REFERENSSISALI KUULOKEDEBYYTTI MÜPA, BUDAPEST QUAD ERA-1 HUIPPUKAIUTIN AMPHION KRYPTON3 H IF IM A A IL M A | RAPORTTI: HIFIMESSUT | INNOVAATIO: VIRTAOHJAUSKAIUTIN 06|2018 11,90 € STEREOVAHVISTIMET VERTAILUSSA EURON 95889_.indd 1 25.9.2018 11.06.00
600-sarjan kaiuttimilla nautit musiikista ja elokuvista luonnollisella, pakottomalla dynamiikalla ja läsnäololla. 600 Series 96531_.indd 2 25.9.2018 12.52.25. Bowers & Wilkins Bowers & Wilkins ID Lounge Uudenmaankatu 4-6 00120 Helsinki 020 743 0070 info@idlounge.fi www.idlounge.fi Bowers & Wilkins 600-sarjan kaiuttimet tuovat ennenkuulumattoman äänenlaadun omaan hintaluokkaansa. Vallankumouksellinen Continuum-keskiäänielementti, tuplakalvoinen alumiinidiskantti sekä uudet paperikalvo-bassoelementit tuovat esityksen lähemmäksi sinua
Kunhan stereovahvistimessa on tarpeeksi liitäntöjä, yleensä riittää, että se kuulostaa hyvältä. Verkossa: fokusmedia. Vaikka sitä tulisi käytettyä vain ani harvoin esimerkiksi uuden levyarvostelun kirvoittaman kiinnostuksen kohteen pikatsekkaukseen Spotifysta, säästää se hermoja, kun toimintoa varten ei tarvitse hankkia erillistä purkkia. Versionumero taitaa tätä nykyä kyllä olla jo III, ja hintakin on kaksinkertaistunut siitä, kun se edellisen kerran arvioitiin ääneltään parhaaksi stereovahvistimeksi Hi maailman numerossa 4/2007. A100 on sikäli hyvä silta komponenttiajatteluun liittyen, että siinä ei oikeastaan ole mitään muuta erityistä kuin ääni. VIILAUSTA LAITETASOLLA 96532_.indd 3 25.9.2018 12.56.17. Puhelin: 0400 269 850 ULKOASU Antti Pihlajaniemi AVUSTAJAT Jussi Arvio | Jaakko Eräpuu | Matti Hermunen | Heikki Kivelä | Matti Komulainen | Mikael Nederström | Kari Nevalainen | Pekka Tuomela JULKAISUJOHTAJA Laura Luoma MYYNTI Kaupallinen johtaja Mediamyynti Jaana Lindvall-Harki Levikkimyynti Johanna Mikkonen VUOSIKERTA 8 numeroa JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Puhelin: 020 7354 130 asiakaspalvelu@fokusmedia. Termi integroitu kuulostaakin tässä hetkessä pahasti vanhentuneelta, ja se sopisi paremmin kuvaamaan juuri näitä yleiskoneita, joissa välttämättömiksi korostettu digitaalisuus, verkko, striimaus ja äly sun muu internet of shit on integroitu samoihin kuoriin. PAINOPAIKKA Kroonpress AS ISSN 1796 6507 Hi maailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Liitännät ovat riittävät mutta yksipuoliset ja käyttökokemus korkeintaan välttävä, mutta ydinosaamisalueensa se hoitaa erinomaisesti. /asiakaspalvelu TOIMITUS Hämeentie 153 C, 00560 Helsinki Sähköposti: toimitus@hi maailma. Meiltä on usein pyydetty vertailua, jossa vanha hyväksi todettu laite otetaan mukaan uusien rinnalle verrokiksi. Joillekin eroihin uskoville taas voi riittää, että mikään ei häiritse; ääni on siis tarpeeksi hyvä. PÄÄTOIMITTAJA Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. Yleiskoneen, kuten monihuonehärpäkkeen, kotiteatterivahvistimen tai television ostaja joutuu punnitsemaan lukemattomien toimintojen ja yhteensopivuusasioiden välillä. Toiselle vaikkapa vahvistimen bluetooth on helpotus. Hi maailma kuuluu EISAn audio/kotiteatteri -paneeliin. Tätä on sitä helpompi toteuttaa, mitä modulaarisempi setti on. Jo pelkästään tämä pieni seikka saattaa kallistaa vaakakupin MAURI ERONEN | PÄÄTOIMITTAJA mahdollisesti parempiäänisestä vahvistimesta osaavampaan – etenkin jos ostajan mielestä vahvistimien välillä ei kovin suuria äänenlaatueroja voi edes olla. Nyt sattui sopivasti niin, että yli 10-vuotias Opera Consonancen A100 Linear sattui edelleen kuulumaan mallistoon. TILAUKSET JA ASIAKASPALVELU Puhelin: 020 7354 130 asiakaspalvelu@fokusmedia. Internet: www.hi maailma. Ennen vanhaan integrointiin riitti, että äänenvoimakkuus ja signaalin vahvistus sijaitsivat yhden kannen alla. www.eisa.eu PÄÄKIRJOITUS T uiki tavallisen stereovahvistimen hankinta tuntuu suorastaan rentouttavalta. Osa äänentoistoharrastuksen viehätystä onkin laitteiston palastelu pikku hiljaa. Jos joku haluaa viimeistellä kokonaisuuden muuntimen ja vahvistimen välistä välikaapelia hieromalla, se hälle suotakoon
Clearaudion Concept onnistuu kuitenkin välittämään hyvin high endsoittimen ilistä ja tekniikkaa. 56 PUREAUDIOPROJECT TRIO15 HORN1 KAIUTIN Harvoin tulee vastaan hi tuote, joka muuttaa kuulijaansa. VAKIOT 03 PÄÄKIRJOITUS 06 TUOTEUUTISET 61 KOLUMNI 68 LEVYARVOSTELUT 74 TULOSSA 62 RAPORTTI: AUDIOKAUPPA OULU JA GENELEC 1236A SAM KAIUTIN Tuoreesta tehdashallista jalostui kuuntelulle omistettu tila. 17.6.2018 Kävimme tutustumassa Budapestin kulttuuripalatsi Müpassa järjestettyyn vuotuiseen Wagnertapahtumaan. VERTAILU 16 INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 1 200 1 600 € Integroitu stereovahvistin on aivan oleellinen osa hi laitteistoa. RAPORTTI 10 HIFIMESSUT, 14. 35 MYTEK BROOKLYN DAC+ DA MUUNNIN Mytek on klassinen tarina siitä, kuinka syväosaaminen läikkyy ammattipuolelta hi steille ja kuinka digitaalisuudesta tuli uusi musta. 16.9.2018 Vuotuinen hi tapahtuma Helsingin Messukeskuksessa kattoi tälläkin kertaa hi n koko kentän edullisista jokamiesluokan laitteista hulppeimpiin highend-kattauksiin. Siinä sivussa Audiokauppaan roudattiin pysyväisdemoon suurimmat Genelecit ja muuta mielenkiintoista. Vertailussa seitsemän laadukasta keskiluokan uutuusmallia ja yksi vuosia nähnyt veteraani. KOKEILU 70 CLEARAUDIO CONCEPT MM V2 LEVYSOITIN Highend-merkeille aloitustason laitteen valmistus tuottaa joskus ongelmia. 52 SILLÄ KORVALLA: QUAD ERA 1 KUULOKKEET JA PA 1 KUULOKEVAHVISTIN Elektrostaattisistaan tunnettu Quad on lähtenyt kuulokemarkkinoille magnetostaattiperiaatetta hyödyntäen. 96533_.indd 4 25.9.2018 12.58.24. TALLENTEET 66 VISUAALISTA VETOVOIMAA 4k uhdja blu-ray-poiminnat. 40 BUDAPESTIN WAGNER PÄIVÄT, 7. Nyt pääsimme kuuntelemaan sen pohjalta tehtyä kaiutinparia. SISÄLTÖ TESTI 30 VIRTAOHJAUSKAIUTIN CCS 7 Esa Meriläinen kirjoitti kaiuttimien virtaohjauksesta kirjan 10 vuotta sitten. PureAudioProjectin torviversio teki todellisen vaikutuksen. HIGHEND 46 HERMUSET: AMPHION KRYPTON3 KAIUTIN Kotimaisen Amphionin lähes 20 vuotta sitten debytoinut lippulaiva on nyt kolmannessa versiossaan
299,Pre Box S2 Digital on mikro-kokoinen hifilaite, jossa yhdistyy huippuluokan digitaalinen esivahvistin, high end-tasoinen D/A-muunnin ja kuulokevahvistin. 239,Head Box S2 Digital Kuulokevahvistin ja high end –tasoinen D/A-muunnin, 32 Bit / 768 kHz DSD 256 Svh. Svh. Pre Box S2 Digital Muita S2-sarjan tuotteita Control it Pre Box S2 –mallin kauko-ohjain Svh. Se tukee kaikkia yleisiä digitaaliformaatteja ja siinä on myös riittävästi kapasiteettia tulevia formaatteja varten. 379,BOX DESIGN www.ah-hifisystems.fi 96534_.indd 5 25.9.2018 12.59.49. 209,DAC Box S2+ High end D/A -muunnin 32 Bit / 768 kHz DSD 256 Svh. 6 9,Accu Box S2 Akkuvirtalähde S2-sarjan komponenteille Svh
Molemmissa on mm-äänirasia, raskas vaimennettu levylautanen, uusi puoliautomaattinen S-äänivarsi ja kolminopeuksinen moottori. Lähellä seinää refleksiaukkoon voidaan asentaa vaahtokumitulppa bassotoiston optimoimiseksi. Tavoitteesta pitää huolen DALIn patentoitu SMC-tekniikka, jolla kaiutinelementin magneetista johtuvaa säröä on kyetty laskemaan valmistajan mukaan dramaattisesti. HINTA: DP-400: 499,90 EUROA & DP-450USB: 599,90 EUROA LISÄTIEDOT: WWW.DENON.FI & WWW.SIMEX.FI DENONILTA KAKSI UUTTA LEVYSOITINTA 96204_.indd 6 25.9.2018 13.03.58. HINTALUOKKA: 2 490–9 990 € LISÄTIEDOT: WWW.FOCAL.COM & WWW.KRUUNURADIO.FI FOCALIN KANTA-SARJA TÄYDENTYY Denon on lisännyt kaksi mallia Design-levysoitinsarjaansa. Uudet mallit ovat Kanta N°1 (kuvassa), Kanta N°3 ja Kanta Center -keskikaiutin. DALI Oberon -sarjaan kuuluu kompakti Oberon 1 -hyllykaiutin, Oberon 3 -jalustakaiutin, Oberon 5 -lattiamalli ja lippulaivamalli Oberon 7 sekä seinäja -keskikaiuttimet. Kanta N°2 oli suunniteltu 25–40 neliön huoneisiin, ja Kanta N°3 -lattiamalli toimii jopa 80 neliömetrin tiloissa. Kanta N°1 -jalustakaiuttimen hinta on 4 990 euroa, ja lisävarusteena on saatavilla myös jalustat hintaan 999 euroa/pari. 06 TUOTEUUTISET | 06/2018 Oberon on tanskalaismerkki DALIn tuorein kaiutinsarja. Lisänä tulevat ylimitoitetun suuret diskanttielementit, laajalle säteilevät puukartioiset bassoääniset ja tanskalaista laatua olevat kotelot. Oberon on ensimmäinen edullinen kaiutinsarja, johon DALI käyttää tätä tekniikkaa. Kehitetyt elementit tuottavat valmistajan mukaan neutraalimmin soivan keskialueen ja paremman erottelukyvyn. Valmistajan mukaan siinä yhdistyy kaikki se, mitä yritys on 35 vuodessa oppinut kaiutinvalmistuksesta – ja miksipä ei. N°1 on ihanteellinen alle 25 neliömetrin huoneisiin. Suomen HINTALUOKKA: ALKAEN NOIN 400 € LISÄTIEDOT: WWW.DALI-SPEAKERS.COM & WWW.JJ-HIFI.COM TANSKALAINEN RENESSANSSIKUNINGAS hintaja saatavuustiedot eivät tätä kirjoitettaessa vielä olleet varmistuneet, mutta ennakkoarvioiden mukaan hintaluokka alkaa noin 400 eurosta. Tallennuslaite voidaan kytkeä suoraan soittimeen, ja Denon tarjoaa tätä varten ilmaisen MusiCut-sovelluksen. DP-400 ja DP-450USB (kuvassa pölykannen kanssa) on tehty ajatellen helppoa asennusta ja käyttöä. N°2:sta tutut bassoäänisen Flax-kartio ja berylliumdiskantti ovat mukana. Kanta Center -keskikaiuttimen hinta on 2 490 euroa, Kanta N°3 -lattiakaiuttimen 9 990 euroa parilta. Ranskalainen Focal on täydentänyt viime vuonna N°2-mallilla alkanutta Kanta-sarjaansa kolmella uudella kaiuttimella. DP-400 on hihnavetoinen soitin raskaalla vaimennetulla plintillä ja painavalla levylautasella. DP-450USB puolestaan mahdollistaa lp-levyjen digitoinnin. Malliston tavoitteena on tarjota audiofiilitason äänenlaatu ilman ryöstöhintaa. Molemmissa on sisäänrakennettu riaa-esivahvistin ja DP-450USB-mallissa lisäksi ad-muunnin sekä usb-liitäntä
Pian markkinoille saapuva 903 on saatavilla 55-tuumaisena hintaan 2 499 euroa ja 65-tuumaisena hintaan 3 499 euroa. Samalla prosessori myös takaa korkealuokkaisen äänenlaadun 32-bittisellä signaalinkäsittelyllä sekä tehokkaalla da-muuntimella. 07 06/2018 | TUOTEUUTISET Yamaha julkaisi IFAssa muutamiakin vakuuttavia hifiuutuuksia, joista yksi mielenkiintoisimmista on noin 650 euron hintaluokkaan osuva Vinyl 500 MusicCast -vinyylisoitin. Hifimaailman numerossa 4/2018 vastamelukuulokekategorian vertailuvoittajaksi noussut Sony WH-1000XM2 sai IFA:ssa seuraajamallin XM3:n. Käytännössä Vinyl 500 mahdollistaa vinyylien striimaamisen verkon kautta MusicCast-ekosysteemissä ympäri kotia lukuisiin eri toistolaitteisiin. Kyseessä on perinteisen vinyylisoittimen ja nykyaikaisten verkko-ominaisuuksien yhdistelmä, joka asettuu saumattomasti osaksi MusicCast-tuoteperhettä. Yhteistyön hedelmä on uusi 903-oled, joka on paitsi erittäin ohut 4k uhd -älytelevisio myös varustettu markkinoiden mahdollisesti kykenevimmällä äänentoistojärjestelmällä. Televisiosta löytyy B&W:n räätälöimä 2.1-kaiutinjärjestelmä, jonka maksimiteho on 50 wattia. Näin on toiminut myös Philips, joka on saanut merkittävää tukea brittispesialisti Bowers & Wilkinsiltä. PYKÄLÄÄ PAREMPAA MELUNVAIMENNUSTA STRIIMAA VINYYLIÄ IFA 201 8 -UU TUU KSIA 96204_.indd 7 25.9.2018 13.04.49. HINTA: NOIN 650 EUROA LISÄTIEDOT: FI.YAMAHA.COM HINTA: 2 499–3 499 EUROA LISÄTIEDOT: WWW.PHILIPS.FI HINTA: 380 EUROA LISÄTIEDOT: WWW.SONY.FI MARKKINOIDEN PARASTA TELEVISIOÄÄNTÄ. Moni televisiovalmistaja lienee havainnut sen, ettei alati piskuisimmista sisäänrakennetuista kaiuttimista saa ulos järin hääppöistä ääntä. Philipsin pidetty Ambilight-taustavalaistustekniikka, monipuoliset Android TV -älyominaisuudet sekä P5-kuvanparannusjärjestelmä pitävät huolen siitä, että televisio on ilo myös silmälle. Vanhasta mallista tuttu käteväkäyttöisyys on myös mukana muun muassa hipaisutoimintojen ja adaptiivisen melunvaimennuksen muodossa. Niinpä koko äänentoistosuunnittelua on pitänyt lähestyä uudesta tulokulmasta. Alumiinisella levylautasella, dc-moottorilla ja hihnavedolla varustetussa 5,7-kiloisessa soittimessa on tuki muun muassa Spotify Connectille sekä AirPlaylle, ja siinä on lisäksi version 4.2 bluetooth sekä laaja tuki erilaisille digitaalisille musiikkitiedostoille – myös korkearesoluutiomuodossa. Vaikka kyseessä on pintapuolisesti edeltäjänsä mukainen, suljettu over ear -kuuloke, sen vastameluteknologia on kehittynyt vielä pitemmälle. Sony kertoo uuden HD Noise Cancelling Processor QN1 -prosessorin vaimentavan vastamelun peräti neljä kertaa edeltäjäänsä tehokkaammin. WH-1000XM3-vastamelukuulokkeet löytyvät jo kaupoista hintaan 380 euroa
Valmistaja nimittäin lupailee sen viitoittavan tietä uuden, entistä rikkaamman kuvantoiston pariin muun muassa tekoälyyn pohjautuvalla ylösskaalaustekniikalla. Olipa lähdemateriaalina suoratoistopalvelut, digisovittimet, hdmitai usb-lähteet, kaikki skaalautuu sujuvasti 8k-muotoon. Se tulee myyntiin Suomessa marraskuussa 65:n, 75:n sekä 85 tuuman kokoisena. Tuorein yrittäjä vieläkin korkeamman 8k-resoluution parissa on teknologiajätti Samsung, joka julkisti IFAssa uuden Q900R QLED -8k-television. Uutuusmallien vahvuudeksi luetaan langattomuuden vapauden ohella myös askeleen pidemmälle viety äänenlaatu, josta pitää huolen valmistajan 65 vuoden kokemus kotiäänentoiston saralla. Kyseessä on noin 3 000 euroa maksava, marraskuussa myyntiin tuleva älykäs kaiutin, joka on kuin yksi iso äänenvoimakkuussäädin. Vaikka pyöreän kaiuttimen suunnittelussa mennäänkin väkevästi design edellä, valmistaja lupaa sen myös kuulostavan varsin vaikuttavalta. Onneksi olkoon! Uusi arvonta on käynnissä osoitteessa bit.ly/2PMueoF 96204_.indd 8 25.9.2018 13.05.07. Uusi Citation-sortimentti koostuu nyt kahdeksasta eri kaiutinmallista: neljästä pienemmästä älykaiuttimesta, lattiakaiuttimista, surround-kaiuttimista sekä subwooferista ja soundbarista. 08 TUOTEUUTISET | 06/2018 Vaikka 4k-televisiot ovat vielä suhteellisen tuore ilmiö, kehitys kehittyy kovaa vauhtia. Vaikka IFA ei ole enää pitkään aikaan ollut varsinainen hifitapahtuma, siellä julkistetaan kuitenkin vuosittain ainakin muutama huomiota herättävä uutuus myös klassikkomerkeiltä. Oletettavasti syksyn aikana Suomen-markkinoille tiensä löytävien Citation-mallien hintahaarukka ulottuu pienimmän Citation Onen noin 200 eurosta Citation Tower -lattiamallien noin 2 500 euroon. Tällä kertaa astetta eksoottisempi lanseeraus nähtiin Bang & Olufsenin osastolla, kun tanskalaismerkki julkisti Beosound Edgen. Q900R QLED ei ole mielenkiintoinen tuttavuus pelkästään resoluutionsa ansiosta. Ja miten äänenvoimakkuutta sitten säädetään. Noin puoli metriä halkaisijaltaan olevassa pyöreässä rungossa on kuusi d-luokan vahvistinta, 10-tuumainen subwoofer, kaksi nelituumaista keskiäänielementtiä sekä kaksi 19 millimetrin diskanttia. No tietysti pyörittämällä! LISÄTIEDOT: WWW.SAMSUNG.FI LISÄTIEDOT: FI.HARMANKARDON.COM LISÄTIEDOT: STORES.BANG-OLUFSEN.COM/FINLAND/ UNOHDA 4K – SAMSUNG VIE 8K-AIKAAN EKSOOTTISEMPAA KAIUTINSUUNNITTELUA LANGATTOMUUTTA LAAJALLA KATTAUKSELLA IFA 20 18 -U UT UU KS IA Hifimaailman edellisen numeron kilpailuun vastanneiden kesken arvotun Flexound Humu -tyynykaiuttimen voitti Markku Seppänen Jyväskylästä. Tänä vuonna arvostetun EISA-palkinnon Citation 500 -kaiuttimellaan napannut Harman Kardon laajensi mallistoaan IFA:ssa. Tätä kirjoitettaessa mallien hintatiedot eivät vielä olleet varmistuneet. Kaikissa Citation-sarjalaisissa on lisäksi Google Assistant -puheohjaus, monihuoneominaisuudet sekä korkearesoluutiotoisto aina 24 bittiin ja 96 kilohertsiin saakka
96525_.indd 9 25.9.2018 13.05.58
Ja vähän huomisenkin. Keskellä Harbethin juhlamallin Monitor 40.2:n hifiversio C7 ES 3:ien ympäröimänä. Ensiesiintymisten runsaus viestitti alan toimijoiden toiveikkuudesta, ja aistittavissa oli – päinvastaisista huhuista huolimatta – jopa tiettyä noususuhdanteen tuntua. 96406_.indd 10 25.9.2018 14.57.34. Brittidesignia puhtaimmillaan. Alla NAC 282 -etuvahvistin. Kotelo on valmistettu Hi-macs-nimisestä komposiitista, ja kaiuttimen voi halutessaan kytkeä ammattipuolelta tuttuun Dante-väylään. RAPORTTI | HIFIMESSUT 14.-16.9.2018 10 ENIMMÄKSEEN ENNENKUULUMATONTA HIFIMESSUT 14.-16.9.2018 Vuotuinen hifitapahtuma Helsingin messukeskuksessa, Habitareja Antiikki-messujen kainalossa, kattoi tälläkin kertaa hifin koko kentän edullisista jokamiesluokan laitteista hulppeimpiin highend-kattauksiin. Yksi kotimaisista ja kunnianhimoisista uutuuskaiuttimista: Taipuun aktiivinen Nelitie kahdella kylkibassolla. TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO ERÄPUU Naimin uusimman striimeriteknologian NDX2 mukanaan kaikki tämän päivän tärkeimmät toiminnot
Niistähän elektroakustisesta suunnittelusta vastanneella Jonte Knifillä on jo aiempaakin kokemusta Knifonium-putkisyntetisaattorin ja studiolaitteiden kautta. Yhä useammalla messuosastolla oli havaittavissa L iki 30 näytteilleasettajan voimin vyörytetty tuote-esittelyjen runsaudensarvi sisälsi paljon ennenkuulumatonta ja -näkemätöntä ihmeteltävää, ja vaikka kiitettävän runsaslukuisina paikalle saapuneiden messuvieraiden huomio kohdistuikin tarjonnan hinnakkaampaan ja eksoottisempaan suuntaan, myös perustason tavaran ympärillä riitti pöhinää. Sinänsä oli kuitenkin hassua, että sen kerran kun tapahtumaan oli saatu ennätysmäärä highend-luokan laitteistoa, messujen otsikossa highend oli vaihtunut proosallisemmaksi hifiksi. 1. Maailmalla kovassa messunosteessa olevat kelanauhurit ovat löytäneet tiensä suomalaisiinkin hifitapahtumiin. Tämä hires-äänitteitä toistava Revoxin klassinen PR99 ainakin. Tämä siitäkin huolimatta, että tapahtuma painottui perinteiseen kaksikanavahifiin ja vielä sen raskaampaan laitaan. HIFIMESSUT 14.-16.9.2018 | RAPORTTI 11 ollessa remontin vuoksi suljettuna tapahtuma levittäytyi Siiveksi nimettyyn kongressikeskittymään. Kaikki nämä päätyvät aikanaan Hifimaailman syyniin eivätkä ainakaan messudemojen perusteella tule jättämään kultakorvaisimpiakaan koeponnistajia kylmäksi. 1 ja Hypostatic Indigenum – kolmen kunnianhimoisen kotimaisen highend-kaiutinkonstruktion lanseeraus samassa tapahtumassa ja kymppitonnien hintaluokassa: ennenkuulumatonta. Äänivartena vanha tuttu 4point 9. Messujen varsinainen vetonaula: Knif Rauman No. Tämä sopi aivan mainiosti tarjonnan henkeen, sillä olihan raskaamman hifin kattauksille etua hotellikopperoita mittavammista tiloista. Silmämääräisesti arvioiden messujen suhteen voisi puhua myös hienoisesta sukupolvenvaihdoksesta, sillä yleisön ikäjakauma viittasi selvästi nuorempien aikuisten osuuden kasvuun. Uusi Kuzma Stabi R, kompakti levysoitin 8-kiloisella kolmikerroslevylautasella ja venymättömällä vetohihnalla. Kunnianhimoisuutta kotimaisella kaiutinlohkolla Taipuu Aktiivi Nelitie, Knif Rauman No. 96406_.indd 11 25.9.2018 14.57.56. Messukeskuksen kylkiäishotellin myös tiettyä kansainvälistymistä maahantuojien paikalle kutsumien ulkomaisten tuote-esittelijöiden muodossa. Osittain aktiivisen ja huolella konstruoidun kaiuttimen tähtäin on kansainvälisissä kehissä
Molemmat saa noin 400 000 eurolla. Ostaisiko omakotitalon vai MBL Reference Line -laitteiston X-treme-kaiuttimilla. Pari vuotta ensiesiintymisensä jälkeen. Ensin mainitun sisään on leivottu dsd-dac, jälkimmäinen taas on vihdoin saatavilla myös Suomessa. Syytä olisi, sillä kuvan kattaus painaa toista tonnia. RAPORTTI | HIFIMESSUT 14.-16.9.2018 12 McIntosh MHA150 -kuulokevahvistin ja Sonus Faber Pryma -kuulokkeet. 96406_.indd 12 25.9.2018 14.58.26. TK-One-I ajeli vaivatta isoja dipoleja. Tarina ei kerro, tuleeko MBL-setin mukana pumppukärryt. Vihdoin virallisesti Suomessa: italialaiset Tektron-putkivahvistimet
Stax SRM-D50 -kuulokevahvistin on soiva peli. Fiksu systeemi käy toki muidenkin kaiutinten alapään tukevoittamiseen. Sisäinen da-muunnin ja vu-mittari, nykyaikaa ja perinteikkyyttä samoissa kuorissa. 96406_.indd 13 25.9.2018 14.58.50. Gradient 1.4:ää ryyditti valmistajan uunituore Nero-subwooferjärjestelmä. Yllättävän hyvin. HIFIMESSUT 14.-16.9.2018 | RAPORTTI 13 Maailmalla menestyneen Penaudion Alba Signature soi todistettavasti hyvin
Live vai levy. Kahdella 15-tuumaisella wooferilla ja kompressiotorvella varustettu dipoli tulee toimeen jakosuotimetta. Hifiklinikka oli liikkeellä Habitare-hengessä. NS5000-kaiuttimet saa synkronoitua mukaan musisoimaan. RAPORTTI | HIFIMESSUT 14.-16.9.2018 14 Vrel Bequadro 3 tulee Italiasta. 96406_.indd 14 25.9.2018 14.59.17. Yamaha Disklavier Enspire -flyygeli soittaa itsestään MusicCast-järjestelmän ohjaamana. Kotimaista highendiä. Kaiuttimen bassoviritys on toteutettu passiivielementillä. Saksalainen Transrotor-levysoitin, puolalaiset Pylon-kaiuttimet ja samaisessa maassa valmistetut Fezz-putkivahvistimet liputtivat avoimesti vitivalkoisuuden puolesta. Hypostatic Indigenum, kaarevasta 80 senttimetriä pitkästä tasokalvosta ja kivikomposiittikoteloon sijoitetusta 11-tuumaisesta Scan-Speak-elementistä muodostuva hybridi
Iisalmelainen iso-G oli sen sijaan jättäytynyt tällä kertaa pois hifimessuilta ja demosi kotiteatterisysteemiään Habitare-messujen puolella. Viimeksi mainitulta oli esillä kaksikin uutta kuulokevahvistinta. Tässä numerossa (sivu 52) kokeiltu ja edukseen esiintyvät Quad Era-1 -kuulokkeet olivat toki mukana messuilla myös. Solakan sutjakka Estelon YB. Eestiläistä estetiikkaa. Kovassa kurssissa oleva kuulokekuuntelu näkyi ja kuului messuilla niin Gradon, Denonin, Audio-Technican, Focalin kuin Hifimanin ja Staxinkin muodossa. 96406_.indd 15 25.9.2018 14.59.43. Toinen niistä akkukäyttöinen ja lähes taskukoinen SRM-D10. Tonneittain toistokalustoa Messujen järeimmän kattauksen oli vaivojaan säästämättä pystyttänyt Audist Oy. MBL Reference Line -setin hinnaksi paljastui rapiat 400 000 euroa ja painoksi toista tonnia. Unohtamatta Avantgarden torveloita, Sonus Faberin Sonetto-sarjalaisia, puolalaisia Pyloneita tai virolaisperäistä Estelonia. Oli Kuzman uusi Stabi R, Thorensin 900-sarjan hinnat alkaen -malli 903, joka on parhaillaan Hifimaailman veteraanijournalistin väijyttävänä, Technicsin SL1000 R, Transrotorin Crescendo Nero, Brystonia, Mäkkäriä, Regaa ja Pro-Jectia. Jopa levysoittimeen asti. Pätevistä puolijohdevahvistimistaan tunnettu kanadalainen Bryston on laajentanut mallistoaan signaalilähteiden suuntaan. Tai ehkä suosituin source oli kuitenkin suoratoistin-striimeri-pad-kolminaisuus. Messuilla ei kovin montaa cd-soitinta näkynyt, mutta levysorveja oli senkin edestä. Ulkomaisten kovapuhujien puolelle oli saatu näytille muun muassa italialaisia Vrel-dipoleita, Martin Loganin Expression 13A, KEFin uudistunutta R-sarjaa, Focalin Kanta N°2:n molemmin puolin asettuvat 1 ja 3 sekä Harbethin 40.2. Vinyyliä ja korvakarkkia Traditionaalisen kaksikanavahifin formaattisota näytti päättyneen vinyylin voitoksi. HIFIMESSUT 14.-16.9.2018 | RAPORTTI 15 Edellä mainittujen monoliittien varjossa kunnostautuivat myös Penaudion Alba Signature, Gradientin uusi Nero-lisäbassojärjestelmä sekä Aurelian Cerica XL ja Miniara. On siinä ollut roudaamista, vaikka X-treme-kaiuttimet moduulirakenteiset ovatkin, ja 9000-sarjan vahvainkaluston siirtelykin oli tainnut olla pumppukärryhommaa.?n Avantgarden Duo ZD ja Zero 1 XD Technicsin lippulaivalevysoittimen SL1000 R:n seurassa
KERTAA STEREO » Arcam SA20 » Audiolab 8300A » Cyrus ONE HD » Exposure XM5 » Hegel H90 » Marantz PM8006 » Naim Nait 5si » Opera Consonance A100 Linear VERTAILU | INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 1 200 – 1 600 € 96530_.indd 16 25.9.2018 13.16.00. Vertailussa seitsemän laadukasta keskiluokan uutuusmallia ja yksi vuosia nähnyt veteraani. INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 1 200 – 1 600 € TEKSTI JA KUVAT: MAURI ERONEN Integroitu stereovahvistin on aivan oleellinen osa hi laitteistoa. Onko kehitystä tapahtunut aikojen saatossa
