi ten erilaiset pienet äänet kuuluvat ja erottu vat toisistaan. Tällä muita termejä ehkä hiukan hämärämmällä käsitteellä tarkoi tetaan yleensä laitteen kykyä toistaa musiikkia niin, että mikään ääneen osaalue ei kiinnitä huomiota tai hyppää esiin, vaan kuulijan huo mio kiinnittyy pelkästään musiikkiin ja itse teokseen. Omia kuuntelukokeiluja ja kokemusta ei korvaa mi kään. Toisinaan dynamiikalla tarkoitetaan myös iskuäänien eli transienttien mahdollisimman puhdasta, nopeaa ja luonnollista toistumista, mikä on osittain mutta ei kokonaan sama asia. Oheista sanastoa lukiessa kannattaa erityi sesti muistaa muutama seikka. Esimerkiksi tumma diskantti on selvästi vai mentunut, mattapintainen vähemmän vaimea. Joskus liiallinen dynamiikka sekoitetaan siihen että tietyt, esimerkiksi rumpujen iskuää nille ominaiset äänialueet korostuvat. Toisaalta taas termillä "tukkoinen" voidaan tarkoittaa joko keskialu een vaimentumaa tai erottelukyvyn puutetta. Siksi siihen liittyvä keskustelukin on altista väärinymmärryksille. Luultavasti sen kokemiseen liittyy myös monenlaisia subjektiivisia ja emotionaalisia ti loja. Yllättävän usein Hifimaailmankin arvi oissa eri kuuntelijat kehuvat, toisistaan tietä mättä, musikaaliseksi samoja laitteita. Siinä missä toinen puhuu alemmasta diskan tista, toinen saattaa puhua ylemmästä keski alueesta. On hyvä muistaa, että dynamiikkaa ei kos kaan voi olla liikaa, sillä kuunneltava laite voi ainoastaan supistaa äänitteen omaa dynamiik kaa. Sointitasapai non osaalueet voidaan edelleen jakaa aina vain pienempiin osaalueisiin, kuten ylempiin ja alempiin bassotaajuuksiin, keskimmäiseen ja ylempään keskialueeseen jne. Jollekin voi taas dynamiikan toistuminen ja erottelu olla kaikki kaikessa. Siinä mielessä oheinen kuuntelusanasto voi toimia vain viitteellisenä apuna testejä lukiessa. Usein nämä yksi lölliset mieltymykset heijastuvat myös suoraan kuuntelijan käyttämään kuuntelusanastoon. On kuitenkin hyvin yksilöllistä, miten nämä alueet jaotellaan. HIFIMAAILMA 6/2009 57. Se voi myös paljastaa äänitteestä kaikki miksaajan sinne piilottamat nyanssit ja yksityiskohdat. Täl löin kuuntelija saattaa kuvata samaa asiaa use ammalla eri sanalla. Useimmiten niiden kielteinen tai myönteinen sävy selviää selityksestä, mutta viimeistään erilaisia kuunte luarvioita lukiessa huomaa, mikä ilmaisu viittaa hyvään ja mikä huonoon ominaisuuteen
Tutkimme viisi eri elementtivaihtoehtoa 20150-litraisissa koteloissa, refleksiviritetyissä ja suljetuissa, ja kuuntelimme, mistä riittää parhaiten potkua, sävyjä ja nopeutta. JÄREÄ SUBWOOFER 58 HIFIMAAILMA 6/2009. TEE ITSE: Jär E ä Subw o o fEr TeksTi: Samu Saurama ja mauri EronEn MiTTaukseT: mauri EronEn kuvaT: Samu Saurama ja Pauli HuHtinEn Viime numerossa esitelty 97dB/W -rakennussarjakaiutin kaipaa sopivan subwooferin tuekseen
ground plane -tekniikalla. Käytännössä ihan niin paljoa sähköä ei elementeille ollut testissä tarjolla; Hypexin mallisarjan suurin subwoofervahvistin DS 8.0 lupaa 500 wattia kahdeksaan ja 800 wattia neljään ohmiin. Ellei muuten, niin ainakin "25 Hz Lift" kytkettynä. Hyötysuhteeltaan korkea vahvistin ei lämmennyt juuri ollenkaan vaikka sitä soitettiin leikkausrajalla pitkä työpäivä. XLS10-nelikolle on kaksi suljettua 40-litraista koteloa, joissa kummassakin on kaksi elementtiä. Kuvassa mikrofoni on tuulisuojana toimineen pyyhkeen alla. Koolla on merkitystä Subwoofer voidaan toki tehdä fyysisesti pieneksi. Siinä bassoelementti, tai yleensä useampi, asennetaan kuun- Taaempana Samu ja etualalla Mauri. Resolution 15:lle tehtiin satalitrainen suljettu kotelo ja noin 20 hertsiin viritetty 150-litrainen refleksikotelo. Työmaalla oli tulevaa projektia odottamassa pari Peerlessin SLS-12-bassoelementtiä. Anti-Mode 8033:ssa on oma alipäästösuodin 160 hertsissä, joka on lähes aina liian korkealla. Suuri teho taas kasvattaa puhekelan lämpötilaa, mistä seuraa kompressiota. Ellei tämä vahvistinteho riitä käyttäjälle, jää vaihtoehdoiksi lähinnä PAvahvistimen käyttö. Julmat mittaukset Viisi elementtiä ja yksi subbarivahvistin Testiin valitut elementit valittiin paljolti sillä perusteella, mitä oli helposti saatavana. Tämä onnistuu yleensä sopivasti mitoitetulla refleksikotelolla ja/tai sähköisellä korostuksella matalimmille taajuuksille. Eighteen Soundille ja CSS:lle luvataan tehonkestoa nelinumeroisella luvulla. Tätä perusfysiikkaa ei voi mikään subwoofervalmistaja kiertää. Pienikokoinen laatikko on sisustusystävällinen ja monessa perheessä se saa helpommin luvan marssia ovesta sisälle kuin pakastearkun kokoinen kauhistus. Suunnitellessaan subwooferia itserakentaja yleensä haluaisi tehdä laatikon ja elementin yhdistelmän, joka toistaa mahdollisimman alas asti vapaassa kentässä. A nti-Mode 8033 -korjain (Hifimaailma 1/2008) osaa suoristaa subwooferin bassovasteen huoneessa varsin hyvin. Myös Eighteen Soundille on 150-litrainen noin 20 hertsiin viritetty refleksikotelo. Huoneessa ne molemmat saattaisivat ylettyä yhtä alas korjaimen kalibroinnin jälkeen. Enää ei siis haittaa vaikka bassokotelon taajuusvaste laskisikin jo oktaavin ylempää kuin kaverin vastaavan. Pyöristetyt päät auttavat huomattavan paljon virtausäänien vähen- HIFIMAAILMA 6/2009 59. Käytännössä melkein mikä hyvänsä bassoelementti sopivassa kotelossa ja huoneen seinustalle asennettuna tuottaa vasteen, jonka Anti-Mode kalibroi kuuloalueen alarajalle melko suorana ylettyväksi. Elementin toimintaa infinite baffle -rakenteessa voi helposti simuloida normaaleilla ohjelmilla asettamalla suljetun kotelon kooksi kyseisen elementin Vas-arvon kerrottuna kymmenellä. lementti Resolution 15 kaksin kappalein sekä neljä saman valmistajan XLS-10-bassoa. Stereokäyttöön tarjoamme yksinkertaisen passiivisen kytkennän, jolla kaiutinannosta saadaan monotettu signaali AntiModelle. Mittaukset tehtiin ulkona ns. Kotelon sisällä oleva ilma toimii jousena, joka toimii elementin liikettä vastaan. SLS-12parille on yksi 150-litrainen suljettu kotelo. Kotelokoon kasvaessa saadaan joko lisää herkkyyttä, alemmas ulottuva bassotoisto tai vähän molempia. Pääosassa kannettavaan tietokoneeseen ja ulkoiseen äänikorttiin pohjautuva mittauskalusto ja ilmainen Room EQ Wizard -mittausohjelmisto. teluhuoneen seinään, ja ne hengittävät esimerkiksi vaatekomeroon, välikatolle tai muuhun paikkaan, jossa tilavuutta on elementtiä kohti runsaasti. Nykyään on itserakentajillekin tarjolla runsaasti elementtejä, jotka eivät pode ahtaanpaikankammoa pienessä astiassa. Ääritapaus kotelokoon maksimoimisessa on ns. infinite baffle -rakenne. Siinä mikrofoni on maassa jolloin lattiaheijastusta ei tule. Surroundvahvistinta käytettäessä ei synny ongelmaa, koska niissä on omat, yleensä taajuudeltaan säädettävät, jakosuotimet subwooferkanavalle. CSS:lle on samanlaiset kotelot. Hifitalolta lainattiin vielä 15-tuumainen Eighteen Sound 15LW1401 -PA-bassoelementti ja kaksi pintaalaltaan samankokoista superpitkäiskuista CSS SDX15 -elementtiä. Kookas subwoofer voidaan saada soimaan pientä paremmin, ja pienemmän tehontarpeensa takia se on ekologisempikin. Piirre, jota harvoin ajatellaan subwoofereiden yhteydessä. Hyötysuhteen kaksinkertaistaminen vaatii kotelokoon kaksinkertaistamisen, mutta alarajan puolitus vaatii kotelokoon kahdeksankertaistamisen. Jotta elementtiä saisi liikutettua pienessä kotelossa, tarvitaan enemmän tehoa kuin suuremmassa kotelossa, koska pieni ilmatilavuus on suurta jäykempi jousi. Omista varastoista löytyi Peerlessin autosubwoofereMittauksissa tuli helposti selväksi, kuinka ahtaasti kaksi halkaisijaltaan kymmensenttistä refleksiputkea hengittävät 15-tuumaisen elementin vauhdittamana. Pienessä kotelossa vain on huono hyötysuhde bassoilla
Kummastakin elementistä kuului myös kummallista pörinää mittauksissa. Myös kompressiomittauksissa osa subwoofereista olisi kestänyt vielä enemmän tehoa, mitä Hypex tarjoaa. Ison ja edullisen Peerless R15 bassoelementin molemmat kotelovaihtoehdot jäivät kuunteluissamme häntäpäähän. Tavanomaisilla kaiuttimilla ääni olisi ollut käytetyillä voimakkuuksilla pahasti säröytynyttä, ja dipolibassojen kanssa ei kannata kuvitella pääsevänsä edes lähelle. Ehdottomasti kannatettavaa on myös kahden (tai useamman parillisen määrän) elementin käyttö niin, että ne sijoittuvat kotelon vastakkaisille sivuille ja siten kumoavat liikevoimat. Parametriensa perusteella 15LW1401 näyttäisi siltä, että se olisi testilaatikkoa paremmin kotonaan selvästi ylemmäs viritetyssä kotelossa, mutta sellaisesta ei taas saa ollenkaan matalia taajuuksia. Tarkoitus kun oli etsiä tee-se-itse-miehelle sub- 60 HIFIMAAILMA 6/2009. Sen sijaan jo noin 10 % oli ikävää 40 Hz:n signaalilla. Käytännön tilanteissa soi yleensä toki muutakin kuin parinkymmenen hertsin siniaalto, mikä peittää osittain puhallusääniä kuulumattomiin. Siedettävän särön määrä on hyvin vaikea määritellä. Peerless Resolution 15 -elementtien sävy kuulosti jo pienillä tasoilla kummallisen karkealta, ja SLS-12-elementeissä oli hieman samaa piirrettä. TEE ITSE: Jär E ä Subw o o fEr Voimanlähteenä mittauksissa ja kuunteluissa toimi Hypex DS8.0. Joissain tapauksissa Hypexin teho loppui kesken, ja silloin ilmoitettu arvo riippuu vahvistimesta. Kummallakin vaihtoehdolla saa kohtuukokoisesta laatikosta varsin reilusti äänenpainetta ilman häiriöitä ja hyvin auktoriteettia niin musiikkikuin elokuvamateriaalillekin. Niiden kanssa jakotaajuus asettuu huoneesta riippuen sadan hertsin alueelle. Se riippuu paljon siitäkin, millä taajuudella alkuperäinen signaali on. Tehoa on tarjolla kahdeksaan ohmiin 500 wattia ja neljään 800 wattia. Elokuvien matalimmille jyrähdyksillä elementti ei ole ihan nappivalinta. Yhdellä CSS:llä se ei tietenkään ole vielä mahdollista. Vaste suoraksi kuunteluhuoneessa Mittausten jälkeen subwooferit kuunneltiin toimituksen kuunteluhuoneessa. Musiikinkuuntelussa SLS-12-parivaljakko oli nopeana ja erinomaisesti integroituvana molempien kuuntelijoiden mieleen. Kukin asetettiin paikalle, jossa vaste on muutenkin mahdollisimman siisti ja subwooferin automaattinen ekvalisaattori Anti-Mode 8033 kalibroitiin kaikille erikseen. Teimme taajuusvaste, särö- ja kompressiomittaukset toimituksen takapihalla parkkipaikalla. 