Hifimaailma 7/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

HIFImaailma 7/2012 8,90 LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI VERTAILUSSA AV-viritinvahvistimet Kotimainen koaksiaalikaiutin Gradient 5.0 600 EURON Miellyttävät huippukuulokkeet Sennheiser HD700 LISÄKSI TESTISSÄ: Panasonic TX-P65VT50Y -plasmatelevisio · Profel Nuovo Gamba -subwoofer KOKEILUSSA: Focal Spirit One -kuulokkeet · ESA Credo Illuminator 1 -lattiakaiuttimet · JBL LSR4328P -DSPkaiuttimet · sE Munro Egg -monitorikaiuttimet · Western Electric Vintage -välikaapelit · Pro-Ject Debut Carbon Esprit -levysoitin · Eximus DP1 -da-muunnin ja S1-päätevahvistimet · Auto-Tech The Mummy -lattiakaiuttimet · Dali Epicon 6 -lattiakaiuttimet · MUUTA: AV-vahvistimen valinta · Hifistin levyvaliot...
Esillä ja kuuneltavissa : Active-sarja Cinema-sarja 60-sarja 180-sarja 240-sarja 240-Black Edition 300-sarja 500-sarja (lippulaivamalli FS 509 VX-JET kuuneltavissa sopimuksen mukaan) Nyt kuunneltavissa myös uusi ja upea AM180 Mareksound Oy Valimotie 2 00380 HKI www.mareks. info@mareks. Tiesitkö että Mareksoundilta löydät maan kattavimman kaiutinvalikoiman? Tervetuloa tutustumaan uuteen myymälään sekä kuuntelemaan ELAC -mallistoa. puh: 010 321 3220
Mitä matalampia taajuuksia haluamme kontrolloida, sitä järeämpiä keinoja akustoiminen vaatii. Kaikille osa-alueelle on tarkat kriteerit pisteiden muodostumisesta. Profelin subwoofer, AntiMode-huonekorjain, JBL:n aktiivikaiuttimet ja av-viritinvahvistimet yrittävät kaikki jollain tavalla hillitä huoneen aiheuttamia ongelmia äänentoistossa. Hyvistä akustisista lähtökohdista on silti aina parempi ponnistaa, sillä tietyillä kuuntelupaikoilla syntyvien jyrkkien vaimentumien yltiöpäinen korostaminen on hedelmätöntä: tehontarve kasvaa moninkertaiseksi, kaiuttimien bassoelementtien kasvava liikepoikkeama nostaa säröä, ja lopputulos onkin äkkiä huonompi kuin ennen korjausta. Valitettavasti laite, jonka hinta on alhainen ja jonka arsenaali koostuu kymmenistä ominaisuuksista, ei yleensä osaa tehdä useimpia niistä kovinkaan hyvin. Kaikilla meillä ei ole mahdollisuutta tehdä niin suuria rakenteellisia muutoksia kotiinsa, että tasapainoinen bassotoisto olisi mahdollista tai käytännöllistä. P. Lopputuloksena on napakampi ja erottelevampi ääni, jonka edut tulevat selvänä esiin vasta, kun kuulee mihin oma laitteisto omassa huoneessa oikeasti pystyy. On sitten eri juttu, miten korjaus toimii oikeasti. TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400, Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hi maailma. Sähköinen apu on monessa tilanteessa välttämätöntä. Muokatkaamme siis ennakkoluulottomasti ääntä nautittavammaksi! Loppukesäisin terveisin, Mauri Eronen Toimituspäällikkö Avustajat: Juhani Ahonen, Jussi Arvio, Jaakko Eräpuu, Riku Hakala, Jussi Hermunen, Markku Halme, Jukka Halttunen, Matti Hermunen, Masi Hukari, Mika Kankainen, Onni Kauppinen, Matti Komulainen, Mikael Nederström, Jukka Piispa, Pirkka Ruishalme, Pekka Tuomela, Heikki Valsta, Ben Varon ULKOASU: DDM Group Oy ILMOITUSMYYNTI: Pop Media Oy, Puhelin: 010 778 6405 ilmoitusmyynti@hi maailma. Hi maailma kuuluu EISAn audio/kotiteatteri -paneeliin. HIFIMAAILMAN ARVOSTELUSTA PISTEET: Vertailutesteissä tuotteet arvostellaan ja pisteytetään eri tuoteryhmille määritellyillä osa-alueilla (mittaukset, ominaisuudet, käyttö, äänen- ja kuvanlaatu, jne.). Internet: www.hi maailma. On ilahduttavaa, että valmistaja mahdollistaa osaamisensa hyödyntämisen monenlaisissa laitteistoissa. Painotukset on mainittu testien pistetaulukoissa. P. 010 778 6401 Toimituspäällikkö Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. Pisteasteikko on 0-10. Vaikka DSPeaker valmistaa myös kaiuttimia, voi Anti-Moden hankkia minkä tahansa oheiskaluston parantajaksi. 010 778 6404 HIFImaailma Kaikki irti tilasta Tämän lehden testit, jos mitkä, osoittavat, että valmistajatkin ymmärtävät taajuustoistoltaan tasapainoisen äänen hyödyt. Yksittäislaitetesteissä SUOSITTELEMMEmaininnan voi saada erittäin hyväksi (5 tai 4 tähden arvoiseksi) todettu tai esimerkiksi erittäin hyvän hinta/ laatusuhteen omaava tuote. Tähdet kuvaavat laatutasoa seuraavasti: Ehdotonta huippuluokkaa Kiitettävä (korkeatasoinen tuote) Hyvä (hyvä tuote, mutta varauksin) Tyydyttävä (keskitasoinen suorituskyky) Välttävä (suorituskyky selvästi alle keskitason) Ei suositella Hifimaailma SUOSITTELEMME Vertailutesteissä SUOSITTELEMME-maininnan voi saada myös tuote, joka ei yllä kokonaispisteissä testivoittajaksi, mutta ansaitsee silti erityismaininnan tasaväkisen pistetilanteen tai muun erityispiirteen johdosta, esimerkiksi hinta/laatusuhde on poikkeuksellisen hyvä tai tuotteessa on muuta huomionarvoista. Hifimaailma HIFIMAAILMA 7/2012 3. Taajuuskorjaus, vaikka monelle harrastajalle kiusaantuneita tunnetiloja aiheuttaakin, on erinomainen tapa hienosäätää kaiuttimista saapuvaa ääntä muutenkin kuin bassojen parantaminen mielessä. Hyvin tehty digitaalinen äänen hienosäätö kun ei huononna ääntä millään tavalla, ja parantaa taatusti kuuntelunautintoa oikein käytettynä. Paikallisten korostumien vaimentaminen sähköisesti sen sijaan on teoriassa helppoa ja tuo monia etuja. Kääntäen: tehontarve ja särö vähenevät. Tuntuu typerältä kuunnella mielimusiikkiaan hampaat irvessä vain siksi, että levyllä korostetun sähäkkänä soivat peltisoundit eivät olekaan yhteensopivia juuri hankitun, diskanttipäältään analyyttisten hi kaiuttimen kanssa. Päätoimittaja Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hi maailma. Kokonaispisteet muodostuvat osa-alueiden painotetusta keskiarvosta. Sormi osoittaa av-vahvistimien suuntaan. Pisteasteikko on 0-10. Erikoistuminen on huonekorjauksenkin saralla valttia. Kuuntelun kokonaisarvona muodostuu kuuntelijoiden antamien pisteiden keskiarvosta. PÄ ÄKIRJOIT US TOIMITUS Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hi maailma. Tämän tamperelainen VLSI osoittaa tällä kertaa niin Profelin toisen kotimaisen kanssa yhteistyössä tehdyllä Nuovo Gamba -subwooferilla että omalla DSPeaker-merkillä myytävällä Anti-Mode 2.0 Dual Core -korjaimellaan. Jos kyseessä olisi eräs omenalogoinen jenkkijätti, vaihtoehtomme olisivat todennäköisesti paljon rajatummat. Internet: www.hi maailma. Koska numeerinen arvosana kuvaa vain yleisvaikutelmaa äänen laadusta, tulee myös kuuntelun kirjalliseen arvioon kiinnittää erityistä huomiota. Hifimaailma TESTIVOITTAJA TESTIVOITTAJA-maininnan saa pääsääntöisesti vertailutestin parhaat kokonaispisteet tai tasapistetilanteessa äänenlaadultaan parempi ja/tai edullisempi tuote. VUOSIKERTA: 10 NUMEROA (9 lehteä) JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hi -Mediat Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 PAINOPAIKKA ISSN 1796-6507 Hi maailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. KUUNTELUARVOSTELU: Kuuntelut tehdään pääsääntöisesti kahdella ja vertailutesteissa sokkokuunteluna 4-6 kuuntelijalla, jotka kukin kuuntelevat ja pisteyttävät tuotteet erikseen
TÄ S S Ä NU MERO SS A HIFImaailma 7/2012 8,90 LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI VERTAILUSSA AV-viritinvahvistimet Kotimainen koaksiaalikaiutin Gradient 5.0 600 EURON HIFImaailma LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI Miellyttävät huippukuulokkeet Sennheiser HD700 LISÄKSI TESTISSÄ: Panasonic TX-P65VT50Y -plasmatelevisio · Profel Nuovo Gamba -subwoofer KOKEILUSSA: Focal Spirit One -kuulokkeet · ESA Credo Illuminator 1 -lattiakaiuttimet · JBL LSR4328P -DSPkaiuttimet · sE Munro Egg -monitorikaiuttimet · Western Electric Vintage -välikaapelit · Pro-Ject Debut Carbon Esprit -levysoitin · Eximus DP1 -da-muunnin ja S1-päätevahvistimet · Auto-Tech The Mummy -lattiakaiuttimet · Dali Epicon 6 -lattiakaiuttimet · MUUTA: AV-vahvistimen valinta · Hifistin levyvaliot... V ERTAILUT T ESTIT KOKEILU T 4 HIFIMAAILMA 7/2012
Suuntaavuus kasvaa selvästi suurissa kulmissa, mutta vaste säilyy hallittuna. Se aloitti lattiakaiuttimella, eikä pientä mallia ole ollut myöhemminkään aina tarjolla. Vasteet ovat yhtenäisiä. Lauran kanssa yhteistä on re eksitoiminnon toteutus joustavasti ripustetun kalvon avulla. Koko sisätila on täytetty polyesterivanulla. Muut osat ovat joko valkoisia tai antrasiitinharmaita. Jos nämäkään eivät riitä, lisämaksusta on saatavissa 12 muuta väriä. Impedanssi on kaikin puolin ongelmaton. TULOKSENA ON TUOTE, JOKA MIELLYTTÄÄ VARMASTI MERKIN KANNATTAJIA. 18 HIFIMAAILMA 7/2012 alustalle sijoitettavat kaiuttimet ovat useimpien valmistajien mallistossa keskeisiä. Suunnittelusta vastaa kuitenkin edelleen Jorma Salmi. J BASSOA PASSIIVIELEMENTILLÄ Gradient 5.0 on ulkoisesti kekseliään yksinkertainen mutta samalla myös omaperäinen ja tyylikäs. Passiivielementti on tässä suhteessa huomattavasti ongelmattomampi ratkaisu. Kylkilevyjen välillä on rakennetta tukeva kierretan- HIFIMAAILMA 7/2012 19 TIETOA J A TAITOA VA K IOT HIFIMAAILMA 7/2012 5. Koaksiaalielementti on suojattu kiinteällä kankaalla, jonka irrottamiseksi elementti täytyy poistaa sisäkautta irrottamalla ensiksi takalevyn passiivielementti. Sointi on lähellä neutraalia eikä siinä ole minkään- ASIALLINEN RAKENNE Kotelon etu- ja takalevy ovat 19-milliset, ja muiden seinämien paksuus on 15 milliä. Aukon paikkaa nyt 5.0. Pienen kotelon virittäminen alhaiselle taajuudelle edellyttää poikkipinta-alaltaan pientä re eksiputkea. Suojakankaan värivaihtoehdot ovat musta, valkoinen, vaaleanharmaa ja vaaleanruskea. Äänellisesti 5.0 on aitoa Gradientia. Keskialueella on pieni korostuma 700 hertsin kohdalla. Valmistaja suosittelee kaiuttimien kääntämistä niin, että niiden suunnitteluakselit risteävät hieman kuuntelupaikan edessä. HILLITYN TARKKA SOINTI Bassovaste on suunniteltu loivasti melko ylhäältä laskevaksi. Toisto ei muutu mainittavasti, vaikka kotelon kääntäisi kyljelleen. ko. Se sisältää kaksi ilmasydänkelaa, kolme muovieristeistä kondensaattoria ja yhden vastuksen. Kun Laurassa oli kaksi Peerlessin valmistamaa 15-senttistä passiivielementtiä, 5.0:ssa on erityisesti tätä mallia varten suunniteltu soikea 14x30 senttimetrin elementti. Tällä välin yritys on vaihtanut nimekseen Gradient Labs ja siirtänyt toimipaikkansa Porvooseen. 0 -K AI UT T I ME T TEKSTI: PEKKA TUOMELA KUVAT: MAURI ERONEN MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN Jakosuodin on Gradientin tapaan toteutukseltaan koreilematon mutta laadukas. Suurin osa takalevystä on passiivielementin käytössä. Tuttua laatua GRADIENT LUOTTAA UUSIMMASSA MALLISSAANKIN HYVÄKSI KOKEMIINSA PERIAATTEISIIN. Preluden poistuttua Gradient esitteli 2008 kaarevakylkisen Laura-mallin (testi Hi maailma 1/2009). Gradient on kehittänyt lasikuitukartioista ja alumiinikalottista elementtiä yhdessä Seasin kanssa pitkään ja käyttää sitä monessa mallissaan. Kylkikappaleet ovat samanlaiset kuin Evidence-mallin kansilevy. Koivu-, kirsikka- tai pähkinäviilupinta on saatavissa lisähintaan. Sen heikkoutena ovat ilmavirtauksen aiheuttamat sivuäänet suurilla bassotehoilla. Kokonsa ja koaksiaalisuutensa ansiosta 5.0 sopii hyvin monikanavajärjestelmään. Gradientin kohdalla tilanne on ollut kuitenkin erilainen. 5.0 on suunniteltu sijoitettavaksi 5070 sentin korkuiselle jalustalle ja vähintään 50 sentin etäisyydelle seinäpinnoista. Jakosuodin on koottu liimaamalla komponentit kotelon pohjalle. T E ST I : G RADI EN T 5. Ei ole yllätys, että 5.0:ssa on koaksiaalinen rakenne. Liittiminä ovat kullatut naparuuvi-banaanihylsyt, jotka kiinnitetty suoraan takalevyyn. Poikkeava muoto koitui kuitenkin Lauran kohtaloksi, sillä kotelon valmistaneen alihankkijan toiminnan loppumisen jälkeen sille ei löytynyt enää sopivaa tekijää. Vapaakenttävaste on tasaisin 20 asteen kulmassa. Tunnetuin niistä on varmaankin Prelude vuodelta 1999. Ne ovat saarnivaneria, joka on käsitelty värittömällä, mustalla tai valkoisella lakalla
Vahvistimen signaalipolku on täysin balansoitu sisääntulosta lähtöön ja tarjolla on pelkästään XLR-liittimiä. Neuvottelut jälleenmyyjistä ovat vielä kesken. PMC aloitti toimintansa vuonna 1990 ja tuli nopeasti tunnetuksi studiomonitorikaiuttimestaan BB5-A. Reference 750 -monopäätevahvistin on jatkoa järkälemäisille putkivahvistimille, joiden tuotannon Audio Research aloitti jo 20 vuotta sitten. Ne voitti Ville Sallinen Lappeenrannasta. Lisätietoja: www.magnat.de ja www.loudgroup.fi 6 HIFIMAAILMA 7/2012. Tuloasteessa on käytetty matalakohinaisia jFET-transistoreita yhdistettynä kaksoistriodiseuraajaan 6H30. Playmaker muodostaa yhdessä Beolab-aktiivikaiuttimien kanssa langattoman musiikkikeskuksen. Suomessa merkkiä edustaa Hifiguru (www.hifiguru.fi). Lisätietoja: www.bang-olufsen.dk Lukijakysely 5-6/2012 Hifimaailman numeron 5-6/2012 lukijakyselyyn vastanneiden kesken arvottiin Sennheiser HD 650 -kuulokkeet ja Musical Fidelity V-CAN II -kuulokevahvistin. Sen voitti Pasi Piispanen Piispanrististä. Bang & Olufsen ennakoi, että myös useimmat tulevat BeoLab-kaiuttimien ostajat haluavatkin Playmakerin, koska sen myötä tarjolla on valmis langaton stereojärjestelmä eikä erillistä vahvistinta tarvita. Jotakin mittasuhteista ja suorituskyvystä voi myös päätellä vahvistimen virrankulutuksesta ja painosta. Loud Group Oy edustaa nyt mm. REF 750 tulee markkinoille vuoden 2012 lopulla ja hinnaksi on arvioitu Englannissa noin 25 000 puntaa. Onneksi Olkoon! Saksalainen Magnat on saanut uuden maahantuojan. Sähköä kuluu nimellisteholla 2100 W ja lepotilassakin hulppeat 800 W. Mallien hinnat alkaen 1 799 euroa. Massaa löytyy peräti 77 kg. Playmaker toimii sekä Apple AirPlayn että dlna:n kanssa, joten se toistaa lähes minkä tahansa kappaleen mistä tahansa älypuhelimesta, tabletista, Macistä, PC:ltä tai mediapalvelimelta. Osallistumalla sinäkin voit voittaa: Uusi kysely osoitteessa www.hifimaailma.fi/kysely Magnatille uusi maahantuoja Onnetar on jälleen ollut suopea! Hifimaailman kevään ja kesän tilauskampanjassa oli pääpalkintona upea 1600 euron arvoinen Harman Kardon BDS870 blu-ray kotiteatterisarja. Playmakerin hinta on erillislaitteena 379 euroa tai yhdessä BeoLab 3 aktiivikaiuttimien kanssa 3434 euroa. Vahvistimen edessä on kaksi mittaria, joista toinen on lähtötehon sekä bias-säädön tarkkailua ja toinen sisään tulevan verkkojännitteen tarkkailua varten. Lisätietoja: www.audioresearch.com Hifimaailma 5 vuotta sitten Hifimaailma-lehden numerossa 6/2007 muun muassa 9501100 euron subbareiden vertailu, aina ajankohtainen opastus subwooferin sijoituksesta ja SpyderTV edullisen taulutelevision kalibrointilaitteen kokeilu. Magnatin mallisto on laaja käsittäen useita mallisarjoja. AB-luokan REF 750:ssa käytetyt pääteputket ovat tyypiltään KT120, joita on peräti 16 kappaletta (8 sovitettua paria). Toistaiseksi tuotteita saa vain maahantuojan omasta liikkeestä. Lisätietoja: www.stereohelsinki.fi Playmaker - Tyylikäs langaton B&O Playmaker on digitaalinen vastaanotin, joka yhdistää digitaaliset musiikkilähteet langattomasti Bang & Olufsen -kaiuttimiin. Juhlistaakseen toimintansa 20-vuotista taivalta yhtiö julkaisi uuden ja nyt maailmanlaajuiseen maineeseen nousseen Twenty-kaiutinsarjan kotihifiharrastajille (kaiutinsarjasta uutisoitiin Hifilehden nettipalstalla alkukesästä). Jamon, Klipschin ja Onkyon lisäksi Magnat-kaiuttimia. Playmaker on Bang & Olufsenin kaiuttimien omistajille helppo tapa toistaa digitaalista musiikkia langattomasti. TUOTEUUTISET KOONNEET: TEPPO HIRVIKUNNAS JA HARRI KATAS OIKAISUT Tässä numerossa piti olla testi PSB:n uusista kuulokkeista. Se toimii myös passiivikaiuttimilla erillisen ML/MCL-muuntimen avulla. Twenty-sarjassa on kaksi jalustakaiutinta sekä niille erityisesti suunniteltu jalusta ja kaksi lattiakaiutinmallia. PMC-kaiuttimien maahantuontia hoitaa nyt Stereo Helsinki -highend-liike. Kaikki vanhat numerot saatavana digilehtinä (www.hifimaailma.fi). PMC-kaiuttimia Stereo Helsingistä PMC:n eli Pro Monitor Companyn sanotaan olevan yksi maailman arvostetuimpia ammattiäänentoiston kaiutinvalmistajia. Takaa löytyy putkien käyttötuntimittari. Emme saaneet kuulokkeita ajoissa testiin, joten juttu siirtyy tuonnemmaksi. Supervahvistin Putkitekniikkaan perustuva Audio Research REF 750 on yhdysvaltalaisen legendaarisen vahvistinvalmistajan uusi lippulaivavahvistin. Testissä myös Magneplanarin pienin malli MG12
LG:n mukaan tv-tekniikassa on viimeksi nähty vastaava läpimurto, kun väritelevisio keksittiin. Laite toimii myös digitaalisena esivahvistimena. Tuloksena sanotaan olevan kuva, joka on ihmissilmälle kaikkein optimaalisin. Aikaisemmin oled-tekniikkaa on käytetty vain 1015 tuuman näytöissä. Dentonin taajuusvasteeksi luvataan 44 Hz 24 kHz (±3dB), ja impedanssiarvoksi ilmoitetaan 6 ohmia. "Televisioiden historiassa on ollut vain muutama yhtä merkittävä innovaatio kuin tämä nyt lanseerattu oled-televisiomallisto, sanoo Havis Kwon LG Home Entertainment -liiketoimintayksikön toimitusjohtaja. LG kertoo oled-television wrgbteknologian olevan sille kulminaatio vuosien mittaisessa tutkimus- ja kehitystyössä. OLED-näytön toiminta perustuu orgaaniseen aineeseen, joka käyttäytyy samalla tavalla kuin diodi. Lisäksi katselukokemusta eivät rasita mitkään vääristymät eivätkä katselukulmien tai ympäristön valoisuuden aiheuttamat kontrastin hiipumiset. Oledin suurin ero lcd-tekniikkaan verrattuna on se, että oled valaisee itse pikselinsä, jolloin erillistä taustavaloa ei tarvita. Denton tulee myyntiin elokuussa ja hinta asettunee luokkaan 690 euroa/pari. Soittimessa on monipuoliset tuloliitännät, kuten s/pdif, toslink, aes/ebubalansoitu digitaalinen tulo sekä tietokoneelle tarkoitettu usb-audiotulo, joka tukee 24 bit/192 kHz tiedostoja. Lisätietoja: www.highendstudio.fi 4 mm paksu OLED 55-tuumaisena Korealainen elektroniikkavalmistaja LG on esitellyt ensimmäisen suuren kuvakoon oled-näyttötekniikkaan perustuvan television. Vaikka uudessa 2-tie-Dentonissa on useita aiempaan versioon perustuvia nostalgisia piirteitä, itse toteutus pohjautuu Wharfedalen uusimaan tekniikkaan. Myös kuvan kontrasti ja värit paranevat huomattavasti, kun jokaisen pikselin valoisuutta voidaan säätää erikseen. Se sovittaa sisään tulevan audiodatan hyödyntämällä 32-bittistä Black Fin DSP:tä. Tämä uusi 55-tuumainen televisio painaa ainoastaan 10 kg ja sen syvyys on vain 4 mm. Oledin suurin ongelma on ollut paneelien kesto, sillä tekniikalla toteutetun näytön käyttöaika saattaa olla vain noin 5 000 tuntia. Cambridge Audion mukaan ATF2-järjestelmä vähentää merkittävästi digitaalista värinää (jitter). LG ei kerro mikä on uuden paneelin käyttöikä. Riippumatta siitä, onko musiikki tietokoneelle tallennettu iTunestiedosto, striimattua musiikkia, CD-levy, Blu-ray -sisältöä tai tuleeko se digitaaliselta iPod-telakalta, audio ylinäytteistetään resoluutioon 24 bit/384 kHz. Lisätietoja: www.lg.com/fi HIFIMAAILMA 7/2012 7. Suositeltava vahvistinteho on 20100 W RMS. Wharfedalelta 80v-juhlamalli Gilbert Briggsin vuonna 1932 perustama Wharfedale juhlistaa 80-vuotista taivaltaan julkaisemalla uudistetun version klassisesta 70-luvun Denton kaiuttimestaan. Kotelon mitat ovat 320 x 200 x 305mm ja kaiutin painaa 7,9kg. Kaiuttimen liittimet on suunniteltu kaksoisjohdotusta varten. Kuluttajille uusi oled-malli on luvassa tämän vuoden toisella puoliskolla. Ferriittimagneetilla toteutettu diskantti tuottaa puhtaamman, pehmeämmän ja tasaisemman diskantin verrattuna neodyymiratkaisuun," hän perustelee. Tekniikka mahdollistaa nykyistä suuremman kontrastin ja paremman mustan tason. Plasma- ja lcd-tekniikoilla toteutettujen näyttöjen käyttöaika on yli kymmenen kertaa suurempi. "Äänentoiston hienosäädössä lähtökohtana oli Dentonin alkuperäinen musikaalinen ja ripauksen lämpöä huokuva sointi. Diskanttiäänistä vastaa ferriittimagneetilla varustettu tekstiilidiskantti. Wharfedalen emoyhtiö IAG:n pääsuunnittelija Peter Comeau sanoo valinneensa tietoisesti ferriittimagneetit neodyymimagneettien sijaan. Laite sisältää ATF2-piirin (2. Cambridge Audion suositus 851C:n kumppaniksi on integroitu stereovahvistin 851A, mutta laiteeseen voidaan liittää myös suoraan aktiivikaiuttimet ja käyttää sitä digitaalisena esivahvistimena. LG toi markkinoille ensimmäisen kaupallisen 15-tuumaisen oled-television jo vuonna 2009. polven adaptiivinen aikasuodatus), ylinäytteistysteknologian, jonka kehittämisessä on ollut osallisena sveitsiläinen Anagram Technologies. Basso- ja keskiäänielementin muodostaa jäykkään painevalettuun runkoosaan istutettu 5-tuumainen Kevlar-kartio. Lisätietoja: www.audelec.fi Enemmän kuin pelkkä cd-soitin Sen lisäksi, että Cambridge Audio Azur 851C on highend-luokan CD-soitin, se on digitaalisen musiikin keskusyksikkö, jonka upsampling-tekniikkaa voidaan hyödyntää lukuisiin digitaalisiin äänilähteisiin. 851C on saatavissa mustana ja hopeisena, ja sen hinta on 1599 euroa. Tämän vuoksi näytöistä ja televisioista saadaan ohuempia ja ne kuluttavat vähemmän virtaa kuin vastaavaan kokoiset lcd-laitteet. LG:n 4-väripikseliteknologia perustuu valkoisen osapikselin käyttöön, jolla on tarkoitus parantaa väritoistoa. Se tuottaa valoa, kun siihen tuodaan sähköä
Lisätietoja: www.sennheisernordic.fi Harman Kardonin uudet x70-sarjan av-viritinvahvistimet tarjoavat päivitetyn muotoilun lisäksi entistä monipuolisemmat liitäntämahdollisuudet niin langallisille kuin langattomillekin äänilähteille. Lisätietoja: fi.harmankardon.com Maahantuonti: www.onepro.fi 8 HIFIMAAILMA 7/2012. BDS-yhdistelmät sisältävät Blu-ray-soittimen ja radion lisäksi nyt mm. suoratoiston verkosta, AirPlay-toiston, USB/iOS-suoraliitännän sekä Bluetooth-toiston. "Ihmiskorva ei kykene vastaanottamaan matalilla äänenvoimakkuuksilla toistuvia taajuuksia, mikäli samaan aikaan kuulokuvassa on voimakkaampia, matalammilla taajuuksilla esiintyviä taajuuskomponentteja", kertoo Alex Grell. Sennheiser on ratkaissut ongelman käyttämällä IE 800 -kuulokkeissa erityistä vaimenninta. IE 800-kuulokkeiden taajuusvasteeksi luvataan 546500 Hz. Lehdistötiedotteen mukaan Sennheiser on onnistunut IE 800 -mallissa ensi kertaa selvittämään ns. Valmistajan mukaan sen toimintaperiaate takaa säröttömän signaalin myös suurilla äänenpaineilla. Kaikki mallit ovat saatavana kiiltävän mustana ja valkoisena. Mallistossa kaksi 2.1 ja kaksi 5.1 -sarjaa. Lisäksi iPhone ja Android kauko-ohjaus, 4k läpivienti ja skaalaus, Faroudja DCDi video prosessori (ei AVR 170), Dolby TrueHD, DTS-HD Master Audio, Dolby Headphone, ProLogic IIx, DTS Neo: 6 and Logic 7. Sennheiserin patentoitu kaksoiskammio-järjestelmä vaimentaa resonanssien energian ja estää näin ei-toivotut taajuuspiikit. peittoilmiön. Myös äänenlaatua kerrotaan parannettaneen. Uutuudet saatavana maahantuojan mukaan syyskuusta lähtien. Kuulokeiden hintaluokka on 600 . Malliston yhteisiä ominaisuuksia ovat mm. Uusien viritinvahvistimien hinnan alkavat noin 300 eurosta päättyen 1000 euroon ja BDS-yhdistelmien hinnaksi on ilmoitettu 1100-1200 euroa. Nämä piikit peittävät itseään korkeammilla taajuuksilla esiintyvän äänisignaalin. IE 800 -kuulokkeiden kuori kätkee sisäänsä useita pieniä, mutta merkittäviä innovaatioita: Sennheiserin kehittämä Extra Wide Band (XWB) -kuuloke-elementti, joka 7 mm halkaisijallaan on tällä hetkellä pienin dynaamissa kuulokkeissa saatavilla oleva laajakaistainen kuuloke-elementti. Harmanille tuttuun tapaan vahvistimien virranantokyvyn luvataan olevan suuren (AVR 370: ± 100 A). Myös Harman Kardon BDS All-In-One-yhdistelmälaitteet uudistuvat. TUOTEUUTISET Monipuoliset mahdollisuudet Highendnappikuulokkeet Tulppamalliset Sennheiserin IE 800 -kuulokkeet sisältävät innovaatioita, joiden ansiosta niiden sanotaan kilpailevan huomattavasti suurempien highend-kuulokkeiden kanssa. "Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että voimakkaat matalataajuuksiset äänet peittävät hiljaisempia ääniä keskialueella. Ilmiö on selkeä erityisesti In-ear -kuulokkeissa." Kuulokkeen aiheuttama korvakanavan tiivistys aiheuttaa tyypillisesti resonanssia, jonka huippu on 7-8 kHz:n alueella. 6/8 hdmi-sisääntuloa, 2 hdmi-lähtöä, AirPlay, sisäänrakennettu wlan, dlna-toisto, vTunerinternet-radio, Bluetooth (erillisellä adapterilla) ja USB/iOS-suoratoisto
Toistoalueeksi ilmoitetaan 40 Hz 20 kHz ja äänenpainetta kaiuttimesta luvataan aina 126 desibeliä. DTS:n Euroopan teatteriteknologian johdossa. Jakosuodatus ja ekvalisointia varten on 28 bittinen DSP, Tehoksi ilmoitetaan 2 x 350 W, alarajataajuudeksi 26 hertsiä. Kotelo on vain 18 cm syvä. Mallisto koostuu kolmesta puoliaktiivisesta kaiuttimesta, kolmesta passiivikaiuttimesta, kolmesta aktiivisubwooferista sekä yhdestä passiivisubwooferista. Passiivimalleista voidaan mainita P6, joka on kompaktin kokoinen 2-tie kaiutin, joka sisältää 6,5-tuuman basso/keskiäänen ja 1-tuuman kompressiotorvidiskantin. Kaiuttimien hinta on 1990 euroa parilta sisältäen vapaavalintaisen (200 erilaista vaihtoehtoa) ulkoasun. Kotimainen hifiluokan sisustuskaiutin Ammattitason kotiteatterilaitteita Procella Audio on korkeatasoisia elokuvateattereiden kaiuttimia valmistava Ruotsalainen tuotemerkki. Akustiikan suunnitteluperiaatteena on tasainen äänentoisto koko kuuntelutilaan sekä mahdollisuus asentaa Bebop sekä pysty- että vaaka-asentoon, ilman muutosta äänenlaadussa. Hinta 585 euroa. Taajuusvasteeksi ilmoitetaan 65 Hz 20 kHz (±3dB), suositeltava vahvistinteho on 20 100 W. Vaihto on helppoa, juottamista ei tarvita. Subwoofereista mielenkiintoisin on ehkä P10, joka sisältää kaksi 10 tuuman elementtiä 36 litran suljetussa kotelossa. Bebop yhdistää valmistajan mukaan laadukkaan äänentoiston viimeisteltyyn ulkonäköön. Ne mahdollistavat helpon tavan äänen hienosäätöön erilaisilla kokoonpanoilla. Sen taustalta löytyy Anders Uggelberg ja Gerben Van Duyl, jotka toimivat aikaisemmin mm. Lisätietoa: www.asus.fi/ HIFIMAAILMA 7/2012 9. Anders on vastannut mm. Lisätietoja www.ideafix.fi www.procella.citymax.com Oululainen Sonolux Oy on kehittänyt seinälle kiinnitettävän Bebop-sisustuskaiuttimen. Kaiuttimen ulkoasu on käyttäjän räätälöitävissä: kotelon ja johdon väri sekä kangaspinta valitaan omien mieltymysten ja tarpeiden mukaan. Bebopin integroitu led-taustavalo heijastuu seinäpinnasta tarjoten tunnelmavalaistusta. ensimmäisen suomalaisen THX teatterin suunnittelusta (Kinopalatsi). Ominaisuuksista voidaan mainita 32 bit lossless / 8x symmetrical upsampling, 120 dB häiriöetäisyys ja 600 ohmille optimoitu kuulokevahvistin sekä ASUS Hyper Grounding -teknologia, WIMA-kondensaattorit ja XLR-lähdöt. Esimerkiksi kuvassa P815-kaiutin: alaosan 15-tuumaista bassoelementtiä ja yläosan 2-tie järjestelmää ohjataan omilla vahvistimillaan (700 + 700 W). Teknisiltä ominaisuuksiltaan Bebop on bassorefleksiviritteinen 2-tie kaiutin. Kotelo on suomalaista koivuvaneria. Procella Audion kaiuttimet on tarkoitettu valmistajan mukaan niin ammattilaisille kuin kuluttajillekin: pieniin elokuvahuoneisiin, esikatseluteattereihin, äänitysstudioihin ja kotiteattereihin, joihin halutaan huippuluokan äänentoistoa. Bebopin pintamateriaali on helposti vaihdettavissa ilman työkaluja, joten voit päivittää kaiuttimen ulkoasun uuteen sisustukseen tai asuntoon sopivaksi. Lisätietoja: www.sonolux.fi Päivitys päivitettäville operaatiovahvistimille Mainetta niittänyt ASUS Xonar Essence One USB/DAC -kuulokevahvistin on saanut uuden Plus Edition -version, joka sisältää nyt kitin vaihdettavia operaatiovahvistimia. Subwooferin suositushinnaksi ilmoitetaan 3150 euroa. Bebopin mitat seinälle asennettuna ovat 450 x 600 x 85 mm ja paino noin 8 kg. Kitti sisältää alkuperäisten Texas Instruments TI-NE5532 op.-vahvistimien lisäksi neljä Texas Instruments TI-OPA2132PA- ja kaksi NS-LM4562 -vahvistinpiiriä, sekä IC-jalan, ruuvimeisselin ja ohjekirjan ja vinkkejä erilaisista kombinaatioista
DLNA-tuen avulla käyttäjä pääsee lisäksi helposti käsiksi kaikkeen kotiverkon mediasisältöön kodin ulkoisilla kovalevyillä. Uuden malliston lippulaivamallit HR929N ja HR925N ovat varustettu 500 Gt:n tai teratavun kokoisella kiintolevyllä. Dialogue Lift toiminnon avulla voidaan Yamahan mukaan nostaa keskikanavan ääni keskellä kuvaa, vaikka keskikanavakaiutin sijaitsisi kuvan alapuolelle ja Virtual Dialogue Lift toiminnolla jopa ilman erillistä keskikanavakaiutinta. Järjestelmä sisältää myös Reflected Sound Control aikaisten heijastusten korjauksen (RX-A3020). alumiiniset etulevyt ja järeät virtalähteet. Multi-point YPAO analysoi huoneen akustiikan useasta pisteestä ja säätää optimaalisen toiston sen perusteella. entistä kehittyneempi Cinema DSP HD3 ja 3D surround-prosessointi, täydelliset verkko-ominaisuudet (DLNA, Internet-radio ja AirPlay), 4k-superteräväpiirtokuvan läpivienti ja ylösskaalaus. Ominaisuuksiin kuuluu valmistajan mukaan mm. SmartShare-toiminnolla käyttäjä voi etsiä sisältöä verkosta, soittimen kiintolevyltä, liitetystä tietokoneesta tai älypuhelimesta. Malleissa on myös 3D Blu-ray-tuki, Smart TV ja tuplaviritin antenni- ja kaapeliverkon teräväpiirtolähetyksiä varten. Uusien mallien hinnat ovat 8952195 euroa. Tuplavirittimen avulla käyttäjä voi tallentaa elokuvaa ja katsella televisiota tai vaikkapa tallentaa kahta ohjelmaa samalla kertaa. Lisätietoja: http://europe.yamaha.com Yhdistelmä-Blu-raysoittimet LG esittelee uusia tuplavirittimellä, sisäänrakennetulla kiintolevyllä sekä 3D- ja Smart TV -tuella varustettuja Blu-ray-soittimia. Rakenteeltaan uudet mallit ovat tukevia ja viimeisteltyjä, sisältäen mm. LG Smart TV -alustan avulla käyttäjällä on pääsy muun muassa elokuviin, sarjoihin ja urheilusisältöön suosittujen palveluiden kuten Headwebin, SF Anytimen ja Viaplayn kautta. TUOTEUUTISET Tarkempaa huonesäätöä Yamaha on esitellyt neljä uutta mallia AVENTAGE-avviritinvahvistinmallistoonsa. Saatavana elo- ja syyskuussa, RX-A3020 lokakuussa. LG:n uudet Blu-ray-soittimet ovat saatavilla vuoden 2012 kolmannella neljänneksellä, hinnoiksi ilmoitetaan 79549 euroa. Neljä malliston laitteista voidaan yhdistää kotiverkkoon wlan-tuen avulla ja käyttää mediasoittimena sekä muuttaa mikä tahansa kodin televisioista Smart TV -ominaisuudella varustetuksi älytelevisioksi. Uusi Blu-ray-mallisto sisältää kuusi laitetta HR929N-lippulaivamallista yksinkertaisempaan BP120N-malliin. Lisätietoja: www.lg.com/fi 10 HIFIMAAILMA 7/2012. Esimerkiksi Yamaha RX-A2020:lle ilmoitetut ominaisuudet: 9.2-kanavainen (140W/kanava, 8 ohm, 20 Hz-20 kHz, 0.06% THD, 2-kanavaa ohjattuna), HQV Vida -videopiiri, dlna, AirPlay, nettiradio, 4K-läpivienti ja skaalaus, etupaneelin digitaalinen USB-liitäntä (iPod, iPhone, iPad), kahdeksan HDMI-lähtöä (yksi edessä) ja kaksi HDMI ulostuloa (3D ja ACR), HDMI Zone B monihuonevalmius. iPhone, iPad ja Android sovelluksen avulla laitetta on helppo ohjata suoraan älypuhelimesta tai tablet-tietokoneesta. Uudet mallit RX-A3020, RX-A2020, RX-A1020 and RX-A820) ovat valmistajan mukaan suunniteltu mahdollisimman korkeaa audiolaatua kunnioittaen silti uusimman tekniikan ja ominaisuudet tarjoten. Dialogue Level mahdollistaa Yamahan mukaan elokuvien puheäänen ja musiikissa laulajien äänenvoimakkuuden säädön optimaaliselle tasolle
Denonin mukaan merkittävin parannus molemmissa laitteissa on äänenlaatuun liittyvä uudistus, joka sisältyy laajamittaiseen eurooppalaista soundia jäljittelevään ohjelmaan. Tehoa valmistaja lupaa 120 wattia kanavaa kohden (8 , 1 kHz, THD 1%, 1 kanava ohjattuna). PMA-520AE on saanut lisäksi uudet laadukkaammat kaiutinliittimet. Vahvistimen tehoksi luvataan 2x70W/4 ohmia. Levysoitinliitäntä on tarkoitettu MM-tyyppiselle rasialle ja herkkyydeksi on ilmoitettu 2.5 mV/47 kohmia. Suositushinnoiksi ilmoitetaan mallista riippuen 160, 270 ja 370 euroa. Vahvistin on 7.2-kanavainen. Elokuvaäänentoiston luvataan olevan entistä tarkemman Sonyn kehittämän HD Digital Cinema Sound -teknologian ansiosta. Langattoman yhteyden avulla voi myös kuunnella satoja tarjolla olevia internetradiokanavia ja Sonyn Music Unlimited -palvelun musiikkitarjontaa. PMA-520AE ja DCD-520AE ovat saatavissa mustana ja hopeisena. jossa on sisäänrakennettu langaton wlan-yhteys ja AirPlay. Kaukoohjaussovelluksella voi ohjata langattomia kaiuttimia sekä musiikkiraitoja Music Unlimited -palvelusta ja nettiradioista. Cd-soitin DCD-520AE sisältää koko joukon audioteknologiaa, jota Denon on kehittänyt vuosien saatossa. Vastaanottimen sisäänrakennetulla AirPlaylla voi kuunnella musiikkia iPhonesta, iPodista tai iPadista. SA-NS410- ja 510 -malleissa on neljä ulospäin suunnattua diskanttikaiutinta ja yksi bassokaiutin ja 310-mallissa ympärisäteilevä kokoäänialueen kaiutin. Soitin tukee myös MP3- ja WMA-formaattia. Wlan- ja AirPlay-yhteyden avulla musiikkia voi soittaa langattomasti PC:ltä ja Apple-tuotteilta sekä Music Unlimited -palvelun kautta ja tuhansista nettiradioista ympäri maailmaa. Vastaanottimessa on viisi hdmi-ottoa ja yksi -lähtö, usb-liitäntä. Molempien hinta on noin 280 euroa kappaleelta. Wlanin kautta taas voi toistaa musiikkia ja elokuvia tietokoneelta, tabletilta tai muista laitteista. Mallissa NS510 on lisäksi ladattava akku, jonka luvataan antavat jopa 5 tunnin käyttöajan. Lisätietoja: www.sony.fi HIFIMAAILMA 7/2012 11. Lisätiedot: www.denon.fi 360 asteen langatonta ääntä Sonyn langattomien SA-NS310-, SA-NS410- ja SA-NS510-kaiutinmallien ansiosta musiikista voi nauttia helposti ilman johtojen virittelyä ympäri asuntoa. Soittimessa on erikoistoiminto "Folder Mode", joka merkitsee sitä, että se toistaa vain sellaisia tiedostoja, jotka on tallennettu tiettyihin kansioihin. Sonyn STR-DN1030 on saatavilla elokuussa ja tuotteen suositushinta on 670 euroa. Sony Media Remote -sovelluksen ansiosta älypuhelinta tai tablettia voi käyttää kaukosäätimenä. Kaiuttimet luovat Sonyn mukaan 360 asteen äänikentän. Pääteasteensa toteutuksesta Denon käyttää termiä Advanced High-Current Single-PushPull. Vahvistimen mukana tuleva kaukosäädin on suunniteltu käyttäjäystävällisemmäksi, ja se sisältää nyt myös perustoiminnot Denonin cdsoittimille. Musiikkia voi ohjata AirPlayn kautta tai lataamalla maksuttoman Sony "Network Audio Remote" -sovelluksen älypuhelimeen, tablettiin tai Walkmaniin. Uutuusmalli sisältää tarkkuudeltaan 32bit / 192kHz -tyypin da-muuntimen. Tuotteet ovat saatavilla syyskuusta 2012 alkaen. Langaton AV-viritinvahvistin Sony STR-DN1030 on valmistajan mukaan maailman ensimmäinen kotiteatterin viritinvahvistin. Ympäristöystävälliset näkökohdat on huomioitu kutistamalla vahvistimen tehontarve lepotilassa 0,3 wattiin. Laadukkaat perusstereot Denonin stereovahvistin PMA-520AE ja cd-soitin DCD-520AE muodostavat parivaljakon, joka on perinyt edeltäjiensä parhaat geenit ja saanut lisäksi uusia parannuksia. Advanced Digital Cinema Auto Calibration -toiminto kalibroi äänen kaiuttimien sijaintien perusteella
