H IF IM A A IL M A 6|2 20 06|2020 11,90 € KETTERÄ PIKKUSTRIIMERI VOLUMIO PRIMO 400 € STEREOVAHVISTIMET VERTAILUSSA LUURIT MELUA VASTAAN SONY WH-1000XM4 LINJAKAS JALUSTAKAIUTIN MARTEN OSCAR DUO EPSON EH-TW9400W TYKKIKUVAA LANGATTOMASTI | IFI AURORA PÖYTÄRADIO KAUNIISSA KUORISSA OPAS: KUULOKKEIDEN TAAJUUSKORJAUS | ZMF VÉRITÉ CLOSED & FELIKS EUFORIA KUULOKENIRVANAA ELIITTILUOKASSA
H E L S I N K I O U LU TA M P E R E S V S S B 2 P R O 1 9 9 € T u t u s t u m y y m ä l ä s s ä t a i o s o i t t e e s s a a u d i o k a u p p a . f i
/tilaa PÄÄTOIMITTAJA Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. Hi maailma kuuluu EISAn hi ja kotiteatteriäänentoistopaneeliin. Kuulokkeet voivat myös houkutella syövereihinsä tekniikasta kiinnostuneita harrastajia, sillä niiden ääntä voi helposti parantaa kotikonstein. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia. Kuulokkeiden taajuuskorjaukseen ja sen automatisointiin perehtynyt Jaakko Pasanen kirjoitti aiheesta artikkelin, jonka voit lukea sivulta 26. Kannattaa myös tutustua hänen avoimen lähdekoodin automaattiseen ekvalisointisoftaan osoitteessa github.com/ jaakkopasanen/AutoEq. puh. 020 7354 130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/ min. Jopa muilla kuin harrastukseemme liittyvillä keskustelupalstoilla on ollut havaittavissa mielenkiintoa hyvää äänentoistoa kohtaan. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Jo kohtuullisella panostuksella äänenlaatu on toista luokkaa kuin mihin moni on aiemmin tottunut, ja päivitysten myötä erot ovat yleensä helposti kuultavia. Varsinkin kuulokekuuntelu vahvistimineen ja dacceineen tuntuu houkuttelevan yhä monipuolisempaa yleisöä hi n pariin. vuosikerta, 8 numeroa vuodessa Hi maailma on arvostetun Expert Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Uusi yritys taas ensi vuonna. ULKOASU Antti Pihlajaniemi AVUSTAJAT Jussi Arvio | Jaakko Eräpuu | Matti Hermunen | Heikki Kivelä | Matti Komulainen | Mikael Nederström | Kari Nevalainen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki KULUTTAJAMYYNTI Riitta Elovaara PAINOPAIKKA MDM Print ISSN 1796 6507 ASIAKASPALVELU asiakaspalvelu@fokusmedia. Kirjasto sisältää useiden kuulokkeiden mitattuja taajuusvasteita ja menetelmiä niiden muokkaamiseen.. Kuulokkeet ovatkin yksi parhaista tavoista päästä kiinni hyvän äänen maailmaan. Toisaalta kesä ja syksy ovat näyttäneet hi alan kannalta suorastaan positiiviselta. Näin vuosi ei jäänyt aivan kokonaan messuitta. Vielä kesällä toiveissa oli, että tapahtuma siirrettäisiin yhdessä Habitaren kanssa marraskuulle, mutta toisin kävi. Kauppiaiden suusta on kuulunut iloisia tilannekatsauksia haastavassa ajassa, jossa ihmiset pistävät tuloistaan säästöön yhä suuremman osan. MAURI ERONEN | PÄÄTOIMITTAJA KUN ALKUUN PÄÄSEE V uosikymmenten aikana perinteeksi muodostuneet syksyn hi messut jouduttiin kansainvälisten lajitoveriensa tapaan perumaan. Tällainen pirulle pikkusormi -ajattelu on tehokasta kaikenlaisessa markkinoinnissa, sillä harrastuksen aloituskynnyksen ylityttyä vastus liikekitkan tavoin on liikkeelle lähtöä alhaisempi. www.hi maailma. 14. Aikakauslehtien liiton jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.hi maailma. www.eisa.eu” PÄÄKIRJOITUS VARSINKIN KUULOKEKUUNTELU VAHVISTIMINEEN JA DACCEINEEN TUNTUU HOUKUTTELEVAN YHÄ MONIPUOLISEMPAA YLEISÖÄ HIFIN PARIIN. Lohduttavaa on sentään se, että toiset aktiiviset toimijat saivat alkuvuodesta – juuri koronarajoitusten alta – järjestettyä tapahtuman Sokos Hotel Triplassa
VAKIOT 03 PÄÄKIRJOITUS 06 TUOTEUUTISET 51 KOLUMNI 58 TALLENTEET 64 LEVYVALIOT 67 TULOSSA SISÄLTÖ 46 14 52 OPAS 26 KUULOKKEIDEN TAAJUUSKORJAUS Tutkimusten mukaan hyvältä kuulostavat kuulokkeet eivät ole taajuusvasteeltaan suorat. Periaate toteutuu Classén Delta-sarjan modernissa esivahvistimessa ja kahdessa monopäätejärkäleessä. HIGHEND 42 HERMUSET: CLASSÉ DELTA PREJA MONO-VAHVISTIMET Yksi hifin perusajatuksia oli ainakin joskus keskittyä tekemään yksi asia hyvin. 38 VOLUMIO PRIMO -VERKKOSOITIN Pienen tietokoneen ympärille rakennettu Primo on suorituskykyinen ja monipuolinen tiedostojen ja nettimusiikin toistin kohtuulliseen hintaan. Vertailussa neljä konstailematonta vahvistinta edullisessa hintaluokassa. 60 IFI AURORA -MUSIIKKIJÄRJESTELMÄ Kauniisti bambusta rakennettu yhdistelmälaite on monipuolinen pöytäradio, joka vakuuttaa muotoilullaan ja toiminnoillaan. 52 MARTEN OSCAR DUO -KAIUTIN Skandinaavisia viboja välittävän Martenin kaiuttimet ovat tyypillisesti ehtaa highendiä. 10 EPSON EH-TW9400W -PROJEKTORI Aidot 4k-tykit ovat vieläkin hinnoissaan, mutta pienin vippaskonstein tarkkuutta saa full hd -resoluutiota enemmän. 46 SILLÄ KORVALLA: ZMF VÉRITÉ CLOSED -KUULOKKEET & FELIKS EUFORIA -KUULOKEVAHVISTIN Amerikkalais-puolalainen korvakaiutinsetti haastaa tunnetummat lajitoverinsa kisaan henkilökohtaisen äänentoiston parhaudesta. TESTI 08 SONY WH-1000XM4 -VASTAMELUKUULOKKEET Sonyn vastamelukuulokkeiden voittokulku jatkuu juuri päivittyneessä huippumallissa, johon on lisätty lukuisia käyttöä helpottavia toimintoja. Nyt hinnaston alkupäähän on tullut kiinnostava jalustakaiutin. 32 Q ACOUSTICS CONCEPT 300 -KAIUTIN Soundiltaan yleiskäyttöiseksi tuunatun brittikaiuttimen kehtaa asettaa paraatipaikalle huoneen keskelle, jossa se soikin parhaiten. VERTAILU 14 INTEGROIDUT VAHVISTIMET 379–449 € Perinteinen stereovahvistin ei ole vuosien saatossa juuri vanhentunut. 56 KUUKAUDEN TARVIKE: NORDOST SYSTEM SOLUTION -CD Kaapeleistaan tuttu Nordost on tuonut myyntiin tupla-cd:n, jolla se lupaa paljastaa settisi potentiaalin. Epsonin lcd-projektorilla se hoituu myös langattomasti. Millainen sitten on tavoitevaste ja miten korjauksen voi tehdä kotikonstein?
Classic RIAA-korjain, Music Hall Spirit äänirasia 699 € MMF-7.3SE Ortofon 2M Bronze MM-äänirasia 1699 € MMF-9.3SE Goldring Eroica LX MC-äänirasia 2495 € Laadukkaita levysoittimia kaikissa hintaluokissa.. Tekniset tiedot ja jälleenmyyjät: www.audelec.
HIFIMANILTA SONY MDR-R10 -KLOONI HINTA: UB52 598 €, UF52 1 198 €, UC52 349 €/KPL LISÄTIEDOT: ELAC.COM & SCANTEKNIK.FI HINTA: EI VARMISTUNUT LISÄTIEDOT: HIFIMAN.COM & TUR-PEX.COM Uuden 2.0-sarjan kaiuttimet ovat suhteellisen pienikokoisia ja edullisia kolmitiekaiuttimia erillisillä diskantti-, keskija bassoäänisillä.. Nyt näyttää, että Hifiman haluaa kapitalisoida MDR-10:een kohdistuvan nostalgian tuomalla markkinoille kuulokkeen, joka ainakin päältä päin näyttää kovasti Sonyn legendalta. Uuden 2.0-sarjan kaiuttimet ovat suhteellisen pienikokoisia ja edullisia kolmitiekaiuttimia erillisillä diskantti-, keskija bassoäänisillä. Lisäksi mallimerkintä HER10 viittaa suoraan Sonyyn. Mdf-kotelo on vahvistettu sisältä rimoilla. Uudesta kuulokkeesta on kaksi versiota: punertavampi ja raikkaan keltaisen sävyinen. 06 ELAC:in Uni-Fi-kaiutinsarjan 2.0-versioissa on monia suorituskykyä parantavia muutoksia kaiutinelementistä suuntaimeen ja jakosuotimesta kaapeleihin. Molemmat kuulokkeet, myös planaariversio, toimivat erillisen bluetooth-dac-vahvistinmoduuli HeadAmpin kanssa. Kellertävä HE-R10 taas pitää sisällään 50 millimetrin sähködynaamisen kaiutinelementin. Jakosuodin tarjoaa tasaisen kuuden ohmin impedanssikuorman vahvistimelle. Ensiksi mainittu on todellinen highend-kuuloke Hifmanin kalliimmista malleista tutulla tasokalvoelementillä. Kuulokkeen hinnaksi on uumoiltu vähintään yli 4 000 euroa. Erikoisia materiaaleja, kuten zelkova-puukuoret, hiilikuituvanteen, magnesiumrakenteen, 50 millimetrin dynaamisen elementin bakteeriselluloosakartiolla, kreikkalaisen karitsannahkaverhoilun ynnä muuta sisältävä kuuloke on yhä monien himoitsema, ja siitä onkin pyydetty jopa 8 000 euron hintaa. Kyseessä on myös Hifimanin ensimmäinen suljettu kuuloke! Absorboitavan takasäteilyn vuoksi suljetun tasokalvokuulokkeen suunnittelu ei ole aivan yksinkertainen temppu. ELAC PÄIVITTI UNI-FI-MALLISTON Yksi kaikkien aikojen merkittävimpiä kuulokkeita on Sonyn suljettu puukoteloinen MDR-R10, jota valmistettiin noin 1 300 kappaletta vuosina 1989–2003. Uudessa bassoäänisessä puolestaan on jäykkä alumiinikartio, ylimitoitettu magneetti ja suuri puhekela. Ratkaisun ansiosta hinta on mahdollisesti voitu pitää maltillisempana noin reilussa tuhannessa eurossa. Koaksiaalielementin täysin uudessa keskiäänisessä on iso puhekela, uusi alumiinikartion profiili, uusi ripustus sekä neodyymimagneettikokonaisuus. Mallien ytimessä on hiljattain kehitetty koaksiaalielementti, jossa diskantin uusi ripustus parantaa sekä alaettä ylädiskanttien toistoa ja helpottaa elementin yhteen sovittamista keskialueen elementin kanssa. ELAC Uni-Fi 2.0 -sarjaan kuuluu keskikaiutin UC52 (349 €), jalustakaiutin UB52 (598 €/pr) ja lattiakaiutin UF52 (1 198 €/pr). Ne saapuvat Suomessa myyntiin marraskuussa. Hifiman HE-R10-mallit tulevat markkinoille lokakuun lopussa, mutta hinta ei vielä tätä kirjoitettaessa ollut selvillä. Kuulokkeita voi siis kuunnella sekä langattomasti tai kaapelin kera
UUSI LAITESUKUPOLVI MARANTZILTA HINTA: 2 999 € / LAITE LISÄTIEDOT: MARANTZ.COM & BWGROUP.FI HINTA: 7 690 € LISÄTIEDOT: MACINTOSHLABS.COM & SIMEX.FI. Digituloja ei ole, eli C22 on aito puhdasverinen analoginen esivahvistin. Lue lisää seuraavasta Hifimaailmasta. Nyt C22:stakin ilmestyy uusi versio, 11,5 kilogrammaa painava McIntosh C22 MK V. TUOTEUUTISET 07 McIntosh C22 on yhtä kuuluisa etuvahvistin kuin MC275 on päätevahvistin. Pääteaste toimii d-luokassa kytkentävirtalähteellä. Tuloimpedanssi on valittavissa kolmesta vaihtoehdosta. Phonoaste mahdollistaa sekä tuloimpedanssin että kapasitanssin säätämisen äänirasian mukaisesti. SACD 30n -soittimen pyöritinmekanismi tulee Marantzin SACDM-3L-pyörittimestä. SACD 30n sisältää muun muassa valmistajan oman Marantz Musical Mastering -konversiotekniikan: tavallisen dacin sijaan MMMStream muuntaa pcm-tulosignaalin 11,2 megahertsin dsd-signaaliksi, jonka MMM-konversiomuunnos muuttaa analogiseksi signaaliksi. Eräs harvemmin tavattu ominaisuus on, että laite kykenee lähettämään signaalin samanaikaisesti xlrja rca-ulostuloihin kahdelle erilliselle päätevahvistimelle. Vahvistimessa on lisäksi mmja mc-phono-aste Marantzin Musical Premium Phono EQ -piirillä ja HDAM-vahvistuksella ilman kytkentäkonkkaa ja JFET-tulopiirillä. Entistä tekniikkaa on kehitetty, mutta myös muotokieli on muuttunut. Kannen läpi näkyy hohtavat putket (yksi 12AT7 ja viisi 12AX7A:ta), ja lasin ja alumiinin peittämässä etulevyssä on tuttu rivi säätimiä ja kytkimiä. C22 MK V sallii tietyn määrän äänisäätöjä, mukaan lukien kanavatasapainon säädön sekä basson ja diskantin tasonsäädön kahden desibelin askelin. Molemmat laitteet ovat juuri tulleet saataville Suomessa kolmen tuhannen euron kappalehintaan. Kuulokkeille on suuritehoinen vahvistin valmistajan Headphones Crossfeed Director -tekniikalla, jolla on mahdollista luoda kaiutinmainen äänikuva. Oikean hifilaitteiston keskusyksikön tavoin – kuten esivahvistimen tulee olla – C22 tarjoaa runsaat tulot ja liitännät: kolme rca-paria, kaksi xlr-paria, kaksi phono-ottoa (mm ja mc) sekä lähdöissä yksi rca-pari, yksi xlr-pari ja 6,3 millimetrin kuulokeanto. MCINTOSHIN KLASSIKKOETUSEN UUSI TULEMINEN Uusi integroitu vahvistin MODEL 30 ja verkko-/sacd-soitin SACD 30n ovat vuonna 2017 alkaneen kehitysja uudistustyön ensimmäiset hedelmät ja näyttävät tietä tulevaisuuteen. Siinä on samaa tyyliä ja vihreän sävyjä kuin esikuvassaan. Marantz kertoo hakeneensa innoitusta firman historiasta ja sellaisista kuuluisista laitteista, kuten Audio Consolette, Model 30, Model 2250 ja Model 9. McIntosh C22 MK V -esivahvistin on tulossa myyntiin syksyn kuluessa 7 690 euron hintaan. Jälkimmäinen on suunniteltu niin, ettei se vaikuta lainkaan edelliseen. Kokonaan analoginen MODEL 30 on kahden diskreetin HDAM-vahvistusasteen vahvistin erillisillä virtalähteillä esivahvistinja päätevahvistinpuolelle. Sisäänrakennettua HEOS-monihuonealustaa hyödyntäen SACD 30n yhdistää ensiluokkaisen cd/sacd-soittimen moderniin digitaaliseen äänilähteeseen, usb-daciin ja sisäänrakennettuun esivahvistimeen
TESTI | SONY WH-1000XM4 -KUULOKKEET SONYN VASTAMELUKUULOKKEIDEN LIPPULAIVA ON PÄIVITTYNYT 4. Puhelun jälkeen musiikintoisto jatkuu automaattisesti. Tarvittaessa toiminnon aktivoitumisherkkyyttä voi hienosäätää käsin tai luottaa ympäristön äänitason mukaan säätyvään automaattiin. Merkittävä miinus tulee toisaalta aptx (hd) -tuen putoamisesta kokonaan. Yksi uusi toiminto on käyttäjänsä puheesta automaattisesti aktivoituva speak-to-chattoiminto, joka vahvistaa ympäristön ääniä keskustelun helpottamiseksi. SUKUPOLVEEN. Valmistajan mukaan dsee-äänenparannuspiirikin on päivittynyt ja tottelee nyt nimeä dsee extreme. Sen avulla huonolaatuisten äänitteiden kerrotaan saavan uutta eloa. Neljännen sukupolven mallissa hyppäys vastamelutoiminnon tehossa ei ole aivan yhtä suuri kuin edellisellä päivityskierroksella, mutta muita elämänlaatua parantavia toimintoja on saatu mukaan. Tila poistuu käytöstä automaattisesti puhumattomuuden jälkeen puhelinsovelluksella määritellyn viiveen (15, 30 tai 60 sekuntia) mukaan tai kun mitä tahansa kuulokkeen painiketta painaa. Toiminnon saa kytkettyä haluttaessa pois päältä. Mukana on edelleen aac Apple-käyttäjiä varten ja ldac Sony-ihmisille. Ominaisuus tuntuu toimivan hyvin, eikä se käynnisty vahingossa esimerkiksi aivastaessa tai yskiessä. Kolmas, paljon toivottu ominaisuus on samanaikainen bluetooth-yhteys useampaan laitteeseen. Sen avulla yhteys vaihtuu automaattisesti puhelimeen sen soidessa, vaikka käyttäjä kuuntelisi musiikkia vaikkapa kannettavalta tietokoneelta. ENTISTÄ TEHOKKAAMPAA MELUNVAIMENNUSTA TARJOAVA KUULOKE SISÄLTÄÄ PIENIÄ KÄYTTÖÄ HELPOTTAVIA TOIMINTOJA. Toinen ksu uudistus on vasempaan kuulokekuppiin sijoitettu sensori, jonka avulla HÄLYNPOISTON HUIPULLA kuulokkeet pysäyttävät toiston automaattisesti, kun ne otetaan pois päästä. TEKSTI & MITTAUKSET MAURI ERONEN | KUVAT VALMISTAJA V uosittain päivittyvä WH-1000XM-sarja on juuri saanut uusimman tulokkaansa. TUHTIA SOUNDIA XM2-version jälkeen Sonyn malliston äänenväri on ollut hieman bassopainotteinen.. Vanha kunnon käpälä kuppiin -menetelmä toimii myös ulkomaailman äänien vahvistukseen
Näihin voi kuitenkin vaikuttaa varsin helposti. SONY WH-1000XM4 Hinta 380 € Lisätietoja www.sony. SUKUPOLVEN vastamelukuulokkeet ovat taas yksi askel parempaan. Harmittavasti puhelinsovelluksella tehdyt taajuuskorjaukset eivät ole käytössä, kun kuulokkeet kytketään johdolla. Korjauksen jälkeen kuulokkeiden ääni on erittäin mukaansatempaava, selkeä ja ponnekas. Sovelluksen graa nen taajuuskorjain on melko suurpiirteinen, mutta bassojen tason saa kohdalleen laskemalla clear-bass-vipua muutaman pykälän. Etuna on se, että korjauksen voi tehdä paljon tarkemmin, jos käytössä on kunnollinen parametrinen taajuuskorjain, kuten EqualizerAPO. Samoin keskialueella esiintyy hienoista tukkoisuutta. Kuulokkeiden taajuuskorjauksesta lisää sivulla 26. Pelkkä 120 hertsin alle vaikuttava hyllykorjain -3 desibelin tasolla, sekä kuuden desibelin vahvistus 2 470 hertsille q-arvolla 2.5 toimivat. Se vaikuttaa vain bluetoothilla toistettavaan ääneen. Pitkä akunkesto, nopea pikalataus ja pienet käyttöä helpottavat toiminnot ovat tervetulleita, eikä toimivaan reseptiin ole aptx-tuen poistoa lukuun ottamatta kajottu. Toki voi olla, että pehmusteiden pidemmän sisään ajon ja rakenteen löystymisen jälkeen tilanne paranee. Uutuusmalli ei istuvuudeltaan tunnu aivan yhtä mukavalta kuin paljon käyttöä nähnyt XM2-pari. Nämä kaksi korjausta parantavat toiston selkeyttä merkittävästi. TESTI. Tietokoneeseen kytkettyjen kuulokkeiden korjaus täytyy tehdä erikseen. Monipuolisella sovelluksella hoituu esimerkiksi taajuuskorjaus. HUIPPULUOKAN MELUNVAIMENNUS | PALJON KÄYTTÖÄ HELPOTTAVIA TOIMINTOJA | PITKÄ AKUNKESTO | LAADUKAS RAKENNE | MONIPUOLINEN PUHELINSOVELLUS EI APTX-TUKEA | BASSOKOROSTUS VAKIOASETUKSILLA | PIENTÄ PURISTAVUUDEN TUNNETTA Myös XM4 menee tähän kategoriaan, ja basso on etenkin kotioloissa hieman turhan korostunut. Vasen kanava musta, oikea punainen, taajuuskorjattu vihreä. Paino 251 g Rakenne suljettu, dynaaminen around ear Johdon pituus 1,2 metriä Bluetooth 5.0 Ilmoitettu akunkesto 30-38 tuntia Latausliitin usb-c Headset-toiminto kyllä Lentokonesovitin kyllä Muuta ulkopuolisten äänten, vahvistus, mobiilisovellus eq:lla, hipaisuohjaus Taajuuskorjaimen asetukset (Equalizer APO) 120 Hz -3 dB, hyllykorjain (low) 132 Hz -3 dB, q 0,9 1 110 Hz +3 dB, q 3 1 490 Hz -5 dB, q 4 2 470 Hz +6 dB, q 2,5 5 070 Hz -7 dB, q 8 6 540 Hz +3 dB, q 5 8 130 Hz -7 dB, q 7.6 9 000 Hz -3 dB, hyllykorjain (high) Kuulokkeiden taajuusvaste 100 millivoltin antotasolla MiniDSP EARS -järjestelmällä mitattuna HEQ-korjauskäyrällä. + LISÄÄ ETUMATKAA SONYN 4. Päässä XM4:t pysyvät oikein hyvin, sillä maltillinen paino jakautuu melko tasaisesti. Basson pieni vaimennus ja keskialueen korostus tasapainottavat ääntä selvästi. Parhaista hi kuulokkeista se jää läpinäkyvyydessään selvästi jälkeen, mutta valttina onkin miellyttävyys kaikenlaisella materiaalilla. Keskialuekuopalle 2,5 kilohertsillä on samoin paikallaan noin viiden desibelin nosto. Muut korjaukset ovat vain hienosäätöä, mutta ne voit katsoa oheisesta laatikosta. Taajuuskorjaimen asetukset oheisessa taulukossa. Yläpään taso on lähinnä makuasia, mutta sävyltään diskantti on säyseä. Erityisesti bassojen kontrolli paranee merkittävästi ilman, että havaittu ulottuvuus heikkenisi. Mattapintaisen hillitty kuvaa yleissointia hyvin. Monipuolisella puhelinsovelluksella bluetooth-äänen tasapaino on helppo korjata, mutta langallisessa käytössä korjaus täytyy tehdä suoraan äänilähteestä. Soundipro ili on kuitenkin erittäin miellyttävä ja ärsyttämätön kaikenlaisella musiikilla. Hi mielessä WH-1000XM4 ei ole aivan ihanteellinen, sillä sen äänessä on pientä tukkoisuutta ja kotioloissa turhan korostunut bassotoisto. Parin tunnin käytön jälkeen puristavuuden tunnetta alkaa ilmetä sekä päälaella että korvien alapuolella. Niiden melunvaimennus on edelleen voittamaton, ja nyt etumatka on kasvanut entisestään
LÄHEMMÄS 4K:TA LANGATTOMASTI TESTI | EPSON EH-TW9400W -PROJEKTORI EH-TW9400W EDUSTAA EPSONIN KOTITEATTERIPROJEKTORIMALLISTON MUHKEAMPAA LAITAA KATTAVALLA OMINAISUUSLISTALLAAN, JOLTA LÖYTYY MUUN MUASSA TUKI 4K UHD -MATERIAALILLE. TEKSTI HEIKKI KIVELÄ | KUVAT VALMISTAJA 10. TARVITTAESSA KUVA LIIKKUU TYKILLE MYÖS LANGATTOMASTI
Merkittävin suorituskyvyllinen ero tulee kuitenkin valmistajan ilmoittamasta 1 200 000:1-kontrastista, joka on K un testasimme muutama vuosi takaperin (Hifimaailma 8/2016) Epsonin EH-TW9300W-mallin, 4k-kuva oli vielä tuolloin suhteellisen tuore trendi maltillisemman hintaisissa kotiteatteriprojektoreissa. Valmistajansa mukaan sen tarkkuus on 4k pro-uhd -tasoinen, ja siinä käytetään 4k-materiaalin toistoon pikselinsiirtoon perustuvaa xpr-tekniikkaa. Näin aivot yhdistävät lomittain näkyvät kuvat 4k-kuvan yksityiskohtien määrän tavoittavaksi kokonaisuudeksi, vaikka pikselimäärällisesti teoriassa aidosta 4k:sta jälkeen jäädäänkin. vaan, jotka tuotetaan full hd -kennolla vuorotellen ja projisoidaan valkokankaalle vaihtaen kuvien sijaintia puolen pikselin verran edestakaisin diagonaalissa. Mutta projektoreiden kohdalla lopullisessa kuvanlaadun arvioinnissa kannattaa ottaa huomioon monta muutakin asiaa kuin pelkkä pikseleiden tiirailu. Yksi Epsonin kotiteatteriprojektorimalliston pystyvimmistä tykeistä, EH-TW9400W, esiteltiin jo viime vuonna. Millaisen kokonaiskuvan Epson EHTW9400W sitten antaa. Esimerkiksi mustan taso, kontrastisuhde, värija liiketoisto ynnä muut vaikuttavat lopputulokseen merkittävästi – varsinkin kun ottaa huomioon sen, että vielä toistaiseksi lähdemateriaalikin on monessa tapauksessa full hd -tasoista. Aitoja 4k-projektoreita löytyy nykyisin usealtakin valmistajalta, mutta niiden rinnalla markkinoilla on edelleen niin kutsuttuun pixel shift -tekniikkaan perustuvia ratkaisuja, jotka kyllä tukevat 4k-materiaalia, mutta niiden natiivikenno on resoluutioltaan pienempi. Käytännössä 4k-lähdemateriaali jaetaan siis ohjelmallisesti kahteen lomittuvaan kuTESTI 11. Tämä ei silti tarkoita sitä, et teikö kyseisellä tekniikalla päästäisi hyvään lopputulokseen. SAMAA SARJAA Epsonin EH-TW-sarjan kotiteatteriprojektorit 7400, 9400 ja nyt testattu 9400W ovat mitoiltaan ja ulkoiselta olemukseltaan melko kookkaita laitteita aivan kuten taannoinen 9300W:kin. Epsonin 4k enhanced -toteutuksessa full hd -tasoisen kennon kuva lomitetaan itsensä kanssa lopulta valkokankaalle piirtyvän pikselimäärän lisäämiseksi. Etenkin silloin merkittävä osa edullisempien hintaluokkien projektoreista oli todelliselta resoluutiomääritykseltään jotain ihan muuta kuin virallista 4k:ta, vaikka laitteet sitä tukivatkin. Ne ovat kaikki samankokoisia ja -näköisiä 4k pro-uhd -yhteensopivia videoprojektoreita 3lcd-projektiojärjestelmällä
Sen jälkeen määrittelimme kuvan koon suhteessa projektorin ja valkokankaan etäisyyteen (390 senttimetriä) ja kankaan kokoon (122 tuumaa). viidenneksen parempi kuin aiemmassa 9300W:ssä. Epsonin moottoroidut linssisäädöt helpottivat tätä urakkaa huoEPSON EH-TW9400W Hinta 2 990 € Tekniikka lcd Tarkkuus 4k Pro-uhd (1080p + 4k shift) 3D kyllä Mitat (lxkxs) 520 x 193 x 450 mm Massa 11,2 kg Takuu 3 v Lisätietoja www.epson.fi Kuvatulot HDMI 2 (lähettimessä 4) DVI VGA 1 Komponentti S-video Komposiitti Optiikka Zoom 2,1x Heittoetäisyys* 1,35–2,84x Linssinsiirto (P/V) ±96,3/±47,1 % Motorisoitu optiikka kyllä Optiikan muistipaikat kyllä Lamppu Teho 250 W Ilmoitettu elinikä (normal/eco) 3 500 h / 5 000 h Varalampun hinta 134 € Tunnin katselun hinta (normal/ eko) 0,04 € / 0,03 € Lampputakuu 36 kk / 3000 h Vaihto katossa kyllä Kuvasäädöt Harmaasävyjen kalibrointi offset/gain Värinhallinta (CMS) 3d (hue, saturation, brightness) Gammasäätö 9-pisteinen Iiriksen käsisäätö kyllä Dynaaminen iiris kyllä Muuta Valikot projektorista kyllä Pikselien värikohdistus kyllä Liikeinterpolointi kyllä Ohjausportti rs232 Triggeri (12 V) kyllä Langaton hdmi kyllä * Projektorin etäisyys kankaasta kertaa kuvan leveys zoomin ääriasennoissa EPSONIN EH-TW9400W ON KOOKAS MUTTA LAADUKAS PROJEKTORI, JONKA KUVA ON HETI PAKETISTA NOSTETTAESSA MIELLYTTÄVÄN LUONNOLLISTA JA HELPPOA KATSOTTAVAA. Toisaalta taas WirelessHD-linkkiboksin käyttö helpottanee sijoituksen etsintää joissain tapauksissa, kun kaapelivetoa ei tarvitse välttämättä miettiä. Kun asetimme projektorin hyväksi havaitulle paikalleen, seurasi lyhyt ja yksinkertainen käyttöönotto, joka onnistuu myös suomen kielellä. Sitä käyttämällä voi säästää tapauskohtaisesti sievoisenkin summan, sillä se korvaa pitkän ja usein hintavan hdmi-kaapelin siirtämällä datan medialähteestä projektorille langattoman verkon avulla. Kuvalle ja äänelle on myös läpivienti. 12. Projektorin 250-wattisen UHE-lampun valmistajan ilmoittama käyttöikä on perusasetuksilla sama kuin ennenkin, 3 500 tuntia. Langattomuus näkyy myös 9400W:n muhkeassa taustavalaistussa kaukosäätimessä, jonka alarivissä on omat painikkeensa linkkiboksin ohjaamiseen, lähinnä sen virtojen kytkemiseen ja liitäntöjen hallitsemiseen. mattavasti. Kytkimme WirelessHD-linkin käytössä olleen av-viritinvahvistimen hdmi-liitäntään ja yhdistimme sen talon langattomaan verkkoon. Varsinainen takapaneelin liitinrivistö on piilotettu siistin muoviluukun alle, joten Epsonin ajatuksena lieneekin ollut se, että käyttäjä hyödyntää langattoman linkkiboksin mahdollisuuksia. Molemmat ovat kotiteatteriprojektoriksi melko muhkean kokoisia, mikä on hyvä ottaa huomioon asennuspaikkaa miettiessä. Pystysuunnassa linssiä voi säätää ±96,3 prosenttia ja vaakasuunnassa ±47,1 prosenttia, mikä oletettavasti riittänee hiukan haasteellisimpiinkin asennuspaikkoiKytkemällä kuvalähteet Epsonin WirelessHD-lähettimeen siirtyy signaali langattomasti tykille. KÄTEVÄSTI KÄYTTÖÖN Paketista ulos nostettaessa 9400W:n yhtäläisyydet edeltäjäänsä käyvät ilmi erittäin vahvasti. Mallinumeron perässä oleva W taas tarkoittaa sitä, että projektorin mukana toimitetaan Epsonin oma, jo 9300W:ssä mukana ollut langaton medialinkki. Boksi kannattaa sijoittaa siten, että sillä on suora näköyhteys projektoriin. Myös valmistajan ilmoittama värija valkovaloteho on aiempaa 100 luumenia parempi, yhteensä 2 600