22-millisestä lastulevystä tehty toistasataalitrainen laatikko ei ilman sisätukia ole kummoinenkaan painekammio, vaan seinämät notkuvat. Sen sijaan CSS:t, Eighteen Sound ja XLS:t olivat hyvin puhdassointisia, vailla mitään häiriöitä. Selviä eroja kuunteluissa Maurin ja minun kuunteluarviot menivät varsin hyvin yksiin. Yleinen, ilmastointilaitteiden ja liikenteen aiheuttama taustahumina esti särömittaukset 20 ja 25 hertsin taajuuksilla. Koekuunteluissa pääkaiuttimina olivat käytössä viime numeron 97dB/W-rakennussarjat suljetuissa koteloissa. Toisaalta halpaa bassoelementtiä voi toki ostaa enemmänkin kuin vain kaksi, jos vain kookkaita koteloita saa piilotettua huoneeseen helposti. Käytetyt kuunteluvoimakkuudet olivat varsin suuria, ja soitetussa materiaalissa oli paljon kuuloalueen alarajalle sijoittuvaa materiaalia. Se poistaa kotelon heilumisen lähes kokonaan, ja siten myös kotelosta suoraan talon rakenteisiin siirtämän äänen, joka kuuluu helpoimmin naapureille. tämisessä. Esimerkiksi Peerless Resolution 15:n harmoninen särö alkoi tuntua häiritsevältä vasta 15 %:n kohdalla, kun elementille syötettävä signaali oli 31,5 Hz. Joissain tapauksissa elementistä alkoi kuulua muita niin voimakkaita häiriöääniä, että ne vaikuttavat saatavaan, puhtaaseen äänenpaineeseen. Kovasta kuormituksesta huolimatta viileänä käyneen Hypexin oma jakosuodin oli mittauksissa ohitettuna. wooferia, josta ei vauhti loppuisi heti kesken. Kotelot heiluivat ja värisivät huomattavan paljon, Eighteen Soundin tukevaa valmiskoteloa lukuun ottamatta. Kaikkia subwoofereita yhdisti yksi asia. Eighteen Soundin PA-elementti ei sekään sytyttänyt kuunteluissa. Olosuhteet eivät siis olleet laboratoriomaisen tarkat, mutta toisaalta häiritseviä huoneresonansseja ei ollut. Särömittauksessa etsimme neljällä terssin välein olevalla taajuudella, 31,5, 40, 50 ja 63 hertsillä kunkin subwooferin tuottamaa äänenpainetta, jolla särö nousi yli kymmenen prosentin. XLS:n etu on se, että parillisen määrän elementtejä saa sijoitettua kotelon vastakkaisille puolille ja kumottua siten liikevoimat. Jos tämä teho ei käyttäjälle riitä niin vaihtoehdoksi jää lähinnä PA-päätevahvistimien käyttö. Kuuntelukokeissa käytimme toimituksen H/K AVR 745 -AV-vahvistinta ja jaoimme sillä kaistan sadan hertsin kohdalta pääkaiuttimille ja subbarille. Kompressiomittauksissa haimme ensin 90 desibelin tason 100 hertsillä ja teimme sillä tasolla sinipyyhkäisyn. CSS SDX15 suljetussa kotelossa ja XLS-10nelikko toimivat molemmat varsin hyvin. Tästä tasoa nostettiin viiden desibelin pykälin, kunnes rajat tulivat vastaan. Nämä on erikseen merkitty taulukkoon
Negatiivinen luku tarkoittaa, että subwooferin tuottama äänenpaine on niin monta desibeliä vaimeampi kuin äänenvoimakkuuden korotus edellyttäisi. Puhtaan äänen edellytyksenä on harmonisen särön määrä alle 10 prosentin sekä kuuluvien häiriöäänien puute. Peerless R15 100-litrainen suljettu kotelo Refleksikoteloitu CSS SDX15 tarjoili koko joukon parhaiten painetta, kun haettiin rajoja vaikealla materiaalilla. kuvaajasta on hyvin nähtävissä, että ulkona mitatun vapaakenttävasteen ei tule ulottua suorana 20 hertsiin, jotta huoneessa saataisiin alhaalle ulottuva toisto. Esimerkkisuotimessa C1 on 15µF ja C2 1,5µF kun jakotaajuudeksi haluttiin 100 hertsiä. Positiivinen luku on mahdollinen kasvavan särön takia. kompressiotaulukossa tieto on esitetty numeerisesti. Mittauksista subwoofereiden kompressio mitattiin ulkona siten, että ensimmäinen taajuuspyyhkäisy kalibroitiin 90 desibelin tasolle 100 hertsin kohdalla. samu saurama Refleksisisareen verrattuna vähän paremmin potkua, mutta ei vieläkään mitään erityistä nopeutta. kompressiokäyrä ei ota kantaa toiston puhtauteen. Viime numeron subbarivertailun testivoittajan vaivattomuudesta ja yleispätevyydestä jäätiin parhaillakin vielä jälkeen. Toisaalta soinnista puuttuu täysin auktoriteetti ja punchi. Oheisella kytkennällä Anti-Mode voidaan kytkeä suoraan stereovahvistimen kaiutinliitäntöihin ja se toimii toisen asteen alipäästösuotimena subwooferille. Bassorummun iskuissa suuremmalla voimakkuudella on pientä viivettä, mutta iskut vaimentuvat nopeasti. Niiden löytäminen bassotoistoon on vaikeampaa kuin riittävän äänenpaineen. Nyt testatuista kolme suljettukoteloista osoittivat pärjäävänsä varsin hyvin myös tuolla vaikealla alueella. kovilla tasoilla selvää yksinuottisuutta ja rytmi hukassa. kompressio (siniset käyrät) viiden desibelin välein. Kuunteluarviot Mauri eronen integroituu kevyellä materiaalilla pääosin hyvin pääkaiuttimiin eikä kuulu erillisenä äänilähteenä. Punainen käyrä esittää subwooferin taajuusvastetta huoneessa anti-Mode 8033:lla korjattuna. Pyöreys muuttuu häiritseväksi sangen nopeasti, kun äänenpainetta ja ulottuvuutta tarvittaisiin enemmän. kuuluu selvästi erillisenä. Subwooferien tuottama puhdas äänenpaine desibeleinä 31,5; 40; 50 ja 63 hertsin taajuuksilla. Matalaa vavahdusta riitti hyvin, ja toisto oli kurinalaista, mutta lämmön, mehevyyden ja nopeuden puute verrattuna parhaisiin suljettuihin jätti toivomisen varaa. integroituvuus ja sävykkyys ovat kriittiselle kuuntelijalle merkityksellisempiä kuin maksimaalinen teoreettinen äänenpaine. Nyt tutkituilla malleilla ei vielä kolkutella parhaiden kaupallisten äänenlaatua. Silti kaikki kokeillut ratkaisut ovat selvästi ylimitoitettuja kerrostalokäyttöön, jos ajatellaan pelkästään sitä, milloin äänenpainevarat loppuvat kesken. voimakkaat matalimmat signaalit pörähtelevät löysästi, ja jykevyys saisi olla parempikin. alabassojen artikulaatio on heikko ja keskibassot ovat tukkoisen ahdistuneet. Hieman jarru päällä -tyylinen suoritus. Kompressio 25 Hz 50 Hz 100 Hz 100 dB 0,2 0,0 -0,3 110 dB -2,4 -0,9 -0,9 115 dB 120 dB Mikä riittää? Mikä on sitten resepti täydelliseen subwooferiin, onko sellaista. Basso kun on muutakin kuin lineaarisen liikepoikkeaman maksimiarvoja, mitattuja säröjä ja kompressioita tai vapisevaa ilmaa tehostelevyillä. Matalalle toistavilla subwoofereilla liikepoikkeama rajoittaa pyyhkäisyä heti alkuunsa. Kun f on haluttu jakotaajuus, on vasemmanpuoleisen C1-kondensaattorin arvo 1500/f ja oikeanpuoleisen C2kondensaattorin 150/f. Taulukko ei ota huomioon vasteen mahdollista laskua matalilla taajuuksilla, joten vain 100 hertsin sarake on äänenpaineeltaan absoluuttinen. Taajuusvaste huoneessa anti-Modella korjattuna (punainen käyrä). 100 L IN R 100 1 k 47 k C2=1,5 F 10 k OUT C1=15 F Passiivinen jakosuodin toimii myös linjatasoisena. Room eQ Wizardin taajuuspyyhkäisy alkaa alhaalta, minkä takia subwoofereista, joiden vaste laskee matalia kohti, voitiin suorittaa useampi mittaus. Vaivattomuus, nopeus, HIFIMAAILMA 6/2009 61. Ja jos verrataan samaisen viime numeron sivulla 24 alkavan messuraportin aloituskuvan kalustoon, ollaan nyt testatuilla kaukana samasta vaivattomasta herkkäliikkeisyydestä. kompressio on esitetty kuvaajissa sinisillä käyrillä
Matalimmat pysyvät valtaosin kuulumattomissa, eikä subbari oikein tunnu herättävän tunteita järkevällä äänenvoimakkuusasennolla. kuumimpia bassoraitoja tai leffoja varten alapään rajat tulevat ainakin käytetyllä vahvistimella vastaan. Puhtailta painevaroiltaan esitys on paras ja pontta riittää sivuäänittä. vaivattoman helppo ja riittävä, muttei liian kontrolloitu toisto toimii. soundissa on ripaus enemmän pyöreyttä kuin parhaissa, mutta epämääräisestä muminasta ollaan silti kaukana. Lifti ei kuitenkaan tee äänestä huonompaa, vaan basso on napakan kuivakkaa ja muhevoituu sopivasti. Paras vavahdus ja auktoriteetti jäävät puuttumaan, mutta alimpien seurattavuus ja artikulaatio ovat melko hyviä. Yhtä aikaa sekä tanakka että nopealiikkeinen ääni toimii joukon yleispätevimmin. Tasoa nostettaessa äänitteet alkavat taas kuulostaa liiankin tukevilta. Nopeus on hyvää luokkaa vaikkakaan ei ihan sLs-parin veroinen. Kompressio 25 Hz 50 Hz 100 Hz 100 dB -0,4 -0,3 -0,3 110 dB -1,0 -1,7 -0,9 115 dB -5,0 -6,4 -5,3 120 dB Kuunteluarviot Mauri eronen ilmavan oloinen ja kepeä, jopa hieman kaikuisan oloinen soundi. kontrolli säilyy erinomaisesti, vaikka kunnon tutinoihin ei ylletäkään. samu saurama isku on vaivattomampaa kuin suljetulla sisarella, mutta alabassoilla tuntuu välillä jotain ylimääräistä huohotusta. kompressio (siniset käyrät) viiden desibelin välein. Taajuusvaste huoneessa anti-Modella korjattuna (punainen käyrä). CSS SDX15 150-litrainen refleksikotelo Eighteen Sound 15LW1401 150-litrainen refleksikotelo 4 kpl Peerless XLS-10 2 kpl 40-litraiset suljetut kotelot Taajuusvaste huoneessa anti-Modella korjattuna (punainen käyrä). Hyvin matalat eivät ota ylivaltaa äänestä, ja toisto on puhdasta, vaikka äänitteessä olisikin infrataajuisia kummallisuuksia. Napakkuudeltaan ei aivan kärkeä. alimpien artikulaatio on hyvä 25Hz Liftillä ja se myös parantaa selvästi auktoriteettia. voimakkaaksi äänitetyt bassokouraisut tulevat itsevarmalla, pehmottomalla otteella. kompressio (siniset käyrät) viiden desibelin välein. Taajuusvaste huoneessa anti-Modella korjattuna (punainen käyrä), ja 25 Hz Lift kytkettynä (vihreä käyrä). Kompressio 25 Hz 50 Hz 100 Hz 100 dB 0,4 -0,2 0,1 110 dB 0,1 -0,2 -0,2 115 dB -0,7 -0,4 -0,4 120 dB -2,8 -1,1 -1,2 Kuunteluarviot Mauri eronen Matalimmat jäävät kokonaan piiloon ilman 25 hertsin kohdalta alkavaa sähköistä korostusta. integraatio on hyvää tasoa jääden vain vähän sLs-parille. Kompressio 25 Hz 50 Hz 100 Hz 100 dB 0,4 0,0 -0,1 110 dB 0,7 -0,1 -0,1 115 dB 0,5 0,0 -0,2 120 dB -1,0 -0,3 -2,4 HIFIMAAILMA 6/2009 63. isoin ongelma on selvä epätahtisuus, subbari touhuaa omia aikojaan eikä oikea-aikaisuudesta voida puhua ollenkaan. samu saurama soinnissa on aavistus miellyttävää lämpöä, mutta ei yhtään pehmoilua tai löysyyttä. Paras testatuista kun meno käy todella rankaksi. kompressio (siniset käyrät) viiden desibelin välein. Kuunteluarviot Mauri eronen ei juurikaan pehmoile, mutta äänessä on vähän taipumusta kuminaan. samu saurama iskultaan hieman epätarkka vaikkakin muuten melko vaivattoman ja ahdistumattoman kuuloinen. voimaa on alimpiin taajuuksiin saakka ja samoin resoluutiota niiden toistamiseksi tarkasti
