Hifimaailma 8/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Hifimaailma 8/2009 8,50 Leveämpi televisio Philips 21:9 LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI Pienikokoiset surroundsarjat 5 satelliittia, tukena subwoofer Vertailussa 4 edullista -projektoria Full HD Tee iTse anamorfinen linssi Tangent Prestige -kaiuttimet, halvat putkivahvistimet
Hifimaailma kuuluu audio/kotiteatteri -paneeliin. HIFIMAAILMA 8/2009. Television tai projektorin dynaamista kontrastia voi verrata autoon, joka säätää kaasua automaattisesti renkaiden kääntökulman mukaan. HI FIMAAIL MA 8/ 20 09 Pääk Ir j oI t u s JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hifi-Mediat Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6401 Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi PÄÄTOIMITTAJA Samu Saurama samu.saurama@hifimaailma.fi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Mauri Eronen mauri.eronen@hifimaailma.fi VALOKUVAAJA Pekka Väänänen pekka.vaananen@hifimaailma.fi ULKOASU DDM Group Oy MITTAUKSET Risto Niska Klaus Riederer AVUSTAJAT Jaakko Eräpuu, Matti Hermunen, Mikko Järvikivi, Juha Kaski, Harri Katas, Timo Kuukkanen, Sami Laakkonen, Jarno Laine, Mikael Nederström, Risto Niska, Jarno Rannanpää, Klaus Riederer, Ilkka Rissanen, Ville Riikonen, Petri Teittinen ILMOITUSMYYNTI Teppo HirviKunnas Puhelin: 010 778 6401 teppo.hirvikunnas@hifimaailma.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400 Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hifimaailma.fi Internet: www.hifimaailma.fi TILAUSHINNAT 6 kk kestotilaus 31 12 kk kestotilaus 59 6 kk määräaikaistilaus 33 12 kk määräaikaistilaus 64 Ulkomaantilaukset +24 VUOSIKERTA: 8 NUMEROA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa Kestotilaus on tilaus, jossa tilausmaksu laskutetaan määrätyin laskutusvälein. Tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.). Neulansilmässä rytisee. Tilaajarekisteriä voidaan käyttää yhtiömme suoramarkkinointiin ellei tilaaja sitä erikseen kiellä. Kikkailut pois kytkettynä lopputulos on lähes poikkeuksetta luonnollisempi mutta monelle pettymys räikeyden muuttuessa liiankin valjuksi. Peruutus tulee voimaan 2-3 viikon kuluessa. Dynamiikka-sana äänitteistä puhuessa on monen harrastajan lähtökohta laadukkaalle tuotokselle. Monituiset vivut hämmästyttävät laitteiden kanssa pitkäänkin painineita, joten voi vain arvella kuinka turhauttavaksi tavallinen käyttäjä ne kokee. Kaikki menee hyvin niin kauan, kun tie mutkittelee vain loivasti. Jos uutta tilausjaksoa ei ole maksettu, veloitetaan tilaajan jo saamien lehtien hinta. PAINOPAIKKA Vähentäkää dynamiikkaa, kiitos Paluu kahteen kanavaan ja yksinkertaisuuteen houkuttaa. Tilaus jatkuu kuitenkin maksetun tilausjakson loppuun. Apua jälkimmäiseen saa vaikkapa Hifiharrastat ry:n selkeästä Vinyylioppaasta. Toteutukset vaihtelevat niin paljon, että saman tuloksen saaneet laitteet voivat käyttäytyä täysin eri tavalla. Kotiteatterilaitteiden valmistajat tuntuvat tarkoituksella pelottavan harrastajia toiminnoilla, jotka ovat joko turhia tai harhaanjohtavia. Erityisesti, jos vipujen tarkoitus ei selviä maalaisjärjellä tai edes ohjekirjasta. Säätämisessä sinänsä ei ole mitään pahaa, kunhan teoilla on ennustettavat seuraamukset. Emme enää mittaa projektoreiden dynaamista kontrastia, sillä se ei kerro käytännön kuvantoistosta juuri mitään. Laitepuolella se taas yleensä tarkoittaa keinotekoista menetelmää saada asiat vaikuttamaan ensitapaamisella paremmalta. Tämän numeron projektorivertailu osoitti taas, että paras käyttömukavuus saavutetaan laitteella, jossa ei ole liikaa roplattavaa. Mauri Eronen Toimituspäällikkö ISSN 1796-6507 Hifimaailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Suoralla tiellä kaasua lisätään pikkuhiljaa ja kaarteessa vastaavasti nostetaan. Vanhan kunnon CRT-projektorin konvergointi tai levysoittimen äänirasian ja -varren säädöt ovat malliesimerkkejä; tavoite on selkeä, ja siihen päästään loogisin työvaihein. Kestotilaushinta on aina edullisempi kuin vastaavan pituisen määräaikaistilauksen hinta. Kukaan ei kyseenalaista värikohdistuksen tai neulapainovoiman tärkeyttä. Ylimääräiset säätimet ahdistavat. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ellei tilaaja katkaise tai peruuta tilaustaan. Kuten päätoimittajamme edellisessä pääkirjoituksessaan totesi, mennään automatiikalla usein metsään. Tilaus voidaan katkaista tai peruuttaa puhelimitse tai lehden palvelukupongilla
Kaikkia yhdisti viisi satelliittia ja yksi subwoofer. TÄ S S Ä NU MEROSSA 8/2009 Hifimaailma LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI 14 V E R TAi lU T 14 Full HD -projektorit 1 000 1600 euroa Täyden teräväpiirron tykin saa hankittua halvimmillaan alle tonnilla. Vertailussa kolme DLP:tä ja yksi LCD-malli. 44 T EST iT 44 Kaiutin Tangent Prestige Edullisella elektroniikallaan Hifimaailmankin sivuilla tavattu tanskalainen Tangent valmistaa myös tasokkaita kaiuttimia. Signaalin muuntamisen digitaalisesta analogiseksi voi tehdä ulkoisella laitteella, jos vanhan soittimen toiminta muuten miellyttää. 21:9kuvasuhde tuo elokuvatunnelman kotiin, vaan miten on perustekniikka hallussa erikoismallin taustalla? NOS TAl g iS TA hifiÄ 56 Kuulokejärjestelmä Stax SR-3/SRD-5 Korvakaiuttimiksi tuotteensa nimennyt japanilainen Stax toi markkinoille ensimmäiset kuulokkeensa vuonna 1960. Vertailimme kuutta monikanavaista kaiutinratkaisua laajassa hintahaarukassa. Kokeilimme neljä erihintaista vaihtoehtoa. 58 Televisio Philips Cinema 21:9 Philips tuo ensimmäisenä laajan laajakuvatelevision koteihin. Äänenlaadussa oli odotettavasti eroja. HIFIMAAILMA 8/2009. Testasimme vakuuttavan oloisen Prestige-mallin. KOKE ilU 48 DA-muuntimet DA-muunnin on äänen kannalta CD-soittimen tärkein lenkki. Otimme tyypit Staxeista vuosimallia 1968 ja totesimme niiden pitävän pienin varauksin pintansa edelleen. 28 5.1-kaiutinsarjat 650 2 400 euroa Pitäisikö olohuoneeseen saada hyvää ääntä ilman isoja kaiuttimia. Rakentuuko harrastajaa tyydyttävä, laadukas budjettiteatteri edullisella projektorilla
Ultima Salon 2 -huippumalli on ulkoisesti erehtymättömän jenkki, kookas ja näyttävä. Sellaisen avulla voi hyödyntää projektorin koko tarkkuuden leveäsuhteisia elokuvia katsellessa. Elektroniikkavalmistus muuttui kivuttomasti kaiutinvalmistukseen. VAK iO T 3 Pääkirjoitus 8 Uutiset Uusia tuotteita ja hifialan uutisia. 70 HD-levyarvostelut Blu-ray-elokuvia koekatseltuna. 62 Hermuset Yhdysvaltalaisen Revelin vakaa aikomus on valmistaa parempia kaiuttimia kuin muut. Vaatimattomien laitteiden kautta ponkaissut musiikinkuunteluharrastus elää nyt vahvasti naapuritalon tilavassa kellarissa. K O lU MNi 61 Jouko Alanko When Music Matters 66 Sillä korvalla Kiinalaiset putkivahvistimet Tonewin MC-84L ja Yarland 34 C III maksavat kumpainenkin alle 400 euroa virallisen maahantuojan kautta. Kirvoittaako valtaisaa dynamiikkaa tarjoava kaiutin ylisanoja Hermuselta? 72 Levyarvostelut Kuunneltavana hyvää ja laadukasta musiikkia. 80 Hifimarkkinat Käytettyjen laitteiden markkinapaikka yksityisille. HIFIMAAILMA 8/2009. 62 52 R A K E NNU SOhj E 24 Tee itse anamorfinen linssi Anamorfinen linssi ja erittäin leveä valkokangas tuovat elokuvateatterin fiiliksen tehokkaimmin kotiin. Valmiit linssit ovat järjestään lähes projektorin hintaisia, mutta sellaisen voi rakentaa myös itse. h i f iÄ h ARRAS TAEN 52 Kari Laine Mainosmies on tykästynyt jazziin, paneeleihin ja putkisoundiin. Sähköturvallisuus on siis kunnossa, mutta mitä mieltä soundista on putkinäköinen Eräpuu? R Ap O RTT i 40 Kotimaiset kaiutinvalmistajat: Profel TKK:n hifikerho Audiopoli jatkaa matkaansa Profelin pajalle. Ensimmäisen aktiivikaiuttimen yrittäjä Aarno Salokorpi tuotteisti 80-luvun lopulla
uutuus Goldring 2400 naim Uniti All-in-one audio player · "the best sounding, best connected one-box system." The Times, 3 May 2009 1.300 240 3.400 UUTUUS Accuphase C-27 levysoitinesivahvistin · Liitäntä 3:lle levysoittimelle erillisellä asetusmuistilla · Impedanssi-valitsin etupaneelissa (3 asetusta MM/ 6 asetusta MC) · Balansoitu anto · Äänenlaadultaan huipputasoa 8.650 Accuphase E-250 vahvistin · Tiukka ja dynaaminen pikkujättiläinen · AAVA-II potentiometri · Teho: 2 x 90 W/ 8 ohm, 2 x 115 W/ 4 ohm · Balansoitu otto 4.700 Accuphase DP-400 CD-soitin · Toteutukseltaan tinkimätön ja hiljainen CD-mekanismi · Balansoitu anto · Optiset ja koaksiaaliset digitaaliannot ja -otot 4.950 HIFI · TV/VIDEO · LIFESTYLE · PRO SERVICES · Liisankatu 3, 00170 Helsinki · (09) 6840 0010 Palvelemme: ark. klo 10-15, 1.1. klo 10-18, la klo 10-14 · www.kruunuradio.fi · asiakaspalvelu@kruunuradio.fi Joulun ajan aukioloajat: 23.12. suljettu, 31.12. suljettu, 2.1. Kestävään suhteeseen UUTUUS Michell Tecnodec levysoitin · sis. klo 10-15, 24.-27.12. RB-250 äänivarren Äänirasiaksi esim. klo 10-14 ja 6.1. suljettu
Hi-Fi-tuotteistamme löydät laadukkaat erillishifilaitteet, kaiuttimet, kuulokkeet, kaiutinjalustat ja laitetelineet vaativammallekin harrastajalle sekä alan kattavimman tarvikevalikoiman. UUTUUS UUTUUS ProAc RESPONSE D18 kaiuttimet · Iso äänikuva ulottuvalla bassotoistolla · Viimeistely: musta, kirsikka, mahonki tai vaahtera GRADO PS-1000 kuulokkeet · Hartaasti odotettu Gradon uusi huippumalli 1.890 3.200 /pari GRADO RA-1 kuulokevahvistin · Luonnollinen valinta vahvistamaan ääni GRADO-kuulokkeille Battery 459 AC 550 MEILTÄ LÖYTYY ERITTÄIN LAAJA VALIKOIMA GRADOKUULOKKEITA JA -ÄÄNIRASIOITA PMC GB1i kaiuttimet · Siro ja tasapainoisesti soiva lattiakaiutin · Viimeistely: musta, kirsikka, pähkinä tai tammi UUTUUS 2.200 /pari SENNHEISER HD-800 kuulokkeet · Upeasti soivat huippukuulokkeet tunnetulta ja arvostetulta saksalaiselta valmistajalta 1.025 · HD 25-1 II, 295 · HD-600, 385 · HD-650, 445
Ostettu lehti säilyy palvelussa vuoden ajan luettavissa, ja sivuja on myös mahdollista tulostaa. Kannattaa kaivaa vanha peritty vinyylisoitin esiin ja tehdä levyn kuuntelemisesta tapahtuma. Uusimmat numerot lisätään palveluun samana päivänä kuin irtonumerot ilmaantuvat kauppojen lehtihyllyille. Kotiteatterikäytössä tarkkuudesta ei ole varsinaisesti hyötyä, sillä tarkin elokuvaformaatti tarjoaa edelleen vain 1920x1080 pikselin erottelun. LP-levyjen kuunteleminen on oma taiteenlajinsa, ja toimessa avustaa Hifiharrastajat ry:n kirjoittama Vinyyliopas. Lisätietoja: www.lehtiluukku.fi 4K-kuvaa LCD-paneelista Japanilainen Seiko Epson Corporation on kehittänyt ensimmäisen 4K-yhteensopivan HTPS-TFT-paneelin projektoreihin. Hän voitti Marantz SR6004 -AV-vahvistimen. TUOTEUUTISET Hifimaailma digitaalisina näköisversioina Jokainen Hifimaailma-lehden numero on ostettavissa digitaalisena näköisversiona Lehtiluukku.fi-palvelusta. 58-sivuisen oppaan hinta on 11,90 euroa toimituskuluineen. Lähietäisyydeltä valkokangasta tiiraavalle ja pikseliverkolle allergiselle kotiteatteristille lisäpikseleistä ei olisi kuitenkaan haittaa. Levysoittimen touhut tutuksi Vinyylioppaalla Digitaalisen ja kiireellisen maailman keskellä on hyvä keskittyä musiikinkuunteluun muutenkin kuin työmatkan ruuhkabussissa. Kehittyneiden LCD-kotiteatteriprojektorien tapaan se on tyypiltään C2Fine ja valmistettu D7-prosessilla. Tähän asti 4K-projektoreissa on käytetty LCOS-tekniikkaa. Se käsittelee kattavasti levysoittimien toiminnan ja käytön aina perusteista edistyneisiin säätötoimenpiteisiin, opastaa levyjen käsittelyssä, ratkoo ongelmatilanteet ja selittää termit. Vinyylimaailman vivahteet tulevat esiin äänirasian vaihdolla, jonka opas selittää kansantajuisesti. Jos jokin numero on jäänyt lukematta, ja se on paperiversiona myyty loppuun, voi sen lukaista helposti suoraan tietokoneen ruudulla. Vinyylioppaalla voit olla varma, että saat mustasta kullastasi kaiken irti. 4K-projektorin tarkkuus on 4096x2160 pikseliä, joten siinä voidaan esittää neljä Full HD -kuvaa samanaikaisesti. Palveluun voi tutustua lukemalla Hifimaailman numeron 6/2007 täysin ilmaiseksi. Tilaa omasi osoitteesta www.hifimaailma.fi/vinyyliopas tai puhelimella numerosta 010 778 6400 Hifimaailman edellisen numeron yhteydessä järjestetyssä lukijakilpailussa onni suosi Jorma Poutaa Helsingistä. Anna analogialle oikea kätesi, mutta älä tee sitä hätiköiden. Paljon onnea! Hifimaailma 7/2009 ristikon ratkaisu Viimeisimmän ristikon oikein ratkoneiden kesken arvottu 30 euron lahjakortti lähtee Perttu Ihatsulle Vantaalle. HIFIMAAILMA 8/2009. Paneeli onkin pääasiallisesti kehitetty simulaattoreihin ja graafisen alan toimijoille
Jalustassa on kaapelien piilotusmahdollisuus ja vaihdettava päällilevy kummallekin mallille. Pohjan piikkien säätö tapahtuu kätevästi yläpuolelta. Uusi sarja käsittää kaksi seinälle tai jalustalle asennettavaa mallia, 2010 ja 2020, lattiamalli 2050:n, subwoofer 2070S:n sekä keskikaiutin 2000C:n. DSP-ohjatun ja D-luokassa toimivan vahvistimen tehoksi ilmoitetaan 140 wattia, mutta alarajataajuuden mittaaminen jää ostajan huoleksi. Keskikaiutinta ei sen leveyden vuoksi voi sivusuunnassa kohdistaa. AVR 660 liittyy verkkoon, toistaa musiikkia USB-tikulta ja sisältää lähes tuplasti virtaa antavat päätteet. Todellista tehoa luvataan 75 wattia 7 kanavaan 8 ohmin kuormalla. Subbareita voi liittää suoraan kaksi, ja tarjolla on myös esivahvistinlähdöt erillisille päätteille. Kaikki mallit entry level -luokan AVR 160:stä lähtien purkavat Dolby TrueHD:n ja DTS HD Master Audion ja kalibroituvat automaattisesti EzSet/ EQ:n avulla. AVR 260:n videoprosessoinnista vastaa Faroudja DCDi. Pikkumalleja varten on lisävarusteena saatava kaiutinjalusta 2000ST ja seinäteline 2000W. Nimellisimpedanssi on 6 ohmia ja minimi 4 ohmia. Hyvin testeissä menestyneen ja hintaansa nähden tasapainoista toistoa tarjoavan 1000i-sarjan seuraaja on 2000-sarja. AVR 460 puskee lisää tehoa ja sisältää muun muassa oppivan kaukosäätimen, iPod-liitäntämahdollisuuden, A-BUSmonihuoneohjausväylän sekä enemmän liitäntöjä. AVR 360 tuo mukaan Dolby Volumen, joka tasaa eri ohjelmalähteiden äänenvoimakkuutta sekä monihuonetuen. Kaiuttimen voi suunnata 45 astetta alaspäin tai mallista riippuen 35° tai 40° sivuille. Periaate jatkuu edelleen samana: tavoitteena on tuottaa parasta mahdollista hintalaatusuhdetta. Kotiteatteria varten myydään myös valmispakettia, johon kuuluu neljä 2010:ä, 2000C sekä 2070S. Monihuonetuki kattaa videopuolenkin. HDMI-tuloja on neljä kappaletta ja lähtöjä yksi. TUOTEUUTISET Harman Kardon päivittää AV-vahvistimet Harman Kardonin koko AV-viritinvahvistinmallisto on uudistunut. HDMI-lähtöjä on muiden mallien tapaan yksi kappale. Q Acousticsin 2000-sarja on saatavana neljällä eri pintakäsittelyllä: pähkinä- tai grafiittiviimeistelyllä tai lisähintaan mustaksi tai valkoiseksi pianolakattuna. Kaikki kaiuttimet ovat toimintaperiaatteeltaan refleksikuormitteisia 2-tie-malleja, diskanttielementti on 25-millinen. Uusien Harman Kardonien hinnat ovat seuraavat: AVR 160: 599 AVR 260: 799 AVR 360: 999 AVR 460: 1 299 AVR 660: 1 995 AVR 760: 2 695 Lisätietoja: www.harmanconsumerfinland.fi, www.harmankardon.com Päivitetty budjettimallisto Q Acoustics esittelee kokonaan uuden kaiutinsarjan. 2070S-subwoofer tuottaa bassosävelet kahden 17-senttisen elementin turvin. 2020:ssä basso on 12,5-senttinen ja lattiamalli 2050:ssä bassoja toistaa kaksi 16,5-senttistä elementtiä. Alipäästösuotimen säätöalue on 50150 herstiä. Jakosuotimen erikoisuutena on alipäästön jyrkkyyden valinta, jotta subwoofer voidaan sovittaa refleksikaiuttimien sekä suljettujen mallien pariksi. Seinätelineessä on pysty- ja sivuttaiskääntö. Väriksi voi valita kiiltävän mustan tai valkoisen. AVR 760:n kalibrointi on mallia EzSet/EQ II, joka osaa integroida kaksikin subwooferia kaiutinjärjestelmään. Kaiuttimet voi sijoittaa aivan seinään kiinni, sillä kaiutinterminaalit on sijoitettu kaiuttimen pohjaan, syvennettyyn tilaan. Analogisten videosignaalien prosessointi HDMI:ksi ja 1080p-tarkkuuteen kuuluu ominaisuuksiin. 2010:ssä ja 2000C:ssä bassoelementit ovat 10-senttisiä, ja jälkimmäisessä niitä on keskikaiuttimelle tyypillisesti (ja haitallisesti) kaksi kappaletta. Sitä voi myös komentaa sarjaportin kautta. Lisätietoja: www.kruunuradio.fi, www.qacoustics.co.uk 10 HIFIMAAILMA 8/2009. Toiston alarajaksi ilmoitetaan 4475 hertsiä ja herkkyydeksi 8692 dB mallista riippuen. Mitä suurempi kaiutin, sitä herkempi ja matalammalle toistava se on. Virallisia Suomen suositushintoja ei ole vielä vahvistettu, mutta parihinnat alkanevat 2010-mallin noin 160 eurosta ja ulottuvat pianolakatun 2050:n noin 650 euroon
VERTAILUTESTI: F ULL HD -p R ojE kTo RIT 1 0 00 1 5 9 0 TeksTi: Mauri EronEn kuvaT: SaMu SauraMa ja Mauri EronEn MiTTaukseT: PEtri tEittinEn Täyden tarkkuuden perusprojisointia BenQ W1000 optoma HD20 Sanyo pLV-Z700 Vivitek H1080FD 14 HIFIMAAILMA 8/2009
Ryhmittelyssä olisi toivomisen varaa, mutta tosisäätäjä oppinee suoravalintanäppäimien paikat. 2. Optoman kuva on täysin kelvollinen Reference-esiasetuksella, kunhan sinisen värin tasoa pudottaa hieman. katseluetäisyys on alle 2,7-kertainen kuvan leveyteen nähden. Kääntöpuolena ovat valtaisan monimutkaiset valikot, jotka tekevät käytöstä hankalaa, sillä kuvaan vaikuttavia säätöjä on paljon. Aloittelevaa harrastajaa ei sotketa liiaksi mystisillä säädöillä, mutta kaikki tarpeellinen on kuitenkin muokattavissa. Värimaailmaa voisi kuvailla tunkkaisen 70-lukulaiseksi, ja erityisesti vihreä väri on sävyltään kummallinen. Hifimaailma testaa laitteet parivertailussa mahdollisimman pian. Jokaista näistä pääsee vielä hienosäätämään käyrän jyrkkyyden ja tason osalta. Siksi tämänkin testin projektoreiden löytäminen kaupan hyllyltä saattaa tuottaa vaikeuksia. Texas Instruments ei esimerkiksi pysty toimittamaan haluttuja määriä DLP-piirejä projektorivalmistajille. Hinnat ovat pudonneet, ja nyt lähes samaan hintaan saa enemmän erottelua tarjoavan Full HD -mallin. Toista ääripäätä edustaa looginen ja helppokäyttöinen Optoma. katsottava materiaali on Blu-ray-muodossa tai sen vaakatarkkuus on yli 1280 kuvapistettä. Jokin asetus saattaa näyttää tietynlaisella testimateriaalilla hyvältä, mutta paljastuu toisessa tapauksessa haitalliseksi. Joulusesonki on aivan nurkan takana, mutta valmistajat ovat ahtaalla komponenttien huonon saatavuuden takia. sellaisen hankinnasta on todellista etua, jos seuraavat ehdot täyttyvät: 1. Värisäätöä varten tarkoitetussa SMPTE-palkistossa vihreä ja keltainen näkyvät sinisen suodattimen läpi katsottuna likaisena. Kuvaan reaaliajassa vaikuttavia ominaisuuksia on Optomassa yksi, Image AI, joka muuttaa lampun kirkkautta lähdemateriaalin mukaan. HIFIMAAILMA 8/2009 15. DLP-tekniikkaan tässä vertailussa luottaa kolme laitetta, BenQ, Optoma ja Vivitek. Myös väripyörän mainitaan parantuvan Euroopassa myöhemmin myyntiin tulevassa mallissa. Tarvitsetko Full HD -projektorin? Täyden teräväpiirtotarkkuuden projektorin määritelmä on 1920x1080 kuvapikselin erottelukyky. Näiden aiheuttama pumppausilmiö pomppaa silmille aina, jos kuvalähteessä on kiinteitä kohteita alati kirkkaudeltaan muuttuvan materiaalin seassa. Ongelma vähenee selvästi, kun BrilliantColor-toiminnon ottaa pois käytöstä, mutta tällöin ei värilämpötilan vaihto ole mahdollista. Ainoastaan lukuisat gamma-esiasetukset voivat hämmästyttää, sillä lukuarvojen sijaan ne on esitetty epähavainnollisemmin käyttökohteen mukaan (Film, Video, Graphics, Standard). Yleispätevimmän tuloksen löytäminen on erittäin hankalaa, ja käyttäjä päätyykin todennäköisesti kytkemään dynaamiset vivut pois käytöstä. Tämä on etäisyys, jolta normaalinäköinen (visus 1,0) erottaa enemmän informaatiota kuin 1280x720-tarkkuuden projektori tarjoaa. Teräväpiirtoelokuvan koko tarkkuuden voi heijastaa seinälle halvimmillaan tonnilla. Esimerkiksi 1080p24-signaalia saadessaan värit alkavat seilata. Tummat sävyt ovat Optomassa muiden projektorien sinertävää kajoa miellyttävämmät. Tarkempaa harmaasävyjen toistoa halajavat voivat puuttua myös tumman pään sävyihin bias-säädöllä. Vivitek H1080FD on esituotantomalli, jossa ei ole kaikkia ohjelmiston ominaisuuksia. Todellista saapumisaikaa ei vielä ole vahvistettu. Yhdistäviä tekijöitä BenQ ja Vivitek ovat ulkoisesti identtisiä. Vivitekin keskeneräisyys näkyy joidenkin ominaisuuksien toimimattomuutena, epäjohdonmukaisuutena tai suoranaisina bugeina. Huonoon saatavuuteen on syynä myös halpojen laitteiden olemattomat katteet, minkä vuoksi osa jälleenmyyjistä jättää mallit kokonaan valikoimista pois. Niiden valikkorakenne on myös erittäin samankaltainen. BenQ:n BrilliantColor-toiminto parantaa huomattavasti kuvan kontrastia ja kirkkautta, mutta se kytkettynä väritoisto on pahasti pie- BenQ:n ja vivitekin yhtäläisyys jatkuu kaukosäätimissä ainoastaan väri on vaihtunut. Pää- ja välivärien kalibrointiin molemmissa on mahdollisuus, mutta Vivitekissä ominaisuus ei toiminut. Tuntumassa tai vasteessa ei ole merkittäviä eroja. lessä, ja kuvalähteen virheet tulevat selvemmin esiin. Suurin osa toiminnoista tekee kuvaan luonnottomia korjauksia. Laitteita voi pahimmillaan joutua odottamaan helmikuuhun asti. Sanyossa kuvan kirkkauteen vaikuttavat parhaimmillaan objektiivin automaattinen iiris, säätyvä lamppu ja ohjelmistolla tehtävät jipot. Sanyo on ominaisuuksiltaan monipuolisin. Molemmista puuttuu harmaasävyjen kalibrointi, eikä Vivitek ohjelmistobugin vuoksi anna valita värilämpötilaa esiasetuksista Movie-tilassa. Edullisimpien projektorimallien markkinat ovat tällä hetkellä kinkkiset. Toisaalta Full HD -projektorin suurempi tarkkuus saattaa myös vähentää pikselirakenteen näkymistä, vaikka lähdemateriaali olisikin heikkolaatuisempaa. Onko pikselimäärän vuoksi jouduttu tekemään muita kompromisseja vai joko harrastaja voi korvata television elämyksellisemmällä kuvannäyttäjällä? V uosi sitten testasimme edullisimmat 720p-tarkkuuden projektorit. Vertailuun pyydettiin myös Epsonin ja Mitsubishin edullisimmat mallit, mutta niitä ei ollut vielä saatavilla
VERTAILUTESTI: F ULL HD -p R ojE kTo RIT 1 0 00 1 5 9 0 BenQ, Optoma ja kuvan Vivitek ovat samankokoisia. Sanyon linssiä voi myös siirtää. BenQ:n ja Vivitekin väripyörän nopeus on selvästi alhaisempi, mikä näkyy erittäin selvänä punaisen, vihreän ja sinisen hajoamisena kuvassa. Jokaisessa testatussa DLP-projektoriyksilössä oli epätasainen pohjamusta. Tällöin kaksi mertriä leveän 16:9-kan- kaan yläreuna asettuu 56 senttiä projektoria alemmaksi. Sanyossa on myös optiikkaa suojaava automaattinen luukku, joka liukuu esiin, kun projektori sammutetaan. Sanyon pölysuodatin on ainoa, jonka voi puhdistaa tai vaihtaa itse. Asennus ja käyttö Sanyo on mekaanisilta ominaisuuksiltaan testin rikkain. Linssinsiirto tarjoaa kolmen kuvan korkuisen pystysiirron ja kahden levyisen sivuttaissiirron. Kuvaa voi pystysuunnassa siirtää kolme kokonaista kuvakorkeutta ja vaakasuunnassakin kaksi leveyttä. BenQ:ssa ja Vivitekissä poikkeama esimerkkitapauksessa on 34 cm, Optomassa vain 18 cm. Sanyota lukuun ottamatta tykkien zoom ei riitä 2,39:1-kankaan käyttöön ilman anamorfista linssiä. Koosta on myös hyötyä, sillä suuren tuulettimen ansiosta Sanyo on selvästi hiljaisin. Sen voi surutta kytkeä pois päältä, sillä se reagoi kuvaan erittäin hitaasti, ja ominaisuus kytkettynä tuuletin on turhan äänekäs. Parhaan mustan tason vuoksi Optoman kuva on muita kolmiulotteisempi ja syvempi. Laajempi zoom-alue tuo joustavuutta projektorin asentamiseen. Sanyo on LCD-projektorina kuvaltaan täysin vakaa. Sanyon tilavuus on yli 2,5-kertainen niihin verrattuna. Anamorfisen linssin rakennusohje ja tietoa eduista on tässä lehdessä toisaalla. Zoomin laajuus on kaksinkertainen, kun se muissa on 1,2-kertainen. Säätimet ovat epätäsmällisen tuntuisia, mutta sama vaivaa kalliimpienkin mallien rullia. Optiikan tulisi tarjota vähintään 1,34- 16 HIFIMAAILMA 8/2009. Laaja pystysiirto tekee tykin asentamisesta korkealle kattoon tai hyllyn päälle helppoa, sillä pystypoikkeama on enimmillään jopa 50 prosenttia kuvan korkeudesta. Optomassa tila on merkitty hämäävästi LBX:ksi. Suureen koteloon on voitu sijoittaa hiljaiset tuulettimet ja laaja säätövara optiikalle. Hifimaailman referenssinä käyttämä Optoma HD800x on tässä suhteessa huomattavasti parempi elokuvien katselua silmälläpitäen. Sanyo on vertailun ainoa linssinsiirron tarjoava projektori. Ilmiö on Optomaa selvempi BenQ:ssa ja Vivitekissä niiden korkeamman mustan tason vuoksi. Sanyossa ja Optomassa on kuvan pystysuuntaisen venytyksen tuki anamorfista lins- siä varten. Vasemmasta reunastaan vihertävä pohjaväri muuttuu oikealle siirryttäessä magentaksi. Ne tarvitsevat siis vinhasti pyörivän väripyörän värien esittämiseksi. BenQ, Optoma ja Vivitek perustuvat yhteen mustavalkoista kuvaa muodostavaan DLP-piiriin. Absoluuttisesti tarkkailtuna Optomankin musta on vain keskitasoa. Optomassa tämä sateenkaari-ilmiö on silmiä liikutettaessa paljon hillitympää
Helpommalla pääsee kytkemällä tempputilat pois päältä. Kaikkien kaukosäätimien kaikki näppäimet on taustavalaistu. Menetelmä on nopeampi ja tarkempi kuin perinteinen viivoja sisältävä testikuva, josta tarkkaillaan reunojen haloja. Tärkeimpien näppäimien paikan kyllä oppii ulkoa, ja perussäätöjen, kuten kirkkauden ja kontrastin grafiikka on tuttua. Optoman valikko on kaikessa karuudessaan helppo ja nopea käyttää. Ylemmässä kuvassa terävyys on asetettu oikein, ja toisensa leikkaavat ympyräkuviot eivät aiheuta kuvaan artifakteja. Päävalikko pysyy näkyvissä säädön aikana, eikä sitä voi pienentää, kuten muissa projektoreissa. Spears & Munsil -testilevyllä (www.spearsandmunsil.com) on havainnollinen testikuva terävyyden säätöön. Optomassa valaistuksen hyötyä heikentää joidenkin painikkeiden epähavainnolliset graafiset logot. Lisäksi värilämpötilan valinnat tulevat mahdolliseksi vasta, kun Brilliant Color -toiminnon kytkee päälle. Putoaminen on estetty ja kiinnitys varmistettu kolmella ruuvilla. Näin ei kuitenkaan ole. Kuvan esimerkkiprojektori on Optoma. BenQ:n kehittyneiden kuvasäätöjen välilehteä selatessa voisi kuvitella, että värilämpötilalle on olemassa hienosäätö. Alemmassa kuvaa on yliterävöitetty, mikä näkyy ylimääräisinä ympyröinä kuvassa. Ohueksi kaistaleeksi pienentyvä säätöikkuna helpottaa taustalla näkyvän testikuvan näkymistä. HIFIMAAILMA 8/2009 17. Kuvasäädöt on jaoteltu havainnollisesti, eikä mukana ole mystisiä tiloja, joiden tarkoitusta on vaikea arvuutella. BenQ:n lamppuun pääsee käsiksi klipsuilla kiinnitetyn kattoluukun avaamalla. Kuvan lisäsäätöjä on kuitenkin paljon vähemmän, ja osa toiminnoista ei esituotantomallissa vaikuta kuvaan. Niiden todellista käyttötarkoitusta tai tekemisiä on vaikea päätellä ilman useita erilaisia testikuvia. Lampun vaihto onnistuu ilman projektorin irrotusta katosta BenQ:ssa, Sanyossa ja Vivitekissä. Vivitekin valikot ovat rakenteeltaan identtiset BenQ:n kanssa. Sanyon valikoiden syövereistä löytyy kuvaan rutkasti vaikuttavia asetuksia