VAIKUTTAVAA JÄLKEÄ EPSONIN EH TW9400W on kookas mutta laadukas projektori, jonka kuva on heti paketista nostettaessa miellyttävän luonnollista ja helppoa katsottavaa. Joko talon wi -yhteydestä tai muusta syystä johtuen törmäsimme kuvan lyhyeen pimenemiseen kaksi kertaa, eli jonkinlainen yhteyskatko projektorin ja WirelessHD:n välille syntyi. Suoraan niskaan puhaltava lämmin poistoilma ja hurina saattavat paikoin häiritä hiljaisimpien kohtausten aikana. + Pitkiä vetoja silmällä pitäen liitinpaneelissa on virtalähtö optiselle hdmi-kaapelille. Yleisellä tasolla 9400W käy aika lämpimänä, mutta sen käyttöääni on miellyttävä matala hurina. Mitä enemmän niitä nosti, sitä enemmän kuvaan tuli epämääräistä rakeisuutta. KERRALLA KOHDILLEEN Kun kuva ja kangas kohtasivat oikeaoppisesti, oli aika hypätä suoraan testimateriaalin pyörittämisen pariin. Kaiken materiaalin katsominen, myös sen laadukkaamman 4k:n, on miellyttävää, ja Epsonin kuvanparannustilat ovat kaikki toteutettu hillitysti ja alkuperäistä sisältöä tukien. Virrankulutusasetuksen kolme tasoa, high, medium ja eco, toimivat odotetusti. Tämä on kuitenkin syytä ottaa huomioon, jos projektorin asentaa lähelle katselupistettä. Totesimme lisäksi, että Detail Enhancement -säädön voimakkuuden ja alueen kanssa kannattaa olla maltillinen. LUONNOLLINEN KUVA | LANGATON LIITÄNTÄMAHDOLLISUUS | HYVÄT KUVATILAT | MOOTTOROITU LINSSINSÄÄTÖ | EDULLINEN VARALAMPPU MELKO SUURI KOKO hin. Hdmi-tulot tukevat 18 gigabitin siirtonopeutta ja siten 4k60p-kuvaa täydellä 4:4:4-värimäärittelyllä. Kuvatiloihin tutustuttaessa Dynamic-, Cinemaja Digital Cinema -asetusten aavistuksen vääristävä vaikutus väreihin näkyi melko selvästi, mutta Bright Cinema taas osoittautui olevan toteutettu suhteellisen maltillisesti. Suoraan paketista nostettuna 9400W:ssä on käytössä Bright Cinema -kuvatila ja Picture Enhancement -kuvanparannus asetuksella 1. Ilman kuvasäätöjä valkoinen ei ehkä loistanut aivan niin kirkkaana, mutta toisaalta samalla hukattiin myös osa tähtitaivaan yksityiskohdista. Vakuuttava toteutus ja toiminta antavat hyvän vastineen vajaan kolmen tuhannen euron hinnalle, ja 9400W toistaa vaikuttavasti kaikenlaiset kuvasisällöt – niin langattomasti kuin langallisestikin. Tässäkin tapauksessa lopputulos oli ennen kaikkea miellyttävä. Näin ollen vaikka lähettimen voi sijoittaa etäällekin itse projektorista, laitteiden välille ei kannata jättää isompia esteitä parhaan mahdollisen yhteydenlaadun varmistamiseksi. Näin myös ne pienet yksityiskohdat avaruudessa erottuivat hämmästyttävän tasapainoisesti. Image Enhancement -asteet taas vaikuttivat olevan varsin hillittyjä, lähinnä kuvan terävyyteen vaikuttavia hienosäätöjä. Eräs luonteeltaan hyvin subjektiivinen huomio oli, että langallisesti yhdistettynä kuvan liiketoisto vaikutti aavistuksen sulavammalta esimerkiksi horisonttia pyyhkivissä kamera-ajoissa. Lisäksi linkkiboksin statusikkunaa seuratessa havaitsimme, että pelkästään boksin edessä seisominen heikentää signaalin vahvuutta puolella. Yksi 9400W:n keskeisimmistä myyntivalteista on, kuten sanottua, mukana seuraava WirelessHD-linkkiboksi. High nosti tuulettimen kierroksia ja lämpötilaa ja toi enemmän valotehoa, medium piti kokonaisuuden hyvällä perustasolla, kun taas eco oli kaikista hiljaisin ja samalla valoteholtaan haalein. Linssin asennolle on myös 10 tallennettavissa olevaa asetusta, joihin voi säilöä erikoisasetukset esimerkiksi eri kuvasuhteella toteutettujen elokuvien tai erikokoisten kankaiden käyttöä varten. Jo niillä kuva oli sellaisenaan kohdillaan, mutta palasimme samaan kohtaukseen ilman kuvasäätöjä. Yleisellä tasolla 3lcd-tekniikan huonona puolena on pidetty mustan heikkoa tasoa, mutta 9400W:n kohdalla dynaamista skaalaa vaikutti olevan huimasti ja musta aidosti mustaa. TESTI. Kuvan liiketoistossa erottuva hiuksenhieno nykiminen ei kuitenkaan ollut yleisellä tasolla lainkaan ongelmallisella tasolla, joten siltäkin osin 9400W:n suorituskykyä voi pitää hyvänä. Tässä tapauksessa katseluun valikoitui Net ixistä 4k-laadulla löytyvä Our Planet, joka alkaa Kuun pinnalta kohti Maata etenevällä kohtauksella. Jos haluaa saada lähdemateriaalista hiukan enemmän irti, sen käyttöä voi ainakin kokeilla. Testasimme projektorin myös langallisesti Supran HD5-hdmi-kaapelilla, ja yhteys toimi odotetusti täysin virheettömästi. Se toimi testissämme pääosin asiallisesti, mutta pieniä häiriöitäkin havaittiin
VERTAILIMME NELJÄÄ INTEGROITUA VAHVISTINTA NOIN 400 EURON HINTALUOKASSA. VERTAILIMME NELJÄÄ INTEGROITUA VAHVISTINTA NOIN 400 EURON HINTALUOKASSA. TEKSTI HEIKKI KIVELÄ | KUVAT & MITTAUKSET MAURI ERONEN TOIMINTOJEN VAJAVAISUUTTA, VAAN PAREMMINKIN KONSTAILEMATONTA KÄYTETTÄVYYTTÄ. CAMBRIDGE AUDIO AXA35 DENON PMA-600NE NAD C316 BEE V2 PIONEER A-40AE. HYVEENÄ YKSINKERTAISUUS VERTAILU | INTEGROIDUT VAHVISTIMET 379–449 € TEKSTI HEIKKI KIVELÄ | KUVAT & MITTAUKSET MAURI ERONEN PERINTEINEN STEREOVAHVISTIN EI OLE VUOSIEN SAATOSSA JUURI VANHENTUNUT, EIKÄ SIMPPELI TOTEUTUS TARKOITA EDELLEENKÄÄN TOIMINTOJEN VAJAVAISUUTTA, VAAN PAREMMINKIN KONSTAILEMATONTA KÄYTETTÄVYYTTÄ
Itse sisuskaluissa ei varsinaisesti ole merkittävää eroa. Siispä kukin vahvistimista voi kuulostaa erilaiselta muunlaisissa kuunteluolosuhteissa. tarjotessa integroitujen da-muuntimiensa ansiosta myös digiotot. Markkinamielessä edullisten stereovahvistimien kenties keskeisimmät kilpailijat tulevat aktiivikaiutinja soundbar-kategorioista – eli tavallaan juuri yhdistelmälaitepuolelta. TUTTUJA JUTTUJA Perinteikkyys käy heti ilmi vertailun malleja tarkastellessa. Itse asiassa vertailumme hintahaarukan, 379–449 euroa, vahvistimien kysyntä on viime kuukausina ollut siinä määrin runsasta, että kaksikin tähän artikkeliin kaavailtua tuoretta mallia oli loppu tuotemerkkien Suomen-edustajilta eivätkä ne siten ennättäneet mukaan testeihin. Sen sijaan peruskäyttöön monelle välttää tämänkertaisen vertailumme laitteiden kaltainen, pohjimmiltaan varsin yksinkertainen integroitu stereovahvistin. Kahden kuuntelijan keskiarvon painotus oli 60 prosenttia, mittaustulosten 20 prosenttia, ominaisuuksien ja käytettävyyden osuus 20 prosenttia. Raskaammat Denon ja Pioneer taas tarjoavat myös digiotot, Denon jopa bluetooth-yhteyden, joten niiden konehuoneessa tungosta on hiukan enemmän. Vahvistimien lopullisesta pistemä ä rä stä suurin osa muodostui kuitenkin tässä tapauksessa ä ä nenlaadun arvioinnista. Mutta jos kotoa löytyy jo mieleiset peruskaiuttimet sekä useampikin ohjelmalähde ja päivitystarve keskittyy pelkästään vahvistimeen, tällä hetkellä markkinoilla on mukavasti mistä ottaa – myös budjettiluokassa. Massaltaan kevyemmät, rengassydänmuuntajilla varustetut NAD ja Cambridge Audio ovat kvartetin analogipuolen edustajat ja siten sisuksiltaan hiukan väljemmin asetellut. NÄIN ARVOSTELTIIN NELJÄN VAHVISTIMEN keskinäinen paremmuusjärjestys perustuu toimituksen kahden kuuntelijan antamien pisteiden keskiarvoon. Niistä jokainen sopii perinteikkäästä toimintaperiaatteestaan huolimatta hienosti myös nykyaikaisen kodin viihdejärjestelmän osaksi. Vaikka laitevalmistajat yrittävät ja välillä onnistuvatkin niputtamaan tuotteisiinsa kaksi tai kolmekin edellä mainituista elementeistä, erilaiset yhdistelmälaitteet eivät silti tarjoa yhtä joustavaa pohjaratkaisua kuin erillissysteemit. On kuitenkin syytä ottaa huomioon, että paitsi käytetyt kaiuttimet myös kuuntelutila vaikuttavat vahvistimien koettuun äänenlaatuun. VERTAILU. Jokainen edustaa hyväksi havaittua kantti kertaa kantti -designia klassisella 43 senttimetrin levyisellä etumaskilla, vaikka nykyteknologia mahdollistaisi tarvittavien komponenttien mahduttamisen kompaktimpaankin koteloon. Siinä missä vielä vuosikymmen takaperin moni vahvistinkaupoille suunnannut saattoi marssia myymälästä mukanaan monipuolisia digitemppuja taitava av-viritinvahvistin, nykypäivänä monikanavaisia kotiteatterikeskuksia tuskin ostetaan ja asennetaan, ellei tarkoituksena nimenomaan ole esimerkiksi 5.1-järjestelmän luonti omaan kotiteatterihuoneeseen. Kokonaisuutena onnistunein kauko-ohjain on Cambridge Audiolla (vasemmalla). Japanilaismallien sisuksia silmäillessä huomio kiinnittyy niiden samantyyppiseen pitkään jäähdyVirtojen kytkentä, ohjelmalähteen valinta ja äänenvoimakkuuden säätö ovat takuulla yleisimmät kauko-ohjaimella hoidettavat tehtävät, mutta vertailun vahvistimien kapuloilla tekee paljon muutakin, muun muassa ohjaa merkin cd-soittimia. P erustavanlaatuinen musiikinkuuntelulaitteisto pohjautuu yhä edelleen yksinkertaiseen kolmikkoon: ohjelmalähde, vahvistin ja kaiuttimet (tai kuulokkeet). Kuvasta puuttuu Pioneerin kaukosäädin, joka oli jäänyt testiyksilön kyydistä. Niinpä vertailujoukko koostuu tällä kertaa neljästä mallista, joista kaksi on täysanalogisia kahden KOTITEATTERIPAKETIN SIJAAN PERUSKÄYTTÖÖN MONELLE VÄLTTÄÄ HYVIN TÄMÄNKERTAISEN VERTAILUMME LAITTEIDEN KALTAINEN, POHJIMMILTAAN VARSIN YKSINKERTAINEN INTEGROITU STEREOVAHVISTIN
Kuunteluissamme havaitsimme, että se kannattaa olla valittuna kaikkien kohdalla. Mukana on myös loudness-kytkin, jonka vaikutus toistoon on melko rohkea.. Yleisesti ottaen jokaisen vahvistimen työn jäljen ja laadun vaikutelma on hintaluokkaan nähden varsin hyvä. Eräs tämän ajan ominaisuus – tavallaan – on jokaisesta mallista jälleen löytyvä levysoitinotto riaa-korjaimella. Äänen sovitukseen vahvistimissa on balanssin lisäksi basson ja diskantin sävynsäätö, joilla käyttäjä voi halutessaan kompensoida esimerkiksi nurkkaan sijoitettujen kaiuttimien bassokorostusta. Pioneerin erikoisuutena on muun muassa kahden kaiutinparin käytön tai kaksoisjohdotuksen mahdollisuus. KENTIES PARASTA TÄMÄNKERTAISEN VERTAILUMME VAHVISTIMISSA ON NIIDEN KONSTAILEMATTOMUUS, JOTA EI KYLLIN VOI KOROSTAA. Digipuolella taas Denon tarjoaa yhden koaksiaalisen ja kaksi optista liitäntää (aiemmin mainitun bluetoothin ohella), Pioneer puolestaan yhden kumpaistakin. Kaiutinliitännät puolestaan on toteutettu vähintäänkin kelvollisen oloisilla naparuuveilla, joihin käy myös banaaniliittimet. Kiertosäätimet, painikkeet ynnä muut ovat hienoisesta muovisuudestaan huolimatta täysin käyttökelpoiset ja toimintavarman oloiset. PAINAVIA HYVIÄ PUOLIA Kenties parasta tämänkertaisen vertailumme vahvistimissa on niiden konstailemattomuus, jota ei kyllin voi korostaa. Kaikki oli valmista heti kaapeleiden kytkennän jälkeen. Muita analogisia sisääntuloja eri ohjelmalähteille löytyy Denonista viisi ja muista kuusi kappaletta rca-liitännällä tai NADin ja Cambridge Audion tapauksessa myös kätevällä etumaskiin sijoitetulla 3,5 millimetrin liitännällä. Denon tarjoaa lisäksi aktiivisubwooferlähdön rca-liitännällä. Cambridge Audiota lukuun ottamatta kaikissa on myös jonkinlainen niin kutsuttu direct-tila, joka ohittaa koko sävynsäätöpiirin. KAIKKI OLI VALMISTA HETI KAAPELEIDEN KYTKENNÄN JÄLKEEN. Saman kehun voi jotakuinkin ulottaa myös kaukosäätimiin, vaikka kolmesta testiin saadusta (Pioneerin kaukosäädin oli jostain syystä unohtunut pakkauksesta eikä tiedusteluistamme huolimatta ehtinyt mukaan testeihin) yksikään ei aivan täydellinen ollutkaan. Pioneerissa naparuuvipareja on tuplasti kaksien kaiuttimien yhdistämiseksi tai kaksoisjohdotukseen. Siinä missä moni valmistaja pudotti vinyylisoitintulon malleistaan 2000-luvun alkupuolella, kun vinyyli julistettiin kuolleeksi ja kuopatuksi, formaatti on tehnyt siinä määrin voimallisen paluun, että budjettiluokan vahvistimistakin ominaisuus löytyy nykypäivänä melko lailla poikkeuksetta. Antopuolella tarjolla on (kaikissa muissa paitsi NADissa) linjalähtö kiinteällä äänenvoimakkuudella esimerkiksi tallennusta tai kuulokevahvistinta varten sekä perinteinen 6,3 millimetrin kuulokelähtö. 16 tyselementtiin, pakkamuuntajaan sekä päätekondensaattoreiden sijoitteluun. Siinä missä hiukankaan monipuolisempi nykyaikainen viihdemylly olisi esimerkiksi käyttöönoton yhteydessä vaatinut mahdollisesti ohjainsovelluksen latauksen, ohjelmistopäivityksen ja ainakin jonkinasteisen valikkoviidakossa vaeltelun, vertailun mallien kohdalla mitään tällaista ei tarvittu
Myös mittaukset todensivat, että vahvistimien ilmoitetut antoteholukemat pitävät suhteellisen hyvin paikkansa. Tehoa piisaa siinä määrin, että varomattomasti äänenvoimakkuutta annosteleva kuuntelija voi hyvinkin häiritä naapurisopua etenkin kerrostalo-olosuhteissa. Ja kuten sanottua, Denon ja Pioneer mahdollistavat vielä digilähteidenkin yhdistämisen joko optisella tai koaksiaalisella liitännällä ja Denonin tapauksessa vielä bluetoothilla. TIETTYJÄ RAJOITUKSIA Niin hyvin kuin vertailun vahvistimet arkipäiväisestä käytöstä suoriutuvatkin, tietyssä mielessä hintaluokka rajoituksineen on kuitenkin toteutuksissa läsnä. VERTAILU. Liitäntäpuolella jokaisen vahvistimen tarjonta riittänee vähän vaativammankin järjestelmän kattamiseen – kunhan pysytellään enimmäkseen analogimaailmassa. Toki Hifimaailman referenssinä jo pitkään toiminut, vertailun malleja noin kymmenen kertaa arvokkaampi Musical Fidelity M6 500i -vahvistin asetti toiston raamit kuuntelussa käytetyille Aurelia Ambera -lattiakaiuttimille, mutta budjettisarjalaisetkin pärjäsivät suhteessa hyvin kohtuullisesti. Rca-otoilla vahvistimiin saa kytkettyä samanaikaisesti esimerkiksi television, cdja kasettisoittimen, vinyylisoittimen sekä vaikkapa mobiililaitteen tai tietokoneen. Haastavammilla kaiutinkuormilla tilanne voisi toki olla eri, mutta Ambera kahdeksan ohmin impedanssilla ja 85 desibeliä per watin herkkyydellä ei joka tapauksessa tuottanut vahvistimille minkäänlaisia ongelmia toimituksen kuunteluhuoneessa. Koko PMA-600NE:n digipuolen voi kuitenkin halutessaan kytkeä pois päältä, jos vahvistinta käyttää vain analogilähteiden kanssa. Käytännössä yhdenkään vahvistimen äänessä ei ollut selkeitä virheitä tai ongelmia, vaikka heikommin pisteytetyt mallit hiukan kauemmaksi ideaalista jäivätkin. Perusteena on se, että jos kuulokkeiden impedanssi laskee joillain taajuuksilla kovin matalaksi, kyseiset taajuudet vaimentuvat korkean impedanssin kuulokelähdössä selvästi. VAIKUTELMAT ÄÄNENLAADUSTA OLIVAT KAHDEN KUUNTELIJAN HAVAINTOJEN PERUSTEELLA MELKO MYÖNTEISIÄ – VARSINKIN VAHVISTIMIEN HINTALUOKKA HUOMIOIDEN. Denonilta löytyvä version 4.2 bluetooth on kieltämättä pienen plussan arvoinen lisäominaisuus. Kaiken lisäksi se vielä toimi moitteettomasti. 17 Vaikutelmat äänenlaadusta olivat myös kahden kuuntelijan havaintojen perusteella melko myönteisiä – varsinkin vahvistimien hintaluokka huomioiden. Erityisesti tämä pätee impedanssiltaan haastavien kuulokkeiden kohdalla. Puhtaasti ottoliitäntöjen lukumäärää tarkasteltaessa Denon onkin kärjessä yhteensä yhdeksällä sisääntulollaan. Siinä missä mittaustemme perusteella NADin ja Pioneerin kuulokevahvistimet toimivat jokseenkin käyttökelpoisesti useimpien kuuloketyyppien kanssa, Cambridge Audion ja Denonin korkeaimpedanssisia kuulokelähtöjä on syytä käyttää vain paremman puutteessa – vaikka sinänsä kuulokelähdöistä saatava teho on riittävä kaikkiin tyypillisiin kuormiin. Tämä käy ilmi esimerkiksi levysoittimen edellyttämien riaa-korjainten eroavaisuuksissa ja kuulokelähtöjen toteutuksessa
Toisaalta riisuttu ratkaisu on vienyt osan toiminnoista valikkoon, johon pääsee volyymisäätimen viereisellä menu-painikkeella.. 18 MITTAUSTULOSTEN ARVIOINTI VALMISTAJIEN LUPAUKSET vahvistimien tehosta pitävät hyvin paikkansa. harmoninen on vallitseva. Molemmat toistavat digisignaalin hires-taajuuksille asti, eikä suorituskyvyssä ole selviä eroja analogitoistoon verrattuna. Yhdellekään ei tuota ongelmia toistaa tasapainoisesti myös impedanssiltaan vaihtelevaa kaiutinkuormaa, vaikka Pioneerin vasteessa onkin muita enemmän aaltoilua Aurelia Magenta -kaiuttimella. Mittaustulokset ovat hyvät, mutta Pioneerin särö on melko korkea myös alhaisilla antotehoilla. Niidenkin kanssa kannattaa kuitenkin käyttää korkean impedanssin kuulokkeita (>300 ohmia) tai sellaisia, joiden impedanssi ei vaihtele merkittävästi. Cambridge Audio AXA35 on vertailun ainoa vahvistin, jossa on näyttö. Jos Denonin source direct -tila ei ole päällä, bassotaajuudet korostuvat kuultavasti, mittausten mukaan 2,4 desibeliä. Reilun 0,1 prosentin harmoninen särö watin teholla on testisignaaleilla mahdollisesti kuulokynnyksen yläpuolella, mutta musiikilla sitä ei todennäköisesti huomaa. Cambridge Audio ja Denon soveltuvat kuulokekuunteluun vain hätätapauksessa. Se istuu hienosti laitteen rauhalliseen ja matalaan designiin. Tehoa riittää kaikissa riittävästi normaalikuulokkeita varten. Kaikkien teho riittää hyvin tyypillisen kotelokaiuttimen ajamiseen varsinkin kerrostalo-olosuhteissa. Denonin taajuusvaste kohoaa hieman korkeita ääniä kohti mutta on kuuloalueella tasainen. NADin ja Pioneerin kuulokelähtö on käyttökelpoinen. Toisaalta sen kanavaerotus on kaikkein suurin, ja säröspektri vaikuttaa siistiltä koostuen lähinnä parillisista harmonisista, kun muissa 3. Pioneerin vaimeiden äänien lineaarisuus digiäänellä on vahvistimen alhaisesta pohjakohinasta huolimatta Denonia heikompi. Denonissa jitter jää päätteen pohjakohinan alle, kun taas Pioneerissa ilmenee hieman virtalähdeperäistä häiriötä. Denonin ja Pioneerin da-muuntimet toimivat hyvin. Cambridge Audion häiriöetäisyys on vain tyydyttävä, joten sen pohjakohina saattaa kuulua erittäin herkillä kaiuttimilla. Useiden kymmenien wattien teholla särö on pienimmillään, noin 0,04 prosenttia. Cambridge Audio on pienitehoisin, mutta ero muihin on todellinen vasta alhaisilla impedansseilla
Se aktivoidaan vieressä olevasta MP-näppäimestä. Kenties hintahaarukan sisällä nämäkin ominaisuudet olisivat vielä olleet ympättävissä mukaan, mutta toisaalta on hyvä pohtia sitäkin, mitkä ensimmäisenä potentiaalisesti vanhentuvat ominaisuudet jättäisit pois laitteesta, jonka elinkaari muuten voi oikein käsiteltynä ja silloin tällöin huollettuna olla helposti kymmeniä vuosia. Yhteistä kun ainakin vertailun malleille on se, että äänen suhteen hinta ja laatu kohtaavat poikkeuksellisen ilahduttavalla tavalla. Hifimaailman kuunteluhuoneessa parhaiten ääneltään toimivat tällä kertaa nelikon analogiset edustajat Cambridge Audio ja NAD, mutta eipä digipuolen edustajissakaan varsinaista moitittavaa ilmentynyt – vieläpä niin, että esimerkiksi molempien da-muuntimet todettiin mittauksin varsin kelvollisiksi. Tietyssä mielessä vaikutelmaksi jäi, että vinyylisoitinotto ikään kuin korosti vahvistimen toiston hyviä mutta myös huonoja puolia. Lisäksi kuuntelutilassamme kaikki muut paitsi Cambridge Audio hurisivat phono-ottoa käytettäessä melko selvästi. Kaikkien muiden paitsi NADin takapaneelista löytyy linjalähtö kiinteällä äänenvoimakkuudella, joten kytkentä sinänsä onnistuu. Joku voi myös aiheesta ihmetellä, että miksei vahvistimissa ole esimerkiksi sinänsä hyödyllistä hdmi-liitäntää televisioäänelle, usb-dac-ominaisuutta tietokoneelle tai vaikkapa perinteistä viritintä. VERTAILU. Jos näitä vahvistimia meinaa käyttää kuulokkeiden kanssa, on parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi väliin syytä kytkeä erillinen kuulokevahvistin. Kuulokelähtöjä testatessamme havaitsimme lisäksi, että esimerkiksi muuten hyvin toimivassa NADissa kuulokeannon kautta kuului havaittava sähköinen hurina sisääntulosta riippumatta ilman musiikkia. Vaikka tämä rajoittuneisuus toisaalta johtaakin väistämättä laitepinon kasvuun, rakenteen palikat ovat korvattavissa ja päivitettävissä tarpeen mukaan perustan pysytellessä tuttuna. Kun kolme neljästä testatusta laitteesta (ja se neljäskin melkein) noin 400 euron hintaluokassa ansaitsee arvostelussa yli kolme tähteä, vertailun vahvistimia voidaan yleisellä tasolla pitää sarjassaan hyvinä ja suosituksen arvoisina vaihtoehtoina. Kun hintaerokin mallien välillä jää lopulta muutamiin kymppeihin, kannattaa itselle sopivan vahvistimen valinnassa punnita tarkkaan kaikki ominaisuudet ja yksityiskohdat. Samoin hiukan erityyppinen, enemmän kohinapohjainen häiriöääni taas erottui Cambridge Audiossa. Kun laitteen toteutuksessa pitäydytään tiukasti vain perustehtävän noudattamisessa, koko konseptin elinkaaren voi ainakin kuvitella olevan tämän päivän niin sanottuja teknisesti edistyksellisiä monitoimilaitteita pitempi. Yhdessäkään vahvistimessa ei esiintynyt mitään sellaista, joka olisi laskenut kokonaisarvosanaa selvästi asteikon keskikohdan alapuolelle. ?n NAD C316 BEE V2:n tummasta maskista löytyvä nimeämätön 3,5 millimetrin liitäntä on esimerkiksi mobiililaitteelle tarkoitettu linjaotto. 19 KONSTAILEMATTOMUUS KUNNIAAN TÄMÄNKERTAISEN VERTAILUMME pohjalta voidaan todeta, että perinteinen stereovahvistin, jopa budjettihintainenkin sellainen, puolustaa hanakasti paikkaansa osana yksinkertaista ja toimivaa äänentoistolaitteistoa. Siinä missä esimerkiksi Cambridge Audio soi melkeinpä mukaansatempaavammin vinyylisoitonoton kautta, Pioneerilla tilanne oli päinvastainen. Itse kullekin sopivan mallin valinnassa kannattaa kuitenkin ottaa huomioon paitsi oma kuuntelutila myös eritoten vahvistimen kumppaniksi kaavaillut kaiuttimet ja oheislaitteet. Vähemmän varsinaista kritiikkiä mutta selkeitä eroja siitä huolimatta ilmeni myös vahvistimien vinyylisoitinotoissa. Näitä oli helppo tutkailla pian Hifimaailman sivuilla testattavan Pro-Ject T1 -vinyylisoittimen avulla, sillä siinä on valittavissa oleva phonotai linjatasoinen lähtö
