Hifimaailma 8/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Hifimaailma 8/2008 7,90 JL Audio Gotham -subwoofer Aurelia Ambera ja Graphica Television kalibrointi LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI kaiuttimet Kompaktit yhdistelmälaitteet hifistin korvin Soiko hyllykaiutin hyllyssä? Pienet 800 euron 08008 6 414881 873440 WWW.HIFIMAAILMA.FI Tee se itse: Single End -putkivahvistin muutamalla satasella 187344-08-08 PAL.VKO 2009-03
· Sinkki- ja alumiiniantiresonanssikotelo · DIN-ja RCA-input -liittimet · Ohjelmoitu unity-gain audio-visual sisäänmeno · NarCom-kaukosäädin HIFI · TV/VIDEO · LIFESTYLE · PRO SERVICES · Liisankatu 3, 00170 Helsinki · (09) 6840 0010 Open monfri 1018, sat 1014 · www.kruunuradio.fi · asiakaspalvelu@kruunuradio.fi. Mikael Nederström: "Orgaanisen eheä (9/10)." Samu Saurama: "Elävä ja vauhdikas (9/10)." 1 290 · 50 W jatkuvaa tehoa 8-Ohm, 500 W peak into 1-Ohm. Testivoittaja Naim Nait 5i Hifimaailma TESTIVOITTAJA Hifimaailma 7/2008: Vertailutesti: Integroidut stereovahvistimet 1 3001 500
Miksi kaksitiekaiuttimessa. Hifimaailma kuuluu audio/ kotiteatteri -paneeliin. HIFIMAAILMA 8/2008. Palaamme siis aiheeseen. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. Tilaus voidaan katkaista tai peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupongilla. Tällöin koaksiaalielementin heikkous kaksitiekaiuttimessa, bassojen tahtiin heiluva diskantin suuntain, tulee korostetusti esille. Muuten ainakin Marantz tyydyttää varmasti monenkin kuuntelijan tarpeet. Minkään perään ei voi kytkeä aktiivikaiuttimia niin, että äänenvoimakkuus säätyisi laitteen mukana. Päätoimittaja Samu Saurama ISSN 1796-6507 Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) jäsen. PAINOPAIKKA Liian pieniä? Minihifilaitteiden vertailu Hifimaailmassa. Tämä kirvoitti mielekkään aiheen tutkittavaksi. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää yhtiömme suoramarkkinointiin ellei tilaaja sitä erikseen kiellä. Eikö kenelläkään hifiharrastajalla ole tarvetta saada harjaantunutta korvaansa tyydyttävää ääntä pienemmällä budjetilla ja ulkomitoilla esimerkiksi makuu- tai työhuoneeseen sen vanhan matkaradion tilalle. No jo on aikoihin eletty. Jos aktiivikaiuttimet eivät kerran toimi, niin sitten passiivia mukaan. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ellei tilaaja katkaise tai peruuta tilaustaan. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. Minä luulen, että järeänkin high endin harrastaja voi tarvita kakkos- tai kolmossettiä, jossa pieni koko ja hillitty hinta saavat paljon painoarvoa. Ominaisuuksien puolesta vertailun neljä laitetta reputtivat kaikki yhden kohdan. Millaisilla kuunteluvoimakkuuksilla me kuuntelemme, paljonko tehoa kuluu ja miten eri kaiuttimet siihen reagoivat. Siksi, että kotiteatterijärjestelmässä tai kolmitieratkaisussa eniten liikepoikkeamaa vaativat matalat bassot suodatetaan pois. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen hinta. Vai onko. Lukemalla testi huolellisesti läpi, voi silti löytää omaan käyttöönsä sopivammankin pelin. Seitsemästä kaiuttimesta löytyi niin kaikkia kuuntelijoita miellyttäviä kuin ristiriitaisiakin tapauksia. Kotimaisen Forvoicen haitari levisi oletettavasti melko paljon siksi, että Mauri Eronen käytti kuunteluissaan selvästi omaani suurempaa voimakkuutta. HI F IMAAILMA 8/ 2008 Pääk Ir joIt us JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hifi-Mediat Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6401 Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi PÄÄTOIMITTAJA Samu Saurama samu.saurama@hifimaailma.fi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi ULKOASU DDM Group Oy MITTAUKSET Risto Niska Klaus Riederer AVUSTAJAT Jaakko Eräpuu, Matti Hermunen, Mikko Järvikivi, Antti Kelloniemi, Jarno Laine, Mikael Nederström, Risto Niska, Jarno Rannanpää, Klaus Riederer, Ilkka Rissanen, Ville Riikonen, Petri Teittinen, Pekka Tuomela, Pekka Väänänen ILMOITUSMYYNTI Teppo HirviKunnas Puhelin: 010 778 6401 teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400 Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 6 kk kestotilaus 32 12 kk kestotilaus 59 6 kk määräaikaistilaus 34 12 kk määräaikaistilaus 62 Ulkomaantilaukset +24 VUOSIKERTA: 8 NUMEROA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Tilaukset toimitetaan force majoure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). Ja jos joku tuttu sattuu kyselemään olohuoneeseensa taustamusiikin soitteluun kivaa kompaktia settiä, niin onhan se mukava kun voi sellaista suositella. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta
Kaikki eivät vain tee sitä äänensä puolesta. 64 64 Mirage OMD-28 -kaiuttimet Tässä lippulaivamallissa yhdistyvät sekä erikoinen ulkonäkö että hieman tavanomaisesta poikkeava suunnittelufilosofia. KOKEILU T 34 VLSI HeaDSPeaker Aidon monikanavaäänen tuottaminen kuulokkeilla ei ole helppoa, mutta tamperelaisten veijarien HeaDSPeaker toimii yllättävän napakasti. TE S T I T 56 Onkyo PR-SC886 -AV-etuvahvistin Onkyo astuu etuvahvistimien markkinoille tutun näköisellä järkäleellä, joka taitaa tempun jos toisenkin. 70 Aurelia Ambera ja Graphica -kaiuttimet Kotimainen Aurelia laajentaa mallistoaan ylöspäin. Nyt ne saa kaikki samassa paketissa. Ennakkoluulottomalle joukosta löytyy musiikillisestikin toimivia ratkaisuja. ProCasterin uusi viritinvahvistin. Graphica-mallillaan se pyrkii suoraan kilpailemaan huippukaiuttimien kanssa. 82 ProCaster AV-4346 -viritinvahvistin Mitä saadaan kun yhdistetään putkiesivahvistin digituloilla, viritin, stereopääte ja edullinen hinta. Paketin kruunaa kaunis ulkomuoto ja kohtuullinen hinta. HIFIMAAILMA 8/2008. TÄ S S Ä NU MEROSSA 8/2008 Hifimaailma LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI 16 V E R TA I LU T 16 Alle 30 cm korkeat jalustakaiuttimet 750800 euron luokassa on tarjolla laadukkaita kaiuttimia, jotka kokonsa puolesta mahtuvat pieniinkin tiloihin. RAKENNU S O HJ E 74 Revenge E182CC -putkivahvistin Mauri Pännärin tuorein rakennusohje kasautuu muutamalla satasella ja tarjoaa kaunista Single End -ääntä parin watin verran kumpaankin kanavaan. 46 Stereoyhdistelmät 370450 euroa Kompakti CD-soittimen ja viritinvahvistimen yhdistelmä istuu luontevasti pienten jalustakaiuttimien pariksi. 86 LG 47LG6000 -Full HD -televisio Räväkästi väritetty Scarlet-televisio herää huomiota muotoilullaan, mutta onko siitä ainesta kotiteatterin laadukkaaksi näyttimeksi? 60 Pioneer PDX-Z9 -yhdistelmälaite Odotettu monitaituri toimii niin CD- kuin verkkosoittimenakin. 68 XTZ Room Analyzer Perinteisesti huonemittausten tekoa varten on pitänyt ostaa ohjelmat, laitteet ja kaapelit erikseen
46 86 R A P O R TTI 30 Heed Audio: Sinihehkuista hifiä pustan laidalta Alun perin kaiutinsuunnittelija, Heedin isä ja innovaattori, unkarilainen Zsolt Huszti on vannoutunut analogisen äänentoiston ystävä. VAKI OT 3 Pääkirjoitus Liian pieniä. 92 Hermuset Jos Lepakkomies harrastaisi musiikinkuuntelua, niin JL Audion Gotham olisi hänelle sopiva bassokanuuna. 100 Levyarvostelut Kuunneltavana hyvää ja laadukasta musiikkia. Onko sinulle hyllykaiutin ja jalustakaiutin sama asia. Kiltimmän Robinin poikamiesboksiin istuisi F113 Fathom. Ne nimittäin äärimmäisen harvoin ovat sitä todellisuudessa. 98 HD-levyarvostelut Blu-ray-elokuvia koekatseltuna. 108 Hifimarkkinat Käytettyjen laitteiden markkinapaikka yksityishenkilöille. 38 Television kalibrointi Niin kirkkaiden kuin tummienkin sävyjen erottuminen on hyvän kuvan lähtökohta, mutta myös sävyjen oikeellisuus on tärkeä askel luonnollisuuteen pyrittäessä. 106 Hifimaailma 20072008 hakemisto HIFIMAAILMA 8/2008. 96 Sillä korvalla AKG K 702 -ammattikuulokkeiden kokeilu osoitti, että ne soveltuvat äänitarkkailun ohessa mitä mainioimmin myös hifistiseen viitekehykseen. TIE T O A & TAITOA 28 Voiko "hyllykaiuttimen" oikeasti laittaa hyllyyn. 8 Uutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia
Dynamiikaksi valmistaja ilmoittaa yli 108 desibeliä ja säröksi alle 0,002 prosenttia. "Toistaaksesi MP3-tiedoston et tarvitse avuksi tietokonenörttiä tai lakimiestä, eikä tiedosto ole lukittu yhteen myyjään tai soitinvalmistajaan." Myös brittien levy-yhtiöitä edustava BPI (British Phonographic Industry) on tavoitteen kannalla. Pyöritinosan rakenne on jousitettu värähtelyjen vähentämiseksi, ja CD-levyä tukevoitetaan magneettisella klampilla. HDMI-lähtöön äänet voi tuupata bittivirtana (myös DTS HD MA) tai PCM:ksi purettuna. Logo voidaan painaa myös laitteisiin viestittämään MP3-toistokyvystä. Se käsittelee muun muassa musiikkiin ja artisteihin sekä musiikin kuluttamiseen liittyviä asioita. Vahvistimien hinnat alkavat Spirit-mallin 2 450 eurosta. 100 prosentin yhteensopivuudella korostetaan DRM-suojauksen puuttumista, eli sitä, että kappaleet toistuvat kaikilla kannettavilla soittimilla ja jokaisessa käyttöjärjestelmässä. Lisätietoja: www.eraltd.org/content/mp3.asp Sinisiä säteitä mustasta laatikosta Blu-ray-soittimien tulvaportit ovat avautuneet, ja Samsung on tuoksinassa mukana viidennen sukupolven BD-P2500:llaan. Päältä ladattava CD-1-soitin perustuu Sonyn KSS-213Q-koneistoon ja käyttää lähtöasteessa kahta 6H30- ja kahta 6922-putkea. Uuden firmwaren voi ladata USB-, ethernet- tai levyteitse. (09) 8563 5050, www.samsung.fi CD:n uusintapainos Sony on esitellyt uuden CD-formaatin, jossa käytetään hyväksi Blu-ray-levyn kehittämisessä opittuja tekniikoita. Logon käyttö kertoo laajan yhteensopivuuden lisäksi kuluttajalle, että myös artisti saa osansa rojalteista. Kuvapuolikin on saanut kohennusta loistavan HQV-prosessorin muodossa, joka tekee kehnosti masteroiduista DVD-elokuvista katselukelpoisia. Lanseeraus alkaa noin 60 levyllä jazzia ja klassista, joista ensimmäiset tulevat kauppoihin jouluksi. Aitoa ääntä Alpeilta Stars and Stripes Oy on itävaltalaisen Ayonin tuore edustaja Suomessa. Lisätietoja: Samsung Electronics Nordic Ab, puh. Merkin tarkoituksena on kertoa kuluttajalle, että vierailtava verkkosivusto myy MP3-musiikkia. Hankkeessa mukana olevan 7digitalin Ben Drury kertoo BBC:n haastattelussa, että MP3-tiedoston hienous piilee sen käytön helppoudessa. Kotelo on 8 mm harjattua ja anodisoitua alumiinia. Linjalähdöt ovat tarjolla sekä RCA- että XLR-liittimin koaksiaalidigitaalilähtöä unohtamatta. 050 505 0880, www.starsandstripes.fi, www.ayonaudio.com Blogipohdintaa musiikista Digikohina.fi on blogi digimusiikin ilmiöistä Suomessa. 11-kiloinen, 192 kHz/24 bittiin ylinäytteistävä komeus on koottu käsin. Lisätietoja: Stars and Stripes Oy, puh. ERA haluaa logon maailmanlaajuiseen käyttöön ja yleistyvän myös kannettavissa soittimissa. TUOTEUUTISET Koonnut: mauri eronen MP3-logo takaa toimivuuden Britannian viihdealan kauppiaiden liitto, ERA (Entertainment Retailers Association), on lanseerannut MP3-yhteensopivuudesta kertovan logon. Sonyn mukaan äänenlaatu paranee pienemmän jitterin ansiosta. Valmistajan kattavaan valikoimaan kuuluu kaiuttimia, putkitoimisia esi-, SE-, triodi- ja vuorovaihevahvistimia sekä CD-soittimia. 7.1-analogilähdöt äänelle miellyttänevät vanhempien vahvistimien omistajia, jotka pääsevät tarttumaan HD-äänen ihmeelliseen maailmaan ainakin osittain; Samsung purkaa Dolbyn uudet formaatit ja DTS HD High Resolution Audion myöhemmin julkaistavan ohjelmistopäivityksen avulla. Blu-spec CD on täysin Red Book -yhteensopiva, eli levyt toimivat nykyisten CD-soittimien kanssa. Gigan sisäistä muistia voi laajentaa ulkoisilla USB-asemilla. Mediatoimisto Visionistin tuottama blogi julkaisee uutisia, juttuja ja mielipiteitä digitaaliseen musiikkiin liittyvistä aiheista. Sony tuo uutuuslevyjä myyntiin Japanissa 2 500 jenin hintaan (noin 20 euroa). Ayon CD-1 maksaa 2 690 euroa. Ohjaus onnistuu kaukosäätimellä. Paremmasta polykarbonaatista valmistettu levy ja tarkempi, levyn kuopat muodostava laser tuottaa tasalaatuisempaa jälkeä kuin nykyiset menetelmät. BD-P1500:n kanssa kiiltävänmustan, matalan ulkomuodon jakava soitinuutuus kätkee sisäänsä pari merkittävää uudistusta. Samsung BD-P2500 on myynnissä 449 euron hintaan. MP3-logoa on sitoutunut käyttämään jo seitsemän saarivaltion musiikkikauppaa. Profiiliversio on luonnollisesti tuorein, nettiekstroja tukeva 2.0. Kotimaisen blogin ensisijainen tarkoitus on palvella suomalaista kuluttajaa ja tarjota tietoa asioista, jotka koskettavat täkäläisiä markkinoita. HIFIMAAILMA 8/2008
Käytännöllisyyttä ihannoivan yhtiön valikoimassa on kohtuuhintaisia laajakaista- ja midbassoelementtejä. Järjestelmä tulee myyntiin vuoden 2009 aikana JVC:n ammattilaiselektroniikkaosaston valikoimista. Vuoden 2008 kolmannella vuosineljänneksellä plasma- ja LCD-televisioiden toimitus jälleenmyyjille lisääntyi noin 20 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Warner jäädyttää toimintansa Etelä-Koreassa täysin, ja elokuvien jakelusta tulee vastaamaan paikallinen yhtiö. Kolmas ulottuvuus kotiin JVC ja Sensio Technologies tuovat 3D-elokuvat kotiin. Näidenkin toistaminen onnistuu, jos rajoitetulla Essential-purkajalla varustetun soittimen äänet kuljettaa AV-viritinvahvistimeen purettavaksi. Kokonaisuus koostuu kahdesta JVC DL-HD100 -projektorista ja Sension mediaserveristä. Teoria TIM-säröstä juonsi juurensa jo aikaisempiin vuosikymmeniin, ja Köykkä olikin soveltanut artikkelissaan julkaisemia tietoja käytännössä vuoteen 1955 asti. Essential-variantti ei siis tuo mitään uutta tai parempaa Blu-ray-levyjen ääniin, vaan on karvalakkiversio DTS-dekooderipiiristä. Täysiverisestä dekooderista se eroaa DTS 96/24: n, DTS ES:n, ES Matrixin ja DTS NEO:6:n puutteella. Projektorien korkea kontrastisuhde ja 1080p-tarkkuus tekevät niistä oivallisia vaihtoehtoja elokuvaelämyksen syventäjiksi. Laskusuuntaan ei sentään ole vielä luisuttu, mutta kasvu on hidastunut huomattavasti, raportoi tutkimusyhtiö DisplaySearch. Erityisesti yli 40-tuumaiset televisiot tekevät kauppansa entistä huonommin, mutta pienet hieman kompensoivat romahtavaa huippumallien myyntiä. Oikaisu Hifimaailman lukijakyselyn yhteydessä järjestetyssä arvonnassa onni suosi tällä kertaa Ari Sjöblomia Turusta. CSS valmistaa muun muassa harrastajien suosimia SDX-sarjan järeitä mutta edullisia subwooferelementtejä sekä kokonaisia rakennussarjoja. Digitaaliversion hinnan yhtiö pitänee samana kuin DVD:llä. Lisätietoja: Audioparts Finland, puh. Yhtiöiden tiedotteen mukaan systeemillä saa aikaa kolmiulotteisen kuvan tavallisillakin Blu-rayelokuvilla. HIFIMAAILMA 8/2008. Palkinnoksi hänelle lähtee erinomaisena Blu-raysoittimena toimiva 450 euron arvoinen Playstation 3. Hifimaailman toimitus kiittää Ilpo Martikaista muistuttamisesta. Piratismi selätti Warnerin Warner Bros antaa periksi Etelä-Korean internetissä toimiville elokuvapiraateille. Paljon onnea! Hifimaailman numerossa 7/2008 julkaistu artikkeli Matti Otalan kehittämästä The 2 Channel Audio Power Amplifier -vahvistimesta sivuutti merkittävän tiedonjyvän TIM-särön historiasta. Aasian johtaviin audioalan suunnitteluyhtiöihin kuuluva yhtiö tuottaa elementtejä korkeatasoisiin kaiuttimiin ja on tehnyt yhteistyötä muun muassa brittiläisen Jordanin kanssa. Markaudio painottaa tuotannossaan hyvää ideointia sekä ankaran testausprosessin ohessa tehtäviä parannuksia. Vaikka Otala tutkikin TIM-särön merkitystä äänentoistossa, oli idea alun perin Tapio M. Suurimmat merkit ovat kireistä ajoista huolimatta kovassa vauhdissa. Lokakuussa Warner kertoi Financial Times -lehdelle, että se aikoo taistella piratismia vastaan tuomalla elokuvat nettijakeluun ennen DVD-versioita. Etelä-Korea on yksi maailman verkottuneimmista maista. Köykän pohjatyöstä huolimatta Otalaa pidetään edelleen kyseisen aiheen johtavana asiantuntijana, kiersihän hän maailmaa siitä esitelmöiden. Sonyn pitää kasvuaan yllä 73 prosentin kasvulla. Professori Matti Otala alkoi tutkia asiaa ja tuli samaan johtopäätökseen TIMsärön haitallisista vaikutuksista. Köykän hengentuotetta. Aikaisemmilla vuosineljänneksillä kasvua on ollut järjestään yli 40 prosenttia, ja uusi tulos on heikoin kahteen vuoteen. Maailmanlaajuisen taantuman uhka on ymmärrettävästi aiheuttanut televisiomyynnin heikentymistä, mutta lukemia kaunistaa se, että data tutkimukseen kerättiin ennen vakavinta rahoitusmarkkinoiden kriisiä. DTS:n uusi tekniikka kummastuttaa DTS sekoittaa jo valmiiksi kirjavaa ääniformaattisalaattia uudella termillä. DTS-HD Master Audio Essential on Blu-ray-soittimiin tarkoitettu tekniikka, joka osaa purkaa DTS-, DTS-HD High Resolution- ja DTS-HD Master Audio -ääniraidat. Vuonna 1969 Köykkä kirjoitti ERT-lehteen artikkelin katkoäänien eli transienttien rikkoutumisesta. Kaikkien kahta näyttölaitetta käyttävien 3d-järjestelmien tapaan se tarvitsee toimiakseen erikoissilmälasit. Maailman suurin televisiovalmistaja Samsung kasvatti myyntiään 99 prosenttia viime vuoteen verrattuna. Modernin vahvistimen omistajan ei tarvitse rajoitteista huolehtia. Televisiokauppa hidastui Kotirakentajan tarpeisiin Kaiutinrakennukssa tarvittaviin komponentteihin erikoistunut Audioparts Finland on aloittanut MarkAudion kaiutinelementtien maahantuonnin. Yhtiö ei jaksa enää kamppailla kasvavaa laitonta jakelua vastaan ja lopettaa elokuviensa levityksen maassa. 045 129 4431, www.audioparts.fi, www.markaudio.com, www.creativesound.ca Maailmantalouden tilanne vaikuttaa myös televisioiden toimitusmääriin. Lisäksi kanadalaisen Creative Sound Solutionsin (CSS) elementtien maahantuonti on siirtynyt Audiopartsille
Pakkaamattoman tai häviöttömästi pakatun musiikin myynti on vielä rajoitettua. Hintalisä kaupasta ostettavaan soittimeen on tällöin noin sata euroa. WD TV HD:n hintaluokka on noin 100 euroa, ja sitä myy esimerkiksi verkkokauppa.com. Panasonicista Japanin suurin Panasonic ostaa Sanyon, raportoi japanilainen uutistoimisto Kyodo. Kaikki Applen soittimet Shufflea lukuun ottamatta tukevat yhtiön omaa häviötöntä Apple Lossless -formaattia, mutta pakkaamaton WAV toistuu Shufflessakin. Yksikään suurista musiikkikaupoista ei tarjoa CD-laatuista vaihtoehtoa, mutta yksittäiset levymerkit ja pienet yhtiöt ovat ymmärtäneet tarpeen. Tiedostomuotojen tuki vaikuttaa valmistajan ilmoituksen mukaan kattavalta. 030 6227 501, www.panasonic.fi CD-laatua taskuun Häviöttömän musiikin toisto yleistyy kannettavissa soittimissa, uskoo Microsoftin analyytikko Matt Rosoff. Kuvalähtöinä vaihtoehtona ovat 1080p24-yhteensopiva HDMI sekä komposiitti, äänelle analoginen stereo-RCA sekä optinen S/ PDIF. Sanyo toisi Panasonicille merkittävää tietotaitoa ladattavassa akkutekniikassa, jonka merkitys elektroniikkalaitteiden virranlähteenä on jatkuvassa kasvussa. 10 HIFIMAAILMA 8/2008. Toistuvat sillä kuvatkin. Molemmat laitteet ovat juuri saapuneet kauppoihin, Panasonic DMP-BD35 hintaan 399 euroa ja DMP-BD55 499 euroon. Paketissa tulee mukana kaksi piiriä, jotka tulee juottaa itse laitteeseen. Molemmat soittimet purkavat uudet ääniformaatit DTS HD Master Audiota myöten HDMI-liitäntään. Syy Sanyon ahdinkoon on tuttu: pirstaloitunut elektroniikka-ala on kohdannut kasvavaa kilpailua Amerikasta, Kiinasta ja Koreasta. Bluraymods.com-sivusto kauppaa 69 euron hintaista ICOS HD -kittiä, jolla aluerajoitukset saa sivuutettua. Yleisen verkkoliitännän sijaan siinä on kaksi USB-liitintä ulkoiselle kiintolevylle tai muulle USBmassamuistilaitteelle. Hifipiireissä suosittua avoimen lähdekoodin FLAC-tiedostomuotoa toistavat vain harvinaisemmat soittimet, mutta tuki on saatavissa muokatulla Rockbox-ohjelmistolla muun muassa iPodeihin ja iRiverin soittimiin. DMP-BD35 ja DMP-BD55 noudattavat myös uusinta BD Live -profiilia, jolla hoituu lisämateriaalien tai tekstityksien haku internetistä, kunhan levyissä toimintoa aletaan tukea. Sanyon osakekurssi on pudonnut kolmanneksen syyskuun jälkeen, mikä ei toisaalta ole tavatonta nykyisessä maailmanmarkkinoiden myllerryksessä. Toimittajan mukaan tulevaisuudessa julkaistavat soittimien ohjelmistopäivitykset eivät vaikuta modifikaation toimintaan, tai toisin päin. Molemmissa on ethernet-liitäntä verkottumiseen. Microsoftin WMA Lossless soi muun muassa yhtiön omassa Zunessa sekä Sonyn NWZsarjan Walkman-soittimissa. Muun muassa Linn myy musiikkinsa internetissä FLAC-formaatissa. Mukana kulkeva mediasoitin Kiintolevyistään tuttu Western Digital on esitellyt teräväpiirtoisen WD TV HD -mediatoistimen. Lisätietoja: Panasonic Finland, puh. 303 gramman painoinen pikkutaituri on kaukosäädettävä ja kooltaan 12,6 x 4 x 10 cm (l x k x s). Useat kannattamattomat osastot on myyty kilpailukyvyn säilyttämiseksi. DMP-BD35:n myyntivaltti on matala kotelo; korkeutta sillä on ainoastaan 49 mm. Täydellä tarkkuudella toistuvat niin MKV-, MOV-, AVI-, MPEG- kuin WMV-päätteeseenkin käärityt H.264/ AVC-, XVID-, WMV9- ja MPEG-1/2/4videot. Samalta sivustolta voi tilata myös valmiiksi modatun soittimen, jos kolvinkäyttökyvyistään ei ole varma. DMP-BD55 sisältää analogisen 7.1-lähdön, joka mahdollistaa uusista HD-ääniraidoista nauttimisen täyskanavaisesti myös vanhemmilla vahvistimilla. Nykyisin tuki on hyvin vaihtelevaa. SDmuistikortinlukijoilla soittimet toistavat vaikkapa AVCHD-muotoon tallennettuja kotivideoita. Äänipuolesta tärkeimmät yhteensopivat muodot ovat MP3, OGG ja FLAC. Tiedostojärjestelmistä se ymmärtää FAT32:n ja HFS+:n lisäksi myös usein unohdetun mutta tärkeän NTFS:n. Kaupan toteuduttua Panasonic ohittaa Hitachin Japanin suurimpana elektroniikkavalmistajana. TUOTEUUTISET Blu-ray-modit ilmaantuvat Ensimmäiset Blu-ray-pöytäsoittimille tarkoitetut aluekoodimodifikaatiot ovat alkaneet ilmestyä markkinoille. Modikitti toimii Denonin, Panasonicin ja Sonyn uusimmissa soittimissa, ja ne poistavat samalla myös DVD-levyjen aluerajoitukset. Käyttöjärjestelmäjätin kannettavaa Zune-soitinta edustavat tahot ovat antaneet ymmärtää, että häviöttömyys tulee olemaan äärimmäisen tärkeätä tulevaisuudessa. Molempien osapuolien alustavasti hyväksymän kaupan summaa ei ole julkaistu. Juotostinan saa kaupanpäälle. PC-käyttäjät ovat voineet ohittaa Blu-ray-levyjen alue- ja kopiosuojaukset pitkään AnyDVD HD -ohjelmistolla. Sininen sukupolvenvaihdos Panasonicin uudessa Blu-ray-soitinkaksikossa käytetään aikaisempaa tehokkaampaa kuvaprosessoria, joilla värien käsittelyn tarkkuus on valmistajan mukaan kaksi kertaa tarkempaa
3.310 R ast ilanraitti 5 A, 2 0 0 m R a stila n m e t ro a s e m a l t a · Avo i n n a t i pe 12 18 s e kä l a 1 0 1 4 Pu h elin 0 9 -3 4 4 3 9 4 9 · N e t t i k a u p p a : w w w. Musiikin kuuntelua elävöittää niin sanottu MOTS-toiminto (More of the Same), joka toistaa samankaltaiselta kuulostavia raitoja. Kirjaston skannauksen yhteydessä Beosound 5 hakee eri musiikkitiedostojen rytmiset ja melodiset ominaisuudet, joita se käyttää älykkäässä soittolistan luonnissa hyväkseen. Musiikkitiedostoista se ymmärtää WMA:n, WMA Losslessin, MP3: n, WAV:n, ASF:n ja AAC:n. Verkkostreamauksen lisäksi Beosound 5:n mukana toimitettava BeoMaster 5 -tallennusyksikkö sisältää 500 gigatavun kiintolevyn. f i www.propellihattu.fi. Kauko-ohjaimena toimiva digisoitin voidaan sijoittaa pöydälle, jalustalle tai seinälle. Hintaluokka on noin 4 300 euroa, kun se ensi vuonna saapuu markkinoille. BeoSuond 5 on kooltaan 30,5 x 19 x 7,5 cm ja painaa 2,65 kiloa. Varsinaiset liitännät sijaitsevat BeoMaster 5:ssä, jossa kuvalle on analogisten liitäntöjen lisäksi DVI-I-lähtö, äänelle analoginen ja S/PDIF-lähtö sekä pari USB-liitäntää kiintolevyjen liittämiseksi. TUOTEUUTISET Futuristinen nykysoitin Tanskalaisen Bang & Olufsenin uusin design-monitoimilaite Beosound 5 on digitaalinen musiikkikeskus. Lisätietoja: www.bang-olufsen.com One of the most respected brands in high-end audio. B AT MA L L I S TO A L K . Sen 10,4-tuumainen näyttö toimii mediakeskuksen käyttöliittymänä, jossa seikkaillaan mekaanisen alumiinikiekon avustuksella. Videoista pyörivät MPEG, AVI ja WMV. Nettiradioiden hallinta tapahtuu tietokonepohjaisella ohjelmistolla. m r h i f i . Valmistaja korostaa laitteen helppokäyttöisyyttä nykyaikaisista toiminnoista huolimatta. Beo Sound 5:n HDMI-liitäntä on tarkoitettu käyttöliittymälle ja kansitaiteen ihasteluun
Lisätietoja: Pioneer Finland, puh. Kallista laitteistoa ei viitsi hankkia, jos edes tietää mistä lähteä liikkeelle, ja ammattiapu tuntuu maksavan liikaa. Videoiden järjestely ja editointi onnistuu mukana toimitettavalla EZ VHS Converter -ohjelmistolla. Paneeliosa on saatu vain 64 mm ohueksi sijoittamalla vastaanotin omaan yksikköönsä. 050 7830 3406, www.bluebaum.com, www.ionaudio.com 14 HIFIMAAILMA 8/2008. Optisen valo- ja värianturit tarkkailevat ympäristöä ja säätävät kuvan asetuksia lennossa. 020 749 780, www.pioneer.fi Kotivideot koneelle Moni on varmasti törmännyt ongelmiin vanhojen VHS-kasettien arkistointiin liittyvissä asioissa. Rajoitettuina, 1 000 ja 1 500 kappaleen erinä Eurooppaan tuotavat KURO-televisiot vastaavat teknisesti perinteisiä mustia veljiään. Käsittelyn jälkeen materiaalin voi polttaa vaikka DVDlevylle. TUOTEUUTISET Sisustuksellista kontrastia Pioneer tuo markkinoille beigen ja valkoisen erikoismallin KRP-500-plasmatelevisioistaan. ION Audio VCR2PC helpottaa tointa merkittävästi. KRP-500AW ja KRP-500ABG sisältävät DVB-T-virittimen lisäksi MPEG-4-yhteensopivan DVB-S/DVB-S2-virittimen teräväpiirtoisten satelliittilähetysten vastaanottoon. Tavallista videonauhuria muistuttava laite sisältää USB-liitännän, jonka kautta kotivideot siirtyvät suoraan tietokoneelle. Lisätietoja: Bluebaum Oy, puh. Komposiittitulon ansiosta videokuvaa voi tallentaa myös suoraan videokamerasta. VCR2PC maksaa 249 euroa, ja sitä myyvät muun muassa verkkokauppa. Johtosotkun hallintaa helpottava mediayksikkö on perusmallien tapaan musta. Niiden tarkkuus on täydet 1920*1080 pikseliä ja kontrastisuhde hyvän mustan tason ansiosta äärimmäisen korkea. Pure AV -toimintatila toista Blu-ray-levyn kuvan lähteelle uskollisena ohittaen kaikki yleisimmät kuvanparannuspiirit. KURO-erikoismallit maksavat 4 700 euroa, perusmalli KRP-500 4 600 euroa. HDMI-tuloja on kaikkiaan 4 kappaletta. com ja digishop.fi
Kolmea kaiutintasoista tuloa voidaan kytkeä yhdessä LFE-liitännän kanssa. Toinen elementeistä toistaa bassojen lisäksi hieman keskialuetta 550 hertsiin, joten rakenne on 2,5-tie. Lisätietoja: Oy Scanteknik Ab, puh. Toiston alarajaksi ilmoitetaan 18 hertsiä. Sen mikrokontrollereilla ohjatut ICEPower-vahvistimet tuottavat kahdelle 10-tuumaiselle elementille yhteensä 500 wattia Dluokan tehoa. Elementit on sijoitettu vastakkaisille seinämille liikevoimien kumoamiseksi. Hintaa sille on kertynyt 3 378 euroa. (09) 2230 0780, www.elac.fi, www.elac.de HIFIMAAILMA 8/2008 15. Korkealle ja pohjaan ELAC FS137JET on saksalaisvalmistajan erikoismalli, joka pohjautuu FS127-lattiamalliin. Kaukosäädettävä SUB 2080 D vie kuunteluhuoneesta tilaa 33 x 49,1 x 40 cm:n verran ja painaa 35 kiloa. Kaksi graafisesta käyttöliittymästä säädettävää parametristä ekvalisaattoria hienosäätävät toistoa vaikeammassa huoneessa. 140 mm bassoelementtejä on kaksin kappalein, kuten myös takaseinän refleksiputkia. Etulevyn muotoilulla on myös toiminnallinen tarkoitus; pyöristykset vähentävät ääniaaltojen diffraktiota niiden osuessa etulevyn reunoihin. Solakka kotelo on lakattu kiiltäväksi kirsikka- tai titaaniviimeistelyllä. Vahvistimeksi suositellaan 30180 wattia puskevaa mallia herkkyyden ollessa 89 dB/W/2,83V. Taajuusvasteeksi ilmoitetaan 35 50 000 hertsiä poikkeamista sen enempää puhumatta. Alapäätä tukevoittamaan ELAC on esitellyt järeän SUB 2080 D subwooferin. Subbarin saa siis integroitua monipuolisesti erilaisiin järjestelmiin. Balansoitujen XLR-linjatulojen lisäksi XLR-lähdössä on säädettävä ylipäästösuodin pääkaiuttimien bassokuorman pienentämiseksi. Riittänee kuitenkin DVD-Audion ja SACD:n tarpeisiin. Eroa on diskantissa, joka on korvattu ELACin omalla alumiinihaitariin perustuvalla JET III -elementillä. Niiden rungot on lisäksi kiinnitetty toisiinsa värähtelyjen minimoimiseksi. Minimi-impedanssi on kohtuullisen haastava 3,5 ohmia. Kooltaan kaiutin on 22,5 x 95 x 32 cm, ja se painaa 16 kiloa. Suositushinta FS137JET-parille on 1 590 euroa
VERTAILUTESTI: JALUSTAKAIUTTIMET 750800 TeksTi: Pekka Tuomela MiTTaukseT: klaus aJ RiedeReR Ja PoJu anTsalo / Tkk kuvaT: samu sauRama Ja Pekka Tuomela Joskus kaiuttimien on oltava pieniä. Se ei kuitenkaan merkitse, että laadusta olisi tingittävä kohtuuttomasti. Testasimme seitsemän alle 30 sentin korkuista mallia. Pienet ja pätevät Boston Acoustics VS 240 Dynaudio Excite X12 Forvoice 7.7 John Blue 2.1 Perfumum Pioneer S-A4SPT-VP Profel Classic 55 Totem Dreamcatcher 16 HIFIMAAILMA 8/2008
Syynä ei ole kustannusten säästö, vaan kyseessä on valmistajan periaatteellinen valinta. Muut vertailun kaiuttimet sijoittuvat näiden välille. Vastukset ovat toisella sivulla. Pienten luokassa merkin erikoisuutena on S-A4SPT-VP, jonka lisänimenä on Pure Malt (puhdas mallas). Lähtökohtana oli, että kaiuttimien korkeus on alle 30 cm. Lisäksi tarvitaan vain sopiva kaiutinpari. Teoriassa laskun loivuus on eduksi, koska se merkitsee nopeammin vaimenevaa jälkisointia. Jos esimerkiksi huoneessa on korostava resonanssi vasteen taitteen kohdalla, bassosta tulee helposti yksinuottisen kuuloinen. Forvoicessa on myös eniten vaimennusainetta, kotelon sisätila on pakattu todella tiiviisti täyteen synteettistä vanua. Halusimme myös, että niillä on edellytykset kohtalaisen hyvään laatuun, ja siksi valitsimme hintaluokaksi 750800 euroa. Seitsikko kuudesta maasta Merkkien joukossa on sekä vanhoja tuttuja että Suomessa täysin uusia. Se tarkoittaa, että vaste ulottuu suorana mahdollisimman alas. Viimeksi mainittuihin kuuluu taiwanilainen John Blue. Tanskalainen Dynaudio on lisännyt valikoimaansa Excite-sarjan, joka sijoittuu merkin edullisimman Audience-sarjan yläpuolelle. Japanilainen Pioneer on panostanut viime vuosina runsaasti hifikaiuttimiin, aina huipputasolle asti. Koteloperiaate on Forvoicessa suljettu ja kaikissa muissa refleksi. Dynaudio kuvaa sen malleja high end -kaiuttimiksi, jotka eivät tarvitse kallista elektroniikkaa kuulostaakseen dynaamisilta ja nautittavilta, X 12 on sarjan pienin kaiutin. Mitta- HIFIMAAILMA 8/2008 17. Aktiivikaiuttimia valmistava suomalainen Profel on laajentanut valikoimaansa passiivisiin kaiuttimiin. Viskin kyllästämän tammen sanotaan olevan jälkisoinniltaan tavallista puuta edullisempaa ja antavan pehmeän täyteläisen äänen. CD -soittimen ja viritinvahvistimen yhdistelmä on käytännöllinen vaihtoehto, kun pieniin tiloihin pitää saada ja huomiota herättämätön laitteisto. Profel ja Boston Acoustics suosivat vielä näitäkin loivempaa taitetta. Parhaiten laitteiden laatua voi hyödyntää kuitenkin valitsemalla ne itse. Musiikissa on lähes aina ääniä eri taajuusalueilta. Siksi se käyttää tuotekehittelyssään paljon kuuntelua. Se näkyy esimerkiksi bassotoiston virityksessä. Kaiuttimen puuosat on valmistettu materiaalista, joka on saatu 100 vuoden ikäisistä viskitynnyreistä. Jyrkästi laskeva kaiutin on yleensä kuitenkin vaativampi sijoituksen suhteen. Molemmat asiat myötävaikuttavat siihen, että vaste laskee hyvin loivasti. Valmistajat tarjoavat yhdistelmien täydennykseksi usein omia kaiuttimiaan. Viritykseen vaikuttavat elementin ominaisuudet, koteloperiaate, kotelon tilavuus, refleksiputken mitoitus ja vaimennusmateriaalin määrä. Sama kaiutin voi kuulostaa hyvältä, jos korostus on alempana, ja taitteen kohdalle osuu seisovan aallon vaimentuma. Dynaudion kotelon keskiosassa on vaimennusaineena vanua ja seinämillä vaahtomuovia. Vertailun toinen kotimainen Forvoice on kehittänyt pari vuotta sitten markkinoille tuomaansa ensimmäistä 6.1-malliaan (testi Hifimaailma 1/2007). Viiden vuoden ajan toiminut yritys on tullut maailmalla tunnetuksi putkivahvistimillaan ja itse kehitettyjä kokoäänialueen elementtejä käyttävillä kaiuttimillaan. Puhutaan myös Q-arvosta, jyrkkä lasku vastaa suurta Q-arvoa ja loiva pientä. Vertailussa toista ääripäätä edustavat suuren Q-arvon kaiuttimet Pioneer ja Totem. Boston Acoustics on tunnettu amerikkalainen valmistaja, joka on hiljattain saanut pitkän tauon jälkeen edustajan Suomeen. Pienessä kaiuttimessa elementtien suuntakuviot on helpompi sovittaa yhteen. Refleksitoiminnon viritystaajuus on valittu Dynaudiossa ja John Bluessa hieman oppikirjamaista alemmaksi, jolloin vasteen muoto on pyöreämpi. Pioneerissa vaste tekee jopa mutkan ylöspäin ennen laskun alkua. Siksi subjektiivisesti koettuun bassotoistoon vaikuttaa myös se, kuinka suuri bassojen yleistaso on muiden äänialueiden toistoon verrattuna. Elementtien sovitus kehittynyt Forvoicessa on koaksiaalinen elementti, jossa diskantti on bassokartion keskiössä. Merkin VS-sarja sisältää ulkoasultaan laatikkomaisesta poikkeavia kaiuttimia, ja VS 240 on sen pienin hylly/jalustakaiutin. Testattu Classic 55 on kolmesta tarjolla olevasta keskimmäinen. Dynaudion jakosuotimen piirilevy on kaksipuolinen. Ostopäätöksen teon helpottamiseksi otimme testiin seitsemän mallia. Testattu John Blue 2.1 on merkin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa tavallinen kaksitiekaiutin. Viritys kuvaa sitä, kuinka jyrkästi vaste laskee matalilla taajuuksilla. Totemin viritys muistuttaa eniten oppikirjamaista. Nykyisen kaiuttimen tyyppimerkintä on 7.7. Loivia ja jyrkkiä virityksiä Testin kaiuttimien perustekniikan samankaltaisuudesta huolimatta yksityiskohtien toteutuksessa on eroja. Merkin mallistolle on ominaista pitkäikäisyys; testikaiutin Dreamcahtcher on esitelty jo yli viisi vuotta sitten. Totemissa vaimennusainetta ei ole käytetty lainkaan. Yhdenkään korkeaäänikalotissa ei ole säteilykuviota tasaavaa suuntainta. Käytännössä myös huone ja kaiuttimen sijoitus vaikuttavat ratkaisevasti bassotoistoon. Muut ovat perinteisiä, erikseen sijoitetuin elementein varustettuja kaksitiekaiuttimia. Kanadalainen Totem Acoustics korostaa kaiutinsuunnittelussaan tunnetason vaikutusta. Tavoitteina ovat muun muassa äänentoiston eloisuus ja avaruus
Muista syistä johtuvia epätasaisuuksia on enemmän. Ongelma poistui kiristämällä naparuuvit. Totemin kela on käämitty punotusta langasta. Pisteiden keskiarvojen laskeminen osoitti, että kokonaisuutena vertailun parhaaksi ylsi Dynaudio X12. Tavallisessa käytössä ei tule ongel- mia, mutta suuria äänenpaineita havittelevien kannattaa harkita kookkaampia kaiuttimia. Varsinkin Pioneerissa ja Totemissa on selviä poikkeamia keskialueella. Kotelon sisällä ei ole vaimennusainetta. Myönteisiä tuttavuuksia Seitsemän kaiuttimen joukkoon mahtuu monenlaista ääntä. X12 on parhaimmillaan, kun huone on niin suuri, ettei sitä tarvitse sijoittaa aivan seinän lähelle. 18 HIFIMAAILMA 8/2008. Asian tärkeys tuli testissä taas esiin kouriintuntuvasti, kun Totemin kuuntelussa havaittiin aluksi ajoittain diskantin katkonaisuutta. Refleksiputki on tehty puusta. uksista on nähtävissä, että se on useimmissa onnistunut varsin hyvin. Muutamissa tapauksissa se johti hyvinkin selvään arvosanojen hajontaan. Toisaalta makujakin on monenlaisia, ja eri kuuntelijat kokevat tietyt vir- heet merkitykseltään erilaisina. Sen sijaan kaikkien muiden kaiuttimien vaihteluväli oli enintään 0,5 pistettä. Boston Acoustics ja Pioneer vaativat hieman muita enemmän tehoa saman äänenvoimakkuuden saamiseksi. Vertailun kaiuttimet eivät ole kuormana hankalia, vaikka joidenkin nimellisimpedanssi onkin neljä ohmia. Vertailun kaiuttimista ainoastaan Totemissa on kaksoisjohdotuksen mahdollisuus. VERTAILUTESTI: JALUSTAKAIUTTIMET Boston Acousticsin valettu refleksiputki on s-kirjaimen muotoinen. Herkkyydet ovat pienille kaiuttimille tyypillisiä: ne vaihtelevat välillä 8284,5 desibeliä. Suurimmillaan poikkeama oli 1,25 pistettä Forvoicen ja Totemin kohdalla. Toisaalta on myös muistettava pitää huolta siitä, että siltainlevyjen sähköinen kosketus on moitteeton. Se kuulostaa selvästi kokoaan isommalta ja on soinniltaan elävä. Jakosuodin on asennettu sen taakse. 750800 Forvoicen jakosuotimen osat on liimattu suoraan takalevyyn. Boston Acousticsin diskanttikalotin keskellä on syvennys. Forvoicen kotelo on pakattu tiukasti täyteen vaimennusainetta. Pioneerissa on pieni paperimassakartioinen elementti, jossa on magneettisuojaus. Pioneerin komponenttien värähtelyjä on vaimennettu käyttämällä runsaasti liimamassaa. Suuntaavuus säilyy suunnilleen samanlaisena siirryttäessä jakotaajuuden yli. Jos kaiuttimia käytetään pienitehoisten yhdistelmälaitteiden kanssa, on otettava huomioon vahvistimen kuormitus ja tehon riittäminen halutun äänenvoimakkuuden saamiseksi. Se antaa enemmän pelivaraa erilaisten kaapelien kanssa kokeileville
Äänikuva on kohtuullisen kolmiulotteinen, joskin enemmän läsnäoloa ja läheisyyttä kuin akustiikan nyansseja painottava. kaiutin kuulostaa selvästi kokoistaan isommalta. Tehovasteapproksimaatio (musta). Ääni ei ole miellyttävin mahdollinen, mutta kontrolloitu ja menevä soundi tekevät monenlaisesta musiikista mielenkiintoista. Ilmatilan vaimennus on merkille tyypillisesti kaksikerroksinen: seinämillä vaahtomuovia ja keskellä vanua. 8+ Sykettä ja elävyyttä kokoisekseen tiukasti potkaiseva kaiutin on sävyltään melko neutraali, mutta luonteeltaan positiivisessa mielessä elävä. kokonaisuutena ääni on pienistä miellyttävyysvarauksista huolimatta sen verran uskottava, ison kuuloinen, iskevä ja autoritäärinen, että se edustaa testin ehdotonta kärkeä. Basso on sinänsä rytmikäs ja napsakka, mutta se peittää alleen hienovaraiset nyanssit muulta äänialueelta. Rytmisesti menoa piisaa varsin hyvin, ja rehevän vauhdikkaasta toistosta on helppo innostua. Pontta uupuu myös pianon ja fonin äänestä. Seiniin on kuitenkin syytä pitää etäisyyttä korostumisen välttämiseksi. Lämpöä on sen verran, että monenlaiset murinat toistuvat mehevästi, ja bassossa riittää ulottuvuuttakin kohtalaisesti. Kaiutin kuulostaa kokoistaan isommalta. Tässä seurassa sekin riittää keskitasoiseen suoritukseen. stereokuva aukeaa melko yleisluonteiseksi ja ohjaa kuuntelijan huomion muihin asioihin. 8+ 20 HIFIMAAILMA 8/2008. Liitäntäpaneeliin kiinnitetty jakosuotimen piirilevy sisältää komponentteja molemmin puolin. stereokuva on hieman epämääräinen, eikä solisti nauliinnu tiukasti paikalleen. Bassoilla on kokoon nähden runsaasti voimaa. Ajoittain on mukana pientä ylienergisyyttä, mutta sävy ei ole hankalillakaan äänitteillä epämiellyttävä. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 4 dB Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 84 dB alarajataajuus (-6 dB): 50 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,23 ms Taajuusvasteet on tasapainotettu onnistuneesti. Jakotaajuus näkyy kuitenkin pienenä epäjatkuvuutena tehovasteessa ja 60 asteen kulmassa. epätasapaino ilmenee muun muassa miesäänien paksuuntumisena bassorekisteriin mentäessä. Basso on tymäkkä, mutta ei ainakaan tässä kuunteluhuoneessa kumiseva. + iskevä ja elävä ääni + Hyvä dynamiikka Bassot hieman runsaat Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Tukeva ja tumma Hienosti syvyysvaikutelman esiin tuova äänikuva, joka ei turhia kuitenkaan leveile. eloisuus saattaa joillakin levyillä pakottaa laskemaan äänenvoimakkuutta, mutta rasittavaksi tai metalliseksi sointia ei saa millään. (09) 681 37950 www.soundworks.fi, www.dynaudio.com Hifimaailma TESTIVOITTAJA Mittaustulokset Dynaudio Excite X12 ynaudion rakenne on huoliteltu myös sisäpuolella. Stereokuvassa yksityiskohtien välittyminen on keskitasoa. D vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). 8- Iskevä ja iso iskevä, napakka ja bassopäästään kertaluokkaa keskivertoa dynaamisempi toistin. Rasittavaa äänestä ei saa tekemälläkään, ja kaiutin soveltuu erinomaisesti myös aggressiivisen ja kompressoidun musiikin kuunteluun. suhteelliset hienovaraisuuden erot esimerkiksi trumpetissa toistuvat hyvin, mutta kokonaisuus on silti absoluuttisesti pidättäytynyt. Äkäiset äänitteet eivät kuitenkaan riivi korvia. Rosoisempikin karjuja saa äkäisyyksiä hiovan käsittelyn. Yleissoundi on miellyttävän lämmin keskialueen ja diskantin erottelevuuden kustannuksella. Rockilla ja listapopilla asenteellista tenhoa on tavallista enemmän. itse asiassa kaiutin tuntuu kestävän voimavarojensa puolesta selvästi suurempaa volume-nappulan ruuvaamista kuin suurin osa testin muista kaiuttimista. Varusteena on refleksiputken tukkiva tulppa. VERTAILUTESTI: JALUSTAKAIUTTIMET 750800 Tekniset tiedot Hinta: 790 /pari mitat (l x k x s): 17 x 28,5 x 25,5 cm massa: 6,5 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit matalat äänet: 14,5 cm korkeat äänet: 2,7 cm Jakotaajuus: 2000 Hz nimellisimpedanssi: 4 ohmia suurin suositeltu teho: 150 W magneettisuojaus: ei liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei lisätietoja: soundworks, puh. Ääni on iskevä, dynaaminen ja rytmikäs
suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 84 dB alarajataajuus (-6 dB): 64 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,15 ms vasteet ovat keskitaajuuksille asti varsin tasaiset. Tekniset tiedot Hinta: 750 /pari mitat (l x k x s): 17 x 26,5 x 19,5 cm massa: 4,0 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit matalat äänet: 14 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 4000 Hz nimellisimpedanssi: 8 ohmia suurin suositeltu teho: 100 W magneettisuojaus: on liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei lisätietoja: Profel Oy, puh. Kaiutin toimii monenlaisella musiikilla eikä muutu helposti rasittavaksi särmikkäilläkään äänitteillä. Kaiutin on magneettisuojattu. Tehovasteapproksimaatio (musta). stereokuva on asiat yleisluonteisesti esittävä, mutta ei ylenpalttisen ilmava. kuulasta esitystä hieman latistaa vaimea mutta sinänsä sävykäs diskantti, joka ei toisaalta käy rasittavaksi. instrumenteissa on sekä sopivasti luonnollista mehevyyttä että pienet yksityiskohdat irrottavaa karheutta. vokaalit toistuvat lihaisasti sisältäen silti laulajilleen ominaisen värin ja karheuden. välillä bassoissa on jopa häivähdys iskevyydestä, vaikka uskottava dynamiikka jääkin uupumaan. saumattomasti mataliin yhdistyvä keskialue on ensi kuulemalta pidättyväinen mutta herää tarvittaessa henkiin. Bassoilla on kiinteyttä ja kontrollia, mutta ulottuvuutta voisi olla enemmänkin. sekä puhtaassa hifimielessä että kuuntelun nautittavuuden kannalta onnistunut kokonaisuus. Bassojen taso on sovitettu hyvin muuhun äänialueeseen. vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). siksi kokonaisuus on toimiva nimenomaan kokonaisuutena; enemmän musiikkia kuunnellen kuin ääntä analysoiden. Bassopää pysyy hyvin kyydissä mukana, eli sekään ei anna aihetta sen suurempaan mukinaan. erottelevuus on esimerkillistä, ja mikronyansseja äänimassan seasta löytyy vertailujoukon selvästi helpoimmin. Sävy on rauhallinen ja aavistuksen tumma. Ylin diskantti vaimenee jonkin verran. Diskantin ylin helähdys saattaa kaikessa siisteydessään jäädä aavistuksen tummaksi, eikä läsnäolokaan ole terävin mahdollinen. Aavistus lisää sähäkkyyttä olisi parantanut tulosta. Äänikuva on samaa kaliiperia kaiuttimen muun soundin kanssa: akustiikka avautuu enemmän hillitysti ja keskipainotteisesti kuin epäkaiutinmaisen ilmavasti. 020 775 6630 www.profel.fi Mittaustulokset Profel Classic 55 rofel muistuttaa rakenteeltaan valmistajan aktiivikaiuttimia. Toisto pysyy tasapainoisena ilman, että miessolistin bassoäännähtelyt pehmenevät. 8+ Siististi tasainen Melko neutraali ja tasainen ääni, joka toimii monenlaisella musiikilla. Profel on soinniltaan siinä mielessä tasainen, että mikään ei korostu. Jostain syystä kaiutin onnistui kiinnittämään huomion musiikkiin ääniteteknisen puolen sijaan poikkeuksellisen hyvin. Leppoisa luonne ei varmastikaan aiheuta kuunteluväsymystä, mutta vähän lisää ilmavuutta ja sähinää tuskin olisi pahaksi. 8- HIFIMAAILMA 8/2008 21. Takalevy on metallia, ja vaimennusaineena on nykyään harvinainen vuorivilla. Mutta ei-kaupallisen soundin vastapainoksi minkään levyn toimivuutta ei tarvitse etukäteen jännittää. Siististi elektroniikkalaitteen tyyliin toteutetussa jakosuotimessa kaikki kelat ovat ilmasydämisiä ja kondensaattorit muovieristeisiä. kauniin hillityn ja erottelevan basson seurattavuus on erinomaista. 8 Musiikkia rauhallisesti kaiutin ei selvästikään ole täysin tasapainoinen, ja etenkin yläpään rauhallisuus kiinnittää alussa huomiota. + neutraalius + onnistunut bassojen sovitus Hieman tummasävyinen P Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Antoisaa balanssia Tarkasti paikat naulitseva stereokuva, joka ei kuitenkaan liiemmin irtoa sivuille tai syvälle, ellei materiaali sisällä tarkoituksellista vaihetemppuilua. kaiutin ei ehkä ole aivan yhtä meneväsoundinen, innostava ja vakuuttava kuin testin parhaat, mutta pitemmällä kuuntelulla tasainen tahti pääsee oikeuksiinsa. Balanssivirheisiin tottuu kuitenkin muutaman kappaleen jälkeen. Pienestä latteudesta huolimatta siis kaiutin toimii melko mukavasti monenlaisen musiikin parissa
