H IF IM A A IL M A | 06|2021 11,90 € NOSTALGINEN EDELLÄKÄVIJÄ INFINITY MODULUS KORVAMONITORIEN KÄRKEÄ SENNHEISER IE900 PERIN POHJIN PARANNELTU AUDIOVECTOR R6 ARRETÉ PLANAARIOSAAJAN DYNAAMINEN VAIHTOEHTO | HIFIMAN HE-R10D -KUULOKKEET KAIUTTIMIA KERRAKSEEN | SYSTEM AUDIO LEGEND 40.2 SILVERBACK | GGNTKT M1 | SONUS FABER MAXIMA AMATOR 3 000 € LATTIAKAIUTTIMET VERTAILUSSA
NYT SAATAVILLA AUDIOKAUPASTA.. EISAVOITTAJAT EISALaa d u k k aa t j a ty yli kk ää t SVS 3000 MICRO -SUBWOOFER KEF KC62 -SUBWOOFER CAMBRIDGE AUDIO EVO 150 -ALL-IN-ONE-VAHVISTIN Tervetuloa hyville kaupoille
Tästä lehdestä syntyi kuin varkain äänentoistoketjun viimeisen lenkin erikoisnumero. www.eisa.eu” PÄÄKIRJOITUS MAURI ERONEN | PÄÄTOIMITTAJA UUSI YRITYS H i messujen kanssa kävi vähän niin kuin uskalsin viime numeron pääkirjoituksessa uumoilla, eli asioitahan ehti sattua ja tapahtua juuri lehden mentyä painoon. kannattaa pistää kalenteriin ja suunnata tuolloin Helsingin Messukeskukseen haistelemaan kovatasoisen äänentoiston viimeisimmät tuulahdukset. /tilaa PÄÄTOIMITTAJA Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. ) löydät tarkat ohjeet pysäköintiin ja saapumiseen messualueelle. Viimeisimmän messuoppaan voit ladata aina messuihin asti osoitteesta hi maailma. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia. Uusi ajankohta 30.–31.10. www.hi maailma. ULKOASU Isma Valkama AVUSTAJAT Jussi Arvio | Jaakko Eräpuu | Matti Hermunen | Heikki Kivelä | Matti Komulainen | Mikael Nederström | Kari Nevalainen TOIMITUSJOHTAJA Mikko Saastamoinen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki PAINOPAIKKA MDM Print ISSN 1796 6507 ASIAKASPALVELU asiakaspalvelu@fokusmedia. Kaiuttimien ja kuulokkeiden testeille on lukijoidemme mukaan eniten kysyntää, joten toivottavasti viihdyt numeron parissa.. puh. Messujen omilta sivuilta (hi messut. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. /messut. Alennus pätee vain Holiday Inn -hotellin aulasta lippua ostaessa, ei ennakkoon ostettaviin verkkolippuihin tai Messukeskuksen pääsisäänkäynnistä Ruoka & Viinija Kirjamessuihin lippua ostettaessa. Aikakausmedia ry:n jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.hi maailma. Hi maailma kuuluu EISAn hi ja kotiteatteriäänentoistopaneeliin. 15. Lipun normaali hinta on 13 euroa (lauantai) tai 10 euroa (sunnuntai). Siihen päivitetään tarvittaessa uudet näytteilleasettajatiedot. Edellisen lehden alennuskuponki on voimassa, vaikka siinä väärä päivämäärä seisookin, joten tästä lehdestä kupongin leikkaamalla saat kaverillekin viiden euron alennuksen messulipun hinnasta. 020 7354 130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/ min. vuosikerta, 8 numeroa vuodessa Hi maailma on arvostetun Expert Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Messut siis siirtyivät syyskuulta lokakuun loppuun, sen viimeiselle viikonlopulle
Komposiitista valmistettu ja omintakeisesti muotoiltu kotelo takasi massasta erottuvan ulkoasun. Hi manin uutuuskuuloke osoittaa, että perille pääsee useampaa tietä. 48 SONUS FABER MAXIMA AMATOR -KAIUTIN Kauniista muotoilustaan tutun Sonus Faberin uutuuskaiutin on pitkään vireillä ollut unelma, jossa käytetään joitakin valmistajalle täysin uusia ratkaisuja. HIGHEND 38 HERMUSET: AUDIOVECTOR R6 ARRETÉ -KAIUTIN Identtisestä nimestään huolimatta juuri esitelty R6 Arreté on laitettu kokonaan uusiksi. Vertailimme viittä mallia ylemmässä keskiluokassa. TESTI VERTAILU 20 LATTIAKAIUTTIMET 2 600–3 400 € Jalustakaiuttimilla on paikkansa, mutta jos kaikkea on saatava hieman lisää, on käännettävä katse lattiakaiuttimien puoleen. 32 HIFIMAN HE-R10D -KUULOKKEET Suljettu ja dynaaminen kuuloke planaariekspertiltä. Silverback-mallin kakkosversion soundia voi muokata haluamakseen. 15 SENNHEISER IE900 -KUULOKKEET Maineikas Sennheiser on tuonut markkinoille in ear -kuulokkeiden lippulaivan. 17. Päämääränä on ollut vain yksi asia: äänenlaatu. SISÄLTÖ 10 SISÄLTÖ 20 VAKIOT 03 PÄÄKIRJOITUS 06 TUOTEUUTISET 36 TALLENTEET 54 KOLUMNI 62 LEVYVALIOT 66 TULOSSA 10 NOSTALGISTA HIFIÄ: INFINITY MODULUS -KAIUTIN 90-luvun alussa lanseerattu In nity Modulus oli edelläkävijä. 44 SILLÄ KORVALLA: GGNTKT M1 -KAIUTIN Digitaalista prosessointia hyödyntävän aktiivikaiuttimen edut tulevat esiin pienissä tiloissa, sillä se voidaan esimerkiksi sijoittaa lähelle seinää. 56 SYSTEM AUDIO LEGEND 40.2 SILVERBACK -KAIUTIN Tanskalaisvalmistajan Legend-sarjan aktiivinen lattiakaiutin on varustettu langattomalla hubilla. Kaiutin palkitsee, kunhan sen kanssa näkee vaivaa
www.mareks.fi Mareksound Oy Valimotie 2, 00380 HKI info@mareks.fi – puh: 010 321 3220 Hegelin uudistuneet stereovahvistimet H390 ja H590 tarjoavat hintaluokkiensa parasta soundia. Master & Commander. THX and the THX Logo are trademarks of THX Ltd., which may be registered in some jurisdictions. Tervetuloa kuuntelemaan. Löydät molemmat vahvistimet esiltä Mareksoundin myymälästä. All rights reserved
K2-bassoäänisiä täydentää TNF-diskanttielementit alumiini–magnesiumkalvolla ja Poron-ripustuksella. Lisäksi tukea tulee 24 bitin ja 96 kilohertsin äänelle. XSpace-tekniikka laajentaa äänen tilatuntua, ja XBass tuottaa älykkään tehosteen spektrin alapäähän. L-92WA on hihnavetoinen soitin, kun taas Lenco L-3089 on enemmän dj-käyttöön tarkoitettu suoravetosoitin. Aria K2 936 maksaa 3 998 euroa parilta. Laite on nyt saatavana hintaan 199 euroa. Integroidun mikrofonin ansiosta sitä voidaan käyttää myös handsfree-laitteena. Nyt Focal ilmoittaa hyviä uutisia kotiteatteriharrastajille: Aria K2 936 saa seurakseen kaksi muuta kaiutinta: Aria K2 906 -jalustakaiuttimen (kuvassa) ja Aria K2 Centre -keskikaiuttimen. Iso osa äänenlaatua perustuu da-muunnokseen ja signaalin vahvistukseen. Uudessa Focal K2 -kartiossa on erittäin kevyt vaahtomuovikerros aramidikuitukerroksen ja lasikuitukerroksen välissä. Firma aloitti sähkökaupalla Bernissä jo vuonna 1925. Valmistaja lupaa myös 10 tuntia soittoaikaa latauksella. Da-muunninsiru on Cirrus Logicin hyvätasoinen DAC CS43131. Nopeuden hienosäätöön on oma kytkin. Levylautanen on alumiinia, anti-skating-säätö löytyy kuten myös strobo. Molemmissa bassoja toistaa kaiutinelementti, jossa on uuden sukupolven Focal K2 -kartio. Moottori on kaksinopeuksinen. Audiofiileille suunnattuja dac/ bluetooth-vastaanottimia on nähty esimerkiksi FiiOlta tai Shanlingilta. GO Blu toimii sellaisenaan äänikorttina älypuhelimille ja tietokoneille. Valaistus ja strobo ovat kunnossa. Myöhemmin Suomessa saataville tulevien Lenco L-92WA:n ja L-3809:n hinta asettunee 250–300 euron tuntumaan. Tämä aramidikuitukartio on jatkoa ikoniselle polykevlarkartiolle 1980-luvun klassisissa JMLab-kaiuttimissa. Uudet Aria K2 906 ja Aria K2 Centre tulevat myyntiin syyskuussa hintaan 1 498 euroa (Aria K2 906) ja 799 euroa (Aria K2 Centre). 06 Lenco AG:n perusti vuonna 1946 sveitsiläispariskunta Marie ja Fritz Laeng. Molemmille on soittimille on pölykansi. IFI GOES BLUE Aria K2 -sarja on erikoispainos alkuperäisestä Aria 900 -sarjasta, jonka Focal lanseerasi jo 2013. Sittemmin 1960-luvulla valikoiman huipulle nousivat tavaramerkiksi myöhemmin tulleet ja menestyneet levysoittimet, kuuluisimpana kaikista L75. Nyt juhlavuoden kunniaksi lanseeratut Lenco L-92WA (kuvassa) ja Lenco L-3809 ovat samaa sarjaa, mutta vähän enemmän oikean levysoittimen näköisiä ja oloisia. Puoliautomaattisen Lenco L-92WA:n mukana tulee valmiiksi asennettu Audio Technica AT3600 -äänirasia. FOCALIN ARIA K2 -SARJA TÄYDENTYY HINTA: 250–300 EUROA LISÄTIEDOT: LENCO.COM HINTA: 199 EUROA LISÄTIEDOT: IFI-AUDIO.COM & TUR-PEX.COM HINTA: ARIA K2 906: 1 498 EUROA / K2 CENTRE: 799 EUROA LISÄTIEDOT: FOCAL.COM & KRUUNURADIO.FI. Kondensaattorit tulevat TDK:lta ja Muratalta. Nyt iFi Audio on päättänyt osallistua kisaan uudella GO Blu -dac/bluetooth-vahvistimellaan. Bluetooth-siru taas on Qualcomm QCC5100, ja se tukee koodekkeja sbc, aac, lhdc, aptx, aptx ll, aptx hd sekä uutta aptx adaptivea ja sony ldac:ia. Suoravetoinen Lenco L-3809 erottuu laadukkaammalla levylautasella ja sisäänrakennetulla usb-phono-esivahvistimella. Tuotemerkki on vaihtanut omistajaa, ja nykyään sen omistaa hollantilainen Dutch Lenco STL Group, joka valmistaa Hongkongissa Lenco-merkkisiä, parin sadan euron hintaisia muovisia retro-, bluetoothja usb-levysoittimia. Mukana on 3,5 millimetrin liitännän lisäksi balansoitu 4,4-millimetrinen sekä usb-c. Signaalivahvistuksessa kerrotaan olevan huolella valitut op-ampit iFin omalla DirectDrive-kytkennällä. GO Blu tuottaa 245 milliwatin tehon 32 ohmiin balansoituna ja 5,6 volttia 600 ohmiin. Retromuotoiltu ja metalleja sekoittava GO Blu mittaa 55 x 34 x 13 millimetriä ja painaa vaivaiset 26 grammaa. Lencon kultakausi päättyi jo 1970-luvun lopulla, mutta soittimet jäivät elämään. VÄHÄN PAREMPIA LÄHTÖTASON LEVYSOITTIMIA Aptx lossless -koodekki ei takaa häviötöntä bluetooth-tiedonsiirtoa
Valittavissa on myös toistotapa: stereo, langaton kuuloke, surround-ääni tai monihuonevalmius. Mukana on lisäksi Dirac Live -huonekorjaus (500 hertsiin asti) kalibroituine mittamikrofoneineen. Tukea saavat AirPlay 2, bluetooth aptx hd sekä Roon Ready. Valmistajan mukaan M10 V2:ssa on audio ilitason kaiutinliittimet ja kaksi erillistä subwoofer-jakkia. Malleista 803 D4, 802 D4 ja 801 D4 sisältävät jäykän alumiinisen turbiinikotelon keskialueen kaiutinelementille. BOWERS & WILKINSILTÄ UUSI 800 DIAMOND -SARJA HINTA: 801 D4: 35 000 EUROA 802 D4: 26 000 EUROA 803 D4: 20 000 EUROA 804 D4: 12 500 EUROA 805 D4: 8 000 EUROA LISÄTIEDOT: BOWERSWILKINS.COM & BWGROUP.FI. Vahvistinosa nojaa ncore-tekniikkaan. Kuuntelupro ileille on viisi esiasetustilaa. Subwooferin ohjaus tapahtuu kätevästi BluOS-ohjainsovelluksella. Da-muunnin on ESS Sabre 24 bitin 192 kilohertsin resoluutiolla ja mqa-tuella. Myös uudessa HTM82 D4 -keskikaiuttimessa on reverse wrap -kotelo. Kotelo on nyt kahdesta pisteestä eristetty. Bassoäänisissä on Aerofoil Cone -komposiittikartio vaihtelevalla paksuudella ja Anti-Resonance -plugilla, joka tukee puhekelaa ja vähentää säröä. Päivitetyt gain-algoritmit tarjoavat korkeampaa antotasoa epäherkkien kaiuttimien kanssa. Elementin komposiittikartio on B&W:n oma Continuum Cone fsttm-ripustuksella ja uudella Biomimetic Suspension -komposiittispaiderilla perinteisen kangasspaiderin sijaan. Kaiutinelementit on sijoitettu jäykkään alumiinilevyyn. Luonnollisesti tukea tulee myös suoratoistopalveluille. Vahvistimella on myös helppo koota langaton Dolby Digital Surround Sound 4.0-, 4.1tai 4.2-järjestelmä yhdessä langattomien BluOS-surround-kaiuttimien kanssa. Lisäksi on kotiteatterikäyttöön suunnatut mallit HTM81 D4 ja HTM82 D4. Myös jakosuotimille on nyt oma tila kaiuttimen takaosassa. Ir-kapulan ja BluOS-sovelluksen lisäksi striimerin ohjaus onnistuu nelivärisestä seitsemän tuuman kosketusnäytöstä etupaneelissa. Ilmeisin ulkoinen muutos on neljännen viimeistelyvaihtoehdon, satiinipähkinäpuun lisääminen valikoimaan. Gainia on myös lisätty subwoofer-lähtöihin. Uusi sarja sisältää kolme täysin uutta kotelotyyppiä: 805 D4ja 804 D4 -pääkaiuttimet ottavat käyttöön reverse wrap -kotelon, joka pienentää etulevyn pro ilia ja lisää samalla jäykkyyttä yhdessä parannetun Matrix-tekniikan kanssa. Jokaisessa sarjan stereomallissa on myös täysin uusi jäykkä, valettu alumiinikansi, joka korvaa vanhan puisen. Jokaisessa sarjan mallissa on lisäksi uudistettu versio ikonisesta, yhdestä kiinteästä alumiinikappaleesta jyrsitystä ontelomaisesta Solid Body Tweeter-on-Top -diskanttikotelosta. Parannettu M10 V2 BluOS tuottaa tehoa 100 wattia (4–8 ohmiin) per kanava. Uusi M10 V2 BluOS Streaming Ampli er lisää aiempiin vastaaviin vahvistinmalleihin Dolby Digital Surround -tuen ja ir-kaukosäätimen. Signaali kulkee myös langattomiin takakaiuttimiin. Puheohjaus onnistuu, ja älykodeissa M10 V2 integroituu Control4-, Crestron-, Lutronja muiden automaatiojärjestelmien kanssa. Lattiamalli 804 D4:ssä on alaspäin suuntautuva re eksiportti. NADILTA UUSI MASTERS-SARJAN STRIIMERI HINTA: 2 999 EUROA LISÄTIEDOT: NADELECTRONICS.COM & AH-HIFISYSTEMS.FI Bowers & Wilkinsin uudessa 800 Diamond -sarjassa on edelleen seitsemän mallia alkaen kaksitiejalustamallista 805 D4 ja kolmesta kolmitielattiamallista 804 D4, 803 D4 ja 802 D4 aina lippulaivamalli B&W 801 D4:ään, joka korvaa 800 D3:n. TUOTEUUTISET NAD ei ole ensimmäistä kertaa asialla lanseeratessaan monitoimilaitteita. Liitäntäpuolelta löytyy rca analoginen, optinen ja koaksiaalinen digitaalinen, hdmi earc sekä usb type a
Se on selvästi pienempi (279 x 170 x 296 millimetriä) kuin Q Active 200 ja myös yksinkertaisempi. Kotiteatteriin uutta kaiutinta ei ole suoranaisesti suunniteltu, koska hdmi-tulo puuttuu. Q ACOUSTICSIN AKTIIVINEN MINIMONITORI HINTA: NOIN 500 EUROA LISÄTIEDOT: QACOUSTICS.CO.UK & SIMEX.FI HIFI2021-messut siirtyivät syyskuulta lokakuun loppuun. Monikuitukartioisessa elementissä on poikkeuksellinen kaksoismagneettijärjestelmä ja FyneFlute-ripustus, joka vähentää kartion resonansseja. Alennuskuponki on voimassa myös uutena messuajankohtana, vaikka kupongissa lukeekin väärä päivämäärä. Usb-b-tulon lisäksi on spdif-optinen, stereo-rca-tulo, 3,5 millimetrin jakkitulo sekä sbc-, aac-, aptx-, aptx hdja aptx low latency -koodekkeja tukeva bluetooth-siru. Messukeskuksessa järjestetään samaan aikaan Ruoka & Viinija Kirjamessut. Jalustaan kiinnitettävän kaiuttimen 150-millimetrinen SP IsoFlare -elementti 25 millimetrin diskanttiajurilla (jakotaajuus 1 700 hertsiä, toisen asteen alipäästö ja ensimmäisen asteen ylipäästö) tarjoaa pistelähdemäisen toiston koko äänialueella ja valmistajan mukaan luokkansa parhaan äänikuvan. Ääntä tuottaa 125 millimetrin bassokeskiääninen ja 22 millimetrin diskanttielementti. Myös sub-ulostulo löytyy. Hifimaailma-lehden numerossa 5/2021 on alennuskuponki, jolla saa viiden euron suuruisen alennuksen messulipun hinnasta Messukeskuksesta paikan päältä ostettuna. Kuten Q Acousticsin kaiuttimet yleensä, myös M20 hyötyy tekniikasta, jolla koteloresonansseja vaimennetaan juuri niissä kohdin kotelon seinämiä, missä resonansseja eniten esiintyisi. FYNEN PIENIN KOKSU HINTA: NOIN 1 700 EUROA LISÄTIEDOT: FYNEAUDIO.COM & SEASTONE.AUDIO Q Acousticsin uusi M20 on minikokoinen stereokaiutinpari pieniin olohuoneisiin tai toimistoihin. M20 maksaa noin 500 euroa, mikä on selvästi vähemmän kuin Q Active 200. Refleksiaukko on takana, ja sieltä löytyy myös kytkin, jolla sointitasapainoa pääsee säätämään kaiuttimen sijoituksen mukaan (vapaassa tilassa, seinän lähellä tai nurkassa). F500SP on Fyne Audion edullisin UK:ssa valmistettu kaiutin. Lipunmyynti tapahtuu Holiday Inn -hotellin ala-aulassa, josta on myös sisäänkäynti messuille. Äänenlaadusta tai liitettävyydestä ei ole kuulemma luovuttu, mutta striimaukseen on nyt vain bluetooth-vastaanotin. 08 F500SP on pienin Fynen Special Production -kaiuttimista. Messujen uusi ajankohta on 30.–31.10.2021 ja paikkoina edelleen Messukeskuksen Siipi-kongressitilat ja Holiday Inn Expo -hotelli Helsingissä. Liitäntäpaneelissa on viides liitin elementin rungon maadoitukseen ja vahvistimen tai kaapelin aiheuttaman rf-häiriön poistamiseen. Molempiin tapahtumiin on oma lipunmyynti. F500-mallin SP-versio sisältää erikoistuotantoa olevan IsoFlare-elementin, viritetyn jakosuotimen sekä premium-luokan BassTrax-refleksijärjestelmän. Pakettiin kuuluu aktiivikaiutin, jossa on liitännät ja 2 x 65 watin stereovahvistin, sekä passiivikaiutin, joka on kytketty ensimmäiseen kaiutinkaapelilla. Päivitetty messuopas on ladattavissa osoitteesta: hifimaailma.fi/messut MUISTATHAN HIFI2021-MESSUT! LISÄTIETOJA: WWW.HIFIMESSUT.FI. Bassokanava on kaiuttimen pohjassa, ja siellä on vastassa Fynen BassTrax Tractrix -äänenhajotin bassovasteen tasaamiseksi
NE TULEVAT TARPEESEEN, SILLÄ MARKKINOILLA NOTKUU MONEN SORTIN TEHOJA VIRTANÄLKÄISTÄ PÖMPELIÄ. EDELLÄKÄVIJÄ TESTI | NOSTALGISTA HIFIÄ: INFINITY MODULUS -KAIUTIN ELETÄÄN RASKAAN HIFIN JOUTSENLAULUA, TOISIN SANOEN 1990-LUVUN ALKUA. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT JUSSI ARVIO JA VALMISTAJA. SELLAISET HERRAT KUIN MARK LEVINSON, D`AGOSTINO JA MONI MUU ANTAVAT ALALLE USKOTTAVUUTTA SEKÄ PERSPEKTIIVIÄ TOINEN TOISTAAN HIENOMMILLA VAHVISTIMILLAAN
Tällaisiksi laskettakoot silloisessa testissä käytetyt Mark Levinson No. 26 -etuvahvistin sekä Audio Researchin Classic 60ja Mark Levinson No. Viimeksi mainittu lukema on oleellinen siksi, että nopeasti laskevalla vasteella kaiutin oli tarkoitus parittaa valmistajan erillisen servotakaisinkytketyn aktiivisubwooferin kanssa. Mittausten valossa kaiutin oli luvattua epäherkempi noin 85 desibelin herkkyydellään. Se ei myöskään ollut pompöösi ultimaattumi vaan pieni, suljettu 999 dollarin (noin 2 000 dollaria vuoden 2021 kurssilla) kaksitiekaiutin. Musta nappi takana keskellä on diskantin tason säätö. VUONNA 1991 LANSEERATTU INFINITY MODULUS OLI JOTAKIN AIVAN UUTTA. Technical Manual SPECIFICATIONS Modulus Satellite INFINITY SYSTEMS INC., 250 Crossways Park Drive, Woodbury, New York 11797 REV A 7-98 M o d u lu s S y s te m S p e a k e r 2 -W a y Nominal Impedance: 5 ohms Power Rating: 25-125 watts RMS Sensitivity: 88dB @ 2.8 volts, 1 meter Crossover Frequency: 4kHz Frequency Response: 80Hz-45kHz +/-2dB ACOUSTIC & ELECTRICAL SPECIFICATIONS: 1x EMIT Tweeter 1x 5.5" (14cm) IMG Woofer Dimensions: 12"H x 7"W" x 10-5/8"D Cabinets Blk/Wht Not Sold Grille Black NLA Grille White A026-4092W Control Tweeter #145-0103 Crossover A-015-4091A Logo #716-5719 ISO foot 846-4078 Shorting Bar 539-3344 k XXXXXXXXXXXX XXXXXXXXX30.5cm(H) x 17.8cm(W) x 27cm(D) Introduced in 1991 Discontinued 1993 Original Retail Price: $999.00/pair PHYSICAL SPECIFICATIONS: PRODUCTION HISTORY TWEETER WOOFER L4 0.5mH L4 0.5mH R2 1 . 5W . R5 6 10W . 26 -etuvahvistin sekä Audio Researchin Classic 60ja Mark Levinson No. Elementti oli myös hieman 5,5 tuuman (140 millimetriä) IMGeli Injection Moulded Graphite -bassoelementtiä taaempana aikavirheiden korjaamiseksi. 5W . Sattuman kautta haltuuni päätyi lopulta kaksi Modulus-paria kummassakin tarjolla olleessa alkuperäisviimeistelyssä; S amaan raskaan hi n mestariryhmään voisi nimetä kymmeniä muitakin, mutta tällä kerralla parrasvaloissa seisoo kaiuttimistaan tunnettu Arnie Nudell. Kaiuttimen suojamaskin suunnittelu lienee aiheuttanut harmaita hiuksia. Jakotaajuudeksi alkuperäinen tekninen ohje kertoo 4 000 hertsiä, joka on korvan kannalta erittäin herkällä alueella. Tämä tapahtui juuri ennen kuin pääsuunnittelija Arnie Nudell päätti myydä In nityn Harman Kardonille ja siirtyä eteenpäin perustaakseen Genesiksen. Herkkyyttä luvattiin 88 desibeliä (2,8 volttia per yksi metri) nimellisimpedanssin ollessa viisi ohmia. 5W . R3 2 . Vuonna 1991 lanseerattu In nity Modulus oli jotakin aivan uutta. C1 4.3mF PP C1 4.3mF PP Solen Solen C5 16.0 F NPE µ C4 2.0 F MM µ C3 12.0 F MM µ HIGH-FREQ INPUT LOW-FREQ INPUT Modulus System Speaker 2-Way TWEETER #902-3082N TWEETER DIAPHRAGM #751-3722 5.5" WOOFER #902-4095 Substitute #902-4095-A L1 0.1mH L3 0.4mH L2 0.4mH TECHNICAL INFORMATION 1A 30 IN5343B (2) 16" BLUE SLEEVE .110 FEMALE CLIP 14" RED SLEEVE .205 FEMALE CLIP 16" BLUE/BLK SLEEVE .110 FEMALE CLIP 14" RED/BLK SLEEVE .205 FEMALE CLIP Kuormana Modulus oli ainakin paperilla suhteellisen tavanomainen. 20.5 -päätteet. 10W . R1 2.6 . TESTI. Mainitulla kattauksella kuunneltuaan John Atkinson arvioi Modulukselle subwooferin kera ”Class B ReOlin jo vuosia halunnut tutustua alkuperäiseen Modulukseen. Tällöin järjestelmään lisättiin myös erillinen ulkoinen jakosuodin, jonka avulla paketti sovitettiin äänellisesti yhteen. Aikaa kestänyt rohkea muotoilu ja kaiuttimen historiallinen momentti kiehtoivat lopulta vuosikymmenienkin jälkeen niin paljon, että ryhdyin seuraamaan myyntipalstoja sillä silmällä. SIINÄ EI OLLUT LASTULEVYSTÄ VALMISTETTUA, VIILUTETTUA KOTELOA, SE EI NOUDATTANUT KANTTI KERTAA KANTTI -MUOTOKIELTÄ, EIKÄ SE PERUSTUNUT VARSINAISESTI MIHINKÄÄN OLEMASSA OLEVAAN KAIUTINMALLIIN. Sisäinen suunnittelu noudatti sekin tinkimätöntä linjaa neljännen asteen (24 desibeliä per oktaavi) Linkwitz-Riley-jakosuotoineen ja laatukomponentteineen (muun muassa Solen). Stereophile testasi Moduluksen lisähintaisen subwooferin kanssa vuonna 1990. INFINITY SYSTEMS INC., 250 Crossways Park Drive, Woodbury, New York 11797 REV A 7-98 M o d u lu s S y s te m S p e a k e r 2 -W a y SLEEVE .205 FEMALE CLIP se kuitenkaan kokonaiskuormana ollut aivan mahdoton hyvälaatuiselle vahvistimelle. Takapaneelissa oli diskantin tason hienosäätö sekä kaksoisjohdotuksen mahdollistavat kaiutinterminaalit. 20.5 -päätteet. AIKAKONE Olin jo vuosia halunnut tutustua alkuperäiseen Modulukseen. Itse asiassa ensimmäistä kertaa jo 1990-luvulla, jolloin akuutti kassavaje esti aikeen. Mainitulla kattauksella kuunneltuaan John Atkinson arvioi Modulukselle subwooferin kera ”Class B Recommended Components” -statuksen. PIENI ON SUPERIA Vaikka IRS eli In nity Reference System olikin oman aikansa mestarinäyte, poiki tuo prosessi omalla tavallaan jopa sitä kiinnostavamman jälkeläisen. Taajuusvasteeksi sama lähde mainitsee 80–45 000 hertsiä (±2 desibeliä). Mainittakoon vielä, että päivitetty IRS on Paul McGowanin luotsaaman PS Audion referenssikaiutin yhä tänäkin päivänä. Lopputulos kyllä suojasi elementtejä, mutta kauniiksi sitä ei voinut sanoa. Juuri sen, joka muistetaan muun muassa Kappa-sarjasta dome-elementteineen sekä IRS V -kaiutinjärjestelmästä. Koska impedanssi pysytteli neljän ja 26,8 ohmin välissä ilman hankalia vaihekulmia, ei se kuitenkaan kokonaiskuormana ollut aivan mahdoton hyvälaatuiselle vahvistimelle. R4 2.2 . Itse asiassa ensimmäistä kertaa jo 1990-luvulla, jolloin akuutti kassavaje esti aikeen. Tällaisiksi laskettakoot silloisessa testissä käytetyt Mark Levinson No. Omintakeinen muoto, komposiittikotelo, rakennesolumuovista puristettu fasadi ja erikseen kaiuttimelle suunniteltu jalka muodostivat ainutlaatuisen ja taatusti massasta erottuvan ulkoasun, jossa kaikki oli kuitenkin harkittua. Aikaa kestänyt rohkea muotoilu ja kaiuttimen historiallinen momentti kiehtoivat lopulta vuosikymmenienkin jälkeen niin paljon, että ryhdyin seuraamaan Sattuman kautta haltuuni päätyi lopulta kaksi Modulus-paria kummassakin tarModuluksessa oli vakiona kaksoisjohdotus. Mies, joka yhtenä kolmesta jäsenestä perusti vuonna 1968 legendaarisen In nityn. Siinä ei ollut lastulevystä valmistettua, viilutettua koteloa, se ei noudattanut kantti kertaa kantti -muotokieltä, eikä se perustunut varsinaisesti mihinkään olemassa olevaan kaiutinmalliin. Äänivarojen kasvaessa ja lopputuloksen lähennellessä 20–20-kaistaa säästyi Moduluksen pieni bassoelementti myös ylimääräiseltä työltä ja säröltä. Erikoinen kasvorakenne pyrki vähentämään IRS V:stä tutun Emit K -nauhadiskantin reunaheijastuksia. Viimeksi mainittu superjäreä kokonaisuus sisälsi vaatimattomasti 76 Emit-nauhadiskanttia ja 24 Emim-nauhakeskiäänistä linjalähteinä sekä erilliset bassotornit, joissa oli yhteensä kaksitoista servo-ohjattua 12 tuuman elementtiä