Arcamin uudessa HDA-mallistossa striimauspuolen hoitaa cd-soitin CDS50. Tämä näkyy pienenä tehonkulutuksena suurilla tehoilla. Valinta on outo, sillä blue toothin lisäksi laitteessa ei ole varsinaisia striimaustai älytoimintoja, ja edeltävä ONE-malli toimitettiin kaukosäätimen kanssa. Noin puolellatoista tonnilla odottaa jo saavansa, jos nyt ei highendiä, niin ainakin tavallista laadukkaampia ja massamerkeistä poikkeavia tuotteita. O pera Consonance A100 Linear oli ääneltään paras Hifimaailman numerossa 4/2007, kun vertailimme 600–800 euron hintaisia stereovahvistimia. Pre-power-tilassa esivahvistinlähtöihin voidaan kytkeä esimerkiksi subwoofer tai niitä voidaan hyödyntää kaiuttimien kaksoisvahvistukseen ulkoisilla päätteillä. Cyrus hallitsee ainoana bluetoothin, ja verkkoliitäntä on Arcamissa ja Hegelissä. Ulkoisesti eniten joukosta erottuu moderni ja kiiltäväpintainen Cyrus. Arcamissa, Cyrusissa ja Hegelissä yksi tai useammista analogiotoista voidaan kytkeä kotiteatteritilaan, jossa vahvistimen oma äänenvoimakkuussäätö ohitetaan. Cyrusin moderniutta korostaa se, että sen mukana ei tule lainkaan kaukosäädintä. Hegel osaa myös komentaa vahvistimeen usb-liitännällä kytketyn tietokoneen toisto-ohjelmaa. Kun kymmenen vuotta takaperin digitaaliotto integroidussa stereovahvistimessa oli erittäin harvinaista, tällä kertaa puolessa vahvistimista on sisäinen da-muunnin. Kahta sorttia Kaikki vertailun vahvistinmerkit ovat ainakin harrastajille tuttuja. Lopuissa on vain analogisia tuloja. Windows-ympäristössä äänentoisto hoituu cast to -toiminnolla, joka käyttää hyväksi Hegelin kykyä toimia dlna-toistimena. Se on varmaa, että taannoin vain Consonance A100 Linearina tunnetun vahvistimen hinta on tänä aikana tuplaantunut, mutta oli mielenkiintoista selvittää, onko äänellistä kehitystä tapahtunut kilpailijoissa. Hegel saapuu Norjasta ja Opera Consonance Kiinasta. Kun kymmenen vuotta takaperin digitaaliotto integroidussa stereovahvistimessa oli erittäin harvinaista, on tällä kertaa puolessa vahvistimista (Arcam, Cyrus, Exposure, Hegel) sisäinen da-muunnin. Audiolabissa, Exposuressa ja Marantzissa on erillinen päätevahvistinotto samaa tarkoitusta varten. Näin vahvistinta voidaan käyttää kotiteatterivahvistimen perässä päätevahvistimena ja samaan aikaan stereovahvistimena muiden äänitulojen kanssa. Muuta ei tarvitakaan. Ulkoisilta avuiltaan kaikki Marantzia lukuun ottamatta ovat hillittyjä. Tavallisista analogiliitännöistä huolimatta niiden toimintaa voidaan usein muokata tarpeeseen sopivaksi. Siinä on sekä AirPlayettä dlna-toisto. Hegelin AirPlayn avulla vahvistimeen voidaan Apple-laitteista lähettää käytännössä minkä tahansa sovelluksen ääni nettiradiosta aina Tidaliin. Toiminnallisesti vertailujoukko voidaan jakaa kahteen osaan. Mutta koska Arcamin verkkoliitäntä on tarkoitettu vai ip-ohjaukseen, on Hegel ainoa varsinaisilla verkkotoisto-ominaisuuksilla varustettu vahvistin. Britteinsaaret ovat yliedustettuna, ja Englannista saapuu jopa viisi merkkiä: Arcam, Audiolab, Cyrus, Exposure ja Naim. Tilat mahdollistavat vahvistimen käytön eri tilanteissa esimerkiksi puhtaasti esivahvistimena (pre), jossa kaiutinlähdöt ovat kytketty pois päältä. Vuoden alussa (HM 1/2018) vertailimme verkkotoiminnoilla varustettuja alle tonnin monitoimivahvistimia, mutta nyt fokus on peruslaadukkaissa laitteissa, joiden pääasiallinen tehtävä on suoriutua ja kuulostaa hyvältä. Lokaalitoistoon Monitoimisista kodin mediakeskuksista, kuten av-vahvistimista poiketen tavallinen stereointegroitu on varsin pelkistetty. Äkkiä voisi ajatella, että perinteikkään mallin valinta voi tulla kyseeseen, jos ostajalla on jo valmiiksi mieluisa erillinen da-muunnin, tai jos halutaan käyttää äänilähteen eli esimerkiksi cd-soittimen omaa muunninta. Muissa käytetään ab-luokan vahvistusta ja Arcamissa tästä johdettua g-luokkaa. Hallinta tapahtuu bluetoothin yli hyvin pelkistetyllä älypuhelinsovelluksella. INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 1 200 – 1 600 € | VERTAILU 17 96530_.indd 17 25.9.2018 13.16.12. Operan erikoisuus on passiivivaimentimella toteutettu esiaste. Sen lisäksi, että se on Exposuren tapaan puolileveä, on se joukon ainoa d-luokan vahvistin. Amerikassa perustettu Marantz kuuluu nykyisin niin ikään amerikkalaisen Sound Unitedin ja sen omistavan DEI Holdingsin alle. Bluetooth ja Spotify Connect puuttuvat, joten Windowstai Android-laitteesta Spotifyn toistaminen vaatii kolmannen osapuolen sovelluksia (Spoticast, HiFy). Hegelin selkeä oled-näyttö ilmoittaa suurella tekstillä valitun oton ja äänenvoimakkuuden. Esimerkiksi Audiolabissa toimintatilan voi valita kolmesta vaihtoehdosta: pre, pre-power tai integrated. Marantz noudattaa japanilaistyyppistä designia, jossa etulevy nappuloineen on ennemminkin funktionaalinen kuin askeettinen. Muiden kaukosäätimillä voidaan ohjata myös valmistajien omia cd-soittoimia
Arcam kuuluu luonteeltaan samaan kategoriaan Marantzin kanssa. Jopa keskialueen hienosäätöön on oma rulla. Hyvä konsti on valita ääneltään itseään eniten miellyttävä laite ja laajentaa tätä tarvittaessa oheislaitteilla, jotka lisäävät settiin mukaan esimerkiksi verkkotoiston. Vastaavasti Cyrusin sisäänrakennettu bluetooth aptx hd -tuella on kätevä lisä. Varsinainen kuulokevahvistin on Arcamissa, Cyrusissa ja Naimissa. Yksi vahvistin saattaa esimerkiksi toimia paremmin tummasointisen kaiutinparin kanssa, kun taas hillitympi toimii neutraalimmin kirkkaan kanssa. VERTAILU LAITTEISTO » Oppo BDP-95EU -blu-ray-soitin » Musical Fidelity M6 500i -vahvistin » Phonar Veritas P6 next -kaiuttimet » Analysis Plus -kaiutinkaapelit (Naim-kaapelit Naimin kuuntelussa) » Analysis Plus -välijohdot AirPlayja dlna-toiston tarjoava Hegel on striimaavalle houkutteleva. Hegelin ja Marantzin kuulokeannot on vaimennettu ja rinnankytketty päätevahvistimen kanssa, joten ne toimivat vain hyvin tasaisen impedanssin tarjoavilla kuulokekuormilla. Digitaaliottojen kanssa ei havaittu suuria eroja analogisena pääosin tehtyihin kuunteluihin. VERTAILU | INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 1 200 – 1 600 € 96530_.indd 18 25.9.2018 13.16.24. Kaikki vertailun vahvistimet ovat ääneltään laadukkaita. Opera Consonance arvioitiin tälläkin kertaa vertailun parhaaksi. Vastaavasti Cyrusin sisäänrakennettu bluetooth aptx hd -tuella on kätevä lisä. Exposure on vaivaton ja tasapainoinen kuunneltava. Arcamin ja Naimin lähdöt toimivat parhaiten monenlaisilla kuulokkeilla. Äänenlaadullinen kärki koostui erilaista soundipro ilia tarjoilevista vahvistimista. Hyvä-äänistä valinnanvaraa Nykyisin tavallisissakin integroiduissa stereovahvistimissa on niin paljon toiminnallisia eroavaisuuksia, että valintaa ei välttämättä pysty tekemään pelkän äänenlaadun avulla. Se ei aivan yllä samanlaiseen basson dynamiikkaan kuin parhaat mutta on toistoltaan helposti etenevä. Kuulokelähtö puuttuu Audiolabista, Operasta ja Exposuresta. Puolet testin vahvistimista sisältää digitaaliotot. Viihdearvoltaan korkea sointi on tymäkkä ja menevä. Niiden sointi on edukseen erityisesti akustisella musiikilla. Hegel ja Cyrus ovat ääneltään kirkkaita ja tarkkoja sekä äänikuvaltaan ilmavia. Cyrusin kanssa kannattaa ottaa huomioon, että kirkkaus voi korostua joillakin kaiuttimilla. Puolet ovat aivan perinteisiä analogisia laitteita. Tällöin laitteiston kokonaishinta saattaa kuitenkin karata odotettua korkeammalle, joten AirPlayja dlna-toiston valmiiksi tarjoava Hegel on striimaavalle houkutteleva. Teknisesti yhdelläkään vahvistimella ei ole vaikeuksia suhteellisen normaalin kaiutinkuorman kanssa, mutta valtavia tehoreservejä ne eivät tarjoa. Japanilaistyylinen perinteinen ulkoasu tarkoittaa, että Marantzissa on myös sävynsäädöt. Äänessä on ilmavuutta, jytkettä ja paljon peräänkuulutettua viihdyttävyyttä. Jos laitteiden määrän haluaa pitää minimissä, mutta verkkotoiminnot, kuten striimaus ja monihuonetoisto tuntuvat välttämättömiltä, kannattaa lukea numeron 1/2018 vertailutesti. Marantz on dynaaminen ja iskevä, Audiolab miellyttävä ja siistiääninen, Naim kirkkaan elävä
Cyrusista puuttuu kaukosäädin. On outoa, että digi-/linjaottoja 3–6 ei voi nimetä, vaan ne ovat yhtä kryptisiä kuin vahvistimessa itsessään. Cyrus ONE -sovellus älypuhelimelle lähettää komennot bluetoothin yli vahvistimelle. Vahvistimessa kun ei ole varsinaista esivahvistinta ollenkaan, vaan tulosignaali vaimennetaan passiivisesti. Valitettavasti voimakkuudensäätö takkuaa pahasti. Luottokorttilätkiä ei onneksi ole yhdelläkään valmistajalla. INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 1 200 – 1 600 € | VERTAILU 19 96530_.indd 19 25.9.2018 13.16.41. Vahinkojen välttämiseksi sovelluksen äänenvoimakkuussäätimen maksimi voidaan rajoittaa. Opera Consonancen Alps-äänenvoimakkuussäädin sijaitsee laitteen takaosassa, heti linjaottojen vieressä. Av-otto voidaan asettaa kotiteatteritilaan, jolloin voimakkuussäädin ohitetaan kokonaan. Kaikkien säätimet ohjaavat valmistajan muitakin laitteita, Hegel myös usb-ottoon kytketyn tietokoneen toisto-ohjelmaa
ARCAM SA20 OPERA CONSONANCE A100 LINEAR AUDIOLAB 8300A HEGEL H90 NAIM NAIT 5SI MARANTZ PM8006 EXPOSURE XM5 CYRUS ONE HD VERTAILU | INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 1 200 – 1 600 € 20 96530_.indd 20 25.9.2018 13.17.04
MITTAUSTULOKSET | MAURI ERONEN Taajuusvaste kaiutinannoista kahdeksan ohmin kuormalla (musta), Aurelia Magenta -kaiuttimella (punainen) ja digitaaliotot sisältävillä vahvistimilla 44,1 kilohertsin näytteenottotaajuudella (sininen). ARCAM SA20 OPERA CONSONANCE A100 LINEAR AUDIOLAB 8300A HEGEL H90 NAIM NAIT 5SI MARANTZ PM8006 EXPOSURE XM5 CYRUS ONE HD ARCAM SA20 OPERA CONSONANCE A100 LINEAR AUDIOLAB 8300A HEGEL H90 NAIM NAIT 5SI MARANTZ PM8006 EXPOSURE XM5 CYRUS ONE HD INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 1 200 – 1 600 € | VERTAILU 21 96530_.indd 21 25.9.2018 13.17.22. Vahvistimen tuottama hetkellinen teho eri impedansseihin ja vaihekulmiin Audiograph Powercube -järjestelmällä
Jitter kaiutinannoista optisella digitaaliotolla da-muuntimen sisältävillä vahvistimilla. Herkillä kaiuttimilla pohjakohina saattaa kuulua läpi. Mittaustuloksissa ei ole paljoa huomautettavaa, mutta Cyrusin häiriöetäisyys on vain tyydyttävä. Opera Audion voimakkuudensäätö on toteutettu sähköisesti motorisoitua Alpsin potentiometriä pyörittämällä. Exposure mykistyi suojapiirien aktivoituessa kokonaan, ja laitteen virtajohto piti irrottaa niiden nollaamiseksi. Hillityssä kuuntelussa (1 W @ 8 Ohm) Naimin tehonkulutus on alhaisin, 31 wattia, ja se on myös vähäruokaisin, kun vahvistin seisoo toimettomana tyhjäkäynnillä. Eco-tilassa kuuntelu ei ole mahdollista, joten sen käyttötarkoitus on pienen virransäästön takia mysteeri. Muissa virrat kytketään pois kokonaan laitteen etutai takalevystä. PowerCuben virranantotestissä käytetty 0,1 ohmin ja 0,1 millisekunnin kanttiaaltosignaali on suunniteltu perinteisille vahvistinteknologioille, mikä selittää Cyrusin ja Hegelin alhaisen tuloksen. Hegelin tyhjäkäyntikulutus on 28 wattia normaalitilassa ja 25 wattia, kun eco-tilan kytkee päälle. D-luokkalainen Cyrus tarjoaa eniten tehoa, mutta se on ainoa, jonka taajuusvaste reagoi selvästi kaiutinkuorman impedanssivaihteluihin. Jitter-testistä on nähtävissä melkoinen määrä laitteen sisäisiä häiriösignaaleja. ARCAM SA20 OPERA CONSONANCE A100 LINEAR AUDIOLAB 8300A HEGEL H90 NAIM NAIT 5SI MARANTZ PM8006 EXPOSURE XM5 CYRUS ONE HD ARCAM SA20 CYRUS ONE HD EXPOSURE XM5 HEGEL H90 VERTAILU | INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 1 200 – 1 600 € 22 96530_.indd 22 25.9.2018 13.17.30. Nopeat säädöt jäävät toisinaan kokonaan huomioimatta. Hiljaisella voimakkuudella pykälät ovat jopa 17 desibeliä mutta tihenevät voimakkuuden kasvaessa. Tämän suhteen ollaan tultu paljon eteenpäin muinaisista ajoista, kun vahvistimet saattoivat alkaa kärytä tehomittausten aikana. Arcamin ja Naimin kuulokelähdöt on toteutettu omilla vahvistimilla, ja niiden antoimpedanssi on alhainen. Kaikkien vahvistimien suojapiirit toimivat hyvin myös kaikkein hankalimmilla kuormilla ja suurilla tehoilla. Marantzissa äänenvoimakkuuden portaat muuttuvatt säädön asennosta riippuen. Kaikki testin vahvistimet tuottavat tyypillisiin kaiutinkuormiin riittävästi tehoa. Arcam, Audiolab ja Marantz voidaan asettaa lepotilaan kaukosäätimellä, jolloin niiden tehonkulutus on hyvin pieni, vain 0,2–0,4 wattia. Marantzin 61 ampeeria ylittää valmistajan 45 ampeerin lupauksen helposti. Cyrus sijoittuu näiden väliin. Hegel ja Marantz ovat menneet halvemman kautta, ja niiden toisto reagoi voimakkaasti kuulokkeen impedanssiin. Yhden kilohertsin sinitaajuuden tuottama säröspektri analogiotolla yhden watin teholla kahdeksaan ohmiin. Kanavatasapaino on hyvin alhaisilla kuunteluvoimakkuuksilla kehno Naimissa ja Operassa, mutta todennäköisesti kuulumaton normaalikäytössä. Ratkaisu on huono, ja voimakkuus säätyy epäsäännöllisesti ja suuntaa vaihdettaessa ei välttämättä lainkaan
MALLIT ILMAN DIGITULOJA AUDIOLAB MARANTZ NAIM OPERA CONSONANCE Malli 8300A PM8006 Nait 5si A100 Linear Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm, 2 kanavaa 100/170/258 W 113/189/192 W 78/122/180 W 116/181/225 W Virranantokyky 19 A 61 A 52 A 47 A Tehonkulutus -valmiustila 0,4 W 0,2 W -tyhjäkäynti normal 17 W 31 W 12 W 14 W -1/10 W @ 8 Ohm 41/103 W 52/106 W 31/83 W 44/116 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat digitaalinen digitaalinen analoginen analoginen Voimakkuussäädön portaat 1,0 dB mukautuva portaaton vaihtelee Kuulokelähdön antoimpedanssi 329 Ohm 0,3 Ohm Kaiutinlähtö, analogiotto (2,0 V) Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % >3,0 V >3,0 V >3,0 V >3,0 V Häiriöetäisyys, A-paino 88 dB 88 dB 83 dB 88 dB Pohjakohina 1000-10000 Hz -101 dBV -101 dBV -98 dBV -99 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,002/0,004 % 0,004/0,002 % 0,007/0,002 % 0,029/0,013 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd <0,001/0,018 % <0,001/0,004 % <0,001/0,001 % 0,007/0,020 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 95/74 dB 77/73 dB 82/57 dB 71/49 dB Kanavatasapaino, 0,001/0,1/1 W 0,0/0,0/0,0 dB 0,1/0,1/0,1 dB 3,4/0,8/0,4 dB 4,4/0,3/0,1 dB Ylärajataajuus, -3 dB >100 kHz >100 kHz >100 kHz >100 kHz DA-MUUNTIMELLA VARUSTETUT ARCAM CYRUS EXPOSURE HEGEL Malli SA20 ONE HD XM5 H90 Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm, 2 kanavaa 129/204/207 W 128/227/345 W 83/134/145 W 94/155/21 W Virranantokyky 17 A 3 A 42 A 4 A Tehonkulutus -valmiustila 0,2 W -tyhjäkäynti normal 34 W 22 W 14 W 28 W -1/10 W @ 8 Ohm 41/76 W 29/42 W 38/96 W 57/121 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat digitaalinen digitaalinen analoginen digitaalinen Voimakkuussäädön portaat 1,0 dB 1,0 dB portaaton 1,0 dB Kuulokelähdön antoimpedanssi 1,5 Ohm 47 Ohm 320 Ohm Kaiutinlähtö, analogiotto (2,0 V) Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % >3,0 V >3,0 V >3,0 V >3,0 V Häiriöetäisyys, A-paino 95 dB 71 dB 91 dB 88 dB Pohjakohina 1000-10000 Hz -112 dBV -86 dBV -105 dBV -98 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W <0,001/0,001 % 0,005/0,005 % 0,005/0,006 % 0,024/0,010 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd <0,001/<0,001 % <0,001/0,028 % 0,001/0,018 % 0,002/0,006 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 88/64 dB 83/58 dB 63/62 dB 72/47 dB Kanavatasapaino, 0,001/0,1/1 W 0,0/0,0/0,0 dB 0,0/0,0/0,0 dB 0,4/0,2/0,4 dB 0,1/0,0/0,0 dB Ylärajataajuus, -3 dB >100 kHz 54 kHz 51 kHz 61 kHz Kaiutinlähtö, optinen digiotto, 16bit/44,1kHz Häiriöetäisyys, A-paino 97 dB 62 dB 91 dB 87 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,002/0,002 % 0,005/0,002 % 0,011/0,012 % 0,025/0,010 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd <0,001/0,002 % <0,001/0,025 % <0,001/0,023 % 0,004/0,005 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 87/63 dB 83/57 dB 63/61 dB 70/44 dB Kanavatasapaino, 1 W 0,0 dB 0,0 dB 0,4 dB 0,0 dB Jitter, 16 bit/44,1 kHz 130 ps 3205 ps 624 ps INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 1 200 – 1 600 € | VERTAILU 23 96530_.indd 23 25.9.2018 13.17.39
ARCAM SA20 OPERA CONSONANCE A100 LINEAR AUDIOLAB 8300A HEGEL H90 NAIM NAIT 5SI MARANTZ PM8006 EXPOSURE XM5 CYRUS ONE HD VERTAILU | INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 1 200 – 1 600 € 24 96530_.indd 24 25.9.2018 13.18.03
Jos pieni pehmoilu ei pelota, tai muu systeemi on yliskarppiin suuntaan viritetty, vahvistin on oikein varteenotettava vaihtoehto. Kuunteluarvio (Mikael Nederström) Siisti, pehmeä ja miellyttävä yleissoundi. Siinä ei ole da-muunninta, mutta analogisia tuloja onkin tavallista kattavammin, kuusi kappaletta. Soundia leimaa niiltäkin osin levollisuus ja tietty miellyttävyys. Soundi ei ole ihan niin skarppi kuin elävimmissä, mutta ei myöskään niin tumma kuin siistisointisimmissa. Lisäksi on levysoitinotto, joka tukee sekä mmettä mc-rasioita. Ainoana joukossa mukana on myös balansoitu xlr-otto ja jopa kaksin kappalein esivahvistinlähtöjä. Basso ei ole tiukin mahdollinen, eikä alakeskialue lämpimin, mutta alimpien taajuuksien sävyt välittyvät mukavasti. Kokonaisuutena siksi yksi yleispätevimmistä ja sopinee monenlaiseen systeemiin. Sävyjäkin laulajan räkä ei yllä kuuntelupaikalle saakka, pellit soivat kauniisti. Ääntä voisi siis varmaan luonnehtia neutraaliksi. Se ei ole liian sähäkkä tai liian tumma vaan yleispätevä ja neutraali, erinomainen hi setin kulmakivi. Malliston ulkoasu on pysynyt samanlaisena jo kymmenisen vuotta. Lähimikitetyn MARANTZ PM HINTA: Luotettava jytkyjuhta Lukuisine painikkeine ja rullineen Marantz muistuttaa eniten perinteistä integroitua vahvistinta. AUDIOLAB A HINTA: Kaunisääninen Vertailun hintahaarukan alapäähän sijoittuva Audiolab on yksi brittiedustajista. Audiolab toimii vakaasti vaikeisiinkin kuormiin ja on kanavaerotukseltaan testin paras. Käytettävyydestä ei kuitenkaan ole tingitty, ja Marantz on ainoa, jossa ääntä pääsee muokkaamaan omaan makuun sopivaksi kolmeen äänialueeseen vaikuttavalla sävynsäätimellä. Bassopää tömähtää isolla uskottavuudella ja keskialueen pauke lyömäsoittimissa toimii hyvin. Kaiutinterminaalitkin ovat testin järeimmät. Reilusti tehoa ja testin suurin virranantokyky yhdessä hyvien mittaustulosten kanssa antavat luotettavan vaikutelman. Marantzin äänessä on tavanomaista enemmän draivia ja dynamiikkaa. Mittaustulokset ovat kauttaaltaan moitteettomat. Tuloja on viisi paria, joiden lisäksi on levysoitinotto sekä esivahvistinlähtö ja kiinteä tallenninlähtö. Kuunteluarvio (Mikael Nederström) Tasapainoinen ja dynaaminen ääni. Ääneltään Audiolab on kauniin pehmeä ja miellyttävä mutta ei liian tumma. Monenlainen musiikki toimii hyvin, vaikka mikään ei ehkä erinomaisesti. Vain analogisia liitäntöjä tarjoavana PM8006 kattaa tontin hyvin. Se toimii hyvin räväkimmilläkin tallenteilla, mutta tuo sopivasti esiin laadukkaan materiaalin hyveitä. Soundi tarjoaa muutenkin enemmän keskirivin kuin ihan salin etuosan paikkaa esitykseen. Dynaaminen ja neutraali ääni | Suuri virranantokyky ja hyvä suorituskyky | Sävynsäädöt Kuulokelähdön suuri impedanssi INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 1 200 – 1 600 € | VERTAILU 96530_.indd 25 25.9.2018 13.18.40. Ääni on joskus hiukan suoraviivainen, mutta enemmänkin rehellisellä kuin rujolla tavalla. Kauniin miellyttävä ääni | Reilusti analogituloja | Levysoitinotto mc-yhteensopiva välittyy, vaikka laitetta ei voi sinänsä sanoa erityisen nättisoundiseksi. Kotiteatterin perään Audiolab istuu päävahvistinoton avulla, joka kytketään päälle laitteen kolmea toimintatilaa (integrated, pre, pre-power) vaihtamalla. Valikoista voi myös valita oletustilan, -oton ja kytkeä muita laitteita komentavat triggerit päälle tai pois. Kaukosäädin on tavallista tukevampaa tekoa. Diskantti soi selvästi keskimääräistä hillitymmin ottein, eikä ruvelle miksattujen levyjen särmä välity kaikessa karmeudessaan. Päätevahvistimena laitetta voi käyttää oman tulon ja etulevystä sen aktivoivan painikkeen avulla
Mittaustuloksissa ei ole moittimista lukuun ottamatta kanavatasapainon heittoa erittäin alhaisilla voimakkuuksilla. Kaksi otoista on valmistajalle tyypilliseen tapaan kytkettävissä myös din-liittimin. Kuunteluarvio (Mikael Nederström) Iloinen, elävä ja menevä ääni. Voimakkuussäätimen ledi, valittu otto ja keskelle sijoitettu valmistajan logo paistavat himmeän vihreinä luoden tunnelmaa. Menevyys ja elävyys tuovat hyvää henkeä vähän tylsempiinkin biisivalintoihin. Toisaalta tätä ei varsinkaan kevyemmällä mätkeellä jää edes kaipaamaan. Vahvistimeen on tehty joitakin muutoksia vuosien varrella, ja esimerkiksi kaukosäädin on vaihtunut valtavirrasta poikkeavaksi. Äänikuva on iso ja ilmava, enemmänkin vaikuttava kuin syvätarkka. NAIM NAIT SI HINTA: Laadukas ja elävä Naimin design edustaa brittiläistä minimalismia parhaimmillaan. Voimakkuudensäätö ohjaa sähköisesti varsinaisella piirilevyllä olevaa Alpsin potentiometriä, mutta käytössä on suuri viive. Neljän analogisen linjaoton lisäksi on kiinteä linjalähtö tallentimelle. Musiikki etenee reipOPERA CONSONANCE A LINEAR HINTA: Avoimen pelkistetty Opera Consonance on vertailun veteraani. Kokonaisuus on enemmän kylmä keskiolut kuin huoneenlämpöinen punaviini. Soundi ei ole äänikuvabongarin unelma, sillä samanlaista ilmavuutta, akustiikan tuntua ja vakautta ei löydy kuin testin parhaimmistossa. A100:n viimeistely on hyvin pelkistetty ja perinteinen mutta rakenteeltaan tukeva ja luottamusta herättävä. Balanssiltaan vahvistin on ehkä hiukan loudness-henkinen – basso jytisee ja diskantti helisee – mutta ei millään muotoa rasittava. Reipas ja elävä ääni | Laadukas viimeistely ja käyttötuntuma | Hyvä kuulokeliitäntä Karsitut liitännät HYVÄ ÄÄNENLAATU! VERTAILU | INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 1 200 – 1 600 € 96530_.indd 26 25.9.2018 13.19.02. Välillä voimakkuus ei säädy, kun suuntaa vaihtaa tai rullaa pyörittää nopeasti, ja välillä voimakkuuden pykälät vaihtelevat. Kuoren alla homma kuitenkin toimii. Aika hauska kuunneltava, jos ei vaivaa päätään liikaa yksityiskohdilla vaan avaa vaan hanaa. Se osallistui Hi maailman vertailutestiin jo vuonna 2007 ja on nyt mukana historiallisena verrokkina. Ääni on reipas ja elävä. Kuunteluarvio (Mikael Nederström) Kirkas, skarppi ja mukavan elävä ääni. Naim suosittelee käytettäväksi sen omia kaiutinkaapeleita, ja sellaisia käytettiin myös kuunteluissa maahantuojan toivomuksesta. Perustoimintojen ongelmia ei ole vuosien karttuessa korjattu. Iloinen ja viihdyttävä ääni | Tukeva rakenne ja kaiutinliittimet Epämääräinen voimakkuussäädin paasti ja läsnä olevan kuuloisesti. Kerta toisensa jälkeen musiikki jää myös soimaan pitempään kuin muissa, joten jotakin vahvistin tekee selvästi oikein. Kokonaisuus on viihdyttävä ja räväkkä vailla rasittavaa sävyä. Teknisesti Naim toimii moitteettoman hyvin. Mustassa etulevyssä on huomaamattoman kuulokeliitännän lisäksi vain voimakkuudensäädin ja oton valinnat. Sointi on upean ilmava, eloisa ja yleispätevä. Tarjolla on viisi analogista linjatuloa ja yksi lähtö. Tehoa ja virtaa riittää, ja vahvistin on tyhjäkäynnillä ikäänsä nähden erittäin vähäruokainen. Kaikki toiminnot sekä etulevystä että kaukosäätimellä toimivat täsmällisesti. Epäintuitiivisesti vastapäivään lähteitä eteenpäin selaava rulla on vasemmalla, kehnosti toteutettu voimakkuudensäätö oikealla. Ei sovi äänikuvabongarille tai tosikolle, mutta muille tämän joukon ykkösvalinta. Kokoisekseen sen antoteho ja virranantokyky ovat suuret, ja hyötysuhde on yksi parhaista. Koteloon upotetut kaiutinliittimet hyväksyvät vain banaaniliittimet. Kuulokeliitäntä soveltuu monenlaisten kuulokkeiden kanssa käytettäväksi. Takalevy on yhtä lailla pelkistetty. Pistemäisin erottelu ehkä puuttuu, mutta varsinkin kevyen musiikin kuuntelu on hauskaa. Diskantti ei ole hienosyisin mahdollinen, mutta soundi ei ole räväkkyydestään huolimatta rasittava. Kanavatasapaino puoltaa hieman erittäin hiljaisella voimakkuudella
Analogiottoja on kaksi, digitaalisia jopa viisi, ja mukana on myös usb-dac. Sointitasapaino on neutraali mutta ei niinkään pieniä nyansseja irrottava. Spotify Connect puuttuu. Viihdyttävä ja tymäkkä sointi | Digitaaliotot | Erittäin hyvä suorituskyky Huono käytettävyys etulevystä vassa on myös ilmaa, joskin sävytoisto on aavistuksen yksinuottinen ja kuivakka. Soundi on tässä mielessä varsin tasainen ja yleispätevä äänitteestä riippumatta. Äänessä kuuluu halki-poikki-pinoon-tyyppinen lähestymistapa, jossa voisi olla nyansseja enemmänkin, joten valinta on ehdottomasti rock. Pääte tai subbari voidaan kytkeä voimakkuussäädintä seuraavaan esivahvistinlähtöön. Äänikuvaltaan ilmavaa ja kokonaisuutena yleispätevää toistoa on helppo muokata setin muita komponentteja vaihtelemalla. Analogipuolikin on hyvällä mallilla neljän rca-tulon ja mm-levysoitinoton muodossa. Lisäksi etulevyn näyttö jää pimentoon, jos laitetta katsoo vähänkin yläviistosta, tämän vuoksi valittua ottoa ei voi varmistaa ilman kyykistymistä laitehyllyn tasolle. Usb-liitäntä takapaneelissa on tarkoitettu vain ohjelmiston päivitystä varten, eikä usb-dacia ole. Balanssiltaan soundi on varsin neutraali ja viileähkö, yläpäästään ehkä jopa hivenen tumma. Tässä suhteessa vahvistin lähestyy selvästi musiikkia tekniikka edellä. Äänikunaa. Ääni on hyvin tarkka, kirkas ja dynaaminen. ARCAM SA HINTA: Suorituskykyinen viihdyttäjä Arcamin uuden HDA-sarjan isompi integroitu edustaa uutta designia. Kuunteluarvio (Mikael Nederström) Kirkas ja avoin soundi. Ääni on hyvin fokusoitunut ja subjektiivisesti tarkan kuuloinen. Tavallisia digitaaliottoja on kuitenkin sekä koaksiaalisena että optisena. Äänessä on dynamiikkaa, iskevää menevyyttä ja viihdyttävyyttä. Vahvistimen käyttö ilman kaukosäädintä on hankalaa. Vahvistin myös reagoi kaukosäätimen komentoihin kiitettävällä ripeydellä. Halutun oton voi kytkeä kotiteatteritilaan, ja lisäksi on esivahvistinlähtö esimerkiksi subwooferille. Verkkotoistokin on sijoitettu valmistajan CDS50-cd-soittimeen. Ajoittain suorastaan hengästyttävä tyyli verottaa sellaisia levyjä, joissa kaivattaisiin herkistelevämpää lähestymistapaa. Pelkistetystä ulkomuodostaan huolimatta Hegel on liitännöiltään vertailun monipuolisin ja tarjoaa ainoana vertailussa verkkotoiminnot. Oton valinta tapahtuu etulevyn suoravalintapainikkeilla, mutta niihin painettu teksti ei hämärässä näy ollenkaan. Äänenlaadullisesti soundi toimii hyvin, mutta ilispuoli ei sytytä tämän testin parhaimmiston tavoin. Dynamiikka irtoaa vaivattomasti levyllä kuin levyllä. Tehoa on reippaasti, vahvistin ei kohise tai surise, ja Sabre ESS9038 -da-muunnin toimii häiriöttömästi. Tarkka ja puhdas ääni | AirPlay ja dlna | Usb-ohjaus kaukosäätimellä Kuulokelähdön suuri impedanssi INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 1 200 – 1 600 € | VERTAILU 96530_.indd 27 25.9.2018 13.19.23. Arcamin mittaustulokset ovat erittäin hyvät. Ääntä voi hienosäätää kolmella valittavalla digisuotimella, mutta niiden väliset erot äänessä ovat hyvin pienet. Virveli pamahtaa dynaamisesti ja irtonaisesti. Säröä vähentävä SoundEngine2-topologia on selvästi optimoitu 4–8 ohmin kuormalle. Viihdearvo on siksi kiistaton, vaikka ääni ei ihan yleispätevä olekaan. Kunhan vahvistimeen ei kytke mitään kovin eksoottista, Hegel pitää toiston erinomaisessa kontrollissa. Siihen voidaan lähettää musiikkia AirPlayn tai dlna:n välityksellä, kunhan laite on kytketty piuhalla kotiverkkoon. Skarppi ote ei ole miellyttämisenhaluinen, mutta ei myöskään rasittava. Musiikki menee eikä meiHEGEL H HINTA: Verkottuva ja selkeä-ääninen Norjalaisen Hegel H90:n oled-näyttö on suurine lukemineen helppolukuinen ja selvä parannus edeltävään H80-malliin verrattuna. Kuunteluarvio (Mikael Nederström) Tymäkkä, iskevä ja menevä ääni
