Hifimaailma 7/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Hifimaailma 7/2009 8,50 Koukuttava Omega-laajakaistakaiutin LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI Kotiteatterin ydin: vahvistimien järkiluokka Kuvan- ja äänenlaatu sekä ominaisuudet puntarissa Magico V3 -huippukaiuttimet Cyrus CD-pyöritin, DA-muunninesivahvistin ja monopäätteet Arcam FMJ A38 -vahvistin · Pioneer S-81-K -kaiuttimet
Kestävään suhteeseen Meiltä löytyy laaja valikoima korkealuokkaisia Hifi-laitteita myös vaativalle harrastajalle. UUTUUS UUTUUS KEF Reference Model 201/2 kaiuttimet · Ääneltään ja viimeistelyltään HighEnd-tason jalustakaiuttimet · Viimeistely: High Gloss Walnut, - Cherry, - Black tai Satin Sheen Sycamore naim Unity All-in-one audio player · "the best sounding, best connected one-box system." The Times, 3 May 2009 4.990 /pari Jalustaksi MODEL 201/2 Stands · Viimeistely: Soft Black 3.400 590 /pari Pro-Ject Debut III Esprit levysoitin · Ortofon Alpha -äänirasia · Akryylilautanen · Useita värivaihtoehtoja 399 NAD C 565BEE CD-soitin · USB otto, optinen digitaaliotto · Koaksiaalinen- ja optinen digitaalianto · Wolfson 24/192 D/A-muuntimet · Väri: musta tai titaani 799 System Audio SA1530 kaiuttimet · Raikkaan neutraali ääni · Viimeistely: musta, kirsikka, vaahtera tai satiinivalkoinen NAD C 725BEE viritinvahvistin · Teho: 2 x 50 W/ 8 ohm · Hyvä virranantokyky · Väri: musta tai titaani 950 /pari 849 HIFI · TV/VIDEO · LIFESTYLE · PRO SERVICES · Liisankatu 3, 00170 Helsinki · (09) 6840 0010 Palvelemme ark 10-18, la 10-14 · www.kruunuradio.fi · asiakaspalvelu@kruunuradio.fi
Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen hinta. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. Se ei vain saisi estää laitteiden käyttöä tehtävään, johon ne on tarkoitettu. Tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). Yksinkertainen ja hyvä-ääninen on kaunista -ajatus toteutuu erittäin hyvin esimerkiksi tämän numeron Omega-kaiuttimissa. Tuloksena erittäin nautittavaa musiikintoistoa. Huonekorjaimien touhut sen sijaan eivät ole arpapeliä, ne tuntuvat epäonnistuvan lähes järjestään ja aikaansaavat enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Päätoimittaja Samu Saurama ISSN 1796-6507 Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. PAINOPAIKKA Avuton automatiikka Kotiteatterivahvistimien maailmaa tutkiessamme jäin taas hämmästelemään sitä, miten sujuvasti automaattisäädöt osaavat tehdä kummallisia ja suorastaan vääriä ratkaisuja. Vain hieman monipuolisempi ja -mutkaisempi on Cyruksen ja Isemin tapa hoitaa elektroniikka kuntoon. Yksinkertaisen stereolaitteiston laittaa vaikka mökin muori toimintaan pienellä puhelinavustuksella ja saa mielilevynsä soimaan. Olen valokuvauksessa vinoillut aina siitä, että automatiikan paras puoli on mahdollisuus kytkeä se pois päältä. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. Mielestäni tällä alalla olisi paljon enemmän kehittämistä kuin siinä, että keskitytään lisäämään kaiuttimien määrää seitsemästä plus subbarista yhä suuremmaksi. Se ei vain mielestäni anna oikeutusta automaatin tumpeloida. Tilaus voidaan katkaista tai peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupongilla. Hifimaailma kuuluu audio/kotiteatteri -paneeliin. HIFIMAAILMA 7/2009. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää yhtiömme suoramarkkinointiin ellei tilaaja sitä erikseen kiellä. Vain yksi laadukas kaiutinelementti ja sille juuri sopiva kotelo. Kun teatterijärjestelmän pystytys tuntuu olevan näin hankalaa, ei ole vaikea ihmetellä muutaman vuoden jatkunutta kaksikanavaisten järjestelmien vahvaa menestystä. Kaiuttimien etäisyyksien havainnointi tuntuu toimivan melko hyvin, mutta jo kaiuttimien tason säädön onnistuminen on arpapeliä. Onhan toki niin, että aloitteleva harrastaja ei välttämättä itse osaisi tehdä parempia ratkaisuja kuin automaatti, alasta riippumatta. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. Automaatti kun on juuri niitä ihmisiä varten, joilla ei ole omaa tuntumaa siihen, mikä olisi paras asento kullekin vipstaakille. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ellei tilaaja katkaise tai peruuta tilaustaan. HIFIMAAILMA 7/2009 Pääk Irj oI t u s JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hifi-Mediat Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6401 Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi PÄÄTOIMITTAJA Samu Saurama samu.saurama@hifimaailma.fi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi VALOKUVAAJA Pekka Väänänen pekka.vaananen@hifimaailma.fi ULKOASU DDM Group Oy MITTAUKSET Risto Niska Klaus Riederer AVUSTAJAT Jaakko Eräpuu, Matti Hermunen, Mikko Järvikivi, Juha Kaski, Harri Katas, Timo Kuukkanen, Sami Laakkonen, Jarno Laine, Mikael Nederström, Risto Niska, Jarno Rannanpää, Klaus Riederer, Ilkka Rissanen, Ville Riikonen, Petri Teittinen ILMOITUSMYYNTI Teppo HirviKunnas Puhelin: 010 778 6401 teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400 Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 6 kk kestotilaus 31 12 kk kestotilaus 59 6 kk määräaikaistilaus 33 12 kk määräaikaistilaus 64 Ulkomaantilaukset +24 VUOSIKERTA: 8 NUMEROA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Nippelivillitys ja erilaisten säätöjen ja ominaisuuksien kanssa ropaaminen on toki osa harrastusta
Kysyntää on, mutta löytyykö markkinoilta audiofiilin edellyttämää laatua niin teknologian kuin äänenkin osalta? 47 Pioneer S-81-K -kaiuttimet Pioneerin lattiakaiutin yrittää parhaansa mukaan välttää perinteiset koaksiaalielementin ongelmat ja silti säilyttää pistemäisen äänilähteen tarkkuuden. R AKENNU S Oh jE 60 GainClone-stereovahvistin Laadukkaan tuplamonovahvistimen rakentaminen ei vaadi pitkiä sähköalan opiskeluja eikä yletöntä kokemusta. Tuhanteen euroon odottaa saavansa kaikin puolin suorituskykyisen paketin. 44 Focal Diablo Utopia -kaiuttimet TE S T i T 32 Arcam FMJ A 38 -vahvistin FMJ-sarjan uuden vahvistimen ulkonäkö on säilynyt vanhan A32-mallin kanssa identtisenä. Kun jalustakaiutin maksaa lähes pikkuauton verran, siinä täytyy olla jotain erikoista. 35 Goldring NS1000 vastamelukuulokkeet Hyvälaatuiset, taustamelua vaimentavat kuulokkeet ovat paljon liikkuvan musiikin ystävän paras mahdollinen matkakumppani. TÄ S S Ä N U MERO SS A 7 /2009 Hifimaailma LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI 12 V E R TAi l U 26 KOKE ilUT 26 Omega Super 6 Alnico XRS -laajakaistakaiuttimet Yksinkertainen on kaunista. Yksi hyvälaatuinen kaiutinelementti juuri sopivassa kotelossa tarjoaa miellyttäväsointista ja yleispätevää ääntä. 12 AV-vahvistimet 9001 200 euroa AV-vahvistinmarkkinoilla on ollut parisen vuotta aikaa kypsyä, sillä uusia ääniformaatteja ei ole hetkeen keksitty kuluttajien päänvaivaksi. Sellaisen voi koota rakennussarjasta pikkurahalla, kunhan kolvi pysyy kädessä ja elektroniikan perustiedot ovat hallussa. 38 Yamaha MCS-1330 -stereosarja Yamaha tarjoaa aloittelevalle hifiharrastajalle valmista ratkaisua, josta löytyvät erilliset laitteet, kunnon kaiutinliitännät sekä nykyaikaiset liittimet eri musiikkilähteille. 56 Cyrus CD X t SE, DAC XP ja Mono X Cyrus jakaa lippulaivoissaan CD-soittimen ja vahvistimen neljään laatikkoon; pyörityskoneistoon, DA-muuntimelliseen esivahvistimeen ja monopäätevahvistimiin. HIFIMAAILMA 7/2009. Kuuntelimme ja mittasimme, onko äänessä tai tekniikassa tapahtunut muutoksia
Hän aloittaa kertomalla olleensa viimeiset kolme päivää näätäjahdissa. VAK iOT 3 Pääkirjoitus Avuttomat automaatit 70 HD-levyarvostelut Blu-ray-elokuvia koekatseltuna. 72 Levyarvostelut Kuunneltavana hyvää ja laadukasta musiikkia. 8 Uutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. 77 Hifikeskustelua kysy, kommentoi, kiitä, kritisoi 64 Hermuset Hermunen miettii, mitä Magico V3 tarjoaa lupaavan nimensä ja napakan hintansa vastineeksi. 80 Hifimarkkinat Käytettyjen laitteiden markkinapaikka yksityisille. HIFIMAAILMA 7/2009. Eräpuu vietti viikkokausia vaivattomasti nautittavan musiikintoiston äärellä. R Ap O RT iT 29 Kotimaiset kaiutinvalmistajat: Harrin Kaiutin Harri Isoniemi otti teekkarien audioyhdistyksen jäsenet vastaan vanhan kansakoulunsa pihalla. Kun kattajana on musiikin ystävä, on keitos hämmennystä vaille valmis tarjoiltavaksi. 42 Habitare Habitare-messut keskittyvät kodinsisustukseen, ja hifilaitteiden viemisessä sinne voi olla vähän samaa kuin isojen kaiuttimien tuomisessa kotiin; saankohan tästä pelkkiä pyyhkeitä... 50 Hifimessut 2009 Taantumaksi nimetyn talousilmiön vaikutukset jäivät vähäisiksi noin neljänkymmenen näytteilleasettajan tarjotessa parastaan lähes neljälle tuhannelle messuvieraalle. 66 Sillä korvalla Ranskalainen Isem-merkki rantautui vastikään Suomeen. 32 24 56 hif i Ä hA R R A S TAEN 24 Pirkka Ruishalme Kun samaan settiin uitetaan hitunen historiaa ja ripaus tätä päivää, on tuloksena digiana
Kaikkien EISA-voittajien yhteydessä voidaan käyttää virallista, laadun takaavaa EISA-logoa.. Lehtien aihealueita ovat äänentoisto, kotiteatteri, autohifi, mobiililaitteet, valokuvaus ja video. EISA myöntää joka vuosi parhaille Euroopassa myytäville tuotteille EISA Award -palkinnon. Eri lehtien testeissä menestyneet laitteet valitaan yhteisymmärryksessä yli 50 asiantuntijan kesken. 50 ÄÄNTÄ 1 SOUNDI EISA on ainutlaatuinen, 50 eurooppalaisesta erikoislehdestä muodostuva järjestö 19 eri maasta
Etäisyyttä voi pidentää valitsemalla lähettimelle 20 millisekunnin viiveen 15 ms:n sijaan. Äänilähdöt ovat tutut analoginen RCA, optinen ja koaksiaalinen S/PDIF sekä kuulokeliitäntä. (09) 681 37950, www.kef.com, www.soundworks.fi Hifimaailman edellisen numeron yhteydessä järjestetyssä lukijakilpailussa onni suosi Arto Karvista Lappeenrannasta. Suosikkikanavien, -soittolistojen ja -kappaleiden valinta on nopeata laitteen kuudella pikanäppäimellä. KEF HTB2SE-W on viimeistelty kiiltävällä pianolakalla. Squeezebox Radiossa on sisäänrakennetut kaiuttimet ja 2,4-tuumainen värinäyttö, joka esittää valikkojen lisäksi levyjen kansitaiteen tai kuunneltavan radioaseman tiedot. Lisätietoja: www.logitechsqueezebox.com Äänenvoimakkuuden hienosäätö on jätetty kokonaan AV-vahvistimen huoleksi, joten stereojärjestelmään HTB2SE:tä ei voi kytkeä ilman lisälaitteita. Kaapeloitu käyttö on myös mahdollista. Hän voitti NAD C 515BEE -vahvistimen ja C 315BEE -CD-soittimen. Pienestä, 15-litraisesta kotelosta huolimatta 10-tuumaisia elementtejä on kaksin kappalein toinen passiivinen. Kotimaista ilmankostuttajaa muistuttava rakenne mahdollistaa vaaka- ja pystyasennon. Uuden 4,3-tuumaisen värinäytön lisäksi se eroaa aikaisemmista Squeezeboxeista USB- ja SD-muistikorttiliitännöilltään. Squeezebox Radio on miniatyyriversio stereokaiuttimet sisältävästä Boomista, ja Squeezebox Touch on perinteisen Squeezeboxin koskeusnäytöllinen ja kehittyneempi malli. Kotelo on valmistettu alumiinista. Touchin uusi DA-muunnin tukee 24bit/ 92kHz-tiedostoja. SmartBass-järjestelmä kytkee subbarin äänilähteeseen lähettimellä. TUOTEUUTISET KEFiltä langaton subbari KEFin HTB2SE-W yhdistää kaksi tuotetta: HTB2SE-subwooferin ja KEFin oman langattoman signaalitien. Sen hintaluokka on noin 1 000 euroa. Langaton signaalitie tuo sijoittelun helppoutta. Vaakasijoittelussa subwoofer on 23 senttiä korkea ja 44 senttiä halkaisijaltaan. Mukana toimitetaan Squeezebox Classicista tuttu kaukosäädin, mutta Touch on kaikkien Squeezeboxien tapaan toki ohjattavissa myös Duet-soittimen Controller-kaukosäätimellä tai tietokoneella. Squeezebox Touch on ulkoiseen järjestelmään kytkeytyvä verkkosoitin, jossa on kosketusnäyttö. Musiikin kuuntelu ja valokuvien katselu onnistuu nyt netin ja mediapalvelimen lisäksi kannettavilta muisteilta. Vahvistin on D-luokan 250-wattinen. Sängynvierusominaisuuksiin kuuluvat herätyskello ja näytön automaattimen kirkkaudensäätö. Pelkän soittimen hinta on 179 euroa ja lisävarustepaketin 49 euroa. Logitech Squeezebox Touch tulee myyntiin joulukuussa 299 euron hintaan. Omien kaiuttimien lisäksi äänen saa ulos 3,5-millisestä kuulokeliitännästä. Se tulee kauppoihin syyskuussa, ja siihen on saataville lisävarusteena kuusi tuntia toistoa tarjoava akku ja kaukosäädin. Erillinen lähetin kytketään RCA-kaapelilla vahvistimeen, ja subwoofer tarvitsee ainoastaan virtajohdon. Sen mitat ovat 9,1 x 15 x 8,1 cm (K x L x S). Ulkoista äänilähdettä, kuten MP3-soitinta varten on linjatulo. Radio on kooltaan 13 x 22 x 8,5 cm (K x L x S). Lisätietoja: KEF Suomi Oy, puh. Paljon onnea! Hifimaailma 6/2009 ristikon ratkaisu Viimeisimmän ristikon oikein ratkoneiden kesken arvottu 30 euron lahjakortti lähtee Heini Heikkilälle Hämeenlinnaan. HIFIMAAILMA 7/2009. Toistovasteeksi KEF ilmoittaa 30150 hertsiä ja maksimiäänenpaineeksi 110 desibeliä. Radio kytkeytyy lähiverkkoon langattomasti tai kaapelilla ja toistaa sekä nettiradiot että oman musiikkikirjaston aarteet tutun SqueezeCenter-palvelimen avustuksella. Vaihesäätö on kaksiasentoinen, ja bassboost-kytkimellä 40 hertsin aluetta voi haluttaessa korostaa 6 tai 12 desibeliä. Logitechilta kaksi näytöllistä Squeezeboxia Logitech laajentaa Squeezebox-tuoteperhettä kahdella uudella verkkomusiikkisoittimella. Myös last.fm-streamaus on mahdollista. Langattoman yhteyden enimmäisetäisyydeksi ilmoitetaan 25 metriä
Avonaisten käytävädemojen ongelma on kuitenkin lievä kaikuisuus ja ajoittainen naapuriosaston häirintä. Arvostetut kaiutinvalmistajat, mm. Amphion & Audio Analogue. Uutta Wharfedale-mallistoa. Ajatonta mustaa tyylikkyyttä: B&W ja Marantz. TeksTi ja kuvaT: Pauli HuHtinen Genelec-osasto. Joskus oli havaittavissa leikkimielistä äänenvoimakkuuskilpailua vierekkäisten tuotemerkkien välillä. Pro-Ject RPM 9.2 Evolution. Kaiken kaikkiaan tämän vuoden messuista jäi positiivinen ja leppoisa kuva, ja ne muistuttivat siitä, että viihdyttävä, elämyksellinen äänentoisto voidaan saada aikaan hyvinkin erilaisten teknisten lähestymistapojen kautta. Amphion, B&W, Focal, Genelec, Infinity, OR ja Wharfedale edustivat hyvin kootuilla seteillä omia soundifilosofioitaan. Usein kuitenkin laatu korvaa määrän, ja sivusta arvioiden useimmat messuvieraat olivat aidosti kiinnostuneita sekä tuotteista että messutarjouksista. Messuille on helppo tulla niin yksityisautolla kuin julkisilla kulkuvälineilläkin. Ehkäpä lama ja erityisesti lauantaina erään suuren tavaratalon "keltamuovikassipäivät" verottivat kävijämääriä edellisvuosien lukuihin ei aivan ylletty. Näyttelyhuoneet ovat riittävän suuria ja akustisesti kelvollisia hyvän soundin aikaansaamiseksi. Vaikuttaakin siltä, että maahantuojien/valmistajien esittelijöistä val- taosa on pitkään alalla toimineita konkareita, joille on karttunut riittävästi kokemusta hyvän äänentoiston räätälöinnistä monentyyppisiin olosuhteisiin. Perusasiat pysyvät jopa paranevat. Kolmen A:n laitteisto. Myös aulatilat soveltuvat mainiosti monihuone- ja lifestyletuotteiden esittelyyn (Bose, B&O, Geneva, Sonos, Sony, Tivoli). Tuttu ja turvallinen yleisilme vuosien varrelta. Hifi-Messut Tampereella 10.11.10.2009 Hifi Studio 17:n järjestämät perinteiset Tampereen hifimessut pidettiin jo edellisvuosien tapaan Scandic City -hotellissa aivan ydinkeskustassa. P aikka on tapahtumalle oikein sopiva sekä sijaintinsa että tilojensa puolesta. n HIFIMAAILMA 7/2009. Useimmilla näytteilleasettajilla on omassa edustuksessaan sekä kaiuttimia että elektroniikkaa, joten nytkin nähtiin ja kuultiin vakiintuneita merkkikombinaatioita
Tyylikäs ulkomuoto, korkealaatuiset komponentit ja vuosikymmenien kokemus yhdistyvät RX-sarjassa kokonaisuudeksi johon muiden valmistajien tuotteita tullaan vertaamaan. Silver RX Monitor Audion legendaarinen RS-sarja on saanut arvoisensa seuraajan. Hinnat alk: 290 / pari Eisa awards: paras kotiteatterikaiutinsarja euroopassa 2009-2010 Monitor Audio Pro Kauppiaat Espoo Audiogarden www.audiogarden.fi Harjavalta Hifiverkko www.hifiverkko.fi Helsinki Marek sound www.mareks.fi Kotka Laatulaite www.laatulaite.com Tampere Highend Studio www.musicalaudio.fi Turku Hifimesta www.hifimesta.fi Vaasa Vaasan Ykkösradio www.vaasanykkosradio.fi Maahantuonti www.concepthifi.fi puh: 044-5033378. Siinä termejä jotka kuvaavat Monitor Audion Radius HD -sarjaa. Hinnat alk: 605 / pari RadiusHD Visuaalisesti miellyttävä, kompakti ja hyvin soiva. Näyttävät tai näkymättömät kokonaisuudet niin musiikin kuunteluun kuin elokuvista nautiskeluun
Ominaisuuksien ja liitäntöjen määrä riittää suurenkin kokonaisuuteen, ja kanavia on vähintään riittävästi. Järkiluokan hermokeskukset Denon AVR-2310 Marantz SR6004 NAD T 747 Onkyo TX-NR807 Pioneer VSX-LX52 Yamaha RX-V1900 12 HIFIMAAILMA 7/2009. VERTAILUTESTI: AV- VIR I T INVAhVISTIMET 900 1 2 0 0 E U R O A TeksTi: Mauri EronEn kuvaT: SaMu SauraMa ja Mauri EronEn MiTTaukseT: riSto niSka AV-vahvistinmarkkinoilla on ollut parisen vuotta aikaa kypsyä, sillä uusia ääniformaatteja ei ole hetkeen keksitty kuluttajien päänvaivaksi. Tuhanteen euroon odottaa saavansa kaikin puolin suorituskykyisen paketin
Marantz, Onkyo ja Pioneer vaativat lähteen valinnan jälkeen aina erikseen kaukosäätimen kytkemistä vahvistinta komentavaan tilaan. alueen äänilähteen. NADin säädin on ulkoasultaan kaikkein simppelein. Denonin etulevy on kokonaisuudessaan muovia ja ilme sekava. Onkyon käytettävyyttä on pyritty helpottamaan tulojen suoravalinnoilla, mutta näppäimien teksteistä ei saa hiemankaan hämärässä lainkaan selvää. Vaikka tekstin pistekoko ei ole testin suurin, on sen selkeys neutraalin sävyn ansiosta parhaimmistoa. Pioneerin yksirivisen näytön tekstikoko on suuri ja erottuu kohtuullisesti kauas. Näppäimet on sijoitettu kaukosäätimen takapuolelle luukun taakse. Lähikosketus Vaikka makuasiat vaikuttavat, siisteimmät etulevyt ovat päätyneet Marantziin ja Yamahaan Onkyon ja NADin tullessa aivan kannoilla. Lisäksi usein on tarpeen hienosäätää keskikanavan tai subwooferin tasoa. Yamahassa jokainen toiminto on tehtävissä mahdollisimman vähällä vaivalla; säädin komentaa aina vahvistinta, kunhan oikean laidan kytkin on receiver-asennossa. Nopeat painallukset eivät mene läpi, joten useamman oton yli hyppääminen on hidasta. NADia lukuun ottamatta kaikkien vahvistimien valikoihin pääsee käsiksi etulevyn näytöllä. Yamahaa lukuun ottamatta kaikki mallit ovat liki uunituoreita ja jotkin ensimmäisiä maahan tulleita yksilöitä. Kuluttaja odottaa saavansa laatua, jos suurin näppäin- ja liitinkatras on sijoitettu siistin, kääntyvän etulevyn taakse. Siinä missä NAD esittää kahdella selkeällä tekstirivillä käyttäjän kustomoitavan informaation, sisältävät kaikki muut useita lohkoja valitun sisääntulon, signaalityypin, dekooderin ja surroundtilojen esittämistä varten. Yhdenkään tuntuma ei ole aivan täydellinen. Säätimen etupuolen siisteyden vuoksi on tässä tapauksessa tehty käyttöä hankaloittavia kompromisseja. HIFIMAAILMA 7/2009 13. Muissa on näppäimet navigointiin vahvistimen etupaneelissa. Niiden merkitys kyllä selviää laitteen kanssa pitempään peuhanneelle, kunhan muistaa eri informaatiojyvästen sijainnit. Marantzissa lähteen valitakseen täytyy lähdepainiketta tökätä kahdesti; ensimmäinen painallus asettaa kaukosäätimen vasta lähdettä ohjaavaan tilaan. Myös Yamaha on raskas 17,1 kilon massallaan. Näppäimien määrä on kieltämättä suuri, mutta sijaintien opettelu ei vie pitkään. Marantz, NAD ja Pioneer asettuvat keskiraskaaseen joukkoon noin 13 kilon massallaan. näppäimellä. Selkeä merkki vahvistimen järeydestä ja hintaluokasta on usein etulevyn ilme. Pioneerin kiiltäväksi lakattu etulevy on metallia. Denonin erikoisuus on sekä sisään tulevan että toistetun signaalin kanavamäärien erilliset näytöt. Myös kanavakohtaiset tasot on kuvaruutunäytössä esitetty epähavainnollisin pylväin. Lukuarvot ovat kyllä esillä pienellä tekstillä näytön oikeassa yläkulmassa, mutta yli metrin etäisyydeltä niitä ei erota. Osa ääneen vaikuttavista säädöistä tehdään tavallisilla näppäimillä ja osa etulevyn näytön alareunan alaspäin painuvilla napeilla. Kummallista on Yamahan tapa ilmaista säädettävä äänenvoimakkuus pylväskuvaajalla eikä desibeleinä. Yamahan uutuusmalli RXV2065 ei ehtinyt mukaan, mutta merkkiä edustaa silti varsin nuori RX-V1900. Laitteiden sisuksiin kurkistava ei saa elämyksiä yhdenkään konepellin alta. Äänitiloihin vaikuttavia näppäimiä on paljon, ja etulevyn otot ovat NADin ja Denonin tapaan piilotettu helposti hukkuvan muoviläpyskän alle. NADissa ulkoisen näyttölaitteen käyttö on pakollista asetuksia tehtäessä. Denon olettaa, että toisto- tai surroundtiloja vaihdetaan harvoin. Toisaalta sängyn alle lakaistun rojun määrä saattaa olla sitäkin suurempi shokki. Suuri massa, kotelon koko ja metallin kylmä kosketus henkivät myös perusluokkaa korkeammasta laatutasosta. Onkyo on ulkomitoiltaan suurin, mutta Yamaha ja Pioneer vaativat lähes yhtä suuren hyllyn yli 43 cm syvyyksillään. Kuuntelutila valitaan selaamalla yhtä näppäintä toistuvasti painamalla, ja kanavatasapainon säätämiseksi täytyy turvautua valikoihin. Vasemmalle aukeava luukku on epäkäytännöllinen erityisesti vasenkätisille. Päivittäisessä käytössä, kun laitteet on kytketty ja tarvittavat asetukset tehty, on kaukosäätimellä vain muutama tärkeä tehtävä: virran kytkentä, lähteen ja kuuntelutilan valinta ja voimakkuudensäätö. Kahdessa muussa sormen liikerata on selkeästi lyhyempi. Denonissa suuri osa lähteen valinnoista on sijoitettu kaukosäätimen toiselle puolelle, luukun taakse. Näppäimien pieni määrä ei aiheuta ahdistusta, mutta samalla toimintojen tekemiseksi täytyy nähdä suurempi vaiva. Pioneerissa näppäin on vieläpä sijoitettu mahdollisimman kauas lähdevalinnoista aivan kaukosäätimen alareunaan. Näyttö kuitenkin täynnä erittäin pienikokoista tekstiä ja logoja, joiden varsinaisesta sisällöstä ei saa selvää. Oton valinta tapahtuu rullalla, jonka tuntuma on hyvä. Näppäintuntumaltaan kaukosäätimissä ei ole suuria eroja, ja jokaisen kanssa pystyy elämään. Denonin liike on tahmeata, Marantzissa pykälöinti on liian pehmeätä ja Yamahassa pienen rullan toiminta turhan kevyttä. P yysimme maahantuojilta mainitussa hintahaarukassa ehdotusta sopivasta laitteesta. Oton valinta tapahtuu selaten kahdella Suorakomentoja ja selailua Kaukosäätimen valikoiden selaamiseen vaativat Pioneer ja Yamaha. NADin vähänäppäiminen ja mattapintainen ulkoasu on karun selkeä ja tietyllä tavalla viehättävä, vaikka alaosa etulevystä on muovia. Denon on toisaalta vertailun edullisin kone. Marantzin, Onkyon ja Yamahan kaukosäätimet ovat oppivia, Denon ja Pioneer vain esiohjelmoituja, ja NAD ohjaa vain samanmerkkisiä laitteita. Luukun takana on myös tärkeät, kuuntelutilan valitsevat näppäimet. Harman Kardon AVR 360 tai 460 eivät nekään valitettavasti olleet vielä saatavilla. Hämmennystä aiheuttaa myös se, että valikoihin päästäkseen tulee painaa nuolinäppäintä oikealle, vaikka kaukosäätimessä on sellaisetkin näppäimet kuin setup ja menu. Marantzin symmetrinen muotoilu löytää varmasti faninsa, mutta metallia on riittänyt vain etulevyn keskiosaan. NADissa voi ylä- ja alarivin erikseen valita esittämään lähteen, äänenvoimakkuuden, kuuntelutilan, lähteen ääniformaatin tai 2. Kuunneltava/katseltava lähde on parasta tehdä kaukosäätimellä. Mukana toimitettava kakkossäädin on niin sanottua tumpelomallia, eikä sillä esimerkiksi pääse valikoihin sotkemaan laitteen asetuksia. Marantzissa on selkeästi merkityt näppäimet kuuntelutilan valinnalle, ja Onkyossa pääasiallisesti tarvittavat tilat on sijoitettu Movie/TV- ja Music-näppäimien taakse. Painohaitari ulottuu Denonin 11,3 kilosta Onkyon 18 kiloon. Denonissa, Marantzissa, Pioneerissa ja Yamahassa otto valitaan digitaalisella valintapyörällä. Jäähdytyselementit, pintaliitoskomponenteilla kyllästetyt lukuisat piirilevyt sekä niiden väliset johtimet ja lattakaapelit eivät lämmitä siististi suunniteltujen hifilaitteiden ystäviä. Tietoa paljon vai selkeästi? Etulevyn näytöissä on suuria eroja. Tarvittaville toiminnoille on oma näppäin
NAD ei Full HD -tarkkuudesta huolimatta käytä juurikaan hyväksi tekstiä monimutkaisempia elementtejä, mutta yleisilme on hyvin siisti. Siihen voi liittää kätevästi esimerkiksi kannettavan tietokoneen tai videokameran. Yamahan simppeli kiristintyökalu avustaa kaiutinterminaalien kiristämistä ja avaamista ahtaissa paikoissa. Liitännät Kotiteatterivahvistimen liitännät kasvavat suorassa suhteessa hintaan. Yksikään ei ole käytettävyydeltään selkeästi ylitse muiden, mutta Denonin, Marantzin ja NADin taulukkomuotoiset sisääntulojen määrittelyt tekevät alkuasetusten tekemisestä hieman muita havainnollisempaa. Ei ole lainkaan tavatonta, että yksittäinen Playstation 3 toimii ainoana kuva- ja äänilähteenä tasokkaassakin järjestelmässä, jossa kuvaa esittää yksi näyttölaite. Selvästi nopeimmin valikoiden selaus kuvaruutunäytöltä hoituu Yamahassa; vaste kaukosäätimen komentoihin on käytännössä välitön. Nykyaikaisen AV-vahvistimen ominaisuudet ovat niin kattavat, että valikoista tulee pakostakin monihaaraisia ja sekavia. Pioneerin MCACC:n ja Yamahan YPAO-kalibroinnin tulos voidaan tallentaa haluttuun muistipaikkaa, jolloin erilaista huonekorjausta voi käyttää vaikkapa kuunteluhuoneen tai parvekkeen oven asennon mukaan. Parhaimmillaan kotiteatteristi selviää sisääntulojen osalta parilla digitaalisella äänitulolla ja HDMI-tulolla. Pelkkä tekstipohjainen ratkaisu olisi ollut havainnollisempi. VERTAILUTESTI: AV- VIR I T INVAhVISTIMET 900 1 2 0 0 E U R O A Vaikuttavia valikoita NADin asetuksiin ei pääse käsiksi etulevyn näytöstä, vaan käyttö edellyttää erillistä näyttölaitetta. Niihin tallentuvat niin kaiuttimien kuin kuuntelutilojen ja ekvalisaattoreidenkin asetukset. Usein vahvistimeen kuitenkin liitetään digiboksi, erillinen CD- tai verkkosoitin ja ehkä satunnaisesti kannettava MP3-soitin. Nämäkään eivät tuota ongelmia edes edullisille AV-vahvistimille, joten mitä etua hintaluokkia kivutessa sitten saavutetaan? Marantzissa, Pioneerissa ja Yamahassa on USB-liitäntä musiikin soittamiseksi tikulta. 14 HIFIMAAILMA 7/2009. Valikoissa navigointi kyllä onnistuu etulevyn ohjaimella. Kaikissa kuvaruutunäytön saa näkyviin HDMIliitännästä, mutta niissä on ulkonäöllistä vaihtelevuutta. Kokonaisuutena Denon on tyylikkäin ja lisäksi selkeä. NADissa jokainen otto voidaan vieläpä määritellä käyttämään haluttua muistipaikkaa. Tahmaisinta navigointi on NADissa. Asetusten tallennusta varten NADissa, Pioneerissa ja Yamahassa on useampi muistipaikka. Yamahassa valikot ovat käytännössä täysin tekstipohjaiset mutta toimivat kaikkein nopeimmin. Oikeasti teräväpiirtoinen valikkorakenne on Denonissa ja NADissa, vaikka Onkyo ja Pioneer menevät graafisuudessaan vielä pidemmälle niiden tarkkuus vain on alhaisempi. Blokkigrafiikkaa on viljelty turhaan, sillä esimerkiksi kaiutinasetuksia tehtäessä näkyy ison kuvan lisäksi vain yksi kaiutinpari kerrallaan. Marantzissa muistipaikkoja on yksi, ja siihen voidaan varmuuskopioida kaikki vahvistimen asetukset. Pioneer on ainoa, jossa on HDMI-tulo myös etulevyssä
Kuva nykii jatkuvasti, sillä vahvistin antaa kuvan 1080p60-muodossa. Poikkeus oli NAD, jonka HDMI-lähtö mykistyi mystisestä syystä testijakson lopussa. 7.1-kanavaisessa kaiutinjärjestelmässä kytkentää nopeuttaa selkeä värikoodaus. sittelyä ole saatu sisällytettyä täysin ongelmattomasti. Tämän ansiosta se saa lähes kaikista muista testeistä pyöreän nollan. NADissa ei ole kaiutinlähtöjä toiseen huoneeseen. Off-tilassa kuvassa on vaakasuuntaista välkkymistä. Pioneerissa ja Yamahassa se on 5.1-kanavainen, muissa 7.1-kanavainen. Pioneerin BDP-LX70ABlu-ray-soitin oli liitetty komponenttikaapelein testattavaan vahvistimeen, jossa alun perin 576i-muodossa ollut signaali skaalattiin 1080ptarkkuuteen. Lomituksen poistoa ja skaalausta testattiin HQV:n PAL-testi-DVD:llä. Kokonaisuutena joukko oli positiivinen yllätys. Tämän ansiosta ne pystyvät skaalaamaan sen 1080p-tarkkuuteen ja esittämään vahvistimen tietoja kuvaruudussa ohjelmalähteen päällä. NADiin ja Onkyoon ei HDMI-signaalien kä- Onkyon mukana toimitetaan tarrakokoelma kaapelien merkitsemistä varten. Signaali vietiin HDMI-kaapelilla Optoman HD700X-projektorille. Muille alueille voidaan kaikissa viedä ääntä ainoastaan analogisesti vahvistimeen tuoduista liitännöistä, mutta toistettava lähde voi kaikissa tiloissa olla eri. Automaattiasetuksilla sen kuva väpättää selvästi, mutta pure cinema -säädön PAL-asetus palauttaa näkyviin täyden tarkkuuden DVD-levyltä. Asetus ei kuitenkaan toimi videopohjaisen materiaalin kanssa vaan aiheuttaa kuvaan selvän porrastumisilmiön. Lisäterminaalit tuovat mukanaan monihuonetuen ja Yamahan tapauksessa liitännät etutehostekanaville, joita valmistaja suosittelee käytettävän omien DSP-tilojen kanssa. Ääniliitännät ovat kattavimmat Yamahassa. Molemmat prosessoivat Blu-ray-soittimelta sisään tuodun 1080p23,976-kuvan 24 kuvan sekuntinopeudelle aiheuttaen kuvaan töksähdyksen 42 sekunnin välein. NADissa on eri liitännät kiinteälle ja muuttuvalle annolle, muissa valinta tehdään valikoista. Monikanavaottoa toisaalta Onkyossa ei ole lainkaan. NADissa täytyy erikseen kytkeä HDMI-lähtö 1080p24-tilaan, sillä siinä ei ole automaattisesti kuvataajuuden tunnistavaa tilaa. Aloitussivun kuva antaa viitettä kaiutinkaapelimäärän koomisuudesta. HDMI-tulojen määrä vaihtelee Marantzin ja NADin neljästä Onkyon kuuteen. Yamahassa ja Onkyossa kaiutinterminaaleja on huomattavasti enemmän, 11 paria, mutta niiden käyttö ei ole yhtä aikaa mahdollista. Parhaiten selvisi Onkyo, joka keräsi 65 pistettä 80 mahdollisesta. Jokaisessa testattavassa vahvistimissa on 7 päätevahvistinta. Esivahvistinlähdöt erillisiä päätteitä varten on jokaisessa. Denonissa, Marantzissa ja Onkyossa voi valita Dolby Pro Logic IIz -prosessoinnin mukanaan tuomien etutehostekanavien ja takasurroundkanavien välillä. Pioneerissa kolmannen huoneen äänet täytyy viedä linjatasoisena. Käytännössä yhtä hyviä olivat Marantz ja Denon, joissa kohinanpoistoa ei joko ollut (Marantz) tai sillä ei ollut mitään vaikutusta kohinan määrään (Denon). Muihin pitää hankkia telakka lisävarusteena. Marantz ja Onkyo tarjoavat kaksi HDMI-lähtöä. Valmistajat selvittävät ongelmaa. Sen skaalausta testattiin 720p-tarkkuuteen komponenttilähdöistä. Yleensä kaksoisvahvistuksesta ei ole merkittävää hyötyä, sillä AV-vahvistimen virtalähde antaa periksi ennen varsinaisen päätteen tehorajoja. Denon pitää perää kolmella optisella, kahdella koksilla ja kuudella RCA:lla, mutta HDMI-liitännän yleistyttyä määrä on todennäköisesti täysin riittävä. Niiden käyttö on mahdollista vain, jos takasurroundkaiuttimiin ei johdeta ääntä. Pioneer on ainoa, jossa on HDMI-tulo myös etulevyssä. Jos tarvetta signaalien muunnokselle ei ole, niin Denon välittää HDMI-kuvan läpi ehjänä ja sulavana. Yamaha ja NAD menettävät 15 pistettä telecine-testien osaamattomuuden johdosta. 1080p24-tila täytyy valita käsin, mutta tällöin kuva on NADista ja Onkyosta poiketen nykimätöntä. Denonin linjalähtö on antotasoltaan kiinteä, joten toisen huoneen vahvistimen tulee sisältää äänenvoimakkuussäädin. Tarvittavan USBkaapelin iPodin kytkemistä varten tarjoavat Marantz ja Pioneer. Onkyossa, Pioneerissa ja Yamahassa on linjalähdöt yhteensä kolmen huonetilan toistoon, Onkyossa ja Yamahassa kaikkiin myös kaiutintasoisina, jos surround- tai etutilatehostekaiuttimien määrästä viitsii tinkiä. Pioneer on selvä jumbo, ja sen kuva on ainoa, jossa on selviä häiriöitä. Marantz, Pioneer ja Yamaha eivät osaa tehdä mitään HDMI-liitäntään tuodulle kuvalle, joten ne eivät sitä myöskään pysty sössimään. Kaikissa muissa linjalähdön toiminnan voi valita kiinteän tai vahvistimen oman voimakkuussäätimen mukaan toimivaksi. NAD ja Pioneer sisältävät 7 kaiutinterminaalia, mutta Pioneer mahdollistaa lisäksi takasurroundkaiuttimien valjastamisen pääkaiuttimien kaksoisvahvistukseen. Lopullinen pistemäärä asetusta testikohtaisesti vaihtelemalla on 35. HIFIMAAILMA 7/2009 15. Denonissa, Marantzissa ja NADissa alueiden tuki rajoittuu kahteen. Onkyossa subwoofer-lähtöjä on kaksin kappalein, muissa lähdöt ovat 7.1-kanavaiset. Onkyossa on erillinen through-läpivientiasetus, mutta testaamisen aikaisella firmwarella se ei toiminut oikein. 10 pistettä putosi kohinanpoiston detaljeja runnovasta toiminnasta ja 5 toisen telecine-testin vaakalinjojen väpätyksestä. Monihuonejärjestelmän tuki on kaikissa testatuissa vahvistimissa. Parhaimmillaan olohuoneessa onkin 11 kaiutinta ja 2 subwooferia, jos kaikki Onkyon liitännät haluaa ehdoin tahdoin täyttää. Denonissa HDMI-lähdön automaattiasetus ei myöskään toimi, jos kuvataajuus on 23,976 hertsiä, ja videokonversio on kytketty päälle. Tuplalähdöistä voi olla hyötyä, jos projektorilla varustetussa kotiteatterissa käytetään toisinaan televisiota elokuvien tai TV-ohjelmien katselemiseen, mutta molempien äänet halutaan saman äänentoistojärjestelmän läpi. Videon käsittely Denon, NAD ja Onkyo ovat ainoat, jotka osaavat käsitellä HDMI-signaalia. Kannettavan MP3-soittimen omistajaa muistetaan etulevyn 3,5-millisellä liitännällä vain NADissa. Optoman Full HD -projektori asetettiin näyttämään pikselit alkuperäisessä muodossaan, joten se ei aiheuttanut yhtä ylimääräistä skaalauskierrosta kuvaan. Pisteitä ne keräsivät 55. Muissa liitäntä tehdään 3,5 mm 2xRCA -adapterikaapelilla. Viiden optisen ja kolmen koaksiaalisen digitaaliliitännän täyttämiseksi täytyy käyttää jo mielikuvitusta. Analogisia tulojakin on yhdeksän RCA-paria. Muissa skaalausominaisuus rajoittuu ainoastaan analogisignaalien muunnokseen HDMI-antoon 1080p-resoluutioon. Audysseyn Dynamic Surround Expansion tarjoaa kaksi leveyskanavaa huoneen etuosaan, ja Onkyossa on molemmille omat kaiutinterminaalinsa