Vaan onko aina näin? T orvien ystävät ovat sitä mieltä, ettei mikään muu tekniikka tuota yhtä nopeaa ja vaivatonta toistoa. Samaa tavoitellaan sillä, että torvi on ruuvattu tiukasti kiinni bassokoteloon, mahdollisimman lähelle bassoelementtiä. Esiintyjien ryhmittely syvyyssuunnassa, samoin kahden laulajan keskinäisen voimakkuuden vaihtelut ja äänten suhde toisiinsa olivat erinomaisen selkeät, sekä normaalivoimakkuuksilla että kovempaa kuunneltaessa. Asennukseen tarvitaan vähintään kaksi henkeä, muuten lattia on tuhon oma. Sävyisillä kuunteluvoimakkuuksilla äänikuvan keskiosa oli hyvin tarkkarajainen ja selkeä. Tämä lienee seurausta siitä, että huoneheijastusten osuus suhteessa suoraan ääneen lisääntyy. Jyhkeää 14 tuumaista Aquaplas-pinnoitettua, ammattipuolella käytettyä LE14H-3-bassoa kyydittää ferriittimagneetilla ja neljän tuuman puhekelalla varustettu moottori. Reippaammilla äänenpainetasoilla keskelle sijoitettujen esiintyjien koko kasvoi. Keskiäänet toistaa torven perälle istutettu kolmituumainen Aquaplas-pinnoitettu alumiinikalotti, jossa on litteästä, Kaptonilla päällystetystä alumiinilangasta käämitty puhekela ja neodymium-magneetti. Yli viidenkymmenen kilon paino ja kiinteästi asennetut piikit takaavat sen, ettei Array 1400:aa noin vain heivata paikasta toiseen. Array-valikoimaan kuuluu lisäksi kolme pienempää mallia ja tömäkkä subwoofer Näyttävä Project Array 1400 on kookas ja näyttävä kaiutin. Vapaalla sijoituksella säästytään etulevyn väistämättä mukaan tuomilta diffraktioilmiöiltä, ja torven paikka pystytään valitsemaan niin, ettei elementtien välille synny aikavirhettä. Häiriöiden estämiseksi keski- ja korkeaääniosaston jakosuodin on sijoitettu erilleen bassosuotimesta. Resonanssien torjumiseksi bassokotelossa ei ole samansuuntaisia seinämiä. Diskanttitoiston luvataan ulottuvan aina 40 kHz:iin asti. Eräs JBL:n perinteisistä vahvoista alueista on torvitekniikka, jota se käyttää varsinkin ammattituotteissaan. Elävyyden ja hyvän transienttitoiston kääntöpuoli on usein värittyneisyys. Sitä uljaampia luomuksia löytyy K2- ja Everest-sarjoista. Naisystäväni totesi monimielisesti, että onpas feminiininen muotoilu. Äänikuva ja balanssi Normaalivoimakkuuksilla Array 1400:n äänikuvassa oli kolme selvää aluetta; ääni painottui keskelle sekä laidoille. Samalla tekniikalla on tehty pienen vakiosuuntaavan (60 x 30 astetta) vaakatorven päässä oleva tuumainen titaanielementti. Ja että nykyään osataan tehdä tasaisen vasteen omaavia, hallitusti säteileviä torvielementtejä. Vaikka amerikkalainen JBL saattaa monien silmissä olla profiloitunut rytmimusiikkia kuuntelevien kohtuuhintaiseksi valinnaksi, on se aina osannut tehdä maailmanluokan kaiuttimia. Äänikuvan erottelu oli hyvä. HERMUSET: JBL P Ro J EcT ARRAy 1400 TeksTi: MATTI HERMUNEN kuvaT: VALMISTAJA Parempi torvi Torvikaiuttimilla on vankkumattomat kannattajansa, vaikka jotkut niitä vierastavat. Äänen yleisbalanssi oli laajoin kaartein kohdallaan. Iso bassokotelo ja sen päälle pystysuuntaan istutettu keski- ja korkeaäänitorvien yhdistelmä eivät jää huomaamatta. Ulkonäkö jakaa mielipiteet, tunteettomaksi ei jääne kukaan. Tässä esiteltävä Project Array 1400 on askel laatutorvien maailmaan. JBL perustelee basso-osan päälle, näennäisesti irralleen sijoitetun komposiittiseoksesta valetun pystytorven järkeä näin: Kotelossa torven stereo-ominaisuudet eivät ole yhtä hyvät kuin tavallisilla diskanteilla tai paneeleilla. Bassokotelon viimeistely on moitteettoman hieno. Torvi näyttää enemmän ammattilaitteelta tämä lienee tarkoituskin. Välillä tuntui, että yläpää olisi turhan 64 HIFIMAAILMA 6/2009
Calen Mona, jossa syvälle miksaukseen upotetun Christine Lakelandin äänen suhde Calen kähinöihin erottui täsmällisesti. Ehkä Summertime in Englandin loppupuolen jousiin ilmaantui hieman ylimääräistä metallisuutta Vaikka Array 1400 ei ole tarkka kaiutin sanan varsinaisessa mielessä, erottelee se varsinkin rytmimusiikilla oivallisesti. Array 1400 vei Calen äänen hallitusti monelle mutkalle jonnekin oikean kaiuttimen takamaastoon, kunnes oli aika palauttaa hänet tiukasti äänikuvan keskelle. Mutta myös orkesteri- ja pianomusiikilla Array 1400 säilytti vahvuutensa. Vaikka Array 1400:n 14-tuumainen bassoelementti istuu isossa kotelossa, kaiuttimen bassotoisto ei ulottunut kuunteluhuoneessa niin alas kuin olisi odottanut. Ei niin, etteikö sen erottelukyky ja sävyt olisivat olleet hyvät hiljaa kuunnellessa, mutta toiston elävyys ja varsinkin meininki paranivat, kun voimakkuutta käänsi kaakkoon. Joissakin tapauksissa, esimerkiksi Van Morrisonin lauluäänen osalta, jo muutenkin kireiksi miksatuilla levyillä yläkeskialue ja sitä ylemmät taajuudet korostuivat. Vaikka toistossa oli pontevuutta, niin osa siitä ilmeni alemman keskialueen ja yläbasson paksuutena. Hyvää tällä levyllä oli iso- ja patarumpujen napakka toisto, vaikkakin isorummun parhaimmallaan huonetta heilauttava voima jäi pois. alkavat kaatua päälle tai että ääneen ilmaantuu kireyttä. Yksi miellyttävä piirre toistossa oli äänitykseen aidosti kuuluvien tai siihen miksausvaiheessa ruuvattujen kaikujen ja muiden efektien tarkka toisto, samoin äänityksiin tahallisesti tehdyt tai vahingossa syntyneet omituisuudet. Kokonaisuus pysyi erinomaisesti kasassa. Esimerkiksi kaikissa kokeiluissa höylätyn Saint-Saensin urkusinfonian hitaan toisen osan taustalla murisevat urut soivat yllättävän laimeasti. Napakasta iskuäänien toistosta oli useilla levyillä etua, vaikka sama piirre saattoi olla osasyyllinen värittyneisyyteen. Calen 5:llä ensimmäisen kappaleen alussa huijataan korvaa vaihevirheillä. Samoin se, kun Lakelandin ääni nousee lopussa päällimmäiseksi. Ranskassa Super Bearin studioilla tuntui menevän entistä lujempaa. Äänikuva oli vakaan avara, vaikkakin edelleen keskelle painottuva. Yleinen elävyys ja mukaansatempaavuus yhdistettynä aikamoiseen tarkkuuteen ovat Array 1400:n houkuttelevia puolia. Lyömät ja sähköbasson puuhailut kaikkine sävyineen kuuluivat vaivattomasti muun melskeen läpi. Sillä pystyy käyttämään merkittäviä äänenvoimakkuuksia vaivattomasti, ilman että ääni ja huone HIFIMAAILMA 6/2009 65. Jo rytmimusiikilla esiin tullut lievä ylemmän alueen verhoutuneisuus kuului nyt pianon äänen avoimuuden puutteena. Tältä osin se on virkistävä tuttavuus. Joillain äänitteillä sävy lähestyi honotustyyppistä värittyneisyyttä. Varsinkin rytmimusiikilla. Väreissä löytyy Jutun alussa todettiin, että monen mielestä torvikaiuttimet aina honottavat ja ovat muutenkin värittyneitä. JBL:n vahvuus on sen hyvä dynamiikka. Esimerkkinä J.J. Syystä tai toisesta JBL:t saivat esitykseen lisää vauhtia. Pianon ylärekisterin kirkkaus ja heleys kärsivät. Tuttu sotaratsu, Morrisonin Common One soi nautittavasti. Array 1400 toi orkesterimusiikkiinkin vastustamattomasti kulkevan meiningin. Tuttujen esiintyjien lauluäänissä ja soittimissa oli varsin tutut sävyt. Bassokitaran transientit ja narisuttelut toistuivat vaivatta. Jousiosaston notkea taipuilu välittyi hyvin, ja äänikuva oli läpinäkyvä. Keski- ja yläalueen yleissävy maltillisilla voimakkuuksilla oli yllättävän, no maltillinen. Sinfoniaorkesterin torviosasto soi komeasti. Lauluäänten balanssi oli kuitenkin keskimäärin kohdallaan. Spekseissä luvattu 32 Hz:n alarajataajuus toistui testilevyllä hyvällä tasolla, mutta musiikilla ei aina siltä kuulostanut. Epäilys vahvistui, kun kehään tulivat jouset ja piano. Sinfoniaorkesterin jousiosastoon tahtoi hiipiä yksinuottisuutta, varsinkin kohdissa, joissa useampi jousisektio soitti yhdessä. Akustinen piano osoittautui JBL:lle hankalaksi toistettavaksi. Vaskissa oli Kyllä lähtee JBL:lle tuntuivat sopivan suhteellisen reippaat voimakkuudet. Esimerkiksi Sibeliuksen neljännellä sinfonialla joissain kohdin jousiston muuten elävästä soinnista jäi ikään kuin selvä viipale kuulumatta. Sama alemman basson lievä vaisuus jatkui räväkällä nelososalla. JBL Array 1400 ei kuitenkaan ollut tätä isosti, varsinkaan kevyemmällä musiikilla ja rockilla. laimea, mutta enemmän balanssi riippui äänitteestä ja varsinkin käytetystä kuunteluvoimakkuudesta. Vaikka useimmilla kevyen musiikin äänitteillä yläpäässä ei ollut liiallista särmää, niin kyllä Array 1400 tältä osin on räväkämpi kuin esimerkiksi Gradient Revolution tai yläpäältään hienosti soinut Martin Loganin CLX (katso Hifimaailma 2/2009). Mutta kyllä tämäntyyppiselläkin musiikilla Array 1400:ssa on sellaista elävyyttä, joka osin kielii siitä, ettei sen keski- ja ylemmän alueen toisto ole kaikkein neutraaleinta. J.J. Suomeksi sanottuna: Morrisonin ääni kävi korviin. Yläbasson erottelu ja sävykkyys olivat hyvät varsinkin rytmimusiikilla
Pienet värittymät eivät tässä häiritse eivätkä ole olennaisia. esivahvistimena ja -prosessorina on anthemin avM50. Myös juhlakäytössä. Lisätietoja: Harman Consumer Finland Oy, puh. Bassotoisto on tanakkaa ja pysyy mukana kovassakin kyydissä. Tärkeämpää on oivallinen, varsinkin äänikuvan keskialueelle sijoittuvien esiintyjien tekemisten erottelu, hieno iskuäänten toisto ja kaiuttimen kyky pitää itsensä kasassa suurillakin voimakkuuksilla. Yksinkertaisesti siksi, että näyttäisi, tai paremminkin kuulostaisi, että se on harkitusti ja ammattitaitoisesti tehty palvelemaan tietynlaista käyttäjäkuntaa. HERMUSET: JBL P Ro J EcT ARRAy 1400 Tekniset tiedot JBL Project Array 1400 Hinta: 4 990 /kpl Tyyppi: 3-tie lattiakaiutin, refleksi Diskantti: 1", kalotti, vakiosuuntaava torvi Keskialue: 3", kalotti, vakiosuuntaava torvi Bassoelementti: 14", 4" puhekela Toistovaste: 32 Hz - 40 kHz Herkkyys: 89 dB, 8 ohm Paino: 52 kg Mitat (k x l x s):118,1 x 39,4 x 48,3 cm. Array 1400 toistaa rytmimusiikkia erinomaisesti ja saa sen kulkemaan iloisen elävästi. Tietoisen valinta JBL Project Array 1400 on laatukaiutin edellä esiin tulleista rajoituksista huolimatta. Miksi näin. CD-, saCD- ja DvD-audiolevyjä toistaa arcamin 139 ja BluRay-levyt Pioneerin BDP-LX70a, projektorina on sony vPL-vW60. 66 HIFIMAAILMA 6/2009. Sama koskee akustista pianoa, jonka dynamiikka toistuu vaivattomasti, mutta keskialueen lievä tukkoisuus vie sävyjä ja saattaa olla kriittiselle kuuntelijalle rajoite. Takakaiuttimet ovat passiiviset Revolutionit, ja niitä ohjaa Bel Canton s300 -stereopääte. Vaikka kuuntelutila olisi suuri, riittävät Array 1400:n Kuuntelulaitteisto vertailukaiuttimet ovat Gradientin aktiivi-Revolutionit, joita ohjaa neljä Bel Canton Reference 1000 -monopäätettä sekä keskikaiuttimena Gradientin Laura, vahvistimena niinikään Reference 1000. Urkujen ja muun massiivisen musiikin sekä ryminäelokuvien ystävä voi tarvita avuksi omalla sarallaan yhtä pontevan subwooferin. Kyllä sillä orkesterimusiikkiakin kuuntelee, mutta silloin täytyy hyväksyä se, ettei keskialueen toisto ole neutraalia. (09) 8553 400, www.harmanconsumerfinland.fi sopivan mehevää purevuutta, ja Array 1400:n kyky pitää isompikin meteli kurissa mahdollisti selkeän erottelun. rahkeet
