Hifimaailma 7/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

H IF IM A A IL M A | 07|2020 11,90 € MUSIIKKIA RETROLOOKILLA LEAK & WHARFEDALE LINTON AKTIIVIKAIUTTIMET ÄÄNENTOISTON KESKIÖSSÄ VINYYLIÄÄNTÄ EDULLISESTI PRO-JECT T1 MODERNISOIDUT STEREOT MARANTZ SACD 30N & MODEL 30 AANINEN IMPERIAL 2.0 DIGITAALIKORJATTUA ÄÄNTÄ SUOMESTA | ATC SCM150ASLT REHELLINEN BRITTIKAIUTIN RANSKALAISEN KAIUTINVALMISTAJAN TARINA: ELIPSON-HISTORIIKKI JA LEGACY 3210 -KAIUTIN
LS50 Wireless II tukee mm. Jokainen sana Jokainen yksityiskohta.. Jokainen nuotti. AirPlay 2 ja Chromecastia, joten voit striimata musiikkia mistä tahansa lähteestä. LS50 Wireless II toimii laajojen liitäntämahdollisuuksiensa ansiosta helposti myös TVn, pelikonsolien ja CD-soittimien kanssa. LS50 Wireless II Parasta langatonta HIFIä LS50 Wireless II on enemmän kuin suorituskykyinen kaiutin. Kuuntele niin uskot. Kuule pienimmätkin yksityiskohdat lempimusiikistasi. Se on täydellinen yhden paketin äänentoistojärjestelmä
Hi sti osaa arvostaa hyvän äänenlaadun lisäksi sisäänrakennettua da-muunninta (myös usb) ja levysoitinesivahvistinta, jotka muunkin perheen iloksi vähentävät olohuoneen laitesoppaa.. 14. www.hi maailma. Puoli kiloa painava monitoimikaukosäädin oli monelle perheelle iso edistysaskel vielä vuosituhannen vaihteessa. Hi stit ja älykotinörtit tunnetusti tykkäävät päivittämisestä. Televisioon hdmi-kaapelilla liitettynä ne käynnistyvät töllön mukana ja toistavat automaattisesti sen äänet. 020 7354 130* *Puhelun hinta lankapuhelinliittymästä soitettuna on 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä soitettuna 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/ min. Ongelmat alkavat silloin, kun automatisoidussa järjestelmässä jokin menee pieleen. ULKOASU Antti Pihlajaniemi AVUSTAJAT Jussi Arvio | Jaakko Eräpuu | Matti Hermunen | Heikki Kivelä | Matti Komulainen | Mikael Nederström | Kari Nevalainen KAUPALLINEN JOHTAJA Jaana Lindvall-Harki KULUTTAJAMYYNTI Riitta Elovaara PAINOPAIKKA MDM Print ISSN 1796 6507 ASIAKASPALVELU asiakaspalvelu@fokusmedia. Tämä yleensä riittää niille perheenjäsenille, jotka eivät musiikin kuuntelusta liiemmin perusta. Nyt taas kuuluu kertomuksia surkuhupaisista älylukoista, joiden avaaminen ei onnistu enää edes avaimella, jos lukon wi -yhteys sakkaa tai sen paristo on loppunut. vuosikerta, 8 numeroa vuodessa Hi maailma on arvostetun Expert Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Tilannetta ei osaa korjata kuin se, joka systeemin on rakentanut. www.eisa.eu” PÄÄKIRJOITUS MAURI ERONEN | PÄÄTOIMITTAJA ÄLYTTÖMÄN HAUSKAA K odinelektroniikassa pätee kultainen sääntö, joka sanoo, että mitä enemmän laitteessa on älyä, sitä enemmän osaamista se vaatii käyttäjältään. Ominaisuudet lähes poikkeuksetta lisäävät monimutkaisuutta. Aikakauslehtien liiton jäsen OSOITE Hämeentie 135 A, 00560 Helsinki VERKKOSIVUT www.hi maailma. Bluetooth kuitenkin madaltaa musiikista nauttimisen kynnystä selvästi. Tallennamme puhelut laadun varmistamiseksi ja koulutustarkoituksiin. Kodin av-vastaava on kautta aikain yrittänyt saada muita taloudessa asuvia omaksumaan paremman äänenja kuvantoiston ilot. Vaikka hi sti tykkää puuhastella manuaalisen levysoittimen kanssa ja älykotinörtti synkronoida valaisimien värilämpötiloja ulko-oven statuksen mukaan, muut yleensä haluavat vain jatkaa elämäänsä mahdollisimman kitkattomasti. Silloin pitää it-tuen sijaan kutsua lukkoseppä. Tämän lehden vertailussa monipuolinen ja hyvätasoinen äänentoisto on saatu mahtumaan helposti lähestyttävään pakettiin erityisesti Klipschin aktiivikaiuttimissa. Hi maailma kuuluu EISAn hi ja kotiteatteriäänentoistopaneeliin. Jos järjestelmäasiantuntija ei ole kotona, turhautumissoppa on valmis. Mieleen tulevat jotkin ensimmäiset älylamput, jotka eivät syttyneet pelkästä virtakatkaisijasta lainkaan – ainakaan joka kerta. /tilaa PÄÄTOIMITTAJA Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. Kotiteatterissa ja tällä vuosituhannella vauhdilla yleistyneessä älykotitrendissä on paljon yhteistä. Yhdellä ohjelmoitavalla makropainikkeella tarvittavat laitteet sai päälle ja valmiiksi oikeille asetuksilleen. KUSTANTAJA Fokus Media Finland Oy www.fokusmedia. Pahinta on se, jos systeemin kompleksisuus on viety sille tasolle, että sen käyttö mahdollisimman perinteisesti ei ole lainkaan mahdollista. puh. Makronäppäimen toistuva painelu saattaa vain sekoittaa tilannetta lisää. Sama pätee työpaikalla ja tietotekniikassa. Tehtävä ei ole koskaan ollut aivan helppo. Yleensä. Jos it-tuki on kesälomalla, syntyy lamauttavia hetkiä, kun hommat seisovat. Herkullisimpia kon ikteja saadaan aikaan, kun järjestelmää laajennetaan eri valmistajien laitteilla, jotka kaikki vaativat hieman erilaisia ohjausja käyttötapoja
34 MARANTZ MODEL 30 -VAHVISTIN & SACD 30N -SACD-SOITIN Marantzin tuore 30-laitekaksikko muistuttaa valmistajan vaalimista perinteistä mutta tietyllä tavalla etäännyttää niistä. VAKIOT 03 PÄÄKIRJOITUS 07 TUOTEUUTISET 40 KOLUMNI 58 TALLENTEET 64 LEVYVALIOT 67 TULOSSA SISÄLTÖ RAPORTTI 12 KAIUTINVALMISTAJA ELIPSONIN HISTORIA Ranskalainen Elipson kaupallisti ensimmäiset pallokaiuttimensa 1950-luvun alussa. Uusissa kuoseissa piilee tämän ajan tekniikkaa. TESTI 10 SENNHEISER CX 400BT -BLUETOOTH-KUULOKKEET Huippumalli Momentum True Wireless 2:sta kevennetty CX 400BT on edullisempi vaihtoehto käyttäjälle, joka ei tarvitse vastamelutoimintoa. Soveliaassa ympäristössä potkua piisaa yllin kyllin. Alle 300 euron hintaluokassa T1 on poikkeuksellisen houkutteleva. 18 ELIPSON LEGACY 3210 -KAIUTIN Jos joku ei tajua, mitä tarkoittaa selkeä ääni, kannattaa kuunnella ranskalaisen Elipsonin uutta kaiutinta. VERTAILU 22 AKTIIVIKAIUTTIMET KODIN MUSIIKKIKESKUKSENA Aktiivikaiuttimista voi helposti kasata yksinkertaisen ja toimivan kodin musiikkikeskuksen moniin eri tarpeisiin. 42 22 34 60. 42 PRO-JECT T1 -LEVYSOITIN Levariasiantuntijan perustason soitin on positiivisen vastaanottonsa ansainnut. Valmistajan 70-vuotiseen taipaleeseen mahtuu monenlaisia vaiheita. Kiinalainen Cayin saattaa kiinnostaa monia. 60 CAYIN MT-12N -VAHVISTIN Sympaattinen pikku putkivahvistin alle tonnilla. HIGHEND 44 HERMUSET: ATC SCM150ASLT -AKTIIVIKAIUTIN Rehellisesti soiva brittijätti jättää positiiviset muistijäljet, kunhan tila antaa myöten. 48 SILLÄ KORVALLA: LEAK CDT -CD-PYÖRITIN, LEAK STEREO 130 -INTEGROITU VAHVISTIN & WHARFEDALE LINTON HERITAGE 85TH -KAIUTIN Perinteikkäät brittivalmistajat Leak ja Wharfedale täyttävät kohta sata vuotta. Ne juhlivat pitkää taivaltaan nostalgisissa merkeissä retrotyyliin. Tarkastelussa neljä erilaista vaihtoehtoa. Prosessointia hyödyntävä Imperial-kaiutin on nyt kakkosversiossaan. 32 HIFI & HIGH END -MESSUT, HIFIHUONE, 10.–11.10.2020 Kotimaisten ja ulkomaisten messujen peruunnuttua tamperelainen Hi huone uskaltautui järjestämään perinteisen pienimuotoisen hi tapahtuman lokakuussa. 54 AANINEN IMPERIAL 2.0 -KAIUTIN Vuonna 2010 perustettu Aaninen tunnetaan dsp-osaamisestaan
Now truly international with members in Australia, India, Canada, the Far East and USA, and still growing, the EISA Awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! TESTED BY THE EXPERTS n WWW.EISA.EU CELEBRATING THE YEAR’S BEST PRODUCTS GLOBAL AWARDS 2020-21 visit www.eisa.eu for the winners 230-300_EISA_AD_2020_Post-awards.indd 1 22/07/2020 16:40. EISA is the unique collaboration of 62 member magazines and websites from 29 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment
Now truly international with members in Australia, India, Canada, the Far East and USA, and still growing, the EISA Awards and official logo are your guide to the best in global consumer technology! TESTED BY THE EXPERTS n WWW.EISA.EU CELEBRATING THE YEAR’S BEST PRODUCTS GLOBAL AWARDS 2020-21 visit www.eisa.eu for the winners 230-300_EISA_AD_2020_Post-awards.indd 1 22/07/2020 16:40. Jokainen yksilö on numeroitu ja toimitetaan tammilaatikossa. Ja luku 95 tulee siitä, että nyt on menossa Bang & Olufsenin 95. Kyse ei ole feikkiretroilusta: rma sanoo jäljittäneensä 95 originaalia Beogram 4000 -levysoitinta ja hankkineensa ne itselleen Struerin pääkonttoriin. Signaalin vahvistus tapahtuu Puri Eigentakt -tekniikalla. Sen seitsemän HybridDigital Puri Eigentakt -vahvistinta tuottavat 340 wattia jatkuvaa tehoa neljään ohmiin hyvin pienellä säröllä. Alumiiniaksentit kiillotetaan ja anodisoidaan lämpimämmällä samppanjan sävyllä. Firma sanoo antavansa soittimille kohtelun, jonka vain mestariteos ansaitsee. EISA is the unique collaboration of 62 member magazines and websites from 29 countries, specialising in all aspects of consumer electronics from mobile devices, home theatre display and audio products, photography, hi-fi and in-car entertainment. Pölykanttakin on parannettu. TUOTEUUTISET Tanskan ylpeys Bang & Olufsen on kertonut valmistavansa rajoitetun erän legendaarista Beogram 4000c -levysoitinta uudella nimellä Beogram 4000c Recreated Limited Edition. C298:n hinta on 1 999 euroa. Plintti valmistetaan käsityönä massiivitammesta. B&O:n uuden 4000-sarjan älykäs tangentiaalinen äänivarsi saa uuden korkeatasoisemman äänirasian. Säilyttämisestä huolimatta B&O on kuitenkin tekemässä pieniä muutoksia Jacob Jensenin suunnittelemaan soittimeen. Rcaja xlr-tulojen herkkyys on säädettävissä. Kotiin palattuaan B&O antaa jokaiselle soittimelle täydellisen tehdasrestauroinnin hihnasta laakeriin. KAKSI UUTTA PÄÄTEVAHVISTINTA NADILTA HINTALUOKKA: NOIN 10 000 EUROA LISÄTIEDOT: BANG-OLUFSEN.COM & BEOHELSINKI.FI HINTA: 5 499 EUROA (M28) / 1 999 EUROA (C298) LISÄTIEDOT: NADELECTRONICS.COM & AH-HIFISYSTEMS.FI NAD C298 tuottaa jatkuvaa tehoa 2 x 340 wattia ja hetkellisesti 2 x 490 wattia neljään ohmiin. HybridDigital on NADin oma konsepti ja Eigentakt-tekniikka tanskalaisen Puri n kehittämä. NAD C298 sopii mainiosti NAD C658 -verkkoesivahvistimen kaveriksi. Tarvittaessa C298:aa voidaan käyttää sillattuna, jolloin tehoja on 620/1 000 wattia kahdeksaan ohmiin. NAD C298 -vahvistimessa puolestaan on kaksi erittäin tehokasta stereokanavaa. Bang & Olufsenin Classics-tiimi sanoo suunnittelevansa myös ikonisten B&O-kaiuttimien restaurointia tai henkiin herättämistä – jossakin muodossa. M28 on varustettu rcaja xlr-tuloilla, ja se on passeli kumppani myös seitsemän kanavan av-esivahvistimille NAD M17 ja M17 V2. Päivitetyt Beogram 4000c Recreated Limited Edition -levysoittimet ovat jo saatavilla alkaen hintaan noin 10 000 euroa. toimintavuosi. Tavoite on paljastaa alkuperäisen soittimen kova tekninen ydin ja samalla puhaltaa tuotteeseen uutta elämää. NAD C298 tuottaa jatkuvaa tehoa 2 x 340 wattia ja hetkellisesti 2 x 490 wattia neljään ohmiin. KULTTILEVYSOITTIMEN PALUU NADin uusi M28 on supertehokas 7-kanavainen pääte, kun taas NAD C298 on perinteinen stereopääte. M28:n hinta on 5 499 euroa. Myös soittimen ulkopinta käsitellään uudelleen. Hetkellisesti vahvistin pystyy tuottamaan 700 wattia neljään ohmiin. Yhdistelmä esiteltiin äskettäin ensimmäistä kertaa M33-verkkovahvistimessa. M28 korvaa M27:n Masters-sarjan huipulla. Molemmat vahvistimet ovat saatavilla tämän numeron ilmestyessä. Kunnostetuissa levysoittimissa on nyt oma riaa-phono-esivahvistin, mikä helpottaa levysoittimen kytkemistä vaikkapa B&O:n moderneihin aktiivikaiuttimiin
Muita musiikkipalveluja varten käytössä on Chromecast, AirPlay 2 ja Roon. Subwooferille on monolähtö. Pienet bmr-elementit toimivat lähes laajakaistamaisesti 150 hertsistä ylöspäin. JBL L82 Classicissa on säilytetty JBL:n ikoninen ilme pähkinäpuuviilutetulla kotelolla ja Quadrexin vaahtokumisuojalla joko oranssina, mustana tai sinisenä. Sen uudet aktiivikaiuttimet ovat pyöristettyjä, jotta ne veisivät vähemmän näkyvää tilaa olohuoneessa. Upnp-yhteensopivuus löytyy myös. Niihin kuuluu hubi, jossa on hdmi arc -tulo, optinen digitaalitulo sekä analoginen rca-tulo linjalähteelle tai vinyylilevysoittimelle integroidun riaa-esivahvistimen ansiosta. Bassoja toistaa takapaneelissa 114 millimetrin pitkäiskuinen bassoääninen, ja ääni tulee ulos sivusuunnassa olevan laminaarisen aukon kautta. ENSIMMÄISET AKTIIVIKAIUTTIMET Q ACOUSTICSILTA HINTA: 2 200 EUROA LISÄTIEDOT: JBLSYNTHESIS.COM, SONUS.FI HINTA: 1 999 EUROA LISÄTIEDOT: QACOUSTICS.CO.UK & SIMEX.FI Kaksitiekaiuttimessa ikoninen kahdeksan tuuman valkokartioinen bassoääninen refleksikotelossa tuottaa vahvan matalien äänten toiston Tilaa heti osoitteesta: joululahjalehti.. VÄRIKKÄÄT VINTAGEMONITORIT Hifitekniikassa trendi on selvästi kohti vahvistettuja kaiuttimia, kuten esimerkiksi tanskalaiset Dynaudio, Dali ja System Audio ovat osoittaneet. Lisäksi ääntä voidaan säätää etulevyyn hf-diskanttisäätimellä. Bluetooth löytyy kuten myös verkkoyhteys sekä Spotify Con nect. Ensi vuonna Q Active 200 saa seuraa Q Active 400 -lattiamallista, jossa on kaksi 114-millimetristä bassoäänistä yhden sijaan. 08 JBL L82 Classic perustuu JBL L100 Classic -malliin vuodelta 2018, joka itsessään oli retrokopio legendaarisesta JBL L100 -kolmitiekaiuttimesta. Katso lisää tilausvaihtoehto ja verkosta! + lahja! 29 € 6 kk VAIN Anna lehtilahja!. Kaiuttimien takaosasta voi valita, onko kaiutin oikea vai vasen sekä taajuuskorjauksen sen mukaan, sijoitetaanko kaiutin seinää vasten, kulmaan tai vapaaseen kenttään. Google Assistant tai Siri ovat mukana. Harmanin insinöörit ovat valinneet pienikokoisen kotelon, joka voidaan sijoittaa pystyasentoon tai kyljelleen. Nyt mukaan liittyy englantilainen Q Acoustics. Kaksitiekaiuttimessa ikoninen kahdeksan tuuman valkokartioinen bassoääninen (JW200PW-6 Pure Pulp) refleksikotelossa tuottaa vahvan matalien äänten toiston, jota täydentää suuntaimeen asennettu tuuman JT025TI1-titaanidiskanttielementti. L82 Classic on saatavana valtuutetuilta jälleenmyyjiltä suositushintaan 2 200 euroa pari. Q Acoustics Q Active 200 on saatavana Euroopassa marraskuusta eteenpäin hintaan 1 999 euroa pari plus hubi. Koko kaiuttimen alarajataajuudeksi ilmoitetaan 46 hertsiä. Lisävarusteena on saatavana 200 euron JS-80-telineet. Elementtejä syöttää yhteensä 100 watin vahvistin. Keskialue ja diskantti toistetaan kahdella 54 millimetrin bmr-elementillä, jotka on sijoitettu epäsymmetrisesti etupaneeliin säleikön taakse ja konfiguroitu tuottamaan laaja säteilykuvio. Nämä kaiuttimet eivät toimi yksin. Uusi L82 Classic on saman kaiuttimen jalustaversio
Tilaa heti osoitteesta: joululahjalehti.. Katso lisää tilausvaihtoehto ja verkosta! + lahja! 29 € 6 kk VAIN Anna lehtilahja!
Ne testattiin Hifimaailmassa 5/2020. Molemmissa kuulokkeissa on samat 7 mm:n dynaamiset elementit, joille luvataan 5–21 000 hertsin toistokaista. TESTI | SENNHEISER CX 400BT TRUE WIRELESS -BLUETOOTH-TULPPAKUULOKKEET SENNHEISER CX 400BT TRUE WIRELESS ON TOIMINNOILTAAN KEVENNETTY VERSIO VASTIKÄÄN EISA-PALKITUSTA MOMENTUM TRUE WIRELESS 2 -KUULOKEMALLISTA. Sata euroa hinnakkaammissa Momentum 2:issa on lisäksi CX 400BT:istä puuttuvia ominaisuuksia, kuten vastamelutoiminto, ipx4-kosteussuojaus, noin kolmanneksen pidempi toiminta-aika, smart pause ja transparent hearing. MUSIIKIN EHDOILLA LANGATTOMASTI SELKEÄ KÄYTTÖLIITTYMÄ CX 400BT:t on saatavana mustana ja valkoisena. Sennheiserin verkkosivustolta löytyy lisäksi suomenkielinen käyttöohje. Sennheiser CX 400BT True Wireless on kevennetty versio tänä vuonna EISA-palkituista Momentum True Wireless 2 -kuulokkeista. Applen iPhone 8:aan kuulokkeet asentuivat niin ikään ongelmitta, samoin MacBook Prohon. Perheyrityksen repertuaariin kuuluu myös muita audiotuotteita kaiuttimista langattomiin äänensiirtojärjestelmiin. Muotoilultaan kuutiomaisten tappien käyttömukavuuteen vaikuttaa käyttäjän korvan anatomia. TEKSTI MATTI KOMULAINEN | KUVAT VALMISTAJA V uonna 1945 perustettu Sennheiser juhlii 75-vuotista taivaltaan. Myyntipakkauksessa on kuulokkeiden ja latauskotelon lisäksi usb–usb-c-latauskaapeli, silikonisovitteet kokoa XS, S, M ja L sekä pikaopas ja turvaohjeet valtakielillä. MIELEEN TULEE 1980-LUVUN KEVYT AVOKUULOKEMALLI SENNHEISER HD 414. Omassa arkikäytössä Sennheiserit istuivat moitteetta. Eri sektoreillaan yhtiö on alan johtavia laitteiden kehittäjiä ja valmistajia. Hifiharrastajat tuntevat valmistajan parhaiten kuulokkeistaan. Yhtäläiset ovat myös monet käyttöä jouhevoittavat ominaisuudet, kuten kosketusohjaus sekä sovelluksesta muokattavat ohjaustoiminnot ja ekvalisaattori. SUORAAN PAKKAUKSESTA ILMAN MITÄÄN RÄÄTÄLÖITYJÄ SÄÄTÖJÄ CX 400BT:T SOIVAT KUULAAN AVOIMESTI. Senkut asentuvat Androidiin helpoimmin, kun aktivoi ensin niiden parinmuodostusmoodin, avaa sitten puhelimen bluetoothin ja valitsee kuulokkeet liitettäväksi. TÄYSIN LANGATTOMAT TULPAT HAASTAVAT KILPAILIJAT ÄÄNENLAADULLAAN PARINSADAN EURON HINTALUOKASSA. 10. Kuulokkeissa on käyttäjän tarpeiden mukaan räätälöivät kosketussäätimet. Ammattipuolella arvostetaan lisäksi Sennheiserin mik rofoneja
Kuulokkeet tuottavat yllättävän tanakan bassokaistan oikein säädettynä, ja diskanttipäähänkin ruuvaaminen tuo jäsentyneisyyttä. Sennheiserien sujauttaminen korvaan avaa yhteyden saman tien, ja apuri ilmoittaa englanniksi ”Connected”. Kun aktivoi ekvalisaattorin ja nostaa alarekisterin tasoa, eron huomaa. Asetuksia voi tallentaa erilaisiksi profiileiksi ja nimetä ne mielensä mukaan. Basso jää vaisuksi. Omaan korvaan istuvien silikonisovitteiden merkitys korostuu musiikin kuuntelussa. Ohjelman oletusasetus neutral pitää ohjaimet keskikohdassa. Myös Momentumien sointi kuulostaa samalla materiaalilla puhdikkaammalta, vaikka molempien kuulokkeiden elementit ja niiden sähköiset ominaisuudet ovat identtiset valmistajan taulukoissa. Siihenkin hienosäätö auttaa yllättävässä määrin, vaikka ylimmistä äänistä jää kaipaamaan puhdasta kirkkautta ja heleintä tingelitangelia. Sen myötä vaikkapa Kraftwerkin Mensch Maschine -livenäytteeseen sai potkua, joka on tyypillisempää over-ear-tyyppisille suljetuille kuulokkeille. Puheääni erottuu luonnollisena myös käyttäjän liikkuessa, arkisessa kaupunkiympäristössä, autoillessa tai ostoksilla marketissa. Valmistaja lupaa kuulokkeille seitsemän tunnin käyttöajan, jota voi venyttää 20 tuntiin latauskotelolla. Kosteussuojauksen puuttuminen pohdituttaa osaa potentiaalisista käyttäjistä. Seitsenmillinen elementti pystyy oikein säädettynä tuottamaan kohtalaisen tanakan bassokaistan kuuloketyypin huomioon ottaen. Tiiviys paitsi parantaa äänentoistoa etenkin alarekisterissä myös vähentää ympäristön vaikutusta, vaikka kyseessä ei olekaan vastamelutoiminnolla varustetut kuulokkeet. Siitä on muodostunut lyhyessä ajassa miltei perusominaisuus etenkin laadukkaammissa ja kalliimmissa kuulokkeissa. Kun aktivoi ekvalisaattorin ja muokkaa sointia, tulokset aistii oikeasti. SENNHEISER CX 400BT TRUE WIRELESS Hinta 199 € Lisätietoja sennheiser.fi Paino kuulokkeet: 2 x 6 g latauskotelo: 37 g Tyyppi suljettu, in-ear Bluetooth 5.1 Koodekit sbc, aac, aptx Ilmoitettu akunkesto 7+13 tuntia Muuta mobiilisovellus, jossa taajuuskorjain sekä henkilökohtaisesti räätälöitävät esiasetukset ja ohjaustoiminnot TESTI 11. Handsfreenä selkeys on eduksi. Ohjaussovellus Smart Control kannattaa ladata puhelimeen viimeisenä Play Kaupasta tai App Storesta. Smart Control suo mahdollisuuden taajuuskorjaukseen. Kovaa kuunteleminen liikkeellä ollessa lyhensi toistoaikaa muttei niin merkittävästi, että kuulokkeet olisivat mykistyneet tyystin kertaakaan. Käyttäjä voi valita kolmialueisesta, sormella sipaistavasta asteikosta basso-, keskija diskanttialueen tason portaattomasti. Kolmanneksen kalliimmat verrokit saattavat toki asettua korviin luontevammin pyöreämmän muotoilunsa ansiosta. ?n TASAPAINOINEN SOINTI | ÄÄNENMUOKKAUSMAHDOLLISUUDET | LOOGISET OHJAUSTOIMINNOT EI KOSTEUSSUOJAUSTA | ISTUVUUS VARAUKSIN Kompaktilla latauskotelolla kuulokkeiden seitsemän tunnin käyttöaikaa saa kasvatettua noin 13 tuntia lisää. Monelle roiskesuojaus on lähtökohtaisesti standardi, käytetäänhän juuri nappikuulokkeita usein fyysisissä harjoituksissa, joissa hikoilun vaikutus on välttämätöntä eliminoida. Sennheiserin mukaan käyttöajan maksimointi edellyttää, että napit on ladattu täyteen (vähintään puolitoista tuntia), äänilähde on korkeintaan metrin päässä kuulokkeista, käytössä on aac-koodekki, volyymisäätö on 50 prosentin tasolla, ja kustomoitava ekvalisaattori on pois käytöstä. Arkikäytössä kuulokkeiden yhteys toimi mutkattomasti ja pätkimättä. Ohjaimeen voi tallentaa kaikkiaan kahdeksan vaihtoehtoista esiasetusta vaikkapa erilaisille ohjelmatyypeille tai musiikkityyleille. Pikaisessa vertailussa CX 400BT:t pärjäävät hyvin kalliimpien Momentumien rinnalla. Täysi latauskotelo kompensoi tilannetta asiallisesti. Kokonaisuutena ruuvattu sointitasapaino on kauttaaltaan selkeä. Ero on kuitenkin pieni ja saattaa syntyä juuri designin tuomasta istuvuudesta. + MUSIIKKI EDELLÄ PARASTA CX 400BT:ISSÄ on johdonmukainen musikaalisuus ja luontevat ohjaustoiminnot. Mieleen tulee 1980-luvun kevyt avokuulokemalli Sennheiser HD 414. Tosin mikrofoni poimii herkästi vaikkapa taustalla soivan musiikin ja ympäristön hälyn puhekumppanille. Tehtaan oletusasetuksin kuulokkeet soivat tasapainoisesti, erottelevasti ja läpikuultavasti. TASAISEN LUOTETTAVA Suoraan pakkauksesta ilman mitään räätälöityjä säätöjä CX 400BT:t soivat kuulaan avoimesti. Kuten ammoiset keltatyynyt, tulpat toistavat balanssikkaasti, jäsentyneen erottelevasti ja ohuesti. Soivat elementit löytyvät paikoiltaan, ja dynamiikka miellyttää. Merkittävimmät erot kuulokkeiden välillä löytyvätkin oheisominaisuuksista, kuten Momentumien vastamelusekä muista laitteen ohjaukseen ja käyttöön liittyvistä toiminnosta. Diskanttitoisto on perusasetuksin kirkas, mutta volyymin ylärajoilla yläkaista käy paikoin kihisemään