Jos projektori tuottaa kirkkaan mustan, mutta vain keskinkertaisen huippuvalkoisen, muuttuu kuva liian himmeäksi. Sanyo ei osaa irrottaa täyttää tarkkuutta lomitettuna esitettävästä filmilähteestä, mistä seuraa 25 pisteen menetys. Liian alas säädetty kontrastisäätö taas pudottaa vastaavasti huippuvalkoisen tasoa. Tällaisia ovat esimerkiksi kuvan kirkkautta muuttava, lähdemateriaaliin mukautuva iiris eli himmennin tai lamppu. ANSI-kontrastisuhde ilmoittaa valkoisen ja mustan välisen suhteellisen eron silloin, kun kuvassa on yhtä aikaa sekä valkoisia että mustia alueita. Säätö- ja tutustumisvaiheessa täsmällinen, helppokäyttöinen ja monipuolinen kaukosäädin on kuitenkin tarpeen. Valitse projektori, jonka mitattu ANSIkontrastisuhde on suuri Valmistajien ilmoittamilla kontrastiarvoilla ei ole sijaa reaalimaailmassa. Ainoastaan mitattu kontrastisuhde kertoo luotettavasti projektorin tuottaman kirkkaimman valkoisen ja tummimman mustan välisen eron. Harmaata kangasta tai suodinta kannattaa käyttää sellaisen projektorin kanssa, jossa on korkea kontrastisuhde ja erittäin kirkas lamppu. BenQ:ssa ja Vivitekissä DVD-levyn vinot linjat porrastuvat toisinaan herkästi, mutta muuten ne eivät eroa kilpakumppaneistaan. hifimaailma.fi/artikkelit.php?id=20 kertainen zoom, jotta 16:9-kuvan saisi pienennettyä 2,39-kankaan keskelle. Lomitetun teräväpiirtomateriaalin käsittelyssä Optoma on ykkönen, ja ainoa pisteiden menetys tulee puolivillaisesti toimivasta kohinanpoistosta. Optomassa tekstit on sijoitettu painikkeiden yläpuolelle, kun taas itse painikkeet sisältävät enemmän tai vähemmän toimintoa kuvaavan logon. Optomassa suojus on pehmeätä muovia, joka asetetaan käsin linssin eteen. Yksikään testiprojektori ei sisällä motorisoitua optiikkaa, joka helpottaisi kuvan tarkennusta. Ainoastaan toinen kadenssitesti epäonnistui. Heijastunut valo korottaa kuvan tummien alueiden kirkkautta, mikä vuorostaan heikentää kontrastisuhdetta. Kokonaisuutena parhaat pisteet keräsi Optoma. Säädä projektorin kirkkaus ja kontrasti oikein Kuvan kontrasti on parhaimmillaan silloin, kun kirkkaus- ja kontrastisäädöt ovat ääriasennoissaan niin, että tummimmat sävyt eivät mene tukkoon eivätkä valkoiset pala puhki. Jos projektorin kirkkaussäätö eli brightness on liian korkea, kirkastuu elokuvan pohjamusta. Zoomin ja focuksen voi yrittää säätää mekaanisesti projektorin viereltä yrityserehdys-menetelmällä iteroiden. Vähemmän elegantti ratkaisu on siirtää harmaasuodatin silmien eteen aurinkolasien muodossa. Myös on/offkontrastisuhteen tietäminen on tärkeää, sillä se kuvastaa hyvin tummien kohtausten syvyyttä. 4. Se suoriutui PAL-levyn testeistä lähes moitteetta. Käytännössä Optomalle voi syöttää surutta kuvaa DVD-soittimelta alkuperäisessä 576i-muodossa, jos soitin sellaista osaa antaa. Niiden soveltuvuus elokuvamateriaalille on kyseen- alaista ja muillakin ohjelmalähteillä lähinnä makuasia. On/off-kontrastisuhde ilmoittaa valkoisen ja mustan välisen suhteellisen eron silloin, kun kuvassa näytetään vain musta tai valkoinen testikuva. Todellisessa elämässä vain projektorin natiivilla eli ilman temppuja saavutettavalla kontrastisuhteella on merkitystä. Myös välikuvia interpoloivia ja liikettä pehmentäviä tekniikoita ei tällä tasolla vielä esiinny, mitä ei välttämättä voi edes laskea puutteeksi. Pelkästään valkokangasseinän tummentamisesta ei ole kontrastin parantamiseen hyötyä, vaikka se yleistä tunnelmaa parantaakin. Niissä ja Sanyossa jokainen näppäin sisältää selitetekstin ja valaistuksen. Kun projektorin on kerran saanut asennettua ja säädettyä, niin käyttö rajoittuu ainakin valaistukseltaan kontrolloidussa tilassa lähinnä virtojen kytkemiseen ja mahdollisesti oton valintaan. Valotehossa ei ole merkittäviä eroja, kun BenQ:n BrilliantCinema on kytketty pois päältä. Väärin säädetty projektori tuottaa kykyjään huonomman kontrastin. Äänekkyydeltään Optoma on subjektiivisesti arvioituna hieman BenQ:a ja Vivitekiä hiljaisempi, mutta kaikki ovat selvästi Sanyota häiritsevämpiä. Menetelmä ei paranna kuvan kontrastia, sillä valoteho laskee kirkkaassa ja tummassa päässä samassa suhteessa. BenQ:n ja Vivitekin tarkennusrengas on jämäkkä, mutta muidenkaan säätö ei vaella puolivahingossa. Videon käsittely Optoma ja Sanyo osaavat esittää Blu-ray- tai verkkosoittimen tarjoaman 1080p24-kuvan sulavasti. Suojuksen päälle asettaminen kääntää helposti tarkennusrengasta, joten käytännössä suoja jäänee roikkumaan kiinnityslankansa varaan. BenQ ja Vivitek eivät tee kuvakohinalle oikeastaan mitään. BenQ ja Vivitek yltävät samaan tulokseen, mutta niiden kohinanpoisto on yhtä tehoton kuin PAL-testissä. Erityisesti valkokangasta lähimpänä olevat seinä-, katto- ja lattiapinnat tulisi tummentaa. 18 HIFIMAAILMA 8/2009. BenQ:sta irtoaa tarvittaessa yli 2 000 ANSI-lumenia, jos kuvan luonnollisuudella ei ole väliä. Niin edistynyttä videoprosessoria ei tämän hintaluokan laitteissa ole, että 3:2 pulldownin sisältävän 60 hertsin lähde esittäisisiin alkuperäisellä 23,976 kuvan sekuntinopeudella. Kuten jo mainittu, niin Vivitekissä 24p-signaali aiheutti kuvaan värivirheitä. Sen avulla korkean valotehon projektorin kirkasta mustaa voi kuitenkin parantaa. Lue säätämisestä lisää Hifimaailman numeron 6/2008 mukana tulleesta Kotiteatterioppaasta tai osoitteesta www. Sanyossa optiikan eteen siirtyy automaattisesti luukku, kun projektorista sammutetaan virrat. Mittaustavan ansiosta projektori ei voi käyttää keinotekoisia temppuja kontrastisuhteen parantamiseksi. Toiseksi tullut Sanyo epäonnistui molemmissa kadenssitesteissä, joten huonosti masteroitujen DVD-levyjen kohdalla vaakalinjat saattavat alkaa väpättää. Vaikka se saa muista testeistä täydet pisteet, on kuvassa aavistus levottomuutta hienoja detaljeja sisältävissä kohdissa. BenQ:n ja Vivitekin kaukosäätimet ovat itse kaukosäätimen ja taustavalon väriä lukuun ottamatta identtiset. 3. Käytä harmaata valkokangasta tai harmaasuodinta Harmaan valkokankaan käyttö ajaa saman asian kuin projektorin linssin eteen asetettu neutraalin harmaa valokuvaussuodatin. Käytä säätämiseen testilevyä, kuten Digital Video Essentials, AVIA tai AVS HD 709. Kankaalta heijastuu tällöin valoa huoneeseen, josta se kimpoaa takaisin valkokankaalle. Sitä mitattaessa täytyy varmistua siitä, että kuvanparannustekniikat ovat poissa käytöstä. Kapuloiden tarjoamien toimintojen määrässä tai niiden käytettävyydessä ei ole varsinaisia eroja, vaan jokainen toimii moitteetta. Tummenna kaikki huoneen pinnat kuten elokuvateatterissa ANSI-kontrastisuhde kärsii merkittävästi, jos projektori on sijoitettu täysin vaaleaan huoneeseen. Kohinanpoisto toimii hyvin Optomassa ja Sanyossa. 2. BenQ ei esitä 24p-kuvaa sellaisenaan vaan tökkien kuin 60 hertsin kuvasignaalin. Pintojen ei tarvitse olla täysin mustia, mutta sävyn tulisi olla neutraali ja mahdollisimman matta. Parempi vaihtoehto on kiikareiden käyttö tai kaverin avustus. Se on parempi mittari kuvan mustan tason päättelemiseen, kunhan projektorin valoteho on tiedossa. VERTAILUTESTI: F ULL HD -p R ojE kTo RIT 1 0 00 1 5 9 0 Näin parannat kuvan kontrastia ja syvennät mustaa 1. Videoprosessorien kykyä suoriutua haastavasta materiaalista testattiin HQV:n HD- ja PALtestilevyillä. Liian räikeä heijastuspinta vääristää kuvan väritoistoa. 50 hertsin kuvan kaikki esittivät moitteetta. BenQ:n ja Vivitekin linssiä varten ei ole suojusta
Tulokset muuttuvat kalibroinnin jälkeen. BenQ:n suuri kontrastisuhde ja valoteho tuovat mahdollisuuksia. Optoman kuva on pimennetyssä huoneessa elokuvamaisin. Toisaalta Optoman kuvasäädöt ovat vastapainona riittävän kattavat ja selkeät. Suurin osa kuvaan vaikuttavista säädöistä on kuitenkin tehty erittäin hankalaksi normaalikäyttäjälle, ja hyvän lopputuloksen saavuttaminen on monen vivun takana. 24p-tuen puute verottaa BenQ:lta ja Vivitekiltä pisteen. Neutraaliksi säädetty kuva on valju alhaisen kontrastisuhteen vuoksi. Kaikki projektorit säädettiin katselua varten testilevyn avulla. Sanyon pistemäärä selittyy alhaisesta kontrastista johtuvasta haaleasta kuvasta ja korkeahkosta mustan tasosta. Vaativan harrastajan koneeksi vertailun laitteista ei ole. BenQ:ssa ei ole varsinaista moitittavaa kaukosäätimen ryhmittelyn puutteen lisäksi, ja Vivitekin pistemäärää tiputtaa joidenkin säätöjen toimimattomuus ja bugit esituotantomallista johtuen. Sanyo 2 4 2 2,5 Vivitek 2 3 2 2,3 HIFIMAAILMA 8/2009 19. Erot selittyvät ohjelmiston ja kuvan esiasetusten erilaisuudella. Selkeyden vastakohtana ovat Sanyon monisivuiset ja monihaaraiset viidakot. varalampun hinta 230 290 290 Lampputakuu 6 kk / 1000 h 6 kk / 1000 h 3 kk / 500 h vaihto katossa Muuta anamorfisen linssin tuki ohjausportti rs232, usB usB Mini Din 8 pin Triggeri kaiutin *1 Yksi tulo jaettu vGa-liitännän kanssa *2 vGa-adapterilla *3 Projektorin etäisyys suhteessa kuvan leveyteen *4 kertoo projektorin pystysiirtymän valkokankaan yläreunasta suhteessa kuvan leveyteen Vivitek H1080FD 999 DLP 0,65" DLP 1920x1080 3x 33x10x25 cm 3,4 kg 2 1 1 1 1 1,2x 1,591,91x 66 cm 0,17x 3000/4000 h 300 12 kk / 1000 h rs232, usB Mittaukset BenQ optoma Sanyo Vivitek on/off-kontrasti 1661:1 1085:1 90:1 1533:1 ansi-kontrasti 434:1 582:1 69:1 509:1 valoteho (lm) 1202 *1 617 452 680 Melutaso (dB) 33,1 32,3 29,4 32,6 HQv HD (/100p) 75 90 65 75 HQv PaL (/80p) 43 75 60 43 Toimiva 1080p24 Toimiva 50 Hz Mittaukset on suoritettu luonnollisinta kuvaa tarjoavaa esiasetusta käyttäen. BenQ ja Vivitek ovat pitkälti sama laite. Yhdenkään mustan taso ei sellaisenaan ole riittävän hyvä pimennettyyn huoneeseen, ja Optomaa lukuun ottamatta säädöt ovat riittämättömät tai epäjohdonmukaiset. ominaisuudet BenQ optoma Sanyo Malli W1000 HD20 PLv-Z700 Hinta 1 590 1 099 1 249 Tekniikka DLP DLP LCD Paneeli 0,65" DLP 0,65" DLP 0,74" 3LCD Tarkkuus 1920x1080 1920x1080 1920x1080 väripyörän nopeus 3x 4x Mitat (lxkxs) 33x10x25 cm 32x10x23 cm 40x15x35 cm Paino 3,4 kg 2,9 kg 7,5 kg Kuvatulot HDMi 2 2 2 vGa 1 1 1 komponentti 1 2 *1 2 sCarT/rGBs 1 *2 1 *2 s-video 1 1 komposiitti 1 1 1 optiikka Zoom 1,2x 1,2x 2x Heittoetäisyys *3 1,591,91x 1,51,8x 1,392,77x Motorisoitu Pienin kuvan leveys 66 cm 84 cm 89 cm Linssinsiirto (v/H) ±100/50 % Pystysiirtymä *4 0,17x 0,09x ±0,28x Lamppu ilmoitettu elinikä 3000/4000 h 3000/4000 h ei ilm. Muutoin sukulaismallien kuvanlaatu on likipitäen Optoman tasoista. Testimateriaalia käytettiin PAL-formaatin DVD-levyjä sekä Blu-ray-levyjä. Se sisältää mittaustulokset ja subjektiivisen vaikutelman kuvan yleisestä nautittavuudesta. Vivitekissä on potentiaalia, jos sen ohjelmisto saadaan markkinoille tuodessa kuntoon. Valikko on hyvin jaoteltu ja hakemansa löytää nopeasti. Samankaltaisuudesta huolimatta kuvaa ei voi säätää täysin samanlaiseksi, sillä harmaasävyjä ei voi kalibroida. Se on myös selvästi hiljaisin. Asennuksen joustavuudessa Sanyo on selvästi muita edellä. YhTeenVeTO Jos synteettiset testilevyt jättää sikseen ja tarkastelee käyttökokemusta normaalikäyttäjän näkökulmasta, erottuu Optoma joukosta. Siinä on vertailun selkein käyttölogiikka, riittävät säädöt, pimennetyssä huoneessa varsin neutraali kuva ja siedettävä käyntiääni. Muissa ei ole toimivaa RGBsäätöä kuvan tummille ja kirkkaille sävyille. Alhainen hinta vahvistaa suositusta. Kaukosäätimen epäselvät logot pudottavat pisteen. Lisäksi, jos maahantuojan lupaus Eurooppa-mallin paremmasta väripyörästä pitää paikkansa, on se kova vastus Optomalle. OpPistetaulukko kuva (60 %) ominaisuudet (25 %) käyttö (15 %) Yhteensä (100 %) BenQ 2 3 3 2,4 optoma 3 3 4 3,2 tomaan on Sanyon tapaan mahdollista liittää SCART-kuvalähde, ja adapteri toimitetaan projektorin mukana. Optomassa lamppua ei voi vaihtaa, kun projektori on asennettu kattoon. Ominaisuuksia pisteytettäessä on otettu huomioon asennuksen joustavuus sekä säätöjen ja liitäntöjen määrä. Sanyon joustava optiikka on selvästi joukon paras ja liitännät kattavimmat. Mustan taso on pienellä marginaalilla paras ja kontrasti kelvollinen. Muiden asennus on kankeampaa, mutta BenQ:ssa ja Vivitekissä on suurempi heittokulma kuin Optomassa. Optomassa ja Sanyossa on sulavasti toistuva 24p-kuva. *1 BrilliantColor päällä LOppuArVOsTeLu Kuva muodostaa 60 prosenttia loppuarvosanasta. Vivitekin ollessa esituotantomalli ei sen kaikkiin toimintoihin edes päässyt käsiksi, eikä sen käytettävyysarvosanaan kannata kiinnittää liikaa huomiota. Käyttö on suoraviivaisinta Optomassa. Jos 24p-tuen puute ei haittaa, kuvan lievän punertavuuden voi hyväksyä ja valotehoa on valmis pudottamaan linssin eteen asennettavalla suodattimella, on BenQ hyvä valinta. Sanyon monipuolisuus on omassa luokassaan
Optoma toistaa HYVä HINTALAATUSUHdE Blu-ray-elokuvan 24p-kuvan sulavasti. Tummin pää on punertava, ja yleissävy on kylmä. Projektorin väritoisto esitetty mustin pistein. Väritoisto on hieman referenssiä laajempaa, mutta ei aiheuta vielä epäluonnollisia karkkivärejä. (09) 681 37951, www.highendstudio.fi, www.optoma.eu + Sulava 24p-toisto + Hyvä DVD-kuva + Selkeä käyttää + Säädöt harmaasävyjen kalibrointiin Kapea zoom-alue Epätasaisen värinen pohjamusta Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA TESTIMENESTYS Optoma HD20 Hifimaailma Hifimaailma O Hifimaailma ptoma kätkee valkoisiin kuoriinsa loppuun asti mietityn kokonaisuuden. Väritoisto ei suoraan paketista ole täysin kohdallaan, mutta kuva on kalibrointilevyllä tehtävien perussäätöjen jälkeen riittävän neutraali. Alhaisen pystysiirtymän vuoksi projektoria tulee pudottaa melkoisesti katosta, jotta kangas ei jää liian ylös. Harmaasävyjen tasapaino eri kirkkausasteilla Referencetilassa. Punainen ja vihreä seuraavat referenssigammaa (2,2) hyvin, mutta sinisen valoisuus on kautta linjan liian suuri. Väriavaruus CIE-kartastossa. Sen valtteja ovat käyttöystävällisyys ja tasaisen hyvä suorituskyky. 4 000 tunnin jälkeen tehtävää lampunvaihtoa varten projektori tulee laskea katosta. Zoom on vain 1,2-kertainen, eikä siinä ole siirtoa. SUOSITTELEMME Vertailun paras ANSI-kontrasti ja alhaisin mustan taso saavat aikaan muita kolmiulotteisemman elokuvaelämyksen. Testiyksilön pohjamusta oli epätasainen vaihdellen vihreän ja magentan välillä kankaan eri kohdissa. Referenssiavaruus (HD REC 709) värillisin timantein. Magenta on hieman sinertävää. 20 HIFIMAAILMA 8/2009. Hifimaailma VERTAILUTESTI: F ULL HD -p R ojE kTo RIT 1 0 00 1 5 9 0 HYVä OSTOS Lisätietoja Hifimaailma TESTIVOITTAJA Hinta: 1 099 Lisätietoja: Highend studio Finland oy, puh. Asennuksen joustavuudella Optoma ei loista. Virhe on haluttaessa helppo korjata RGB-säädöillä. Gammakäyrä osaväreittäin. DLP-piirin ohessa käytettävä väripyörä on kilpakumppaneita nopeampi, ja sateenkaaret pysyvät paremmin piilossa. Sen videoprosessori on kyvykäs ja hoitaa hankalankin DVD-materiaalin ilman kuvassa näkyviä artifakteja. Musta ei absoluuttisesti tarkasteltuna ole järin mustaa, ja projektori kaipaa ehdottomasti harmaan kankaan parikseen
Referenssiavaruus (HD REC 709) värillisin timantein. (09) 6828 4600, www.hedcom.fi, www.sanyo.de + Monipuolinen optiikka + Sulava 24p-kuva + alhainen käyntiääni Liikaa turhaa säädettävää Heikko kontrasti Korkea mustan taso Sanyo PLV-Z700 S anyon mattapintainen projektori on kooltaan muita huomattavasti kookkaampi. Syaani on hieman sinertävää. HIFIMAAILMA 8/2009 21. Projektorin väritoisto esitetty mustin pistein. Tavallisen käyttäjän on vaikea arvioida säätöjen vaikutusta. Pohjamusta on tasainen, vaikkakin sinertävä ja tasoltaan kirkas. Kuva on alhaisen kontrastin takia säädettynä valjun oloinen, mutta kokonaisuus on ahkeroinnin jälkeen silti varsin neutraali. Matalassa päässä sävyt ovat hieman haaleampia. Gamman säätöä varten on yhdeksänportainen RGB-säätö. Väriavaruus CIE-kartastossa. Sävy on pientä sinertävyyttä lukuun ottamatta neutraali ja virhekin lineaarinen. Suuria värisävyjen heittoja ei ole elokuvalla havaittavissa. Suodattimen voi puhdistaa ja lampun vaihtaa, vaikka tykki olisi asennettu kattotelineeseen. Harmaasävyjen tasapaino eri kirkkausasteilla Creative Cinema -tilassa. Lisätietoja Hinta: 1 249 Lisätietoja: oy Hedcom ab, puh. Sanyo esittää Blu-ray-levyn 1080p24-kuvan sulavasti. Suurin projektorin heikkous onkin sen vaikeakäyttöisyys, joka johtuu valikoiden monimutkaisuudesta. Kuvaan vaikuttavia säätöjä on paljon, mutta kuvan vaikuttavuus kärsii, kun kuvaa keinotekoisesti muuttavat jipot kytkee päältä. Suuri koko mahdollistaa kuitenkin hiljaisen käyntiäänen suurten tuulettimien ansiosta. LCD-projektorina se ei kärsi sateenkaarista, mutta ei yllä yhtä korkeaan kontrastiin kuin kilpakumppaninsa. Siinä on laaja linssinsiirto ja ulottuva, kaksinkertainen zoom. Projektori seuraa referenssigammaa (2,2) kohtuullisesti kirkkaimmilla sävyillä. Väritoisto on erityisesti vihreän osalta hieman referenssiä laajempaa, mutta ei aiheuta vielä epäluonnollisia karkkivärejä. Videomuotoon tallennetun PAL-DVD-kuvan esittäminen sujuu moitteitta, mutta huonosti masteroitu elokuva saattaa toistua väpättävin vaakalinjoin. Virheen korjaamiseksi on RGB-gain-säädöt, mutta ei tummaan päähän vaikuttavia bias-säätöjä. Gammakäyrä Creative Cinema -tilassa osaväreittäin. Se mahdollistaa jo valmiiksi hiljaisen projektorin sijoittamisen kauas katselupaikalta. Sanyon asennus on mahdollista hyvin erilaisiin ympäristöihin
Kalibrointi on mahdollinen. 22 HIFIMAAILMA 8/2009. Sen vastineeksi se tarjoaa valotehoa ja kontrastia joskaan ei ilman lieveilmiöitä. Virhe ei ole kuitenkaan suuri. Standard-esiasetuksella värit ovat aavistuksen haaleat ja yleissävy on punertava. BrilliantColor-toiminnolla kuvan kirkkaus ja kontrasti kasvaa selvästi, mutta se aiheuttaa värien pahan vääristymisen. Lampunvaihto sujuu suoraan kattoon asennettuna. Harmaasävyjen tasapaino eri kirkkausasteilla Standard-tilassa. Yleissävy on lineaarisesti punertava, joten ongelma ei ole vakava. BenQ ei toista 24p-kuvaa sellaisenaan sulavasti, vaan tekee kuvaan 3:2-pulldownin. Projektoria ei tarvitse laskea katosta kovin matalalle. Tummassa päässä mennään referenssigamman (2,2) alapuolella, joten kuva on haluttua tummempi. Gamman säätämiseksi on kaikkiin osaväreihin yhtälailla vaikuttava 7-asentoinen asetus. Väriavaruus CIE-kartastossa. Videomuotoisen kuvan lomituksen poisto ei ole tasokasta, vaan kuvassa näkyy selvästi vinojen linjojen porrastumista. Virheen korjaamiseksi ei ole säätöjä. Gammakäyrä osaväreittäin. Kuvasäädöt on jaoteltu havainnollisesti perus- ja lisäsäädöt omille välilehdille erotettuna. Pois kytkettynäkään vihreän värin virhe ei kokonaan korjaannu. Hitaan DLP-pyörän takia sateenkaaret näkyvät selvästi. Väriavaruus on haluttua suppeampi. Projektorin väritoisto esitetty mustin pistein. VERTAILUTESTI: F ULL HD -p R ojE kTo RIT 1 0 00 1 5 9 0 Lisätietoja Hinta: 1 595 Lisätietoja: BenQ europe nordic, puh. (09) 2294 3700, www.benq.fi + Valoteho luonnollisuusvarauksin + Korkea on/off-kontrasti Ei 24p-tukea Voimakas käyntiääni Ei harmaasävyjen kalibrointia Selvät sateenkaaret BenQ W1000 B enQ on vertailun arvokkain projektori. Se on myös hiuksenhienolla erolla joukon äänekkäin koje. Kotimaiset PAL-formaatin DVD-elokuvat toistuvat oikein, vaikka masteroinnissa olisikin sattunut pieniä kömmähdyksiä. Tämä aiheuttaa samanlaisen jatkuvan nykimisen kuin NTSC-DVD-levyissä. Välivärien osumatarkkuus on heikko, ja kolmion epäsäännöllinen muoto näkyy selvänä värivirheenä kuvassa. Harmaasävyjen kalibrointi ei ole mahdollista, mutta pää- ja välivärien kalibrointia varten on 3D-värinhallinta. Mustan taso on jaetulla kakkospaikalla. Referenssiavaruus (HD REC 709) värillisin timantein. Harmaasuotimen kanssa kuvan nautittavuus paranisi merkittävästi. Zoom on 1,2-kertainen, eikä linssinsiirtoa ole. Asennuksen ystävällisyys on vertailun perustasoa
24p-kuvan kohdalla Vivitek sakkaa, ja väritoisto alkaa seilata. Lampun vaihto onnistuu ilman kattoasennuksen purkamista. Videomuotoon taltioitujen ohjelmien, kuten musiikkivideoiden katsomisessa tasokkaampi lomituksen poistaja olisi tarpeen. Videoprosessori on BenQ:n kanssa sama, joten PAL-DVD:t toistuvat pääsääntöisesti hyvin, vaikka kuva syötettäisiin DVD-soittimelta lomitetussa muodossa. Osa säädöistä toimi epäjohdonmukaisesti, minkä voi pistää betavaiheen piikkiin. Euroopassa sitä ei kuitenkaan voi vielä kaupasta ostaa. Keltaisen ja syaanin välivärin osumatarkkuus on heikko, mutta elokuvilla virhe ei ollut suuri. HIFIMAAILMA 8/2009 23. Varhaisesta mallista johtuen kaikkiin säätöihin ei päässyt kiinni, eikä niitä ollut tarjolla niin kattavasti kuin sisarmalli BenQ:ssa. Gamman säätämiseksi on kaikkiin osaväreihin yhtälailla vaikuttava useampipykäläinen asetus, jonka toiminta oli testiyksilössä epäjohdonmukaista. Väriavaruus CIE-kartastossa. Testiin saapunut mallikin on jenkkilaitteeseen perustuva esituotantoversio, jossa kaikkia ominaisuuksia ei vielä ole. Virheen korjaamiseksi ei ole säätöjä. Gammakäyrä osaväreittäin. Testiyksilössä optiikka oli voimakkaasti vinossa siten, että kuvan projisointi suoraan oli käytännössä mahdotonta. Harmaasävyjen tasapaino eri kirkkausasteilla Normal-tilassa. Väriavaruus on vihreän ja punaisen osalta haluttua laajempi. Virhe on kuitenkin lineaarinen, joten siihen tottuu. Yleissävy on hyvin lineaarisesti punertava, joten ongelma ei ole vakava. Harmaasävyt toistuvat magentaan päin kallellaan, eikä käsisäätöä ole. Se otettiin kuitenkin testiin puhtaasta mielenkiinnosta. Projektorin väritoisto esitetty mustin pistein. Mekaanisesti BenQ:n kanssa identtinen Vivitek tarjoaa 1,2-kertaisen zoomin vailla linssinsiirtoa. 040 570 8560, www.avmarketing.fi, www.vivitekcorp.com + Korkea on/off-kontrasti + Melko hyvät värit suoraan paketista Ei 24p-tukea Voimakas käyntiääni Ei harmaasävyjen kalibrointia Selvät sateenkaaret Vivitek H1080FD V ivitekiä markkinoidaan maailman edullisimpana Full HD -projektorina. DLP-piirin yhteydessä toimiva väripyörä on hidas, ja sateenkaaret näkyvät selvästi. Tummassa päässä mennään lähes referenssigamman (2,2) mukaisesti, mutta kirkkaammat sävyt ovat liian valoisia. Kontrastisuhde on korkea, ja Standard-esiasetustila tuottaa varsin luonnolliset värit. Lisätietoja Hinta: 999 Lisätietoja: av Marketing Finland oy, puh. Referenssiavaruus (HD REC 709) värillisin timantein
Tämä toiminto on jo useissa projektoreissa. Projektorilla Cinemascope-kuva voidaan saavuttaa kahdella eri tavalla. Tämä on toimiva ratkaisu, vaikka mustien palkkien esittäminen syökin turhaan tykin resoluutiota. Esimerkiksi DVD ja Blu-ray-elokuvissa se on pyöristetty 2,40:1- tai vanhaan 2,35:1-kuvasuhteeseen. Jos projektorin kaikki kuvapisteet halutaan hyödyntää ja pitää valoteho lähes samana, on käytettävä anamorfista linssiä. Helpoin tapa suurentaa kuva 2,39:1-kuvasuhteeseen on käyttää projektorin zoom-toimintoa tai siirtää projektoria. Prismojen tulee olla laadukkaita, sillä pienikin epäpuhtaus näkyy armotta kuvassa. TEE ITSE: AnA morf I nEn lInS SI TeksTiT ja kuvaT: Mika Myrberg Tee itse anamorfinen linssi E lokuvastudio 20th Century Fox kehitti Cinemascopen 1950-luvulla. Muilta osin rajoituksia ei ole, kunhan prismoissa on tarvittava heijastuskulma levitystä varten. Standardi on muuttunut aikojen saatossa pienempään 2,35:1 ja siitä nykyiseen 2,39:1 muotoonsa. Nämä ovat varsin kookkaita, eivätkä ne ole suojattuja heijastuksilta. Cinemascopetelevisioita on markkinoilla yksi, tässä lehdessä toisaalla testattu Philips Cinema 21:9. Artikkelin anamorfinen linssi pohjautuu vaakasuuntaiseen ratkaisuun. Nimitys "letterbox" eli postilaatikko on peräisin tästä näkymästä. Monet ovatkin käyttäneet projekteissaan lasisia palkintoprismoja tai vastaavia. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kuvasuhde ilmoitetaan edelleen väärin. Anamorfisen linssin käyttö on niistä se oikeaoppisempi. 24 HIFIMAAILMA 8/2009 Prismat Kuvan levitys tehdään kahdella prismalla, jotka asetetaan tiettyyn kulmaan toisiinsa nähden. Palkintolasia tilattaessa on myyjälle syytä mainita erikseen, että ne tulee jättää ilman kaiverrusta. Parissa tapauksessa kotiin. Kaupallisia linssejä saa niihin erikoistuneista liikkeistä, ja ne ovat varsin hinnakkaita. Jos projektorissa ei ole venytysominaisuutta, voi operaation suorittaa tietokoneella tai toimintoa tukevalla DVD- tai Blu-ray-soittimella. Jos mustat palkit häiritsevät, on niistä mahdollisuus päästä eroon Cinemascopen avulla. Tällöin mustat palkit projisoidaan valkokankaan ylä- ja alareunan ohi. Anamorfinen linssi puolestaan levittää jo venytetyn kuvan vaakatasossa alkuperäiselle 2,39:1-kuvasuhteelle. Tämä artikkeli kertoo miten anamorfisen linssin voi rakentaa helposti ja edullisesti itse. Alkuasetelmat Linssistä voi tehdä vaakasuunnassa levittävän tai pystysuunnassa kutistavan. Kuvan leveyden suhde kuvan korkeuteen oli tuolloin 2,66:1. Normaali 16:9-laajakuvatekniikka ei ole tarpeeksi leveä näyttääkseen koko kuva-alaa ruudulla. Yhteistä näille kaikille on se, että elokuvaa katsottaessa kuvan ylä- ja alareunaan jää näkyviin mustat palkit. Myös kuvan kirkkaus kärsii, ja palkit saattavat näkyä seinällä, jos projektorin mustan taso on korkea. Linssiä käytettäessä 2,39:1-suhteen kuva on aluksi venytettävä täyttämään koko 16:9 kuva-ala niin, ettei mustia palkkeja enää näy
Painoa anamorfiselle linssille tulee noin 1kg, joten se pitää ottaa huomioon tukirakennetta suunniteltaessa. Ne ovat BK7-optista lasia ja sivuilta heijastuksenestolla suojatut. Tämä voidaan laskea kaavalla heittoetäisyys/(kuvan korkeus * 1,77). HIFIMAAILMA 8/2009 25. Koteloa ei kannata sulkea lopullisesti, sillä prismat täytyy aika ajoin puhdistaa pölystä, ja niiden hienosäätö on tarpeen kuvaa kohdistettaessa. Jos projektoria pidetään pöydällä, linssi on helppo asettaa sen eteen. Prismat ovat myös varsin pieniä verrattuna vastaaviin pöytäpalkintomalleihin, mikä on hyvä, jos kotelosta halutaan saada pieni. Kotelon rakentaminen Valo kulkeutuu prismojen läpi haluttuun suun- taan lähes täydellisesti, mutta muutama prosentti siitä heijastuu mitä ihmeellisimpiin suuntiin. Kotelon sisäpuoli kannattaa vuorata esimerkiksi mustalla huovalla, mikä estää hajavalon heijastumisen kotelon sisällä ja suojaa prismoja. Pultin kanta on melko pieni, joten liimauspinta-alaa on lisätty kartongilla. Kiinnitys on syytä tehdä huolella, sillä tämä on ainoa kohta, joka pitää prisman paikoillaan. Cinemascope elokuva pystysuunnassa venytettynä Telineen rakentaminen Kun kotelo on valmis, se täytyy saada sopimaan hyvin projektorin eteen. Katossa oleva projektori vaatii erillisen telineen linssille. Säätö on tarkkaa puuhaa, sillä prisman siirtäminen millillä aiheuttaa noin 10 cm muutoksen kuvan leveydessä. Artikkelin linssi on asennettu kattotelineeseen alumiinisella U-listalla, mistä se on helppo siirtää pois, kun sitä ei tarvita. Kanteen porataan reiät, ja näin ollen hienosäädön voi suorittaa kotelon ulkopuolelta itse prismoihin koskematta. Jos linssistä tehdään kiinteä osa projek- Käyttöönotto Pohjapiirustuksissa näkyvät prismojen asennot ovat suuntaa antavia, joten niitä pitää hienosäätää, jos halutaan saada oikea kuvasuhde. Valmiita pohjapiirustuksia löytyy netistä, joten projektin aloittaminen on helppoa. Artikkelissa käytetyt prismat on tilattu ulkomailta (www.surplusshed.com), ja ne on suunniteltu juuri tee se itse -projekteja varten. Ratkaisumalleja on monia, ja telineen suunnitteluun vaikuttaa, halutaanko linssistä tehdä kiinteä vai siirrettävä. Anamorfisen linssin pienestä koosta huolimatta projektorin heittosuhteen alaraja on yllättävän pieni (noin 1,42). Anamorfisella linssillä vaakasuorasti levitetty kuva toria, pitää muulla kuin 2,39-kuvasuhdemateriaalilla prismat asettaa toiseen asentoon kuvan läpivientiä varten. Yksi tapa on jättää yläkansi irtonaiseksi ja liimata prismojen kylkiin pultit. Kotelon rakentaminen ei ole välttämätöntä, mutta se suodattaa ylimääräiset heijastukset pois. Linssi on syytä asettaa mahdollisimman lähelle projektoria, sillä prismojen pieni pinta-ala rajoittaa kuvakokoa lähietäisyydeltä projisoitaessa. Cinemascope elokuva 16:9 muodossa 2.39:1 kankaalla tilatuissa prismoissa on lukenut "leave empty" tai muu teksti
mustalla kankaalla, kuten elokuvateattereissa on tapana tehdä. Tämä saa esim. Onneksi tämänkaltaisia elokuvia on vielä vähän. Linssi ei toimi oikein, jos kuvasuhdemuutos tapahtuu elokuvan aikana. Toimenpiteiden määrä riippuu siitä, käytetäänkö siirrettävää vai kiinteää linssiä. Vaakasuorat viivat pysyvät terävinä koko kuva-alalla, mutta pystysuorat viivat hajoavat reunoja kohden. Projisointipinnan reunat ovat yleensä mustia, koska se parantaa kuvan havaittua kontrastia. Kun kuvasuhde muutetaan normaaliin muotoon, jää kuvan sivuille tyhjää tilaa ja kontrastietu menetetään, ellei aluetta peitetä esim. Kiinteässä ratkaisussa tarkennusta ei tarvita kuin asennettaessa. haamukuvaan. Tämä tosin kasvattaisi kotelon kokoa liian suureksi, heijastavia pintoja tulisi enemmän ja kuvan kirkkaus laskisi. Kuvan läpivienti muuntamattomana on mahdollista prismoja säätämällä, mutta valoteho laskee, kun valo joutuu läpäisemään materiaalia. Monet siirtävätkin linssin pois, kun sitä ei tarvita. Tosin alarajaa käytettäessä tyynyvääristymä kasvaa varsin suureksi. Cinemascopea varten pitää hankkia uusi valkokangas, ellei kuvaa heijasteta seinälle. Kiinteä ratkaisu on helppo tehdä, mutta silloin on varauduttava 16:9- ja 4:3materiaalin aiheuttamaan muutokseen. Mitä pienempi kuva, sitä vähemmän vääristymää on laidoilla. Tätä voidaan vähentää käyttämällä kaarevaa kangasta tai pienentämällä kuvakokoa. Kromaattinen vääristymä ja terävyys Ensimmäinen prisma taittaa valon eri väreihin ja toinen kokoaa ne takaisin yhteen. Elokuvan kuvasuhde on normaalisti 2,39:1, mutta IMAX kohtausten aikana se muuttuu 16:9-muotoon. Normaalilta 16:9-kankaalta katsottaessa kuva näkyy aluksi mustien palkkien säestämänä ja IMAX kohtauksien aikana koko kankaan täyttävänä. Heittosuhteen alaraja on kaavalla laskettuna: 300/(120*1,77) = 1,412. Haamukuvan intensiteetti on verrattain heikko, eikä sitä välttämättä havaitse ollenkaan. Kromaattista vääristymää voidaan vähentää myös käyttämällä neljää prismaa kahden sijasta. TEE ITSE: AnA morf I nEn lInS SI Alumiininen U-lista ja linssi. Tekstitys Elokuvien tekstitys on suurelta osin mustien palkkien päällä. Tämä pieni heijastuma päätyy kankaalle eri kohtaan kuin alkuperäinen kuva. Haamukuva on mahdollista saada melkein kokonaan pois prismojen asentoa hienosäätämällä. ympyrän näyttämään reuna-alueilla soikealta. Esimerkiksi uusin Batman-elokuva Dark Knight sisältää noin 20 kohtausta, jotka on kuvattu IMAX-tekniikalla. Myös elokuvien lopputekstit ovat suurelta osin valkoisia tummalla pohjalla. Projektori pitää tällöin tarkentaa uudestaan. Kuvan pystysuora venytys rajaa osan tekstityksestä pois näkyvistä ja pahimmassa tapauksessa kokonaan. Tämä tarkoittaa sitä, että linssiä käytettäessä kuvan ylä- ja alareunasta menetetään informaatiota. Tekstityksen voi siirtää ylemmäksi tietyillä markkinoilla olevilla soittimilla tai tietokoneella, mutta tämä koskee vain DVDlevyjä. Tämä ei kuitenkaan onnistu täydellisesti, vaan kuvaalan reunoihin kohdistuva valo hajoaa hiukan, mikä näkyy kuvassa kromaattisena vääristymänä ja epätarkkuutena. Prismoja käytettäessä törmätään myös ns. Tämä on kuitenkin hyvä tietää ennen linssin hankintaa, etenkin jos tällainen esitystapa tulee yleistymään laajemmin. Haamukuva Prismojen asennot kuvan läpivientiä varten. Esimerkiksi 3 metrin heittoetäisyydeltä saadaan maksimissaan 120 cm korkea ja 286 cm leveä cinemascope kuva. Esimerkiksi James Bond -elokuvien alkukohtaus, jossa valkoinen pallo liikkuu kuvan vasemmasta reunasta oikealle. Se on kuitenkin niin vähäistä, ettei siitä ole ongelmaksi asti. Yleinen käytettävyys Eri kuvasuhteella olevaa materiaalia on lähes poikkeuksetta säädettävä ja tarkennettava anamorfista linssiä käytettäessä. Kuvan tasaisuudesta mainittakoon, että linssi levittää kuvaa hiukan enemmän sivuilta kuin keskeltä. Helpoiten se on huomattavissa materiaalilla, jossa mustalla taustalla on liikkuva kirkas esine tai teksti. Haamukuva syntyy, kun projektorin lähettämä kuva poistuu viimeisen prisman pinnalta. Tämä on yleinen ongelma kaikkia anamorfisia linssejä käytettäessä. Kuvan yleinen terävyys on myös hiukan alhaisempi linssiä käytettäessä, mutta sen saa säädettyä kohtalaisen tarkaksi. Ongelmaa voidaan vähentää sijoittamalle projektori kauemmaksi kankaasta ja välttämään zoomin käyttöä. Suurin osa valosta päätyy kankaalle, mutta pieni osa kimpoaa edestakaisin prisman sisällä. Ongelma ei yleensä ole häiritsevä, jos projektorin mustan taso on korkea ja kontrastisuhde alhainen. 26 HIFIMAAILMA 8/2009. Blu-ray-elokuvilla tekstityksen siirtoa tukee toistaiseksi vain muutama Philipsin malli (BDP9100, BDP9500 ja BDP7200SL). Pohjapiirustus 11mm paksulle levylle ja prismojen asennot levitystä varten. Vääristymää on kuitenkin vaikea havaita liikkuvasta kuvasta, joten parhaiten sen saa esille testikuvan pystysuorista viivoista