Kaiuttimen pohjassa on kolme eräänlaista kiinteää piikkiä, jotka asettuvat koipien yläosassa vastaavissa kohdissa oleviin, kumilla reunattuihin kuoppiin. toinen kiiltovalkoisena ja toinen mustana. Kyseessä ei kuitenkaan ole varsinaisesti mekaaninen maadoitus vaan turvaratkaisu lapsia, lemmikkejä, anoppeja ja siivouspäiviä varten. Varsinaisia mittauksia en kokenut tarpeellisiksi. Huomaa mustan yksilön kookas etumaski. Vahvistimista lisää sitten joskus. Myös kaiuttimille sävytetyt maskit olivat tallella. INFINITYN PIKKUISELLA ON KUITENKIN EDELLEEN OMAT VAHVUUTENSA; SEN KOTELO ON ERITTÄIN HYVIN RAKENNETTU JA ELEMENTIT KORKEALAATUISIA. Kovemmassa akustiikassa saattaisi ilmetä tarvetta laskea yläpään tasoa. Ensivaikutelman mukaan ääni oli tarkka, selkeä ja hyvin tapahtuma-akselin asioita jäsentelevä. MODERNIKSI SUUNNITELTU Joskus mietin, että kuinka paljon kehitys on kehittynyt. Äänilähteessä turvauduin kuitenkin käytännön syistä tämän päivän rautaratkaisuun, jota edusti Denafrips Ares 2 -da-muunnin. Kun pienen kaiuttimen runsausvajeesta pääsi yli, niin jäljelle jäänyt kokonaisuus alkoi asettua kontekstiinsa. Pinnoissa aika näkyi siellä täällä naarmuina ja nirhaumina, muttei kuitenkaan häiritsevästi. Kuunteluiden aikana tukeuduin ensisijaisesti aikalaistekniikkaan. Kaiuttimien ja etuseinän etäisyydeksi jäi noin 30 senttimetriä. Suuntaus seinän mukaisesti suoraan eteenpäin toimi optimaalisesti, kuten herra Atkinson oli jo vuosikymmeniä aiemmin todennut. Modulusten kanssa en aivan heti arvannut kaiuttimien ikää. Ääni ei ollut varsinaisesti aggressiivinen, mutta hienoisesti ohut ja raskaammalla materiaalilla odotetustikin hieman vaatimaton. Viimeksi mainittu on rakenteeltaan kaksoismono ja toimii a-luokassa 40 watin tehoon saakka. Striimerin virkaa hoitivat vuoroin Totaldac sekä Primare NP5 käyttöliittymän tullessa Roonilta. Katsoin riskit liian suuriksi ja päätin pitäytyä pelkissä kaiuttimissa. Pianon ylärekisterillä esiintyi vastaavasti aavistus alleviivattua kilkatusta siellä, missä Mundorf soitti saman nuotin pidempään, täyteläisemmin ja anteeksiantavammin. Varsiosa on täytettävissä hiekalla tai muulla vaimennusaineella. Lisäksi kaiutin ankkuroidaan kahdella ruuvilla jalkaansa. Vertailin vielä parien sointia keskenään ja totesin kummatkin ehjiksi. Kaiuttimien väliksi asettui noin kaksi metriä ja etäisyydeksi kuuntelupaikalle reilut kolme metriä. Diskantin säätimet pidin keskiasennoissaan. Ääni osoittautui hillityksi, hallituksi ja hyvinkin tasapainoiseksi. Tai sitten ei ole. Vaikka diskantilla oli sävyvajetta Solaudio Fusion Gen 2:n suureen Mundorf-nauhaan verrattuna, niin se ei piikittänyt eikä piiskannut korvia. Toisen parin mukana seurasivat myös alkuperäiset ja suhteellisen harvinaiset jalustat, joiden lattiapiikit olivat kadonneet vuosikymmenien varrella. Jalusta on suunniteltu varta vasten Modulukselle. Ehjää yksilöä ei löytynyt lähialueilta, ja kunnossa olevien osalta hinta olisi rahteineen ollut turhan suolainen. Ulkonäössä on edelleen tuoreutta ja teknisen edelläkävijän olemusta. Alkuperäisen optiona myydyn subwooferin saatavuus osoittautui ongelmaksi. Soitin Moduluksia lähinnä vertailun vuoksi myös referenssikalustollani eli Illusion Double Line -putkietuvahvistimen sekä tuoreiden referenssin virkaa hoitavien monopäätevahvistimien kera. Sitä edustivat Jarmo Ohvon suunnittelema 1980-luvun lopun Solid State Reference 12 -etuvahvistin sekä saman sarjan SSR42-stereopääte. 12. Valkoisen maskin kellastunut muovi paljasti iän. Enemmänkin niin, että cembalo, viulu ja huilu saivat verrokkiin nähden yksinuottisemman sävyn. Kumpikin SSR on taannoin käynyt valmistajalla itsellään tarkastettavana, säädettävänä sekä mitattavana. Sopivilla musiikkivaKumpikin alkuperäisväri samassa kuvassa. KUNNOSSA OLLESSA ÄÄNI ON EDELLEEN ASIALLINEN JA VAILLA SUUREMPIA YLILYÖNTEJÄ MUUTENKIN TASAPAINOINEN. Äänessäkin ilmeni enemmän modernin kaiutinsuunnittelun vallitsevia hyveitä kuin menneiden aikojen jo pölyttyneitä visioita. Kumpikin kaiutinpari oli ikä huomioiden teknisesti hyvässä kunnossa. Kaapelit tulivat kotimaiselta Graditechilta. Keskialueen avoimuus ja yläbasson napakkuus korvasivat osaltaan alemman alueen puutoksia
Historiallista ulottuvuutta ja merkityksellisyyttä. Varaosien saatavuus on arpapeliä, mutta ainakin bassoelementin reunakorjaussarjoja liikkuu internetissä. Taustalla legendaarinen IRS V -järjestelmä. Vaikka hattiwatit ovat nykyään halpoja, saa (äänen) laadusta edelleen maksaa. Edelläkävijän asemaa ei aika nakerra bulkkihifin tavoin. Tietty kohteliaisuus ja hilpeyden puute jäivät edelleen taustalle. On kuitenkin helppo uskoa John Atkinsonin alkuperäisiä mittauksia ja kommentteja siitä, että käyttökelpoinen basso asettuu alarajaltaan sinne jonnekin 63 hertsin paikkeille. linnoilla en kaivannut lisämassaa tai ulottuvuutta. Luettuani vielä kerran Stereophilen artikkelin veikkaan ainakin osittain jälkimmäistä. Moduluksessa on jotakin enemmän. Infinityn pikkuisella on kuitenkin edelleen omat vahvuutensa; sen kotelo on erittäin hyvin rakennettu ja elementit korkealaatuisia. Siinä pohdittavaa. Varjopuolia. Käytetyn Moduluksen hintaluokka tarjoaa jo erinomaisia uusia kaiuttimia ja varaa valita omien mieltymysten mukaisia ratkaisuja. TESTI 13. AJATON On suorastaan ironista, että Modulus syntyi Yhdysvalloissa ja vieläpä suuriin kaiuttimiin erikoistuneen highend-valmistajan toimesta. Myyntilukuja en saanut tietooni. Pelkästään äänen perusteella tätä juttua ei kuitenkaan olisi synnytetty. Kuinka Modulus sitten vertautuu markkinoiden tarjontaan. Ääneen liimautui sulavuutta, helppoutta ja resoluutiota. Erityisesti epäherkkyys ja rajallinen ulottuvuus luovat haasteita. Kenties siksi soittelin operetteja sekä sooloinstrumenttiettä kuoroteoksia tavanomaista enemmän. Ikään kuin Moduluksessa olisi kytketty suurempi vaihde päälle. Toisaalta laadukkaita subwoofereita on tarjolla järkihintaan. Infinity Moduluksen hyvinkin tasapainoinen, liioittelematon ja samalla hieman vaisun väritön ilmaisu kertoo, että suunnittelija tiesi mitä teki. 1991) Mitat (lxkxs) 17,8 x 30,5 x 27 cm Paino 5,5 kg / kpl Toimintaperiaate Suljettu, 2-tie Suurin suositeltava teho 125 W RMS Nimellisimpedanssi 5 Ohm Elementit -basso 5,5” (14 cm) IMG -diskantti 1x EMIT k -nauha Jakotaajuus 4 000 Hz Taajuusvaste 80–45 000 Hz ±2 dB Herkkyys 88 dB / 2,8 V / 1 m Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Kyllä Paul McGowan, PS Audio. Monopäätteiden ja Illusion DL -etusen kanssa tilanne muuttui radikaalisti. Jotakin ajatonta. Voin vain kuvitella, kuinka servosubwooferin tuoma auktoriteetti on nostanut paketin pienen tilan ja täyden kaistan rehelliseksi supermonitoriksi. Vaikka SSR-vahvistinparin kanssa voi käytännössä ajaa kuormaa kuin kuormaa, niin ajoittain kokonaisuus jäi Moduluksen kanssa rauhalliseksi, ellei jopa ponnettomaksi. Euroopan pienempiin olotiloihin mainiosti istuvaa Modulus-järjestelmää myytiin vain vuosina 1991–93. Koska käytettyjen saatavuus on melko hyvä, lienee määrä ollut kuitenkin omassa viitekehyksessään merkittävä. ?n INFINITY MODULUS Hinta $999 + jalustat $300 (v. Kunnossa ollessa ääni on edelleen asiallinen ja vailla suurempia ylilyöntejä muutenkin tasapainoinen. Käyttöhistorialla on (dah!) aina oma vaikutuksensa kuntoon. Nykyään hienoisesta kulttiasemasta nauttivan kaiutinparin saa omakseen 300–400 euron investoinnilla. Diskanttielementin rakenne on kestänyt kohtuullisen hyvin aikaa, sillä kaptoniin laminoitu puhekela ja suoraan magneettien väliin asetettu kalvo eivät ole yliherkkiä ajan hampaalle. Kyseessä saattaa olla iän tuomaa varovaisuutta tai sitten kaiuttimen ominaispiirre
Maahantuonti: Simex Oy . www.simex.fi . 09-41500210 RAKASTETTUA ÄÄNTÄ JO VUODESTA 1972 ALKAEN POLK AUDION UUDET KAIUTTIMET NYT SAATAVILLA Polk Reserve -mallisto alkaen 549,90€/pari Polk Signature Elite -mallisto alkaen 249,90€/pari Polk Monitor XT -mallisto alkaen 179,90€/pari. info@simex.fi
Markkinoiden kalleimmat langalliset ja langattomat korviin tungettavat maksavat tänään tuhansia euroja eksoottisine monielementtirakenteineen, TESTI 15. No, toki hintakin on matkalla tuplaantunut, vaikka uutuusmalli ei hintansa puolesta enää lukeudukaan lajityypin eliitin ehdottomaan kärkeen. Taannoin ensimmäisen sukupolven IE800:t omistaneen ja S-mallia kuulleen journalistin on helppo vastata: kyllä. Hyvä, parempi, paras. TOISTAKYMMENTÄ VUOTTA 8-ALKUISELLA TYYPPIMERKINNÄLLÄ HUIPPUTUOTTEENSA MERKANNUT YRITYS TOI MARKKINOILLE IN EAR -KUULOKKEIDEN UUDEN LIPPULAIVAN, IE900:N, JONKA TUOTEKEHITTELYN KESKEISENÄ PÄÄMÄÄRÄNÄ ON OLLUT VAIN YKSI ASIA: ÄÄNENLAATU. KORVANAPPIEN KUNINKUUSLUOKALLA TESTI | SENNHEISER IE900 -KUULOKKEET MAINEIKAS KUULOKEVALMISTAJA SENNHEISER ON SIIRTYNYT UUDELLE SATALUVULLE. TEKSTI JAAKKO ERÄPUU | KUVAT VALMISTAJA I E800 vuonna 2012, IE800S vuonna 2017 ja IE900 vuonna 2021
TUHTIUTTA JA TARKKUUTTA IE900 kytkettiin kuunteluja varten hyvälaatuisten kuulokevahvistinten antoihin, joista yhden kera toisto jäi vain tyydyttävälle tasolle. Sennheiser IE900 tulee toimeen yhdellä kuuloke-elementillä per kanava, eikä sen liitinkaapeliin ole ympätty mitään. Vain ajoittain soinSENNHEISER IE900 Hinta 1 290 € Lisätietoja en-fi.sennheiser.com Paino 23 g Rakenne In ear -tulppakuuloke Liitin 2,5 mm, 3,5 mm, 4,4 mm, MMCX Kaapelin pituus 1,2 m Nimellisimpedanssi 16 Ohm Muuta Metallinen matkakotelo, kuudet korvatulpat (3 x silikoni + 3 x vaahto), puhdistustyökalu, mikrokuituliina 16. Toistokaistan ulottuvuutta ei pysty ihmiskorvin todentamaan, mutta särön vähäisyyden vaikutukset äänenlaadulle kyllä. IE900:n runko on jyrsitty yhdestä alumiiniblokista. Kyllähän iPhone X:n Lightning-liittimestä lähti adapterilla ihan riittävästi äänenvoimakkuutta, mutta äänenlaatu jäi melko selvästi Gracen m900-dac/kuulokevahvistimen tarjoamalle, joka puolestaan ylsi lähes Linear Tube Audion microZOTL:n tasolle. Kuulokkeiden mukana tulevien varusteiden listakin on lyhyenpuoleinen: metallinen matkakotelo, kolmet kaapelit, kuudet korvatulpat (kolme paria silikonisia ja kolme paria vaahtomuovisia), puhdistustyökalu ja mikrokuituliina. Ilmiliekin viimeisimmällä Antti Lötjösen kontran soundissa esiintyi hienosti kontran puisia sävyjä, Dave Lindholmin nimeämättömällä tuplalla bassokitara hukkasi seurattavuutensa liki täysin, mikä toki myös tarkoitukselliseksi anti-hifistelyksi miellettäköön. Kuulokkeet kaapeleineen painavat 23 grammaa. Puhaltimista sen verran, että sekä Verneri Pohjolan trumpetin tuhinassa että James Brandon Lewisin tenorissa oli kuultavissa ilmiselvää tunnistettavuutta. RESONANSSIT KURIIN Valmistajan mukaan IE900:t on kasattu firman pääkonttorilla Wedermarkissa Hannoverin lähistöllä. NIIN SANOTUSTA PERINTEISESTÄ KUULOKESOUNDISTA EI OLLUT TIETOAKAAN, KUN IE900 HAHMOTTELI TILAN KUIN TILAN ÄÄRIVIIVAT JA NIIDEN SISÄÄN ÄÄNILÄHTEET SOLISTEISTA SINFISBÄNDEIHIN. Lo-fi-luokan levyillä sointiin ilmaantui lievää suttua ja sekundaa. Harmonisen särön luvataan pysyttelevän 0,05 prosentin tasolla (yksi kilohertsi/94 desibeliä). Tuskin sentään hallituksen kokoushuoneessa. Kuulokkeiden nimellisimpedanssiksi kerrotaan 16 ohmia ja toistoalueeksi 5–48 000 hertsiä. Eli IE900 skaalautuu hyvin seuraan kun seuraan, eikä todellakaan ole syytä pihtailla sen yhteistyökumppanin laadun kanssa. Toinen miinus tulee mikrofonisista liittymäkaapeleista. Rungon sisäpintaan strategisille kohdin on puolestaan työstetty kolme pientä eräänlaista kuoppaa, joiden tarkoitus on minimoida resonansseja. Puhelimen kautta kuunneltuna soundi vaikutti lattealta ja aavistuksen suttuiselta, m900:n välityksellä vain hitusen LTA:ta kliinisemmältä, joskin basson suhteen napakammalta. Vertailukuulokkeiden virkaa toimittivat modattu Sennheiser HD800 ja Audeze Sine. Jää nähtäväksi, millaiseksi Sennheiserin harjoittama asiallinen tuotantofilosofia muodostuu jatkossa, kun sen kuluttajapuolen jokin aika sitten ostanut sveitsiläinen Sonova pääsee määrittelemään suuntia. Yhdessä erikoisvalmisteisen, läpimitaltaan 7-millimetrisen True Response -kuuloke-elementin ja sen kiinnityksen kanssa muodostuvaa teknologiaa Sennheiser kutsuu X3R:ksi. Pikaisesti korviin tunkeutuivat myös lainassa käyneet IE800:t. Eniten huomiota kuunteluissa herätti syvä ja tuhti basso, joka liikkui paikoin yliannostuksen rajamailla, mutta joka tuotannollisesti hyvälaatuisilla äänitteillä kuulosti myös kontrolloidulta ja seurattavalta. Lewisin vakirumpali Chad Taylorin In Willisau -livellä pieksemän pellistön sointiväripaletti soundasi hyvälle muuten vaan. Painoa IE900:n kuulokeyksikölle on kertynyt 4,9 grammaa kappale. Korvantauskoukkujen avulla paikallaan pysyvän asemoinnin saa suhteellisen helposti aikaan, mutta mmcx-liitin, jolla koukku kiinnittyy kuulokeyksikköön, vaikuttaa lyhyytensä ansiosta hieman heppoiselta ja on vähän vaikea annostella sen kiinnittämiseen tarvittavaa voimaa. Kuulokepään liitin on tyyppiä kullattu mmcx eli micro-miniature coaxial. Paketin 120 senttimetrin pituiset para-amid-kaapelit eroavat toisistaan liittimien suhteen: standardi 3,5-millimetrinen ja balansoidut 2,5ja 4,4-millimetriset mahdollistavat kattavan kytkeytymisen lähtöön kuin lähtöön xlr poisluettuna. Vastamelutoimintokin puuttuu. erikoiskaapeleineen ja niihin integroituine kontrollitoimintoineen. Ergonomisesti Sennheiser on onnistunut paria pikku juttua lukuun ottamatta oikein hyvin. Kuuntelukokeissa käytettiin flac-tiedostoja MacBook Pro -läppäriltä (m900), cd-levyjä ja striimejä Tidalilta (iPhone X)
TESTI 17. Niin sanotusta perinteisestä kuulokesoundista ei ollut tietoakaan, kun IE900 hahmotteli tilan kuin tilan ääriviivat ja niiden sisään äänilähteet solisteista sinfisbändeihin.?n + Impedanssi(sininen) ja vaihevaste (punainen). AVOIN JA LÄSNÄ OLEVA TOISTO | HELPPO KUORMA KAAPELIN MIKROFONISUUS tibalanssi lähenteli loudness-tyyppistä ääripääkorosteisuutta ja silloinkin osin harkitun oloisesti. ÄÄNENLAATU EDELLÄ Jos mielessä on hyväsoundisten in ear -tyyppisten kuulokkeiden hankinta eikä ole tarvetta langattomuudelle, meluntorjunnalle, sataprosenttiselle sateenkestävyydelle tai esteitä keskimääräistä isommalle rahalliselle panostukselle, Sennheiser IE900 on mitä suositeltavin valinta. Fadolle sydämensä menettäneen Kirsi Poutasen Portugalissa paikallisten mestarimuusikoiden kanssa tuotetulla levyllä laulu soi lämpimästi ja sille puitteita rakentavat kielisoitinsäestykset autenttisin elkein. Tässä suhteessa se laittoi terästetyn HD800:n tiukoille, mihin eivät pysty kaikki korvien ulkopuolella pysyttelevät kuulokkeetkaan – hintaluokkaan katsomatta. Lucinda Williamsin pykälää karheammat laulut säilyttivät rosonsa kuulokkeiden käsittelyssä siinä missä heleämmät fadotkin. Äänikuvallisessa esillepanossa IE900:lla oli tarjota avointa, ulotteikasta tai läsnä olevaa toistoa. On helppoa ymmärtää niitä, joille vähempi ei riitä. IE900.n kuulokerunko on varsinainen tilaihme, kuten sen sisäkalujen määrästä ilmenee. Intimiteetti ei jättänyt juuri toivomisen varaa. Lauluääniä IE900 kohteli luontevin äänenvärein, ja jos äänite antoi myöten luonnollisuutta alleviivaten
C 658 BluOS Streaming DAC BluOS High Res MQA verkkotoisto ESS Sabre 32 bit DAC Dirac Live huonekorjaus Täysin balansoitu etuvahvistin, myös levysoitinliitäntä Stereo Sub Out jakosuotimella Verkkosoitin, DAC ja etuvahvistin: lisää vain aktiivikaiuttimet tai päätevahvistin ja kaiuttimet! Tutustu NAD-jälleenmyyjäsi luona! www.ah-hifisystems.fi. FULLY LOADED
JOS KAIKKEA ON SAATAVA HIUKAN LISÄÄ, KATSE ON LUONTEVAA KÄÄNTÄÄ LATTIAKAIUTTIMIEN PUOLEEN. TUTUSTUIMME VIITEEN TUOREEHKOON MALLIIN HINTAHAARUKASSA 2 600–3 400 EUROA. LAATUÄÄNTÄ LATTIALLE VERTAILU | LATTIAKAIUTTIMET 2 600–3 400 € TEKSTI HEIKKI KIVELÄ | KUVAT MAURI ERONEN | MITTAUKSET AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN NOIN 3 000 EUROLLA VOI HYVINKIN LÖYTÄÄ KAIKIN PUOLIN MAINION JALUSTAKAIUTINPARIN, MUTTA PIENEMMÄSSÄ MITTAKAAVASSA ON AINA OMAT RAJOITUKSENSA. AUDIOVECTOR QR5 DYNAUDIO EVOKE 30 FYNE AUDIO F502 KEF R7 SYSTEM AUDIO LEGEND 40.2
Dynaudion herkän kangaskalotin suojaksi on magneettisesti kiinnittyvä lätkä. ONNEKSI VALINNANVARAA ERI MAKUTOTTUMUKSIIN ON TARJOLLA JO NÄIDEN VIIDEN KAIUTTIMEN KOHDALLA. Tämän vertailun osallistujista System Audio tarjoaa erityisesti Legend-sarjaan sopivan subwooferin samoin kuin Audiovector QR-sarjaan kuuluvan Subin. Niissä esiintyy jo kalliimpien mallistojen teknologiaa ja kaulaa sarjojen jalustamalleihin kasvatetaan muun muassa suurempien kotelotilavuuksien mahdollistamilla kovemmilla suoritusarvoilla. Suurempi kotelo ei tosin automaattisesti tarkoita matalammalle ulottuvaa toistoa, sillä joissain tapauksissa suuremmalla tilavuudella on voitu pyrkiä myös herkkyyden kasvattamiseen, jolloin kaiuttimesta saadaan enemmän äänenpainetta pienemmällä teholla. Tietyssä mielessä esimerkiksi kiiltävät ja vaaleat pintaviimeistelyt vihjaavat enemmänkin soveltuvuuteen olohuonekäyttöön, kun taas leffaluolaan paremmin sopivaa mattamustaa ei kaikissa malleissa edes ole saatavilla. Kyseisen hintaluokan kaiuttimissa ei juurikaan ole säästelty materiaalivalinnoissa. Niiden kompakti koko, monipuolinen tarjonta ja vielä jokseenkin maltillinen hinta poikkeuksellisen hyvienkin mallien saralla ovat vahvoja puolestapuhujia – etenkin pienempiin kuuntelutiloihin. Varsinkin jalustakaiuttimiin verrattuna koko kaikessa kattavuudessaan on luonnollisestikin lattiamallin keskeisin pointti. telmään, jossa bassotoisto on sysätty enemmän subwooferin harteille. Tämä toteutuu paitsi kotelotilavuuksien myös elementtien osalta, ja esimerkiksi matalien äänien toistamiseen on usein tarjolla laajempi kartiopinta-ala. Se mahdollistaa ainakin periaatteessa voimakkaamman ja puhtaamman bassotoiston, vaikka aina täytyy toki muistaa ja ottaa huomioon myös kuuntelutilan vaikutukset erityisesti matalammalla taajuuskaistalla. Tällä kertaa hintahaarukka on siirtynyt noin tonnilla ylöspäin ja tarkastelussa ovat lattiakaiuttimet, joista moni osuu mielenkiintoiseen saumaan valmistajiensa katalogeissa. Vaikka valinnanvaraa löytyy, yksikään vertailun kaiuttimista ei ole ainakaan esitemateriaalien pohjalta mitenkään erityisesti suunnattu kotiteatterikäyttöön, vaan kaikki toimivat yhtä lailla perinteisemmässä stereokokoonpanossa. Audiovectoria ja Fyne Audiota lukuun ottamatta muut tämän vertailun kaiutinmalleista osuvat sikäli omien sarjojensa keskitasolle, että valinnanvaraa löytyy sekä alaspäin jalustakaiuttimiin että ylöspäin vieläkin kookkaampiin lattiamalleihin. VERTAILU. Isompi kotelotilavuus mahdollistaa myös refleksitoiminnon virittämisen alemmas. Teimme viimeksi Hifimaailman numerossa 8/20 laajan katsauksen noin 2 000 euron jalustakaiuttimiin, ja joukosta löytyi jopa aiemman jalustareferenssimme Aurelia Magentan korvaaja, Dynaudion Evoke 20. 21 M onen korva kallistuu nykyään jalustakaiuttimiin, eikä suotta. Fyne Audio, Dynaudio ja KEF valmistavat nekin vertailumallien sarjoissa erilaisia kotiteatterikäyttöön suunniteltuja kaiuttimia. On myös olemassa jalustakaiuttimia, jotka soveltuvat paremmin monikanavajärjesJOS AIKOO SIJOITTAA KOLMISEN TUHATTA EUROA KAIUTINPARIIN, ON LUULTAVASTI JO MELKO HYVIN TIETOINEN OMISTA PREFERENSSEISTÄÄN