Toistoalueen luvataan ulottuvan aina 6 hertsiin saakka. + Avara äänikuva + Äänenlaatu + Varustelu + Hintalaatusuhde ÄÄNI Äänenlaadultaan Focalit ovat hyvät. Syynä ovat kuulokekuuntelun voimakkaasti kasvavat markkinat, niin kannettavien laitteiden myötä kuin kotikäytössäkin. Kuuloke-elementti on valmistajan ilmoituksen mukaan halkaisijaltaan 40 mm ja valmistettu mylarista ja titaanista. KO K E I L U : F OC AL S PI RIT ON E TEKSTI: TEPPO HIRVIKUNNAS KUVAT: VALMISTAJA HIFImaailma SUOSITTELEMME Focal Spirit One Hinta: Lisätietoja: 200 euroa www.ah-hifisystems.fi www.audiohellman.fi www.focal.com suljettu 6 Hz 22 kHz 104 dB SPL/1mW @ 1 kHz 32 ohm 225 g 1,2 m Monikäyttöiset laatukuulokkeet FOCAL SPIRIT ONE ON TUNNETUN KAIUTINVALMISTAJAN ENSIMMÄINEN KUULOKEMALLI. Herkkyys on suurehko, ja kuulokkeista pitäisi saada mukavasti ääntä jo tavallisella mobiilisoittimella. YHTEENVETO Focal Spirit One -kuulokkeet ovat laadukkaat ja näyttävän näköiset, monipuoliset kuulokkeet, joiden äänenlaatu on erittäin hyvä. Ensivaikutelma Focal Spirit One kuulokkeista on lupaava. Basson sävy on enemmin kuivahko kuin täyteläinen. Ne ovat erinomainen valinta kannettavan soittimen pariksi, laadukasta hi -äänentoistoa arvostavalle, mutta tietyin varauksin myös kotikäyttöön. Focal Spirit One -kuulokkeet ovatkin suunnattu ensisijaisesti mobiililaitteille. Äänenlaadultaan ne ovat verrattavissa jopa selvästi kalliimpiin kuulokkeisiin. Mobiilikäytössä tämä on eduksi, mutta kotikäytössä tarvitaan jatkojohto. Focalit ovat erinomainen valinta monikäyttöisiä kuulokkeita tarvitsevalle. Kyseessä ei Focalin mukaan kuitenkaan ole vain heidän nimellään myytävä, satunnaisen kiinan-valmistajan malli, vaan heidän kokonaan itse suunnittelema kuuloke; vaikkakin valmistettu Kiinassa. OVATKO NE VAIN MERKIN MAINEELLA RATSASTAMISTA VAI UUSI ALUEVALTAUS? Rakenne: Toistoalue: Herkkyys: Impedanssi: Massa: Kaapelin pituus: Muuta: Integroitu mikrofoni handsfree -käyttöä varten, naaras- / uros -adapteri eri ohjelmalähteitä varten, lentokoneadapteri, 3,5 mm / 6,35 mm kuulokeadapterit, kova säilytyslaatikko sekä pehmeä suojapussi. Rakenne vaikuttaa tukevalta, ja viimeistely on korkealuokkaista. Kuulokkeiden perusrakenne on suljettu. Kuulokkeet hyvin toimivat kaikenlaisella musiikilla, 12 HIFIMAAILMA 7/2012. Kuulokkeet eivät ole pienikokoiset, mutta eivät erityisen suuretkaan. Kuulokkeiden ulkopuolisten äänien eristykseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Tästä johtuen myös kuulokkeen runkoäänet ja johdon kahina välittyvät keskimääräistä selvemmin korviin, jopa oman hengityksen ääni. mutta parhaiten kuitenkin sähköisesti tuotetulla kevyellä musiikilla. Yläpannassa on myös hyvä pehmustus. Vaimennukseksi ilmoitetaan peräti 20 desibeliä. Kuulokejohto sisältää kauko-ohjauksen Applen tuotteiden perustoiminnoille. Bassoalue soi sävykkäästi ilman korostusta. Kuormana Focalit ovat helpot. Kuuloketyynyt ovat paksuhkot, ja niissä on keinonahkainen päällyste, mikä tosin saattaa pidemmässä käytössä hiostaa. Impedanssi on 32 ohmia eikä se juurikaan vaihtele taajuuden mukaan. Kovin analyyttiseksi toistoa ei voi luonnehtia, mutta kaikkiaan äänenlaatu on rasittamaton ja sävykäs, jopa erotteleva. lentokonekäyttöön. mukana toimitetaan sekä kova säilytyskotelo että pehmeä kantopussi ja erilaisia sovitinadaptereita mm. Irrotettava kuulokejohto kiinnittyy kätevästi vain toiseen kuuloke-elementtiin. Kangaspäällysteinen johto on lyhyt. Myös pitkät kaiutinperinteet omaava ranskalainen Focal kokeilee nyt siipiään kuulokemarkkinoilla. Focalien luoma stereo- ja äänikuva on hyvä, erotteleva ja voisi jopa sanoa, että liioitteleva. Kuulokkeet tekevät sen hyvin myös käytännössä. Ne pysyvät hyvin päässä, mutta pehmeiden tyynyjen ansiosta puristus ei tunnu liian kovalta. Äänessä on paljon potentiaalia. Kuulokkeiden ote on jämäkkä. Saatava myös valkoisena. Y hä useampi kaiutinvalmistaja on lähtenyt mukaan kuulokebisnekseen. Osa eri kanavien äänistä soi selvästi pään ulkopuolella, mutta taakse painottuen, ikään kuin surroundmaisesti, ja keskelle tarkoitettu informaatio taas painottuu selkeästi keskelle pään sisään. Mukana toimitettavat varusteet tukevat vaikutelmaa. Keskialueella on havaittavissa äänitteestä riippuen pientä nasaalia sävyä, ja paikoin korkeat taajuudetkin kuulostivat hieman ehkä tummilta
Myös ulkonäkö on kieltämättä ottanut harppauksia. Jalusta on massiviisempi kuin kokoluokkaa P 14 anasonicin plasmamallien kärki on tuottanut tasaisesti hyvää kuvaa. SYSIMUSTA RUUTU ELOKUVAN NIIN EDELLYTTÄESSÄ VAATII TELEVISIOLTA PALJON, MUTTA PANASONICIN LIPPULAIVA ONNISTUU SIINÄ TEMPPUILEMATTA. Kaupan päälle tulee viisi tuumaa lisäkokoa ja jo vakiovarusteeksi luettava 3D sekä verkon älykkäät toiminnot. Kurot olivat siihen aikaan (2009) HIFIMAAILMA 7/2012 pienemmissä lcd-televisoissa, mutta television asentaminen jalustalleen on helppoa ja varman tuntuista. Siitäkin huolimatta, että Panasonicilla on ollut käytössä edesmenneen televisiokuninkaan älyllistä osaamista. Päivänvalossa lasipinta on plasmalle tyypillisesti hieman harmahtava. sukupolven Kuro-malleja. Hillitty heijastuksenesto parantaa näkyvyyttä kirkkaassa. TES TI : PANAS ONIC TX- P6 5 V T50Y - TEL EVI SI O TEKSTI JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN KUVAT: VALMISTAJA JA MAURI ERONEN HIFImaailma SUOSITTELEMME KONTRASTISUHDE MUSTAN JA VALKOISEN EROTUS ON SUURIMPIA KUVANLAATUUN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ. Design on modernin sulavaa ja ohutta. Pioneer lopetti ehkä syystäkin televisioiden valmistuksen. JOKO ON AIKA ALITTAA KURON ASETTAMA RIMA? Synkkyydestä loistoon kalliita valmistaa, eikä tappiollinen liiketoiminta edes kapealla sektorilla näytä hyvältä osakkeenomistajien silmissä. Television reunoja kiertävä metallikoriste on erittäin ohut, mutta kuva-ala ei ulotu reunaan asti, vaan välissä on pari senttiä leveä kehys. Etupinnan lasilevy ulottuu reunoihin asti, ja kokonaisuus on sammutettunakin tyylikkään yhtenäinen. Tänä vuonna Panasonic kuroo eroa umpeen, ja malli VT50 alkaa olla ensimmäinen todellinen haastaja männävuosien mestarille. Vuosi vuodelta nähty edistys on tapahtunut hitaasti, mutta tähän mennessä ei ole vielä päästy samalle tasolle Pioneerin 9. Osan tästä selittävät taloudelliset realiteetit
Valikkoon tullessa viimeksi säädetty kohta on valmiiksi valittuna. Taustavalo on sävyltään punainen, ja se kytkeytyy päälle omasta näppäimestä. Ainoastaan tilanteissa, joissa kuvassa ei ole mitään sisältöä, erottaa pohjamustan neutraalin harmaan kajon. HIFIMAAILMA 7/2012 15. Kuva-ala ei kuitenkaan ulotu reunaan asti, vaikka lasilevy peittääkin koko etupinnan. Televisio on äärimmäisen helppo asettaa asennusvaiheessa jalustalleen. HDMI-ottoja on neljä, ja yksi niistä tukee äänen paluukanavaa (ARC). Verkkoon Panasonic kytketytyy langattomasti tai ethernetillä. Nykyaikaa edustavat vga- ja s-video-liitäntöjen puute. "Professional" sisältää tarkat kalibrointimahdollisuudet kriittisem- pään katseluun pimennetyssä tilassa. Mukana tulee lisäksi viime vuodelta tuttu touchpad-ohjain, jolla kursorimaisten sovellusten, kuten nettiselaimen käyttö on tietokonemaisempaa kuin kaukosäätimellä. Tavallista kaukosäädintä käyttää paljon mieluummin, ja netin käyttökin sujuu tuhannesti kätevämmin televisioon kytketyn tietokoneen avulla. Televisio tukee Bluetoothin HID- ja A2DP-pro ileja. Jalusta noudattaa samaa muotoilua kuin itse televisio. Viritinpuolella ovat edustettuna kaikki tekniikat, DVB-C/S2/T2. Myös BT-kuulokkeiden käyttö on mahdollista. Myönnettäköön, että Bluetoothilla kommunikoiva ohjain on pitkälti ominaisuuslistaa kasvattava temppu. "Professional" on myös ainoa kattavat kalibrointisäädöt tarjoava tila ammattikäyttöön tarkoitettujen ja peruskäyttäjältä lukittujen ISF-tilojen lisäksi. KUVANLAATU Panasonic testattiin Professional 1 -kuvatilassa. Scartin ja komponentin tv kuitenkin hyväksyy adapterin avulla. "Auto" ja "16:9" toimivat entisen Justin tapaan oikein. Televisiota reunustaa ohut metallikehys. Suurimman vaikutuksen tekee erinomainen kontrasti ja luonnollinen väritoisto. Kuvasuhdevalintojen nimeäminen on mennyt pieleen. Äänen ja kuvan synkronointia voi säätää, jos langaton siirto aiheuttaa äänilaitteessa viivettä. "THX Bright Room" soveltuu päiväkäyttöön, kun olohuoneeseen tulvii pakostakin valoa. Panasonic on onnistunut kuvan esivalinnoissa hyvin. Käyttäjän tarvitsee vain säätää kuvan kirkkaus sopivaksi kontrastisäädöllä. Bluetooth-yhteyden ansiosta tekstiä voi syöttää langattomalla näppäimistöllä. Lisäksi mukana tulee nettikäyttöä helpottava, Bluetoothilla toimiva ohjauslevy. katselutilassa. Parin sentin surureunoista huolimatta erinomainen mustan taso kuitenkin edesauttaa sitä, että kuva tuntuu häviävän taustaansa. Kaukosäätimen tuntuma ja television vasteaika on hyvä, ja kapula on painikkeella taustavalaistavissa. Kaukosäädin ohjaa valikoita erittäin nopeasti, mutta televisio kyllä jättää nopeat peräkkäiset painallukset huomioimatta. Eri asetukset sopivat hyvin eri katseluympäristöihin, ja ne ovat asetuksiltaan järkevät suoraan tehtaalta. Värit ovat uskolliset, ja tummien sävyjen erottelu on erinomaista kuvan sisältäessä myös kirkkaita alueita. Kokoisekseen 65-tuumainen huippu-Pana on suorastaan siron oloinen. KÄYTTÖ JA OMINAISUUDET Valikot ovat merkille tuttuun tapaan selkeät ja nopeasti kaukosäätimeen reagoivat. Erinomainen mustan taso saa aikaan sen, että leveän kuvasuhteen elokuvaa katsellessa mustat palkit hukkuvat lähes täysin pimeässäkin huoneessa taustaan. Painikkeiden tuntuma on hyvä, mutta valikkonäppäimen sijoitus melko kauas kursoripainikkeista on harmittavaa. Se ei ole yhtä siro kuin keveissä lcdtelevisioissa, mutta ei matalan rakenteen ansiosta kiinnitä huomiota. Kuvaasetukset on koottu selkeästi yhteen paikkaan, ja kehittyneemmät kalibrointitoiminnot on sijoitettu omaan alavalikkoonsa. Ensi töikseen television ostajan kannattaa myös kytkeä overscan pois päältä, jotta kuvaa ei rajata reunoilta. Enää "Just" ei piirrä 1080p24kuvaa sellaisenaan pikseli pikseliltä yksi yhteen vaan zoomaa kuvaa
Kuva on erittäin terävä, ja syvyysvaikutelma on selkeä ja vakaa. Terävyys nopeasti liikkuvien kohteiden reunoilla parantuu selvästi vasta säädön maksimiasennossa, mutta tällöin kuva on jo kelvottoman saippuaoopperamainen. Interpoloinnin kytkeminen ("24p Smooth Film") tuo esiin totutun videomaisuuden, mutta lievimmässä muodossaan on hyvin katselukelpoinen. Panasonicissa ei ole yksittäisiä värikanavia piilottavia tiloja, joten värisäädön tekemiseen vaaditaan erilliset värisuotimet. Kunnon kalibrointimahdollisuudet tarjoavat Professional-tilat eivät välttämättä riitä katseluun päivällä. Blu-rayn 1080p24-kuvassa näkyy sille ominainen nykiminen, mutta Panasonicilla alhainen kuvanopeus ei pistä pahasti silmään. Kuva menettää kaikissa tapauksissa aavistuksen terävyyttä pienimpiä deltaljeja sisältävissä kohdissa. Enemmän väri-informaatiota välittävä 4:4:4-tila saa Panasonicin solmuun. Maksimiasennossa liikkuva kuva suttaantuu jonkin verran, mutta lievemmillä asennoillakin pääsee selvästi eroon liiallisesta kohinasta. Tavallinen plasman välkkyminen on myös huomattavissa, mutta todellisessa käytössä siihen tottuu nopeasti. Spears & Munsil -testilevyllä oleva, samankeskisiä ympyröitä sisältävä testikuva paljastaa, että Panasonic käsittelee jollakin tavalla kuvaa. Toisaalta vakioasetuksillakin kuva on erinomainen, mikä ilmenee mittausten alhaisista virhe- eli delta e -arvoista. Lopputulos niiden avulla on epätarkempaa. Erittäin loivien linjojen piirtyminen dvdlevyltä ei ole täysin tasaista, mutta normaalilta katseluetäisyydeltä porrastumia ei huomaa. Oheiset mittaukset on tehty kirkkaus- ja color-säädön jälkeen testilevyn avulla. Valoteho riittää THX Bright Room 3D -tilassa hyvin lasienkin läpi, mutta tällöin televisiosta alkaa kuulua selvää surinaa. Dvd-kuva kannattaa syöttää soittimelta valmiiksi skaalattuna, sillä Panasonicilla on tapana nykäistä kohtauksien ja uusien kuvakulmien alussa oikeaa kadenssia ja sopivaa lomituksenpoistotilaa etsiessään. Mustan taso on kohdallaan ilman kirk- 16 HIFIMAAILMA 7/2012. Kohinanpoisto on tehokasta, ja usein automaattinen tila toimii hyvin. Neutraalia toistoa rikkoo joskus tilanne, kun tietyillä kirkkaudella tallennettu tasainen pinta saattaa aavistuksen välkkyä. TES TI : PANAS ONIC TX- P6 5 V T50Y - TEL EVI SI O Elokuvaan uppoutuminen tapahtuu huomaamatta, eikä television kuvassa pistä silmään juuri ollenkaan ongelmia. Mikä tosin riittää hyvin hämärään tilaan. 3D-kuvan crosstalk on lähes olematonta. Aktiivisuljinlasien aiheuttama kuvan välkyntä on selvästi havaittavaa, mutta tässä suhteessa Panasonic ei eroa muiden valmistajan toteutuksista. Plasmalle ominainen pikselien eläminen on huomattavissa läheltä katsottuna, mutta ditheröinnin rae on hyvin hienojakoista. Ylimääräisiä renkaita ilmestyy myös tavallista enemmän, vaikka terävyysasento on minimissä. Ääni kuuluu ainoastaan silloin, kun ruudulla on hyvin paljon kirkkaita elementtejä, ja kuva on ruuvattu kontrastisäädöllä kirkkaaksi. MITTAUKSET Harmaasävyt ovat kautta linjan luonnolliset jopa ilman kalibrointia. Harmaasävyille ja gammalle on 10 pisteen kalibrointi, ja värinhallinta mahdollistaa kaikkien pää- ja välivärien hienosäädön kolmella akselilla. Lasit käyttävät kuitenkin Bluetoothia television kanssa kommunikoimiseen, joten näköeste ei katkaise yhteyttä toisin kuin infrapunalla toimivat lasit. Lasien pieni viherrys tarkoittaa, että referenssikuvaa kaipaavan täytyy kalibroida tv erikseen lasien läpi mitattuna. Eriskummallista neliapilakuviota ei ole näkynyt missään aikaisemmin testatussa televisiossa. Näistä testeistä Panasonic saakin täydet pisteet. Keskiasentokaan ei ole elokuvilla riittävän luonnollinen. 2D-tilassa VT50 ääntelee selvästi edellisvuoden malleja vähemmän. Tietokonekäytössä kuva ei välkkymisen ja kohinan takia ole niin levollinen kuin lcd-televisioilla. Soittimesta tulee olla valittuna rgb- tai ycbcr 4:2:2 -tila, jotta värit näkyvät oikein dvd- Kalibrointimahdollisuudet ovat kattavat. Kirkkaiden elementtien värien leviäminen keltaiseksi ja siniseksi silmiä nopeasti liikutettaessa on myös havaittavissa. Ilman liikeinterpolointiakin kuva on sulava. Videomuotoisen kuvan laatu lomituksen poiston ja skaalauksen jälkeen on erinomaista. Videomuodossa tallennetun lmilähteen lomituksen poisto ei ole Panasonicin valtteja. Realistisemmalla 1080i-lähteellä kuvassa kuitenkin erottuu kaikki detaljit. Liike on 24p-kuvalla nykimätöntä. Kontrastisäädön maksimissakin kuva on kirkkaimmillaan noin 80 kandelaa neliömetrillä. Tasaisella taustalla pystysuunnassa liikkuva kohde jättää jälkeensä kapean varjon. Se epäonnistuu sekä dvd- että Blu-ray-formaatin HQV-levyillä näyttämään testikuvan oikein. Tämä ei kuitenkaan tuota ongelmia, sillä Panasonic erottelee Blu-ray-levyn värikanavat täydellä tarkkuudella myös 4:2:2-signaalilla. Todellisella kuvamateriaalilla outoja ilmiöitä ei kuitenkaan näy. levyn 576i-kuvalla. Ongelmaa ei huomaa elokuvamateriaalilla juuri koskaan. Tietyissä tilanteissa lomitetulla hdkuvalla interpolointi onnistuu sulavoittamaan kuvaa vain maksimiasennossa
Keskiharmaan yläpuolella toistossa ei ole moitittavaa, ja tummien sävyjen pienen virheen voi korjata bias-säädöllä tai vielä tarkemmin 10 pisteen korjauksella. Gamma esiasetuksella 2.2. Pohjamusta on tasoltaan hyvin lähellä tähänastisen referenssin, 9. Koordinaatistossa virhe on merkityksetön, mutta kokonaisvirhettä kasvattaa luminanssien poikkeama. Tarkempi korjaus on mahdollista värienhallinnan luminanssisäädöllä ja kalibrointilaitteella. HIFIMAAILMA 7/2012 17. Ja se musta... Toisto on erinomainen, kun värien kirkkaussäätö (color) on tehty silmämääräisesti testilevyllä ja suotimella. Kontrasti on vertaansa vailla, liiketoisto erinomainen ja värit luonnolliset. Panasonicissa yhdistyvät kaikki näyttölaitteelta haluttavat ominaisuudet tyylikkäässä paketissa. Toisto on erinomainen ja hienosäädettävissä edelleen kolmiulotteisella (hue/saturation/luminance) värienhallinnalla. Värien luminanssin tarkkuus. kaussäätöön koskemista. Panasonicissa on korjaamista varten kattava kolmen akselin (hue, saturation, luminance) värinhallinta kaikille pää- ja osaväreille. Pelkällä color-säädöllä luminaissia on mahdoton saada täydelliseksi, koska säätö vaikuttaa kaikkiin väreihin tasapuolisesti. Keskimäärin gamma vastaa television antamia esiasetusvalintoja (1,8-2,6). Myös saturaatiotasot (25/50/75 %) toistuvat lineaarisesti, ilman sävyheittoja. Mittaustulokset Käytetty kuvatila Väriavaruuden esiasetus Gamman esiasetus On/off-kontrasti ANSI-kontrasti Valkoisen taso (10% ikkuna) Valkoisen taso (ansi) Mustan taso (off) Mustan taso (ansi) Harmaasävyjen DeltaE 20-100 % (keskiarvo) Värien DeltaE (keskiarvo) Värien luminanssivirhe (keskiarvo) HQV HD (/100p) HQV PAL (/80p) Toimiva 1080p24-toisto Professional 1 Rec 709 2.2 16700:1 10700:1 80 cd/m² 51 cd/m² 0,005 cd/m² 0,005 cd/m² 2,9 3,1 3,9 % 65 60 · Värivirhe Rec 709 -referenssiin nähden. + Erinomainen mustan taso ja kontrasti + Luonnollinen kuva tehdasasetuksilla + Sulava kuva ja hillitysti toimiva liikeinterpolointi + Tarkat kalibrointimahdollisuudet Vaimea surina kirkkaalla kuvalla Dvd-kuvan töksähtelyt lomitetulla kuvalla Väriavaruus CIE-kartastossa Rec 709 -asetuksella. Kymmenen prosentin välein toimiva gammasäätö auttaa senkin viimeisessä hiomisessa. 709 on erittäin lähellä viittaamaansa referenssiä. Plasmakentällä Pana pääsee tällä hetkellä lähimmäksi absoluuttista autuutta ääretöntä kontrastia. Värien esiasetustila Rec. Värikylläisyys on erittäin lähellä referenssiä. Mittalaitteiston omistaja toisaalta palkitaan kattavilla kalibrointimahdollisuuksilla. Kahdella esiasetuksella pärjää sekä pimeässä että kirkkaassa olohuoneessa, sillä tehdasasetukset ovat kuvanlaadun osalta hyvällä mallilla. Tummassa päässä koholla ja kirkkaassa päässä kuopalla oleva vaste aiheuttaa sen, että kuva näyttää tavallista kontrastikkaammalta. Gammakäyrässä, eli television tuottaman kuvakirkkauden vastaavuudessa lähdemateriaalin kirkkauteen, on pientä aaltoilua. Käytännössä siihen ei tarvitse kuitenkaan koskea, sillä tehtaalla toisto on säädetty valmiiksi erittäin luonnolliseksi. sukupolven Pioneer Kuron tuottamaa mustaa. Ilmiön saa vieläkin voimakkaammaksi gamman esiasetuksella "s-curve". YHTEENVETO Panasonic on kuvaltaan nykymarkkinoiden paras televisio oledvarauksin. eihän se Panasonicissa aivan Kuro-tasoa ole, mutta eroa ei huomaa kuin täysin pimennetyssä tilassa ja silloinkin vain, kun lähdemateriaalin kirkkaus on tyyppiä kellari. "Scurve" ehostaa kontrastia tekemällä tummista sävyistä tummempia ja kirkkaista kohdista kirkkaampia kuvankäsittelyohjelmista tuttuun tapaan. Ominaisuudet Panasonic Malli Hinta Lisätietoja Koko Mitat (lxkxs) -jalustan kanssa Massa (ilman jalustaa/jalustalla) Paneelin tyyppi Tarkkuus 3D 3D-lasit Viritin DVB-T/T2 DVB-C DVB-S/S2 Kuvatulot HDMI VGA Komponentti SCART S-video Komposiitti Ääniliitännät Linjatulo Linjalähtö Kuuloke S/PDIF-lähtö (opt/coax) Kaiutinlähdöt Lisäominaisuuksia Harmaasävyjen kalibrointi Värinhallinta (CMS) Gammasäätö USB USB-tallennus Ethernet WLAN Verkkotoisto (DLNA) Bluetooth CI-kortti SD-kortti Kuva-kuvassa Äänen paluukanava bias/gain+10p 3D 6 esiasetusta+10p 3 · · · · · · · · · · ·/4 1 1 1 · · · 65VT50 4 299 www.panasonic.fi 65" 149,9x89,1x5,1 cm 149,9x93,9x40 cm 42,5/48 kg plasma 1920x1080 aktiivi 2 paria Mittaustulokset Harmaasävyjen tasapaino Professional 1 -esiasetuksella. Vakiona esivalittu 2,2 on hyvä valinta peruskäyttöön, mutta pimennetyssä huoneessa 2,4 tai "s-curve" saattavat tuottaa vaikuttavamman kuvan. Eikä hyvän kuvan eteen tarvitse edes nähdä töitä. Aavistuksen kirkkaamman mustan huomaa oikeastaan vain pimeässä huoneessa televisioiden sijaitessa vierekkäin. Virhe on kuitenkin hyvin pieni ja korjattavissa 10 pisteen säädöllä
TES TI : G R ADI EN T 5 .0 - KAIUTTIMET TEKSTI: PEKKA TUOMELA KUVAT: MAURI ERONEN MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN Tuttua laatua GRADIENT LUOTTAA UUSIMMASSA MALLISSAANKIN HYVÄKSI KOKEMIINSA PERIAATTEISIIN. TULOKSENA ON TUOTE, JOKA MIELLYTTÄÄ VARMASTI MERKIN KANNATTAJIA. 18 HIFIMAAILMA 7/2012
Koko sisätila on täytetty polyesterivanulla. Poikkeava muoto koitui kuitenkin Lauran kohtaloksi, sillä kotelon valmistaneen alihankkijan toiminnan loppumisen jälkeen sille ei löytynyt enää sopivaa tekijää. Koaksiaalielementti on suojattu kiinteällä kankaalla, jonka irrottamiseksi elementti täytyy poistaa sisäkautta irrottamalla ensiksi takalevyn passiivielementti. Lauran kanssa yhteistä on re eksitoiminnon toteutus joustavasti ripustetun kalvon avulla. Suojakankaan värivaihtoehdot ovat musta, valkoinen, vaaleanharmaa ja vaaleanruskea. Passiivielementti on tässä suhteessa huomattavasti ongelmattomampi ratkaisu. Vasteet ovat yhtenäisiä. Gradientin kohdalla tilanne on ollut kuitenkin erilainen. Vapaakenttävaste on tasaisin 20 asteen kulmassa. Kylkikappaleet ovat samanlaiset kuin Evidence-mallin kansilevy. Kokonsa ja koaksiaalisuutensa ansiosta 5.0 sopii hyvin monikanavajärjestelmään. Jos nämäkään eivät riitä, lisämaksusta on saatavissa 12 muuta väriä. Tällä välin yritys on vaihtanut nimekseen Gradient Labs ja siirtänyt toimipaikkansa Porvooseen. Impedanssi on kaikin puolin ongelmaton. Preluden poistuttua Gradient esitteli 2008 kaarevakylkisen Laura-mallin (testi Hi maailma 1/2009). Suunnittelusta vastaa kuitenkin edelleen Jorma Salmi. BASSOA PASSIIVIELEMENTILLÄ Gradient 5.0 on ulkoisesti kekseliään yksinkertainen mutta samalla myös omaperäinen ja tyylikäs. Gradient on kehittänyt lasikuitukartioista ja alumiinikalottista elementtiä yhdessä Seasin kanssa pitkään ja käyttää sitä monessa mallissaan. Muut osat ovat joko valkoisia tai antrasiitinharmaita. Liittiminä ovat kullatut naparuuvi-banaanihylsyt, jotka kiinnitetty suoraan takalevyyn. Tunnetuin niistä on varmaankin Prelude vuodelta 1999. Koivu-, kirsikka- tai pähkinäviilupinta on saatavissa lisähintaan. Jakosuodin on koottu liimaamalla komponentit kotelon pohjalle. Kun Laurassa oli kaksi Peerlessin valmistamaa 15-senttistä passiivielementtiä, 5.0:ssa on erityisesti tätä mallia varten suunniteltu soikea 14x30 senttimetrin elementti. Toisto ei muutu mainittavasti, vaikka kotelon kääntäisi kyljelleen. ko. Sointi on lähellä neutraalia eikä siinä ole minkään- ASIALLINEN RAKENNE Kotelon etu- ja takalevy ovat 19-milliset, ja muiden seinämien paksuus on 15 milliä. Pienen kotelon virittäminen alhaiselle taajuudelle edellyttää poikkipinta-alaltaan pientä re eksiputkea. Se aloitti lattiakaiuttimella, eikä pientä mallia ole ollut myöhemminkään aina tarjolla. Aukon paikkaa nyt 5.0. Ei ole yllätys, että 5.0:ssa on koaksiaalinen rakenne. Sen heikkoutena ovat ilmavirtauksen aiheuttamat sivuäänet suurilla bassotehoilla. Se sisältää kaksi ilmasydänkelaa, kolme muovieristeistä kondensaattoria ja yhden vastuksen. Jakosuodin on Gradientin tapaan toteutukseltaan koreilematon mutta laadukas. Suurin osa takalevystä on passiivielementin käytössä. J alustalle sijoitettavat kaiuttimet ovat useimpien valmistajien mallistossa keskeisiä. 5.0 on suunniteltu sijoitettavaksi 5070 sentin korkuiselle jalustalle ja vähintään 50 sentin etäisyydelle seinäpinnoista. Äänellisesti 5.0 on aitoa Gradientia. Suuntaavuus kasvaa selvästi suurissa kulmissa, mutta vaste säilyy hallittuna. Valmistaja suosittelee kaiuttimien kääntämistä niin, että niiden suunnitteluakselit risteävät hieman kuuntelupaikan edessä. HILLITYN TARKKA SOINTI Bassovaste on suunniteltu loivasti melko ylhäältä laskevaksi. Keskialueella on pieni korostuma 700 hertsin kohdalla. Kylkilevyjen välillä on rakennetta tukeva kierretan- HIFIMAAILMA 7/2012 19. Ne ovat saarnivaneria, joka on käsitelty värittömällä, mustalla tai valkoisella lakalla
Kaikkein alimmille bassoille voisi kaivata ajoittain subbaria. Kokonaisbalanssi on kallellaan anteeksiantavaan. Sointi on luonnollisen sävyinen ja liioittelematon, ääripäistään hillitty. ja 7,5 ohmia @ 230 Hz Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). laista halpaa yleisön kosiskelun tuntua. Yleistasapaino suosii enemmän keskialuetta kuin ääripäitä. Myös vaikutelma sekä äänikuvallisesta että yleisemmästä tarkkuudesta tukee positiivisessa mielessä monitorimaista otetta musiikkiin. Riipiväksi toistoa ei saa millään, ellei levyä ole sellaiseksi tarkoitettukin. Soinnillisesti asiat ovat kunnossa, joskin joillakin näytteillä keskialueelle on hiipinyt ripaus purkkimaisen korostunutta sävyä. Samalla kun kaiutin pureutuu käsin kosketeltavasti sävyihin, se pysyy luonteeltaan rauhallisena. Melko voimaton alapää pysyy kiinteänä ja häiriöttömänä melko suurilla äänenvoimakkuuksilla. Sointi on miellyttävän yhtenäinen; missään kohdassa ei aisti äänialueiden erillisyyttä. Toimiva kokonaisuus monipuoliseen kuunteluun myös pieneen tilaan. Äänikuva on luonnollisen liioittelematon. Toisto on miellyttävää monenlaisilla äänitteillä. Tahdin ja pohjien täsmällistämiseksi seinäsijoitus on paikallaan, sillä muuten kontrabasson matalimmat katoavat. Sävylliset aspektit ovat hienosti kohdallaan ilman että balanssissa on haitallista piikitystä millään taajuusalueella. Stereokuva erottelee leveyssuunnassa hyvin, mutta on syvyyssuunnassa tavanomaisempi. 0,13 ms Minimi-impedanssi: ......................... 6,5 ohmia @ 15 000 Hz ........................................................ 55 Hz Viritystaajuus: ............................................................. 51 Hz Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): ...........................6 dB Lisäviive 1 kHz: ...................................................... Toisinaan ilmenee kuitenkin aavistus ohuutta ja latteutta. Ilmiö saattaa johtua tiukan niukasta yläbassosta, joka ei tuo yhtään ylimääräistä muhevuutta levyille. TES TI : G R ADI EN T 5 .0 - KAIUTTIMET Gradient 5.0 Hinta: Valmistaja: Puhelin: Internet-osoite: Toimintaperiaate: Suurin suositeltava teho: Nimellisimpedanssi: Elementit matalat äänet: korkeat äänet: Jakotaajuus: Liittimet - painoliitin: - naparuuvi: - banaanihylsy: - kaksoisjohdotus: Irrotettava etusuoja: Mitat (l x k x s): Kokonaispaino/kaiutin: 1 300 /pari Gradient Labs Oy 010 321 9300 www.gradient.fi 2-tie, passiivielementti 150 W 8 ohmia 176 mm 25 mm 2,8 kHz ei on on ei on 213 x 300 x 210 mm 6 kg Mittaustulokset Herkkyys (1 m/2,83 V): ............................................ 83,5 dB Alarajataajuus (-6 dB): ................................................ Sävyt tulevat esiin luontevasti, ja vaikutelma on rauhallinen. Diskantti on tasoltaan melko matala ja tasapainoisin, kun kaiutin on suunnattu suoraan kohti kuulijaa. (Pisteet: taajuusbalanssi 8,5 / stereo- ja äänikuva 8,0 / dynamiikka 7,0 / kokonaisuus 8,0) Mikael Nederström: Iskevä, eloisa ja napakka ääni. Tuloksena on elävä, läpinäkyvä ja napakka toisto. On ilmeistä, että kunnollinen subwoofer täydentäisi kaiuttimen toistoa onnistuneesti tuoden siihen kaivattua jykevyyttä. Koaksiaalielementin irrotus ja suojakankaan vaihto onnistuvat vain takakautta, kun passiivielementti on ensin poistettu paikaltaan. YHTEENVETO 5.0 on aito Gradient: rakenteeltaan tarkoituksenmukainen ja huolellisesti harkittu. + Elävä ja irtonainen ääni + Napakka bassotoisto - Lievä keskialuepitoisuus Impedanssivasteet: itseisarvo (vihreä) ja vaihe (harmaa) Kuunteluarviot Mauri Eronen: Elävässä ja läpinäkyvässä soundimaailmassa instrumentit soivat vakuuttavalla autenttisuudella. Ehjä, musiikkiin fokusoiva ja muutenkin suhteellisen toimiva kokonaisuus.a (Pisteet: taajuusbalanssi 8,0 / stereo- ja äänikuva 9,0 / dynamiikka 8,0 / kokonaisuus 8,5) TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 20 HIFIMAAILMA 7/2012. Syvyyssuunnassa toisto on kompaktia, mutta kaiuttimien välissä asiat piirtyvät tarkasti. Bassotoisto on hillityn liioittelematon mutta hieman voimaton. Diskantti on pikemminkin tarkka kuin silotellun silkkinen. Rytmisesti eteneminen on verkkaista muttei kuitenkaan unettavan laahaavaa. Elävä, vakaa ja irtonaisen ilmava toisto toimii hyvin monenlaisilla äänityksillä, tosin se on luonteeltaan enemmänkin koruttoman rehellinen kuin ylimehevä tai kuuntelijaa miellyttävä. Hyvää soundissa on kuitenkin sen yhtenäisyys ja eheys, joten laadukkaan lisäbasson liittäminen kaiuttimien kylkeen ei liene vaikeaa
Stereokuvaa ja tilantuntua HD700 tarjoilee perinteiseen kuuloketyyliin. Samaa hienotunteisuutta ei ole, vaan pää otetaan kunnolla puristukseen. Hassua on, että HD700 näyttää siroutensa vuoksi miellyttävämmältä pöydällä makoillessaan kuin massiivisempi HD800. Se mikä on hyvää isoveljessä, on hyvää myös HD700kuulokkeissa, mutta ongelmat ovat aavistuksen suurempia. Päätuntumaltaan HD700 on isoveljeään napakampi. Näillä näkymin Sennheiser etsii myyjiä, joiden tulisi kyetä esittelemään tuotteita kattavasti ja ammattitaitoisesti sekä opastamaan potentiaalista ostajaa. Tämänhetkisen tiedon mukaan myyntiverkosto Suomessa tulee olemaan varsin kattava: Suur-Helsingin alue, Joensuu, Jyväskylä, Turku, Tampere, Oulu, Pori, Rauma, Vaasa, Kotka ja Kuopio. Kasvavaan Premium-sarjaan kuuluvat tällä hetkellä HD800, HD700 ja RS220. Tähän linjaukseen kuuluu myös kuluttajan kannalta toivottu muutos, sillä jatkossa Sennheiser haluaa kauppiaiden pitävät liikkeessään demokappaleita kokeilemista ja vertailua varten. Jo tämän vuoden aikana siihen tulee vielä kuulokevahvistin ja joitakin muita kuulokkeita. Muovi näyttää enemmän muovilta ja metalli vähäisemmältä. Kevyempi ote jatkuu aina kaapeleihin saakka. Itselleni puristus on hieman liikaa pitkäaikaista kuuntelua ajatellen, mutta kokeilunhaluinen tuttavani piti HD700:n napakkuutta parempana kuin HD800:n löysyyttä. Lisäksi jo isoveljeä vaivaava pieni halpuuden tunne on jonkin verran enemmän läsnä. Yhtiön tuotepolitiikkaan on tehty muutoksia ja kuulokkeiden tuotelinjat on uusien suuntausten mukaisesti jaettu kahteen eri ryhmään: "premium products" ja "tavalliset kuulokkeet". Ilmiö on selvästi voimakkaampi kuin isoveljellä, ja kuuloke suorastaan huutaa jo mainittua crossfeed-ominaisuutta. ETSIMME VASTAUSTA KYSYMYKSEEN, KUULUUKO ALHAISEMPI HINTA VAI ONKO HINTA/LAATU SUHDE NYT HOUKUTTELEVAMPI? N oin yleisesti ottaen Sennheiseria on syytä tarkastella hieman läheisemmin. Ilmiön havaittuani kokeilin sitä myös puristisesti etämikitetyillä akustisilla levytyksillä. Soinnin tasapainoisuus on kuulokekuuntelussa aina vaikeasti arvioitava suure. Ilman vertaamista isoveljeen en ehkä olisi kiinnittänyt asiaan vastaavassa määrin huomiota. Silottelu ei ole häiritsevää eikä tunnu hävittävän mitään olennaista. No, jokaisen täytyy kokeilla tämä itse. Kuulokekupit ovat pienemmät, eikä elementin suuntaus ole samassa määrin etuviisto kuin isoveljellään. Isoveljen yritystä siirtää äänikuvaa pois korvien väliseltä suoralta linjalta ei tunnu olevan samassa määrin, vaan äänet asemoituvat aika lailla tarkasti korvien väliselle suoralle, eikä etämikitetyllä akustisella musiikilla synny vaikutelmaa esitystilasta siinä määrin kuin parhailla kuulemillani kuulokkeilla. Isoveljeä hienoisesti vaivaava 22 HIFIMAAILMA 7/2012. Muotoilija on selvästikin onnistunut saamaan aikaan miellyttävän mutta selvästi hieman halvemman vaikutelman kuin isoveljen tapauksessa. Mikäli Sennheiser todella onnistuu myyntiverkoston laajentamisessa ja sopivien kauppiaiden löytämisessä, lopputulos on ilahduttava, sillä tähän mennessä parempien tuotteiden demoversiot ovat yleensä loistaneet poissaolollaan. epämääräisyys on hieman voimakkaampaa, joskaan ei häiritsevää. Jotkin vaihtoehtoiset tuotteet kykenevät selvästi parempaan, mutta niiden hintakin tuppaa olemaan korkeampi. Kaikkein massiivisin orkesterimusiikki tai seurattavaksi tarkoitettuja bassokulkuja sisältävät levyt eivät toimi näillä erityisen hyvin. Pakkohan näitä on verrata isoveljeen. Värimaailma ja ulkonäkö ovat suurin piirtein samaa sarjaa. KO K E I L U : SE N N H EI S ER H D700 TEKSTI: JUHANI AHONEN Isoveljensä imussa SENNHEISER HD700 ON AIKAISEMMIN ESITELLYN HD800 LIPPULAIVAKUULOKKEEN PIKKUVELI, JONKA HINNOITTELU TEKEE SIITÄ KIINNOSTAVAN. Ulkonäöllisesti HD700:t ovat läheistä sukua HD800:lle. Syynä on se, että kuuntelijan pään sekä korvalehtien ja korvakäytävän muodot vaikuttavat toistoon huomattavasti. Omassa kuulokevahvistimessani ei ole cross-feed-ominaisuutta, joka tuntuu ilmeisen tarpeelliselta HD700-kuulokkeiden kanssa. SÄHKÖISET AVUT TARPEEN Lähimikitetyllä sähköisellä materiaalilla on välillä varsin ilmeistä, että äänet kuuluvat yksilöllisesti kummankin korvan tienoilta. Tarkkuuden ja erottelukyvyn osalta HD700 on enemmän miellyttävyyteen kuin armottomuuteen taipuvainen. Omassa kokeilussani HD700 oli tasapainoinen, mutta hävisi kuitenkin jälleen isoveljelleen, tosin yllättävän vähän. ISOVELJENSÄ SELVÄ SUKULAINEN Vaikka tiedän, että HD700 ansaitsisi arvioinnin omilla ansioillaan, otin kuitenkin ensimmäiseksi HD800-kuulokkeet työpöydälle. Bassotoiston osalta sukulaisuussuhde HD800-kuulokkeisiin on läheinen. Sennheiserin on tarkoitus luoda tuotteilleen alueellisesti kattava myyntiverkosto. Erityisesti studiolevyillä piirrettä on vaikea pitää pahana, joskin parasta erottelua jää kaipaamaan joillain levyillä
No, ehkä ainoa osa-alue, jonka suhteen HD800 ei pärjää pikkuveljelleen, on käytännöllisyys. Sitä viimeistä särmää kannattaa kuitenkin etsiä isoveljen avulla tämä siitä huolimatta, että HD700 on hyvä. YHTEENVETO Uudet HD700-kuulokkeet maksavat yli 300 vähemmän kuin isoveljensä HD800. DA53N ja HD53N yhdistetty NF Serie2 XLR 1m -välikaapeleilla. Tasapainoisuudesta ja soinnillisen puhtauden onnistumisesta kelpaavat testimateriaaliksi klassisen musiikin teokset, joissa ihmisääni yhdistyy täysikokoisen sinfoniaorkesterin äänimaailmaan. Hyvin äkkinäisillä matalilla äänillä kuten patarummuilla oli välillä pientä taipumusta peittää muita ääniä alleen. HD700 on pienempi ja sirompi, lisäksi pari koekäyttäjää piti niitä paremmin istuvina kuin HD800-kuulokkeita. DA53N ja kuulokevahvistin C.E.C. Hyvin usein testauksessani käyttämäni levytykset kuulostivat HD700kuulokkeilla miellyttäviltä, joskaan eivät siinä määrin uskottavilta kuin kuulokkeiden parhaimmistolla. Vannoutunut kuulokekuuntelija päätynee johonkin hinnakkaammista huippumalleista, mutta hinta/laatu-suhteeltaan HD700 on harkitsemisen arvoinen valinta. Mikäli kuulokekuuntelu ei ole pääasiallinen kuuntelumuoto, HD700:t ovat erittäin varteenotettava vaihtoehto. 0207 191 990 www.sennheisernordic.com Käytetty oheislaitteisto: kannettava tietokone Lenovo ThinkPad X301, d/a-muunnin C.E.C. Sen suorituskyky ei ole aivan isoveljen luokkaa, mutta HD700:t ovat sirommat ja tuntuvasti edullisemmat. Sennheiser HD700 Hinta: 717 Maahantuoja: Sennheiser Nordic (Finland), puh. Erottelukykyä on viritetty enemmän miellyttävyyden kuin armottomuuden suuntaan. Suuntaus on ymmärrettävä, sillä monilla kevyen musiikin levyillä armottomuus tarkoittaa usein rasittavuutta. HD53N, usb-kaapelina DA53N:n vakiokaapeli. Rock- ja pop-musiikin kuuntelijalle HD700 saattaa itse asiassa sopia jopa paremmin kuin isoveljensä. Puhtaasti teknisenä tuotteena, jonka tarkoitus on tuottaa maksimaalinen kuuntelunautinto, HD700:t jäävät jokaisella osa-alueella isoveljensä jälkeen. + Kohtuullinen erottelukyky + Hyvä sointitasapaino + Basson kontrolli tyydyttävä + Vähäinen kuunteluväsymys - Vain tyydyttävä ergonomia - Akustisten soittimien viimeisin terävyys puuttuu - Tilavaikutelman ja äänikuvan asemoituminen pään sisään tai jopa kumpaankin kuppiin erikseen HIFIMAAILMA 7/2012 23
