Kolme analogista ja viisi digitaalista sisääntuloa. Kerttulinkatu 16 Turku www.hifimesta.fi www.mareks.fi Mareksound Oy Valimotie 2 00380 HKI info@mareks.fi puh: 010 321 3220 Rautatienkatu 22 33100 Tampere +358407601247 Info@soundfactor.fi Webstore: nettihifi.fi. Tervetuloa ihastumaan valtuutetulle Hegel-jälleenmyyjällesi. Referenssitason esivahvistin, huippulaadukkaat 24bit/192kHz D/A-muuntimet ja Hegelin patentoitu SoundEngine vahvistintekniikka. Hegel H80 Hegel H80 on uusi integroitu stereovahvistin vaativalle kuuntelijalle. Kaikki samoissa kuorissa
Nyt toki tuonkin perinteisen valmistajan sortimenttiin kuuluu usb-ymmärrys. Hyvä (hyvä tuote, mutta varauksin) ????? Tyydyttävä (keskitasoinen suorituskyky) ????? Välttävä (suorituskyky selvästi alle keskitason) – Ei suositella 3. Ennen usb-dacien aikaa audiofiilit toistivat tiedostonsa pc:n sisältä aivan analogisesti. Vertailutesteissä SUOSITTELEMMEmaininnan voi saada myös tuote, joka ei yllä kokonaispisteissä testivoittajaksi, mutta ansaitsee silti erityismaininnan tasaväkisen pistetilanteen tai muun erityispiirteen johdosta, esimerkiksi hinta/laatusuhde on poikkeuksellisen hyvä tai tuotteessa on muuta erityislaatuista. Vielä kymmenen vuotta sitten Genejä ei kukaan olisi uskonut näkevänsä sisustusmessuilla. Helpoilla esimerkkikuvilla se opastaa siinä sivussa myös äänen miksausmahdollisuuden, joka muuten saattaa jäädä huomioimatta. Kaikille osa-alueelle on tarkat kriteerit pisteiden muodostumisesta. Koska numeerinen arvosana kuvaa vain yleisvaikutelmaa äänen laadusta, tulee myös kuuntelun kirjalliseen arvioon kiinnittää erityistä huomiota. Joskus edullinen mutta ominaisuuksiltaan erinomainen laite saa kulttimaineen ja toisaalta vähintään vastaavan joukon vastustajia. Kuuntelun kokonaisarvona muodostuu kuuntelijoiden antamien pisteiden keskiarvosta. Monikaistaisen parametrisen taajuuskorjaimen käyttö toki vaatii perehtymistä ja ymmärrystä, mutta parin sadan euron hintaan nähden kampe oli oikea löytö. Pisteasteikko on 0-10. Kiitettävä (korkeatasoinen tuote) ????. Digitaaliosaaminen kiteytyi toimitukseemme varsin sattumalta ilmestyneessä Hilo-ad/da-muuntimessa, jota ainakaan allekirjoittanut muista koskaan testiin pyytäneensä. Löytöjen tekeminen on kuitenkin jokaisessa harrastuksessa yksi homman suola. ????. Ulkoisesti Hilo on vahvasti pro, mutta se taipuu kotisysteemin melko vaivattomasti. Jos siis sinä lukijana tiedät jonkin kiinnostavan ammattiäänentoistolaitteen, jonka näkisit istuvan hienosti hifihyllyssä – tai visusti katseilta piilossa – ja joka vielä soikin hyvin, laita viestiä osoitteeseen toimitus@hifimaailma.fi Mauri Eronen Toimituspäällikkö arvostelut Pisteet Vertailutesteissä tuotteet arvostellaan ja pisteytetään eri tuoteryhmille määritellyillä osa-alueilla (mittaukset, ominaisuudet, käyttö, äänen- ja kuvanlaatu, jne.). ????. Parhaimpana esimerkkinä on toki oma Genelecimme, joka suosion myötä – joskin vasta hiljattain – alkoi tuottaa nimenomaan kotikäyttöön liitännällisesti ja muotoilullisesti sopivimpia vaihtoehtoja. Pisteasteikko own 0-10. ????. Tähdet kuvaavat laatutasoa seuraavasti: ????. Yksittäislaitetesteissä SUOSITTELEMMEmaininnan voi saada erittäin hyväksi (5 tai 4 tähden arvoiseksi) todettu tai esimerkiksi erittäin hyvän hinta/laatusuhteen omaava tuote. Vaikutelmat voi lukea tämän numeron testistä. Parasta äänikorttia kotitietokoneeseensa 90- ja 2000-luvuilla haluava noteerasi ehkä ainakin ohimennen jenkkiläisen Lynxin tuotteet. No, hyvä, että tuli. Behringer FBQ2496, digitaalinen feedback destroyer tai sen analogiset edeltäjänsä eivät todennäköisesti syntyhetkillään olleet insinöörien mielissä kotiteatterisubwooferien toistoa korjaamassa. pääkirjoitus Studioräkistä hifihyllyyn EI ole epätavallista, että ammattiympäristöjen kätköistä ponnahtaa tietty tuote harrastajien suosioon. suosittelemme TESTIVOITTAJA-maininnan saa pääsääntöisesti vertailutestin parhaat kokonaispisteet tai tasapistetilanteessa äänenlaadultaan parempi ja/tai edullisempi tuote. Ja on toki vieläkin, vaikka homman voi hoitaa nykyisin automatisoidustikin. Kokonaispisteet muodostuvat osa-alueiden painotetusta keskiarvosta. Painotukset on mainittu testien pistetaulukoissa. testivoittaja Kuunteluarvostelu Kuuntelut tehdään pääsääntöisesti kahdella ja vertailutesteissa sokkokuunteluna 4-6 kuuntelijalla, jotka kukin kuuntelevat ja pisteyttävät tuotteet erikseen. Netistä on jopa ladattavissa parisivuinen pikaohje, joka neuvoo kuinka laitteen saa mahdollisimman yksinkertaisesti hifikelpoiseksi. Puuttuuhan karun oloisista provehkeistä usein se eksoottisuus tai mystiikka, joka saman hintaluokan high end -tuotteissa on yksi kauppaa katalysoiva voima. Liitäntöjen ulkomuotokaan ei pistä päätä aivan pyörälle. Ehdotonta huippuluokkaa ????
77 Hifimarkkinat Markkinapaikka yksityisille ja yrityksille. 82 Tulossa Seuraavassa numerossa… Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. 4 s.18. Hifimaailma kuuluu EISAn audio/ kotiteatteri -paneeliin. Toimitus Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401 faksi: 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi 6 2013 sisältö Päätoimittaja Teppo Hirvikunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi Puhelin: 010 778 6401 Toimituspäälikkö Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi Puhelin: 010 778 6404 Avustajat Jussi Arvio, Jaakko Eräpuu, Riku Hakala, Matti Hermunen, Mikael Nederström, Kari Nevalainen, Jukka Piispa, Pekka Tuomela Ulkoasu Mikko Litmanen Ilmoitusmyynti Pop Media Oy, p. 66 Levyvaliot ja arvostelut Poimintoja laadukkaista uutuuslevyistä. 010 778 6405 ilmoitusmyynti@hifimaailma.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset s.28 Puhelin: 010 778 6400, Faksi: 03 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi Vuosikerta 8 numeroa Julkaisija ja kustantaja Hifi-Mediat Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Puhelin: 010 778 6401, faksi: 010 778 6410 Painopaikka vakiot 3 Pääkirjoitus 6 Tuoteuutiset ISSN 1796-6507 Uusia tuotteita ja hifialan uutisia
Yamaha on valmistanut tähän mennessä parhaat hifikoneensa. 5. 9 ION Audio Block Rocker Kitaravahvistinta muistuttava bilekaiutin soi kovaa ja langattomasti. 42 Harbeth 30.1 -kaiuttimet Retroa fiilistä henkivä jalustakaiutin eroaa massasta ja yhdistää taidokkaasti monitorihengen ja musiikin. 50 Musical Wire Cadence Signature -kaiutinkaapelit Signaalin heijastumia vaimentavissa kaapeleissa piilee rauhallisen soljuvuuden leima. 24 Lynx Hilo -AD/DA-muunnin Studiosta ponkaiseva Lynx siirtää ammattiäänentoiston saumattoman läpinäkyvänä kotiin. 34 PMC-tehdasvierailu Englantilainen PMC on transmissiolinjoillaan vallannut monet merkittävät studiot. 72 Hermuset: Existence Empire -kaiuttimet Suomesta kajahtaa jälleen. 46 Bergmann Magne -levysoitin Tarjoaako levylautasen ilmaripustus etuja kuulalaakerikieputtimiin nähden. 78 Magnat 673 ja 675 -kaiuttimet Energiset ja edulliset saksalaiset tuottavat helposti suuren äänen. Mitä syntyy, kun laajakaista kohtaa samassa kotelossa aktiiviset 15-tuumaiset. kokeilu raportti 14 IFA-messut Berliinin elektroniikkaspektaakkeli ihannoi tänä vuonna ultrateräviä televisiota. 12 Philips Fidelio L2 -kuulokkeet Philipsin kotikuunteluun suunnatut kuulokkeet soivat neutraalin harkitusti. 22 AES 51st International Conference Helsingissä järjestettiin äänentoiston insinöörijärjestön tapahtuma. Selvitimme myös merkin varhaishistorian. kolumni 71 Anonyymi audioleski Tarjoaako kukaan vertaistukea hifijournalistin puolisolle. 58 Sillä korvalla: Devialet 110 -vahvistin ja Magico S1 -kaiuttimet Yleensä perinteikkäämmän hifin suuntaan korviansa osoitteleva Eräpuu analysoi viimeisintä high techiä. 52 Wharfedale Denton 80th Anniversary -kaiuttimet Brittivalmistajan menestyksekäs historia kulminoituu kypsässä kaiuttimessa. s.46 s.12 s.24 s.42 testi 18 B&W CM10 -kaiuttimet CM-sarjan uusi huippumalli kurottaa kohti high end -veljiään ja soi dynaamisesti. 26 RCM DT-50 -subwoofervahvistin Pieni ja halpa vahvistinmoduuli on helppo ensiaskel rakennusharrastukseen. pikakoe nostalgista hifiä 62 Electro-Voice Patrician 800 -kaiutin Puoli vuosisataa vanha jättikaiutin soi kovaa mutta kuulostaa tasapainoisen modernilta. 10 KEF M500 -kuulokkeet KEF liittyy kuulokerintamaan upeasti viimeistellyillä mobiililuureilla. 28 Yamaha CD-S3000-soitin ja A-S3000-vahvistin Vuoden odotus on ohi. Liite: EISA Awards 2013–2014 Euroopan lehdistöstä koostuva raati valitsi vuoden parhaat äänen- ja kuvantoiston tuotteet. 8 JVC HA-FXZ200 -in-ear-kuulokkeet Bassotoiston viritys refleksiputkella kasvattaa kokoa mutta parantaa ulottuvuutta. 38 Sony STR-DA5800ES -av-vahvistin Panostus ääneen tuottaa tulosta Sonyn uudessa lippulaivassa. Pääosassa olivat kaiuttimet ja kuulokkeet
Lisävarusteena tulee olemaan myös erillinen pölysuoja. Molempien uutuusmallien toimitukset alkavat lokakuun lopussa. Vastauksena tähän Pro-Ject on esitellyt uuden Elemental-sarjan. Varustukseen kuuluu säilytyspussi ja erikokoisia tulppia. Bassokitarassa kuuluu ripaus kumua, mutta ei häiritsevässä määrin. Laitteen optiset säädöt mahdollistavat suuren heijastusetäisyyden, mikä tuo joustoa laitteen sijoittamiseen suuressa huoneessa. Pienikokoisen VPL-VW500ES-projektorin jäähdytysaukot on keskitetty etulevyyn. Mehevyyttä on enemmän kuin pauketta. SUBBARIVALMISTAJA Velodyne on liittynyt kuulokevalmistajien alati laajenevaan joukkoon. Uutuusmalli vPulse on alumiinirunkoinen, inear-tyyppinen nappikuuloke, joka on saanut valmistajan mukaan ylistäviä lausuntoja testaajilta. Kokonaisuus on aika persoonallinen, mutta miellyttävällä ja musiikkia palvelevalla tavalla.” LISÄKSI samassa numerossa olleen Wilson Benesch Vertex -kaiuttimen testissä oli väärä yhteystieto. Projektorin kuva perustuu 4K-tarkkuuden SXRD-paneeleihin, joita Sony käyttää myös järeimmissä ammattiluokan elokuvaprojektoreissa. Moottoroitu zoom-objektiivi on polttoväliltään 2,06-kertainen, ja linssinsiirrolle luvataan suuri säätövara. Kaiutin selvästi muutenkin maalaa mieluummin lämpimiä sävyjä suurella pensselillä kuin toimii tarkasti aika-akselilla. Laitteessa on uusimman standardin HDMI 2.0 -liitäntä. Manuaalisella värinkorjauksella voidaan säätää värisävyä, värikylläisyyttä ja kirkkautta. Skaalain parantaa valmistajan mukaan 1080p-videosignaalia ja nostaa nykyisten Blu-ray-levyjen kuvan 4K-tarkkuuteen. Kuvanlaadun viimeistelee alkuperäinen 4Kskaalausalgoritmi, jota Sony Picture Entertainment käyttää ”Mastered in 4K” -merkityissä Blu-ray-levyissä. Kuulokkeiden bassotoiston luvataan olevan 10 mm elementtien ansiosta erityisen hyvän. Motionflow-kuvanparannusteknologian etujen pitäisi näkyy erityisesti kuva terävyyttä vaativissa nopealiikkeisissä toimintakohtauksissa. Suomessa kaiuttimia edustaa Soundgallery (www.soundgallery.fi). Suuri kontrasti syventää mustan tasoa himmentämättä kuvan kirkkaampia kohtia. Kuulokkeiden impedanssiksi ilmoitetaan 16 ohmia. Parannetun valotehon ja kehittyneemmän optisen rakenteen ansiosta Full HD 3D -mallille VPL-HW55ES luvataan 1700 ansi-lumenin kirkkaus. Tarkkuus vastaa suurten elokuvastudioiden DCI-yhteistyösopimuksessa määriteltyä resoluutiota. Lisätietoja: www.velodyne.com, www.hifiguru.fi 6 Sonyn uudet projektorit SONY vahvistaa kotiteatteriarsenaaliaan uusilla 4K- ja Full HD 3D projektorimalleilla. Elemental on saatavana kolmessa kahden värin yhdistelmässä: hopea-musta, punainen-musta ja valkoinen-musta. Aidon 4K-sisällön lisäksi VPL-VW500 lupaa näyttää alemmat resoluutiot tarkasti, koska siinä on Super Resolution 4K -skaalain nimeltään Reality Creation. Lisätietoja: www.project-audio.com, www.ah-hifisystems.fi Lisää uutisia www.hifimaailma.fi. Suomesta valintoihin ovat osallistuneet EISAn jäseninä Hifimaailma,Kamera-lehti ja AutoSound Technical Magazine. Lisätietoja: www.eisa.eu, www.hifimaailma.fi Oikaisut NUMERON 4/2013 Hermuset-jutussa testatun Zingali Client Name 1.5 EVOn toisella korvalla -kuunteluarvio (s. Hinnat: VPL-HW55ES 3190 euroa, VPL-VW500ES 9900 euroa Lisätietoja: www.sony.fi Edullisempia laatulevareita LEVYSOITTIMIEN kysyntä on edelleen kasvussa. Kummassakin uutuusprojektorissa on valmius lisätarvikkeena hankittavaan langattomaan HDMI-liitäntään videosignaalin välittämiseen esimerkiksi Blu-raysoittimista ja pelikonsoleista langattomasti. Radiotaajuinen kauko-ohjausjärjestelmä ei vaadi kaukosäätimen suuntaamista. Kuulokkeet ovat saatavana mustana ja sinisenä. Myös aito tila välittyy hienosti ja harvinaisen jäsentyneesti. Soinnillisesti ääntä dominoi ääripääkorosteinen balanssi, jossa varsinkin diskantti soi elävää elämää heleämmin. Kuulokkeissa on litteä, sotkeutumaton johto, jossa on myös toimintapainikkeet iPhone-puhelimille. Keskialue vetäytyy enemmän taustalle kuin pintaan, jolloin soittimien ja laulajan artikulaatio keskittyy enemmän ylimpiin kuin keskimmäisiin taajuuksiin. Se tukee jopa 4K/60p-sisältöä, joka mahdollistaa sulavan liiketoiston ilman kuvapisteiden sähköistä muokkausta. Soitin on valmistajan mukaan suoraan paketista otettaessa heti käyttövalmis, vain levylautanen pitää asettaa paikoilleen, eikä soitin vaadi mitään muita säätöjä. VPL-HW55ES-projektorissa on sisäinen 3D-infrapunalähetin. ProJectin mukaan kaikki eivät kuitenkaan halua sijoittaa soittimeen juuri yli 200 euroa, vaan tyytyvät tällöin halvemman hintaluokan muovirimpuloihin. Alempi keskialue on muheva ja pehmeä, hiukan honottavakin, ei korostuneen napakka, nopea tai rytmikäs. Perusäänialueella laulajan ääni kuulostaa lihaisalta, ajoittain jopa paksulta. VPL-VW500ES:n tarkkuus on 4096 x 2160 pikseliä. Lisäksi on Phono-USB-versio, jonka voi liittää suoraan mihin tahansa linjatasoiseen sisääntuloon tai tietokoneeseen. 63) oli väärästä kaiuttimesta. Suositushinta 105 euroa. Suositushinnat ovat 199 ja 259 euroa. 4K-tarkkuuden tarjoava VPL-VW500ES ja Full HD 3D -projektori VPL-HW55ES hyödyntävät Sonyn kehittämiä tekniikoita parhaan kuvanlaadun saamiseksi. Optisen rakenteen, kontrastinlaajennustekniikan ja Advanced Iris3 -himmentimen ansiosta dynaamiseksi kontrastisuhteeksi luvataan suurempi kuin 120000:1. Laiteessa on triluminos-näyttöteknologia ja automaattiset kalibrointitoiminnot. VPL-VW500ES-videoprojektorille luvataan 1700 ansi-lumenin kirkkaus ja 200000:1-kontrastisuhde. Äänirasiana soittimessa on Ortofon OM5. Subbarikuulokkeet. tuoteuutiset Koonnut: Kari Nevalainen ja Teppo Hirvikunnas Tuoteuutisaineistoa voi toimittaa osoitteeseen toimitus@hifimaailma.fi EISA Awards 2013-2014 EUROOPPALAISET äänen- ja kuvantoiston erikoislehdet ovat jälleen valinneet vuoden 2013– 2014 luokissaan parhaat audio-, video-, kameraja mobiililaitteet. Projektorin lampun käyttöikää on valmistajan mukaan onnistuttu pidentämään noin 5000 tuntiin entistä tehokkaamman jäähdytyksen avulla. Rakenteeltaan soitin sisältää Pro-Jectin kalleimmista malleista tuttuja yksityiskohtia. Yläpää on erotteleva, sävykäs ja sinänsä siisti, joten korostuma ei aiheuta rasitusoireita, vaikka leimansa kaikkeen musiikkiin lyökin. Äänikuvallisesti kaiutin toimii yllättävän hyvin: tarkasti, mutta silti epäkaiutinmaisen ilmavasti; yleensä näin lämminsävyinen balanssi syö läpinäkyvyyden tunteen äänestä. TÄSSÄ Mikael Nederströminarvio Zingalille: “Kirkas, helmeilevä ja kokonaisvaltainen ääni, joka poikkeaa neutraalista monitorimaisuudesta
Lisätietoja: www.quad-hifi.co.uk, www.audelec.fi Ratkaisut kodin kaikkiin äänentoistotarpeisiin Hyvän Äänen Koti Oy:lla on vankka kokemus hifi- ja high end -laitteistoista vinyylitoistoa unohtamatta. Laitteen nimi on Fiskars 88. Sennheiser tarjoaa uusille Momentum On-Ear kuulokkeille viiden vuoden täystakuun edellyttäen että tuote rekisteröidään viimeistään 31.12.2013. Pöytäsijoitusta varten on tarjolla myös jalat, joiden kulma voidaan vapaasti valita. Lisätietoja: www.kef.com, www.highendstudio.fi Fiskars-vahvistin. mukaan | p. Kaiuttimissa on kaksi 4,5 tuuman basso-/keskiäänielementtiä ja tuuman alumiininen diskanttielementti KEFin omalla suuntaimella. Uusi Momentum On-Ear on Momentum-kuulokkeiden pienempi versio. Takapaneelissa on useita sisääntuloja digitaalisille ja analogisille äänilähteille. Momentum On-Ear on saatavilla kaupoissa hintaan 207 € Lisätietoja: www.sennheisernordic.com Quadilta uusi aktiivikaiutin Saksalaista musiikkityyliä HECO on lisännyt Music Style -kaiutinsarjaansa uuden järeän 900-lattiakaiuttimen neljällä elementillä ja tyylikkäällä kiiltävällä viimeistelyllä. Oton valinta ja voimakkuuden säätö tapahtuu etupaneelin kosketuspainikkeista tai kaukosäätimestä. Moduuli voidaan kiinnittää myös tv:n taakse. Ulkomuotoa korostavat neljä trendiväriä: norsunluu, vihreä, sininen ja rosa. Lisätietoja: www.heco-audio.de, www.tele-tukku.fi QUAD 9AS on uusi kompaktin kokoinen (K:30,2, L:15,2 S:21,5 cm) aktiivikaiutin. Tervetuloa tutustumaan uuteen liikkeeseemme Hyvinkäälle! NAD | PRO-JECT | SYSTEM AUDIO | PRIMARE | FOCAL | PSB SPEAKERS | VAN DEN HUL | ORTOFON CLIC | UNNU | RIPNAS | BOXDESIGN | RUSSOUND | VINCENT | DUAL | JL AUDIO | QUADRASPIRE Hyvän Äänen Koti Oy | Veikkarinkatu 2, Hyvinkää | ke-pe 13-17, muulloin sop. Kaiuttimet voidaan sijoittaa seinälle tai mukana tuleville pöytäjaloille. tuoteuutiset KEF-seinäkaiuttimet KEF on virallisesti julkistanut digitaalisen V300-kaiutinjärjestelmän TV:tä varten. Jakotaajuudet ovat 300 Hz ja 3200 Hz ja mitat(LxKxS): 22,5 x 113 x 35,3 cm. Järjestelmään voi lisätä myös KEFin subwooferin. Kotelon tilavuus on 4,3 litraa. Sanka on ruostumatonta terästä, kuulokekupit lasikuitua ja tyynyt pehmeää, italialaista Alcantara-nahkaa. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tämän melko ainutkertaisen tuotteen virallista julkaisemista. Kyse saattaa tietenkin olla vain konseptista. Toistoalueeksi ilmoitetaan 65 Hz – 23 kHz ja -6 dB -pisteeksi 47 Hz. Vahvistin toimii ab-luokassa ja tuottaa 65/35-watin tehon. 029 030 0390 | www.hyvanaanenkoti.fi. TEOLLINEN muotoilija Edouard Urcadez otti ja suunnitteli kuulokevahvistimen tallentavalla kovalevyllä aitoon Fiskarsin tyyliin. Lattiajalustat saa lisävarusteena. Tyylikkään ja järeän oloisen kaiuttimen suositushinta on alle 1000 euroa/pari. Järjestelmä sisältää kaksi kapeaa ja vain 35 mm paksua, television sivuille sijoitettavaa kaiutinta ja erillisen vahvistinmoduulin. Heco Audio Music Style 900 on siis 3-tie-bassorefleksikaiutin kahdella 6,5 tuuman bassoelementillä, yhdellä 6,5 tuuman keskiäänielementillä ja tuuman diskanttikalotilla. Vahvistimesta ei ole teknisiä tietoja, mutta se tiedetään, että kuulokkeiden lisäksi siihen voi myös kytkeä kaiuttimet. Moduuli kytketään hdmi-kaapelilla televisioon, ja järjestelmä on heti käyttövalmis. KEF V300 -vahvistinmoduli sisältää D-luokan vahvistimen ja etulevystä valittavan DSP EQ -taajuuskorjaimen huonesovitusta varten. Tehonkestoksi ilmoitetaan (RMS/musiikki) 170/300 wattia (suositeltava vahvistinteho 30–300 W) ja toistoalueeksi 25– 40000 Hz. Lisätietoja: www.yankodesign.com Sennheiser Momentum On-Ear -kuulokkeet SENNHEISERIN uusissa Momentum On-Ear -kuulokkeissa on valmistajan mukaan haluttu yhdistää näyttävä design, ylelliset materiaalit, käyttömukavuus ja korkea äänenlaatu. 9AS:n takapaneelissa on kytkin bassojen taajuuskorjaukselle jalusta-, pöytä- ja seinäsijoitusta varten. DA-muuntimena käytetään Quad Elite -cd-soittimesta tuttua 24 bit/192 kHz muunninta. Elementit ovat kudottua kevlar-kuitua. Hinta noin 800 euroa/pr. Jakotaajuudeksi ilmoitetaan 2,5 kHz. Diskantti 25 mm ja bassokeskiääni 100 mm. Perinteisen hifin lisäksi tarjoamme monihuonejärjestelmiä, kotiteatteria, tietokoneäänentoistoa, streaming-ratkaisuja ja viihde-elektroniikan sisustusratkaisuja. Samalla se on ensimmäinen malli KEFin uudessa V-sarjassa. Kaiuttimia pystyy säätämään suoraan television kaukosäätimellä. Tehoja on tavalla tai toisella enemmän kuin kuulokkeiden ajamiseen tyypillisesti tarvitaan
Niiden ääni on miellyttävä kevyehköllä, orgaanisesti soitetulla popilla tai rockilla. pikakoe JVC HA-FXZ200 -in-ear-kuulokkeet Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Valmistaja Teknisesti pätevät JVC:n uutuuskuulokkeissa on refleksiputki bassotoistoa jatkamassa. Metallimusiikilla kuulokkeiden ääni ei ehkä ole parhaimmillaan. info Yhteenveto JVC:n huipputekniikkaa sisältävät uutuudet ovat tavallista paremman kuuloiset nappikuulokkeet, jossa erityisesti bassontoisto miellyttää korvaa. Kitarasoundit muuttuvat herkästi purkkimaisiksi ja teräviksi. 8 • Miellyttävä toisto • Bassotoisto • Kihisevät diskantit • Vaimennus • Koko luokassaan JVC HA-FXZ200 Hinta: Maahantuoja/Jakelija: Lisätietoja: Ei vahvistettu Suomessa Aurora group www.auroragroup.fi Paino: Johto: Rakenne: Elementit: Toistoalue: Herkkyys: Impedanssi: 11 g ilman kaapelia 1,2 m / 3,5 mm plugi In-Ear, kolmitierakenne 2 x 5,8 mm + 8,8 mm 5 Hz–26 kHz 96 dB/ 1 mW 16 ohmia. Bassot johdetaan refleksiputkea pitkin keski- ja korkeaäänielementtien viereen. Paikoitellen diskantit ovat myös kihisevät ja tunkkaisen kuuloiset. Kaksi pienempää keski- ja korkeille taajuuksille ja niiden taakse eräänlaiseen kaistanpäästökoteloon sijoitettu isompi elementti bassoille. Niihin on onnistuttu sijoittamaan peräti kolme kaiutinelementtiä, erillinen bassokotelo ja refleksiputki. JVC:n uudet ovat In-Ear-tyyppiset nappikuulokkeet ja teknisesti erittäin kiinnostavat. Bussissa kuunnellessa bassoista ei ole paljon iloa. Dire Straitsin Sultans of Swing ja Neil Youngin Rust Never Sleeps soivat miellyttävästi. Ulkopuolisten äänien eristys voisi olla parempi. Parhaiten kuulokkeilla soi mm. Nappikuulokkeiksi niiden koko on suurehko ja tämä saattaa rajoittaa käyttöä. Vaikutelma äänestä on kokonaisuutena suhteellisen neutraali ja tasapainoinen. Koska nappikuulokkeita käytetään nimenomaan matkoilla, vaimennuksen soisi olevan parempi. Massasta poikkeavaa nappikuuloketta etsivälle tutustumisen arvoinen. Testitaajuuksia kuunnellessa korvissa alkaa tutista heti kahdenkymmenen hertsin alapuolella. Kuulokkeet siis sisältävät peräti kolme kuuloke-elementtiä. Kuulokkeet vaimentavat huonosti ulkopuolisia. Rakenteen johdosta kuulokkeiden koko on nappikuulokkeiksi suurehko. klassinen rock. Pakkaus sisältää vetoketjullisen kuljetuskotelon, kiinnitysklipsin, kolme erikokoista sovitinkumia korvaosioon ja kaapelipidikkeen. Bassontoisto ei ole silti ylikorostunut, vaan napakka ja erotteleva. Toistoalueen luvataan alkavan aina viidestä hertsistä
Myös Amerikan malliin tuotettu rock tai metalli toimii. Kuulokejohto on hopeoitu. Ark. • Rajalliset toistoominaisuudet ION Audio Block Rocker Bluetooth Hinta: n. TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 Puh 03-2252 200 Ark. Tässä puuttuva elementti. Dynamiikkaa toistossa ei juuri ole. Toistoominaisuudet muistuttavat PA-laitteistoa. 10-18, la 10-15 OULU Pakkahuoneenkatu 7 Puh 08-8151 200 Ark. Akulla varustettu laite kulkee pyörien ja teleskooppikahvan ansiosta kätevästi mukana. Kokonaisvaikutelma äänestä on perinteisillä hifi-testilevyillä hieman tunkkainen ja bassovoittoinen. Soundiltaan HE-300 edustaa samaa tinkimätöntä laatutasoa aivan kuin kalliimmatkin, lähes 1300 euron mallit. Jopa ulkotiloissa. Tehoa laitteessa riittää useimpiin tarpeisiin. 250 € Mitat: 46 cm x 38 cm x 29 cm Paino: 12,2 kg Kaiuttimet: 2-tie Radio: AM/FM hakutoiminnolla Liitännät: verkkovirta, mikrofoni 6,3 mm, AUX-in 3,5 mm, USB Bluetooth, USB (5V-virtalähtö laitelataukseen) Värivaihtoehdot: Musta tai valkoinen Muuta: sisäänrakennettu akku, varaustason merkkivalot, akun kesto valmistajan mukaan n. 10-18, la 10-15 RAAHE Sovionkatu 4-6 08-2277788 Ark. Äänenlaatu ei hifiominaisuuksillaan juuri loista, mutta saa kyllä tanssijalan vipattamaan. Mukana tulevan mikrofonin ansiosta onnistuu myös karaoke ja juonnot. Diskantit ja keskiäänet ovat keskimääräistä teräväsoundisempia, mikä voi väkijoukossa olla eduksikin, sillä ihmispaljous syö aina korkeampia taajuuksia. Block Rocker onkin selvästi tarkoitettu bilekäyttöön. Listamusiikkia soittamalla laite nimittäin herää. Bassovetoinen, tanssittava ja kompressoitu ääni toimii kaiuttimen kautta mainiosti. 10-18, la 10-15 TURKU Kristiinankatu 6 Puh 02-4304008 Ark. Viimeistelyn laatu on huippuluokkaa, materiaaleina on käytetty metallia ja nahkaa. 10-18, la 10-15. info Yhteenveto • Kätevä kuljettaa • Monipuoliset liitännät • Tehokas ION Audio Block Rocker Bluetooth on kätevä äänentoistojärjestelmä rannalle, mökkibileiden karaokeen tai pienehkön kerhotilan äänentoistoon. HELSINKI Eerikinkatu 17 Puh 09-5860 120 Ark. Esimerkisi HifiMAN HE-300 malli on nyt tutustumistarjouksena HifiStudioissa hintaan 259,Korkean herkkyyden ja matalan impedanssin ansiosta HE-300 kuulokkeita voidaan käyttää helposti myös mobiililaitteilla, esimerksiksi iPhonella. HifiMAN valmistaa myös tasokkaita kuulokevahvistimia. ION Audion Block Rocker -kaiutin on hauskasti kitaravahvistimen näköinen. Ne täyttävät sekä vaativien harrastajien että alan ammattilaisten vaatimukset. ION Audio Block Rocker Teksti: Joni Nikkola Kuva: Valmistaja Bilepönttö pikakoe Onko bisset ostettu, onko naiset tilattu. Valmistuksessa käytetään parhaita materiaaleja - sen kuulet äänen laadussa. 10-18 , la 10-15 JYVÄSKYLÄ Jyväskylä Kilpisenkatu 12 0407788567, 0407578678. 10-18 , la 10-15 k o t i k ä y n t e j ä s u o r i t e ta a n. 50 tuntia, mikrofonin voimakkuussäätö Huipputason HifiMAN kuulokkeet nyt HifiStudioista HifiMAN edustaa kuulokkeiden huippuluokkaa. Kaiuttimelle voi syöttää ääntä joko Bluetooth-laitteen, sisäänrakennetun AM/FM- radion, mikrofoniliitännän tai AUX-liitännän kautta. Laitteen päällä on myös syvennys tabletille ja USB-liitin esimerkiksi iPodin lataamiseen
kokeilu KEF M500 -kuulokkeet Teksti: Joni Nikkola Kuvat: Valmistaja Bassoa ilmassa Kaiutinvalmistajat ovat kilpaa lähteneet kuulokemarkkinoille. Basso myös vaikuttaa pehmoiselta – ei niin napakalta kuin se voisi olla. info Hinta: Maahantuoja: Lisätietoja: • Korostunut bassontoisto KEF M500 329 € Highend Studio Finland Oy www.highendstudio.fi Paino: 208 g Rakenne: Suljettu Toistoalue: 20 Hz - 20 kHz Herkkyys: 103 dB @ 1 mW, 1 kHz Impedanssi: 32 ohmia Johto: 1,3 m Liittimet: 2,5 / 3,5 mm (*valmistajan ilmoittamat tiedot 10 • Rakenne ja viimeistely • Tehokas melunvaimennus • Käyttömukavuus. Parhaiten kuulokkeet sopivat orgaanisen musiikin kuunteluun. Ne taittuvat tarvittaessa pienehköön tilaan. Parin tunnin kuuntelu yhteen menoon ei tuottanut ongelmia. Keskiäänet jäävät hieman basson jalkoihin. Akustiset instrumentit tuntuvat läsnä olevilta. Yhteenveto KEF:in kuulokkeet ovat kauniit katsella ja pitää. Diskantit ovat ilmavat ja heleät eikä niissä ole ylimääräisiä korostumia. KEF M500 -kuulokkeet ovat mielenkiintoinen uutuus, sillä valmistaja on tähän asti tunnettu vain kaiuttimistaan. Kaapeli on litteä sotkeutumisen välttämiseksi. Äänentoiston kokonaisvaikutelma on miellyttävä, joskin bassovoittoinen. Kuulokkeet ovat miellyttävät korvilla, koska ne lepäävät korvien päällä eivätkä paina korvalehtiä. Mukana tulee myös jämäkkä kotelo. Mukana tulee tavallisen plugikaapelin lisäksi älypuhelimiin sopiva headset-kaapeli. Jos pitää myös korostuneesta bassotoistosta ja kaipaa miellyttävää kuuntelukokemusta myös matkoilla, ovat KEF M500 kelpo ja tyylikäs vaihtoehto. Vaikka kuulokkeet eivät sulje korvia, ulkopuolisen melun vaimennus on hyvä. Kitarat soivat miellyttävästi ja ilmavasti kevyestä säröstä raskaaseen metalliin asti. Sangan voi säätää jämäkäksi ja kuulokkeet osaa laittaa oikein päin korville ilman merkintöjäkin. KEFin debyytti on ääneltään mehevä. Kokeilimme, millaiset ovat KEF:in uudet sankamalliset kuulokkeet. Viime aikoina valikoimaa on laajennettu kuulokkeisiin. KEF M500 -kuulokkeiden suunnitteluun on panostettu. Paketissa on myös adapteri kahdelle miniplugille sekä 6,3 mm plugiadapteri
Let the Totem choose you. Rainmaker Dreamcather Sttaf Model-1 Signature Arro Hawk Tule tutustumaan laajaan valikoimaan laatuhifiä viihtyisään, uuteen yli 200m2 myymäläämme! UUSI OSOITE! Ratinankaari, Hatanpään valtatie 11 (ajo-osoite Voimakatu 20) Tampere Avoinna ark. 10–18, la 10–15 p. (03) 213 0750 • www.hifihuone.fi Uusi osoite: Hatanpään valtatie 11 Forest
Kannattaa kokeilla omiin korviin. Pidemmällä kuuntelulla tasavahva toisto kääntyy voitoksi ja huomio kiinnittyy kuulokkeiden tarjoamaan tarkkaan yksityiskohtien toistoon. Lopulta neutraalius osoittautuu kuitenkin hyveeksi. Ensivaikutelma Fidelio L2:n äänentoistosta on todella neutraali. Mikään alue ei ole erityisen korostunut tai vaimentunut. Ääni ei mene kovin helposti tukkoon. Aluksi neutraalius ja tarkkuus saattavat kuulostaa mitäänsanomattomalta ja kuulokkeet saattavat kaupassa testaillessa jäädä muiden jalkoihin. kokeilu Philips Fidelio L2 -kuulokkeet Teksti: Joni Nikkola Kuvat:Valmistaja Yllätys Philipsiltä Philips on viime vuosina rakentanut hifiuskottavuutta Fidelio-sarjallaan. Testasimme uudet sankamalliset Philips Fidelio L2 -kuulokkeet. Kuulokkeet sulkevat korvat sisäänsä, joskin tyynyt saattavat silti joissain tapauksissa painaa korvia. METALLINEN kuori ja nahkapäällysteiset kuulokkeet luovat laadun tuntua. Herkullisinta taajuusaluetta kuulokkeille vaikuttaa olevan Rhodes-pianon ja Clavinetin äänet. Särökitarat voisivat olla luonteikkaammatkin, mutta puhtaat kitarat puolestaan soivat tunnokkaasti. Joskus pienet asiat saattavat ärsyttää ja se on näissä kuulokeissa se, että kanavamerkinnät ovat vaikeasti havaittavissa. Kontrabassot soivat notkeasti ja ilmavasti. Kaikki toimii, niin listapoppi, rock, proge kuin vanha live-jatsikin. Kuitenkin vasta nykyistä radiopoppia laajemman dynamiikan musiikki päästää kuulokkeet erityisesti oikeuksiinsa. Kun kuuntelee jatsisuteja ja sihiseviä peltejä, tuntuu kuin olisi konserttisalissa niitä kuuntelemassa. Bassot ovat myös tarkat. Keskibassot pysyvät hyvin koossa. Bassontoisto on kauttaaltaan ilmavan kuuloinen puoliavoimen rakenteen ansiosta. Sanka säätyy päätä myöten kuin tarkkuusmitta. Sangan kiristys on napakka, eikä löysty helposti vahingossa. Hajuton ja mauton, pienten vivahteiden äänikuva saattaa olla hifitoistoon tottumattomille vieras, mutta jos monitorimaisen neutraali toisto on lähellä omaa makua, nämä kuulokkeet kannattaa ehdottomasti käydä koekuuntelemassa. Mukana tulee tavallisen johdon lisäksi mikrofonilla varustettu johto puhelinkäyttöön. Plektranlyönnit kuulostavat konkreettisilta ja vakuuttavilta. Myös dynamiikka tekee vaikutuksen. Yhteenveto JOS ei anna merkin häiritä, Philips Fidelio L2 tarjoaa luokassaan mainiot ja tasapainoiset kuulokkeet. Bassojen sävelkulkua on vaivatonta seurata. info • Tarkka ja yksityiskohtainen toisto • Rakenne ja viimeistely • Käyvät monenlaiseen musiikkiin • Käyttömukavuus varauksin Philips Fidelio L2 Hinta: Maahantuoja/Jakelija: Lisätietoja: 279 € Suomen Sähkötuonti Oy www.philips.fi Rakenne: Puoliavoin Toistoalue: 12 Hz - 25 kHz (* Herkkyys: 105 dB @ 1 mW, 1 kHz (* Impedanssi: 26 ohmia (* (*valmistajan ilmoittamat tiedot. Myös oranssi, kangaspäällysteinen johto on joko ärsyttävä tai piristävä yksityiskohta. Kuulokeosat kääntyvät sivuttain kuljetuksen helpottamiseksi, mutta kovin pieneen tilaan niitä ei silti saa. Pussia tai koteloakaan ei tule vakiovarusteena. Tilantuntu on hyvä kitaroidenkin alueella. Kuulokkeet eivät ole ronkelit soitettavan musiikin suhteen. 12 Myös diskantit soivat elävästi ja kirkkaasti
Yksi lisälamppu maksaa 59,95 euroa. Kun pakettiin laittaa vielä oled-paneelin, käy selväksi, että paikallaan junnannut televisiotekniikan kehitys on ottamassa aimo harppauksia. Valmistajat uskovat vahvasti, että Blu-ray-kuvan skaalaus ja esitys 4k-tarkkuudella päihittää natiivin full hd -ketjun. Esimerkiksi LG:n magic remote -liikeohjaimen avulla Android-puhelimen käyttö on melko sujuvaa. Normaalilta katseluetäisyydeltä skaalattu 4k-kuva näytti poikkeuksetta paremmalta. Hämmästyttävää on myös hintataso, jolle supertelevisiot on saatu sijoitettua. Philips vie Ambilight-tunnelmavalaistuksen uudelle tasolle kontrolloimalla television takana olevien valojen lisäksi myös kotona käytettäviä Philipslamppuja. Tällä hetkellä mikään iso merkki ei ole tuomassa 4k-plasmaa markkinoille. Tämä on ymmärrettävää, sillä aito 4k-materiaali on vielä kiven alla. Ambilight+huesysteemissä signaali synkronoituu langattoman verkon välityksellä haluttuihin valaisimiin. Koska televisioiden säädöt olivat kuitenkin valmistajien hallussa, saamme varmuuden myöhemmin tänä vuonna 4k-vertailun myötä. Ständeillä oli esillä merkkien edellisiä huippumalleja, joihin syötettiin vieressä seisovien 4k-uutuuksien kanssa samaa materiaalia 1080p-tarkkuudella. 4k-televisio näyttää full hd -mallia paremmalta vielä useammankin metrin päästä, vaikka ruutukoko on alle 70 tuumaa. Sekä tallennin että televisio osaavat toistaa Youtubesta löytyvät 4k-videot alkuperäisellä tarkkuudella.. Messudemojen perusteella seuraava suuri kilpailu käydäänkin skaalausalgoritmien paremmuudesta. Kontrastisuhteen käsitettä ei enää ole mielekästä käyttää, 14 Yhä useammassa näyttölaitteessa on MHL-tuki. Halvimmillaan uuden tason megapikselijuhlasta pääsee nauttimaan noin neljällä tonnilla. KAIKKI suuret merkit ovat tosissaan mukana 4k-kisassa. Sen hinta on 750 euroa. Ilmiö on täysin sama kuin pari vuotta sitten 3d:n kanssa, mutta tällä kertaa hypetetystä ominaisuudesta on oikeasti iloa. Korkeampi kuvanopeus hyödyttää esimerkiksi pc-pelaajia. Enää helposti lähestyttävän kuvan ei tarvitse näyttää aktiivisisartaan rakeisemmalta. Ohjaus tapahtuu älypuhelinsovelluksella, josta on mahdollista aktivoida tietty valaisin, kontrolloida valon kirkkautta sekä värien intensiteettiä. Oled palauttaa kuvanlaadun osittain vanhan kunnon putkitekniikan tasolle. Kolmen hue-lampun ja ohjausyksikön hinta on 199,95 euroa. Epsonin uutuusprojektoreissa on myös tuki, mutta perinteisen kaukosäätimen kanssa mahdollisuudet ovat rajallisemmat. Jotta psykoottisilta oireilta vältyttäisiin, on valaisimien reaktioaikaa kuvassa näkyvään materiaaliin hidastettu. Pelkkä 4k kuitenkin kalpenee, kun soppaan sekoitetaan oled-tekniikka. raportti IFA Berliini 6.–9.9.2013 Teksti: Mauri Eronen Kuvat: Mauri Eronen ja Teppo Hirvikunnas 4K on OK Berliinin ifa-messuilla kävi selväksi, että näön erottelukykyyn liittyvät teoriat voi heittää romukoppaan. Resoluutio auttaa myös käyttäjäystävällisemmän passiivi-3d:n kanssa. Kuitenkin videon kelaaminen tai pysäytys keittiökäynnin ajaksi helpottuu. Hue-lamppuja voidaan käyttää myös ilman televisiota älypuhelinsovelluksen kanssa. Tavallinen lcd-paneeli on suorituskyvyltään plasmaruutuja selvästi jäljessä, eivätkä lisäpikselit paljoa pelasta. Vaikka puolet pystytarkkuudesta häviää, erottelee uusi 4k-televisio kaiken sen informaation mitä Blu-rayllä on tarjota. Vuosi sitten esiteltyjen 70-tuumaisten lippulaivojen hinta oli jossain kympin ja kahden välissä, mutta nyt tavalliseen kotiin sopivammat 55- ja 65-tuumaiset maksavat saman mitä valmistajien huippumallit tähänkin asti. Panasonicin 4k-televisoissa on suoraan paketista tuki hdmi 2.0- ja display port 1.2a -liitännöille sekä 4k60p-signaalille. Sen avulla mobiililaitteen käyttö onnistuu suoraan näytön omalla kaukosäätimellä. Tuplakaapelivirittimillä varustettu Blu-ray-tallennin DMR-BCT83 sisältää 500-gigaisen tai teraisen kiintolevyn sekä 4k-skaalaimen. Mobile High-Definition Link on edistynyt hdmiliitäntä kannettavan laitteen kuten puhelimen tai tabletin ja television välillä. Kuvapiste pysyy täysin pimeänä, jos siinä ei ole tarkoitus esittää mitään. 65-tuumainen malli TX-L65WT600 tulee markkinoille lokakuussa noin 8500 euron hintaan