Bassotoisto on napakka, joskaan ei järisyttävän jyskivä. Tässäkään suhteessa ei silti ole tarjolla pettymystä, vaan kaiutin toimii tasaisen varmalla, joskaan ei mitenkään mestarillisella tavalla. Pieni lämpimyys luo miellyttävän pohjan. Lämpimän elävä luonne ja helppo kuunneltavuus ovat tämän tapauksen selvät valtit. + Tasainen, hieman lämmin ääni lievä latteuden tuntu B Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Kiva kuunnella Tilantunnultaan säväyttämätön mutta riittävän jämpti esitys. Tehovasteessa lasku yläbassoilta keskialueella on kuitenkin suurehko. Muovista valettu refleksiputki on tehty S-kirjaimen muotoiseksi, jotta se on saatu mahdollisimman pitkäksi ja suuriläpimittaiseksi. Tehovasteapproksimaatio (musta). Rytmikkään kuunneltavan kaiuttimen dynamiikka jää kesken, eivätkä rumpujen iskut välity kalvon koosta riippumatta kovinkaan uskottavasti. soundi saattaa olla hivenen tumma, vaisu ja etäinen, mutta korrekti sointimaailma tuntuu sopivan monelle musiikille erittäin hyvin. Korkeaäänielementin erikoisuutena on kalotti, jossa on syvennys keskellä. Diskantti on kauttaaltaan rasittamaton, mutta eipä se juuri tunteitakaan herätä. Pieni keskialuevoittoisuus antaa anteeksi monen levyn loudnessmaista soundia, mikä saa monet kevyen musiikin äänitteet soimaan miellyttävämmin kuin ne ansaitsisivat. Tällainen lähestymistapa ei tee kärsimättömään kuulijaan välitöntä vaikutusta, mutta pitemmällä tähtäimellä lievä latteus kääntyy kuuntelijaystävällisyydeksi. Naisvokaalejakin voi kutsua kuulaan erotteleviksi ilman yliartikulointia. Pieni mutka diskantissa on helppo antaa anteeksi, koska kokonaisuus on niin rasittamaton. Yhtenäinen ja tasaisen varma kompromissi toimii mukavasti kaikilla näytteillä. kokonaisbalanssin kannalta yläpää on erinomainen. Äänikuvallisesti kaiutin toimii mukiinmenevästi, ehkä enemmänkin pinnassa soiden kuin akustiikkaa taiten avaten. Perussävy on lämmin aina pieneen osalla äänitteitä kuuluvaan kumeuteen asti. Magneetit ovat suojattuja. Luonnollinen keskialue saa jämptistä bassosta hyvän perustan munakkaille soundeille. (09) 4150 0210 www.simex.fi, www.bostonacoustics.com Mittaustulokset Boston Acoustics VS 240 oston Acoustics on pienikokoinen, ja se on muotoiltu siroksi laatikkomaisuutta välttäen. 8- Tasaisesti tingitty Tasainen ja neutraali ääni, joka käsittelee kohteliaasti monenlaista musiikkia. Bassotoisto ei ulotu kovin alas. 8 22 HIFIMAAILMA 8/2008. erittäin moniruokainen kaiutin, jossa äärimmäistä erottelua on sopivasti uhrattu kuunneltavuuden nimissä. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 4,5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 82,5 dB alarajataajuus (-6 dB): 68 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,30 ms vasteet ovat tasaiset. Basso on kontrolloitu ja korostelemattomuudessaan erinomaisen seurattava. 8 Lämmin ja ilmava stereokuvassa on kokoa runsaasti, tarkkuus etenkin syvyyssuunnassa on taas enemmän viitteellistä. Koko rajoittaa bassojen jykevyyttä, mutta ne ovat laadultaan hyvät ja annostelultaankin sopivat. Basso ei ulotu kamalan alas, mutta on ylempänä riittävän napakka luodakseen pohjan rytmille. Ajoittain vaikutelma on kuitenkin aavistuksen lattea. Sävy on hillitty, lämmin ja hieman etäinen, mikä on pitemmässä kuuntelussa eduksi. Sijoitusta seinän lähelle on kuitenkin syytä välttää. vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Muuten toisto on kohtuullisen hyvin tasapainossa. ei kuitenkaan soveltune aivan hyllyn perukoille kiinni seinään. Rytmiikka yleisesti on keskitasoa, kaiutin ei hidastele, mutta ei pääse ihan parhaiden vauhtiin. Piano kalkattelee neutraalin ilmavasti, ja puhaltimissa on sopivasti lihaa messingin ympärillä. Toisto ei kuitenkaan anna periksi ja herpaannu höykytyksessä. alempaa rykäisevä miesääni saa aavistuksen pyöreyttä. Yleinen tasapaino on lähellä neutraalia. VERTAILUTESTI: JALUSTAKAIUTTIMET 750800 Tekniset tiedot Hinta: 799 /pari mitat (l x k x s): 15 x 24 x 16 cm massa: 2,7 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit matalat äänet: 11 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 2000 Hz nimellisimpedanssi: 8 ohmia suurin suositeltu teho: 100 W magneettisuojaus: on liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei lisätietoja: simex Oy, puh
Yleissävy on hyvin neutraali ja puhdas, tasapainoisen rauhallinen ja erotteleva. Tiettyä soinnillista yleispätevyyttä kyllä löytyy, mutta ei niin menevää ja mukaansatempaavaa ääntä kuin testin eloisimmista osanottajista. erittäin matalat kuitenkin puuttuvat täysin, ja dynamiikka on hieman ahdistunutta. Koaksiaalisen elementin bassokartio on läpinäkyvää muovia, ja sen keskiössä on metallinen diskanttikalotti. Äkäiset äänitteet eivät vielä ota korviin, mutta hyvillä tallenteilla kaikki heleys tuntuu olevan tallessa. Ylierottelevuuden tuntu tekee kokonaisuudesta epämiellyttävän varsinkin tukkoon kompressoidulla musiikilla ja suuremmilla voimakkuuksilla. 8½ HIFIMAAILMA 8/2008 23. Trumpetin toistossa on pidättyneisyyttä ja saksofonin soundissa nasaaliutta. Yleistä yhteneväisyyttä ja stereokuvan luonnollisuutta arvostavalle kova peli. + Bassot sopivat pieneenkin huoneeseen + Tarkka stereokuva Hieman turhan hillitty yleissointi Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Kirkastelija Hyvin molemmassa suunnassa ulottuva äänikuva, jossa instrumentit myös nauliintuvat kohtuullisesti paikoilleen. Kotelo on suljettua tyyppiä ja täytetty erittäin tiiviisti synteettisellä vanulla. Pieni kirkkauden ja mukaansatempaavuuden lisä ei olisi ollut pahaksi. Ylimmässä diskantissa on selkeää röpöä, mikä ilmenee häiritsevänä sihinänä pelleissä ja vokaalien ässien ja äffien pistävyytenä. Tilantoisto on selvästi keskimääräistä tarkempi. F suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 5,5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 83,5 dB alarajataajuus (-6 dB): 54 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,12 ms vasteet ovat erittäin yhtenäiset. Matalammille taajuuksille mentäessä puhalteluun tulee paksuutta. Jakosuotimen laadukkaat osat on liimattu suoraan takalevyyn ja johdotettu toisiinsa. keskialue kaikkiaan on erotteleva mutta korviin käymätön. kokonaisuus on hiukan kahtiajakoinen, koska monessa asiassa kaiuttimen hyvyys riippuu paljolti äänitteestä. Erottelu on silti varsin hyvä. Ääripäät saattavat toistua hiukan vaisusti: basso voisi olla tymäkämpi, diskantti helähtävämpi. Bassovaste laskee loivasti ylhäältä. Bassot ovat hillityt ja tarkat, mikä on etu pienissä huoneissa. erittäin tarkka ja korostelematon bassotoisto; kontrabasson kulut ovat mahtailemattomia, seurattavia ja selkeitä. infrataajuuksilla elementistä alkaa kuulua nopeasti sirittäviä sivuääniä. Ylädiskantissa on koaksiaalielementille tyypillinen kuoppa kohtisuoraan edessä. Äänikuvallisesti kaiutin tarjoaa tarkempaa ja pistemäisempää ääntä kuin suurin osa testatuista, mikä on vähänkään laadukkaammalla levyllä selvä hyve. ajoittain häiriö kuulostaa samalta kuin säröytynyt signaali. Pianossa voisi olla enemmänkin lämpöä. Tehovasteapproksimaatio (musta). orvoicen kulmikas kotelo on siistiä työtä. Rytmisesti kaiutin ottaa asiat yleisluonteensa mukaisesti selkeän tasapainoisesti. Bassotoisto on muuten sävykästä ja napakkaa, mutta hieman kevyenä se kaipaa takaseinän läheisyyttä riittävän mehevyyden varmistamiseksi. Suurissa tiloissa takaseinän tuoma tuki on tarpeen. 7+ Korrekti aavistuksen etäinen ja tummasävyinen sointimaailma, joka on keskimmäisille taajuuksille kallellaan. 8 Tasapainoinen ja läpikuultava stereokuvassa on selvästi kilpakumppaneita enemmän tarkkuutta yhdistettynä luonnolliseen avoimuuteen ja ilmavuuteen. Tekniset tiedot Hinta: 800 /pari mitat (l x k x s): 20 x 29 x 25 cm massa: 7,1 kg Toimintaperiaate: 2-tie, suljettu elementit matalat äänet: 18 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 2800 Hz nimellisimpedanssi: 8 ohmia suurin suositeltu teho: 150 W magneettisuojaus: on liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei lisätietoja: Forvoice, puh. siisti ja pienimuotoinen esitys toiminee parhaiten räyhäkkäsointisen oheiskaluston kanssa. Tämä painotus tekee monen ääripäiltään korostuneen levyn kuuntelusta mukavaa, joskin samalla parhaimmat äänitykset saavat osakseen hiukan turhankin siistityn version todellisuudesta. Toistossa on rauhallinen ja hieman tumma sävy, joka painottaa musiikin perusääniä. 044 090 2289 www.forvoice.fi Mittaustulokset Forvoice 7.7 vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Magneetissa on hajakentän suojaus
Naisvokaalit irtoavat hieman kireänä, mutta miesäänien tasapaino on erinomainen äkäisiä s-äänteitä lukuun ottamatta. Tummasointiset klassiset sen sijaan toimivat hyvin, sillä keskialue sekä bassotoisto tuntuvat hallituilta ja melko tasaisilta. 7½ Kirkas ja ilmava Hyvin ilmava ja hengittävä stereokuva tuo miellyttävää avaruutta ääneen, vaikkei se kamalan ääniteuskollinen olekaan. 7 Kirkkaaseen kallellaan Yhtenäinen ja kohtuullisen neutraali, joskin ylimmiltä alueiltaan kirkkaanpuoleinen sointi. Ääni ei ole rasittava tai kylmä, sillä diskantin yliannostus on kohtuullisen korkealla. Sointitasapaino ei poikkea kovin paljon neutraalista, mutta korkeilla äänillä on lievää yliannostusta. 050 505 0880 www.starsandstripes.fi, www.johnblue-audio.com Mittaustulokset John Blue 2.1 Perfumum ohn Blue antaa mustine pianolakkapintoineen ylellisen vaikutelman, ja viimeistely on muutenkin hyvä. Bassoissa on kohtuullisesti ulottuvuutta, ja niiden ote on hienoisesta pyöristeleväisyydestä huolimatta kontrolloitu. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 4,5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 83,5 dB alarajataajuus (-6 dB): 50 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,22 ms Taajuusvasteissa on vain pieniä poikkeamia. Jopa bassokitaran kielen napsautukset nousevat erittäin aggressiivisesti pintaan. Laulajan ääneen tulee ylimääräistä läsnäoloa ja peltisoundiin elävää elämää selvempää pirteyttä. Äänikuvallisesti kaiutin ei tarjoa kovinkaan huikeita tilaelämyksiä, mutta akustiikan toisto vaikuttaa vakaalta, selkeältä ja jäsentyneeltä. + selkeä, erotteleva sointi Ylimmät äänet korostuneet Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Säihkyvä Tilantuottoelämyksiltään rajoittunut stereokuva, joka rivittää orkesterin siististi kaiuttimien väliin. Muuten tasapaino eri alueiden välillä on hyvä. VERTAILUTESTI: JALUSTAKAIUTTIMET 750800 Tekniset tiedot Hinta: 800 /pari mitat (l x k x s): 18 x 29,5 x 23,5 cm massa: 6,1 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit matalat äänet: 14 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: ei ilmoitettu nimellisimpedanssi: 8 ohmia suurin suositeltu teho: 200 W magneettisuojaus: ei liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei lisätietoja: stars and stripes Oy, puh. Osa vastuksista on koottu useista pienitehoisista metallikalvotyypeistä. 8 24 HIFIMAAILMA 8/2008. Tehovasteapproksimaatio (musta). Bassotoisto ja stereokuva ovat huomiota herättämättömiä. J vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Bassopää läpsähtää vaivattoman oloisesti ja kaiuttimen kokoon nähden riittävän tukevasti. Yleisbalanssi on selkeästi yläpäähän kallellaan; pellit kihisevät metallisena, ja äänitteiden taustasuhina kohoaa selvästi kuuluviin. Ilmiön häiritsevyys riippuu äänitteestä. Puhaltimista puuttuu munaa, ja ne ilmenevät pistemäisinä stereokuvassa. Toisaalta piano toistuu kuulaan kauniisti ja kitara selkeän läheisenä. korkeiden taajuuksien taso on suurehko. Mitään hirveitä bassoiskuja ämyreistä ei irtoa, eli tämäkin tukee kaiuttimen toimivuutta paremmin rauhallisella klassisella kuin potkivalla kevyellä musiikilla. keskialueelle suurimman energiansa keskittävät instrumentit sisältävät huomattavia ylä-äänikomponentteja. Jakosuodin on suoraan johdotettu, ja siinä käytetään TPX-kondensaattoreita ja ilmasydänkeloja. kokonaisuus on aivan ok, joskaan ei niin yleispätevä tai tappavan tasainen kuin testin parhaimmat. Se ei tee ääntä hyökkääväksi, vaan kuuluu lähinnä artikuloinnin korostumisena ja lyömäsoitinten peltien kirkkautena. Rauhallisen oheislaitteiston seuraan rauhalliseen akustiikkaan. Rytmiikka toimii muuten mukavasti, mutta kirkas tasapaino peittää joskus liikaakin perusrytmiä alleen. Paikat eivät kuitenkaan leviä epämääräisiksi. kirkkaahko perussävy nostaa artikulaation vahvaksi, ja hyvillä levyillä tämä innostaa, huonommilla saattaa joskus tuntua turhankin pirteilevältä. siitä huolimatta joillekin valmiiksi kirkassoundisille äänityksille saattaa syntyä allerginen reaktio. Vaimennusainetta on suhteellisen vähän
Hyvä kokonaisuus, jota muutamista puutteista huolimatta kuuntelee monenlaisella musiikilla. Rasittavaksi soundi ei muutu, eli mutka lienee aika lievä. Bassojen dynamiikka on vertailun vaatimattomimpia, mutta laadullisesti ne vastaavat luokan tyypillistä tasoa. Tekniset tiedot Hinta: 795 /pari mitat (l x k x s): 15,5 x 24,5 x 21,5 cm massa: 3,7 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit matalat äänet: 10 cm korkeat äänet: 2,0 cm Jakotaajuus: 3500 Hz nimellisimpedanssi: 6 ohmia suurin suositeltu teho: 100 W magneettisuojaus: on liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei lisätietoja: Pioneer Finland, puh. Läsnäolo ei ole aivan terävimmästä päästä, mutta kohtelias syvyysvaikutelma syntyy sitäkin paremmin. Stereokuva on pikemminkin avaran suuripiirteinen kuin veitsenterävä. Bassotoisto on rajoihin asti napakkaa ja balanssissa keskialueen kanssa. Toisaalta se syö elävyyttä ja dynaamisuutta, toisaalta kaiutin ei ota korviin räkäisimmälläkään materiaalilla. Bassoilla on varaa sijoituksen tuomaan korostumiseen. 7½ HIFIMAAILMA 8/2008 25. Vaimennusainetta on melko vähän. Dynamiikka on erittäin rajallinen, ja toisto kuulostaa jatkuvasti ahdistuneelta. akustiikkaa kaiutin avaa jonkin verran, joskin se toimii enemmän yleisluontoisen ilmavalla, epäkaiutinmaisella ja avaralla kuin viiltävän tarkalla tyylillä. 7 Lämpimin sävyin etäinen ja kohtelias esitys, jossa on ainoastaan himpun verran keskialuevoittoista sävyä. 8 Pidättyvä ja hillitty sävy on rauhallinen ja keskialueeltaan hyvinkin pidättyväinen. Bassosta ei irtoa erityisen matalia, mutta sävytoisto pysyy mukavasti kasassa. Myös refleksiputki on puuta. Tehovasteapproksimaatio (musta). Jakosuodin on melko yksinkertainen, ja sen komponenttien värähtelyjä on vaimennettu runsaalla liiman käytöllä. Joillakin näytteillä laulajan osaksi ilmaantuu hiukan honottavaa sävyä, mutta kokonaisuutena kaiuttimen yleissointi on selvästi miellyttävään suuntaan kallellaan. stereokuva maalataan leveällä pensselillä, joskaan ei vain yhteen tasoon vaan syvyyttäkin hahmotellaan. Bassopää on miedohko, voimaa ja kapasiteettia on joukon vähiten. Kaiutin on parhaimmillaan kohtuuvoimakkuuksilla kuunneltaessa. P vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Rauhallisemmassa menossa sävyissä on kuitenkin erottelua, ja piano kuulostaa pianolta. Äänellisesti Pioneer on miellyttävän kohtelias ja aavistuksen etäinen. särmikkyyttä puuttuu kautta linjan; trumpetti ei hyökkää vaikka haluaisi, aivan kuin Miles Davis kärsisi astmasta. kaikkine puutteineen kaiutin on kuuntelumukavuudeltaan kuitenkin suhteellisen onnistunut kokonaisuus ja soveltuu kenties testin parhaiten sinne hyllyyn tunnelmaa luomaan. 020 774 9783 www.pioneer.fi Mittaustulokset Pioneer S-A4SPT-VP ioneerin kotelo on tehty kierrätetyistä tammitynnyreistä, joita on käytetty mallasviskin kypsyttämiseen. Rytmikäs musiikki ei saa pontta biitin lopsahtaessa nopeasti äänenvoimakkuutta kasvatettaessa. sointipaletista löytyy luonnollista lämpöä ja bodya, mikä tuo konkreettisuuden tuntua lauluääniin ja akustisiin instrumentteihin. Keskialueella on aavistus nasaalia sävyä, mutta soinnissa ei ole taipumusta rasittavuuteen. Rytminen puoli toimii kohtalaisesti, mutta muuten luonne on turhankin hillitty ja rauhallinen. Mies- ja naisäänet toistuvat hyvin neutraalisti jälkimmäisten tarjotessa jopa hitusen ilmavuutta. Kaiuttimessa on magneettisuojaus. Rankemmassa menossa diskanttiinkin eksyy ylimääräistä karheutta. Diskantti on siisti, joskin joiltain osiltaan aavistuksen sihahteleva. Peltien kalke jää etäisen metalliseksi ja saksofonin revittely nokkapilliasteelle. + miellyttävä monenlaisilla äänitteillä Bassojen rajallinen dynamiikka Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Pidättyvää pienääntä Äänikuva on suuri muttei mahtaileva, tarkkuudeltaan kuitenkin leväperäinen. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 4 dB Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 82 dB alarajataajuus (-6 dB): 59 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,17 ms keskialueen kuoppaa lukuun ottamatta vasteet ovat hyvät
stereokuva on melko kookas ja ilmava, mutta yleisluonteinen. akustinen musiikki ei kuulostanut luonnolliselta, ja tukevampi rock ei saanut tarvitsemaansa jytyä. kuminaa ei toisaalta ole kuultavissa millään näytteellä, eikä kaiutinta saa soimaan tukkoisesti tai ummehtuneesti. kummalliselle äänitasapainolle oli vaikea löytää sopivaa musiikillista kumppania. Bassojen hillitty yleistaso sietää huoneen tuomaa vahvistusta. Balanssiltaan erittäin napakka ja kuiva toistin mutta ei niinkään positiivisessa mielessä. Tällaisenaan se voisi toimia parhaiten pienehkössä huoneessa ja lähellä takaseinää. keskialueella kuuluva erikoinen värittymä nostaa päätään usein kuuluvaksi asti, joten siihen tottuminen ei luonnistu lyhyellä kuuntelulla. Läsnäoloa on runsaasti. Bassojen tasapainotus sopii pienehköönkin huoneeseen, eikä kumisevuutta ilmene. vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). instrumentit sisältävät perusäänen lisäksi erittäin korkeita harmonisia, ja soundin pehmeys katoaa. Toisaalta yläpää on paikoin turhan kirkas, ja esimerkiksi laulusolistin s-äänteet korostuvat. Tiettyä läsnäoloa on pakko arvostaa, mutta valmiiksi kirkassointiset levyt saavat osakseen turhan ohkaisen käsittelyn. 6½ Ohuesti menevä kirkas ja aavistuksen ylävireinen soundi. Keskialueella on monilla näytteillä kuuluva värittymä. Valmistaja on tullut siihen tulokseen, että kaiutin kuulostaa parhaalta, kun siinä ei ole vaimennusainetta. Yleisluonne on kirkas, joskaan ei äkäinen tai pisteliäs. Pellit jäävät soimaan pitkään. Osaltaan ilmiö johtuu diskantista, osittain taas vaimeahkosta bassopäästä. Elementeissä on magneettisuojaus. (09) 4769 3300 www.soundata.fi, www.totemacoustic.com Mittaustulokset Totem Dreamcatcher otemin kotelo on vertailun kapein, ja yleisvaikutelma on siro. + eloisa ääni + Bassojen hillitty yleistaso keskialueen värittymä diskantissa korostusta T Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Hennosti epäjatkuva Äänikuvassa syvyyssuunta on hyvin edustettuna. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 3,5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 84,5 dB alarajataajuus (-6 dB): 52 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,10 ms alakeskialue on hyvin tasainen, mutta yläpäässä on poikkeamia, jota johtuvat ainakin osin vaimennusaineen puuttumisesta. Myös hyvä subbari voisi tuoda lisää auktoriteettia ja yleispätevyyttä soundiin. esimerkiksi pianon soundista tuntuu puuttuvan ominainen kaikupohja ja puukotelon värähtely. Äänikuva kärsii, mutta toisaalta metalliset sävyt todennäköisesti häviävät. Äänellisesti Totem on eloisa ja etenkin bassoalueen yläpuolella nopean kuuloinen. Tuntuu, että toistokaista on jaettu kolmeen kapeaan alueeseen, jotka eivät ole kytköksissä toisiinsa. 7½ Kirkkaasti sykkivä Hyvin eläväluonteinen, mutta ei aivan tasapainoinen. Jokainen alue kuitenkin kuulostaa varsin samalta; ohuelta. Tehovasteapproksimaatio (musta). Bassoissa täsmällinen lokerointi ei ole täysin negatiivista, mutta diskantti kärsii keskialueen ohessa yhtenäisyyden puutteesta huomattavasti. Toisto painottuu enemmän kaiutinlinjan taakse, eikä elementtejä juurikaan pudotella kuuntelijan syliin. 8- 26 HIFIMAAILMA 8/2008. Tämä saa kitarat, laulajan ässät ja pellit soimaan turhankin aktiivisesti. Jakosuotimessa on erikoista punotusta langasta käämitty kela ja vastuksen kokoaminen useista pienistä tarkkuuskomponenteista. Ääni on menevä, nopea, läpinäkyvä, mutta samalla selvästi kirkassointiseen kallistunut. VERTAILUTESTI: JALUSTAKAIUTTIMET 750800 Tekniset tiedot Hinta: 750 /pari mitat (l x k x s): 13 x 28,5 x 18 cm massa: 3,1 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit matalat äänet: 10 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 2500 Hz nimellisimpedanssi: 4 ohmia suurin suositeltu teho: 100 W magneettisuojaus: on liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: on lisätietoja: soundata Oy, puh. Bassopää kestää seinustan läheisyyttä, ja vaikkei luonteeltaan nopein mahdollisin olekaan, se sykkii rytmin pohjana ihan käypäisesti. Ääni syttyy ja sammuu todella nopeasti, mutta ilmiö tekee soittimista ja erityisesti naisvokaaleista kireitä ja sihiseviä. Basso ei ulotu kovin alas eikä ole erityisen dynaaminen. Balanssivirheen häiritsevyys on jokaisen ratkaistava itse, muuten elävää etsivälle toimiva vaihtoehto. erottelu on alimpia myöten hyvää tasoa, joskin se menee osittain kirkkaan balansoinnin piikkiin. soundillisesti siis toisinaan toimiva, mutta samalla turhan valikoiva vaihtoehto
3LCD- ja C2Fine -tekniikat tarjoavat kirkkaan kuvan ja HD Ready 1080 pikselin näyttötarkkuus on henkeäsalpaava. DeepBlack -teknologia ja parannettu CinemaFilter -suodatin mahdollistavat markkinoiden parhaan 75000:1 kontrastisuhteen. SVH 3290 Koko tuotevalikoima ja jälleenmyyjät www.epson.fi. Tyylikkäästi suunniteltu laite on helppo yhdistää kodin viihdejärjestelmään. SOFFA PEHMEÄ LEFFA TERÄVÄ Istu alas ja nauti suosikkileffastasi jättikoossa omalla kotisohvallasi. ISF -kalibrointivalikon, kuvainterpolaation ja HQV Reon VX -videoprosessorin ansiosta kuva on terävä ja muistuttaa aitoa elokuvafilmiä. Epsonin uusi EH-TW5000 kotiteatteriprojektori hämmästyttää uskomattomalla kuvanlaadullaan
Alun perin poikkeuksellisen avoin ja luonnollinen stereokuva kyllä latistui kaksiulotteiseksi ja jonkin verran epämääräiseksi. Yksi huomioitava seikka on se, että toimituksessa seinät ovat kevytrakenteiset. Kun kaiutin on pakko sijoittaa hyllyyn, on se hyväkin laittaa mieluummin tiiviisti kirjojen tai lehtikansioiden väliin kuin tyhjään lokeroon. On selvää, että kaiuttimen etulevy on juuri sen kokoinen kuin kaiuttimen etulevy on. Normaalien puu- ja lasiovien taakse kaiutinta ei tietenkään voi jättää. Yksi seitsemästä Kaiutinvertailumme seitsemästä kaiuttimesta yksi toimi oikeasti hyvin hyllysijoituksella. Tyhjällä hyllyllä äänilähteen ympärille tuleva lokero tuottaa äkkiä vielä omat lisäresonanssinsa ääneen. Ei niin hyvin kuin jalustalla normaalilla testipaikallamme, mutta sentään ilman pahoja lieveilmiöitä. Kaiuttimet asetettiin sivuseinällä olevaan hyllyyn hyllylevyn etureunan tasolle kääntämättä niitä kohti kuuntelupaikkaa. Lisäksi tiukasti kirjoilla täyteen pakatussa hyllykössä iso pinta jatkaa etulevyn kokoa hyvin suureksi. Nämä molemmat muuttavat sointitasapainoa vapaasta sijoituksesta nostaen alakeskialueen ja bassojen tasoa. Mikäli kaiutin ei saa näkyä, voi ainakin kissattomissa talouksissa ajatella kehikkoon pingotettua kaiutinkangasta toimivana oviratkaisuna. TIETOA JA TAITOA: KAI UT TIMEN SIJOITTAMINEN H Y L LY YN TeksTi: Samu Saurama kuvaT: Pekka Väänänen MiTTaukseT: mauri eronen Voiko "hyllykaiuttimen" oikeasti laittaa hyllyyn? Onko sinulle hyllykaiutin ja jalustakaiutin sama asia. Yksi ratkaisu on toki täyttää hyllyä pehmonalle-akustokarhuilla. Ne nimittäin äärimmäisen harvoin ovat sitä todellisuudessa. K aiuttimen jakosuodinsuunnittelun pyrkimyksenä on saada käytössä olevista elementeistä halutunlainen sointitasapaino. Totem toimi sekin jotenkuten, samoin kuin jalustalla hieman voimaton Pioneer, vaikka tynnyrimäisyys jo jonkin verran korostuikin varsinkin mieslaulajien äänessä. Kun sijoituspaikaksi valitaankin kirjahylly, on kaiutin lähes aina seinässä kiinni. Forvoice on suunniteltu pieneen huoneeseen ja lähelle seinää sijoitettavaksi. Normaalisti jalustalla etäisyyttä takaseinään voi olla toistakin metriä. Vajaan metrin joka suuntaan kaiuttimesta hyllyt olivat täynnä lehtikansioita. Tämä on optimaalisin sijoitus, koska resonansseja tuottavia lokeroita on mahdollisimman vähän. Totemin äänessä vahva läsnäolo ja selkeä artikulaatio tekivät kuuntelusta innostavaa, ja siinä suhteessa se selvästi viihtyi vaihtoehtoisessa sijoituspaikas- 28 HIFIMAAILMA 8/2008. Tasapainoon vaikuttavat elementtien lisäksi kaiuttimen etulevyn koko ja jossain määrin muoto sekä kaiuttimen sijoitus. Siksi se toimi isossa huoneessa aivan seinässä kiinni hyllyn sisällä niin, että ääneen tuli vain pientä tynnyrimäisyyttä, joka ei edes kaikilla äänitteillä kuulu. Kiviseinää vasten asetettuna alakeskialue ja etenkin bassopää voimistuvat vielä hieman enemmän
Dynaudio X12:n vaste kuuntelupaikalla, kun kaiutin on sijoitettu kuunteluhuoneessa tyypilliselle paikalle. Jos tila on syvyyssuunnassa kortilla, voivat jo liittimetkin aiheuttaa harmaita hiuksia. Heikosti toimivaa kastia edustavat Dynaudio, John Blue ja Profel. Sopivalla vaimennuksella, refleksiputken tukkimisella ja kaiuttimen tiiviillä pakkaamisella kirjojen ja lehtikansioiden väliin tulos voi olla oikein toimiva. HIFIMAAILMA 8/2008 29. Refleksiputkelle riittää mainiosti, jos sillä on oman halkaisijansa verran tilaa kaiuttimen ja seinän välissä hengittää. Harva kaiutin toimii seinässä kiinni, mutta niitäkin on olemassa. Pahin tilanne on Boston Acousticsin kanssa. Etäisyydeksi seinään pitää vain jättää refleksiputken halkaisijan verran tilaa. Jos kaiuttimen ympärille jää paljon väljää tilaa, aiheuttaa lokerorakenne varmasti ylimääräisiä resonansseja ääneen. Nuo samat mallit eivät vain aina toimi kovinkaan hyvin seinästä irti vaan kuulostavat ohuilta ja ponnettomilta. Muista huomioida liittimien vaatima tila kaiutinta valitessasi. saan. Tämä on tilanne vain, jos kaiutin on oikeasti aivan tiiviisti sijoitettuna varta vasten sille tehtyyn lokeroon, kuten studioissa. Vaikka ääni jalustalla olikin oikein onnistunut, kaikki hyvät piirteet katosivat hyllysijoituksella. Mikäli kirjahylly kuitenkin on ainoa vaihtoehto, niin lähtökohtaisesti on hyväksyttävä, että aivan yhtä hyvää ääntä kuin vapaammalla sijoittelulla tuskin saadaan. Bassopää ei kummassakaan vielä noussut liian paksusointiseksi. Kotelokaiuttimen basso kun on täysin ympärisäteilevä. Korostuneen basson ystävä voi nähdä tässä hyviäkin puolia, mutta ilon kuuntelusta viekin enemmän alakeskialueen aiheuttama paksuus ja mölinä esimerkiksi mieslaulajissa. Ellei henki harrastuksessa ole yltiöpuristinen, voi aina ojentaa käden kohti vahvistimen bassosäädintä. Refleksiputki voi hyllyyn sijoitettavassakin kaiuttimessa sijaita takaseinässä. Niiden valintaan pitää vain kiinnittää poikkeuksellisen paljon huomiota, koska lähes kaikki mallit suunnitellaan toimimaan optimaalisesti kaukana seinistä. Banaaniliittimien sijaan kannattaa käyttää paljasta johtoa tai haarukoita. Siksi sellaisen valmistajan pitää olla riittävän rohkea, jotta uskaltaa tarjota mallin, jota iso osa yleisöstä saattaa haukkua bassoköyhäksi ja liian kirkassointiseksi. Pikkukaiuttimissa tämä ei tarkoita montaa senttiä. Bassoiltaan epämääräinen ja yleisesti tukkoi- Hyllyssä alun perinkin tuhtisointisen kaiuttimen basso- ja alakeskialue korostuu, ja ääni käy raskaaksi. Kyllä musiikista voi nauttia hyllyyn sijoitetuillakin kaiuttimilla. Yksi vahvasti elävä väärä ennakkoluulo on se, että hyllykaiuttimessa refleksiputken pitää osoittaa eteenpäin. Tämän jälkeen on tärkeää saada kotikuunteluun malli, joka on oikeasti suunniteltu tulevaan sijoitukseen. Ne vähintään sotkevat stereokuvan ja aiheuttavat todennäköisesti lisäksi selvästi kuuluvia muutoksia äänensävyyn. nen ja ahdistunut sekä stereokuvaltaan hyvin pieneksi kutistunut ääni ei varmastikaan innosta kuuntelemaan. Jos hylly on ainoa vaihtoehto? On toki helppoa sanoa, että jalustamalliset kaiuttimet eivät yleensä sovi hyllyyn vaan vaativat jalustasijoituksen edes vähän takaseinästä irti. Lisäksi kaikkien äänessä kuuluu ikävä alakeskialueen mölinä kaikilla äänitteillä. Dynaudion vapaassakin sijoituksessa voimalla potkaiseva bassopää korostuu selvästi, John Bluen alun perin ilmava stereokuva muuttuu erittäin epämääräiseksi, ja Profelin tiukka paukkubasso saa kummallisen kolkon sävyn
Päätevahvistimina toimii kaksi Nexus-monoblokkia, jotka eivät ole Heedin ensimmäinen itse suunniteltu elektroniikkatuote oli Nexus-vahvistimien perhe 1990-luvun puolivälissä. LP-levy alkaa pyöriä Roksan Xerxes.20plus -soittimella. Paikalla on myös Zsoltin veli, markkinointijohtaja Alpar Huszti ja logistiikasta sekä hallinnosta vastaava Miklos Lengyel. "Zsolt on alun perin kaiutinsuunnittelija. Toki Heedin laitteita voi digitaalisillakin lähteillä ruokkia, mutta Zsolt on asiassa ehdoton. "Musiikki on analogista ja se tallennetaan analogisesti, joten se on parasta myös analogisesti toistettuna." Heedin isä ja innovaattori myhäilee tyytyväisenä, kun tutkailen järjestelmän kaiuttimia. Roksanin levysoittimesta signaali siirtyy Heedin oman Zene-äänirasian kautta Obelisk-esivahvistimelle. Nexussarja saattaa tulevaisuudessa tehdä paluun uudistetussa muodossa. 30 HIFIMAAILMA 8/2008. Tehtaan laajennuksen takia Heedin demohuone on tällä kertaa Zsoltin kotona, Budapestin eteläisellä esikaupunkialueella. Ympärisäteilevän kaiuttimen ääni on luonnollisin", Alpar Huszti selvittää. Silmille hyppimätöntä ääntä Aloitamme kuuntelutuokion isännän arvostamalla kokeellisella konemusiikilla siirtyen sitten Satchmon jatsin kautta lopulta Johnny Cashiin ja Deep Purpleen. Hyvään äänentoistoon on monia teitä, mutta me lähestymme asiaa ympärisäteilevyyden kautta. R A P O R TTI: Heed Aud I O -Te HdAskäynTI TeksTi: Hannu Hallamaa kuvaT: maija kauppila Heed Audio: Sinihehkuista hifiä pustan laidalta Z solt Huszti kumartuu levyhyllyn ääreen tutkimaan vinyylejä
Käytännössä toimivuus selviää vain kokeilemalla, ja pienikin muutos voi pilata aiemmin toimivaksi havaitun elementin." Heedillä ei ole kiirettä kilpailluille ja vaikeille kaiutinmarkkinoille. "Ympärisäteilevän kaiuttimen tuottama ääni on hyvin erilainen verrattuna suuntaavaan kaiuttimeen. Kuunteluhuoneessa saattoi liikkua varsin vapaasti musiikkikokemuksen kärsimättä. "Kokoonpano tehdään alusta loppuun käsin täällä verstaassamme. "Tarvitsemme lähiaikoina ainakin kaksi työntekijää lisää. Zsolt toteaa sen olevan 3-tiekonstruktio, tai oikeastaan enemmänkin 2,5-tiekaiutin. Järkevää vertailukohtaa Envoy-parille on vaikea etsiä ratkaisu on niin erikoinen. on tarkoitus ottaa pienimuotoiseen sarjavalmistukseen piakkoin. Kokeilimme kerran tässä huoneessa neljää Envoyta, ja Zsolt mittasi kuuntelupaikalta 122 desibeliä. Kaapelointina käytetään saksalaisen Voodoon hopeakaapeleita. CD on näillä näkymin vain pyöritin, josta signaali siirretään Obeliskiin asennettavalle DAC-kortille", Alpar kertoo. Zsolt Huszti suosii musiikin lähteenä vinyyliä Aitoa unkarilaista käsityötä Tehtaan varastohyllyssä korostuu Heedin suosima äärimmäisen yksinkertainen estetiikka. Tarkkaa stereopistettä ei luonnollisesti synny, vaan kaiuttimet ikään kuin ampuvat äänen eteen ja ylös. Merkillä on vakiintunut asema Saksassa ja Britanniassa, lisäksi myynti Ranskassa on lähtenyt hyvään vauhtiin. Heed ei itse tee kaapeleita, eikä niiden valmistus ole suunnitelmissa. "Envoy on enemmänkin kaiutinprojekti kuin varsinainen tuotantomalli. Kaikkien laitteiden etulevy on mustaa akryyliä, nupit taas kiiltävää tai samettimattaa alumiinia. Kaikki elementit on asennettu kaiuttimen päälle 45 asteen kulmaan. "Zsolt on erinomainen vahvistimien suunnittelija, sillä hän tuntee kaiutinten ominaisuudet. Alpar toteaa, että he eivät käytä kalliita erikoiskaapeleita. Suurin osa komponenteista pitää hankkia ulkomaisilta tukkureilta, sillä omaa elektroniikkatuotantoa maassa ei juuri ole. Omaa tuotantoa ja kokeiluja pidetään yllä, jotta tuntuma koko ääniketjuun säilyy. Yleisvaikutelma kaiuttimista oli myönteinen. Heed on parin viime vuoden aikana kasvanut voimakkaasti. Sarjatuotanto on se vaihe, johon usea valmistaja kompastuu." Vaikka työ sujuu verstaalla mallikkaasti, Alpar kertoo tuotannon pyörittämisen Unkarissa olevan välillä hankalaa. Lisäksi meillä on yksi logistiikkaan ja työnjohtoon erikoistunut työntekijä", kertoo Alpar. Kuvassa vasemmalta Husztin ensimmäinen kaiutin StandART ja nyt kehitteillä olevat mallit Enigma ja Envoy. sarjatuotannossa. Onneksi löysimme Slovakiasta alumiiniverstaan, joka nyt tekee nupit. "CD-pyöritin on tärkeä lisäys valikoimaan, sillä asiakkaat haluavat kaikkien laitteiden kuuluvan samaan sarjaan. Keskidiskanttia ei ole enää saatavana, eikä korvaavaa elementtiä löydy. Musiikki sekoittui vaikeasti hahmotettavaksi äänimyrskyksi, mutta toisaalta tämä saattoi olla enemmänkin tallenteen kuin kaiuttimien ongelma. Jos joku haluaa Envoyn, voimme sellaisen valmistaa, mutta sarjatuotantoon se ei tällaisena tule", Alpar Huszti sanoo. Pienempi malli, kaksitiekaiutin Enigma, taas "Hyvän äänen löytäminen on vasta ensimmäinen kymmenen prosenttia työstä. Lyhyen kuuntelukokeilun perusteella Envoy-parin voi sanoa luovan eräänlaisen äänipilven. Kaiuttimen kotelo on Heedin kehittämä transmissiolinjan ja bassorefleksin yhdistelmä. Ylä-äänistä vastaa tuuman titaanidiskantti, keski-ylääänistä kaksituumainen elementti ja bassoista 8-tuumainen alumiinikeraaminen elementti. Kaikki Heedin laitteet testataan tarkasti ennen maailmalle lähtöä. Monipuolisuus pitää vireänä Vaikka kaiuttimien suunnittelu on lähellä Zsolt Husztin sydäntä, markkinat ovat suunnanneet Heedin tuotannon lähes yksinomaan elektroniikan puolelle. Toisaalta emme tahdo kasvaa liian nopeasti, mutta jo nyt joudumme harkitsemaan piirilevyjen tuottamisen ulkoistamista." Vaikka Heedin päämäärä on valmistaa hyvin soivia laitteita, Miklos korostaa myös teknisen toteutuksen olevan tärkeää. Yksi työntekijä juottaa komponentteja piirilevyyn, kaksi hoitaa lopun asennustyön. Valmistajat harvoin edes ilmoittavat diskantin vaimentumisarvoja 45 asteen kulmaan. Merkkivalot ovat rauhallisen sinisiä ledejä, kotelot puolitoistamillistä, mattamustaksi maalattua teräslevyä. Sarja kasvaa lähiaikoina monoblokeilla ja CD-pyörittimellä. Keskisuurena valmistajana Heed on väliinputoaja. Kuuntelijoiden korvaan kaiutin toimi hyvin jatsilla ja elektronisella musiikilla, mutta ainakin allekirjoittaneen makuun vanhan Johnny Cashin ääni jäi hieman etäiseksi. Myös Yhdysvaltojen suhteen Alpar on varovaisen toiveikas, sillä suosittuja Can-Amp-kuulokevahvistimia on myyty sinne paljon. Envoy on kieltämättä vaikuttava kaiutin. "Uusi Obelisk Si on saanut niin hyvän vastaanoton, että odotamme siltä paljon", tuumivat Heedin miehet. Silti pystyimme keskustelemaan huutamatta", Alpar vakuuttaa. Äänen tuottaa luonnollisesti ympärisäteilevä Envoy-kaiutin. Obelisk Si ulkoisella virtalähteellä varustettuna sai ranskalaiselta Le Monde de la Musique -lehdeltä lokakuussa vuoden parhaan vahvistimen palkinnon. HIFIMAAILMA 8/2008 31. Hallintojohtaja Miklos Lengyel kertoo, että yritys tuottaa nyt Obeliskvahvistimia noin 50 kuukaudessa, ja tahti pitäisi tuplata. Heedin suunnittelija Zsolt Huszti pitää ympärisäteilevää kaiutinta luonnollisimpana äänilähteenä. Israelilaisia Morelin elementtejä käyttävä kovaääninen on kuitenkin kokenut lievän vastoinkäymisen, sillä siinä käytettävää diskanttia on muutettu hieman. Deep Purplen live-materiaali tuntui kaiuttimilla menevän kääntöpuolena ilmavuudelle hieman tukkoon. Toisaalta jouduimme vaihtamaan nuppien toimittajan, sillä pieni unkarilaisyritys ei kyennyt vastaamaan kasvaneeseen tarpeeseemme. Mutta hyvä tuote pitää myös saada tuotantoon. "Zsolt näkee valtavasti vaivaa etsiessään sopivia elementtejä. Tehdas keskittyy Obelisk-sarjaan, josta tuotannossa on integroitu vahvistin ja etuvahvistin. "Esimerkiksi käyttämiämme Alpsin volyyminsäätäjiä pitäisi tilata valmistajalta vähintään 10 000, joten hankimme ne tukkurin kautta. Laitteiden akryyliset etulevyt taas valmistetaan Saksassa." Heed-kolmikko tähyää kuitenkin tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Monet epäonnistuvat jo siinä. Vahvistinta suunnitellessa on erittäin tärkeää, että otetaan huomioon kaiuttimen muodostama usein vaikea passiivinen kuorma", Alpar arvioi. Heedin päätuote ovat vahvistimet
Syynä oli kommunistisen Unkarin kauppapolitiikka, joka rokotti valmista elektroniikkaa 50 prosentin tullilla. Heedin toiminta oli pitkään Zsoltin ja Alparin kahden veljeksen perheyritys. Liike Budapestin keskustassa taas ei ole välittömissä suunnitelmissa, sillä Unkarin hifimarkkinat ovat hyvin pienet. Valmiit Obeliskit odottavat varastohyllyssä testausta. Suuri yllätys oli pari vuotta sitten Head-Fi-foo- rumin kautta noussut Can-Amp-kuulokevahvistimien hurja kysyntä, joka pakotti yrityksen kasvattamaan kapasiteettiaan. Nykyiselle kasvu-uralleen Heed nousi vuonna 2000, kun Zsoltin alun perin diy-kitiksi suunnittelema virtalähde Regan Planar-levysoittimelle tilattiin Saksasta teolliseen valmistukseen. Kasvupaineiden takia johtokaksikko muuttui keväällä kolmikoksi. "Olimme ajatelleet myyvämme kaiuttimet vuodessa, joten rahoituksen kannalta StandART oli katastrofi", Alpar Huszti kertoo. Siitä alkoi pienten kenkälaatikkomallien aika. Se on loistavaa, sillä Zsolt voi nyt todella keskittyä suunnitteluun. Aiemmin Heed myös toi laitteita maahan, mutta nyt yritys on keskittynyt kokonaan tuotantoon. Heed valmistaa noin 100 Obelisk-vahvistinta kuukaudessa. Arpad Pall kokoaa Obelisk-vahvistinta Heedin verstaalla Budapestissa. 32 HIFIMAAILMA 8/2008. Samalla korjautuu nykyinen tilanne, jossa yrityksellä ei ole toimivaa näyteikkunamyymälää. Heed kolminkertaisti keväällä myös tilojensa koon, ja syksyn aikana verstaan viereen on valmistumassa demohuone. "Myimme niitä parhaimmillaan yli sata kuukaudessa. Heedin Obelisk osoittautui menestykseksi Unkarissa, ja Heed aloitti omien vahvistimien valmistamisen vuonna 1993. Ensimmäisen kaiuttimensa, StandARTin, yritys valmisti 1991. "Miklos oli mukana sijoittajana jo 1990-luvun lopussa, mutta hän jätti keväällä työnsä telekommunikaatioyrityksessä ja ryhtyi Heedin hallintojohtajaksi. Vain Unkarin markkinoille valmistettuja kaiuttimia myytiin kolmessa vuodessa yli 1 000 kappaletta. "Monilla tunnetuilla brittimerkeillä on nelikirjaiminen nimi", Alpar Huszti sanoo. Heed poimittiin yhtiön nimeksi, sillä tuotemerkistä haluttiin markkinointisyistä lyhyt ja englanninkielinen. Se oli hyvä, opettavainen kokemus", Alpar tuumii. Zsolt Huszti ryhtyi kokoamaan Unkarissa brittiläisen Ionin Obelisk-vahvistimia. Zsoltin ja Ionin Richard Hayn välille kehittyi tiivis ammatillinen yhteistyö, joka jatkuu yhä. R A P O RTTI: Heed Aud I O -Te HdAskäynTI Matka sarjojen kokoajasta itsenäiseksi valmistaksi Heedin tarina alkoi jo vuonna 1987 Zsolt audio -nimellä. Hän ei oikein viihtynyt hallintotöiden parissa", Alpar toteaa Miklos Lengyelin liittymisestä johtoryhmään. Alpar teki markkinointityön ja piti yllä yhteyksiä yhteistyökumppaneihin, Zsolt taas vastasi tuotannosta ja hallinnosta
"Meillä ei ole aikaa sellaiseen suunnittelutyöhön. Siihen meillä ei vielä ole resursseja." Alpar leikittelee myös ajatuksella kaiutinten laajemmasta valmistamisesta. Lisäksi koko vahvistin on käyty läpi ja modernisoitu. Kun suunnittelija Zsolt Husztia pyytää kuvaamaan Obeliskin erityisluonnetta, hän selvittää vahvistimen olevan putkivahvistimen kaltaisesti toteutettu transistorivahvistin. Zsoltin kotonaan käyttämät Nexus-monoblokit edustavat teknistä toteutusta, jonka Heed haluaisi tuoda taas markkinoille. "Hyvä esimerkki automaailmasta on Mini. Kun Alparilta kysyy tulevaisuuden kuvioista, hän kertoo Heedin suunnittelevan alustavasti uuden high end -tuoteperheen kehittämistä. HIFIMAAILMA 8/2008 33. Sen sijaan Luna-esivahvistin ja Canopus-monoblokit ovat jäämässä pois tuotannosta. "Mutta todellisen high end -sarjan valmistaminen vaatisi huomattavia investointeja markkinointiin ja tuotteiden kehittämiseen. Mutta toisaalta olemme aloittaneet uuden ulkoisen Dactilus-DA-muuntimen valmistuksen", Alpar sanoo. Heedin miehet ovat miettineet myös aktiivisiin jakosuotimiin perustuvien kaiutinten kehittämistä. Obeliskin teho on 40 wattia kahdeksaan ohmiin. Lisäksi tehoa voi lisätä ulkoisella virtalähteellä", Alpar Huszti kertoo. Zsolt Huszti (vas.) suunnittelee laitteet, Alpar Huszti myy ja markkinoi, Miklos Lengyel huolehtii tuotannosta ja logistiikasta. Tuotteina putkimainen transistorivahvistin ja pienet laatikot Heedin päätuote on Obelisk-vahvistinten perhe. Suurin ero nykyisen Obeliskin ja alkuperäisen Heed Obeliskin välillä on esivahvistimessa, jonka Heed suunnitteli kokonaan uudestaan. "Sitä ei kuitenkaan voi suoraan verrata muihin AB-transistorivahvistimiin. Periaatteessa olisi mahtavaa, jos voisimme tarjota kokonaisen aktiivijärjestelmän kuluttajille, mutta se pitäisi myös tehdä järkevin hinnoin. "Niitä menee pieni määrä lä- hinnä Ranskaan. Heedin työnjako on selkeä. Onhan aktiivinen kaiutinjärjestelmä kuitenkin periaatteessa paras tapa toistaa ääntä", Alpar tuumii. Vanha ja uusi Mini ovat hyvin erilaisia, mutta ne ovat silti saman suunnittelufilosofian tuotteita." Heedin tutuista pienistä laatikoista hyvin voivat Suomessakin tunnettu kuulokevahvistin CanAmp, virtalähteet ja levysoitinesivahvistimet. Tässäkin eteen nousevat pienen valmistajan rajalliset voimavarat
Tavoitteena on tuottaa aitoa 5.1 monikanavaääntä kuulokkeille. Vaikea tehtävä, mutta HeaDSPeaker toimii yllättävän napakasti! 34 HIFIMAAILMA 8/2008. KOKEILU: VLSI H E aDSP EaKE r TeksTi: Ville Riikonen kuvaT: MauRi eRonen Kotiteatterifiilistä kuulokkeilla? Tamperelainen VLSI Solution on tuonut lähiaikoina markkinoille mielenkiintoisia kuluttajille suunnattuja vempaimia. Uusin laite on äänikortin kaltainen yksikkö, jolla ohjataan kuulokkeita