Projektorin täysi resoluutio saadaan hyödynnettyä, kun kuvapisteitä ei tuhlata mustien palkkien esittämiseen. Jos kuva projisoidaan seinälle, ei tyynyvääristymään voida vaikuttaa. n Testikuvan oikea reuna. Pientä tyynyvääristymään on havaittavissa. Miinukset Anamorfisella linssillä saadaan haluttu 2,39:1kuvasuhde, mutta lähes samaan tulokseen päädytään projektoria siirtämällä tai zoomia käyttämällä. Linssin käyttö laskee myös kotiteatterin käytettävyyttä, koska eri kuvasuhteet vaativat projektorin ja prismojen säätöä. Jos tekstityksen siirtoa varten ei ole vaadittavia laitteita, voi ulkomaalaisten elokuvien seuraaminen olla vaikeaa. Valkoisten pystysuorien viivojen molemmilla puolilla näkyy lisävärejä (punainen, keltainen, syaani ja sininen). Pystypalkit keskellä kuvaa ilman hajontaa. Testilaitteisto Projektori: Panasonic aX-200 (sisältää toiminnon pystysuuntaiselle venytykselle) Soitin: Ps3 blu-ray-materiaali: Dark knight, No country for old men Dvd-materiaali: star Wars, james Bond Casino Royale, james Bond For your eyes only, Linkit suora linkki prismojen myyntipisteeseen: www.surplusshed.com/pages/item/l9113d.html Linkki asialle omistautuneeseen keskustelufoorumiin: www.avsforum.com/avs-vb/forumdisplay.php?f=117 Linssin synnyttämä haamukuva on erittäin heikko, joten kameralla sen saa näkyviin vain reilusti ylivalottamalla. HIFIMAAILMA 8/2009 27. Melkein kaikki ongelmat ovat kierrettävissä ja jäädessäänkin ne eivät häiritse, ellei niitä varta vasten etsi. Plussat Anamorfinen linssi saa kuvan näyttämään todella isolta ja luo tunnelman oikeasta elokuvateatterista. Artikkelin anamorfista linssiä voi suositella niille, jotka hyväksyvät kuvan pienet virheet ja omistavat vaatimuksien mukaisen projektorin. Linssin käyttö tuo muitakin kustannuksia. Myös ulkonäköseikat on otettava huomioon. Netti on pullollaan mitä ihmeellisimpiä virityksiä, joiden sisustuksellisesta arvosta voi olla monta eri mieltä. Halvemmallakin pääsee, mutta silloin on tyytyminen erilaisiin prismoihin ja isompaan koteloon. Testikuva. Hyvällä suunnittelulla paketti voi jopa parantaa sisustusta. Laatikko projektorin edessä on harvoin hieno näky, jos sitä ei saa tehtyä huomaamattomaksi. Kaiken lisäksi linssi on halpa tehdä. Cinemascope-kuva on leveämpi kuin 16:9, joten uuden kankaan hankinta on vääjäämättä edessä. Koko paketin hinnaksi tulee noin 140 euroa. Tarkkasilmäinen saattaa myös tuskastua reuna-alueiden epäterävyyteen. Haamukuva tuottaa ongelmia suuren kontrastisuhteen projektoreilla
Ratkaisu on kompaktikokoinen kaiutinjärjestelmä kunnollisella subbarilla. Elac Cinema 3 ESP VI jamo A402 HCS5 Mirage nano 5.1 HGB Mk Sound Xenon Monitor Audio Radius HD Tannoy Arena Lite 28 laatuteatterit HIFIMAAILMA 8/2009 Kompaktit. VERTAILUTESTI: PIEnET 5.1-kAIUTInSARjAT 650 - 2 400 EURoA TeksTi ja kuvaT: Samu Saurama MiTTaukseT: KlauS a J riederer / TKK Ja mauri eronen Onko kotona mahdollisuus pyhittää pieni huone elokuvakäyttöön. Haluatko laadukkaan stereojärjestelmän rinnalle vähän tilaa vievän leffasetin. Pitäisikö olohuoneeseen saada hyvää ääntä ilman isoja kaiuttimia
Tällaisessa rakenteessa stereokuvaa sotkevat diskantin reunaheijastukset eli diffraktiot jäävät pois. Seinustalta voi silti löytyä tilaa toisellekin kaiutinjärjestelmälle, jos se vain on fyysisesti pienikokoinen ja seinän viereen äänensävyltään istuva. Ne ovat tyypillisesti riittävän hyviä, vaikka korkeimmilla taajuuksilla elkoissa (el-ko eli elektrolyytti-kondensaattori) voikin olla pieniä häviöitä verrattuna muovimalleihin. Pikkusarjoilla on toinenkin mahdollinen käyttökohde. Muovikondensaattorit ovat selvästi kalliimpia, mutta niissä ei ole häviöitä, ja lisäksi käyttöikä on jotakuinkin ikuinen. Kukaan ei myöskään kiellä käyttämästä testin satelliitteja ja subwooferia 2.1-stereojärjestelmänä, kun tarvitaan musiikinkuunteluun pienikokoinen järjestelmä. Tannoy on toinen metallikoteloinen edustaja. Ilmasydänkela toimii ominaisuuksiltaan lähes muuttumattomana, kunnes sulaa. Tukevat liittimet hyväksyvät paljaan johdon, haarukkaliittimen ja periaatteessa johdon reikään myös banaanit. Identtinen viisikko satelliitteja, tai ainakin etukolmikko, oli siis suositeltava ratkaisu. K un otetaan puheeksi pienikokoiset satelliittikaiuttimet, hymähtää aktiivinen hifiharrastaja, että eihän tuollaisilla saippualaatikoilla mitään tee. Magneettinen materiaali, esimerkiksi ferriitti, tehostaa kelan toimintaa, joten induktanssiltaan samansuuruinen ferriittikela on fyysisesti paljon pienempi kuin ilmasydäminen. Valitsimme vertailuun sarjoja, joissa pääkaiuttimen korkeus on alle 20 senttiä eli selvästi pienempi kuin Hifimaailman numerossa 8/2008 testatuissa alle 30 senttiä korkeissa kaiuttimissa. Muovikartiolla ei korkeataajuusresonanssia ole, mutta se alkaa olla epämuodikas lähes samassa määrin kuin vanhin kartiomate- HIFIMAAILMA 8/2009 29. Koska idea oli etsiä pienestä koosta huolimatta mahdollisimman hyvää äänenlaatua, jätimme halvimmat sarjat pois. Tästä on hyötyä erityisesti silloin, kun käytettävä vahvistin ei sisällä mahdol- Kaiutinelementtien merkitys Kaiuttimessa käytetyt komponentit nousevat markkinoinnissa isoon rooliin. Vaikka olohuoneen vaaleaan sävymaailmaan ei haluaisi koskea sen enempää harrastaja kuin hänen puolisonsakaan, voi jokin pieni tila olla tarjolla hyväksi elokuvahuoneeksi. Maahantuojat saivat siis vapaasti valita sopivaksi katsomansa yhdistelmän merkin mallistosta, eikä heitä pakotettu pitäy- tymään tehtaan mahdollisissa valmispaketeissa. Koaksiaalielementissä bassokeskiäänisen kartio toimii diskantin suuntaimena, jonka koko on samaa luokkaa kotelon etuseinän kanssa. Osalle merkkejä emme saaneet kalleimpia kokorajoitukseen istuvia malleja, ja muutama pyydetty jäi valitettavasti kokonaan joukosta pois. Se toimii basson ylipäästösuotimena, eli se suodattaa matalia taajuuksia pientä elementtiä kuormittamasta. Toki kaiutinelementtien kehitys on tuonut todellistakin parannusta äänenlaatuun, sitä ei voi kiistää. Elkojen elektrolyyttineste voi kuivua ajan mittaan, mutta käyttöikää mitataan silti kymmenissä vuosissa. Refleksivirityksen putki on kyllä päästään reilusti pyöristetty, mutta elementin kokoon suhteutettuna todella pieni. On kolmaskin tapaus, johon testaamamme sarjat istuvat. Kaiuttimen diskantin luonne määräytyy paljon enemmän jakosuotimessa tehdyn taajuustasapainon perusteella kuin kalotin materiaalin. Mikä on pieni? Se, mikä on pieni kaiutin, riippuu aina katsojan näkökannasta. Olo- tai musiikkihuoneen laadukkaaseen kaksikanavaiseen hifilaitteistoon ei välttämättä haluta kytkeä surroundvahvistimia ja subbareita. Kurkun pohjalla on 19-millinen metallikalottidiskantti. Tummaa pintaa, sopivasti akustointia, valkokangas projektoreineen ja tilaan sopiva kaiutinsarja luomaan hyvän äänimaiseman. Kaiuttimia testiin pyytäessämme annoimme myös ymmärtää, että emme juuri arvosta akustisesti hölmöjä vaakamallisia keskikaiuttimia. Kallista kuparilankaa kuluu siis ferriittikelaan ilmasydämistä vähemmän. Hyvälaatuinen monikanavajärjestelmä on mainio ratkaisu kaiken kuunteluun, musiikin, elokuvien ja pelien äänimaisemien. Moni valmistaja käyttää nykyään kartioissaan useampaa materiaalia yhdistääkseen niiden hyviä puolia. Metallikartioinen bassokeskiääninen on jäykkä ja siksi bassotoistolle hyvä, mutta sellaisenaan sillä on voimakas korkeataajuuksinen resonanssi, joka pitää ottaa huomioon jakosuotimessa. Ferriittikela vain saturoituu eli "menee tukkoon" ja alkaa tuottaa säröä tehorajansa ylityttyä. Suomen varastotilanne ei aina vastaa valmistajan nettisivujen laajaa repertuaaria. Kelat ja kondensaattorit jakosuotimessa Jakosuotimessa olevat kelat voivat olla ilmasydämisiä tai monenlaisilla magneettisilla materiaaleilla tehtyjä. Ainoa selvästi erottuva piirre jakosuotimissa on Elacin sarjakondensaattori bassolla. Hyvin toimivan kotiteatterin ei tarvitse olla monen kymmenen neliön kokoinen. Bassoelementin runko voi olla prässättyä peltiä, valumetallia tai -muovia. Ainakin, ellei ole uponnut aivan niin syvälle hifisuohon kuin me höyrähtäneimmät harrastajat. Kaikki kotelon kiinnitysruuvit on piilotettu, joten sisälle kurkistamisen mahdollisuutta ei ole. riaali, paperi. Kondensaattoreissa elektrolyytti on halvin ratkaisu. Vaikka tukeva valumetallinen runko onkin silmämääräisesti arvioiden uskottavin, kaikkia ratkaisuja näkee hyvin toimivissa kaiuttimissa. Silti hyvä lopputulos riippuu eniten oikeiden asioiden sovittamisesta yhteen ja etenkin akustisen- ja jakosuodinsuunnittelun onnistuneisuudesta. Hintahaarukaksi muodostui Jamon 649 eurosta Elacin 2 419 euroon. Nyt testattujen kaiuttimien rakenteessa selvimmin äänessä kuuluva kohta on Tannoyn koaksiaalielementti. Subbari on helppo piilottaa vaikka pöytäliinan ja viherkasvin alle, joten sen kanssa fyysinen hyvin pieni koko ei ole välttämätöntä. Tannoyn stereokuva on reilulla marginaalilla joukon selkein ja diskanttitoisto puhtain. Pienikokoisen kaiutinsarjan ei silti tarvitse olla huono, etenkään kun bassopää voidaan ohjata subwooferille, jolloin pikkukaiuttimien kuormitus pienenee huomattavasti. Kokoisekseen hyvin painavassa ja viimeistelyltään yksityiskohtia myöten laadukkaassa kotelossa on kymmensenttinen, hopeanhohtoisella muovikartiolla varustettu koaksiaalielementti. Diskanttielementissä tekstiilikalotti ja metallikalotti toimivat molemmat hyvin, kummallakin on omat vahvuutensa. Subwooferille annoimme määreen, että se ei saa maksaa yli puolta sarjan hinnasta, ja koon on oltava jotakuinkin järkevä, ulkomitoiltaan maksimissaan noin 60 litraa. Syvien suuntaimien eli torvien kanssa tekstiilikalotti ei enää toimi kunnolla, mutta tällaisia yhdistelmiä ei tämän testin kaiuttimissa ole. Halvoista muovisarjoista jääkin ymmärrettävästi paha maku suuhun ja särky korvaan
Kuvaajassa käytössä on maksimivaimennus esimerkkitaajuuksilla 33, 50 ja 100 hertsiä. Viisarien kertomaa Jo mittaustuloksia tarkastellessa voi huomata, että kaikkien pääkaiuttimien bassotoisto loppuu viimeistään noin sataan hertsiin. Suurin vaimennus on 18 desibeliä, ja keskitaajuuden voi säätää 33 ja 100 hertsin välillä. Tämä johtuu siitä, että suoraan eteenpäin suuntaimena toimivan kartion ulkoripustus on joka kohdasta samalla etäisyydellä suhteessa säteilijään, ja sen vaikutus korostuu. Tannoyn bassovasteessa on lisäksi ikävä hyppy alarajataajuutensa alueella, joka heikentää sovitusta subwooferiin. Pienielementtisten kaiuttimien kanssa on syytä muistaa, että suoraa ääntä tulee erittäin vähän. Jamon kangaspäällysteisen ja kevyen laatikon tarkkaa rakennetta ei pääse tutkimaan ilman sahaa tai kirvestä, joten se jätettiin tekemättä. Elacissa on pahimman huoneen aiheuttaman bassokorostuksen taltuttamiseksi yksikertainen ja helposti käytettävä korjain. Monen kohdalla isompi ongelma on se, että vaste kääntyy yläpäästään laskuun jo selvästi ennen pienille satelliittikaiuttimille sopivaa 100120 hertsin jakotaajuutta. Tannoyn LF extension -säätimen toiminta ei ole erityisen loogista. Tannoyn TS-10-subwoofer on enemmänkin tuhtisointinen kuin tarkka tai alas ulottuva eikä integroidu ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Kuuntelutestejä varten kunkin sarjan kanssa haettiin parhaan lopputuloksen tuova jakotaajuus subwooferille. Elacin kanssa kannattaa huomioida, että satelliittikaiuttimet on suunniteltu ihan seinää vasten asennettaviksi. Toinen näkyvä asia on tasaisen siististi laskeva diskanttitoisto kulman kasvaessa. Tämä on ympärisäteilevän rakenteen ajatus. Kakkostilaa pitää Elac Cinema 3 ESP IV, jossa fyysisesti hyvin pienten satelliittien ääni ei pärjää puhtaudessa ja tarkkuudessa Tannoylle, mutta vastapainoksi subwoofer tarjoilee kontrolloitua ja kohtalaisen alas ulottuvaa mehevää bassoa. Arena Lite hätyyttelee äänenlaadullaan sujuvasti monia isompia ja kalliimpia kaiuttimia. Tukeva ja siististi viimeistely kotelo parantaa omistamisen iloa, ja tieto asiallisista sisuskaluista tuo henkistä rauhaa. Tukevassa MDF-kotelossa ei ole siinäkään mitään vikaa. Tannoy luottaa valettuun pyöreään muotoon. Virheiden kuuluminen ja erityisesti niiden häiritsevyys on aina myös kuuntelijasta kiinni. Pyöreä istuu silmään kustakin katsojasta riippuen hyvin tai ei niin hyvin, mutta se on erittäin jäykkä ja minimoi kotelosta tulevat heijastukset. 30 HIFIMAAILMA 8/2009. Sen kaiuttimien ääni on pariakin kertaluokkaa puhtaampi kuin muun joukkion. Tannoyn koaksiaalielementti näkyy elementtityypille tavallisina ilmiöinä. Hintalappu jää silti noin puoleen vertailun kalleimmista. Yllättäen alimmas ulottuvan bassovasteen saa säädön asennossa 50 hertsiä (punainen). Vaste suoraan eteenpäin on ylimmällä oktaavilla epätasaisempi kuin 20 asteen kulmaan. Miragen kotelo on liian ohutta muovia ja rämisee rystysillä koputeltaessa. Useimmat meistä tuovat varsinkin olohuoneeseensa mieluummin kauniita esineitä kuin tökerösti viimeisteltyjä hässäköitä. MK Sound ja Monitor Audio ovat molemmat asiallisesti tehtyjä ja viimeisteltyjä joskin koreilemattomia. Tämä on syytä huomioida kuunteluarvioita lukiessaan. Jamon, Miragen ja MK Soundin jonkin verran ylemmäs. Yhdenkään kaiuttimen keskialue ei ole niin siisti kuin hyvissä suuremmissa kilpailijoissa. Toisaalta Miragella yläkeskialueen ja diskantin toisto voisivat olla yleisesti siistimpiä. Elac ja Tannoy käyttävät metallikoteloita. Subwoofereista mikään ei mittauksissa mene aivan kuuloalueen alarajalle 20 hertsin tuntumaan. Toinen erikoisuus näkyy Miragen yläpäässä, joka ei vaimene ollenkaan sivusta mitattaessa tai kuunneltaessa. Mittauksista tehovaste on muutaman metrin etäisyydeltä kuunneltaessa se ääntä parhaiten kuvaava käyrä, ei vapaakenttävaste. Elacin loivasti laskeva, mutta silti melko alas ylettyvä vaste myös kuulostaa kohtalaisen alas ulottuvalta ja tarkalta. Jälkimmäisessä suh- teessa Elac ja Mirage jäivät hieman heikoille, koska niiden kaipaamaa kovaa puhdasta takaseinää bassojen ja alakeskialueen tueksi ei toimituksen kuunteluhuone pysty tarjoamaan. Tilanne on tämä käytännössä lähes aina, kun kaiutin kytketään stereovahvistimeen. Metallia, muovia ja MDF-levyä Vaikka hyvä äänenlaatu onkin kaiuttimen tärkein ominaisuus, ei ulkohifistisiä piirteitä sovi väheksyä. Heijastuksia syntyy aina särmistä, joita pyöreässä kotelossa on kantikasta vähemmän. VERTAILUTESTI: PIEnET 5.1-kAIUTInSARjAT 650 - 2 400 EURoA lisuutta pääkaiuttimien bassopään suodatukseen. Jakotaajuus vaihteli 100 ja 150 hertsin välillä. Ero ääriasennosta toiseen on tosin varsin pieni. Ken on maassa kaunisäänisin? Kuunteluissa kullekin kaiutinsarjalle haettiin mittausten avustamana paras sovitus subwooferiin, ja kaiuttimien paikka etsittiin parhaan äänenlaadun mukaiseksi. Elacin lähtökohta on pursotettu profiili, josta katkaistaan sopiva pätkä. Tämä on juuri se alue, jonka asennus seinään kiinni nostaa, joten seinustasijoituksella alakeskialue ja yläbasso nousevat tasoltaan neutraaleiksi. Elacin vasteessa huomiota kiinnittää lasku kohti bassopäätä. Miragen lupaava käyrä ei kerro sitä, että kuunneltaessa asiat eivät ole kovinkaan hyvin. Varsin ylivoimaisesti parasäänisin sarja on Tannoy Arena Lite
EQ1 (sininen kuvaaja) nostaa alimpien taajuuksien tasoa ja venyttää siten bassotoistoa alemmas. Äänikuva on edelleen tarkka, mutta vähemmän pistemäinen. Kummankin elementin päällä on pyöreä diffuusori, joka heijastaa äänen 360 astetta ympäriinsä. Yksinkertainen idea toimii suoraan sanottuna niin hyvin, että sen soisi lisääntyvän markkinoilla keinotekoisen makuisten DSP-efektien sijaan. Jamon ja Miragen vahvistimet vaikuttavat olevan samaa tekoa aina käsin reilusti päätekivien alle roiskittua piitahnaa myöten. Monitor Audio Radius 90HD on ulkomitoiltaan joukkion suurin. EQ2 (punainen kuvaaja) pitää elementin liikepoikkeaman hieman pienempänä ja mahdollistaa suuremmat äänenpainevarat vaikeammalla materiaalilla. HIFIMAAILMA 8/2009 31. Harrastajan mieltä eivät lämmitä pikaliittimet, joihin mahtuu vain juuri ja juuri yhden neliömillin paksuinen lamppujohto. Refleksiviritys on tehty putkella, jonka läpimitta on bassoelementtiin suhteutettuna kovin pieni, mutta sitä tasoitetaan reiluilla pyöristyksillä päissä. Ainakin harrastajalle, joka on jo vähän perillä taajuusvasteista. Miragen suljettu kotelo sisältää seitsemänsenttisen muovikartioisen bassokeskiäänen, joka osoittaa yläviistoon. Päältä kolmiomallisen kotelon takareunaan on yhdistetty pelkistetty ja siisti seinäkiinnike, joka mahdollistaa pienen sivusuuntaisen käännön. Jamon subwooferissa säätimien vieressä olevat kuvat kertovat esimerkillisen havainnollisesti, mitä kukin säädin tekee. Toimintaperiaatteeltaan tripoliksi kutsuttu kaiutin tarjoaa laajan ja miellyttävän surroundäänen, josta kaiutin ei paikallistu. Ympärisäteilevän kaiuttimen kotelo on poikkileikkaukseltaan pyöristettysärmäinen kolmio. MK Soundin surroundkaiuttimien erikoisuus on kylkiin asennetut toinen ja kolmas bassokeskiääninen. Ne ovat keskenään vastakkaisessa vaiheessa, joten elementtimäärän lisäys ei vaikuta bassotoistoon. Kymmensenttinen bassokeskiääninen on muovin ja metallin seosta, pienellä suuntaimella varustettu 25-millinen metallikalottidiskantti on anodisoitu kullanväriseksi. Sen päällä on 19-millinen, suoraan ylöspäin osoittava metallikalottidiskantti. Vaikka muoto jäykistää rakennetta, rämähtää ohutseinäinen kotelo selvästi rystysillä koputettaessa. Monitor Audion subwooferissa on kaksi alarajataajuuteen vaikuttavaa vaihtoehtoa. Pinnoituksella sanotaan haetun resonanssien hallintaa. Jamon kangaspäällysteiset kotelot ovat tiukasti kiinni pakattuja, rakenteen tirkistelyä valmistaja ei siis suosi
Bassopää jätti Monitor Audiollakin toivomisen varaa. Liittimet ovat tukevat muovirunkoiset, kaikki liitäntätavat kelpaavat. Niitä kelpaa käyttää vaikka pääkaiuttiminakin kaksikanavaisessa järjestelmässä. Virtalähteen muuntaja on erittäin järeä. Myös Mirage on parhaimmillaan ihan seinää vasten. Joka tapauksessa pienet satelliitit kaipaisivat mukana ollutta yksinuottisen mujua subbaria paremmin potkaisevan basson tuekseen. Kaiuttimelle kannattaa hakea paikkaa läheltä seinää, sen tuoma mehevöitys ääneen tasapainottaa tilannetta hieman. Kotelo on kokonaan vanulla täytetty, mutta pieni kauneusvirhe akustisessa suunnittelussa on hieman keskialueresonansseja aiheuttava etulevyn upotus laitojen väliin. Matalat metalliset naparuuvit ovat tukevat ja kelpuuttavat banaani- ja haarukkaliittimet paljaan johdon lisäksi. MK Soundin kolmeen suuntaan säteilevät surroundkaiuttimet ovat varsin nerokas keksintö. Subwooferin hyvä puoli on napakuus ja nopeus, mutta ulottuvuutta ja mehevyyttä jäimme kaipaamaan. Jamon hinnalla suosittelisimme mieluummin ratkaisuksi kahta kunnollista kaiutinta. Ongelmaksi muodostuu myös huonosti pääkaiuttimiin istuva keskikaiutin. Jakosuotimen kolmesta kelasta yksi on ferriittirunkoinen, muut ilmasydämisiä. MK Soundin tukevassa suljetussa kotelossa on kahdeksansenttinen, etupinnaltaan vaimennusaineella käsitelty paperikartioelementti. Jaetulla nelostilalla ovat erikoinen Mirage ja hyvin perinteinen Monitor Audio. VERTAILUTESTI: PIEnET 5.1-kAIUTInSARjAT 650 - 2 400 EURoA Elac SUB 2040 ESP käyttää kahta kotelon vastakkaisille puolille asennettua ja tiukasti metallitangolla toisiinsa tuettua kahdeksantuumaista bassoa. Jakosuotimessa on kolme ferriittisydämistä kelaa, kaksi elektrolyyttikondensaattoria ja yksi niitä laadukkaampi muovinen. Sarjan sointi jakoi hieman mielipiteitä, joten omakohtainen kuuntelu on paikallaan. Isolla jäähdytysprofiililla ja pienellä suuntaimella varustettu diskantti on 25-millinen tekstiilikalotti. Kaiutinliittimet ovat tukevat, ja niihin mahtuu banaanin ja haarukan lisäksi varsin paksu paljaskin johto. Monitor Audion koteloa tukevoittaa elementtien kiinnitystapa; ne istuvat paikoillaan takalevyn pitkien ruuvien pitämänä. Vaimennusainetta on vain hyvin ohut suikale. Monitor Audio soi turhankin kirkkaasti jopa toimituksen vaimeassa kuunteluhuoneessa. Nopeutta, napakuutta ja ulottuvuutta olisi saanut olla enemmänkin. Miragen jakosuotimessa on ferriitti- ja ilmasydänkelat, kondensaattorit ovat elektrolyyttejä. Subwoofer on muutenkin koteloltaan tukevaksi rakennettu ja ratkaisu tuntuu, tai siis ei tunnu: suurellakaan voimakkuudella kotelo ei heilu eikä värise yhtään. Jakosuotimen kaikki kelat ovat ilmasydämisiä, kondensaattoreista toinen on elektrolyytti ja toinen muovieristeinen. Subwoofer jatkaa samaa linjaa epämääräisellä ja äänenpainevaroiltaan varsin rajoittuneella hengellä. Kaikki neljä kondensaattoria ovat elektrolyyttejä. Monen yksittäisen tekijän summa on vertailujoukon paras bassotoisto. Elac 301 -kaiutin on selkeästi joukon fyysinen lilliputti, jolla on korkeutta vain 12 senttiä. 32 HIFIMAAILMA 8/2009. Suljetussa kotelossa oleva kahdeksansenttinen bassokeskiääninen on kartioltaan alumiinipinnoitteista pahvia, ja sen seurana on 19millinen metallikalottidiskantti. Hyvin viimeistelty kotelo on alumiinia, erittäin tukeva ja runsaalla vanumäärällä vaimennettu. Miragen ympärisäteilevä rakenne tuottaa erittäin laajan ja avaran äänikentän, johon voi joko ihastua pysyvästi tai sitten se vain tuntuu oudolta. Mukana tulee seinäkiinnike, jossa kaiutinta voi kääntää sivusuunnassa. Kaiuttimen mukana on seinäkiinnike, joka mahdollistaa sivusuuntaisen käännön, joka ei ympärisäteilevässä kaiuttimessa vaikuta ääneen mitenkään. Kaiuttimen takana on kiinnityspisteet mukana tulevalle yksinkertaiselle seinätelineelle. Joukon halvin sarja Jamo, soi tasapainoisesti, mutta erottelukyvyttömästi ja innostamattomasti
sen sijaan kun kuuntelukulma muuttuu, ovatkin keskialuetta toistavat elementit kulmasta ja taajuudesta riippuen välillä samassa ja välillä eri vaiheessa. kokonaisuus on siitä helpottava, että minkään äänitteen kohdalla ei tarvitse miettiä toimivuutta. aurelia Magenta tarkentaa reilusti stereokuvaa ja parantaa myös dynamiikkaa entisestään, etenkin bassoaluella. Tällöin keskikanavan ja pääkaiuttimien sulautuminen toisiinsa kärsii ja yhtenäinen etusektorin äänikuva hajoaa. edullista vertailupakettia selvästi puhtaampi ja kuulaampi ääni. Toinen esimerkkivaihtoehto pääkaiuttimeksi on kotimainen 31 senttiä korkea aurelia Magenta, jonka parihinta on mustalla perusviimeistelyllä 690 euroa. Yläpää on liioittelematon ja selkeä, jos toki myös kaunistelematon. Yleinen erottelu kaivaa paljon lisää detaljeja äänitteestä esille, mutta ei tyrkytä niitä. Bassopäässä on vaivatonta potkua ja artikulaatiota ulottuvuuden lisänä, äänenvoimakkuuden nosto ei aiheuta sivuoireita. Refleksikoteloituun 12-tuumaiseen bassoelementtiin pohjautuvan Monolith DF:n hinta mustalla perusviimeistelyllä on 720 euroa ja ulkomitat 42 x 55 x 60,5 senttiä. isompikoteloinen ja -bassoelementtinen pääkaiutin mahdollistaa paremmin potkua yläbassoille. Piirre korostuu etenkin äänenvoimakkuuden kasvaessa. akustisesti ratkaisulle, jossa diskantin molemmin puolin on keskialuetta toistavat kaiutinelementit, ei ole mitään järkeä. Yläkeskialueen kireys ja keskialueen ummehtuneisuus ovat tipotiessään. Pienen kaksitiekaiuttimen asettaminen kolmanneksi etusektorin kaiuttimeksi keskelle ei pitäisi olla sisustuksellinen ongelma. Toisaalta kun hinta laskee hyvin alas, kuten Tannoyssa, ei enää saada kaikkia hyviä puolia käyttöön. Rauhallista potkua Täyteläisyyttä ja vaivattomuutta on mukavasti, mutta yläpää jää vielä selvästi epäpuhtaaksi. Yläpäässä voisi olla enemmänkin elävyyttä. Yhdistämällä siihen elac suB 2040 esP saadaan pienikokoinen ja erittäin hyvin toimiva monikanavajärjestelmä. Ylemmässä käyräparissa on sama tilanne jamon keskikanavan kanssa. samu saurama Elävän dynaaminen edellistä läpikuultavampi ja puhtaampi. Tyypillisessä keskikanavan kaiuttimessa on keskellä diskanttielementti ja sen molemmin puolin keskialuetta toistavat kartiot. Bassopäässä on hyvin voimaa alimmille taajuuksille asti, ja integraatio on melko hyvin hanskassa. sointi on täyteläisen rasittamaton ja rytmikkään helppo. sivussa kuuntelijalle sävy tummenee vähän, mutta isoja muutoksia ei tapahdu. Yläpään pientä suttua lukuun ottamatta ääni on rauhallinen ja leppoisa. Lisäksi ääni on selkeä ja puhdas ja pysyy neutraalina myös selvästi sivusta kuunneltaessa. sen sijaan mittauksissa esitetty jamo edustaa tyypillistä rakennetta, jossa diskantti on kahden keskialuetta toistavan elementin välissä. suB 2040 esP maksaa 949 euroa, joten englantilais-saksalaisen yhteistyön tuloksen saa itselleen 1 748 euron hintaan. Hifimaailma kuunteluarviot BK monolith ja Tannoy mercury F1 Custom Mauri eronen Muheutta ja kiristelyä kolkohko soundi erityisesti suoraan edestä kuunneltuna. Tannoyn Mercury F1 tuo selvästi lisää dynamiikkaa pikkukaiuttimiin verrattuna, vaikka häviääkin merkin pienemmälle arena Lite -mallille äänen puhtaudessa. HYVä HINTALAATUSUHdE Yhdistäminen ei ole kovinkaan hankalaa koska Tannoy arena Lite myydään myös subwooferittomana 5.0-sarjana hintaan 799 euroa. Myös instrumenttien koko hahmottuu. Bk electronics Monolith DF on jo varsin kookas subwoofer, mutta se tarjoaa vaimentumattoman toiston kuuloalueen alarajalle asti ja runsaasti äänenpainevaroja hintaisekseen. BK monolith ja aurelia magenta Mauri eronen Puhdasta voimaa Vaakamallinen keskikaiutin on yleensä huono ratkaisu vaakamallinen keskikaiutin on kuulemma markkinoiden vaatimus. isompi subwoofer tuo selvästi lisää äänenpainevaroja ja ulottuvuus 20 hertsiin tuntuu niin elokuvien tehosteiden uskottavuutena kuin musiikillakin auktoriteettina. Miragen vaakamallisessa kaiuttimessa on samanlainen bassokeskiäänisen ja diskantin rakenne kuin pääkaiuttimissa, joten isompi kotelo on lähinnä ulkonäköasia. Äänen puhtaus tekee suuremmista äänenvoimakkuuksista houkuttelevia, mikä leffasysteemissä on suuri etu. akustiset instrumentit toistuvat siis alarekisteristään mattapintaisesti, ehkä jopa muminan säestämänä, mutta kiljuvat naikkoset ja vinkuvat kitarat aiheuttavat äänenvoimakkuuden laskemisen. samu saurama Isommat vaihtoehdot Otimme vertailun vuoksi tyypit myös kahdesta, fyysisesti selvästi isommasta mutta hinnallisesti vertailukelpoisesta järjestelmästä. suoraan eteenpäin (sininen) äänensävy on hyvin samankaltainen kuin pääkaiuttimessa, mutta sivussa istujalle (punainen) ääni muuttuu paljon. TOIMITUKSEN VALINTA Hifimaailma TESTIMENESTYS Ristiverinen ratkaisu Hifimaailma SUOSITTELEMME Molemmat kuuntelijat päästivät kuuntelusession päätteeksi melkein yhdestä suusta kommentin "voi jos saisi yhdistettyä Tannoyn pääkaiuttimet elacin subbariin". Bassoilla on kyllä pientä pehmeyttä, paras napakuus jää saavuttamatta. vaan ei se makaronilaatikkokaan pysy samana, jos makaronin määrä tuplataan jauhelihan määrän pysyessä alkuperäisenä. stereokuvaltaan kokonaisuus on joukon parhaimmistoa. Mittauskuvan alemmat käyrät kuvaavat jamon pääkaiuttimen äänensävyä suoraan eteenpäin (musta) ja sohvan vieressä olevalla tuolilla istujalle (vihreä). Musiikin tunnelma välittyy, ei siis vain ääniä vaan kokonaista musiikkia. HIFIMAAILMA 8/2009 33. Miesvokaaleissa taas on uskottavuutta ja auktoriteettia hienosti. Tämä aiheuttaa kampasuodinilmiön, joka ilmenee taajuusvasteen epätasaisuutena. stereokuva aukeaa jossain määrin, ilman kunnollista syvyyttä tosin. jäsentyneisyyden lisäksi siinä on myös hallittua ulottuvuutta. sellainen istuu paremmin television kaveriksi kuin pystymallinen. keskialue on aavistuksen tukahtunut, mutta yläkeskialue menee jo rasittavan puolelle. kookkaammista osista koottu järjestelmä siis mahdollistaa paljon. Pikkuisiin verrattuna dynamiikkaa on reilusti, vaikka parantamisen varaa vielä onkin. stereokuvaltaan kaiuttimet onnistuvat kohdistamaan solistin pistemäisemmäksi kuin pikkusarjat. suoraan edestä kuunneltaessa rakenne on mahdollista saada soimaan äänensävyllisesti lähes täysin samankaltaisesti kuin yksinkertainen kaksitiekaiutin, jossa diskantti on yhden bassokeskiäänisen ylä- tai alapuolella. subwooferin parempia äänenpainevaroja ei kuitenkaan voi täysipainoisesti hyödyntää, sillä ärsyttäväksi nopeasti muuttuvat pääkaiuttimet rajoittavat voimakkuutta. Myös elokuvateatterien ja leffaääntä tekevien studioiden kolme etukaiutinta ovat aina identtisiä. Bassoissa on dynamiikkaa aivan eri tavalla kuin vertailun kaiuttimilla. Tannoyn ratkaisussa toinen bassoelementti toistaa vain bassotaajuuksia, eikä se vaikuta keskialueen toistoon. Äänikuvan ulottuvuus jää silti puolitiehen, eikä jäsentyneisyyskään ole aivan huippuluokkaa. Yleissointi on varsin kireä. se on siis ulkotilavuudeltaan yli kaksi kertaa suurempi kuin vertailun seuraavaksi suurin subwoofer, Mk sound. koska jakotaajuus voi olla alempana kuin miniatyyreilla, 80 hertsiä tai jopa vielä matalammalla, sovitus subwooferiin paranee ja riski subbarin kuulumisesta erillisenä äänilähteenä pienenee. Tannoy Mercury F1 Custom on vain 229 euron parihintainen, 30 senttiä korkea kaiutin, ja se on äänellisesti tasapainoinen, vaikka halpuus kuuluukin erottelukyvyssä. Leffatykityksellä pääkaiuttimien bassoelementit myös heräävät rutisemaan matalien suodattamisesta huolimatta. stereokuva avautuu hyvin kaiutinlinjan ulkopuolelle ja syvyyssuunta tulee mukaan. Perustelu toimii, jos pääkaiuttimet ovat lattiamalliset, mutta muuttuu täysin keinotekoiseksi, kun pääkaiuttimina on pienet satelliittikaiuttimet, kuten tässä testissä. Toisaalta elävimmillä äänitteillä ja akustisella herkistelyllä aivan viimeiset nyanssit eivät pääse esille. Mainoslehdykässä muistetaan mainita, että elementit ovat samoja kuin pääkaiuttimessa ja luvataan siksi yhtenevää toistoa