Maininnan ansaitsee myös valmistajan korostama ympäristöystävällisyys komponenttivalinnoissa ja käyttöjännitteissä. Sugdenin malliston yläpäästä löytyy hifin ja high endin rajan kevyesti ylittävä MasterClasssarja, jonka alapuolelle sijoittuvat 21 SE-, 21- ja Bijou-sarjat. Pelkistys on valttia. Kyllä vaan. Eli ROHS-direktiivin läpäisevin palikoin varustettu Mystro vihertää viileästi, siinä missä TeksTi: Jaakko Eräpuu kuvaT: Samu Saurama A-luokkaiset Sugdenit imaisevat siihen verrattuna jo tyhjäkäynnillä moninkertaisen määrän watteja seinästä. Siis hiukan samaan malliin kuin uusimmissa Accuphaseissa. Taisivat Yorkshiressa tuumailla, että entry level -kaluston yksikköhinnan olisi hyvä olla lähempänä tuhatta kuin kahta rahaa. Vakioporukka päivystää nenä näytössä 24/7, kesät talvet. Mystro CD perustuu jo koeteltuun CD21:een, eli koneisto ja muunninosio ovat Philips-valmistetta. Kaikki tarvittava ja vähän ylikin siitä toki löytyy. Käyttönäppäinten tuntuma on vankka ja vermeiden viimeistelytaso kohdillaan. Pienen hiilijalanjäljen Mystron antotehoksi luvataan 2 x 50 W. Lomakorvat kertovat Sugdenin Mystrot saapuivat kuunneltaviksi ja käänneltäviksi otolliseen aikaan, journalistin hifiloman päätteeksi. On muuten suhteellisen vähän alkuperäisestä ehostettuna saatavilla yhä. Jazzia, klassista, rockia ja tavoilleni uskollisena kummallisia ja vaikeasti lokeroitavia äänitteitä maailman eri kolkilta. Oli helppoa vain fiilistellä fiilistelyn ilosta. Pelin avasi kaksiteinen lattiakaiutin LS21, jota ei tämän tarinan kirjoittamisen aikoihin ole vielä nähty näillä raukoilla rajoilla. Malliston alapäähän ilmaantuneet Mystrot muuttavat vuosikymmenten saatossa vakiintunutta kurssia uusiin suuntiin hallituin rakennemuutoksin. 68 HIFIMAAILMA 6/2009 Klassikkovalmistajan kurssinmuutos. Vahvistimen rakenne on tuplamono, ja sen verkkomuuntaja on varustettu kolmella eri toisiolla. Jä- mäkkyydestä ei kuitenkaan ole tingitty. Se ei ole lähtenyt laajentamaan sortimenttiaan monikanavaisin, saati sitten kovalevyperustaisiin muotihärpäkkeisiin. Nippu ECM-promoja hoitui juuri sillä avoimella ilmavuudella kuin pitikin, ja Mike Patton/Trevor Dunn/John Zorn/Joey Baron -osaston periaatteessa älytön möykkä mutta käytännössä vakuuttava vääntö ei silottunut latteudeksi lainkaan. Brittiläinen perinnevalmistaja Sugden on pieniin päin. Elikkä: kytkin Mystrot hallussani oleviin kaiutinpareihin, enimmäkseen Quadin legendaarisiin kuuskolmosiin ja kuuntelin musiikkia sen kaikissa olomuodoissa, ilman erityistä analysointia tai muuta hampaiden kiristelyä. Sinänsä erikoista, että Sugden on ottanut etäisyyttä perinteisempään metodiin lähtötason laitteessaan eikä lippulaivassaan. Mystro-integroitu sisältää kolmen linjaoton lisäksi myös MM-phono-liitännän. Journalistilla on jo pitkään ollut tapana viettää hifitöntä heinäkuuta. Viimeisimpänä aluevaltauksena Sugden on ryhtynyt tekemään kaiuttimia! Tosi on. Ja hyvältä kuulosti. Mystrot saa Suomessa omakseen 2 380 eurolla. Uusia tuulia Tismalleen samankokoiset ja -painoiset, vain titaanikuosissa tarjottavat Sugden Mystrot eivät ulkoasullaan koreile. Toki vahvainten oheen ovat ilmaantuneet perinteiset CD-soittimet, levysoitinesiasteiden ja viritinten rinnalle. Ohjelmalähdettä vaihtaakseen täytyy könytä sohvalta laitetelineelle. Ehkä merkittävin näistä on Howland Current Pump -piirin avulla toteutettu VCV (Voltage Current Voltage) -tyyppinen etuaste. Ihan vaan lepuuttaakseen korviaan yhdentoista kuukauden musiikinkuuntelulta ja soundipoliittiselta tarkkailulta. Ehkä myös saavuttaakseen jonkinmoisen suhteellisuudentajun asteen, sillä kyllähän musiikki ja hifi vievät helposti niihin hurahtaneen aivan tyystin mennessään, minkä voi halutessaan todentaa vaikka himoharrastajien keskustelupalstaa seuraamalla. Vahvistimen mukana toimitetaan sama kaukosäädin kuin soittimenkin, mutta vahvain tottelee kaukaa vain äänenvoimakkuuden säätöä. Hifiloman. Mystro-vahvistimen myötä, A-luokan airuena hifin historiaan lähtemättömän jäljen jättänyt Sugden ottaa jokusen askeleen uuteen suuntaan, sillä AB-luokkaisuuden ohessa vahvistin sisältää muutamia edistyksellisiä kytkentäratkaisuja. Säästöä esikuvaan nähden on saatu aikaiseksi jättämällä digianto pois. Soittimen komentokapula on tyyppiä perusmuovipalikka. Pääteasteen bipolaaritransistorien kerrotaan olevan reilusti ylimitoitettuja. Ettei olisi hifin historian pisimpään yhtäjaksoisesti valmistettu kapine. S IL L Ä KORVALLA: Sugden MyStRO Cd-SOItIn jA IntegROItu J o kultaisella kuusikymmenluvulla toimintansa aloittanut, sumujen saarten Yorkshiressa vaikuttava J E Sugden & Co Ltd on tunnetuin A-luokkaisesta integroidusta vahvistimestaan, A21:sta, joka on ollut tuotannossa puolisen vuosisataa. Molemmilla kanavilla ja etuasteella on omat toisionsa. Kaiutinliittimet hyväksyvät niin haarukat kuin banaanit ja paljaan johdonkin. Tai näin siis mentiin kuluvan vuoden kevääseen asti, jolloin markkinoille ilmestyi Mystro -CD-soitin/integroitu vahvistin -parivaljakko. Brittihifin kovimmin kohkattujen laitevalmistajien aiheuttamaan mediahälyyn suhteutettuna Sugden on pysytellyt matalan profiilin pajana. Perästä kuulunee... Hieman jo hifistiksi hairahduttuaan journalistin oli todettava, että näiden kanssahan voisi elää maailman tappiin
Hinta: 1190 Siis Mystrot hetmitat (l x k x s): 43 x 9 x 31 cm keksi irti ja talon paino: 8 kg omat härdellit Sugden mystro -integroitu vahvistin kuunteluun. HIFIMAAILMA 6/2009 69. www. Meille kun vinyyli on joidenkin alismiin kuin idealismiin. Kuulokkeilla. koistunut Treshold etus/pääte -yhdistelmä Fet astetta etevämpi välittämään musiikillisia ja ääOsin edistyksellinen vahvistin ajelee muitta 11e/T-50, paljastui sellainenkin seikka, että nellisiä sisältöjä. Erikseen tutkailun vikaa ole; jämerää ja viimeisteltyä työtä vailla Kun kehiin kytkeytyi Quadien ajoon erituloksena kävi ilmi, että vahvistin on soitinta turhia krumeluureja. henkivät pelkistystä ja panostusta sisäkaluihin, kyllä putkosten puolesta, mutta se nyt tuskin Mystroja kuunneltiin pääosin parina, mutta vaikka ei niiden ulkomuodossakaan mitään on mikään uutinen sillä korvalla -otsikon alla. Soitin toimii täsmällisesti eikä hötkyile hiuAB-luokkaisuuden "kirous", ehkä ei, mutta puhole. Ehkä kyseessä on kaan mikään erityinen soinnillinen säväyttäjä le. putkikalusto/Dyna Ei mystiikkaa, ei romantiikkaa Station II hoiteli akustisen rytmimusiikin piirun Vahvistimen levysoitinliitäntä osoittautui verran Mystroja mehukkaammin, joskin basson sangen asialliseksi. vuosikymmenten takaista arkipäivää, ei vasta Tasaisen varman suorittajan oloiset laitteet Mene ja tiedä. soissa kun on sekä pontta että piirtokykyä. taassa A-luokassa puhkuva Threshold-vahvistus mutta paljastuu musiikintoistokoneeksi vertaiAlun toista tuhatta euroa per laite on peruskaivautuu syvemmälle äänitteiden sisältämään lulaitteita selkeämmin. tolaiteketjun käsittelyssä. Mystron bastajaa (Benz Micro Wood L/Impress Lab 999) nimenneet lähtötason kapineensa Mystroksi. tai kolmannella omistajallaan. Kaikella kunnioituksella perinnevalmistajaa DynaStation & Shindot käsittelevät terävästi läisyydellään, mutta me vähemmän höyrähkohtaan, soittimen ja vahvistimen ulkoinen ja aksentoivia messinkikapineita ja näppäiltäviä täneet tulemme todennäköisesti tyydytetyiksi soinnillinen olemus viittaa enemmänkin arkire& jousiteltavia koppeloita niiden harmonisia näilläkin eväillä. hifiharrastajalle siivo satsaus. Journalisti ei olisi kriitikko, jos hän ei kääntäisi havainnointimekanismejaan asentoon, joka mahdollistaa normit täyttävät kuunteluarviot. VAhVIStIn Neljän seedeen boksi legendaarisen unkarilaiskapellimestari Ferenc Friscayn puikottaman klassisen orkesterimusiikin kootuista hoitui Sugdenin entry level -duon ajamana varsin autenttisen oloisesti eli juuri niin suloisen karusti kuin 1950-luvun äänitysten pitääkin. hetkellisesti myös yksittäin. Pukäyttäen kohinat pysyttelivät alhaalla ja äänenVaikea kuvitella, että nimeämisen lähtökohtana haltimiin ja kielisoittimiin Mystrot lisäsivät pienlaatu suht ylhäällä. Tai sitten on niin, että kaikkein vannoutuneimpia vinylistejä värikylka. Loman raikastamien kuuloelinten musiikillisen uussisäänajon myötä tuli mieleen sellainen ajatus, että mihin mies kummempaa kattausta edes tarvitsee... Kriitikkous nostaa päätään Mutta. audioshop.fi, www.sugdenaudio.com No jaa no juu no... Shindon Vain olennainen merkitsee. Sijoittamalla Sugnen Sugden-kattaus, jonka äänellinen puhtaus Jep, journalistin salainen ase, banaaniliittimin denin pienokaisiin saa panostukselleen kohtosin yltää aivan liki verrokkiparia. sa se luontevasti Lisätiedot sijaitsee referensSugden mystro -CD-soitin seihin verrattuna. Pitäähän kulloinenkin koestettava saada sijoitettua hifin kartastolle paikkaan, josKauneus on kannen alla. Aika-akselin varustetut Ergo AMT -kuulokkeet kytkeytyvät tuuhyvin katetta. Dykaiutinten tavoin ja kertovat omalla lahjomatvielä silloinkin, kun niiden muodikkaammat ja namiikkaakin löytyy kotitarpeiksi riittävästi, jos tomalla tavallaan mitä musiikille tapahtuu toisenemmän hypetetyt kilpailijat ovat jo toisella sellaista äänitteiltä sattuu irtoamaan. Soitin vaikuttaa jonkin verran mutkitta hieman hankalampiakin kaiutinkuorSugdenit tarjoavat jonkin verran pelkistetyt ja vahvistinta arkisemmalta, vaikka eipä vahvainmia, ja tehot riittävät epäherkillekin kailottajilharmaat näkymät musiikkiin. ylä-ääniä miellyttävyyttä kohti manipuloiden. Se hoitaa hommansa tasaisen varmasti, kan elämää nähneidenkään levyjen kanssa. Sama Hinta:1190 matsku läpi kuin mitat (l x k x s): 43 x 9 x 31 cm paino: 8 kg Sugdeneillakin ja mietteet muistiin, Lisätiedot: audioshop Ratilainen, puh: 044 580 051, mutta ei paperille. Mystrot huokuvat konstailetapahtumien toistuminen onnistuu Sugdeneilta tarvittaessa ja hanaa hillitysti availlen vahmattomuutta ja ajattomuutta. Tämä kävi ilmi niin sähtasoa vaativammallekin musiikinkuuntelijalle/ informaatioon kuin sinänsä varsin valotuskykyiköstaateilla kuin kuulokkeillakin. Henkilökohtaisesti liputtaisin löydetty riemujuhla. Perinnevalmistaja panostaa sisuskaluihin. Sitä kautta voisi siinä missä prättipaavojen suosikeiltakin, vaikka vaimen kuin vahvaimen perään neliohmisten kuvitella niiden tarjoavan äänentoistollista iloa valmistaja ei siitä erityisesti kuulu olekaan. Ehkä phonoaste ei vakuuta ovat toimineet käsitteet mystiikka ja romantiiktä viileän asiallista väriä. MC-rasiaa ja step up -muunTiedä mitä ovat Sugdenilla miettineet, kun ovat osalta aavistuksen pyöristellen. Mystrot eivät monipuolisuudella mässäile