KO K E I L U : P RO- J EC T DEB UT CARBON ESP RIT TEKSTI: RIKU HAKALA KUVAT: RIKU HAKALA JA MAURI ERONEN PRO JECT SATSAA VINYYLISOITTIMISSAAN YLEENSÄ ENITEN ÄÄNEEN. NIIN MYÖS DEBUT CARBON ESPRITISSÄ, JOSSA ULKONÄKÖ JA MUUT OMINAISUUDET TULEVAT TAKA ALALLA. Punaisen projektin äärellä 24 HIFIMAAILMA 7/2012
Näin ollen käytin kuunteluissa tarvikehuopamattoa. Espritiin värivaihtoehtoja on tarjolla juhlavat seitsemän. Joka tapauksessa tuote on pakattu asiallisesti, ja mukana on oikeastaan kaikki mitä peruslevysoittimen ostaja tarvitsee. Espritversion mukana ei tosin toimiteta levymattoa, joka ainakin itselleni on välttämätön varuste. Kullatut rca-liittimet tai yleensäkään irrotettavat signaalijohdot kun eivät takavuosina ole olleet ihan itsestäänselvyys kaikissa kalliimmissakaan sorveissa. Vaikkei merkki ole välttämättä se innovatiivisin tai eksoottisin vaihtoehto, järkevästi sijoitetut suunnittelueurot ovat tuoneet menestystä ja kunniaa sekä harrastajien keskuudessa että testeissä. Ainoastaan neulasuojuksen poistamisesta olisi ehkä hyvä olla ohjeessa maininta. Virtakytkin jakaa enemmän mielipiteitä. Tosin kolmiportainen sivuttaisvedon säätö on aavistuksen suurpiirteinen ja punnussiiman kiinnitysurat varsin matalat. Pätevän oloinen suomimanuaali on myös ilahduttava apu starttivaiheessa. Tältäkin osin Projikalla on päädytty klassiseen toteutukseen ja sijoitteluun varren juuressa. Niinpä Debutin kanssa ei kannata nukahtaa kesken kuuntelusession. Olen sen verran epäluuloinen kaikkia nykylaitteita kohtaan, että katson aina ensimmäiseksi, missä ne on valmistettu. Ortofonin valmistama äänirasia on kiinnitetty jo valmiiksi varteen. Vinyylipyörittimen eniten hyväilyä osakseen saava kytkin on tavallisesti varren nosto- ja laskuvipu, jonka toiminta helposti tekee tuotteesta joko rasittavan tai miellyttävän. Itse vipusen toiminta on asiallisesti pehmennettyä mutta tarvittaessa vikkelää. Asiallisesti toimiva neulapainon ja klassinen punnuksella toteutettu sivuttaisvedon säätö ovat omiaan lisäämään vakavasti otettavaa vaikutelmaa. Soittokuntoon laittaminen vie kokemattomalta hetken, mutta ei liene ylivoimainen tehtävä. Hiilikuituinen äänivarsi ja akryylilevylautanen poistavat tehokkaasti mielikuvaa perussorvista ja syystäkin, sillä onhan kyseessä normi-Debutin viritetty versio. Yksityiskohta, jonka avulla Pro-Ject välttelee ansiokkaasti arkisuuden leimaa, on rohkeiden värien käyttö soitinten rungoissa. Meidän "johtouskovaisten" kuunteluhuoneista kuuluviin riemunkiljahduksiin todennäköisimpänä syynä on kurkistus laitteen taakse. I tävallassa 1990 perustettu Pro-Ject on olemassaolonsa aikana onnistunut lyömään suht napakan kiilan levysoitinvalmistajien kapeaan markkinarakoon. Pelkkään pyörintämoottoriin vaikuttavan powerin varjopuoleksi luettakoon se, että laite on täysin käsikäyttöinen. Kun kyseinen muovisuoja on aivan askinrungon värinen, hätäisempi asentaja voi vahingossa ottaa ensimaistiaiset vinyylistä suojus päällä, tai ainakin säätää neulapainon sen kanssa, ja säätelyiden jälkeen poistettu muovi luonnollisesti vetää arvot vinksalleen. Tarkka painonhallinta on tärkeää varren molemmissa päissä. OTETTA ON Soitin antaa laadukkaan, siistin ja viimeistellyn vaikutelman. Pro-Jectin siistissä laatikossa lukee vain ympäripyöreästi "Hand made in EC". Koska soittimen ainoa tärinänvaimennus on pehmeät jalat (toki moottori on erikseen vaimennettu), jokainen rungonkulmaan kohdistuva tärähdys välittyy myös äänivarteen. Nyt laitteen satunnainen siirtely vaatii aina varren kiinnittämistä jollain pussinsulkijalla telineeseensä. KAKSINTAISTELUUN Sitten tositoimiin ja levyä lautaselle. Muutoin toteutustapa on erittäin käyttäjäystävällinen ja nopeasti omaksuttava. Tässä kohtaa valmistaja luottaa vain lautasen käynnistävään ja sammuttavaan painikkeeseen, joka mahdollistaa sukkelan levynvaihdon ilman tarvetta karusellin pysäyttämiseen. Toimenpide vaatinee käytännössä huopaisen, hyvin akryylin pinnalla liukuvan levymaton käyttöä. Nyt maisteltavan Debut Carbon Espritin kohdalla rahaa ei ole hölvätty yltiöpäisesti muotoiluosastolle, vaan panokset on sijoitettu selkeästi ääneen kriittisesti vaikuttaviin kohteisiin, ja näinhän sen pitää ollakin. Onneksi laite on riittävän tukeva pölykannen käyttöä ja muuta normaalia toimintaa ajatellen. Jos jostain pitää tinkiä, niin olkoon se sitten vaikka automatiikka ja vilkkuvalot. Ymmärrettävästi mukana tuleva vakiojohto on hieman muovinen ja tarjoaa kevyehköt maakontaktit, mutta se on kuitenkin toimiva ja riittävän pituinen. Edes äänivarren automaattista nostoa levyn lopussa ei ole tarjol- la. Tämä pieni mutta toimiva kikka ohjaa merkin imagoa varmasti Dualin ja Thorensin kaltaisia klassikkovalmistajia nuorekkaammaksi vaihtoehdoksi, vaikkei tekniikka varsinaisesti kilpailijoita modernimpaa olisikaan. Ihan aluksi huomio kiinnittyi Ortofonin Red-rasian runkoon ja sen melkoisen lähellä levynpintaa kyntävään asentoon. Jos vinyylin keskireikä on tiukka, sen paikalleen painaminen täräyttää helposti punnuksen kokonaan irti. Kovasti auringon lämmöstä nauttineiden tai muuten vaan kirpputorihyllyssä kieroutuneiden levyjen kanssa lienee olemassa pienoinen maavaraongelman mahdollisuus. HIFIMAAILMA 7/2012 25. Ainoa varteen liittyvä toivomus olisi mahdollisuus lukita se lepoasentoon
Siis integroidun vahvistimen ja sen sisäisen riaa-korjaimen kaveriksi. Mieleen nousi iso kysymysmerkki vinyylin prässäystaidon nykytasosta. Edellä mainittu toki tietyin varauksin, sillä toistuvasti esiin tullut yläkerran sähäkkyys tuo myös levyjen mahdolliset napsahdukset keskivertoa herkemmin kuuluville, eikä sisäurien särötaipumuskaan ollut aivan vieras ominaisuus rasialle. Tästä huolimatta soitinta voi suositella hyvillä mielin vinylismin tielle halajavalle harrastajalle. Jottei kuunteluissa päädyttäisi liiallisen kriittisyyden nielaistavaksi ja toisaalta päästäisiin lähemmäksi tuotteen todellista käyttötilannetta, päätin tehdä testailut hieman normaalista setistäni poikkeavalla kokoonpanolla. 1990 luvun tymäkällä basarisoundilla tuotettu Petran "Beyond Belief" menetti jo turhan suuren osan tutun iskevästä iliksestään Ortofonin hellästi bassoja kesyttävässä syleilyssä. Jotta äänilähteen suhteen ei jäätäisi yhden kortin varaan, asetin vinyylille kilpakumppaniksi starttiseteissä usein cd-soittimen virkaa hoitavan blu-ray koneen (Panasonic DMP-BD80). Niinpä ykkösten ja nollien tarjoama dynaamisempi esitys kallisti tämän erän digivaihtoehdon eduksi. Tehtävään valikoitui Harman/Kardon HK980, ja äänen ulosanti tapahtui Elacin valmistamien kaiuttimien kautta, REL-subwooferilla terästettynä. Yleisesti hyvin äänitettynä pidetyllä Giant "Time to Burnilla" kummankin formaatin tuottama soundi oli melkein yllättävän samankaltaista ja nautittavaa. Äänirasia kun on helppo päivittää parempaan (normi 1/2" kiinnitys). Saman aikakauden, mutta hieman ylikirkkaaksi studiossa jätetty Pretty Maids "Future World" -albumi oli jo tasavahvempi taisto. Cd:n rullatessa erinomaisesti vinyylin tuotta- Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää, paitsi signaalitiellä. ma ääni oli jopa surullisen latteaa. Vakavampi äänen analysointi olisi vaatinut pidempää neulan sisäänajoa kuin minkä nyt pystyin suorittamaan. Niinpä kokeiluun valikoitui vain levyjä joita hyllystäni löytyi molemmissa formaateissa. Ortofonin punoitus ei ole ujoutta, vaan musiikin soittamisen riemua. VINYYLI NISKAN PÄÄLLÄ Rasian kepeä ja raikas ote palveli erityisesti monia vanhempia tai muuten vain tummahkosti soivia äänitteitä, joihin Orto puhalsi sopivasti ylimääräistä raikkautta mukaan. Lisäksi kuunteluita täydensivät Beyerdynamic DT990 -kuulokkeet. Esimerkiksi 1980-luvulle tyypillisellä studiotekniikalla taltioidulla Warlock "Triumph and Agony" heviklassikolla voittajaformaatista ei ollut paljon epäselvyyttä. Pro-Ject kaivoi helposti tunnusomaiset mustankiekon hyveet kuuluville saaden äänitteen hengittämään ja rokkaamaan huomattavasti innostavammin kuin mihin cdversio kaikessa latteudessaan kykeni. Piikin rasialle välittämä ääni kun tuppaa asettumaan oikeaan uomaansa vasta kymmenien soittotuntien jälkeen. Näin ollen on todettava, että Esprit/Ortofon yhdistelmä pystyy oikein säädettynä varsin hyvään toistoon ja tasaväkiseen taistoon digitaalisuutta vastaan. Uusimman Viikatteen "Petäjäveräjät"tuotoksen kohdalla tulos oli vielä radikaalimpi. jos ääni ei miellytä omia korvia tai jos sattuu jo valmiiksi omistamaan kirkkaaseen päin kallellaan olevan toistoketjun. Kuuntelin toki soitinta myös vakiolaitteistossani, mutta pääasiassa se oli kytkettynä samantyyppiseen toistoketjuun, johon tällainen pyöritin oletettavasti hankitaan. KO K E I L U : P RO- J EC T DEB UT CARBON ESP RIT Kyseisestä Orton punaisesta ei itselläni ollut kokemusta ennestään, mutta äänestä oli löydettävissä selkeää sukulaisuutta vanhempiin, kepeästi soiviin OM-sarjalaisiin. Uudemmilla äänitteillä cd alkoi yllättäen laittaa Projikalle pahemmin kampoihin. Tästä joko pitää tai sitten ei. Lopulta vinyyli vei tässäkin kohtaa pisteet kolmiulotteisemmalla esityksellään. Olen kuitenkin takuuvarma, että syyllinen löytyy tässä kohtaa sieltä kuuluisalta sylttytehtaalta, sillä yleisen kaksiulotteisuuden lisäksi jopa peltien kilahdukset (jotka Pro-Ject/ Orto yhdistelmällä yleensä niin iloisesti ilmoille helähteli) jäivät kummallisesti taka-alalle. Kriittisessä kuuntelussa sitäkin vaivasi helposti pieni täyteläisyyden puute. Niiden muistiin jättämään jälkeen verrattuna Red tuntui taajuusbalanssiltaan himpun verran neutraalimmalta, mutta vain hitusen. Melkein tekisi mieli sanoa, että jos olet etsimässä uutta levysoitinta tässä hintaluokassa, ainoa valinnan vaikeus on laitteen väri. Pro-Ject Debut Carbon Esprit Hinta: Mitat (kxlxs): Massa: Rakenne: Äänivarsi: Äänirasia: Suositeltava neulapaino: Lisätietoja: 449 11,8 x 41,5 x 32 cm 5,6 kg Hihnaveto, käsikäyttöinen Suora, hiilikuitu Ortofon 2M Red 1,8g AH-Hifisystems Oy, www.ah-hifisystems.fi, www.project-audio.com 26 HIFIMAAILMA 7/2012
Anti-Mode 2.0 korjaa tilanteen, mutta lisää joukkoon ällistyttävän määrän muitakin ominaisuuksia. Esimeriksi cd-soittimelta digitaalisena otettava signaali voidaan ottaa ulos analogisista lähdöistä integroidule vahvistimelle. Kaikilla ei ollut käytössään subwooferia, mutta huoneen bassotoistoa sotkeva vaikutus ulottuu yhtä lailla matalalle toistaviin kaiuttimiin. Analogisia lähtöjä käytettäessä äänenvoimakkuutta voi säätää mukana tulevalla kaukosäätimellä. Osa edistyneistä harrastajista korjasi bassotoistoa manuaalisesti parametrisilla korjaimilla, kuten Behringerin Feedback Destroyerilla. Taajuusvasteen esitys oli melkoisen rankasti pyöristelty. Kaukosäätimen tuntuma on luottokorttimalliksi tavallista parempi, ja näppäimet naksahtavat selvästi. Anti-Mode 2.0 toimii siis tarvittaessa esivahvistimena, jos sen perään on kytketty vaikkapa aktiivikaiuttimet tai päätevahvistin. AV-viritinvahvistimien vastaavat olivat lapsenkengissään, eivätkä ne tehneet juuri muuta kuin haistelivat kaiuttimien etäisyyksiä. Anti-Mode myös osaa muuntaa signaalin miten päin vain näiden kanssa ristiin. Joillakin oli käytössään Velodynen DD-sarjan subwoofer, joka esitti mitatun taajuusvas- teen televisiossa ja mahdollisti vasteen korjauksen käsin. Kuvissa laite näyttää silti kokoaan kompaktimmalta. Virtalähde kiinnittyy tukevasti laitteeseen, toisin kuin joissakin vanhemmissa 8033-yksilöissä. Hyvälle ja helppokäyttöiselle korjaimelle oli siis kysyntää. Kuvaavat logot helpottavat toimintojen tarkoituksen tajuamista entisestään. Käsitelty ääni voidaan ottaa usb:tä lukuun ottamatta vastaavista annoista. Digitaalilähtö antaa aina äänenvoimakkuudeltaan täyden tason, joten signaalia tulee vaimentaa da-muuntimessa tai vahvistimessa. Usb-liitäntä sisältää analogisen äänenvoimakkuussäätimen, joka tottelee tietokoneen HIFIMAAILMA 7/2012 27. Kunhan äänentoistoalan termit ovat jotakuinkin selvillä ja kukapa hi stä tietämätön laitetta edes hankkisi ei käytössä pitäisi olla mitään ongelmaa. Tällainen edellytti kuitenkin erillisiä mittausjärjestelyitä, joihin monella ei ollut kiinnostusta. ANTI MODE ON JO KÄSITE, JA NYT VLSI:N KAKSIYTIMINEN TAITURI KORJAA TAAJUUSTOISTOA STEREONA, JA TEKEE VAIKKA MITÄ MUUTA. T amperelaisen VLSI:n pääosaaminen on äänenkäsittelyä tekevissä integroituiduissa piireissä, joita käytetään matkapuhelimista äänikortteihin. Etulevyssä on epäelegantin nimihirviön, "DSPeaker Anti-Moide Dual Core Audio Processor | USB DAC with Room Correction", lisäksi pieni mutta tarkka lcd-näyttö. Dual Core on pakkausta myöten tuotteistetumpi kokonaisuus. Tuohon aikaan oikeasti toimiva automaattinen huonekorjaus oli tarjolla vain hintavissa erikoislaitteissa, joista tunnetuimpia olivat TacT, Lyngdorf ja Meridian. Sen avulla korjaimen käyttö on erittäin intuitiivista, ja käyttöliittymä on kaukana insinöörimäisyydestä. TES TI : D S PE AK ER AN TI -M ODE 2.0 DUAL C ORE - HUONE KORJA I N TEKSTI JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN KUVAT: VALMISTAJA JA MAURI ERONEN HIFImaailma SUOSITTELEMME Oikomalla onneen KOTIMAINEN AUDIO OSAAMINEN EI RAJOITU HYVÄ ÄÄNISIIN KAIUTTIMIIN. Laite hyväksyy signaalin analogisena rcatai xlr-liitännöistä, optisena diginä ja tietokoneelta usb-liitännästä. Anti-Mode 8033 lunasti odotuksensa, ja käyttäjä pääsi nauttimaan korostumattomasta bassotoistosta napinpainalluksen ja hetken odottelun jälkeen. Muussa tapauksessa linjaliitännät sisältävän kapistuksen olisi voinut helposti kytkeä esimerkiksi aktiivikaiuttimien pariksi. Samainen tekniikka tuli myöhemmin tarjolle myös erillislaitteena Velodyne SMS-1:n muodossa. Säätimen värikoodaukset helpottavat asetusten tekemistä ruudulla näkyvien vihjeiden avulla. Harrastajayhteisö alkoi nopeasti huudella sellaisen laitteen perään, joka osaisi korjata myös pääkaiuttimien bassotoistoa. Ensimmäistä Anti-Modea ei voinut käyttää tähän tarkoitukseen edes kaksin kappalein hyödynnettynä, sillä se suodatti korkeat taajuudet pois linjalähdöstään. Hi harrastajien keskuudessa yhtiön pro ili nousi vuonna 2007, kun se toi markkinoille subwooferin taajuustoistoa automaattisesti tasapainottavan Anti-Mode 8033:n. Se on muun muassa da-muunnin, usb-äänikortti, ad-muunnin, esivahvistin ja jakosuodatin. RAKENNE JA LIITÄNNÄT Anti-Mode 2.0 on koottu siistiin mustaan alumiinikoteloon. Alkuaikoina sekään ei osannut tehdä korjausta automaattisesti, vaikka toiminto tulikin tarjolle ohjelmistopäivityksellä. Sen kutsuminen huonekorjaimeksi on laitteen kykyjen aliarvioimista. Se on leveydeltään himpun yli puolet standardimittaisesta hi laitteesta
Normaali kalibrointi on suoraviivaisempi vaihtoehto, ja mukautettu kalibrointi tarjoaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa lopputulokseen. Kun automaatin tuottama tulos oli mitattu ja tietokoneen ruudulla tutkittu, tehtiin Anti-Modessa neljä lisäsuodinta sisältävä parametrinen korjaus, jotka vaikuttivat kumpaankin kaiuttimeen samalla tavalla. Lopuksi valitaan automaattisen korjauksen yläraja. Anti-Mode havaitsee eri etäisyydelle asetetut subwooferit ja säätää niiden välisen äänen viiveen samaksi, jotta vasteeseen ei synny aaltoilua. 38 hertsin vaimentumaa korostamalla vaste olisi ollut käytännössä täysin suora 20 ja 200 hertsin välillä. Jos AV-vahvistimessa ei ole prosessoriliitäntää (tape monitor loop, dsp loop, processor loop), ei huonekorjaus AntiModella ole mahdollista elokuvien monikanavaisia ääniraitoja kuunnellessa. Maksimiasento korostaa niitä enimmillään 2 desibeliä. 200 hertsin oletusarvo on lähes kaikkiin tilanteisiin sopiva, mutta erittäin lähelle seinää sijoitetuilla kaiuttimilla sitä kannattaa nostaa. Pääkaiuttimia kalibroitaessa valitaan 2.0 stereo, ja subwooferia korjattaessa on valintoina yksi subbari, kaksi monosubbaria tai itsenäistä signaaliaa toistavat stereosubwooferit. Oton ja lähdön valinta onnistuu kätevästi kaukosäätimellä, ja aktiiviset liitännät ovat selvästi näkyvissä näytöllä. Korjaus käytännössä Kahden pääkaiuttimen yhteisvaste ennen kalibrointia (punainen), automaattikalibroinnin jälkeen (vihreä) ja käsin hienosäädettynä (musta). Ongelma syntyy silloin kun laitetta haluaisi käyttää monikanavaista digisignaalia antavan Blu-raysoittimen perässä. Kasettinauhuriliitännässä laite toimi moitteetta, kun tallennuslähdön aktivoi Luxmanista, mutta tällöin Anti-Mode pääsee korjaamaan vain linjatuloihin kytkettyjä laitteita. Vaikka oton herkkyyden asetti laitteesta korkeampaan asentoonsa, ei sen antojännite ollut riittävän korkea vahvistimelle, vaan äänenvoimakkuutta joutui nostamaan lähelle maksimia. Paras kytkentäpaikka Anti-Modelle on äänilähteen ja vahvistimen välissä. Kun taso on kohdallaan, voi mittauksen aloittaa kaukosäätimestä kuittaamalla. Ennen varsinaisen mittauksen alkamista laite pyytää säätämään äänenvoimakkuuden sopivaksi. Tämä tapahtuu näytön indikaattoria tarkkailemalla. Hienosäädöstä on selvää hyötyä, jos pyrkii tasaisimpaan mahdolliseen lopputulokseen. Huoneessa syntyviä jyrkkiä nollakohtia ei ekvalisoimalla kannata normaalisti korjata, mutta laaja-alaisia vaimentumia Anti-Mode osaa hieman tasapainottaa. Osaava käyttäjä voi tehdä tarvittavan lisäkorostuksen käsin parametrisella ekvalisaattorilla. TES TI : D S P EAK ER AN TI -M ODE 2.0 DUAL CORE - HUONEKORJA I N Valikkojen grafiikat ovat selkeitä ja käyttö intuitiivista. Koska Anti-Moden tekemä mittaus voidaan tuoda tekstimuodossa tietokoneelle analysoitavaksi, on käsisäätöjen tekeminen helppoa vaikka omaa mittakalusta ei omistaisikaan. Mukautetussa kalibroinnissa voi myös määritellä miten kaiuttimien väliseen viiveeseen reagoidaan. Mittaus kestää kymmenisen minuuttia, ja sen aikana Anti-Mode toistaa toistuvasti hitaita taajuuspyyhkäisyjä. 28 HIFIMAAILMA 7/2012. Viiveen voi myös asettaa käsin. Automaattinen kalibrointi teki korjaukset 200 hertsiin asti ja tasoitti merkittävästi taajuusvastetta. Lopputulos on erittäin tasainen. Lisäksi se nosti matalimpien bassotaajuuksien tasoa hieman, ja toisto ulottui korjauksen jäljiltä selvästi alemmaksi. Kytkentä ei kuitenkaan ollut niin mutkatonta. Pääkaiuttimia kalibroitaessa viivesäätöä ei yleensä kannata käyttää, koska kaiuttimet sijaitsevat oletusarvoisesti yhtä kaukana kuulijasta. Kun laite sijoitettiin AV-vahvistimen esivahvistinlähtöjen ja integroidun vahvistimen (Luxman L505u) päätevahvistinoton väliin, nousi kohinataso liian korkealle. Sitä voidaan säätää 80500 hertsin välillä. Anti-Mode nosti myös jonkin verran 38 ja 87 hertsin kohdilla syntyviä vaimentumia, sillä kalibroinnin asetuksista oli kytketty vaimentumien kompensaatio maksimiasentoon. Tämän jälkeen on helppo tehdä haluamansa lisäsäädöt esimerkiksi parametrisella ekvalisaattorilla tai muilla lukuisilla säätötoiminnoilla. mikserin asentoa. 5060 hertsin alueella automaatti olisi voinut pudottaa tasoa vieläkin enemmän. Päätevahvistinottoon kytketty AV-vahvistin ei ollut korjauksen ulottuvissa. KALIBROINTI Kalibrointi tapahtuu tyypilliseen tapaan, mikrofoni tukevasti kiinnitettynä kuuntelupaikalle, ylimääräinen taustahälinä hiljaiseksi ja odottelua. Tekstimuodossa tallentuvat tulokset voi myös tuoda tietokoneelle lähempää tarkastelua varten. Ennen kalibrointia Anti-Mode selvittää käyttäjältä muutaman seikan säätötavasta ja käytetystä ympäristöstä. Jälkimmäisessä voi säätää esimerkiksi vaimentuneiden taajuuksien korostuksen voimakkuuden. Taajuusvasteen poikkeama huoneessa Ennen kalibrointia +-8,5 dB Kalibroinnin jälkeen +-5,3 dB Käsisäädön jälkeen +-3,4 dB Anti-Moden näyttämä mitattu taajuusvaste ei sievistele asioita. Näin ei menetetä informaatiota, kun bittisyvyys ei putoa digitaalista voimakkuutta käytettäessä. Tämän ei pitäisi olla ongelma, jos AVvahvistimen perässä on pääkaiuttimille erillinen integroitu tai päätevahvistin
+ Tekee mitä luvataan + Monipuoliset toiminnot ja liitännät + Kaukosäädin + Helppokäyttöinen Ei välttämättä toimi elokuvaäänillä Ei tee huonosta huoneesta hyvää Lopuksi laitteen näytössä esitetään vaste ennen ja jälkeen korjauksen. Muuten mittaustulokset ovat moitteettomat. KUULIJA KIITTÄÄ Toimivasta huonekorjauksesta on kiistatonta hyötyä, etenkin bassotaajuuksilla. 0,0 dB Harmoninen särö ................................ Sillä voi halutessaan mukauttaa oman äänentoiston luonnetta ja tallentaa erilaiset korjaukset omiin muistipaikkoihinsa. Koska Anti-Mode ei koske käskemättä korkeisiin taajuuksiin, säilyy kaiuttimien luontainen äänensävy ennallaan. kerrannainen ......................0,005 % ...........<0,001 % Pohjakohina ..........................106 dBV ........... Huonekorjauksella saatava hyöty on joka tapauksessa moninverroin suurempi. ...........................................Anti-Mode ..... Mutta vaikuttaako toistoketjuun analogisesti kytketty Anti-Mode signaaliin ja sen laatuun, vaikka mitään suotimia ei olisikaan käytössä. Subsonic- eli aliäänisuodatin on tarpeen silloin, kun käytössä on pienet kaiuttimet. Kokonaan digitaalisesti kytkettynä laite on täysin läpinäkyvä komponentti kriittisessäkin ympäristössä, vaikka AD- ja DA-muuntimienkin laatu on erittäin hyvä. Neutraali herkistely sweetspotissa löytyy muistipaikasta A ja bassoja sopivasti korostava jytke lokerosta B. Tilalla on kuitenkin bassotoistoltaan napakampi ja hallitumpi ääni. Anti-Modella on hyvin yksinkertaista pudottaa vaikkapa kaikkia yli viiden kilohert- HIFIMAAILMA 7/2012 29. Antojännite, 0 dBFS ................................................. Taajuusvaste putoaa 44,1 kilohertsin signaalilla jyrkästi 19 000 hertsin yläpuolella. Kaikki asetukset voidaan tallentaan yhteen neljästä pro ilista, joiden välillä vaihtaminen onnistuu kätevästi kaukosäätimellä. Mittasimme mielenkiinnosta laitteen ADA-munnoksen laadun. Samalla mittaustulokset tallentuvat sisäiseen muistiin, josta ne voi tuoda tietokoneelle tutkittavaksi. -0,5 dB ................ Mitä suurempi on aallonpituus eli matalampi ääni, sitä laajemmalla alueella paikallinen korostuma tai vaimentuma vaikuttaa. Tämä mahdollistaa erilaisen soundin hakeminen eri musiikkilajeille. Koko äänialueen mittauksia voi tehdä jälkeen päin ilman uudelleenkalibrointia. KOSOLTI MUOKATTAVAA Automaattisen kalibroinnin lisäksi Anti-Modessa on liuta hyödyllisiä manuaalisäätöjä toiston muokkaamiseksi omaan makuun sopivaksi. 0,1 dB@20Hz, 2,3 dB@20kHz Jitter .................................................................... 285 ps Kanavaerotus, 1 kHz ...............................................99 dB Kanavatasapaino, 1 kHz .........................................0,0 dB Lineaarisuus poikkeaa yli desibelin jo melko korkealla tasolla. Sijoitimme Anti-Mode 2.0:n bypass-tilassa mittalaitteen (Miller Audio Research QC Suite) lähtö- ja otto-liitäntöjen väliin xlr-liitännöillä ja vertasimme sitä suoraan läpi menevään signaaliin ilman Anti-Modea. Säröarvot ovat niin alhaisia, että useammassa laitteistossa pullonkaula sijaitsee toisessa komponentissa. Tällöin jakosuotimilla voi kumpienkin toistamat kaistat optimoida juuri omaan tarkoitukseen. Automaattinsa puolesta ainoita Dual Coren haastajia ovat lähinnä Audysseyn MultEQ XT32 -korjaimet tai Lyngdor n kalliit ratkaisut, mutta kattavien käsisäätöjensä ansiosta AntiModen monipuolisuuden ylittäjiä ei ole. Tilanne monipuolistuu, jos sekä kaiuttimille että subwoooferille hankkii oman Anti-Moden 2.0:n. Sellaisiakin tilanteita saattaa olla, että sopivaan kohtaan osuva korostuma tuokin systeemiin ja omiin mieltymyksiin istuvaa kaivattua lämpöä, eikä korjaukselle ole välttämättä tarvetta. YHTEENVETO Anti-Mode 2.0 Dual Core tuo toimivan huonekorjauksen pääkaiuttimille. 120 dBV sin taajuuksia pari desibeliä vaimeammaksi. Jos laitetta käytetään pelkästään joko subwoofereiden tai pääkaiuttimien kanssa, voi ali- ja ylipäästösuodattimista olla suurta hyötyä. Automaatti eliminoi räikeimmät korostumat tehokkaasti, ja käsisäädöillä taajuusvasteen saa tarvittaessa täysin tasaiseksi. Vähintäänkin sitä kannattaa kokeilla omassa järjestelmässä, jos huoneen vaikutuksista on epävarma. Kaiken lisäksi kotimainen korjain ei ole kykyihinsä nähden hirveän kallis. Kaikissa käsisäädöissä muokattavaa taajuusaluetta ja efektin voimakkuutta voi hallita tarkasti. Käyttömahdollisuudet ovat rajattomat. Lisätiedot Hinta: Lisätietoja: Mitat: Tulot: Lähdöt: 879,45 www.dspeaker.com 23,5x14x5,3 cm stereo-rca, stereo-xlr, optinen s/pdif, usb stereo-rca, stereo-xlr, optinen s/pdif Mittaustulokset da-muuntimena Taajuusvaste analogisesta xlr-lähdöstä optisella s/pdif-otolla. Jittern analogisesta xlr-lähdöstä optisella s/pdif-otolla. Taajuutta ja vaimennuksen määrää voi toki muuttaa haluamakseen. Pienten bassoelementtien pohjaamisen todennäköisyyttä tai holtitonta heilumista ja tästä syntyvää säröä voi merkittävästi vähentää suodattamalla pois sellaiset bassotaajuudet, joita kaiutin ei edes toistaisi. Rajataajuudeltaan ja jyrkkyydeltään säädettävät suotimet toimivat taatusti halutulla tavalla, ja niillä voidaan räätälöidä esimerkiksi subwoofer toistamaan tarkasti vain haluttu äänialue. 1,7 V Pohjakohina .....................................................107 dBV THD, 20/1k/20k Hz .........................0,005/0,001/0,011 % IM-särö, 19/20 kHz 2./3. 2. Niin halutessa ylempiinkin taajuuksiin voi kuitenkin koskea ja toistoa hienosäätää. Erittäin kattavat manuaaliset suotimet ja laaja kirjo liitäntöjä mahdollistaa korjaimen käytön mitä monenlaisimmissa järjestelmissä. -0,2 dB ................ ...........................0,001/0,006 % Lineaarisuus.....................................................78 dBFS Taajuusvaste ................. 20 Hz .....................................0,029 % ...........<0,001 % 1 kHz .....................................0,002 % ...........<0,001 % 20 kHz ...................................0,012 % ...........<0,001 % IM-särö, 19/20 kHz 2./3. Tästä syystä korkeammilla taajuuksilla huoneen tekemiä jyrkkiä muutoksia taajuusvasteeseen ei kannata välttämättä korjata, sillä tilanne on toisenlainen jo pari senttiä johonkin suuntaan liikuttaessa. 0,0 dB Taso @ 20 kHz ........................ Pro iliin C on optimoitu diskanttia sopivasti vaimentava elokuvaäänentoisto ja D:n bassotoisto on kalibroitu huoneen toisessa päässä sijaitsevalle työpisteelle taustamusiikin kuuntelua varten. Anti-Modea voi varauksetta suositella. Käyttäjä pääsee käsiksi esimerkiksi matalimpia taajuuksia korostavaan huonekäyräsäätöön, korkeita taajuuksia hiljalleen korostavaan tai vaimentavaan tilt-käyrään ja 16 suodatinta tarjoavaan kanavakohtaiseen parametriseen ekvalisaattoriin. kerrannainen ................... Vaikka mittauksissa näkyykin eroa, on Anti-Moden mittaustulokset kuulorajan alapuolella. Suora kaapeli Taajuusvaste Taso @ 20 Hz .......................... Läpinäkyvä vai signaalia sotkeva? Puristinen harrastaja kytkee Anti-Moden kokonaan digitaalisesti ja tekee muunnoksen analogiseksi vasta purkin jälkeen omassa da-muuntimessaan. <0,001 % ...........<0,001 % 3. Esimerkkinä Tilt-korjauksen mahdollisuuksista on omaan makuun turhan kirkassointisten kaiuttimien diskanttitoiston hillitseminen. Käytännössä Anti-Moden vaikutus on niin pieni, että sen vaikutusta tuskin kuulee analogisenakaan kytkettynä
KO K E I L U : WE S TER N EL E C TRIC V INTAGE VÄLIJOHDOT TEKSTI: JAAKKO ERÄPUU KUVAT: JAAKKO ERÄPUU JA VALMISTAJA Myönnytys vai tyylirikko: xlo -liittimet perinnepiuhan päihin. Kaapeliklassikon paluu 30 HIFIMAAILMA 7/2012
Steinfadt myy metrin mittaista WE-kaapelipariaan 129 euron hintaan, mitä saa toki taivastella tai mille voi hyväksyvästi nyökytellä, aivan vapaasti. Kaapelit ovat siis kova juttu. Eli tämän vuosituhannen musa hoituu siinä missä traditionaalinen jazz:kin. Steinfadtin yritys, Frankfurter Hoergesellschaft, tai käytännössä mies itse, valmistaa kahta välikaapelimallia ja kolmea erilaista kaiutinkaapelia WE:n kaapeleita käsin punomalla ja liittimin varustamalla. Jostain syystä ne tuntuivat myös neutraaleimmilta. Siis väliotsikon kysymykseen itse itselleni vastaten: pienin epämusiikillisin, hi stisin varauksin, kyllä. VANHASSAKO VARA PAREMPI? Pyysin Frankfurtista metrin perinnevälikaapeliparin koeponnistukseen ja sain sellaisen. Toki kaapelit käväisivät myös puolijohdeperustaisen integroidun takapaneelissa, enkä löytänyt sieltäkään erityisiä ongelmia. Saatavilla on väli-, kaiutin- ja virtakaapeleita kaikissa sateenkaaren väreissä ja hintaluokissa, eivätkä niiden valmistajat/kauppiaat säästele sanojaan omiensa mullistavia teknis- loso sia ominaisuuksia rummuttaessaan. Niiden parissa puuhailu jaksaa viehättää harrastajia jopa liskon orastavan kaupallisen potentiaalin, sillä hän kertoi toimittaneensa Suomeen yhden välikaapeliparin viikkoa ennen yhteydenottoani. Kuparijohtimia ympäröi high endin kirjoittamattomien sääntöjen vastaisesti tinaus, ja johdinnippujen eristeenä/ vaippana toimii para inikäsitelty puuvilla. Päinvastoin. SAKSALAINEN HIFIKAUPPIAS LÖYSI AUDION KAAPELIMARKKINOILTA VINTAGENMENTÄVÄN MARKKINARAON. Tässä vaiheessa myös alan toimijoiden voimasuhteet muuttuivat, minkä seurauksena WE päätyi telejätti AT&T:n omistukseen. HAASTAJA HISTORIASTA Ei liene kellekään mikään uutinen, että kaapeleista on tullut hi harrastajien erityisen huomion kohde ja sitä kautta merkittävä audiomarkkinataloudellinen tuotesegmentti. Seinfeldtin kierrettyä tyyppiä edustavan välijohdon johdinmateriaali on peräisin 1950-luvulta. Tappiin tuotetun, nupit kaakossa huudatetun ja päivän muotisoundein toteutetun populaaripuuron pirtaan kaapelivanhukset eivät tuottane minkäänlaista lisäarvoa. suhteellinen käsite. Uusiovalmistaja tekee sen verran myönnytyksiä modernismille, että varustaa kaapelinsa nykyaikaisin liittimin. Välikaapeleissa tämä tarkoittaa xlo-tason tavaraa. Hän on yhyttänyt tahon, jonka hallussa on useammankin sorttista Western Electric kaapelia 1900-luvun monilta vuosikymmeniltä. Vaan mitähän olisi sanonut Western Electricin kaapelitehtaan chicagolainen työntekijä, jos hänelle olisi kerrottu, että hänen käsiensä läpi kulkenut bulkkikaapeli olisi kuusi vuosikymmentä myöhemmin audio ilien aarrekamaa Euroopassa... Yhden johtimen tinatut kuparisäikeet lähikuvassa. WE-kaapelivalmistuksen arkea teollisissa 1930-luvun puitteissa. W estern Electric on audio ilipiireissä tunnettu lähinnä putkistaan ja nimeään kantavista vahvistinkytkennöistä. Sovimme, että jos kaapelit eivät miellytä, voin palauttaa ne vähin äänin. Saksan Frankfurtista löytyy nimittäin mies nimeltään Peter Steinfadt, joka valmistaa audiokaapeleita ikivanhoista aineksista. Erityisen kuuluisa on WE 300B, suoraanhehkutettu triodi, joka oli merkittävässä roolissa, kun pienitehoisten putkivahvistinten ja herkkien kaiutinten renessanssi alkoi viime vuosituhannen loppupuolella. Tämä tarkoitti myös julmaa määrää kaapelia, sillä lankoja pitkinhän melkein kaikki viestintä kulki vielä 1900-luvun lopuille asti, jolloin kuparijohto alkoi väistyä kuitukaapelien ja wi :n tieltä. Todentuntuisuuden illuusio himmeni myös, joskin vain osalla kuunnelluista levyistä. Siis putkivahvistinten ja herkkien kaiutinten ihmeelliseen maailmaan. Tai sitten eivät. Suosittelisin sillä sektorilla panostamista edelleen paukku- tai piikkilankaan. En yritä väittää, että WE-välijohdot toimisivat loistavasti kaikissa mahdollisissa systeemeissä, koska kokeilut rajoittuivat audiomaisemaan, jonka koen itselleni läheisimmäksi. Lisätiedot: Frankfurter Hoergesellschaft, www.hoergesellschaft.de HIFIMAAILMA 7/2012 31. Kas tuolla rahallahan saa tusinat biltemat tai sentin pätkän transpan refeä, ihan oman valinnan mukaan. Ensin Japanissa, sitten muuallakin. Viimeksi mainittujen tahojen ei tarvitse enää johdottaa ajan patinoimaa laitteistoaan synteettisin materiaalein kuorrutetuin hi tech -kaapelein, joista puuttuu historiallinen perspektiivi. Ehkä Steinfadt haistoi pohjoisen pallonpuo- Western Electric Vintage välijohdot Hinnat alkaen 129 euroa/metri. Jostain syystä ne ovat vieläkin hallussani. Kun media vielä hämmentää soppaa kuulemalla järisyttäviä eroja ja myötäilemällä valmistajien "kalliimpi on parempi" -jargonia, netin osto- ja myyntipalstat täyttyvät ilmoituksista, joiden takana on tarve päivittää letkustoa "parempaan". LEGENDAARISEN AMERIKKALAISEN TELEKOMMUNIKAATIOYHTIÖ WESTERN ELECTRICIN VANHOJA VARANTOJA HYÖDYNTÄVÄT VÄLI JA KAIUTINKAAPELIT OVAT TEKEMÄSSÄ PALUUTA KOVASTI KILPAILULLE ÄÄNENTOISTON SEKTORILLE. enemmän kuin vinyylin kanssa vehtaaminen tai putkivahvistinten kannella nököttävien lasiesineiden kierrätys. Toisaalta: ei keskiaikainen kirkkolaulukaan kuulosta hassummalta, jos äänitys on taiten tehty. Eli yhdelle naurettavan halpa on toiselle sietämättömän kallis. Erityisen hyvin vintage WE:t toimivat akustisen rytmimusiikin viitekehyksessä, levyjen äänitysajankohdasta huolimatta. Puhumattakaan niistä vintage-kuumeen kärventämistä, joiden mielestä 1960-luvun jälkeen hi ssä ei ole tapahtunut mitään merkittävää ja jotka palvovat kammioissaan perinteisiä tuotemerkkejä. Tarina ei kerro, missä tuo menneen maailman kaapelivarasto on, mutta jäljet johtanevat kauas itään. Ei sillä, että Audience Au24:t tai Ocellia Silver Signaturet värittäisivät soundia, mutta kun riipaisi Western Electricit pois signaalia johtamasta, musiikista hiipui myös tietty soinnin tasapainoisuus. Kaapelien hintahan on ns. Juuri kyseisen koneen ja cd-soittimen välille kytkettynä 50-lukuinen kaapeliteknologia osoitti oikeutuksensa. Jo vuonna 1856 Ohion Clevelandissa perustettu ja sittemmin Chicagoon muuttanut Western Electric oli USA:n johtava telekommunikaatioalan yritys, jonka tuotantolaitokset valmistivat itse tarvittavat välineet aikansa verkostoitumisprojekteihin. Mikä kokonaisvaltaisuus, mikä musiikin tieltä väistymisen tuntu! OK, ehkä äärimmäinen resoluutio ja musiikillisen sisällön taajuusvasteellisten ääripäiden ulottuvuus eivät ole kaapeliklassikon vahvinta osaamisaluetta, mutta toisaalta, WE:t kykenivät bassoalueen kiinteydessä kaikkia vakiokaapeleitani parempaan suoritukseen
ENNAKKOTILAA 25. © 2012 Electronic Arts Inc, EA, the EA logo and Medal of Honor are trademarks of Electronic Arts Inc. All other trademarks are the property of their respective owners. PROVISIONAL. PlayStation, PS3, PlayStation network and the ps family logo are trademarks or registered trademarks of Sony Computer Entertainment Inc. KINECT, Microsoft, Xbox, Xbox 360, Xbox Live, the Xbox logos, and the Xbox Live logo are trademarks of the Microsoft group of companies and are used under license from Microsoft. LOKAKUUTA medalofhonor.com *tarjous voimassa 30.9.2012 asti
LIMITED EDITION! 49,95* Ennakkotilaa Medal of Honor Warfighter Limited Edition ja pääset mukaan Battlefield 4 betaan!