No ei tietenkään. Vertailun malleissa refleksiaukot löytyvät takaa muilta paitsi Audiovectorilta ja Fyne Audiolta, jotka ovat johtaneet kanavat koteloiden pohjaan. Toisaalta kahden tai varsinkin useamman bassoelementin käyttö tuo mukanaan myös omat haasteensa. Siksipä monen valmistajan tavoitteena onkin löytää jonkinlainen kompromissi, jossa molempien ratkaisujen edut kohtaisivat. Siinä missä jalustakaiutin nimensä mukaisesti hyötyy konkreettisesti järkevistä kaiutintelineistä tai muusta asianmukaisesta jalustaratkaisusta, lattiakaiuttimen kohdalla jonkinlainen alusta tassuineen tai piikkeineen yhdessä painovoiman kanssa hoitaa homman. Tällä voidaan kontrolloida esimerkiksi huoneen lattiasta ja katosta aiheutuvia haitallisia heijastuksia. Fyne Audion diskanttielementti sijaitsee koaksiaalisesti syvällä bassokeskiäänisen uumenissa.. Tähän ratkaisuna on muokata bassoelementteihin johdettavaa signaalia niin, että vain yksi niistä toistaa jakotaajuuteen asti. OIKEASSA YMPÄRISTÖSSÄ OIKEIN SIJOITETTUNA NE HYVÄT PUOLET NIMITTÄIN SAATTAVAT OLLA VIELÄ PAREMPIA. Kolikon kääntöpuolena on, että tällöin menetetään merkittävä osa suuntaavuuden tuomasta edusta. Jos tarkastellaan lattiakaiuttimen toimintaperiaatetta, niin heti ensimmäisenä etuna mieleen tulee kotelon parempi kontakti lattiaan. Äkkiseltään tämä voi ihmetyttää, sillä monessakin tapauksessa käytössä on samat elementit, osin jopa saman kokoisena. Vaikka kookkaampiakin elementtejä saattaa eksoottisemmissa ratkaisuissa tavata koteloiden kyljistä, julkisivulla niitä on yleensä 6–8-tuumaisina muutamia kappaleita. Luonnollisesti myös diskantilla on osansa suuntakuvion hallinnassa. Lattiaa vasten tulevat piikit tai tassut eristävät kaiuttimen maasta ja toisaalta myös johtavat ei-toivotut resonanssit pois. 22 ENNEN SITOVAA OSTOPÄÄTÖSTÄ ON TÄRKEÄÄ VARMISTUA SIITÄ, ETTÄ KIINNOSTAVA KAIUTIN TOIMII VARMASTI MYÖS KOTONA. On todennäköistä, että äänikuvan ja sointitasapainon yhteensovittamiseen tulee mutkia, jos säteilevän pinnan suuruus muuttuu paljon jakotaajuuden kohdalla. Kaiutinsuunnittelun konventioiden ja perinteiden pohjalta lattiakaiuttimen muodoksi on asettunut pylväsmallinen toteutus, jossa elementtikoot ovat kapean julkisivun vuoksi melko maltillisia esimerkiksi subwoofereihin verrattuna. Onko hinta sitten suoraan verrannollinen esimerkiksi sahatavaran ja pintaviimeistelyssä käytettyjen tököttien määrään. Samalla helpottuu myös sovitus bassoelementin tai keskiäänisen toistamaan alueeseen. Kun diskanttielementti on sijoitettu jonkinlaiseen syvennykseen tai ympäröity aallonsuuntaimella, se ei pääse muuttumaan erittäin laajalle (käytännössä liki 180 asteen kulmaan) säteileväksi toiminta-alueensa alapäässä. Tyypillisesti tapana on, että ainakin joiltain osin samoja elementtejä käytetään myös keskiäänien toistoon, jolloin kaiuttimen suuntaavuus kasvaa pystytasossa. PAINOA PERUSASIOILLE Pikavilkaisulla hintaharppaus jalustamalleista lattiakaiuttimiin vertailun osallistujien sarjoissa on pääsääntöisesti vähintään tuhat euroa, enemmänkin. Tarpeettomia resonansseja kurissa pitävät lattiamalleissa myös koteloiden jämäkämmät sisäiset tuennat yhdessä suuremman vaimennusainemäärän kanssa sekä bassorefleksiperiaatteella toteutetuissa koteloissa yleensä kehittyneemmät refleksiputket ja -aukot
Ensimmäisenä on toki hyvä ottaa huomioon oman kuuntelutilan koko ja akustiikka. Piirun solakammasta ja kevyemmästä skottilaisvalmistaja Fyne Audion F502:sta löytyy niin ikään koaksiaalielementti, mutta toimintaperiaatteeltaan se on 2,5-tie. Muut kolme ovat massansa ja yleisen toteutuksensa puolesta sen verran jämptejä pylväitä, että niiden nurin keikkaaminen ei ihan helposti käykään. Tämänkertaisen vertailun pohjalta voimme sanoa, että valinnanvaraa eri makutottumuksiin onkin tarjolla jo näiden viiden kaiuttimen kohdalla. Hintaluokan mukaiset ovat myös kaiuttimien alustaratkaisut piikkeineen ja tassuineen. ASKELEEN LÄHEMPÄNÄ PARHAUTTA Jos aikoo sijoittaa kolmisen tuhatta euroa kaiutinpariin, on luultavasti jo melko hyvin tietoinen omista preferensseistään, mitä äänentoistoon tulee. Yli 20-kiloinen on myös tanskalaisen Audiovectorin QR5, joka on oman sarjansa kookkain kolmitie amt-tasokalvodiskantilla. Puhtaasti massan ja koon puolesta viisikkoa johtaa lähes poikkeuksetta testeissämme ja vertailuissamme menestynyt brittimerkki KEF R7-kaiuttimellaan, joka on oman sarjansa kolmesta lattiakaiutinmallista keskimmäinen. Vertailun kevyemmät edustajat puolestaan tulevat nekin molemmat Tanskasta: Dynaudion Evoke 30 on vertailun kevein ja lyhyin 2,5-tiekaiutin refleksikotelossa, kun taas System Audion Legend-sarjan 40.2 on kolmitie-refleksi. Kaikkien mukana tulee lisäksi asialliset maskit elementtien suojaksi. Etenkin solakammat tanskalaiset ovat molemmat varustettu kotelon kulmista ulkonevilla eräänlaisilla jaloilla, jotka esimerkiksi lemmikkitai lapsitalouksissa tuovat pykälän paremman turvan vahinkoja vastaan. Kunkin mallin takapuolelta löytyy hintaluokkaa vastaavat, tanakat naparuuvit, joihin käy myös banaaniliittimet. 23 TÄMÄN HINTALUOKAN KAIUTTIMISSA EI JUURIKAAN OLE SÄÄSTELTY MATERIAALIVALINNOISSA, JA NIISSÄ ESIINTYY JO KALLIIMPIEN MALLISTOJEN TEKNOLOGIAA. Viisikosta Fyne Audio ja KEF mahdollistavat kaksoisjohdotuksen muiden tarjotessa vain yhden liitinparin. VERTAILU. Luultavasti moneen kerrostaloasuntoon riittää pienempikin lattiatai jopa System Audion kaarevaan koteloon yhdistyvän etulevyn urasta pilkottaa puuviilu. Kyseessä on kahdella taakse suunnatulla refleksiaukolla varustettu kolmitie, jonka bassoelementit on muista poiketen sijoiteltu d’Appolito-tyylisesti Uni-Q-koaksiaalielementin alaja yläpuolelle. Kutakin kaiutinta liikutellessa ja siirrellessä pitääkin olla tarkkana, ettei vaurioita lattiaa tai kaiutinta. ERI PUISTA VEISTETTYJÄ Tämänkertaisen vertailun viisi kaiutinmallia ovat kaikki päällisin puolin melko perinteisen näköisiä lattiakaiuttimia, mutta on ratkaisuissa myös eronsa – ja vieläpä usealla osa-alueella
Vaikka tämän hintaluokan ehkä tunnusmerkillisin piirre on se, ettei millään yksittäisellä osa-alueella ole tarvinnut erityisemmin säästellä, mukana on kuitenkin myös selkeästi kalliimmista kaiuttimista löytyvää tekniikkaa. Siitä ei kuitenkaan tälläkään kertaa ollut mainittavaa hyötyä sokkokuuntelussa, sillä pisteet jakautuivat melko tasaisesti perushyvien kaiuttimien kohdalle Fyne Audion jäädessä muista jälkeen. Selkeitä sävyeroja kuitenkin oli, ja sillä saralla Fyne Audion F502 erottui porukasta, emmekä voi sanoa, että ihan edukseen. Kyse onkin enemmän siitä, miten kaiutin käyttää omia reservejään. Maltillisemmalla äänenvoimakkuudella yhdessäkään mallissa ei ihan hirveästi ollut moittimista, päinvastoin. Ja luonnollisesti, jos budjetti sen suinkin sallii, suosittelemme lämpimästi myös sarjojen muiden mallien kuuntelemista. Kriittisten kuunteluiden pohjalta voidaan sanoa, että juuri siihen perusajoon jokainen kaiutin soveltuu moitteetta. Hiukan ontuvalla vertauksella on lopulta ihan sama kulkeeko auto kahtavai kolmeasataa, jos enin ajo tapahtuu noin satasen nopeudella. Myös Audiovector, KEF ja System Audio miellyttivät tasaisesti, ja niitä voi yleisellä tasolla pitää hyvinkin hintansa väärteinä kaiuttimina, joilla kullakin on oma äänensä. Jos ei muuten niin siksikin, että kuulee itse, korreloiko setelitukon paksuus kaiutinmallin tarjoaman äänenlaadun kanssa!?n KEFin kaksoisjohdotuksen mahdollistavat kaiutinterminaalit yhdistetään jumppereiden sijaan nuppeja kiertämällä.. Kuten sanottua, lattiakaiutin voi olla jalustamallia aavistuksen herkempi, ja toisaalta myös toistokaista voi olla tasapainoisempi myös hiljempaa kuunneltuna. Vaikka käytännössä asia tahtoo mennä niin, että lattiakaiutin todella soi isommin ja laajemmalta toistokaistalta jalustamalliin verrattuna, ei valinnan välttämättä tarvitse tapahtua pelkästään äänenpaineen tai matalammalle ulottuvan toiston pohjalta. Kokonaisuuden voisi summata niin, että jokainen viidestä kaiuttimesta on omalla sarallaan vähintään hyvä, mutta edelleen ennen sitovaa ostopäätöstä on äärimmäisen tärkeää varmistua siitä, että kaiutin toimii varmasti myös kotona yhtä hyvin kuin akustiikaltaan erilaisessa myymälän kuunteluhuoneessa. Oikeassa ympäristössä oikein sijoitettuna ne hyvät puolet nimittäin saattavat olla vielä parempia. Fynen muita persoonallisemmassa toistobalanssissa on kuitenkin selvästi omat puolensa, jotka takuulla palvelevat tietynlaisia kuuntelutottumuksia, vaikka kovin yleispäteväksi kaiutinta ei voikaan sanoa – toisin kuin esimerkiksi Dynaudiota, joka taas oli kenties joukon monipuolisin ja viihdyttävin suoriutuja. 24 jalustamalli, kun taas omakotitalojen olohuoneet ja räätälöidymmät kuunteluympäristöt ovat omiaan lattiakaiutinparille
Tasaisen matala lisäviive parantaa todennäköisesti iskuäänten luonnollisuutta ja tilavaikutelman välittymistä. Kolmen desibelin ero herkkyydessä tarkoittaa vaadittavan tehon kaksinkertaistumista tai puoliintumista. Se kertoo kaiuttimen kokonaisuutena ympärilleen säteilevän taajuusvasteen. Suuri vaihekulma yhdessä alle neljän ohmin itseisarvon kanssa voi heikentää vahvistimen puhtaasti antamaa tehoa, jos se on huonosti suunniteltu. HERKKYYS Herkkyys on kaiuttimen tuottama äänenpaine desibeleinä yhden metrin etäisyydellä, kun siihen syötetään 2,83 voltin signaalijännite. LISÄVIIVE Lisäeli ryhmäviive kuvaa sitä, kuinka tarkka toisto on ajallisesti, eli toistuvatko erikorkuiset äänet samanaikaisesti. ALARAJATAAJUUS Bassotoiston ulottuvuutta kuvataan alarajataajuuden avulla. TAAJUUSVASTE Taajuusvaste kuvaa, miten tasapainoisesti erikorkuiset äänet toistuvat suhteessa toisiinsa. SUUNTAAVUUSINDEKSI Huoneesta heijastuneet äänet sotkevat toiston tarkkuutta. MITÄ MITTAUKSET KERTOVAT. Suoraan edestä mitatun taajuusvasteen tavoite on yleensä suora, kun taas tehovasteen tulisi olla loivasti ja tasaisesti korkeita ääniä kohti laskeva. Tavallisesti korkeimmat taajuudet toistuvat ensin, ja viive kasvaa matalia taajuuksia kohti. Voimakkaat yksittäiset poikkeamat tehovasteessa voivat kertoa esimerkiksi kaiutinelementtien suuntakuvioiden sovitusongelmista. Koska uusi huone ei ole täysin kaiuton alle 50 hertsin taajuuksilla, mitataan 100 hertsin alapuolinen bassovaste lähempää, metrin etäisyydeltä. Hyvin suuntaava kaiutin vähentää huoneen vaikutusta, ja ääni tulee puhtaampana kuuntelupaikalle. Näistä mittauksista koostetaan 20 ja 60 astetta sivusta mitatut vasteet sekä tehovaste, jonka luotettavuutta erityisesti bassopään osalta kaiuttomassa huoneessa tehdyt mittaukset parantavat. Määrittelemme sen taajuudeksi, jonka kohdalla toisto kaiuttomassa huoneessa on vaimentunut kuusi desibeliä 100–150 hertsin tasoon verrattuna. IMPEDANSSI Impedanssi kertoo, millaisen sähköisen kuorman kaiutin muodostaa vahvistimelle. VIRITYSTAAJUUS Re eksikotelon viritystaajuuden alapuolella kotelon hillitsevä vaikutus bassokartion liikepoikkeamaan vähenee ja elementin vahingoittumisen mahdollisuus kasvaa käytettäessä suuria tehoja. Monitiekaiuttimien viivekäyrässä näkyy joskus myös porras jakotaajuuden kohdalla. Käytännössä alimpien taajuuksien toisto riippuu erittäin paljon huoneesta. Tulos antaa oikean kuvan ulottuvuudesta vain kaiuttimilla, joiden bassovaste ulottuu vaimentumatta 100–150 hertsin alueelle. Suuntaavuusindeksi kuvaa, kuinka paljon voimakkaammin kaiutin säteilee ääntä suoraan eteenpäin kuuntelusuuntaan kuin ympärilleen keskimäärin. Bassotoiston ulottuvuus todellisuudessa riippuu aina huoneesta, johon ne sijoitetaan. Punainen käyrä on mitattu kohtisuoraan edessä, sininen 20 asteen kulmassa sivulla ja vihreä 60 asteen kulmassa. VERTAILU. Kaiuttimet mitattiin Aalto-yliopiston akustiikan laboratorion suuressa kaiuttomassa huoneessa, jonka täysremontti saatiin valmiiksi hiljattain. Herkkyys lasketaan taajuusalueen 100–10 000 hertsiä tason keskiarvona. Sen jälkeen kaiutin käännetään kyljelleen ja mitataan vasteet vertikaalitasolla 10 asteen välein. Kuorma on helpoin, kun impedanssin itseisarvo on suurehko, yli kuusi ohmia, ja virran ja jännitteen välinen vaihekulma on pieni. Ilmoitamme sen alueen 100–10 000 hertsin keskiarvona. Heijastavia pintoja sisältävissä kuuntelutiloissa tehovaste (musta käyrä) kuvaa kaiuttimen yleissointia parhaiten. Taajuusvastemittauksiin sisältyy neljä erilaista vastetta. Korkean antoimpedanssin putkivahvistimilla tai joillain d-luokan vahvistimilla kaiuttimen tasainen impedanssivaste etenkin keskialueen yläpuolella on tärkeää, jotta toistovaste ei vääristyisi. Tämä vastaa yhden watin tehoa kahdeksaan ohmiin. Kaiuttimien vapaakenttämittaukset tapahtuvat siten, että vasteet mitataan ensin 2,5 metrin etäisyydeltä horisontaalitasolla 10 asteen välein. Alhaisen suuntaavuusindeksin kaiuttimilla huoneen akustointi ja ensiheijastusten vaimentaminen on ensiarvoisen tärkeää
ohut, a?a?nta. Kaiuttimet suunnattiin hieman kuuntelupaikan ohi niin, etta. koeja?rjestelija?a. tai mallia. Kaiuttimet oli sijoitettu noin puolen metrin eta?isyydelle sivuseinista?, ja takana oli lehdilla. tarkoittaa, etta. Oletussijainti on valittu siten, etta. (na?ko?suojaverho poistettuna) kaiutinparin sisa?puolen kyljet olivat na?kyvissa?. Ta?ma. ta?ytetty kirjahylly. 26 NA?IN KUUNTELIMME Kaksi henkilo?a. kuunteli vertailun kaiuttimet Hifimaailman akustoidussa kuunteluhuoneessa sokkona. verho. MERKKI AUDIOVECTOR QR5 DYNAUDIO EVOKE 30 FYNE AUDIO F502 KEF R7 SYSTEM AUDIO LEGEND 40.2 Parihinta 3 350 € 3 200 € 2 695 € 2 699 € 2 800 € Edustaja Hifimesta Scanteknik Seastone Highend Studio AH Hifisystems Lisätietoja audiovector.com hifimesta.fi dynaudio.com scanteknik.fi fyneaudio.com seastone.audio kef.com highendstudio.fi system-audio.com ah-hifisystems.fi Mitat (lxkxs) 21 x 105,7 x 27 cm 26,8 x 92 x 34,2 cm 25 x 111,4 x 38 cm 31 x 111 x 38,4 cm 31 x 95,5 x 26,5 cm Paino 22,9 kg 15,5 kg 25,2 kg 31,4 kg 19,4 kg Toimintaperiaate 3-tiekaiutin, refleksikotelo 2,5-tiekaiutin, refleksikotelo 2,5-tiekaiutin, refleksikotelo 3-tiekaiutin, refleksikotelo 3-tiekaiutin, refleksikotelo Nimellisimpedanssi 4 Ohm 4 Ohm 8 Ohm 8 Ohm 4–8 Ohm Elementit -basso 2 x 150 mm 2 x 140 mm 200 mm 2 x 165 mm 2 x 150 mm -keskialue 150 mm 200 mm 125 mm 100 mm -diskantti AMT-nauhadiskantti 28 mm 25 mm 25 mm 25 mm Jakotaajuus 400 / 3 000 Hz 1 200 / 2 300 Hz 250 / 1 700 Hz 400 / 2 900 Hz 400 / 2 000 Hz Liitin Naparuuvit Naparuuvit Naparuuvit Naparuuvit Naparuuvit Kaksoisjohdotus Ei Ei Kyllä Kyllä Ei Värit Mattavalkoinen, pianomusta, tumma mattapähkinä Kiiltävä musta, kiiltävä valkoinen, pähkinä, tammi Musta, ruskea, pianomusta, pianovalkoinen Kiiltävä musta, kiiltävä valkoinen, pähkinä Valkoinen, musta MITTAUSTULOKSET AUDIOVECTOR DYNAUDIO FYNE KEF SYSTEM AUDIO Herkkyys (1 m, 2,83 V) 88,6 dB 87,7 dB 90,9 dB 88,1 dB 87,8 dB Suuntaavuusindeksi 4,5 dB 4,0 dB 5,2 dB 4,7 dB 4,3 dB Alarajataajuus (-6 dB) 49 Hz 55 Hz 42 Hz 52 Hz 62 Hz Viritystaajuus 38 Hz 44 Hz 42 Hz 44 Hz Lisäviive, 1 KHz 0,32 ms 0,19 ms 0,0 ms 0,19 ms 0,43 ms Minimi-impedanssi 3,6 Ohm @ 142 Hz 3,3 Ohm @ 214 Hz 3,1 Ohm @ 26 Hz 3,0 Ohm @ 129 Hz 2,8 Ohm @ 138 Hz. oli na?ko?esteena. la?pa?iseva. Kaikki kaiuttimet kuunneltiin ilman etulevyn suojakangasta. Kaiuttimien soittoja?rjestys arvottiin erikseen kullekin kuuntelijalle. Kuuntelijoilla oli halutessaan mahdollisuus pyyta?a. he eiva?t tienneet soivan kaiuttimen merkkia. Kuuntelussa ka?ytetty laitteisto koostui Musical Fidelity M6 500i -vahvistimesta, iFi Audio Neo iDSD-muuntimesta, Applen kannettavista tietokoneista seka. Kuuntelijan ja kaiuttimien va?lilla. muuttamaan kaiuttimien sijoitusta ja suuntausta tai tukkimaan refleksiputket bassotoiston hillitsemiseksi. Analysis Plus -va?lija -kaiutinkaapeleista. tasapainoinen kaiutin soi paikassa neutraalisti
DYNAUDIO EVOKE 30 Hinta: 3 200 euroa TODELLA HYVÄ KAIUTIN Reilu pari vuotta sitten julkaistu Dynaudion Evoke-sarja tuntuu vetoavan toimituksen makuun. Alakeskialueella on sopivasti mehevyyttä, mikä luo leppoisaa tunnelmaa äänitteeseen kuin äänitteeseen. Vaikka Evoke 30 on solakka ja koko vertailun kevein kaiutin pienimmillä bassoelementeillä, se onnistuu loihtimaan silti ison ja immersiivisen äänikuvan. Tarkkuus ulottuu myös rytmiosastolle, joka tahdittaa toistoa määrätietoisesti eteenpäin. Kaiutin tuo hyvällä tavalla esiin detaljeja, pakottomasti ja kuin vaivihkaa. Tietyillä näytteillä diskantin kirpeys saattaa hiukan ottaa korvaan, mutta toisaalta koko toistopro ili on taajuusalueiltaan hyvin integroitunut. Stereokuva on leveä mutta tarkka, ja sinne sijoitellut asiat ovat oikeasuhteisia. Ja tässä tapauksessa kaikki toimii hienosti ennen muuta äänen puolesta. Varsinaista valittamista virityksessä ei kuitenkaan ole, ja äänenvoimakkuuttakin kaiutin tarjoilee puhtaana poikkeuksellisen runsaasti. Presenssialueen tapahtumat kyllä ovat vahvasti läsnä, mutta pääsääntöisesti vain hyvällä tavalla. Ryhmäeli lisäviive eri taajuuksilla. Kun viimeistely ja yleisvaikutelma ovat vielä hintaa vastaavalla tasolla, kyseessä on sekä kriittisten kuunteluiden että paperilla olevien speksien puolesta selvä voittaja – taas! KUUNTELUARVIOT | MAURI ERONEN Aidosti laajan äänikuvan piirtävä kaiutin kuulostaa isolta ja välittää hienosti musiikin tunteen. Toteutukseltaan jokseenkin perinteisen 2,5-tiekaiuttimen menestyksen taustalla piillee eksoottisen tekniikan sijaan sekä korvilla että mittaamalla nappiin vedetty viritys, joka palvelee monia eri musiikkityylejä genrestä riippumatta. Kokonaisuutena eniten kuuntelemaan houkuttelevin kaiutin, josta on vaikea löytää mitään moitittavaa. Bassoakin kyllä lähtee, mutta sen isku ei kaikilta osin ole aivan napakimmasta päästä. Basso on ulottuva ja napakka muttei aivan yhtä dynaaminen kuin vertailun paukuttavimmissa. Tasapainoinen ja tarkka soundi antaa tilaa musiikille, sillä kaiutin ei tee itsestään numeroa. VERTAILU. Merkille pantavaa on myös äänialueiden liki saumaton integraatio. Taajuusvaste kaiuttomassa huoneessa suoraan edestä (punainen), 20 asteen (sininen), 60 asteen kulmasta (vihreä) ja tehovaste (musta). 4 4,1 + VIIHDYTTÄVÄ ÄÄNI | MONIRUOKAINEN | SOLAKKA TOTEUTUS Impedanssi(sininen) ja vaihevaste (punainen). Malliston suurempi jalustakaiutin Evoke 20 voitti taannoin oman vertailunsa, ja nyt saman tekee pienempi lattiamalli Evoke 30. 4½ KUUNTELUARVIOT | HEIKKI KIVELÄ Ansiokkaasti myös yksityiskohtiin ja pieniin dynamiikanvaihteluihin reagoiva yleispro ili, joka on kuitenkin aavistuksen painottunut taajuuskaistan ylemmälle puoliskolle. Oma vaikutuksensa voi toki olla melko laajalla bassoelementin toiminta-alueella tai muita isommalla 28-millimetrisellä Cerotar-diskantilla, mutta kokonaisuus on tietysti aina osiensa summa. Raikas, tarkka ja moneen pystyvä toteutus, jossa on paljon hyvää. Eri äänialueet saumattomasti yhdistävä kokonaisuus soi puhtaasti ja rasittamattomasti
Kenties selvimmin kyseessä onkin kaiutin, jossa on selvää persoonallisuutta mutta reilusti positiivisella vaikutelmalla. Tämä kannattaa myös ottaa huomioon kaiuttimen sijoitusta haarukoitaessa. Ihan tukkoisimmaksi tuotetun musiikin toistossa meno saattaa ruveta väsyttämään, mutta kaikki muu meneekin sitten hienosti. Äänikuvan koko on viihdyttävän iso kaikilla akseleilla, mikä tuo kuunteluun ripauksen enemmän immersiota. Ryhmäeli lisäviive eri taajuuksilla. Vaikka QR5:n toistosta puuttui hiukan yleispätevyyttä, se onnistui toisaalta ilahduttamaan poikkeuksellisen erottelevalla ja isolla äänellä. 3½ KUUNTELUARVIOT | HEIKKI KIVELÄ Yläkeskialueen ja diskantin osalta tarkan yksityiskohtainen ja läsnä oleva toteutus, joka suosii detaljien ja dynamiikan esitystä. Myös basso-osasto on asiallinen ja menevä, joskin alimmilta taajuuksilta himpun runsas. Läpivalaisevassa soundissa on tiettyä sävyllistä herkkyyttä, joka kietaisee helposti musiikkiin. Kolmesta kilohertsistä ylöspäin toistava amt-diskantti osoittautui kuunteluiden perusteella varsin heleäksi ja läsnä olevaksi, mikä omalta osaltaan toi kaiuttimen toistoon yksityiskohtien rikkautta, mutta toisaalta molemmissa kuunteluarvioissa todettiin, että liian sähäkän musiikin kanssa kuunteluväsymys voi olla potentiaalinen riski. Äänellisen pro ilin hillitty loudnessmaisuus ei jää huomaamatta äänenvoimakkuuden noustessa, mutta yllättävän paljon hönkää kaiuttimesta silti irtoaa – ja vielä rohkealla ja menevällä otteella. Fyne Audio) tuntui tosi nirsolta musiikin suhteen, tässä on melkeinpä sen vastakohta. Myös yläkeskialueen energisyys aiheuttaa sen, että erottelukykyä tuntuu piisaavan pienilläkin kuunteluvoimakkuuksilla. 4+ 3,9 TARKKA JA YKSITYISKOHTAINEN ÄÄNI | KOOKAS ÄÄNIKUVA POTENTIAALISESTI KOROSTUVA DISKANTTIALUE + Impedanssi(sininen) ja vaihevaste (punainen). AUDIOVECTOR QR5 Hinta: 3 350 euroa SARJANSA SUURIN Tanskalainen Audiovector on keskittynyt tällä hetkellä kahteen sarjaan: highend-luokan R:ään variaatioineen sekä edullisempaan QR:ään, jonka kärjessä on nyt testaamamme malli 5. Taajuusvaste kaiuttomassa huoneessa suoraan edestä (punainen), 20 asteen (sininen), 60 asteen kulmasta (vihreä) ja tehovaste (musta).. QR5 poikkeaa muista siten, että siinä hyödynnetään muun muassa laskostettua haitaridiskanttia eli amt-elementtiä (air motion transformer), joka on tuttu valmistajansa R-sarjan kaiuttimistakin. Peltien pitkä helähdys on sen verran pinnassa, että kovin heijastavaan huoneeseen kaiutinta ei kannata sijoittaa. Tämä tosin mennee suurelta osin myös huoneen piikkiin. Bassotoisto on vaimeahko mutta napakan kontrolloitu. Siinä missä yksi vertailun kaiuttimista (toim. Hyvillä äänitteillä rytmikkään iloisesti tanssahteleva soundi on kutsuva, mutta rajummalla matskulla voi tilasta ja kuunteluvoimakkuudesta riippuen syntyä ennenaikaista kuunteluväsymystä. huom. Sävelkulut ja mikrotransientit irtaantuvat erittäin helposti. KUUNTELUARVIOT | MAURI ERONEN Heleän kepeä ääni muodostuu autenttisesti tilaan. Fyne Audion tavoin myös QR5:n re eksikanava on johdettu kotelon pohjaan, mikä omalta osaltaan helpottaa kaiuttimen sijoitusta huoneessa. Herkistelyyn ja ilistelyyn soveltuva kaiutin, josta kuitenkin puuttuu paras yleispätevyys