Tositapahtumien inspiroima elokuva hakee Bournemaista tunnelmaa, mutta jää usein polkemaan paikallaan hahmojen selittäessä juonta toisilleen ja yleisölle. Levy sisältää myös HD-trailerit elokuvista Terminator Salvation, Taking of Pelham 1 2 3, The International ja Quarantine. Bonusmateriaalit Kaikki lisukkeet ovat kakkoslevyllä ja suomeksi tekstitettyjä. Kontrasti on säädetty jyrkäksi ja musta pää pikimustaksi silti varjoja tukkimatta. Kuva on pääasiallisesti tarkka ja yksityiskohtainen muutamia otoksia lukuun ottamatta. 25 min), joissa käsitellään elokuvan tekemistä, Stevensonin asekoulutusta, leffan aseita, pääpahista sekä elokuvan kuvallisia ratkaisuja. AVC-bittivirran keskiarvo on 27 Mbps huippujen pistäytyessä 46 megabitissä. BD-Livestä voi ladata (hitaasti) minidokkarit elokuvista The International ja Obsessed, sekä Dark Crystal- ja Labyrinth-Blu-ray-julkaisujen esittelyt. Testilaitteisto Soittimet: LG BD370 PlayStation 3 Kaiuttimet: AV-vahvistin: KEF XQ-sarja Denon AVC-A1HD Genelec 7071A Näyttölaitteet: JVC DLA-HD100 Panasonic TH-50VX100E Frank pistää haisemaan, osa III Marvelin antisankarin uusi tuleminen kaatuu Punisheria esittävän Ray Stevensonin karisman puutteeseen sekä potkunyrkkeilyn ja karaten maailmanmestari Lexi Alexanderin mitäänsanomattomaan ohjaukseen. 102:41 min · K18 · BD50/39,9 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 2.42:1 ääni: Dolby TrueHD 5.1, Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi ja 10 muuta Elokuva kuva ÄÄni Bourne Lite Kaksi Interpol-agenttia yrittää selvittää kansainvälisen pankin sekaantumista laittomaan asekauppaan. HD-trailerien ystäville on tyrkyllä Angels & Demons, Taking of Pelham 1 2 3, Fired Up!, 2012, Year One sekä Ghostbustersin Blu-ray-julkaisun mainos. Aktiivinen miksaus on hyvässä tasapainossa ja toistaa vähäisen dialogin selkeästi keskellä rajuintakin tulitaistelua. SDkuvaisen viraalivideon lisäksi levyllä on vielä My Chemical Romancen musiikkivideo HD-kuvalla. 162:05 min · K15 · BD50/44 GB + BD25/20,3 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 2.42:1 ääni: Dolby TrueHD 5.1, Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi ja 9 muuta Elokuva kuva ÄÄni HIFIMAAILMA 6/2009 71. AVC-bittivirran keskiarvo on 28 Mbps. Kommenttiraidalla rupattelevat ohjaaja Alexander ja kuvaaja Steve Gainer harvinaisen rehelliseen sävyyn. Yksityiskohtien määrä häkellyttää; Dr. CineChat antaa katsojien chattailla netin välityksellä elokuvaa katsoessaan. Kommenttiraita on kuuntelemisen arvoinen. 64 min) esitetään HD-kuvalla, samoin kuin elokuvan tekemistä seuraava 11-osainen videopäiväkirja (yht. Miksaus luo tehokkaasti todentuntuisia tiloja ja ympäristöjä hienovaraisella kaikkien kanavien käytöllä. Erinomaisen selkeä, erotteleva ja dynaaminen ääniraita osaa pudottaa energiatasoaan tarpeen vaatiessa eikä huuda katsojaa nurin repivällä äänivallilla toiminnan yltyessä. Guggenheim-lavastetta käsittelevä dokkari (6:32) esitetään SD-kuvalla. Helikopterista kuvatut kaupunkimaisemat ansaitsevat erikoismaininnan. 37 min). Watchmenin ääniraita on mainiota demomateriaalia. Guggenheim-museoon sijoittuva kohtaus testaa äänentoistoa ankaralla dynamiikalla ja koko taajuuskaistalle levittyvillä äänitehosteilla. Ääni 24-bittinen Dolby TrueHD -raita ei taistele katsojan huomiosta kuvan kanssa vaan keskittyy tukemaan sitä uskottavilla ympäristöillä ja saumattomilla äänikentillä. Ongelmia peitellään aimo annoksella ultraväkivaltaa ja splatteria sen verran tehokkaasti, että leffa löytänee faninsa. Kuva Watchmen näyttää herkulliselta. 118:02 min · K15 · BD50/42,1 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 2.42:1 ääni: Dolby TrueHD 5.1, Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi ja 6 muuta Elokuva kuva ÄÄni Quis custodiet ipsos custodes? Alan Mooren kirjoittama ja Dave Gibbonsin kuvittama Watchmen-sarjakuva sijoittuu vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jossa Yhdysvallat voitti Vietnamin sodan supersankareiden avulla. Kuva kuvassa -toiminto kierrättää dokkarien materiaalia. Kuva on sävyiltään synkkä, mikä heijastaa ja tehostaa tarinan masentavaa maailmaa. Bonusmateriaalit Pidennetty kohtaus (11:23), Making of (30:07) sekä arkkitehtuurin (6:13) ja kuvauspaikkojen esittelyt (5:04) ovat HD-kuvalla. Kuva Sony on tehnyt ensiluokkaista jälkeä. Bassokanava jyrähtää kunnolla vain muutamaan otteeseen ja keskittyy tukemaan miksausta harkitun hillitysti. Kuvallisesti uljas ja innostava Watchmen tekee vaikutuksen myös kotiteatterissa. Ääni 16-bittinen Dolby TrueHD -raita melskaa kuin viimeistä päivää, mutta mitenkään hienostuneeksi tai älykkääksi raitaa ei voi kehua. Ääni 16-bittinen Dolby TrueHD -raita yltää vaikuttavuudessa melkein kuvan tasolle. Manhattania seuraavat valkoiset pikselit ovat hahmon sinisessä hehkussa kelluvia pölyhiukkasia. Larry Fongin kuvaus varjoineen ja mustan sävyineen toistuu uskollisesti, eikä eläväinen filmiraekaan pilaa visuaalista ilotulitusta. Zack Snyder on onnistunut monitasoisen ja rakenteeltaan haastavan sarjakuvan filmatisoinnissa ihailtavan hyvin, joskin lähteen liki orjallinen noudattaminen kääntyy ajoittain elokuvaa vastaan medioiden erilaisuuden takia. AVCbittivirran keskiarvo on 32 Mbps. Soppaa maustetaan asiaankuuluvasti tuhdilla bassokanavalla ja äkäisellä musiikilla. Bonusmateriaalit Lisukkeet sisältävät viisi HD-kuvalla esitettävää dokumenttia (yht. Toteutus ei näytä sarjakuvalta, vaan värien roiskiminen tuo mieleen halvan musiikkivideon jostain vuosien takaa. Alkuperäistä sarjakuvaa, leffan teknologiaa ja tosielämän vigilanteja käsittelevät dokkarit (yht. Kolmiulotteisuuden tunnelma on ajoittain esimerkillisen vahva. Miksaus on dialogia ja musiikkia myöten oivassa tasapainossa. Tuliaseiden räksytys, kuolevien pahisten huudot ja villisti kimpoilevat luodit täyttävät katselutilan joka suunnasta. Kuvan huikea yksityiskohtaisuus yhdessä varsin luonnollisen kontrastin ja värisaturaation kanssa avaavat kankaalle/ruudulle ikkunan maailmaan. Kuva Punisherin maailma on maalattu supersankarisarjiksia apinoiden täyteläisillä värisävyillä. BD-Liven sisältö on sama kuin Punisher: War Zonessa. Pukujen ja lavasteiden värit hehkuvat vahvoina mustanpuhuvassa ympäristössä. Lähikuvat paljastavat armotta näyttelijöiden ihohuokoset ja sierainkarvat
Soitossa on innostusta, energiaa ja potkua. Paketti sisältää muun muassa Healeyn tulkintoja klassikoista While My Guitar Gently Weeps, White Room ja All Along The Watchtower. Loppuelämänsä kärsimyksistä huolimatta hän oli saanut kokea juhlintaa merkittävimpänä venäläisenä säveltäjänä sitten oppi-isänsä, Dmitri Sostakovitsin. Sinfonian erillisissä osissa dramaturgian vaihtelu antaa tilaa aika-avaruuden ulottuvuuksien tähyämiselle ja musiikillisen elämän kiihtymiselle loppua kohti. Vuonna 2008 syöpään kuollut kitaristi saikin urallaan Grammyehdokkuuksia, Juno-palkinnon sekä myi platinaa. Sinfonia on elokuvamaista laajakangaspanoraamaa, mutta ei niinkään juonellista tai kertovaa, vaan suuren orkesterin abstraktia, myöhäisromanttisen uhkeata sävelvirtaa. Jukka Isopuro MUSIIKKI ÄÄNI SCHNITTKE Sinfonia nro 9 Dresdenin filharmonikot/ Dennis Russell Davies (ECM) Schnittke oli jo elämänkohtaloiden ja sairauksien näkyvästi runtelema taiteilija, kun hän vuonna 1998 kuoli 64vuotiaana. Phantasy Concerto on pianokonsertto, jossa Howard Shelleyn soljuvasti soittama piano helmeilee ja ryöppyää anteliaan orkesteritaustan pinnalla fantasiamaisena nauhana. Teoksessa voi kuulla myös Sostakovitsin myöhempiä tunnusmerkkejä, pirullista purevuutta ja hyytynyttä ilottomuutta. Musiikissa Schnittke on jättänyt taakseen voimakkaiden vastakohtien traagiset sävyt ja ryhtynyt tarkastelemaan ajan kulumista, tai sen loppumista, jostain etäältä, arkipäiväisen elämän ulkopuolelta. Dresdeniläisorkesteri soittaa tyylikkäästi ja hyvällä soinnilla. Kuvan laatu on valitettavasti melko rakeinen ja suttuinen. DVD koostuu keikkataltioinneista, musiikkivideoista, haastatteluista ja välähdyksistä kanadalaismuusikon uran varrelta. Mieshän teki tavallaan kaksi uraa, toisen jazzin ja toisen bluesin ja rockin puolella. Mittavan uran kapellimestarina luoneen Sir Eugene Goossensin (18931962) musiikki kiinnittää heti huomiota tavattoman luontevalla sujuvuudellaan ja nautinnollisella orkesterinkäsittelyllään. Sinfonioiden, viulukonserton, kamarimusiikin tai oratorioiden ohella Mendelssohn oli myös mestarillinen kuoromusiikin tuntija. Sostakovitsin vakavat vaikeudet Stalinin koneiston kanssa alkoivat vuonna 1936 valmistuneesta sinfoniasta, jonka kantaesityksen hän perui. Healeyn omat sävellykset seikkailevat bluesin ja rockin välimaastossa hidasta tunnelmointia unohtamatta. Varsinkin päätösosassaan sinfonia remuaa epäkunnioittavasti ja säntäilee jopa hajanaisuuteen asti sinne tänne. Jytinäpaikoissa jousiston moniaineksinen kudelma pääseekin sitten tavallista rikkaammin esille. Parhaimmillaan herkullista kuultavaa. Hän istuu kitara sylissään käyttäen vasemman käden kaikkia viittä sormea otelaudalla. Hänen kekseliäs kerrontansa ja sujuva kynänsä ovat luoneet saksalaisen kuoromusiikin parhaita perinteitä luontevasti jatkavia hengellisiä kuorosävellyksiä, joita tällä levyllä edustavat uran eri vaiheissa syntyneet motetit ja psalmisävellykset. Tällaisia jaksoja on Sostakovitsin villissä sinfoniassa paljon, hurjimpana finaalin 127 tahdin murskajaiset aina uusien orkesterivoimien liittyessä edellisiin. Sinfonian jälkikommenttina on Raskatovin oma teos lauluäänille ja orkesterille. Viimeisenä elinvuotena työn alla ollut yhdeksäs sinfonia jäi viimeistä osaa vailla ja sai lopullisen silauksensa vasta säveltäjän ystävän, Aleksandr Raskatovin huolellisen uurastuksen jälkeen. Heikki Valsta MUSIIKKI ÄÄNI 72 HIFIMAAILMA 6/2009. Hengellisen hiljentymisen rinnalla Mendelssohn antaa laulajilleen myös suurta taituruutta vaativia haasteita, niin äänialan ulottuvuuksien kuin moniäänisen polyfonisen kudoksen kuten fuugien esittämisen muodossa. Osa tilutuksista siis hoituu vasemmalla peukalolla. Kahden CD:n ja yhden DVD:n kokonaisuus sisältää yhtyeen singlet, aikaisemmin julkaisemattoman live-CD:n sekä erilaista kuvamateriaalia matkan varrelta. Kitaroinnin ja laulamisen lisäksi hän soitti trumpettia ja keräsi 30 000 levyn kokoelman. Esitys tekee vaikutuksen, vaikka vasket soivat kenties myös äänitysbalanssin vuoksi jousiin nähden hiukan kesysti ja hiljaiset jaksot rahtusen poissaolevasti. Legacy: Volume One -paketti tekee läpileikkauksen Jeff Healeyn bluespuolen tuotantoon. Mielenkiintoisinta antia on kuitenkin nähdä Healeyn erikoinen soittotyyli. Kapellimestarisäveltäjistä tunnetuimmat ovat Gustav Mahler ja Richard Strauss, jotka ovat saaneet säveltäjinäkin yleisen armon. Chandosin stereolevytysten kuuluisa, liiankin avara sointi on saanut monikanavaisena rutkasti vankkuutta ja realistista läsnäoloa, mihin loisteliailla esityksillä on oma osansa. 15 kappaleen livelevy on koottu neljästä eri konsertista. Se myös kestää kuuntelua paljon paremmin kuin pelkkä filmimusiikki. Vesa Linna 2 x CD 1 x DVD, 16:9, englanninkielinen, ei tekstitystä eikä bonusmateriaalia. L e v yaRv OST e Lu T K u u Kau den Le v y The Jeff Healey Band Legacy: Volume One (earMUSIC) Stevie Ray Vaughan ennusti, että Jeff Healey tulisi mullistamaan tavan soittaa kitaraa. Bändi on pitkälti statistin roolissa tarjoten Healeylle taustan vinguttaa. Aika hyvin sokealta mieheltä. Vauvana sokeutunut Healey pystyy omintakeisella tyylillään saamaan soittoon sellaisia sävyjä ja detaljeja, jotka poikkeavat perinteisellä soittotyylillä tuotetuista. Heikki Valsta MUSIIKKI ÄÄNI MENDELSSOHN Motetteja ja psalmeja RIAS-kamarikuoro/Marcus Reed (Harmonia mundi) Felix Mendelssohnin monipuolisuus johtaa helposti hänen tuotannossaan hieman vähemmän tunnettujen musiikinlajien ylenkatsomiseen. Kitarasoolot ovat tämän yhtyeen tuotannon punainen lanka, idea ja juju. Sen parasta antia ovat Healeyn soolot. MUSIIKKI ÄÄNI KUVA MONIKANAVAÄÄNITE SOSTAKOVITS Sinfonia nro 4 Alankomaiden radion filharmonikot/Mark Wigglesworth (BIS SACD) Dynamiikka jyllää! Enkä tarkoita teoreettista hiljaisimman ja voimakkaimman äänen desibelieroa, vaan kuunnellessa kasvavaa ällistystä, kun jo melkoinen melske paisuu pykälä toisensa perään täysin pakottomasti, avoimesti ja säröttömästi. Teosten esittämiseen on vaikea kuvitella tyylipuhtaampaa laulajistoa kuin berliiniläistä RIASkamarikuoroa, jonka innoittuneena taiteellisena johtajana nykyisin toimii britti Marcus Reed. Kuvassa vilahtelee kuuluisuuksia Eric Claptonista Rolling Stonesiin. Jukka Isopuro MUSIIKKI ÄÄNI MONIKANAVAÄÄNITE GOOSSENS Sinfonia nro 1, Phantasy Concerto Melbournen sinfoniaorkesteri/ Richard Hickox (Chandos SACD) Kapellimestarimusiikki on haukkumasana, kun säveltävän kapellimestarin musiikki soi "tyhjyyttään liian hyvin"