Eli esimerkiksi edessä oleva virtuaalinen äänilähde pysyisi koko ajan pään edessä, vaikka päätä kääntäisikin sivulle. Jos kolvi pysyy kädessä, saatavilla on 245 euron hintainen rakennussarja, johon ei kuulu kuulokkeita lainkaan. Perusideana on, että aito 5.1-ääni kulkee muuttumattomana USB-kaapelia pitkin ohjelmalähteestä kontrolliboksiin. HeaDSPeaker koostuu kuulokkeista ja pienestä ohjausboksista. Oikean vasteen hakemisessa menee kyllä hetki (ja hermot?). Tuloksena pitäisi olla fiilis, että ympärillä todella olisi 5 kaiutinta. Myös korvakäytävät ovat erilaisia ihmisestä riippuen. Saatavilla on tällä hetkellä kahdet erihintaiset kuulokkeet, jotka ovat muilta valmistajilta. Toistaiseksi laite on liittimistään johtuen suunnattu pääasiassa tietokonekäyttöön. Virtansa HeaDSPeaker saa USB-väylästä, tai verkkovirrasta, jos ohjelmalähde on muu kuin tietokone. Se on helppo liittää läppäriin, jolloin leffoista voi nauttia vaikka lentokoneessa tai kotosalla yömyöhään naapureiden tai hellasärön häiritsemättä. Myös kuulokkeiden laatuun on panostettu. Kuulostaa houkuttelevalta, että tämänsuuruisella panostuksella saisi käyttöönsä kannettavan ja ennen kaikkea laadukkaan kotiteatterin. Tätä kutsutaan renderöinniksi. Tämä on kuitenkin kaupallisessa mielessä lähes mahdotonta. Tämä johtuu siitä, että saavuttaessaan ihmiskehon ääniaalto kohtaa erilaisia esteitä, kuten hartiat, korvalehdet ja hiukset, jotka kaikki aiheuttavat heijastuksia ja värittymiä ääneen. Niiden äänenlaatu on erittäin hyvä ei nyt ihan high endiä mutta lähellä. HeaDSPeakerin tapauksessa se perustuu ohjausyksikössä olevaan ultraäänilähettimeen ja kahteen mikrofoniin, jotka ovat kuulijan pään päällä kuulokkeissa. Onneksi on toinenkin konsti: keskiarvoon perustuva HRTFvaste. teknologia Kun ääni kulkee lähteestä kuulijan korvaan, sitä ei väritä ainoastaan ympäröivä tila vaan myös yksilöllinen siirtofunktio, HRTF (Head-related Transfer Function). Kolmas teknologia, vaan ei vähäisin, on niin sanottu päänseuranta (Head-tracking). Laitteen kanssa ei voi käyttää mitä tahansa kuulokkeita, sillä niihin on liitetty pienet mikrofonit päänseurantaa varten (tästä lisää hieman myöhemmin). Kun stereosignaali suodatetaan tällaisen HRTF-vasteen kautta, se saadaan kuulokkeilla kuulostamaan aidohkolta surround-ääneltä. Edullisemmalla pääsee, jos valitsee kuulokkeiksi Philips SHP800 -mallit (368 euroa). Toiset näistä kuulokkeista ovat AKG:n K701 -mallia ja edustavat kalliimpaa hintaluokkaa (paketin kokonaishinta 614 euroa). Ääntä pitää vielä muokata huonevasteella, jotta vaikutelma olisi aito. Sillä on myös muutamia suoraan kuluttajille suunnattuja audiolaitteita. Asetus pitäisi pystyä tallentamaan valinnan jälkeen suoraan laitteeseen, mutta ainakaan testilaitteella tämä ei jostain syystä toiminut, joten kannattaa laittaa ylös vasteen numero. Siinä HRTF-vasteet mitataan suurehkolta joukolta ihmisiä ja tehdään näihin perustuva keskiarvoinen vaste, joka toimii useimmilla henkilöillä vähintäänkin kohtalaisesti joskus jopa erottamattomasti omasta henkilökohtaisesta vasteesta. Näistä HIFIMAAILMA 8/2008 35. Kaiutin lähettää ultraäänialueella olevaa signaalia, jotta ihminen ei kuulisi sitä, ja mikrofonit kaappaavat signaalit. Laite käsittelee äänisignaalit algoritmeillaan ja ohjaa ne kahteen kuulokekanavaan. Päivitys on nopeaa ja todella tuntuu, että ympärillä olisi 5 kaiutinta kaikki naulattuina paikoilleen! Päänseuranta voidaan toteuttaa useilla eri tavoilla, kuten led-valoilla tai vaikka akustisesti. Uutuutena tänä syksynä putkahti markkinoille HeaDSPeaker tuote, jollaista ei ole ennen nähtykään. Houkuttelevan laitteesta tekee sen pienehkö koko ja täten kannettavuus. Juuri tällaiseen keskiarvoistettuun HRTFvasteeseen perustuu myös HeaDSPeakerin teknologia. HRTF-teknologian lisäksi HeaDSPeaker käyttää VLSI:n kehittämää algoritmia, jolla äänilähteet saadaan virtuaalisesti vietyä hieman kauemmaksi päästä kuin pelkällä HRTF:llä on mahdollista. Tiettyjä ongelmia äänen paikallistamisessa kuitenkin aina on, ja usein äänilähteet tuntuvat olevan hyvin lähellä päätä, joskaan eivät onneksi pään sisällä, kuten normaalissa kuuloketoistossa. Mutta mihin se perustuu ja toimiiko se? VLSI Kaiken takana on... Siinä kuuntelijan päänliikkeitä seurataan ja äänikenttää muokataan muun muassa HRTF-vasteiden avulla liikkeen mukaisesti. Liittimet ovat hyvin pelkistetyt (oikealta vasemmalle): kuulokesignaalin ulostulona miniplug, kuulokkeiden mikrofonisignaalien sisääntulona miniplug, USB-liitin tietokonetta tai verkkovirtaa varten, analoginen miniplug-sisääntulo mikäli ohjelmalähteenä on jokin muu kuin tietokone. Solution on Tampereella majaileva keskisuuri yritys, joka tuottaa integroituja piirejä teollisuudelle. Kun päätä seurataan, edessä oleva äänilähde saadaan pysymään paikallaan, vaikka pää liikkuisikin. Ilman päänseurantaa koko äänikenttä siirtyisi päänliikkeiden mukana, mikä vähentäisi todentuntua. Tämä on täysin uutta tämänkaltaisessa systeemissä ja toimii erittäin hyvin. USB-väylään kytkemällä kotiteatterimaisesta elämyksestä voi nauttia missä vain, milloin vain ja häiritsemättä kanssaihmisiä. Tähänkin löytyy säätömahdollisuuksia HeaDSPeakerissa. HRTF-vasteita voidaan mitata helposti kaiuttomassa huoneessa kaiuttimen ja korvamikrofonien kanssa. Laitteesta löytynee toimiva vaste jokaiselle kuulijalle, sillä valinnanvaraa on jopa noin 50 vasteesta. Tämä mahdollistaa lempikuulokkeiden käytön, mikä on hyvä, sillä kaikki kuulokkeet eivät istu samalla tavalla kaikille
Tämä on laitteen hankintaa miettivän syytä muistaa. Musiikinkuunteluun en laitetta ostaisi, mutta toisaalta tyyriimpiä AKG:n kuulokkeita voi käyttää sellaisenaan myös hifikäytössä. Pelkistetyssä etulevyssä on keskellä ultraäänikaiutin, joka lähettää kuulokkeissa oleviin mikrofoneihin signaalia päänpaikannusta varten. Kunhan liitinpuoli ja Mac-ohjelmistot saadaan kuntoon, niin saattaa mennä myös allekirjoittaneen ostoslistalle... Myöhemmin on tulossa myös S/PDIF-liitäntä, joka helpottaa liittämistä tavalliseen kotiteatterilaitteistoon. Tämä varmasti jakaa mielipiteitä kuuntelijoiden suhteen. Itsesäätyvä panta toimii myös napakasti. Toisaalta päänsisäinen lokalisaatio häviää. Tällöin äänimaisema aukeaa mukavasti kuulijan ympärille, mikä lisää todentuntua elokuvien katselussa oleellisesti päänsisäinen lokalisaatio kun on tuhoisaa leffanautinnolle. Systeemi toimii hämmästyttävän hyvin ja tarkasti. Ne soveltuvat loistavasti myös normaaliin musiikin kuunteluun. Paneelissa on myös led-valot, joista näkee toimiiko laite kuten sen pitäisi. 36 HIFIMAAILMA 8/2008. Lähettimen ja mikrofonien välillä pitää olla näköyhteys, jotta signaali kulkee esteettä. Aivot myös mukautuvat uusiin HRTF-vasteisiin melko nopeasti, ja asioita alkaa todella tapahtua oman pään takana, mikä on hämmentävää. Eli osa normaalin kuulokekuuntelun tarkkuudesta ja napakkuudesta häviää ja tilalle tulee sotkuisempi, mutta jollain tavalla "aidompi" kuuntelukokemus. SUmma SUmmarUm Kaiken kaikkiaan VLSI:n HeaDSPeaker osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi uutuudeksi sekä käytettävyydeltään että sisältämältään teknologialta. Pelejä ei testissä kokeiltu, mutta todennäköisesti niihinkin saadaan lisää aitoutta. Käyttömukavuus ja ohjelmisto Testattavana oli kalliimpi versio AKG:n laatuluureilla. Kaksikanavaista musiikkia kuunneltaessa joko USB:n tai analogiliitännän kautta ääntä muokataan keinotekoisesti HRTF:n, renderöinnin ja päänseurannan avulla kuulostamaan monikanavaiselta kuuntelulta normaalissa huoneessa. Tuntuu, että osa bassoista hieman häviää ja diskanttipää muuttuu suttuisemmaksi. Miniplugiin voidaan tietysti ajaa DVD-soittimelta tai muulta soittimelta joko analogista stereosignaalia, joka muokataan keinotekoisesti kuulostamaan monikanavaiselta, tai Dolby Pro Logic -koodattua signaalia, jonka ohjausboksi osaa purkaa. Laite on omimmillaan katselussa tietokoneelta. Mikrofonit on siististi kiinnitetty yläsankaan toisin kuin Philipsin kuulokkeissa, joissa ne ovat "tuntosarvien" päässä, jotta pää ei varjostaisi signaalia. Siitä kuitenkin löytyy tarvittavat säädöt parhaan HRTF:n löytämiseen, pään- No, miten se sitten toimii? HeaDSPeakerin suunnittelussa on selvästi kiinnitetty huomiota elokuvakäyttöön tietokoneella, niin äänenlaadullisesti kuin liittimienkin osalta. Ohjausboksi asennetaan esimerkiksi läppärin näytön yläreunaan jousimaisilla metalliklemmareilla. Ohjelmisto on helppo asentaa CD-levyltä, ja itse ohjausohjelma on melko selkeä, tosin visuaalisesti hieman tylsä. Tällöin eron tavalliseen kuulokekuunteluun huomaa varsin selvästi. Tällä hetkellä laite tukee pääasiassa Windows-käyttöjärjestelmiä (XP ja Vista), mutta tuki on tulossa pian myös Apple OS X:ään. KOKEILU: VLSI H E aDSP EaKE r tallennetuista signaaleista ohjausboksi pystyy laskemaan pään asennon ja muokkaamaan äänikuvan pysymään paikallaan. Tosin toistaiseksi sisääntuloja ovat vain USB ja 3,5 mm miniplugi, mikä rajoittaa käyttöä lähinnä tietokoneen tai pelikonsolin kanssa yhteensopivaksi. Liitäntöjen puutteellisuutta lukuun ottamatta se on kelpo laite siihen mihin se on suunniteltukin; leffasessioihin tietokoneen äärellä. Sama efekti on havaittavissa myös musiikki-DVD:illä. Itse en kaksikanavaista kuulokekuuntelua vaihtaisi tähän, mutta uskon, että useat myös pitäisivät efektistä. Efektin voi havaita katsomalla ensin hetken siten, että 5.1-ääni on päällä ja perään bypasstoiminto kytkettynä. Luonnollisesti tämä muokkaa ääntä niin aika- kuin taajuusakselillakin. Ongelmia tulee, mikäli ohjainyksikön haluaa kiinni hieman paksumpaan näyttöön, kuten taulutelevisioon. Tämä luonnollisesti vähentää sotkeutumisen vaaraa mutta toisaalta jäykistää johtonippua, mikä tuntuu käyttömukavuudessa lievänä kankeutena ja aiheuttaa hankausääniä osuessaan esimerkiksi paitaan. Kuulokkeisiin on lisätty johdot mikrofoneille, ja ne on ujutettu samaan muovisukkaan yhdessä kuulokepiuhan kanssa. Tällöin äänikuva todella läsähtää pään sisälle takaisin. Jotta voisi varmistua, että laite todella saa aitoa 5.1-ääntä sisäänsä, sekä laitteessa että ohjausohjelmassa on tätä varten merkkivalot. seurannan nopeuden säätämiseen, kaikuun vaikuttavan huonevasteen asettamiseen ja testisignaalien pyörittelyyn. Ohjausboksi tulee näytön yläpuolelle kiinni. Toivottavasti laatu on tukevaa, jotta tuntosarvet eivät katkea kuljetuksessa tai kovassa käytössä. Hauska bypass- eli ohitustoiminto kytkee koko signaalinkäsittelyn pois
VlSi Solution HeaDSPeaker HiFi (Philips-kuulokkeilla) Hinta: 368 VlSi Solution HeaDSPeaker High end (akG-kuulokkeilla) Hinta: 614 VlSi Solution HeaDSPeaker Do-it-Yourself Hinta: 245 Kuulokkeen sankaan on liimattu kaksi kappaletta ultraäänimikrofoneja, joiden avulla päänliikkeiden seuranta tapahtuu. lisätietoja: vLsi solution Oy, puh. (03) 3140 8200, www.vlsi.fi Tekniset tiedot 5.1-auralisaatio päänseurannalla Näkyy PC:llä standardina 5.1 audiolaitteena analoginen sisääntulo, joka tukee kaksikanavaista Dolby Pro Logic -monikanavaääntä kuulokekaapelin pituus: 3 m Maksimi käyttöetäisyys ohjausyksiköstä: 4 m käyttöjännite usB:stä tai verkkovirrasta muuntajalla + Todentuntuinen 5.1-elokuvanautinto + Pieni kokoinen ohjausyksikkö + laatukuulokkeet (testissä akG) liitäntöjen vähäisyys ei ideaali musiikin kuunteluun HIFIMAAILMA 8/2008 37
HCFR on valitettavasti saatavilla vain Windows-käyttöjärjestelmälle. Tumman pään säätöön valmistajat käyttä- vät muun muassa sellaisia nimityksiä kuin cut, cutoff, bias tai R/G/B black level. Tavallinen televisio suoraan paketista avattuna toistaa harmaasävyt usein epätasaisesti niin, että puhdas valkoinen saattaa olla sinertävä, mutta tumma harmaa esimerkiksi punertava. Ihanteellisessa tapauksessa värit olisivat kohdallaan, kun käyttäjä valitsee 6500 K -asetuksen, mutta todellisuus on synkempi. Kalibroinnin päätavoitteena on saavuttaa kaikille harmaasävyille mustasta valkoiseen sellainen päävärien, eli punaisen, vihreän ja sinisen tasapaino, että niissä ei ole lainkaan väriheittoa. Hyvästä näyttölaitteesta tulisi löytyä jokaiselle osavärille punaiselle, vihreälle ja siniselle säädöt sekä tumman että kirkkaan pään muokkaamiseen. Niin kirkkaiden kuin tummienkin sävyjen erottaminen on hyvä lähtökohta, mutta myös sävyjen oikeellisuus on tärkeä askel luonnolliseen kuvaan pyrittäessä. erusasetukset on helppo tehdä testilevyn avulla silmämääräisesti, mutta ihmissilmän mukautuvasta luonteesta johtuen värien kalibroinnissa mittalaitteistosta on selvää etua. Tässä artikkelissa käymme läpi näyttölaitteen valkotasapainon ja harmaasävyjen säätämisen siten, että lopputulos on objektiivisestikin arvioituna nautittava. Kirkkaiden sävyjen intensiteettiä kutsutaan useimmiten driveksi, gainiksi tai R/G/B white pointiksi. Tärkeää: Huoltovalikossa liikkuminen tapahtuu omalla vastuulla, sillä pahimmillaan väärään asetukseen koskemalla television saa pimeäksi niin, että sen saa takaisin käyttökuntoon vain huoltoliikkeessä. Philipsin esimerkkitelevisiossa käyttäjän määrittelemät väriasetukset löytyvät Picture-valikon alta kohdasta Tint ja Custom. 38 HIFIMAAILMA 8/2008. Tämän oppaan seuraaminen ei vaadi kalliita ammattilaislaitteita ja -ohjelmistoja, vaan kalibrointi tehdään edullisella X-Rite i1 Display -värisensorilla ja ilmaisella HCFR-tietokoneohjelmalla. Sensori on sama sekä i1 Display LT että i1 Display 2 -paketeissa, vain monitorin kalibrointiohjelmisto on erilainen, mutta sitä ei television tai projektorin kalibroinnissa tarvita. Kuva kuntoon Hifimaailman 6/2008 kylkiäisenä jaettu kotiteatteriopas neuvoi television perussäätöjen tekemisessä. Puhdas harmaasävy sijoittuu CIE-vä- P rikartalla niin sanottuun D65-pisteeseen, joka määrittelee RGB-suhteet. Tyypillisesti televisiot ja projektorit eivät saavu tehtaalta kalibroituna, vaan niiden värilämpötila vaihtelee. TIETOA JA TAITOA: T El Ev IsIOn kAlIbr OIn TI TeksTi ja kuvaT: Mauri EronEn 149 euron hintainen X-Rite i1 Display LT -paketti (aikaisemmin Pantone EyeOne Display LT) sisältää sensorin, jolla värien säätäminen onnistuu tarkasti. Internet on kuitenkin näidenkin osalta tietolähteenä mitä verrattomin, ja Googlen hakusana "service menu" yhdistettynä oman television merkkiin auttaa yleensä löytämään tarvittavat näppäinpainallukset huoltovalikkoon pääsemiseksi. Monissa laitteissa on värilämpötilan esiasetuksia, esimerkiksi 3200 K, 6500 K ja 9300 K tai Warm, Medium ja Cool. Ilman näitä säätöjä harmaasävyjen säätäminen ei ole mahdollista, ja valitettavasti säädöt on joskus piilotettu huoltovalikkoon, jonne pääsy on rajoitettu
Kalibroi samalla sensori sijoittamalla se tummalle alustalle ja painamalla "Calibrate internal sensor offsets" -näppäintä. Asenna myös i1 Displayn oma ohjelmisto, joka sisältää tarvittavan ajurin sensorille. Finishnäppäin palauttaa ohjelman pääruutuun. Mukana tuleva vastapaino pitää sensorin paikallaan. 0100-lukuarvon sisältäviä sarakkeita painamalla saat näkyviin ruudun vasempaan alakulmaan prosentuaaliset arvot punaiselle, vihreälle ja siniselle. Kyseinen levy on vähemmän käyttäjäystävällisesti ranskankielinen, mutta tarvittavat testikuvat löytyvät pienen opettelun jälkeen helposti valikoista. CRTja plasmatelevisioille on omat valintansa. Kallista tarvittaessa näyttöä taaksepäin tai paina sensoria kevyesti, jotta se pysyy kiinni paneelissa. Tällöin ruudulle ilmestyy toivottavasti numeroita ilmaisemaan sensorin havaitsemia arvoja. Aloita mittaus klikkaamalla ylärivistä Measure gray scale -pikakuvaketta: Kuva 1. AVS HD 709 -levyllä avaruudeksi valitaan HDTV - REC 709 valikkopolkua Advanced - Preferences - References seuraten. Ensimittaus antaa hyvin informaatiota siitä, kuinka värejä kannattaisi ryhtyä säätämään. Jos mittaat projektoria, kiinnitä sensori tukevasti esimerkiksi teipillä kolmijalkaan ja suuntaa se hieman yläviistoon (jos projektori on katossa) kohti valkokangasta. Tarkista myös, että tavoitegamma samassa asetusruudussa on 2.2 (kuva 1). Aseta sensori roikkumaan television eteen, lähelle keskikohtaa, johon testikuvat syötetään. Televisioissa ja projektoreissa on yleensä useita esiasetuksia ja voit halutessasi mitata vaikkapa ne kaikki. Patterns-DVD sisältää oikeanlaiset askeleet, mutta joillakin levyillä testikuvat ovat 5 prosentin välein. Mittaukseen käytämme erillistä DVD-levyä, joten valitse Generator selection -valikosta DVD manual. Käynnistä ColorHCFR-ohjelma ja vaihda käytettävä väriavaruus käytettävän levyn mukaan. Mittauksen jälkeen HCFR pyytää valitsemaan seuraavan testikuvan, johon pääset DVD-soittimen kaukosäätimellä seuraavan kohtauksen valitsevalla painikkeella. ColorHCFR olettaa harmaasävykuvien tulevan 10 prosentin askelin välillä 0100 %. References-välilehdeltä valitaan gamman tavoitearvo ja väriavaruus käytettävän testilevyn mukaan. likon alta Sensor - Configure. Calibration Modeksi tulee valita LCD, kun testattava laite on LCD-televisio tai mikä tahansa projektori. Warm-esiasetus tuottaa hyvin usein parhaimman tuloksen. Jos delta E on alle kolmen, ei ihmissilmä enää näe mitatun ja ideaalisen välistä eroa. Laita DVD-soittimeen juuri poltettu HCFR:n testilevy ja etsi 100 % valkoinen testikuva Réglages - Mires de réglages -valikoiden kautta. Noin sadan kandelan maksimikirkkaus on sopiva pimennettyyn huoneeseen. Luo uusi mittausprojekti File - New -valikon kautta tai ylärivin ensimmäisestä pikakuvakkeesta. PAL-DVD:llä käytä PAL/SECAM- ja NTSC-DVD:llä SDTV - REC 601 -asetusta. Paras suuntaus ja etäisyys kankaasta on löytynyt, kun sensori ilmoittaa korkeimman kirkkausarvonsa. Aloita lataamalla HCFR-mittausohjelma internetistä osoitteesta www.homecinemafr.com/colorimetre/. Next-näppäimen painamisen jälkeen valitse käytettävä sensori, Eye One. Kirkkauden näkee vasemman alakulman ikkunan ylimmästä cd/m²-arvosta tai yhtä desimaalia tarkemmin hieman alempaa kohdasta Y (kuva 2). Kuva 2. Sijoita sensori television eteen roikkumaan. Mittarin voi antaa lämmetä television pinnalla jonkin aikaa ennen sensorin kalibrointia, mutta suurta vaikutusta lämpötilalla ei ole mittaustuloksiin. Vaihtoehtoisesti voit käyttää AVS HD 709 -levyä tarvittavien testikuvien esittämiseen näyttölaitteeseen liitetyllä Blu-ray-soittimellasi. OK:lla palataan jälkeen päänäyttöön. Valitse Measures-va- Ohjelma varmistaa vielä, että olet valinnut testilevyltä täysin mustan testikuvan (IRE 0). Tietojen keräämisen jäljiltä taulukko on täyttynyt arvoilla. Testaa sensorin toiminta painamalla jatkuvan mittauksen käynnistävää vihreätä nuolta ylärivin pikavalikosta (F8). Jos mittalaite ei suostu pysymään kiinni television pinnassa, on huoneen valojen sammuttaminen tärkeätä tummien sävyjen mittaustarkkuuden säilyttämiseksi. Ennen säätämisen aloittamista on mielenkiintoista tarkistaa, kuinka tarkasti näyttölaite toistaa harmaasävyt vakioasetuksilla. Lataa myös HCFR:n kotisivuilta löytyvä Patterns DVD -image-tiedosto ja polta se DVDR-levylle. Näistä tärkein kalibroinnin onnistuneisuuden kannalta on delta E, joka ilmoittaa mittaustuloksen etäisyyden CIE-kartalla ideaalisesta D65-arvosta. n HIFIMAAILMA 8/2008 39. Näyttölaitteesta riippuen sensorin toimintaa pitää hieman muuttaa. Se sisältää myös hyvät testikuvat perusasetusten tekemiseen. Ihanteellisessa tapauksessa RGB Levels -arvot ovat jokaisessa sarakkeessa jokaiselle osavärille 100 %, mutta todennäköisesti kalibroimaton näyttölaite ei ole lähelläkään ideaalia. Kuvan valoisuus ilmoitetaan SI-järjestelmässä kandeloina neliömetrille. Käytännössä tulos on hyväksyttävä, kun delta E pysyy alle viiden kautta linjan. Jatka testikuvissa etenemistä ja OK-näppäimen painamista, kunnes kaikki valoisuusarvot on mitattu, minkä jälkeen ohjelma palaa takaisin päänäyttöön. Paina OK, kun musta kuva on näyttölaitteen ruudulla. Tällöin täytyy muistaa hypätä jokaisen mittauskerran välillä yhden kuvan yli. HCFR:n asennuksen jälkeen kopioi i1 Match -ohjelman asennushakemistosta (oletuksena C:Program FilesGretagMacbethi1 Eye-One Match 3) löytyvä EyeOne.dll-tiedosto HCRF:n asennushakemistoon (C:Program FilesColorHCFR). Jos kiinnitys on mahdotonta, sammuta kaikki huoneen valot, jotta ne eivät vaikuta lukemiin. Kirkkausarvoilla 0 % ja 10 % alhaisen lukeman saavuttaminen on vaikeaa tai mahdotonta, joten sille ei pidä antaa liiaksi painoarvoa
TIETOA JA TAITOA: T El Ev IsIOn kAlIbr OIn TI TIETOlAATIkkO Ohessa on käyty läpi tietoja, joita HCFR antaa meille näytön harmaasävyjen ja värien toistosta. koko ohjelmaikkunan kokoisena ne näkyvät ylärivin pikanäppäimiä painamalla. Luminance-kuvaaja kertoo jokaisen mitatun kirkkausarvon todellisen kirkkauden suhteessa mustaan ja valkoiseen. Tällöin tumman sävyt erottuvat toisistaan hyvin, mutta kuva on samalla miellyttävän kontrastikas ja kirkas. 40 HIFIMAAILMA 8/2008. kotonakin elokuvantekijöiden tarkoittamaa kuvaa pääsee katsomaan, kun näyttölaite on oikein kalibroitu. Gammalla tarkoitetaan kuvan kirkkauden kasvunopeutta. Hiiren kakkosnapilla voi esiin tuoda jokaisen osavärin käyttäytymisen suhteutettuna ideaalitapaukseen. kauttaaltaan alhainen gamma-arvo tekee kuvasta kirkkaan mutta haalean. vasemmalla oleva kuva esittää näyttöä, jonka gammasäätö kaipaisi kipeästi säätöä, gamma-arvo on yli 2,2. keltainen ilmaisee näyttölaitteen mitattua gammaa ja syaani sen keskiarvoa. ideaalinen 2,2-gammaa noudattava käyrä on merkitty kuvaan vaalein katkoviivoin. alhaisilla kirkkausarvoilla, kuvaajan vasemmassa reunassa korkeat gamma-arvot ilmenevät käytännössä siten, että tumman pään eri sävyjä on vaikea erottaa toisistaan. korkeampi lukuarvo tarkoittaa, että kuva muuttuu hitaammin tummasta kirkkaaksi. Lisätietokuvat saa näkyviin information-laatikon alasvetovalikosta, joka oletuksena sisältää tyhjän kommentti-ikkunan. Yläpuoleinen kuva on haaleata mutta kirkasta kuvaa tarjoavasta laitteesta, jonka gamma-arvo on alle 2,2. Referenssinä käytetty gamman arvo 2,2 vastaa elokuvastudioissa käytettäviä monitoreja, joiden mukaan elokuvat masteroidaan. se on kuvaajassa merkitty harmaalla katkoviivalla. Referenssikuvaajan yläpuolelle sijoittuva viiva tarkoittaa sitä, että värin kirkkaus on suurempi kuin kyseisellä kirkkausarvolla pitäisi. Gammakuvaaja kertoo käytännössä saman asian kuin luminance, mutta hieman eri tavalla esitettynä
Tätä kuvaajaa tullaan jatkossa käyttämään säätöjen jälkeiseen tarkistukseen, sillä se kertoo nopeasti tummaan ja kirkkaaseen päähän tehtyjen väriasetusten aiheuttamat muutokset. jos mitatut päävärien arvot kattavat huomattavasti suuremman alueen kuin referenssiarvot, saattaa kuva olla peruskäytössä liian räikeä, vaikka harmaasävyt olisivatkin täysin kohdallaan. valkoinen kolmio kuvaa mitatun näyttölaitteen väriavaruutta. kalibroimaton televisiomme ei pääse alle kolmenkymmenen. ihanteellinen harmaasävyjen ja valkoisen tasapaino ilmenee kuvassa punaisen, vihreän ja sinisen täysin vaakasuuntaisena viivana 100 %:n kohdalla. Tavoitteenamme on saada valtaosa täplistä vähintään ulommaisen sinisen ääriviivan sisäpuolelle. sen näkyminen edellyttää, että harmaasävyjen lisäksi vähintään päävärit on mitattu. Harmaasävyjen ja valkotasapainon oikeellisuuden arviointiin sitä ei siis kannata käyttää. Cie-diagrammi kattaa kaikki ihmisen havaitsemat värit. Täydellisesti kalibroitu näyttö sijoittaisi ne pienellä vihreällä ympyrällä merkityn D65-arvon välittömään läheisyyteen. väriavaruutta kuvaavan kolmion kärjissä sijaitsevat kyseisen väriavaruuden määrittelemät päävärit. Tosielämässä täydellisen tuloksen saavuttaminen on kuluttajatuotteilla lähes mahdotonta, mutta riittävä tarkkuuskin parantaa katseluelämystä huomattavasti. HIFIMAAILMA 8/2008 41. Tavoitteena on saada violetti käyrä pysymään alle viidessä. alapuolella näkyvä delta e -kuvaaja ilmoittaa jokaisen kirkkausasteen poikkeaman ideaalista. RGB Levels -kuvaajassa osavärien väliset suhteet on havainnollisesti nähtävissä eri kirkkausarvoilla. sininen väri on suhteessa aivan liian voimakas kautta linjan. värilämpötilaa kuvaava käyrä on käytännössä käyttökelvoton, sillä se saattaa asettua täysin oikein 6500 k -akselille, vaikka harmaasävytoistossa olisikin heittoa. viemällä hiiren valkoisen täplän päälle, näemme mitä kirkkausarvoa se ilmentää. vastaavasti referenssiavaruuden sisäpuolelle jäävä näyttölaite esittää värit latteampina kuin on tarkoitettu. Täydellisen kuvantoiston saavuttamiseksi näyttölaitteen tulisi noudattaa 2,2-gammaa, D65-harmaasävyjä ja Cie-kartalla oikeaan kohtaan asettuvia pää- ja välivärejä. Hiiren kakkosnapilla saa näkyviin delta e 3 ja 10 -toleransseja ilmaisevat siniset raja-arvot. Tummin ääriviivoin rajattu kolmio ilmaisee alussa valitsemamme HDTv Rec709 -referenssiväriavaruuden. kuvassa valkeina täplinä näkyvät pisteet ovat harmaasävymittauksen tuloksia eri valoisuusarvoilla. 0 iRe -täplä on kalibroidussakin näytössä todennäköisesti kauimpana D65-pisteestä
käynnistä jatkuva mittaus painamalla yläreunan vihreätä nuolta. Tämä tapahtuu aiemmin mainittuja RGB-osavärien ylä- ja alapään arvoja säätämällä. Mittauksen päätyttyä voit tarkistaa eri kuvaajista kuinka hyvin mittaustulokset myötäilevät referenssiä. jos arvot ovat nätisti alle viiden, voi säätämisen periaatteessa lopettaa tähän, mutta halutessasi voit jatkaa hienosäätöä. Tee harmaasävytesti painamalla yläreunan Measure gray scale -kuvaketta ja syöttämällä testilevyltä kaikki harmaapalkit tuttuun tapaan yksi kerrallaan. jos näyttölaitteestasi löytyy gammasäätö, ja äsken mitattu käyrä ei osu lähelle referenssikäyrää, kannattaa säädön vaikutusta kokeilla. suurin osa elokuvamateriaalista sijoittuu 4070 % kirkkauksiin, joten pyri saamaan tämä alue mahdollisimman lähelle D65-arvoa, vaikka äärimmäisimmän alapään valkotasapaino siitä hieman kärsisikin. TIETOA JA TAITOA: T El Ev IsIOn kAlIbr OIn TI näyttölaitteen säätö kun HCFR:n tarjoamien mittaustietojen anti on suurin piirtein tiedossa, voimme ryhtyä säätämään televisiota tai projektoria. kontrastija kirkkaussäädöt kannattaa tarkistaa joka tapauksessa värisäätöjen jälkeen. 42 HIFIMAAILMA 8/2008. kaikkein tummimpien arvojen tarkistus kannattaa tehdä mittauksen lisäksi silmämääräisesti, sillä sensori ei hyvin himmeällä kuvalla ole järin tarkka. HCFR:n päänäytön vasemman alareunan RGB Levels -ilmaisin kertoo, mitä osaväriä ruudulla on liikaa tai liian vähän. joskus gamman säätöön on tarjolla esiasetettuja tiloja, kuten video, film tai PC, ja ne kannattaakin kokeilla läpi. Nyt voimmekin tarkastaa, miten tehdyt säädöt ovat vaikuttaneet koko harmaasävyalueeseen mustasta valkoiseen. Tarvittavat muutokset ovat todennäköisesti tällä kertaa pienempiä. voit halutessasi kurkistaa myös muiden kirkkausasteiden värisuhteita. Ota testilevyltä esiin 80 % valkoista esittävä testikuva ja etsi näyttölaitteen valikoista punaisen, vihreän ja sinisen gain/drive tai RGB white point/contrast -säädöt. värien säätäminen tehdään erikseen tummaan ja valkeaan päähän. esimerkkitelevisiossamme ei ole gammasäätöä ja mittaustulos ilmaisee, että kuvan yleistaso on hieman tummempi kuin pitäisi. Yläpään säädön jälkeen on tumman pään vuoro. Philips kutsuu valkeaan päähän vaikuttavia liukusäätimiä havainnollisesti White Point -säädöksi. RGB Levels -välilehden alempi delta e -kuvaaja kertoo yhdellä silmäyksellä olennaisimman; onko harmaasävyjen tasapaino kohdallaan kaikilla kirkkausarvoilla. ensimmäisenä yritämme saada harmaasävyt kohdalleen. Peruuta testilevyllä 30 % valkoista esittävään kuvaan, ja säädä RGBarvot samalla tavalla kuin äsken mutta nyt bias/cut tai RGB black level/brightness -säätimiä käyttäen. aivan tummimmat sävyt eivät erotu täysin toivotulla tavalla, jos gamma on yllä olevan kuvan tapaan yli 2,2. jos maailma olisi paikkana ihana ja vaaleanpunainen, näyttösi olisi nyt harmaasävyjen osalta kalibroitu. korjaustoimenpiteet todennäköisesti huonontaisivat tärkeämmän alueen harmaatasapainoa. säädä värisäätimiä siten, että ilmaisimen arvot ovat mahdollisimman lähellä sataa prosenttia. jos gamman yläpään arvot ovat koholla, voi tilanteen korjata kontrastisäätöä pudottamalla. Tarkista vielä gammakäyrä. 10 % valkoinen eli tumma harmaa on jo hieman sinertävä, mutta siihen ei kannata kiinnittää liiaksi huomiota. värisäädetyn television harmaasävyt ovat 20100 % valkoisella erittäin hyvin kohdallaan. siniselle ei esimerkkitelevisiossamme ole tumman pään säätöä, mutta suhteelliset tasot saa kohdalleen myös pelkän punaisen ja vihreän säätimellä. Näin ei tietenkään ole, sillä kirkkaan ja tumman pään värisäädöt vaikuttavat toisiinsa. Tee muutoksia edestakaisin niin kauan, kunnes et saa kumpaakaan kirkkausastetta enää lähemmäksi tavoitetta. On siis aika palata tarkistamaan 80 % valkoisen väritasapaino. aloitamme yläpäästä, koska sillä on suurempi vaikutus koko kirkkausskaalaan
koska säätö vaikuttaa kaikkiin väreihin, sillä ei voi saavuttaa täysin tarkkaa tulosta. Tarvittavat kuvat löytyvät näillekin HCFR- ja avs HD 709 -testilevyiltä. Ota testilevyltä esiin 100 % valkoinen testikuva ja käynnistä vapaa mittaus HCFR:ssä vihreästä nuolesta. siihen voi pyrkiä värinhallinnassa osavärikohtaisella brightness- tai lightness-säädöllä. Lähes kaikista näyttölaitteista löytyy värikylläisyyteen vaikuttava saturation-säätö, joka vaikuttaa kaikkiin pääväreihin samanaikaisesti. säätö ei välttämättä toimi RGB- tai HDMi-tuloja käytettäessä, mutta tämäkin on laitekohtaista. vastaava footLambert-lukema 10,09 ei täytä THX:n 16 foot-Lambertin suositusta. Niihin pääsee käsiksi view-ikkunan alasvetovalikosta. Päivänvalossa television kuva saattaa jäädä liian himmeäksi. Punaisen päävärin osuus täysvalkoisesta kuvasta tulee olla 21 prosenttia, joten aseta saturation/color-säädin siten, että Y-arvo on 0,21-kertainen täysvalkoisen Y-arvoon verrattuna. CMs mahdollistaa yksinkertaisimmillaan pää- ja välivärien hienosäädön, jotta näytettävän väriavaruuden saa mahdollisimman hyvin vastaamaan valittua standardia. Merkitse muistiin vasemman alakulman ilmoittama Y- eli luminanssiarvo. jos x/y-koordinaatteja haettaessa värin Y-arvo eli kirkkaus muuttuu huomattavasti, ei säätöön kannata koskea. (09) 7590 7213, www.kta.fi HCFr-kalibrointiohjelma http://www.homecinema-fr.com/colorimetre/index_en.php aVS HD 709 -testilevy http://www.avsforum.com/avs-vb/showthread.php?t=948496 Englanninkielinen, kattava ja havainnollinen kalibrointiohje http://www.curtpalme.com/forum/viewtopic.php?t=10457 HIFIMAAILMA 8/2008 43. Tämän jälkeen valitse levyltä täysin punainen testikuva. kalibroinnin jäljiltä televisiomme maksimikirkkaus on pudonnut varsin vaatimattomaan 34,58 kandelaan neliömetriltä. koska kaikki säädöt vaikuttavat toisiinsa, kannattaa kalibroinnin jäljiltä käydä läpi kaikki asetukset kirkkaudesta ja kontrastista lähtien. X/ykoordinaattien haku tapahtuu hue- ja saturation-säädöillä. Pää- ja välivärien koordinaatit HDTv ReC 709 -avaruudessa väri % valk. LCD-television taustavalo ja plasman loisteaine ikääntyvät käytössä, joten kalibrointi on syytä tehdä ajoittain uudelleen muutaman kuukauden välein. kun toimenpiteen on omaksunut, ei tarkistuksessa kestä kymmentä minuuttia pidempään. X-rite i1 Display lT Hinta: 159 euroa Lisätietoja: kTa-yhtiöt, puh. Lopuksi kannattaa testata kalibroinnin onnistuneisuus oikealla elokuvamateriaalilla. Hyvä testielokuva sisältää myös mustavalkoisia kohtauksia, joilla harmaasävyjen arviointi helpottuu. Tehtävää helpottaa HCRF:n information-alasvetovalikon target-toiminto, joka ilmaisee havainnollisella nuolella värin oikeellisuuden. Ohessa taulukko Rec 709 -väriavaruuden määrittelemille tarkoille x/y-koordinaateille, jos näyttölaitteessasi on CMs-värinhallinta. -sarake kertoo kuinka suuri valoisuus päävärillä tulee olla täysvalkoiseen verrattuna. HCFR tarjoaa mahdollisuuden myös näyttölaitteen kontrastisuhteen sekä tummimman ja kirkkaimman pään sävyjen mittaamiseen. Tähän tarkoitukseen voi käyttää esimerkiksi james Bond Casino Royalea, jonka mustavalkoinen aloituskohtaus on hyvä testi television harmaasävyille ja tummien sävyjen erottelulle. jos siis täysvalkoinen testikuva antoi Y-arvoksi 34,582, niin säädä saturaatiota niin, että punaisella kuvalla arvo on 21. x y Punainen 21 0,640 0,330 vihreä 71 0,300 0,600 sininen 8 0,150 0,060 keltainen 0,419 0,505 syaani 0,225 0,329 Magenta 0,321 0,154 värikalibroinnin jälkeen harmaasävyjen saaminen tyydyttäväksi saattaa myös osoittautua vaikeammaksi. % valk. kirkkausarvo merkitään muistiin värikylläisyyden säätöä varten. vä r i k a l i brointi Hyvällä tuurilla televisiosi tai projektorisi sisältää kattavan värinhallintajärjestelmän (CMs, Color Management system), jolla jopa yksittäisten gammakäyrän pisteiden muokkaus saattaa olla mahdollista
DP-500 CD-soitin 5.850 E-450 vahvistin 6.450 · Uusi mekaanisesti tinkimätön pyörityskoneisto · Ääneltään viimeistelty · Vallankumouksellinen AAVA-II potentiometri · Teho: 2 x 180 W/ 8 ohm, 2 x 260 W/ 4 ohm · Täysin balansoitu rakenne Uutuus! RA-1, battery RA-1, AC GS-1000 459 550 1.299 Lehmannaudio ProAc RESPONSE D TWO kaiuttimet pari 2.700 · Viimeistely: kirsikka, pähkinä, mahonki tai musta saarni Black Cube Linear kuulokevahvistin 750 www.audiostar.fi
naim CD5x CD-soitin 2.790 naim SUPERNAIT vahvistin 4.150 SYSTEM AUDIO ranger kaiuttimet pari 3.200 · Ääne Ääneltään avoimen puhdas ja tasapainoinen, nopea ja tarkka bassotoisto · Viimeistely: satiininvalkoinen, kirsikka, pähkinä tai vaahtera NAD C-315BEE vahvistin 299 · Teho 2 x 40 W / 8 Ohm · Tasapainoisen lämmin ja ilmava ääni · Kaukosäädin · Väri: musta tai titaani NAD C-515BEE CD-soitin · Lyömätön hinta/äänisuhde · Väri: musta tai titaani 249 Eerikinkatu 8 00100 Helsinki puh. (09) 605 080 Palvelemme: ma-pe 10 18, la 10 14 Joulun aukioloajat verkkosivuillamme.
CD-levyn toisto alkaa Tangentilla 11 sekunnin päästä kelkan sulkemisesta, muut yltävät 9 sekuntiin. Marantz reagoi hitaimmin ejectnäppäimen painallukseen ja miettii puolitoista sekuntia ennen kelkan ulos työntymistä. Ylälevy on kiiltäväksi lakattua muovia. Käyttötuntumassa eroja Pienetkin seikat vaikuttavat ulkomuodon lisäksi yleiseen laatuvaikutelmaan. Marantz ei juuri lämpene tehoreserviensä äärirajoillakaan. Denonissa CD-toistoon tarvittavat näppäimet hukkuvat helpoimmin pienten painikkeiden sekamelskaan. Kaikki edellyttävät, että USBmassamuistilaite on alustettu FAT16/32-tiedostomuotoon. Yksikään ei osaa esittää CD-TEXT-tietoja. Tangentin heppoisen ohjaimen näppäinmäärä 46 HIFIMAAILMA 8/2008. NAD noudattaa tyylilleen uskollista, karua linjaa. Marantz ja NAD eivät tarjoa laitteidensa pariksi kaiuttimia, vaan valinta jää kuluttajalle. Denon aloittaa toiston automaattisesti ensimmäisestä löytämästään tiedostosta, Marantz ja NAD odottavat käyttäjän komentoa. Vaikka kaukosäätimessä on erilliset kursorinäppäimet, tehdään esimerkiksi sävynsäädöt jostain syystä raidanvaihtopainikkeilla. Denon yltää hiljaisuudessa kakkoseksi. CD-levyn pikakelaus tapahtuu Tangentia lukuun ottamatta kelausnäppäintä pohjassa Kahta kokoluokkaa Stereoyhdistelmän suurimpana etuna erillislaitteisiin nähden voidaan pitää helppokäyttöisyyden lisäksi pientä kokoa. Sen CD-koneisto päästää ilmoille lähinnä vaimeaa suhinaa. Ulkotilavuudeltaan Tangent on selvästi joukon suurin, Denon pienin. Kaukosäätimen yleisimmin käytettyjen näppäimien ryhmittely on selkein Marantzissa. Tangentissa kelaus käynnistetään samaan tapaan kuin useissa DVD-soittimissa valitsemalla kelausnopeus yksittäisillä painalluksilla. Osaltaan äänimaailman arvokkuuden takana on viileänä toimiva digitaalinen päätevahvistin, joka mahdollistaa lähes aukottoman, ääntä hyvin eristävän kotelon. Etulevyt ovat molemmissa muovia. Säädin täytyy kuitenkin muistaa erikseen asettaa haluttuun käskytystilaan. NADin koneisto on subjektiivisesti arvioituna meluisin, mutta Tangentia vaivaa pakkamuuntajan kovaääninen hurina virtojen ollessa kytkettynä. Ulkonäköseikat vaikuttavat yhdistelmälaitteen valinnassa todennäköisesti enemmän kuin perinteistä hifikattausta kootessa. VERTAILUTESTI: STEREO YHDISTELMÄT 370450 TeksTi: Mauri EronEn kuvaT: PEKKa VäänänEn MiTTaukseT: risto nisKa Minimonitaiturit Kompakti CD-soittimen, virittimen ja vahvistimen yhdistelmä istuu luontevasti tässä numerossa testattujen jalustakaiuttimien pariksi. Denonilla ja Tangentilla on olemassa pakettiratkaisu koko järjestelmän kokoamiseen. poikkeaa joukosta pyöreillä linjoillaan ja hillityn tyylikkäällä etulevyllään. USB-liitäntä on tallennusmahdollisuuden johdosta aina aktiivinen, joten ennen tikun irrottamista se tulee kytkeä pois päältä samaan tapaan kuin tietokoneissa. Suurin bittivirta MP3-tiedostolle on 192 kbps ja WMA:lle 128 kbps. Massiivisemman, hopeisen Tangentin olemus on vastaava, mutta alumiinisessa etulevyssä on tilaa myös nappulattomalle pinnalle. Kotelo on mattapintaista, samppanjan väristä metallia, ja etulevyssä on muovinen aksentti, joka sisältää osan käyttönäppäimistä sekä CD-soittimen levyluukun. Denonin ja NADin naamataulu on puolet standardileveydestä, Marantzin ja Tangentin 28 cm. Tangent ei myöskään osaa näyttää soivan raidan jäljellä olevaa kestoa. Marantz näyttää tiedostonimestä 32 ensimmäistä merkkiä, Denon 30 ja NAD 8 DOS-tyyliin tilden kera lyhentäen. Marantz ei osaa esittää MP3-tiedostojen esittäjätietoja, jos tiedostoon on tallennettu ID3v2-tagi v1-tagin lisäksi. NAD ja Tangent tuottavat suhinan lisäksi vaimeaa nakutusta, NAD vain levyn alkuraidoilla, Tangent useammin. Denon ja NAD ovat perustylsiä mustia laatikoita, joskin Denonissa etulevy on muotoiltu aaltoilevaksi ja viimeistelyksi voi valita myös hopean. Hyllyyn sijoituksessa rajoittava tekijä on laitteen syvyys. Marantz pitämällä. Myös kelkan avausmekanismi on parhaiten vaimennettu. Vaikka siis CD-soitin olisi jo valittu tuloksi itse laitteesta, tulee käyttäjän painaa kaukosäätimestä CD-näppäintä ennen käyttöä. CD-soittimen pyöritinkoneisto on Denonissa, Marantzissa ja NADissa samanlainen, mutta rakenteellisten ratkaisujen tai yksilöerojen takia äänekkyydessä on eroja. Tämä tapahtuu NADissa pitämällä etulevyn "Time Mode" -näppäintä jonkin aikaa pohjassa. Eject-näppäin puuttuu. Marantzin CD-koneisto on erittäin hiljainen. USB-tikun sisällöstä pääsee nauttimaan jo 56 sekunnin sisällä. Kompaktiyhdistelmien valikoima osoittautui odotettua pienemmäksi, sillä useat valmistajat paketoivat laitteen mukaan omat kaiuttimet. NADin säädin on selkeähkö ja istuu parhaimmin käteen, mutta siitä puuttuvat esimerkiksi sävynsäätöön tarvittavat näppäimet. NAD tallentaa ääntä kaikista lähteistä suoraan USB-muistille MP3- ja WMA-muodossa. Ennakkoluulottomalle joukosta löytyy musiikillisestikin toimivia ratkaisuja. K aikki vertailulaitteet noudattavat periaatteeltaan samaa kaavaa: yhteen koteloon on koottu kaikki äänentoistoketjun alkupään komponentit maltillisella laajennusvaralla. Tangentin syvyys on noin 35 cm, NADin yli 36 cm. Muissa kelkan toiminta on viiveetöntä. Ominaisuuksissa ei ole merkittäviä eroja Tangentin USB-liitännän ja MP3/WMA-toiston puutteen lisäksi. NADin tagitietojen esittämisessä ilmeni ongelmia; se lyhensi ajoittain albumikentän yhteen merkkiin. Valikkorakenteen selauskaan ei ole intuitiivisinta selkeiden kursorinäppäimien puuttuessa. Karvan yli 30 cm syvät Denon ja Marantz ovat ainoita, jotka todennäköisesti mahtuvat tavalliseen kirjahyllyyn. Käytössä oleva kelausnopeus ei näy laitteen näytössä, ja käytettävyydeltään perinteinen menetelmä on miellyttävämpi
Denon RCD-M37 Marantz M-CR502 NAD C715 Tangent MCS-600 HIFIMAAILMA 8/2008 47
Halutessaan 400 hertsin aluetta voi suodatuksen lisäksi korostaa 3 desibeliä, ja muokkaukset voi tehdä molemmille kaiutinpareille itsenäisesti. Denonin pienen koon ei kannata antaa hämätä, sillä se pystyy ohjaamaan auktoriteetilla myös vaikeampia kaiutinkuormia. Varsin hyvät virittimet Virittimien ominaisuudet ovat RDS-toimintoa ja vastaanottimia (FM ja AM) myöten identtiset, ja mukana toimitetaan sisäantennit molempien aallonpituusalueiden sieppaamiseksi. Todelliset jaot asettuvat mittausten mukaan 65 ja 90 hertsiin 12 dB/okt vaimennuksella. Sijoitusmielessä ratkaisevassa syvyyssuunnassa ne eivät kuitenkaan sijoitu huipulle tai hännille. Myös Marantz osaa suodattaa kaiuttimilta matalia taajuuksia. Kohinaa ei muiden tapaan kuulu. Lisäruutia subwooferilla Denon toimitetaan normaalisti valmistajan omien kaiuttimien kanssa, mutta Suomessa pelkän laitteen hankintakin on mahdollista. Marantzissa, NADissa ja Tangentissa haku kestää vajaan minuutin. Se suodattaa kaiuttimilta jyrkästi alle 50 hertsin taajuuksia ja korostaa desibelin verran 90 hertsin tienoota. Päätteet eivät siis ole rinnankytkettyjä, kuten tyypillisesti A+Bkaiutinlähtöjen tapauksessa. Sekä Denonin että Marantzin vasteen muokkauksesta on hyötyä erityisesti silloin, kun kaiuttimien parina käytetään matalia taajuuksia toistavaa subwooferia. Laitteen valikoissa suodatus on nimetty kryptisesti "response 1" tai "response 2":ksi. Sen umpinainen rakenne pitää myös CDkoneiston aiheuttamat ääntelyt hyvin sisällään. Denon ja Marantz sisältävät ylipäästösuotimet kaiuttimille. Denonia lukuun ottamatta lähtö on alipäästösuodatettu. Marantzissa ja NADissa jakotaajuus on varsin ylhäällä, 300 hertsissä (3 dB). Aktiivisubwooferin omaa jakosuodinta tulee siis käyttää jokaisen kanssa. Muissa tarvitaan pitkäkestoinen painallus, jonka selvittämiseksi täytyy turvautua käyttöohjeeseen. Kaikissa on linjatasoinen monoliitäntä subwooferille. Marantzissa harhalaukausten poistaminen muistipaikoilta onnistuu (liiankin) helposti laitteen etulevyn stop-näppäintä painamalla. Tangent meni vipuun vain kahdesti, mutta alhaisen herkkyyden takia se menetti useamman jyvän akanoiden seasta. Lisäksi koaksiaaliseen rakenteeseen perustavassa kaiuttimessa bassoelementin pienempi liike vähentää toiston häiriöitä. MP3- ja WMA-tiedostoja ymmärtävä USB-liitäntä on Tangentia lukuun ottamatta kaikissa. on pienin, ja tarvittavat komennot löytyvät nopeasti. Ulkotilavuudeltaan ääripäitä edustavat Denon ja Tangent. Denon ja Marantz tallensivat epämääräistä rutinaa neljän muistipaikan edestä. Linjatasoisia esivahvistinlähtöjä esimerkiksi aktiivikaiuttimille ei ole yhdessäkään laitteessa. Kaikissa vertailulaitteissa on kanavat automaattisesti hakeva ja muistipaikoille tallentava toiminto. VERTAILUTESTI: STEREO YHDISTELMÄT 370450 Marantzin massasta poikkeava, linjakas muotoilu pyöristettyine profiileineen erottuu edukseen. Parhaiten herkkyyden ja selektiivisyyden kompromissi on toteutettu NADissa; saaliina kolme häiriökanavaa. Sen lisäksi haun voi suorittaa käsin pikaselauksella (seek) tai 0,05 megahertsin pykälin. Tangentissa vaste alkaa pudota alempaa (3 dB noin 150 hertsissä) mutta korostuu 500 hertsissä takaisin 3 dB:n tasolle. Säätövaraa on hiukan enemmän, sillä jakotaajuuden voi asettaa käyttöohjeen mukaan 60 tai 100 hertsiin. Oletuksena Denonissa on kytkettynä "sp optimize" -toiminto, joka hienosäätää toistovastetta SC-M37-parille sopivaksi. Denonin suodin on tarkoitettu valmistajan omien kaiutinparien kanssa käytettäväksi, ja se korostaa aavistuksen ylempiä bassotaajuuksia. Tangent on ainoa, jossa automaattihaun voi tehdä epähuomiossa yhdellä näppäinpainalluksella peittäen valmiiksi tallennetut muistipaikat. Todellisten kanavien saldo oli Tangentilla 12, muilla 16. Bassokuorman poisto vahvistimelta parantaa sen tehoreservejä toisaalta mainitut vahvistimet ovat tehoreserveiltään käytännön kuunteluissa jo valmiiksi puhdikkaimpia. FM-virittimen toiminta testattiin kaapeliverkossa. Kiinteän antotason tallennuslähtöjä taas senkin edestä, NADissa jopa kolme. 48 HIFIMAAILMA 8/2008. Marantz ja Denon myös mykistävät kaiutinlähdöt, jos vastaanotinta ei ole viritetty kuuluvalle kanavalle. Denon käy taajuusalueen läpi kahdesti, ja operaatio vie aikaa tuplasti. Muissa muistipaikkojen suora tyhjentäminen ei ole mahdollista