20 MITTAUSTULOKSET CAMBRIDGE AUDIO DENON NAD PIONEER Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti <1/12 W <1/22 W <1/ 36 W <1/21 W -1/10 W @ 8 Ohm 30/50 W 44/105 W 53/117 W 42/104 W -Esivahvistimena Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat digi, 0,7-1,8 dB analoginen analoginen digi, 1 dB Kuulokeannon impedanssi 390 Ohm 385 Ohm 68 Ohm 34 Ohm Kaiutinlähtö, rca-analogiotto (2,0 V) Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % 2,4 V >3,0 V >3,0 V >3,0 V Häiriöetäisyys, A-paino, 20 Hz 20 kHz 79 dB 86 dB 87 dB 92 dB Pohjakohina 1-10 kHz -91 dBV -101 dBV -93 dBV -107 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,019/0,019 % 0,008/0,005 % 0,004/0,005 % 0,121/0,127 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd 0,009/0,002 % 0,002/0,008 % 0,001/0,006 % 0,035/0,156 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 77/64 dB 66/43 dB 59/47 dB 67/62 dB Kanavatasapaino, 0,01/1 W 0,0/0,0 dB 0,7/0,4 dB 0,1/0,1 dB 0,1/0,1 dB Ylärajataajuus, -3 dB >100 kHz >100 kHz >100 kHz >100 kHz Kaiutinlähtö, s/pdif, 16 bit/44,1 kHz Häiriöetäisyys, A-paino 86 dB 92 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,008/0,004 % 0,114/0,101 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd 0,003/0,025 % 0,025/0,117 % Kanavaerotus, 1/20 kHz ei digiottoa 65/43 dB ei digiottoa 68/64 dB Kanavatasapaino, 1 W 0,4 dB 0,1 dB Lineaarisuus, 16/24 bit -92 dBFS -86 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz 123 ps 433 ps Ylärajataajuus, -3 dB, 192 kHz signaali 84 kHz 68 kHz Jatkuva teho (thd <1 %) 8 Ohm 35 W 55 W 46 W 55 W 4 Ohm 51 W 79 W 66 W 81 W 2 Ohm 39 W 98 W 84 W 105 W CAMBRIDGE AUDIO AXA35 DENON PMA-600NE NAD C316 BEE V2 PIONEER A-40AE
21 OMINAISUUDET CAMBRIDGE AUDIO DENON NAD PIONEER Hinta 379 € 399 € 399 € 449 € Edustaja Highend Studio Finland Oy Simex Oy AH-Hifisystems Oy Loudgroup Oy Lisätiedot cambridgeaudio.com highendstudio.fi denon.com simex.fi nadelectronics.com ah-hifisystems.fi eu.pioneer-av.com loudgroup.fi Värivaihtoehdot Harmaa Musta / hopea Musta Musta / hopea Mitat (l x k x s) 430 x 83 x 335 mm 434 x 122 x 307 mm 435 x 80 x 287 mm 435 x 129 x 323 mm Paino 5,6 kg 7,4 kg 5,5 kg 8,2 kg Analogiset linjatulot (rca/3,5 mm) 5/1 5/0 5/1 6/0 Digitaaliotot (koaksiaalinen/optinen) 1/2 1/1 Levysoitinotto mm mm mm mm Bluetooth x (v 4.2) Kuulokeliitäntä 6,3 mm 6,3 mm 6,3 mm 6,3 mm Linjalähtö (esivahvistin/kiinteä) -/x -/x -/-/x Päätevahvistinotto/kotiteatterikytkentä -/-/-/x/Sävynsäädöt x x x x Balanssi x x x x Direct-tila x x x Kaiutinliitännät 1 1 1 2 Muuta Usb-latausliitäntä (5 V/500 mA) Ir-control, analogitila, subwoofer-lähtö Ir-control, loudness-kytkin CAMBRIDGE AUDIO AXA35 DENON PMA-600NE NAD C316 BEE V2 PIONEER A-40AE VERTAILU
Suurimmilla voimakkuuksilla ääni lievästi kiristyy ja kovettuu. Se tekee kuuntelusta vielä piirun mukavampaa, tosin äänenvoimakkuus saattaa samalla lähteä nousuun. Joka tapauksessa ihan mukavan tasainen ja rasittamaton kone, jolla jaksaa kuunnella musiikkia pitempäänkin. CAMBRIDGE AUDIO AXA35 HINTA: 379 € CAMBRIDGE AUDION AXA35 on brittimerkin suhteellisen tuoretta tuotantoa. Muihin verrattuna myös sävynsäätöjen tekeminen valikosta käsin on hiukan hankalampaa, vaikka muuten vahvistimen käyttöliittymä varsin yksinkertainen ja toimiva onkin. Arvosana 3½ HINTA–LAATUSUHDE | ULKONÄKÖ JA DESIGN | RASITTAMATON ÄÄNI KUULOKELÄHDÖN KOHINA JA KORKEA IMPEDANSSI PISTETAULUKKO Äänenlaatu (painoarvo 60 %) 3½ Mittaukset (painoarvo 20 %) 3Ominaisuudet ja käyttö (painoarvo 20 %) 3+ Yhteensä 3,3 + 3,3 Taajuusvaste analogiotolla kahdeksan ohmin kuormaan (musta) ja Aurelia Magenta -kaiuttimella (punainen). Diskantti on siisti ja miellyttävä, ja äänen luonne on lievästä lähentelystä huolimatta rauhallinen. Vahvistimen pienet miinukset tulevat kuulokelähdöstä, jonka impedanssi on korkea ja joka aiheuttaa luureihin pienen kohinan. Yleisesti tuntuu, että volyymia saakin nostaa melko korkealle, mutta toisaalta vahvistin ei pahemmin kärsi röyhkeämmästäkään luukutuksesta. Linjatuloilla kuunneltaessa sävy oli aavistuksen rauhallisempi kuin sinänsä viehättävällä ja vähän rohkeammalla vinyylisoitinotolla. Arvosana 3+ KUUNTELUARVIO | MIKAEL NEDERSTRÖM Hiukan läheinen ja kuivakka mutta selkeä soundi. Tietynlainen äänen syvyys häviää kylläkin kovaa kuunnellessa ennen kaiuttimien notkeusongelmia. AXA35 miellyttää myös korvia, sillä sen ääni on kaikin tavoin rasittamaton ja mukava. Mattaharmaa etumaski, vain muutama painike sekä äänenvoimakkuudensäädin, maltillisesti hohtava näyttö ja hiukan tyylitelty kotelo miellyttävät silmää. Bassopää on enemmänkin napakka kuin dynaamisesti jyskivä, mutta vertailukohtakin on tässä suhteessa poikkeuksellisen kova suoriutuja. Täysanalogisena ja ylimääräisistä krumeluureista riisuttuna se on luonteeltaan perinteikkään hillitty paketti. Se ei kuitenkaan mainittavasti haittaa musiikkia kuunneltaessa. Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri yhden watin teholla kaiutinannoista kahdeksan ohmin kuormaan.. Kunhan digiotoille ei ole tarvetta, hinta ja laatu kohtaavat tässä toteutuksessa erittäin hyvin, joten Cambridge Audio ansaitsee suosittelumme. KUUNTELUARVIO | HEIKKI KIVELÄ Phonoliitännällä miellyttävä, erotteleva ja tarkka ääni, jossa kuitenkin on linjatuloon nähden sopivasti etukenoa
Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri yhden watin teholla kaiutinannoista kahdeksan ohmin kuormaan. NAD C316 BEE V2 HINTA: 399 € KANADALAISMERKKI NADIN C316 BEE on sinänsä vanha tuttu jo yli kymmenen vuoden takaa, mutta V2-version myötä täysanalogiseen vahvistimeen on lisätty jälleen vinyylisoitinotto. Kuulokelähdössä samoin kuin vinyylisoitinottoa käytettäessä ilmeni testissämme sähköistä hurinaa, joka menee sähköverkon piikkiin. Pikantti yksityiskohta on mustassa maskissa hohtavat siniset merkkivalot. Melko lailla kaikesta ylimääräisestä riisuttu C316 BEE V2 ei muista poiketen tarjoa edes linjalähtöä saati digiottoja. Ääni on enemmänkin tarkka ja menevä kuin rauhallisen lämmin. Jotkut hienovaraisempaa otetta kaipaavat levyt saattavat saada turhan roisin käsittelyn. Muuta moitittavaa NADista ei oikein sitten ilmennytkään. Vahvistin on kautta linjan tasainen suoriutuja, jossa kaikki toimii varmalla otteella. Kaiutinliitäntöjen naparuuvit sen sijaan ovat vertailun tanakimmat. Muuten hillitty ja simppeli ulkoasu on ennallaan, ja kokonaisuus on kaiken kaikkiaan erittäin helppo ja mukava käyttää. Dynamiikan rehellinen esitys vakuuttaa. KUUNTELUARVIO | HEIKKI KIVELÄ Aluksi tuntuu, ettei vahvistimesta lähde ihan niin paljon tehoa kuin muista, mutta toisaalta juuri näillä kaiuttimilla kuunnellessa äänestä paljastuukin uusi detaljikerros, joka syventää kuuntelukokemusta. Diskantti on iskevä ja selkeä, basso on napakka ja rullaava. VERTAILU. Toisaalta mutkien suoristelu tekee varsinkin rymistelymusiikin kuuntelusta hauskaa. Arvosana 3+ SKARPPI ÄÄNI | MITTAUSTULOKSET | ERITTÄIN YKSINKERTAINEN KÄYTTÄÄ HURINA (VARAUKSIN) | SUPPEAT LIITÄNNÄT 3,3 PISTETAULUKKO Äänenlaatu (painoarvo 60 %) 3½ Mittaukset (painoarvo 20 %) 3 Ominaisuudet ja käyttö (painoarvo 20 %) 3Yhteensä 3,3 + Taajuusvaste analogiotolla kahdeksan ohmin kuormaan (musta) ja Aurelia Magenta -kaiuttimella (punainen). Arvosana 3½ KUUNTELUARVIO | MIKAEL NEDERSTRÖM Skarppi ja läheinen esitys. Toisto on luonteeltaan napakkaa ja erottelevaa, erityisesti bassoista, ja kuuntelusta puuttuu positiivisessa mielessä ylimääräinen imu ja pullistelu. Viihdyttävä vaikkei kovin oikeaoppinen soundi. Vertailun tehokkaampien koneiden rinnalla C316 BEE V2 voi ensi alkuun vaikuttaa hivenen pidättyväiseltä, mutta toisaalta sen valttina on tarkkuus ja suoraviivaisuus
Käyttökelpoista äänenvoimakkuusskaalaa on tarjolla hyvin, ja varsinkin linjaotoilla resoluutiota riittää myös hiljempaa kuunnellessa. Jitter kaiutinannoista 44,1 kilohertsin digitaalisignaalilla.. Myös muilla liitännöillä kuunneltuna ääni oli luonteeltaan yhtä koherentti, vaikka vinyyliotolla meininkiin tulikin kevyt turbovaihde – pääosin hyvällä tavalla. Reilummalla volyymilla toiston suureellisuus kääntyy vähän raskaaksi. Yleisesti ottaen PMA-600NE:stä jäi raikkaan rehvakas tuntuma, ja musiikin kuuntelu sillä oli yllättävän hauskaa. KUUNTELUARVIO | HEIKKI KIVELÄ Ainakin vinyyli soi tällä vahvistimella subjektiivisesti muita lujempaa ja melkoisen rehvakkaasti. Moitteita Denon saa kuulokelähdön korkeasta impedanssista sekä ohjelmalähteen valitsimen merkkivalosta, joka hohtaa sisennyksessään himmeästi eikä näy kovin hyvin kuin melko edestä katseltuna. Mukana on hyvin toimiva da-muunnin, joka toistaa digisignaalin hires-taajuuksille saakka. Arvosana 3– KUUNTELUARVIO | MIKAEL NEDERSTRÖM Muhkea ja dynaamisen vaikutelman antava vahvistin. Basso jumputtaa muhevammin kuin muissa, diskantti helmeilee kuuluvasti. Siinä missä presenssialue ja diskanttikin astuu pykälän lähemmäs kuulijaa, ote bassoista tuntuu kuitenkin yleisesti hiukan rennolta. Arvosana 3+ RUNSAAT LIITÄNNÄT | BLUETOOTH | ROHKEA JA HAUSKA ÄÄNI | HYVÄ SUORITUSKYKY | SUBWOOFER-LÄHTÖ KUULOKELÄHDÖN KORKEA IMPEDANSSI | OHJELMALÄHTEEN MERKKIVALO 3,1 PISTETAULUKKO Äänenlaatu (painoarvo 60 %) 3 Mittaukset (painoarvo 20 %) 3 Ominaisuudet ja käyttö (painoarvo 20 %) 4Yhteensä 3,1 + Taajuusvaste analogiotolla kahdeksan ohmin kuormaan (musta) ja Aurelia Magenta -kaiuttimella (punainen) sekä digiotolla 44,1 kilohertsin (sininen) ja 192 kilohertsin (violetti) näytteenottotaajuudella. Subwoofer-lähtö on tässä ryhmässä positiivinen poikkeus, ja kokonaisuutena vahvistin on suosituksen ansainnut. Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri yhden watin teholla kaiutinannoista kahdeksan ohmin kuormaan. Bluetooth on tässä hintaluokassa ja konseptissa kieltämättä hauska bonus, ja se vielä toimikin moitteettomasti. Soundi ei ole erityisen kontrolloitu tai hallittu, mutta kaikessa ”isoudessaan” ja vaikuttavuuden tavoittelussaan se on ihan hauskan kuuloinen. PMA-600NE:n source direct -tila tosin kannattaa napsauttaa päälle, sillä ilman sitä toistossa on 2,4 desibelin bassokorostus, joka ei varsinaisesti parantanut ääntä kuunteluidemme perusteella. Ei hi mielessä täydellinen mutta hauska kuunneltava. Draamaa ennen uskollisuutta -menetelmä toimii varsinkin hengettömäksi puristetuilla studiotuotoksilla. DENON PMA-600NE HINTA: 399 € DA MUUNTIMEN SISÄLTÄVÄ Denon PMA-600NE vastaa yllättävän moniin tarpeisiin ilahduttavan terhakkaalla otteella ja vielä alle 400 euron hintalapulla
Arvosana 2 LIITÄNTÄMAHDOLLISUUDET | OMINAISUUDET | RUNSAASTI TEHOA PHONOASTEEN ÄÄNI | SUUREHKO SÄRÖ PISTETAULUKKO Äänenlaatu (painoarvo 60 %) 2½ Mittaukset (painoarvo 20 %) 2½ Ominaisuudet ja käyttö (painoarvo 20 %) 4Yhteensä 2,6 + 2,6 Taajuusvaste analogiotolla kahdeksan ohmin kuormaan (musta) ja Aurelia Magenta -kaiuttimella (punainen) sekä digiotolla 44,1 kilohertsin (sininen) ja 192 kilohertsin (violetti) näytteenottotaajuudella. Pioneer on varustanut A-40AE:n muista poiketen muun muassa kaksilla naparuuvipareilla sekä päätevahvistinotolla, joten nämäkin ominaisuudet on syytä ottaa huomioon. VERTAILU. Loudness-kytkin kannattaa kyllä pitää pois päältä. Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri yhden watin teholla kaiutinannoista kahdeksan ohmin kuormaan. Vaikkei Pioneerissa sinänsä ole mitään merkittävää ongelmaa, se ei onnistunut täysin vakuuttamaan kuunteluissa kumpaakaan arvioitsijaa sen enempää analogikuin digitaalilähteilläkään. Linjaja digiotoilla kokonaisuus ei ole niin kolkko, ja äänen luonne on joiltain osin lähellä Denonia. Dynamiikka toistuu sinänsä hyvin, eikä äänikuvan selkeydessäkään ole valittamista. Toimivaa keskitasoa. Periaatteessa siisti soundi, joka ei kuitenkaan isosti kosketa tunnetasolla. KUUNTELUARVIO | HEIKKI KIVELÄ Äänessä on kokonaisuudessaan tehoa ja iskua, ja aluksi menevästä toteutuksesta innostuukin, mutta vinyylit tuovat esiin äänikuvan paikoittaisen mattasävyn ja jopa siellä täällä häivähtävän pienen särön. Tehoa ja ääntä A-40AE kuitenkin tarjoilee reilusti, joten lopputulos voi olla parempi toisenlaisissa kuunteluolosuhteissa – kunhan muistaa pitää loudness-kytkennän pois päältä. Jitter kaiutinannoista 44,1 kilohertsin digitaalisignaalilla. Sävyltään ääni on kuitenkin hiukan kolea, mikä vähentää varsinkin heikommin tuotettujen äänitteiden fiilispotentiaalia. Se erottuu paitsi runsautena mutta myös jokseenkin rentona bassotoistona. Soundi on napakka, tarkka ja kiinteä mutta samalla hiukan kaksiulotteinen. Arvosana 3– KUUNTELUARVIO | MIKAEL NEDERSTRÖM Kapeahko ja keskelle painottunut äänikuva. Hyvä kone siis, vaikka tässä seurassa muiden varjoon vähän jääkin. Da-muunnin toimii, ja kuulokelähtökin on käyttökelpoinen. 25 PIONEER A-40AE HINTA: 449 € PARIN VUODEN TAKAINEN Pioneer A-40AE on pienellä kaulalla vertailun kallein vahvistin, mutta lisähinta ei varsinaisesti näy lisäominaisuuksina. Da-muuntimen sisältävä A-40AE on melko pitkälti samantyyppinen kokonaisuus kuin maanmiehensä Denonin 50 euroa edullisempi PMA-600NE
TEKSTI & KUVAT JAAKKO PASANEN KUVA DISSOLVE 26. TUTKIMUSTEN MUKAAN HYVÄLTÄ KUULOSTAVAT KUULOKKEET EIVÄT OLE VASTEELTAAN SUORIA, JOTEN MILLAINEN SITTEN ON TAVOITEVASTE JA MITEN KORJAUKSEN VOI TEHDÄ KOTIKONSTEIN. TÄHTÄIMESSÄ TASAPAINO OPAS | KUULOKKEIDEN TAAJUUSKORJAUS KUULOKKEIDEN TAAJUUSVASTEET EROAVAT VOIMAKKAASTI TOISISTAAN
Hyvänä esimerkkinä tästä ovat Sennheiserin HD 800 -kuulokkeet, jotka ovat kotikäyttöön kaikilta ominaisuuksiltaan lähes virheettömät mutta kärsivät pahasti tietyistä taajuusvasteen ongelmista. Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä liittyy taajuuskorjaimen vaikutuksiin vaihevasteeseen. Ehkä selkeimpänä haittana on se, että taajuuskorjain täytyy olla aina käytettävissä. Hinta, mukavuus, langattomuus, melunvaimennus, äänenlaatu ja ulkonäkö kaikki vaikuttavat ostopäätökseen. Äkkiseltään taajuuskorjaus voi kuulostaa melkoiselta ihmelääkkeeltä – varsinkin käytettäessä sellaisia kuulokkeita, joiden äänenlaadun määrittelee taajuusvaste. Signaalin taajuusvastetta muuttamalla toiston muokkaaminen kuitenkin onnistuu, eikä lopputuloksen kannalta ole merkitystä, kohdistuuko muutos signaaliin vai kuulokkeisiin. Taajuuskorjaimista liikkuu myös paljon väärinkäsityksiä, jotka eivät nykyään pidä paikkaansa. Jotkut harrastajat ovat sitä mieltä, että taajuuskorjainta ei tarvita, sillä mikäli kuulokkeiden taajuusvaste ei ole itselle sopiva, tulee hankkia toiset kuulokkeet. Taajuuskorjaimen käyttö ei kuitenkaan ole ongelmatonta. OPAS lokkeet ostavat. Taajuuskorjaimella ongelmat saadaan kuitenkin helposti kuriin. Tietokoneella kuulokkeiden taajuuskorjaus onnistuu mutkattomasti, mutta monet muut alustat ja lähteet eivät ole yhtä yhteistyöhaluisia. Kritisoijat väittävät, että taajuuskorjain aiheuttaa vaiheen tai K uulokekuuntelun suosio on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja samalla myös kuulokkeiden äänenlaatu on parantunut merkittävästi. Näistä kaikista ominaisuuksista ainoa, jota jälkikäteen voi korjata helposti, on taajuusvaste. Taajuuskorjaimen käytön vastustajiakin toki löytyy, eikä käyttö ole aina helppoa varsinkaan kokemattomalle. Kuluttajat joutuvat arvottamaan eri ominaisuuksia tehdessään päätöstä, mitkä kuuVAIKKA IHMISTEN KESKIMÄÄRÄINEN IDEAALITAAJUUSVASTE ONKIN NYT SELVITETTY, SE EI VÄLTTÄMÄTTÄ TAKAA TÄYDELLISIÄ TULOKSIA JOKAISELLE KUULIJALLE. Taajuusvaste kertoo äänentoistojärjestelmän eri taajuuksien tasapainon. Kuulokkeiden äänenlaatua arvioitaessa taajuusvaste on nykytietämyksen valossa ainoa merkittävä tekijä. Taajuuskorjaimen säätimet voi kyllä asettaa hyvin kohdalleen ihan korvakuulolta, mutta tämän taidon kehittäminen vaatii kuukausien tai jopa vuosien perehtymistä eikä siten ole realistinen vaihtoehto useimmille. Taajuuskorjaimen virittäminen ei myöskään ole helppoa – ainakaan niin, että se parantaisi kuulokkeiden äänenlaatua. Saman ongelman tosin saa aikaan nostamalla äänenvoimakkuutta ilman taajuuskorjaintakin. Kaikki kuulokkeet eivät myöskään sovellu hyvin taajuuskorjattavaksi. Kuulokkeiden suunnittelija joutuu kuitenkin tekemään kompromisseja kaikkien ominaisuuksien suhteen, myös äänenlaadun. SANASTO DIFFUUSIOKENTTÄ on täysin kaikuva tila, jossa ääni tulee tasaisesti joka suunnasta FIR-SUODIN (finite impulse response) on digitaalinen suodin, joka korjaa taajuusja vaihevasteen erittäin tarkasti GRAAFINEN TAAJUUSKORJAIN sallii taajuusvasteen muokkaamisen visuaalisesti HARMONINEN SÄRÖ on vääristymä, jossa signaali sisältää perustaajuuden moninkertoja IMPULSSIVASTE kuvaa järjestelmän vaikutuksen signaaliin KAISTANLEVEYS kertoo, kuinka suureen taajuusalueeseen suodin vaikuttaa PARAMETRINEN TAAJUUSKORJAIN sallii suotimien keskitaajuuksien ja kaistanleveyksien säädön TAAJUUSKORJAIN on työkalu taajuusvasteen muokkaamiseen TAAJUUSVASTE kuvaa kuulokkeiden eri taajuuksien voimakkuuden TRANSIENTTI on äänisignaalin nopea muutos, aluke VAIHEVASTE kuvaa kuulokkeiden eri taajuuksien viivästymän VAPAAKENTTÄ on täysin kaiuton tila, jossa ääni tulee vain yhdestä suunnasta 27. Taajuuskorjain on työkalu, jolla signaalin eri taajuuksien voimakkuuksia voidaan muokata vapaasti. TAAJUUSKORJAUKSEN HYÖDYT JA HAASTEET Oikein käytettynä taajuuskorjain voi parantaa kaikkien kuulokkeiden äänenlaatua. Pelkästään äänenlaadusta välittävät joutuvat usein tyytymään kompromisseihin muiden tekijöiden kustannuksella. Basson taso monissa avoimissa kuulokkeissa on alle tavoitteen, eikä sen korjaaminen aina onnistu, sillä bassojen vahvistaminen voi ylikuormittaa kuuloke-elementtiä. Väärin säädettynä taajuuskorjaimella saa suurta haittaa aikaan. Kuulokkeiden valintaan vaikuttaa lisäksi paljon muitakin tekijöitä kuin äänenlaatu, joten onkin erittäin kätevää, että taajuusvastetta voi muokata mieleisekseen jälkikäteen. Parhaimmatkaan kuulokkeet eivät ole kuitenkaan täydellisiä. Kuulokkeiden oman taajuusvasteen muokkaaminen ei ole kovin helppoa, sillä se vaatii fyysisiä muutoksia. Tällöin elementti alkaa tuottamaan huomattavat määrät harmonista säröä. Tutkimustyö kuulokkeiden ihanteellisen taajuusvasteen selvittämiseksi on tuottanut hedelmää, ja nykyään markkinoilta alkaa löytyä useita malleja, joiden taajuusvaste vastaa kuluttajien mieltymyksiä
Esimerkiksi Senn heiser HD 800 -kuulokkeiden taajuusvasteen suurin ongelma on kuuden kilohertsin paikkeilla oleva kapea seitsemän desibelin korostuma, joka osuu neljän ja kahdeksan kilohertsin suotimien väliin. Graafinen taajuuskorjain on helppo ymmärtää ja käyttää, sillä vaikutus taajuusvasteeseen on visuaalisesti havaittavissa eivätkä eri suotimet vaikuta toistensa toimintaan. Poikkeuksena ovat taajuuskorjainohjelmistot, joissa käyttäjä voi itse piirtää minkä tahansa taajuusvasteen, josta ohjelmisto automaattisesti laskee fir-suotimen parametrit. Windowsille paras vaihNYKYTIETÄMYKSEN VALOSSA EI OLE EPÄILYSTÄ SIITÄ, ETTEIKÖ TAAJUUSVASTEDATA SISÄLTÄISI KAIKKEA TARVITTAVAA INFORMAATIOTA, MUTTA EDELLEEN AVOIN KYSYMYS ON SE, KUINKA TÄTÄ DATAA TULKITAAN. Kuulokkeiden taajuuskorjaamisessa tämä ominaisuus ei ole oleellinen, mutta huoneakustiikan korjaamisessa siitä voi olla hyötyä. Resonointia on toki mahdollista saada aikaan taajuuskorjaimella käyttämällä suotimia, jotka vahvistavat signaalia erittäin kapealla taajuusalueella. Fir-suotimet ovat digitaalisia impulssivasteita, joilla voi toteuttaa käytännössä minkälaisen taajuusvasteen tahansa erittäin tarkasti. Lähde: Wikimedia commons / Chuck Kardous 28. Tämä tyyppi toimii graafisen taajuuskorjaimen tapaan mutta sallii käyttäjän säätää eri suodinten vahvistuksen lisäksi keskitaajuutta ja kaistanleveyttä. Tässä tyypissä on usein kymmenen eri kaistaa tai suodinta, joiden voimakkuutta käyttäjä voi itse säätää. Toinen yleisessä kierrossa oleva väärinkäsitys on, että taajuuskorjain aiheuttaisi resonointia signaaliin. Ongelma on kuitenkin vältettävissä käyttämällä suurempia kaistanleveyksiä suotimissa ja jättämällä kapeat notkot taajuusvasteesta korjaamatta, sillä nämä eivät juurikaan vaikuta koettuun äänenlaatuun. TAAJUUSKORJAIMET, OHJELMISTOT JA ERI SUODINTYYPIT Taajuuskorjaimet voidaan luokitella moneen eri tyyppiin riippuen toteutustavasta ja siitä, kuinka tarkasti korjain mahdollistaa eri taajuusalueisiin vaikuttamisen. OHJELMISTOT Eri taajuuskorjainratkaisuja on olemassa useita. Kun suotimista voi säätää kaikkia kolmea parametria, voi jo kymmenellä suotimella toteuttaa lähes minkälaisen taajuusvasteen tahansa. Gras 45CB -kuulokemittausjärjestelmä. Kääntöpuolena parametrisessa taajuuskorjaimessa on käytön hankaluus. Joissain parametrisissa taajuuskorjaimissa tämä piirto-ominaisuus on sisäänrakennettuna mutta ei läheskään kaikissa. transienttien vääristymää ja siten heikentää äänenlaatua. Käytännössä lopputuloksen visualisointi vaatii aina ohjelmistoa, joka osaa piirtää taajuusvasteen käyttäjälle. Fir-suotimilla voi tämän lisäksi säätää myös vaihevastetta taajuusvasteesta riippumatta. Yleisin ja yksinkertaisin taajuuskorjaintyyppi, jota voi käyttää kuulokkeiden taajuusvasteen korjaamiseen, tunnetaan graafisena taajuuskorjaimena. Suotimia voi laittaa päällekkäin, jolloin eri suotimien yhteinen vaikutus ei ole suoraan nähtävissä eikä sitä ole helppo mitenkään intuitiivisesti ymmärtää. Tällöin hankalammatkin ongelmat eri kuulokemalleissa saadaan tarkasti kuriin. Normaalia taajuuskorjainta käytettäessä muutokset vaihevasteessa ovat kuitenkin samat kuin mitä kuulokkeiden suunnittelija saa aikaan tuottamalla vastaavan taajuusvastemuutoksen akustisin ja mekaanisin keinoin. Kysymys kuuluukin, mitä vaihtoehtoja on olemassa eri alustoille ja mitä niistä kannattaa käyttää. Parametrista taajuuskorjainta vieläkin edistyksellisempi tyyppi on konvoluutioon ja fireli finite impulse response -suotimiin perustuva taajuuskorjain. Fir-suotimien suunnittelu vaatii aina jonkin ohjelmiston, eikä käyttäjä voi käytännössä itse suoraan säätää fir-suotimeen perustuvaa taajuuskorjainta. Tästä syystä kapeiden, suotimien väliin osuvien piikkien korjaaminen kuulokkeiden taajuusvasteesta ei tahdo onnistua. Huomattavasti parempi vaihtoehto kuulokkeiden äänenlaadun parantamiseen on parametrinen taajuuskorjain. Valitettavasti graafiset taajuuskorjaimet jättävät toivomisen varaa säädettävyydessä, sillä eri suotimien keskitaajuuksia tai kaistanleveyksiä käyttäjä ei voi muuttaa