Kolme minuuttia kestänyt automaattikalibrointi osasi kääntää tahallaan väärin asetetun vaiheen oikeaksi, mutta alle 60 hertsin huonekorostumiin prosessointi ei purrut lainkaan. Onkyossa tulee THX-hyväksynnän myötä saman tarkoituksen toteuttava Re-EQ-tila. naD 3 2 2 2,5 onkyo 3 3 4 3,3 Pioneer 3 2 4 3,0 Yamaha 2 3 4 2,8 16 HIFIMAAILMA 7/2009. Yamahan alle kaksi minuuttia kestänyt suoritus osui etäisyyksien osalta nappiin, ja kaiuttimien jaoksi muodostui sopiva 80 hertsiä. Pioneerissa on ainoana ongelmaa varten parametrinen ekvalisaattori, jolla yli 63 hertsin taajuuksia voi tarkasti vaimentaa. Silläkään ei toisaalta pääse eroon pääkaiuttimien herättämistä seisovista aalloista. Graafisen ekvalisaattorin tuloksia pääsee tarkastelemaan jälkikäteen. Kaikkien automaattien jäljiltä kaiuttimien etäisyydet ja tasot kannattaa tarkistaa käsin. Käyttö edellyttää mittalaitteistoa. 5.1-kaiutinjärjestelmän mittaus laskutoimenpiteineen kolmelle paikalle kestää noin 8 minuuttia, ja jokainen lisäpaikka kasvattaa aikaa noin puolellatoista minuutilla kun mikrofonin siirtelyyn kulunutta aikaa ei oteta huomioon. Denonissa korkeiden taajuuksien tasoa voi pudottaa Cinema EQ -valinnalla. NADin kalibrointi vaatii vähintään 5.1-kaiutinjärjestelmän kytketyksi toimiakseen. Audyssey MultEQ mittaa kaiuttimien etäisyydet ja vasteet enimmillään kuudesta kuuntelupisteestä. NADilla on omansa, Pioneerilla monipuolinen MCACC ja Yamahalla YPAO. Perusmuodossaan Audysseyn tekemä korjaus on tarkoitettu kirkassointisille elokuvien ääniraidoille, ja tila pudottaa hieman yläpään tasoa. Kalibroinnin tuloksia voi valikkotarkastelun lisäksi siirtää sarjaportin kautta tietokoneohjelmalla ihmeteltäväksi. Denon, Marantz ja Onkyo käyttävät Audysseyn kehittämää MultEQ-menetelmää, NAD omaa nimeämätöntä, Pioneer omaa MCACC:tä ja Yamaha omaa YPAO:ta. Huonekorjaimen tekemiä parametrisia korjauksia ei käyttäjä pääse katsomaan tai muokkaamaan. Elävyyden ja läpinäkyvyyden puute vaivasi kaikkia Audysseyn kalibrointia käyttäviä oletusasetuksilla, mutta musiikille Audyssey Flat -tila toi takaisin menetettyä eloa. Onkyon valitsema jakotaajuus oli 60 hertsiä, ja subwooferin taso noin 10 desibeliä liian korkea. NAD päätteli kahden ja puolen minuutin mittauksen jäljiltä kaiuttimien etäisyydet suhteellisesti oikein, vaikka absoluuttisesti heittoa olikin noin 30 cm. Subwooferin vaihetta NAD ei osannut kääntää oikeaksi. Myös Yamahan YPAO asettuu oletuksena elokuville tarkoitettuun Natural-tilaan, mutta Flat palauttaa yläpään ennalleen. Muutos oli lähinnä negatiivinen keskialueen muuttuessa hyvin tukkoiseksi ja etäiseksi. Pioneer asetti kaiuttimet largeksi, ja etäisyydet osuivat aivan nappiin. Toisaalta yläbassotoisto kiinteytyi merkittävästi. MultEQ ei osannut hyvällä menestyksellä poistaa 55 hertsiin sijoittuvaa korostumaa tai säätää subwooferin vaihetta säännönmukaisesti oikein. Lisäksi subwooferin taso oli lähes 10 desibeliä liian matala. Myös subwooferin taso oli automaatin jäljiltä muutaman desibelin liian voimakkaalla. Marantzin tapauksessa subwooferin etäisyys heitti noin metrillä, ja kaikki kaiuttimet asettuivat pieneksi 140 hertsin jakotaajuudella. Yksikään ei osannut taltuttaa 55 hertsiin osuvaa korostumaa tyydyttävästi, joten matalien bassojen korjaamiseen Anti-Mode 8033 on Pistetaulukko Ääni kuva Ominaisuudet ja käyttö Yhteensä Painoarvo 50% 25% 25% 100% Denon 2 4 3 2,8 Marantz 3 4 4 3,5 edelleen aivan omaa luokkaansa. Denon taas päätteli samat kaiuttimet hieman suuremmaksi ja asetti jaon 40 hertsiin. Marantzissa tilan nimi on HT-EQ. Huonokorostumiin kalibroinnilla ei ollut mitään vaikutusta. MultEQ päätteli kaiuttimien etäisyydet pääsääntöisesti sentilleen oikein. Subwooferille Pioneer teki rulla 3 esiohjelmoitu 55 keskiosa rulla 1 oppiva 55 yläpuoli 2 painiketta 5 esiohjelmoitu (NaD) 40 suora 0 oppiva 65 rulla 6 esiohjelmoitu 35 rulla 6 oppiva 40 kummia seisovien aaltojen korjauksia jopa 250 hertsiin. Huonekorostumat talttuivat jonkin verran, vaikka täysin YPAO ei niitä eliminoinutkaan. Vasemman etukaiuttimen se kuitenkin asetti 4 dB kovemmalle kuin oikean. Kaiuttimien etäisyydet ne arvioivat pääsääntöisesti oikein, mutta ekvalisaattoreiden hyöty on kyseenalainen. Kalibrointi Jokaisen vahvistimen mukana tulevalla mikrofonilla kaiutinasetusten tekeminen on automaattista. Subwooferin vaihe asettui oikein. VERTAILUTESTI: AV- VIR I T INVAhVISTIMET 900 1 2 0 0 E U R O A Denon Dekooderit HD-audio Dolby Pro Logic iiz Liitännät Optinen (taka/etu) koaksiaalinen (taka/etu) RCa (taka/etu) 3,5 mm Preout Multich in Monihuonelähtö -Linja -kaiutin Levysoitinotto HDMi-tulot (taka/etu) HDMi-lähdöt s-videotulot (taka/etu) komponenttitulot (taka/etu) komposiittitulot (taka/etu) ethernet usB Rs-232C iPod-telakkaliitäntä ilman lisävarusteita Muuta HDMi-kuvan käsittely Bi-amp Metallinen etulevy etulevyn luukku Lähteen valinta Muistipaikat Navigointi etulevystä Teräväpiirtovalikot valikot ilman televisiota Päävirtakytkin kaukosäädin yleiskäyttö täysin taustavalaistu HQv-PaL-testi (/80) Marantz naD onkyo Pioneer Yamaha 2/1 2 5/1 0 7.1 7.1 1 (fix) 1 5 1 2/1 2/0 3/1 - 3/1 2 6/1 0 7.1 7.1 1 (var+fix) 1 4 2 4/1 3/0 4/1 usB 2/1 2 6/1 1 7.1 7.1 1 (var+fix) 4 1 4/1 3/0 4/1 - 2/1 3 6/1 0 7.2 2 (var+fix) 2 6 1 4/0 2/0 4/1 - 3/0 2/1 6 0 7.1 5.1 2 1 4/1 2 4/0 2/0 4/0 usB 4/1 3 8/1 0 7.1 5.1 2 2 4 1 5/1 3/0 5/1 - Denon, Marantz ja Onkyo käyttävät Audysseyn kehittämää automaattikalibrointia. Tarkistusten jälkeen subjektiivisesti ääneen eniten vaikutti Pioneer. Pioneerissa korkeiden äänien tasoa voi pudottaa X-Curve-säädöllä, joka vaimentaa yli 2 kilohertsin taajuuksia käyttäjän valitsemalla jyrkkyydellä 03 dB/oktaavi
artikulaatio jää aavistuksen joukon parhaille, joillain näytteillä kuuluu pientä kovasävyisyyttä. Skaalaimeton DVD-soitin kannattaa liittää vahvistimeen komponenttiliitännällä, sillä HDMI-signaalia Marantz ei osaa käsitellä skaalauksen voi toki jättää myös näyttölaitteen huoleksi. analoginen Digitaalinen Pioneer Innostavasta äkäiseksi analogiotolla herää jo jonkinasteinen elävyyskin mukaan, avoin ja helppo soundi innostaa. Denon on hintaisekseen hyvin varusteltu, ja kuvankäsittely toimii kohinanpoistoa lukuun ottamatta erinomaisesti. stereokuva avautuu kilpakumppaneita tarkemmin ja hahmottaa vähän instrumenttien kokoakin. analoginen Digitaalinen Marantz hillitystä helppoluonteiseen analogiotolla rauhallinen ja ärsyttämätön sointi ei ota korviin pidemmälläkään sessiolla, mutta ääni jää myös melko innostamattomaksi. Onkyon lepotilan kulutus kuitenkin kasvaa huimaan 60 wattiin, kun asetuksista kytketään "HDMi Control" päälle. Rytmipuoli hoituu hosumatta ja selkeästi, vain vailla parasta menevää vauhtia. analoginen Digitaalinen Yamaha Särmikkäästä kolkoksi analogiotolla melko avoin ja selkeä, pitkälti ärsyttämätön vaikka pientä särmikkyyttä ja kovaluonteisuutta osalla äänitteitä kuuluukin. Rytminen puoli sykkii ja kulkeekin mukavasti. Tukkoiset äänitteet eivät mainittavasti aukea ja riipivät ovat siedettävän rajamailla, mutta eivät vielä yli. siisti ja selkeä, mutta vähän vaatimaton. kaiuttimina toimivat Gradient evidence Mk3:t. vain Pioneer kuulosti jotakuinkin yhtä hyvältä niin analogisella kuin digitaalisellakin liitännällä ja oli siis kokonaisuutena miellyttävin tuttavuus. stereokuva piirtyy suurpiirteisenä. Rytmistä vauhtia on melko mukavasti, mutta tarkkuus on heikkoa. analoginen Digitaalinen Mittaustulosten arviointi kuormansiedossa eroja Taajuusvasteissa ainoa huomiota herättävä poikkeama on NaD:n subwooferannon kiinteä noin 100 Hz jakotaajuus. Bassopään kontrolli voisi olla napakampikin. NaD ja erityisesti Onkyo ovat muita arempia pieni-impedanssisille reaktiivisille kuormille. simuloidun kaiutinkuorman aiheuttamat vastevirheet ovat enimmillään puolen desibelin luokkaa. Tästä ei kuitenkaan ole haittaa, jos kuvalähde on valmiiksi teräväpiirtoista, ja signaali vain viedään vahvistimen läpi. sähäkät äänitteet ovat jo siedettävän rajamailla. NAD on kaikessa yksinkertaisuudessaan äänellisesti asiallinen paketti. Marantz on tällöin erittäin pienikohinainen. Yamahan kuulokeanto leikkautuu 32 ohmin kuormalla tavanomaista pienemmällä, noin 13 milliwatin antoteholla. Rytminen puoli muuttuu hosumiseksi ja vauhti kaatuu omiin jalkoihinsa. Laadukasta analogisen videon prosessointia ja toimivaa HDMI-läpivientiä tarvitsevat kääntänevät katseensa Marantzin tai Denonin suuntaan. Pieniä pääkaiuttimia käytettäessä kaikki testatut digitoivat analogisen linjaoton signaalin. Kahden näyttölaitteen käyttäjät osannevat arvostaa Marantzin ja Pioneerin tupla-HDMI-lähtöjä. stereokuva on aavistuksen analogiottoa tarkempi. Näin pääsee äänenlaadultaan hieman parempaan tulokseen, kunhan muistaa asettaa vahvistimen tilaan, jossa linjaottoja ei digitoida ("pure direct", "analog bypass"...) tai vaihtoehtoisesti käyttää vahvistimen analogista monikanavaliitäntää. Teräväpiirtoista lähdemateriaalia katselevat tai jo toimivan skaalaimen omistajat voivat valita kuvanlaadun kannalta turvallisesti Onkyota ja NADia lukuun ottamatta minkä tahansa vertailun vahvistimen. Denon käsittelee myös HDMI-signaalin 1080p-tarkkuuteen. Basso voisi läjähtää vapatuneemminkin, nyt paras meno jää ylitiukkaan kontrolliin. Laitteiden antotehojen väliset erot ovat vastuskuormaa käytettäessä useimmiten merkityksettömän pieniä. Bassopää pysyy kohtalaisen hyvin kasassa, mutta alas asti ei voimaa riitä. Onkyon vaikeiden kuormien ajokyky on ryhmän paras. Risto Niska HIFIMAAILMA 7/2009 17. Pioneerin säröarvot ovat kautta linjan muita suurempia, ja Onkyon epälineaarisuus suurenee tavanomaista enemmän kaiutinkuorman vaikeutuessa. Digitaaliotolla sävy muuttuu terävämmäksi ja kovemmaksi. Digitaaliotolla avoimuutta ja selkeyttä tulee lisää, mutta ei soundi räväkäksi muutu näinkään. Digitaaliotolla luonne rauhoittuu hieman, mutta s- ja t-äänteet ovat edelleen pinnassa ja yleissävy kovahko. Yamahan hyvää pakettia heikentää sen turhan kirkas äänen esillepano digitaaliliitännöistä. Muut hukkaavat tämän signaalin kokonaan, jos laitteistossa ei ole subwooferia. Läsnäoloa on hyvin ilman tuputtamista. Jos ensisijaisena tavoitteena on tasainen äänenlaatu sekä analogisista että digitaalisista tuloista, ovat Onkyo ja Pioneer erinomaisia valintoja. Riipivät äänitteet käyvät äkäisesti korville ja yleissävy on ikävän kireä. Marantzissa oton herkkyyttä voi laskea aTT-asetuksella). Pioneerissa on myös varsin kattavat korjaimet äänen säätämiseen. Digitaaliotolla perusluonne muuttuu vähän kolkkoon suuntaan ja käy viiltäväksi joillain näytteillä. Äkäisyyttä ei ole ja yläpää on muutenkin tässä joukossa puhtainta päätä. Marantz nousee vapautuneella soundillaan etusijalle pelkkää analogiottoa käytettäessä. analoginen Digitaalinen Raikkaasta räyhäkkään analogiotolla raikas ja pirteä mutta myös vähän metallinmakuinen esimerkiksi jousisoittimilla. Joten, jos omistaa isot pääkaiuttimet ja laadukkaan Blu-ray-, CDtai DvD-soittimen, niin soitin kannattaa kytkeä digitaaliottojen sijaan analogisiin linjaliitäntöihin. analoginen liitäntä kuului pääosin edukseen, eli parasta kaksikanavaääntä haluttaessa erillisen laadukkaan CD-soittimen hankinta on perusteltua. huom. vahvistimien sisäiset Da-muuntimet ovat keskinkertaisia. analoginen Digitaalinen naD Selkeä ja puhdas analogiotolla luonteeltaan avoin ja selkeä ilman rosoisuutta tai äksyilyä. kustakin vahvistimesta kokeiltiin kolme eri kytkentävaihtoehtoa, analoginen, optinen digitaaliliitäntä ja HDMi-digitaaliliitäntä. Yläbasso on pinnassa ja alapään yleinen sävy on kumimainen. AV-vahvistimien kuunteluarviot teksti: Samu Saurama kuuntelin av-vahvistimet toimituksen vakiokalustolla, eli kukin kytkettiin analogisesti Naim CD5i -CD-soittimen ja digitaalisesti Denon DvD-3910 -DvD-soittimen perään. vauhti hukkui jonnekin ja rytmi jäi polkemaan paikoillaan. Käytettävyyskin on kunnossa. Analogiliitännästä, ilman äänenkäsittelyä, soundi on kohdallaan. Etulevyn näyttö on sekava ja valikot antiikkisen mutta nopeat. Mittaustulokset ovat tavalliseen tapaan hieman heikompia kuin suuria pääkaiuttimia käytettäessä. Ainoa todellinen kauneuspilkku on 23,976 hertsin taajuudella toistetun HDMI-kuvan nykiminen, mikä pudottaa kuvapisteitä yhdellä. LOppuArVOSTeLu Jokaisessa testatussa vahvistimessa on jotain hyvää, ja valinta kannattaakin kokonaisarvosanaan tuijottamisen sijaan tehdä omia mieltymyksiä painottaen. suuria pääkaiuttimia käytettäessä kaikki vahvistimet säilyttävät sopivilla asetuksilla linjaoton signaalin analogisena, ja mittaustulokset ovat poikkeuksetta asiallisia. Bassopäässä alimpien voima puuttuu ja kontrollia voisi yleisestikin olla enemmän. Äkäiset äänitteet eivät rupea raastamaan, mutta tukkoon miksatut myös pysyvät tukossa. Käyttö on suoraviivaista, joskin joiltain osin pitkälti kaukosäätimen vuoksi kankeaa. Optisen ja HDMi:n välillä ei kuulunut millään laitteella mitään eroa, eli käyttäjä voi sen puolesta valita muuten vapaasti käyttämänsä liitännän. Tilatoisto on pidättyväistä ja läsnäolon tunne on vähän vaatimaton. Yläpää on selvästi ryhmän puhtain, kirkkaus ei tarkoita turhaa sähinää. Rytminen puoli hoituu selkeästi, mutta ilman innostavaa vauhtia. Rytminen puoli saa tipan vauhtiakin, mutta pisteliäs luonne karsii äänitteitä. HDMI-läpiviennin ongelmat ja kuvankäsittelyn keskitasoa alhaisempi suorituskyky eivät vakuuta. Onkyossa on AV-vahvistimeksi rasittamaton ääni, hyvä skaalain ja laajat liitännät. Töksähdyksille herkän kannattaa varmistaa, että uusi firmware on ladattavissa ennen ostoa. vertailuvahvistimena toimi normaaliin tapaan arcam FMJ a32. sähäkän kirkas luonne tuo vähän erottelun makua, mutta sävyt jäävät oikeasti aika sumeiksi. Denon onkyo Kliinisestä kovasävyiseksi analogiotolla melko avoin, mutta myös hieman turhan sähäkkä, metallinen ja kliininen. Digitaaliotolla soundi pysyy lähes samanlaisena ja päihittää kilpakumppanit mennen tullen äksyilyn, sihinän, kihinän ja räikeyden puutteella. kaikkien vahvistimien virrankulutus lepotilassa on oletusasetuksilla pieni. Kokonaisuutena ykköspaikalle nousee Marantz. kaiutinantojen impedanssit ovat pieniä, mutta kuulokeliitännät ovat poikkeuksetta suuri-impedanssisia. Läsnäolo muuttuu syliin tuppaantumiseksi. Yleissointi muuttuu selvästi rasittavammaksi vaikka rytminen drive hieman paraneekin. Jousistoon tulee metallisuutta ja yläpäähän äksyilyä ja viiltävyyttä. Ääni ei toisaalta yllä parhaimmistoon, ja kehno kaukosäätimen suunnittelu verottaa käyttömukavuudesta. Bassopäässä on kohtalaisesti kiinteyttä ja potkua, mutta alimpiin murahduksiin ei veto riitä. ainoan poikkeuksen tekee Pioneer, jonka suojaukset tai virtalähde rajoittavat viiteen kanavaan saatavaa jatkuvaa tehoa merkittävästi. Yamaha on mitatuista ainoa, joka osaa ohjata monikanavaoton subwoofersignaalin haluttaessa vasempaan ja oikeaan etukanavaan. Bassopään kontrolli on joukon paras ja tukkoisetkin äänitteet avautuvat. Läsnäoloa on mukavasti, vaikka stereokuva onkin melko suurpiirteinen. Pioneer on ääneltään ja ominaisuuksiltaan vertailujoukon kärkiluokkaa, mutta kuvankäsittelyssä on vakavia puutteita. Yläpään sähäkyys alkaa olla karkeutta ja äkäisyyttä äänitteeltä toiseen. Käyttö on joukon nopeinta, viimeistely siistiä ja kaukosäädin paras. NaD:n särö on siinä määrin suuri, että lähestytään jo kuuluvuusrajaa. Sen kaikin puolin tasapainoinen suoritus, ongelmaton toiminta ja tyylikäs ulkoasu tekevät SR6004:stä turvallisen ostoksen. Marantzin ja NaD:n yliohjaustasot ovat hädintuskin riittävän rajalla (toim. Digitaaliotolla stereokuva kasvaa ja muuttuu entistä epämääräisemmäksi
Valikkorakenne on karuudestaan huolimatta hyvin selkeä ja helppo navigoida, mutta sivuilla takaisinpäin paluun olisi voinut toteuttaa erillisellä kaukosäätimen näppäimellä. VERTAILUTESTI: AV- VIR I T INVAhVISTIMET 900 1 2 0 0 E U R O A Marantzin valikot ovat tarkkuudeltaan DVD-tasoa, mutta toiminta on ripeää ja valikkojen asettelu loogista. Automaattikalibrointi ei kerro loputtuaan kaiuttimien kokoa, vaan ilmoittaa jakotaajuudeksi mystisen "auto". kuorma, 1 kHz, 1 W 0,02 % kaiutinsimulaattori, 72 Hz, 2,8/8,9 v 0,01/0,02 % kaiutinsimulaattori, 160 Hz, 2,8/8,9 v 0,02/0,02 % kaiutinsimulaattori, 1 kHz, 2,8/8,9 v 0,02/0,01 % Linjaotto, jakosuotimet käytössä "StErEo" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 85 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -yliohjaustaso 2,2 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm 0,02 % Digitaaliotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 87 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB, 1 W/ 8 ohm 0,02 % Hifimaailma Marantz Sr6004 TESTIMENESTYS uolitellun tyylikäs AV-vahvistin, jonka monipuolisuudesta lähes näppäimetön etulevy ei anna mitään viitteitä. AMPHYVä HINTALAATUSUHdE näppäintä tulee painaa heti tämän jälkeen, jos itse vahvistinta mielii käskyttää. Kontrolli on kuosissa bassoja myöten. Yläpäätä voi pehmentää HT-EQ-tilalla. H Hifimaailma Hifimaailma 18 HIFIMAAILMA 7/2009. 020 7430 075, www.bwspeakers.fi, www.marantz.com + ulkoasu + Selkeät valikot ja käyttö + Hyvä ääni analogituloista + tasokas skaalain Etulevyn muoviset säätimet Satunnainen HDMi-kättelyn hitaus Ääni kuva ominaisuudet ja käyttö Hifimaailma TESTIVOITTAJA tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä alle 1 W 68 W Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, 8 ohmin resistiivinen kuorma viisikanavaisena, jatkuva/hetkellinen 94/98 W stereona, jatkuva/hetkellinen 130/130 W -hetkellinen antoteho, stereo, 4 ohmin kaiutinsimulaattori 72 Hz, 3,5 ohm, -40 astetta 225 W 160 Hz, 2,5 ohm, 0 astetta 180 W 1 kHz, 7 ohm, +50 astetta 150 W 10 kHz, 5,5 ohm, -25 astetta 175 W -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanava 0,11 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 330 ohmia Linjaotto, jakosuotimet ohitettu "PurE DirECt" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 99 dB -herkkyys 202 mv -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 24 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö 8 ohmin resist. SUOSITTELEMME HDMI-muodossa tuodulle kuvalle Marantz ei tee mitään, ja se toistuu niin kuin pitää. Sointi on joukon paras; elävä ja menevä vailla räkäisyyttä. Oton valinnan tehdäkseen kaukosäätimen näppäintä tulee painaa kahdesti. Lähteenvalintarulla on epätäsmällisen tuntuinen. Ensimmäinen painallus vasta kytkee säätimen kyseistä laitetta ohjaavaan tilaan. Bassoongelmien taltuttajaksi ei kalibroinnista ole. Analogisen kuvasignaalin skaalaus on erittäin laadukasta. Toisinaan HDMI-kättely näyttölaitteen kanssa kestää tavallista pidempään, ja Marantz tuntuukin olevan melko herkkä kaapeleiden laadulle. Vertailun ainoa täysin valaistu kaukosäädin on selkeä, ja siinä on kaikki tarvittavat näppäimet sujuvaa päivittäistä käyttöä varten kanavatasapainoja ja kuuntelutiloja myöten. Manuaalisesti tehtävien asetusten kautta automaatin aivoitukset selviävät. Subwooferin ekvalisaattoria ei pääse käpistelemään itse. Analogisesti kytkettynä Marantzin ääni muistuttaa paljon valmistajan stereovahvistimia. Kalibroinnin jäljiltä vahvistin kytkee dynaamisen äänenvoimakkuuden ja ekvalisaattorin päälle, mikä tekee bassotoistosta raskasta hiljaisella kuunteluvoimakkuudella. Vahvistimen oman DA-muuntimen jälki on viiltävämpää, vaikka esillepano muuttuu tietyssä mielessä särmikkäämmäksi. Muutoin jämäkkää olemusta heikentävät muoviset äänilähteen valinta- ja äänenvoimakkuussäädin. Eri surroundtiloille voidaan määritellä sekä subwooferin että takakanavien taso erikseen. Sisääntulojen määritykseen tarkoitetusta näytöstä on helppoa ja nopeaa yhdistää halutut lähteet tiettyihin liittimiin. Hifimaailma HYVä OSTOS Mittaustulokset Hifimaailma Marantz SR6004 Hinta: 1 149 Mitat (l x k x s): 44 x 16,1 x 38,9 cm Massa: 12,7 kg Lisätietoja: B&W Group Finland Oy, puh. Etulevyn reunat ovat samoin muovia. Nyt edelliseen ruutuun joutuu palaamaan sivun alimpana sijaitsevan return-valinnan kautta
Ulkoasu ei välttämättä ole kaunein, mutta olemuksessa on tarkoituksenmukaista jyhkeyttä. Automaattikalibrointi on perus-Audyssey-tasoa, ja tulokset on syytä tarkistaa jälkikäteen itse. Käyttöön totuttelu vie oman aikansa, sillä valikoiden ryhmittely on monihaaraista, ja samaan kategoriaan tuntuvia asetuksia on ripoteltu hyvin eri paikkoihin. Matalien bassojen ongelmille ei Onkyo osaa tehdä juuri mitään, ja myös subwooferin vaihesäätö kannattaa suorittaa itse. Subwooferin tason automaatti asetti lähes 10 desibeliä liian korkeaksi. Analogisignaalien skaalaus on laadukasta. teksti) 108 W Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, 8 ohmin resistiivinen kuorma viisikanavaisena, jatkuva/hetkellinen 94/130 W stereona, jatkuva/hetkellinen 140/150 W -hetkellinen antoteho, stereo, 4 ohmin kaiutinsimulaattori 72 Hz, 3,5 ohm, -40 astetta 265 W 160 Hz, 2,5 ohm, 0 astetta 295 W 1 kHz, 7 ohm, +50 astetta 170 W 10 kHz, 5,5 ohm, -25 astetta 215 W -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanava 0,13 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 405 ohmia Linjaotto, jakosuotimet ohitettu "PurE auDio" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 90 dB -herkkyys 190 mv -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 220 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö 8 ohmin resist. Kaukosäätimen tuntuma on erittäin hyvä, ja komennot menevät perille ripeästi. Miinusta tulee kuuntelutilan valintanäppäimistä. Valitettavasti Faroudjan prosessorissa on bugi, joka aiheuttaa 23,976 hertsin nopeudella pyörivään kuvaan nykimistä 42 sekunnin välein, kun kuva muuntuu väkipakolla 24 hertsin taajuudelle. Erityisesti laitteen 20 senttimetrin korkeus erottaa sen joukosta. Onkyon standardiresoluutiota käyttävässä valikkojärjestelmässä kuvat havainnollistavat säätöä. Komennot menevät valikoissa navigoidessa perille keskimääräistä nopeammin. Vaikka menevyys tai eloisuus ei välttämättä ylläkään joukon kärkeen, niin soundi ei toisaalta ole lainkaan rasittava. (09) 4150 0210, www.simex.fi, www.eu.onkyo.com + runsaat liitännät + rasittamaton ääni + Musiikin verkkotoisto + Hyvä skaalain nykivä 23,976p-toisto Huonosti erottuvat etulevyn tekstit Ääni kuva ominaisuudet ja käyttö tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä alle 1 W (ks. Koko kotelon levyinen etulevyn luukku kätkee sisäänsä valtaisan määrän näppäimiä lukuisten oton suoravalintojen ja pure direct -näppäimen lisäksi. kuorma, 1 kHz, 1 W alle 0,01 % kaiutinsimulaattori, 72 Hz, 2,8/8,9 v 0,04/0,02 % kaiutinsimulaattori, 160 Hz, 2,8/8,9 v 0,05/0,03 % kaiutinsimulaattori, 1 kHz, 2,8/8,9 v alle 0,01/0,02 % Linjaotto, jakosuotimet käytössä "StErEo" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 88 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -yliohjaustaso 2,3 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm alle 0,01 % Digitaaliotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 90 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB, 1 W/ 8 ohm 0,04 % Onkyo O nkyo on numeroiden mukaan vertailun kookkain, painavin ja kallein vahvistin. Poikkeuksellista on myös digitaalioton säyseä luonne. HIFIMAAILMA 7/2009 19. Suoraa näppäintä äänen käsittelemättömään esittämiseen ei ole, vaan se täytyy kaivaa Music-näppäintä useaan kertaan painamalla. Onkyo on ainoa, jossa on lähiverkkoliitäntä nettiradiota ja DLNA-yhteyttä varten. Tämä siitäkin huolimatta, että Onkyossa on HDMI-kuvalle through- eli läpivientivalinta. Valikon graafisuuteen on panostettu, vaikka sen tarkkuus onkin hieman vajavainen nykyisiä teräväpiirtotelevisioita varten. Onkyo osaa käsitellä sisään tuodun HDMI-signaalin, joten kuvaruutunäyttö näkyy liikkuvan kuvan päällä. Lukuisten kaiutinliitäntöjen kytkennät esitetään asetuksia tehtäessä, jotta käyttäjä voi varmistua niiden oikeellisuudesta. Mittaustulokset Onkyo Hinta: 1 190 Mitat (l x k x s): 43,5 x 19,9 x 43,6 cm Massa: 18 kg Lisätietoja: simex Oy, puh. Ääneltään Onkyo on tasaisen turvallinen. Lisäksi kaukosäädin pitää kytkeä aina vahvistinta ohjaavaan tilaan oton valinnan jälkeen
Pioneer on ainoa, jossa on HDMI-tulo myös etulevyssä, mutta sen ja iPod-liitännän myötä on karsiutunut pois optinen ja analoginen äänitulo. Yläpään ekvalisointi myös tekee keskialueesta tukkoisen ja etäisen, mutta sen voi kytkeä pois päältä erikseen vaihesäädöstä ja seisovien aaltojen korjauksesta. Kuuntelutilan valinnassa täytyy kuitenkin turvautua ohjekirjaan Auto Surround/ALC/Direct/Pure Direct -valintojen eroavaisuudet selvittääkseen. VERTAILUTESTI: AV- VIR I T INVAhVISTIMET 900 1 2 0 0 E U R O A Pioneerin hyvin graafiset valikot eivät ole 1080p-tasoa. Suurimman osan yksittäisistä näppäimistä varaa kuuntelutilan valitsevat painikkeet. 020 7749 780, www.pioneer.fi + Hyvä ääni analogi- ja digitaaliotoista + Subwooferin vaiheen automaattisäätö + Säädettävä diskantin vaimennus (X-curve) kirkkaita ääniraitoja varten kalibrointi tekee äänestä tukkoisen Valikkojen kankeus Heikko videoprosessori Ääni kuva ominaisuudet ja käyttö Tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä alle 1 W 56 W Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, 8 ohmin resistiivinen kuorma viisikanavaisena, jatkuva/hetkellinen 46/120 W stereona, jatkuva/hetkellinen 135/150 W -hetkellinen antoteho, stereo, 4 ohmin kaiutinsimulaattori 72 Hz, 3,5 ohm, -40 astetta 265 W 160 Hz, 2,5 ohm, 0 astetta 260 W 1 kHz, 7 ohm, +50 astetta 175 W 10 kHz, 5,5 ohm, -25 astetta 210 W -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanava 0,09 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 325 ohmia Linjaotto, jakosuotimet ohitettu "PuRe DiReCT" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 93 dB -herkkyys 387 mv -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 38 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö 8 ohmin resist. Analogisten signaalien skaalaus on joukon heikkolaatuisinta, ja skaalaukseen vaikuttavaa pure cinema -asetusta pitää vaihdella lähdemateriaalin mukaan käsin. Jokaiselle kaiuttimelle on automaattinen sekä käsin hienosäädettävä parametrinen, kolmekaistainen taajuuskorjain seisovien aaltojen vaimentamiseksi. kuorma, 1 kHz, 1 W 0,04 % kaiutinsimulaattori, 72 Hz, 2,8/8,9 v 0,06/0,04 % kaiutinsimulaattori, 160 Hz, 2,8/8,9 v 0,08/0,05 % kaiutinsimulaattori, 1 kHz, 2,8/8,9 v 0,04/0,02 % Linjaotto, jakosuotimet käytössä "DiReCT" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 85 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -yliohjaustaso 2,3 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm 0,04 % Digitaaliotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 90 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB, 1 W/ 8 ohm 0,03 % pioneer VSX-LX52 V almistajan kiiltävänmustaa linjaa noudattavan VSX-LX52:n etulevy osoittautuu kosketustestissä metalliseksi vaikka näyttääkin muoviselta. Valikko on graafisesti hyvin ilmeikäs, mutta on toteutettu 576p-tarkkuudella. Automaattinen parametrinen ekvalisaattori ei kuitenkaan ulotu alle 63 hertsin, joten matalimpien bassojen ongelmat täytyy hoitaa muulla tavoin. Pientä päänvaivaa aiheuttaa myös kapulan vahvistinta komentavaan tilaan asettavan näppäimen sijainti, joka on kaukana oton valinnoista. Esillepano on kuitenkin riittävän selkeä, ja säädettävää on paljon. Äänilähde valitaan rullalla. Nopeus ei yllä kärkeen vaan tuntuu hieman tahmaavan. MCACC:n valtti on myös Phase Control, joka säätää subwooferin vaiheen täysin oikein. Alin säädettävä taajuus on 63 hertsiä, joten mataliin basso-ongelmiin järjestelmällä ei purra. Mittaustulokset Pioneer VSX-LX52 Hinta: 1 200 Mitat (l x k x s): 42 x 17,3 x 43,3 cm Massa: 13,5 kg Lisätietoja: Pioneer Finland, puh. Ääni on tasaisen hyvä sekä analogi- että digitaaliotoista, joten vahvistin soveltuu erinomaisesti monipuolisen soitinkatraan seuraan. 20 HIFIMAAILMA 7/2009. HDMI-liitäntään tuodulle kuvalle Pioneer ei tee mitään, vaan se kulkee vahvistimen läpi muuttumattomana. Päävalikko on painottunut automaattikalibroinnin ja muistipaikkojen ympärille, ja varsinaiset käsin tehtävät asetukset löytyvät omasta alavalikostaan. Pää- ja keskikaiuttimet se kuitenkin tahtoo säännönmukaisesti asettaa suureksi, vaikka bassot paremmin hoitava subwooferikin löytyisi. MCACC-automaattikalibrointi asettaa kaiuttimien etäisyydet erittäin tarkasti kohdalleen. Vaikka säädettävää on paljon, on valikkorakenne varsin selkeä. Pioneerin soundi on kontrolloitu, puhdas ja rytmikäs. Etulevyssä on kohtuullinen määrä näppäimiä luukun puutteesta huolimatta, ja niiden tarkoitus on pienen perehtymisen jälkeen selkeä. Kaukosäädin itsessään on tuntumaltaan hyvä, ja useimmin tarvittaville toimenpiteille on omat näppäimet
B-kaiutinlähtöihin kytketyt kaiuttimet voidaan aktivoida esimerkiksi pure direct -toistotilaa käytettäessä, kun taas leffoilla mennään A-lähdöillä. Ulkoasu on simppelin tyylikäs ja täyden 1080p-tarkkuuden hyödyntävä. (09) 4769 3300, www.soundata.fi, www.denon.com + Muunneltavuus + Selkeät ja tyylikkäät valikot + toimiva 23,976p Muovinen olemus Vähän digitaaliottoja Huono kaukosäädin Ääni kuva ominaisuudet ja käyttö tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä alle 1 W 58 W Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, 8 ohmin resistiivinen kuorma viisikanavaisena, jatkuva/hetkellinen 94/115 W stereona, jatkuva/hetkellinen 140/160 W -hetkellinen antoteho, stereo, 4 ohmin kaiutinsimulaattori 72 Hz, 3,5 ohm, -40 astetta 165 W 160 Hz, 2,5 ohm, 0 astetta 88 W 1 kHz, 7 ohm, +50 astetta 185 W 10 kHz, 5,5 ohm, -25 astetta 170 W -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanava 0,12 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 450 ohmia Linjaotto, jakosuotimet ohitettu "DirECt" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 94 dB -herkkyys 188 mv -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,2 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 49 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö 8 ohmin resist. Leffoilla hieman kirkasta yläpäätä voi hillitä Cinema EQ -vaimentimella tai Audyssey-kalibroinnin tekemällä vakiovaimennuksella. Näytön himmennys täytyy kytkeä valikoiden kautta tai laitteen etulevystä. kuorma, 1 kHz, 1 W alle 0,01 % kaiutinsimulaattori, 72 Hz, 2,8/8,9 v alle 0,01/alle 0,01 % kaiutinsimulaattori, 160 Hz, 2,8/8,9 v alle 0,01/alle 0,01 % kaiutinsimulaattori, 1 kHz, 2,8/8,9 v alle 0,01/alle 0,01 % Linjaotto, jakosuotimet käytössä "StErEo" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 84 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -yliohjaustaso 2,5 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm alle 0,01 % Digitaaliotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 91 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,2 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB, 1 W/ 8 ohm 0,01 % Denon AVr-2310 D enon on vertailun edullisin laite, mikä ei suoraan ilmene ominaisuuslistaa tarkastellessa. Jos voimakkuutta haluaa säätää vain pieniä määriä, vahvistin reagoi hypähdyksittäin. Joidenkin valikon toimintojen säätö on tuskallisen hidasta. Valikot myös feidaavat tyylikkäästi mutta riittävän nopeasti esiin ja pois näkyviltä. Analogisignaalien lomituksen poisto ja skaalaus on tasokasta värien pientä leviämistä lukuun ottamatta. Käyttönäppäimien määrä etulevyssä on suuri, mutta muotoilu on tyylikäs. Kaukosäädin on joukon huonoin, sillä osa usein tarvittavista näppäimistä on sijoitettu kapulan takapuolelle luukun taakse. Äänenvoimakkuudensäätö on kaukosäätimellä epätarkkaa. Kalibroinnin tekemästä huonekorjauksesta ei ole matalien taajuuksien taltuttamiseksi juuri hyötyä. HIFIMAAILMA 7/2009 21. Denon osaa esittää näyttävät ja havainnolliset kuvaruutuvalikot HDMI-kuvan päällä, ja käyttöönotto on helppoa. Blu-ray-kuva 1080p23,976- ja -24p-muodossa siirtyy muuttumattomana vahvistimen läpi, mutta 1080p24-tila pitää valikoiden kautta valita erikseen, jos analogisten signaalien muunnos digitaaliseksi on käytössä. Ääneltään Denon on perustasoinen AV-vahvistin. Alhainen hinta tulee esiin kevyenä rakenteena ja muovisena etulevynä. 1 millisekunnin portain muuttuvan äänen viiveen asetus on hermoja raastavaa. Sävy on kovahko mutta yläbassoilla on myös hyvin potkua. Kuvaruutunäyttö tulee esiin tyylikkäästi feidaamalla. Mittaustulokset Denon AVR-2310 Hinta: 899 Mitat (l x k x s): 43,4 x 17,1 x 37,7 cm Massa: 11,3 kg Lisätietoja: soundata Oy, puh. Myös pääkaiutinasetukset voi kokoa, jakotaajuutta ja bassonohjausta myöten muokata haluamikseen 2ch direct- ja stereo-tiloille. Jos videomuunnos on poissa käytöstä, näkyvät normaalisti teräväpiirtoiset valikot vain 576p-tarkkuudella. Vahvistimen muokattavuus on monipuolista. Denonin päävalikko on jaoteltu havainnollisesti laitteen eri asetuksiin