NaD:n impedanssi on selvästi pienin. Mittausten perusteella Marantz jää selvästi muiden jälkeen. NAD sijoittuu puhdasoppisen varmaksi kakkoseksi, jos sen kanssa käytetään helppoja, 8-ohmisia kaiuttimia. Sen hiljainen toiminta, tyylikäs olemus ja ennen kaikkea nautittava ääni vaikuttavat lopputulokseen keskikertaisia mittaustuloksia enemmän. Merkittävimpänä syynä tähän näyttävät olevan digitaalisen päätevahvistimen ja mahdollisesti myös hakkurivirtalähteen tuottamat häiriöt, jotka olivat selvästi näkyvissä esimerkiksi särön ja kohinan spektrianalyyseissä. Samu Saurama kuunteli laitteet toimituksen kuunteluhuoneessa Gradient Evidence mk3 kaiuttimilla. CD-levyjen yhteensopivuudessa ainoa puute on Tangentin kyvyttömyys toistaa MP3-raitoja. Tangentin toisesta kaiutinannosta tulee hieman turhan paljon tasajännitettä: noin 0,2 volttia 8 ohmin kuormaan. viimemainituilla ovat hyvät edellytykset moitteettomaan äänentoistoon. NAD typistää tiedostonimen kahdeksaan merkkiin. Laitteiden väliset tehoerot eivät ole käytännössä kovin merkittäviä (suurimmillaan noin 4 dB). Laitteiden subwooferannoissa on loiva alipäästösuodin Denonia lukuun ottamatta. Tangentin vähäisemmät ominaisuudet, viimeistelemättömyyden leima ja muita heikompi viritin jättävät sen niukasti viimeiselle sijalle. Bassoissa on tiukkuutta sekä kontrollia, ja rankkakin musiikki toistuu hyvin rasittamattomasti. kaikkien kuulokeliitännät ovat turhan suuri-impedanssisia. Teknisesti parhaat laitteet ovat Denon ja NaD. Äänessä selviä eroja Yhdistelmälaitteiden äänenlaatua arvioitiin niiden omilla CD-soittimilla. Denonin bassotoistossa on voimaa, mutta äänikuva on kokonaisvaltaisesti lattea ja soundi metallinen. sama pätee myös CD-toistoon sillä erotuksella, että Marantzin särölukema on tällöin suuri. Molempien kuuntelijoiden arvosanat asettuivat liki pitäen samoille nurkille NADia lukuun ottamatta, jonka äänenpainevarat eivät omassa käytössäni riittäneet kriittiseen kuunteluun. Denonissa ja Marantzissa on mahdollisuus kytkeä ylipäästösuotimet vasempaan ja oikeaan kanavaan. Tangentin toistossa on sekä miellyttävää menevyyttä ja pehmeyttä, mutta samalla aavistus metallisuutta. CD-toistossa Denonin ja Tangentin yksikköimpulssivasteet ovat muodoltaan ja pituudeltaan tavanomaisia. Digitaalisen päätteen suuren antoimpedanssin vuoksi sen taajuusvaste on riippuvainen käytetyistä kaiuttimista. Käyttötuntumassa se ei yllä Marantzin tasolle mutta tarjoaa suuremman määrän liitäntöjä ja USB-tallennuksen. Oheisessa laatikossa on selvitetty tehomittausten ja kuunteluiden välistä ristiriitaa. Ulkoseinät ovat tiiltä, sisäseinät gyprockipsilevyä. Testikaiuttimilla kokonaisuus toimi. Tangentin suotimen vasteessa on omituinen resonanssi (korostuma) 500 Hz taajuudella. Linjaottojen numeeriset mittaustulokset ovat kunnossa Marantzin surkeaa häiriöetäisyyttä lukuun ottamatta. sen lepotilan kulutuskin putoaa muiden tasolle, kunhan se asetetaan "eCO"-tilaan. Marantzin vasteessa näkyvät selvästi digitaalisen päätevahvistimen tuottamat voimakkaat suurtaajuushäiriöt. virtalähde näyttää mittausten perusteella rajoittavan kaikkien testattujen antotehoa. Se on vähiten kuuntelunautintoa kirvoittava tapaus. Tagitietojen ja tiedostonimien esittämisessä on eroja. Digitaalisten päätevahvistimiensa ansiosta Marantz vie sähköverkosta tehoa vain noin puolet muiden kulutuksesta. Huone on kooltaan noin 40 neliötä avautuen kuitenkin useaan suuntaan. Denonin suotimet olivat testiyksilössä oletuksena päällä ja ne vaikuttavat myös kuulokeannon vasteeseen, mikä on hyvä huomioida laitetta käyttöönotettaessa. Itse kuuntelin ne Penaudio Infiltrator -kaiuttimien kanssa omakotitalon olohuoneessa. Denonin ja Tangentin impedanssit ovat hieman tyypillistä puolijohdevahvistinta suurempia. Tämä näkyy selvimmin neljän ja kahdeksan ohmin lukemien pienenä erona. Tällöin laitteen näyttö on valmiustilassa sammutettuna. Denonin tekniikassa ei ole moitteen sijaa, mutta äänen karuus ja parhaimpia heikompi käytettävyys pudottavat sen kolmanneksi. Tangent edustaa ryhmän keskikastia. Marantzin kaiutinannon diskanttivaste on jossain määrin kuormituksesta riippuva. Marantz on ääneltään selkeä voittaja. Mittaustenkin perusteella niiden välillä tulisi ilmetä selviä eroja. Kuuntelijat pitivät sen elävän rytmikkäästä otteesta ja kuuntelemaan innostavasta toistosta. NAD on teoriassa teknisesti erittäin hyvin toteutettu, vaikka vierastaakin vaikeita kaiuttimia. Marantzin suurta, putkivahvistintasoa lähestyvää lukemaa selittää digitaalinen toteutus. Säädettävä ylipäästösuodin on myös iso plussa. kaiutinantojen impedanssierot ovat suuria. Varmatoimisuudessaan se on kuitenkin turvallinen ja laadukas valinta, ja vieläpä edulliseen hintaan. sen kuulokeanto vaimentaa matalia taajuuksia huomattavan paljon, mikä on varmuudella kuultavissa ainakin pieniohmisilla kuulokkeilla. Tilaa ei ole varsinaisesti akustoitu. Risto Niska HIFIMAAILMA 8/2008 49. Kuunteluissa laitteiden äänenlaadussa havaittiin pitkälti samoja asioita. Denonissa jakotaajuus on kiinteästi noin 50 Hz ja Marantzissa joko 65 tai 90 Hz. Ääni on kuitenkin elävämpi kuin Denonissa, vaikka mittaustu loksissa onkin hiukan parantamisen varaa. MITTAUSTULOSTEN ARVIOINTI Denonin ja NaDin taajuusvasteet ovat kunnossa. Tangentin CD-toiston diskanttivasteen ja kuulokeliitännän bassovasteen vaimennukset lähestyvät kuuluvaa tasoa. Äänellinen kolmossija heltiää rytmisellä sykkeellä. Se on ainoa, joka osaa tallentaa ääntä suoraan USB-tikulle. Ominaisuudet Koko Vahvistin USB-tallennus Kytkettävä ylipäästö MP3-toisto Näytön kirkkausasteet Muistipaikat (FM+AM) Liitännät Subwoofer Kaiutinlähdöt USB Kuuloke MP3 (3,5 mm) Linjatulot Lähdöt -tallennus (rca/digit.) *1 Denon 21x12x31 Hybridi 50 Hz *1 3 + off 40 Marantz 28x11x30 Digitaalinen 65/90 Hz 2 + off 30+20 NAD 21x12x36 Mikropiiri 2 30+30 Tangent 28x14x35 Mikropiiri 1 20+10 1 3 1/- 2 3 1/- 1 4 2/1 1 5 1/- 1 dB korostus 90 hertsillä Pistetaulukko Ääni Ominaisuudet ja käyttö Mittaukset Yhteensä Painoarvo 60% 20% 20% 100% Denon 6,9 8 8 7,3 Marantz 8,1 9 6 7,9 NAD 7,4 8 8 7,6 Tangent 7,4 7 7 7,2 LoppuarVostELu Marantz kipuaa vertailun voittajaksi äänellisten, ulkoisten ja toiminnallisten avujensa vaikutuksesta. NaDin vasteesta puuttuu analogisten suotimien tapaan esisointi kokonaan
Denon puolestaan ohjasi ongelmitta vaikeita kuormia ja säröytyi normaalisti vasta suurilla voimakkuuksilla. Denonin pääte on toteutettu yhdellä japanilaisen sankenin valmistamalla hybridipiirillä. asiallisista tehoarvoistaan huolimatta NaDin suojapiirit naksuivat käytetyillä testikaiuttimilla (Penaudio infiltrator ja Gradient evidence mk3) varsin alhaisilla äänenvoimakkuuksilla. Pyrimme tulevaisuudessa mittaamaan vahvistimia myös reaktiivisella kuormalla. 50 HIFIMAAILMA 8/2008. NaD ja Tangent taas luottavat mikropiirin ympärille rakennettuun päätevahvistimeen. Marantzissa on hakkurivirtalähde ja digitaaliset päätevahvistimet. NaDia kokeiltiin myös helpolla 8 ohmin kaiuttimella (Forvoice 7.7). Tällöin napsumista ei esiintynyt, ja saatavat äänenpaineet olivat riittäviä. sama ilmiö esiintyi myös Marantzissa ja Tangentissa, joskin vasta suuremmilla kuunteluvoimakkuuksilla. VERTAILUTESTI: STEREO YHDISTELMÄT 370450 NAD Kurkistus konehuoneeseen Denon, NaD sekä Tangent luottavat virtalähteessä perinteiseen pakkamuuntajaan ja niiden päätevahvistimet toimivat lineaariperiaatteella. stereoyhdistelmien kuuntelukokeissa kävi ilmi, että mittauksissa saadut teholukemat eivät korreloineet havaintoihin, kun kuormana on hankalampi kaiutin. Mittauksissa todetut, tehojen perusteella lasketut äänenpaine-erot vahvistimien välillä olivat vain noin 4 desibeliä, mutta vaikealla kuormalla kuunneltuna ero oli jopa 16 desibeliä. Jos kaiuttimen minimi-impedanssi on alhainen tai se sisältää suuria vaiheenkääntöjä, käytetty resistiivinen mittaustapa ei välttämättä kerro koko totuutta saatavista äänenpaineista. Perinteistä erillistransistoreilla toteutettua rakennetta ei siis löydy yhdenkään sisältä. Mittaustuloksiin kannattaa siis suhtautua varauksella. Ponnettomuus ilmeni erittäin voimakkaana napsumisena musiikin huippukohdissa. Risto Niska Tangent Maranz Denon Riittääkö vääntö riittääkö vääntö
stereokuva on tallessa ihan hyvin. Hifimaailma TESTIVOITTAJA LISÄTIETOJA Hinta: 449 Mitat: 28 x 11 x 30 Massa: 4,2 kg B&W Loudspeakers Finland Oy, puh. solisti tuppautuu lähemmäksi kuulijaa, ja niin vokaalit kuin sooloinstrumentitkin saavat annoksen lisää elävyyttä. artikulaatio on useaa pykälää parempi kuin häntäpään laitteilla, ja rytminen puoli pitää musiikin liikkeessä ihan mukavasti. elävyytensä ansiosta joukon innostavin kuunnella. kontrollikaan ei pääse liiaksi herpaantumaan. teksti) 12 W 36 W 46/50 W 46/52 W 0,6 ohm 210 ohm Kuunteluarviot samu saurama Mauri eronen Kirpeän elävä Lievästi kirpeällä otteella mutta avoimen elävästi musiikkia toistava laite. Ääni on rytmikkään eloisa, ja stereokuva välittyy autenttisesti. Esimerkiksi alhainen häiriöetäisyys ei ilmennyt kuultavana kohinana. Basso on lämmin ja sopivan muheva myös alhaisemmilla kuuntelutasoilla. kokonaisuutena rasittamaton ja eniten kuuntelemaan houkuttelevin. 020 743 0075, www.bwspeakers.fi, www.marantz.com + nautittava ääni + arvokas olemus + säädettävä ylipäästösuodin Mittaustulokset Kuulokelähdön taajuusvaste Marantz M-CR502 T yylikkäästi viimeistelty Marantz nousi myös kuunteluarvioissa vertailun miellyttävimmäksi. 8 Vetävän virkeä välittää tilan ilmavasti ja jokseenkin tarkalla otteella, erityisesti syvyyssuunta irtoaa vertailulaitteista vapautuneimmin. Bassopäässä on jonkin verran nopeuttakin ja riittävästi voimaa. CD-soitin kelkkoineen on joukon hiljaisin, ja laite antaa arvokkaimman kuvan itsestään. Mittaustulokset Taajuusvasteet Yksikköimpulssivaste tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä -10 W/8 ohm/kanava antoteholla Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma --jatkuva, 8/4 ohmiin --hetkellinen, 8/4 ohmiin -antoimpedanssi, 1 kHz -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 3 W(ks. Syvyyssuunnassa kompaktein paketti mahtuu todennäköisesti myös hyllyyn, eikä tarvitse runsaasti jäähdytystilaa ympärilleen. Vahvistin toimii kohtuullisen hyvin myös vaikeampien kaiutinkuormien kanssa. 8+ Linjaotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR -herkkyys -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella -ottoimpedanssi, 1 kHz -yliohjaustaso -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 65 dB 205 mv 0,0 dB 33 kohm 2,3 v 0,07 % 0,0 dB CD-toisto -häiriöetäisyys, CCiR, -80 dB signaalilla 66 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB 0,40 % -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -yhteensopivuus CD, R/RW/ROM/MP3/saCD ////kopiosuojatut CD:t, CDs-100/CDs-200/key2audio // HIFIMAAILMA 8/2008 51. Päätevahvistin on ainoana toteutettu täysin digitaalisesti, mikä ilmenee muita alhaisempana virrankulutuksena ja hukkalämmön tuottona. Mittauksista se ei selvinnyt puhtain paperein, mutta käytännön kokeissa tekniset puutteet eivät nousseet esiin
Mittaustulokset ovat moitteettomat heikkoa hyötysuhdetta ja kuulokeannon suurta antoimpedanssia lukuun ottamatta. VERTAILUTESTI: STEREO YHDISTELMÄT 370450 LISÄTIETOJA Hinta: 449 Mitat: 21 x 12 x 36 Massa: 4,5 kg aH-Hifisystems oy, puh. stereokuva avautuu kuivakkaana, mutta selkeän tarkkana. kuivakkuus leimaa yleisluonnettakin, asiat esitetään selkeän puhtaina, mutta pelkistettyinä. Ääni ei ole kuitenkaan kylmä, ja keskialuepainotteinenkin rokki irtoaa rauhallisella otteella. Kotelo on syvä, mikä saattaa tehdä laitteen sijoittelusta haastavaa. kaipaisi lisää räväkkyyttä jokaiselle osaalueella. Rytmi toistuu järjestelmällisen määrätietoisesti mutta hieman elottomana. Bassopää on joukon kiintein ja nopeimmin kulkeva. Yleissoundi on kyllä balanssissa, mutta bassoista uupuu voimaa, vaikka kiinteyspuoli onkin kunnossa. 8- Ponnettoman passiivinen Pidättyväisen etäistä soundia ei pääse huolella analysoimaan alhaisen enimmäisvoimakkuuden takia. CD-soittimen käyntiääni on joukon voimakkain, eikä se välttämättä tunnista kaikkia poltettuja levyjä. Toisaalta eloisuutta ja räväkkyyttä saisi olla enemmänkin. Äänikuva on tasapaksun kaksiulotteinen. (019) 483 160, www.ah-hifisystems.fi, www.nadelectronics.com + sivistynyt ääni + Liitännät + Mittaustulokset Päätevahvistimen ominaisuudet äänekäs CD-koneisto Kotelon syvyys NAD C715 K aiuttimien suhteen kranttu päätevahvistin rajaa käyttötarkoituksia, mutta sopivassa ympäristössä ja helpolla kuormalla NAD tarjoaa sivistyneen rasittamatonta ääntä. 7 CD-toisto -häiriöetäisyys, CCiR, -80 dB signaalilla 80 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB 0,10 % -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -yhteensopivuus CD, R/RW/ROM/MP3/saCD ////kopiosuojatut CD:t, CDs-100/CDs-200/key2audio // 52 HIFIMAAILMA 8/2008. Ominaisuuksista nousevat esiin runsaat otto- ja antoliitännät sekä ainoana vertailulaitteista USB-tallennus. Mittaustulokset Taajuusvasteet Yksikköimpulssivastef tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä -10 W/8 ohm/kanava antoteholla Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma --jatkuva, 8/4 ohmiin --hetkellinen, 8/4 ohmiin -antoimpedanssi, 1 kHz -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz Linjaotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR -herkkyys -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella -ottoimpedanssi, 1 kHz -yliohjaustaso -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 1W 18 W 80 W 26/31 W 29/34 W 0,06 ohm 380 ohm Kuunteluarviot samu saurama Mauri eronen 85 dB 425 mv 0,0 dB 24 kohm 2,5 v 0,03 % 0,1 dB Puhdas ja kuivakka soljuvamman ja hieman puhtaamman oloinen kuin kilpakumppaninsa. Suoraviivaisen koruton ulkoasu jakanee mielipiteitä
7 CD-toisto -häiriöetäisyys, CCiR, -80 dB signaalilla 85 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB 0,07 % -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -yhteensopivuus CD, R/RW/ROM/MP3/saCD //// kopiosuojatut CD:t, CDs-100/CDs-200/key2audio // HIFIMAAILMA 8/2008 53. Subwooferin kanssa kätevä pääkaiuttimien ylipäästösuodin vaikuttaa myös kuulokelähtöön ja on kytketty oletuksena päälle. D Mittaustulokset Taajuusvasteet Yksikköimpulssivaste tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä -10 W/8 ohm/kanava antoteholla Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, 8/4 ohmiin hetkellinen, 8/4 ohmiin -antoimpedanssi, 1 kHz -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz Linjaotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR -herkkyys -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella -ottoimpedanssi, 1 kHz -yliohjaustaso -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla alle 1 W 16 W 76 W 26/28 W 32/38 W 0,3 ohm 320 ohm Kuunteluarviot samu saurama Mauri eronen 82 dB 255 mv 0,2 dB 50 kohm yli 3 v 0,04 % 0,4 dB Tuhti, mutta tukossa Perussoundissa on pientä metallista sivumakua. Mittaustulokset ovat CDtoistossa vertailuryhmän parhaat, ja päätevahvistin ohjaa mukisematta hankalampiakin kaiuttimia. (09) 4769 3300, www.soundata.fi, www.denon.com + Vahvistimen suorituskyky + Mittaustulokset + Pieni koko tasapaksu ääni Denon RCD-M37 enon on teknisesti lähes moitteeton. LISÄTIETOJA Hinta: 369 Mitat: 21 x 12 x 31 Massa: 4,3 kg soundata Oy, puh. 7 Kaksiulotteinen Rajoittunut, joskin kelvollisesti jäsentynyt äänikuva. Käytettävyys on asetuksia tehdessä ja MP3-tiedostoja toistettaessa jossain määrin epäloogista, ja kaukosäädin on sekavahko. Bassoissa on napakkuutta sekä ruutia joukon eniten, ja tehoreservit tuntuvat olevan riittävät lähes käyttöön kuin käyttöön. Laatuvaikutelmassa Denon yltää kakkossijalle, minkä arvoa korottaa edullinen hinta. Joukon pienimmän kotelon muotoiltu etulevy on asiallisen hillitty ja hyvin ilmastoitu. syvyysvaikutelma jää lähes kokonaan uupumaan. stereokuva on melko selkeä, mutta ei aivan mustalta pohjalta nouseva. ei latteudessaan jaksa oikein innostaa kuuntelemaan. Pelteihin on eksynyt metallisuutta ja s-äänteisiin kihinää, mutta ei aivan katastrofaalisesti. Yleisote on kovin tukkoinen. Avonaisesta rakenteesta huolimatta CD-soittimen koneisto pitää vain vaimeata suhinaa. Bassotoistossa on puhtia, mutta ääni on toisaalta metallisen pelkistetty ja kärsii houkuttelevuuden puutteesta. Läsnäolo ja artikulaatio jäävät silti enempi vaatimattomiksi kuin fiiliksiä nostattaviksi. Bassopäässä on jopa varsin mukavasti lämmintä tuhtiutta ja se tuo muuten vaatimattomaan dynamiikkaan vähän pohjaa rytmille
Etulevyn näytön ympärillä on maski, joka peittää tekstiä, kun laitetta tarkastelee yläviistosta. Ääneltään Tangent ei vaivu vaisuuteen, vaan on ihan miellyttävä tuttavuus. USB-liitäntä ja MP3-tiedostojen toisto CD-levyltä puuttuvat, mutta analogisia tuloja on joukon eniten. 7½ CD-toisto -häiriöetäisyys, CCiR, -80 dB signaalilla 80 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB 0,07 % -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,2 dB -yhteensopivuus CD, R/RW/ROM/MP3/saCD ///-/kopiosuojatut CD:t, CDs-100/CDs-200/key2audio // 54 HIFIMAAILMA 8/2008. Rytmipuoli on onneksi melko rullaava ja se pelastaa pahimmalta vaisuudelta. Pianosoundeissa on sopivasti mehevyyttä ja lämpöä. Etulevyssä on MP3-soitinoton lisäksi tavallinen RCA-otto. Virtojen kytkennän jälkeen syntyvä muuntajan hurina ja lonksuva kansipelti eivät herätä luottamusta. Mittaustulokset eivät ole täysin moitteettomat, ja numeroiden mukaan tehoa saadaan vähiten. Mittaustulokset Taajuusvasteet Yksikköimpulssivaste tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä -10 W/8 ohm/kanava antoteholla Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma jatkuva, 8/4 ohmiin hetkellinen, 8/4 ohmiin -antoimpedanssi, 1 kHz -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz Linjaotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR -herkkyys 225 mv -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella -ottoimpedanssi, 1 kHz -yliohjaustaso -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 2W 24 W 70 W 17/18 W 18/20 W 0,2 ohm 150 ohm 82 dB 0,1 dB 46 kohm yli 3 v 0,07 % 0,3 dB Kuunteluarviot samu saurama Mauri eronen Suurpiirteisesti rullaava kohtuuselkeästi artikuloiva, joskaan ei erityisen avoin ja pientä metallisuutta on tämänkin soinnissa. stereokuva on hyvin suurpiirteinen niin leveys kuin varsinkin syvyyssuunnassa. Bassot toistuvat kiinnittämättä sen enempää itseensä huomiota. Yleissoundiltaan rytmikäs ja keskitasoa pirteämpi. VERTAILUTESTI: STEREO YHDISTELMÄT 370450 LISÄTIETOJA Hinta: 399 Mitat: 28 x 14 x 35 Massa: 5,8 kg soundata Oy, puh. (09) 4769 3300, www.soundata.fi, www.denon.com + rytmikäs ääni + runsaasti liitäntöjä Virtalähteen hurina usB:n ja MP3-toiston puute Epäherkkä viritin Tangent MCS-600 K ookasta Tangentia leimaa viimeistelemättömyys. Bassot pomputtavat menevästi, joskaan eivät aivan parhaimpien kaltaisella voimalla. 7+ Groovahtava erottelee äänitteestä hiukan tilainformaatiotakin ja jättää ilmaa elementtien ympärille. Rytmipuoli on hanskassa, vaikka keskialueella on hiukan takakireyttä. Äänenvoimakkuutta säätävä rulla on digitaalinen eikä voimakkuus muutu nopeammin, vaikka rullaa pyörittäisikin ripeämmin. Puhaltimissa on kivasti artikulointia, ja ääni syttyy energisesti. korostaa toisaalta ylempää keskialuetta välillä kireyteen asti
Kampanjahinta: 949 HemmaBio 11/08: TX-SR906E · 7 X 220 W · Dolby TrueHD, DTS-HD · Internet radio · HQV Reon-VX huippuskaalain 1080p · ISF-yksilölliset videosäädöt eri kuvasisääntuloille · 4 HDMI in ja 2 out · järeä toroidi-virtalähde · svh 2.199 DOUBLE SIX SIMEX D6 subwooferin kaksi pitkäiskuista 6,5" elementtiä tuottaa todella tarkan ja alas ulottuvan basson pienessä ja tyylikkäässä kotelossa. -korkea hinta/laatusuhde -harmaasävystoisto on esimerkillinen -paljon kuvaa rahalla -tehtaan perussäädöt ovat erinomaiset -erinomainen kirkkaus Bigscreen.se: -suuri dynamiikka -voimakas kontrasti -erittäin valovoimainen -erittäin luonnolliset värit -sijoitat rahasi hyvin, jos etsit mahdollisimman edullista DLP-tykkiä -tarkkuus on ilmiömäinen; Blu-ray elokuvat toistuvat lähes Full HD-tasoisina TX-SR876E · 7 X 200 W · Dolby TrueHD, DTS-HD · HQV Reon-VX huippuskaalain 1080p · ISF-yksilölliset videosäädöt eri kuvasisääntuloille · 4 HDMI in ja 2 out · järeä toroidi-virtalähde · svh 1.699 A4Ti A4C A4S D6 Tornikaiutin Hyllykaiutin Subwoofer Keskikaiutin svh. Full-HD Brilliant Color tekniikka, 1200 ansilumen, 2500:1 kontrasti,HDMI 90" kuva 3.7 4.4 m etäisyydeltä. si m e x. 159 /pari svh. 349 /pari L is ä tie t o j a : S I MEX O y S ä y n ä s l a h d e n t i e 18 00560 Helsinki P u h . Huippuluokan kuva perustykin hinnalla. Ulkoasu on pohjoismaista ajatonta muotoilua. 720p HD DLP BrilliantColor tekniikka, 1800 ansilumen, 2500:1 kontrasti, 90" kuva 3.1 3.4 m etäisyydeltä. Digitaalinen 7.1 AV-viritin/etuvahvistin · THX Ultra2/THX Loudness Plus-sertifioitu · DTS-HD Master AudioT, DTSHD High Resolution AudioT, Dolby® TrueHD · Silicon Optix HQV Reon-VX huippuskaalain · ISF-sertifioidut värikalibrointi-säädöt · Audyssey Dynamic EQT Loudness korjauksella · Audyssey Dynamic VolumeT -äänenvoimakuuden erojen tasaus · 7 alueinen EQ kaikille kanaville, 5 alueinen subwooferille · Valittava jakotaajuus joka kanavalle (40/50/60/70/80/90/100/120 /150/200 Hz) · 7.1 Balansoitu XLR-linjalähtö aktiivikaiuttimille · 40 radioaseman muisti, RDS · Monihuonejärjestelmä - 2 lisähuonetta · Yhteensopiva RS232-portti Crestron ja AMX ohjauslogiikoiden kanssa · svh 1.999 PR-SC886E Hifimaailma-lehti 6/08: "Kuvan kirkastaja", kuvapisteet 9/10. 09 - 41 500 21 0 F a x 0 9 - 4 1 500 299 e - ma il: in f o@ si m e x. HDMI 1.3 Deep Color. 129 /kpl svh. f i w w w. 299 /kpl svh. Läsnäoloa on mukavasti, eikä stereokuva ahdista asioita keskelle vaan levittää soittimet avoimesti kuunneltavaksi." HIFIMAAILMA 2/2008: TERVETULOA SUUREN KUVAN MAAILMAAN! X9 Testissä SA4Ti "Edullista lattiakaiutinta hankkivalla on entistä suurempi syy koekuunnella uudistettua SA4Ti:tä" HIFIMAAILMA 5/2008: Ja miten edullisesti! Jättikuva minimaaliseen hintaan. Se on suunniteltu vaativaan kaksi- ja monikanavaiseen äänentoistoon. Suurimmat tauluTV:t näyttävät matkatelevisioilta X9:n kuvan rinnalla. Asiantuntijat ovat hämmästyneet äänenlaatua. Kampanjahinta: 1599 Hemmabio 11/08: Simex Oy:n täyttäessä 50 vuotta tarjoamme ainutlaatuisen juhlamalliston. f i. Erittäin helppo käyttöönotto. 1080p 1.3 Deep Color. Tule itse kuuntelemaan! AITO Full HD! X10 -viime aikojen paras projektorilöytö -erinomainen hinta/laatusuhde -hyvä kuva, korkea valovoima "Jos voit heijastaa kuvan kaukaa, X10 on todennäköisesti paras projektori tällä hetkellä" Testissä SA4T AV-viritinvahvistimet "Se on monissa suhteissa selvästi kalliimpien lattiakaiuttimien tasoinen." "Avoin ja tasapainoinen." "Sekä stereokuvassa että yleisessä soundissa on miellyttävää avoimuutta ja vapautuneisuutta
Ethernet-liitännästä käyttöopas kertoo vain, että se on tarkoitettu vahvistimen ulkoiseen ohjaamiseen. Merkittävin ero kaksikon välillä on luonnollisesti 886:sta puuttuvat pääteasteet, joiden tilalla on kaksi sarjaa 7.1-kanavaisia analogiantoja päätevahvistimeen kytkemiseksi. HDMI-annot, nimeltään Main ja Sub, eivät toimi samaan aikaan, vaan asetusvalikosta pitää valita kumpaa antoa käytetään. Yhteistä ovat mm. Kummatkin laitteet ovat myös saaneet THX Ultra2 Plus -laatuluokituksen. Tuttujen RCA-antojen lisäksi 886:n takapaneelissa majailee kahdeksan balansoitua XLR:ää, jotka tarjoavat häiriöttömämmän signaalipolun. HDMI-ottoja on neljä kappaletta ja antoja kaksi. Etuvahvistimelta odottaisi laajempaa tarjontaa kuin integroidulta AV-vahvistimelta, mutta 886:n takapaneeli tuottaa pienen pettymyksen. Digitaaliäänen ottoja on kolme kumpaakin sortimenttia, koaksiaalista ja optista. Testeissä 886 kätteli O 1080p24-tilan ongelmitta kahden Full HD -television ja kolmen Blu-ray-soittimen kanssa. Liitännät AV-vahvistimeen kytketään tyypillisesti kaikki kotiteatterin ääni- ja kuvalähteet, joten olisi suotavaa, että liitännät eivät loppuisi heti kesken. kuvan prosessoinnista vastaava HQV Reon-VX, joka taitaa lomituksen poiston ja skaalauksen aina 1080p-resoluutioon saakka, sekä monikanavaisen äänentoiston kalibrointiin suunniteltu Audyssey MultEQ XT. HDMI on versioltaan 1.3, joka tukee 36-bittistä Deep Color -väriavaruutta, CEC-ohjauskomentoja, automaattista kuvan ja äänen tahdistusta sekä x.v.Color-väriavaruutta. Lomitettua peruspiirtokuvaa voi tuoda kaikkiaan 12 lähteestä, mutta analogista stereoääntä vain kahdeksas- 886:n käyttöön tarvitaan vain pientä osaa kaukosäätimen nappuloista ta. Komponentilla vahvistimeen saa kiinni kolme laitetta, eikä 1080p ole tuettujen komponenttiresoluutioiden listalla. 886:ssa ei siis ole minkäänmoista mediatoistinta, toisin kuin TX-NR906:ssa. 56 HIFIMAAILMA 8/2008. Monikanavaiselle analogiäänelle löytyy 7.1-kanavainen otto ja stereoäänelle lisäksi balansoitu XLR-pari. TE S T I : AV- ET uVA hVIST I n Onky O PR-SC886 TeksTi ja kuvaT: Petri teittinen MiTTaukseT: risto niska Etusta kaikilla herkuilla Onkyo astuu etuvahvistimien markkinoille tutun näköisellä järkäleellä, joka taitaa tempun jos toisenkin. nkyo PR-SC886 on sisuskaluiltaan pitkälti sama laite kuin Onkyon AV-vahvistin TXNR906
Käyttöoppaan huolellinen tavaaminen on puolipakollinen operaatio. laamisesta huolehtii näyttölaite. SACD:n äänen voi tuoda vahvistimeen suoraan DSD-muodossa ja halutessaan sen voi pakottaa signaaliprosessoinnin ohi suoraan D/A-muuntimille. Monipuolinen asetusvalikko pelastaa paljon. THX Ultra2 Plus -sertifikaatti on tuonut niiden rinnalle Ultra2-versiot Cinema/Music/ Games-tiloista sekä Neural Audion ja THX:n yhdessä kehittämän THX-Neural-tilan, joka vääntää stereosta monikanavaa ja 5.1-kanavaisesta äänestä 7.1-kanavaista. Käyttöohje esittelee niitä kaikkiaan 11 sivun verran, joista kuusi on omistettu prosessointivaihtoehtoja ja -yhdistelmiä käsitteleville taulukoille. Kuvasäädöissä listataan kolme ISF-asetusta, joista yhteen käyttäjä voi tallettaa omat asetuksensa. Dvdsoittimet Oppo DV983H ja Elta 8883 kytkettiin vahvistimeen S-videolla. Vika johtuu todennäköisesti Reon-VX:n ohjelmistoon jääneestä virheestä. Kullekin kuvatulolle on omat, muista riippumattomat säätönsä. Myös RGB-osavärien kirkkautta ja kontrastia voi säätää 100 pykälän skaalalla. Kotiteatteriäänentoiston uusimmat villitykset ovat löytäneet tiensä 886:een. Ilmiö esiintyi vain ja ainoastaan lomitetulla PALsignaalilla välittämättä siitä, syötettiinkö signaalia S-videona, komposiittina tai HDMI:n kautta. PAL-standardin Benchmark-testejä ajettaessa törmättiin omituiseen ongelmaan. Ongelman voi kiertää kytkemällä kuvalähteet vahvistimeen komponentilla tai HDMI:llä ja asettamalla niiden kuvaformaatiksi mikä tahansa muu kuin 576i. Bitstream-muodossa vahvistimelle lähetetyt Dolby Digital Plus-, Dolby TrueHD-, DTS-HD High Resolution- ja DTS-HD Master Audio -ääniraidat toistuivat testeissä ongelmitta, eikä HDMI:n kautta PCM-muodossa lähetetty 7.1-kanavainen äänikään tuottanut 886:lle päänvaivaa. Ongelmasta tehtiin ilmoitus Onkyolle, joten ongelman poistava ohjelmistopäivitys lienee vain ajan kysymys. Stereosta monikanavaan SC886 purkaa Blu-ray- ja HD DVD -julkaisujen uudet äänikodekit. Toinen vaihtoehto on säätää SC886 päästämään kuvasignaali läpi sellaisenaan. Käyttäjä voi valita, mihin resoluutioon kuvasignaali skaalataan ja säätää kirkkautta, kontrastia, värikylläisyyttä, gammaa, reunaterävöitystä ja kohinanpoistoa. Sonyn HD-television ruudulla näkyi häiriöviivoja, ja tahdistus katosi satunnaisesti pakottaen television uuteen HDMI-kättelyyn. Stereosignaali puretaan sitten vastaanottopäässä 5.1-kanavaiseksi. Tällöin lomituksen poistosta ja skaa- Vahvistimen mukana tulee Audysseyn kalibrointimikrofoni HIFIMAAILMA 8/2008 57. Audysseyn kehittämä Dynamic EQ ja THX:n Loudness Plus ronkkivat lennossa takakanavien äänen- Veikeästi kaareva kaukosäädin on jämäkkä ja näppäintuntumaltaan hyvä Peruspiirrosta teräväpiirtoon 886:n lomituksen poistoa ja skaalausta testattiin HQV:n tuottamilla Benchmark-testilevyillä. Videopelien ystäviä on muistettu Game-asetuksella, jonka valinta minimoi kuvaprosessoinnin aiheuttaman viiveen. PlayStation 3 sai kunnian toimia soittimena HD Benchmark -levyn testeissä, joista SC886 nappasi 75 pistettä sadasta. Maahantuoja toimitti viipymättä testiin toisen SC886:n, mutta sitä vaivasi sama ongelma. Pistemenetykset tulivat kohinanvaimennustesteistä: jostain kumman syystä Reonin kohinanvaimennus ei toiminut lainkaan HD-kuvalla. Panasonicin plasma-tv:n ruudun kulmissa näkyi värikästä häiriötä, ja kuva hyppi muutaman pikselin verran edestakaisin pystysuunnassa. Kaikista muista HD-testeistä 886 metsästi täydet pisteet. Pistemenetykset tulivat 3:2 pulldown -testin hieman laiskasta filmitilaan lukkiutumisesta sekä parin kadenssitestin lievästä väpätyksestä. Erityisen vaikuttavaa jälkeä Reon-VX teki kohinanvaimennustesteissä, joissa käytetty Random NR -toiminto poisti kohinan tyystin koskematta kuvan detaljeihin. SC886 selviytyi NTSCjenkkistandardin testeistä erinomaisesti kahmien 121 pistettä 130:stä. DTS Neo:6, Dolby ProLogic II/IIx ja THX:n Cinema/ Music/Games ovat jo tuttua kauraa AV-vahvistimien kanssa vähänkin enemmän touhunneille. Sisällöntuottajat voivat käyttää sitä myös 5.1-kanavaisen äänen paketointiin stereosignaaliksi vaikkapa radiolähetyksiä varten. Myös HDMI-annoille on omat säätönsä resoluutiota ja RGB-osavärejä myöten, mikä on omiaan sekoittamaan käyttäjän pasmat. 886:ssa on äänen jälkikäsittelytiloja suorastaan yltäkylläisyyteen saakka. Kun Rivi XLR-liittimiä erottaa 886:n tavallisesta AV-vahvistimesta 886:een syötettiin lomitettua PAL-kuvaa (eli 576i) 1080p-resoluutioon skaalattavaksi, tuli etuvahvistimen HDMI-annosta rikkinäistä 1080p-signaalia
Tuloksena oli hieman rasittava ja yläpäävoittoinen soundi. Balansoiduilla XLR:illä varustettua päätevahvistinta ei ollut käsillä, joten 886 kuunneltiin kytkemällä se RCAjohdoilla Yamaha RX-V1900-vahvistimeen. Äänilähdettä kuunneltiin vuoronperään Onkyon kautta Yamahalla sekä Yamahalla yksinään. Jääköön kunkin itse pohdittavaksi, onko moinen jälkikäsittely tarpeellista vai ei. T E S T I : AV- ET uVA hVIST I n Onky O PR-SC886 voimakkuutta ja taajuusvastetta. Korvakuulolta arvioituna äänen vieminen tehdasresetoidun Onkyon läpi Yamahaan ei muuttanut äänenlaatua mitenkään. Suurin osa etupaneelin nappuloista on jemmattu luukun alle Onkyo kalibroitiin sitten Audyssey MultEQ XT:llä kolmesta mittapisteestä. Audysseyn arsenaalissa on lisäksi Dynamic Volume, joka yrittää tasata eri ohjelmalähteiden väliset signaalitasojen erot siten, että käyttäjän ei tarvitse olla koko ajan säätämässä äänenvoimakkuutta ohjelmalähteitä selatessaan. Valikkopuun rakenne voisi olla selkeämpikin Nelipykäläinen LFE-säätö on kodekkikohtainen Blokki- ja moskiittokohinan suotimilla tekee digitv:nkin kuvasta siedettävää Mittaustulokset Soihan se Etuvahvistimen soundia on paha lähteä arvioimaan ilman päätevahvistinta. Audyssey löysi kaiuttimille oikeat etäisyydet ja jakotaajuudet, mutta subwooferin se arpoi yli kaksi metriä todellisuutta lähemmäs. Verukkeeksi ilmoitetaan se, että referenssiä hiljaisemmilla äänenvoimakkuuksilla kuunneltaessa miksauksen tietyt osat voivat vaipua kuulumattomiin tai toistua väärällä tavalla. Yamaha nollattiin ja kytkettiin Pure Direct -tilaan, jotta sen soundi olisi mahdollisimman neutraali. Mikäli Audysseyn säätämä soundi ei miellytä, hemmotellaan käyttäjää 15-alueisella taajuuskorjaimella, joka tosin niputtaa kanavat otsakkeiden Front, Center, Surround, SurrBack ja Subwoofer alle. Vasenta ja oikeaa kanavaa ei siis voi säätää erikseen. taajuusvasteet antoasteet -antojännite, 1 kHz, 10 kohm -antoimpedanssi, 1 kHz, etukanavat -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 1,1 v 480 ohmia 35 ohmia Linjaotto, jakosuotimet ohitettu "PUre aUDio" -häiriöetäisyys, 316 mv/10 kohm, CCiR 91 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 45 kohmia -yliohjaustaso 2,0 v -harmoninen särö, 1 kHz, 316 mv/10 kohm 0,005 % Linjaotto, jakosuotimet käytössä "stereo" -häiriöetäisyys, 316 mv/10 kohm, CCiR 92 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -yliohjaustaso 2,0 v -harmoninen särö, 1 kHz, 316 mv/10 kohm 0,005 % Digitaaliotto -häiriöetäisyys, 316 mv/10 kohm, CCiR 94 dB -kanavatasapaino, -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB, 316 mv/10 kohm alle 0,005 % Levysoitinotto MM, 5 mV -häiriöetäisyys, CCiR 72 dB -vahvistus verrattuna linjaoton vahvistukseen 31 dB -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -harmoninen särö, 1 kHz 0,005 % -yliohjaustaso, 10 kHz 160 mv -ottokapasitanssi 260 pF -ottoimpedanssi, 1 kHz 46 kilo-ohmia 58 HIFIMAAILMA 8/2008
Toisaalta on otettava huomioon, että etuvahvistimena 886 painii omassa sarjassaan sillä kun ei ole tällä hetkellä yhtä monipuolisella ominaisuusluettelolla varustettua kilpailijaa alle 2 000 euron hintaluokassa. kuulokeannon impedanssi on kohtuullisen pieni. kaiuttimina toimi Gradient evidence Mk3. Diplomaattisen kohtelias Perussävy poikkeaa vertailulaitteesta hyvin vähän, jos ollenkaan niin ehkä aavistuksen tummempaan suuntaan. Linjaoton numeroarvot ovat asiallisia hieman liian pientä yliohjaustasoa lukuun ottamatta. PR-SC886 on laadukas etuvahvistin, joka tukee uusimpia ääniformaatteja ja tarjoaa huippuluokan videoprosessointia (viimeistään ohjelmistopäivityksen jälkeen) sekä roppakaupalla mahdollisuuksia äänen prosessointiin. Sitä myydään jo täyttä häkää eri puolilla maailmaa, mutta vahvistinta ei listata Onkyon verkkosivuilla. korrekti ja tahdikas esitys on kuitenkin sen verran korkeatasoinen, että oikealla oheiskalustolla tämä voi olla hyvinkin soiva peli. onkyo Pr-sC886 stereolaitteiston osana. Laajassa valikkopuussa liikkuminen on sutjakkaa tukevan tuntuisella kaukosäätimellä, ja tärkeimmät asetukset voi tehdä kytkemättä näyttölaitetta päälle, kiitos vahvistimen tilavan näytön. Näinkin varsin mukava. sen taajuusvasteet ovat moitteettomat. jakotaajuussäätö ei vaikuta subwooferannon vasteeseen analogisia linjaliitäntöjä käytettäessä. 9- HIFIMAAILMA 8/2008 59. Levysoitinoton häiriöetäisyys on vaatimaton, vahvistus turhan pieni ja kapasitanssi suurehko. Vahvistimen tärkein myyntivaltti alan harrastajille lienee kuitenkin 7.1-kanavainen balansoitu XLR-anto, johon kelpaa kytkeä vaikkapa satsi kovatasoisia aktiivikaiuttimia. Onkyo siis kytkettiin arcamin tutun FMj a32 -vahvistimen etuvahvistinosan tilalle. Digitaalioton lukemat ovat kunnossa. stereokuva on liioittelematon ja melko tarkka, mutta ei ihan läpikuultavin mahdollinen. Mitään ylimääräistä terävyyttä tai äkäisyyttä ei äänessä ole, mutta vaikka ääntä ei kliiniseksi voikaan sanoa niin eloisuutta ja kulkevuutta saisi olla hieman enemmän. antojännite on melko pieni mutta riittänee useimpien päätevahvistimien ohjaamiseen. Teksti: samu saurama kuuntelin Onkyon prosessorietuvahvistinta toimituksen tutussa vertailulaitteistossa. Risto Niska YhteenvetO Onkyo on tehnyt kyvykkäästä etuvahvistimestaan varsinaisen stealth-julkaisun. Valitessaan SC886:n NR906:n sijaan kuluttaja menettää 7.1-kanavaisen vahvistimen ja saa tilalle balansoidut XLR:t. Kaiken järjen mukaan 906:n etuaste soi aivan yhtä nätisti kuin 886. Tämä voi osittain vaikuttaa siihen, että hienosyisinten detaljien esillepano on rauhallista ja itseään tyrkyttämätöntä. PR-SC886 on käytännössä TX-NR906 ilman pääteasteita ja mediatoistinta. (09) 4150 0210, www.simex.fi, www.eu.onkyo.com Mitat (l x k x s): 43,5 x 19,4 x 44,5 cm Paino: 13,5 kg HDMi-otto/anto komponenttivideo-otto/-anto s-video-otto/-anto komposiittivideo-otto/-anto analoginen otto/anto Balansoitu XLR-otto Levysoitinliitäntä Monikanavainen analoginen otto Monikanavainen analoginen anto Monikanavainen balansoitu XLR-anto koaksiaalinen digitaaliotto/-anto Toslink-otto/-anto Bi-amp-toiminto Zone 2 -toiminto Zone 3 -toiminto i-Link ethernet Liitäntä ulkoista ir-vastaanotinta varten 12 v herätevirta-anto järjestelmänohjausliitäntä (Onkyo Ri) usB Rs232C irrotettava verkkojohto kuulokeliitäntä kullatut liittimet kytkeytyvä 230v anto kytkeytymätön 230v anto + reon-VX-videoprosessori + 15-alueinen taajuuskorjain + kaikki uusimmat herkut Laiteohjelmiston virheet Mediatoistimen puute 4/2 3/2 6/2 6/3 8/1 stereo 7.1 7.1 7.1 3/0 3/1 2 in/1out (3) (1) - Tutun kulmikasta Onkyon designia Sinisen hehkun voi kytkeä pois päältä Mittaustulosten arviointi Pienehkö antojännite Onkyo mitattiin rca-liitäntöjä käyttäen. Lisätiedot onkyo Pr-sC886 Hinta: 1 990 Lisätietoja: simex Oy, puh. Ohjelmalähteenä toimii Naim CD5i soitin, josta signaali ohjataan PR-sC886:lle ja siitä edelleen stereovahvistimen päätevahvistinottoon. Käyttökokemusten perusteella etunen on ohjelmistoltaan vielä hieman raakile; edellä mainitun 576i-ongelman ja HD-kohinanvaimennuksen puutteen lisäksi vahvistimen valikot menivät pariin otteeseen sekaisin, ja tilanne piti pelastaa virtakytkimellä. Muuten sen tulokset ovat moitteettomia. Molemmissa on sama HQV Reon-VX-videoprosessori, samat Texas Instrumentsin Aureus DSP:t ja Burr-Brownin D/A-muuntimet. Tällaisen vaihtokaupan kuvittelisi heijastuvan hintaan toden teolla, mutta 886 on vain noin 200 euroa edullisempi kuin 906
Pianomustaa ja alumiinia yhdistävä musta kotelo mukailee valmistajan LX-sarjan vahvistimista tuttua tyyliä. Ulkoisia äänilähteitä varten takalevyssä on RCA-tuloin toteutetut stereolinjatulo ja MM-levysoitinotto sekä valmistajan oma iPod-ohjaus- liitin. Hyväksi todettu TwonkyMedia-ohjelmisto maksaa noin 30 euroa, ja sillä FLAC-toisto toimi laakista. IPod tottelee kytkettynä Pioneerin omaa kaukosäädintä. Syvennetty, mattapintainen alaosa hoikistaa. Muuten kattavasta valikoimasta puuttuu digitaalinen tulo. Mallisarja on ollut ensimmäisenä liikkeellä niin airbageineen kuin tutkaohjattuine vakionopeudensäätimineenkin. Verkko-osuus on toteutettu DLNA-standardin (Digital Living Network Alliance) mukaisesti, joten mediavaraston jakoa varten on saatavilla lukuisia palveliohjelmistoja eri käyttöjärjestelmille ja verkkokiintolevyille. Kansilevy on alumiinia, ja sen etuosassa on hipaisukytkimet perustoimintojen tekemiseksi. Verkko- ja USB-ominaisuuksia Pioneer kutsuu muiden laitteidensa tapaan Home Media Galleryksi. Kätevät ominaisuudet tapaavat ensimmäisenä ilmestymään halpoihin pakettisarjoihin, joihin äänentoistosta oikeasti kiinnostunut ei tohdi edes tutustua. Eikä kyseessä ole mikään markettihimmeli. Painavan kaukosäätimen näppäinmäärä on japanilaistyyliin suuri, mutta suoravalinnat vähentävät valikkoseikkailua ja tekevät ääneen vaikuttavien toimintojen kokeilusta nopeampaa. Ä ssä-sarjan Mersut viitoittavat tietä autoissa tarjotuissa ominaisuuksissa. Näppäintuntumaa ei sanan varsinaisessa merkityksessä tietenkään ole, mutta käyttö on täsmällistä. Monenlaista mediaa Äänilähteiksi PDX-Z9 tarjoaa kaksikanavaisena toimivan SACD-soittimen, RDS-FM/AM-radiovirittimen, USB-massamuistituen ja ethernetliitännän kautta ryystävän verkkosoittimen ja internetradion. Jos FLAC- tai AAC-tukea ei kaipaa, niin Windows Media Player 11 suoriutuu MP3-varaston jakamisesta. Kokonaisuutena ilme on rauhallisen tyylikäs, ja levykelkan liike on hidasta joskin arvokkaan tasaista. Se kokoaa yksiin, kiiltäviin kuoriin äänentoiston koko kirjon aina verkkosoittimesta vahvistinasteisiin. Perille menneen komennon laite ilmaisee sulavasti vilahtavalla ledillä. IP-osoitteen ja internetradioita varten tarvittavat nimipalvelimet sekä gatewayn 60 HIFIMAAILMA 8/2008. Pioneerin mukana ei toimiteta palvelinohjelmistoa tai vinkkejä siitä, mikä ohjelma soveltuu FLAC-kirjaston jakamiseen. Pioneerin uutukainen ei sisällä karaoketoimintoa, eikä olemus muutoinkaan peilaa anttilanhyllyjen lediloistoa. Tietokonepohjaiseen tallennukseen luottavia harrastajia PDX-Z9 kosiskelee FLAC-ymmärryksellä niin verkosta kuin USB-tökkelistäkin. Laitteen ollessa sammutettuna etulevystä erottaa muutaman tekstipainatuksen lisäksi levykelkan, äänenvoimakkuuden säätimen, virtapainikkeen, USB-liittimen, MP3soitintulon ja kuulokelähdön. TE S T I : P Ion EE r PDX- Z9 -yh DISTE lmälaITE TeksTi ja kuvaT: Mauri EronEn MiTTaukseT: risto niska Digitaituri Pioneer PDX-Z9 on yksi vuoden mielenkiintoisimmista hifiuutuuksista. Etupaneelin 3,5 mm plugi toimii muidenkin kannettavien mediatoistimien ääniväylänä, ja se aktivoituu automaattisesti saadessaan liittimen sisäänsä. Ohjelman puute on valitettavaa, sillä tekniikkaan aiemmin törmäämättömältä vie aikaa sopivan hallintaohjelmiston etsimisessä. Äänentoiston puolella asetelma on päinvastainen. Edestä kaksiosaisen kotelon leveä yläosa on kiiltävää muovia. Jos lähiverkossa on IP-osoitteet jakava DHCP-palvelin, Pioneer liittyy verkkoon automaattisesti
Antenniliittimen oheen sijoitettuihin, tukevahkoihin kaiutinliittimiin istuu paksun paljaan kaapelin lisäksi haarukka- ja banaaniliittimet. DVD-levyjä laite ei lue, mutta MP3ja WMA-äänitiedostoja voi toistaa poltetuilta CDR(W)-levyiltä. Ne osaavat muuntaa internetradion reaaliajassa MP3formaattiin. Pieni valkoinen ledi oikeassa reunassa ilmoittaa, kun painallus menee perille. USB-, verkko- ja iPodtoimintoja ohjatessa käytettävä valikko on kolmirivinen. Herätyksen ja sammutusviiveen säädöt tehdään verkko- ja äänenväriasetusten lisäksi valikoiden kautta. Näin esimerkiksi ogg-muotoisen Irrotettavan verkkovirtaliittimen vierellä ovat RCA-linjatulo ja -lähtö, levysoitintulo sekä erikoiskaapelin vaativa iPod-ohjausliitäntä. Oletuksena Pioneer yrittää parantaa pakattujen äänilähteiden (myös FLAC) laatua ääripäitä korostavalla Sound Retriever -toiminnolla. Ulkoisten äänilähteiden selaamiseksi input-painiketta tulee näppäillä useamman kerran. Palvelu sisältää myös suomalaisia kanavista, mutta osa niistä ei ainakaan kokeiluhetkellä toiminut. Käytössä krumeluureja ei esiinny. Näytön ominaisuudet tuntuvat alkudemon perusteella riittävän muuhunkin kuin simppeliin tekstiesitykseen. Oton valinta tehdään yläreunan functionnäppäimellä tai kaukosäätimen suorapainik- keilla, jotka on selvästi erotettu omaksi ryhmäkseen kapulan yläosaan. Pioneer hakee internetin radioasemat vTuner.com-palvelusta, eikä kanavia voi syöttää käsin. Jos ulkoisen lähteen antotaso on suuri, on hieno- HIFIMAAILMA 8/2008 61. Alumiinisen kansilevyn muovisessa etureunassa on hipaisukytkimet tärkeimmille toiminnoille. LAN-verkkoliitäntään tuodaan niin DLNA-serverin tavara kuin nettiradiotkin. Kovin kauaksi OEL-näytön teksti ei erotu. voi syöttää myös käsin. Valinnalla ei ole vaikutusta saavutettavaan voimakkuuteen, vaan se muuttaa tasonsäädön pykäliä. Ruudun kirkkaus on säädettävä, ja sen voi sammuttaa kokonaan. Laitetta käynnistettäessä siinä pyörähtää valmistajan näyttävä, animoitu logo. Äänenvoimakkuusasteikon laajuuden voi valita 50 ja 80 pykälän välillä. Erittäin tukevarakenteisen kaukosäätimen toiminta on kohtuullisen ripeää, ja näppäimet tarjoavat riittävää palautetta asennostaan. Äänen esiasetuksia ja sävynsäätimiä pääsee tosin ohjaamaan suoraan kaukosäätimen suorapainikkeilla. DLNA-palvelimen sisällön jaotteluun Pioneer ei ota kantaa, vaan näyttää sen mitä palvelinohjelmistossa on määritelty. Sillekin on suora näppäin kapulassa. Twonky listaa suoraan myös Shoutcast-radiokanavat. Valikolla tai ilman Pioneerin käyttöliittymänä on kolmirivinen OEL-pistenäyttö. Digitaalista ottoa ei ole. Groove FM:n toisto onnistuu, vaikka Pioneer ei suoraan formaattia tuekaan. Verkkokirjastoa selatessa suuremmasta näytöstä olisi käytön kannalta suuri apu, ainakin jos on tottunut Squeezeboxiin ja etenkin uuden Duet-version näytölliseen ohjaimeen. Kanavien käsisyötön puutteen voi kiertää käyttämällä aiemmin mainittua TwonkyMediaa tai vaikkapa TVersity-DLNA-palvelinta. Valikkoon ei tarvitse kajota kuin Home Media Gallery -lähteitä ja iPodia kuunneltaessa. Palvelun tarjonnasta voi valita 30 asemaa suosikiksi nopeaa valintaa varten. Päävalikon elementit lisääntyvät sitä mukaa kun lähteitä kytketään tai verkkopalvelimia löytyy. Ominaisuuden voi kytkeä pois päältä. Näytön luettavuus usean metrin päästä on heikko, eikä laite tarjoa kuvaruutuvalikoita ulkoiselle näytölle. Ilmeisesti kiinni palamisen ehkäisemiseksi näyttö vaihtaa käänteisen ja tavallisen tilan välillä kolmen minuutin välein, jolloin valkoinen teksti mustalla pohjalla heilahtaa mustaksi tekstiksi valkoisella pohjalla. Kaikkiaan kanavia on useita tuhansia, ja niitä voi selata genre- ja maakohtaisesti. MP3-, WAV-, WMA-, AAC- ja FLAC-tiedostot saa kuuluviin myös USB-massamuisteilta, kunhan niissä käytetään FAT16/32-tiedostojärjestelmää. Kohinaisia lähteitä varten on digitaalinen kohinanvaimennus. Mahdolliset DLNA-serverit löytyvät itsestään ilman käyttäjän neuvontaa