Oma viehätyksensä on myös afroisesti sykkivien sielukkuuksien syövereissä, mutta stereotyyppisen fuusioidusti vinkuvat kitarasoolot olisivat kyllä saaneet jäädä vetämättä. Heikki Valsta MUSIIKKI ÄÄNI John Coltrane Quartet Live in France (2 CD) (Gambit Records) Vaikka yli neljäkymmentä vuotta on kulunut suuren tenoristimestari John Coltranen poismenosta, julkaistaan silti hänen ja legendaarisen kvartettinsa levyjä aina muutaman vuoden välein. Jonain päivänä nämäkin aarteet loppuvat. Siis isojen rumpujen syvä jytinä ja sähköisen basson (Kai Eckhardt) ajolinjojen purevuus. Live in France -tupla-CD sisältää nimensä mukaisesti Ranskassa 1965 äänitetyt kaksi konserttia kokonaisuudessaan. Arvostetulla studiolevyllähän soittavat tenorisaksofonia Coltranen lisäksi Archie Shepp ja Pharoah Sanders. Coltranen kvartetti on levyllä hyvässä vedossa. Hän siirtyy rekisteristä toiseen hämmästyttävän vaivattomasti. Siitäkin huolimatta, että Weather Report esiintyy muistumissa jokseenkin etäisenä elementtinä. Tsekkiläissyntyisen basistin myöhemmät vaiheetkin ovat kulkeneet jazzin marginaalissa, harvakseltaan putoavien levytysten ja mediahiljaisuuden merkeissä. Niinpä Vitousin nojautuminen vanhojen hyvien aikojen suuntaan on sekä luonnollista että anteeksiannettavaa. Niille, joilla etnosävytteinen rytmimusiikki sulautuu fuusiojazziin ja muodostaa moneen suuntaan kurottavan, joskin samalla myös hiukan hajanaisen ja epätasaisen kokonaisuuden. Ja kyllä, taas viisi tähteä äänityksestä. Tämä on varsin ymmärrettävää, sillä legendaarisen bändin nokkamiehet vastasivat sähköisjazzillisen sävelmistön enemmistöstä. Manfred Eicherille on riittänyt tällä kertaa executive-päällekatsojan rooli. Walt Whitmanin aution saaren hiekkarantaan ajatukset vievä runo Sea-Drift on saanut hienon musiikillisen projektion Nørgårdin kirjoittamassa kaksiosaisessa teoksessa, jonka soitinosuudet alun perin on kirjoitettu barokkiyhtyeelle. Levyn sopusuhtaisen rosoisen tuotannollisen ilmeen takaa löytyy basisti itse. Viimeiset sinfoniansa Joseph Haydn sävelsi tilaustyönä lontoolaiselle konsertinjärjestäjälle, ja tällä Lontoon kaudella valmistui myös neljälle solistille ja orkesterille kirjoitettu Sinfonia concertante. Norjalaisen Bente Vistin heleä sopraano on kuin omiaan näissä raikkaan merituulen kirkastamissa kamarimusiikkiteoksissa. En juuri muista, koska ECM-tuotannolle olisi tarvinnut alle nelosta tarjota. Mestarin tavoin Haydn vaihtelee tunnelmia näennäisestä kepeydestä tummien sävyjen jyrkästi leikkaamaan kuohuntaan. Monista yhteyksistä tuttuja ja arvostettuja pelimiehiä hekin. Tähän on helppo yhtyä, kun kuuntelee miten höyhenkevyesti ja samalla yhtenäisesti iso soittajisto puhaltaa hengen Haydnin sinfonioiden raukeisiin hitaisiin osiin. Kiinnostavimmillaan Gurtu kumppaneineen on itämaisen rytmiikan silaamissa instrumentaaleissa, joista puuttuvat paikoin päätään turhankin ylös nostava maailmojen musiikkien pakkoavioliiton tuntu ja päälle liimattujen puhallinsektio-osuuksien paisuttelevuus. Nyt Coltranen ollessa ainoa puhaltaja, tulevat sävellyksen melodiset rakenteet paljon selvemmin esiin. Soittimet kuulostavat itseltään, äänikuva on luonnollisen liioittelematon ja dynamiikkaakin irtoaa ihan mukavasti. Nämä lievähköt virheet eivät kuitenkaan juuri estä musiikkiin keskittymistä ja siitä nauttimista. Heikki Valsta HAYDN Sinfoniat nro 100 ja 104, Sinfonia concertante Baijerin RSO/Maris Jansons (Sony) Münchenissä toimivaa Baijerin radion sinfoniaorkesteria on luonnehdittu radio-orkestereiden parhaaksi ja myös yhdeksi maailman hienoimmaksi soittajistoksi. Nørgård kiinnostui vielä Sibeliuksen eläessä olemaan yhteydessä ihailemaansa säveltäjään sekä omaksumaan tältä jatkuvalle muuntelulle tai kehittelylle perustuvia sävellystekniikoita. Jonkin asteinen älyllisyys tuntuu olevan koko ajan läsnä. Myös uusia, ennen julkaisemattomia kiekkoja. Hän on myös äänittänyt intensiiviset soitteet. Tapio Suonperä MUSIIKKI ÄÄNI Trilok Gurtu Massical (BHM) Levytetyssä lähihistoriassaan afrikkalais- ja kamarimusiikillisissa tunnelmissa musisoinut lyömäsoitannan maailmankansalainen Trilok Gurtu tekee uusimmalla äänitteellään paluuta sähköispopularistisemmille urille. Näin Ornette Colemanin Lonely Woman ja erikoisvieras, puhaltaja Michel Portal nousevat elämyksellisyyden eturiviin enemmittä ongelmitta. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI Miroslav Vitous Group w/Michel Portal Remembering Weather Report (ECM) Fuusiojazzin varhais-70-lukuisen airuen, Weather Report -yhtyeen ensimmäisen inkarnaation kolmas pyörä, basisti Miroslav Vitous jäi aikoinaan Joe Zawinulin ja Wayne Shorterin varjoon. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 6/2009 73. NØRGÅRD Seadrift Bente Vist, sopraano, ja soitinyhtye (Dacapo) Voiko nykymusiikki olla sekä haastavaa että kaunista. Oman sijansa tästä kunniasta luonnollisesti saa orkesterin monivuotinen taiteellinen johtaja Maris Jansons, joka on tullut tunnetuksi tinkimättömyydestään ja tiukasta kuristaan. Toisaalta flirttailu länsimaisen rytmimusiikin suoraviivaisuuden kanssa tuottaa joitain hyvinkin kulkevaisia kuvioita, joiden vaikutusta tehostavat tuotannollisten ratkaisujen ruudikkaimmat ilmentymät. Tanskalaisen Per Nørgårdin sävellyksissä on näitä molempia hyveitä; ainakin tämän levyn sopraanolle ja soitinyhtyeelle kirjoitetuissa teoksissa 1970-luvulta. Melodiat ovat monipolvisia ja mietiskeleviä. Rajansa se on rajattomuudellakin. Äänitys on yllättävänkin hyvä vaikka Jimmy Garrisonin basso sekä Elvin Jonesin rummut jäävät ajoittain hiukan pianon ja fonin alle. Taustamiehinä toimivat basisti Larry Grenadier ja rumpali Jeff Ballard. Vähän niin kuin Miles, Dvorak ja Shorterkin, vapaamuotoisen ryhmätyön puitteissa. Yhtye on ollut kasassa viitisen vuotta, ja Sky & Country on heidän kolmas levynsä. Näitä teknisiä asioita ei kuitenkaan tarvitse tietää tai pohtia kuunnellessaan melodioiden liitelyä sointitaivaassa kesäisten pääskyjen lailla. Sky & Country on mielenkiintoinen, mutta hiukan vaikeasti määriteltävä levy. Äänitteellä on joukko Coltranen keskeisiä klassikkoja, mutta erityisen mielenkiintoiseksi levyn tekee se, että Coltranen sävellys Ascension esitetään tällä levyllä tiettävästi ainoat kerrat kvartettikokoonpanolla. Tällä levyllä hienointa antia ovat kuitenkin wieniläisklassismin täyttymyksen lunastaneet sinfoniat nro 100 ja 104. Kakkoslevyllä on havaittavissa myös hiukan säröä. Tapio Suonperä MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI Fly Sky & Country (ECM) Fly on saksofonisti Mark Turnerin luotsaama trio. Se on ilmiselvästi modernia jazzia, ehkäpä avantgardeakin mutta jonkinlaisessa kamarisarjassa. Herkkävireinen säestys tukee hienosti Turnerin soittoa ja yhteispeli toimii upeasti. Kaikenlainen mainstream-svengi puuttuu täysin kuten free-tyylinen revittelykin. Ja hyvä niin. Mitäs sitä muuta. Turnerin soittotaito etenkin tenorisaksofonilla tulee hienosti esille
Vaikuttaakohan tähän se, että Korpiklaani tietää mistä laulaa, mene ja tiedä. Monen mielestä varmaan edelleenkin omiin perinteisiinsä jämähtänyttä, mutta mikä ollessa kun perinteet on hyvät. Katoamispisteen kappaleisiin on ujutettu hyviä koukkuja niin sanoitusten kuin sävellystenkin joukkoon, ja ajoittain mennään nopeusrajoitusten äärirajoilla, mutta esimerkiksi nimikappale tuo pienen hengähdystauon rikkomatta kuitenkaan todella onnistunutta kokonaisuutta. Soundien puolesta mennään kultaisen keskitien paremmalla puolella, ja levyltä löytyy varsin tukevaa tykitystä. Heleyttä käytetään taiten tehokeinona, kuten musiikin muitakin elementtejä; harkiten ja jopa säästeliäästi. Tällä vuosituhannellakin on mukavahkoja levyjä tullut tasaisesti, mutta vasta tämä The Human Condition herättää mielenkiinnon kunnolla. Uusimman levyn musiikilliseksi sukulaiseksi voisi nimetä yhtyeen maanmiehen Mustaschin, jossa Sparzanzan entinen kitaristi nykyään vaikuttaa. Tero Kukkonen MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 6/2009 75. Osista toisiin loikitaan erittäin vauhdikkaasti muttei kuitenkaan päättömästi tai päämäärättömästi. Musiikin yleisilme on utuisen tummaa ja melodiat syvän mietteliäitä. Musiikki on perustaltaan tuttua Sagaa. Pasi Pesonen Korpiklaani Karkelo (Nuclear blast) Pelimanniheviä, folkmetallia ja niin edes päin. Tero Kukkonen MUSIIKKI ÄÄNI Murena Katoamispiste (Ranka recordings) Debyyttialbumillaan, Metonin jakso, Murena sai varsin hyvän vastaanoton. Pirkka Ruishalme MUSIIKKI ÄÄNI Killswitch Engage s/t (Roadrunner Records) Killswitch Engagen ensimmäinen levy julkaistiin vuonna 2000 ilman nimeä. Voimakkainta luomiskauttaan Saga eli kenties 90-luvun alkupuoliskolla. Tällä levyllä on musiikin kehittelyssä ja rakenteissa jälleen raikasta luovuutta. Korpiklaani on takonut omaa tyyliään vuosien ajan, ja pelimannipoppoon musiikista on aina löytynyt roppakaupalla alkoholia ja muutakin perisuomalaisuuteen viittaavaa kansanperinnettä. Levyltä on vaikea nostaa yhtä tiettyä helmeä, mutta onneksi selkeitä pettymyksiäkin on aika turha yrittää Katoamispisteestä löytää. Pasi Pesonen MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI Sparzanza In Voodoo Veritas (Kabuki Records) Ruotsalainen Sparzanza perustettiin vuonna 1996, ja kehitys perusrokista metalliseen, jopa sutjakkaa stoneria hipovaan runttaukseen on vaatinut pitkän tien. Saga The Human Condition (InsideOut) Perustamisensa jälkeen, noin kolmenkymmenen vuoden aikana, Kanadalainen art-rock yhtye Saga on julkaissut kunnioitettavat yli kolmekymmentä studiolevyä. Mellotronia käytetään omaperäisesti, eikä se kuullosta 70-lukuiselta. Levyn alakuloa huokuva runttaus on yhtä ilotulitusta, jossa vakavuus ja hauskanpito lyövät kättä sulassa sovussa. Bändi ei ole lähtenyt massavirtojen mukaan soundeissakaan, vaan perin epämetalliset instrumentit kuten viulut ja harmonikat on sulatettu säröisten kitaroiden joukkoon perin onnistuneesti. Karkelo jatkaa edellisen levyn viitoittamalla tiellä tarjoten välillä vielä hieman raskaampaa