Sony oli messuilla näkyvästi esillä ständillä, joka lupasi 4k-elokuvia tarjoavan Video Unlimited 4k -nettipalvelun. Tuella on merkitystä vain streamauspalveluiden ja mahdollisten televisiolähetysten kanssa. Suurin ongelma 4k:n kanssa on materiaalin puute. Bluetooth-tuki taas on saatavilla 79 euron YBA-11-adapterilla. Mediatoisto onnistuu usb-muistilaitteilta, lähiverkosta dlna-palvelimilta tai Airplayn avulla. Toisaalta jo PS3 osoitti, että järjestelmä on laajasti päivitettävissä pelkästään ohjelmallisesti. Tavallista videokytkentää, kuten hdmi:tä, käytettäessä purku tapahtuu soitinlaitteessa. 700 dollarin hintainen FMP-X1-mediasoitin hakee tv-sarjat ja leffat netistä joko vuokraus- tai ostoperiaatteella. sillä mustan valoisuus on pyöreät nolla. Pelkän laitteen hinta on 700 dollaria. Palvelu tullee toimimaan myös PlayStation 4:lla. 5.1-järjestelmässä kaikkien kaiutinkanavien tuplavahvistus eli bi-amping on mahdollista. Vielä ei kuitenkaan ole varmaa, millä tavalla Play station 4 tulee tukemaan 4k-signaalia. Vaikuttavuus paranee vasta kuvakoon kasvaessa. Lähiverkkoon vahvistin kytkeytyy kaapelilla, mutta lisävarusteena on saatavana 89 euron hintainen wlan-adapteri YWA-10. Videostriimauksen suosio on jo nyt yllättänyt internetpalveluntarjoajat, jotka ovat asettaneet rajoituksia maksimisiirtomäärille. Tehokkaalla H.265-pakkauksella 4k-videon lähettäminen verkon yli olisi teoriassa mahdollista nyt käytössä olevalla kaistalla. Teknisesti hieno saavutus menettää hieman loistoaan, kun tajuaa, että televisio on paksumpi kuin ensimmäiset taulutelevisiot. LG demosikin huikeata 77-tuumaista 4k oled -televisiota. CX-A5000:n kahdeksan hdmi-tuloa ja kaksi antoa tukevat 4k-skaalausta sekä mobiililaitteiden mhl-ohjausta. Panasonic on toistaiseksi ainoa, jonka 4k-malleissa tulee olemaan valmiiksi tuki juuri lanseeratulle hdmi 15. Pienen television kanssa kaarevuus on hauska mutta hyödytön kikka, ja 55-tuumainen kaareva pinta pikemminkin rajoittaa käyttökelpoista katselualuetta kuin tekee elokuvaelämysestä kaappaavamman. Lg lupaa toimittaa television ostajalle demomateriaalia, jotka paljastavat 4k:n mahdollisuudet. 4k-elokuvien katsominen netin yli tulee olemaan varsinkin Yhdysvalloissa haastavaa. Laajakaistayhteydet tulevat olemaan kovilla, sillä leffojen kokonaiskoko huitelee mahdollisesti jopa 100 gigan tienoilla. Siinä koko illan elokuvan vuokraus on hinnaltaan 8 dollaria ja osto omaksi 30 dollaria. Blu-ray-levylle mahtuisi suunnilleen sama määrä videota kuin nykyään 1080p-tarkkuudella. Sonyllä oli esillä ainoa kaareva lcd-televisio. Rajojen ylittyessä nettiliikenne joko hidastuu modeemitasolle, jokainen giga maksaa merkittävästi ekstraa tai nettiyhteys sulkeutuu kokonaan. Pääte tuottaa 150 watin tehon (0,06 % thd) kaksi kanavaa kuormitettuna. Yamaha tuo verkkotoiminnot kaksikanavaiseen viritinvahvistimeen. Tulihan siihen tuki hd-äänifornaateille vasta jälkikäteen. Sonyn FMP-X1 on mediasoitin, jolla koko homma hoidetaan. Ainakin Panasonic ja Philips vakuuttavat, että niiden smart-tv:t hanskaavat youtuben muutaman tuhannen 4k-pätkän toistamisen mukisematta. Kuluttajan kannalta homman tekee vaikeaksi se, että siirtorajoja ei tuoda riittävä selvästi esiin. Mikä ikinä onkaan kuvan maksimikirkkaus, on kontrastisuhde ääretön. Etuna on plasmaan nähden myös täysin välkkymätön kuva. Oled mahdollistaa myös kaarevat näytöt, joita oli esillä LG:llä ja Samsungilla. Ja mikä parasta, musta on mustaa katselukulmasta riippumatta. Yamahan uusi kotiteatterin lippulaiva on esivahvistin/prosessori CX-A5000 ja 11-kanavainen pääte MX-A5000. Elokuvastudiolisenssien vuoksi palvelu on kuitenkin tarjolla vain Yhdysvalloissa. Mukana on myös levysoitinotto sekä subwooferanto. Muilla tarjonta rajoittuu myymälöissä pc:ltä mahdollisesti pyörivään esittelyvideoon. Lanseeraushetkellä palvelu tulee tarjoamaan 70 nimikettä. Etusen hinta on 2 500 euroa ja päätteen 2 700 euroa. Analogisia linjaottoja on kuusi ja digitaalisia neljä, joista kaksi koksia ja kaksi optista. R-N500:n klassinen design mukailee löyhästi S-sarjan vahvistimia ja tarjoaa 80 wattia tehoa kanavaan. Etusen ja päätteen yhdistäminen on mahdollista balansoiduista liittimistä, mutta molemmissa on myös rca-liitännät yhteensopivuuden laajentamiseksi. raportti Sonyn 4k-streamauspalvelu tulee vain jenkkeihin. Omia kanaviaan tarjoavat kaapeliyhtiöt ovat luonnollisesti hanakimmin rajoittamassa käyttäjiensä nettikatselua, mutta myös dsl-operaattorit harrastavat samaa. LG tukee pakkausmenetelmää suoraan kaupasta ostetussa 4k-televisiossa, mutta päivitysten myötä sen saanee tulevaisuudessa muihinkin merkkeihin
Hires-ääniformaatteja toistamaan Sony esitteli 2 000 euron HAP-Z1ES-verkkomediasoittimen, jossa on verkkotoiston lisäksi teran kiintolevy tallennukseen ja dsd-toiston tuki. Sonyyn on saatavilla ohjelmistopäivitys jossain vaiheessa. Kuulokkeiden käyttäjiä Sony muistaa UDA-1-kuulokevahvistin/dacilla, jossa on usb-liitäntä tietokoneeseen. Alustasta puuttuu edelleen se killer app, joka ponkaisisi systeemin kaikkien suosioon. LG povaa, että yksi tällainen voisi olla netissä toimiva tallenninpalvelu, kuten suomalainen tv-kaista. Pioneer vastaa nykypäivän litteisiin vaatimuksiin matalilla av-vahvistimilla. Lg kykenee tähän, vaikka liitäntä onkin versiota 1.4. S510 kytkeytyy verkkoon ja toistaa dlna- sekä Airplay-musiikin. 2.0 -standardille. Se tukee myös hires-formaatteja wav-, flac- ja Apple Lossless -muodoissa. 55-tuumaisen Full HD -mallin hinta on noin 9 000 euroa. Tehoa 2 000 euron vahvistimesta luvataan 80 wattia. Vahvistimet tulevat kauppoihin marraskuussa. Kuvassa Samsungin näkemys, jossa jalustana toimiva kehys on säteeltään tiukempi kuin itse ruutu. S510:n etupaneelin hdmi-otto on mhl-yhteensopiva. Hintaluokat ovat noin 450 ja 300 euroa. Mainittavaa ovat järkälemäiset kaiutinterminaalit sekä viisi linjaottoa, joista yksi on balansoitu xlr. Philips tarjoaa cloudtv-toiminnon, mutta satoja kanavia kattava palvelu toimii vain suorien lähetyksien katsomisessa. Kaareva pinta pikemminkin vain esittää oledin mahdollisuuksia, mutta ei pienellä kuvaalalla tuo elämyksellisiä etuja. Pikkuveli HAP-S1:ssä on 40 watin vahvistin ja 500 gigatavun kiintolevy. Kaarevapintainen 4k-oled oli tämän vuoden näyttävin tekniikkademo. Suurin hdmi 2.0:n parannus on 4k-kuvan esittäminen 60 kuvan sekuntinopeudella. Smart-tv-toiminnot sisältyvät nykyisin kaikkiin malleihin, mutta niiden käyttöaste on alhainen. Vain 4,3 milliä paksu tv on kaiuttimia myöten ohueksi suunniteltu. raportti IFA Berliini 6.–9.9.2013 Sonyn ES-sarjan uusi integroitu stereovahvistin tottelee mallinimeä TA-A1ES. Sen hinta on 600 euroa. 5.1- ja 6.1-kanavaiset VSX-S310 ja VSX-S510 sisältävät 4kläpiviennin hdmi-liitännöistään. Se kytkeytyy verkkoon myös langattomasti. Hdmi-ottoja on neljä tai kuusi. 16 LG:n kaareva oled-tv on oikeasti litteä. Netflixin, HBO:n ja Viaplayn kaltaiset vod- eli videolatauspalvelut ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden käyttäminen televisiokäyttöliittymällä tuntuu järkevältä.. Sillä voisi katsella ohi menneet ohjelmat useita viikkoja taaksepäin ilman, että käyttäjän tarvitsee muistaa ajastaa ne. Tutkimusten mukaan television tarjoamia sovellusominaisuuksia käyttää hyväkseen vain pari prosenttia smart-tv:n omistajista. Smart-tv:n ongelma ylipäätään tuntuu olevan se, että sen avulla televisiossa pyritään väkisin tekemään se, joka luonnistuu paremmin muilla välineillä. Philipsiin täytyy hankkia sekä softa- että rautapäivitys myöhemmin
Materiaali on myös riittävän paksua. Myös hifiharrastuksen suosio alkoi toden teolla kasvaa. Renkaan pieni jousto on riittävä, koska keskiäänialueella ei tarvita suurta liikepoikkeamaa. Kotelon yläosan poikki kulkeva välisenä eristää keskiäänielementin omaan. Valmistaja käyttää rakenteesta nimitystä FST (Fixed Suspension Transducer). Tutkittaessa kaiuttimen sisusta ilmenee, että kotelon seinämiä on jäykistetty monin tavoin. Kalotin takasäteily absorboidaan kapenevaan putkeen Nautilus-mallissa käyttöön otetun periaatteen mukaan. Se on ripustettu ilman tavallista reunusta. Diskanttiosa on kiinnitetty koteloon joustavasti. 1960-luvulla stereoäänilevyt yleistyivät, ja rock-musiikissa tapahtui vallankumouksellinen uudistuminen. Varusteena on kaksiosainen tulppa, jonka avulla viritystaajuutta voi säätää. Valikoimaan kuuluvat nykyisin myös digitaalisen musiikkisoittimien yhteyteen suunnitellut langattomat kaiuttimet. B&W panosti heti varojen salliessa erityisesti tekniseen kehitykseen. John Bowers kuoli vuonna 1987, mutta B&W on tämänkin jälkeen ollut hyvissä käsissä ja menestynyt erinomaisesti. Näkyvin yhteys Reference-sarjaan on diskanttielementin sijoitus pieneen luodinmuotoiseen kuoreen kaiuttimen päälle. Sen pinnassa on pieniä koloja golfpallon tavoin. Diskantin alumiinikalotti on kaksikerroksinen, mikä vähentää valmistajan mukaan säröä korkeilla taajuuksilla. Se valmisti jo 1970-luvun alussa sekä ionisointiperiaatteella toimivia että sähköstaattisia kaiuttimia, vaikka keskittyikin sittemmin dynaamisiin elementteihin. Englantilaisilla John Bowersilla ja Roy Wilkinsillä oli tuolloin radio- ja elektroniikkamyymälä, ja Bowers 18 Hienoa tekniikkaa CM-sarja sijoittuu B&W:n hifikaiuttimien joukossa keskitason yläpuolelle. Keskiäänielementin kartio on merkin perinteiseen tapaan kevlar-kuitua. CM-sarjan uusi huippumalli ei poikkea linjasta. Jämäkkä kotelo Bassoelementtejä on kolme eli yksi enemmän kuin sarjan tähän asti kalleimmassa CM9-mallissa. Ne parantavat ilmavirtauksen sulavuutta. Niiden kartioissa on käytetty materiaalina paperimassaa ja kevlaria. Sen mallit ovat hienosti viimeisteltyjä ja teknisesti kehittyneitä, mutta kotelot ovat perinteisen laatikkomaisia, toisin kuin Referencesarjassa, erikoisesta Nautilus-mallista puhumattakaan. Yritys hankki kaiuttoman huoneen ja laadukkaat Bruel & Kjaerin mittauslaitteet. Sarjan uusi huippukaiutin CM10 nousee rakenteelliselta tasoltaan lähemmäksi näitä. Kartion käyttäytymistä tutkittiin laser-interferometrillä. Keskiääninen on myös (ensimmäistä kertaa CM-sarjassa) eristetty mekaanisesti kotelosta. Harkittua työtä B&W on kehittynyt lähes 50-vuotisen historiansa aikana suureksi ja menestyksekkääksi valmistajaksi. Tuotekehitys on ollut voimakasta, ja mallistoa on laajennettu joka suuntaan. testi B&W CM10 -kaiuttimet Teksti: Pekka Tuomela Kuvat: Valmistaja ja Pekka Tuomela Mittaukset: Aalto-yliopisto ja Mauri Eronen alkoi askarrella kaiuttimia myymälän takana olevassa työhuoneessa. Takalevyssä oleva, kuljetusta varten suunniteltu ripustuksen lukitsin irrotetaan ennen käyttöönottoa. Sen sijasta kartion ulkokehän alla on vaahtomuovirengas, joka yhdistää kartion runkoon värähtelyjen kannalta mahdollisimman saumattomasti. Sen tuotteet antavat vaikutelman huolellisesta suunnittelusta. Vuosikymmenen lopulla esiteltiin legendaarinen malli 801, joka oli aikansa huippukaiuttimia. Kotelon takasivulla on refleksiputki, jonka päässä on pyöristys. Vuonna 1966 hän perusti tätä varten uuden yrityksen B&W Loudspeakers
Toinen magneetti Diskanttielementti on omassa luodinmuotoisessa kotelossaan. Iskevä ja heleä soundi toimii oikein hyvin kevyemmällä tavaralla, jos tarkoitus ei ole hifistellä vaan keskittyä musiikkiin. On siksi syytä kiinnittää huomiota vahvistimen kykyyn antaa virtaa vaativille kuormille. Keskialueella on kuitenkin pientä nuhaisuutta, ja lauluäänet etääntyvät hieman. Dire Straits ja Metallica toimivat mainiosti, klassinen musiikki puolestaan pykälää pienemmällä uskottavuudella. Eristävä geeli 8. Bassotoisto on jämäkkä ja kehossa tuntuva, mutta varsinkin yläosiltaan turhan voimakas. Kovaan kuunteluun tai leffakäyttöön oivallisen dynaaminen mutta helposti lähestyttävä tuttavuus. Suotimessa on käytetty keskitaajuuksista lähtien laadukkaita Mundorfin kondensaattoreita. Taajuusbalanssi 7,5 Äänikuva 8 Dynamiikka Kokonaisuus 8,5 Mikael Nederström Kirkas ja kaupallisen oloinen sointitasapaino. Instrumenttien äänenväri pysyy autenttisena, ja diskantin toistamat, yläalueella sijaitsevat harmoniset eivät väritä ääntä. Kaiuttimen sointi on kautta linjan siisti, ja musiikki toistuu energisesti ja pakottomasti. kuunteluarviot Mauri Eronen Piano välittyy messevän puukoteloperäisen ominaisluonteen säestämänä. Kalotin edessä oleva metallinen suojaverkko on irrotettavissa. Hallitut vasteet, energinen sointi Vapaakenttävaste on keskimäärin vaakasuora, ja tehovaste laskee selvästi bassoilta keskialueelle. Refleksiputki avoinna sointi aukeaa, mutta alakerrasta tulee helposti liian raskas. Dynamiikka toistuu pakottomasti. Impedanssin minimi on 3,2 ohmia ja vaihekulman maksimi yli 70 astetta. Yläbassossa on annos ylienergisyyttä, joten pieneen huoneeseen kaiutinta ei kannata sijoittaa. Lisäviive on tavallista suurempi 1000 hertsin kohdalla, ja alakeskialueelle se kohoaa selvästi yli millisekuntiin. Huoneen tuomaa korostusta ei ole siten kompensoitu. k oteloonsa. Sen pohjaan voidaan asentaa tassut tai piikit. Herkkyys on suurehko, lähes 88,5 dB, mutta bassovaste laskee kotelon kokoon nähden aikaisin. Elementti 3. Päämagneetti 9. Liittimissä on kaksoisjohdotus. Käytännössä keskialue ja lauluäänet ovat aavistuksen taaempana kuin helisevä diskantti ja tulpattunakin melko tymäkkä bassopää. Diskantti helisee kirkkaasti ja puhtaasti. Vaimennusaineena on polyesterivanukerros seinämillä, muta ilmatilan keskiosa on vapaa. Joissakin tapauksissa kirkkautta alkaa olla liikaakin, mutta eihän mikään kaiutin voi olla parhaimmillaan kaikilla äänitteillä. Pieni komponenttimäärä helpottaa suunnittelua varsinkin, koska valmistaja kertoo valitsevansa kriittiset jakosuotimen osat kuuntelemalla. Taajuusbalanssi 8 Äänikuva 7,5 Dynamiikka 8,5 Kokonaisuus 8+ 19. Kaiuttimelta luonnistuu niin metalli, elektroninen kuin kevytkin rokki. testi 1 2 7 8 3 9 4 5 6 7 Bassoelementissä on kookas magneetti ja tukeva valurunko. Alabassoissa ei refleksiputki tukittuna ole jyräävyyttä. Putken pääte 7. Alakeskialueella taas on ripaus nuhaisuutta, mikä ilmenee erityisesti puhaltimissa ja miesvokaaleissa. Kotelo 6. B&W soveltaa kaiuttimissaan ajattelua, että kun elementtien toisto on mahdollisimman tasapainoinen, jakosuotimet voivat olla yksinkertaisia. Putken Diskanttielementin rakenne: 1. Suojaverkko 2. Äänikuva on ilmava ja avara. Mutta ei ihan pieneen huoneeseen. Painava ja melko korkea kaiutin vaatii kunnon tukipinnan, ja siksi kaiuttimen alle on kiinnitetty 366x414 millimetrin kokoinen alustalevy. Keskiäänielementti on ilmeisesti varsin suuntaava toiminta-alueensa yläpäässä. Basari paukuttaa järkähtämättömästi, ja sähköbasso mouruaa kehoon tuntuvasti. Äänikuva on avara. Suojaverkon kiinnityskappale 5. Tosin kaikkein roisimmat lähimikitykset soivat jo turhankin räleästi ja kuivakasti. Musiikinkuuntelijan ja mutkat suoraksi -miehen jytäkaiutin. Samalla kontrabassosta kuitenkin puuttuu tietty muheva ponnekkuus, mitä ylemmän bassoalueen kumeus korostaa entisestään. Diskantti on kauniisti helähtävä ja saumattomasti keskialueen kanssa toimiva. Kuuden desibelin vaimennus on 51 hertsin kohdalla. Suuntaavuus on muuten hallittua, mutta 2 kilohertsin ympäristössä on selvä vaimentuma etenkin 60 asteen kulmassa. 100 hertsin kohdalla arvot ovat 3,9 ohmia ja 45 astetta. Kaiuttimen pintakäsittelyn vaihtoehdot ovat musta pianolakka sekä viilutetut ruusupuu ja wenge. Nautilus-putki 4. Kaikella muulla materiaalilla valittamisen aiheet loppuvat, sillä toisto on energistä ja miellyttävän vaivatonta. Mitään häiritseviä resonansseja ei ole kuitenkaan havaittavissa
• Bassotoisto vaatii suurehkoa huonetta • Aavistus nuhaisuutta keskialueella B&W CM10 Hinta: 3600 €/pari Edustaja: B&W Group Finland Puhelin: 020 743 0070 Lisätietoja: www.bwgroup.fi www.bowers-wilkins.eu Mitat (lxkxs): 20 x 108,7 x 33,7 cm* Paino: 33,5 kg Toimintaperiaate: 3-tie, refleksi Suurin suositeltava teho: 300 W Nimellisimpedanssi: 8 ohmia Elementit -basso: 3 kpl 165 mm -keskialue: 150 mm -diskantti: 25 mm Jakotaajuus: 350 Hz ja 4 kHz Liitin: naparuuvi Kaksoisjohdotus: on * leveydessä ja syvyydessä ei mukana alustalevyä B&W PANORAMA 2 SOUNDBAR KAIUTINJÄRJESTELMÄ B&W:n Panorama2 tuo elokuvateatterimaisen surround-äänen olohuoneeseesi helposti, tyylikkäästi ja mikä tärkeintä, erittäin korkeatasoisella äänenlaadulla. Norm. 10-18, la 10-15 RAAHE Sovionkatu 4-6 08-2277788 Ark. B&W CM10 -kaiuttimet testi mittaustulokset Herkkyys (2,83 V, 1 m): 88,5 dB Alarajataajuus (-6 dB): 51 Hz Suuntaavuusindeksi (100–10000 Hz): 6 dB Lisäviive 1 kHz: 0,45 ms Viritystaajuus: 31 Hz Minimi-impedanssi: 3,2 ohmia @ 130 Hz o 105 o Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). On ilmeistä, että kaiutinta ei ole tarkoitettu pieniin tai pienehköihin huoneisiin. L i s¨a v i i v e 90 Lis ¨a v iive [ms ] Amplituudi [dB] 100 info 0 ?0.1 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 Lisäviive taajuuden funktiona. Kriittisesti tarkastellen keskialue jää aavistuksen etäiseksi bassoihin verrattuna. 10-18, la 10-15 OULU Pakkahuoneenkatu 7 Puh 08-8151 200 Ark. Bassojen suhteen kannattaa kiinnittää huomiota huoneen kokoon ja kaiuttimien sijoitukseen. o Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0 (pun), 20 (sin), ja 60 (vihr) 95 0.9 85 0.8 80 75 70 65 20 B&W CM10 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 0.7 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 0.1 Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Ark. t ulppaa käyttämällä keskibassoja voi hillitä, mutta kumeus saattaa tulla silloin jopa enemmän esiin. 10-18 , la 10-15 JYVÄSKYLÄ Jyväskylä Kilpisenkatu 12 0407788567, 0407578678. Basson jakosuodin on tavanomaisempi. Yhteenveto • Hyvä dynamiikka, vaivattomuus • Miellyttävä sointitasapaino • Viimeistelty rakenne ja ulkoasu B&W CM10 loistaa teknisillä yksityiskohdillaan ja huolellisella toteutuksellaan. Toiston ansiot pääsevät oikeuksiinsa etenkin kotiteatterissa. CM10 on ääneltään siisti ja dynaaminen. 10-18 , la 10-15 k o t i k ä y n t e j ä s u o r i t e ta a n. Panorama2:sen kaiutinelementit on suunniteltu tuottamaan mahdollisimman laaja äänikenttä, jonka ansiosta koko perhe voi nauttia parhaasta mahdollisesta äänenlaadusta, istumapaikasta riippumatta.Lujatekoinen koteloja laadukkaat kaiuttimet mahdollistavat erittäin laadukkaan, säröttömän ja puhtaan äänenlaadun. 10-18, la 10-15 TURKU Kristiinankatu 6 Puh 02-4304008 Ark. Vaativimmissa kohdissa käytetään Mundorfin kondensaattoreita. 1600,- tarjous: 1190,- HELSINKI Eerikinkatu 17 Puh 09-5860 120 Ark. Panorama2 tarjoaa monipuoliset liitäntämahdollisuudet: 3 x hdmi in ja 1 x hdmi out. On helppo uskoa, että valmistaja on tehnyt juuri sellaisen kaiuttimen kuin se on halunnut. 10-18, la 10-15. TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 Puh 03-2252 200 Ark
PBK-optimointijärjestelmän avulla hankalat bassotaajudet saadaan soimaan tarkasti kaikissa huoneissa. www.mareks.fi Mareksound Oy – Valimotie 2, 00380 HKI - info@mareks.fi – puh: 010 321 3220. Ylivoimainen suorituskyky kompakteissa subwoofereissa. Hintalaatusuhde: Ylivoimainen. Soi todella alas ja on musikaalisesti erittäin tarkka. Elac FS 197, lattiakaiutinpari Valkoiset nyt hurjaan poistohintaan 999€ (1 879€) Suosittelemme AV-vahvistimeksi Anthem MRX-300 Paradigm Studio SUB 12 Saksalaisen audio-lehden ryhmätestivoittaja
Eli ääntä päin on taivallettu mittarit tanassa jo täydet 65 vuotta, mistä voisi vetää tiettyjä yhteyksiä Helsingin Paasitornissa kuultujen presentaatioiden pitäjien nimekkäimpiin ja heidän esitystensä sisältöön. Mutta ei huolta. Paasitornin tiloissa taisi hiihdellä tasan yksi pesunkestävä, kummallisia asioita julkisesti kuuleva hifisti, joskin hänelläkin on toki takanaan yli kolmen vuosikymmenen ura äänen ammattilaisena, vaikkakin osin sisältöpuolella ja vain minimalistisessa määrin hertsien, ohmien tai Youngin moduluksen maailmassa. 22 Kutsuvieraat A. raportti AES 51st International Conference – Loudspeakers And Headphones Teksti ja kuvat: Jaakko Eräpuu Historiaa ja High techiä Vuodesta 1948 audioinsinööriyden lippua kannatellut A(udio) E(ngineering) S(ociety) kunnioitti suomalaista kaiutinosaamista pystyttämällä kansainvälisen kuuloke- ja kaiutinkonferenssinsa Helsinkiin. Löytyihän sitä hifistillekin entuudestaan tuttuja henkilöitä insinööriseuran liepeillä pyörivistä: parikin hifipuolella vaikuttanutta/vaikuttavaa kotimaista kaiutinsuunnittelijakonkaria ja yksi Hifimaailmaan äänitteistä ja vähän laitteistakin kirjoittanut. Tapahtuma keräsi paikalle toista sataa äänialan ammattilaista ympäri maailman. Grell, S. Olivathan paikalle kutsuttuina kaiutinmaailman legendaariset hahmot Siegfried Linkwitz ja Ilpo Martikainen, joilla lienee jokseenkin saman verran mittarissa kuin AES:lläkin ja joiden historian lehtiä kahisuttavat katsaukset loivat nostalgista perspektiiviä tapahtuman Audioväkeä arvotalon aulassa. Martikainen päätyivät lahjonnan kohteiksi. AMERIKKALAISLÄHTÖINEN, ääniammattilaisten tutkimus-, kokoontumis- koulutus-, myynninedistämis- ja julkaisufoorumi Audio Engineering Society syntyi samana vuonna kun Columbia Records lanseerasi uuden uljaan audioformaatin, lp-levyn. Ystävällisessä hengessä totta kai. Linkwitz ja I. Ja kun tiedemaailmassa oltiin, jokaista esitystä seuraavalla kyselytuokiolla riitti vastaväittäjiä, tarkennuksia tiukkaavia ja muuten vaan haastavia kannanottoja. Eli PowerPoint-esitykset sisälsivät runsaasti mittaustuloksia ja erilaisten analysointimenetelmien kuvauksia, eikä kaapelien äänellisistä eroista taitettu peistä. Käytäväkeskusteluissa ilmapiiri oli kuitenkin luentosalin sinänsä rentoa meininkiä vielä vapaamielisempi, kun alan tutkijakammioissa hautuneet hahmot tapasivat kavereitaan ja/tai hengenheimolaisiaan. Tuskin saivat Rubikin kuutiot… muuta dsp-pitoista tarjontaa vasten tarkasteltuna. Konferenssin lähestymiskulma audioon oli luonnollisista syistä insinööripainotteinen eli enemmän tai vähemmän tieteellinen
Vuoronsa saivat niin saksalaiset, britit, ranskalaiset, japanilaiset kuin iisalmelaiset alan merkkipaalut. Ei olla todellakaan Kef:in R&D-osastolla menty yli siitä missä aita on matalin. Tai sata mittausta. Tekniikan tohtori Ilpo Martikainen oli saapunut paikalle kertomaan monitorikaiuttimien historiasta, minkä hän tekikin suvereenisti vuosikymmenten mittaiselta aikajanalta käänteentekeviä kaiuttimia poimien ja niiden erityispiirteitä esitellen. Vaikka demomusa olikin järkyttävää tuubaa. Monestakin eri syystä, joskaan ei vähiten sellaisen ratkaisun suuntaavuusominaisuuksien aiheuttamien huoneakustiikkaetujen ansiosta. Koaksiaalielementin ripustuksen, elementin ja kotelon tuennan, etulevyn muodon, refleksiputken elastisuuden ja monen muun rakenteellisen yksityiskohdan hiominen lopulliseen kuosiinsa on edellyttänyt sekä resursseja että halua käyttää niitä. Väliin mahtuivat vuodet Hewlett-Packardin maineikkaalla mittalaiteosastolla, siis ennen kuin firmasta tuli tietokonemaailman mahtitekijä HP. Jatkoa seuraa Nyt kun Helsinki on saanut pään auki, se palaa seuraavan kerran AES:n kartalle jokseenkin vuoden päästä, jolloin teemana on tilaääni. Selväksi tuli. suuden lohkolla on ylletty vuosikymmenten vilinässä. Erään kaiuttimen anatomia Hifistisessä katsannossa tapahtuman mielenkiintoisinta antia saattoi olla Mark Doddin vetämä kolmevarttinen otsikolla The Development of the Kef LS50, a Compact Two-Way Loudspeaker System, jonka puitteissa kävi ilmi se kunnianhimoinen ja modernin teknologian mahdollistama tutkimustyö, jonka avulla kaiuttimen kehityskaari eteni. Jo pelkkä suunnittelufilosofia ja sen ilmentymänä historiallisen perspektiivin ymmärryksestä kielivät vertailut BBC-monitori LS3/5A-klassikkoon ansaitsevat nöyrän hatunnoston. raportti nuori professionaali. Geneleclandia saattaa olla markkinointiponnisteluille paha rasti. Tilaisuuden luonteeseen kuului itseoikeutetusti kevyt kaupallisuus, vaikka kokoontumista taloudellisesti tukevat tahot olivatkin liikkeellä suht matalalla profiililla. Toki tässä yhteydessä pitää mainita myös tilaisuuden järjestäneen komitean primus motor Juha Backman, kaiuttimien kanssa puuhaillut hänkin, joka veti kisat läpi turhia tiukkailematta. Katsaus päättyi toki maagisiin kirjaimiin dsp, kunhan ensin oli ohitettu aktiivisuus ja wave guide… Sennheiserin kuulokemalliston kehitystyössä keskeisenä tekijänä toiminut Axel Grell kävi läpi kuulokkeiden maailmanhistoriaa puhelimen keksimisen päivistä elektrostaattien ja korvakaiutinten (AKG 1000 ja Stax) kautta nykyaikaan, jota edustivat luonnollisesti HD:t 800 ja 700. Niin Genelec ja Sennheiser kuin muutamat pienemmätkin tekijät. Kef:illä on näemmä ollut molempia. Saatavana on myös muuntimeton vaihtoehto HDVD600. Korvatulpat vaimentavat epälineaarisesti, yläpääpainotteisesti, labbiksessa kehitetty tietokoneavusteinen suodatus/muokkaus pitää balanssin paremmin aisoissa ja vaimentaa silti sopivasti. Hifiharrastuksesta alkanut, sittemmin Linkwitz Lab:iin johtanut ura valottui monen etapin kautta, mm. Tarina ei kerro, kuinka konferenssin kaupallisten toimijoiden jäsentenvälisissä kohtaamisissa business pyöri. yhteistyössä kaverinsa Russ Rileyn kanssa suunnitellun suodintyypin (Linkwitz-Riley) ja päätyi moniteiseen dipolikaiuttimeen, jollaista Linkwitz on pitänyt optimina kovapuhujana jo pitkään. Alan eri yritysten mandaatillahan useimmat osanottajat taisivat olla liikkeellä. Maineikas mikrofonivalmistaja Neuman on laajentanut reviiriään tarkkailukaiutinpuolelle. AES 55th International Conference: Spatial Audio kokoaa kansainväliset äänijoukot Suomeen 27.–29.8.2014. Matemaattisten kaavojen ja mittakäppyröiden vyörytyksessä kuultiin suhteellisen harvalukuinen määrä äänellisiä demoja, niin ääni-ihmisten kohtaamisessa kuin oltiinkin. Tuote-esittelyt hoidettiin diskreetisti, enempiä elämöimättä. 23. Yksi ääni(näyte) kertoi enemmän kuin tuhat sanaa. Kaiutinta kuulostelleet, korvaorientoituneet kuluttajat, kirjoittaja mukaan lukien, eivät ole ehkä aavistaneetkaan, mitä kaikkea LS-viiskymppisen tarinaan sisältyy. Paperilla tusinan A4:n mittainen selonteko projektin eri kehitysvaiheista ja niiden pohjalta tehdyistä ratkaisuista sai kultakorvaisen hörhönkin mietteliääksi. Oli toki kiintoisaa kuulla keinopään ja puolisen tusinan eri aikakauden luurin avulla toteutettu demo siitä, mihin soinnin luonnolli- Sennheiserin uusi HDVD 800 DAC/ kuulokevahvistin. Genelec -mallistoa valohoidossa. Tähän on tultu Konferenssin kansainvälisesti tunnetuin esitelmöitsijä, Siegfried Linkwitz, kertasi elämänsä ammatillista kulkua saksalaisesta tekniikan opiskelijasta amerikkalaiseksi kaiutinguruksi. Siksi oli sitäkin hauskempaa kuulostella Jussi Rämön esitystä äänen hallitusta muokkauksesta ja vaimennuksesta kuulokkeissa kovaäänisessä live-tilanteessa, raskaahkon rockmusiikin myötävaikutuksella. Tämä oli todistettava
Hienosti säädettävä Hilo osaa muuntaa sisääntulevat signaalit analogisesta digitaaliseksi ja toisinpäin. Ulkoisen kellogeneraattorin käyttö onnistuu myös. Analogisen signaalin voi myös jättää ennalleen ja käyttää laitetta vain esivahvistimena. suosittelemme Hyvä äänenlaatu Referenssimuunnin Studiopuolen kalustoa ei useasti käytetä kotihifilaitteistoissa. Järjestelmän navigointi muulla menetelmällä olisi kivuliasta. Laite ilmaisee kellotuksen onnistumisesta, kun laite on hetken haistellut signaalia. Perustuuhan Hifimaailman elektroniikkamittauksissa käyttämä QC Suite -laitteistokin pohjimmiltaan Lynxin valmistamaan, joskin modifioituun äänikorttiin. Digitaalisignaali voidaan ylinäytteistää halutulla monikerralla tai koko src-piiri (sample rate converter) voidaan kytkeä pois päältä. Hifilaitteisiin verrattuna valtaisan asetusmäärän vuoksi näyttö on käytännössä välttämätön. Kuulokelähtöön voi esimerkiksi ajaa koaksiaalisen digitaalioton äänen. Monitorointi tapahtuu 6,3-millisten plugien avulla, ja digitaalisignaalin otolle ja lähdölle on ammattipiireissä käytetty aes/ebu. Tosihifisti kytkee muuntimen ulkoiseen akkuvirtalähteeseen (9– 18 V tasajännite), ja onpa kellosignaalillekin oma word clock -tulo ja lähtö bnc-liittimin. Lynx Hilo Reference AD/DA Converter System on kosketusnäytöllä varustettu muunnin/kuuloke-esivahvistin. testi Lynx Hilo AD/DA -muunnin Teksti, kuvat ja mittaukset: Mauri Eronen ????. Yhtiön LynxOne ja LynxTwo ovat kauan tunnettu studiotasoisina kortteina erikoisine liittimineen. LYNX on monelle tuttu tietokoneiden äänikorteista. Mukana on kotikäyttäjän tarpeisiin paremmin vastaavat optinen ja koaksiaalinen s/pdif-otto sekä lisäkortilla usb-liitäntä muuntimen kytkemiseksi tietokoneeseen. Siksi ammattilaitteessa on luonnollisesti ottoasteen herkkyyden ja lähdön gainin säädöt. Vilkaisu takapaneeliin paljastaa pro-lähtöisyyden, sillä linjalähdöt on tarjolla vain balansoiduin xlrliittimin. Itse kortin päässä kun on vain sarja- ja printteriportteja muistuttavia moninapaliittimiä, joihin kytketään varsinaiset liitännät tarjoava haaroittuva i/o-kaapeli. Joko niiden ulkonäkö on liian karu tai markkinointikanavat tai puskaradio eivät yksinkertaisesti kohtaa harrastajaa. Resistiivinen kosketusnäyttö ei älypuhelimiin tottuneelle tunnu järin herkältä, mutta pääosin suurikokoisiin painikkeisiin osuminen onnistuu. Sisään tulevan digitaaliäänen kellotus voidaan tehdä sisäisellä kellolla tai luottaa signaalin jitterittömyyteen. Lukuisat otot ja annot voi 32x32-kanavaisen mikserin ansiosta reitittää monella tapaa. Etulevyssä on liitäntä kuulokkeille, jota var24 ten Hilossa on aivan oma muuntimensa. Lynxin vahva osaaminen näkyy ja kuuluu ammattikäyttöön tarkoitetussa ad/da-muuntimessa. Bittien hyödyntämiseksi ad-muunnoksessa tason säätäminen muuntimelle sopivaksi on tärkeää
mittaustulokset Tehonkulutus: Antojännite (“+6 dBV”): Linjalähdön impedanssi: Kuulokeannon impedanssi: Häiriöetäisyys, A-paino: THD, 20/1000 Hz: IM-särö, 2./3. 24 W 2,0 V 99 ohm <0,1 ohm 108,9 dB 0,0005/0,0005 % <0,0001/0,0002 % 117/104 dB 0,0 dB –95/–107 dBFS 117 ps Päävalikko näyttää pikaisella vilkaisulla toistettavan signaalin tärkeimmät ominaisuudet. Jos ohjelmisto vain mahdollistaa äänikortin valinnan, voi Hiloon syöttää samanaikaisesti useita eri äänilähteitä vain yhtä usb-kaapelia pitkin. Levollinen, lähes analogiamainen ote tekee testaamisesta hankalaa, koska musiikki vie mukanaan. Da-muunnoksen impulssivaste 192 kHz:n ylinäytteistys käytössä. Sisääntulevan signaalin omalla kellolla esisointi on vaimeaa, kun taas muuntimen omaa kello-oskillaattoria käytettäessä yksikköimpulssi on symmetrinen mutta samalla jälkisoinniltaan lyhyempi. Lynx Hilo saa varauksettoman suosituksemme. Se ei luo omaa maustettaan sointiin kaapelinpätkää enempää, joten laitteiston sävyllinen säätäminen onnistuu muita komponentteja valikoimalla. kuunteluarvio Mikael Nederström Taajuusvaste koaksiaaliotolla xlr-annoista 44,1 (musta) ja 96 kilohertsin signaalilla (punainen). kerr.: Kanavaerotus, 1/20 kHz: Kanavatasapaino: Lineaarisuus, 16/24 bit: Jitter: Kaikki mittaustulokset ovat moitteettomat. Kylmän insinöörimäisestä lähestymistavastaan huolimatta Lynx ei kuulosta viileän analyyttiseltä. Balansoiduissa linjalähdöissä riittää potkua aina 12 voltin jännitteeseen saakka. Impulssivaste muuttuu riippuen käytettävästä kellosignaalista ja siitä, onko ylinäytteistys käytössä. Kuulokeanto on ensimmäinen testattu, jonka taajuusvaste ei mutkittele äärimmäisen hankalilla Ultimate Ears triplefi 10 -in-ear-kuulokkeilla lainkaan. Virtalähde ja pääkortti sijaitseva omissa kerroksissaan. Monitorointi- ja tallennusvaiheessa signaalin yliohjautumisen näkee erittäin helposti eri tavoin kustomoitavilla vu-mittareilla (kts. Saatavilla on myös ProTools-yhteensopiva 32-kanavainen LT-HD-kortti. Linjaottojen ja -lähtöjen herkkyyttä ja gainia voi säätää, jotta Hilo istuisi laiteketjuun optimaalisesti. aloituskuva). ASIO-yhteensopiva ajuriohjelmisto mahdollistaa Hilon käyttämisen 16-kanavaisena äänikorttina. testi samaan aikaan kun balansoiduista lähdöistä saa usbliitäntään tuodun musiikin. Kaikki signaalin reititykseen ja tasoihin liittyvät asetukset voi tallentaa kuuteen muistipaikkaan. Lslot-lisäkorttipaikkaan on asennettu 16-kanavainen usb-sovitin. Pikemminkin se on puhtaan erotteleva ja suorastaan rauhallinen – sellainen kuin hyvän muuntimen tulee ollakin. Mittauksessa käytettiin asetusta “+6 dBV”, joka tuottaa 2,0 voltin antojännitteen täyden tason (0 dBFS) signaalilla. Muuntimen päässä nämä voi vieläpä reitittää eri antoihin. Soundillinen eheys kääntää huomion onnistuneesti musiikkiin yksityiskohtien analysoimisen sijaan. Kaikki mittaustulokset ovat referenssitasoa ja lähellä mittalaitteiston omaa tarkkuutta. Ylinäytteistyksellä jälkisointi on lyhyempi ja vaimeampi kuin ilman. Käyttöohje kannattaa kuitenkin lukaista tarkkaan, jotta laitteesta saisi kaiken irti. Aika onnistunut kokonaisuus, jota kuuntelee mielikseen. Linjalähdön antojännite voidaan säätää välille 1–12 volttia. 9 info Lynx Hilo Reference AD/DA Converter System Hinta: Maahantuoja: Puhelin: Lisätietoja: 2 300 € Noretron Yhtiöt 010 525 8000 www.noretron.fi, www.lynxstudio.com Mitat (l x k x s): Paino: Tulot: Lähdöt: Muuta: 21,6 x 8,3 x 25,4 cm 3,1 kg analoginen xlr, koaksiaalinen ja optinen s/pdif, usb, aes/ebu, word clock kuuloke, analoginen xlr, balansoitu 6,3 mm, koaksiaalinen ja optinen s/pdif, aes/ebu, word clock akkukäyttömahdollisuus (9–18 Vdc) 25. Kuulokelähdön olemattoman antoimpedanssin vuoksi taajuusvaste on viivasuora kaikenlaisilla kuormilla. Kotikäyttöönkin tarvittavat liitännät ovat saatavilla, mutta perusvahvistimen omistaja tarvitsee xlr–rca-adapterin. Diskantti ei ole varsinaisesti tumma, mutta tietty keskialuepainotteisuus korostaa enemmän lauluääniä ja akustista kitaraa kuin peltien helinää tai sähköbasson jytyä. Jitter koaksiaaliotolla xlr-annoista 44,1 kHz 16 bitin signaalilla. Orgaaninen ote toimii varsinkin ihmisäänillä. Asiasta enemmän kiinnostuneen kannattaa ladata Hilon käyttöohje Lynxin nettisivuilta (www.lynxstudio.com). Takapaneeli paljastaa ammattitaustat. Mittaukset on tehty sync digital in -asetuksella, joka tekee ajoituksen sisään tulevan signaalin perusteella. Äänessä on jonkinlaista kokonaisvaltaisuutta, minkä ansiosta pienet puutteet dramatiikassa ja resoluutiossa antaa helposti anteeksi. Spotify voi soida samaan aikaan kuulokkeissa kun foobar2000 toistaa analogilähtöihin. Da-muunnos on teoriassa täysin läpinäkyvä. Kellosignaalina koaksiaalinen s/pdif-signaali itse (“digital in”). • Teknisesti moitteeton • Monikäyttöiset liitännät ja konfigurointi • Erinomainen kuulokevahvistin Varsin rauhallinen ja levollinen sointimaailma. Hilo toimii myös toiseen suuntaan usb-tallentimena. Digitaalisignaalin kellotus voidaan hoitaa sisäisesti, ulkoisella kellogeneraattorilla tai haistelemalla sisääntulevaa ääntä. Piirikortilla itsessään on kahdeksan kerrosta, joiden välistä ylikuulumista on vähennetty kuparitäyttein. Yhteenveto HILON tasokkuus paljastui sekä mittauksissa että kuunteluissa
info Detonation DT-50 Hinta: noin 75 € (+ tk. Virtalähteen kevyestä rakenteesta huolimatta pääsimme tehomittauksissa aika lähelle ilmoitettua 60 watin jatkuvaa tehoa (55 wattia neljään ohmiin ja 43 wattia 8 ohmiin). Mittausten mukaan subsonicin -3 dB alarajataajuus vaihtelee hieman alipäästösuodattimen asennon mukaan, mutta loogisesti ja kohtuullisissa noin 27-35 hertsin rajoissa. Ainakin tällaisen vaikutelman saa kun katsoo runsasta diy-tuotteiden tarjontaa alan nettikaupoissa. Vahvistimen rakenne on hintaan nähden sinänsä kohtuullisen laadukas, mutta elektroniikkapuolen toteutus on vanhahtava, viimeistelemätön ja ”kevyen oloinen”. Pääkaiuttimille ei ole kuitenkaan ylipäästösuodatusta. Päätimme tilata sellaisen ja katsoa tekeekö sillä mitään; vaikka jonkinlaisen budjettiluokan aktiivisubbarin. Se säästää sekä vahvistimen tehoreservejä että rajoittaa pienikokoisen subwooferelementin liikepoikkeamaa. SAKSALAISET ovat innokkaita hifituotteiden tee-seitse miehiä (ja naisia). Suodatin ja vahvistin toimivat hyvin ja tehoakin lähtee lähes luvatun mukaisesti. 26 mittaustulokset Jatkuva teho (50 Hz, 8/4/2 ohmia): 43/55/50 W Tehonkulutus (standby-tila/ tyhjäkäynti/10 W): 0,5/12/48 W Antoimpedanssi, 50 Hz: 0,02 ohmia THD, 1 W@8 ohmia, 20–150 Hz: <0,01 % Yhteenveto DETONATION DT-50 subwoofer-vahvistinmoduuli on hintaansa nähden asiallinen tuote. Liitännät käsittävät RCA-linjatulojen lisäksi kaiutintasoisen signaalin jousiliittimet sekä niiden rinnalle kytketyt ulostulot kaiutinsignaalin jatkamiseksi pääkaiuttimille. Riittävillä säädöillä subwooferin voi integroida osaksi stereolaitteistoa. Törmäsimme sattumalta kahteen tee-se-itse-sivustoon (www.lautsprechershop.de ja www.hobbyhifiladen.de) ja siellä todella edulliseen, alle 80 euroa maksavaan, tosin ”vain” 60 watin tehoiseen Detonation DT-50 subwoofervahvistinmoduuliin. Subsonic-suodatus onkin pienen vahvistimen kanssa paikallaan. Vahvistimessa on myös noin 30 hertsin taajuudella sijaitseva subsonicsuodatus, vaikkei siitä ollutkaan mainintaa teknisissä tiedoissa. Takapaneelissa on jakotaajuuden ja tasonsäädön lisäksi myös vaiheenkääntökytkin ja valinta automaattiselle käynnistykselle ja sammutukselle äänisignaalin ohjaamana. Vaikkei tehoa ole ylenpalttisesti, niin vahvistimella pystyy toteuttamaan edullisesti peruskäyttöön riittävän tee-se-itse -aktiivisubwooferin. Ja jaksoi vahvistin ongelmitta myös kahden ohmin kuorman. kokeilu Detonation DT-50 subwoofer-vahvistinmoduuli Teksti: Taneli Kunnas Kuvat: Mauri Eronen Mittaukset: Mauri Eronen Bassoa pikkurahalla Edullisella subbarivahvistimella voi helposti aloittaa tee se itse -harrastuksen. Maksu tapahtui helposti PayPal-maksulla ja laite saapuikin jo viikon kuluttua toimitukseemme. Toimituskuluineenkin hinta jäi reilusti alle 100 euron. Mittausten mukaan jakotaajuuden säätöalue on 70-180 Hz. Alipäästösuodatuksen jakotaajuus on säädettävissä merkintöjen mukaan välillä 50-150 hertsiä, mikä ei aivan vastaa todellisuutta. 15-17 €) Ostopaikka: www.lautsprechershop.de Mitat (asennuslaippa): Mitat (asennusaukko / upotussyvyys): Sisääntulot: Alipäästösuodatin: Subsonic-suodatin: Muuta: 235 x 178 mm 200 x 143 mm / 80 mm RCA ja kaiutintasoinen 50 – 150 Hz 32 Hz Tasonsäätö, vaiheenkääntö (0/180 astetta), automaattisen käynnistyksen/ sammutuksen valinta., kaiutintasoisen signaalin läpivienti (jousiliittimet). • Hinta-/laatusuhde • Ominaisuudet hintaluokassaan • Pienehkö teho • Huono hyötysuhde Toistovasteet jakosuodattimen säädön minimi(punainen) keski- (sininen) ja maksimi- (musta) asennossa
Suomen suurimmat kodintekniikan myynti- ut s s e m Kuvaaja: Sami Mannerheimo Kuvaaja: Ville Juurikkala 28.–29.9.2013 Jukka Poika & Dj Stormy Isac Elliot n i g n i s l e H o p x E Expert a s s e s k u k s e k Messu 13 la-su 28.–29.9.20 Karim Z. Yskowicz Ilmainen sisäänpääsy ja parkki! www.expert.fi/expo
Pianon soundin viimeistä viritysvaihetta. Silloin Yamahan osastolla seisoi sen enemmittä fanfaareitta kaksi keskeneräistä laiterunkoa, joista ei muuta paljastettu kuin malli. 28 ENSIMMÄISEN kerran lopullisiin kolmetonnisiin pääsi tutustumaan jo toukokuussa. Jo silloin insinöörien intohimoisista puheista välittyi viesti, että CD-S3000 ja A-S3000 olivat alusta asti uusia ja erityisesti äänenlaatu edellä suunniteltuja malleja. Yamahan Flagshiptuotelanseeraukseen Saksaan oli lennätetty kaikki pääsuunnittelijat pääjohtajaa myöden. suosittelemme Hyvä äänenlaatu Klassikkoainesta Harvoin on vuosi tuntunut yhtä pitkältä kuin viime syksyn IFAn jälkeen. CD-S3000 ja A-S3000 kertoivat kuitenkin tarpeeksi: tuloillaan olivat japanilaisjätin kenties kaikkien aikojen parhaat stereokomponentit. Nyt odotus on ohi. Monenmoisien instrumenttien valmistajana Yamahalle on tuttua lopputuotteen hienosäätäminen korvakuulolta. testi Yamaha CD-S3000 -cd-soitin ja A-S3000-vahvistin Teksti ja mittaukset: Mauri Eronen Kuvat: Mauri Eronen ja valmistaja ????