010 53031, www.yamaha.fi + runsaat liitännät + tyylikäs viimeistely + Helppo ja nopea käyttää Ääni digitaaliotoista Etulevyn näytön sekavuus karu kuvaruutuvalikko Ääni kuva ominaisuudet ja käyttö tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä alle 1 W 72 W Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, 8 ohmin resistiivinen kuorma viisikanavaisena, jatkuva/hetkellinen 99/135 W stereona, jatkuva/hetkellinen 150/175 W -hetkellinen antoteho, stereo, 4 ohmin kaiutinsimulaattori 72 Hz, 3,5 ohm, -40 astetta 210 W 160 Hz, 2,5 ohm, 0 astetta 330 W 1 kHz, 7 ohm, +50 astetta 195 W 10 kHz, 5,5 ohm, -25 astetta 225 W -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanava 0,05 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 98 ohmia Linjaotto, jakosuotimet ohitettu "PurE DirECt" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 91 dB -herkkyys 241 mv -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 47 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö 8 ohmin resist. Kaukosäädin on näppäimien suuresta määrästä huolimatta joukon paras. YPAO-automaattikalibrointi tapahtuu nopeasti, ja se asettaa kaiuttimien koot järkevästi pieneksi ja etäisyydet oikein. Ekvalisointi ei pure tehokkaasti bassoihin mutta tekee hillittyjä korjauksia ilman äänensävyn holtitonta muuttumista. Stereoäänen, Dolby Pro Logic IIx -prosessoinnin ja suoran digitaalisignaalin dekoodauksen välillä vaihtaminen käy nopeasti. Äänenvoimakkuussäädin on tunnokas, ja analogilähteitä kuunteleva löytää suorimman tien onneen selkeästä pure direct -näppäimestä. Yamaha ei osaa tehdä HDMI-kuvalle käsittelyä, ja signaali kuin signaali kulkee vahvistimen läpi turmeltumatta. Kokometallisen etulevyn näyttö on varsin epähavainnollinen sisältäen paljon pientä tekstiä ja desibelilukemia vierastavia palkkinäyttöjä. Yamahan sointi on ylävireinen. Siinä on suorat valinnat tärkeimmille toiminnoille, eikä säädin kytkeydy automaattisesti valittua lähdelaitetta komentavaan tilaan. Teräväpiirtografiikoilla ei juhlita, ja samalla kuvaruutuvalikko onkin nopeimmin komentoihin reagoiva. Valikon ryhmittely on myös onnistunut, mutta kaiuttimien koko- ja jakosuodinasetukset voisivat olla yhdellä sivulla. Yhden kaiutinparin kokomääritys vie kokonaisen ruudullisen verran tilaa, kun samalle sivulle olisi voinut ahtaa koko kaiutinjärjestelmän asetukset. Mittaustulokset Yamaha RX-V1900 Hinta: 1 100 Mitat (l x k x s): 43,5 x 17,1 x 43,9 cm Massa: 17,1 kg Lisätietoja: kesko Oy, puh. Analogiselle signaalille lomituksen poisto ja skaalaus on hyvää, mutta 2:2-kadenssien päälle prosessori ei ymmärrä, joten videomuotoon tallennettu filmimateriaali väpättää. Alapään viimeinen voima ja stereokuvan tarkka jäsentyneisyys jää hieman vajaaksi. Selaus on vaivattoman ripeätä, sillä kaukosäätimen komennot menevät perille viiveettä. Metallisuus on pinnassa, mutta analogiotolla ääni on muutoin varsin pirteän erotteleva. Omia DA-muuntimia käytettäessä ääni menee selvästi huonompaan suuntaan muuttuen äkäiseksi ja monilla äänitteillä karkeaksi. 90 dB 0,1 dB alle 0 22 HIFIMAAILMA 7/2009. VERTAILUTESTI: AV- VIR I T INVAhVISTIMET 900 1 2 0 0 E U R O A Yamahan valikot ovat selkeät mutta yksinkertaiset. kuorma, 1 kHz, 1 W alle 0,01 % kaiutinsimulaattori, 72 Hz, 2,8/8,9 v alle 0,01/alle 0,01 % kaiutinsimulaattori, 160 Hz, 2,8/8,9 v alle 0,01/alle 0,01 % kaiutinsimulaattori, 1 kHz, 2,8/8,9 v alle 0,01/alle 0,01 % Linjaotto, jakosuotimet käytössä "StraiGHt" -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR 87 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -yliohjaustaso 2,8 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohm alle 0,01 % Digitaaliotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohm, CCiR -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB, 1 W/ 8 ohm Yamaha rX-V1900 E dellisen sukupolven Yamaha edustaa muotoilultaan hillityn tyylikästä linjaa kunnes laitteeseen kytkee virrat. Tekstipohjainen kuvaruutuvalikko on joukon askeettisin; mutta toimii selkeästi nopeimmin
Innostuksen lisäksi taustalla on paljon yhteisön sisäistä voimaa ja osaamista", mainitsee Pirkka. HARRASTUKSENA HIFI: P I RKKA RUISHA lmE TeksTi ja kuvaT: Jussi Arvio Digiana Kun samaan settiin uitetaan hitunen historiaa ja ripaus tätä päivää, on tulos otsikon mukainen. Hän on tullut tutuksi muun muassa Hifimaailman sivuilla aktiivisena levyarvostelijana. Kun alkuun on päästy, heittää toimittaja vettä kiukaalle ja tivaa nykymaailman koulukunta-ajattelun tuomia etuja ja haittoja harrastukselle. Ja voidaan keskittyä säätämisen sijaan olennaiseen eli musiikkiin." 24 HIFIMAAILMA 7/2009. Musiikin aitoa olemusta Pirkka kuulostelee vuosittain kymmenissä eri konserteissa, joten referenssiä haetaan aidosta ja oikeasta. Ritinöille ja ratinoille sen sijaan olen allerginen. On osattava myös hyödyntää niiden edut ja tunnistaa haitat: "Kun signaalia tallennetaan, kopioidaan, siirretään ja jaetaan, on digitaalinen maailma monessa suhteessa ylivoimainen. Se tarkoittaa useimmiten suurta rahallista panostusta sekä valmiutta säätää ja kikkailla. Ja on epäilemättä oikeassa. Ketjuajattelua ja koukkuja Keskustelun siirtyessä laitteisiin nousee pilke miehen silmiin. Ja tottahan mies turisee, sillä 3 500 levyn uudelleendigitointi ei varmasti ole hupaisinta huvia vahingon sattuessa. It-alalla kannuksensa hankkinut Pirkka korostaa, ettei yksittäinen laite, formaatti tai muoto sinänsä tee onnelliseksi. Toisaalta, kun signaali muutetaan viimein analogiseksi vahvistimelle, on perinteinen putkitekniikka paras vaihtoehto. Ikävää on se, että hieno harrastus lokeroituu, ja vastakkainasettelu torpedoi terveen järjen ja kehityksen. "Minulla ei sinänsä ole mitään vinyyliä vastaan. Vahva järjestötausta helpotti toiminnan organisoimista ja jätti vahvan perinnön yhdistyksen nykyiselle toiminnalle: "Olen tyytyväinen siihen, miten harrastajat ovat ottaneet yhdistyksen toiminnan hoidettavakseen. Jos kattajana on vielä musiikin ystävä, on keitos hämmennystä vaille valmis tarjoiltavaksi. P irkka Ruishalme on ennen kaikkea musiikin ystävä. Kun vielä viimeinen lenkki kaiuttimille sujuu suoraan johdottamalla vailla suotimia, ollaan jo lähellä ideaalia". Ketjuajattelussa on paljon järkeä, tuumii toimittajakin hyväksyvästi. Itse asiassa se soi erittäin hyvin, kunhan kaikki mekaniikan ja sähkötekniikan muuttujat ovat kunnossa. Pääosin progeen ja klassiseen ajautunut mies on esiintynyt netin palstoillakin ahkerasti jakaen kanssaharrastajien kanssa ajatuksia musiikista ja äänentoistosta. "Tosin digiaikana on muistettava, että varmuuskopion varmuuskopio on aina oltava", muistuttaa Pirkka ja iskee silmää. Äänenlaadullisesti digitaalitekniikalla saadaan sama tulos edullisemmin, vaivattomammin sekä käyttäjäystävällisemmin. Ihan vaatimaton ansio ei myöskään ole Hifiharrastajat ry:n toiminnan selkärankana toimiminen sen perustamisvaiheessa. Jos kaikki on kunnossa, kyllä sieltä pömpelistä kajahtaa kaikki musiikin ja äänen osa-alueet vähintäänkin tyydyttävästi." Koska provokaatio ei osu vaan uppoaa suohon, heittää toimittaja vielä viimeisen koukun; vinyyli vastaan digitaalinen maailma. "Ihmiset hakevat eri asioita, joten keskusteluissa väännetään monesti turhaan
KOKEILU: Om E ga S U p Er 6 aLnIcO Xr S - KaIUtIn TeksTi ja kuvaT: Samu Saurama Eloa, särmää ja vauhtia 26 HIFIMAAILMA 7/2009
Jakosuotimeton toteutus pitää korvalle kaikkein herkimmän äänialueen vaihetoistoltaan mahdollisimman puhtaana. Tämä ei onneksi haitannut meitä yhtään, vaan soitimme haltioituneina biisiä toisensa perään. Yleensähän niiden seuraan tavataan naittaa suorastaan puolipakolla pienitehoinen putkilaite. Ylimääräistä ilmavuutta tai paisuttelua ei kuulunut. XRS:n kotelo on lattialla seisova, ja pohjassa on ulkopäästään kunnolla pyöristetty kahdeksansenttinen refleksiputki 6,5-tuumaiselle elementille varmasti riittävän suuri. Itse bassopää jakoi hieman mielipiteitä. Vaimennusaineena on noin sentin paksuinen rouhevaahtomuovi, joka peittää kotelon sisällä ylälevyn sekä taka- ja sivuseinät noin 30 sentin korkeudelta. Chochoksen yritys on pieni, ja mies sanoo itse suunnittelevansa, valmistavansa ja kasaavansa kaikki tehtaalta lähtevät kaiuttimet. Refleksiputken aukosta taas näkyy, että ainakaan pohjassa ei ole vaneria vaan pelkkä viilukerros sen tilalla. Molemmat pidimme siitä, mutta siinä missä Mauri piti alimpia toistuvia nuotteja kontrolloituna, olisin itse kaivannut ihan aavistuksen lisää tiukkuutta. Toimintaperiaatteena laajakaistaelementissä on paljon hyvää. Läsnäoloa on vahvasti ja intiimisti, mutta solistia ei tyrkätä kuitenkaan kuuntelijan syliin saakka. Vahvistin on noin satawattinen transistorikone, jota voi pitää outona kaverina laajakaistalle. Alnico kertoo moottoris- sa käytetyn magneettimateriaalin, ja XRS viittaa sanoihin Extended Room Speaker. Todellinen tehontarve riippuu aina hyvin paljon halutuista kuunteluvoimakkuuksista, huoneen akustiikasta ja kuunteluetäisyydestä. Pohjan etureunassa olevat kuusisenttiset, ja takareunassa olevat nelisenttiset piikit ovat säädettävät. Super 6 Alnico XRS onnistuu todistamaan, että laajakaistakaiuttimen hyvyys ei ole vahvistimen tyypistä kiinni, ja se soi molempien kuuntelijoiden mielestä poikkeuksellisen miellyttävästi ja innostavasti tuolla henkisesti niin kovin epäsopivalla transistorilaitteella. Mukavasti lämmintä musiikkia Kaiuttimien optimaalinen kuuntelukulma oli hieman tyypillistä kapeampi, mutta sitten stereokuva loksahtikin poikkeuksellisen jäsentyneeksi ja syväksi paikoilleen. Monesti myös taajuustasapainossa eli äänensävyssä on sen verran mutkia, että neutraalihkoon ääneen tottuneelle yllätys on liian suuri. Selkeä ja yksinkertainen rakenne Nimeltään räyhäkkä, mutta ulkoasultaan hyvin hillitty ja siististi viimeistelty Super 6 Alnico XRS kuuluu Omegan kymmenen mallin repertuaarissa yläpäähän. Kokemusta yksielementtisistä kaiuttimista on siis kertynyt kohtalaisesti. Pienillä elementeillä bassopään rajoitukset saattavat tulla äkkiä vastaan ja kookkailla vastaavasti korkeiden taajuuksien toiston laatu voi jättää toivomisen varaa. Takaseinällä on kaksi poikittaista tukilevyä, jotka varmasti vähentävät myös koteloon muodostuvia pystysuuntaisia seisovia aaltoja. Chochos perustelee ratkaisua yksinkertaisesti siksi, että kaksi kuulostaa paremmalta kuin yksi. Arcam FMJ A32 -vahvistimella Analysis Plus -kaapeloituna. Mahdollisesti kaiuttimen sijoitus pehmeälle matolle riittäisi rauhoittamaan alas osoittavan refleksiputken toimintaa juuri sopivasti. Väärässä seurassa Kokeiltavana käynyt kaiutin oli vain muutaman päivän toimittajakollegalta lainassa, ja siksi normaaleihin testiruutiineihin kaikilla vakiokuuntelijoilla ja mittauksilla ei ollut aikaa. Oikeastaan kaiuttimen ääni muistuttaa kuuntelijaa hyvin siitä, että tila itsessään ei ole merkityksellinen vaan se, mitä siellä tapahtuu. Toisaalta se olisi saattanut syödä kaiuttimen leppoisaa yleisvaikutelmaa. Mukana seuraa myös appelsiinin kokoinen ja näköinen vaahtomuovipallo, jolla putken voi halutessaan tukkia. Ne nostavat refleksiputken sopivasti irti lattiasta ja kallistavat matalahkoa kaiutinta niin, että elementin keila osuu normaaleilla kuunteluetäisyyksillä hyvin korvan korkeudelle. Kalliimpia ovat vain kaksi kahdeksantuumaiseen elementtiin perustuvaa mallia. Ensimmäinen desibeli putoaa pois jo irrottamalla elementin; siinä nimittäin lukee 92 dB/W. Hyvää on myös säteilylähteen pistemäisyys, joka poistaa erityisesti lyhyellä kuunteluetäisyydellä monitiekaiuttimen mahdolliset epäjatkuvuudet siirryttäessä elementiltä toiselle. Elementin aukosta katsomalla kotelo näyttää koostuvan kahdesta MDF-levystä ja yhdestä elementin laipan paksuisesta vanerista, jotka on liimattu yhteen. Laajakaistakaiuttimet ovat kiinnostaneet minua pitkään. Yleissointi on mehevän lämmin, bodya on hyvin, ja tuhti basso ulottuu riittävän alas 40 hertsin kieppeille. Hinnoittelu tuntuu perustellulta, kun Chochos muistuttaa laajakaistakaiuttimessa elementin olevan sen kaikkein tärkeimmän komponentin. Molemmat kuuntelijat ovat musiikinkuuntelun lisäksi uponneet syvälle kotiteatterimaailman, monikanavaäänen ja isojen subwoofereiden suohon. Joka tapauksessa herkkyyttä on sen verran riittävästi ja kuorma niin helppo, että vajaakin kymmenen putkiwattia voi olla oikein sopivaa seuraa kaiuttimelle. Ennen kuin nyt. Y hdysvalloista, Connecticutin Norwalkista kotoisin oleva Omega Speaker Systems on Louis Chochos -nimisen kaverin perustama kaiutintehdas, joka on viimeiset kahdeksan vuotta keskittynyt puhtaasti laajakaistaelementtiin pohjautuviin kaiuttimiin. Käytännön ratkaisuissa on usein ongelmia. Ilmoitettu herkkyys on 93 desibeliä watilla, mutta Arcamin äänenvoimakkuusnäyttöä kuunteluissa tuijottaessa mieleen hiipi epäilys siitä, onko lukemaa pyöristetty markkinointiosastolla hieman ylöspäin. Mallinimessä 6 viittaa hamppukartioisen elementin kokoon, joka on halkaisijaltaan 6,5 tuumaa eli 17 senttiä. En vain ole löytänyt monitiekaiuttimien äänensävyyn tottuneelle korvalleni miellyttäväsointista ja yleispätevää mallia järkevästä hintaluokasta. Keskialueellehan tyypillisen monitiekaiuttimen suodoista ainakin yksi osuu. Putken sisäpäähän on pingotettu kaiutinkangas jarruttamaan toimintaa kevyesti. Mehevyyden seurana joskus eteen tulevaa kääntöpuolta, paksuutta tai keskialueen etäisyyttä, ei ole yhtään. Testaajatkin ovat siis epätyypillisiä laajakaistaelementin äärellä istujia. Ohuessa sisäjohdotuksessa on sen verran eksotiikkaa, että plus-liittimeltä tulevia johtimia on kaksin kappalein. Kuuntelimme Mauri Erosen kanssa kaiutinta toimituksen kuunteluhuoneessa vertailulaitteistollamme eli Naim CD5i -CD-soittimella ja HIFIMAAILMA 7/2009 27
Se viittaa äänenlaatuun. Sitä paitsi, molemmat virheet ovat oikeasti hyvin pieniä. Ensin mainittuun ei vain hetken kuunneltuaan kiinnitä enää huomiota, ja jälkimmäinen hoituu pienellä ohisuuntauksella. Vaimennusainetta on sentin kerros elementin lähiympäristössä. Omega Super 6 alnico XrS Hinta: 2 550 euroa Lisätiedot: stars and stripes Oy, puh 050 - 505 0880, www.starsandstripes.fi, www.omegaloudspeakers.com Tekniset tiedot mitat (l x k x s): 33 x 89 x 24 cm (korkeus ei sisällä piikkejä) massa: 16 kg Toimintaperiaate: 1-tie, bassorefleksi Elementti: 16 cm kaksoiskartio Tehosuositus: yli 2 wattia Nimellisimpedanssi: 8 ohmia Ilmoitettu herkkyys: 93 dB/W Pohjan piikit, etureunan kuusi- ja takareunan nelisenttiset, ovat säädettäviä. Jos tämä olisi ollut virallinen testi, olisimme Maurin kanssa molemmat antaneet kaiuttimelle hetkeäkään epäröimättä viisi tähteä. Edes puhkikalutuilla vakiotestikoosteilla ei tule tarvetta hypätä jo seuraavaan kappaleeseen. Omega Super 6 Alnico XRS:n pitkän nimen viimeinenkin kohta, Super, siis selvisi. Lyhyen vierailunsa aikana Omega jätti pysyvän kolon molempien kuuntelijoiden mieliin; kumpikin piti sitä Hifimaailmassa käyneistä kaiuttimista kaikkein parhaiten musiikin kuunteluun innostavana ja siten hintalaatusuhteelta varsin mainiona. Pienenä eksotiikkana on plusjohtimen kahdennus. Keskialueella on toki pientä mutkaa, joka paljastuu esimerkiksi läpitutun Billie Holidayn äänessä, ja yläpää on ehkä ylenpalttisenkin räväkkä peruslaatuisilla studioäänitteillä aivan suoralla kohtisuuntauksella. Kaiuttimien mukana tulee kaksi vaahtomuovipalloa, joilla putken voi tukkia, ja kaiuttimen äänensävy muuttuu pieneenkin huoneeseen seinustalle sopivaksi. Refleksiputken tukkiminen keventää yleissointia huomattavasti, ja äänestä tulee jopa hieman kuivakka ja tukkoinen. Andreas Vollenweiderillä kitaran ja harpun äänessä on sävyjä, ilmaa ja räväkkää irtonaisuutta. Omega onnistuu varsin hyvin kaiuttimen perustehtävässä. Etuseinä on tehty liimaamalla kaksi MDF-levyä ja yksi vanerilevy yhteen. Isommatkin kokoonpanot tuodaan verhoutumattomina, mutta rasittamattomina esille. Elävä menevyys tekee Metallicasta innostavaa ja luonteelleen sopivan murisevaa ja uskottavaa. Kun instrumentit kuulostavat itseltään eivätkä kelmeiltä muo- vimalleilta, ja ääni aiheuttaa riippuvuutta, niin pienten virheiden piirteet häviävät hyvin nopeasti mielestä. Ensimmäinen laajakaistaelementtiin pohjautuva kaiutin muuten, joka ei vain siedä vaan toistaa kyseisen bändin tuotoksia niin, että niitä on hauskaa kuunnella. Toistaa monenlaista musiikkia niin, että se saa kuuntelijan hyvälle mielelle ja jumiutumaan kuuntelemaan. Ne toisaalta mahdollistavat sijoituksen pieneen huoneeseen lähelle takaseinää koska selvästi syövät energiaa bassoilta aina alakeskialueelle saakka. Eloa, särmää, vauhtia Toistoa leimaavat vahvasti vaivaton menevyys, ilmavuus ja erottelu. n 28 HIFIMAAILMA 7/2009. Ne kallistavat kaiutinta ja nostavat refleksiputken sopivasti lattiasta irti. Hifimaailma TESTIMENESTYS KOKEILU: Om E ga S U p Er 6 aLnIcO Xr S - KaIUtIn Hifimaailma SUOSITTELEMME Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE Alnico-magneettisen laajakaistaelementin herkkyydeksi luvataan 92dB/W. Viimeksi mainittu ei ole niinkään analyysiä äänitteestä vaan enemmän muusikoiden tunnelman, instrumenttien sävyjen ja luonteen sekä pienten yksityiskohtien selkeää, mutta tyrkyttämätöntä toistumista. Ainakin toimituksen melko isossa huoneessa ääni on paljon miellyttävämpi ilman vaahtomuovipalloja. Nyt ne annetaan epävirallisesti. Herbie Hancockin funk rullaa ja sykkii luoden 70-luvun puolivälin aitoa henkeä ilmaan
Vasta 80-luvun alkupuolella syttyi suurempi innostus kaiuttimiin. Innostus suuntautui kuitenkin jo 90-luvulla kotona kuunneltaviin järjestelmiin. Tilat paranivat kertaheitolla. Vuonna 1995 Isoniemi jätti puusepän työt. Se oli sitä aikaa kun oli suurempia suunnitelmia. Heti aluksi hän kertoo olleensa viimeiset kolme päivää näätäjahdissa. Niissä Isoniemi oli mukana toimittamassa koteloita tai valmiita kaiuttimia auditorioihin, kirkkoihin, kouluihin, hotelleihin ja laivoihin. HIFIMAAILMA 7/2009 29. Alkuaikoina Isoniemi teki myös lukuisia autokaiutinprojekteja. Isoniemi haluaa pitää toiminnan sopivan pienenä ja yksilöllisenä. Hän hankki vanhan kansakoulun ja saneerasi sen avovaimonsa kanssa. Siellä Isoniemi alkaa tarinoida omasta taustastaan kaiuttimien rakentamisessa. Siellä vanhan kansakoulun pihalla on vastassa Harrin kaiuttimen Harri Isoniemi. "Ensimmäiset muistikuvat ovat 70luvun lopulta, kun suvun puusepän verstaalla tuli paranneltua silloisia pakettikaiuttimia. Tänä vuonna tulee yritykselle jo virallisesti 20 vuotta täyteen. Yksilöllisyys lähtökohtana Harrin kaiutin on yhden miehen yritys. Harmitti, kun yhdessäkin paikassa kaiuttimet rikottiin imurinletkuilla ja käytettiin kirjoitusalustoina." Isoniemen ajatuksena on ollut tehdä suhteellisen yksinkertaisia, omiin työtapoihin pohjaavia kaiutinmalleja, jotka sopivat mallista riippuen erilaisiin kuuntelutiloihin. Kaiuttimet valmistetaan pääosin tilaustyönä. "On hirveän mukavaa, kun saan olla asiakkaan kanssa suoraan tekemisissä ja kuunnella heidän tarinoitaan. "Jos toimisin T uvan puolelta löytyvät Isoniemen kuuntelu- ja toimistotilat. R A P O R TTI : KOTImAIseT KAIuTInvAlmIsTAjAT, HARRIn KAIuTIn TeksTi: Markku SalMinen ja jenni SalMinen kuvaT: Markku SalMinen ja janne Björklund Audiopolin kaiutinkierros Viime numerossa alkoi teekkarien hifiyhdistyksen, Audiopolin, kierros suomalaisten kaiutinvalmistajien luona. Onneksi ne sitten jäivät. Olihan minulla 80-luvulla kaiuttimia muuallakin myynnissä. Nyt matka suuntautuu kohti Pohjanmaalla olevaa Sykäräistä. Tuli vain vahva tunne kaiuttimia pyöritellessä, että tämä on mun juttuni." Isoniemi ehti toimia puuseppänä 15 vuotta, mutta hän teki silloinkin viikonloput ja illat kaiuttimia. Asiakkaita töille riitti. Historiaan kuuluvat lisäksi 80- ja 90-luvun julkisten tilojen äänentoistoprojektit. Ilman saalista ainakin tähän asti. Näissä projekteissa hän toimi yhteistyössä silloisten alan pioneerien, kuten Heikki Lounamaan, kanssa. Osaamisensa Isoniemi hankki tekemällä ja kuuntelemalla herkällä korvalla vanhoja konkareita
Niiden pitäisi kuitenkin olla kaiken lähtökohta." Valmiiden kaiuttimien lisäksi Harrin kaiutin toimittaa kaiuttimien rakennussarjoja. Yleensä huone on kuitenkin vahvasti toistoon vaikuttava tekijä, joka tulee aina huomioida. Toimintaperiaatteilla voidaan toki mm. Myös eri kuuntelijat ja kuuntelutilat tulee huomioida." Omat kaiuttimet ovat Isoniemelle hyvin henkilökohtainen asia. Yleensä jokaisella mallilla on oma luontainen tyylinsä toistaa äänitettä, en pyri tätä luonnetta liiaksi muuttamaan." Koska Isoniemi tekee kaiuttimia pääsääntöisesti tilaustöinä, lopullinen kaiutin rakennetaan asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukaan. Lopulta hän päättää itse kuulemansa perusteella, syntyykö uusi lintuaihe mallistoon vai ei. Kun päästään prototyyppivaiheeseen, suunnitellaan erilaisia suodintoteutuksia valituille elementeille ja kotelolle. "Minun on huolehdittava koko projektin onnistumisesta ja hyvästä lopputuloksesta, oli sitten kyseessä rakennussarja tai valmis kaiutin. vähentää huoneen vaikutusta. Pienetkin muutokset kuuluvat korvan herkillä alueilla, vaikka mittauksissa eroja ei näe. Tärkeintä kaiutinten suunnittelussa on kuuntelu. "Lähes valmiissa prototyypissä saattaa olla kuukausien työ takana, mutta sitten laitan sen sivuun, kun siinä on jonkinlainen virhe äänessä. Asiakkailla on myös kaikenlaisia toiveita." Kaiutinelementit ja jakosuodinkomponentit tulevat Harrin kaiuttimelle alihankintana. Rakennussarjoissa ideologia on sama kuin valmiissa kaiuttimissa: ne voidaan muokata asiakkaan tarpeita vastaaviksi. Ne ovat olleet osa toimintaa alusta asti ja muodostavat siitä noin puolet. "Esimerkiksi lukuisat messut olisivat jääneet kovin pienimuotoisiksi ilman tätä lähipiiriä." jälleenmyynnin kautta yhtä tai kahta mallia toimittaen, en saisi kontaktia itse kuuntelutilaan ja asiakkaaseen. Niihin on saanut kohtuullisen hyvin varaosia." Myös sähköakustisen suunnittelun pohjatyön Isoniemi teettää muualla, alalla vuosikymmeniä toimineilla konkareilla. "Usein jo valmiilta tuntuva työ saa toisena päivänä erilaisen vastaanoton. Olen perfektionismiin taipuvainen kaikessa ja usein projektin jälkeen takki on tyhjä." Isoniemi pyrkii välttämään liian yhtenäistä mallistoa. Hänellä on ollut ympärillään iso joukko osaavia ihmisiä, jotka ovat olleet mukana hänen toiminnassaan. Välillä muutetaan balanssia, hienosäädetään jakoalueiden ilmaisua. "Sama kaiutin kuulostaa erilaiselta eri tilassa ja sijoituksessa. Vertailukaiuttimina toimii omia jo koettuja malleja. "Liiallinen markkinahenkisyys vie pohjan mielikuvitukselta ja tekemisen riemulta. Muutenkaan Isoniemen ei ole tarvinnut aivan yksin yritystään pyörittää. " Isoniemi pitää kuuntelussa tärkeänä toistoja eri päivinä. "Kokelasta kuunnellaan eri materiaaleilla sekä eri oheiskalustolla. Saattaahan sitä tuunata vaikka vuoden yhtä kaiutinta, mutta eihän sillä sitten pysty elämään. "Olen käyttänyt koko historian ajan vain vanhojen elementtivalmistajien elementtejä. Siksi asiakkaan kanssa käydään läpi tuleva kuunteluhuone kuvien ja piirrosten avulla. R A P O R TTI: KOTImAIseT Pitää laittaa syksyllä villasukat jalkaan ja nauttia tämä hyvän levyn kera. KAIuTInvAlmIsTAjAT, "Jos käy niin hyvin, että kokelaassa tuntuu olevan ainesta, tehdään toinen pariksi ja kuunnellaan stereona." Sitten alkaa haasteellinen ja pitkäkestoinen, usein kuukausia kestävä kuunteluvaihe. "Suunnittelu alkaa siitä, millaista ja millä tavalla toimivaa kaiutinta kaipaan mallistoon. Onnistuminen vaatii tietysti myös asiakkaalta hieman perehtymistä hankintaansa." Kaiuttimen testausvaiheen hienosäätö onnistuu näppärästi suoraan suotimesta. Kuuntelu suunnittelun perustana Isoniemellä kaiutinten suunnitteluprosessi on osittain erilainen kuin muilla kaiutinvalmistajilla. Puutyöpaja oli harrastajarakentajan ihmemaa. 30 HIFIMAAILMA 7/2009. Ihminen on kokonaisuus ja aistii asioita eri tavalla eri aikoina. Kuuntelu ei tapahdu ainoastaan piikkipaikalta vaan myös muualta. Etsitään sopivimmat osat palapeliin." Apuna suunnittelussa Isoniemi käyttää mittalaitteita, mutta kuuntelu ratkaisee päästäänkö tästä vaiheesta eteenpäin. Excuhörhöt ja Harri pajan pihalla. Alussa minulla oli kotelotöissäkin rima aivan liian korkealla
Haluan, että työni nimiaiheet lähtevät tunnoista, asioista, joita arvostaa ja kunnioittaa. Hifialalla Isonimeä ärsyttää kaupallisuus ja inhimillisyyden katoaminen yhteiskunnan hektisessä ilmapiirissä. "Kuuntelen mitä milloinkin, kaikissa on omat puolensa ja viehätyksensä. Ne eivät minua juuri kosketa pintaa syvemmältä. Omat mallinikin edustavat vain yhtä näkemystä asiasta." Keskittynyttä kuuntelua Isoniemen olohuoneessa. Se, kuten suunnittelijansakin, on jo nyt jättänyt jäljen audioalan historiaan." Isoniemi kritisoi hiukan myös alan lehtiä: "Minua kiinnostavat alan lehdissä nykyään paljon enemmän tarinat kuin testit. Pitää itse mennä katsomaan ja nähdä, saako siitä mitään tehtyä. Se on vähän niin kuin viinin vuosikerrat." Toinen Harrin kaiuttimen tunnusomainen piirre ovat malliston nimet, jotka ovat kaikki lintuaiheisia. Näiden sävyä etsittiin sitten pitkän aikaa asiakkaan kanssa. Tarinoita, ei tuotteita Kun puhutaan muiden valmistajien tuotteista, Isoniemi mainitsee Gradient 1.1:n. Heijastus alkuperäisestä tunnelmasta. Myös keskialueen pitää olla riittävän ilmaisuvoimainen. Luonto on minulle juuri sellainen elementti. Niitä löytyy kovin harvoin. Luonnossa elämä jatkaa kiertokulkuaan vuosisadasta toiseen, ja samat maamerkit opastavat uusia kulkijoita." Kysyttäessä mikä on tärkeää kaiuttimien suunnittelussa, Isoniemi nostaa esille ehjän suuntakuvion tärkeyden. Kaiutin kun on vain yksi pieni osa vuorovaikutusta asiakkaan kanssa. "Kaikki soittimet eivät kuulosta aina esitystilanteessakaan mieltä rauhoittavilta. Joskus tuntuu, että nykyään on jo unohdettu kaiuttimen alkuperäinen tarkoitus." Isoniemi kysyy, onko tärkeintä, että kaiuttimella kaikenlainen musiikki kuulostaa "ihan kivalta". En ole pitkään aikaan pystynyt tilaamaan mitään puuta valmiina. Hyvä stereokuva on myös eduksi." Isoniemi kertoo olevansa etuoikeutetussa asemassa. Siihen ei millään kaiuttimella yllä. Esimerkiksi loimukoivussa on paljon erilaista loimua. Vai onko parempi, että äänitteissä olevat erot todella kuuluvat. Ymmärrän toki, että markkinatalouden lait ovat tälläkin saralla vahvassa roolissa. HARRIn KAIuTIn Kaiutinrakentajan suurimpana ongelmana Isoniemi pitää studioäänitteiden valtavaa kirjoa. Isoniemi kertoo, että viilujen valintaan kuluu paljon enemmän aikaa kuin itse viilutukseen. Tuote-sanalle hän tosin kertoo olevansa suorastaan allerginen, eikä halua käyttää sitä. Se mahdollistaa hänen mielestään onnistuneen lopputuloksen. Tällä hetkellä Metso on useimmin esillä." HIFIMAAILMA 7/2009 31. Tärkeää on vakaa ja melko neutraali toisto, jota on ilo kuunnella. Loppujen lopuksi toistoketju äänitteineen ja kuuntelutiloineen on aina vain kyseisen kokonaisuuden luoma esitys. Nykyään valitsen sellaisten lintujen nimiä, joita näen luonnossa, ja jotka asustelevat synnyinseudullani. "Olen pyrkinyt olemaan erossa liiallisesta bisneshenkisyydestä omassa toiminnassani. Itselleen tärkeänä asiana äänessä hän mainitsee maltillisen, ei-kaupallisen bassotoiston, jossa huonekorjaus on huomioitu. "Gradient 1.1 on hyvä osoitus omaleimaisesta, innovatiivisesta suunnittelusta. Pitäisikö kaiuttimen toiston olla silloin säyseä ja mieltä rauhoittava. Niiden tuottamiseen on käytetty usein kirjavaa oheiskalustoa, jotka muokkaavat ääntä alkuperäisestä. Ihmiset pitävät yhteyttä vuosienkin jälkeen. Suuri rikkaus on ollut siinä, että olen kuullut monta mieleenpainuvaa tarinaa ja tavannut todellisia persoonia. Suoranaiset huijaukset yleensä voidaan paljastaa, eikä kuluttajan tarvitse mennä itse lankaan tehdessään hankintoja. Se on sen tarina ja elämä siinä sitten. "Sitten kun pitää panna viilu jostain kohtaa poikki, niin se on pala kurkussa. On tullut kuunneltua usein tämän korpiasukin ajatonta huhuilua iltanuotion loisteessa." "Metsässä ymmärtää paremmin elämän lyhyen ainutkertaisuuden ja mittasuhteet. "Yleisesti ottaen äänen pitää olla kokonaisvaltainen, äänitteen yksityiskohtiin pureutuva. Uusimman mallini, Huuhkajan, nimesin erään metsä- kämpän lähettyvillä elelevän asukin mukaan. Vähemmän kaupallisille tarinoille ei juuri sijaa löydy." Isoniemen mukaan tärkeää on kuitenkin se, että kotimaisissa lehdissä on hyvää tietoa harrastajille. Kaiutinrakentajan elämää tuskin kukaan muistaa parin sukupolven jälkeen. "Sellaiset kaiuttimet, joilla kaikki äänitteet kuulostavat mukavilta mistä vain kuunneltuna, ovat haluttuja ja kehuttuja. Hän voi kuunnella eri aikakausien malleja. Kaikkea ei onneksi voi mitata rahassa eikä käytetyssä ajassa." Loimukoivua ja lintujen nimiä Harrin kaiuttimen tunnetuimpia malleja ovat pilarimallit, mutta ehdoton tavaramerkki on loimukoivu. Nummisen putkihifiharrastaminen on kiinnostavampaa kuin lukemattomat kotiteatteri- tai pakettikaiutintestit, joissa pistetään kymmenysten erolla laitteet lehden raadin mieleiseen järjestykseen. Se on ollut läpi historian pääasiallinen pintavaihtoehto. "Olen ollut luontoihminen koko ikäni, ja sieltä nämä kumpuavat. Nykyään tunnen, mikä puu on mistäkin hankittu ja miltä vuodelta. Vaikkapa M.A
Onko paine Arcamin uuteen versioon tullut suunnitteluosastolta vai yrityksen kaupalliselta puolelta. Mukana on edelleen suuri ja selkeä matriisinäyttö, joka kertoo ohjelmalähteen ja äänen- 32 HIFIMAAILMA 7/2009. Ulkoisesti erot uuden ja vanhan Arcamin välillä ovat puhtaasti kosmeettisia. Ehkä jotain uutta on siis 10 vuoden aikana keksitty. Uutta ja vanhaa Stereorintamalta ei mitään uutta Kaksikanavaisella vahvistinrintamalla ei ole tapahtunut suuria mullistuksia pitkään aikaan. Ulkonäkö on satawattisessa seuraajassa säilynyt täsmälleen samanlaisena. Nyt vahvistin on saanut seuraajan samasta hintaluokasta. sai Suomea myöten kiitteleviä arvioita. Järkevästi tehdylle perusintegroidulle, joka on tyylikkään näköinen ja soi hyvin, on riittänyt kysyntää jo 10 vuoden ajan. Kyynisempi voisikin kysyä, miksi keksiä pyörää uudestaan. Kuuntelimme ja mittasimme, onko äänessä tai tekniikassa tapahtunut muutoksia. Teräksinen kasvojenkohotus T eräksisistä etulevyistä nimensä (Full Metal Jacket) saanut Arcamin FMJ-sarja edustaa valmistajan parasta osaamista. FMJ A32 on ollut tuotannossa perustason mid end -vahvistimeksi harvinaisen pitkään. askelvaimentimen voimakkuudensäätimenä. Äänikin oli hyvä. Arcamin FMJ A32 edusti jo 10 vuotta sitten aikansa edistyksellistä tekniikkaa sisältäen fiksut liitännät ja mm. Alan lehdistössä laite Testin teki tällä kertaa erityisen mielenkiintoiseksi se, että Hifimaailma on käyttänyt alusta saakka A32-versiota vertailuvahvistimenaan. Tehtaan mukaan uusi A38 on kuitenkin Arcamin kaikkien aikojen paras integroitu vahvistin. Itse asiassa ensi näkemältä laitteet ovat täysin identtisiä. TE S T I : Ar c Am F m J A38 - STE rE ovAhvISTIn TeksTi: Mikael NederströM kuvaT: Pekka VääNäNeN MiTTaukseT: risto Niska Arcamin maineikas FMJ-sarjan stereovahvistin A32 on saanut päivityksen uuden A38-mallin myötä. Voisi kuvitella, että tästä lähtökohdasta yksinkertaista stereovahvistinta on vaikea parantaa, ellei hintaluokkaa nosteta selvästi. Muutaman vuoden aikana laiteen ominaisuudet ja soundi ovat tulleet hyvässä ja pahassa läpeensä tutuksi