satelliitin bassoviritys on piikittävä. Ässillä pientä taipumusta nousta pintaan, mutta ei häiritsevästi. subwooferin toisto ei yletä kovinkaan alas, kun jakotaajuus on maksimissaan, mikä vaaditaan kunnolliseen sovitukseen pääkaiuttimien kanssa. TESTIMENESTYS subwooferin vapaakenttävaste jakosuotimen minimissä ja maksimissa sekä ohitettuna. Monipuolisen miellyttävä erittäin luonnollinen sävy, joka pysyy miellyttävänä äänitteestä toiseen. Etenkin stereokuva ja diskantin puhtaus ovat selvästi kokoistaan SUOSITTELEMME isommalta kuulostavien kaiuttimien valtti. satelliitit ovat vertailun ehdottomasti parhaat, mutta hyvän kokonaisuuden yleispätevyyttä heikentää kaiuttimia heikompi subbari. voimaa riittää jo jonkin verran vaikkei mitään varsinaisia vavahduksia irtoakaan. Bassopää on vähän pehmeä ja ylikontrolloidun oloinen. Häiriöääniä subbari ei aiheuta, mutta hyvin voimakkailla ja matalilla bassoilla satelliitit saattavat alkaa putkistaan suhista. Basson ulkoripustus lupaa enemmän, mitä muuta rakennetta katsomalla voisi olettaa, mutta yhtä kaikki bassoelementti on varsin järeän oloinen. 34 HIFIMAAILMA 8/2009. samu saurama Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Lisätietoja Hinta: 1 299 euroa lisätietoja: soundata Oy, puh (09) 4769 3300 www.soundata.fi www.tannoy.com Tekniset tiedot Pääkaiuttimen mitat (l x k x s ): 18,7 x 13,4 x 17,6 cm Pääkaiuttimen massa: 2,5 kg Subwooferin mitat (l x k x s ): 32,3 x 28,6 x 28,6 cm Subwooferin massa: 9,5 kg Toimintaperiaate: pääkaiutin koaksiaallinen 2-tie bassorefleksi, subwoofer suljettu elementit -matalat äänet: 25 cm -keskiäänet: 10 cm -korkeat äänet: 1,9 cm Jakotaajuudet: 1750 Hz nimellisimpedanssi: 8 ohmia Suurin suositeltu teho: 100 wattia magneettisuojaus: on liitäntä -naparuuvit -banaanihylsyt -paljas johto subwooferin vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Tarkka ja tuhti stereokuva on läpikuultava ja selkeä, jäsentynyt ja avautuu jossain määrin myös syvyyssuuntaan avaten instrumenttien kokoja. jännittävän innostavaan ei sointi kaikilla äänitteillä yllä, ja tasapaksu rokki on sitä myös kaiuttimien kautta toistettuna. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. stereokuva on tarkkuudeltaan joukon parhaimmistoa, ja siinä on myös syvyyttä. Tehovasteapproksimaatio (musta). Hifimaailma HYVä OSTOS VERTAILUTESTI: PIEnET 5.1-kAIUTInSARjAT 650 - 2 400 EURoA Hifimaailma TESTIVOITTAJA Mittaustulokset Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Subwooferin toisto on hieman pehmoinen, parempi nopeus ja napakuus eivät haittaisi. kaiutin kuulostaa selvästi kokoistaan suuremmalta. Paremmalla bassolla ryyditettynä sarja olisi tarkka, dynaaminen ja samalla erittäin kuunteluystävällinen. Hintalaatusuhteeltaan paketti edustaa erittäin hyvää tasoa, ja pääkaiutin kilpailee laadultaan monien kalliimpien ja isompien seurassa. kuunteluarviot Mauri eronen Tehovaste laskee melko tasaisesti, keskialueella on pientä mutkittelua. Fyysisiä vavahduksia ei välity lainkaan, ja subwoofer myös jää kyydistä nopeasti. Yleissävy on kuulaan puhdas, melko tarkka ja hallittu. Trumpetissa on aitoa sävyä, mutta alttofoniin on eksynyt ripaus kimitystä. + Hyvä stereokuva + Puhdas, kuulas ja erottelukyinen ääni basso voisi olla alemmas ulottuva ja napakampi Tannoyn paksuseinämäisessä, pienessä suljetussa kotelossa on 10-tuumainen elementti. Monella äänitteellä alapäästä kuuluu epämääräistä humahtelua aitojen sävyjen sijaan. Monessa pikkukaiuttimessa ilmenevää kireyttä ei ole, ja kaiutin kuulostaakin kokoluokkaansa selvästi isommalta. acapellan äänenväri on samalla täyteläinen että erotteleva. satelliittien äänenlaatu on tässä vertailussa aivan omassa luokassaan. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 2508 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): subwooferin alarajataajuus (6 dB): (jakotaajuudesta riippuva) 4,5 84,5 dB 92 Hz 34 43 Hz Hifimaailma Tannoy Arena Lite H Hifimaailma yvin siististi viimeistelty brittiläinen Tannoy tarjoaa laajalle alueelle puhdasta ja erottelukykyistä ääntä
subwooferin äänenpaineresurssit riittävät hyvin musiikille ja jopa voiman tunne välittyy ajoittain. Diskantin sävy on myös ohut, mutta ei hirveän ärsyttävä. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 2508 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): subwooferin alarajataajuus (6 dB): (jakotaajuudesta riippuva) 4 85,5 dB 88 Hz 27 39 Hz Hifimaailma HYVÄ SUBWooFER HYVä HINTALAATUSUHdE Taso on bassoja kohti laskeva, koska kaiutin on suunniteltu seinää vasten asennettavaksi. + Hyvä stereokuva + Toimii hyvin seinän vieressä pienessäkin huoneessa + Kompaktissa subwooferissa on potkua, mehevyyttä ja kohtalaisesti ulottuvuutta epäpuhtautta diskantilla HIFIMAAILMA 8/2009 35. Hifimaailma TESTIMENESTYS Mittaustulokset Hifimaailma SUOSITTELEMME vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). erityisesti sivusta kuunneltuna kolkkous saa aikaan naislaulajien muuttumisen ikäistään vanhemman kuuloisiksi. Saksalaisen täsmällinen näkemys huokuu yksityiskohdista niin päällä kuin sisuskaluissakin. jarruttelun tuntu tulee ilmi erityisesti akustisia äänitteitä kuunnellessa. satelliittien kova ääni ja matalahkot äänenpainevarat korkeasta jakotaajuudesta huolimatta rajoittavat selvästi äänenvoimakkuutta. integroitumisesta voidaan kuitenkin puhua, vaikka ohut sävy ja matalalle ulottuva toisto eivät kuulosta uskottavalta. keskialueella ja diskantilla on aaltoilua. Möykkävarat eivät ole kärkitasoa, mutta rajoille asti toisto on kontrollissa, eikä bassolaatikko humise erillisenä toosana. Subwooferin toisto ulottuu kohtalaisen alas ja on luonteeltaan mehevää, napakkaa ja sävykästä. kuunteluarviot Mauri eronen subwooferin vapaakenttävaste jakosuotimen minimissä ja maksimissa. Parempi pohjiltaan Ääni ei ole täysin vapautunut vaan tuntuu, että paras avoimuus olisi kuristimella tukahdutettu. artikulaatio on kohtalaisen hyvä ja läsnäoloa mukavasti. keskialueen lämpö on myös hukassa, ja monesta instrumentista puuttuu kuuntelunautintoa tuovaa muhevuutta. Bassopäässä on sopivasti seurattavuutta, uskottavuutta ja kiinteyttä, potkua riittää mukavasti ja toisto pysyy kasassa vähän suuremmallakin voimakkuudella. subwooferin vaste ylettyy kohtalaisen alas ja laskee loivasti. Elac Cinema 3 ESP IV E lacin hyvin pienikokoiset ja hyvin siististi viimeistellyt satelliittikaiuttimet on suunniteltu seinää vasten asennettaviksi, silloin ääni on kaikkein tasapainoisin. Yläpää kaipaisi hieman lisää puhdasta helähdystä pienen alemmalla diskantilla olevan suttuisuuden tilalle. Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Lisätietoja Hinta: 2 419 euroa lisätietoja: scanteknik Oy, puh. kokonaisuus on hieman epätasapainossa vaakakupin kallistuessa hyvän subwooferin puoleen. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. subbarin sulautuu satelliitteihin varsin hyvin korkeallakin jakotaajuudella. se on kuitenkin sen verran vapautuneempi ja dynaamisempi kuin satelliitit, että bassotoiston erillisyys on havaittavissa. Tehovasteapproksimaatio (musta). alakeskialue kaipaisi kovan takaseinän tuomaa tukea luomaan bodya. subbari on selvästi joukon paras erottelemaan basson sävyjä. (09) 2230 0780 www.elac.fi www.elac.com Tekniset tiedot Pääkaiuttimen mitat (l x k x s ): 12,1 x 9,1 x 10,6 cm Pääkaiuttimen massa: 1,2 kg Subwooferin mitat (l x k x s ): 41,5 x 25,7 x 38,3 cm Suwooferin massa: 17,7 kg Toimintaperiaate: pääkaiutin suljettu 2-tie, subwoofer suljettu elementit -matalat äänet: 21 cm, 2 kpl -keskiäänet: 8 cm -korkeat äänet: 1,9 cm Jakotaajuus: 3200 Hz nimellisimpedanssi: 4 ohmia Suurin suositeltu teho: 50 W magneettisuojaus: on liitäntä -naparuuvit -banaanihylsyt -paljas johto subwooferin vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. samu saurama Sävyjä bassopäähän ilmava ja avoin, mutta hyvin leveällä pensselillä summittaisesti maalattu stereokuva
VERTAILUTESTI: PIEnET 5.1-kAIUTInSARjAT 650 - 2 400 EURoA Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Diskantti on onneksi kauniin heleä. Paras sovitus subwooferiin kaipaa korkeahkoa jakotaajuutta. 044 503 3378 www.concepthifi.fi www.mksoundsystems.com Tekniset tiedot Pääkaiuttimen mitat (l x k x s ): 15,9 x 9,8 x 15 cm Pääkaiuttimen massa: 1,8 kg Subwooferin mitat (l x k x s ): 38,1 x 38,1 x 43,8 cm Subwooferin massa: 20,4 kg Toimintaperiaate: pääkaiutin suljettu 2-tie, subwoofer suljettu elementit -matalat äänet: 30 cm -keskiäänet: 8 cm -korkeat äänet: 2,5 cm jakotaajuudet: ei ilmoitettu nimellisimpedanssi: 8 ohmia Suurin suositeltu teho: 100 wattia magneettisuojaus: on liitäntä -naparuuvit -banaanihylsyt -paljas johto subwooferin vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. kuivakan selkeä Hyvin artikuloiva ja selkeästi läsnä oleva, mutta yleiseltä erottelukyvyltään melko vaatimaton esitys. + erinomaiset surroundkaiuttimet + Subwooferilla reilut äänenpainevarat epäpuhtautta äänessä Subbarin ulottuvuus heikko MK Soundin subwooferissa on joukon suurin, 12-tuumainen elementti suljetussa kotelossa. Tahdinnäyttäjänä basso on vertailujoukon parhaita. Basso voisi olla hieman ulottuvampi ja ronskeilla raidoilla vapautuneempi. Basso on tahdikas eikä pyöristele turhia. kokonaisuutena jämpti ja tarkka, mutta melko innostamaton. Lisämagneetti kasvattaa voimakerrointa ja kumoaa elementin hajasäteilyä. alapää on kuivakan napakka, mutta ulottuvuus jää melko vaatimattomaksi ja lievä ylikontrollin tunne syö potkusta terän. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 2508 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): subwooferin alarajataajuus (6 dB): (jakotaajuudesta riippuva) 4,5 83,5 dB 88 Hz 33 48 Hz kilohertsin yläpuolella näkyy terävä resonanssi, viidessä kilohertsissä toinen. alempi diskantti särähtää välillä hieman turhan kipakasti korvaan ja yläpää voisi olla yleisestikin puhtaampi. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Rakenne toimii huomattavasti paremmin kuin keinotekoisen makuiset DSP-vaihtoehdot. subwooferin vaste on loivasti laskeva, mutta korkealla jakotaajuudella alarajataajuus jää hyvin ylös. MK Sound Xenon A merikkalaisen MK Soundin sarjan erikoisuus ovat laajan ja selkeän äänikentän luovat surroundkaiuttimet, jotka yhdistävät dipolin ja tavallisen kaiuttimen yhdessä kotelossa. kuivalla leffaääniraidalla ominaisuudesta on toisaalta enemmän hyötyä kuin haittaa. Kotelossa on myös yksi poikittaistuki jäykistämässä rakennetta. Basson integroituvuus on hyvä. Äänenväri on miellyttävä, mutta himpun verran yläpäähän painottuva. sivusta kuunneltuna yläpää muuttuu hivenen sähäkäksi, ja ässiin ilmaantuu ylimääräistä sihinää. Vahvistimen virtalähde on varsin järeä. 36 HIFIMAAILMA 8/2009. stereokuva on lähinnä suurpiirteisesti kahteen suuntaan piirretty. Miesvokaalien alarekisteriin se tuo sopivasti lämpöä stereokuva on erittäin suurpiirteinen, eikä solisti paikallistu yhteen paikkaan. Subwoofer tarjoaa bassokapasiteettia varsin hyvin, mutta ulottuvuus ja paras ruuti jäävät pimentoon. kuunteluarviot Mauri eronen subwooferin vapaakenttävaste jakosuotimen minimissä ja maksimissa. Täsmällisen kuiva Rytmikkään tarkka, kontrolloitu ja täsmällinen tahti. Tehovasteapproksimaatio (musta). Pieni kompressointi on kuitenkin kuuluvia sivuääniä parempi kompromissi. keskialueelta kaiutin hakee sävyä yksityiskohtiin eikä toista tunkkaisiakaan äänitteitä liian ummehtuneesti. keskialueelta tosin kuuluu rosoa, joka ilmenee ajoittain raskaalla materiaalilla ylimääräisenä energiana. Matalimpia ei kuulu, mutta subbari ei toisaalta missään vaiheessa dominoi setin ääntä. samu saurama Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Lisätiedot Hinta: 2 385 euroa lisätietoja: Concept Hifi Oy, puh
kuunneltavan arvoinen setti, sillä omalaatuisuuteen saattaa viehättyä. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 2508 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): subwooferin alarajataajuus (6 dB): (jakotaajuudesta riippuva) 2 79 dB 84 Hz 28 30 Hz keskialueella ja aladiskantilla on voimakkaita resonansseja. korkeimpien taajuuksien esilletuonti on niin vahvaa, että peltien ääneen tulee kummallista triangelimaista sävyä ja puhaltimet tuntuvat vuotavan ylimääräisistä kohdista. Tehovasteapproksimaatio (musta). Bassossa on hieman ylimääräistä touhuilua, mutta subbari tukee hienosti pääkaiuttimia. elokuvakäyttöön subbari on hieman alimitoitettu. Toisaalta perinteistä stereokuvan tarkkuutta ei ole. vokaaleissa on miellyttävää lämmintä pohjaa, ja leffasoundeihin tulee riittävästi ambienssia matalien myötä. Satelliitit toimivat parhaiten seinän läheisyydessä, muuten ääni jää ohueksi. Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Bassopää on melkoisen mujuinen ja yksinuottinen. Helppo kuunneltavuus saa antamaan paljon muuta anteeksi. Yleissävy on yläpäähän kallellaan, mutta sihinä ei ole niin aggressiivista kuin pahimmissa tapauksissa. Tarkkuudesta ei tosin voida puhua. Basso tuntuu hieman heppoiselta kunnollisen subbarin pohjaksi. Musiikilla ilmiö on sympaattinen, joskaan ei tarkan kuivasta monitorisoundista pitäville sopiva. Keskikaiutin on akustisesti samanlainen pääkanavien kanssa ja istuu tehtäväänsä poikkeavasta ulkoasusta huolimatta. Äänikuva on iso ja avara, ja se toimii laajalla kuuntelualueella. etenkin alimmilla taajuuksilla ahdistuneisuus nousee nopeasti pintaan äänenvoimakkuuden kasvaessa, integraatiokaan ei oikein toimi. samu saurama Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Lisätiedot Hinta: 899 euroa lisätietoja: Loudgroup Oy, puh. Tehovasteessa on suuri korostus diskantilla. 020 1986 200 www.loudgroup.fi www.miragespeakers.com Tekniset tiedot Pääkaiuttimet mitat (l x k x s ): 10,7 x 14,9 x 11,1 cm Pääkaiuttimen massa: 1,2 kg Subwooferin mitat (l x k x s ): 30 x 35 x 30 cm Subwooferin massa: 8,8 kg Toimintaperiaate: pääkaiutin ympärisäteilevä suljettu 2-tie, subwoofer refleksi elementit -matalat äänet: 21 cm -keskiäänet: 7 cm -korkeat äänet: 1,9 cm Jakotaajuudet: 2700 Hz nimellisimpedanssi: 8 ohmia Suurin suositeltu teho: 100 wattia magneettisuojaus liitäntä -naparuuvit -banaanihylsyt -paljas johto subwooferin vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Helposti kuunneltava Hyvin avara stereokuva, mutta silti vielä seurattava. Ääni ohjaa musiikin sisältöön pitämällä äänitetekniset detaljit poissa esiltä. sävyssä kuuluvat pinnassa olevat ässät ja hieman kevyt yleisluonne. kun bassokanavassa jytisee, jäävät resurssit vajaaksi. kaiuttimet tuovat hyvin tilaa esille, ja luovat omintakeisen kaiun ääneen. + iso äänikuva, jota voi kuunnella laajalla alueella + asennusta helpottaa toimivuus heti seinän vieressä Ylikirkas diskantti Subwooferin dynamiikka ja erottelukyky heikkoja Miragen kahdeksantuumainen subwooferelementti on muovirunkoinen, kuten Elacin subwooferinkin elementit. Leffalla kaikuisan kentän saattaa mieltää yliavaruudeksi, josta joko pitää tai ei. Plörinän sijaan subbari jättää kohteliaasti näyttämön eikä edes yritä suoriutua liian haastavasta materiaalista. Tietty terävyys hallitsee ääntä. Kotelo on refleksiviritteinen. HIFIMAAILMA 8/2009 37. Taso ei laske käytännössä yhtään sivusta kuunneltaesssa. Subwooferin äänenlaatu jättää paljon toivomisen varaa. kuunteluarviot Mauri eronen subwooferin vapaakenttävaste jakosuotimen minimissä ja maksimissa. omintakeinen ja kaikuinen Hyvin omintakeinen äänimaailma. subwoofer toistaa suorana melko alas, ja jakosuodin käyttäytyy juuri oletetulla tavalla. Mirage Nano 5.1 HGB M iragen ympärisäteilevä rakenne voi jakaa mielipiteitä. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. stereokuva muljuu epämääräisesti. kaiutin tarvitsisi selvästi kovan takaseinän taakseen tuomaan bodya ääneen
akustinen materiaali toimii heleän elävästi, purkitettu studiosäilyke taas käy helposti kihiseväksi. keskialueen puhaltimet taas ovat melkoisen tukossa. subwoofer ei toista alas jakotaajuuden maksimiasennossa, ja ylätaajuuksien nopea suodatus vaikeuttaa sovitusta pieniin satelliitteihin. Monitor Audio B rittiläisen Monitor Audion RadiusHDsarja muistuttaa ulkonäöltään eniten perinteistä isompaa kaiutinta. Kirkas sointisävy voi innostaa tai inhottaa, joten omakohtainen testaus on syytä tehdä. Miesvokaaleissa on kivasti jytyä ja sielua, mutta naiset menevät kireänpuoleisiksi. energiamaksimit ovat bassolla, kilohertsin alueella ja aladiskantilla. seinustan läheisyyttä kaivataan tuomaan sopivasti mehevyyttä yleissävyyn. Bassotoisto jää tasapaksusti murisevana vaatimattoman oloiseksi, potku ja napakkuus ovat hukassa, samoin ulottuvuus. kaiuttimet poimivat ääniraidoista pieniä yksityiskohtia, mutta yleissävy on kirkkautensa johdosta vähemmän nautittava. + Hyvä stereokuva + elävä ääni varauksin Subwooferin tukkoisuus Monitor Audion suljetussa kotelossa on 10-tuumainen metallikartioinen basso. Subwoofer jätti pehmeäsointisena ja tukkoisena vähän toivomisen varaa. kuunteluarviot Mauri eronen subwooferin vapaakenttävaste jakosuotimen minimissä ja maksimissa sekä ohitettuna. Särmikäs selvästi ylempiin ääniin kallellaan oleva toisto. stereokuvassa on keskimääräistä enemmän jäsentyneisyyttä, ja ääni irtoaa kaiuttimien välistäkin jonkin verran. samu saurama Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. Lisätiedot Hinta: R90HD 210 euroa / kpl, R370HD 740 euroa lisätietoja: Concept Hifi Oy, puh. Muhjuisuuteen asti ei mennä kuin vaativimmilla, dynaamisilla ääniraidoilla. 044 503 3378 www.concepthifi.fi www.monitoraudio.co.uk Tekniset tiedot Pääkaiuttimen mitat (l x k x s ): 19,8 x 12,5 x 14 cm Pääkaiuttimen massa: 2 kg Subwooferin mitat (l x k x s ): 32 x 37 x 32 cm Subwooferin massa: 11,9 kg Toimintaperiaate: pääkaiuttimet 2-tie refleksi, subwoofer suljettu elementit -matalat äänet: 25 cm -keskiäänet: 10 cm -korkeat äänet: 2,5 cm Jakotaajuudet nimellisimpedanssi: 8 ohmia Suurin suositeltu teho: 100 wattia magneettisuojaus liitäntä -naparuuvit -banaanihylsyt -paljas johto subwooferin vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. kirkas ja elävä intiimin läheinen soundi, jossa artikulaatiosta syö parhaan terän ässiä sössivä yläpään runsaus. Fonin sävy on hieman muovinen, ja elävyys jää vajavaiseksi akustisista instrumenteista. sivuääniä alkaa kuulua, mutta ne ilmenevät pikkuhiljaa äänenvoimakkuutta kasvattaessa. stereokuva jää melko kaksiulotteiseksi ja suurpiirteiseksi. Identtinen viisikko toimii hyvin seinän lähellä vaikkakaan ei ihan kiinni. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Dynamiikan vaihtelut tulevat keskialueellakin hyvin esiin. Basson yleisluonne on parhaita pehmeämpi kontrabasson soidessa hieman pulleasti. VERTAILUTESTI: PIEnET 5.1-kAIUTInSARjAT 650 - 2 400 EURoA Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). sähäkät pellit tulevat korostuneesti esiin, ja banjon metalliset kielet tuovat olemassaolonsa selväksi. Tehovasteapproksimaatio (musta). Ylärekisterissä soundi on raaempi. Tuplamagneettinen moottori on varsin järeän oloinen. 38 HIFIMAAILMA 8/2009. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 2508 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): subwooferin alarajataajuus (6 dB): (jakotaajuudesta riippuva) 4 85 dB 80 Hz 28 46 Hz Tehovaste aaltoilee loivasti
elävyyden puute ja tasapaksu esillepano vaivaavat äänitteestä toiseen. varsinaista poksumista tai rutinaa ei silti ilmene. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Diskanttialueella on jonkin verran aaltoilua. elämyksiä se ei kuitenkaan kirvoita, ja matalien taajuuksien toisto on varsin vaatimatonta. subwooferin toisto ei ylety kovinkaan alas jakotaajuus maksimissa. T Jamo A402 HCS5 kuunteluarviot Mauri eronen anskalaisen Jamon kaiuttimissa halpuuden tunnetta on saatu hyvin piilotettua alumiinisilla päätypaloilla ja koko kaiuttimen peittävällä kangasverhoilulla. Ääni on melko tasapainoinen ja siisti, mutta mitäänsanomaton. subwooferin vapaakenttävaste jakosuotimen minimissä ja maksimissa. Siisti mutta tylsä Hyvin tasaisen kuivakka soundi, joka ei kykene kiinnittämään kuuntelijan huomiota. Mikään instrumentti ei herää eloon. satelliiteissa ei ole varsinaisia sävyvirheitä, vaikka yläpää jää hieman mattapintaiseksi ja piano tukkoiseksi. voimakkuuden nosto tuottaa nopeasti subbarista sivuääniä. 020 1986 200 www.loudgroup.fi www.jamo.com Tekniset tiedot Pääkaiuttimen mitat (l x k x s ): 13 x 13,6 x 12,9 cm Pääkaiuttimen massa: 1,2 kg Keskikaiuttimen mitat (l x k x s ): 46 x 14,7 x 12 cm Keskikaiuttimen massa: 3 kg Subwooferin mitat (l x k x s ): 30,8 x 32,9 x 30,8 cm Subwooferin massa: 9 kg Toimintaperiaate: pääkaiutin suljettu 2-tie, subwoofer refleksi elementit -matalat äänet: 21 cm -keskiäänet: 7,5 cm -korkeat äänet: 1,9 cm Jakotaajuudet: ei tiedossa nimellisimpedanssi: 6 ohmia Suurin suositeltu teho: 90 wattia magneettisuojaus: ei tiedossa liitäntä -paljas johto Erottelukyvytön Perussävyltään melko tasapainoinen esitys kärsii lähinnä yleisestä erottelukyvyn puutteesta. Tehovasteapproksimaatio (musta). Paketti on äänellisesti ärsyttämätön ja riittävän luonnollinen, jotta sitä voi kutsua hifiksi. stereokuva on hyvin suurpiirteinen, asioille löytyy vain summittainen sivusuuntainen paikka. Ääni on tasapainossa osaten silti olla harvinaisen mukaansa tempaamaton. Kotelo on refleksiviritteinen, mutta verhoiluna oleva kaiutinkangas peittää putken suun ja vähentää virityksen tehoa. HIFIMAAILMA 8/2009 39. suuntaavuusindeksi (10010 000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 2508 000 Hz): alarajataajuus (6 dB): subwooferin alarajataajuus (6 dB): (jakotaajuudesta riippuva) 4,5 83,5 dB 89 Hz 39 49 Hz Bassotoisto jää pikkukaiuttimeksikin varsin ylös. + rauhallisen siisti äänensävy Keskikaiuttimen ääni istuu huonosti pääkaiuttimiin sivusta kuunneltaessa Vaatimaton subwooferin suorituskyky Jamon kahdeksantuumainen subwooferelementti on hyvin kevytrakenteisen oloinen tehtäväänsä. Äänenpainevarat ovat hillityt, ja subwooferin kontrollin pettämisen kuulee selvästi. Perussoittimin ylä-äänet ovat kautta linjan suttuisempia kuin sävykkääksikin luonnehdittava alarekisteri. Basso jymähtää voimattomana ja sävyttömänä, dynamiikkaongelma on pahin juuri bassoalueella. subwooferin toisto on jotensakin kohdallaan, mutta siinä on epämääräisyyksiä. Pääkanavista paljon poikkeava keskikaiutin on sarjan heikko lenkki yhdessä vaatimattoman subwooferin kanssa. samu saurama Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. subwooferin vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. Lisätiedot Hinta: 649 euroa lisätietoja: Loudgroup Oy, puh. ilottoman eloton toisto ei rassaa, mutta ei myöskään saa mitenkään kiinnostumaan sisällöstä tai soundista. Täysin kuunneltava kattaus joka tapauksessa
Pian ulos löytävät myös yrittäjäpariskunta Tuula ja Aarno Salokorpi sekä hallituksen jäsen Andras Varga. moinen tapa, että kun joku työkalu oli hävinnyt, huudettiin tätä venäläistä. Kun jonkun tavaran jättää pöydälle, se varastetaan. "Yhden mallin kummi on Pietilän N ykymuodossaan Profel Oy on perustettu vuonna 2001. Harrin kaiutin oli syrjäisessä paikassa, mutta niin on Profelkin. Lähdimme Harrin kaiuttimesta reippaasti myöhässä, kiitos Isoniemen Harrin hyvien kertomusten. Pihapiirissä on asuintalon lisäksi erillinen pieni elektroniikkapaja. "Minulla oli iso elektroniikkafirma vielä pystyssä, kun kehittelin ensimmäistä mallia. Mallistossa on sekä aktiivisia että passiivisia kaiuttimia. Kaikki tarvittava on käden ulottuvilla. Sitten firmasta ei enää kuullakaan seuraavina vuosina." Alun perin yrityksen tuotanto suuntautui studiopuolelle. Silloin meillä oli sem- 40 HIFIMAAILMA 8/2009. Vargan tehtävänä on mainonnan hoitaminen. Sen kehitys kesti neljä vuotta, ja siinä monet aloittelevat yritykset menevät harhaan. R A P O R TTI: K OTI mAI seT KAIu T InvAl mIs TAjAT: P R Of e l Tietoa elektroniikasta elektroniikkapajalla. Audiopolin kaiutinkierros Audiopolin excursioporukan matka jatkuu seuraavaksi kohti Jämsänkoskea ja Profelin pajaa. Hän sitten selitti, että heillä meininki on erilaista. Tuotekehityksessä Salokorpi kertoo päässeensä alkuun melko kivuttomasti. Nykyään Aarno Salokorven vastuulla on suunnittelu ja tuotanto. Usein rahoituksen loputtua vuoden jälkeen on pakko työntää joku viimeistelemätön malli markkinoille. Aina se työkalu löytyi hänen taskustaan. Sinne suuntaamme ensimmäiseksi. Pajassa on melkoinen määrä tavaraa, mutta työpisteet ovat siistejä. Tuula Salokorpi vastaa elektroniikan valmistuksesta. "Minulla oli ennen Profelin perustamista 50 hengen teollisuuselektroniikkapaja. Siellä oli 50 naista kokoamassa piirilevyjä. Sitä ennen Salokorvilla oli muita yrityksiä, joiden puitteissa kaiuttimia suunniteltiin. Pihalla meitä vastassa on aluksi vain reippaan oloinen koira. Mitään ei löytynyt, ellei kaikki ollut hyvässä järjestyksessä. Kerran tuli Venäjältä eräs diplomi-insinööri elektroniikka-asentajaksi saamaan työkokemusta Suomesta. Profelin paja Salokorpien kodin yhteydessä. Nyt kaiuttimia on suunniteltu jo useampi vuosi myös olohuonekäyttöön. Vaikeaahan siitä on sitten muuttua." Naisia ja kummeja, tuloksena kaiuttimia Salokorpi alkoi suunnitella ensimmäisiä aktiivikaiuttimiaan tuotteeksi 1989. Salokorvella on nykyisin uusille kaiutinmalleille kummi. "Aika useasti hiukan erikoisempia kaiuttimia rakentavat pajat ovat tällaisia pieniä muutaman hengen yrityksiä", Salokorpi toteaa