ja synkempääkin meininkiä. Hyvä levy, joka olisi vaatinut rehvakkaampia irtiottoja noustakseen erinomaiseksi. Joukkoon mahtuu melkoisen keppoisia tekeleitä, mutta muutama erittäin vahvakin levy. Katoamispiste ei ole ensimmäisen levyn suora kopio tai helpoimmalla tavalla tehty seuraaja, vaan kappaleet ovat huomattavasti pidemmälle hiottuja, ja sovitukset ovat paikoin todella mielenkiintoisia. Vaikka levy ei olekaan alusta loppuun silkkaa iloisen hilpeää hilipatihippaa, niin Korpiklaanin leima löytyy jokaisesta raidasta, ja se on hyvä asia. Välillä rouhitaan matalikossa, ja toisinaan groove nousee taivaisiin. Soittimet ovat vuoroin pinnassa, vuoroin kovinkin taustalla. Hectorin Juodaan viinaa ei herätä alkuperäisessä asussaan yhtään positiivista mielikuvaa, mutta Karkelolta löytyvä versio on oikeasti varsin onnistunut. Rokki rokkaa välittömästi, mutta kokonaisuus paljastaa todellisen karvansa vasta syvemmän tutkimisen jälkeen. Levyn aloittava Vodka on perin suoraviivainen rykäisy, jolla varmasti saadaan körttiläisempikin liveyleisö herätettyä eloon, kun taas vauhdin vastapainoksi tarjoiltu Uniaika on hidas, raskas ja mukaansatempaava sekä levyn ehdoton helmi. Bändin kolme aikaisempaa teosta ovat hukkuneet massaan, mutta In Voodoo Veritas osuu vihdoin kultasuoneen. Kokonaisuus on jännitteisen mielenkiintoinen. Pirkka Ruishalme Nurkostam III Of Dreamers (Nurkostam) Nurkostam on Tamperelainen musiikillinen yhteisö, jonka tarkoituksena on tehdä hyvää musiikkia maailmaan. Levy on jaettu kolmeen näytökseen, joista jokainen sisältää kolmesta neljään raitaa. In Voodoo Veritas on monipuolinen ja kuuntelua vaativa levy. Nurkostamia kuulostellessa mieleen nousevat häivähdykset Ulverista Norjasta ja ripaus Sigur Rosista Islannista, nämä kuitenkin vain mausteina. Sveduhenkinen riffittely ja purukumin lailla tarttuvat kertsimelodiat entistä mahtipontisempien kappalerakenteiden sisällä toimivat erinomaisesti. Neljännellä levyllä bändi kehitti sointiaan tummasävyisemmäksi, ja nyt on käsittelyssä viides, jälleen nimetön levy. Levy oli hiomaton timantti, josta alkoi yhden Amerikan suosituimman melodisen metalcoreorkesterin nousu huipulle. Musiikki imee rentoudellaan mukaansa, ja sen parissa viihtyy. Lauluosuudet hoidetaan edelleen koko kvartetin voimin ja vierailevana vokalistina levyllä piipahtaa Jarkko Martikainen. Tunnelmaa latistaa kaavamaisuus, mikä on harmi, koska biisit pursuavat nerokkaita ideoita, jotka hukkuvat tasapaksuun puurtamiseen. Levyllä vierailee joukko puhaltajia ja jokunen rumpali. Kimurantteja melodiajuoksutuksia ja tanakkaa soundia. Soundimaailma on hienosti hallussa ja varmaan varsin tarkoin haettu. Toisella levyllä asiat olivat paremmin, mutta vasta kolmas levy uudella rumpalilla ja uudella vokalistilla nosti bändin parhaaseen aryhmään. Tutut tunnusmerkit ovat edelleen läsnä. Aggressiivisuus yhdistettynä pettämättömään melodiantajuun, tiukantekniseen soittotaitoon ja ennen kaikkea mahtaviin biiseihin upposi ympäri maailman. Levyn muutama viimeinen kappale eroaa vereslihaisuudellaan levyn muuten seestyneestä maisemasta, ja niissä on kuultavissa vahvoja King Crimson -vaikutteita. Vaarallisen hauskaa ja genrensä terävintä kärkeä soundeja myöten. Tero Koski, Toni Nurmi ja Janne Tamminen tekevät ja tuottavat musiikkia omilla ehdoillaan. Tummaääninen laulaja ansaitsee erityismaininnan vakuuttavasta vokaalityöskentelystä. Koukkurikkaat biisit ovat alusta loppuun tarkkaan täyttä rautaa. InsideOut on tehnyt varmaa työtä miksauspöydällä, ja vaikka soundit ovatkin valtaosin tyylille sopivan tiiviit, löytyy hienoa ilmavuuttakin tarvittaessa
pitkäsoitto on sitä samaa tuttua Ramazzottia mitä aiemminkin, sillä mies ei juurikaan ole tyyliään muuttanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Ramazzotti vetää persoonallisella nasaaliäänellä osuutensa niin tunteella, ettei hänestä vaan voi olla tykkäämättä. Tarja Kupias MUSIIKKI ÄÄNI vI n yy LI Jackie McLean Quartet Lights out (Prestige LP 7035) Alttosaksofonisti Jackie McLean lienee parhaiten tunnettu 60-luvun vapaaseen ilmaisuun kallellaan olevasta hard popista levytettynä Blue Notelle. Kuuluisaksi levy on tullut myös tavasta, jolla sen nimikkoraita on tehty, eli nimensä mukaisesti valot olivat todellakin poissa. Levyn materiaali on tasaista, ja kappaleet sopivat toistensa seuraan mainiosti. Tuottajan mukaan metodi kuulemma välittyi vahvempana tunteena soitannassa, ja sitä on ilmeisesti käytetty useammassakin saman ajan sessiossa, tosin tälläkin levyllä loput kappaleet on äänitetty ihan normaalissa valaistuksessa. Aiemmilla levyillä on ollut vierailevia tähtiä muista orkestereista, ja sama meininki jatkuu Japanese hospitality albumilla. Eritoten Donald Byrdin vaimennettu soolo raidalla "A Foggy Day" painuu kuulijan mieleen. Ne myös ilmentävät hienosti ajan rikkaita harmonioita ilman turhaa ylituottamisen makua. Syynä olivat riidat levy-yhtiön kanssa, ja nyt sotakirveiden hautaamisen jälkeen U.S.C.H. Letkeä, melodinen pop rullaa sujuvasti, taustalla soi sopivasti italialaiselle musiikille tyypillinen jousiosasto, ja rosoinen kitara tuo rockuskottavuutta. Jos orkesterin debyytti oli varsin kova albumi, mutta sitä seurannut Pirun nyrkki ei omalla arvosteluasteikollani kohonnut yhtä korkealle, niin U.S.C.H. Byrd on muutenkin levyllä vahvassa roolissa, ja myös rytmisektio hoitaa hommansa luotettavasti. Mika Kankainen MUSIIKKI ÄÄNI Ufo Mustonen Kuudes aisti (Warner) Hearthill-viulistina tunnetuksi tullut Ufo Mustonen siivosi kaiken pois reilu kymmenen vuotta sitten soololevyllään. Soundimaailma on lämmin ja perinteinen, silti maustettu moderneilla mausteilla aina silloin tällöin. Japanese hospitality tarjoaa monipuolisia kappaleita, joiden erottumista toisistaan eri vokalistit vielä korostavat ja onhan mukana jopa Janet Jacksonin biisistä väännetty cover-versio, joka tosin on hieman mitäänsanomattoman kuuloinen muuten varsin onnistuneen levyn keskellä. Tämä on taas hyvä muistutus, ettei niillä laulunsanoilla ole aina niin tärkeä merkitys, jos musiikissa on tunnelataus kunnossa. korjaa koko potin noustessaan ehdottomasti bändin parhaaksi levyksi. on aivan toista maata. Jannen sivuprojekti on Warmen, joka puski nyt ilmoille jo neljännen pitkäsoiton. Tämän saksalaisen 2000-luvun uusintapainoksen laatu on äänenlaadullisesti kohtuullisen hyvä, vaikka pientä miinusta on annettava aavistuksen kierosta levystä ja ei niin hiljaisesta taustasta kuin prässillä voisi toivoa olevan näiden napseiden ja suhinoiden suhteen. Kuitenkin samaan aikaan hänellä oli aikaa johtaa omaa kvintettiään ja tehdä sen kanssa useampikin hieno levy Prestige levymerkille. Soitantapuoli on vakiintunut Jannen, hänen veljensä Antin, Jyri Helkon sekä Thunderstone-rumpalin Mirka Rantasen harteille, mutta vokaaleista vastaavat Timo Kotipelto, Jonna Kosonen, Alexi Laiho, Pasi Rantanen sekä Marko Waara. Tero Kukkonen MUSIIKKI ÄÄNI Eros Ramazzotti Ali E Radici (Sony Music) Eros Ramazzottin italopop on hurmannut maailmaa jo pitkälti yli 20 vuotta. Varsinkin Seppo Kantosen kosketinsoitintyöskentely on ihan hunajaa korville, mutta ei voi kuin kiitellä myös muita muusikoita. Suomen kielen lisäksi pari kappaletta vedetään englannin kielellä, mikä ei juurikaan herätä tunteita suuntaan tai toiseen. Miehen 15. Kotipellon laulamaa Eye of the storm -kappaletta kuunnellessa ei mitenkään voi sulkea mielestä Stratovarius-yhtäläisyyksiä, sillä kappale voisi hyvin olla herran oman bändin tuotoksia. Sulkevathan monet muusikot monesti silmänsä soolojen aikana, niin miksei sitten näin. Levyn aloittava nimikkobiisi on toinen albumin instrumentaaleista, ja se tuo esille Warmenin veljesten sooloilua puolin ja toisin. Hienon taustabändin työskentelyyn tulee kiinnitettyä erityishuomiota, sillä välillä biisien taustalla tapahtuu niin hirveän vähän. Lights Out on tunnelmaltaan enemmänkin savuisenmakuinen bluesjamitus kuin ennalta suunnitellun kaavan ja tavoitteen omaava levytyssessio. Koko homman kruunaa Ufon miellyttävät tulkinnat ja pehmeä, samettinen ja intiimi soundimaailma. Levy on musiikillisesti tosi tasainen kokonaisuus, joka pitää sopivasti koukussa koko ajan. L e v yaRv OST e Lu T Turmion Kätilöt U.S.C.H. (Osasto-A) Turmion kätilöiden uusin levy ilmestyi jo vuosi sitten, mutta ainoastaan ilmaisena MP3-versiona orkesterin kotisivuille. Tarja Kupias MUSIIKKI ÄÄNI 76 HIFIMAAILMA 6/2009. Se on soundiensa puolestakin sopivan räkäinen ja hiomaton tuotos, josta ei tule vuoden hifilevyä, mutta tajuntaan uppoavaa räimettä se tarjoaa sitäkin enemmän. Nyt häneltä kuullaan lisää jazzin, laulelman ja popin sekaista musiikkia, joka on sympaattisuudessaan vailla vertaa. Hällä väliä, vaikka mies laulaisi kauheasta krapulaoksennuksesta, kun ei sanoista mitään ymmärrä. on saatavissa myös ihan fyysisenä versiona muutamalla lisäkappaleella ryyditettynä. Sävellykset ovat sopivan simppeleitä ja sovituksetkin yksinkertaisin keinoin mutta äärettömän upeasti toteutettuja. Hämärässä studiossa solisteilla kun oli mahdollisuus samaistua tunteikkaan bluesin poljentoon ilman tarvetta katseen häiritsevälle vaikutukselle. Psykedeelinen vauhti on kovaa mutta hallittua, ja Turmion kätilöt pitävät kuulijan tiukasti otteessaan aina Kikan alun perin esittämästä Shuttle to venuksesta levyn ehdottomaan helmeen, Kuoleman päivään, saakka. Levy on tuotettu maukkaasti, vaikka tuotannossa onkin luotettu pitkälti perusratkaisuihin. Ainoan musiikillisen varjon kokonaisuuteen antaa Elmo Hopen hieman paikoitellen hyvin ennalta arvattava pianotyöskentely. Tero Kukkonen MUSIIKKI ÄÄNI Warmen Japanese hospitality (Spinefarm) Warmenin pääpiruna toimiva Janne "Warman" Wirman tunnetaan myös Children of bodomin kosketinsoittimien takaa. Ufolla on hauska tyyli leikitellä sanoilla ja tehdä elämänmakuisia tekstejä, joihin on helppo samaistua. Konemusiikin yhdistäminen rajumpaan poljentoon on aina varsin uhkapeliä, jossa voidaan mennä pakkoyrittämisen ja säälittävyyden puolelle, mutta U.S.C.H. Kaikki on jälleen kerran kohdallaan, ja kokonaisuus kuulostaa kerrassaan mainiolta. Tästä huolimatta hyvää ja musiikillisesti perusvarmaa jatsia bluesin ystäville