Voimakkuudensäätö on tunnokas ja sopivasti pykälöity sekä etulevystä että kaukosäätimestä ohjaillen. Kokonaisuutena musiikin kuuntelu uudella Arcamilla oli miellyttävämpää kuin vanhalla. Tehoa pääteasteesta irtoaa reilut 100 wattia kahdeksan ohmin kuormaan. Pienehkö mutta paksulla metallietulevyllä varustettu kotelo on kauttaaltaan hyvää työtä. Esivahvistin on toteutettu pitkälti operaatiovahvistimilla. Näiden keskinäisessä arvottamisessa mennään jo makuasioiden puolelle, eli potentiaalisen ostajan kannattaa miettiä, mitä soundilta kaipaa. Levysointiesivahvistin on muuttunut erikseen hankittavaksi ominaisuudeksi, jolle takaseinässä on oma korttipaikkansa. Hintaansa nähden Arcam A38 on joka tapauksessa erittäin suositeltava kuunneltava. Dynamiikkaa ja selkeyttä on runsain mitoin, mikä tulee esille sekä keskialueella että bassopäässä. Bassopäätä luonnehtii enemmänkin tietty ujous ja maltillinen ote kuin armoton vääntö, joka on ollut Arcamin vanhemman veljen vahvuus. Aikoinaan onnistunut ulkoinen olemus on onneksi jätetty ennalleen vahvistimen ulkonäkö on yhdistelmä viilattua viimeistelyä ja funktionaalista koruttomuutta. Mutta samalla dynamiikasta, iskevyydestä ja tietynlaisesta rullaavuudesta on jouduttu tinkimään. Matalaimpedanssinen kuulokeanto on myös fiksusti toteutettu. Sähköisen askelvaimentimen kanavatasapainon säilyminen on erittäin hyvä. Liitinpaneeli Arcamissa on keskimääräistä kattavampi. Sen vahvuudet tulevat esiin erityisesti kuulokkeilla, joiden oma impedanssi on alhainen. Mukana on mm. Linjaliitäntöjä löytyy yhteensä seitsemän, joiden joukossa on prosessorikytkentä. Tällä ei kuitenkaan näyttänyt olevan suoraa yhteyttä kuulohavaintoihin. Ja eroja löytyi Äänellisesti vanhasta ja uudesta Arcamista löytyi selviä eroja. Valikoista voi asettaa herkkyyden jokaiselle seitsemälle linjatulolle erikseen. Prosessorioton etuna on se, että kotiteatterilaitteistossa kaksikanavaista musiikkia ei tarvitse tärvellä ajamalla se monikanavavahvistimen läpi, vaan stereovahvistuksen voi jättää Arcamin huoleksi. Arcamin särökäyttäytyminen oli hiukan normaalista poikkeavaa, sillä siinä korostui parittomien harmonisten osuus, varsinkin kolmas ja viides komponentti. Kuulokeanto löytyy etulevystä edelleen. Kaukosäädin on kokenut pienen kasvojenkohotuksen. Kaiutinantojakin on kaksin kappalein. HIFIMAAILMA 7/2009 33. Runollisesti asian voisi ilmaista siten, että vanhempi versio operoi nyrkkeilyhansikkain, kun taas uudempi painos luottaa silkkisempään otteeseen. Päällisin puolin molempien Arcamien ääntä luonnehtii enemmänkin viileän asiallinen kuin korostuneen miellyttävä soundi. Painoa vahvistimella on juuri sen verran, että selkäänsä sillä ei vielä riko, mutta uskottavuus riittää raskaankin hifin piireihin. Tämä on periaatteessa positiivinen asia, sillä päätetransistoreiden valtaisa määrä ja äänenlaatu käyvät harvoin käsi kädessä. Joka tapauksessa 4 ohmin kuormat hoituvat vielä kunnialla. Näytteestä toiseen A38 tuntuu kuitenkin kertaluokkaa rauhallisemmalta kuin A32. prosessorikytkentä, esi- ja pääteasteen erotus sekä runsaasti linjaottoja. Operaatiovahvistimia ja transistoreita Arcamin pääteaste muodostuu Sankenin bipolaaritransistoreista, joita on kaksi kanavaa kohden. Hopeanvärisestä kaukokäskijästä löytyy edelleen mahdollisuus ohjailla saman valmistajan CD-soitinta. Käytännössä vaimennin toimi intuitiivisesti ja sopivalla porrastuksella. Rauhallisuus ei ole tukkoisuutta ja liiallista pidättyvyyttä, vaan yläpäästä on tavalla tai toisella saatu hitusen miellyttävämpi ja siistimpi. Valitettavasti Hifimaailman uusi keinokuorma tuli vasta Arcamin jälkeen mukaan mittauksiin, joten tehoanto kaikkein vaikeimpiin kuormiin jäi selvittämättä. Oikeastaan niitä oli yllättävän paljon, jos asiaa mitataan sillä, kuinka vahvistin kohtelee sinne sisään syötettyä musiikkia. Kaiutinantoja on edelleen kaksin kappalein. Keskialue saattaa olla vähemmän iskevä ja suoraviivainen, mutta samalla se tuntuu hiukan sävykkäämmältä. Molemmat kuuntelijat olivat näistä asioista harvinaisen pitkälti samaa mieltä. voimakkuuden. Esi- ja pääteasteen erotus, joka valitaan takalevyn painikkeella, on niin ikään tuttu optio vanhasta mallista
115/145 W 160/235 W 0,13 ohmia 28 ohmia linjaotto Cd -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 83 dB -herkkyys 0,7 v -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 9 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin 0,01 % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 0,2 dB 34 HIFIMAAILMA 7/2009. Basso ei ole aivan niin tymäkkä ja dynaaminen kuin vertailukoneessa, toisaalta soundi ei sitten muutenkaan ole aivan niin roisin suoraviivainen ja häpeilemättömän iskevä. stereokuva ei ole superskarppi vaan ilmava ja avara sekä kohtalaisen hyvin hengittävä. Pääosin erilliskomponenteista rakennetun päätevahvistimen viimeisenä asteena toimivat bipolaaritransistorit, joita on kaksi kanavaa kohden. voimakkuudensäätö on toteutettu mikropiirillä, joka pitää sisällään sähköisen askelvaimentimen. (02) 277 8950, www.hifimesta.fi, www.arcam.co.uk Mitat (l x k x s): 43,0 x 11,0 x 37,0 cm Massa: 9,3 kg + tyylikäs viimeistely + Monipuoliset liitännät äänenlaatu: ominaisuudet: mittaustulosten arviointi kuulokeannon impedanssi on kohtuullisen pieni, mikä on edullista varsinkin pieni-impedanssisia - esimerkiksi 32 ohmin kuulokkeita käytettäessä. Muut mittaustulokset ovat kunnossa. soundi on siisti, dynaaminen, miellyttävä, joskus jopa hiukan vaisu ja etäinen äkäisen vertailulaitteen rinnalla. komponenteista suurin osa on pikkuruisia pintaliitososia. soundi ei silti ole tumppu, vaan irtonaisuutta, räleyttä ja iskuakin löytyy tarvittaessa. särö koostuu lähes pelkästään parittomista harmonisista komponenteista kolmannen ja viidennen kerrannaisen ollessa voimakkaimpia. Kurkistus konehuoneeseen vahvistimen virransyötöstä huolehtii kaksi muuntajaa. ehkä yläpään rauhallisuudesta johtuen ääni on himpun verran selkeämpi ja siistimpi. vahvistin pureutuu enemmän sävyihin ja musiikkiin, detaljit ovat selkeitä, mutta niitä ei korosteta eikä niihin pysähdytä. Näistä pienempi vastaa lepotilan virrantarpeesta. ei niin dramaattinen kokonaisuus, vaan siistillä tavalla rauhallisempi ja sävyisämpi kuin vanhempi veljensä. Bassopäässä on mukavasti sävyjä ja kiinteyttä joskin paras ja potku ja ruuti puuttuvat. Risto Niska mittaustulokset Kuunteluarviot Mikael Nederström samu saurama tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä -10 W/8 ohm/kanava antoteholla Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, 8/4 ohmiin hetkellinen, 8/4 ohmiin -antoimpedanssi, 1 kHz -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 2W 30 W 150 W Sävykkäästi auki Rauhallisempi kuin vertailuvahvistin, vaikka onkin tälle selvästi sukua. Häiriöetäisyys ei yllä huippulukemiin, ja ottoimpedanssi on pienen puoleinen. Kevyesti ja vauhdilla rullaava ensinuoteista alkaen ote on selvästi kevyen vaivaton ja hyvin kulkeva. Äänikuvassa ei ole samalla tavalla leveyttä, isottelua ja ilmavaa ulotteikkuutta, mutta se saattaa lievässä keskipainotteisuudessaan olla vastaavasti syvyyssuunnassa hiukan tarkempi. vaivaton ja helppo kuunnella ja yllyttää kohtalaisen hyvin kaivamaan lisää levyjä hyllystä. esivahvistinasteissa on lukuisia operaatiovahvistimia. kuunneltava otto valitaan releillä ja äänitettävä puolijohdekytkimillä. Rytmi on vauhdilla ja mukaansa tempaavasti rullaava. TE S T I : Ar c Am F m J A38 - STE rE ovAhvISTIn Arcam FmJ A38 -stereovahvistin suositushinta: 1 700 lisätietoja: Hifimesta Oy, puh
Mahtaisiko NS-tonnisista olla klassikkosarjan kaatajaksi? Lainattua ja tuttua Ohjekirjasessa NS1000-kuulokkeiden krediitit melun poiston suhteen annetaan uusiseelantilaiselle Phitek-yritykselle. Mallistoon kuuluu kuitenkin myös kolmet perinteisensorttiset ja yhdet aktiivisesti taustamelua vaimentavat kuulokkeet. Molemmat merkit ovat paketoineet kuulokkeensa oheistarvikkeineen liikkuvaa käyttöä silmällä pitäen. Kysyntää on, mutta löytyykö markkinoilta audiofiilin edellyttämää laatua niin teknologian kuin äänenkin osalta? A ktiivinen taustamelunvaimennus ja laadukas äänentoisto eivät kaikkien harrastajien mielestä kuulu samaan tuotteeseen, tai hifiin ylipäätään. Tunnetuin kilpailija taitaa olla Bosen Comfort-sarja reippaasti kaksinkertaisella hintalapulla. Kaikki lienevät kuitenkin samaa mieltä siitä, että hiljaisuus on nykyisin kultaakin kalliimpaa, ja että yleinen taustamöly turruttaa hanakimmankin musiikkiholistin alta aikayksikön. Parinsadan euron haarukkaan mahtuva NS1000 edustaa täyskokoisena kuulokkeena toimintaperiaatteeseensa nähden varsin kohtuuhintaista tuotetta. Kuulokkeiden habitus viittaa, ja pikainen hakukoneen käyttö paljastaa tuotteen olevan pikemminkin kasvojenkohotus samaisen firman Blackbox M10 HIFIMAAILMA 7/2009 35. Osa vannoo tulppamallisen, täysin passiivisen vaimennuksen nimiin, ja puristisimmat pidättyvät matkustaessaan äänentoistoselibaatissa. TE S T I : GoldrInG nS1000 akTIIvISET vaSTamElukuulokkEET TeksTi: Jarno rannanpää kuvaT: pekka Väänänen Aktiivisesti taustamelua vastaan Hyvälaatuiset taustamelua vaimentavat kuulokkeet ovat paljon liikkuvan musiikin ystävän paras mahdollinen matkakumppani. Harrastajien huulilla kyseinen merkki ja sana kuuloke mahtuvat vielä harvoin samaan lauseeseen saati virkkeeseen. Mielleyhtymät erinomaiseen hintalaatusuhteeseen nostivat odotusarvoa myös testin kuulokkeiden suhteen. Kysymys kuuluukin: joko vaativa äänentoiston harrastaja saa matkalleen riittävää äänenlaadullista tasoa kohtuullisella sijoituksella? Perinteikäs brittimerkki Goldring tunnetaan täälläpäin pääsääntöisesti äänirasioista ja itse vinyylisoittimista
Siis sattumaako vai harkittua ja tiedostettua. Joka tapauksessa kokonaisuudessaan matkapaketti on toimiva, ja rikkoutuneen kaapelinkin voi tee-se-itsemies korvata omallaan, toisin kuin muutaman kilpailijan tuotteen tapauksessa. Tyypiltään circumauraaliset kuulokkeet puristavat pidemmän päälle aavistuksen, mutta tämä on välttämätön paha tiiviyden ja siten kohtuullisen passiivisen vaimennuksen saavuttamiseksi. Onneksi näiden kanssa kuunteluvolyymit pysyttelivät kohtuullisina. Istuvuus omille korville on hyvä varmistaa useamman tovin kuuntelusessiolla ennen hankintapäätöstä. Ei olisi mitenkään tavatonta, että ääntä olisi fiksattu "brittiläisemmäksi", vaikka perusakustiikka onkin pidetty käytännössä samana. Ihmetyttämään vain pistää miksi molemmat päät on Varaparisto tai -akku löytyy lähikaupasta. Toisin 36 HIFIMAAILMA 7/2009. Vaikka Goldring näyttäisi lähinnä brändänneen ja paketoineen valmiin tuotteen uusiin kuoriin, on äänessä ja viimeistelyssä havaittavissa tiettyjä Goldringmäisiä piirteitä. Matkakäyttöön suunnatun kuulokkeen tulee mahtua järkevään tilaan. Pyöristetty muotoilu ei ainakaan auta asiaa. Kustomivaraosilla rahastamiseen ei siis ole lähdetty. Hypoteesi vesittynee jo tästä seuraavien lisääntyneiden oletettujen kehityskustannusten takia. Käyttövoimakin otetaan yhdestä AAA-paristosta, joten ylimääräisiä latureita ei matkalla välttämättä tarvita. sanoen, potentiaalisilla matkakäyttöisillä äänilähteillä. Paksuudesta huolimatta 1,8 m mittaisen johdon käytettävyys on hyvä, ja kerä sujahtaa vaivatta sille tarkoitettuun taskuun. Herkkyyttä riitti tärykalvot maan kiertoradalle lennättäviin äänenpaineisiin. TE S T I : GoldrInG nS1000 akTIIvISET vaSTamElukuulokkEET -kuulokkeesta kuin ANR-teknologian (Active Noise Reduction) lisensointi. Käytännössä toisen käden on tuettava vasenta kuuloketta toisen operoidessa kytkintä. Toisaalta asentoa ei voi vahingossa muuttaa eikä tilan vaihdolle luulisi olevan kovin useasti tarvettakaan ainakaan kesken kuuntelun. Varsinkin kun molemmat tuotteet painivat samassa hintaluokassa. Asia jää selvittämättä ainakin toistaiseksi, sillä Blackboxeja ei ole vielä täällä päin virallisesti tavattu. Käyttöä ja käytäntöä Kuulokkeet hakeutuvat koostaan huolimatta kohtuullisen hyvin korvien ympärille, mikä on selvä osoitus panostuksesta käytettävyyteen etenkin matkustusta ajatellen. Tällöin kuuntelija saattaa kokea olevansa eristetty ympäristöstään hieman haljulla tavalla. Samaan taskuun mahtuu myös kuulokkeiden irrotettava johto, joka on tunnistettavasti kaapelivalmistaja QEDin käsialaa. Varsinkin suuremmalla tuloimpedanssilla varustettu aktiivimoodi tuntui olevan yllättävän tasapainoinen eri kalibeeristen soittimien suhteen. Tarralla kotelon sisäpintaan kiinnittyvä kätevä verkkopussi sisältää 3,5 -> 6,3 mm- ja lentokoneadapterit, jotka näyttäisivät kuvien perusteella olevan prikulleen samanlaiset kuin Phitekin alkuperäistuotteessa. Vasemmasta kuulokkeesta löytyvää taustamelun vaimennuksen aktivoivaa kytkintä on hankalahko käyttää kuulokkeet päässä. Tynnyrimäinen olotila helpottuu aktiivimoodissa, vaikka melunvaimennuksessa käytettyjen, mitä ilmeisim- Herkkyyttä löytyy Kuulokkeita testattiin sekä erityyppisillä paremman luokan kannettavilla soittimilla että keskimääräistä parempitasoisella äänikortilla varustetulla kannettavalla tietokoneella. Merkin viralliselle jälleenmyyjälle asti ei tarvitse vaivautua. Lisää vain musiikki; kaikki muu oleellinen matkassa lentokoneadapteria myöten. toteutettu ulkomitoiltaan suurin piirtein samankokoisilla suorilla 3,5 mm stereoliittimillä. Siksipä kuulokeosat kääntyvät 90 asteen saranan turvin niin, että kuulokkeen selkämykset jäävät käyttäjään päin, jolloin säästetyn tilan lisäksi myös pakollisen kuljetuskotelon rakenne säilyy simppelinä ja toimivana. Mitä ilmeisimmin tästä on kiittäminen on aktiivista taustamelunvaimennusta. Taustamelun vaimennuksesta Passiiviasennossa kuulokkeet vaimentavat taustakohinan ylärekisteriä aivan kuten keskimääräinen suljettu kuuloke. Kohtuullisesta istuvuudesta huolimatta korvanlehtien olo käy pidemmän päälle hieman ahtaaksi, ja kompromissi kuulokkeiden koon ja passiivisen vaimennuksen välillä on ilmeinen. Kulmaliitin toisessa päässä ei luonnollisesti olisi yhtä nätti, mutta ehkä loppujen lopuksi toimivampi ratkaisu kohderyhmää ajatellen
Äänikuva ei piirry pään sisään, mutta tuntuu ajoittain aukeavan melko villiksi kehämäiseksi radaksi pään taakse. Pellit saavat ylimääräistä kovuutta ja etenkin raidin matka jää kovin lyhyeksi. keskialuepainotteinen instrumentaalikitarointi voi parhaimmillaan hyötyä lievästä (parhaimmat särmät silotellusta) päällekäyvyydestä ja palm mutet saavat ylimääräistä draivia ja rytmikkyyttä. Bosen tyynyt istuvat huomattavasti verrokkia pehmeämmin ja mukavammin korvien ympärille. Yläbassot ovat tymäkät. Harmi vain, että puhtaaksi taustamelun vaimentajaksi kuulokkeista ei kokeilun perusteella ollut. käyttömahdollisuus passiivina plussaa, mutta voi myös pohtia olisiko käyttökokemus positiivisempi ilman. Puhaltimet kuulostavat vähintäänkin nuhakuumeisilta. QuietComfort2:n kanssa pärjää kuitenkin vielä standardipattereilla; seuraajassa kemiallisesta energian varastoinnista joutuu pulittamaan merkkiakun hinnan. HIFIMAAILMA 7/2009 37. aktiivina varsin mukava kokemus verrattuna moneen muuhun toista sataa euroa maksavaan tekeleeseen. Minkään sortin mukavuuskohinasta ei voi puhua. siksipä kollegani ja monen muun paljon matkustavan suosimat matkakumppanit Bose QuietComfort2-kuulokkeet saivat toimittaa referenssin virkaa. Ääni on huomattavasti isompi ja päällekäyvempi, joskin alavireisyyteen kallellaan. aivan ylin rekisteri jää reippaasti vajaaksi, ja selvä painokerroin on vahvoilla alukkeilla. Ylidemppausta ilmenee korkeammilla taajuuksilla, mikä selittyy myös verrokkia tehokkaammalla taustamelun vaimennuksella. Goldringejä joutuu hieman jälkiasettelemaan, mikä johtunee siitä, että sisäosissa on Boseista poiketen käytetty palanen karheahkoa tekstiiliä mitä ilmeisimmin säästömielessä. Toisaalta juuri kohinan takia systeemi ei saa erityistä laadunleimaa kilpailija kun pystyy parempaan, tosin pykälää isommalla hintalapulla. ensitahdeista lähtien käy selväksi, että aktiivimoodissa Ns1000-kuulokkeet ovat keskialuedominantit, aavistuksen pyöristelevät ja viritetty studiopoppia silmällä pitäen. Mikrofoni- ja elektroniikkaperäinen kohina ovat huomattavasti Goldringiä alhaisemmat, joskin vielä kuultavissa. Passiiviasennossa keskialue muuttuu paksuksi ja alapää kumisee, mutta toisaalta keskialue rahoittuu. Boseja ei voi kuunnella passivimoodissa ja irrotettava kaapeli on todellinen kustomoinnin ja rahastuksen taidonnäyte. äänenlaatu ominaisuudet ja käyttömukavuus Case Study referenssinä Bose QuietComfort 2 Olisi melko epäreilua verrata Ns1000-kuulokkeiden ääntä yksinomaan perinteisiin hifi-kuulokkeisiin. Tällaisessa tapauksessa kohinasta voi tulla todellinen ongelma. Testikuulokkeissa idle-kohina painottui selkeästi vasempaan kanavaan. Siis selvää hyötyä. Bosen aktiivinen melunvaimennus on varsin käyttökelpoinen myös ilman musiikkia. Goldring nS1000 Hinta: 195 Lisätietoja: kruunuradio, puh. TIETolaaTIkko kuunteluarvio Jarno Rannanpää: Tymäkästi avarat Ja se äänipuoli. Jälkimmäinen lienee suora seuraus aktiivisen melunpoiston takaisinkytkevästä vaikutuksesta aiheuttaen aistittavan ylidemppaavan takapotkun. Lappusissa kuulokkeiden aktiiviasennon luvataan ympäripyöreästi vaimentavan taustamelua vajaat parisenkymmentä desibeliä. Joillain äänitteillä yliavaruutta piisaa keskimääräistä enemmän. Täytyy toki muistaa, ettei hiljaisissa olosuhteissa aktiiviasentoa periaatetasolla kaivata. vaativa korva ja kaksin verroin kalliimmasta hintaluokasta seuranneet odotukset eivät päästäneet näitäkään puhtain paperein. Yleinen matalataajuinen jyminä vaimenee kohtuullisesti, mutta ihmiskorva ei voi olla havaitsematta hiljaisempiakaan lajitovereidensa äänteitä. Patterin loputtua saattaisivat jäädä allekirjoittaneelta matkalaukun pohjalle. Musiikki tuo avun jo kohtuullisilla äänenpaineilla ilman aktiivista vaimennusta kuunteluvoimakkuuden tulisi olla selvästi suurempi. (09) 6840 0010, www.kruunuradio.fi Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot "anr on-asennossa": Impedanssi: 300 ohm Herkkyys: 101 dB (1 mW@1 kHz) THD: <0.3 % (1 mW@1 kHz) nr: <20 dB "anr oFF-asennossa": Impedanssi: 100ohm Herkkyys: 93dB (1 mW@1 kHz) THD: <0.1 % (1 mW@1 kHz) nr: ei ilmoitettu Kuulokkeiden keskelle jäävän tilan olisi voinut hyödyntää musiikkisoittimen kuljetusta varten. min halpojen elektreettimikkien ja elektroniikan aiheuttama idle-kohina on selvästi kuultavissa hiljaisissa olosuhteissa. Toisaalta, ainakin itse miellän hitusen havaitusta tyypilliseksi Goldring-soundiksi. Yleinen ambient vaimentuu varsin mukavasti. Lisäksi aktiivi- ja passiivitilojen soundi oli sen verran toisistaan poikkeava, että käytännössä kaikki eivät välttämättä halua alkuunkaan käyttää passiivitilaa. Boset kuitenkin niistävät dynaamisemmasta musiikista railakkaimman ilon ja laskevat esitykselle verhon jo ennen sen varsinaista alkua. aktiiviasennossa taustalta tuleva ihmispuhe toistuu selvähkösti, mutta huomattavasti vaimentuneena läpi. ajoittain yläkeskialue dominoi, mutta (äänellisestä) isoudestaan huolimatta pykälää miellyttävämpi kokemus. ei kuitenkaan häiritsevässä määrin
Jo laatikosta purettaessa painosta huomaa, että näiden pienten 30 senttimetriä leveiden erillislaitteiden sisälle on laitettu enemmän rautaa kuin normaaleissa markettistereoissa on totuttu näkemään. Yamaha tarjoaa valmista ratkaisua, josta löytyvät erilliset laitteet ja kunnon kaiutinliitännät sekä nykyaikaiset liittimet eri musiikkilähteille. Vaikka laitteet ovat erilliset, ne myydään kuitenkin aina pakettina kaiuttimien kanssa eli erikseen niitä ei saa hankittua. Vain kuusi senttimetriä korkeat laitteet sopivat hyvin päällekkäin, ja pyöristetyt ylä- ja alareunat antavat sopivan nykyaikaisen ilmeen testatussa mattamustassa versiossa tavallisiin suorakulmioihin verrattuna. Vahvistinta ja CDsoitinta on myös saatavana vaaleanharmaana, 38 HIFIMAAILMA 7/2009. Toimiiko tämä valmis stereosarja ponnahduslautana vakavammin otettavan hifiharrastuksen alkutaipaleelle? Ensimmäinen askel kohti hifiharrastusta Y iPod-liitäntä vahvistimessa ja USB-liitäntä CD-soittimessa takaavat monipuoliset käyttömahdollisuudet. amahan MCS-1330-stereoyhdistelmässä on erillinen vahvistin ja CD-soitin sekä laadukkaan näköiset kaiuttimet. TE S T I : Yamaha m CS-1 330 - STEr E ojärjESTE lmä TeksTi: Sami Laakkonen kuvaT: Samu Saurama MiTTaukseT: riSto niSka Aloitteleva hifiharrastaja kokoaa yleensä ensimmäisen laitteiston vahvistimesta, kahdesta kaiuttimesta ja CD-soittimesta
Mustat kaiuttimet ovat pianolakatut. Kotikuuntelussa vertasin Yamahan mukana tulevia kaiuttimia samankokoisiin, vanhempiin B&W:n 600-sarjan kaiuttimiin. Subwooferlähtö ei sammu Pure Direct -tilassa, kuten joidenkin valmistajien laitteilla on tapana. Kaukosäädin on tutun muotoinen Yamahan suuremmista kaksikanavaisista vahvistimista, ja sen harvakseen sijoitetut pienet napit on helppo löytää. Toisto oli kirkkaampi ja selkeämpi kuin tummasävytteisissä englantilaisissa, mutta bassotoisto vähän turhankin runsas. Kappaleiden vaihto sujuu riittävän nopeasti, mutta kelaaminen on hidasta, ja taukotilassa ei kappaletta voi kelata lainkaan. Kuulokeliitäntä vahvistimessa on pienempi 3,5 millimetrin malli, joka vähän ihmetyttää. Kaiuttimien sormisuojat napsahtavat kivasti magneeteilla kiinni elementtien kiinnitysruuveihin. Takapaneelissa on refleksiputki bassoja syventämässä, ja tukevat kullatut kaapeliliittimet syövät banaaniliittimet sekä paksuakin kaiutinjohtoa. USB-ohjelmalähteen valinta onnistuu myös kaukosäätimestä yhdellä painikkeella. Yamaha on halunnut pitää hifisarjan mahdollisimman yksinkertaisena käyttää, joten laitteiden alumiinisissa etupaneeleissa on minimaalisen vähän nappuloita. Vahvistimessa ohjelmalähde valitaan digitaalisella pyörällä, ja näytöstä vaihtuvasta tekstistä näkee, mikä lähde on valittuna. Äänenvoimakkuusnäppäimet ohjaavat vahvistimen moottoroitua potentiometriä, joka on sen suurin heikkous. USB-tikulta soitettaessa kappaleiden välissä tulee lyhyt tauko, kun laite lukee seuraavan kappaleen tiedot tikulta. Automaattiviritys tekee kohtuullista työtä, ja selkeästi yli puolet löydetyistä kanavista on oikein viritetty. Parhaiten ominaisuus toimii sa- HIFIMAAILMA 7/2009 39. Yamahan NSBP400 -jalustakaiuttimet on rakennettu tukevan tuntuiseen koteloon, ja niissä on laadukas pianolakattu musta pinta. Samat formaatit toistuvat myös CDlevyltä. Voimakkuudensäätö on laitettu käytettävyyden kannalta juuri oikeaan kohtaan, ja se tehdään kahdella päällekkäisellä napilla, jotka on sijoitettu erikseen muista näppäimistä. Tarkkuutta saa siis todella harrastaa, jos haluaa äänenvoimakkuuden pysyvän kohtuullisena kuuntelupaikalle kaiuttimia tai korvia rikkomatta. Erilaisia musiikkilähteitä Kun musiikkia halutaan kuunnella USB-tikulta, välittää vahvistin CD-soittimelle oikean lähteen erillisellä linkkikaapelilla, joka kytketään laitteiden välille. Ihan mukavasti löytyi potkua alarekisterissä, mutta korostunut basso vallitsi musiikin kuuntelussa vähän liikaakin. Subwooferin pitää olla kuitenkin omalla jakosuotimella varustettu, koska alipäästösuodatus on vasta 800 hertsin kohdalla. Satunnaissoiton saa päälle vain silloin, kun soitin on pysäytettynä. Jos tämän paketin ostajaa puraisee hifikärpänen enemmänkin, niin ensimmäiseksi on helppoa vaihtaa vaikka vain kaiuttimet parempiin. Muuten vahvistimessa on vain äänensäätö ja ohjelmoitujen radiokanavien selauspainikkeet sekä Pure Direct -näppäin. Vahvistimessa on vain muistiin tallennettujen radiokanavien selausnapit. Kotelon viimeistely on hyvätasoista. Bassoista huolimatta itse nautin musiikin kuuntelemisesta tällä laitteistolla ja reilun tuhannen euron hintaiseksi valmiskattaukseksi Yamahan ratkaisu ei ole yhtään hullumpi vaihtoehto. Satunnaissoiton lopettaminen onnistuu myös vain seis-napilla, joka on vähän turhauttavaa, kun kohdalle osuu hyvä levy, josta haluaisi kuunnella loputkin kappaleet. Kun laitteita kytkee toimintakuntoon, pystyy huomaamaan puutteet erillislaitteisiin verrattuna. Ääntä säätäessä saa olla todella varovainen, koska vahvistin antaa jo muutaman sentin liikautuksella melkein täyden tehon. CD-levyjen soittamisessa ei ilmennyt mitään suurempaa huomauttamista. Radiokanavien haku toimii hyvin, mutta se onnistuu vain kaukosäätimellä. Yhdellä kaukosäätimellä pelattaessa toivoisi CD-soittimen käytössä joskus numeronäppäimiä. Kuuntelu ratkaisee Laitteiston tärkeimmät komponentit musiikin kuuntelussa ovat kaiuttimet. Musiikkitiedostot CD-soitin löytää myös USB-tikun alakansioista, mutta hidas kappaleiden vaihto karsii käytettävyyttä USB-tikulta soitettaessa. Suurempi kuulokeliitäntä olisi parempi kotikäyttöön tarkoitetussa vahvistimessa, jotta ei tarvitse käyttää turhia adaptereita kuulokkeiden kanssa. tunnaissoitolla tai parin levyn kappalelistalla. Ehkä tällainen kirkas bassovoittoinen soundi kosiskelee hyvin ei niin hifistejä, jotka ovat tottuneet markettistereoiden woox-bassoihin ja pistävimpiin diskantteihin. Etupuolelta ääntä välittävät kuuntelupaikalle 13 senttimetrin bassoelementti ja 2,5 sentin diskantti. iPod-soitinta voi ohjata vahvistimen omalla kaukosäätimellä, ja se myös latautuu telakassa. Näppäimet molemmissa laitteissa ovat alumiiniset, ja niiden käyttötuntuma on hyvä ja napakka. Vähillä napeilla varustetut laitteet ovat siistin näköiset ja myös yksinkertaiset käyttää, kun valinnanvaraa toimintoihin ei ole. Yhdellä kaukosäätimellä koko pakettia on helppo käyttää, ja nykyaikaiset liitännät tuovat uusia vaihtoehtoja musiikin lähteeksi. ja kaiuttimista on olemassa tummanruskeat sekä modernit valkoiset versiot. Radio on RDS-yhteensopiva, ja virittimessä on muistipaikat 30 radiokanavalle. CD-soittimen takapaneelissa on ainoastaan RCA-ulostulo sekä erillinen ohjausliitin, jolla laite kytketään vahvistimeen. Vielä kun saisi vähemmän herkän äänensäädön, niin päivittäinen käyttömukavuuskin olisi kohdallaan. Vahvistimen erikoisuus on valmis iPod-telakka, joka löytyy vahvistimen päältä pienen muovisuojan alta. Yamaha MCS-1330 tarjoaa kuitenkin hyvillä osilla toteutettua pakettia, jolla pääsee hyvin oman hifiharrastuksen alkuun kohtuullisella rahallisella panostuksella. Käsin tallennettaessa voi valita haluamansa paikan radiokanavalle. Toimintaperiaate on refleksikoteloitu kaksitie. Yleensä pienellä liittimellä varustetut kuulokkeet ovat lyhyellä johdolla matkakäyttöön tarkoitettuja. Virittäminen tapahtuu joko manuaalisesti tai automaattisesti. CD-soittimesta löytyvät vain tarpeelliset napit kappaleiden vaihtamiseen ja soittamiseen. Tekniset mittauksetkin ovat tässä paketissa kohdallaan, joten ne tukevat omalta osaltaan musiikin kuuntelemisen helppoutta. Molempien laitteiden virtajohdot ovat kiinteää mallia, joten niitä ei voi vaihtaa järeämpiin. Äänenvoimakkuuden herkkyyden oppi kyllä muutaman päivän kuuntelussa hallitsemaan, mutta hiljaisissa kuunteluhetkissä oikeaa voimakkuutta oli vaikea löytää suurten äänenvoimakkuuksien hyppäyksien takia. Yhden kaukosäätimen varassa Koko laitteistoa ohjataan yhdellä kaukosäätimellä, joten erikseen näitä laitteita ei edes voi käyttää, kun suuri osa toiminnoista on vain kaukosäätimessä. Pure Direct -tilassa molempien laitteiden näytöt pimentyvät, ja vahvistimesta ohitetaan diskantin, basson ja kanavatasapainon säädöt. Vahvistin ja CD-soitin kulkevat käsi kädessä hautaan asti yhteisen kaukosäätimen takia, joten isompi päivitys vaatii molempien vaihtamista. Kaukosäätimen display-napilla voi vaihtaa näytössä näkyvää tekstiä tiedoston nimen ja kappaleen pituuden välillä, jolloin voi kätevästi tarkistaa soivan kappaleen nimen. Etupaneelissa on kätevänä lisänä USB-liitäntä ulkoiselle muistitikulle, josta voi kuunnella MP3- ja WMAmusiikkia. Levykelkka liikkuu kiitettävällä nopeudella, ja levyt on helppo asettaa kelkkaan. MP3-kappaleen vaihtuessa näytöllä rullaa tiedoston nimi, jota seuraavat kappalenumero ja soittoaika. Vahvistimessa on vähän enemmän liitäntöjä, ja sieltä löytyvät liitännät myös levysoittimelle sekä subwooferille
vahvistimella ei ole mittausten perusteella vaikeuksia syöttää keskimääräistä hankalampiakaan kaiutinkuormia. suuri-impedanssisen kuulokeannon säröytymätön antoteho pieni-impedanssisiin kuulokkeisiin jää suhteellisen pieneksi mutta riittänee kuitenkin useimpien tarpeisiin. Päätevahvistimen ytimenä on Yamahan oma digipäätteiden ohjainpiiri, jonka lineaarisuutta parantaa takaisinkytkentä (takaisinkytkentä ei ole digitaalisissa päätteissä itsestäänselvyys). Äänenvoimakkuus säätyy moottoroidulla alps:n potentiometrillä. Oton valitsee sähköinen puolijohdekytkin. Risto Niska Lähteen valinta löytyy aina yhden napin takaa, ja voimakkuudensäätönäppäimet on hyvin erotettu muista nappuloista. Kapea säädin sopii hyvin käteen. kaiutinsimulaattorilla vasteeseen ilmestyy kuuluvuusrajalla olevia vaihteluita diskanttiin. 010 53 031, www.yamaha.fi mittaustulosten arviointi, vahvistin kaiuttimet vaikuttavat hieman toistoon vahvistimen taajuusvasteet vastuskuormiin ovat tasaisia. TE S T I : Yamaha mCS -1 330 - STE r Eojärj ESTE lmä Laitteet sopivat nätisti päällekkäin, mutta eivät muun hifilaitteiston kanssa, koska leveyttä on vain 30 senttiä normaaliksi totutun 43 sentin sijaan. lisätiedot Yamaha mCr-1330 -stereojärjestelmä Hinta: 1 395 Yamaha nS-BP400 -kaiuttimet mitat (l x k x s): 17,6 x 31,0 x 33,0 cm Paino: 5,9 kg toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit: - matalat äänet: 13 cm - korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 3000 Hz nimellisimpedanssi: 6 ohmia Suurin vahvistinteho: 120 W magneettisuojaus: ei Yamaha r-1330 -vahvistin mitat (l x k x s): 30,0 x 6,7 x 33,6 cm Paino: 5,8 kg Lisätietoja: kesko Oy, puh. Levysoitinotto ja esivahvistinasteet on toteutettu operaatiovahvistimilla. Kaiutinliitännät hyväksyvät myös banaaliliittimet. Kurkistus konehuoneeseen, vahvistin Hyötysuhde näkyy rakenteessa virransyötöstä huolehtivat perinteiset verkkomuuntajat: pieni lepotilan virrantarpeelle ja suuri itse vahvistimelle. Hyvän hyötysuhteen takia päätetransistoreille ei tarvita ollenkaan jäähdytyselementtejä. 40 HIFIMAAILMA 7/2009. Liitännät ovat minimaaliset mutta laadukkaan tukevat ja kullatut. Levysoitinliitännän tulokset ovat asialliset hieman turhan suurta kapasitanssia lukuun ottamatta. Linjaoton mittaustulokset ovat moitteettomat. 010 53 031, www.yamaha.fi Yamaha CD-1330 -CD-soitin mitat (l x k x s): 30,0 x 6,7 x 33,6 cm Paino: 3,8 kg Lisätietoja: kesko Oy, puh. subwooferannossa on loiva alipäästösuodatus noin 800 hertsin taajuudella, joten käytännössä jakotaajuus määräytyy subwooferin suotimen mukaan. Päätetransistoreina on kaksi D-luokan audiovahvistimiin optimoitua mosfet-transistoria kanavaa kohden
stereokuva piirtyy selkeänä, mutta vain tarkasti kaiuttimien väliin, ja ilmavuutta on heikonlaisesti. keskialueen erottelu on puhaltimia ja vokaaleja myöten mallillaan, mutta useimpien perusäänien pidättyväisyys tekee instrumenteista hieman ohuen kuuloisia. Mauri eronen Perusasiat kunnossa Tasapainoinen soundi, joka suoraviivaisuudessaan ei juuri herätä tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Äänentoistolliset perusasiat ovat kunnossa, mutta elämyksiä ei oikein irtoa äänikuvan tai rytmiikankaan puolelta. Tarvittaessa perusjytkeestä saa irrotettua varsin hyvin voimaa, mutta erittäin matalat herpaannuttavat jumputuksen. Ylempi diskantti ei kuitenkaan ole koholla, ennemminkin vaimea, joten yleissoundi ei käänny rasittavaksi. Peruspiirteiltään ääni on balanssissa, ja laitteisto tarjoaa toimivan kosketuksen luonnolliseen äänentoistoon. sähköinen bassokitara tykyttää puhdikkaasti, mutta akustisen pystybasson sävyt jäävät pimentoon. mittaustulokset, vahvistin mittaustulokset, CD-soitin KUUNTElUarVIoT kuuntelimme paketin käyttäen toimituksen testikalustoa verrokkina. Naim CD5i -CD-soittimen signaali siirtyi arcam FMJ a32 -vahvistimelle ja siitä aurelia Magenta -kaiutinparille. Risto Niska samu saurama Suoraviivaisen selkeä Läsnäoloa on oikein mukavasti, mutta laulajaa ei kuitenkaan tarjoilla syliin. Lukukoneiston valmistaja on sony. Harmoninen särö, 1 kHz, 0/-60 dB antojännite, 1 kHz, 0 dB antoimpedanssi, 1 kHz kanavatasapaino, 1 kHz Yhteensopivuus -CD, R/RW/ROM/MP3/saCD -kopiosuojatut CD:t, CDs-100/CDs-200/key2audio yli 110/98 dB alle 0,005/alle 0,5 % 2,0 v 640 ohmia 0,0 dB ////// mittaustulosten arviointi Lähes moitteeton soittimen antoimpedanssi voisi olla hieman pienempi, mutta muuten tulokset ovat moitteettomat. antoasteet on toteutettu operaatiovahvistimilla. Kompakteissa laitteissa on elektroniikkaa tiiviissä paketissa. HIFIMAAILMA 7/2009 41. Da-muuntimet, analogiaelektroniikka ja näiden virtalähde sijaitsevat omalla piirilevyllään. kuorma, 1 kHz, 1 W alle 0,01 % kaiutinsimulaattori, 72 Hz, 2,8/8,9 v 0,01/0,02 % kaiutinsimulaattori, 160 Hz, 2,8/8,9 v 0,02/0,01 % kaiutinsimulaattori, 1 kHz, 2,8/8,9 v alle 0,01/0,01 % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 0,8 dB Levysoitinotto mm, 5 mV -häiriöetäisyys, CCiR 74 dB -vahvistus verrattuna linjaoton vahvistukseen 35 dB -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -harmoninen särö, 1 kHz 0,02 % -yliohjaustaso, 0,1/10 kHz 17/390 mv -ottokapasitanssi 220 pF -ottoimpedanssi, 1 kHz 49 kilo-ohmia Häiriöetäisyys, CCiR, ilman signaalia/-80 dB sig. Diskantin kirkkaus ei ylety aivan ylimmille taajuuksille saakka, ja suoraviivainen sävy sopii paremmin studiorockille ja -popille kuin akustiselle materiaalille. Yamaha mCS-1330 + Yksinkertainen käyttää + useat musiikkilähteet Laajennettavuus Äänensäätö Liitännät CD-soittimessa ominaisuudet Ääni Yht. Refleksiputken tukkiminen ja seinustasijoitus voi monessa kodissa olla hyvä idea. sävyssä kuuluu välillä pieni aavistus nasaaliudesta, mutta piirre ei ole yhtään häiritsevä. Kurkistus konehuoneeseen, CD-soitin täyttä tavaraa elektroniikkaa täyteen pakatun CD:n virrantarpeista huolehtii pakkamuuntaja. solisti ei piirry stereokuvaan tarkasti, ja ulottuvuuksia haetaan lähinnä sivusuunnassa kaiuttimien välistä. Raskaammalla ja kompressoidulla materiaalilla ylemmän keskialueen nousu pintaan voi synnyttää pistävyyttä. alakeskialue on aavistuksen viileä, mutta möykyttävä ja keinotekoisen tuhti basso estää sijoituksen seinän viereen. Paras potku jää nyt vaillinaiseksi ja siten lupaava innostavuus musiikkiin vähän puolitiehen. tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä -10 W/8 ohm/kanava antoteholla alle 1 W 22 W 44 W Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, THD 1 %, 8/4 ohmiin 67/92 W hetkellinen, 8/4 ohmiin 92/145 W -hetkellinen antoteho, 4 ohmin kaiutinsimulaattori 72 Hz, 3,5 ohm, -40 astetta 155 W/23,2 v 160 Hz, 2,5 ohm, 0 astetta 175 W/20,8 v 1 kHz, 7 ohm, +50 astetta 105 W/27,2 v 10 kHz, 5,5 ohm, -25 astetta 160 W/29,6 v -antoimpedanssi, 1 kHz 0,08 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 100 ohmia Linjaotto CD, Pure DireCt -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 91 dB -herkkyys 258 mv -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 45 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö 8 ohmin resist. Basso on ajoittain kumiseva eikä ulotu järin matalalle