Siinä missä A-S2000:n käsittely on addiktoivaa, tuntuu A-S500 lepsulta ja huteralta. Vain lähempi tarkastelu ja tunnustelu on paljastanut, että käyttötuntuma seuraa hintaa. Mittarin näytöllä oikein viritetty piano näyttää täydelliseltä, mutta ei välttämättä kuulosta hyvältä. Soittimessa äänilähde poimitaan source-näppäintä toistuvasti painamalla, ja valinta esitetään laitteen keskellä tutulla oranssilla valolla korostettuna. Etulevyä sotkevalle direct-kytkimelle ei ole mitään tarvetta. Kuten A-S1000- ja -2000-malleissa, ei kolmitonnisissakaan ole edullisemmista malleista tuttua portaatonta loudness-säädintä. Laitteiden viimeistelyksi voi valita mustan tai hopean, mutta ensitilaustietojen perusteella mustia puukylkiä paremmin korostava hopea viimeistely on valtaosan suosikki. S-sarjan tavaramerkki on ollut äänettömän arvokas cd-levykelkka. Diskreetillä vahvistimella toteutettu kuulokeanto on erinomainen. Esivahvistin CX-10000 sisälsi myös puoliparametrisen digitaalisen taajuuskorjaimen ja mahdollisimman lyhyen signaalitien. testi kutsutaan intonoinniksi eli sävytykseksi (engl. Merkkipaalu Liki 130-vuotiaan Yamahan 90-vuotisen hifihistorian joukossa on valopilkkuja, joista useat ovat harrastajien suosiossa edelleen. Keskiasennossa oleva pieni pykällys ja selkeä releen naksahdus koneen uumenista paljastaa, että säätimet ovat ohitettuna. Toki myös sisuskaluissa mennään madaltuvien aitojen yli. 80-luvulla audiomaailmaa kohahdutti 10000-sarjan erillislaitteet, joissa käytettiin epätavallista dsp-prosessointia äänitilojen luomiseen. Toisaalta sävyiltään hienoäänisen pianon täytyy kuitenkin olla vireessä eli mittautua hyvin. A-S3000 ja CD-S3000 ovat kuitenkin taas aivan eri maata. Käytössä koneisto taas toimii salamannopeasti ja kelkan tapaan itsestään melua pitämättä. Soittimessa kyllä on näytön ja digitaalilähdöt sammuttava pure direct -näppäin. voicing). Samaa dsp-osaamista on sittemmin käytetty kaikissa Yamahan kotiteatterivahvistimissa. A-S3000:n äänensävysäätimien samettisessa liikkeessä ei ole hitustakaan klappia. Virta kytketään nostamalla keinukytkin ylös releiden naksunnan säestämänä. Viimeistely ja käyttö Onnistuneen koko S-sarjasta on varmasti osaltaan tehnyt sen yhtenäinen ulkonäkö. Äänensävyn basso- ja diskanttisäätimet muokkaavat vastetta hyllykorjaintyyppisesti 230 ja 4000 hertsin käännepisteissä (±3 dB). Ensin kun pitää valita käytettävä laserin aallonpituus levytyypille sopivaksi. Äänensävyihin virityksellä ei ole vaikutusta, vaan äänenvärin muuttaminen vaatii jousia iskevien vasaroiden muodon ja iskunvaimennukseen käytettävän huovan hienosäätöä. Aktiivinen otto ilmaistaan oranssilla ledillä. Vain 5 ohmin antoimpedanssin vuoksi se toimii useimpien hifikuulokkeiden kanssa 29. Koska cd-soitin toistaa myös sacd-levyt, ei levyn tunnistus A-S3000:n symmetrinen tuplamonorakenne ja monikerroksinen runko suojaa hyvin niin ulkoisilta kuin kanavien välisiltäkin häiriöiltä. Viimeisimmän paluumuuton valokeiloihin on tehnyt vuonna 1974 esitelty NS-1000Mmonitorikaiutin, jota valmistettiin yli 20 vuotta. Harjattu, paksu alumiinietulevy, alumiinisten kontrollien täydellisen täsmällinen tuntuma ja jalopuupäätyinen viimeistely pakottaa jälleen hipelöimään. Perinne jatkuu edelleen, ja koneisto liu'uttaa levykelkan pehmeästi sisään ja ulos. Vahvistimessa oton valinta tapahtuu loputtomasti pyörivällä ja tuntuvasti napsahtavalla kiertokytkimellä. Enimmäisvaimennus/vahvistus on ±8–9 desibeliä. Hintatason laskiessa nuppien ja kytkimien luukki sekä sama retrofiilis on säilynyt. Vuonna 2008 esitellyt S2000-sarjan soitin ja vahvistin olivat tuolloin kotiteatterikoneisiin erikoistuneelle Yamahalle erinomainen keino kohottaa imagoaan hyvän äänen ystävien parissa. Kauko-ohjain on alumiinia, mikä sopii hyvin laitteiston laadukkaaseen tuntumaan . S3000-sarjalle on asetettu sekä valmistajan itsensä että yleisön taholta niin suuret odotukset, että ne täyttäessään kaksikko jättää taatusti uuden jälkensä merkittävien Yamahoiden listaan. Kolmitonniset tulivat sikäli yllättäen markkinoille, että tähän asti koko S-sarjaa oli laajennettu pykälä pykälältä vain alaspäin. Kykeneekö S3000-kaksikko sitten täyttämään instrumentti-isiensä odotukset teoreettisen ja tunteellisen äänenlaadun pakeilta. tapahdu aivan silmänräpäyksessä. Häiriöetäisyys ja kanavaerotus ovat parhaat koskaan Hifimaailmassa mitatuista vahvistimista. Studioissa laajalti käytetty monitori hyödynsi berylliumia kartiomateriaalina. Vahvistimen käynnistyksen jälkeen kuluu muutamia sekunteja ennen kuin se päästelee ääniä, mutta viive ei kuitenkaan ole yhtä pitkä kuin vaikkapa Luxmanin transistori-integroiduilla. Tavallinen pianonviritys tehdään jousien kireyttä muuttamalla, mikä vaikuttaa äänen korkeuteen
Kaapeliuskoon on helppo kääntyä, kun parannuksen itse näkee. Metallipäällysteiset palikat tuntuvat käteensopivilta, ja näppäimien asettelu on erinomainen. Voimakkuussäätimen alla sijaitseva mykistyskytkin vaimentaa ääntä noin 20 desibeliä. Suorien signaaliteiden lisäksi kaikki virtapuolen kytkennät on tehty ruuviliitoksin impedanssihäviöiden minimoimiseksi. Soittimen kaukosäätimessä taas ei ole vahvistimen ottovalintoja, mutta äänenvoimakkuussäädön olemassaolo riittänee valtaosaan kuuntelutuokiosta. testi Yamaha CD-S3000 -cd-soitin ja A-S3000-vahvistin hienosti.Kuulokelähdön vahvistusta voi hienosäätää äänenvoimakkuussäätimestä riippumattomasti –6/0/+6/+12 dB:n pykälin. Sen hoitaa myös voimakkuuden muutos niin pienemmälle kuin suuremmallekin – kapulalla tai etulevystä. CD-S3000:n usb-liitäntä on versiota 2.0, joten se tarvitsee Windows-käytössä ajurit. Lisäsuojaa tarjoaa kätevä ominaisuus: kuulokelähtö ei aktivoidu plugia kiinnitettäessä, jos linjaotoksi on valittuna äänenvoimakkuuden ohittava main direct. Wasapi-toistokin sujuu mainiosti. Lisäksi vahvistimen tehomittareiden taustavalo olisi kätevää pystyä sammuttamaan kuuntelupaikalta. Tehoasteikko on säädetty vastaaman antojännitettä kahdeksan ohmin kuormalla, joten 100 watin viiva vastaa 4 ohmin kuormalla 200 wattia. Yamaha selkeästi hyötyy kunnon usbijohdosta, sillä Audioquestin Carbonkaapelilla signaali puhdistui merkittävästi. Push-pull-periaatteella toimiva pääteaste ei ole maadoitettu (floating), eivätkä pienet jännitevaihtelut pääse vaikuttamaan pohjakohinaan. Mittausten perusteella lupaukset pitävät paikkansa.. Mukana on dsd-tuki ja ymmärrys signaaleille aina 192 kilohertsiin ja 24 bittiin saakka. Vahvistimelle luvataan jatkuvaa tehoa 100 wattia kahdeksaan ja 150 wattia neljän ohmiin. Lämpimänsävyisesti taustavalaistut tehomittarit ilmaisevat hetkellisen huipputehon ("peak") tai hitaasti reagoivan keskimääräisen tehon ("vu"). 30 Häviöitä vältellen Kokonaan balansoitu, symmetrinen ja kelluva vahvistinrakenne on suunniteltu puhtaalta pöydältä. Laatikoista löytyvien parimetristen usbkaapelien kanssa meinasi alkuun päästä itku, sillä mittauksissa ilmeni pohjakohinan vaeltelua ja pumppaamista. Rakenne on ilmeisen onnistunut, sillä mittaustulokset ovat erinomaiset häiriöetäisyyden ja kanavien välisen ylikuulumisenkin osalta. Aivan kokonaan ei yhdellä säätimellä pärjää, sillä vaikka vahvistimen ohjaimella voi komentaa cd-soitinta, puuttuu siitä kelauspainikkeet. Suunnittelussa on painotettu signaalin vaivatonta etenemistä. Yamahan jitter on nimenomaan usb-toistossa erinomaisen alhainen. Sähköisesti ohjattu mykistyspiiri aktivoidaan painamalla etulevyn vipua alas, minkä jälkeen se palaa perusasentoonsa, mutta sytyttää yllä olevan ledin. Äänenvoimakkuuden säädössä on kaukosäätimellä pieni viive, joka hankaloittaa sopivan asennon hakemista hiljaisessa kuuntelussa. Kaiutinlähdöt mykistyvät automaattisesti kuulokkeet kytkettäessä, joten hienosäädöllä voi varmistua siitä, ettei kuulokkeiden irti repiminen saa aikaan liian suurta voimakkuutta. Sähköinen paketti on suojattu kuparilla ulkoisilta häiriöiltä. Kaukosäätimien fiilis ja painikkeiden tuntuma on onnistunut. Ongelmitta tietokonetoisto ei kuitenkaan alkanut. Pääteasteessa käytetään Sankenin MS20-mosfettejä. Hetkellisesti luvut nousevat 120 ja 200 wattiin. Yamaha Steinberg -ajuripaketti asentui firman nettisivujen kautta, ja se tukee suoraan ASIOrajapintaa. Mekaanisesta toteutuksesta huolimatta mykistystilasta palaamisen voi hoitaa kaukosäätimellä. Yamahan mukaan valintaperusteena on niiden tuottama luonnollinen ja lämmin ääni. Lopputuloksena oli äärimmäisen vakaa ja rauhallinen toisto. Säätäminen onnistunee kuitenkin helposti suoraan mittarien takana sijaitsevien piirilevyjen potentiometreillä. Testiyksilössä mittarien kalibrointi oli hieman pielessä ja osoitti 10 watin teholla karvaa vaille 25 watin viivaa
Kasausvaiheessa jokainen koneisto ruuvataan vaateriin ankkureiden tarjoamien säätöjen avulla, mikä tekee entisestään hiljaisesta mekanismista tasaisesti käyvän. Kuuntelusta puuttuu se "nyt analysoidaan" -fiilis, joka yleensä nousee pintaan erottelevuudellaan kerskailevien laitteiden kanssa. Melkoisen helpposointinen mutta silti ajallisesti täsmällinen kaksikko ei käy korviin suurillakaan voimakkuuksilla. Ainoa selkeä puute on tape monitor -tyyppisen liitännän puute, mikä estää huonekorjaimen sijoittamisen signaalitielle. Yamahan uusi High-precision Rigid CD -koneisto on kiinnitetty pitkillä, värähtelyjä molempiin suuntiin vaimentavilla jäykillä ankkureilla soittimen runkoon. Lisäksi on mm- ja mc-rasioiden signaalia ymmärtävä levysoitinotto. Niin analogi- kuin digipuolellakin virtalähteet sekä piirit antoasteineen sijaitsevat yksillä piirilevyillä kaapelihäviöiden välttämiseksi. Mm- ja mc-rasioille sopiva levysoitinliitäntä sisältää erilliskomponentein toteutetun vahvistinasteen sekä riaakorjaimen. Yamaha suosittelee balansoitujen xlrantojen käyttöä aina kun mahdollista kaikkein suorimman signaalitien saamiseksi. Lisäksi trigger-liitännän avulla vahvistimeen saa virrat triggerisignaalin tarjoavalta av-vahvistimelta. A-S3000:ssa on kaksi balansoitua ja neljä rca-ottoa. Halutessaan da-muunnoksen voi jättää ulkoisen laitteen hoidettavaksi digitaalilähtöjä käyttämällä. Cd-soitin toimii da-muuntimena koaksiaalisen, optisen ja usb-oton ansiosta. Koska digitaalisia äänilähteitä löytyy taatusti joka harrastajan kotoa, on laitekaksikko mitä ilmeisimmin tarkoitettu hankittavaksi parina. Kaksikkoa ei kuitenkaan sovi parittaa liian tummasointiseen laitteistoon ja tilaan. 31. Kaikki muuntimet ovat käytössä stereokonfiguraatiossa. Jokaisen jalan korkeutta voi säätää keikkumisen ehkäisemiseksi. Vyörytyksiä ja crescendoja oikein odottaa vaivattomuuden vuoksi. Ilo kuulla Kaikkien alustusten jälkeen on hieno huomata, että homma toimii paperin lisäksi myös käytännössä. Da-muuntimena CD-S3000 käyttää ESS:n 32-bittistä ES9018-piiriä. Sisääntulevan digitaalisignaalin lukkiutumiseen muuntimessa on seitsenportainen säädin, jolla kellojitterin toleranssia voidaan tiukentaa. Kaikki lempeän äänen tavoittelun nimessä. Vaikka toisto on lämmin, ei se kuitenkaan ole tumppu tai verhoutunut. Subwooferille tai päätevahvistimille on esivahvistinlähtö stereona. Uutena menetelmänä Yamaha tekee dacilta tulevalle analogisignaalille virta–jännite-muutoksen yhdessä piiriasteessa monivaiheisen prosessin sijaan, minkä se kertoo vähentävän häviöitä ja parantavan signaalin nousunopeutta. Ne on lisäksi suojattu kuparimyssyillä häiriöiden ehkäisemiseksi. Esivahvistinasteen voi ohittaa kokonaan main in -liitännöillä, joille on tavallinen oton valinta (”main direct”) etulevyssä. Näin käyttö kotiteatterivahvistimen perässä onnistuu helposti. Kun ottaa huomioon, että vertailulaitteiston hinta on yli kaksinkertainen, ja Yamahoilla musiikkia kuuntelee jopa mieluummin, ovat äänenlaadulliset meriitit selvät. Myös kotelon jäykkyys on käsin kosketeltavaa. 7-millinen alumiininen etulevy ja monikerroksinen tuenta tuntuu resonoimattomana ja raskaana rakenteena. Usb-liitännässä on myös tuki dsd-äänelle. Jaloissa on integroidut piikit, jotka voi halutessaan piilottaa tarrakiinnitteisillä tassuilla. Kaikki tulee silti helponoloisesti ja siististi kuin siveltimellä maalattuna. Tiukin asetus ("lowest") parantaa kellon tarkkuutta, mutta huonolla signaalilähteellä ääni saattaa pätkiä. Kaikki digitaalisignaalin muunnokseen liittyvä on sijoitettu cd-soittimeen. Liitännät VAHVISTIN on liitännöiltään puhtaasti analoginen. testi Soittimessa on erilliset toroidimuuntajat analogi- ja digiosastoille. Basso on tiukka ja jämäkkä, mikä saa jalustakaiuttimetkin kuulostamaan suurilta. Johtimet muuntajilta virtalähteille on toteutettu ruuviliitoksin. Soundi on kokonaisuutena rehevä, ja keskialue toistuu sävykkään mahtipontisena. Stereokuva on leveyssuunnassa äärimmäisen tarkka, mutta ei pistemäisen kaksiulotteinen. Muunnin ymmärtää signaaleja aina 192 kHz:iin ja 24 bittiin asti. Siisti yläpää ei vain käy päälle eikä homma mene tuputtamisen puolelle. Hifimaailman vertailulaitteiston (Meridian 808i ja Musical Fidelity M6 500i) rinnalla Yamaha-setti tuntuu leppoisammalta. Rasiatyyppi valitaan etulevystä. Analogiseksi muunnetun äänen saa ulos balansoituiduista xlr- tai tavallisista rcaannoista. Piirissä on sisäinen kello, jitterin poistaja ja kahdeksan da-muunninkanavaa
Suojapiirien laukeamisen jälkeen virtojen pois ja päälle kytkeminen ei riitä, vaan vahvistimen saa takaisin toimintatilaan prosessilla, jossa etupaneelin säätimiä täytyy vääntää tietyssä järjestyksessä. Soundi on ehkä hivenen pehmeä, mutta tukkoisuutta ei kuulu. Jitter analogisista linjalähdöistä usb- toistossa (foobar2000+asio, yllä) ja cd-toistossa (alla). PowerCube-tehomittaus eri kuormilla ja vaihekulmilla. Laitteet asettuvat juuri sille kapealle alueelle hyvän hifin ja highendin välissä, jossa ei tarvitse pelätä tylsyyttä tai teknisesti kyseenalaisia ratkaisuja. 9Yhdessä Kun molemmat Yamahat asetetaan kokonaisuutena toimituksen vertailukalustoa vastaan, on ero suhteellisen selvä. Pääteasteessa käytetään yksittäisiä mosfettejä rinnankytkennän sijaan, ja niitä suojatakseen vahvistin rajoittaa saatavaa virtaa kahden ohmin kuormilla ±60 asteen vaihekulmalla ja yhden ohmin kuormalla jo ±30° vaiheella. Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Päätaajuuden reunoilta laskeva helma on hyvin kapea. Kokonaisuutena soitin on paras Hifimaailman mittaama. Säröarvot ovat huippuluokkaa, eikä vahvistin reagoi taajuusvasteeltaan juurikaan kaiutinkuormaan. Moitteeton suorituskyky, käyttämisen iloa tuottava rakenteellinen laatu, helppo ja mukaansatempaava ääni. Harmoninen särö laskevalla tallennustasolla cd-toistossa (sininen), da-muuntimena 16 bittisenä (coax, punainen) ja 24-bittisenä (musta). Linjaotot balansoidut mukaan lukien yliohjautuvat vajaalla 3 voltin signaalilla. Tumpuksi vahvistinta ei silti voi sanoa, koska se ei resoluution tunteessa muuten jää jälkeen analyyttiseksi tiedetystä vertailuvahvistimesta. Varsinkin bassopäässä on pientä keveyttä, joka tuo ääneen rullaavuutta mutta samalla vie basarin iskuista fyysisintä kärkeä. Häiriöetäisyys ja kanavaerotus on paras Hifimaailman mittaama tähän mennessä mitatuista yhdessä Devialet D-Premierin kanssa (HM 5/2011). Niiden klassinen design on valmiiksi ajan hampaan testaamaa, ja moitteeton suorituskyky sekä äänellinen erinomaisuus vain kohottavat statusta hyvän hifin ystävissä. Basson auktoriteetissa vertailusysteemi vetää pidemmän korren, kun taas kitaran sävyjä Yamaha kaivaa ehkä hitusen monipuolisemmin levyiltä. Vikoja on äänestä yllättävän vaikea löytää. Toimiva resepti ja sille sopiva hintalappu. Jos ero pitäisi pisteyttää, menisi homma hankalaksi. Diskantti ei ole hitustakaan tummempi, mutta yleissävy on sivistyneemmin ja verkkaisemmin liikkuva. Soittimesta tai vahvistimesta ei pahalla tahdollakaan löydä nuristavaa. Tasapainoinen kokonaisuus, jota kuuntelee mielellään kaikenlaisella musiikilla. Sivistyneeksikin ääntä voisi sanoa, vaikka ei silti ehkä korostuneen sävyisäksi. • Hieno viimeistely ja tukeva rakenne • Erinomaiset mittaustulokset • Letkeä ja rytmikäs soundi • Cd-soittimen hieno usb-toteutus 32 • Kaukosäätimen viive äänenvoimakkuudessa kokonaisuus. Sävyt toistuvat mukavasti, myös äänikuvassa on sopivasti syvyyttä. Taajuusvaste xlr-linjalähdöistä 44,1 kHz:n (punainen) ja 96 kHz:n signaalilla (musta). Antoteho ylittää valmistajan lupaamat (120/200/300 W). Impulssivaste xlr-linjalähdöstä. Äänikuvassa rauhallinen ote ilmenee enemmän takimmaisen kuin eturivin paikkana, joten laulaja ei pääse tunkemaan syliin saakka. Ainoa huomioitava seikka on usb-liitännän lähes olematon matalataajuinen jitter asio- ja kernel streaming -toistossa. Oikein mukava kuunneltava, vaikka ei varsinainen läpivalaisukone olekaan. No joo, vahvistimen tehomittarit voisivat olla tarkemmin kalibroitu ja vahvistin voisi vastata kaukosäätimen äänenvoimakkuussäätöön viiveettä. Useimpien äänilähteiden kanssa xlr-liitäntöjä käytettäessä kannattaa vahvistimen takapaneelista valita ottoasteelle –6 dB:n vaimennus, joka nostaa yliohjaustason 5,8 volttiin. Silti Yamahan settiä voisi luonnehtia tietyllä tapaa yleispäteväksi, jos aivan absoluuttinen tarkkuus ei ole tavoitteena. Yamaha A-S3000 Tehonkulutus idle/1 W/10 W@8 ohm: Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm: Pääteasteen impedanssi, 1 kHz: Linjatulon impedanssi: Kuulokelähdön impedanssi: Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W: Pohjakohina, 1000–10000 Hz: Yliohjaustaso: 67/86/154 W 132/228/346 W 0,03 ohm 44 kohm 5 ohm 0,0/0,0 dB –110 dBV 2,9 V Kaiutinanto Häiriöetäisyys, A-paino: Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W: Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd: Kanavaerotus, 1/20 kHz: analogiotto 97 dB 0,005/<0,001 % <0,001/0,001 % 103/94 dB Vahvistimen suorituskyky on kiitettävä. Paremmuuteen ei voi ottaa kantaa absoluuttisesti, jos käytettävä kaiutin ja muu systeemi ei ole tiedossa. Yamaha on selvästi lämminsävyisempi ja rauhallisempi info Yhteenveto YAMAHAN S3000-sarjalaiset tulevat taatusti olemaan keräilykamaa. Säröspektri on täysin tasainen, ja mahdolliset särökomponentit jäävät erittäin matalan pohjakohinan alle. Vertailusysteemin eduksi jää tietty jännitys, napakkuus ja dramatiikka, kun taas Yamaha soi tietyllä tapaa kokonaisvaltaisemmin ja eheämmin - vetämättä millään tavalla huomiota puoleensa. Yamaha CD-S3000 & A-S3000 Edustaja: Lisätietoja: Yamaha Music Europe GmbH Filial i Finland www.yamaha.fi CD-S3000 Hinta: Mitat (lxkxs): Paino: Tulot: Lähdöt: Tiedostotoisto: Muuta: 4 700 € 43,5 x 14,2 x 44 cm 19,2 kg usb, optinen, koaksiaali xlr, rca, optinen, koaksiaali mp3, wma dsd-tuki usb-liitännästä, 192kHz/24bit-da-muunnin A-S3000 Hinta: Mitat (lxkxs): Paino: Tulot: Lähdöt: Muuta: 5 000 € 43,5 x 18 x 46,4 cm 24,6 kg 4x rca, 2x xlr, levysoitin, main in kaiutin, esivahvistin xlr-ottojen herkkyys (0/-6 dB), trigger, ir-tulo ja -lähtö. kuunteluarvio Mikael Nederström Vahvistin Muistuttaa ajoittain aika tavalla vertailulaitteen dynaamista soundia, vaikka ei ihan samanlaista auktoriteettia saavutakaan. Sivistynyt ote ei ehkä kaiva kaikkia yksityiskohtia levyltä, mutta vertailukoneen hiukan kuivakka esitystapa tuntuu ajoittain turhankin läpivalaisevalta, jos tarkoitus on kuunnella musiikkia eikä bongailla yksityiskohtia. 9- Cd-soitin Miellyttävämpi ja säyseämpi kuin dynaamisesti nakuttava vertailusoitin. Kokonaisuutena voisi sanoa, että tasoltaan Yamaha pääsee hyvin lähelle vertailulaitteistoa, vaikka onkin lähestymistavaltaan hiukan erilainen. testi Yamaha CD-S3000 -cd-soitin ja A-S3000-vahvistin mittaustulokset mittaustulokset Yamaha CD-S3000 Tehonkulutus, tyhjäkäynti/cd: Antojännite, rca/xlr: Häiriöetäisyys, A-paino: Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W: Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd: Kanavaerotus, 1/20 kHz: Kanavatasapaino: Linearisuus, 16 bit. Jitter: 16/26 W 2,0/1,9 V 108 dB <0,001/<0,001 % 0,0002/0,0004 % 106/101 dB 0,0 dB –98 dBFS 120 ps Cd-soittimen suorituskyky on erinomainen cd-toistossa ja da-muuntimena niin koaksiaalikuin usb-liitännälläkin
Se soi isommin ja dynaamisemmin kuin kukaan osasi odottaa pieneltä vahvistimelta. Se hyödyntää viimeisintä, salamannopeaa digitaalitekniikkaa, siinä on ainutlaatuinen sovellus NADin PowerDrive™ -teknologiasta ja hybridi digitaaliarkkitehtuuri. AH-Hifisystems Oy | Veikkarinkatu 2, 05840 Hyvinkää | p. Lightning does strike twice. Salama todella iskee kahdesti samaan paikkaan. NAD D 3020 Hybrid Digital Amplifier NAD 3020 vahvistin toi miljoonat ihmiset todellisen hifi-äänen pariin vuonna 1978, kun sen valmistus alkoi. www.nadelectronics.com www.ah-hifisystems.fi D3020 ei ole vahinko. Se on täydellisen moderni versio hifi-maailman mullistaneesta edeltäjästään. Samat asiat nostivat alkuperäisen 3020-vahvistimen kulttistatukseen. 019 483 160 | info@ah-hifisystems.fi. Nyt NAD D3020 Hybrid Digital Amplifier tekee saman. NAD D3020 kirjoittaa historiaa uudestaan tuomalla nykyajan digiaudiofiilille ainutlaatuisten innovaatioden tuloksena parasta ääntä järkevällä hinnalla
Periaatteella on toki hieno nimikin: Advanced Transmission Line, atl, jolla tarkoitetaan perinteisen, nykyisin suhteellisen harvan valmistajan käyttämän koteloviritysmenetelmän jalostusasteen nostamista mm. PMC:n mielestä vain atl takaa vähäsäröisen ja ulotteikkaan toiston alimpiin taajuuksiin asti, myös suuremmilla äänenpaineilla. Kuin myös myöhemmin mukaan PMC-porukkaan päätyneiden musiikkialan supertähtien, Stevie Wonderin, Princen, Queen-kitaristi Brian Mayn ja Kraftwerkin näkyminen valmistajan referenssilistalla, joista viimeksi mainittu käyttää studiossaan lippulaivamallia hieman pienempää IB2:sta. PROFESSIONAL Monitor Companyn tarinan alku ajoittuu vuoteen 1990, jolloin BBC:n musiikkituotannoissa työskennellyt Peter Thomas ja hänen kaverinsa Adrian Loader tyytymättöminä yleisesti käytettyihin tarkkailumonitoreihin päättivät kehitellä jotain parempaa. Kookas studiomonitori herätti siinä määrin myönteistä huomiota, että sen käyttäjäkunta laajeni suhteellisen nopeasti Thomasin entisestä työnantajasta BBC:stä musiikki- ja elokuvaäänitysstudioiden kautta levy-yhtiöihin ja yksittäisiin muusikkoihin. Vain tunnetuimmat alan toimijat ja starat mainitakseni, erikseen elokuvaäänen parissa ahertavien tahojen merkitystä väheksymättä. raportti PMC-tehdasvierailu sekä Metropolis ja Fluid Mastering -studiot Teksti: Jaakko Eräpuu Kuvat: Mauri Eronen Missiona monitorit Lontoon liepeillä Lutonissa kaiuttimia koti- ja ammattikäyttöön valmistava PMC kutsui Hifimaailman delegaation tutustumaan tuotantoonsa. PMC:n suunnittelufilosofian peruspilarina on alusta asti toiminut transmissiolinjan hyödyntäminen. bassoelementin takasäteilylinjan mitan, muodon ja huolellisen vaimennuksen avulla. Kotelovirityksen lisäbonuksena keskialueen selkeyskin ehostuu, mikä on sangen toivottua tarkkailukäytössä, mutta eipä tuosta haittaa liene kotioloissakaan.. Nimet 34 Metropolis, Deutsche Gramophon, Decca ja Harmonia Mundi puhuvat puolestaan. Vierailu ulottui myös maineikkaiden Metropolis-studioiden tiloihin ja Fluid Masteringiin, joissa PMCmonitorikaiuttimet pääsevät tosi toimiin. Kehittelyn tuloksena syntyi vuotta myöhemmin aktiivinen kolmitiemonitori BB5A, jollaisen johdannainen kuuluu yhä nousevalla kasvukäyrällä etenevän PMC:n valmistusohjelmaan
1. PMC:n tulevaisuudensuunnitelmiin kun kuuluu olennaisena osana uusimman teknologian hyödyntäminen sekä ammattipuolella että kotiin suunnatuissa malleissa. Isän valvovan silmän alla toki, kuten PMC:n sisäpiiriin kuuluva markkinointipäällikkö Keith Tonge asian ilmaisee. 3. Referenssiyksilöt kaikista valmistetuista kaiuttimista pitävät huolen siitä, että soundi pysyy kartalla vuodesta toiseen. raportti 1 3 2 4 Kotioloissa. PMC on jo vuosia sitten laajentanut tuotesortimenttinsa kotihifinkin kattavaksi. Atl:n anatomiaa. 4. Teknologiasta puheenollen, PMC:n aktiivikaiutinten kehitystyössä on jo pitkään vaikuttanut maineikas yhteistyökumppani, kanadalainen Bryston, jonka vahvistimien ympärille on ollut hyvä rakentaa järeitä toistimia. Periaate on kaikissa PMC-kaiuttimissa sama, toteutus on sovellettu jokaiseen malliin erikseen. Sen tuotekehittelyyn liittyy muuten tietty perhepoliittinen sivujuonne, sillä kaiuttimen R&Dteamia johti Thomas Jr, Ollie. 2. Peter Thomas sattui olemaan visiitin aikoihin lomalla, joten kysymyksiin kaiuttimien teknisistä ratkaisuista vastaili Ollie, Keith Tongen avustuksella. Edes varsin suosituiksi osoittautuneita Twenty-sarjalaisia. Valmistusvuorossa Twenty.24 -kaiutinten kiiltomusta rivistö. Yrityksen 20-vuotista taivalta juhlistamaan valjastettu Twenty-sarja ja sen yläpuolelle suunniteltu fact-sarja viimeisimpinä tulokkaina. 5. 35. Fact-sarjan lippulaiva, kolmiteinen 12, valmistui vasta viime kevään Münchenin messuille. Kyllä. Dsp, 5.1 kuin myös oem-valmistus tulevat perinteikkyyden ja omien mallien rinnalle. PMC toimii myös Brystonin maahantuojana & jakelijana Brittein saarilla. PMC IB2 matkalla testikoppiin. Puolivalmiita kaiuttimia ei ollut paikalla tungokseen asti. Matkanjohtaja Hirvikunnas ja PMC:n Mike Picanza tutkivat jakosuotimen aihiota. Sekä Twenty- että fact-mallistot ovat menestyneet hyvin alan lehtien testeissä, vaikka eivät taannoin erityisiä intohimoja Hifimaailman testaajien keskuudessa herättäneetkään. Tonge tulee kuitenkin ohimennen maininneeksi, että uudet ja ajanmukaiset tuotantotilat ovat hakusessa, ja muutto voi hänen mukaansa tapahtua piankin. Ammattimalleissa käytetyn viisituumaisen kalottikeskiäänisen demppaus sekä jakosuodinkomponenttien testaus ja sorttaus hoidetaan myös omissa tiloissa. PMC:n logistiikka osoittautui kokoonpanohallin täyttöastetta vasten tarkasteltuna toimivaksi. 5 Tehdaskierroksella kävi ilmi, että alihankkijoilla teetettyjen koteloiden ja kaiuttimien komponenttien yhteensaattaminen on pitkälti käsityötä. Lutonista lähtee PMC:n myyntijohtaja Mike Picanza hahmotteli yrityksen henkilökunnan määrän vajaaksi neljäksikymmeneksi kun hän johdatteli vierailijoita yrityksen toimitiloihin Lutonissa, Lontoon liepeillä
Läntisen Lontoon Chiswickissä sijaitsevan studioryppään historia on legendoilla ladattu. Metropoliksen masterointosaston nimekkäimmät professionaalit Tim Young ja Ian Cooper ovat työstäneet mm. Isoja PMC-torneja täydentävät lähikenttämonitorit vaihtelivat KRK:sta, Yamahan NS-kymppien kautta Elaciin. Tutustumiskierrosta vetävä, paikan nykyisiin omistajiin kuuluva Ian Brenchley pudottelee nimiä nimien perään kuljettaessaan vieraita läpi talon. raportti PMC:n tuotantotilat sekä Metropolis ja Fluid Mastering -studiot 1 3 2 4 Voimalasta kajahtaa Tunnetuin PMC:n paikallisista asiakkaista lienee Metropolis, Fritz Langin klassikkoelekuvan mukaan nimetty studiokompleksi, joka on konstruoitu vanhan hiilivoimalan tiloihin. Äänittämöjen tarkkaamoissa valttia näytti olevan yhä Genelec. Masterointitarkkaamoiden elektroniikka-osastolla esiintyi vanhaa, koeteltua analogiaa (Sontec, Manley) ja uutta digiä (Weiss, TC-Electronics). Neljän äänitysstudion/miksaamon lisäksi vanha voimala kätkee uumeniinsa viisi masterointiyksikköä, 36 musiikkitaltioiden viimeistämöä, jotka on varustettu PMC:n monitorikaiuttimin. Nick Caven, Peter Gabrielin, Van Morrisonin, Kate Bushin ja Iggy Popin äänitteitä julkaisukuntoon, kuin myös Massive Attackin Mezzaninen ja Jeff Beckin viimeisimmän, jotka ovat aikoinaan päätyneet monen hifistinkin referenssilevyjen joukkoon.. Queen, Eric Clapton, Rolling Stones, Madonna, Lady Gaga, Amy Winehouse, Adele…ja tietysti Michael Jackson, jonka saattueen mukana taloon autotallin kautta päässyt fanilauma oli aiheuttaa kunnon katastrofin
Kaksi kolmasosaa delegaatiosta piti soundia hieman kirkaanpuoleisena… 37. 8 8. Aktiivitoteutuksen elektroniikkaräkki. 2. Järeät bassoelementit liikuttivat ilmaa vatsanpohjaa kutkuttavasti, ja näytteiden tuotannolliset ominaispiirteet, efektit, panoroinnit ja kerroksittaisuudet välittyivät vaivattomasti, ilman että aistittavissa olisi ahtamisen tai hyökkäävyyden tuntua. Puhumattakaan levyn tuottaneen teknovelho Guy Sigsworthin synataivaan taakse ulottuvasta soundimaailmasta. Lupaukset 17 hertsiin ulottuvasta bassotoistosta alkoivat hetken päästä vaikuttaa jopa uskottavilta. 4. raportti 1. Ja kyllähän sitä pääsi kurkistamaan melkein solistin sieluun asti. 5 5. Vaikka äänenpaineet ajoittain lähentelivätkin sakkorajaa, toisto ei puuroutunut pätkääkään. Toinen Metropoliksen viritetyistä Neuman VMS 80 -vinyylinkaivertimista. Järeät custombassoääniset edellyttävät voimaa ja vääntömomenttia. 3. Metropoliksen Studio A, muunneltavaa akustiikkaa monenlaisen musiikin tarpeisiin. 7. BB5-XBD-A -tornit masterointitarkkaamossa, ja kaikki kuuluu. 6 7 Yhdessä masterointiyksiköistä Hifimaailman kisajoukkue pääsi vihdoin kuulostelemaan, miltä ne hehkutetut, uusimman sukupolven BB5-XBD-A -aktiivimonitorit oikein soundaavat. Ja kyllähän ne kaiken kuulleen kultakorvankin mielestä soivat vakuuttavasti. Skarpistihan tuokin musiikkia toisti, joskin pientä hajontaa aiheuttavin elkein. PMC:n sisäisen kaapelin ulkoinen olemus on letkeä. 6. The Power House, vanha voimala, johon Metropolisstudiot on sisäänrakennettu, henkii viktoriaanista tunnelmaa. Mittakaavana Jaakko, Teppo, Keith ja Ian. Edelläolevan kaltaiset tunnot todentuivat myös Metropoliksen lähettyviltä löytyvän Fluid Masteringin tarkkaamossa, jossa megaPMC:t laitettiin demoamaan, millaista jälkeä samaisessa tilassa oli saatu aikaiseksi Alison Moyetin uusimman The Minutes -levyn parhaaksi. Studiokierroksen jälkeinen, pikainen vierailu PMC:tä myyvssä hifibuotiquessa mahdollisti tutustumisen fact kasin sointiominaisuuksiin. ”Aika monta metriä Solid State Logic -äänipöytää”, tuumaa mies, jolla on kokemusta vähän lyhyemmistä vastaavista. Ollie Thomas, toisen polven tuotekehittelijä, isänsä poika
Kotiteatterivahvistimen pääasiallinen tehtävä on kerätä kodin äänilähteet samaan paikkaan, purkaa mahdollinen monikanavaääni ja vahvistaa signaali kai38 uttimille. Hdmi-tuloihin 1–4 tuodusta videosta saa näkyviin esikatselunäkymän, joka esittää kaikki neljä ottoa samanaikaisesti ruudulla. Jaottelu on suht onnistunut, vaikkakin osa analogisista tuloista on eksynyt pääryhmän ulkopuolelle. Sen kautta liitettyä mobiililaitetta voi ohjata vahvistimen omalla kaukosäätimellä, mikä on kätevää kuvia tai videoita katsellessa. STR-DA5800ES ei loista yltäkylläisillä toiminnoilla vaan keskittyy olennaiseen. Kankeudesta lisää myöhemmin. Tokihan kuvapuoli tulee nykyisin kuin automaattisesti kaupanpäälle, koska Blu-rayn myötä ääni on liikkunut kuvan kanssa samassa hdmi-liitännässä. testi Sony STR-DA5800ES -AV-viritinvahvistin Teksti ja mittaukset: Mauri Eronen Kuvat: Valmistaja ja Mauri Eronen Ääni etunenässä Sony on tehnyt asiat hieman toisin uudessa av-viritinvahvistimessaan. Hdmi-otto on. Kytkennän juhlaa Sonyn takapaneeli ei suuresta liitinmäärästään huolimatta näytä uhkaavalta. Kanavakohtaista värikoodausta ei ole käytetty, mutta kukapa takakeskikaiuttimille omistettua ruskeata ja sinapinkeltaista muistaisikaan. Olennaisessa Sony onnistuu. HETI alkuun on pieni varoitus paikallaan. Etupaneelin ja kaksi takapaneelin otoista on 4k-yhteensopivia ja yksi lähdöistä tukee äänen paluukanavaa (arc). Ilmeisesti SA-CD/CD-otolle ja sen kullatuille liitännöille on varattu erikoiskohtelu. Luulisi sentään, että kolmen tuhannen euron panostuksella kotiteatterin kulmakiveltä onnistuisi kaikki se, mikä on mukana lähes kaikkien valmistajien entry level -malleissa. Takana on kahdeksan ottoa ja edessä yksi mhl-yhteensopiva. Hdmi-liitäntään tuotua kuvaa Sony ei osaa käsitellä millään tavalla, mutta analogiset otot se muuntaa ja skaalaa hdmi-lähtöön. Mitä sitten jää jäljelle. Vahvistimen ei kuitenkaan tarvitse muuta tehdä kuin erottaa ääni ja lähettää kuva sellaisenaan eteenpäin hyvälaatuiselle näyttölaitteelle. Tämän lehden palstoilla olemme usein korostaneet erikoistumista. Runsaat liitännät ja hyvä äänenlaatu vievät kuitenkin pitkälle. Esimerkiksi yksikään Bluray-soitin, av-vahvistin tai televisio ei pääse käytettävyydessä ja toimintojen monipuolisuudessa samaan kuin asialleen omistautunut verkkosoitin. Sony osaa purkaa hdmi-liitäntään tuodun sacd-soittimien dsd-signaalin. Etupaneelissa on heti hukkuvan läpyskän takana liitäntä mittamikille, ipod-yhteensopivalle usb:lle, komposiittitulolle ja analogiselle äänelle. Tuntuu kieltämättä oudolta, että joitakin itsestään selväksi miellettyjä ominaisuuksia on joko tietoisesti pudotettu tai vähintään jätetty puolitiehen. Siinä on dlna-toisto ja nettiradiotoiminnot, mutta niihin ei hevillä koske, jos taloudessa on melkein mikä tahansa muu verkkosoitin. Yhden laitteen pakottaminen kaiken mahdollisen moniosaajaksi tuottaa lähes aina kommellusta käytettävyyteen. Ei Sonykaan täysin syytön ole. Hdmi-liitäntöjä on viljelty huikea määrä. Samoin virheettömän verkkotoiston, yltäkylläisen nettiradion ja monipuolisen kuvaprosessoinnin ystäville löytyy parempia vaihtoehtoja. Kaikki muu on vain kermaa – usein hapanta – kakun päällä. Langattomien äänentoistoteiden, kuten Airplayn ja Bluetoothin perään himoavat voivat ohittaa Sonyn kättelyssä