Exposuren toisto rullaa kepeästi. Kevyesti rullaava ääni | Reilusti digiottoja Vain yksi tavallinen analogiotto johtuu kevyehköstä bassopäästä ja hivenen viileästä otteesta alakeskialueella. Se ei reagoi voimakkaasti erikoisiin kaiutinkuormiin, ja virranantokyky on keskitasoa parempi. Aptx hd:tä tukevalla bluetoothilla, usb:llä, levysoitinotolla on kuitenkin tunnistettavat mini-ikonit. Mukana ei tule kaukosäädintä, vaan ohjaus tapahtuu älypuhelimella bluetoothin yli. D-luokan päätevahvistimilla Cyrus kuluttaa vain vähän tehoa ja pysyy viileänä. Exposuren mittaustulokset ovat pääosin hyvät. Kuunteluarvio (Mikael Nederström) Kirkas ja ilmava soundi, jossa on keskimääräistä enemmän tiettyä aineettomuuden ja napakkuuden tuntua. Valtaosaa oton valinnoista ei ole nimetty vaan numeroitu, eikä niitä voi nimetä uudelleen edes sovelluksessa. Tässä suhteessa rock toimii paremmin kuin jazz, jos vähän kärjistetään. Kuunteluissa mitään poikkeavaa ei kuitenkaan huomattu. Soundi on hivenen kliininen, mutta ei ärsyttävyyteen asti. Digitaaliliitäntöjä on kaikkiaan jopa viisi: usb, kaksi optista ja kaksi koaksiaalista. Kiiltävällä etulevyllä ja ledivaloilottelulla se erottuu joukosta. Kuunteluarvio (Mikael Nederström) Tasapainoinen ja vaivattomasti etenevä soundi. EXPOSURE XM HINTA: Pelkistettyä brittihi ä Englannissa suunnitellun ja valmistetun kompaketin Exposuren liitäntäratkaisut noudattavat brittiläistä poikkeuksellisuutta. Jopa äänenvoimakkuuden säädön asento ilmaistaan sen ympärille sijoitetulla ledikehällä. Enemmän jazz kuin heavy. Ääni on aavisCYRUS ONE HD HINTA: Moderni ja tehokas Mustanpuhuva Cyrus on puolileveä ja erittäin modernin oloinen vahvistin. Yksi on tarkoitettu levysoittimelle (aux/ph), ja toinen (av) ohittaa voimakkuussäätimen. Kanavaerotus on vain tyydyttävä. Kaukosäätimessä on tämän lisäksi dedikoidut näppäimet kaikille otoille. Pohjakohina on melko voimakas, joten herkillä kaiuttimilla saattaa kuulua suhinaa. Minimalismin nimessä äänilähteen valinta tehdään etulevystä ottoja yksi kerrallaan painikkeilla selaamalla. Jitter-testi paljastaa, että ainakin digitaalipuolella ilmenee paljon interferenssiä. Toisto on ilmava ja kirkas, ja äänessä on napakkuutta. Kaiuttimet voi kytkeä vain banaaniliittimin. Modernisointi on myös tehnyt hallaa käytettävyydelle. Lämpöä voisi siis olla enemmänkin. Osittain tämä tuksen rajoittuneempi ääripäistään kuin hiukan loudness-henkinen vertailuvahvistin, mutta askeettinen toisto alkaa tuntua pitemmässä kuuntelussa ihan mukavalta. Kolmesta analogiotosta vain yhteen voidaan kytkeä tavallinen äänilähde. Haluttaessa voimakkuussäätimen ohittava av-otto on turvallisuussyistä kuitenkin nimetty ja varmuuden vuoksi sijoitettu valintarullan viimeiseksi. Adapteri tavallisen rca-johdon kytkemiseksi ei maksa paljoa, mutta tässä hintaluokassa liitinvalinta on erikoinen. Kovin jytke ja draivi puuttuu, mutta toisaalta elävä, akustiikkaa avaava ja ilmava esitys toimii ihan mukavasti akustisemmalla tavaralla. Ne vahvistin korvaa helpon rullaavalla otteellaan. Paljon tehoa ja ilmava ääni | Moderni ja kompakti design | Bluetooth sisäänrakennettu Ei tavallista kaukosäädintä | Ottoja ei voi nimetä ohjainsovelluksessa | Korkeahko pohjakohina VERTAILU | INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 1 200 – 1 600 € 96530_.indd 28 25.9.2018 13.19.40. Äänikuva on niin ikään kapeahko ja rajattu. Soinnissa ei ole liioittelun makua, vaan ääni on enemminkin askeettisen tasapainoinen ja vaivaton, joskin stereokuvaltaan suppeahko. Etulevyssä on päävirtakytkin, valmiustilaa ei ole, joten sammutus ei onnistu kaukosäätimellä. Koaksiaaliset otot on toteutettu bnc-liittimin. Toisaalta tukkoon miksatuilla ja tummasävyisillä äänitteillä tällainen lähestymistapa toimii ihan hyvin. Kokonaisuus ei ole niinkään analyytikon nyanssityökalu vaan enemmänkin antaa palaa -tyyppinen ratkaisu. Bassopään kovin tömähdys ja äänikuvan viimeinen kaiku saattavat jäädä puolitiehen. Vahvistin on erittäin simppeli käyttää
MALLIT ILMAN DIGITULOJA AUDIOLAB MARANTZ NAIM OPERA CONSONANCE Malli 8300A PM8006 Nait 5si A100 Linear Hinta 1 200 € 1 199 € 1 490 € 1 597 € Edustaja Audelec B&W Group Finland Kruunuradio Nippon Hifi Lisätiedot audelec.fi audiolab.co.uk marantz.fi kruunuradio.fi naimaudio.com nipponhifi.com opera-consonance.com Värivaihtoehdot musta, hopea musta, kulta musta musta, hopea Mitat (l x k x s) 44,4 x 8 x 33 cm 44 x 12,8 x 37,9 43,2 x 7 x 30,1 cm 43 x 9,5 x 33 cm Paino 7,8 kg 12 kg 6,8 kg 9,2 kg Analogiset linjatulot (rca/xlr) 5/1 5/4/5/Levysoitinotto mm/mc mm Kuulokeliitäntä 6,3 mm 6,3 mm Linjalähtö (esivahvistin/kiinteä) 2/1/1 -/1 1/Päätevahvistinotto/kotiteatterikytkentä x/x/-/-/Muuta trigger in/out kytkettävät a/b-kaiutinlähdöt DA-MUUNTIMELLA VARUSTETUT ARCAM CYRUS EXPOSURE HEGEL Malli SA20 ONE HD XM5 H90 Hinta 1 299 € 1 290 € 1 499 € 1 499 € Edustaja Highendstudio Highendstudio Hifistudio Mareksound Lisätiedot highendstudio.fi arcam.co.uk highendstudio.fi cyrusaudio.com hifistudio.fi exposurehifi.com mareks.fi hegel.com Värivaihtoehdot tummanharmaa musta musta, hopea musta, hopea Mitat (l x k x s) 43,3 x 8,7 x 31 cm 22 x 8,7 x 39 cm 21,8 x 8,9 x 36,3 cm 43 x 8 x 31 cm Paino 8,4 kg 5,7 kg 5 kg 8,1 kg Analogiset linjatulot (rca/xlr) 4/3/1/2/Digitaaliotot (koaksiaalinen/optinen/usb) 2/1/1/1/1 2/2/1 1/3/1 Levysoitinotto mm mm mm Verkkoliitännät ethernet (ip-ohjaus) ethernet striimaus airplay, dlna Bluetooth aptX HD Kuulokeliitäntä 3,5 mm 6,3 mm 6,3 mm Linjalähtö (esivahvistin/kiinteä) 1/1/1/1/Päätevahvistinotto/kotiteatterikytkentä -/x -/x x/-/x Muuta rs232-ohjausportti, valittava digitaalisuodin kaukosäätö vain sovelluksella koaksiaalitulot bnc-liittimin usb-mediaohjaus INTEGROIDUT STEREOVAHVISTIMET 1 200 – 1 600 € | VERTAILU 29 96530_.indd 29 25.9.2018 13.19.54
ANNA KAIUTTIMELLE, MIKÄ KAIUTTIMELLE KUULUU VIRTAOHJAUSKAIUTIN CCS-7 Jänniteohjauksen teoreettiset haitat tunnetaan. Tästä alkoi Meriläisen sitkeä tutkimustyö aiheen parissa, ja työ kulminoitui vuonna 2008 julkaistuun kirjaan Current-Driving of Loudspeakers: Eliminating Major Distortion and Interference E ects by the Physically Correct Operation Method. Meriläisen teesi on, että tämä kaiutintekniikan iänikuinen jänniteohjausasetelma on perinpohjin virheellinen. Maailman maatessa kuten makaa käytännöllisesti katsoen kaikki audiovahvistimet ja dynaamiset kaiuttimet toimivat jänniteohjauskaavan mukaan. Hän ei voinut uskoa kuulemaansa: “Jousisoittimet soivat kuten jousisoittimet eivätkä kuulostaneet ruosteisilta saranoilta kuten aiemmin. Meriläisen metaforaa käyttäen vahvistin ikään kuin pakottaa jännitteen seuraamaan musiikkisignaalia välittämättä siitä, mikä kuorman läpi kulkeva virta on. Tilanne on outo, sillä kaikille pitäisi olla selvää, että virta ja vain virta saa dynaamisen kaiutinelementin kartion kiihtymään, mikä sitten synnyttää äänen. Hänen mukaansa sekä tekniset syyt että subjektiiviset kuunteluvaikutelmat puhuvat vahvasti sen puolesta, että luonnollisen äänenlaadun kannalta kaiuttimien virtaohjaus on kirkkaasti parempi vaihtoehto. Virta vastaan jännite Kerrataanpa. Jänniteohjauksen ydinongelma Meriläisen mukaan on puhekelaan indusoituvat, monin tavoin epämääräiset sähkömotoriset voimat, jotka pääsevät vapaasti vääristämään puhekelan virtaa. Hi maailma pääsi. Harva on kuitenkaan päässyt kuuntelemaan virtaohjattuja kaiuttimia. Se tarkoittaa, että jännitelähteenä toimiva matalan antoimpedanssin (teho)vahvistin pyrkii ohjaamaan kaiuttimen napoihin syötettyä jännitettä, joka saa sitten virran kulkemaan elementille. Äänen mutaisuus oli tipotiessään.” Vaikutelma paremmasta äänestä oli välitön ja ilmeinen. Symbaalit soundasivat symbaaleilta eivätkä saunanuunilta. Näitä epämääräisiä, kaiutinelementin jänniteja virtakonversiota heikentäviä hallitsemattomia tekijöitä synnyttävät esimerkiksi puhekelan taajuuden mukana vaihtelevat impedanssit, joiden alkulähdettä sekä muita taustailmiöitä ja epätäydellisyyksiä Meriläinen on ansiokkaasti eritellyt ja esitellyt kirjassaan ja kirjoituksissaan. Pätemättömiä uskomuksia ja putkivahvistimia Tarkastelunsa sivutuotteena Meriläinen tulee kumonneeksi joukon äänentoisTESTI | VIRTAOHJAUSKAIUTIN CCS-7 96529_.indd 30 25.9.2018 14.35.07. Mikä jänniteohjauksessa on pohjimmiltaan vikana. Suomeksikin ilmestynyt teos on perusteellinen ja huolella argumentoitu, alan jonkinlainen perusteos. TEKSTI: KARI NEVALAINEN | KUVAT: MAURI ERONEN JA VALMISTAJA K olmisenkymmentä vuotta sitten Esa Meriläinen teki silloisilla, tarkoitukseen vähemmän ihanteellisilla mutta impedanssivasteeltaan riittävän tasaisilla BBX-kaiuttimillaan virtaohjausta simuloivan kokeen sarjavastuksilla
Tenorifonin alarekisterissä on aidonoloista rehevyyttä. Virtaohjaus tekee toistosta hivenen helpomman kuuloista. Virtaohjauksen teoreettisista ja mittaamalla todennetuista eduista huolimatta jänniteohjatut dynaamiset kaiuttimet ovat edelleen valtavirtaa. Harhaluuloa on sekin, että kaiutinelementin aikaansaama ilmanpaineen vaihtelu jotenkin riippuisi elementin kartion liikepoikkeamasta, kun se oikeasti riippuu vain kartion kiihtyvyydestä. Virtaohjauksen keskeisen ongelman, bassoresonanssin vaimennuksen, Meriläinen on ratkaissut suljetulla, takaa täytetyllä sokkelokanavalla, joka viritetään vanukappaleiden sijoituksella. Kaiutin antaa äänitteen hoitaa tulkinnan ja aivan massiivisimpia forteja lukuun ottamatta välittää artikulaation ensiluokkaisesti. VIRTAOHJAUSKAIUTIN CCS-7 | TESTI 96529_.indd 31 25.9.2018 14.35.16. Yksi syy on se, ettei virtaohjaukseen sopivia, Qm-arvoltaan riittävän matalia kaiutinelementtejä ole ollut saatavilla. Meriläisen mukaan tämä kaiutinkonsepti antaa mahdollisuuden päästä nauttimaan virtaohMAURI EROSEN KUUNTELUVAIKUTELMAT jauksen äänenlaatutasosta ”ainakin suurimmalta osin”. Olisi mielenkiintoista kuulla tekniikka käytössä aidosti koko kaistan kaiuttimissa. Toisaalta virtaohjauksen edut voisivat selittää takaisinkytkemättömien putkivahvistimien suosiota, koska emfeli electro motive force -jännitekomponenttien haitallista vaikutusta kaiuttimen ja vahvistimen yhteensovituksessa voidaan merkittävästi pienentää vahvistimen riittävän suurella lähtöimpedanssilla. Kotelon seitsemän litran ilmatilavuudesta kanava vie viisi litraa. Sointiväri on kuitenkin yhtenäinen koko taajuusalueella. Vaikka transienttien napakkuudessa ei kuulu muutosta suuntaan tai toiseen, häviää äänestä kuin vaivihkaa jokin särmä. Kyseessä on korotusmuuntajalla avustettu, sarjaimpedanssia ja Scan-Speakin laajakaistaista kaiutinelementtiä (15W/8434G00) hyödyntävä yksitiekaiutin. Itse muistan kohdanneeni vain pari virtaohjattua tai sellaiseksi väitettyä kaiutinta kahden viime vuosikymmenen aikana. Kuuntelemalla paras Oli miten oli, ehkä painavin syy olla innostumatta virtaohjauksesta, minkä Meriläinenkin osin myöntää, on että parhaat jänniteohjausmallissa toimivat vahvistin–kaiutinyhdistelmät tuottavat varsin korkealaatuista ääntä. Toistaiseksi Meriläisellä ei ole ollut esittää paljon muuta evidenssiä käsitykselleen virtaohjauksen äänenlaadullisesta paremmuudesta kuin omat subjektiiviset kokemuksensa. Kuten Meriläinen painottaa, ei ole kuitenkaan mitään periaatteellista syytä, miksi virtaohjaukseen sopivia elementtejä ei pystyttäisi käytännössä rakentamaan. Muut jänniteohjauksen häiriövaikutukset liittyvät ajalliseen tarkkuuteen ja ovat Meriläisen mukaan verrattavissa kotelodi raktioiden vaikutuksiin. Kirjassaan Meriläinen jo esitteli kehittämiään esimerkkipiirejä kaiuttimen ohjaamiseksi virralla. Jos virtaohjaus tekniikkana on niin ylivoimaiV ertailu jänniteja virtaohjauksen välillä oli hankalaa. Putkivahvistimissa navoista mitattu impedanssi voi hyvinkin olla 2–4 ohmia ja kahden ohmin ulostuloimpedanssi voi tarkoittaa jo kolmen desibelin vähennystä haitallisissa virroissa. Eikä kartion alhainen massa liity parempaan transienttitoistoon vaan ainoastaan kiihtyvyyteen, jonka kartio saa tietyllä signaalista riippuvalla voimalla. Jänniteohjattuna ja virtaohjausta vastaavaksi taajuuskorjattuna (Anti-Mode Dual Coren parametrisella korjaimella) kaiutin oli äärimmäisen nopealiikkeinen, joskin sointitasapainoltaan toimituksen kuunteluhuoneessa ymmärrettävästi kevyenpuoleinen. toon liittyviä harhaluuloja, esimerkiksi että vahvistimen vaimennuskerroin (luku, joka on saatu jakamalla kaiuttimen nimellinen impedanssi vahvistimen pienellä antoimpedanssilla) kertoo vahvistimen kyvystä kontrolloida kaiutinelementin kartion liikettä, kun tosiasiassa vaimennuskertoimen tyypillisellä alueella vaimennusta tapahtuu marginaalisesti vain resonanssitaajuuden tuntumassa ja jo noin kaksi oktaavia resonanssin yläpuolella (tyypillisesti noin 150 hertsissä) vaikutus on käytännössä olematon. Pitkän kehitystyön jälkeen hän on saanut valmiiksi virtakaiutinprojektin, jossa hyödynnetään tavanomaista pienen antoimpedanssin jännitevahvistinta ja vain passiiviosista koottua muuntajalaatikkoa. nen, miksi se ei ole yleistynyt. Näennäisestä äänenlaadusta huolimatta Meriläisen mukaan absoluuttisesti ja elävään musiikkiin verraten jänniteohjauksessa saatu ääni on kaukana ihanteellisesta, eikä todellista kehitystä tässä suhteessa ole juuri tapahtunut vuosikymmeniin. Vaikka virtaohjaus toisikin laadullista parannusta ääneen, jääkö rajahyöty niin pieneksi, ettei se maksa vaivaa. Samalla Miles Davisin trumpetin crescendoissa on enemmän impaktia. Hyvin hiuksenhienot erot eivät ainakaan heikennä ääntä. Aivan kuin kuuntelulle jäisi enemmän aikaa. Todellisen syyn virtaohjauskaiuttimien hitaalle yleistymiselle Meriläinen arvioi liittyvän arvovaltatappioon, jota jänniteohjauksesta luopuminen alan de facto -standardina merkitsisi koko kaiutinteollisuudelle. Erottelun puutteena tai sävyjen pehmentymisenä se ei kuulu, ennemminkin temmon rauhoittumisena. Toinen vaihtoehto on käyttää rcl-vaimennusta ja pelkkää suljettua viiden litran koteloa. Kun asiasta kiinnostuneet harrastajat eivät ole suoranaisesti voineet osallistua kuuntelutesteihin virtaohjauslaitteistolla, asia on jäänyt siihen. Nyt tilanne on muuttunut. Teoriasta käytäntöön Jänniteohjauksen haittavaikutusten suuruusluokkaa voidaan mitata, ja Meriläisen mukaan se on kaikissa tapauksissa merkittävä. Akustisella musiikilla tulos on jänniteohjattunakin huikean hyvä. Jotkin haittavaikutukset näkyvät suoraan muun muassa särömittauksissa (esimerkiksi tyypillisen kaiutinelementin keskeismodulaatiosärö keskialueella yhden watin signaalitasolla on jänniteohjauksessa 3–5 prosenttia mutta vain murto-osa tästä virtaohjauksessa). Yläbassossa ja alakeskialueella kontrabasso taas kasvaa pykälän suuremmaksi
Syötetystä tehosta 10 prosenttia päätyy tässä elementille lopun kuluessa vastuksissa ja muuntajassa. Suurin vaikutus on kanavan alkupään väliköiden täyttöasteella loppupään vaikuttaessa lähinnä alimpiin taajuuksiin. Vahvistimen näkemä kuorma on matalilla taajuuksilla reilut neljä ohmia ja saavuttaa maksiminsa, reilut yksitoista ohmia, kuudella kilohertsillä. Herkkyys ei kuitenkaan alene aivan tätä vastaavasti, sillä matalilla taajuuksilla virtaohjatun elementin ja kanavan yhteisvaikutuksella saadaan aikaan parin desibelin nousu. Muuntajana toimii 2x115 V / 2x12 V standardimuuntaja, joka takaperin kytkettynä tuottaa sopivan muuntosuhteen. Väliköissä käytetään tasaisesti aseteltuna niihin juuri sopivia 14x16 senttimetrin vanulappuja, joita on sijoiteltu seuraavasti (numerointi alkaen ylhäältä): väliköt 1, 2 ja 9: tyhjiä; välikkö 3: 1 kerros; väliköt 4, 5, 7 ja 8: 1,5 kerrosta; välikkö 6: 2 kerrosta. Kahdeksan ohmin kuormaimpedanssi näkyy muuntajan ensiöpuolella 0,42 ohmina, jonka kanssa vaikuttaa sarjassa 9-kertainen resistanssi koostuen vastuksista R1 ja muista pienemmistä resistansseista. Kotelo koostuu kahden litran elementtikammiosta ja vähän yli 1,5 metrin pituisesta, 9 kerrokseen taitetusta, tasapaksusta vaimenninkanavasta. Täyteen virtaohjaukseen pääseminen vaatisi transkonduktanssivahvistinta, mutta tässä kuvatulla menetelmälläkin päästään melko pitkälle siihen suuntaan. Kotelo on sisätilavuudeltaan 7 litraa, josta vaimennuskanava vie viisi litraa. Tilavuudeksi sopii 5 litraa, mutta bassoresonanssi on tällöin kompensoitava elementin rinnalle kytkettävällä RCL-ketjulla. Näin elementtiin indusoituvien haitallisten sähkömotoristen voimien kyky aikaansaada virtoja ja siten kuultavia haittoja pienenee periaatteessa kymmenesosaan eli 20 desibeliä verrattuna jänniteohjaukseen, jossa haittavirtoja hillitsee ainoastaan elementin oma impedanssi. Keloilla ja kondensaattoreilla muodostetaan piiriin lisäimpedanssia, jolla oikaistaan normaaleja etulevysironnan ja kartion tuomia vastekorostumia. Ratkaisulla muodostetaan elementille sopiva akustinen kuormaresistanssi. Vahvistimen antoimpedanssin on tarkoitus olla pieni, jotta ylätaajuuksien vaste ei poikkea liikaa suunnitellusta. Vaimennusaineena on käytetty noin tuuman paksuisina arkkeina saatavana olevaa Sono l-vanua. Uutta on myös virtaohjauksella toimenpiteitä vaativan bassoresonanssin vaimennus ja hallitseminen suljetulla, takaa täytettävällä pienoistransmissiolinjalla. Matalien taajuuksien vastetta säädetään kanavan väliköiden täyttömäärillä. Kammion seinämät kanavan suuta lukuun ottamatta on myös vuorattu samalla aineella. Myös pelkkää suljettua koteloa voidaan käyttää. PASSIIVINEN VIRRANPUHDISTUS KAIUTTIMELLE TEKSTI: ESA MERILÄINEN TESTI | VIRTAOHJAUSKAIUTIN CCS-7 96529_.indd 32 25.9.2018 14.35.34. K aiutinkonsepti perustuu elementin ajamiseen tämän omaa impedanssia moninkertaisesti suuremman sarjaimpedanssin kautta ja tästä aiheutuvan herkkyyden aleneman kompensoimiseen suurelta osin korotusmuuntajan avulla. Yksitiekaiuttimen elementtinä toimii Scan-Speakin perussarjan 5-tuumainen 15W/8434G00
Ensimmäinen iso havaintoni kaiuttimen äänestä oli juuri sen rasittamattomuus. Bassojen puutteen koettiin tekevän sointitasapainosta ”hennon” ja ”kevyen” (Nedeström) tai ”vahvasti ylärekisteriin kallellaan olevan” (Kivelä). Urkuäänitettäkin oli suhteellisen helppo kuunnella. 20 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 65 70 75 80 85 90 95 100 105 Am pli tu di [d B] Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0° (pun), 20° (sin), ja 60° (vihr) CCS-7 Lisäviive taajuuden funktiona. En keskittynyt sointitasapainoon ja näytelevyinä käytin pääasiassa klassista musiikkia ja ylipäätään musiikkia, jolla toistokaistan rajallisuus ei korostunut. Oma arvioni kaiuttimesta oli selvästi myönteisempi. Laajakaistaelementin vaste ei ymmärrettävästi yllä aivan korkeimpiin taajuuksiin. 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 135° 90° 45° 0deg -45° -90° -135° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Virtakaiutin + sovitin Memory 1 Notes: Virtakaiutin + sovitin DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Impedanssi suoraan kytkettynä ilman sovitinta: Minimi: 6,3 Ohm @ 400 Hz Maksimivaihekulma on paljon energiaa sisältävällä alueella 30 astetta 9,9 ohmilla 180 hertsillä. Normaalilla pisteytyksellä molempien antama pisteluku jäi alle keskitason. MITTAUSTULOKSET | AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 metrin etäisyydeltä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen), 60 astetta sivussa (vihreä) ja 180 astetta eli kohtisuoraan taakse (syaani). Pikku kaiuttimiin tuntui mahtuvan ääntä yllättävän paljon ja nimenomaan puhtaasti. Toisto on parhaimmillaan hieman keskiakselilta sivussa. 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 Ohms 180° 135° 90° 45° 0deg -45° -90° -135° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: Virtakaiutin DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Kaiuttimen kuuntelu virtaohjattuna Meriläisen virtaohjattua kaiutinta kuunneltiin Hifimaailman kuuntelutilassa Musical Fidelityn M6 500i -vahvistimella ensiksi sellaisenaan ikään kuin muihin kaupallisiin kaiuttimiin vertautuvana tuotteena. Sama seikka sai kaiketi diskanttitoiston korostumaan sen todellista luonnetta näkyvämmin. Impedanssi nousee voimakkaasti korkeilla taajuuksilla, joten kaiutin suosii matalan antoimpedanssin transistorivahvistinta, jotta valmiiksi kirkasääninen kaiutin ei korostaisi diskanttia liikaa. Molempien kommenteissa näkyi selvästi virtaohjatun kaiuttimen pienestä kotelotilavuudesta johtuva rajallinen toistokaista. Vaihekulma on enimmillään vain noin 23 astetta ja se yhdistettynä 5,8 ohmiin 760 hertsillä ei pitäisi tuottaa vaikeuksia millekään vahvistimelle, vaikka impedanssipiikki saattaakin kuulua esimerkiksi putkivahvistimella. Herkkyys (2,83 V, 1 m): 79 dB Alarajataajuus (-6 dB): 67 Hz Suuntaavuusindeksi (100–10000 Hz): 5,5 dB Lisäviive 1 kHz: 0,00 ms 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 0.5 1 1.5 2 Lis äv iiv e [m s] Lisäviive Minimi-impedanssi: 4,2 Ohmia @ 230 Hz Maksimi: 11,5 Ohm @ 6 kHz Kuorma on suhteellisen helppo, mutta herkkyys on alhainen. Sekä Mikael Nederström että Heikki Kivelä kuuntelivat Meriläisen kaiutinta kuunneltuaan ensiksi muita lehden kokeilussa olleita kaupallisia kaiuttimia. Tiukalla sähkökitaroinnilla ja joilVIRTAOHJAUSKAIUTIN CCS-7 | TESTI 33 96529_.indd 33 25.9.2018 14.35.57. Nedeström piti subbaria välttämättömänä, ja Kivelä ei saanut sointitasapainoa istumaan omiin näytelevyihinsä ”oikein millään”. Mittaus tukee kuunteluhavaintoja, ajallisesti toisto on erittäin yhtenäinen. Kiinnitin huomiota Nedeströmin mainintaan, että ”soundi ei kuitenkaan ole liian metallinen eikä pitemmälläkään kuuntelulla rasittava” ja että ”kaikenlainen musiikki soi sopusuhtaisesti”. Mintzerin bigbandin kireät torvisektiot eivät riipineet korvia edes suuremmilla äänenvoimakkuuksilla, mikä on tämän kokoiselta kaiuttimelta saavutus