9. Yhdessä parivaljakko muodostaa ehyen visuaalisen kokonaisuuden. Nyt kuunneltu Credo 1 asettuu mallisarjansa pienimpänä ylempään keskiluokkaan. Jalusta on viimeistelty neutraalimmin peittäväksi kiiltomustaksi. HOTELLI INTERCONTINENTAL JA MONI MUU TAVOITTELEVAT TAIVAITA. Siten on voitu keskittyä optimoimaan 34 HIFIMAAILMA 7/2012. Kokonsa kaksitie piilottaa erikoisen muotoilunsa kautta. Ensi näkemältä Credoa ei tunnistaisi jalustamalliksi, sillä lisävarusteena tarjottava jalka jatkuu kuin kaiuttimeen kuuluvana kiinteänä osana. Sen rakenteeseen on piilotettu kaapelin läpivienti, ja pohjassa on paikat piikeille. Taakse kallistuvana suunnikkaana luomus on samaan aikaan siro mutta syvä. Syvyyttä on enemmän kuin korkeutta, leveyssuunnassa kotelo on kapeahko. KO K E I L U : ES A C REDO 1 I LLUMINATOR TEKSTI: JUSSI ARVIO KUVAT: MAURI ERONEN Laulava Puolalainen VARSOVAN KESKUSTAA PUHKOO JOUKKO KORKEITA RAKENNUKSIA. Sen alle jää Triton -sarja, ylle isompien Credojen lisäksi Pro model 1 sekä koko malliston suurin, ladonoven kokoinen dipoli, Revolution no. TUO TORNITALOJEN MUOTOKIELI LÖYTYY MYÖS NYT TESTATUSTA SUUNNIKKAASTA, JOKA LEPÄÄ TYYLIIN SOPIVALLA JALUSTALLAAN. Korvaavan löytäminen voi olla haasteellista. HAJAUTETTUA HALLINTAA Elementit ESAlla on katsottu parhaaksi ostaa ulkoa. Potentiaalisen ostajan on siis ainakin syytä harkita myös jalustaa (990 ) sekä ulkoisen habituksen että vakauden nimissä. Viimeistelynä on erikoinen, mutta omaan silmääni tyylikäs, kiiltomusta pinta, jossa puun syyt on jätetty näkyviin. Elementit peittävä maski kiinnittyy elegantisti magneetein, joten kasvopuoli on säästynyt eheänä. MODERNIN KULMIKAS LUOMUS ONKIN EHKÄ ENEMMÄN THOMASZ STANKO KUIN FREDERYK CHOPIN. K aiuttimiin erikoistunut ESA aloitti toimintansa Puolassa vuonna 1991. Laadukkaat osat, klassinen insinöörisuunnittelu ja oma muotoilu esiintyvät koko mallistossa
Näiden välimaastoon asettuu Audio Space, joka on kolmikosta tässä mielessä perinteisin ilmaisija. Se poimi tulkinnoista sellaista herkkyyttä ja artikulaation puhtautta, jota kaikki kaiuttimet eivät tavoita. Nimittäin heille, joille esityksen luoma läsnäolon tuntu on tärkeää, ESAlla on paljon annettavaa. Tähän liittyvät yhtä lailla yleinen resoluutio ja neutraalius ylemmän keskialueen (25005000 Hz) sekä varsinaisen keskialueen osalta. Diskantiksi Credo 1:ssä on, mallinimenkin vihjaamana, valikoitunut tarkasti sovitettu pari Scan-Speakin Illuminatoreita. Etäisyyttä kuuntelupaikalle oli tilanteesta riippuen kahdesta neljään metriin. Kohtaan, jossa teipeistä on aikojen saatossa jäänyt lattiaan useammatkin merkinnät. Kaapeleina käytin ensisijaisesti vakionyörejäni (Cardas). Bass and midrange are reproduced up to 3280 Hz by a midwoofer, high frequencies above 2800 Hz are reproduced by a tweeter." Jotta ei mene aivan korulauseiksi, niin jatketaanpa tarinaa eteenpäin. Sillä tasataan osaltaan elementtien keskinäistä aikaviivettä. Tosin vaimon Puolasta hankkiman viulun pinnassa on samansuuntaista olemusta kuin ESAssa, joten viittaus instrumenttipuolelle ei ole aivan hatusta revittyä. Kaiuttimet löysivätkin melko nopeasti parhaat paikkansa noin kahden metrin päässä etuseinästä ja metrin sivuseinistä. Vaimoni tiivisti kuulemansa sanoin "tunnetason resoluutio". Parhaimman tuloksen sain, kun suuntasin kaiuttimet lievästi korvien ohitse siten, että leikkauspiste osui reilusti kuuntelupisteen taakse. 35. Vaikka perinnetalon miljöössä oltiinkin, rouva antoi siitä huolimatta tyylipisteet kulmikkaalle vieraalle. Kotelo vaikuttaa vankalta, ja rakenteen jykevyys selittää 17 kilon kappalepainon. jakosuodinta ja kotelon akustista suunnittelua, mistä yksi esimerkki on etulevyn kallistus. No jaa, kenties kyse oli kuitenkin huoneestani, eikä jakotaajuuden omaehtoisesta ilmenemisestä. Vertailun vuoksi raahasin rinnalle myös kaksi hyvin erilaista kaiutintani: Duevel Bella Luna diamantet sekä Audio Space AS 3/5A:t. Jossain tiloissa taas 1215 astetta on osoittautunut hyväksi." LAULU SE ON ILONI Aloitin laulelmasikermällä, jossa koluttiin läpi sekä operettien helmiä että aarioiden parhaimmistoa. Lievä toe-in on yleensä hyvä. Kun kaikki oli kohdallaan, ääni aukesi kuvaillun kaltaisesti kukkaansa. Sooloartisteilla on taipumus ottaa askel kohti kuulijaa, kun esimerkiksi Duevel Bella Lunilla esiintyjä jää taemmas. Muotoilun tavoitteena on ollut vähentää putken ilmavirtauksen aiheuttamia lieveilmiöitä. On muistettava, että kyseessä oli kuitenkin suurehko tila. Pahimmat moodit ja kerrannaiset voidaan minimoida sijoittelulla. Simon & Garfunkelin The Collection -cd-boksin usealla levyllä taustakohina ilmeni astetta selvempänä ja voimakkaampana. Peräpuolella tarjotaan kaksoisjohdotuksen mahdollisuutta à la WBT. Yhtälailla rallateltiin perheen kestosuosikkeja Stacey Kentiä, Lisa Ekdahlia, sekä koko joukkoa muita sulokurkkuja. Elementtien erikoisuutena on muun muassa piikkimäinen vaiheplugi sekä monimagneettirakenne. Mistään varsinaisesta yläbasson buustista ei kuitenkaan ollut kysymys. Ajatus pianovalkoisesta kuosista modernimmassa ympäristössä voisi kuitenkin olla melko wspanialy (puolaksi upea). Maahantuojan kommentit sijoituksesta osuivat hyvin yhteen kokemuksieni kanssa: "Kaksi kolme metriä on aika optimaalinen kuunteluetäisyys. Huonettani vaivaavat ongelmat olen tiedostanut, mutta tottunut myös niiden kanssa elämään. Tässä tietysti huoneen akustiikka vaikuttaa. Maahantuojan mukaan valmistajan koteloita kohtaan osoittama pieteetti on rinnastettavissa musiikki-instrumenttien luomiseen. Olin myös aistivinani pienen pompun siirryttäessä vasteessa alemmas. Tuon pienen kumpareen jälkeen ilmaantuvan basson luonne oli kuitenkin tilaan hyvin asettuva ja tasoltaan sopivaksi viritetty. Taakse hönkäilee myös halkaisijaltaan noin viiden sentin re eksiputki, joka on pyöristetty reunoistaan. Ääni ei juuri paikallistu kaiuttimiin, vaan asettuu selvästi kaiutinlinjan etupuolelle ja elementtien tasoa korkeammalle. Mainituin jipoin on pyritty minimoimaan elementtiperäiset resonanssit ja haitalliset heijastukset sieltä, minne ne eivät kuulu. Edellä kuultu sopi myös hyvin yhteen tehtaan ilmoittaman jakotaajuuden kanssa sitä tiedusteltuani: " Credo 1 Illuminator is two-way loudspeaker. Eräs ilmiö kiinnitti huomiota. Maittavin elementein kuorrutetun toitottimen nimellisimpedanssi on kuusi ohmia. Eikä arvannutkaan, kuinka osuvasti asian ilmaisi. Taajuusvasteeksi luvataan 36 Hz45 kHz (+/-3 dB). Siten laajan kuuntelukirjon tähtihetkistä oli helppo osoittaa kulloisetkin kaapin paikat. Ilmeisesti kuuntelukorkeus osui erittäin hyvin kohdilleen, sillä tuo lähes mittasignaaliksi soveltunut ääni muutti hienoisesti sävyään istumakorkeuden mukaan. Bassona on niin ikään saman valmistajan pajalta löytyvä, paperikartioinen Illuminator. Aivan syystä. Sanotaan heti, että miellyin nopeasti ESAn puheenvuoroon vokaalimusiikilla. Oliko tuossa myös selitystä ilmavan avoimeksi koetulle yläpäälle. Pienemmässä huoneessa etäisyydet rajapintoihin on syytä huomioida huolella. HIFIMAAILMA 7/2012 SET IT BE Kyytiä jo valmiiksi sisään soitetulle kokelaalle tarjoili tutusti Mastersound Evolution 845 Reference sekä sekalainen joukko äänilähteitä. Puhutaan noin 1020 asteen käännöstä sisäänpäin. Credojen väliksi jäi noin kaksi ja puoli metriä. Viimeistely on kaikin puolin laadukasta, mutta esimerkiksi saapasmaan parhaimmistoon on vielä matkaa
Ja mukavasti upposi myös muu viihteellisempi jazzahdus; Portico Quartett, Esbjörn Svensson Trio ja joukkio muita. Muttei ilmaiseksi. Vaan kokonaisvaltaisesti voittopuolisemman kokemuksen taikoi putkilla höystetty, oma tuttu pannuni. Erityisesti hyvin puhdas diskantti sai selvän sävyllisen edun Mastersoundin steroideilla varustetun SETin kanssa. Oletan, että jalustoineen liki 6000 :n päätöstä ei tehdä muutenkaan hötkyillen. Potentiaalia kaiuttimessa kyllä on, mikäli omat preferenssit osuvat kohdilleen. Ohuen silkin läpi ilmaiseva, elämää kauniimpi etupää ja sopivasti iskuvoimaa omaava päätepuoli voisi olla se juttu. Yleinen sointi oli luonteeltaan avointa ja hyvin selkeää. KO K E I L U : ES A C REDO 1 I LLUMINATOR Tässä on jalustakaiutin, joka äänensä puolesta tavoittelee syvempiäkin säveliä. Vaihto testiin saapuneeseen, modernimpaan vahvistinkatraaseen terävöitti iskuääniä sekä toi lisää ulottuvuutta ja menevyyttä bassopäähän. Kuunteluiden edetessä tuli sellainen ilis, että suurieleinen klassinen dynaamisine vyörytyksineen sai hieman laskemaan voimakkuutta, kun taas jazzahtava kolmiyhteys piano-basso-rummut pani lisäämään höyryä. Vaikka se riittää pitkälle tehonsa puolesta, sen äänelliset bravuurit ovat muualla. Suora yhteydenotto maahantuojaan tuonee ratkaisun tähän dilemmaan. 36 HIFIMAAILMA 7/2012. Eikä ole varmasti ihan sattumaa, että messuilla ESAn takana on monesti tavattu tuubeja transistorien sijaan. Kun jalustakaiutin kosiskelee hinnallaan laadukkaiden lattiamallien reviirillä, on sillä oltava valmistajan hyvän itsetunnon lisäksi aitoa potentiaalia. Äänenpaineita laatikosta lähti siis omaan makuuni riittävästi. LAULUJEN LUNNAAT En asettelisi eteen sitä kaikkein paljastavinta riivinrautaa, jollei itsearvoinen tarkoitus ole etsiä tuotannollisia epäkohtia. ESAa puntaroiva ei ole ainakaan median ristiaallokon vaikutuksen alaisena, sillä en onnistunut löytämään yhtäkään selkokielistä testiä mallista. Tiivistäen siis näin: Credo 1 ei edes yritä olla se yleispätevin tai helpoin ratkaisu kaikille. Esimerkiksi Adam Makowicz Trio (Sonet SNTCD-963) potki, kuten pitääkin, piano sopivasti pinnassa. Markkinat kun kapenevat dramaattisesti, kun siirrytään useamman tuhatlappusen arvoluokkaan. Kuulemma yläkerrassakin, kun vähän innostuin. Taannoinen hinnankorotus ei varsinaisesti ESAn asemaa helpottanut. Toisaalta, kun kaikki osuu nappiin, kaiuttimen vaihdolle ESA Credo 1 Illuminator Hinta: 4950 / pari (vaahtera, kirsikka, saksanpähkinä) Muuta: Erikoisviimeistelyt lisähintaan Jalustat 990 / pari Maahantuoja/edustaja: Agentur Tur-Pex Oy Lisätietoja: http://tur-pex.com/www2/ http://www.esa.com.pl/ Tekniset tiedot: 2-tie jalustakaiutin, bassorefleksikotelo, Scanspeak Illuminator -sarjan elementit Taajuusvaste: Nimellisimpedanssi: Herkkyys: Vahvistinsuositus: Paino: Mitat (l x s x k): 36 Hz45 kHz (+/- 3 dB) 6 ohm 87 dB (2,83 V/1 m) 100 W/kanava 17 kg/kpl 200 x 430 x 400 mm ei välttämättä tule kiirettä. Lopputulos oli kuitenkin ilahduttavaa jopa konekeinoin rakennetulla Infected Mushroomin tuoreimmalla tuotoksella. Sillä on oma luonteensa, joka on jokaisen syytä punnita omassa kuunteluympäristössä. Aivan terävin iskevyyden puute saattoi osin johtua vahvistimestani. Ensimmäinen haaste on kuulla ESA Credo 1 Illuminatoria, sillä sitä ei löydä joka putiikista. Tilannetta helpottaa, jos tuotemerkki on jo kannuksensa ansainnut ja asemansa vakiinnuttanut. Vaikka valmistaja ei väitä keksineensä pyörää uudestaan, perinteisistä arvoista on kummunnut kelpo tulos ja oma persoona. Sivistyneestä ilmaisusta oli paljolti kiittäminen myös laadukkaaksi tunnustettua diskanttielementtiä
KO KEI L U : S E M UN RO E GG 1 50 - AKTIIV IKAIUTINJÄRJE STELM Ä TEKSTI: PEKKA TUOMELA KUVAT: MAURI ERONEN JA PEKKA TUOMELA Muodon TARKKAILUKAIUTTIMET MUUTTUVAT HITAASTI. Projektia varten palkattiin äänentoistoasiantuntija Andy Munro, joka yhdessä SE Electronisin James Ishmaev-Youngin ja Siwei Zoun kanssa kehitti uudentyyppisen tarkkailukaiuttimen. Siitä poiketaan HIFIMAAILMA 7/2012 37. SE ELECTRONICS TUO ELOA STUDIOMAAILMAAN ERIKOISELLA TOTEUTUKSELLA. SE vuoksi Electronics lienee useimmille hiharrastajille tuntematon nimi. Pyöreiden muotojen edut on tunnettu jo kauan. Suuri ansio siitä kuuluu legendaariselle kaiutinteorian kehittäjälle Harry F. SE Munro Egg 150 on kahdessakin suhteessa omaperäinen malli. Runsaan kymmenen vuoden ikäinen brittiyritys on saanut mainetta studiomikrofoneillaan. Tästä huolimatta kaiutin on totuttu näkemään enemmän tai vähemmän laatikkomaisena. IKIVANHAT AURATONE JA YAMAHA NS10M OVAT EDELLEEN KÄYTÖSSÄ LAAJALTI. Nyt se on laajentanut tuotantoaan kaiuttimien puolelle. Sen kotelo on kananmunan muotoinen, ja siihen kuuluu erilliseen koteloon sijoitettu aktiiviosa. Olsonille, joka vuonna 1969 julkaisi tutkimuksensa erilaisten kotelomuotojen ominaisuuksista. Se on myös valmistuksen kannalta helppo ja edullinen muoto
Käytännössä ne vähentävät tai lisäävät 2 kilohertsin taajuusalueen tasoa 1,5 dB. 38 HIFIMAAILMA 7/2012. Diskanttielementin yläpuolella on syvälle upotettu ledi, joka näkyy kirkkaimmillaan suunnitteluakselilla. Syynä on, että osa elementin kalvosta lähteneestä äänestä kulkee etulevyä pitkin. Eggin kotelo on valettu muovista. Merkkivalo varoittaa yliohjauksesta. Liitännät ovat kahdelle ohjelmanlähteelle (rca ja xlr). Tuloksista on nähtävissä selvästi, että mitä pyöreämpi kotelo on, sitä vähemmän se vaikuttaa elementtien toistoon. Kotelo on ohuudestaan huolimatta melko tukeva. Kummallekin taajuuskaistalle on 50 watin päätevahvistin. Kuoren takaosa on kiinnitetty ruuveilla. Kaiuttimille on Speakon-liittimet, ja kolmen metrin pituiset kaiutinkaapelit seuraavat sarjan mukana. Kaiuttimessa on pöytäjalusta, jossa on kallistuksen säätö. Olson julkaisi vuonna 1969 AES:n Journalissa perusteellisen tutkimuksen kotelon muodon vaikutuksesta taajuusvasteeseen. Lisäksi teräviä impulsseja toistettaessa niiden seuraksi tulee ajallisesti viivästyneitä "haamuimpulsseja". Vahvistinyksikön takalevyssä on tavallisia basso- ja diskanttisäätöjä muistuttavat asetukset kummallekin kanavalle. Muodossa on kuitenkin jouduttu tekemään kompromissi, kun edessä on tasopinta elementtien asennusta varten. Harry F. Seurauksena on äänen värittymistä ja muuttumista epätarkemmaksi, myös tilavaikutelman osalta. Vahvistimen tasot on sovitettu 0,25 desibelin tarkkuudella elementtiyksilöille. Hän päätyi kananmunan muotoon, koska siihen on helpompi istuttaa kaksi elementtiä, ja koska se on resonanssien kannalta edullisempi kuin pallo. Jotta pyöristys tehoaisi kunnolla, sen säteen on oltava vähintään aallonpituuden neljäsosan suuruusluokkaa. Oikeaan suuntaukseen on kiinnitetty erityistä huomiota. Ohessa Olsonin saamat vasteet erilaisille koteloille. Siksi kaiuttimet ovat L- ja R-merkittyjä, vaikka ne ovat muuten keskenään samanlaiset. KO K E I L U : SE MUN R O E GG 1 50 - AKTIIV IKAIUTINJÄRJE STELMÄ Muodot muuttavat toistoa Kaiuttimen etulevyn muotoilu vaikuttaa merkittävästi kaiuttimen ääneen. Ledin voi sammuttaa, kun suuntaus on tehty. SÄÄTÖJÄ EDESSÄ JA TAKANA Vahvistinyksikkö on jokseenkin tavallisen hilaitteen levyinen, 420 mm. Vaimennusaineena on kerros polyesterivanua. Etulevyn reunaheijastuksia voidaan vähentää lisäämällä elementin suuntaavuutta esimerkiksi torven avulla tai pyöristämällä etulevyn särmiä. Etulevyssä on lisäksi keskialueen säätö, jossa on asennot soft, 0 ja hard. Koska passiivista jakosuodinta ei tarvita, elementit on yhdistetty suoraan Speakon-liittimeen. Munamainen kuorirakenne on suorasivuista lujempi, ja sisäpuolen tarkasti mitoitetut harjanteet lisäävät sen jäykkyyttä. Molemmille on oma voimakkuussäätö etupaneelissa. Sisätilavuus on 14 litraa. vain harvoin, jos toimintaperiaate on muuten tavallinen. TILAA SÄÄSTÄVÄ KUORI Andy Munro ei pelännyt ennakkoluuloja erikoista ulkoasua kohtaan, vaikka tarkoitus ei ollut tehdä design-tuotetta vaan kaiutinta konservatiiviseen studioympäristöön. Monacor on valmistanut ne SE Electronisin toiveiden mukaan. Viimeistely on muuten hyvä, mutta ohut, rämisevä peltikansi ei oikein sovi kuvaan. Egg 150 on suunniteltu sijoitettavaksi lähinnä äänitysstudion miksauspöydän yläpuolelle, ja siksi kallistus on mahdollista vain alaspäin. Koteloa ei ole tehty kovin paksusta materiaalista, ja sisätilavuutta saadaan ulkomittoihin nähden runsaasti, 14 litraa. Kun ääniaallot saavuttavat etulevyn reunan, muodostuu uusia äänilähteitä, jotka säteilevät kaikkiin suuntiin. Suoran äänen ja heijastusten sekoittuminen aiheuttaa sen, että kaiuttimen taajuusvaste tulee epätasaiseksi. Se tarkoittaa 510 cm keskitaajuusalueella. Elementit ovat periaatteessa tavanomai- set 6,5 tuuman basso-keskiääninen ja tuuman kalottidiskantti. Basson säätöalue on 0...-10 dB ja diskantin +1...-5 dB. Noin alle 500 hertsin taajuuksilla heijastusten merkitys vähenee tuntuvasti, koska mitoiltaan tavallisessa kaiuttimessa reunaheijastuksen viive on aallonpituuteen nähden pieni
Toisaalta iskevä soundi toimii varsinkin kitarapitoisilla rokkilevyillä, jossa rupisuuden välittyminen on sivistyneisyyttä tärkeämpää. Siinä on passiivimalleja enemmän säätömahdollisuuksia, ja se tarjoaa studioiden pieneksi yleiskaiuttimeksi varsin tasapainoista ääntä. Viimeisintä jalan vipatusta ei siltikään pääse irtoamaan jokseenkin laiskan rytmisen etenemisen takia. + Avoin ja napakka sointi + Monipuoliset säädöt - Keskiäänillä yliläheisyyttä - Basson voimavarat Jalustassa on kallistuksen säätö, mutta keilaa voi kääntää vain alaspäin. SE Munro Egg 150 tä. Yläkeskialue on ripauksen räkäisempi, ja laajaa skaalaa läpi käydessä sävymuutos on melko selvä. Kaiutinkaapeleille on Speakon-liittimet. YHTEENVETO SE Munro Egg 150 on omaperäinen tuote. Suurilla kuunteluvoimakkuuksilla myös yleissointi latistuu ja ahdistuu hieman. Vahvistinyksikön takalevyssä on tasonsäädöt basso- ja diskanttielementeille. Säädöt olivat nolla-asennoissa. Siinä on monitorimaista läpivalaisukykyä. Sen ominaisuudet saattavat kiinnostaa kotistudion omistajiakin. Hinta: Maahantuoja/edustaja: Puhelin: Internet-osoite: Valmistajan internet-osoite: Toimintaperiaate: Vahvistinteho: Elementit matalat äänet: korkeat äänet: Jakotaajuus: Liittimet: 1 850 /pari F-Musiikki Oy 010 3207 300 www.f-musiikki.fi www.seelectronics.com 2-tie, bassorefleksi 50 + 50 W 165 mm 25 mm 2,1 kHz Speakon AURATONEA HIFIMÄISEMPI SE Munro on tarkoitettu ensi sijassa lähikentässä (11,5 m) kuunneltavaksi, mutta testasimme sitä kuunteluhuoneessamme hi kaiuttimien tapaan käyttäen tavanomaista etäisyyt- Muuta: Erillinen vahvistinyksikkö, jossa rca- ja xlr-liitännät, vaihtokytkin ja voimakkuussäätö molemmille liitännöille, kanavakohtainen hienosäätö bassolle ja diskantille, keskialueen sävynsäätö, kuulokeliitäntä Mitat (l x k x s): 289 x 465 x 258 mm, vahvistin 420 x 88 x 300 mm Kokonaispaino/kaiutin: 6,5 kg, vahvistin 8,0 kg Kuunteluarviot Mauri Eronen: Paljastavan läpivalaiseva ja napakka toistin. Kun mennään taajuusalueella keskialueesta alaspäin, iskevyydestä joutuu hiukan tinkimään. Vastapuolena on harkitun tarkka ja pohdiskeleva tarkkuus. Varsinkin lujempaa luukutettaessa kaiutin tuntuu ahdistuvan ja kotelo soivan. (Pisteet: taajuusbalanssi 8,0 / stereo- ja äänikuva 7,0 / dynamiikka 7,0 / kokonaisuus 7,5) TAAJUUSBALANSSI 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN HIFIMAAILMA 7/2012 39. Basso on sinänsä napakka ja erotteleva, mutta tiukin dynaamisuus jättää hiukan toivomisen varaa. Äänessä on yhtä aikaa helppoutta ja vaikeasti kuvailtavaa aineettomuutta. Aivan kuin muusikot olisivat pykälää lähempänä mikrofoneja. Bassot ovat liioittelemattomat ja erottelevat, mutta niiden dynamiikka on rajallinen, ja alue jää hieman muiden taajuuksien varjoon. Ujohko ote kuitenkin takaa sen, että pienemmässäkään huoneessa alapään ei pitäisi mennä överiksi. (Pisteet: taajuusbalanssi 7,0 / stereo- ja äänikuva 7,0 / dynamiikka 7,0 / kokonaisuus 7,0) Mikael Nederström: Avara, ilmava ja pakottoman kuuloinen sointimaailma. Alakeskialueella on käsin kosketeltavaa rehevyyttä ja aitoutta. Keskialueen ylempi osa on alempaa hallitsevampi. Ylimääräisen lämmön välttely myös auttaa soundia kuulostamaan irtonaisemmalta ja läpinäkyvämmältä. Suurehkolla äänenvoimakkuudella bassotoisto jää suhteessa räyhäkkään soundiin hieman alimitoitetuksi. Kaiken kaikkiaan Egg 150 on selvästi perinteistä Auratonea hi mäisempi kaiutin. Se tuo ääneen korostunutta läheisyyttä ja raakuutta mutta myös tiettyä iskevyyttä. Vahvistimen soft-asento tosin parantaa kokonaisuutta hieman yhtenäisemmäksi. Kitaran kielissä kuuluu lievää viileyttä, joka kielii jonkinlaisesta ylimääräisestä keskialueen skarppiudesta. Kaiuttimen ääni on napakka, ilmava ja aineettoman tuntuinen
Korkean jakotaajuuden vuoksi Nuovo Gamba ei sovellu käytettäväksi stereojärjestelmässä, jossa pääkaiuttimien matalia taajuuksia ei suodateta joko av-viritinvahvistimessa tai itse subwooferissa. Anti-Mode 8033 eri versioineen on osoittautunut tehokkaaksi laitteeksi huoneen seisovien aaltojen taltuttamisessa. MITEN AKTIIVISUBBARIN JA ANTI MODEN YHTEISPELI TOIMII KÄYTÄNNÖSSÄ? M olemmat kotimaiset valmistajat lienevät tuttuja Hi maailman lukijoille. Mukana tuleva mittamikrofoni asetetaan kuuntelupaikalle korvien korkeudelle, ja mittaus käynnistetään Anti-Moden A- ja B-näppäimiä hetken pohjaan painamalla. Profel Nuovo Gamba Sub on ensimmäinen subwoofer, jossa VLSI:n valmistamaa DSpeaker Anti-Mode -korjainta käytetään suoraan vahvistinmoduuliin integroituna. Mitatessa kävi kuitenkin ilmi, että alipäästön säätöalue on todellisuudessa paljon kapeampi ja korkeammalla (90105 Hz) kuten harmittavan usein subwooferien tapauksessa on. Huoneessa ja Anti-Modella kalibroituna lopullinen akustinen jako saattaa kuitenkin sijaita eri alueella. Käsityön jälki näkyy selvästi, mutta viimeistelyssä ei ole valittamista. Itse subwoofer on varsin kompakti, 39 cm kantin kuutio. Pääkaiuttimien ylipäästön taajuusalue kattaa vahvistimen merkinnän mukaan alueen 50150 hertsiä. Eri ominaistaajuuksilla resonoivat tavarat paikallistaa helposti, ja niiden vaimennusta voi samalla alkaa suunnitella. Ylipäästön käyttö edellyttää käytännössä aktiivikaiuttimia. KOTIMAISET PROFEL JA VLSI YHDISTÄVÄT OSAAMISENSA SUBWOOFERISSA, JOKA TALTUTTAA ONGELMATAAJUUDET. Ennen tätä on kuitenkin syytä tarkistaa, että äänenvoimakkuussätö on kalibroinnille tarkoitetussa asennossa. Kotelon vastakkaisille kyljille sijoitetut 10-tuumaiset elementit kumoavat toistensa aiheuttamat liikevoimat, joten subwoofer toimii tärisemättä suurillakin äänenpaineilla. Tietyllä hetkellä ääni katoaa joissakin kuuntelupisteissä täysin ja toisinaan meteli on korvia huumaavaa. Sen aikana on helppo kuunnella huoneessa rämisevinä eloon heräävät ikkunat, astiat, taulut ja sen sellaiset. Samat linjatasoiset liitännät ovat tarjolla myös sen perään kytkettävälle vahvistimelle tai aktiivikaiuttimelle. KALIBROINTI Subwooferin kalibrointi on yksinkertaista. TES TI : P R O F EL N UOV O G AMBA - SUBWOOFER TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Itsestään oikova NORMAALI HUONE VAIKUTTAA NEGATIIVISESTI BASSOTAAJUUKSIEN TASAPAINOON. Näin bassokuorma voidaan siirtää stereojärjestelmässä kokonaan subwooferin huoleksi, eikä kaiuttimien tarvitse yrittää toistaa taajuuksia, joihin ne eivät edes kykenisi. Viime vuosina VLSI on vallannut markkinoita hi harrastajien keskuudessa taajuustoistoa tasapainottavilla Anti-Mode-laitteillaan. Kaikkiaan toimenpiteessä kestää muutama minuutti. Profel voidaan kytkeä vahvistimeen rcatai xlr-liitännöin. Profel on valmistanut yli 20 vuotta aktiivikaiuttimia ammatti- sekä kotikäyttöön ja tamperelainen VLSI tuottaa integroituja piirejä teknologiateollisuudelle. Neljän hitaan taajuuspyyhkäisyn jälkeen kalibrointi on valmis. Koteloperiaate on suljettu, joten re eksiputken päästelemiä ilmavirtausääniä ei ole. Vahvistimessa on subwoofereille olennaisten voimakkuussäädön, alipäästösuotimen ja vaihekytkimen (0/bypass/180°) lisäksi ylipäästö pääkaiuttimille. Sama taajuusalue on käytössä subwooferin omassa alipäästösuotimessa. Värivaihtoehtoja ovat kiiltävä musta ja valkoinen. Erityisesti voimakkaasti korostuneet taajuudet se tasoittaaa erittäin tehokkaasti. Jos kuuntelupaikkoja on useampi, voi varsinaisen mittauksen jälkeen tehdä pieniä kor- 40 HIFIMAAILMA 7/2012. Myös huoneen aiheuttamat korostumat ja erityisesti vaimentumat eri taajuuksilla tulevat päivänselviksi. Subwooferista kuuluu lyhyt tömähdys kalibroinnin alkamisen merkiksi. Pienimpiä satelliittikaiuttimia lukuun ottamatta. Kumpaakin Audesin valmistamaa elementtiä ohjaa 250 watin vahvistin. Valinta näiden välillä tehdään kytkintä keinauttamalla
Laajemmalla alueella yleispätevämmin toimiva korjaus jättää ensimmäisen mittauksen perusteella tehdyt korjaukset etusijalle ja tekee vain hienovaraisia muutoksia uusien mittausten perusteella. 35 hertsin nosto ei istu niin hyvin Profelin omaan vasteeseen, vaan aiheuttaa 3050 hertsin välille laaja-alaisen korostuman. Huoneen ongelmia minimoiva Anti-Mode on integroitu subwooferin vahvistinmoduuliin. Jakosuotimen säätöalue Ilmoitettu:...........................................................50150 Hz Mitattu: ..............................................................90105 Hz Alarajataajuus ilman Anti-Modea Jakotaajuus min.: ...................................................... Tämä helpottaa ennenjälkeen-vertailua musiikkia kuunneltaessa. 31 Hz Jakotaajuus max.:...................................................... PROFEL NUOVO GAMBA Hinta: Lisätietoja: Elementit: Koteloperiaate: Vahvistin: Otot: Vaihesäätö: Muuta: 2200 www.profel.fi 2x10" suljettu 2x250 W stereo-rca, stereo-xlr 0/bypass/180° ylipäästö pääkaiuttimille (rca+xlr), Automaattinen Anti-Mode-huonekorjaus Kaksi 10-tuumaista elementtiä on sijoitettu kotelon vastakkaisille seinämille, ja yhdessä ne kumoavat toistensa liikevoimat. Kalibroinnin jälkeen Anti-Mode tarjoaa mahdollisuuden ohittaa korjaus kokonaan "Bypass"-näppäimellä. + Toimiva huonekorjaus + Tarkka ja rytmikäs toisto + Ylipäästö pääkaiuttimille Kehnosti toimiva jakosuodin Äänenpainevarat matalat taajuudet suoristettuna Subwooferin taajuusvaste huoneessa ilman Anti-Modea (punainen), Anti-Moden korjaamana (vihreä), Anti-Mode "25 Hz Lift" -tilassa (sininen). Subwooferin toisto tasoittuu kalibroinnin jälkeen ongelmallisilla taajuuksilla selvästi. Toiston ulottuvuuden ja äänenpainevarojen välillä voi tasapainoilla matalia taajuuksia korostavalla toiminnolla. Ylemmillä bassotaajuuksilla on upean kiinteää slämmiä, eikä toisto muutu ajoituksellisesti laahaavaksi suurellakaan voimakkuudella. Hallittu ja matalalle ulottuva toisto kasvattaa vaivatta musiikin nostattamia tunnetiloja. Jos materiaalissa on matalaa subbassoa, ja kuunteluvoimakkuus on suurehko, kuuluu subwooferista hallinnan menetyksestä kertovaa klompsumista. Siinä on samat toiminnot kuin 8033-erillislaitteessa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että korjaus pois kytkettynä äänenvoimakkuus on suurempi, ja tarkka vertailu voi olla hankalaa. Suurehkoissa tiloissa saatava äänenvoimakkuus saattaa loppua kesken, jos materiaali on haastavaa ja toisto korjataan Lift-toiminnolla ulottumaan matalimpiin taajuuksiin. Toisto on täsmällisen rytmikästä ja menevää. Toisto on kokonaisuutena iloista, kepeän hallittua ja musiikin luonteikkuutta kasvattavaa. Toisto ulottuu huoneessa 17 hertsiin, kun subwooferista on kytketty 25 Hz Lift -toiminto. Ilman korostusta toisto ulottuu noin 32 hertsiin asti, mutta suuremmilla kuunteluvoimakkuuksilla ja efektientäyteisillä elokuvilla Profelin toisto pysyy paremmin hallinnassa. Halutessa tehdyn korjauksen voi ohittaa tai korostaa matalimpia taajuuksia 25/35-lifttoiminnoilla. MITTAUKSET Jos subwooferin matalimmat taajuudet suoristaa 25 Lift -toiminnolla, menettää samalla selvästi äänenpainerservejä. Kotelo on värinätön kovassakin höykytyksessä. jauksia taajuusvasteeseen viemällä mikrofonin uuteen paikkaan ja käynnistämällä mittauksen Anti-Moden A-näppäintä hetken pohjaan painamalla. Aluetta voi laajentaa useammilla lisämittauksilla. Sekä 56 että 77 hertsin korostumat katoavat täysin. Sijoitus helpottuu, sillä Profel voidaan tuupata myös huoneen nurkkaan. Profelin tapauksessa 25 hertsin aluetta korostava tila korjaa suljetun subwooferin luontaisesti matalia kohti laskevan taajuusvasteen lähes viivasuoraksi aina alle 20 hertsiin asti. 8/10 HIFIMAAILMA 7/2012 41. Samalla äänessä on subbarimaista mehevyyttä, ja laite kuuluu hieman omana äänilähteenään. Subwoofer vastasi kuuntelussa kaikesta bassokuormasta. Toisinaan toistossa on stereokuvaa vinouttavaa muhkeutta, minkä tosin voi pistää osittain korkeahkon jakotaajuuden piikkiin. Ilman matalien taajuuksien korostusta alarajataajuus on 32 hertsissä. JÄMÄKKÄ JA KONTROLLOITU Profel kuunneltiin Gradient 5.0 -kaiuttimien kanssa kytkettynä Harman Kardonin AV-viritinvahvistimeen 100 hertsin jakotaajuudella. Matalat taajuudet kuitenkin saavat toiston rypylle, ja subwooferista alkaa kuulua selviä häiriöääniä. KUUNTELUARVIO Kalibroitu + 25 Hz Lift Erittäin napakka ja kuivan täsmällinen toistin, joka lisää ääneen mehevyyttä ja ulotteikkuutta. 25/35 Lift -painikkeilla voi korostaa matalia taajuuksia. 35 Hz YHTEENVETO Automaattisella huonekorjauksella varustettu subwoofer taltuttaa ongelmataajuudet helposti. 96 hertsin vaimentumaa Anti-Mode ei yritä tasoittaa. Hillityssä musiikinkuuntelussa infraäänien olemassaolo tekee äänimaailmasta avaramman ja autenttisemman. Subwooferin luontainen taajuusvaste lähikentässä mitattuna ilman Anti-Mode-korjausta jakotaajuuden minimissä (punainen) ja maksimissa (musta). Lopputuloksena on matalalle ulottuva ja tarkka bassotoistin, joka avartaa äänimaisemaa. Tarvittavat äänenpaineet riippuvat huoneesta ja omista mieltymyksistä, joten liftin vaikutusta kannattaa kokeilla itse. Mukana tuleva mikrofoni asetetaan kuuntelupaikalle, ja kalibrointi käynnistetään subbarista. Vaikka järisyttäviä tärinöitä subwoofer ei saakaan aikaan, fiiliksien nostattajana ja avaruuden tunnun luojana Profel Nuovo Gamba onnistuu upeasti
Testivoittajan uusin versio! Kokovalkoinen. Ion L on suositun Ion:in isovelimalli, joka antaa entistä tukevamman ja dynaamisemman äänen Project Debut 30 v uutuusmalli (norm. 03-2252 212 Kimmo Lauttajärvi www.hi studio.. 03-2252 213 Juhani Muurasniemi joonas.leskela@hi studio. 03-2252 211 Jussi Koistinen kimmo.lauttajarvi@hi studio. 399,-) 339,- JBL Studio lattiakaiutin (349, 299, juhani.muurasniemi@hi studio. 349,-) 299,- Amphion Ion L HS kpl (norm. 03-2252 200 Joona Leskelä jussi.kostiaineni@hi studio. 450-) 399,- UUTUUS! HifiStudion yksinmyyntimalli. Tampereen Hi UUTUUS! Pianolakattu Sonos Sub -subwooferuutuus Maailman parhaita merkkejä - kaupungin pa 699,- JBL Control One 2.4 G AW langaton kaiutin ulkokäyttöön pari (norm
nauti viihteestä kaikkialla talossa ja tontilla. Useimmat meistä ovat myös hi n ja muun viihde-elektroniikan innokkaita harrastajia, joten osaamisen taustalla on myös aito mielenkiinto tuotteisiin. Päivittäinen toiminta ja jatkuva koulutusohjelma keskittyy oleelliseen, kuvaan ja ääneen. Suunnittelu, toimitus ja asennus yhdellä puhelinsoitolla. Näin kattavan huolettomuuden saat Suomessa vain Hi Studio-liikkeistä.Voit keskittyä nauttimaan täydellisestä äänentoistosta - täysin huolettomasti. Projektimyynti suunnittelee ja toteuttaa Rakentaja - remontoija! Meiltä saat kotiisi täydellisen äänentoistolaitteiston kaukosäädin käteen -toimituksena. Viiden vuoden takuu, vapaa vaihtooikeus, hintaturva... Parhaan mahdollisen ratkaisun tarjoaminen asiakkaillemme on meille kunnia-asia. Ajattele mukavuutta esim: kytke televisio päälle ja kotisi valaistus optimoituu katseluun, lähimmät äänentoistolaitteet vaimenevat... Ostojen keskittäminen alan huipputuotteisiin tekee Hi Studiosta merkittävän toimijan ja se näkyy kilpailukykyisissä hinnoissa. Laatu merkitsee myös luotettavuutta. Nimi__________________________________________________________________ e-mail______________________________________________________________________ Puhelin_____________________________________________________________________ Keskity nauttimaan hyvästä äänestä Hi Studion Best Buy -tuoteturva takaa, että saat käyttöösi juuri sinulle sopivan tuotteen. Ääni ja kuva, niihin liittyvä valaistuautomatiikka yms kotisi joka huoneeseen langattomasti. Huippulaadusta ei tarvitse maksaa huippuhintaa. Gradient 5.0 kaiutin/kpl 650,- Koekuuntele - saat palkkioksi 20 euron lahjakortin Täytä kuponki, ota se mukaasi Hi Studion myymälään ja saat lahjakortin koekuunneltuasi kaiuttimet. ifiStudio 30 v juhlamalli System Audio Saxo 1 kaiutin kpl (norm. Ainulaatuista palvelua, jota todellinen hi sti osaa arvostaa - äänen laadusta voi vakuuttua parhaiten kuuntelemalla itse. 179,-) arasta asiantuntemusta 30 vuotias Hi stelyn ammattilainen Suomen suurimman hi -ketjun Tampereen liike sijaitsee osoitteessa Tuomiokirkonkatu 25. Yksi lahjakortti osto / asiakas. Erikoistuminen tekee elämästä helpompaa sekä meille että asiakkaillemme. Lahjakortti on voimassa 8.9.2012 saakka. kaikki täydellisen automaattisesti! ,- ,-) TAMPERE TAMPERE HELSINKI RAISIO OULU Tuomiokirkonkatu 25 Puh 03-2252 200 Ark. 5.0 soveltuu erinomaisesti yhteen Gradientin lattiakaiuttimien kanssa, silloin kun monikanava-järjestelmältä halutaan kaikkein parasta. Jokainen tuote on tarkkaan tutkittu ja testattu, ennen kuin se pääsee valikoimiimme. Gradient maailmanuutuus Gradient 5.0 on uusi jalusta-/hyllykaiutin vaativaan äänentoistoon niin stereo- kuin kotiteatterikäytössä. Hi Studio on lagattomien ykkösasiantuntija Tampereella - ja muualla suomessa.. Myös saunaa, terassille, patiolle... Laadun tärkeys korostuu, koska laitteiden on palveltava käyttäjiään vuosia ja jopa vuosikymmeniä. KUUNTELUHUONE TAMPEREEN KESKUSTASSA Mahdollistaa kiireettömän ja perusteellisen valinnan häiriöttömässä ympäristössä. 10-18 ja La 10-15 tampere@hi studio. Älä mene lankaa ! Tule suoraan Hi Studioon. Ensijainen kriteeri on tinkimätön laatutaso, jonka pitää kuulua ja näkyä. Aikavarausmahdollisuus. 149,- Maailman parhaita tuotemerkkejä Hi Studio on tarkka erikoisosaajan maineestaan, joten mitkä tahansa arkiset massamerkit eivät kuulu valikoimiin. Tule tutustumaan! Hi Studion erikoistuminen merkitsee aidosti asiantuntevaa henkilökuntaa. Laitteistojen langattomuus on nykyaikaa - voit unohtaa piuhasotkut ja viritykset. Gradient 5.0 voidaan sijoittaa myös seinän läheisyyteen ja sekä pysty että vaakatasoon innovatiivisen suunnittelun ansiosta. Edullisuus yllättää Erikoistuminen merkitsee myös edullisuutta.Myymälöidemme ei tarvise olla markettisarjaa, laitteiden toimitukset liikkeeseen ja liikkestä eivät edellytä rekkakalustoa ja kantomiehiä
TES TI : AV-VIRITIN VAHV IST I M ET 500- 600 EUR O A TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN DENON AVR 1713 PIONEER VSX 922 ONKYO TX NR515 YAMAHA RX V673 44 HIFIMAAILMA 7/2012
TÄLLÄ KERTAA KESKILUOKAN AV VIRITINVAHVISTIMIA YHDISTÄVÄT VERKKOTOIMINNOT. Selkeästi karsituin on Denon, jossa kaikentyyppisiä ääni- ja kuvaottoja on vähiten. Denonissa painikkeiden tarkoitus erottuu hämärässä selvimmin. Tässä hintaluokassa ei vielä brittilaitteitta näy, puhumattakaan eksoottisista amerikkalaisista, joita tavataan vasta highendin ovia kolkuttelevassa kastissa. Onkyo on ainoa, joka tarjoaa kaksi hdmilähtöä näyttölaitteelle. Yamaha tulee kakkosena. Mikään neljästä nyt testatusta koneesta ei kuitenkaan ole sanan varsinaisessa merkityksessä heppoinen, vaikka muovia onkin käytetty avokätisesti. KEHITTYNEET OMINAISUUDET PUTOAVAT PIKKU HILJAA KALLIISTA MALLEISTA PERUSHINTAISIIN LAITTEISIIN. MUISSA TOIMINNOISSA ONKIN LAAJAA HAJONTAA AINA KUVANKÄSITTELYSTÄ TEHOLUKEMIIN. V ertailun neljän vahvistimen valmistajat ovat ne vuosikymmenien takaa tutut japanilaiset. Ulkoisesti eheintä designia edustavat Onkyo ja Pioneer. Denoninkin viiteen kytHIFIMAAILMA 7/2012 45. Denonin ulkoasu antaa jostain syystä viitteitä siitä, että mallista on karsittu jotain pois; etulevy näyttää paikoittain autiolta. Etulevyn näyttöjen pistematriisivit ovat lähellä toisiaan, mutta Onkyo ja Yamaha näkyvät kuuntelupaikalle selvimmin. Näytön pienistä toimintologoista ei ota yhdessäkään selvää, ja äänenvoimakkuuttakin saa tihrustaa kaikissa paitsi Denonissa ja Pioneerissa. LIITÄNNÄT JA OMINAISUUDET Vaikka vahvistimien hintahaitari on kapea, on niissä suuria eroja liitettävyyden suhteen. Kokonaisuus ei ole kovin puhdaslinjainen. Ominaisuuksiltaan se erottuu tästä joukosta sisäänrakennetulla wlan-yhteydellään. Sonyn tuore malli STR-DN1030 ei aivan ehtinyt mukaan vertailuun, mutta siihen palaamme seuraavassa numerossa. Yamaha suuren kokonsa ansiosta ja Onkyo hyvän värivalintansa. Pioneerin mustassa etulevyssä tummanharmaat tekstit eivät oikein erotu. Hinnan putoaminen neljäsosaan laskee odotetusti viimeistelyn uskottavuutta. Vahvistimien rakenne ei millään tavoin pääse tämän vuoden ensimmäisessä numerossa testattujen mallien tasolla. Siihen voidaan kytkeä samanaikaisesti esimerkiksi televisio ja projektori. Yamahan fasadissa ilotellaan erimuotoisilla- ja kokoisilla painikkeilla. Ottoja on jopa kahdeksan. Se on myös ainoa, jossa on vain viisi kanavaa. Kummassakaan ei näppäimien ripottelu pistä silmiin, vaikka Onkyo tarjoaakin jokaiselle lähteelle oman suorapainikkeen. Pioneer on symmetrinen ja Onkyo moderni. Pioneerissa ja Yamahassa on kuusi ottoa, joista Yamahassa toinen on etulevyssä. Myös Onkyon lähteenvalintapainikkeiden selitetekstit näkyvät hyvin, mutta virittimen käyttönäppäimet jäävät täysin pimentoon. Muissa laitteissa vahvistimia on seitsemän, ja lisäksi niissä on eri käyttötilanteisiin mukautettavia kaiutinliitäntöjä yhdeksästä yhteentoista