Sen jälkeen olisi helpompi etsiä omaa silmää miellyttäviä komponentteja ja valita niistä sopivat hyvä-ääniset kotiinsa. Kaiuttimiin kuuluu suunnitteluvaiheessa huomioitu hieman normaalia paksumpi kangasmaski, johon saa haluamansa kuvan. Marek Sound oli pystyttänyt erillisen teatterihuoneen, jossa kansa pääsi kokeilemaan oikean kunnollisen kotiteatterin fiiliksiä. Onhan verhojenkin perusfunktio vain peittää ikkunasta tuleva valo. n Concept Hifin osastolla vasemmalla seinällä on akustointilevyjä, joiden pinnalle on tulostettu kuva. Isoa, prameaa, komeaa eikä mitään turhaa sievistelyä. Habitare-messut keskittyvät kodinsisustukseen, ja hifilaitteiden viemisessä sinne voi olla vähän samaa kuin isojen kaiuttimien tuomisessa kotiin; saankohan tästä pelkkiä pyyhkeitä... Trisal Oy:n maahantuomassa ja harvan tuntemassa CAV:n designissä näkyy vahva itämainen henki. Luulisi, että kaikkien olo olisi helpompi, kun nieltäisiin se tosiasia, että musiikki ja elokuvat kuulostavat hirveän paljon paremmilta ja luovat siten voimakkaamman miellyttävän elämyksen kunnollisista laitteistoista kuin minihifeistä ja kaikensorttisista ääniputkista. Oikealla seinustalla korkein palkki on litteä kuusi kymppituumaista elementtiä ja 1,8 kW päätevahvistimen sisältävä subwoofer. Mielenkiintoinen merkki herätti selvästi kiinnostusta. R A P O R TTI: HAbI TAR e-m essu T 9.13.9.2009 TeksTi ja kuvaT: Samu Saurama Sisustuksen ja hifiharrastuksen välinen suhde tapaa olla melko kuuma monessakin perheessä. Stereovahvistimen alla lattialla on KT88-pohjainen putki-integroitu. Silti kaikki valitsevat kauniita verhoja ja jopa sisustavat niillä, vaikkei riepuja välttämättä koskaan ikkunan eteen vedettäisikään. Muutama rohkea yrittäjä oli uskaltanut ottaa hyvää hifiä esille ja tarjota sitä kaikelle kansalle nähtäväksi, osa jopa kuultavaksi asti. Kolmekymmenneliöinen tila oli akustoitu Ecophonin levyillä, ja äänipuolesta vastasivat Denonin lippulaivat yhdessä Suomeen vasta rantautuneen MK Soundin THXhyväksytyn kaiutinsarjan seurassa. Seinustalla saman Artcoustic-merkin muuta kaiutinmallistoa. Pimeän ja tummaseinäisen tilan etuseinälle saatiin Epsonin projektorilla ja anamorfisella linssillä metritolkulla hienoa kuvaa. Piilohifistejä? J ostain syystä hifille ei anneta oikeutta olemassaoloon kodissa. Tämä on hyvin arvokasta työtä, koska sillä, jos millä voidaan saada uusia harrastajia alalle. Laitetelineen vasemmanpuoleinen on putkietuasteella toteutettu stereovahvistin ja oikeanpuoleinen taas kotiteatterikone, samoin kuin sen alapuolellakin oleva. Toimisikohan samainen kangasmateriaali kohtuuhintaisena akustisesti läpinäkyvänä projisiopintana? 42 HIFIMAAILMA 7/2009. Tulosteet kestävät hyvin lähempääkin tarkastelua eli toimivat mainiosti tauluna
Genelecin 6010-pienokaiset häviävät mustillakin telineillä sen verran hyvin seinustalle, että eräs pariskunta oli saapunut osastolle puhtaasti kokeilemaan tuoleja jotka löytyvät Ikean mallistosta. Musta ja valkoinen. Hopeanharmaa ja puinen. Ääni on huomattavasti tasapainoisempi kuin vastaan tulleissa soundiputkissa, katsoi sitten elokuvaa tai kuunteli musiikkia. Amphion tarjoaa yhdessä Deko-lehden kanssa mietityn värisarjan uusiksi tehtyyn Ion-hittiinsä. Spectralin laitetelineisiin on saatavana yksinkertainen kahden kaiuttimen ja kolmielementtisen subbarin aktiivikaiutin. Aurelian Antti Louhivaara on suunnitellut resistanssikoteloituun Jordanin laajakaistaelementtiin pohjautuvan kuuntelutyynyn. Mukavan pelkistetty ja oikeasti hifimielessä ajateltu ratkaisu. Hifimaailmassakin menestystä kerännyt Simex Anniversary SA4Ti -kaiutinpari on saanut uusiksi kuoseikseen valkoisen ja kuvan tummanruskean. Kun päänsä laskee tyynylle, onkin uppoutunut äänimaailmaan ilman kuulokkeiden tuomaa eristäytymistä. Vaikka kehitystyö onkin vielä kesken, idea vaikutti oikein hauskalta. HIFIMAAILMA 7/2009 43. Hyvä esimerkki siitä, että ihmisille voi tarjota myös edullista, mutta hyvin soivaa hifiä. Samalla reissulla, kun tutustuin Habitaren tarjontaan, poikkesin myös ydinkeskustan Design Forumilla. Voisiko kaiuttimelle olla jotain muitakin värejä
Utopia-sarjassa Focal ja Chretién toteuttavat unelmiaan maksoi mitä maksoi. Yrityksen perusti Jacques Mahul vuonna 1980, ja sen tuotteita on tuotu Suomeenkin jo 80-luvulta alkaen. Testaamamme Diablo Utopia on 20 kilon painoinen kaksitiekaiutin. Focal on käyttänyt tällaisia ele- Unelmaa tavoittelemassa 44 HIFIMAAILMA 7/2009. Etienneen, Lyonin lähelle. Valmiiden kaiuttimen merkkinä käytettiin pitkään nimeä JM Lab, mutta 2000-luvulla se muutettiin ensin muotoon Focal-JM Lab ja lopulta pelkäksi Focaliksi. Tarkoituksena on luoda kullekin elementille häiriöttömät toimintaedellytykset ja korjata niiden aikaeroja. Utopia-sarjassa on kuitenkin myös pienempiä malleja. Kaiuttimien suunnittelua johtaa nykyään Gerard Chrétien. Mikään halpamalli sekään ei ole, sillä hinnastossa on lukema 8 400 euroa. Rakenteessa ei ole säästetty Yksi Grande Utopian erikoisuuksista on, että jokaisella elementillä on oma kotelonsa. Kaiuttimen kotelo on erittäin hienosti viimeistelty ja tukevarakenteinen. Samaa periaatetta käytetään Diablo Utopiassa, vaikka siinä onkin vain kaksi elementtiä. Bassoelementissä on yhden suuren magneetin sijasta kuusi pienempää. Huippumalli Grande Utopia on äärimäinen hifikaiutin: se painaa 260 kiloa maksaa 130 000 euroa parilta. TE S T I : KAIU TI N FO CAL DIABLO UTOPIA TeksTi: Samu Saurama kuvaT: Pekka Väänänen ja Samu Saurama MiTTaukseT: klauS aj riederer / Tkk Kun jalustakaiutin maksaa lähes pikkuauton verran, siinä täytyy olla jotain erikoista. Ne on pinottu päällekkäin niin, että etulevy muodostaa laajan kaaren. Selvitimme, mitä Focal Diablo Utopia pitää sisällään. F ocal on kiistämättä kansainvälisesti tunnetuin ranskalainen kaiuttimien ja kaiutinelementtien valmistaja. Sen merkitystä yrityksen imagolle kuvaa, että kolmannen sukupolven Grande Utopian esittelyä varten Focal oli kutsunut koko Euroopan hifilehdistön edustajat pääkallonpaikalle St
Kaiutin kiinnitetään jalustaan tukevasti ruuvien avulla. Pidäkkeetöntä läsnäoloa Ensimmäisenä havaintona Diablo Utopiaa kuunneltaessa on epätavallisen voimakas läs- näolon tunne. Myös siinä Focal kertoo pyrkineensä mahdollisimman hyvään vaihetoistoon. Ainoastaan lievä kovuus ja nasaali sävy paljastavat, ettei toisto ole täysin neutraali. Resonanssitaajuus on saatu lasketuksi alle 600 hertsiin käyttämällä muun muassa suurta takakammiota. Jakosuotimessa on tavoiteltu hyvää vaihetoistoa. menttejä jo pitkään kalleimmissa malleissaan. Voi hyvinkin uskoa, että sen ominaisuuksia osaa arvostaa kunnolla vasta pitemmän totuttelun jälkeen. Matalimmat äänet jäävät kuulumattomiin. Ääni on napakka, erotteleva ja eloisa. Kaapelin kytkentä onnistuu luotettavasti laadukkaiden liittimien avulla. HIFIMAAILMA 7/2009 45. Siitä huolimatta se on melko rauhallinen eikä hyökkää päälle rasittavasti. Käyttöohje tarjoaa poikkeuksellisen hyvin tietoa sopivan sijoituksen löytämiseen. Kokonaisuuden täydentävät laadukkaat liittimet. Utopia-malleissa se on berylliumia. Kaiuttimeen on saatavissa sitä varten suunniteltu jalusta (1 500 euroa/pari), jonka pylväsosa on alumiinia ja pohjalevy kiiltomaalattua mdf-levyä. Dynamiikka toistuu pidäkkeettömästi. Se kuulostaa luontevalta ja musikaaliselta. Toisinaan yläbassot pyrkivät hieman pintaan, joten sijoituksessa on syytä välttää seinän läheisyyttä. Diskanttielementissä on valmistajan tavaramerkiksi muodostunut käänteinen kalotti. Jakosuotimen toteutus vastaa muun kaiuttimen tasoa. Stereokuva on vakaa ja tavallista läpinäkyvämpi, joskin se pystyttelee kaiuttimien välissä ehkä hieman liikaakin. Kuuntelijoiden kokonaisarviot eivät kohonneet aivan niin korkealle tasolle kuin olisi kaiuttimen toteutukseen uhratun työn perusteella voinut odottaa, mutta Diablo Utopian äänessä on kiistämättä vaikeasti määriteltävää vetovoimaa. Bassot ovat suhteellisen hyvin kontrollissa. Hiekkatäyte nostaa massan 19 kiloon. Rakenteen etuina sanotaan olevan suurempi hyötysuhde, parempi jäähdytys ja pienempi kompressio. Kartio on uutta lasikuitukomposiittimateriaalia. Kalotti on erittäin kevyt ja jäykkä. Tässä suhteessa fysiikan lait tuovat omat rajoituksensa, kun herkkyyskään ei ole aivan pieni
Bassotoisto on luonteeltaan enemmänkin napakka ja kontrolloitu kuin runsas tai lämminsävyinen. Monitorimainen Napakka, eloisa ja nopea ääni, jossa on monitorimaista erottelua keskimmäisillä taajuuksilla. stereokuva on keskivertoa tarkempi ja läpinäkyvämpi, joskin hieman turhan tiukasti kaiuttimien väliin kontrolloitu. Äänessä on jotain varsin välitöntä ja viehättävää. Tehovasteapproksimaatio (musta). kaiuttimen luonne on muutenkin tuputtamattoman rauhallinen. Perussävy on melko rauhallinen ja päälle käymätön, vaikkakin ässät pomppaavat ajoittain hieman pintaan. kaiken kaikkiaan valloittava tapaus. Tunnelmallinen ja miellyttävä äänimaisema autentisoituu entisestään diskantilla, jonka luonnollisen kuulas sävy elävöittää soundia. aidonkuuloiset instrumentit ja kaikenlaisen yliartikulaation puute tekee kuuntelusta miellyttävää ja materiaaliriippumatonta. Osittain tästäkin syystä dynamiikkaa ja herkkyyttä, tunnetta iskuäänien pidäkkeettömästä syttymisestä, tuntuu olevan tarjolla runsain mitoin. kokonaisuus ei ole varsinaisesti huolettoman nautiskelijan vaihtoehto, enemmänkin rehellisellä ja karullakin tavalla äänitteisiin porautuva toistin. Bassopää on aavistuksen pyöreä eikä sopivalla kuunteluvoimakkuudella niin täsmällisen kontrolloitu kuin yläkaista. TE S T I : KAIU TI N FO CAL DIABLO UTOPIA Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Äänikuva on himpun verran läheinen mutta samalla vakaa ja hallittu. keskialueella kuuluu kyllä pientä kovuutta kaikilla näytteillä. käytännössä tämä kuuluu lauluäänten ajoittaisena yliartikulaationa ja rummun iskujen elävää elämää villimpinä sävyinä. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 4,5 88,5 dB 52 Hz Taajuusvasteet ovat siistit, eikä niissä näy haitallisia resonansseja. sointitasapaino on tasaisen kuuloinen, joskin sillä on taipumusta lievästi nasaaliin sävyyn. siitä huolimatta keskialueen erottelevuus kenties stereokuvan tarkkuuden avustamana on huippuluokkaa. Parhailta äänitteiltä silti poimitaan herkullisia detaljeja. kaiutin tuntuisi kaipaavan toimituksen huonetta isompaa tilaa ympärilleen, ehkä myös pehmeämpisointista oheiskalustoa. + Vahva läsnäolon tunne + musiikkia palveleva luonne lievä kovasävyisyys matalimmat äänet vaimeat Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Ystävällisen heleä Äärimmäisen tarkka stereokuva, joka silti ulottuu kolmeen ulottuvuuteen ja täyttää huoneen sekä ympäröi kuulijan. ajoittain kuuluu pientä yläbasson kumahtelua, ja basson luonne voisi yleisestikin olla nykyistä nopeampi ja napakampi. Pisteitä kuitenkin nostaa kaikenlaisten rasittavien värittymien puuttuminen. (019) 483 160 www.ah-hifisystems.fi www.focal-fr.com Tekniset tiedot mitat (l x k x s): 25,8 x 43,1 x 42,7 cm massa: 20 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit matalat äänet: 16,5 cm korkeat äänet: 2,7 cm jakotaajuus: 2 500 Hz nimellisimpedanssi: 8 ohmia Suurin suositeltu teho: 200 W magneettisuojaus: ei liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Toisto ei ulotu kovin alas, ja bassoelementin pölykupin ja kartion väliin jäävä ilmarako alkaa ajoittain suhista. Läsnäoloa isoon tilaan Hyvin vahva ja käsin kosketeltava läsnäolon tunne. Yläbassojen taso on suurehko, alaraja on kokoluokalle tyypillinen. Kuuden magneetin käyttö parantaa Focalin mukaan jäähdytystä ja vähentää äänen kompressoitumista suurilla tehoilla. Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Focal Diablo Utopia Hinta: 8 400 /pari lisätietoja: aH-Hifistystems Oy, puh. alimmat taajuudet jäävät kokonaan kuulumattomiin. Yläpää on selkeässä rauhallisuudessaan yksi parhaimmista kuulemistani; hyökkäämättömästä otteestaan huolimatta se tarjoilee uusia löytöjä tutuista äänitteistä. suuntaavuus on vähäistä, vain 1,25 kilohertsin kohdalla on pieni vaimentuma 60 asteen kulmassa ja tehovasteessa. 46 HIFIMAAILMA 7/2009
T E S T I : P I on EE r S-8 1 -K - K aIuTIn TeksTi: Ville Riikonen kuvaT: Pekka Väänänen MiTTaukseT: klaus aJ RiedeReR Ja PoJu antsalo / tkk Elegantti S-sarja Välillä tulee vastaan toteutuksia, joissa on rohkealla lähestymistavalla pyritty ratkomaan teknisiä rajoituksia. Pioneer S-81-K -lattiakaiutin yrittää parhaansa välttää perinteiset koaksiaalielementin ongelmat, mutta silti säilyttää pistemäisen äänilähteen tarkkuuden. HIFIMAAILMA 7/2009 47
Painava kaiutin seisoo hieman muovisen oloisilla tassuilla. Pioneerin ratkaisuna tähän ongelmaan on, että bassotaajuudet ohjataan omille elementeilleen, ja koaksiaalielementin bassokartio toistaa vain yläbassoja ja keskiääniä, jolloin sen liikepoikkeama jää pienemmäksi. Tällöin tietysti pistemäinen tarkkuus olisi kärsinyt, mutta kuuloaistikaan ei ole enää niin tarkka näin korkeilla taajuuksilla. Testissä ollut S-81-K on viimeistelty mustalla pianolakalla, mutta myös saarniviilu löytyy valikoimasta. Pioneerin tapauksessa näin ei kuitenkaan käy. Ongelma kuitenkin on, että jos kaikki matalat taajuudet ohjataan koaksiaalielementille, tulee bassokartion liikepoikkeamasta suurta. Musta, pianolakattu MDF-kotelo kaartaa ja kaventuu kohti kapeaa takalevyä. 8-sarjaan kuuluu myös tarvittavat kaiuttimet kokonaista kotiteatteria varten. Tehovasteapproksimaatio on melko tasainen lukuun ottamatta pientä korostumaa hieman yli kymmenessä kilohertsissä. Koaksiaalielementin bassokartiohan muodostaa sen keskellä olevalle diskantille suuntaimen. Kaiuttimen pohjassa on laadukkaampia komponentteja kuin hieman piilossa ylempänä kotelon sisällä olevassa toisessa suotimessa. Pioneer S-81:ssä taajuuskaista on jaettu peräti neljälle eri kaiutinelementille. Tällöin diskantin näkemä torvikuorma ja suuntainominaisuudet muuttuvat merkittävästi alinomaa. Bassoelementin kartion kumiripustukset eli reunat aiheuttavat diskantin näkemään suuntaintorveen epäjatkuvuutta, mikä aiheuttaa heijastuksia, jotka osuvat vaarallisesti samoille taajuuksille. Kaiuttimen Pioneerissa yhdistellään ennakkoluulottomasti monia kaiutinelementtiteknologioita: nauhadiskantti ja koaksiaalielementti ovat yhdessä toimiva ratkaisu. 48 HIFIMAAILMA 7/2009. Kaksoisjohdotettavat napaliittimet ovat melko napakat, mutta yksöisjohdotettavassa tilanteessa hieman elegantimmat siltaimet korreloisivat hintalappuun paremmin. Pioneerin sisuskaluihin pääsee käsiksi aukaistavan pohjan kautta. Tässä testissä perehdymme tarkemmin lattiamalli S-81:n sielunelämään ja sen kykyihin tavallisena stereokaiuttimena. sä kilohertsissä. Tämä on tyypillistä koaksiaalielementille, mutta vaste yleensä suoristuu sivuilta mitattaessa. Sen alta paljastuu monimutkainen jakosuodin, joka on jaettu kahteen Monenlaista kaiutinelementtitekniikkaa Tavanomaisempi lähestymistapa kaiutinsuunnitteluun turvautuu taajuusalueen jakamiseen kahteen tai kolmeen alueeseen ja elementtiin. Mustareunaiset elementit istuvat myös lähes saumattomasti koteloon. Miksi tällainen ratkaisu. Keskiäänisen virkaa toimittavassa S-81C:ssä on myös sama koaksiaalielementti kuin muissa malleissa, joten sen soundi on oletettavasti yhtenevä taka- ja pääkaiuttimien kanssa. Takakaiuttimiksi voi valita S-81B jalustamallin, joka perustuu samaan koaksiaalielementtiin kuin testissä ollut isovelikin. Bassoja pumputtaa kaksi 13-senttimetristä elementtiä. Erityisen siistin kotelosta tekee se, ettei missään ole näkyvillä kiinnitysruuveja. Nykyisin tuntuu olevan muotia myös niin sanottu 2,5-tie ratkaisu, jossa on kaksi samanlaista bassokeskiäänistä, mutta toisen toistokaista on rajattu yläpäästään. Vaste nousee lievästi kohti korkeita taajuuksia. Näistä kaksi edustavat hieman erikoisempia ratkaisuja. Pieniä heittoja on havaittavissa jo ennen kymmentä kilohertsiä, mutta tämän jälkeen poikkeamat ovat jo melko suuria. Kaiutin toimitetaan nimittäin sillattuna kaiutinkaapelin pätkillä, kun tässä hintaluokassa usein nähdään tyylikkäitä metalliliuskoja. Tähän olisi ollut ratkaisuna nauhaelementin toiston aloittaminen jo noin kymmenestä kilohertsistä. Toinen yleinen ongelma koaksiaalielementeillä on taajuusvasteen heittelyt yli kymmenes- osaan. Sisäinen johdotus on riittävän jämerää 2,5 neliömillimetrin kaapelia. Testisignaalien armoillakaan Pioneer S-81:n taajuusvaste on erittäin tasainen kuulon kriittisillä taajuuksilla aina sadasta hertsistä neljään kilohertsiin. Tämän alapuolella korkeita taajuuksia toistaa metallikalottidiskantti, joka sijaitsee koaksiaalisesti keskiäänisen kanssa. Tämän alapuolella vaste laskee, mutta dramaattisempi tiputus on vasta noin neljänkymmenen hertsin kohdalla. Matalampien möristelystä huolehtii S-81W-aktiivisubwoofer, josta löytyy tehoa 300 wattia. Kelojen sydämet ovat pääasiallisesti ilmatäytteisiä ja kondensaattorit muovilla eristettyjä. Kätevää, sillä korvakin on epäherkkä suunnan ja vaiheen suhteen matalilla taajuuksilla. TE S T I : P Ion EE r S-8 1- K - KaIuTIn P ioneer S-81 kuuluu valmistajan kalliimman hintaluokan sarjaan. Kaikkein korkeimpien äänten toistosta vastaa riffel-tyyppinen nauhadiskantti, jonka vastuulla on tosin kuuloalueen yläpuoliset taajuudet. Täten tavoiteltu pistemäinen tarkkuuskaan ei kärsi pahasti. Bassovasteessa on kaksi taitekulmaa, joista ensimmäinen on melko korkealla sadan hertsin tuntumassa. Kotelon sisäiset resonanssit osuvat tällä tavoin eri taajuuksille, mikä vähentää niiden kuuluvuutta. Suotimet ovat kokonaan käsin juotettuja ja kasattuja, mikä lisää aina laadun vaikutelmaa. Vähemmän kriittisissä paikoissa käytetään metallisydänkeloja sekä elektrolyyttikondensaattoreita. Tämä näkyy usein ainakin suoralta akselilta mitatuissa vasteissa kampasuodinilmiönä, jossa taajuudet vuoron perään joko vahvistuvat tai kumoutuvat. Tällöin kaiutin kantaa mallinimea S-81-QL. Pioneer on kuitenkin suunnitellut kaiuttimen niin, että koaksiaalielementin diskantti toistaa kuuloalueen rajoille asti, ja nauhadiskantti astuu peliin vasta tämän jälkeen. Napakat, kaksoisjohdotettavat liittimet toimitetaan sillattuina kaapelin avulla. Käsityötä ja kiiltoa S-81:n viimeistely on moitteetonta ja kotelo erittäin laadukkaan oloinen. Alarajataajuus on 41 hertsiä, mikä on asiallinen suoritus harvoinhan alle neljänkymmenen hertsin lukuja edes näemme. Todennäköisesti tavoitteena on ollut tarkka, pistemäinen äänilähde ilman koaksiaalielementin yleisimpiä ongelmia. Ratkaisu on sekä esteettisesti että akustisesti toimiva
Korkea, kapea ja kiiltävä kotelo ei varmasti häviä olohuoneen nurkkaan häpeämään. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Hyvän subwooferin seurassa varmasti erinomainen, näinkin selvästi keskivertoa hauskempi tuttavuus. Molemmissa ääripäissä on kuitenkin havaittavissa pientä muovisuutta ja ylimääräistä muhkeutta. Tasapaksun toiston vastapainona on helppous ja rasittamattomuus. Äänimaisema on ennen kaikkea rasittamaton ja helppo. Pioneer onkin äänenpaine- ja bassovarauksin asiallinen toistin, joskaan ei neutraalein mahdollisin vaihtoehto. keskialue saattaa jäädä aavistuksen ääripäiden varjoon, mutta kokonaisuutena se kuulostaa kohtuullisen tasaiselta. Yleissävy on kuulas ja melko puhdas, elävä ja kevytliikkeinen. Huomio kiinnittyy ensimmäisenä diskanttiin, sillä ylimmät taajuudet soivat tavanomaista kirkkaammin mutta samalla kertaluokkaa tarkemmin. Läsnäoloa on erittäin hyvin ilman ylimääräistä syliin tuppautumista. Monenlainen ja varsinkin tukkoisempi lähdemateriaali saa lisäpontta hieman loudnesshenkisestä balanssista. Lisäviivekäyrä on oudon muotoinen ja sen arvot melko korkeita. suuntaavuus sivuille on hyvin tasaista samoin kuin tehovasteapproksimaatiokin. Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. YHTEENVETO Pioneer S-81 on onnistunut kokonaisuus, jonka käytettävyyttä lisää yhteensopivuus sarjan muiden kaiuttimien kanssa. Äänikuva on vakaa ja ilmava, joskaan ei kaikkein analyyttisin ja akustiikkaa avaavin. Oli mukava havaita, että näinkin suurella valmistajalla tehdään huippukaiuttimien jakosuotimet täysin käsityönä. Elementtien sovitus on kuitenkin onnistunut mallikkaasti, sillä taajuusvaste on erittäin suora ja suuntaavuusominaisuudet hallittuja. Harvoin näkee näin tasaista 60 asteen kulmassa mitattua vastetta. Mauri ei lämmennyt sen etäiseen ja irtoamattomaan äänimaisemaan, mutta muu kaksikko piti kaiuttimen soundia lämpimänä, mutta pirteänä. Koekuuntelu on suositeltavaa siis ennen ostopäätöstä. sävelkorkeuksien erottelu on tällöin hyvin hankalaa. Rasittavaksi soundi ei silti muutu, sillä erottelu ylimmillä taajuuksilla on tietyllä tapaa musiikkia palvelevaa: huomaamatonta ja luonnollisen tuntuista. Tehovasteapproksimaatio (musta). varsinaista kuminaa ei silti ole, joten korostuma on enemmänkin dramatiikkaa kuin riipivyyttä lisäävää laatua. Kaiken kaikkiaan Pioneer on mittaustuloksiltaan kuitenkin asiallista tasoa. Pioneer S-81-K Hinta: 1 795 /pari lisätietoja: Pioneer Finland, puh. Muutenkin bassoja on annosteltu runsaalla kädellä, mutta kumisevaksi soundia ei voi kutsua vaan pikemminkin suurpiirteiseksi. Mitään radikaaleja virheitä ei ontuvan basson lisäksi ole, mutta kokonaisuus ei silti innosta siihen tärkeimpään, kuunteluun. Jako neljään Kuunteluarviot Mauri eronen taajuusalueeseen tekee jakosuotimen monimutkaiseksi. Bassot aloittavat toiston muovisen kumimaisella, nopealla singahtelulla, mutta muuttuvat voimakkuutta kasvattaessa nopeasti pahvisen kontrolloimattomiksi. Diskanteilla on pientä yliannostelua, mutta ei missään nimessä riipivällä tavalla. Kaiuttimen herkkyys on melko alhainen, ja lisää ruutia ruuvattaessa puhti tuntuu hieman loppuvan ja varsinkin bassot kyykkäävät puuroisiksi. + työn ja komponenttien laatu + Mittaustulokset tarkkuuden ja analyyttisyyden puute Mikael Nederström samu saurama Irtoamaton Maltillisella äänenpaineella kaiutin on helppo kuunneltava. herkkyys on isolle lattiakaiuttimelle hieman alhainen, mikä huomattiin myös kuunteluissa. Koreilevaa ulkonäköä vaivaa pieni muovisuuden ja heppoisuuden vivahde, mutta mitään laatuvirheitä ei ole. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 5 85,5 dB 41 Hz Pioneerin taajuusvaste on erittäin tasainen. ainoastaan aivan korkeimmilla taajuuksilla näkyy heittoa, mikä on tyypillistä koaksiaalielementeille. Pioneer soi helpolla ja rasittamattomalla tavalla normaalitasoilla, joten kuunteluväsymystä ei pitäisi kovin helposti syntyä. HIFIMAAILMA 7/2009 49. Ongelmaa vielä edesauttaa alhainen herkkyys ja nopeasti kompressoituva toisto. Bassopäässä asiat tapahtuvat hiukan suurpiirteisemmin, sillä lievää ylimääräistä muhkeutta kuuluu useammallakin näytteellä. estynyt ahdistus ilmenee myös vokaaleissa. Kirkkaasti lämmin kirkas, iskevä ja monin tavoin avoimen luonteva sointimaailma. Tämä ei sinällään häiritse, mutta analyyttisyyttä ja hifimäistä nöyryyttä puuttuu. Rytminen puoli on vauhdikas, hyvin kulkeva ja elävä, ja se tekee äänestä iloisen ja innostavan kuuloista. Mikään instrumentti ei tunnu kilahtavan luonnollisella tavalla, vaan soundia vaivaa pidättyväinen tukkoisuus ja etäisyys. Myös luontevaa lämminsävyisyyttä löytyy niin lauluäänistä kuin kitarankielistäkin. Kaupallinen soundi on aluksi miellyttävä, mutta ääripäät jättävät keskialueen varjoon tehden soundista hieman irtonaisen. vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). kokonaisuus ei ole täydellisen tasapainoinen, mutta sellainen kompromissi, joka tukee musiikin kuuntelua harvinaisen onnistuneella tavalla. Yläbassoilla tuntuu pientä möykkyä mieslaulajalla ja se estää bassotuen hakemisen vaimeahkolle alapäälle takaseinältä. Pisteet siitä sekä laadukkaista komponenteista. 020 7749 780, www.pioneer.fi tekniset tiedot Mitat (l x k x s): 26,7 x 119 x 28 cm toimintaperiaate: 4-tie, bassorefleksi elementit - Matalat äänet: 13 cm, 2 kpl - keskiäänet: 13 cm, koaksiaali - korkeat äänet: 2,5 cm:n kalotti + Riffel-tyyppinen superdiskantti tehosuositus: enintään 130 W nimellisimpedanssi: 6 ohmia Paino: 25,8 kg liitäntä - Naparuuvit: On - Banaanihylsyt: On - kaksoisjohdotus: On Mittaustulokset Pirteä mutta lämpöinen Soundimaailmaltaan Pioneer jakoi tuomariston melko rajusti. Äänestä puuttuu eläväisyys ja innostavuus. stereokuva ei ympäröi kuulijaa, ja tarkkuus on varsin suurpiirteistä. Pirteä ja kulkeva kaiutin piirtää stereokuvaa isottelematta ja melko tarkasti. Monenlainen musiikki saa pirteyttä pintaansa ilman ikäviä äkäisiä sivuoireita
Monien mielestä kyllä. Ja niin kuin aina: jo asemansa vakiinnuttaneiden tuotemerkkien oheen oli pyrkimässä useita uusia tulokkaita varsinkin raskaamman hifin lohkolla, joka oli edustettuna kiitettävän runsaslukuisen tarjonnan kautta. Vain volyymilla pelaavat massavalmistajat ja oviaan tahoillaan availleet loistivat poissaolollaan. Italialaista puutyötä pääsee jälleen ihailemaan Chario-kaiutinten välityksellä, Emerald Physicin maineikkaat tuotteet ovat täälläkin tänään, brittiläiset, monitoriperustaiset Harbeth- ja Spendor -kaiuttimet näyttävät olevan tulossa uudestaan muotiin, eikä tarkkasilmäi- Vuotuiset Helsingin Hifimessut, jo kolmannet Hifimaailma-lehden organisoimat, vietiin läpi entisin elkein. R A P O R TTI: Hels I nk I H I gH e nd & HIfImAAIlmA 2 0 0 9 TeksTi: Jaakko Eräpuu Ja Samu Saurama kuvaT: Samu Saurama Tässäkö messujen valiokalusto. Nagraa, Quadia, Emerald Physiciä, Spectralia...Marek keräsi kansan demohuoneensa hämärään laadulla. Kuvaa ja ääntä kerroksittain V ahvasti kasikanavaiseen perinnehifiin suuntautunut tapahtuma keräsi yhteen alan toimijoiden valtaosan. Taantumaksi nimetyn talousilmiön vaikutukset jäivät vähäisiksi noin neljänkymmenen näytteilleasettajan tarjotessa parastaan vajaalle neljälle tuhannelle messuvieraalle. 50 HIFIMAAILMA 7/2009
Nämä luennot nousivat varsin korkealle siinä kyselyssä, jossa messuvieraat saivat ruksata säväyttäneimpiä kokemuksiaan. Klassikko pääsee ainakin palstoille erään kotimaisen audiojulkaisun lähitulevaisuudessa. Luukutusta ja luentoja Hifimessujen helmasyntiin, turhanpäiväiseen luukutukseen, sorruttiin tänä vuonna yllättävän monella osastolla. Jää nähtäväksi, miten pakkaa sekoittaa Hifitalon maahan saattama, vuosikymmenet pienin muutoksin tuotannossa ollut Luxman SQ 38 U -integroitu, joka messuilla herätti ansaitsemaansa huomiota. Järjestävä taho, Hifimaailma-lehti/Pekka Koistinen, oli saanut tänäkin vuonna ympäripuhuttua muutamia asiantuntijoita luentoja pitämään. Ja toisinpäin: Trianglen Magellanit oli sijoitettu isoon kabi- nettiin, jossa ne soivat kuin rajapintojen läheisyyttä anellen, kun Marek oli tällännyt Quadin 2905-sähköstaatit ison tilan seinustalle ja soundi oli messujen parhaita. Iso huone/pieni huone -dilemma osoittautui kyllä selitysten kirjasta reväistyksi. HIFIMAAILMA 7/2009 51. Vaikka oheiskalusto oli ASR/Brinkman-tasoa. seltä jäänyt myöskään huomaamatta kuulujen Ear Yoshino-, Ayon- ja Raysonic-putkilaitteiden ilmaantuminen trendien aallon harjalle. Kalle Lehtonen kertoili akustiikasta ja -toinnista, Anders Weckström kaiutinsuunnittelusta, Jorma Salmi suomalaisen kaiutinteollisuuden lyhyestä historiasta ja Mauri Eronen television säädöistä ja kalibroinnista. Vai olisikohan putkikalusto sittenkin jo arkipäivää, vinyylipyöritinten tavoin, vakavasti hifiharrastavien messuamisen ansiosta. Messumisu porilaisittain. Harrin kaiuttimen Huuhkajat nimittäin soivat varsin mukavasti pikku kopperossa, kun taas Jamon 907 dipolit suorastaan huusivat lisää tilaa vastaavan kokoisessa huoneessa. Vaan löytyi niitä hissuttelijoitakin, jotka demosivat kattauksiaan kaunosielukkaalla mitäänsanomattomuudella ja varmuuden vuoksi riittävän hiljaa, etteivät huoneiden akustiikkaongelmat kaatuisi päälle. Ikään kuin raflaavilla musiikkivalinnoilla ja reippailla äänenpaineilla olisi haluttu korostaa "hyvää meininkiä". - me s s uT RAdI s s O n Bl u - HOTell IssA Audiopolin valkokankaalla pyörinyt kolmiulotteinen kuva oli iso hitti. Analogiaa ja vintagea digiajassa tarjosi Asadon Aarteet. Vanhassako vara parempi. Jenni Salminen keskittyy pitämään laseja messuvieraiden jäljiltä läpinäkyvinä, ja Toni Anttila hoitaa vasemman ja oikean silmän signaalit yhteen. Joitakin kiinnostivat myös Sennheiserin HD 800 -lippulaivakuulokkeet. Jamo 907 -dipolit mahtuivat huoneeseen, soundi ei
R A P O R TTI: Hels I nk I H I gH e nd & HIfImAAIlmA 2 0 0 9 Tyyliä ja toiminnallisuutta lahden takaa, Eestistä. Yamaha NS1000M valloitti ammattilaisten sydämet jo 1970-luvulla. Tommi "Audioshop" Ratilainen sääteli live-DVD:n kuvaa muina miehinä. Vuoden Hifiharrastaja: Juhani Hinkkanen Tampereelta. NS-S-putkivahvain on vuorovaiheinen, EL 34 -perustainen ja A-luokkainen 2 x 15 W:n integroitu, Blues II -kaiuttimet kolmiteiset, vaihdettavilla poskilla varustetut lattiakaiuttimet. WLM Stella -jalustakaiuttimet ja Manley Stingray -putki-integroitu rokkasivat hyvin yhteen. Hifiharrastajat ry:n maskotiksi kaiutin nousi 2009. 52 HIFIMAAILMA 7/2009. Vintagella ja vinyylillä heltisi kunnianosoitus yhdistykseltä, puheenjohtaja Jyrki Parviaisen välityksellä. Autohifi on äänentoiston ohessa vahva käsillä osaamisen ja itse tekemisen taitolaji. Niin suomalaisen kaiutinteollisuuden lyhyestä historiasta luennoinut Jorma Salmi kuin muutkin esitelmöitsijät, Anders Weckström, Kalle Lehtonen ja Mauri Eronen, vetivät kerta toisensa jälkeen salin täyteen. Osattiin sitä ennenkin
Myhäilevä Mitro Koskiluoma panostaa valikoimien kattavuuteen. V niin kuin viimeksi tulleet. Ajatusta akustiikkaan: Wigfoam-levyjä on saatavilla useissa väreissä ja kuoseissa. Pienikin voi olla ponteva. Toki tarjolla on myös bassojalusta. Profelin tuorein uutuus PA65SW on vain 20 senttiä kanttiinsa oleva subwoofer. Olisivatkohan iskä ja äiskä samoilla linjoilla. Burmester, Sonus Faber Liuto, Kimber ja Hifihuone levittivät high endin ilonsanomaa hallituin äänenpainoin. Avid-vinyylikalusto, Ear Yoshino -putkilaitteet, Raysonicelektroniikka ja Spendor-kaiuttimet täydentävät High End Studio Tampereen ranskalaista eleganssia. Häviöttömästi pakattua signaalia säätämässä pienenpieni, mutta riittävän älykäs µAmp. HIFIMAAILMA 7/2009 53. Loivat mainingit vai terävämpi aallokko, kumpaa laitetaan? Triangle Genese Lyrr ja pilarikaiuttimen syvin olemus. Kaikki ei ole miltä päältä näyttää. Seinäsijoituksen salliva Guru QM10 -kaiutin laittoi fysiikan lakeja uuteen uskoon. Toisen polven hifisti tietää mitä tahtoo: Cyrus-setti ja Harbethit saavat ilmeen muikeaksi
Jää nähtäväksi. Ainakin massiivipuun muotoilun maisemassa. Chariot tuo maahan Laatulaite. Tästä vinkkelistä Penaudio Rebel 3:kin on hurja kapine. Harrin lintuparvi kasvaa vuosittain. Cerwin-Vega! taistelee ikuisen nuoruuden puolesta äänenpaineilla. Italialainen paluumuuttaja Chario painii samassa sarjassa Sonus Faberin ja Diapasonin kanssa. JL Audion hämärään piiloutuneista subwoofereista ei hönkä loppunut, mutta 2,37:1-kuvasuhteen Stewart-valkokangas vei silti huomion. Klassikko kulmilla. Ikärasismia englannin kielellä. Alle vuoden ikäisen harrastajan näkökulma hifiin. Pureeko retro sillä korvalla kuuntelevaan konkariin. Sekä integroitu M60 että CD-soitin C60 antavat kyytiä musiikille putkien myötävaikutuksella. Marekilla oikeaoppinen kotiteatterin musta kotiteatteri. Jalustojen nokasssa nököttävistä siivekkäistä lähti vakuuttavaa ääntä. 54 HIFIMAAILMA 7/2009. Kuusikymmenluvulta asti valmistettu Luxman SQ 38 uusimmassa kuosissaan valmiina vakuuttamaan. Tänä vuonna messuille lennähti Huuhkaja. R A P O R TTI: Hels I nk I H I gH e nd & HIfImAAIlmA 2 0 0 9 Neljännen kerroksen väkeä: Mika "Avi" Arminen laittaa uudenkarheita T.A.C:eja soittokuntoon
Kapea ja korkea 16:9-kuvasuhde on niin eilistä päivää. Peräseinän viiste keventää kokonaisvaikutelmaa. Dipolikeskialueen ja seinustasubwooferien sovituksesta vastaa viisas ja väkevä DSP. Lisää levysoitinlegendoja Suomeen! Well Tempered Lab Amadeus nostaa funtionaalisuuden estetiikan edelle. Kantikkuus on passee. Kotimaisen Prismasonicin anamorfinen linssi alkaa vähitellen löytää koteja Suomestakin. SES Audion Breeze: suomalaisen muotoilun linja suosii tänä syksynä raikkaita raitakuoseja ja hallittuja kaaria. Keskialue oli häkellyttävän hyvä. Toimiva täysdigitaalinen lähestyminen musiikkiin à la Lyngdorf. Nelituumainen laajakaista venyy kuuloalueella hyvin ylös ja kohtalaisesti myös riittävän alas. Kruunuradio luottaa brittihifiin pro-puolelta kotikehiin ponnistavan PMC:n muodossa. LB-1:n kumppaneina Jari Kastikaisen ja monen muunkin suosikit, Accuphaset. Pienen pieni Omega 3i aamulla kerran herätti keskustelua olemassaolonsa oikeutuksesta. Eikä maksa kuin vajaat kolme rahaa varsineen. HIFIMAAILMA 7/2009 55