Sekä e m että e i ovat alttiita useille häiriöille, jotka pystyvät sotkemaan virran kulkua syötettäessä kuvan mallia jännitelähteellä (jännitevahvistimella). Virta aiheuttaa oman magneettikenttänsä, joka reagoidessaan pysyvän kentän kanssa saa aikaan voimavaikutuksen johtimeen. Siksi, Meriläisen kehotuksesta, vertasimme virtaohjattua kaiutinta itseensä jänniteohjattuna. lakin tenoriäänitteillä keskialueella ilmeni lievää ahtautta ja äänen koventumista, mutta tämä oli enemmän poikkeus kuin sääntö. Kaksi asiaa sai epäilemään omia havaintojani. Elementin resonanssialueen yläpuolella tämä voima puolestaan kuvautuu kalvon kiihtyvyydeksi (a) Newtonin II lain F=ma mukaisesti, missä m on liikkuva massa. Sen sijaan syötön tullessa virtalähteeltä e m ja e i näkyvät ainoastaan elementin napajännitteessä ilman että ne muokkaavat virtaa mitenkään. Ensivaikutelma oli, että virtaohjattuna kaiuttimen äänessä oli vähemmän ylimääräistä hälinää ja kuminaa. Ensimmäinen oli se, että vaikutelma tuntui osittain riippuvan siitä, missä järjestyksessä kuuntelu tapahtui. Sama kaiutin, sama vaste, ainoa ero ohjaustavassa. B on vuontiheys, joka vallitsee virran ollessa nolla. Kokonaisuutena hyvin johdonmukainen, napakka ja viipyilemätön esitys. Jänniteohjaus tuntui tuottavan ylimalkaisemman ja kolkomman, vähemmän sävykkään lopputuloksen. Toiseksi, koska vaikutelmaerot eivät olleet aina ilmeisiä ja kaiutin soi hienosti molemmilla ajotavoilla, jäin miettimään, pystyisinkö tunnistamaan ajotavat sokkokuuntelussa. Kytkentä voidaan esittää resistanssin ja kahden ac-jännitelähteen avulla (kuva). Molemmissa ajotavoissa tuntui olevan puolensa. ohjaustavassa. Tehtävä ei ollut helppo. tuna kaiuttimen äänessä oli vähemmän ylimääräistä hälinää ja kuminaa. Virtaohjaus vastaan jänniteohjaus Sitä en tietenkään tiennyt, olivatko äänen hyveet seurausta virtaohjauksesta vai jostakin muusta. Suuria, välittömästi erottuvia äänenlaatueroja ohjaustapojen välillä ei ollut. Lopulta päädyin kuuntelemaan, onko jommankumman esitys kuin korvien helpommin luettavissa. Ääniomilla paikoillaan ja sointi himpun pehmeämpi. Esimerkiksi eräällä Björkin kappaleella virtaohjauksen jälkeen jänniteohjaus tuotti erinomaisen tasokkaan äänen sekin, ja vasta uudelleen virtaohjattuna kuunneltuna ääni vaikutti saavan piirteitä, joista useat olivat jänniteohjausta parempia. Silloinkin kun eroja tuntui olevan, ei ollut aina helppo päättää, kumpi oli parempi. Äänilähteet toistuivat tasan oikeilta paikoiltaan. ELEMENTIN HUONOSTI TUNNETTU FYSIIKKA TEKSTI: ESA MERILÄINEN räistä vastetta. Tehtävä ei ollut helppo. R c kuvaa puhekelan vastusta, lähde e m kuvaa puhekelan tuottamaa sähkömotorista voimaa (SMV), joka saadaan laista: e m = Blv (v=nopeus) lähteen e i puolestaan kuvatessa puhekelan induktanssista aiheutuvaa SMV:tä. Korjaus tehtiin Anti-Moden parametrisillä lttereillä, joilla korjattu vaste saatiinkin noudattamaan hyvin tarkasti alkuperäistä vastetta. Olisiko sittenkin niin, että kaiuttimen ääni palautuu vain taajuusvasteeseen muiden parempi. Olisiko sittenkin niin, että kaiuttimen ääni palautuu vain taajuusvasteeseen muiden seikkojen ollessa toissijaisia. Toisin sanoen eroja, vaikkakaan ei valtavia, tuntui olevan erityisesti liittyen äänen sävyjen terävyyteen (virtaohjattuna vähemmän terävä), äänikuvaan (virtaohjattuna luonnollisempi) ja siihen, miten virtaohjaus tuotti perusteellisemman ja jänniteohjaus summittaisemman lopputuloksen. Orkesterimusiikki, soolosellokappaleet ja pianoteokset hyötyivät korrektista äänenväriesittelystä ja hienosti rakennetusta tilavaikutelmasta. Nämä jännitekomponentit ovat lisäksi vaiheeltaan lähes vastakkaisia, jolloin ne tietyllä taajuudella kaistan keskivaiheilla lähes kumoavat toisensa haittavaikutusten jäädessä kuitenkin kumoutumatta. Ainoa ero oli, että suurten korjausten takia jänniteohjattuna äänenvoimakkuuden tasoa piti hieman nostaa virtaohjausasetelmaan verrattuna korkeammasta herkkyydestä huolimatta. Kalvon tuottama aaltomuoto taas seuraa tätä kiihtyvyyttä (a), ei siis kalvon liikepoikkeamaa, joka pienenee jyrkästi taajuuden kasvaessa ja tulee vasta 180° kiihtyvyyttä jäljessä. Jänniteohjausta varten oli välttämätöntä korjata kaiuttimen vaste vastaamaan virtaohjatun kaiuttimen vastetta. Ainoa ero oli, että suurten korjausten takia jänniteohjattuna äänenvoimakkuuden tasoa piti hieman nostaa virtaohjausasetelmaan verrattuna korkeammasta herkkyydestä huolimatta. Eräällä jousikvartettilevyllä virtaohjattuna kaiutin tuntui vähemmän hyökkäävältä ja vapautuneemmalta. Kaikki nämä tekivät musiikista helpommin kuunneltavan. Lopulta päädyin kuuntelemaan, onko jommankumman esitys jotenkin järkeenkäyvempää tai ikään kuin korvien helpommin luettavissa. Molemmissa ajotavoissa tuntui olevan puolensa. Sekä e m että e i ovat tyypillisessä elementissä suuruudeltaan merkittäviä e m :n dominoidessa kaistan alapäässä ja e i :n vastaavasti yläpäässä. Kokemus Meriläisen pikku kaiuttimesta kokonaisuutena – niin jännitekuin virtaohjattuna – oli reilusti myönteisen puolella. Suuria, välittömästi erottuvia äänenlaatueroja ohjaustapojen välillä ei ollut. Tuntui kuin kaiutin olisi pannut musiikin mielekkääseen ojennukseen. Äänilähteet tuntuivat olevan tanakammin omilla paikoillaan ja sointi himpun pehmeämpi. Ennen kaikkea: Äänestä puuttui kaikenlainen turha häilyvyys ja elävyys. K alvon liikkeelle laittava voima (F) on verrannollinen puhekelan virtaan (i) kaavan F=Bli mukaisesti, missä B on magneettivuon tiheys ilmavälissä ja l on langan pituus magneettikentässä eli ilmavälin alueella. Äänilähteet vaikuttivat toistuvan leveämmältä kaistalta ja avarammin. Kaikki nämä tekivät musiikista jaus tuntui tuottavan ylimalkaisemman ja kolkomman, vähemmän sävykkään TESTI | VIRTAOHJAUSKAIUTIN CCS-7 96529_.indd 34 25.9.2018 14.36.10
Digitaalisuus on iskemässä läpi koko äänituotantoketjun, ja Michael Jurewicz on juuri perustanut Mytekin. Jurewicz on Varsovan teknillisen yliopiston kasvatteja. Mies ja rma ottavat osaa digimiksauksen vallankumoukseen. Vaan se oli silloin. Yhä tänäkin päivänä mallistossa on ammattipuolelle suunnattua vermettä, mutta rehellisyyden nimissä hi näyttelee tarjonnassa MYTEK BROOKLYN DAC+ -DA-MUUNNIN Mytek on klassinen tarina siitä, kuinka syväosaaminen läikkyy ammattipuolelta hi steille ja kuinka digitaalisuudesta tuli uusi musta. Tässä tapauksessa Brooklynissa, New Yorkissa. Tuotteiden osalta veikeänä kuriositeettina voi pitää seuraavaa faktaa: Designed in USA, Manufactured in Poland. Suomi saa korvilleen Hallikaisen Kuurankukasta, ja J. Pienikokoinen kotelo on myös melko raskas, sillä rakenne on tuhtia metallilevyä. Studiotekniikan ja BITTINIKKARI PUOLASTA akustiikan saralta maisterintutkintonsa paketoinut mies on siellä, missä muutos iskee rakenteisiin. Muualla tapahtuu senkin edestä. Karjalainen on mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään. TEKSTI: JUSSI ARVIO | KUVAT: MAURI ERONEN pääroolia. MYTEK BROOKLYN DAC+ -DA-MUUNNIN | TESTI BITTINIKKARI PUOLASTA E letään vuotta 1992. Persoonallinen mutta monipuolinen Ensisilmäyksellä Brooklyn DAC+ on tiukka paketti. Tuli mieleen, että kotelo 96207_.indd 35 25.9.2018 13.52.59
Mikäli halutaan paras lopputulos, tulee da-muuntimen osata purkaa mqa-paketin viimeinen kerros. Itsensä voi helposti hukata nyanssinysväilyn maailmaan. Muunninpiiri on paremman pään Sabre 9028 Pro aiemman 9018:n sijaan, analogiaste on suunniteltu uusiksi, voimakkuussäädin on laadukkaampi ja haluttaessa täysin analoginen, kuulokevahvistin on aiempaa dynaamisempi ja niin edelleen. Jo Takapaneeli on tupaten täynnä. Myös ulkoisen kellosignaalin otto ja kierrätys onnistuu. Lisäksi digitaalista huojuntaa eli jitteriä vastaan on tarkka FemtoClock-kellopiiri. Niinpä useamman Mytekin pinolla voi rakentaa vaikka dsd-monikanavaäänelle omistetun muunninfarmin. Siinä ääni pakataan niin sanotuksi audio-origamiksi eli monen kerroksen paketiksi. Ainoa silmiin osuva kauneuspilkku on samaan koteloon ahdettu hakkurivirtalähde. Valikot toimivat loogisesti sekä reagoivat välittömästi, ja laitteen käyttötuntuma vastaa sen hintaa. Esimerkiksi käy voimakkuussäätö, joka on erillinen kuulokkeille ja analogiannoille. Tiedostaen jo ennakkoon puristien ja herkkäkorvien äksyilyn on valmistaja lisännyt daciin erillisen virtaoton. Näytön oikealla puolella on vastaava painonappiduo. Käyttäjällä on myös paljon säädettävää aina laitteen virtaledin sävystä alkaen. Edeltävään Brooklyn-malliin nähden parannuksia sanotaan tehdyn sinne tänne. Lukuisten digitaalisten lisäksi laitteessa on poikkeuksellisen ksu analoginen otto. Vaikka riaa jäi kuuntelematta, on sen olemassaolo vähintäänkin mukava bonus. Testin aikana oli tyytyminen valmistajan vakioratkaisuun. Sen signaalinpurkukyvyt ovat kattavat, oli kyse sitten pcmtai dsd-leiristä. Paremmaksi päivitetty Sisätila on käytetty tehokkaasti, eikä tyhjää tonttia juuri ole. Ensimmäinen kerros on purettavissa ohjelmallisesti, viimeinen taas laitetasolla (eli mqa-kelpoisessa dacissa). Mqa-prosessi kattaa ketjun studiosta aina toistolaitteisiin. Testiyksilön kokomustassa pinnassa ne hukkuivat tehokkaasti taustaansa. Keskellä naamaa on kaksiosainen oled-näyttö. Hallittavissa myös tietokoneella Laitteen käytettävyys osoittautui pääosin hyväksi. Kasvopuolella on käytetty mielikuvitusta. Vasemmassa etukulmassa on kaksi 6,3 millimetrin kuulokelähtöä. Ominaisuudet yhdessä suorituskyvyn kanssa ovat houkutteleva paketti. Sen voi näet kytkeä linjatasoiseksi tai mm/mc-kelpoiseksi riaa:ksi! Analogiannot löytyvät balansoituina ja balansoimattomina, ja niitä voi käyttää samanaikaisesti. Aivan oikeassa laidassa on koteloon nähden kookas säädin äänenvoimakkuutta ja niin ikään valikkoa varten. Koska rinnalla ei ollut alkuperäistä, nyt jo poistunutta mallia, enkä sitä ole kuullut, jäävät väitteet valmistajan vastuulle. Riippumatta siitä Brooklyn DAC+ on selvästi pitkälle mietitty ja harkiten toteutettu laite. Valmistaja itse ei tarjoa soveltuvaa ulkoista ratkaisua, mutta Brooklyn plussan tuotesivulta löytyy linkkejä kolmansien osapuolien virtalähdetarjontaan. Kaikilla neljällä painikkeella hoidetaan tilanteesta riippuen erilaisia valintoja. Takapaneeli on aivan tupaten täynnä liitäntöjä. Mytek on myös kiinni trendeissä. Esimerkiksi suoratoistopalvelu Tidal tarjoaa mqa-masteroitua materiaalia ja ensimmäisen kerroksen ohjelmapurkua. Lisäksi se voidaan ohittaa kokonaan tai asettaa kiinteälle tasolle, mikäli halutaan käyttää vaikkapa erillisen vahvistimen säädintä. Käyttäjä voi esimerkiksi valita seitsemän pcmltterin väliltä korvaansa sopiM QA eli Master Quality Authentication on Meridianilta tutun Bob Stuartin johdolla lanseerattu häviöllinen audiokoodekki. 96207_.indd 36 25.9.2018 13.53.12. Hopeapintaisessa versiossa mustat napit näkyvät paremmin. Viimeksi mainitussa tilanteessa dacin ollessa auto-asetuksella se kuitenkin tunnistaa kuulokkeet ja antaa säätää niiden voimakkuutta. Näiden vieressä on kaksi pienen pientä, mustaa valintapainiketta. Lisätietoa: www.mqa.co.uk vimman. Näitä voi käyttää kaksilla tavanomaisesti kytketyillä tai vaihtoehtoisesti erillisellä lisävarusteena saatavalla adapterilla yksillä balansoiduilla kuulokkeilla (500 mA, 6 W). voisi olla suurempikin, vaikka trendi nyt sattuukin suosimaan pikkubokseja. Paketin viimeistelee kanteen tyylitelty valmistajan logo ja sen yhteyteen työstetyt tuuletusaukot sekä pienikokoinen Apple-kaukosäädin. Huomaa levysoittimen maadoitusruuvi oikealla! Analogiotto voidaan kytkeä mm/mc-kelpoiseksi. Alumiininen pinta on lähes orgaanisen oloinen ja tuntuinen erikoisen kuviointinsa ansiosta. Laite lämpeneekin kohtuullisesti käytössä. TESTI | MYTEK BROOKLYN DAC+ -DA-MUUNNIN MQA LYHYESTI Brooklyn DAC+ on mainio laite. Valinnasta riippuen se näyttää joko paljon pientä detaljitietoa (signaalitasomittarit piikkija keskiarvoin, näytetaajuuden, voimakkuuden, ottoliitännän, toimintatilan, mqa:n) tai vain oleellisimmat asiat suurempina symboleina (bittisyvyyden, näytetaajuuden, voimakkuuden, mqa:n)
Himmeästi valaistut napit olisivat tervetullut päivitys. Niin tai näin, kaikki oli taas hetkessä käyttökunnossa ja uusi softa tarkempi sekä varsinkin bassotoiston kiinteydessä ja sävyissä ylivoimainen. Valitut symbolit ja fontit ovat selkeitä. Paketista revittynä hengetön ilmaisu ei juuri innostanut pitkiin sessioihin. Esimerkiksi Julian Breamin kitara soi paria kertaluokkaa Teacin tulkintaa puhtaammin mutta ennen kaikkea vapautuneemmin. Softa mahdollistaa myös dacin ohjelmistopäivitykset, ja testin aikana v1.21 päivittyikin v1.22:een. Tosin Mytekin tietokoneohjelmisto ei ole visuaalisesti kovin hiottu. Jos olet näitä kuullut, niin tiedät, mitä tarkoitan. Hyvä ääni – lopulta Mytekin ääni oli jonkin aikaa arvoitus. Testimateriaalilla ei ilmennyt synkronointitai muitakaan ongelmia, ja ohjelmisto tuntui vakaalta. Olin tosin siinä käsityksessä, että se olisi vain tilanteisiin, jossa päivitys tapahtuisi vielä aiemmista ohjelmistoversioista nykyiseen. Asetelma mahdollisti mukavat iltasessiot läppäri sylissä, kuulokkeet korvilla, dac lähihyllyssä ja Tidal soimassa. Näiden ero oli korvin kuultuna suurempi kuin esimerkiksi joidenkin pcm-suotimien kesken. Vasta monimuotoisempi ja kerroksittainen kuoromateriaali kertoi, että Mytek näki kauemmas ja tarkemmin. Näiden ero oli korvin kuultuna suurempi kuin esimerkiksi joidenkin pcm-suotiNäyttö koostuu kahdesta ruudusta. 96207_.indd 37 25.9.2018 13.53.30. Niinpä arvioni perustuu kokemukseeni äänestä kokonaisuutena. Niin tai näin, kaikki oli taas hetkessä käyttökunnossa ja uusi softa sisällä. Elottomuuden harso oli sekin jokseenkin poissa. Äänessä oli vaikeasti kuvailtavaa laadullista ulottuvuutta, joka ei synny pelkästään resoluutiota lisäämällä. Koska testimateriaali kattaa erilaisia formaatteja ja resoluutioita, ei universaalia valintaa tai asetusta ole olemassa. Brooklyn DAC+ ei silti pehmoillut tai pyöristellyt vaan säilytti soittimien ominaispiirteet ja niiden dynamiikan luontevina. Myönteistä oli, että Mytek ei kuulostanut kliiniseltä tai rasittavalta. Samalla ohjelmalla sai vaihdettua lennossa mqa-suotimen päälle tai pois, säädettyä dacin voimakkuuden sopivaksi ja niin edelleen. Tuntui siltä, että vanha tonnin kisaratsu Teac UD-503 oli kaikessa parempi: jousien sävyissä, basson syvyydessä, tilan piirrossa ja kaiken kaikkiaan kuunneltavuudessa. Ääni väreili ilahduttavasti enemmän elämää kuin alun latteutta. Runsas räplääminenkään ei saanut oikutteluita aikaiseksi. Rinnalla ollut Teac sai vuorostaan nöyrtyä kilpaveikon resoluution ja dynamiikan edessä. Vokaalimusiikilla ratkaisevaa eroa piti jo etsiä, eikä esimerkiksi Sinatra tai Anita O´Day ratkaissut yksiselitteisesti nokkimisjärjestystä. Ajoin lataamani tiedoston ohjeiden mukaan, mutta laite ei enää käynnistynytkään vaan jäi jonkinlaiseen välitilaan virtavalo vilkkuen. Oli aika pyörähtää netin foorumeilla kohtalotovereita ja ratkaisua etsien. Filtterien kanssa seurasi myös ainainen dilemma. Ikään kuin soittimen sisäinen energia olisi Teacilla jäänyt enemmän suoritinprosesseihin. Pienen tuumailun jälkeen ymmärsin ajaa myös toisen ladatun paketin mukana seuranneen tiedoston. Voisivatko erot todella olla niin suuria, mietin. Aloitetaan voimakkuussäätimestä, jonka voi valita analogisen tai digitaalisen välillä. Latasin valmistajan tuotesivuilta Mytek Control Panel -sovelluksen (löytyy myös pc:lle), jonka avulla laitteen hallinta onnistuu tietokoneella. Nyt oli helpompi turruttaa itsensä rutiineille ja suorittaa vaaditut vertailut. Viikoksi venähtäneen lämmittelykierroksen jälkeen päätin palata kuunteluiden pariin. MYTEK BROOKLYN DAC+ -DA-MUUNNIN | TESTI mainitut pienet painikkeet ajoivat miten kuten asiansa, mutta pimeässä niiden löytäminen ei tahtonut onnistua käsikopelolla. Tosin kuivakkaammassa akustiikassa taltioitu materiaali jopa hyötyi ajoittain MYTEK BROOKLYN DAC+ -DA-MUUNNIN | TESTI mainitut pienet painikkeet ajoivat miten kuten asiansa, mutta pimeässä niiden vielä aiemmista ohjelmistoversioista nykyiseen. Päätin jättää laitteen pysyvästi päälle ja soitella tovin taustalla satunnaisia soittolistoja. Muutaman näytteen perusteella analoginen oli jäsentelevämpi, tarkempi sekä varsinkin bassotoiston kiinteydessä ja sävyissä ylivoimainen. Dacissa ei ole wi ä, joten kytkentään tarvitaan usb-kaapeli. Vanhemman 11-tuumaisen MacBook Airin 1 366 x 768 pikselin resoluutio asettui hassusti siten, että oikealta rajautui jotakin pois. Käytössä laite toimi testiajan täysin moitteetta. Niinpä käytin sitä koko testin ajan. Siitä puuttui esimerkiksi ohuus mutta myös keinotekoinen sisäinen loiste tai haloilmiö
Apodizing musta, brick punainen, frlp sininen, frmp vihreä, hbrd magenta, srlp oranssi, srmp tummanpunainen. Kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri mitattuna xlr-annoista optisella digitaaliotolla. Häiriöetäisyys kuulokkeilla on tyydyttävä (74 dBA), joten joillakin herkillä malleilla pohjakohina voi olla kuultavissa. Suotimien vaikutus taajuusvasteeseen. Srlp-suodin (vasemmalla) sisältää vähäisesti sekä esiettä jälkisointia. TESTI | MYTEK BROOKLYN DAC+ -DA-MUUNNIN 38 MITTAUSTULOKSET | MAURI ERONEN Tehonkulutus -valmiustila/käytössä 3/11 W Xlr-linjalähtö, optinen s/pdif (-6 dB) Pohjakohina 1000-10000 Hz -118 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 44,1 kHz / 16 bit 0,003/0,002 % 96 kHz / 24 bit 0,003/0,002 % Intermodulaatiosärö, 19+20 kHz, 2nd/3rd 44,1 kHz / 16 bit <0,001/<0,001 % 96 kHz / 24 bit <0,001/<0,001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 116/88 dB Kanavatasapaino 0,0 dB Jitter, 16 bit, 44,1 kHz 116 ps Lineaarisuus, 16/24 bit -95/-110 dBFS Kuuloke, optinen s/pdif, 500 mV, 44,1/16 Maksimiantojännite, 33/330 Ohm >6 V Häiriöetäisyys, A-paino 74 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 33 Ohm 0,043/0,008 % 330 Ohm 0,003/0,002 % Intermodulaatiosärö, 19+20 kHz, 2nd/3rd 0,010/0,001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 33 Ohm 68/64 dB 330 Ohm 83/85 dB Kanavatasapaino 0,0 dB Lineaarisuus, 16 bit -60 dBFS Digitaalisuotimilla sointia voi hienosäätää. Apodizing, brick ja frlp ovat yksikköimpulssivasteeltaan käytännössä identtiset suotimet. Esillä vain diskantti. Jitter xlr-annosta koaksiaalisella digitaaliotolla 44,1 kHz/16 bitin signaalilla. 96207_.indd 38 25.9.2018 13.53.51. Suorituskyky on erinomainen sekä kuulokevahvistimena että da-muuntimena. Srmpja frmp sisältävät vain jälkisoinnin. Tehonkulutus lepotilassa on melko suuri (3 wattia). Tämä näkyy myös heikkona lineaarisuutena, kun hyötysignaali on hiljainen. Taajuusvaste xlr-annoista 44,1, 96 ja 192 kilohertsin näytteenottotaajuudella. Hybrid vähemmän esimutta enemmän jälkisointia. Kuulokeannon impedanssi on erittäin alhainen (0,6 ohmia), ja siinä on reilusti tehoa ajamaan epäherkkiäkin kuulokkeita. Niissä on reilusti esija jälkisointia
Ei sentään. Myös Teacin edellisen polven UDja sisarmalli NT-503 (joista lisää Hi maailman numerossa 3/2017) jäivät selväksi kakkoseksi. Sen perusteella vahvistin ei ole optimaalinen ainakaan epäherkemmillä magnetostaateilla. Joka tapauksessa hintaluokassaan Mytek on vahvoilla. Ainakaan v.1.22 ei tuonut tähän muutosta. Mytek on malliesimerkki tämän päivän konvergenssista. Jos hi smi on ääniteuskollisuutta, niin sillä saralla Mytek veti joka tapauksessa paremmat pisteet kotiin. Kaikki kun ei edelleenkään selity signaali–kohinasuhteilla tai särölukemilla. Erinomainen ääni | Paljon toimintoja | Riaa | Paljon digitaalisuotimia Tietokoneohjelmiston viimeistelemättömyys 96207_.indd 39 25.9.2018 13.54.12. Vaikuttaa kokeilun perusteella siltä, että se on joka osa-alueella vähintäänkin hyvä ja joissakin jopa erinomainen. Mytekin toteutus herätti kummastusta; mikäli mqa-dekooderi on aktivoitu, se on päällä kaikella materiaalilla laadusta tai koodekista riippumatta. MQA vai ei. Monesti tavallinen versio tuntui soivan kauttaaltaan tasapainoisemmin. Olen ollut liittävinäni ilmiön AsahiKasein Velvet-sarjan muunninpiireihin, mutta eihän totuus ole koskaan niin yksinkertainen. Olisiko niiden kanssa lopputulos ollut jo nautittavampi. Helppo nakki. Suoritin Tidalin valikoiman avulla vertailua mqa:n ja muiden versioiden välillä. Olkoon villi veikkaus kyllä. Kun suoritin pakollisen vertailun varsinaiseen referenssiini, jäi Mytekille odotetusti kisällin kortti käteen. Moni halvempi laite on päässyt (lähes) samaan tarkkuuteen, mutta se ratkaiseva tasapaino kuunneltavuuden ja rehellisyyden välillä on jäänyt saavuttamatta. Tällä hetkellä en harmikseni omista varsinaisia referenssikuulokkeita. Toistaiseksi en siis ole vakuuttunut mqa:n tarpeellisuudesta. Suurin mielenkiinto suuntautui kuitenkin tämän hetken kuumimpaan perunaan eli mqa-formaattiin, jonka purkamisen Brooklyn+ hallitsee. Toivottavasti tilanne on korjattavissa ohjelmistopäivityksellä. MYTEK BROOKLYN DAC+ -DA-MUUNNIN | TESTI HYVÄ HANKINTA MYTEK BROOKLYN DAC+ Hinta 2 195 € Edustaja Sound Factor Lisätietoja www.soundfactor.fi www.mytekdigital.com Mitat (l x k x s) 21,8 x 4,4 x 20,6 cm Paino 1,6 kg Tulot Usb, aes/ebu, 2 x s/pdif, Toslink, rca x 1 (linja/mm/mc) Lähdöt 1 x rca, 1 x xlr, 2 x 6,3mm Muuta Mytek Femtoclock Generator, wclock sisään/ulos, 12V DC in, kaukosäädin, PC/Mac-hallintaohjelmisto Resoluutio Max 32-bit 384 kHz PCM / DSD256 Antoimpedanssi 75 Ohm Kuulokevahvistin >500 mA, 6 W Teacin suurpiirteisyydestä ja sisäistä hehkua välittävästä prosessoinnista. Toisaalta Totaldac on reippaat neljä kertaa hinnakkaampi ja toteutukseltaan sen mukainen. Ero perusversioon ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti parempi vaan pikemminkin päinvastoin. En ainakaan äänenlaadullisin perustein. Se ei siis automaattisesti haista oikeaa signaalia ja aktivoidu vain tarvittaessa. Tiivistettynä ja varovasti yleistäen mqa tuntuisi korostavan äänitteiden ääripäitä. Se toimii niin etukuin kuulokevahvistimena sekä tietysti da-muuntimena. Harmittelin ilmeisestä syystä, että Focal Clearit (joiden arvio löytyy Hi maailman numerosta 1/2018) oli palautettu maahantuojalle jo kauan sitten. Muistiinpanojeni valossa se pesi äänellään esimerkiksi jokin aika sitten kuuntelemani RME ADI2:n (testattu Hi maailman numerossa 2/2018), joka on toki merkittävästi edullisempi mutta toiminnoiltaan yhtä monipuolinen. Jos aihe on vieras, löytyy tämän artikkelin alusta lyhyt tiivistelmä aiheesta. Testiä ei voi pitää kuin korkeintaan suuntaa-antavana. Käytössäni olleilla Hi man HE400i -kuulokkeilla voimakkuutta sai kuitenkin ruuvata melkoisesti, jotta äänen sai heräämään. Olen valmis korjaamaan näkemyksiäni, mikäli tilanne muuttuu. Lopputulos ei ollut erityisen innostava tai synergeettinen. Näennäinen selkeys, ylikorostunut raikkaus ja jonkinlainen kiinteys tuntuvat tapauskohtaisesti olevan ne suurimmat erot
Taloon on räätälöity kaksi laadukasta konserttisalia sekä massiiviset urut. TEKSTI JA KUVAT: MATTI KOMULAINEN RAPORTTI | BUDAPESTIN WAGNER-PÄIVÄT, MÜPA BUDAPEST 7.–17.6.2018 93210_.indd 40 25.9.2018 13.58.47. 40 KLASSISIA REFERENSSISAUNDEJA BUDAPESTIN AUDIOPALATSISSA BUDAPESTIN WAGNER-PÄIVÄT, MÜPA BUDAPEST 7.–17.6.2018 Müpa Budapest on Manner-Euroopan moderni elämysareena. Keith Jarrettin ja Melody Gardot’n veroisten tähtien konserttien lisäksi Müpassa järjestetään vuotuinen Wagner-tapahtuma, jonka aikana Hifimaailma tutustui Budapestin kulttuuripalatsiin perin pohjin
Iso Béla Bartók -konserttisali toimi Wagnerin oopperoiden näyttämönä. Palveluja täydentävät ravintola, kahvila, kirjakauppa, levypuoti sekä kansanmusiikki-instrumentteihin keskittynyt liike. Visuaalinen näyttävyys jatkuu Béla Bartók -konserttisaliin. Esimerkiksi Budapestissa on vuodesta 2006 järjestetty säveltäjän nimikkofestivaali. Punaiset matot ja sohvat sekä kangaspinnat ovat merkittävä tunnelmanluoja. 41 R ichard Wagner loi musiikkia, joka toimii fanien mielestä parhaiten livenä. Pienempi musiikkisali Festival Theatre tarjoaa istumapaikat 459 henkilölle. Pienemmän salin lied-illassa taas solistin ja pianosäestyksen nyanssit erotti detaljikkaina. Talon parvekkeelta avautuu näkymä Tonavalle, Rákóczi-sillalle ja Gellért-vuorelle. Lisäksi toteutettiin lauluilta, jossa kuultiin Wagnerin liedien lisäksi muun muassa Sibeliusta. Erivärisistä ja -aineisista materiaaleista syntyy harmoninen kokonaisuus, joka yllättää lämmöllään, massiivisesta mittakaavasta huolimatta. Müpassa vaalitaan niin soonista kuin visuaalista ilmaisua. Müpassa säveltäjän tuotantoa tulkitsi kansainvälinen esiintyjäjoukko, mukana tunnettuja suomalaisia Wagner-taitajia. Talon ylpeys on uruin varustettu Béla Bartók -konserttisali, johon mahtuu lavaratkaisusta ja orkesterin koosta riippuen 1 300–1 656 kuuntelijaa. Saman katon alla operoi myös modernin taiteen Ludwig-museo, joka on lajissaan maan ainoa. Tämän kesän tapahtumaan sisältyivät oopperat Lentävä hollantilainen, Tristan ja Isolde sekä Tannhäuser. Markkinointija myyntijohtaja Gábor Egri kertoo, että vuonna 2005 avatussa Müpassa toteutetaan tuhatkunta erilaista tapahtumaa vuodessa. Ilmankos esimerkiksi Suomen Wagner-seura järjestää oopperamatkoja ympäri maailmaa – Bayreuthin kaltaisten Euroopan huippuestradien lisäksi Kapkaupunkia, Buenos Airesia ja Singaporea myöten. Matti Salminen jylisi Tristanin ja Isolden Kuningas Markena, Camilla Nylund-Saris taas esitti yksinlauluohjelman omassa konsertissaan. Klassinen, jazz ja maailmanmusiikki ovat tärkeitä yleisön houkuttimia. Luonnonmateriaalien harmoniaa Müpa on lyhenne sanaparista M?vészetek Palotája, joka tarkoittaa kulttuurien palatsia. Lisäksi järjestetään yritysjuhlia, kokouksia ja vastaavia ulkopuolisia tuotantoja. Rakennuksen interiööri muodostuu kiven ja puun kohtaamisesta. Paraskaan äänite ei pysty taltioimaan sinfoniaorkesterin, kuorojen ja solistien koko skaalaa, visuaalisesta annista puhumattakaan. Akustiselle musiikille suunniteltu tila soi upeasti. Esimerkiksi amfiteatterimainen tila pääkonserttisalin ulkopuolella on yllättävän rauhallinen sopukka korkealle kohoavan katon alla. Aivan maailman ääriin ei toki tarvitse matkustaa Wagnerin kokeakseen. Valikoimaan kuuluu niin ikään musiikkiesityksissä käytettävä amfiteatterimainen tila ja auditorio, joka toimii 130 osanottajan luentosalina, esittelytilana, kokouspaikkana sekä filmiklassikoihin erikoistuneena elokuvateatterina – tämän vuoden ohjelmassa on ollut alkukielellä kaikkea Francis Ford Coppola -sarjasta Luis Buñuelja Monty Python -poimintoihin. Massiivisimmissa vyörytyksissä koko orkesterin ja kolmen kuoron yhteisforteissa oli voimaa, jollaista parhaimmillakaan tallenteilla ja laadukkaimmalla kotihifillä on äärimmäisen haastava saavuttaa. Viereisellä tontilla komeilee Unkarin Kansallisteatteri, ja toiselle puolelle taloa rakennetaan toimistokompleksia. Seinät ovat kanadalaista vaahteraa pähkinäpuisin efekBUDAPESTIN WAGNER-PÄIVÄT, MÜPA BUDAPEST 7.–17.6.2018 | RAPORTTI 93210_.indd 41 25.9.2018 13.59.00