RANSKALAINEN ELIPSON KAUPALLISTI ENSIMMÄISET PALLOKAIUTTIMENSA 1950-LUVUN ALUSSA. Vertasin kaiutinta mielessäni siihen, minkä olin hiljattain nähnyt Cite de la Musique -museossa Pariisissa. Niin myös Elipson Ranskassa. Kyse oli 60 vuotta vanhasta, halkaisijaltaan yli puolimetrisestä Elipsonin pallokaiuttimesta rekonstruoidussa ORTF:n eli O ice de Radiodi usion-Television Francaisen äänistudiossa. Mikä ero! KAIUTTIMET TAITEEN VÄLINEENÄ Monet traditionaaliset kaiutinmerkit, kuten JBL, Klipsch, Tannoy, Spendor, Klang lm/ Siemens, Telefunken ja muut voivat kehua olleensa levyteollisuuden ahkerassa käytössä ja mukana todistamassa länsimaisen toistetun musiikin merkkiteosten syntymistä. RANSKALAISIA PALLOJA JA KORVIA RAPORTTI | KAIUTINVALMISTAJA ELIPSONIN HISTORIA PALLOKAIUTTIMILLA ON MONIA HYVIN TUNNETTUJA ETUJA PUOLELLAAN. TEKSTI KARI NEVALAINEN | KUVAT VALMISTAJA K ymmenisen vuotta sitten Tukholman highend-messuilla osuin huoneeseen, jossa ohuen metallijalan latvassa nökötti pieni pyöreä kaiutin vieressään kiekkomainen kaikki-yhdessä-laite. Tähänkö on tultu, synkistelin. Kerran yksi vaikutusvaltaisimpia kaiutinvalmistajia Euroopassa yltää enää pieneen kodinsisustushenkiseen langattomaan kaiuttimeen – olkoonkin, että se oli pallo. SILTI VAIN HARVA VALMISTAJA ON TARTTUNUT AIHEESEEN. SEITSEMÄÄNKYMMENEEN VUOTEEN MAHTUU MONIA VAIHEITA. Mutta Elipson ei ollut vain musiikkia tallentamassa ja toistamassa, vaan myös konkreettisesti luomassa aivan uutta länsimaista musiikkia.. Kävi ilmi, että kaiutin oli Elipson Planet L ja laite Elipson Music Center
Elipson (suomeksi ellipsi) rmasta tuli vuonna 1951. Muissakin maissa on omat suosikkiäänityyppinsä (Saksassa raskas ja leveä, Yhdysvalloissa elävä ja värittynyt, Englannissa kotoisen tasainen ja niin edespäin), mutta syyt eivät ole palautettavissa yhteen kaiutinmerkkiin. Sen villit, kaiuttimelle täysin epätyypilliset muodot ennakoivat Citroën DS:n ja Concorden silmiäavaavia muotoja seuraavina vuosina. LELUISTA KAIUTTIMIIN Elipson mainitaan usein Ranskan vanhimpana kaiutinvalmistajana. Järjestely oli samantyyppinen kuin BBC:n ja KEF:in välillä Iso-Britanniassa ja monessa muussakin EuElipson oli jo varhain mukana kehittämässä ranskalaista äänitekniikkaa yhdessä valtiollisen yleisradioyhtiön ORTF:n kanssa. RAPORTTI. roopan maassa sotien jälkeen. Tämä tapahtui ORTF:n studioissa, ja pääroolissa olivat, kuinkas muuten, Elipsonin kaiuttimet. Ne, jotka seurasivat kenraali de Gaullen virkaanastumispuhetta televisiosta vuonna 1959 tai suuria urheilutapahtumia, eivät voineet olla näkemättä taustalla jököttäviä, valtavan kokoisia Elipsonin korvallisia pallokaiuttimia tai sylintereitä. Elipsonit esiintyivät ahkerasti myös Gainsbourgin ja muiden ranskalaisten palvomien laulajasuuruuksien musiikkivideoilla. Kaiuttimien valmistus tuli ohjelmaan kymmenen vuotta myöhemmin, ja vauhtiin se pääsi vasta 1950-luvulla, jolloin toinen pallokaiutinvalmistaja, Cabasse, oli jo kuvioissa mukana. KAIUTTIMET TV TÄHTINÄ Ranskalaisille Elipsonin kaiuttimet tulivat tutuiksi jo paljon ennen kuin he pääsivät itse ostamaan niitä kotiinsa. Elipson on myös sillä tavalla poikkeuksellinen, että se yksin kantaa vastuun emämaansa äänimausta, johon kuuluu vokaalimusiikkia palveleva selkeys keskitaajuuksilla. Asia ei ole näin yksinkertainen. Eikä Elipsonin tapauksessa voi unohtaa sen kaiuttimien ajankohtaan nähden ennakkoluulotonta ja kaukonäköistä, vaikkakaan ei aina tarkoituksellista muotoilua. Tämä johtui siitä, että Elipsonista tuli jo varhain äänitekniikan kehityksen kannalta elintärkeän valtiollisen yleisradioyhtiön ORTF:n virallinen yhteistyökumppani. MIES ELIPSONIN TAKANA Joseph Leon aloitti Elipsonin johdossa vuonna 1948. Insinöörien Henry Bazin ja Maurice Latourin työ kulminoitui vuonna 1953 julkistettuun Elipson BS 50 -kaiuttimeen. Elipsonit tulivat tutuiksi myös Ranskan suurimman kirjakauppaketjun Fnacin myymälöissä kuin myös Dartyn tai Cami n kaltaisten tavarataloketjujen tiloissa, joihin kaikkiin Elipson onnistui myymään äänentoistojärjestelmät kaiuttimineen. Tutkimus pallomaisten ja elliptisten kaiuttimien ja erilaisten heijastimien valmistamiseksi oli alkanut jo 1940-luvun alussa. Ei ole liikaa sanottu, että Elipson oli Ranskalle samaa mitä Tannoy Isolle-Britannialle. Valtakausi kesti koko ensimKyse oli Pierre Schae erin (niin kutsutun konkreettisen musiikin keksijä), Pierre Henryn ja Francoise Bellin 1940-luvulla keksimästä elektroakustisesta musiikista, jota nauhoitettiin säveltäjän määräämällä tavalla magneettinauhalle ja toistettiin kaiuttimilla käyttämällä sekä mikrofonilla nauhoitettuja ”konkreettisia ääniä” että erilaisten koneiden (elektroniset generaattorit, syntetisaattorit, tietokoneet) luomia ”elektronisia ääniä”. Yhteistyön seurauksena Elipsonin kaiuttimia oli käytössä ORTF:n lähetysja muissa studioissa, joissa ne illasta toiseen, valkoisina ja tunnistettavina, pilkahtelivat tv-uutislähetysten taustalla, studioista lähetetyissä musiikkiesityksissä ja niin edelleen. Firma kyllä perustettiin jo vuonna 1938, mutta silloin sen nimi oli Multimoteur ja liikeideana valmistaa sähkömoottoreita leluihin, kuten pienoisjuniin. Tannoyn läsnäolo julkisilla paikoilla 1930-luvulta eteenpäin oli niin musertavan ylivoimaista, että sana “Tannoy” pääsi sanakirjaan yleisnimenä kaikille julkisten tilojen kaiuttimille
Parabolista di uusoria vastassa pallon keskellä on 21-senttimetrinen laajakaistaelementti suoraan ylöspäin suunnattuna. Se rakentuu kolmijalan päälle asetetusta, halkaisijaltaan 50 senttimetrin pallokotelosta isolla jäniksen korvaa tai simpukankuorta muistuttavalla heijastimella. Niin epäuskottavalta kuin se kuulostaakin, kun niitä nyt katselee, Elipsonin ensimmäiset kaiuttimet saivat muotonsa teknisistä syistä, ja niin sanottu design oli niiden “anekdoottinen yksityiskohta”. Samalla kaiuttimien herkkyys kasvoi 3–4 desibeliä. Tähän BS 50 Chambord -malliin pohjaa myös vuonna 2012 julkistettu BS 50 Tribute -malli. Pallomuoto valikoitui, koska sillä on monia teoreettisia etuja puolellaan. Niinpä aloittaessaan Elipsonilla hänellä oli jo vahva visio tavoitellusta äänenlaadusta kuin myös siitä, miten se saataisiin aikaan. Ensinnäkin kaiutinelementti ei ole kaiuttimen ongelmista merkittävin vaan kotelo di raktioineen, seisovine aaltoineen ja koteloperäisine suuntaavuusja vaiheongelmineen. Heijastimet eivät olleet pelkkiä diskanttisuuntaimia, vaan tarkoitus oli keskittää mahdollisimman suuri osa kaiuttimen koko akustisesta energiasta heijastimen läpi. Koska rma teki tulosta pa-kaiuttimilla, se tarvitsi suurempia yleisötilaisuuksia varten paitsi riittävän herkkiä kaiuttimia myös sellaisia, jotka ulottaisivat äänen takariville (vahvistintehot tuohon aikaan olivat vaatimattomia) olematta liian suuntaavia, jotta sivussakin olevat kuuntelijat saivat osansa laadukkaasta äänestä. STAFFI Kun pallomuotoon oli päädytty, kaikille oli selvää, ettei isoa koteloa ole järkevää lähteä valmistamaan puusta. Toiseksi ihmisen korva on vähemmän herkkä äänen amplitudivaihtelulle (1,5–2 desibelin heitot taajuusvasteessa) kuin äänen tulosuunnan havaitsemiselle (0,5 desibeliä). Visioon kuuluivat pallokaiuttimet ja ääntä levittävät ja hajottavat di uusorit, heijastimet. mäisen kultakauden 1970-luvun alkuun asti. Leon oli tiukka ja omaperäinen insinööri ja keksijä, joka kaiuttimien ohessa suunnitteli esimerkiksi resonaattoreita hävittäjälentokoneisiin. Mallin 60V31 kuuntelutesti vuonna 1958. PALLO Leonilla oli suunnittelussaan kaksi lähtöoletusta. Elipsonin ensimmäisestä kaiuttimesta, BS 50 Chambordista vuodelta 1953, on tullut tunnuskuva koko rmalle.. Sen sijaan Leon ei haihatellut kaiuttimiensa ekstravaganttien muotojen perään eikä lämmennyt edes kaiuttimiensa markkinoinnille. Ennen Elipsonille siirtymistään Leon oli ehtinyt rakentaa äänijärjestelmiä elokuvateattereihin. Simpukankuoren lisäksi oli kotiloa, kaninkorvaa, palloa, puolisylinteriä, amforaa ja niin edelleen. Näin syntyi Elipsonin ensimmäinen pallokaiutin, BS 50. Näin Elipsonin pallot saivat päälleen optiikasta tutunnäköisiä ääntä taittavia ja suuntaavuutta tasaavia simpukankuoria, joita kutsutaan nimellä “conches”. Aluksi yhdestä ja samasta kaiuttimesta saattoi olla useita eri versioita riippuen pallon halkaisijasta ja ellipsoidiheijastimen muodosta. Pallokotelon tilavuus pinta-alaan nähden on suurin mahdollinen, eikä se kerää häiriöitä kaiuttimen sivuilta. Kun hyviä synteettisiäkään vaihtoehtoja ei ollut käsillä 1950-luvun alussa, Elipson päätti elvyttää Ääni piti saada leviämään laajalle alueelle hyvälaatuisena. Ikonisesta BS 50 -kaiuttimesta jäi elämään versio, joka esittäytyi ensimmäisillä Ääni & valo -messuilla Château de Chambordissa vuonna 1953. Hän mittasi myös kilpailijoiden kaiuttimia omien kaiuttimien tiettyjen ominaisuuksien varmistamiseksi. JA KORVA Syy heijastimille oli yhtä paljon käytännöllinen kuin teoreettinen. Diffuusoria tarjottiin aluksi joko 90:n tai 140 asteen horisontaalisella säteilykulmalla, mutta myöhemmin heijastimia tehtiin kaikenmuotoisia riippuen tilaajan käyttötarpeista. Pallon sisään ei synny samansuuntaisten seinämien aiheuttamia seisovia aaltoja. Sisään saattaa kuitenkin muodostua ikäviä resonansseja, mistä syystä Leon suunnitteli koteloiden sisään antiresonaattoreita bassovasteen tasaamiseksi ja erityisesti toisen ja kolmannen harmonisen särön minimoimiseksi. Leon myös mittasi kaiuttimiaan, ensiksi ORTF:n kaiuttomassa huoneessa, myöhemmin Elipsonin omassa
Syntyi Elipsonin ensimmäinen monitiekaiutin, La Religieuse, ääniheijastimien tutkimuksen jäädessä samalla vähemmälle. Savimaisesta seoksesta valmistettiin Elipsonin kaikki ensimmäiset betonipallot. Näistä tärkeimmät olivat 402 ja 502. Aidot Elipsonit ovat edelleen hyvin haluttuja keräilijöiden keskuudessa. Elipson luopui niin omintakeisista savipalloista kuin heijastimistakin 1970-luvulla, mutta molemmat jäivät elämään ihmisten mielessä voimakkaina symboleina. Nunnaa muistuttavassa kaiuttimessa oli elliptinen Princeps-bassoääninen, Cabassen keskialue-elementti ja Mikromélodium-nauhadiskantti. Kaiuttimet nimettiin pallon halkaisijan mukaan: AS40 (40 senttimetriä), AS50 (50 senttimetriä) ja niin edelleen. Toimintaa järkeistettiin. Kooltaan sopusuhtaisina molemmat löysivät tiensä tuhansiin ranskalaiskoteihin 1960-luvun lopulta eteenpäin ja olivat osaltaan opettamassa suurta yleisöä, mistä hyvässä äänentoistossa oli kyse. VIIMEINEN TAISTO Sittemmin 1980-luvulla lanseerattu 1400-sarja (1403, 1404 ja 1405) sekä 1990-luvulla julkaistu Elipson Crystal Pro osoittavat kuitenkin, että irrottautuminen pallomaailmasta ja pyöreistä muodoista ei tapahtunut kivuitElipson 502:ssa on 50-senttimetrinen pallokotelo ja re eksiaukko sen pohjassa. Mallissa 1303 nämä tekniikat hiottiin huippuunsa. Sta i on monimutkainen seos kipsiä ja kasvikuituja (lähinnä tammen). Etsittiin helpompia tapoja linearisoida bassovastetta ja tukahduttaa resonansseja. Kaiuttimen pohjaosaan oli integroitu Schlumberger-putkivahvistin. Kaikki äänitaajuudet toisti vain yksi laajakaistaelementti, kuten vieläkin tuotannossa oleva Supravox EFRC 215, mutta myös Audaxin, JBL:n, Goodmansin (Axiom) ja Cabassen elementtejä kokeiltiin. Bassokotelo oli jaettu symmetrisesti kahteen yhtä suureen kammioon, joiden keskellä oli ylös suunnattu bassoääninen. YHDESTÄ MONITIEHEN Elipson toimitti 1960-luvun alussa ORTF:lle sarjan studiovaatimukset täyttäviä pallokaiuttimia ilman heijastimia. Kaiuttimien ulkonäköön panostettiin. Sitten ORTF toivoi Elipsonilta vielä laajakaistaisempaa “ihmisäänen luonnollisia värähtelyjä paremmin jäljittelevää” kaiutinta. ELIPSONIT KOTIKAIUTTIMINA La Religieusea seurasi liuta kaksija kolmitiekaiuttimia, jotka ennakoivat Elipsonien menestystä kotihi markkinoilla seuraavalla vuosikymmenellä. Kehitystä kiihdytti kotihi markkinoiden vahva kasvu. Materiaali oli akustisilta ominaisuuksiltaan erinomainen mutta laajemmassa teollisessa tuotannossa epäkäytännöllinen. Modernilta lattiakaiuttimelta näyttävän 1303:n ääntä kuvattiin selkeäksi ja tarkaksi, kenties asteen hi mmäksi kuin edellisen sukupolven Elipsoneissa. Valkoisen pölyn täyttämä tehdas Vitryssä muistutti enemmän kuvanveistäjän studiota kuin kaiutintehdasta. Kaksi ensimmäistä numeroa kertovat pallon halkaisijan (40/50 senttimetriä) ja viimeinen, että kyseessä oli kaksitiekaiutin. Pallomuotokaan ei ollut enää pyhä. Elipson 5060:n tärkeämpi merkitys oli kuitenkin, että sen vanavedessä ilmestyi sarja rakenteeltaan samanlaisia kaiuttimia eri yhdistelmin, kuten 4050 (AS40 ja 50 senttimetrin bassosylinteri) tai 4240 (402 ja 40 senttimetrin bassosylinteri). Kaiuttimen kykyä toistaa uskottavasti urkumusiikkia todisteltiin ORTF:n urkusalissa. RAPORTTI. Kaiuttimen yläosasta lohkottiin pois osa diskanttielementin optimaaliseksi sijoittamiseksi: keskialue-elementin kotelon sisällä oli heijastukset imevä resonaattori. Kaiuttimia jopa markkinoitiin. Elipsonilla oli useita patentteja liittyen esimerkiksi diskanttielementin kiinnittämiseen koteloon vaihevirheettömästi tai bassotoiston siistimiseen monikammioresonaattoreilla. VAIHEVASTE, SISÄISET KAMMIOT JA SYMMETRI NEN BASSOKOTELO Elipsonille 1970-luku merkitsi uuden ajattelun alkua. Yhdestä kaiuttimesta tuli tämän murrosvaiheen vertauskuva ja keskeinen menestystekijä: Elipson 1303, Jacques Gauglin suunnittelema ja Raymond Loewyn muotoilema lattiakaiutin vuodelta 1972. Niinpä Elipson siirtyi asteittain tutumpiin kotelomateriaaleihin. Etenkin 402:lla ja sen lattiaversiolla 4240:lla on Ranskassa ikoninen asema kotikaiuttimien joukossa. Joseph Leon luovutti valtikan Charles Bonnet de la Tourille, ja valmistaja luopui sta in käytöstä kotelomateriaalina. Hyvin myyneestä kaiuttimesta oli aluksi niin sanottu betoniversio, mutta myöhemmin vain puukoteloversio. Kaiutin oli ensimmäisiä Elipsoneja passiivisella jakosuotimella. 1800-luvulla yleisen koristeluja rakennusmateriaalin, sta in. Vuonna 1967 Elipson toimitti ORTF:lle referenssikaiuttimen 5060, eli 502 istumassa halkaisijaltaan 60-senttimetrisen bassosylinterin päällä. Viimeksi mainittu oli Melodium-mikrofoni väärin päin käännettynä, koska vain se oli sijoitettavissa millimetrin tarkkuudella oikeaan kohtaan suhteessa keskialue-elementtiin tasaisen vaihevasteen ja yhtenäisen äänen takaamiseksi
Seuranaan sillä oli yksi viime vuosisadan sykähdyttävimmistä pallokaiuttimista: Elipson 4050 vuodelta 1968. Elipson 4240 Millenium on kolmitiekaiutin 310-millimetrisellä bassoäänisellä Onken-tyyppisessä re eksikotelossa, 210 millimetrin keskiäänisellä 40 senttimetrin pallokotelossa ilman resonaattoria sekä 25 millimetrin domediskantti pallon päällä. Syntyi Planet L -pallokaiutin – juuri se, minkä näin Tukholmassa – ja kaikki sen johdannaiset. Myös 2010-luvulla on ilmestynyt useampi tribuuttiversio Elipsonin klassikkokaiuttimista. Elipson palasi palloteemaan vielä kerran vuosituhannen vaihteessa, ja komeasti palasikin. Kaiuttimet oli rakennettu saman teknisen konseptin ympärille kuin 1303:kin, mutta ne olivat koteloiltaan kuin eri maailmasta. Muarizio Galanten ja Tal Lancmanin suunnittelema syvänpunainen äänipuu koostuu 12 punaisesta pallokaiuttimesta neljän tuuman koaksiaalielementillä roikkumassa katosta ja katon kautta piuhoin kytkettynä lattialla seisovaan sylinterimäiseen subbariin kahdeksan tuuman bassoäänisellä. Hänelle pallokotelo edusti monessa suhteessa teoreettista ihannetta. Tällä kipsiseoskaiuttimella hoideltiin muun muassa Grenoblen talviolympialaisten äänentoisto. Hän myös tunsi Elipsonin hyvin. Salmi on kertonut harkinneensa vakavasti pallokoteloa muun muassa Revolution-kaiuttimen yläosaan mutta luopuneensa suunnitelmista syistä, jotka liittyivät käytännön ongelmiin. Vuosituhannen vaihteeseen tultaessa Elipson alkoi olla taloudellisissa vaikeuksissa. Revolution pallokotelolla olisi kovasti muistuttanut Elipsonin klassikkoperiodin lattiakaiuttimia, vaikka Salmen pallo olisi ollut resistanssikotelo ja elementtinä koaksiaalielementti. Firman johtoon vuonna 2008 noussut Philippe Carré päätti väistää ennenaikaisen kuoleman panostamalla design-markkinoihin. Elipsonin ohella Cabasse on valmistanut omia pallojaan 1950-luvulta lähtien sekä niitä varten omia koaksiaalija triaksiaalielementtejä. Elipsoniksi välittömästi tunnistettava kaiutin näyttää hyvällä tavalla anakronistiselta. Niiden valkoisessa läsnäolossa ja pallomaisessa olemuksessa on jotain pintaestetiikan ja käyttöfunktion ylittävää yleismaailmallisuutta. Mutta löytyy Suomestakin pallokaiuttimien suuri ystävä: Gradient Labs. ULKONÄÖSTÄ MUISTETAAN Elipson ei ole design-kaiutin rma, mutta kun sen kaiuttimet, varsinkin vanhemmat mallit, ovat läsnä, niiden läsnäolo huomataan ja ne herättävät ranskalaisissa positiivisen mielleyhtymän samaan tapaan kuin McIntoshin vahvistimien turkoosinsiniset vu-mittarit amerikkalaisissa ja miksi ei muissakin. Oljenkortena oli yksi maailman ensimmäisistä bluetooth-kaiuttimista, Planet BT, vuodelta 2006, mutta suosio petti odotukset. Sisustusliike Habitatin kanssa käynnistetty yhteistyö poiki kaksi kannettavaa kaiutinta Lennyn ja Timberin. Siksi pitkään sen jälkeen, kun Elipson oli jo jättänyt pallot ja korvat ja tarjosi paremmin soivia kaiuttimia, kuluttajat jatkoivat Elipsonin pallokaiuttimien hankkimista, koska pitivät niiden ulkonäköä kiinnostavana ja poikkeuksellisena. Malli 1303 vuodelta 1972 on yksi ostetuimmista Elipsonin kaiuttimista kautta aikain.. ELIPSON JA GRADIENT Ranskassa pallokaiuttimilla on, kuten sanottua, pitkät perinteet. LOPPU HYVIN KAIKKI HYVIN Münchenin vuoden 2019 Highend-messuilla Elipson oli valinnut pääosanesittäjäksi uuden Legacy-sarjan 3230-lattiakaiuttimen kahdella 210 millimetrin alumiini–paperikuitu-bassoäänisellä, 160 millimetrin keskiäänisellä ja amt-nauhadiskantilla. ta. Kaiuttimesta tehtiin paranneltu re eksiversio 4260 vuonna 2010. Pallokotelointi oli Gradientin pääsuunnittelija Jorma Salmen suunnittelupöydällä alusta alkaen. Valtaosa markkinoilla olevista kaiuttimista lakkaa kiinnostamasta heti, kun ne eivät soi. Elipsonit noteerataan esineenä silloinkin, kun niitä ei käytetä. Tämä ei ole jäänyt Elipsonilta huomaamatta. Salmen viimeiseksi jääneessä kaiuttimessa 1.4:ssä on juuri tällainen pallokotelo (>200 hertsiä). Epätoivon astetta, jos näin voi sanoa, kuvaa ehkä parhaiten Sound Treen (2011) kaltainen design-ylilyönti. Elipson luopui 1970-luvun mittaan perinteisistä pallokaiuttimista ja haki uutta identiteettiä erityyppisillä koteloratkaisuilla
Tärkeimmät lähteet ovat juomatölkit, vanhat autonosat ja uusien alumiiniosien ja -komponenttien valmistuksesta syntyvä ylijäämä. Yhdistimme Suomessa suunnitellun klassikkosoundin industrial-henkiseen muotoiluun ja vastuulliseen ajatteluun. Lahjoitamme osan jokaisen myydyn RAW-tuotteen hinnasta Audio Engineering Societylle (AES). Lisätietoja: genelec.fi/kestava-kehitys-ja-laatu. Alumiinista valmistettuihin koteloihimme käytettävästä alumiinista noin 94% on kierrätettyä materiaalia. Genelec RAW paljastaa kaiken, myös äänen salaisuudet. Harri Koskisen kädenjälkenä syntyi pelkistetty ja levollisesti muotoiltu kotelo, jonka uusin versio hohkaa raa´an alumiinin rouheaa kauneutta. Se on entistäkin ekologisempi RAW-malli, jonka kotelot eivät vaadi maalausta tai muita ympäristöä kuormittavia pintakäsittelyjä. Haluamme tukea AES:n uraauurtavaa toimintaa audio-alan kansainvälisen tieteen ja teknologian kehityksen parissa. Genelec RAW Päältä rouhea, sisältä huippuunsa hiottu
TEKSTI KARI NEVALAINEN | KUVAT VALMISTAJA 18. SELKEÄN ÄÄNEN OPPITUNTI TESTI | ELIPSON LEGACY 3210 -KAIUTIN JOS JOKU EI TAJUA, MITÄ TARKOITTAA SELKEÄ ÄÄNI, KANNATTAA KUUNNELLA ELIPSONIN UUTTA LEGACY 3210 -KAIUTINTA