"Minulla on tallessa kaikkien rakentamieni kaiuttimen taajuusvasteet ihan alusta asti. Kun näki kaksi vikaa ja vaihtoi niiden komponentit, niin oltiin täysin metsässä. "Minä käytän aika paljon tietokonetta suunnittelussa. "Kaksi suomalaista, tanskalainen ja virolainen firma haluavat ostaa minulta vahvistimia. Markkinoihin vaikuttivat myös digiboksien ja taulutelevisioiden tuleminen. Emme tee mittauksia tässä vaiheessa. "Meillä on kaikissa piireis- HIFIMAAILMA 8/2009 41. Toisaalta on iloinen asia, että vinyylilevyjä on alettu taas tehdä yhä enemmän." "Meidän pitää kaiuttimien suhteen ymmärtää se, mitä esimerkiksi Volvo on ymmärtänyt autojen suhteen. Se on pieni homma sitten vain koota kaiutin. Sitten päästään kaiutinten testaamiseen. Kaiuttimen tullessa huoltoon voidaan sitten todeta, onko alkuperäinen taajuusvaste muuttunut vaikka putoamisen seurauksena." Kaiuttimet kasataan Profelilla vasta tilauksen tultua. Kuuntelen noin 3040 levyltä pieniä pätkiä ja vertailen kaiuttimen eri ominaisuuksia." Salokorpi pitää hyvää aktiivikaiutinta helpommin suunniteltavana kuin hyvää passiivis- Yksi parhaista tavoista tehdä haastattelua on viinilasi kädessä. Tomi, joka miksaa muun muassa Eppujen levyt. Pitää olla riittävästi väriskaalaa ja riittävän pieniä kaiuttimia. "Nyt kun tilanne on epävakaa eikä oikein tiedetä mihin ollaan menossa, olen satsannut sinne halpaan päähän. Tämä on kuitenkin samalla myös harrastus." ta. Naiset tekevät valinnat. Vaimo onkin kysellyt miksi en myisi firmaa, mutta mitä minä sitten tekisin. Passiivikaiuttimessa voidaan vain vaimentaa. Varsinkaan, kun vaimo aina pakottaa siivoamaan ennen takaisin laittoa. Kokoamispisteessä oli kaikki siististi omissa lokeroissaan ja kädenulottuvilla. nikanavaääni. Nykyään, kun on muotia tehdä pieniä kaiuttimia, pitää vahvistinmoduuliin suunnitella bassonkorostus." Salokorven suunnittelemista vahvistinmoduuleista ollaan kiinnostuneita myös muualla. Kaiuttimia. "Meillä on kaikki komponentit valmiina. Nykyään on muodissa kaikki pieni ja kompakti. Tällä hetkellä sellaisina toimivat PS55:t. Nykyään vaihdan yhden komponentin kerrallaan ja otan jokaisen työvaiheen jälkeen taajuusvasteen tietokoneelta." Suunnittelun viimeisessä vaiheessa Salokorpi vie kaiuttimet kuunteluhuoneeseen ja vertaa niitä referenssikaiuttimiin. Toisaalta tämä meidän sektori on todella kapea. Minusta aktiivikaiuttimet ja pieni nollasta yhteen esivahvistin voi olla koko musiikintoistolaitteisto. Kaiuttimen pitää kestää se." Valmiiden kaiuttimien tiedoille voi olla käyttöä myös kaiuttimien valmistamisen jälkeen. "Piirikortit tulevat valmiina ja täällä ladotaan komponentit. Siksipä kaiuttimessa on nyt kytkin diskantille. Siinä on asento Tomille, asento minulle ja sitten vielä kaksi tummempaa vaihtoehtoa." Tällä hetkellä kaiutinsuunnitteluun vaikuttaa myös taantuma. Tätä riviä ei mielellään pureta messuille tai muualle. Myös mp3:sia voi soittaa melko hyvällä laadulla, kunhan ei pakkaa musiikkia liikaa." Alaan vaikuttaa Salokorven mukaan myös uusien tekniikoiden syntyminen. Aikaisemmin emme myyneet juurikaan stereokauppiaille tai tietokonekauppiaille. Äänimies ihmettelee, mihin äänet katosi, ja nostaa signaalin täysille. Pitää tehdä riittävän halpaa, mutta silti riittävän hyvää. "Aktiivikaiuttimessa on ylivoimaista se, että siinä voidaan myös korostaa tiettyjä taajuuksia. Sitä on tehty joskus erikoisinkin keinoin. "Tässä vaiheessa tehdään vielä paljon töitä. "Tällä hetkellä en tiedä voittaako analoginen ääni vai mo- Hienoja ominaisuuksia Profelin kaiuttimissa on monenlaisia hienolta kuulostavia toimintoja, kuten erilaisia suojauksia. Olenkin sanonut, että voimme korjata sähköisesti akustisia virheitä." Tuotanto Mallin tullessa tuotantokuntoon työt alkavat piirikorttien ladonnalla. Salokorpi kritisoi kuitenkin ostajia, jotka tuijottavat vain niitä. Siinä joku potkaisee kaiuttimesta signaalipiuhan irti. "Muistan, kun ensimmäiset kaiuttimet menivät Ylelle ja minulta kysyttiin kestääkö kaiutin johtotestin. Sen jälkeen tarkastetaan kortit pintapuolisesti. Sitten mittaillaan proton käppyröitä ja aletaan suunnitella sille sopivaa vahvistinta. Sitten laitetaan taas piuha kiinni ja syntyy hirveä pamaus. Meillä on niin paljon värivaihtoehtoja, että olisi turhaa pitää mitään varastoa." Suunnitteluprosessi Kaiuttimen suunnittelu lähtee Profelilla mallintamisesta. Siinä simuloin malleja ja seuraavaksi tehdään prototyypit kaiuttimista. Suunnittelu on pitkälti pelkkää matematiikkaa. Vasta lopussa mittaamme vasteet ja muut ominaisuudet valmiista kaiuttimesta." Loppukasauksessa kiinnitetään ensin elementit ja sitten takalevy, jossa on jo elektroniikka paikallaan. Aluksi oli hankalaa suunnitella piirejä. Tomi piti niin kirkkaasta äänestä, etten suostunut tekemään ihan niin kirkasta
Kysyin joskus Ruotsin radion ääniammattilaisilta, miksi ei enää näin ole. Ajattelin, että teen niin vaikean elektroniikan, että minua on vaikea matkia. Tosin parhaat arviot sain kerran Senaatintorilla, kun soitimme mandoliinimusiikkia. Ruotsissakin oli ennen korkeatasoista kaiutinvalmistusta. Lisäksi monelta Ruotsin radion äänimieheltä löytyy nyt kaapistaan kummallisesti kolhiintuneita Profelin kaiuttimia. Kun kerron, että teen kotiviiniä, ensimmäinen kysymys on, paljonko siinä on prosentteja. Vastasin siihen, etten tiedä. Vakuutusyhtiö ei vaatinut törmäyksen kaiuttimia takaisin." Audiomaailmassa Salokorpea huvittaa liiallinen laitepullistelu. He sanoivat, ettei heidän enää tarvitse. Lähtökohtana olisi kertoa, että suomalainen kaiutintuotanto on todella korkealla tasolla. Olen huomannut, että suomalaisuutta pidetään maailmalla positiivisena asiana, kun puhutaan laadukkaista kaiuttimista ja komponenteista." Aina kaiuttimien vienti Ruotsiin ei kuitenkaan ole sujunut mallikkaasti. Sitten, kun en enää pysty, lopetan. "Kun tulee yksi jakotaajuus lisää, tulee kymmenen kertaa enemmän töitä." Idea kaiuttimesta sai alkunsa messuilla. Hinnan sanomisen jälkeen tulee vastaukseksi, että mulla on sellainen, joka maksaa vielä enemmän. "Minulta kysyttiin, kuinka kauan pystyn tekemään aina vain parempia kaiuttimia. Niissä se poistaa signaalijohdoista syntyvän hurinan. "Onneksi meidän systeemeihin ei tarvitse laittaa sormenpaksuista kaiutinjohtoa, niin kuin jotkut asiantuntijat väittävät. Kukaan ei ole kysynyt, miltä se maistuu." n 42 HIFIMAAILMA 8/2009. Olen samasta syystä hiukan äkäinen suomalaisille. Se on lähinnä myyntikikka. "Minä olen uskollinen omalle näkemykselleni. R A P O R TTI: K OTI mAI seT KAIu T InvAl mIs TAjAT: P R Of e l sä standby-toiminto, vaikka piiri ei käytännössä kuluta yhtään wattia pelkästään päällä ollessaan. Sitten olen todella pettynyt, jos ei voiteta testejä. Kerran Profel myi Ruotsin radiolle 50 kaiuttimen erän, jonka lähettifirma ajoi Ruotsissa ojaan. Kysyin itseltäni, missä olen maailman paras. Suomesta tulee riittävän hyviä. "Sain sitten myytyä sille kuskille toiset 50 kaiutinta lisää. Kolmitiemallissa niitä on moninkertaisesti sama määrä. "Ensimmäisenä, kun nämä tietyn tyyppiset ihmiset tulevat katsomaan laitteita, he kysyvät paljonko tämä maksaa. Tämä varmaan kertoo, mitä mieltä minä olen sellaisista johdoista, joita kukaan ei suostu testaamaan sokkona." Ryhmä tiukasti asemissaan tarkastelemassa äänitykitystä. Partaveikot tiukassa keskustelussa, tarkkailijana Andras Varga. Oma näkemys tärkeä Salokorvelta kysellään usein, miksi hän tekee vain tietynlaisia kaiuttimia. Tuumasin, että tunnen varmaan kaikista parhaiten elektroniikan. Olen mielestäni onnistunut saamaan aikaiseksi hyvän vaihekäyttäytymisen jakotaajuuden molemmilla puolilla. "Meillä on tässä myös Andraksen kanssa tulossa sivusto, jossa kerrottaisiin suomalaisesta kaiutinvalmistuksesta. Eräs vanhempi nainen tuli ihmettelemään, missä se mandoliininsoittaja on." Suomalaisuutta ilman pullistelua Salokorpi liputtaa ehdottomasti suomalaisten tuotteiden puolesta. Jotkut ammattiostajat pitävät sitä hienona toimintona, vaikka eivät ymmärtäisi mitään elektroniikasta tai kaiuttimista." Salokorven mukaan standby on subwoofereissa aiheellinen toiminto. Ihan tavallinen kaksitiekartiokaiutin on se, jota osaan tehdä. Siinä on puolet tuuria ja puolet taitoa. Esimerkiksi Ruotsin yleisradion audiopuolen pomo pitää Profelin kaiuttimien keskialuetta selkeimpänä kaikista kaiuttimista." Salokorven viimeisimmissä malleissa on kuitenkin myös kolmitiekaiutin. Esimerkiksi yksittäisessä 4-tuumaisessa kaiuttimessa on 262 komponenttia
TE S T I : KaI uTI n Tang E nT P r EST IgE TeksTi: Ville Riikonen kuvaT: Samu SauRama MiTTaukseT: klauS aJ RiedeReR Ja PoJu antSalo / tkk Tanskassa on vahva kaiutinvalmistuksen perinne. Tällä kertaa saamme ihmetellä Tangentin lippulaivaa Prestigeä. Uutukainen on vakuuttavan oloinen kaiutin, jolla on luonnetta ja karismaa. Tangentin suuntaan 44 HIFIMAAILMA 8/2009
Diskantin sävy on hyvin kaunis. Suurella koollaan se ei varmasti huku sisustukseen, mutta ostajakuntaa tämä tuskin häiritsee sen verran erikoinen on ulkonäkö, että jos siihen mieltyy, sitä mielellään esitteleekin. sivuilta mitatut vasteet säilyttävät muotonsa kohtalaisesti, mutta tehovasteapproksimaatio on hyvin epätasainen. Lisäviive taajuusalueella 10020000 Hz. YHTEENVETO Tangent Prestige on laadukas lattiakaiutin, joka painii vaativassa hintaluokassa. Tehovasteapproksimaatio (musta). Tangent Prestige Hinta: 3 990 /pari Valmistaja: Tangent lisätietoja: av-komponentti Oy, Puh: (09) 8678 020, www.tangent-audio.com, www.tangent-audio.fi tekniset tiedot mitat (l x k x S): 21,5 x 125 x 30 cm toimintaperiaate: 2,5-tie, bassorefleksi elementit - Matalat äänet: 16,5 cm, 2 kpl - korkeat äänet: 2,6 cm - Jakotaajuus: 2900 Hz tehosuositus: 20200 W nimellisimpedanssi: 6 Ohmia magneettisuojaus: ei Paino: 31 kg liitäntä - Naparuuvit: kyllä - Banaanihylsyt: kyllä - kaksoisjohdotus: kyllä suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): Herkkyys (1 m, 2,83 v, 10010000 Hz): alarajataajuus (6 dB): 4,5 88 dB 56 Hz Taajuusvaste on erittäin epätasainen. Kotelon viimeistely, komponenttien laatu ja kokonaisuus ovat vaikuttavaa tasoa. aivan matalimmat katoavat, mutta nekään eivät sotke toistoa. Basso on kuivakka ja ulottuvuus jää vaatimattomaksi. + Työn ja kotelon laatu + kirkas ja helppo soundi Taajuusvasteen epätasaisuus samu saurama Jämptin helppo Hieman mattapintainen soundi. Se ei välttämättä ole yleispätevää testivoittaja-ainesta, mutta takuulla persoonallinen ja karismaattinen tuttavuus. Harvoin tämä onnistuu ilman terävyyttä ja rasittavuutta, mutta Tangent onnistuu tässä. keskialueella on vain ikävää ohuutta, kovuutta ja kliinisyyttä, jotka syövät kuuntelunautintoa. sadan hertsin jälkeen tuleva kuoppa näyttää siltä kuin bassoelementit olisivat vastakkaisvaiheessa. Tangent Prestige on kaukana tylsästä. Muilla levyillä soundi voi mennä turhankin ärhäkkääksi. Sen sijaan basso- ja keskialueella on vääristymiä, jotka häiritsevät. Skarppi kirkas ja skarppisointinen ääni, jossa on keskimääräistä enemmän diskantin erottelua ja iskevyyttä. stereokuva on syvä ja tuo hyvin esiin keskelle miksatun solistin. ensiksi himmeys kiinnittää huomion, mutta kuuntelun jatkuessa ominaisuuden huomaa tekevän palveluksen; ääni on helpon tuntuinen eikä kiristele. Siinä riittää persoonallisuutta, mutta on selvää, ettei se sovellu kaikille, vaan testikuuntelu on enemmän kuin suositeltavaa. TE S T I : KaI uTI n Tang E nT P r EST IgE Mittaustulokset vapaakenttävaste kohtisuoraan edessä 2,5 m:n etäisyydellä (punainen), 20 astetta sivussa (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä). Bassopää on muheva ja mehevä, mutta ei aivan niin erotteleva kuin voisi toivoa. keskialue on erotteleva ja artikuloiva, joskin samalla hiukan taka-alalle, ylimpien taajuuksien taakse vetäytyvä. Yläkeskialueelta puuttuu eloa, mikä ilmenee instrumenttien tummuutena, piano on kallellaan muoviseen. Mittaustuloksissa ei ollut hurraamista, mutKuunteluarviot Mauri eronen Mikael Nederström ta nehän ovat vain puoli totuutta. kaupallisen kuuloinen soundi, jonka sointitasapaino toimii paremmin tummasävyisillä ja aneemissävyisillä äänitteillä, mihin kaiutin tuo uutta eloa. Bassolinjojen seurattavuus on erinomainen tavaran paljoudesta huolimatta. Tarkka ja selkeä Hyvin vahvasti avoin ja selkeä, mutta liioittelematon stereokuva ja kirkas yleisote. soinnillisesti liikutaan siis aivan loudness-efektin tuntumassa. Prestigen laadussa ei ole mitään huomauttamista. aivan ilmaiseksi tämä ei ole tullut, sillä ylimmillä taajuuksilla syntyy monella levyllä tunne lievästä yliannostelusta. Lisää mehevyyttä kaipaisi, mutta yläbasso ei tunnu sietävän takaseinän läheisyyttä lämmikkeeksi. vaatisi hyvin meheväsointisen oheiskaluston seuraa. Rytmistä vauhtia ja tarkkuuttakin on, mutta innostava elävyys on täysin hukassa. sivusuunnassa asiat sijoittuvat sangen tarkasti, mutta eivät pistemäisesti. 46 HIFIMAAILMA 8/2009. Soidessaan Prestige näytti kyntensä. alapää tulee kumisematta, ajallaan ja tarvittaessa voimalla. Persoonallisen, mutta ei kovin analyyttisen soundin vahvuutena on ehdottomasti diskantin kirkkaus ja heleys. Miesvokaaleissa on alimmassa rekisterissä sopivasti lihaa, mutta välillä kolkkoa sävyä. vaimenemisvaste taajuusalueella 20200 Hz. vaimenemisvaste taajuusalueella 20020000 Hz. Harvalla levyllä tämä on kuitenkaan vakava ongelma, koska korostuma on kohtuullisen korkealla. kaiutin sopii hyvin viileämmänkin oheiskaluston kumppaniksi ja on helppo kuunneltava suurillakin voimakkuuksilla. keskitaajuudet mutkittelevat pahasti, ja korkeiden äänten taso nousee kohti ääripäätään
Studiokäytössä vaadittavaa äänenpainetta ja tarkkaa toistoa tuottamaan suunnitellut subwooferit toimivat kotonakin eleettömän varmasti, toistaen elokuvan tai musiikkiäänitteen matalimmat taajuudet juuri kuten äänitteen tekijät ovat halunneet. Hifimaailma TESTIVOITTAJA 7000-sarjan subwooferien jykevyys ulottuu ulkomuodosta äänenlaatuun. Yhdessä 8000-sarjan pääkaiuttimien kanssa valikoimasta löytyy oikeankokoinen ratkaisu jokaiseen kotiteatteriin. Katso lisätietoja ja jälleenmyyjät www.genelec.fi Genelec
KOKEILU: DA-m UU ntI m Et TeksTi: Mikael NederströM kuvaT: Pekka VääNäNeN Muunnosten magiaa 48 HIFIMAAILMA 8/2009
Muistipaikka 64 eri korjaukselle on mukava lisä. DA-muunnin on äänen kannalta CD-soittimen tärkein lenkki. Mukana on 10 parametrista suodinta kanavaa kohden, 1/3-oktaavin jyrkkyydellä toimiva graafinen taajuuskorjain sekä feedback destroyer moduuli, jolla voi tehdä hyvin kapea-alaisia vaimennuksia koko taajuuskaistalla. Huonekorjaimen sielunelämää, säätöjen tekemistä ja huonevasteen mittaamista on käsitelty tarkemmin tuolloin, joten siihen ei mennä tällä kertaa sen syvemmälle. Jos musiikkimaku painottuu esimerkiksi vanhan heavyn ja progen suuntaan, on tällainen ominaisuus rahan arvoinen. Lyhyen kokeilun perusteella Behringer ei vaikuttanut ääneen oikeastaan millään tavalla sävynsäädöt ohitettuina ja digitaalisesti kytkettynä, joten se sai tässä vaiheessa pysyvän paikan hyllystä. Analogiset liitännät, joita käyttämällä laite tekee ylimääräisen AD- ja DA-muunnoksen, ovat balansoituja XLR-ottoja ja -antoja. Suurin ero Behringerin aikaisempiin malleihin on se, että mukana on myös optinen toslink-digitaaliotto ja -anto. Muutama huolellinen sokkotesti varmisti sen, että alussa kuultu dynamiikan lievä latistuminen oli hyvin todennäköisesti kuvittelua. Digireitti löytyy myös AES/EBU-tasoisena, niin ikään XLR-liittimin toteutettuna. Tämä vaatimus edellytti korjaimen kytkemistä digikaapeleilla CD-pyörittimen ja muuntimen väliin. Jos etupään parantamiselle on tarvetta, mutta vanha pyöritin hoitaa hommansa edelleen hyvin, kannattaa päivityksessä panostaa kunnolliseen DA-muunnokseen. S anotaan heti kättelyssä, että tämän jutun luonne on estottoman rönsyilevä ja subjektiivinen. Täysparametrisia korjaimia on markkinoilla paljonkin, mutta nopealla etsimisellä löytyi ainoastaan yksi so- Cambridge Audio Dacmagic Heed Audio Dactilus musical Fidelity V-DAC Russ Andrews DAC-1 piva ja kohtuuhintainen vaihtoehto: Behringer DEQ2496. Ja ainoa järkevä tapa kytkeä korjain kaksikanavalaitteistoon tuhoamatta kokonaisuuden äänenlaatua on säilyttää ketju digitaalisena niin pitkälle kuin mahdollista. Kuten nimikin sanoo, DEQ2496:n AD- ja DA-muunnokset tapahtuvat 24 bitin ja 96 kilohertsin taajuudella. Mitä järkeä ulkoisessa muuntimessa siis olisi. Lievä loudness tekee ihmeitä Iron Maidenin kulta-ajan levytyksille. Huonekorjaimen valinta Huonekorostumien kesyttämiseen järkevin ratkaisu on aina täysparametrinen korjain, jossa korjauksen jyrkkyyden, taajuuden ja voimakkuuden voi valita kokonaan itse. Huoneresonanssien taltuttamisen lisäksi hyvällä korjaimella saa systeemiin mukaan äänellisesti, ainakin teoriassa, täysin läpinäkyvän sävynsäätimen. Syynä oli, että halusin systeemiini mukaan parametrikorjaimen huonevasteen tasoittamiseksi. Arcam CD23 -CD-soitin oli palvellut uskollisesti jo lähes 10 vuotta, ja menee edelleen monista uusista soittimista äänellisesti ohi. AES/EBU-liitäntä poikkeaa jonkin verran normaalista S/PDIF-standardista, mutta fiksu korjain osaa tulkita tavallisen CD-soittimen digitaalisignaalin oikein, mikäli jostain syystä haluaa käyttää tätä vaihtoehtoa adapterin kanssa. Jos eroa oli, se oli joka tapauksessa niin pieni, että se on itselleni merkityksetön. HIFIMAAILMA 8/2009 49. Tämänkertainen kokeilu nimittäin lähti omasta tarpeestani hankkia erillinen DAmuunnin jo valmiiksi hyväsoundisen CD-soittimen kumppaniksi. Korjain muistuttaa monelta osin taannoin Hifimaailmassa esiteltyä Behringerin mallia FBQ2496 (Hifimaailma 6/2007). Mekaanisesti AES-EBU on selvästi toimivampi kuin toslink, joskin myös sähköiselle sovitukselle kriittisempi
oversampling-toiminto. upsamplingiin eli signaalin ylinäytteistämiseen, jolloin muunnin toimii tavanomaista suuremmalla resoluutiolla ja näytteenottotaajuudella. KOKEILU: DA-m UU ntI m Et Monenlaisia muunnoksia Kun sopiva korjain oli löytynyt, oli aika etsiä mahdollisimman hyvä ja kohtuuhintainen DAmuunnin. Vaatimuksena oli ainoastaan yksi digitaalitulo sekä hyvä äänenlaatu, joten valinta kohdistui maailmalla kehuja saaneisiin, minimalistisiin laitteisiin. Testin aikana selvisi, että Russ Andrewsin tuotanto on loppunut, eikä seuraajaa ole ainakaan välittömässä näköpiirissä. Muuntimen tärkein tehtävä on tuottaa hyvää ääntä, eikä ääneen hyvyys selviä mainospuheista. Interpoloinnissa huomioidaan uutta näytettä luotaessa vähintään kaksi alkuperäistä näytettä mutta useimmiten kolme tai enemmän. Tavallisten analogia-antojen lisäksi DacMagicissa on XLR-annot sekä digiulostulo koaksiaalisena ja optisena. Russ Andrews tarjoaa mahdollistaa myös upsamplingin poiskytkemiseen. Heppoisin ja kompaktein on Musical Fidelity, jota ei hyvällä syylläkään voi sanoa ulkoisesti kovin arvokkaan oloiseksi. Cambridge Audion liitinpaneeli taas on harvinaisen reilu: takaa löytyy kaksi koaksiaalista ja kaksi toslink-ottoa sekä USB-otto. Sinänsä tässä ei ole mitään radikaalisti uutta, sillä jo 1980-luvulla monissa soittimissa oli ns. Näytetaajuuden muunnoksen yhteydessä voidaan myös kasvattaa näytteiden bittisyvyyttä ja suodattaa signaalia. Kytkin vuorollaan jokaisen muuntimen pyörittimen perään ja annoin musiikin soida. Teknisesti upsamplingissa on kyse näytetaajuuden muunnoksesta alkuperäistä suuremmaksi. Sekä up- että oversamplingilla pyritään periaatteessa samaan päämäärään, eli näytetaajuuden kasvattamiseen ennen DA-muunnosta, minkä etuna on analogiapuolen suotimien yksinkertaistuminen. Yksinkertaisimmillaan samaa näytettä ainoastaan toistetaan useampaan kertaan, mutta yleensä prosessiin liittyy interpolointi, jolla luodaan uusia näytteitä alkuperäisten väliin. Selvästi tukevatekoisin, viimeistellyin ja ulkoisesti vakuuttavin muuntimista on Russ Andrews, joka on viimeisen päälle hyvää työtä. 010 387 8980 www.audelec.fi www.musicalfidelity.com russ andrews daC-1 845 (tuotanto lopetettu) 1 2 1 1 24 bit/192 kHz x 21,2 x 5,5 x 29 cm 3,5 kg Musiikin.com kuvan@musiikin.com www.musiikin.com www.russandrews.com Ylinäytteistyksellä vai ilman? Suuri osa DA-muuntimista perustuu nykyisin ns. Mutta teoretisointi sikseen. (09) 681 37951 www.highendstudio.fi www.cambridgeaudio.com Heed audio dactilus 450 1 1 24 bit/96 kHz 9,4 x 7,2 x 22,4 cm 0,35 kg Musiikin.com kuvan@musiikin.com www.musiikin.com www.heedaudio.com Musical Fidelity V-daC 289 1 1 1 1 24 bit/192 kHz 9,5 x 4,0 x 17,0 cm 0,35 kg Gamiron Oy audelec puh. Cambridge Audion DacMagic tarjoaa mahdollisuuden digitaalisuotimen valintaan. Siitä huolimatta upsampling tuntui paremmalta päälle kytkettynä kuin ohitettuna. Näytetaajuuden suurentaminen mahdollistaa alkuperäistä loivemman alipäästösuodatuksen käytön DA-muunnoksen jälkeen. Lopulliseen kokeiluun päätyivät Russ Andrews DAC-1, Musical Fidelity V-DAC, Heed Audio Dactilus sekä Cambridge Audio DacMagic. Tässä joukossa lukemilla 24 bittiä ja 192 kilohertsiä pätevät kaikki muut paitsi Heed. Teknisesti laite on kuitenkin hyvin pitkälle sama kuin korealaisen April Musicin Stello DA100 -muunnin, joka on edelleen saatavilla ja jota tuo maahan helsinkiläinen Soundworks. Tämä on yksi syy laitteen järeyteen. Lyhyen kokeilun perusteella ylinäytteistäminen tuntui tekevän äänestä ilmavamman, läheisemmän ja diskantin osalta vähemmän karhean. Musical Fidelitystä löytyy yksi toslink, yksi koaksiaalinen sekä usb-otto, jonka kytkeminen mykistää kaksi muuta ottoa. Tosin sen hintakin on halvin. Varustelultaan minimalistisin on Heed, josta löytyy analogia-antojen lisäksi ainoastaan kaksi koaksiaalista ottoa. Samalla tietty tilavaikutelman pistemäisyys ja syvyyserottelu tuntuivat kärsivän, kun tila muuttui yleisavarammaksi. Russ Andrews tarjoaa puolestaan yhden koaksiaalisen oton, kaksi toslink-ottoa sekä usb-oton. Russ Andrewsista kiinnostuneiden kannattaa siis ehdottomasti selvittää myös Stellon saatavuus. Hinta digitaaliotot koaksiaali Optinen UsB digitaaliannot koaksiaali Optinen analogiannot rCa Xlr Ylinäytteistys Ohitettavissa suodinvalintoja Mitat (l x k x s) Paino lisätietoja Cambridge audio dacMagic 399 2 2 1 1 1 1 1 24 bit/192 kHz 3 21,5 x 5,2 x 19,1 cm 1,2 kg Highend studio Finland Oy puh. Se on tämän joukon ainoa muunnin, jossa ei ole erillistä ulkoista virtalähdettä. Pyörittiminä toimivat tuttu Arcam CD23 ja lainassa ollut modifioitu Sonyn CDP-X303ES. 50 HIFIMAAILMA 8/2009. Kuunteluiden perusteella kytkin päädyttiin pitämään "Min"-asennossa, joka viittaa minimivaiheiseen suotimeen, jossa ei ole tyypillisiä esi- ja jälkivärähtelyitä
PS. Ääntä ei saa automaattisesti paranemaan, mutta useimmissa tapauksissa pelkän korjaimen tuoma etu on niin suuri, että päivitysoperaatio kannattaa. Mielenrauha kokeiluilla kyllä katoaa, mutta tekniikka ei ole vielä niin paljoa kehittynyt, että soundi välttämättä paranisi. DacMagicin etuna oli taas kaikilla näytteillä poikkeuksellisen siisti, hillityn hallittu ja tarkkasävyinen toisto. Nämä kaksi olivat Russ Andrews ja Musical Fidelity. Mutta jos tarkoitus on kytkeä systeemiin ulkoinen digitaalikorjain, niin silloin kannattaa samalla katsastaa markkinoiden DA-muunnintarjonta. Viileyttä tai kliinisyyttä soundissa ei ollut lainkaan. Ensinnäkin oli hauska huomata, että vanha, hyväksi havaittu CD-soitin pärjää edelleen erinomaisesti. Moneen äänitteeseen syntyi tällä muuntimella uutta eloa ja iloa. Rasittavuutta ylimmistä taajuuksista ei kuitenkaan löytynyt, joten tulos oli Russ Andrewsin kanssa melko pitkälle tasapeli. Myös näiden kahden tulosta voi pitää pitkälti tasapelinä. tekniset tiedot CaMBridge aUdiO daCMagiC Hinta: 399 euroa tyyppi: Da-muunnin Mitat (l x k x s): 21,5 x 5,2 x 19,1 cm Paino: 1,2 kg lisätietoja: Highend studio Finland Oy, puh. Kannattaako sitten muuntimien kokeilu pelkkänä päivityksenä. Siitä kerrotaan myöhemmin lisää Hifimaailman sivuilla. Sävyeroja ja äänikuvia Muuntimien soinnilliset erot olivat kohtuullisen suuria. Toisto oli kauttaaltaan rullaavan dynaaminen mutta silti miellyttävä ja riittävän kontrolloitu. Russ Andrew oli soundiltaan läheinen, selkeä, esiintyöntyvä ja dynaaminen. DacMagic soi aavistuksen viileämmin, analyyttisemmin, etäisemmin ja kontrolloidummin, kun taas Heedin sointi oli jonkin verran mehevämpi ja rehevämpi. Tästä huolimatta tietyt laitteet jäivät aina soimaan muita pitemmäksi aikaa. Ne olivat keskenään erisävyisiä, mutta jäivät säännönmukaisesti soimaan muita laitteita pitemmäksi aikaa. Jos vanha CD-soitin on ääneltään miellyttävä, eikä erityisempiä muutostarpeita ole, niin mielestäni ei. Sen diskantti oli kaikilla näytteillä aavistuksen sihahtelevampi ja kirkkaampi. 010 387 8980 www.audelec.fi www.musicalfidelity.com rUss aNdrews daC-1 Hinta: 845 euroa (tuotanto lopetettu) tyyppi: Da-muunnin Mitat (l x k x s): 21,2 x 5,5 x 29 cm Paino: 3,5 kg lisätietoja: Musiikin.com www.musiikin.com www.russandrews.com Mielenkiintoinen matka Kokonaisuutena kokeilu oli mielenkiintoinen ja opettavainen. HIFIMAAILMA 8/2009 51. Myös äänenlaatua kuvailevat termit olivat samansuuntaisia, vaikka pyöritin ja oheislaitteisto olivat hyvin erilaiset. Varsinkin tukkoon äänitetyissä peltisoundeissa DacMagic loisti, sillä sitä oli erinomaisen vaikea saada soimaan rasittavasti. Testin halvin ja kallein muunnin toimivat parhaiten omassa setissäni. Cambridge Audio ja Heed olivat vähemmän innostavia kuunneltavia, joskin hinta huomioiden hyvinkin hifistyneesti soivia laitteita. Tarkkuudessa Dactilus ei aivan pärjännyt DacMagicille, mutta vannoutunut vinyylikuuntelija voisi kokea sen enemmän elämyksiä tarjoilevana laitteena. (09) 681 37951, www.highendstudio.com, www.cambridgeaudio.com Heed aUdiO daCtilUs Hinta: 450 euroa tyyppi: Da-muunnin Mitat (l x k x s): 9,4 x 7,2 x 22,4 cm Paino: 0,35 kg lisätietoja: Musiikin.com www.musiikin.com www.heedaudio.hu MUsiCal FidelitY V-daC Hinta: 289 euroa tyyppi: Da-muunnin Mitat (l x k x s): 9,5 x 4,0 x 17,0 cm Paino: 0,35 kg lisätietoja: Gamiron Oy audelec Puh. Kysymys tuntui olevan enemmänkin sävyeroista ja erilaisista painotuksista äänikuvassa. Jutun valmistumisen aikoihin sopiva ehdokas kuitenkin löytyi. Mutta toisin kuin esimerkiksi vahvistimissa, selvää voittajaa ei kuitenkaan ollut helppo sanoa. Samu Saurama, joka kuunteli muuntimet itseni lisäksi, päätyi pitkälti samaan lopputulokseen. Toinen opetus oli se, että hinnasta ei voi päätellä paljoakaan muuntimen kyvystä toistaa musiikkia. Itse en vielä tästä hintaluokasta löytänyt kunnollista Arcamin korvaajaa. Havainto on varsinkin siksi mielenkiintoinen, että toinen edusti testin kalleinta ja toinen halvinta laitetta. Tätä puolta löytyi enemmän Dactiluksesta, joskin sen soundi oli muuten vaisumpi ja epäanalyyttisempi. Musical Fidelity oli soundiltaan pitkälti samantyyppinen, mutta se tuntui hiukan lämminsävyisemmältä ja samalla äänikuvaltaan epämääräisemmältä. Äänenvoimakkuus tasattuna laitteiden erottaminen sokkona oli yllättävän vaikeaa. Ripaus eloa ja lämpöä ei olisi kuitenkaan tehnyt lauluäänille ja akustisille soittimille pahaa. Yksikään ei pärjännyt kovin suvereenisti Arcamin CD-soittimelle. Kummassakaan ei ollut samanlaista keskialueen draivia, rytmiä ja iskua kuin kahdessa parhaimmassa muuntimessa
Jazz on ennen muuta esittäjän musiikkia, joten oli luontevaa kuunnella maailmantähtiä myös konserttilavalla. Nyt miehellä on naapuritalon alakerrassa hulppea kuunteluhuone, tuhansia LP- ja CD-levyjä sekä high end -tason soittopelit. Billie Holiday -taulu muistuttaa omistajaansa ensirakkaudesta, jatsista. K un Helsingin Paloheinässä sijaitsevan paritalon pihalta laskeutuu Karin 70 neliön kuunteluhuoneeseen, janoista toimittajaa tervehtii iloisesti bordellinpunaiseksi sävytetty baari. Kun silmä tottuu tunnelmavalaistuksen hämärään, tajuntaan iskee päätyseinän täyttävä levyhyllystö. Ei kuningas Elviskään ollut ehtinyt julkaista kovin monia kappaleita, mutta uusia tuli tiuhaan. Kaverini Keijon musiikkimaku oli varma, hän osti vain Elviksen levyjä, ja hän osti ne kaikki. 60-luku oli jazzin onnel- 52 HIFIMAAILMA 8/2009. Uteliaisuus sai minut tutustumaan tähän outoon musiikkiin hankkimalla ensin New Orleans kauden jazzia, mutta jo vuoden päästä ostin Helsingistä Cannonball Adderleyn stereo-LP:n. Miten harrastuksesi kehittyi. Toinen LP:ni oli klassiselta puolelta, Karl Münchingerin johtaman kamariorkesterin Neljä vuodenaikaa. Mutta kun katsoo laitteita, Quadin elektrostaatteja, Audio Researchin vahvistimia ja Michellin levysoitinta, ymmärtää että myös äänenlaatuun on panostettu. Kolmeneljätoistavuotiaaksi urheilu, partio ja koulu veivät kaiken huomion, kunnes naapurissa asuva samanikäinen kaverini hankki paristolla toimivan kannettavan levysoittimen ja alkoi ostaa sinkku- ja EP-levyjä 78-savikiekot olivat jääneet pois muodista vasta muutamia vuosia aikaisemmin. Toisto oli monoa, hifistä en kuullut vielä moneen vuoteen, mutta stereo astui mukaan kuvaan jo parin vuoden päästä. Tämä nykyään puhkisoitettu Vivaldin sävellyshän oli löydetty vasta 50-luvulla ja oli tuolloin aivan uusi ja ennen kokematon. Kesäansioillani hankin sorkillaan seisovan Philipsin stereoradion, jossa oli kannen alla levysoitin. HARRASTUKSENA HIFI: KAR I LAINE TeksTi: Jouko AlAnko kuvaT: MAuri EronEn Ja alussa oli musiikki Quadin elektrostaattiset ovat sen verran suuntaavat, että paras kuuntelupaikka on nahkasohvalla ja siinäkin aivan tietyssä kohdassa istuen. Mainosmieskonkari Kari Laine aloitti jazzin kuuntelun jo 60-luvulla. Se oli sen ajan, 60-luvun alun hifiä. Musiikkiharrastukseni oli tullut uuteen vaiheeseen, mikä selittää melko kalliin soittopelin hankinnan koululaisen kesäansioilla. Miten kaikki alkoi, mitkä olivat ensimmäiset levysi ja millä niitä kuuntelit. Muutimme pikkukaupungissa toiseen asuntoon, jossa hankin paristolla toimivan soittimen merkiltään Grundig. Kysymys muna-kana-ongelmasta voidaan kerralla sivuuttaa: heti näkee että tämä mies on ensisijaisesti musiikin kuuntelija. Koulussa oli muutama tuttu ja tutun tuttu, jotka keskustelivat innokkaasti minulle tuntemattomasta musiikinlajista, jazzista. Näin musiikki tuli osaksi elämääni ja huomasin, että tytötkin kiinnostuivat musiikkitähdistä, kuten Lasse Liemolasta ja Paul Ankasta. Silloin elettiin 50-lukua. Silloin EP-levyin ja vaatimattomin laittein. Siitä alkoi tähän päivään asti kestänyt ystävyys herrojen Vivaldi ja Adderley kanssa, joista vain jälkimmäistä oli ilo tavata livenä