Puinen luomus koostuu viidestä itsenäisestä elementistä. Painopiste rakennuksen toteutuksessa on muokattavuudessa erilaisiin käyttötarkoituksiin. Orkesteri työskentelee avoimessa tilassa. Talon ylpeys on uruin varustettu Béla Bartók -konserttisali, johon mahtuu lavaratkaisusta ja orkesterin koosta riippuen 1 300–1 656 kuuntelijaa. Kapellimestari Ádám Fischer on Müpan Wagner-päivien taiteellinen johtaja. Sali on 25 metriä korkea ja yhtä leveä, ja sillä on pituutta 52 metriä. Lavan ja salin etuosan päälle on ripustettu 40 tonnia painava akusCamilla Nylund-Saris tulkitsi muun muassa Wagnerin liedejä Müpan pikkusalissa. Ratkaisut ovat osa funktionaalista kokonaisajattelua: rakenneja materiaaliratkaisut palvelevat osaltaan musiikkia saaden sen soimaan loisteliaasti. Noin kahden miljoonan asukkaan kaupungissa ei riittäisi yleisöä kuulemma vain yhdelle asiaan erikoistuneelle estradille. Niinpä saman tilan on palveltava laajaa taiteiden kenttää. Urkutilan alaosaa peittävä kultainen ”verho” on kuvanveistäjä Zoltán Vargan käsialaa. Salia myös ympäröi tyhjä tila, joka osaltaan eristää sen ulkomaailmasta. Vahvat perussävyt luovat yhtä aikaa kontrasteja ja kolmiulotteisuutta. Béla Bartók -konserttisali kelluu muun rakennuskompleksin sisällä. Tilan sointia voidaan muokata esitettävän musiikin mukaan. Tehty monitoimiseksi Béla Bartók -konserttisali suunniteltiin ja toteutettiin goottilaisen katedraalin mittakaavan mukaisesti. 42 Lavan ja salin etuosan päälle on ripustettu 40 tonnia painava akustinen heijastin. tein. Müpan pääarkkitehti Gábor Zoboki totesi talokierroksella, että Béla Bartók -sali on lähtökohtaisesti monikäyttöinen. Akustiikan suunnitteli yhdysvaltalainen arkkitehti Russell Johnson (1923– 2007), jolla oli yli 50 vuoden kokemus oopperatalojen ja konserttisalien suunnittelusta. Johnsonin vuonna 1970 perustama yhtiö Artec Consultants vastaa yli 140 vastaavan tilan soinnista kohteissa, kuten Jazz at Lincoln Center (New York), Kulturund Kongresszentrum (Luzern), Esplanade/Theatres on the Bay (Singapore), Place des Arts (Montreal) ja Symphony Hall (Birmingham). RAPORTTI | BUDAPESTIN WAGNER-PÄIVÄT, MÜPA BUDAPEST 7.–17.6.2018 93210_.indd 42 25.9.2018 13.59.17. Müpassa vaalitaan niin soonista kuin visuaalista ilmaisua. Puupinnat ja niiden muodot ovat tyylikkään sulavat, samoin värimaailma. Itse asiassa sali trimmataan erikseen jokaiseen tuotantoon. Sali on perustettu jättimäisille jousille sekä 250 suurelle kumityynylle, jotka eliminoivat ulkoista värähtelyä. Kipsiteos on lehtikullattu samassa hengessä kuin italialaisen 1300-luvun renessanssin taideteosten kehykset. Vastaavasti taas vaikka tila toimii oopperankin näyttämönä, sali ei ole teatteri, vaan näyttämötuotantojen on mukauduttava paikan rajoituksiin. Lattiat ja istuimet on valmistettu chileläisestä kirsikkapuusta. Müpa Budapest huomioitiin arkkitehtuurin Oscariksi kutsutulla FIABCI:n Prix d’Excellence -palkinnolla vuonna 2006 kategoriassa, joka arvioi julkisia palveluja tarjoavia kohteita. Syvennystä voi muokata tarpeen mukaan samoin kuin lavaa, jonka maksimipinta-ala on 470 neliömetriä
Puitteet vahvistavat sisältöä Kapellimestari Ádám Fischer on Müpan Wagner-päivien taiteellinen johtaja. Kolminäytöksisen, yhtenä jatkumona esitetyn oopperan dynamiikka vakuutti niin ikään. Valkyyrioiden ratsastus on Wagnerin tuotannossa eräänlainen poikkeus. Teoksissa on pohjimmiltaan kyse ajattomien aiheiden ja tematiikan kierrättämisestä. Tristan ja Isolde oli puitteiltaan vieläkin riisutumpi kuin Lentävä hollantilainen. Progemaista on myös maratonmainen teosten kesto. Wagnerin oopperat perustuvat legendoihin ja kertomuksiin, joita oli hänen päiviinsä mennessä tulkittu eri aikoina monin tavoin: oopperoiden vanhin aines juontuu antiikista ja myöhemmät kytkökset keskiajalta. Nylund-Sarisia säesti pianisti Helmut Deutsch. Viidestä laulusta koostuva Wesendonck-sarja (1857–58) syntyi kesken Tristanin ja Isolden työstämisen. Lavaa hallitsi valtava sohva, joka toimi monenlaisissa tehtävissä draaman levittyessä sen ympärille. Wagner kuitenkin sovitti tulkintoihinsa myös sekä omia kokemuksiaan että ajassa vallinneita tapahtumia. Forten täyslaidallisissa patarumpujen ja koko orkesterin pauhu oli vuorostaan korviahuumaava – etenkin silloin, kun ääneen liittyivät myös solistit ja kuorot. Sopraanon kokonaisvaltaiset resurssit toivat menneen maailman tekstit lähelle: iholle hiipivät niin lihallisen kaipuun rekisterit kuin platonisen lyyrinen aines. Etenkin Sentan roolin laulanut ruotsalaissopraano Elisabet Strid, hollantilaisen raskaan osan kantanut jylisevä ruotsalaisbaritoni John Lundgren ja Dalandina kuultu rouhea kiinalainen basso Liang Li kuulostivat huippusolisteilta – äänivarat eivät loppuneet kesken mittavassa, Lentävän hollantilaisen lavastein noin 1 300 kuuntelijalle tuunatussa salissa. Progressiivista ajattelua edustaa sekin, että Wagner mielsi teoksensa kokonaisvaltaisiksi audiovisuaalisiksi luomuksiksi (Gesamtkunstwerk), joissa yhdistyvät musiikin, draaman, näytelmän ja tanssin elementit. Teho ja intensiteetti hämmästyttivät jälleen: solistien resurssit ylittivät jopa orkesterin jytinän. R ichard Wagner (1813–1883) on oopperan progea. Eläkeläisen ei ole pakko sinkoilla ympäriinsä keikkojen perässä vaan lähinnä siinä määrin kuin instrumentin kunnossapito vaatii. Siinä missä vaikkapa italialaiset ja ranskalaiset oopperat tiukkuvat nykyäänkin tunnistettavia ja monen hyräilemiä hittiaarioita, Wagnerin musiikki jyrää omassa mahtavuudessaan, myyttien ja legendojen virrassa niin, että siitä voi olla vaikeaa erottaa alkua ja loppua. Kolmannen näytöksen jälkipuoliskon puhallinosuuksien pienimmätkin nyanssit erottuvat tarkasti. Vuoden 2018 Budapestin 13. Tunne etusijalla Viisituntinen Tannhäuser muistutti, että Wagner-sovitukset ovat paitsi suureellista vyörytystä myös eroottisesti hehkuvaa draamaa. Sohvan takana olevalle valkokankaalle projisoitiin muun muassa aallokkoa, lokkeja, silmiä, ameeboja, kuun valaisemaa maisemaa sekä veden alle jääneitä ja pystyyn kuolleita puunrankoja. Kappaleet Der Engel, Stehe still, Im Treibhaus, Schmerzen ja Träume perustuvat Wagnerin mesenaatin vaimon Mathilde Wesendonckin kirjoittamiin runoihin. Ääni myös lokalisoitui tarkasti, muun muassa kun trumpetit nostettiin toisen kerroksen urkuparvelle, suuri kuoro lauloi kerrosta alempana salin etuosassa ja orkesteri paahtoi montussaan. Camilla Nylund-Sarisin lauluilta oli yhtä lailla latautunut kuin oopperat mutta eri keinoin. Wagnerilla riitti asiaa tuotantoihin, joiden seuraamiseen hupenee käytännössä koko päivä tai ilta. Abstrakti puurakennelma muistutti laivaa ja toimi samalla kotina, kokoustilana, tanssikoreografian puitteina ja kiipeilytelineenä, jossa jumppaaminen takasi, ettei esimerkiksi Sentan roolin hoitaneen tarvinnut suunnistaa kuntosalille illan esityksen jälkeen, kuten Strid itse myönsi nauraen esityksen päätyttyä. Finaalissa orkesteri sekä kaikkiaan noin 70-jäseniset kuorot (Unkarin radion kuoro konserttimestarinaan Zoltán Pad sekä Kálmán Strauszin johtamat Honvéd-mieskuoro ja Budapest Studio -kuoro) tykittivät yhdessä uljaasti. Lavan yläpuolinen säädettävä akustinen ohjain toimi aistimusten ja detaljien erottamisen perusteella suunnitellusti, samoin kuin sivuseinien portaattomasti säädettävät akustointielementit. Jälki oli hekumallisen lisäksi varsinaista akustista ambientia. Nyt (1979). Esillepanot henkivät minimalismia ja tätä päivää. Ohjelmaa täydensivät Jean Sibeliuksen kansallisromanttiset hehkutukset, Gustav Mahlerin saksalaisiin kansanrunoihin perustuva Des Knaben Wunderhorn -sarja sekä valikoima Richard Straussin liedejä. Ja näin on jatkunut Wagnerin jälkeenkin, kun hänen tulkintojaan on versioitu kulloisenkin ajan painotusten mukaan – nyt 2010-luvullakin. Wagner-päivien antia syvensi laulusarja Wesendonck Lieder. Yksinlauluja hän sävelsi eri kausinaan vuosina 1831–1858 oopperoiden lomassa. Lavastus oli monitoiminen. 43 MINIMALISTISTA LAVASTUSTA, SUURTA TULKINTAA Ensivaikutelma Béla Bartók -konserttisalin äänimaailmasta Lentävän hollantilaisen esityksessä oli miellyttävä. BUDAPESTIN WAGNER-PÄIVÄT, MÜPA BUDAPEST 7.–17.6.2018 | RAPORTTI 93210_.indd 43 25.9.2018 13.59.40. Tila soi tasapainoisesti ja välitti esiintyjien koko skaalan ihmisäänistä puisiin ja vaskisiin instrumentteihin sekä lyömäsoittimiin upeasti ja nyanssikkaasti. Venus (Sophie Koch) kietoi Tannhäuserin (Stephen Gould) pauloihinsa koko festivaalin ehkä latautuneimmassa kohtauksessa. Ádám Fischerin johtama Unkarin radion sinfoniaorkesteri tuntui levittyvän koko saliin. Saksalaisen kapellimestarin Michael Boderin johtaman orkesterin hiljaiset kohdat välittyivät lavan sivulle kuin hiipien. Tauolla Salminen kertoi laulavansa enää vain valittuja rooleja ja keskittyvänsä työmielessä pääosin vapaaherran elämään. Laulajien kapasiteettia täytyi ihailla kestoltaan hieman yli kaksituntisessa rutistuksessa. Esimerkiksi säveltäjän avioliiton lähes tuhonnut naissuhde peilautui Tristaniin ja Isoldeen. Kaksine väliaikoineen liki kuusituntisessa teoksessa lauloivat avainrooleissa saksalaistenori Peter Seiffert (Tristan), brittisopraano Allison Oakes (Isolde), suomalaisbasso Matti Salminen (kuningas Marke) ja unkarilainen mezzosopraano Atala Schöck (Brangäne). Wagner-päivien ohjelman Lentävä hollantilainen sai ensiesityksensä vuonna 1843, Tannhäuser 1845 sekä Tristan ja Isolde 1865. Siitä on kehkeytynyt modernissa populaarikulttuurissa kontekstista erotettuna säveltäjän ehkä tunnetuin yksittäinen saavutus: esimerkiksi Francis Ford Coppola lainasi sitä elokuvaansa Ilmestyskirja
Asentoa säädetään järein pumpuin. Rakennelmaan on integroitu valaisimia, mikrofonijärjestelmä esitysten taltioimiseksi sekä valkokangas kaiuttimineen elokuvaesityksiin. György Jovánovics suunnitteli reliefit akustiikkaguru Russell Johnsonin oppien mukaan. Urut RAPORTTI | BUDAPESTIN WAGNER-PÄIVÄT, MÜPA BUDAPEST 7.–17.6.2018 93210_.indd 44 25.9.2018 14.00.01. Tila toimii sen myötä yhtä lailla akustisen musiikin kuin sähköisesti muokatun soinnin estradina. Akustista heijastinta ja seinäpaneeleja ohjataan näyttämömestarin valvomosta symbioosissa salin sointia mittaavan laitteiston kanssa. Siellä varmasti kuuluu ja kuulee kaikkialla. Molemmat ovat kansainvälisesti huippusaleja. tinen heijastin. Tosin yleensä rakastan laulaa enemmän vanhanaikaisissa saleissa, kuten Amsterdamin Concertgebouw, Dresdenin Semper-ooppera sekä Wienin MusikBéla Bartók -konserttisalin urut ovat vaikuttava luomus. Konstruktion korkeutta sekä sen elementtien keskinäistä arkkitehtuuria voidaan muunnella halutun vaikutuksen mukaan. Sekin on räätälöity monikäyttöiseksi ja varustettu modernilla äänentoistoja kuvan projisointitekniikalla. 44 Huimat 40 tonnia painava akustinen heijastin on keskeinen elementti Müpan Béla Bartók -konserttisalin highend-tekniikkaa. Kaiku on säädettävissä jopa neljään sekuntiin, silloin kun kaikki 84 paneelia ovat auki. Se sopii muun muassa luentatilaisuuksille, teatterille, tanssitaiteelle, nykysirkukselle, kamarimusiikille, jazzille, maailmanmusiikille, popille ja kokouksille. Kun salia käytetään vuorostaan studiona äänittämiseen, seinät voidaan peittää raskailla samettiverhoilla, jotka vaimentavat kaiun alle sekuntiin. Salin takaosan valvomosta vuorostaan ajetaan esityksessä käytettävät videotehosteet, ennalta ohjelmoidut valot sekä oopperan libretto saksaksi ja unkariksi. Isot urut Béla Bartók -konserttisalin urut valmistuivat vuonna 2006. Rakentamisesta vastasivat Stuttgartin Orgelbau Mühleisen ja Unkarin Pécsissä toimiva Orgonaépít. Sähkömoottorit liikuttavat 40:tä sormenvahvuista vaijeria, jotka säätävät akustisen heijastimen sijaintia ja muotoa. Liikkumavaraa on korkeussuunnassa 18 metriä. Tilaa täyttävät osaltaan kaapelikelat, joilla hoidetaan highend-akustointikomponentin muita toimintoja. Sointikammiot kasvattavat salin kokonaistilavuutta 25 prosenttia arkkitehti Zobokin mukaan. Talon työskentelypuitteet ovat tuttuja suomalaissopraanolle jo aiemmilta vierailuilta: – Pikkusalin akustiikka on kuivan intiimi, mikä natsaa mainiosti lied-lauluun. Valaisimia salissa on 500. Ratkaisulla vaikutetaan sekä salin soinnin volyymiin että jälkikaikuun. Elementtien taakse on rakennettu sointikammio, jota hyödynnetään avaamalla ja sulkemalla neljä ja kahdeksan tonnia painavia paneeleita. Salin 750 neliömetrin lava on pyörivä, mikä mahdollistaa nopeat lavastuksen vaihdot. verein-konserttitalo ja Valtionooppera, Nylund-Saris kuvailee. Näyttämötoimintojen johtaja Dániel Vankó vie kierrokselle salin yläpuolelle. Russell Johnson oli suunnittelemassa tämänkin tilan soonista ambienssia. Ohjelma ulottui Wagnerin yksinlauluista Sibeliukseen, Mahleriin ja Straussiin. Lisäksi sisustuksessa on hyödynnetty eurooppalaista punapuuta (lava), chileläistä kirsikkapuuta (lattia ja istuimet), tammea ja akaasiaa. Manufaktúra. Béla Bartók -sali taas on sinfonisempi, mikä sopii erinomaisesti isompiin teoksiin ja orkestereille. Akustoinnissa hyödynnettävät seinäpinnat ovat umpinaista pähkinäpuuta, ja viimeistelyn yksityiskohdat on suunnitellut kuvanveistäjä Sándor Ambrus. Puinen luomus koostuu viidestä itsenäisestä elementistä. Niissä on 92 äänikertaa, viisi sormiota ja jalkio. Elementit on valettu betonista ja pinnoitettu kipsireliefein. Salia on käytetty niin ikään Metropolitan-oopperan esitysten katseluun satelliitin välityksellä syksystä 2009 lähtien. Béla Bartók -konserttisalin sointia muokataan myös sivuseinien akustoivin komponentein. Elementtien väreihin Jovánovics ammensi inspiraation varhaisrenessanssin alttarimaalauksista. Intiimi pikkusali Festival Theatre on Müpan toiseksi suurin estradi. Budapestin Wagner-päivillä salissa lauloi Camilla Nylund-Saris. Lisäksi tilasta ohjataan käsin solistien kohdevaloja
Dynamiikka ja kaikenkattava hönkä aivan pillistön vieressä oli sitä luokkaa, ettei vastaavaa ole kuullut kovimmankaan kaliberin äänentoistojärjestelmästä. Ne tuottavat maksimissaan sata kuutiometriä ilmaa minuutissa. Suurin puupilli on 10-metrinen, painaa 570 kiloa ja sen valmistukseen käytettiin kuutiometri mäntyä. – Instrumentti on erittäin helppo soittaa. Urut muodostuu pillistöistä, ilmanantolaitteista ja koneistosta, joka käsittää myös soittopöydän. Kun Szabó antoi työnäytteen ja improvisoi Messiaenin pohjalta, jälki mykisti. Béla Bartók -konserttisalin uruissa on neljä ilmanannosta vastaavaa moottoria, jotka on sijoitettu omiin äänieristettyihin kammioihinsa. Ylin ääni taas hipoo kuuloalueen rajaa 20 000 hertsiä. BUDAPESTIN WAGNER-PÄIVÄT, MÜPA BUDAPEST 7.–17.6.2018 | RAPORTTI 93210_.indd 45 25.9.2018 14.00.29. Koko soitin on rakennettu kammioon, joka on 13 metriä korkea, 12,5 metriä leveä ja viisi metriä syvä. Instrumentissa on kaikkiaan 6 804 pilliä, joista 275 näkyy ulospäin. Niistä massiivisin on 9,5 metriä korkea ja painaa 480 kiloa. on varustettu mekaanisella soittokoneistolla, ja ne ovat lajissaan Euroopan suurimpia konserttisaliurkuja. Urkumusiikki on oma erikoisalansa klassisessa musiikissa monelle kuuntelijalle. Äänitys oli kymmenen kuukautta kestänyt urakka. Antiikin aikaan Budapestissa sijaitsi Aquincumin roomalaiskaupunki, jonka kaivauksissa on löydetty vuoteen 228 ajoitettava urkujen varhainen versio. Loput 6 529 pilliä sijaitsevat instrumentin sisällä. 45 Müpan Béla Bartók -konserttisali on säädettävine akustiikkoineen moderni katedraali. Noin 15 tuntia kestävä järkäle esitetään kahdesti tapahtuman aikana 13.–23.6.2019.?n Béla Bartók -konserttisalin urut ovat vaikuttava luomus. Uruilla on pitkä historia, myös Unkarissa. Szabón mukaan urkutapahtumat houkuttelevatkin paikalle poikkeuksellisen heterogeenistä yleisöä: – Joukossa on paljon musiikinystäviä, joilla on harrastuneisuutta myös mystiikkaan ja monenlaisiin esoteerisiin asioihin. Alin basso murisee 20 hertsin taajuudella. Instrumenttina urut on yhdistetty puhallinja kosketinsoitin, jossa pillit soivat paineilman avulla. Se toimii monenlaiselle musiikille, ja koko rekisteri alimmista äänistä ylimpiin soi hyvin selkeästi, Szabó analysoi. Erityisen suosittuja konsertteja ovat eräänlaiset urkurien kaksintaistelut, joissa haetaan virtuositeetin lisäksi kykyä mukautua mitä erikoisimpiin kappaletoiveisiin, hän paljastaa. Volyymi ja voima saivat korvat soimaan, ja alimman rekisterin tunsi kehossa eikä vain aistinut korvilla. Fasadi koostuu 92 tinapillistä. Budapestin arvostetun Franz Liszt -musiikkiakatemian urkutohtori Balázs Szabó esitteli urut ja niiden resurssit Hifimaailmalle. Seuraaville Budapestin Wagner-päiville työstetään oopperasarja Nibelungin sormus. Siihen sisältyvät teokset Reininkulta, Valkyyria, Siegfried ja Jumalten tuho. Pienimmät pillit taas ovat mitaltaan vain muutaman senttimetrin pituisia. Niin sanottu Ring-tetralogia on Wagnerin tuotannon suosituin kokonaisuus
Pienetkin siirrot vaikuttavat, eivät tosin niinkään taajuustasapainoon vaan äänen kokonaisuuteen ja läsnäolon tunteeseen. Viimeistely on moitteetonta ja kokeilussa ollut pähkinäpuuversio eleettömän tyylikäs. Krypton3 on tarkka kuuntelijan sijainnille. HIGHEND | HERMUSET: AMPHION KRYPTON3 -KAIUTIN 96101_.indd 46 25.9.2018 14.06.49. Kun massa huitelee 75 kilon tietämillä, ei sitä kannata yrittää asentaa yksin. Siirtely helpottuu, kun pohjalevyn alle laitaa huopatassut. Kokonaisuus toimi parhaiten noin kolmen ja puolen metrin kuunteluetäisyydeltä, jolloin aiemmin pulmalliset ylemmän ja keskibasson korostumat 60–125 hertsin välillä häipyivät lähes täysin. Valmistajan mukaan laajempi äänikuva saadaan, kun bassot ovat ulospäin. Onneksi jatkoin sijoituspaikan hakua, ja asiat menivät kohdalleen. TEKSTI: MATTI HERMUNEN | KUVAT: VALMISTAJA K rypton3 on oikeasti iso kaiutin. Kokeiluun saatiin uunituore kolmosversio, joka sai ensiesittelynsä toukokuussa Münchenin High End -messuilla. ULOTTUVA JA USKOTTAVA HERMUSET: AMPHION KRYPTON3 -KAIUTIN Kryptonin ensimmäinen versio valmistui vuonna 2000, ja vuosien varrella sitä on uudistettu moneen otteeseen. Lähimpään seinään etäisyyttä oli hieman yli metri. Aluksi, suurin piirtein kohdallaan olevalla sijoituksella Kryptonit soivat asiallisesti, mutta jotain puuttui. Kaiuttimet asettuivat 170–190 senttimetrin etäisyydelle ikkunaseinästä ja parin metrin päähän toisistaan, bassoelementit sisäänpäin. Oikean paikan löytäminen otti aikaa. Jotkut niitä silloin kuunnelleet totesivat, että ihan kivat hi kaiuttimet
Diskantti on aavistuksen kirkas ja sähäkkä mutta ei rasittavuuteen asti. Myös alimpia tulee keskimääräistä paremmin. Normaalista poikkeava sijoitus auttaa asiaa mutta ei poista efektiä ihan kokonaan. Vähän vanhemmat lähimikitykset, kuten Jukka Tolosen upea ensimmäinen levy, soivat harvinaisen miellyttävästi ja sävyisästi. Samoin John McLaughlinin uudempi tuotanto. Aivan tasainen kaiutin ei kauttaaltaan ole, sillä normaalilla sijoituksella yläbasso on hiukan raskas. TOISELLA KORVALLA: MIKAEL NEDERSTRÖM Y leissoundi on miellyttävä, suhteellisen tasapainoinen ja helposti kuunneltava. HERMUSET: AMPHION KRYPTON3 -KAIUTIN | HIGHEND 96101_.indd 47 25.9.2018 14.07.21. Erottelua on keskimääräistä enemmän, mikä kuuluu hyvin vispilän ja peltien äänessä. Kovemmalla luukuttamisella vahvistin sammuttaa itsensä, mitä ei ole aikaisemmin käynyt, eli kaiutin ei liene kuormana ihan helpommasta päästä. Hillitysti soivassa soundissa on myös hyvät puolensa. Keskialue on luonteeltaan aavistuksen verhoutunut ja etäinen, joten kaiutin tarjoaa enemmänkin keskikuin eturivin paikkaa näytökseen. Äänikuva on luonteeltaan kapeahko ja syvä, ja se irtoaa kaiuttimista. Soundissa on mukavasti myös tiettyä subjektiivista yhtenäisyyttä, joka kiinnittää onnistuneesti huomion musiikkiin äänibongailun sijaan. Äänessä on lievää kumua tai ylilämpöä tietyillä näytteillä, mikä tulee esiin miespuolisilla laulajilla ja akustisen kitaran alakielillä. Keskibasso on puolestaan napakka ja hyvin hallinnassa
Varsinkin keskialueella Krypton3:n nyanssitoisto onkin harvinaisen tarkka. Kryptonin eräs erityispiirre on kahden kahdeksantuumaisen keskiäänielementin ja niihin täydellisesti sovittuvan suuntaimen yhteistoiminnassa. Akustisen suunnittelun lisäksi pidettiin tärkeänä, että detaljien ja sävyerojen toisto säilyy korkealla tasolla. Kryptonin suurta elementtipinta-alaa voikin verrata laadukkaaseen, suurella vääntävällä moottorilla varustettuun autoon, jonka ilman viivettä olevista teho-ominaisuuksista on iloa myös alemmilla ajonopeuksilla. Kuka. Täten resoluutio ja yksityiskohtien toisto saadaan pysymään mahdollisimman hyvänä. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein hinnakkaita hifituotteita. Jotta kaiutin saadaan toimimaan hyvin myös akustisesti hankalissa huoneissa, Kryptonin keskiäänielementit sijaitsevat hallitusti hengittävissä kardioidikammioissa. Alhaisen, 1 600 hertsiin sijoittuvan jakotaajuuden vuoksi kolmen elementin kokonaisuus toimii yksipistesäteilijän tavoin. Kryptonin keskialue–diskantti-elementtikombinaation kokonaispinta-ala on selkeästi yleisesti käytettyä suurempi, ja sen siirtämä energia on tasapainossa bassopään kanssa. Kaiutinsuunnittelun erityispiirre on, että se on hallitun kompromissin hakemista sekä tasapainottelua usein vastakkaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kryptonin keskialueen elementti-integraatioon sekä aikaja vaihetoiston puhtauteen on kiinnitetty paljon huomioita. Vähänkin vaativampi materiaali paljastaa kyseisen konfiguraation puutteet, kun 6,5 tuuman elementin siirtämä ilmamäärä ei vaan yksinkertaisesti pysy bassojen kyydissä. Innovatiivisen ja pitkälle viedyn akustisen suunnittelun ansiosta kaikkien Amphion-mallien jakosuotimet ovat yksinkertaisia. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti ns. Isot kaiuttimet ovat yleensä vaikuttavia, mutta usein nyanssitoiston kustannuksella. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. On hyvin tavallista, että Kryptonin hintaluokassa valmistaja käyttää 10:n tai 12 tuuman bassoja yhdessä yhden 6,5-tuumaisen keskiäänisen kanssa. Krypton3 onkin harvinaisen tunteeton huoneen vaikutuksille. SUUNNITTELIJAN SANOIN Anssi Hyvönen kertoo Amphion Kryptonin suunnitteluja rakennusperiaatteista K ryptonin 20-vuotisen kehitystaipaleen tavoite oli luoda kaiutin, joka toistaa koko äänialueen ja jossa on riittävästi reserviä myös niihin tilanteisiin, kun muu perhe ei ole kotona, sekä kuulostaa halutulta muissakin kuin akustisesti täydellisissä huoneissa. Kevyen ja värähtelyvapaan pahvi–papyruskalotin ominaisuuksia on parannettu muun muassa jäykkyyttä lisäävällä, omilla työkaluilla tehdyllä urituksella, jolloin iso ja hyvin ilmaa siirtävä kahdeksan tuuman elementti saadaan pysymään jäykkänä ja nopeana. HIGHEND | HERMUSET: AMPHION KRYPTON3 -KAIUTIN 48 96101_.indd 48 25.9.2018 14.07.48. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. klassisen musiikin puolelle. MATTI HERMUNEN on helsinkiläinen pitkän linjan hifiharrastaja. Esimerkiksi isompi elementti siirtää enemmän ilmaa, mutta toisaalta se on korkeamman massansa vuoksi myös hitaampi. Kardioidikotelo vähentää olennaisesti niin taakse kuin sivullekin suuntautuvan energian määrää, jolloin kaiuttimesta suoraan kuuntelupaikalle tulevan äänen osuus suhteellisesti lisääntyy. Viimeisimmässä vuonna 2018 tehdyssä revisiossa Krypton3:n jakosuodin tehtiin kokonaan uusiksi soveltaen ammattimonitorimalliston oppeja
Kaksi vakiokuuntelijaa intoutui ilman yllytystä kaivelemaan vanhaa jatsia levy toisensa jälkeen. Orkesterimusiikilla tai vaikkapa barokkimusiikilla tasapaino ja sävyt vaikuttivat olevan riittävän kohdallaan. Yläpää oli sopivan kirkas mutta ei räikeä. Alimmalla alueella oli joillain levyillä hieman tukevuutta muttei haitaksi asti. Kokonaisbalanssi sopi omaan makuuni. Eleettömän tarkka Krypton3 kuvaa oivallisesti, mitä kaikkea tilassa on, mitä siinä tapahtuu sekä miten soittajat sijoittuvat suhteessa toisiinsa. Jevgeni Mravinskin johtamalla Brahmsin toisella sinfonialla äänityksen elävyys ja tilantuntu olivat oivalliset, vaikka konserttiäänityksen laatu muuten kertoi karua kieltään. Ilmiö ei kuitenkaan ollut rasittava. Se toistaa voimalla erittäin alas ja kykenee puhtaasti suuriin äänenpaineisiin. Krypton3 luo selkeän ja uskottavan kuvan esityksestä. Keskialue oli kohtelias, joten Kryptonit saattoivat pitää esimerkiksi pianon hieman muuta soittajistoa taaempana. Erottelu ei ehkä ole samalla tavalla veitsenterävää kuin joissain vaihtoehdoissa, vaan tarkkuus on enemmän luontevaa kertomista. McLaughlinin kitarassa oli runsain määrin sopivaa purevuutta ja rummuissa napakkaa iskua. Ääni irtoaa kaiuttimista ja asettuu rauhallisesti niiden väliin. Syystä tai toisesta Kryptonit viihtyivät iäkkäiden äänitteiden parissa. Hyvässä akustiikassa äänitetty cembalo (Rameau, J. Nyt Mbappen basso soi tummin syvin sävyin, ja nimikappaleella se saatteli yhtyeen kauniilla soinnuilla jonnekin toiseen paikkaan. Se kaivoi muusikot sopivasti ulos tiheäsointiselta John McLaughlinin To the Onelta, joka useimmilla kaiuttimilla jää varsinkin alarekisteriltään epämääräisen mumisevaksi. Yksi Krypton3:n vahvuus on siinä, että se kestää kovaa kuuntelua menettämättä HERMUSET: AMPHION KRYPTON3 -KAIUTIN | HIGHEND 49 96101_.indd 49 25.9.2018 14.08.01. Joillain levyillä Krypton paiskasi pöytään tähän mennessä parhaiten toimivan toteutuksen. P: Pieces de clavecin en concerts [Parry, Mitchell, Cuckston]; Naxos) soi erinomaisen mehevästi ja helmeillen