One houkutteli edullisella hinnallaan tiukan budjetin hifistejä, ja Two tarjosi sekä enemmän tehoa että päivitysmahdollisuuden ulkoisella virtalähteellä. TE S T I : Cy ru S CDX T SE, DAC XP j A Mono X TeksTi: Samu Saurama MiTTaukseT: riSto NiSka kuvaT: Pekka VääNäNeN Modernit klassikot 1980 Cyruksen X-merkinnällä kulkeva lippulaivamallisto on arvokas, mutta ei holtittoman kallis. Jo tuolloin matala, normiin verrattuna puolta kapeampi kotelo ja hyvin pelkistetty varustelu määrittelivät ulkoasun ja hengen. Ajatuksessa on paljon järkeä, koska digitaalisten ohjelmalähteiden määrä kasvaa koko ajan, ja stereojärjestelmän omistaja saattaisi haluta parhaan mahdollisen äänenlaadun CD-soittimensa lisäksi vaikkapa verkko- tai DVD-soittimesta tai miksei tietokoneeltakin. Näitä kahta palaa voi tietysti jakaa useampaan osaan ja niin usein tehdäänkin malliston yläpäässä. Cyruksen tapauksessa palikoita on vähennetty ääriesimerkistä yhdellä; DA-muunnin ja esivahvistin ovat samassa kuoressa. Ensimmäiset tuotteet olivat kaksi vahvistinta, One ja Two. Integroitu vahvistin jakaantuu säätökeskuksena toimivaan esivahvistimeen ja kaiuttimia syöttävään päätevahvistimeen tai -vahvistimiin. 56 HIFIMAAILMA 7/2009. Mono X -monopäätevahvistimiin ei ulkoista virtalähdettä saa. Cyruksen kanssa X-sarja edustaa toki parasta osaamista, mutta äänenlaatu on vielä piristettävissä erikseen hankittavilla PSX-R-lisävirtalähteillä. Muuntimellinen esivahvistin voi toimia hyvinkin monenlaisen järjestelmän keskuksena, oli siinä sitten aktiivikaiuttimia, päätevahvistimia ja passiivikaiuttimia sekä mitä hyvänsä ohjelmalähteitä. Päivityskykyiset lippulaivat Normaali tilanne malliston lippulaivojen kanssa on se, että ne edustavat merkin parasta osaamista ja parasta äänenlaatua. Lisäksi se on varsin poikkeuksellinen lippulaivamallisto; sitä voi halutessaan vielä parantaa. -luvun alkuvuosina Missionin kaiutintehtaan osana tuotettiin Cyrus-merkkistä elektroniikkaa. Noin vuosi sitten edustus tuli Highend Studiolle, ja merkki ehti alusta alkaen herättää paljon kiinnostusta aktiivisella modernilla puskaradioinnilla. CD-soitinkin voidaan ääritapauksissa sijoittaa kahteen koteloon, pyöritysmekanismi eli transportti omaansa ja pyörittimen digitaalisignaalin analogiseksi muuttava muunnin omaansa. Sen sijaan niin nimeltään kankean kauhistuttava CD X t SE -CD-pyöritinkoneisto Monessa osassa Tyypillinen tapa hoitaa stereolaitteisto on kytkeä CD-soitin integroituun vahvistimeen. Molemmat vahvistimet keräsivät Suomessakin kiinnostuneita hyvä-äänen ystäviä ympärilleen, mutta vuosien vieriessä markkinoilla oleva merkkien tulva tukahdutti Cyruksen alleen
Pitkähkön rupeaman jälkeen, jossa koetin lyhyitä ja pitkiä ääninäytteitä vuoronperään kummallakin liitän- HIFIMAAILMA 7/2009 57. CD X t SE:n liitännät ovat ymmärrettävästi karut; vain digitaalianto optisena ja sähköisenä. Koska pyöritin osaa antaa digitaalisignaalin ulos optisen ja sähköisen liitännän kautta, piti niitäkin vertailla keskenään. Toisaalta erityisen mukavaa on se, että isompikin laitemäärä aina kotiteatterijärjestelmään asti merkin sisällä hoituu varmasti yhdellä ainoalla säätimellä. Esivahvistimen normaalianto on tuplattu, eli halutessaan voi käyttää kahta stereopäätevahvistinta. Cyruksen tapa hoitaa asia on varsin selkeä ja pelkistetty. Soitin ja tarvittavat vahvistimet heräävät, ja levyn toisto alkaa. Sen pitäi- Pyörityskoneistolla merkitystä Kokeilin DAC XP:n edessä transportina eli pelkkää digitaalisignaalia tarjoilevana pyörityskoneistona sekä Cyrus CD X t SE:ä että toimituksen DVD-soitinta. Silti, CD X t SE -nimihirviö puolustaa selvästi paikkaansa Cyrus-laitteistossa muunkin kuin yhtenäisen ulkoasun puolesta. Herkkä päätevahvistin sopii siten myös passiivisen etuvahvistimen käyttäjälle. Koneisto ei ole viimeisen päälle hienostunut toiminnaltaan, mutta toimii kyllä ripeästi ja selkeästi. Digitaaliottoja on sen sijaan kuusi, kaksi optista ja neljä sähköistä. Pääteasteet tarjoilevat runsaasti tehoa myös ilkeimpiin kuormiin eivätkä reagoi kaiuttimen impedanssivaihteluun taajuusvasteellaan. Selvin yhtenevyys omien ja Nederströmin kuuntelujen välillä oli se, että pyörittimen ja DA-muunninetuvahvistimen soundi paranee kuuntelun myötä. Säätimen tuntuma kyllä on ihan hyvä, ja melko pian peukalo hakeutuu ilman näköaistiakin tarvittaville painikkeille. si myös vastata äänenlaadullisesti tilannetta, jossa pyörittimeen kytketään XP:tä edullisempi DAC X, pelkkä DA-muunnin ilman esivahvistinosaa. Fixed-antoa käytettiin, kun CD X t SE + DAC XP -parivaljakkoa kuunneltiin pelkkänä CD-soittimena. Sen toisen voisi olettaa olevan Teacin VRDS. Paljonko lisävirtalähteellä tai kahdella olisi vielä merkitystä, jäi tässä yhteydessä testaamatta. Balansoitu tai balansoimaton otto valitaan kytkimellä, ja Chain-nimellä olevasta liitännästä voidaan ketjuttaa useampia päätevahvistimia yhteen ellei se mainittu esivahvistimen mahdollistama neljä per kanava vielä riitä. Kuinka helppoa on sitten selittää ulkopuoliselle, miksi harrastajan CD-soitin koostuu neljästä laatikosta, on täysin eri asia. Cyruksen kaikissa CD-soittimissa oleva SE eli Servo Evolution -lukumekanismi on kehitetty puhtaasti audiokäyttöä varten ja on siten ilmeisesti toinen kahdesta sellaisesta. DAC XP:n kaksi erilaista digitaalisuodinta näyttävät mittauksissa identtisiltä, mutta eivät kuulosta toisiltaan. Mono X -päätevahvistimessa on varmasti kaikki tarpeellinen eri tilanteita varten. Lisänä on yksi digitaalianto esimerkiksi tallentimelle ja Fixed-nimellä oleva stereoanto, joka on suoraan DA-muuntimelta tuleva ja esivahvistinosan siis ohittava. Analogiottoja on kaksi, mikä voi tuntua vähäiseltä. CD X t SE -pyörityskoneisto tukee sitä tarjoten erinomaista digitaalisignaalia purtavaksi, kunnes Cyrus tuo markkinoille yhtä hyvä-äänisen verkkosoittimen. Antoja on neljää tyyppiä. Ulkoisen, erikseen myytävän virtalähteen käyttö ei etenkään brittiläisissä laitteissa ole ollenkaan ennenkuulumatonta. Selvä hittikomponentti on DAC XP, joka tarjoaa modernin ja hyvä-äänisen hermokeskuksen monenlaiseen järjestelmään. Vaikka mittauksissa päätevahvistimen tuuletin lähtikin pyörimään, se ei tehnyt sitä musiikkisignaalilla kuunteluissa. Vielä kun levy tulisi soittimesta poistuessaan sentinkin ulommas, niin marmatettavaa olisi varsin vähän. Järkevät liitännät DAC XP:n kompakti fyysinen koko estää kylvämästä takapaneeliin liittimiä samalla lapiotekniikalla kuin AV-maailman lippulaivoihin. Kyseessä voi olla tuppokorvaisuus tai erojen olemattomuus. Hyviä vaihtoehtoja Mittauksissa ei esiintynyt mitään hälyttävää. Slow Roll-Off tarjoaa kuulaamman ja kirkkaamman äänimaailman, kun taas omissa kuunteluissa käyttämäni Fast Roll-Off enemmän läsnäoloa ja elävyyttä. Muovinen AVRS 7.2 -peruspulikka edustaa tyylillisesti huomattavasti halvempaa luokkaa kuin pelkistetyt valumetallikoteloiset komponentit. Harvinaisuus soittimena Maailma on täynnä CD-soittimia, jotka käyttävät tietokoneisiin suunniteltuja CD-ROM- ja nykyään käytännössä DVD-ROM-koneistoja. Ei tulos huono DVD-soittimellakaan ollut, eli esimerkiksi verkkosoittimen käyttäjä saa varsin hyvää ääntä DA-muuntimillisesta esivahvistimestaan. Periaatteessa esivahvistimeen voi kytkeä neljä päätekanavaa niin vasemmalle kuin oikeallekin kaiuttimelle, kunhan pääteasteiden yhteenlaskettu sisääntuloimpedanssi ei laske liian alhaiseksi. Liitännäksi voi vielä valita balansoidun tai balansoimattoman. Kaikkia Cyruksia yhdistää kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti MC-BUS -linkki. Koska suuri osa nykyformaateista tarjoaa digitaalisignaalia, on järjestely järkevä. kuin DA-muuntimen sisältävä kaksoismonorakenteinen DAC XP -etuvahvistinkin voivat niin haluttaessa hyötyä erillisestä virtalähteestä. Johtoja saa puolimetrisinä ja metrisinä. tätavalla, en omiin korviini saanut mitään eroa aikaiseksi. SE-lukukoneisto haukkaa levyn sisäänsä autolaitteiden tyyliin kapean uran kautta. Kompaktin parivaljakon perään voi hyvin ajatella yhdeksi vaihtoehdoksi laadukkaan parin aktiivikaiuttimia. Tiedonsiirtoon tarkoitettu väylä osaa esimerkiksi kytkeä tarvittavat laitteita päälle, kun kaukosäätimestä painetaan Play-painiketta. Vaikkei olisikaan huolissaan niiden kyvyistä lukea äänitallennetta rauhalliseen tahtiin bittikiivastelun sijaan, on käyttötuntuma usein aseman mukainen, muovisen rämisevä. Yksi PSX-R-nimellä kulkeva älykäs ja muiden komponenttien kanssa identtiseen koteloon pakattu virtalähde tarjoaa mahdollisimman hyvin puhdistettua sähköä suurimmalle osalle Cyruksen mallistoa. Kaukosäädin jättää hieman ristiriitaisen vaikutelman. Cyrus käyttää kaikissa vahvistimissaan kaiuttimille BFA-liittimiä. DAC XP ja Mono X istuvat hyvin yhteen, koska Mono X:n sisääntuloherkkyys on normaalia suurempi ja DAC XP:n vahvistus maksimissaankin kuusi desibeliä tyypillistä pienempi. Tulos oli se, että pyörityskoneisto tuntuu vaikuttavan äänenlaatuun. Esimerkiksi kun CD-soitin voidaan jakaa erikseen pyörityskoneistoon ja DA-muuntimeen, niin molemmille voi tietysti kytkeä oman PSX-R-virtalähteen. DVD-soittimella vaivattomin irtonaisuus ja muusikkojen touhujen selkeys kärsivät. Vahvistimen BFA-naaras hyväksyi testissä tosin kääryletyyppisen banaaniliittimen. Laitteistoa yhdistämässä olivat merkin omat litteät välijohdot. Idea on sähköturvallisuus, BFA-pistoketta kun ei voi vahingossa työntää sähkötöpseliin, kuten banaaniliittimen voisi. Koko testilaitteistoa kuunneltaessa Cyruksen omat välikaapelit DAC XP:n ja Mono X -päätevahvistimien välissä tulos oli varsin selkeästi jotain siltä väliltä, miltä komponentit vaikuttivat yksinään. Vahvistinpuolen herättämät tunteet olivat jossain määrin ristiriitaisia, joten jälleen kerran omakohtainen kuuntelu on paras tapa varmistua laitteiston sopivuudesta omaan makuun
TE S T I : Cy ru S CDX T SE, DAC XP j A Mono X Cyruksen kehittämä Servo Evolution -pyörityskoneisto on kehitetty puhtaasti audiokäyttöä varten. Virtalähteen järeys riittäisi hyvin keskikokoiselle päätevahvistimellekin. Cyrus CD X t SE Hinta: 1 350 mitat (l x k x s): 21,5 x 7,8 x 36 cm massa: 3,5 kg + hyvä äänenlaatu Mittaustulosten arviointi Pieni vahvistus esivahvistimen taajuusvasteet ovat tasaiset. Digitaaliottoa käytettäessä yksikköimpulssivasteen esi- ja jälkisoinnit ovat pitkät. vahvistus on suurimmillaankin vain vajaat kuusi desibeliä, mikä on tavanomaista vähemmän. Digitaalisuotimen asetuksella ei ollut havaittavaa vaikutusta sen paremmin taajuus- kuin yksikköimpulssivasteisiinkaan. Risto Niska Mittaustulokset, DAC XP Mittaustulokset Cyrus CD X t se Yhteensopivuus -CD, R/RW/ROM/MP3/saCD -kopiosuojatut CD:t, CDs-100/CDs-200/key2audio ///-/// antoasteet -antojännite, 1 kHz, 10 kohmin kuorma: -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanavat 8,6 v 310 ohmia Linjaotto input 7 -häiriöetäisyys, 316 mv/10 kohm, CCiR 85 dB -herkkyys 550 mv -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,2 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 39 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö, 1 kHz, 316 mv/10 kohm alle 0,01 % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 0,1 dB Digitaaliotto -häiriöetäisyys, 316 mv/10 kohm, CCiR 84 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,2 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB, 316 mv/10 kohm alle 0,005 % Pienet takapaneelit eivät mahdollista kottikärryllistä liitäntöjä joten vain tarkoituksenmukainen on mukana. 58 HIFIMAAILMA 7/2009. DAX XP:n rakenne on kaksoismono. Ainoa toinen on ilmeisesti Teac VRDS. Muut mittaustulokset ovat kunnossa. Cyruksen oma päätevahvistin on kuitenkin tavanomaista herkempi, joten tällä ei ole merkitystä valmistajan omaa päätettä käytettäessä. Laitteen suurin antojännite on riittävän suuri ja antoimpedanssi tarpeeksi pieni
ensinäytteillä tuntunut pieni karkeus ja karuus muuttuvat vähitellen aitoudeksi, elävyydeksi ja innostavuudeksi. ei ensi kuulemalta hirveän innostavat soundi, mutta pitemmässä kuuntelussa laite osoittaa vahvuutensa tasapainollaan ja siisteydellään. kuorma, 1 kHz, 1 W 0,01 % -kaiutinsimulaattori, 72 Hz, 2,8/8,9 v 0,01/0,01 % -kaiutinsimulaattori, 160 Hz, 2,8/8,9 v 0,01/alle 0,01 % -kaiutinsimulaattori, 1 kHz, 2,8/8,9 v 0,01/0,01 % Mikael Nederström Cyrus Mono X Hinta: 1 800 /kappale mitat (l x k x s): 21,5 x 7,3 x 36 cm massa: 5,5 kg + suuri sisääntuloherkkyys mahdollistaa käytön passiivivaimentimen kanssa + toimii sujuvasti hankalillakin kaiutinkuormilla Eläväinen kirkas ja sävykäs ääni, jossa on vertailuvahvistinta vähemmän armottoman kontrollin ja dynamiikan tunnetta. Bassopää on kertaluokkaa kevyempi, mikä saattaa lisätä subjektiivista erottelua mutta samalla vähentää basson auktoriteettia ja potkua. Äänite ei vain toistu tarkasti vaan herää eloon, muusikoista huokuu aitoutta ja menoa. stereokuva on syvyyssuunnassa rajoittunut, mutta muuten selkeä. voi olla, että bassoissa ei ole viimeisintä tarkkuutta tai napakkuutta, vaan se on painottunut enemmänkin yleiseen potkuun. sen vastapainoksi vahvistinsysteemi tarjoaa tiettyä helppoutta, irtonaisuutta ja elävyyden tuntua, jotka saavat musiikin hengittämään vapautuneesti. vahvistimen jäähdytyksessä avustaa käytöksen perusteella lämpötilan mukaan käynnistyvä tuuletin, joka pyörähtää käyntiin jo varsin pienillä antotehoilla. Joillakin levyillä tosin syntyy illuusio kulman takana vaanivasta loudnesstunteesta, joka puskee ääripäitä esiin keskialueen kustannuksella. Monopäätevahvistimen jäähdytys varmistetaan puhaltimella. kohtuullisen mukavasoundinen kokonaisuus, jota voisi luonnehtia myös musikaaliseksi. Bassopää on hieman pyöräluonteinen, tykein potku jää puuttumaan. Tuntuma on kyllä hyvä ja säädin osaa vaikka kokonaisen Cyruskotiteatterin ohjauksen. tehoa kaikkiin kuormiin Tehonkulutuksen perusteella pääte toimii aB-luokassa. samu saurama Musiikkia irtonaisesti Hyvin läpikuultava ja avoin, irtonainen ja vapautunut soundi, jossa ei kuitenkaan ole aivan sitä viimeisintä kuulautta ja puhtautta. Rytmi toistuu selkeänä, tyrkyttämättömänä ja musiikkiin pureutuvana. Tähän ei kuitenkaan tule kiinnittäneeksi paljon huomiota, koska soundi on muuten etenevän ja avoimen kuuloinen. samu saurama Lisätietoja: Highend studio Finland Oy, (09) 4553 685, www.highendstudio.fi, www.cyrusaudio.com Selkeä ja kulkeva vahvistimen äänessä on paljon samaa kuin vertailulaitteessa. Rytmipuoli toistuu pehmeän rullaavana vailla skarpeinta sykettä. Cyrus DAC XP Hinta: 3 100 mitat (l x k x s): 21,5 x 7,8 x 36 cm massa: 6,5 kg + toimiva ratkaisu modernin hifilaitteiston keskukseksi + mC-BuS-linkki yhdistää isonkin laitteiston sujuvasti yhteispelillä toimivaksi analogituloja vain kaksi Mittaustulokset, Mono X DaC XP ja mono X -pari tehonkulutus -lepotilassa 6W -tyhjäkäynnillä 14 W -10 W/8 ohm antoteholla 72 W antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma -jatkuva, 8/4 ohmiin 165/255 W -hetkellinen, 8/4 ohmiin 205/325 W Hetkellinen antoteho, 4 ohmin kaiutinsimulaattori -72 Hz, 3,5 ohm, -40 astetta 370 W/36,0 v -160 Hz, 2,5 ohm, 0 astetta 400 W/31,6 v -1 kHz, 7 ohm, +50 astetta 235 W/40,4 v -10 kHz, 5,5 ohm, -25 astetta 280 W/39,2 v antoimpedanssi, 1 kHz 0,05 ohmia vahvistus 34 dB Häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 86 dB Herkkyys 0,7 v Ottoimpedanssi, 1 kHz 33 kohmia Harmoninen särö -8 ohmin resist. vahvistimen antoimpedanssi on pieni ja kuorman tyypin vaikutus sen toimintaan on vähäinen. Rakenne on kuitenkin sellainen, että koko vahvistimen kotelo toimii jäähdytysprofiilina. Kuuntelutesteissä puhallin ei herännyt eloon. Kuunteluarviot CD X t Se + DaC XP Fixed out -liitännästä Mikael Nederström rauhallinen Hiukan rauhallisempi, utuisempi ja kevytbassoisempi ote musiikkiin kuin vertailusoittimella. Laitteen virtalähde ei ole aivan järkkymätön mutta tehoa saadaan tästä huolimatta reilusti kaikentyyppisiin kuormiin. soundi alkaa innostaa sitä enemmän, mitä pidempään sitä kuuntelee. sen sijaan soitin tarjoilee tiettyä yhtenäisyyttä, levollisuutta ja siisteyttä, mitkä saavat varsinkin äksymmät äänitteet toistumaan ehkä vähemmän särmikkäästi mutta samalla kuunneltavammin. Äänikuva ei ole akustiikkaa kovin vahvasti avaava, mutta riittävän jäsentynyt. Risto Niska HIFIMAAILMA 7/2009 59. siistisävyinen esitys ei ole diskanttipäästään sinänsä tumma, mutta keskialueen dynamiikka, elävyys ja riehakkuus eivät yllä aivan samalle tasolle kuin eloisan irtonaisessa vertailukoneessa. elävyys on selvästi systeemin vahva puoli ja vain lievä ohuus erottaa parhaista kuulemistani. Puhdas ja siisti luonne on hillitty, ehkä aavistuksen pidättyväinenkin ja jopa kliinisyyteen taipuva. artikulaatio on erinomainen ja läsnäolon tunne vahva. Jos hieman pidättyvä luonne ei heti innosta, niin se ei myöskään ala ottaa korviin suuremmallakaan kuunteluvoimakkuudella tai pidemmissä sessioissa. Yleissointi on tipan ohut, vähän lisää lihaa luiden päälle ei haittaisi. Muutkin mittaustulokset ovat asiallisia. Mittaustulosten arviointi Kaukosäädin on muovinen peruspulikka eikä siten ihan istu tukevakoteloisten laitteiden henkeen. Äänikuvakin on hallittu, mikä ilmenee liioittelemattomuutena ja keskelle miksatun soitannon vakautena
Sellaisen voi koota rakennussarjasta pikkurahalla, kunhan kolvi pysyy kädessä ja elektroniikan perustiedot ovat hallussa. G ainclone on yleisnimi 47 Labs Gaincard -vahvistimen kopioille. Lisäksi sen soundin väitettiin olevan mielenkiintoisempi kuin ns. Gaincloneille on yhteistä se, että ne pohjautuvat National Semiconductorin vahvistin- lastuun, yleensä LM3875:een. Sen onnistumisesta kehkeytyi innostus vahvistimen rakentamiseen, ja aikani keskustelupalstoja ja tee-se-itse -sivustoja luettuani päädyin Gainclone-projektiin. Kotelon saisi halvalla vaikka Ikean kolmen euron kukkalaatikosta. Gainclone-rakennussarjoja tarjoavat monet tahot myös Englannissa, joka saattaa olla edul- 60 HIFIMAAILMA 7/2009. Halvimmassa ratkaisussa kaikki komponentit pitäisi hankkia itse ja koota ne jaloistaan toisiinsa kiinni ilman piirilevyä. Mukavammassa mutta kalliimmassa ratkaisussa kriittiset komponentit ja piirilevyt hankittaisiin rakennussarjana, ja lisäksi investoitaisiin valmiiseen metalliseen koteloaihioon. Päädyin ostamaan Audiosector.comin "premium kit" dual mono LM3875-pohjaisen rakennussarjan sekä kahden räkkitilan alumiini/teräskotelon Thomann.de-verkkokaupasta. Rakenteen yksinkertaisuus ja mahdollisuus säästää tuhansia taaloja sikisi valtavan tee-seitse -kiinnostuksen. Osien määrä on pyritty pitämään mahdollisimman pienenä ja signaalitien pituus lyhyenä. Suunnitteluun tärvääntyi aikaa Tein keväällä 2008 ensimmäisen oikean audiorakenteluprojektini, Chu Moyn CMoy-kuulo- kevahvistimen. TEE ITSE: Ga I nclo nE l M3875 - Tupla MonovahvIS T In TeksTi ja kuvaT: Jussi KirJavainen Kalliimpiensa haastaja Laadukkaan tuplamonovahvistimen rakentaminen ei vaadi pitkiä sähköalan opiskeluja eikä yletöntä kokemusta. Alkuperäinen Gaincard julkistettiin 1999, ja se sai aikaan paljon hämmennystä yksinkertaisuutensa ja äänenlaatunsa ansiosta, mutta myös osien hintaan nähden tuhdin hintalappunsa vuoksi. Ne eivät siis ole T-ampeja tai ylipäätään digitaalivahvistimia. Niiden virtalähde on yleensä tavallinen toroidi- tai pakkamuuntaja. Itse hankittavaksi jäivät myös liittimet ja muuntajat. Päätökseen johtivat projektin yksinkertaisuus ja suhteellinen turvallisuus putkivahvistimiin verrattuna. Projektin toteutusvaihtoehtoja oli kaksi. T-ampeissa, ja sen hinta-laatusuhdetta pidettiin mainiona
Signaali- ja virtamaat yhdistyvät jo vahvistinpiirilevyillä, josta ne voi vetää näppärästi yhteiseen maahan kotelossa. Eritasoisia ja -kokoisia koteloita saa vaikka mistä. Adam Hallin kotelon kannen kiinnitys ruuveilla on tehty hankalaksi, mutta onneksi kantta ei tarvitse olla aukomassa alvariinsa. Kolvihommia ja hienosäätöä Muuntajan tai dual mono -tapauksessa muuntajien mitoittamiseen löytyy apua www.diyaudio.com -foorumeilta. Muuntajat ostin verrattain edullisesti Yleiselektroniikasta, joka oli juuri luopumassa rengassydänmuuntajien myynnistä, ja samalla reissulla ostin häiriösuodinmoduulin. r a kE n n uSSar ja S Ta lisempi ostopaikka punnan kurssista riippuen. Muuten homma on hyvin suoraviivainen. Ylivoimaisesti suurimman ajan koko projektissa, reilut kolme kuukautta, vei rakentamiseen perehtyminen ja komponenttien sijoittelun suunnitteleminen. Muun muassa diyaudio.com-foorumilla on rakennussarjan isän Peter Danielsin yksityiskohtaiset ohjeet. Itse Alpsin 250 kohmin stereopotikan kipaisin naapurista Uraltonelta. Osien sijoittelun koteloon suunnittelin ilmaisella Inkscape-vektorigrafiikkaohjelmalla, joka ajoi asiansa. Piirilevyjen piirustukset ovat ladattavissa myös Audiosectorin sivulla. Kuvasta näkyy, että asian olisi voinut hoitaa siistimminkin. Itseäni viehätti mustaksi eloksoitu, iso mutta standardikokoinen kotelo turhan nyhräämisen vähentämiseksi. Lisäksi halusin käyttää Neutrikin liittimiä, jotka eivät ole aivan pieniä. Poraaminen onnistui hyvin, kun käytin ensin pientä, esimerkiksi 3-millistä terää ja sen jälkeen isompaa. Olen varsin kyllästynyt sormiruuveihin ja banaaniliittimiin käytettyäni Speakon-liittimiä vuosikausia bassovahvistimieni kanssa. Kytkimet ja virtaliittimen sulakkeineen hankin Partcosta, ja äänenvoimakkuussäätimen ison nupin tilasin Oulusta SP-Elektroniikasta. Tässä vaiheessa on hyvä mitata, että muuntajat toimivat niin kuin niiden kuuluu. Rakennussarjaan kuului kaikki komponentit ja pienet piirilevyt kahdelle tasasuuntaussillalle ja kahdelle vahvistinkanavalle. CAD-taitoisille on varmasti parempiakin vaihtoehtoja, eikä esimerkiksi Googlen Sketchup ole varmaankaan hullumpi työkalu. Rakentaminen kannatta aloittaa kokoamalla tasasuuntauspiirit ja vahvistinpiirit. Tässä projektissa päädyin kahteen 90 VA 2x24 V toisiokäämeillä varustettuun Muuntosähkön toroidimuuntajaan, jotka löysin Yleiselektroniikasta poistomyynnistä. Muut sivut ovat 1,2-millistä terästä. Tässä vaiheessa mittasin myös tasajännitepoikkeaman kaiutinulostulosta ja totesin ne turvallisen mitättömiksi. Vähän puukkoa ja poralla reikä toiseen päähän, pari tippaa liimaa ja hyvin toimii. Ainakin kotelo kestää Koteloksi valitsin Adam Hall 87408V -kotelon, jossa on 3-millinen alumiininen etupaneeli. Sen käsittelyssä kannattaa olla huolellinen ja varovainen, sillä sen seiniin jää helposti ikäviä naarmuja ja kolhuja puristimista. Tasasuunnatut jännitteet kannattaa mitata, että säästytään kalliiden komponenttien kärähtämiseltä, jos kaikki ei olekaan kunnossa virtapuolella. Mikään näistä ei ollut itsestään selvää, mutta selvisi tyydyttävästi keskustelupalstoja koluamalla. täen askelporaa. Lisäksi Neutrikin liittimet ovat paitsi laadukkaita, myös omaa silmääni viehättäviä. Pienen pieni kotelo olisi toki ollut enemmän tiukan Gainclone-hengen mukainen. Kotelo tuli T-kaupasta yhdessä Neutrikin liittimien kanssa. Äänenvoimakkuussäädön nupin ja potikan välille tarvitaan jatkopala. Mittausta varten tasasuuntauspiirilevyt pitää irrottaa vahvistinlevyistä. Virtakytkimen ja virtaliittimen nelikulmaiset reiät tuottivat eniten harmaita hiuksia, mutta selvisin niistä tyydyttävästi poraamalla suurimman osan materiaalista pois ja tasoittamalla reunat katkaisutaltalla ja viilalla. Kotelon työstäminen vei aikaa yhteensä noin 8 tuntia. Netistä löytyy useitakin ohjeita kokoamiseen. Itse käytin yhteisenä pisteenä ruuvia, jolla häiriösuodatin on kiinnitetty koteloon. Elektroniikkaliikkeistä ei tuntunut löytyvän sopivaa, joten veistelin sellaisen puurimasta. Osittain päädyin isoon koteloon siksi, että kokoaminen olisi helpompaa pieneen verrattuna. Kotelon reiät porasin suurimmaksi osaksi pylväsporakoneella, mutta muutaman myös ihan tavallisella porakoneella käsivaralta. Paypalilla maksettu paketti tuli Kanadasta viikossa. Ainoa haastavampi vaihe komponenttien liittämisessä on takaisinkytkentävastuksen juottaminen vahvistinsirun jalkoihin. Piirilevyjen kasaamisen jälkeen on virtaliittimen, häiriösuodatinmoduulin, virtakytkimen ja muuntajien kokoamisen vuoro. Terät olivat tavallisia HSS-teriä, ja käytin porausöljynä ompelukoneöljyä. Millaiset muuntajat tarvitaan, miten maadoitus järjestetään, millaista häiriösuodatusta tarvitaan, kuinka toteuttaa kuulokeulostulo. Suurimmat reiät, Neutrikin liittimien vaatimat 23 millimetrin läpimittaiset, tein käyt- HIFIMAAILMA 7/2009 61. Kanavien tulot ja lähdöt kytketään liittimiin ja äänenvoimakkuuspotikkaan ja varmistetaan tähtimaadoituksen toimivuus
audiosectorin rakennussarjan kokoamisohjeet www.headwize.com asiaa kuulokkeista ja kuulokevahvistimista, mm. n 62 HIFIMAAILMA 7/2009. Risto Niska Hyvä vahvistin jäi jalkoihin Olen kuunnellut pari kuukautta musiikkia laidasta laitaan Harrin kaiuttimen rakennussarjakaiuttimilla (sarja 4R17), Amphionin Helium2:lla sekä Gradon SR60 -kuulokkeilla. Käytän laitetta joka päivä hyvillä mielin. teksti % --kaiutinsimulaattori, 160 Hz, 2,8/8,9 v alle 0,05/ks. Laitteelta puuttuvat vielä jalat, joiksi laittanen sopivat puu- tai metallikartiot. vahvistimen kaiutinannon impedanssi on pieni. jatkuvan tehon lukemat ovat huomiotaherättävän pieniä ja rajoittivat myös särön mittausta reaktiivisiin kuormiin. Hetkellinen teho on edellisestä johtuen enimmillään yli 30-kertainen jatkuvaan verrattuna. Projekti oli yllättävän suuritöinen mutta palkitseva. syynä tähän lienee päätevahvistimien puutteellinen jäähdytys. Piirissä oleva kytkin ohjaa kahta relettä, jotka kytkevät joko kaiutin- tai kuulokeulostulon päälle. Koko kuulokeliitäntä on sovitettu tehovastuksella omille Gradon luureilleni, joiden kanssa se kuulostaakin erittäin dynaamiselta, tarkalta ja avoimelta, olkoon virallinen totuus kuulokeulostulojen suunnittelusta mikä hyvänsä. Mittaustulosten arviointi Kahdeksan ohmin kaiuttimille Gainclonen taajuusvaste on vastuskuormiin viivasuora ja kaiutinsimulaattorillakin vastevirheet ovat vähäisiä. 330 , erikoistyökalut: askelpora katkaisutaltta aikaa kului arviolta: suunnittelu kokoaminen 40 5 35 h 30 h Mittaustulokset Tehonkulutus, tyhjäkäynnillä / 10 W/8 ohm/kanava antoteholla 6/72 W Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma --jatkuva, THD 1 %, 8/4 ohmiin n. Ääni on paljon vähemmän verhoutunut ja huomattavasti dynaamisempi kuin tutussa monikanavavahvistimessa. Viimeiseksi suunnittelin kuulokeulostulon piirin Linear Technologiesin LTSpice IV -ohjelmalla, joka on ladattavissa netistä ilmaiseksi ja jonka käyttöä ei ole rajoitettu, toisin kuin useissa muissa komponenttivalmistajien ohjelmissa. Muut mittaustulokset ovat moitteettomia. syynä tähän lienee lähinnä pääteasteen virranrajoitus. TEE ITSE: Ga I nclo nE l M3875 - Tupla MonovahvIS T In Kustannukset: alps stereopotentiometri 12,80 , uraltone volumenuppi postikuluineen 11,80 , sP-elektroniikka Häiriönpoistosuodin 31,11 , Ye Muuntajat 51,72 , Ye kaiutinkaapelit 25,27 , Ye kytkentäkaapelit 4,90 , Ye Neutrik speakon-liittimet 32,70 , Partco virta- ja kuulokevalintakytkimet 7,04 , Partco virtaliitin ja sulakepesä 2,87 , Partco Rakennussarja $106 ~ 82 , audiosector.com kotelo 45 + rahtiosuus 5 ,Thomann.de Neutrik lukittuva kuulokerunkoliitin 5,40 , Thomann.de Neutrik RCa-runkoliittimet 6,44 , Thomann.de Releet, led, pari tehovastusta, ~ 5 , yhteensä n. Tehonkulutuksen perusteella vahvistin toimii lähellä Bluokkaa. teksti) Linjaotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 91 dB -herkkyys 175 mv -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,3 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 94 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö --8 ohmin resist. Hymy oli leveä ja sydämen pamppailu laantui, kun mikään ei savunnut, sirissyt, pörissyt tai napsunut. kuinka tuoda kuulokeanto vahvistimelta www.inkscape.org ilmainen open source vektorigrafiikkaohjelma www.linear.com/designtools/software/ LTspice iv ilmainen, keinotekoisesti rajoittamaton Linear Technologyn elektroniikan suunnittelu- ja simulointiohjelma myweb.tiscali.co.uk/nuukspot/decdun/ Decibel Dungeon, paljon Gaincloneen liittyvää, mm. Ennen kuulokeliitäntää on vain 2 watin tehovastus, ja toisessa kanavassa sen jälkeen vielä pieni vastus tasoittamassa kanavatasapainoa. 1,6 W (ks. teksti % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 0,0 dB Takaisinkytkentävastus vahvistinsirun jalkoihin tinattuna. Linkkejä www.audiosector.com Gainclone- ja DaCrakennussarjoja, Patek amp, linkkejä aiheeseen diyaudioprojects.com tee-se-itse vahvistimia ja kaapeleita yms. www.diyaudio.com kaikkea audiorakenteluun liittyvää, mm. Heliumit katoavat äänikuvasta täysin. vahvistimen vaikeiden reaktiivisten kuormien ajokyky on vaatimaton ja se soveltuu näin ollen parhaiten vähintään kahdeksan ohmin kaiuttimille. teksti) --hetkellinen, 8/4 ohmiin 42/55 W -hetkellinen antoteho, 4 ohmin kaiutinsimulaattori --72 Hz, 3,5 ohm, -40 astetta 14 W/7 v --160 Hz, 2,5 ohm, 0 astetta 15 W/6,2 v --1 kHz, 7 ohm, +50 astetta 53 W/19,2 v --10 kHz, 5,5 ohm, -25 astetta 56 W/17,6 v -antoimpedanssi, 1 kHz 0,12 ohmia -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz, v/O 561/420 ohmia (ks. kuorma, 1 kHz, 1 W alle 0,05 % --kaiutinsimulaattori, 72 Hz, 2,8/8,9 v alle 0,05/ks. teksti % --kaiutinsimulaattori, 1 kHz, 2,8/8,9 v alle 0,05/ks. Ja kohta soikin musiikki. kuinka tehdä virtalähde turvallisesti www.adx.co.nz/techinfo/audio/gainclone1.htm "Miksi gainclonet ovat niin hyviä", hieman valistuneempi arvio Kun homma oli nipussa, kytkin vahvistimen tuloihin CD-soittimen, liitin kaiutinkaapeleihin Speakonit ja kytkin kaiuttimet kiinni. Tai sitten sinitarraa. 4/n. Sen arvo löytyi kokeilemalla niin kauan, että tasapaino kuulosti hyvältä. Hintaakin vahvistimelle tuli arvioitua enemmän, mutta mielestäni olen vielä voitolla
Siten pienin, lukuisissa lehdissä loistavasti menestynyt Mini II -jalustakaiutin maksaa Valloissa noin 25 000 dollaria ja uusin M5 90 000 dollaria. Tämä sijoitus toimi varsinkin orkesterimusiikilla Parasta mahdollista Magico V3 on kolmitielattiakaiutin. Magico V3 on myös erittäin erottelukykyinen ja tarkka. Väärällä sijoituspaikalla lauluääneen sekä alakeskiääniin tai yläbassoon ilmaantui honotuksen tyyppistä väritystä. Kaksi 7-tuumaista bassoa ja 6-tuumainen keskialue-elementti ovat omaa tuotantoa. II M agicot valmistetaan pohjoisessa Kaliforniassa San Franciscossa. Päädyin käyttämään kahta kuunteluetäisyyttä. Mini II:n rinnalle tarvittiin "tavallisemman" ostajan kaiutin, joka toistaa alas asti. sen resonoimattomuus ja se, että elementit saadaan kiinnitettyä siihen monta kertaa tiukemmin kuin puuhun tai yleisesti käytettävään MDF-levyyn. Entä Magico, mitä sillä on tarjota lupaavan nimensä ja napakan hintansa vastineeksi? Ihmekaiutin Amerikasta, Vol. Vaikka kokeiluun oli riittävästi aikaa, en ole varma kumpi kuuntelupaikka olisi vakiintunut käyttöön. Aikaa kului ennen kuin sijoitus oli kohdallaan. Vai olisinko jaksanut vaihdella istumapaikkaa musiikin ja tunnelman mukaan. Läpeensä tutuilta äänitteiltä kuului jälleen kerran uusia asioita ja ennen kaikkea se, kuinka äänitys oli tehty. Joku voisi epäillä, että Alvar Aallon jälkeläisillä on osuutta muotoiluun. Jaksa sijoittaa oikein Vaikka kuuntelutilani on suuri, niin siinä tuppaa syntymään kotelokaiuttimilla 6080 Hz:n alueelle korostusta. Sen saa talttumaan, kunhan jaksaa hakea sopivan sijoitus- ja kuuntelupaikan. Taajuusvasteen kannalta tasapainoisin tulos syntyi kuuntelemalla Magicoita läheltä niin, että kuuntelukolmio oli lähes tasasivuinen. Vain tilauksesta tehtävän hurjamittaisen Ultimate II -torvikaiuttimen saa 325 000 taalalla. Vaikka muuhun mallistoon verrattuna V3 on edullinen, on hinta Suomeen tuotuna rapiat 28 000 euroa. Ihmetyksen aiheena oli pieni, mutta hienosti soiva amerikkalainen kaiutin, AR 7. Kartio on tehty kahdesta kudotusta hiilikuitumatosta, joiden välissä on monen muunkin laatuvalmistajan käyttämää Rohacell-vaahtoa. Etulevy kiinnittyy 12 pultilla etuseinän taakse sijoitettuihin alumiinisauvoihin. Syntyi V3, joka kolmivuotisen historiansa aikana on kerännyt paljon kiitosta. Toisaalta äänikuva oli tasapainoisin ja ehyin kun kuunteluetäisyyttä oli reippaasti, lähes kaksi kertaa kaiuttimien keskinäinen etäisyys. HERMUSET: Mag ico V3 TeksTi ja kuvaT: Matti HerMunen Näin kirjoitti Suomen hifijournalismin Grand Old Man Jouko Alanko 1970-luvun alkupuolella. Keski- ja ylemmän basson toisto muuttui merkittävästi pienilläkin siirroilla, samoin äänikuva. Se soi poikkeuksellisen rauhallisesti ja kontrolloidusti. Koska vaneri ajan mittaan antaa hivenen periksi, tulee pultit kiristää silloin tällöin. Tinkimättömän jakosuotimen kovalaatuiset ja -hintaiset Mcap-kondensaattorit ja induktorit valmistaa arvostettu saksalainen Mundorf. Diskanttina on ScanSpeakin maineikas, tuumainen Revelator. Syinä alumiinin käyttämiseen ovat mm. Tavoite on yksinkertainen: tehdä parhaita mahdollisia kaiuttimia. Äänentoiston kannalta tinkimätön suunnittelu, rakenneratkaisut, osat ja viimeistely eivät tule ilmaiseksi. Tarkkuus ei merkitse yksityiskohtien tunkemista nenän eteen, vaan vaivattoman 64 HIFIMAAILMA 7/2009. Muu kotelo on koottu tuuman paksuisista, pystysuunnassa yhteen liimatuista 17 plyn vaneririmoista. Kaareva etulevy on lentokonealumiinia, jonka työstäminen muotoiluineen ja kiinnitysreikineen raakalaatasta vie kahdeksan tuntia. Elementit on ruuvattu suoraan etulevyyn, mutta normaalista poiketen sen takapuolelta. Etulevyn lujuutta parannetaan edelleen mustalla anodisoinnilla. Kiristyslujuus on 11 Nm puun salliman 3 Nm:n sijasta eikä kiinnitys ajan mittaan löysty, kuten ja muilla luonnollista vaikutelmaa tavoittelevilla äänitteillä. Paitsi jos säveltäjä tai miksaaja on näin tarkoittanut. Huoliteltu, vaalea vaneriviimeistely istuu suomalaiseen tyyliin. Toisto on hyvin vakaata ja tasapainoista; mikään yksittäinen asia ei pompi muun päälle. Kaikki on tietysti suhteellista. Silloin toiston tarkkuus lähestyi kuulokekuuntelua. Magico väittää, että vääntölujuudeltaan kartiomateriaali on monta kertaa vahvempaa kuin vastaava teräslevy. MDF-levyssä. Perustaja ja sielu on Alon Wolf. Varmaa on se, että V3:n ostajan kannattaa tehdä töitä parhaan sijoituspaikan löytämiseksi, muuten osa sen kyvyistä jää kokematta. Kontrolloitu ja vakaa Yksi V3:n perusvahvuus tuli selväksi heti