Sen rinnalla Legacy 3210 vaikuttaa tavanomaisemmalta jalustakaiuttimelta. Ääniaallon toisella puolijaksolla homma käy toisinpäin. Legacyt sen sijaan heijastelevat yleisemmällä tasolla firman hedonistis-teknistä suunnitteluperintöä. Toisaalta pystyasentoon asetetun amt-elementin säteilykuvio vaakatasossa on laaja, mikä tarkoittaa tasaista diskanttivastetta myös akselilta sivusta mitattuna. Kun kalvon etupuolen poimut kapenevat ja pumppaavat ilmaa ulos, takapuolen poimut leviävät ja imaisevat ilmaa sisään. Tribuuttikaiutin on kopio alkuperäisestä pienin materiaaliteknisin muutoksin, joita kahden mallin väliin jäävä 60 vuotta on tehnyt mahdolliseksi. Helposti näkee, miten huippumalli Legacy 3230 pallolla ja bassotornilla on ottanut vaikutteita Elipsonin 4050:stä ja sen kahdesta johdannaisesta 4240 Milleniumista (2000) ja 4260:stä (2010). TESTI 19. Yhtäältä kalvon säteilevä pinta-ala on merkittävästi suurempi kuin tyypillisen halkaisijaltaan 25-millimetrisen kalotin, ja lisäksi ilma lähtee kalvolta selvästi nopeammin verrattuna tavanomaiseen TÄLLAISTA SELKEÄSTI ILMAISTUA, EI-ESTYNYTTÄ ÄÄNENTUOTTOA RANSKALAISET ILMEISESTI ARVOSTAVAT – AIVAN KUTEN KIELENSÄ TARKKAA, TÄSMÄLLISTÄ JA SELVÄÄ ILMAISUA. Legacy ei ole tribuutti. Legacy 3210:ssä diffuusorin korvaa laajalle säteilevä amt-diskanttielementti. Amt-elementti on liimattu pieneen teräslevyyn, joka on upotettu kaiuttimen satiininmustaan yläosaan. Eikä vain etulevyn, sillä kaiutin on myös takaa kulmista reilusti pyöristetty! TAKAA TUETTU BASSOKESKIÄÄNINEN Nopeasti syttyvän ja säröttömän amt-elementin rinnalle Elipson on valinnut 165-millisen bassokeskiäänisen, jonka alumiinikarK un Elipson vuonna 2012 julkaisi uudelleenpainoksen alun perin vuonna 1953 ilmestyneestä BS 50 -kaiuttimesta, se sai nimekseen BS 50 Tribute. Amt-elementeissä ääntä säteilevään kalvoon on metalloitu johtimet tasaisin välein ja kalvo poimutettu niin, että jokaisen laskoksen sivussa kulkee johdin. Kotelon 28 senttimetriä leveän etulevyn reunat on pyöristetty voimakkaasti diffraktioiden häivyttämiseksi. Tribuutti on teko, jolla osoitetaan kunnioitusta tai ihailua jotakin tiettyä asiaa tai esinettä kohtaan. Pysty suunnassa suuntakuviota rajoittaa elementin korkeus: mitä korkeampi, sitä enemmän kuuntelukorkeus vaikuttaa korkeiden diskanttien kuuluvuuteen. Amt-elementeillä on kaksi merkittävää etua puolellaan. nauhatai dome-diskanttiin, jotka yksinkertaisesti vain työntävät ilmaa eteenpäin. Magneettipiirin akustisesti läpinäkyvät navat ovat kalvon edessä ja takana. Sen sisällä ei ole viritettyä Helmholtz-resonaattoria, ellei refleksikoteloa lasketa sellaiseksi. Elipson itse listaa kolme tunnuskuvallista Elipson-kaiutinta, joiden se sanoo siivittäneen Legacy-sarjan kaiuttimien suunnittelua: La Religieuse (1962), 4050 (1968) ja 1303 (1972), nämä yhdistettynä nykyaikaisiin materiaaleihin. LAAJALLE SÄTEILEVÄ DISKANTTI Lähempää katsottuna 3210:ssä on paljon tuttua Elipsonia. Vuonna 2019 Elipson lanseerasi uuden kolmen mallin kaiutinsarjan ja nimesi sen Legacyksi. Elipson ei ole koskaan innostunut liian suuntaavista kaiuttimista, vaan sellaisista, jotka esimerkiksi ääntä hajottavan akustisen peilin avulla tarjoavat tarkan stereokuvan laajalle kuuntelualueelle. Legacy 3210:n 30 millimetriä leveä amt-diskantti on vain 40 millimetriä korkea, ja siksi vaikutus pystytasossa vähäisempi. Se ei ole pallokaiutin kuten La Religieuse. Diskanttielementtiä ei ole siirretty taaksepäin akustisen keskipisteen yhteensovittamiseksi bassokeskiäänisen kanssa kuten 1303:ssa, ja niin edelleen
Kaiken kaikkiaan 3210 on huolella viimeistelty, komea kaiutin, joka varsinkin tummanharmaalla tammipuuviilulla yhdessä satiininmustan yläosan ja alumiinisen päällilevyn kanssa huokuu arvokkuutta. Niinpä aloitin kuuntelut a-luokan 12-wattisella push-pull-putkivahvistimella ja päätin 20-wattisella vintage-transistorivahvistimella Audiomeca/Sentec-kombo cd-soittimena. Kaiutin reagoi nopeasti, kun soittaja Yksi sisärimoista (ylempi kuva) kiertää bassokeskiäänisen tukien sitä magneetin takaa. Elementissä on jykevä valurunko, kumiripustus (Xmax ±5 mm), 35 mm puhekela (kaptonia) ja neodyymimagneetti. Kuunteluetäisyyttä jäi noin reilut kolme metriä, puolisen metriä enemmän kuin kaiuttimien välillä. 20. KUUNTELUVALMISTELUJA Iso ja pyöreä refleksiputken aukko kaiuttimen takana kielii siitä, että kaiutinta ei voi laittaa seinää vasten tai kirjahyllyyn, minne se 40 senttimetriä korkeana, 28 senttimetriä leveänä ja 36 senttimetriä syvänä tuskin mahtuisikaan. Kuuntelussa kaiuttimet olivat etulevystä mitattuna noin 80 senttimetriä irti takana olevasta seinästä ja 1–1,5 metriä sivuseinistä, lievästi kuuntelijaa kohti käännettynä. Ajatus on, että kevyt, jäykkä ja resonoimaton kartio siirtää ääntä nopeasti ja tehokkaasti amt-diskantin tavoin. Sävyjen maailma esittäytyy rikkaana ilman pistävyyttä, ilman ylimääräistä kirkkautta tai vaimeutta. Elipsonille elementtien välisten viive-erojen tasaaminen on aina ollut kunnia-asia, mutta tasaisen taajuusvasteen näkökulmasta elementtien keskinäinen vaihetoisto on tärkeämpi. Jakotaajuus on 2 800 hertsiä. Bassoelementin taakse syntyvien ääniaaltojen kierron optimoimiseksi seisovien aaltojen syntyä on ehkäisty vaimennusaineella, sisäpyöristyksillä ja epäsymmetrisellä, taaksepäin kapenevalla kotelolla. Ääni syttyy ja sammuu tarkasti ja luonnollisesti. Korva ja diskanttielementti olivat lähes samalla korkeudella lattiasta. Jakosuodin rakentuu diskantin 18 desibeliä per oktaavin impedanssikorjatusta ylipäästöstä ja bassokeskiäänisen 12 desibeliä per oktaavin alipäästöstä notchfiltterillä. Vaihtelevan paksuinen (22–25 millimetriä) mdf-kotelo on sisältä vahvistettu koteloresonansseja vaimentavilla rimoilla. tio on pinnoitettu keraamisella aineella. Sisäinen johdotus on toteutettu kahden johtimen 1,5 neliömillimetrin ofc-kaapelilla kuten siltajohtokin. Vaihetoistoa on vielä hienosäädetty valitsemalla elementtiparille yksilöllisesti korkeatasoiset komponentit. Mukana seuraava bassoäänisen kangassuoja tuntuu tässä seurassa turhalta. Kaiuttimen alla on neljä kartiota ja niille vastakappale. Tehot riittivät omiin kuunteluihin enemmän kuin hyvin, mutta kenties jokin 50-wattinen moderni puolijohdevahvistin saattaisi olla ihanteellinen valinta. Kaiuttimen herkkyydeksi ilmoitetaan 88 desibeliä (per watti per metri) ja nimellisimpedanssiksi kuusi ohmia (minimi 4,9 ohmia 175 hertsissä). Jalustallakin Legacy 3210 on poikkeuksellisen massiivinen ilmestys. Liittimet ja siltajohto (alempi kuva) ovat tukevaa tekoa. Yksi rimoista on kiinnitetty etulevyyn, ja se kiertää bassokeskiäänisen samalla puristaen sitä magneetin takaa kiinni koteloon niin, että etulevyn värinät eivät pääse heiluttamaan elementtiä. SELKEÄÄ JA HELPOSTI HAHMOTTUVAA Ensimmäiseksi korvan pysäyttää laajakaistainen, puhdas, nopea ja varmaotteinen yläkeskialueen ja diskantin toisto. Noilla lukemilla kaiuttimen ei pitäisi olla kohtuuton kuorma millekään vahvistimelle
Elipson Legacy 3210:n äänimaailma on siis kauttaaltaan korkeaa tasoa, mutta onko mitään, mikä voisi olla vielä paremmin. Lähde: valmistaja. Tämä ei ole 3210:n vika vaan hi toiston yleensä. Kaikki välittyy. Elipson ilmoittaa kaistaksi 42–30 000 hertsiä (±3 desibeliä), mikä kuulostaa uskottavalta, sillä kaiutin tuotti huoneessa uskottavaa bassoa keskibassoihin asti. Siihen on vain totuttava tai antaa laajakaistaelementin hoitaa homma. RIPEÄ JA ARTIKULOIVA ELIPSON LEGACY 3210 onnistuu niin teknisenä tuotteena ja näkyvänä esineenä kuin ääneltäänkin, joka yleispätevyydessään mutta myös valitun sointitasapainonsa kautta kertoo ymmärryksestä erilaisen musiikin toistotarpeita kohtaan. Legacy 3210:ssä ääni tuo itseään esiin häpeilemättä, mikä vaikutelma johtunee keskialueen ja ylipäätään äänen selkeydestä ja ulospäinsuuntaavuudesta. Selkeys tulee siitä, että keskialue itsessään on täysin verhoamaton, mutta myös siitä, että mitään keinotekoista väriä ei nouse yläbassojen tai alakeskialueen alueelta sotkemaan ja peittoamaan ääntä. On helppo kuulla, miten vähän sieltä täältä buustaamalla saisi villaisempaa ja lämpimämpää ääntä. Toinen sijoitus voi tarjota hätäapua, mutta Elipsonin viesti heille, jotka haluavat erottelevampaa keskija alabassoa, on: kokeilkaa isompia lattiamalleja. heittää pianissimoa forten väliin tai laulaja hakee tunnelmaa dynaamisilla painotuksilla. Tämä on kokemukseni mukaan harvinainen ominaisuus tämän hintaluokan kaiuttimissa. Kuvaavaa oli, että pystyin kuuntelemaan erään testilevynä käyttämäni kokoomalevyn parikymmentä keskenään hyvin erilaista musiikkiraitaa koskematta äänenvoimakkuudensäätimeen lainkaan. ELIPSON LEGACY 3210 Hinta 2 590 €/pari Lisätietoja elipson.com radiokulma. Kaiutin ei ole erityisen suuntaava. Kahden ja puolen tuhannen euron hinta tuntuu oikeutetulta – myös lähimpiin kilpailijoihin nähden. Kun kaiuttimen diskanttitoisto on niinkin hyvälaatuista ja laajakaistaista (38 kilohertsiä -5 desibeliä) kuin se 3210:ssä on, silloin pitää varautua siihen, että vaikkapa viulun kaikkein korkeimmat äänet toistuvat hyvin, hyvin ohuina. Eikä äänen ilmavuus ja avaruudellisuus tapahdu läsnäolon tai elävyyden kustannuksella. Vaikka äänen selkeys kenties menee lämmön edelle, se ei silti tee 3210:n äänestä kylmää tai tunteetonta. Kolmas seikka on sekin enemmän makuasia. Samat äänet luonnossa kuulostaisivat pyöreämmiltä ja lihaisammilta. Äänen puhtautta ei ole saatu aikaan heikolla bassotoistolla. Bassotoisto laskee alas mutta tekee sen niin oikeaoppisesti (ei änkeä itseään joka väliin), että välillä voi tuntua, ettei sitä olekaan. Kun kukaan ei soita bassoja, niitä ei kuulu, mutta kun bassosoitin liittyy seuraan, kaiutin toistaa sen omana äänilähteenä värittämättä muita soittimia. Vihreä käyrä 0°, sininen käyrä 30° (horisontaalinen). Tällaista selkeästi ilmaistua, ei-estynyttä äänentuottoa ranskalaiset ilmeisesti arvostavat – aivan kuten kielensä tarkkaa, täsmällistä ja selvää ilmaisua. Toisto on kimmoisaa ja ripeää, ja mikä parasta, se pysyttelee kaiken aikaa upeasti omalla tontillaan. Vaikka äänikuva ei ole kaiuttimen prioriteetti, ääni pysyttelee irti koteloista, äänikuva ulottuu kaiuttimien taakse, ja musiikin keinotekoiset ja luonnolliset kaiut erottuvat. Toinen juttu on, että kun bassotoisto lähestyy systeemin resonanssia, bassoista katoaa taajuussisältö ja kaikkein matalimmat bassot ikään kuin pakkautuvat yhteen. Joillakin musiikkinäytteillä brittiläinen pidättyvyys ja sisäänpäinkääntyvyys olisi kuitenkin saattanut palvella kyseistä musiikkia paremmin, vaikka toisilla 3210:n suorasanaisempi ranskalainen ilmaisutyyli oli selvästi oikea. Selkeää, helposti hahmottuvaa ja ymmärrettävää. Keskialueen toisto on totaalisen puhdasta ja läpinäkyvää. Ja hyvä niin. Tämä on fysiikan laki. Mitat (lxkxs) 276 x 404 x 360 mm Paino 13,9 kg Toimintaperiaate 2-tie, bassore eksi Nimellisimpedanssi 6 Ohm Elementit -bassokeskiääninen 165 mm alumiini/keraaminen pinnoite -diskantti AMT Jakotaajuus 2 800 Hz KAIUTTIMEN KONSEPTI JA VALMISTUKSEN LAATU | SELKEÄSTI ARTIKULOIVA ÄÄNI | TONTILLAAN PYSYVÄ BASSOTOISTO KESKIBASSOILLA LIEVÄÄ AHTAUTUMISTA | ASTEEN PIDÄTTYVÄMPI SOITTOTYYLI TOIMISI PAREMMIN JOILLAKIN NÄYTTEILLÄ + Taajuusvaste 200–20 000 hertsiä. Iso hatunnosto Elipsonille siitä, ettei se ole siihen lähtenyt. TESTI. Sitä ei ole tapahtunut kovin monen kaiuttimen kanssa
PYKÄLÄÄ PAREMPIA PAKETTIRATKAISUJA VERTAILU | AKTIIVIKAIUTTIMET KODIN MUSIIKKIKESKUKSENA TEKSTI HEIKKI KIVELÄ | KUVAT MAURI ERONEN AKTIIVIKAIUTTIMISTA VOI HELPOSTI KASATA YKSINKERTAISEN JA TOIMIVAN KODIN MUSIIKKIKESKUKSEN MONIIN ERI TARPEISIIN. 22. OTIMME SELVÄÄ, MILLAISIA VAIHTOEHTOJA ON TARJOLLA HINTAHAARUKASSA 799–2 447 EUROA
Klipsch ja System Audio puolestaan ovat niin kutsuttuja puoliaktiiveja, joissa vahvistin ja muu elektroniikka sijaitsee yhdessä kaiuttimessa, josta toiselle vedetään vain tavanomainen kaiutinkaapeli eikä esimerkiksi virtajohtoa. Käytännössä vertailun malleista kaikista kattavimmin käyttäjäänsä palvelee Klipschin The Fives, jonka takapaneelista löytyy likimain kaikki ne liitännät, joita integroidussa vahvistimessakin pitäisi olla: muun muassa vinyylisoitinotto, hdmi arc, 5.0-version bluetooth ja usb-audio-otto sekä lähtö subwooferille. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kumpikin kaiutin tarvitsee myös virtaa ja Genelec lisäksi kaapelivedot signaalilähteeltä. YHDYSRAKENTEISUUDEN ETUJA On olosuhteita, joissa integroitu äänentoistopaketti on monessakin mielessä se yksinkertaisin ja toimivin vaihtoehto. Se pätee samalla tavalla paitsi erillissarjoissa kuin myös yhdistelmälaitteissakin, joihin tällä kertaa keskitymme. Varsinaisia aktiivikaiuttimia vertailunelikossa ovat Canton ja Genelec, sillä niissä kumpaisessakin vahvistin löytyy kaiuttimesta yhdysrakenteisena. System Audio on nelikossa eräänlainen keskitien edustaja kahdella optisella ja kahdella analogitulolla, joista toinen tarjoaa myös riaa-esivahvistuksen. Yhteensopivuusongelmia tehojen hyödyntämisen tai minkään muunkaan kanssa ei siis pitäisi ilmentyä. 23 E dellisnumerossamme 6/20 esitimme, että perustavanlaatuinen musiikinkuuntelulaitteisto pohjautuu yksinkertaisimmillaan ohjelmalähteen, vahvistimen sekä kaiuttimien kolmiyhteyteen – eikä tämä lähtökohta ole muutaman kuukauden kuluessa tietystikään muuttunut. Eroavaisuuksistaan huolimatta jokainen esittelemämme kokoonpano sisältää edelliskappaleessa mainitut peruselementit, osa enemmän tai vähemmän integroituna, osa laitekokonaisuutena. Tästä johtuen emme tällä kertaa myöskään pisteytä laitteita erikseen. Se johtuu siitä, että laitteet ovat luonteeltaan niin erilaisia, eri kokoisia ja eri painotuksin mietittyjä, joten suora vertaaminen ei olisi yhdenkään osallistujan kannalta tasa-arvoista. Tämänkertainen katsauksemme kohdistuu siis aktiivikaiuttimiin kodin musiikkikeskuksena, hyvin yleisellä ja erilaisia toteutustapoja luotaavalla tavalla. ?n CANTON SMART GLE 9 GENELEC G THREE & CAMBRIDGE AUDIO CXN V2 KLIPSCH THE FIVES SYSTEM AUDIO SAXO 7 ACTIVE VERTAILU. Työpöytäkäytössä tai tilarajoitteisessa ympäristössä liitäntämahdollisuuksien monipuolisuus suoraan kaiuttimissa ilahduttaa. Pyrkimyksenämme onkin siis ikään kuin esitellä neljä erilaista vaihtoehtoa niin, että kunkin ratkaisun oma painotus, ominaisuudet sekä plussat ja miinukset toimisivat tien viittana omaan käyttöön sopivimman ratkaisun haarukoinnissa. Äänenlaadun kannalta – ainakin teoriassa – etua on myös siitä, että valmistajat ovat mitoittaneet kaiuttimiensa vahvistimet, elementit ja muun elektroniikan toimimaan mahdollisimman hyvin kokonaisuutena. Ratkaisun etuna on ennen muuta käytön helppous. Teknologian kehityksen kannalta taas esimerkiksi Cantonin hyödyntämä langaton ekosysteemi mahdollistaa jopa 5.1-kanavaisen kotiteatterijärjestelmän kokoamisen ilman erillistä av-vahvistinta ja monimutkaisia kaapelivetoja. Esimerkiksi Klipsch herää standby-tilastaan muutamissa sekunneissa signaalin havaittuaan, joten hdmi arc -liitäntää television kanssa käytettäessä kaiuttimia ei tarvitse edes kytkeä erikseen päälle telkun aukaistessaan. Vastaavasti pelkästään kaiuttimena liitäntätarjonnaltaan suppein on Genelecin G Three pelkällä xlrtai rca-otollaan, mutta pakettina yhdessä Cambridge Audion CXN V2 -verkkosoittimen kanssa siitä tulee monipuolinen ja tulevaisuudessakin toimiva, erittäin hyvä-ääninen alusta verkkomusiikin kuunteluun. EVÄITÄ OIKEAN VALINTAAN Vaikka käsittelemmekin laitteita tällä kertaa yhdessä, ei kyseessä silti ole Hifimaailman standardien mukainen vertailu. Täysin langattomia ratkaisuja joukossa ei ole tällä kertaa yhtään, mutta vähimmällä johtojen vetämisellä päästään Klipschin ja System Audion tapauksessa: niille riittää vain virtajohto ja kaiuttimet liittävä yhdyskaapeli, ja musiikin saa soimaan langattomasti esimerkiksi bluetoothin kautta
Kriittinen kuulija saattaa tosin kiinnittää huomiota bassojen jyräykseen keskialueella, mutta kuuntelun hauskuus menee nurinan ohitse. KUUNTELUARVIOT | HEIKKI KIVELÄ Nyt on katetta koolle. Itse järjestelmä sallii maksimissaan 5.1-kanavaisen konfiguraation. Bluetooth-versio taas on hämmästyttävän vanhanaikainen 3.0, joskin aptx-tuella varustettuna. Tämä käy ilmi kaiuttimen muhkeassa ja rohkeassa toistossa, josta ei tehoa ja vääntöä puutu, olipa volyymi sitten hiljainen tai kova. Balanssiltaan neutraali ja miellyttävä soundi on mikroja makrodynamiikaltaan vaivattoman viihdyttävä. Kaiutin tuntuisi olevan tehoistaan huolimatta myös aika immuuni huoneelle. Smart GLE 9 on muutenkin luonteeltaan ainakin vähän sukua kotiteatterimaailmalle. Muutenkin äänessä on hyvällä tavalla paljon kaiutinta. VOIMALLINEN TOISTO | ANTAA KATETTA KOOLLEEN | EKOSYSTEEMIN LAAJENNUSVARA VANHA BLUETOOTH-VERSIO | VAIN VÄLTTÄMÄTTÖMÄT LIITÄNNÄT | TILANTARVE +. 24 CANTON SMART GLE 9 HINTA: 1 790 € KEHITTYNYT RASKASSARJALAINEN Saksalaisen Cantonin Smart GLE 9 on GLE-sarjan kookkain lattiakaiutin, joka on saatavana myös GLE 496.2 -passiiviversiona samalla kolmitierefleksitoteutuksella. Liitäntäpoliittisesti näillä tulee toimeen, mutta jos paketiltaan haluaa enemmän, täytyy kaiuttimien rinnalle hankkia esimerkiksi 499 euron arvoinen Cantonin Smart Connect 5.1 -boksi, joka oikeastaan on täysverinen av-esivahvistin hdmi-liitäntöineen. Keskialue ei sävykkyydessään aivan pääse kärkiryhmään, mutta äänen ulottuvuus ja dynamiikka ovat aivan omaa luokkaansa. Näennäisen yksinkertainen paketti tarjoaa myös melko runsaasti säätövaraa aina taajuuskorjauksesta lipsyncin säätöön. Sopivassa, vähän tilavammassa käyttöympäristössä se ei luultavasti jätä paljoa toivomisen varaa. Smart GLE 9 -paketti koostuu kahdesta täysaktiivisesta kaiuttimesta, joiden oikeastaan ainoa ero on siinä, että master-kaiuttimen takapaneelista löytyy usb-audio-otto. Puhdasta ääntä riittää alaskin asti sen verran, että subwoofer ei ole välttämättömyys. Subwooferin tarvekaan ei ole lainkaan välttämätön, riippuen toki hieman kuuntelumieltymyksistä. Muut liitännät ovat yksi balansoitu xlr, rca-stereolinjatulo, optinen ja koaksiaalinen digiotto, ja lisäksi mukana on koaksiaalinen anto kaiuttimien langallista yhdistämistä varten. Toimituksen kuunteluhuoneessa bassosäädintä sai pudottaa pari pykälää, mutta keskialueen ja diskantin taso on oletuksena hyvä. Mutta jos esimerkiksi naapurisopua ei tarvitse vaalia, saundin pitää tulla iholle ja pistää lahkeet lepattamaan, niin siinä Smart GLE 9 kyllä onnistuu. Ääntä lähtee, ja vielä ihan sietorajallekin asti saundi pysyy jotensakin kasassa. Samalla se laajentaa Cantonin Smart-ekosysteemin mahdollisuuksia muun muassa Dolby Atmos -toistolla. KUUNTELUARVIOT | MAURI ERONEN Kolmiulotteinen ja huoneen helposti täyttävä, kokonaisvaltainen ääni. Tanakka toisto on sopivassa määrin kallella muhevaan, mikä takuulla pistää menevämmällä musiikilla jalan vipattamaan. Kyseessä on kuitenkin iso kaiutin isoilla äänivaroilla, joten enemmän himmailukuunteluun taipuvaisten voi olla suositeltavaa katsella hiukan hillitymmän kokoisia malleja. Stereomoodissakin Smart GLE 9 toimii aivan mainiosti
SMART GLE 9:N takaa löytyy muun muassa xlr-muotoinen balansoitu otto molempien kaiuttimien langallista kytkentää varten. Se kertoo muun muassa ohjelmalähteen ja äänenvoimakkuuden. Vastaavasti käyttäjä voi yhdistää kaiuttimet toisiinsa koaksiaalisella kaapelilla. 25 CANTON SMART GLE 9 Toimintaperiaate Täysaktiivinen 3-tiekaiutin refleksikotelossa Teho (per kaiutin) 350 W Elementit Basso 2 x 7,6” Keskiääni 1 x 6,8” Diskantti 1 x 1” Tulot 1 x xlr (balansoitu), 1 x stereo-rca, 1 x koaksiaali, 1 x optinen toslink, 1 x usb-audio Lähdöt 1 x koaksiaalinen (kaiuttimelle) Bluetooth 3.0, aptX Mitat (l x k x s) 21 x 106,3 x 31 cm Paino (kpl) 19,2 kg Värivaihtoehdot Musta, valkoinen Muuta Kaukosäädin, optinen, koaksiaalinen ja rca-kaapeli Lisätiedot audelec.fi, canton.de 1. CANTONIN NÄYTTÖ on sijoitettu hiukan erikoisesti lattianrajaan kaiuttimen alaosaan. TAAJUUSVASTEMITTAUS METRIN etäisyydeltä toimituksen kuunteluhuoneessa: taajuuskorjauksen vaikutus vasteeseen asennoissa eq pois päältä (musta), basso -6 desibeliä (punainen), keskiäänet -6 desibeliä (vihreä) ja diskantti -6 desibeliä (sininen). Muuten signaali siirtyy master-kaiuttimesta toiseen langattomasti muita liitäntöjä käytettäessä. 2. VERTAILU. Kapeat vaimentumat vasteessa aiheutuvat huoneesta, eivät kaiuttimesta. 1. 3. Järjestelmää ohjataan kaukosäätimellä, jonka tuntuma on luokassaan poikkeuksellisen raskas ja vakuuttava. 3. 2
Periaatteessa oikeilla musiikkivalinnoilla soundi on juuri niin kohdallaan kuin vain voi olla. 26 GENELEC G THREE + CAMBRIDGE AUDIO CXN V2 HINTA YHTEENSÄ: 2 447 € PUHDASTA ÄÄNTÄ JA VERKKO-OMINAISUUKSIA Esimerkkinä hyvistä aktiivikaiuttimista ja niiden kumppaniksi kytkettävästä soittimesta toimii kotimaiset Genelec G Threet ja brittiläinen Cambridge Audion CXN-verkkosoitin, joka päivittyi hiljattain V2-versioon. Hillityn yksinkertainen ulkoasu 4,3 tuuman värinäytöllä on tyylikäs ratkaisu. HELPPO JA VAIVATON TOISTO | TARKKA JA PUHDAS ÄÄNI RAJALLINEN ÄÄNENPAINE | HILLITTY BASSOTOISTO MONIPUOLISET VERKKOTOIMINNOT | ULKONÄKÖ JA DESIGN | SULAVA KÄYTTÖKOKEMUS EI ANALOGITULOJA | BLUETOOTH LISÄVARUSTEENA + GENELEC G THREE CAMBRIDGE AUDIO CXN V2 +. KUUNTELUARVIOT | MAURI ERONEN Äänikuvaltaan laajasti ja kolmiulotteisesti mutta samalla tarkasti piirtävä sointi, jossa sävylliseen erotteluun yhdistyy miellyttävän leppoisa eteneminen. KUUNTELUARVIOT | HEIKKI KIVELÄ Mainio resoluutio, skarppi yläpää ja sopusuhtainen bassotoisto. Tavallaan Genelec ja Cambridge Audio ovat yhdessä varsin monipuolinen paketti, vaikka joitain tarvittavia liitäntöjä jääkin ehkä puuttumaan, esimerkiksi CXN V2:sta puuttuu analogitulot, hdmitai levysoitinliitäntä. Bassotoiston rajat tulevat vastaan ensimmäisenä ja keskialue, varsinkin ylempää, käy vähän särmikkääksi. CXN V2:n rinnalle voisi siis harkita myös kookkaampia kaiuttimia tai vastaavasti subwooferia G Three -parin tueksi. Verkkosoitin on lisäksi Roon Ready -sertifioitu, mutta blue toothista taas tulee maksaa 89 euroa ekstraa. Siinä mielessä kaiutin on tiukasti lähikenttäkuunteluun lähikenttävolyymilla tarkoitettu eikä tarjoa aivan parhaintaan etäämmältä. Genelecit tuskin esittelyjä kaipaavat, ja suht kompaktit, kotikäyttöönkin soveltuvat G Threet ovat iisalmelaisvalmistajan tyylille uskollisesti raskaan ja vakuuttavan oloiset – tosin 1 448 euron parihinnalla vähempää ei odottaisikaan. Leppoisa mutta tarkka toisto ei pahemmin elostele mutta toimii monenlaisella musiikilla. Vastaavasti 999 euroa maksava Cambridge Audio CXN V2 on sekin kaikin puolin uskottavan oloinen tuote kategoriassaan. Vaativampi ja varsinkin raskasbassoisempi materiaali tosin paljastaa, ettei puhdasta ääntä irtoa ehkä ihan niin paljon kuin saattaisi toivoa. Sopivan subwooferin kanssa voisi kyllä yllättää. Basso on napakka mutta ei aivan yllä kärkeen vavahduttavuudessaan, mikä kaiuttimen koko huomioon ottaen on ymmärrettävää. Paketin kirkkain valtti on kuitenkin hyvällä tavalla neutraalissa mutta samalla vaivattoman tarkassa äänessä, joka tulee ilmi erityisesti lähikenttäkuuntelussa. Sen sijaan tarjolla on monipuolinen kattaus verkko-ominaisuuksia aina suoratoistopalveluista upnp-tukeen. Helppo ja vaivaton toisto kaivaa äänitteistä asioita tekemättä kokonaisuudesta ylianalyyttistä. Niin hyväsointiset kaiuttimet kuin G Threet ovatkin, luonnonlait vaikuttavat niidenkin suorituskykyyn tuoden mukanaan rajoituksensa äänenpaineen ja bassotoiston suhteen