Kun olin päässyt kiinni työelämään, alkoi musiikkitoistolaitteiden hankinta, ja siitähän ei sitten koskaan tullut loppua. Kun äänentoistolaitteet ovat riittävän laadukkaat, alkavat äänitteiden erilaisuudet korostua. Saman orkesterin trumpettisektiossa olisivat hyvin voineet soittaa Louis Armstrong, Dizzy Gillespie, Miles Davis ja Chet Baker. Vinyyleitä saa kotimaasta aika huonosti, joten niitä hankin jonkin verran netistä. Vahva painopiste on vanhassa musiikissa, mutta hyllystä löytyy paljon länsimaista perusmusiikkia Beethovenista Mahleriin ja tietysti Sibeliukseen. Mieluummin älppärien kansia katselee kuin CD-levyjen. lisin vuosikymmen; artistit ensimmäisistä mestareista viimeisimpien virtauksien kehittäjiin olivat iskussaan. Tämän päivän laitekokonaisuuteni runko syntyi siis jo 80-luvulla. Se on vaivatonta. Jazzin puolella dominoivat toiset merkit, kuten kultakauden Roy DuNunnin äänittämät Contemporaryt tai Rudy van Gelderin Prestiget ja Blue Notet. taidemusiikin levyni huutokaupasta, kirpputorilta tai divarista. Tokiosta ostettu Koetsu viimeisteli kokonaisuuden. Kuten nykyään, aikaisemminkin äänilähteitä oli monia. Arvostan suunnattomasti esimerkiksi 50-luvun RCA:n Living Stereoiden ääni-insinöörejä. Elävä musiikki ruokki tarvetta hankkia purkitettua musiikkia ja samalla hifiaate vahvistui. Kun Emu avasi yli 30 vuotta sitten Viiskulmaan Digeliuksen, olin avajaisissa, ja asiakassuhde on säilynyt. kaikkia audiofiililevyjä. Miten suhtaudut nettikauppoihin. Ehkä eksoottisin omassa käytössäni ollut soitin oli Sonyn kehittämä EL-kasettinauhuri, joka oli kaupallinen floppi, mutta jossa yhdistyi C-kasetin käytön helppous lähes avokelanauhurin tasoiseen hyvään äänentoistoon. Onko levymerkillä väliä. Tietysti täydennän kokoelmaani myös nettikauppojen kautta, koska Suomesta ei saa mm. Sake-pullojen sijasta Kari nappasi Japanista mukaansa Koetsun huippurasian huimasta kilohinnasta huolimatta. Kokoelma on peräisin Kanadasta. Kaiutinsysteemin subwoofereiden tasoa ja bassovasteen Qarvoa voidaan säätää Gradientin aktiivisella jakosuotimella. Samaan aikaan Helsingistä ja muualtakin vaelsi etupäässä opiskelevaa nuorisoa kesäisin Poriin. Nykyajan high end -tason laitteet paljastavat, kuinka taitavia entisajan äänittäjät olivat RCA:n lisäksi vaikkapa Mercuryllä ja Deccalla ja muillakin. Karin laitehylly osoittaa, että laatuun kannattaa sijoittaa. Päivitin Quadin ensimmäiset ESL-elektrostaatit uuteen, kauan odotettuun ESL-63-malliin. Ja hyvin vinyyli soi. Gyrodeciin. Helsingin Kulttuuritalolla oli loistavia jazzkonsertteja 60- ja 70-luvulla. Olet levykeräilijä ja huhun mukaan Digeliuksen ensimmäisiä asiakkaita. Se on minulle edelleenkin jazzin hankintapaikka numero yksi. He ovat taanneet nykypolville musiikkinautintoja, joita eivät itse koskaan päässeet kuuntelemaan. Olen hankkinut lähes jokaisen ns. Sitäkään ei olisi tarvinnut tehdä, jos olisin havainnut Gradientin valmistavan Quadiin (myös siihen originaaliin) räätälöityjä subwoofereita. Tässä osassa levystöä on oopperaa, orkesterimusiikkia ja solistisia esityksiä. Sieltä mieleen on jäänyt kuolemattomia konsertteja ja jameja, jollaisia todennäköisesti ei koskaan enää voi syntyä. 70-luvun alussa johdattelin silloista työkaveriani, joka oli koulutukseltaan oopperalaulaja, jazzin maailmoihin. Quad ESL-57 (ne lämpöpatterin näköiset) olivat ensi askel uudelle musiikkinautinnon tasolle, ja kun sitten 80-luvun puolivälin jälkeen sain hankituksi Audio Researchin etuja päätevahvistimet, alkoi paketti hahmottua. Hän puolestaan raotti keskusteluin ja levynäyttein oopperan esirippua, ja kun sitten miehen ikään tultuani päätin panostaa klassiseen musiikkiin tutustumiseen, siitä löytyi uusi harrastus. Näin on joskus käynyt. Metsästäessäni vinyylejä pidän siis silmällä myös levy-yhtiötä. Klassinen astuu kuvaan mukaan. Erilaisten laitekokeilujen (niiden japanilaisten valtamerkkien) kautta aloin löytää oman hifipolkuni. Hyviä laitteita, kuten Audio Researchin putkivahvistimia, kelpaa kuunnella vuosikymmeniä. Joku kerää postimerkkejä, Kari kerää levykeskiöitä. Kokemuksen myötä olen oppinut arvostamaan tiettyjä levymerkkejä, joiden taiteellinen meriitti yhtyy tasapainoisesti äänentoistollisiin hyveisiin. Vaihdoin vielä Thorensin pyörittimen Michellin HIFIMAAILMA 8/2009 53. Hyvä ääni rakentuu putkista ja paneeleista. Kerääjälle tuottaa suurta iloa, kun löytää divarista avaamattoman 50-tai 60-luvun Deccan, RCA:n, Philipsin tai Telefunkenin LP:n. Käytetyt LP:t ovat usein nettikaupoissa hinnoissa, joita minä en suostu pulittamaan
Eräs ystäväni rakentaa ultraääneen perustuvaa levypesuria, ja jos se osoittautuu ennakkokaavailujen mukaiseksi, hankin ehkä seuraavaksi sellaisen. Blu-ray-rintamalla voi ehkä tapahtua jotakin kiinnnostvaa. Ei siksi, että se oli niin hyvä, vaan siksi, että olin huomannut vinyylin tuottavan minulle edelleenkin suurempaa musiikkinautintoa. Asetin SACD:hen suuria odotuksia, seurasin milloin hinnat laskisivat niin kohtuullisiksi, että olisi aika ryhtyä kaivamaan kuvetta. Pidän silmällä kehitystä ja toivon, että sieltä löytyisi LP:lle kampoihin pistävä korkearesoluutiotekniikka, joka saisi levy-ja laiteyhtiöt puolelleen. 54 HIFIMAAILMA 8/2009. Hänen uskonkappaleensa kuuluukin: "CD tuottaa hyvää ääntä, mutta LP hyvää musiikkia." Miten pian CD:n tultua markkinoille hankit ensimmäisen CD-soittimesi. Yhdyin tähän laulukuoroon hankkimalla maaliskuussa japanilaisen Trioden putkisoittimen. Hifilehdistö on jo parin vuoden ajan arvioinut CD-soittimien kehittyneen hintalaatusuhteeltaan ja absoluuttisestikin merkittävästi. Niinpä sitten hankin ensimmäisten joukosta Sonyn CDP101:n. Philipsillä kehittämässä uutta digitaalikauden tekniikkaa. Muutamat valmistajat muistavat myös sähköpostilla. Olen yrittänyt löytää pitkään palvelevia laatulaitteita enkä ole omasta mielestäni laitefriikki, vaan hankintakriteerinä on omin korvin kuultava parannus toistossa. Mm. Mikä mahtaa olla seuraava parannus laiterintamalla. Klassisen musiikin levyistä suurin osa kaipaisi pesua. Olen ymmärtänyt että sinulla on ollut useita CD-soittimia. Sony CDP-101 on edelleen kesämökilläni arvoisessaan käytössä. Englanninkieliset toimittajat käyttävät usein ilmaisua "being there" kuvatessaan intiimiä läsnäolon tunnetta. Mikään ei ole niin vaikeaa kuin tulevaisuuden ennustaminen, joten ennustankin menneisyyden näkökulmasta ja omista lähtökohdista. Sony ja Philips vastasivat CD:n kehittämisestä Philipsin osuutta eivät kaikki nykyään muista, vaikka Philipsin pyöritinkoneistot ovat useimmissa CD-soittimissa nykyäänkin. Käytettyinä hankituissa vinyyleissä on varmasti saman verran sormenjälkiä kuin Supon arkistossa ja töhnää urissa. Vihjeet mahdollisista uusista laitteista tulevat musiikkia harrastavilta ystäviltä tai alan kotimaisista ja ulkomaisista lehdistä, joita seuraan. Musiikin keräily on silloin yhtä konkreettista kuin postimerkkeily. Se nimittäin tuottaa hienoa monoääntä 50-luvun Blaupunkt Riviera -putkiradioon kytkettynä. Onko niiden äänessä tapahtunut kehitystä. Vuosien varrella kehittyneet mieltymykset ja tottumukset ohjaavat valintojani mm. Toinen harkinnan paikka on aina hinta. Ääneen tuli lisää erottelevuutta ja läpinäkyvyyttä. Hillitympää ja musikaalisempaa ääntä tarjosi Pioneerin legato link -tekniikan nimellä mainostettu soitin, joka palveli hyllyssäni monia vuosia. musiikin eri ulottuvuuksien parempaan esilletuloon. Hinnat laskivatkin, mutta siihen mennessä kävi selväksi, että SACD:n tulevaisuus onkin lyhyt. Se on saksalaisessa Stereoplay-lehdessä julkaistun rakennusohjeen mukaan kasattu passiivinen etuvahvistin, jonka komponentit ovat hinnaltaan alle 200 euroa. Lehden toimittajat rinnastivat sen 10 000 euron hintaiseen vertailulaitteeseen. Kyllä ääni muuttui musikaalisemmaksi ja CD-sessiot pidemmiksi. Alkuaan tässä piti olla uimaallas, mutta onneksi tila saatiin hifistyneempään käyttöön. Kaiuttimien taakse sijoitettua levyhyllyä vartioi PapuaUusi-Guinealta tuotu "vastakuuntelija", joka kuulemma tehokkaasti muistuttaa isäntäänsä elämän kuolevaisuudesta. Miten olet päätynyt uuden laitteen hankintaan. Kyseessä lienee CD:n joutsenlaulu. Laitehankintojani on ohjannut halu parempaan äänentoistoon, so. Tosiasia oli kuitenkin se, että uudet äänitteet olivat vain CD:llä. Siispä päivitin laserkalustoni Musical Fidelity -pyörittäjällä ja erillisellä DAC:lla. oman Sonyn yläpään toisto oli makuuni hieman liian korostunut. siten, että netin kautta tapahtuvat musiikin lataukset eivät puhuttele minua, koska haluan istua musiikkihuoneessani levyjen ympäröimänä aivan kuin kirjastossakin. Omien havaintojeni mukaan kaikki CD-soittimet kuulostivat erilaisilta. Huomasin jo pian CD-kauden alettua, että silloisten kotimaisten äänentoistoa käsittelevien lehtien väitteet siitä, että kaikki CD-soittimet kuulostavat yhtä hyviltä, ei pidä paikkaansa. Kapellimestari Herbert von Karajan ylisti CD:n saapumista aikakirjoihin jääneillä sanoillaan: "Vaihtaminen LP:stä CD:hen on kuin vaihtaisi kaasuvalon sähköön". Joissakin alan lehdissä esitellään pokkana sadan tuhannen euron kaiuttimia tai levysoittimia. Lintuharrastajat ostavat huippukaukoputkia päästäkseen lähelle kohdetta, musiikin ystävä panee myös roponsa likoon tullakseen intiimimpään kanssakäymiseen musiikin tekijöiden kanssa. HARRASTUKSENA HIFI: KAR I LAINE Lukija on jo saattanutkin päätellä, että Kari Laine uskoo vinyyliin. Ystäväni Matti Otala oli mm. Koetan löytää mieluumminkin sellaisia ratkaisuja kuin tämän hetkinen etuvahvistimeni. Selityksen sain Otalalta, joka kertoi, että ensimmäisiin Sonyn soittimiin toimitettiin eräs virheellinen komponentti, josta liiallinen diskantin kirkkaus johtui
N o s ta lgista hifiä: stax sR-3/sRD-5 -kuulokejäRjestelmä TeksTi: Jaakko Eräpuu kuvaT: Samu Saurama Kuulokehistorian siipien havinaa 56 HIFIMAAILMA 8/2009
Kuuloke... CDsoitin Quatro ja DAC Talent kelluivat jokusen vuoden digin aallonharjalla jääden sitten kuitenkin himoharrastajien hellimiksi kuriositeeteiksi. Otimme tyypit Staxeista vuosimallia 1968 ja totesimme niiden pitävän pienin varauksin pintansa edelleen. Toinen sija. Sähköstaattisten kuulokkeiden historia ulottuu jo puolen vuosisadan taakse. Rauhallinen, mutta selvä diskantin korostus saattaa pitemmän päälle ärsyttää". Sähköstaattiset kuulokkeethan tavattiin kytkeä vahvistimen kaiutinliitäntöihin osin vielä 1980-luvullakin. Vielä tänäänkin laadukkaan äänentoiston kehityksen tiellä toimivat journalistit kuvailivat kuulokkeiden toistoa seuraavin lausein: "Kiinteä, avara ja puhdas sointi. Vaan hyppäsipä Stax 80-luvun puolivälin vaiheilla trendikkääseen digikelkkaankin. Nämä olivat SR-1:t ja niiden ajamiseen suunniteltu SRD-1-sovitin/vahvistin. Korvakaiutinmalliston jatkuvan evoluution ylläpidon ohessa Stax suoritti jokusia koukkauksia kaiutinmaailmankin puolelle. Viimeisin "voitto" julkaistiin Hifimaailma-lehden numerossa 2/2009. Vintage-Staxien toistoa ei pääse kehumaan järisyttävän ruudikkaaksi, vaikka ulotteikkuutta ja voimaa riittikin varttuneemman musiikkimaun rajaamassa viitekehyksessä. Hyvin tuntuivat riittävän 15 vuorovaiheista wattia Staxien ajamiseen, kun sovitinyksikkö oli ensin saanut kehitettyä kuulokkeiden staattoreille riittävän jännitteen, mikä ei tapahtunut ihan käden käänteessä. Suomalaisen, painetun hifisanan ensimmäisen huippukuuloketestin ykkösenä pidettiin Audio-Technicaa. Äänilähteet olivat 100-prosenttisesti analogisia ja äänitteet noin 33 kierroksen minuuttinopeudella pyöriviä mustia muoviläpysköjä, joita tämän päivän fanaatikot mustaksi kullaksi kutsuvat. Itsestään numeroa tekemätöntä sorttia tuntui olevan myös diskanttipään tarjonta, mutta sävyltään ja puhtaudeltaan diskantti ei jättänyt juuri moitteen sijaa. No, referenssikapineina käytetty 80-lukuinen Jecklin Electrostatic II -setti soi kyllä jonkin verran lujempaa myös täyteen toimintakuntoon lämmenneeseen Stax-järjestelmään verrattuna. Näin Jukka Isopuro. Ja voihan hienoiseksi pidättyvyydeksi aistittu ilmiö johtua myös kunnioituksesta iäkästä ja lainattua kampetta kohtaan. Mallit päivittyvät uusiin muutaman vuoden välein, ja vaihtoehtoja löytyy kaikkein vaativimmillekin kuuloharrastajille. Kultakorvien suosikki Staxin saapuminen Suomeen ajoittuu 1970-luvulle, mutta täyden mittakaavan maahantuonti alkoi vasta 1982. Samana vuonna Stax-kuulokkeet osallistuivat ensimmäistä kertaa HIFI-lehden testiin, josta heltisi kunniakas toinen sija. Dynaamisella toimintaperiaatteella varustettujen luurien nimeen vannovat ry:n rokkiosaston PRaT-jaoston suureksi harmiksi. Vintagen viehätystä Kuuntelutuokiota varten Stax-yhdistelmä kytkettiin Shindon Aurieges/Montille-vahvistinkaksikon perään. Testin jäsentynein stereokuva. Perheyritys pää- Sovitinyksikön liitinjohdot ovat kiinteät. Jazzrumpalin pelleissä oli varsin aidon oloinen soundi, ja metalliperkussioiden kilahdukset soivat sangen sivistyneesti. 1938 perustetun firman ensimmäinen audioalan tuote oli kuitenkin 1951 julkistettu kondensaattorimikrofoni, jota seurasivat seuraavana vuonna äänirasia ja -varsi. 1954 markkinoille ilmaantui sähköstaattinen diskanttielementti, ja kuusi vuotta myöhemmin Stax esitteli ensimmäiset kuulokkeensa tai korvakaiuttimensa, kuten Stax kuulokkeitaan haluaa kutsua. ESL-F81 löysi tiensä Suomeenkin, muutaman parin voimin. Vuosi 1996 muodostui eräänlaiseksi käännekohdaksi Staxin historiassa. Ensimmäisen jo 1964, seuraavat 80-luvun aluilla. Ei ollut digiä, eikä äänitysstudioiden tuotantotekniikkaa käytetty vielä musiikillista mitättömyyttä maskaamaan. Kuulokkeet/kaiuttimet-valintakytkin merkkivaloineen ja liittymät kaksille kuulokkeille: SRD-5 panostaa olennaiseen. K uutisenkymmentä ensimmäistä toimintavuottaan perheyrityksenä operoinut Stax on muodostunut käsitteeksi hifin kuulokemaailmassa. Ei vaan ollut sydäntä paukutella menemään kuulokkeilla, joilla on mittarissa liki puoli vuosisataa ja joiden omistaja tarjosi toimittajaveteraanille mahdollisuuden kokea vintagen viehätystä aivan silkkaa ystävällisyyttään. Niinpä Stax siirtyi tallennuslohkolta toistosektorille sangen kivuttomasti. Kondensaattorimikrofonista ei teorian tasolla ole pitkäkään matka sähköstaattiseen kaiuttimeen; jännitteisessä tilassa liikkuvan kalvoon perustuvia, ilman värähtelyn ja elektroniikan rajapinnan eri ääripäiden konstruktioita kummatkin. anteeksi korvakaiutintuotanto jatkuu kuitenkin entiseen malliin. "Muuten hyvää toistoa rasittaa taajuusalueen ääripäiden korostuminen, joka muistuttaa loudness-kytkentää. Staxin viimeisimpiin malleihin verrattuna SR-3/SRD-5 soi hieman askeettisemmin, mutta sukulaisuuden kyllä aistii toiston sävyrikkaudesta, herkkävireisyydestä ja värittymättömyydestä. Kaiuttimet saa kytkettyä perinteiseen tapaan ruuvin kantojen alle. tyi tällöin työntekijöidensä käsiin. Sittemmin julkaistujen vertailutestien valioksi Stax kuitenkin vakiintui. Silloin vertailukohdat toiston luonnollisuudelle haettiin akustisista instrumenteista ja lauluäänistä. Erittäin epäherkän ja bassopäästään ohuehkon kaiuttimen keskialue ja diskantti keräsivät runsaasti kiitosta kahdeksankymmenlukuisessa hifimaisemassa. Erottelutarkkuus ja stereokuva ovat kuitenkin moitteettomat", runoili Jaakko Eräpuu. HIFIMAAILMA 8/2009 57. Niin. On syytä muistaa, että iloisella kuusikymmenluvulla, kun 3/5 tuli markkinoille, luonnollisen äänentoiston kriteerit olivat hiukan toiset kuin tänään. Korvakaiuttimiksi tuotteensa nimennyt japanilainen Stax toi markkinoille ensimmäiset kuulokkeensa 1960
Havainnollisemmin kokoluokkaa ilmentää se, että uutuus on korkeudeltaan lähellä 45tuumaista laajakuvatelevisiota ollen kuitenkin kolmanneksen leveämpi. Käyttöoppaassa 58 HIFIMAAILMA 8/2009. 16:9-kuvasuhteen televisioita on katseltu kodeissa jo toistakymmentä vuotta, ja Philipsin tiedote leveämmästä mallista aiheutti kummastuksen; miksei tällaista ole kehitetty jo aiemmin. On selvää, ettei kaikkiin tiloihin projektorin ja kankaan asentaminen ole mahdollista, useimmin valaistussyistä. 2,39:1-suhteen elokuvilla tehdään 33 prosentin zoomaus, joka on operaationa varsin yksinkertainen. Tämä on lähempänä Hollywoodin 2,39:1-standardia kuin 21:9-mallinimestä laskettava 2,33:1. "Cinema 21:9" zoomaa kuvaa 33 prosenttia niin, että 1920 pikseliä leveä kuva täyttää sivusuunnassa kaikki 2560 pikseliä. Käytetyn LCD-paneelin 2560x1080 pikselin tarkkuus kertoo, että television oikea kuvasuhde on noin 2,37:1. Käytännössä desimaalien sadasosien heitolla ei ole merkitystä, sillä tämänkokoisessa televisiossa eroa syntyy pystysuunnassa noin viiden millin verran. Projektoreiden kanssa leveän valkokankaan käyttö on ollut yleistä jo pitkään, joko anamorfisella linssillä tai ilman. Ja vaikka tila saataisiinkin pimennettyä, ei monikaan viitsi uppoutua television perjantaileffan tai ciiesaiden pariin sysipimeässä. Kuvan laidoilla ympyrät muuttuvat hieman soikeiksi. "Cinema 21:9 subtitle" on tarkoitettu televisiolähetyksille tai soittimille, joissa ei ole mahdollista siirtää tekstitystä. Testikuvalla skaalauksen olemassaolo Uusia muotoja Philips 21:9 on halkaisijaltaan 56 tuumaa. uuden kuvasuhteen tapauksessa tuumaluku kuvaa kovinkaan hyvin television varsinaista kokoa. TE S T I : Ph Il IPS CI nEm a 21:9 TeksTi ja miTTaukseT: Mauri EronEn kuvaT: SaMu SauraMa ja Mauri EronEn Philips sai ensimmäisenä markkinoille elokuvateattereiden valkokankaan muotoisen television. Kuvaa siis leikkautuu jokaisesta reunasta. Lisäksi se litistää kuvaa vaakasuunnassa kuvan keskialueilla, joten geometria säilyy. "Auto Format" ja "16:9" tuottavat Blu-ray-levyillä saman lopputuloksen esittäen kuvan paneelin keskellä overscannin kera. Tässä tilassa kuvaa voi siirtää pystysuunnassa nuolinäppäimin hienojakoisemmin kuin muissa tiloissa. Varsinaiset kuva-alan strategiset mitat ovat noin 131 x 55 cm. Tila litistää kuvaa pystysuunnassa siten, että alempi tekstirivi tulee näkyviin. Television käyttö mahdollistaa muun oheistoiminnan projektoria helpommin. Siirtomahdollisuus on tällä hetkellä vain Philipsin paremmissa soittimissa. Kuten 4:3-formaatista 16:9:ään siirryttäessä, ei on ilmeistä, mutta elokuvilla niiden vaikutusta ei huomaa lainkaan. Tällöin 2,39:1-kuvasuhteen elokuvalla television ylä- ja alareunaan jää parin pikselin levyiset mustat palkit. Erikoisesta kuvasuhteesta johtuen myös kuvasuhdevalintoja on useampia. Kaiken kaikkiaan Philipsillä on otettu erilaisten kuvalähteiden käyttö hyvin huomioon, vaikka tilojen merkitys onkin syytä opiskella televisiota käyttöön otettaessa. Raskaan käyttöliittymän vuoksi komennot menevät silti perille hieman tahmeasti. Laajempaa laajakuvaa A lkuvuodesta ensiesitelty Philips 21:9 eli vähemmän tuttavallisesti 56PFL9954H/12 on ensimmäinen laatuaan. 1080 pikselin pystytarkkuuden ansiosta televisio osaa erotella kaikki pikselit Full HD tarkkuuden elokuvista, myös 16:9-esitystavalla. Konseptina 21:9 on jännittävä, mutta riittääkö uraauurtavan ensimallin perustekniikka haastamaan kuvaltaan kypsät 16:9-mallit? Kaukosäädin on erittäin helppokäyttöinen ja tukevaa tekoa. "Unscaled" näyttää kuvan pikselilleen oikein, aivan kuin paneeli olisi tavallinen Full HD -malli. Rullaohjaimesta on kaikeksi onneksi luovuttu
Pimeät kohtaukset ovat eittämättä hieman valjun oloisia. Sen voi sulkea tehdäkseen opitut säädöt, ja ohjekirja palaa samaan kohtaan uudelleen avattaessa. Ominaisuus on toki vain kuriositeetti, sillä se tekee kuvasta epäluonnollisen korostamalla kuva-alueita epätasaisesti. Toisaalta LCD-paneelista ja taustavalosta johtuvat sateenkaaret eivät tuota 21:9:ssä suurta päänvaivaa. Philips myös lokalisoi palveluja maakohtaisesti. Videomuotoon tallennettua filmilähdettä Philips ei osaa esittää alkuperäisellä 24 kuvan sekuntinopeudella. Teksti-tv:n kyllä saa kuvalähteen viereen näkyviin. Teräväpiirtolähteellä lomitettu materiaali muuttui progressiiviseksi ongelmitta. Kun ohjeen antamaa vinkkiä kokeilee käytännössä, täytyy ohjekirja tietysti sulkea. Näin 1920 pikselin Blu-ray-kuva levitetään Philipsin paneelin 2560 pikselin kokoiseksi. Kuvassa on pientä elämistä, jota ei huomaa kuin testilevyllä. Välikuvia interpoloimalla liiketoistoa pehmentävä HD Natural Motion -tekniikka ei tuo- ta yllätyksiä. Videota, kuvaa ja musiikkia voi toistaa myös verkon ja USB:n kautta (FAT16/32 ja NTFS). Televisio kuitenkin palaa takaisin samalle ohjesivulle, jolle käyttäjä viimeksi jäi. Hitaasti toimivasta rullasta Philips on onneksi luopunut, ja tilalla on tavalliset nuolinäppäimet. Käyttöohje on suoraan selattavissa televisiosta. Verkkokytkentään Philipsissä on sekä sisäänrakennettu WLAN-yhteys että ethernet-liitäntä. Käyttö on hitaahkoa, ja tekstin syöttäminen kaukosäätimellä vaivalloista. 5 HDMI-tuloa on poikkeus, eikä niiden vuoksi ole jouduttu tekemään uhrauksia. Aggressiivisuuden voi valita kahdesta voimakkuudesta, ja molemmat tekevät liikkeestä elokuvilla keinotekoista. Luonnollista kuvaa arvostava kytkeekin ne pois päältä. Cinema 21:9 -tilassa kuvaa zoomataan 33 prosenttia. Kirkkauden ja kontrastin asettaminen saattaa joillakin testilevyillä hidastua, kun ikkuna peittää varsinaisen testikuvan. neuvotaan virheellisesti, että jos kuvaan ilmestyy musta palkki, tulee kuvasuhdetta säätää. Liitäntöjä ja näprättävää Kaukosäädin on rakenteeltaan ja näppäintuntumaltaan erinomainen, mutta komennot välittyvät aikamoisella viiveellä. Keskiharmaan kirkkaammalla puolen sävy on erittäin lähellä D65-standardia. Mustan taso on häiritsevän korkea, vaikka kuvassa olisi samaan aikaan kirkkaitakin elementtejä. Leveästä paneelista johtuen hyvin läheltä katseltuna pohjamusta on reunoilla selvästi sinertävämpi kuin keskeltä. Ainoastaan kohinanpoisto jätti toivomisen varaa. Liitinvalikoima on kattava. LEDeillä toteutettu Ambilight-taustavalo aiheuttaa välkkymisilmiön television reunoille, kun silmiä liikuttaa nopeasti sivusuunnassa. Tuettuja formaatteja ovat MP3, JPEG, MPEG1 4, MPEG Program Stream, AVI, H.264 (MPEG-4 AVC), WMA ja WMV9. Toiston todellista toimivuutta ei valitettavasti päästy kokeilemaan sopivan palvelimen puutteen vuoksi. Kuvanlaatu Kuvan kontrastisuhde on varsin alhainen eikä kilpaile kärkipaikoista LCD-markkinoilla. Televisio on katselukulman suhteen varsin kriittinen. Käyttöohjeesta ei ole niiden selventämiseen, mutta ilman alueittaista valaistusta se kannattaakin kytkeä pois. Mukana ovat analogiset liitännät SCARTista komponenttiin. Tiedostojen toistamiseen televisio vaatii DLNAyhteensopivan palvelimen, kuten esimerkiksi Windows Media Player 11:n tai Twonky Median. Sama ilmiö on havaittavissa useissa televisioissa, joten Philips ei ole poikkeus. Kuvaruutuvalikoiden tai säätöikkunoiden paikkaa ei voi muuttaa. NetTV tuo netin video- ja uutispalvelut kaukosäätimen ulottuville. Niin kirkkauden, kontrastin kuin harmaasävyjen kalibroinnin aikana kuvassa näkyy suuri säätöikkuna, joka peittää helposti testikuvan. USB-liitännästä huolimatta näppäimistöä ei voi kytkeä televisioon. Tummien sävyjen lievää sinertävyyttä ei voi korjata, koska 25 % valkoisen kalibrointi RGB-low-säädöillä aiheuttaa kaikkein tummimpien sävyjen (< IRE10) muuttumisen liian punertavaksi. Erillistä taustavaloon vaikuttavaa säätöä ei ole, mutta kontrastisäätö vaikuttaa myös taustavalon kirkkauteen. Philips osaa myös vaikuttaa kontrastisäätöön dynaamisesti, ja erikoisen tilasta tekee sen alueittainen toiminta. Jos siis pimeällä ajaessa LED-takavalojen hajoaminen häiritsee, huomaa varmasti Philipsinkin valomodulaation. Taustavalo oli testiyksilössä tasaisuudeltaan hyvä. Manuaali selittää perusasiat, kuten kytkennät, kohtuullisesti, mutta kehittyneempien säätöjen merkitystä se ei avaa lainkaan. Monihaaraiset valikot täyttävät parhaimmillaan koko ruudun. Tilan kytkettyä voi liiketerävyyttä edelleen parantaa 200 Hz Clear LCD -vivun kytkemällä. Kuvaan dynaamisesti ja epäselvästi vaikuttavia toimintoja on paljon, eikä niiden toiminta avaudu ainakaan käyttöohjeesta. Päävalikko on jaettu selkeisiin alavalikoihin. Käyttöohje on sisäänrakennettu televisioon. Videoprosessorin kykyjä testattiin tavalliseen tapaan HQV:n testikiekoilla. Valikot ovat tuttua Philipsiä, monitasoisia ja säätimiltään turhan graafisia. Skaalauksesta johtuvia kuvavirheitä ei elokuvamateriaalilla näy. Philips käyttää edelleen kuvasäädöissään kookasta ikkunaa, jota ei voi siirtää. Kalibroimattomana kuva on sävyltään hieman liian kylmä, erityisesti tummassa päässä. Dynaamisia tiloja taustavalolle on useampi. Varsinaista kuva-kuvassa-toimintoa ei ole, vaikka leveä kuvasuhde olisi kerrankin tarjonnut sille pintaalaa. PAL-formaatin DVD skaalautuu terävästi Full HD -paneelille. Harmaasävyjen gain-arvoja muuttamalla yleisluonne muuttuu selvästi neutraalimmaksi. Vinojen viivojen porrastumistestistä Philips suoriutuu erinomai- HIFIMAAILMA 8/2009 59
Ensimmäinen ryhmä on kriittinen kuvan suhteen, joten heitä varten kuvanlaadun tulisi olla erinomainen. NTSC-DVD:llä toiminta on samankaltaista PAL:n kanssa, mutta lipputestissä porrastumista on havaittavissa vähemmän. 3:2:n lisäksi muita kadensseja Philips ei tunnista. ambilight-taustavalo WLaN mittaustulokset kuva kalibroituna Gamma (keskiarvo) mustan taso (cd/m2) *1 On/off-kontrasti aNsi-kontrasti keskim. Ja 21:9 on juuri sellainen kapistus, jonka erikoisuus herättää aivoista muitakin kuin loogisesti toimivia alueita. CI-korttipaikka on CI+valmis maksutelevisiota varten. Erikoismallin neljään tonniin kipuava hintalappu epäilemättä rajaa tämän ryhmän kahteen ryhmään, vannoutuneisiin kotiteatteriharrastajiin ja hyvin toimeen tuleviin, yksilöllisyyttä arvostaviin tapauksiin. Harmaasävyjen tasapaino kalibroimattomana movieesiasetuksella suhteessa D65-standardiin. valoisuus on järjestään alhaisempi kuin referenssissä. TE S T I : Ph Il IPS CI nEm a 21:9 Ominaisuudet malli koko Tyyppi Tarkkuus Taustavalaistus koko (lxkxs) jalustan kanssa Paino Viritin DvB-T DvB-T mPeG-4 DvB-C DvB-s Kuvatulot HDmi vGa komponentti sCaRT s-video komposiitti Ääniliitännät Linjatulo Linjalähtö kuuloke s/PDiF-lähtö (opt/coax) kaiutinlähdöt Lisäominaisuuksia Harmaasävyjen kalibrointi värinhallinta (Cms) usB ethernet Ci+-valmius muistikortti kuva-kuvassa Tietokoneohjaus muuta 56PFL9954H/12 56" LCD 2560x1080 CCFL 142 x 69 x 11 cm 142 x 75 x 32 cm 37,4 kg Philips Cinema 21:9 Hinta: noin 4 000 Lisätietoja: Philips Oy, puh. Gammaan vaikuttavaa säätöä ei ole. Yritys hyvä Philipsin perusajatus 21:9-mallin taustalla on selvä; tuoda kotiin elokuvatunnelman paremmin välittävä televisio. Videomuotoon tallennetusta filmilähteestä Philips ei osaa poimia alkuperäisiä filmiruutuja, vaan vaakalinjoissa esiintyy väpätystä. Ihminen ei kuitenkaan ole kylmän laskennallinen, vaan ostopäätöksiin vaikuttaa tunnepohjaiset seikat. Ehkäpä siitä on elokuva-alttarin kuninkaaksi. Nykymalli on kuvaltaan vain keskinkertainen, mutta ensi vuonna Philips esittelee 21:9television mukautuvalla LED-taustavalaistuksella. Tuntuisi siis loogiselta ajatella, että kohdeyleisöksikin on ajateltu elokuvia ahnaasti kotonaan harrastava joukko. Gamman keskiarvo on 2,48 ja arvo kasvaa kirkkaita sävyjä kohden. Puhtaasti numeroina ajateltuna tavallinen · *1 Huippuvalkoisen taso kalibroitu arvoon 100 cd/m2 55-tuumainen televisio tarjoaa todennäköisemmin suuremman kuva-alan kuin 21:9. Vaikka siihen ei olisi kytketty virtoja, houkuttaa se katselemaan elokuvia. 2,39:1- ja 1,85:1-elokuvien markkinaosuudet ovat jotakuinkin fiftififti, joten Philipsillä monen leffan koko jääkin samaksi kuin noin 45-tuumaisella laajakuvatelevisiolla. Vaikka 21:9 onkin leveä, ei sen 131 sentin kuva-ala leveys ole sen suurempi kuin tavallisen 60-tuumaisen laajakuvatelevision. 16:9-televisiolla on merkittävä kokoetu, kun katsottava elokuva onkin kapeampaa sorttia. Tummassa päässä erottelu on hyvää. (09) 2311 3415, www.philips.fi + Kiehtova formaatti + Kuvasuhdevalinnat + Laajat liitännät alhainen kontrastisuhde Korkea mustan taso Ei toimivaa harmaasävyjen kalibrointia Paljon epäselviä dynaamisia kuvanmuokkaimia Kuva ominaisuudet · · · 5 1 1 2 1 1 2 1 · -/· - Tarjolla on jopa viisi HDMI-tuloa. Antenniliitäntä ymmärtää DVB-C:n, DVB-T:n ja jälkimmäisen myös MPEG4-pakattuna. · · · · - Cie-värikartta. Tummia sävyjä ei voi kalibroida, sillä ne muuttavat alle 10 prosentin sävyt punaisiksi. 60 HIFIMAAILMA 8/2009. Vaikea filmilähde tunnistuu videokuvasta, mutta varsin hitaasti. Kotiteatteriharrastajaa pitäisi siis kiinnostaa vain seuraava: saako Philipsiä kuvaltaan paremman 55" ruudun alle neljään tonniin. Vastaus on, että saa. Delta e (iRe 10-100) HQv HD (/100p) HQv PaL (/80p) HQv NTsC (/130p) Toimiva 1080p24-toisto 2,48 0,131 762:1 963:1 4,69 82 43 63 Gammakäyrä suhteessa gammareferenssiin 2,2 (musta käyrä). väriavaruus on lähes tarkalleen standardin mukainen. musta kolmio kuvaa HD ReC 709 -referenssiä. Punaisen osuus on kauttaaltaan vähäinen, ja tummaa päätä dominoivat kylmät sävyt. Harmaasävyjen tasapaino kalibroituna suhteessa D65standardiin. värikalibrointia tai toiston laajuuteen vaikuttavaa säätöä ei ole. sesti, mutta lipputestissä niitä ilmenee. keskiharmaan yläpuolella tasapaino on erittäin hyvä