Vaikka toisaalta soundista puuttuu se jokin koukku, on yleispätevä ja sävykäs kokonaisuus lähes virheetön. Ylemmällä keskialueella tietyt hiljaisemmat detaljit tahtovat jäädä vähän turhankin taustalle, mutta muuten esimerkiksi diskantissa on kuitenkin reilusti resoluutiota ja läsnäoloa. Basson osalta sovitus keskikokoiseen huoneeseen onnistunee helposti. Tällaista elementtiasettelua kutsutaan d’Appolito-kon guraatioksi, ja sen etuina pidetään saumattomampaa äänialueiden integraatiota. Stereokuvan suhteen meno on melko selväpiirteistä, ei mitenkään poikkeuksellisen leveää tai syvää. Toteutus toimii R7:n kohdalla, sillä molemmissa kuunteluarvioissa mainitaan tasapainoisuus ja äänialueiden yhtenäisyys. Kaikenlaista musiikkia kuuntelee ilolla. Vastaavasti diskantinkin sinänsä raikas pro ili voi kääntyä aavistuksen kovaksi äänenvoimakkuuden kasvaessa. KEF R7 Hinta: 2 699 euroa ISOLLA OTTEELLA OIKEAAN Brittimerkki KEF on menestynyt tasaisen vahvasti niin Himaailman kuin kansainvälisissäkin vertailuissa yksinkertaisen hyvillä kaiuttimillaan. Tämä ei kuitenkaan peruskuuntelussa keskikokoisessa huoneessa aiheuttane isompia ongelmia. Ryhmäeli lisäviive eri taajuuksilla. Taajuusvaste kaiuttomassa huoneessa suoraan edestä (punainen), 20 asteen (sininen), 60 asteen kulmasta (vihreä) ja tehovaste (musta). Ja jos kaikkea haluaa lisää, löytyy valmistajalta vielä pykälää massiivisempi R11. Toisaalta vaikka kyseessä on vertailun isoin kaiutin, sen äänivarojen rajallisuuskin tuli vastaan. 3½ 3,9 HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE + SAUMATON ÄÄNIALUEIDEN INTEGRAATIO | YLEISPÄTEVYYS | HINTA-LAATUSUHDE RAJALLISET ÄÄNIVARAT Impedanssi(sininen) ja vaihevaste (punainen). Kyseessä on iso kolmitie, jonka erikoisuutena muihin nähden on valmistajansa maineikas Uni-Q-koaksiaalielementti, jonka yläja alapuolella on 165-millimetriset bassoääniset. Kepeästi etenevä ja siisti soundi on hyvin miellyttävä mutta samalla mukaansatempaavan erotteleva. Kokonaisuus on kuitenkin tasapainoinen ja äänellisen pro ilin suhteet kunnossa varsinkin alemmalla ja keskitaajuuksien toistokaistalla. KUUNTELUARVIOT | MAURI ERONEN Elävän ja aidonoloisen äänikuvan muodostava soundi, jossa on balanssi erinomaisesti kohdallaan. Basso tanssahtelee tarkasti mutta kevyenlaisesti, diskantti helähtää kauniisti. 4+ KUUNTELUARVIOT | HEIKKI KIVELÄ Alas ulottuva ja pehmeä basso, jonka alimmilla taajuuksilla on huoneessa hieman jälkisointia. Hillitympään kuunteluun kuitenkin tasapainoinen ja perusvarma kaiutin, jossa on reilusti hyviä puolia. Juuri sellainen on myös vertailuviisikon mörssäri R7, joka tarjoaa hintaansa nähden avokätisesti oikeita asioita. Ääripäät liittyvät keskialueeseen yhtenäisesti. VERTAILU. Basson ja alakeskialueen lämpöä voisi olla lisää, vaikka toisto ulottuukin melko vaivatta varsin alas ja tuottaa sen puhtaasti. Puhdasta äänenvoimakuutta voisi ehkä irrota ripaus enemmänkin, sillä bassoelementin suorituskyvyn rajat tulevat vastaan ensimmäisenä ainakin raskasbassoisella musiikilla. Kokonaisuutena ryhmän parhaita suoriutujia. Kokonaisuutena tarjolla on sekä sävykästä että yleispätevää ääntä, joka toimii monenlaisilla musiikkinäytteillä
4 KUUNTELUARVIOT | HEIKKI KIVELÄ Iso mutta kontrolloitu basso, jonka isku aiheuttaa huoneessa hiukan resonanssia. Toteutuksessa on ehdottomasti puolensa, ja se toimii myös aktiivisena. Äänikuva on tarkka mutta ei liiemmin avaudu syvyyssuunnassa. Alakeskialueella on aavistus pidättyneisyyttä, mutta nasaaliksi tai verhoutuneeksi toistoa ei voi kutsua. Kaksikanavakäytössäkin tarjolla on paljon hyvää, ja Legend 40.2 osuu takuulla tietynlaiseen makuhermoon. Kaiuttimen äänikuvallisessa esitystavassa on kuitenkin jotain suurta, kiintoisaa ja tarkkaa, mikä osaltaan voisi viitata soveltuvuuteen kotiteatterikäyttöön. Puhdasta äänenvoimakkuutta ei kuitenkaan ole tarjolla mitenkään mahdottomasti raskasbassoisemmalla musiikilla, sillä elementin kompressoituminen hiipii mukaan vielä kun hanaa tekisi mieli annostella hiukan enemmän. Passiivinen Legend 40.2 on toteutettu kolmitieperiaatteella, ja maanmiehensä Audiovectorin tavoin kaiuttimessa on kaksi kuuden tuuman bassoelementtiä. Stereokuvassa on mukavasti leveyttä, ja tiettyjen asioiden suurentelu lisää kuuntelun viihdearvoa sopivilla näytteillä. Ylempi keskialue on enemmän pinnassa, mikä tuo artikulaation tunnetta soittimiin ja samalla ripauksen kovuutta esmerkiksi s-äänteisiin. Taajuusvaste kaiuttomassa huoneessa suoraan edestä (punainen), 20 asteen (sininen), 60 asteen kulmasta (vihreä) ja tehovaste (musta).. SYSTEM AUDIO LEGEND 40.2 Hinta: 2 800 euroa SUURTEN TUNTEIDEN TULKITSIJA Vertailun kolmas juutti, System Audio on keskittynyt viimevuosina vain kahteen kaiutinmallistoon, joista Legend on se arvokkaampi – ja sen aktiivinen Silverback-versio arvokkain. Ryhmäeli lisäviive eri taajuuksilla. Kiinteästi potkiva ja tarkka basso pysyy kasassa suurillakin voimakkuuksilla. Tasapainoinen ja moniruokainen kaiutin. Äänellisen pro ilin puolesta kaiuttimelle käy myös niin sanotusti täysille tuotettu musiikki, sillä hektisemmässäkin menossa esimerkiksi rytmiset asiat välittyvät hyvin laajalla kaistalla eikä toisto ole kuitenkaan liian räikeää. Siinä tapauksessa tulitukea on saatavilla Legend-sarjan subwooferista. Diskantti on aavistuksen terävä mutta istuu kokonaisuuteen hyvin. KUUNTELUARVIOT | MAURI ERONEN Selkeä ääni ottaa kuulijansa häpeilemättä vastaan. 3+ 3,6 MIELENKIINTOINEN JA TARKKA ÄÄNI RAJALLINEN ÄÄNENPAINEENTUOTTOKYKY + Impedanssi(sininen) ja vaihevaste (punainen). Diskantti on luonteeltaan pitkään soiva mutta hyvätapainen ja varustettu kepeällä metallisella klangilla. Tämä saattaisi viitata soveltuvuuteen esimerkiksi kotiteatterikäytössä. Transientit eli nopeat voimakkuuden vaihtelut toistuvat viipyilemättömän pidäkkeettömästi. Kaiuttimen neutraalia balanssia on miellyttävä kuunnella. Myös Legend 40.2 -lattiakaiuttimesta on olemassa aktiiviversio, jonka testin voit lukea tämän lehden sivulta 56 alkaen. Sillä saralla System Audion valikoimassa on mistä valita. Niiden rajoitukset saattavat kuitenkin käydä äänenvoimakkuutta nostettaessa ilmi, jos musiikkimieltymykset kallistuvat raskasbassoisempaan suuntaan. Useimpien instrumenttien sävyssä on kivasti bodyä
Ylempi keskialue ja diskantti ovat niin ikään hiukan koholla, mikä tekee toistosta tietyillä näytteillä vähän karhean. FYNE AUDIO F502 Hinta: 2 695 euroa TIETTYYN MAKUUN Suhteellisen tuore skottimerkki Fyne Audio valmistaa teknisesti mielenkiintoisia kaiuttimia, joiden taustalla on muun muassa tekijöitä entisen Tannoyn tehtaalta. Ehkäpä niiden toisto on pykälän perinteisempi. Taajuusvaste kaiuttomassa huoneessa suoraan edestä (punainen), 20 asteen (sininen), 60 asteen kulmasta (vihreä) ja tehovaste (musta). Subjektiivisesti kokonaisuudesta jää vähän omituinen olo: toisaalta tietyt näytteet kuulostavat tosi hyvältä, toisaalta taas vähääkään räikeämmät yksityiskohdat menevät helposti överiksi. Tältä osin toteutus ei ole puhtain mahdollinen. Toisaalta yksityiskohdat ja tietyt dynamiikka-asiat välittyvät oikeaoppisesti mutta kuitenkin solististen elementtien roolia aavistuksen suurennelleen. Alimmilla taajuuksilla taas häivähtää pieni yliyrittäminen: vaikka toisto kurkottelee subitasolle, elementti kuitenkin kompressoituu melko varhaisessa vaiheessa. Parhaimmillaan esimerkiksi alttofonin soundi saa kiehtovaa lisäväriä ja kuulostaa hyvin elämänmakuiselta. Omalaatuinen äänenväri tuo erikoisen mausteensa musiikkiin, mutta neutraalista poikkeavana ostajakunta saattaa rajautua perinteistä hi -ihannetta noudattavaa kaiutinta pienemmäksi. Fynen neljästä mallisarjasta F500 on toiseksi edullisin, ja KEF:n tavoin siinä hyödynnetään keskiäänen ja diskantin koaksiaalista elementtisijoittelua. Vaikka moni asia tuntui olevan vähintäänkin kohdallaan, kokonaisuus jäi silti kauaksi konventionaalisemmista kilpakumppaneista. Vastaavasti Audiovectorin tavoin Fyne F500 -kaiuttimissa käytetään kotelon pohjaan sijoitettua BassTrax-re eksiporttijärjestelmää, joka helpottaa kaiuttimen sijoitusta tilaan. Samalla toisto on hyvin skarppia mutta toisaalta paikoin kunnon crescendot ampuvat yli rasittavuuden rajan. Keskialueella on selvä resonanssi ja bassossa reipasta jylyä, jopa ripaus yläalueen kuminaa. Stereokuva on kuitenkin iso ja levittäytyy tilaan komeasti. Sokkokuuntelussa Fyne jäi selvästi muun porukan jalkoihin persoonallisella toistobalanssillaan. 2½ KUUNTELUARVIOT | HEIKKI KIVELÄ Ylempi basso korostuu toteutuksessa hiukan, mikä nostaa esimerkiksi bassokitaran ohuempia kieliä isohkoon rooliin. Siinä mielessä kaiutin ei ehkä tarjoa hintaansa nähden riittävän yleispätevää ääntä miellyttääkseen kaikkien makuhermoja, mutta juuri tietynlaisella musiikilla sopivassa kuuntelutilassa lopputulos voi olla hyvinkin miellyttävä – tai vähintäänkin varsin mielenkiintoinen. Kuten eri äänialoilla, stereokuvassa on ikään kuin lokeroita, johon instrumentit piirtyvät veitsenterävänä. VERTAILU. Ryhmäeli lisäviive eri taajuuksilla. Kaiutin vastannee vain poikkeuksellisen tarkkaan saundi-ihanteeseen. 3 2,8 STEREOKUVAN KOKO | TOISTOTARKKUUS ERIKOINEN TOISTOBALANSSI + Impedanssi(sininen) ja vaihevaste (punainen). F500-sarjalaisista on saatavilla myös vastikään lanseeratut, hieman arvokkaammat ja monilta osin päivitetyt SP-versiot. Solistin ääni piirtyy hyvin lähelle kuulijaa pistemäisenä ja artikuloivana. KUUNTELUARVIOT | MAURI ERONEN Laajan äänikuvan piirtävä kaiutin tarjoaa omintakeisen toistobalanssin
Kesävieraaksi saapunut Deli dynaaminen versio asettuu reilun tonnin hinnallaan sinne, missä vakava harrastaja haaveilun sijaan tekee todellisia hankintapäätöksiä. LINTU JA KALA TESTI | HIFIMAN HE-R10D -KUULOKKEET SULJETTU, DYNAAMINEN KUULOKE VALMISTAJALTA, JOKA ON ERIKOISTUNUT PLANAARITEKNOLOGIAAN JA JONKA TUNNETUIMMAT MALLIT OVAT OLLEET AVOIMIA. 32. Kaksikko kilpailee kuitenkin eri korvapareista, sillä Peli planaariversio asettuu viiden tonnin premier-liigaan. HIFIMANIN UUTUKAINEN NÄYTTÄÄ, ETTÄ OSAAMISELLA LÖYTYY USEAMPI TIE PERILLE. Sen ansiosta Hifimanin malliston paremmasta päästä löytyy suljettu HE-R10P, joka on nyt testatun dynaamisen 10D-kuulokkeen jalosukuisempi planaariversio. Vuonna 2018 valmistaja palasi suljettujen kuulokkeiden kehityksen pariin. Samasta syystä jätin P-version pyytämättä vertailukohdaksi. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT JUSSI ARVIO JA VALMISTAJA A ivan metsästä ei kuuloke kuitenkaan ilmaantunut
Perusteeksi tarjotaan perustajan ja pääsuunnittelijan, tohtori Fang Bianin tutkimuksia aiheen parissa. Johdoissa ei ilmennyt mikrofonisuutta edes aiheesta herkällä Fezz Audio Omega Lupi -putkivahvistimella kuunnellessa. Lampaannahka ja sen alla oleva, mukautuva muistivaahto istuttavat luurit mukavasti päähän. Tarpeellista eksotiikkaa, sillä kuulokemaailmassa myyntiväittämät perustuvat jatkuvaan kilpailutilanteen vaatimaan kehitykseen. HE-R10D:n sankarakenne muistuttaa HE4XX-sarjaa, ja tuntuma onkin tuttu. Sanka on mustaksi eloksoitua alumiinia. ÄÄNI MYÖS NOUSI KORVIEN KESKILINJAN YLÄPUOLELLE JA SOI MELKO LEVEÄSTI JA KOOKKAASTI. Hifimanien kuulokepäässä on 3,5 millimetrin plugi (trrs), joka kytketään poikkeuksellisesti vain vasempaan kuulokkeeseen. Signaalin kantama tuntui riittävän hyvin iPhonen kanssa, joskaan en erityisesti etsinyt niitä haastavimpia olosuhteita. Pituus kaapeleilla on kerrankin riittävä, ja ne ovat esimerkiksi Hifiman Sundaran mukana toimitettua pidempiä, joten kuuntelu onnistuu vähän kauempanakin äänilähteestä. Mainiosti toimiva BlueMini (hinta noin 109 euroa) kuului kirjoitushetkellä kampanjaan mutta on jatkossa maksullinen lisävaruste. SULJETUIKSI KUULOKKEIKSI HIFIMANIT RAKENSIVAT USKOTTAVAN STEREOKUVAN. HUOLELLISTA SUUNNITTELUA HE-R10D:n viimeistely on erittäin siistiä muttei yliampuvaa. Johdinmateriaali on hopeapäällystettyä yhden kiteen kuparia. Mukana seuraavat 4-pinninen balansoitu sekä 6,3 millimetrin balansoimaton kuulokekaapeli (pituus kolme metriä) sekä 3,5 millimetrin plugilla varustettu johto (pituus 1,5 metriä). Osansa mukavuuteen tekee maltillinen 337 gramman paino. Kookkaat 50 millimetrin dynaamiset kalvot on käsitelty nanopinnoitteella, jonka sanotaan parantavan äänenlaatua. Kaapelin sijaan siihen voidaan kytkeä myös edullisemmasta Deva-mallistakin tuttu BlueMini-bluetooth-vastaanotin, jonka ominaisuusluettelosta löytyvät muun muassa kirjainyhdistelmät ldac, aac, sbc, Qualcomm aptx ja aptx hd. Kuuloketyynyt ovat muustakin mallistosta tutut niin sanotut Tranquility Padsit, jotka on muotoiltu takaa paksummiksi ergonomisen istuvuuden takaamiseksi. Ensi kuulemalla musiikki kuin musiikki soi omalla tavallaan näyttävästi, HIFIMAN HE-R10D Hinta 1 399 € Edustaja Tur-Pex Oy Lisätietoja hifiman.com tur-pex.com Paino 337 g Rakenne Suljettu Liitin 6,3 mm, 4-pin xlr, 3,5 mm Kaapelin pituus 3 m (xlr, 6,3 mm), 1,5 m (3,5 mm) Nimellisimpedanssi 32 Ohm Toimintaperiaate Dynaaminen Herkkyys 103 dB Muuta Lisävarusteena saatavilla bluetooth-lähetin (kampanja-ajan kuuluu hintaan) THD <0,1 % Muuta Kuljetuslaatikko, värit musta ja musta/kupari 33 TESTI. Pienen lähettimen akkukestokin oli useita tunteja ja kesti kokeilussa satunnaisella kuuntelulla kolme–neljä päivää. PÄTEVÄ JA RUNSAS Hifimanin ääni on tasapainotettu erityisesti yleispäteväksi. Suljetun rakenteen muodostavat puukappaleet on cnc-koneistettu massiivipuusta. Korkea herkkyys (103 desibeliä) taas on saavutettu käyttämällä magneetissa harvinaisia maametalleja. Kaapelit itsessään ovat nylonpäällysteisiä ja kohtuullisen notkeita. Säätö on helppoa ja istuvuus hyvä, vaikka kupeille ei erillisiä niveliä olekaan
Ääneen tuli lisää luontevuutta ja eloa. Vahvistimesta ruuvasin herkkyysalueen low-kohtaan (32 ohmia). Maailmanmusiikin kera rytmi kutittelee jalkaa poljentaan, kun esimerkiksi Hifimanin Sundara-planaarikuuloke (hinta noin 400 euroa) vielä tuumii. 34. Kuuntelun aikana havaitsin myös, että jo hento puukuppeihin koskeminen kuuluu helposti musiikin läpi. Olisiko ollut niin, että pienimuotoisesti Bachilla verrytellyt Jadran Duncumb kutitteli juuri oikeasta paikasta ja poikkeuksellisen herkin sormin (Bach, Works for Lute; Audax records). Kaikesta huolimatta ehkä vähemmän kuin odotin. Ei siis ole huono Denafripsin hinnat alkaen -muunninkaan, joka on syystäkin ankkuroinut itsensä osaksi kuulokesettiäni. Mikäli leppoisan helppo, selkeän erotteleva ja tarvittaessa muhkean kokonaisvaltainen äänellinen ilmaisu kosiskelee, niin se lienee siinä. Tai yhtä lailla siellä, missä rauhoitutaan vakavaan kuunteluun laadukkaan etupään kanssa. Hintaansa nähden Hifiman tarjoaa hyvin vastinetta asiallisen rakenteen, varustelun sekä hyväksi todetun käytettävyyden osalta. n TESTILAITTEISTO Kuulokkeet: Hifiman Sundara Striimeri/dac/kuulokevahvistin: TotalDac D1 mk2 Striimeri: Primare NP5 Dac: Denafrips Ares 2 Kuulokevahvistin: Fezz Audio Omega Lupi SEKÄ JA ETTÄ HIFIMAN HE-R10D on sekä lintu että kala. Siinä missä dynaaminen 10D suorastaan korosti pieniä taustan epäpuhtauksia, tyytyi planaarimaailman edustaja Sundara pinnoittamaan ne sopusuhtaisesti taustalle osaksi soitantaa. Musiikki sen sijaan vaimenee ulospäin melko tehokkaasti, kunhan kupit istuvat päässä kunnolla. Virheen merkitys on täysin musiikista riippuvaa. Leveyden ja koon ansiosta artisti ei soinut häiritsevästi pään keskellä. Siitä huolimatta, että värittömämmän ja erityisesti avoimemman ikkunan samaan sielunmaisemaan tarjoili Sundara. Vastapainoksi keskialueella saattaa ilmetä hienoista raskautta, joka osaltaan joko peittää tai korostaa rajattua kaistaa. Missä sitten oli 10D:n forte. Laadullisiksi vahvuuksiksi nousevat basson ulottuvuus ja laatu lievää ajoittaista kuminaa lukuun ottamatta sekä ilmavasti ja paikoin myös hyvin realistisesti soiva yläpää. Hyvin toimiva bt-moduuli lisää mahdollisuuksia entisestään. Olisiko se siis siellä jossakin jazzahtavan digifunkin parissa. Puntit kuivina kunnostautunut Hifiman sekä kummastutti että kerjäsi hienoista kiitosta. Paikka, jossa planeetat osuivat radoilleen, tähtisumu värjäsi näkymän purppuraksi ja yksisarviset kirmasivat kilpaa. Dynamiikan vaihtelu ei saa luureja kyykkyyn, oli kyse sitten patarummusta tai pianosta. Suoraan Totaldacin kuulokeannosta (32– 600 ohmia, maksimissaan 3,0 vrms) ääni jäi hieman hennommaksi. Siinä missä Pink Floydin tuore remiksattu Delicate Sound of Thunder -keikkapläjäys tärähtää juuri eikä melkein, saa Vijay Iverin Uneasy-albumin piano alarekisterilleen turhaa tuhtiutta. Jopa niin, että lähes aidosti NOS-Denafripsin suodattimien muutokset läpäisivät ketjun korville saakka. Leimallista ei kuitenkaan ole niinkään alussa esiin tuotu elementtiteknologia vaan kokonaisuus. Ei tullut siis suota tai vetelää. Jaga Jazzistin Pyramid-albumin suorastaan atmosfääreihin sujauttava tähtiportti sai soida moneen otteeseen. + Hifimanit reagoivat selkeästi myös alkupäähän. Vastapainoksi löytyi eteerinen avoimuus ja jäsentely. Planaareissa on edelleen omat kiistattomat etunsa, kun soittolistalle eksyy sitä syntymästään saakka sointuvampaa tavaraa. SELKEÄN EROTTELEVA ÄÄNI | VARUSTELU | KÄYTETTÄVYYS AJOITTAINEN ALAPÄÄN KUMINA | BLUEMINI-MODUULI JATKOSSA LISÄHINTAAN tai sanotaanko voimallisesti. Tämä tiedoksi heille, jotka mielivät luureja toimistokäyttöön tai petiin pikkutunneille puolison kiusaksi. Toisaalta hämmästelin, kuinka hyvin Hifiman löysi luutun sisäisen sielukkuuden. Kokonaisuus on rullaavan miellyttävä ja tarkka, joskaan ei absoluuttisesti ottaen neutraali. Se on kotonaan siellä, missä edellytetään suljettua rakennetta. Äänessä on mukana runsautta ja lämpöä, joiden ansiosta erityisesti kevyempi musiikki soi uskottavasti ja tarvittaessa myös subjektiivisesti voimalla. Eroja muihin toteutuksiin on muun muassa kielisoittimien resonanssien toistossa, mikrodynamiikassa sekä sävyissä, samoin detaljien esiin tuomisessa. Mielestäni olisi. Sundaralla pääosin käyttämäni mid-asetus (aina 150 ohmiin saakka) tuntui muuttavan basson iskevyyttä löysempään ja etäisempään suuntaan. Makuasioiden taistelukentällä oma voittoni syntyi siellä, missä natiivisignaali löysi tiensä eteenpäin ilman turhaa interpolointia. Sekä siellä, missä äänilähteeksi valikoituu olosuhteiden johdosta älypuhelin tai vastaava. Aiempien kokemusten perusteella ja siten odotetustikin paras paketti syntyi, kun korvasin Denafripsin Totaldacilla Fezz Audio -vahvistimen edessä
Leik k a irti... . ...... ....... ...... ...... . . ....... . . . . ...... . . . ...... . . Vastaa kyselyyn JA VOITA YAMAHA HUIPPUKUULOKKEET! hifimessut.fi/arvonta Yamaha YH-E700A langattomat vastamelukuulokkeet (ovh. . ...... . . . ...... ...... . . ....... ...... ...... . . ...... ...... ...... . . L i k i i . 31 lokakuuta .. . ...... ....... .... 349 €) 30.-31.10.2021,avoinna la 10-20 ja su klo 10-18, liput 13/10 € www.hifimessut.fi a . ...... . LUE KOOD I Yhteistyössä: 30. ....... HIFIMESSUT.FI 2021 HIFI Suomen suurimmat HIFImessut Helsingin Messukeskus Siipi-kongressitilat ja Holiday Inn Expo -hotelli M E N O S S A M U K A N A N Ä M Ä J A K Y M M E N E T M U U T H U I P P U M E R K I T : HIF IME SSU T.FI 202 1 I HIF E KU NKI TU PO I ME S ILL H FI S U E 30.-31.10.2021,avoinna la ja su klo 10-18 www.hifimessut.fi TÄLLÄ KUPONGILLA PÄÄSYLIPPU -5 € (pääsylipusta ovella 5 euron alennus) e k aa rt . .... . ....... ...... ....... . .....