Basso-ongelmia korostaa myös pääkaiuttimien loiva 6 dB/okt. la ja vahvistimen oma kaukosäädin toimii. Sony jättää käyttäjän käsiin vain perinteisen basso+diskanttisävynsäätimen. Siinä äänen viivekin on lyhyempi kuin muihin ottoihin kytkettäessä esiintyvä noin 20 millisekuntia. Kuvaruutunäytön käyttäminen ei ole välttämätöntä asetuksia tehdessä, sillä kaukosäätimessä on erillinen ”amp menu” -näppäin, joka avaa asetusvalikon etulevyn näyttöön. Valikkojen ulkoasu on viimeistelty ja moderni. Kaistakrittisiä gigabitin verkkokiintolevyjä ei Sonyn satamegaiseen kytkimeen kuitenkaan kannata liittää. Tyypillisessä huoneessa erillisen huonekorjaimen hankinta on kannattavaa, jotta bassoalueen korostumat saa taltutettua. Kuvaruutuvalikko toimii ripeästi, vaikka se on runsaasti kuvitettu. Windows 8 -ympäristössä Foobar2000:n kanssa etätoisto takkuilee mahdottomasti. Automaattinen kalibrointi korjaa kaiuttimien vastetta onnistuneesti alakeskialueelta lähtien. Resurssienhallinta ja Windows Media Player osaavat näyttää Sonyn Play To -listassa, ja toisto 39. Ainoa keino on palata päävalikon kautta selaamaan dlna-palvelimia ja aloittaa toistoprosessi alusta. Sonyn automaatti määritteli pienet jalustakaiuttimet suureksi, mutta alla olevaa mittausta varten ne asetettiin pieneksi 100 hertsin jaolla. Ethernet-portteja on neljä. Sen tarkempaa säätöä äänen ekvalisointiin ei ole, mikä on tässä hintaluokassa pieni pettymys. Elokuvilla on usein tarpeen hienosäätää subwooferin tai keskikanavan tasoa, ja tätä varten täytyy sukeltaa valikoihin. ylipäästösuodin. Se hyppii toisinaan 480p- ja 1080p-tilojen välillä, vaikka asetuksista olisi valittu 1080p tai automaatti. Tässä hintaluokassa odottaisi saavan kehittyneempiä ekvalisointimenetelmiä. Päävalikossa on suurina valintoina ”watch”, ”listen”, ”favorites”, ”lighting”, ”easy automation” ja ”settings”. Sonyn kaiutinmäärittely on erittäin graafinen ja käytettävyydeltään erikoinen. Sen sijaan, että käyttäjä valitsisi käytössä olevat kaiuttimet yksitellen, tehdään valinta selaamalla loputtomalta tuntuvaa listaa kaikista mahdollisista kaiutinkonfiguraatioista. Subwooferille Sony ei tee minkäänlaista huonekorjausta. Käyttö ja toiminnot Sonyn oton valinta tapahtuu rullalla. Erityisesti 300 hertsin alapuolella oleva laaja vaimentuma tasoittuu, mikä tuo ääneen lisää kaivattua lämpöä. Apple/Android-kaukosäädinsovellus toki erottuu pimeässäkin. Etäisyyssäädön mittaus määritteli oikein, joten vaiheeseen ei tarvinnut automaatin jäljiltä koskea. Valaistuksen alta pääsee ohjaamaan Control4-yhteensopivia laitteita, joihin Sony ottaa yhteyden lisävarusteena saatavalla UWA-C4Z-adapterilla. Matalille taajuuksille korjaus ei ulotu, sillä ilman subwooferia pääkaiuttimet asetettuna suuriksi huoneessa esiintyvä 55 hertsin korostuma jää ennalleen. Toisaalta automaattinen kalibrointi tekee hienoa jälkeä pääkaiuttimilla keskialueelta ylöspäin. Erillisiä päätevahvistimia voi hyödyntää 9.2-kanavaisen esivahvistinannon avulla. Optisia ja koaksiaalisia s/pdifejä on kolme kumpaistakin, joiden lisäksi tietokoneen voi kytkeä usb:llä. Säädin ei myöskään ole taustavalaistu tai edes itsevalaiseva, joten hämärässä sitä on vaikea käyttää. Automaattivalikossa on käyttäjän tallentamat vahvistinasetukset neljään eri muistipaikkaan, jotka sisältävät äänenkäsittelyyn, automaattikalibrointiin, liitäntöihin ja valaistukseen liittyvät asetukset. Lisäksi se asetti basson tason lähes 10 desibeliä liian korkeaksi. Pääkaiuttimet (KEF LS50) on asetettu pieneksi 100 hertsin jaolla. Otot voi itse määrittää kuuluvaksi katselu- tai kuunteluvalintoihin tai piilottaa kokonaan. Liitäntä on versiota 2.0 ja vaatii siten ajurin, jonka voi ladata Sonyn nettisivuilta. Mahdollisimman varmasti käsittelemätöntä signaalia haluavat voivat kytketä äänilähteen analogiseen 7.1-monikanavaottoon. Sovellus itsessään estää puhelimen pääsyn näytönsäästötilaan herättelemällä puhelinta himmennystilasta vähän väliä. Usb ja koaksiaaliotot tukevat signaaleja 24 bitin ja 192 kHz:n tarkkuuteen asti. Näin riittää, että laitteiston luo tuodaan vain yksi verkkokaapeli, ja lyhyemmät piuhat voi vetää Sonysta telkkuun ja pleikkariin. Suosikkilistaus sisältää nettisisällön kautta tallennetut kirjanmerkit. Av-vahvistimelle erikoisesti äänensävynsäätimille on myös rullat laitteen etulevyssä. Jos Applen laitteella erehtyy poistumaan ES Remote -sovelluksesta, ei raitojen vaihto tai kontrollointi enää onnistu. Dlna-toistossa Sony kakistelee lähes kaikilla käyttöympäristöillä. Toisto kyllä jatkuu taustal- Automaattikalibrointi TOISEN pääkaiuttimen (KEF LS50) ja subwooferin (SVS PB13-Ultra) yhteinen taajuusvaste ennen kalibrointia (punainen) ja automaattikalibroinnin jälkeen (vihreä). testi kätketty yksikseen erilaisen, liukuvan luukun taakse oikeaan reunaan. Subwoofer-kanavat toistavat aina saman signaalin. Kaukosäätimestä puuttuu pikanäppäin kanavakohtaisiin tasonsäätöihin. Digitaalisia äänituloja on kattavasti. Automaattikalibrointi toki tekee omia parametrisia korjauksiaan, mutta käsin niihin ei pääse vaikuttamaan. Optisella näytteenottotaajuuden maksimi on 96 kHz. Sony näkyy upnp controller -ikkunassa, ja toistokin käynnistyy toisinaan, mutta tämän jälkeen foobar kaatuu poikkeuksetta
Matalilla taajuuksilla pohjakohinan taso on melko korkea, mutta käytössä sitä ei kuule. Sony hyötyy hyvästä äänilähteestä, sillä sen äänenlaatu on erityisesti monikanavaista analogiottoa käytettäessä ponnekas ja miellyttävä. Jakosuotimien käyttö analogiotolla ei heikennä mittaustuloksia, joten ad-muunnin toimii laadukkaasti, vaikka leikkaakin kaikki taajuudet 24 kilohertin yläpuolella. Hyvää stereotoistoa haluavan ei tarvitse hankkia erillistä vahvistinta pelkästään musiikin toistoa varten. Kanavatasapaino on otosta ja äänenvoimakkuuden asennosta riippumatta täydellinen. 88 dB -94 dBV 0,003/0,014 % 0,003/0,066 % 64/39 dB 0,0/0,0 dB Kaiutinlähtö, digiotto Häiriöetäisyys, A-paino Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd Kanavaerotus, 1/20 kHz Kanavatasapaino, 1 W 87 dB 0,005/0,012 % 0,004/0,058 % 65/40 dB 0,0 dB Esivahvistinlähtö, digiotto Häiriöetäisyys, A-paino Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd Kanavaerotus, 1/20 kHz Kanavatasapaino Jitter, 16/24 bit Lineaarisuus,16/24 bit 99 dB 0,005/0,005 % 0,003/0,003 % 82/56 dB 0,0 dB 130/90 ps -95/-92 dBFS Taajuusvaste kaiutinlähdöstä analogiotolla kahdeksan ohmin kuormalla (musta käyrä) Aurelia Magenta -kaiuttimella (punainen käyrä), jakosuotimet minimissä ja maksimissa (siniset käyrät). Liitännät ovat kaikkeen käyttöön taatusti riittävät, mutta hdmi-kuvalle Sony ei osaa tehdä prosessointia. 4 ohmin kaiutinasetus pudottaa hetkellistä antotehoa 4 ohmin kuormaan 209 wattiin. Automaattinen kalibrointi jättää erityisesti subwooferin suhteen toivomisen varaa, mutta pääkaiuttimien toistoa vahvistin tasapainottaa onnistuneesti. 40 • Helppo ja miellyttävä ääni • Toiston sävykkyys analogiotoilla • Reilut liitännät • Kalibrointi ei tee huonekorjausta subwooferille • Ei wlan-yhteyttä • Vähän suomalaisia nettiradiokanavia • Verkkotoiston takeltelu Metallinen etulevy Etulevyn luukku Lähteen valinta Kuvaruutuvalikot Valikot etulevyn näytössä Navigointi etulevystä Liitännät -Kanavat -Päätevahvistimet -Stereosubwoofer Äänitulot -Optinen (taka/etu) -Koaksiaalinen (taka/etu) -RCA (taka/etu) -3,5 mm Analoginen monikanavatulo Levysoitinotto Äänilähdöt -kiinteä/esivahvistin -opt./koaks. Suorituskyky ei taajuuskaistan kasvamista lukuun ottamatta parane, kun signaali tuodaan digitaaliseen koaksiaaliottoon 24 bit/96 kHz -muodossa. Signaali digitoidaan aina AFD-tilassa (Auto Format Decoding), mutta pysyy analogisena 2ch analog direct -tilassa. Monihuonelähtö -linja -kaiutin HDMI-tulot (taka/etu) HDMI-lähdöt S-videotulot (taka/etu) Komponenttitulot (taka/etu) Komposiittitulot (taka/etu) Ethernet WLAN USB RS-232C iPod-liitäntä Bluetooth Kuulokeanto Muuta 2 999 € 43 x 18,8 x 42 cm 18 kg rulla x x - 9.2 9 3/0 3/0 7/1 7.1 1 2/9.2 -/2 1 8/1 3 0/0 2/0 4/1 4 1 x usb 6,3 mm UWA-C4Z -valo-ohjaus Ominaisuudet Verkkotoisto x -”play to” etätoisto x -nettiradio x -airplay USB-toisto x aac, flac, mp3, Tiedostotuki wav, wma HDMI-versio 1.4 Äänen paluukanava (ARC) x 4K/3D-läpivienti x/x Skaalain (hdmi/analog) -/x vain 4K-skaalain analogituloista Automaattikalibrointi ARC Parametrinen EQ Bi-amp x Jakotaajuus 40-200 Hz -Kanavakohtainen jako x AV-synkronointi 0-1200 ms Muistipaikat 4 Webbikäyttöliittymä Android/Apple-kaukosäätö x/x Näytön kirkkaus 2+off Päävirtakytkin Kaukosäädin esiohjelmoitu/oppiva x/itsevalaistu/taustavalo -/makrot x. Sen lisätoiminnoissa on paljon parantamisen varaa, mutta olennaiset asiat ovat kunnossa. Ero saattaa selittyä vahvistimen sisäisestä virtasuojauksesta, joka on yhtä voimakas molemmilla vaihekulmilla, mutta 30 asteella päätetransistorien lämpeneminen on voimakkaampaa. testi Sony STR-DA5800ES -AV-viritinvahvistin info mittaustulokset Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm, 2 kanavaa 4 kanavan kuormalla, 8/4 ohm Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm Virranantokyky, 1 µs Pääteasteen impedanssi, 1 kHz Linjatulon impedanssi Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % HQV-testilevy pal HQV-testilevy hd Kaiutinlähtö, analogiotto Häiriöetäisyys, A-paino Pohjakohina 1000-10000 Hz Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd Kanavaerotus, 1/20 kHz Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W 206/320/411 W 160/239 W 80/165 W 52 A 0,07 ohm 98 kohm >3,0 V - Hinta Mitat (l x k x s) Massa PowerCube-tehomittaus eri vaihekulmilla ja impendansseilla. Jitter koaksiaaliotolla esivahvistinlähdöstä. Pääkanavien ylipäästö on Sonylle tyypillisesti mutta muista valmistajista poiketen jyrkkyydeltään kiinteä 6 dB/okt. Kanavaerotus taas on keskinkertainen etenkin korkeilla taajuuksilla. Subwooferin alipäästö on jyrkkydeltään 12 dB/okt. 30 asteen vaihekulmalla antoteho on alhaisempi kuin jyrkemmällä 60 asteen kulmalla. Tehoa on kuitenkin riittävästi kaikkiin kuormiin, vaikka kahdella ohmilla antoteho jopa puolittuu kapasitiivisella kuormalla induktiiviseen nähden. Tässä hintaluokassa softan viimeistelyltä toivoisi kuitenkin enemmän. Neljä kanavaa kuormitettuna teho putoaa neljänneksen kahden kanavan kuormaan verrattuna. Täten huoneessa ilmenevät voimakkaat moodit saattavat aiheuttaa ongelmia pääkaiuttimen ja subwooferin sovituksessa. 8 ohmin vakioasetuksella antoteho on 320 wattia. TEHOKUUTIOMITTAUKSESSA ilmenee erikoinen käytös induktiivisilla (vaihe >0°) kuormilla. Yhteenveto SONY STR-DA5800ES toimii erinomaisesti kotiteatterin vahvistimena. Subwooferlähdön vaste jakosuotimen ääriasennoissa (magenta käyrä)
kuunteluarvio Mikael Nederström Digiotto Aavistuksen kuivakka ja pistemäinen ääni. Musikaalinen. Varsinkin kevyemmällä musiikilla tämä lähestymistapa toimii ihan mukavasti. Argon 1 käynnistyymp3-tiedostoilla. Ylin diskantti saattaa olla hivenen tumma. Sony toistaa kaikki videot 60 kuvan sekuntinopeudella, joten elokuvilla ja 25/50 hertsin televisiomateriaalilla esiintyy liikkeen tökkimistä. Nyt myös iPadille. argon 1 uudistuu. 8Analogiotto Selvästi sävykkäämmän ja yllättäen myös olennaisesti bassokkaamman kuuloinen kuin suoraan digi-inputista soitettuna. Ei perinteisessä mielessä musikaalinen, mutta mukavan rasittamaton ja selkeä. Musiikki enemmänkin etenee kuin soi. Huipputarkka. Samasta syystä rytminen rullaavuus tuntuu hiukan pakotetulta, vaikka ääni onkin napakka ja selkeä. Chapterien hyppely jumittaa koneen kokonaan, josta se nousee vain virrat sulkemalla. Netflix-tuki puuttuu Euroopassa myytävistä malleista, mutta jenkkikoneista se löytyy. Ainoastaan 30 tai 60 hertsillä säilötyt videopohjaiset jenkkisarjat näkyvät oikein. Tämä kuitenkin edellyttää television tai tykin käynnistämistä, vaikka haluaisi kuunnella vain musiikkia. Ääni on tasapainoinen, miellyttävä ja mukavan avoin, joten DA-muunnin tuntuisi olevan heikompi lenkki kuin varsinainen vahvistinosa. Soundi ei ole rasittava, mutta osa diskantin helähdyksestä ja jälkikaiusta tuntuu jäävän puolitiehen. Pausen painaminen pysäyttää toiston pysyvästi, ja jatkaminen onnistuu vai etäsoittimen sulkemalla ja käynnistämällä uudestaan. Toisaalta selkeys tuo mukanaan mukavaa erottelua ilman rasittavuutta, joten riipivyyden puutteesta vahvistin saa ison plussan. Forssa 03 4355150 • Salo 02 7338888 www.hi?kulma.. Dlna-soitin tukee 1080p-tarkkuuden mkv-tiedostoja, mutta tekstityksiä Sony ei näytä. 8+ Lataa ilmainen sovellus itsellesi!. Videoiden katselu dlna-palvelimelta on mahdollista. Vastaavia ongelmia ei ole, jos verkkotoistossa nojaa ainoastaan vahvistimen omaan käyttöliittymään. Vertailukoneen rinnalla lievästi kuivakka ja tukahtunut sävy kuuluu läpitutuilla levyillä, mutta muuten soundi on varsin kuunneltava. Tiettyä läpinäkyvyyden, läsnäolon ja realismin tuntua vahvistin ei loihdi, mutta napakkaa ja rasittamatonta ääntä kuitenkin. Hinta €1300/pari www.amphion.
Basso- ja keskiäänielementtien osalta alkoi aivan uusi aikakausi. Alun perin Dudley Harwoodin 1977 perustama Harbeth pohjasi toimintansa BBC-yhteistyöhön. Halusin selvittää, onko uutukaisessa onnistuttu tavoittamaan niitä hyveitä, joista valmistaja maailmalla tunnetaan. Kuten monesti elämässä käy, puuttui kohtalo peliin. Pieni historian taustoitus voi olla tässä kohdin hyväksi. Hypätään vuoteen 1986. Ai niin. En silti jäävännyt itseäni, kun tuli tilaisuus testata uunituore 30.1-malli. PEITTELEMÄTTÄ on jo alussa mainittava, että omistan Harbethit mallia Super HL 5. Valtaosa samaisesta saarivaltiosta ponnistaneista kaiutinvalmistajista ulottaa juurensa legendaariseen yleisradioyhtiöön ja sen saundi-ihanteisiin. Sen tulee olla myös linjassa testattavan tuotteen ja siitä tehtyjen havaintojen kanssa. kokeilu Harbeth 30.1 -kaiutin Teksti Jussi Arvio Kuvat Mauri Eronen ja valmistaja Se on siinä Mietin jutun otsikkoa pitkään. Uinuvassa tilassa ollut perinnepaja oli kovasti uusiutumisen tarpeessa, kun Shaw otti sen haltuunsa.. Hän oli Harwoodin vaimo. Viimein otsikko käytännössä kirjoitti itsensä. Patentin määrittelyssä ilmenneiden muotoseikkojen johdosta polypropyleeni tuli kuitenkin aiottua nopeammin kaikkien saataville, ja Harbeth menetti kilpailuetunsa. Sen seurauksena nuori, nousujohteisella uralla NECin palveluksessa ollut Shaw irtisanoutui töistään ja päätyi Harbethin omistajaksi. Harwood oli tehnyt päivärupeamansa kyseisen organisaation tutkimusosastolla. Herra Harwood taas pääsi ansaitulle eläkkeelle. Tuolloin innokas, alle kolmekymppinen herra nimeltä Alan Shaw tapasi sattumalta herra Harwoodin. Perinteitä ja persoonallisuutta Harbethin BBC-tausta on alalla lähes klisee. 42 Uusi muovimateriaali korvasi nopeasti hankalammin työstettävän ja kalliimman bextriinin, joka oli siihen saakka ollut pääasiallinen valmistusmateriaali. Erinäisten vaiheiden jälkeen hän kehitti ja patentoi aivan uuden elementtimateriaalin, polypropyleenin. Samasta syystä ei ole ihme, että Harbeth oli jo parhaat aikansa nähnyt. Sen pitää olla kuvaava ja lukijassa kiinnostusta herättävä. Päinvastoin. Harbeth
Malttia, pyydän. Reilun kahden viikon sisäänajon jälkeen ääni oli jo nupullaan. Testatussa parissa viimeiste- lynä oli mattapintainen, todella kaunis ruusupuuviilu. Harbethin tapauksessa pitkä, BBC:n ajoilta alkanut kehitystyö on luonut vakaan, insinööritieteisiin nojaavan pohjan. Vaikka 30.1:t tulivat soittamattomina yksilöinä, geeniperimässä oli tunnistettavia piirteitä. Alan on myös auliisti jakanut tietoaan sitä arvostaville. Kaikkinainen blingbling puuttuu ja hyvä niin. Oheislaitteina käytin ASR Emitter 1 exclusive -vahvistinta akkuvirtalähteellä, entisöityä EMT 930st -levysoitinta, Electrocompaniet EMC 1UP -cd-soitinta sekä Cardas-kaapeleita. Testin aikana 30.1:t oli asetettu Skylanin jaloille, jotka nostivat kaiuttimet noin 60 cm lattiapinnasta. Historia toistaa itseään. Viisaasta mallipolitiikasta kertoo sekin, että täysin itsenäisiä malleja on vain viisi plus niiden studioversiot. Veikkaan, että molem43. Muu rakenne on periaatteessa hyvin yksinkertaista ja, jos sallitte, perinteistä. Sitä kautta on hyödynnetty esimerkiksi hallitusti resonoiva kotelorakenne ja tärkeäksi teesiksi keskialueen neutraali luonne. Koulukuntakohtaisia eroja on varmasti aina olemassa, mutta Shaw näki tilanteessa kehitysmahdollisuuden. Erityisen kömpelön kiinnitysmekanismin hyviä puolia en keksinyt yhtään. Siten elementille kulkeutuvasta musiikkisignaalista suurin osa säilyy paremmin alkuperäisen mukaisena. Mallistosta löytyy toki edelleen omat tuotteensa sekä ammattilaisille että kuluttajille. Lisätietoa asiasta löytää valmistajan www-sivuilta. kokeilu Nykyisellään Harbethilla ylläpidetään viisaasti perinteitä, mutta samalla kehitetään ja hiotaan tuotteita tyylikkäästi ulos nuhjuisesta studiotaustasta. Sellaiset, joista ei kilpailijakaan voi olla kuin kateellinen. Hyvä kaiutin on aina enemmän kuin osiensa summa. Valtiollisen kehitystuen varassa, kolmen insinöörin kolmen vuoden työpanoksella syntyi 1990-luvulla polymeerirakenne, joka tuntee nimen Radial. Vaikka muovimateriaalilla oli jo ilmestyessään paljon hyviä ominaisuuksia, kaikki eivät ole olleet vakuuttuneita sen äänenlaadullisista ominaisuuksista. Soljuvaa kehitystyötä Tässä vaiheessa lukija saattaa jo kysellä, missä ovat ne vahvuudet, jotka Harbethiin usein liitetään. Onko yhtenäisen keskialueen ja soinnillisen jalostuneisuuden pohjana hyvä suunnittelu vai Radial-elementin laadukkuus. Omistamani Harbeth Super HL 5:n kokonaisvaltainen soinnillinen pätevyys on hämmästyttänyt minua jo jonkin aikaa. Monelle valmistajalle epätyypillisesti Shaw myös osallistuu aktiiviseen ja avoimeen keskusteluun niin harrastajien kuin ammattilaisten kanssa. Ilman maskia kaiutin artikuloi hieman avoimemmin kuin sen kanssa. Se on kaiutin, joka on samaan aikaan onnistuneesti sekä erotteleva että musiikilla eheä. Isossa huoneessani Super HL 5 oli toki täyteläisempi, ulotteikkaampi ja ääneltään suurempi, mutta pienemmässä tilassa tasapaino kääntyi tuoreen pikkuveljen puolelle. Jos mustan kangasmaskin (pirullinen kiinnitys) saa ehjänä irti, sen takaa paljastuu erityisen kauniit kasvot. Erityisesti tekstuurin ja mikro- sekä makrodynamiikan tasapaino jaksavat viehättää. Sen ominaisuudet on suunniteltu siten, että polymeerimolekyylien välille ei synny kitkan aiheuttamaa kuumuutta. Mikäli hänet haastaa debattiin, on syytä tuntea oma maastonsa paremmin kuin hyvin. Sointi oli verhoutumaton, rauhallinen, leveä ja tasapainoinen. Se ei tyrkytä mitään, mutta kertoo kaiken tarpeellisen. Siellä hänet tunnetaan reilusti insinööritieteisiin nojaavana ja asiansa tuntevana miehenä, joka ei juuri huuhaasta perusta. Basso- ja keskiäänielementissä luotetaan talon omaan kahdeksan tuuman Radial-malliin. Monitori hyvässä mielessä Harbeth 30.1 on refleksikoteloitu kaksitiekaiutin, jossa ylä-äänistä vastaa Seasin Excel-sarjan 25 millimetrin kangaskalotti. Itse asiassa mallistot ovat päältä katsottuna lähes identtisiä. Näin on ainakin Harbethilla, sillä myös Shawn aikana Harbeth on panostanut elementtiteknologiaan. Harbethin sivuilla on linkki keskustelufoorumiin. Iskuäänten syttyminen ja sammuminen eivät jättäneet suuria toiveita, kunhan kotelon ja elementin koko oli sovitettu tilaan. Siitä pääsemmekin Harbeth-kaiuttimien tavaramerkkiin, eli erinomaiseen keskialuetoistoon ja kokonaisvaltaiseen, eheään ulosantiin, jota kutsuttakoot nyt vaikka sanalla flow tai soljuvuus. Toistoalue 50 Hz–20 kHz (+/- 3 dB) vastaa pienehkön kaiuttimen olemusta
Se ei ainakaan helpota tekniikkaan perehtymättömän elämää. Ostajan on jo hieman tunnettava markkinoita ja ymmärrettävä, mitä korvilleen kaipaa. Se säilytti musiikillisissa esityksissä niille ominaisesta ilmapiiristä jotakin hyvin olennaista. Laatusanoja osittain kuin viinilistalta poimittuna. 10000 kannalta herkimmällä alueella. 44 Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). Vaikka 30.1 välitti ja kommunikoi, se ei iskenyt korville märän pyyhkeen lailla. Siis tiettyä monitorimaisuutta sanan varsinaisessa, positiivisessa merkityksessä. info Harbeth 30.1 Hinta: Maahantuoja: Puhelin: Lisätietoja: 2 890 € (3 290 €, rosewood) Highendstudio Finland Oy 09 4553 685 www.highednstudio.fi, www.harbeth.co.uk Mitat (kxlxs): Paino: 46 x 27,7 x 28,5 cm 13,4 kg 20000. Tasoltaan se on kuitenkin hieman pidättyväinen, mutta ei kuitenkaan tumma tai tumppu. Toistaiseksi korvat ovat olleet riittävän tarkat havaitsemaan onnistuneen suorituksen. 30.1:n tapauksessa kyseessä on näet erinomainen, perinteisesti toteutettu kaiutin, joka yhdistää onnistuneesti sekä monitorimaisia hyveitä että musiikille oikeutta tekevän nautintovälineen samaan kuosiin. Mukana oli koon puitteissa kaikki se lämpö, voima ja intensiteetti, jotka antavat soittimelle sen potentiaalisen purevuuden. Herkkyys (1 m/2,83 V): 85,8 dB Alarajataajuus (-6 dB): 66 Hz Viritystaajuus: 50 Hz Suuntaavuusindeksi (100–10000 Hz): 5,5 dB Lisäviive 1 kHz: 0,21 ms Minimi-impedanssi: 6,0 ohmia @ 151 Hz L i s¨a v i i v e 0.9 0.8 Lis ¨a v iive [ms ] 0.7 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 0.1 0 ?0.1 100 1000 Taajuus [Hz] Lisäviive taajuuden funktiona. Kaivoin esiin sekä operetin helmiä että täyspitkiä oopperoita. Harbeth kertoi sen, mitä levylle oli tallentunut. Taltiointien laadusta riippuen lopputulos oli joko korvia hivelevää kudelmaa tai välttävän tasapaksua laulelmaa. Siihen ei harmaavarpuseksi jäänyt aktiivipömpeli kyennyt, vaikka se toistikin dynamiikan melko lailla latistumatta. Eli onko kuullun ja mitatun välillä suoraa korrelaatiota. Joka tapauksessa lopputulos oli parhaimmillaan niin hyvä, että tarkastin kaiuttimien suositushinnan varmuuden vuoksi uudestaan. Ehkä kyse oli silloisesta fiiliksestä, ehkä korvan kertomasta. Leikitellään tovi ajatuksella. Luokassaan erinomainen vaihtoehto On itsestään selvää, että Harbethin hintaluokassa on tarjontaa pilvin pimein. Nojatako perinteisiin vai mennäkö ajan hengessä. Tätä kirjoittaessani odotan mielenkiinnolla toimituksen mittauksia. Semminkin, kun Harbethit ottivat kiitollisena vastaan kaiken musiikillisen materiaalin. Se osoittaa kerralla todeksi sen, että eilen hyvä on vielä tänäänkin sitä. Kaikki ilmaistaan selkeästi, eikä kuuntelijan tarvitse pinnistellä. Kun raahasin hölmöyksissäni rinnalle erään pienen, ammattilaisten arvostaman aktiivikaiuttimen, ei jäänyt epäselväksi, kummalla itse tuotannot monitoroisin. Erilaisia teknisiä toteutuksia on saatavilla joka lähtöön. Sellon purevuus toistui erinomaisesti. Perinteisistä laatutekijöistä kumpuavaa arvomaailmaa, jollaista Harbeth tahollaan edustaa, ei kuitenkaan pidä sivuuttaa olankohautuksella. Niitä olivat muun muassa tasapainoinen, flow, rehellinen, oikean kuuloinen, mittasuhteita liioittelematon ja sopusuhtainen. Jos 30.1 olisi viini, se voisi olla vaikkapa espanjalainen Los Monteros Crianza (2008). Harbethin kokonaisbalanssi on taidokkaasti hiottu kompromissi. Vaikka en haluakaan vängätä vinyylin ja muiden formaattien keskinäisistä voimasuhteista, soittelin enemmän mustia kuin hopeisia. Harvinaisen epäkiitollinen tilanne, sillä muistiinpanoihin kertyi vain satunnaisia sanoja. Eräs kansainvälisen lehdistön toimittaja totesi, että kyseessä ei ole ensikaiutin, mutta monelle mahdollisesti se viimeinen. Myös sävymaailma oli aidonoloinen, joskin pieni nyanssi saattoi romantisoida ulosantia hitusen. Edullisin viimeistely vaatii 2 890 euron investoinnin parilta, nyt testatulla ruusupuulla 3 290 €. Mitäpä siihen lisäämään. Vokaalimusiikilla lopputulos oli herkullisen koskettava. En pidä hintaa pahana. Ylä-äänien laatu on hyvä, ellei jopa erinomainen. Muut palaset loksahtavat sitten kohdilleen kuin itsestään, tunnutaan Lindfieldistä viestittävän. Soitin tuttuun tapaan läpi pakolliset Rajattomat, Ladysmith Black Mambazot, Bachit ja monet muut. Ikään kuin suunnittelija haluaisi briljeerata ihmisäänien erinomaisella tasapainolla juuri korvan mittaustulokset o o o Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0 (pun), 20 (sin), ja 60 (vihr) 105 Amplituudi [dB] 100 95 90 85 80 75 70 65 20 Harbeth 30.1 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Lisätään tähän vielä, että esimerkiksi Yhdysvalloissa 30.1 kustantaa lähes 6 000 dollaria. Harbeth 30.1 -kaiutin kokeilu mat. On erikseen mainittava, että moni huomattavasti kalliimpikaan vierailija ei ole kyennyt samaan laatuun
ILMA on ihmeellistä. Selviydyttyään Pohjolan armageddonista Ragnarokista Magne alkoi rakentaa uutta maailmaa. Ilman voimaan uskoo ainakin tanskalainen, ilmaripustuksellisiin levysoittimiin erikoistunut Johnnie Bergmann. Laakeriripustuksen toteutus, laakerin ja laakeripesän oikeat materiaalit sekä öljyn tyyppi ja laatu ovat vinyylitoiston ikuisuusaiheita. Johnnie Bergmann on kerännyt melkoiset paineet uuden ilmajousitetun Magnelevysoittimensa ylle. Verdier panee edullisemmassa levysoittimessaan 16-kiloisen levylautasen pyörimään öljypatsaan päällä ja kalliimmissa levitoimaan magneettien avulla. Lähes yhtä vanhaa perua on haave päästä kokonaan eroon mekaanisesta kontaktista. Ilma on ihmeellistä siksi, että kun sitä vähän puristaa, sitä – paineilmaa – voidaan käyttää työjuhtana monenlaisissa asioissa: poraamisessa, naulaamisessa, hionnassa, sahaamisessa, mutterien vääntämisessä, maalaamisessa, jousissa, jarruissa, pumpuissa ja vaikka missä. Ranskalainen J.P. Mekaanisen kontaktin puuttuminen tarjoaa levylautaselle suojaa myös järjestelmän sisältä ja ulkoa tulevia värähtelyjä vastaan. Ei siksi, että elolliset olio eivät tule toimeen ilman sitä kuten eivät tuulimyllyt, metsäpalot ja sukellusveneetkään. kokeilu Bergmann Magne -levysoitin Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Valmistaja Vähemmän on enemmän Kolmevuotiaana Magne nosti kuolleen jättiläisen isänsä, ukkosen jumala Thorin päältä. Irti laakerista Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä levylautasta kannattaa kuulalaakeri, jonka päällä levylautasen massa lepää. Nykyään sillä putsataan laitteita ja telineitä, käytetään laitealustoissa ja ennen kaikkea levysoittimissa. Tämä ilman ominaisuus ja sen monet mahdollisuudet, hyvän saatavuuden ja varastoitavuuden lisäksi, eivät ole jääneet huomaamatta myöskään äänentoistolaitteiden valmistajilta. Verdierien 1980-luvun ideaa matkien moni muukin levysoitinvalmistaja on päätynyt käyttämään magneettista ripustusta, kuten vaikkapa Australian ylpeys Continuum kehutussa Caliburn-levysoittimessa.. Jos Peugeot saa auton kulkemaan paineilmalla tunnin ilman lisäapua, miksi ilmalla ei voisi kannatella muutaman kilon levylautasta puhumatta46 kaan äänivarresta. Sillä vaikka kuulalaakeri olisi pinnan atomirakenteeltaan suunnattoman sileä ja öljy parasta kuviteltavissa olevaa laatua, liikevastus aiheuttaa aina jonkin verran kohinaa ja häiriötä ja käynnin epävakautta. Paineilmaa hyödynnettiin aikoinaan jo gramofoneissa. Tämä on kuin Wright-veljesten unelma nostaa ihminen siivilleen. Ja mikä ettei
Ilmaa purkautuu kiskoputken pienistä rei’istä. Goldmund, B&O ja jotkin japanilaiset soittimet). Magnen mukana tulee kumirenkain vaimennettu, metallinen klamppi, jonka paino ja pohjan kumirengas estävät levyn liukumisen levylautasen päällä. Vaikka pyörivän levylautasen massa kelluu ilmapatsaan päällä, Magnessakin on perinteinen ripustus (kuten käytännössä kaikissa vastaavissa rakenteissa). Päällepäin siitä ei näy muuta kuin vetoakselin tappi. Kun Magnen pysäyttää katkaisijasta, levylautasen liike sammuu nopeammin kuin monen laakerin varassa pyörivän levylautasen. Tasainen ilmavirta ripustukselle on saatu aikaan kapseloimalla pumpusta lähtevät impulssit. Siitä koituu eräitä etuja, 47. Varren ilmaripustus on sekin vanha idea, ja yhtä usein tällainen varsi on lineaarinen, so. Näissä pienimassainen äänivarsi on kiinnitetty ripustusvaunuun, joka liukuu kitkattomasti esimerkiksi lasitankojen päällä kuten joissakin Clearaudion levysoittimissa. Tällaisessa ei-suljetussa rakenteessa ilmanpaine ei nouse erityisen korkeaksi. Kun ilmapumppu kytketään pois päältä, levylautasen akseli laskeutuu uomassaan. Se paineistaa kiskon ja äänivartta kannattelevan holkin välisen tilan ja saa holkin ja siihen kiinnitetyn varren kellumaan ilmatyynyn päällä. Levylautanen on alumiinia. Moottoria syöttää pikkuinen ulkoinen virtalähde. Puhdasta, kuivaa ja tasaista ilmaa Bergmannin Magne-levysoittimessa ilma johdetaan kahden alumiinikiekon väliin, mistä se purkautuu rungon kannelle yhdestä pienestä reiästä nostaen levylautasen ilmakerroksen päälle. Rakenteella haetaan sitä, että äänivarsi olisi kontaktissa levyyn vain äänirasian ja äänivarren johtojen välityksellä. Ilman varassa liukuvia lineaarisia varsia ovat kokeilleet ainakin Eminent, Air Tangent, Forsell, Kuzma, Simon Yorke ja monet muut. Pystysuora ja vaakasuora efektiivinen massa Magnen äänivarsi on eräänlainen nokkahuilun ja ilmatyynyaluksen risteymä. Lineaarinen ja tangentiaalinen äänivarsi Magnessa myös äänivarsi on pantu liikkumaan ilmapatsaan päällä. Pumpussa on myös vaihdettava pölynsuodin sekä kondensaatiosäiliö. Magnen kestävästä ja värähtelyjä vaimentavasta polymeeristä valmistetussa ”laakeripesässä” ei ole laakeria, vain tilkka öljyä. Yrityksistä huolimatta ilmaripustus on jäänyt marginaaliin ennen kaikkea vaikean ja kalliin toteutuksen sekä epäkäytännöllisyyden vuoksi. Tangentiaalisuus voidaan toteuttaa esimerkiksi kahden äänivarren taktiikalla (kuten Garrard Zero 100 -soittimessa), tai niin että koko varsi siirtyy servo-ohjatun moottorin avulla (esim. Ilman täytyy olla tasaista, puhdasta ja kuivaa. 1970-luvulta alkaen sitä ovat hyödyntäneet Infinity, Forsell, Tritium, Walker ja moni muu. Täysin kitkaton ei tällainenkaan rakenne ole, sillä ilmakin aiheuttaa vastusta. Siksi pumppuun on satsattu. sellainen, missä varsi pyrkii säilyttämään rasian tangentiaalisesti eli 90 asteen kulmassa reunan ja tapin väliseen suoraan nähden, aivan kuten se on levyn kaiverrusvaiheessa. Johnnie Bergmannin mukaan ilmansyöttö on erittäin kriittinen tekijä tällaisessa toteutuksessa. Ilmaripustus ei ole välttämätön lineaariselle varrelle. kokeilu Toinen elegantti tapa päästä eroon mekaanisesta kontaktista on panna levylautanen kellumaan ilmapatsaan päälle. Akselia ja uomaa tarvitaan levylautasen keskittämiseen. Yhteensä 5,5 kg painavaa levylautasta pyörittää alumiinista valmistettu 1,5 kg apulautanen, jota puolestaan pyörittää hihnan välityksellä rungon sisään asennettu dc-moottori. Päälle lasketaan polykarbonaattilevy. Nykyisen kaltaiset lineaariset varret syntyivät Japanissa 1970-luvulla. Idea ei ole uusi. Innostus voi lopahtaa, jos ilmapumppu on niin äänekäs, että se pitää piilottaa toiseen huoneeseen
Paineilman ääni ei häiritse Magnen 44 cm syvä, 49,5 cm leveä ja 16,5 cm korkea runko on valmistettu kovasta kuitulevystä. Kelkka on täysin yhdensuuntainen liukuvan putken kanssa, joten azimuth-säädön pitäisi olla aina kohdallaan edellyttäen että rasia on suora. Koko äänivarren runkoosa on valmistettu kovasta alumiiniseoksesta, kuten myös kiinteä rasiakelkka. Holkkiin kiinnitetty äänivarren putki on hiilikuitua ja sisältä vaimennettu. Magnen kokoaminen ei ole lainkaan hankalaa eikä aikaa vievää, mutta kuten aina, huolellinen ja tarkka pitää olla, ja asiat tulee tehdä oikeassa järjestyksessä. Varren vaikutuksen testaaminen olisi ollut sikäli mielenkiintoista, että lineaariset varret ovat bassokeveiden varsien maineessa. Intonaatioon vaikuttaa ennen muuta levysoittimen pyöritinosa, ja tässä suhteessa Bergmann Magne pärjäsi erinomaisen hyvin. Pitempään kuunnellessa tuli kuitenkin mieleen mahdollisuus, että kaksi ääneltään vakaata levysoitinta voivat soida eri tavalla vakaasti, eri tavalla ajallisesti tarkasti. Varren siirtäminen kiskoputken päällä vaatii sormelta muutaman levyn totuttelun, mutta siinä se. Pumppu pitää paljon vähemmän ääntä kuin ilmaripustukset, joiden kohinan ja ilmavirran erottaa levyä vaihtaessa. Rondo Red -rasialla Magne soi puolueettomasti ja värittömästi, kaikenkattavasti ylhäältä alas. Kuuntelupaikalla ääntä on mahdotonta erottaa. Musiikin kuuntelun kannalta asialla ei ole mitään merkitystä. Ongelma ei ole äänirasian hinta, vaan sen vaikutuksen erottaminen pyörittimen ja äänivarren osuudesta. Muut säädöt ovat vta, overhang ja vaakasuoruus. Vastapaino on eristetty äänivarresta. Ilmapumppu käyntiin, levy lautaselle, lautanen pyörimään pienestä painikkeesta (33,3/45), äänivarsi levyn päälle ja rasia levylle. Käynti on kuitenkin niin hiljaista, että pumpun voi rauhassa pitää soittimen vierellä. Uskon, että asian olisi voinut hoitaa rasiaa vaihtamalla. Olisi väärin sanoa, että Magnen ilmatekniikka on äänetöntä. Sen mitat ovat riittävän isot, että se tulisi otetuksi vakavasti, mutta se ei tyrkytä itseään millään tasolla. Bergmann Magne selvisi siten kunnialla siitä tärkeimmästä asiasta, mitä soittimelta vaaditaan: äänen pitämisestä stabiilina. Levyjen soittaminen on helppoa. Levylautaselta kestää muutamia sekunteja saavuttaa tasainen pyörimisnopeus. En saanut aikaan minkäänlaista korvan rekisteröimää huojuntaa äänen korkeuden ympärillä edes huojunnalle allergisilla piano-, kitara- ja muilla vastaavilla lp-levyillä. Vakaata ääntä omalla tyylillä Maahantuoja oli asentanut Magneen 500 euron hintaisen Ortofon MC Rondo Red -äänirasian. Vaikka resoluutio tai bassotoiston laatu riippuisivat esimerkiksi äänivarren ominaisuuksista, kuten jotkut väittävät, asian todentaminen (so. Sama koskee diskantin äänensävyä ja bassotoistoa. Ääni oli jopa niin naturel, että olisin lisännyt siihen ripauksen ”kulööriä”. Kun äänivarsi ja rasia on valmiiksi asennettu, mitään erityisiä säätöjä ei tarvita. Edelliseen vaikuttaa rasian seurantakyky korkeilla taajuuksilla, ja myös jälkimmäiseen voidaan vaikuttaa ratkaisevasti äänirasian ominaisuuksilla. Mutta vaikka puhallusäänestä ei voi erehtyä 48 lähietäisyydeltä, kuuntelupaikalta sen kuuleminen vaatisi herkkiä korvia ja tosi hiljaista taustamelun tasoa. Varren efektiivinen massa on 11 g.Luku viittaa pystysuoraan efektiiviseen massaan. Ottaen huomioon, millaisia kiiltäviä ja läpinäkyviä veistoksellisia huomionkipeitä levysoittimia on nykyään tarjolla, Magne on varsin tyylikäs luomus. Nyt en voi kuin todeta, että minulle ei jäänyt Magnen bassotaajuuksien toistosta mitään hampaan koloon. Itse pumppu värähtelee aavistuksen ja läheltä kuunneltuna päästää matalaa, hyvin vaimeaa ääntä. Koko varsikappaleen massa alustoineen on 5,4 kg. Magnen kaltainen hihnavetoinen ja pienen liikevastuksen soitin on jonkinlainen vastakohta suuren. Se on yksinkertaisen kaunis. Rasian vaihdolla ei sen sijaan voi hoitaa intonaatiota, oikeaa sävelkorkeutta ja sen säilyttämistä, jos siinä suhteessa on ongelmia. Tämä on selvää. Ohuet litz-kaapelit (kuparia) on viety äänivarteen tavalla, joka tuskin haittaa äänivarren ihanteellista kulkua. Kun levy on harjattu, soitin on soittovalmis. En esimerkiksi mielelläni kommentoisi lainkaan Magnen äänen resoluutiota (erottelykykyä) tai läpikuultavuutta (äänen konkreettisuutta), koska kokemukseni mukaan nämä ominaisuudet pitkälti riippuvat äänirasiasta. varren vaihtaminen) esimerkiksi Magnen tapauksessa olisi ollut kokonaan epäkäytännöllistä. Rondo Red ei ole mitätön rasia millään muotoa, mutta ehkä kuitenkin alle sen, mitä tämän tason soittimeen sijoittava todennäköisesti valitsisi. Tämäntyyppisissä äänivarsissa ongelmia voi aiheuttaa efektiivisen massan epätasaisen jakautuminen vaakasuorassa ja pystysuorassa tasossa. Tassut ovat tällaisessa soittimessa erityisen tärkeät, sillä ilmaripustuksen toimivuus edellyttää, että soitin on vaaterissa. Alla on kolme pyöreää tassua. kokeilu Bergmann Magne -levysoitin mutta myös riski, että varsi pääsee kääntymään pystysuuntaisen akselinsa ympärillä, minkä vuoksi rasia ei välttämättä säilytä täyttä tangentiaalisuutta levyurassa. Magnen äänivarren putki ei myöskään ole niin lyhyt, että vta-kulman heilahtelu aiheuttaisi huojuntaa kierommilla levyillä