Tarkasti ihmisen korvaa jäljittelevän mittausjärjestelmän rakentaminen ei ole helppo tehtävä, ja siksi vasta verrattain myöhään on pystytty tarkasti mittaamaan kuulokkeiden taajuusvasteita. Linuxilla EqualizerAPOa vastaa lähimmin PulseE ects, joka toimii samaan tapaan kaappaamalla käyttöjärjestelmän audiostriimit ja muokkaamalla niitä. Järjestelmänlaajuinen taajuuskorjaus on mahdollista kaappaamalla audiostriimi yhdellä ohjelmistolla, kuten MenuBus, SoundSource tai Hosting AU, ja hoitamalla taajuuskorjaus erillisellä plugarilla. Esimerkiksi RME ADI2 DAC, EarStudio ES100, MiniDSP HS-DSP ja Qudelix 5K DAC ovat kaikki laitteita, joissa on da-muunnin, kuulokevahvistin ja taajuuskorjain samassa. Kuuntelutestien osallistujille kuitenkin annettiin mahdollisuus säätää basson ja diskanttien tasoa. Ensimmäinen julkaisu näistä tutkimuksista tuli ulos vuonna 2013 ja viimeisin versio vuonna 2018. Ajatus vapaakenttävasteen käyttämisen takana on imitoida edestä tulevaa ääntä ja di uusiokentän kanssa tasaisesti joka suunnasta tulevaa ääntä. IDEAALITAAJUUSVASTE Mistä sitten tietää, mitä ongelmia kuulokkeiden taajuusvasteessa on ja mitä pitää korjata. Kuulokkeilla asia ei ole näin yksinkertainen, vaan ideaalitaajuusvaste poikkeaa tasaisesta hyvinkin paljon. Ääneltään subjektiivisesti neutraaleiden Sennheiser HD 800 -kuulokkeiden mitattu taajuusvaste ei ole järin tasainen. Graa nen taajuuskorjain PulseE ectsohjelmistossa. Sen avulla pääsee myös käsiksi kaikkiin käyttöjärjestelmän sisällä kulkeviin audiostriimeihin, jolloin taajuuskorjain on käytettävissä musiikkisoittimesta, pelistä, selaimesta tai muusta ohjelmistosta riippumatta. Tutkimuksissa käytetyt kuulokkeiden ideaalitaajuusvasteet ovat lähellä sitä, mikä on kaiuttimien taajuusvaste tärykalvolta mitattuna Harman Internationalin referenssikuunteluhuoneessa. Android on versiosta 9 lähtien kuitenkin tarjonnut paremman rajapinnan äänen käsittelyyn, ja tänä vuonna sovelluskauppaan ilmestyi ensimmäinen taajuuskorjainsovellus, nimeltään Wavelet, joka mahdollistaa kuulokkeiden taajuusvasteen tarkan korjaamisen. Kaiuttimien ideaalitaajuusvaste on selvitetty vuosikymmeniä sitten, ja se on yksinkertaistettuna täysin tasainen mitattuna kaiuttomassa tilassa suoraan kaiuttimen edessä. Tämän takia on tärkeää mitata kuulokkeiden taajuusvaste järjestelmällä, joka vaikuttaa kuulokkeeseen samalla tavalla kuin ihmiskorva. Apple iOS:lle ei valitettavasti ole olemassa mitään järjestelmän laajuista sovellusta taajuuskorjaukseen. Erillisten taajuuskorjainten markkinat ovat pienet, mutta muutamia laitteita on tarjolla kohtuullisen edulliseen hintaan. Androidilla striimin kaappaaminen on ollut mahdollista jo kauan, mutta signaalin käsittelyyn käytettävissä olevat työkalut ovat olleet hyvin rajalliset. OPAS toehto on EqualizerAPO, josta löytyy kaikki edellä mainitut taajuuskorjaintyypit. Hyvistä periaatteista huolimatta kuluttajat eivät kuitenkaan koskaan täysin kokeneet kumpaakaan mallia omakseen. Erillislaitteet tarjoavat taajuuskorjausmahdollisuuden lähteille, jotka eivät sitä muuten tue ollenkaan. Kuulokkeiden ideaalitaajuusvastetta on pyritty selvittämään jo vuosikymmeniä. Taajuusvastemittaus on hyvä apu tehtävässä, mutta ennen sitä täytyy tietää, miltä taajuusvasteen pitäisi näyttää. Viisisuotimisen parametrisen taajuuskorjaimen taajuusvaste korjainarvoineen. Ensimmäinen asia, mitä kuulokkeiden mittauksista täytyy ymmärtää, on se, että kuulokkeet on suunniteltu pidettäväksi päässä eikä vapaassa ilmassa kuten kaiuttimet ovat. Vaihtoehdot rajoittuvat käytännössä musiikkisoitinsovelluksiin, joissa taajuuskorjaus on sisäänrakennettuna. Parametrinen taajuuskorjaus onnistuu käyttöjärjestelmän mukana tulevalla AUNBandEq-pluginilla. Taajuuden ja korjauksen amplitudin lisäksi q-arvoa eli korjauksen kaistanleveyttä voidaan säätää.. Korvanlehti, korvakäytävä ja tärykalvo vaikuttavat kuulokkeiden toimintaan, eli kuulokkeet toimivat eri tavalla päässä pidettynä. Mobiiliilaitteilla tilanne on perinteisesti ollut heikompi. Valikoimakin on paranemaan päin, kun taajuuskorjaimen käyttö yleistyy ja toteutukset halpenevat. Kaikki mainitut taajuuskorjaintyypit ovat käytettävissä sekä iso liuta muita signaalinkäsittelyn työkaluja. Aiemmat yritykset ottivat lähtökohdakseen saada kuulokkeet kuulostamaan samalta kuin miltä kaiuttimet kuulostavat täysin kaiuttomassa tilassa (vapaakentässä) tai täysin kaikuvassa tilassa (di uusiokentässä). Parametrista taajuuskorjainta hyödyntävät saattavat kokea EqualizerAPOn päällä pyörivän erillisen Peacegraa sen käyttöliittymän helppokäyttöisemmäksi. EarStudion ja Qudelixin laitteista löytyy myös bluetooth langattomaan kuunteluun. Macilla tilanne on hieman monimutkaisempi, sillä yhtä asennettavaa, kaiken hoitavaa ohjelmistoa ei ole tarjolla. Sekä vapaaettä di uusiokenttäkompensoitujen kuulokkeiden ongelma on lopulta se, että niillä kuunnellessa kuulija ei kuule musiikkia samanlaisena kuin artisti tai miksaajat ja masteroijat sen kuulevat studiossa, sillä studioiden äänentoisto perustuu kaiuttimiin. Lopputulos on siis enemmänkin mieltymyksiin perustuva kuin täysin neutraali vaste. Tämän takia Sean Olive otti omaksi lähtökohdakseen ajatuksen, että kuulokkeiden pitäisi kuulostaa samalta kuin laadukkaat kaiuttimet kuulostavat normaalissa huoneessa
Käyttäjän vastuulle jää vain naputella parametrit sisään omaan taajuuskorjaimeen. Mittausten ja yleisten ideaalitaajuusvasteiden perusteella tehdyt säädöt ovat laaja-alaiset eivätkä edes pyri huomioimaan paikallisia yksilöllisen taajuusvasteen ominaisuuksia, jotka vaikuttavat muun muassa stereokuvaan. Onko kuulokeharrastus tullut tiensä päähän, jos kerran taajuusvaste määrittää täysin kuulokkeiden äänenlaadun ja taajuusvasteen voi mittausten perusteella säätää vastaamaan ideaalitaajuusvastetta. Harmanin vuoden 2018 taajuusvaste on erinomainen lähtökohta kuulokkeiden valmistajille, sillä jokaisessa kuulokemallissa voi tietysti olla vain yksi taajuusvaste. Kuluttajille Sonarworks myy SoundID-älypuhelinsovellusta, jossa on kuulokemallin valinnan lisänä mahdollisuus muokata taajuusvastetta omiin mieltymyksiin sopivaksi. Yksinkertaistettuna kuulokkeiden taajuusvaste vähennetään ideaalivasteesta ja etsitään taajuuskorjaimen parametrit, jotka toteuttavat tämän erotuksen. Tutkijat kuten Sean Olive eivät taasen ole ollenkaan vakuuttuneita siitä, että sellaisia ominaisuuksia kuin nopeus tai resoluutio olisi edes olemassa. Harmoninen särö ja resonointi ovat merkittäviä tekijöitä kaiuttimien ja huoneakustiikan kanssa, mutta kuulokkeissa nämä eivät tyypillisesti ole ongelmia. Nykytietämyksen valossa ei ole epäilystä, etteikö taajuusvastedata sisältäisi kaikkea tarvittavaa informaatiota, mutta edelleen avoin kysymys on se, kuinka tätä dataa tulkitaan. Varsinkin matalimpien bassotaajuuksien ja korkeimpien diskanttiäänien sopiva taso riippuu erittäin paljon kuulijasta itsestään. Kuulijat saavat totta kai säätää tätä omaan kuuloonsa ja mieltymyksiinsä sopivaksi. Sonarworksin kaupallisella Reference 4 -studio-ohjelmistolla voi korjata kuulokkeiden taajuusvasteen Sonarworksin mittausten perusteella noin 300 kuulokemallille. Toinen julkinen ja ilmainen tietokanta on Reddit-käyttäjän oratory1990 kokoelma (https://www.reddit.com/r/oratory1990/wiki/index/list_of_presets). Vaikka ihmisten keskimääräinen ideaalitaajuusvaste onkin nyt selvitetty, ei se välttämättä takaa täydellisiä tuloksia jokaiselle kuulijalle. KUULOKEHARRASTUKSEN LOPPU. KORJAUS TAAJUUSVASTEMITTAUKSEN PERUS TEELLA Taajuuskorjaimen virittäminen on periaatteessa yksinkertainen prosessi, kun tiedossa on ideaalitaajuusvaste ja kuulokkeiden oma taajuusvaste. Mittauspäällä mitattu taajuusvaste ei vastaa täysin kuulijan omien korvien havaitsemaa taajuusvastetta, sillä jokaisen ihmisen korvat ovat yksilölliset. Ei suinkaan, ja syitä on monia. EqualizerAPOn käyttöliittymä ja graa nen r-taajuuskorjain. Sennheiser HD 800 -kuulokkeiden taajuusvaste, ideaalitaajuusvaste ja taajuuskorjaimen taajuusvaste.. Rajoituksistaan huolimatta kuulokkeiden taajuuskorjaus parantaa kuulokkeiden äänenlaatua ilman ylimääräisiä kustannuksia, mahdollistaa eri ominaisuuksien painottamisen ostopäätöstä tehdessä ja tarjoaa uuden ulottuvuuden harrastukseen. Keskivertokuluttajalle yksilöinti ei välttämättä ole tärkeää, mutta harrastajat voivat vaatia omalta äänentoistoltaan enemmän. Monet harrastajat eivät ole hyväksyneet sitä, etteikö äänenlaatuun vaikuttaisi muutkin tekijät kuin taajuusvaste. Harman Internationalin ideaalitaajuusvasteet ovat kuluttajien keskivertoja, ja yksittäisen kuulijan omat mieltymykset poikkeavat näistä yleensä jonkin verran. Taajuuskorjaimen täytyy toteuttaa taajuusvaste, joka yhdessä kuulokkeiden taajuusvasteen kanssa vastaa ideaalivastetta. Prosessin voi myös automatisoida, ja tämä on juurikin se, mitä AutoEq-projekti (https://github.com/jaakkopasanen/AutoEq) tekee. Taajuuskorjaimen voi virittää manuaalisesti mittausten perusteella säätämällä visuaalisesti taajuuskorjainta, kunnes taajuusvastekäyrät kohtaavat. Projektista löytyy valmiit taajuuskorjainasetukset yli 2 800 kuulokemallille ja lähes kaikille mahdollisille taajuuskorjaintyypeille. Ihmisten korvat ovat hieman erilaiset, joten jokaisen oma ideaalitaajuusvaste eroaa tästä keskimääräisestä ideaalista, mutta yleensä melko vähän. Moni kysyy, mikä määrittelee kuulokkeiden erot nopeudessa, resoluutiossa, stereokuvassa ja dynaamisuudessa. Kuulokkeiden historialliset ideaalitaajuusvasteet. Oratory1990 mittaa itse kuulokkeet akustisessa laboratoriossa tarkalla mittausjärjestelmällä ja säätää asetukset parametriselle taajuuskorjaimelle pitkälti manuaalisesti, mutta kuitenkin siten, että lopputulos on hyvin lähellä Harman over-ear 2018tai in-ear 2019 -vasteita kuuloketyypistä riippuen
EISA is the unique collaboration of 62 member magazines and websites from 29 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment. Now truly international with members in Australia, India, Canada, the Far East and USA, and still growing, the EISA Awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! TESTED BY THE EXPERTS n WWW.EISA.EU CELEBRATING THE YEAR’S BEST PRODUCTS GLOBAL AWARDS 2020-21 visit www.eisa.eu for the winners 230-300_EISA_AD_2020_Post-awards.indd 1 22/07/2020 16:40
32. Omalla kohdalla yksi tällainen oli 1900-luvun viimeisinä vuosina ELACin pikkuinen BS 203 -jalustakaiutin JET-nauhadiskantilla ja 150 millimetrin alumiinikartioisella basso–keskiäänisellä. Mikä loisto ja volyymi! Messujen ehkä syvin ääni löytyi juuri siellä. TESTI | Q ACOUSTICS CONCEPT 300 -KAIUTIN KAIUTTIMEN ULKONÄKÖ VOI OLLA TÄRKEÄ MUISTAKIN KUIN VISUAALISISTA SYISTÄ. Siellä mikään kaiutinsijoittelu ei tuntunut tungettelevalta tai epämiellyttävästi päällekäyvältä. Kaiuttimet katosivat kuvasta tyystin, ja ääni viipyi ja pysytteli valtavalla kaarella kaukana niiden takana! Kuuntelijaa vietiin kohti lavaa keskelle elävää esitystä. Äänessä oli useita koukuttavia piirteitä, kuten hämmästyttävän uskottava bassotoisto pienestä kotelosta. TÄMÄ KÄY HYVIN ILMI Q ACOUSTICSIN CONCEPT 300:SSA. Kaiutin voi kadota äänikuvasta usealla tavalla, esimerkiksi sillä, jonka Gradientin kaiuttimet – erityisesti Revolutionit – tunnetusti tarjoavat. Lähemmäksi pieniä ELACeja ovat päässeet esimerkiksi ProAcin jalustalla seisovat, takaseinästä reippaasti irrotetut Tablette 50 -mini-monitorit (Mozartin Requiemilla). Kuuntelukokemus oli parhaimmillaan henkeäsalpaava. Hädin tuskin putkimaisia jalustojaan leveämmät kaiuttimet (leveys 170 millimetriä ja korkeus 285 millimetriä) oli vedetty kauaksi takaseinästä pituussuunnassa lähes keskelle seitsemän metriä pitkää huoneetta ja niin etäälle muistakin rajapinnoista kuin mahdollista. Yksi esimerkki nähtiin viime vuoden Münchenin Hifi Deluxe -messuilla, kun Jeff Rowlandin elektroniikalla ajettiin Trenner&Friedlin pikkuisia Art-monitoreja lähes keskellä isohkoa huonetta. Kuuntelu tapahtui leveällä stereokannalla puolittain lähikentässä. Hulvattomasti parasta – sensaatiomaista – oli kuitenkin kaiuttimen luoma äänikuva. Äänen laajalla kaarella oleminen ja etäälle levittäytyminen on kuitenkin uniikkia tälle konseptille (pienet jalustakaiuttimet kaukana takaseinästä) eikä suinkaan vain pikku-ELACien ominaisuus. RUMATKO NE VAIN VAATTEILLA KOREILEE. Mikään arkipäivän vaatimus ei estänyt kaiuttimien sijoittelua sinne missä parhaalta tuntui. Etäällä rajapinnoista aikaiset heijastukset eivät päässeet värittämään ääntä. TEKSTI KARI NEVALAINEN | KUVAT VALMISTAJA T ässä harrastuksessa tulee aina silloin tällöin eteen vahvistimia, soittimia tai kaiuttimia, jotka saavat kuulijassa aikaan äkkinäisen kiinnostuksen ja innostuksen tunteen – sensaation tunteen. Olen kuullut vastaavaa muutamista nyrkinkokoisista kaiuttimista (Rega Minx, Bose), mutta nämä vaativat subbarin ja ovat muutenkin vähän eri juttu. MITÄ VOI JA EI VOI TEHDÄ BS 203:n aikaan minulla oli akustoitu, asuintiloista kokonaan erotettu kuunteluluola
Yleispätevä, miellyttävä ja musiikkiin huomion vievä tuttavuus. Varsinkin ylimmät taajuudet soivat suorastaan kauniisti. Orkesterin esillepano ei ehkä ole maailman iskevin tai dynaamisin, mutta nätti ja miellyttävä ääni tarjoaa varsinkin pitemmässä sessiossa hyvin yleispätevän otteen musiikkiin kuin musiikkiin. Äänikuvallisesti kaiutin ei tarjoa ihan eturivin paikkaa vaan enemmänkin avaran ja yleispätevän näkymän konserttisaliin kokonaisuutena. TOISELLA KORVALLA MIKAEL NEDERSTRÖM KOROSTUNEEN SIISTI, rauhallinen ja tasainen äänenväri. Pellit, viulut ja särökitara soivat kaikki siististi ja rasittamattomasti. Pehmeäpiirtoinen soundi korostaa musiikissa enemmän sävyjä kuin rytmiä. TESTI 33. Alapää sinänsä on tasoltaan sopiva ja varsin hallittu. Kovin bassopotku alapäästä puuttuu, mutta tämä lienee helppo korjata hyvälaatuisella subbarilla
Näin iloisesti asiat ovat harvoin, ja tästä pääsemmekin Q Acousticsin Concept 300 -jalustakaiuttimeen ja erityisesti sen omintakeiseen Tensegrity-jalustaan. Verrattuna esimerkiksi Elac BS 203:een 220 millimetriä korkea, 355 millimetriä leveä ja 400 millimetriä syvä Concept 300, jonka kotelon efektiivinen tilavuus on 11,4 litraa, ei ole erityisen kompakti kaiutin. Katoamistemppu, sikäli kuin sellainen kaiuttimelta luonnistuu, ei siten perustu kaiKAIUTIN KYTKEYTYY JALUSTAANSA IHANTEELLISESTI, EI PÄÄSTÄ VÄRÄHTELYITÄ LÄPI JA ON IMMUUNI ALHAALTA KANTAUTUVILLE HERÄTTEILLE. 34. Matkaa kaikkiin seiniin oli useita metrejä kuuntelun tapahtuessa lähikenttämäisissä olosuhteissa. Sonus Faberin ensimmäisen sukupolven Quarneri seisoi korkean marmorijalustan päällä kuin veistos podiumillaan. Tensegrity-kolmijalka on rakennettu kevyistä alumiiniputkista (kantava elementti) ja ohuista, putket paikoillaan pitävistä teräsvaijereista. Hauraasta ulkoisesta olemuksestaan huolimatta rakenne tuntuu niin tukevalta ja tasapainoiselta, ettei heti juolahda mieleen pelätä kaiuttimien kellahtamista, vaikka ne olisivatkin lähempänä kodin kissojen, koirien tai pienten lasten juoksureittejä. Näin sijoitettuna ääni on todennäköisesti värittymättömämpi kuin lähellä seiniä ja mahdollistaa alussa mainitun sensaatiomaisen kaiuttimien katoamisen ja äänen kaarelle levittäytymisen. Tensegrity-jalustan putkien päihin kiinnitetään piikit ja päälle ruuvataan metallilevy, joka puolestaan ruuvataan kiinni kaiuttimen pohjaan upotettuun, värinöitä mekaanisesti vaimentavaan Isodamp-alustalevyyn (kaiuttimen 14 kilogramman massa lepää neljällä jousella, joiden komplianssi on määrätty kotelon rekyylin tasolle ja jousijärjestelmän ominaisresonanssi on vaimennettu massan mukaan sovitetuilla elastisilla polyuretaanityynyillä). Japanilaiset käyttävät harvoin teräsputkia ja niiden sijaan valmistavat puusta leveitä, huonekalumaisia jalustoja. Se on sitä akustis-teknisistä syistä – teoriassa kaiutin kytkeytyy jalustaansa ihanteellisesti, ei päästä värähtelyitä läpi ja on immuuni alhaalta kantautuville herätteille – mutta ennen kaikkea siksi, että tyylikkäänä kokonaisuutena yhdessä kaiuttimen kanssa se mahdollistaa kaiuttimen vetämisen peräseinältä reilusti esille esimerkiksi sohvan viereen tai lähietäisyydelle sitä vastapäätä. Entä kaatumisriski. Niin tyylikäs ja niin sopiva, että ilman Tensegrity-jalustoja Concept 300:aa myydään vain poikkeustapauksessa. Huoneen keskiö oli täsmälleen se paikka, johon Q Acoustics oli sijoittanut Concept 300 -kaiuttimet viime vuoden Münchenin-messuilla. TEKNISISTÄ OMINAISUUKSISTA Concept 300 esiteltiin perusteellisesti Hifimaailman numerossa 2/2019, mutta kerrataan vielä lyhyesti. Muuten jalustojen design on aika pysähtynyttä. Q Acousticsin taktiikka on ilmiselvästi ollut tavoitella tilannetta, jossa Concept 300 jalustoineen miellettäisiin silmälle niin miellyttäväksi esteettiseksi objektiksi paitsi muotoilultaan myös viimeistelyltäänkin, että piilottelun sijaan se voidaan vetää reilusti näkyviin irti kaikista rajapinnoista. Miksi jalusta on tässä niin tärkeä. Sitten on muutamia jalkalamppumaisia kaiuttimia puisella tripodilla, mutta nuo kaiuttimet eivät ole hifikaiuttimia. JALUSTOJA JA JALUSTOJA Useimpia jalustakaiuttimia ei voi nostaa keskelle huonetta, koska ne yksikertaisesti näyttävät typeriltä kököttäessään putken päässä. Itsekantava rakenne on kevyt mutta jäykkä, akustisesti läpinäkyvä ja resonoimaton, mutta ennen kaikkea se on tyylikäs ja kokonaisuuteen sopiva. Italialaiset käyttävät puuta, nahkaa ja poikkeavia muotoja. Järki kädessä pitäen tietenkin
Ei ylimääräistä keinotekoista lämpöä tai pyöreyttä diskantissa, ei makeilua, ei brittiläistä nostalgisointia. HYVEENÄ PUOLUEETTOMUUS Huoneen keskelle kelpaavissa kaiuttimissa tekniikan ja tyylin on oltava tasapainossa. Sellokonsertoissa sello toistui soinnillisesti sopusuhtaisesti mutta jäi kooltaan hieman pieneksi. FE-analyysilla ja laser-interferometrialla tukirimat kotelon sisällä on sijoittelu täsmälleen sinne, missä haitallisia värähtelyjä esiintyy eniten ja joista ne nopeimmin muuttuvat lämmöksi. Vain se, mitä levyille on kirjoitettu. Puhtaasti ja puolueettomasti. Oli eräs luutun ja barokkiviulun yhdistelmä, josta pidin Concept 300:n käsitteJumpperin paikkaa vaihtamalla diskantin tasoa voidaan nostaa tai laskea 0,5 desibeliä. Kotelon sisällä on kaksi sisäkoteloa ja välissä muotoon painumatonta Gelcore-erikoisgeeliä. Näin sijoitettuna ei ollut tarvetta tukkia refleksikanavan aukkoja mukana tulevilla vaahtokumitupoilla. Kuunteluissa jumpperi oli kuvan nolla-asennossa. Päinvastoin, bassojen tuomaa lämpöä tuntui pikemminkin puuttuvan. Kokeilun Concept 300 oli miehekkään harmaa–musta (hopea–eboni) malliversio. Sointitasapaino oli hyvin neutraali ja äänitysten keskinäiset sointierot paljastava eikä turhan armollinen äänitysten puutteille. Lisäksi etulevy on siistitty diffraktioista. Design on puhdas, moderni ja urbaani. Sen sijaan piano, kaiuttimen jonkinlainen lempisoitin, toistui ylevin ottein joko yksinään tai orkesterin kera. On kumitiivisteellä kotelosta eristetty, loivalla suuntaimella varustettu 28 millimetrin domediskantti, on paperikartioinen, takaapäin jousimutterilla sisärimaan kiinnitetty 165 millimetrin basso–keskiääninen uudella kumiripustuksella ja tehokkaalla ferriittimagneetilla ja nämä 2 500 hertsissä akustisesti yhteen nivova jyrkkä jakosuodin. uttimen mikrokokoon kuten eräillä muilla valmistajilla. TESTI 35. Aluksi kaiuttimet olivat sivuseinän suuntaisesti ja vasta leveämmällä asettelulla käännettynä lievästi kohti kuuntelutuolia, eli Q Acousticsin termein: suosin leveämpää äänikuvaa tarkemman stereokuvan sijaan. Muuten Concept 300 on melko perinteinen kaksitiekaiutin. Koon sijaan Q Acoustics on keskittynyt kaiuttimien tekemiseen akustisesti läpinäkymättömäksi muun muassa koteloresonanssien likvidoinnilla. Mäntypaneelien seuraksi kannattaa harkita jotakin toista kaiutinta. Concept 300:ssa tyyliä edustaa kahden pinnoituksen (maalattu mdf ja puuviilu) sekä väriyhdistelmän käyttö, virheetön ja saumaton lakkapinta sekä ruuvinkantojen ja muiden pintaa rikkovien yksityiskohtien loistaminen poissaolollaan. Vokaalimusiikilla oli enemmän vaihtelua varsin kelvollisesta lievästi kompressoituun. Minä puolestani, pikku ELACeja muistellen, pyrin kuuntelemaan kaiuttimet kauempana takaseinästä, stereokolmiota leveämmässä kulmassa lähikenttämäisissä olosuhteissa, jolloin etäisyys kaiuttimiin jäi alle kahteen metriin. Mikael Nedeström kuunteli kaiuttimet normaalisijoituksella. Hyvin äänitetyille äänitteille tämä tuntui sopivan, mutta oli myös niitä, jotka jäivät kaipaamaan apuja kaiuttimelta tai huoneelta. Kaiutinta ohjasi Musical Fidelityn tehokas transistori-integroitu, vaikka kaiuttimen hyvän 90 desibelin herkkyyden ansiosta vähempikin vahvistinteho olisi riittänyt
Q Acousticsin suosittelemalla minimietäisyydellä (60 senttimetriä) takaseinästä bassotoisto voimistuu ja sointiin tulee lämpöä, mutta äänikuva, avaruushorisontti, typistyy ja vaikutelma irtonaisesta, holografisesta äänestä ei ole täydellinen. Q Acoustics suosittelee minimietäisyydeksi sivuseinistä 100– + CONCEPT 300 ON SUUNNITELTU PIKEMMINKIN YLEISKÄYTTÖÖN KAIKENLAISEN MUSIIKIN TOISTAMISEEN KUIN ERIKOISTYÖKALUKSI VALIKOIDUMMAN MUSIIKIN ESITTÄMISEEN. Jälkimmäinen on kuitenkin niin koukuttava, että antaisin sille etusijan ja vetäisin kaiuttimet pois seinien läheisyydestä ja vasta toissijaisesti etsisin soinnillista tasapainoa oman musiikkimaun ja levyvalikoiman vaateiden mukaan. Mitä pitemmälle kuuntelut etenivät, sitä paremmin korvani tottuivat ja sopeutuivat annettuun sointimaailmaan. ROHKEASTI KESKELLE HUONETTA Q ACOUSTICS CONCEPT 300 -kaiuttimen kehtaa vetää huoneen keskelle. Sen parissa kaiutin oli kotikentällään. Entä se ELAC-efekti. Kyllä ja ei. MONIKERROSKOTELON TEHOKAS VAIMENNUS | INNOVATIIVINEN JALUSTA | VIIMEISTELY | SÄVYISÄ ÄÄNI VAATII TILAA TAAKSEEN | BASSOPOTKUA VOISI OLLA ENEMMÄN Q ACOUSTICS CONCEPT 300 Hinta 3 999 €/pari Edustaja Simex Lisätietoja simex.fi qacoustics.co.uk Mitat (l x k x s) Kaiutin: 22 x 40 x 35,5 cm Jalusta: 49,2 x 43 x 69 cm Paino Kaiutin: 14,5 kg Jalusta: 3,9 kg Toimintaperiaate 2-tie, refleksi Suurin suositeltava teho 200 W Taajuusvaste 55 Hz 30 kHz Elementit -basso 165 mm -diskantti 28 mm Jakotaajuus 2 500 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Kyllä lyssä kovasti, vaikka yleisesti ottaen nautin enemmän ison musiikin kuuntelusta pienimuotoisen kamarimusiikin sinänsä virheettömän toiston jäädessä hieman etäiseksi. Siinä sillä on oma esteettinen puheenvuoronsa. En kuitenkaan halua antaa lopullista arviota kaiuttimista tässä suhteessa, koska käytettävissä oleva tila oli yksinkertaisesti liian pieni tähän nimenomaiseen kokeiluun. Ääni jäi kyllä kaarelle kaiuttimien taakse, mutta ei niin, että kaari alkaisi kaiuttimesta ja päättyisi toiseen kaiuttimeen ja keskelle jäisi iso hengittävä pallomainen tila, jonne kuuntelijaa kärrätään. Ulkonäkö, sisustusystävällisyys, on ainakin puolet tätä kaiutinta, eikä tämä ole äänenlaadun vähättelyä. Yleisesti ottaen ääni vaikutti jäävän hieman pieneksi varsinkin pystysuuntaan. Ääni oli ilmava ja avara nytkin esimerkiksi orkesterimusiikilla, joka yleensä hyötyy tilaa painottavasta toistosta. Kaiuttimet kyllä katosivat äänikuvasta, mutta ääni ei ehkä kuitenkaan ollut niin kokonaan irti koteloista kuin mahdollista. Äänen suhteen omistaja joutuu hakemaan jonkinlaisen kompromissin lämmön, tarkkuuden ja ilmavuuden välillä. 150 senttimetriä, mikä voi kieliä siitä, että huoneen pitkällä seinällä kaiuttimet soisivat vieläkin ilmavammin. Sitä ilmeisempää oli myös se, että Concept 300 on suunniteltu pikemminkin yleiskäyttöön kaikenlaisen musiikin toistamiseen kuin erikoistyökaluksi valikoidumman musiikin esittämiseen. ?n 36
6 90 NYT VAIN HAE OMA SI! JUHLANUMERO! NYT KAUPOISSA!