Hakkurivirtalähde, viritin ja päätteet on metallikoteloitu. Ääneltään Pioneer on pidättyväisen viileä. Kokeilussa samaan aikaan olleeseen NADin edullisimpaan integroituun (testattu HM 6/2008) verrattuna äänestä puuttui puhtia, lämpöä ja dynamiikkaa. Rauta-ankkuri- (mi) ja suuren antotason omaavat kela-ankkurirasiat (high output mc) sopivat paremmin Pioneeriin kytkettäviksi. käyrän sahalaitaisuus johtuu digitaalisten tehovahvistimien suurtaajuushäiriöiden vuotamisesta laitteen kaiutinantoihin. Ahdistuneen ja ohuen soundin takia kompakti Pioneer soveltuu ainoan hifijärjestelmän sijaan paremmin pienimuotoisemman setin tai olohuoneen tunnelmanluojaksi. Bassotoistoltaan tukevat ja yläpäästään suurpiirteisen silottelevat kaiuttimet toiminevat vahvistimen perässä hyvin. Pääteasteen antoimpedanssi on hieman tyypillistä perinteistä lineaaripäätettä suurempi mutta kuitenkin riittävän pieni. 8 ohmiin tulos lähes puolittui 26 wattiin. Rockilla basson isku jäi uupumaan, ja kovemmilla voimakkuuksilla puhaltimien sekä kitaroiden sävy muuttui rosoiseksi. Levysoitinoton yliohjaustaso on myös vaatimaton ja kapasitanssi erittäin suuri. Integroidusta rakenteesta johtuen DA-muunnoksen olettaisikin tapahtuvan samassa paikassa molemmille lähteille. Digipäätteiden ansiosta jäähdytykseen ei tarvita tuuletinta. InFolaaTIKKo Pioneer PDX-Z9 Hinta: 995 Mitat (l x k x s): 38,6 x 8,8 x 34,7 cm Lisätietoja: Pioneer Finland, puh. Digitaalisesta toteutuksesta huolimatta vahvistimen taajuusvaste on lähes tunteeton kaiuttimien impedanssin vaihteluille: muutos on reilusti alle 1 dB 20 kHz taajuudella. Pioneer PDX-Z9 tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä -10 W/8 ohm/kanava antoteholla Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma --jatkuva, 8/4 ohmiin --hetkellinen, 8/4 ohmiin -antoimpedanssi, 1 kHz -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz alle 1 W 16 W 36 W 26/47 W 26/49 W 0,3 ohmia 100 ohmia mittaustulosten arviointi Pioneerin taajuusvasteet ovat varsin tasaisia: suurin vastevirhe on kuulokeliitännän reilun desiblin diskanttivaimennus. (020) 749 780, www.pioneer.fi + kaikki yksissä kuorissa + kaunis katsella + FLaC-tuki Ponneton, kalsea ääni Pieni näyttö rajoitettu internetradio mittaustulokset jakoisemmalla valinnalla helpompi saavuttaa tarkempi voimakkuus. CDtoiston symmetrinen yksikköimpulssivaste on pituudeltaan tavanomainen. Erityisesti klassisella musiikilla tehoreservit tulivat vastaan, aluksi hengittävyyden puutteena ja lopulta hyvin ikävänkuuloisena leikkaamisena. Levysoitinesiaste on toteutettu operaatiovahvistimella. Muut mittaustulokset ovat moitteettomia. TE S T I : P Ion EE r PDX- Z9 -yh DISTE lmälaITE Täyteen ahdettu kotelo sisältää pienillä pintaliitoskomponenteilla toteutettuja piirilevyjä ja niitä yhdistäviä lattakaapeleita. Toistossa ei ollut eroa CD:n ja verkon kautta streamatun FLACin välillä. Jos tyylikäs ulkonäkö ei ole hankintaa tehdessä etusijalla, on alle tuhannella eurolla mahdollista rakentaa useammasta laatikosta äänellisesti toimivampi ratkaisu. Mittausten mukaan arvo on ilmoitettu likimain oikein; jatkuvaa tehoa 4 ohmiin riitti 47 watin edestä. Intensiivisempään kuunteluun kannattaa valita erillislaitteet oman soundi-ihanteen mukaan. Tehoksi niille lupaillaan 50 wattia kanavaa kohti 4 ohmin kuormalla. Häiriöetäisyydet jättävät kautta linjan toivomisen varaa, ja linjaoton yliohjaustaso on pienehkö. suurtaajuushäiriöitä tulee kaiutinannoista turhankin runsaasti: 0,8 vrms, noin 400 kHz 8 ohmin kuormaan. Testikaiuttimet olivat Penaudio Infiltratorit 5 ohmin nimellisimpedanssilla. Hetkellisiä tehoreservejä ei ole jatkuvia runsaammin. edellisistä johtuen liitäntä ei sovellu useimmille mm-rasioille. USB- ja verkkotoiston sekä lukuisten internetradioiden ansiosta PDX-Z9 toimii oivallisesti tauotonta taustamusiikkia soittamaan. Etupaneelin digitaalinen voimakkuussäädin on tuntumaltaan epämääräinen, ja nopeasti halutun voimakkuuden löytäminen on hankalampaa kuin perinteisellä potentiometrillä tai askelvaimentimella. Kevyeen käyttöön PDX-Z9:n päätteet ovat digitaaliset. Risto Niska Linjaotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 79 dB -herkkyys 420 mv -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 31 kohmia -yliohjaustaso 2,2 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin 0,11 % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 0,6 dB Levysoitinotto MM, 5 mV -häiriöetäisyys, CCiR 70 dB -vahvistus verrattuna linjaoton vahvistukseen noin 40 dB -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -harmoninen särö, 1 kHz 0,11 % -yliohjaustaso, 10 kHz noin 70 mv -ottokapasitanssi 1800 pF -ottoimpedanssi, 1 kHz 51 kilo-ohmia CD-toisto -häiriöetäisyys, CCiR, -80 dB signaalilla 85 dB -harmoninen särö, 1 kHz, 0 dB 0,07 % -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -yhteensopivuus CD, R/RW/ROM/MP3/saCD //// kopiosuojatut CD:t, CDs-100/CDs-200/key2audio // 62 HIFIMAAILMA 8/2008. virtalähde on selvästi "tukeva", sillä antoteho lähes kaksinkertaistuu kaiuttimien impedanssin puolittuessa ja hetkellisen sekä jatkuvan tehon lukemat ovat lähes identtiset
1290 euroa / pari Maahantuonti: Oulun JJ-Hifi Jälleemyyjät: Helsinki: MarekSound Mikkeli: Audiocenter Forssa: Hifi-Kulma Rauma: Luxcenter Jyväskylä: AudioCenter Salo: Hifi-Kulma Kuopio: Audiosavo Seinäjoki: HifiLux. svh
Tämä kaiutin varmasti jakaa mielipiteitä, eikä sitä voi suoraan arvostella mittaustulosten perusteella. Se pitää kuunnella rauhassa omassa kuunteluhuoneessa. Mirage kangastuksia... 64 HIFIMAAILMA 8/2008. TE S T I : M Irag E OMD-28 ka IuTIn TeksTi: Ville Riikonen kuvaT: Samu SauRama MiTTaukseT: klauS aJ RiedeReR ja PoJu antSalo / Tkk Mirage OMD-28 on kanadalaisamerikkalaisen kaiutinvalmistajan lippulaivakaiutin, jossa yhdistyvät sekä erikoinen ulkonäkö, että hieman erilainen suunnittelufilosofia
Sen tarkoituksena oli säteillä jokaiseen ilmansuuntaan ja luoda stereoäänitteisiin surroundvaikutelmaa. Laadun vaikutelmaa lisää melko harvinaiset ruuviholkit. roksimaatio melko tasaisesta toistosta läpi taajuusalueen. Suunnittelun kulmakivenä on siis ajatus konserttitilanteen autenttisesta välittämisestä kuunteluhuoneeseen. Tästä on seurauksena, että ympärisäteilevyys toteutuu enimmäkseen matalilla taajuuksilla, ja kuuntelupaikalle ei saavu tarpeeksi ääni-intensiteettiä korkeammilla taajuuksilla. Ikävä tosiasia on, että huoneessa on lähes aina pehmeitä esineitä ja materiaaleja, jotka absorboivat eli imevät nimenomaan näitä korkeampia taajuuksia. Kuuntelutottumuksia on tietenkin erilaisia toiset tykkäävät istuskella optimaalisella paikalla ja keskittyä musiikkiin täysin siemauksin, kun taas toisille on tärkeämpää, että kaiutin soi HIFIMAAILMA 8/2008 65. Mirage OMD-28:n pitäisi siis säteillä diskanttinsa ja keskiäänielementtinsä edessä olevan kummallisen näköisen Omniguide-suuntaimensa ansiosta joka suuntaan. Tilannetta parantaisi isompi kuunteluhuone, joka olisi vähemmän vaimennettu ja mahdollisesti kauempana oleva kuuntelupaikka, jotta pystykulma korvista diskanttielementtiin pienenisi. Samanlaiseen suunnittelun lähtökohtaan perustuu myös testattavana oleva 3-tie-lattiakaiutin, Mirage OMD-28. Lisäksi keskibassot ovat hyvin korostuneet, mikä tuo esiin korkeiden äänten puutetta vielä entisestään. Tässä perinteisessä lähestymistavassa pyritään eliminoimaan kuunteluhuoneen vaikutusta ääneen. Siinä on kaksi bassoelementtiä etulevyssä sekä keskiääni ja diskantti viistossa "katossa". Muutaman metrin päässä oleva kuuntelupaikka ei siis ole kovin optimaalinen Mirage OMD-28:n kuunteluun. Tämän lisäksi kaiutin on melko korkea, joten diskantit paikallistuvat yläviistoon tai jopa kaiuttimen taakse! Allekirjoittaneesta sekä muista kuuntelijoista tuntuikin kuin ääni tulisi kaiuttimen sisältä tai takaa. Normaali kaiutin toistaa matalat taajuudet lähes ympärisäteilevästi, mutta on kovin suuntaava keski- ja varsinkin korkeilla taajuuksilla. Siinä suoran äänen osuudeksi jää vain noin 30 prosenttia valtaosan säteillessä ympäristöönsä. Mittaustulokset ovat siis melko ristiriitaisia: vapaakenttävasteet vihjaisivat vahvasti värittyneestä soundista mutta tehovasteapp- E Elementit ovat magneettisuojattuja. Erityisen tärkeää tämä on sen takia, että Miragen hintalapussa on pikkuauton ostoon vaadittava määrä euroja. Tila on avainsana Kaiutinta kuunneltiin sekä allekirjoittaneen noin 24-neliöisessä kivitalohuoneessa että toimituksen hieman isommassa mutta melkoisesti vaimennetussa kuunteluhuoneessa. Käytetty tekniikka johtaa siihen, että mitatut vapaakenttävasteet ovat vain puoli totuutta kaiuttimien toiston laadusta. Vaikea tehtävä, mutta kaiutinta kehuttiin, ja se sai osakseen huomiota. Vasteet ovat erittäin epätasaiset, sillä kaiuttomassa huoneessahan ei ole heijastuksia, joita tarvitaan, jotta tämänkaltainen kovaääninen toimisi halutulla tavalla. Bassoihin ne eivät juurikaan vaikuta. Nykyään käytössä oleva teknologia kulkee nimellä Omnipolar eli vapaasti suomennettuna ympärisäteilevä. Tällöin kuuntelupaikalle pitäisi saapua heijastuksia joka suunnasta, ja kuuntelukokemuksen olisi tarkoitus olla mahdollisimman epäkaiutinmainen. Periaatteen tarkoituksena on, että mahdollisimman suuri osa äänestä tulee suoraan kaiuttimesta kuulijan korviin, eivätkä heijastukset sotkisi äänikuvaa. Yhtiön tarina alkoi 70-luvulla Kanadassa, kun joukko audiofiilejä alkoi suunnitella kaiutinta, joka toistaisi nauhoitetun äänimateriaalin samalla tavalla kuin se live-tilanteessa kuullaan ei siis niin kuin perinteinen stereokaiutin sen toistaa. Se edustaa kuitenkin melko normaalia kuuntelutilaa. Tämä kaiutin onkin oiva esimerkki siitä, että pelkkiä mittaustuloksia tuijottamalla ei selviä koko totuutta kaiuttimesta, vaan se pitää todella kuunnella omassa tutussa tilassa, tutuilla äänitteillä ja ajan kanssa. Miragen Omnipolar-teknologia ottaa puolestaan lähes vastakkaisen lähtökohdan suoran ja heijastuneen äänen suhteeseen. Äänen olisi tarkoitus saapua heijastuksien kautta kuuntelupaikalle. Oma huoneeni on sekin akustisesti melko kuollut kiitos paksujen mattojen, verhojen ja sohvien. Teoriassa tämä olisi mahdollista, mikäli huone olisi erittäin kaikuisa. Eli tämänkaltaiseen tilaan ja setuppiin Miraget eivät sovi kovin hyvin. Tätä usein jopa toivotaan, ja diskanttien ympärille asennetaan suuntaimia, jotka lisäävät suuntaavuutta ja toisaalta tasaavat jakotaajuuden ympärillä olevia suuntaavuuseroja. OMD-28 on suunniteltu Kanadassa, mutta valmistus ja kokoonpano suoritetaan Kiinassa, nykyajan tyyliin. Toisaalta tehovasteapproksimaatio on melko tasainen, sillä kaiutin säteilee myös keski- ja korkeilla taajuuksilla moneen suuntaan enemmän kuin perinteinen vahvasti suuntaava kaiutin. Eräänä yrityksen virstanpylväänä voidaan pitää vuonna 1987 julkaistua bipolaarista M-1-kaiutinta. nsin hieman taustatietoja, sillä Mirage ei ole merkkinä kovin tunnettu täällä Pohjolassa
Kaiutin seisoo mustan kiiltävän levyn päällä, ja levyn sekä kotelon välissä on pienet jalat. Saamieni tietojen mukaan puusepältä kuluukin 35 päivää yhden OMD-28:n tekemiseen. Kotelo on kaksiosainen siten, että kaksi bassoelementtiä ovat omassa yhtenäisessä kotekuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederstöm samu saurama Kolmoisjohdotuksen mahdollistavat liittimet ovat kullattuja ja jämäköitä. Kotelon kattoon sijoitettu jakosuodin koostuu perinteisen turvallisista aineksista: ilmasydänkeloista ja muovikondensaattoreista. Mittaustulokset lossaan ja keskiääni omassa pienessä kotelossa tämän päällä. erottelu ei ole huippuluokka, mutta peltien helähdykset toistuvat kuitenkin riittävän avoimesti. ajoittaisesta raskaudesta huolimatta soundi on aineeton ja ilmava, joskin laulaja tulee joillakin näytteillä kuin seinän takaa. Rytmipuoli pelaa vähän levystä riippuen, kunhan äänite ei ole valmiiksi paksusointinen, vauhdikasta rullaavuutta on hyvin. + Viimeistely ja yleinen laatutaso + laaja kuuntelualue (sweet spot) erittäin epätasainen taajuusvaste Vaimea ja epätarkka diskanttitoisto kuuntelupaikalle kauas äänet karkaavat Täysin omanlaisensa ääni sokeeraa, mutta muuttuu kuuntelun jatkuessa tietyllä tapaa viehättäväksi. siksi toisto on enemmänkin viihdyttävä kuin alkuperäiselle akustiikalle uskollinen. Tähän on syynä erikoinen, kaareva muoto, useat tukirakenteet kotelon sisällä ja uskomattoman hieno lakkapinta. Jakosuodin on sijoitettu kaksiosaisen kotelon alemman osan kattoon. Tehovasteapproksimaatio (musta). 8,5 66 HIFIMAAILMA 8/2008. Diskantti on kokonaan kaiuttimen ulkopuolella erikoisessa äänidiffuusorissa. Miesäänet ovat muhkean basson ja pidättäytyvän keskialueen takia epätasapainossa. Elementeille menevät kaapelit ovat toisaalta jämerää kokoluokkaa ja juotettu elementtien napoihin (tosin hieman vinksin vonksin). TE S T I : M Irag E OMD-28 ka IuTIn hyvin joka puolella huonetta, jolloin ei tarvitse istua naulattuna samaan paikkaan. Bassot ovat korostuneet, keskiäänet vaimeat ja diskantissa jyrkkä piikki. erilainen ääni houkuttaa kuuntelemaan tuttuja äänitteitä uudelleen. instrumenttien ympärillä on reilusti ilmaa, ja kaiuttimet katoavat vakuuttavasti. kevyempisointiset levyt sen sijaan ovat vain mehevän helppoja kuunnella. Kotelon pohjamateriaalina toimii perinteinen 20-millinen MDF-levy, jonka pinnalla on viilutus ja lakka. Liittimet ovat erittäin komeat ja jämäkät sallien sekä banaanit että paljaat johdot. 7 Stereokuvaa seinillä iso, avara ja mahtipontinen ääni. Laadun puitteissa Miragessa ei siis ollut juuri moittimisen varaa ainakaan ulkopuolisesti tarkasteltuna. vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Miragen kohdalla voidaan sanoa, että tässä on onnistuttu. Tiivistysnauhaa tai muuta pehmikettä ei ole laitettu elementin ja kotelon väliin. Myös diskantin taso on koholla suhteessa keskialueeseen, joten sävynsäätimille löytyy käyttöä. vähänkään kaikuisaan huoneeseen kaiutinta ei kannata harkita, mutta akustointitaitoiselle kyseessä voi olla mielenkiintoinen vaihtoehto. 8+ Jytää ja avaruutta ensivaikutelma on hyvin lämmin ja keskialueeltaan etäinen sointi, mutta balanssiin tottuu melko hyvin hetken kuunneltuaan. soinnillisesti kaiutin on kriittisellä keskialueella kohtuullisen tasapainoinen, ja myös diskantti soi siististi. Äänessä on aavemainen, kaikua muistuttava fiilis. Lisäksi on saatavilla kiiltävän musta maalipinta eli niin sanottu flyygelipinta. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 0,5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 82,5 dB alarajataajuus (6 dB): 39 Hz Lisäviive 1 kHz: 0.5 ms vapaakenttävasteet ovat kauttaaltaan epätasaiset, kuten tämäntyyppiseltä kaiuttimelta voikin odottaa. sinänsä kontrolloidusti murahtava bassopää jää raskaahkoksi, ja osalla äänitteitä se korostuu edelleen turhan paljon. Se on kooltaan harvinaisen suuri ja sisältää suuren määrän komponentteja. koko äänikuvaa leimaa kaukaisuus, mutta stereokuva jäsentyy silti tunnistettavasti. Komponenttien merkeissä vilahti sellaisia kiinalaisten valmistajien nimiä kuin Mate Ford ja Bennic. Toisaalta keskelle miksattu solisti piirtyy ohuena pisteenä. Muutenkin vaimennusta on melko vähän. sekä sointibalanssi että äänikuva paisuttavat äänitteistä omaa olemustaan isompia. Kaiutin on mahdollista kolmoisjohdottaa, jolloin jokaista elementtiä ajetaan omalla vahvistimella. Positiivista on se, että alimpiakin irtoaa jonkin verran. Kytkentöjen tekemisessä auttaa selkeä ja kattava ohjekirja. Bassorefleksiputkien, joita on kaksin kappalein, päät ovat piilossa kotelon pohjassa, ja niissä on pyöristykset molemmissa päissä. Miles Davisin normaalisti äkäisesti vinkuva trumpetti jää jonnekin kauas kaiutinlinjan taakse basistin höykyttäessä lavan täydeltä. Kuunteluarvioissa huomio kiinnittyikin epäkaiutinmaiseen, massiiviseen, mutta toisaalta hieman epätarkkaan toistoon. Viimeistelyä viimeisen päälle Tässä hintaluokassa on selvää, että laadun pitää olla tinkimätöntä. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat musiinkin harrastajat varmasti arvostavatkin Miragen laajaa "sweet spottia". kaiuttimen luonne on sellainen, että se mieluummin tuo bändin huoneeseen kuin vie kuulijan äänityspaikalle. jos alimpien tasoa saisi hillittyä esimerkiksi bi-amppaamalla, tämä voisi olla nautiskelijalle kovakin luu. Perinteiseen hifiääneen tottuneelle kaiutin vaatii pidempää totuttelua, mutta lopputulos on ääripäiden korostusta lukuun ottamatta mielenkiintoinen ja kuunneltava. Viiluvaihtoehtoja ovat vaalea vaahtera ja punertava ruusupuu. Laadun vaikutelmaa hieman laskee kaiuttimen sisältä löytyvät komponentit. Bassotoisto on numeroa kuunteluhuonetta suurempaa, mikä kuuluu myönteisenä muhkeutena mutta myös ajoittaisena kumahteluna. Läsnäolon tunne ei siis ole kaikkein terävintä luokkaa, mutta avara ja aineeton esillepano saa unohtamaan tämän puutteen. Kelat ovat ilmasydämisiä ja kondensaattorit muovisia (ainakin ne, jotka näkyivät). Miraget soivat melko nätisti nimittäin koko huoneen alalla ja varsinkin seisten kuunneltaessa aivan kuin konsertissa konsanaan. Esimerkiksi refleksiputki näyttäisi pätkältä valkoista viemäriputkea ja seinillä oleva vaimennusmateriaali lasivillalta. Basson taso kaikessa epämääräisyydessään on todennäköisesti tilassa kuin tilassa liian suuri. Tehovasteaproksimaatiossa on selvä korostuma 1500 Hz tienoolla. ainakaan tämä kaiutin ei kuulosta kaiuttimelta. stereokuva on hyvin ilmava ja laaja, mutta aitoa ja miellyttävää läsnäoloa on siitä huolimatta mainiosti
Kyseessä on kuitenkin kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kaiutin, joka varmasti herättää keskustelua suuntaan jos toiseenkin. 020 1986 200, www.loudgroup.fi, www.miragespeakers.com mitat (l x k x S): 27,9 x 118,1 x 33 cm toimintaperiaate: 3-tie, refleksi (2 putkea) elementit: - Matalat äänet 2 x 20.3 cm - keskiäänet 13.3 cm - korkeat äänet 2.8 cm - jakotaajuudet 550 Hz ja 2500 Hz tehosuositus: 50300 W nimellisimpedanssi: 6 Ohmia magneettisuojaus: On Paino: 33,1 kg liitäntä: - Naparuuvit On - Banaanihylsyt On - kolmoisjohdotus On YhTeenVeTO Mirage OMD-28 on ilman muuta erikoinen ja valtavirrasta poikkeava, laadukas tuote. Jos pitää monitorimaisen tarkasta ja suuntaavasta soinnista melko akustoidussa tilassa, kannattaa karttaa tätä kovaäänistä. Hänelle on myös tärkeää, että kaiutin soi koko huoneen alalla paremmin kuin perinteinen suuntaava kaiutin. Se uhmaa tavanomaista kaiutinsuunnittelua ja tekee toisin kuin on totuttu. HIFIMAAILMA 8/2008 67. Erikoinen diffuusori vastaa keskiäänisen ja diskantin lähettämien äänisäteiden hajauttamisesta moneen suuntaan. Tekniset tiedot mirage omd-28 Hinta: 7 998 /pari lisätietoja: Loud Group Oy, puh. Ostopäätöksen tekijälle on todennäköisesti tärkeää upea pintakäsittely, huomiota herättävä muotoilu ja tuhti bassotoisto. Kaiutin istuukin parhaiten askeettisesti sisustettuun ja isohkoon, kaikuisaan huoneeseen. Toimiiko paketti, on pitkälti kuuntelijasta ja tilasta kiinni
Näitä arvoja voi Paketti auki Tyylikäs tuotepakkaus kätkee sisäänsä USBliitäntäisen mikrofonin ja äänikortin, joista jälkimmäinen toimii myös jalustana joustavalla "joutsenkaulalla" varustetulle mikrofonille. Suomalaisille lähin nettikauppa löytyy Ruotsista, josta tuotteet saapuvat nopeasti kohtuullisilla postikuluilla. Perinteisesti harrastelijaakustiikkamittauksia aikovan on täytynyt ostaa ohjelmat, laitteet ja kaapelit erikseen. Koska RTA on reaaliaikainen, sillä voi helposti tutkia taajuusvasteen muutoksia "lennossa" muuttamalla joko kaiuttimien tai mikrofonin paikkaa huoneessa. Ohjelma on selkeästi suunnattu aloittelijoille, eikä edes valikoiden kautta kytkettävä ad- käyttää erillisen taajuuskorjaimen säätämisen apuna, mutta XTZ Room Analyzer ei itsessään tee mitään korjauksia. Hyödyllisempi huoneanalysaattori osaa mitata bassopään taajuusvasteen joko yhdestä tai kolmesta keskiarvotetusta mittauspaikasta. Ohjelma osaa kertoa taajuuskaistojen poikkeamat keskiarvosta desibeleissä, joiden mukaan erillistä taajuuskorjainta voi säätää. Simuloitavia suotimia pääsee muokkaamaan myös käsin. Mukana tuleva, noin 30-sivuinen, ohjekirja sisältää laitteiston kytkentä- ja käyttöohjeet sekä muutamia perusvinkkejä liittyen kaiuttimien sijoitukseen ja yleisesti akustiikkaan. Rakkaassa länsinaapurissamme merkki kuitenkin nauttii lähes kulttistatusta edullisten mutta laadukkaiden kaiuttimien ja subwoofereiden valmistajana. XTZ Room Analyzer tarjoaa kaikki samassa kätevässä paketissa kohtalaiseen hintaan. Mittaukset ja suodinarvot saa myös talteen kiintolevylle. Tietokoneella pyörivät ohjelmat tukevat yleensä vähintään 1/24-oktaavin tarkkuutta, jolla saa jo selvästi paremman kuvan huoneen akustiikasta. Kokonaisuutena RTA:n hyöty jää kuitenkin kyseenalaiseksi. Testasimme, miten pitkälle ruotsalaisen ihmelaitteen rahkeet riittävät. H vanced-moodi mahdollista kovin monipuolisia ominaisuuksia. Kuvaajan päällä voi myös vierittää eräänlaista aikarajaa, jolloin tuon hetkisen taajuusvasteen näkee toisessa näytössä. 68 HIFIMAAILMA 8/2008. Mittauksen saa halutessaan ulos myös paperille printattuna. Ohjelma näyttää mitatun taajuusvasteen ruudulla sekä kertoo löydettyjen moodien keskitaajuudet, Q-arvot ja tarvittavan vaimennuksen määrän desibeleissä. Ohjelma osaa ladata suodinarvot XTZ:n omaan DSP-subwooferiin, joka täten hyötyy ohjelmasta muita laitteita enemmän. Ohjelman ehkäpä mielenkiintoisia ja hyödyllisin ominaisuus on niin sanottu 2D-vesiputouskuvaaja, josta näkee bassopään taajuusvasteen vaimenemisen aikatasossa monivärisellä kuvaajalla esitettynä. Viimeaikoina tuotevalikoimaan on lisätty myös CD-soittimet ja vahvistimet. Se osaa kyllä simuloida suotimien vaikutusta taajuusvasteeseen, mutta varsinaiseen korjaukseen tarvitaan aina erillinen taajuuskorjain. Myös vanhempia Windows-käyttöjärjestelmiä tuetaan, joten suurin rajoittava tekijä on USBliitännän löytyminen. Huoneanalysaattori näyttää mitatun taajuusvasteen välillä 16315 hertsiä maksimissaan 1/6-oktaavin tarkkuudella, kun vastaavasti RTA näyttää tosiajassa koko taajuuskaistan (1620000 hertsiä) senhetkisen taajuusvasteen perinteisiin 1/3-oktaavin kaistoihin jaettuna. Vain noin puolen megatavun kokoinen asennuspaketti asentuu nopeasti ja kivuttomasti vähän vanhempaankin tietokoneeseen. Tosin hieman erikoisesti ohjelma käyttää toisen mittausohjelman, ARTA:n, kanssa samaa .pir-tiedostopäätettä, jotka eivät kuitenkaan ole toistensa kanssa yhteensopivia. XTZ myy tuotteitansa pääasiassa vain Internetin kautta, jolloin hintaa nostavien välikäsien määrä on saatu minimoitua. Pelkällä laitteistolla ei kuitenkaan tee sellaisenaan mitään, vaan tarvittava ohjelma ladataan XTZ:n nettisivuilta tuotepakkauksen sarjanumeroa vastaan. Täten ohjelman käyttö on suoraviivaista ja helppoa, mikä toki madaltaa aloituskynnystä mutta saattaa nopeasti masentaa edistyneemmän käyttäjän. XTZ Room Analyzer Hinta: 1 995 SEK (noin 205 ) Lisätietoja: XTZ, puh. Ongelmaksi kuitenkin muodostuu lähes antiikkinen 1/3-oktaavin mittaustarkkuus, johon on perinteisesti totuttu kannettavissa RTA: issa. Kaapeli on mallia "ohut lakritsinauha", joka ei kuitenkaan aiheuttanut ongelmia häiriöiden muodossa mittausten aikana. Simuloidut suotimet vaikuttavat myös tähän kuvaajaan, joten taajuuskorjauksen vaikutuksen aikatasossa näkee kätevästi. Mukana tulee myös pitkä RCA-kaapeli äänikortin liittämiseen vahvistimeen tai suoraan aktiivikaiuttimeen/-subwooferiin. K O K E I LU : XTZ ROOM ANALYZER TEKSTI JA MITTAUKSET: ILKKA RISSANEN KUVAT: SAMU SAURAMA Ihmelaite Ruotsista ivenen erikoiselta kalskahtava XTZ on melko tuntematon merkki Suomessa. Kuvaajasta on helppo nähdä pitkään soivat mooditaajuudet, jotka juuri pahiten aiheuttavat bassotoiston epätarkkuutta ja hitautta. (+46) 0345-20049, www.xtz.se + Toimiva paketti aloittelijalle + 2D-vesiputouskuvaaja Vähäinen hyöty edistyneemmälle käyttäjälle Vähän ominaisuuksia Hinta suhteessa ominaisuuksiin Ohjelmaan sisälle Ohjelma koostuu kahdesta päänäytöstä: tarkemmasta huoneanalysaattorista ja karkeammasta tosiaikaisesta spektrianalysaattorista (RTA)
Nyt kun tarkemmin ajattelee, artikkelin otsikko olisi ehkä sittenkin pitänyt muotoilla muotoon "Ihme laite Ruotsista". Ohjelman ominaisuudet eivät riitä tyydyttämään kuin aivan aloittelevan mittaajan edistyneemmän käyttäjän turhautuessa nopeasti ohjelman rajoituksiin ja puutteisiin. High End- ääntä iPodistasi! Hinnat 119,- ja 139,- Bassoalueen taajuusvaste ja ohjelman löytämät moodit näkyvät Room Analyzer -näytössä. Monivärinen 2D-vesiputouskuvaaja on ohjelman parhaita ominaisuuksia. Uusi Ortofon 2M-sarja on vakuuttanut kriitikot: 2MBlack on ehkä maailman paras MM-rasia! Hinnat alkaen 99,2M-Black 549,- Maahantuonti: HIFIMAAILMA 8/2008 www.ah-hifisystems.fi 69. Mittauksen voi halutessa keskiarvoistaa kolmen pisteen välillä. NAD C315BEE on valittu vuoden 2008 parhaaksi integroiduksi vahvistimeksi Euroopassa! Hifimaailma 6/2008 testissä C315BEE/C515BEE sai viisi tähteä ja kommentin: "Näille voisi antaa enemmänkin tähtiä." C315BEE 299,- ja C515BEE CD-soitin 249,System Audio -lattiakaiutin on kuin kotonaan todellisissa huoneissa! Sijoita vain 30 cm etäisyydelle takaseinästä ja nauti tarkasta, dynaamisesta toistosta! Kuvassa Hifimaailma 5/2008 testivoittaja SA ranger, 3200,- pari Nyt enemmän malleja saatavana valkoisena! RTA-näyttö kertoo tosiaikaisen taajuusvasteen jaoteltuna 1/3-oktaavin kaistoihin. Liian yksinkertainen XTZ Room Analyzer on toimiva ja pikkunätti paketti, mutta ongelmaksi muodostuu liiallinen yksinkertaisuus. Pro-ject DockBox F ja V, uutuudet laadukkaiden minilaitteiden sarjaan. Etenkään kun saatavilla on huomattavasti monipuolisempia täysin ilmaisia mittausohjelmia (esimerkiksi Room EQ Wizard), jolloin rahaa jää vielä reilusti mikrofoniin ja kaapeleihin. Laitteessa itsessään ei ole mitään vikaa, mutta ohjelmiston puolitekoisuus ei herätä ostohaluja
TE S T I : KAIUTTIMET AURELIA AMBERA JA GRAPHIC A TeksTi: Pekka Tuomela MiTTaukseT: klaus aJ RiedeReR ja PoJu anTsalo / Tkk kuvaT: samu sauRama Ja Pekka Tuomela Solakat pilarit 70 HIFIMAAILMA 8/2008
Komponentit ovat samantyyppisiä kuin Amberassa, mutta kookkaaseen metallipaneeliin asennetut liittimet ovat luokkaa järeämmät. Ambera sopii pieniinkin tiloihin Kuuntelukokeissa ilmeni, että Ambera on soinniltaan pitkälti samankaltainen kuin Magenta. Kela on ilmasydäminen, ja kondensaattorit ovat muovieristeisiä, jännitteensiedoltaan 100160volttisia. Toteutuksen seurauksena on, että Graphica on selvästi suuntaava pystytasossa. Toisto eteenpäin on elementtien alueella tasainen, mutta se vaimenee jyrkästi ryhmän ala- ja yläpuolella. Myös Graphica on puhdas kaksitie, eli kaikki samanlaiset elementit toistavat saman kaistan. Lopputuloksena on tehokkaampi suuntaavuus verrattuna toteutukseen, jossa elementtien määrää vähennettäisiin suodattamalla taajuuden kasvaessa. Tässä luokassa tilantoistolta ei voi kuitenkaan juuri enempää vaatia. Tehokasta suuntausta Graphican kuuden bassokeskiäänisen pystyrivi antaa sille erityisen akustisen luonteen. Musiikin rytmisyys toistuu hyvin. Kyse on komposiitista, jossa molempien aineiden kuidut pohjautuvat TPX-muoviin (polymetyylipenteeni), mutta niillä on erilainen sulamispiste. Eri äänialueet ovat tasapainossa, ja toisto on yhtenäinen. Säteilyn hallinnasta huolehtivat myös suuntaimet, jotka ovat limittäin. Tätä mahdollisuutta on hyödynnetty suuremmissa Amberaja Graphica-malleissa. Diskanttikalotti on titaania, ja sen edessä on muovin ja sellukuidun seoksesta valmistettu suuntain. Korkeilla taajuuksilla vastaavaan tulokseen on pyritty kolmella päällekkäisellä kalottielementillä. Se helpottaa vasteen saamista tasaiseksi. Yksi rakenteen eduista on, että saman profiilin avulla voidaan helposti toteuttaa erikokoisia kaiuttimia. Myös kaksitieperiaate on yhteinen ominaisuus. Jakosuodin on pystytty pitämään yhden jakotaajuuden ansiosta suhteellisen pelkistettynä. Valmistajan mukaan rakenteella saadaan vastaavat edut kuin nauhaelementillä mutta ilman sen rajoituksia. Graphica on suunniteltu huippukaiuttimeksi, jossa äänentoiston laadulliset tavoitteet etenkin huoneen vaikutuksen vähentämisen suhteen on asetettu selvästi tavallista korkeammalle. Magentan lattiamuunnos Aurelian kaikille malleille tyypillisiä piirteitä ovat kotelon 14,5 sentin leveys ja elementtien koko. Kotelo on täytetty polyesterivanulla. Tällaista rakennetta nimitetään linjalähteeksi. Graphicamallillaan se pyrkii kilpailemaan huippukaiuttimien kanssa. V iime vuonna toimintansa aloittanut Aurelia kehitti kaiutinkoteloitaan varten rakenteen, jossa alumiiniset päätykappaleet liitetään sivulevyihin ponttiliitoksella. Amphion käyttää elementistä nimitystä DDC Isomatrix. Ne on sijoitettu lähelle toisiaan, jotta suuntakuvio ei liuskoittuisi haitallisesti. Valmistajan mukaan merkittävin käytännön ero Aurelian käyttämään 14 sentin peruselementtiin verrattuna on, että Isomatrix-kartiosta puuttuu noin kolmen kilohertsin taajuudella oleva lievä resonanssi. Bassoelementissä on kiinnitetty erityistä huomiota hyvään dynaamiseen vaimennukseen. Aurelia ei ole katsonut tarpeelliseksi varata mahdollisuutta kaksoisjohdotukseen. Aalto- HIFIMAAILMA 8/2008 71. Ambera on sähköakustiselta yleiskonseptiltaan suhteellisen tavanomainen. Voisi sanoa, että jalustakaiuttimesta on tehty lattiamalli venyttämällä koteloa ja lisäämällä toinen bassoelementti. Liitinpaneelin taakse kiinnitetyn jakosuotimen komponentit ovat kauttaaltaan asiallisia. Ensimmäisenä sitä sovellettiin Magenta-jalustakaiuttimessa (Hifimaailma 1/2008). Taakse sijoitettu refleksiputki on runsaasti mitoitettu. Tietenkin myös jakosuotimeen on tarvinnut tehdä muutoksia. Kartio on Isotact Matrix -nanokuitua, joka on kevyttä, erittäin jäykkää ja hyvin vaimennettua. Näyttää yleensäkin siltä, että kaksien liittimien suosio olisi hiljalleen vähenemässä. rintama etenee sylinterimäisenä. Graphican bassokeskiääninen poikkeaa kartiomateriaalinsa osalta Aurelian muista malleista. Stereokuva on vakaa ja kohtalaisen erottelevakin, mutta syvyyssuunta ei täysin aukea. Lisäksi tehonsieto ja saavutettava äänenpainetaso kasvavat tuntuvasti. Amberan suuntain on puristettu sellukuidun ja muovin seoksesta. Kotimainen Aurelia on laajentanut mallistoaan ylöspäin. Kartiomateriaalin sanotaan olevan erityisen tasa-aineista. Sen ansiosta huoneen lattia- ja kattoheijastus vaimenevat. Liittiminä ovat metalliset naparuuvit. Sivusuuntiin vaimeneminen on asteittaista normaalin kaiuttimen tavoin
Tehovasteapproksimaatio (musta). Se on erityisen tervetullut akustiikaltaan tavallisessa, melko kaikuvassa asuinhuoneessa. stereokuva ei oikein veny missään suunnassa, eikä jäsennyskään ole millintarkka. Bassojen jykevyys ja ulottuvuus voisivat olla parempiakin. Jos huone on suurehko, äänikuvaa voi säätää kuunteluetäisyyttä muuttamalla. Sen sijaan sävykkyydeltään ne ovat hyvät, eikä mitään kuminaan viittaavaakaan tullut esiin vakiosijoituksella. Bassovaste ei ulotu kokoon nähden erityisen alas. Tämäkin tekee kaiuttimen sopivammaksi suurehkoihin huoneisiin. Kaiutin ei ole parhaimmillaan aivan läheltä kuunneltuna, sillä yhtenäisyys kärsii. kokonaisuus on muutenkin toimivan tasainen kompromissi, joten kaiutin toimii hyvin kaikenlaisella musiikilla. Pisteiden keskiarvon mukaan laskettuna molemmat sijoittuvat hintaluokissaan parhaiden kaiuttimien ryhmään. soundi on hyvin yhtenäinen ja kokonaisvaltainen, mutta ei muhevin mahdollinen. Tässä hintaluokassa odottaisi kuitenkin hieman tukevampaa matalimpien äänten toistoa. Yleissävy on tasapainoisin, kun kaiutin on hieman normaalipaikkaa lähempänä seinää. Yleissointi on miellyttävä, joskin alakeskialueen lisäpotku olisi tehnyt äänestä mehevämmän. Minkäänlaista rasittavuutta tai metallinmakua ei ole kuultavissa, sillä diskantti toistuu siististi, saumattomasti ja erottelevasti, joiltain osin jopa hivenen tummasti. Yläpää ei liioittele joten ylimääräistä ilmavuutta tai kimmellystä ei ole. erinomaisen kuunneltava yleiskaiutin, joka jättää elämyspuolella hieman toivomisen varaa. Tilantoistossa on syvyyttä poikkeuksellisen paljon. solisti seisoo kiltisti takarivissä muun orkesterin kanssa. Rytmikäs uusjazz potkii hallitusti. 8 ½ Asiallisen tasainen Melko neutraali ja rauhallinen kokonaisuus, jossa on vain hiukan alemman keskialueen kapeutta. Äänitteet ansioineen ja myös omituisuuksineen toistuvat uskottavan tuntuisesti. Myös bassoalue toistuu laadukkaasti. Miesäänien balanssi on hyvä, eikä laajemman skaalan laulajakaan muuta sävyään ääripäissä. + selkeä sointi + Hyvä yhtenäisyys + ei taipumusta kumisevuuteen aavistuksen kirpeä keskialue Kuunteluhuoneessamme Graphican yläbassojen voimakkuus oli musiikkinäytteestä riippuen jokseenkin kohdallaan tai aavistuksen runsas. Siksi sen pitäisi sopia hyvin tyypilliseen suomalaiseen olohuoneeseen. Aurelia Ambera Hinta: 1 2801 450 /pari (pintakäsittelystä riippuen) lisätietoja: aurelia, puh. silloin tiukasti potkaisevassa bassopäässä on varsin mukavasti voimaa ja kohtuullisesti ulottuvuuttakin. stereokuvassa on hyvin erottelevuutta vaikka syvyyssuunta ei parhaiden lailla aukeakaan. Ässät eivät sihise. Sen hyviä puolia ovat etenkin dynamiikka ja tarkkuus. Bassoalueen dynamiikka voisi toisaalta olla tanakampi; rumpujen taonnasta puuttuu tietty autenttisuus. Alarajataajuus (62 Hz, 6 dB) ei anna kuitenkaan oikeaa kuvaa bassotoistosta, sillä vaste laskee epätavallisen loivasti, ja huoneen sopivasti avustaessa 30 hertsin äänetkin ovat kuultavissa. Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström Mittaustulokset Jakosuodin on Amberassa pitkälti samanlainen kuin Magenta-jalustakaiuttimessa. vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Äänikuva on luontevan irtonainen ja ilmava mutta ei korostuneen läpinäkyvä tai erotteleva. Rytmipuoli on erittäin napakkaa, ja musiikki sykkii tiukasti mutta ahdistumatta. Häiritseviä elementtejä ei oikeastaan ole keskialueelle osuvan korostuman lisäksi; puhaltimissa havaittu kirpeys tekee pianonkin soundista hieman metallisen. vaikka yleissoundi on monilta osin perushifimäisen tylsä, saa mukava rytmisyys kuuntelemaan biisejä niiden itsensä vuoksi. Sen sijaan tavallisemman Amberan arvosanat sijoittuivat kapealle välille. 60 asteen kulmassa toisto laskee ilman epäjatkuvuuksia, ja sama koskee tehovastetta. TE S T I : KAIUTTIMET AURELIA AMBERA JA GRAPHICA Keskialueella on lievää kirpeyttä. Kaikkia näin paljastava toisto ei ehkä miellytä, mutta sitä arvostavalle se on korvaamaton ominaisuus, jota vain harvat kaiuttimet tarjoavat. samu saurama Hallitun hyvä Puhaltimien alarekisterissä on mukavasti lihaa mutta ylhäällä ripaus kireyttä. viimeinen karheus jää kuitenkin erottumatta. 044 530 3935, www.aurelia.fi Tekniset tiedot mitat (l x k x s): 14,5 x 101 x 21,5 cm massa: 18 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit matalat äänet: 2 kpl 14 cm korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuus: 1800 Hz nimellisimpedanssi: 8 ohmia suurin suositeltu teho: 200 W magneettisuojaus: ei liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei Graphican erottelu vakuuttaa Graphica luo kuuntelijan eteen näyttämön, jolle soittimet levittäytyvät tarkkoina ja yksityiskohtaisina. kireille naisvokaaleille pieni pidättyväisyys on plussaa. Kaiutin oli Hifimaailman kuunteluhuoneessa parhaimmillaan hieman tavallista lähempänä seinää. Toisaalta alimpien laatu on kohdallaan, joten musiikin kuuntelu onnistuu mukavasti. Refleksiputki ei kuitenkaan tuhise sub-taajuuksillakaan. Läsnäoloa ei ole syliin tuppautuen, tasapainoinen keskialue pitää artikuloinninkin luonnollisena. Tasaisen toimiva bassoalue erottelee niin sähköiset kuin akustisetkin bassot vaivattomalla tarkkuudella. Basso pysyy hyvin kyydissä mukana, joskin keskibassoilta alaspäin raaka voima ja potku jäävät puolitiehen. Graphican kuunteluarvosanoissa oli pisteen suuruinen hajonta, mikä johtunee kaiuttimen valtavirrasta poikkeavasta äänikuvasta. Varmaankin se on osasyy, miksi kaiutin kuulostaa hieman ohuemmalta kuin Magenta, vaikka bassojen yleistaso on mittausten perusteella samaa luokkaa. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 5,5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 86,5 dB alarajataajuus (6 dB): 54 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,14 ms Muuten varsin tasaisissa vasteissa on kohtisuoraan edessä mitattuna pientä korostusta välillä 1,53 kHz. 9- 72 HIFIMAAILMA 8/2008. 8 ½ Nopealiikkeinen Puhtaan selkeä ja hillitty sointi, jossa ei ole ylimääräistä rähinää tai särmikkyyttä, mutta ei myöskään tumpelointia tai tukkoisuutta. kaiutin on silti selvästi enemmän huoleton kuunneltava kuin analyyttinen läpivalaisin. Liiallista pistemäisyyttä ei tälläkään alueella ole kuultavissa. Seiniin on syytä pitää etäisyyttä. Tarkkuus ja ulotteisuus paranevat hieman, kun kuuntelutuolissa lysähtää alemmaksi diskanttien tasolle
Mieleen tulee elektrostaatti, mutta ilman staattisen kaiuttimen luontaista lempeyttä ja keskialueen pehmeyttä. Yläbassot puskevat pintaan ja peittävät alleen valmiiksi vaimean alimman rekisterin. Yläbassoilla on pientä yliannostelun makua ja tästä syystä takia takaseinätukea ei voi ottaa mehevöittämään soundia. Äänensävy on rauhalliseen kallellaan, mutta äänitteet läpivalaistaan siitä huolimatta poikkeuksellisen tarkasti. Tehovasteapproksimaatio (musta). Matalat miesäänet korostuvat. Toisaalta bassojen dynamiikka ja iskevyys ovat tarvittaessa erinomaiset. Herkkyys on suhteellisen suuri. 044 530 3935, www.aurelia.fi Tekniset tiedot mitat (l x k x s): 14,5 x 157 x 35 cm massa: 30 kg Toimintaperiaate: 2-tie, refleksi elementit matalat äänet: 6 kpl 14 cm korkeat äänet: 3 kpl 2,5 cm Jakotaajuus: 1500 Hz nimellisimpedanssi: 6 ohmia suurin suositeltu teho: 500 W magneettisuojaus: ei liitäntä naparuuvit: on banaanihylsyt: on kaksoisjohdotus: ei Mittaustulokset Yhdeksästä elementistä huolimatta Graphican jakosuodin on pelkistetty, koska se jakaa alueen vain kahteen kaistaan. Graphican perustasoa laadukkaammat liittimet on asennettu suureen metallipaneeliin. vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). erottelussa piilee toisaalta kaiuttimen heikoin puoli: heikommat äänitteet eivät saa mitään armoa, vaan viileäsävyinen läpivalaisin paljastaa näiden kaiken karuuden. suuresta äänimassasta erottuvat pienet detaljit hämmästyttävät. Pystysuuntaavuus näkyy myös suuntaavuusindeksissä. Graphican pitkän refleksikanavan ulkopäässä on vaimennettu putki, jonka tarkoitus on resonanssin poistaminen. alarajataajuus on kokoon nähden ylhäällä, mutta lasku on tavallista loivempi. se ei kuitenkaan riitä erinomaiseen arvosanaan, sillä kuunteluväsymys pulpahtaa pintaan tavallista nopeammin. Bassoalueella on poikkeuksellista tiukkuutta ja erottelua, joskaan aivan alimmat eivät jyski kauhealla voimalla. Rytmiikka kulkee enemmänkin vauhdikkaan rullaavasti kuin metronomin lailla tikittäen. Graphican basso-keskiäänisen kartio on tasaaineista komposiittikuitua. + Yleinen tarkkuus + Hyvä tilantoisto + erinomainen dynamiikka alabassot vaimeat Kuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström samu saurama Turhan tarkasti Balanssissa on muutama huomiota herättävä seikka, jotka nipistävät kuuntelunautintoa. selvä ulospäin kääntäminen lieventää hiukan analyyttisyyttä, mutta ei tee kaiuttimesta tumpeloa. vaikka ylimmän diskantin taso ei sitä edellytäkään, toimenpide antaa sopivan rauhoitusruiskeen. 8+ Läpivalaisin Napakka ja poikkeuksellisen nopea ääni. 9+ Rauhallinen läpivalaisin Poikkeuksellisen läpinäkyvä ja tarkka stereokuva, joka myös kestää kasassa vaikka kaiuttimien kulmaa vetäisi hyvin suureksikin. kaiuttimen sointisävyt ovat kyllä luonnostaankin enemmän viileään kuin mehevään tai lämminsävyisyyteen kallellaan. jos ei, niin soundi on kuivakka, kuulokemainen ja jopa luonnottoman kuuloinen. ehkä ihan ylimpänä voisi olla hieman enemmänkin kimallusta hyväsoundisia levyjä varten. Äänikuva lähentelee paneelimaista tarkkuutta, mutta toimii kohtuullisesti myös kaiuttimet ohi suunnattuna. soundi loksahtaa paikalleen vasta kun kuunteluetäisyyttä on hieman normaalia enemmän, liian lähellä kaiuttimia tarkkuus tuntuu jo ajoittain epämiellyttävältä. suutaan aukovan naislaulajan maiskutus on ensi kuulemalta vaikuttavaa, mutta kuuntelusession jatkuessa yliartikulointi alkaa rasittaa. varsinkin laulajan ääni toistuu läsnäolevasti ja pistemäisen naulittuna. kokonaisuus on joiltain osin parhaimpia koskaan kuultuja, mutta luonteeltaan sellainen, että koekuuntelu omilla levyillä on pakollinen. Aurelia Graphica Hinta: 4 390 /pari lisätietoja: aurelia, puh. Ongelmaa korostaa keskelle miksatun materiaalin pisteentarkka esitys. suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): 6,5 dB Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): 90 dB alarajataajuus (-6 dB): 62 Hz Lisäviive 1 kHz: 0,14 ms vasteet ovat hieman aaltoilevammat kuin amberassa, mutta tasaisuus on silti hyvä. koko taajuusalue toistuu hengästyttävän tarkasti, pidäkkeettömästi ja läpinäkyvästi. Äänikuvan erikoinen luonne voi ihastuttaa, tai sitten ei. 9 HIFIMAAILMA 8/2008 73. Äänikuva aukeaa tarkkana, syvänä ja vakaana, jos äänite sen sallii. Puhallinsektio ja ulvovat naisvokaalit kärsivät ikävästä kireydestä keskialueella. kaiutin toistaa sille syötettävän materiaalin ihailtavan pikkutarkasti ja osaa kaivaa uusia ulottuvuuksia tutuista äänitteistä. Omakohtainen kokeilu on siis erittäin suotavaa
TEE ITSE: Pännär I rE vE ngE E182CC -PUTKI vAHvIS T In TeksTi: Mauri Pännäri MiTTaukseT: riSTO niSKa kuvaT: SaMu SauraMa Pariwattinen Revenge Single End 74 HIFIMAAILMA 8/2008
Ensimmäinen putki on vanha suosikkini ECC81. Kustannuksiltaan vahvistin sopii hyvin tiukkaankin budjettiin. Normaalissa SE-kytkennässä päätemuuntajan toisiokäämi viedään katodille. Siinä pidetään tämäntyyppistä takaisinkytkentää selkeästi parempana kuin UL- takaisinkytkentää, erityisesti pentodilla, sillä menetelmä mahdollistaa asetella vapaammin myös suojahilajännitteen halututtuun toimintapisteeseen. Se on tässä tavallinen katodikytketty vahvistinaste ja toimii suureen kuormaan, jolloin säröarvot ovat hyvät ja vahvistus noin 40- HIFIMAAILMA 8/2008 75. Se on äänenlaadultaan 300B-tyyppisten SEkoneiden veroinen ja bassotoistoltaan monia niitä parempikin. puoleentoista wattiin. Näiden kokeilujen aloittamisesta on yli 9 vuotta aikaa. Julkaisin nämä omat kokeiluni AudioXpress-lehden (entinen Glass Audio) numerossa 7/2003, pääteputkena oli E182CC. Silloin en ollut nähnyt tätä katodikäämikokeilua missään kaupallisessa Single End -koneessa enkä sen hetken harrastelijakytkennöissäkään; sittemmin on nettiin tullut kyllä menetelmää hyödyntäviä SE-kytkentöjä. Kohtuullisen särötön antoteho jää kuitenkin n. Lehden copyright alkuperäiseen juttuuni on jo rauennut. Kytkennästä Tavoitteenani tähän juttuun oli jälleen, että eksoottisia osia ei saa olla, ja kone pitää syntyä helposti saatavasta tavarasta. 300B-tyyppisen putken tapauksessa kaiutinkäämin kytkemisestä katodille ei juuri ole hyötyä jos ei haittaakaan: vastakytkentä jää alle 1,5 desibeliin, kun putken vahvistus on vain kolminkertainen. Prototyyppi ylitti odotukseni. Ohjaukseen kun tarvitaan edellä mainituilla putkilla maksimissaan vain alle 10 V RMS-signaali, vaikka vähän paikallisvastakytkentääkin on mukana. Äskettäin löysin aihetta sivuavan D.T.N Williamsonin ja P.J. Viitisen vuotta sitten julkaisi edesmennyt HIFI-lehti kirjoittamani rakennusohjeen 300B-tyyppiselle Single End -triodipäätteelle ja myöhemmin siihen jatkoksi laatimani ohjeen sopivalle putkietuvahvistimelle. Rajoittava tekijä on pienehkö teho, korkeintaan parisen wattia. Normaalit 250 V:n anodimuuntajat tuottavat kuormitettuna noin 300 V tasasuunnattua jännitettä puolijohdetasasuuntaajan kera. Sitten juolahti mieleeni idea, jonka olin joskus nähnyt Radio & Television -lehdessä (numero 3/1961 kaivoin sen uudestaan esiin). Kun näissä kytkee puristien mielipiteistä välittämättä puoliskot rinnan, on sisävastus E182CC. Tätä ei ole sattunut kovin usein kokeilujeni varrella. Walkerin artikkelin ( "Amplifiers and Superlatives" Wireless World, September 1952). Näitä Revengeksi ristimiäni laitteita on rakennettu kohtuullisia määriä eikä tietooni ole tullut pahoja epäonnistumisia. Vielä ajattelin, että kaikki tehot pitäisi rutistaa ulos ohjaamalla pääteputki täyteen. Kandidaateiksi nousivat silloin E182CC ja lähes vastaava J 5687 samalla kantakytkennällä, ja nyt myöhemmin aiheeseen palatessani uudehko JJ ECC99. Molemmat vastakytkentätyypit voidaan myös yhdistää pentodin tapauksessa. Idea toimii yhtä hyvin triodilla ja pentodilla. LoftinWhite-SE-kytkentä on julkistettu jo 1929, ja Mullardin 3-wattinen EF86/EL84-suorakytkentä 50-luvulla. Testailin tätä F2a-putkella ja totesin, että pääteputken ohjaus on ongelmallinen vaadittavan suuren hilasignaalin takia. Tästä heräsikin aikoinaan seuraava kokeiluni edellä mainituilla putkilla: hukataan tällaisesta anodivirtalähteestä saatava ylimääräinen 100 V pääteputken katodivastukseen, jolloin hila voidaan kytkeä suoraan edellisen putken anodille. Hammondin päätemuuntajilla tehtynä hinta jää alle kolmeensataan euroon sähköisiltä osiltaan. n tapauksessa n. Yksi tapa à la Köykkä tuli heti mieleeni: laitetaan SE-päätemuuntajan ensiökäämi pääteputken katodille (kuten 50-luvun vastavaihe-/SEPP- kytkennässä mutta puolikas) ja toisio galvaanisesti säästömuuntajaksi sen kanssa sarjaan maapuolelle. Jostain syystä tämä katodiseuraajan soundikaan ei miellyttänyt itseäni, vaikka putki oli paras mahdollinen. Toinen hyödyntämäni trikki, ohjain- ja pääteputken suorakytkentä ei ole sekään mitään uutta auringon alla; ns. Erityisesti basson kiinteys ja toiston perspektiivi hämmästyttivät itseäni, ja myöhemmin myös useaa konettani lainannutta tai kuunnellutta alan harrastajaa ja musiikin kuuntelijaa. Sopiva anodijännite jää näillä putkilla SEkytkennässä alle pariinsataan volttiin. Normaali välillisesti hehkutettu triodi alkaa vähitellen ottaa hilavirtaa, kun ollaan reilun voltin päässä nollaohjauksesta negatiiviselta puolelta. Mainittakoon, että tällainen kaupallinen SE on markkinoilla EL34:llä tehtynä (The Cyrus Brenneman Cavalier). Push-pull-koneissahan tämä on ollut yleinen topologia 60-luvulta, joko 1:1 (MacIntosh, Köykkä, Michaelson-Austin) tai osittaisena (Quad II). 800 ohmia, jolloin yleinen 2,5 kilo-ohmin SE-päätemuuntaja on sopiva. Subjektiivisesti tämä laite kuitenkin soi lujaa ja antaa normaaliin olohuoneeseen riittävän volyymin, kun kaiuttimet ovat kohtuullisen herkät, luokkaa 90 dB/W tai enemmän. Sen soundi oli pitkästä aikaa massasta erottuva, ja kokonaisuus toimi musiikillisessa synergiassa, jota olin silloin hakenut ja kehitellyt kuukausitolkulla. Jo yhdellä etuasteputkella varustettuna laitteen herkkyys voi näin sopia suoraan CD:lle ja virittimelle, jolloin vanha suosikkini ECC81 sopi mainiosti etuasteen putkeksi. Aloin etsiä tarkoitukseen sopivaa putkea joka olisi aito triodi riittävällä väännöllä, tehonkestolla ja pienellä sisäimpedanssilla. Vielä seurasi sitten rakennusohje järeämmälle A-luokan EL34-vuorovaihepäätteelle, jossa erikoisuutena olivat kotimaiset toroidipäätemuuntajat. Soundeihinkin on oltu mukavan tyytyväisiä. atkoksi esitetään tässä yksinkertainen integroitu SE-putkivahvistin, joka on kokeilujeni tulos jo lähes kymmenen vuoden takaa. Lisäsin pääteputken eteen katodiseuraajan, joka antoi vielä marginaalisen potkun soundiin. Jos syöttöaste on lisäksi impedanssiltaan suuri, ohjaus alkaa muuttua epäsymmetriseksi. Tämän vahvistimen kehittelyvaiheessa kymmenkunta vuotta sitten aloin miettiä, miten pääteasteen paikallista vastakytkentää voisi soveltaa SE-tyyppiseen konstruktioon. Näin saadaan aikaan osittainen paikallisvastakytkentä, jonka suuruus riippuu pääteputken vahvistuskertoimesta ja päätemuuntajan muuntosuhteesta