Se peilaa alan syklisyyttä: ikoniset metodit palaavat kiertoon väistämättä. dynaaminen tuotanto ja nimisolistit Futuresta 21 Savageen. Vaikka materialismi tökkii silmään, möyheä saun di osuu ajan hermoon. Kuten myös Fast & Furious 9 -soundtrack. KSI täydentää palettia klubisaundein. Laura Mvula lainaa puolestaan vintage-diskoa. Näin Elena Mîndrukin, joka levytti tähtiviulisti Adam Ba?dychin kanssa. Teos ilmentää funkin syvintä olemusta: se tulee sielusta ja periksiantamattomuudesta generoiden voimaannuttavaa flowta. Tuore trio lyvytti urkujazzia. Crosby ujuttaa maanläheiseen perusvireeseen jazzsävyjä. Mikko Innanenkin viihtyy liikkeessä, pukkaahan uusia projekteja jatkuvasti. Ätnän kaltaiset vieraat ampuvat mittarit pohjaan, kun genreä luodataan underground-hengessä. Ilo edellä mennään intensiteetistä tinkimättä. Synat, perkussiot ja jousiorkesteri täydentävät Trioa. Yhdellä viimeisistä keikoistaan trumpetisti paahtoi täysillä mutta myös vetäytyi sivuun. Yhdestoista albumi tehtiin täysin omin voimin. TEKSTI JA KUVA MATTI KOMULAINEN M erci Miles! Live at Vienne muistuttaa, millainen pallosalama Miles Davis oli lavalla parhaimmillaan. 36 LIVE, KIMPPAKIVA JA UUSINTAMUOKKAUS Solomun kanavoi vastaavia voimia elektroon. Modest Mouse soi myös kumman retrosti ollakseen uuden musiikin asialla. Raidat à la Lane Switcha kasvavat Skeptan ja kumppanien yrmystä pumppauksesta. Laulu pidetään keskiössä, onhan solistin visio omaa luokkaansa. Bosnialais-saksalainen dj-tuottaja kerrostaa sähköistä sykettä koukuttavasti. XXXL-basso, tykkisolistit ja hulppeat videot erottuvat, kuten Drake/Justin Bieber -hitti Popstar. Näin rockissakin. Heavy Water on Saxonin Biff Byfordin ja poikansa Seb Byfordin luomus. Syystä. Nils Landgren Funk Unit täyttää 30 vuonna 2024. Brittiräpperi noudattaa hittien nykykaavaa: TALLENTEET: ÄÄNILEVYPOIMINNAT ÄÄNITE TÄYTTÄÄ MONENLAISIA TARPEITA HETKEN DOKUMENTOINNISTA UUSIEN VIRTAUSTEN TALLENNUKSEEN. Mallikasta! Timo Lassy ylittää muodon ja metodiikan rajoja. Khaled on tämän hetken menestyvimpiä jenkkituottajia. This Is It päästää höyryjä Pharoahin seurassa favelassa tai ridaa Cafarellin kanssa. Yhdistelmä Wrinklen pyörremyrskyä ja läsnäoloa iskee jäähyväistunnelmasta huolimatta. Americanan konkarit David Crosby ja Jackson Browne ovat yhä kovassa iskussa. Bändin 70-lukulainen raskas riffittely ja junamaisesti kulkeva komppi ovat täyttä asiaa. Csaba Palotaï ja Steve Argüelles tutkivat Béla Bartókia. Se rikastuttaa tekstuurien kudelmaa mutta pääosin keskitytään ydinkoplaan. Upea I Won’t Stay for. OSA AUDIOPAKETEISTA SAATTAA KIINNOSTAA JOPA USEITA KUUNTELIJAPOLVIA. Donna Summeria tulee ikävä, aitoa asiaa kun ei noin vain ohiteta. Kitaristien Mikrokosmos-näkemys levittyy luonnosmaisena kollaasina harmoniaa, aavikkobluesia, madjaarien folkia, balkanilaista pöhinää ja nykyminimalismia
Veres gatefold-painos sisältää sanoituksistaan palkitun Handen lyriikat oheisdatan lisäksi. Kantrisävyt korostuvat myös kitaroinnissa. Hamina and Helsinki All Night Long tuo siihen tuntumaa trion uran alusta. Tom Odellin minimalistinen tuotanto erottuu massasta. Heavy-historian kovimman live-levyn 40-vuotisjuhlapainos lisää verrokiksi kaksi muuta keikkaa: Lemmyn remmi oli iskussa ilta illan jälkeen. Vilpittömyys ei liioin ole ihan tavallista nykytarjonnassa. LCD Soundsystem hyödyntää kokeellista työstöä. Riopy on ranskalaiskollega, joka satsaa vieläkin enemmän pianon manipulointiin ja audion kerrostamiseen. The Reprise Albums 1968–1971 kokoaakin lauluntekijän avaintyöt ohittamattomaksi paketiksi. Monstersin isoiskuinen pulssi ja uskoutuvat tekstit tulevat tykö. Jälleen sopii todeta, että yleisö kannustaa parhauteen. Parabellum on sitä ihtiään kitarasankarilta. Cd-boksi täydentää soulin kuningattaren hittikimaraa demoin ja harvinaisuuksin, tupla-lp katsastaa vuodet 1980–2014. Marc Johnson sopii pianistien seuraan. Hurriganes loi niin ikään kovan live-maineen. ?n ESITTÄJÄ(T) TEOS JULKAISIJA FORMAATTI Miles Davis Merci Miles! Live at Vienne WB cd Innanen, Pasborg, Piromalli This Is It Trem Azul cd Csaba Palotaï & Steve Argüelles Cabane perchée BMC cd Timo Lassy Trio We Jazz cd Elena Mîndru Hope Eclipse cd Nils Landgren Funk Unit Funk Is My Religion ACT cd Solomun Nobody Is not Loved NINL cd Khaled Khaled Epic cd Eri esittäjiä Fast & Furious 9 Soundtrack Atlantic cd KSI All Over the Place BMG cd Laura Mvula Pink Noise Atlantic cd Modest Mouse The Golden Casket Epic cd Heavy Water Red Brick City Silver Lining cd David Crosby For Free BMG cd Jackson Browne Downhill from Everywhere Inside Recordings cd Tom Odell Monsters Columbia cd Bobby Gillespie & Jehnny Beth Utopian Ashes Sony cd Meredi Trance Modern cd Riopy Bliss WB cd Marc Johnson Overpass ECM cd Motörhead No Sleep ’til Hammersmith BMG 4 cd Black Sabbath Sabotage Super Deluxe BMG 4 cd Geezer Butler Manipulation of the Mind BMG 4 cd Hurriganes Hamina and Helsinki All Night Long Svart 3 cd Tasavallan Presidentti Changing Times and Movements Svart 2 lp Joni Mitchell The Reprise Albums 1968–1971 Rhino 4 cd Aretha Franklin Aretha Rhino 4 cd Aretha Franklin Knew You Were Waiting Sony 2 lp Pekka Pohjola Pihkasilmä kaarnakorva / Keesojen lehto Svart lp / lp Tuomari Nurmio Punainen planeetta Svart lp LCD Soundsystem The Long Goodbye Parlophone 4 cd Tina Turner Foreign Affair Parlophone 4 cd + dvd Yngwie Malmsteen Parabellum Mascot cd Lorna Shore ... Samoin Tina Turner -boksissa. Foreign Affair oli laulajan myöhäisuran täysosumia, jonka tunnelmiin palataan lisäraitojen ja liven muodossa. The Long Goodbye vie vuoden 2011 konserttiin, joka kesti liki kolme tuntia. Räjähdys kuvaa parhaiten Lorna Shoren deathcorea. No Sleep ’til Hammersmith iskosti Motörheadin tajuntaan armottomalla jytinällään. Pekka Pohjola nousi kansainväliseksi nimeksi 1970-luvulla. And I Return to Nothingness Century Media lp. Siinä riittää tutkittavaa kovimmallekin fanille. Pihkasilmä kaarnakorva ja Keesojen lehto olivat basistin vahvaa luomiskautta, mitä kuvaa sekin, että jälkimmäistä lp:tä oli tekemässä Mike Oldfield. Korona kannusti nopeaa vispausta, joten jotain hyvää siitäkin. Nupit kaakkoon! Black Sabbathkin satsaa elävään todistusaineistoon. Hallittu efektointi luo samalla ajan patinaa, vierailijoiden jouset taas täydentävät äänikuvaa murean mehevästi. Brownella on enemmän pölyä buutseissa ja hyvä niin. Bändin perustajajäsen, basisti Geezer Butler taas tarjoaa kolme sooloalbumiaan liven ohessa yhdessä paketissa. Kuuntelijan eduksi. Yngwie Malmsteen kaartaa vuorostaan raskasmetallijuurilleen. Tasavallan Presidentti rokkasi 1970–71 Ruisrockissa, Lappeenrannassa ja Tukholmassa. Berliiniläispianisti Meredi kehittää isoa äänikuvaa klaviatuuristaan. Basistin sooloteos Overpass kumpuaa sisäisestä virtauksesta, jossa muoto ja lataus summautuvat vähäeleisen hypnoottisesti. Yhdessä ne kartoittavat hienosti Franklinin saavutuksia harvinaisuuksia myöten. Voimia vapautuu rumpu-, bassoja kitaratulena, jonka niputtaa haudantakainen örinä. Metalli voi kuulostaa yhä vaaralliselta. Tupla-lp sisältää yli 80 minuuttia ajankuvaa pioneerivuosilta. Primal Screamin ja Savagesin keulakuvat silaavat laulut tuntein. Punainen planeetta on Tuomari Nurmion ajattomimpia saavutuksia. Utopian Ashes on kuvitteellinen avioeroalbumi, jossa pop, soul ja kantri kohtaavat. Yhä ne ovat enemmän kuin aikamerkkejä: persoonallisia välähdyksiä elämän kokemisesta upeasti toteutettuna. TALLENTEET 37 Long on levyn helmiä muistuttaen yllättäen Willie Nelsonista. Aretha Franklin -kokoelmat kattavat koko uran. Joni Mitchell avasi lauluillaan 60-lukulaista mielenmaisemaa. Vuoden 1973 kaksi keikkaa tukee käsitystä, vaikka covereilla pääosin mennään. Suoruus välittyy myös Bobby Gillespien ja Jehnny Bethin ulosannista. Sabotage-boksia täydentävät konsertit summaavat klasarit ja uudet biisit mykistäväksi jatkumoksi vimmasta tinkimättä ja volyymiä säästämättä
Signaturen lähtöhinta on 14 750 euroa, ja R6 Arretè puolestaan maksaa nyt 28 000 euroa pari, kun vuonna 2017 parihinta oli 22 700 euroa. Ylöspäin mennessä diskantti vaihtuu kupolista tasoelementtiin, elementtien laatu ja määrä kasvavat sekä komponentit, sisäinen johdotus ja mate. Nyt vuorossa on R6-sarja, jossa valinnanvaraa lisää valmistajan tapa tarjota samasta mallista kolme versiota: lähtömalli Signature, keskimmäisenä Avantgarde ja huipulla Arretè. Alempaa aluetta tuottavat kotelon sisällä 8sekä 6,5-tuumaiset bassot. TEKSTI MATTI HERMUNEN | KUVAT VALMISTAJA T anskalaiset veljekset Mads ja Ole Klifoth uudistavat Audiovectorin repertuaaria. Muotoilu, kotelon rakenne ja iso osa perusratkaisuista ovat yhteisiä. PARANNETUT AINEKSET Päältäpäin R6 Arretè näyttää tutulta: metallisessa etupaneelissa on amt-tasodiskantti, kaksi 6,5 tuuman bassokeskiäänistä sekä reeksiaukot. MUTTA ARI VÄÄNSI RAUTALANGASTA, ETTÄ KAIUTIN ON PANTU LÄHES KOKONAAN UUSIKSI. JA OIKEASSAHAN HÄN OLI. PALKITSEE VAIVAN riaalit paranevat aina piikkejä myöten. KUN HIFIMESTAN ARI LAINE TARJOSI SAMAN NIMISTÄ KAIUTINTA KOKEILUUN, TOTESIN, ETTÄ SE ON NÄHTY. Taajuusvaste laajenee ja hinta nousee. HIGHEND | HERMUSET: AUDIOVECTOR R6 ARRETÉ -KAIUTIN MUUTAMA VUOSI SITTEN HIFIMAAILMAN NUMEROSSA 4/17 ARVIOITAVANA OLI AUDIOVECTOR R6 ARRETÉN EDELTÄJÄ
MATTI HERMUNEN on helsinkiläinen pitkän linjan hi harrastaja. KUKA. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hi tuotteita. R6 ARRETÉEN ON ASENNETTU KOTELON TAAKSE OMAAN TILAANSA JA OMALLA JAKOSUOTIMELLA VARUSTETTU KOLMITUUMAINEN KESKIALUE. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti klassisen musiikin puolelle. HIGHEND. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. SILLÄ TAVOITELLAAN PAREMPAA TILAJA KESKIALUETOISTOA
HAKI PAIKKAANSA PITKÄÄN R6 Arretè oli vaativa sijoitettava. gossa sekä elementtien liikkeestä syntyy sähkövirtaa sekä tästä aiheutuvia värittymiä ja säröä. Sillä tavoitellaan parempaa tilaja keskialuetoistoa. Uudistetussa elementissä on entistä vahvempi neodyymista tehty magneetti. Audiovectorin järeimmistä R8ja R11 Arreté -kaiuttimista saatujen kokemusten perusteella R6 Arretéen on asennettu kotelon taakse omaan tilaansa ja omalla jakosuotimella varustettu kolmituumainen keskialue. Audiovectorin teorian mukaan kaiuttimen elementtien runUUDISTETUSSA AUDIOVECTOR R6 ARRETÉSSA ON LAATUKAIUTTIMEN AINEKSET. Kaiutinelementit on kiinnitetty metalliseen etulevyyn, joka samalla jäykistää koteloa entisestään, ja samaa tarkoitusta palvelee kaiuttimen metallinen takaseinä. Diskantin rungon resonansseja vähennetään vaimennetulla kolmipistekiinnityksellä. Keskiääni-/yläbassoelementeissä on titaanista tehdyt puhekelat, isokokoiset ferriittimagneetit ja kartiot aramidikuitua. Pianolakatut mallit lakataan kuuteen kertaan. Mukana tulevat siistit säädettävät piikit. Alle sadan hertsin basso tuotetaan Isobarik-tyyppisellä ratkaisulla. Väljällä kanavalla parannetaan kalvon liikkuvuutta sekä saadaan diskanttitoistoon lisää syvyyttä ja avaruutta. Terminaalien kiinnityspohja on vaihdettu hiilikuituiseen. Tanskalaisten valmistajien hyvä muotoiluosaaminen näkyy Audiovectorinkin kaiuttimissa. Pintakäsittelyyn Audiovector käyttää aitoa puuviilua: perusväreinä on tarjolla pianomusta, pianovalkoinen, italian walnut ja african rosewood. Jakosuotimen komponentit syväjäädytetään -238 celsiusasteen lämpötilaan. Ylempi ja keskialue soivat lupaaTakaseinän ritilän taakse on ilmestynyt kolmetuumainen elementti, ja sen myötä kolmitiekaiuttimesta on tullut 4,5-teinen. Kotelon taaksepäin kaartuva pyöreä muoto vähentää seisovia aaltoja sekä parantaa sen jäykkyyttä. Arretèssa ja Avantgardessa käytetään käsin tehtyjä amt-tasodiskantteja. Audiovectorin omaa valmistetta olevat kaiutinterminaalit on uusittu sormiystävällisemmiksi, nyt niistä saa paremman otteen. Nämä haitalliset vaikutukset eliminoidaan yhdistämällä kaiutinelementtien rungot ja jakosuodinkomponentit asunnon sähköjärjestelmän maadoitukseen erikseen ostettavalla Freedom-kaapelilla. Tasokalvon taka-aalto johdetaan ulos kotelon taakse avautuvaa suoraa kanavaa pitkin. Valmistajan mukaan kytkentä vähentää säröä kolme desibeliä sekä toiston värittymiä. Jakotaajuudet ovat muuttuneet hieman (suluissa edeltäjän arvot) 100 (80), 350 (350) ja 3 000 (2 800) hertsiä. MAADOITUKSELLA PARANEE Arretè-versioissa käytetään erikoista Freedom-maadoitustekniikkaa. TOSIN TÄMÄN KOKEILUN PERUSTEELLA SEN SIJOITUKSEEN TARVITAAN AIKAA JA KÄRSIVÄLLISYYTTÄ. Kahdelle kaiuttimelle riittää yksi yhteinen kaapeli. Monen muunkin valmistajan käyttämän jäädytysteknologian uskotaan muun muassa parantavan komponenttien johtamiskykyä ja pienentävän niiden välisiä toleransseja. Arretèssa diskantin vaimennusta on pystytty parantamaan verrattuna Avantgardeen. Näiden lisäksi koko malliston voi tilata erikoisvärisenä hintaan 1 390 euroa parilta. Audiovector suunnittelee edelleen elementit yhteistyössä tanskalaisen alan valmistajan kanssa. Kaikissa R6-sarjalaisissa, Signaturessa, Avantgardessa ja Arretéssa, on uudet bassoelementit. R6-sarjan kotelot ovat tehty resonoimattomasta hdf-materiaalista. 40. Kiinnostuneet voivat kuunnella demon Hifimestassa. Paljas johto, haarukka tai banaani käyvät. Kaiuttimen liitinpaneelissa on maadoituskosketin, jonka kautta Freedom-kaapelin johtimet kytkeytyvät sen toisessa päässä olevaan verkkopistokkeen maadoitusliuskoihin ja tämän myötä sähköverkon maadoitukseen. Jakosuotimen kanssa on helpompaa, kun ennalta pystytään vaikuttamaan elementtien ominaisuuksiin. Kaiuttimen korkeus on rapiat 123 senttimetriä. Kuusituumainen hengittää etuseinän kahden portin kautta, ja hieman taaksepäin vinoon sijoitetun kahdeksantuumaisen säteily johdetaan alaspäin jalustan ritilöiden kautta. Kaikki R6-sarjan kaiuttimet ovat kaksoisjohdotettavissa: yläja alapäälle on omat liittimet. Aloitin kohdista, joissa kotelokaiuttimet yleensä ovat toimineet. Kotelon alaosaan on sijoitettu pystysuunnassa päällekkäin 6,5-tuumaiset sekä kahdeksan tuuman elementit, joiden välissä on niille yhteinen suljettu ilmatila
to tekivät kuuntelusta helppoa. LUPAAVA ENSIVAIKUTELMA Pitkään kestäneestä paikan hausta johtuen Toinen korva Jaakko Eräpuu kuunteli Arretét lähietäisyydeltä, ja tämä näkyy hänen arviossaan. Kun kaiuttimet saatiin van avoimesti ja tilantuntu oli hieno, mutta tovin kuluttua totesin, ettei kaikki ollut kohdallaan. Alapään järeyttä puuttui, ja runsaasti tavaraa sisältävissä orkesterijaksoissa oli tihentymää. Hyvä erottelu sekä läpinäkyvän avara ja rauhallinen stereotoisUudistetussa tasodiskantissa on aikaisempaa vahvempi neodyymimagneetti. Kuunteluetäisyyttä kasvatettiin, ja kaiuttimet suunnattiin kohti kuuntelijoiden olkapäitä. Kuten sanottu, ensivaikutelma oli hyvin lupaava. Musiikista puuttui rehevyyttä ja ulottuvuutta. Nyt toimi paremmin. Vakiokuunneltavilla, Ashkenazyn johtamalla Sibeliuksen neljännellä sinfonialla, Werner Bärtschin Mozart-levyllä ja fortepianisti Malcolm Bilsonin Mozartin pianokonsertoilla suoritus oli käypä. Kaiuttimien väliksi tuli 195 senttimetriä, niiden taakse ikkunaseinään etäisyyttä jäi 210 senttimetriä sekä lähimpään sivuseinään 120 senttimetriä, ja kuunteluetäisyydeksi muodostui 340 senttimetriä. Robert Schumannin sellokonserton kolmannella osalla tila avautui hyvin, ääni irtosi selvästi kaiuttimista ja sen painopiste oli selvästi kaiutinlinjan takana. Tarkkuutta tuntui olevan riittävästi, joten tallenteiden luonne, tekotapa ja puutteet selvisivät. Asiat kuitenkin pysyivät vakaasti paikoillaan. Seuraavaksi kuuntelu lähietäisyydeltä, vajaasta kahdesta metristä. Laulajilla, vaikkapa JJ Calella, Joan Baezilla tai Suzanne Vegan tuoreella livetallenteella äänikuva painottui enemmän avaraan kuin ääriskarppiin. Tämän ohella Jukka kokeili kuuntelua lähietäisyydeltä. Haku jatkui luotettavien lisäkorvien voimin. Kaikki keskialueesta ylöspäin soi ilmavan avarasti siitä huolimatta, ettei alemman alueen toisto ollut vielä kohdallaan. Nyt stereokuva ja yläpää olivat kohdallaan, mutta 100 hertsin alapuolelle jäi laaja ja melko syvä kuoppa, joka vei bassosta pontta ja ulottuvuutta. Vaikka urkujen taso oli kakkososassa vaisuhko, kolmannessa osassa löytyi iskevyyttä mutta vasta tavanomaista reippaammalla voimakkuudella. Kuuden tunnin päästä olin kokeillut lukuisia kaiuttimien ja kuuntelupaikan sijoituksia. Onneksi se mikä tuli, tuli puhtaasti. Siispä DSPeaker Anti-Mode X4 käyttöön. Kolmannen korvan, Jukka Isopuron arvio perustuu toimivampaan sijoitukseen. Alapää toimi kohtuullisesti, mutta ylemmän alueen toistoa sekoittivat huoneen rajapinnoista aiheutuneet heijastumat. Siirtelyurakoinnin jälkeen päädyin mittaustulosten perusteella kokeilemaan kuuntelua kaukaa, 4,4 metrin etäisyydeltä. Urkulevyillä toisto ei ulottunut kovin alas ja jalkiopään yleistaso jäi totuttua vaimeammaksi. Jack DeJohnetten ja kumppaneiden Hudson (Motema.com) vuodelta 2017 toimi muuten hyvin, mutta kontrabasson ja bassorummun lievä kumina häiritsivät viriiliä soitantaa. Päätin nukkua yön yli. Kuuntelemassa käyneiden arviot olivat samansuuntaiset. Päätösosan rymistelyissä orkesterin lyömäosaston iskut olivat sopivan napakoita, mutta alemman alueen kokonaistaso jäi tässäkin alhaiseksi. HIGHEND 41. Charles Dutoitin johtaman Saint-Saënsin kolmannen sinfonian kaksi ensimmäistä osaa hoituivat suhteellisen hyvin. KEVYT MUTTA VAKAA OTE Yleisote taipui keveyteen, ja silloin kun musiikissa oli voimakas alaosasto, ei se kuulunut järeytenä. Lähes kaikenlainen rytmimusiikki kulki, ja toistossa oli meininkiä. R6 kertoi erinomaisesti Suzannen äänenkäytön pienetkin vivahteet niitä kuitenkaan korostamatta. Elementin takasäteily vaimennetaan kaiuttimen takaseinään avautuvan putken avulla. Suurella kuunteluetäisyydellä huone tuli enemmän mukaan, ja se kuului hälyisyyden lisääntymisenä. Kaiuttimet siirtyivät selvemmin irti rajapinnoista ja reilusti lähemmäs toisiaan. Lähikuuntelussa koko äänialueen kattavalla materiaalilla alimman alueen kuhmut ja varsinkin ylemmän basson kuoppa tuottivat ongelmia
Jaska ja Jukka kuulivat toisistaan riippumatta pitkälle samansuuntaisia asioita. Kaksi muuta kuuntelivat vuorotellen mutta samalla kertaa. He taas pitivät ääntä parempana ilman maadoitusta. Kovin kaukaa kuunneltuna huoneheijastukset tunkevat mukaan ja värittävät toistoa, ja basson sopivan tason löytämiseen saattaa mennä aikaa. Tosin tämän kokeilun perusteella sen sijoitukseen tarvitaan aikaa ja kärsivällisyyttä. Toinen jatkoi: ”Nämä ovat hämmentävät kaiuttimet, joista on vaikea ottaa selvää. ?n yhteisvoimin paremmin kohdalleen, niin näkemykset muuttuivat myönteisiksi. Joillakin äänitteillä esiintyi aavistus lievää tukkoisuutta mutta ei häiritsevästi. ”Siirtelyn jälkeen ämyreitä olisi kuunnellut mielellään pitempäänkin. Maadoitus saattoi hieman selkeyttää tai rauhoittaa toistoa. Keskialue avautuu sopivan neutraalina”, totesi yksi. Mutta uurastus palkitaan, kuten kävijän kommentti kertoo: ”Kuuntelupaikan löydyttyä Audiovectorin luomus palkitsee kolmiulotteisella ja tasapainoisella toistollaan.” Täällä kokeiltavia kaiuttimia ei yleensä mitata, ja siihen on järkevät perusteet. Yläkerrassa on kuultavissa heleyttä ja kepeää kirkkautta ilman rasittavuutta. Uudistetussa Audiovector R6 Arretéssa on laatukaiuttimen ainekset. Kaiuttimen kokonaisbalanssi painottuu edelleen keskija yläalueelle. Kiinnostuneen kannattaa kokeilla itse Hifimestan tiloissa tai pyytää kaapelit lainaksi kotikuunteluun. 42. Alemman basson hoitavat kotelon alaosaan sijoitetut kuusija kahdeksantuumaiset elementit Isobarikperiaatteella. Nämä vaativat kokeneen kuuntelijan, joka tietää, mitä tekee, jotta näistä saa irti parhaan kuuntelukokemuksen.” JA SE MAADOITUS Eräpuu, Isopuro sekä kaksi muuta kuuntelijaa kokeilivat, mitä maadoitus saisi aikaan. KAIKKI AINEKSET Edelliseen versioon nähden R6:n ylin alue on osin tutun kuuloinen. toimivan huonekorjauksen. Aikaisemmin kaiuttimen suuntausta piti korjata räikeyden taltuttamiseksi, mutta nyt diskantin laatu on selvästi parempi. Nämä kannattaa ilman muuta kuunnella kotona, koska ainakin tässä kuuntelutilassa ne käyttäytyivät omanlaisesti eivätkä toimineet samalla sijoituksella kuin useimmat muut. R6 Arretèn kohdalla tätä tuli mietittyä pitkään. Aloin jälleen kerran arvostamaan kaiuttomassa huoneessa tai muuten ammattimaisesti tehtyjä kaiutinmittauksia. DSPeakerin X4:n pelkästä huonemittauksesta on todella paljon hyötyä kaiuttimen sijoituspaikan haussa, ja sillä pystyy ajamaan AUDIOVECTOR R6 ARRETÉ Hinta 28 000 €/pari Edustaja Hifimesta Oy Lisätietoja audiovector.com hifimesta.fi Mitat (lxkxs) 25 x 123 x 43 cm Paino 45 kg Toimintaperiaate 4,5-tie, refleksi Suurin suositeltava teho 450 W Nimellisimpedanssi 8 Ohm Elementit -basso 200 mm + 165 mm -keskialue 2x 165 mm takana 75 mm -diskantti R AMT -tasoelementti Jakotaajuus 100 Hz, 350 Hz, 3 000 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Kyllä Takaseinään lisätty, omaan koteloonsa sijoitettu 75 millimetrin keskialue-elementti parantaa tilantuntua ja avaruutta. Laitan nämä häivähdykset kuunneltujen äänitteiden tuotannon piikkiin. Tilantoisto on vähintään yhtä hyvä ellei jopa parantunut. Mutta koska arviot tehdään pääsääntöisesti ilman korjausta, jää auki, mikä on kaiuttimen ikään kuin todellinen taajuusvaste ja mikä osuus on tällä kuuntelutilalla. Ketä uskoa. Yllättävän isoja muutoksia tapahtui siirtelyllä. Sitä on edelleen melko runsaasti, mutta nyt se soi siistimmin eikä käy samalla tavalla korviin