Tästä pääsemme klassikkokysymykseen: ovatko lineaarisella varrella (ilmaripustuksella tai ei) varustetut soittimet luontaisesti parempia klassisella musiikilla tai yleensä taidemusiikilla perinteisten pivottivarsien viedessä voiton sähköbassovetoisella rytmimusiikilla. Koreilemattoman mutta näyttävän Magnen eduksi on luettava helppo asennettavuus ja säätäminen, käytön vaivattomuus ja käynnin hiljaisuus, kun toimintaperiaate otetaan huomioon. itausmomentin (painava levylautanen) ja suuren h vääntömomentin (vääntävä moottori) soittimille, joissa ripustuksen kitkattomuus ei ole pääasia vaan tehokas voimansiirto. Näitä ominaisuuksia on vaikeaa arvioida objektiivisesti, mutta intuitiivisesti päädyin siihen, että Magne on omimmillaan mikrodynaamisten ja muiden mikrotason vaihtelujen toistajana, mutta hennompi makrotasolla kuin esimerkiksi juoksupyörälliset soittimeni. Kuuntelin Magnella paljon myös rytmimusiikkia enkä huomannut tällaista jakoa, mutta jos vertailu vietäisiin äärimmäisyyksiin, ehkä jotain tällaista eroa voisi olla. Pitää muistaa, että on niitäkin levysoitinasiantuntijoita, jotka uskovat äänelle olevan pelkästään eduksi, että levylautanen/moottori joutuvat työskentelemään pientä liikevastusta vastaan. Magne on lähtötason soitin vain siksi, että Johnnie Bergmannilla on tarjota kaksi kalliimpaa levysoitinta, Sindre ja Sleipner. info Bergmann Magne Hinta: Edustaja: Puhelin: Lisätietoja: 8700 euroa Audist Oy 040 557 9606 www.audist.fi www.bergmannaudio.com Mitat (lxkxs): Paino: Muuta: 440 x 495 x 165mm 18,5 kg -hihnavetoinen levysoitin apulautasella -moottori: DC -levylautanen alumiinia polykarbonaattimatolla -levylautasen ripustus ilmalla -runko komposiittimateriaalia -lineaarinen äänivarsi ilmaripustuksella -äänivarren efektiivinen massa 11g. Loppuarvio Valmistaja kutsuu Magnea highend-tason aloitussoittimeksi. Tämä on ilmeinen vähätelmä. Ilmalaakeroidulla levylautasella ja ilmaripustetulla lineaarisella äänivarrella varustetusta levysoittimesta ei saa aloittelijan soitinta tekemälläkään. Muiden tekijöiden ollessa ennallaan, voisiko edellä esitetty ero levysoittimissa kuulua erona esimerkiksi äänen syttymisessä, kuolemisessa, transienttitoistossa, iskevyydessä, painossa, substanssissa tai luettavuudessa. Jos karheutta ja ronskia otetta puuttuu, siisteyttä on sitäkin enemmän. Musiikki soljuu ja virtaa Magnen kanssa vaivatta, mutta vääjäämättömässä eteenpäin pyrkimisessä soitin on maltillisempi. Highend-levysoittimien liiotellussa ja kummalisuuksiin taipuvassa maailmassa Bergmann Magne -levysoitin on hieno osoitus siitä, miten ”vähemmän on enemmän” -periaate toimii myös käytännössä. Mitään epäselvyyttä ei ole myöskään siitä, etteikö Magne laadukkaalla äänirasialla täydennettynä tarjoaisi ääntä hyvin korkealla tasolla, jonka yläpuolella erojen hintajousto laskee radikaalisti
Ongelmia vastaan taistellakseen Musical Wirella on kehitetty teknologia, jota kutsutaan lcdc:ksi (loss current compensation). Vaan kuinka kävikään… KAAPELEIDEN roolia voidaan lähestyä monesta suunnasta. Näitä olen sirotellut virransyöttöön,. Hänen jumppasaliesimerkissään akustiikka värittää ja vaikeuttaa kahden sen eri päädyissä olevan henkilön keskustelua, koska ääni heijastelee pinnoista. kokeilu Musical Wire Cadence Signature -kaiutinkaapelit Teksti ja kuvat: Jussi Arvio Kaiuttomat kuparit Tätä juttua ei pitänyt syntyä. Hänen näkemyksensä puoltavat lokerointia insinöristisen koulukunnan puolelle, joskin yrityksen verkkosivuilta voi poimia mausteeksi pientä mystiikkaakin. Yritystä luotsaa herra Leonid Kokurin. Asiaan ripittäytyvä voi tavata teesit kokonaisuudessaan valmistajan sivuilta. Tuttuja juttuja Jos asioiden yksinkertaistaminen on joskus vaikeaa, tällä kertaa se on poikkeuksellisen helppoa. Musical Wiren kaapeleleilla kuorrutettu järjestelmäni soi aiempaa paremmin. Olen vuosia käyttänyt Cardasin maltillisen hintaisia Cross-kaapeleita. Jos ymmärsin periaatteen oikein, suunnilleen samasta ilmiöstä puhuu myös kondensaattoreita valmistavan StealthCapin Peter Moncrief verkkosivuillaan. Mukaan mahtuu myyttejä, uskomuksia, salatieteitä sekä mittareiden lahjomatonta vinoviivaa tieteille alisteisista sakasteista. Eron kuuli muutama paikalla vieraillut taho, joista vain yksi oli allekirjoittaneen lisäksi asiaan vihkiytynyt, hörhön leimaa otsallaan kantava audiofiili. Teesinsä Kokurin perustaa sähköopinmukaiseen, johtimen sisäiseen särötekijään (loss current) ja muun muassa siitä aiheutuvaan skin effect -ilmiöön. Oletin raken- 50 teeseen liittyvän jonkinlaista passiivikomponentein toteutettua suodatusta, mutta maahantuojan tietojen mukaan niin ei olisi. Mitä lyhenne tarkkaan ottaen pitää sisällään, on valmistajan salaisuus. Markkinoilla on tilaa tuoreillekin tulokkaille. Kokurinin tavoitteena on siirtää nämä kaapelin sisällä syntyvät, haitalliset kaiut (loss current) kuuloalueen ulkopuolelle. Sama ilmiö tapahtuu teorian mukaan myös kaapelin ja kondensaattorin sisällä. Kaapelit olivat näet sivuosassa, kun testiin saapui jotakin aivan muuta. Yksi tällainen on Venäjällä vuonna 2008 perustettu Musical Wire
Lisäksi tila muodostui entistä muodokkaammaksi. Muut arvot voi lukaista suoraan valmistajan sivuilta. Tätä testiä tehdessäni luotin ainoastaan omiin korviini, jotka vielä toistaiseksi ovat tarjonneet riittävän luotettavaa dataa. Siirtymä hyvin tuotettuun klassiseen oli MW:llä nannaa. Kaapeleilla on merkitty asennussuunta. Johtimena käytetyn kuparin arvoiksi annetaan OCC 6N (99,9999 %). Paremmin. Ai, että ostinko ne itselleni. Tämän ansiosta tuntui, kuin suoraan viivaan asettunut Acapella-ryhmä olisi ilmestynyt porrastetummin esille, ikään kuin U-muotoon. Lisääntynyt syvyysakselin selkeys nosti sivuille miksattuja vokaaliosuuksia puoli askelta eteen, taakse miksattuja saman verran perälle. Molemmissa on taitavasti miksattuja, syvyys- ja leveyssuunnassa ilmeneviä yksityiskohtia, jotka olen toki tiedostanut aiemminkin. Vekslaaminen takaisin omiin kaapeleihin paljasti lievää kovasävyisyyttä ja terävyyttä, jota en ollut aiemmin tiedostanut. Tässä välissä on vielä mainittava, etten tiennyt kaapeleiden hintaa testin alussa. Itsesuggestion ja plaseboefektin osuutta ei kaikilta osin voi sulkea pois. Nyt ne irtosivat taustastaan aiempaa paremmin. Riittää tässä vaiheessa, että totean ilmiöiden olleen toistettavissa. Lievä räkäisyys on enemmän rock. Selityksiä on kaiveltu sähköopin ja fysiikan ohella psykoakustiikan puolelta. Liittimien laadussa tai työn jäljessä ei ole nokan koputtamista. Koska muu laitteistoni ei ole sieltä iskevimmästä päästä, Cardas Crosseilla on selvät hetkensä vaikkapa Ali Farka Tourén kaltaisella, afropainotteisella rootsosastolla. Mutta eipäs hätäillä. kokeilu välikaapeleiksi sekä kaiuttimille. Hyvä kaapeli kuljettaa signaalin yleisen käsityksen mukaan eheästi, muuttumattomana. Cardasin ässänä taas on joissakin tilanteissa suoraviivaisempi tulkinta. Kaiutinkaapelin eristeenä toimivat polyeteeni, pvc sekä paperi. Ääni oli orgaaninen ja soljuva, jos lopputulosta kuvailisi lyhyesti laatusanoin. Sama laadun leima on rca-liittimissä ja virtakaapeleissa. En, koska saitana miehenä pärjään yhä edelleen tuttujen, turvallisten remmieni kanssa. Päätin selvittää sen vasta, kun olin havainnoissani riittävän pitkällä. Tutussa turva En ole testannut kaikkia maailman kaapeleita. Kyllä. Jousiston tiukkuus säilyi, mutta musiikissa korostui suolen ja metallin sijaan puu ja iho. Kun olin viimein purkanut tuntoni muistiolle, kiinnitin huomiota muutamiin seikkoihin. Esimerkiksi vokaaliosuuksilla äänen luontainen lämpö ja voima ilmenivät aiempaa paremmin. Perinteisen trion, eli kapasitanssin, induktanssin ja resistanssin suhteella ei kuitenkaan selitetä kaikkea sitä, mitä toisinkuulijat värikkäin sanakääntein kokevat korvillaan. Siitä huolimatta, että tieto lisää joskus tuskaa. Mustan punoksen ja kultaisen metallivärin arvokkuus pysyvät hyvän maun puolella. Taipuisuudeltaan keskinkertaisina ja painoltaan kohtuullisina ne asettuivat tarvittaviin mutkiin ja kiemuroihin ilman suurempia vääntöjä. Laadukas rakenne Kun olin suoriutunut muiden testiin tulleiden komponenttien kasautuneista testirupeamista, päätin keskittyä Musical Wire -kaapeleihin omassa setissäni. Matka ja päämäärä Audiokaapelin rooli on periaatteessa yksinkertainen: signaalin välittäminen paikasta A paikkaan B. Musical Wiren käsittelyssä esitysten luonne muuttui aiempaa rauhallisemmaksi. Lauluyhtye Rajattoman Out of Bounds ja Club for Fiven You´re the Voice -levyt olivat omiaan tuomaan havainnot esiin. Kokurinin touvit ovat ulkoisesti vakuuttavat. Aika ajoin on kuitenkin virkistävää ja terapeuttistakin altistaa itsensä siihen roihuavaan tuleen ja tappuraan, jota vapaa mielipide ja omakohtainen kokemus ruokkivat palstalla jos toisellakin. info Musical Wire Cadence Signature Hinta: 1830 €/pari Lisätietoja: musicalwire.com Maahantuoja: Stars&Stripes Puhelin: 02-277 8950 Lisätietoja: www.starsandstripes.fi Testissä käytetty referenssilaitteisto: Kaiuttimet: Harbeth Super 5HL ja Audio Space AS 3/5A Vahvistin: Mastersound Evolution 845 Reference Quad 44- ja 405-2 -vahvistimet (entisöidyt) Cd–soitin: Dynastation 2 -cd-soitin, Lindemann USB 24-192 dac Kaapelit: Cardas Cross väli-, kaiutin- ja virtajohdot Muuta: EMT 930st -levysoitin, TSD15 -sfl-rasia, 139b -st-riaa 51. Kaiutinkaapeleiden haarukkaliittimet antoivat hyvän kontaktin, eikä pinta menettänyt kultaustaan kovemmassakaan rallissa. Asiansa ne ovat hoitaneet mallikkaasti. Tilasta kumpuavat nyanssit ilmenevät, mutta niiden painotus on maltillisempaa
kokeilu 52 Wharfedale Denton 80th Anniversary -kaiutin Teksti: Jussi Arvio Kuvat: Mauri Eronen
Lähtökohdat ovat herkulliset, sillä resurssipula ei vaivaa valmistajaa samoin kuin kenties pienempää ja eksoottisempaa pajaa. Hyväksi esimerkiksi voidaan nostaa vaikkapa hyvin edullinen Diamond-mallisto, joka säännöllisesti kehittyvänä saa taattuja kansainvälisiä palstamillejä ja Best Buy -titteleitä aina uudistuessaan. Se on kaiutin, joka vetoaa sataprosenttisesti tunteisiin. Tällä kerralla, onnekseni, maahantuoja lähetti avaamattoman paketin. Edellisistä syistä en heti saanut selvää käsitystä kokonaisuudesta, sillä keskialue jäi varjoon. Sen elementtiteknologia on ajanmukaista niin suunnittelun kuin toteutuksen osalta. Kun viimein uskaltauduin vakavammin mielin ja korvin estradin eteen, edessäni oli eri kaiutin. Niille, jotka eivät usko sisäänajon merkitykseen, voivat suoraan siirtyä tämän kirjoituksen ehtoopuolelle. Tuuman kangaskalottisen diskantin moottorin magneetti pohjautuu ferriittiin. Nykyinen erittäin laaja mallisto tarjoaa kaiuttimia joka lähtöön ja tarpeeseen. Tein työtä käskettyä ja seurasin, kuinka kaiuttimen ääni kehittyi matkan aikana. Aiemmilta vuosikymmeniltä nimensä lainaava, erittäin hienosti mahonkipinnalla viimeistelty kaiutin huokuu ajatonta tyyliä. Kun Wharfedalen juhlamallin näkee omin silmin, ensimmäiseksi ei kuitenkaan tule miettineeksi siihen käytettyjä materiaaleja, tietokonemallinnuksia tai eksoottisia kirjainyhdistelmiä. Sain kehotuksen aivan rauhassa suorittaa kuuntelua sisäänajovaiheesta alkaen. Uutukainen ei ole vain vanhaa imitoiva uusintapainos, vaan moderni näkemys sovitettuna tähän päivään. Valmistajan mukaan se kuulostaa neodyymimagneetteja paremmalta. Vähäsäröisyys ja vaimennettu kotelo, kuulostaako jotenkin tutuilta teeseiltä. Kyse ei ollut pistävyydestä, mutta jonkinlaisesta yksinuottisuudesta kuitenkin. WHARFEDALEN painopiste ei kuitenkaan ole ollut siellä kalleimmassa marginaalissa, vaan kohtuuhintaisissa tuotteissa. Sitä osasin vähän odottaakin, mutta miellyttävän silkkistä ja sivistynyttäkin erottelukykyä en. Ylä-äänien tylsä terä oli tiessään. Tuoreen juhla-Dentonin viiden tuuman bassokeskiääninen on näet punottua Kevlaria ja itse kotelo sandwich-tyyppinen eli kerrosrakenteinen. Paketista otettuna ääni oli lupaava, mutta tasapainossa oli parantamisen varaa. Ja jatkaa siten herra Briggsin alkuperäisen ideologian vanavedessä äänentoiston ilosanomaa massoille levittäen. Yleensä suhteellisen tiukkojen aikataulujen vuoksi ei ole mahdollista hautoa kalustoa viikkokaupalla toimittajan nurkissa. Kuin kiusatakseen kilpailijoita tai allekirjoittaakseen aiemman kappaleeni, juhlamalli Denton on pieni ja perinteinen refleksikuormitteinen kaksitiekaiutin, ei pompöösi paketti täynnä kalliita rakettiteollisuuden ratkaisuja. Valitut materiaalit ovat osittain sellaisia, joista Gilbert Briggs osasi kenties vain unelmoida toimintansa alkuvuosina. Kun itse avasin paketin, halusin saada musiikkia ilmoille mahdollisimman nopeasti. Rohkea ja ihailtava veto aikana, jolloin perinteet haudataan helposti modernimman näkemyksen jalkoihin. kokeilu Perinteitä kunnioittaen Kun valmistajalla on takanaan Wharfedalen kaltainen historia, ei sitä voi sivuuttaa olan kohautuksella. Basson osalta aavistuksen tunkkainen ja laiska ote ei innostanut. Omistuspohjan muutoksista huolimatta valmistaja on edelleen osannut hyödyntää arvokkaan perimänsä myös vakavasti otettavana laatuosaajana. Kun tällainen valmistaja julkaisee 80-vuotisjuhlamallin, on lupa kiinnostua. Itse toivon kuitenkin aina kuukauden jaksoa tai jopa pidempää, jos se maahantuojan puolesta on mahdollista. Ylä-äänillä oli lievää epämääräisyyttä yli muun vasteen. Uutta ja vanhaa Alkuperäisen Dentonin arvostus perustui sen rehevään ja miellyttävään ääneen. Se tuli bonuksena. Korvakuulolta diskanttielementti vaikutti 53. Juuri siellä Wharfedalen nykyinen brändi lepää. Lievä loudness-ilmiö kuvaa lähtötilannetta osuvasti. Siispä jatkoin sisäänajoa ja satunnaista taustakuuntelua reilun viikon ajan. Muille teksti saattaa olla jopa kiinnostavaa luettavaa. Himmeän satiinipintaisena, puun syyt kauniisti paljastavana se henkii pitkää ja ansiokasta esihistoriaansa näyttäen samalla tuoreelta
Sen sijaan Sviatoslav Richterin konserttitaltiointi Chopinin ja Scriabinin pianoteoksista (LiveClassics; Chopin, Scriabin, LC5954) ei auennut Harbeth Super HL 5:n tavoin. Akustisella bassolla sen sijaan ilmeni vielä lievää pehmeyttä tai subjektiivista hitautta, joka ei kuitenkaan varjostanut musiikin tekstuuria. Samansuuntaista kehitystä tapahtui myös alapään erottelukyvyssä. Kun äärialueet asettuivat aloilleen, aukesi myös keskialueen toisto. kokeilu Wharfedale Denton 80th Anniversary -kaiutin nimittäin oivalliselta, erityisesti hintaluokassaan. Se ei halunnut istua tiukan monitorin rooliin, vaikka vein sen lähikenttään. Siinä missä Harbeth on monitori positiivisessa mielessä, Wharfedale on rauhallisen tunnelman luoja. Maahantuojalla kun ei ollut testin aikana tarjota Dentonin omia koipia. Dentonista ei vain saanut raastavaa riivintää ulos, mikä kunkin maun mukaan voidaan toki vapaasti. Vaikka kaiuttimien hintaero on melkoinen, ero vaikutti kuitenkin yhtä paljon painotus- kuin hintakysymykseltä. Karajanin johtamana Anton Brucknerin Seitsemäs sinfonia, jonka myöhäisromantiikan ja modernimman tulkinnan välimaastosta löytyy vuoroin melodista kaunokieltä ja rehevämpää nousua, hyötyi silkkisestä ja pehmeästä kosketuksesta (DG 439 037-2). Kaikkein kuulain anti jäi saavuttamatta, mutta elementtien keskinäinen jako tuntui toimivan mallikkaasti. Basso oli nyt jämäkämmin kuosissa ja sähköbasson seurattavuus hyvällä tasolla. 54 Kaunisääninen Tuore juhlakalu on selvästi räätälöity, ainakin etäisesti, jatkamaan esikuvansa ilmaisullista linjaa. Myös viulun atakissa huomasi saman seikan halutessaan. Osasyy saattoi myös olla itse tehdyissä jaloissa, joita käytin testin ajan. Sellon sävymaailma oli vähän totuttua kauniimpi, sillä aggressiivisin liitutaulunomainen viiltävyys pyöristyi hieman
459 € JYVÄSKYLÄ Jyväskylä Kilpisenkatu 12 0407788567, 0407578678. Tällaisena reaalimaailmaa syleilevänä kombinaationa jatkoin kuunteluiden loppuun saakka. Saatavilla kaikille malleille ja eri mittaisina. Ark. 479 € RAAHE Sovionkatu 4-6 08-2277788 Ark. Vaikka basson erottelu ja sävykkyys olivat kaiuttimen hinnan kanssa paremmin kuin hyvin linjassa, absoluuttisesti ottaen parantamisen varaakin jäi. Sähäkkyyttä, iskevyyttä, ajoituksen tarkkuutta, nopeutta ja räiskyvyyttä kaipaavalle on paremmin soveltuvia vaihtoehtoja. Tämä malli sopii myös suoraan Genelecin kaiuttimille jalustaadapterin kanssa! Värivaihtoehdot: valkoinen, musta, hopea ja kromi Parihinta: alk. 10-18, la 10-15 OULU Pakkahuoneenkatu 7 Puh 08-8151 200 Ark. Tässä muutama esimerkki HifiStudion Custom Design -kaiutinjalustoista jotka valmistetaan käsityönä Newcastlessa, Iso-Britanniassa. Voi olla, että erottelukyvyn kustannuksella, mutta kokonaisuutta palvellen. Esimerkiksi Bing Crosby, Frank Sinatra, Nat King Cole ja Harry Belafonte esiintyivät edukseen. Kauneus oli paikalla, mutta kokonaisuus jäi hillityn kiltiksi. 10-18, la 10-15 CUSTOM DESIGN MILAN HI-FI 4 Tyylikäs ja järeä laiteteline neljälle laitteelle. Saatavilla myös järeästi eristetyillä iRaplevyillä.Saatavilla puun eri sävyissä ja valkoisena sekä mustana. 10-18, la 10-15. 10-18 , la 10-15 k o t i k ä y n t e j ä s u o r i t e ta a n. info Wharfedale Denton 80th Anniversary -kaiutin Hinta: 690 €/pari Edustaja: Gamiron Oy Audelec Puhelin: (010) 387 8980 Lisätietoja: www.audelec.fi www.wharfedale.com Mitat (lxkxs): 20 x 32 x 30,5 cm Paino: 7,9 kg / kpl Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi Suurin suositeltava teho: 100 W Nimellisimpedanssi: 6 ohm Elementit -basso: 125 mm -diskantti: 25 mm Jakotaajuus: 2,3 kHz Liitin: naparuuvi Kaksoisjohdotus: on Huippujalusta viimeistelee äänentoiston: Custom Design. 10-18, la 10-15 TURKU Kristiinankatu 6 Puh 02-4304008 Ark. Hintansa ansiosta Dentonin voi hankkia vaikka niitä sinisiä hetkiä varten. 149 € TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 Puh 03-2252 200 Ark. kokeilu t ulkita suuntaan tai toiseen. Myös oheislaitteiden luonteella oli merkitystä. 119 € HELSINKI Eerikinkatu 17 Puh 09-5860 120 Ark. Se, mikä kuulostaa omiin korviin paremmalta, on parempaa. Korvakuulolta vaste ulottui yllättävän alas, mutta terävin dynamiikka ja napakkuus jäivät kokoluokassa välttäviksi. CUSTOM DESIGN RS300, 61 CM KAIUTINJALUSTA Kookkaamman jalustakaiuttimen järeä kaiutinjalusta. Kysymys kuuluukin, missä omat preferenssit ovat. 10-18 , la 10-15 CUSTOM DESIGN OPEN FRAME KAIUTINJALUSTA HARBETH-KAIUTTIMILLE Tukeva open frame-tyylinen kaiutinjalusta Harbetheille. Monet puolueettomat testivoitot ja ylistävät arvostelut ovat vahva näyttö huippulaadusta. Parihinta: alk. Äänenvärien puolesta lievä lämpö keskialueella toi ääneen koskettavuutta. Minkä Denton tekee, se tekee tyylillä. Värivaihtoehdot: valkoinen, musta, hopea ja kromi Parihinta: alk. Fiksu tribuutti niille, joiden korvien välistä löytyy ajan patinan sijaan kauneudentajua. Se ei kuitenkaan ole reliikki, joka pyrkii kellumaan menneisyyden varassa. Vaikka se ei ole varsinaisesti yleispätevyyden ruumiillistuma, sen hankintaa voi suositella kypsän maun ja repivimmät vaiheet taakseen jättäneille. Saatavilla Hifistudio-myymälöistä ja valtuutetuilta jälleenmyyjiltä Suomessa. Esimerkiksi joskus omistamani pienempi, joskin paljon kalliimpi ProAc Response näyttää, että pieni voi olla myös uskottavan jäntevä. Denton kaipasi pientä piristysruisketta. Ensikaiuttimeksi tai poppitoosaksi se ei välttämättä ole napakymppi, sillä sen hienot ominaisuudet ansaitsevat ostajan ymmärryksen. Oltiin perusarvojen parissa. Hinnat alk. Samalla kaiutinkaapelit vaihtuivat Cardasista edulliseen perustavaraan, ihan vain kokeilunhalusta. ASR Emitter 1 Exclusive akkuvirtalähteellä sai kaiken soimaan suhteellisen läpinäkyvästi ja luonnollisen rullaavasti. CUSTOM DESIGN RS100, 61 CM KAIUTINJALUSTA Erittäin siro ja pienille jalustakaiuttimille soveltuva jalusta. Omaan makuuni Denton on hieno kaiutin, jonka edullisuus on kunniaksi valmistajalle. Vaihto hintansakin puolesta paremmin sopivaan Ariand T34-P-putkivahvariin toi kaivattua eloa ja iloa
Samalla sodan ajaksi lähes kesannolle jäänyt henkinen maasto alkoi itää uusia ajatuksia maailmalla. Isänsä yhdeksänvuotiaana menettäneestä lapsesta kasvoi onnekkaiden yhteensattumien kautta persoona, jonka innovatiivisuuden ylitti vain hänen intohimoinen suhtautumisensa klassiseen musiikkiin. Samalla valmistajan osaaminen kehittyi, maine kasvoi ja laatu pysyi kontrollissa. Ja toiseksi tuleminen. ELETÄÄN 1930-luvun alkuvuosia. Tuo jo 1800-luvun lopulla toimintansa aloittanut radioalan jättiläinen oli erinomainen asiakas monellakin tavalla. Ilmiömäinen osaaminen, syvä kiinnostus äänentoistoon sekä eteenpäin pyrkivä asenne toivat aikuis iällä tulosta. Yhteiskunnalliset puitteet ja rakenteet keskittyivät hyvinvoinnin luomiseen. Adolf Hitler vakiinnuttaa asemansa kansallissosialistien keulakuvana. Ei hullummin, sillä elementtien tuotantomäärät nousivat sadoista useisiin tuhansiin per vuosi. Erään talon kellarissa mies nimeltään Gilbert Briggs näpertää itselleen ensimmäisiä kaiuttimiaan. Sitten alkoi sota. kokeilu Wharfedalen Denton 80th Anniversary -kaiutin Teksti: Jussi Arvio Kuvat: Valmistaja Kellarista maailmanmaineeseen Maineikkaiden Wharfedale-kaiuttimien syntyhistoria johtaa Englannin maaseudulle Wharfe-joen liepeille, missä Gilbert Briggs näperteli ensimmäiset kaiuttimensa. Sen helmassa herra Blumleinille myönnetään patentti, joka koskee stereotallentamistekniikkaa. On kenties jonkinlaista kohtalon ivaa, että siinä missä Marconi on jo kauan sitten pilkottu ja myyty, Wharfedale tuotemerkkinä voi tänäkin päivänä hyvin. Wharfedale ja Briggs olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan.. Todellisena ponnahduslautana menestykseen toimi kuitenkin paikallisen radioyhdistyksen arvovaltaisen kilpailun voittaminen, sekin vuonna 1933. Orpojen koulussa vietetyn lapsuuden valopilkkuihin kuului saksalainen musiikinopettaja, jonka käytäville kantava, innostava soitanta iltaisin teki häneen lähtemättömän vaikutuksen. Sodan ajan Wharfedalen menestyksestä kertoo jotain se, että Briggsin toimistolta löytyi Steinway Grand, joka korvasi aiemman Broadwoodin. Tutustumme Wharferdalen vaiheisiin. Yhdysvalloissa Empire State Building on noussut huippuunsa. Vuonna 1933 hän löysi toiminnalleen puitteet Bradfordin läheltä ja Wharfedale Wireless Works perustettiin. Sen seurauksena Wharfedale sai ensimmäiset merkittävät tilauksensa. Kolme vuotta myöhemmin, 1934 Englannissa Vaughan Williams viimeistelee 4. Tuo itsessään vaatimaton tuokiokuva johtaa kuitenkin tapahtumasarjaan, jota kannattaa tarkastella lähemmin. Sodan jälkeen maailmalla alkoi uudelleenrakentamisen kausi. Sen seurauksena syntynyt keskiluokka alkoi myös nopeasti vaurastua, kuluttaa ja vaatia aiempaa parempaa. The Gramophone Co. Missään vaiheessa Briggs ei unohtanut musiikillisen heräämisensä juuria. Hifismi nostaa päätään Sodan syttyminen ei suinkaan tarkoittanut huonoja uutisia Briggsille. Legendan synty Gilbert Brigg syntyi Bradfordissa Claytonin kylässä 1890. Samaan aikaan Wharfen joki virtaa läpi rauhaisan maaston tavoittaen laakson, jonka kupeessa Ilkleyn kylä elää rauhassaan. Tarve laadukkaalle äänentoistolle syntyi kuin itsestään. Briggs vei nimittäin molemmat sijat luomuksillaan. ja the Columbia Graphophone Co. muodostavat Electrical and Musical Industriesin (EMI). Tinan- ja sähkönhajuista ilmaa leikkaa onnistumisen tunne, kun lopputuloksena rakentuva konstruktio tuottaa sulosäveliä. Radion kultakautena alan kaikkinainen osaaminen oli tarpeen. New Yorkin pörssiromahduksen jälkimainingit heijastuvat parin vuoden viiveellä koko Eurooppaan laman muodossa. Pieni pajamainen tehdas kehitti ja 56 valmisti alusta alkaen kaiutinelementtejä ja niiden oheistarpeita, kuten keloja. Vuosien aikana Wharferdale toimitti laskujen mukaan jopa 40 000 muuntajaa. Sinfonian f-mollissa. Radio arkipäiväistyi, musiikki ja ilo palasivat ihmisten arkeen. Näinä sotaa edeltävinä aikoina synnytetään kuitenkin paljon hyvää ja mielenkiintoista. Teollisuus kasvoi, pommitettu infrastruktuuri nousi pala palalta uudelleen ja entistä ehompana. Maailma on vajoamassa kohti pimeyttä, joka kulminoituu lopulta sodaksi. Kotimaassa muuan taatta nimeltään F.E Sillanpää saa merkittävimmän romaaninsa Nuorena nukkunut yhdeksän vuoden ponnistelujen jälkeen nidokseksi. Niinpä tuotanto suunnattiin muuntajiin, joita toimitettiin Marconille
Koska kaupallisia kaiuttimia oli markkinoilla vähän ja ymmärrystä vielä vähemmän, Briggs päätti kantaa kortensa kekoon laajemmin. Paljon on vettä virrannut Wharfessa niistä ajoista. Opukset olivat todellisia audioalan bestsellereitä. Arvostuksesta ja toiminnan laajuudesta kertonee se, että tapahtumia järjestettiin sekä Englannissa että Yhdysvalloissa. Wharfedale rantautui ensimmäisten alan yritysten joukossa myös Yhdysvaltain markkinoille. Myös kansanmiehen ja samaa arvomaailmaa jakavan Peter Walkerin (Quad) ja Briggsin ystävyys edesauttoi varmasti suotuisaa kehityssuuntaa. Kukkavoiman edetessä ja musiikillisen vallankumouksen melskeessä tiukasti ajan hengessä kiinni oleva yritys pysyi edelleen kasvun tiellä. Paikalle kutsuttiin yleisöä kuuntelemaan tallennetun ja elävän esityksen välisiä eroja. Eikä ole muuten yhtään huonossa seurassa, sillä samaan konsortioon kuuluvat muun muassa Quad, Audiolab, Castle ja moni muu. Pajana aloittaneesta Wharfedale Wireless Worksista oli kasvanut merkittävä, kansainvälinen toimija. Reaaliarvot alkavat asettua median maailmassa johtaviksi teemoiksi. Eikä tekninen kehitys ollut ainoa rintama, jossa tapahtui. Askel oli suuri, sillä sen avulla tavoitettiin kokonaan uusi ostajakunta: 1960-luvun nuoret aikuiset. Niinpä 1940-luvun lopulla julkaistiin hänen ensimmäinen teoksensa Loudspeakers: The Why and How of Good Reproduction. Asian tärkeyden ymmärtää, kun sitä peilaa ajankuvaa vasten. Pienempien ja laadukkaampien magneettien hyödyntäminen paransi edelleen kaiuttimien säröarvoja ja koteloiden resonanssikäyttäytymistä tutkittiin. Vuosien 1948–1967 välillä Briggsiltä julkaistiin 21 teosta, joiden yhteenlaskettu myynti oli 250 000 kappaleen luokkaa. Hifistin näkökulmasta katsottuna mukana oli onneakin. Nixon eroaa Yhdysvaltojen presidentin tehtävästä ja Elvis löydetään kuolleena huumeisiin. Otetaan väliin pieni tuokiokuva, joka peilaa tuon ajan henkeä. Poissa oli menneen vuosikymmenen keijumainen kepeys ja välittömyys. Tunnettu ja hyvämaineinen toimija iski vuosikymmenen loppuun mennessä kovat volyymit pöydälle: 800 000 myytyä kaiutinelementtiä. Gilbertin tekninen osaaminen ja musiikin ymmärrys pitivät huolen siitä, että 1950-luvulla kehitystä ohjattiin edelleen laadun ehdoilla. Paikoiksi valikoituivat muun muassa New Yorkin Carnegie Hall ja Lontoon Royal Festival Hall. Elinaikanaan kangasalalla työnjohdossa toimineelta isältä perintönä saatu oppi edesauttoi uudenlaisten ripustusten kehittämistä. Ensimmäisen kaksitiekaiuttimen prototyyppi oli varsinainen ilmestys, sillä jo sen diskanttielementti itsessään oli kooltaan huimat 10”. Hyvän myynnin johdosta pääomaa riitti myös investointeihin. Uusien, entistä suurempien tilojen avulla kyettiin vastaamaan alati kasvaneeseen kysyntään uusilla malleilla. Kuten yritystoimintaan kuuluu, Wharfedale on sittemmin myyty, ostettu ja pilkottu. Oli taas aika sukeltaa harmaaseen. Klassikkoja kaikki tyynni. Kaiken kaikkiaan kehitysaskeleita otettiin tasaisesti. Nämä alansa suurmogulit ja hyvän äänentoiston sanansaattajat yhdistivät osaamisensa ja laativat erinomaisen hienon musiikin ja hyvän äänentoiston ilosanomaa levittävän konseptin: Walker toimitti vahvistimet, Briggs kaiuttimet. Brittilistoille kipuaa sellaisia artisteja kuin Alice Cooper, Rod Steward, Gary Glitter ja tietysti Abba. Rank Organizationissa ymmärrettiin, että aseman pitäminen edellyttäisi modernien mahdollisuuksien hyödyntämistä. Uutisissa kerrotaan The Beatlesin hajoamisesta ja Watergate-skandaalista. Briggs ymmärsi, että jakamalla äänitaajuudet kahden erilaiseen tarpeeseen sovitetun elementin avulla voitiin toistaa yhä laajempi taajuusalue. Tänä päivänä iso-W on osa suuren I.A.G-ryppään toimintaa. Wharfedalen asemaa ei horjuttanut mikään. kokeilu Äänentoiston lähettiläs Bradfordin tehtaalla oli kehitetty mullistava tapa toistaa ääntä. Wharfedalen tapauksessa markkinoille putkahtaa muun muassa Linton ja pienempi Denton. Vaikka tämän päivän mittapuulla kyseessä oli kenties vaatimaton lehtinen, sen vaikutus oli sanalla sanoen valtava. Ajan mukana muuttuen Wharfedalen vahva nousukiito perustui eittämättä Gilbert Briggsin monipuolisesti lahjakkaaseen persoonaan.Vaikka herra itse jäikin eläkkeelle 75-vuotiaana vuonna 1965, yrityksen historia ei lopu siihen. Wharfedale oli vähän aiemmin myyty Rank Organizationille, ja uudet tuulet puhalsivat. Mallistoon ilmestyi vahvistimia, virittimiä ja levysoittimia. Yhden miehen intohimona alkanut, omakohtaiseen kokemukseen perustunut toiminta modernisoitiin edelleen erilaisten uusien teknisten innovaatioiden avulla. Monialaosaaminen ei ollut tuona aikana tuttua, eikä synergioita eri teollisuudenaloilla osattu hyödyntää kuten tänään. Jo ensimmäiset vuodet uudessa organisaatiossa olivat ilmeisen hedelmällisiä ja yrityksen osaamispohjaa elektroniikkapuolelle laajentavia. Televisio on vihdoinkin syrjäyttänyt radion ja Star Wars saa ensi-iltansa. Koko painos myytiin viidessä kuukaudessa loppuun, kuten myös useat myöhemmät painoksetkin. Kaiuttimien mekaaninen kehitys sai apua myös yllättävältä suunnalta. Briggs jatkoi kuitenkin johdossa. 1970-luvulla öljykriisin parissa painiva maailma oli varsin erilainen kuin sodanjälkeinen, tuhkasta nouseva varjo tai 60-luvun makealta tuoksuva ja vapaudella värittynyt kaleidoskooppi. 57
Jo pelkästään alkuperäisten ideoitsijoiden, P-E Calmelin ja M. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta mielenkiintoisia tuotteita. Tutkailimme perus-Devialetia maineikkaan amerikkalaisen kaiutinvalmistajan Magicon hinnaston alapäästä löytyvän S1:n myötävaikutuksella. Teholuokan mukaan nimetty 110 on sarjan edullisin vaihtoehto. Globaaleja myyntikäyriä tuskin madaltavat ne alan julkaisujen haltioituneet kommentit, joissa ilmaisut ”maailman paras”, ”vallankumouksellinen” ja ”innovatiivisin hifilaite vuosikymmeniin” seuraavat toisiaan. sillä korvalla Devialet 110 -integroitu vahvistin ja Magico S1 -kaiuttimet Teksti: Jaakko Eräpuu Kuvat: Mauri Eronen Virheettömiksi viritetyt Parisen vuotta sitten hifimaailmaa kohauttanut Devialet on porrastanut päivitetyn vahvistinmallistonsa useampaan askelmaan. 58 JOKSEENKIN kymmenen vuotta sitten syntyneen idean (adh – analogi/digitaali-hybridivahvistin) seurauksena pystytetty yritys, hifin sameita vesiä sittemmin D-Premier-mallillaan parisen vuotta hämmentänyt Devialet on ottanut kuluttajien toiveet huomioon laajentamalla tarjontansa kattavuutta, tuomalla markkinoille parikin hankintakynnystä madaltavaa versioita maailmanvalloittajastaan, mutta onpa pariisilaispaja muistanut superraskaan sarjan hifistejäkin. Teholukemien mukaan nimetyt 110 ja 170 sijoittuvat D-Premieriä selvästi edullisempaan hintaluokkaan, uusi 500 heilauttaa hintapuntarin noin 25 kiloeuron asentoon. Moronvallen vetämällä Devialetin tuotekehittelyosastolla on aivokapasiteettia 25 henkilön verran, ja aivan joka puljun tuotantoa ei myydä liki viidessäkymmenessä maassa. kuka Jaakko Eräpuu on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. No, paja ja paja. Vastaavan, hämmentävän yksimielisen hehkutuksen kohteeksi ei ole yltänyt monikaan laite hifin historiassa.