KOLMANSIA KORVIA ryhtiään. Afro Celt Sound System (Capture; Real World) pysyi kurissa ja kulki poikkeuksellisen napakasti. Alakerta erittäin vakuuttava, keskialue erinomainen ja ylimmissäkään ei huomauttamista. Krypton3 onkin vahva kotimainen vaihtoehto, jonka laa tuun nähden hinta on maltillinen.?n B izarron punaista kryptoniittia, ehdottomasti. Kaikkiruokaisilta ja muutoinkin hyvätapaisilta vaikuttivat. AMPHION KRYPTON3 Hinta 15 600 €/pari Edustaja Amphion Lisätietoja www.amphion.fi Mitat (lxkxs) 24 x 137 x 47 cm Paino 72 kg Toimintaperiaate 3-tie, refleksi Suurin suositeltava teho 300 W Nimellisimpedanssi 4 Ohm Elementit basso 250 mm keskialue 2 x 200 mm diskantti 25 mm Jakotaajuus 160 Hz, 1 600 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Ei äänenpaineisiin. Tarkka sijoittelultaan, mutta kun sen vaivan näkee, tulos palkitsee kuulijansa tasapainoisella ja kuunteluun koukuttavalla äänellään Auktoriteettia ja ulottuvuutta löytyy, kuten vaikuttava fyysinen kokokin antaa ymmärtää. Tai sitten en, koska sen ”oikea” taso jää osin makuasioiden puolelle ja toisenlai sessa huoneessa Krypton3 joka tapauk sessa käyttäytyy eri tavalla. Krypton3:n sijoittaminen vaatii työtä ja kokeiluja. Se välittää huolellisesti musiikin dynamii kan vaihtelun, toistaa iskut puhtaasti ja ulottuu todella alas. Symbaalit ja rummut soivat niin kuin pitääkin, ja bassokulkuja oli miellyttävä seurata. Lievää bassokorostumaa oli aistittavissa noin 80–100 hertsin liepeillä mutta ei mitään sellaista, joka ei olisi korjattavissa pienin säädöin. Se toistaa voimalla erittäin alas ja kykenee puhtaasti suuriin Erottelu ei ehkä ole samalla tavalla veitsenterävää kuin joissain vaihtoehdoissa, vaan tarkkuus on enemmän luontevaa kertomista. Pistetaajuuksilla mitattuna 20–25 hertsiä toistui lähes samalla tasolla kuin 50–80 hertsiä. Ulkoasultaan varsin hienot, ja uskoisin kotihyväksyttävyyden olevan aika korkealla, eli kaiken kaikkiaan minusta varsin hyvät. Urkujen alimmaiset purkautuivat manalan syvyyksistä. Kokeilussa käytetyt Densen B350+ monopäätteet menivät nopeasti polvilleen tunnetusti vaativalla Kodolla (Ibuki; Sony). Varsin kohdallaan Mitäkö korjaisin. Asiantuntevan myyjän korvia ja kokemusta kannattaa käyt tää. Tehoakin ne vaativat. Tämä saattaa olla yhteydessä keski alueen pieneen vaimeuteen. Krypton3 luo selkeän ja uskottavan kuvan esityksestä. En paljoa, ja senkin varovasti, koska taitamattomalla vii lauksella syntyy enemmän pahaa kuin parannusta. Ulottuva ja uskottava kokonaisuus. Musorgskin näyttelykuvien urkuversi olla (Jean Guillou; Dorian) katakombijak soihin sukellettiin voimalla, ja samalla puhtaan toiston ansiosta luolamainen tilavaikutelma säilyi selkeänä. Toiston selkeys ja läpinäkyvyys säilyvät isoillakin voimakkuuksilla. Normaalikuuntelussa suurillakaan äänenvoimakkuuksilla Denseneillä ei ollut ongelmia. Alemman alueen taso oli hivenen runsas, mutta se voi mennä myös huoneen piikkiin. 50 96101_.indd 50 25.9.2018 14.08.10. Myönteinen vaikutus saattaa kestää jopa 48 tuntia jokaisen altistumisen jälkeen. Pekka Pohjola kävi lähestulkoon Hermusella kylässä! Nämä kajauttimet innostivat erityisesti jazzin ja akustisen rockin kuunteluun. Orkesterin ja soittimien sävyt ovat kohdallaan. Menevät alas, niin että munaskuissa tuntuu. Joillain äänitteillä saatoin kuulla lie vää taipumusta nasaaliin rintaääneen. Puhaltimet soivat kuin jazzklubin parhaassa pöydässä, ja tarvittaessa niiden voima olisi kyennyt Jerikon muuriinkin. Jos jotain tekisin, niin ehkä nostaisin aivan hivenen keskialuetta. Tätä ei ole tapahtunut oikeastaan millään toi sella kaiuttimella
2003 www.hifihuone.fi 15VUOTISJUHLAMESSUT 13.-14.10.2018 Ratinankaari, Tampere, Hatanpään valtatie 11 (ajo-osoite Voimakatu 20) Ilmainen 2 h pysäköinti. 15 vu ot ta Huipputason DAC – uusin sukupolvi Kaliforniasta. Katso ajo-ohje: hifihuone.fi/yhteystiedot Tervetuloa palveltavaksi! HYVÄN MUSIIKIN JA ÄÄNENTOISTON VIIKONLOPPU | MESSUTARJOUKSIA | TERVETULOA! 96536_.indd 51 25.9.2018 14.08.57. The Discrete DAC est
TEKSTI: JAAKKO ERÄPUU | KUVAT: JAAKKO ERÄPUU JA VALMISTAJA HIGHEND | SILLÄ KORVALLA: QUAD ERA-1 -KUULOKKEET JA PA-1-KUULOKEVAHVISTIN 52 95902_.indd 52 25.9.2018 14.10.15. Alati kasvaville kuulokemarkkinoille se on kuitenkin lähtenyt magnetostaattiperiaatetta hyödyntäen. Uunituoreiden kuulokkeiden ohessa tutkailtiin myös valmistajan monipuolista PA-1-vahvistinta. KERTAHEITOLLA KUULOKEMAAILMAAN SILLÄ KORVALLA: QUAD ERA-1 -KUULOKKEET JA PA-1-KUULOKEVAHVISTIN Legendaarinen hifivalmistaja Quad tunnetaan lähinnä elektrostaattisten kaiuttimiensa kautta
Quad (Quality Unit Amplifier Domes tic) tuotemerkki ja itse asiassa koko putiikki päätyi jo 1980luvulla sijoi tusyhtiön haltuun, mutta sen toiminta jatkuu edelleen, joskin tuotteiden val mistusmaa on ajan hengessä muuttunut Kiinaksi. Toistoalueen ääripäät nettosi vat sisäänsoitosta eniten, mutta soinnin SILLÄ KORVALLA: QUAD ERA-1 -KUULOKKEET JA PA-1-KUULOKEVAHVISTIN | HIGHEND 53 95902_.indd 53 25.9.2018 14.10.31. Se ei ole jättänyt erityisen merkittävää jäl keä äänentoiston historiaan toisin kuin seuraajansa Quad II putkipäätevahvis tin, josta tuli jo melkoinen hitti kuten sittemmin lanseeratuista sähköstaattis kaiuttimistakin. Esivahvistinläh töinä toimivat sekä xlr että rcaliitinpa rit, linjasisäänmenona vain rca:t. Kuulokkeiden mukana toimitetaan kahdet korvatyynyt, nahka ja kangas pintaiset, sekä muotoon valettu muovi nen säilytys ja kuljetuskotelo. Kahden vuoden takuulla varustettujen kuulokkeiden markkinoinnin yhtey dessä vihjaillaan, että niiden sointia on viilattu klassisen ESL 57 kaiuttimen suuntaan. Tuotesortimenttiin kuulu vat yhä niin vahvistimet kuin kaiutti metkin. Signaa lia vahvistavat 6SN7 ja 6SL7triodit, joita on kan nella kaksittain kumpaistakin. Kuulokkei den ulkoinen olemus on suhteellisen pelkistetty ja perinteinen. B rittiläinen Quad Electro acoustics (aluksi Acoustical Manufacturing Company co.) aloitti audiolaitetuotantonsa Huntingtonissa jo vuonna 1949, mutta vaikka yritys tunnetaan lähinnä sähkös taattisista kaiuttimistaan, ensimmäinen tuote oli vahvistin nimeltään QA/12P. Vastaavalla toimintaperiaatteellahan ratsastavat yhä useammat kuulokemaailman ylemmän laatuluokan luurit Audezesta Hifimanin kautta Abyssiin. Mielenkiintoinen tulokulma, jonka todentamisessa on ilmiselvä oma kohtaisen tutkinnan paikka. PA1:n vahvistinosio on putkitoiminen jopa tasasuuntausta myöten. Sisään muuntimeen pääse niin koaksi aalisella kuin optisellakin kaapelilla ja tietty usbpiuhallakin. EZ81putki väijyy virta puolen asioita. Eli ääntä tuottava elementti ei tarvitse korkeajännitteisiä staattoreita toimin tansa avuksi. Viimeisin reviirinlaajennus suuntautuu kovassa nosteessa olevalle kuulokesek torille, sen ylemmän keskisarjan ran kasti kilpaillulle lohkolle. Massaa Era 1:lle on kertynyt 420 grammaa, joten sen markkinasegmentin puolen kilon kuvit teellinen kipuraja alittuu melkoisella marginaalilla. Hyvä niin, sillä ilman sitä siitä olisi tullut julistettua väärä tuomio. Siksi se päätyi vajaan vuorokauden yhtämittaisen sisäänsoiton kohteeksi. Hinnaltaan (1 700 euroa) monitoiminen PA1 ei ole aivan linjassa Era1:n (699 euroa) kanssa, mutta pitihän sitä tutkia merkin sisäistä synergiaa sil mällä pitäen. Resoluutiota rauhallisuuden kautta Era1 saapui kuuntelusessioihin suoraan tehtaalta plakkarissaan alle tunnin ver ran soittoaikaa maahantuojan tiloissa. High/lowkytkimellä impedanssin voi säätää halutuksi (32 tai 300 ohmia) kuu lokkeiden tarjoaman kuorman mukaan. Sähköstaattisten kaiutinten parissa ansioitunut Quad on jostain syystä valinnut ensimmäisten kuulokkeidensa toimintaperiaatteeksi magnetostaattisuuden. Avoimesti magnetostaatti Sähköstaattisten kaiutinten parissa ansi oitunut Quad on jostain syystä valinnut ensimmäisten kuulokkeidensa toimin taperiaatteeksi magnetostaattisuuden. Monitoimikone Kuulokkeiden maahantuoja toi mitti pyynnöstä niiden mukana Quad PA1 kuulokevahvisti men, joka on toki toiminnoil taan paljon muutakin kuin vain kuulokevahvistin. Uusia tuotteita ja mallisarjoja ilmaantuu markkinoille tämän tästä. Näppäränkokoisen joskin täydet 7,5 kiloa painavan laitteen taajuusvasteeksi ilmoitetaan 15–30 000 hertsiä. Ääntä tuottavan taso kalvon liikuttelu hoituu magnetismin myötä ilman verkkovirtaa. Taajuusvasteen lupaillaan ulottuvan 10 hertsistä 40 kilo hertsiin, joskin ilman mainintaa desibe lirajoista. Se kun hoitelee tarvittaessa myös damuuntimen ja etuvahvisti men tontteja. ESL 57 ja ESL 63 ovat jo legendaarisia toistimia ja yhä edel leen arvostettuja lajityyppinsä edustajia, joiden pohjalta ponnistavat päivitetyt mallit eivät sittemmin ole vastaavaa sta tusta koskaan saavuttaneet. PA1:n damuunnin yltää tarvittaessa 24 bitin ja 192 kilohertsin resoluutioon. Ero soin nissa ennen ja jälkeen ei ollut aivan vähäinen. Era1:n impedanssiksi kerrotaan 20 ohmia ja herkkyydeksi 92 desibeliä per milliwatti. Tehoa julkisivun kahteen kuulokeantoon lait teesta löytyy 500 milliwattia 32 ohmiin. Irrotettavalla kytkentäkaapelilla varustettu Era1 edustaa avointen kuu lokkeiden koulukuntaa kuten valtaosa muistakin kilpailijoistaan. Lukemat viittaavat vahvasti siihen, että kuulokkeet soveltuisivat hieman heikkotehoisemmankin vah vistinasteen perään
Päätemuuntajattoman Linear Tube Audion myötä syntynyt mielikuva numeHIGHEND | SILLÄ KORVALLA: QUAD ERA-1 -KUULOKKEET JA PA-1-KUULOKEVAHVISTIN 54 95902_.indd 54 25.9.2018 14.10.45. QUAD PA-1 -KUULOKEVAHVISTIN Hinta 1700 € Edustaja Audelec Oy Lisätietoja www.audelec.fi www.quad-hifi.co.uk Mitat (lxkxs) 18 x 16,5 x 28,5 cm Paino 7,5 kg Tulot xlr, rca, optinen koaksiaalinen s/ pdif, usb Lähdöt rca, 2 x 6,3 mm plugi Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Teho 500 mW 32 Ohm Särö Taajuusvaste 15 30 000 Hz Ottoimpedanssi 50 kOhm Tehonkulutus QUAD ERA-1 -KUULOKKEET Hinta 699 € Edustaja Audelec Oy Lisätietoja www.audelec.fi www.quad-hifi.co.uk Paino 420 g Rakenne Avoin Liitin 6,3 mm Kaapelin pituus 3 m Nimellisimpedanssi 20 Ohm Muuta Kahdet korvatyynyt, irrotettava kaapeli, säilytys/kuljetuskotelo fokuskin loksahti kohdilleen alkuverryttelyn aikana. Vahvistuspuolella PA-1 pääsi haastamaan Linear Tube Audion microZOTL-putkosen. Bassojen painopiste sijaitsi kuitenkin ylempänä kuin talon luureilla. Referensseinä Quadeille toimivat talon työjuhta ja nautiskeluväline. Täyteläinen soundi ei kuitenkaan merkinnyt selkeyden tai resoluution vajausta. Era-1:n kyvyt hoitaa akustisten instrumenttien ja lauluäänten sointivärit luonnollisen oloisesti ansaitsevat pikku kehaisun. Beyerdynamicin räväkkyys jäi Quadilta saavuttamatta, mutta rock soi silti täysin tyydyttävästi ja jopa basson suhteen potkuisasti. Siitä synergiasta Kun Era-1 asemoitiin PA-1:n kumppaniksi, sen sointibalanssi vaikutti hitusen kuivakkaammalta joskin myös bassojen suhteen sopusuhtaisemmalta. Ensin mainittua roolia näytteli Beyerdynamicin alkuperäinen T1, jälkimmäistä Audeze LCD-2f. Sisäänsoittaen notkistettu Era-1 kytkettiin aluksi talon putkivahvaimeen. Audezen kanssa vuorovedoin tapahtunut vertailu tuotti tuloksia, jotka leimasivat Quad-kuulokkeiden toistoa läpi koko sessioiden. Bartokin 2. Muistiinpanoista löytyi mainintoja hieman yliannostellusta yläbassosta ja soinnin tietystä rauhallisuudesta. viulukonsertto (RSO/Lintu/Tetzlaff/Ondine) soi LCD-2:lla hienosti mutta Era-1:llä upeasti. Toisaalta Era-1:n kyvyt hoitaa akustisten instrumenttien ja lauluäänten sointivärit luonnollisen oloisesti ansaitsevat pikku kehaisun. Era-1 kaivautui hyvinkin syvälle äänitteiden nyansseihin musiikinlajista riippumatta, joskin perinteikkään kuulokemaisemmin kuin LCD-2, joka nyt ei ole maailman avoinsointisin sekään. T1 jäi tällä saralla toiseksi ja Audezekin joutui tiukille haastajan kanssa
Synergiaa löytyy. Era-1 hintaisekseen eritoten. Linja-annon kautta ääntä tarjoilevana etuvahvistimena koestin laitetta myös erillisen päätteen ja kaiutinten kera – aika lähelle referenssietusta yltävin tuloksin.?n JAAKKO ERÄPUU on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Puristus on vähäistä ja paino jakautuu tasaisesti. PÄTEVIÄ PELEJÄ Ulkoisesti matalan profiilin koreilemattomat Quadit osoittautuivat molemmat soinnillisesti päteviksi peleiksi. Universaalissa katsannossa sen elämä muuttuu haasteelliseksi, sillä hyväsoundisten putkitoimisten kuulokevahvistimien tarjonta on runsasta hieman edullisemmassakin hintaluokassa, joskaan ei ehkä muuntimella ja esivahvistintoiminnolla varustettujen monitoimisten sarjassa. PA-1:n ajamat Era-1:t välittivät musiikin yksityiskohtia aavistuksen mattapintaisempina kuin microZOTL:in ohjaamana, vaikka diskantti sinänsä jopa hitusen kirkkaammin helähtikin. roa liian isosta bassosta hälveni Quadit paritettuina lähes olemattomiin, vaikka ripaus lisää napakkuutta ei olisikaan ollut pahitteeksi. Ainakaan samassa mittakaavassa. PA-1 istuu Era-1:n yhteistyökumppaniksi mainiosti. Quadin markkinointiosaston tarjoama ajatus toiston viilaamisesta ESL 57 -kuosiin ei täysin todentunut sessioiden aikana. Kompaktia läsnäolon tuntua esiintyi myös jonkin verran enemmän Quadien yhteistyön lopputulemana, samoin tiettyä soinnillista koherenssia. Pa-1:n sisältämä da-muunnin vaikutti varsin mukiinmenevältä kapistukselta. PA-1:n kyydissä talon referenssikuulokkeilla ei vastaavia ilmiöitä ollut havaittavissa. Kuka. Se olisi pärjännyt vallan hyvin lehden pari numeroa sitten julkaisemassa vertailutestissä, johon se olisi sopinut hintansakin puolesta. Ehkä räväkämmän rytmimusiikin toistamiseen löytyy otollisempiakin kuulottimia, mutta jos ja kun musiikilliset mieltymykset suuntautuvat pykälää jalostuneempaan musiikkiin, Era-1 kilpailee lähes tasapäisesti jopa kuulokemaailman eliitin kanssa. Niin cd-pyörittimen välityksellä koaksiaalisesti liitettynä kuin läppäri-usb-väyläisestikin. Mukavuutta, mobiilivalmiutta ja muuntoa Käyttömukavuuden suhteen Era-1 edustaa keskimääräistä parempaa tasoa hintaja painoluokassaan. Mahdollisuudesta valita vakiovarustuksesta joko kangaspintaiset tai nahkaiset korvatyynyt tulee vielä lisäpisteitä. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta poikkeavia mielenkiintoisia tuotteita. Kuulokkeiden impedanssija herkkyyslukemat viestivät soveltuvuudesta mobiilikäyttöön, massiivinen ulkoinen olemus ja avoimen rakenteen vuoksi heikko ulkoisten äänten eristyskyky eivät niinkään. SILLÄ KORVALLA: QUAD ERA-1 -KUULOKKEET JA PA-1-KUULOKEVAHVISTIN | HIGHEND 55 95902_.indd 55 25.9.2018 14.11.09. Ehkä edellä mainitut myönteiset seikat edustivat niitä synergiaetuja, joita samoissa tiloissa tapahtuva tuotekehittely aiheuttaa. Esimerkiksi iPhone seiskaan kytkettynä kuulokkeet soivatkin yllättävän hyvin, joskin äänenvoimakkuuspainiketta saa naputella liki maksimiasentoonsa kohtuullisen äänenpaineen aikaansaamiseksi. Keskialueen luonnollisuuteenhan rinnastuksella viitattaneen, ja kyllähän Era-1 parhaimmillaan juuri niiltä osin aidonoloisesti soi, mutta kyseisiin kaiuttimiin henkilökohtaisesti ja perusteellisesti tutustuneena en lähtisi elämöimään samankaltaisuudella
PARADIGMAN MUUTOS PUREAUDIOPROJECT TRIO15 HORN1 -KAIUTIN Ajoittain kohdalle osuu tuote, joka saa tarkastelemaan omaa suhtautumista äänentoistoon. TEKSTI JA KUVAT: JUSSI ARVIO HIGHEND | PUREAUDIOPROJECT TRIO15 HORN1 -KAIUTIN 56 96094_.indd 56 25.9.2018 14.15.54. Vielä harvemmin vastaan tulee sellainen näkemys, joka muuttaa kuulijaansa
Aikanaan kirjoitin muun muassa, etten ”…päässyt aikuisten legoiluun mukaan, sillä Suomen-edustaja oli tehnyt leikin puolestani.” Tällä kerralla rakentamisen ilo oli jätetty onneksi minulle. Silmämääräisestikin salonkikelpoinen mörssäripari on vakuuttavaa tekoa.” Tältä osin mikään ei ole muuttunut ja hyvä niin. suurin piirtein 500 hertsiin. Suuret paperikartioiset bassoelementit vievät ajatukset jonnekin pa:n ja vintagen suuntaan. Valittujen elementtien perusteella mukana seuraa sopivat komponentit, jotka sitten ruuvataan omille paikoilleen mallikohtaisen ohjeen mukaisesti. Kohtaaminen jätti kutkuttavan tunteen. Kuorin määrämittaisina toimitetut piuhat ja suljin päät hopeatinalla. Esiporatuista rei´istä ujutetaan läpi kierrepultit. Alkusäätöä Aiempaan PAP-testiin verrattuna olosuhPUREAUDIOPROJECT TRIO15 HORN1 -KAIUTIN | HIGHEND 57 96094_.indd 57 25.9.2018 14.16.08. Joka tapauksessa lienee vain ajan kysymys, milloin tieto tekijästä vuotaa julki. Vakiotoimitus sisältää kaikille Trio 15 -malleille sopivan, modulaarisen Leonidas-piirilevyn. Kirkaslakattu ja taiten työstetty vaneritorvi lisää ilmeikkyyttä sekä ripauksen nostalgista tunnelmaa. Valmiiksi suunniteltu kokonaisuus ei jätä äänellistä lopputulosta rakentajan varaan, ja erilaisia variaatioita on jo valmiiksi lukemattomia. Horn 1:n tapauksessa komponentteja on neljä; yksi kela, kaksi vastusta ja yksi kondensaattori. Modernisti nostalginen Kasattuna Horn1 on omalla tavallaan vakuuttava näky. Raskas metallinen pohjalaatta on varustettu Soundcare Superspikes -tassuilla. Baffelin ja metallirungon väliin jää kuminen vaimennuskappale. Torvet toimitetaan jo valmiiksi taustalevyynsä asennettuna. Hifimaailman numerossa 2/2017 tutustuin TangBand-laajakaistaelementillä varustettuun Trio 15 -versioon. Rakenteen suunnittelijaa ei paljasteta, mutta jakotaajuus on jossakin 500 hertsin tuntumassa. Joka tapauksessa lienee vain ajan kysymys, milloin tieto tekijästä vuotaa julki. Oleellisempaa on se, että rakenne toimii. Testiparin pianovalkoinen väri antaa sille raikkaan ilmeen. Kartio on paperia, moottori on neodyymimagneetein toteutettu ja puhekela on kooltaan 2,5 tuumaa. Ruuvien paikat on merkitty, ja homma käy helposti. Kumiset eristepalat maadoittavat piirilevyt mekaanisesti runkoon. Laattaan kiinnittyy kaksi metallista pystyrakennetta, joihin myöhemmin kiinnitetään jokaiselle elementille kuuluva, erillinen baffeli eli taustalevy. Elementeissä on pikaliittimet, suotimessa ruuvit. Seuraavaksi on jakosuotimen vuoro. Niinpä asennus oli siltäkin osin nopeaa ja helppoa. Valmiista sarjoista voi rakentaa makuunsa sopivan dipolikaiuttimen. Liekö sattumaa, että ulkonäkö muistuttaa enemmän kuin vähän TADia. Niin väreissä, ko’oissa kuin elementeissä laskettuna. Oleellisempaa on se, että rakenne toimii. Torven 1,4-tuumainen kompressioelementti tulee Beymalta. Yksinkertainen ylija alipäästö sekä torvelle laadukas kondensaattori ja se on siinä. Lisähintaan saatava audiofiilisuodin mahdollistaa kaksoisjohdotuksen sekä vielä tarkemman hienosäädön. Bassoelementit valmistaa Eminence. Liekö sattumaa, että ulkonäkö muistuttaa enemmän kuin vähän TADia. Asiakas voi valita kolmen jakosuodinversion välillä. Jakotaajuus osuu P ureAudioProjectin konsepti on joustava. Aikaa koko prosessiin sai kahvija lounastaukoineen kulumaan kiirehtimättä kolmisen tuntia. Seuraavaksi taustalevyt elementteineen kiinnitetään tukirakenteeseen. Sille on oma paikkansa pohjalevyn keskellä. Ulkonäkö on samaan aikaan moderni ja nostalginen, tehokas ja rauhallinen. Bassoelementit kiinnitetään ruuvein baffeleihin. Itse rakentaen Kasatessani kaiuttimia muistelin aiempia kokemuksiani PureAudioProjectista. Kun hieman yllättäen tuli tilaisuus tutustua uusimpaan Horn1-versioon, en epäröinyt hetkeäkään. Kiinnitys valmiiksi porattuihin reikiin tapahtuu nylonruuvein. Lopuksi asennetaan johdotukset. Säädettävyyden huipulla on Nelson Passin suunnittelema JFet-pohjainen analoginen aktiivisuodin PAP-C1. Komponentit ovat valmiiksi laadukkaita ja tulevat kaikki Mundorfilta. Näin kirjoitin aiemmin Trio 15:n TangBand-versiosta: ”Bassot on modifioitu PAPin toiveiden mukaan alkuperäisestä Alpha 15a:sta. Syntynyt rakenne kiristetään lopuksi takaa ruuvattavilla kiinnikkeillä. Uudistunut runkorakenne on aiempaa ilmavampi, visuaalisesti kevyempi ja tyylikkäämpi
Se ei ollut varsinaisesti pistävä mutta sävyköyhä ja ajoittain rasittavan suoraviivainen. Basso tuntui ulottuvan alemmas. Kulma jäi melko loivaksi, ja torven nielu jäi osoittamaan hieman korvien ohi. Toisaalta dynamiikkaa riitti yli kotitarpeiden. HIGHEND | PUREAUDIOPROJECT TRIO15 HORN1 -KAIUTIN 58 96094_.indd 58 25.9.2018 14.16.21. Se oli lähes yhtä haastavaa kuin referenssini Sanders 10c:n kanssa. Tällä kerralla hyllystä löytyi peräti kolme erilaista putkivahvistinta sekä yksi Nelson Passin suunnittelema vähäwattinen a-luokan transistoripääte. Kaiuttimien sijoittelu vei kuitenkin aikaa, vaikka liikkumavara oli verraten pieni. Valmistajan mukaan torven sisäänajoon kannattaa varata jopa 200 tuntia. Suodin koostuu Mundorfin laatuosista. Lopullinen sijoittelu asetti kaiuttimen keskilinjan vain 50 senttimetrin päähän sivuseinistä. Ohessa valintaprosessi kuvattuna tiukasti tiivistettynä. Siinä sivussa saattoi havaita hyvin lievän värittymän, joka ei kuitenkaan ilmennyt kaikilla näytteillä. Vähitellen, kuitenkin jo ensimmäisen viikon aikana ääni muuttui tasapainoisemmaksi. Pitkään eri versioina valmistettu Opera Consonance M100 Plus toikin ääneen kaivattuja ominaisuuksia. Tummemmilla ja tylsemmillä äänityksillä oli löydettävissä hetkensä. Keskialue säilytti voiman tunteen, mutta alun pintakovuus vaihtui tasapainoisen avoimeksi ja erittäin läpinäkyväksi, lähes referenssitason ilmaisuksi. OHEISLAITTEET TESTIN AIKANA Vahvistimet Consonance M100 Plus Melquiades 6S33S-V SET by ”pappa” Pass ACA SinoVT EL34 SE Digi Roon Nucleus TentLab b-Drive Totaldac D1 Integral serverin lisävirtalähteellä Kaapelit Graditech Kide rca Graditech Kide Digital AES/EBU Graditech Lumi 1 Graditech Voima 2 TK Cable Atlantis Totaldac USB teet olivat selvästi suotuisammat. Esimerkiksi peltien kaikuun jäi hieman turhaa samettia. Aloitin 15-wattisella 6c33c-Melquiades-SET-vahvistimella. Diskantti ei edelleenkään ollut muun kaistan tasolla. Hienoinen lämpö toi tenorille uskottavuutta ja inhimillisyyttä. Kenties vahvistin ei ollut aivan nappiin torven ilmaisuvoiman kanssa, sillä sen verran keskialuevoittoiseksi ääni lopulta jäi. Vaadittiin toinen kokonainen viikko ennen kuin tapahtui havaittava muutos. Seuraavaksi koetin perinteistä push pull -ratkaisua el34-putkin. Saattaa olla, että räikeintä pa-taustaa onkin hiottu hieman normilähtökohtia hifimmäksi. Vahvuudeksi nousi avoin, kepeä ja iloinen toisto, josta kuitenkin puuttui jotakin. Olin mielessäni päättänyt, että sillä olisi parhaat edellytykset päärooliin. Torveksi hyvinkin tasapainoinen ja rehellinen yläpää jäi osin jopa hieman oletettua pehmeämmäksi. Ensi alkuun parivaljakko ei ollutkaan yhtään hullumpi. Kun kanavatasapaino ja stereokuvakin olivat toivotussa kuosissa, piti kaiuttimia säätää vielä tiukempaan takakenoon. Oli selvää, että molemmissa ääripäissä oli puutteensa. Keskialueen voimaan ja pintakovuuteen olin onneksi varautunut. Ilman säätöä ääni jäi joillakin näytteillä hieman liian alas. Kylmiltään kaiutin kuulosti äkäiseltä, ohuelta ja korostetun tarkalta. Samalla sen sävymaailma muuttui ja osoittautui lopulta keskimääräistä runsasvärisemmäksi. Myös eteerinen kuoromusiikki (Durufle, Requiem Op.9; Bill Ives; Harmonia Mundi) sai kepeytensä pariksi voiman tuntoa ja draaman tajua siinä määrin, että arvostin parituksen pykälää edellistä paremmaksi. Keskinäinen etäisyys keskeltä mitattuna asettui 2,4 metriin, etäisyys kuuntelupisteeseen 3,2 metriin ja etuseinään 1,7 metriin. Samalla osa ennakkoluuloistani jouti kierrätykseen. Joka tapauksessa riittävästi avauduttuaan jäljelle jäi liioittelematon kompromissi, jonka kanssa voisi hyvinkin elää. Ruuvikiinnitys mahdollistaa omat kokeilut. Tämän lisäksi olen kääntänyt huoneen kuuntelusuunnan jälleen pituussuuntaiseksi, joten torville järjestyi hieman enemmän etäisyyttä kuuntelupaikalle. Läpinäkyvä Valitsin viikon ennakkokuunteluiden perusteella sopivimman vahvistimen testireferenssiksi. Ensin piti saada dipolibasso tasapainoon. Seuraavaksi säädin torven suuntauksen. Oman kokemuksen pohjalta sanoisin, että lähes sama pätee bassoelementteihin