Kaiutinparin muodostama äänikuva on parhaimmillaan hyvinkin kolmiulotteinen ja fokuksessa, joskaan ei monitorimainen, jos sellaista nyt joku eteensä haluaa. Sähköisen peukkubasson slämmissä ja kontrabasson pizzicatossa on atakkia. TOISELLA KORVALLA JAAKKO ERÄPUU Ilmeistä bassokorostusta lukuun ottamatta suhteellisen tasapainoinen ja selkosointinen kaiutin. Seurusteluvoimakkuudella kokonaisvaikutelma on lupaavan hallittu, mutta voimaa lisätessä kohti realistisia äänenpaineita hälyisyys kasvaa. Eron kuuluvuus on toki riippuvainen kuunneltavan musiikin genrestä ja äänitteen tuotannollisesta olemuksesta. Kun kytkennän riipaisee irti, soundi vaikuttaisi aavistuksen latistuvan ja hukkaavaan ohuen siivun kontrollistaan. Urkujen syvämatalat jäävät ohuiksi. Teräskielisellä kitaralla vedellyt lyhyet tunnelmapalat soivat itse asiassa oikein hyvin. Keskialue ja diskantti muodostavat saumattoman kokonaisuuden. Sähäkkä lattarijazz menettää huonekorjaimen kera enimmän purevuutensa, korjaimettomana närää aiheuttaa sähköbasso, jonka ajolinjat osuvat turhan painokkaasti korostuman tuntumaan. Lyhyt kokeilu metriä läheisemmästä kuunteluetäisyydestä muutti kyllä äänikuvaa muttei tuonut ratkaisevaa parannusta. Mutta mitä enemmän musiikissa on bassotaajuuksia, varaukset astuvat kuvaan. Härskisti tappiin kompressoitu ja efektoitu rock à la Billy Gibbons hoituu jokseenkin uskottavasti ilman korjaintakin, koska energiaa yläbassoissa riittää lanattunakin. Jos haluaa kokea rentoja ja anteliaita fiiliksiä, kaiutin ei ole ykkösvaihtoehto. Dynamiikkaakin esiintyy. Pelti on peltiä eikä mitään tussahtelua tai eriytymätöntä kalahtelua. Diskantin osalta jopa hires-tyyppinen toistin syväpuhtaassa tarkkuudessaan. Valmistajan maininnat alle 30 hertsistä jäävät kyllä – ainakin kuunteluissa käytetyssä huoneessa ja käytetyllä sijoituksella – todentamatta. Syvyyttä, lämpöä ja auktoriteettia kuitenkin puuttuu. Nopeasti vertailtuna maadoitus tuotti jäsentyneemmän äänikuvan. Ikävä kyllä bassomöykyn vaikutukset ulottuvat keskialueelle asti ja niistävät soinnista parhaan läpikuultavuuden pois. Sääli ettei soinnillisesta kokonaisuudesta muodostu osiensa summaa – edes kaiutin verkkovirran maapotentiaaliin kytkettynä. Jazzrumpusetissä tomtomeista lähtee napakka paukahdus kapulan iskeytyessä kalvoon. Sähköbasson seurattavuus on hyvä atakin vuoksi, mutta runkoa ja painoa on niukasti. Kitaran ääniala kun ei sisällä paksuutta sointiin ujuttavia taajuuksia. Suurta potentiaalia on, mutta se ei avaudu tarpeeksi. KOLMANNELLA KORVALLA JUKKA ISOPURO Ensin hyvät uutiset. Yksittäisten akustisten instrumenttien, kuten esimerkiksi puhallinja jousisoitinten, sointivärien sivistyneisyys kielii laadukkaista elementeistä. Hyvää on kuminan puuttuminen ja se, että bassoalue on kohtalaisen tasainen. Myös syvyysvaikutelman kerroksellisuus latistuu mitä ilmeisimmin huoneheijastusten suuremman osuuden vaikutuksesta. Oikein ilokseen kuuntelee, kun eri metallisten perkussioiden sävyt erottuvat kauniisti. Viulu soi tarkasti, tarvittaessa kipakasti, mutta aina raapimatta ja sivistyneesti. Etukäteen kokeiltuna kuunteluetäisyydeksi oli valittu 3,35 metriä. Stereokuvassa äänitteen oma akustiikka hämärtyy yleisavaruuden tieltä. HIGHEND 43. Ylempien taajuuksien erinomainen esitys joutuu kompromissiin tietynlaisen estyneisyyden kanssa. Cembalon yläsävelspektri on rikas. Huonekorjaimella avitettuna kaiuttimen toisto sekä aukeaa että avartuu, mutta korjaus paljastaa myös basson ulottuvuusja voimavajeen
EDISTYKSELLISYYDEN ETURINTAMASSA HIGHEND | SILLÄ KORVALLA: GGNTKT M1 -AKTIIVIKAIUTTIMET AKTIIVIKAIUTTIMET, JOIDEN TOISTO-OMINAISUUKSIA HALLITAAN SISÄÄNRAKENNETTUJEN TAI ULKOISTEN DIGITAALIPROSESSORIEN JA ESIOHJELMOITUJEN PARAMETRIEN AVULLA YLEISTYVÄT PIKKU HILJAA NIIN PRO AUDION KUIN HIFINKIN PARISSA. TEKSTI JAAKKO ERÄPUU | KUVAT VALMISTAJA 44. SAKSALAINEN GGNTKT TOI RUNSAS VUOSI SITTEN MARKKINOILLE OMAN NÄKEMYKSENSÄ AIHEESTA M1-KAIUTTIMEN MUODOSSA
Schäferin mukaan nimi, josta puhutaan, muistetaan. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta poikkeavia mielenkiintoisia tuotteita. Alle 700 hertsin horisontaaliseksi säteilykulmaksi mainitaan 140 astetta, vertikaalisuunnassa vastaava arvo on 100 (60/40 astetta). JAAKKO ERÄPUU on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. KESKUSYKSIKÖN USB-LIITIN ON PYHITETTY DSP-KÄYTTÖÖN. Four Audio System -applikaation avulla parametrien konfigurointi onnistuu sekä Macettä Windows-läppärein. Basso-osastolla lukema on tähän nähden kaksinkertainen. Näin m1+:n poweri sisältää perustavaran lisäksi patteriston low-ESR-kondensaattoreita, joilla varmistetaan bassoalueen hetkellinen tehonsaanti. HIGHEND Keskusyksikön usb-liitin on pyhitetty dsp-käyttöön. Sisään keskusyksikköön pääsee sekä analogisesti että digitaalisesti, kummassakin tapauksessa xlr-liittimin. Komentoyksikön ja kaiutinten välinen yhteistoiminta hoituu paksuin kuusinapaisin kaapelein, joiden kaikista päistä löytyy speakon-liitin. Toki syystäkin, sillä valchromatiksi nimetystä materiaalista konstruoidun kotelon muoto on kytköksissä kaiuttimen akustis-toiminnallisiin erityispiirteisiin. Saksan kielen gegen tarkoittaa suomeksi vastaan, ja takt on tietysti tahti. Passiivisesti jäähdytetty keskusyksikkö sisältää vahvistinten ohessa myös neljännen sukupolven 32-bittisen SHARC-dsp:n ja 24-bittiset Delta-Sigma-ad/da-muuntimet. Samainen konkkasetti kuuluu myös m1 S:n varustukseen, minkä lisäksi d-luokkaista, kanavakohtaista vahvistintehoa on kasvatettu diskantin osalta 140 wattiin. Ylemmän keskialueen ja diskantin suuntaavuus hoituu kaiuttimen julkisivun leveyden sekä loivan aallonohjaimen ja sen nieluun asennetun 44 millimetrin titaanikalotilla varustetun kompressioelementin myötävaikutuksella. FOUR AUDIO SYSTEM -APPLIKAATION AVULLA PARAMETRIEN KONFIGUROINTI ONNISTUU SEKÄ MACETTÄ WINDOWS-LÄPPÄREIN. KUKA. 45. Kaiuttimen alumiinikartioiset, 6,5-tuumaiset bassokeskiääniset ovat SB Acousticsin valmistamat. Niistä etulevyyn asennettu toistaa 1 800 hertsiin asti, taaksepäin säteilevät kaksi vain 240 hertsiin. Alemman keskialueen (200– 700 hertsiä) suuntakuvioksi voi valita joko omnin, kardioidin tai superkardioidin, myöhemmin myös hyperkardioidin, dsp:n ja Four Audio Systemin avulla. Tarina ei kerro, kauanko kesti päätyä – kaikista maailman vaihtoehdoista – oudoimpaan firman nimeen. Kaiuttimen suuntaavuusominaisuudet ovat nimittäin osin säädeltävissä sekä akustisesti että elektroakustisesti. Perusversio puskee diskanttiin 70 ja bassoille 210 wattia. SUUNTAKUVIO SÄÄDELTÄVISSÄ Valkoisena ja mustana sekä tietysti erillistä korvausta vastaan kaikissa ralja bmw-värikarttojen sävyissä saatava m1 on suljetulla bassovirityksellä varustettu jalustakaiutin. Sanaparista vokaalit poistamalla ja konsonantit isolla kirjoittamalla syntyi GGNTKT. Versioiden erot paikallistuvat keskusyksiköiden virtalähteisiin ja niiden järeyteen. Vahvistinmoduulit ovat Pascal U-PRO2S UMAC -tyyppisiä. Eli kaiutin R oland Schäferin vuonna 2018 perustaman, erikoisesti nimetyn GGNTKT:n ensimmäinen toimintavuosi meni sittemmin m1:ksi kastetun kaiuttimen perussuunnittelussa. Elementti on peräisin Celestionin tuotantolinjoilta. Ja kyllähän firman suunnittelufilosofia sisältää koko joukon valtavirrasta poikkeavia, joskin myös tuotteineen nopeammin markkinoille päätyneiden, samanhenkisten kaiutinten (D&D, Kii) hyödyntämiä ratkaisumalleja. Noin 40 senttimetriä leveänä, 30 senttimetriä korkeana ja vain 14 senttimetriä syvänä se poikkeaa radikaalisti lajitoveriensa vallitsevasta mittasuhdenormistosta. KOTELON TÄYDELTÄ NYKYTEKNOLOGIAA GGNTKT m1 on ulkoisella jakosuodin/dsp/ vahvistin-yksiköllä varustettu aktiivinen jalustakaiutin, jota on saatavana kolmena eri versiona
GGNTKT m1:n keskusyksikön asetuksia läppärin ja applikaation välityksellä tutkaillessa havaittiin, että keskialueen suuntakuvioksi oli valittu kardioidi, ja sillä mentiin. Valmistajan prosyyreissa puhutaan jopa 15 senttimetristä. Valmistajan m1:lle tarkoittamat jalustat ovat noin 70-senttimetriset. Valmistajahan suosittaa kuunteluetäisyydeksi 1–3 metriä, ja tulikin todettua, että yli kolmen metrin päästä kuunneltuina kaiuttimet hukkaavat osan fokuksestaan, vaikka soundi ei nyt varsinaisesti romahdakaan. Sitä ajamaan valjastettiin Innuous/Metrum/Townshend-pohjainen oheiskalusto. Magneetit vastakkain asetetut bassoelementit minimoivat kotelon resonointia ja mahdollistavat kaiuttimen sijoittamisen seinän läheisyyteen normaalia lievemmin negatiivisin vaikutuksin. Sellaisia ei vaan ollut saatavilla. Taajuusvasteeksi luvataan 36–20 000 hertsiä (-3 desibeliä). Ei huonosti kaiuttimen kokoon nähden. on tässä katsannossa 2,5-teinen. Akustiikaltaan hallitussa kuunteluhuoneessa ei tuntunut olevan tarvetta tiukemmalle suuntaukselle. ÄÄNENLAATUA LÄHIKENTTÄÄN Massaltaan 11-kilogrammainen m1 suositellaan sijoitettavaksi etuseinän lähelle. Kaiutinreferensseinä toimivat Athom GT-1 ja Hifimaailman edellisessä numerossa esiintynyt Taipuu Kero, talon oman vahvistinkaluston ohjastamina tietty. Koeponnistajan huoneessa optimiksi osoittautui noin tuplasti tämä. Kaiuttimet nostettiin 60 senttimetriä korkeiden jalustojen päälle 2,3 metrin etäisyydelle toisistaan. Kokeiluun saatu m1 oli mallia +, eli virtapuoleltaan terästetty versio. 46. GGNTKT m1:n kerrotaan yltävän 119 desibelin äänenpainehuippuihin. Witchwood Lisätietoja ggntkt.de osk.witchwood@gmail.com Mitat (lxkxs) 40,5 x 31,9 x 14 cm Paino 11 kg Toimintaperiaate 2,5-tie, suljettu Elementit -basso 170 mm -keskialue 170 mm -diskantti 44 mm Jakotaajuus 200 Hz, 1 800 Hz Liitin Speakon Muuta Ulkoinen vahvistin/jakosuodin/dsp GGNTKT suosii pro audio -lohkon liittimiä, xlr:ää ja speakONia. Oikean etukulman usb-liitin on valjastettu dsp-käyttöön. Toe inniä kaiuttimet eivät edellyttäneet paljoakaan, mutta jalustan ja kaiuttimen väliin asetettu, kevyesti kallistava korkinpala loksautti soundin kohdilleen. GGNTKT M1 Hinta 6 200–7 390 € Edustaja osk. Kuunteluetäisyyden empiirinen haarukointi päättyi lukemaan 2,6 metriä
Peltien sointivärit ovat rikkaat, ja trumpetti taittuu helpon oloisesti rehevään rosoon. PERUSTELEE HINTANSA Versiosta riippuen 6 200–7 390 euroa per pari kustantava GGNTKT m1 tarjoaa hintansa vastineeksi kotelollisen edistyksellistä elektroniikkaa, kirjaimellisesti hallittua suuntaavuutta ja koko taajuuskaistan mitalla laadukasta ääntä. Kun tähän lisätään vielä kompaktit mittasuhteet, tyylikäs design, melkoiset äänenpainevarat ja päivitysmahdollisuudet, aletaan olla poikkeuksellisen hyvin hankintahintansa perustelevan tuotteen äärellä. Ja jos on tarvis päästä isossa salissa etäkuunteluasetelmaan, GGNTKT:lta löytyy m2-lattiakaiutin, jossa m1:ssä hyväksi havaittuja ratkaisuja täydentää tymäköitetty basso-osio.?n Takalevyyn asennetut 6,5 tuuman wooferit puskevat vain bassoa. Värittymiä esiintyy todella vähän, ja nekin ovat todennäköisesti huoneperäisiä. TILA HAHMOTTUU Kaupallisen balanssin kuoliaaksi kompressoitua huttuakin m1:llä kuuntelee, samoin muuta päivän pintavaahtoa, mutta kaiuttimen jykevä, puhdas ja tasapainoinen soundi on kyllä enemmän kotonaan sisällöltään kultivoidumman musiikin maailmassa, jos nyt sitten Zappan rienaavuutta ja Björkenheimin rouheutta voi hienostuneeksi haukkua. Valmistajan lupaukset 30 hertsin pintaan ulottuvasta bassotoistosta vaikuttavat pitävän paikkansa, samoin maininnat läpi koko toistoalueen ulottuvasta lineaarisesta vaihetoistosta. Paolo Fresun Devil Quartetin liki puhki soittamani Carpe Diem soljuu ilmoille rauhallisesti mutta riittävällä painokkuudella. Paikoin basso vaikuttaa aavistuksen ylienergiseltä, mutta kumua, jyminää tai raskautta ei juuri pääse kuulemaan. 47. Toisaalta huippuluokan soundein silatut levyt hoituvat parhaimmillaan upeasti. On kuitenkin muistettava, että parhaat puolensa kaiutinjärjestelmä paljastaa suhteellisen läheltä kuunneltuna, mikä ei tosin suomalaisen asumisstandardin ahtaudessa ole ollenkaan hassumpi juttu. HIGHEND JOS M1:N SOUNDIA PITÄISI KUVAILLA YHDELLÄ LAUSEELLA, SE VOISI KUULUA VAIKKA NÄIN: ”MONITORI, JOKA EI TAPA MUSIIKIN KOKONAISVALTAISUUTTA YLIKOROSTAMALLA YKSITYISKOHTIA.” Jos m1:n soundia pitäisi kuvailla yhdellä lauseella, se voisi kuulua vaikka näin: ”monitori, joka ei tapa musiikin kokonaisvaltaisuutta ylikorostamalla yksityiskohtia.” Soinnissa on siis tiettyä lahjomattomuutta, mutta äänitteiden tuotannollisesti kehnoimmatkin säilyttävät kuunneltavuutensa. Akustisen kitaran aksenteissa on juuri sopivassa määrin dynaamisia vaihteluja ja kopan suhde kieliin pysyttelee luontevana läpi skaalan. Hugh Masekelan ja Tony Allenin Rejoice! sykkii silkkaa afron auvoa, eikä m1-pari jätä pureutumatta sen intiimin esillepanon hienouksiin. Ehkä se rajapinnan läheisyys ja kaiutinten välisen etäisyyden vähäisyys, joista tuntui olevan etua studioperäisten äänitteiden koherenssille rajoittivat live-esitysten ilmavuuden illuusiota. Klassisen musiikin ystävälle GGNTKT m1:llä on tarjottavanaan aidonoloisia sointivärejä, erottuvaa kerroksittaisuutta ja hahmottuvia tila-aistimuksia, mutta vaikka soundi avointa ja läpikuultavaa onkin, ilmavuutta ja ulotteikkuutta voisi esiintyä enemmänkin. No, bassoalueella on aistittavissa hienoista epätasaisuutta, mutta jos ei olisi, se lähentelisi kaiuttimien seinävierussijoitus huomioiden melkein ihmettä. Alipäästö on 240 hertsissä. Napakkuutta ja jäntevyyttä kylläkin
UUDET IDEAT KÄYTÄNTÖÖN HIGHEND | SONUS FABER MAXIMA AMATOR -KAIUTIN SONUS FABERIN UUSI MAXIMA AMATOR ON PITKÄÄN VIREILLÄ OLLUT UNELMA, JONKA PANDEMIA-AIKA TEKI MAHDOLLISEKSI TOTEUTTAA. TEKSTI KARI NEVALAINEN | KUVAT VALMISTAJA 48. KAHTA MUKANA OLEVAA ASIAA VALMISTAJA EI OLE AIEMMIN KOKEILLUT MISSÄÄN KAIUTTIMESSAAN
49. Selitys ontuu. Ajatus on ollut paperilla vuosia, mutta kerta toisensa jälkeen se on hylätty mahdottomana toteuttaa, eikä vähiten siksi, että kotelo pitäisi pystyä valmistamaan massiivipuusta tai sitten ei mistään. Tässä tehtävässä taustaansa sulautuvat, viimeisen päälle viimeistellyt jalustakaiuttimet toimivat erinomaisesti. Sonus faber jos kukaan osaa valmistaa näyttäviä jalustoja, mutta valejalustakaiuttimena Maxima Amator on silti omassa tyyliluokassaan, linjakas ja sopusuhtainen. Ratkaisu lisää painoa, madaltaa painopistettä ja poistaa resonansseja. Maximan kolmesta kammiosta ensimmäinen ja suurin (±15 litraa) kuuluu itse kaiuttimelle. Ei aivan. Serblin myös uskoi, että kahdella elementillä toteutettu kompakti kaksitiekaiutin N iin paljon katseltavaa kuin Sonus faberin uusi Maxima Amator tarjosikin silmille heti tuoreeltaan, ensimmäisenä se sai pohtimaan lattiakaiuttimen määritelmää. Jakosuotimelle on oma pieni suljettu kotelonsa. Materiaaliyhdistelmä tekee ensiesiintymisensä Sonus faberin kaiuttimissa. Yhtä kaikki, Maximaa voi yhtä hyvin pitää keskikokoisena kaksitiejalustakaiuttimena kuin normilattiakaiuttimena. Esimerkiksi Totem on joissakin malleissa käyttänyt samaa rakennetta, mutta melko harvinainen se on. Kapean jalustan päällä törröttävät jalustakaiuttimet näyttävät korneilta. Käytännössä näin taitaa lähes aina olla, mutta loogista välttämättömyyttä ei ole. Kaiuttimen alapuolella oleva tyhjä tila on täytetty pyöreäjyväisellä hiekalla. Lattiakaiutin toki seisoo kotelon koko komeudelta lattialla, mutta kuuluuko sen olemukseen, että sisätilavuus on otettu täysimääräisesti käyttöön bassovasteen jatkamiseksi. Se on myös upeasti viimeistelty, mutta siitä enemmän tuonnempana. Maxima Amator on tällainen kaiutin. Kun Franco Serblin perusti Sonus faberin vuonna 1983, suunnitelma oli valmistaa kompakteja kaksitiekaiuttimia ylellisillä koteloilla ja parhailla elementeillä. Maxima Amator on myös Sonus faberin ensimmäinen kaksitielattiakaiutin. Pohjalevyn välissä oleva messinkiinsertti sointuu kartion kullatun kannan ja marmorilevyn kuvioinnin kanssa. Kaiuttimen piti tehdä muutakin kuin soida hyvin: sen piti olla kodin koriste, muotoilultaan ja viimeistelyltään kuin hienot huonekalut. On kaiuttimia, jotka näyttävät päältä lattiakaiuttimilta mutta ovat sisältä enemmän jalustakaiuttimia. Tarkemmin kun pohtii, niin kahdella elementillä toteutetut kaksitielattiakaiuttimet – aivan riippumatta siitä, mikä niiden sisätilavuus on – ovat melko harvassa. Lisävaimennusta antaa kaksi kerrosta kierrätettyä hiilikuitua ja yksi kerros silikonikuitua. Levy tukevoittaa 110 senttimetriä pitkää koteloa ja rikkoo sisäisiä seisovia aaltoja pystysuunnassa. Sonus faberille jalustalla istuva pieni kaksitiekaiutin ei ole milloinkaan ollut mörkö, päinvastoin. Noin 45 astetta viisto välipohjalevy on hieman puolivälin alapuolella. Epäsuhta kotelon ja jalustan välillä on ilmeinen. Yksi selitys välipohjalle voisi olla ulkoinen. Englantilaisilla on omansa (ProAc, PMC, Sugden, Spendor), Magicolla on S1 ja muutama muu. Määritelmä, kuten Aristoteles sanoi, kertoo asian olemuksen. Lattiaan asti ulottuva kotelo kätkee sen tosiasian, että rakenne toimii jalustana tilavuudeltaan pienemmälle kaiuttimelle, sellaiselle, kuten saman Heritage Collection -sarjan jalustakaiutin Electa Amator III. Maxima Amator ei ole ainoa lajiaan. HIGHEND MIKSI VÄLIPOHJARAKENNE