CAMBRIDGE AUDIO CXN V2:n mukana tulee kookas ja monipuolinen kaukosäädin, mutta soittimen ohjaus hoituu myös älylaitteelle ladattavalla StreamMagic-sovelluksella. GENELEC G THREE Toimintaperiaate Täysaktiivinen 2-tiekaiutin refleksikotelossa Teho (per kaiutin) Basso 50 W + diskantti 50 W Elementit Bassokeskiääni 5” Diskantti 0,75” Tulot 1 x xlr, 1 x rca Mitat (l x k x s) 18,9 x 29,9 x 17,8 cm Paino (kpl) 5 kg Värivaihtoehdot Musta, valkoinen Muuta Mukana IsoPod-jalusta, säädettävä basso ja diskantti, pöytäsijoitusoptimointi Lisätiedot genelec.fi CAMBRIDGE AUDIO CXN V2 Toimintaperiaate Verkkosoitin Tulot Usb-audio, koaksiaalinen, optinen toslink Lähdöt Balansoitu xlr, stereo-rca, koaksiaalinen, optinen toslink Muut liitännät Infrapuna, control bus in/out, 2 x usb-media, rj45 Bluetooth Lisävarusteena (BT100, 89 €) Verkkoyhteys Ethernet, wifi Verkkotoisto Airplay 2, Chromecast, nettiradio, Spotify Connect, TIDAL, Qobuz Mitat (l x k x s) 43 x 8,5 x 30,5 cm Paino 3,5 kg Muuta Kaukosäädin, Roon Ready, StreamMagic-ohjainsovellus (Android/iOS) Lisätiedot audiokauppa.fi, cambridgeaudio.com 3. 2. 1. CXN V2 ei tarjoa lainkaan analogituloja, ja Geneleceissä taas on kaiutinkohtaiset linjatulot rcatai xlr-muodossa. 3. VERTAILU. Lisäksi käyttäjä voi kontrolloida CXN V2:ta verkkoyhteyden avulla tietokoneen selaimesta. Käyttöönoton yhteydessä ensimmäisenä tuli kytkeä päälle laitteen esivahvistintila, jotta äänenvoimakkuuden säätö onnistuu laitteesta. 27 1. TAAJUUSVASTEMITTAUS METRIN etäisyydeltä toimituksen kuunteluhuoneessa: taajuuskorjauksen vaikutus Genelecin vasteeseen asennoissa eq pois päältä (musta), low bass -4 desibeliä (sininen) ja bass -6 desibeliä (punainen). GENELEC JA CAMBRIDGE AUDIO -kombon liitäntäarsenaali tukee enemmän digitaalisia ja verkkopohjaisia lähteitä. 2
Se tarjoaa nimittäin varsin monipuoliset liitäntämahdollisuudet aina vinyylisoittimesta television hdmi arc:iin version 5.0 bluetoothia ja usb-audiota unohtamatta. HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE +. KUUNTELUARVIOT | HEIKKI KIVELÄ Oikeastaan todella mukaansatempaava toteutus, jossa on pieneen kokoon nähden tosi tymäkkä ja jyskivä basso, tosin se vähän sotkee alakeskiäänten tarkkuuta ja tuo saundiin pientä ekstramuhkeutta. Lisäksi kaiuttimet soivat hämmästyttävän lujaa ja puhtaasti. Äänenlaadun suhteen The Fives pääsi jopa hiukan yllättämään. Kokonaisuutena The Fives on kuitenkin kaukana pölyisestä nostalgiasta. Ylikohteliaaksi kaiutin ei sorru, sillä diskantissa on miellyttävä ja selkeä kilahdus. Näiden välimuoto saattaa joissakin tilanteissa tuoda sopivan lisämausteen bassotoistoon. Sävyllistä ja äänikuvallista tarkkuutta, napakkuutta, erottelua ja menevää ääntä on tarjolla melko reippaasti. Kun ottaa huomioon The Fivesien monikäyttöisyyden ja liitäntävaihtoehdot, paketista tulee varsin monikäyttöinen ja persoonallinen joka kodin musiikkikeskus, jonka äänikin on vajaan tonnin hintalapun edellyttämällä tasolla. MUKAANSATEMPAAVA ÄÄNI | KAIKKI KESKEISET LIITÄNNÄT | ULKONÄKÖ JA DESIGN | AIDOSTI MONIPUOLINEN PAKETTI PAIKOIN TURHANKIN MUHEVA BASSO SOPIVASTI UUTTA, SOPIVASTI VANHAA Klipsch lienee yksi pro loituneimmista yhdysvaltalaiskaiutinvalmistajista, jolla riittää ammennettavaa pian 75-vuotisesta historiastaan. Äänenvoimakkuuden säädön portaat voisivat olla hieman pienemmät. Kaiuttimien asennus ja käyttö on erittäin helppoa ja luontevaa – johtuen osittain siitä, ettei The Fives sisällä varsinaisia verkkotoimintoja. Osansa saundin tanakkuuteen tuo The Fiveseistä löytyvä Dynamic Bass EQ, mutta yleisellä tasolla sekin oli toteutettu suhteellisen maltillisesti. Dynamic bass -tila päällä alakerta on liioiteltu, mutta neutraalitila tarjoaa kaikenlaisilla äänitteillä miellyttävää ja tasapainoista ääntä. Muutenkin meiningissä on selvää etukenoa äänen puhtauden kustannuksella, mikä kyllä tekee kuuntelusta hauskaa muttei briljeeraa erityisen hi stisillä hyveillä. Historian havinaa on aistittavissa myös muun muassa pähkinäpuuvaneriviimeistelystä, näyttävistä suojaverkoista sekä master-kaiuttimen kannen säätörullista. KLIPSCH THE FIVES HINTA: 949 € KUUNTELUARVIOT | MAURI ERONEN Neutraali ja kokoistaan suurempi ääni säestyy sopivalla alakeskialueen lämmöllä. Tämä näkyy ja kuuluu myös kompakteissa The Fives -kaiuttimissa muun muassa valmistajan oman Tractrix-torvisuuntaimen hyödyntämisen muodossa. Bluetooth ajanee asiansa langattomien yhteyksien saralla, ja jos monipuolisempia verkkotaitoja tarvitsee, voi kaiuttimiin lisätä erillisen verkkosoittimen. Myyntipakkaukseen kuuluu myös usb-johto tietokonekäyttöä varten. Ohjainsovellus taas on tulossa saataville lähiaikoina. Tietyntyyppisellä musiikilla tämä on kuitenkin enemmän hyvä kuin huono juttu, varsinkin vähän reippaammalla äänenvoimakkuudella kuunneltuna. Kokoonsa ja ulkonäköönsä suhteutettuna toisto oli varsin runsasta ja mukaansatempaavaa. Näin ollen kokonsa ja designinsa puolesta The Fives sopii paitsi työpöydälle myös vaikkapa television kumppaniksi, sillä paketissa tulee mukana vieläpä hdmi-kaapeli, jonka ominaisuuksia ei kuitenkaan ole tarkemmin määritelty
KLIPSCH THE FIVES Toimintaperiaate Puoliaktiivinen 2-tiekaiutin refleksikotelossa Teho (per kaiutin) Basso 60 W, diskantti 20 W Elementit Bassokeskiääni 4,5” Diskantti 1” Tulot Hdmi arc (cec), phono-/linjatulo (rca), 3,5 mm miniplugi, usb-audio, optinen toslink Lähdöt Sub out (rca) Bluetooth 5.0 Mitat (l x k x s) 16,5 x 30,5 x 23,5 cm Paino 5,35 kg / 4,85 kg (master/slave) Värivaihtoehdot Pähkinäpuu, musta Muuta Kaukosäädin, hdmi-kaapeli, usb-kaapeli, Lisätiedot loudgroup.fi, klipsch.com VERTAILU. Master-kaiuttimeen voi kytkeä suoraan vaikkapa television hdmi arc -liitännällä, vinyylisoittimen, tietokoneen tai esimerkiksi ulkoisen subwooferin. 3. 2. Rullasäätimet tosin ovat hiukan liukkaahkot. 2. TAAJUUSVASTEMITTAUS METRIN etäisyydeltä toimituksen kuunteluhuoneessa: taajuuskorjauksen vaikutus vasteeseen asennoissa EQ Neutral (musta), Dynamic Bass on (punainen) ja Dynamic Bass off (sininen). Signaali siirtyy slave-kaiuttimelle asiallisella neljän metrin kaapelilla. Perustoiminnot hoitelee sujuvasti solakalla ja käteen istuvalla kaukosäätimellä, mutta ohjaaminen onnistuu myös master-kaiuttimen päältä. 29 1. Kaikessa on kuitenkin menty käytettävyys edellä. 1. KLIPSCH EI PEITTELE The Fivesien ulkoista retrodesignia. 3. THE FIVES TARJOAA kompaktissa paketissa oikeastaan kaiken keskeisen
Ääni on parhaimmillaan sopivan iso sekä leveysettä syvyyssuunnassa. Nurkkapaikkaa voi siis varovasti kokeilla, josko alapää sillä aavistuksen muhevoituisi. Saxo 7 Active tarjoaa kaksi digituloa optisen toslinkin muodossa, erilliset rca-parit sekä linjalähteelle että vinyylisoittimelle plus version 4.0 bluetoothin aptx-tuella. SIISTI DESIGN | LIITÄNNÄT | PERINTEINEN KAIUTINJOHTO YHDYSKAAPELINA | RULLAAVA TOISTO PAIKOIN HILLITTY ÄÄNI | KAIUTTIMEN ÄÄNENVOIMAKKUUSSÄÄDIN PÖLYVERKON ALLA +. Adaptive Bassja Normal-tiloilla ei ole suuren suurta vaikutusta kokonaisprofiiliin. Siinä missä esimerkiksi Klipsch The Fives on enemmän menevän mukaansatempaava, ekstrovertti esiintyjä, Saxo 7 Active pysyttelee kautta linjan huomattavasti herkempänä ja tasaisempana. Sen kohdalla kyse on melko vaatimattomasta bassokorostuksesta, jonka vaikutusalue osuu enemmänkin yläbassoihin. Erityisempiä verkkotai muitakaan toiminnallisuuksia ei ole, tosin master-kaiuttimen takapaneelista löytyy kytkin Adaptive Bass -ominaisuudelle. Se, mikä – kokoluokassaan ymmärrettävästi – basson tanakkuudessa menetetään, saadaan takaisin ylemmän kaistan resoluutiossa ja kieltämättä positiivisesti yllättävässä stereokuvassa. KUUNTELUARVIOT | MAURI ERONEN Yläpäästään pidättelevään kallistuva toisto on hento mutta neutraali. Ripaus lisää lempeää pyöreyttä ääneen olisi paikallaan. Toteutuksessa on siis ehdottomasti puolensa. KUUNTELUARVIOT | HEIKKI KIVELÄ Aivan matalimpiin bassoihin ei tämän mittaluokan kaiuttimella mennä varsinkaan avarammalla sijoituksella. Toteutuksessa on kiistatta puolensa, mutta esimerkiksi telkkarin kaveriksi leffojen katseluun subwoofer alkaa olla jo melko välttämätön lisävaruste – vaikka perus-soundbarin Saxo 7 Active kyllä pesee monellakin saralla. Adaptive bass -kytkin korostaa kuuluvasti yläbassoa, mikä saattaa joillakin äänitteillä tuoda kevyeen toistoon tarvittavaa lisäpontta. Verkot ovat kuitenkin magneettikiinnitteiset ja paketissa tulee mukana kaukosäädin, joten käytettävyys ei ihan hirveästi tästä kärsi. Rauhallisemmassa kuuntelussa olohuoneessa tai työpöydällä solakat Saxo 7 Activet onnistuvat piirtämään viehättävän ison ja syvän äänikuvan. Turhan tummaksi soundia ei voi moittia, sillä trumpetti kiekaisee tarvittaessa sieltä mistä pitääkin. Äänenpaineiden sijaan kokonaisuudessa puhuttelee paitsi resoluutio myös rytmisen puolen eräänlainen näpäkkyys, mikä osuu hienosti linjaan kevyemmin tuotetun musiikin kanssa. Jopa niin, että master-kaiuttimen äänenvoimakkuudensäädin ja toimintoja ja tiloja ilmaiseva ledi jäävät pölyverkkoja käytettäessä mustan harson alle. Basso on erittäin napakasti kontrollissa kummassakin toimintatilassa, ja rytmipuoli kaikessa ketteryydessään vie helposti mukanaan. Periaatteessa se on kokoluokkansa ja ominaisuuksiensa puolesta hyvin lähellä Klipsch The Fivesiä, mutta tanskalaisvalmistajalle ominaiseen tyyliin hillityn pohjoismaalaisella designilla. 30 SYSTEM AUDIO SAXO 7 ACTIVE HINTA: 799 € HELPPO JA HILLITTY PERUSRATKAISU Vajaat 800 euroa maksava System Audion Saxo 7 Active on katsauksemme edullisin vaihtoehto
SYSTEM AUDIO SAXO 7 ACTIVE Toimintaperiaate Puoliaktiivinen 2-tiekaiutin refleksikotelossa Teho (per kaiutin) 50 W Elementit Bassokeskiääni W1408 saxo (13 cm) Diskantti T25DXT Ti (2,5 cm) Tulot 2 x optinen toslink, phono-tulo (rca), linjatulo (rca) Lähdöt Sub/pre out Bluetooth 4.0, aptX Mitat (l x k x s) 16 x 31 x 26 cm Paino Yht. 31 1. Kaiuttimet voidaan lisäksi kiinnittää seinään System Audion omalla seinäkiinnikkeellä (malli W.5, 122 euroa/pari). 2. 2. 3. 1. SAXO 7 ACTIVEN TAKAPANEELISTA löytyy keskeiset liitännät niin digikuin analogilähteille. TAAJUUSVASTEMITTAUS METRIN etäisyydeltä toimituksen kuunteluhuoneessa: taajuuskorjauksen vaikutus vasteeseen asennoissa Normal (musta) ja Adaptive Bass (punainen). SYSTEM AUDIO SAXO 7 ACTIVEN master-kaiuttimessa on tilanilmaisinledi vasemmassa ja äänenvoimakkuudensäädin oikeassa reunassa. 3. 11 kg Värivaihtoehdot Musta, valkoinen Muuta Kaukosäädin, seinäkiinnitysoptio (122 €/pr) Lisätiedot ah-hifisystems.fi, system-audio.com VERTAILU. Halutessaan voi käyttää myös omaa, tarvittaessa pitempää yhdyskaapelia. Pölysuoja päälle napsautettaessa ledin välke kuitenkin erottuu selvästi, mutta äänenvoimakkuutta täytyy siinä tapauksessa säätää joko mukana tulevalla kaukosäätimellä tai suoraan ohjelmalähteestä. Kaiuttimet kytketään toisiinsa tavallisella kaiutinjohdolla, ja myyntipakkauksessa tulee mukana banaaniliittimillä varustettu kaapeli
NÄIN MYÖS HIFIMESSUT. 32 HUONEITTAIN HIFIÄ RAPORTTI | HIFI & HIGH END -MESSUT HIFIHUONE 10.–11.10.2020 KANSALLISET JA KANSAINVÄLISET MASSATAPAHTUMAT OVAT JO PUOLEN VUODEN AJAN PERUUNTUNEET YKSI TOISENSA JÄLKEEN. TAMPERELAINEN HIFIHUONE USKALTAUTUI KUITENKIN JÄRJESTÄMÄÄN PERINTEISEEN TAPAANSA PIENIMUOTOISTA MESSUTOIMINTAA LOKAKUISEEN VIIKONLOPPUUN TOKI OTTAEN HUOMIOON TARVITTAVAT TURVALLISUUSNÄKÖKOHDAT. 2.. TEKSTI & KUVAT JAAKKO ERÄPUU 1
PAINOPISTE RASKAASSA PÄÄSSÄ Vaikka Hifihuoneen sortimentti tarjoaakin kattavat näkymät hifin koko kenttään, langattomia monihuoneratkaisuja myöten, eniten kiinnostusta tuntuivat herättävän raskaamman pään laitteet ja eritoten kaiuttimet. MEZEN LIPPULAIVAKUULOKKEET. 4. Laatuhifin maahantuontiin erikoistunut uusi yritys Kuulen oli järjestänyt paikalle Mezen kuulokkeiden ohessa myös edustamansa German Physiksin HRS-130-kaiuttimet, joiden myötä oli helppoa havaita, että ympärisäteilevässä toimintaperiaatteessa on ideaa, kun se tehdään oikein. KAHDEKSANKULMAISELLA kotelolla, ympärisäteilevällä DDD-hiilikuituelementillä ja 10-tuumaisella wooferilla varustettu German Physiks HRS-130: avaraa laatuääntä sirosta paalusta. 3. Toistovaste 27–20 000 hertsiä (±3 desibeliä) eli ulotteikas kokoisekseen. SONUS FABERIN toinen kunnianosoitus Stradivarius-viululle. 2. 5.. MARTENIN OSCAR-SARJAN isompi edustaja, Trio. Ensimmäinen oli Amati, tämä IL Cremonese ex3me. Kaikissa kolmessa elementissä keramiikkaa, sisäinen johdotus Jormaa. Äänitekaupan myyntipiste oli sijoitettu kahvion lailla sisäänkäyntiaulaan, hyvin ohitseen kulkevan messuyleisön hollille. ?n 1. 3,5-teinen ilmestys koko 145 senttimetriä korkeassa komeudessaan. Julkisivun hieno värimaailma paljastuu vain tietyssä katselukulmasta. Kuulokeorientoituneille kuluttajille messuilla oli tarjota niin Staxin huippumalleja kuin Meze Audion Empyreankin, joka saanee arvioivaa palstatilaa Hifimaailmassakin hieman tuonnempana. 3. Olihan kuultavissa useampiakin uusia tuttavuuksia jo siksikin, että vuotuiset Expo-messut jäivät tänä vuonna kokematta. Huonekohtaisen vierasmäärän valvonnasta huolehtivat tehtävään ohjeistetut esittelijät, minkä ansiosta ei päässyt syntymään tartunnalle otollisia olosuhteita lähikontaktien muodossa. 4. Myymälätilojensa ohessa Hifihuone oli valjastanut esittelykäyttöön pari mukavan kokoista neuvotteluhuonetta myymälän lähistöltä. Empyrean on planaari ja hybridi. Ääntä tuottavaa kalvoa ajetaan kahden erimuotoisen magneettiratkaisun taktiikalla. RAPORTTI 33 R atinan stadionin ja Tampereen uusimman kauppakeskuksen tuntumassa sijaitseva Hifihuone oli valmistautunut hifin ja high endin demoamiseen huolella, maskeineen päivineen. Genelecin uusi 8361 keräsi etupäässä myönteisiä kommentteja messuyleisöltä, samoin Yamahan 5000-sarja, joka oli saanut täydennyksekseen GT-5000-levysoittimen suo rine äänivarsineen. JAPANILAISTA JÄREYTTÄ: (Rotel) Michi S5 -päätevahvistin. Tässä samaisessa lehdessä julkaistussa kokeilujutussa esiintyvä Leak + Wharfedale Linton -setti osoitti, että kohtuuhinnallakin saa sekä hyvää ääntä että kivan retrohenkisen ulkoisen olemuksen. Ainakin ensimmäisenä messupäivänä tunnelmat tiloissa olivat väljät ja rauhalliset. Hifihuoneen omaan maahantuontiohjelmaan kuuluva Sonus Faber esiintyi edukseen järeän McIntosh-kaluston ajamalla IL Cremonese ex3me -huippumallillaan, mutta lupaavasti soi myös japanilaisen Michi-elektroniikan ohjastama Marten Oscar Trio -kaiutinpari. 5. Massaa 60 kiloa, tehoa 2 x 500 wattia kahdeksaan ohmiin
TÄLTÄKÖ KAIKKI MARANTZIT NÄYTTÄVÄT TULEVAISUUDESSA. TEKSTI KARI NEVALAINEN | KUVAT VALMISTAJA JA MAURI ERONEN | MITTAUKSET MAURI ERONEN 34. MUODONMUUTOS TESTI | MARANTZ MODEL 30 -VAHVISTIN & SACD 30N -SACD-SOITIN MARANTZIN UUSI 30-LAITESARJA SEKÄ MUISTUTTAA VALMISTAJAN VAALIMISTA PERINTEISTÄ ETTÄ TIETYLLÄ TAVALLA ETÄÄNNYTTÄÄ NIISTÄ
Kotiteatterit katosivat stereoympyröistä yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin. Levysoitinbisnes alkoi kukoistaa uudelleen. HINTALUOKKIEN PAINEESSA Kun vielä 1980-luvulla Philipsin kainalossa Marantz tyytyi valmistamaan yksibittisiä ja monibittisiä cd-soittimia (CD-63, CD-94, CD-10 ynnä muita), 1990-luvulla toiminnan painopisteen siirryttyä Marantz Japanin harteille yritys omistautui uudella energialla highend-tuotteiden valmistukselle – olivatpa ne av-vahvistimia tai vanhojen Marantz-legendojen replikoita. Hiljattain edesmennyt Ken Ishiwata liittyi Marantzin tuotekehitystiimiin ja ryhtyi muokkaamaan olemassa olevista laitteista nimeään kantavia high endversioita, kuten esimerkiksi Marantz CD-63 MkII Ki Signature. Tätä taustaa vastaan viimeiset 20 vuotta, ensiksi kilpailija Denonin (D + M Hol dings) kyljessä 2002 eteenpäin ja sitten vuodesta 2017 Sound Unitedin omistuksessa, ovat olleet Marantzille kovin erilaista aikaa. Hongkongissa meni 1990-luvulla vielä kovaa niin kiinteistökuin hifimarkkinoillakin. Melko pian alkoi olla selvää, ettei cd-levy ehkä kuitenkaan olisi viimeinen sana binääritoistossa. näin jälkikäteen ajatellen melko laihoin tuloksin. Mikrotietokoneet yleistyivät, kotiteattereiden ympärillä leijui iso hybris, levysoittimet vaihtuivat cd-soittimiin, ja markkinoille esiteltiin ensimmäiset ”digitaaliset” d-luokan hifivahvistimet, kuten Sharpin mainio 15 000 dollarin hintainen SM-SX100. Kuinka kävikään. D-luokan vahvistimilla kesti vielä 15 vuotta lunastaa paikkansa hifialan kaanonissa. Tuli hdcd, tuli sacd – TESTI 35. Tähän tarttui myös Marantz. Kultainen kausi 1960–1980, jolloin Marantzilta valmistui Marantz 10B -viritin (1963), Model 18 -viritinvahvistin (1968) ja monia muita legendaarisia laitteita, oli auttamatta ohi. Perinteisestä hifija highend-merkistä on kehkeytynyt sujuvasti hintaluokkien välillä liikkuva valmistaja pääpainon ollessa S atuin olemaan paikalla, kun Marantzin (Marantz Japan) pääjohtaja 1990-luvun puolivälissä lensi Hongkongiin luovuttamaan henkilökohtaisesti ensimmäisen parin uudelleen henkiin herätettyä Model 9 -putkipääteparia (alun perin vuodelta 1960). Vuosikymmenen lopussa syntyi Reference-sarja ja sen kuuluisat dsd-soittimet SA-1 SA-CD ja vähän myöhemmin SA-7S1. Hinta oli muistaakseni kuusinumeroinen, muttei se vahvistimet ostaneelle grynderin pojalle ollut minkäänlainen ongelma. Yhdeksänkymmentäluku oli tärkeä ajanjakso paitsi globaalille hifiharrastukselle yleensä mutta myös sen ymmärtämiseksi, mistä Marantzin tuoreimmassa 30-sarjan lanseerauksessa on kyse. Sen sijaan putkivahvistimet arkipäiväistyivät ja näyttivät, miten pienet tehot, huono hyötysuhde, dekadia huonompi kokonaissärö (pääasiassa toista harmonista) tai edes korkea hinta eivät ole este intohimoiselle harrastamiselle. Pudotus alkoi vasta 2000-luvulla. Lyhyesti sanottuna 1990-luku valoi uskoa hifin ja highendin tulevaisuuteen
Sitten etulevystä rajattiin keskelle oma alueensa kahdella pystysuuntaisella uralla, jotka vuosien varrella ovat lähentyneet toisiaan jättäen keskelle ikään kuin oman taustalevyn säätimille ja näytöille. HDAM eli Hyper-Dynamic Amplifier Module ei ole Marantzille uusi keksintö. 36. Uusi fasadi on Marantzilta rohkea veto, ensi näkemältä hieman hassukin, mutta ei millään muotoa epämiellyttävä. massamarkkinoille suunnatuissa, edullisissa lähtötason laitteissa. Tämä asetelma on päälaellaan 30-sarjan laitteissa. Olennaista 30-sarjassa on laitteiden visuaalinen puoli, ennen kaikkea fasadi. SACD 30n:n Marantz Musical Mastering -digijärjestelmä taas löytyy SA-10ja SA-12SE-soittimista. Uusi 30-sarja kuuluu ehdottomasti tähän jälkimmäiseen ryhmään. Valmistajan huomio ei ole herpaantunut yksityiskohdissa, ja valmistuksen laatu on kauttaaltaan hyvää, esimerkkinä vaikkapa hyvin suojatut massiiviset Marantz SPKT100+ -kaiutinterminaalit (kupari–nikkeli). VISUAALINEN IRTIOTTO Kyse on sillä tavalla erikoisesta tuotelanseerauksesta, että kummankaan uutuuden kohdalla valmistaja ei edes teeskentele esittelevänsä merkittäviä teknisiä uutuuksia. MODEL 30 MODEL 30 on analoginen integroitu stereovahvistin a-luokan virtatakaisinkytketyllä etuvahvistimella sekä siitä erotetulla d-luokan HDAM-pääteasteella hakkurivirtalähteineen. Marantz kutsuu teknologiaa HDAMiksi. Parikymmentä vuotta sitten Marantzin vahvistimien (esimerkiksi PM-14 ja PM-17) etulevyssä oli kaksi suurta kiertokytkintä ja välissä Marantzin ikoninen pieni pyöreä tehomittari. Ensi silmäyksellä molemmat onnistuvat herättämään tunteen vakavasti otettavasta teknisestä tuotteesta. MODEL 30:n tekniikka, tosin hieman riisuttuna (balansoimaton kytkentä, digitaalinen voimakkuudensäätö, ei kuparista kansilevyä), on tuotu suoraan huippumalleista PM10 tai PM KI Ruby. Vierekkäin sivupöydällä tai senkin päällä on niille oikea paikka. Keskellä on erillinen ulkoneva levy, johon on sijoitettu erilaisia säätimiä ja pieni pyöreä ikkuna (vahvistin) tai iso oled-näyttö (sacd-soitin). Tämän levyn taustalla on pystysuuntaan lievästi kovera taustalevy, jonka pintakuvio muistuttaa golfpallon pintaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että 30-sarjan laitteet ovat liian hyvännäköiset pinottavaksi. Näiden vastapainona se on kuitenkin aika ajoin luonut kunnianhimoisempia, profiilia nostattavia audiofiilitason huippulaitteita, kuten PM-10 ja SA-10. Pienin muutoksin uusi ilme ei olisi onnistunut. Ilme on modernimpi kuin vanhoissa Marantzeissa, jotka näiden rinnalla alkavat näyttää, no, vähän vanhoilta. Molemmille on oma virransyöttöpiiri ja suuri toroidimuuntaja. Päinvastoin. Raikkaasta muotoilustaan huolimatta laitteiden habitus ei ole kevyt tai rimpulamainen. Pintaasennetuilla erilliskom ponenteilla signaalitiet pysyvät lyhyinä. Niin kaukana kuin esimerkiksi uusi MODEL 30 onkin alkuperäisestä Model 30 -vahvistimesta vuodelta 1970, Marantz haluaa sillä muistuttaa brändin vahvasta audiofiilitaustasta samalla kenties raottaen verhoa tulevaan. Kyse MODEL 30:n pääteaste on ra kennettu Hypexin nCore moduulien ympärille. Marantzeiksi nämä tunnistaa kullatusta logosta. Kontrasteineen ja valaistuksineen esillepano tihkuu harkittua tyyliä