TES TI : AV-VIRITIN VAHV IST I M ET 500- 600 EUR O A kee helposti useamman pelikonsolin, tietokoneen ja Blu-ray-soittimen. Etulevyssä näkyvä tekstimuotoinen informaatio sen sijaan päivittyy niissä nopeasti. Kokonaisuutena Denonin käyttö on selvästi ryhmän jouheinta. Pioneerissa ääni- ja kuva-asetuksiin pääsee nopeasti kaukosäätimen näppäimillä ilman, että päävalikkoon tarvitsee sukeltaa. Niiden hallintaa helpottaa vtuner.com-palvelu tai suoraan vahvistimen tarjoama webbiserveri. Yamahan toimintoja voi ohjata nettiselaimella. Ripeimmin toimivat Denonin ja Onkyon sovellukset. Kaikkien vahvistimien mobiilikomennus hoituu Android- ja iOS-laitteille tarkoitetuilla kaukosäädinsovelluksilla. Tästä olisi suurta hyötyä, sillä automaattinen korjain ei taltuta korostuvia taajuuksia bassoalueella. KÄYTTÖ Denonin kuvaruutuvalikot ovat askeettisen selkeät ja toimivat nopeasti. Yamahalla toiminnassa on aavistus viivettä, mutta vahvistin ottaa jonoon nopeatkin kaukosäädinohjelman näppäimien painallukset. Sekin kuitenkin osaa toistaa musiikkia etänä dlna:n avulla, jos toisto-ohjelma vain tukee toimintoa. Tätä ennen iTunesista täytyy kuitenkin antaa lupa etäkomennukseen. Onkyo ja Pioneer kärsivät kuvaruutunäyttöjen raskaudesta ja hitaasta reagoinnista komentoihin. Muissa joutuu sukeltamaan valikkoihin. 46 HIFIMAAILMA 7/2012. Spotifyn käyttö on kuitenkin helpompaa mobiilisovelluksen ja Airplayn kanssa kuin Onkyon sisäänrakennetulla toiminnolla. Hallinnasta pääsee käsiksi myös vahvistimen asetuksiin, jotka voi varmuuskopioida tiedostoksi tietokoneelle. Yamahan hyvällä parametrisella korjaimella ongelmalliset taajuudet saa taltutettua. Kaikki toistavat musiikkia verkosta dlnaprotokollan avulla. Koaksiaalisia ja optisia digitaaliottoja on kumpaakin tarjolla kaksin kappalein Onkyossa ja Yamahassa. Valitettavasti Airplay ei kuulu Onkyon varusteluun. Mukana on vain välttämättömimmät graa set elementit, jotka täydentävät ja helpottavat käyttöä. Säädettävä taajuusalue on laaja, mutta valitettavasti ekvalisaattori ei toimi subwooferilla. Pioneerin langattomia ominaisuuksia voi laajentaa erikseen hankittavalla wlan- ja bluetooth-adapterilla. Lähteen valinnan jälkeen tulee painaa "Receiver"-näppäintä, jotta vahvistimen säätöjen tekeminen on mahdollista. Helpoiten keskikaiuttimen tai subwooferin tasonsäätö onnistuu Pioneerissa. Denon ja Pioneer sisältävät yhden molempia, mikä saattaa vanhempia laitteita ja verkko- sekä cd-soittimia sisältävässä järjestelmässä jäädä liian vähäiseksi. Siinä kanavakohtaiseen tasonsäätöön pääsee käsksik "CH LEVEL" -näppäimellä. Nettiradiota voi kuunnella kaikilla vahvistimilla, ja suomalaisiakin kanavia löytyy useita kymmeniä, liki sata. Applen laitteissa ja iTunesissa tuettu Airplaytoisto on tuettuna kaikissa paitsi Onkyossa. Yamahan valikkorakenne on hyvin monihaarainen, ja siinä on käytetty monenlaisia graa sia elementtejä sekä animaatioita. Dlna- ja Airplay-toiston lisäksi hyödyllisiä verkkotoimintoja ovat Onkyon Spotify ja Denonin last.fm. Testin aikana vahvistimen ja iPhone-sovelluksen yhteispeli sujui moitteetta kaikkien paitsi Pioneerin kanssa. Muissa ethernet on ainoa liitäntätapa verkkoon. Pioneerin iControlAV-ohjelma ei suostunut tunnistamaan uutta vahvistinta, vaikka siitä ladattiin uusin versio. Kaukosäätimen komentoihin vahvistin vastaa hyvin nopeasti, mutta käyttö ei ole syvien valikkojen takia intuitiivista tai nopeaa. Vahvistimen asetuksia ei voi tehdä ilman televisiota, sillä etulevyssä lukee valikkoja selatessa vain "View on screen". Airplay-toistoa tukevat Denon, Pioneer ja Yamaha osaavat komentaa tietokoneen iTunes-toistoa omalla kaukosäätimillään. Näitä ei kuitenkaan esitetä kuin etulevyn näytössä, joten käytännössä Pioneeria ei voi sijoittaa näkyviltä piiloon. Teksti on terävää, eikä siirtymissä ole käytetty raskaita animaatioita. Tätä varten tietokoneessa tai verkkolevyssä tulee olla jokin dlna-palvelin. Pioneerissa lisähämmennystä aiheuttaa se, että verkkotoimintoja käytettäessä kaukosäätimen tulee olla "NET"-tilassa, jotta esimerkiksi palvelimien selaaminen onnistuu. Onkyon ja Pioneerin kaukosäätimissä täytyy olla tarkkana, missä komentotilassa ne ovat
Hitaimmin subwooferin tason hienosäätö tapahtuu Yamahassa, jossa joutuu sukeltamaan syvälle asetusvalikkoon. Harmi sinänsä, sillä juuri bassoalue kaipaisi hienosäätöä automaattikalibroinnin jäljiltä. Käsin taajuusvasteeseen ei voi vaikuttaa basson ja diskantin tasoa muuttavia sävynsäätöjä tarkemmin. Pioneer osaa käsitellä vain dvd:ltä tuotua kuvaa. Videolähteellä kampailmiötä esiintyy usein, mutta HQV-levyllä lmimuotoisen materiaalin esittäminen sujuu moitteetta telecine-testejä myöten. Yamahassa usean mittauspisteen YPAO-kalibrointi tulee tarjolle vasta pykälää arvokkaammassa RX-V773:ssa. Yksikään vahvistimista ei yllä referenssinä käytetyn Oppo BDP-95EU -Blu-ray-soittimen Automaattinen kalibrointi Kaikki vertailun vahvistimet osaavat määritellä kaiuttimien koot ja etäisyydet automaattisesti mikrofonin avulla. Parhaan tuloksen saa erilaisissa tilanteissa vain, jos asetusta säätää käsin, sillä automaatti ei välttämättä tunnista videolähdettä ja aiheuttaa kuvaan kampailmiön. Automaattinen etäisyyssäätö ei siis toimi oikein. Pioneer mittaa kaiuttimet yhdestä pisteestä, mutta eri kuuntelupaikkojen kalibroinnit voi tallentaa omiin muistipaikkoihinsa. Vaihteluväli 50 20 000 Hz: ±5,6 dB Kalibroitu vaste pioneer Pioneer korjaa subwooferin korostuman, mutta ylätaajuuksilla on voimakasta vaihtelua. Vaihteluväli 50 20 000 Hz: ±3,8 dB HIFIMAAILMA 7/2012 47. Huoneessa ilmenevä suurin korostuma sijaitsee 55 hertsissä, ja toimivan huonekorjaimen tulisi tilanteen korjatakseen muokata subwooferin toistoa. 55 hertsissä on korostuma ja 100400 hertsin alue on selvästi vaimentunut. Audyssey Music -tila kyllä suoristaa korkeat taajuudet lähes viivasuoraksi. Subwooferin tason se tosin osaa säätää sopivaksi. Custom-tilassa video-tila "Auto" toimii varmasti. Ainoastaan HQV-dvd-testilevyn toinen kadenssitesti tuottaa ongelmia. Onkyossa kannattaa välttää Cinema-tilaa, sillä se muuttaa kuvan punertavaksi. Dvd-kuvalla kohinanpoistolla ei ole vaikutusta, mutta 1080i-kuvalla se on melko tehokas. Jälkimmäisen tasoittamisen tulisi onnistua ongelmitta hyvältä korjaimelta. Dvdelokuvalla "Pure Cinema" kannattaa yleensä asettaa pakotetusti päälle. Yamahan korjaus toimii joukon parhaiten sadan hertsin yläpuolella, mutta subwooferin toistoon se ei juuri puutu. Onkyo ja Yamaha osaavat skaalata kaiken sisääntulevan signaalin 1080p-tarkkuuteen, Pioneer jättää teräväpiirtosignaalin käsittelemättä, ja Denon kuljettaa komposiitti- ja hdmi-liitäntään tuodun kuvan sellaisenaan läpi eikä tee kuvalle mitään. Pioneerissa on 8 kilohertsin kohdalla on selvä korostuma, jonka voi korjata käsin parametrisella taajuuskorjaimella. Kahdeksan kilohertsin kohdalle vahvistin luo turhaan voimakkaan korostuksen. Yamaha suoriutuu dvd-kuvan lomituksen poistosta vaihtelevasti. Teimme kalibroinnin yhtä kuuntelupaikkaa käyttäen, jotta tulokset olisivat keskenään mahdollisimman yhtenevät ja optimoitu yhteen pisteeseen. Lopuksi mittasimme vahvistimien aikaansaannokset. Subwooferin (Profel Nuovo Gamba) jakotaajuus asetettu maksimiin ja vahvistimesta jakotaajuus 120 hertsissä. Parametrinen korjain toimii myös subwooferilla, mutta 63 hertsin matalin säädettävä taajuus saattaa jäädä monessa tilanteessa liian korkeaksi. Kuvaprosessorin toimintaan vaikuttaa eniten "Pure Cinema" -toiminto, joka automaattiasennossaan yrittää päätellä onko kyseessä lmi- vai videolähde. Korjaimella ei tosin valitettavasti pääse oikomaan subwooferin toistoa. Se toimii vain pääkaiuttimille välillä 63 16 000 hertsiä oktaavin portain (63, 125, 250, ..., 8k, 16k Hz) . Denonin Audyssey MultEQ XT antaa tehdä kalibroinnin 16 paikalta. Puheäänen tasoa voi kuitenkin muuttaa kaukosäätimen "Option"-pikavalikkoon kurkistamalla. Denonin kuvaruutuvalikko on askeettinen, mutta selkeä ja nopea. Vaikka kuvanlaatu on useimmissa tapauksissa hyvä, vaikeuttavat useat säätömahdollisuudet sopivan tilan löytymistä. Se osaa myös käsitellä sekä dvdettä Blu-ray-levyltä saadun lomitellun kuvan hyvin ilman, että käyttäjän tulee muuttaa videoprosessorin asetuksia. Kaikki vahvistimet siirtävät kuvan oletusasetuksillaan läpi sävyjä leikkamatta ja kuvaa rajaamatta. Yamahassa on hyvin toimiva parametrinen taajuuskorjain, joka toimii laajalla alueella ulottuen jopa 31 hertsiin. Subwooferin korostumaa se ei korjaa ja jättää pääkaiuttimen ja subwooferin välisen vaiheen vääräksi. Taajuusvasteelle se ei ole diskantin tasoitusta lukuun ottamatta tehnyt mitään. Subwooferin etäisyyttä eli vaihesäätöä ei korjattu vahvistimesta käsin oikeaksi, vaan mittaus suoritettiin kalibroinnin tuottamilla asetuksilla. Kalibroitu vaste denon Denonin vaste on 500 hertsin yläpuolella hyvin tasainen. Taajuusvasteen vaihteluväli 50 20 000 Hz: ±5,4 dB Kalibroitu vaste yamaha Yamahan vaste on kalibroinnin jälkeen melko tasapainoinen, vaikka subwooferille korjaus ei ulotukaan, eikä keskialueella oleva korostumakaan ole juuri talttunut. Denonissa säätö löytyy heti päävalikon "Audio"-alavalikosta, Onkyossa vastaavasti nimetystä kohdasta videokuvan päälle piirtyvän pikavalikon ("Q SETUP") alta. Subwooferin ja pääkaiuttimen välinen vaihe on selvästi väärä, sillä 120 hertsillä on voimakas vaimentuma. Lisäksi näyttölaitteen tyypiksi kannattaa Pioneerista valita "Pro". Full Calibration mittaa kolme kuuntelupaikkaa. Manual EQ -tilan ollessa käytössä Audyssey kytkeytyy pois päältä, mutta karkean imitaation pääkaiuttimiin automaattisesti tehdystä korjauksesta voi kopioida käsisäätöön. Denon näyttää tekevän vasteelle jotain, mutta lopputulos basso- ja alakeskialueella ei ole juurikaan Onkyota parempi. Kuva on nyt Blu-ray-levyltä tasaisen sulavaa. Denonin ja Onkyon Audyssey-tilojen nimeäminen poikkeaa hieman. Vaihteluväli 50 20 000 Hz: ±4,9 dB Kalibroitu vaste onkyo Heikoimmin automaattinen kalibrointi toimii Onkyossa. Yläbassoalueen vaimentuma on kuitenkin selvästi hillitympi. Bassotaajuuksien osalta Pioneerin huonekorjaus tuottaa parhaimman lopputuloksen, mutta korkeilla taajuuksilla on muita enemmän poikkeamia. Vaihteluväli 50 20 000 Hz: ±4,6 dB Vaste huoneessa ennen kalibrointia Yhden suodattamattoman pääkaiuttimen ja subwooferin tuottama kokonaistaajuusvaste ennen kalibrointia. 1080i-lähteellä lmipohjaisen kuvan esittämisessä on häiriöitä. Onkyo ei näytä tekevän taajuusvasteelle juuri mitään, vaan jättää samat kuopat toistoon kuin korjaamattomana. Käsisäätönä Denonissa on graafinen ekvalisaattori. Kalibroinnin jälkeen Onkyo tarjoaa Audyssey Movie ja Music -tilat, kun Denonissa ne on nimetty Audyssey ja Audyssey Flat -tiloiksi. Päävalikko on jaoteltu selkeisiin lohkoihin, ja kokonaisuutena käyttö on jouhevinta. KUVANKÄSITTELY Kuvaprosessoreiltaan vahvistinjoukko jakautuu kolmeen ryhmään. "PDP" ja "FPJ" aiheuttavat 24p-kuvassa (Spears & Munsil Wedge) häiriötä ja tarkkuuden heikkenemistä. Pioneerin MCACC onnistuu tasoittamaan bassoalueen parhaiten. Music/Flat pyrkii tarkemmin tasoittamaan taajuusvasteen myös korkeiden äänien osalta. Korjausvoimakkuuden säätöalue on 20 +6 dB. Valmistaja on saanut nyt korjattua monta laitesukupolvea vaivanneen 24p-kuvan tökkimisen. Kokonaisuutena kuvaa parantaa parhaiten Onkyo. Pääkaiuttimissa ongelmallisimmat alueet ovat 100200 ja 250400 hertsin vaimentumat sekä 500800 hertsin väliin sijoittuva korostuma. Onkyon Audyssey 2EQ voidaan käynnistää Quick Start -tilassa, joka tekee tekee mittauksen yhdeltä paikalta. Oikealla dvd-elokuvalla ilmenee toisinaan lomitusartifakteja tekstityksissä, mutta kokonaisuutena jälki on siistiä. Näyttölaiteasetukset myös muuttavat kuvan gammakäyrää. Se myös onnistuu säätämään subwooferin etäisyyden eli vaiheen oikein, minkä ansiosta pääkaiuttimen ja subwooferin jakotaajuuden ympäristö on tasainen
Onkyon soundi on kuivakka ja napakka, mutta ei iskevällä tavalla dynaaminen. Muiden suorituskyky on käytännössä identtinen radiota kuunnellessa. Jokaista vahvistinta voi ohjata näköyhteyden ulkopuolelta lähiverkon ja mobiilisovelluksen kautta iOSja Android-laitteilla. Sopinee kirkkaan oheiskaluston kylkeen. 48 HIFIMAAILMA 7/2012. Täytyy kuitenkin muistaa, että Meridianin soittimen päihittämiseksi vahvistimen da-muuntimen tulee olla poikkeuksellinen hyvä. Yamahan ääni on erityisesti analogisena sivistyneempi ja vähemmän muuta joukkoa rasittavampi. Yleisbalanssi on viileähkö, ja sävyissä on roisi ja peittelemättömän rokkaava. Äänilähteenä oli Meridian 808i -cd-soitin ja kaiuttimina Aurelia Magenta -stereopari. Digiotto muuttaa luonnetta karheammaksi ja supistaa äänikuvaa mutta samalla napakoittaa bassoa. Onkyo on myös tavallista hitaampi. Toisto on siistiä mutta sävyissä ja etenkin dynamiikassa jäädään puolitiehen. Harmoninen särö, 1/10 kHz Häiriöetäisyys Im-särö 4/5 kHz 1./2. Da- muuntimen aiheuttama särmä siis sopii kokonaisuuteen ilmeisen hyvin. Kanavaerotus, 1 kHz Taso 20 hertsillä Denon 0,20/0,27 % 53 dB 0,17/0,20 % 57 dB -5,6 dB Onkyo 0,05/0,12 % 52 dB 0,04/0,05 % 44 dB -3,6 dB Pioneer 0,15/0,19 % 54 dB 0,04/0,15 % 44 dB -2,2 dB Yamaha 0,04/0,10 % 53 dB 0,04/0,05 % 46 dB -2,5 dB Denon on säröarvoiltaan ryhmän heikoin, mutta sen kanavaerotus on suuri. Koko taajuusalueen kelaamisessa kestää minuuttikaupalla. Pioneerin iOS-kaukosäädinsovellus ei testaushetkellä suostunut toimimaan. tasolle dvd-kuvaa 1080p-tarkkuuteen skaalattaessa. Yleisesti ääni muuttuu viileämmäksi ja ylävireisemmäksi (Denon) tai ponnettomammaksi (Pioneer), kun muunnos analogiseksi tehdään vahvistimessa. Taajuusvaste on kaikissa suora 16 kilohertsiin saakka. Se ei kuitenkaan rokkaa samalla dynaamisella tavalla kuin digioton kanssa. Pioneerin tasapainoisessa äänessä on muusta ryhmästä tuttua ylävireisyyttä. Digitaaliotolla yliohjaustasolla ei ole vaikutusta. Kokonaisuus on kirkkaahko ja menevä. Pure Direct -tilassa oton herkkyyttä ei voi pudottaa. Denonin äänessä on tarkkuuden tuntua ja menevyyttä. Näin kuuntelussa voitiin keskittyä kokonaan analogisena siirtyvän äänen ja da-muuntimen läpi kulkevan äänen laatuun ja eroihin. Eniten eroa on näkyviin saapuvien tekstityksen vakaudessa, jotka vahvistimilla toistuvasti piirtyvät kammaten tai esiin tultuaan taustalla näkyvään videoon reagoiden. ÄÄNENLAATU Mikael Nederström kuunteli vahvistimet sekä analogi- että digiottoa (koaksiaali) käyttäen. Toiminto helpottaa merkittävästi esimerkiksi nettiradioiden selaamista. TES TI : AV-VIRITIN VAHV IST I M ET 500- 600 EUR O A Viritin Kokeilimme virittimien toimintaa syöttämällä fm-modulaattoriin laite joka muuntaa äänisignaalin fm-radiovirittimelle sopivaksi testisignaaleja. Ei yritä miellyttää tai siistiä rupisia äänitteitä. Poikkeuksen tekee Yamaha, jossa da-muuntimen äänenlaatu ei merkittävästi heikennä soundia. Kummassakin tapauksessa vahvistimista oli kytketty päälle signaalia mahdollisimman vähän käsittelevä direct/pure direct/pure audio -tila. Mittasimme vahvistimien taajuusvasteen, harmonisen särön, im-särön, häriöetäisyyden ja kanavaerotuksen. Yhteistä vahvistimien äänenlaadulle on se, että erinomaista äänilähdettä käytettäessä analoginen otto soi pääsääntöisesti miellyttävämmin. Myös sen taajuusvaste vaimenee bassotaajuuksilla voimakkaammin. Digiotto on miellyttävä ja äänimaailmaltaan ehjä, mutta siinä ilmenee samaa ponnettomuutta kuin analogisena. Pioneerin osalta analogioton ponnettomuutta saattaa selittää se, että huippukohdissa sen analogiotto yliohjautuu muita helpommin. Pioneerin viritys on tuskallisen hidas. Hetken päästä vahvistimen näytöstä kuitenkin sammuu "Tuned"-ilmaisin. Diskantti on kirkas ja erotteleva, digiotolla jopa turhankin sähäkkä. Kun kanavien haku ja tallennus on suoritettu, tapahtuu esivalintojen kytkentä molemmissa aivan normaalisti. Denonin viritin on erittäin herkkä ja virittyy pykälää liian alhaiselle taajuudelle. Etulevyssä ei ole näppäimiä kanavahaulle, vaan ainoastaan esitallennettujen kanavien selaaminen
Hyvä pääkaiuttimilla toimiva parametrinen ekvalisaattori tasapainottaa ääntä stereokuuntelussa. Pioneerin etuina on sen subwooferillakin toimiva huonekorjain. Vahvistimessa ei ole ainoatakaan todellista heikkoutta. Denonin jumbotila selittyy lähes kokonaan sen erittäin karsituilla ominaisuuksilla. Ainoastaan Yamahan alhainen teho hiemankin hankalampiin kuormiin pudottaa sen pisteitä merkittävästi. Sen lisävarusteena saatavat langattomat toiminnot, wlan ja bluetooth, kasvattavat johtoja karsastavan ihmisen käyttömahdollisuuksia. Pioneerin tässä joukossa poikkeuksellisena vahvuutena on sen erittäin tasainen suoriutuminen kaikilla osa-alueilla. AVR-1713 ei osaa käsitellä videokuvaa, ja sen liitännät ovat muita selvästi puutteellisemmat. Jos sen automaattinen kalibrointi toimisi edes tyydyttävästi, siirtyisi se selvästi muiden edelle. Monihuonelähtö linja kaiutin Levysoitinotto HDMI-tulot (taka/etu) HDMI-lähdöt S-videotulot (taka/etu) Komponenttitulot (taka/etu) Komposiittitulot (taka/etu) Ethernet WLAN USB RS-232C iPod-liitäntä Bluetooth Kuulokeanto Muuta 5.1 5 1/0 1/0 2/0 0 0 0/0 0/0 0 0 0 4/1 1 0 0 2/0 · 1 USB 6,3 mm 7.1 7 2/0 2/0 5/0 0 0 0/0 0/0 1 1 0 7/1 2 0 1/0 4/1 · 2 USB 6,3 mm ir 9.1 7 1/0 1/0 4/0 0 0 0/0 0/0 0 1 0 6/0 1 0 1/0 3/1 · lisävaruste 1 USB lisävaruste 6,3 mm ir, bluetooth (lisävaruste) 9.1 7 2/0 2/0 4/0 0 0 1/0 0/0 1 1 0 5/1 1 0 2/0 -/1 · 2 USB 6,3 mm trigger, ir Ominaisuudet Verkkotoisto -"play to" etätoisto -nettiradio -airplay USB-toisto Tiedostotuki HDMI-versio Äänen paluukanava (ARC) 3D-läpivienti HDMI-kuvan käsittely Automaattikalibrointi Parametrinen käsi-EQ Bi-amp Jakotaajuus -Kanavakohtainen jako AV-synkronointi/portaat Muistipaikat Webbikäyttöliittymä Android/Apple-kaukosäätö Näytön kirkkaus Päävirtakytkin Kaukosäädin esiohjelmoitu/oppiva itsevalaistu/taustavalo makrot Denon · · · · · flac, mp3, ogg, wav, wma 1.4 · · Audyssey MultEQ XT 40-250 Hz · 0-200/1 ms 3 ·/· 3+off -/-/Onkyo · · · · flac (96/24), alac, aac, wav, mp3, ogg, wma 1.4 · · · Audyssey 2EQ · 40-200 Hz · 0-800/10 ms nettiradion hallinta ·/· 3 ·/-/Pioneer · · · · · flac (96/24), aac, wav, mp3, ogg, wma 1.4 · · · (ei hd) MCACC · · 50-200 Hz 0-400/4 ms 6 nettiradion hallinta ·/· 4+off ·/· -/Yamaha · · · · · flac, aac, wav, mp3, ogg, wma 1.4 · · · YPAO x (ei sub) · 40-200 Hz · 0-500/1 ms 4 · ·/· 5 ·/-/- Loppuarvosanat Painoarvo Denon Onkyo Pioneer Yamaha Äänenlaatu Kuvanlaatu Käyttö Liitännät Ominaisuudet Teho Mittaukset Kalibrointi Yhteensä 20 % 20 % 10 % 10 % 10 % 10 % 10 % 10 % 100 % 6,5 1 9 5 8 4 7 3 5,1 7,0 8 7 9 8 9 8 0 7,1 6,5 5 7 7 8 6 7 7 6,5 7,5 7 6 8 8 0 7 7 6,5 HIFIMAAILMA 7/2012 49. Jos nämä eivät haittaa, nousee vahvistin hyväksi vaihtoehdoksi sen erittäin helpon käytettävyyden ja nopean toiminnan ansiosta. Hinta Mitat (l x k x s) Massa Metallinen etulevy Etulevyn luukku Lähteen valinta Kuvaruutuvalikot Valikot etulevyn näytössä Navigointi etulevystä Denon AVR-1713 549 43,4 x 15,1 x 32,9 cm 8,3 kg selauspainikkeet · · - Onkyo TX-NR515 599 43,5 x 17,4 x 32,8 cm 9,2 kg suorapainikkeet · · - Pioneer VSX-922 549 43,5 x 16,8 x 36,3 cm 9,8 kg rulla · · · Yamaha RX-V673 599 43,5 x 17,1 x 36,4 cm 10,2 kg selauspainikkeet · - Liitännät Kanavat Päätevahvistimet Stereosubwoofer Äänitulot Optinen (taka/etu) Koaksiaalinen (taka/etu) RCA (taka/etu) 3,5 mm Analoginen monikanavatulo Äänilähdöt kiinteä/esivahvistin opt./koaks. YHTEENVETO Keskihintaisten AV-viritinvahvistimien toiminnallinen kirjo on vähäistä, vaikka niiden sisältämät ominaisuudet ovat alati laajentuneet. Jaetulle kakkostilalle päätyneet Pioneer ja Yamaha ovat melko tasapäisiä eri osa-alueilla. Toisaalta RX-V673:n ääni koettiin koko ryhmän miellyttävimpänä, joten hillityillä äänenpaineilla ja sopivilla kaiuttimilla se saattaa olla valinnoista ksuin. Mikään vahvistin ei yksittäisen ominaisuuden ansiolla nouse muita korkeammalle, mutta pienet vaihtelut liitännöissä ja toiminnassa saattavat vaikuttaa ostopäätökseen. Tällaisenaankin TX-NR515 ylettää neljän tähden suoritukseen erittäin kattavien liitäntöjensä, hyvän teknisen suorituskyvyn ja kyvykkään kuvaprosessorin avustamana. Kokonaisuutena tämän vertailun tasapainoisin vahvistin on Onkyo
Äänikuva on selvästi monomaisempi, mikä saa kaiken kuulostamaan pienemmältä ja vaatimattomammalta. 35 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................. Etulevyn näyttö sen sijaan toimii viiveettä. 0,010/0,009 % ......................... Basso on aavistuksen kepeä, mutta tiettyä napakkuutta kuitenkin löytyy. Digitaaliotolla sävy ei ole niin aito, mutta touhussa on rehellistä menevyyttä. 93 dB ......................... Osaltaan kirkkaus on seurausta bassopään keveydestä, jossa on napakkuutta mutta ei sitä viimeisintä vääntöä, joka tuo auktoriteetin musiikkiin. Digitaaliotto: Astetta viileämpi ja vähemmän nautittava kuin analogisista tuloista kokeiltu signaali. 102 dBV Analogiotto ........................................ Kaukosäätimen käyttöä vahvistimen ohjaamiseen vaikeuttaa sen siirtyminen oton valintaa vastaavaa laittetta käskyttävään tilaan, ja vahvistimen kuvaruutuvalikot reagoivat melko hitaasti komentoihin. Im-särö, 1 W, 2nd/3rd .......... Tehonkulutus idle/10 W @ 8 ohm ........................... TES TI : AV-VIRITIN VAHV IST I M ET 500- 600 EUR O A MITTAUSTULOKSET HIFImaailma TESTIVOITTAJA Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). 0,16 ohm Kuulokeannon impedanssi ...................................... Analogi- ja digiottojen välillä ei ole suurta eroa suorituskyvyssä. Osaa etulevyn näppäimien teksteistä on mahdoton erottaa pimeässä. jakosuotimet Häiriöetäisyys, A-paino ...................... 0,037 % ......................... Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ......... Jitter ................................................859 ps ......................... Ääneltään ehjässä soundissa on melko kirkas balanssi, ja yleissointi on analogisella otolla napakka joskin kevyt. 0,1/0,0 dB Pohjakohina, 100010000 Hz ................................ 2,1 V Digitaaliotto....................................... 0,007/0,009 % Yliohjaustaso .................................... 0,006/0,016 % .. direct ..... Melko ehjä ja kuunneltava soundi joka tapauksessa, jos kirkkaaseen kallellaan oleva balanssi ei hirvitä. Videon käsittely on miltei moitteetonta, eikä kuvaproses- sorin asetuksia tarvitse muuttaa eri tilanteissa. 0,013 % ............ Ei erityisen mehevä, miellyttävä tai musikaalinen, mutta melko menevä soundi silti. TX-NR515:n liitännät ovat vertailuryhmän kattavimmat, ja vahvistin tarjoaa eniten tehoa myös hankaliin kaiutinkuormiin. + Hyvä videon käsittely + Runsaasti liitäntöjä + Reilusti tehoa Ei todellista huonekorjausta Jitter digitaalisella koaksiaaliotolla kaiutinannoista. Kokonaisarvosana: 7/10 50 HIFIMAAILMA 7/2012. Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. Onkyo TX-NR515 Hinta: 599 Lisätietoja: www.eu.onkyo.com, www.simex. PowerCube-tehomittaus eri kuormilla ja vaihekulmilla. T asapainoisesti toimiva Onkyo on tyylikkäästi viimeistelty. 91 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ......... Diskantti on edelleen kirkkaan kuuloinen, mutta pykälää keinotekoisemmalla ravalla. Symbaalit saattavat sihahdella hiukan todellista elävämmin, mutta soundi ei muut silti riipiväksi. Jakosuotimet käytössä analogioton yliohjaustaso putoaa melko alas. 137/213/257 W Virranantokyky, 1 µs ...................................................... >3,0 V ................. 82/57 dB Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W.............................. 380 ohm Linjatulon impedanssi ..............................................31 kohm Kanavaerotus, 1/20 kHz .......................................... Ainoat miinukset tulevat käytettävyydestä ja huonosta automaattikalibroinnista. 92 dB ................ Vaihekulmalla ei ole tehoa alentavaa vaikutusta. KUUNTELUARVIOT Mikael Nederström Analogiotto: Hiukan kuivakka ja ylikirkas esitys, joka kuitenkin toimii kevyellä musiikilla kohtuullisen mukavasti. Antoteho on suuri ja kasvaa vielä kahteen ohmiin. 67/186 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm .......................... Blu-rayn 1080p24-kuva kulkee tämän vuoden mallissa vahvistimen läpi ongelmitta. 0,038 % Im-särö, 1 W, 2nd/3rd .......... Onkyossa on ainoana kaksi HDMI-lähtöä. Häiriöetäisyys, A-paino ...................... direct ........................
Toisaalta lauluäänien lämminsävyinen ja symbaalien yläpään sivistynyt sointi tuntuvat mukavalta, jos levy oli valmiiksi soundillista piikkilankaa. 0,2/0,0 dB Pohjakohina, 100010000 Hz ................................ Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. Yamaha RX-V673 Hinta: 599 Lisätietoja: www.yamaha. jakosuotimet Häiriöetäisyys, A-paino ...................... Eihän soundi yhtä sivistynyt tai sävykäs ole, mutta toimii kohtuullisen rullaavasti ja tasapainoisesti. Kokonaisarvosana: 7,5/10 HIFIMAAILMA 7/2012 51. Da-muuntimen laatu lienee siis ilmeisen hyvä ja vahvistimen soundiin sopivasti viilattu. Valikkonavigointi edellyttää ulkoisen näyttölaitteen käyttöä. Antoteho on välttävä, ja Yamahan pariksi kannattaa valita kaiuttimet, joiden impedanssi ei laske alle kuuden ohmin. Rasitusoireitakaan ei synny hyvin miksatuilla levyillä. 45/173 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ................................ 101 dBV Analogiotto ........................................ Virranantokykymittausta ei voitu suorittaa, sillä vahvistin kytki suojapiirit päälle saman tien. MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Kaiuttimien valintaan tulee kiinnittää huomiota. Huomio kiinnittyy tietyistä puutteista huolimatta musiikkiin, mikä saa monenlaisen levyn kuuntelun tuntumaan mukavalta. 83 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ......... Tehonkulutus idle/10 W @ 8 ohm ........................... Käsin toimiva parametrinen eq on monipuolinen ja edesauttaa pääkaiuttimien toiston hienosäätöä. 81/56 dB Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W.............................. Miellyttävän esityksen kääntöpuolena on sitten tunne latteudesta ja pehmeydestä, joka niistää parhaimman terän läsnäolosta ja elävyydestä. Kaukosäädin käskyttää vahvistinta nopeasti, mutta osaa oleellisista toiminnoista, kuten subbarin tasonsäätöä, joutuu metsästämään syvältä. 0,004/0,067 % ......................... 0,007/0,009 % Yliohjaustaso .................................... Jitter ................................................542 ps Vahvistin menee polvilleen jo neljän ohmin kuormalla, jos vaihekulma on riittävän jyrkkä. direct ..... Myös tietty pienimuotoisuus ja dynamiikan supistuminen häiritsivät kovempaa otetta vaativalla musiikilla. Etulevyn näytön teksti on suurikokoista. 89 dB ................ Valikkorakenne on monimutkainen ja monenlaisista alivalikoista koostuva. 0,063 % Im-särö, 1 W, 2nd/3rd .......... Kaiutinantoja on jopa 11, ja ne voidaan määritellä monenlaisiin tarkoituksiin. 520 ohm Linjatulon impedanssi ............................................420 kohm Kanavaerotus, 1/20 kHz .......................................... Muut mittaustulokset ovat hyvää tasoa ja säröarvot vertailun parhaat. KUUNTELUARVIOT Mikael Nederström Analogiotto: Kertaluokkaa muuta joukkoa siistimpi ja sävykkäämpi soundi, joka ei onnistu rasittamaan kovinkaan helposti. 0,061 % ............ Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ......... Automaattinen huonekorjain toimii hienosti pääkaiuttimilla, mutta jättää subwooferin korjauksen tekemättä. Im-särö, 1 W, 2nd/3rd .......... 0,052 % ......................... 174/62/9 W Virranantokyky, 1 µs ........................................................... Soundiltaan tämän ryhmän paras. 0,004/0,077 % .. Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................. Neljällä ohmilla jyrkät vaihekulmat saavat vahvistimen sammumaan jo noin yhden watin teholla. + Miellyttävä ääni + Parametrinen korjain pääkaiuttimille + Paljon liitäntöjä Heikko antoteho Ei subwooferin taajuuskorjausta Monimutkaiset ja -haaraiset valikot PowerCube-tehomittaus eri kuormilla ja vaihekulmilla. Jitter digitaalisella koaksiaaliotolla kaiutinannoista. 91 dB ......................... >3,0 V ...............>3,0 V Digitaaliotto....................................... Äänenlaatu on siisti ja sävykäs, digiotolla pykälää iskevämpi. Häiriöetäisyys, A-paino ...................... direct ......................... 0,09 ohm Kuulokeannon impedanssi ...................................... Kaksiosainen etulevy koostuu muovista ja kiiltävästä pleksistä. Digitaaliotto: Digiotolla soundiin syntyy tiettyä sähäkkyyttä ja iskevyyttä, jota analogisella tarjonnalla jää kaipaamaan
Digitaaliotto: Siisti ja miellyttävä mutta bassoiltaan ponneton soundi. Säröarvot ovat keskinkertaiset. Diskantti ei kuitenkaan ole riipivä, vaan enemmänkin omaa elämäänsä elävä luonteeltaan. 43/169 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm .......................... Jakosuotimien käyttö analogiliitäntää käytettäessä ei huononna mittaustuloksia. KUUNTELUARVIOT Mikael Nederström Analogiotto: Kohtuullisen tasapainoinen, joskin tässä seurassa tavanomaisen ylävireinen äänimaailma. + Toimiva automaattinen huonekorjaus subwooferille + Tasapainoiset ominaisuudet + Wlan lisävarusteena Hitaasti toimivat valikot Pikavalikot vain etulevyn näytössä Jitter digitaalisella koaksiaaliotolla kaiutinannoista. Tiukin kontrolli ja sävykkyys siis puuttuvat. 174/233/117 W Virranantokyky, 1 µs ...................................................... Parametrinen ekvalisaattori toimii pääkaiuttimien lisäksi subbarille, mutta sen säädettävä taajuusalue ei ulotu tarpeeksi alas. 35 ohm Linjatulon impedanssi ..............................................41 kohm Kanavaerotus, 1/20 kHz .......................................... 0,004/0,067 % ....................... 102 dBV Analogiotto .......................................... VSX-922 osaa korjata ainoana joukossa subwooferin taajuustoistoa siten, että huoneen aiheuttamat korostumat elimi- noituvat. TES TI : AV-VIRITIN VAHV IST I M ET 500- 600 EUR O A MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Häiriöetäisyys, A-paino ........................91 dB ....................... Puutteellista dynamiikkaa lukuun ottamatta ääni on tasapainoinen ja siisti. Digiotolla ääni on analogiottoa tummempi. 542 ps *Yliohjaustaso 2,2 V, jos analogioton herkkyyttä alentava A.ATT-toiminto ei ole käytössä. Tehonkulutus idle/10 W @ 8 ohm ........................... 90 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ........... Tasainen kokonaisuus on sopiva monenlaiseen käyttöön, sillä varsinaisia heikkouksia ei ole. direct ....................... 0,061 % .......... Mukava ääni on helppo kuunnella, mutta ei tykitä äänitteen niin vaatiessa kuin ryhdikkäämmät kilpatoverinsa. >3,0 V * Digitaaliotto......................................... Jo muu systeemi on kirkkaan dynaamiseen kallellaan, voi ääni toimia hyvin näinkin. Siisti ja mukava mutta ei yhtä järkähtämätön tai vakuuttava kuin testin parhaimmat. Mutta jos hakee musiikilta elämyksiä, iskua ja eloa, niin ääni ei oikein vakuuta. 0,10 ohm Kuulokeannon impedanssi ........................................ Soundi on useimmilla levyillä siisti, mutta dynamiikka ei oikein aukea. 0,004/0,077 % 0,007/0,079 % Yliohjaustaso ......................................>3,0 V .......... 0,1/0,1 dB Pohjakohina, 100010000 Hz ................................ 0,063 % Im-särö, 1 W, 2nd/3rd ............ Kuvanlaatu on hyvä dvd-levyillä, mutta joissakin tilanteissa kuvankäsittelyn asetuksia joutuu säätämään käsin. 0,052 % ....................... Sama pätee bassotoistoon. Soundi on aika paljon samantyyppinen kuin analogisella otolla, joskin aavistuksen tummempi ja pykälää ponnettomampi. Vahvistimeen voi kytkeä adaptereilla wlan-antennin sekä bluetoothvastaanottimen. Antoteho riittää hyvin melko alhaisiin kaiutinkuormiin, eikä vaihekulma heikennä saatavaa tehoa. Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. Pioneer VSX-922 Hinta: 549 Lisätietoja: www.pioneer. PowerCube-tehomittaus eri kuormilla ja vaihekulmilla. S ymmetrisen tasapainoisesti viimeistelty Pioneer suoriutuu kaikilla osa-alueilla melko hyvin. 13 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................. Voisi toimia paremmin herkemmillä kaiuttimilla. Äänen käsittelyä varten on suuri määrä valintoja, joihin kannattaa tutustua tarkkaan. Periaatteessa kaikki toistuu, mutta kun tulee sen isoimman paukkeen aika, vahvistin iskeää käsijarrua päälle. jakosuotimet Häiriöetäisyys, A-paino ........................91 dB .............. Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ........... Kuvaruutunäytön käyttö on tahmaista, mutta iso osa tärkeistä asetuksista on muokattavissa (vain) etulevyssä näkyvistä pikavalikoista. Pienimuotoisemmalla musiikilla äänimaailma on rasittamaton, ehjä ja miellyttävä, mutta kun tulee kovimman potkun paikka, ei isku oikein lähde. Jitter ................................................. Kuulokeannon impedanssi on melko alhainen, mikä kielii hyvästä yhteensopivuudesta erilaisten kuulokkeiden kanssa. 74/58 dB Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W.............................. direct ... Im-särö, 1 W, 2nd/3rd ............ Kokonaisarvosana: 6,5/10 52 HIFIMAAILMA 7/2012
0,067 % ............ + Helppo ja nopea käyttää + Huonekorjaimen toiminta pääkaiuttimilla Ei kuvankäsittelyä Rajalliset liitännät Heikko huonekorjain subwooferille Jitter digitaalisella koaksiaaliotolla kaiutinannoista. Denon on ainoa, joka ei tässä joukossa osaa käsitellä siihen tuotua videokuvaa ollenkaan. Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ......... Säihkettä on jopa siinä määrin, että peltisoundit hipovat rasittavuuden rajoja. direct ..... 90 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ......... Kokonaisarvosana: 6,5 HIFIMAAILMA 7/2012 53. 91 dB ................ 0,0/0,0 dB Pohjakohina, 100010000 Hz ................................ Vahvistin ei jaksa tuottaa neljään ohmiin enää samaa tehoa kuin kahdeksaan, mutta jyrkätkään vaihekulmat eivät tuota ongelmaa. Sikäli Denonin linja on selkeä, että kuvan ja äänen prosessointi tulee tehdä vahvistimen ulkopuolella. Roisissa soundissa on puolensa, kun levyn sointimaailma vaatii rupisinta realismia. 0,13 ohm Kuulokeannon impedanssi ...................................... Blu-ray-kuva kuitenkin siirtyy moitteetta hdmi-liitäntöjen läpi televisiolle. Automaattinen kalibrointi jättää subwooferin ja sen sekä pääkaiuttimen välisen vaiheen huomioimatta, eikä vahvistimessa ole käsisäätöjä toiston tasapainottamiseen. Diskantti soi erottelevasti ja kirkkaasti, eikä suttuisuuttakaan ole juuri havaittavissa. Menevä mutta ei erityisen miellyttävä esitys. 107 dBV Analogiotto ........................................ Keskialueella ja diskantilla vaste tasoittuu selvästi. Toisaalta jos meininki on tärkeämpää kuin herkistely, ongelmaa ei voi pitää kovin isona. Sävykkyys ei ole huippuluokkaa, vaikka tiettyä tarkkuuden tuntua soundista löytyykin. Tehonkulutus tyhjäkäynnillä on alhainen. KUUNTELUARVIOT Mikael Nederström Analogiotto: Skarppi, iskevä ja dynaamisesti etenevä soundi. Im-särö, 1 W, 2nd/3rd .......... Vahvistimen etulevy on hyvin pelkistetty ja näyttää tyhjine kohtineen siltä, että se on vain karsittu versio kehittyneemmästä mallista. 82/63 dB Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W.............................. Rokkitykki ehdottomasti. 91 dB ......................... 0,014/0,074 % Yliohjaustaso .................................... Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. Denon AVR-1713 Hinta: 549 Lisätietoja: www.denon. PowerCube-tehomittaus eri kuormilla ja vaihekulmilla. D enonin valtteja ovat käytön helppous ja nopeus. Häiriöetäisyys, A-paino ...................... 0,017/0,076 % .. 12 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................. Kaikki toiminnot ja valikot reagoivat viiveettä käyttäjän komentoihin, ja asetukset on jaoteltu selkeästi päävalikkoon. Sointimaailma on melko selvästi viileään kallellaan, mikä kuuluu sekä lauluäänien ohenemisena että keskibasson keveytenä. Jitter ................................................410 ps ......................... >3,0 V ...............>3,0 V Digitaaliotto....................................... Enemmän rock kuin pop. 0,072 % Im-särö, 1 W, 2nd/3rd .......... Liitännöiltään AVR-1713 on selvästi ryhmän karsituin. Ääneltään vahvistin on skarppi ja dynaaminen, joskin viileä. MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Analogi- ja digiottojen välillä ei ole suurta eroa, eikä jakosuotimien käyttö ja ad-muuntimen aktivointi heikennä suorituskykyä. 0,018/0,076 % ......................... Digitaaliotto: Kirkas, kuivakka ja iskevä ääni, jossa on menoa ja sähinää. Kaukosäädin on kevyt eikä osaa komentaa muita laitteita, mutta samalla se on selkein. 31/152 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ............................ 0,063 % ......................... Tehonkulutus idle/10 W @ 8 ohm ........................... Säröarvot ovat suhteellisen korkeat, mutta vielä selvästi kuulorajan alapuolella. Erotteleva diskantti ja rokki ilis toimivat äänitteen siloittelemattomassa piirrossa. Harva kuitenkaan tarvitsee hdmi-liitäntöjen lisäksi lukuisia digi- ja analogiottoja, mutta oma liitäntätarve kannattaa silti tarkistaa. 480 ohm Linjatulon impedanssi ..............................................37 kohm Kanavaerotus, 1/20 kHz .......................................... direct ......................... 171/169/72 W Virranantokyky, 1 µs ...................................................... jakosuotimet Häiriöetäisyys, A-paino .....................