KANSAINVÄLISIIN KEHUIHIN ON PÄÄOSIN HELPPO YHTYÄ, SILLÄ LAITE TEKEE MINKÄ LUPAAKIN. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT VALMISTAJA | MITTAUKSET MAURI ERONEN 38. PALVELU EDELLÄ TESTI | VOLUMIO PRIMO -VERKKOSOITIN EISA-VOITTAJAKSIKIN JUURI NOSTETTU VOLUMIO PRIMO ON INHIMILLISEN HINTAINEN STRIIMERI MONEEN MENOON
Testihetkellä Volumioon oli saatavilla kolmannen osapuolen liitännäissovellus (Roon Bridge V1.0.0), joka tekee Primosta Roon endpointin eli Roon-ympäristöön yhteensopivan toistolaitteen. Käyttöliittymä skaalautuu mobiilissa tietokoneruutua paremmin. suoraan Volumion käyttöliittymään. List-näkymässä levyja soittolistatiedot jäivät tietokonetta käytettäessä ruudun vasemmalle puolelle pienen pieniksi ikoneiksi. TESTI. Tidalin käyttöliittymä skaalautui Volumiossa loppuun saakka omituisesti. Arkinen käyttö tapahtuu MyVolumio-ohjelmalla verkon kautta vaikkapa läppärillä tai älypuhelimella. En testannut sen toimivuutta, sillä arvioinnin alla oli yhden valmistajan tuotekokonaisuus. Tosin alkuasennuksiin tuhrautui aikaa, sillä mystiset ongelmat aiheuttivat kaikenlaisia omituisuuksia, kuten toiston jumiutumista. Se toimii myös dlna-toistimena verkon muille laitteille. Sokerina pohjalla mukana seuraa myös koodi, jolla ensimmäinen omistaja voi aktivoida pysyvästi MyVolumio Superstar -palvelupaketin, jonka vuosihinta on normaalisti lähes 70 euroa. Laite poimii yhtä lailla verkossa lymyilevän nassin, nettiradiot, kovalevyn tai muistitikun kuin suosituimmat striimauspalvelutkin saman käyttöliittymän sisälle. TIDALILLA KÄYNTIIN Käytin kokeilussa ensisijaisesti Tidal-tiliäni, joka salasanat syöttämällä aktivoitui AUDIOFIILIT TAAS ARVOSTAVAT BITINTARKKAA TOISTOA SEKÄ ESS ES9038Q2M -PIIRILLÄ TOTEUTETTUA DA-MUUNNINTA, JOKA KÄYTTÄYTYI TOIMITUKSEN TESTIPENKISSÄKIN ERINOMAISESTI. Näistä päästiin eroon, kun palautin maailmaa kiertäneen testilaitteen ohjeen mukaisesti tehdasasetuksiin, päivitin ohjelmiston tuoreimpaan versioon ja lopuksi vielä buuttasin oman reitittimeni. Tosin painikkeiden sijoitteluun, niiden antamaan vasteeseen, yleiseen käyttöergonomiaan, ruudulta saatavaan informaatioon ja ruutupinta-alan hyötysuhteeseen kannattaisi valmistajan vielä perehtyä. Audio ilit taas arvostavat bitintarkkaa toistoa sekä ESS ES9038Q2M -piirillä toteutettua da-muunninta, joka käyttäytyi toimituksen testipenkissäkin erinomaisesti. Android-omistajille ilo on ilmaista, iOS-käyttäjille sovelluskaupassa asiointi keventää tiliä noin kolmen euron verran. ALKUKANKEUTTA Arki Volumio-paketin kanssa sujui pääosin ilman harmeja. Prosessin jälkeen ongelmia ei enää ilmennyt. Laitteen toiminta nojaa Asus Tinker Board S -minitietokoneeseen, joka pyörittää striimaukseen optimoitua Volumio-ohjelmistoa. Toiston hallintapainikkeet on sijoitettu hankalasti ylös keskelle, kun luontevampi paikka olisi vaikkapa levygra ikan alapuolella. Vertailun vuoksi on syytä mainita, että referenssinä toimiva Roon-ohjelma on edelleen kilpailijoitaan, myös Volumiota, huimasti kehittyneempi ja mukavampi käyttää. Mobiili oli tässä mielessä parempi. Kone itsessään sisältää ARM-pohjaisen neliydinsuorittimen, kaksi gigatavua keskusmuistia sekä tuen 4k-kuvalle ja hires-äänelle. Sen mukana seuraava laaja palvelupaketti, hyvä ohjelmaja tiedostotuki sekä liitännät tekevät siitä kiinnostavan vaihtoehdon peruskuluttajalle. Sekä tietokoneen selainettä iOS-mobiiliversio osoittautuivat suhteellisen selkeiksi käyttää. Asennusohjeita kannattaa seurata orjallisesti, sillä ensimmäisellä kerralla laite vaatii tietyn toimintaprotokollan; piuhat paikoilleen, virtajohto lopuksi kiinni ja muutaman minuutin odottelu laitteen haistellessa käyttöympäristöään. Kriittisimmät korvat arvostavat sekä usbettä koaksiaalista spdif-antoa, jotka mahdollistavat myös ulkoisen da-muuntimen käytön. Primo muodostaa alussa oman langattoman verkon, johon vaikkapa läppärillä liittymällä pääsee käsiksi käyttöliittymään ja laiteasetuksiin. Palvelu sisältää muun muassa usean Volumio-laitteen synkronoinnin, datan varmuuskopioinnin, Alexa-tuen sekä Tidalin ja Qobuzin integraation käyttöliittymään. Pieni pahvipaketti sisältää metallikoteloidun laitteen, virtalähteen, ohjevihon sekä pikakäyttöoppaan Android-sovellukselle että laitteelle itselleen. Vaihtamalla näkymää grid-muotoon levykannet täyttivät kyllä ruutupinnan, mutta kuvien mittasuhteet vääristyivät V olumio Primo on ajanmukainen ja kohtuuhintainen striimeri
Slow roll-off poistaa esisoinnin mutta soi pitkään ja on taajuusvasteeltaan lähes vakiosuotimen kaltainen. Tehonkulutus, tyhjäkäynti/käytössä 5/7 W Linjalähdön maksimiantojännite 2,07 V Da-muunnin, rca-linjalähtö, 44,1 kHz tiedostotoisto Häiriöetäisyys, A-paino 109 dB Pohjakohina, 1-10 kHz -127 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 0,0005/0,0005 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd 0,0002/0,0011 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 106/105 dB Kanavatasapaino 0,1 dB Lineaarisuus, 16/24 bit -98 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz, coax 119 ps Taajuusvaste 44,1 kilohertsin näytteenottotaajuudella analogilähdöistä fast roll-off(musta), slow roll-off(punainen) ja minimum phase (punainen) -suotimella. Kanavaerotus ja häiriöetäisyys ovat erinomaiset. Digisuodinvaihtoehtoja on kolme, joista oletusvalinta fast roll-off tarjoaa tasaisimpana korkealle ulottuvan taajuusvasteen, mutta tuottaa tavalliseen tapaan esija jälkisointia yksikköimpulssivasteessa. Impulssivaste minimum phase(vasemmalla) ja slow roll-off -suotimilla (oikealla). Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri täydellä tallennustasolla linjalähdöstä. Impulssivaste oletussuotimella fast roll-off. Minimum phase vähentää esisointia merkittävästi mutta vaimenee korkeilta taajuuksilta aikaisemmin. Jitter 44,1 kilohertsin testisignaalilla analogilähdöistä. 40. Harmonisen särön määrä yhden kilohertsin signaalilla alenevalla tallennustasolla. MITTAUSTULOKSET VOLUMIO PRIMO mitattiin analogilähdöistä oletussuotimella fast roll-off toistamalla testisignaalit usb-tikulta. PIENILLÄ PARANNUKSILLA JA TULEVAISUUDEN PÄIVITYKSILLÄ VOLUMIOSSA ON PIILEVÄÄ POTENTIAALIA. NURINOISTA HUOLIMATTA PAKETTI EI VAATINUT ERITYISTÄ HUOMIOTA KÄYTTÖHARJOITUKSEN JÄLKEEN. Mittaustulokset ovat kiitettävät. Da-muunnin toimii säröttömästi, häiriöttömästi ja lineaarisesti aina hiljaisimmille tallennustasoille asti
Äänestä oli vaikea löytää mitään erityistä mainittavaa puoleen tai toiseen. VOLUMIO PRIMO Hinta 479 € Edustaja Volumio Lisätietoja www.volumio.org Mitat (lxkxs) 17 x 4,5 x 12 cm Paino 300 g Ottoliitännät gigabit lan, wi (802.11b/g/n), 4x usb Antoliitännät 4x usb 2.0 (pcm 32 bit/768 kHz), hdmi 4k (kosketusnäyttötuki) Lähdöt 1x rca, 1x koaksiaalinen spdif (pcm 24 bit/192 kHz) Muuta 4 usb-porttia toimivat sekä tuloina massamuisteille että lähtöinä daceille, ES9038Q2M DAC via I2S, PCM 24 bit 192kHz , DSD128 via DoP HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE TESTI. Jotkin seikat tekisin kuitenkin toisin. Toisaalta ylimääräinen rehentely ja kosiskelu puuttuivat. Ensinnäkin laitteen etumaskissa soisi olevan pienen virta-ledin ilmaisemassa toimintatilaa. Volumio Primoa voi suositella varauksin ja MyVolumio-lisenssin kanssa varauksetta. ÄÄNI | LIITÄNNÄT | TIEDOSTOTUKI | 1. HINTAISEKSEEN ASIALLINEN HINTAISEKSEEN MONIPUOLINEN ja suorituskykyinen Volumio Primo rakentuu softalle, jota valmistaja voi jatkokehittää palautteen avulla. OMISTAJAN LISÄEDUT | SUORITUSKYKY EI RESET-PAINIKETTA | MAKSULLINEN IOS-SOVELLUS | EI VIRTALEDIÄ | OHJELMISTON KÄYTTÖERGONOMIA | TOISTAISEKSI EI VALMISTAJAN OMAA ROON-TUKEA + Pieni takapaneeli mutta kattavat liitännät. Hintaisekseen oikein hyviä kumpikin. Lähtö tukee myös kosketusnäyttöjä, jolloin hallinta tapahtuu kokonaan ilman erillisiä laitteita. Nurinoista huolimatta paketti ei vaatinut erityistä huomiota käyttöharjoituksen jälkeen. Erinomaisena lisänä ja apuna edellisen kohdan ongelmalle Primosta voi aktivoida hdmi-annon, jolloin käyttöliittymän saa halutessaan näkyville tv:lle tai monitorille. Virtaliittimelle olisi nykyisellään paremmin tilaa vasemmalla. Siitä huolimatta asiakas odottaisi, että jo julkaisuhetkellä tuote olisi paraatikunnossa. Kattavat liitännät, formaattituki ja mahdollisuus kytkeä ulkoinen usb-dac tarjoavat hyvän paketin niin lähiverkon musiikin kuin nettistriimien toistoon. Virralle voisi myös olla oma kytkimensä. Kokonaisuudessa oli jotakin samaa kuin Toppingin budjettiluokan D10-da-muuntimessa. ikääntyneen Macbook Airin 1 440 x 900 -resoluutiolla. Tätä ei tapahdu esimerkiksi Roonin tai Audirvana Plussan kanssa. TASAISTA ÄÄNTÄ Volumion ääni osoittautui määrätietoiseksi ja omalla tavallaan varsin hyväksi. Maanläheinen hinta on linjassa ulkoisen olemuksen ja ergonomisesti ottaen hieman kehitysasteella olevan ohjelmiston kanssa. Pienillä parannuksilla ja tulevaisuuden päivityksillä Volumiossa on piilevää potentiaalia. Usb-portit toimivat sekä muistitikkujen lukemiseen että lähtönä ulkoiselle usb-dacille. Vasta suora vertailu referenssiin paljasti hennon harmauden ja ponnettomuuden
YKSINKERTAISUUS OLI VALTTIA. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. MATTI HERMUNEN on helsinkiläinen pitkän linjan hifiharrastaja. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. TEKSTI MATTI HERMUNEN | KUVAT VALMISTAJA KUKA. PALUU HUIPULLE HIGHEND | HERMUSET: CLASSÉ DELTA PREJA MONO-VAHVISTIMET VIIME VUOSINA VARSINKIN PAREMMAN PÄÄN LAITTEISTA KARSITTIIN ÄÄNENLAATUA HAITTAAVINA PIDETYT TOIMINNOT. ÄÄNENVÄRISÄÄTIMET, SUOTIMET, VAIHTOEHTOISET SIGNAALITIET JA CD-LEVYJEN TULLESSA LP-LEVYJEN TOISTOON TARVITTAVAT PHONOASTEET SAIVAT MENNÄ. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hifituotteita. 42. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti klassisen musiikin puolelle
Nämä laitteet on tehty tositoimiin. Useimmissa kilpailevissa laitteissa tuleva signaali muunnetaan digitaaliseksi heti kättelyssä ja palautetaan analogiseksi vasta, kun se lähetetään päätevahvistimelle. Classén digitaalisuus taas mahdollistaa sellaisia ohjausja muokkaustoimintoja, joita ei ole helppoa tai mahdollista toteuttaa analogisesti ilman särön tai kohinan kasvua. Oltuaan tovin näkymättömissä uudelleensyntynyt Classé jatkaa tinkimätöntä linjaansa. Mutta suunta on vaihtunut. Tinkimättömästi tehtynä ne taas maksoivat liikaa. Lievästi karu ulkoaHIGHEND 43. Ylimääräiset piirit ja tarpeettomat mutkat signaalitiellä eivät paranna ääntä, varsinkaan jos ne toteutetaan huonosti. Mutta moni levysoittimen tai muiden analogisten äänilähteiden käyttäjä ei halua signaaliin tehtävän mitään ylimääräisiä muutoksia. Cd-kuuntelun sijaan musiikin striimaus on yleistynyt, ja vaikka erillisten av-vahvistinten kysyntä lienee laantunut, ääni ja kuva halutaan edelleen toistaa yhden laitteiston kautta. Eikä enää ole synti, jos highend-laite on monitoiminen – hyvänä esimerkkinä tässä esiteltävät Classén uunituoreet etuja päätevahvistimet. Vinyylilevyjen suosion kasvu toi takaisin phonoasteet. Kanadalainen Classé kuuluu tällä hetkellä Sound United -ryhmään, jonka muita merkkejä ovat esimerkiksi Marantz, Definitive Technology, Denon, Polk, HEOS sekä Boston Acoustics. Sukulaisuus aikaisempaan näkyy, sillä Classélle tunnusomainen kaarevakulmainen muotoilu on säilytetty. SEKÄ ETTÄ Delta-esivahvistimen monipuolisuus ja sovitettavuus perustuvat pitkälti digitaalitekniikkaan. Muuten käyttömukavuus kelpaisi. Classén vaihtoehtoinen suorempi signaalitie saattaa olla monelle kiinnostava valintaperuste. Heitä varten Delta PRE voidaan kytkeä niin, että kaikki digitaalipiirit ohitetaan ja analoginen signaali ohjataan suoraan vahvistettavaksi tai sitä ennen phonoasteelle. su lisää uskottavuutta. Fiksun ja monipuolisen ohjauslogiikan avulla PRE pystyy kokoamaan ison määT ähän oli hyvät perusteet
rän erityyppisiä laitteita helppokäyttöiseksi kokonaisuudeksi. Käyttö helpottuu, kun vaikkapa levyjen kuunteluun tarvittavat toiminnot kootaan yhteen niin, että ne saadaan käyttöön yhdellä ohjaimen funktionäppäimen painalluksella. Ja kuten edellä kerrottiin, tarvittaessa analoginen signaali pystytään viemään PRE:n läpi muuttamatta sitä välillä digitaaliseksi. Näyttöön saa tarvittaessa paljon tarpeellista tietoa, vaikkapa verkon ip-osoitteet sekä tilan. MELKEIN MITÄ VAIN PRE:n liitännät riittävät useimpiin kaksikanavaisen kuuntelun tarpeisiin. Erilaisia kon guraatioita pystyy rakentamaan kuusi. Usb tukee 32 bitin ja 384 kilohertsin pcm-, dsd256sekä dop-128-muotoisia tiedostoja. Lähdöt Analogiset: 5 kpl rca ja xlr vahvistimille ja subwoofereille Muuta Ethernet, CAN-Bus, rs-232, infrapuna ja herätevirtaliitännät, lisävarusteena hdmiliitäntämoduuli. Siksi usb-liitännän voimakkuudensäätö toimii analogisesti. Esimerkiksi Roonin toisto ja kappaleen siirto toimi mutkattomasti. Äänenvärisäätimien toimintapisteet, vaikutuksen määrä sekä toimintapa ovat valittavissa. Levysoittimelle on normaalisti rca-liittimet, mutta äänirasian signaalin voi myös ohjata symmetristen xlr-ottojen kautta. Samoin sillä käy striimauksen ohjaus. Laitteiston ohjaus onnistuu iOStai Android-sovelluksella, Classén oman CAN-Busin kautta tai yleisimmillä automaatiojärjestelmillä. Classén mukaan digitaalinen voimakkuudensäädin haaskaa bittejä ja signaalin laatu kärsii. Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Särö < 0,0001 % (90 kHz kaistanleveys) Taajuusvaste 1 Hz 2 MHz DAC: 5 Hz 90 kHz; DSP: 10 Hz 84,5 kHz RIAA-korjauksen tarkkuus < 0,2 dB (20 Hz 20 kHz) Häiriöetäisyys Mm 86 dB; mc 68 dB Tehonkulutus 85 W Moneen kykenevän PRE-esivahvistimen liitännät on onnistuttu ryhmittelemään selkeästi. Kolmesta analogisesta otosta yksi on omistettu levysoittimille, ja niiden lisäksi on kahdet symmetriset xlr-otot. Kuulokesignaali saadaan ohjattua ristiin oikeaan ja vasempaan kanavaan crossfeed-valinnalla. Tarkempi äänen muokkaus tehdään erikseen molemmille kanaville täysin säädettävällä viisialueisella parametrisellä ekvalisaattorilla. Kahdeksasta funktionäppäimestä neljä ensimmäistä ovat yhteisiä Classén nykyisten tai aikaisempien laitteiden kanssa. Muut digitaaliotot toimivat 32 bitin ja 192 kilohertsin tarkkuudella. Liitäntöjen runsaudesta huolimatta PRE:n takaseinästä on saatu selkeä. Laatuliittimet tulevat Furu techiltä.. Käyttömahdollisuuksia laajentaa lisävarusteena toimitettava neljä hdmi-ottoa ja yhden hdmi-annon sisältävä moduuli. Tarvittaessa itsepuolustukseenkin sopivalla kaukosäätimellä valitaan voimakkuuden ja ohjelmalähteen valintojen ohella joku kuudesta esiasennetusta kon guraatiosta tai kahdeksasta pikavalinnasta. Etuseinässä on lisäksi voimakkuudensäädin sekä 6,3 millimetrin kuulokeliitäntä ja pistoke usb-muistille. Striimaus ja muut verkkoyhteydet hoituvat Applen AirPlaylla tai dlna:lla. Jos käytössä sattuu olemaan useampi kaiutinpari tai halutaan ohjata kaiuttimia ja subwoofereita yhtenä kokoonpanona, Classén kielellä kon guraationa, niin tämä onnistuu kokoamalla niiden asetukset saman kon guraation alle. Kosketusnäyttö kertoo voimakkuuden desibeleinä isokokoisilla numeroilla sekä ohjelmalähteen nimen. Vaihtoehtoisesti aux 1 voidaan kytkeä ohjaamaan toista subwooferia. Teatterikäytössä kotiteatterivahvistimen tuloliitännän vahvistukseksi asetetaan desibeliä, jolloin sen signaali menee sellaisenaan PRE:n antoliittimille. PRE:n mikä tahansa liitäntä voidaan yhdistää mihin tahansa ohjelmavalintaan, ja samaan liitäntään voidaan ohjata useampia ohjelmalähteitä. Moni arvostaa sitä, että moninaiset toiminnot saa käyttöön yhdellä näppäimen painalluksella. Etuja päätevahvistimissa on vielä infrapunaohjauksen tai herätevirtojen liitännät. Menuvalikko tulee esiin näytön viereisellä näppäimellä. Erinomaisen tukevat liittimet tulevat Furutechiltä. Tai ei laitteita välttämättä tarvita isoa kasaa. Mukana tulee luottamusta herättävän tanakka irrotettava virtajohto. Mmtai mc-rasian herkkyys, kuormitusimpedanssi ja kapasitanssi ovat vapaasti valittavissa. Käyttövirtaa tuottavat perinteinen muuntaja sekä Classén kehittämä hakkurivirtalähde. Windowsilla sille tarvitaan Classén kotisivulta ladattava ohjaintiedosto. Kaikkien liitäntöjen tuloherkkyys on säädettävissä, ja ne voidaan nimetä etupaneelin virtuaalinäppäimistöllä. Oletusvoimakkuus käynnistyessä on valittavissa, samoin ylin sallittu voimakkuus. Antoja on kahdelle päätevahvistimelle, subwooferille sekä kahdelle lisälaitteelle (aux), jotka voidaan asettaa toimimaan rinnakkaisina päätevahvistinantoina. Tosin Classé suosittelee, että toslinkin teknisen suorituskyvyn rajoitusten takia sitä käytetään enimmillään 96 kilohertsin signaalilla. CLASSÉ DELTA PRE Hinta 12 000 € Mitat (lxkxs) 45 x 12 x 45 cm Paino 14 kg Tulot Analogiset: levysoitin (rca), 4 x linja (2 kpl rca ja 2 kpl xlr) Digitaaliset: usb, aes/ ebu, 3 kpl koaksiaali, 3 kpl toslink. Desibelejä näyttävän voimakkuussäätimen toiminta-alue on laaja, -93…+14 desibeliä ja porrastus tiheä 0,25 desibeliä aivan alinta aluetta lukuun ottamatta. Kuusi digitaalituloa kattavat kaikki standardit: usb, aes/ebu, koaksiaalinen ja optinen
Furutechin tuplaliittimet kertovat naksulla, kun liitäntä on sopivan tiukalla. MONO:n vieressä saattoi istua lueskelemassa, eikä mitään kuulunut, vain varpaat lämpenivät. Täyttä tehoa en kokeillut, sillä pelkäsin kaiuttimien ja korvieni puolesta. PRE ja MONO:t vakuuttivat. Vinyyleillä Classé-kokonaisuuden balanssi sopi Koetsun rauhalliseen otteeseen. Kaiutinterminaaleissa on kätevä kiristyksen rajoitin: kun liitäntä on riittävän tiukalla, se lyö tyhjää naksauksen kera. Komponenttien ja sulakkeiden säästämiseksi virta kytketään vaiheittain. Rakenne ja osat on mitoitettu kestämään, ja komponenttien valinnoissa käytettiin apuna kuuntelukokeita. A-luokkaisen päätteen tehotransistorit on koottu vahvistimen läpi kulkevan jäähdytystunnelin ympärille. Päätteiden jäähdytys oli luvatun hiljaista. Musiikki tuli Roonilta ja Tidalilta, vinyylit Regan RP10-soittimelta, jossa oli käytettynä hankittu Koetsun Black. Pitemmälle viedyissä virityksissä hyvin tehdyt ohjeet olivat tarpeen. CLASSÉ DELTA MONO Hinta 11 000 € / kpl Mitat 44 x 22 x 49 cm Paino 44 kg Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Teho 300 W (8 Ohm) Särö <0,0015 % (20 kHz, 90 kHz kaistanleveys) Taajuusvaste 1 Hz 650 kHz, -3 dB Ottoimpedanssi 92 kOhm Tehonkulutus 500 W Edustaja B&W Group Finland Oy Lisätietoja classeaudio.com bwgroup. Koska useimmiten kuunteluvoimakkuudet jäivät maltilliseksi, oletan, että suurimman osan kuunteluajasta MONO-päätteet toimivat a-luokassa. Niin, se ääni. Parhaimmillaan se lähestyi digitaalisten tallenteiden napakkuutta. Käytännössä äänetön ja hyvin mekaanisilta värähtelyiltä dempattu tuuletin suojaverkkoineen vetää ilman tunneliin etupaneelin rakosista. Isojen jäähdytysripojen sijaan päätteen läpi kulkee jäähdytystunneli, johon takaseinässä oleva vaimennettu tuuletin vetää ilman etupaneelin rakojen kautta. Tämän kanssa tuhdimman verkkoliitännän rakentamisessa saattaa olla järkeä. Etuseinässä on tehomittarin ja tuuletustunnelin suojatun ilmanottoaukon ohella vain virtapainike ja monitoimi-led. Moitteeton viimeistely ja jokapäiväistä käyttöä helpottavat toiminnot lisäävät houkuttelevuutta. HIGHEND. VANHAN LIITON VÄÄNTÖÄ MONO ei ole moksiskaan hankalista kuormista. Classét pystyivät kaivamaan rymistelystä uutta selkeyttä menettämättä elävyyttä. Phonoasteen pohjakohina ei noussut kuuluviin kuin vasta lähes täydellä voimakkuudella. PRE:n digitaalisuus ja monipuolisuus ei ainakaan heikentänyt sen äänenlaatua. Magneettikiinnitteisen suodattimen puhdistus on helppoa. Moni levy sai selkeyttä ja ryhtiä. George Harrisonin All Things Must Passin loppupuolella moninaisilla aineksilla virkistäytynyt nimekäs muusikkojoukko jammailee pitkät tovit. Vertailuetusena ja -päätteinä olivat Meridian 861v8 ja Densen 350+ -monot. Tärkeimmät kondensaattorit ovat Mundor lta, neljätai kuusikerroksiset piirilevyt on ladottu käsin, ja virtaa tuottaa isokokoinen rengassydänmuuntaja. Kokonaan toisen laidan musiikilla Christopher Rousset’n cembalo soi rehevän monisävyisenä Bachin Goldberg-variaatioilla. Onneksi tuuletin on käytännössä äänetön. Vahvistimen taakse tarvitaan tilaa, koska jäähdytystunneli tuottaa rutosti lämmintä. Särön luvataan pysyvän parhaimmillaan alle 0,0015 prosentissa 20 kilohertsillä. Suuren tehon ja a-luokkaisuuden kääntöpuolena ovat virrankulutus ja reipas lämmöntuotto. Ainoa särö oli muuten selkeäkäyttöisessä kauko-ohjaimessa siinä, että sen komennot menivät perille vain, kun se oli suunnattu melko tarkasti kohti PRE:n etuseinää. Musiikillisesti loppusessiot eivät herättäneet suurempaa arvostusta, mutta meno on hillitöntä. Tila, sävyt ja dynamiikka vakuuttivat. Enimmän aikaa kaiuttimina olivat Dynaudion Con dence 30:t ja jonkin aikaa kotimaiset prototyypit. Oikeasti iso MONO painaa 44 kilogrammaa kappale. MONO tuottaa enimmillään 146 volttia kahdeksan ohmin kuormaan, ja se toimii a-luokassa 35 wattiin asti eli tyypillisessä käytössä lähes koko ajan. Furutechin valmistamat rcaja xlr-liittimet sekä tukevat viisitoimiset tuplatut kaiutinliittimet ovat rodiumpinnoitteisia. Kahdeksaan ohmiin tehoa saadaan 300, neljään 600 ja kahteen 1 000 wattia – olettaen, että seinästä irtoaa riittävästi verkkovirtaa. Ne soivat vertailuvahvistimia pykälää–paria kiinteämmällä otteella, tosin tästä en menisi lyömään vetoa sokkotestissä. MONO suojaa itseään ylikuormituksen, oikosulkujen ja liian lämpenemisen varalta. KELPO SUORITUSKYKY Perusasetusten teko on sen verran intuitiivista, että tein ne ilman muistitikulla toimitettuja käyttöohjeita. Moneen kykenevät, hyvä-ääniset ja suorituskykyiset uutuudet istuvat hyvinkin erilaisiin tarpeisiin ja kokoonpanoihin. Se ja päätteet toimivat kaikin puolin häiriöttömästi. PRE:n phonoaste osoitti kykynsä ruotsalaisen Opus3:n tavaramerkiksi muodostuneilla, mahdollisimman hyvin musiikille ja kokoonpanolle sopivassa akustiikassa tehdyillä vinyyleillä. A-luokkaisuuden ansiosta vahvistin lämpenee käyttövalmiiksi 10–15 minuutissa