Soitin mitattiin suotimen oletusasetuksella 1. Suodin 1 ei tuota juurikaan esitai jälkisointia, mutta vaimentaa huomattavasti korkeita taajuuksia (–3 dB @ 18 kHz). Vajaan viiden voltin antojännite 330 ohmiin ja noin kahden voltin jännite 33 ohmiin riittää useimmille kuulokkeille. Soittimen kuulokelähtö on varsin käyttökelpoinen 24 ohmin antoimpedanssillaan, etenkin hieman korkemman impedanssin kuulokkeilla. Sekä vahvistimen että soittimen muut mittaustulokset ovat moitteettomia. Reilun voltin antojännite 33 ohmiin voi jäädä erittäin epäherkillä kuulokkeilla liian alhaiseksi. MARANTZ SACD 30N Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti 0,6/6 W -cd-toistossa 10 W Kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 24 Ohm Kuulokeannon max antojännite, 33/330 Ohm 2,1/4,8 V Da-muunnin, optinen s/pdif, rca-linjalähtö kiinteä Antotaso, dBFS, kiinteä 2,0 V Häiriöetäisyys, A-paino 108 dB Pohjakohina, 1-10 kHz -124 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 0,0013/0,0004 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd 0,0003/0,0002 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 127/111 dB Kanavatasapaino 0,0 dB Lineaarisuus, 16/24 bit -96/-105 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz, coax 133 ps Ylärajataajuus, 192 kHz signaali, -3 dB 45 kHz MARANTZ MODEL 30 Jatkuva teho 8/4/2 Ohm (<1 % THD) 178/308/300 W Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti 0,2/42 W -1/10/10 W @ 8 Ohm 42/44/65 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat digi, 0,5 dB Kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 83 Ohm Kaiutinlähtö, rca-analogiotto (2,0 V) Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % >3,0 V Häiriöetäisyys, A-paino, 20 Hz 20 kHz 82 dB Pohjakohina 1-10 kHz -91 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,003/0,002 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd <0,001/<0,001 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 85/80 dB Kanavatasapaino, 0,01/1 W 0,0/0,0 dB Ylärajataajuus, -3 dB 58 kHz Soittimen taajuusvaste cd-toistossa suotimella 1 (musta) ja 2 (punainen). Cdja usb-toistossa soittimen jitter on hieman vähäisempää kuin da-muuntimena optisella otolla. Soittimen harmonisen särön määrä yhden kilohertsin signaalilla alenevalla tallennustasolla. Virtalähteestä vastaa saman hollantilaisvalmistajan malli SMPS600. Vahvistimen yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri watin teholla kahdeksaan ohmiin. Vahvistimen taajuusvaste kahdeksan ohmin kuormaan (musta) ja Aurelia Magenta -kaiuttimella (punainen). Antoimpedanssi on erittäin alhainen, joten kaiutinkuorma ei vaikuta taajuusvasteeseen. Soittimen impulssivaste suotimella 1 (vasemmalla) ja 2 (oikealla). Soittimessa on kaksi valintaa digitaalisuotimelle. Soittimen yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri täydellä tallennustasolla. Teoriassa monopäätevahvistimista saataisiin irti jopa 400 wattia kahdeksaan ohmiin, mutta käytetty virtalähde jäänee pullonkaulaksi. Huomaa perustaajuuden ympärillä näkyvä laajenema optisella otolla oheisesta mittauksesta. TESTI 37. Suotimella 2 jälkisointi lisääntyy mutta vaste on suorempi. Soittimen jitter cd-toistossa (yllä) ja da-muuntimena optisella otolla (alla). Soittimen suorituskyky on referenssitasoa. MITTAUSTULOKSET MARANTZIN INTEGROIDUN SISUKSISSA SYKKII kaksi Hypexin nCore-tuoteperheeseen kuuluvaa NC500 OEM -vahvistinmoduulia. Marantz lupaa Model 30:lle maltilliset 100 wattia per kanava, mutta mittausten mukaan jatkuvaa tehoa irtoaa enemmän, 178 wattia. Neljään ohmiin teho kasvaa 308 wattiin. Vahvistimen 83 ohmin kuulokeanto on hieman krantumpi, mutta kelpaa paremman puutteessa korkeaimpedanssisille tai matalan ja tasaisen impedanssin kuulokkeille
Laitteiden kytkeminen on tehty helpoksi liittimien ymmärrettävällä ja väljällä sijoittelulla takalevyssä. Näin tälläkin kertaa. Levyjen toistoa varten Marantz on asentanut soittimeen hyvin vakuuttavan oloisen SACDM-3L-pyöritinmekanismin. Wifi-yhteyttä (2,4/5 gigahertsiä) varten on moduuli irrotettavilla antenneilla sekä ethernet-portti. Marantzin oma MMM-Stream muuntaa saapuvat tiedostot 11,2 megahertsin dsd-signaaliksi ennen kuin MMM Conversion -järjestelmä muuntaa 1-bittisen datavirran suoraan analogiseksi signaaliksi “käyttämättä tavanomaista da-muunninta”. HEOSilla varustettuna SACD 30n antaa käyttäjälle älylaitesovelluksen avulla mahdollisuuden toistaa äänitiedostoja paikallisverkosta tai muodostaa yhteyden sovelluksiin ja suoratoistopalveluihin, kuten Spotify, Amazon Music, Deezer tai Tidal. Siihen yhtälöön da-muunnin ei kuulu, mutta kylläkin sävynsäädöt ja se, että virittimelle (tuner) ja nauhurille (recorder) on vasiten merkitty oma tulo tai että digitaalisen voimakkuudensäätimen sormituntuma on kuin tutussa peruspotentiometrissa. Kuulokkeille on 6,3 millimetrin jakkiliitäntä ja sen takana HDAM SA2 -pohjainen kuulokevahvistin etulevystä säädettävällä gainilla (low, mid ja high). Da-muuntimen maksimiresoluutio on pcm-muodossa 32 bittiä ja 384 kilohertsiä ja dsd256:lla 11,2 megahertsiä. SACD 30N Marantz ei kovin usein tuo markkinoille huipputason cdtai sacd-soittimia, mutta silloin kun tuo, se hoitaa homman yleensä kunnolla. Matalan lähtöjännitteen mc-äänirasioille on kolme kuormaimpedanssia: 33, 100 ja 390 ohmia. Soittimen käyttö pelkkänä pyörittimenä – tai verkkosoittimena – ulkoisen muuntimen kanssa onnistuu dacin optisesta tai koaksiaalisesta s/pdif-lähdöstä. Liittimet ovat muita tuloliittimiä laadukkaammat (poislukien cd). Vahvistimessa on vain analogiottoja, kun taas soitin vastaa digitaalipuolesta verkkotoistoa myöten. Ei negatiivista takaisinkytkentää, ei kytkentäkondensaattoreita signaalitiellä. Esoterismin kanssa hieman flirtaten Marantz kertoo komponenttien valinnan ja äänen hienosäädön uskotun tarkkakorvaiselle Tonmeisterille. Kuulokekuunteluun on HDAM SA2 -tasoinen kuulokevahvistin omalla voimakkuudensäädöllä. Topologialtaan asymmetrisenä MODEL 30:ssä ei ole xlr-tuloja, mutta viisi rca-tuloa on. Marantzin kielellä se tarkoittaa kahta HDAM-vahvistinmoduulia, Phono Musical Premium -taajuuskorjauspiiriä ja JFET:tejä (yhdessä HDAM:n kanssa) otossa tuloimpedanssin kasvattamiseksi. Äänirasiatyyppi valitaan etulevystä. 38. Lisäksi soitin on yhteensopiva Applen AirPlay 2 -protokollan ja Spotify Connectin kanssa. Levysoitintulolle maaliittimineen on varattu oma väljä paikkansa takalevyssä. Valmistaja ilmoittaa MODEL 30:n tehoiksi 100 wattia kahdeksaan ohmiin 0,07 prosentin harmonisella kokonaissäröllä, mutta mittausten perusteella arvio on konservatiivinen. Bluetoothkin löytyy. Nauhurille ja esivahvistimelle on oma lähtö, ja power in -liitännän kautta SACD 30n voidaan kytkeä suoraan MODEL 30:n pääteasteeseen. Cdja dac-tilassa (pcm) digisuotimen voi valita kahdesta vaihtoehdosta. Muunnin puuttuu siksikin, että Marantz on halunnut luoda MODEL 30:n ympärille mielikuvan perinteisestä kaksikanavaisesta analogisesta hifivahvistimesta hyvällä vintage-fiiliksellä. on kymmenistä erilliskomponenteista kootuista piirikorteista, jotka Marantzin mukaan ovat lähtökohtaisesti kohinattomampia ja laajakaistaisempia kuin operaatiovahvistimia tai muita integroituja piirejä hyödyntävät ratkaisut. Marantzin kolmesta riaa-kortista MODEL 30:ssä on paras, pienisäröinen Marantz Musical Premium Phono EQ. Digituloja ei ole, koska da-muunnin on ulkoistettu pariksi tarkoitetulle SACD 30n -soittimelle. Tuloja on viisi: kaksi optista, usb-b, koaksiaalinen s/pdif ja usb-a. Analogisia lähtöjä (rca) on kaksi, kiinteä ja säädettävä. Pääteaste on toteutettu HDAM SA3 -moduulilla. SACD 30n on tyylikäs, tukevarakenteinen (13,5 kilogrammaa) sacd-soitin dacilla, laajalla hires-tuella ja normaalikäyttöön riittävillä striimausominaisuuksilla. Verkkokäytössä soittimen dac purkaa maksimissaan 24 bitin ja 192 kilohertsin pcmja dsd128-tiedostoja
Tehoa vahvistimessa oli kotikäyttöön enemmän kuin riittävästi. Ne on suunniteltu toimimaan yhdessä ja täydentämään toisiaan. Ohjelmalähteen valinta oli loogista, ja langaton kuuntelu verkon kautta tai bluetoothilla onnistui mutkitta. Miettisin kuitenkin kaksi kertaa, tulisiko laitteet silti hankkia yhdessä, jos vain käytettävissä oleva budjetti sen sallii. Suorituskykyiset laitteet ovat hienosti viimeisteltyjä, varmatoimisia ja ääneltään yleispäteviä. Ehkä suurimman vaikutuksen teki äänen yleispätevyys ja johdonmukaisuus: komeaa, rotevaa toistoa, mutta myös erottelevaa ja informatiivista. Vahvistimen reagointinopeus toi moneen musiikkiin merkityksellisyyslisän. Ainoa mikä aluksi yllätti, oli että äänenvoimakkuuden säädintä sai kiertää aika lailla ennen kuin ääntä alkoi kuulua. Keskialuetta luonnehti kuulas puhtaus, diskanttia puolueettomuus ja keinotekoisen kirkkauden puuttuminen ja bassoja erottelevuus ja voima. Kun tähän lisää vahvistimen muut hyveet, voimatoiston ja hyvän rytmitajun, ei voinut muuta kuin nauttia. Mitat (lxkxs) 443 x 130 x 424 mm Paino 13,5 kg Digitaalitulot usb-b, 2x optinen ja 1x koaksiaalinen s/ pdif, usb-a, ethernet Analogilähdöt kiinteä, esivahvistin Digitaalilähdöt 1 x optinen, 1 x koaksiaalinen (rca) Verkkotoisto Spotify Connect, AirPlay 2, HEOS-monihuonetoisto Muuta 2 valittavaa digisuodinta, rs232-ohjaus, remote control in+out UUDISTUNUT RAIKAS ILME | VALMISTUKSEN LAATU JA VIIMEISTELY | TASALAATUINEN ÄÄNI EI TUKEA MQA-LEVYILLE + TESTI. Oli miten oli, kokeilussa MODEL 30 ja SACD 30n soivat vain yhdessä. Näyttö oli selkeä, ja metadata erottui hyvin kuuntelupaikallekin. TEKNISTÄ JA TAITEELLISTA SYNERGIAA Uudet 30-sarjan laitteet voi ostaa myös erikseen. Mekanismi luki ja soitti likaisenkin cd-rompun nopeasti ja varmasti. Molemmat emittoivat samaa vahvuutta, elävyyttä ja selkeyttä. Musiikki virtasi joko SACD 30n:n linjalähdöstä tai Model 30:n phono-tulon kautta Lenco 75 -levysoittimesta Ortofonin varrella ja Denon DL-103 -äänirasialla. Kovin montaa minuuttia ei tarvitse kuunnella huomatakseen, että kyseessä on varsin kyvykäs levysoitinesiaste. Syy on kokonaisuudessa. Lisäksi molemmat laitteet sammuttivat itse itsensä elleivät tietyn ajan sisällä havainneet signaalia. Jokin ääneltään vastaan panevampi ja pohdiskelevampi kaiutin toisi esiin toisenlaisen ääni-ihanteen. Kaiuttimina olivat 88 desibeliä herkät Elipson 3210 -jalustakaiuttimet (sivu 18). Iskuäänissä oli voimaa ja viivyttelemättömyyttä alemmillakin taajuuksilla. HINTA HYVIN LINJASSA MODEL 30 & SADC 30N YHDISTELMÄ todisti, että 65 vuoden kokemuksella Marantz osaa halutessaan valmistaa korkealaatuista äänentoistoelektroniikkaa myös highend-segmenttiin. Syy ei ole yhtenäisessä ulkoasussa eikä edes siinä, että valmistajan mukaan SACD 30n on tarkoin tuunattu soimaan parina MODEL 30 -vahvistimen kanssa (näinhän valmistajat usein sanovat). MARANTZ MODEL 30 Hinta 2 999 € Edustaja BWGroup Finland Lisätietoja marantz.com bwgroup. Levy pysyi tukevasti paikallaan kelkan mattapintaisella pohjalla. Tämä johtunee MODEL 30:n lineaarisesta digitaalisesta voimakkuudensäätimestä, joka säätää voimakkuutta 0…?100 desibelin skaalalla ±0,5 desibelin askelin. NOPEA, VOIMAKAS, TASAPAINOINEN Riippumatta siitä, virtasiko musiikki cd-levyltä (vain yksi sacd-levy) vai langattomasti verkon yli, äänen yleislaatu, sen tärkeimmät hahmotuspiirteet, säilyivät samana digilähteestä toiseen. Denon DL-103 -äänirasian sisäinen impedanssi on 40 ohmia, joten sille oli helppo valita vahvistimesta suositeltu 100 ohmin tuloimpedanssi. Sekä soitinta että vahvistinta oli ilo käyttää sekä suoraan etulevystä että teräksisestä kaukosäätimestä. Tämän korkean tasalaatuisuuden kääntöpuolena oli ajoittainen tunne siitä, että äänessä olisi voinut olla vielä hieman enemmän musiikin mukana varioivaa positiivista väriä ja hologrammisuutta. Pyöritinmekanismi toimi tarkasti, ja sen käyntiääni oli hiljainen. Nämä kaksi ovat luotu toisilleen monella tasolla. Mitat (lxkxs) 443 x 130 x 431 mm Paino 14,8 kg Analogitulot 5 x rca, mm/mc-levysoitintulo, päätevahvistinotto Analogilähdöt esivahvistin, tallennin, kuuloke, kaiutin Muuta remote control in+out MARANTZ SACD 30N Hinta 2 999 € Edustaja BWGroup Finland Lisätietoja marantz.com bwgroup. Sellainen, joka hyvin paljastaa eikä peittele sitä, miksi niin monet arvostavat vinyyliääntä yli kaiken. Niiden impedanssivaste (minimi 4,9 ohmia) tuskin tuotti ongelmia MODEL 30 -vahvistimelle, joka valmistajansa mukaan tuottaa tasaisen taajuusvasteen kaiutinkuormasta riippumatta. Kaikki tarpeellinen kuuluu. Suurin piirtein samaan hintaan saisi PM12SE ja SA-12SE -yhdistelmän, mutta niistä puuttuisi Marantzin uusi look ja sen myötä paljon sitä, mikä on olennaista uudessa 30-sarjassa. Huolimatta 6 000 euron yhteishinnasta kynnys olla valitsematta molempia kerralla on tehty korkeaksi. Himmentimellä näytön saa halutessa kokonaan mustaksi. Tuntemukseen saattoi vaikuttaa, että Elipson 3210 – vaikkei ole lainkaan huono valinta MODEL 30:lle – on äänityypiltään melko samanhenkinen. On ilmavuutta, on kerroksellisuutta, on aukipurkamiskykyä. Bassot olivat selvästi paremmin vahvistimen talutusnuorassa kuin samoilla kaiuttimilla pienempitehoisen putkivahvistimen kanssa
Siedätys kun ei tunnu tuovat toivottua tulosta. Unohdan teesini ja maneerini, heitän kriittisyyteni järveen ja annan autoradion suoltaa puppuaan. Toivon salaa, että kukaan ei todista tyytyväisyyttäni kuunnellessani makkaramusiikkia makkaramasiinasta. Kun arjessa painamme niska limassa ja kokous kokoukselta kohti viikonlopun stand-by-tilaa, on juuri se palaveri, kokous tai tapaaminen sillä hetkellä itse elämää suurempi asia. Itse hukkaan kesällä tarkoituksella hififokuksen. Sellaisia, joissa äänentoisto on vain yksi osa yhtälöä. Niin se menee. Kenties ratkaisun ansiosta paluu syksyn oravanpyörään sujuu aiempaa helpommin. Maanisuuden vaihtuessa kosteiden kesäkelien ja rajatun vapaa-ajan depressioksi on ensimmäinen lomaviikko jo takana. Tälle kesälle löysin kuitenkin kompromissin. Vapauttavaa. Niistä on antihifistin kesä tehty. Ymmärsin, että mökki on itse asiassa hyvä paikka testata kevyempiä ratkaisuja. Tunnustan, ITSE HUKKAAN KESÄLLÄ TARKOITUKSELLA HIFIFOKUKSEN. Lintujen laulu, laineiden liplatus, moottorisahan raaka valitus ja ruohonleikkurin riistävä kälätys. Olen hifisti ja (lähes) ylpeä siitä. Auroraa koskeva artikkeli on kirjoitettu, ja antihifismi on osa-aikaistettu. UNOHDAN TEESINI JA MANEERINI, HEITÄN KRIITTISYYTENI JÄRVEEN JA ANNAN AUTORADION SUOLTAA PUPPUAAN.. Hyvä niin. Tätä kirjoittaessani olen edelleen kesälomalla. Hölmö päätös, joka täytynee kumota jossakin vaiheessa. Tänä kesänä se tarkoitti, että pakkasin mökkikuorman mukaan iFi Audion tuoreen Aurora-yhdistelmälaitteen (Hifimaailma 6/2020). Syystä tai toisesta ne molemmat kuuluvat tähän hetkeen jopa toisiaan täydentäen. Kun sitten viimein raahaudumme pää tyhjänä ja aivot narikassa kesälaitumille, muuttuu tilanne Hydestä Jekylliksi. Olen kuitenkin aiemmin päättänyt, että mökillä ei hifistellä. ?n TEKSTI | JUSSI ARVIO A sioiden tärkeys ja mittasuhteet ovat mielenkiintoinen asia. Onhan se palkan peruste, että työtä tehdään ja tulosta syntyy. Tällainen kesäkompromissi on omiaan tasapainon saavuttamiseksi. Se olisi omiaan osoittamaan musiikkiterapian vaikutusta mainitussa kontekstissa. KOLUMNI 40 PUUTAHEINÄÄ että kaipaan myös laitteiden pariin. Vähitellen alan kaivata jälleen laadukasta ääntä, musiikkia sen koko paletin ilmaisuvoimassaan. Moottorisaha on laulanut, sivellin heilunut ja mökki saanut värin pintaan. Tavallaan, joskin vain valheellisen hetken eli useimmiten noin viikon verran loman alussa. Illan hämärtyessä katson välillä iFin maskin ikkunasta loistavan putken oranssia loimua ja ikkunan takaa taivaanrantaan piirtyvän vaaran nousevaa reunamaa. Mökin terassilla halpa bluetooth-kaiutin on parasta ikinä. Sellaisesta, joka tosiasiallisesti riittää valtaosalle kansaa aina ja kaikkialla
Simplicity remains central to the collection’s identity, which empowers everyone to enjoy a true Sonus faber experience. Lumina encapsulates the core values of Sonus faber and its iconic materials. (09) 6840 0010 www.kruunuradio.fi THE TASTE OF SIMPLICITY The Lumina collection has been conceived on the notion that it is impor tant to savor time for ourselves. 2003 Liisankatu 3, Helsinki Puh. Completely made in Italy. Hinnat 649 €/kpl – 1999 €/pari.. (02) 277 8950 www.hifimesta.fi est. Ratinankaari, Hatanpään valtatie 11 (ajo-osoite Voimakatu 20) Tampere Puh. (03) 213 0750 • www.hifihuone.fi Kerttulinkatu 16, Turku Puh. It is the per fect combination for both traditional stereo enthusiasts and those looking for a multi-channel home theater system
T1:n kohdalla loikataan monen sudenkuopan ylitse. PERUSTASO POTENSSIIN KAKSI on 299 euron hintainen T1, joka hiljattain nappasi myös maineikkaan EISA-palkinnon vuoden parhaana budjettiluokan vinyylisoittimena – eikä mikään ihme. Taloudellisesti pakattu soitin käytännössä vain nostetaan pöydälle, poistetaan suoTESTI | PRO-JECT T1 -LEVYSOITIN PRO-JECTIN MAINE JOKAISELLE JOTAIN -TYYPPISENÄ VINYYLISOITINVALMISTAJANA ON AIKAMME VAKIO. Tarjontaspektrin toista laitaa edustaa ProJect, joka ihme kyllä on paitsi saanut pidettyä levysoittimiensa valmistuksen Euroopassa myös onnistunut tarjoamaan tasaisen vakuuttavaa laatua kaikissa hintaluokissa. Ja nyt kun vinyyli taas kiinnostaa ja käy kaupaksi, myös Pro-Ject porskuttaa entistä hanakammin. Täten myös toteutuksen voi hoitaa eräänlaisella mutkat suoriksi -periaatteella. TEKSTI HEIKKI KIVELÄ | KUVAT VALMISTAJA & MAURI ERONEN I tävaltalainen Pro-Ject ei liiemmin esittelyjä kaipaa. Riittää kun sanoo, että merkki on uskonut vinyyliin silloinkin, kun moni isompi valmistaja ei. Tältä pohjalta markkinoilla näkyy edelleen hämmästyttävän surkeita muovivirityksiä. MERKKI PITÄÄ KUITENKIN HANAKASTI KIINNI SIITÄ, ETTÄ MAINEELLA ON MYÖS KATETTA – JA ETTÄ SE ON ANSAITTU. Tämän hetken timantti omassa sarjassaan. KÄYTTÖÖN KÄDEN KÄÄNTEESSÄ Vaikka vinyylisoittimen käyttöönotto ja sen ominaisuuksiin perehtyminen on tavallaan tarpeellinenkin palikkatesti vinyylitoiston maailmaan, niin mitä enemmän liikkuvia osia ja vaiheita prosessiin sisältyy, sitä tuntuvampi on vaara epäonnistua. Vinyylisoittimen voi toteuttaa mitä moninaisimmin tavoin ja tekniikoin, mutta sen toimintaperiaate on sinänsä melko yksinkertainen