Maxima Amatorin kotelon sisätilavuus on optimoitu tälle bassokeskiääniselle, eikä tilavuuden kasvattaminen olisi tuonut olennaista lisää bassotoistoon. Suodinta pääsee kurkkimaan pleksilasin läpi vähän samalla tavalla kuin miten Louis Vuittonin Flying Tourbillon “Poinçon de Genève” -rannekello paljastaa sisuksensa. Mielenkiintoista vaikkakaan ei aivan odottamatonta on, että Maxima Amatorin jakosuodin on erilainen kuin Electa Amatorissa ja ensimmäistä kertaa käytössä Sonus faberin kaiuttimissa. Sonus faberin ensimmäinen kaiutin, Minima, vuodelta 1984 oli tällainen, samoin pari vuotta myöhemmin ilmestyneet klassikot Electa ja Electa Amator. Diskanttielementti ja bassokeskiääninen on kytketty sarjaan, ei rinnan kuten tavallisesti. Uusi Heritage Collection -sarja osoittaa, että Paolo Tezzonin (akustinen suunnittelija) ja Livio Cucuzzan (teollinen muotoilija) vetämällä firmalla ei ole aikomustakaan luopua Serblinin perinnöstä. Yläosan pyöristys voi olla tärkeä reunaheijastusten takia, mutta veistoksellisuuden kannalta on olennaista, että myös pohjalevy on pyöristetty. Uudella “interaktiivisella fuusiosuotimella” (IFF) tavoitellaan siis strategisesti erilaista äänen yhdentymistä jakotaajuusalueella. Hänelle voimakas, matala bassotoisto ei kuulunut hifiin, ja siksi bassojen perään huutelu oli turhaa ajanhukkaa. Etuja takaseinämä on vuorattu, kuinkas muuten, mustalla lampaannahalla. Kummankin elementin puhekelasta tulee osa toisen elementin suodinpiiriä. Kaiuttimet menestyivät etenkin Euroopassa ja lujittivat Sonus faberin uskoa kaksitiejalustakaiutinkonseptiin. Electa Amator III -jalustakaiuttimessa. Serblinia asia ei haitannut. Kyse ei ole kuitenkaan loivasta ensimmäisen asteen suotimesta (kuusi desibeliä per oktaavi), joista Sonus faber tunnetaan, vaan kolmannen asteen suotimesta (18 desibeliä per oktaavi) molemmille elementeille. Se kuten diskanttielementtikin ovat täsmälleen samat kuin KUN FRANCO SERBLIN PERUSTI SONUS FABERIN VUONNA 1983, SUUNNITELMA OLI VALMISTAA KOMPAKTEJA KAKSITIEKAIUTTIMIA YLELLISILLÄ KOTELOILLA JA PARHAILLA ELEMENTEILLÄ. “Kun musiikki on suurta, sen enempää kaiuttimen kuin sen äänenkään ei tarvitse olla suuria”, opetti Serblin amerikkalaisia eräillä messuilla. Sitten tuli minikokoinen Guarneri Homage luutunmuotoisella kotelolla ja marmorijalustalla vuonna 1993, eikä paluuta enää ollut. MAXIMA AMATOR ULKOA Kauneuden arvostaminen ja italialaisen käsityötaidon perinteen vaaliminen (Sonus faberin perusarvot) näkyvät Maxima Amatorissakin monin tavoin mutta ennen kaikkea intohimoisena suhteena materiaaleihin. DAD-liite tarkoittaa kupolin kärjen pistevaimennusta, tässä tapauksessa domen päällä olevalla tripodilla. Tämä tarkoittaa sitä, että suotimen ylipäästöhaara vaikuttaa suoraan alipäästöhaaraan ja päinvastoin. Hammaspyörien sijaan ikkunasta näkyy Mundorfin ja ClarityCapin komponentteja sekä yksi pari tasokkaita kaiutinliittimiä. Pieni kaiutin tarkoittaa pieniä bassoja, ja sen sai Sonus faberkin lukea kaiuttimiensa ensikritiikeistä. Pohja, kansi ja kyljet ovat pähkinäpuuta, ei viilutettua vaan massiivi-sellaista ja reunoilta voimakkaasti pyöristettyä. Jakotaajuus on laskettu 2 100 hertsiin. Siitä huolimatta kaksitiejalustakaiutin ei ole milloinkaan lakannut olemasta vahva ellei vahvin osa tuotemerkin identiteettiä. Alustalevyn – joka ei ole Electa Amatorin vaaleata Carreran marmoria vaan tummempaa ja lämpöisempää Port Saint Lorent -varianttia – alla on neljä, kolmesta materiaalista koottua kartiota. Uhkea, laajakaistainen ja tinkimätön kaksitiejalustakaiutin (passiivisäteilijällä) oli yksi 1990-luvun puhutuimmista kaiuttimista. Oikea syy on tekninen. Massiivipuukotelo näyttää hyvältä kuon se, millä päästään lähimmäksi puhdasta ja yhtenäistä, musiikkia suopeimmin palvelevaa ääntä. Sonus faberin tehtaalta on lähtenyt useita huikeita kolmitielattiakaiuttimia Stradivari Homagesta vuodelta 2004 aina vuoden 2017 Aidaan. Tumma alustalevy tasapainottaa kotelon yläreunaan niputettuja kaiutinelementtejä. Diskantteja Maxima Amatorissa toistaa 28 millimetrin silkkidome H28 XTR-04 DAD neodyymimagneetilla ja kuusipuusta(!) tehdyllä akustisella labyrintilla elementin takana. Valmistajan mukaan sillä estetään vaihevirheen aiheuttama toiston vaimeneminen. Aloitetaan alta. Sen verran Serblin kuitenkin suivaantui kritiikistä, että toteutti Sonus faberin ehkä kuuluisimman kaiuttimen, Extreman, vuonna 1991. MAXIMA AMATOR SISÄLTÄ Maxima Amatorin välipohjaratkaisu ei kuitenkaan selity sen enempää Serblinin perinnöllä kuin estetiikallakaan. 50. ENTÄ BASSOTOISTO. Bassoja keskiääniä toistaa 180-millimetrinen elementti selluloosapitoisella luonnonkuitukartiolla. Pohjalevyn ja kotelon välissä on ohuet kiiltävät messinki-insertit, jotka sopivat yhteen marmorilevyn kuvioinnin ja kartion kullanvärisen kannan kanssa
Ääni oli kauttaaltaan tasapainoisempi ja balanssi basson sekä muun alueen välillä terveempi. Tämä on Sonus faberin niin sanottu talon ääni. On kuunneltava ja päätettävä, ja niin on tehty Maxima Amatorin kanssa. Siinä missä esimerkiksi ProAc hakee suotimillaan sametinsileää, sisäistynyttä pohdintaa ja jotkin toiset akateemista puolueettomuutta, Sonus faber tavoittelee, omien sanojensa mukaan, luonnollista, sujuvaa ja soljuvaa ääntä. Basson ulottuvuus on hyvä. HIGHEND Oliko valmistaja lähtenyt Maximan kanssa puristisemmin jahtaamaan alkuperäistä Sonus faber -ääntä, vai mistä oli kyse. Guarneri Evolutionin (2014) kohdalla olin aistivinani päinvastaisen trendin. Miten talon ääni sitten kuului Maximassa. Alku oli mielenkiintoinen. Silmät odottivat lattiakaiuttimille tyypillisempää sointitasapainoa, mutta korvat kertoivat muuta. KUN KAIKKI NATSAA Maxima on yksi niistä kaiuttimista, joiden äänimaailmaan mukaan pääseminen tuntuu edellyttävän tietyn kynnyksen ylittämistä, mutta jos sen askeleen ottaa avoimin mielin, kaiutin palkitsee kuuntelijansa monin tavoin. Se on sitä teknisesti mutta myös tavoitellun äänenkaltaisuuden kannalta. Yläbassojen alueelle asettuvalla vaimentumalla huoneessa oli varmasti sormet pelissä, eikä lattiaheijastuksenkaan vaikutusta voi lyhyellä kuunteluetäisyydellä sulkea kokonaan pois. Ilmoitettu -6 desibelin alaraja, 35 hertsiä, ei pitäisi olla utopistinen luku 180 millimetrin elementille tuon kokoisessa refleksikotelossa, eikä se sitä ollutkaan. Se resonoi helpommin kuin mdftai koivuvanerikotelo ja vaatii siksi erikoistuentaa. Kaiuttimen etulevy noin metri irti takaseinästä tuntui, että kotelosta otetaan ulos bassoja hyvin maltillisesti. Myös vahvistimella tuntui olevan väliä. Vääntymisen ja rikkoontumisen estämiseksi Maximan puu on lämpökäsitelty, tukirimat kotelon sisällä on kiinnitetty ei-kovettuvalla liimalla ja paneelien väliset pienet saumat ovat cnc-tekniikalla tarkoin mitoitetut. Lähestymistavoissa on eroa. Sitä ei voi ennustaa suotimen sähköisen toteutuksen perusteella. Kun 30-wattinen a-luokan putkivahvistin, joka vaikutti vain korostavan 88 desibeliä herkän Maxima Amatorin pelkistettyä sointia, vaihtui monisatawattiseen transistorivahvistimeen, olo tuntui heti kotoisammalta. On esimerkiksi aivan omanlaisensa äänen sileys, johdonmukaisuus ja yhtenäisyys yli keskialueen. Tasaisuus ei ole teknistä eleettömyyttä vaan sellaista, mikä sai monet musiikkinäytteet kuulostamaan vetoavilta, esimerkiksi sellaiset, joissa nainen laulaa ja luuttu säestää. Myös ote musiikista jämäköityi. Se haluaa antaa suotimelle hieman enemmän vapausasteita tavoittaakseen “musiikin emootion”. Ääni on eloperäinen, ei lainkaan mekaaninen. Selityksistä huolimatta vaikutelmaksi jäi, että jos Sonus faber olisi pyrkinyt miellyttämään yleistä makua, se olisi saattanut soinnillistaa Maxima Amatorin himpun hedonistisemmin. Ja mikä koski lauluten aina mutta on myös vaativa. On tunnetta ilman estoja. Tasokkaista puolijohdevahvistinehdokkaista ei ole pulaa: McIntosh MA5300 (100 wattia), Norma Revo IPA-140 (140 wattia), Viola Labs Chorale (125 wattia), Bryston B135 (135 wattia) ja niin edelleen. Massiivipuu myös elää ikääntyessään, varsinkin näin isossa kotelossa. 51. (Vastaavaa voi tapahtua myös toisinpäin, kun hyvin minikokoinen kaiutin hämmästyttää kokoaan isommilla bassoilla.) Sarjaan kytketty kolmannen asteen jakosuodin on vähentänyt liittimet yhteen pariin. Musiikki pysyy tiukasti koossa, eikä kaiutin sotkeudu äänentuotossa omiin jalkoihinsa esimerkiksi monimutkaisella moniäänisellä laulumusiikilla. Maxima Amator seuraa laulajan äänenkäyttöä valppaasti, eikä tilanne muutu, vaikka säestäjäksi taustalle kömpii isompi orkesteri. Nyt tilanne oli se, että jos äänitteillä olivat bassot ja dynamiikka kohdallaan, Maxima Amator hoiti osuutensa uskottavasti, mutta kompressoidummalla materiaalilla apua ei paljon herunut. YKSINOMAISTA KUUNTELUA Sonus faberin mukaan jakosuodin on Maxima Amatorin “sydän ja aivot”, mutta niin se on monissa muissakin kaiuttimissa
Yksi anomalia äänessä oli. Mutta juuri tässä on Maxima Amatorin asian ydin. Vaikka Sonus faberin omassa valikoimassa kyse on lähinnä mediaanihinnasta (vaihteluväli 800–260 000 euroa), mediaanipalkkaa nauttivan musiikin ystävän näkökulmasta Maxima Amator edustaa luksusta, ja siksi hintalaatusuhde on jonkinlainen enigma. Rytmimusiikilla sellaiset näytteet, jotka eivät olisi lainkaan toimineet, olivat harvassa. Leveällä stereokannalla, etäältä kuunneltuna ja kaiuttimet reippaasti irti takaseinästä Maxima Amatorit luultavasti katoaisivat äänikuvasta vieläkin korostuneemmin ja ääni levittäytyisi taaemmaksi laajalle kaarelle. Maximan äänen hyvät puolet, kuten äänen harmonisuus ja yhtenäisyys, nousivat pintaan todennäköisimmin akustisella musiikilla, isolla tai pienimuotoisella. ?n musiikkia, koski myös soitinmusiikkia. Diskantin oikeaa määrää pääsee hienosäätämään kuuntelukulmaa muuttamalla. MUSIIKKI PYSYY TIUKASTI KOOSSA, EIKÄ KAIUTIN SOTKEUDU ÄÄNENTUOTOSSA OMIIN JALKOIHINSA ESIMERKIKSI MONIMUTKAISELLA MONIÄÄNISELLÄ LAULUMUSIIKILLA. HINTANSA VÄÄRTI. Sen sijaan oli niitä, jotka Maxima Amator toisti suurenmoisesti, ja sitten niitä, joiden toistossa ei ollut vikaa, mutta jotka eivät syystä tai toisesta innostaneet. Jo 15 900 euron parihinta kertoo, ettei Maxima Amator ole aivan tavanomainen kaiutin. Näin kävi esimerkiksi soolopianomusiikilla tietyllä kapealla kaistalla. Melko läheltä kuunneltuna keskikuva oli selvästi havaittava, äänilähteet hakeutuivat omille paikoilleen sivusuunnassa, eikä ääntä tarttunut kaiutinkoteloon. MAXIMA AMATOR SEURAA LAULAJAN ÄÄNENKÄYTTÖÄ VALPPAASTI, EIKÄ TILANNE MUUTU, VAIKKA SÄESTÄJÄKSI TAUSTALLE KÖMPII ISOMPI ORKESTERI. Se on helmi puhtaasti tuotteena ylellisine materiaaleineen ja viimeistelyineen, mutta myös siksi, että sen kanssa Sonus faber on joutunut aivan uuden haasteen eteen sekä käyttämään kaiken osaamisensa hioakseen helmestä aidon Sonus faber -kaiuttimen. Ilmiö korostui, jos (Fletcher-Munson-käyrän motivoimana) äänen voimakkuutta nosti tietyn rajan yli. Toisin sanoen, Maxima Amator valikoi, mutta ei ole nirppanokka. Yllä esitetyt musiikkiesimerkit ovat lähinnä taidemusiikin puolelta, mutta miten käy Maxima Amatorilta rock’n’roll. Viulu, sello, cembalo ja monet muut soittimet toivat ilon kuuntelijan kasvoille ja korville, eikä vähiten siksi, että äänenväri oli pääosin totuudenmukainen korkeimpiin taajuuksiin asti. Electa Amatorin alarajataajuus on vain viiden hertsin päässä ja toisaalta Sonus faberilla on tarjota rehellisiä, kaksi kertaa suurempia kolmitielattiakaiuttimia suurin piirtein samassa hintaluokassa, kuten Olympica Nova V (17 200 euroa) tai Serafino Tradition (23 500 euroa). Se on tarkoituksella kahdella elementillä toteutettu kaksitiekaiutin, ja se on tarkoituksella hoikka lattiakaiutin – ja sellaisena helmi Sonus faberin kaiuttimien joukossa. Kun tämän kaiken oikein sisäistää, hinta ei ole kovin kaukana totuudesta. Joillakin näytteillä ääni saattoi niin sanotusti tulla yli ja ikään kuin kovettua. Arvoitus syntyy siitä, että kaikista hienoista ominaisuuksistaan huolimatta Maxima Amator on pohjimmiltaan keskikokoinen kaksitiejalustakaiutin, ja vaikka sen ääni on tasapainoinen, koherentti ja hienosävyinen, pieni epäsuhta äänen ja kaiuttimen koon välillä säilyy. Viimeksi mainittuihin kuului esimerkiksi tymäkkä blues-tykitys, joka toistui kyllä korrektisti mutta ikään kuin hopealautaselta. SONUS FABER MAXIMA AMATOR Hinta 15 900 €/pari Lisätiedot sonusfaber.com hifihuone.fi Mitat (l x k x s) 300 x 1 120 x 350 mm Paino 38 kg/kpl Toimintaperiaate 2-tiejalustakaiutin, refleksikotelo Suurin suositeltava teho 125 W Nimellisimpedanssi 4 Ohm Herkkyys 88 dB (2,83 V / 1 m) Elementit: –Bassokeskiääni 180 mm (MW18XTR-04) –Diskantti 28 mm (H28 XTR-04 DAD) Jakotaajuus 2 100 Hz Kaksoisjohdotus Ei 52
lauantai JT-Audio, Hämeenlinna 8.10. Seastone_FyneAudio_F500_230x297_fix2.indd 1 15.9.2021 13.56.22. perjantai Joensuun Kuva & Ääni 30. Hinnat alkaen 1 695 € pari. la-su Hi. -messut, Helsinki 12.11. /fyne-audio/ FYNE-AUDIO F SP LATTIAKAIUTTIMET Alkaen € pari. perjantai Kruunuradio, Helsinki 22.10. F SP SERIES A VERY SPECIAL PRODUCTION HAND CRAFTED IN THE UNITED KINGDOM F502SP March 2021 FYNE-AUDIO ESITTELYPÄIVÄT 4.9. perjantai Radiokulma, Tampere MAAHANTUONTI & MARKKINOINTI www.seastone.audio/. Värivaihtoehdot: Pianolakattu valkoinen, musta ja pähkinä. – 31.10
Itse asiassa teknologian tuomien mahdol. En sentään vielä ole se nukkavieru, omaa arvoaan pönkittävä vanha pieru, joka tuomitsee muiden tavan ajatella tai harrastaa. Todellisia. Mistä sitten tunnistaa kehityksen seuraavan askeleen, hifisapiensin. Reko-ringit tarjoavat lähiöihin lähiruokaa. Tarkoitukseni ei ole arvostella juuri Sinua. Kuluttaja kiittää, mutta Johansson haastaa Disneyn sopimusrikkomuksesta oikeuteen. Ainakin osittain se pitääkin paikkansa. Yhtä lailla naturalistihifisti on evoluutiossaan uhattuna. Ennakkotapauksen vaikutukset ovat merkittävät. Sen sijaan musiikista he harvoin puhuvat. Toisin sanoen valehdellaan, kaunistellaan, korjataan tai korvataan. Hassua kyllä, sitä se ei ole. Väitän, että luomuna moni kokemus on parhaimmillaan juuri siksi, että niissä on puutteensa. Tätä kirjoittaessani Scarlett Johanssonin tähdittämä Musta Leski on saanut ensi-iltansa yhtä aikaa sekä teattereissa että Disneyn suoratoistopalvelussa. Kuinka monta eri versiota autenttisuudesta hyllyyn tai kovalevylle mahtuu. Luonnollinen, luonnonmukainen, aito, autenttinen. Helppoa. Hifistin näkökulmasta digitalisaatio alkoi jo kauan sitten vinyylilevyjen aikakaudella. Kiitos. Tämäkin digitalisaatioon liittyvä lieveilmiö monen muun joukossa kertoo ennen kaikkea siitä, että ihminen tulee aina askeleen luomansa teknologisen kehityksen perässä. KOLUMNI 54 LUOMUNA PARAS lisuuksien kieltäminen olisi suorastaan hölmöä. Tällä hetkellä kaikki virtuaalinen on cool. Digitalisaation mahdollistamaa, kokonaisvaltaista muutosta olisikin tarkasteltava kriittisesti; missä se on mahdollistaja, missä uhka. Toisin sanoen tapahtumapaikat rakennettiin näyttelijän taustalla olevalle led-seinälle. Ja se huolestuttaa.?n JUSSI ARVIO T iedostava nuori aikuinen sen tietää; luomu on paras. Näiden termien varaan hifiharrastuksensa rakentava rakentaa korttitaloa junaradalle. Sellaista, jonka illuusiossa on helppo käpristyä omaan tiedostavuuteensa samalla kun maapallo lipuu kiihtyvällä vauhdilla radaltaan. Juuri näin on tapahtunut siellä, missä keskustelu siirtyy striimauspalveluiden formaatteihin, vinyylilevyjen digimastereihin, vahvistimien aakkostopologiaan tai omaan suosikkiini, klassikkolevytysten loputtomiin remastereihin. He jakavat kanssatovereilleen algoritmien rajattomuuden ilosanomaa. Seuraa vaikkapa erilaisia keskustelupalstoja. Perspektiivi kun vaatii aikaa ja vertailukohtaa; asioiden alkupistettä. Itsekin noudan useimmiten munat ja kasvikset, joskus lihankin, sieltä, missä tiedostavien elämäntapalähiöintiaanien sallitaan ostaa itselleen luomustatusta. Käytän striimauspalveluita niin musiikilla kuin vaikkapa elokuvilla. Digitalisaatio korvaa realiteetit yksi kerrallaan. He kertovat siitä, kuinka digitaalisuus on tuonut valon pimeään. Kuulostaako trendikkäältä. Naturalistihifisti hyväksyy, että maailma ei ole täydellinen. He opastavat sinulle, kuinka käyttää monipuolista UI:tä, jonka kautta voit muutamalla hiiren klikillä muuttaa vallitsevaa todellisuutta. Tiedän toki, että tämä kuulostaa naiivilta ja jälkijättöiseltä viisastelulta. En tuomitse huoneakustiikkaansa digillä korjaavia. Näyttelijät sentään ovat pääosin elävää luomulihaa. Enkä heitä, jotka etsivät kuulokkeille ihannevasteet softaequtuksella. Viihdeteollisuuden digitalisaatiossa kukaan ei enää tiedä, mitä luomu tarkoittaa. Siis kaikki sellainen, millä peitetään todellisuus. Tai kuten Douglas Adams kirjoitti delfiinien suuhun; näkemiin ja kiitos kaloista. Luonnollisuudesta on rakennettu vahvaa brändiä. Enkä nyt viittaa cd-levyyn vaan tuotantoprosesseihin. Huoleni on muualla kuin Sinussa. Olen naturalistihifisti. Kaikkea ei pidä korjata. Tänään uutisoitiin Golf-virran saaneen tarpeekseen. Prosessia seuraa tarkkaan koko ala. Mikäli kuulut mainittuun ryhmään, niin älä suutu. Hänen maailmassaan kuoppia ja kumpareita on olemassa niin huonevasteissa kuin maisemassakin. Vähitellen myös oikeat näyttelijät. Hän hyväksyy puutteet inhimillisinä asioina. Otetaan esimerkiksi Disney Plussan julkisuuteenkin noussut The Mandalorian -sarja. Digitalistihifistien nousu on vääjäämätöntä. Tiesitkö, että useimmat elleivät peräti kaikki lokaatiokuvaukset korvattiin virtuaalitodellisuudella. Oli kivaa, kunnes ei enää ollutkaan. Nähtäviä, kuultavia, kosketeltavia, koettavia, kiivettäviä. He kertovat, että seuraava päivitys tuo tullessaan ainakin terssi-, virssija hirssikorjaimen
This truly international association includes expert members in Australia, India, Canada, the Far East, USA and the wider European community, ensuring the EISA Awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! CELEBRATING THE YEAR’S RED HOT PRODUCTS GLOBAL AWARDS 2021-22 visit www.eisa.eu for the winners 230-300_EISA_AD_2021_Post-awards.indd 1 03/08/2021 12:36. TESTED BY THE EXPERTS n WWW.EISA.EU EISA is the unique collaboration of 60 member magazines and websites from 29 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment
UUSIA PUOLIA PÄIVITYKSELLÄ TESTI | SYSTEM AUDIO LEGEND 40.2 SILVERBACK -KAIUTIN JA STEREO HUB -LÄHETIN VUONNA 2018 JULKAISTU LEGEND-SARJA KÄÄNSI UUDEN LUVUN SYSTEM AUDION TARINASSA. NYT KAIUTINPERHEEN AKTIIVINEN LANGATON SILVERBACK-HAARA ON PÄIVITTYNYT UUTEEN KAKKOSVERSIOON, MUTTA YDINAJATUS ON EDELLEEN ENNALLAAN – JA SEHÄN ON SANGEN FIKSU! TEKSTI HEIKKI KIVELÄ | KUVAT MAURI ERONEN | MITTAUKSET AALTO-YLIOPISTO
Samalla – toisin kuin suljetussa, yhden valmistajan alla toimivassa teknologiassa – on varsin todennä kö istä , että yhteiskä ytö ssä olevaa metodia myö s kehitetä ä n ja pä ivitetä ä n avoimemmin. Lyhyesti kuvattuna homma menee niin, että mikäli talosta löytyy jo mieluisa (ja tarpeeksi tehokas) vahvistinkalusto medialähteineen, passiivimalli tarjoaa käytännössä samat elementit samassa kotelossa reilusti edullisemmin. TESTI. Kaukosäädin toimii radioteitse, joten se ei tarvitse suoraa näköyhteyttä signaalit vastaanottavaan ja kaiuttimille ne lähettävään Stereo Hubiin. Teoriapohjalta sama kaiutinmalli aktiivisena on eri asia kuin passiivisena, varsinkin System Audion tavalla toteutettuna, ja molemmissa on ehdottomasti puolensa. Ensinnä kin useiden valmistajien yhdessä kä yttä mä tekniikka mahdollistaa eri tuotteiden linkittä misen yhteen merkistä riippumatta. KUVA KIRKASTUU Äkkiseltään tarkasteltuna vuonna 2018 lanseeratun ensimmäisen Legend-sukupolven ja tuoreiden .2-mallien välillä ei ole suuriakaan muutoksia. Tällöin kaiuttimien taakse asennetaan hopeanväriseksi maalatulla maskilla varustettu aktiivinen vahvistinmoduuli, jonka myötä ominaisuuslistaan napsahtaa myös langattomuus. Se on melko arvokas muttei kuitenkaan ihan highend-hintatason sarja, joka koostuu tällä hetkellä kuudesta mallista: 5.2-jalustakaiuttimista, 7.2-seinäkaiuttimista, 10.2-keskikaiuttimesta, Sub 12 -subwooferista sekä isommasta 60.2ja pienemmästä 40.2-lattiakaiutinparista. Kun hyväksi havaittu perusrakenne on kunnossa, erilaisten muuttujien vaikutukset ovat helpommin hallittavissa. Tanskalaisen System Audion nykyisellään varsin suppea, periaatteessa vain kahteen kaiutinperheeseen keskittyvä tuotanto on pitkälti Legend-malliston varassa. Wisan yksi keskeisimmistä teknisistä valteista on siinä, että se luo medialähteen ja kaiuttimen välille erillisen oman langattoman verkkonsa, joka ei tarvitse toimiakseen varsinaista verkkoyhteyttä. Eikä siinä ole sinällään mitään ongelmaa. Legend-sarjan juju piilee siinä, että (subwooferia luonnollisesti lukuun ottamatta) jokainen malli on päivitettävissä passiivisesta aktiiviseksi Silverback-versioksi. Jos taas on mukavuudenhaluinen ja haluaa pelkästään kaiuttimet (tai luottaa valmistajan valintoihin vahvistinpuolen ja äänen optimoinnissa), aktiivimalli tarjoaa nopean ja sellaisenaan valmiin ratkaisun. Kaiken tämän lisä ksi jä rjestelmä on skaalattavissa kaksikanavaisesta aina subwoofereilla varustettuun 7.2-kon guraatioon saakka. Aktiivimallin puolesta on lisäksi sanottava, että Silverback sallii sellaisenaan myös käytön ikään kuin perinteisenä aktiivikaiuttimena xlr-liitännällä yhdistettynä ja ±6 K aiutinvalmistuksen näkökulmasta yhden hyvän mallin hyödyntäminen ja soveltaminen erilaisissa jatkokehittelyprojekteissa on paitsi taloudellista myös turvallista. viiden gigahertsin kaistalla, ja sen mukana seuraa vielä nippu virheenkorjausominaisuuksia. Valmistajan omiin materiaaleihin tutustuessa tulee lähinnä mieleen, että päivityksen myötä on ikään kuin tapahtunut tuotteen fokuksen tarkentuminen. Se taas pohjautuu Wireless Audio & Speakers Associationin kehittä mä ä n wisa-tekniikkaan, jonka on ottanut käyttöönsä jo muutama muukin hi alan tekijä, esimerkkeinä Bang & Olufsen, Pioneer, TEAC ja Primare. Lisäksi kaiutinmalleilla voi olla jo ennestään tietynlainen maine, jolloin jatkoversiot – olivat ne sitten enemmän tai vähemmän raskaasti modi oituja – ratsastavat edeltäjiensä meriiteillä. Ydinajatus on siis edelleen ennallaan: minkä tahansa Legend-sarjalaisen saa paitsi päivitettyä aktiiviseksi myös ostettua suoraan aktiivisena, ja järjestelmän ohjaukseen on lisäksi saatavilla edellisestä sukupolvesta tuttu Stereo Hub -pääkeskus. Äänenlaadullisesti se mahdollistaa 24 bitin ja 96 kilohertsin korkearesoluutioä ä nen lä hettä misen ja vastaanoton latenssin ollessa vain noin kymmenesosa esimerkiksi bluetoothin vastaavasta. Lisäksi yhteyden taajuus on vähemmän ruuhkaisella JOHTUEN RAM TWEAKSIEN VAIKUTUKSISTA KAIUTTIMEN TOISTOPROFIILIIN JA VASTEESEEN NIIN SUBJEKTIIVISESTI KUIN MITTAUKSINKIN ARVIOITUNA LEGEND 40.2 SILVERBACKIN ÄÄNENLAADUSTA ON HANKALA ANTAA MITENKÄÄN LOPULLISTA TUOMIOTA. Wisa-yhteensopivuudella on äkkiseltään tarkasteltuna muutamiakin näppäriä kä ytä nnö n etuja