Alon Wolfin luotsaama yritys profiloituu kevyesti raskaimmasta raskaimpaan sarjaan. Sen avulla säätyvät päälle/valmiustilaan-statuksen ohessa äänenvoimakkuus, ohjelmavalinta, kanavatasapaino, äänenvärien säätö, mykistys ja navigointi menun sivuilla. 2. Devialetin liittimien piilotus tapahtuu ranskalaisen tyylikkäästi, kannen takaosaa liu’uttaen. Painokas High Tech -paalu Maahantuojan suosiollisella avustuksella Devialet 110:n kumppaniksi rantautui amerikkalaisen Magicokaiutinvalmistamon ”halpis”, S1. sillä korvalla 1 2 D-Premier esiintyi taannoin Hifimaailmankin (5/11) palstoilla, joilla paikallinen journalisti ottaa kantaa kiinnostavimmiksi kokemiinsa kapineisiin. S1 on mittasuhteistaan huolimatta täyden kaistan kaiutin, sillä sen taajuusvasteeksi luvataan 32–50 000 hertsiä. Ohjelmoinnilla halutuksi Devialetin D-Premieriä lähinnä vastaava malli on tänään 240, johon verrattuna kokeilussa käväissyt 110 on kevyesti riisuttu muiltakin osin kuin lähtötehonsa puolesta. Eli eipä ole säästelty tuollakaan nimenomaisella lohkolla. Lippulaivoista puheen ollen, muistelen nähneeni jossain Magicon Ultimate -kaiutinparin hinnaksi mainitun vaatimattomat 329 tuhatta taalaa. lohkareesta louhittu metrinen paalu painaa kokoisekseen hulppeat 43 kg. Ainoa maahantuotu S1 löysi nimittäin omistajan koestusviikkojen alla, mitä ei kaiuttimeen tutustuttuaan erityisesti ihmettele. Aineetonta puhtautta Kuuntelusessioiden alkumetrit vietettiin vierailevan kaiutintaiteilijan avustuksella. Sovitusten ideat välittyvät, ja parhaimmillaan kaiuttimet tekevät sen paljonpuhutun ”katoamistempun”. 86 dB/W edellyttää jo vähintään usean kymmenen watin tehoa, minkä valmistajan suositus ”alkaen 50 W” vahvistaa. Kuormana S1 ei siis ole aivan joka putkihimmelin unelma, mutta Devialet 110:lle kuitenkin suorastaan nk. Devialet 110:n antotehon voi konfiguroida haluamakseen 50 ja 110 stereowatin haarukassa. Toki myös joitain raskaampi, sillä alumiini 1. Magico ei panosta kaksoisjohdotukseen. Kaiuttimen diskanttikalotti on läpimitaltaan tasan tuuman, ja sen kalotti on työstetty berylliumista. S1:n spekseistä selviää, että kyseessä on keskimääräistä epäherkempi tapaus. piece of cake. No, tuvasta löytyi onneksi näppärä ja selkosointiseksi osoittautunut Atohm GT-1 -jalustakaiutinpari, Hifimaailman edellisessä numerossa arvioidun GT-2:n pikkuveli. Sitä on saatavilla kahtena eri versiona, joko ilman AIR:iksi nimettyä langatonta yhteyttä (5 490 €) äänilähteenä toimivaan tietokoneeseen tai sellaisen kera (6 590 €). Ei hassummin suljetulla kotelolla varustetulta kaksitiekaiuttimelta, jonka basso/keskiääninen on seitsemäntuumainen, joskin Magicon omaa tuotantoa ja nanoteknologiaa hyödyntävä erikoiselementti. Hänkin liittyi kehujien kerhoon, kuinkas muuten, mutta artikkelin loppukaneetti ”On se hieno, mutta on aivan eri asia arvostaa virheetöntä musiikin toistumista kuin pitää siitä” saattoi jättää lukijalle hieman arvoituksellisen olon, mikä oli tarkoituskin. Kaiuttimen impedanssi on 4 ohmia. Ei muuta kun Isem-cd-kieputtimen anti Furutechin hopeista digiletkua pitkin 110:n digiottoon 1, GT-ykköset HiDiamond-touveilla Devialetiin kiinni ja Peter Gabrielin Live Blood soimaan. Linjaoton saa vaihdettua tarvittaessa mm-levysoitinliitännäksi. No, brandin uskottavuudelle tuollaiset numerot lienevät vielä enemmän eduksi kun maininnat eksoottisten ratkaisumallien rikastamien kaiuttimien käytöstä studiomonitoreina. Radiotaajuuksilla operoiva kaukosäädin komentaa satakymppiä enempiä tähtäilemättä. Hienoa! 59. Journalistin omat laajakaista- ja vintagesovellukset saivat tällä kertaa olla lepovuorossa. Kaiuttimen jakosuodinkomponenttien tason voisi kiteyttää yhteen sanaan heittämällä ilmaan tuotemerkin: Mundorf. Ja jos numerot sattuvat muutenkin kiinnostamaan, valmistajan ilmoituksen mukaan laitteen signaaali/kohinasuhde on 130 dB, kaiutinlähdön impedanssi 0,001 ohmia ja säröprosentti (sekä harmonisen että keskeismodulaation) 0,0001 yksikköä. Ainakaan lähtötasolla. No jopas, elävän yleisön edessä taltioidut, ison orkesterin tulkkaamat otannat Gabrielin klassikoista soivat aineettomasti ja puhtaasti bassoja myöten. Halpis lainausmerkeissä siksi, että Magicon tapauksessa malliston edullisin on useimpien kaiutinvalmistajien lippulaivaa hintavampi. 110 sisältää muiden Devialetien tapaan muistikorttipaikan, johon tuikatun sd-kortin ja valmistajan kotisivujen välityksellä suoritetaan laitteen konfigurointi haluttuun kuosiin. Toiminnoiltaanhan se on kuitenkin täysiverinen ja runsaasti prosessointivoimaa omaava monitoimivatkain, jonka uumenista löytyvät niin ad- ja da-muuntimet kuin etu- ja päätevahvistimetkin. Peruskortilla tilanne on seuraava: 2 x digiottoa (rca), 1 x digiotto (Toslink), 1 x analogia linjaotto (rca), verkkoliitin, usb ja rs232-triggeri
Mottona vaikkapa: laatu korvaa määrän. Kokoisikseen Atohmit soivat kyllä ”isosti” ja energisesti. Tämän soinnillisen runsaudensarven Devi ja Magi kajauttavat ilmoille kiitettävän avoimesti ja rönsyilevän kokonaisuuden hyvin kasassa pitäen. Näissä maisemissa Devialetin ajama S1 ylsi vakuuttavaan esitykseen. Tuo f tarkoittaa tässä tapauksessa fokusta. Kimmoista jytinää ja kontrolloitua kumua Tunnustetaan: olen aina tykännyt suljetun kotelon tuottamasta bassosta. Elämää ja elastiikkaa ilmeni vallan väkevästi. Devialet 110 + Magico S1 = f toiseen. Ainakaan en havainnut erityistä eroa siihen muistikuvaan, minkä talon kookkaimmat kaiuttimet 15-tuumaisineen ja satojen litrojen koteloineen olivat tajuntaani piirtäneet. 1938, pari vuotta ennen säveltäjän kuolemaa syntynyt Sensemaya, sinfoniseksi runoelmaksi kutsuttu, saa osakseen huiman intensiivisen tulkinnan losilaisten ja E-P:n toimesta. Kun en ole kirkkourkumiehiä, piti kaivaa esiin levy, joka sisältää voimakkaita synteettisiä matalia. basistien anti ei kuulostanut kuivakkaalta tai tukkoiselta. Eksoottinen basso/keskiääninen Magicon tapaan: M390 Nano-Tech. Sekä klassista että modernimpaa kamaa. Jos nyt tällä kertaa unohdetaan Mahlerit & Sibeliukset ja kaivetaan esiin Salos Esa-Pekan puikottamaa Silvestre Revueltasta, tuota Meksikon lahjaa 1900-luvun musiikille. Loivasti laskeva vaste ilman 60 Täsmäsoundia hana auki Konserttimusiikkia Devialet/Magico -systeemillä päästelee ihan mielikseen. Sellainen on esimerkiksi Ibrahim Maaloufin Diasporas. Ne menevät kolmenkympin pintaan, voimalla. Onhan nimittäin niin, että äänitteiden sisällön hiuksenhienoimmatkin nyanssit valottuvat erinomaisen täsmällisesti ranskalais-amerikkalaisen setin kaivautuessa taltioituun musiikkiin. sillä korvalla Devialet 110 -integroitu vahvistin ja Magico S1 -kaiuttimet useimpia refleksitöttöröitä leimaavaa humpahtavaa kyttyrää istuu ainakin minun kuuntelemani musiikin kaveriksi. Tällainenkin yhtälö tuli mieleen, kun yritin hahmottaa koestuksen alla olleen yhdistelmän soinnillisesti leimallisinta piirrettä. Taiten dempattu, ”kuollut” kotelo, parametreiltään passeli elementti tai vahvistimen supermatala lähtöimpedanssi, aivan sama, mutta eipä ollut höttöä mukana Phronesis-trion basisti Jasper Holbyn kontrassa tai mureusvajetta Henry Threadgillin Zooid -sekstetin Stomu Takeishin viisikielisen sävypaletissa. Ceramic Dog: jytisee tykimmin, erottelee sekä soitannolliset että soundilliset erityispiirteet täsmällisemmin. Valmistajan mainintaa 32 hertsiin ulottuvasta bassotoistosta piti tietysti kyseenalaistaa, tottahan toki. Kiitos kysymästä, ei hassumpaa. Musiikin rakenteiden ja tuotannollisten ratkaisujen ääriviivat ovat selkeästi. Pientä viileyttä oli ilmassa, mutta on muistettava, että Atohmeja yli viisi kertaa kalliimmat Magicot tulivat tutkailtaviksi suoraan pakasta, ilman minkäänasteista sisäänsoittoa. Mutta jostain syystä syvätarkkuus ei kuitenkaan tarkoita aivan totaalisinta teräväpiirtoisuutta, kliinisyyttä tai steriliteettiä. Ei kumua, ei kajahtelua, paitsi silloin, kun sellaista oli esim. Kun kehiin heitti vähän rankempaa tavaraa Marc Ribotin Ceramic Dogin Your Turn:in muodossa, tuloksena oli kyllä skarppia soundia, mutta hiukan jäi kaipaamaan härskimpää läjähdystä. Matalaa mäiskettä niistäkin. Maahan pikavauhtia saadun toisen S1-parin saavuttua taloon em. Mittariahan humanisti ei omista… Elämä ei ole kuitenkaan pelkkää matalapainetta. Se on myös kontrabasson kurinlaista kimmoisuutta ja sen sähköisen sukulaisen murahtelua. Siispä seuraavaksi erilaisia bassopitoisia äänitteitä tulille ja hajahuomioita alapään asioista kehiin. Jim Blackin toimesta soitteisiin tartutettu, kuten vakiotestilevylläni (Rick Peckham: Left End). Jopa rytmiseen jäntevyyteen asti ulottuvana uskottavuutena. Entäpä rummuista isoimmat, basari ja lattiatomit. Muutaman päivän päästä olikin sitten toinen ääni paalussa. Ja kyllä, subjektiivisesti arvioiden S1 kaivautui niin alas, että uskoisin luvatun lukeman toteutuneen. Vaan kurinalaisuudesta huolimatta em. äänitteiden uudelleenkuuntelu tuotti seuraavat merkinnät muistiinpanoihin: Gabriel: saliakustiikka enemmän esillä, bassosektio kouraisee syvemmältä
OK, vaikka henkilökohtaiset äänentoistopreferenssini ovatkin toisaalla, en epäröi tunnustaa, että sekä arvostan että sympatiseeraan tapaa, jolla 110 ja S1 musiikkiin pureutuvat. Itse laitteessa on vain virtakytkin. Vahvistin toimii teholtaan ideaalisen jännitelähteen mukaan aina lähelle kahteen ohmiin. Itse itseäni lainaten: se saattaa olla siinä. Devialet 110 Tehonkulutus off/standby: Tehonkulutus idle/1 W/10 W@8 ohm: Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm: Pääteasteen impedanssi, 1 kHz: Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W: Pohjakohina, 1000–10000 Hz: Yliohjaustaso: 8/8 W 27/34/73 W 71/140/223 W <0,01 ohm 0,1/0,1 dB -104 dBV >3 V Kaiutinanto Häiriöetäisyys, A-paino: Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W: Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd: Kanavaerotus, 1/20 kHz: Jitter: Linearisuus, 16/24 bit: s/pdif 97 dB (vasen) 0,003/<0,001 % <0,001/0,013 % 94/74 dB 212 ps –90/–101 dBFS Taajuusvaste analogiotolla (96 kHz:n näytteistyksellä) kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Ja näyttö. Ilmiö kuulosti nopealta pallon pomppimiselta. Säröarvoiltaan kokonaan digitaalisena toimiva vahvistin on hyvän cd-soittimen tasoa. En muistanut edes konfiguroida vahvistinta levysoitinliitännällä varustetuksi. Tähänhän olen toki törmännyt ennenkin nk. Analogiottojen digitointi nostaa pohjakohinan kuuluvaksi kaikkein herkimmillä kaiuttimilla. Ongelman vuoksi häiriöetäisyys on ilmoitettu vasemmasta kanavasta. mittaustulokset Devialet 110:n kauko-komennin hoitelee koko baletin nappien painalluksin tai päättymättömästi pyörähtäen. hintaluokasta ratkaisua etsivälle henkilökohtaista tutustumista. Digitaaliotolla myös häiriöetäisyys on erinomainen. info Devialet 110 & Magico S1 Devialet 110 Hinta: 5490 € (AIR 6590 €) Edustaja: Hifi Guru Puhelin: (019) 418 877 Lisätietoja: www.hifiguru.fi www.devialet.com Mitat (lxkxs): 38 x 4 x 38 cm Paino: 5,65 kg Tulot: 1 x linja 3 x s/pdif (2 x rca, opt), USB, Ethernet Lähdöt: kaiutin Muuta: tulot konfiguroitavissa SD -kortilla Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot: Teho: 2 x 110W Särö: 0,0001 % Magico S1 Hinta: 15500 €/pari Edustaja: Hifi Guru/TL -Audio Puhelin: (019) 418 877 Lisätietoja: www.hifiguru.fi, www.tlaudio.fi www.magico.net Mitat (lxkxs): 25 x 109 x 22 cm Paino: 43 kg Toimintaperiaate: suljettu Suurin suositeltava teho: ei ilm. sillä korvalla k uultavissa, mutta vaikka mukana onkin ripaus high techin kuolettavaa kosketusta, musiikin emotionaalinen puolikin välittyy. Häiriö näkyy myös jitter-testissä tasaisin taajuusvälein esiintyvänä pohjien nousuna. Kotona ja vieraissa. PowerCube-tehomittaus eri kuormilla ja vaihekulmilla. Alhaisen antoimpedanssin vuoksi kaiutinkuorman impedanssivaihtelu ei vaikuta taajuusvasteeseen. Testiyksilön oikea kanava napsui tyhjäkäynnillä. Siitäkin huolimatta, että nämä high techillä hiotut timantit saivat kuunteluhuoneeni vakioasukit kuulostamaan eilispäivän epeleiltä. Liitin: naparuuvi Kaksoisjohdotus: ei 61. analog 87 dB (vasen) 0,006/0,001 % <0,001/0,010 % 88/74 dB Jitter koaksiaaliotolla kaiutinlähdöistä. Tunnustetaan tämäkin: kun Magicot tulivat taloon, ne käänsivät suvereenisti huomion itseensä. Asian voi nähdä joko niin, että S1:t ovat poikkeuksellisen hienosointiset kaiuttimet, tai sitten niin että Devialet 110 toistaa musiikkia niin virheettömästi, että sen painamaa puumerkkiä ei aisti erillisenä leimana musiikin pinnassa. Dynamiikka, rytmiikka, muusikkojen välinen telepatia ja muut hienoilta kuulostavat asiat paljastuvat myös niistä kiinnostuneille, joskin voimakkaimman kokemuksen saavuttamiseen tarvitaan hieman keskimääräistä enemmän hanaa. Paikoin jopa unohdin, että olin koestamassa myös Devialetia. Taajuusvaste digitaaliotolla 44 kHz:n (sininen) ja 96 kHz:n signaalilla (vihreä). Nimellisimpedanssi: 4 ohm Elementit -basso/keskialue: 170 mm -diskantti: 25 mm Jakotaajuus: ei ilm. high end -kattauksia kuunnellessani. Suosittelen jokaiselle ko
Kerran muistan. Vasemmalla puolella, vain metrin päässä tuolista, on hirviömäinen kaiutin. Tuo kuva Audio Engineering -lehden kannesta toukokuulta 1951 on syöpynyt mieleeni epätavanomaisella tavalla. Kuvan nerokkuus piilee tavassa, millä Quasimodo ja Esmeralda, KingKong ja Fay Wray (nuoremmille Naomi Watts), J. Patrician 800 -kaiutin nostalgista hifiä Electro-Voice Teksti ja kuvat: Kari Nevalainen Kaunotar ja hirviö Jos haluat tietää, miltä tuntuu kun 40–100 hertsiä tulee samalla voimalla kuin 100–150 hertsiä, silloin pitää kuunnella Electro-Voice Patrician 800:aa. Sitä paitsi kuvan naisen eroottisuus on kovin etäistä. 62 KUVASSA nuorehko nainen nojatuolissa, hieman eteenpäin ojentautuneena, katsoo kuvan ulkopuolelle. Päälakea myötäilevät hiukset on sidottu tiukasti nutturoille. Vanhan mallinen, metrin leveä, puolitoista korkea kaiutin erityisesti – luonnollisesti. Ranskalaiseen l’art deco -tyyliin koristellun kangassuojan alta paistaa 20 tuuman wooferi, 12 tuuman mid-wooferi sekä kaksi monisolutorvea neljälle ylimmälle oktaaville. Kuvaa ensimmäistä kertaa katsellessani tiesin vain vähän Electro-Voicen kaiuttimista. Kaiutin ei ole kuvan juju, kuten ei nuori nainenkaan. Sen olemusta ei ole kaunisteltu äänenlaadun kustannuksella. Jos taustalla on seikkailun mahdollisuus, se on taidolla verhottu. Parasta kuvassa on jännite nuoren kauniin naisen ja ison ”ruman” kaiuttimen välillä. Toisin kuin tekniikkalehtien tylsissä kansissa ja mainoksissa, kaiutin ei edusta pelkkää teknistä maskuliinisuutta vaan mahdotonta sellaista. Vuosisatojen ajan miehille on yritetty tarjota heidän himoitsemaansa tavaraa ymppäämällä kuvaan nuori, kutsuva nainen. Vasen käsi lepää käsinojalla, oikea koskettelee korua rinnalla, jonka olkaimeton pitkä leninki paljastaa. Howard Marshall ja Anna Nicole Smith ja muut ”hirviö ja kaunotar” -tarinat on tuotu audiomaailmaan. Kasvot ovat puhtaat, hymy vieno. Nuo kaksi eivät kuulu yhteen millään järjellä tavoitettavissa olevalla, sovinnaisella tasolla
Diffraktio-torvena 8HD:n leveys on huomattavasti pienempi kuin taajuudet, joita se toistaa. Taajuuksille 800–3500 hertsiä on eksponentiaalisesti leveytyvä 120/90-torvi 8HD kompressiomoottorina T25A fenolikyllästetyllä tekstiilikalvolla ja alnicomagneetilla. Se palkkasi tukun päteviä teoreetikkoja ja tiettävästi ensimmäisenä kaiutinvalmistajana maailmassa rakensi kunnollisen kaiuttoman tilan kaiutinmittauksille. EV Patrician 800 Patrician 800:n strategiset mitat ovat 143 kiloa ja 129 senttiä (L84cm, S70cm). Vuonna 1953 E-V muutti Patricianin nelitieksi. 63. E-V:n ominta aluetta olivat monessa mielessä kuitenkin 4-tiekaiuttimet kuten Centurion ja Georgian sekä ylimpänä ja ylväimpänä Patrician. Koostaan huolimatta kaiutin vie vain noin 0,5 m2 lattiapinta-alaa nurkkaan sijoitettuna. Jälkimmäisen ristikossa on vähemmän kirkkomaisia kaarevia muotoja. Pari vuotta myöhemmin oli vuorossa Patrician IV ja Patrician 600. Kun torven pitkä sivu asetetaan pystyasentoon, Alimpia bassoja toistaa 30 tuuman wooferi pienestä torvesta kaiuttimen takana. Tyypillisiä varhaisia E-V:n kaiuttimia olivat esimerkiksi Baronet, Aristocrat ja Regency usein torvella ja wooferilla. Kaiuttimesta on sekä ”perinteinen” että ”nykyaikainen” malliversio. Myös muut kaiutinvalmistajat kuten Klipsch käyttivät niitä. Patricianista ei tiennyt tuon taivaallista. Patrician IV (18 tuuman wooferi, 828HF/A8419torvi, T25A/6HD-torvi ja T35 VHF -tweeteri) muistutti jo kovasti Patrician 800:aa kahdella erolla: Patrician 800/700:ssa yläbassoja/alakeskialuetta ei enää toistettu torvella vaan dynaamisella 12 tuuman wooferilla, ja alemmmissa bassoissa puhalsi nyt 30 tuuman bassoelementti takatorvella! Patrician 800:n erottaa Patrician 700:sta lähinnä siitä, että keskialue- ja diskanttitorvi moottoreineen ovat uudempaa mallia, ja niiden sijoittelu etupaneelissa on erilainen. Toiminta jatkui pitkälle 1980-luvulle. nostalgista hifiä hämmästelleeni FinnKinon varastolla E-V:n valtavaa vakiosuuntaavaa torvea. Viimeinen Patrician on vuodelta 1983, vuosikertamalli 30 vuotta ensimmäisen jälkeen. Esimerkiksi kansikuvan kaiuttimen monisolutorvet vaikuttavat ilmiselviltä Alteceilta. E-V ei katsellut vain ympärilleen. Electro-Voice – ammattiäänentoiston ammattilainen Mielikuvat Electro-Voicesta liittyvät mikrofoneihin ja ammattiäänentoistoon yleensä. Alhaisen resonanssin (35–45 Hz) ansiosta E-V käytti elementtiä myös wooferina tai mid-wooferina eri sovelluksissa. Aloittaessaan kaiuttimien kanssa E-V oli hyvin perillä Western Electricsin, Westinghousen, Bellin, RCAn, Altecin (jonka E-V myöhemmin osti ja lopetti) ja JBL:n tekemisistä. Tämä Patrician II Baron Sentry Diamant Series Speakeriksi nimetty kaiutin valmistettiin Sveitsissä, ja vakiosuuntaavuustorvineen se oli melko erilainen kuin 800. Yhtiön 80 vuoteen mahtuu muutakin kuin palkittuja pistoolimikkejä radioasemille: äänirasioita, automaattisia tvantennivahvistimia sekä hifikaiuttimia kotikäyttöön. Patricianeja 30 vuotta Ensimmäinen Patrician vuodelta 1950, ”The Patrician”, oli 5-tiekaiutin 18WK- ja 12W1-woofereilla, monisolutorvella ja T10-tweeterillä sekä sen kanssa rinnankytketyllä 8 tuuman SP8BT-elementillä. Esimerkiksi 120/90-keskialuetorvi, SP-12-midwooferi ja T-35-torvidiskantti esiintyvät E-V:n kaiuttimissa 1950-luvulta 1970-luvulle. Taajuudet 100–800 Hz toistetaan 12 tuuman laajakaistaelementillä (30 Hz –13 kHz) koppavankokoisella magneetilla ja 2,5 tuuman puhekelalla. Muutamassa vuodessa E-V kehitti elementtejä ja teknisiä ratkaisuja, jotka kantoivat pitkälle tulevaisuuteen. T10:n korvasi T35-torvi tweeteri ja T25:n perään tuli 6HD-torvi. E-V:n kaiuttimia ei ole suunniteltu tupakka-askin kanteen eikä tunteella. Viimeksi mainittuja E-V alkoi suunnitella ja valmistaa 1940-luvun lopussa. Elementti on omassa, pehmustetussa refleksikotelossaan. Oli lopputuloksesta mitä mieltä tahansa, ne on suunniteltu toimimaan sekä käytännössä että teoriassa. Yhden lähteen mukaan valmiina myydyissä Patrician 800:ssa kotelo olisi ollut viilutettua (Satin Walnut) massiivipuuta
Niin tai näin, resonanssitaajuudeksi ilmoitetaan 16 hertsiä, Qts on 0,27, Xmax 0,15” (4 mm) ja Zmax 8,0 ohmia. Ääntä mahtuu Ensimmäinen yllätys oli, miten järkevältä ja sointitasapainoltaan oikeaoppiselta ja modernilta Patrician 800 kuulosti, subwooferistaan huolimatta. Patrician 800:aa voi esimerkiksi soittaa yhdessä E-V:n Stereon 500-kaiuttimen kanssa, joka on kuin 800 ilman 30” wooferia. Bassotoisto ja sointitasapaino asettautuivat kohdalleen kaiuttimet seinässä kiinni, mutta ulkona nurkista ja jonkin verran kuuntelijaa kohti käännettynä. Seinän vieressä ilman efektiivinen massa elementin edessä kasvaa ja resonanssi laskee. Oli musiikkia, jolla Patrician 800 kuulosti melko säästeliäältä bassoissa (olettaen kaiken aikaa että kaiutin on täysin kunnossa). Mistä se muistetaan Yksi elementti on ylitse muiden: E-V 30W vuodelta 1959. Herkkyys jonkin verran kärsii, mutta se ei tässä tapauksessa ole merkittävä ongelma. Vuosikymmenten varrella on ilmeisesti ollut erilaisia versioita. Kokeilun kaiuttimet eivät olleet toistensa peilikuvat. Hifisievistely, missä kaiuttimet vedetään reilusti irti seinistä ja käännetään paraatipaikalla istuvaa kuuntelijaa kohden, ei sovi tällaiselle kaiuttimelle. Patrician 800:ssa EV-30W on ahdettu 280 litran suljettuun koteloon, josta se ampuu ääntä suoraan kaiut- 64 Nurkkaan vai ei Nurkassa kaiutin muodostaa seinien avulla jatketun torven ja lisää entisestään bassojen tehoa. Patrician 800:n jakosuodin säätöineen on aikamoinen suoritus ikäisekseen. Sen sijaan on helppo kuvitella, miten sydäntä lämmittävästi, jos tila sen vain sallii, nämä kaiuttimet kuulostavat nurkissa ja kaukaa stereokolmion takaa kuunneltuna. Riippuen lähteestä, kartio on joko tiheää polystyreenivaahtoa tai paperilla laminoitua polystyreenia tai jotakin sinne päin. Yllä mainitut elementit löytyivät kuuntelemistani kaiuttimista. Näistä poiketen Patrician 800 tuuttaa keskialueella ääntä ulos nopeasti ja tehokkaasti kuin vain torvikaiutin osaa. s aadaan maksimaalinen horisontaalinen säteily, mikä E-V:n mukaan on tärkeää erityisesti stereokäytössä. Jakosuodin vakioresistanssisäätimineen on vaikuttava tekele. Sen vuoksi Patrician 800 on suunniteltu huoneen nurkkaan tai enintään 5 cm päähän kovasta seinästä. Alakeskialue ja yläbassot pysyivät puhtaana. Muovista puristettuja 8HD-torvia pidetään parempina kuin metallivaluversioita. Kytkentätaulu sallii erilaisia kokoonpanoja hyppylankojen paikkaa vaihtamalla. Silti minun tarpeisiini kaiutin keskitti ääntä kiitettävästi kaiuttimien väliin. Yleisellä hahmotustasolla Patrician 800:n terve ja tasapainoinen ääni toivat mieleeni Dunlavyn ja vastaavalla tavalla tonaalisesti onnistuneet dynaamiset kaiuttimet. Monofonisempi ääni saa musiikin esittäjät astumaan huoneeseen oikean kokoisina ilman virtuaalista stereokikkailua. Tämä 76 cm bassoelementti 6,35 cm puhekelalla ja strontium–ferriitti-magneetilla on yksi kookkaimmista koskaan valmistetutuista. nostalgista hifiä Electro-Voice Patrician 800 timen taakse suorakylkisestä torvesta (26,5 cm) kurkun alueen ollessa 0,18 m2 ja suualueen 0,24 m2. Eräs Electro-Voicen datapaperi kuvaa Patrician 800:n, jossa T25A:n tilalla on EV 1824M ja T35 on vaihtunut T350:een. Ääntä ja energiaa on niin paljon, että väärin tarjoiltuna kaiutin saattaa alkaa tuntua tungettelevalta. Kokeilussa olleen kaiuttimen jakosuotimen konkat oli vaihdettu massiivisiin paperiöljykonkkiin ja sisäinen johdotus uusittu. Huolimatta ulottuvammasta bassotoistosta Patrician 800 piti huoneresonanssit kiltisti kurissa. Tweeteristä on useita eri versioita vaiheplugeineen ja magneetteineen. Kuuntelujen perusteella toisen asteen (12 dB/okt) suodin 30W:n ja SP12M:n välillä 100 hertsissä on onnistunut. Totuus on, että 280 litran kotelo ei vaimenna 30 tuuman elementtiä (Vas = 5945L) tarpeeksi. Tässä suhteessa takatorvi sekä nurkka/seinäsijoitus-yhdistelmä osoittautui erinomaisen toimivaksi. Kaiutin ei kuitenkaan vaadi nurkkasijoittelua. Jopa siinä määrin, että sinänsä iloinen ja vapautunut ulosanti esimerkiksi vokaalimusiikilla voi hifisteistä tuntua liian kirkkaalta ja kuuluvalta. Oma kantani on tässä suhteessa kuitenkin selvä: on paljon parempi että. Kuuntelukulmaa ja -etäisyyttä pitää etsiä myös siitä näkökulmasta, miten lähelle äänen haluaa tulevan tai ei halua. Korkeita taajuuksia toistaa pystyasentoon ruuvattu E-V T35-torvitweeteri 95/65-alumiinitorvella ja fenolikyllästetyllä tekstiilikalvolla. Tilanne lienee vähemmän ihanteellinen niille, jotka haluavat herkutella äänen lihattomuudella ja irtoamisella kaiuttimista. Nurkkasijoittelulla voidaan myös vaikuttaa alimpien bassojen herkkyyteen reagoida huonemoodien kanssa
Näistä ensimmäisenä lähtisin hienosäätämään läsnäoloaluetta lisäämällä ääneen läpikuultavuutta ja informatiivista heleyttä. 15–20 hertsiä en enää kuullut, mutta 35–40 hertsissä oli hyvää herkkyyttä, silloin kun musiikki sitä vaati. 1. Jotain kuitenkin kertoo, että Patrician 800:n yksittäiset elementitkään eivät vaihda omistajaa aivan ilmaiseksi. Samaan hengenvetoon on todettava, että esimerkiksi sellon g- (98 Hz) ja c-kielet (65 Hz) vapaana soitettuna eivät toistu niin kimmoisasti ja täyteläisesti kuin parhailla kuulemillani bassotorvilla tai dynaamisilla dipoleilla. Diskanttialueen äänetkin voisivat olla hienosävyisempiä, ja siksi T35:n tilalla voisi yrittää vielä tasok- 1 2 3 kaampaa torvidiskanttia. Mikään kaiutin ei toista isoa orkesteria aidosti, mutta kun orkesteri alkaa soittaa tuttina fortea, toisilla kaiuttimilla alkaa puristaa aikaisemmin kuin toisilla. Äänen ”mahtuminen” kaiuttimeen ei ole mitattavissa oleva ominaisuus. nostalgista hifiä kaiutin osaa tarvittaessa nostaa ääntään, ja sitten kahlita ominaisuutta sopivasti, kuin että kaiutin jatkuvasti pihtaa ääntä kuten niin monet nykykaiuttimet tekevät. Wattikin riittää tälle kaiuttimelle, 200–400 wattia luultavasti rikkoo elementit. Nykyisin sen hinta riippuu kokonaan kunnosta ja kysynnästä. 8HD-torvea voisi kokeilla myös poikittain kaiuttimen päällä. Toistokaistojen tarkastelua soittimellisesta näkökulmasta. Patrician 800:een mahtuu tavallista enemmän ääntä. Yksi parannus voisi olla lisätä transistorivahvistin käskemään isoa subwooferia, kun kaiutin kaksoisvahvistuksen sallii. Ääni ei lähtökohtaisesti ole euforinen kuten tasokkaissa torvikaiuttimissa tai parhaissa laajakaistoissa, mutta kolikon kääntöpuolella odottaa monipuolinen ja luotettava ääni, johon on helppo kiintyä ja josta iloita. Koteloa kannattaisi tukevoittaa ja tiivistää, ettei osa bassojen tehosta katoa seinämien erivaiheiseen värähtelyyn. Vahvistinkysymys Vahvistimen valinnassa on otettava huomioon yhtäältä kaiuttimen 100 desibelin herkkyys ja toisaalta kaiutinelementtien rajallinen tehonkesto. Oli vaikeaa löytää musiikkia, jolla Patrician 800 ei olisi toiminut hyvällä artikulaatiolla, läsnäolontunteella ja rytmiikalla. Sen sijaan valituksiin T35:n rajatusta toistokaistasta en reagoisi mitenkään. Taajuudet 100800Hz toistetaan 12 tuuman elementillä, jonka refleksikotelossa on myös T35-torvitweeteri. Mikään määrä teknistä tietoa isosta wooferista ja takatorvesta ei auta ennustamaan, miltä basso kuulostaa ja tuntuu, kun 40–100 hertsiä tulee esiin samoilla desibelilukemilla kuin 100 tai 150 hetrsiä. Herkkyyttä bassoissa Yksi Patrician 800:n erityispiirre on herkkyyden säilyminen bassotaajuuksilla, joilla 15–18 tuuman wooferilla varustetut kaiuttimet alkavat jo menettää sitä. E-V jakaa toistokaistan näin: mid-basso/sello, presenssi/vokaali ja briljanssi/trumpetti. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi korvaamalla E-V:n 8HD-torvi toisenlaisella torvella ja mahdollisesti siirtämällä jakotaajuutta ylöspäin. Sitäkin voisi harkita, että korvaisi EV30W:n kahdella 15- tai 18-tuumaisella wooferilla. Toisaalta kaiutin toimii sellaisenaan jo niin upeasti ja vertailukelpoisesti, että voisi olla kyseenalaista ja tyylitöntä lähteä muuttamaan alkuperäistä designea. Parannettavaa. 65. Itse soittelin neljästä kymmeneen watilla mainioin tuloksin, ja E-V:n toiveen mukaisesti aina kun mahdollista 16 ohmin lähdöistä. 3. Ei tarvitse mennä äärimmäisyyksiin. Se pitää kuulla. Kangassuojan voisi poistaa torvien edestä, potikat vaihtaa parempiin, varmasti toimiviin. 2. Shostakovichin Toinen sellokonsertto, Björkin syntikkabassot, Mussorskgyn Näyttelykuvia, 7 ranskalaista kontrabasistia, patarummut Mahlerin Vaeltavan kisällin viimeisessä laulussa, Mission Impossible -soundtrack ja kaikki muut vastaavat todistavat samaa. Electro-Voice ilmoittaa taajuusvasteeksi 15 Hz–23 kHz. Aikoinaan Patrician 800:n hinnalla saattoi ostaa halvan Jaguarin. Ja niin edelleen. E-V oikeuttaa Patrician 800:n ison koon ja korkean hinnan bassojen herkkyydellä. Täytyy muistaa, että 12 tuuman mid-woofer yksinäänkin tuottaa aika mukavasti bassoa. Etukäteen tai paperilta asian arvioiminen on yhtä tyhmää kuin väittäisi, että tietää, miltä tuntuu ajaa Ferrarilla viittä kymppiä, kokeilematta sitä. Kuva kertoo elementtien sijoittelun Patrician 800:ssa, jossa torvet ovat pitkä sivu pystyasennossa. Patrician 800:lla tiedetään ravistellun kuuntelijoiden keuhkot pihalle ukkosmyrskyä jylisyttämällä tai piippu-urkujen matalaa c:tä huudattamalla joltakin näyteraidalta. Ilmiötä on vaikea sanoin kuvailla. Sekin pitää vain kokea