EHDOTTOMASTI ELIITTILUOKKAA HIGHEND | SILLÄ KORVALLA: ZMF VÉRITÉ CLOSED -KUULOKKEET & FELIKS AUDIO EUFORIA -KUULOKEVAHVISTIN HUIPPUKUULOKKEIDEN JA PUTKITOIMISTEN KUULOKEVAHVISTIMIEN MAAHANTULO JATKUU UUSIN TUOTEMERKEIN. NYT MYÖS AMERIKKALAINEN ZMF JA PUOLALAINEN FELIKS HAASTAVAT TUNNETUMMAT LAJITOVERINSA KISAAN PARHAUDESTA TÄKÄLÄISILLÄ MARKKINOILLA – SILLÄ KORVALLA KUUNNELLEN HYVINKIN VARTEENOTETTAVAN VAIHTOEHDON TARJOTEN. TEKSTI JAAKKO ERÄPUU | KUVAT & MITTAUKSET MAURI ERONEN 46
Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta poikkeavia mielenkiintoisia tuotteita. Valmistus tapahtuu toki yhä artesaanipohjalta, käsin. Kokeiluun saadut kuulokkeet oli varustettu monkeypodiksi tai sadepuuksi (samanea saman) nimetystä puulajista konstruoiduin puuosin, mutta vieläkin harvinaisempia puita on pienessä mittakaavassa tilattavissa. Chicagossa aloittanut mutta sittemmin Illinoisin Mervyniin siirtynyt ZMF syntyi Zachary Mehrbachin todettua, että jos haluaa paremmat kuulokkeet kuin markkinoilla on tarjota, ne pitää tehdä itse. Taajuustoiston kerrotaan ulottuvan 10 hertsistä 25 kilohertsiin. Toki myös puun pintakäsittely vaikuttaa asiaan sen läpäisemän kosteusprosentin tai -promillen kautta. Liitäntäkaapeliksi voi valita joko perinteisen 6,3-millisellä plugilla varustetun tai balansoidun, parimetrisen ja 4-pinnisen xlr-kaapelin. Kokeiluun saapunut versio kantaa tyyppimerkinnässään sanaa Closed, joka tarkoittaa suljettua toimintaperiaatetta. ZMF Vérité C -kuulokkeet toimitetaan niiden arvolle sopivassa puulaatikossa 47. M agnetostaattisella toimintaperiaatteella toimivien kuulokkeiden maailmanvalloitus alkoi jo toistakymmentä vuotta sitten, kun Audeze, Oppo ja Hifiman haastoivat perinteiset dynaamiset ja sähköstaattiset lajitoverinsa kisaan yläluokan luurien parhaudesta. Ei aivan jokapäiväinen ratkaisu alalla, kuten ei ole myöskään kuuloke-elementtien ääntä säteilevän kalvon koostumus. Kuulokkeiden ohessa ja niiden kera ZMF tarjoaa useita erikokoisia ja -muotoisia korvatyynyjä niin vakiona kuin päivityksinäkin. Aikansa perinteisempien materiaalien, muun muassa tpe:n ja bioselluloosan kanssa operoituaan Mehrbach päätyi ratkaisuun, jossa polyetyleeninaftalaatin (pen) päälle lisätään höyrystämällä ohut kerJAAKKO ERÄPUU on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Puulajillahan on merkitystä ulkoisen olemuksen ohessa myös äänellisesti, sillä puun rakenteellinen tiheys määrittelee – ainakin jonkin verran – sen resonanssikäyttäytymistä. Mehrbachin itseluottamus tuntuu vuosien varrella kuitenkin kasvaneen, sillä valmistaja myöntää kuuloke-elementeilleen elinikäisen takuun. Véritén herkkyydeksi mainitaan 99 desibeliä per milliwatti ja impedanssiksi 300 ohmia. Näin saavutetaan hänen mukaansa optimaalinen tasapaino joustavuuden ja jäykkyyden sekä soinnin tarkkuuden ja kuunneltavuuden välillä. Elettiin vuotta 2011. HIGHEND ros berylliumia. Niiden menestyksen myötä markkinoiden uusjakoon osallistuvien magnetostaattivalmistajien joukkoon on liittynyt muutamia muitakin yrityksiä, enimmäkseen amerikkalaisia, joista ainakin Abyss, MrSpeakers ja ZMF ovat nousseet kovaan kurssiin huippukuulokeharrastajien keskuudessa. Kuulokkeiden puulajin ja sen pintakäsittelynkin voi valita muutamasta eksoottisesta vaihtoehdosta. BERYLLIUMIA PINTAAN ZMF:n tuotekatalogin huipulle mahtuu kaksi Vérité-mallia, avoin ja suljettu versio samasta peruskonstruktiosta. ”Käsityönä, keittiön pöydällä” -vaihe vaihtui enemmän teollista toimintaa muistuttavaksi kysynnän myötä, ja tänään ZMF-mallisto kattaa jo puolisen tusinaa kuuloketta. ZMF on erikoistunut eksoottisten puulajien käyttöön kuulokekuppiensa valmistuksessa. KUKA. Puulaatikossa toimitettavien kuulokkeiden vakiovarustukseen kuuluvat kahdet korvatyynyt, nahkaiset ja veluuriset. Véritén runko on työstetty painonhallinnan vuoksi magnesiumista. Viimeksi mainittu on tosin pikku hiljaa siirtynyt dynaamisiin kuulokkeisiin, jollaisiin lukeutuvat niin kokeilussa käynyt Vérité, tässä suljettuna closed-versiona, kuin muutkin nykyisen malliston yläpään kuulokkeet. Tämä sulkeutuneisuus ei ole kuitenkaan aivan absoluuttista sorttia, sillä kuulokekuppien yhteyteen on lisätty hengittävyyttä edistäviä ratkaisuja, pieniä aukkoja sinne, vaimennusta tänne
Soinnillisesti talon LTA microZOTL -vahvistimen kyydittämä Vérité laittoi kyllä referenssin tiukoille ja monilla toiston osa-alueilla sai sen tuntumaan vähintäänkin arkiselta ja jopa aneemiselta. Nyanssien herkkävireisyyden välittäminen onnistuu vähemmälläkin alleviivauksella. JALOSTUNUT JA TÄYTELÄINEN Vajaan puolisen kiloa painava ZMF Vérité Closed osoittautui käyttökokeissa melkoisen miellyttäväksi tuttavuudeksi. Puolalainen Feliks Audio on toiminut alalla jo parisen vuosikymmentä ja ladannut kokemuksensa vahvistinten valmistamisesta Euforiaksi nimeämäänsä, noin 2 00 euron hintaiseen lippulaivaan. Nahkaa, eksoottista puuta ja kultaus ZMF:n tapaan. Viimeksi mainitussa yhteydessä loisti diskantin puhtaus, joka sai pellit kimaltamaan poikkeuksellisen hienosti. Eihän näissä suhteissa aivan referenssinä toimineen Sennheiser HD800:n tasolle päästy, mutta harvapa huippukuuloke sinne yltää. Suljetuksi kuulokkeeksi Vérité soi kuitenkin niin sopusuhtaista basson kvantiteettia tarjoillen, että kaikkein paatuneimmat bassofriikit eivät ehkä tule sen kanssa tyydytetyiksi, vaikka rock raikaakin muuten mainiosti. Puristuskin vaikutti vähäiseltä. Toki HD800 pureutui äänitteiden yksityiskohtiin paljastavammin, mutta tälläkin saralla ZMF osoitti, että soinnillisen läpivalaisun toimivuuden ei tarvitse tarkoittaa silkkaa skarppiutta ja otteen analyyttisyyttä. Läsnäolon tuntua kuulokkeet tarjoilevat maltillisesti, mutta kyseessä voi olla myös harha, joka on päässyt syntymään pitkään HD800:n kanssa elämällä. ZMF soi täyteläisemmin, jalostuneemmin ja ruudikkaammin kaikilla musiikeilla. Eikä ole myöskään crossfeed-toimintoa, jolle löytyy kaksiasentoinen kytkin laitteen peräseinästä. ERITYISESTI VÉRITÉ C AIHEUTTI JOPA PIENTÄ OMISTAMISENHALUA. LAADUKKUUDELLA LADATTU Maahantuoja laittoi ZMF-kuulokkeiden kumppaniksi niiden kanssa erinomaisesti linjassa – ainakin hintansa suhteen – olevan kuulokevahvistimen. Tyylikkään kiiltomustan ja rakenteellisesti vankan vahvistimen sisuskalut ovat ilmeisen kovaa luokkaa, sillä Mundorfin ja Nichiconin kondensaattoreita tai hopeajohdotusta ei ole tavattavissa ihan joka koneessa. Korvatyynyt asettuivat luontevasti paikoilleen, ja paino jakautui mukavasti. Pääteputkina toimivat venäläiset Svetlanat, otl-maailman kestosuosikki 6as7g:t, jotka tuottavat tässä sovelluksessa maksimissaan 280 milliwatin tehon. Liityntäpoliittisesti täydet seitsemän kilogrammaa painava Euforia edustaa traditionaalista 6,3 millimetrin jakilla sisään -koulukuntaa. Hallittu ja hillitty esillepano, luonnolliset sointivärit ja hienosyinen soljuvuus aiheuttivat kroonista kuunteluhalukkuutta, joka ulottui Bartokista, Bachin kautta ECM-eteerisyyteen. KUUNTELUTYÖLÄINEN NOSTAISI YHDISTELMÄN PARHAITTEN KUULEMIENSA KUULOKESETTIEN LUOKKAAN. Vahvistin ajelee valmistajan mukaan ongelmitta 32–300 ohmin kuulokkeita ja tarjoaa niille 8–75 000 hertsin toistokaistan. Siitäkin huolimatta, että sen bassotoistosta uupui hieman sitä atakkia, jolla HD800 yrittää paikata ulottuvuuden ja tuhtiuden vajettaan. Euforia on otl-tyyppinen, päätemuuntajaton putkivahvistin, jonka etuasteesta löytyy klassinen 6sn7-tuplatriodipari, tällä kertaa tosin uustuotantoisena Psvane-parivaljakkona. Véritén äänikuvassa on kokoa ja näköä, mutta ei läpikuultavinta referenssitason kolmiulotteisuutta. 48. Klassisen musiikin parissa Vérité viihtyi erinomaisesti, samoin akustisen jazzin. Janne Mertasen Sibelius-äänitteen hienoinen kovasävyisyys suli ZMF:n käsittelyssä vähemmän iskua korostavaksi ja enemmän vasenta kättä suosivaksi kuunneltavuudeksi. Vaikka HD800:n toiston kirpakkuutta oli yritetty taltuttaa hintavalla päivityskaapelilla ja alkuperäistä muhkeammilla korvatyynyillä, sillä ei ollut mitään jakoa Véritén soundin sivistynyttä sävykkyyttä vasten tarkasteltuna
ZMF VÉRITÉ CLOSED Herkkyys (/100 mV, 100–10 000 Hz) 90,2 dB Impedanssi 319–376 Ohm FELIKS AUDIO EUFORIA Tehonkulutus 81 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat analoginen Kuulokelähtö (6,35 mm, 100 mV) Kuulokelähdön impedanssi, 1 kHz 61 Ohm Maksimiantojännite (<1 % THD) 33 Ohm 0,16 V (0,78 mW) 330 Ohm 2,6 V (205 mW) Häiriöetäisyys, A-paino, 33/330 Ohm 76/71 dB Pohjakohina, 33/330 Ohm -106/-102 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 33 Ohm 0,619/0,628 % Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 330 Ohm 0,142/0,041 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd, 33 Ohm 0,313/0,003 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd, 330 Ohm 0,021/0,003 % Kanavaerotus, 1/20 kHz, 33 Ohm 55/54 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz, 330 Ohm 67/55 dB Kanavatasapaino, 10/100 mV, 33 Ohm 1,0/0,6 dB Kanavatasapaino, 10/100 mV, 330 Ohm 1,2/0,7 dB Ylärajataajuus, -3 dB >100 kHz ZMF Vérité Closed -kuulokkeiden taajuusvaste MiniDSP EARS -järjestelmällä mitattuna ja taajuusvastekompensoituna. Toistokaista on käytännössä suora 10 hertsistä 100 kilohertsiin. Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri 100 millivoltilla 33 ohmiin. Matalan ja vaihtelevan impedanssin kuormalla vasteeseen tulee voimakkaita poikkeamia. Kanavaerotus 330 ohmin kuormaan crossfeed-toiminto käytössä (vihreä) ja pois kytkettynä (musta). Se on oikeaoppisesti voimakkaimmillaan matalilla taajuuksilla mutta vaikuttaa tavallista enemmän myös korkeammilla taajuuksilla verrattuna esimerkiksi klassiseen Meier-kytkentään tai Hifimaailman numerossa 3/2020 testattuun SPL Phonitor X:ään. Mittaustulokset ja antoteho 330 ohmiin ovat hyvät, mutta 33 ohmiin maksimiäänenvoimakkuus jää melko vaatimattomaksi. Feliks Audion toteutuksessa korkeiden taajuuksien taso myös laskee selvästi, noin viisi desibeliä. Ei aivan loppuun asti mietitty ratkaisu. Magnetostaattiselle kuulokkeelle tyyppillisen tasaisen impedanssin ansiosta ne sopivat hyvin korkean antoimpedanssin putkivahvistimelle. Crossfeed-toiminto sekoittaa kanavien sisältöä keskenään. 49. Kuulokkeiden impedanssi(sininen) ja vaihevaste (punainen). Testissä samaan aikaan olleille ZMF Vérité Closed -kuulokkeille se on erinomainen pari, sillä niiden korkea ja melko tasainen impedanssivaste toimii hyvin yhteen vahvistimen kanssa. Crossfeed-toiminnon kytkin on sijoitettu virtakytkimen lähituntumaan. 500 450 400 350 300 250 200 150 100 50 Ohms 180° 90° deg -90° -180° 20 50 100 200 500 1kHz 2k 5k 10k 20k Workbench Notes: ZMF Verite Closed R DATS 1.0.2 Measurements by: Title: Feliks Euforian taajuusvaste kuulokelähdöstä 33 ohmin (musta) ja 330 ohmin (punainen) kuormaan sekä ZMF Verite Closed -kuulokkeilla (magenta) ja 330 ohmiin crossfeed-toiminto kytkettynä. Myös särö on 33 ohmilla jo tavanomaisilla kuunteluvoimakkuuksilla melko suurta, noin 0,6 prosenttia, mutta putkiasteen luonteen vuoksi se ei välttämättä haittaa. Muut mittaustulokset ovat putkilaitteelle hyvää tasoa. Signaalille on läpivienti. Vasen kanava musta, oikea punainen. HIGHEND MITTAUSTULOKSET VAIKKA FELIKS AUDIO ilmoittaa Euforia-vahvistimensa soveltuvan 30–300 ohmin kuulokkeille, on se 61 ohmin antoimpedanssinsa vuoksi parhaimmillaan korkean impedanssin kuulokkeilla. Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri 100 millivoltilla 330 ohmiin
Véritén toistovasteesta käy selkeästi ilmi, että varsin tasaista bassoja keskialuetta seuraa jonkin verran ja joiltain osin vaimentunut alempi diskantti. OTL VS. Erityisesti Vérité C aiheutti jopa pientä omistamisenhalua, mitä ei ole tapahtunut usein sen lajitoverien – vastaavan hintaluokankaan edustajien – testailun tuoksinassa. Edellä mainittuja mittausteknisiä poikkeamia ideaalista lukuun ottamatta sekä ZMF Vérité Closed että Feliks Euforia selvittivät mittapenkin piinan mallikkaasti, mutta niinpä ne miellyttivät kuuntelutyöläisen ohessa myös mittaukset suorittaneen tahon korvaa. HD800:n pahimmillaan etukenoiseen ja koleanpuoleiseen antiin Euforian kosketus tuottaa hyvinkin tervetulleita sävyjä, mehukkuutta ja musiikkiystävällisyyttä. Eli juuri siellä, missä Sennheiser HD800 nostaa kirpeyttä pintaan, Vérité käyttäytyy maltillisemmin. Miellyttävyyden yliannostuksen alaraja jää tältäkin paritukselta saavuttamatta: musiikki soi rikkain värein ja turhia romantisoitumatta, parhaimmillaan jopa pakottoman luontevasti. Euforian crossfeed-toiminnon toistokaistan yläpäätä vaimentava vaikutus ilmeni kuunteluiden parissa ja mittauksissa yhtä selkeästi niin kuin viiden desibelin pudotuksen pitääkin. Euforian crossfeed-toiminnon kokeileminen tuotti sen verran ristiriitaisia tuntemuksia, että mainittakoon tässä vain se, etten onnistunut löytämään yhtään äänitettä, jolla kanavien osittaisesta summautumisesta olisi ollut erityistä iloa. Ensin mainittu nostaisi yhdistelmän parhaitten kuulemiensa kuulokesettien luokkaan. Vahvistimen antoteho jää myös pienehköksi kyseisessä parituksessa. ?n ZMF VÉRITÉ CLOSED Hinta 2 779 € Lisätietoja hifitalo.fi zmfheadphones.com Paino 455 g Rakenne suljettu Liitin 6,3 mm tai balansoitu xlr Kaapelin pituus 2 m FELIKS AUDIO EUFORIA Hinta 1 995 € Lisätietoja hifitalo.fi feliksaudio.pl Mitat (lxkxs) 20 x 16,5 x 29,5 cm Paino 7 kg Tulot rca Lähdöt 6,3 mm kuulokelähtö Muuta OTL, crossfeed 6SN7-tuplatriodi kultaisin kauluksin hallinnoi etuastetta, vaatimattomampi 6AS7 panostaa pääteasteen toimintaan. 50. Vérité ei moista mehevöittämistä kaipaa, mutta ei sekään Feliksin kyydistä pahaa tykkää. Véritén rapiat 300 ohmia ovat Euforialle optimaalinen kuorma, minkä voi todeta myös kuunteluvaikutelmien riveiltä ja niiden välistä. Euforian lähtöimpedanssi osoittautui oletetun korkeaksi, mikä tekee siitä vähemmän soveliaan kumppanin matalaimpedanssisille kuulokkeille. ZOTL Kun kuulokkeet paritti Feliks Euforian kanssa, sekä Vérité että HD800 vaikuttivat soivan pykälää mehevämmin. MITTARIEN MUKAAN Kuuntelusessioiden jälkeen suoritetuissa mittauksissa todentuivat monet korvin kuullut asiat sekä ZMF Véritén että Feliks Euforian toistossa. Näille ilmiöille saattaa toki löytyä selitys ihan sähköteknisistäkin syistä, sillä vaikka sekä Euforia että microZOTL ovat päätemuuntajattomia laitoksia, jälkimmäisen erikoinen kytkentä tuottaa jonkin verran pienemmän lähtöimpedanssin ja sen myötä vähemmän epätasaisuutta alimpien taajuuksien toistovasteeseen, mikä minimoi korostumien esiintymismahdollisuuden. Eli off-asetuksella mentiin ja hyvin soi. Bassot saivat hieman pehmeämmät ääriviivat, ja akustisten instrumenttien sävypalettiin ilmaantui lämpimämpiä vivahteita
Oletko sinä oman lähipiirisi Pöppöhöpö. Kun toimittajan roolissa tohdin hieman epäillä Spankenmeister 3000:n superauraalisen vispauspiirin käytännön toimivuutta, tai ainakin arvailla sen todellista toimintalogiikkaa, olen astunut suon puolelle. Jos se haisee, tuntuu ja maistuu siltä itseltään, niin sitä se on. KUN TOIMITTAJAN ROOLISSA TOHDIN HIEMAN EPÄILLÄ SPANKENMEISTER 3000:N SUPERAURAALISEN VISPAUSPIIRIN KÄYTÄNNÖN TOIMIVUUTTA, TAI AINAKIN ARVAILLA SEN TODELLISTA TOIMINTALOGIIKKAA, OLEN ASTUNUT SUON PUOLELLE.. Pitkospuita tavoitellessa saa diplomatiassa joskus venyä pitkällekin. Liikesalaisuus on kätevä ”vapaudut vankilasta”-kortti. KOLUMNI 51 PUPPU PÖPPÖHÖPÖ Kenties sen jälkeen tunnistaisi metsänkin ennen kuin kovasti kolahtaisi. Vaikka suurin osa kohtaamisista on varsin ammattimaisia ja asiallisia, niin aina ei niin ole. Olkoon sitten niin. Heitä löytyy nettipalstoilta, asiantuntijoista, poliitikoista, maailman suurhenkilöistä ja niin edelleen. Olen lehden puitteissa lähestynyt vuosien aikana useita hifivalmistajia. Sinun onnesi lukijana on, että lehti suorittaa esivalintoja. Niin ikävä kuin Puppu pohjimmiltaan onkin, niin hänelläkin on oma roolinsa tässä diskvalifioidussa disinformaation täyttämässä dissausympäristössä. Kuten lahoavalla kannolla, johon hajottajasienet istuvat itseään ravitsemaan, istuu Pöppöhöpö siellä jossakin reaalitotuuden ja valheellisen totuden rajamaassa raviten alati rönsyileviä keskusteluita. Monelle heistä tekisi parempaa kuin hyvää tutustua puihin. Ei sellaista asiaa, jonka ympärillä ei parveilisi Puppuja Puppujen perään. Hän on juuri se henkilö, jolla on kaikki oikeat vastaukset. Niinpä. Eihän sitä nyt sentään kaikille avata bisneksen corea. Hän on se, joka paikallisen nakkikioskin aamuun valuvassa jonossa kertoo asiat oikeilla nimillä, ratkaisee maailman energia-asiat, perustelee uskomattoman uskottavasti Carunan sähkönsiirtohinnat, tuntee joulupukin, soitti Hendrixin kanssa Pasilassa 1966, rakensi hydrokopterin ja perusteli jo 1970-luvulla kaapeleiden erojen mahdottomuuden, kehitti swingfurterin, opetti Hannu Linnulle tahtipuikon oikean otteen ja korjasi pentatonisen asteikon perusongelman. ?n TEKSTI JUSSI ARVIO T unnetko otsikon tyypin. Jokainen meistä tuntee Puppun. Vankka kokemus tai ainakin selkeä ajatus sekä visualisointiin perustuva, hämmästyttävä kyky nähdä sointi kuvan perusteella. Puppu on kuin Paavo Väyrynen politiikassa, norsu lasikaupassa, käsikranaatti lentokoneen käsimatkatavaroissa tai löysä kengänpohjassa. Ei sellaista dilemmaa, etteikö Puppu sitä ratkaisisi. Sen sijaan läpi päästetään tuotteita, jotka saattavat herättää keskustelua ja pitävät sopivasti pöhinää yllä. Hän kuuluu siihen arkkityyppien joukkoon, jonka yhteenlaskettu mielikuvaosaamispääoma lopettaa maailmasta sodat, poistaa eriarvoisuuden ja takaa paremman huomisen. Tämä kryptinen vuodatus vaatii avaamista, jotta sen voi edes hyvällä tahdolla hyväksyä kolumniksi. Tolkuton tolkuttomuus kielii siitä, että asiantuntijaorientoitunut maailma ympärillämme ei tunnusta, että mitä enemmän ymmärtää, niin sitä vähemmän huomaa tietävänsä. Oletko aivan varma. Tunnustan, että se on kaupallinen tehokeino, jolla tyydytetään vastakohtaisuuden dynamiikkaa; yksi tykkää, toinen inhoaa, molemmat osallistuvat. Viime aikoina näitä Puppuja on suorastaan tulvinut tungokseksi. Sellainen on hifistinä Puppu. Seulan läpi harvoin pääsee tuotetta, jonka taustalta paistaa läpi täydellinen Pöppöhöpö
EDULLISEMMIN HUIPUN JUURELLE HIGHEND | MARTEN OSCAR DUO -KAIUTTIMET MARTEN TUNNETAAN KAIUTTIMISTA, JOISSA SKANDINAAVINEN MUOTOILU YHDISTYY TERÄVIMPÄÄN ELEMENTTITEKNOLOGIAAN. UUSI OSCAR-SARJA LAAJENTAA VAIHTOEHTOJA VALMISTAJAN ALKUPÄÄHÄN. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT VALMISTAJA 52