Äänikuvan syvyys ei ole samaa luokkaa kuin vaikkapa Quadin 63:ssa tai Revolutioneissa, joissa äänimaiseman takaosa välillä tuntuu olevan ikkunan takana terassilla. vaikka nämä ovat spectralin lähtötason laitteet, on hintaa kehkeytynyt noin 7 000 euroa/kpl. Tarkkuus kuuluu myös äänityksen sointitasapainon erottelussa. voimakkuussäädin on hyvämaineinen Noble. Magico V3:ssa on paljon erinomaista, jopa parasta mitä olen kuullut. Muutkin kaiutinta kuunnelleet kaipasivat musiikilla järeämpää bassotoistoa. Neeme Järven ja Göteborgin sinfoniaorkesterin parikymmentä vuotta vanhassa äänityksessä Sibeliuksen 3. Luvattu 30 Hz löytyi testilevyllä, mutta vaimentuneena. DMC-15:n etuseinässä on ohjelmavalintoja varten rivi painokytkimiä, jotka ohjaavat piirilevylle sijoitettuja releitä. Sama vaiheilla kikkailu kuului ennenkuulumattoman selvästi JJ Calen No 5:n aloituskappaleella Thirteen days. Osan aikaa käytössä olivat spectralin DMC-15 etu- ja DMa-100 päätevahvistimet. Niinpä mukana tulivat MiT:n lähtötason välijohdot. Joku hurmaantui V3:n erottelusta ja tarkkuudesta. eikä ole kaukosäätöä. vaan eipä taida riittää rahat. Tekniset tiedot Magico V3 Basso: Keskialue: taajuusvaste: Herkkyys: impedanssi: Suositeltava vahvistinteho: Paino: Mitat (k x l x s): Hinta: Lisätietoja: 2 x 7" 6" 32 Hz 40 kHz 89 dB 4 ohm 50 300 W 72 kg 105 x 30 x 38 cm 28 999 /pari Mareksound, puh 040 5387266, www.mareks.fi, www.magico.net jousi- ja puhallinsektioiden ja yksittäiset soittajatkin asettuvat täsmällisesti tilaan. Todella alas ulottuvaa toistoa halajava tarvitsee subwooferin, mutta sen sovitus lienee normaalia vaativampi juttu, jotta V3:n tarkkuus ei huonone. Tilavaikutelma oli, kuten aina ennenkin, miellyttävän ehyt. luontevaa isojen ja pienten asioiden erottelua. Laajakaistaisuudesta helposti seuraavan värähtelyriskin torjumiseksi spectral ei vain suosittele, vaan suorastaan vaatii, että heidän laitteidensa kanssa käytetään pelkästään MiT:n kaapeleita. Pidin erityisesti esivahvistimesta. Täyteen pakatusta konserttiäänityksestä erottuvat soittajien tekemiset ja heidän sijoittelunsa toisiin nähden täsmällisesti. Ensivaikutelma oli häkellyttävä. Rajoitusten kuuluvuus ja painoarvo omassa käytössä on arvioitava kuuntelemalla V3:a riittävän kauan, riittävän monipuolisella musiikkivalikoimalla aiotussa sijoituspaikassa. esi- ja päätevahvistimessa on vain välttämättömät toiminnot, ja muotoilu on pelkistettyä. V3 toisti tempun tarkasti. Jousisoundi ja lauluäänet olivat suhteellisen kohdallaan. n Kuuntelulaitteisto vertailukaiuttimet ovat Gradientin aktiivi-Revolutionit, joita ohjaavat Bel Canton Reference 1000 -monopäätteet sekä keskikaiuttimena Gradientin Laura, vahvistimena niin ikään Reference 1000. Sopivalla sijoituksella keski- ja yläbassossa on harvinaista iskevyyttä. Selkeys, vakaus, äänikuvan ja yksityiskohtien erottelukyky sekä dynamiikka ovat ehdottomia vahvuuksia. Esimerkiksi sinfoniaorkesterin EliiTTiMERKKi EnSi KERTaa SUoMESSa Magicolla on läheinen suhde toiseen tinkimättömään, vahvistimia ja CD-soittimia valmistavaan spectraliin. usean, toisistaan riippumattoman kuuntelijan arviot päätteestä olivat samansuuntaisia. Mark Ribotin ja Y Los Cubanos Postizosin aloituskappaleessa soolokitaristi ja yksi lyömäsoittaja on tuupattu ensimmäisen parin minuutin ajaksi aivan oikeaan laitaan ja kaiken huipuksi vaihetta mulkkaamalla heilautetaan muutamaksi sekunniksi metrin verran oikealle seinälle. Lähes mikä tahansa riittävän hyvälaatuinen kaiutin alkaa istua korvaan, kun sitä aikansa kuuntelee. Kun V3:n sai suurin piirtein kohdalleen, muuttui balanssi lähes kokonaan. Että ainoastaan Magico olisi oikeassa ja kaikki muut samassa tilassa kuunnellut kaiuttimet väärässä. Vahvuudet ovat selvät. Tosin suurin osa kuuntelusta ja vertailusta tapahtui kokeilussa olleilla Reference 1000 Mk ii:lla. En usko, että näiden värittymien selitys löytyy pelkästään huoneesta ja kaiuttimien sijoituksesta. Kuitenkin pienenä miinuksena on keskipainotteisuus, siinä missä esimerkiksi Revelin Salonilla tai Gradientin Revolutioneilla äänikuva asettuu tasaisemmin kaiuttimien väliin. viimeisen päälle selkeä ja huolellinen rakenne sekä laatukomponentit luovat uskoa, että investointi on kestävällä pohjalla. sen arvioitiin soivan elävästi ja "musikaalisesti", siinä missä kuin vertailuvahvistimet saattoivat olla hivenen terhakampia ja täsmällisempiä alapään toistoltaan. Ehkä Magico on parhaimmillaan todella suuressa kuunteluhuoneessa. lukyky oli erinomainen. Diskanttitoisto oli puhdasta, vaikka siinäkin saattoi olla lievää korostusta. esivahvistimena ja -prosessorina on anthemin avM50. Syvyysvaikutelma parani kuunteluetäisyyttä kasvattamalla. Diskantin erotte- HIFIMAAILMA 7/2009 65. Ja jos äänitys sen sallii, ovat soittajat selvästi yhteisessä, saumattomassa tilassa, josta myös on helppo kuulla onko kaikujen ruuvaus osunut kohdalleen. Mutta joka tapauksessa V3 on Salon 2:sta rauhallisempi keski- ja yläalueen toistoltaan. Yksi spectralin tavaramerkki on huippulaaja toistoalue, esimerkiksi päätteen toiston luvataan ulottuvan megahertsiin. Kovin erilaisista musiikkimauista riippumatta arviot olivat selviä, mutta ristiriitaisia. Näistä heräsi halu saada kuunteluun spectralin astetta kunnianhimoisemmat laitteet. kun maahantuoja tarjosi mahdollisuuden kuunnella v3:sia spectralin DMC-15 -esi- ja DMa-100s-päätevahvistimien kanssa, tartuin tilaisuuteen arvelematta. Toiselle taas ylemmän keskialueen värittymistaipumus ja matalimman basson puute olivat liikaa. sinfoniasta V3 toi totuttua selkeämmin esiin jousten yläosan korostuksen ja siitä aiheutuneen lievästi nuhaisen sävyn. Basson laatu ja määrä olivat useimmilla levyillä kohdallaan, vaikka alemman alueen toistoon ilmaantuu helposti pientä runsautta. Molempien sisäpuoli on ilo silmälle. Esimerkiksi laulusolistin äänen ympärillä oleva luonnollinen tai keinokaiuilla rakennettu tila kuuluu selvästi, eikä se kuitenkaan nouse eroon muusta äänimaisemasta. V3 kuitenkin erottelee syvyyssuunnassa erinomaisesti. Tältä osin se on aika lähellä Quadin elektrostaatteja, joiden alakeskija yläbassoalueen vakuuttavuutta ei ole vielä mikään kuulemani kaiutin ylittänyt. Päätteessä vain virtakytkin, ja sekin takana. Werner Bärtschin soololevyllä pianon yläalueelle ilmestyi ylimääräistä sävyä, jota muilla kaiuttimilla ei ole kuulunut: joillakin levyillä laulajille ilmaantui flunssan oireita. Sointi oli kirkas mutta ei käynyt korviin sen jälkeen kun kaiuttimen oli saanut kohdalleen. Toisaalta ja toisaalta Magicot vaihtuivat lähes lennossa Revel Salon 2:n tilalle. Tosin turhan usein keskialueelle ilmaantui edellä mainittua honotusta silloinkin kun sijoitus tuntui olevan kohdallaan. Varsinkin keskiesiintyjät pysyvät paikallaan nakutettuna. se sai CD-levyihin lisää eloa, tarkkuudesta tinkimättä. Siinä missä Revel soi yläaluevoittoisesti, vaikka ei koskaan liian kirkkaasti eikä räikeästi, oli V3 tummempi ja jopa verhotumpi. Toisto pysyi selkeänä, ja sen luonne pysyi muuttumattomana sekä pienillä että korviin käyvillä voimakkuuksilla. Isonkin orkesterin jousisektioiden ja yksittäisen soittajienkin erottelu oli erinomaista. Tarkkuudestaan huolimatta se on erittäin vaivaton kuunneltava, jonka parissa hurahtaa huomaamatta iltapäivä ja ilta. Takakaiuttimet ovat passiiviset Revolutionit ja niitä ohjaa Bel Canton s300 stereopääte. CD-, saCD- ja DvD-audiolevyjä toistaa arcamin 139 soitin ja Bluray-levyt Pioneerin BDP-LX70a. Äänenlaadultaan molemmat ovat hyvää tasoa. Osansa toki teki tottuminen. Sen kyky hahmottaa tila on parhaita mitä olen kotona kuunnellut. V3:t eivät kuitenkaan toistaneet huoneessani kovin alas. Magicoa kävi ihmettelemässä useampi harjaantunut kuuntelija. Projektorina on sony vPL-vW60. Paljon hienoa, jotain parannettavaa V3:n dynamiikka on hyvä
Audience-kaapelit ovat Made in USA. Sitä paljonpuhuttua koherenssia ilmenee toki toisaallakin. Adamantesien ylhäällä sijaitseva jako ei varmaankaan haittaa tässä nimenomaisessa katsannossa; suotimen taakse kun jäävät tavanomaista korkeammat taajuudet. A-luokkaisuuden vai pienehköjen kotelojen mukanaan tuomaa: Isemit tuntuivat lämpiävän hieman tavanomaista enemmän, joskaan eivät millään muotoa huolestuttavasti tai edes huomattavasti. Diapason Adamantesithan ovat italialaiset, massiivipuukoteloiset kaksiteiset jalustakaiuttimet, joiden kahdeksantuumaisen bassokeskiäänisen toistoa ei ole suodatettu lainkaan. Vahvistimen kytkennästä löytyy 25 dB:n verran negatiivista takaisinkytkentää, minkä avulla lähtöimpedanssi on niin pieni, että vaimennuskertoimen arvoksi on saatu yli 600. Äänikuva pysyy järkähtävästi paikoillaan vähän kovemmassakin kyydissä siitäkin huolimatta, että esim. Ja saattaahan olla niinkin, että illuusio ylävireisyydestä johtui harvinaisen hyvin nipussa sykkivän bassopään kuivakkaankiinteästä luonteesta. "e"-virtakaapeleista joutuu pulittamaan liki 7 satasta. Kyllä pitäisi bassokontrollin olla kuosissa. No, Diapasonit nyt eivät kaivaudu järin subtrooppisille taajuuksille, vaikka valtaosan musiikeista tuhdisti tarjoilevatkin. Etuseinän tökkimellä hoituu sitten valinta valmiustilan ja varsinaisen operointiolotilan välillä. Soitin ja etunen ovat aina virroissa, kun töpselit ovat rasioissa. Kaiutinten herkkyys on 91 dB/W ja nimellisimpedanssi 6 ohmia. Metriset Au24 "e":t kustantavat noin 760 euroa, vastaavan mittakaavan Conductorit noin puolet siitä. Kokeilussa käväisivät Au24 "e"- ja Conductor-välikaapelit sekä Conductorkaiutinkaapelit ja Power-virtakaapelit. Tässä mielessä taloon saapuivat Diapason Adamantes III -kaiuttimet jalkoineen. Isem-kattauksen voimanpesäksi mukaan saatettu Quovalis phase 2 -päätevahvistin puskee kahdeksan ohmin kuormaan 2 x 70 tehoyksikköä ja neljään ohmiin tuplasti enemmän. eGo phase 3:n analogia-aste on toteutettu erillispuolijohtein, ja se toimii A-luokassa. Yhden nupin käyttölogiikkaankin tottui nopeasti. rästä vaihtoehtoja. Aavistuksenomaista ylävireisyyttä lukuun ottamatta maahantuojan mieltymysten mukaan kasattu laitteisto soi suhteellisen tasapainoisesti, pidäkkeettä ja avoimesti. Sillä korvalla -sessioissa ei käytetä eikä tulla käyttämään kahta vahvistinkanavaa enempää, mutta niille, joille kanavien lukumäärä on se juttu, kerrottakoon, että Quovalis phase 2 sisältää linja-annon, josta signaalin saa ulkoistettua eteenpäin x määrälle vahvainkanavia. Digiantoja soittimen takalevystä löytyy yksin kappalein; coax on valttia. Minkäänlaista humppaa tai höttöä kun ei esiintynyt alapäätä boostaamassa. massiiviklassinen omaa myös isoutta & avaruutta. Soittimen muunnin on delta sigma 24/192 -tyyppinen ja Burr Brown -merkkinen. Kokeiluun päätyivät myös valikoidut otokset Audiencekaapelimallistosta. Suurin piirtein yhtä syvien kuin korkeidenkin (noin 35 cm) kaunokaisten hinta niille varta vasten veistettyine koipineen pyörii 3 800 euron tuntumassa. Tämän huomasi oitis myös kuunteluhuoneen sohvalle, nk. spottiin, istahtanut, paikalla valokuvaajan roolissa piipahtanut päätoimitsija Samu Saurama. Isem QuarQ phase 2 sisältää kolmen analogioton ja yhden optisen lisäksi parin koaksiaalisia digisisääntuloja sekä sisäänleivotun 24 bitin DA-muuntimen. Soitin on varustettu kahdella analogia-annolla, joista toista edeltää äänenvoimakkuutta säätelevä askelvaimennin. Kaikki koeponnistuksessa käyneet Isemlaitteet vaikuttivat sähköisesti ja mekaanisesti vallan asiallisilta peleiltä. Tanner kyllä tömisee, mutta siihen riittäisi astetta brutaaliotteisempikin setti. Toisilleen tarkoitetut Päädyimme Törmin kanssa yhteistuumin ajatukseen, jonka myötä Isemit saisivat seurakseen oheiskalustoa, jollaisen kanssa ne muodostavat maahantuojan mielestä toimivan kokonaisuuden. Eli ei liikuta ihan halpisosastolla, joskaan ei varsinaisissa high end -älyttömyyksissäkään. Kaikki kehissä Kun Isem-kalusto oli kytkettynä keskenään ja Diapasoneihin Audience Au24 "e" väli- ja Conductor-kaiutinkaapelein, ja kun virta seinästä kaikille sähköä syöville kapineille kulki Powerkaapelien välityksellä, musiikki kuin musiikki kulki vaivattoman nautittavasti. Bitit voi myös ulostaa bitteinä, kahdestakin RCA-liittimestä. Hyvin soiva Audience Au24 "e" välikaapelipari löytyy saman katon alta. HIFIMAAILMA 7/2009 67. Maahantuoja toimittaa Isemien kanssa monipuolisen Universalis II -kauko-komentimen, jolla pääsee käskemään useimpia laitteiden toimintoja. Ja löytyihän päätteen takaa toinenkin kytkin: on/off. -etuVAhVIStIn jA QuOVALIS phASe 2 -pÄÄteVAhVIStIn mielestä laitteen äänenlaadun voi päätellä puntarin äärellä. Hänen mielestään ei ollut vaikea keskittyä äänitteiden sisältöön ja jättää äänitarkkailu vähemmälle. Koko analoginen vahvistinosio, kuulokeliitäntää edeltävää erillistä piiriä myöten toimii luokassa A. Kontrabassoissa on muhevuutta ja atakkia sopivassa sekoitussuhteessa, ja basistien ajolinjat eivät jää arvailujen varaan. Valmistajan mallisto koostuu massiivisesta mää- Isemien alle saa halutessaan kiertää optiona toimitettavat vaimennusjalat. Kilon verran etusta painavampi eGo phase 3 -CD-soitin on Millennium-sarjassa se hintavampi vaihtoehto. Maaginen maininta A-luokkaisuudesta liittyy myös QuarQ phase kakkoseen. Näin pääosa kuunteluista sujui, sanoisinko "ideaalisissa merkeissä" siten, että koko kattaus oli peräisin maahantuojan valikoimista. Soitin on varustettu nelipistejousitetulla, päältäladattavalla Philips Pro -koneistolla, johon kuuluu kaiken muun ohessa myös pieni klamppi. Siitäkin huolimatta, että Ideale High Fidelityn niputtamassa paketissa on tiettyä tervettä yleispätevyyttä, väittäisin, että se on kotonaan eniten siellä, missä akustisuus, sävyrikkaus ja luonnollisuus ovat valttia. Kun tuuppaa laitteistoon studioperäistä mättöä vailla laaksoa & kukkulaa, kattauksen "se juttu" jää hyödyntämättä. Samoin kuin 75-portainen, 1 dB:n askelin toimiva äänenvoimakkuussäädin, vaikka se pientä räpsähtelyä ääneen aiheuttikin asetuksia vaihdellessa. Kun käsiteltäväksi signaaliksi on valittu analoginen, kytkeytyvät laitteen digitaalitoiminnot tyystin pois, mikä on häiriöpoliittista viisautta ja kunnianhimoista suunnittelua parhaimmillaan. Ei hassummin suht pienikokoiselta masiinalta. 20 mm silkkikalottinen diskanttitoistin liittyy sentään suodattamattoman seuraan jakosuotimen kautta, 4 500 hertsin tienoilla
Eli en kaivanut levyhyllystä niitä tuiki tuttuja referenssiäänitteitä ja väijynyt niiden avulla sitä, minkä laitteisto tekee väärin. Ehkä pidin enemmän soittimesta omine muunninpalikoineen, ehkä en. 68 HIFIMAAILMA 7/2009. Sitä paitsi: niitä ei tarvitse keveytensä ansiosta sijoittaa ratakiskosta työstettyyn, puoli metriä leveään laitetelineeseen. On myönnettävä, että tykästyin tapaan, jolla ulkoisestikin juohevat Audience Au24 "e":t päästivät musiikin kulkemaan lävitseen lisäämättä sen pintaan omiaan. Rytmimusiikin toisto luonnistui Isem-egoistilta hyvin sekin. Tietty järkähtämätön vakaus ja musiikin syvimpiin rakenteisiin pureutuva selkosointisuus saivat oman Dynastation II -kieputtimen vaikuttamaan hiukan suurpiirteiseltä, mutta sen kanneltahan löytyykin perinteistä teknologiaa NOS-putkien muodossa. S IL L Ä KOR VAL LA: ISem... Audience-kaapelit ja Isemin optiona toimitettavat vaimennusjalat saivat yhden illan aikaa todistaa olemassaolonsa oikeutus. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna musiikkiystävällinen ja myönteisellä tavalla mutkaton Diapason puoltaa mainiosti paikkaansa Isemien seuralaisena. Pala kerrallaan Edellä esiintyvät luonnehdinnat laitteistokokonaisuuden syvimmästä olemuksesta perustuvat normaalia musiikinkuuntelua simuloiviin sessioihin. Mitalin kääntöpuolelta löytyy kyllä pientä verevyyden ja mehukkuuden puutetta, jonka aiheuttajaksi veikkaisin tiukasti asiassa pitäytyviä ja julkaistuilta mittaustuloksiltaan oivallisia Isemejä. Tulipa pikaisesti kokeiltua soitinta myös pyörittimenä, syöttämässä QuarQ-etusen muunninosiota. Vai oliko sittenkin niin, että psykoakustiikka teki tepposensa laitteiden keveyden manipuloimalle tajunnalle. Isemien seurassa tupaan asettuneet Diapason Adamantes III:t eivät kuulu Ideale High Fidelityn maahantuontiohjelmaan ainakaan vielä mutta täydentävät silti mainiosti kontrolloidusti asiansa ajavaa ranskalaiselektroniikkaa. Jaloilla tuntui olevan vakavoiva vaikutus ääneen varsinkin vahvistinten alle ruuvattuina. Niiden äänellisessä ominaislaadussa on ripaus sitä samaa syväpuhdasta lahjomattomuutta, jota muistan taannoin niin ikään ranskalaisessa Lavardinissa kuulleeni. Isem ISEm EGo phaSE 3 -CD-SoItIn hinta: 2 700 mitat (l x k x s): 24 x 8 x 29 cm paino: 3,5 kg ISEm QuarQ phaSE 2 -EtuvahvIStIn/Da-muunnIn hinta: 1 900 mitat (l x k x s): 24 x 6,2 x 33 cm paino: 2,4 kg ISEm QuovalIS phaSE 2 -päätEvahvIStIn hinta: 1 900 mitat (l x k x s): 24 x 10 x 40 cm paino: 7,5 kg lisätietoja: ideale High Fidelity puh: 040-559 0551, www.idealehifi.fi, www.isem-audio.com eGo phase 3 ladataan päältä käsin. Sirompikin viitekehys kelpaa näille näppäryyksille. Halvemmat Conductorit kuulostivat nekin neutraaleilta, mutta niiden kanssa ei syntynyt erityistä "oloa". QuarQ Phase 2:n peräseinä sen todistaa: ana tai digi, sisään tai ulos, molempi parempi. Siistiä settiä Isem-merkkiset laitteet jättivät melkomoisen myönteisen jäljen kokeneen kuulostelijan takaraivoon. Niillähän se veitsenterävyys soundista niistetään... Enempää ei tarvittu. Tarkkailumonitorit erikseen. Ja katso: epäilykseni tavanomaista toimivammasta tapauksesta osoittautuivat oikeiksi. Soitin hoiteli Katchet, Truffatit, Hellborgit, Shostat ja Mahlerit kuin tyhjää vaan, dynaamisesti, puhtaasti ja kylläisin värein. Koska jostain syystä iskin silmäni tiukimmin Isemin eGo 3 -soittimeen, poimin sen muutamaksi illaksi erityissyyniin istuttamalla sen oman kalustoni osaseksi, Shindon putkosten ja Lafite-laajakaistojen seuraan tuttuja työkalulevyjä tulkitsemaan. CD-soitin eGo phase 3 osoittautui varsin kovaksi luuksi absoluuttisellakin asteikolla. Soitin ei juuri hetkauttanut eväänsä tutinoille jalkaimet kiinni tahi irti. Koneisto on nelipistejousitettu, kannen keskiössä pieni klamppi. Jos jonkun audioviisaan taannoin heittämä lause, "God is in the nuances", on totta, niin Isem/Audience/Diapason-yhdistelmä on melkein jumalallinen koostumus, eikä sitä tarvitse paukutella edes hanat kaakossa saadakseen musiikillisia kiksejä. Sitä viimeistä CD-soitinta metsästävät tekevät viisaasti, jos poimivat Isemin mukaan vaihtoehtojen listalle. Italokaiuttimilla kun on taipumus välittää musiikkia musiikkina, ei joukkoina toisiinsa enemmän tai vähemmän suhteutettuja ääniä. Ajoitukset olivat kohdillaan, sävelkorkeudet paikoillaan ja koko prätti nipussa kuin kanaalintakaisten koneiden markkinointipuheissa ikään. Kahlasin läpi tuoreimpia arvostelulevyjä, ECM:ää, Tzadikia, American Clavea ja viimeisimpiä hankintoja, otoksia kaikentyyppisestä tarjonnasta, joskaan en kirkonpolton tai muun rockin oheis- toiminnan soundtrackiksi työstettyä ördäystä. Toki vaivattoman puhtaalla äänellä on myös hintansa, mutta epäilemättä ranskalaiset yksinuppiset tarjoavat vastinetta edellyttämälleen panostukselle siinä missä muutkin saman hintaluokan vermeet valmistusmaahan katsomatta. Komsii komsaa, fifty sixty, vaikea sanoa kumpi "parempi"
Eniten äänessä on ohjaaja, joka kertoo mm. Kuva Julkaisun kuva on pehmeä, matalakontrastinen ja väreiltään vaisu, mikä on omiaan tehostamaan elokuvan ankeaa tunnelmaa. Heppoisesti dramatisoitu dokkari käsittelee Connecticutissa sijaitsevaa taloa ja perhettä, jonka kokemuksista kirjoitettu kirja toimi pohjana elokuvan käsikirjoitukselle. Jälkiprosessoinnin tulos näkyy myös kasvojen lähikuvissa tuhruisuutena ja posterointina. Valoisissa kohtauksissa filmirakeen juuri erottaa, mutta pimeissä rakeen määrä vaihtelee inhottavasti kohtauksesta toiseen. Kuva Julkaisun pehmeä kuva ei esitä missään vaiheessa sitä yksityiskohtaisuutta, jota Blu-ray-julkaisuilta on lupa odottaa. Bonusmateriaalit Ei yhtikäs mitään; ei edes leffatrailereita. Boy A · 2007 · Future Film 106:22 min · K15 · BD25/21,9 GB kuva: 1080p23,976 (AVC) · ABR 25 Mbps · 1.78:1 ääni: DTS-HD MA 5.1, Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi, norja Elokuva kuva ÄÄni Kun näytteleminen maistui Joaquinille Poliisiperheen musta lammas sotkeutuu venäläismafian huumekuvioihin ja joutuu napit vastakkain lakia valvojan veljensä ja isänsä kanssa. Loppuratkaisun arvaa jo ennen elokuvan puoliväliä, eikä elokuva onnistu kirvoittamaan tekijöiden tavoittelemia tunteita. Bonusmateriaalit Julkaisun lisukkeet sisältävät elokuvan trailerin 4:3kuvasuhteen PAL-kuvalla ja Dolby Digital 2.0 -äänellä, sekä elokuvan tekemisestä kertovan Making Ofin (55:31 min) anamorfisella PAL-kuvalla ja DD2.0-äänellä. Talolla on tietysti salaperäinen menneisyys, eikä aikaakaan, kun perheenjäsenten hermoja koetellaan mystisillä ilmiöillä. Julkaisun 16-bittinen DTS-HD MA -raita (1,8 Mbps) onnistuu välttävästi. Kuvan yksityiskohtaisuus ei parhaimmillaankaan yllä Blu-ray-julkaisujen A-luokkaan, mutta kokonaisuus näyttää silti paremmalta kuin skaalattu DVD. Rae on prosessoinnin jäljiltä pahimmillaan suttuista ja laikukasta. Kasvokuvissa näkyy pientä suttuisuutta, mikä kielii kohinanvaimennuksen käytöstä. Tarinaa rakentavissa dialogikohtauksissa miksaus on lähes mono, mutta yön laskeutuessa kaikki kanavat heräävät eloon. Filmirae pysyttelee hienojakoisena ja lähes huomaamattomana valoisissa kohtauksissa, mutta loikkaa erittäin karkeana esiin yökohtauksissa. Parhaimmillaan kuva on muutamissa valoisissa ulkokohtauksissa, joissa on teräväpiirtomaista tarkkuutta. Pluspisteitä heruu parista hyvästä roolisuorituksesta. Kokonaisuus toimii, mutta klassikkostatuksesta jäädään vielä kauas. Sensaationnälkäinen media ja miekkosen tuntema syyllisyys tekevät kuitenkin parhaansa tuhotakseen kaiken. Bonusmateriaalit Kaksilevyisen julkaisun ykköslevyllä on vain elokuva. Ääni Miksaus on hyvin vaatimaton ja makaa vahvasti etukanavissa. We Own the Night · 2007 · Sandrew Metronome 117:22 min · K15 · BD25/21,5 GB kuva: 1080p24 (AVC) · ABR 18 Mbps · 1.85:1 ääni: DTS-HD MA 5.1, Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska Elokuva kuva ÄÄni Hei, taas me kummitellaan Perhe vuokraa vanhan talon Connecticutista ollakseen lähempänä syöpää sairastavan poikansa sairaalaa. Kontrasti on jätetty latteaksi, arvatenkin tarkoituksella. Tavallisesti neutraalin dokumenttimaiseksi ja matalakontrastiseksi säädetty kuva innostuu kokeilemaan vahvempaa väripalettia yökerhoon sijoittuvissa kohtauksissa. tarinan taustoista, hahmoista ja näyttelijöiden valinnasta. Elokuvan pelotteluarsenaali on tuttua kauraa, ja lajityypin harrastajat aavistavat säikyttelyt hyvissä ajoin. Häviöttömästi pakattu DTS-HD MA -raita (1 800 kbps, 16 bit) on parin kohtauksen jyskeestä huolimatta tämän elokuvan kohdalla aivan turhaa hifistelyä. Surroundeihin on miksattu jonkin verran tilaääniä ja yksittäisiä äänitehosteita, mutta kokonaisuus on kovin passiivinen ja etukanaviin painottuva. The Haunting in Connecticut · 2009 · Future Film 102:51 min · K15 · BD25/20,8 GB kuva: 1080p23,976 (AVC) · ABR 24,3 Mbps · 1.78:1 ääni: DTS-HD MA 5.1, Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi, norja Elokuva kuva ÄÄni 70 HIFIMAAILMA 7/2009. Ääni Elokuvan tunnelmaa luodaan varsin vaatimattomalla miksauksella, joka kuulostaa usein lähes monolta. B L U - R AY-LEVYARVO ST EL UT TeksTi ja kuvaT: Petri teittinen Menneisyyden kahleet Alun perin brittiläiselle TV-kanavalle tuotettu Boy A on taskunlämmin draama nuoresta miehestä, joka yrittää aloittaa uuden elämän 14 vankilavuoden jälkeen. Ääni Ääniraidan merkitystä kauhuleffassa ei sovi vähätellä: hyvä äänisuunnittelu ja onnistunut miksaus luovat tunnelmaa tehokkaammin kuin kuva konsanaan. Surroundeja käytetään muutamissa kohtauksissa säästeliäästi tilojen luomiseen. Paria toimintakohtausta on tehostettu oivasti nostamalla prosessoituja äänitehosteita aivan pintaan, mikä antaa kohtauksille surrealistista tunnelmaa. James Grayn rutiinilla ohjaama elokuva keskittyy draamaan ja hahmojen välisiin jännitteisiin, joita rytmitetään oivasti harvoilla, mutta tehokkailla toimintakohtauksilla. Dynamiikkaa käytetään oivasti tehostamaan kuvan pohjustamaa säikäytystä, mutta äänisuunnittelu on mielikuvituksetonta eikä tuo genreen mitään uutta. Kolinat, nirinät ja vaikerrukset kajahtelevat eri suunnista tuhtien bassoiskujen säestäminä. Yökerhoon sijoittuvissa kohtauksissa kaikki kanavat innostuvat kunnon revittelyyn; myös subbari saa viimein jotain tekemistä. Kuva Filmiraetta on yritetty suodattaa pois, mikä on vienyt mennessään tarkimmat yksityiskohdat. Kakkoslevy on tuikitavallinen DVD, joka sisältää Discoverykanavalle tuotetun dokumentin (52:03 min). Kameran edessä käyvät myös näyttelijät, lavastaja, tarpeistovastaava, stuntkoordinaattori ja elokuvan tuottaja. DTS-HD Master Audio -raita on 24-bittinen ja koodattu 3,5 megabitin virralla
Bassokanavaa hyödynnetään harvakseltaan, mutta tehokkaasti mm. Erinomaisen viihdyttävä ja visuaalisesti ihastuttava elokuva on animoitu työteliäästi ruutu kerrallaan ja perustuu Neil Gaimanin kirjaan. 2D-versio tarjoaa kolme kuvakommenttiraitaa, joilla nähdään tekijöiden haastatteluja, animaatioluonnoksia ja äänityssessioita. Kuvan reunoilla näkyy ajoittain kameraoptiikasta johtuvia värivirheitä ja pahoja vääristymiä. Kuvassa on roppakaupalla detaljia, upeat värit ja kaivattua kolmiulotteisuuden tuntua. Kuva Filmirakeen vihaajat tulevat rakastamaan julkaisun kuvaa, sillä 5K-resoluutioon yltävällä RED-kameralla kuvatussa leffassa ei ole ripaustakaan raetta. Bonusmateriaalit Levyn ainoat lisukkeet ovat HD-kuvalla esitettävät trailerit elokuvista Battle of Red Cliff, Push, The Hurt Locker, Transporter 3 sekä Zack ja Miri puuhaa pornoo. Miinuksia ropisee myös mustan tason vaihtelusta ja ajoittain hieman pliisuksi jäävästä kontrastista. Ääni 24-bittinen DTS-HD Master Audio -raita (3,5 Mbps) on sanalla sanoen elämys. Jos surroundeilla ei luoda ympäristön tilatunnelmaa, on niihin miksattu musiikkia. Poistetut kohtaukset (8:50 min) ja kolme dokumenttia (yht. myrskyilman ja musiikin tukevoittamiseen. Mutta mitä tapahtuu, kun numerot loppuvat. Kameran mustan pään puutteet on kierretty taidokkaasti suunnitellulla valaistuksella. Raita on ehkä liiankin aktiivinen dokumenttimaisen kuvan rinnalle. Jälkimmäiset ovat kuitenkin harvassa ja unohtuvat nopeasti julkaisun komeimpia otoksia ihastellessa. Digitaalikameralle ominainen kennokohinakin nousee esiin vain parissa otoksessa. Kaksi viimemainittua sisältää Dolby Digital 5.1 -ääniraidan, muissa on Dolby Digital 2.0 -ääni. Tieto (Knowing) · 2009 · Nordisk Film 121:19 min · K13 · BD25/22,9 GB kuva: 1080p24 (AVC) · ABR 20 Mbps · 2.36:1 ääni: DTS-HD MA 5.1, Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska Elokuva kuva ÄÄni Moni kakku päältä kaunis Nuori Coraline ei ole yhtään tyytyväinen vain työnsä parissa pakertaviin vanhempiinsa. Bonusmateriaalit Lisukevalikko sisältää trailerit elokuvista La Gigolo (HD/DD5.1), Argentine (HD/DD2.0), Guerilla (HD/DD2.0), Yacoubian Building (PAL/DD2.0) ja Gospel Hill (PAL/ DD2.0), sekä Making Of -dokumentin (10:50 min) PALkuvalla ja suomenkielisellä tekstityksellä. Pienimmätkin yksityiskohdat erottuvat nukkejen kasvoista ja vaatteista aina kauneusvirheitä myöten. Kommenttiraidalla rupattelevat ohjaaja Henry Selick ja säveltäjä Bruno Coulais. Kuva Julkaisun kuva on ensiluokkaista demomateriaalia ja mitä maukkainta silmäkarkkia varsin alhaisesta bittivirrasta huolimatta. Surroundit ovat lähes jatkuvassa käytössä, olipa kyse sitten paikallistettavista äänitehosteista tai ympäristön tuottamista tilaäänistä. 52 min) esitetään 480p-kuvalla ja valinnaisilla suomiteksteillä. Elokuvaa rasittavat myös lukuisat dialogikohtaukset, joiden sisältö tuntuu täysin irralliselta ja tyhjänpäiväiseltä. Raita on parhaimmillaan taistelukohtauksissa: laukausten äänet kaikuvat upeasti rakennusten välissä, luodit surahtelevat kaiuttimesta toiseen ja napsahtavat välillä aivan katsojan pään viereen. Dark Cityn ja I, Robotin ohjaaja Alex Proyas on luonut visuaalisesti näyttävän, tunnelmallisen ja ajoittain pelottavankin scifi-thrillerin, jota edes pääosassa temmeltävä Nicolas Cage ei onnistu pilaamaan. Kontrasti on kuitenkin jäänyt pikimustan puuttumisen takia hieman latteaksi ja kuvan musta pää hailakaksi. Che - sankari (The Argentine) · 2008 · Paramount 131:06 min · K13 · BD25/22,9 GB kuva: 1080p24 (AVC) · ABR 20 Mbps · 2.40:1 ääni: DTS-HD MA 5.1, Dolby Digital 5.1 (espanja) tekstitys: suomi ja muut pohjoismaiset Kuva RED-kameralla tallennetun kuvan laatu heittelee rajusti uskomattoman terävistä ja yksityiskohtaisista päiväkohtauksista tuhruisiin ja silmiinpistävän kennokohinan sotkemiin yökohtauksiin. Eräänä yönä Coraline löytää tien käänteismaailmaan, jossa odottaa upea asunto ja tytärtään palvovat vanhemmat, joilla on kumma kyllä napit silmien tilalla. Ääni Melkein neljän megabitin virralla koodattu 24-bittinen DTS-HD Master Audio -ääniraita tukee kuvaa esimerkillisesti: selkäpiitä karmiva ja painostava tunnelma luodaan pitkälti nerokkaalla äänisuunnittelulla. 3D-kuvan värit ovat tietysti pahasti pielessä, mutta 3D-efekti toimii ajoittain yllättävän hyvin. Aiheestaan huolimatta elokuva on varsin puuduttava, jopa pitkäveteinen, eikä sekavasti loikkiva kerronta auta asiaa yhtään. Bonusmateriaalit Kotelo sisältää neljät sinipunalasit, sillä levyllä on myös elokuvan 3D-versio. Ensimmäinen osa seuraa sissisodankäyntiä Kuuban vallankumouksen aikana. Benicio Del Toro tekee hyvää jälkeä nimikkoroolissa, mutta se yksinään ei riitä. Ääni 16-bittinen DTS-HD MA -raita (2 Mbps) on kiitettävän aktiivinen. Muutamissa metsäkohtauksissa ruudulle piirtyy terävintä ja yksityiskohtaisinta kuvaa mitä Blu-rayllä on konsanaan nähty. Joissain otoksissa näkyy lievää aliasoinnin aiheuttamaa vapinaa. Coraline ja toinen todellisuus · 2009 · Universal 100:36 min · K7 · BD50/41,8 GB kuva: 1080p23,976 (VC-1) · ABR 17,2 Mbps · 1.85:1 ääni: DTS-HD Master Audio 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi ja 12 muuta Elokuva kuva ÄÄni Metsien miehet kapinoivat Steven Soderberghin kaksiosainen eepos käsittelee Che Guevaraa, Kuuban kansallissankaria. Dynamiikkaa on niin runsaasti, että volumepotikan kanssa on syytä olla varovainen. Kuvan yksityiskohtaisuus vaihtelee jonkin verran kohtauksesta toiseen, ollen parhaimmillaan demomateriaalia ja kärsien eniten pimeissä kohtauksissa. Ääniraita siirtää katsojan satumaailmaan tasapainoisilla ja saumattomilla äänikentillä, joista ei puutu elämää. Surroundien ja bassokanavan käyttö on tarkkaan harkittua, äänikentät saumattomia ja pitkin tilaa liikkuvien äänitehosteiden toteutus erinomaista. Testilaitteisto Soittimet: LG BD390 PlayStation 3 Kaiuttimet: AV-vahvistin: KEF XQ-sarja Denon AVC-A1HD SVS PB-13 Ultra Näyttölaitteet: JVC DLA-HD100 Panasonic TH-50VX100E Lottoajan painajainen 50 vuotta aiemmin aikakapseliin säilötty numerosarja ennustaa kuolonuhreja vaativat katastrofit hämmästyttävällä tarkkuudella. Myös mustan taso jää hieman hailakaksi, eikä kuvassa ole filmin dynamiikkaa. Elokuva kuva ÄÄni HIFIMAAILMA 7/2009 71. Omituista on sekin, että vaatteissa ja lavasteissa on kosolti detaljia, mutta kasvoista sitä tuntuu puuttuvan