Tuotannollisesti äänite on aivan ok-tasoa. Ääni: ????. Kokenut ja maineikas ruotsalainen urkuri Hans Fagius on soittanut Fugan julkaisemalle uudelle levylle soittimen luonnetta ja mahdollisuuksia erinomaisesti esittelevän valikoiman ranskalaisen urkuromantiikan keskeisistä sävellyksistä. Barokin ihanteita noudattavia soittimia on rakennettu meilläkin jo kohta puolen vuosisadan ajan, mutta viime vuosina monipuolisuutta sekä vaihtoehtoja ovat tuoneet lukuisat uusromanttiset soittimet. Porin soittimessa on 58 äänikertaa, kolme sormiota sekä tietysti myös jalkio, jonka matalimmat äänikerrat ovat 32-jalkaisia, jolloin niiden pisimmät pillit ovat liki kymmenmetrisiä. Samoihin mittasuhteisiin kasvaa Widoria sukupolven nuoremman Louis Viernen toinen urkusinfonia, joka edeltäjänsä tavoin saa Fagiuksen käsissä – ja jaloissa – vaikuttavan ja soinnillisesti vavisuttavan tulkinnan. Soittimen valmistaja on saksalainen, mutta esikuvana on ollut urkujen Rolls-Royce, ranskalaisen Cavaillé-Collin rakentama soitin tai suunnitteluperiaatteet. Vaikka peräkanaa kuunneltuna teokset tuntuvat pitkälle noudattavan samaa kaavaa, toisaalta ei voi olla hämmästelemättä Vivaldin ehtymätöntä kekseliäisyyttä ja muuntelukykyä teosten yksityiskohdissa. Kätevimmin tämä tapahtui soolosoitinta vaihtamalla tai orkesterikonsertossa kokoonpanoa karsimalla. Musiikki: ????. Silti on ihailtava Antonin ilmeikästä ja dynaamista soittimensa hallintaa. Vaikka yleisön reaktiot ovatkin päätyneet materiaalin editointivaiheessa roskikseen, ei ole vaikea aistia elävän soittotapahtuman tuntua. Ääni ????. Tässä viimemainitussa suhteessa hän on tyypillinen aikakautensa edustaja. Konsertoivien teosten solistisena tähtenä näissä esityksissä on orkesterin perustajan Giovannin Antoninin eloisan ilmeikkäästi soittama nokkahuilu, joka muutamassa teoksessa ottaa kontolleen myös alun perin barokkihuilulle kirjoitut soolostemmat. Yleissoundi on aavistuksen etäinen, mutta soolot on toisaalta nostettu paikoin jopa yllättävän framille. ????. Siis siihen nähden, että levymerkki on ECM ja puikoissa on ollut grand old Jan Erik Kongshaug. La Notte -sarja koki ensiesityksensä Molden festivaaleilla 2010 ja nyt tuo keikka löytyy myös äänitteenä. Tyydyttävä ????. 66. Välttävä – Ei suositella Vivaldi Ketil Björnstad Concerti da camera La Notte Il Giardino Armonico/Giovanni Antonini Warner Classics (4 CD) ITALIALAISEN barokin mestari Antonio Vivaldi tunnetaan paitsi suuresta tuotannostaan, myös varioimisen taidoistaan. Musiikki ????. Samaa aihetta tai teosta saatettiin käyttää toisessa muodossa tai toisessa sointiasussa useissa eri sävellyksissä. levyvaliot ????. Näissä irtiotoissa kunnostautuvat niin kitaristi Eivind Aarset kuin fonisti Andy Sheppard, sellisti Anja Lechner ja basisti Arild Andersen kuin lyömäsoittaja Marilyn Mazurkin. Vielä paremmin tämä tulisi esille, jos kokoonpanoissa olisi pitäydytty alkuperäisissä soittimissa nokkahuilun sijaan. Ja tokihan ilmassa on saliäänijärjestelmän vaatiman voimavirran ohessa musiikillistakin sähköä. Mutta on esityksissä solisteina myös muita puhaltimia sekä yhdessä luuttukin. Ääni ????. Jaakko Eräpuu Musiikki ????. L’aventura/La Notte/L’eclasse (Seikkailu/Yö/Kuumetta) -trilogian hengessä etenevä kahdeksanosainen teos, tai itse asiassa jopa sitä dramaattisemmin ja dynaamisemmin muotoaan muuttava musiikillinen kokonaisuus, ei pitäydy aivan jazzin ahtaimmissa kahleissa, vaikka soittokunnan sooloherkkyys siitä suunnasta kirpoaakin. Kiitettävä ????. Niistä vanhimmat ovat Uudenkaupungin kirkon Marcussen-urut vuodelta 1865. Heikki Valsta Heikki Valsta ECM KUUSIKYMMENLUKUISISTA mustavalkoisista italialaiselokuvista, erityisesti Michelangelo Antonionin ohjaamista, aikoinaan vaikuttunut pianisti/säveltäjä Ketil Björnstad keräsi ympärilleen monikansallisen all star-ensemblen työstämään jazzinsukuista kunnianosoitusta innoituksen lähteelleen. Muuallakin kuin Aarsetin kitarasoundissa. Tällaisen muodonmuutoksen kautta on syntynyt osa tämän levykokoelman teoksista, joita tässä kutsutaan “kamarikonsertoiksi”. Aristide CavailléCollin rakentamat uraa uurtavat soittimet innoittivat aikanaan lukuisia säveltäjiä yhä mittavampiin ja näyttävämpiin teoksiin, joista tunnetuimpana lienee Widorin urkusinfonia nro 5. Italialainen barokkiorkesteri Il Giardino Armonico levytti Sveitsin italiankielisen radion studiossa 90-luvulla 24 sävellyksen valloittavan kokoelman Teldecin Das Alte Werk -levymerkille, mutta nyt tämä kokonaisuus on julkaistu uudestaan Warner Classicsin edullisena 4 cd:n boksina. Sen verran pa vuotaa läpi mikeistä. Ehdotonta huippuluokkaa The French Organ Symphony Hans Fagius, Keski-Porin kirkon urut Fuga SUOMESSA on hyvin vähän alkuperäisiä ja historiallisesti arvokkaita suuria urkuja. Mutta onneksi nykyaika on tuonut mahdollisuuden rakentaa uusia soittimia vanhoja kopioiden tai tyylipuhtaasti vanhan perinteen mukaisesti. Björnstadin sävellyksen tematiikka on enimmäkseen soundtrack -tyyppisesti maalailevaa ja melodista, mutta toki konserttitilanteessa sijaa saavat myös henkilökohtaiset suoritteet, joiden kautta pikkusievimpäänkin pintaan syntyy improvisaation rosoa. Hyvä ????. Hienoimpia näistä ovat Keski-Porin kirkkoon vuonna 2007 valmistuneet, ranskalaista romantiikkaa edustavat urut
Saattaa olla, että Ceramic Dog:in myötä Ribot hukkaa osan tiukkapipoisimmista (jazz)faneistaan. Muutaman suoraviivaisemman julkaisun jälkeen tämä levy on hieno oikaisuliike kohti progressiivista musiikkia ja sen monet upeat kappaleet, kuten Deprived, osoittavat että yhtyeellä on edelleen paljon annettavaa. Levyä myydään tavallisena 1 cd ja Limited 2 cd -versiona. Silloinkin, kun pulssi elää tasatahtisuuden toisella puolen. Vaikutelma on hieman synkeän tasapaksu ja angstisen tunkkainen. Jaakko Eräpuu Inside Out LEVYN avaa surumielinen kappale, jossa tanakat kitarasoundit ja purkkiin laulettu lyriikka kertovat itkuisen, uuden sukupolven orjan kyvyttömyydestä nauttia elämästään. Musiikki: ????. Vaan mitäs me siitä. levyvaliot Marc Ribot’s Ceramic Dog Your Turn Yellow Bird KITARAÄSSÄ Marc Ribotin ”rockbändin” toinen päästö on debyyttiä hieman hillitympi tapaus, mutta riittävän rajaton ja rankka silti. Kaikella kunnioituksella Keith Jarrettin Standard trion uutuutta kohtaan, ei ollut vaikea valita Craig Tabornin näkemystä aiheesta, kun palstoille mahtui vain toinen tyrkyllä olleista kolminaisuustallenteista. No, Jarrettin svengijengi on jalostanut ideaansa jo vuosikymmenet, Tabornin trion kahdeksaa vuotta vastaan. Hard rockin territoriossa mellastavien vetäisyjen lomaan tuikatut ”kevennykset” armahtavat ansiokkaasti kuulijoista ahdistuneimpia. Ajatukset umpikompuroidusta tuotannosta haihtuvat taivaan tuuliin, kun kakkoskappale, valoisampitunnelmainen balladi, alkaa ilman taukoa, ja muutamassa minuutissa bändi muovaa soundeja kaikuisen avarasta sulkeutuneen kautta rempseän dynaamisiksi ja hempeän koskettaviksi. Musiikki ????. Vähemmän pakahduttavassa soitossa myös metalliset osuudet toimivat paremmin. Basisti Shahzad Ismallyn ja rumpali Ches Smithin tukema Ribot hallinnoi kitaroiden ohessa myös vokalistin tonttia ja muutamaa puhallinta, satunnaiset vieraat koskettimia, viulua ja koneita. Paikoin hyvinkin rullaavien soitteiden välisissä suvannoissa musiikki tavoittaa mietiskeleviä tuntoja, jopa vieraannuttavia sävyjä. Puolalainen Riverside on uudella levyllään palaamassa alkuaikojen melankoliseen ja melodiseen ilmaisuun, jossa kappaleiden huolellisesti koostettu rakenne, sävellystyön laadukkuus ja merkityksellisyys päästävät soittajien taidot oikeuksiinsa. Cleaver ja Morganhan muodostavat ilman Tabornia puolet trumpetistilegenda Thomaz Stankon New York -kvartetista, joten heillä on sitäkin kautta kosketuspintaa jazzin syvimpiin syövereihin & hiljaiseen poltteeseen. Ne, jotka tuntevat Ribotin ahkerista vierailuistaan kymmenillä kummallisilla äänitteillä Tom Waitsista John Zornin kautta 17 Hippies -ryhmään, jazzinsukuisista yhteyksistä tai omien projektiensa osin eksentrisistä ympyröistä, eivät ehkä hämmästy enää mistään, vaan on triopohjalta paahdetun Your Turnin nyrjähtäneimmissä nykäisyissä pitkäaikaiselle fanillekin sulattelemista. Etenkin kitaran ja basson kiemuroista pääsee nauttimaan pidäkkeettä ja Dudan laulu on nautittavan intiimiä. Pianisti ja rumpali Gerald Cleaver ovat toki musisoineet kimpassa jo varhemminkin, mm. Limitedissä ja vinyylijulkaisussa on mukana kaksi ehdottomasti kuuntelemisen arvoista kymmenminuuttista, yllättävän ambientia bonusraitaa, jotka on lakonisesti nimetty vain Night Session Part One ja Two. Suotakoon vakavastiotettavuutensa jo aikoja sitten lunastaneelle muusikolle irtioton mahdollisuus. Ääni ????. Perusinstrumentaation ohessa kuultavat lisukkeet jäävät kuitenkin höysteiden asemaan, joskin tärkeiden, sillä kolmikon runttaus saattaisi ilman niitä olla vähän turhankin vihaista. Craig Taborn Trio Riverside Chant Shrine of New Generation Slaves ECM EIHÄN se pianotrio nyt ihan last season -jazzformaatti olekaan, kun asialla ovat muusikot, joilla on kanttia viitata kintaalla ikivihreille, unohtaa teema-soolot-teematyyppinen lähestymiskulma ja panostaa omaehtoisempaan materiaaliin. James Carterin bändissä, joten Tabornin kirjoittaman musiikin vapaamielisimmätkin hetket hoituvat rytmiikaltaan rakentavasti. Ääni: ????. Tätä korostaa myös konserttisalimaista akustiikkaa taiten simuloiva soundimaailma, joka sijoittaa kuulijan katsomon keskivaiheille ja painottaa kokonaisuuden merkitystä detaljien pongailun pönkittämisen kustannuksella. Cleaverin ja Tabornin keskinäistä kemiaa rikastaa osaltaan myös basisti Thomas Morganin hallittu heittäytyminen sävellysten soljuvaan virtaan, jollaisena musiikki pääosin etenee. Ja mitähän tuumaisi jo ammoin edesmennyt altisti Paul Desmond kuullessaan Ceramic Dogin vänkän version jazzklassikkosävellyksestään Take Five. Www-kansaa ja musiikkibusinesta sarkastisesti pöllyttävä, pilkkaan itämaisia mausteita ripotteleva Masters Of The Internet ja rap-pastissi We Are The Professionals kielivät, että trio ei ole tosikoista tehty. Soundit ovat itse asiassa kautta levyn huiman hienosti koostettuja. Sopivasti annosteltuna Your Turn on puhdistava kokemus. Pirkka Ruishalme Jaakko Eräpuu Musiikki: ????. Ääni: ????. Tämä bändi käyttää sointimaailman muokkauksia hienovaraisen nerokkaasti luodakseen haluamiaan tunnetiloja. Eikä ole aivan normikamaa marssin tahtiin kulkeva Avanti Popolokaan. 67
Basso-osasto on aavistuksen laimea ja ponneton. Deep Purple III on loistava albumi, jolla esitellään yksi musiikillinen polku, jota yhtye ei kuitenkaan lopulta seurannut. Hyvä ????. Kappalemateriaali on siis tasaisen laadukasta mutta hitusen yllätyksetöntä. Bändin jäsenten tekemiset erottuvat kohtuullisesti, erityisesti kitaroiden ja koskettimien osalta. Musiikki: ????. Koska Kvelertakin molemmat levyt tekevät saman ”taikatempun”, sattumasta ei liene kyse. Ääni: ????. Ääni: ????. 68. Soundiosastosta kiitosta ansaitsee mainio taajuusbalanssi. The Painter, Bird Has Flown ja kolmiosainen päätösraita April. Välttävä – Ei suositella Kvelertak Doom Unit Deep Purple Meir Columbia/Sony Music III Deep Purple Harvest 3C 054-90505, LP STAVANGERISTA puhaltavat raikkaat tuulet, ainakin jos puhutaan norjalaisen metallikulttuurin virtauksista. Soundit ovat yksinkertaiset mutta samalla selkeät. Vaikka Kvalertak pitäytyy toisella albumillaan ykköskiekkonsa linjoilla, yhtye luo edelleen varsin raikasta turbulenssia perinteisen vuonometallin pelikentälle. Radiohittejä bändiltä ei ennenkään ole puuttunut, ja tietty kaupallisuuden leima kummittelee mukana edelleen. Levyn reseptiä voisi luonnehtia niin, että laitetaan samaan astiaan HIM, Happoradio ja Diablo. Yhtyeen suuntautuessa kohti raskaampaa rokkia tämä välitilinpäätös jäi muita albumeita heikommalle huomiolle erityisesti rapakon takana, ja pian sen ilmestyttyä laulaja Rod Evans ja basisti Nick Simper saivatkin lähteä. Bändi ammentaa lyriikkansa norjalaisesta mytologiasta, mutta metalliin sekoitettu vahva punk/ hardcore-ote saa kokonaisuuden kuulostamaan modernin rullaavalta ja energiseltä. Myös yhtyeen soitto pelaa hyvin yhteen, ja tutut rytmikkäät elementit Lordin ja Blackmoren vuoropuhelussa ovat jo kuultavissa. Ääni: ????. In Rock tai Machine Head, mutta taattua tavaraa siitä huolimatta. Valmiiksi tummahkosti soivissa seteissä soundi saattaa kallistua jo liian lämpimäksi, mutta me muut voimme nauttia kolmosesta täysin siemauksin. Äänitysteknisesti homma on varsin hyvin paketissa. Tästä huolimatta albumia tulee helposti pyöritettyä kymmeniä kertoja putkeen, ilman tylsistymisen häivääkään. Riku Hakala Warner Riku Hakala DEEP Purple on yhtyeen kolmas ja samalla viimeinen alkuperäisen kokoonpanon albumi. Mielenkiintoinen knoppi albumista on sen kansitaide – Helvetti-niminen osa Hieronymos Boschin teoksesta Maallisten Ilojen Puutarha. Soittimet paikantuvat hienosti ja irtonaisesti. Lieneekö biisien reseptissä joku salainen koukuttava mauste. Sen jälkeen sekoitetaan huolellisesti ja paistetaan miedolla lämmöllä studion uumenissa. Onneksi mukana on tunnelmafiilistelyn lisäksi itseäni enemmän puhuttelevia rullaavia rockrepäisyjäkin, kuten vaikka Michael Monroe -tyyppinen Crawler. Tässäpä mainio peruste omistaa vähintään kaksi cdsoitinta, tauottoman soiton ja tunnelman varmistamiseksi. Silti tätä kuuntelee mielikseen ja hymyssä suin. Coverista huolimatta Jon Lordin, Ritchie Blackmoren ja Simperin sävellyskynä on ollut hyvässä terässä, minkä todistavat mm. Ehdotonta huippuluokkaa ????. Musiikki: ????. Painovirheen vuoksi nimittäin kansi on painettu mustavalkoiseksi, mutta yhtyeen hyväksynnällä se sai jäädä sellaiseksi. Bassopuolella tatsi kallistuu pieneen pehmeyteen (mikä sopii yleisfiilikseen hyvin), eikä stereokuvakaan ole aivan läpikuultavin. Albumi räjähtää käyntiin hienolla Chasing Shadowsilla ja jatkuu seesteisemmin tunteikkaalla rock-balladilla Lalena, joka on itse asiassa Donovanin käsialaa. TIUKAN livebändin maineessa oleva kotimainen Doom Unit on kasvanut kolmosalbuminsa myötä oikeaan isojen poikien sarjaan. Mika Kankainen Musiikki: ????. No ainakin thrash-ainesosa kitarariffeissä on yksi osasyyllinen, mutta kyllä hommassa jotain muutakin mystisen positiivista on. levyvaliot ????. Sikälikin musiikki on vähintään hämmentävää, että vaikka jokainen kappale kuulostaa erittäin hyvältä ja omalla tavallaan persoonalliselta, levyn loputtua mieleen ei jää oikeastaan yhtään yksittäistä teosta. Erityismaininnan ansaitsevat myös Simperin erinomaiset vokaalit. Tyydyttävä ????. Musiikillisesti albumi kilpailee kuitenkin muiden yhtyeen äänitteiden kanssa tasaväkisesti, ollen niitä progressiivisempi, monimuotoisempi ja – mielenkiintoisempi. Kokonaisuus kun vaikuttaa harkitusti hämyiseltä ja räkäiseltä, pyllistämättä silti hifi-aatteelle. Tuloksena saadaan maukas Doom Unit -kohokas, joka kelpaa alkupalaksi vaikka itse Nickelbackille. Kiitettävä ????. Kattaus on periaatteessa modernin jenkkistadion-hardrockin karsinaan sijoitettavissa, mutta tarkkakorvaisimmat voivat kuulla myös kasarikuvioita sekä paikoin (etenkin bassopuolella) seitsemänkymmentäluvun vaikutteita. Hieman epäilin, että noinkohan miehet kykenevät rutistamaan Meirista yhtä herkullisia mehuja ulos kuin esikoisestaan, mutta cocktailiin on kyetty yllättäen jopa lisäämään makuja. Vuoden 1969 italopainoksen laatu heijastelee ajan henkeä. Ei kenties yhtä arvostettu kuin esim. Ässien sihahtelusta ei ole tietoakaan ja vaikka basso-osasto on mukavan muheva ja aavistuksen pyöreä, ei älyttömään liioitteluun alakerrassa sentään ole sorruttu. Toisaalta nyt paketti tuntuu paisuneen kansainvälisiin mittoihin, ja vaikka osassa kappaleista pystyy aistimaan hienoista varman päälle laskelmointia, toteutus on viehättävän virheetön ja helposti lähestyttävä, eli juuri sellainen kuin mitä suurin osa ihmisistä nykyään arvostaa
Musiikillisesti liikutaan edelleen kokeellisen popin maisemissa, mutta elementit ovat selkeämmin esillä kuin aiemmin. JULIANNA Barwickin kahden vuoden takaisen The Magic Placen nimi alleviivaa kaikkein olennaisinta: hänen eteerisen kaunis ambient-vaikutteinen musiikkinsa on todellakin taianomainen paikka, jonne kuulija voi kulkea ja unohtaa itsensä. Se on nimeltään Ranger. Pitkästi nimetty kuudes levy The Worse Things Get, the Harder I Fight, the Harder I Fight, the More I Love You on huikea kokoelma kauniita lauluja vaihtoehtocountryn, indierockin ja taidepopin välimaastosta. Feelgoodin rytmikkäältä perinteenjatkajalta. Kyseessä on myös ensimmäinen levy, jolla Holter luottaa muiden muusikoiden apuun. Juhlavien trumpettien johdattama Ragtime on Caselle vierasta, sulattavaa optimismia. Mervi Vuorela Mervi Vuorela Masi Hukari Kscope ????. Levy vaatii kuulijan sukeltavan sen maailmaan ja se on hyvä asia. Jos aiemmin on saattanut tuntua siltä että Blackfield on luonteeltaan sivuprojekti, karistaa tämä levy tätä tunnetta merkittävästi. Taustamusiikiksikaan levy ei ole omiaan. Erittäin mielenkiintoinen tuttavuus vaikkapa Kate Bush-diggareille. Nepenthe-sana viittaa kreikkalaisen mytologian unohdusta aiheuttavaan surulääkkeeseen, ja tunnelma levyllä on aiempaa tummempi. milloin ammennetaan 30-luvun valsseista, ambient/dronegenreistä ja improvisoidusta jazzista. Uutuuden 38 minuutista ei löydy yhtään turhaa hetkeä. Kaikki nivoutuu Holterin uniikin vision alaisuudessa unimaiseksi ja moniulotteiseksi popiksi, jossa on jotain kaunista vieraantuneisuutta, joka kutsuu viipymään levyn äärellä pitkään. Musiikki vaihtelee sujuvasti alun kylmäävän kolistelusta rautalankaleikittelyyn ja pysäyttävään a capellaan. Melankoliset, hitaanpuoleiset pop/rock-kappaleet ja progressiivisuuden rajapinnalla kulkevat sovitukset muodostavat edelleen ilmaisun selkärangan. Kiinnostavinta Räjäyttäjissä on se tapa, jolla bändi yhdistää näennäisesti holtittoman kohkaamisen nyanssirikkaisiin yksityiskohtiin. Jos silläkään. Kiitettävä ????. VAIKKA Middle Cyclone (2009) olikin Neko Casen uran monipuolisin levy, ei sitä olisi arvannut seuraavan näin komea taiteellinen loikka. Jo edellisellä levyllä alkanut kehitys jatkuu, ja onkin todettava bändin kuulostavan linjakkaammalta ja ilmaisuvoimaisemmalta yhden miehen vision mukaan johdettuna. ????. Man on tiukkaa powerpoppia, joka tuo mieleen Casen parhaat hetket The New Pornographersissa. 2000-luvun Suomessa ei ole toista Räjäyttäjien kaltaista yhtyettä. Bändi on siirtynyt yhä enemmän Aviv Geffenin luotsaamaksi, aisapari Steven Wilsonin keskittyessä soolouraansa. ????. Barwickin musiikissa ei yksinkertaisesti ole mitään pakotettua tai ylimääräistä. Blackfield Julianna Barwick Neko Case IV Nepenthe The Worse Things Get... Nicon Afraidin versiointi on kaunis, mutta se jää auttamatta haikean alkuperäisen jalkoihin. Räjä-rockin jättämiä tahroja ei kuitenkaan pyyhitä pois nenäliinalla vaan lekallisella viinaa. Dead Oceans Anti- BLACKFIELDIN neljännellä studioalbumilla bändi ammentaa samoista peruselementeistä kuin aikaisemmillakin julkaisuillaan. Tyydyttävä ????. Ehdotonta huippuluokkaa ????. OLEN nähnyt suomalaisen heavy metalin tulevaisuuden. Tällaisia levyjä tulee nykyään harvakseltaan. Levyllä Casen monipuolinen ääni pääsee vihdoinkin kunnolla esille. Suvereenin soittotaidon lisäksi Rangerilla on jotain, mikä suomalaisilta heavybändeiltä usein puuttuu: solisti Dimi, jonka ääniala tavoittaa täydellisesti niin Tom Araya -tyylisen rässiärinän kuin korkeat speed metal -kiekaisut. Täydellisyys alkaa jo levynkannesta, joka tuo väreineen ja varjoineen mieleen maailman cooleimman elokuvan Cobra (1986). Vaikka Rangerin debyytti-ep ei tuo mitään uutta kasariheavyn kuluneisiin konventioihin, bändi hoitaa hommansa niin täydellisellä tyylitajulla ja intohimolla, ettei lopputuloksen äärellä voi kuin virnistellä, pöytärummuttaa ja paiskoa tukkaa. Geffen on kirjoittanut 11 hienoa biisiä ja saattanut sekä bändin että vierailijat ottamaan niistä kaiken irti. Välttävä – Ei suositella Levyarvioiden levyt ovat yhteistyössä valikoituja poimintoja Suomen johtavien musiikkilehtien Rumban ja Rytmin uusimmista arvioista. ????. Se näyttää ja kuulostaa 1980-luvulta, haisee nahalle ja maistuu kerosiinille. Osittain tämä johtuu tarkoituksellisen paskoista (lue: hyvistä) soundeista, osittain kiimaisesta soittotatsista, joka räjähtää kasvoille kuin tuhannen megawatin siemensyöksy. Jos erehdyt kuuntelemaan sitä kiireessä, se ei anna paljoakaan. Pimeyskin on pimeää vain vasten valon hetkellistä pilkahdusta. Nepenthe liittyy muistojen paikantumisiin. ????. Loud City Song on äänimaisemaltaan monipuolinen, jopa kokeellisuuteen yltävä pop-levy. Juha Wakonen Mikael Helenius Masi Hukari 69. Soundit ovat kuulaat ja erottelevat, joten Aviv Geffenin kynäilemät hienot kappaleet pääsevät oikeuksiinsa mallikkaasti. Nyt esiin manatut ja hitaasti pimeässä liikkuvat aallot lyövät rannasta poispäin. Sitä voi moittia sisäänpäinkääntyneeksi, mutta hyvän ambientin onkin sukellettava syvälle löytääkseen jotakin olennaista. Uusin albumi kuitenkin osoittaa, että jyväskyläläistrion musiikki toimii myös muovinpalalta kuunneltuna. Kun avausbiisi Ranger pärähtää soimaan, korvia hellitään Iron Maiden -tyylisellä twin-kitaraintrolla, joka muuntuu biisin edetessä thrash metalin, speed metalin ja NWOBHM:n sekaiseksi myllytykseksi. Lisäksi sillä soi uudenlainen pohjoinen viileys – levy tehtiinkin Islannissa yhdessä Alex Somersin, Róbert Sturla Reynissonin ja Amiinan avustuksella. Levy on hyvin valikoiva kuunteluajankohdasta. Levyjä vaivannut keskitempoinen unisuus on kuitenkin tiessään. One Half on kuulas kirkkauden hetki, joka osoittaa erinomaista dramatiikan ymmärrystä. Ektro RÄJÄYTTÄJIEN kohdalla jaksetaan aina jauhaa bändin räjähdysherkistä (ehe ehe) keikoista. ????. Kuulija tunnistaa mm. Mitä muuta oikeasta heavystä diggaava ihminen voisi toivoa. ????. Vaikka Räjäyttäjät lienee pikemminkin ahdistunut kuin ylpeä saamastaan mediasuitsutuksesta, levyn äärellä on pakko laittaa kättä lippaan. Julia Holter Ranger Loud City Song The Knights of Darkness (ep) Domino levyarviot Räjäyttäjät Ektro Awopbopaloopop Alopbam Räjä JOS kahdella aikaisemmalla julkaisullaan Julia Holter leikitteli ajatuksella popin ja Musique concrète-elementtien yhdistämisestä, nojaa Loud City Song selvästi enemmän perinteisempään ilmaisuun. Ainoa, jota levyltä voi jäädä kaipaamaan on hiukan rivakampaa otetta rokkaavimpiin kappaleisiin. Uudelta levyltä löytyy myös niitä pehmeitä countryballadeja, jotka Casen edellislevyillä hurmasivat. Miksaus on IV:llä huippuluokkaa. Yhtenä hetkenä trio kuulostaa punk-filtterin läpi suodatetulta The Sonicsilta, toisena hetkenä Hurriganesilta ja kolmantena Bo Diddleyn ja Dr. Hyvä ????. Wilson toimiikin tällä kertaa lähinnä miksaajana ja kitaristina
10-18, la 10-15 RAAHE Sovionkatu 4-6 08-2277788 Ark. Vaikka mielleyhtymät ovat selkeitä edelleen, yhtye hehkuu omaa ääntä. Homma kuitenkin toimii esimerkillisesti joka kantilta katsottuna, joten ajoittain havaittavat, hiukan turhan tutunkuuloiset kaiut eivät ratkaisevasti haittaa kuuntelukokemusta. Levyn täyteläinen soundimaailmakin ajaa asiansa. Mutta ei! Yhtyeen kuudennella albumilla laulaja Eugene Hütz on yhtä energinen kuin Duracell-pupulauma, ja bändikin taipuu jälleen hengästyttävän hienoihin soittosuorituksiin. levyarviot ????. TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 Puh 03-2252 200 Ark. Ark. Ei silti, seuraava pienieleisempi draama-pop Krazy Heart toimii yhtä hyvin – vaikka löytyyhän sielläkin se metalliryskytys. Välillä Gogol Bordellon soitto flirttailee itämaisilla rytmeillä (Hieroglyph) tai taipuu humppaan ja rauhalliseen iskelmään (I Just Realized). Humppa ja rokki vuorottelevat levyllä toimivasti, jonka ansiosta lopputulos ei ole liian homogeeninen. BB-pakettitarjous 100% TURVALLINEN TUOTE HifiStudion BB-asiantuntijaraati tarkastaa ja testaa tuotteet huolellisesti. Lisäksi huolto, varaosa- ja tarvikesaatavuus varmistetaan vuosiksi eteenpäin. Vierailijoina kuullaan mm. 10-18, la 10-15 1490,OULU Pakkahuoneenkatu 7 Puh 08-8151 200 Ark. Monipuolinen soitinvalikoimakin pääsee oikeuksiinsa - rikas äänimaailma jaksaa viehättää vielä useamman kuuntelukerran jälkeen. Levy vilisee mielenkiintoa herättäviä ratkaisuja niin sävellysten, tuotannon kuin rytmiikankin suhteen. Äänikuvaltaan levy on moderniin tapaan suuri ja muhkea. Yhtye paahtaa turboahdettua ja suureellista, kulmikasta ja isolyöntistä, intohimoista ja rupista ilmaisuaan satunnaisilla falsettikiekaisuilla höystäen. Levy jytisee ja pörisee esimerkillisesti, eikä ajoittain runsaasti höystettynäkään soundi mene tukkoon vaan pysyy tasapainossa ja silti rehvakkaana. ????. Biisimateriaalin vahvuudeksi muodostuu pysyttäytyminen räväkässä rock-ryskeessä turhia paisuttelematta. Välttävä Mikko Pettinen The Blanko Gogol Bordello 2 Happy Into The Silence Pura Vida Conspiracy Playground MIKKO Pettinen ponkaisee debyyttilevyllään hyväntuulisiin soultunnelmiin. Redramaa ja Club For Fiven Eeppi Ursinia, joka vastaa myös kappaleiden sujuvista englanninkielisistä sanoituksista. Paikoitellen kappaleet tuovat mieleen irkkuirrottelun yhteislauluhoilotuksineen (The Way You Name Your Ship ja The Other Side of Rainbow). TODISTE LAADUSTA Kaikilta BB-tuotteilta edellytetään näyttöä laadusta: testivoitto, Eisa-palkinto tai muu puolueeton lausunto. Pettinen antaa esikuviensa vaikutuksen kuulua, mutta oma kädenjälki on kuitenkin etusijalla. 10-18, la 10-15. LUULISI että Gogol Bordellon, Manhattanissa päämajaansa pitävän folkpunk-poppoon, vauhti olisi jo hiipunut, onhan bändi riehunut 90-luvun lopusta asti. Erityisesti mieltä kutkuttaa kun bändi lyö roisin särövaihteen kunnolla päälle esimerkiksi Face the Fearissa. 30 PÄIVÄN HINTATURVA Aina edullisin hinta - jos löydät muualta 30 päivän aikana saman tuotteen edullisemmin, hyvitämme erotuksen. Kimmo K. Rumpujen paukuttamista ja raivoisia sähkökitaroita tasapainotetaan letkeällä harmonikalla ja viululla. Pura Vida Conspiracy sotkee ärjyvään mustalaispunkkiinsa aineksia maailman- ja kansanmusiikista. – Ei suositella Juho Kankaanpää 5 VUODEN TAKUU BestBuy -tuotteille saat ainutlaatuisen, kattavan viiden vuoden takuun. Tyydyttävä ????. UMO-jäsenyys, MP4yhtye ja monet sessiotyöt ovat koulineet jazztrumpetistista huippumuusikon, joka myös taitaa kosketinsoittimet ja laulun. Näillä eväillä Pettiselle voi ennustaa menestyksellistä jatkoa makoisan soulin ja funkin saralla. Yhdistelmä on totisesti hulvaton, ja ehkä siinä piilee syy, miksi Gogol Bordello lumoaa ihmiset yli genre- ja ikärajojen. 10-18 , la 10-15 k o t i k ä y n t e j ä s u o r i t e ta a n. 2 Happy on toteutettu antaumuksella eikä tunnelmaa latista edes toistuvat sovitukselliset perusratkaisut. 10-18 , la 10-15 JYVÄSKYLÄ Sonos Connect + Genelec G-One 2 kpl + GENELEC FONE Subwoofer 2.1 PAKETTI Jyväskylä Kilpisenkatu 12 0407788567, 0407578678. HELSINKI Eerikinkatu 17 Puh 09-5860 120 Ark. 10-18, la 10-15 TURKU Kristiinankatu 6 Puh 02-4304008 Ark. Ehdotonta huippuluokkaa ????. Koskinen ????. Hyvä ????. 60 PÄIVÄN VAIHTO-OIKEUS Jos syystä tai toisesta et ole täysin tyytyväinen valintaasi, voit vaihtaa sen toiseen sopivampaan. ????. Ole Nerdrum Sony Casa Gogol Records MUSEN ja Lapkon välimaastosta pauhaava moderni vaihtoehtorock istuu koplan hyppysiin luontevasti ja jälki on vakuuttavaa. Pitkäaikainen toive omasta soul/funk-levystä on toteutettu seuraamalla tarkasti tyylilajin pääpiirteitä, joten tarjolla on groovea ja unelmoivia balladeja runsaslukuisen soittajajoukon avustuksella. Kiitettävä ????