Putki pystyy vetämään pääteputken hilaa vähän positiiviseksi, jolloin tämän nollahila-alueen ohjaus muuttuu jonkin verran symmetrisemmäksi. Jos päädyt käyttämään sitä, huomioi erilainen kantakytkentä. Katodivastus on ohitettu normaalisti. Laitteen toiseen kehitysversiooni nelisen vuotta sitten tilasin ihan kokeeksi Jenkeistä Angelalta Hammondin halpasarjan muuntajaa 125 ESE, joka oli juuri silloin tullut valikoimaan. Anodipuoliskot keskenään ja katodipuoliskot keskenään on langoitettu putken kannassa suoraan yhteen. Tällaista heittoa halpaHammondeissa voi olla edelleen. 76 HIFIMAAILMA 8/2008. 8 W) alkuperäisessä protossa kohta 9 vuotta, ja parametrit ovat edelleen kohdallaan. TEE ITSE: Pännär I rE vE ngE E182CC -PUTKI vAHvIS T In kertainen. Tämän putken, samoin kuin ECC99:n, kestoiästä pitkällä juoksulla tässä kytkennässä en pysty lausumaan mitään. Puoliskojen hiloille on tuotu signaali kummallekin oman hilavastuksen kautta katodiseuraajalta. E182CC:n tilalla voi käyttää suoraan putkea 5687, häviöteho vain pitää rajoittaa n. Philipsin ECC182CC on toiminut täydellä häviöteholla (n. Pääteputkena on edelleen käytössä E182CC. Palasin siihen takaisin kokeiltuani melko perusteellisesti uudehkoa, samankaltaista tulokasta, JJ ECC99: ää. Alun perin epäilin, miten putket kestävät, kun ne tässä DC-kytkennässä startissa lämpiävät satunnaisessa järjestyksessä galvaanisesti kiinni toisissaan, mutta prototyypillä on nyt soiteltu tuo 9 vuotta, eikä yhtään vikaa ole ilmennyt. Päätemuuntajan vaiheistus pitää olla kuvan mukainen. Katodiseuraajana perässä toimii ECC82, jonka virraksi on asetettu 3 mA. E182CC onkin alun perin 10 000 tunnin SQ-tietokoneputki. Sen sisäimpedanssi on selkeästi suurempi, mutta putki kyllä toimii tässä kytkennässä hyvin ja antaa jopa paremmat säröarvot ja vähän enemmän tehoa. 7 wattiin pudottamalla anodijännitettä (vaihtokelpoisuuden ja tämän putken pienemmän Ufk:n takia hehkujännite on nostettu laitteessa 50 V potentiaaliin). Myös jotain alkuperäisen kytkentäni soinnista tuntuu mielestäni katoavan vaihdettaessa JJ:n pääteputkeen, nätisti toistaa kyllä sekin. Pääteputkilla on kuitenkin syytä olla nuo kytkentäkaavion mukaiset 120 mA:n hitaat anodisulakkeet. Päätemuuntajat Alkuperäisen protovahvistimeni päätemuuntajat ovat RadioDuon kautta tilatut legendaarisen muuntajantekijä Olavi Taavelan ohjeideni mukaan valmistamat 1,8 kohm/8 ohm miniversiot 20 VA:n EI- pakkaan. Katodivastuksessa syntyy viitisen wattia häviötehoa, ja vastukseksi kannattaakin valita sellainen metallirunkoinen tyyppi, jonka voi ruuvata koteloon kiinni piitahnan kanssa; jäähdytyspintaa pitää olla vähintään 7 °C/W per vastus. Tilaamastani kuudesta muuntajasta viisi oli sähköisesti lähes samanlaisia, mutta yksi oli yläpään kaistaltaan selvästi huonompi (ilmeisesti eri käämintäerää, kun saapui hieman erilaisessa pakkauksessa)
Muutaman sadan kierroksen koekäämillä 0,3 mm lankaa saa aluksi ilmaraon kanssa tuntuman ensiön pääinduktanssiin, mistä voi laskea kaikki lopulliset kierrokset. Näiden ohjeideni mukaan Taavelan käämimään 1,8 kohmin prototyyppiini tuli liki 100 kHz kaistaa (3 dB) eikä juuri minkäänlaista yläpään piikkiä. Tarvittava ilmarako E- ja I-palkkipakkojen välissä menee helposti arvaamiseksi (voi sen yrittää laskeakin), mutta 0,2 mm paperi- tai muoviliuska on hehtaarilla. Tangot sopivat tähänkin erinomaisesti. 1999 käämimät protomuuntajat tehtiin kuvatulla rakenteella. Rakentaminen Mallikappale on rakennettu Proco-koteloon, jota Yleiselektroniikka aikoinaan myi, ja sitä saa ilmeisesti edelleen Elfan kautta. Näiden muuntajien taajuusvaste ei ole tässä aivan suora paikallisvastakytkennän kanssa, matala pää alle 30 Hz:n nousee puolisen desibeliä. Nyt on sarjaan tullut myös isompia rautoja, 125 FSE ja 125 GSE, jotka käyvät myös mainiosti. Vaikeaa ei tällaisen teko ole jos viitsii nähdä vaivaa. Päälle jälleen identtinen toisio 0,6 mm langalla ja tämän jälkeen toinen puolisko ensiöstä, jonka voi käämiä lisäksi vastakkaiseen suuntaan toiseen puoliskoon nähden. Tähän vahvistimeen näyttäisi sopivan hyväksi kehuttu malli 6112 HS mainiosti, ja hintakin on kohdallaan, alle 150 euroa pari. Induktanssit ja kierrosmäärät jätän niille, jotka viitsivät hommaan ylipäänsä perehtyä. Subjektiivisesti nämä halpamuuntajat ylittävät soundiltaan ja musikaalisuudeltaan kaikki odotukseni. Taavelan v. Myös järeämpi 6123HS voisi tulla kyseeseen. Optio Jos haluaa kokeilla itse SE-muuntajan tekoa, karkeat suuntaviivat ovat vaikka tässä: 50 tai 85 VA:n kidesuunnatun EI-pakan 1-lokeroiselle kelarungolle käämitään ensin yksi 8 ohmin toisio 0,6 mm langalla. Mielestäni ne vetävät hyvin vertoja legendaarisille Tangon U-808-muuntajille, joita käytin alussa mainitussa HIFI-lehden 300B-päätteessäni. Ensiön puoliskot kytketään sähköisesti samansuuntaisesti sarjaan, ja toision 3 samanlaista käämiä samanvaiheisesti rinnan. Kaistaa (1 dB) näissä on 1 watin teholla 15 Hz 50 kHz eli selkeästi enemmän kuin mitä tehdas lupaa. Kiinnitin vastukset kotelon profiloituun takasivuun, johon lisäsin vielä jäähdytysprofiilia ulkopuolelle käyttäen piitah- HIFIMAAILMA 8/2008 77. Katodivastusten sijoittelu runkoon kannattaa pitää mielessä, lämpöä syntyy yhteensä yli 10W, ja jäähdytystä tarvitaan sen mukaisesti. Vielä käämitään päälle yksi 8 ohmin toisio. Viitteellisenä ohjeena voi sanoa, että pääinduktanssin tulisi ilmaraon kanssa olla yli 10 H, kun ensiö on haluttu 2 kohm. 125 ESE osoittaa oskilloskoopissa raudan kyllästymistä 30 Hz:llä jo yli 1,5 Watin teholla, joten nuo isommat pakat ovat siitäkin syystä perusteltuja. Haluan tässä kuitenkin näyttää, että pienelläkin budjetilla voi tehdä hyvin soivan koneen, ja siksi pitäydyin tässä ohjeessa Hammondeissa, joilla olin tehnyt peruskokeilut jo aikaisemmin. Mainittakoon, että Taavelan tekemät muuntajat antavat alkuperäisessä prototyypissäni watilla suoran vasteen välillä 30 Hz 90 kHz (1dB), mutta sama raudan kyllästy- minen esiintyy niissäkin pienestä pakkakoosta johtuen. Sitten käämitään päälle puolet ensiöstä 0,2 tai 0,3 mm langalla. Tämä laite on soundiltaan niin hyvä, että siihen kannattaa investoida paremmatkin raudat, joilla todennäköisesti saa alapäässäkin suoran vasteen muttei välttämättä laajempaa yläpäätä. Kaikki käämit eristetään aina toisistaan hyvällä ohuella muuntajateipillä, kerroksia ei tarvitse eristää. Seuraavaan vahvistinprojektiini aion kokeilla James-muuntajia. Kotelon voi kukin rakentaa mieleisekseen, mikä on osa tämän harrastuksen viehätystä
Jos näin ei ole, vaihde- 78 HIFIMAAILMA 8/2008. Kuristimena on Hammondin versio 158M (10 H/100 mA), jonka kanssa sarjassa on 220 ohmin vastus jännitteen pudottamiseksi. TEE ITSE: Pännär I rE vE ngE E182CC -PUTKI vAHvIS T In naa sekä vastusten alle että jäähdytyslevyn ja takaseinän väliin. Tämä vahvistin kokeillaan toisessa järjestyksessä kuin yleensä. Ensimmäisen asteen anodifiltterin yhteiset komponentit (C1, R5) voi sijoittaa virtalähteen yhteyteen, josta tuodaan vedot kummankin kanavan anodivastuksille (R3). Aluksi mitataan anodipuolen tyhjäkäyntijännite ilman putkia, se on tällä muuntajalla siis noin 365 V. Se ei aivan toteudu tässä esittämässäni versiossa, mutta pelkäämiäni värähtelytaipumuksia ei silti ilmennyt. Konstruktiosta kannattaa tehdä sellainen, että putket ovat mahdollisimman lähellä toisiaan ja signaalitie lyhyt. Hilavastukset ovat välttämättömät. Mainittakoon, että valmiissa koneessani Procon kansilevy ei eloksoinnin takia maadoittunut itse kehikkoon ja aiheutti aluksi epämääräistä häiriötä sekä ylimääräistä päänvaivaa! Verkkomuuntajaksi valitsin tähän versioon UralTonen TV 16 -tyypin, joka sopii erinomaisesti. Suosittelen DC- kytkennän takia käyttämään laitteessa parhaita mahdollisia putkenkantoja, mielellään kullattuja. Kokeilu Ensin toistan taas normaalit varoittelut putkikoneiden kanssa askarteleville kun käsitellään tappavan suuruisia jännitteitä: toinen käsi taskuun ja puuvillahanskat käteen. Sitten sijoitetaan 1. Anna anodijännitteen purkautua (sitä varten on tässä vastukset R11 ja R12) ennen kuin jatkat kokeiluja, ja muista ottaa verkkojohto irti. Sen pitää olla noin 120 V. Laita yksi mittajohto kerrallaan kiinni ja toimi aina yhdellä kädellä. ECC99:n kanssa vastusta ei tarvita, se kun sietää 10 W häviötehoa. Kunkin asteen maadoitukset tehdään aina paikallisesti samaan kelluvaan pisteeseen, esimerkiksi putkenkannan keskitappiin, ja nämä langoitetaan kaikki tähtimäisesti virtalähteen elektrolyytin miinuspisteeseen, joka viedään runkoon. Yhdistelmän voi myös korvata 390 ohm tehovastuksella, lisääntyvän jäännöshurinan ja jäähdytystarpeen kustannuksella. Tasasuunnattu anodijännite on tällöin tyhjäkäynnissä noin 365 V ja kuormitettuna noin 290 V. putki (ECC81) paikalleen ja mitataan putken lämmettyä jännite sen anodeilla. Ero kanavien välillä saa olla korkeintaan muutamia voltteja. Katodiseuraajille voi käyttää yhteistäkin putkea, tässä laitoin ulkonäön symmetriasyistä niitä kaksi
Tässä kun ei katodiseuraajalla ole mainittavaa kapasitiivista kuormaa, niin vastuskin katodilla toimii vallan mainiosti. Prototyypissä kokeilin keulaan aikoinaan myös putkia E80CC ja 12AV7, mutta palasin alkuperäiseen. Tässä kuristinversiossa mittasin vastaavasti alle 1 mV, mikä antaa painottamattomaksi S/N-suhteeksi n. Kun pääteputket ottavat virtaa, laskee anodijännite virtalähteessä n. Jos käyttää toisenlaista päätemuuntajaa kuin tässä esitetty, eikä tiedä sen vaiheistusta, lähtee kone anodi- ja katodikäämin ollessa vastavaiheessa (virran kannalta) todennäköisesti värähtelemään. 12 V suurempi jännite, yli 130V. P1 2 x 47 kohm log potentiometri, esim. Ensimmäisen asteen anodilla pitää silloin ohjeellisesti olla n. Sammutetaan, annetaan jännitteiden laskea ja sijoitetaan katodiseuraajaputki (tai -putket) paikoilleen. Viimeisimpänä pääteputkikokeiluna oli itselläni tässä EL86 sekä triodi- että pentodimoodissa, jotka voi laittaa vaihtokytkimen taakse; g2 kytketään tällöin 47 ohmin vastuksella joko anodille tai suoraan syöttöjännitteeseen Ua. Tätä ei voi tietenkään voi tehdä "lennossa". Se tarkoittaa, että alle 50 mA kulkee pääteputken läpi vastaten suunnilleen 8 W:n kokonaishäviötehoa putkessa. 90 V, katodiseuraajan katodilla n. Katodeilla pitää nyt, lämpiämisen jälkeen olla n. Ulkonäöllisen symmetrian vuoksi laitoin omaa versiooni katodiseuraajaputkia 2 kpl, mutta yhdellä pärjää kun sijoittaa putket toisin. tekstiä) R11 150 kohm /2 W R12 33 kohm /2 W Lisäksi putkenkannat (noval), liittimet. sulakepitimet, nupit ym. Modifikaatioita Ensimmäiseksi putkeksi voi kokeilla muitakin tyyppejä kuin ECC81. Alkuperäisessä koneessani oli CRC anodifiltteri (150 uF/330 ohm/150 uF) ja sen lineaarisesti (kaista 1 MHz) mitattu lähtöhurina oli silti vain 1,5 mV, aivan riittävän pieni käytännön kuuntelussa. Pääteputkien katodeille pitää lämpiämisen jälkeen nousta ja stabiloitua noin 105 V. Tämän takia, jos on epävarma, ei pidä kytkeä parhaita kaiuttimiaan kiinni testivaiheessa! Liite 1: Osaluettelo Vahvistinosa per kanava, vastukset 0,3 W tai 0,5 W ellei toisin mainittu. Lähtökohtana putkivaihdoissa on aina 90 V putken anodilla kaikki putket paikoillaan, tarvittaessa anodi- ja katodivastusta muutetaan. tekstiä) R10 220 ohm /4 W (ks. aLPs tai Bourns "sininen" R1 330 kohm R2 2,2 kohm R3 150 kohm R4 1,5 kohm R5 33 kohm, yhteinen molemmille kanaville R6 2,2 kohm R7 33 kohm / 2 W R8, 2 kpl 100 ohm, kummallekin e182CC:n hilalle oma R9 2,2 kohm 25 W laippakiinnitteinen tehovastus C1 22 µF /400 v, yhteinen molemmille kanaville C2 47 µF /10 v hyvälaatuinen, tantaali tai tavallinen C3 120 µF /150 v hyvälaatuinen F1 Hidas lasiputkisulake 120 ma Päätemuuntaja Hammond 125 ese (Fse, Gse, ks. Vaihdoin laitteeseen myöhemmin kokeeksi tällaisen ja asetin virraksi 4 mA: soundi on ehkä vähän erilainen kuin katodivastuksen kanssa, makuasia lähinnä. Omasta mielestäni vaihto on tarpeeton, ja modifikaatio on helppo tehdä myöhemminkin, jolloin äänellisiä eroja voi itse vertailla. Putki toimii hyvin antaen hieman enemmän te- HIFIMAAILMA 8/2008 79. Konstruktio jättää runsaasti mielenkiintoista kokeiluvaraa osaajille mutta toimii tässä kuvatuilla putkilla hyvin, takana ovat pitkät kokeilut. Laita sähköt poikki ja jännitteet alas ennen kuin teet tuon juotostyön kajoamatta vahvistukseen! Jos kaiutinkäämi on väärässä vaiheessa, vahvistus nousee tuon 6 dB, ja laite siis myös värähtelee hyvin todennäköisesti. teksti) Putket per kanava: ½ x eCC81, ½ x eCC82, 1 kpl e182CC puoliskot rinnan Virtalähde F2 Hidas lasiputkisulake 500 ma k1 verkkokytkin (voi olla schukoliittimessäkin) Tr1 verkkomuuntaja uraltone Tv16 (ks. Alkuperäiseen protooni olen nyt vaihtanut LM Ericssonin 50 000 tunnin SQ- tietoliikenneputken 2C51 (396A), joka on kovassa huudossa maailmalla. 100 V ja pääteputken katodilla n. Katodiseuraajan 33k katodivastuksen pisteiden A ja B välillä voivat osaajat korvata yksinkertaisella vakiovirtageneraattorilla, jonka kytkentä on ohessa. Vaiheistuksen oikeellisuuden voi kokeilla niin, että testaa vahvistuksen ensin ilman vastakytkentää (kaiutinkäämin yläpää kelluu ja katodivastuksen / katodikondensaattorin yhteinen alapää on suoraan maissa). 105 V. Katodiseuraajaksi ECC82:n paikalle sopii hyvin myös 12BH7, muuntajassa riittää tähän hehkuvirtaa. taan putki jossa puoliskojen jännitteet ovat liki samat. Kytkentäkaavioon on merkattu testilaitteesta mitatut jännitteet, ja ne voivat heittää verkkojännitteestä ja mittarista riippuen viitisen prosenttiakin, tämä ei haittaa. En voi sanoa huomanneeni, että ääni olisi vaihdosta parantunut. tekstiä) D1, D2 1N4007 tai uF 4007 tai FR107 ML Merkkilamppu 6 v/50 ma tai ledikaluste C4, C5 kaksikko JJ 100 µF + 100 µF /500 v (kuvassa) tai 2 x 150 µf/400 v C6 10 µf /100 v elekrolyytti L1 anodikuristin 100 ma / 810 H, esim. Kun vastakytkentä otetaan mukaan kytkentäkaavion mukaisesti (eli toisiokäämi mukaan katodipiiriin), pitää kokonaisvahvistuksen pienentyä kuutisen desibeliä, tämä on korvinkin kuultavissa vaikka musiikilla, kun signaalitasoasetuk- siin ei kosketa. (tai R 330 ohm /25 W laippakiinnitteinen, ks. Mullardin NOS M8162 on mielestäni parhaasta päästä ECC81 tähän paikkaan, samoin M8136 sopii erinomaisesti katodiseuraajaksi. Tämän jätän osaaville kokeilijoille enkä takaa onnistumista kun en ole itsekään sitä riittävästi kokeillut. 75 dB. 290 V:iin. Myös kiinalainen 12AU7 tuntuu toimivan tässä hyvin. Hammond 158M, 157M tai vast. Sammuttamisen jälkeen sijoitetaan viimeiseksi pääteputket ja kytketään testikaiuttimet tai keinokuormat lähtöihin. Hurina kaiutinlähdöissä pitää olla niin pieni että sen kuulee vasta läheltä elementtiä
Häiriöetäisyys ja kanavatasapaino ovat hyviä ja herkkyys sekä ottoimpedanssi sopivalla tasolla. risto niska koko kuristimen sopivan kokoisella (luokkaa 300400 ohmia) tehovastuksella. Myös katodiseuraajan voi jättää kokonaan pois, jos haluaa, ja tällöin voi samalla anodivastusta pienentäen ja katodivastusta muuttaen nostaa virran etuasteessa muutamaan milliampeeriin (muista jälleen 90 V anodilla kaikki putket paikoillaan). antoteho on pelkistetylle putkitoteutukselle tyypillisesti voimakkaasti riippuvainen valitusta särörajasta. Tällöin saadaan myös kanavien siltakytkentämahdollisuus monokäytössä kytkemällä toisiot sarjaan (en ole tätä kokeillut). Prosentin säröllä vasemman kanavan antoteho (0,14 W) on oikeaa pienempi (0,4 W). Muistetaanpa kuitenkin sitten taas pääasia eli musiikki! 80 HIFIMAAILMA 8/2008. Oma olohuonesysteemini käsittää 4-tuumaiset Fostex 103 Sigmat, joilla olen soitellut jo 20 vuotta. Tätä kokeilin edellisessä versiossani. Häiriöetäisyys on erinomainen ja herkkyys sekä ottoimpedanssi sopivalla tasolla. 100mA anodikuristin voi tällöin olla hätää kärsimässä. Trimmaus voidaan suorittaa muuttamalla vastuksia R2 ja R3 ja/tai muuttamalla pääteputken katodivastusta 2 W shuntilla tai sarjavastuksella. TEE ITSE: Pännär I rE vE ngE E182CC -PUTKI vAHvIS T In hoakin, kun lepovirran nostaa 65mA:iin shunttaamalla katodivastusta (rinnalle 810 kohm/2 W), ja soundi on OK. Nämä kokeilut jätän jälleen osaajille. Kantakytkentä pitää tietysti muuttaa tälle putkelle! Paikallisvastakytkentä on n. hilalle. Lopuksi Sitten voikin kokeilla mieleistään musiikkia ja arvioida itse tämän pienitehoisen koneen äänimaisemaa ja suorituskykyä. Äskettäin kokeeksi käytettynä hankkimani Audio Pro Ego 515 kaiuttimet (92 dB/W) soivat myös nätisti ja hyvällä volyymilla. Itse en ole putkitasureita tässä koneessa kokeillut ja epäilen, että TV16:n muuntajapakka on GZ34: n hehkutuksen kanssa lämpörajoilla, se käy nytkin jo aika kuumana. Siitä tulee laitteen ainoa suojattu kaapeli etulevyn ALPS- voimakkuussäätimelle, josta se jatkuu suojattuna 1. TV16-verkkomuuntajassa on myös erillinen 5 V hehkukäämi putkitasurille, esim. Tämä on vinkiksi kokeilijoille. 3 dB, ja vaimennuskerroin jää huonommaksi. kymmenen prosentin säröllä kanavien antotehot ovat identtiset. Tasasuunnattu anodijännite on samaa luokkaa kuin tässä käytetyllä Uraltone TV16- muuntajalla. Ottoliittimiä voi laittaa niin monelle kanavalle kuin lystää, langoitus kytkimelle on aina vähän työläs. Anodiresistanssi on tällöin oltava yli 2 x 75 ohmia käämihaaroissa ja putken jälkeinen elektrolyytti alle 50 µf. Tässä käytin kahta kanavaa ja runkoeristettyjä liittimiä. särö yhden watin antoteholla on suuri. putken anodilla (ECC81) pitää jännitteen olla kaikki putket paikoillaan n. Jos pääteputken anodikatodijännite jää kuitenkin liian korkeaksi, voi anodikuristimen kanssa sarjaan laittaa 4 W vastuksen, kuten tässä lopulta tein (kokeillen, sata ohmia pudottaa aina n. Laitteen herkkyys tuplaantuu. Itse palasin kuitenkin tässä ohjeessani alkuperäiseen E182CC-pääteputkeeni, joka edelleen antaa tässä kombinaatiossa mielestäni parhaan musikaalisen tuloksen, vaikkakin melko pienen tehon kustannuksella. Toinen tapa toteuttaa virtalähde edullisesti on käyttää anodimuuntajana Trafox-toroidia TF55VA / 2 x 115 V anodijännitteelle (toisiot sarjaan) ja toroidia TE 22VA / 2 x 12 V hehkuille, putket 12,6 V hehkumoodissa. suuresta impedanssista johtuen kaiuttimet muokkaavat merkittävästi käytännön taajuusvastetta. 90 V, pääteputken anodin ja katodin välillä n. Käytettäessä erilaista verkkomuuntajaa kuin tässä, on lähtökohta aina edelleen se, että 1. GZ34: lle, jota voi käyttää. 10 V) tai korvata Mittaustulokset (E182CC) Pännäri revenge E182CC Mittaustulokset (ECC99) Pännäri revenge ECC99 Taajuusvasteet Tehonkulutus, tyhjäkäynnillä 60 W Taajuusvasteet Tehonkulutus, tyhjäkäynnillä 60 W Pääteasteet -antoteho, jatkuva, 1 kHz, resistiivinen kuorma 8 ohmin anto, 8 ohmiin, thd 1/10 % 0,14 W/2,3 W 8 ohmin anto, 4 ohmiin, thd 1/10 % 0,04 W/1,6 W -antoimpedanssi, 1 kHz, 8 ohmin anto 1,7 ohmia Linjaotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 86 dB -herkkyys 280 mv -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 46 kohmia -yliohjaustaso yli 3 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin 2,9 % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 0,1 dB Pääteasteet -antoteho, jatkuva, 1 kHz, resistiivinen kuorma 8 ohmin anto, 8 ohmiin, thd 1/10 % 0,4 W/2,4 W 8 ohmin anto, 4 ohmiin, thd 1/10 % 0,09 W/1,4 W -antoimpedanssi, 1 kHz, 8 ohmin anto 2,3 ohmia Linjaotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR -herkkyys -ottoimpedanssi, 1 kHz -yliohjaustaso -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 94 dB 250 mv 46 kohmia yli 3 v 2,6 % 0,1 dB Mittaustulosten arviointi vahvistimen taajuusvasteet ovat tasaiset pientä - käytännössä merkityksetöntä - bassokorostusta lukuun ottamatta. antotehon mittausten perusteella vahvistin on selvästi optimoitu suuremmille kuormitusimpedansseille, eikä sitä ole mielekästä käyttää alle 8 ohmin kaiuttimien yhteydessä. Vastakytkennän vihaajat voivat jättää päätemuuntajan toision molemmat päät kokonaan kellumaan, jolloin pääteputken katodivastuksen ja katodikondensaattorin yhteinen piste (alapää) kytketään suoraan maihin. ECC81:n tapauksessa anodivastusta ei kuitenkaan pidä laittaa pienemmäksi kuin 33 kohm. antoimpedanssi on rakenteen huomioiden tavanomainen. Valintakytkimenä on C&K:n 2-napainen miniatyyrivipukytkin, joka on takalevyssä laitteen reunassa liittimien vieressä. suuresta impedanssista johtuen tyypillisten 8 ohmin kaiuttimien voi odottaa aiheuttavan kokonaisuuden vasteeseen reilun desibelin poikkeamia. antotehon mittausten perusteella vahvistin on selvästi optimoitu suurille kuormitusimpedansseille, eikä sitä ole mielekästä käyttää alle 8 ohmin kaiuttimilla. 170 V ja pääteputken virta 4550 mA. Kuitenkin, tehorajoitus hyväksyen tämä kytkentä on pitkään ollut oma suosikkini. antoimpedanssi on rakenteen huomioiden tavanomainen. Normaali Hifimaailman tekemä särömittaus 1 watin teholla ei ole oikein hyvä mittari tälle laitteelle verrattuna kymmenwattisten SE-koneiden vastaavaan mittaukseen, parisataa milliwattia tässä antaisi paremman referenssin. Nämä kokeilut jätän vihjeeksi osaajille. Myös 15tuumaisia Tannoy Monitor Goldejani 300 litran Onken-koteloissa (93 dB/W) tämä kone tuuppaa hyvällä subjektiivisella volyymilla. Herkkyys on yli 90 dB, ja ne ovat täten oivallinen pari tälle vahvistimille. särö yhden watin antoteholla on suuri mutta se koostuu pääasiassa vähiten risto niska häiritsevästä toisesta harmonisesta. Mittaustulosten arviointi vahvistimen taajuusvasteet ovat tasaiset kuormitusimpedanssista riippumatta. antoteho on pelkistetylle putkitoteutukselle tyypillisesti voimakkaasti riippuva valitusta särörajasta
klo 1014. Paikalla uutuusmallit 310.2 CE, BS244 sekä MicroMagic kera maahantuojan edustajan. klo 1014. 2.190 /pari. Paikalla kohuttu Planets ja veistoksellinen Bella Luna Diamante sekä maahantuojan edustaja. Mallisto alk. Kaiuttimien ääni on uskomaton yhdistelmä eri toimintaperiaatteiden parhaita ominaisuuksia. 223 /pari. äivä mop008 De 2.2 20.1 Kuvassa Bella Luna Diamante svh. Elac-kaiuttimilla on 10 vuoden takuu. Elac-esittelypäivä la 13.12. Lämpimästi tervetuloa! R astilanraitti 5 A, 200 m R astilan metroasemalta · Avoinna tipe 1218 sekä la 1014 · Puhelin 09-344 3949 · Nettik auppa: w w w.mrhifi.fi www.propellihattu.fi. Saksalaisen Duevelin käsityönä valmistetut ympärisäteilevät kaiuttimet herättävät keskustelua niin persoonallisella ulkonäöllään kuin ennenkuulumattomalla äänelläänkin. 1.035 /pari. Satavuotias saksalainen Elac aloitti hifikaiuttimien valmistuksen vuonna 1981 ja on siitä lähtien pyrkinyt tuotteissaan yhdistämään sisustukselliset näkökohdat hyvään ääneen ja tinkimättömään viimeistelyyn. Duevel-esittelypäivä la 20.12. ESITTELYSSÄ PARASTA SAKSALAISTA INSINÖÖRITAITOA JA LUOVAA KAIUTINSUUNNITTELUA. TAVOITTEENA TÄYDELLINEN ÄÄNENTOISTO JA MODERNI ULKOASU. äivä mop008 De 2.2 13.1 Kuvassa FS247 svh. Lämpimästi tervetuloa! Miksi tyytyä harmaaseen ja intohimottomaan hifiin. Duevel kokonaisvaltaisesti ympäröivää ääntä. 7.360 /pari. Mallisto alk. Vuosittain työstään tunnustusta saaneen valmistajan mallisto kattaa kaiuttimet pienimmistä hyllymalleista edistyksellisiin 600-sarjan kaiuttimiin
Vahvistin lämpenee kohtuullisen hitaasti ja vilkuttelee "ready"tekstiä ennen käynnistymistään. ProCaster, hyvä äänentoisto ja putkitekniikka eivät mahdu kovin helposti samaan lauseeseen, kun mietitään valmistajan historiaa. Joukon jatkoksi on liittynyt kiinalainen ProCaster. Kaiutinliitännät ovat olemukseltaan notkuvaiset, mutta ajavat silti asiansa. Nyt myös kaksikanavaisten viritinvahvistimien uusi aika on ilmeisesti tuloillaan. Monipuolisen liitinvalikoiman lisäksi paketista löytyy RDS-viritin. Siksi päätimme syynätä kunnolla läpi myös ProCasterin näkemyksen. Vilkkuvaloja ja digiottoja Aivan retroksi ProCaster ei sentään ole heittäytynyt, vaan vahvistimen etulevy tuo mieleen klassisen joulukuusivertauksen. Pätevänoloisia malleja alkaa olla jo useammallakin valmistajalla. Kyynikon kannattaa kääntää siis sivua jo tässä vaiheessa. J Mutta kuten optimisti on aikaisemminkin saanut huomata, hinnan, merkin tai toimintaperiaatteen perusteella ei kannata tyrmätä mitään vahvistinta. TESTI: Pr oCa STE r aV-4346 - VIr ITIn VahVISTIn TeksTi: Mikael NederströM kuvaT: Mauri eroNeN MiTTaukseT: risto Niska Putkilla budjettiluokkaan Mitä saadaan, kun yhdistetään putkiesivahvistin, viritin, stereopääte ja edullinen hinta. Digibokseistaan tunnettu Kiinan-ihme on ilmeisesti huomannut retrobuumin tuoman markkinaraon, joka on lisännyt kaksikanavaisten laitteiden kysyntää. Signaali/kohinasuhteen pitäisi olla yli 120 desibeliä sekä analogisilla että digiotoilla. 82 HIFIMAAILMA 8/2008. Putket näkyvät pienen ikkunan takaa, eikä nappuloissa tai julkisuvun valaistuksessa ole muutenkaan säästelty. Valmistajan tekniset lupaukset ovat melko hulppeita hintaluokka huomioiden. Ottoliitäntöjä riittää joka lähtöön; mukana on kuuden linja-oton lisäksi levysointiliitäntä sekä PCM-signaalia osaava otto neljälle digitaaliselle äänilähteelle. Ja jos tämä ei vielä riitä, laitteesta löytyy 3,5 mm miniplugiotto esimerkiksi kannettavalle soittimelle sekä USB-liitäntä MP3-toistoa varten, jolloin musiikkitiedostot voi toistaa suoraan USB-tikulta. Vaikutelma ei varsinaisesti ole tyylikäs, mutta jollain tavalla asiallisen funktionaalinen kuitenkin. Jopa putkien takana loistaa pieni oranssi led, jonka tarkoitus on ilmeisesti virittää käyttäjä lämpimiin putkitunnelmiin. Uusi ProCaster Vacuum Tube Stereo Receiver. o aikaisemmin ilmassa on ollut merkkejä stereotoiston uudesta noususta, mikä on näkynyt edullisten vinyylisoittimien ja putkivahvistimien kovana kysyntänä. Puhdasta tehoa 0,1 prosentin säröllä luvataan 130 wattia kanavaa kohti. Näistä kaksi on optisia ja kaksi koaksiaalisia
Oranssin ledin lämmittämät putket sijaitsevat sulassa sovussa MP3-oton kanssa. Osasyy lienee bassotoistossa, jossa on enemmän napakkuutta kuin HIFIMAAILMA 8/2008 83. Myös operaatiovahvistimelle koottu levy sointin-liitäntä tuotti taajuusvasteeltaan pettymyksen. Sarjaliitäntä on tulevia ohjelmistopäivitystä varten. myös suuri-impedanssisilla kuulokkeilla. Kuulokekuuntelijalle ProCasteria ei kuitenkaan voi suositella. Kuulokeannon impedanssi on melkoisen suuri, mikä aiheuttaa taajuusvasteen mutkittelua ja bassokontrollin puutetta Kaiutinliitäntöjen naparuuvit ovat hiukan notkuvat mutta muuten kohtuullisen toimivat. Mutta tämän voi hyvällä omallatunnolla antaa anteeksi, koska vahvistimen hinta on poikkeuksellisen edullinen. Erilliskomponentteja ja putkipari Vahvistimen pääteaste on koottu kokonaan erilliskomponenteilla, ja mitoitus on muutenkin melko massiivinen. Vahvistimen etulevy yhdistää uutta ja vanhaa. Putkia löytyy esivahvistinosasta, lukuisten operaatiovahvistimien joukosta, yksi pari. Mukana on myös stereovahvistimissa harvinaisemmat digitaaliset tuloliitännät, sekä optisena että koaksiaalisena. Positiivista esivahvistinosassa oli kanavatasapainon pieni vaihtelu, joka on sähköisen säätimen ansiota. Varustelussa vahvistimen vahvuus Procasterin ääni ei muistuta oikeastaan missään määrin perinteistä putkisoundia. Aivan kohdalleen vastetta tuskin saa silläkään keinolla. Vasemmanpuoleinen player input -liitin hyväksyy mukana toimitettavan erikoiskaapelin iPod-ohjausta varten. Kaukosäädin on vaatimaton muovipalikka. Siksi ei ollut yllättävää, että luvatut teholukematkin täyttyivät. Vasteesta löytyy suuri kuoppa bassoalueelta, mikä kuuluu takuuvarmasti heikommallakin laitteistolla. Siksi erillinen kuulokevahvistin on pakkohankinta ProCasterin omistajalle. Häiriöetäisyys jäi luonnollisesti luvatuista lukemista, mutta 90 desibeliä linjatasolle ja 76 desibeliä MM-levysoitinotolle ovat joka tapauksessa kelvollisia arvoja. Putkien tyyppi jäi valitettavasti arvoitukseksi. Plussaa tulee mahdollisuudesta käyttää myös banaaniliittimiä. Vaimentuma on niin laaja, että sitä voi yrittää korjata bassosäätimellä. Ääni on luonteeltaan vilpoinen, ajoittain suorastaan aggressiivisen kuivakka
Näiden puutteiden vastapainoksi löytyy poikkeuksellisen suuri määrä linjaottoja, joiden joukossa on myös sähköinen ja optinen vaihtoehto digitaalisignaalille sekä USB- ja iPod tulo etulevyssä. Hintaansa nähden laite siis tuottaa varsin kelvollista ääntä. Jäähdytyselementti vaikuttaa suuren jatkuvan antotehon huomioiden niukasti mitoitetulta. taajuusvasteet tehonkulutus -lepotilassa -tyhjäkäynnillä -10 W/8 ohm/kanava antoteholla Pääteasteet -antoteho, 1 kHz, resistiivinen kuorma --jatkuva, 8/4 ohmiin --hetkellinen, 8/4 ohmiin -antoimpedanssi, 1 kHz -kuulokeannon impedanssi, 1 kHz 2W 32 W 145 W muhevuutta. Toisaalta bassopää pysyy aika hyvin kasassa, vaikka ei tukevuudessaan olekaan parasta a-luokkaa. Teholukemien perusteella vahvistimen virtalähde on reilusti mitoitettu (jatkuvan ja hetkellisen tehon suhteellinen ero on pieni). esivahvistimessa on operaatiovahvistimien seurana kaksi tyypiltään arvoitukseksi jäänyttä putkea. Jos ei halua sijoittaa enempää vahvistimeen, ja lukuisille liitännöille on käyttöä, laitetta voi suositella. Itse kuuntelin ProCasterin noin puolen tunnin päällä olon jälkeen, kun taas Samun arvio perustui yli kolmen tunnin lämmittämiseen. 125/165 W 155/220 W 0,2 ohmia 1300 ohmia Mittaustulosten arviointi kuuloke- ja levysoitinliitännät vaatimattomia Linjaoton ja kuulokeannon taajuusvasteet ovat tasaiset. Osittain tämä saattaa johtua käytetyistä levyistä, mutta myös putkitoimisen koneen lämpenemisestä. Jos se otetaan yhtälöön mukaan, edellä mainittu narina jää hyvin lieväksi. (010) 309 5555, www.verkkokauppa.com, www.procaster.net Mitat: (l x k x s) 43,0 x 15,0 x 38,0 cm Paino: 9,6 kg + edullinen hinta + reilut liitännät - Viileäsävyinen ääni Mittaustulokset ProCaster aV-4346 Kurkistus konehuoneeseen reilua ja niukkaa mitoitusta kannen alta paljastuu virtalähteen massiivinen ja mittausten perusteella reilusti mitoitettu rengassydänmuuntaja. Kovin intensiivistä musiikkinautintoa ProCasterilla ei siis saa aikaan, mutta ei saa monella muullakaan tämän hintaluokan laitteella. Ja diskantti voisi tietysti toistua sävykkäämminkin. sävymaailmaa oiotaan välillä aika reilusti, ja stereokuva aukeaa lähinnä leveyssuunnassa siinäkin suurpiirteisesti. Yleissävy tuntuu osalla näytteistä lämminsävyiseltä, ja jostain syystä joillain taas keskialue kuulostaa ohuelta. Näin ollen se ei sovellu hyvin edes suuri-impedanssisille kuulokkeille. Tiukka ote toimii kevyemmällä musiikilla, mutta vaativampi materiaali kärsii elävyyden ja luontevan ilmavuuden puutteesta. Risto Niska linjaotto -häiriöetäisyys, 10 W/8 ohmiin, CCiR 90 dB -herkkyys 210 mv -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,1 dB -ottoimpedanssi, 1 kHz 42 kohmia -yliohjaustaso 2,5 v -harmoninen särö, 1 kHz, 1 W/8 ohmiin alle 0,01 % -20 kHz lisävaimennus 6 kilo-ohmin syöttöimpedanssilla 0,3 dB levysoitinotto MM, 5 mv -häiriöetäisyys, CCiR 76 dB -vahvistus verrattuna linjaoton vahvistukseen 38 dB -kanavatasapaino -30 dB voimakkuusasetuksella 0,0 dB -harmoninen särö, 1 kHz 0,01 % -yliohjaustaso, 10 kHz 155 mv -ottokapasitanssi 170 pF -ottoimpedanssi, 1 kHz 46 kilo-ohmia Kuunteluarviot Mikael Nederström samu saurama Kylmänkalsea vahvistimen perussoundia leimaa selvä viileys, napakkuus ja tietty teräväotteisuus. kolea esitys niistää luontevaa lämpöä monista levyistä mutta tuo vastapainoksi selkeyttä ja erottelua. Linjaoton mittaustulokset ovat asialliset. Myös kuulokeanto saattaa aiheuttaa mutkia taajuustavasteeseen. kompromissi ei kuitenkaan ole musiikinkuuntelun kannalta erityisen toimiva. Levysoitinesiaste on mukava lisä, mutta valitettavasti sen taajuusvasteessa on toivomisen varaa. 8 oheislaitteet: Gradient evidence iii -kaiuttimet, arcam FMJ a32 -vahvistin ja Naim 5i -CD-soitin 84 HIFIMAAILMA 8/2008. kuunneltavan äänilähteen valitsevat puolijohdekytkimet, ja voimakkuuden säätönä on moottoroitu potentiometri. Jos taas musiikista nauttiminen on pääasia, kannattaa säästää vielä muutama satanen ja siirtyä suosiolla seuraavaan hintaluokkaan. Levysoitinotto sen sijaan vaimentaa huomattavasti bassoja. Levysoitinoton numeroarvot edustavat keskitasoa suurehkoa kapasitanssia lukuun ottamatta. Vahvistimen vahvuudet löytyvät selvimmin sen varustelusta. Tilaa sisältävä musiikki muuttuu turhan pistemäiseksi, pinnassa soivaksi ja hengettömäksi. Puhdasta ääntä irtoaa kohtuullisen mukavasti. Sauraman kuunteluissa arvion sävy oli melko erilainen. Metalliset sävyt leimaavat taiten tehtyjä peltisoundeja, joten pelkästä neutraaliudesta ei ole kysymys. ei varsinainen nautintokone, mutta reilusti pakettistereota parempi kuitenkin. Pääteasteet on koottu kokonaan erilliskomponenteista. Tehokivinä toimivat kaksi bipolaaritransistoria kanavaa kohden. Äänenlaatuun liittyvässä kritiikissä on tällä kertaa yksi iso mutta, nimittäin vahvistimen hinta. kuulokeliitännän impedanssi on suurin Hifimaailmassa mitattu. Huolimatta vähemmän hifistä lähestymisestä, vahvistin innostaa laittamaan seuraavan levyn soimaan, ja sitä ei tapahdu ollenkaan usein kalliimmassakaan hintaluokassa. Mutta myös keskialueen elävyydessä voisi olla parantamisen varaa. Levysoitinoton esivahvistin on toteutettu pelkistetysti yhdellä operaatiovahvistimella. 7½ Enemmän musiikkia, vähemmän hifiä Yleisluonteessa on jotain avointa ja helppoa, mikä tekee kuuntelusta vaivatonta, vaikka vahvistimen ääni ei perinteisessä hifimielessä olekaan ihan moitteeton. TE S T I : Pr oCa STE r aV-4346 - VIr ITInVahVISTIn ProCaster aV-4346 Vacuum Tube Stereo receiver Hinta: 249,90 lisätietoja: verkkokauppa.com, Puh. Lepotilan virrantarvetta varten on erillinen pieni pakkamuuntajansa. Bassoilla on kyllä potkua, mutta alimmille asti ei voimaa oikein riitä
Löytyykö tyylin takaa vastinetta kotiteatteriharrastajan tarpeisiin?. TE S T I : LG 47LG6000 47" FULL HD -TELE vISIo TeksTi, kuvaT ja miTTaukseT: Mauri EronEn Muotovalio 86 HIFIMAAILMA 8/2008 LG:n Scarlet-mallisarjan suurin edustaja yhdistää räväkän punamustan designin ohueen rakenteeseen
Se saa myös helposti staattisen varauksen, jolloin pölyjen pyyhkiminen on erittäin hankalaa. Yläpinnaltaan kiiltävä jalusta kääntyy 20 astetta vasemmalle ja oikealle mutta ei pystysuunnassa. Persoonallinen ratkaisu toimi vain ajoittain, eikä televisio reagoinut johdonmukaisesti reiän sisällä tai ympäristössä tehtyihin liikkeisiin. HDMI-liittimiä on luokassaan anteliaasti neljä, ja yksi niistä sijaitsee maksukorttilukijan ja USB-liitännän vieressä, television vasemmassa reunassa. Tavallisen virtakytkimen sijaan television käynnistys tapahtuu aukkoon ulokkeita tökkimällä. Tämä on harmi, sillä se sisältää 47- ja 52-tuumaiset LED-taustavalaistut mallit. Full HD -tarkkuuteen yltäviä plasmatelevisioita LG tuo myyntiin vuoden lopulla PG4000- ja 7000sarjojen muodossa. LG 6000-sarja sijoittuu valmistajan omien sanojensa mukaan premium-sarjaan. Samaa punaista käytetään myös kapeana aksenttina pöytäjalustan reunoilla. Huipulle sijoittuvaa LG7000-sarjaa ei maahantuojan mukaan ole tulossa Suomen markkinoille. Virrat saa onneksi päälle myös kaukosäätimestä sekä television oikean reunan kanavien tai oton valitsimesta. Nyt testattu televisio on 47-tuumainen ja tarkkuudeltaan täydet 1920x1080 pikseliä. Televisio reagoi painalluksiin riittävän nopeasti, ja kevyestä rakenteestaan huolimatta kapulan näppäimien tuntuma on täsmällinen. Liitännät ja käyttöliittymä Punaisen takalevyn sisennyksessä sijaitseva liitinpaneeli on kattava. Koko kontrastikas ulkomuoto on kasattu alle 9 cm ohueen koteloon. Nahkakuviota muovilla jäljittelevä kaukosäädin on selkeä ja miellyttävä käyttää. Kaapelinhallintaa varten mukana toimitetaan muovirinkula, jonka läpi johdot voi pujottaa. HIFIMAAILMA 8/2008 87. Sisäistä DVB-T-viritintä varten on antenniliitäntä. USB-muistitikkuja ymmärtävä liitin tukee JPEG- ja MP3-tiedostoja sekä FAT32-tiedostojärjestelmää. Äänille ei ole analogista stereolähtöä vaan optinen digianto. Scarletin kiiltävä, muovinen etupaneeli on äärimmäisen herkkä pölylle ja sormenjäljille. Hallitseva väri television takapuolella on räikeä scarlet-punainen. SCART-liittimiä on kaksi, VGA-, komponentti- ja komposiittituloja yksi. Ääni kuului. Kokomustan etulevyn rikkoo kookkaan alareunan keskelle sijoitettu ammottavan pyöreä reikä. Kaiuttimet on suunnattu alas ja taakse, joten ne eivät näy edestä käsin. Suomeen tuotavista LCD-malleista se on kehittynein. Musiikkia voi toistaa kuvien selailun yhteydessä. S-video puuttuu. Nyt plasmamallistossa on vain 1365x768 tarkkuuden televisiota. Etulevyn alareuna on korkea, ja se piilottaa sisäänsä elektrostaattisia kaiutinelementtejä
Kevyt kapula on tuntumaltaan hyvä, ja näppäimien asettelu on selkeä. 24p-toisto on LG:llä miellyttävän sulavaa, eikä 100 hertsin TruMotion-tekniikka tuonut lisäarvoa elokuvakäytössä. LG ei sovellukaan täysin pimennettyyn tilaan. Kontrastisäätö tulee pudottaa noin 80:een kirkkaiden sävyjen erottelemiseksi. Tällöin testilevyn ja mahdollisen kalibrointilaitteiston avulla tehdyt kirkkauden, kontrastin ja värien säädöt pysyvät aina kohdallaan. Heikkoutta voi vähentää asentamalla television taakse taustavalon. Havainnollisesti nimetyt valikot eivät kaipaa käyttöohjetta tuekseen, mutta kuvasäätöihin pääsemiseksi tarvitaan lukuisia näppäinpainalluksia. Säätöjen ajaksi valikkonäkymä pienenee, ja testikuvan näkyvyys paranee. Säätöön pääsee suoraan käsiksi kaukosäätimen pikavalikkonäppäimellä. Kalibrointiin LG:ssä on kattavat säädöt. Medium- ja cool-esivalinnat tuottavat liian sinisen kuvan. LG:n virrankulutus vaihtelee 94281 watin välillä. Harrastajan kannattaa käyttää au- Yleisen kolmen SCART-liitännän sijaan LG panostaa HDMI-tuloihin. Esiasetustiloja on Intelligent Sensor -tilan lisäksi viisi: vivid, standard, cinema, sport ja game. Pimeässä tilassa miellyttävin havaittu kontrasti saavutettiin taustavalon asennolla 10, jolloin täysvalkoisen kirkkaus kuvan keskellä oli noin 93 kandelaa neliömetrille. Kuvan gammakäyrän sekoittava Fresh Contrast -tila ja kohinanpoisto ovat automaattisesti oikeassa asennossaan, offilla. TE S T I : LG 47LG6000 47 " FULL HD -TELE vISIo Oikean reunan ohjauspaneeli sisältää tärkeimmät päivittäiseen käyttöön liittyvät painikkeet. Kanavan, äänenvoimakkuuden ja tulon valinnan lisäksi se soveltuu jotenkuten myös valikoissa seikkailuun. Expert-tilassa kontrastisäätö on sellaisenaan liian korkealla (100), samoin taustavalo (70), jos kuvaa katsellaan pimeässä. LG:n mukaan sensorin avulla voi saavuttaa jopa 62 % säästön virrankulutuksessa. Oletuksena valittu vivid on kaikessa räikeydessään käyttökelvoton. Miellyttävän kuvan saamiseksi expert-tila warm-värilämmöllä on hyvä lähtökohta. Warm-lämpötila on katselukelpoinen sellaisenaankin, mutta kalibrointi vähentää vihreän liian suurta ja punaisen liian pientä suhteellisuutta osuutta harmaasävyissä. Valikot ovat erittäin tyylikkäät, ja ne reagoivat kaukosäätimeen kelvollisella vasteella. Se säätää kuvan perusasetuksia ympäröivän valon mukaan, kun kuvan esiasetuksista on valittu Intelligent Sensor -tila. Sisääntulon valinta on hidasta, sillä niitä selataan yksi kerrallaan listan sijaan. Lisäksi se sormeilee terävyys, väri- ja valkotasapainosäätöjä. Lyhyen käyttämättömyyden jälkeen säätöikkuna katoaa itsestään. Päävärien brightness- ja contrast-säätöjen lisäksi siinä on pää- ja välivärien sävyä ja saturaatiota muuttava hyvä värin- Säädöt käsin ja ilman Lähes näkymätön elementti etulevyssä on huoneen valaistusta tarkkaileva sensori. Linjalähtö äänelle on vain digitaalisena. 88 HIFIMAAILMA 8/2008. Totuttuun tyyliin se teki elokuvasta sulavan mutta videomaisen. Taustavalon asteikko ulottuu nollasta sataan. Tällöin korkea, varsin sininen pohjamusta ei erotu pimeästä taustastaan niin helposti. Videolähteellä, kuten urheilulla, sen käyttöä kannattaa kokeilla, sillä tekniikka parantaa liikeresoluutiota. Kaukosäätimen OK-näppäimen toiminta on hieman epäloogista; se sulkee valitun alavalikon sen sijaan, että siirtyisi säätötilaan. Näiden lisäksi kahteen expert-käyttäjätilaan voidaan tallentaa lisää asetuksia. Vastaavasti maksimikirkkaus vaihteli 40 ja 327 neliökandelan välillä. Taustavalon kirkkaus on LCD-televisossa käytännössä ainoa virrankulutukseen vaikuttava tekijä. tomatiikan sijaan pelkkää taustavalon käsisäätöä katselutilan valoisuuden mukaan. Vaatimattoman, noin 700:1 kontrastisuhteen takia mustan taso on tällöin varsin korkea, 0,137 cd/m². Lisäasetuksista täytyy erikseen kytkeä Real Cinema päälle, jolloin Blu-ray-levyjen 24p-kuva toistuu oikein. Kirkkaus putoaa enimmillään noin kolmanneksen vasemmassa alareunassa. Kirkkaus- ja terävyyssädöt ovat kohdallaan, eikä värikylläisyyteenkään tarvitse koskea. Minimissään mustan tasoksi mitattiin 0,056 cd/m², maksimissaan 0,471 cd/m². Listaan pääsee kyllä käsiksi valikoiden kautta. Niitä on kaikkiaan neljä. Pimeässä huoneessa kirkkaus ja kontrasti laskevat automaattisesti, jotta silmät eivät rasitu
Epäsäännölliset kirkkaat korostumat esiintyivät sekä NTSC- että PAL-formaatin DVDlevyillä niin progressiivisena kuin lomitettunakin. Laadukas, skaalaava DVD-soitin on suositeltava kumppani LG:lle. Harmaasävyjen kalibroinnin tarvitsemien värisäätöjen lisäksi televisiossa on ISF-tasoinen värinhallinta. Säädön tekemisen ajaksi suuri valikko katoaa ja tilalle tulee kuvasta suuremman osan paljastava pieni palkki. Käytännössä se on kuitenkin tarpeeton, sillä alivalikoistakin pääsee siirtymään suoraan eri säätökategorioihin. Nimeämiskäytäntö on selkeä, ja asetuksien ryhmittely on loogista, joten ohjekirjattakin pääsee pitkälle. Säätöjen välillä liikkuminen palkkitilassa onnistuu suoraan ylä- ja alanuolinäppäimillä, eikä valikkoon tarvitse välillä palata. Kuvassa näkyviä varjoja ei saa pois, eivätkä ne johdu terävöityssäädöstä tai heikkolaatuisesta analogisesta kaapelista. Kuuden pikselin etäisyydelle ulottuvat haamut ilmaantuvat näkyviin kaikella lähdemateriaalilla. Leveytensä vuoksi ne näkyvät myös etäältä, mutta tavallisella elokuvamateriaalilla käytännössä harvemmin. Aloituskuvassa näkyvän erikoisen virtakytkimen lisäksi virrat saa päälle myös oikean reunan näppäimillä. Päävalikko on web 2.0 -vaikutteisine ikoneineen erittäin tyylikäs. Painikkeilla voidaan selata myös valikkoa, mutta niiden tuntuma on epämääräinen. HIFIMAAILMA 8/2008 89. Sisäänrakennetun videoprosessorin skaalaus aiheuttaa kuvaan erikoisia virheitä