Bach; Musicalisches Opfer, BWV 1079; DHM). Siellä jossakin piilee pieni mutka, joka saattaa nostaa viulun ja sopivan vasken pintaan realismia korostaen. Kerroksittaiset elementit kyllä löytyivät vaivatta niin leveyskuin syvyyssuunnassakin. Niinpä soitin tärkeimmät testiraitani vielä kerran. Herkkäsieluisinta ei paketti olisi siis aivan vakuuttanut, vaikka paremman puutteessa nyt menikin. Viimeinen lasihöysteinen tarjokas oli kymmenisen vuotta vanha kiinalainen SinoVT el34 se. PAPin elävä ja dynaaminen tulkinta verotti kuitenkin PureAudioProject yhdistää taitavasti pa-tehokkuutta ja hifistiä tyydyttävää tasapainoisuutta. Aktiivijako mahdollistaisi helpomman huonesovituksen. Sama uuskokemuksellinen linja jatkui, kun tarjoilin korville Bachia (J.S. Liitin Totaldacin säädettävät rca-annot suoraan päätteen ottoihin. PAP-C1-aktiivisuotimen lisähinta on kuitenkin niin suolainen (noin 2 000 euroa), että ostajan täytyy olla vakavissaan ja varoissaan. Perinteisellä jakosuotimella ja dynaamisilla elementeillä varustetulla dipolilla haaste on kenties tavallista kotelokaiutinta suurempi. Siitä, jonka avulla kirjoittamani teksti on vertailukelpoista vielä myöhemminkin. Sävyjen osalta en menisi vannomaan samaa. Kerran vielä Nukuttuani yön yli lähestyin aihetta uudesta tulokulmasta. Ääni oli myös hieman liikaa kaiuttimissa ja muutenkin laidoilla. Eikä siinä kaikki, sillä aktiivisen version hintaan tulee lisätä vielä toinen vahvistin. Dynamiikka ei kärsinyt ainakaan normivoimakkuuksilla tehokkaampiin kilpakumppaneihin verrattuna. Tila-asioissa jäätiin edelleen siitä, mihin tiesin kokemuksen perusteella kaiuttimen kykenevän. Kuten niin usein aiemminkin, oli jälleen purtava huulta ja nieltävä omat ennakkoluulot. Useammin kuin kerran huomasin kuunnelleeni levyn alusta loppuun, tauotta. PUREAUDIOPROJECT TRIO15 HORN1 -KAIUTIN | HIGHEND 59 96094_.indd 59 25.9.2018 14.16.43. Jonkin aikaa pölyttynyt Julian Breamin Classical Guitar Anthology -boksi sai paljon ansaittua soittoaikaa. Lopputulos on hämmentävä ja nautittava musiikista riippumatta. Päätin pitää tauon ja selvittää itselleni varmuuden vuoksi ne seikat, joita itse arvostan ja jotka ovat kokemuksellisen lopputuloksen kannalta mielestäni ne kaikkein tärkeimmät. Yhtä useasti vihkoni jäi ilman muistiinpanoja. Raskaampi materiaali sykki, ja basson tiukkuus oli passelisti linjassa. Pass oli ääneltään lämpimämpi, tummempi, syvempi ja samalla rauhallisempi. Basson toimivuus tilassa on aina haastava kysymys. Tuntui siltä, että soittimien oma sisäinen (mikro)dynamiikka ilmeni poikkeuksellisen luonnollisesti. Kyseessä on itsensä Nelson Passin diy-harrastajille suunnittelema edullinen päätevahvistin. Kitaran kielen resonanssit suorastaan tuntuivat eivätkä vain kuulostaneet oikeilta. Vaikka puute on pieni, on se olemassa. Saattaa olla, että suurempi kuunteluetäisyys poistaisi haitan. SinoVT:n pieneen kokoon mahdutetut lihakset olivat ehtaa au naturelia. En siis ollut täysin hullaantunut ja (ainakaan täysin) vailla realiteetteja. Kenny Barronin piano ja Dave Hollandin basso toimivat tästä koulukirjaesimerkkinä (The Art of Conversation; Kenny Barron, Dave Holland; Blue Note). Tilatoisto ei päässyt Sanders 10c:n tasolle. Sen ja Horn1:n yhteishinta lähestyy jo 10 000 euron rajapyykkiä. Se korosti sellolla alasävelien voimaa ja cembalon koskettimilla määrätietoisuutta sekä soinnun tarkkaa syttymistä. Klassisen musiikin puolella suurempikin ryhmätyö säilytti muotonsa ihailtavasti ilman, että paletti olisi suttaantunut säröiseksi kakofoniaksi. Tämän upean levyn äänitykset ovat toki huippuluokkaa, se ei ole mikään uutinen. Tässä lepää PAP Horn1:n lahjakkuus; se erottaa musiikin poikkeuksellisella katu-uskottavuudella hifistä ja tuo sen kuulijalle eheänä sekä kokonaisvaltaisena. Sen sijaan intiimimpi akustinen kaunosieluisuus jäi yleispätevän momentin vääntöön. Viimeiseksi estradille astui rakennussarjasta koottu Pass ACA, eli reilun viiden watin voimalla a-luokassa toimiva pääte. Parhaimmillaan 3,3 volttia syöttävänä se riitti ohjaamaan Passia, joskin vain kohtuullisesti. Tähän ei tullut muutosta, vaikka kaiutinta käänsi tai väänsi. Ensimmäinen ilon aihe oli eloisa ja riemukkaasti tilan täyttävä ääni. Tarkkaan kuunnellessa integraatio elementtien välillä ei ollut täysin saumatonta. Omassa tilassani olen kuullut parempaakin alapäätä, mikäli nimenomaan ulottuvuus on se merkittävin tekijä. Tässä kohdin luin muistin virkistämiseksi alkuperäisen Trio15-juttuni. Verestin samalla asteikkoni arvosteluperusteita, jotta en vahingossakaan poikkeaisi linjastani. Suurin piirtein viittä wattia tarjoilevana se ei ollut paperilta katsottuna ykkösvaihtoehtoni. Kuivan studiojazzin parissa viihtyi näillä eväillä pidempäänkin. Olinko ihastunut. PAP täytti suorastaan ylimielisen helposti äänityökalun vaatimukset; se oli riittävän tarkka, läpinäkyvä ja tasapainoinen, jotta oheiselektroniikan erot olisivat tunnistettavissa. Hieno transienttitoisto ja kadehdittava reaktioherkkyys aina yläbassolta aladiskanttiin auttavat paljon, ja riittävä yleinen tasapaino pelastaa suurin piirtein loput. Se rajasi esityksen tarkemmin ja sen basso oli kiinteämpi. Kättely oli kuitenkin muilta osin niin onnistunut, että se horjutti joiltakin osin SinoVT:n valta-asemaa. Oli helpottavaa havaita, että määrätietoinen metodiikka paljasti myös karikkoja. Luettuani ymmärsin, että jo silloin syttynyt orastava kipinä oli kaiuttimen viimeisen inkarnaation myötä lyönyt nyt lähes liekiksi. Näillä eväillä loikattiin lähemmäs aitoa ja elävää esitystä ja samalla kuuntelupistettä. Olin pudottaa kahvikuppini, kun jäin korvistani kiinni musiikkiin. En ole kuitenkaan aiemmin kuullut kaiuttimen irrottavan instrumentteja niin elävästi, uskottavasti ja soinnillisen eheästi taustastaan kuin nyt. Vaikka PAPin noin 95 desibelin herkkyys ja suhteellisen vähävuoristoinen impedanssikäytös onkin omiaan putkivahvistimille, oli ajatus neljän 15-tuumaisen bassoelementin kontrolloinnista viidellä watilla absurdi. Jäi mietityttämään, että jos kaksi viimeksi mainittua, edullista, eri vahvuuksinkin ilmeisen soveltuvaa vahvistinta onnistui vakuuttamaan, niin mitä olisikaan vielä ajan (ja rahan) kanssa saavutettavissa. Olisiko havaittujen vahvuuksien vastaparina jotakin sellaista, joka vesittäisi kokemukset ja palauttaisi kirjoittajan ruotuun. Päinvastoin
HIGHEND | PUREAUDIOPROJECT TRIO15 HORN1 -KAIUTIN 60 96094_.indd 60 25.9.2018 14.16.55. Omakohtainen kokemus niin kuvakuin äänituotannosta tuo näkemystä harrastukseen. PureAudioProject yhdistää taitavasti pa-tehokkuutta ja hifistiä tyydyttävää tasapainoisuutta. Mitäpä siihen lisäämään.?n JUSSI ARVIO on mediatekniikan ammattilainen. Kuka. Lopputulos on hämmentävä ja nautittava musiikista riippumatta. Tai näin: PAPilla kuuntelija ei ensisijaisesti mieti, että millä rivillä konsertissa istuu. Se palautti kuuntelutuokioihin jotakin sellaista, jonka pelkäsin jo unohtuneen harrastuksen, elämäntavan ja työn sedimentteihin. Näin kirjoitin aiemmin (Hifimaailma 2/2017): ”Toisille PAP eittämättä edustaa maltillista hintaa nirvanan esiportille, sillä hintaluokka huomioiden kaiutin hakee vahvuuksissaan kuulemistani vertaistaan. PUREAUDIOPROJECT TRIO15 HORN1 Hinta 7 990 € / pari Edustaja Nippon Hifi Oy Lisätietoja www.nipponhifi.com www.pureaudioproject.com Mitat (lxkxs) 54 x 116 x 27cm Paino 37 kg Toimintaperiaate 2-tie, dipoli Taajuuskaista 29 Hz 19 kHz Herkkyys (1m/1w) 94-96 dB Nimellisimpedanssi 8 Ohm Elementit -basso 2 x 15” -keskialue -diskantti 1,4” torvikuormitettu kompressioelementti Jakotaajuus Noin 500 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Lisähintaan Muuta Modulaarinen rakenne sen viimeisen, veitsenterävän 3d-realismin ja vaihtoi osan siitä läsnäolon tunteeseen. Elämänmakuisia kokemuksia kirjoittava Jussi lähestyy aiheita korvat edellä, mutta järki kädessä. Hän tietää olevansa paikan päällä. Se ei ole täydellinen mutta modulaarisen rakenteensa ansiosta hiottavissa. Bert Janschista Bachiin, Dire Straitsista Dimmu Borgiriin ja Aretha Franklinista Alamaailman Vasaroihin. Joten kuka tietää…” Minä tiedän nyt. Ennakoimaton lopputulos TangBandin laajakaistalla varustettu Trio15 oli jo sellaisenaan mielenkiintoinen ja koukuttava. Horn1 säväytti siinä määrin, että päätin pitää ne itselläni. Avoin dipolirakenne ei piilota suloja. Torvella varustettu Horn1 osoittautui tasapainoisemmaksi ja jos mahdollista, vielä TB-versiotakin hauskemmaksi. Kiinnostuksen kentälle mahtuu niin esoteerinen erikoisuus kuin perinteisempikin äänentoisto
Sen sijaan, että revimme toisiamme tieteellisten alaviitteiden ja fysiikan lakien voimalla yhä kapeammalle universumin laitamalle, voisimme viihteellistää ja tarinallistaa kaiken sen, minkä katsomme kuuluvan hi smiin. Loppujen lopuksi näkyvyydestä, suurista massoista, messuista, hi stä, moottoripyöristä ja sisustuslehdistä. /uutiset/3-10161249 poikkeama, joka ei siis edusta normaalia. Mistä oikein höpötän. Ihmiset saivat mitä hakivatkin. Itse tunnustan unohtaneeni, kunnes luin Risto Degermanin kirjoituksen Ylen uutissivuilta (22.4.2018). Voisimme siis nauraa ääneen niin voimallisesti, että äänemme kuuluisi. Kyseessä on sairaalloinen pakkomielle tai pakkomielteiden sarja. Suurin oivallus, jonka sain luettuani jutun, oli seuraava; voisiko tiukan ja kontekstisidonnaisen tieteellistämisen ohella löytää itseironisen, kyseenalaistavan ja samaan aikaan älyllisen tavan käsitellä hi smiä. Kuten ortotopologian dosentti Aapon, on meidän löydettävä omat tonttumme ja mitattava niiden päät. Huomaatko jo, kuinka kipeästi tarvitsemme pseudotieteen tuomaa mukafaktaa. 90643_.indd 61 25.9.2018 14.18.17. Saanen avata asiaa vähän enemmän; kun Aapo luennoi, salit täyttyivät. Kysymys kuuluukin, että kuka olisi meidän Aapomme tässä ja nyt. Uutinen/Elävä arkisto: yle. Kuten Oulun yliopiston entinen rehtori Lauri Lajunen Ylen jutussa totesi; ”Aapon kautta ihmiset saivat mahdollisuuden nauraa itselleen”. Henkilöitä, jotka laveeraavat tieteen ja pseudotieteen sävyillä samalle pinnalle. Valitse näistä tai keksi omasi joukon jatkeeksi. Yksi metsästää parempaa ääntä, toinen jotakin, mitä ei ole, kolmas harrastukseen kadotettuja pääomia, neljäs pääomia, joita kadottaa harrastukseen, viides sosiaalista hyväksyntää, kuudes paikkaa tunkion kukkona ja niin edelleen. 06/2018 | KOLUMNI KUKA MUISTAA AAPO HEIKKILÄN. Väitänkin, että hi smi ja ennen kaikkea sen sisäiset ristiriitaisuudet kuuluvat näihin samoihin para-avaruuden ilmiöihin kuin ortotopologiakin. Se ei ole sama asia kuin että muut nauravat tai myötähäpeävät elämäntapaamme. Kyseessä on sairaalloinen pakkomielle tai pakkomielteiden sarja. O lisi syytä. Kuka sotkisi kaikki ne menetetyt näkyvyyden paikat, ennakkoasenteet, sisäiset väännöt ja hapatukset ja maalaisi niistä paremman ja tiedettä sekä meitä itseämme kauniimman näkymän. Olisi tonttuilua hukata seuraava tilaisuus. Kukaan ei pitänyt Aapoa tonttuna. Niistä lukemattomista menetetyistä tilaisuuksista näkyä ja kuulua positiivisella tavalla. Jos mietit, että onko sellaiselle edes tarvetta, niin… Hi smi on (lääke)tieteen tulokulmasta JUSSI ARVIO Hi smi on (lääke)tieteen tulokulmasta poikkeama, joka ei siis edusta normaalia. Tässä kohdin usein sekoitetaan ironia sarkasmiin ja huumori häpeään. Maailma tarvitsee Aapon kaltaisia ajattelijoita. Saattaa jopa olla, että enemmänkin. Sellaisen, jolla täytetään messut, luodaan positiivista imagoa, tehdään äänentoistosta jälleen hip ja niin päin pois
Silti heräsi kysymys, mikä tässä oikein maksaa. Tai jos dynaaminen kaiutin ei kiinnosta, löytyy myös isomman pään Martin-Loganeja. Kaupan päälle saa Oulussa toki tyypit monesta muustakin: saunaan rakennetusta hifisysteemistä, isoista McIntoshin monopäätteistä ja vaikkapa Kefin tyylikkäästä Reference-sarjasta. Vaikka tiesin, että nykyisin Genelec on soundiltaan hyvinkin miellyttävä, oli ääni silti yllätys. Selvästi Genelec 1236A on kaikin tavoin huippukaiutin. Mukana on luonnollisesti SAM-huonekorjausominaisuus. Hinta ei ole halpa: 80 000 euroa pari. Siinä sivussa Audiokauppaan roudattiin pysyväisdemoon suurimmat Genelecit ja paljon muuta mielenkiintoista. Äänikuva oli hallittu: studiotuotoksilla kuiva ja pistemäinen, akustisilla äänitteillä avara ja tilantuntua tuova. Subbaria ei taatusti tarvitse, HIGHEND | RAPORTTI: AUDIOKAUPPA OULU JA GENELEC 1236A SAM 62 96093_.indd 62 25.9.2018 14.21.29. Jo paperilla Genelec 1236A SAM tekee vaikutuksen: bassosta huolehtii kaksi 18-tuumaista per kaiutin. Täytyy nimittäin myöntää, että odotin toisenlaista toistoa. Mutta jos tällaista systeemiä tarvitsee, ei hinta ole sietämätön. mutta myös yläpään yläraja on mielenkiintoinen. Vahvistin elementeille on d-luokkainen kuten lähes kaikissa uusissa malleissa. Pelkästään ison Genelecin takia kannattaa matkustaa, sillä Iisalmen lippulaiva on tuotu varta vasten akustoituun kuunteluhuoneeseen ja upotettu seinän sisään. Hetkittäin tuntuikin siltä, että kyseessä on tavanomaista tarkempi ja tasaisempi hyvä kaiutin mutta ei mikään sen kummallisempi. TEKSTI: MIKAEL NEDERSTRÖM | KUVAT: MIKAEL NEDERSTRÖM & VALMISTAJA S anotaan se heti alkuun: jokaisen kynnelle kykenevän kannattaa käydä Oulun Audiokaupassa. Ja toki nurkassa pyörii myös vinyyli, josta ääni saadaan ulos McIntoshin ja suomalaisen Taipuun koaksiaalin avulla. Uhraus ei ollut turha. Bassoille tehoa on tasan 1 000 wattia per kanava, keskiäänisille 800 ja diskantille 400 wattia. Tuoreesta tehdashallista jalostui kuuntelulle omistettu tila. Kaiuttimen ensimmäinen puraisu oli suorastaan sävyisä. Ainoastaan sopusuhtaisen neutraali, rullaava ja miellyttävä. Juicen lähimikitys Yölento-levyllä kuulosti juuri siltä kuin pitääkin. Tällöin ultraääniresonanssikin on usein turhan lähellä kuuloaluetta. Tilantuntu oli juuri sellainen kuin levylle oli tallennettukin. Toto, Dire Straits ja vastaavat toimivat erittäin hyvin. Massaa on miehekkäät 182 kiloa per kaiutin. Jopa enemmän kallellaan hillittyyn kuin repivän rosoiseen. Tarkoitus oli kuunnella paljon muutakin, mutta koko iltapäivä vierähtikin sitten vain yhden kaiuttimen parissa. Ääni ei ollut millään tavalla kylmä tai ylianalyyttinen. Hyvin äänitetty aor soi oikein mukavasti. Tyypillinen metallikalotti kun yleensä loppuu kuin veitsellä leikaten alle 22 kilohertsiin. Toisaalta tämä ei ollut yllätys. Vastaus alkoi avautua, kun hanaa avasi, ja kaikRAPORTTI: AUDIOKAUPPA OULU JA GENELEC 1236A SAM Oulun Audiokauppa muutti kevään aikana uusiin tiloihin. Vaan toisin on 1236:lla. Ei steriili, riipivä tai monitorimainen. Satumaiset speksit Tällä kertaa tähtäimessä oli kuitenkin ensisijaisesti iso Genelec. Audiokaupassa bluetooth-laitteet, putkivahvistimet ja Spotify elävät sulassa sovussa. Balanssi oli riittävän lämmin, subjektiivisesti hyvin tasainen. Taajuusvastekin lupaa kuuden desibelin rajoissa paljon: 17 hertsistä 26 kilohertsiin. Suuntaimeen, niiden yläpuolelle (tai viereen, riippuen konfiguraatiosta) on upotettu kaksi viisituumaista keskiäänistä ja tuuman kompressiodiskantti. Kun asiaa Ouluun sattui sopivasti, päätin mennä kuulolle. Kyseessä on kuitenkin kokonainen laitteisto, ei pelkkä kaiutin. Ei hampaaton mutta kohtelias. Mörkö muttei pelottava Kuuntelu opetti jälleen kerran yhtä paljon kuuntelijasta kuin kaiuttimesta. Vastaavilla spekseillä saisi rahaa menemään paljon enemmänkin
Kaiuttimen ensimmäinen puraisu oli suorastaan sävyisä. LEMPEÄ JÄTTILÄINEN Vaikka tiesin, että nykyisin Genelec on soundiltaan hyvinkin miellyttävä, oli ääni silti yllätys. RAPORTTI: AUDIOKAUPPA OULU JA GENELEC 1236A SAM | HIGHEND 63 96093_.indd 63 25.9.2018 14.21.54
Mitä kovempaa kuunteli, mitä dynaamisempaa tavaraa laittoi soimaan, sen enemmän nauratti. Olisi silti väärin julistaa Genelec vain efektinmetsästäjän tai tarkkailijan työkaluksi. Vierustoverin GENELEC 1236A SAM Hinta 80 000 € / pari Lisätietoja www.genelec.fi www.audiokauppa.fi Mitat (lxkxs) 960 x 1180 x 650 mm Paino 182 kg Toimintaperiaate 3-tie, aktiivi Taajuuskaista 21 21 000 Hz (±2 dB) Teho 2x1000 W, 800 W, 400 W Elementit basso 2x18” keskialue 5” diskantti 1”, kompressiodiskantti, suuntain puhetta ei enää kuullut, mutta kyse ei ollut tyypillisestä korvan peittoilmiöstä vaan hillittömästä ilmanpaineen vaihtelusta basson tahdissa. Nyt oltiin jo sillä alueella, mihin ei normaali subbarikaan enää pääse, kun 25 hertsin taajuudella hakkaava teknobiitti ravisti kuunteluhuoneen seiniä. Alapäässä oli laatua yhtä paljon kuin määrää. Kaikki tuli eleettömästi ja hallitusti. HIGHEND | RAPORTTI: AUDIOKAUPPA OULU JA GENELEC 1236A SAM 64 96093_.indd 64 25.9.2018 14.22.18. Saunaosastolta löytyy myös hyvää kuvaa ja ääntä. Päällimmäisenä legendaarinen 275-malli. Mitään rajoja dynamiikassa ei ollut. Parempaa matalien toistoa kokonaisuutena en ole koskaan kuullut. Autoformer-ratkaisulla saadaan tehoa 1 200 wattia kaikkiin kuormiin. Ja ihan kaikenlaisella musiikilla. Desibelejä oli alimmillakin bassoilla pitkälle toista sataa. Eräs kauppaan ulkopuolelta tullut kertoi, että kattopellit ulkona hakkaavat musiikin tahtiin. Upea kokonaisuus En ihmettele, että mitattuna vaste kuunteluhuoneessa ulottuu 14 hertsiin saakka, kuten Audiokaupan Aki kertoi. Bassoalue oli alimpiin taajuuksiin saakka täysin läpinäkyvä ja saumaton osa kokonaisuutta. Mikään ei rasittanut tai kompressoitunut, vaan iskuissa oli millä tahansa musiikilla ällistyttävää helppoutta. Urut, sähköbasso, patarummut – kaikki tulivat eläimellisellä voimalla, täysin pidäkkeettä. kein matalin basso tuli mukaan kuvioon. Tässä tapauksessa poikkeuksellinen bassodynamiikka varasti huomion siltä puolelta soundissa, joka oli ainoastaan erinomainen, eli kaikki muu kuin matalien toisto. ?n Genelecit seinällä pienestä suurimpaan. Lattialla hillitön McIntosh MC1.25KW -monopäätepari. Kuuntelun lopussa alkoi tuntua, että mieletön bassoenergia syö hapen huoneesta. Keskellä näkyvät subbarit ovat 1236:n kanssa turhia. Vesitiiviinä versiona, tietysti. Anglosaksinen soundi-ihanne. Se unohtuu helposti, jos joku ominaisuus on ylitse muiden. Hämmästyttävintä oli, että kaiken jytkeen keskellä ääni oli täysin rasittamaton. Kefiä ajamassa McIntoshin kalustoa. Dynamiikka on mieletön, mutta kaiutin on muutenkin erinomainen. Toistovoimakkuus kasvoi yhä suuremmaksi
Onneksi olkoon! Osallistu Hi maailma-lehden arvontaan ja voita 449 EURON ARVOISET BLUE SATELLITE VASTAMELU KUULOKKEET. 050-5050880 Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... 96523_.indd 65 25.9.2018 14.29.44. OTA YHTEYTTÄ! Petri Nummi Puh. Kerro meille millaisesta sisällöstä pidät ja mistä laitteista haluaisit testejä. OSALLISTU LUKIJAKYSELYYN! Edellisen numeron arvontaan vastanneiden kesken arvotun Flexound Humu -tyynykaiuttimen voitti Markku Seppänen Jyväskylästä. www.starsandstripes.fi ...and You’ll hear the difference P. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi HETI kyselyyn: bit.ly/2PMueoF HALUATKO ILMOITTAA TÄSSÄ. petri.nummi@fokusmedia
Bruce Willis yltää kostokierteessä lähes Die Hard (1988) -avauksen paloon siivotessaan kaupunkia pahiksista. Clint Eastwood on keskittynyt arjen sankareihin ja todellisiin tapahtumiin Bloomin kokemukset uhkapelikentällä. Kortinlyönti on harvoin näin eleganttia. Nimikkoleffassaan Jeesuksen seuraaja on kapinallinen, jonka silmin pääsiäinen vuonna 33 koetaan maalaustaiteen asetelmina. Realismi puhuttelee, kun aidot tekijät hoitavat roolit näyttelijöiden sijaan. Eli Roth päivittää Death Wishin alkuteostakin julmemmaksi. Uusimmassaan ohjaaja dokumentoi terroristi-iskun Amsterdam– Pariisi-junassa estäneen ystäväkolmikon vaiheet. Kun kuvaan astuu nainen, tasapaino horjuu. Kuviteltavissa olevat asiat voidaan muokata näkyväksi filmitaiteen keinoin. Vastaavalla vimmalla avataan entisen urheilutähden Molly 4K UHDJA BLU-RAY-POIMINNAT Elokuvassa viehättää visuaalinen vapaus. TALLENTEET | 4K UHDJA BLU-RAY-POIMINNAT 66 VISUAALISTA VETOVOIMAA viime töissään. TEKSTI JA KUVA: MATTI KOMULAINEN G uillermo del Toro miksaa sadun kaunottaresta ja hirviöstä kylmänsodan vainoharhoihin. Ehkä mestarin maailmaan mahtuu sittenkin muuta kuin toisten pukemista. Tulos on fantastinen. The Darkest Hour voimaantuu sen sijaan Gary Oldmanista: konkari palkittiin Oscarilla työstään Churchillinä. Väkivalta vyöryy yhtä graafisena Red Sparrowssa, jossa nuoresta venäläisnaisesta koulitaan agentti. Glamoureimmissakin oloissa lyönnit ruhjovat ja vereen liukastuu, mutta luovuudella saattaa selviytyä hengissä 96095_.indd 66 25.9.2018 14.37.55. The Shape of Waterin tarina sulattaa, ja ohjaajan luoma maailma vangitsee pienintä veden inspiroimaa detaljia myöten. A Ghost Story vie katsojan tuonpuoleisen rajalle. Tosipohjainen teos lyö kasvoille brutaaleilla kuvillaan ja loiventaa tylyyttä sysimustalla huumorilla. Tekotapa kantaa myös toiminnassa. Uutta on feministinen särmä: nainen ei vaikene seurakunnassa. Suoritus kirkastaa naisen ja samalla ammattipokerin imagon. Mary Magdalenekin kytkeytyy menneeseen. Elämä on taistelua Missourin Ebbingissä, jossa äiti haastaa sheriffin tekemään työnsä ja etsimään tyttärensä murhaajat. Tyyli on vuorostaan Phantom Threadin vaatturin koko elämä. Britannian kohtalonhetket esitetään viskillä ja sikareilla käyvän pääministerin sisäisenä kamppailuna syväsävyisissä puitteissa. Teos ei säikyttele vaan näyttää menetyksen melankolian. Räätälöity vaate velvoittaa. Edesmenneistä jää jälki maailmaan, ja kun oma vuoro tulee, uusi ulottuvuus avautuu kokijalle
You Were Never Really Heren vasaratappaja on Punavarpusta huomaamattomampi ilmestys. Normimeininkiin hakee etäisyyttä Lenka Hellstedt. Steven Spielberg kutistaa eeppisen romaanin videopeliksi, joka on lähisukua Luc Bessonin överiscifeille. Puhdikas dynamiikan hyödyntäminen kiilaakin halpiksen isoimmaksi anniksi. Odotusten tuolle puolen kurkottaa Luo lamies. Mäiskeestä tunnistaa klaanivihat, ahneuden, rituaalien lamauttaman tapakoodiston sekä perinteeseen verhotun rasismin, joka motivoi juonittelua maailman valloittamiseksi. Kinon hohto edustaa unelmia ja mahdollisuuksia kotikylän ulkopuolella. Yksinhuoltaja lapsineen asuu motellissa luovien sossun ja vedätysten välillä huonolla menestyksellä. Sysimusta muunnelma klassikosta Päiväni murmelina (1993) toimii joka tasolla. Mitä olisimme ilman sitä. Arki tylyttää The Florida Projectis sakin. Uhd-editio vahvistaa rinnakkaisdimension kyberpunk-kauhuja. Pääosan Dwayne Johnson on monille kuitenkin syy katsoa ison budjetin tehosterypistys, samoin kuin Rampage, jolla voi ohessa testata subbaria. Ernest Clinen alkuteos (2011) ammensi oivaltavasti populaarikulttuurista. Ridley Scottin mestariteos näyttää entistäkin upeammalta nykyformaatissa. Moraalisin perustein valitut keikat eivät kirkasta elämän ruhjoman urakkamiehen kärsimystä mutta herättävät katsojan sympatiat. Saksan luhistuminen tankkimiehistön silmin puhuttelee, ja toiminta tuntuu realistiselta jylhää äänikuvaa myöten.?n 96095_.indd 67 25.9.2018 14.38.04. Opiskelijatyttö elää kuolinpäivänsä aina uudelleen ja alkaa ymmärtää mysteeriä vasta itsekeskeisyydestä irtautuessaan. Rock-odysseia Hevi reissu kasvaa rockmiehen Via Dolorosasta voittoon. Videopelistä sovitettu Lara Croft -päivitys viettelee digimagialla, joka on hienointa mitä rahalla saa. Gladiator (2000) palautti vuorostaan historialliset spektaakkelit valkokankaalle. Black Panther on supersankarikliOHJAAJA(T) ELOKUVA JULKAISIJA FORMAATTI Guillermo del Toro The Shape of Water Fox 4k uhd, blu-ray Martin McDonagh Three Billboards Outside Ebbing, Missouri Fox 4k uhd, blu-ray David Lowery A Ghost Story Universal blu-ray Clint Eastwood The 15:17 to Paris WB blu-ray Joe Wright The Darkest Hour Universal 4k uhd, blu-ray Garth Davis Mary Magdalene Universal blu-ray Aaron Sorkin Molly’s Game Scanbox blu-ray Paul Thomas Anderson Phantom Thread Universal blu-ray Eli Roth Death Wish SF 4k uhd, blu-ray Francis Lawrence Red Sparrow Fox 4k uhd, blu-ray Lynne Ramsay You Were Never Really Here Universal blu-ray Vaughn Stein Terminal Future blu-ray Christopher Landon Happy Death Day Universal blu-ray John Francis Daley & Jonathan Goldstein Game Night WB blu-ray James Franco The Disaster Artist WB blu-ray Guiseppe Tornatore Cinema Paradiso Future blu-ray Jukka Vidgren & Juuso Laatio Hevi reissu Scanbox blu-ray Nick Park Luolamies SF blu-ray Lenka Hellstedt Kaikki oikein Nordisk blu-ray Cory Finley Thoroughbreds Universal blu-ray Sean Baker The Florida Project Universal blu-ray Ryan Coogler Black Panther Disney blu-ray, 3d blu-ray Steven Spielberg Ready Player One WB 4k uhd, blu-ray John Krasinski A Quiet Place Paramount 4k uhd, blu-ray Jake Kasdan Jumanji – Welcome to the Jungle Sony 4k uhd, blu-ray Brad Peyton Rampage WB 4k uhd, blu-ray Roar Uthaug Tomb Raider SF 4k uhd, blu-ray The Wachowski Brothers The Matrix WB 4k uhd, 2x blu-ray Ridley Scott Gladiator Universal 4k uhd, blu-ray David Ayer Fury Sony 4k uhd, blu-ray seisiin upotettu allegoria Afrikan (ja Amerikankin) tilasta. Pariskunta ystävineen tulee vedetyksi mukaan kaikkien aikojen peli-iltaan, jonka ohessa tulee paitsi ruumiita myös pelastettua itsetunto. A Quiet Place mörköilee dystopialla, jossa pieninkin ääni tuo saalistajat paikalle. Miltei yhtä huikea kuvio vie Game Nightia vinhasti. Taide velvoittaa. Wallace & Gromitin ja Late Lam paan luojien vaha-animaatio kronikoi jalkapallon synnyn ja samalla esihistorian ensimmäisen mestaruustaiston hulppeasti. Elokuva itsessään voimaannuttaa Cinema Paradisossa. Seuraus. Tunnetyhjiön voitelema murha highend-kodissa. Jumanji-uusiosta jää sama vaikutelma: paljon melua tyhjästä, joskin paikoin audioraita ampuu ärjysti. Thorough breds näyttää tavallaan, että mammona ei tosiaan tuo onnea. Tähdin ladatut roolit ja päheät puitteet eivät koukuta, kun juoni pykii ja kerronta kompastelee. 4K UHDJA BLU-RAY-POIMINNAT | TALLENTEET 67 armottomasta työstä. Kotikylän kliseiset ennakkoluulot, sattuman onnenpotkut ja yllättävät tragediat niputetaan Lapin eksotiikalla sävytetyksi komediaksi, jota Lauri Porran musiikki kuljettaa. Klasarimeininkiä edustavat Tomb Rai der, The Matrix, Gladiator ja Fury. The Disaster Artis tissa James Franco kartoittaa Tommy Wiseaun vaiheet. Tee-se-itse-artistin häröily huvittaa mutta muistuttaa samalla sisäisen palon tärkeydestä. Toisin käy Terminalissa. Fury (2014) on viime vuosien sotaleffoista järein. The Matrix (1999) taas mullisti käsitykset ihmisen paikasta maailmassa. Kosminen valtataisto käydään Ready Player Onessakin. Kaksi rikasta ja vieraantunutta teiniä hautoo pahuuksia. Lapsen silmin maailma on seikkailu, mutta lopulta lasku lankeaa molempien maksettavaksi. Lottovoitto muuttaa pariskunnan elämän, vaikka väitetään, ettei rahalla ole niin väliä. Happy Death Day on toista maata