LAATIKOITA on eteinen pullollaan. Musiikki soljuu ohitse ja ympärillä. Puoliso, tuo audiomaailman auringonpalvoja ihmettelee sitoutumistani kaunokirjallisuuteen. Kuitenkin hän antaa oman mielikuvituksensa lentää ja ajatusvirtojen virrata musiikin mukana ja joskus jopa tuntikaupalla. Ympäri suomea ja maailmaltakin. Voiko harrastelija luottaa äänimuistiinsa samalla tavalla kuin ”ammattilainen?” Näiden vuosikymmenien aikana olen kuunnellut monia laitteita ja härpäkkeitä. Kun työkaveri puhuu kotiteatterista, tiedän millaiset pelit ja vehkeet ovat hinta-laatu-suhteeltaan parhaat, ja millainen cd:n tulisi olla, jos todella mielii nauttia musiikista. Se täytyy myöntää, että tämä tavaran liikkuminen ympäri maailmaa on tehnyt sen, että huomaan maailman olevan pienempi kun luulinkaan. 71. Ihmettelen ajoittain, että onko sairaus tarttunut. Pidän siitä, että ympärillä on musiikkia. Puolisoni on kaikkine hyvine ja huonoine puolineen se minun mieheni, eikä musiikin kuuntelu ole huono asia, kunhan se pysyy jonkinlaisessa kohtuudessa. Kirjoittaja on erään hifijournalistin nimettömänä pysyvä puoliso kolumni Anonyymi audioleski. Onko jotenkin ilmavampi sointi, basso kenties dynaamisempi ja vokaalit heleämpiä. No hyvähän se tietenkin on, noin niin kuin periaatteessa. Mutta onko se normaalia, että teini-ikäinen osaa tunnistaa musiikkia korvakuulolta. Lapset tunnistavat Elviksen ja Sinatran sekä Mozartin. Onhan tämä harrastus tietenkin yleissivistävää, sitä en voi kiistää millään. Kuin huomaamatta otan iltalukemiseksi hifiaiheisen lehden. Toisaalta sellaista tilannetta en haluaisi muutenkaan. Silloin ei kerrottu Ligetistä, Sammartinista tai Lockesta. Itsekin olen perehtynyt eri säveltäjiin viime vuosina paremmin kuin musiikkilukion ja -opiston historian tutkintojen aikoina. Mutta kun asiat menevät liiallisen hifistelyn puolelle, pudistelen päätäni. Nautin siitä itsekin. Kuivaan kädet, hätistän lapset hiljaiseksi ja menen nahkaiseen nojatuoliin. Laidasta laitaan kuumia putkia ja B&O:n kylmäkoneita, kaiuttimetkin välillä kuin hullun Picasson mielikuvituksellisimmat luomukset. Se on oma tapani rauhoittua arjen keskellä. Mietin itsekseni, että mikä on muuttunut siiten viime kuuntelun. Jos talossamme olisi erillinen kuunteluhuone, joutuisimme asentamaan sinne sisäpuhelimen, jolla voisi herraa kutsua välillä laskeutumaan perheen pariin. Eikö fiilis, tunnelma musiikissa ole tärkeää, eivät eksaktit nyanssit. Sekä vihdoin suomeen ja meille kotiin. Seuraan mielenkiinnolla miten tavara kulkee laivauksien ja saapumisien kautta eri satamiin ja kaupunkeihin. Illan hämärtyessä ja lasten jo nukkuessa tapailen kirjaa. Ja ennen kuin huomaankaan, sairastaa koko perhe samaa tautia. Koen lukemisen omaksi harrastuksekseni. Tukiryhmiä tarjolla. Voimia kaikille siskoille ja audioleskille, ette ole yksin. Mutta silloin(kaan) ei ollut tärkeää se soinnun puhtaus ja kielen helähdys, vaan hyvä olo hyvästä musiikista. Minne ne menevät ja mistä ne tulevat. Eteisemme muistuttaa matkahuollon terminaalia. ”Kulta, tule kuuntelemaan”, kuuluu kodissa. Mieluummin kuitenkin kotona musiikkia kuunteleva mies, kuin viikonloput baareissa pyörivä rilluttelija. Yritän keskittyä ja suljen silmäni. Osa lähdössä, osa juuri tulleita. Mutta kaikkeen tottuu. Nuoruuden pakettistereoita melkein häpeän nykyään, niin on omakin asenteeni muuttunut
Älä yritä asentaa yksin Koska kyseessä oli vielä prototyyppivaiheessa oleva versio Empirestä, niin valmistaja vankkoine kumppaneineen kävi asentamassa kaiuttimet. Samalla otin tyypit Eroticista ja Realitystä. klassisen musiikin puolelle. Existence Loudspeakers kuuluu jälkimmäisiin. Tykästyin Eroticin äänen yhtenäisyyteen ja siihen, että yhdelläkin laajakaistaelementillä syntyi napakka, useimpiin tarpeisiin riittävän ulottuva alempien alueiden toisto. Valikoimme elementit pelkästään äänenlaatukriteerillä…” Vekaranjärvellä toimiva Existence on lähtenyt tarmokkaasti luomaan markkinoita Suomen ohella useaan Euroopan maahan. kuka Matti Hermunen on helsinkiläinen pitkän linjan hifiharrastaja. Kolmiosaisen prototyypin ala- ja yläosina ovat 15 tuuman bassolla varustetut. Tämän mahdollistaa nykyaikaisten laajakaistaelementtien kehittyneet mahdollisuudet laadun parantumisen kautta. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. 72 EXISTENCEN perustaja Marko Reinikainen kuvaa yrityksen kotisivuilla tarkoitusperiä: ”… suunnittelufilosofia on tuottaa minimalistisella toteutuksella mahdollisimman miellyttävä ja valloittava ääni kaikenlaiselle musiikille sekä elokuville sijoitettuun rahaan nähden … Me palaamme alkujuurille laajakaistaelementein ja ilman sähköistä suotoa. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. Lukuisten laatukaiuttimia tuottavien firmojen rinnalle kampeaa jatkuvasti uusia; osin perinteisillä ja osin omaperäisillä konsepteilla. Keskustelupalstojen perusteella se on lyhyehkössä ajassa hankkinut kiinnostuneen seuraajapiirin. hermuset Existence Empire -kaiutin Teksti: Matti Hermunen Kuvat: Mauri Eronen ja valmistaja Järeä kotimainen uutuus Suomi on ihme maa. Monipuolisen malliston pienimmät Escort ja Euphoric ovat jalustakaiuttimia. He myös tekivät alustavat säädöt ja neuvoivat kuinka toistoa kannattaa muokata, jolleivät heti toimisi. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti ns. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hifituotteita. Kävin kesällä tutustumassa valmistajan tilavaan kuunteluhuoneeseen. Lattiamalli Erotic on toteutettu yhdellä laajakaistaelementillä, kun linjalähde Realityssä niitä on 10 eteen ja kaksi taakse. Kokeilussa ollut Empire on tällä hetkellä malliston suurin, mutta verkkosivuilla luvataan vielä tämän vuoden mittaan neliosainen, ilmeisen mittava kuningasmalli Exquisite. Tavaraa tuli peruspakun täydeltä ja taisivat jousetkin olla painuksissa
Empire on kookas; yli kaksi metriä korkeaa ja lähes 60 senttiä syvää, 150-kiloista goljattia ei kannata yrittää pieneen huoneeseen. Kyllä Metallicakin soi parhaimmillaan hienosti, mutta koko ajan jää tunne, että tiettyä särmää ja jytyä jää puuttumaan. Tosihemmot ovat sitten erikseen. Kahden viisitoistatuumaisen äänenpaine riittänee useimmille. Ja neljä toisistaan riippumatta säädettävää subwooferia mahdollistavat hyvinkin luovat ratkaisut. Sitten keksin kokeilla subbarivahvistimien vaiheenkääntöä. Valmistajan suunnittelufilosofian mukaisesti laajakaistaosassa ei ole jakosuodinta, vaan sopiva tasapaino on haettu elementtien valinnan, kotelon rakenteen ja vaimennusmateriaalien avulla. Niiden luvataan toistavan vaivatta alle 20 hertsin. Vahvistin on Hypex DS4.0, teholtaan 210 W kahdeksaan ja 400 W neljään ohmiin. Se tehosi; ulottuvuutta ja dynamiikkaa tuli reilusti lisää ja nyt alempi alue istui luontevammin muuhun. Varsinkaan siihen nähden että asialla oli yhteensä 4 omalla vahvistimellaan varustettua 15 tuuman elementtiä. Ylärajataajuus on 19,5 kHz (–3 dB). Samalla soundissa on reippaasti irtonaista napakkuutta ja napsuvaa, jopa kovahkoa mikrodynamiikkaa, mikä tuo mieleen monet koko äänialueen sähköstaatit. Vaikkapa näin: Ohjataan toiseen subbaripariin kotiteatterivahvistimen LFE-kanava ja ruuvataan niihin ryminäelokuvillakin pätevät asetukset. Etuseinässä on 6 kappaletta 5 tuuman bambupaperikartioista laajakaistaelementtiä, lisäksi takaseinässä on kaksi samanlaista elementtiä tuottamassa tilavaikutelmia. Tai voi, mutta lopputuloksen tietää. Tällaisenaan kaiuttimen esillepano palvelee selkeästi enemmän akustisen kuin sähköisesti tuotetun musiikin tarpeita. Sointitasapaino on keskibassoilta ja ylimmästä diskantista selvästi vaimea. Herkkyys on 96 dB/W/m, joten jo 20 watin vahvistimella päästään pitkälle. Parhaimmillaan sympaattinen ja sävyjä tarjoava toistin, joka on kuitenkin toistettavan musiikin suhteen hiukan nirso. Osa musiikista taas toimii vähemmän hyvin, esimerkiksi massiivisempi hevivääntö. Unohtamatta sitä, että paneelikaiuttimista tuttu kalvoresonanssi vältetään bassoalueella.” Keskiosan toisto ulottuu varsin alas, 30 hertsiin. Koska toisen subbariparin kapasiteetti riittää helposti useimpiin musiikkitarpeisiin, niin niiden säädöt voi optimoida musiikinkuunteluun. Äänikuva ja ylempi basso menivät paremmin balanssiin. Parhaimmillaan läsnäolo välittyy erittäin aidosti, samoin tietyt puhaltimet. hermuset a ktiivisubwooferit. Jos kaiuttimet suuntasi suoraan eteenpäin, niin äänikuva jakaantui kolmeen osaan; keskelle ja laidoille. Keskialue sinänsä on esiin työntyvä ja artikuloiva. Omanlainen Prototyyppi-Empiren äänen kokonaisbalanssi on joten kuten tasapainoinen, mutta eloisuutta ja säihkettä jää kaipaamaan. Läpinäkyvyyttä löytyy kohtalaisesti; käytännössä kaikki olennainen kuuluu, myös taustalla olevat Toisella korvalla: Mikael Nederströmin kommentit Existence Soundi ei muistuta kovinkaan paljon mitään muuta näissä sessioissa vieraillutta kaiutinta. Balanssi on neutraalista poikkeava, mistä joko tykkää tai sitten ei. Samoin pienimuotoinen akustinen soi isoa, koko taajuusalueen dynamiikkaa vaativaa sinfoniaorkesteria vakuuttavammin. Ihmettelin pitkään missä alemmat äänet majailivat. Koska jokaisessa vahvistinmoduulissa on monipuoliset jakotaajuuden, vaiheen sekä tasonsäädöt, pystytään kaiuttimen bassotoisto räätälöimään sijoituspaikan ja maun mukaan. Loppujen lopuksi päädyin siirtämään Empiret hieman lähemmäs toisiaan ja suuntauksen hivenen kohti. Sijoita kärsivällisesti Ainakin omassa kuunteluhuoneessani Empiret vaativat normaalia enemmän työtä ennen kuin asettuivat kohdalleen – sen verran kuin asettuivat. Vähänkään kirkkaammilla äänitteillä se on kovasävyiseen, jopa räikeyteen taipuva. Valmistajan mukaan ”tällä saavutetaan hyvin paneelikaiutintyyppinen äänikuva, koska takasäteily vaimentuneena ja myöhästyneine heijastuksineen luo syvyyttä äänimaailmaan sotkematta stereokuvaa. Alin basso puolestaan toistuu mukavasti. Keskimmäinen, laajakaistoilla toteutettu osa on subbareita vähän korkeampi. Vaikka ruuvasin subbareihin lisää tasoa, niin vääntöä, potkua ja puhtia ei löytynyt. Kamarimusiikki-iltoina säästää sähköä kytkemällä subbarit kokonaan pois käytöstä. Jos kaiuttimet suuntasi suoraan kuuntelijaan, niin ylemmän keskialueen taso suhteessa muuhun nousi kohtuuttoman voimakkaaksi. 73
Osa orkesterimusiikkilevyistä, jotkut pianolevytykset ja laulusolistit toimivat kuten pitääkin. sinfonian (Rattle, BSO) alun dramaattiset kontrabassojen ja sellojen repäisyt jäivät vaisuiksi; alemmista jousista kokonaisuutena puuttui olennaisesti henkeä ja niihin kuuluvaa soivuutta. hermuset Existence Empire -kaiutin a siat. Ajattelin jo, että tämä on nyt tässä. Tällä estetään kyljen resonanssit varsinkin kovilla voimakkuuksilla. Pahimmillaan värittymisen myötä tutun levyn luonne katosi tai muuttui kokonaan toiseksi. Mutta niistä ja koostaan huolimatta Empiren dynaamiset kyvyt mietityttivät. Uskon, että subbareiden monipuolisten säätöjen kärsivällisellä ruuvailulla sen saa istumaan kuuntelutilaan, kunhan se on riittävän iso. Mutta onneksi valmistajalla on rohkeutta nähdä, että ei vielä olla perillä. En yrittäisi tätä pieneen huoneeseen. Keskialueen värittymistaipumus on sen verran selvää, että ostoa harkitsevan kannattaa kuunnella Empireä huolella kaikenlaisella itselleen tärkeällä musiikilla. viilutuksen kannalta. info Existence Empire Hinta: Lisätietoja: 25 000 € /pari 050-387 6090 Existence Loudspeakers Oy www.existencespeakers.fi Mitat (lxkxs): Toimintaperiaate: Suositeltava teho: Elementit -basso: -keskialue/ diskantti: 218 x 40 x 57 cm Bipolaarinen laajakaistaviivalähde 20 W tai enemmän 2 x 15” 8 x 5” bambupaperikartio. Rytmimusiikilla ja rockilla toisto välillä potki, iski ja kulki kuin härkälauma, välillä oltiin metsän toisella puolen. Kyljissä on nykyisen kenno / kehärakenteen lisäksi etu- ja takalevyjen välisiä vahvikkeita 3 kpl / kylki. Empire ei kuitenkaan ole huippuanalyyttinen kaiutin, vaikkakin omaan makuuni riittävän tarkka. Mutta toisaalta toisen fonistin, Jan Garbarekin tuoreemmat äänitteet soivat suhteellisen asiallisesti. laatikko). Rakennemuutokset ja keskiosan kotelon vahvistukset saattavat pitkälle olla täsmälääke prototyypin lastentauteihin. Ulottuvuutta riitti moneen tarpeeseen, ja kokonaisuus oli ehyempi. Suunnittelija Marko Reinikainen kertoo siitä näin: ”Empire-mallin lopullinen tuotantoversio eroaa rakenteeltaan seuraavasti kuuntelussa olleesta parista: Erilliset kotelot yhdistyvät, joskin akustiset sisämitat säilyvät ennallaan lukuun ottamatta laajakaistaosion sivuseinämien lisäjäykistämistä. Esimerkiksi iso- ja patarummut kolahtivat toisaalta kuten pitääkin, mutta lopullisesti vakuuttavat vavahdukset jäivät joillain äänitteillä katveeseen. Ominaisuuksiinsa ja kokoonsa nähden Empiressä saa rahalleen paljon vastinetta. Hän kiitteli toiston avoimuutta ja elävyyttä (kts. Tosin Mikael tunnisti samat kehittämiskohdat. Kokeilin kuinka Empire toimii pelkän keskimoduulin voimin, eli kytkin subbarit pois päältä. Jälkimmäinen varmaan siksi, että ääni lähti pienemmältä alueelta ja samaan suuntaan säteilevistä elementeistä. Keskialueen värittymistaipumusta tulisi pystyä vähentämään reilusti, mieluummin hävittää se kokonaan. Tuotantopari on päällystetty visakoivu- ja suotammiviilutuksella ja kiiltolakattu.” tuomasta reserveistä vetävät kaulaa moneen saman kokoluokan kilpailijaan. Mahlerin 2. Värittyminen kuuluu vaikkapa pianon keskirekisterien pahvistumisena tai ylemmän keskialueen paperistumisena. Periaatteessa mahdolliset diffraktiotkin vähenevät. Harjatut rosterijalat tulevat Soundcare M8 -piikkeineen kaiuttimiin vähentämään mahdollisten resonanssien lattiaan siirtymistä. Musiikkityypistä riippumatta keskialueelle ilmaantui hetkellisesti tai äänitteestä riippuen pysyvästi värittymistä. Se on koekuuntelun arvoinen järeimmän luokan uutuus. Tällä haetaan ulkonäöllistä pehmennystä sekä tuotannollista lisäetua mm. Vaatii viilaamista Kokeilussa ollut Empiren prototyyppi on lupaavia aineksia sisältävä, aidosti omaperäinen ja huolella mietitty kaiutin. Oheisessa laatikossa suunnittelija Reinikainen kuvaa mitä parannuksia tuotantomalliin on tehty. Eli 6 lisävahviketta/laajakaistaosio. Etulevyn ja takalevyn nurkat pyöristyvät selkeästi mutta esimerkiksi viistous ja yleisilme säilyvät muuten samana. Tuoreessa Hifimaailmassa (5/2013) Jaakko Eräpuu kirjoitteli Existencen pienemmistä malleista varsin myönteisiä arvioita. Toimivuuden vaihtelu saattoi hyvinkin johtua myös siitä, etteivät aika ja hartiat riittäneet kaikkien sijoituspaikkojen ja säätöjen kokeiluun. Tosin jäin kaipaamaan lautasten säihkettä, samoin pianon ylempiä sävyjä. Lukemattomia kaiuttimia koestanut Mikael Nederström löysi Empirestä enemmän myönteistä sanottavaa. Ja kun tähän lisätään ylimmän diskantin vaimeus, niin joillakin äänitteitä tulos oli ikävänkuuloinen. Ehkä. Subwoofereiden kanssa toisto ulottuu varsin alas. Viimeisen osan loppupuolella täysillä kehään astuvien mies- ja naiskuorojen voima, lyömäosaston iskevyys ja viimeisten minuuttien aukinaiset urut eivät täysin vakuuttaneet. Kuvien perusteella yksiosaiseksi muuttunut tuotantomalli näyttää tyylikkäältä ja viimeistely todella hienolta. Omalta osaltani tässä oli Empiren Akilleen kantapää ja selvä parantamisen paikka. Sen häiritsevyys näyttää olevan kuuntelijasta kiinni. Kuitenkin prototyyppi oli osin vielä vaiheessa. Malliesimerkki oli John Coltranen Ballads, jossa saksofonin kokonaissoundi käpertyi pieneksi yläkeskialeen särmäksi. Vakiokokeiltavalla, Werner Bärtschin pianoresitaalilla pianon soinnin osana kulki sama värittyminen, välillä selvempänä, välillä lähes huomaamattomana. Sen räätälöitävyys ja sovitettavuus, puhumattakaan ison koon ja neljän ison subwooferin 74 VARSINAINEN tuotantomalli oli jutun tekoaikaan vasta valmistumassa
Vain nämä tuotteet saavat käyttää virallista EISA-logoa - Sinun takuusi korkeasta laadusta. The Best of the Best EISAofon5020 Euroopan maasta ja niiden, kaikkiaan EISA is the unique association special interest magazines in audio, home 50:stä, theater, arvostetusta äänen ja kuvantoiston koostuvacountries. in-car electronics, mobile electronics, photo anderikoislehdestä video, from 20 European EISAn koostuvat asiantuntijaraadit valitsevat vuosiwith Euroopan parhaat, Every year the EISAjäsenistä jury of experts rewards the best products availablejoka in Europe the EISA Award. All EISA winners may use the official EISAEISA logo Awards - it’s your-palkintoon assurance for outstanding quality. oikeuttavat tuotteet. järjestö. Your assurance for quality Takuu laadusta Tested by thetestaama Experts Asiantuntijoiden www.eisa.eu
Onneksi olkoon!. Onni suosi Visa Koskista Espoosta. Osallistu lukijakyselyyn! Kerro mitä mieltä olet lehdestä, mistä pidit mistä et, mitä haluaisit lisää. Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan EISA Awards -palkinnon voittaneet AKG K935 -langattomat hifikuulokkeet. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kyselyyn! www.hifimaailma.fi/kysely Hifimaailman numeron 5/2013 lukijakyselyyn vastanneiden kesken arvottiin 1600 euron arvoinen huippuluokan 2.1-aktiivinen kaiutinsarja Elac MicroMagic 2.1. Kuulokkeiden arvo on noin 200 euroa. Vaikuta sisältöön: Mistä laitteista haluaisit seuraavan testin
P.0500-552505 DENSEN B-100. Jalusta ja CD-soitin painavat yhteensä reippaasti yli 100kg, jalustan tasot ovat kiveä. Cd-soitin on voittanut mm. Noin 7-8 vuotta vanha erittäin laadukas huipputason putki CD-soitin vaativaan makuun, pakettiin kuuluu myös ko. Gradient 2.1 - 2.2. CD-soittimella suunniteltu Opera Audion jalusta. P. P. Vuosimallia 2008 ja moitteettomassa kunnossa. www.starsandstripes.fi Satoja hifilaitteita odottaa ostajaansa suositulla MYY JA OSTA -sivustolla P. Tallella kaikki mitä uutenakin eli laatikko, manuaali, kaukosäädin ja virtajohto. Hinta: 520 €. patouskii@gmail.com OPERA Audion Consonance Droplet CDP 5.0 CD-soitin. Vaihdossa huomioidaan esim. 0400-871449, Antti.Mehtala@netti.fi SHURE SRH 940. Maksan sopivasti yksilön mukaan. (Myllykoski/Helsinki). Hyväkuntoinen integroitu nyt kaupan. Soitin on väriltään punainen. studio-22.com/musical_fidelity/manuales/ supercharger_550K_english.pdf. 041-5608522, puuhapete72@hotmail.com Ostetaan SONY CDP-XA50ES tai XA555ES. Viimeiset viisi vuotta laite on ollut lähes käyttämättä, satunaisia kuunteluhetkiä lukuun ottamatta. Näin ilmoitat Hifimarkkinoilla hifimarkkinat Julkaisemme Hifimarkkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänen- ja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. 044-9072399 CREEK OBH-21SE Headphone Amplifier. P. (Littoinen) P. Soitin on virheettömässä kunnossa. virtajohto. Hinta: 150 €. 040-5828757, juha-matti.laine@pp.inet.fi Suomen suurimmat äänen- ja kuvantoiston messut 1.-3. (Helsinki). Uudenveroiset hifi kuulokkeet, ostettu 4/2013, kaikki tarvikkeet. Hinta: 1500 € (Helsinki) P. (Hämeenkyrö). avoinna 24/7 Liity postituslistalle ja saat kuukausittaiset ale-koodit! Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... Helsingin messukeskus ja kongressihotelli Holiday Inn. 045-8095006 MUSICAL FIDELITY 550K Supercharger: Muutaman kuukauden käytössä olleet Musical Fidelityn 550K Supercharger-pari, laatikot & kaikki johdot löytyy (johdot eivät edes suoristuneet vielä:) Ovh.6k €. (Lounais-Suomi). Myös SONY KDL-40HX855/ 46HX855 tai vastaavan kokoluokan W905-sarja (40&46), kuvin ja muut tiedot takuu/uusi yms. Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella, sähköpostitse osoitteeseen aineistot@hifimaailma.fi tai lehden toimituksen postiosoitteeseen Myydään B&W 801 MATRIX, mustat ja siistit, myydään tarjousten perusteella tuhannen euron hintaluokassa, tarjolla myös B&W Matrix 800-sarjan kaiuttimiin soveltuva säädettävä bassokorjain, myös erikseen. (Helsinki). Voi koekäyttää halutessaan.. www. j7on@spray.se NAIM SuperNait integroitu vahvistin. Samaan aikaan: nettihifi.fi OLETKO MYYMÄSSÄ, OSTAMASSA TAI VAIHTAMASSA. arvostetun 6moons palkinnon. Sarjanumero 1061. P. Hinta: 670 €. 050-5050880 www.hifimaailma.fi ...and You ’ll hear the difference VUODESTA 1980 HIFIKRUG.FI info@hifikrug.fi t OCTAVA.fi u tkais ix-ra iin! r t a M ityks van Octa iin tai yr kot 77. Hinta: 1780 €. (Lahti). Hinta: 2300 €. 046-6163563, kalleheikki26@gmail.com TRANSPARENTTIA: Reference digipiuha ja powerlink mm. Erona tuohon jenkkisoittimeen on äänenvoimakkuuden säädön puuttuminen, eli tässä myytävässä laitteessa ei ole äänen voimakkuuden säätöä. P. marraskuuta. Tarjoa maililla. Kaiuttimien väri Calvados, eturitilöitä niihin minulla ei ole. Kyseinen paketti joutilaana. Hinta: 250 €. (Pirkanmaa). Tuotteet Hämeenkyrössä, en postittele. Voidaan käyttää päätteinä tai integroidun vahvistimen kanssa tuomaan lisää potkua, eikä lopu teho kesken. Jalustan alkuperäislaatikko löytyy. 040-5175799, anterokivikoski@gmail.com HARMAN/KARDON 970 + dvd22 + Or260Hi
Tuotekehittelyssä käytetään runsaasti mittaustekniikkaa. On kuitenkin muutamia merkkejä, joilla on meillä pysyvä asema. testi Magnat Quantum 673- ja 675 -kaiuttimet Teksti: Pekka Tuomela Kuvat: Mauri Eronen ja Pekka Tuomela Mittaukset: Aalto-yliopisto ja Mauri Eronen Energinen kaksikko Magnat on saanut mainetta reipassoundisilla kaiuttimillaan, joita tukkoisuus ei vaivaa. Elementtien käyttäytymistä. Erityisesti kaiutinvalmistajia on suuri joukko. Tutkittavana on uudesta merkin Quantum 670 -sarjasta jalustalle ja lattialle sijoitettava malli. Suomen markkinoilla saksalaiset kaiuttimet ovat jääneet etenkin englantilaisten varjoon. 78 SAKSA on hifialalla merkittävä maa. Yksi niistä on 40 vuoden ajan toiminut Magnat, jonka valikoimaan kuuluu myös laitteiston elektronisia osia kuten putki- ja puolijohdevahvistimia sekä cd-soittimia. Magnat suunnittelee ja tuottaa itse käyttämänsä kaiutinelementit. Monet niistä ovat tosin tunnettuja parhaiten kotimaassaan. Siellä on runsaasti harrastajia, ja alan teollisuus on monipuolista ja pitkälle kehittynyttä
Niiden tekniikka on pitkälti samanlaista. Bassoelementissä on lisämagneetti. 30-millinen tekstiilikalotti on käsitelty resonointia vähentävällä materiaalilla. Koteloiden kyljet on muotoiltu kaareviksi. Putkien molemmat päät ovat tuntuvasti pyöristettyjä. Lattiakaiuttimen sisällä on aukolliset väliseinät, jotka tukevat rakennetta. Sitä on 675-mallissa keskimääräistä enemmän. Materiaalina on mdf-levy. Keskeiset erot ovat, että 673 on kaksitie- 4 4. Etulevy on kaksikerroksinen, ja sen paksuus on 25 millimetriä. 2. Basso-keskiäänisten kartiot on valmistettu keramiikan ja alumiinin yhdistelmästä. Ilmanvirtauksen suhteen optimoitu runko on hiilikuituseosta. Vaimennusaineena on polyesterivanu. testi 1 1. Magnat korostaa kuuntelevansa erikokoisissa ja akustiikaltaan vaihtelevissa tiloissa sekä erilaisilla laitteistoilla. Basso-keskiäänisen kartio on valmistettu keramiikan ja alumiinin yhdistelmästä. Se mahdollistaa parametrien mittaamisen muunneltavilla pulsseilla, joiden ominaisuudet vastaavat valmistajan mukaan todellista musiikkia paremmin kuin yleiset staattiset signaalit. jalustakaiutin ja 675 on 2,5-tielattiakaiutin, jossa on kaksi basso-keskiäänistä. Magnat 675:n kotelossa on keskimääräistä enemmän vaimennusainetta. 2 3 tutkitaan esimerkiksi dynaamisissa oloissa laserin avulla. Pienemmässä kaiuttimessa on yksi putki ja suuremmassa kaksi. Naparuuvit on sijoitettu yhteen riviin. 79. Kaiuttimien prototyyppejä kehitettäessä ei pidä unohtaa kuuntelun merkitystä. Kaiuttimet hyödyntävät refleksiperiaatetta. 3. Testaamamme uudet Quantum 670 -sarjan mallit sijoittuvat keskihintaluokkaan. Perustekniikka yhteistä Magnatin kaiutinmallisto on kohtalaisen laaja
Iskevä sointi Kaiuttimien herkkyydet ovat keskimääräistä suurempia, 90 desibelin molemmin puolin. Refleksiputket ovat myös sisäpäästään pyöristettyjä. Myös keskialueen sävy poikkeaa jonkin verran 673:sta. Jalustalle sijoitettava malli sopii siten paremmin pieneen huoneeseen kuin lattiakaiutin, mikä onkin luontevaa. Magnat Quantum 673 Magnat Quantum 675 • Energisyys ja iskevyys • Napakat bassot • Energisyys ja iskevyys • Läpikuultava keskialue • Äänen auktoriteetti • Lievää kovasävyisyyttä ja lämmön puutetta • Lievää särmikkyyttä • Taipumusta raskauteen. Jako diskantin kaistalle tapahtuu molemmissa 3,1 kilohertsin taajuudella. Kuvassa 673-malli. testi Magnat Quantum 673- ja 675 -kaiuttimet 1. Puhekela on ferrofluid-nesteessä, joka tehostaa lämmön johtumista. Syynä tähän on, että se suodattaa toiselta basso-keskiääniseltä yli 250 hertsin taajuudet. Lattiakaiuttimeen kuuluu tukeva alustalevy, johon voi asentaa mukana seuraavat piikit. Lattiakaiuttimen toisto ulottuu odotetusti alemmaksi, joskin sen bassovasteessa on myös hieman korostusta 100 hertsin alueella. Bassotoisto on hieman kevyt mutta napakka, ja sen voi odottaa toimivan hyvin pienehköissäkin huoneissa. 1 2. Yleisessä tasapainossa ei ole suuria eroja. Quantum 673:ssa sen sivuilmiönä on jonkin verran kovasävyisyyttä keskialueen, esimerkiksi laulusolistin, työntyessä tarpeettoman lähelle. 80 lementin taakse on kiinnitetty lisämagneetti. Koteloiden etulevyt ovat pianomustia ja sivut puujäljitelmäpintaisia. Lisäksi se säilyy hallinnassa suurillakin voimakkuuksilla. Quantum 675:n bassotoistossa on auktoriteettia ja dynamiikkaa enemmän kuin jalustamallissa, mutta toisaalta se ole aivan yhtä tiukasti kontrollissa, ja siinä on taipumusta ylimääräiseen raskauteen. 2 Yhteenveto MAGNATIN tavaramerkiksi on muodostunut, että se tarjoaa paljon ääntä kohtuullisella hinnalla. Kaksoisjohdotuksen naparuuvit ovat liitinpaneelissa yhdessä rivissä, joten samanmerkkiset navat ovat vierekkäin ja lähellä toisiaan. Äänikuva on luontevan ilmava. DisE kanttielementissä on 30-millinen tekstiilikalotti, joka on käsitelty resonansseja vaimentavalla materiaalilla. Kokonaisuus on läpikuultavampi. 673:n vasteessa on kuitenkin ilmeisesti refleksiputken resonanssin aiheuttama korostuma 800 hertsin kohdalla, kun taas 675:ssä 2 kilohertsin ympäristö on suuremmalla tasolla. Molemmille kaiuttimille on yhteistä soinnin energisyys ja iskevyys. Molempien voi sanoa olevan rockhenkisiä. Kriittisissä kohdissa käytetään muovieristeisiä kondensaattoreita. Myös uudet Quantum-sarjan mallit tuottavat energistä sointia, eivätkä ne vaadi erityisen tehokasta vahvistinta. Varsinkin hyvin äänitetty sähköinen musiikki toistuu mukaansatempaavasti. Siinä ei ole niinkään kovuutta vaan pikemminkin hieman särmikkyyttä ja rosoisuutta. Jalustakaiuttimen pohjassa on kumitassut. Suurin ero on matalilla äänillä: 673 on ohuempi ja 675 muhevampi. Jakosuotimet ovat laadullisesti samantyyppisiä, mutta 675-mallissa on enemmän komponentteja. Vaihtoehtoina ovat musta saarni ja mokka. Tämä on syytä ottaa huomioon sijoituspaikan valinnassa. Jakosuotimet ovat muuten samantyyppisiä, mutta 675:n suotimessa (alla) on toiselle bassokeskiäänille lisäosia alemman jakotaajuuden takia. Diskantin vasteet ovat lähes identtiset
Alapää pysyy kontrollissa kovassakin menossa. Lähestymistapa on pidättelemättömämpi kuin jalustamallissa, ja soittimet soivat ronskisti. Sointitasapainosta on vaikea osoittaa mitään varsinaista virhettä, vaikka se viimeinen taika puuttuukin. Laulaja työntyy parhaimmillaan syliin, joten valmiiksi skarpit levyt voivat mennä ääneltään turhankin roisiksi ja viileäksi. Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). Samanlaiseen jäntevään napakkuuteen ei aivan ylletä. Diskantissa on sopivasta tasosta huolimatta kauniin kilahduksen sijaan sähähtävämpi perussointi, mikä ilmenee peltien jämäkkyyden puutteena. kuunteluarvio L i s¨a v i i v e o 0.9 0.8 90 85 80 0.7 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 75 0.1 70 1000 o 91,5 dB 48 Hz 43 Hz 6,5 dB 0,16 ms 3,7 ohmia @ 230 Hz Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0 (pun), 20 (sin), ja 60 (vihr) 105 0.9 100 Lis ¨a v iive [ms] Amplituudi [dB] o Magnat Quantum 675 Herkkyys (1 m/2,83 V): Alarajataajuus (-6 dB): Viritystaajuus: Suuntaavuusindeksi (100–10000 Hz): Lisäviive 1 kHz: Minimi-impedanssi: 89 dB 67 Hz 49 Hz 5,5 dB 0,19 ms 3,6 ohmia @ 250 Hz Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0 (pun), 20 (sin), ja 60 (vihr) 105 mittaustulokset Magnat Quantum 673 Lis ¨a v iive [ms] mittaustulokset 0 Magnat Quantum 675 65 20 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). testi Herkkyys (1 m/2,83 V): Alarajataajuus (-6 dB): Viritystaajuus: Suuntaavuusindeksi (100–10000 Hz): Lisäviive 1 kHz: Minimi-impedanssi: o L i s¨a v i i v e o o 100 95 0.7 95 90 85 80 Amplituudi [dB] 0.8 0.6 0.5 0.4 0.3 0.2 75 0.1 70 0 Magnat Quantum 673 65 20 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Laihahko balanssi toimii hyvin tummasoundisilla ja raskasäänisillä levyillä, joille kaiutin onnistuu puhaltamaan uutta elämää. kuunteluarvio Mauri Eronen Stereokuva piirtyy tarkkana mutta silti hyvin ilmavana kaiutinlinjan taakse. Suurilla voimakkuuksilla yläpää on terävänoloinen. Äänikuva on iso ja ilmava. Taajuusbalanssi 7,75 Äänikuva 8 Dynamiikka 6,75 Kokonaisuus 8 Mikael Nederström Skarppi ja esiin työntyvä soundi, jonka keskialue on aavistuksen kovasävyinen. Varsinkin kevyt musiikki soi mukaansa tempaavasti ja energisesti, hiukan ylimääräistäkin rosoa kylkeensä saaden. Kaiutin ei sovellu samalla tavalla hillittyyn nautiskeluun hiljaisilla voimakkuuksilla kuin pienempi malli, vaan tuottaa aktiivisemman ja etenkin keskialueella läpikuultavamman kuuntelukokemuksen. Kaiuttimen bassotoisto ei ole siis aivan ihanteellinen kumppani pienen huoneen kanssa. Hiukan kaksijakoinen esitys, joka on parhaimmillaan oikein viihdyttävä, mutta ei hirveän yleispätevä. Taajuusbalanssi 7,75 Äänikuva 8,25 Dynamiikka 7,5 Kokonaisuus 8 Mikael Nederström Iskevä soundi, jossa on keskimääräistä enemmän särmää ja jytyä, mutta myös reipashenkistä auktoriteettia. Huoneen helposti täyttävässä äänessä on paljon mukaansatempaavuutta ja paikallaolon tunnetta. Tämä tuo ääneen tervettä energiaa ja napakkuutta, mutta samalla vie soundista lämpöä ja perusäänialueen sävykkyyttä. Toistossa on rytmikästä kepeyttä, mutta kaiutin ei silti hätäile. Taajuusbalanssi 6,5 Äänikuva 6,75 Dynamiikka 6,75 Kokonaisuus 6,5 info Hinta: 449 €/pari Edustaja: Loudgroup Puhelin: 020 1986 200 Lisätietoja: www.loudgroup.fi, www.magnat.de Mitat (lxkxs): 20,2 x 35 x 28 cm Paino: 6,8 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi Suurin suositeltava teho: 180 W Nimellisimpedanssi: 4-8 ohmia Elementit -basso: 170 mm -keskialue: -diskantti: 30 mm Jakotaajuus: 3100 Hz Liitin: naparuuvi Kaksoisjohdotus: on Taajuusbalanssi 7,75 Äänikuva 7 Dynamiikka 8 Kokonaisuus 7,75 info Hinta: 799 €/pari Edustaja: Loudgroup Puhelin: 020 1986 200 Lisätietoja: www.loudgroup.fi, www.magnat.de Mitat (lxkxs): 20,2 x 108 x 31,6 cm Paino: 17 kg Toimintaperiaate: 2,5-tie, refleksi Suurin suositeltava teho: 300 W Nimellisimpedanssi: 4-8 ohm Elementit -basso: 170 mm -keskialue: 170 mm -diskantti: 30 mm Jakotaajuus: 250 Hz, 3100 Hz Liitin: naparuuvi Kaksoisjohdotus: on 81. Keskialueen nyansseja metsästävälle jazzfanille sen tällaista lähestymistapaa ei voi kuitenkaan suositella. Mauri Eronen Rapeahko ote akustiseen musiikkiin. Tila jäsentyy luonnolliseksi. Basso jytisee ja diskantti helisee niin, että hiukan huonokuuloisemmallekin menee jakeluun. Ilmavan luonnollinen äänikuva ja helppo kuunneltavuus tekevät kaiuttimesta monipuolisen toistimen. Napakka kokonaisuus toimii, vaikka parhaiden kaiuttimien sävylliseen hienopiirtoon ei ylletä. ?0.1 100 1000 Taajuus [Hz] 10000 20000 Lisäviive taajuuden funktiona. ?0.1 100 Taajuus [Hz] 10000 20000 Lisäviive taajuuden funktiona. Ei kaikkein yleispätevin, neutraalein tai rauhallisin esitys, mutta omassa rokkihenkisessä riehakkuudessaan hauska kuunneltava. Basso on kevyt, kumisematon ja helposti seurattava. Kitaran näpäytykset toistuvat varsin irtonaisesti ja nopeasti. Impedanssivasteet: itseisarvo (punainen) ja vaihe (sininen). Bassossa on selvästi enemmän rouheutta ja auktoriteettia, mikä samalla ilmenee myös hieman heikompana kontrollina. Lievästä loudness-luonteesta huolimatta äänessä on jotakin hauskaa ja viihdyttävää
tulossa Hifimaailma 7/2013 ilmestyy 25.10. Spears & Munsil HD Benchmark 2nd Edition Vinkit television säätämiseen vertailuissa: 700 euron kotiteatteri vahvistimet Neljä erityyppistä vaihtoehtoa Soundbarit Wharfedale Diamond 100 Suositun sarjan viimeisin painos Sennheiser Momentum Black Ylellisesti viimeisteltyä liikkuvuutta Uploud Audio UA1 Seinäystävällinen pikkukaiutin Tilaa Hifimaailma helposti netistä: www.hifimaailma.fi 82
Audio Pro ADDON -aktiivikaiuttimet ADDON-sarjan tyylikkäästi muotoillut kaiuttimet sulautuvat joka kodin sisustukseen saumattomasti. Tiesitkö, että Jimm’siltä löytyy laaja valikoima viihde-elektroniikkaa alan johtavilta valmistajilta. Kaiuttimien monipuolisten liitäntöjen avulla saat elokuvien katselusta tai musiikin kuuntelusta aivan uuden kokemuksen. Pitkäikäisen (3500/6000h norm/eco) lampun ansiosta edessäsi on huolettomia katseluhetkiä. BenQ W1070 FullHD 3D-projektori BenQ:n W1070 on erinomainen Full HD-projektori jonka avulla saavutat helposti elokuvateatterimaisen tunnelman rennosti kotisohvallasi! Hyvä valoteho ja erinomainen kontrasti takaavat korkean kuvanlaadun kaikissa olosuhteissa. 899 € Beyerdynamic DT 990 -avoin stereokuuloke Hienostunut DT 990 on kuuloke äänestä innostuneille ja ne tyydyttävät sinut täydellisellä äänellä ja käyttömukavuudellaan. Kuulokkeet on käsinvalmistettu Saksassa taaten täten korkean laadun! 279 € Asiakaspalvelu Noutopalvelumyymälä Turku +358 29 70 70700 asiakaspalvelu@jimms.fi Lukkosepänkatu 7 20320 Turku Jimm’siltä löytyy nettitilauksiin aina toimituskuluton vaihtoehto! Hinnat €/kpl, sis. Korkealaatuisten materiaalien sekä edukseen poikkeavan designin käyttö korostavat kuulokkeiden High End-standardeja. Uusi ADDON T -sarja on varustettu Bluetooth 4.0 -liitännällä, jolloin voit kuunnella musiikkia langattomasti iOS-, Android- tai Windowslaiteestasi. alv24%
Maailman ensimmäinen ääntä etsivät musiikin y jo varhain, että paras ko dynaamisen bassoleme parhaat ominaisuudet li tahansa musiikkia. Tarkkuustyöstetty uuden sukupolven Uni-Q elementti ja kaksi bassoa optimaalisena 3-tie toteutuksena. Hinta 1.200€/srj Fredrikinkatu 27, Helsinki - 09-68137951 - arkena 11-18 ja lauantaina 11-15 - www.audiokauppa.fi - asiakaspalvelu@audiokauppa.fi. Hinta 2.000€/pr Hifimaailma 5/2013 - testivoittaja! Soundstage Hifi - vuoden kaiutin 2012 ja edullisin referenssiluokituksen saanut kaiutin! LS50 LS50 juhlistaa Kefin yli 50-vuotista historiaa kaiutinvalmistuksen huipulla. Uni-Q teknologialla tasainen ja suuri äänikenttä. Marti 6 414881 873440 MARTINLO 12 PAL.VKO 2012-43 Esillä m aa n l aaj i n K EF - valiko ima . Hinta alkaen 25.000€/pr E305 EISA 2013-2014 - Euroopan parhaaksi valittu kotiteatterin 5.1 kaiutinjärjestelmä. Värinävaimennettu upeasti viimeistelty kotelo. Värit musta tai valkoinen. LS50 on viime vuosina valittu luokkansa parhaaksi kaiuttimeksi ympäri maailmaa! Hinta 1.100€/pr BLADE Todennäköisesti maailman nopein ja dynaamisin yksipistesäteilijä. Ter vetu lo a ku unte l e ma an! R500 Kaunis lattiakaiutin, joka hyödyntää Blade-teknologiaa