Joku ilmoittaa sen kaksi kanavaa kuormitettuna, yhden kilohertsin taajuudella ja suurella särötasolla. Tämä selviää yleensä vasta käyttöohjetta lukemalla. Tämän vuoksi kytkennät muokataan tarkoitukseen sopivaksi vahvistimen asetuksissa. Hifimaailma kertoo testeissään, onko vahvistimessa stereotuki subwoofereille. Av-vahvistimissa on enemmän kaiutinliittimiä kuin niissä on varsinaisia vahvistimia. Koska kanavia on rajallinen määrä, täytyy monihuonejärjestelmässä tinkiä efekti- tai takasurroundkaiuttimien määrästä. Toisaalta teho on myös voimakkaasti yliarvostettu suure vahvistimen ominaisuuksissa. On ymmärrettävää, että teatterin olennaisimpana laitteena toimiva vahvistin osaa mukautua moneen, mutta integroinnilla on myös kääntöpuolensa. Harvinaisia poikkeustapauksia lukuun ottamatta lähes kaikkien AV-vahvistimien antoteho riittää kotioloissa tuottamaan riittävän äänenpaineen. Samalla standardilla mitattuja tehoja voi lukea vaikkapa Hifimaailma sivuilta. 9.2-kanavaisessa vahvistimessa on kaksi liitäntää subwoofereille. 7.1-kanavaisen järjestelmän kaksi lisätakakanavaa tasoittavat äänikenttää jos huone on suuri tai jos kuuntelualue ulottuu laajalle alueelle. Vaikka watit eivät miljooniin asti yllä edes mainostekstissä, ovat ne useasti yliammuttuja, tai ainakin jättävät paljon kertomatta. Samaan lopputulokseen pääsee, kun kytkee 9.1-kanavaisen vahvistimen subwooferlähtöön haaroittavan y-kaapelin. Tällaiset tilanteet liittyvät kuitenkin henkilökohtaisia mieltymyksiin, joten niihin emme listassa puutu. Teho: vahvistimien ilmoitetut teholukemat vastaavat televisioiden mainostettua kontrastisuhdetta. Todellinen stereosubwoofertuki on vain harvoissa malleissa. Yli seitsemää päätevahvistinta kun on tarjolla vain harvoissa laitteissa. Vaikka linjalähtöjä olisikin kaksi, toistavat ne usein samaa signaalia. Lisäkanavia voidaan valjastaa myös monihuonekäyttöön. Kolme kanavaa edessä, kaksi takana ja yksi subwoofer matalille äänille riittää vaikuttavan elokuvaäänen tuottamiseen. Kilpailijalla lukema on paljon pienempi, mutta kuormitettuna onkin viisi kanavaa, taajuuskaista kattaa koko kuuloalueen ja sallittu maksimisärö on paljon alhaisempi. Useimmissa näin monta kanavaa tarjoavissa vahvistimissa joudutaan lisäkanavia haluttaessa ottamaan käyttöön erillisiä päätevahvistimia. Antotehosarakkeessa ilmoitettu 7x120 W saattaa olla tästä kertova merkki. Käytännössä mainostekstien teholukemat voi jättää huomioimatta kokonaan. Sopivan vahvistimen etsinnässä tulevia kriteereitä voi olla monia, mutta seuraavassa esittelemme niistä muutaman olennaisimman. Niiden kanssa voi olla varma vertailukelpoisuudesta. Muita liittimiä Teho Kanavat Kanavat: Vaikka vahvistinta mainostettaisiinkin 9.2-kanavaisena, voi päätevahvistimien lukumäärä oikeasti olla 7. Vaikka teknisesti kaikki tarvittavat ominaisuudet täyttyisivätkin, saattaa teoriassa sopiva laite jäädä kaupan hyllylle epämieluisan ulkonäön tai vääränlaisen lähteen valintamenetelmän takia. Koska teho voidaan ilmoittaa mitä erilaisimmin tavoin, eivät ne ole vertailukelpoisia. 911-kanavaiset vahvistimet tuovat mukaan etu- tai sivuefektikaiuttimia, joiden sijainti ja määrä riippuu valmistajasta ja käytetyistä prosessoinneista. OVATKO KAIKKI TOIMINNOT VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ JA MITEN EROTTAA MAINOSPUHEET HYÖDYLLISISTÄ OMINAISUUKSISTA? Kuvaliitännät Skaalain Ääniliitännät AV -viritinvahvistin osaa nimensä mukaisesti käsitellä sekä ääni- että videoinformaatiota, ja viime vuosina jälkimmäinen on vallannut entistä suuremman roolin laitteiden sisuksissa. Tähänkin kannattaa suhtautua varauksin, sillä osa valmistajista ei ilmoita tehoa kuin 25 kanavaa kuormitettuna, vaikka päätevahvistimia olisikin enemmän. Haluttaessa käyttämättömät takasurroundkanavat voi vaikka valjastaa kaksoisvahvistamaan pääkaiuttimia tai toistamaan musiikkia toisessa huoneessa. 54 HIFIMAAILMA 7/2012. Vahvistimen asetuksista määritellään mitä kaiuttimia tiettyihin kaiutinliittimiin on kytketty. TIE TO A J A TAI T OA: AV- VA HVI STI M EN VA L I NTA TEKSTI: MAURI ERONEN Kone täynnä toimintoja AV VAHVISTIN ELI KOTITEATTERIVAHVISTIN OSAA TEHDÄ YHTÄ SUN TOISTA. Tyypillisen kokoisessa olohuoneessa 5.1-kanavaisella vahvistimella tulee hyvin toimeen. Usein jopa saman valmistajan tiedoissa käytetty tapa voi vaihdella. Nykyaikaisissa vahvistimissa niin sanotut zonet voivat toistaa itsenäisesti eri ääni- tai kuvalähdettä kuin varsinaisessa teatterihuoneessa. Kaiutinkanavien jälkeen ilmoitetaan subwoofereille tarkoitetut kanavat. Hiljattain kaikissa kotiteatterin laitteissa on alkanut myös yleistyä digitaalisen median toisto niin muistilaitteilta kuin verkostakin. Väkisin mukaan sisällytetyt toiminnot toimivat yleensä heikosti tai hitaasti
Esimerkiksi Foobarille Wintense foo_airplay ja Winampille Remote Speakers Output. Kun siitä on erotettu ääni, viedään kuva eteenpäin televisiolle tai projektorille. Dlna sisältää kolme olennaista laiteluokkaa: palvelimen, ohjaimen ja toistimen. Monessa tapauksessa nämä voidaan kytkeä suoraan televisioon, mutta nykymalleissa vanhojen analogisten liitäntöjen määrää on runsaasti karsittu. Tilanne muuttuu, kun taloudessa on useita vanhempia ääni- tai kuvalähteitä ja ne halutaan ketjuttaa vahvistimen kautta. Tällöin soitto-ohjelmassa voidaan valita soittamisen kohteeksi verkossa oleva laite. Näiden toimivuus ei kuitenkaan ole taattu, ja toiminta saattaa olla epävarmempaa kuin Applen hyväksymissä Airplay-sovelluksissa. Skaalain/videoprosessori: Koska av-vahvistin ottaa vastaan myös videota, on monessa laitteessa mukana videota käsitteleviä piirejä. Tällöin täytyy kuitenkin varmistua siitä, että signaalia ei uudelleen digitoida vahvistimessa ja muunneta jälleen analogiseksi ennen kaiuttimille vientiä. Alituinen hdmi-kaapeleiden vaihtaminen rasittaa vahvistimen liitäntää ja altistaa laitteet hajoamisvaaraa, jos kaikkia virtakaapeleita ei etukäteen irrota. Ääniliitännät: Elokuvakäytössä ääniliitäntänä käytetään lähes yksinomaan hdmi:tä. ITunes-ohjelmasta tai iOS-laitteelta valitaan toistavaksi laitteeksi verkossa oleva Airplay-yhteensopiva kone. Monessa tapauksessa yksi blu-ray-soittimelta tuleva hdmi-kaapeli on ainoa vahvistimeen saapuva signaalijohdin. Ir control -liitännät välittävät laitteiden kaukosäädinkomentoja sähköisessä muodossa laitteesta toiseen. CD- ja verkkosoittimien käyttäjät tarvitsevat lisäksi analogisia rca-tuloja tai digitaalisen oton koaksiaalisena tai optisena. Useimmiten tiedonsiirto toimii myös toiseen suuntaan, jolloin puhutaan etätoistosta (Digital Media Renderer). Äänenlaadulliset erot ovat todennäköisesti hyvin pieniä, joten molempaa vaihtoehtoa kannattaa kokeilla. Etulevyssä olevaan liitäntään tökkää kätevästi vaikkapa videokameran. Tällöin laitteet voidaan piilottaa katseilta pois, ja kaukosäätimen infrapunakomennot otetaan vastaan erillisellä sensorilla. Aikoinaan laadukkainta kuvaa tarjoava SCART RGB -liitäntä on karsittu televisioissa yhteen. Edullisimmat vahvistimet eivät osaa käsitellä sisään tulevaa kuvaa ollenkaan, vaan se siirtyy sellaisenaan hdmi-lähtöön. Jos tilan valaistus ei ole täysin kontrolloitu, voi kirkkaassa päivänvalossa projektorin käyttäminen olla mahdotonta. Tämän ansiosta sellainen järjestelykin on mahdollista, että musiikkikirjasto sijaitsee tietokoneella, älypuhelimessa on dlna-kaukosäädin ja vahvistin toistaa ääntä. Ne voivat tukea esimerkiksi ulkoista Bluetooth-vastaanotinta, wlan-antennia tai iPodtelakkaa. Edullisessa av-vahvistimessa on mahdollisesti tingitty digitaalianalogi-muuntimen laadussa, joten tasokas soitin kanattaa yleensä kytkeä analogisesti. Joidenkin valmistajien ohjausportit toimivat ainoastaan samanmerkkisten laitteiden kanssa ja osaavat esimerkiksi vaihtaa vahvistimen oikeaan tilaan, kun cd-soittimella aletaan toistaa musiikkia. HIFIMAAILMA 7/2012 55. Toimintoa kutsutaan myös "Play to"-ominaisuudeksi, sillä Windows-koneissa kontekstivalikosta löytyy mediatiedostojen kohdalta näin nimetty kohta. Se, kannattaako cd-soittimelta signaali ottaa digitaali- vai analogiliitännästä riippuu cd-soittimen oman da-muuntimen laadusta. Tällaista kuvatarkkuutta ymmärtävät näyttölaitteet ovat vielä hyvin harvassa, joten ominaisuus on monessa tapauksessa turha. Muita liittimiä: Adapteri/telakkaliitäntöihin kytketään valmistajan omia lisävarusteita. Kahta hdmi-lähtöä tarvitaan silloin, kun kaikki kuvalähteet haluaa kytkeä samanaikaisesti sekä televisioon että projektoriin. Se taas kytketään vahvistimen tavalliseen analogiseen stereo-rca-liitäntään (Analog/aux/cd in). Esivahvistinlähdöt (preout), mahdollistavan vahvistimen tehoreservien ja mahdollisesti äänenlaadun parantamisen käyttämällä erillisiä päätevahvistimia. Dlna on alan standardi, joka on tuettuna useimmissa verkkoon kytkettävissä kiintolevyissä (Network Attached Storage, NAS) ja tietokoneohjelmissa sekä medialaitteissa. Tällaisessa tilanteessa kuvan skaalauksen sopivaksi hoitaa dvd- tai Blu-ray-soitin tai vasta televisio. Se on ainoa laadukkaimpia Blu-ray-levyjen ääniformaatteja välittävä liitäntä. Ne vain irrottavat hdmi-signaalista äänen toistettavaksi. Tällaisessa tilanteessa vahvistimen sisältämillä kuvaliitännöillä ei ole mitään merkitystä. Jos käytössä on vanhan sukupolven monikanavainen sacd- tai dvd-audio-soitin, täytyy se kytkeä analogisia rcaliitäntöjä käyttäen vahvistimeen. Pelikonsolilta saattaa olla tarjolla vain yhtä johdinta pitkin kulkeva komposiittikuva. Suosittuihin soittoohjelmiin on myös olemassa laajennuksia, jotka tuovat niihin epävirallisen Airplay-tuen. Laitteiden käyttökin saattaa tuntua helpommalta, kun vahvistimesta tapahtuu sekä kuva- että äänilähteen valinta television pysyessä aina yhdellä ja samalla hdmi-otolla. Dvd-levyltä saatava kuva on alun perin tallennettu 720x576 pisteen tarkkuudella, mikä jää vajaaksi nykyaikaisen Full HD -television 1920x1080 pisteestä. Skaalaimella on kaksi tehtävää: yhdistää parilliset ja parittomat juovat yhdeksi progressiiviseksi ruuduksi ja muuttaa tämän jälkeen tarkkuus näyttölaitteelle, televisiolle tai projektorille, sopivaksi. Kun tällainen laite löytyy, ilmestyy soittoohjelmaan Airplay-logo, ylös osoittava nuoli, jota klikkaamalla/koskettamalla näkyy lista soittolaitteista. Uusimmat vahvistimet sisältävät myös ns. Applen Airplay on toiminnaltaan yksinkertaisempi ja rajoittuneempi. RS232C-sarjaporttia käytetään integroiduissa järjestelmissä ohjaamaan vahvistimen toimintoja esimerkiksi tietokoneella tai kosketusnäytöllä. Blu-ray-soitin kannattaa joka tapauksessa kytkeä hdmi-kaapelilla vahvistimeen, koska uusimpia ääniformaatteja ei muulla liitäntätavalla saa kuuluviin. Skaalaus tarkoittaa vahvistimeen tulevan kuvan tarkkuuden muuttamista. S-video-liitäntä on kadonnut etenkin edullisista av-vahvistimista ja uusista televisioista. Viisi ottoa riittää kattamaan useammankin pelikonsolin, tietokoneen ja blu-ray-soittimen. Jos vahvistimen videoprosessori on kyvykäs, kuljettaisi kuvankin mielellään sen kautta. Kun erillistä vahvistinta käytetään ohjaamaan vaikkapa vain pääkanavia, jää av-vahvistimen oma virranantokyky keski- ja takakanavien käyttöön. Verkkotoisto: Avainsanoja äänen toistamiseen verkossa ovat dlna ja Airplay. Monessa tapauksessa useiden vanhojen oheislaitteiden käyttäjä joutuu palaamaan heikompaan kuvansiirtomenetelmään, komposiittiin. Hdmi-aikaa edeltävältä digiboksilta tulee mahdollisesti kolmella rca-kaapelilla s-video tai komponenttisignaali. Erityisesti MC-rasiaa käyttävän levysoittimen kytkeminen av-vahvistimeen on liki mahdotonta. Hdmi-ottojen määrä on käytännössä aina riittävä. Dlna-yhteensopiva vahvistin osaa ottaa yhteyden verkossa sijaitsevalle dlna-palvelimelle ja toistaa siellä sijaitsevia tiedostoja. Jos laitteessa on kumpi tahansa näistä logoista, osaa se toistaa verkosta musiikkia dlnaprotokollan avulla. Verkkotoisto Kuvaliitännät: Pääsääntöinen liitäntätapa nykyaikaisessa kotiteatterissa on hdmi. Triggeriportit antavat esimerkiksi valaistukselle käskyn himmentyä tai motorisoidun valkokankaan laskeutua tietyissä tilanteissa. Tämä onnistuu lähes poikkeuksetta kytkemällä vahvistin "Analog Direct", "Pure Direct"- tai "Pure Audio"-tilaan. Airplayn toimintaa voi laajentaa kolmannen osapuolen ohjelmilla, joilla kaikki tietokoneen tuottamat äänet voidaan muuttaa Airplay-streamiksi. 4K-skaalaimen, joka muuttaa videon 4096x2160 pisteen tarkkuuteen. Lisäksi dvd-kuvassa esitetään kerrallaan vain parilliset tai parittomat vaakaviivat, eli kuva on lomitettua. Tämä on mahdollista maksullisella Airfoil-ohjelmalla. Uudemmissa soittimissa signaali voidaan kuljettaa yleensä hdmi-kaapeliakin pitkin. Tätä varten vahvistimessa tulee olla analoginen monikanavatulo (Multi channel in/ External in). Tällöin erillisen levysoitinetuvahvistimen eli riaa:n käyttö on tarpeen. Harvinaisuus edullisessa hintaluokassa on myös levysoitinliitäntä (Phono in)
Toisessa sarakkeessa kaikki alle 120 hertsin taajuudet ohjataan erilliselle subwooferille. Kännykkä (Controller) komentaa vahvistinta (Renderer) hakemaan musiikkia toistettavaksi tietokoneelta (Server). Television asetuksiin ei tarvitse koskea missään tapauksessa, sillä se tekee skaalauksen tarpeen mukaan. Jos koko bassokaista ohjataan epäherkälle pääkaiuttimelle, moninkertaistuu tarve, mutta silti ollaan kaukana usein ilmoitetuista sadoista wateista. TIE TO A J A TAI T OA: AV- VA HVI STI M EN VA L I NTA Millä skaalata? Kuvankäsittely ja skaalaus kuvalle täytyy tehdä aina, kun katsottava materiaali on tarkkuudeltaan jotain muuta kuin näyttölaitteen oma tarkkuus. Blu-ray-soittimen skaalaimen saa käyttöön vastaavasti siten, että sen lähtötarkkuudeksi valitsee Auto/1080p. Kerroimme mittausmenetelmästä numerossa 3/2011, mutta ohessa taulukko vahvistimelta tarvittavasta tehosta eri tilanteissa erityyppisillä kaiuttimilla tavallisessa kerrostalon 20 neliön olohuoneessa. Jos kuvassa ei ole selviä virheitä, voi skaalauksen laatuun olla tyytyväinen. Pientä televisiota käytettäessä skaalaimen laatu ei ole niin kriittinen. Paljonko tehoa on tarpeeksi? Hi maailma on mitannut keskimääräisen tehontarpeen reaalimaailman käytössä. Skaalauksen laatua on helpoin tarkastella siihen tarkoitetulla testilevyllä. Kuunteluvoimakkuus on esimerkissä säädetty siten, että puheääni on kuuntelupaikalla selkeällä, vajaan 70 desibelin tasolla. Ensimmäisessä sarakkeessa on tilanne, jossa koko elokuvaääni efektikanavineen ohjataan pääkaiuttimiin. Vasta jos kuuntelutila on suuri, ja tavoitteena on käyttää referenssitason äänenpaineita (puheääni 75 dB), on lisäteholle todellisia perusteita. Dlna mahdollistaa kolmen tekniikkaa tukevan laitteen yhteiskäytön. Television asetuksella ei ole tässä tapauksessa väliä. Yleensä kuvaketjussa siihen kykenee useampi laite, kannattaa paras kuvanlaatu etsiä antamalla skaalaus eri laitteiden huoleksi. Näitä ovat esimerkiksi HQV Benchmark dvd- ja blu-ray-levyille ja Spears & Munsil High De nition Benchmark -blu-raylle. Tehontarve on ilmoitettu yhtä kanavaa kohden. Suorituskykyä voi tarkkailla myös aivan tavallisilla elokuvalevyillä. Jos skaalauksen haluaa tehdä vasta televisiossa, täytyy Blu-ray-soittimesta kytkeä päälle "Source direct" ja vahvistimesta "Direct" tai "Through". Sohvalla istuessa tämä on yleensä kätevämpää kuin selata vahvistimen hitaalta kuvaruutunäytöltä dlna-palvelimen sisältöä. Kaiuttimien säätäminen pieneksi pudottaa vahvistimelta tarvittavan tehon murto-osaan. 56 HIFIMAAILMA 7/2012. Vahvistimen skaalausta voi kokeilla siten, että lähtötarkkuudeksi asettaa Bluray-soittimesta "Source direct" ja vahvistimesta Auto/1080p/1080p24. Kaiutintyyppi Suuri torvikaiutin Kompakti torvikaiutin Lattiakaiutin Jalustakaiutin Pieni satelliittikaiutin Herkkyys 100 dB/Wm 95 dB/W/m 90 dB/W/m 85 dB/W/m 80 dB/W/m Ei subbaria 0,20 W 0,6 W 2,0 W 6,4 W 20,0 W Sub, jako 120 Hz 0,03 W 0,1 W 0,3 W 1,0 W 3,2 W Tehontarvetaulukosta ilmenee, että subwooferia käytettäessä muutama watti tehoa riittää normaalikäytössä
Diskanttielementit on kiinnitetty tukevaan alumiinilevyyn, joka tarjoaa niille resonoimattoman asennuspohjan. Dali taitaa arvostaa edelleen nauhadiskantin ominaisuuksia, koska Epiconissa aivan ylintä aluetta varten on 10 x 55-millinen magnetostaattinen nauhadiskantti sekä sen ohella tekstiilikalotilla varustettu diskanttielementti. Tämän Linear Drive Magnet Systemiksi nimetyn rakenteen luvataan vähentävän merkittävästi magneettivuon vaihteluita eri taajuuksilla. Teknisten tietojen mukaan nauha tulee mukaan vasta 15 kilohertsillä. Kuuntelin Epiconeja noin puolet ajasta sellaisenaan ja sen jälkeen kokeilin Meridianin 861 V6:n huonekorjauksen vaikutusta alle 250 hertsin alueen toistoon. Epicon on Dalin uusi referenssisarja. Näin myös loppujen lopuksi tein, vaikka kokeilin erilaisia suuntauksia. Kalottidiskantin alempi jakotaajuus on noin 2,5 kHz, joten bassoelementit toistavat myös varsin korkealle keskialueelle. Valmistajan mukaan Epiconit hyötyvät vähintään 100 tunnin sisäänajosta. Dynamiikkaa parantavat osaltaan puukuituinen kartiomateriaali ja pienihävikkiset komponentit. Vaikka äänittäjä oli molemmissa konserteissa sama, lopputulos oli kovin erilainen. OMAA TEKNIIKKAA Bassoelementin puhekelaa lähellä olevissa magneettiosissa on käytetty uutta, pehmeämpää metalliseosta. Kykynsä ääriratkaisuihin Dali todisti yli kaksi metriä korkealla, satakiloisella Megalinella. Kyseessä on kokonaan uusi konsepti, vaikka vaikutteita on saatu mm. Koska mm. Epiconit asettuivat aika pitkälle samoille paikoille kuin useimmat huoneessa toimineet kaiuttimet. Kuusinkertaisesta mdf-levystä tehdyn hevosenkengän muotoisessa kotelossa ei ole muuta suoraa osaa kuin pohja ja kapea takaseinä. Tukevammin sen saa seisomaan mukana tuleville leveille lauta-alustoille, joiden kulmiin pystyy ruuvaamaan piikit. Tuplalevyllä on kaksi eri paikoissa vajaan vuoden väliajoin äänitettyä konserttia. Tästä esimerkkinä käy vaikkapa Charlie Hadenin The Private Collection (NaimCD 108). Korjaus taltutti jonkin verran keskibasson lievää korostusta, mutta ei vaikuttanut olennaisesti basson laatuun; siis erotteluun ja dynamiikkaan. KATSE ETEENPÄIN Epicon voidaan kaksoisjohdottaa; sitä varten on kaksi paria hyvälaatuisia WBT:n liittimiä. Tässä esiteltävän Epicon 6:n ohella verkosta löytyy kuvia isoveli Epicon 8:sta, jalustakaiuttimesta sekä eksoottisen näköisestä Vokalkeskikaiuttimesta. vaihteluita tasataan elementin rungon ympärille sijoitettujen alumiinirenkaiden avulla. näillä keinoin puhekelan liike pidetään ennustettavampana sekä tasaisempana, tämän pitäisi kuulua tarkempana toistona. Ykköslevyllä ehdin tuomita Epiconin toiston tunkkaiseksi, kun Ernie Wattsin fonista, Billy Higginsin rummuista sen enempää kuin Hadenin bassottelusta ei tahtonut saada selvää. Skylinen myötä Dalista tuli yksi varhaisista hallitun suuntaavuuden nimeen vannovista. Lähes kokonaan ikkunaa olevaan peräseinään etäisyyttä tuli vajaat kaksi metriä ja lähimpään sivuseinään reilu metri. Asennustarvikkeina tulevat myös kunnolliset piikit ja niille alustat. Ohjeen mukaan etäisyyden takaseinästä tuli olla vähintään 20 cm ja kuunteluetäisyyden suunnilleen sama kuin kaiuttimien välinen etäisyys. Matti elää kokeiltavien laitteiden kanssa useampia viikkoja tai kuukausia, ja jokapäiväinen käyttökokemus sekä äänen luonnehdinta saavatkin tavallista enemmän painoa tekstissä. Tanskalainen haastaja TANSKALAINEN DALI ON JULKISTANUT KUNNIANHIMOISEN EPICON SARJAN. HE R M U S E T: KOKEIL USS A DALI EPIC ON 6 TEKSTI: MATTI HERMUNEN KUVAT: MAURI ERONEN Matti Hermunen on varttunut, pitkän linjan highend-harrastaja ja pitkäaikainen hifijournaalien vakioavustaja. Tuotekehitys on ollut sen verran voimallista, että Dali perusti oman valmistusyksikön uusia komponentteja varten. OLISIKO SIITÄ YLÄLUOKAN VALTAAPITÄVIEN HAASTAJAKSI? D ali nostaa pro iliaan Epicon-mallistolla. Tosin ei tämä ole ensimmäinen kerta. Kuuntelijaan päin kääntämisestä ei parannusta seuraisi. Normaalitapauksessa terminaalit linkitetään toisiinsa mukana tulevilla metallilevyillä. Kaarevat muodot sekä yläosan loiva lasku eteenpäin estävät seisovien aaltojen syntyä. Käyttöohje neuvoo suuntaamaan Epiconit suoraan eteenpäin. Jo vuosia sitten Dali herätti huomiota pyramidimaisesti kapenevalla, 170-senttisellä nauhadiskantilla ja dipolibasso-osalla varustetulla Skylinella. Ohjeessa myös todettiin, että toisin kuin monen muun liikkuvia osia sisältävän laitteen, kaiuttimen elinikä pitenee, kun sitä käytetään säännöllisesti. Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, arvostettuja ja usein hinnakkaita tuotteita. Epicon 6 on varsin tyylikäs ja istuu yhtä luontevasti vaativaan ympäristöön kuin normihuoneeseenkin. EROTTELEE Vaikka Epicon ei ole samalla tavalla ultraerotteleva kuten vaikkapa B&W 802 Diamond tai ACT 100, se kaivaa kuitenkin esiin äänitteen luonteen, äänitystilan ja -tilanteen ominaispiirteet vaivattomasti. Kaiuttimien välimatka oli reilut kaksi metriä, ja kuunteluetäisyydeksi vakiintui pienen kokeilun jälkeen noin kolme metriä. Puhekelan induktanssin 58 HIFIMAAILMA 7/2012. Kahdella 6,5-tuumaisella bassokeskiäänielementillä on erilliset kammiot ja re eksiportit. Euphonia-mallistosta. Edelleen saatavana olevassa, kolmeen identtiseen osaan jaetussa pylväskaiuttimessa on 12 kuusituumaista basso/keskialue-elementtiä ja kolme 75-senttistä nauhadiskanttia. Mutta kakkoslevyllä äänimaailma muuttui taikaiskusta selkeäksi. Piikit voi asentaa suoraan Epiconin pohjaan, mutta koska kaiutin on kohtalaisen kapea, se saattaa olla vilkkaammassa ympäristössä hieman horjakka. Todella hienosti viimeistellyn kaiuttimen värivaihtoehdot ovat saksanpähkinä, rubiini ja musta
Toisaalta keskialueella olisi tarvittu enemmän lämpöä. Tai sitten diskantin taso vain on jonkin verran turhan korkea suhteessa keskialueeseen. Keith Jarretin Kölnin konsertti, jonka cd- ja imuroidun korkearesoluutioversion läpinäkyvyys- ja sointierot Epicon pani pöytään vaivattomasti. Leimaa antavaa Epiconille oli tietty rauhallisuus ja rasittamattomuus. Ja Heinrich Shi n levytyksellä Bachin soolosellosonaateista sellosta puuttui mehevyyttä ja alemman alueen soivuutta. Se toi hyvin esiin Dylanin kokoomalevyltä eri aikakausien äänitteiden erot eikä siloitellut Changing of the Guardsilla Bobin ääneen viilattua yläkihinää. Kääntöpuolena oli tarpeeton helinä ja kilinä, varsinkin vanhoilla rock-levyillä ja muilla huolimattomasti äänitetyillä teoksilla. Ylemmän alueen toiston laatu oli kuitenkin hallinnassa; huonokaan äänitys kävi harvemmin kohtuuttomasti korviin. Tuntui että Epiconissa oli lievä Loudness-efekti, jonka tuloksena esimerkiksi Soile Isokosken tai Emmylou Harrisin lauluäänistä puuttui hivenen runsautta. Varsinkin ylemmän alueen hyvä tarkkuus kuului poikkeuksellisen monisävyisen nautittavana jousisointina ja lyömäsoitinten kirkkautena. Joko Epiconin ylimmän alueen toisto on lievästi koholla ja se heijastuu myös keskialueelle ja saa sen soimaan hieman ohuesti. Janos Starkerin sello soi totuttua ohuemmin vanhalla Mercury äänitteellä Dvorakin sellokonsertolla. Piano toistui oikeankuuloisena, samalla hyvin erottelevana. Toisaalta tämä toi loistokkuutta lyömiin, kitaroihin ja tehosteisiin ja sopivalla äänitteellä myös hienoa säihkettä jousiin. Paul Simonin Gracelandin tuoreen uudelleenmasteroinnin eron alkuperäiseen 1980-luvun versioon Epicon teki vaivattomasti selväksi. Epicon on myös riittävän tarkka sekä sävyissä että tilan toistossa. Se ei tuonut itseään aktiivisti esille eikä myöskään kuulostanut teennäisen sensaatiomaiselta, vaikka olikin riittävän, joissain tapauksissa yllättävän tarkka toistaja. HIFIMAAILMA 7/2012 59
Joillain taltioinneilla ääni tahtoi jäädä kiinni kaiuttimiin tai niiden lähimaastoon, vaikka useimmiten äänikuva oli vakaa ja levittäytyi kauniisti kaiuttimien väliin ja niiden keskilinjasta selvästi taaemmas. Epicon 6 seisoo tukevammin, kun sen pohjaan ruuvataan mukana tuleva pohjalevy. Maltillisen koon ja kuitenkin siedettävän hinnan asettamat rajoitukset ovat hallinnassa. Esimerkiksi yllämainittu Bob Marleyn livelevy sykki harvinaisen pontevasti. Myös tuplajohdotus onnistuu. Ylimmän alueen toistosta vastaava sekä perinteinen että nauhadiskantti. AINESTA ON Kuten sanottu, Epicon 6 on suunniteltu ksusti. Vakaassa taloudessa asuvat selviävät ilmankin. Asialliset ja hyvälaatuiset liittimet. Sinfonialla (Ashkenazy, Philharmonia) orkesterin kokonaisuus asettui suhteisiinsa taaimmaisia esiintyjiä myöten. Käytetyssä kuuntelutilassa ja oheislaitteilla se soi hivenen kirkkaasti ja keskialueen osalta ohuehkosti. Epicon 6 saattaa olla hyvä alusta väsymättömälle oheislaitteilla sekä väli- ja kaiutinkaapeleilla loppusilausta hakevalle. Bob Marleyn ikivanhalla Live at the Lyceumilla yleisön möykkä ja hälyäänet toistuivat hyvin kuitenkaan sotkematta esitystä. Tila jäsentyi hyvin. Osin kuunteluhuoneesta johtuva lievä yläbasson korostus yhdistettynä ylemmän keskialueen vaimenemaan sai kuitenkin aikaan sen, että joillain levyillä osa tutuista sävyistä jäi peittoon. Orkesterimusiikilla alemmat jouset sekä pata- ja isorummut toistuvat monisävyisesti, tarvittaessa voimalla. Urkumusiikin ystävä saattaa hankkia tueksi subbarin tai kaksi. Mutta myös pelkästään väsyttämätöntä, selkeää ja erottelevaa, kaikella musiikilla toimivaa toistajaa hakeva elää sen kanssa onnellisena pitkään. Tekniset tiedot Toistoalue: Herkkyys: Impedanssi: Maksimiäänenpaine: Suositeltava vahvistinteho: Jakotaajuudet: Korkeat äänet: 3530 000 Hz (+/-3 dB) 88 dB (2,83 V/1 m) 5 ohm 110 dB 50300 W 700/2 550/15 000 Hz 1 x 10 x 55 mm nauhaelementti 1 x 29 mm tekstiilielementti 2 x 6½" paperikuitukartio Bassorefleksi 32,5 Hz 1025 x 232 x 441 mm 29,8 kg 9 990 JJHiFi oulu@jjhifi.com Puh (08) 311 8384 Basso- ja keskiäänet: Kotelo: Viritystaajuus: Mitat (k x l x s): Massa: Hinta: Maahantuoja: 60 HIFIMAAILMA 7/2012. Onko tämä käytännössä ongelma, selviää kokeilemalla. Orkesterimusiikilla, esimerkiksi Sibeliuksen 4. Tämä ei kuulu kuin ääritapauksessa. Basson erottelu on hyvää ja sävyjä löytyy. Jotta siitä on saatu maltillisen kokoinen ja riittävän herkkä, alimman alueen toistoa on jonkin verran rajoitettu. Epicon 6 toistaa jalkioista ylemmät sävyt, mutta alemmat jäävät pois. Rakenteen, elementtien ja viimeistelyn sekä ennen kaikkea äänenlaadun osalta se on paha sana tämän hintaluokan kilpailijoille. HE R M U S E T: KOK EI LUS S A DALI EP IC ON 6 Varsinkin ylemmän alueen hyvä tarkkuus kuului poikkeuksellisen monisävyisen nautittavana jousisointina ja lyömäsoitinten kirkkautena. HARKITUSTI RAJATTU Basson ulottuvuuden ja dynamiikan osalta Epicon 6 on suunniteltu taitavasti. Kaikki musiikista nauttimiseen tarvittavat äänialueet toistuvat selkeinä, ja bassossa on riittävästi voimaa sekä potkuakin, vaikka alimmat äänialueet jäävät pois. Vähemmän ulottuvuutta vaativalla rytmimusiikilla basson taso ja potku ovat suorastaan erinomaisia. Tosin varsinkin ylimmän alueen laatu ja erottelu olivat hienot, jousisto soi täysipainoisen elävästi, ja akustiset soittimet pääsivät yleensä oikeuksiinsa
Viime syksyn Hi Expossa Auto-Techin malliston edullisimmat olivat myös kuultavissa, samoin keväällä Münchenissä. Vuonna 2000 Puolan Lubliniin perustettu Auto-Tech on komposiittirakenteiden, muottien ja tietokoneavusteisen mallisuunnittelun. VALKOKYLKISEN TOLPAN MUOTOILULLINEN ILME JAKAA MIELIPITEITÄ, MUTTA ON SEN ULKOISELLA OLEMUKSELLA AKUSTISETKIN PERUSTEENSA. 62 HIFIMAAILMA 7/2012 V uotuisilla Münchenin High End -messuilla on esillä monenmoista audiokummajaista, mutta niin vain journalistin huomio sielläkin kiinnittyi puolalaisiin torvikaiuttimiin. Sen verran hyvältähän the Mummyiksi nimetyt tolpat kuulostivat molemmissa ympäristöissä, että heräsi halu selvittää, mitä ne oikein ovat torviaan. S ILLÄ K O R VAL L A: K OK E ILUSSA AUTO- TECH THE MUMMY -KA IUT T I MET TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO ERÄPUU Musiikin ohesta myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari Jaakko Eräpuu poimii tarjonnan valtavirrasta poikkeavia levyjä ja laitteita testaamaan toisiaan. PUOLALAISEN AUTO TECH:IN TORVIKAIUTINMALLISTON VÄHITEN FUTURISTINEN TOISTINYKSILÖ THE MUMMY ON MELKOISEN PERSOONALLISEN NÄKÖINEN TAPAUS KAIUTTIMEKSI
The Mummy onkin sitten toista maata, inhimillisiä piirteitä omaavan otuksen oloinen kaiutin kuin suoraan Tove Janssonin piirustuspöydältä. HALLITUKSI HAHMOTELTU, RESONOIMATTOMAKSI RAKENNETTU Laminoimalla valmistetun, komposiittiperustaisen The Mummyn muotoilu ei ole sattuman kauppaa, saati sitten silkkaa erikoisuudentavoittelua. Herkkyytensä 96 dB/W puolesta mummelo passaa vähän heiveröisemmälläkin vahvaimella ajeltavaksi. Kaiutinta on tilauspohjalta saatavana lähes kaikissa sateenkaaren väreissä. Toki torvella varustettu kaksiteinen FP 10 ja sen kaveriksi tarkoitettu aktiivinen FP 10 sub omaavat aimo annoksen neliskanttisuutta. Tuon vaatimattoman vahvaimen soinnin lumoa ei tahdo päästä pakoon. Kas tavanomainen, koteloperäinen laatikkomaisuus tuntui loistavan poissaolollaan kaikensorttisen musiikin nautittavuutta pilaamasta. Toimintaperiaatteeltaan 125 cm korkea ja 45 cm leveä The Mummy on re eksiviritteinen kaksitiekaiutin. Jako on tyyppiä 12 dB/oktaavi, ja se on toteutettu Mundor -tason komponentein. Muumioiden soundissa esiintyi juuri niitä piirteitä, joita siinä otaksuisikin olevan teoreettisten ennakkokäsitysten perusteella. Kotelon muodot ovat edullisia sekä seisovien aaltojen minimoinnin että reunaheijastusten torjunnan kannalta. Jos valkoinen ei satu miellyttämään. Bassot, niin akustiset kuin sähköisetkin, välittyivät jotensakin jäntevästi ja seurattavasti, jos sellaista oli saatu tarttumaan äänitteelle rytmimusiikin puitteissa. puolalaiset kantikkaampienkin kajareiden valmistuksen. Tuotanto-ohjelmaan kuuluvat kymmenet erilaiset aallonohjaimet ja torvet, mutta nykyään myös kokonaiset kaiuttimet. Re eksiaukkoja kaiuttimen takaa löytyy kaksin kappalein. Valmistajan lupailema alarajataajuus saattaa kuitenkin herättää kysymyksen subwooferin tarpeellisuudesta, sillä maailmassa lienee jokunen hi sti, joille 50 Hz ei riitä ulottuvuudeksi. Kahdesta kappaleesta konstruoitu kotelo on liitetty yhdeksi 14:llä pultilla. sovelluksiin erikoistunut yritys, jonka nimestä voidaan vetää yhtäläisyysmerkit alkuperäiseen päätoimialaan, mutta joka on sittemmin laajentanut reviiriään myös audiotekniikan suuntaan. Eikä haittaa taida olla sitäkään, että kotelo on valmistusmateriaalinsa, rakenteensa ja painonsa ansiosta akustisesti liki eloton, minkä huomaa vaikka kaiuttimen kylkiä koputtelemalla. Marcus Millerin Renaissance -tykityksen (Dreyfus) syvimmät matalat jäivät kyllä kuulumattomiin, mutta eipä se tuntunut paljon häiritsevän menon messevyyttä. Enimmän aikaa kaiuttimet viettivät Atma-Sphereetusen ja päätteen kaverina, missä porukassa ne tuntuivatkin toimivan erinomaisesti. Auto-Techin kaiutinmalliston yläpäästä löytyvät vinhan vetävästi muotoillut torvelot, Universum ja Universum 3-way, mutta osaavat AVOIMESTI JÄNTEVÄ The Mummyt viihtyivät koeponnistajan kuunteluhuoneessa viikkotolkulla ja päätyivät useammankin kattauksen osaseksi. Sen elementit, 12-tuumaisen basso/keskiäänisen ja tuuman diskantin valmistaa saksalainen BMS. Ei soi pätkääkään. Moottoriurheilua yhä tukeva rma on audiolohkolla erikoistunut kaiuttimiin ja tarkemmin ottaen niiden sovitukseen kuuntelutilan akustiikkaan. Mingusin kiivaat puhallinosuudet, Deep Rumban perkussioden ikiliikunta ja lattarikoosteen latautuneet tunnelmat, kaikki olivat tyrkyllä kuin tarjottimella, hillittömine sykkeineen ja dynaamisine kontrasteineen. HIFIMAAILMA 7/2012 63. Kahdeksan ohmin nimellisimpedanssilla varustetun kaiuttimen jakotaajuus sijaitsee 1800 hertsin tietämissä. The Mummyn kotelo on koottu kahdesta erillisestä osasta yhteen pultaten. Voin kuitenkin vakuuttaa, että perästä kuuluu. Etu- ja takakappaleiden saumaa komistaa 14 pultin rivistö. Peukalon pauke kieliä vasten ja bändin professionaali tiukkuus välittyivät mainiosti, vaikka paikoin aksentointi vaikuttikin hieman ankaralta. Niitä valikoivasti tulpaten voi säädellä basson tasoa huoneen, sijoituksen ja henkilökohtaisten mieltymysten edellyttämällä luovuudella. Re eksiaukkojen tulppaukselle ei ollut tarvetta puurakenteisessa, 24-neliöisessä ja 3 metriä korkeassa huoneessa. Laakea torvi, tai aallonohjain, tuuman diskanttielementin toiston sovittamiseksi kuuntelutilan akustiikkaan tuottaa hallittua suuntaavuutta ja lieventää sitä kautta huoneheijastusten määrää kuuntelupaikalla. Charles Mingusin Black Saint And The Sinner Lady (Impulse), Kip Harahanin Deep Rumba -projektin This Night Becomes A Rumba (American Clave) ja lattarimusasta kertovan dokumenttielokuva Calle 54:n soundtrack (EMI), joista kaikki sinkoutuivat ilmoille energisen estottomasti. Edellä mainitut mielteet soundista ovat peräisin Atma-Sphere/The Mummy -combosta, jonka myötä tuli pyöriteltyä etupäässä rytmipitoista musiikkia. Toisaalta: avointa ja selektiivistä sävelvirtaa tutkaili aivan mielikseen, sillä ääriviivojen terävyys ei juuri yltänyt ärsytyskynnyksen yli. Vielä paremmin ne istuivat kyllä erään pienen puolijohdeintegroidun kumppanuuteen, mutta maahantuojan pyynnöstä emme elämöi tästä masiinasta toistaiseksi yksityiskohtaisemmin. Millerin ohessa soittimen lautasella käväisivät mm