Lämmön pitäisi päästä ulos vahvistimen sisältä. Laitteen sisätila on kuitenkin verraten pieni ja lämpenee nopeasti. Tai sitten pitää siirtyä ulos mittaamaan takuukaiuttomiin ground plane -olosuhteisiin. Tuuli ja liikenteen äänet vaikuttavat mittauksiin, ja on hyvin vaikea löytää hetkeä, jolloin mitään häiriötekijöitä ei olisi. Ehdottamistasi vaihtoehdoista sinulle parhaiten sopiva on se, josta sinä pidät eniten. Audioholic TKK:n suuri kaiutin huone on yksi maailman parhaista kaiuttomista huoneista. Käy kuuntelemassa kaikkia muutamalla tutulla äänitteellä (käytä aina samoja biisejä, niin pystyt vertaamaan edes vähän, vaikka kuuntelutilat ovatkin erilaisia). Se toimii myös väylänä kriitikin ja kiitosten välittämiseen. Nyt pitäisi päivittää ylöspäin. Portaattoman ja kytkimen yhteispelillä etsitään kaikkein vaimein asetus ja sen jälkeen napsautetaan 0/180-kytkin toiseen asentoon. Surroundkanavissa on hyvä olla etukanavien kanssa samanlainen äänensävy keskialueella ja diskantissa, mutta se ei ole aivan yhtä kriittistä kuin etukolmikon kohdalla. Ja miten paljon teidän mielestänne vahvistimen ympärille tarvittaisiin tilaa. Seuraavanlaisia paketteja olen miettinyt: Pääkaiuttimiksi lattiakaiuttimet; Dali Ikon, Monitor Audio RS 6 tai B&W 683. Tilanne korostuu, jos hyllyn sivut laitteen ympärillä ovat umpinaiset. Kuumana käyvät laitteet voivat tarvita moninkertaisen tilan tai esimerkiksi puhaltimella tehostetun ilmankierron. Yleensä oikea vaihe subwooferille on se, jossa pääkaiuttimien ja subwooferin päällekkäin toistamat taajuudet kuuluvat kaikkein voimakkaimmin. Vahvistimissahan on kuitenkin sisällä hirveästi tyhjää tilaa. Silti silläkin on rajoituksensa. Jatkossa subbaritesteissä pitää selväsanaisesti kertoa että käytetty "kaiuton" mittaushuone ei ole todellisuudessa kaiuton noin matalilla taajuuksilla; mittauskäppyrä ei pidä paikkaansa alle 30 Hz:llä. Voi olla helpompaa löytää se kaikkein vaimein kohta vaihesäädöstä. Testaa houkuttelevimmat vielä kotona ja valitse sitten se, josta pidät eniten. Kaiuttoman huoneen kaiuttomuus Hifimaailman 5/2009 subbaritestissä kiinnittyi huomio Genelec 7070A:n omituisen näköiseen vastepattiin 20 hertsillä. Lisäksi mittauspaikan on oltava iso avoin kenttä, jottei heijastuksia tule myöskään lähirakennusten seinistä. Kotiteatterin kaiuttimien päivittäminen Nykyinen kaiutinsarjani koostuu neljästä Infinityn Reference 1 MK II -jalustakaiuttimesta, -keskikaiuttimesta, Infinity Reference 100 MK II:sta ja JBL PSW-1000 -aktiivisubbarista. Sentti tai pari tilaa yläpuolella on yksiselitteisesti liian vähän jäähdytystä varten. scop Suuri osa vahvistimista perustuu passiiviseen jäähdytykseen eli vapaaseen ilmankiertoon laitteessa ja sen ympärillä. Hifimaailma 7/2009, Kaiutinmittausten perusteet). Ground plane -mittauksessa on siinäkin omat hankaluutensa. Homma onnistuu kyllä huomattavasti helpommin perustason mittalaitteistolla kuin korvakuulolta (kts. Subbari, keskikaiutin ja takakaiuttimet jäisivät siis toistaiseksi ennalleen. Hifi k e s kustelua - kysy, kommentoi, kiitä, kr it i s o i ... Hifikeskusteluun poimitaan Hifimaailman sähköpostiosoitteeseen sekä keskustelufoorumiin lähetetyistä viesteistä lukijoita askarruttavia kysymyksiä. Sen löydyttyä oikea on tasan 180 asteen päässä. Paras kysymys tai kommentti palkitaan 30 euron lahjakortilla Filmifriikkiin. Huoneen vaimennusaineen paksuus rajoittaa täydellisen kaiuttomuuden noin 60 hertsin kohdalle. Pääkanavista poikkeava keskikanava on vähän kuin koettaisi saada stereosysteemin toimimaan hyvin niin, että vasen ja oikea kanava ovat erilaisia. Suosituksia. Absum Täysin riippumatta siitä, mihin kaiuttimeen päädyt, ainakin kolmen etukanavan tulisi olla ääneltään mahdollisimman yhteneviä mieluiten identtisiä. AlliumPorrum HIFIMAAILMA 6/2009 77. Viitisen senttiä voisi olla turvallinen minimi, jos laite ei tunnu lämpiävän erityisesti. Kysymyksiä voi esittää osoitteeseen toimitus@hifimaailma.fi tai foorumilla osoitteessa www.hifimaailma.fi/foorumi/. Kaiuttimista lähtisin liikkeelle 10001500 budjetilla. Elektroniikan ikä on riippuvainen sen käyttölämpötilasta, joten kuumana käyvä vahvistin voi hyytyä ennen aikojaan. Manuaalien mukaan laitteet kuitenkin vaatisivat vähintään 20 cm tilaa joka puolelle. Kuuma ilma ei pääse riittävän vapaasti poistumaan. Kaikki nuo vaikuttavat hyviltä, mutta kotona ei ole päässyt kuuntelemaan. Jakotaajuus on noin 55 Hz, ja subi (Rythmik Audio DS-12) on kuuntelupaikan vasemmalla puolella, noin puolessa välissä kuuntelupaikan ja kajareiden suhteen. Laita jakotaajuuden alueelle osuva sinisignaali soimaan ja anna avustajan kääntää vaihesäädintä. Se on totta, että 20 hertsin kohdalla näkyy mutka vasteessa, mutta tuon mutkan vaikutus kuuloalueen alarajalla on häviävän pieni joten sen näkyvyyskin on varsin vaaratonta. n 30 euro tti hjakor la Vinkkejä subin vaiheen säätöön Osaisitteko siis antaa käytännön vinkkejä siihen, kuinka subwooferin (portaattoman) vaiheen saisi säädettyä kohdalleen kuuntelemalla. 1 cm ja yläpuolelle 2 mm 4 cm. Joskus jakotaajuudelle voi osua huoneessa oleva paha seisova aalto ja aiheuttaa ilkeän korostuksen. Vähän vain laittaa mietityttämään, kun merkistä ja mallista riippuen jäähdytystilaa jäisi sivuille n. Tämän takia bassomittaukset tehdään aina lähikenttämittauksina, niissä huoneen vaikutus saadaan minimoitua. Pelaamalla vaiheella ja jakotaajuudella korostusta voidaan välttää. Voittajaan otetaan yhteyttä sähköpostitse. AV-vahvistimen vaatima jäähdytystila Olen hankkimassa AV-vahvistinta ja mielelläni sijoittaisin sen isoon TV-kaappiin pienempään hyllylokeroon. Mitä olette mieltä, onko manuaalien suosituksia pienemmällä jäähdytystilalla käytännön merkitystä laitteen toimivuuden kannalta. Perinteiset ei-digitaaliset päätevahvistimet tuottavat runsaasti lämpöä, joten etenkin ne lähes suljetussa tilassa nostavat laitteen lämmön nopeasti riskirajoille. Tämän takia monessa subbarissa on sekä 0180 asteen portaaton säätö ja lisäksi 0/180 kytkin. Samanmuotoinen kohouma on enemmän tai vähemmän nähtävissä kaikissa kyseiseen taajuuteen toistavien kaiuttimien vasteissa, mitä lehdessä on julkaistu. Ylensä paras ratkaisu kotiteatteriin on kolme samanlaista jalustakaiutinta ainakin eteen ja subbari hoitamaan bassopää. Hyvässä vahvistimessa on toki suojapiirit ylikuumenemiselle, mutta ei sammuminen kesken elokuvan huippuhetken nosta sekään tunnelmaa
Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan 30 euron lahjakortti Filmifriikkiin. Nimi Osoite Puh. 78 HIFIMAAILMA 6/2009. mennessä osoitteeseen Olarinluoma 15, 02200 Espoo. Yllä esitetty kuva rankkaa lukijoidemme kiinnostuksen kohteet paremmuusjärjestyksessä. Hifimaailma 5/2009, artikkelit top 5 Juttu Vertailu: Jalustakaiuttimet 2 0002 900 Vertailu: Subwooferit 1 4002 700 Tuoteuutiset Levyarvostelut Mareksound: 5 000 euron valmiskattaus Arvosana (0-4) 3,3 2,9 2,8 2,6 2,6 Hifiristikko 6/2009 Lähetä ratkaistu ristikko 9.10. Voit myös lähettää digitaalisen kopion sähköpostilla osoitteeseen toimitus@hifimaailma.fi otsikolla Ristikko 6/2009. L U K I JA KY SELY 5/2009 Hifimaailma kerää jokaisesta numerosta lukijapalautetta osoitteessa www.hifimaailma.fi/kysely. Voit vaikuttaa lehden sisältöön ja osallistua arvontaan äänestämällä
Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. Hifimaailma HYVä OSTOS Hifimaailma TESTIVOITTAJA YLEistÄ AsiAA tEkstisisÄLLÖstÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. VUosikErtA: 8 NUmEroA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa Hifimaailma tilaus / palvelukuponki Tilauksen voit tehdä myös netissä tai soittamalla palvelunumeroon Tilaan Hifimaailman Itselleni Lahjaksi Heti Numerosta/2009 Kestotilaus 12kk(59) 6kk(31) Määräaikaistilaus 12kk(64) 6kk(33) Muutanmääräaikaistilauksenkestotilaukseksi Peruutankestotilauksenipäättymäänmaksetunjaksonloppuun Osoitteenmuutos,alkaen/2009 TilaanHifimaailma-paidan.Normaalihinta21,90,Kestotilaajille14,90 Valkoinen Kotiteatterinmusta S M L XL Asiakasnumero (laskusta tai osoitekentästä) tilaaja, tilauksen maksaja tai edellinen osoite tiLAUstEN sÄÄNNÖt Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen tilausjakso (6 tai 12 kk) alkaen ensimmäisestä mahdollisesta numerosta ja päättyen siitä alkaen sovitun aikajakson loppuun. 6 kk määräaikaistilaus 33 euroa. Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. tiLAUsHiNNAt 2009 6 kk kestotilaus 31 euroa. Puhelin: 010 778 6400 (arkipäivisin klo 816). 12 kk kestotilaus 59 euroa. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin Lahjatilauksen saaja tai uusi osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin Tilaajapalvelut iO-Kustantajapalvelut Oy Tunnus 5010448 INFO:HIFI 30003 VASTAUSLÄHETYS HIFIMAAILMA POSTIMAKSUN MAKSAA HIFIMAAILMA Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA NAD HifimaailmaC515BEE JA C315BEE. TESTIMENESTYS Osallistu lukijakyselyyn ja voita WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY Hifimaailma SUOSITTELEMME Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvomme 618 euron arvoisen NAD-stereolaitteiston. Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE HIFIMAAILMA 6/2009 79. Peruutus astuu voimaan kahden viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailmalehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. Tilaus laskutetaan tilauksen alkaessa ja aina uuden tilausjakson alussa. Uusi tilaus (määräaikainen tai kestotilaus, myös kestotilauksen uusi tilausjakso) voidaan kuluttajasuojalain (KSL 6:15) perusteella peruuttaa kuluitta 14 vuorokauden kuluessa tilausvahvistuksen ja/tai tilausta koskevan laskun vastaanottamisesta. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Palvelut ovat käytettävissänne myös internetissä www.hifimaailma. Tämä voidaan tehdä puhelimitse, internetissä tai lehden palvelukupongilla. Toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa. Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja katkaisee, peruuttaa tai muuttaa tilauksen määräaikaiseksi. Tilaus jatkuu pääsääntöisesti aikaisemmin maksetun tilausjakson loppuun. Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ja tilausmaksu laskutetaan määrätuin laskutusvälein (6 tai 12 kk) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituisen määräaikaistilauksen hinta. PALVELU K U P O N K I AsiAkAsPALVELU tilaukset, osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset hoituvat helpoiten soittamalla suoraan asiakaspalveluumme. tiEtosUoJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. fi (kohdassa palvelut) tai voitte olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen tilaukset@hifimaailma.fi tai käyttäen lehden palvelukuponkia. Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimittujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. Ulkomaantilauksien postimaksulisä + 24 euroa. 12 kk määräaikaistilaus 64 euroa
Gainclone on helppo ja halpa tapa tehdä itselleen stereovahvistin. Cyrus-lippulaivasarja testissä. Runsaat ominaisuudet ja liitännät, mutta mikä on äänenlaatu ja riittääkö teho. T U L O S SA SEURAAVASSA NUMEROSSA Hifimaailma 7/2009 ilmestyy 23.10. Vertailutestissä AV-vahvistimien järkiluokka. DA-muuntimellisen etuvahvistimen seurana CD-pyöritin, monopäätteet ja uteliaat vakiokuuntelijat. Hermusen syynissä Magico V3 -huippukaiuttimet. 82 HIFIMAAILMA 6/2009
09006 6 414881 873440 187344-09-06 PAL.VKO 2009-44