+ jat, asetetaan vetohihna ja lasinen levylautanen paikalleen, kytketään johdot ja sillä siisti. Yllättävä ilmiö sinänsä, kun ottaa huomioon, ettei kyseessä ole erityisen raskasmassainen tai eristetyn oloiselta vaikuttava soitin. Tällä kertaa soitinta oli mahdollista testailla useammallakin vahvistin–kaiutin-kombolla aina edullisesta vähän kalliimpaankin hintaluokkaan. HELPPO JA NOPEA KÄYTTÖÖNOTTO | MUTKAT SUORIKSI -TOTEUTUS | OIVALLINEN SAUNDI | VARUSTELU ALTIS BRUMMILLE (VARAUKSIN) PRO-JECT T1 Hinta 299 € Edustaja AH-Hi systems Oy Lisätietoja project-audio.com ah-hi systems. Latautuneesta määritelmästä huolimatta sloganissa on tällä kertaa mukana totuuspohjaakin, sillä T1 on kategoriassaan harvinaisen helppo, suoraviivainen, häiriötön ja hyvä-ääninen vinyylisoitin. Soittimen 8,6-tuumaisen suoran alumiinivarren nokkaan on tehtaalla esiasetettu Ortofonin OM5e-mm-rasia neuloineen, eikä käyttäjän tarvitse säätää tai kohdistaa sitä lainkaan. Lisäksi soittimessa on kytkettävä riaa-aste, joten sen voi helposti yhdistää myös linjatasoiseen tuloon. Yhdessäkään tapauksessa pörinä ei kuitenkaan haitannut kuuntelua, ja ilmiö muutenkin menee osin talon sähköjen piikkiin. Keskeisimmät pointit vinyyliäänessä ovat periaatteessa toiston yleinen koherenssi, rytminen täsmällisyys, äänen syvyys sekä ennen kaikkea häiriöttömyys. Mitä muihin häiriöihin ja äänenlaadun heittoihin tulee, niille T1 tuntui olevan immuuni. Yleisesti äänenlaadusta sanottakoon, että T1 onnistui kaivamaan keskeisiltä osin kaiken rytmiikan ja resoluution kuultaville, semminkin kun sitä oli levyille saatu prässättyä – ja kun toistoketjun loppupää sen salli. Toki parempiakin soittimia oheiskaluineen löytyy, jopa Pro-Jectin omasta sortimentista, mutta 299 eurolla saa T1:n tapauksessa paketin, jolla pääsee todella pitkälle. Mitat (lxkxs) 415 x 100 x 335 mm Paino 3,8 kg Toimintaperiaate Hihnavetoinen manuaalinen levysoitin Nopeudet 33 & 45 kierrosta/min Äänivarsi 8,6”, alumiinia Äänirasia Ortofon OM5e (esiasennettu) Värivaihtoehdot Musta, valkoinen, puujäljitelmä Muuta Integroitu riaa-esivahvistin ja linjalähtö, pölykansi, kaapelit, singlekeskiö, rca-3,5mm-adapteri, neulapainovaaka Soittimen sisäänrakennetun riaa-korjaimen saa päälle ja pois jemmatulla kytkimellä. Samalla vertailimme ristiin eräiden levyjen digiversioita vinyylien rinnalla – tuloksin, joissa pitemmän korren vetivät sekä T1 että vinyylilevyt yleisesti. Toimintaperiaatteeltaan T1 on mahdollisimman yksinkertainen: manuaalinen. HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE TESTI. Tarjolla on monellakin saralla ominaisuuksia ja suorituskykyä, joita ei ihan helposti löydä 300 euron hintaan. Äänivarren nostovipu sentään löytyy. Toisin sanoen moottori käynnistetään ja sammutetaan soittimen kylkeen sijoitetulla keinukytkimellä, ja äänivarren liikuttelun hoitaa levyposken alussa ja lopussa kuuntelija itse. T1:n toistosta oli kyllä löydettävissä pieni sähköverkosta johtuva brummi, joka erottui sekä phonoettä linjalähtöä käytettäessä useammallakin oheiskalustolla. RYTMIIKKAA JA RESOLUUTIOTA Toistonsa puolesta Pro-Ject–Ortofon-yhdistelmä vakuutti ensitahdeista alkaen. T1:n mukana toimitetaan muuntajan ohella myös kunnollinen rca-kaapeli maadoitusjohdolla. Moottorin käynti oli tasaista, eikä runko ottanut resonanssia lähellekään sijoitetuista kaiuttimista saati kärsinyt täysillä luukuttamisesta. TEKEE MINKÄ LUPAA PRO JECT MARKKINOI T1-vinyylisoitintaan audio ililuokan aloitustason soittimena
Esityksen sisään on helppo nähdä.” SCM150ASLT:n kokoluokan kaiuttimia tulee harvoin Suomeen. Sen ote musiikkiin on horjumaton. Basso44. Menestystä seurasi, ja nyt ATC:n verkkosivulta löytyvä referenssilista on vaikuttava. Ja niin ystävällinen pumppukärrymies kumosi oven eteen kaksi isoa puulaatikkoa, joiden sisältö hoitui Mitron rutiinilla vaurioitta sisään. REHELLINEN KAIUTIN HIGHEND | HERMUSET: ATC SCM150ASLT -KAIUTIN ATC ON BRITTILÄINEN KAIUTINVALMISTAJA. Vajaat kymmenen vuotta sitten tein jutun astetta pienemmästä mallista. IKÄÄN KUIN MUISTUTUKSENA SIITÄ SUORAAN ENGLANNISTA TULLEIDEN HULPPEIDEN PUULAATIKOIDEN VASTAANOTTAJAKSI OLI KIRJATTU MATT HERMUNEN. Koska SCM150ASLT painaa 75 kilogrammaa ja parhaan sijoituspaikan haku saattaisi viedä aikaa, laitettiin kaiuttimien alle huopatassut helpottamaan siirtelyä. Tuttuun tyyliin hain toimivimman sijoituksen DSPeaker Anti-Mode X4:n taajuusmittausten avulla. Se avaa äänityksen ylhäältä alas asti, hötkyilemättä. TEKSTI MATTI HERMUNEN | KUVAT VALMISTAJA & MATTI HERMUNEN A TC:n perustaja Bill Woodman muutti Australiasta Englantiin vuonna 1974. Lopullista sijoitusta varten mukana tuli kuusi piikkiä kaiutinta kohden, mutta arvioimme niiden saavan riittävän hyvän kontaktin vielä ehjään parkettilattiaan ilman piikkejä. Näin kirjoitin siitä Hifimaailman numerossa 8/2011: ”ATC SCM100ASLT on erinomainen kaiutin. Tasaisin bassotoisto syntyi, kun kaiuttimen etuseinä oli 2,8 metriä takaseinästä, kuunteluetäisyys 3,1 metriä ja kaiuttimien sisäreunojen väli 2,1 metriä. Yritys aloitti tuottamalla kaiutinelementtejä ammattikäyttöön. Onneksi Audiomanian Mitro Koskiluoma sai sovittua ostajan kanssa, että saisin ensin arvioitavaksi suoraan tehtaalta tulevat kaiuttimet
ATC laittoi diskantin uusiksi ja teki siitä kaksi versiota. HIGHEND MATTI HERMUNEN on helsinkiläinen pitkän linjan hifiharrastaja. Ohjeen mukaan kaiuttimet suunnattiin kohti kuuntelijaa. Toisesta saa pudotettua tuloherkkyyttä, toisella pystyy nostamaan basson tasoa jopa kuusi desibeliä 40 hertsin korvilla. Molemmissa puhekelan johdotus on kuparipäällysteistä alumiinia, mutta kun perusversion puhekelan runko on tehty Kaptonista, S-mallin runko on metalliseosta. Kuuntelut tehtiin ilman huonekorjausta. Koska osissa pystytään käyttämään tiukempia toleransseja, saatiin harmonista säröä pudotettua alle -70 desibelin elementin toiminta-alueella ja taajuusvasteesta tasaisempi 20 kilohertsin yläpuolelle. ATC varottaa, ettei säätöjä kannata tehdä ilman mittaria, koska korvakuulolta tasoja ruuvattaessa kaiuttimien välille helposti jää tasoero. Jakotaajuudet ovat 380 ja 3 500 hertsiä. Vahvistinmoduulin yläosassa on kaksi pientä reikää ruuvimeisselillä tehdyille tasonsäädöille. Esivahvistimena oli Meridian 861 v8, ja pääasiallisena ohjelmalähteenä oli sen kautta Roonilta tai Tidalista tullut musiikki. Bassona on ATC:n ammattikaiuttimissaankin käyttämä järeä viisitoistatuumainen. Satunnaisesti kokeilin, kuinka ATC:t pelittivät Regan P10-soittimen kanssa. alueelle jäi lievä vaimentuma 60–70 hertsin alueelle sekä hieman reilumpi monttu 30 hertsin kohdalle. Kaiutin näyttää reilusti perinteiseltä. Koska metalliseos tekee puhekelasta Kaptonista painavamman, käytetään S-versiossa huomattavasti voimakkaampaa nikkelipäällysteistä neodyymimagneettia. 45. Lopuksi kokeilin huoneenkorjauksen vaikutusta juuri ennen kuin kaiuttimet vietiin pois niitä odottelevalle onnelliselle omistajalleen. Ammattiäänentoiston juurista kertoo se, että monen kotikäyttöön tarkoitetun mallin taustalla on sen ammattikäyttöön tehty versio. Signaali tulee symmetrisellä xlr:llä, verkkovirralle on katkaisimella varustettu kosketin. Myös elokuvat ja niiden monikanavaäänentoisto ovat kiinnostuksen kohteita. KATSAUS TEKNIIKKAAN ATC SCM150ASLT on osa pitkäikäistä sarjaa, jonka pienemmässä päässä on kaksiteinen SCM20 ja huipulla monsteri, kahdella 15 tuuman bassolla varustettu SCM300. Koputtelun perusteella kotelon seinät eivät vaikuta kovin paksuilta, mutta ne lienevät englantilaiseen tyyliin vaimennetut bitumilevyillä tai vastaavalla. Suuntauksella oli vaikutusta, ja joillain kappaleilla melko pienikin asennon muutos vaikutti selkeästi balanssiin. KUKA. Kokeilussa ollut pari oli viilutettu kirsikkapuulla, ja sen lisäksi on tarjolla kuusi muuta sävyä. Laitearviot perustuvat vankkaan kokemukseen useiden vuosikymmenien ajalta. Silloin esivahvistimena oli X4. Hulppea laatikko, takaseinässä vahvistinpaketti jäähdytysripoineen. Keskiäänisenä on legendaarinen, ensimmäisen kerran jo vuonna 1976 esitelty 75 millimetrin kalotti, jonka vahvuutena pidetään luonnollista toistoa ja erinomaista dynamiikkaa. Mitro arvioi, että tässä tilassa keskija diskanttielementit kannatti jättää kaiutinten ulkoreunoille. Mukana tulee kuusi piikkiä kaiutinta kohti. Kalotin liikeradan lineaarisuutta parannettiin rakentamalla kalottiin kaksoisjousitus. Kaksi suurinta mallia ovat aina aktiivisia, muut saa passiivitai aktiiviversiona. SCM150ASLT:n toistoalueen tarkkuudeksi kerrotaan ±2 desibeliä alueella 60–17 000 hertsiä ja taajuusvasteeksi 25– 22 000 hertsiä (±6 desibeliä). Nimikkopalstallaan hän testaa intohimonsa kohteena olevia, usein sangen hinnakkaita hifituotteita. Ilmoitetut suoritusarvot ovat pitkälle samat aktiiveille ja passiiveille. Diskantille on oma suojapiirinsä, ja vahvistimet on suojattu sähköisesti. ATC:n ammattimaista otetta kuvaavat sen kertomat varsin konservatiiviset suoritusarvot mutta erittäin tiukoilla toleransseilla. Säteilykulma on ±80 astetta vaakasuunnassa ja ±10 astetta pystysuunnassa; nämä arvot kannattaa ottaa huomioon kuuntelupaikkaa hakiessa. Hänen musiikinkuuntelunsa painottuu vahvasti klassisen musiikin puolelle. Kaiutinparin vasteiden luvataan olevan samat 0,5 desibelin tarkkuudella. Muutosten ansiosta elementin jäähdytykseen ja sen liikkeen vaimentamiseen ei enää tarvita rautahiukkasnestettä, joka ikääntyessään ei enää toimi tarkoitetulla tavalla tai saattaa jopa osin kuivahtaa. Bassovahvistimen teho on 200 wattia, keskiäänisen 100 wattia, ja diskanttivahvistimessa on 50 wattia, kaikki ab-luokassa
Kun se tapahtuu, kaiutin menee kauniisti kyykkyyn. Eri metallit erottuvat paitsi sointisävyltään myös stereokuvassa. Voimasoitto ei saa kaiuttimia polvilleen. Oli vaivatonta seurata, mitä tapahtui ison orkesterin etualalla ja mitä taas taaempana olevat puuhailivat Ashkenazyn johtamalla Shostakovitshin 4. Joten vaikka päällimmäinen vaikutelma ei ole tiukan analyyttinen, on SCM150ASLT sitä käytännössä. Lenni-Kalle Taipaleen trion Nothing to Hide -levyn ykkösraidalla Timo Tuppuraisen peukkubasson slämmi ja murina panevat tiukkaan testiin. Kokonaisuus ei ole maailman tarkin tai neutraalein, mutta tarjoaa harvinaisen miellyttävän ja mukaansa tempaavan otteen kaikenlaiseen musiikkiin. Dylanin kokoomalevyllä Changing of the Guardsista oli halpamasteroinnissa saatu sietämättömän riipivä ja bassot myyty kokonaan. Parhaan äänenlaadun kannalta etulevyt kannattaa jättää pois, tosin sisustaja rentoutuu, kun ne ovat päällä. Virveli paukahtaa kunnolla, ja bassorummussa on koko kalvo mukana. Aivan alimmista taajuuksista osa korostuu, osa vaimenee. Juicen lauluääni kuulostaa kokoiseltaan, samoin Bela Fleckin kuusikielinen basso. Marcus Millerin livenä peukaloimalla Jean Pierrel46. Ison orkesterin sointi on vakuuttavalla tavalla iso. Totuin kuitenkin kaiuttimen luonteeseen nopeasti. Dynamiikkaa on reippaanlaisesti, mutta soundi on kauttaaltaan miellyttävä. Yliohjauksen kuulee pienistä rapsahduksista. Isoja on nähty ennenkin, mutta kyllä SCM150ASLT käy virtahevosta olohuoneessa. Rumpujen hihatit ja symbaalit viiltelivät korvia pahemman kerran kitaroista puhumattakaan. KOLMANNELLA KORVALLA JUKKA ISOPURO Ensivaikutelma piti niin hyvin kutinsa, että kun tuli yhteenvedon aika, se osoittautui myös loppuvaikutelmaksi: jämäkkä, rauhallinen, luotettava, horjahtamaton, helppo, yleispätevä, rasittamaton. Kokeilin Tidalista monesta levystä erilaisia masterointeja tai eri tarkkuudella tehdyksi sanottuja tallenteita. KUUNTELIJALLE Heti kättelyssä SCM150ASLT viehätti kuunneltavuudellaan. Selvä vahvuus oli toiston säilyminen läpinäkyvänä ankarissakin koitoksissa. Kokonaisuutena basso on tanakka ja pyöreä (mutta ei pehmeä) erottelun ja syväkouraisun kustannuksella. sinfonialla. Suomeksi: se on helppo, sujuva ja uskottava. Aika hyvä suoritus, joten melkein kaikki materiaali toimii myös ilman subbaria. Kuten aina, tarkemmassa syynäyksessä paljastui seikkoja, joista löytyi sanottavaa. Rytmimusiikilla, vaikkapa J. Läpinäkyvyyttä kiittelivät muutkin kuuntelijat. Erottelua ja elävyyttä ei sieltäkään puutu, vaikka riipivä äänite saakin armeliaan kohtelun. Onneksi sama kappale soi kohtuullisesti originaaliäänityksenä. Resoluutiosta ei ole kuitenkaan tingitty. Vaikka SCM150ASLT on korville ystävällinen, niin heikoille äänitteille se ei anna armoa. Varsinkin kevyempi – tai raskaampikin – rock saa mukavasti ylimääräistä potkua osakseen. Koska edellinen kokeilussa ollut kaiutin soi kevyemmin ja kirkkaammin, niin ensivaikutelmana ATC:n balanssi oli hieman taakse vetäytyvä, vaikka ei se tumma ollut. Seurattavuus on hyvä, mutta slämmistä jää puuttumaan puhtia. Kuuntelijoina kävivät Toinen ja Kolmas korva sekä kaksi kokenutta harrastajaa, kaikki eri aikoina. Äänikuvastakin löytyy mukava yhdistelmä ilmaa ja jäsentyneisyyttä. On makuasia, pitääkö niitä hyväksyttävinä luonteenpiirteinä vai puutteina, tässä tapauksessa tosin lievinä. Lyömäosasto vakuuttaa basarista ja tomeista alkaen. Musorgskin Näyttelykuvien urkuversion syväbasso toistuu epätasaisesti. Eipä silti, urkujen mahtisoinnuissa on oikeanlaista raskautta. Kaikki ne luonnossa nähneet yllättyivät massiivisuudesta. Äänimateriaalista riippuen hetkittäin jää silti pohtimaan, missä määrin anteeksiantavuudessa on kyse sävyjen puutteesta. Tilaa ATC:t tekivät komeasti. Keskialue ja diskantti muodostavat varsin yhtenäisen jatkumon, joka kallistuu kohteliaaseen suuntaan. Kaikkein pahimmilla bassoraidoilla kaiutin alkaa antaa periksi, mutta vain matalimmilla iskuilla ja varsin myöhään. Ehkä keskialue jäi hieman taaemmas. Karjalaisella, ATC erotteli vaivattomasti eri aikakausien levyjen tuotantotavat, kuten oliko kaikki tungettu ahtaasti keskelle, äänikuvan selkeyden, soittimien puhtauden tai äänen mahdolliset nuhruisuudet. TOISELLA KORVALLA MIKAEL NEDERSTRÖM Pehmeä, miellyttäväsävyinen yleisbalanssi. Kuuntelijat eivät nähneet toisten arvioita ennen kuin olin saanut kaikkien kommentit sähköpostilla. Ihmisäänet, sopraano ja baritoni, toistuvat realistisesti ja läsnä olevasti. Metallican Black Album ja vastaava räime menettää aavistuksen purevuutta, koska sointi suosii särökitaran perusäänialuetta harmonisten kustannuksella. Niiden erot tulivat selväksi. Soundi lienee siis viilattu tietoisesti enemmän musiikkiystävälliseen kuin monitorimaiseen suuntaan. Soundi on otteeltaan laakeasti matalammille taajuuksille kallellaan, mikä tuottaa hiukan ylimääräistä lämpöä ja pehmeyttä joihinkin levyihin. Musiikki on helposti kuunneltavaa ja yhtenäisen saumatonta: symbaalien diskantti helmeilee poikkeuksellisen kauniisti, instrumenttien perusäänialue on vahvasti esillä, ja lauluäänissä on kehollisuuden tunnetta. Niin, se koko ja näkö. Sen analyyttisyys ei kuitenkaan ole yksityiskohtien poimimista, vaan se panee suvereenisti pöytään musisoinnin luonteen ja äänityksen tekotavan. Alapää pysyy kiinteänä myös kovalla luukuttamisella, mutta tuntuu, että kaikkein alimmat vaimenevat
Telarcin pahamaineinen isorumpu potki rinnuksille Holstin marssilla, Händelin raikuvat torvipäästöt Vesimusiikilla ottivat korviin kuten pitääkin. Ei paljoa, mutta ero tässä mielessä tarkempiin kaiuttimiin kuului. Tumpelolla korjailulla kaiutin menettäisi hienon luonteensa. ATC:t nostivat koskettimet esiin kokonaan uudella tavalla, kun ne useimmilla kaiuttimilla ovat hieman taustalla. Vaikka bassolle ja koko kaiuttimelle tyypillistä on lievä miellyttävyys, jopa taipumus pehmeilyyn, tosipaikan tullen äänessä ei ole mitään pehmeää. Voimakas, kiinteä pohja, läpinäkyvä, mehevä keskialue ja sopiva yläpää. Ehkä on niin, että ATC saattaisi tässä tilassa hyötyä huolella tehdystä alemman alueen korjauksesta. Tosin tuoreella Santtu Rouvalin johtamalla Sibelius-levyllä (Sibeliuksen 1. Yksi kuuntelija kirjoitti ATC:n toistosta osuvasti: ”Jostakin syystä kuuntelun aikana tuli vahva mielleyhtymä Genelecin 1238-malliin. Muusikoiden ja yleisön vuorovaikutus pelasi hyvin. ?n ATC SCM150ASLT Hinta 25 950 € / pari Edustaja Audiomania Lisätietoja atcloudspeakers.co.uk audiomania.fi Mitat (lxkxs) 50 x 110 x 64 cm Paino 77 kg Toimintaperiaate 3-tie, refleksi Vahvistinteho 200 + 100 + 50 W Elementit -basso 375 mm -keskialue 75 mm -diskantti 25 mm Jakotaajuus 380 Hz & 3 500 Hz Liitin Xlr Kaksoisjohdotus Ei Melko karua. Samaa pohti Jukka Isopuro omassa arviossaan. Osin kysymys on makuasiasta, mutta hankintaa harkitsevan kannattaa ottaa vakavasti kaiuttimen bassokyvyt. Osan loppujaksolle sijoittuva äkkinäinen orkesterinousu järisytti, mutta kaikki pysyi oivallisesti kasassa. Vaikka äänessä oli myös kirkkautta, sitä ei ollut hankalalla, korviin käyvällä tavalla. Sama Ron Carterin lukuisilla, hyvinkin eri ikäisillä levyillä tai Gary Peacockin äärimmäisen kauniisti soiva osuus Tales of Anotherin aloituskappaleella Vignette. Bob Marleyn Live at The Lyceumilla balanssi oli juuri kohdallaan. ATC:n näkemys jykevistä monitoreista on kuitenkin hieman suurpiirteisempi; hitusen miellyttämään pyrkivä ja vaativaan kotikäyttöön tarkoitettu.” TÄSTÄ KAIUTTIMESTA JÄI HYVÄ MUISTO Mutta mikään ei ole täydellistä. Vaikka kuunteluhuoneessa oli tilaa, niin kokonaan en saanut alapäätä kohdalleen. Toisto kokonaisuudessaan selkeni, kun bassopään korostumien tuottama peittovaikutus väheni. HIGHEND lä konserttisalin kaiut olivat suorastaan ihmeellisen isot, melkein kuin olisi ollut surround-tila päällä. Kääntöpuolena on, että isokokoinen perinnelaatikko vaatii huolellisen sijoituksen ja armeliaan sisustusarkkitehdin. Paneelin yläosan pienet reiät kätkevät tuloherkkyyden ja basson tason säädöt. 47. Frederick Fennelin johtaman torvikokoonpanon reippaammissa rytistelyissä osa sävyistä tahtoi jäädä piiloon tai miedontua. Luonteestaan huolimatta se on tarkka eikä armahda kehnoja tallenteita. X4 oikoi hieman bassopään mutkia 60–70 hertsissä ja jonkin verran enemmän 30 hertsin yläpuolelle keskittyvällä alueella. Kuitenkin ATC toistaa instrumenttien akustisen basson sävyt hyvin, osin erinomaisesti. ATC kokeneena valmistajana lienee räätälöinyt sen balanssin hivenen kuuntelijaystävälliseen suuntaan. Basso ei ole tiukimpia. Ilman korjailujakin SCM150ASLT on hieno kaiutin. Eliahu Inbalin näkemys Mahlerin 4. En lähtisi peukaloimaan varsinkaan keskialuetta. Lopuksi kokeilin huonekorjauksen vaikutusta SCM150ASLT:n alapäälle, ja siksi rajoitin korjauksen 300 hertsistä alaspäin. sinfonian kolmannesta osasta virtasi majesteettisena kautta koko jousiston ja puhaltimien sonoriteetin säilyttäen. Joan Baezin kokoomalevyllä alemman alueen lievä pontevuus sopi hänen uudempiin levytyksiinsä oivallisesti. Basson sävytoisto parani edelleen. sinfonia, Göteborgin sinfoniaorkesteri) jousisointi mietitytti, mutta tarkistuskuuntelu toisilla kaiuttimilla ja muilla levytyksillä samasta teoksesta kertoi Rouvalin tallentajilla olevan karumpi sointinäkemys. Esimerkkinä käy Van Morrisonin Astral Weeksillä Richard Davisin mestarillinen bassottelu nimikappaleella ja Madame Georgella. Koska SCM150ASLT tuottaa bassoa reippaasti, on sillä taipumusta soida satunnaisesti raskaasti tai nostaa yksittäisiä bassotaajuuksia turhan paljon pintaan. Isohkot jäähdytysrivat pitävät vahvistinpaketin viileänä, ja metallitangot suojaavat kolhuilta. Ne eivät kuitenkaan peittäneet mitään, vaan nyt soitto oli yhtenäistä, kaikki tasapuolisesti kuunneltavissa, ja jalka vipatti. Enkä usko, että runsas, välillä suorastaan rehevä alapää on syntynyt vahingossa. Samankaltaista asioiden taakse tai lähes piiloon jäämistä ilmeni satunnaisesti. Jousisointi on ymmärrykseni mukaan sopiva
PÄIVITETTY PERINNESETTI HIGHEND | SILLÄ KORVALLA: LEAK CDT -CD-PYÖRITIN, LEAK STEREO 130 -INTEGROITU VAHVISTIN & WHARFEDALE LINTON HERITAGE 85TH -KAIUTTIMET PERINTEIKKÄÄT BRITTIVALMISTAJAT LEAK JA WHARFEDALE JUHLISTAVAT JO 1930-LUVULLA ALKANUTTA TAIVALTAAN NOSTALGISISSA MERKEISSÄ. LEAK PALAA KUVIOIHIN VUOSIKYMMENTEN TAUOLTA 1960-LUKUISIA TUNTOJA PÄIVITTÄEN JA WHARFEDALE PUOLESTAAN JULKAISEMALLA UUSINTAPAINOKSEN VUONNA 1979 TUOTANNOSTA POISTUNEESTA LINTON-KLASSIKOSTAAN. TEKSTI JAAKKO ERÄPUU | KUVAT & MITTAUKSET MAURI ERONEN 48
Sittemmin 1950ja 1960-luvuilla Leakin tuotesortimentti kattoi kotihifin koko kentän äänirasioista ja -varsista levysoittimien, virittimien ja vahvistimien kautta kaiuttimiin. JAAKKO ERÄPUU on maaseudun rauhassa asuva, laadukasta ääntä suuresti arvostava äänentoiston rautainen ammattilainen, yli neljännesvuosisadan kokemuksella. Leak siirtyi Rank-yhtymän omistukseen 1970-luvun taitteessa, mutta se ei auttanut sitä kilpailussa japanilaisia valmistajia vastaan. TÄMÄN PÄIVÄN TEKNIIKKAA TOISSAPÄIVÄN KUOSISSA Leakin paluu tapahtuu ulkoisen olemuksen suhteen kaksijakoisesti. TARJOLLA OVAT VERSIOT SEKÄ VAHVISTIMESTA ETTÄ CD-TRANSPORTISTA PÄHKINÄPUUVERHOILULLA JA ILMAN. Näin siis laitteiden julkisivua ja sivuja katsellen. Antopuolella CDT luottaa koaksiaaliin ja optisuuteen. Sitä paitsi, Leak CDT:n usb-oton avulla onnistuu myös muistitikun käyttö äänilähteenä. Toisaalta, ajatuksen takana lienee idea tarjota kattavaa konekantaa niille musiikin ystäville, joille striimauksen ohessa perinteisemmätkin toistometodit ovat kuranttia kamaa. 49. Rytmimusiikin levyarvosteluista journalistisen uransa aloittanut ja sittemmin myös hifiin korvansa kallistanut audiokonkari poimii kokeiltavaksi laitetarjonnan valtavirrasta poikkeavia mielenkiintoisia tuotteita. Gilbert Briggsin vuonna 1933 perustama yritys on alusta asti panostanut kaiutinten tuotekehittelyyn ja julkaissut monta sekä menestyksekästä että pitkäikäistä mallisarjaa (Linton, Denton, Diamond) mutta joutunut sekin ajoittain, jo 1950-luvulta alkaen, markkinavoimien pelinappulaksi. KUKA. Ottoja ja antoja riittää, ja niiden takana – varsinkin Stereo 130:n tapauksessa – lymyää toiminnallista kyvykkyyttä joka lähtöön, jopa usb-liityntä myöhempiä päivityksiä varten. Sinänsä erikoinen veto Leakilta on lanseerata yhdessä vahvistimen kanssa cd-pyöritin, vaikka kyseinen formaatti onkin julistettu kuolleeksi jo vuosia sitten. Aivan viime aikoina Wharfedale on ollut tekemässä paluuta hifikaiutinten raskaaseen sarjaan, kevään 2020 High End -messuilla demottu ja Hifimaailman numerossa 5/2020 testattu hulppea Elysian 4 tästä vakuuttavimpana näyttönä. Vuonna 1963 Leak lanseerasi, yhtenä ensimmäisistä, täystransistoroidun Stereo 30 -vahvistimen, josta tuli jopa pienoinen hitti. Vuonna 1934 Lontoossa perustettu H. Olihan se ensimmäinen kaupallinen putkipäätevahvistin, jonka kokonaisharmoninen särö pysytteli alle 0,1 prosentissa täyteen tehoon asti. Leak & co erikoistui ensin pa-elektroniikkaan mutta siirtyi sittemmin kotilaitteiden pariin. T ätä nykyä saman kansainvälisen International Audio Group (IAG) -konsernin omistamat Leak ja Wharfedale aloittelivat audiovalmistustaan jo 1930-luvulla. Silmäys niiden peräpeiliin paljastaa, että Leak on liikkeellä tämän päivän kuluttajan tarpeet huomioiden. Maineikas merkki poistui markkinoilta 1970-luvun lopuilla – neljäksikymmeneksi vuodeksi! Wharfedale on puolestaan sinnitellyt elossa Leakia sitkeämmin. J. Leak oli myös ensimmäisten valmistajien joukossa hyödyntämässä negatiivista takaisinkytkentää vahvistintensa linearisoinnissa. Kummatkin versiot tavoittavat kiitettävällä tyylitajulla kuusikymmenlukuisen klassiset tunnot, mutta niinpä Stereo 130 viittaa myös tyyppimerkinnällään legendaarisen vuosimallin 1963 Stereo 30:n suuntaan. Ensin mainitusta kuosista saa pulittaa satasen enemmän. HIGHEND LEAKIN PALUU TAPAHTUU ULKOISEN OLEMUKSEN SUHTEEN KAKSIJAKOISESTI. Elettiin brittihifin ja putkiteknologian etsikkoaikaa, ja Leak kulki sen eturintamassa tuomalla vuonna 1945 markkinoille Point One -vahvistimensa, joka oli saanut nimensä särökäyttäytymisensä ansiosta. Nyökkäys nykyajalle: Wharfedale Lintonin uusiopainoksen keskija bassoäänisten kartiomateriaali on kevlar. Tarjolla ovat versiot sekä vahvistimesta että cd-transportista pähkinäpuuverhoilulla ja ilman. Kaikkien maailman cd-levyjen katoaminen maapallolta kun ei kuitenkaan tapahdu aivan hetkessä