Ja Tapiohan oli Vesalan luottosoittaja ammoisista ajoista asti – kuten pitkään orkesterissa vaikuttaneet Pepa Päivinen, Tane Kannisto ja Jimi Suménkin. JAAKKO ERÄPUU Young Fathers Cocoa Sugar (Ninja Tune) KOMPROMISSITON SKOTTITRIO Young Fathers on lunastanut kärkipaikkansa kiinnostavien aktien listalla omintakeisella soinnilla säväyttäen levy levyltä. Yhdistävä tekijä löytyy asenteesta. Rouhea on rouheaa, ilmava ilmavaa. Iro Haarlan ja Jorma Tapion sävellykset lomittuvat oivasti Vesalan nimiin kirjattujen biisien kirjoon kuten odottaa saattaakin, sillä Haarlan vahva panos alkuperäisen Sound & Furyn sovittajana ja musiikillisen ilmeen luojana ei liene nykyään enää erityinen salaisuus. Käheän suriseva trumpetti, kitara, basso ja sähköinen viulu kietoutuvat studion tehosekoittimissa yhdeksi sointimassaksi, jota useat vierailijat, enimmäkseen basistit ja kosketinsoittajat, vielä täydentävät panoksellaan. Samoin singleraidat Lord ja In My View erottuvat paketista ja ympäröivästä ajasta. Tuloksena on kompromissitonta musiikkia, joka kutsuu luokseen kerta toisensa jälkeen. Tai ehkä kuitenkin hetkittäin on, sillä biisien teemat ehtivät tarjota korvalle tarttumapintaa ennen muuttumistaan asteittain kerroksittaiseksi toisteisuudeksi, loopeiksi looppien perään. Se sekä kakkosalbumi White Men Are Black Men Too (2015) koostuivat materiaalista, joka ei kosiskellut massoja ilmeisistä houkutuksista huolimatta. Listening To Pictures jatkaa ansiokkaasti Hassellin lujaa linjaa, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Ainakaan niin tinkimättömänä kuin Hassell on sitä tarjonnut. Markku Veijonsuon Varistoteles-studiolla on saatu aikaiseksi väkevää ja verevää musisointia muutamaa herkempää hetkeäkään unohtamatta. Edinburghin kolmikko Mercury-palkittiin 2014 debyytistään Dead. Levyltä löytyy muiden muassa norjalaiskitaristi Eivind Aarset, instrumentikseen myös orkestraation mainitsevan Hassellin opetuslapsi omien viimeaikaisten tuotostensa ja yhteistyönsä maamiehensä, myöhempien aikojen hassellisti Nils Petter Moelvaerin kautta. Molemmat luovat äänimaailmansa periaatteistaan tinkimättä ja riskejä pelkäämättä. No, minimalismista, ambientista, maailmanmusiikista, jazzista ja elektroniikasta ammentava fuusio ei välttämättä ole ollut viime vuosikymmenten trendikkäintä tavaraa. Rytmiikka ammentaa urbaaneista saundeista hiphopista tummanpuhuvaan elektroon, tuotanto taas summataan näennäisen eriparisista elementeistä. JAAKKO ERÄPUU Sound & Fury Thundering Of Dawn (Karkia Mistika) SIELUKASTA SOIHDUNKANTOA Edward Vesalan musiikillista perintöä vaaliva Sound & Fury jatkaa matkaansa innoittajansa ja mentorinsa jalanjäljissä osin uusin askelkuvioin. MATTI KOMULAINEN 95900_.indd 68 25.9.2018 14.43.05. Viisi vuotta sitten julkaistun Pulsacionin jälkeen tapahtuneet pari miehistövaihdosta ja materiaalipoliittista suunnantarkistusta eivät ole juuri kurssia kääntäneet saati perspektiiviä hämärtäneet. Koplan kolmannestakin albumista tunnistaa tekijän. Tuotantopuolikin tukee hyvin musiikin syvintä olemusta. Jotkut jopa klassikon statuksen saavuttaneita. 68 LEVYARVIOT | 06/2018 Jon Hassell Listening To Pictures (Ndeya) ÄÄNIKUVIA KORVALLE Vuonna 1977 ensilevynsä julkaissut trumpetisti Jon Hassell on jäänyt suuremman yleisön suosiota vaille, vaikka hänen levytyksensä maineikkaita ovatkin. Trumpetisti Antero Priha ja rumpali Simo Laihonen istuvat kuvioon siinä missä edeltäjänsäkin. See Hown sielukas laulu, Fee Fin aikatasoja sekoittava low-fi-kumu, dubin perusteista ammentava Turn, Wown videopelimäinen surina ja Wiren hektinen sub-rääkki luovat kukin oman todellisuutensa. Solistista voimaa – ääntä ja vimmaa – löytyy niin puhallinosastolta kuin kitaristeiltakin. Yllättävyys on valtti. Kesäkuussa Young Fathers tuli bongattua Prahassa samalta lavalta kuin Massive Attack, jonka kanssa trio on myös levyttänyt
Esityksissä on säilynyt konserttitilanteen intensiteetti ja jännite, mitkä seikat erityisesti ovat kuultavissa konserttojen hehkuvissa hitaissa osissa. Ehkä laulajalle on laitettu oma mikki liian lähelle tai terävästi suuntaavana. Saksofonisti John Coltranen kvartetin studiosession soitteet ovat peräisin maaliskuulta 1963, mikä lisää vielä löydön kiinnostavuutta, sillä juuri tuolloin Coltrane oli siirtymässä uuteen vaiheeseen urallaan. Orkesterina on maineikas englantilainen Academy of Ancient Music. 1 & 2 Christian Tetzlaff, Finnish Radio Symphony Orchestra/Hannu Lintu (Ondine) ONNISTUNEEN YHTEISTYÖN HEDELMÄ Saksalainen Christian Tetzlaff tunnetaan tekniikaltaan varmana ja tulkinnallisista näkemyksistään vahvana viulistina. Joko teosten samankaltaisuudesta tai laulajan esitystavasta johtuen levyä kuitenkin hivenen vaivaa lievä yksiulotteisuus. Tästä osuva alaotsikko löydökselle: molempiin suuntiin yhtaikaisesti. Heistä kaksi on kuitenkin ylitse muiden – Händel ja Vivaldi. Cd-versiota albumista on saatavana sekä yhden levyn että tupla-cd:n mittakaavassa. JAAKKO ERÄPUU BARTÓK Violin Concertos Nos. Suomalainen levy-yhtiö Ondine on aloittanut hedelmällisen yhteistyön tämän maailmalla arvostetun taitelijan kanssa, ja uusimmalla julkaisulla mukana on myös Hannu Linnun johtama RSO. Lopputulos on kaikin puolin onnistunut. 69 06/2018 | LEVYARVIOT John Coltrane Lost Album – Both Directions At Once (Impulse) ARKISTOJEN AARRE Kun arkistoista löytyy albumillinen jazzin keskeisen vaikuttajan julkaisematonta materiaalia, niin melkoinen tapaushan se on. Tuotannossa olisi voinut myös hieman enemmän kiinnittää huomiota äänityksen sointikuvan tasapainoon sikäli, että paikoin lauluosuus kuulostaa kovahkolta ja hieman etualalle painottuvalta. Jo muutamasta aiemmasta äänilevystä sekä tietysti muun muassa radioäänitteistä on käynyt ilmi, että Helsingin Musiikkitalo on osoittautunut toimivaksi tilaksi myös äänityspaikkana. Levytys perustuu pääosin viime syksynä pidettyihin kahteen RSO:n konserttiin, joiden äänityksiä on vain joiltakin osin paikkailtu erillisillä studiosessioilla samalla lavalla äänitettynä. Levyn äänitys on luonteva sekä sointikuvaltaan sopivan tasapainoisesti tilaa ja tarkkuutta yhdistelevä. HEIKKI VALSTA Grace Davidson Vivaldi, Handel Academy of Ancient Music (Signum Classics) BAROKIN MESTAREIDEN MELODIOITA Monet barokin säveltäjistä olivat myös melodian mestareita. Kuulun kvartetin keulilla Rudy Van Gelderin legendaarisessa studiossa höyryävä fonisti kurottelee sooloissaan jo vapaamman jazzin reviirille, kun taas pianisti McCoy Tyner, basisti Jimmy Garrison ja rumpali Elvin Jones musisoivat vielä suhteellisen perinteisen jazzin viitekehyksessä, niin ajankohdan modernisteja kuin ovatkin. He kirjoittivat tarttuvia ja taiturillisia aarioita niin oopperoihin kuin oratorioihin, mutta laulusolistit saavat säteillä kuuntelijaa viihdyttäen myös pienimuotoisemmissa hengellisissä kantaateissa tai moteteissa. Jos Lost Album ei nyt tajunnanräjäyttävä kulttuurishokki olekaan, niin mielenkiintoinen musiikkidokumentti kuitenkin. Tetzlaffin levyllä on kaksi 1900-luvun merkittävän säveltäjän, unkarilaisen Béla Bartókin viulukonserttoa. Lintu antaa konserttojen moni-ilmeisen orkestraation kuulua kaikessa loistossaan mutta varmoin ottein kontrolloituna. Nuoren polven brittisopraano Grace Davidson on esikoislevyllään solistina Händelin kolmessa teoksessa sekä yhdessä Vivaldin motetissa. Davidsonin ääni on kiinteä ja kuulas, ja hän tulkitsee hänelle läheistä ohjelmistoa taipuisasti ja vaivattomasti. Muuten ihan mukava levy. Nature Boy, Slow Blues, One Up One Down ja Vilia sekä jopa Impressions, useammankin oton voimalla, pidättäytyvät pääosin standardimaailman esitystraditiossa, mutta albumin kiinnostavin sävellys, Untitled Original 11383, neljänä eri versiona, hoituu jo pykälää ponnekkaammin. HEIKKI VALSTA 95900_.indd 69 25.9.2018 14.43.18
TEKSTI: KARI NEVALAINEN | KUVAT: MAURI ERONEN KOKEILU | CLEARAUDIO CONCEPT MM V2 -LEVYSOITIN 96205_.indd 70 25.9.2018 14.44.48. Kustannusten karsiminen takkuaa, eikä asennevaikeuksiltakaan aina vältytä. HYVIN LÄHELLÄ HIGHENDIÄ CLEARAUDIO CONCEPT MM V2 -LEVYSOITIN Highend-merkeille aloitustason laitteen valmistus ei ole läpihuutojuttu. Concept MM on Clearaudion edullisin levysoitin mutta tarjoaa kalliimman soittimen tuntua
Käyttökokemus on samanlainen kuin unipivot-varren keinumisen kanssa. Ilmiö ei ole sellainen, mikä lähtökohtaisesti haittaisi kummankaan varren toimintaa. Niin tai näin, varmaa on, että Conceptissa on sitä jotakin. Se lienee samaa luokkaa kuin äänivarsissa, joissa on ilmaripustus: ei olematon mutta mitätön verrattuna perinteisempiin ripustustyyppeihin. Conceptin tapauksessa toinen magneeteista on ylätuessa, toinen varressa. CLEARAUDIO CONCEPT MM V2 -LEVYSOITIN | KOKEILU 96205_.indd 71 25.9.2018 14.45.13. laisia toteutuksia paljonkin levylautasen ripustuksen yhteydessä mutta harvemmin äänivarsissa. Tangentiaalivarsissa ei ole vastaavaa ongelmaa. Joustavuuskerrointa ei ole kerrottu, mutta ylijäykät rasiat kannattaa luultavasti jättää väliin. Ehkä tunnetuimmat magneettiripustusta hyödyntävät varret ovat Schröderin ja tietysti Clearaudion, jolla on aiheesta kokemusta pitkältä ajalta. Tämä on suurin haaste. Varren tehollinen pituus on 239,31 millimetriä (kokonaispituus 302 millimetriä), ja ilman vastapainoa se painaa 300 grammaa. Clearaudion kalleimmat Innovationja Statement-soittimet ovat kuitenkin aivan eri maailmasta kuin Concept. HYVIN LÄHELLÄ HIGHENDIÄ pitää maksaa vähän enemmän, mutta niin sen pitää ollakin. Äänivarren magneettiripustus tarkoittaa yksinkertaisesti, että varsiputki kääntyy nivelpisteestä yksinomaan magneettien synnyttämässä vetovoimakentässä ilman minkäänlaista kontaktia minkään kanssa. Kriittinen piste, kuten jokainen voi kuvitella, on ripustuksen paikallaan pysyvyys vaakasuunnassa, eli se, miten varsi saadaan pyörimään tukevasti ja tarkasti paikallaan kuvitellun pystyakselinsa ympärillä. Magneettiripustuksen merkittävin etu on luonnollisesti kitkattomuus. Tilanne on hieman erilainen kuin valmistajalla, jolla kallein malli on vaikkapa viitisen tuhatta euroa. Soittimen highend-luonteesta kertoo, että 1 399 euron ohjehinnalla se on valmistajansa edullisin soitinmalli kalleimman maksaessa reippaasti yli 100 000 euroa – eikä hintaan kuulu äänivartta tai -rasiaa! Kuinka paljon huippusoittimien valmistajalla on riittänyt aitoa kiinnostusta ja intohimoa halvan soittimen suunnitteluun ja valmistukseen. Tällainen valmistaja voi melko uskottavasti kertoa riisuneensa kalleinta malliaan tinkimällä esimerkiksi runkomateriaalin laadusta ja samalla kuitenkin pitävänsä kiinni kalleimman mallin suoritustasosta. Clearaudion omalla mittarilla mikään ei ole aivan huippua, mutta kaikki kuitenkin vankkaa perustasoa. Magneettiripustuksesta on nähty eriC learaudio Concept on upeasti viimeistelty, hillityn tyylikäs mattamusta levysoitin. Jos siis Concept on johdatustuote Clearaudion highend-maailmaan, se suoriutuu tehtävästään, esimaun antamisesta, oikein hyvin. Käytössä Conceptin varsi hieman värisee levylle laskettaessa, mikä lienee luonnollista, kun ottaa huomioon, että kyseessä on jousi, magneettinen mutta jousi yhtä kaikki. Conceptin varressa, kuten Scröderilläkin, kohdistus tapahtuu ohuella vetolangalla varsiputken alapuolelta. Ja vaikka Conceptissa on päältä päin paljon samaa kuin Performance DC(3 400 euroa) ja Ovation-soittimissa (5 500 euroa), voi kysyä, onko Concept Clearaudiolle ennemminkin jonkinlainen sisäänheittotuote, johdatus Clearaudion levysoittimien maailmaan, kuin itsenäinen soitin omine vahvuuksineen. Ehkä siksi, että Concept on sille aloitustason soitin, Clearaudio on kädenojennuksena tai muusta syystä asentanut siihen magneettiripustuksella varustetun äänivarren, joka näyttäisi olevan tarkoitusta varten optimoitu Clearaudio Verify alumiinivarsiputkella, kiinteällä alumiinirasiakelkalla, hienosäädettävällä vastapainolla sekä kiinteällä Clearaudio Direct Wire -johdotuksella. Siihen verrattuna varren saaminen kellumaan pystysuunnassa onnistuu voimakkaiden magneettien avulla paljon helpommin. Erikoinen äänivarsi Clearaudio tunnetaan myös äänivarsistaan, radiaalisista ja tangentiaalisista. Levylautasissa on usein tappi tai vastaava kohdistamassa, vaikka lautanen muuten levitoisi magneettien varassa. Varresta riippuen ripustus on toteutettu rullalaakerilla, nivelliitoksella (gimbaali), unipivottai hybridiratkaisuilla mutta myös Clearaudion omalla magneettiripustuksella. Se lienee samaa luokkaa kuin äänivarsissa, joissa on ilmaripustus: ei olematon mutta mitätön verrattuna perinteisempiin ripustustyyppeihin. Siitä tunteesta Magneettiripustuksen merkittävin etu on luonnollisesti kitkattomuus. Sitä kuinka hyvin tällainen ratkaisu toimii, voidaan viime kädessä arvioida vain kuuntelemalla. Valmistajan mukaan varsi pystyy tarjoamaan ihanteellisen resonanssipiirin 2,5–17 gramman äänirasioille. Conceptin kaltainen soitin herättää omistajassaan omistamisen iloa toisella tavalla ja tasolla, näin uskallan sanoa, kuin vaikkapa Pro-Ject, Thorens tai Rega – siitä huolimatta, että jokaisella näistä on aivan erinomaisia soittimia portfoliossaan
Siinäkin joutuu venyttämään kumihihnan apulautasen ympärille (litteä hihna uppoaa helposti uraansa), laskemaan levylautasen päälle ja poistamaan kuljetusteipit äänivarresta, mutta tämän lisäksi mitään muuta ei tarvitse tehdä. Kierrosnopeuksia on kolme: 33, 45 ja 78, tässä järjestyksessä. Kahdeksan grammaa painavan rasian antojännite on keskimääräistä alempi (3,3 millivolttia). Virtaa syöttää universaali ulkoinen virtalähde. Kaikki kriittiset parametrit, siis myös neulavoima ja anti-skating, ovat tehtaalla esiasetettu ja testattu. Levymattoa ei ole, mutta ilmeisesti lautasen materiaalista johtuen valmistaja ei myöskään suosittele maton käyttöä. Valinta tapahtuu kiekosta kuin vintage-soittimissa ikään. Varsiputki kääntyy nivelpisteestä yksinomaan magneettien synnyttämässä vetovoimakentässä ilman minkäänlaista kontaktia minkään kanssa. Rungosta tavallista pitemmälle esiin työntyvä neulavarsi on myös alumiinia. Äänivarsi on ripustettu magneeteilla. Kolminopeuksinen dc-moottori on eristetty rungosta roikkuvalla ripustuksella. Yleisemmällä tasolla se tarkoittaa, että runko-äänivarsi-äänirasia-kokonaisuus on valmiiksi mietitty ja suunniteltu palvelemaan juuri tätä soitinta. Heti soimaan Monet levysoitinvalmistajat mainostavat levysoitinpakettejaan heti käyttövalmiina plug and play -soittimina. Äänivarren nostin käyttäytyy ennakoidusti. Levylautanen on 30 millimetriä paksua, jäykkää teknistä kestomuovia (polyoksimetyleeni). Concept MM V2:ssa on Clearaudion oma Concept MM -äänirasia. Sitä ne eivät kuitenkaan ole. Pölykantta ei ole, kuten on usein laita kalliimmissa soittimissa. Koska Concept on suunnattu aloittelijoille ja ensiostajille, miksei myös pitemmälle ehtineille mutta virittelyä kaihtaville, Clearaudio tarjoaa Conceptia pakettina. Ensinnäkään sen runko ei ole muovia vaan magnesiumpintaista alumiinia. Soittimen arkikäyttö on helppoa ja huomaamatonta. Perusmusta väri on hieno, mutta sen lisäksi Concept MM on saatavana puupintaisena, jolloin hinta nousee 1 850 euroon. Tätä varten mukana tulee pieni pyöreä vatupassi. Neulan pro ili on pallopäinen, ei elliptinen, ja mm-rasioille epätyypillisesti neulaa yksinään ei voi vaihtaa. Vastapainon kiertämistä ja siimalangan pujottamista ei vaadita, vaikka säätöjen tarkistus ei ole koskaan pahasta. Äänirasia voi olla magneettiankkuri eli mmtai kela-ankkuri eli mc-tyyppiä. Tarvittaessa kaikki muutkin säädöt, mukaan lukien esimerkiksi varren korkeuden säädöb, voi tehdä myös itse. Käytännössä se tarkoittaa, että soitin tulee äänirasia valmiiksi asennettuna ja säädettynä. KOKEILU | CLEARAUDIO CONCEPT MM V2 -LEVYSOITIN 96205_.indd 72 25.9.2018 14.45.27. Se on tehty vaimentamaan ei-toivottuja värähtelyjä rakenteella, jossa valmistajan mukaan luonnollista keskitiheää puukuitua oleva plintti on pinnoitettu paksulla kerroksella korkean teknologian synteettistä yhdistettä, ja kokonaisuutta kiertää tukeva alumiinilista. Laakeroinnista kerrotaan, että kiillotettu ja karkaistu teräsakseli pyörii sintratussa pronssiholkissa te onpedillä. Soitin lepää kolmella tassulla, jotka eristävät sen alustaan kohdistuvista iskuista ja joiden avulla soitin saadaan myös säädettyä tarkasti vaakatasoon, mitä Clearaudio tuntuu painottavan. Valmis paketti Conceptin runko on jousittamaton. Moottori pyörittää hihnan välityksellä muovista apulautasta. Concept MM ei ole aivan tavallinen mm-rasia. Mc-rasia nostaa hintaa 400 euroa. Soitin painaa kaikkinensa 7,2 kiloa eli muutaman kilon enemmän kuin vastaavat apurungottomat soittimet. Ripustuksesta Kaikki kriittiset parametrit, siis myös neulavoima ja anti-skating, ovat tehtaalla esiasetettu ja testattu. Kiinnostavaa kyllä, Clearaudion Concept pääsee lähelle. Kuormakapasitanssiksi valmistaja suosittelee 100 pikofaradia
Ääni on mieluummin kokonaisvaltainen kuin tilallisia vihjauksia poimiva. Highend-soittimen ilistä ja tekniikkaa | Aidosti heti valmis soittoon | CLEARAUDIO CONCEPT MM V2 Hinta 1 399 € Edustaja Hifiguru Lisätiedot www.hifiguru.fi www.clearaudio.de Vetotapa Hihna Kierrosnopeudet 33/45/78 sähköinen Runko Jäykistetty MDF, tukikehikko alumiinia Levylautanen Kestomuovi Ripustus Ruostumatonta terästä Moottori Jousitettu DC-moottori Äänivarsi 302 mm alumiini magneettiripustuksella Äänivarren tehollinen pituus 218,5 mm Äänirasia Clearaudio Concept MM Äänirasian paino 8,0 g Neula Pallopäinen timantti Äänirasian antojännite 3,3 mV Neulavoimasuositus 1,8 g Kaapeli Clearaudio kiinteä Levymatto Ei Pölykansi Ei Mitat (l x k x s) 415 x 118 x 320 mm Paino 7,2 kg Värit Musta, puu CLEARAUDIO CONCEPT MM V2 -LEVYSOITIN | KOKEILU 96205_.indd 73 25.9.2018 14.45.46. Concept MM jättää mielikuvan, että Clearaudio on onnistunut melko hyvin pyrkimyksessään jäljitellä kalliimpien soittimien ääntä siinä mielessä, ettei kukaan voi tulla ja sanoa, että kyse olisi tyypillisestä vinyyliäänestä. Jutun juoni oli loppujen lopuksi aika selvä. Orkesterimusiikilla soitin puski päälle mallikkaasti, joskus jopa turhan ponnekkaasti. Concept MC, eli sama soitin mutta mc-äänirasialla, saattaisi viedä musiikkia suuren salin kattokruunujen alta kohti intiimimpää, kynttilöin valaistua tilaa. Jutun juoni oli loppujen lopuksi aika selvä. Ääni on analoginen tietysti, mutta sellainen, joka hyväilee korvia pikemminkin kuin sydäntä. Musiikin rytmipuolen toistuminen mietitytti etukäteen eniten. Highend-soittimen ilistä ja tekniikkaa | Aidosti heti valmis soittoon | Selkokielinen äänimaailma Ääneen kaipaisi hieman lisää lämpöä ja sävykkyyttä myksessään jäljitellä kalliimpien soittimien ääntä siinä mielessä, ettei kukaan voi tulla ja sanoa, että kyse olisi tyypillisestä vinyyliäänestä. Jos tällainen runollisuus sallitaan. Musiikilla mitaten Conceptin kulku ja potku osoittautui riittävän vakaaksi, ja monen musiikin kaipaamaa hyvää nervositeettia löytyi tarvittaessa. Kitara kuulosti kitaralta. Pystyisikö magneettiripustus tarjoamaan äänivarren absoluuttisen horisontaalisen stabiiliuden nivelpisteessä ja siten toiston ajallisen täsmällisyyden. Soitin kuitenkin vaatii voimakkuuden lisäämistä avautuakseen ja musiikin dynamiikan toistumiseksi täydellä teholla. Joiltakin laulumusiikkinäytteiltä olisin odottanut hieman lisää lämpöä, mutta toisaalta esimerkiksi akustinen kitaramusiikki hyötyi kaikenlaisen makeilun puuttumisesta. Toisinaan ominaisuus manifestoituu ulkokohtaisuutena, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. NEUTRAALI JA ENERGINEN johtuvasta pienestä värinästä huolimatta neulan asettaminen oikean raidan kohdalle onnistuu vaivatta. Hyvä esimerkki oli Keith Jarrettin soolopiano-lp, jossa oli energiaa ja voimaa, soinnuissa erityisesti, mutta myös makea svengi! Eikä menoa haitannut, että ääni kävi hieman päälle ja äänenväri oli teräksisen harmaa. Keskialuetta voisi kuvata saksalaisen suoraksi, ehkä hieman kovaksikin. Tuli mieleen, että kyse on pikemminkin äänirasiasta kuin soittimesta. Vanha viisaus, jonka mukaan on svengin kannalta aina parempi, että liikkeen tuottava moottori puskee jotakin kitkaa vasten kuin että vastassa ei ole lainkaan kitkaa, kummitteli mielessä. On levyjä, joita ekstrovertti ei-tulkitseva esitystapa palvelee erinomaisesti ja joilla Concept tarjosi selkeää kuultavaa, mihin kuuluu, että kaikki äänilähteet äänikentässä tulevat komeasti muminoitta esitellyiksi. Ääni on analoginen tietysti, mutta sellainen, joka hyväilee korvia pikemminkin kuin sydäntä. Keskelle miksatut soittimet toistuvat vakaan tarkasti keskeltä. Alimpien taajuuksien yläpuolella bassotoisto on tukevaa, ei löysää eikä vetelehtivää. Ei hätää. Ei kun kuuntelemaan. Oli muutamia todella hienoja, kalskean komeita esityksiä (Ella Fitzgerald, Don McLean, Santana muun muassa) ja sitten muutamia (Gerard Souzay, Haydn, Mozart ja niin edelleen), jotka olisivat hyötyneet vähemmän ylväästä, sävyllisesti asteen hienovaraisemmasta ja syväluotaavasta äänimaailmasta. Äänikuva ja rytmi Ääni on hyvällä kaarella kaiuttimesta kaiuttimeen eikä paisu korkeussuunnassa. Taustaorkesteri ei kuitenkaan levittäydy syvyyssuunnassa kovin etäälle kaiuttimien välisestä linjasta vaan jää ikään kuin välimaastoon. Kenny Burrellin Midnight Blue -levyllä Major Holleyn kontrabasso tarjosi riemastuttavaa kuunneltavaa! Ylimpien diskanttiäänien toisto on siistiä, ei räikeästi erottuvaa tai korviin pistävää. Äänenvoimakkuuden kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana, ettei ääni paisu liikaa ja että levyn pohjakohinat ja ritinät eivät nouse pintaan musiikin rauhallisemmissa kohdissa. Oli muutamia todella hienoja, kalskean komeita esityksiä (Ella Fitzgerald, Don McLean, Santana muun muassa) ja sitten muutamia (Gerard Souzay, Haydn, Mozart ja niin edelleen), jotka olisivat hyötyneet vähemmän ylväästä, sävyllisesti asteen hienovaraisemmasta ja syväluotaavasta äänimaailmasta. Sointi Soinnillisesti äänessä on selvää pyrkimystä neutraaliin, ketään suosimattomaan esitystapaan
VERTAILUSSA 700–800 EURON KOTITEATTERIVAHVISTIMET TEHOKKAAMPAA VAIMENNUSTA SONY WH-1000XM3 SILTA ROON-MAAILMAAN ROON NUCLEUS VEISTOKSELLISUUTTA VIROSTA ESTELON YB TULOSSA SEURAAVASSA NUMEROSSA 96526_.indd 74 25.9.2018 14.46.46. 74 HIFIMAAILMA 7/2018 ILMESTYY 14.11
Muutimme kaiken, paitsi nimen. Uusi R-Sarja. OBSESSED WITH HIGH RESOLUTION 96535_.indd 75 25.9.2018 12.53.32
f i K O T I K Ä Y N T E J Ä S U O R I T E T A A N Luonnollista BBC-soundia modernilla twistillä. Kaiuttimet ovat helppo kuorma vahvistimelle vaihekuorman pysytellessä 6 ohmin tuntumassa. h i f i s t u d i o . Harbethin kaiuttimien salaisuus on merkin patentoima Radial2-basso/keskiäänielementti, jonka ansiosta päästään nauttimaan herkullisesta keskialueesta, kolmiulotteisesta äänikuvasta, tarkasta stereokuvasta ja musiikkiin pureutuvasta soundista. 1890,/pari. HARBETH – maailman rakastetuimmat kaiuttimet. Sen avulla saat enemmän irti nykyisestä äänentoistolaitteistostasi. Kaiuttimen ja tilan yhteisvaikutus on tyypillisesti kaikkein merkittävin äänenlaatuun vaikuttava tekijä. siellä, missä perinteiset akustiset ratkaisut eivät enää toimi tehokkaasti. HINTA 4250,H E L S I N K I • T U R K U • TA M P E R E • J Y VÄ S K YL Ä • O U L U • K U O P I O • w w w. Anti-Mode X4 on modernin stereojärjestelmän sydän, joka saa kaiuttimet ja muun laitteiston ylittämään totutun tasonsa jopa kaikkein vaativimmissa akustisissa olosuhteissa. Hifimaailman parhaat tuotteet kohtaavat HifiStudion myymälöissä. Kaiuttimien viimeistely on korkeinta mahdollista tasoa. Kaiuttimilla voit kuunnella mitä vain musiikkityyliä aina raskaasta metallista klassiseen. DSPeaker Anti-Mode X4 poistaa huoneakustiikan aiheuttamat haitalliset vääristymät. Tule ja koe aito kuunteluelämys! 6 414881 873440 18006 PAL.VKO 2018-46 18 73 44 -1 80 6 96524_.indd 76 25.9.2018 12.54.19. DSPeaker Anti-Mode X4 stereoesivahvistin + jakosuodin-huonekorjain-DAC on todellinen kotimaisen osaamisen taidonnäyte Golden Ear -palkittu kotimainen Anti-Mode tuotesarja on laajentunut malliston kärkeen sijoittuvalla uutuustuotteella. HINNAT ALK. Haitallisimmat virheet koetun äänenlaadun kannalta tapahtuvat bassoja alakeskiäänen alueilla, ts