Tumman pään sinisyys voimistuu kalibroinnin jäljiltä entisestään, mutta korostusta voi halutessaan vähentää keskisävyjen tarkkuudesta tinkimällä. 90 HIFIMAAILMA 8/2008. Erinomainen tulos, joka takaa hyvän tummien sävyjen erottelun ja miellyttävän kirkkauden. Puoliksi hyvä prosessori HQV:n testilevyillä testattiin television kykyä muuttaa lomitettu lähdesignaali progressiiviseksi, ja DVD-varianteilla koestettiin lisäksi skaalaus alhaisesta tarkkuudesta paneelin natiiviresoluutioon. Lomitetusta PAL-lähteestä filmiframet eivät tunnistu, ja vaakaviivat välkkyvät näkyvästi. Säädöt eivät välttämättä päde muihin samanmallisiinkaan televisioyksilöihin. Kirkkaan pään kompressiota voi vähentää kontrastisäätöä pudottamalla maksimikirkkauden ja saavutettavan kontrastisuhteen kustannuksella. Harmaasävyjen tasapaino ja delta E -arvot warmvärilämpötilassa. Ilmiö näkyy myös käytännön katselussa tavallisilla elokuvilla. Kohinanpoisto on keskinkertainen ja toimii hyvin vain liikkumattomalla kuvalla. LG:n videoprosessori on DVD-lähdettä katsottaessa suoraan sanoen kehno. Värit olivat vakioasetuksilla miellyttävät sekä silmien että mittarin mielestä, joten niihin ei tarvinnut koskea. Porrastuvia linjoja testaava lipputesti sujuu sekä PAL- että NTSC-levyllä hienosti. Testatun yksilön väriasetukset kalibroituina olivat seuraavat: red contrast 5, green contrast -10, blue contrast -2, red brt 0, green brt 0, blue brt 1. Vihreä dominoi hiukan, minkä tarkkasilmäinen huomaa käytännössäkin. Jättämällä sinisen pohjakirkkauden nollaan tulos saattaa olla tummassa päässä miellyttävämpi. Filmilähde erottuu videomuotoon tallennetusta materiaalista NTSC-levyillä, kunhan prosessorille annetaan hieman aikaa. Asetus on muuhun käyttöön liian korkea. Eksoottisempia kadenssejakaan LG ei ymmärrä. Epämääräisiä kirkkaita alueita muodostava virhe ilmenee tarkemmin edellisen sivun kuvista. Kuva näytetään 3:2-pulldownin kera 60 hertsillä hieman nykien. Keskiarvo 2,22. Loivia vaakapalkkeja heiluttava jaggies-testi on erittäin tasainen, eikä tarkkuutta huku video- tai filmilähteestä. Gammakäyrä mediumasetuksella verrattuna 2,2-referenssiin. Tumminta päätä lukuun ottamatta neutraali toisto. Samat skaalausvirheet esiintyivät kuitenkin sekä lomitetulla että progressiivisella kuvalla. 1080p-tarkkuuteen skaalaava DVD-soitin on siis tarpeellinen. NTSC-lähteestä LG osaa irrottaa yksityiskohtia erittäin hyvin, jos terävyyssäädön asettaa puoleen väliin (50). Kun elokuvia katsellaan niin valoisassa tilassa, että pohjamustan korkea taso ja sinisyys eivät pomppaa silmille, tuottaa LG sävyiltään hyvin neutraalin kuvan. Luminanssi verrattuna 2,2-referenssigammaan. Lomituksen poiston prosessori tekee varsin kelvollisesti, mutta skaalauksen yhteydessä syntyvät artifaktit ovat häiritseviä. Kalibroituna harmaasävyt ovat 20100 % kirkkausvälillä erinomaiset, mutta tumma pää sinertää. Lineaarisuutensa vuoksi esiasetus on joka tapauksessa käyttökelpoinen. Harmaasävyjen tasapaino ja delta E -arvot kalibroituna. LG:n ohjekirjan mukaan HDMI-liitäntä ei tue lomitettua 480i/576i-signaalia, mutta televisio hyväksyi sen mukisematta. Jos kuvalähdettä ei tarvitse skaalata lainkaan, LG suoriutuu testeistä upeasti. TE S T I : LG 47LG6000 47 " FULL HD -TELE vISIo hallintajärjestelmä. Kohinanpoistoa lukuun ottamatta se kerää täydet pisteet HQV HD -Blu-ray-levyn testeistä. 10 % valkoisen heikon harmaatasapainon vuoksi keskimääräinen delta E -arvo on 4,9
kirkkauden poikkeama keskim. LCD-televisioille tyypillisesti mustan taso tai sävyerottelu ei heikkene, kun ruudulla on kirkasta materiaalia. Korkea maksimikirkkaus ja ilman kalibrointiakin saavutettu hyvä väritoisto tuottavat selkeän kuvan olohuoneeseen. Esimerkkikuvan tarkoitus on korostaa taustavalon epätasaisuutta, eikä se painettuna vastaa luonnossa havaittua kuvaa kirkkaudeltaan tai sävyltään. Mittaustulokset Virrankulutus (W) valmiustilassa käytössä *1 Kuva kalibroituna Gamma (keskiarvo) mustan taso (cd/m2) *1 kirkkaus (cd/m2) *1 On/off-kontrasti aNsi-kontrasti keskim. Mitattu ANSI-kontrasti vahvistaa näköhavainnot. Pohjamusta on sinertävä ja taustavalo hieman epätasainen. LG 47LG6000 Väritoisto verrattuna HDTV REC709 -standardiin. n HIFIMAAILMA 8/2008 91. Nykyisen digi-tv:n 720x576-lähetteillä ongelmaksi muodostuu huono skaalain. Tumman pään erottelu on erinomainen, ja pienetkin sävyerot erottuvat kuvan hämärissä osissa. Kattavalla värinhallinnalla tilannetta voi korjata. Hinta: 1 799 Mitat: 115,3 x 86,9 x 43,5 cm Paino: 32,6 kg Lisätietoja: LG electronics Finland, puh. Ilmiön huomaa selvimmin tumman elementin sijaitessa keskiharmaalla taustalla. Mustan taso ruudun keskellä vaihtelee 0,056 ja 0,47 neliökandelan välillä taustavalon asennosta riippuen. Päävärit ovat suhteellisen tarkat, mutta magenta sinertää. Se heittää asetuksista riippumatta kuuden pikselin mittaisen varjon sivusuunnassa. Aluksi virhe vaikutti aggressiivisen terävöityksen luomalta, mutta varjon etäisyys varsinaisesta elementistä ei muistuta perinteisen terävöityssäädön muodostamaa reunakorostusta. Pimeässä tai hämärässä tilassa kirkas ja sinertävä pohjamusta muodostuu häiritsevimmäksi tekijäksi. Pimeässä huoneessa kirkas musta on häiritsevä. Terävyyssäädön pudottamisella tai lähdemateriaalin tarkkuudella ei ollut vaikutusta artifaktiin. Rs-232 OLOhuOneeSeen Useat pienet ja suuret puutteet tekevät LG:stä epäsopivan vaihtoehdon kotiteatterin näyttölaitteeksi. Delta e (iRe 10-100) HQv HD (/100p) HQv PaL (/80p) HQv NTsC (/120p) Toimiva 1080p24-toisto Overscan *1 arvot taustavalon minimissä ja maksimissa 2 94281 2,22 0,0560,471 40327 678:1 696:1 21% 4,9 82 35 65 x 0% Parhaimmillaan LG on valoisassa tilassa, kun elokuvia katsellaan Blu-ray-soittimella tai hyvällä skaalaavalla DVD-soittimella. Valoisuus poikkeaa keskikohdasta keskimäärin 21 prosenttia alareunan ollessa tummin. Silmämääräisesti ero ei vielä ole häiritsevä. LG kärsii erikoisista varjokuvista. DVDelokuvia katsoessa laadukas lomituksen poistokaan ei pääse oikeuksiinsa, sillä hyvä pohjatyö menee hukkaan skaalausvaiheessa. Se latistaa kolmiulotteisuutta ja muuten hyvien värien loistoa. (09) 774 6500, www.lg.fi + Maksimikirkkaus + 1080i-kuvan käsittely + neljä HDMi-tuloa + Säädöt ja värinhallinta - Skaalain - Varjokuva - Kontrasti ja mustan taso ominaisuudet malli 47LG6600 koko Tyyppi Tarkkuus Taustavalo Viritin DvB-T DvB-C DvB-s Kuvatulot HDmi vGa komponentti sCaRT s-video komposiitti Ääniliitännät Linjatulo Linjalähtö kuuloke s/PDiF-lähtö (opt/coax) kaiutinlähdöt Lisäominaisuuksia Harmaasävyjen kalibrointi x värinhallinta (Cms) usB ethernet Ci-kortti sD-kortti kuva-kuvassa Tietokoneohjaus 47" LCD 1920x1080 CCFL-loisteputki c 4 1 1 2 1 3 /- Valkoisen testikuvan kirkkaus ruudun eri kohdissa
Pari vuotta sitten JL Audio laajensi kotikäyttöön tarkoitettuihin subwoofereihin. Valmistaja on oppinut tekemään autokäyttöön suureen liikepoikkeamaan kykeneviä ja kovaa kohtelua sietäviä ylijäreitä bassoelementtejä. Molemmat ovat menestyneet testeissä f113 Fathom 92 HIFIMAAILMA 8/2008. Suomessa se on saanut sijaa autohifimarkkinoilla. Samat ominaisuudet ovat hyödyksi subwoofereissa. Kiltimmän Robinin poikamiesboksiin taas istuisi hieman maltillisempi f113 Fathom. A merikkalainen JL Audio on kunnostautunut järeiden auto- ja merikäyttöön tarkoitettujen laitteiden tekijänä. Nimeään myöten. HERMUSET: JL A U dio G oTHAM JA FATHoM -SUBW o oF ERiT TeksTi ja kuvaT: Matti HerMunen Kaikkien subbarien äiti ja sen poika Jos Lepakkomies harrastaisi musiikinkuuntelua, niin JL Audion Gotham olisi hänelle sopiva bassokanuuna. Ensimmäisinä tulivat Fathom f112 ja f113, nimensä mukaisesti 12- ja 13,5-tuumaisilla elementeillä varustetut, vankkaan koteloon rakennetut tosi järeillä elementeillä varustetut mallit
Jäykkyyttä parannetaan strategisesti sijoitetuilla ristikkäistuilla, jotka samalla vaimentavat sisäisiä resonansseja. Kotelolla on korkeutta 87 cm, leveyttä 57 cm ja syvyyttä vielä enemmän, 61 senttiä. Gothamin säätöosasto on niin näyttävä, että moni käyttäjä jättää irrotettavan kannen pois pelkästä silmän ilosta. kahdella 12-tuumaisella elementillä varustettu subwoofer, aktiivinen surroundkaiutin sekä seinärakenteisiin asennettava yksi- tai kaksielementtinen aktiivibasso. Monipuoliset liitännät ja säädöt Kaikkien nyt myynnissä olevien mallien säätimet on sijoitettu kätevästi etuosaan helposti saataville. Kaikissa malleissa on automaattisäätö, jolla vaimennetaan kuuntelupaikalta pahin bassoresonanssi. Ja sitten valmistajan taidonnäytteeksi tehtiin f213, kahdella 13,5-tuumaisella elementillä varustettu Gotham. Jos vain toimii käytännössä. on valittu joidenkin lehtien vuoden tuotteeksi. Kuulemansa perusteella prosessori hakee pahimman kuuntelupaikalle syntyvän huonekorostuksen ja vaimentaa sen. Venytetyn ellipsin puolikkaan muotoisen kotelon teko vie pari viikkoa, koska se valetaan teräsvahvistetusta lasikuidusta. Ehkä vauriot tulevat näkyviin myöhemmin. Normaalien RCA- ja XLR-ottojen ohella on mahdollisuus käyttää ammattiäänentoistossa tyypillistä 6,3 mm pistoketta. Asetukset on helppo tehdä etupaneelin yläosaan sijoitetuilla äätimillä. Tätä kirjoittaessa valmistajan verkkosivuilta löytyi kokonaan uusi tuoteryhmä. Voidaan myös valita toimiiko subwoofer isäntänä vai orjana, kun käytetään useampaa JL Audion subwooferia. Kun työkaveri kuuli, että Gotham painaa 163 kiloa, niin hän mutisi muina insinööreinä "niin, asuinhuoneiden lattiat mitoitetaan yleensä max 200 kiloa/neliömetri nimellispainolle, pistekuormitusta ne kestävät vaihtelevasti..." Tarkkailin kokeilujakson ajan lattian mahdollista kallistumaa Gothamin puolelle, mutta näkyvää muutosta en havainnut. Viimeistely on moitteettoman kiiltävän musta. Kansilevyn etuosasta, irrotettavan kangaskehikon alta löytyvät käyttökytkimet ja säätimet. Etunenässä ovat Gothamin pikkusisko f212, satakiloinen Valtava Gothamissa on kaksi 13,5 tuuman elementtiä. Säätöä varten mukana tuleva mittamikrofoni sijoitetaan kuuntelupaikalle ja painetaan kalibrointinäppäintä. Jäähdytystä tehostetaan puhekelan ympärille suunnitelluilla ilmakanavilla sekä poraamalla elementin runkoon säteittäisiä jäähdytysreikiä. Elementeissä on useita JL Audion omia rakenneratkaisuja. Subwoofer tuottaa parin minuutin ajan erikorkuisia bassoalueen testisignaaleja ja analysoi mikrofoniin saapuvaa ääntä. Liitäntäpaneeli on profiilin alaosassa. Liitännät ovat riittävät. Virtajohto on irrallinen. Tällöin Gotham ei HIFIMAAILMA 8/2008 93. Tätä varten on kolme näppäintä; ohitus, säätö ja demovaihtoehto, jossa subwoofer päästelee malliksi erilaisia testisignaaleja. Oman hohtonsa Gothamille antaa kolmesenttisen voimakkuudensäätimen keskellä hohteleva elegantin sininen merkkivalo. JL Audio laajentaa valikoimaansa voimalla. Sen jäähdytyslevynä toimii seinän korkuinen, parikymmentä senttiä leveä alumiiniprofiili. Elementtien ja säätöpaneelien peitteeksi saa tukevat kangaskehikot. Tämä merkitsee sitä, että kokonaisuudesta tulee väistämättä painava. Signaalin vaihetta ja polariteettia, jakotaajuutta sekä matalimpien bassojen trimmausta sekä voimakkuutta varten on omat säätimensä. Yksinkertaista ja nopeaa. Suuri liikepoikkeama saadaan pidettyä lineaarisena ja tarkkana ylisuuren reunuksen ja vahvistetun ripustuksen avulla. Lisäksi on anto orjasubwooferille sekä toiminta- ja maadoitustavan valinnat. Gothamin vaatimattomasti 3 800 watin vahvistin on takaseinässä. Virta kytketään normaaliin tapaan tai herätesignaalin voimalla
Mutta kehikot poistettuna Gotham näyttää siltä mihin se on tarkoitettukin; totiseen toistoon tehdyltä äänitykiltä. sinfonian viimeisen osan loppuminuuteilla. joista osa kuuluu millä tahansa kaiuttimella. Fathom vaihtoi paikkaa varovasti nosteltuna ilman selkävaurioita. Tukeva kangaskehikko peittää etuseinän, joten varsinkin mattamustana Fathom ei kokoaan lukuun ottamatta pistä silmään. Siinä missä joitain aikaisempia koekaniineja on saanut veivata ilta- ja viikkokaupalla, niin Gotham solahti osaksi laitteistoa parin illan säätörupeaman jälkeen. Sattuneesta syystä en harrastanut Gothamin laajempaa siirtelyä. Automaattisäädöstä vaikutti olevan eniten ja korvinkuultavaa apua, kun subwoofer oli ensin säädetty muuten mahdollisimman kohdalleen. Subwoofer alkoi päästellä vaihtelevankorkuisia ja -voimakkuuksisia testignaaleja. Ilman Gothamia siitä kuului vain häivähdys. Fathom pääsi lähes samaan, mutta ei pystynyt aivan yhtä hienovaraiseen erotteluun. HERMUSET: JL A U dio G oTHAM JA FATHoM -SUBW o oF ERiT välttämättä näytä subwooferilta vaan erikoisemmin muotoillulta, loistavasti viimeistellyltä huonekalulta. Tällä levytyksellä nämä osuudet oli onnistuttu äänittämään todella vaimeiksi. Teknisen suorituskyvyn osalta lupaukset ovat kovat. vattomasti. Marek hoiteli melkoisen kokoisen pakkauslaatikon sisään rutiinilla, ja huolella suunnitellun purkurutiinin ansiosta Gotham tanssi kolmella jalallaan tuota pikaa kohti sijoituspaikkaansa. Moneen suuntaan menevän osan loppupuolella musiikki hiljenee ja hajoaa. Rivitalonaapurit olivat lomalla kokeilun aikana, joten olisin voinut käyttää miten hillittömiä voimakkuuksia tahansa. Taajuusvasteen tarkkuudeksi annetaan 2085 Hz välillä ±1,5 dB, -3 dB:n pisteet ovat 18/127 Hz, ja vielä 16 Hz luvataan toistuvan -10 dB:n tasolla. Gotham synnytti musiikin alle hyvin hiljaisen ja kuitenkin selkeästi ja monisävyisesti soivan isorumpujen satunnaisen kumun, joka ikään kuin enteili osan jälkipuoliskon ikävämmän sävyisiä tapahtumia. Sinfonian viimeisen osan keskivaiheilla maailmanlopun tunnelmat vaihtuvat pelastusnäkyihin. Aivan loppumetreillä jousten taustalle nousee bassorummun kuvioita, jotka heijastuvat ympäri konserttisalia. Takaseinään sijoitetun vahvistimen teho on 2 500 wattia. Gotham ja Fathom toimivat molemmat riittävän hyvin yhdellä vakiopaikoista: huoneen oikealla pitkällä seinällä, noin metri pääkaiuttimien takana ja noin puolitoista metriä nurkasta. Vaikka Fathom pystyi samaan kokonaisvoimakkuuteen, jäi se hiukan erottelukyvyltään, ja vaikutelma oli hivenen kesympi. Vaan sama ilmiö kuten monella muulla laatusubbarilla; Gothamia eikä Fathomia ei tarvitse revittää, vaan niiden kyvyt tulevat esiin jo maltillisilla voimakkuuksilla. Yksinäistä huilua myötäilee iso- ja patarumpujen erittäin hiljainen kumina. Lisää tyylikkyyttä hakeville on vaihtoehtona kiiltävän musta viimeistely. Ei ole pakko revittää Kuuntelutila on suurehko, enemmän tai vähemmän yhteistä avointa tilaa on laskutavasta riippuen noin 70 m2. sinfoniasta. Lähes kuutiomainen (498 mm x 419 mm x 489 mm) Fathom painaa 59 kiloa. Sinfonian taivaallisen loppunousun huikeus korostui entisestään, kun Gotham auttoi erottelemaan kuorojen, rumpujen ja urkujen osuudet toisistaan vaivattomasti. Yksi todiste Gothamin tason ja vaiheen kohdallaan olosta oli se, että Stravinskyn Kevätuhrilla jo 1,5 dB:n bassontason muutos kuului kerta toisensa jälkeen vai- RCA-ottojen lisäksi JL Audion subwoofereissa on balansoidut XLR-liittimet sekä mahdollisuus bassokaiuttimien ketjutukseen. 94 HIFIMAAILMA 8/2008. Kolmas osa alkaa leppoisan kevyellä jousikuviolla. Varsinkin Gothamin säätö sujui yllättävän nopeasti. Ilman kunnollista subwooferia heijastuksia on vaikea paikallistaa. Esivahvistimesta pystyy säätämään subbarin tasoa lennosta. Kokeilin molemmilla automaattisäädön vaikutusta. Ehkä vuosien mittaan kehkeytyneellä rutiinilla on osuutta asiaan. Jäähdytys hoituu kahdella seinän korkuisella alumiiniprofiililla, joiden keskellä alaosassa ovat liittimet. Eli se ei ole oikotie onneen, mutta parantaa lopputulosta. Kyse saattoi osittain olla säätöjen onnistumisesta. Ero Gothamiin näkyi, tai paremminkin tuntui siinä, että kun Fathomin kotelossa tuntui pieniä värinöitä voimakkailla bassotaajuuksilla, pysyi Gothamin kotelo täysin elottomana. Pikkuvelikään ei ole keijukainen. Tässäkin Gotham oli selkeästi Fathomia kykenevämpi. Mikrofoni kuuntelupaikalle ja painallus etupaneelin näppäimestä. Taustalle on kuitenkin sijoitettu vaimeita iso- ja patarumpuosuuksia, Täsmällinen säädettävä Gotham tuli lainaan sen jo ostaneelta Marek Soundilta. Toinen, hämmentävän hieno kokemus syntyi Dmitri Kitajenkon johtaman Shostakovitsin 4. Fathom asettui kohdalleen hieman hitaammin. Kotelo on lasikuidun sijaan puuta, mutta varsin tukeva. Isorummun iskun täsmällisyys ja sointi muuttui merkittävästi pienelläkin tason muutoksella. Eräs maagisimmista kokemuksista oli tuore Ivan Fischerin johtama monikanavaversio Mahlerin 2. Fathomillakin subwooferin tason muutokset oli helppo havaita; se vain ei ollut aivan yhtä selkeä toistoltaan kuin emonsa. Parin minuutin kuluttua merkkivalo syttyi, ja se oli siinä. Vaikka pääkaiuttimeni ovat suuret, niin pelkästään niillä kuunneltuna vaikutelma jäi Fathomiakin vaisummaksi. "Pikkuveli" F113 Fathom on nimensä mukaisesti varustettu samalla 13,5 tuuman elementillä kuin Gotham, niitä vain on yksi
Gotham lisäsi tai tanakoitti alapäätä tarvittaessa mutta ei sotkenut alemman keskialueen toistoa. Uhrattavien neitojen etsiskelyä sävyttävät pata- ja isorumpujen lyönnit järisyttivät huonetta tolkuttomalla voimalla. Kaikki toimi. Se hoitelee erinomaisesti "normaalinkin" musiikin basso-osaston. n Lisätietoja JL audio Gotham Hinta: 12 000 Mitat (lxkxs): 57 x 87 x 61 cm Paino: 163 kg JL audio Fathom Hinta: 3 690 / 3 890 (mattamusta / kiiltomusta) Mitat (lxkxs): 41,9 x 48,9 x 49,8 cm Paino: 59 kg Lisätietoja: absolute audio Oy, puh. Hänen mukaansa yksi Gothamin yllättävimpiä puolia oli normaaleilla, varsinkin luonnollisessa akustiikassa äänitetyillä stereolevyillä voimakkaasti parantunut tilantuntu. Ilmiö oli selvä myös maltillisilla äänenvoimakkuuksilla. Osin niin pitänee käydäkin; esimerkiksi silloin, kun Jean Guillou seisoi minuuttitolkulla Zürichin Tonhallen massiivisten urkujen pedaaleilla, oli luonnollista, että äänen painopiste siirtyi Gothamin puoleiselle seinälle, minne myös jalkioäänet oli äänityksessä sijoitettu. Tilantuntu paranee Edelleen hyvin kuuleva veljenpoika kävi ihmettelemässä Gothamia yhden illan. Mutta kyse on siitä, että hyvä subwoofer huolella säädettynä tuo paljon enemmän parannusta kuin ongelmia. Perusteluna on helpompi huoneen bassoresonanssien hallinta ja ääritilanteissa saatava isompi äänenpaine. Niille harvoille, joilla on tilaa ja halu investoida subbariin näinkin paljon, Gotham on varma valinta. Ja lähes levyllä kuin levyllä musiikki tuntui soivat avarammin ja aukinaisemmin. F113 Fathom on sekin laatuluokan subwoofer. On se rajaton Gothamin rajoja ei löytynyt. Gotham lisäsi bassopäähän auktoriteettia mutta säilytti sähköbasson sävyt. Samoilla levyillä Fathomilla saattoi jäädä pohtimaan että oliko siellä alla vielä jotain? Totta kai aina löytyy parantamista. Pääkallot kurkistelivat luolakäytävien hyllyltä, ja mutkan takana oli jotain mistä ei halunnut tietää enempää. Hyvin selvä ja toistuva tuntuma oli, että saattoi olla rennon varma siitä, ettei piiloon tai toistumatta jäänyt mitään. En kokeillut voimakkuuden äärirajoja; luulen että ikkunat olisivat tulleet alas ennen kuin Gothamista olisi loppunut puhti. Normaalioloissa Gothamin paikka ei kuulunut, eikä sen mukanaolo sotkenut stereokuvaa. Vanhat suosikit, esimerkiksi Massive Attackin Mezzanine jyräsivät kertaluokkaa isommin ja hurjemmin kuin perussubbareilla, ja veljenpoikani löysi kakkoskappaleesta aivan uusia ääniä. Gotham vakuutti vähintään yhtä hyvin, joiltain osin vieläkin enemmän. Näyttelykuvien kananpoikien tanssi munankuorissaan tai Limogenesin markkinakohu toistuivat juuri niin keveästi kuin pitääkin. En pystynyt säätämään Gothamia tai Fathomia niin kohdalleen, ettei niiden lisääminen olisi tuonut äänikuvaan pientä saumakohtaa tai hyvin yleisen tarkkuuden vähenemistä. Yleisin selitys tilantunnun paranemiselle on se, että hyvin tehdyillä äänitteillä on enemmän tai vähemmän mukana esitystilan pohjakohinaa tai muita matalataajuisia häiriöitä, jotka subbari nostaa kuulokynnyksen yläpuolelle, ja jotka lisäävät tilantuntua. HIFIMAAILMA 8/2008 95. Useilla levyillä ei toistossa ollut kovin suurta tai edes olennaista eroa Gothamiin. 040 708 2760, www.absoluteaudio.fi, www.jlaudio.com Ei tule tielle Sopivasti säädettynä Gotham ei sotkenut ylempien alueiden toistoa. Ellei nyt hurjaa kokoa, painoa ja hintaa sellaisiksi lasketa. Ja monissa esivahvistimissa tai prosessoreissa on mahdollista tehdä useammat asetukset erilaisiin tarkoituksiin ja vaihtaa niitä vaikka lennosta. Aika epeleitä Usean viikon kokeilun perusteella Gothamista ei löytynyt olennaisia heikkouksia. Fathomia uskaltaa suositella "normaalia" yläluokan subwooferia hakevalle. Sävyt, iskujen napakkuus ja äänityksen sekä soittajien piirteet välittyvät yhtä hyvin kuin pääkaiuttimilla. Sama kaikilla klassisilla tai rocklevyillä. Vaikutelma oli varmaan pitkälle se, mitä sovituksen tekijä oli hakenut, aavemainen. JL Audion yksi vakiosuosituksista on käyttää kahta subwooferia yhden sijaan. Gothamin ostaja lienee tinkimätön tai muuten varakas harrastaja, joka haluaa parasta mitä löytyy. Sama pätee muihinkin laatusubbareihin. Kuitenkin joissakin tapauksissa subwoofer paikallistui. Samaisen veljenpojan kanssa olimme yhtä mieltä siitä, että Gotham tuntui kaivavan äänitteistä kaiken niille tallennetun matalataajuisen informaation. Sen iso sisätilavuus, tuplaelementit ja vankka rakenne takaavat sen, että tarvittaessa tökyä löytyy. Kaksi F113- tai F112-subwooferia saattaisi tuottaa lähes yhtä hyvän lopputuloksen kuin Gotham mutta vähemmällä rahalla ja pienemmillä selkävaivoilla. Weather Reportin Heavy Weatherin livenä äänitettyyn Rumba Mamaan ilmestyi isosti lisää ilmavuutta ja esitystilan makua. Sitä kuunnellessa olo oli vaivatonta, ehkä kapasiteetista on sama hyöty kuin autoissa kuutiotuumista; meno on helppoa ja vaivatonta, tuli eteen mitä tahansa. Kokeilin kaikenlaista musiikkia; pienehköä jousiorkesteria (Janos Rollan johtamia Brahmsin Unkarilaisia tansseja), puhallin- ja big band -jazzia (Lester Bowien torvinonetin I Only Have Eyes for You, Peter Apfelbaum & Hieroglyphics Ensemble), Hendrix-sovituksia (Beautiful People) ja bassofriikin unelmaa (Bela Fleck & Flecktonesin The Flight of the Cosmic Hippo) tai sähköistä hyvin äänitettyä siirappia (Quincy Jonesin Back on the Block). Toisen musiikkia harrastavan sukulaisen mielestä Esa-Pekka Salosen reilun vuoden vanha monikanava-SACD-versio Stravinskyn Kevätuhrista Genelecin 7070:n avustuksella kuunneltuna on hänen järisyttävimpiä kotimusiikkikokemuksiaan. Puhumattakaan kun Limogenesin markkinoilta syöksyttiin suoraan katakombien järisyttäviin syvyyksiin. Siinä missä Genelecin suurin, 7073, on tarkoitettukin upotettavaksi seinään, voi Gothamin jättää huoneeseen kaikkien ihailtavaksi. Se lienee toimivin iso subbari, jota olen päässyt kokeilemaan. Gothamin avulla alkupuolella Vanhassa linnassa oli normaaliakin aavemaisempi tunnelma, ja Budlon härkävankkurit lonksuttivat vaikuttavasti kaukaisuuteen. Eikä tarvitse vahvistaa lattiaa. Ehkä tämäkin vielä pitää kokeilla. Velodynen 1812 voi olla Gothamille äänellisesti varteenotettava vaihtoehto, mutta muotoilussa ja ulkonäössä se jää toiseksi. Tosin se ei ole edullisemmasta päästä. Tosin suojukset päällä äkkinäinen saattaa luulla Gothamia reippaammin muotoilluksi kaapiksi. Hienon viimeistelyn ja muotoilun ansiosta sitä ei tarvitse piilottaa. Kyse ei ollut vain yleisestä tilantunnun paranemisesta, vaan myös äänitykseen tallennettujen aitojen tai tehtyjen kaikujen selkiintymisestä. Esimerkiksi Kevätuhrin alkupuolella oleva yksittäinen isorummun mätkäisy paikallistui hätkähdyttävän tarkasti päinvastaiselle puolelle kuin Gotham. Hillittömien lyömäsoitinosuuksien läpi muu orkesteri toistui moitteettomasti ja salikaiut kuuluivat ehyinä. Saman vaikutelman olen havainnut syntyvän kaikilla kokeilemillani riittävän isoilla subbareilla; Gotham oli tässä suhteessa tähän mennessä yksi vakuuttavimpia, samassa sarjassa sen kanssa painivat REL Studio III sekä Genelec 7071 ja 7070. Michael Murrayn soittamalla Bach-levyllä jalkioäänten voima ja luonne oli harvinaisen hyvin esillä. Jean Guilloun urkuversio Musorgskin näyttelykuvista on tulkinnallisesti ja äänellisesti omassa luokassaan. Kitaristi Marc Ribotin levy alkaa eleettömästi, mutta matkan varrella koko yhtye liittyy joukkoon
K 702 kuulokkeiden kokeilu osoitti, että ne soveltuvat äänitarkkailun ohessa mitä mainioimmin myös hifistiseen viitekehykseen. Panostus professionalismiin 96 HIFIMAAILMA 8/2008. S IL L Ä KORVALLA: AKG K 702 TeksTi: Jaakko Eräpuu kuvaT: Samu Saurama Mikrofoneillaan ja kuulokkeillaan mainetta niittänyt AKG toi markkinoille ammattikäyttöön suunnatun version K 701 -huippumallistaan
Eikä tuo äänimateriaali ollut välttämättä taltioitua sorttia. Ei ole nimittäin aivan samantekevää, mihin kuulokkeiden plugin lykkää, jos niistä haluaa kaiken irti. Professionaaliksi toiminnaksi kait sitä on katsottava äänitteiden arviointikin, olletikin kun tuota tointa harjoitetaan äänentoistoalan julkaisun palstoilla. Tarkkailulaatua siis kotonakin. Ja kyllähän seiskanollakakkoset paljastivat kaiken sen, mitä Omara Portuondon, Bobo Stensonin ja Ry Cooderin uutuusäänitteille oli kätketty. Molemmissa käytetään samaa Varimotioniksi nimettyä, kaksikerroksista kuulokeelementin kalvoa, lattatyyppistä puhekelan lankaa ja ulkoista rakennetta automaattisesti säätyvine pantamekanismeineen. Näin kolmen metrin OFC-kaapeli sai antaa tilaa puolet lyhyemmälle ja kertaluokkaa järeämmälle Silver Dragon -letkulle. Samalla tosin äänikuva kuivui hieman kapeammaksi ja musiikin ääriviivat terävöityivät. Kyllä välittyi. asioita esiin. Ja löytyihän niitä eroja. I tävaltalaisen AKG:n kuulokemalliston lippulaivan statusta 1970-luvulta lähtien kantaneet K 240:t eivät edelleenkään suostu poistumaan valmistusohjelmasta huippumalli K1000:n tavoin, mutta paikkansa pro-kuulokkeiden eliitissä ne ovat joutuneet luovuttamaan tuoreemmille lajitovereilleen. 020 7512 300, www.studiotec.fi, www.akg.com HIFIMAAILMA 8/2008 97. Kun kytkin kultakorvavaihteen päälle ja asetin aistihavaintojen sanoiksipukemiskertoimen pykälään viisi, olin kuulevinani seuraavaa: vaihto korvauskaapeliin loi mielikuvan aavistuksen dynaamisemmasta ja räväkämmästä tarjonnasta. Useimmat muuten aivan hyvätkin kuulokkeet nostavat ääripäitä pintaan tai painavat niitä alas. Ehkä sisälläni asuva professionaali musadiggari laittaa hiukka hanttiin. Puhetta, musiikkia ja tehosteita, suoraan studiosta tai kovalevyn kätköistä. Niin tai näin, K 702:t taitavat olla tästä eteenpäin ne kuulokkeet, joihin muita vertaan. Speksit ovat tasaraha (62 ohmia/1039000 Hz/105 dB/V), vaikka hintaeroksi onkin muodostunut toista sataa euroa. Kolmanneksi: soinnin puhtaus, jolla en tässä yhteydessä tarkoita kliinisyyttä tai hienostelua. K 701:t tekevät lievästi molempia. Bassot jäävät hienoisesti vaimeiksi, ja yläpää hivuttautuu hivenen turhan dominantiksi. Isojenkin kokoonpanojen vyörytykset valottuvat kokonaisvaltaisesti, vaikka kuulokkeet kairautuvatkin tarvittaessa yksittäisten instrumenttien sisimpään asti. Pikemminkin hienosyisyyttä, jolla kuulokkeet pureutuvat niille syötettävään materiaaliin, niin musiikkiin kuin muihinkin ääniin. Jos K 702:n ominaissointia pitäisi kuvailla kolmella sanalla, ne olisivat tasapainoinen, avoin ja tarkka. Kyllähän suurehko herkkyys ja keskitason impedanssi mahdollistavat käytön vaikka kannettavien kaverina, mutta kuulokkeilla on taipumusta välittää tietoa niitä syöttävän laiteketjun laadukkuudesta suoraan ja kakistelematta. Ero AKG-mallien välillä ei ole suuren suuri, mutta hiuksia halkoen kuultavissa. On toki myönnettävä, että "rokiksi" kutsutun, yltiöprosessoidun sähköisen moniraitahutun tai koneilla kokoon kursitun "teknon" toistoon saattaa löytyä otollisempiakin kapineita, Niitä, joilla mössö kuin mössö kuulostaa "hyvältä". Hyvässä ja pahassa. Johdon toisesta päästä löytyy minikokoinen XLR-liitin, jonka vastakappale on työstetty vasemman kuulokepuoliskon runkoon. Edellä mainitun äänipöydän kuulokelähtö hoiti hommansa melko hyvin, samoin vintageikäisen Luxman-integroidun julkisivun anto. Osaan hyvin kuvitella, miten soinnilliset preferenssinsä PA-puolelta ammentavat tahot ohittaisivat K 702:t olankohautuksella, jos tarjolla olisi bassokkaampia ja särmikkäämpiä vaihtoehtoja. Finaali himohifistellen Muutaman viikon kuulokekoestuksen loppumetrit sujuivat ajan hengessä, himohifistellen. Tarjolla on luontevassa suhteessa bassoa, keskialuetta ja diskanttia. Jos neljäs sana sallittaisiin, se olisi vaativa. Omimmillaan K 702:t ovat kuitenkin akustisen, hyvin äänitetyn musiikin parissa, jossa niiden soinnin jalostuneisuus pääsee oikeuksiinsa. AKG K 702 Hinta: 449 paino: 235 g Johto: 3 m, irrotettava, mini XLR -liitin Lisätietoja: studiotec, puh. Mitkä sitten ovat ne seikat, jotka nostavat K 702:t kuulemieni eliittiin. OK, entäpä ne "soinnilliset" erot. K 702:n äänikenttä on epäkuulokemaisen avoin ja ilmava mutta myös jäsentynyt ja skarppi. Summa summarum: en ole aivan varma haluanko isona himohifistiksi... Tutut ihmisäänet kuulostivat itseltään, yksittäiset soittimet juuri siltä, miltä niiden hyvälaatuisten konkkamikkien sieppaamina pitäisikin soundata. USA:sta saapuneen upgrade-kaapelin päissä kun sijaitsivat vakiokaapelia tuplasti tuhdimmat liittimet. Useimmiten loudness-tyyppisen ehostuksen pönkittämänä. Toki avoimesta rakenteesta johtuen ulkoisten äänten eristyskyky jäi vain tyydyttäväksi, mutta muilta osin kuulokkeet pesivät talon suljetulla toimintaperiaatteella silatut vakioluurit ja jo parhaat päivänsä nähneet K 240:t selvällä marginaalilla. Ensinnäkin: balanssi. Mutta kun. Tuon takaisinkytkemättömän vahvainerikoisuuden ja Bluenote Koala Tube -CD-soittimen myötävaikutuksella K 702:t nousivat soinnilliselle tasolle, jolla henkilökohtaisen, vaatimattoman ja vain 30-vuotisen kokemukseni perusteella ei ole aiemmin dynaamisia kuulokkeita esiintynyt. Muutama vuosi sitten lanseerattujen, hifi-sektorille suunnattujen K 701 -luurien ammattikäyttöön tarkoitettu versio K 702 edustaa tänään AKG:n näkemystä parhaudesta. Mutta, valkoisena toimitettavasta K 701:stä poiketen tummansinisen K 702:n liitinjohto on irrotettavaa tyyppiä. Eli luurit kiinni omakotitalon hintaisen digitiskin kuulokelähtöön ja kuulolle. Kuulokkeiden oheismateriaalista löytyy kuitenkin maininta komponenttien esivalinnasta ja normaalia tarkemmasta, yksilöllisestä testauksesta ennen tehtaalta lähtöä, joten on oletettavaa, että K 702:n valmistustoleranssit ovat K 701:tä tiukemmat. Työkaluna ja harrastevälineenä Pitihän ammattikäyttöön kohdennetut kuulokkeet ottaa mukaan työmaalle, missä ne saivat tehtäväkseen esitellä kykyään kaivautua mitä moninaisimman äänimateriaalin ytimeen. No juu, no jaa. Käyttömukavuudeltaan kokoisikseen oivallisten, joskin pitemmissä sessioissa hiukan puristavien K 702:ien erottelutarkkuus on siis varsin hyvässä kuosissa. On tosin mainittava, että jos kokemusta paremmasta ei olisi ollut, tuskin olisin edes nostanut em. Toiseksi: fokus. Niin musiikillisesti kuin tuotannollisestikin. Pientä bassojen vaimeutta ja yläpään yksinuottisuutta oli havaittavissa molemmissa tapauksissa, kuin myös aavistuksenomaista dynamiikan latistumista. Tarjoaahan K 702 mitä otollisimmat puitteet harjoittaa trendikästä kaapelijumppaa. Näin allekirjoittamani Hifimaailma-lehden tämän numeron arvostelule- vyt tuli ajeltua tavanomaisesta poiketen myös kuulokesysteemin läpi. Tämä ei kuitenkaan verota musiikillisten kokonaisuuksien eheyttä, jos äänitteille sellaista on saatu työstettyä. Teknisten ominaisuuksiensa puolesta K 702 on täysin identtinen K 701:n kanssa. Parista liittimestä ja värityksestä tuskin syntyy äänenlaatueroa K 702:n eduksi tai edes katetta hintaerolle. Ikään kuin musiikki olisi saanut lisää lihaa luidensa ympärille. Hallussani sattuu olemaan tilaustyönä teetetty päätemuuntajaton ja putkitoiminen kuulokevahvistin, joka on optimoitu juuri muutaman kymmenen ohmin impedanssilla varustetuille kuulokkeille. No, ehkä Gradon RS-1:t ja varauksin K 701:t, mutta vain ne. Vaihto takaisin vakiokaapeliin avasi soinnin ilmavammaksi, mutta lievensi dynaamisia kontrasteja ja teräväpiirtoisuutta
H D- L E VYARVOSTELUT TeksTi: Petri teittinen kUVAT: JULKAiSiJA 007 entistä ehompana Sean Conneryn esittämä James Bond ottaa mittaa terroristijärjestö SPECTREstä ja venäläisagenteista yhdessä kaikkien aikojen parhaista Bond-leffoista. Joitain ilmiselviä yksittäisiä tehosteita, kuten kameran ohi porhaltavan junan ääni, on levitetty takakanaviin. Hortonin törmäilyt saavat subwooferin loikkimaan riemusta, ja äänikenttä on täytetty huolellisesti tilatehosteilla sekä liikkuvilla äänillä tunkematta miksausta liian täyteen. Bonuksissa on suomenkielinen tekstitys kommenttiraitaa lukuun ottamatta. Kuva Paria perinteisesti animoitua kohtausta lukuun ottamatta tietokoneanimoitu Horton on mitä otollisinta materiaalia teräväpiirtojulkaisua varten ja näyttääkin yleisesti ottaen vallan hienolta. Levyllä on myös kaksi HD-kuvalla esitettävää dokumenttia, aiheina elokuvan tekeminen (33:46) ja tuottaja Harry Saltzman (26:42). Joissain varjoalueissa näkyy lisäksi asiaan kuulumatonta kohinaa. 24-bittinen DTS-HD Master Audio -pakkaus on tämän raidan kohdalla turhaa luksusta. 115:12 min · (K15) · BD50/40,3 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 1,67:1 ääni: DTS-HD Master Audio 5.1 (englanti) tekstitys: suomi + 11 muuta Elokuva kuva ÄÄni Koolla ei ole väliä Viihdyttävä ja surrealisminkin rajoilla pistäytyvä tietokoneanimaatio, jonka kohellukseen kätkeytyy tärkeä opetus. Tiloja ei juuri luoda ja surroundeja käytetään miten sattuu, mutta dialogi pysyy sentään selkeänä. Kuvan bittivirran keskiarvo on yli 32 Mbps huippujen takoessa 44 megabittiä. Yksistään poistettuja kohtauksia on 50 kappaletta. Ääni Pilottijakso sisältää 768 kbps:n DTS-raidan. Tuloksena on upean yksityiskohtainen kuva, jota on vaikea uskoa 45 vuotta sitten kuvatuksi. Ääni Monoääniraidasta on rakennettu 5.1-kanavainen miksaus, joka keskittyy dialogin selkeään toistoon. Teräväpiirtokuva paljastaa lisäksi halpojen tehosteiden puutteet reilusti DVD:tä selvemmin. Seussin tarinan opetuksia. VC-1:llä pakatun kuvan bittivirta pyörii 20 Mbps:n tienoilla, mutta huiput käyvät reilusti yli 40 megabitissä. Suomidubbis on vaisummin soiva 768 kbps:n dts 5.1 -raita. Kuva Lowry Digitalin entisöimä 007 Istanbulissa näyttänee paremmalta kuin ensi-iltanaan vuonna 1963. Kuva Tv-sarjan budjettirajoituksia uhmaava Heroes näyttää satunnaisesti paljon kalliimmalta tuotannolta. Bonusmateriaalit Bond-faneja kiinnostanee ohjaaja Terence Youngin, tuottajien ja näyttelijöiden kansoittama kommenttiraita sekä Ian Flemingin tv-haastattelut. Koukuttava pakko-ostos lajityypin faneille. Kuvasta puuttuu kuitenkin viimeinen silaus, se äärimmäinen partaveitsenterävyys, joka saa aikaan vau-efektin. AVC:llä pakatun kuvan bittivirran keskiarvo on hieman alle 27 Mbps, huiput käyvät 37 megabitissä. 86:10 min · (K3) · BD50/38,4 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 1,85:1 ääni: DTS-HD Master Audio 5.1 (englanti) tekstitys: suomi + 5 muuta Elokuva kuva ÄÄni Supervoimia ja salattuja elämiä 10 tuiki tavallista ihmistä huomaa äkisti omaavansa yliluonnollisia kykyjä. Bonusmateriaalit Universal ei ole säästellyt vaivaa hittisarjansa kuorruttamisessa; bonusten parissa kuluu helposti tuntikausia. Miksaus lepää vahvasti etukanavissa kuulostaen suurimman osan ajasta silkalta monolta. Ensimmäisen tuotantokauden BD-boksista ei ole olemassa suomitekstitettyä versiota. 1 086 min · (K15) · 5 x BD50 kuva: 1080p24 (VC-1) / 1,78:1 ääni: DTS 5.1 + DTS-HD Master Audio 5.1 (englanti) tekstitys: englanti, ranska, espanja SaRJa kuva ÄÄni 98 HIFIMAAILMA 8/2008. Monissa jaksoissa käytetään kuva kuvassa -toimintoa, ja lisäsisältöä voi ladata BD-Liven avulla netistä, joten Profile 2.0 -soittimelle on käyttöä. Kontrasti ja musta eivät tosin ole aivan nykyelokuvien tasolla. Ääniraita kuulostaa aikakautensa tuotokselta soiden varsin tukkoisesti ja ohuesti. Bonusmateriaalit Suomeksi tekstitetyt ja 1080i-kuvalla esitettävät haastattelukoosteet käsittelevät animaatiota, ääninäyttelijöitä, elokuvan hahmoja ja Dr. Pilottijaksosta esitetään sarjan luojan leikkaama 73-minuuttinen versio, joka eroaa tv:ssä esitetystä jaksosta yllättävän paljon. Heittelystä huolimatta kuvanlaatu on tv-sarjaksi erinomainen. 16 teemaan jaettu kuvagalleria sisältää paljon turhan pienikokoisia valokuvia leffan kuvauksista, mainonnasta ja tekijöistä. Ääni Englanninkielinen DTS-HD Master Audio -raita on 24-bittinen, 5.1-kanavainen ja soi upeasti. Ice Age -leffoista tuttu Sid seikkailee lyhytanimaatiossa (7:59) ja onpa perheen pienimpiä muistettu myös yksinkertaisella muistipelillä, joka on tosin vain englanniksi. Sekaan on eksynyt myös kehnosti valaistuja kohtauksia, joissa HDkameroille ominainen digitaalikohina nousee liiaksi pintaan. Entisöintiprosessi on ulotettu aina optisten tehosteiden siistimiseen ja pienoismallien vaijerien poistamiseen saakka. Muissa jaksoissa herkutellaan 24-bittisellä DTS-HD Master Audiolla, joka tekee sarjalle karhunpalveluksen korostamalla äänisuunnittelun mielikuvituksettomuutta. Elokuvan äänisuunnittelija on pistänyt parastaan etenkin lopun kohtauksessa, jossa Huuvillen asukkaat yrittävät tuottaa mahdollisimman paljon meteliä
Silmäkarkkia, nami! Ääni Huikean kuvan vastapainoksi levyllä on vain tuiki tavallinen Dolby Digital -raita. Bonusmateriaalit Levyllä on neljä SD-kuvalla ja valinnaisilla suomiteksteillä esitettävää haastattelukoostetta, mutta vain visuaalisista tehosteista kertova Car Fu (27:38) on katsomisen arvoinen. 135:00 min · (K11) · BD50/25,5 GB kuva: 1080p24 (VC-1) / 2,36:1 ääni: Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi + 13 muuta Elokuva kuva ÄÄni HIFIMAAILMA 8/2008 99. Kauniita naisia, karskeja miehiä ja karua meininkiä. Kiinnostavin lisuke on 80-minuuttinen Making Of, joka seuraa kuvauksia ensimmäisestä päivästä lähtien. 122:32 min · (K13) · BD50/39,5 GB + BD25/22 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 2,40:1 ääni: Dolby TrueHD 5.1 (englanti) tekstitys: suomi + 14 muuta Elokuva kuva ÄÄni Film Noir ei kuole koskaan Frank Millerin legendaarisen sarjakuvan uskollinen filmatisointi. Väreissä, kontrastissa ja mustassa ei ole valittamista. Omiaan monikanavaäänen demoiluun, vaikkei aivan terävimpään kärkeen ylläkään. Wachowskin veljeksille tiedoksi, että Matrixit 2 ja 3 on nyt annettu anteeksi. Ääni Häviöttömästi pakattu DTS-HD Master Audio -raita tavoittelee myös referenssin arvonimeä. Julkaisun kuvanlaatu on jotakuinkin parasta, mitä olen koskaan Blu-rayllä nähnyt. AVC-pakatun kuvan bittivirta on keskiarvoltaan kiitettävät 31 Mbps lyhyiden piikkien käydessä lähellä maagista 50 megabittiä. Terävyys, kontrasti ja yksityiskohtaisuus luovat yhdessä kolmiulotteisen vaikutelman, johon voisi melkein sukeltaa. Kaikki kanavat ovat ahkerassa käytössä, ja alabassolla on paljon asiaa, mutta kaikesta kuulee, että äänimiksaus tappelee molemmat kädet selän taakse sidottuna. Kuva Videon pakkaajilla on kerrankin ollut millä mällätä, sillä 50 gigatavun levyllä ei ole mitään muuta kuin hieman yli kaksituntinen elokuva. Ääni Eurojulkaisun Dolby TrueHD -raita on 5.1-kanavainen ja resoluutioltaan 16-bittinen. Yhtä videokodekille äärimmäisen vaikeaa kohtausta lukuun ottamatta Sin Cityn kuva on referenssitasoa. Filmirae on siloteltu lähes kadoksiin. Äänimiksaus on tyypillistä nykypäivän Hollywoodia; se ympäröi katsojan taukoamatta saumattomalla äänikentällä, huolehtii dialogin selkeydestä ja antaa koko äänentoistolle paljon tekemistä. AVC-pakatun kuvan bittivirran keskiarvo on hieman yli 31 Mbps huippujen kutitellessa 44 Mbps:ä. 24-bittinen, 7.1-kanavaiseksi laajennettu ja kotiteattereita varten remiksattu ääniraita pauhaa kuin raivostunut härkä ja testaa tyyriinkin äänentoiston kyvyt, muttei tajua rauhoittua välillä. Se ajaa toki asiansa, mutta soi latteasti ja suttuisesti etenkin toiminnan yltyessä äärimmilleen. Kuva on terävä, yksityiskohtainen ja kliinisestä fiiliksestä huolimatta usein lähes kolmiulotteinen. Warner, miten olisi uusintajulkaisu TrueHD-raidan kera. Bonusmateriaalit Kaksilevyisellä julkaisulla on kolmisen tuntia bonusmateriaalia, joka esitetään 1080i-kuvalla ja valinnaisella suomenkielisellä tekstityksellä. Kuva Vaikka elokuva on kuvattu filmille, näyttää kuva yliprosessoidulta ja tietokonetehosteita sisältävissä kohtauksissa jopa digitaalisen muoviselta. Eroa jenkkiversion 24bittiseen raitaan ei kuule ilman ökyhintaista äänentoistoa ja yli-inhimillistä kuuloaistia. Elokuvan ylilyövä ja ylisaturoitunut väripaletti toistuu uhkeasti, musta on pikimustaa ja detaljia on vaikka muille jakaa. Testilaitteisto Soittimet: Panasonic DMP-BD30 PlayStation Kaiuttimet: KEF XQ-sarja AV-vahvistin: Denon AVC-A1HD Näyttölaitteet: JVC DLA-HD100 Sony KDL-52W4000 Ka-ching! Isoisän ikään ehtinyt Indiana Jones seikkailee alikirjoitetussa, ylipitkässä ja välinpitämättömästi ohjatussa sekamelskassa, joka antaa sieluttomalle rahastukselle huonon maineen. Kuva VC-1-kodekilla pakatun kuvan bittivirran keskiarvo jää vain 17 megabittiin, mutta filmirakeen puuttuessa sillä on saavutettu erinomainen kuvanlaatu. DTS-raidasta tehty Dolby Digital -raita on dynamiikaltaan latteampi ja ylärekisteriltään suttuisempi, mutta raitojen välinen ero on pienempi kuin speksien perusteella odottaisi. 123:59 min · (K15) · BD50/34 GB kuva: 1080p24 (AVC) / 1,85:1 ääni: DTS-HD Master Audio 7.1 (englanti) tekstitys: suomi + 3 muuta Elokuva kuva ÄÄni Vuoden kovin yllättäjä Kuuluisaan animesarjaan perustuva Speed Racer vyöryttää ruudulle leuat loksauttavaa visuaalista ilotulitusta ja huikeaa kameratyöskentelyä
Bleyn uusin, Appearing Nightly, on livenä tehty levytys. Anne-Sophie Mutterille viime vuonna sävelletyssä viulukonsertossa asioihin ei suhtauduta kevytkenkäisesti, eikä kuulijalle luvata päiväperhoa ja kedonkukkia. Asiallisesti notkeiden esitysten luontevampi paikka levyllä olisi ollut pitkässä kuuntelussa Gubaidulinan teosten jälkeen. Tapio Suonperä. MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 8/2008 101. Levyn tyylilaji on moniulotteista, modernia improvisoitua jazzia, jossa on myös voimakkaita vaikutteita mm. Ensi kertaa mestarien kelkassa kulkeva rumpali Jon Fält joutuu todelliseen tulikasteeseen, sillä ei ole helppoa iskeä aksentteja melodiseen sävelvirtaan kokonaisuuden intiimiä harmoniaa horjuttamatta. Hyvä niin, hienoja biisejä. Laulajat voivat kuulua reilusti edestä taustalle levittäytyvän orkesterin laimentumatta. Hienosti onnistunut äänitys puolestaan antaa kuulijan poimia musiikista yksityiskohtia, joita hän kenties ei aiemmin ole pannut merkillekään. Jukka Isopuro BACH, GUBAIDULINA Anne-Sophie Mutter, Trondheimin solistit, LSO/Gergijev (DG) Toisilla säveltäjillä on voimakas taipumus luoda sävelkieleen rakenteita ja elementtejä, jotka kuulijassa vahvistavat kokemusta musiikin kerronnallisuudesta. Levy koostuu Bleyn sävellyksistä ja omaa hänelle tyypilliseen tapaan hauskaa ilkikurisuutta, älykkäitä lainoja tutuista jazz-standardeista sekä sopivasti yllättävyyttä. Musiikki alkaa melko varovasti soittajien hakiessa toisiaan. MONIKANAVAÄÄNITE MONIKANAVAÄÄNITE PUCCINI La bohème Atlantan sinfoniaorkesteri/Robert Spano (Telarc SACD) Monikanava on kuin luotu oopperaa varten. Silvio Rodriquezin, Astor Piazzollan, Ornette Colemanin ja Alban Bergin sävellyksiä. Heikki Valsta BEETHOVEN Sinfoniat nro 2 ja 7 Minnesotan orkesteri/Vänskä (BIS) Osmo Vänskän ja hänen Minnesotan orkesterinsa tekemä onnistunut Beethovenin sinfonioiden kokonaislevytys saa tässä loistokkaan päätöksensä. Puccinin melodioilla on omalaatuinen kyky olla sekä onnellisia että itkettäviä. Ei nimittäin tule helposti mieleen ruotsalaispianistia laulullisempaa instrumentalistia. Levy on yhteen menoon äänitetty setti Stone-klubilta. Homma toimii rennosti, mikä onkin välttämättömyys tämänkaltaisen musiikin ollessa kyseessä. Myös solisti saa unohtaa kaiken muun keskittyessään henkeäsalpaavan intensiiviseen ja laulavaan soolo-osuuteen. Gubaidulinan konserton rinnalla Mutter soittaa barokkijousta käyttäen kaksi Bachin konserttoa Trondheimin solistien kanssa. Paha kyllä, monikanavaiset oopperalevyt ovat harvinaisia, jos DVD-levyjä ei lasketa. Vaan saman leiman voisi lyödä myös basisti Anders Jorminiin, Stensonin trion toiseen peruspilariin, jonka iso viulu ankkuroi soitteet vapaamuotoisemman jazzin parhaisiin perinteisiin totaalisen tyylitajuisesti. Jaakko Eräpuu Carla Bley and her remarkable Big Band: Appearing Nightly (Watt/33) Carla Bley on eräs harvoista nykypäivän artisteista, jotka ovat jaksaneet tehdä työtä pitkään myös ison orkesterin johdossa. Torikohtauksen hulinasta voi erottaa tasoja etualan taiteilijakaverusten sanailusta taustan lapsikuoroon asti. Sekä strokalla että pizzicato. Sitä levymerkille tyypillistä eteeris-eskapistista tuotantotapaa olisi kyllä voitu rukata hieman kiinteämpää kuosiin. Solistien esitykset ovat vauhdikkaita ja vapautuneita. Tapio Suonperä Raoul Björkenheim: DMG @ the Stone vol 2 (DMG/Arc) DMG @ the Stone on live-levy, jolla Björkenheimin lisäksi soittavat Hamid Drake ja William Parker. Hän levyttää ja esiintyy monenlaisissa kokoonpanoissa mutta palaa aina aika ajoin big band -teemaan. Levy on ajoittaista lievää kirkkautta lukuun ottamatta oikein hyvin äänitetty. Mimin ja Rodolfon rakkausduetto paisuu kauniisti huipennukseensa. Seitsemännen sinfonian nopea osa ei soi useasti levyllä näin keveän ilmavana mutta samalla kuitenkin ryhdikkäänä. Kymmenen minuutin jälkeen tunnelma alkaa tiivistyä. On mielenkiintoista kuulla minkälaisia tulkintoja teos matkansa varrella tuleekaan saamaan. Soundeiltaan levy on hyvä mutta ei loistava parhaimman sävykkyyden jäädessä aavistuksen uupumaan. rockista ja funkista. Sinfonioiden nopeissa osissa tempot ovat pikemminkin rivakoita kuin kohtuullisia olematta kuitenkaan hengästyneitä tai epätarkkoja. Myös Drake ja Parker pääsevät hommaan mukaan ja muodostavat kitaran kanssa hienosti toimivan kolmiyhteyden, jossa jokainen tukee toistaan ja vie yhteisiä ideoita eteenpäin. Kuten aiemminkin, Stenson poimii tulkinnan kohteensa hyvinkin eri maailmoista. Mutta hyvä näinkin. Myös teoksen orkesteritekstuuri on runsas ja tummanpuhuva. Moneen kertaan kuullut teokset saavat näissä esityksissä kuulijankin valppaaksi. Norah Amsellemin kovasävyinen ääni ei täysin istu tyttömäisen Mimin osaan, mutta muut laulajat Marcus Haddockin Rodolfoa myöten ovat raikkaita ja uskottavia. Vänskän uurastus teosten esitysten hiomisessa sekä tarkkaan pohdittujen tulkintojen viimeistely ovat vaivansa arvoiset, ja kuulija saa nauttia tasapainoisesta mutta samalla mukaansa tempaavasta musisoinnista. Atmosfääri on aivan toinen kuin yksiulotteisessa stereossa. Puolinäyttämöllisestä konserttiesityksestä Atlantassa tallennetusta La bohèmesta välittyy hyvin rakkauden ja nuoren taiteilijaelämän huuma, jota köyhyys ja mustasukkaisuus alkavat hyytää, ja joka sammuu sairastuneen Mimin kuolemaan. Teatteritila on uskottavampi: lähestyminen, liikkuminen, näyttämön takaiset efektit ja joukkokohtaukset jäsentyvät vaivattomasti. Draken rummut ovat ajoittain vähän pinnassa, ja Parkerin basso saisi olla hiukan mehevämmän kuuloinen. Tässä suhteessa hän jatkaa esimerkiksi Sostakovitsin jalanjäljillä. Sofia Gubaidulina on selkeästi tällainen säveltäjä. Heikki Valsta MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI Bobo Stenson Trio: Cantando (ECM) Kun Bobo Stenson nimeää äänitteensä Cantandoksi, hän tulee kiteyttäneeksi sen sisällön yhteen sanaan. Ja hyvä niin. Soittajat ja sektiot paikantuvat mukavasti, ja musiikki soi selkeästi ja tarkasti myös silloin kun puhalletaan kovaa ja korkealta. Björkenheimin soitto muuttuu vahvemmaksi, soundit rankemmiksi ja kitara leikkaa upeata viivaa eetteriin. Studiossa improvisoitujen tuokioiden ja omien oivallustensa ohessa kolmikko päivittää mm. Levyltä löytyy tiettyä elävyyttä ja menoa, jota voisi olla vaikeaa tavoittaa studioympäristössä. Äänikuva on livemäisen realistinen