Harmonisen särön määrä kaiutinlähdöistä alenevalla digitaalisella tallennustasolla (0...-120 dB). Jitter kaiutinlähdöstä optisella digitaaliotolla. Da-muunnin rajoittaa kaistan noin 47 kilohertsiin korkeillakin näytteenottotaajuuksilla. MITTAUSTULOKSET STEREOVAHVISTIMEN JATKUVA antoteho täsmää valmistajan ilmoituksiin, ja toiminta pysyy vakaana vielä kahteen ohmiin. LEAK CDT Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti 0,6/6 W -cd-toistossa 10 W Taajuusvaste kaiutinlähdöistä analogisella linjatulolla kahdeksan ohmin kuormaan (musta) ja Aurelia Magenta -kaiuttimilla (punainen), digitaaliotolla 44,1 kilohertsin (sininen) ja 192 kilohetsin (violetti) signaalilla kahdeksan ohmin kuormaan. LEAK STEREO 130 Jatkuva teho 8/4/2 Ohm (<1 % THD) 45/64/49 W Tehonkulutus -valmiustila/tyhjäkäynti 0,3/19 W -1/10/45 W @ 8 Ohm 41/93/170 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat analoginen Kaiutinlähtö, rca-analogiotto (2,0 V) Yliohjaustaso, thd@1 kHz >0,1 % >3,0 V Häiriöetäisyys, A-paino, 20 Hz 20 kHz 91 dB Pohjakohina 1-10 kHz -103 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,009/0,002 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd <0,001/0,006 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 69/63 dB Kanavatasapaino, 0,01/1 W 0,1/0,2 dB Ylärajataajuus, -3 dB 84 kHz Kaiutinlähtö, s/pdif, 16 bit/44,1 kHz Häiriöetäisyys, A-paino 91 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz, 1 W 0,010/0,003 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd 0,003/0,007 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 68/64 dB Kanavatasapaino, 1 W 0,2 dB Lineaarisuus, 16/24 bit -91/96 dBFS Jitter, 16 bit/44,1 kHz 139 ps Ylärajataajuus, -3 dB, 192 kHz signaali 47 kHz 50. Digitaalioton impulssivaste kaiutinlähdöistä mitattuna. Jitter on aisoissa. Vahvistimen mittauksista ei löydy moitittavaa analogitai digiotolla. Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri watin teholla kahdeksaan ohmiin. Ilman sitä ja digiottoa käytettäessä basso on noin 0,6 desibeliä vaimentunut 20 hertsillä. Taajuusja impulssivasteen perusteella da-muuntimessa on päädytty ajallisesti tarkkaan suotimeen, joka vaimentaa hieman korkeimpia taajuuksia. Säröä ja kohinaa on vähän, ja analoginen äänenvoimakkuudensäädin toimii tasapainoisesti lähellä minimiasentoaan. Taajuusvaste on sävynsäätimet ohittavassa direct-tilassa analogiotolla hieman suorempi
Valmistajan mielestä näin saavutetaan parempia tuloksia kuin pelkkää mdf:ää käyttäen. Vahvistimeen sisäänleivotun da-muunninpiirin kutsumanimi on ESS 9018 Sabre32 Reference, ja se käsittelee hires-signaaliakin kuin tyhjää vaan, niin pcm:ää kuin dsd:täkin. Diskanttielementti on tyyppiä soft dome. Stereo 130 onkin sitten varsinainen monitoimivatkain integroiduksi vahvistimeksi, sillä se sisältää niin levysoitinliitännän kuin kuulokevahvistimenkin, puhumattakaan da-muuntimesta ja aptx-tason bluetooth-valmiudesta tai pre outista, josta saa linjatason signaalin vaikka subwooferille tai erilliselle päätevahvistimelle. Bassorefleksiviritteinen ja kolmiteinen Linton Heritage on kookas jalustakaiutin, jonka kotelo on valmistettu sandwich-menetelmällä lastulevystä ja mdf:stä. Tokihan matka menneeseen suoritettiin myös osin kuusija seitsenkymmenlukuisen musiikin toimiessa soundtrackina, vaikka äänenlaadun arvioinnissa venyttiin aivan päivänkohtaiseen populaarimusiikkiin asti. Kun vermeitä ei vertailtu miLeak Stereo 130 tarjoaa varsin kattavat ottovalmiudet bluetoothia myöden. Ja kun perinteikkyyden asialla ollaan, vahvistinkytkentä sisältää äänenvärisäätimet, tosin direct ohituskytkimellä varustettuna. Äänirasia oli sentään peräisin Japanista, mutta Audio-Technican AT-95 kelpasi taannoin oem-valmisteena ja brittilafkan logolla varustettuna hovikelpoisiinkin kattauksiin – paremmissakin piireissä. HIGHEND CDT:n levymekanismi on slottityyppisenä peräisin mitä ilmeisimmin cd-rom-maailmasta ja todennäköisimmin joko Quadin tai Audiolabin tuotantolinjoilta – kuten pyörittimen ja vahvistimen muukin elektroniikka. JALOSTETTU JUHLAMALLI Wharfedale on jo ehtinyt julkaista uusiopainokset tai juhlamallit Diamondista ja Dentonista, joten Linton Heritage 85th on kolmas nosto maineikkaan valmistajan historian lehdiltä. 51. Sekä kahdeksantuumaisen wooferin että viisituumaisen keskiäänisen kartiot on työstetty kevlarista. Kaiuttimia vahvistin ajaa tarvittaessa 2 x 45 watin teholla, kun se on kytketty kahdeksan ohmin kovapuhujiin. Alkuperäinen Lintonhan julkistettiin vuonna 1965, ja viimeiset yksilöt valmistuivat vuonna 1979. Jakotaajuuksiksi kerrotaan 630 ja 2 400 hertsiä. Neliohmisiin löytyy vielä 20 wattia lisää hönkää. Kaiuttimen nimellisimpedanssi on kuusi ohmia, ja herkkyyttä sille on siunaantunut 90 desibeliä per watti. Sitähän sumujen saarilta tulvii edelleenkin ehtymättömänä virtana. Siis: poppia, bluesia, jazzia, rockia ja folkkia, vinyyliltä, cd-levyiltä ja suoratoistolähteistä, entisten nuorten musiikillisten muistojen kansioiden sisältöä ja Tidalin tuoreinta tarjontaa. Stereo 130:n phonoliitäntä on tarkoitettu mm-rasioille, joten mc-askien kanssa tarpeen on joko signaalin tasoa kasvattava muuntaja tai sitten erillinen mc-riaa, jonka voi kytkeä vahvistimen toiseen aux-liitäntään. Linton Heritagelle on saatavissa nimenomaan sille suunniteltu tyylinmukainen ja tuhti jalusta, joka lisää jokseenkin tasan tuhat euroa kustantavan kaiutinparin hintaa parilla satasella. NOSTALGISTA SETITYSTÄ Pähkinäpuupintaisten Leakien ja Wharfedalejen läsnäolon ohessa brittihifin perinneviikkoja Hifimaailman Lohjan-haarakonttorilla vietettiin muutoinkin mahdollisimman autenttisissa merkeissä, sillä setin kaapelointi oli Made In UK by NVA -tavaraa ja levysoittimeksi valikoitui alkuperäinen Rega Planar 2, kasariklassikko jos mikä, tosin täyteen iskuun vuonna 2020 viritettynä ja varusteltuna. Leakit ja jalustoilleen nostetut Wharfedalet päätyivät pikemminkin fiilistelyn välikappaleiksi, mihin hommaan ne sopivat mainiosti. Nämä kun kuuluvat Leakin kanssa samaan IAG-konserniin, eikä Leakilla tiettävästi ole omaa tuotantolaitosta. Toistovasteeksi kaiuttimelle luvataan 40–20 000 hertsiä ±3 desibelin haarukassa. MUSIIKKI EDELLÄ Brittihifin syvimmän olemuksen luotaus tapahtui poikkeuksellisen vähän testinomaisesti
Niinpä tuli avattua hanaa reippaammin, kun mieli teki saada tupaan menoa ja meininkiä. Sen verran mehevästi menneen ajan kuosiin puettu mutta muuten ajantasainen setti laittoi punttiin vipinää. Stereo 130:n levysoitinliitäntään kytketty sorvi hoiteli hommansa varsin kelvosti: ei jäänyt vinyylisoundi ainakaan vahvaimesta kiinni. Jopa kokoisiaan isommin. Toki toiston hifistiset aspektit nousivat vastaavasti pintaan. Kaiutinten tuplajohdotusta ei ole katsottu tarpeelliseksi. s/pdif, usb Lähdöt Kuuloke, esivahvistin, kaiuttimet Muuta Bluetooth (aptx) Valmistajan ilmoittamat tekniset tiedot Teho 2 x 45 W 8 Ohm LEAK CDT Hinta 599 €/699 € (hopea/pähkinäpuu) Mitat (lxkxs) 32,6 x 14,6 x 26,7 Paino 6,9 kg Tulot Usb Lähdöt Optinen ja koaksiaalinen s/pdif Muuta Cd-pyöritin WHARFEDALE LINTON HERITAGE 85TH Hinta 999 € (jalusta 200 €) Edustaja Audelec Oy Lisätietoja wharfedale.co.uk audelec.fi Mitat (lxkxs) 30 x 56 x 33 cm Paino 18,4 kg Toimintaperiaate 3-tie, refleksi Nimellisimpedanssi 6 Ohm Elementit -basso 200 mm -keskialue 135 mm -diskantti 25 mm Jakotaajuus 630 Hz & 2 400 Hz Liitin Naparuuvi Kaksoisjohdotus Ei sen alapäänkin aisoihin hivuttamalla kaiuttimia etäämmälle rajapinnoista. Eli pientä verhoa oli ilmeisesti aistittavissa musiikin ja kuulijan välissä. hinkään, aikaa jäi musiikista nauttimiseen ja levyhyllyjen sisällön tutkimiseen – ihan kun ei olisi töissä ollutkaan. Ja mitä tulee Leakin kuulokeantoon, niin ainakin Audeze Sinet soivat sen ajamana ihan mukavasti. Ja saihan LEAK STEREO 130 Hinta 899 €/999 € (hopea/pähkinäpuu) Edustaja Audelec Oy Lisätietoja leak-hifi.co.uk audelec.fi Mitat (lxkxs) 32 x 14,6 x 27cm Paino 8,3 kg Tulot 2 x rca, phono, opt. Mukavuus taisi olla koko kuuntelusessioiden vallitsevin käsite, sillä jopa äänitteiden ärhäkimmät toistuivat ärsytyskynnyksen alittavalla kuunneltavuudella. Ja sitä mielitekoa riitti yllättävänkin usein. Pikemminkin käytetystä rasiasta, josta nyt ei high endiä saa edes tasamaan tallaaja. Kun irrotti hetkeksi Leakit ja Lintonit toisistaan ja kytki ne talon kaluston osasiksi, soinnin rentous väheni korvin kuullen. ja koaks. Referenssit taikoivat ääneen lisää läsnäoloa, kolmiulotteisuutta, teräväpiirtoisuutta ja säihkettä, mutta tarjosivat vähemmän kokonaisvaltaista musiikkiystävällisyyttä. 52. ?n Lintonin bassoviritys on toteutettu tuplaputkirefleksitaktiikalla. Tämä yritti kuiskutella musiikinkuuntelijan korvaan, että eikös tuo bassopää ole vähän paksu ja onpas diskantti harvinaisen hillitty, mutta noin yleensä ottaen soundi vaikutti kaikella musiikilla olevan balanssinkin puolesta suht reilassa ammattikuuntelijankin mielestä. Että siinä mielessä ulkoisesti perinteikkäässä brittisetissä vahvistui vanhan hyvän ajan meininki, vaikka Leakin ja Wharfedalen retrokuorten alla sykkiikin nykyaikainen teknologia. Toki sisäistä kriitikkoaan ei saanut aivan viralta pantua. Välillä tuli mieleen, että saattaisi olla treble-säätimelle käyttöä soundin piristäjänä, mutta ei antanut puristin luonto periksi sortua moiseen tekohengitykseen
Testisignaalien lisäksi ensisavutkin on ehditty jo ottaa, mutta hiukopala on tarpeen vieraan pitkän ajomatkan jälkeen. Ei ole kiirettä kummallakaan. KEISARIN KUOSISSA HIGHEND | AANINEN IMPERIAL 2.0 -KAIUTTIMET JUSSI HOFFRÉNIN LUOTSAAMA, VUONNA 2010 PERUSTETTU AANINEN TUNNETAAN AINAKIN KAHDESTA ASIASTA: MINIDSP:N TUOTTEISTA SEKÄ INNOVATIIVISISTA JA VALTAVIRRASTA POIKKEAVISTA KAIUTTIMISTA. AJATUKSELLA TUOTETTU Jussi on rauhallinen persoona. Paikallisen huoltoaseman hampurilaisia aterioidessa tutustumme toisiimme paremmin. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT JUSSI ARVIO & VALMISTAJA K irjeenvaihtomme kaimani kanssa alkoi, kun aikanaan tiedustelin soveltuvaa ratkaisua silloisten Sanders 10c -hybridikaiuttimieni jakosuotimeksi. HIFIMAAILMA SAI MAISTIAISET MOLEMMISTA IMPERIAL 2.0 -KAIUTINJÄRJESTELMÄN MUODOSSA. Ensikosketukseni miniDSP:n tuotteisiin jätti positiivisen fiiliksen, vaikka silloinen prosessi ei edennyt sen pidemmälle. Juttua piisaa, mutta leuat louskuvat hetkestä nauttien ja sopivan hitaalla tempolla. Keskusteluiden edetessä syntyi ajatus siitä, että olisi aika tuoda näkyvämmin esiin sekä mies että filosofia. Kiusaan miestä burgereita mussuttaessamme: 54. Yhteydenpito tiivistyi jälleen, kun Jussin pajalta alkoi putkahdella miniDSP:n edustuksen sekä hänen osaamisensa yhdistäviä kaiuttimia. Juttutuokiota on jo edeltänyt hikinen hetkinen, jonka aikana pääosin suunnittelija itse on pystyttänyt kuunteluhuoneeseeni oman aliverkon ja asetellut siinä sivussa mustavalkoiset Imperial 2.0 -kaiuttimet lähtöasemiinsa. Tuumasta toimeen, ja kohta Jussi sekä kaiuttimet löysivät tiensä Lietoon
JH: Koska kaiuttimien vahvistimissa on sisäänrakennettua dsp-tekniikkaa, voidaan huonekorjausta tehdä silläkin. JA: Kaiutinsuunnittelufilosofiasi. JUSSI HOFFRÉN (JH): Järjestelmä koostuu miniDSP SHD:stä, digitaalisesta etuvahvistimesta, jossa on myös analogisia sisääntuloja sekä analogiset ulostulotkin. JH: Olen hyväksynyt, että äänentoistossa ja varsinkin kaiuttimissa on tehtävä kompromisseja. JH: Imperial 2.0 -kaiuttimien yläosa on suuntakuvioltaan kardioidi, joka on toteutettu aktiivisilla takaelementeillä. Digitaalisena signaalina kaiuttimiin käy dmx-kaapelilla (xlr) kytketty aes/ebu, ja käytännössä myös äänenvoimakkuuden säädön mahdollistavasta s/pdif (rca) -lähdöstä voidaan kytkeä signaali rca-xlr-kaapelilla. Näin varsinainen da-muunnos tapahtuu vasta kaiuttimissa, joissa on kaksikanavainen miniDSP:n vahvistinmoduuli. Pääteasteista toinen on passiiviselle 2,5-tie-yläosalle ja toinen basso-osalle, jossa on kaksi 10-tuumaista bassoelementtiä. Basso-osan koteloratkaisu on omaa kehitystäni, ja puhun akustisesta kuristimesta, jonka suuntakuvio on lähimpänä dipolia, mutta sen takakeila on pistemäisempi ja kapealla alueella voimakas. Koska basso-osalla ja yläosalla on niin suuret herkkyyserot, on bassojen toisto aktiivisesti järkevää. SHD:llä tehdään tarvittaessa huonekorjaus kaiuttimien toistoon ja hyödynnetään Dirac Live -korjaustekniikkaa. Mallinnan ja tutkin kokeellisesti teknisiä ratkaisuja, joita ei ole aiemmin kaupallisesti käytetty. Kaiuttimeni ovat harvoin vain laatikoita, joista kuuluu ääntä. Hallintaohjelma on helppokäyttöinen kuten miniDSP:n muillakin tuotteilla, ja sen ansiosta kaiuttimet ovat erittäin monikäyttöiset. JA: Entä varsinainen kaiutin. HIGHEND IMPERIAL 2.0:LLA ON OMA TUNNISTETTAVA ÄÄNENSÄ, VAIKKA SE ONKIN RÄÄTÄLÖITÄVISSÄ DIGITAALISUUTENSA ANSIOSTA MONIN ERI TAVOIN. Tämä mahdollistaa myös passiivisen yläosan soittamisen esimerkiksi integroidulla vahvistimella, jonka preout-lähtöihin kytketään basso-osat samoin kuin subwooferit. JUSSI ARVIO (JA): Kerro testiin toimitetusta järjestelmästä. Kaiuttimissa olevia vahvistinmoduuleja voidaan kytkeä digitaaliseen signaaliin rajattomasti läpiviennin ansiosta. Yleensä Imperial 2.0 -lattiakaiuttimet kytketään SHD:n digitaalisiin ulostuloihin, joissa on myös äänenvoimakkuuden säätö. Niissä on tekniikkaa, jota ei aina pysty edes teoriassa mallintamaan, vaan suunnitteluun Poikkeuksellinen takanäkymä; taakse suunnatut keskiäänet, basson dsp-moduuli sekä kaapelein linkitetyt yläja alapää. Vahvistimien hallinta tapahtuu lähiverkossa tai suoraan tietokoneeseen kytketyllä verkkokaapelilla. Täysin analogisen esivahvistimen kanssa kaiuttimet voidaan kytkeä linjatasoisesti rca:lla tai balansoituna xlr:llä. 55. Suuntaamalla ja takasäteilyn virtausta hieman vastustamalla saadaan myös jousikuormaa kartion liikkeelle, minkä ansiosta bassotoisto yltää matalammalle ja elementin liikerata ei lopu niin nopeasti kesken. Mitä olet hakenut sen suunnittelussa. Lyhyemmät aallonpituudet suuntautuvat jo etulevyn koon ansiosta, mutta kotelon ympäri säteilevät matalammat taajuudet vaimennetaan sovitetuilla takaelementeillä. JA: Imperial 2.0:aa voidaan ajaa kuitenkin osittain myös passiivisesti. Erilaisia kytkentätapoja varten kaiuttimien vahvistinmoduuleissa on neljä esiasetusta, joita voidaan vaihtaa mobiilisovelluksella, kun kaiuttimet on kytketty verkkokaapelilla lähiverkkoon. Mikä on tärkeintä, mihin pyrit. JA: MiniDSP:n etuvahvistimen lisäksi kaiuttimissakin on itsessään älyä. JH: Kaiuttimissa on mahdollisuus käyttää banaaniliittimin kytkettäviä kaiutinkaapeleita vahvistimen ja yläpään välillä
Kaiuttimet suunnattiin kohti korvia tai leikkaamaan hieman niiden ohi. tarvitaan empiiristä kokeilua, millä en tarkoita taajuusbalanssin säätöä korvakuulolta. Rakenteen ansiosta se muodostaa tila-asiat hieman totutusta poiketen. Korjaamattomana ääni oli aina ilmavampi ja elävämpi, basso hengittävämpi. Kuunteluiden aikana yksi muistipaikka oli ilman mitään korjauksia, toinen hieman säädettynä ja kolmas Dirac-huonekorjauksella. Bassolla on aistittavissa sävyjä mutta myös lievää runsautta. Suuntauksella voi osin vaikuttaa jonkin verran lopputulokseen. Piskuinen kaukosäädin ajaa asiansa. Keskialue on melko puhdas, mutta ajoittain kaipasin siihen enemmän läsnäolon tunnetta ja kaunistelematonta purevuutta. Kaiutin toistaa matalalle ja riittävällä voimalla. ?n AANINEN IMPERIAL 2.0 Hinta 4 290–4 490 € Edustaja www.aaninen.fi Mitat yläosa (lxkxs) 40 x 34 x 27 cm Mitat bassojalka (lxkxs) 40 x 70 x 27 cm Toimintaperiaate 2,5-tie, aktiivi, dsp Herkkyys 87 dB Nimellisimpedanssi 6 ohm Elementit -basso 2 x 10” -keskialue 7” -diskantti nauha Vahvistinteho 2 x 140 W, bassojalat Taajuusvaste 25–20 000 Hz Otot xlr, rca, aes/ebu Muuta takuu 3 vuotta Industrial-henkinen design on Jussin omaa käsialaa. Kokemuksen perusteella voin todeta, että Imperial 2.0:lla on oma tunnistettava äänensä, vaikka se onkin räätälöitävissä digitaalisuutensa ansiosta monin eri tavoin. Kaiuttimen persoonalliset, rohkeat linjat ovat joka tapauksessa valttikortti kantti kertaa kantti -ihottumaa sairastaville. Mitä enemmän signaalia oli korjattu, sitä kuivemmaksi ja kompaktimmaksi ilmaisu kävi. Suoritin pääosan kuunteluista omassa tutussa kuunteluhuoneessani. Koska kaikkia äänentoiston ongelmia ei kannata korjata digitaalisesti viivasuoraksi, olen päätynyt ehkäisemään ongelmien syntymistä käyttämällä kaiuttimissani kardioidia suuntakuviota. Kaiuttimien sijoittelu jäi tavanomaista kapeammaksi, sillä leveämpi sijoittelu ei tuonut merkittävää muutosta kokonaisuuteen. MiniDSP:n SHD-etuvahvistimen näyttö on selkeä ja yleisilme siisti. On mukava havaita, että kotimainen kaiutinsuunnittelu on löytänyt uusia tulokulmia vanhaan aiheeseen. 56. Näin sain myös subjektiivisen kokemuksen kaiuttimista ennakkoon kuultavaksi ja tavoitevasteet jokaisen kaiutinelementin toiminnasta. Kaiuttimien väliseksi etäisyydeksi jäi omassa tilassani lopulta 2,2 metriä ja matkaa kuuntelupisteeseen karkeasti 2,5 metriä. Myymäni miniDSP:n tuotteet ja dsp-tekniikka on vahvasti mukana tuotekehityksessä. Kaikesta huolimatta kokonaisuus on mieluummin rauhallinen ja jopa lempeä kuin aggressiivinen tai hyökkäävä. Imperial 2.0:n mallinsin kokonaisuutena aktiivijakosuodoin. Muutaman sekunnin viive vaihdettaessa ei vesittänyt havaintoja. Lisäksi käytössä oli miniDSP UMIK-1 -mittamikrofoni (90 euroa), jonka avulla tehtiin huonemittaukset ja -korjaukset. Äänikuva on kokonaisuutena tietyllä tavalla kompakti, joskin siksi myös helposti hahmotettava. JÄRJESTELMÄNÄ TOIMIVIN Imperial 2.0 -lattiakaiutinpari maksaa 4 290 euroa plus toimituskulut, joihin sisältyy myös asennus. Lisäksi sain keskustella havainnoista sekä suunnittelijan että ostajaehdokkaan kanssa. Älykkään dsp-etuvahvistimen liitännät riittävät moneen menoon. Hinnan ja laadun suhde riippuu tavallista enemmän omista mieltymyksistä. Molemmissa kohteissa pidin luomuasetuksesta eniten. Sen avulla on erittäin helppo vaihtaa tallennettujen muistipaikkojen välillä. Takasäteily lisää elävyyttä, mutta siitä huolimatta tila-asiat esitetään leveyssuunnassa suhteellisen tiukassa kurissa. Hankintaa harkitsevan kannattaa kuitenkin varautua maksamaan hieman enemmän, mikäli haluaa mietityn kokonaisuuden. Kaiuttimien valkoisten etusivujen väri voidaan lisähintaan vaihtaa asiakkaan toiveiden mukaiseksi. Nauhalla toteutettu yläpää on tarkka mutta ajoittain sävyltään lievästi osoitteleva. Kokonaisilmaisu saattoi kuitenkin jäädä suurpiirteisemmäksi korjaamattomana. Imperial 2.0 on kaiutin, jonka osuvuus omaan tarpeeseen on ehdottomasti kokeiltava itse. Passiiviset jakosuotimet suunnittelin tavoitevasteiden ja mitattujen sähköisten arvojen perusteella. Niitä etsivä saattaa löytää hienoisia loudness-piirteitä, mutta yleinen kuunneltavuus on kuitenkin hyvällä mallilla. Näin tarve ylempien taajuuksien korjaamiselle vähenee ja korjaukset voidaan keskittää alemmille taajuuksille ja huonevasteen oikaisuun. Jussi järjesti tilaisuuden kuulla kaiuttimia vielä sielläkin, joten sain kattavan käsityksen Imperial 2.0:sta kahdessa erilaisessa ympäristössä. KORJATTUNA TAI ILMAN KORJAUSTA Aanisen Imperial 2.0 -järjestelmän käytettävyys on hyvää tasoa. Testin jälkeen kaiuttimet siirtyivät suoraan potentiaaliselle ostajaehdokkaalle. Testisetin todellinen hinta (5 964,80 euroa) muodostui seuraavasti: Kaiuttimet 4 290 euroa, toimituskulut 150 euroa, miniDSP SHD 1 450 euroa sekä vaadittavat kaapelit ja tarvikkeet 74,80 euroa. Äänessä on hiipivää, vääntävää voimaa mutta myös pienen monitorin olemusta. Jussin ennakkoluuloton ote ja terve kiinnostus aiheeseen on tuottanut varsin mielenkiintoisen paketin
Tekniset tiedot ja jälleenmyyjät www.audelec.fi DIAMOND 12 Uusi kaiutinmallisto suoraan luokkansa huipulle!