Tehonkestoltaan ja uudelleen muotoillun ohjaimen avulla säteilykuvioltaan parannettua diskanttia käytetään kaikissa Ultima-sarjan kaiuttimissa. Rakennetta jäykistetään moninkertaisilla sisäisillä tuilla ja 5 cm paksulla etulevyllä. Kaikki olivat huipputuotteita. Pääsuunnittelijaksi ja keulakuvaksi värvättiin maineikas Kevin Voecks. Nyt veljessarja on pantu kokonaan uusiksi. Näyttävä Salon 2:n kapea, elementtien muotoja myötäilevä etulevy sekä loistavasti jalopuuviilulla viimeistelty ja taaksepäin kapeneva kotelo saavat sen näyttämään kokoaan pienemmältä. Vakaa aikomus oli ja on edelleen tehdä parempia kaiuttimia kuin toiset. T ein arvion Revelin Salonista, sen keskimmäisestä veljestä Studiosta ja pikkuveljestä Gemistä kymmenkunta vuotta sitten. Keskialue- ja bassoelementtien kalvo on titaania. Suorituskykyä parantavat litteästä 62 HIFIMAAILMA 8/2009. Dramaattisesti muotoillun Salonin dynamikka ja toiston yleinen vakuuttavuus olivat järisyttävät. Kolme 8-tuumaista bassoelementtiä, 6,5tuumainen basso/keskialue-elementti, 4-tuumainen keskialue ja tuuman berylliumkalottinen diskantti ovat kaikki uusia. Varsinkaan Gemin toistosta oli vaikea löytää pahaa sanottavaa. kuprun syystä tai luonteesta ei oikeastaan kukaan saanut kiinni. Mutta muotoilukaan ei kätke sitä tosiasiaa, että Salon 2 on iso kaiutin. Revelin mielestä berylliumin ominaisuudet ovat merkittävästi kilpailijoiden käyttämää timanttia paremmat. HERMUSET: RE v El UlTi M a Sal on 2 TeksTi ja kuvaT: Matti HerMunen Hyvälaatuiset liittimet ja säädöt on kätketty elegantin suojakannen alle. Vakaata suunnittelua Kotiviihdejätti Harman International pystytti Revelin vuonna 1995. Jalus- tan ja kotelon välissä on ilmatila, joka keventää vaikutelmaa ja mahdollistaa alaspäin suunnatun refleksiputken. Kotelo on tehty taivuttamalla se yhdestä yhdeksänkertaisesta MDF-levystä. Liitännät ja tasonsäätimet on kätketty takaosaan tumman pleksilasikannen alle. Muuten loistavan kaiuttimen Akilleen kantapää oli yläalueen toiston vaikeasti määriteltävä epätarkkuus. Ratkaisulla päästään eroon heikentävistä kulmaliitoksista. Moni kävi kuuntele- massa, mutta em
Salon 2:n äänen perusluonne painottuu lievästi kirkkaaseen päin. Diskantin tasoa pystyy säätämään ±1 dB:n rajoissa 0,5 dB:n portain. Salon 2, kuin myös Magico V3 tekevät saman hötkyilemättä. HIFIMAAILMA 8/2009 63. Diskantti istui kokonaisuuteen paremmin, kun vaimensin sitä yhden desibelin. Onneksi kaiuttimet tuonut Marek tuuppasi 80 kg painaviin kaiuttimiin piikkien sijaan kovamuovisilla päillä varustetut jalat, joten Saloneita pystyi siirtelemään kohtalaisen helposti. Salon 2 on komea jenkkityylin kaiutin. Asiat eivät hyppineet silmille, vaan kuuluivat luontevasti isompien asioiden seassa, osana musiikkia. Päädyin kääntämään kaiuttimet kuuntelupaikkaa kohti, koska suoraan eteenpäin suunnattuna ylempi alue ei toistunut yhtä selkeästi. Etukangas päällä se on jopa tyylikäs. ison pinnan lähellä sekä Contour-asetus basson taltuttamiseen hankalissa olosuhteissa. Ilman kangasta se saattaa olla joidenkin silmiin liian tekninen ilmestys. Ja se paikan haku Paljon kahvia meni ennen kuin Salonille löytyi otollisin sijoituspaikka. Moni ns. Puolen desibelin pudotuksella tai vaimentamattomana ylimmän diskantin taso oli useimmilla levyillä tarpeettoman voimakas, ja esimerkiksi nauhakohina korostui. Erotteleva, dynaaminen Salon 2 erottelee loistavasti. Kuunteluetäisyys oli useimmiten 34 m. Pienet, vanhat tai uudet yksityiskohdat erottuivat ennenkuulumattoman vaivattomasti. Kokeilin myös läheltä kuuntelua, mutta heikoin tuloksin. Ei siitä mihinkään pääse. Liitäntäterminaalit ovat erinomaiset, ja kaksoisjohdotus on mahdollinen. Sanonnalle "kuuluu uusia asioita" tuli katetta. kuparilangasta käämitty puhekela sekä tuplaneodyymimagneetti. Bassolle asetuksia on kolme: riittävän etäällä seinistä, seinän tms. Revel takaa, että jokaisen kaiuttimen ominaisuudet säädetään desibelin murto-osan tarkkuudella samaksi kuin tehtaan referenssissä. Kauneuspilkku muuten tyylikkäässä liitäntäosastossa on se, että banaaniliittimiä käytettäessä suojaluukku ei mene kiinni. tarkka kaiutin saattaa olla hyvä yksityiskohdissa, mutta samalla tarjoilee ne korostuneesti, alleviivattuna. Toistoalueeksi luvataan 23 Hz 45 kHz (3 dB), ja 20 Hz toistuu vain 6 dB vaimentuneena. Samalla kaiuttimen etulevystä saadaan kapea, mikä taas parantaa säteilyominaisuuksia
Olletikin jos vahvistimelle on tarjota otollista kaiutinseuraa. 66 HIFIMAAILMA 8/2009. Otimme kokeiluun markkinoiden edullisimmat, virallisia väyliä pitkin maahan saatetut integroidut putkivahvistimet ja totesimme, että tyydyttävä putkisoundi ei välttämättä edellytä enempiä sijoituksia. S IL L Ä KOR VALLA: T Onew In MC-84 L j A YAR LAnd 3 4 C I I I TeksTi: Jaakko Eräpuu kuvaT: Samu Saurama Pikkurahan putkoset Alle neljä sataa ei ole paha hinta putkivahvistimesta. Vaikka se olisi made in China
I n Te g ROIduT puTKIVAhVIS TIMe T T onewin ja Yarland lukeutuvat siihen kiinalaisten putkivahvainmerkkien alati kasvavaan joukkoon, joka vyöryy maailman markkinoille valtavalla volyymilla. Hillitön määrä tuotemerkkejä on kuitenkin tavallaan optinen harha, sillä kiinahifin perinteiden mukaisesti yhtä ja samaa laitetta markkinoidaan useilla nimillä. Käytetty putkistokin on tasan sama. Tonewin MC84L modifioidaan putkiguru Mauri Pännärin ehdotuksesta ja maahantuojan toimesta täysin takaisinkytkemättömäksi, kun taas Yarland 34 C III joutuu tiukkaan laaduntarkkailusyyniin Euroopan jakelijan tiloissa. Kumpikaan koeponnistetuista, pääteasteessaan EL84-tyyppisiä pentodeja hyödyntävistä ja vuorovaiheisista vahvistimista ei pääse Suomen markkinoille aivan tehtaan jäljiltä. Siitäkin huolimatta, että vahvain on jo tehtaalla varustettu "EU version" -lätkällä. Molemmat toimivat A-luokassa vuorovaiheisina, ja kummankin pääteaste on toteutettu EL84-putkin. Tai tarkemmin klassikkopentodin kanssa yhteensopivin 6P14P-EV-venäläisvariantein. Kummankin vahvistimen takaseinästä löytyy kolme paria RCA-liittimiä linjaotantoja varten, kuin myös IEC-liitin irtomalliselle verkkojohdolle. Putkitoimiset audiokapineethan ovat olleet jo vuosia nk. in, ja se on totisesti huomattu kaukana idässä. Ei ole myöskään aivan tavatonta törmätä edullisiin laitteisiin, jotka muistuttavat lähes yksi yhteen jotain hinnakkaampaa ja myönteistä mainetta osakseen saanutta tuotetta. Niinpä kokeilussa käynyt Yarland poikkeaa kytkentänsä ja ulkoisen olemuksensa puolesta vain hyvin vähän Sophia Electricin Baby Ampista. Sekä Tonewin että Yarland hoitavat putkien biasoinnin automaattisesti ja pukkaavat vakiokytkennällä (UL) noin 10 watin tehon 8 ohmin kuormaan. Näin toimittaessa antotehot puolittuvat, mutta alan asiantuntijoiden enemmistön mielestä myös pidot paranevat. Yhteisiä nimittäjiä ja eroja Ulkoisesti hyvinkin erilaiset halpisputkoset, Tonewin ja Yarland, omaavat hinnan ohessa paljon muutakin yhteistä. Tonewinin etuasteen putket ovat kiinalaiset HIFIMAAILMA 8/2009 67. Yarland on toki integroitu kolmella linjaotollaan, Sophia ei. Tonewinin saa halutessaan UL-kytkennän sijaan myös triodikytkettynä ja vakioputkia tasokkaammalla lasitavaralla varustettuna latomalla lisää valuuttaa tiskiin. Näin esimerkiksi Suomessa Tonewineinä myytävät koneet esiintyvät toisaalla Yagineina. Läntisen maailman nettivetoiset kaupittelupaikat ovat turvoksissa kiinalaisesta hifistä, ja alkaahan noita pursuilla jo kivijalkamyymälöiden hyllyiltäkin
Tässä suhteessa Yarland pesi myös vertailukoneina toimineiden, sitä monta kertaa kalliimpien putkivahvainten enemmistön. Yarland on käynyt läpi tiukan syynin ennen saapumistaan maahan. 68 HIFIMAAILMA 8/2009. Neli- ja kahdeksanohmisille kaiuttimille on omat plusliittimensä. Suurpiirteisyyttä ja skarppiutta Molemmat vahvistimet pääsivät vuorollaan ajelemaan kolmea eri kaiutinparia, Yamahan NS 18 -klassikkoja, joiden herkkyys on jokseenkin 100 dB/W, ja joiden toisto ulottuu alapäässä huoneen avustuksella alle 30 hertsin, Shindon 8-tuumaisia field coil -laajakaistoja ja 88 dB/W: n herkkyydellä varustettuja Tannoy Sensys 1 -pikkupömpeleitä. Lähes 100 dB/W herkillä kaiuttimilla Tonewin hurisi kuuntelupaikalle asti aistittavasti, mutta Yarlandin ollessa kytkettynä kaiuttimista ei kuulunut pihaustakaan. Hänen muistiinpanojensa mukaan Tonewin jäi soinniltaan hiukan suttui- Erityisesti EU-markkinoille. Ja niinhän siinä kävi, että Samu Saurama, joka hoiteli Evidenceyhteyksiä, ei päässyt raportoimaan erityisistä menestystarinoista. Kytkimet ja säätimet toimivat asiallisesti, eikä tuntikausien virroissa hehkuminenkaan aiheuttanut laitteille ongelmia. Tonewinissa on erilliset plusliittimet 4 ja 8 ohmin kaiuttimille, Yarlandissa yksi liitinpari hoitelee sekä neli- että kahdeksanohmiset pöhistimet, joiden on muuten molempien vahvainten tapauksessa syytä olla keskimääräistä herkemmät, mikäli tarkoitus on luukutella kohtuutasoa tanakammin säröttä. Lisäinfoa vahvainten äänentoistokyvykkyydestä saatiin myös toisaalla, lehden tiloissa, joissa Tonewin MC-84L ja Yarland 34 C III pääsivät kokemaan millaista on ajaa Gradient Evidencejä, joiden neljän ohmin nimellisimpedanssi ja 86 dB/W:n herkkyys tarjoavat kirjurin kaikattimia haasteellisempaa toimintaympäristöä putkitoimisille koneille. 90 dB/W lukemin varustetuilla kaiuttimilla Tonewinin hurina on luokkaa vähintäänkin siedettävä. Tonewinin suojakehikko pitää pikku sormet ja kuonot loitolla. Tonewinin kuulokelähdön olemassaoloa ei hätäisempi edes huomaa. Häiriötason suhteen koneet tosin poikkesivat toisistaan melkoisesti. Kummankin kiinanihmeen rakenne vaikutti likipitäen luotettavalta. Tonewinissa on vakiona putkien päälle kiinnitetty suojakehikko, kannelle nostettu Nichicon-kondensaattoripari ja kuulokeliitäntä. Ilmaista lounasta ei siis ole hifiympyröissäkään. Tonewinin äänenlaatusyistä suoritettu 6 dB:n vastakytkennän poisto nostaa laitteen sisäistä gainia, ja sitä kautta hurinat nousevat kuuluville. No, sataa desibeliä lähestyvä herkkyys on aika harvan kaiuttimen ominaisuus. S IL L Ä KOR VALLA: T Onew In MC-84 L j A YAR LAnd 3 4 C I I I ja tyyppiä 12AX7/ECC83 Yarlandin luottaessa GE NOS 5670 -pariin. Siis näin kirjoittajan kuunteluhuoneessa. Tonewinissa tasasuuntaus hoidetaan transistorein, Yarlandissa putkin. Yarlandiin kuulokkeet eivät käy, konkat ovat kannen alla, ja suojakehikon voi rakentaa halutessaan itse, sillä putkien tienoilla on kiinnitysreiät kehikkoa varten
Ensinnäkin: Rick Pekhamin trion rouhea rockjazz, jonka ankkurina toimii Jim Blackin soiviksi viritettyjen rumpujen tuhti humina. Eli rock-orientoitunut yarlandisti tekee viisaasti unohtaessaan NOS:sit ja pitäytymällä venäläisissä. Selkeä parannus ilman takapakkeja. 050-550 9987, www.trikaudio.com HIFIMAAILMA 8/2009 69. Kyllä vaan, ei ollut vaikea aistia musiikin hienoista jalostumista ja avartumista. Tonewinin käsittelyssä meno ei oikein tahtonut nousta kiinnostavuuskynnyksen yli, mutta Yarlandpa laittoi sen verran punttiin vipinää, että koko levy tuli kuunneltua läpi muikeasti myhäillen: juuri näin se menee. Tuossa vehjeksessä Neukkula pesee länsimaat jos nyt ei ihan 60, niin selkeästi kuitenkin. Vallan amerikkalaisia vahvainsuunnittelijoita/-valmistajia myöten. Toki ko. Kun vertailukohdaksi otti hyllystä löytyneen, laadukkailla komponenteilla ja 2x15 W teholukemin silatun T-Amp-johdannaisen, jollaisia saa pari kappaletta halpisputkosten hinnalla, alkoivat Tonewin ja Yarland kuulostaa entistäkin tyydyttävimmiltä. Muutama esimerkki. Ei vähempää. 050-637 2537, www.arkham.fi Yarland 34 C III Hinta: 390 putket: 2 x 5670, 4 x 6P14P-ev mitat (l x k x s): 22 x 13 x 24 cm paino: 8 kg Lisätiedot: Trik audio, puh. Jokaisen kukkaron ja harrastussyvyyden mukaan. Tele-nelikkoni, jollaisesta joutuu pulittamaan väärästä paikasta hankittuna melkein saman hinnan kuin kokeilluista vahvaimistakin, sai Tonewinin laulamaan jonkin verran kauniimmin kuin vakioputkilla. referenssikalustolla selkeästi sävykkäämmin/sielukkaam- min, mutta ilman mielikuvia "paremmasta" koestetut kiinanputkoset ylsivät huomattavasti hintavampiin lajitovereihinsa verrattuna täysin tyydyttävälle toiston tasolle. Tonewinin ja Yarlandin putkistot ovat tube rolling -ystävällistä sorttia. No, kirjoittajalla on takanaan vuosikausien vehtailu erinäisten putkien kanssa ja onhan noissa niitä "eroja". Toisaalta: Eipä tehnyt mieli fiilistellä ECMtyyppisen pianotrioilun parissa Yarlandin kuivakkaankiinteässä seurassa, kun tarjolla oli soljuvampaa, joskin epämääräisemmin tilaan asettuvaa, kepeää kuviokelluntaa Tonewinin toimesta. Ehkä niiden soitto oli säröistä ja muista epälineaarisuuksista tehty, mutta musiikki soi sentään musiikkina, ei hajuttomana ja mauttomana, joskin siistinä äänten jatkumona kuten T-Ampin kautta. Yarland hoiteli hänen mukaansa hommat kontrolloidummin ja skarpimmin, joskin myös kuivakkaammin, vähemmän putkimaisesti. Kolmanneksi: kuubalainen rytmi-ilottelu sujui molemmilta vahvistimilta loistokkainta sykintää vailla, mutta siinä missä Yarland sentään yritti edetä vauhdikkaasti, Tonewinin menon mehevyyttä jarrutti tietty turpeus. Voipa käydä niinkin, että alan gurujen perässä hiihdellen suoritettu satsaus arvokkaaseen ja maineikkaa- Lisätiedot Tonewin mC-84L Hinta: 395 putket: 2 x 12aX7, 4 x 6P14P-ev mitat (l x k x s): 32 x 14 x 28 cm paino: 9 kg Lisätiedot: arkham Oy, puh. Eli siinä missä Tonewinin pehmeämpi ja suurpiirteisempi anti viittasi akustisen ja klassisen musiikin suuntaan, Yarland vaikutti soveliaammalle soitannolle, jonka uskottavuus edellytti tiukkuutta ja tytinää. No. Olemme saaneet lukea järisyttävistä eroista saman putkityypin eri versioiden välillä ja kaunokirjalliseen ilmaisuun vertautuvia luonnehdintoja kulttiröörien kautta tapahtuneista siirtymistä nysväilystä nirvanaan. I n Te g ROIduT puTKIVAhVIS TIMe T seen NOS-aarteeseen tarkoittaakin käytännössä vain minimaalista äänellistä petrausta ja isoa lovea hifibudjettiin. Yarlandin tapauksessa NOS:sien aiheuttama pieni soinnin silottuminen tuli otettua mielihyvin vastaan, mutta on myönnettävä, että rouheammat orkkisröörit svengasivat tykimmin. Tussun yläpään saa kyllä korvattua ilmavalla helähdyksellä, mutta samalla saattaa haihtua enin illuusio basson seurattavuudesta. Ikävä kyllä, useimmiten putkea vaihtamalla sekä voittaa että häviää. Yarlandin etuaste toimii pienikokoisin 5670-tuplatriodein. seksi ja kevyenpuoleiseksi sekä äänikuvallisesti eteeriseksi Evidencen kaverina. Myös Telefunkenin sikahintoihin nousseet NOS EL84:t, jollaisia tuli ohimennen koestettua sekä Tonewinin että Yarlandin kannella. Samun mietteiden kaltaista ajatusmaailmaa oli havaittavissa myös varsinaisella rikospaikalla, kaikilla kattauksilla ja musiikeilla. Tonewin kun kuulosti perinteiseltä putkivahvistimelta, Yarland ei niinkään. Harvinaisin halpisten rööreistä on ehkä Yarlandin etuasteesta löytyvä 5670, jonka sijaan voi toisaalta istuttaa joko 2C51- tai WE396A-putket. genret ja muukin matsku klasaria ja rokettirollia myöten hoituvat nk. Ei enempää. Vertailua seuraavana päivänä T-Amp löysi itsensä poishukattavien listalta... Pieni putkipiiri pyörii Putkitoimisten laitteiden saavutettua hovikelpoisuuden hifiharrastajien heimon keskuudessa keskusteluiksi kutsuttujen paremmintietämisketjujen puheenaiheisiin on liittynyt käsite "tube rolling", jolla tarkoitetaan pyrkimystä vaikuttaa laitteen äänellisiin ominaisuuksiin putkia vaihtelemalla. Venäläisvalmisteiset EL84-variantit eivät ole erityisen arvostettuja alan harrastajien keskuudessa, vaikka niiden nimeen vannoviakin löytyy. Omat kokemukseni venäläispentodeista perustuvat Decwaren 84B SET-päätteeseen, joka mahdollistaa kaikkien EL84-yhteensopivien pääteputkien käytön. Mutta totuuden nimessä, jälkimmäisen näkemys puhaltimien ja lauluäänten autenttisuudesta oli kilpaveikkoa kiehtovampi. Näistä jälkimmäisiä sattui löytymään kirjoittajan hallusta ja kokeiltavahan niitä oli. Sekä etu- että pääteasteisiin löytyy mittava valikoima vaihtoehtoja maailman markkinoilta ja jopa Suomesta
BD-Live tarjoili lehden mennessä painoon vain uutisia NASAn verkkosivustolta, mutta lisää sisältöä on luvassa. Raidalle on englanninkielinen tekstitys. Muuten kuva on esimerkillisen tarkka ja terävä, väreiltään loistava, kontrastiltaan väkivahva ja parhaissa otoksissa on runsaasti peräänkuulutettua syvyysvaikutelmaa. Ääni Dolby TrueHD -raita esittelee erinomaisen älykästä ja tehokasta äänisuunnittelua; hyvänä esimerkkinä kamera-ajo maan kiertoradalta kauas ulkoavaruuteen. Abrams teki mahdottoman ja herätti Star Trekin henkiin uusilla näyttelijöillä, huikeilla erikoistehosteilla ja villillä energialla, jota aiemmista Star Trek -leffoista on puuttunut. Bonusmateriaalit Disney on taas kerran vienyt lokalisoinnin äärimmäisyyksiin. Star Trek · 2009 · Paramount 126:50 min · K13 · BD50/40 GB + BD50/39,3 GB kuva: 1080p23,976 (AVC) · ABR 32,7 Mbps · 2.40:1 ääni: Dolby TrueHD 5.1, Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi ja 8 muuta Elokuva kuva ÄÄni Korva tarkkana Edesmenneen Carl Saganin kirjaan perustuva elokuva on koskettava ja ajatuksia herättävä kertomus ihmisen ensitapaamisesta maan ulkopuolisen älyn kanssa. Ääni nousee useaan otteeseen erittäin tärkeään rooliin, mikä kirvoittaa ääniraidan kiitettävän aktiiviseksi aina bassoa myöten. Raita äityy suorastaan infernaaliseen elämöintiin tarinan lähestyessä huippukohtaansa, josta ei puutu matalia murinoita tai pitkin huonetta liikkuvia äänitehosteita. Kontrasti ja mustan taso ovat mitä pitääkin. Ääni Äänisuunnittelu on ensiluokkaista, kekseliästä ja rohkeaa. Levyllä on seitsemän erikoistehosteita käsittelevää dokumenttia (yht. B L U - R AY-LEVYARVOSTEL UT TeksTi ja kuvaT: Petri teittinen Tähtireki 2009 Aliaksen, Lostin ja Fringen luoja J.J. Kaksilevyinen julkaisu sisältää niin kosolti bonusmateriaalia, että sen käsittelyyn pitäisi varata koko aukeama. Bonusmateriaalit Abrams pitää hauskaa viihdyttävällä kommenttiraidalla tuottajien ja käsikirjoittajien kanssa. Ääni Lumikin ääniraita oli alun perin mono, joka on nyt remiksattu tätä julkaisua varten 7.1-kanavaiseksi (24 bit, 3,7 Mbps). Aikakaudelle ominainen kerronta tuntuu nykykatsojasta hieman omituiselta ja ylidramaattiselta, mutta Lumikin perintöä ja paikkaa elokuvan historiassa ei käy kiistäminen. äänitehosteille. Myös ihonsävyissä on havaittavissa lievää heittelyä. Bonusmateriaalit Jodie Foster kertoo ensimmäisellä kommenttiraidalla verkkaiseen sävyyn kuvauksista ja tarinan teemoista. AVCkuvavirta pistäytyy kymmenkunta kertaa 46 megabitissä. Dokkarit esitetään vaatimattomalla SD-kuvalla. Toisella raidalla ohjaaja Zemeckis ja tuottaja Steve Starkey hehkuttavat elokuvan tehosteita lähes loputtomiin. No, ehkä pari kertaa, mutta rakkaudella. AVC-kuvavirran piikit käyvät 44 megabitissä. Julkaisun sisältö esitetään tarpeen vaatiessa suomeksi aina välianimaatioita, ruutugrafiikkaa ja juontoja myöten. Kuva Filmirakeen koko ja määrä vaihtelevat hieman muutamaan otteeseen ja parissa jääplaneetalle sijoittuvassa kohtauksessa ruudulla on niin paljon nopeaa liikettä, että kuva muuttuu väkisin suttuiseksi. Värit suorastaan hehkuvat, viivat ovat partaveitsenteräviä, eikä väritasapainosta tai kontrastista ole pahaa sanottavaa. Tätä paremmin vanhasta monosta monikanavaiseksi laajennettua ääniraitaa ei ole vielä tullut vastaan. Sama kaksikko Ralston/Rosenbaum on äänessä useimmissa. Entisöintiprosessin seurauksena elokuva näyttää uunituoreelta. Ehtaa demomateriaalia. Soundi on toki ohut ja voimaton nykyääniraitojen rinnalla, mutta ikäisekseen raita soi hienosti. Surroundit on omistettu musiikille ja harvoille 70 HIFIMAAILMA 8/2009. Toiminnan yltyessä miksaus repeää hyperaktiiviseksi, ja basson murahdukset piiskaavat huonekaluista pölyt ilmoille. 44 min). Värikylläisyydessä on ajoittain suurtakin vaihtelua, mikä saattaa olla taiteellinen valinta. Mikäli CGI-kiintiösi ei vielä täyttynyt, tuo kolmas raita mikin ääreen ILM:n tehostevelhokaksikon. Kuva Lähikuvissa näkyy parhaimmillaan reilusti detaljia, mutta myös liikesumeutta. Yksi allekirjoittaneen ikisuosikkeja. Subbari aktivoituu muutamaan otteeseen, joskin hieman ponnettomasti. Helminä mainittakoon interaktiivinen kiertokäynti Hyperionstudiolla sekä kiehtova kommenttiraita, joka koostuu Walt Disneyn haastatteluista ja animaatioekspertti John Canemakerin huomioista. Lumikki ja seitsemän kääpiötä · 1937 · Disney 83:11 min · K3 · BD50/32,2 GB + BD50/40,2 GB kuva: 1080p23,976 (AVC) · ABR 24 Mbps · 1.34:1 ääni: DTS-HD MA 7.1 (englanti), Dolby Digital 5.1 (suomi) tekstitys: suomi, ruotsi ja 4 muuta Elokuva kuva ÄÄni Kuva Kuvaa ihastellessaan sitä on erittäin vaikea uskoa ikäisekseen. HD-kuvalla ja valinnaisella suomitekstityksellä esitettävää materiaalia on kolmisen tuntia. Kuvaan on jäänyt muutama roska ja tahra, ja erottuvatpa animoinnissa tapahtuneet pikkuvirheetkin. Moiset remiksit soivat yleensä hyvin väkinäisesti ja keinotekoisesti, mutta Lumikki kuulostaa yllättävän luonnolliselta. Isoissa väripinnoissa esiintyy joskus puuromaista filmiraetta, joka johtunee hieman turhan innokkaasta suodattamisesta ennen pakkausta. Tyypillinen scifi-actionleffa vyöryttää kaikkiin kanaviin massaa alusta loppuun, mutta Abrams uskaltaa käyttää myös hiljaisuutta ja nostaa Ben "Star Wars" Burttin luomat, nostalgiaa tihkuvat äänitehosteet aivan pintaan. Uusi teemamelodia lyö ihon kananlihalle. Kakkoslevy koostuu kymmenestä osiosta, jotka käsittelevät kaikkea mahdollista avaruusaluksista musiikkiin, asusteista äänitehosteisiin ja poistetuista kohtauksista pilalle menneisiin otoksiin. Ensimmäinen yhteys (Contact) · 1997 · Warner 149:40 min · K11 · BD50/36,9 GB kuva: 1080p23,976 (VC-1) · ABR 23,2 Mbps · 2.40:1 ääni: Dolby TrueHD 5.1, Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi ja 10 muuta Elokuva kuva ÄÄni Tästä se kaikki alkoi Disney-studion ensimmäinen pitkä animaatioelokuva Lumikki ja seitsemän kääpiötä sai ensi-iltansa uskomattomat 72 vuotta sitten. Dialogikohtauksissa miksaus tuppaa romahtamaan etukanaviin surroundien tyytyessä lievään tilaäänien toistoon. Kakkoslevyllä on kolmisen tuntia HD-kuvaa ja sadoittain valokuvia, piirroksia ja luonnoksia. Parin trailerin lisäksi levyllä on vielä pitkiä hiljaisuuksia sisältävä musiikkiraita DD5.1-äänellä. VC-1-kuvavirran piikit käyvät aina 50 Mbps:ssä saakka. Legendaaristen hahmojen uusi roolitus on onnistunut valtaosin erinomaisesti, eikä kapteeni Kirkin isoihin saappaisiin astunut Chris Pine edes alennu Shatner-imitointiin
The Fifth Element · 1997 · FS Film 126:22 min · K11 · BD50/31,1 GB kuva: 1080p24 (AVC) · ABR 29 Mbps · 2.35:1 ääni: DTS-HD MA 5.1, Dolby Digital 5.1 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska Elokuva kuva ÄÄni HIFIMAAILMA 8/2009 71. Levyllä on kuitenkin Making of -dokumentti (24:50 min), jossa Besson kertoo tarinan taustoista ja kuvauksista vaikeaselkoisella englannillaan. Vähäpukeinen Milla Jovovich ja mellevät erikoistehosteet kruunaavat kokonaisuuden. Kuva Julkaisun lähteenä on käytetty studion hyväksymää uutta masteria, eikä lopputulos kalpene yhtään jenkkiläisen remasteroinnin rinnalla. Äänisuunnittelija innostuu välillä maalailemaan kauhuelokuvamaisia fiiliksiä, mikä toimii erinomaisesti. Filmirae ei tökkää silmään, mutta rakeen suttuisuus ja lievä liikesumeus muutamissa kohtauksissa todistavat kohinanvaimennuksen käytöstä. Joissain otoksissa näkyy vinjetointia ja konvergenssiharitusta puutteellisen optiikan takia. Ääni Dialogin ehdoilla pelaava äänimiksaus kuulostaa usein silkalta monolta ja surroundeja käytetään tärkeissä dialogikohtauksissa melkeinpä kitsaasti. Vahvan väripaletin, erinomaisen mustan ja napakan kontrastin ohella kuva on niin yksityiskohtainen, että yksittäisiä partakarvoja erottaa muissakin kuin äärilähikuvissa. Audionautinnon viimeistelee Eric Serran tunnusomainen musiikki, joka luottaa subwooferin kykyihin. Kontrasti heittelee välillä runsaasti kohtauksesta toiseen. Miehet jotka vihaavat naisia · 2008 · Nordisk Film 152:34 min · K15 · BD50/35,1 GB kuva: 1080p24 (AVC) · ABR 25 Mbps · 2.35:1 ääni: DTS-HD MA 5.1, Dolby Digital 5.1 (ruotsi) tekstitys: suomi, ruotsi, norja, tanska Elokuva kuva ÄÄni Elementit kohdallaan Luc Bessonin teininä aloittama käsikirjoitus taipui vuosikymmeniä myöhemmin vallattomaksi scifiseikkailuksi, josta ei puutu huumoria, toimintaa, naiskauneutta tai uhkeita muotiluomuksia. Yllättävän laajat lisukkeet käsittävät CIA:n salaisista kampanjoista kertovan dokumentin (53:04 min), Sydney Pollackin haastattelun (59:05 min) sekä koosteen (24:56 min), jossa Redford ja Pollack muistelevat elokuvan tekemistä. Bonusmateriaalit Besson ei mielellään ota osaa elokuviensa bonusmateriaaleihin. Elokuvamainen filmirae toistuu kauniisti aiheuttamatta raeallergikoille oireita. Kyllä tämä DVD:n voittaa, mutta Blu-rayltä on totuttu näkemään parempaa. Filmirakeen suodattaminen on vienyt mukanaan tarkimmat detaljit, ja vaikka staattisissa kuvissa onkin varsin kivasti yksityiskohtia, muuttaa liike kasvot ja etenkin taustat puuroksi. 3 Days of the Condor · 1975 · Universal 117:06 min · K15 · BD50/32,5 GB kuva: 1080p23,976 (VC-1) · ABR 21 Mbps · 2.39:1 ääni: DTS-HD MA 5.1, DTS-HD MA 2.0 (englanti) tekstitys: suomi, ruotsi ja 9 muuta Elokuva kuva ÄÄni Goottihäkkeripunkkari Ruotsalaiseen menestysromaaniin perustuva elokuva rakentaa jännitystä hitaasti ja kärsivällisesti, saaden katsojan kiemurtelemaan istuimellaan. Bonusmateriaalit Vaikka elokuvalla onkin mittaa, olisi 50 gigatavun levyllä ollut vielä runsaasti tilaa bonusmateriaaleille. Uusi 5.1-kanavainen remix on käytännössä 3.0-raita, jossa mono on levitetty kolmeen etukaiuttimeen. Umpisurkea teaseri mainostaa trilogian kolmatta osaa, joka saapuu teattereihin tammikuun alussa. Hidastempoisessa tarinassa riittää tarpeeksi mutkia, että mielenkiinto pysyy vireänä hyvään loppuratkaisuun asti. Ääni The Fifth Elementin ääniraita on ehtaa demomateriaalia. SD-kuvaisissa dokkareissa ei ole suomenkielistä tekstitystä ja vain ranskankieliset osuudet on tekstitetty englanniksi. Musta pää jää joissain otoksissa kumman haljuksi. Bonusmateriaalit Levy on pakattu tyylikkääseen tuplapahvikoteloon. Kuva Kuva näyttää ajoittain hieman lattealta ja matalakontrastiselta, mutta päinvastaisiakin kohtauksia löytyy. 5.1-kanavainen Master Audio -raita on äärimmäisen aktiivinen ja tarjoilee tuhtia bassoa, upeita keinotekoisia äänimaailmoja, aitoa tilantuntua, reippaasti dynamiikkaa ja kosolti katsojan vierestä humahtavia äänitehosteita. Surroundeissa ei tapahdu käytännössä mitään edes kiireisen suurkaupungin kaduille sijoittuvissa kohtauksissa. Kuva Tämä julkaisu ei voita parhaan entisöinnin pystiä. Kyseessä on kuitenkin ovela temppu, jonka ansiosta musiikin ja äänitehosteiden äkillinen leviäminen surroundeihin tehostaa tunnelmaa loisteliaasti. Kuva on terävä ja kiitettävän yksityiskohtainen. The Fifth Element tulee aluksi myyntiin vain osana The Luc Besson Collection -kokoelmaa. Testilaitteisto Soittimet: Oppo BDP-83 PlayStation 3 Kaiuttimet: KEF XQ-sarja SVS PB-13 Ultra AV-vahvistin: Denon AVC-A1HD Näyttölaitteet: JVC DLA-HD100 Panasonic TH-50VX100E Roopertin harharetket CIA:n tutkija Joseph Turner (Robert Redford) säntäilee pitkin New Yorkia palkkamurhaaja (Max von Sydow) perässään kompastuttuaan korkean tason salaliittoon. Ohjaaja Sydney Pollack rakentaa tunnelmaa Turnerin ihmetellessä keneen luottaa. AVC-kuvavirran piikit käyvät 48 megabitissä. Kolmikko esitetään 1080p24-kuvalla, DD 2.0 -äänellä ja suomitekstein. Bruce Willis ei ole onnistunut karistamaan yhdeksän vuotta aiemmin esittämänsä John McClanen asennetta, mutta näsäviisasteleva sankari sopii leffaan kuin nenä päähän. Sisätaskussa majaileva nelivärilehtinen sisältää elokuvaa ja sen taustoja käsittelevä esseen. Miinuksia tulee terävöinnistä, joka piirtää joissain kohtauksissa ruudulle selviä sädekehiä. Väripaletti on luonnollinen ja lähes dokumenttimainen; hieman vahvempaa palettia käytetään silloin tällöin tehokeinona. Jostain syystä bittivirralle on enkoodausvaiheessa säädetty tiukka 33 Mbps:n katto, jonka läpi mennään harvoin. 24-bittinen Master Audio -raita on enkoodattu 3,5 megabitin keskiarvovirralla. BD-Livestä sai vain ilmoituksen, että palvelimella ei ole julkaisuun liittyvää sisältöä. Ääni Aikakaudelle tyypillisesti elokuvan alkuperäinen monoääniraita soi vailla dynamiikkaa keskellä taajuusaluetta. Juuri ennen lopputekstejä leffa väännetään väkisin veijarikomediaksi, mikä jättää suuhun todella pahan maun. Lisukkeet rajoittuvat kuitenkin kahteen traileriin ja yhteen teaseriin, joista kaksi ensimmäistä ovat elokuvista Miehet jotka vihaavat naisia sekä Tyttö joka leikki tulella. Dokumentti esitetään SD-kuvalla ja Dolby Digital 2.0 -äänellä, ja siinä on onneksi suomenkielinen tekstitys. Remixin soundi on alkuperäistä monoa tukkoisempi, ja dialogista saakin paremmin selvää valitsemalla 1.0-raidan, joka on valikkotekstistä huolimatta stereoraita