Tunnelma on synkkyydessään mukavan häijy, eikä soittoa tarvitse hävetä. kehittelevien ja pitkien introjen muodossa. Miten teet "täydellisen levyn", kun olet tehnyt niitä jo puolen tusinaa. Levyn kappalemäärä on kohonnut peräti viiteentoista, josta olisi kyllä voinut muutaman tasapaksumman vedon leikata pois. Pirkka Ruishalme Metallica. Kitarat rouhivat hienoja koukkuja rumpalin hoitaessa tonttinsa huomaamattoman hyvin. Tuossa ajassa bändin uran epäiltiin jo aika ajoin päättyneen, mutta vielä ainakin kerran vedettiin koulupuku päälle ja kajautettiin ilmoille uusi pitkäsoitto. Kovasti odotetulle pitkäsoitolle on haettu vaikutteita Metallican ensimmäisen vuosikymmenen materiaalista mm. Säveltäjä/soittaja-kolmikko Matti Kervinen, Teijo Tikkanen, Sami Sarhamaa on luonut huolella tunnelmoivan levyn, joka yhdistelee tyylikkäästi suomalaisia etnisiä sävelaineksia progahtavaksi ambientrockiksi. Black Icen soundit ovat juuri niin jämäkät kuin tälle bändille kuuluukin, ja albumia jaksaa tämänkin ansiosta kuunnella pitkään. Pasi Pesonen AC/DC: Black Ice (Sony BMG) Kengurumaan vientituotteen uutta albumia odotettiin tuskastuttavat kahdeksan vuoden ajan. Deadlight oli bändille ensimmäinen suomalaisen levy-yhtiön julkaisema tekele, kun aikaisemmat tuotokset pihalle painoi espanjalainen Locomotive. Pasi Pesonen Deathchain: Death Eternal (Dynamic Arts Records) Deathchainin leirissä ei jäädä tuleen makoilemaan. Kokonaisuus on lopulta nautittava, ja vaikka en toivokaan yhtyeen palaavaan entiseen makeilevaan musiikkiin, soisin sen pitävän kiinni leimallisista kauneusarvoistaan ja melodisuudesta, jota tältäkin levyltä onneksi löytyy. Viisi vuotta ja neljä timanttia levyä on äärimmäisen kova saavutus mille yhtyeelle tahansa. Soundi on korostetun hillitty, mikä toki sopiikin levyn tunnelmoivaan ilmaisuun, mutta hiukan olisi kenties kaivannut räväkämpää otetta. Pendragon: Pure (Pendragon Toff Records) Pendragonin uuden levyn kansi on kaukana menneiden vuosien naivistisesta romantiikasta. Pirkka Ruishalme Kataya: Canto Obscura (Presence Records) Akselilta Vantaa-Nurmes tulee yhtye nimeltä Kataya, jonka esikoisalbumi Canto Obscura vapaasti suomennettuna tumma laulu on itse asiassa valonpilkahdus raskaassa metallipainotteisessa suomalaisessa rockskenessä. Kappalerakenteet mutkistuivat, biiseissä pyöri kummallisia sointuja, ja musta huumori tuntui painuvan enemmän taka-alalle. Jopa Nick Barrettin laulu tuntuu käheämmältä. Magneticin äänipuoli on kamalaa kuunneltavaa bändiltä, jonka on kehuttu käyttävän tovin jos toisenkin soundien hiomiseen. Ajoittain musiikki hieman uinahtaa, mutta levyllä vierailevien Johanna Iivanaisen sanaton laulu, Mikko Iivanaisen kitara ja Linda Fredrikssonin sopraanosaksofoni rikkovat sopivasti autereista tunnelmaa. Jarno Rannanpää MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI Before the Dawn: Soundscape of Silence (Stay Heavy Records) Tuomas Saukkosen sooloprojektista täysveriseksi orkesteriksi levinnyt Before the Dawn nousi Suomen metalliyhtyeiden kuninkuusluokkaan edellisen levyn, Deadlightin, myötä. Siinä missä kaksi ensimmäistä levyä olivat suorempaa deathinsekaista träshiä, kolmas oli enemmän träshinsekainen deathlevy. Kokonaisuus on kuitenkin edellistä albumia onnistuneempi, joten tähän on mahdollisesti hyvä lopettaa ja siirtyä eläkkeelle. Kun nyt 30-vuotias yhtye edellisellä Believe levyllään vuonna 2005 vei perinteisen tyylinsä kypsään huippuunsa, on yhtye nyt Purella ottanut aivan uuden musiikillisen suunnan. Vahvat kitarariffit, Brian Johnsonin räkäinen ääni ja tasaisesti jyräävät rumpukompit takaavat, että AC/DC ei edelleenkään ole lähtenyt valtavirtojen aaltoihin, vaan tekee sitä samaa, mitä on tehnyt menestyksekkäästi jo muutaman vuosikymmenen ajan. Samoin on levyn musiikki aivan uudenlaista Pendragonia. Sen miksauksesta vastaa Mystinen Samsara. Harmi vain, että tasan 50 % bändin jäsenistä on pahemmassa kalkin ja homeen peitossa kuin erinäisten instrumenttilehtien Best Player -äänestysten perusteella voisi olettaa. Tero Kukkonen MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 8/2008 103. Neljäs tähtää tyyliltään kahden ensimmäisen ja kolmannen välimaastoon ja kietoo kimuranttiuden ja tarttuvuuden napakaksi paketiksi. Siellä, missä ei mennä yliohjauksen puolelle, kompression pirulainen jo vainoaa nurkan takana. Siellä täällä pilkahtaa musiikillisia oivalluksia ja paljastuu sovituksellisesti hienoja jaksoja. Päinvastoin, tuntuu että paukut vain lisääntyvät. Eikä tason laskemisesta ole merkkejäkään. Musiikki muistuttaa paljon nykypäivän kylmää valtavirtaa, on melodioitaan aiempaa köyhempää ja sen perustunnelma on kalsea, urbaani. Perinteiden mukaan levy on pääsääntöisesti keskialueen turvottamista, yllätyksenä subwooferkin saa tehosteiden merkeissä hiukan tekemistä. Levy-yhtiömuutokset ja orkesterin yhteenkasvu nostivat bändin uudelle tasolle, joten viidettä levyä kohtaan on noussut paljon ennakko-odotuksia. Musiikkityyli on edelleen tummasävyinen ja hiukan kevyenpuoleinen melodinen death metal. Basisti Lars Eikindin kuulasta ääntä kuullaan yhä enemmän Saukkosen kiukunpurskausten ympärillä, ja näiden ääripäiden yhteisdynamiikkaa osataan käyttää hienosti. Levyn uskottavinta antia tarjoilevat parivaljakko Hetfield/ Trujillo, ja materiaalissa on oikeasti potentiaalia. Hienoisesta tasapaksuudesta huolimatta levy on hieno jatkumo bändin kehityskaarelle. En soisi kyseistä levyä nähtävän tämän lehden testilevynä. Musiikin innoittajana on ollut metsä, ja vaikkei aivan sibeliaanisissa maisemissa liikutakaan, ovat musiikin rauhaisasti kehittyvissä tunnelmissa kuultavissa metsän uumenet ja aamu-usvaiset lehdot. Levyn tunnelman lievä kovuus johtuu osittain myös äänityksen sävystä. Kappalemateriaali on rakenteeltaan yksinkertaista mutta tasaisen vahvaa. Death Magnetic (Vertigo/Universal) Magneticin myötä on todettava, että Hetfield on vielä 25 vuoden jälkeenkin eräs metalliskenen uskottavimmista riffimaakareista. Se kuuluisa kipinä vain puuttuu, eikä kokonaisuus ole sitä täyden kympin tavaraa. Pyörää ei kannata keksiä uudelleen, ja tästä Black Ice on hyvä esimerkki. Pikkuhiljaa kuitenkin levy paljastaa hienoutensakin. Soundeissa on 90-luvun katkua, vaikkakaan vanhakantaisesta luontaisesta dynamiikasta ei voida puhua. Siinä on haettu särähtävämpää ja kuivempaa soundia kuin mihin yhtyeeltä on totuttu. Yhtye on itse äänittänyt levyn
Sielun veljien biisilistat keikoilla vaihtelivat rankasti, ja tämän albumin setti koostuu pääosin SuomiFinland-albumin kappaleista. Tarja Kupias MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI VI nYYLI LOVE JAZZ 19661977 (Love Records, LP 180g) Vuonna 1966 perustettu Love Records ehti tuottaa ja julkaista lyhyen 13-vuotisen elinkaarensa aikana niin monta kotimaisen jazzin, rockin ja popin merkkipaalua, että voidaan varmasti puhua yhdestä kaikkien aikojen merkittävimmästä suomalaisesta levy-yhtiöstä. Tero Kukkonen Egotrippi: Maailmanloppua odotellessa (SonyBmg) Musiikillinen maailmanloppu ei ainakaan kohtaa ihan heti Egotrippiä, joka sen kuin paranee vanhetessaan! Egotrippi on aina tehnyt musiikkia enemmän ja vähemmän pilke silmänurkassa, mutta nyt bändi on uskaltanut heittäytyä kerrassaan hulvattomaksi. Love Jazz 19661977 kokoelmalevyn kappalevalinnat sijoittuvat ajanjaksolle, jolla yhtiö oli kasvanut jo kooltaan merkittäväksi tekijäksi panostaen vahvasti kotimaisen jazzin julkaisuun. Katy Perrystä on hetkessä kehkeytynyt uusi median "Pritney Spears", jonka tekemisiä seurataan suurennuslasilla. Keikan tunnelma välittyy loistavasti rosoisten soundien avulla kotisohvalle vielä lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin. Sovituksia ja soundeja ei ole myöskään väännetty suu mutrulla, vaan niissäkin löytyy tarvittavaa pilkettä. Minua huvitti. Otto Donner Treatment, Eero Koivistoinen, Mike Koskinen... Kokonaisuutena levy on taiten tehty ja hyvinkin erilainen materiaali on masterointivaiheessa sovitettu yhteen hyvin. Levyn aloittava, Elän itselleni, on Negativen Jonne Aaronin kynästä syntynyt loistava avaus albumille, jota seuraa italialaista alkuperää oleva Onhan päivä vielä huomennakin. Dynamiikkaa on hieman puristettu kasaan, muttei onneksi rankimmalla mahdollisella kädellä. Samalla joidenkin kappaleiden soundimaailmaa on varmaankin hieman jouduttu siistimään ja modernisoimaan. Levyllä on niin monta hienoa biisiä, että on vaikeaa nostaa sieltä jotain ylitse muiden. Tiettyä marttyyriuttakin löytyy, eikä levy voisi olla suomalainen ilman hienoista pateettisuutta. Katyn energinen poprock ei tarjoa musiikillisesti mitään mullistavaa, mutta biisit rullaavat erittäin mukavasti eteenpäin. LE V YA R VOSTELUT Eräpuu, Isopuro, Kukkonen, Kupias, Myllyjoki, Pesonen, Rannanpää, Ruishalme, Suonperä, Valsta Popeda: Täydelliset miehet (Poko rekords) Popedan tulevaisuutta povattiin jossain vaiheessa varsin synkäksi ja lyhyeksi, mutta Täydelliset miehet näyttää epäilijöille kaapin paikan. Levyn yleisfiilis vie menneiden vuosikymmenten kotimaiseen perimään Dave Lindholm- ja Pepe Wilberg -assosiaatioineen. Tekstit ovat siis aivan loistavia! Mutta niin ovat myös sävellykset ja varsinkin sovitukset, jotka ovat kerrassaan maukkaita ja upean erilaisia. 70-luku on vahvasti läsnä. Orkesterin psykedeelinen, raivoisa ja kapinallinen ote kappaleisiin välittyi erinomaisesti keikoilla, ja esiintymiset olivatkin aina pieniä spektaakkeleja. Nyt näistä eri aikakauden livevedoista on koottu neljän albumin paketti, joista kaksi jälkimmäistä tulee kauppoihin vuodenvaihteen jälkeen. Tarja Kupias MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 8/2008 104. Katy jakaa varmasti kuulijansa kahtia, ne jotka tykkäävät ja ne jotka eivät. Tämä ensimmäinen osa on nauhoitettu Jyväskylässä vuonna 1989. Toivottavasti jatkossa myös muutakin Love Recordsin tuotantoa saataisiin julkaistua uudelleen musiikinharrastajien ja eritoten nuorempien sukupolvien iloksi. Love Jazz 19661977 tarjoaa hienon läpileikkauksen yhtiölle levyttäneiden kotimaisten jazzartistien kirjosta, ja jo tämän vuoksi levyn julkaisemisesta voitaneen puhua jonkinasteisena kulttuuritekona. I kissed a girl -megahitillään suuren yleisön tietoisuuteen noussut hurmaavaääninen ja värikäs tulkitsija on herättänyt jo huomiota niin liian läpinäkyvällä vaatetuksella, kermakakkukompuroinnilla kuin alkoholismitunnustuksillaankin. Tyylillisesti otannat ovat kohtuullisen kaukana perinteisestä jazzista ja keskittyvät selkeästi menevämpään osastoon esitellen valittuja paloja ihan sinne hard bopin ja sähköisen jazzin raja-aidoille saakka. Tämä on kerrassaan upea levy. Ja seesteiseksi. Värikäs persoona siis, joka kuuluu myös Katyn pilke silmäkulmassa tehdyllä debyytillä. Eli ne, jotka provosoituvat ja ne, joita provosointi huvittaa. Jää nähtäväksi säilyykö mielenkiinto ja tunnelma koko neljäosaisen sarjan ajan, mutta ainakin alku on varsin lupaava. Kitarat ovat pääosassa edelleen, mutta nyt vähän on kaunista. Varsinkin levyn loppupuolelta löytyy Mustajärven sanoituksista kohtia, jotka väkisin saavat hymyn huulille, mutta Junttikappaleesta olisi kyllä mielellään voinut ne shaila lait ja duidu duit korvata jollain muulla, muuten kappaleen ollessa varsin realistinen kuvaus suomalaisen miehen ajatusmaailmasta. Yhtiön skaala julkaistun musiikin suhteen oli myös erittäin laaja ulottuen pitkälle aikansa valtavirran ulkopuolelle esimerkiksi kansanmusiikin ja poliittisen laulannan muodossa. Levyn kappaleissa on mukana niin sitä hieman vakavampaa puolta kuin Popedalle niin tuttua, pilke silmäkulmassa väännettyä perinteistä suomirokkiakin. Tästä huolimatta levyllä ovat perusasiat kunnossa ja niin ikään ylimääräisiä suhinoita ja napseita ei esiinny. Kuin seuraisi jotain näytelmää. Mika Kankainen Katy Perry: One of the Boys (Capitol, Emi) Katy Perry osaa ärsyttää ja provosoida. Suurin huomio kiinnittyy Katyn laulusuorituksiin, joka on hyvin visuaalista ja vahvaa. Tosin levyn kansiin olisi toivonut hieman enemmän panostusta. Levyn soundit eivät mullista maailmaa vaan ovat keskitasoa kaikin puolin. Tero Kukkonen Sielun Veljet: Kansan parissa 1 (Poko rekords) Sielun Veljet on bändi, jollaista ei ennen syntymäänsä ollut Suomessa tavattu, eikä heidän jälkeensä uusia siekkareita ole syntynyt. Levyn soundit vaihtelevat rosoisen rouheasta herkän hienostuneeseen. Ja tekee sen varmasti ihan harkitusti. Sanoitukset ovat samaan aikaan sekä osuvia, nasevia, ironisia että jopa opettavia
H A K E MIS TO: HIFIMAAI L MA 2007-2008 Hifimaailma 2007 AV-esivahvistimet Anthem AVM-50 AV-vahvistimet Cambridge Audio 640R Harman/Kardon AVR745 Onkyo TX-SR504E Onkyo TX-SR605 Onkyo TX-SR804E Pioneer VSX-516-S Sony STR-DA5200ES Sony STR-DG700 Yamaha RX-N600 Yamaha RX-V3800 Yamaha RX-V559 Lehden numero Sivu Klipsch RB-15 Magnepan MG12 Marten Miles III NHT Classic Two Nola Viper Reference PenAudio Rogue 4 PenAudio Rogue 6 PenAudio Rogue Center PSB Image B15 Q Acoustics 1010 Q Acoustics 1020 Q Acoustics 1030 Quad 2805 Sonus Faber Guarneri Memento SVS SBS-01 SVS SCS-01 System Audio SA 1530 System Audio SA 705 Tannoy Autograph Mini Tannoy Kensington SE Triangle Comete Es Usher S 520 II Usher V 601 Usher V-602 WaveDynamics Halfspace WaveDynamics NaSW Wilson Benesch Discovery Yamaha Soavo-1 Kuulokkeet Denon AH-C700 Grado GS-1000 Philips SBC HD1500 Shure E3c Shure E4c Shure E500 Sony MDR-NC22 Kuulokevahvistimet Grado RA-1 8/2007 70 Levysoittimet Denon DP-29F Denon DP-300F Dual CS 505-4 Michell Engineering Tecnodec Pro-Ject 1-Xpression III Pro-Ject RMP 10 Rega P2 Levysoitinetuvahvistimet Clearaudio Nanophono Lehmann Audio Black Cube Statement NAD PP 2 Pro-Ject Tube Box II Quad QC-24P MP3-soittimet iPod Nano Sony NW-A805 Päätevahvistimet Dared VP-300B Linn Majik 2100 Rotel RB-1092 Stereovahvistimet Almarro A205A mkII Almarro A318B Burmester Rondo 051 Consonance a100 Linear Copland CTA-405 Creek Evo Denon DRA-CX3 Denon PMA-700 Fatman iTube Harman/Kardon HK 970 Marantz PM-6002 Marantz PM7001 McIntosh MC275 2/2007 8/2007 8/2007 7/2007 8/2007 3/2007 8/2007 62 26 26 80 26 40 26 5/2007 6/2007 5/2007 1/2007 5/2007 8/2007 8/2007 8/2007 5/2007 2/2007 2/2007 2/2007 4/2007 1/2007 4/2007 4/2007 3/2007 1/2007 7/2007 7/2007 1/2007 5/2007 1/2007 3/2007 5/2007 5/2007 1/2007 7/2007 18 40 56 16 56 60 60 60 18 42 42 42 66 42 52 52 18 16 58 58 16 18 16 18 60 60 42 68 Musical Fidelity XT-100 Naim Supernait Onkyo A-9355 Pioneer A-A6 Rega Brio Rotel RA-05 Rotel RA-06 Sony TA-FA1200ES Sugden A21a Series 2 Trends Audio TA-10 Vincent SV-121 Xindac MT-1 Stereoyhdistelmät Bang&Olufsen Beocenter 2 Tivoli Audio Music System Subwooferit Audio Pro Avanti SW500 Design Collection Audiokit XHQ BK Electronics Monolith-DF BK Electronics XLS200-DF MK2 Era Sub 8 Genelec 7070A JBL Array 1500 Martin-Logan Abyss MJ Acoustics Reference 800 Monitor Audio RSW12 Profel Pro Studio 100 REL Studio III REL T1 SVS PB12-NSD System Audio Sub Electro 200 Usher SW-103 Wharfedale SW300 Yamaha Soavo-SW900 Televisiot Bang&Olufsen Beovision 9 Pioneer PDP-607XD Verkkosoittimet Slim Devices Squeezebox Slim Devices Transporter Sonos Zone Player Videoprojektorit Epson EMP-TW1000 Epson EMP-TW2000 JVC DLA-HD1 Mitsubishi HC5000 Optoma HD80 Optoma Themescene HD73 Optoma ThemesceneHD70 Panasonic PT-AE1000 Sanyo PLV-Z5 Harrastuksena hifi Jarno Laine Juho Kainulainen Tapsa Hämäläinen Kolumnit Jaakko Eräpuu: Hifi musiikin palveluksessa, vai päinvastoin. Jouko Alanko: Sääli naapureitasi Keijo Tanskanen: Hignendin siunaamaton hulluus Mitro Koskiluoma: Aito ääni referenssinä Ossi Wilen: Löytöretkeilijänä hifin historiassa Pekka Ylitalo: Hifikulttuuri ei synny itsestään Robert Woods: 6/2007 7/2007 8/2007 4/2008 8/2007 8/2007 4/2008 4/2008 8/2007 8/2007 4/2008 8/2007 34 64 16 32 16 16 18 18 64 62 18 68 Mitä high fidelity on. Samu Saurama: Tekisi mieli ostaa CD-soitin Tommi Ratilainen: Tunteella Nostalgista hifiä Gradient 1.2 Jecklin Float Rakennusohje Dipolisubwoofer HM-122-jalustakaiutin Rhythmic Audio -servosubwoofer Raportit IFA 2007 31.8.5.9.2007 EISA Awards 20072008 Habitare 2007 19.23.9.2007 Helsinki Highend & Hifimaailma 2007 JBL Everest DD66000 -ensiesittely Linn Tune Dem -tapahtuma München Highend 2007 Puhtaan basson metsästäjä Svenska Klubben Helsinki Tampereen Hifimessut Yksi talo Hämeenlinnan Asuntomessuilta Tietoa ja taitoa Blu-ray ja HD-DVD -teräväpiirtoformaatit HDMI:n monet kasvot Kaiutinsijoittelun perusteet Kotiteatterin television valinta Mediaserverit Paljonko kaiutinkotelo vaikuttaa äänenlaatuun Subwoofer ja taajuuskorjaus Subwooferin sijoitus Säästökoodaus Teräväpiirtolevyjen ääniformaatit Muut CARA 2.2 -huoneoptimointiohjelmisto Sillä korvalla: Jaakko Eräpuu Sillä korvalla: Samu Saurama SilverFi-välikaapeli SpyderTV Topfield TF-5100PVRt HDMI 6/2007 7/2007 7/2007 80 97 51 7/2007 48 4/2008 2/2007 2/2007 5/2007 4/2008 2/2007 1/2007 2/2007 3/2007 7/2007 2/2007 46 48 18 32 42 18 26 18 43 38 18 3/2007 7/2007 38 84 1/2007 4/2008 7/2007 50 39 72 6/2007 4/2008 46 45 Blu-ray ja HD DVD -soittimet Pioneer BDP-LX70A 7/2007 Sony Playstation 3 5/2007 XBOX 360 5/2007 CD-soittimet Atoll CD200 Burmester Rondo 052 Consonance Reference CD 2.2 MK III Creek Classic Denon DCD-CX3 Linn Majik C Marantz SA-15S1 Meridian 808i Musical Fidelity X-Ray V8 Naim CD555 ja CD555PS Naim CDX2 Pioneer PD-D6 Sugden CD21 Series 2 DA-muuntimet Xindac DAC-5 DVD-soittimet Oppo DV-981HD Etuvahvistimet Dared SL-2000A Linn Majik Kontrol Kaiuttimet Acapella Triolon Excalibur Amphion Ion Amphion Ion L Audiokit AW-10 Excel Audiokit AW-30 Excel Audiokit AW-7 B&W 683 B&W 686 B&W HTM61 Bang&Olufsen Beolab 3 Bang&Olufsen Beolab 9 Dali Mentor 2 Dali Mentor 6 Denon SC-CX303 DLS R55CF Elac FS 609 X-PI Elac FS127 Epos M16 Era Design 4 Satellite Era Design 5 Satellite Focal Chorus 816V Forvoice 6.1 Harrin Kaiutin Kaakkuri Jamo C603 JBL Array 1400 JBL Array 800 JBL Array 880 JBL L880 JBL TL260 Kef iQ1 Kef iQ7 7/2007 6/2007 7/2007 7/2007 5/2007 2/2007 5/2007 5/2007 4/2007 4/2008 6/2007 18 64 34 52 55 34 42 50 87 49 78 42 46 46 2/2007 7/2007 2/2007 2/2007 6/2007 1/2007 2/2007 5/2007 6/2007 8/2007 7/2007 4/2008 8/2007 26 76 26 26 34 30 26 72 34 34 64 32 64 4/2007 1/2007 4/2007 4/2007 4/2007 4/2007 4/2007 54 38 64 54 54 54 54 6/2007 5/2007 3/2007 3/2007 8/2007 8/2007 7/2007 8/2007 6/2007 6/2007 6/2007 3/2007 6/2007 4/2007 6/2007 6/2007 6/2007 6/2007 20 30 60 60 56 72 30 60 90 20 20 70 20 52 20 20 20 20 3/2007 7/2007 2/2007 7/2007 4/2007 5/2007 6/2007 6/2007 4/2007 5/2007 30 44 52 24 72 38 82 74 76 36 1/2007 38 6/2007 4/2007 46 69 4/2008 36 3/2007 5/2007 6/2007 64 69 60 3/2007 1/2007 46 30 3/2007 1/2007 7/2007 5/2007 5/2007 5/2007 7/2007 7/2007 7/2007 6/2007 6/2007 4/2007 4/2007 6/2007 3/2007 8/2007 3/2007 3/2007 8/2007 8/2007 3/2007 1/2007 8/2007 5/2007 7/2007 7/2007 7/2007 3/2007 2/2007 5/2007 3/2007 50 16 32 30 30 30 46 46 46 46 46 28 28 34 18 38 18 18 56 56 18 16 42 18 30 30 30 18 40 18 18 8/2007 8/2007 8/2007 8/2007 4/2007 50 50 50 50 82 4/2007 7/2007 4/2007 2/2007 6/2007 3/2007 1/2007 3/2007 1/2007 62 36 60 36 44 54 34 54 34 2/2007 6/2007 7/2007 2/2007 6/2007 4/2007 58 96 88 78 72 84 5/2007 5/2007 26 26 1/2007 5/2007 2/2007 46 64 66 3/2007 1/2007 1/2007 46 30 40 4/2007 4/2007 6/2007 1/2007 2/2007 8/2007 3/2007 1/2007 2/2007 80 86 88 65 81 79 72 54 70 6/2007 6/2008 7/2007 4/2008 8/2007 4/2008 6/2007 8/2007 2/2007 8/2007 8/2007 4/2008 2/2007 50 50 76 18 46 18 34 16 60 16 16 18 64 106 HIFIMAAILMA 8/2008. Jarno Laine: Internet radio 2.0 Jouko Alanko: Digitekniikan ihanuus ja kurjuus Jouko Alanko: Suomessako hifikulttuuria
Hifimaailma 2008 AV-esivahvistimet Onkyo PR-SC886 AV-vahvistimet Denon AVC-A1HD Denon AVR-1508 Denon AVR-3808 Onkyo TX-SR506 Onkyo TX-SR875E Pioneer VSX-917 Pioneer VSX-LX70 ProCaster AV-4337 Rotel RSX-1056 Yamaha DSP-Z11 Yamaha RX-V3800 Yamaha RX-V463 Blu-ray-soittimet Denon DVD-2500BT Panasonic DMP-BD30 Panasonic DMP-BD50 Samsung BD-P1400 Samsung BD-P1500 Sony Playstation 3 Lehden numero Sivu 8/2008 56 4/2008 4/2008 2/2008 4/2008 2/2008 4/2008 2/2008 7/2008 2/2008 2/2008 2/2008 4/2008 60 16 16 16 16 16 16 40 16 42 16 16 6/2008 6/2008 6/2008 6/2008 6/2008 6/2008 22 22 22 22 22 22 CD-soittimet Accuphase DP-500 Ayre CX-7 Bluenote Stibbert Cambridge Audio 640C Cambridge Audio 840C Denon DCD-2000AE Denon DCD-700AE Harman/Kardon HD 970 Luxman D-N100 Marantz CD6002 McIntosh MCD201 NAD C515BEE Onkyo DX-7555 Pioneer PD-D6 Rotel RCD-06 Tangent CDP-50 Triode Corporation TRV-CD4SE Yamaha CD-S2000 DA-muuntimet AQVOX USB2D/A MKII Benchmark DAC-1 USB Super Pro DAC707 USB DVD-soittimet Oppo DV-983H NAD M55 Denon DVD-1740 Onkyo DV-SP405 Pioneer DV-400V Yamaha DVD-S661 Arcam DV139 Kaapelit Nordost Valhalla Homegrown Audio DNA & X32 Kaiuttimet Acoustic Zen Adagio Amphion Argon_ Anniversary Amphion Ion L Amphion Prio 520 Amphion Prio 520C Aurelia Ambera Aurelia Graphica Aurelia Magenta Behringer MS20 Behringer Truth 2030A Boston Acoustics VS 240 Ceireen Alica DSPeaker Servo 299 Duevel Bella Luna Diamante Duevel Planets 2/2008 3/2008 3/2008 2/2008 6/2008 3/2008 2/2008 2/2008 6/2008 2/2008 3/2008 6/2008 2/2008 2/2008 2/2008 2/2008 5/2008 1/2008 70 30 30 32 34 56 32 32 92 32 30 80 32 32 32 66 32 44 7/2008 7/2008 7/2008 72 72 72 Dynaudio Acoustics BM 5A 3/2008 Dynaudio Excite X12 8/2008 Elac BS 244 3/2008 Elac CC 241 3/2008 Elac FS 249 3/2008 Forvoice 7.7 8/2008 Fostex PM 0.4 3/2008 Fostex PM-1 MK II 3/2008 Genelec 8020A 3/2008 Genelec 8040A 3/2008 Genelec 8130A 4/2008 Genelec 8240A 4/2008 Gradient Helsinki 1.5 1/2008 John Blue 2.1 Perfumum 8/2008 Lumo-Audio Goliath 3/2008 Mirage OMD-28 8/2008 Monitor Audio BR5 4/2008 Monitor Audio BRFX 4/2008 Monitor Audio LCR 4/2008 Ocellia Grandis Calliope .30 5/2008 Paradigm Titan Monitor V5 6/2008 Parrot Sound System 1/2008 Penaudio Chronos 4/2008 Pioneer S-A4SPT-VP 8/2008 PMC GB1 4/2008 Pride & Joy Kalevala 3/2008 Profel Classic 55 8/2008 Profel Nuovo Quaranta 7/2008 Profel PA31 1/2008 Profel Pro Studio 40 3/2008 Profel Pro Studio 65 3/2008 PSI Audio 17-M 3/2008 Quested S6 1/2008 Reference 3A MM de Capo-i 4/2008 Simex SA4T 2/2008 Simex SA4Ti 5/2008 Sonus Faber Elipsa 2/2008 Tangent HTD-250 2/2008 Tannoy Mercury F1 Custom 5/2008 Tannoy Precision Monitor P6D 3/2008 Tannoy Revolution Signature DC6 2/2008 Tannoy Revolution Signature DC6T2/2008 Tannoy Revolution Signature LCR 2/2008 Trinec Rivista 2/2008 Totem Arro 2/2008 Totem Dreamcatcher 8/2008 Usher Be-10 1/2008 WaveDynamics Halfspace TL 3/2008 WLM Diva 1/2008 Kuulokkeet AKG K271 Studio AKG K601 AKG K702 Beyerdynamic DT 880 Creative Aurvana X-Fi Denon AH-D2000 Grado SR125 MB Quart QP 400 Sennheiser HD 595 Sony MDR-D777 Stax SRS-4040 II Ultrasone HFI-2200ULE VLSI HeaDSPeaker Kuulokevahvistimet Creek OBH-11 Grado RS-1 Heed Canamp Musical Fidelity X-CAN V3 Pro-Ject Head Rega Ear Levysoittimet Technics SL-1210 MK2 16 16 62 62 62 16 16 16 16 16 77 77 20 16 78 64 45 45 45 66 32 62 51 16 48 78 16 70 26 16 16 16 24 54 55 53 82 66 58 16 48 48 48 58 52 16 16 78 30 Musical Fidelity Supercharger 4/2008 42 Viritinvahvistin ProCaster AV-4346 Harrastuksena hifi Kai Peltonen Jorma Reinilä Jukka Simula Hifimaailman väki Jaakko Eräpuu Samu Saurama 8/2008 82 Stereovahvistimet Accuphase E-450 2/2008 Cambridge Audio 840A 6/2008 Consonance Forbidden City Tristan7/2008 Dared MP-15 6/2008 Denon PMA-2000AE 3/2008 Densen B-110 7/2008 Kingrex T20U 2/2008 Luxman SQ-N100 6/2008 Marantz PM-15S1 7/2008 McIntosh MA-7000 7/2008 NAD C315 BEE 6/2008 Naim Nait 5i-2 7/2008 Ocellia Quaero SE 5/2008 Red Wine Audio Signature 30.2 4/2008 Sun Audio SV-2A3 -rakennussarja 3/2008 Tangent AMP-50 2/2008 Tonewin MC-10L 6/2008 Triode Corporation TRV-35SE 5/2008 Vincent SV-236MK 7/2008 Xindac V20 6/2008 Xindac V30 6/2008 Yamaha A-S2000 1/2008 Stereoyhdistelmät Denon RCD-M37 Geneva Sound System XL Marantz M-CR502 Tangent MCS-600 NAD C715 Pioneer PDX-Z9 Subwooferit Amphion Impact 400 BK Electronics XLS300/PR Cervin-Vega! CVHD-12S Elac SUB 111.2 ESP Elac SUB 211.2 ESP Genelec 7060B Genelec 7260A Genelec 7261A Jamo Sub 550 JBL ES150P JL Audio F113 Fathom JL Audio F213 Gotham Klipsch RW-10d Mirage Prestige S8 MJ Acoustics Pro 50 mk II Profel PA80SW Q Acoustics 1000Si Quested SB10 ja SB Controller Velodyne CHT-8R Wharfedale Diamond SW150 Televisiot Pansonic TH-PZ800E Philips 47PFL7603H Pioneer PDP-LX5090H Samsung LE52A656 LG 47LG6000 Verkkosoittimet Logitech Squeezebox Duet DViCO TviX Videoprojektorit BenQ W500 Epson EH-TW420 Infocus X10 JVC DLA-HD100 Mitsubishi HC1100 Optoma HD700X Optoma HD800X Panasonic PT-AE2000 Sanyo PLV-Z2000 Sony VPL-VW60 Viewsonic Precision Pro 8100 70 34 14 84 56 14 78 92 14 56 80 14 66 74 85 66 84 32 14 84 84 44 5/2008 3/2008 2/2008 60 70 76 5/2008 4/2008 76 70 Kolumnit Johanna Hjelt: Jäähyväiset highendille?6/2008 89 Jarno Laine: Fasaanit, lokit ja Myrskyluodon Maija 5/2008 81 Topi Lintukangas: Hifistelyä 4/2008 101 Jouko Alanko: Kii(sta)nalaisia juttuja3/2008 99 Jarno Laine:Kaukosäätimien säteily ja muut haitat 2/2008 74 Nostalgista hifiä Hifi 85/C Illusion 14 ja DAC-2 Rega Planet ja Rega Planet The Two Channel Amplifier Yamaha NS-1000M Rakennusohje HM-262 jalustakaiutin Revenge E182CC 6/2008 3/2008 5/2008 7/2008 2/2008 96 88 54 79 80 8/2008 4/2008 8/2008 8/2008 8/2008 8/2008 46 88 46 46 46 60 1/2008 8/2008 55 74 7/2008 7/2008 4/2008 4/2008 4/2008 4/2008 1/2008 82 84 16 16 16 16 74 6/2008 5/2008 42 28 3/2008 3/2008 8/2008 3/2008 3/2008 3/2008 3/2008 3/2008 3/2008 3/2008 4/2008 3/2008 8/2008 36 36 96 36 36 36 36 36 36 36 86 36 34 3/2008 4/2008 5/2008 5/2008 3/2008 6/2008 4/2008 4/2008 5/2008 5/2008 8/2008 8/2008 5/2008 5/2008 5/2008 1/2008 5/2008 1/2008 5/2008 5/2008 54 45 34 34 62 90 77 77 34 34 92 92 34 34 34 26 34 24 34 34 6/2008 6/2008 6/2008 6/2008 8/2008 46 46 46 46 86 5/2008 1/2008 63 64 2/2008 7/2008 3/2008 3/2008 3/2008 8/2008 8/2008 1/2008 3/2008 3/2008 8/2008 3/2008 6/2008 6/2008 6/2008 62 38 54 54 54 70 70 40 16 16 16 78 76 38 38 3/2008 3/2008 3/2008 3/2008 3/2008 3/2008 46 46 46 46 46 46 4/2008 82 Päätevahvistimet Bel Canto Reference 1000 4/2008 Bel Canto Reference 300A 4/2008 Lehmann Audio Black Cube Stamp4/2008 Manley Mahi 1/2008 90 90 38 58 7/2008 7/2008 6/2008 5/2008 7/2008 7/2008 3/2008 1/2008 1/2008 3/2008 4/2008 44 44 70 50 44 44 60 48 48 90 66 Raportit EISA Awards 2008-2009 Helsinki Highend & Hifimaailma 2008 -messut 5/2008 liite Finnkinon 3D-teatteri Flamingossa 7/2008 24 IFA-messut 29.8.3.9.2008 7/2008 60 Ennakkomaistiaiset Helsinki Highend & Hifimailma 20086/2008 18 Munchen Highend Show 24.27.4.2008 6/2008 62 Bristol Show 22.24.2.2008 4/2008 31 System Audio -tehdaskierros 3/2008 52 TV Jenkeistä 3/2008 66 Teekkarien kaiutinrakennusprojekti1/2008 68 Heed Audio: Sinihehkuista hifiä pustan laidalta 1/2008 70 8/2008 30 Tietoa ja taitoa AV-vahvistimen valintaperusteet AV-vahvistimien automaattisäädöt 2/2008 28 Dynaaminen kaiutinelementti 2/2008 30 Kaiutinmittausten perusteet 1/2008 33 Kaiutintestien mittaukset 7/2008 64 Television kalibrointi 5/2008 26 Voiko "hyllykaiuttimen" oikeasti laittaa hyllyyn 8/2008 38 8/2008 28 Muut Lehmann Audio BlackCube SE -RIAA-korjain 5/2008 72 Rechhorn B-1 -aktiivisuodin 5/2008 74 Reckhorn A-400 -subwoofervahvistin 5/2008 74 Oppo HM-31 -HDMI-kytkin 5/2008 80 Lehmann Audio Black Cube Linear USB 4/2008 38 Tymphany LAT-500 -bassoelementti 4/2008 57 Tangent TNR-50 -viritin 2/2008 66 Anti-Mode 8033 -ekvalisaattori 1/2008 36 Manley Shrimp -esivahvistin 1/2008 58 Sillä Korvalla: Jukka Isopuro 1/2008 72 Tangent Quattro -nettiradio 1/2008 77 Sondec -valkokangas 1/2008 85 XTZ Room Analyzer -mittalaite 8/2008 68 Slingbox Pro 3/2008 73 HIFIMAAILMA 8/2008 107
(09) 685 7990 Myydään Audio Research Classic 30 -putkipääte. Laite Lahdessa. Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen aineistot@ hifimaailma.fi. Puh. 500 Puh. Puh. t l a u d i o . Puh. 0400-303473, martti.airisto@kolmbus.fi Cayin A-88T -putkivahvistin. Nyt hinta 1 100 . 1 000 . Puh. 0400-317246, kari.vesakko@welho.com www.harrinkaiutin.fi P. Hinta 900 . Toisessa kaiuttimessa ylhäällä takanurkassa pieni kolhu. 040-5571778 DUNLAVY SC-I -huippujalustakaiuttimet + jalustat. Häneltä vastaava paketti noin 2 560 . Sekä Panasonic Blu-ray DMPBD10 300 . Ilmoitusaineistot toimituksen osoitteeseen tai sähköisessä muodossa aineistot@hifimaailma.fi CLASSIC AUDIO KÄYTETTYJEN ÄÄNENTOISTOLAITTEIDEN ERIKOISLIIKE MYY, OSTAA, VAIHTAA VINTAGE-HIFI YMS... H I F I T I N T E R N A T I O N A L HIFI KRUG H A L V E M M A L L A www. Laitteet täysin virheettömiä. Uudet pääteputket. Hp. Kuvia sähköpostiin pyydettäessä. hel.posti@luukku.com Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. H IFI M AR KKINAT: Yksi t yis henkilöiden myynti- ja o sto p a l s t a NÄIN ILMOITAT HIFIMARKKINOILLA: Julkaisemme Hifimarkkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänenja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. Myös vaihto laadukkaaseen subiin, hl. 050-4647441, pekka.pohjonen@uta.fi Anthony Gallo TR-1 -sylinterisubbari 285 . 050-5276141, marko.piironen@gmail.com Harman/Kardon AVR-247 7.1 hdmi, kotiteatterivahvistin, vajaa vuoden vanha. Tehdastekoiset kotelot päällystetty valkoisella kontaktimuovilla (tarvittaessa helppo poistaa). 19002300 . Elementit priimat. Puh. 2x45 W, kaukoohjain, KT88EH-putket mukaan. ILMOITUSTILAN MYYNTI HIFIMARKKINOILLE: Yritykset voivat ilmoittaa Hifimarkkinoilla maksullisilla ilmoituksilla. Lisäksi B&O-kaiuttimet. 0500-789 692 tai 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 Hämeenlinna w w w. Täysin kunnossa oleva laite edulliseen hintaan 550 . Sijainti Vantaa, Jumbokauppakeskuksen lähellä. f i · OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN · · LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA · 108 HIFIMAAILMA 8/2008. OVH ollut n. Myydään muuton takia. 050-3065294, kari.pusa@projectusteam.fi HiFi 6/2 -kaiuttimet (2kpl). Kauppahintaan kuuluu kaiutinjohtoa ja takakaiutinseinätelineet. Tuotteet moitteettomassa kunnossa. Ja kauppa käy vilkkaana. Hinnat 2050 /kpl. H I F I K R U G . (Siemens, AEG, Philips miniwatt, Valvo, RFT, Sylvania, Mazda, Telefunken, Amperex, RSD, Tungsram). Laitteet hyvin pidettyjä ja täysin toimivia. Puh. Kuuntelumahdollisuus Tampereella. Äärimmäisen neutraali, nopea, puhdas, kokonaisvaltainen ja innostava ääni. 1 200 . 0500 550 054 Eerikinkatu 5 00100 HELSINKI W W W. Vain nouto. Harri valmistaa Tukaaneita vain tilauksesta. Puh. 040-7094868, kurppa81@hotmail.com Bang & Olufsen -stereolaitteisto. Lisäksi NOS 6L6 RFT (vm.1958), RFT EL 34, 6P14P-K(EL84M). Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. 044-0454010, Deimosq@hotmail.com Muutaman vuoden ikäinen videoprosessori DVDO iScan VP30 + ABT102. F I P. H. Pyydä kuvat ja tee tarjous. Puh. 050-3482869, teppo.kattilakoski@gmail.com TL-AUDIO · H I G H - E N D · K O T I T E AT T E R I · TA R V I K K E E T · Harrin kaiutin TUKAANI -mallistoon perustuvasta rakennussarja 8:sta rakennetut 2x etukaiutin, keskikaiutin ja 2x takakaiutin. Suuri herkkyys (91 dB) mahdollistaa vaikka putkivahvistimen käytön. 040-5486151, risto.saila@suomi24.fi Elektroniputkia osa uusia: ECC81, ECC82, ECC83, ECC85. Beocenter 2002: viritinvahvistin, kasettinauhuri, automaattinen levysoitin yhtenä kokonaisuutena. 050-5694306, jtso@suomi24.fi Classe CP-35 -esivahvistin, Onkyo M-588F 30 kg "kevyt" päätevahvistin, Denon TU-S10 -viritin, Sony DVP-NS9100ES -DVD/CD/SACD soitin ja Sonyn MDS-JA20ES-MiniDisc-soitin. Puh. 420 . Kaiuttimet Tampereella. Mustat etulevyt. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. P. classicaudio.fi · Iso Roobertinkatu 44, Helsinki Avoinna ma-to 11-18 ja pe-la 11-16 · Puh. Nyt jalustoineen 760 . Takuu. Ilmoitustilan myynti ja varaukset toimituksesta: Performance Magazines Oy, Olarinluoma 15, 02200 Espoo, puhelin 010 778 6404, faksi 010 778 6401, toimitus@ hifimaailma.fi. MDF+visakoivuviilu. Puh. USHER S-520 II, kultainen koivu, pari 289 . 100 , 02360 Espoo. 040-7096507 Amphion Neon -lattiakaiutin, väri ruskea
050-3062692, timoja@luukku.com Mirage M-1090i -bipolaarilattiakaiuttimet. 040-8210865, jyrki.rantalainen@turuntilikeskus.fi 5 kpl Hifitalo Audiokit AW-10 Coax kaiuttimia, tehdasvalmisteiset kotelot, väri mahonki. Muistaakseni Oppo-merkkinen, Myyn pois 68 . Hintapyyntö 650 . Kaiuttimet Pirkkalassa. Puh. Svh. Musta pianolakka ja kangaspinta. 0400-209268 Kef Coda 7 -kaiutin, 2 kpl yhteensä 120 , http://www.audioreview.com/mfr/kef/ floorstanding-speakers/coda-7/PRD_ 120968_1594crx.aspx tjaakkola@luukku.com Myydään Magnepan 1.4 -paneelikaiuttimet tilanpuutteen vuoksi. Siistit, erinomainen kunto ja ääni. 380 . Puh. Puh. Puh. Ota yhteyttä ja tarjoa sopiva hinta. Kuvia ja käyttöohje sähköpostilla. terhot@gmail.com Hdmi-kytkin kauko-ohjaimella, kuin uusi. WWW.AUDIO-OUTLET.FI P A R H A A T T U O T T E E T 2 7 V U O D E N K O K E M U K S E L L A Suomen laajin BLU-RAY -valikoima! · · DIGITAL VIDEO ESSENTIALS: HD-BASICS Täydellinen säätölevy! BLU-RAY HELLBOY II - THE GOLDEN ARMY BLU-RAY Helsinki Eerikinkatu 6 www.filmifriikki.fi Itse rakennetut 85B-hifikaiuttimet vuodelta 1990. Laite Keravalla. 050-4415697, mikalumpola@yahoo.com Suomalaisen High Endin historiaa, myynnissä ILLUSION Wave Filter verkkovirtasuodin. 100 . Koko paketti 1 100 . Puh. Hp 400 . 0400-704740, tero.mustala@gmail.com Hifi-Klinikka Hifimarkkinat1/4svaaka(193x65mm) HIFIMAAILMA 8/2008 109. Vantaalla. Mukana kaksi paria mustia Simexkaiutinjalkoja, 60 ja 90 cm. Bipolaariperiaatteen takia soivat hyvin erilaisissa tiloissa
Kaupanpäälle Reflector Plantin EL84M- pääteputket sekä GE Raytheon Windmill 5670 -etuasteputket. 050-5481759 H/K-viritinvahvistin esim. Puh. Puh. ZYW-kaiutinkaapelit avaamattomassa paketissa. Etsiskelen näitä keski- ja pääkaiuttimien seuraksi. H IFI M AR KKINAT: Yksi t yis henkilöiden myynti- ja o sto p a l s t a Panasonic PT-AX200e -projektori. 050-4068606, peter.pada@netikka.fi Torvikaiutinkotelot Fostex FE 166E elementeille. Toimiva ja siisti, miel. 2,3 metrin pari happivapaasta kuparista, banaanit kummassakin päässä. Soita! Puh. Laite sijaitsee Helsingissä, voin toki toimittaa lähiseudulle. 400 . muut osat 1,8 cm mdf-levyä. 050-5552787, juha.tolvanen@wippies.com Hifilehden kaikki vuosikerrat v. 0400-924059, jari.kolsi@pp1.inet.fi Orthexin 70/80-luvuilla valmistamia LPlevytelineitä koko 32*21*15 cm. Jonkun vuoden vanha malli kun valmistus on jo lopetettu. 040-7060145, masa.moilanen@mail.suomi.net Jamon sur 200 tai 300 ja cornet 35 tai 45. 050-3746240, tonza90@gmail.com 3x ProAcin Response One SC -kaiutinta (500 kappale), MJAcousticsin Reference 1 -subbari (750 ), 4 Miragen FRX rear -kaiutinta (100 kappale), Onkyon TXDS989v2 -A/V-viritinvahvistin (750 ). 330 . 040-5639091, bitboy3@gmail.com Pioneer DV-490V-S -DVD-soitin, hdmi-lähtö, komponentti, scart, video, audio, koaksiaali, hopea. pähkinä, kaiuttimia 5kpl. 2x12 W, 4 sisääntuloa, kuulokeliitäntä ja autobias. 0400-819183, esa@esuli.fi Rotel RA-01 2x40 w, Rotel RCD-02 -CDsoitin, Rotel RT-02 -viritin. 2x80 W, 4 sisääntuloa. 044-3704060, christian.ahonen@gmail.com Yamaha RX-V650 7.7-kanavainen a/vvahvistin. Audioromy M-84A A-luokan putkivahvistin. 044-5595000, smu@wippies.com 110 HIFIMAAILMA 8/2008. 230 . Saapi myös soitella. 10 tuntia. laatikot mukana. Hp. Kaupanpäälle Reflector Plantin NOS 6V6 -putket pääteasteeseen. Posti tai nouto. Siistit. Mahdollinen vaihto Optoma HD 80. väriltään musta, iPod Dock -liitäntävalmius, mielellään lähempänä malliston ylä- kuin alapäätä. 330 . mindthegabi@hotmail.com Haetaan High End -tason FM-viritintä. Vähän käytetyt. 2x17 W, 2 sisääntuloa, autobias. Hintapyyntö 1 200 . Hp. Puh. Kone on todella hyvä ja toimiva, vaihdan vaan isompaan.. Takuuta jäljellä 2 kk. Hp. Pitäisi kestää 200 W tehot. Puh. Kaikki kaiuttimet yhdessä hintaan 2 500 , koko paketti hintaan 3 000 euroa. 100 /tarjous. Hp. Hp.70 . Puh. Hp. 03-6172 546, esa.tolppi@dnainternet.net Velodyne DD-15. Kuunneltavissa Kirkkonummella. Uudenveroisessa kunnossa, vähän käytetty. Tarjoa rohkeasti erilaisia vaihtoehtoja! Puh. 2 100 . 040-7211114, tuomas.arvo@gmail.com Musical Fidelity x-can -kuulokevahvistin sopuhintaan, postiennakolla. 1978. Tampereella. Puh. 40 . Hankintapäätöstä helpottaa huomattavasti, jos kiinnostaa vaihto Magnepan MG 1.2 -kaiuttimiin välirahalla suuntaan tai toiseen. Puh. Mieluusti enemmän leveyttä kuin korkeutta, eli levyjen olisi toivottavaa mahtua enemmän vaaka- kuin pystysuuntaan. 5 /kpl. Myös näytenumero v. Mukaan tulee kaukosäädin, YPAO-mikrofoni kaiuttimien virittämiseen ja suomenkielinen käyttöohjekirja. Supra Trico 75 ohm coax, 1 m pituinen. Eli jos jollain on nurkissa lojumassa jotain noista ylläolevista, niin laittakaahan viestiä. Puh. Puh. Hp. Yaqin VK-2100 hybridi-integroitu. Puh. 750 . AVR 354, AVR 355, AVR 455, AVR 645 tai vast. 041-5608522 PrimaLuna ProLogue Two integroitu putkivahvistin, alle vuoden vanha hp. Puh. Lampussa tunteja 1 800, muuten kuin uusi. Hp. Van Den Hul D102 III Hybrid -RCA-pari Neutrik-liittimillä. Puh. Väri teräs, noin 4 vuotta vanha. Red October Plantin 6N3P-EV-NOS-putkia 10 kappaletta, käyttämättömiä alkuperäisissä rasioissa. Virheetön. 85 . 050-5325866, miseline@suomi24.fi Wharfedale diamond 7.2-9.2 ruskeita, miel. 45 . 040-4854303, lehtonen.kari(a)gmail.com Dynaudio Contour S 1.4, Dynaudio Confidence C1 tai Anthony Gallo Reference 3 -kaiutinpari.Tarjoa! Puh. Soitettu n. 650 + postikulut. Viimeistelemättömät, mutta tiiviit ja tukevat. Tarjouksia vain tulemaan. 040-7272195, heino.fagernes.@elisanet.fi Pioneer VSA-AX10Ai-S -surroundvahvistin. 1978-2000. Lahti. Sivut 2,1 cm vaneria. Hp. 044-9410674, pete.kokkonen@wippies.fi Yaqin MS-6V6 A-luokan putkivahvistin kaukosäädöllä. Hp. Soitettu joitakin tunteja. Uusi, avaamattomassa paketissa. Kuvia saat sähköpostiin halutessa. 044-2745474 Proac 1.5 laadukkaat, pienehköt lattiakaiuttimet Helsingissä. Puh. nystromk@suomi24.fi Ostetaan 15" bassoelementti soittotarkoitukseen. 050-3203212, teo.valtonen@suomi24.fi Ostetaan seinään kiinnitettävä CD-teline vähintään 400 CD:lle. Puh. Tarjouksia ja kyselyitä mieluiten sähköisesti. Puh. Manuaalit ja alkup. Puh. Hp. Denon DVD-1920, musta ja virheetön laatu-dvd-soitin. Tarjousten perusteella
Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimittujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. TILAUSHINNAT 2008 6 kk kestotilaus 32 euroa. Palvelut ovat käytettävissänne myös internetissä www.hifimaailma. TIEToSUoJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Tilaus laskutetaan tilauksen alkaessa ja aina uuden tilausjakson alussa. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. Osallistu lukijakyselyyn netissä ja voita Dynaudio X12 -kaiuttimet Hifimaailma Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvomme 790 euron arvoisen Dynaudio X12 -kaiutinparin. TESTIVOITTAJA Hifimaailma 8/2008 WWW.HIFIMAAILMA.FI/KYSELY Hifimaailma tilaus / palvelukuponki Tilaan Hifimaailman Itselleni Lahjaksi Heti Numerosta /2009 Kestotilaus 12 kk (59 ) 6 kk (32 ) Määräaikaistilaus 12 kk (62 ) 6 kk (34 ) Muutan määräaikaistilauksen kestotilaukseksi Peruutan kestotilaukseni päättymään maksetun jakson loppuun /2009 Osoitteenmuutos, alkaen Tilaan Chesky testi-CD-levyn. Peruutus astuu voimaan kahden viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ja tilausmaksu laskutetaan määrätuin laskutusvälein (6 tai 12 kk) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituisen määräaikaistilauksen hinta. Normaalihinta 25,90 Kestotilaajille 19,90 Tilaan Chesky testi-DVD-levyn. Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailmalehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. 12 kk kestotilaus 59 euroa. Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. Tilaus jatkuu pääsääntöisesti aikaisemmin maksetun tilausjakson loppuun. PA LV E LU KUPONKI ASIAKASPALVELU Tilaukset, osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset hoituvat helpoiten soittamalla suoraan asiakaspalveluumme. YLEISTÄ ASIAA TEKSTISISÄLLÖSTÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Uusi tilaus (määräaikainen tai kestotilaus, myös kestotilauksen uusi tilausjakso) voidaan kuluttajasuojalain (KSL 6:15) perusteella peruuttaa kuluitta 14 vuorokauden kuluessa tilausvahvistuksen ja/tai tilausta koskevan laskun vastaanottamisesta. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja katkaisee, peruuttaa tai muuttaa tilauksen määräaikaiseksi. 6 kk määräaikaistilaus 34 euroa. Puhelin: 010 778 6400 (arkipäivisin klo 816). Normaalihinta 790 Kestotilaajille 21,90 Tilaan Hifimaailma-paidan. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. VUoSIKErTA: 8 NUmEroA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa TILAUSTEN SÄÄNNÖT Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen tilausjakso (6 tai 12 kk) alkaen ensimmäisestä mahdollisesta numerosta ja päättyen siitä alkaen sovitun aikajakson loppuun. Tämä voidaan tehdä puhelimitse, internetissä tai lehden palvelukupongilla. Ulkomaantilauksien postimaksulisä + 24 euroa. 12 kk määräaikaistilaus 62 euroa. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. fi (kohdassa palvelut) tai voitte olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen tilaukset@hifimaailma.fi tai käyttäen lehden palvelukuponkia. Toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Normaalihinta 21,90 , Kestotilaajille 14,90 Valkoinen Kotiteatterinmusta S M L XL Asiakasnumero (laskusta tai osoitekentästä) Kirjepostimerkki Tilaaja, tilauksen maksaja tai edellinen osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Hifimaailma Tilaajapalvelut iO-Kustannuspalvelut Oy PL 115 30101 Forssa Postinro /-toimipaikka / puhelin Lahjatilauksen saaja tai uusi osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin
Vertailutestissä jalusta- ja lattiakaiuttimia 1500-2000 euron luokassa. T UL OSSA SEURAAVASSA NU ME R OS SA Hifimaailma 1/2009 ilmestyy 16.1. Vertailutestissä tuoreimmat FullHd -projektorit. Consonance M15, 15-tuumainen ja torvidiskantti panevat parastaan Sen Korvan edessä. HIFIMAAILMA 8/2008 115. Kontrasti kasvaa ja koneet hiljenevät, mihin järjestykseen Mitsubishi, Panasonic ja Sony asettuvat. Uuden kotimaisen WW-Speakerskaiutinvalmistajan W3 on myös puusepän työnäyte. Paljonko toimintaperiaate vaikuttaa äänenlaatuun