Tulppaamismahdollisuuksia samoin. Auto-Tech The Mummy Hinta: 4500 /pari Mitat (l x k x s): 45 x 125 x 31 cm Paino: 35 kg Lisätiedot: Stars and Stripes Oy, 050 505 0880, myynti@starsandstripes.fi SPEC siivoaa soundin suotamalla. SIVUJUONTEENA SPEKSAUSTA The Mummyjen maahantuoja on kuulu ennakkoluulottomasta suhtautumisestaan audion oheistarvikkeisiin. Sanottakoon sitä nyt vaikka soundin sivistymiseksi tai syvenemiseksi. Solakka ja napakka alapää kertoo kyllä, milloin setissä on tuplasti bassareita, mutta PA:maista jytinää varten tarvittaisiin totuuden nimissä sitä suputtajaa. No juu. Mummeloiden matkaan he laittoivat pienet puiset kuutiot, joiden päällä oli teksti SPEC. Toki kokeilu tavanomaisesta poikkeavalla transistorisovelluksella tuotti myös soundillisia elämyksiä, joten eiköhän unohdeta vanhanaikaiset vastakkainasettelut ja todeta, että jos alin basso ei ole preferenssilistalla päällimmäisenä ja kaiuttimen ulkoinen olemus ei ole kynnyskysymys, The Mummy on kova luu kummajaiseksi ja varteenotettava vaihtoehto kaiuttimeksi. 64 HIFIMAAILMA 7/2012. Jotain Sigur Rosin Valtarin kaltaista yläpilveä kuuntelee valkokylkisillä ihan mielikseen, mutta metallisempi meininki on kyllä jo liki tuskaa, jos moinen nerokas, joskin liioiteltu ilmaus sallitaan. Refleksiaukkoja löytyy kaksin kappalein. genren parissa toivomuslistalla. No, onhan noita kaiuttimien "katoamistemppuja" tullut koetuksi aiemminkin, vaan kyllä muumiot häippäsivät kuulijan ja musiikin välistä täydellisemmin kuin useimmat muut katoavaiset. Toki kunnianhimoisella toteutuksella on myös hintansa, mutta neljän ja puolen tuhannen euron panostukselle saa kyllä vastinetta rahalleen soinnin selkeyden, rytmisen kimmoisuuden ja äänikuvallisen aineettomuuden muodossa. Aivan Glenn Gouldin sfääreihin kummatkaan eivät yllä, mutta tuskin ne sinne pyrkivätkään. Irma Issakadzen tulkinnat Bachin partitoista (Oehms) olivat Mummuilla kiintoisaa kuultavaa. Boksit kiinni liittimiin ja pelit soimaan. Näissä suhteissa kaiutin muistuttaa enemmänkin hyvälaatuista paneelia kuin perinteistä pömpeliä. Heidän lanseeraamiinsa tuotteisiin kuuluu jos jonkinmoista pikkukapinetta laitteiden alle, päälle ja perään. Ja niin kuin usein näissä henkimaailman ilmiöissä, eron kuuli selvemmin silloin, kun härpäkkeen kytki irti systeemistä, ei niinkään silloin, kun sen otti käyttöön. KOVA LUU KUMMAJAISEKSI Ulkoisesti uskalias ja toisto-ominaisuuksiltaankin toisinajateltu The Mummy osoittautui juuri niin kiinnostavaksi kajauttimeksi kuin otak- suinkin. The Mummyt eivät todellakaan romantiseeraa soitteiden särmikkyyttä, mikä kannattaa ottaa huomioon niille sopivaa ohjauskalustoa etsittäessä. Avoin ja aineeton sointi yhdistettynä yygelin alarekisterin selkeyteen olivat omiaan vertailevaan tutkimukseen, jonka perusteella Issakadze tavoittaa Bachin "harjoitelmien" ytimen siinä missä Murray Periahkin, referenssini vuosien takaa. S ILLÄ K O R VAL L A: K OK E ILUSSA AUTO- TECH THE MUMMY -KA IUT T I MET AINEETTOMUUDEN ASIALLA Siirtyminen klassisen musiikin ihmeelliseen maailmaan toi tullessaan toisen puolen kaiuttimien eduista. Vakioklasarini, Shostakovitshin elokuvamusiikkikooste, toistui komposiittikaiuttimista aavistuksen hyökkäävämmin kuin mihin olen tottunut. Samalla ehostuu kuulemma myös kaiuttimen korkeimpien taajuuksien toiston impedanssikäyttäytyminen. R(eal) S(ound) P(rosessor) soveltuu parhaiten alle 10 ohmin kaiutinten kanssa käytettäväksi, kertoo SPEC. Kuutioiden saatteeksi sain tiedon, että ne olivat saaneet vuoden 2011 arvostetun Audio Award -palkinnon kotimaassaan Japanissa. Rockiksi luokiteltavaa tavaraa The Mummyt toistavat ihan kelvosti, vaikka vähempikin armottomuus saattaisi olla ko. SPEC RSP-101 on tarkoitettu kytkettäväksi kaiuttimien liittimiin, missä ne valmistajan mukaan suodattavat kaiuttimen puhekelan magneettikentästä vahvistimeen päin kulkevaa häiriöjännitettä ja sitä kautta parantavat vahvistin/kaiutin-yhdistelmän ääntä. Sisälläni asuva pieni kyynikko otti toki tiukan niskalenkin psykoakustiseen hörhöilyyn taipuvaisesta puolestani, mutta kun löysäsi vähän suitsia ja kuunteli musiikkia musiikkina, oli myönnettävä, että jotain nuo peijoonit tekivät. Ei jäänyt musiikki kaiuttimien ympärille pyörimään! Se täytti koko päätyseinän. The Mummyn herkkyys ei aseta tehorajoituksia sen kanssa käytettävälle vahvistinkalustolle. Kaikkein ylävireisimmät & karusointisimmat äänilähteet ja vahvaimet voi suosiolla jättää väliin, vaikka niitä markkinoivat tahot kuinka vannoisivat musikaalisuuden nimeen. Nimittäin, eräiden hellimä ja toisten kiroama käsite, äänikuva, tuntui myös hyötyvän Mummien rakenteellisista ominaisuuksista. Sen muotoilu ja rakenteelliset ratkaisut viestivät akustisen suunnittelun lainalaisuuksien ymmärryksestä. Kokoisikseen jopa maagisuutta hipoen. Eli The Mummy on juuri passeli koekaniini kapineille 8 ohmin impedansseineen. Yhtä kaikki, ero purkittomuuteen ei ollut järisyttävä, mutta ilmeinen kuitenkin. Sen soinnilliset ominaispiirteet kyllä viittaavat enemmänkin putkien kuin puolijohteiden suuntaan
Hän tuo oivaltavalla ja hienovireisellä dramaturgian vaistollaan loisteliaasti esille Sostakovitsin kerronnallisuuden vaikuttavimmat piirteet. Tämän pohjalta syntyi hänen oma orkesterinsa Michael Nyman Band ja sen ensimmäinen vuonna 1981 julkaisema vinyyli, joka on nyt saatavana myös Nymanin levy-yhtiön tuottamana cd-painoksena. Kun häntä on viimeaikaisten tekemisten perusteella alettu pitää varhaisempien tyylilajien sekä toisaalta nykymusiikin erikoisosaajana, on hieman hämmästyttävää kohdata hänet esittämässä impressionisteja tai juuri Debussyn musiikkia. Ljubimovin herkkä kosketus ja notkea tekniikka loihtivat Bechsteinilla preludien ensimmäisen kirjan tunnelmista uusia kirkkaita sävyjä ja kiehtovasti teräväpiirtoisia yksityiskohtia. Omaan musiikkiinsa Nyman ammensi aiheita ja eleitä erityisesti renessanssin ja barokin sävellyksistä, ja hänen musiikkinsa varhainen esiintyjäkokoonpano koostui monen tyylikauden instrumenteista höystettynä 70-luvun sähkösoittimilla. Nyttemmin kannat Nymanin musiikin suhteen lienevät lientyneet moniarvoisemmassa maailmassa, ja hänen asemansa postmodernin taiteen kehityksessä on tunnustettavissa selkeämmin. Orangissa on monia säveltäjän vastaavista teoksista tuttuja eleitä ja aineksia, mutta vailla niitä synkkiä ja viiltäviä tuntoja, joita kolmisen vuotta myöhemmin valmistunut mestarillinen neljäs sinfonia sisälsi. Levyllä on muutama raita Greenawayn varhaisten elokuvien musiikeista sekä hauska, yhtyeen ensimmäiseksi konserttinumeroksi tehty ralli Mozartin Don Giovannin oopperan ns. Heikki Valsta NYMAN (MN Records) Michael Nyman Band Ehkä vielä vuosikymmen sitten Michael Nymanin musiikki ja nimi merkitsivät joillekin halpahintaista nykymusiikkia, kun taas toiset kuulivat hänessä uuden ja erilaisen tyylien yhdistäjän ja varsinkin Peter Greenawayn varhaisten elokuvien hovisäveltäjän. Heikki Valsta MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 66 HIFIMAAILMA 7/2012. Yksi niistä oli samoihin aikoihin valmistunut kirpeä ja vaikuttava neljäs sinfonia. Soinniltaan pehmeä ja leveä Steinway puolestaan avaa preludien toisen kirjan dynaamisen asteikon ulottuvuuksia ja pianistista säihkyvyyttä toisella tavalla. HIFIM A A I L MAN L E VY VA L I OT SOSTAKOVITS (DG) Oranki; Sinfonia nro 4 Los Angeles PO/Salonen Kahdeksan vuotta sitten pidettiin melkoisena tapauksena moskovalaisesta arkistosta löytyneitä käsikirjoituksia, joiden joukossa oli mm. Heikki Valsta DEBUSSY (ECM) Preludit; Faunin iltapäivä; 3 nokturnoa Aleksei Ljubimov Aleksei Ljubimov on pianisti, jolle soittimella on väliä. Tosin pitää muistaa, että Ljubimov levytti esimerkiksi Debussyn preludit ensimmäisen kerran jo 70-luvulla. Oopperaprologin kantaesityksen viime joulukuussa Los Angelesissa johti Esa-Pekka Salonen. Kahden pianon teoksissa Faunin iltapäivä ja Kolme nokturnoa Ljubimovilla on parinaan Aleksei Zhujev. Ja vaikka toisteisuudelle ja minimalistiselle aiheiden muuntelulle perustuva musiikki pääasiassa kehittyikin Yhdysvalloissa, brittiläisen Nymanin sanotaan olleen ensimmäinen, joka ryhtyi luonnehtimaan syntyvää musiikillista suuntausta minimalistiseksi musiikiksi. Nykykorva kuitenkin vaatii hieman totuttelua levyn yleissoinnin hitusen sähköiseen ja rouheaan sävyyn. Neuvostoliiton mallikansalaisen kasvutarinasta kertovasta satiirista tosin oli säilynyt vain sen puolituntinen prologi pianopartituurina. luonnoksia Dmitri Sostakovitsin 1930-luvulla suunnittelemaan oopperaan Oranki. luetteloaariasta. Kun hän on parin viime vuosikymmenen aikana esittänyt tai levyttänyt esimerkiksi Mozartin tai Schubertin musiikkia, on hän hyvin tarkoin harkinnut kuhunkin tyyliin sopivat pianot tai historialliset soittimet. Säveltäjän lesken pyynnöstä brittiläinen säveltäjä ja Sostakovitsin musiikin tuntija Gerard McBurney orkestroi oopperan prologin käyttäen esikuvana Sostakovitsin muita tuon aikakauden teoksia sekä mm. hänen aiemmin säveltämäänsä musiikkia balettiin Pultti. Molemmissa kokonaisuuksissa samalla ihastelee Ljubimovin tarkoin pohdittuja tulkintoja sekä teknistä taituruutta, joka ei kuitenkaan koskaan kohoa itsetarkoitukselliseksi tehokeinoksi. Nyt hän on lähestynyt näitä teoksia uudella ja raikkaalla tavalla hankkimalla käyttöönsä kaksi erilaista soitinvaliota säveltäjän itsensä suosiman saksalaistyyppisen Bechsteinin ja harvinaisen hienokuntoisen Steinwayn vuodelta 1913. Tämän päivän korvin kuunneltuna voi yhä ihailla Nymanin ja hänen yhtyeensä oivaltavaa tapaa yhdistää näiden erilaisten ja eri aikakausien soittimien soinnit yhdeksi yhtenäiseksi ja luontevaksi äänikudelmaksi. Konserteissa äänitetyissä esityksissä on sähköinen tunnelma, ja Salosen entinen "oma" orkesteri soi tasapainoisesti tehdyllä äänitteellä vakuuttavasti. Oopperan valmistumiseen liittyvien aikatauluongelmien vuoksi Sostakovits ei koskaan kirjoittanut sen kolmea varsinaista näytöstä, vaan ryhtyi muihin sävellystöihin
Epäilemättä sitäkin. Voisin ainakin kuvitella, että basistin peukalointipitoisesti funkahtava ja ajoittain lattarin kanssa flirttaileva, keskikokoisella muusikkoryhmittymällä pönkitetty paahto soundaa vakuuttavalta hifistyneessä viitekehyksessä. Materiaalin valtaosa on hänen kynäilemäänsä. Miller ei kätke kyntteliänsä vakan alle muusikkona, mutta ei myöskään säveltäjänä, sovittajana tai tuottajana. Aina löytyy jostain uusi, ennenkulkematon suunta mihin matkata samanhenkisten kanssamuusikoiden kera. Jaakko Eräpuu Sigur Ros Valtari (Crunx) Islannin sounditaivaanmaalarit vyöryttävät taas jylhiä maisemakuviaan kuin silloin ennen. Rennaisance on taattuun Miller-tyyliin tiukka paketti sekä musiikillisesti että soundillisesti. Ajoittaisia afroviitteitä muuallakin kuin Along The Nigerillä sivuavien, joskin kokonaisuutena katsoen moni-ilmeisten soitteiden tuotannollinen ylöspano tapahtuu täysin musiikin ehdoilla. John) käyvät vuorollaan vokalistitontilla kääntymässä. Ihan mainio Marc Ducret/Bernad Struber koulukunnan edusmies kuitenkin. Niin hetkessä syntyneeltä musisointi kuulostaa, vaikka kolmikko ei aivan kollektiivisen improvisoinnin syvimpiin vesiin sukellakaan. Paneelikaiutinkamaa. Sen jälkeen, levyn loppupuolella deja vu -tunnelma alkaa valua yli äyräiden. Eikä matkakumppanien tarvitse todellakaan olla samaa sukupolvea maestron kanssa, saati sitten omata jazzin valtavirran kuviokellunnan taitoja. Sigur Rosin äänitteet, mukaan lukien tämä Valtari, esiintyvät parhaiten edukseen kattauksella, joka kykenee loihtimaan avaran ja ulotteinkaan sointikuvan kuuntelutilaan. Maestron matalatkin murisevat riittävän pinnassa. Siitäkin huolimatta, että puhinaa & jyskytystä esiintyy vain parin biisin loppupaisutuksissa. Mutta sijaa saavat toki bändin muidenkin jäsenten solistiset irtiotot, puhallinten tiukat riffit ja lyömien lujantarkka tykitys. Studiotekniikan hallinta ansaitsee jopa pikku kehaisun. Ilmassa on jopa high endin hienostunutta väreilyä, kun virtaviivainen vedätys täyttää kuuntelutilan selkosointisella ja -rytmisellä, joskin myös subbarien iskukykyä tai sen puutetta demoavalla työstöllä. Muualla meno muistuttaa enemmänkin riippuliitäjän leijailua tai muuta taivaallista toimintaa. Ja vaikka yhden biisin Outside Of Maps -otsikosta niin voisi olettaakin. Siis ennen kun bändistä tuli hetkeksi populaarimusiikin laulullisemmalle laidalle solistinsa Jons'in kyydissä loikannut luopiojoukko. Musiikillisen vuorovesi-ilmiön lailla tajuntaa huuhtovien ääniaaltojen kytkentä progressiiviseen rockiin on lähinnä nimellistä laatua, mutta toisaalta, ripaus tekotaiteellisuutta lienee sallittua, kun sen vastapainoksi genren kirous, itsetarkoituksellinen instrumenttiakrobatia loistaa poissaolollaan. Louis Sclavis Atlas Trio Sources (ECM) Eurooppalaisen jazzin ehdottomaan eliittiin jo vuosikymmeniä kuulunut Louis Sclavis ei statuksestaan huolimatta jämähdä paikoilleen. Jo Atlas Trion instrumentaatio, jonka kulmakivinä ovat Sclavisin klarinettien ohessa sähköiset kitarat ja kosketinsoittimet, viestittää toisinsuunnatun tähtäimen olemassaolosta. Lastenlaulumaisten teemojen, kuulaiden kuoro-osuuksien ja muun pyhän yksinkertaisen monikerroksisuus jaksaa kuitenkin kantaa vain tiettyyn rajaan asti. Jaakko Eräpuu Marcus Miller Rennaisance (Dreyfus) Jos studiossa taiten kokoon kursittu, jazzinsukuinen instrumentaalimusiikki tuhdilla alapäällä on etsinnän kohteena, Marcus Millerin uusin saattaa hyvinkin olla juuri se juttu. Sources sisältää yhtä kitaristin sävellystä lukuun ottamatta Sclavisin nimenomaan tälle kokoonpanolle kirjoittamaa musiikkia, jota on paikoin vaikea mieltää ennalta kehitellyksi. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 7/2012 67. Niin paljon kun pitäisimmekin ajatuksesta, että Sigur Ros on tuoreimmalleen ammentanut innoitusta Mika Waltarin kirjallisesta tuotannosta, joudumme toteamaan, että äänitteen otsikko tarkoittaa bändin äidinkielellä höyryveturia. Professionaalin pintakerroksen ja liiderin egon alta soisi toki löytävänsä enemmänkin rytmimusiikin luonnonmukaista latinkia, sitä mikä syntyy kun bändi on bändi eikä nippu soittajia, jotka käyvät vuorotellen töissä vetämässä osuutensa raidalle ja poistuvat kassan kautta odottamaan seuraavaa sessiota. Vierailijoiltakaan ei vältytä, sillä niin Gretchen Parlato, Ruben Blades kuin Mac Rabennack:in (aka Dr. Kosketinsoittaja Benjamin Moussay on tuttu Denis Colinin retkueesta, mutta kitaristi Gilles Coronando lienee ranskalaiseen jazziin perehtyneillekin osin kirjoittamaton lehti, vaikka hän on julkaisut oman levydebyyttinsä jo 1999. Ei vaiskaan, pitäähän sitä viisitoista vuotta pystyssä pysytelleen rockinstituutionkin irrotella, vaikka sitten alkuperäisten ideoidensa remixejä remixaten. Sitä paitsi Sigur Ros käy halutessaan ihan jalostuneesta soittorasiastakin, vaikka sen ambeemaisten biisien sävypaletin vallitsevin valoisuusaste onkin hämärä. Eli niin ECM-julkaisujen jatkumoon kuin kuulutaankin, musiikillista kipinää ei ole kastroitu kaiulla
Tämän kyllä bändikin tietää, sillä kappaleen kertsillä ratsastetaan jo lähes Springsteenmaiseen tyyliin. Muutaman vuoden ikäinen reissue on taiten tehty ja se soi maukkaasti. Riku Hakala Lee Konitz The Real Lee Konitz (Atlantic 1273 LP 180g) Lee Konitz on yksi jazzin kuuluisimmista alttosaksofonisteista. Näitä teoksia on selkeästi marinoitu pitkään ja hartaasti ennen kypsennystä. Sen musiikki on syntynyt vailla turhia paineita ja pakottavaa yritystä saada aikaan jotain erityistä. Hittiainesta löytyy itse asiassa useammastakin kappaleesta, kuten Prison of Love, Black Gold, Something About This Girl, Sunshine sekä Side of The Road. Tarkalla yksityiskohtien kuuntelulla kappaleiden välillä löytyy kuitenkin yllättäviäkin toteutuseroja, etenkin ääripäiden osalta. Toisissa kappaleissa artikulaatiossa ja pelleissä on liki ylianalyyttista terävyyttä, kun taas seuraavassa soundi on täyteläisen tasapainoista. Tutut melodiapihvit ovat nyt saaneet kaverikseen yllättäviäkin maustekastikkeita maistumatta silti biisin päälle lorautetulta valmisliemeltä. Muutoin homma toimii ja ottaa tarvittaessa ilmaa alleen hienosti, kompression käytöstä huolimatta. Ei mikään ihme, että erään pienen Pittsburghilaisen kapakan omistaja pyysi aikanaan bändiä jäämään esiintymään vielä toiseksikin viikoksi. A-puolen kolmas kappale You Go to My Head on kuitenkin aivan omaa luokkaansa. The Real Lee Konitz äänitettiin pienessä kapakassa Pittsburghissa hyvin yksinkertaisella välineistöllä. Äänitysteknisesti albumi on hyvä ja lähellä viittä pongoa. Vokalisti kuitenkin tuntuu leviävän toistuvasti himpun vasemmalle, mikä saattaa alkaa ärsyttää pidemmän päälle. Öljyttyä yläkroppaa, kikkaraa tukkaa ja otsapantaa on Sunset blvd:n lämpimien tuulien hengessä taltioitu levylle kahdentoista kappaleen verran, plus intro sekä nimibiisi vielä toiseen kertaan ex-Acceptin nokkamies Udo Dirkchneiderin kähisevän karhealla äänellä voideltuna. Yhtye oli kokematon ja sen jäsenet toisilleen tuntemattomia. Erinomaisen iskevät soundit rakentuvat maukkaan ja hyvin kouraisevan basson sekä kaikkiin suuntiin avautuvan äänimaiseman varaan. The Real Lee Konitz on nimensä veroinen albumi spontaani, välitön ja puhdas. Riku Hakala Sonata Artctica Stones Grow Her Name (Nuclear Blast) Kotimaisen melometallin takuunyrkki yllättää vihdoinkin. Alone in Heavenin kaltaiset pohdinnat ovat mielenkiintoista tavaraa. Yllättäen myös levyn sanoituksiin on saatu mukaan ajatusta entistä vahvemmin. Mika Kankainen MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 68 HIFIMAAILMA 7/2012. Ei, valtaisaa muodonmuutosta ei koeta, mutta tiettyä leikkisyyttä ja vaikeasti löydettävää sielua levylle on saatu mukaan, teknisen taidokkuuden lisäksi. Esimerkiksi Shitload of Moneyn kertosäe herauttaa veden kielelle. Hän on tunnettu omintakeisesta, paljon improvisaatiota sisältävästä tyylistään. Albumilla kuullaan jazzin rauhallisempaa osastoa ja sen osin standardeista koostuva sisältökin vastaa tätä mielikuvaa. Tai ehkä kyseessä on vain Brittibändin halu kuulostaa enemmän California-ryhmältä. Jo avausraidalta lähtien on selvää, että tällä levyllä on oma uniikki tunnelmansa, jossa Konitz luovii sävellajista toiseen sujuvasti yhtyeen säestyksellä. Tämä erottaa Sonatan tuhansista muista, kovin kliinisistä genrensä edustajista. Toisaalta, mitäpä sitä hyvää säästelemään. Mielenkiintoisempaa on kuitenkin tämän albumin syntytarina, jossa heikoista lähtökohdista on saatu aikaan jotain erityistä. Vahva kolmiulotteisuus tekee kokonaisuudesta kuitenkin erittäin mukavan, yhtenäisen ja innostavan kuunneltavan. Hän päätti itse, mitä levylle laitetaan, ja se ilmeisesti toimi vaikuttimena myös levyn nimelle. Mitä nyt ehkä pikku apuja Finnvoxin ja Spinen ammattilaisilta. Stereokuva on yhtä aikaa rento ja luonnollinen. Yhtye osoittaa myös muuntautumiskykyään Cinderblox kappaleessa, jossa murreleikittely ja banjon näppäily piirtää vahvan mielikuvan miehistä istumassa jenkkilän syvässä etelässä, mökinterassilla Budweiseria siemaillen ja banjoja soitellen. Niin tai näin, hairmetal-sydän Jettblackinkin rinnassa sykkii, eikä se paljon tekohengitystä kaipaa. Konitzin fonin todella upea soundi pääsee oikeuksiinsa Billy Bauerin kitaran soidessa taustalla! Paljon ei jää jälkeen B-puolen avaava Pennies in Minor, jolla vierailee trumpetisti Don Ferrara. HIFIM A A I L MAN L E VY VA L I OT VINY YLI Jettblack Raining Rock (Spinefarm) Jettblackin kakkoskiekko on ehtaa hyvällä fiiliksellä ladattua kesähardrockia, Mötley Crüen ja Skid Rown tyyliin. Eritoten puhaltimissa on lämpöä ja pehmeyttä. Livenä bändi on kyennyt tulkkaamaan tunteita, mutta levyillä fiilikset ovat turhan tehokkaasti filtteröityneet jonnekin studion suodattimiin. Näin aurinkoista kiekkoa tulen varmasti itsekin luukuttamaan autossa, kaupungilla luu ulkona ja aurinkolasit silmillä jonossa lipuessa, yeah baby yeah! Bändin soittosuorituksissakaan ei ole moitteen sijaa. Tiettyä laskelmointia joissakin radiohitti-henkisissä kertosäkeissä on vainuttavissa, mutta jos kerran yhtyeellä on lahjakkuutta biisintekijöinä ja soitto rullaa muutenkin, menestyksen kuulumista lienee vaikea peitellä. Albumin syntytarina heijastuu myös sen julkaisemiseen, sillä kappaleiden editointi on Konitzin käsialaa
Ei Pauli ole tuohonkaan aikaan osannut kovin huonoja biisejä tehdä. Kovassa iskussa olevan Yesin ja sinfoniaorkesterin yhteissoitto suorastaan huokuu ponnekasta vuorovaikutusta. Äänimaailmaltaan Beach Housen Bloom on nykystandardien mukainen poplevy. Rikkaat sovitukset ja runsas määrä soittimia pääsevät kristallinkirkkaassa kokonaisuudessa oikeuksiinsa. Lindankin nimiin merkattu levy osoittaa, että ainakin levytysstudiossa kammottavaksi vokalistiksi haukutun naisen suoritukset on saatu kelvollisen kuuloisiksi. Kansansävelmät ja muut perinneteokset The Silhouettesin doowop-hitistä Get a Jobista God Save the Queeniin saavat Neil Youngilta ja Crazy Horselta juurevan mutta kummallisen hengettömän käsittelyn. Lisäksi sielukkaan taustakuoron käyttö koki inflaation jo 1990-luvulla eikä tuo mitään lisäarvoa tässäkään yhteydessä. Se tekee levystä virkistävän kokonaisuuden, mutta tiukkaa bändisoundia jää kaipaamaan. Pelkistetty ilmaisu ja säästeliäs instrumentaatio takaavat, että kokonaisuus hahmottuu, ja korvia hemmottelevat impressionistiset koukut tulevat esiin. Grasscutin materiaali onkin Unearthillä vahvaa ja sovitukset monipuolisia, etenkin kun instrumentaatiossa soivat syntetisaattoreiden ja samplejen lisäksi akustiset soittimet. Kolmella aiemmalla albumillaan kaksikko on tutkinut vaihtelevia äänikudelmia Mark Laneganin kaltaisten solistikumppanien tuella. Levyn kaikki tekstit kirjoittaneen Dave Gahanin läsnäolo säilyttää levyyn vahvan tunnelman, joka ei ole Presence of Godin kaltaisissa laveavetoisissa äänimaisemamaalauksissa kaukana Depeche Moden hienoista melodisista balladeista. Grasscutin Unearth on taidokkaasti tuotettua minimalistista elektroa, jossa samplet ja syntetisaattorit toimivat saumattomasti akustisten soittimien kanssa. Lähestymistavassa on samaa asennetta kuin Bob Dylanilla keikkalavoilla tulkinnat voivat olla mitä tahansa täydellisen uudelleensovittamisen ja muodottomaksi runtelemisen väliltä. Kappaleissa paikoin esiintyvät lausutut osuudet saattavat vaikuttaa ensi kuulemalla tekotaiteelliselta ratkaisulta, mutta vaikutelma katoaa, kun päästään kappaleiden todellisen voimavaran eli sävellyksen ja varsinaisen laulun pariin. Ykköslevyn remasteroitu soundi on erityisen onnistunut. Muutamaa turhanpäiväistä bluesrockrenkutusta lukuun ottamatta tavara on varsin laadukasta. Uusin teos syntyi Depeche Moden laulusolistin ja lauluntekijän kanssa. Tasaisesti rynkyttelevä humppakomppi vie fiilikset Youngin nuoruuden aikaan. Gahan tulkitsee lyriikat tyylilleen uskollisesti vereslihalla, mikä lataa levyn parhaimpiin hetkiin vahvan kokemuksen ja läsnäolon tunnun. Onni Kauppinen HIFIMAAILMA 7/2012 69. Tällä reseptillä on saatu aikaan huikea kokonaisuus. Rick Wakemanin korvannut Tom Brislin on sisäistänyt roolinsa, joten kosketinsoitinvyörytyksiäkin on riittämiin. Matti Komulainen MUSIIKKI ÄÄNI Grasscut Unearth Ninja Tune Brittiläinen Grasscut eroaa muista minimalistisen elektro-musan tekijöistä merkittävimmin siinä, että heidän musiikkinsa ammentaa suurilta osin perinteisestä biisinkirjoitusperinteestä. Äänimaisema on selkeä, mutta ei kuitenkaan silottele Yesille ominaisia hetkittäisiä rouheuksia. LEV YA R V O ST E L UT Yes Symphonic Live Eagle Records Progeikoni Yesin ja sinfoniaorkesterin yhteistyö sujui vuonna 2001 ilmestyneellä Magnificationilla niin hyvin, että hanke saatettiin myös samana vuonna konserttiareenoille. Orkesteri korostaa tyylikkäästi solisti Jon Andersonin jo ennestään korkeuksia hipovia laulumelodioita ja lykkää kappaleisiin koristeellisia lisukkeita. Bonuslevyn jälki ei ole yhtä selkeää, mikä saattaa johtua alkuperäisistä äänityksistä. Esimerkiksi Dear Boyn harmoniat ovat aivan harvinaislaatuisen komeita, ja kyllä siellä Lindankin laulama enkelikuoro soi puhtaasti ja kauniisti. Fiilikset vaihtelevat minimalistisista tunnelmoinneista jylhiin vyörytyksiin kattaen koko kirjon. Symponic Live puolustaa paikkaansa asiallisena dokumenttina onnistuneesta yhteistyöstä. Niiden lisäksi ikiliikkuja on rustannut ja levyttänyt lukemattomia ralleja, jotka eivät ole yltäneet lähellekään laulunikkarin kirkkaimpia oivalluksia. Aika-ajoin Bloom tuntuukin vain suurelta haavemaailmalta. Suurin onnistumisen syy on levyllä vallitseva unenomainen tunnelma, joka Victoria Legrandin heleän lauluäänen kanssa tuo helposti mieleen suomalaisen Reginan ja tanssiaisten viimeiset hitaat discopalloineen ja glittereineen. Tämän yhdysvaltojen Baltimorea kotipaikkanaan pitävän duon syntetisaattorivetoinen ulosanti on uusimmallaan yllättävää kuunneltavaa, sillä se jaksaa pitää mielenkiinnon yllä koko tunnin mittaisen kiekon ajan. Kun sitten nappulat väännetään kaakkoon, tuloksena on myöhäiskauden Pink Floydin mahtipontisuuden mieleen tuovaa vyörytystä vaikkapa isoeleinen Longest Day tuntuu ylipaisutetulta joka suhteessa. Basisti Chris Squire on selvästi Yesin rytminen selkäranka, jonka soitto suorastaan puskee musiikkia eteenpäin. Aika on tehnyt RAMille hyvää. Amsterdamissa äänitetyllä Symphonic Livellä Yes soitti yhdessä paikallisen sinfoniaorkesterin kanssa 70-luvun klassikoita tyyliin Close To The Edge, Long Distance Runaround, I've Seen All Good People, sekä muutaman uudemman kappaleen kuten megahitti Owner Of The Lonely Heartin. Se välittää ison konserttitilan tunnun. Kuiva ja keskialuevoittoinen saundi noudattaa modernin elektronisen rockin säätöjä. Entinen bändikaveri John Lennonkin lyttäsi levyn. Soundissa on kuitenkin havaittavissa pientä tunkkaisuutta, mikä johtuu vahvasta ala- ja keski-äänien korostamisesta. Rujo mättö ei kuulijaa kosiskele saati tarjoa houkuttelevaa kosketuspintaa niille, jotka mahdollisesti vasta tutustuvat artistiin tai americanan olemukseen. Maailmalta, joka on täynnä kaikkea, kuitenkin antaen kulkijalle tilaa hengittää ja mahdollisuuden tutkiskella kaiuntäyteisiä kitaroita sekä pehmeääkin pehmeämpiä synamattoja. Ulkoisesti komean remasteroidun paketin sivut olisivat voineet sisältää hieman enemmän tietoa esimerkiksi siitä, kuka soittaa mitä missäkin kappaleessa. Tämä on virkistävää ja tervetullutta genreen, jossa usein kappaleeksi riittää sekoitelma äänikollaaseja ja biittejä. Matti Komulainen Soulsavers V2 Records The Light the Dead See Soulsavers on brittiläinen tuotanto- ja studiotaituritiimi, jonka muodostavat Rich Machin ja Ian Glover. Äärimmäisen hienoa ja hyvän kuuloista fiilistelymusaa. Masi Hukari MUSIIKKI ÄÄNI Beach House Bloom Bella Union Keveään dreampoppeiluun luottavan Beach Housen neljäs studioalbumi Bloom tarjoaa oivan oppitunnin aiheesta kuinka tehdä koukuttavaa electropoppia. Antti Ervasti Neil Young & Crazy Horse Americana Reprise Neil Youngin tuotantoon mahtuu komea kimara rockin klassikoiksi patinoituneita teoksia. Kitaristi Steve Howen ystäville riittää ihmeteltävää aina klassisvaikutteisesta soitosta maukkaisiin pedal steel-kuvioihin. Irtonaisuus, humoristiset irtiotot ja kokeellisuus ovat leimallisia piirteitä. Vaikka levy soi muhkeasti raudan, puun ja nahkan peruselementtien voimin, epäilen ettei jonosta lippuluukulle muodostu pitkää. Soitteet tuntuvat samalla tavalla läpijuostuilta kuin monet maestron vastajulkaistut arkistotallenteet: hommat hoidetaan kerrasta poikki livetyyliin ikäänkuin tallenne olisi tehty markkinoimaan kiertuetta. Silti siitä tuntuu puuttuvan se jokin, mikä tekisi Bloomista ajattoman klassikon jälkipolville näytettäväksi. Olisiko ollut vähän kateellisen panettelua. Materiaalista jää kaipaamaan läskimpää tatsia etenkin alapäähän toivoisi rutkasti mehukkaampaa otetta. Ole Nerdrum Paul and Linda McCartney RAM Hear Music RAM ei saanut aikanaan, vuonna 1971, paljon arvostusta. Crazy Horse -kokoonpanon kanssa tehty Americana edustaa jälkimmäistä lajia
Lisukkeet esitetään teräväpiirtomuodossa ja niissä on kirkkaan keltainen suomi-tekstitys. Nykyisen amerikkalaisen toimintaelokuvan parempaan laitaan kuuluvassa vauhtipaketissa nähdään pienehkössä pahisroolissa itse Samuli Edelmann. Jos tätä korjaa valoisuuden säädöillä, yksityiskohdat vuorostaan menettävät tarkkuutensa. LISÄMATERIAALIT Lisukkeet ovat ohjaajan ja tuottajan kommenttiraitaa lukuun ottamatta varsin vaatimattomia. · Ikäraja: 16 KUVA: 1080p/24 (VC-1) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 12 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: 70 HIFIMAAILMA 7/2012. Lisämiinusta tekisi tosin mieli antaa silmään sattuvista, kirkkaankeltaisista suomi-teksteistä. Pakettiin sisältyy blu-rayn ohella myös dvd, jonka lisukkeista se puuttuu. Elokuvan tekemistä taustoittaa kaksi dokumenttia, joiden yhteenlaskettu kesto jää kuitenkin hieman alle 20 minuutin. Stieg Larssonin Millennium-trilogian ensimmäisestä osasta tehty uusinta sentään sijoittuu alkuperäisen version mukaisesti Ruotsiin ja ohjaimissa on iso nimi David Fincher, joten lopputulos ei voi olla ihan huono, mutta tuntuu se silti melko tarpeettomalta. Muille lisukkeille on pyhitetty pakkauksessa kokonaan oma levy. MISSION: IMPOSSIBLE GHOST PROTOCOL · 2011 OHJAUS: Brad Bird PÄÄOSISSA: Tom Cruise, Paula Patton, Simon Pegg, Jeremy Renner PITUUS: 132:56 min. Valikossa on myös vaihtoehto, jossa ohjaajan kommentit voisi laittaa pois päältä, mutta se ei toimi. Lopputulos on onneksi odotuksia parempi, vaikkakaan ei varsinaisesti hyvä. Poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia nähdään vajaan kymmenen minuutin mittainen sikermä. Äänikuvaa vinouttaa lisää matalien taajuuksien oudon säästeliäs käyttö: kesken elokuvan piti käydä tarkistamssa, oliko subwoofer unohtunut pois päältä, eikä se ollut. KUVA Ottaen huomioon, että kyseessä on ison studion elokuva, kuva jää laadultaan hieman yllättävänkin keskinkertaiseksi. 7.1 -miksauksessa on kuitenkin harmittavasti menty siitä missä aita on matalin, ja kerätty luvattoman suuri osa katsomon takaosaan ohjattavista äänistä nimenomaan kahteen "ylimääräiseen" takakeskikanavaan, mikä alkaa häiritä jo ensimmäisten viiden minuutin aikana. Klassikkovärisyttäjä The Thingin (1982) uusi versio on tosin tarkkaan ottaen esiosa, vaikka sen tapahtumat ovat suunnilleen samat. Kattava tietopaketti esitetään teräväpiirtona, mutta harmillista kyllä, suomenkielisiä tekstejä ei löydy. Kun superagentit on lavastettu syyllisiksi pommi-iskuun Kremlissä, heidän on painuttava maan alle etsimään oikeita syyllisiä. Keskushenkilö on norjalaiselle tutkimusasemalle Etelänavalla saapuva tiedenainen, jonka läsnäollessa ulkoavaruuden muotoaan muuttava hirviö pääsee valloilleen. THE THING · 2011 OHJAUS: Matthijs van Heijningen Jr. KUVA Muuten kaikin puolin täydellistä kuvanlaatua vaivaa vain hädin tuskin keskinkertainen mustan taso. Lyhyempi dokumentti Impossible Missions on molemmissa kuten myös viisiminuuttinen sikermä poistettuja kohtauksia ohjaajan kommentein. LISÄMATERIAALIT Elokuvan ohessa kuullaan ohjaajan kommenttiraita. Ääriviivoissa erottuu jonkin verran pehmeyttä, minkä lisäksi mustan taso jättää selkeästi toivomisen varaa. Itse elokuvan aikana vaikutelma ei ole yhtä loistokas, mutta kuitenkin yleisesti ottaen hyvä. Lisukkeet ovat teräväpiirtomuodossa mutta suomenkielisiä tekstejä on turha etsiä. Lisäksi julkaisujan muiden elokuvien trailereita ja elokuvan digitaalinen kopio erillisellä levyllä. Suuri osa hämärässä tapahtuvia kohtauksia kylläkin korostaa puutteita, jotka eivät ehkä kirkkaassa päivänvalossa pistäisi niin selkeästi silmään. THE GIRL WITH THE DRAGON TATTOO · 2011 OHJAUS: David Fincher PÄÄOSISSA: Daniel Craig, Rooney Mara, Stellan Skarsgård, Rooney Mara PITUUS: 158:07 min. ÄÄNI Alkutekstijakson aikana kuullaan selvästi, että potentiaalia riittäisi: musiikki soi komeasti koko taajuusalueella ja leviää hienosti koko kuuntelutilaan. · Ikäraja: 12 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 7.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 5 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: The Girl With the Dragon Tattoo The Thing Hollywoodin tapa tuottaa uusintaversioita poikkeuksellisen hyviksi havaituista ei-amerikkalaisista elokuvista on tuonut kankaille paljon myötähäpeän hetkiä. Jopa bassoa käytetään yllättävän innottomasti. Mitään muuta moitittavaa kuvassa ei kuitenkaan ole. Uusin Mission: Impossible asettaa Ethan Huntin johtaman IMF-tiimin suurten haasteiden eteen. ÄÄNI Äänimiksaus osoittautuu yllättävän vaisuksi ottaen huomioon, että yllättävät äänet eri puolilla katselutilaa voisivat antaa säikäytyksille aivan uudenlaista tehoa, ja Etelämantereen lumimyrskynkin toivoisi ulvovan kaikissa nurkissa eikä ainoastaan äänimaiseman etuosassa. Sinne on järjestelty suuri määrä taustadokumentteja elokuvanteon suhteen kronologiseen järjestykseen; romaaneista ja niiden henkilöhahmoista aloittaen, kuvauksien ja jälkituotantovaiheiden kautta valmiin tuotteen promoamiseen päätyen. Runsas dialogi jättää teatterimaisen vaikutelman, mutta erityisesti ulkokohtauksissa muistetaan monin paikoin panostaa todentuntua lisäävään ambienssiin. Kuva on koko ajan huomattavan harmaa ja pehmeä, sen värit näyttävät haaleilta, eikä mustan tasokaan yllä keskitasoa korkeammalle. PÄÄOSISSA: Mary Elizabeth Winstead, Joel Edgerton, Ulrich Thomsen PITUUS: 102:55 min. Klaustrofobisia tunnelmia rakennetaan nimenomaan niukassa valossa, jossa musta on useimmiten tumman ja kaikki muut kohteet hieman vaaleamman harmaita. Rooney Mara on tatuoitu ja lävistetty Lisbet Salanderiksi, Daniel Craig vie läpi lehtimiehen roolinsa vähäilmeisesti. Aihe ja tapahtumaympäristö huomioon ottaen tämä on erityisen harmillista. · Ikäraja: 16 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 4 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Hollywoodin mania tehdä uusintaversioita vielä suhteellisen tuoreista kauhuklassikoista on tuottanut vielä paljon enemmän myötähäpeää kuin ulkomaisten elokuvien remake-buumi. B LU -R AY- A RV OST E L UT TEKSTI: JUKKA HALTTUNEN Mission: Impossible Ghost Protocol Tom Cruisen jo neljänteen osaansa ehtinyt, 1960-luvun tv-sarjaan aina vain löyhemmin pohjautuva toimintaelokuvasarja tuntuu vain paranevan vanhetessaan. Muutoin kaikki on kunnossa: värit toistuvat luonnollisina eikä minkäänlaisia häiriöitä erotu. ÄÄNI Äänenlaatu on siinä mielessä hyvä, että toimintaelokuvien tyyliin äänimaisemaa levitetään aidosti katsojan ympärille. KUVA Kuvanlaatu on yleisesti ottaen varsin hyvä, mutta pieniä puutteita siitäkin löytyy. Räyhäkkä alkutekstijakso on kuin eri elokuvasta. LISÄMATERIAALIT Lisukkeista mittavin on elokuvaa taustoittava puolituntinen dokumentti Mission Accepted. Tietokoneella tehdyt efektitkin pärjäävät kohtalaisesti alkuperäisille