Ajankohta oli sikäli oivallinen, että samaan aikaan testissä sattui olemaan saman kaiuttimen passiivimalli tämän numeron lattiakaiuttimien vertailussa, joten pääsimme tutkailemaan ratkaisuja rinnan. Nopea ab-vertailu seitsemän saatavilla olevan profiilin välillä ei siis ole ainakaan tällä tavoin mahdollista. VAKUUTTAVA POHJA Lyhyesti ja ytimekkäästi muotoiltuna itse Legend Silverback 40.2 on kaikin puolin vakuuttava nykyaikainen lattiakaiutin. Silverback-moduuli tuo mukanaan nelikanavaisen vahvistimen dsp-ominaisuuksilla. Kun kaiuttimet ovat ottaneet paikkansa, seuraa virtajohtojen kytkentä sekä valinnaisesti xlr-kaapeleiden liitäntä, mutta jos käytössä on Stereo Hub, riittää, että kaiuttimet ja hubi ovat virroissa. Kuten huomata saattaa, kokonaisuus oli testiajankohtana kuitenkin vielä vaiheessa. Se tarjoaa perinteisen toistonohjausnäkymän, wisa-pohjaisen kaiutinkonfigurointimahdollisuuden sekä automaattisen huonekorjauksen ja manuaalisen eq:n. Kaiuttimien käyttöönotto alkaa vahvojen tukijalkojen ruuvaamisella pohjalevyyn, ja tähän saa varata aikaa. 58. Valmistuessaan SA Cockpit tullee sisältämään perustoimintojen ja toistonohjauksen ohella myös muun muassa vielä toistaiseksi erillisen SARoomService-huonekorjaussovelluksen toiminnallisuutta sekä taajuuskorjausmahdollisuuksia. Tämä on sikäli merkillistä, että kaiutin on ollut jo hyvän tovin markkinoilla eikä sovellus ole vieläkään valmis. Ram tweaksien asennus tapahtuu siirtämällä tiedosto tietokoneelta muistitikulle, tökkäämällä se vahvistinmoduulissa olevaan huolto-usb-liitäntään ja odottelemalla parisenkymmentä sekuntia tiedoston käyttöönottoa, ja prosessi pitää tehdä kaikille kaiuttimille erikseen. Teknisesti kyseessä on siis digitaalinen aktiivinen kolmitiekaiutin bassorefleksikotelossa, ja elementit ovat kaksi 150-millimetristä wooferia, yksi 100 millin keskialue ja 25 millimetrin diskantti. UUSIA MAHDOLLISUUKSIA Saimme testattavaksemme vastikään arvostetun EISA-palkinnon vuoden langattoman kaiuttimen sarjassa saaneen Legend Silverback 40.2 -lattiakaiuttimen Stereo Hubilla varustettuna. Toisaalta taas olimme liikkeellä hiukan liian aikaisin, sillä Silverback–Stereo Hub -paketin SA Cockpit -ohjainsovellus oli vielä testiajankohtana keskeneräinen ja melko lailla käyttökelvoton. Ohjainsovellus sinänsä on kuitenkin iso askel kohti tulevaisuutta, sillä edellisen sukupolven Legendeissä käytössä oli Google Home -pohjainen hallintasysteemi. Uusien Legend Silverback -kaiuttimien spesialiteettina on myös valmistajan ram tweakseiksi nimeämät dsp-profiilit, joilla kaiuttimen luonnetta saa muokattua. Enemmän ominaisuuksia avautuu Stereo Hubin kautta, ja sekin toimii sinänsä kuten nykyaikainen medialähtein varustettu esivahvistin. desibelin pykälin säädettävällä herkkyydellä. Seuraavaksi vain määriSystem Audion Cockpit-ohjainsovellus vaikutti testiversion pohjalta lupaavalta. Toisaalta palkintona on todella tanakasti paikallaan seisova rakenne, mikä erityisesti solakahkon lattiakaiuttimen kohdalla on ensiarvoisen tärkeää
PAINOTUKSET PELISSÄ Äänenlaatua arvioidessamme kävimme läpi erilaiset saatavilla olevat ram tweaksit sekalaisessa järjestyksessä ristiin vertaillen, ja testin aikana kokeilimme myös System Audion RoomService-huonekorjausta. Johtuen ram tweaksien vaikutuksista kaiuttimen toistoprofiiliin ja vasteeseen niin subjektiivisesti kuin mittauksinkin arvioituna Legend 40.2 Silverbackin äänenlaadusta on hankala antaa mitenkään lopullista tuomiota. Kuuntelimme kaiuttimet myös langallisena iFi Audion Neo iDSD -da-muuntimeen kytkettynä, eikä tässäkään liitäntätavassa ollut havaittavissa minkäänlaisia käytön ongelmia. tellään kaiuttimien paikka konfiguraatiossa, ja kaikki on valmista. Tai tässä vaiheessa tosin tulisi luultavasti Cockpit-ohjainsovelluksen asennus, mutta kuten sanottua, se ei vielä elokuussa 2021 ollut virallisesti valmis. Mittaukset suoritettiin ilman huonekorjausta ja RT100-profiililla. Toisaalta tästä oli hyötyä vain hiukan maltillisemmalla äänenvoimakkuudella kuunneltuna, kun taas volyymin kasvaessa bassosta tahtoi kadota se kaikista kiintein ja napakoin terä. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö kokonaisuuden taustalla kuitenkin piilisi jonkinlainen yhtenäinen henki, ja tavallaan kaikki tweakit ovat enemmänkin sen erilaisia manifestoitumia. Minimalistisen ja pienen Stereo Hubin kautta avautuu melko lailla kaikkien tarpeellisten analogisten ja digitaalisten medialähteiden liitäntä järjestelmään, ja pakettiin kuuluu tyylikäs ja sopivan jämerä kaukosäädin – joka vielä pelaa radioaalloilla, joten käyttäjän ei tarvitse edes sihtailla linssiin. Käytössä kaiuttimet ja hubi toimivat moitteettomasti, eikä varmasti vähiten oman verkkoyhteytensä ansiosta. Yhteistä profiilista riippumatta oli ainakin se, että kaiuttimen basso todella ulottuu poikkeuksellisen matalalle. Samalla itse Stereo Hubin voi halutessaan vaikka piilottaa näkyvistä kaappiin muiden laitteiden kanssa. Tähän tosin vaikuttavat tietysti valitut musiikkinäytteet, SYSTEM AUDIO LEGEND 40.2 SILVERBACK & STEREO HUB Hinta 5 099 € Edustaja AH Hifisystems Lisätietoja system-audio.com ah-hifisystems.fi KAIUTIN Mitat (l x k x s) 31 x 95,5 x 26,5 cm Paino 19,4 kg Toimintaperiaate 4-tie, aktiivi, suljettu Elementit -basso 2 x 150 mm -keskialue 100 mm -diskantti 25 mm Vahvistinteho 300 W Liitin xlr Värit Valkoinen, musta Muuta Huolto-USB-liitäntä, säädettävä herkkyys, WiSA-yhteensopiva, monikanavajärjestelmän tuki STEREO HUB Mitat (l x k x s) 17 x 4,1 x 10 cm Langalliset liitännät 1 x HDMI ARC, 3 x optinen, 1 x koaks., 1 x 3,5 mm, 1 x rca, 1 x usb-b, 1 x usb Verkko-ominaisuudet 24-bit/192 kHz -korkearesoluutioääni, Google Chromecast, Apple Airplay, bluetooth, DLNA UpNP, Spotify Connect Muuta Radiotaajuuksilla toimiva kaukosäädin TESTI 59. Eikä se myöskään olisi reilua, koska kaiutin on nimenomaan tehty modifioitavaksi tarjolla olevilla konsteilla riippuen kuuntelutilan ominaisuuksista ja omista preferensseistä
Bassojen tietty, musiikki-instrumenttien kannalta olennaisin keskikaista toistui pääsääntöisesti hyvin, ja suorituskyky oli oikeasti koetuksella vain alimpien taajuuksien kanssa. TAAS PYKÄLÄN PÄTEVÄMPI SYSTEM AUDION Legend-sarjan Wireless Silverback -kaiutin 40.2 yhdessä Stereo Hubin kanssa on luotettavan oloinen ja monestakin kulmasta tarkasteltuna persoonallinen paketti, jossa kaiutinsuunnittelun hyväksi havaittuja konventioita taivutetaan uuteen uskoon kehittyneillä dsp-konsteilla. Yleisote oli muutenkin parhaimmillaan hurjan viihdyttävä, ja kuuntelutuolissa tulikin vietettyä tavanomaista pitempiä tuokioita. Jommin kummin, hyvää työtä tanskalaisilta silti! + VIIHDYTTÄVÄ JA ISO ÄÄNI | SÄÄDETTÄVÄT PROFIILIT | (MYÖHEMMIN) OHJAINSOVELLUKSEN TYÖKALUT BASSO-OSASTON LIEVÄ RUNSAUS | EDELLEEN VAIHEESSA OLEVA OHJAINSOVELLUS MITTAUSTULOKSET System Audio mitattiin RT100-pro ililla ilman huonekorjausta. Verrattuna passiiviversioon (kts. Ääripäiden korostus toiminee parhaiten suurehkossa ja vaimennetussa huoneessa, mutta tasapainoisempaa ääntä tavoittelevien kannattaa kokeilla muita dsp-asetuksia. (sin), 4. Myös harmoninen särö on pientä. Valmistajan mukaan pro ili tuottaa tasaisen vasteen ja musikaalisen toiston. (pun), 3. tämän lehden kaiutinvertailu) dsp:n käyttö näkyy muun muassa alhaisena ryhmäviiveenä, ja keskialue toistuu ajallisesti tarkkana. Keskija diskanttialueella vastaavaa väännön koetukselle ajautumista ei ollut havaittavissa, ja mikäli sellaista ilmenisi, sen korjaaminen voisi todennäköisesti onnistua melko helposti ohjainsovelluksen työkaluilla. Ryhmäeli lisäviive eri taajuuksilla. Lisäksi ohjainsovellus tuonee pakettiin myös roimasti uusia ominaisuuksia ja käytön helppoutta – kunhan se siis valmistuisi. No, sikäli kun muu toistoketju on jo kunnossa, niin ei passiivimallikaan missään nimessä huono ole, mutta molempia rinnan samassa tilassa (ja hyvällä vahvistinkalustolla) kuunnelleena voimme todeta, että Silverback Wireless -versio tuo lisäarvoa kokonaisuuteen paitsi käytettävyyden myös äänenlaadun muodossa. (vihr) 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 0.5 1 1.5 2 Li sä vi iv e [m s] Lisäviive Taajuusvaste kaiuttomassa huoneessa suoraan edestä (punainen), 20 asteen (sininen), 60 asteen kulmasta (vihreä) ja tehovaste (musta). Jos malliston tuoreinta sukupolvea arvioi päivityksen onnistumisen kautta, niin keskeisimpänä uutuutena on kaiuttimen toistopro ilin laajemmat viritysmahdollisuudet, joista jokainen luo tavallaan jotain uutta muuttamatta toiston lähtökohtaisesti viihdyttävää luonnetta. 20 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 65 70 75 80 85 90 95 100 105 Am pl itu di [d B] Tehovaste (must) ja taajuusvasteet 0° (pun), 20° (sin), ja 60° (vihr) SA legend 40.2 Silverback 20 100 1000 10000 20000 Taajuus [Hz] 30 40 50 60 70 80 90 100 Am pl itu di [d B] Harmoninen särö, +10dB, lin (must), 2. Jos taas eroa lähtee hakemaan passiiviversioon, niin Silverbackin eduiksi voidaan lukea esimerkiksi sinänsä muhkean mukaansatempaava äänikuva, joka vain kasvoi musiikin tarjotessa sille puitteet. Harmoninen särö 90 desibelin tasolla. MITTAUSTULOKSET Alarajataajuus (-6 dB) 19 Hz Suuntaavuusindeksi (100-10 000 Hz) 5,4 dB Lisäviive, 1 kHz -0,02 ms Harmoninen särö (90 dB @ 1 kHz, 100-10 000 Hz) 0,38 %. ja pääsääntöisesti kevyempi mutta tarvittaessa kompleksisiakin elementtejä sisältävä musiikki toistui kaiuttimien kautta kunnialla, monesti jopa varsin viihdyttävästi. Suurin kysymys on kuitenkin se, kannattaako nyt arvioidusta paketista maksaa 5 099 euroa, vai riittäisikö pelkkä passiivinen kaiutinpari 2 800 eurolla. Tämä on merkittävä plussa kokonaisuudessa
Kaikkineen Leyton sekä Mikael Lundin (viola amarantina, laulu, basso, Mellotron, viola campaniça), João ”Johnny” Sousa (rummut, adufe-lyömäsoitin), Vasco Ribeiro ”Omiri” Casais (viola braguesa), Abel Beja (viola terceira) ja Jan-Eric Olsson (basso, viola campaniça) kehittävät uutta ilmaisua, jossa mehevä juurevuus sulautuu kielipelien helkkeeseen. Esimerkiksi Pekka Gröhnin piano ja Wurlitzer sekä Sami Sippolan saksofonit silaavat soitteisiin herkullisia nyansseja vaikkapa päätyöryhmän Tommi Laineen steel-pelien rinnalle. Tuotanto taas palauttaa mieleen 1970-luvun alun akustisvoittoisen folkin luonnollisen dynamiikan. Hän artikuloi englanninkieliset lyriikat selkeästi, mikä kasvattaa ilmaisun kosketuspintaa. Neil Leytonin lämmin vibrato soi keskiössä ”Lusitanian aaveiden” kanssa. JAAKKO ERÄPUU. Siis rouheita, raskaita ja reheviä kaikki kolme, mutta eri painotuksin. Jotenkin kuvaavaa reilun puolen tunnin albumin tuottaneiden sessioiden rennoille fiiliksille: Gibbons ei (muka) tiennyt, että Sorumilta taittuu tarvittaessa bassokin. Trilogian kaksi ensimmäistä osaa ovat kirjoittajalle toimineet niin musiikkina kuin laitearvioiden testimateriaalinakin. Hämmennys hälvenee aikanaan, ja kuten kanteen kuvattu käsityö lupaa, ”Kaikki järjestyy”. 62 PEKKO KÄPPI & K:H:H:L AAMUNKOI (Svart Records) ARKAAINEN JUKEBOX Pekko Käppi muokkaa ilmaisuaan levy levyltä määrätietoisesti. Aamunkoissa Käppi jatkaa musiikillista evoluutiotaan pisteeseen, jossa kokonaisuus saa jukeboxmaisia tunnuspiirteitä. MATTI KOMULAINEN LUSITANIAN GHOSTS EXOTIC QIXOTIC (European Phonographic) KITARAMUSIIKIN JUURILLA Levyllä ei ole käytetty ainoatakaan kuusikielistä kitaraa, lupaa saate. Studion nurkasta löytyneen Fender Jazzmaster ’64:n soundi on ”rootsimpi” kuin Gibbonsin kotiin jääneillä kepakoilla. Instrumentit, kuten kymmenkieliset viola amarantina ja viola braguesa sekä 15–18-kielinen viola terceira, kantavat nimessään synnyinpaikkansa nimeä, ja nyt niillä tehdään jälleen musiikkia. Rytmisen paalujuntan iskuissa on jopa sävyjä, Gibbonsin kitaroissa myös. Marraskuussa bändi konsertoi Portugalin aavekitarat -tapahtumassa Turussa. Jouhikkosaundi taas asemoituu osaksi K:H:H:L-bändin sekä lukuisien vierailijoiden mukanaan tuomia tuliaisia – trad.-instrumentaalisovitukset Kenelle 1 & 2 muistuttavat selkeimmin, mistä ollaan tulossa. Edellisalbumilla Väärä laulu (2019) Käpille tunnusomaista kotimaisen kansanmusiikkimaiseman luotausta shamanistisine jynkytyksineen täydennettiin rockmaisin elementein rumpalin muodossa. Sanoituksissa taas Käppi on iskussa tuodessaan mennyttä tähän aikaan. Ääripäät karkaavat kauas, mutta monelle matka on se juttu ja kaikki muu triviaa. Totta, Lusitanian Ghosts soittaa vain ammoisia portugalilaisia kielisoittimia, jotka on löydetty uudelleen, kiitos näiden aktivistien. Yhtyeen toinen albumi vie debyyttiä (2019) maanläheisempiin äänimaisemiin. MATTI KOMULAINEN BILLY F GIBBONS HARDWARE (Concord Records) YY-KAA-KOO… Juuri basistinsa menettäneen ZZ Topin kitaristi ja biisintekijä Billy F Gibbons on bändinsä levytystauon aikana ahertanut sooloprojektiensa parissa. Kokonaisuus palvelee elämyshakuista kuuntelijaa. Hardwaren soundit eivät ole aivan yhtä jytäkät kuin edeltäjiensä, mutta sen vastapainoksi kompressio ei ole yhtä armotonta. Hetken mielijohteen pohjalta syntynyt Hardware on jo kolmas osa partasuun tiheästä rock/r&b/ latin-trilogiasta, vähemmän latin kuin soolodebyytti Perfectamundo, enemmän rock kuin osa II, Bad Blues. Mukana on sen myötä monenmoista kirmailua kantrihtavista tunnelmista progeen ja rairai-suomirockista etnoelektroon. Matt Sorum teki Gibbonsille yllärin hyppäämällä muutamalla biisillä rumpujen takaa basson varteen. Hyvä niin
Viimeisen sinfonian musiikilliset lainat Rossinin Wilhelm Tell -alkusoitosta tai liki parikymmenminuuttisen finaalin aloittava Wagnerin Ringin kohtalonaihe tekevät vaikutelman eräänlaisesta musiikillisesta testamentista. Niistä viimeisin on uunituore artificial sheep, jolla Kalima vastaa myös bassotontin hallinnasta. Näin ei kuitenkaan ole tämän mainion levyn kohdalla. 1, 14 & 15 – CHAMBER SYMPHONY Boston Symphony Orchestra/Andris Nelsons (DG) SINFONIAN KARVAS TAIVAL Dmitri Šostakovitš ei ollut täyttänyt kahtakymmentä, kun hänen esikoissinfoniansa sai juhlitun kantaesityksensä Moskovassa. Miehellä on ollut tapana perustaa bändi jokaisen ideansa ympärille. Ensimmäisen ja viimeisen sinfonian tunnelmassa on yllättävän paljon samankaltaista kirpeyttä ja ironiaa, jos kohta elämänkokemus on tuonut myöhäisteoksiin uudenlaista läpikuultavuutta ilmaisun syvyyttä. LEVYVALIOT 63 KUU! ARTIFICIAL SHEEP (ACT) KUVITTEELLISEN KATRAAN KOOTUT Berliiniläistynyt kitaristi Kalle Kalima ei ole mikään yhden asian liike. Ja niitähän on riittänyt. Vaan vähintään omaehtoiseksi persoonallisuudeksi voi kutsua myös bändin serbialaista laulusolistia, Jelena Kulji?ia, joka on kulkenut Kuu!:n matkassa vuodesta 2013 asti, lakonisen toteavine, osin teatraalisine laulutapoineen hänkin jazzin ja rockin abstrakteinta rajapintaa tutkien. Tästä on etua varsinkin kamarimusiikillisen 14. Kenties myös brechtiläistä cabaret-perinnettä sivuten. jousikvartetto. Romantiikan ohjelmistosta mukaan on poimittu tanskalaisen Carl Nielsenin energinen 1. Lotta Wennäkosken Culla d’aria on draaman kaarta jännittävästi ylläpitävä lyhyt teos, jonka aikalaisparina on ruotsalaisen Andrea Tarrodin tunnelmallinen miniatyyri Sorg och glädje. Äänikuva on dynaaminen ja teräväpiirteinen. Sinfonioista viimeinen, viidestoista, valmistui kuoleman jo kurkkiessa säveltäjän olan yli. HEIKKI VALSTA SHOSTAKOVICH SYMPHONIES NOS. jousikvartettoon. Tuon hienon teoksen ympärille muodostui kokonaisuus, jossa on kaksi varhaisempaa ja kaksi meidän aikamme sävellystä jousikvartetille. Yhteiskunnassa, jossa muun muassa Stalin teki kaikkensa taiteilijoidenkin elämänlangan nirhimiseksi, oli myös Šostakovitš joutunut miettimään, miten sanansa ja sävelensä paperille asettaa. Levyn tekemiseen liittyvää ympäristönsuojelua ja kulttuuria yhdistävän projektin tukemisessa on ollut mukana Elävä Itämeri -säätiö, joka tekee omaa tärkeää työtään meille rakkaan ja tärkeän meren suojelemiseksi. JAAKKO ERÄPUU ITÄMERELLE KAMUS QUARTET (Alba) MEIDÄN MEREN ASIALLA Joskus jonkin luontoaiheen tai teeman ympärille kootut levykokonaisuudet tai konserttiohjelmat saattavat vaikuttaa hivenen väkinäisiltä. Hienosti äänitettyä ja soitettua levyä kuuntelee mieluusti myös kuivalla maalla. Toista kitaraa laulattaa Frank Möbus, ja rumpukioskin takana istuu Christian Lillinger, molemmat aiemminkin Kaliman kanssa myös muissa yhteyksissä musisoineita ja yhtä ennakkoluulottomia rockin ja jazzin vasemman laidan kulkijoita. HEIKKI VALSTA. sinfonian sekä dramaattisesta 8. Nuoremman sukupolvemme kamarimuusikoista koostuvan Kamus-kvartetin lähtökohtana tälle levylle oli heidän ihastumisensa Sibeliuksen aikalaisen, ruotsalaisen Wilhelm Stenhammarin 6. Latvialaisen Andris Nelsonsin johtama Bostonin sinfoniaorkesteri soi esityksissä viimeistellysti, vaikkakin tällä äänitteellä hivenen tummalla soinnilla. Elokuvaklassikoista innoituksensa saanut K-18, rockahtava Johnny La Marama ja modernin jazzin Klima Kalima kuuluvat eniten levyttäneisiin kokoonpanoihin, Kuu!-kvartetilla on vasta kolme albumia rosterissaan. jousikvartetosta sovitetun kamarisinfonian esityksessä
Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/ asiakaspalvelu Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu Edellisen numeron kyselyyn vastanneiden kesken arvotun iFi ZEN DAC -dac/kuulokevahvistimen voitti Raimo Tulimäki Keravalta. www.starsandstripes.fi ...and You’ll hear the difference P. Onneksi olkoon! seastone audio & acoustics www.seastone.audio hello@seastone.audio +358 (0) 400 404 190 HEDDphone® /seastone.audio A New Chapter in Headphone Technology Tutustu lisää seastone.audio/hedd. 050-5050880 Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... • Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku. Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kilpailuun osoitteessa www.hi maailma. OSALLISTU LUKIJAKYSELYYN! OSALLISTU ARVONTAAN JA VOIT VOITTAA 380 EURON ARVOISET SONY WH-1000XM4 -VASTAMELUKUULOKKEET. Kerro meille millaisesta sisällöstä pidät ja mistä laitteista haluaisit testejä. Siirry sähköiseen maksamiseen Hyvä asiakkaamme, Fokus Media Finland Oy veloittaa paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 2,90 euron suuruisen laskutustapalisän/lähetetty lasku
Hifihuone mukana Helsingin Hifimessuilla HIFI 2021 -tapahtumassa 30.–31.10.2021, Paikkana tuttuun tapaan Messukeskuksen kongressisiipi ja Holiday Inn -hotelli.. 2003 Ratinankaari, Tampere, Hatanpään valtatie 11 (ajo-osoite Voimakatu 20) Ilmainen 2 h pysäköinti. est. Katso ajo-ohje: hifihuone.fi/yhteystiedot Tervetuloa palveltavaksi! | www.hifihuone.fi Sinulle, joka haluat parasta. Digitaaliäänen osaamista Kaliforniasta
66 VERTAILUSSA AJANMUKAISET INTEGROIDUT VAHVISTIMET TULOSSA HIFIMAAILMA 7/2021 ILMESTYY 17.11.2021 PERSOONALLINEN KIVIKAIUTIN FISCHER&FISCHER KLEIN KYKENEVÄÄ SUUNTAAVUUTTA PERLISTEN S7T JALOMETALLIKAAPELIT SILTECH CLASSIC LEGEND
Ajatonta tyylikkyyttä Wharfedale Linton kaiuttimet, pähkinä tai mahonki 999,pari Leak vahvistin 999,Leak CD-transport 699,www.hifikulma.fi FORSSA ja SALO www.hifimesta.fi TURKU www.hifihuone.fi TAMPERE www.kruunuradio.fi HELSINKI www.radiokulma.fi TAMPERE
N Y T H I F I S T U D I O L T A V E R K K O K A U P P A : H I F I S T U D I O . F I HIFISTUDIO HELSINKI Fredrikinkatu 38 HIFISTUDIO TURKU Itäinen Rantakatu 48-50 HIFISTUDIO TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 HIFISTUDIO OULU Pakkahuoneenkatu 34 HIFISTUDIO JYVÄSKYLÄ Kilpisenkatu 12 HIFISTUDIO KUOPIO Haapaniemenkatu 36 Pitkän linjan brittihifivalmistajan laadukkaat vahvistimet, verkkosoittimet ja kotiteatterilaitteet nyt HifiStudiolta! 4499 € 2499 € ARCAM AV40 9.1.6 AV-ESIVAHVISTIN ARCAM SA30 INTEGROITU VAHVISTIN Arcamin edistynein AV-esivahvistin takaa monen vuoden kuuntelunautinnon Parasta Arcam-laatua sisäänrakennetulla streamerilla Laadukas streamer ja D/A-muunnin hyvillä liitännöillä ja ominaisuuksilla Laadukas integroitu vahvistin streamausominaisuuksilla ja HDMI ARC-liitännällä ARCAM CDS50 CD-/VERKKOSOITIN ARCAM ST60 STREAMER/ESIVAHVISTIN 899 € 1499 € PAL. VKO 2021-46 18 73 44 -2 10 6