Ehkä osansa on silläkin, että hänen soittimessaan on samalla sekä tumma ja syvä että jalo ja hieman juureva sointi. Heikki Valsta BACH Kuusi partitaa András Schiff (ECM) Johann Sebastian Bachin klaveeriteokset ovat kuuluneet jo vuosikymmeniä pianisti András Schiffin vakio-ohjelmistoon niin levyillä kuin konserttilavoillakin. Alhambran rakkauslauluiksi nimetty opus on viimeisin näistä muiden musisoimista Zorn-päästöistä, mutta sehän ei tahtia haittaa, sillä Bob Burger/Greg Cohen/Ben Petrowsky (piano/ basso/rummut) -kolminaisuus tulkkaa maestron aivoituksia varsin kelpoisin kääntein, irtonaisesti ja innoittuneesti. Duolevyn materiaali on ainakin osin peräisin Gismontin aiemmilta äänitteiltä, mutta uusinnat eivät haittaa, sillä kahden kitaran käsittelyssä vanhat tututkin muokkautuvat uuteen kuosiin. Muun muassa näillä apuvoimilla Sternin on kiitollista kurvailla läpi rytmimusiikin kenttien lattarista bluesin ja rockin kautta hyvällä mielikuvituksella jopa jazziksi miellettäviin moniraitamaisemiin. Se, että Schiff yhä vielä sanoo soittavansa Bachia päivittäin, kuuluu hänen esitystensä mutkattomana ja luontevana soljuvuutena. Vaan mikäs on ehtiessä, kun yhtiö julkaisee jatkuvasti Zornin nimissä äänitteitä, joilla mies esiintyy "vain" säveltäjä/tuottajana. käytännössä kovaa kaliiberia. Varmaan voi, vaikka näin ei tunnu koskaan käyvän armenialais-yhdysvaltalaiselle alttoviulistille Kim Kashkashianille. Kuhn on pianistina aika erityylinen kuin Coltranen kvartetin Mcoy Tyner. Schiff ihailee sävellysten yksityiskohtia ja antaa sormiensa leikkisästi ja hellästi puikkelehtia koskettimistolla. Tunnelma säilyy myös israelilaisen Eitan Steinbergin juutalaisen kabbala-mystiikan itkusta ammentavasta jousikvintetosta Rava Deravin. Mutta levyttihän Schiff nämä partitat jo toistamiseen. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI John Zorn Alhambra Love Songs (Tzadik) Alati tuottelias Tzadik-levy-yhtiön muusikkomoguli John Zorn ehtii ja etenee. NEHARÓT Kim Kashkasian etc. (ECM) Voiko alttoviululla soittaa päivänpaisteista ja pirteätä musiikkia. Levyn musiikki on enimmäkseen Coltranen kynästä. Hyvinkin ehyenä, myös soundillisesti, kokonaisuutena, vaikka kaikki yksitoista vetoa on omistettu eri henkilölle, joista tässä mainittakoon niinkin kaukana toisistaan taidetta tahkoavat Mike Patton, Clint Eastwood, Terry Riley ja David Lynch. Heikki Valsta Egberto Gismonti Saudacoes (ECM/Carmo) Brasilialainen säveltäjä ja kitaristi Egberto Gismonti tekee 14 vuoden hiljaiselon jälkeen paluun ECM:n katalogin sivuille oikein tuplamitassa molempia osaamisalueidensa estetiikkaa vahvasti demonstroiden. Isä maalailee sävyrikkaassa sointikuvassa leveämmällä pensselillä laajempia kaaria. Ääni on hyvää ECM-tasoa. Joe Lovano soittaa levyllä myös erinomaisesti oman tyylinsä säilyttäen ja yrittämättä turhaan plagioida Coltranea. Tapio Suonperä MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 7/2009 73. Näinhän se kärjistäen menee, mutta ei kitaristi-ikoni Mike Sternin tähtimuusikoilla ladattu tilutuokio nyt aivan pahinta huttua ole. Ammatillisen osaamisen ja vilpittömän oloisen virtuositeetin rajaamalle tontille nousee muutama aivan ansiokaskin biisirakennelma, vaikka useat häivytykseen päättyvät kyhäelmät viestittävätkin mielikuvituksen puutteesta. Pianossa riittäisi kuitenkin vähän pienempikin kaiku. Ehkä kuulijallekin joskus syntyy vaikutelma, että kaikki sujuu kummallisen helposti. Tuntuu kuin taiteilija levollisena hellisi sisintään pyrkimättä mihinkään itsekorostukseen tai näyttävyyteen. Helmasynti, johon Manfred Eicherin tuotanto aina joskus syyllistyy. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI Mike Stern Big Neighborhood (Heads Up) Rockjazz, fuusio, tylsin. Siinä missä Tyner käytti usein voimakkaita, klusterinomaisia leveitä sointuja Kuhn soittaa perinteisemmin kuljettaen melodiaa tyylikkäin juoksutuksin. Eikä isäpoika-akselin soitannan sykettä latista sekään, ettei juniorimpi kitaristeista välitä erityisemmin pantata taituruuttaan. Levyn soundit ovat taattua protoolsia: kiinteän kuivakkaan elottomat. Kashkashianin uuden levyn nimi on lainattu israelilaisen Betty Oliveron sävellyksestä Neharót, Neharót, jonka taustalla näky Hizbollahin uhreista ja Lähi-idän sodan loputtomien uhrien surijoista. Kuhn soitti parin kuukauden ajan Coltranen yhtyeessä vuoden 1960 alkupuolella ja haluaa esittää levyllään kiitokset suurelle esikuvalleen ja vaikuttajalleen. Jollekin tämä levy on itseruoskintaa. Sellaiset, jollaiset syntyvät bitinvääntökoneessa yksittäisten muusikkojen hoidellessa osuutensa erikseen. Levyllä soittaa tenorisaksofonia Joe Lovano sekä bassoa David Finch ja rumpuja Joey Baron. paperilla vaikuttavaa väkeä ja tasapuolisuuden vuoksi myös Terri Lyne Carrington ja Esperanza Spaulding (rummut/basso & laulu)... Tuiki tuttua ja tunnistettavaa, sitä helpposulatteisempaa zornologiaa sisältävät soitteet rullaavat turhia tempoilematta juutalais-kansanmusiikillis-jazzikkain juontein. Joku toinen soittaja pohtisi painavammin rakenteita ja kaaria tai pyrkisi tiiviimpään tunnelmaan tai tummempaan sointiin. Tutut kuviot eivät tuota soittajalleen teknisiä yllätyksiä tai päänvaivaa. Joskus jotkut kehtolaulut ovat hyvin lähellä valituslauluja, ja ne taas puolestaan itkua. Näissä tunnelmissa liikkuvat myös Kashkashianin armenialaisen maanmiehen Tagh for the Funeral of the Lord alttoviululle ja lyömäsoittimille sekä bostonilaisen nykymusiikkiyhtyeen säestämät Kolme kohti Ararat-vuorta laulettua aariaa. Steve Vai, Richard Bona, Dave Weckl, Randy Brecker, Medeski Martin & Wood... 2 CD:n levyistä toinen kun koostuu Gismontin seitsenosaisesta, 70-minuuttisesta sävelteoksesta Sertoes Veredas, jonka visuaalisia ja kulttuurihistoriallisia mielleyhtymiä herättäviä tuntoja tulkitsee kuubalainen, 16-naisinen Camerata Romeau -jousiorkesteri ja toinen kitaroin suoritetuista duetoista. Näissä musiikillisissa kaksinpuheluissa Gismontia kirittää hänen oma poikansa, Alexsandre. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI Steve Kuhn Trio w/Joe Lovano Mostly Coltrane (ECM) Amerikkalaisen pitkän linjan jazzpianistin Steve Kuhnin uusin levy Mostly Coltrane on nimensä mukaisesti kunnianosoitus suurelle tenoristille John Coltranelle. Ei liene sattuma, että omistuksen kohteisiin lukeutuu kaksikin elokuvaansioitunutta. Hänen tyylinsä sopii silti hienosti Coltranen henkeen. Nämä kaksi foorumia yhdistyvät tällä tupla-CD:llä, jonka esitykset on äänitetty pari vuotta sitten yhdessä Schiffin lempikonserttisalissa Saksan Neumarktissa. Zorn on ikäpolvensa jazzlähtöisistä auteureista filmaattisimpia
Kyseessä on konseptilevy hiirestä, joka on jämähtänyt kulttiin ja toteuttaa Suurta Päämäärää yhdessä muun "parven" kanssa, kuten me. Force of Gravity on perinteisen Sylvanin ystäville mieluisan intensiivinen levy. Niiden sijaan levy pursuaa kaunista ja mielenkiintoista melodista rockia, kauniita lauluja akustisen kitaran säestyksellä ja hienoja kehityskaaria, joissa niin saksofoni kuin syntetisaattoritkin vievät musiikkia eteenpäin kiihtyneen sykkivän rocktaustan kannattelemana. Uutena elementtinä levyllä toimii vieraileva tähti Jules Näveri, joka koristaa muutamaa biisiä komealla lauluäänellään. Lauluissa on paikoin marstiomaista karheutta, paikoin tummaa synkkyyttä, paikoin räväkkyyttä tyyliin CCR. Kokonaisuus on valjastettu totuttuun tapaan musiikin ehdoilla jylhäksi, dynaamiseksi ja määrätietoiseksi albumiksi, jota kuunnellessa tunteet nousevat pintaan melodiankulkujen uppoutuessa mielen sopukoihin. Levyllä on kolme jaksoa, joissa hiiri ensin pakenee ja lopulta valaistuu. Levy on, kuten nimestä voi päätellä, seitsemäs ja seurailee uskollisesti tekijänsä sanoisinko brittiläis/italialaisella progressiivisella linjalla. Tarinasta viis, musiikki on mahtavaa, ylvästä, jopa paatoksellista, mutta niin taiten tehtyä, että sitä on pakko ihailla. Albumin alkupuolen Elämä kuin ja Kravattipakko ovat varsin ripeitä esityksiä, joista jälkimmäisen alussa kumarretaan syvään Motörheadin suuntaan. Eräs kaunis päivä ja Avoimen maan äärellä ovat albumin puolimatkassa rauhallisempaa osastoa, kuten aiemmin julkaistulta Kesävainaja-ep:ltä mukaan otettu Aaveissa vainko olet mun. Pasi Pesonen Insomnium Across the Dark (Candlelight Records) Insomnium ei petä. Musiikin yleisilme on soundeiltaan mukavan leppeä, joskin sävellykset ovat teemoiltaan hieman raskassoutuisia ja junnaaviakin. Musiikissa on edelleen vivahteita bändeistä kuten Paradise Lost, Neurosis, Tool ja Kent, mutta pinnan alla kytee enemmän kuin ensivaikutelma antaa ymmärtää. Pirkka Ruishalme MUSIIKKI ÄÄNI Phideaux Number Seven (Bloodfish Music) Amerikkalainen Phideaux on varsinaisesti nykiläisen Phideaux Xavier -nimisen monitoimimiehen musiikin ulostulokanava, mutta toimii nykyisin yhtyeenä, jossa on kymmenkunta soittajaa. Pirkka Ruishalme MUSIIKKI ÄÄNI Pax Romana And the Dance Begins Again (Presence Records) And the Dance Begins Again on jo 70-luvulla perustetun yhtyeen toinen levy. Ääni on dynaaminen, tunnokas ja avara tuoden hienosti esiin sekä levyn herkät sävyt että rankat soundit. Levyn aloittaa ja päättää Kouvostoliiton laulun yksittäiset säkeistöt, jotka ovat puolen minuutin synkkiä kertomuksia jostain rajan tuolta puolen. Yhtye on puskenut mallikasta melodeathia jo neljän levyn verran kehittyen askel askeleelta tasaisen varmasti. Pirkka Ruishalme MUSIIKKI ÄÄNI Ghost Brigade Isolation Songs (Season of Mist) Ghost Brigaden melankolinen ja emotionaalisesti vahvasti latautunut doomcore-pohjainen poljento on leveäskaalaista ja ennakkoluulotonta. Kompleksinen Post Human Silence oli konseptialbumi sylvanimaisessa progehengessä, kun taas Presets oli kaupallisempi laulelmalevy. Kappaleisiin on saatu mielenkiintoista lisäväriä loistavilla kosketin- ja jousisovituksilla. Levyltä on turha etsiä aggressiivista riffejä. Jatkoa levylle on luvassa pian nimellä 7½. Wassily Kandinskyn vahva maalaus kannessa ja tiedotteen maininta, että yhtye soittaa progerockia eivät täysin tue Pax Romanan musiikkia, joka on vaihtelevaa indie rock -tyyppistä laulelmamusiikkia. Siinä on monitasoisia sovituksia ja melodisesti koskettavaa ja mielenkiintoista materiaalia. Edellinen levy, vuonna 2006 ilmestynyt Above the Weeping World, tuntui täydelliseltä levyltä tähän asti, mutta tämä uutukainen pistää jälleen himpun verran paremmaksi. Kitaranäppäilyiden ja vokalisti Mannen puhtaan laulun eteeriset tunnelmoinnit saadaan kääntymään räjähdysmäisesti hc-rähinään ja rokkaaviin riffivalleihin onnistuneiden sovitusten nojalla, joten levy on mainio soundtrack syksyn synkkeneviin iltoihin. Levyn päättävä 14-minuuttinen Vapor Trail on huikaiseva täysverinen proge-eepos. Ylimääräisen papukaijamerkkinsä bändi ansaitsee siitä, että vinyyliharrastajia ei taaskaan unohdettu. Vokalistibasisti Niilon käskevän murinan ja aavemaisten kuiskausten ympärillä kitaristit luovat haikeankauniita melodiakulkuja sekä selkäytimiin uppoavia riffejä, joiden pohjana toimii rumpali Markuksen täsmällinen ja oivaltava rytmitys. Tutut äänimaisemat ovat tallella. Tero Kukkonen MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 7/2009 75. Äänenlaatu on erinomainen ja soundi maukkaan rouhea. Levyn tekninen toteutus on osin erinomainen, mutta kuten musiikissa, siinäkin heijastuvat materiaalin epäyhtenäisyys ja tuotannon jakautuminen kahden vuoden ajalle. Äänikuvasta erottuu detalja ihan kivasti etenkin hitaammissa pätkissä, mutta rujo runttaus syö dynamiikan pötkyläksi vaikka soundeissa on kivasti luomua. Ehdottomasti yksi vuoden parhaista kotimaisista metallijulkaisuista, jota ei voi olla suosittelematta. Yhdeksi levyn kiistattomaksi helmeksi nousee nimikappale, joka onnistuu pysäyttämään kuuntelijan kerta toisensa jälkeen. Levyn kannessa komeilevat punerva hiiri ja sinervä rapu kuivahtaneella savikolla. Sylvan Force of Gravity (Sylvan Music) Saksalaisen Sylvanin kaksi aiempaa levyä, samaan aikaan tehdyt, olivat kovin erilaiset. Tulevien keikkojen takuuvarma hittikappale, Viina, terva & hauta, nappaa taatusti mukaansa, ja tätä seuraa Viikate-mittapuulla hämmästyttävän pitkäksi venynyt Korpi. Albumi ottaa kuitenkin aikamoisen harppauksen eteenpäin monipuolisuudellaan. Levyssä on voimaa ja autenttisuutta jopa aiempaa enemmän, ja yhtye kulkee särmikkäässä ilmaisussa paikoin miltei riskirajoilla, mutta onneksi taidot riittävät. Debyyttilevyyn verrattuna tällä kakkosplätyllä on vapautuneemmin irtoava groove ja enemmän musikaalista syvyyttä, joka löytyy tutusta kontrastirikkaasta maisemasta. Toisaalta levyllä on herkkiä akustisia jaksoja, joissa on mukana piano ja jousikvartetti. luovat toki mukavia välikkeitä, mutta progressiivisia ovat vain Kervisen säveltämä Flutter, hieno ja eteerisen kaunis instrumentaali, sekä levyn päättävä lempeästi kehittyvä joululaulu Flanderista. Vierailevat viulu, foni ja sitar ym. Oli jännittävää odottaa seuraavaa äänitettä: minne ollaan menossa. Soundien puolesta mennään hieman keskitien paremmalla puolella, ja rautalanka soi varsin vaivattoman kuuloisesti. Pasi Pesonen MUSIIKKI ÄÄNI Viikate Kuu kaakon yllä (Spinefarm) Viikate on pitänyt omasta linjastaan tiukasti kiinni, ja Kuu kaakon yllä jatkaa samaa linjaa. Deathin ja post-vaikutteiden lisäksi bändillä on menossa mukana ehtaa rokkimeininkiä surumielistä poppia unohtamatta. Levyllä vaihtelee kaksi hyvin erilaista lähestymistapaa musiikkiin, mikä tekee siitä melko epäyhtenäisen. Levy on yhtyeen omaa tuotantoa, eikä äänenlaadussa ole tyydytty keskinkertaiseen
KT88 triodi/pentodi 30/50w, 0dB feedback, 4 sisäänmenoa. 2 490 UUTUUDET LAAJAKAISTOJEN YKKÖSET Omega Super 6 ja Super 8 Alnico XRS Alnicomagneetti, hamppuelementti, voi käyttää suljettuna tai avattuna. Super 6XRS 2 550 , Super 8XRS. Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan 30 euron lahjakortti Filmifriikkiin. Nimi Osoite Puh. 78 HIFIMAAILMA 7/2009. 050 5050 880 Hifiristikko 7/2009 Lähetä ratkaistu ristikko 13.11. mennessä osoitteeseen Olarinluoma 15, 02200 Espoo. TESTIMENESTYJÄ YMPÄRI MAAILMAN Ayon Spirit Dynaaminen, selkeä ja nopea. Voit myös lähettää digitaalisen kopion sähköpostilla osoitteeseen toimitus@hifimaailma.fi otsikolla Ristikko 7/2009. 2 780 Stars and Stripes starsandstripes.fi puh. 3 750 UUTUUS LUOKKANSA PRIIMUS Ayon CD-1s 2x6H30 triodit, 24bit/192kHz-poiskytkettävissä, digi sisään/ulos, antotason säätö - et tarvitse etusta
Uusi tilaus (määräaikainen tai kestotilaus, myös kestotilauksen uusi tilausjakso) voidaan kuluttajasuojalain (KSL 6:15) perusteella peruuttaa kuluitta 14 vuorokauden kuluessa tilausvahvistuksen ja/tai tilausta koskevan laskun vastaanottamisesta. Palvelut ovat käytettävissänne myös internetissä www.hifimaailma. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa. PALVELU K UP O N K I AsiAkAsPALVELU tilaukset, osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset hoituvat helpoiten soittamalla suoraan asiakaspalveluumme. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. tiEtosUoJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Puhelin: 010 778 6400 (arkipäivisin klo 816). Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja katkaisee, peruuttaa tai muuttaa tilauksen määräaikaiseksi. Tilaus jatkuu pääsääntöisesti aikaisemmin maksetun tilausjakson loppuun. Toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. 12 kk kestotilaus 59 euroa. Peruutus astuu voimaan kahden viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä. tiLAUsHiNNAt 2009 6 kk kestotilaus 31 euroa. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. VUosikErtA: 8 NUmEroA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa tiLAUstEN sÄÄNNÖt Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen tilausjakso (6 tai 12 kk) alkaen ensimmäisestä mahdollisesta numerosta ja päättyen siitä alkaen sovitun aikajakson loppuun. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailmalehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. Tilaus laskutetaan tilauksen alkaessa ja aina uuden tilausjakson alussa. 12 kk määräaikaistilaus 64 euroa. 6 kk määräaikaistilaus 33 euroa. fi (kohdassa palvelut) tai voitte olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen tilaukset@hifimaailma.fi tai käyttäen lehden palvelukuponkia. Ulkomaantilauksien postimaksulisä + 24 euroa. YLEistÄ AsiAA tEkstisisÄLLÖstÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimittujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ja tilausmaksu laskutetaan määrätuin laskutusvälein (6 tai 12 kk) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituisen määräaikaistilauksen hinta. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. Hifimaailma tilaus / palvelukuponki Tilauksen voit tehdä myös netissä tai soittamalla palvelunumeroon Tilaan Hifimaailman Itselleni Lahjaksi Heti Numerosta/2009 Kestotilaus 12kk(59) 6kk(31) Määräaikaistilaus 12kk(64) 6kk(33) Muutanmääräaikaistilauksenkestotilaukseksi Peruutankestotilauksenipäättymäänmaksetunjaksonloppuun Osoitteenmuutos,alkaen/2009 TilaanHifimaailma-paidan.Normaalihinta21,90,Kestotilaajille14,90 Valkoinen Kotiteatterinmusta S M L XL Asiakasnumero (laskusta tai osoitekentästä) tilaaja, tilauksen maksaja tai edellinen osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin Lahjatilauksen saaja tai uusi osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin Osallistu lukijakyselyyn ja voita Hifimaailma Marantz SR6004. WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvomme 1 149 euron arvoisen Marantz-AV-vahvistimen. HIFIMAAILMA 7/2009 Tilaajapalvelut iO-Kustantajapalvelut Oy Tunnus 5010448 INFO:HIFI 30003 VASTAUSLÄHETYS HIFIMAAILMA Hifimaailma Hifimaailma HYVä OSTOS Hifimaailma TESTIVOITTAJA TOIMITUKSEN VALINTA Hifimaailma TESTIMENESTYS POSTIMAKSUN MAKSAA HIFIMAAILMA 79. Tämä voidaan tehdä puhelimitse, internetissä tai lehden palvelukupongilla
Vain nouto. Kaiuttimet myydään kaapelin paketin kanssa. puh. Hinta 620 . Laitteessa siis Super audio CD- ja DVD-audio toisto sekä erinomainen video skaalaus 1080p-resoluutioon asti. puh. Kaukosäädin / ohjekirja, hyvä DVD-skaalaus. 350 . Ovat uudempaa versiota. 044-9964022, fiivel@yahoo.com Stewart Grayhawk -valkokangas 124x220 cm. Erittäin laadukas A-luokan vahvistin. puh. 85 puhdasta wattia per kanava ja monona yli tuplat! Käyttis ja pahvit lähtee mukana. 040-8256903, ossi_schroder@yahoo.com Rotel RB-03-päätevahvain. ILMOITUSTILAN MYYNTI HIFIMARKKINOILLE: Yritykset voivat ilmoittaa Hifimarkkinoilla maksullisilla ilmoituksilla. 0400-560985, mikko.knihti@gmail.com Transparent MusicWave Ultra. Hinta 1000 . puh. Mukaan tulee myös Soundcaren piikit (98 ). Ei tupakoitu. Hinta 400 . Helsinki. Hinta sisältää postikulut. Espoo. Loistavaääninen, tuplamonorakenne, askelvaimennin, etuvahvistinlähtö, balansoidut liittimet, kykenee vaikeisiinkin kuormiin, hyvä virranantokyky (40 A), tehoa löytyy, 2 *180 4 ohmiin, mukaan kaksi toimivaa kakea; alumiininen ja muovinen, alkuperäinen pakkauskin löytyy. Hinta 75 . gto67@luukku.com Dunlavy Cantata -kaiuttimet. Eritäin tasapainoiset, järkähtämättömät huippuluokan päätteet laitepäivityksen vuoksi. Nouto tai toimitus pääkaupunkiseudulle. 2006. Helsinki. Omat ja lähipiirin harrastajien kokemukset tukevat näitä arvioita. Aito laatusoitin,tarkka äänikuva . puh. ARIMAN.FI CLASSIC AUDIO KÄYTETTYJEN ÄÄNENTOISTOLAITTEIDEN ERIKOISLIIKE MYY, OSTAA, VAIHTAA VINTAGE-HIFI YMS... VALTAVA VALIKOIMA Ostetaan GRADIENT 2.0 - 2.3. puh. Hopea. Hinta 850 . Myydään erittäin hyväkuntoiset B&O -kaiuttimet. 040-8254428, mikko.karki@gmail.com Myyn Dali Ikon 6 -kaiuttimet h. puh. Väri wenge. Puh. Asiallinen levysoitin esivahvistin. 2 kk vanhat, paljon mainetta niittäneet Usher Be-718 -kaiuttimet. puh. Kaiuttimia voi tulla kuuuntelemaan/katselemaan Lauttasaareen. Helsinki. 044 048 5367, sith_ceptor@hotmail.com Tarjolla uudenveroinen Denonin DVD-1940, takuuta jäljellä tammikuun loppuun 2010. 1000 ja Ikon Vokal 2 -keskikaiuttimen h. Olen toinen omistaja kyseiselle laitteelle ja valmistusvuosi sille taitanee olla 2005. Hinta 1700 . 040-5511234, a.salmi@kolumbus.fi Stax SRS-3050 II -kuulokesysteemi. Kerava. 040-5203797, eino.patronen@meili.fi Magneplanar mg12qr se valkealla kankaalla ja kirsikkalistoilla, vino sekä pysty jaloilla, kunto virheetön, koekuuntelu onnistuu. 050-3295785, karrilampsa@gmail.com Ostan Audioquest Lapis -välikaapelit ja Audioquest Clear -kaiutinkaapelit. löytyvät. 040-5270152, seppo.peuranen@luukku.com Musical Fidelity A3.2 CD-soitin. Kyseisessä joukossa on ainoastaan monta kertaa kalliimpia päätteitä. Audio Pro Image 44, kiiltomusta. Myös Primare A 30.1. H IFI MA R KKI NAT: Yk sit yis henkilöiden myynti- ja osto p a l s t a NÄIN ILMOITAT HIFIMARKKINOILLA: Julkaisemme Hifimarkkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänenja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. 0500-789 692 tai 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 Hämeenlinna www.tlaudio.fi VINYYLEJÄ! WWW. 25 kpl. Hinta 3000 . Bladeliuksen kotisivuilta löytyy lisätietoa - eipä tuota ole testeissäkään haukuttu! Oulun kupeessa Haukiputaalla asun eli voipi tulla kuuntelemaan (Marantzia ja Dynaudiota oheiskamppeina). Ostettu -06 Elektrolinnasta. Kunto 10 . Haukipudas. Espoo. 050-4139767, mico.demus@pp.inet.fi Opera Audio Consonance Linear CD-120. Laite on täysin virheetön. Mukaan saa suunnattavat seinäkiinnikkeet. Hinta 285 . Kyseessä tämä: www.elektroni.fi/?6592. 0500 550 054 80 HIFIMAAILMA 7/2009. Ostettu uutena n. Puh. Lisätietoja meilitse/puhelimitse. teijo.nousiainen@gmail.com Genelec 8040, 8030, 8020. Kaiuttimet täysin virheettömät ja aivan kuin uudet. puh. Kaikenkuntoiset huomioidaan, tarvittaessa vaihdossa mustat 1.3:set. 040-5100017, jussi.viitala@saunalahti.fi MAAHANTUONTI JA MYYNTI: www.audist.fi Myydään Myydään n. Uusien hinta 2995 , nämä halvalla hp. Nauti levyistäsi ostamalla tämä. nevergreen@hotmail.com Wharfedale Pacific Evolution 20 -lattiakaiutinpari. 040-7094868, kurppa81@hotmail.com Tarpeettomana legendaarinen SAT cd-fix. Lahti. Kaiutinreleet on vaihdettu parempilaatuisiin 09/2007 (valmistaja Schrack),samalla tehty vuosihuolto ja säädöt. Huippulaatua halvalla! puh. 044-5864526, veikko.salminen@pp1.inet.fi Dynaudio Contour 1.1 -kaiuttimet ja stand2-jalustat. Hyväsoundinen peli, joka toimii moitteettomasti. puh. Käytännössä uudet ja käyttämättömät. Rakenne on Singe-Ended, joten lyhyillä vedoilla RCA on suositeltavampi välikaapelimalli. Hinta 320 . 040-5758022, perttij.karkkainen@gmail.com Sony BDP-S300 -Blu-ray-soitin. puh. Uutta 50 ohmin versiota. Kotka (Mussalo). Vantaa. Kouvola. Myyjä sanoi, että kaiuttimet olleet hänellä vuoden, ei kuittia. Tampere. Pornainen. 425 . 040-8281609, markku-k@hotmail.com Myydään Bladeliuksen suunnittelema integroitu Advantage S100 -vahvari. Teho/kanava 8 ohm 100 W. Aito kirsikkaviilu. Hinta jalustoineen 1 100 . Samettinen alumiinikehys. Varustettu erillisellä phono-kortilla. Oulainen. 1295 / järkevä tarjous. Helsinki. 050-4917506, esko.hyttila@kolumbus.fi Kokoa,näköä ja tehoa! Eli myynnissä Yamahan entinen lippulaiva DSP-Z9 titaanin värisenä. Naarmuttomat ja luukuttamattomat. Kuuntelumahdollisuus. HIFI-lehden taannoisen referenssin sisarmalli. Kotiinkuljetus ja koekuuntelu mahdollista. puh. Kuopio. 044-9072399, janne.suominen@turku.fi B&W 683 -kaiuttimet wenge-värityksellä. Koekuuntelumahdollisuus Hämeenlinnassa. Hämeenlinna. Region free. 0400-853879, kari.sermio@gmail.com Home Theater Master MX-500, hellästi käsitelty yleiskaukosäädin, ei uutta häpeä. Tässä edullisesti huippukaiuttimet musiikille ja elokuville. puh. 050-5004793, mika.nissinen@kolumbus.fi Audionet AMP II MAX. 040-5316740. Järeä johtoliitinpaneeli kaksoisjohdotuksella. Joitakin käytön jälkiä, mutta eipä ole hintakaan kummoinen: 50 euroa. puh. Toimii kaikenlaisen oheiskaluston kanssa ja potkua riittää. Vähän käytetty CD-soitin. 050-5971182, veijo.piispa@pp1.inet.fi Creek EVO integroitu vahvistin vm. puh. Hinta 1100 . puh. puh. Mikkeli. Päätteet on arvioitu Saksassa useammassakin alan julkaisussa aivan parhaiden päätteiden kärkijoukkoon. Vaihdossa voi tarjota laadukkaita stereopäätteitä. Hinta 375 . Hinta 6900 . Puhtia löytyy kunhan vahvistin jaksaa ajaa. Hdmi- ja komponenttiliitännät. 040-7520700, janne.liukkonen@blue1.fi Vähän käytetyt Simex Grande SHE1 hylly/seinäkaiuttimet kaupan. 040-8281609, markku-k@hotmail.com P. Neutraali, napakka ja lämminsointinen. Hyvinkää. Pahvit löytyy. Turku. Kirkkonummi. Hämeenlinna. Myydään Audio Physic Virgo 3 kaiuttimet, väri vaahtera, tuplajohdotettavat. Hinta 3550 . LxKxS 22,7x85x34,3 cm. Hinta 190 . 3000 . Kunnossa ei moittimista. Hinta 180 pari/tarjous. puh. ovh 300 . puh. Ja kauppa käy vilkkaana. Hinta 130 . Ilmoitustilan myynti ja varaukset toimituksesta: HIFI-Mediat Oy, Olarinluoma 15, 02200 Espoo, puhelin 010 778 6401, faksi 010 778 6410, toimitus@hifimaailma.fi Ilmoitusaineistot toimituksen osoitteeseen tai sähköisessä muodossa aineistot@hifimaailma.fi Dynaudio Contour T2.5. Siistit, mustat, T-jaloilla (kromi), toinen omistaja. Kuljetussuojapussukat tallessa. 041-5458351, pantikai@fonet.fi www. Hinta 1000 . Ilman sisäistä kovalevyä. Koekuuntelu onnistuu myös. Hinta 750 . vuosi sitten. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA Marantz pm-64mk2. Kuopio. Laite sijaitsee Tuusulassa ja ostajaehdokas mieluiten sen sieltä noutaa ja samalla toteaa sen myös toimivaksi. puh. Olen ensimmäinen omistaja, alkuperäiset laatikot yms. Noutaja etusijalla. Pakkauslaatikko ja kuitti ok. puh. Nyt edullisesti. Upsamplaava, loistava äänenlaatu, tukeva rakenne, musta, alumiininen kake balansoidut lähdöt. Hinta 800 . vaihdossa voi tarjota samanhintaisia tai edullisempia kaiuttimia. Hinta 265 . Tähän hintaan et parempia kaiuttimia löydä! Dunlavyjen valmistus on lopetettu, joten näitä on harvoin tarjolla. 0400-560985, mikko.knihti@gmail.com · HIGH-END · KOTITEATTERI · TARVIKKEET · TL-Audio Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. Tulleet minulle 4.5.2009. Riihikoski (Turku). Toimivat hyvin audiokäytössä kuin kotiteatterin jatkeena edessä / takana. Kajareiden väri on pyökki - jalustat mattahopeat. Sarjanumero (153271-1 ja 153271-2) jos tuosta on apua iän määrityksessä. puh. classicaudio.fi · Iso Roobertinkatu 44, Helsinki Avoinna ma-to 11-18 ja pe-la 11-16 · Puh. Hinta 90 . Manuaalit + paketti löytyy, eli kaikki mitä ostettaessakin. puh. Tanskalaista laatua ja pakettina myydään. Väri vaalea tammi, kunto hyvä. Lähetän kuvia omista kaiuttimista pyydettäessä. Huollettu. 040-5536183, keijo.tanskanen@mil.fi Popcorn Hour A-110 mediasoitin. Hinta 230 . Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen aineistot@hifimaailma.fi. Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. Mahdollisuus kotiinkuljetukseen ja koekuunteluun. 5 kk vanhat. Hinta 1000 /tarjous. Tästä 2,4-metriset Transparentin MM-sarjan kaiutinkaapelit alle puoleen hintaan ohjehinnasta, ovh. 900 . 0400-924059 japa.kolsi@pp.inet.fi NAD 5330 -CD-soitin. puh. 050-4100214, rainekeranen@gmail.com Lähes uudet ja vain muutaman tunnin kuunnellut Sennheiser HD 555 -kuulokkeet. En lähetä, mutta voin ehkä toimittaa. Mainio pari EVO cd-soittimelle, joka myös myytävänä 400 . Alle vuoden käytössä olleet, priimakuntoiset, aito vaahterapuuviilutus, 2-tie, 6,5" basso, bassorefleksi, impedanssi 6 ohm, herkkyys 87 db. Nettiä selaamalla löytyy paljon ylistäviä arvosteluja. marcus_helsinki@yyhmail.com Magneplanar MG 12 /QR -paneelikaiuttimet. puh. 041-5608522, puuha@phnet.fi Myyn Goerz MI 2 Veracity 2.4m (banaani-banaani) -kaiutinkaapelit. puh. Soitin on Helsingissä, voin postittaakin, jolloin Postin kulut lisätään hintaan
Hakusessa siis ns. puh. Värillä ei niin väliä, mutta mielellään siistikuntoiset. mioh@elisanet.fi Hakusessa Magneplanarin pikkupaanelit, seinämallit (Surround). Myös muita malleja voi kaupitella. 040-7348179 Haussa keskikaiuttimeksi B&W CM1. puh. 6 x HDMI 1.3a sisään, 2 ulos. Tarjoa sähköpostiin. 1899 Maahantuoja: SIMEX OY, puh: (09) 41 500 210, www.simex.fi Varvink.15, P. open frame standit neljällä jalalla max. Kunnolla ei ole mitään väliä, kunhan toimivat. Tarjoa joko järeää stereopäätettä tai erittäin järeää monopäätettä. voutilainen.tomi@gmail.com Audio Physic Tempo 3i -kaiutinpari. jth6886@gmail.com Sennheiser HD 650 -kuulokkeet olisivat haussa. 044-3240966, a.molander@luukku.com Ostan heti käteisellä Dunlavy SC-4/A -kaiutinparin, jonka on oltava kunnoltaan virheetön, nopea kauppa, joka nopeutuu vielä, jos sinulla on mahdollisuus tuoda kaiuttimet ja luonnollisesti hinta kohdallaan (markkinoiden hintataso noni 4 000 .. svh. Vihti. (02)6333050 www.audiopori.fi Kerttulinkatu 16, Turku, puh: (02) 277 8950 www.hifimesta.fi Aleksanterinkatu 30, T:re www.hifihuone.fi HIFIMAAILMA 7/2009 81. Vaihdossa voin antaa AKG K701 -kuulokkeet. Tarjoa rohkeasti! Turku. Oulu. Optoma HD70 tai vastaava tai full hd -tykki sekä moottoroitu kangas ja yhdyskaapelit ja katto/seinä teline. 044-3071528, jpmietti@hytti.uku.fi Ostetaan superedullinen integroitu putkivahvistin mökkikäyttöön. Tarjoa hinta, merkki ym tietoineen. Hintapyynnöt max. Kunnolla ei niin väliä. 040-4145453, beetle_tuning@suomi24.fi Kiinnostuksen kohteena Stereovoxin Firebirdkaiutinkaapelit (2,5m) ja Reference-sarjan välikaapelit. Kuopio. Lapinlahti. 050-3311782, ruutinen@gmail.com Haluaisin ostaa B&W 801 -kaiuttimet, virheettömät ja oikean hintaiset kiinnostavat. sami.kallela@gmail.com Vakaa perusta kotiteatterillesi TX-NR3007E 9.2 AV-viritinvahvistin Markkinoiden paras HQV Reon-VX 1080p-skaalain. Tampere. Kotelot valmiina 88 l nettotilavuudeltaan suljettuja, joihin elementtien pitäisi olla sopivia siten, että taajuuskäyrä olisi ainakin lähelle 20Hz ulottuva ja painettakin pitäisi riittää myös elokuvakäyttöön (+100dB, 20-31,5Hz). Kotka. itkonen.pasi@gmail.com Accuphase CD-soitin. Edellytyksenä tietenkin, että tehoa on riittävästi eli ainakin 200 W 4 ohmiin monona. Helsinki. puh. jonec@suomi24.fi Valkokankaat edullisesti maahantuojalta ! tys neses e i Noin 5 metriä pitkä digipiuha (1x RCA) hakusessa. artfonso@netti.fi Halutaan ostaa sopiva vahvistin subwooferkäyttöön. duugga_91@jippii.fi Hakusessa olisi mustat 8050 Genelecit, vaihdossa voin myös tarjota 8040- tai 8030-parin +käteistä. Tarjoa ja liitä mielellään mukaan hintapyyntö. 040-3623620, nummi.petri33@gmail.com Nyt mummojen ja pappojen varastot tyhjiksi ja tännepäin tulemaan yksi pari retro-kaiutinjalustoja Target, Epos, Linn Kan yms.). mikuf@yahoo.com Ostetaan virheettömät Dynaudio Coutour 1.4 S stand4-jalustoineen. Sopivia voisi olla vähän vanhemmat monotettavat Rotelit, Nad:t jne. Vantaa. Hakusessa Musical fidelity A5- tai A5.5-vahvistin. 040-5682500, hakahkola@gmail.com Ostetaan Yamaha MX-1000. tapsland@wippies.fi Halutaan ostaa Rotel RB-1090 Etelä-Suomesta. 050-5971182, veijo.piispa@pp1.inet.fi tim - er Tes max Aas gas n a Be ikkok cm keh x 130 220 50 e 4 AVStore.fi Vanha Kaarelantie 9, 01610 Vantaa 09-4778 430 myynti@avstore.fi Voin ostaa Gradon kalliimman puolen malleja (rs1/rs2 ja sr325s) kohtuu hintaan, jos jollakulla pyörii kaapin perällä. puh. Väri vaahtera. blaekkis@gmail.com Ostetaan siistikuntoinen QUAD 303 -päätevahvistin. Rovaniemi. jth6886@gmail.com Halutaan ostaa 1 tai 2kpl:tta 15" elementtejä DIYkotisubwoofer projektiin. puh. 0505381054, t4paju00@students.oamk.fi Ostetaan videotykki esim. puh. Savonlinna. Tämän vuosituhannen malli. Vihti. Värin oltava wenge. 3000 . Kuopio. Elementtien tietenkin pitäisi olla hyväkuntoisia. Jos nurkissa pölyyntyy ylimääräisiä pareja, tarjoa. Tarjoa. Ulkopintojen kunnolla ei merkitystä. Ota yhteyttä, kiitos (mieluiten soittaen)! Älä tarjoa muita malleja.Mikkeli. puh. Elementit joko helppoja 250 W Hifi-monoblokilla ajettavia tai sitten T.amp TA2400 mk-X:llä tuhdimpaan käyttöön sopivia. Tarjotkaa! Pori. puh. Kunnon totta kai oltava hyvä ja hintakattona toimii tottakai T.amp 2400:n hinta eli alle 300 . Tarjoa vain hyväkuntoista ja järkihintaista. 20 cm leveällä ylälevyllä. puh. Ethernet-liitäntä mahdollistaa musiikin toiston suoraan tietokoneeltasi sekä Internet-radion käytön, Windows 7 ja DLNA versio 1.5 hyväksytty. 0400-664292, vesaniskanen@gmail.com Ostetaan hifi 20/2 -kaiuttimet, myös pelkät elementit kiinnostaa. inkisiivi@suomi24.fi Ostan parin Dynaudion Focus -sarjan jalustakaiuttimia. Tarjoa! Oulu. puh
Tangent Prestige on kaiutinmalliston näyttävä lippulaiva. On monia tilanteita, joissa aktiiviharrastajakin voi tarvita fyysisesti pienikokoisen leffasetin. Mallistojen peruslaitteet riittävät varmasti aloittelijalle, mutta riittääkö suorituskyky pidempään harrastaneelle. Ulkoiselle DA-muuntimelle on verkkosoittimien ja kannettavien musiikkivarastojen myötä yhä enemmän käyttöä. Vertailutestissä pienikokoiset 5.1 -kaiutinsarjat. TU L O S SA SEU RAAVAS SA NUMEROSSA Hifimaailma 8/2009 ilmestyy 27.11. Vertailutestissä edullisimmat Full HD -videoprojektorit. Diskanttielementtinä toimiva ScanSpeak Revelator asettaa korkeita odotuksia. 82 HIFIMAAILMA 7/2009. Kokeilimme neljä mallia 300850 euron hintaluokasta
09007 6 414881 873440 187344-09-07 PAL.VKO 2009-49