Esimerkiksi baseball-ottelun selostusten ajoittainen ohjaaminen takakanaviin tuo vähäisen mutta kuitenkin riittävän määrän tilantuntua, ja samanlaisia oivalluksia on muitakin. Kuvan laadun arviointi on vaikeaa, koska sitä on tahallisesti heikennetty autenttisuuden nimissä, mutta joka tapauksessa se on oikeissa kohdin terävä. KUVA Kuvanlaatu on yleisesti ottaen hyvin vaatimaton, studioelokuvalle jopa vähän nolostuttavissa määrin. Kommenttiraitoja on kaksi, joista toisella puhuu neljä näyttelijää ja toisella ohjaaja sekä viides näyttelijä. APOLLO 18 · 2011 OHJAUS: Gonzalo López-Gallego PÄÄOSISSA: Warren Christie, Lloyd Owen, Ryan Robbins, Michael Kopsa PITUUS: 86:32 min. Lisäksi muutama tulossa olevan uutuusjulkaisun trailerit. Mustan taso ei ehkä ole ihan täydellinen, mutta elokuvassa jossa ei ole pimeäkohtauksia juuri ollenkaan, sillä ei ole merkitystä. Jatko-osien joukossa on kuitenkin yksi kohtalaisen hyväkin komedia, tämä sarjan kolmas osa, jossa ykkösosassa koulunpäättäjäisyönä toisiinsa pintaa syvemmältä tutustuneet Jim ja Michelle ovat päättäneet mennä naimisiin. ÄÄNI Äänen miksaus on perustasoa ja dynamiikka-alue ei ole kovin kummoinen. Saman voisi tehdä jotakin muutakin joukkuepeliä esimerkkinä käyttäen. · Ikäraja: 16 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 1,33:1 1,78:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 & Dolby Digital (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 2 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: American Pie: The Wedding Kokonaisen komediaelokuvien alagenren perustanut nuorisoklassikko American Pie on saanut toinen toistaan luokattomampia jatko-osia, joita on julkaistu myös suoraan videolle. Värikylläisyys on oletuasetuksilla varsin yliampuva, mutta sitä pystyy korjailemaan kuvan säädöillä. Muuten vieraillaan elokuvan kulisseissa keskimäärin vajaan kymmenminuuttisen pituisissa minidokumenteissa, joista vain tuoreen jatko-osan American Reunion promo on teräväpiirtomuodossa. Loput lienevät peräisin vanhasta dvd-julkaisusta, koska perusresoluution lisäksi niiden kuvan muotokin on 4:3. Moneyballin pohjana on kirja, joka puolestaan pohjaa tositapahtumiin 1990-luvun loppupuolella. LISÄMATERIAALIT Lisukkeina toimivien taustadokumenttien keskimääräinen lyhyys saattaisi antaa vaikutelman niukasta tarjonnasta, mutta niiden suuresta määrästä kumuloituu lähes puolentoista tunnin monipuolinen infopaketti. Kuvaaja yltää valaistuksessa ajoittain hienoihin suorituksiin, ja blu-ray toistaa ne moitteettomasti. ÄÄNI Avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi, eikä sinne sijoittuvassa elokuvassa voi oikein realisminkaan takia isotella äänitehosteilla. Yökerhoon sijoittuva kohtaus, sekä satunnaiset muut musiikkiosuudet, kuulostavat kuitenkin tyydyttäviltä. Apollo 18 keksii konseptille todella nokkelan käytön väittäen, että Yhdysvaltain Apollo-kuuohjelmassa oli myös 18. Enimmän aikaa ruutu on kuitenkin ajankuvan mukaisesti 4:3 -muodossa, kyseessähän on 1970-luvun alussa kuvattu ja vasta viime vuonna "löydetty" materiaali. Aiheina ovat mm. Jonkin verran tilantuntua saadaan etukanaviin leviävillä, vaimeilla ääniefekteillä, joiden selkeä tarkoitus on lisätä hermostuneen odottavaa tunnelmaa katsomossa. Niitäkään vähiä mahdollisuuksia, jotka nuorisokomedia tarjoaisi äänimaisemalla pelaamiseen, elokuva ei vaivaudu hyödyntämään. ÄÄNI Draaman ääniraidasta valtaosa on pelkkää edestä ja keskeltä tulevaa dialogia, mutta onneksi miksauksessa on nähty paikoitellen hieman vaivaakin. Myös sinänsä hillitysti käytetty musiikki soi vaikuttavan dynaamisesti katselutilan etuosassa. tosielämän Billy Beane, näyttelijävalinnat, varsinainen tuotanto sekä pohjana olevan romaanin sovittaminen elokuvaksi. Tekstejä lisukkeissa ei ole. AMERICAN WEDDING · 2003 OHJAUS: Jesse Dylan PÄÄOSISSA: Jason Biggs, Seann William Scott, Alyson Hannigan PITUUS: 103:23 · Ikäraja: 16 KUVA: 1080p/24 (VC-1) · 1,78:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 13 muuta MINISARJA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: HIFIMAAILMA 7/2012 71. Nyt joku on saanut nauhat käsiinsä, ladannut ne nettiin ja lopputulos on tässä: kauhufilmi, joka ei aivan yllä hyvän ideansa potentiaaliin, mutta tarjoaa silti kohtuuviihdyttävän puolitoistatuntisen. LISÄMATERIAALIT Elokuvan oheen on tallennettu lukumääräisesti yllättävänkin muhkeasti lisukkeita, tosin niiden sisältö on valtaosin köykäinen. LISÄMATERIAALIT Ohjaaja juttelee elokuvastaan kommenttiraidalla, minkä lisäksi sen oheen on koostettu sekä poistettuja että vaihtoehtoisia kohtauksia, mukaan lukien vaihtoehtoinen loppu. Kaikki lisukkeet ovat teräväpiirtomuodossa mutta tekstittämättömiä. Lisät ovat teräväpiirtomuodossa, mutta niitä ei ole tekstitetty. Häävalmistelut sisältävät luonnollisesti paljon hauskoja sattumuksia, polttarit lähtevät viimeisen päälle käsistä, ja sekaan on muutenkin saatu mahdutettua yllättävän paljon oikeasti toimivaa huumoria. Mukaansatempaavan tarinan varsinainen aihe ei olekaan mailapeli vaan peliteoria, jossa sitä sovelletaan baseballiin. Vaikka masterina olisi käytetty vanhaa dvd-julkaisua, kuva tuskin olisi laadultaan merkittävästi sumeampi. Moneyball Yksi amerikkalaisten suosikkilajeista, baseball tuntuu säännöllisesti inspiroivan sikäläisiä elokuvantekijöitä hienoihin suorituksiin. Näitä täydentävät hieman keveämpänä tarjontana poistetut kohtaukset, mokaotokset, trailerit ja BD Live. Se kuulostaakin pääosin monolta. Kun pienellä pelaajabudjetilla toimimaan joutuva baseball-joukkueen manageri kohtaa pelaajien taitoja poikkeuksellisella tavalla arvioivan nuoren matemaatikon alun, synnytetään menestysjoukkue pikkurahalla. KUVA Kuvasuhde vaihtelee tilanteen mukaan vanhanmallisen 4:3 -kuvan ja 16:9 -laajakuvan välillä, ollen hetkittäin myös jotakin siltä väliltä. Värit ovat kuitenkin hyvin haaleita. Paradoksaalisesti kuitenkin mustan taso on erinomainen. Kiehtovasti rakennetun mysteerin kehittely näyttää antaneen tekijöilleen paljon päänvaivaa, sillä näiden yhteenlaskettu kesto lähentelee puolta tuntia siinä missä valmis elokuvakin jää alle puolentoista. lento, jonka kestäessä astronautit löysivät kiertolaisemme pinnalta jotakin niin kauhistavaa, että koko ohjelma keskeytettiin sen takia. KUVA Kuva on näyttölaitteen oletusasetuksilla hivenen harmaa, mutta kun valoisuutta vähentää, siitä saa erinomaisen. MONEYBALL · 2011 OHJAUS: Bennett Miller PÄÄOSISSA: Brad Pitt, Jonah Hill, Philip Seymour Hoffman, Robin Wright PITUUS: 133:14 · Ikäraja: S KUVA: 1080p/24 (AVC) · 1,78:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 5 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Apollo 18 Viime vuosina on tehty runsaasti kauhujännäreitä, joiden tapahtumat esitetään jälkikäteen löydettyjen kuvatallenteiden kautta
Ja vaikka toimintatiloja ilmaisevat ledit ovat turhan piskuisia, niiden värimaailma on selvästi hiottu tyyliin istuvaksi. Työn laatu on nähtävä omin silmin. Raskaus tosin on suhteellista, sillä sievät harkot upeine koteloineen jäävät yhdessä alle kymppikerhon, siis kiloissa. EXIMUS DP1 Ennakkotietojen mukaan DP1:n ominaisuudet ovat varsin hulppeat. Kertakaikkisen hienosti viimeistelty kotelo toistaa yksityiskohdissaan kevään teemaa, valmistajansa nimen mukaisesti. Lähes ikonisesta designista vastaa brittiläinen teollisen suunnittelun elävä legenda Kenneth Grange. Analogiset annot voidaan valita balansoitujen tai balansoimattomien väliltä. Jos edellä mainitun lukeminen hengästytti, niin hyvä. Metallialan taidetta luodaan tarkoin cncohjelmoinnein, kynien ja pensselien sijaan. Tällä kerralla tarjoutui tilaisuus aloittaa raskaimmasta Eximus-sarjasta. Kuin suolana sopassa, tietokonepohjaisten jukeboksien nimeen vannoville on vielä poikkeuksellisen pitkälle tuumailtu usb 2.0, jota hallinnoi pystyvä xmos-piiri. Ledistä ja tilanteesta riippuen käytössä on vaimean keltaista, hillityn oranssinpunaista ja pehmeän vihreää. KO K E I L U : APRIL MUSIC EXIMUS DP1 -ETUVAHVISTIN/DAC JA S1-PÄÄTEVAHVISTIN TEKSTI: JUSSI ARVIO KUVAT: MAURI ERONEN APRIL MUSIC ON ALALLA TUORE TOIMIJA. Somat paketit sisätävät DP1-da-muuntimen, joka täyttää analogisen ja digitaalisen etupään roolin sekä S1-stereo/monopäätevahvistimia kaksin kappalein. Itse katsoin asiaa näin: jos yksi laite kykenee hoitamaan useamman roolin ja vieläpä kunnialla, tuotteen kiinnostavuus alkaa kiinnostaa myös työkaluna. Ominaisuuksien listaaminen nimittäin antaa kuvan laitteen moninaisista käyttömahdollisuuksista. Niinpä mittaasun lailla istuvaan alumiinikuosiin on taiten työstetty useita lehtiä kanteen. Liitännöissään DP1 ei jätä pulaan. Pieni koko kun mahdollistaa laitteen suopean siirtelyn lokaatiosta toiseen. Lisäksi virrat kytkevä vipukytkin on sijoitettu lehden malliseen uurteeseen. Pieneen koteloon on mahdutettu huippuluokan da-muunnin, asiallinen kuulokevahvistin, balansoitu rakenne, analogiset ja digitaaliset sisääntulot sekä pieteetillä toteutettu usb 2.0 -liitäntä atk-audio ileille. Valmistajan mukaan kaikki digitaaliset otot mahdollistavat täyskäden, eli 44,1, 48, 88,2, 96, 176,4, 192 kilohertsin näytteenottotaajuudet. Kanavakohtaisia da-muuntimia (TI 1794) käyttämällä on saavutettu yli 130 dB:n dynamiikka, ja laitteelle luvataan toistovaste kahdesta hertsistä 95 kilohertsiin -3 dB. Valmistaja toki kannustaa hyödyntämään tasapainotet- 72 HIFIMAAILMA 7/2012. Taakse on taiottu yksi analoginen otto, kaksi digiä koaksiaalilla ja yksi kuidulla, aes/ebu sekä harvinaisempi I2S, joka mahdollistaa vähäjitterisen kättelyn sopivan äänilähteen kera. SEN TARKKAAN ASEMOIDUT AURA , STELLO JA EXIMUS TUOTESARJAT VETOAVAT ERITYISESTI AUDIOFIILEIHIN, JOTKA ARVOSTAVAT HYVÄN ÄÄNEN LISÄKSI PUHTAAN FUNKTIONAALISTA MUOTOKIELTÄ. M aailmalla April Musicin tunnetuin tuote lienee toistaiseksi edullisimpaan Aura-mallistoon kuuluva Note. Moniottelija-valmistajan viimeisin mallisto sisältää kauniisti koteloituna muun muassa laadukkaan cd:n ja vahvistimen, jossa on sekä digi- että analogisia sisääntuloja ja etuvahvistimen annot päätteelle tai subbarille
Vastaava kytkin löytyy myös sillattua toimintaa (mono) varten. Pienet D-steroideilla jumppaavat voimanpesät DP1:n ohjaamina haastoivat reilun 50 kilon A-luokkaiseni. Vaikka laitteessa on paljon ominaisuuksia päätevahvistimeksi, takapuolen suunnittelu on rauhallista ja selkeää. Siten kaapeleiden kytkeminenkään ei aiheuta päänvaivaa. Menoa kyllä piisasi. Etumaskin ilme on puristinen. Levyiksi istuivat useammin myös modernimpi jazz ja rehellinen pop. Eximuksessa käytetty moduuli on malliltaan tuoreehko 250ASX2. Vasteeltaan se on jopa juhlava, enkä havainnut kanavatasapainon heittoa. Tällä saralla oma pelini taas tulkitsi, välitti ja nautiskeli. Toisaalta, bassotoistossa oli mukana kiinteyttä ja ulottuvuutta jo alusta alkaen. Ja ehkä vähän oikoi onnen tiellä. Muut käyttämäni laitteet olivat pääosin jo aiemmissa testeissä mainittua tavaraa. Ja totta tosiaan, jottei unohdu; etumaskissa on vielä 3,5-millisellä liittimellä toteutettu analoginen otto ja 6,3 millimetrin kuulokeanto. Toisaalta risujakin on jaossa. Ainoa ilottelu on teeman mukainen, DP-1:stäkin tuttu virtavipu lehtiuurteessaan. Onneksi laitteessa on selkeät merkinnät, kuten myös mukana seuraavissa ohjeissa. Muuta purnattavaa on sitten vaikea löytää. tettu kaunokainen pitää korean kuorensa alla tanskalaisen B&O:n ice-vahvistintekniikkaa. Jos jossakin otettiin takkiin, se oli sävyjen rikkaudessa ja tietyssä kokonaissoljuvuudessa. S1:n ote oli luja, voimallinen ja jäntevä. Puhtaan linjakas muotoilu ja sopivasti luonnetta. Itse liittimet ovat laadultaan hyvät. Bassotoiston voimassa ja selkeydessä set-vahvistimeni antautuikin. Päätteet pidin monoina, DP1:n kuulostelin myös Hi man HE500 -kuulokkeilla. EXIMUS S1 Mallisarjan vahvistimena on sekä stereo- että monomuotoon taipuva S1. Lukemat ovat linjassa, sillä suuren hyötysuhteen palikoilla moiset arvot ovat jo arkipäivää. Tuon niin sanotun D-luokan etuja ovat muun muassa hyvä hyötysuhde, suuri teho ja maltilliset valmistuskustannukset. Teho/painosuhdetta en viitsi edes laskea, sillä perusteella nostalgiassa roikkuvaa reliikkiäni vietiin paperilla häpeilemättä. Mikäli vahvistin kytketään monoksi, on huomattava kaiutinkaapelien poikkeava kytkentä. Pienen bassoelementin piiskaaminen helpottui, ja alapää aukesi paremmin. Niinpä esimerkiksi Bachin sooloselloteokset jäivät varjoon. Mene ja tiedä. Tasainen kasvopuoli sisältää piskuisen virtaledin, jonka vaimean punertava sävy ilmaisee päällä olon. Niinpä siirsin etualalle epäherkät Audio Space AS 3/5:t. Kaiken kattavan komentokeskuksen ohjausta varten on noustava tuolilta, vaikka vain ääntä säätämään. Parempaa vahvistinta tältä osin en siis menisi nimeämään, sen verran erilainen oli lopputulos Duevel Bella Lunilla, joiden nimellisimpedanssi on kuuden ohmin luokkaa ja herkkyys yli 90 dB. Stereoksi kytkettynä valmistaja lupaa 125 wattia per kanava kahdeksaan ohmiin, monotettuna taas 500 W yhteen kanavaan. Ärsyttävää. Päätin vaihtaa kuunteluun toiset kaiuttimet , jotta erojen luonne aukeaisi vielä paremmin. Joidenkin kommenttien mukaan se on luonnotonta, säröjen sanelemaa puhtautta, toisten mielestä absoluuttisen mustasta ja häiriöttömästä taustasta ilmenevä ominaisuus. Vaan kaksikärkinen osoitin saa aina tarkastamaan valitun voimakkuusasetuksen suuruuden, ihan varmuuden vuoksi. Toinen nurinan kohde on voimakkuussäädin. Joka tapauksessa DP1 ja S1 ovat lajiensa moderneja edustajia, tuorein näkemyksin ja toteutuksin. Saman sarjan DP1etusen kaveriksi kuosiltaan ja mitoiltaan sovi- 73. Käytetty tila on hyödynnetty hyvin. LUOKKAKOKOUS Olen aiemmin omistanut pariinkin otteeseen D-luokan vahvistimia. Eximuksia ei tarvitse piilotella. tua. Se veisti vähän totuttua lihaskudosta luusta, mutta selkeytti yksityiskohtia ja kertoi sen, mitä tapahtuu. Sen design on kyllä kaunis ja sormille sopiva. Vaikka jo ensimmäiset olivat ääneltään kelvollisia, toi kehitys aikanaan seuraavaan revisioon selvää parannusta erityisesti ylä-äänien puhtauteen. Nyt kokonaisuus oli koko lailla soveliaampi. Kaukosäädintä ei näet saa edes lisähintaan. Kontrolli oli kuivakkaan tiukkaa, tuolle toistimelle varsin nappiin. Koska sekä Eximukset että kaapelit olivat tuoretta tavaraa, annoin sisäänajolle runsaasti aikaa. Lievä plastisuus sen sijaan on ollut aina läsnä. Takapaneelista valitaan, onko käytössä balansoitu (xlr) vai balansoimaton (rca) liitäntä. Tätä kirjoittaessani taustalla touhuaakin sopivasti Eric Watson Trio. HIFIMAAILMA 7/2012 PALIKAT PAIKALLA Toinen ystävällinen maahantuoja lainasi testiä varten Cardas-kaapeleita, sillä minulla ei ollut omasta takaa balansoituja versioita. Kannessa toistuu lehtiteema. Vaikka pois jättämiselle saattaa olla perusteensa, valmistajalla olisi tässä uuden harkinnan paikka. Mainittakoon, että testasin Eximuksia pääosin kokonaisuutena omien vermeideni rinnalla
Puristi purkoon huuleensa, itse koin ajoittain selvää lisäarvoa kalvakoilla äänitteillä. Aivan samaa ow- ilistä ei syntynyt, jollaista taannoin testaamani Arcam D33 tarjosi. Sen sijaan viehättävyydessä vanhukset pitivät pintansa. Vaan molemmille on paikkansa ja ympäristönsä. Jos kaipaa rehellisiä, puhtaan teholuokan vähävirtasia, niin listalle kannatta hyvinkin huomioida S1:t. Makuasioita, joista kiistely on yksi harrastuksen suola. Yhdessä vahvistimeni parina ääneen tuli dynamiikkaa, erottelua ja jäsentyneisyyttä. Niiden eleetön ja selkeä äänipoliittinen linja löytävät omansa. Saattaa olla, että Eximus-vieraan näkemys oli oikeampi. Mieluummin niin, että musta tausta ja yleinen vääntö johtivat puhtauden tunteeseen, josta seurannut erottelu saatetaan myös kokea joissakin olosuhteissa kylmyydeksi. Valitettavasti ei. Se myös pariutui da-muuntimena putkimaailman kanssa oikein mukavasti. Kumpi nyt on parempi, onkin henkilökohtainen juttu. Mahdollisuus käyttää Eximus DP ykköstä Mastersoundin direct-asennossa etuvahvistimena oli myös houkutteleva ajatus. Tuossa yhteydessä syntyi useitakin ilahduttavia tuokioita, erityisesti, kun äänilähteenä toimi Macbook Pro usb:n kautta. Macmaailmassa elävä välttyy usb-ajuriasennuksilta, Windowsin kanssa on toisin. No niin. Vaikka Hi manien alapää on luonnostaankin hyvin voimissaan, ajoittainen lisälämpö ei mennyt överiksi. Sitä viileyttä, mikä D-luokkalaisten ääneen on ajoittain liitetty, en kyllä suoraan sanoen tavannut. Sama ilmiö nimittäin tapahtui vieläkin selvemmin, kun vaihdoin kaiuttimiksi takaisin Bella Lunat. Siis neutraali kokonaisuus. Siihen nähden Mastersound voisi olla italialainen taivaanrannan maalari; hieman suurpiirteinen, kaunisteleva, dramaattinenkin. Ja kaksin kappalein, sillä kokonaisuuden vapautuneisuus oli siten havaittavasti parempaa luokkaa kuin yhdellä. ILOA PAKETISSA Kaunispintaisen kolmikon selvä tähti oli DP1. Pikantti lisä oli vain kuulokekuuntelussa toimiva, pieni bassopään korostusmahdollisuus lter-painikkeella. No, kaikkea ei voi saada. Vaan laadullisesti liikuttiin samalla sektorilla. Maailman turuilla vastaavilla on demottu hyvinkin kallista loppupäätä, kuulemma mallikkaasti. Vaikka DP1:n tapauksessa lähes kaikki kuuluukin hintaan. 74 HIFIMAAILMA 7/2012. Siellä se toimi vuoroin Hi man HE500 -kuulokkeiden ja EF5-vahvistimen edessä daccina, välillä myös dac/vahvistimena. April Musicin Eximus-päätteet ovat varmasti kotonaan siellä, missä tehon tarve on todellista. Nyt varoitus, seuraa cliché: Eximusharkkojen luonne toi useammin kuin kerran mieleen, karrikoiden toki, englantilaisen herrasmiehen: säntillinen, siisti, lahjomaton, tahdikas, hajuton ja mauton. Joku jo tiedustelee alkupään tekstiin viitaten, jäikö DP1 työkalupakkiin. No, ei se siinäkään roolissa huono ollut, mutta pidin lopputuloksesta enemmän, kun DP1 pitäytyi muuntimena. Ei kuitenkaan se pehmoilevin romantikko. Voimakkuutta lisättäessä Eximus-pino säilytti selkeyden sekä yleisen helppouden tunteen. Sen monipuolisuus ja laadukas toteutus, mekaniikasta ääneen ovat tasapainossa. KO K E I L U : APRIL MUSIC EXIMUS DP1 -ETUVAHVISTIN/DAC JA S1-PÄÄTEVAHVISTIN Tarkan tilankäytön mallioppilas. Eivät ne nyt aivan nukkavierut ole, nekään. Kelpaisi opiksi monellemuullekin. Eximus DP1 -etuvahvistin/dac Hinta: 2 995 Maahantuoja/edustaja: Scanteknik Lisätietoja: http://www.scanteknik.fi/ http://www.aprilmusic.com/ Tekniset tiedot: TI PCM1794A x 2 (Dual Mono), 192 kHz/24 bit muuntimet Harmoninen särö: Thd + n 0,0004% Taajuusvaste: 2 Hz95 kHz -3 dB Ulostulojännite: Rca: 3,0 vrms@0d bfs Xlr: 3,0 vrms@0d bfs Ulostuloimpedanssi: 75 ohm Otot: 1 x optinen, 2 x coax, 1 x usb (2.0), aes/ebu, I2S, 2 x analoginen (1 x rca, 1 x 3,5 mm) Annot: 1 x rca, 1 x xlr Muuta: ohjekirja, virtajohto, usb 2.0 -kaapeli, asennuslevy (Windows) Massa: 3,6 kg Mitat (l x s x k): 208 x 291 x 62 mm Eximus S1 -päätevahvistin Hinta: 2 490 /kpl Maahantuoja/edustaja: Scanteknik Lisätietoja: http://www.scanteknik.fi/ http://www.aprilmusic.com/ Tekniset tiedot: B&O 250ASX2 -moduuli, siltakytkentämahdollisuus, balansoitu rakenne Antoteho stereona 125 W/kanava/ 8 ohmia Sillattuna (mono) 500 W/ 8 ohmia Harmoninen särö: thd + n 0,008% Taajuusvaste: 10 Hz20 kHz (+0,1dB, -0,5dB) Sisääntuloimpedanssi: 1 mohm Otot: 1x balansoitu (xlr), 1x balansoimaton (rca) Muuta: ohjekirja, virtajohto Massa: 2,88 kg Mitat (l x s x k): 208 x 291 x 62 mm Vahvistimien vaihto koemielessä Quadin vanhuksiin (mallit 44 ja 405-2, current dumping -tekniikkaa A-luokassa) Eximuksen DP1 da-muuntimena otti selkeydessä ja iskevyydessä reilusti takapakkia. Sen sijaan äänikuvan koko jäi pienemmäksi kuin mahtailevalla Mastersoundilla. Testin aikana kevyt DP1 oli helppo kuljettaa iltaisin yöpöydälle. Mutta se ei ollut laitteen vaan laihan lompakon syy
Kytke se tietokoneesi USB-väylään ja nauti huippuluokan äänestä! DragonFly soveltuu käytettäväksi sekä kuulokkeiden että kaiuttimien kanssa, ja kulkee matkoilla mukana pienen kokonsa ja helpon käytettävyytensä ansiosta. AudioQuest DragonFly OVH 249 Audioquest maahantuoja: www.sonus.fi info@sonus.fi 045 259 6100 / Jälleenmyyjä: www.mareks.fi info@mareks.fi 010 321 3220. Oli kyseessä stereokuuntelu, kotiteatteri tai monihuonejärjestelmä, on Meridian referenssitason laitevalmistaja. 2490 Mareksound Oy Valimotie 2 00380 HKI www.mareks.fi info@mareks.fi puh: 010 321 3220 AudioQuest DragonFly on uusi, vain tavallisen muistitikun kokoinen D/A-muunnin. Se on tarkoitettu erityisesti kannettaviin tietokoneisiin, joiden äänikorttien laatu ei useimmiten ole paras mahdollinen. Aktiiviset DSP-kaiuttimet sopivat akustisesti haasteellisiinkin tiloihin ja esivahvistimet sekä prosessorit ovat ohjelmoitavissa yksilöllisten tarpeiden mukaisiksi. Kun hyvä ei enää riitä ja vaadit kotisi viihdejärjestelmältä parasta, on vastaus Meridian. Englannissa käsityönä tehdyt ja huippulaadukkasti viimeistellyt tuotteet saavat aikaan elämyksen jota et ole aikaisemmin kokenut. Meridian sooloos järjestelmät alk. Musiikkikirjastoa käytät sujuvasti Sooloos Control 15 - järjestelmällä tai vaikkapa iPadille tehdyllä Core Controlilla
Tason asteikko on kalibroitu niin, että 0 dB vastaa suurinta säröytymätöntä äänenvoimakkuutta ennen leikkautumista. Näppäinten yläpuolella on 31 ledin rivi valittujen asetusten ja signaalitason osoittamiseen. TES TI : J BL L S R4 3 2 8 P - KAIUTTIME T TEKSTI: PEKKA TUOMELA KUVAT: MAURI ERONEN JA PEKKA TUOMELA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Automatisoitua studioääntä JBL ON SUUNNITELLUT AKTIIVISEN KAIUTINJÄRJESTELMÄN, JONKA OMINAISUUDET OVAT ERITTÄIN MONIPUOLISET. Testaamamme LSR4328P on pääkaiuttimista suurempi. RUNSAASTI TOIMINTOJA Kaiutin on hyvin ammattimaisen ja loppuun asti suunnitellun oloinen tukevine rakenteineen ja tarkoituksenmukaisine toteutuksineen. Pohjassa on telineasennukseen sopivat kierteet vakiomitoituksella. Harmanin HiQNet-yhteyden avulla kaikki järjestelmän kaiuttimet liittyvät yhteen ja niitä voidaan hallita kauko-ohjaimella tai usb-väylän kautta tietokoneella, johon on asennettu LSR4300-ohjelmisto. Molemmissa on neodyymimagneetti, jonka rakenne vaimentaa itsestään hajakentän. Nostamista varten sivuilla on upotetut kahvat. Vaihtoehdot 76 HIFIMAAILMA 7/2012. Sähköakustiselta rakenteeltaan LRS4328 on bassore eksiviritteinen kaksitie, jossa on kahdeksantuumainen basso-keskiääninen ja tuuman kalottielementti. Päätevahvistimet toimivat AB-luokassa ja Kauko-ohjaimella voi hallita kaikkia surround-järjestelmän kaiuttimia. Kotelo on 19-millistä mdf-levyä ja etulevy ruiskuvalettua abs-muovia. Etulevyn näppäimillä voidaan valita muun muassa ohjelmanlähde, ennalta tallennetut taajuuskorjaukset tai automaattinen huonekorjaus. Näyttö on kalibroitavissa osoittamaan äänenpainetasoa kuunteluetäisyydellä. KAHDEKSAN KANAVAA Järjestelmässä voi olla kahdeksan kaiutinta (LSR4326 tai LSR4328) ja kaksi subwooferia. JBL:n mukaan LSR4300 on ensimmäinen ammattikäyttöön suunniteltu monitorisarja, joka sisältää automaattinen huonekorjauksen ja keskitetyn järjestelmän hallinnan. Kunkin kaiuttimen toistama kanava valitaan takalevyn dip-kytkimillä. Suuri osa säädöistä voidaan valita suoraan etulevyn näppäimillä. Tasoon -8 dB asti ledit ovat vihreitä, välillä -7...-4 dB oranssinvärisiä ja -3...0 dB punaisia. Sarjaan kuuluu kaksi pääkaiutinta ja subwoofer. Led-näyttö osoittaa muun muassa signaalitasoa. niiden jatkuva teho on 150 wattia (basso) ja 70 wattia (diskantti). Diskantin kalotti on silkkiä, ja sen edessä on suuntaavuutta tasaava aaltoohjain. Basson kartio on polymeeripinnoitettua paperimassaa, ja puhekela on 51-millinen. Pinnoite on tummanharmaa. SE SISÄLTÄÄ MUUN MUASSA AUTOMAATTISEN HUONEKORJAUKSEN. L SR4300-järjestelmä on tarkoitettu ensi sijassa helpottamaan digitaalista äänitetuotantoa studiossa ja parantamaan sen laatua. Jakotaajuus on 2,6 kHz ja jyrkkyys 24 dB/ oktaavi. Mittausmikrofoni sijoitetaan kuuntelupaikalle huonemoodien mittausta varten. Jakosuodin on digitaalinen
Lisäksi on liitännät mittausmikrofonille, tietokoneelle (usb) ja järjestelmän kaiuttimia yhdistävälle Harman HiQnetille. ovat: vasen, oikea, keskikanava, vasen surround, oikea surround, keskisurround, vasen lisäkanava ja oikea lisäkanava. Ohjelman avulla voidaan säätää matalien ja korkeiden taajuuksien hyllykorjauksen rajataajuutta Se on valittavissa välillä 19,7-1000 Hz (matalat) ja 120 kHz (korkeat). Tarpeen mukaan voidaan luoda myös omia pikavalittavia korjauksia. JBL LSR4328P:n taajuusvaste huoneessa seinän lähelle sijoitettuna ilman huonekorjausta (punainen) ja korjaus kytkettynä (sininen). Analogia-otot ovat xlr (impedanssi 10 kilo-ohmia) ja 6,3 mm jakki (balansoitu tai ei-balansoitu, impedanssi 20 kilo-ohmia). Digitaalisignaaleja varten valittavissa on xlr (AES/EBU) ja rca (S/PDIF). Ad-muunnin toimii 96 kilohertsin taajuudella ja 24 bitin tarkkuudella. Kaiutin hyväksyy näytetaajuudet 96, 88,2, 48, 44,1, 32 kHz. Lisäksi se sisältää asetuksia, joita ei voi valita kaiuttimista tai kauko-ohjaimesta. LSR4300-ohjelmisto Kaiuttimen mukana tulee LSR-ohjelmisto, joka mahdollistaa säätöjen tekemisen Windows- tai MacIntosh-tietokoneella. Ylinäytteistys on 64-kertainen. HIFIMAAILMA 7/2012 77. Digitaalisignaalin vaihtoehdot ovat rca (S/PDIF) ja xlr (AES/EBU). Esimerkiksi automaattisen huonekorjauksen asetukset ovat nähtävissä. Ohjelman avulla saadaan havainnollinen graa nen esitys järjestelmän kaikkien kaiutinten parametreista. Korjaus pienentää 55 hertsin korostusta ratkaisevasti. Elektroniikkaosa ja päistään pyöristetty refleksiputki on asennettu takalevyn metalliseen paneeliin. Analogisen äänilähteen kytkentää varten on xlrliitin ja 6,3 mm jakki. Kaiuttimeen voi kytkeä samanaikaisesti yhden analogiasignaalin ja kaksi digitaalisignaalia
Parametrikorjaimessa on 73 pistetaajuutta 1/24 oktaavin välein. Korjaus toimii vaimentamalla korostuneita huonemoodeja bassoalueella (20160 Hz). Huonojen äänitteiden kanssa ääripäiden painotus toimii, hyvien ei. Myös keskiesiintyjä leviää oikeaa kokoaan laajemmalle. Hyvinä puolina ovat äänen menevyys ja nopeus. Automaattinen huonekorjaus toimii pätevästi, ja siitä on selvää hyötyä kotikäytössäkin. Äänenpaineresurssit ovat hyvät. Subjektiivinen nopeus ja rytmikkyys kärsivät muhevan pehmeässä otteessa, joskin tietty kaupallisuus soundissa tuo moneen levyyn fiilistä, jota niissä ei luonnostaan ole. Automatiikka käy läpi kaikki järjestelmään kytketyt kaiuttimet ja asettaa myös niiden tasot samoiksi mittauspisteessä. (Pisteet: taajuusbalanssi 9,0 / stereo- ja äänikuva 7,0 / dynamiikka 7,5 / kokonaisuus 8,0) Mikael Nederström: Ilmava ja muhkea soundi. Mauri Eronen kuvaili sointia hillityksi, kun taas Mikael Nederströmiä häiritsi tunne elämää elävämmästä kaupallisuudesta. Parhaiten sille tuntuu sopivan sähköinen rytmimusiikki. YHTEENVETO JBL LSR4328P on omimmalla alueellaan studiossa. Puhdasta ääntä riittää myös silloin, kun volumea ruuvaa hiukan reilummin, eli suurehko huone on kaiuttimelle luonteva kumppani. Bassotoisto on eleettömän napakkaa ja sävykästä. Säädön portaat ovat ¼ desibeliä alueella +/- 2 dB. Menevyys ja tarkkuus innostavat kuuntelemaan. Siellä sen monipuoliset ominaisuudet pääsevät parhaiten oikeuksiinsa. (Pisteet: taajuusbalanssi 6,0 / stereo- ja äänikuva 6,0 / dynamiikka 8,0 / kokonaisuus 7,0) TAAJUUSBALANSSI Elementeissä on pienet mutta tehokkaat neodyymimagneetit. Suotimien Q-arvot ovat välillä 116, ja kunkin taajuuden vaimennus säätyy välillä 312 dB. Tällainen lähestymistapa jakaa varmasti mieltymykset kuuntelijan levyhyllyn mukaan. Kaiutin taipuu vaivatta herkistelemäänkin, mutta tuo todelliset paukkunsa esiin rytmimusiikilla. Ei hifimielessä kovinkaan vakuuttava toistin, mutta monella musiikilla melko viihdyttävä ote. Äänikuva on melko tavanomainen, ei erityisen ulotteikas. Puritaanille soundia ei voi suositella, mutta sivutoimiselle musiikin ystävälle kuitenkin. Vaimennusainetta on vain seinämillä. HUONEMOODIT TASAISIKSI Automaattinen huonekorjaus RMC tapahtuu yksinkertaisesti sijoittamalla mikrofoni halutulle paikalle ja käynnistämällä mittaus. TES TI : J BL L S R4 3 2 8 P - KAIUTTIME T JBL LSR4328P Hinta: Maahantuoja/edustaja: Puhelin: Internet-osoite: Valmistajan internet-osoite: Toimintaperiaate: Elementit matalat äänet: korkeat äänet: Jakotaajuus: Liitäntä: Irrotettava etusuoja: Muuta: 2 190 /pari, ohjelmisto LSR4300 ACC: 320 Studiotec Oy (09) 0207 512 300 www.studiotec.fi www.jblpro.com 2-tie, bassorefleksi 203 mm 25 mm 2,6 kHz analoginen xlr ja 6,3 mm, digitaalinen xlr ja rca ei vahvistimet 150 ja 70 W, herkkyyssäätö, matalien ja korkeiden taajuuksien tasokorjaus, tasonsäätö ja -näyttö, automaattinen huoneresonanssien vaimennus, kauko-ohjaus, tietokoneliitäntä 267 x 438 x 269 mm 15 kg Mitat (l x k x s): Kokonaispaino/kaiutin: Kuunteluarviot Mauri Eronen: Tasapainoinen ja hillitty toisto ei hypi korville mutta tarjoaa sävyjä ja avaraa ääntä. Diskantti on luonteeltaan metallinen ja tasoltaan sopiva. Massiivinen sointi on osaltaan seurausta lievästä loudnesspainotteisuudesta, joka tuo basson jyminän ja diskantin sihinän elävää elämää elävämmin esiin. + Vaivattoman dynaaminen ääni + Hyvin toimiva huonekorjaus + Hallittavuus tietokoneella - Hieman lattea äänikuva 0 0 0 1 1 1 2 2 2 3 3 3 4 4 4 5 5 5 6 6 6 7 7 7 8 8 8 9 9 9 10 10 10 ÄÄNIKUVA DYNAMIIKKA RISTIRIITAISIA VAIKUTELMIA Kuuntelijamme suhtautuivat JBL:n ääneen hieman kaksijakoisesti. Kaiuttimessa on lisäksi kaksi hyllymäisesti toimivaa korjainta. Trumpetin sävy on kautta toistoalueensa autenttinen. Sointi on myös puhdas, ja äänenpainevarat ovat runsaat. Sitä pidettiin viihdyttävänä ja kuuntelemaan innostavana, mutta toi- KOKONAISUUS 0 1 2 3 HUONO VÄLTTÄVÄ 4 5 6 7 8 9 10 TYYDYTTÄVÄ HYVÄ ERINOMAINEN 78 HIFIMAAILMA 7/2012. Kappale kappaleelta soundille oppii antamaan sen ansaitseman viihdearvon. Tämän kaiuttimen äänenlaatu on tavallista enemmän makuasia. Äänikuva on melkoisen mitäänsanomaton, suhteellisen tarkka mutta ulottuvuuksia kaivelematon. Tehtaalla on esiasetettu kuusi erilaista valmista korjausta, jotka saadaan esiin preset-näppäimellä. saalta myös hieman keinotekoisen loudnessmaisena. Niiden käännepisteiden taajuudet ovat 500 Hz ja 2 kilohertsiä
Käyttö ollut todella vähäistä varsinkin viimeisen vuoden aikana lisääntyneen tiedostokuuntelun takia. Laatikoita tai muita ei ole. (Vantaa) P. Syynä myyntiin siirtyminen muihin kuunteluformaatteihin. Mielellään kuitenkin nouto koska laitteeseen ei ole laatikkoa tallella. Rasia ja neula erinomaisessa kunnossa ja alkuperäispakkaus löytyy. (Mikkeli) P. Audio Aero Capitole mk II, maksan luonnollisesti välirahaa. Hinta: 450 . Laite on erinomainen kotiteatterivahvistin, mutta tässä mallissa on huomioitu myös musiikin kaksikanavakuuntelijat eli stereoääni on huomattavasti parempi kuin useimmissa kalleissakin kotiteatterivahvistimissa. 0500-555255, p.hiltunen@netti. Yamaha RX-V3067 kotiteatterivahvistin. Sijainti Pohjanmaalla. Mahdollisuus tulla katsomaan (Helsinki). (Helsinki) tuomo.laakso@gmail.com System Audio Aura 30 lattiakaiutinpari, väri ebony. 230 euroa Shelter 301 II, MC-, svh. Elikkä erittäin tarkka toistin on kyseessä. eeekoo975@gmail.com OR 270SE kaiuttimet. Uuden hinta näkyisi olevan n. (Helsinki) markku.karhu@saunalahti. 210 tai tarjoa. Kuuntelutunteja takana maksimissaan 20 t. Hp 25 . Todella kovan luokan cd-soitin. (Helsinki) P. 040-4108331, twilightthings@hotmail.com Electrocompaniet ECC-1. 2600 , joten varsin edukkaasti lähtee tämä yksilö. Alataajuus n.40hz. P. Erittäin hyväkuntoiset. HT-liitäntä auttaa kotiteatterilaajennuksissa. 050-5315338, tero.lang@sur . Sonyn legendaarinen videotykki kaupan. 1145 euroa Shelter 901 II, MC-, svh. 050-5201764, heikki.e.ranta@gmail.com Magneplanar MG3.6/R. (Helsinki) highender10@gmail.com Django + Värit: Hopea-kulta tai musta Maranz PM 5004 vahvistin ja CD 5004 soitin ja kaupanpäälle vielä: Argon 5055, 1,5 m RCA välijohto (sh. 0500-555255, p.hiltunen@netti. Omaan käyttöön lyhyet. Hinta: 1200. 2080 euroa Rautatienkatu 22, 33100 Tampere +358 40 760 1247 info@soundfactor. Sony VPL-PS10 videotykki. Laite on ostettu lokakuussa 2011 Mareksound Oy:ltä. Ostettu 2,5 vuotta sitten Graditechilta, entinen demokone, joten ikää lienee kolmisen vuotta kokonaisuudessaan. Ovh oli vuonna 2002 noin 1400 tietämillä. Hinta: 457 . KIMBER KABLE 8TC- kaiutinkaapelit, 2x2,5m pari, Kimber SBAN banaaniliittimet, Te on eristeinen. Listat kirsikan väriset. Kokeilumahdollisuus Hi harrastajien jäsenille kotona, muutoin voi käydä kuuntelemassa Kouvolassa. Kunto hyvä noin 2 vuotta vanhat. Vaihto mahdollinen etuasteena toimivaan soittimeen, esim. Grado Black äänirasia + neula. Hinta: 750 . Erittäin hyvä-ääninen laite, on tarkkuutta ja musikaalisuutta, ei mikään ylikliininen suorittaja. Mukaan kaukosäädin, jota ei käsittääkseni ole vakiona. Hinta: 3300 . Pieni lähes näkymätön naarmu levykelkan alla vasemmalla, muutoin ei optisestikaan poikkea uudesta. Tarjolla OR: kaiutinmalliston helmi! Harvinainen seinänläheisyydestä nauttiva koaksiaalikaiutin (taitaa olla sama koaksiaalielementti kuin saman ajan Gradient revolutioneissa). Ennen kuin sen käyttö lopetettiin siihen hommattiin uusi lamppu, joka on ainoastaan testattu toimivaksi. Nyt saisi halvemmalla. Legendaariset Dunlavy Z6 kaiutinkaapelit 2,40cm/ kaapeli. Laitteen mukana toimitetaan itse videotykki, virtajohto ja kaukosäädin. Kaikki mukana tullut on yhä tallessa kuittia myöden ja takuu on tietty voimassa. (Kouvola) P. HIF I MA R KK I NAT Myydään Bladelius Thor MkII. Hyväkuntoinen ja varsin tehokas vahvain kaupan. 850 euroa Shelter 501 II, MC-, svh. Ostaja maksaa postikulut tai noutaa videotykin Helsingistä. Lisäkuvia voin laittaa sähköpostiin, koekuuntelu Kouvolassa mahdollista. Harmaalla kankaalla. 040-4160905, kim.porrassalmi@gmail.com Legendaariset japanilaiset äänirasiat Sound Factorista: Shelter 201, MM-, svh. (Kouvola) P. Hinta: 369 . Netistä löytynee arvosteluja tästä laitoksesta. Lamppu on siis käytännössä uusi! Tämän jälkeen laite jäi tarpeettomaksi. Ei kumise millään. Hinta: 1200 . Laite on moitteettomassa kunnossa ja seissyt vuosia käyttämättömänä. Harvassa on kaiuttimet, joita ei näillä kontrolloi, virranantoa ja watteja piisaa kotikäyttöön. Hp. Hinta: 275 . 718,-) Stereopaketti huippuedullisesti! YHTEISHINTAAN 599,- aa Voimynamiikkaa D yansseja N Katso tarkemmin sivustoltamme: www.hifikulma.fi FORSSA: Kartanonkatu 18 · 30100 FORSSA 03-4355 150 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 SALO: Turuntie 26 · 24240 SALO 02-733 8888 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 HIFIMAAILMA 7/2012 79
Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kyselyyn! WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY Hifimaailman numeron 5-6/2012 lukijakyselyyn vastanneiden kesken arvottiin Sennheiser HD 650 kuulokkeet ja Musical Fidelity V-CAN II -kuulokevahvistimen. Tällä kertaa palkintona on 1300 euron arvoiset Gradient 5.0 -kaiuttimet. Ne voitti Ville Sallinen Lappeenrannasta. Olemme suunnittelemassa Hifimaailman uudistusta. Tarvitsemme mielipiteesi lehdestä ja siksi palautteesi on meille tärkeää. Osallistu lukijakyselyyn! Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvotaan jälleen huippuhifiä. Onneksi olkoon! Pidetyimmät jutut olivat 320-400 euron kuulokkeiden vertailutesti, mielenkiintoinen tietoartikkeli kuulokevahvistimista sekä kokeilu Tannoy Kingdom Royal -huippukaiuttimista. 80 HIFIMAAILMA 7/2012
EYES ON QUALITY HOME OF AMBITION
9 . Vertailussa 500700 euron jalustakaiuttimet. Denonin kuulokkeiden lippulaiva on päivittynyt. Kauniin modernisti viimeistelty uutuus tottelee mallinimeä AH-D7100. Cambridge Audio 851C+851A. SVS PB13-Ultra DSP ja Ken Kreisel DXD-12012 82 Monitoiminen Audiolab 8200CDQ soittaa cd:t ja toimii esivahvistavana da-muuntimena Tilaa Hi maailma helposti netistä: www.hi maailma. HIFIMAAILMA 7/2012. TU L O S S A S EU RAAVASS A NU MER OSS A HIFImaailma H IFI MA AILMA 8/ 20 12 I LME S T Y Y 21 . Parempaa brittihifiä integroidun vahvistimen ja etusdacillisen cd-soittimen muodossa. Testissä langattomilla ominaisuuksilla ryyditetty keskihintainen avviritinvahvistin Sony STR-DN1030. Kaksi eri tavalla erinomaista subwooferia kokeilussa
huippulaadukas phonoaste svh. 11 500 / pari EAR Primary Drive Concept 1. MM/MC phonoaste (843P) svh. 1395 EAR 88PB referenssi phono svh. 3490 EAR MasterDisk LP-soitin svh. 140W) nopeutta voimaa ja slammiä. 7500 EAR 861 PL519PSE Triodikytketty, 35W/ch, (monokytk. Puufraamit mustaa,pähkinää tai vaahteraa, verhoilu musta tai valkea beige. 4950 EAR V12 Jaguarin innoittama design, EL84TriplaPPP, 55/ch, kaunista sointia ja skarppia kontrollia. 3995 EAR 834P Deluxe MM/MC (valikoidut komponentit) svh. 90dB, kuormana helppo, esikuvana Quad ESL57:n keskialue. 1695 svh. 4000 EAR 834T 100W/ch päätemuuntajakytketty transistoriintegroitu, unelma mm. svh. ref. 5490 Acoustic Plan, Amphion, Analysis Audio, Art Audio, ATC loudspeakers, Audiodesksysteme Gläss, Audio Exklusiv, Avalon Acoustics, Avantgarde Acoustic, AVID Hifi, Blumenhofer Acoustics, Cambridge Audio, Convergent Audio Technology, EAR/Yoshino, Eminent Technology, Feickert Analogue, Grandview, Harbeth, Helius Design, J.C.Verdier, KEF, Kondo Audio Note, Kuzma, Lavardin, LFD Audio, Linn, Living Voice, Marantz, MIT Cables, Miyajima laboratory, Monitor Audio, Nitty Gritty, Optoma, Pathos, Penaudio, Raysonic Audio, Rega, Rockport Technologies, Shelter, Spendor, Townshend Audio, ZYX Maahantuonti: Ultimate Audio, PL172, 33101 Tampere, +358400271275, info@ultimateaudio.fi Maahantuonti ja myynti: Sound Factor, Rautatienkatu 22, 33100 Tampere, +358407601247, info@soundfactor.fi EAR 8L6 EL34PPP 50W/ch (sis. EAR 834P Signature Black MM/MC (optiona volume) svh. svh. Magneplanar ja MartinLogan kaiuttimien kaveriksi. svh. svh. 4650 EAR 912 "tube control center" EAR 868L RCA/XLR putkietuv. 13 900 EAR Acute III CD-soitin + DAC sisäänmenot svh. 1980 EAR 834L linjatasoinen putkietuv. 8890 3, 6, 12 ja 40 Ohmin sisäänmenot sis. (valikoidut komponentit) svh. 1395 EAR 864 RCA/XLR putkietuv. svh. 6950 EAR 890 KT90PPP 70/ch, (monokytk. 3995 EAR 834L Deluxe linjatasoinen putkietuv. sis. päätekytkentä) pitää useimmat kaiuttimet kurissa ja nuhteessa svh. svh. 4920 kattavilla kuorma-asetuksilla EAR MC4 StepUp -muuntaja EAR 868PL RCA/XLR putkietuv. 4950 EAR HP4 referenssi kuulokevahvistin,putkilla tottakai svh. 3-tie dipolitoteutus vailla vertaa. MM/MC phonoaste svh. svh. svh. Soveltuu pieniin ja keskisuuriin huoneisiin. päätekytkentä), herkuttelijan valinta helpolle kuormalle svh. 4950 EAR 869 PL519SE triodikytketty, 15W/ch (sis. 5590 / pari. sis. 5980 EAR 509 Legendaarinen monopääte vuodesta 1977, PL519PP pentodi, 100W/ch, toimii kaikkien mahdollisten kaiuttimien kanssa yleispätevin mitä valikoimastamme löytyy. 70W) herkkää voimaa, soveltuu useimmille kaiut timille, mutta herkkien parissa omimmillaan. referenssi putkietuv. 1980 EAR DAcute D/A muunnin svh
12007 6 414881 873440 187344-12-07 PAL.VKO 2012-38