Kaatuu! Remontissa menee nurin muutakin kuin mitä oli tarkoitus. Säpsäyttävien konfliktien audiopiikit iskevät The Invisible Manissa katsojaankin. Kapernaumissa lapsi pyristelee maailmassa, jossa häntä ei kaivata. Ongelmaliitosta paennut nainen löytää keinot todistaa, ettei ole seonnut, vaan vaino on todellista, vaikkei välittömästi silmin nähtävissä. Laukauksen tulosuunnan oppii tunnistamaan siinä kuin pahisten heikkoudet. Kämmejä lisää remontoijien parisuhdekipuilu. TEKSTI & KUVA | MATTI KOMULAINEN P ahaenteinen hiljaisuus seuraa kannoilla, kun nuori sotilas lähtee viemään viestiä vihollisen linjojen taakse. Elokuvasarjassa Purge vastaavaan jamaan joutuu city-köyhälistö. Näkymätön vaan ei jäljetön. The Othersissa totuus avautuu vähin erin kärsivälle leskelle ja häluonnottomasta hiljaisuudesta. Teurastus herättää uhrien pedonvaistot. Beirutin slummien sooninen kaaos ei hiljene missään vaiheessa pojan etsiessä parempaa elämää. The Huntissa eliitti jahtaa taviksia, jotka on kaapattu ökykartanon maille. Vuosittainen Puhdistus koulii vaistoamaan uhan milloin metallin kilahduksesta, milloin asfalttiviidakon TALLENTEET | 4K UHD-, BLURAYJA DVD-POIMINNAT ELOKUVISSA JA SARJOISSA ÄÄNI ON KUVAN VEROINEN KERRONNAN VÄLINE. LAATUTEOKSISSA KORVAA PALVELLAAN TASAVEROISESTI SILMÄN KANSSA KEINOILLA, JOTKA VAIHTELEVAT TODENTUNTUISESTA ÄÄNIMAISEMASTA HÄTKÄYTTÄVIIN TEHOSTEISIIN. Taneli Mustonen lataa Se mieletön remppa -komediaansa kylmää hikeä nostavia ääniä. Alejandro Amenábar on pienten vihjeiden mestari. Koko talon renoveeraus räjähtääkin foley-artistin työmaaksi. Knives Outin nokkelaa juonta isomman huomion vie Daniel Craigin roolihahmon outo aksentti. Jos. The Professor and the Madmanissa akateemikon hillitty arki törmää mielisairaalan hälyyn. Vanhan talon kaiut ovat asukkaille osa ratkaisua, joka tipauttaa leuan lopussa. Pysäyttävää on sekin, että harva puhuu pikku-Zainille muuten kuin huutamalla. Vuosisadan takaisia rintamaoloja kuvaava 1917 latautuu yllättävistä suvannoista sodan myllerryksessä – tuuli puissa, itku raunioissa ja laulu metsikössä ennen tuli-iskun huumaavaa jylyä. 58 KORVA EDELLÄ ELÄMYKSIIN nen lapsilleen. Sanakirjan kokoaminen saa osapuolet kuuntelemaan toista herkällä korvalla yliopiston paperin rapinan vaihtuessa mielivallan suljettuun painajaiseen. Britti vääntää jenkkiä kuin kieli menisi solmuun, mikä verottaa dekkarin latausta tahattoman koomisesti
Tosipohjaisessa A Beautiful Day in the Neighborhoodissa hän kehottaa kuuntelemaan sisintä. Terrence Malick lomittaa alppimaiseman luonnonäänet viranomaisten korkojen kopinaan A Hidden Lifessä. Uppoaminen kuristaa miehistön kurkkua äänialaa nostaen silloinkin, kun rungon kolahdukset vihjaavat mahdollisesta pelastuksesta. Color Out of Space kiihdyttää vastaavasti vääristynein aistimuksin. Mr. The Lighthousessa majakan miehistö kääntyy toisiaan vastaan, kun myrsky vesittää kotiinpaluun. Jones on tosipohjainen kuvaus Stalinin masinoimasta nälänhädästä Ukrainassa. Konkarin Domino kompastelee perusasioissa tolkuttomuuksiin, vaikka kansainvälisessä juonittelussa olisi ainesta mihin vain. Aseistakieltäytyjän kohtalo giljotiinin varjossa heruttaa läheisten kyyneleet ja naapurien solvaukset yhtä vavahduttavasti viipyilevän kameran estetisoidessa ääripäitä. Silloin läski tummuu, luu murtuu ja teräs viiltää. Muuten molemmat teokset satsaavat realismiin: soundtrack peilaa elämän arkisia ääniä. Silloin taustalla soi rock’n’roll. Tuulen ulvonta, meren äänet ja lokkien kirkuna taustoittavat omituista sananvaihtoa, joka alkaa sekin tuntua yhtä arvoitukselliselta kuin saaren huuruiset näyt. Brutaalin mätön vastapainoksi rapsutetaan kehräystä hyeenasta tai lohkotaan rasvaisia huomioita äijien habituksesta. Jones Future dvd. Holodomor-kansanmurha viiltää pakkastuulen ulvonnassa ja nälkiintyneiden nyyhkäisyissä, joita diktatuurin kätyrit kapellimestaroivat. Sen huomaa eläköityvä pilviparoni, jonka bisnestä kärkkyy lipevä kilpailija. La Nottessa pariskunta vaeltaa tapaamisesta toiseen 1960-luvun alun Milanossa. Gangsterin, kytän ja paholaisen viillot ja iskut tuntuvat kotisohvallakin, kun korealaiset panevat parastaan kompressorit tapissa. Weathering with You ammentaa luonnon elementeistä. TALLENTEET 59 se ei haittaa, mysteeri pitää kutinsa loppuun asti. Tom Hanksin herra Rogers on paitsi tv-tähti myös ihmistuntija, joka näkee heti, mistä kenkä puristaa. The Gentlemenissä nautitaan eleganssin hohdosta, kunnes katuhäly tunkee idylliin. Birds of Prey nostaa sekin naisten profiilia toimintatähtinä samoin keinoin. Oskar Matzerathin läheiset sietävät sitä vaihtelevasti, eikä sotakaan vaienna metakkaa. Hänen läsnäolonsa intensiteetin kuulee, jyllää huoli vaimon sairaudesta tai kalvaa mustasukkaisuus. Ordinary Lovea ja The Other Mania yhdistää pääroolin Liam Neeson. Jylhyyden keskellä katsojakin kokee pienuutta. Paolo Sorrentino luo unenomaisia ja monimerkityksisiä kohtauksia, joissa pyhä isä tasapainoilee myös naisseurassa. Won-Tae Lee esittelee The Gangster, the Cop, the Devilissä demonisen sarjamurhaajan, joka tuntuu olevan aina muita edellä. Ontuva toimintajuoni voimaantuu kohtauksista, joissa kaltoinkohdeltu nainen käyttää armeijan koulimia lähitaistelutaitoja kasvottomiin murhamiehiin. Päähenkilöiden puheliaisuutta maanläheistävät animen sateen ropina ja nousuvirtausten kohina pilvien lomassa. Se vain edellyttää normitohinan rauhoittamista, konkreettisestikin. Nahkan narinan ja tweedin kahinan haastaa nyrkkien mäiske ja laukausten rätinä. Musiikki, nauru, lasinkilinä ja puheensorina saavat miehen juhlatuulelle, mutta nainen suree kuolevaa ystävää. Aamutuuli vie lopulta illuusiot mukanaan. Tihein tunnelma koetaan pinnan alla. Brian De Palma olisi tarvinnut vastaavaa potkua. The Fanaticissa John Travolta mumisee autistisena stalkerina. ?n OHJAAJA TEOS JAKELIJA FORMAATTI Sam Mendes 1917 Nordisk dvd Taneli Mustonen Se mieletön remppa Nordisk bluray Alejandro Amenábar The Others Suomalainen bluray Leigh Whannell The Invisible Man Universal 4k uhd + bluray Craig Zobel The Hunt Universal bluray Gerard McMurray The First Purge Universal 4k uhd + bluray Nadine Labaki Kapernaum Universal bluray Farhad Safinia The Professor and the Madman Suomalainen dvd Rian Johnson Knives Out Nordisk bluray Makoto Shinkai Weathering with You Booky bluray Won-Tae Lee The Gangster, the Cop, the Devil Suomalainen dvd Brian De Palma Domino SF dvd Richard Eyre The Other Man Suomalainen dvd Lisa Barros D’Sa & Glenn Leyburn Ordinary Love Suomalainen dvd Michelangelo Antonioni La Notte Suomalainen dvd Volker Schlöndorff Peltirumpu Future dvd Guy Ritchie The Gentlemen Universal bluray Terrence Malick A Hidden Life SF bluray Fred Durst The Fanatic Booky bluray Thomas Winterberg Kursk Booky bluray Marielle Heller A Beautiful Day in the Neighborhood Sony bluray Robert Eggers The Lighthouse Universal bluray Richard Stanley Color Out of Space Universal bluray Paolo Sorrentino The New Pope SF 3 x bluray Zackary Adler The Courier Booky bluray Cathy Yan Birds of Prey WB 4k uhd + bluray Agnieszka Holland Mr. Juhlissa vieraantuneisuus korostuu. Hän kasvattaa hermostusta änkytyksellä ja kännykkäkameran rapsahduksilla. Absurdi tunnelma kantaa myös The Courieria. Lovecraftin tarinassa maalle muuttava perhe liukuu huomaamattaan painajaiseen. Saksan lähihistoria pienen miehen perspektiivistä tiukkuu korvanamia intohimon huokauksista väkivallan kakofoniaan. Kurskissa Venäjän laivasto peittelee virheitään ja uhraa eloonjääneet, vaikka apu on tulossa. Peltirummun räime riipii hermoja. Taustalla särisee ja väreilee jokin outo ja pelottava, joka karttaa hahmon ottamista myös soonisesti. Liekö taustalla omakohtaisia kokemuksia, heittäytyminen pohdituttaa. H. The New Popessa taistellaan vallasta Vatikaanissa. P
CAYIN MT-12N SAATTAA OLLA JUURI ETSIMÄSI LAITE. KIINALAINEN KANSANKYNTTILÄ TESTI | CAYIN MT-12N -VAHVISTIN ONKO HAUSSA SYMPAATTINEN PIENI PUTKIVAHVISTIN, JOLLA ON KOKOAAN SUUREMPI ÄÄNI JA MALTILLINEN HINTALAPPU. TEKSTI JUSSI ARVIO | KUVAT & MITTAUKSET MAURI ERONEN 60
Kaikesta huolimatta yllätyin siitä, kuinka helpon oloisesti Cayin sai äänensä kuuluviin. Vahvistin sen sijaan nojaa hieman harvinaisempiin, 9-pinnisiin 6p1-tetrodiputkiin. Koekuuntelin vahvistimen sekä tutuilla Solaudio Fusion Gen2että samassa kuormassa saapuneilla, latvialaisilla Arslabin Classic 2.5 -kaiuttimilla. Itse asiassa voimakkuussäätimen ollessa kello kahdeksan kohdilla oli ääni vähintäänkin riittävällä tasolla kriittistä kuuntelua ajatellen. Tämä ei olisi pelkästään hyvä asia, sillä siinä tapauksessa huipputehot otetaan irti jo varhaisessa vaiheessa eikä analoginen potentiometri ole todennäköisesti aivan optimaalisella toiminta-alueella kanavatasapainon osalta. CAYININ KANSSA OLI KAIKEN AIKAA LÄSNÄ DUURIVOITTOISEN KANNUSTAVA TUNNELMA, JOSSA SELITTELYLLE JA ANALYSOINNILLE EI AINA OLLUT TILAA TAI TARVETTA. Ensikuormasta Lietoon liikeni asiallisesti viimeistelty pienokainen. Tämä on kiinalainen versio venäläisestä 6p1p:stä, eikä sille löydy varsinaista eurooppalaista vastinetta. Mukana seuraa metallinen putkisuoja, jolla suojata herkkähipiäiset. Muutaman kympin lisähinnalla saa halutessaan el84-pääteputkilla varustetun 12l-version, jos tutumpi pääteputki tuntuu mielekkäämmältä vaihtoehdolta. Pienen ja siron lattiakaiuttimen nimellisimpedanssi on neljä ohmia ja herkkyyttä luvataan 90 desibeliä. Ylimääräistä eksotiikkaa sisältä on kuitenkin turha etsiä. Toteutuksessa on turvauduttu piirilevyihin point-to-point-kytkennän sijaan, mikä hintaluokka huomioiden on ymmärrettävää. Kaiuttimista on tulossa tarinaa myöhemmin lehden sivuille. Tämä tiedoksi vaihtelunjanoisille tube rollingin ystäville. El84-putkien eduksi voisi mainita niiden laajemman saatavuuden. Virtakytkin on sijoitettu vasemmalle sivulle, pieni vihreä virta-led keskelle kasvoja. Käytäntö tuntui tukevan teoriaa. Paperilla piskuinen Williamson-tulkinta vaikuttaa yhdeksän watin kanavatehollaan vaatimattomalta. Lisäksi sen herkkyys on jonkin verran yli 90 desibeliä (per watti per metri). Sen sijaan keskelle sijoitettu, molempien kanavien sisääntuloputkena seisova 12at7 (ecc81) -kaksoistriodi on jo roolissaan tavanomaisempi valinta. TESTI 61. Mustaksi eloksoidun alumiinimaskin vasemmalla puolella on voimakkuussäädin ja oikealla ohjelmavalitsin. Palattuani kello kahdeksan tietämille en enää huomannut mitään ongelmia. Kohinataso oli edelleen maltillinen, eikä kuuntelupaikalle kantautunut mitään muutakaan hälyttävää. Näiden tehtävänä on vaiheenkääntö sekä vahvistus. Kun koitin lisätä äänenvoimakkuutta kello yhdeksään tai jopa kymmeneen, muuttui ääni nopeasti kireäksi särötasojen noustessa. Kaukosäädintä ei ole saatavilla edes lisähintaan. KIINALAINEN JUTTU Pienikokoinen putkivahvistin sisältää vain oleellisimman: kolme linjatason ottoa, irrotettavan virtajohdon sekä kahdeksan ohmin kuormalle optimoidut kaiutinannot. Poikkeukselliset putkivalinnat jakavat mielipiteitä. Kokonaisuus antaa kaikin puolin laadukkaan vaikutelman. Toimintaperiaatteeksi on valittu ab-luokan push-pull. Virtaja päätemuuntajat on kukin koteloitu erikseen. Putkia saa kuitenkin helposti, eikä hintakaan päätä huimaa. Sisältä laite on siisti. Myös signaalin kohinatasoon tällä saattaisi olla haittavaikutuksensa. Kuuntelussa tilanne osoittautui ainakin joltakin osin toiseksi. Toinen erikoisuus on kannelta parina löytyvä, niin ikään kiinalainen 6n1, joka muistuttaa venäläistä 6n1p-kaksoistriodia. Suorastaan sievä näkymä varsinkin pimeässä. Se on kuitenkin kuormana lempeä jätti, sillä nimellisimpedanssiltaan kahdeksan ohmin kuorma on valmistajan mukaan tasaisen helppo koko kaistalla. REIPPAAKSI TUUNATTU Solaudio Fusion Gen2 on kooltaan suuri kaiutin. Olisiko kuitenkin niin, että Cayinin gain-tasoja on tuunattu reippaasti ylös. Jatkoin kuuntelua, kunnes jossakin vaiheessa kytkin Fusionin tilalle Arslab Classic 2.5:t. A udiomania on aloittanut kiinalaisen Cayinin tuotteiden maahantuonnin
Jatkuva teho 8/4/2 Ohm (<2 % THD) 8,7/2,7/1,3 W Tehonkulutus -tyhjäkäynti 79 W -1/9 W @ 8 Ohm 80/83 W Voimakkuussäätimen tyyppi ja portaat analoginen Kaiutinlähtö, 1 W @ 8 Ohm, analogiotto (2 V) Yliohjaustaso, thd@1 kHz >1,0 % >3,0 V Häiriöetäisyys, A-paino, 20 Hz 20 kHz 80 dB Pohjakohina 1-10 kHz -85 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz 17,1/0,269 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd 0,227/0,053 % Kanavaerotus, 1/20 kHz 91/71 dB Kanavatasapaino, 0,01/1 W 1,8/0,2 dB Ylärajataajuus, -3 dB 51 kHz Taajuusvaste neljän ohmin (musta) ja kahdeksan ohmin (punainen) kuormaan sekä Aurelia Magenta -kaiuttimella (violetti). Cayin on parhaimmillaan herkillä kahdeksan ohmin kaiuttimilla, joiden impedanssi ei vaihtele voimakkaasti. Toiston yläraja on noin 50 kilohertsissä. Alle kymmenen prosentin harmonista säröä voi olla korvakuulolta hankala havaita bassotaajuuksilla, joten tavallisessa musiikinkuuntelussa ongelma ei välttämättä ole merkittävä. Sadalla hertsillä säröä on jäljellä enää puoli prosenttia. Kanavaerotus on suurehko ja kanavatasapaino tyypillisillä kuunteluvoimakkuuksilla hyvä. Yhden watin teholla kahdeksaan ohmiin harmoninen särö on jopa 17 prosenttia 20 hertsillä ja 1,3 prosenttia 50 hertsillä. 62. MITTAUSTULOKSET PIENITEHOISEN CAYIN MT-12N -putkivahvistimen särö on voimakasta matalilla taajuuksilla. Yhden kilohertsin sinisignaalin tuottama säröspektri yhden watin teholla kahdeksaan ohmiin. Antoteho laskee selvästi matalilla impedansseilla. Testiyksilössä oikean kanavan bassotoisto 20 hertsillä oli vasenta noin kaksi desibeliä vaimeampi. Muissa mittaustuloksissa ei ole moitittavaa
Aivan alimmat vaimentuivat, ja alapää oli mieluummin suurpiirteisen varovainen kuin runsaan pursuileva tai kuivan osoitteleva. Se oli puutteineen inhimillinen. Siitä huolimatta se ei ole yhtään vähemmän kiinnostava kuin isompansa tai kalliimpansa. Cayinin kanssa oli kaiken aikaa läsnä duurivoittoisen kannustava tunnelma, jossa selittelylle ja analysoinnille ei aina ollut tilaa tai tarvetta. Käytännössä tämä tarkoittaa yli 90 desibelin herkkyyttä ja kahdeksan ohmin lähistöllä pysyvää impedanssia. Vahvistin ei kenties edusta millään osa-alueella absoluuttista huippua, muttei sitä ole supervahvistimen rooliin tarkoitettukaan. Erityisesti piano tuntui vaimeammalta kuin olen tottunut, samoin trumpetti. Viululla sävymaailma oli vastavuoroisesti niin kaunista kuultavaa, että aiempi tiukkapipoisuus tuntui jo lähes turhalta niuhottamiselta. HAUSKUUDEN EHDOILLA CAYIN MT-12N sopii aloittelevan putkimatkaajan ensialustaksi, kunhan kaiutin sen sallii. Sen varaan olisi hauska rakentaa jotakin sellaista, joka veisi ajatukset tiukimpien hifidogmien sijaan tunnelmaan ja hetkeen. Cayin on suurpiirteisyydessään helppo, ääneltään omalla tavallaan hauska, fyysiseltä kooltaan kompakti ja hintaisekseen hienosti viimeistelty. ?n HINTA | VIIMEISTELY | KÄYTETTÄVYYS (AUTOBIAS) PUTKIVALINNAT VARAUKSIN | EI KAUKOSÄÄDINTÄ CAYIN MT-12N Hinta 995 € Edustaja Audiomania Oy Lisätietoja en.cayin.cn audiomania.fi Mitat (lxkxs) 33 x 16 x 24,5 cm Paino 8,3 kg Tulot 3x rca Lähdöt Muuta a/b-luokka, push-pull, putkisuoja Putket 1x 12AU7, 2x 6N1, 4x 6P1 Kaiutinannot on sovitettu kahdeksan ohmin kuormille. Siinä kaikki oleellinen tiiviistettynä. Kenties juuri siksi pidin vahvistimesta. Vaikka mitään ei esitetty viivoittimen tarkasti suuntaan tai toiseen, korvasi helppo esillepano mittatarkkuuden ja syväterävyyden puutteet. Ei silti, havaintojen merkitys lienee ainakin osittain makuja kaiutinkohtaista. Voi olla, että vielä selvästi herkemmillä kaiuttimilla tilanne olisi hienoisesti toisenlainen. Hillityllä voimakkuudella sen yläpäässä ilmeni jopa kaunopiirteistä heleyttä. Myyjätaho osannee auttaa optimaalisen sovituksen kanssa. + TESTI 63. Lauluosuuksilla sopraano tahtoi kuitenkin jättää tenorin varjoonsa. Akustinen basso toimi mukavasti, kun taas elektroninen syke olisi kaivannut lisää tiukkuutta. Tämä ei ole varsinainen moite, sillä erityisesti piano on muutenkin vaikea toistettava eikä moni kalliimpikaan siinä aina loista. Ensivaikutelmana kaikkinaiset kaiut soivat luontevasti tai hieman korostuen, mutta pidempään kuunneltaessa peltien jälkisointi jäi referenssiä lyhyemmäksi ja esimerkiksi joidenkin lyömäsoittimien, kuten marimban, tuntuma vajaaksi. Mataliin ääniin vahvistimella oli oma tulkintansa. Hienoisen mukana seuranneen ohuuden saattoi halutessaan tulkita materiaalista riippuen joko toivotuksi ilmavuudeksi tai toisaalta turhan hennoksi, kutittelevaksi kosketukseksi, josta puuttui se viimeinen määrätietoisuus ja päättäväisyys. SUURPIIRTEINEN MUTTA HAUSKA Pieneksi ja edulliseksi vahvistimeksi Cayin hoiti tonttinsa asiallisesti. Tämä ei ollut aina ihan niin ilmeistä Solaudiolla kuin Arslabin kaiuttimella. Mittaustenkin mukaan ratkaisulle on perusteensa. Lievä ponnettomuus saattoi kertoa tehoreservien vähyydestä. Kokonaisuutta voisi luonnehtia läsnä olevaksi, joskaan ei neutraaliksi
Reloaded) BASSOKULTTUURIN VASTAISKU Matalien taajuuksien suurvisiiri, basisti Bill Laswell on vaihteeksi työstänyt albumillisen ambienttista laajojen kaarien ja etnisten ynnä elektronisten elementtien silaamaa dubjazzdraamaa omalla nimellään. Saksofonistit Pharoah Sanders ja Peter Apfelbaum tulevat vapaamman jazzin territoriosta, pianisti Herbie Hancock lähempää mainstreamia, mutta lyömäsoittajakaarti koostuukin sitten rockin parissa kunnostautuneista kannumiehistä Jerry Marottasta (Sting) ja Chad Smithistä (Red Hot Chili Peppers) sekä japanilaisista perkussiovelhoista. Äänivirtaan kehitetään lisäksi aksentteja subbarin työstettäväksi järkäleissä, kuten Colors 2020 -päivityksessä sekä bonus-cd:n instrumentaaleissa. Neljässä eri kaupungissa pidettyjen sessioiden tuloksista koostettu tupla-cd nosti McCravenin kertaheitolla nykyjazzin huipulle. Eikä Laswell olisi Bill, jollei hän olisi kiinnittänyt organisoimiensa ja tuottamiensa pitkäkestoisten biisien toteutusportaaseen vähintäänkin mielenkiintoisia poimintoja jazzin ja rockin eri laidoilta. Soinnillisesti albumia hallitsee seitsikon musiikillisen johtajan Ernie ”Ernie C” Cunniganin käsiala. No näinhän se onkin, mutta kun asialla on kunnianhimoinen ja näkemyksekäs muusikko, hän osaa rakentaa toimivia kokonaisuuksia jo osin hyödynnetyistäkin aineksista. Mustan väestön turhautumat virkavaltaa kohtaan kiteyttänyt kappale toi hänelle potkut silloisesta levy-yhtiöstä mutta kohun myötä myös sananvapauden edusmiehen roolin. Ice-T murjoo teksteissään niin poliisiväkivaltaa kuin Donald Trumpin mielipuolista hallintoa. 64 BODY COUNT CARNIVORE (Century Media Records) RÄPMETALLIN AJANKUVA AMERIKASTA Tracy Marrow alias Ice-T (s. Ykköskitaristi kompressoi muistakin kuin kielisoittimista pahaenteistä jylyä, jonka energian aistii kehossa. Eikä koko miehistö todellakaan ole äänessä välttämättä yhtäaikaisesti. JAAKKO ERÄPUU. Aitouden aura vei miehen valkokankaalle ja sitten tv-sarjojen vakiokasvoksi. Toki Laswell taitaa studiotekniikan jipot niin hyvin, että hänellä ei ole mitään vaikeuksia manipuloida muusikoiden aikaansaannoksista täysin itsensä oloista sävelvirtaa, jossa yksittäisten soittajien panosta ei ole kovin helppoa identifioida. Rytmimusiikin useista lähteistä ammentavat soitteet muodostavat verkkaisesti muotoaan muuttuvia mutta samalla toisteisen intensiivisiä musiikillisia jatkumoita. Otsikon viittaus vastarintaan imaginääristä imperiumia kohtaan välittyy kyllä vahvasti, vaikka sanoma julistetaankin instrumentaalisin keinoin. JAAKKO ERÄPUU MAKAYA MCCRAVEN UNIVERSAL BEINGS, E & F SIDES (International Anthem) PARHAUDEN PALUU Rumpali–tuottaja Makaya McCravenin Universal Beings oli vuoden 2018 ehdottomasti parhaita jazzäänitteitä. Sinne, mihin on kammettu muutamaa muutakin ”tulokasta” Kamasi Washingtonista, Shabakan kautta, Ambrose Akinmusireen. Ice-T:n sivuprojektin, metallicombo Body Countin Cop Killer -singlestä nousi 1990-luvun alussa ennennäkemätön sensuuriaalto, joka lähes tuhosi räppärin uran. Carnivore on seitsemäs Body Countin albumi. 1958) on räpin pioneeri, joka loi maineensa katujengien elämästä ammentavalla hardcorella 1980-luvulla. Linja on tutun raskas ja sisältö kantaaottava. MATTI KOMULAINEN BILL LASWELL AGAINST EMPIRE (M.O.D. Valokiiloihin nousevat vuorollaan McCravenin hengenheimolaiset kitaristi Jeff Parker, sellisti Tomeka Reid ja edellä jo mainittu fonisti Shabaka. Eli tiedostavia ja uutta luotaavia muusikoita, joista McCravenilla on kenties eniten rytmimusiikillista substanssia – ainakin tähänastisen tuotantonsa valossa. Ice-T on jatkanut musiikin tekemistä metallivoittoisesti näyttelemisen ohessa. Niinpä alkuperäisen äänitteen alaotsikot A, B, C ja D saavat parin vuoden viiveellä jatkokseen osat E ja F, jotka täydentävät edeltäjiään, eivät monista niitä. Voisi kuvitella, että läpimurtolevytyksen jatko-osa sisältäisi niin sanottua ylijäämämateriaalia
Laulujen rakkautta sivuavat tunnelmat vaihtelevat hempeästä kaihosta kärsivän kaipuuseen aseiden keskellä. Hänen maanmiehensä Alexandre Tharaud on puolestaan tullut tunnetuksi varsinkin monien hänelle omistettujen nykymusiikkiteosten taitavana tulkkina. Seitsemän kympin kynnyksellä syntyy lauluja kuin liukuhihnalta. Orkesteri soi hienostuneen täyteläisellä soinnilla, jos kohta levyn avaava Villa Borghesen pinjat täräyttää äänityksessä vasket turhankin tymäkästi pintaan. Liian nopeaksikin luonnehdittu Lindholm ei jää tällä kertaa kuitenkaan tuleen makaamaan, vaan selvittää kaikki levylle päätyneet hengentuotteensa 2–4 minuutissa. Eli tyhjäkäyntiä ei juuri esiinny, vaikka koko paketin kestoksi muodostuukin kunnioitettavat tunti ja liki vartti. Vaan niinpä myös laulujen tarinat tapahtuvat varsin vaihtelevissa musiikillisissa viitekehyksissä. Chailly luotsaa orkesteria varmaotteisen tyylikkäästi halki Rooman katujen ja nähtävyyksien innoittamia sävelkuvia. HEIKKI VALSTA CHANSON D’AMOUR SABINE DEVIEILHE, ALEXANDRE THARAUD (Erato) RAKKAUTTA RANSKALAISITTAIN Nuori ranskalainen lyyrinen sopraano ja koloratuurilaulaja Sabine Devieilhe on esiintynyt levyllä muiden muassa Händelin ja Mozartin teosten solistina saaden kiitosta kiinteästä ja taipuisasta lauluäänestään. JAAKKO ERÄPUU. Levyn parasta antia hioutuneen orkesterimusisoinnin rinnalla on soinnin värikylläisyys sekä kapellimestarin ja muusikoiden herkkä korva kaupungin aistikkaisiin ja historian loistoa säteileviin tunnelmiin. LEVYVALIOT 65 RESPIGHI FILARMONICA DELLA SCALA/RICCARDO CHAILLY (Decca) MENOLIPPU ROOMAAN Italialainen musiikki on muutakin kuin barokkia, oopperaa ja italo-iskelmää. Toki Dave antaa sähköisen kitaran laulaa vaan, mutta tällä kertaa myös akustisten, joilla viulun, sinne tänne sijoitettujen perkussioiden ja oivaltavien kiipparikuvioiden kera on kokonaisuutta rikastava rooli. Muutaman kuuntelukerran myötä paljastuu, että Lindholmin konsepti ei kanna aivan koko mitassaan, mutta myös se, että levylle on päätynyt useitakin klassikon aineksia sisältäviä biisejä. Niillä tulee erityisesti mainituksi 1900-luvun alkupuolella elämäntyönsä tehnyt Ottorino Respighi sekä hänen Rooma-aiheiset orkesteriteoksensa. Nyt nämä kaksi taiteilijaa ovat löytäneet toisensa kamarimuusikkoina ja duopartnerina. Heidän ensimmäisellä yhteisellä levyllään on valikoima uuden ajan kynnyksellä keskeisten ranskalaissäveltäjien lauluja. Tai mistä sen tietää, kuinka kauan mies on tuoreimman äänitteensä kahtakymmentäneljää biisiä päkistänyt, sillä paikoin ilmassa on tiettyä tilinpäätöksen tuntua, kun konkarirockkari on jättänyt – ainakin hetkeksi – taakseen bändisidonnaisen ilmaisun ja ryhtynyt lataamaan lakonisia lausahduksiaan levyksi eri maailmoista poimimansa muusikkokaartin kanssa. Äänitykset on tehty Berliinin Siemensvillassa, ja jos äänikuvaan olisi voinut yhden toiveen lisätä, niin ehkä laulun olisi voinut sijoittaa sointikuvaan hieman etäisemmin ja pehmeämmin. Ja vaikka Italia ei mikään orkesterimusiikin suurvalta olekaan, niin on maan musiikkihistorialla silläkin saralla kultareunaiset sivunsa. Kokoelman keskuksena on Maurice Ravelin sarja Kreikkalaisia kansansävelmiä, joista ensimmäinen antaa rakkausaiheellaan teeman koko levylle. Esitysten tekninen taituruus sekä tulkintojen vivahteikkuus ja herkkyys on ilmeistä. Milanon La Scala -teatterin ylikapellimestarina työskentelevä Riccardo Chailly on levyttänyt konserttilavoilla filharmonikoina identiteettiä luovan soittajistonsa kanssa italialaista orkesterimusiikkia. HEIKKI VALSTA DAVE LINDHOLM DAVE LINDHOLM (Emsalö Records) OTTEITA LINDHOLMIN LAULUKIRJASTA Dave Lindholm ei hyydy. Uusimmalla on joukko Respighin teoksia, muun muassa sarjat Rooman pinjoja, Rooman suihkulähteitä sekä Antiikin tansseja ja aarioita. Levyn muita säveltäjänimiä ovat Gabriel Fauré, Francis Poulenc ja Claude Debussy
OSALLISTU LUKIJAKYSELYYN! OSALLISTU ARVONTAAN JA VOIT VOITTAA 299 EURON ARVOISEN PRO-JECT T1 -LEVYSOITTIMEN. Laskutustapalisä lisätään tilauslaskuusi automaattisesti ja se näkyy laskulomakkeella eriteltynä. Käytössäsi olevat maksuttomat maksuvaihtoehdot: e-lasku ja sähköpostilasku. Vain osallistumalla voit voittaa, joten klikkaa itsesi kilpailuun osoitteessa www.hi maailma. www.starsandstripes.fi ...and You’ll hear the difference P. Onneksi olkoon! HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE. Tililtäsi ei veloiteta mitään automaattisesti vaan hyväksyt laskut aina erikseen • Voit tilata laskut sähköpostiisi osoitteesta fokusmedia.fi/ asiakaspalvelu Siirry sähköiseen maksamiseen ja hoida tilausasiasi kätevästi osoitteessa fokusmedia.fi/asiakaspalvelu Edellisen numeron kyselyyn vastanneiden kesken arvotun Cambridge Audio AXA35 -vahvistimen voitti Heikki Suominen Tampereelta. 050-5050880 Acoustic Zen • Audio Epilog • Audio Tekne • Ayon •Chapter • Clayton • Coincident DH Labs • Gemme • John Blue Audio • KR Audio • LessLoss • Nola • Omega Red Wine Audio • Reimyo... Siirry sähköiseen maksamiseen Hyvä asiakkaamme, Fokus Media Finland Oy veloittaa paperilla toimitettavista lehtien tilauslaskuista 2,90 euron suuruisen laskutustapalisän/lähetetty lasku. • Verkkopankistasi voit tilata e-laskun, jolloin tilauslaskusi ohjataan suoraan verkkopankkiin. Kerro meille millaisesta sisällöstä pidät ja mistä laitteista haluaisit testejä
67 2 000 EURON JALUSTAKAIUTTIMET VERTAILUSSA TULOSSA HIFIMAAILMA 8/2020 ILMESTYY 16.12.2020 MELUNPOISTOA MINIKOOSSA BOSE QUIETCOMFORT EARBUDS KOKONAISVALTAINEN HIGHEND-KATTAUS YAMAHA 5000 -LAITTEISTO HAASTAJA VENÄJÄLTÄ ARSLAB CLASSIC 2.5
ja sisäinen johdotus on päivitetty 6 414881 873440 20007 PAL.VKO 2020-51 18 73 44 -2 00 7. Suorituskykyä on paranneltu korkealuokkaisilla Mundorf-kondensaattoreilla ja sisäinen johdotus on päivitetty laadukkaisiin DALI-hopeakaapeleihin. Hinta 2 199 €/kpl. R U B I C O N 6 B L A C K E D I T I O N V E R K KO K A U P PA : H I F I S T U D I O . F I HIFISTUDIO HELSINKI Fredrikinkatu 38 HIFISTUDIO TURKU Itäinen Rantakatu 48-50 HIFISTUDIO TAMPERE Tuomiokirkonkatu 25 HIFISTUDIO OULU Pakkahuoneenkatu 34 HIFISTUDIO JYVÄSKYLÄ Kilpisenkatu 12 HIFISTUDIO KUOPIO Haapaniemenkatu 36 350 PARIN RAJOITETTU ERÄ • MUNDORF-KONDENSAATTORIT • HOPEOITU SISÄINEN JOHDOTUS MUSTA SATIINIVIIMEISTELY • MUSTAT K AIUTINELEMENTIT • KULTAINEN LOGO JA SARJANUMEROLAATTA RUBICON 6 BLACK EDITION on 350 parin rajoitettu kaiutinuutuus satiinin mustalla viimeistelyllä ja mustilla kaiutinelementeillä, joka saa aikaan voimakkaan näyttävän lopputuloksen