Martenin halvin malli, eli nyt kokeiltu Oscar Duo, maksaa 5 890 euroa. Jos mielii lisäksi valmistajan tyyliin sovitettuja jalustoja, niin pakettihinnaksi muodostuu 6 790 euroa. Tuore Oscar-sarja tulee jo lähemmäs kuolevaisia. JUSSI ARVIO on mediatekniikan ammattilainen. Jakosuotimessa käytetään ilmasydämisiä kuparikeloja, jotka ovat langan sijaan foliomaista lattakaapelia, metallikalvovastuksia sekä polypropeenikondensaattoreita. Elämänmakuisia kokemuksia kirjoittava Jussi lähestyy aiheita korvat edellä, mutta järki kädessä. Keskinäiseksi etäisyydeksi leivoin tasan tarkkaan kaksi metriä. Diskantille on tuuman ja bassokeskiäänelle seitsemän tuuman kalvo. Kaiuttimien suuntaaminen kohti korvia avasi syvän ja tarkan kuuntelukolmion, jossa kaikki asettui paikalleen. On vaikea sanoa, vaikuttaako niin lievä kallistus elementtien keskinäisiin aikaviiveisiin. Siinä missä kotimaassa on pääosin pitäydytty muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta henkilöautoa halvemmissa ratkaisuissa, on naapurissa katsottu katteissa kerralla kauemmas. Herkkyyttä luvataan 86 desibeliä, ja ainakin subjektiivisesti arvioiden lukema vaikuttaa realistiselta. Toistokaistaksi ilmoitetaan 37–20 000 hertsiä ±3 desibelin puitteissa. HUOMASIN, ETTÄ ÄÄNITTEIDEN TAHATTOMIA TAUSTATAPAHTUMIA NOUSI HAVAINTOKYNNYKSEN YLI AIEMPAA SELVEMMIN. Huippumalli Coltrane Supreme 2 -parista saa pulittaa lähes puoli miljoonaa euroa, useimmista muista malleista useita kymmeniä tuhansia. Lippulaivoja joskus kuulleena voin kuitenkin todeta, että rahansa voisi haaskata huonomminkin. Sisältä tuetun mdf-kotelon paksuus on 25 millimetriä ja vaimennusaineena on lampaanvillaa. Valmiista hyllytavarasta ei ole kyse, vaan ne ovat syntyneet yhteistyössä elementtivalmistajan kanssa. Visuaalisesti kokonaisuus on kuitenkin eheä. Martenin huippumallit ovat todella suuria, erittäin raskaita ja eksoottisia. Muun muassa niistä syntyy Martenin mukaan hyvä elementti ja siten perusedellytykset hyvälle äänelle. Hienoinen V aikka varsinaista maaottelua hifikaiuttimien paremmuudesta onkin turha järjestää, niin ainakin ruotsalainen ja suomalainen kulttuuri eroavat mielenkiintoisesti toisistaan. Kyseessä on jalustalle sijoitettava kaksitiekaiutin, jonka bassokuormitus on toteutettu taakse sijoitetulla refleksiputkella. Tutussa huoneessa sopivan paikan löytäminen oli kokemuksen ansiosta suhteellisen helppoa. Taakse kallistettu kotelo sekä sen yläja alareunojen pyöristykset luovat kaiuttimelle miellyttävän olemuksen. Näillä lukemilla Martenin näkkileipämalli on sellaisenaankin harvojen herkkua, ainakin täällä hifin periferiassa. Viimeistelyvalinnan voi tehdä mattapintaisen pähkinäviilun tai kiiltomustan ja -valkoisen välillä. Niiden kanssa diskantti asettuu 99 sentin korkeudelle ja jalustan ylätaso kallistuu hieman taaksepäin. Nimellisimpedanssiksi kerrotaan kuusi ohmia, minimiksi 3,1 ohmia. ASETTELUN HELPPOUTTA Maahantuoja toi tullessaan myös valmistajan jalustat piikkeineen. KUKA. Toisen asteen suotimen jakotaajuudeksi on valittu 2 500 hertsiä. Martenille tuttuun tyyliin elementit ovat keraamisia. Omakohtainen kokemus niin kuvakuin äänituotannosta tuo näkemystä harrastukseen. SISÄLTÄ KAUNIS Oscar Duon tekninen konsepti on selkeä. Testiyksilöiden pähkinäviilun rauhallisen pehmeän yleisilmeen kontrastina toimivat elementtien modernin tekninen olemus ja ennen kaikkea kosketusherkkiä kalvoja suojaavat metalliverkot. Hain kaiuttimille sopivaa sijoittelua hyödyntäen tuttuja levyjä sekä Nordostin System Solution -cd-levyparia. Suuri sisäinen vaimennuskerroin, korkea resonanssitaajuus, kalvon keveys ja lopulta pieni särö. Koska käytän huonetta leveyssuunnassa, etäisyys sivuseiniin ei aiheuta käytännössä haitallisia, kuunteluun vaikuttavia heijastuksia. Viimeistely on asiallista muttei ylilyövän hienostelevaa. Ne on suunnattu häpeilemättä kansainvälisille raharikkaiden markkinoille. Etäisyyttä kuuntelupisteen keskelle kertyi melko lailla saman verran ja etuseinään 50 senttimetriä. 53. Sisäinen toteutus on korkeatasoista. HIGHEND pelia, jonka päätepisteestä löytyvät WBT:n Nextgen-sarjan kaiutinliittimet. Kiinnostuksen kentälle mahtuu niin esoteerinen erikoisuus kuin perinteisempikin äänentoisto. Sisäisessä johdotuksessa hyödynnetään Jorma-kaaRESOLUUTION ANSIOSTA TUTUTKIN ÄÄNITTEET SOIVAT TUOREESTI
Levyn intiimi tunnelma tavoitettiin ilman ponnistelua suuntaan tai toiseen. Piilotettu sisäinen kauneus sen sijaan on tarkoitettu korville, ei teekutsujen keskustelun avaajaksi. 54. Periaatteessa kaikki oli hyvin ja lopputulos hovikelpoinen jo sellaisenaan. Vaikka kappaleen dynaaminen vaihteluväli on pieni, on se ääneltään ylituotettunakin kohtuullisen laadukas. Lisäksi ääni on innostava, muttei vielä liian riehakas. Aluksi Oscarista saattaa saada yläpääpainotteisen vaikutelman. Silloin tällöin saattoi ilmetä myös lievää honotusta. Kuunteluiden aikana vuorottelin näiden kahden sijoittelun kesken fiiliksen ja musiikin mukaan. Sooloinstrumentin seurattavuus oli suorastaan naurettavan helppoa. Esimerkiksi käy Beth Ortonin Central Reservation -albumin Stolen Car -kappale. Barre Philipsin askeettisuutta ylistävä End to End -bassottelu oli esimerkki hienosta tulkinnallisesta synergiasta. Sama on sanottava Benedict Jahnel Trion osalta. Niinpä mikrodynamiikan tapahtumat avautuivat helposti jo hiljaa soitettaessa. Pidempään kuunnellessa keskialueen läpinäkyvyys ja yleinen tasapaino ovat melko hyvin kunnossa. Resoluution ansiosta tututkin äänitteet soivat tuoreesti. Asetin kaiuttimien etäisyydeksi toisiinsa lähes kolme metriä. Piano soi tasapainoisesti, eikä Antonio Miguelin basso soinut päälle liimattuna. Oscar osasi myös herkutella, kunhan vältettiin räkäisin riivittely. Ei ainakaan kovin häiritsevästi, sillä esimerkiksi vokalisti ei paisunut suhteettomasti. Ääni myös syttyy ja sammuu tarvittaessa nopeasti. No johan, stereokuva oli edelleen pilkuntarkka ja keskipiirto tiukasti kohdillaan. Akustinen kitara helkkyi ja helisi, ja rytmiosasto oli naurettavan helposti seurattavissa. Kyse on enemmänkin sävystä kuin määrästä. Koska kuitenkin pidän elämää suuremmasta äänestä, päätin kokeilla myös huomattavan leveää sijoittelua. Keskialueella on tosin havaittavissa pieni värittymä, joka ilmenee ajoittain ainakin sellolla hienoisena lämpönä tai runsassointisuutena. Vaikka syvyysresoluutio jäi optimisijoittelun vastaavasta, pidin silti kuulemastani. Tuplabassoaan hellivä artisti kutittelee nyanssitasolla sellaisia kerronnallisia sfäärejä, joiden viipyilevät ja usein lähes riitasointuiset elementit ansaitsevat tarkan ja selkeän esillepanon. Ääni pysyi kiitettävän yhtenäisenä, eikä monelle pikkukaiuttimelle ominaista äänen leviämistä epämääräiseksi massaksi tapahtunut. Voimakkuutta lisättäessä tuli kuitenkin eteen piste, jossa s-suhahdukset alkoivat ärsyttää ja kokonaisuus kääntyi hitusen liian osoittelevaksi. Parhaimmillaan musiikki ylitti purkitetun todellisuuden rajoja ja nostatti ihokarvoja pystyyn. Tämän merkitys muuten hyvässä kokonaisuudessa on kuitenkin pieni ja ainakin osin kuunteluvoimakkuuteen sidottu. Oscar paljasti myös Gregory Porterin ylä-äänien tunnistettavan karhean piirteen hyvinkin autenttisesti. Esimerkiksi The Lion King -elokuvan alkuperäisen soundtrackin Can You Feel the Love Tonight -kappaleella ilmiötä ei tarvinnut arvuutella. Tai sanotaanko niin, että jos sitä oli äänitteellä, niin se kyllä kuului läpi. HIOTTU ÄÄNI Oscar Duon ääni on havaittavasti laadukas ja paljastaa sekä valmistajan geeniperimän Viittä vaille vaatimaton ulkonäkö sulautuu moneen ympäristöön ja makuun. Toisaalta ristiriitojakin ilmeni. Kokonaisuus on tarkka sekä hyvin jäsentynyt. Huomasin, että äänitteiden tahattomia taustatapahtumia nousi havaintokynnyksen yli aiempaa selvemmin. Sitten käänsin kaiuttimet osoittamaan korviin eli leikkaamaan kuuntelupisteessä. että kaiuttimen yläluokkaisuuden. Aineeton puhtaus korosti myös taustan puhtauden merkitystä tunnetason tekijänä. Tosin kokonaisuuden sijaan huomasin kiinnittäväni ulos suuntaaminen kasvatti ääntä tarkkuuden kustannuksella mutta lisäsi leppoisan ulottuvuuden
Kultivoitunut musiikkimaku ohjaa kokijaa mieluummin Bergin, Anouar Brahemin tai Astor Piazzollan kuin Somacilla tasoitettujen happotestien suuntaan. Yhteiseksi nimittäjäksi jäi pääosin äänitteen laatu, ei niinkään genre. Viimeksi mainittu paketti oli tosin jo hieman turhankin eteerinen ja huoneen täyttävä, ainakin puristin mielestä. TÄSMÄTUOTE Oscar Duo on kiistatta kokoisekseen kallis kaiutin. Maininnan arvoista on, että esimerkiksi Elton Johnin upealla Tumbleweed Connection -albumilla korva tarttui hienoon lyriikkaan musiikin vain täyttäessä lauseita. Tästä kenties joskus sitten enemmän. Olisiko niin, että Oscar Duo on aiempiin Marteneihin nähden säädetty hieman lempeämmäksi. En heti osannut kaivata suurempaa kartiopinta-alaa, kunhan voimakkuus pysyi säädyllisenä. Bassotoistosta voi yleisesti ottaen todeta, että se, minkä Marten toisti, se toisti hienoisella lämmöllä mutta myös riittävällä napakkuudella. Niinhän sen tulisi ollakin. Pienehkössä huoneessa ja laadukkaalla oheiskalustolla Oscar Duo on parhaimmillaan kuuntelemaan innostava kokemus. HIGHEND tavallista enemmän huomiota Owen Howardin rumpuihin. Aiemmin mainitut äänelliset piirteet ja toisaalta puhdas läpinäkyvyys sekä tekninen kyvykkyys paljastuivat peittelemättä, kun vahvistimeksi vaihtui protoasteella oleva, Köykältä sielunsa lainannut mutta rankasti modernisoitu takaisinkytkemätön ”raakile”. Tällöin tiukemmissa piirrollisissa rajoissa pitäytyvä SSR42 lunasti nöyrempänä olemassaolonsa. ?n MARTEN OSCAR DUO Hinta 5 890 € / pari (jalustat +900€) Edustaja Hifihuone Oy Lisätietoja marten.se hifihuone.fi Mitat (l x k x s) 20 x 40 x 32 cm Paino 13 kg Toimintaperiaate 2-tie, suljettu Suurin suositeltava teho 150 W Nimellisimpedanssi 6 Ohm Elementit -basso 7”, keraaminen -diskantti 1”, keraaminen Jakotaajuus 2 500 Hz Liitin WBT NextGen Kaksoisjohdotus Ei 55. Kartoitin Oscar Duon kykyjä lisäksi muun muassa Cheap Thrillsilla, Couperinilla, Bergin viulukonsertoilla, Björkillä, Bachilla, Indialucialla ja vanhemmalla teknolla. Marten otti kantaa myös oheiskalustoon. Ei siksi, että ne olisivat nousseet pintaan, vaan siksi, että syväterävyys asetti kaiken korville poimittavaksi. Kun sen seikan yli pääsee, niin hinnalle on perusteensa; äänellistä laadun leimaa ei sovi kiistää. Saman albumin Madman Across the Water potki kaiuttimen pieni koko huomioiden yllättävänkin dynaamisesti. Kastepisteeksi voisi mainita vaikkapa Ibibio Sound Machinen, joka toimi vielä kohtuudella. Pieni koko paljastui viimeistään voimakkuutta reippaasti lisättäessä nousevana ahdistuksena. Laadusta kieli ennemminkin seurattavuus kuin auktoriteetti. Niin kävi nytkin. Tosin tavanomaisilla voimakkuuksilla puutteet lienevät lähinnä akateemisen debatin paikkoja muille kuin bassomaanikoille. Toisin ilmaistuna kaiutin tarjoilee tutuksi tunnistettavan palan Marten-maailmasta aiempaa edullisemmin. Tosin referenssini (Solaudio Fusion Gen 2) palautti Martenin ruotuun niin alapään dynamiikan, ulottuvuuden kuin yleisen vaivattomuudenkin saralla. Joillakin näytteillä asiallisesti ikääntynyt a-luokan SSR42-transistoripääte tasoitti sopivasti äkkijyrkkiä hetkiä, mutta useimmiten Illusion OTL & Illusion Double Line -yhdistelmä tavoitti paremmin tunnetason kiinnostavuuden. Optimiolosuhteissa luvattu 37 hertsin alaraja toteutunee, joskin ainakin omassa huoneessani jo selvästi vaimentuneena. Tämä kappale on taatusti inspiroinut myöhempien aikojen trubaduureja, kuten vaikkapa Kings of Conveniencea. Uskon, että ostajaehdokas on jo valmiiksi riittävän sivistynyt ja itselleen rehellinen taho. Lisäksi Solaudion käyttämä kookas Mundorfin nauha pesee edelleen useimmat kuulemani diskantit sävytoistossa. Kokeneen maahantuojan suositukset oheiskaluston osalta kannattaa kuitenkin kuunnella huolellisesti parhaan lopputuloksen ja synergian varmistamiseksi. Soitin jopa Love Songin useita kertoja peräkkäin vain kelluakseni sen kauneudessa
Tähän täytynee palata myöhemmin ajan kanssa. Ainakaan omista testilevyvarannoistani en vastaavaa tarkkuutta löytänyt entuudestaan. Myös järjestelmän sisäänajoon eli burn-iniin on oma materiaalinsa. Jos omistat jo valmiiksi jonkin vastaavan levyn, on hankinnan mielekkyys kiinni omista tarpeista. Vastaavaa tarkoitusta varten olen turvautunut räätälöityyn soittolistaan, jonka käyttö ei ole välttämättä aivan yhtä jouhevaa. Vaikka levypari ei sisällä kaikkia maailman mahdollisia testisignaaleja, niin monimuotoisuus korvaa sen mahdolliset pienet puutteet. HINTANSA ARVOINEN Nordost on koostanut helppokäyttöisen audiofiilin apuvälineen, jossa on riittävän kattavasti kerrottu näytteiden merkitys ja tavoitteet. Erilaiset kohinat helpottavat huonehaittojen ja äänensävyvirheiden paikantamista, ledreli listening environment diagnostic recordings -testit auttavat kaiuttimien sijoittelussa ja huonemoodien paikallistamisessa, kun taas vaihetestit paljastavat järjestelmässä mahdollisesti piilevät vaihevirheet. MONIMUOTOISUUS VALTTINA Kokeilin levyä cd-soittimella sekä digitoituina tiedostoina asettaen ensin kakkoslevyn ykkösraitaa apuna käyttäen testisignaalien referenssitason. Mukaan onkin sisällytetty muun muassa signaali, jonka luvataan poistavan laitteiden piireihin syntyviä loismagneettikenttiä. Kehuksi käynee se, että liitin levyparin joiltakin osin omaan testipakettiini. Musiikin lisäksi tavanomaisemmat pinkkija valkokohinat, pistetaajuudet ja taajuuspyyhkäisyt ovat varsin käyttökelpoisia välineitä testaajan lisäksi kaikille hyvästä äänentoistosta kiinnostuneille. Taso takaa sen, että mittasignaalit eivät soi liian kovaa ja vaurioita kuuloa tai kaiuttimia. Mukana on myös runsaasti musiikkinäytteitä, joilla musiikillisen arvon lisäksi on erilaisia toisto-ongelmia, kuten esimerkiksi dynamiikan toistokyvyn rajoittuneisuutta ynnä muita, paljastavia ominaisuuksia. Kakkoslevy on omistettu pääsääntöisesti erilaisille taajuuspyyhkäisyille sekä desibelin välein matalille pistetaajuuksille (18–50 hertsiä). Nordostilla on kuitenkin ajateltu, että samalla vaivalla voidaan tuoda helpotusta myös muihin audiofiilien kipupisteisiin. SÄÄTÄMÄLLÄ PARANEE HIGHEND | KUUKAUDEN VARUSTE: NORDOST SYSTEM SOLUTION -CD ERITYISESTI KAAPELEISTAAN TUNNETTU NORDOST ON TUONUT MARKKINOILLE SYSTEM SOLUTION -TUPLA-CD-LEVYN, JONKA AVULLA SE LUPAA PALJASTAA HIFIJÄRJESTELMÄSI POTENTIAALIN. Sama koskee instrumenttinäytteitä. Räikeä kaupallisuus ja sen mukaiset tekstiviittauksen valmistajan omiin kaapeleihin voi jättää haluttaessa omaan arvoonsa, jos on herkkähipiäinen ja vaikutuksille altis. Parannusehdotuksia. ?n NORDOST SYSTEM SOLUTION Hinta: 35 € Edustaja: Hifihuone Oy Lisätiedot: nordost.com hifihuone.fi 56. TEKSTI & KUVA JUSSI ARVIO N ordostin kahden cd-levyn paketti sisältää runsaasti erilaisia apusignaaleja ja näytteitä moneen eri käyttöön. Levyduo pitää mainiosti sen minkä lupaa: musiikkinäytteet ovat riittävän kattavia, jotta järjestelmää voi jo auttavasti analysoida niiden perusteella. Signaalit jatkuvat kahden desibelin välein välillä 52–120 hertsiä. Toki jonkinlainen referenssi tulee olla tiedossa jo vertailun vuoksi. Järjestelmän loismagnetismin poistoraidan vaikutusta en omin korvin havainnut, mutta ei siitä ainakaan haittaa ollut. Sisäänajoeli burn-in-signaali on luonteeltaan monimuotoinen ja soveltuu ainakin testaajan näkökulmasta esimerkiksi kaiuttimen alkuvaiheen käyttöönottoon. Perinteinen kilohertsin vinku olisi hauska lisä. Sen avulla voi karkeasti haarukoida kaiuttimen herkkyyden huoneessa suhteessa sen ilmoitettuun herkkyysarvoon
USEIN TASAPAINOINEN MIKSAUS ON NAMEIN. Vastaavalle ilmaisulle yleisöä 1960-luvulla haali Gordon Lightfoot. Trion muusikot kuuntelevat toisiaan intuitiivisesti, tuloksena aisteihin hiipivää dynaamista ääniosaamista. Paul Weller on monille yhä The Modfather. Soitin on väline ja päämäärä ajatustenvaihdossa, voisi kolmikon dogma kuulua. Molempi parempi. Suomityylissä petetään, surraan ja kaivataan, saksalaisnäkemys taas on salonkikelpoista askellusta. Early James erottuu persoonallisella äänellään. Tuhti jytinä muistuttaa hieman mahtisaundi-Kasabiania, mikä on iso plussa. Balance hakee stabiilia olotilaa nimensä mukaisesti. 58 RAUHAA JA PAUHUA ti potkuistaa. Jean-Louis Matinier ja Kevin Seddiki niputtavat tyylejä ja tekstuureja samalla palolla. The Snuts tekee saman indierockille. On Sunset onkin peribrittiläistä sinisilmäsoulia. Sitä on myös ulosanti, maanläheistä ja lämmintä. El camino de los vientos tulee iholle hivelevin soinnein pohjoisafrikkalaisen sykkeen sulautuessa klassiseen ja jazzin etnobeatiin. Sam Gendel tulkitsee jazzstandar deja omintakeisesti. Hanuri ja kitara sointuvat yhteen luomusti. Vetovoimaa lisää se, että levy tehtiin Nashvillessä The Black Keys -pomo Dan Auerbachin omalle labelille. TEKSTI & KUVA | MATTI KOMULAINEN K aukomaille! Matthieu Saglion sello soi eksotiikkaa. Alabamalainen rohisee uskottavasti esikoisellaan, joka suo juurihoitoa folkista kantriin. Tyyliniekan omin tapa TALLENTEET | ÄÄNILEVYPOIMINNAT ÄÄNILEVYISSÄ LATAUS JA DYNAMIIKKA OVAT OLEELLISIA. Tuomari Nurmio ja Wolfgang Haffner tutkivat orkestereineen ilmaisumuotoa sydän edellä. Se kytkee musiikin Välimeren kulttuureihin. Kanadalainen. Jopa Miles Davisin Freddie Freeloader svengaa freesisti näillä opein. Tango sytyttää. Skotlannin Whitburnin kasvatti saa soiton rullaamaan tarttuvan remuisasti laulaja-kitaristi Jack Cochranen johdolla. KUMPIKIN VOI ILMETÄ TALLENTEEN SISÄLLÖSSÄ MITÄ ERILAISIMPINA YHDISTELMINÄ. Efektoitu saksofoni ja koneet tuottavat kasarimaisesti ujeltavaa fuusiota, jota alataajuustaiturointehdä musiikkia on yhdistää värejä isosta paletista hyvässä seurassa, kuten The Style Councilin Mick Talbot todistaa läsnäolollaan
Mezzosopraano ottaa Gaian hahmon pannen aavat järisemään, saksofonisti taas muovaa herkkävaistoisesti kuvallista sävelkieltä. Trió Kontrasztissa Stevan Kovacs Tickmayer (pianot, sormiot, elektroniikka) dominoi äänikuvaa, vaikka kollegat tilansa ottavatkin. Silloin piano asettuu koneiden jatkumoon tyylikkäästi. Sama klikki suorastaan liekehti Lonnassa 2019. Kissamaisesti venyttelevä levy soi tutun hunajaisesti, americana siellä jossain taustalla. The Weeknd eli Abel Makkonen Tesfaye retkutti monia alku-urallaan – sehän kuulostaa aivan Michael Jacksonilta! After Hours muistuttaa hetkittäin idoliyhteydestä, mutta tuotanto on jotain muuta. Massiivinen kuoroteos kääntyy amerikkalaislaulajilta yllättävän minimalistiseksi. Talambossa hän pääseekin irrottelemaan estoitta vaihtuvilla miehityksillä. Benjamin Moussay on Louis Sclavis’n pianisti. Ssewa Ssewa on 22-kielisen janzi-harpun taituri. Fadhilee Itulya kytkee kenialaista perinnettä nykyhetkeen. Lapin kamariorkesteri työstää Outi Tarkiaisen sävellyksiä John Storgårdsin johdolla. Omimmillaan maestro on kuitenkin kytkiessään saundiinsa sähköt. Puinen sointi täydentää tiheän jännitteistä kokonaisuutta. Heijastusvaikutus kannustaa parhauteen myös muita. Tradition ydin taas soi hypnoottisissa isukuti-perkussioraidoissa. Misceo viittaa nimenä ideaan miksata jazzia ja klassista. Virpi Räisänen ja Jukka Perko generoivat latausta alkuvoimaisesti. Nelikielisten lisäksi arsenaali venyy sormioista ohjelmointiin, mikä lataa sointiin ennalta arvaamattomia tasoja. Artturi Rönkän pianojazztrio ja Joasia Cie?lakin jousiduo tuottavat yhdessä eleganttia fuusiota termin avarimmassa merkityksessä. ?n. Kitaristi ammentaa Länsi-Kenian omutibo-tyylistä. Gloriæ Dei Cantores tulkitsee Arvo Pärtin Stabat Materin. Samalla levy kasvaa ulos oletuksista, rikkaaksi musiikiksi ilman jazzja fuusioleimoja. Promontoire syntyi kuitenkin yksin, ja se peilaa tarkkaan Moussayn sielua. We Jazzin liveplatat vahvistavat käsitystä, että jazz on usein parasta yleisön edessä. Salve Reginaankin ujutetaan vokaalien rinnalle lähinnä urkujen huiluääniä ja sivuutetaan mahdollisuus jousiorkesterin möyhennykseen. Esimerkiksi Alder Ego Ateneumissa ja Oaagaada Lonnassa erottuvat herpaantumattomalla paahdollaan. Maa, kevään tytär ja Saivo sähköistyvät kontrasteista. Monipuhallinsektio heittää hillittömiä irtopalloja, ja liideri suo tilaa myös patteristin säkenöinnille. Antti Lötjönen tukeutuu kontrabassoon nimikkodebyytillään. Memorabiliassa naiskuoron eteeriset skaalat nostetaan toiseen potenssiin meditatiivisella huoulla sekä Mats Eilertsenin ja Thomas Strønenin bassotaajuustaiteella. Ravi Shankarin tyttäreksi häntä ei tunnistaisi nytkään. Quintet East ammentaa perinteestä mutta tähyää etuhorisonttiin. Ugandalainen luo Kampalan groovea, jossa solistin samettiset rekisterit pohjustetaan muhkealla alataajuusmurinalla ja elektroakustisella säestyksellä. TALLENTEET 59 ESITTÄJÄ ALBUMI JULKAISIJA FORMAATTI Matthieu Saglio El camino de los vientos ACT cd Balance For We Know in Part BMC cd Jean-Louis Matinier & Kevin Seddiki Rivages ECM cd Tuomari Nurmio & Kongontien Orkesteri Tangomanifesti Svart lp Wolfgang Haffner Kind of Tango ACT cd Sam Gendel Satin Doll Nonesuch cd The Snuts Mixtape EP TSR cd Paul Weller On Sunset Polydor cd Early James Singing for My Supper Easy Eye Sound cd Gordon Lightfoot Solo Warner cd Fadhilee Itulya Kwetu Naxos cd Ssewa Ssewa Nva k’la ARC cd Outi Tarkiainen The Earth, Spring’s Daughter & Saivo Ondine cd Arvo Pärt Stabat mater GDC Recordings sacd Mats Eilertsen Trio & Trio Mediaeval Memorabilia NXN cd Talambo Delusions of Grandeur Eclipse cd Antti Lötjönen Quintet East ALQE We Jazz lp We Jazz Live Plates 2 / 3 Ateneum 2019 / Lonna 2019 We Jazz lp / lp Eva Kruse New Legend Prophone cd Maxence Cyrin Aurora Parlophone cd Benjamin Moussay Promontoire ECM cd Misceo Better Word for Love AMP cd Trió Kontraszt Cryptic Scattered Images of Time Forgotten BMC cd The Weeknd After Hours Republic cd Norah Jones Pick Me Up Off the Floor Blue Note cd on ohittamaton ikoni alalla, mikä kuuluu uusimmaltakin mies ja kitara -sooloalbumilta – muuta ei tarvita. Mats Eilertsen Trio ja Trio Mediaeval sen sijaan ottavat kaiken irti audiospektristä. Orgaanisen saundin kruunaa tiimin vähän on paljon -lähestymistapa. Maxence Cyrin hioo pianominimalismia, vaikka loi maineensa irtiotoilla teknoa myöten. Nimi Cryptic Scattered Images of Time Forgotten on enne: kohkaaminen ei päästä kuuntelijaa helpolla. Jori Huhtala profiloituu kontrabasistiksi, vaikka sähköbasso on kuulemma miehen ykkösleka. Aurorassa hän täydentää sointia paikoin jousitriolla. Sen myötä Kwetu keinuu lempeästi etno-, funkja soulmuudeissa. Se, joka sinnittelee uusintakierroksille, palkitaan kuitenkin freeseillä visioilla, joista riittää rattoa pitkäksi ajaksi. Sen ympärille köynnöstyvät harmonisesti oboe, saksofonit, piano ja rummut. Yhtäällä draamaa sävellyksiin tuo vuorikiipeilyharrastus, toisaalla korostuu kuvallisuus, onhan soitteita improvisoitu myös Jean Renoir’n ja Danny Boylen elokuviin. Norah Jones oli pop silloinkin, kun hän tulkitsi Hank Williamsin veroisia roots-jehuja. Sähköinen sielupop ei yllä aivan edellisen Starboy-albumin puhtiin, mutta hienoja aksentteja väläyttelevässä saundissa on yhä jujua. Eva Krusen kontrabasso puhuu lämmintä kieltä
TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT JUSSI ARVIO & VALMISTAJA 60. SOMASTI SOIVAA ARKKITEHTUURIA TESTI | IFI AURORA -MUSIIKKIJÄRJESTELMÄ IFIN AURORA-YHDISTELMÄLAITE HÄMMÄSTYTTÄÄ MUODOILLAAN JA MONIPUOLISUUDELLAAN. VAAN ONKO ÄÄNI SAMASTA BAMBUSTA VEISTETTY KUIN KOMEAT KUORET
Tämänkin jälkeen voi halutessaan hyödyntää esimerkiksi matalien taajuuksien True Basskorjausta. TESTI 61. Ne toimivat Helmholtz-resonaattoreina ja kattavat rajatusti 25–60 hertsin maaston. J okunen vuosi sitten iFi toi markkinoille ensimmäisen lifestyle-hifisettinsä, Retro 50:n. mukaan kaikki signaalin korjaaminen (TrueBass, Soundspace, ART-huonekorjaus) tapahtuu analogisesti. Kaistaa koko komeudelle luvataan 27–35 000 hertsiä. Lisävoimaa saadaan lisäksi kahdesta suorakaiteen muotoisesta, alas suunnatusta passiivielementistä. Käytettävyyttä parantaisi, mikäli kaksi viimeksi mainittua liitäntää sijaitsisivat etumaskissa. Kokonaisuuden kruunaavat asianmukaiset liitännät: wifi (2,4 GHz), muun muassa aptx hd:tä sekä aac:tä tukeva bluetooth, upnp/ dlnasekä Apple AirPlay -tuki. Äänensäätöprosessi on täysin automaattinen, ja se voidaan myös ohittaa Audiophile-tilassa. Soivan arkkitehtuurin arkisempi kaukosäädin hoitaa hommansa. ÄÄNEN DESIGNIA ”Audiohimmeli”, tokaisi poikani, kun avasin paketin. Kaikki ottosignaalit muunnetaan ESS Sabre -piirin avulla analogisiksi ja kellotetaan emoyhtiö AMR:n kehittämän kellon avulla jitterin minimoimiseksi. Pienellä harjoittelulla toiminnot kuitenkin aukeavat ilman ohjelappustakin. PureEmotion on iFin tapa ilmaista, että vahvistin on eräänlainen hybridi. Tosin Aurora on hieman turhan syvä 30-senttiselle hyllylle. Mökin elämää nähnyt Lundia-hyllykkö oli visuaalisesti oiva alusta modernille äänikeskukselle. Moderni näkemys putkivahvistimesta ja väljän joustava tulkinta BBC:n 3/5-kaiuttimesta oli hauska ja ennakkoluuloton yhdistelmä. Tavoite on siirtää d-luokan loistaajuudet kuuloalueen yläpuolelle. RUNSAASTI TEKNOLOGIAA Auroraan on ladattu mielenkiintoista tekniikkaa. Myös 3,5 millimetrin analogiotto löytyy, samoin ethernet, optinen sekä koaksiaalinen s/pdif (24/192), microsd-korttiliitäntä sekä ulkoiselle kovalevylle tarkoitettu usb-a. Lopuksi signaali ohjataan ”analogiselle” ARM Cortex -prosessorille, joka ohjaa muun muassa kuutta laitteessa olevaa ultraäänisensoria. Laitteen takaa törröttävät ultraäänisensorit mittaavat huoneakustiikkaa ja ohjaavat iFin omaa ART-huonekorjainta. Japanilainen ja skandinaavinen hienovaraisuus istuvat hyvin yhteen. Julien Hazizan alumiinia ja bambua yhdistelevä design onkin omintakeista. Molemmille kanaville on kaksi 120 millimetrin paperikartiobassoa, ja kumpaankin etukulmaan on sijoitettu 28-millimetrinen silkkikalottidiskantti. Asuntovaunuja venekäyttäjiä ilahduttaa verkkovirtajohdon lisäksi erillinen 12 voltin dc-otto akkusyöttöä ajatellen. Jakotaajuudeksi mainitaan kahdeksan kilohertsiä jaon ollessa ensimmäistä astetta. Kun laitteessa on virrat päällä, sen sensitiiviset kosketuspainikkeet loistavat kuin pienet ikkunat. Niinpä päätin pitää muoviset suojakappaleet sen alumiinikehikon otekohdissa. Jo tuolloin kokonaisuuteen kuului iFin laajan osaamisen showcase-tyylinen paketointi sekä akustisilta ominaisuuksiltaan oiva bambu. Mukana seuraa sievä kaukosäädin, jolla hoituu perusrutiinit. Sama tematiikka jatkuu kesän aikana kokeillussa Aurorassa, joka vie saman aiheen yhä tyylikkäämpään ja aiempaa kiinnostavampaan suuntaan. Sen jälkeen sijaitseva varsinainen pääteaste on toteutettu neljällä 80-wattisella d-luokan vahvistimella, joiden kytkentätaajuus on poikkeuksellisen korkea 1,5 megahertsiä. Nopeasti katsottuna Auroran hallinta kasvopuolelta on haastavaa, sillä mainittujen kosketuspainikkeiden yhteydessä on hyvin pienet ja hieman erikoiset symbolit. Huomaa, että inspiraatiota on haettu muun muassa japanilaisesta arkkitehtuurista. Ne kun toimivat auttavasti liukuesteinä. Analogisen voimakkuussäädön jälkeen signaalitiellä on ottoasteen 6n3p-kaksoistriodi, jonka ledein tehostettua hehkua voi silmäillä etumaskin pienen lasi-ikkunan takaa. Oleellista on se, että iFin filosofian Taidokas design yhdistää metallin terävyyttä orgaaniseen pehmeyteen
Koska kyseessä ei ollut paritesti vaan lähinnä tuotekokeilu, en rakentanut varsinaista kilpailuasetelmaa. Hyvä niin. Rinnalla soitin puhtaasti oman kiinnostuksen takia JBL:n bluetooth-yhteydellä toimivaa Charge 4 -kaiutinta (noin 130 euroa). Sen avulla kaikki hoitui, no, hoitamalla. Vaan ei aina. Jo siinä oli positiivinen tekemisen maku, vaikka toteutus oli kaikin puolin perinteisempi. Ei se mökki vaan se maisema, sanoisi toinen. Kun materiaaliksi valikoitui ihan oikeaa musiikkia, sai JBL tehdä tilaa kymmenen kertaa kalliimmalleen. IFi toimi luotettavasti, eikä käytössä ilmennyt ongelmia. IFille oli verraten vaikea löytää varsinaista kilpakumppania. On myös mainittava, että vaikka MUZO-sovellusta vaaditaan verkkoasetusten tekemiseen, niin periaatteessa mikä tahansa dlna-toisto-ohjelma käy musiikin toistamiseen. Ottamatta sen suurempaa kantaa eri kytkentämenetelmien teoreettisiin rajoitteisiin viihdyin tällä tavalla toimien iFin kanssa mainiosti. Selvästi rohkeampi Aurora on jalostettu pidemmälle. Hienosta tekniikasta huolimatta varsinaisesta stereokuvasta ei voi puhua iFinkään kohdalla. Lähin samassa hintaluokassa lienee Naim Audion Mu-so 2nd Generation (1 499 euroa). Äänikenttä on laaja ja edelleen paremman sanan puutteessa selkeä. Se on dynaamisempi ja hauskempi niin ääneltään kuin kokonaisuutena. Aurora kutitteli ostohalujani, joskin ensisijaisesti visuaalisuutensa ansiosta. JBL on totta vie kokoonsa nähden hämmentävä laite. LIFESTYLE EDELLÄ Koekäytin laitteen verkossa sekä aac-bluetooth-yhteydellä. Samalla rahalla saa tasapainoisempaa ääntä ja vaikkapa stereokuvaa muttei Auroran monipuolisuutta, olemusta ja estetiikkaa. Kokonaisuutta summatessa hinta ei ole erityisen paha – eikä siis äänikään. Olisiko tässä viimeinkin hifistit ja sisustajat integroiva ratkaisu. Hintaerosta huolimatta on todettava, että JBL kykenee kokoaan suurempaan ääneen sekä äänenpaineeseen. Niinpä latasin valmistajan ohjeen mukaan MUZO Player -sovelluksen. Sen avulla laite olisi ollut helppo parittaa verkkoon lähes automaattisesti. Asiat jäsentyvät lähinnä suuntaa-antavasti. IFI AUDIO AURORA Hinta 1 659 € Edustaja Tur-Pex Oy Lisätietoja ifi-audio.com tur-pex.com Mitat (lxkxs) 59 x 27 x 28 cm Paino 15 kg Digitaaliset tulot Bluetooth (aptxHD/LDAC/ HWA(LHDC)/AAC), usb ja sd-kortti, 1x koaks., 1x optinen s/pdif Analogiset tulot 1x rca, 1x 3,5mm Lähdöt Verkko wlan, ethernet Muuta Kaukosäädin, 12 voltin syöttömahdollisuus Kaiutinelementit Laajakaista 4x 120 mm Diskantti 2x 28 mm silkkikalotti Basso 2x 120x200 mm passiivisäteilijä Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Taajuusvaste 27–40 000 Hz Maksimiäänenpaine 115 dB @ 1 m 62. Ylivoimaisesti mukavinta oli käyttää iPhone XS:n bluetoothia ja Tidal-sovellusta. Muistan pitäneeni iFin Retro 50 -paketista. Ääni ikään kuin leijuu tilassa muttei kasva hallitsemattomaksi verhoksi. IFin ääni automaattisäädöillä oli sopivan täyteläinen. KAKSI MAAILMAA YHTEEN KAIKEN KAIKKIAAN iFi Auroran rinnastaminen perinteisiin stereolaitteisiin on turhaa. Toisin sanoen se ei kuulostanut JBL:n tavoin tiukasti kompressoidulta yhden nuotin jyrältä vaan tuntui toistavan selvästi halpaa kilpakumppaniaan puhtaasti laajempaa taajuuspalettia. ?n ÄÄNI VARAUKSIN | LIITÄNNÄT | MONIPUOLISUUS | ULKOINEN OLEMUS | HINTA EI ROON-TUKEA | KÄYTTÖPAINIKKEET | MUZO-SIDONNAISUUS + Vasemmasta ja oikeasta kulmasta sekä keskeltä pilkistävät ultraäänisensorit. Lisäksi siinä oli jo orastavaa sävykkyyttä, vokaaleilla selkeyttä ja suuremmilla orkestraatioilla hienoista uskottavuutta. Silloin tällöin ohjelma hukkasi laitteen. Sellaisena sille ei taida löytyä suoraa haastajaa. Kiinteällä kaapelilla homma hoitui sen sijaan plug and play -tyyliin. Ymmärrän hyvin heitä, joille iFi on sekä että. Tosin langattomien verkkoasetusten saattamiseksi kuntoon kului tovi, sillä mökin 4g-modeemista puuttui wps-toiminto. Totta puhuakseni se ei äänen massassa juurikaan hävinnyt iFille, kun materiaalina oli modernia poppihumppaa tai biittipainotteista bailumuzakkia sieltä tuoreemmasta päästä. Monumentaalisen kehikon keskeltä löytyy kattava liitinarsenaali. Aurora tuleekin kokea mieluummin taide-esineenä, keskustelun avaajana ja osana sisustusta kuin visuaalisen kikkailun kuorruttamana äänitekniikan tour de forcena
fi
Hieman groteskeimmissa kuvioissa bändinsä valtavirtaan luotsannut Adam ”Nergal” Darski on ryhtynyt tekemään itselleen sivuprojektia, jossa aistii erittäin vahvana hänen mieltymyksensä Johnny Cashin ja Nick Caven vastaaviin tuotantoihin. Ja onhan se niinkin, että kukin heistä vuorollaan, liiderihugin osuessa kohdalle, on kokonaisvastuussa projektistaan, mikä tarkoittaa usein myös soitettavan materiaalin säveltämistä ja tuottamista. Avaraksi panoraamaksi levittyvä äänikuva, kvartetin itsensä mukaan ”autuuden äänivalli”, on kertakaikkisen upea. Levyn teema muistuttaa vahvasti miehen tarpeesta tehdä selkeää pesäeroa omaan jo varsin tunnettuun metalliporukkaansa, ja tässä yhteydessä voidaan puhua jopa jonkinasteisesta synninpäästöstä. Näin esimerkiksi fonisti Pauli Lyytisen luotsaaman Magnetia Orkesterin vapaamman laidan jazz kuulostaa Lyytiseltä, vaikka mukana on Verneri Pohjolan, Eero Tikkasen ja Mika Kallion kaltaisia, sokkonakin tunnistettavia soittokumppaneita. 64 KAIRON; IRSE! POLYSOMN (Svart Records) SILTA YLI DRONEN VIRRAN Kairon; IRSE! on kehittänyt ilmaisuaan levy levyltä. Vedoissa kuten an Bat None ja Altaïr Descends musiikki kirjaimellisesti tuntuu kehossa aivan kuin sointijatkumoista voimaantuva drone. Sovitukset ansaitsevat erityshuomion. Seinäjoelta ponnistavan nelikon debyytti Ujubasajuba (2014) levitti tietoa yhtyeestä, joka päivitti progressiivista rockia omintakeisella visiolla. JAAKKO ERÄPUU. MATTI KOMULAINEN ME AND THAT MAN NEW MAN NEW SONGS SAME SHIT VOL I (Napalm Records) KÖYHÄN MIEHEN CASH. Intensiteettiä kasvatetaan alataajuuksien manipuloinnilla. Kolmas albumi Polysomn leijuu kosmisesti ja kanavoi maankuoren mittakaavan liikahduksia. Sävellyksissä vilisee lainoja perinteisestä kantrista ja juurevasta bluegrassista aina raskaaseen rokkiin saakka. Kahden puhaltajan voimin rakentuva tematiikka pysyttelee pääosin tummien tuntojen, luonnollisesti hengittävien sointisävyjen ja tiheän tonaliteetin territoriossa, vaikka paikoin kiihdytetäänkin hallitun herkistelyn ääreltä kollektiivisen improvisoinnin kiehumispisteen tuntumaan. Nelikon melodiset finessit viestivät tyylitajusta ja tanakka poljento pulssin tärkeyden ymmärryksestä. Toinen tuleminen Ruination (2017) paitsi kytki ajatukset Haikaran ja Apollon varhaiseen suomiprogeen myös syvensi koplan soonisen alkemian psykedeelisiä ulottuvuuksia. Paikoin seismisiä ulottuvuuksia hätistelevästä jylystä nousee mieleen Swansin ja Monnon kaltaiset pioneerit sekä Steven Wilsonin projektit. Suurin osa materiaalista on ehkä jo hieman kuultua lukuun ottamatta paria varsin svengaavaa vetoa, joiden musiikillinen anti muistuttaa isossa kuvassa ehkä jo liikaakin esikuviaan. Varsinainen huomio kuitenkin kiinnittyy hienoon tuotantoon, jossa pienehkö läskibassovetoinen porukka soi erittäin maukkaasti ja kuin varkain nousee muutamien vetojen turvin niiden kuuluisien esikuvien rinnalle. Polysomn perustuu edelleen tutkimusmatkailuun, jossa efektit ja elektroniikka ovat keskeisessä roolissa. Kokonaisuus on hämmästyttävän monisyinen, ja siinä kuulee laadukkaiden vierailevien vokalistien ohella jopa miehen omaa äidinkieltä. VESA KEURULAINEN PAULI LYYTINEN MAGNETIA ORKESTERI HYPNOSIS (Eclipse Music LP) VAPAAMUOTOISUUDEN VIRRASSA Piiri pieni pyörii… mutta ei se haittaa, vaikka samat naamat tulevatkin vastaan joka toisella levyllä, koska entisten nuorten/nykyisten keski-ikäisten suomalaisen jazzin keskeisten muusikoiden luomisvire on niin kova, että sitä riittää tiheämmälläkin tarjonnalla. Sitä otsikossa mainittua hypnoottisuutta esiintyy kuitenkin eniten siellä, missä Kallion lyömät ja Tikkasen basso täydentävät puhaltajien luomaa musiikillista tajunnanvirtaa oivaltavin aksentein. Arvokasta ja ammattitaitoista suorittamista – huolimatta välillä hukkuvasta punaisesta langasta
Kitara–basso–rummut-koostumuksessa kun paahdetaan perinteisesti nupit kaakossa, mutta nämähän seikkailevat mitä moninaisemmista suunnista ammentamansa parissa viileän tyylikkäästi, jopa niin pelkistetysti, että pinnan alla virtaavat ideat saattavat jäädä rekisteröimättä. Kitaristi Mark Speer vetää välillä kuin Amerikan Esa Pulliainen, paikoin kuin Link Wray, rautalankaisin elkein. Viisi sinfoniaa, konserttoja, oopperan ja runsaasti kamarimusiikkia sisältävässä tuotannossa urkumusiikki on jäänyt sivummalle. Lehtolan solidi tekniikka ja Antti Pohjolan taidokas äänitys tekevät vaikuttavalla tavalla oikeutta Salmenhaaran jylhälle sointimaailmalle tuoden paikoin mieleen ranskalaisen mestarin Olivier Messiaenin henkevät sävellykset. Yhteen jäsenet ovat pianisti Joonas Ahonen, viulisti Antti Tikkanen ja sellisti Markus Hohti. Tuore, aikakauden mukaisilla soittimilla esiintyvä helsinkiläinen yhtye Rödberg Trio on ottanut esikoislevylleen yhden teoksen kummaltakin sisarukselta. Hän hoitelee basismin ohessa myös pääasiallisen laulusolistin/taustalaulajan tonttia. HEIKKI VALSTA. JAAKKO ERÄPUU SALMENHAARA COMPLETE MUSIC FOR SOLO ORGAN Jan Lehtola (Toccata Classics) OMAN TIENSÄ KULKIJA Lahjakas Erkki Salmenhaara oli vuonna 1963 vasta 22-vuotias säveltäjänalku, kun hän diplomi taskussaan lähti Wieniin jatko-opiskelijaksi maineikkaan György Ligetin sävellysluokalle. HEIKKI VALSTA THE MENDELSSOHN SIBLINGS RÖDBERG TRIO (Alba) SISARELLISTA TAITEILUA Kulttuurihistoria tuntee lukuisia sisaruspareja tai pariskuntia, joissa toisen on ollut vaikeata, tai jopa mahdotonta, edistää taiteellista uraansa tai elantoansa ainoastaan sen vuoksi, että ei ole kävellyt housuissa. No, ehkä näin ei kuitenkaan käy, sillä trion aiemmat levyt ovat saaneet osakseen sekä kriitikkojen suitsutusta että ostavan yleisön suosion – ainakin kotimaassaan. Jälkipolvi on katsonut toisin ja osaa tänään arvostaa myös hänen musiikkiansa. Heidän teknisesti vaivaton ja eläytyvä musisointinsa osoittaa, miten kuohuvaa ja paikoin ronskiakin Fannyn sävelkieli on, siinä missä Felixin musiikki kuulostaa pidättyväisemmältä. Salmenhaara oli ajautua 1960-luvun yhteiskunnallisten ja kulttuuristen turbulenssien myötä myös modernien ja radikaalien pyörteiden vietäväksi, mutta hän päättikin säveltäjänä suunnata muualle. Kumpaiseltakin eloisaa musiikkia, josta sukupuolta on turha etsiskellä. Khruangbinin musan olennaiset elementit ovat funk, dub, twang, indie, alternative ja kaiku, jota ei todellakaan säästellä. Ja sitä laulua Mordechailta löytyykin enemmän kuin edeltäjiltään yhteensä, vaikka monet biisit lukeutuvatkin lauluttoman laulullisuuden semi-instrumentaaliseen koulukuntaan. Siinä missä Felix Mendelssohn teki loisteliaan uran kansainvälisesti juhlittuna säveltäjänä, hänen samanlaisen kasvatuksen ja koulutuksen saanut isosiskonsa Fanny joutui tekemään musiikkia pöytälaatikkoon tai julkaisemaan niitä veljensä nimellä. Oman pikantin mausteensa keitokseen lisää myös basisti Laura Leen salakavalan sulava toiminta rytmisenä ankkurina. Klassiset esimerkit tästä musiikin alalla ovat Schumannin pariskunta tai Mendelssohnin sisarukset. Jan Lehtola on nyt soittanut Turun tuomiokirkon katedraaliakustiikassa ja kirkon majesteettisella soittimella äänitteeksi Salmenhaaran koko urkutuotannon. LEVYVALIOT 65 KHRUANGBIN MORDECHAI (Dead Oceans) VÄHÄN MELUA PALJOSTA Neljänteen levyynsä ehtinyt teksasilaistrio Khruangbin on varsinainen kummajainen populaarimusiikin kentässä muutenkin kuin vain nimensä ansiosta. Hän joutui kohta vallitsevassa hegemoniassa hieman paitsioon ja sai sävelkielessään uusyksinkertaisuuden ja minimalismin leiman. Fannyn tuotannossa lienee yli 500 sävellystä, joita kaikkia ei vieläkään liene tunnistettu
www.starsandstripes.fi ...and You’ll hear the difference P. 050-5050880 Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... OSALLISTU LUKIJAKYSELYYN! OSALLISTU ARVONTAAN JA VOIT VOITTAA 379 EURON ARVOISEN CAMBRIDGE AUDIO AXA35 -STEREOVAHVISTIMEN. Onneksi olkoon!. • Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. g Siirry sähköiseen maksamiseen Hyvä asiakkaamme, Fokus Media Finland Oy veloittaa paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 2,90 euron suuruisen laskutustapalisän/lähetetty lasku. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku. Kerro meille millaisesta sisällöstä pidät ja mistä laitteista haluaisit testejä. Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kilpailuun osoitteessa www.hi maailma. Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/ asiakaspalvelu Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu Edellisen numeron kyselyyn vastanneiden kesken arvotun iFi Hip-Dac -da-muuntimen voitti Eero Vuorinen Tampereelta
67 AKTIIVIKAIUTTIMET KODIN MUSIIKKIKESKUKSENA TULOSSA HIFIMAAILMA 7/2020 ILMESTYY 11.11.2020 PERINTEITÄ NYKYKUOSISSA MARANTZ SACD 30N & MODEL 30 SELKEYDEN OPPITUNTI ELIPSON 3210 SUOMIKAIUTIN DIGIKORJAUKSIN ÄÄNINEN IMPERIAL 2.0
HIFISTUDIO HELSINKI Fredrikinkatu 38 HIFISTUDIO TURKU Itäinen Rantakatu 48-50 HIFISTUDIO TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 HIFISTUDIO OULU Pakkahuoneenkatu 34 HIFISTUDIO JYVÄSKYLÄ Kilpisenkatu 12 HIFISTUDIO KUOPIO Haapaniemenkatu 36 Hinnat alkaen 2 599 euroa/pari. 6 414881 873440 20006 PAL.VKO 2020-46 18 73 44 -2 00 6. Ääneltään kaiuttimet tarjoavat tutun Harbeth-soundimaailman entistä laajemmalla toistoalueella. Myynnissä HifiStudioissa ja MR Hifillä. O N TÄ Ä L L Ä Harbethin uusi XD-mallisarja on saapunut Suomeen! Uudessa mallisarjassa on kokonaan parannettu jakosuodin ja uusia viimeistelyvaihtoehtoja