Tästä voi saada esimakua kuuntelemalla niitä lukuisia oopperakatkelmia tai -alkusoittoja, jotka itsellisinä numeroina löytäneet paikkansa myös orkesterikonserttien ohjelmissa. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan, ja kyllähän tämä paranee pyörityskertojen ja ajan saatossa kuin vuosikertaviini konsanaan. Albumin äänimaailma on pikemminkin leijaileva ja utuinen kuin äärimmäisen tarkka. Jukka Isopuro MUSIIKKI ÄÄNI WaGner orkesterimusiikkia eri oopperoista Baijerin rso/Maris Jansons (Sony) Vaikka Wagner oli leimallisesti oopperasäveltäjä, on mielenkiintoista leikitellä ajatusta hänestä suurten orkesteriteosten tai esimerkiksi sinfonisten runojen kirjoittajana. Samalla tavoin ristiriitainen on kahdesta konsertista ja studio-otoksista koostuva äänitys: lievästi lokeroituneiden soitinryhmien voimakkuudet vaeltelevat hieman, ja puupuhaltimet soivat suhteessa jousiin liian voimakkaasti. Levyn tekijät kiittävät Stingiä, että tämä hiljan nosti uudestaan julkisuuteen Dowlandin sävelmät. Baijerilaissoittajisto hehkuu levyn konserttiäänitteissä yhtenäisenä ja eläytyen. Händel itse soitti konserttoja teatterissa oratorioiden välipaloiksi aikana, jolloin Lontoon oopperaseurueet taistelivat kiivaasti yleisöstä ja kaikenlainen viihdyke oli tarpeen. Kuuntelijan on aluksi ehkä hankalakin keskittyä mihinkään tiettyyn yksityiskohtaan, joita ei ylipäätään muutenkaan kovin anteliaalla kädellä tarjoilla. 7 academy of ancient Music/richard egarr (Harmonia Mundi 2 SACD) Händelin urkukonsertot olivat aikansa viihdettä. Koko orkesterin raivotessa soinnin helppous ja dynaamisuus eivät jätä toivomisen varaa. The Empyreanilla sitä kuitenkin on. Heikki Valsta DoWnLanD in darkness let me dwell hille Perl, Lee santana, Dorothee Mields (Deutsche Harmonia mundi) Vanha hokema "soitto on suruista tehty" tulee vahvasti mieleen kuunnellessaan näitä esityksiä englantilaisen John Dowlandin luuttulauluista. Jarno Rannanpää MUSIIKKI ÄÄNI MahLer sinfonia nro 9 tukholman filharmonikot/alan Gilbert (BIS SACD) New Yorkin filharmonikoiden ylikapellimestariksi siirtynyt Alan Gilbert johti Tukholman-jäähyväisinään Mahlerin yhdeksännen sinfonian, jonka viimeiset minuutit valuvat äärimmäisen hitaasti ja hiljaisesti. Kokonaisuutena esitys ja äänitys pääsevät reippaasti voiton puolelle. Suurpiirteinen ja minimalistinen soitanta ovat jo tavaramerkki, niin myös äärilaitaisesti tummaan kallellaan oleva mellow-tyyppinen vintagesoundi. Finaalin mahtavat jäähyväisaallot kohoavat toinen toistaan kouraisevampina. Nykykorvaankin ne kuulostavat viihdyttävältä tilutukselta. Sitä omaa juttua. Richard Egarr soittaa lennokkaasti koristellen ja improvisoi osien välikkeitä. Monikanavaääni esittää urkujen pyöreän kuulauden kauniisti ja asettaa orkesterin laveaan perspektiiviin basson lämpöä hukkaamatta. Siihen mennessä kuolemanaiheet ovat kolkutelleet surumarsseina tai piiskanneet pakkotahtisina tansseina. Henkilökohtaisesti en ole ikinä ymmärtänyt kummallista pakkoa äänestää lempibändien keskinkertaiset kitaristit suurlevikkisten soitinlehtien top-listoille, joissa positio määräytyy tietenkin suoraan verrannollisesti myytyjen levyjen määrään. Harvemmin kuultuja erillisinä numeroina sen sijaan ovat Tannhäuseroopperan bakkanaalit sekä Lohengrinin ensimmäisen näytöksen alkusoitto. LE V YA R VOSTELUT K U U K AU DEN LE V Y MoniKanaVaÄÄnite John Frusciante the empyrean (Record Collection) John Fruscianten uusimmalta soololta osasi odottaa aikaisempien kaltaista tiukkaa rajanvetoa emobändiin. Levyn keskeiset muusikot ovat gambisti Hille Perl, luutisti Lee Santana sekä sopraano Dorothee Mields. He ovat antaneet levyllensä Dowlandin laulua lainaten otsikoksi In darkness let me dwell, ja pimeyden varjoissa levyn kappaleiden tunnelmat huokaavatkin. Omituista kyllä, monikanavaääni näyttää tässäkin kyntensä luomalla pikku virheille sopuisaa tilaa ja syvyyttä. Ja kuten pitääkin, surround ei luo cembalolle varsinaista tilaefektiä, vaan ankkuroi soittimen tyynesti etualalle ja avartaa sen rikasta yläsävelhelinää. Saavutuksena ei ollenkaan paha ottaen huomioon lähes vuosikymmenen mittaisen pilvilinnamatkan ja siitä seuranneen tuotannollisen epäjatkuvuuskohdan. Lohkaisu napsahtaa selkeästi (määrittelemättömään) experimental rock -kategoriaan ja on järjestyksessään herran kymmenes omiin nimiin kirjattu. Konserttiesityksessä on rouheat ja hosuvat hetkensä. Hieno ja tunnelmallinen levy. Heikki Valsta MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 72 HIFIMAAILMA 8/2009. Varsinkin Jumalten tuho -oopperasta irrotetut Siegfriedin Reininmatka sekä Surumarssi antavat kuvaa säveltäjän hienostuneesta ja loisteliaasta värien käytöstä orkesterisoinnissa. Samaan hengenvetoon he kuitenkin muistuttavat Dowlandin musiikin hienosta esitysperinteestä haluten vahvasti tuoda sitä kautta esille oman näkemyksensä ja tulkintansa. Teknisenä virtuoosina Frusciante ei todellakaan kuulu moisille, mutta asian laita olisikin vallan toinen, jos äänestettäisiinkin top-fiilistelijöiden joukko. 7:n kuuden konserton lisänä on Käki ja satakieli -konsertto lintujäljitelmineen ja kolme rehevää cembalokappaletta. Jukka Isopuro MUSIIKKI ÄÄNI MoniKanaVaÄÄnite hÄnDeL urkukonsertot op. Op. Jalkiojylyäkään ei kuulla, vaikka tunnelma tummenee yllättäen neljännen konserton avausosassa, kun fagottien, sellojen ja kontrabassojen continuo-ryhmä mönkii murheisesti eteenpäin. Toisen osan ländlerkeinunta kiristyy liiaksi, mutta päälle hyökyvä kolmas osa huipentuu komeasti. Nämä kolme erinomaista muusikkoa hengittävät musiikissa tarkalleen samaan tahtiin viihtyen esityksissä toistensa seurassa niin kuin olisivat aina musisoineet yhdessä. Kirkollisuus on siis kaukana, kun kevyet kamariurut ilakoivat virkeästi kirmaavan barokkiorkesterin kanssa. Toisaalta juuri tämän takia albumia ei voi suositella RHCP:n ystäville tai perinteisestä main streamista ylipäätään pitäville. Se, kuinka paljon kullakin yksittäisellä maestron lohkaisulla on ollut jotain uutta annettavaa, onkin jo sitten aivan toinen asia. Perinteiset rakenteet muistuttavat itsestään lähinnä poissaolollaan, eikä konsepti muutenkaan sovellu yksittäisiä hittiraitoja metsästäville. 1600-luvun alun trendinä ja Englannin kuningatar Elisabethin suosimana kukoisti alakulossa ja melankoliassa piehtarointi, ja tämä heijastuu voimakkaalla, mutta samalla kauniilla tavalla Dowlandin musiikissa. Hektisyyskerroin lähestyy nollaa, kun seesteisyys kasvaa kohti ääretöntä. Dynaamisen pienimuotoinen julkaisu, jossa headroomia on odotettua enemmän ja kompurakin laulanut kaikella kohtuudella. Maris Jansons on esittänyt loistavan Baijerin radion sinfoniaorkesterin konserteissa valikoimaa näistä teoksista, ja esityksistä enin osa on julkaistu tällä levyllä
Standardeista ei tässä genressä voi niinkään puhua. Musiikillisesti levy ei tarjoa mitään ennenkuulumatonta tai syvällistä, mutta eivätpä pienet puutteet pahemmin pääse häiritsemään. Albumin puolen matkan krouvina toimiva Fade away on rauhallisemman pään balladimainen tunnelmointi, jonka jälkeen konemaisesti Machine-kappaleen kautta päädytään Dialogin päättävään 16-minuuttiseen nimibiisin, jossa liikutaan tyylistä toiseen kappaleen kuitenkaan menemättä liian tekotaiteelliseksi. Laulamisen lisäksi hän soittaa levyllä suuren osan instrumenteista itse. Pääosassa on Khanin ilmaisuvoimainen, soundiltaan intensiivinen ja vahvanhauras laulu. Kenny G an evening of rhythm & romance (Eagle) En tunnustaudu smooth jazzin ylimmäksi ystäväksi, mutta genren keikkatallenteet ovat useimmiten varsinkin improjen osalta mielenkiintoista tarkasteltavaa. Kivivyöryn lailla jyräävä kokonaisuus on kruunattu dynaamisilla ja mukavan erottelevilla soundeilla. No nyt meni allekirjoittaneellakin vähän yliromantisoinniksi... Pasi Pesonen status Minor Dialog (Lion music) Status minor on perustettu vuonna 2002, ja nyt seitsemän vuotta myöhemmin bändin debyyttialbumi näkee päivänvalon. Ainakin tässä tapauksessa käytetyllä ajalla ja laadulla näyttää olevan suora yhteys, sillä Dialog sisältää aivan uskomattoman kovaa materiaalia alusta loppuun, eikä levyltä hakemallakaan löydä mitään suurempia notkahduksia. Yhtyeen ensimmäinen levy Sanctified esitteli tämän Hatebreedin ja Sick of it Allin suomalaisen veljen tiukkuuden, mutta kakkoslevylle biiseihin on upotettu enemmän asennetta, tunnetta ja brutaalia voimaa. Näin myös Kenny G:n tapauksessa. Taustalle on rakennettu sävykäs soundimaailma harvinaisen hyvää tyylitajua osoittaen. Uutta materiaalia soittolistalle on mahtunut pätkittyinä versioina kourallinen, vanhoja saman verran ja onpa matkassa tietysti pakolliset soitinkohtaiset soolot sekä muutama coverikin. Tosin, Vail Johnson on ihan omaa tasoaan ja loistaa ylivoimaisesti rytmisektion valovoimaisimpana. Taltiointi sisältää kolme laadukasta ääniraitaa, ja kuvakin on ensiluokkaista. Tyyli vaihtelee progemetallista aina powermetallin lähteille, eikä bändi todellakaan etene biiseissään siitä mistä aita olisi jo valmiiksi kaadettu. Coldplay valitsi artistin lämmittelijäkseen ensi kevään kiertueelle. Pasi Pesonen surViVors Zero cMXciX (Cobra Records) Suomen metalliskenen pieni supergroup Survivors Zero soittaa modernia death metallia melodisella otteella. Instrumenttien muodostaman äänivyöryn keskeltä vokalisti rähisee ja murisee sanomansa hyvällä botnella. Tyylikästä tämä on, piti tästä tai ei. Albumin dynamiikkaa on kuristettu jonkin verran nykyajan tyyliin, mutta soittimet kuitenkin ovat löytäneet paikkansa, eikä koko bändi kuulosta soittavan yhdessä sumpussa. Levyn vajaaseen 36 minuuttiin ei jää juurikaan suvantokohtia, mutta tyylisuunnalle ominaista uhoa riittää ja hyvinkin uskottavasti. No, jottei keskiverto pehmojaskan kuluttaja pelästyisi eksoottisempia juonteita, niin onhan asiasta hyvä mainita etukäteen. Grammy-palkintoja ja -ehdokkuuksiahan tällaisella pokataan, mutta ammatillinen uskottavuus voi olla sitten niin ja näin. Ja vahvalta debyytti kieltämättä kuulostaa. Jarno Rannanpää n.130 min - DVD9 Kuva: PAL / 16:9 Ääni: DD 2.0, DD 5.1, DTS 5.1 tekstit: englanti MUSIIKKI KUVA ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI Bat For Lashes two suns (Chrysalis Music Ltd.) Bat For Lashes on englantilaisen Natasha Khanin oma luomus. Se on yhtä aikaa pelkistetty sekä avara sisältäen paljon maalailevaa tunnelmointia. Sehän riittää jo pitkälle. Oli miten oli, niin imelähkön ja viihteellisen perusmateriaalin väliin on eksynyt myös ihan kelpo tavaraakin, ja ovathan nämä kaverit oikeasti kovia poikia soittamaan. Tuleeko levystä parempi, jos sitä ei tunge markkinoille heti bändin ensimmäisenä vuosipäivänä. Noh, lievästi yksipuoliset lyriikat saattavat joillekin särähtää korvaan, mutta muuten positiivisella tavalla särmikäs vokalisointi kuorrutetaan maukkailla rytmirymistyksillä ja musertavilla riffeillä. Itse konsertti on taltioitu samannimisen studioalbumin tiimoilta. Kennyn etukäteen spiikkaama bassosoolo olisi vain ollut mehukkaampi pala ilman erillisiä etukäteismainintoja, mutta maailmanluokan tavaraa tämäkin. Riffeillä, joiden suoraviivaisuuden alta paljastuu sävykästä ja yllättävän monipuolista vanhemman liiton metalliin nojaavaa soitantaa. Porukan historiasta pomppaa esille pikkubändejä, kuten Impaled Nazarene, Deathchain, Finntroll ja the Scourger, joten soittoteknisestä osaamisesta on hankala löytää urputtamisen aihetta. Toimivaa tylytystä. Kokemus paistaa läpi kaikkialla, etenkin biisirakenteiden draamankaaret ja nousujohteisuus on rakennettu taiten. Vauhdikkaan innokas rypistys saa jalan vipattamaan ja pehkon pyörimään. Oikeastaan genren ikävä puoli tulee juuri tässä esille; tyypillisesti lahjakkaat ja etenkin erittäin taitavat soittajat tyytyvät viihdyttämään isoissa saleissa isoja väkimääriä sen sijaan, että viihtyisivät myös itse ja nauttisivat kollegoiden arvostusta savuisissa jazzkellareissa. Tero Kukkonen MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 8/2009 75. Varsinaisista kamera-ajoista ei voi tässä yhteydessä puhua ja isohkoksi konsertiksi kuvauksen tyyli on hillittyä joskin ehkä tunnelmallisenkin toimivaa. Osa sävellyksistä on harvinaisen kauniita. Sävellykset ovat minimalistisia ja syvällisellä tavalla yksinkertaisia. Soundissa on sopivassa suhteessa tylyä särmikkyyttä ja melodialähtöistä tarttuvuutta. Materiaali ei ole erityisen säihkyvää, mutta toiminee ihan kivasti muuallakin kuin hifimessujen esittelylaitteissa. Viimeinen neljännestunti kuluukin kuin itsestään. Vesa Linna st.hooD For the Dead (Combat Rock Industry) St.Hoodin metallinen hardcore on ottanut askeleen eteenpäin. Two Suns on hienostunut ja kunnianhimoinen levy. Kaikki sävellykset ovat hänen omiaan. Vuonna 1979 syntynyt Khan on laulaja, lauluntekijä, multi-instrumentalisti sekä visuaalisen alan taiteilija. Slaagihan siitä voi muuten seurata peukutuksen alkaessa
24 kk kokonaiskustannus yht. Elisa Viihteeseen sisältyvän laajakaistaliittymän nopeus vaihtelee alueittain. Useat elokuvamme ovat jo teräväpiirtolaatua ja valikoima kasvaa kovaa vauhtia. Elisa Viihde -palvelun videovuokraamossa saavat ensi-iltansa: Ensi-ilta 16.11. Ensi-ilta 16.11. Ensi-ilta 18.11. Ensi-ilta 25.11. Elokuva on käytössäsi vuokrahinnalla (37/kpl) vuorokauden ajan. Tarkista saatavuus osoitteessa elisa.fi/viihde tai Elisa Shopitissa. Viihde-sopimus on 24 kk määräaikainen ja jatkuu sen jälkeen toistaiseksi voimassa olevana. 37 /kpl). Elisa Viihde -palvelussa on videovuokraamon lisäksi digiboksi, johon tallennat yli 100 vrk ohjelmaa sekä huippunopea laajakaista. Elisa Viihde 39,90 /kk (24kk sopimus) Tutustu ja hanki omasi netissä, Elisa Shopitissa tai numerossa 0800 46 46 46. elisa.fi/viihde Elisa Viihde on saatavilla rajoitetusti pk-seudulla, Pirkanmaalla, Jyväskylässä, Joensuussa, Riihimäellä sekä Piikkiön, Paimion ja Liedon alueilla. Palvelun avaus 0 (norm. 2,90 /kk) sekä kolme leffalippua Elisa Viihteen videovuokraamoon (norm. 99 ). Tarjoukset voimassa 31.12.2009 asti.. Lisäksi tarjoamme Warner TV:n huippusarjat 2 kk ajaksi (norm. 957,60
Voit myös lähettää digitaalisen kopion sähköpostilla osoitteeseen toimitus@hifimaailma.fi otsikolla Ristikko 8/2009. Sähköposti 78 HIFIMAAILMA 8/2009. Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan 30 euron lahjakortti Filmifriikkiin. Nimi Osoite Puh. Hifiristikko 8/2009 Lähetä ratkaistu ristikko 4.1.2010 mennessä osoitteeseen Olarinluoma 15, 02200 Espoo
tiEtosUoJA Hifimaailma-lehden tilaajat ovat lehden julkaisijan ja kustantajan asiakasrekisterissä, ja tietoja voidaan käyttää asiakassuhteen normaaliin ylläpitoon ja hoitoon. Kestotilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, kunnes tilaaja katkaisee, peruuttaa tai muuttaa tilauksen määräaikaiseksi. tiLAUsHiNNAt 2009 6 kk kestotilaus 31 euroa. Hifimaailma ei myöskään vastaa taloudellisesti julkaisemisensa artikkeleiden mahdollisten virheiden ja/tai testitulosten aiheuttamista vahingoista. PALVELU K U P O N K I AsiAkAsPALVELU tilaukset, osoitteenmuutokset ja tilausten peruutukset hoituvat helpoiten soittamalla suoraan asiakaspalveluumme. 6 kk määräaikaistilaus 33 euroa. VUosikErtA: 8 NUmEroA 6 kk tilausjakso sisältää 4 numeroa 12 kk tilausjakso sisältää 8 numeroa tiLAUstEN sÄÄNNÖt Määräaikaistilaus on tilaus, jossa lehteä toimitetaan määräaikainen tilausjakso (6 tai 12 kk) alkaen ensimmäisestä mahdollisesta numerosta ja päättyen siitä alkaen sovitun aikajakson loppuun. 12 kk määräaikaistilaus 64 euroa. Palvelut ovat käytettävissänne myös internetissä www.hifimaailma. Puhelin: 010 778 6400 (arkipäivisin klo 816). Tarjottu ja julkaistavaksi hyväksytty ja tilattu juttuaineisto julkaistaan pääsääntöisesti sillä ehdolla, että Hifimaailmalehti ja sen kustantaja saa siihen vapaan käyttöoikeuden ilman erilliskorvausta. YLEistÄ AsiAA tEkstisisÄLLÖstÄ Hifimaailma on äänen- ja kuvantoiston erikoislehti, joka julkaisee sitoumuksetta kuva- ja tekstimateriaalia edustamaltaan aihealueelta. Tilaus maksetaan tilauksen alkaessa. Tämä voidaan tehdä puhelimitse, internetissä tai lehden palvelukupongilla. Ulkomaantilauksien postimaksulisä + 24 euroa. Uusi tilaus (määräaikainen tai kestotilaus, myös kestotilauksen uusi tilausjakso) voidaan kuluttajasuojalain (KSL 6:15) perusteella peruuttaa kuluitta 14 vuorokauden kuluessa tilausvahvistuksen ja/tai tilausta koskevan laskun vastaanottamisesta. Määräajan jälkeen tilaaja on velvollinen maksamaan jo saamiensa lehtien hinnan. Tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja/tai kuvien julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta ja lähettäessään edellä mainitun materiaalin lehdelle, katsotaan tekijän luopuneen niiden tekijänoikeuksista. Lehteen ja sen internetsivuille lähetetyt palautteet, viestit ja mielipiteet voidaan toimituksen harkinnan mukaan julkaista lehdessä toimituksellisessa tarkoituksessa, ellei viestin tai mielipiteen kirjoittaja ole sitä erikseen kieltänyt. Peruutus astuu voimaan kahden viikon kuluessa ilmoituksen tekemisestä. Tilaus laskutetaan tilauksen alkaessa ja aina uuden tilausjakson alussa. Toimitettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Hifimaailma ei takaa lehdessä julkaistujen artikkeleiden, rakennusselosteiden ja/tai ohjeiden täydellistä virheettömyyttä, mutta pyrkii saamaan ne mahdollisimman luotettaviksi. Kestotilaus on tilaamistapa, jossa tilaus jatkuu ilman erillistä uudistamista, ja tilausmaksu laskutetaan määrätuin laskutusvälein (6 tai 12 kk) voimassa olevaan kestotilaushintaan, joka on aina edullisempi kuin vastaavan jakson pituisen määräaikaistilauksen hinta. Tilaus jatkuu pääsääntöisesti aikaisemmin maksetun tilausjakson loppuun. fi (kohdassa palvelut) tai voitte olla yhteydessä sähköpostitse osoitteeseen tilaukset@hifimaailma.fi tai käyttäen lehden palvelukuponkia. Kustantajalla on oikeus käyttää ja luovuttaa tietoja suoramarkkinointitarkoituksiin, mikäli tilaaja ei sitä erikseen kiellä. Hifimaailma tilaus / palvelukuponki Tilauksen voit tehdä myös netissä tai soittamalla palvelunumeroon Tilaan Hifimaailman Itselleni Lahjaksi Heti Numerosta/2009 Kestotilaus 12kk(59) 6kk(31) Määräaikaistilaus 12kk(64) 6kk(33) Muutanmääräaikaistilauksenkestotilaukseksi Peruutankestotilauksenipäättymäänmaksetunjaksonloppuun Osoitteenmuutos,alkaen/2009 TilaanHifimaailma-paidan.Normaalihinta21,90,Kestotilaajille14,90 Valkoinen Kotiteatterinmusta S M L XL Asiakasnumero (laskusta tai osoitekentästä) tilaaja, tilauksen maksaja tai edellinen osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin Lahjatilauksen saaja tai uusi osoite Sukunimi / Etunimi Lähiosoite Postinro /-toimipaikka / puhelin Hifimaailma Osallistu lukijakyselyyn ja voita Tannoy Arena Lite 5.1 -kaiutinsarja HYVä OSTOS Tilaajapalvelut iO-Kustantajapalvelut Oy Tunnus 5010448 INFO:HIFI 30003 VASTAUSLÄHETYS HIFIMAAILMA Hifimaailma POSTIMAKSUN MAKSAA HIFIMAAILMA www.hifimaailma.fi/kysely Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvomme 1 299 euron arvoisen Tannoy-kaiutinpaketin. Hifimaailma TESTIVOITTAJA Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA Hifimaailma TESTIMENESTYS HIFIMAAILMA 8/2009 Hifimaailma 79. Kaikki tilaukset toimitetaan force majeure -varauksin (lakko, tuotannolliset syyt, alihankkijoiden viivästykset, yms.) ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. Jos uutta tilausjaksoa ei ole vielä maksettu, päättyy tilaus jo saatuun numeroon, mutta tilaajalta veloitetaan ennen irtisanomisen voimaantuloa toimittujen lehtien hinnat irtonumerohinnoin. Hifimaailman kirjoituksia ja kuvia ei saa käyttää eikä lainata, ei edes osittain, muutoin kuin lehden toimituksen ja/tai kustantajan luvalla. Hifimaailma ei vastaa tilaamatta lähetetyn materiaalin (artikkelien, kirjoitusten ja kuvien) säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 12 kk kestotilaus 59 euroa
Postikulut sisältyy 30 euron hintaan. Turku. Väri ruusupuu, ostettu suomesta n. Leveys 190 cm kuvasuhteella 16:9. Pinta matta White Ice gain-arvolla 1,2. Täysin balansoitu, mikä kuuluu myös äänessä. Kirkkonummi. Hinta 200 . Lisäksi myynnissä 2 kpl CSS-SDX15 subeja. B&W Nautilus HTM2 keskikaiutin, musta, hyvin pidetty, hp. Oulu. (09) 685 7990 Myydään Screenlinen kehystetty valkokangas. Puh. Hinta 250 . Kaikkien tuotteiden kunto A+ ja ainoa todellinen syy myyntiin on iskenyt pitkäaikais sairaus joka ei oikein mahdollista ht-harrastamista. Musta, siisti, hyvin pidetty, pari hyvin pientä naarmua. Sekä balansoidut että balansoimattomat lähdöt. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. OTAMME MYÖS LAITTEITA MYYNTIIN LAADUKKAITA VAIHDOKKEJA JA TARJOUKSIA P. Virheettömässä kunnossa. Turku. Oulu. Kotka. Jalustan kanssa korkeus 100 cm. 3v sitten. 25 cm, s. Metallinen kake. antsa59@luukku.com Metrin mittaiset Cardas Golden Reference -RCA-johdot. Helsinki. Toisto on sävykäs ja ulottuu hyvin alas. 050-4869070, toni.ahti@gmail.com Myydään 1 kpl Totem Arro -lattiakaiuttimia. Väri hopea. Laitteet hyvässä kunnossa ja kytketty toisiinsa, joten koekuuntelumahdollisuus. Jyväskylä. ovh 2 100 pari, nyt parihinta 995. 480 . H IFIM A R KKINAT: Yksityishenkilöiden my ynti- j a os to p a l s t a NÄIN ILMOITAT HIFIMARKKINOILLA: Julkaisemme Hifimarkkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänenja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. Hinta 75 . Mitat kork. Jalustojen maalipinnassa paikoin pientä kulumaa. Toimii maltillisilla paineilla kotiteatterissakin. Puh. 0400-013826, marko.kylmalahti@gmail.com Myydään hienosti soiva REL Q50 -subwoofer. Hinta 1 900 . Ostettu suomesta hiljattain, vielä avaamattomissa laatikoissa, väri ruusupuu. Päätteestä ei lopu paukku kesken magnetostaattikaiuttimille. Kaikki alkuperäinen tavara pakettia myöten tallessa. Hinta 1300 . Hinta 500 . H I F I K R U G . Myyn mielummin pakettina kuin yksittäin. Ilmoitustilan myynti ja varaukset toimituksesta: HIFI-Mediat Oy, Olarinluoma 15, 02200 Espoo, puhelin 010 778 6401, faksi 010 778 6410, toimitus@hifimaailma.fi Ilmoitusaineistot toimituksen osoitteeseen tai sähköisessä muodossa aineistot@hifimaailma.fi Michael Bladeliuksen suunnittelema HighEnd -CD-soitin Advantage S1. Puh. 050-5635566, samuli.lyback@gmail.com Myydään Audio Research 100.2 -vahvistin. Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen aineistot@hifimaailma.fi. 2 kpl Canton Ergo 609DC lattiakaiuttimia, 2x8" basso, 1x7" keskiääni, 1"diskantti. Vihti. 050-3287675, mika.tervasmaki@gmail.com Hyväkuntoinen musta stereovahvistin Yamaha AX 892. Kunnoltaan ovat virheettömät. 0500-789 692 tai 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 Hämeenlinna www.tlaudio.fi KAIKKI KÄYTETYT CD:T JA DVD:T ALE ALKAA !!! WWW. 0400-593600, arto.sorri@metsakeskus.fi · HIGH-END · KOTITEATTERI · TARVIKKEET · TL-Audio Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end ja kotiteatterilaitteita. 50 cm, lev. 044-5552336, sasumme@gmail.com Arcam A85 ja P85. 2 200 . ILMOITUSTILAN MYYNTI HIFIMARKKINOILLE: Yritykset voivat ilmoittaa Hifimarkkinoilla maksullisilla ilmoituksilla. Yamaha M-45 päätevahvistin. Nurmijärvi. 28 cm. Yamaha C-75 etuvahvistin phono MC/ MM rasioilla +kaukosäädin. Tampere. Puh. 800 . Tampere. Puh. Ostettu Musiikin. Takuuta vielä vuosi jäljellä. Takuuta jäljellä 7,5 v. Puh. Puh. Käyttöaste ollut todella vähäinen, hinta voisi olla jotain 230 /elementti ilman koteloa. Mattamustaksi maalatut alumiinikehykset. Puh. Hinta 560 . Hinta 900 . Myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. Väri: Kirsikka. Hp. 040-5800108, pasi@tavitex.com Qued Qunex2 -audiokaapeli. Hp. Jyväskylä. Espoo. Kangasmateriaali helposti puhdistettavaa vinyyliä. Tässä hyvä setti, on käytetty mm SVS-subeja jatkamaan toistoa ja hyvin toimii. Hinta 1 450 . 040-7556317 Hyväkuntoiset valkoiset Gradient Avanti -kaiuttimet Target-jalustoilla. Kullatut, kiristettävät liittimet. Erittäin vähällä käytöllä olleet laitteet. Puh. tapio.ilkanheimo@hotmail.com Ensiluokkainen Theta Miles -CD-soitin (CD/DAC/Esivahvistin). classicaudio.fi · Iso Roobertinkatu 44, Helsinki Avoinna ma-to 11-18 ja pe-la 11-16 · Puh. Helsinki. F I P. 045-6354496, jyrki.niskanen@luukku.com Myyn Elac 203.2, vaahteraviilutetut kaiuttimet, 2.5v vanhat. Laatuhifiä kaupan syyshintaan. Puh. Ja kauppa käy vilkkaana. Erotettava etu- ja pääteaste, kaukosäätö, manuaalit löytyy. Puh. Ostettu 3,5 vuotta sitten TL-audiosta jolloin hinta 5000 euroa. Ikää noin 2 vuotta, ovat ns. 040-4145453, beetle_tuning@suomi24.fi Stereokuuntelupaketti. Magneplanar SMGb, magnetostaattiset paneelikaiuttimet. 050-5328880, timo.heikkinen@settek.fi Myydään noin vuoden ikäinen täysin uutta vastaavassa kunnossa olevan Linn Majik-I integroitu vahvistin. Mukaan Chord-välikaapelit. Hinta alunperin 3 000 , nyt edullisesti laatupeli. 050-3672161, maukkae@gmail.com Myynnissä 6 kpl Canton Ergo 601 seinäkaiuttimia, 7" basso + 1" diskantti. Hinta 950 . Espoo. Nokia. 2 300 . Koska soitin toimii tarvittaessa esivahvistimena, niin voit käyttää soitinta suoraan vahvistimeen kytkettynä mahdollisimman puhtaan signaalitien varmistamiseksi. puh. Suomesta ostettu. Hämeenlinna. Hinta 1 100 . http://www.linn.co.uk/majik-i. Hyvä hintaluokassaan. 0400593600, arto.sorri@metsakeskus.fi Genelec 1094a. Ollut vähassä käytössä ja on virheettömät. B&W Nautilus 804 pari, pähkinäpuu, hyvin pidetyt, hp. uudempaa mallia eli kumiripustuksella, myydään joko 100 l viilutetuilla, suljetuilla koteloilla tai ilman. Marantz CD-63 special edition (Coax ja optinen digiulostulo), kaukosäädin. Kuvia saa tarvittaessa sähköpostilla. Tammilistat, musta kangas, alkuperäinen laatikko. 045-6707632, ryhanen.tommi@kolumbus.fi Järeät ja tyylikkäät 70 cm korkeat pähkinäviimeistellyt kaiutinjalustat. Puh. Hinta 300 . ARIMAN.FI CLASSIC AUDIO KÄYTETTYJEN ÄÄNENTOISTOLAITTEIDEN ERIKOISLIIKE MYY, OSTAA, VAIHTAA VINTAGE-HIFI YMS... -20-80% www. Etupaneelin väri musta. Puh. Puh. Hinta 200 . Volumensäätö, joten voi ajaa vaikka suoraan päätteeseen tai aktiiveihin. Puh. 045-6354496, jyrki.niskanen@luukku.com Pari Musical Fidelity X-A50 -monopäätevahvistimia. Loistava ja erotteleva ääni. 040-5332326, dogomondo@hotmail.com MAAHANTUONTI JA MYYNTI: H I F I T I N T E R N A T I O N A L HIFI KRUG H A L V E M M A L L A www.audist.fi Eerikinkatu 5 00100 HELSINKI W W W. Hinta 400. 0500 550 054 80 HIFIMAAILMA 8/2009. ovh 330 /kpl, nyt koko setti 1000 . com:sta. Ikää 4 v
2 690 (ovh. Väri matta harmaa. Puh. Hinta 300 . Väri: Sorrento. Puh. Hifimaailma HYVä OSTOS Hifimaailma TESTIVOITTAJA Hifimaailma TOIMITUKSEN VALINTA Hifimaailma TESTIMENESTYS Hifimaailma SUOSITTELEMME Amphion Xenon -kajarit myynnissä. Yhteinen kaukosäädin. Laitteet kuultavissa Helsingissä. jalustat 300 . Puh. NETTITILAAJILLE ERIKOISTARJOUS! Äänirasiat ja säädöt LISÄTIETOA Soittimen virittäminen JA TILAUKSET Levyjen käsittely WWW.HIFIMAAILMA.FI /VINYYLIOPAS HIFIMAAILMA 8/2009 81. Pekka Tuomelan suunnittelemat Hifi-mallin 2-tie-bassorefleksikaiuttimet. Yhteydenotot mieluiten sähköpostilla. 040-8321975, jukka.lehmus@aina.net Dunlavy SC-1/AV tai SC-1. Max 2 000 . Puh. Puh. Tehokkaan, monikanavainen päätevahvistin. Virheettömässä kunnossa. Ovh. 040-5154883, kuisma.holstikko@kolumbus.fi B&W 705 -kaiuttimet + jalustat. Rotel RB-985. Molemmat laitteet yhdessä yhteensä 1 625 tai tarjous (alkup. Tarjoa omaasi tai kerro jos tiedät jossain muualla olevan myynnissä. Puh. Voin lähettä kuvia e-maillilla. kaiuttimet 1 300 , ovh. Tarjoa! Järkeviä hintoja! Espoo. Koekuuntelu mahdollista Oulussa. 040-8676648, ville_isola@hotmail.com Usher V-601-kaiuttimet. Mieluiten nouto. Oulu. Puh. Turku. Hyviä tuotekuvia ja testituloksia: www.performanceaudio. 050-3060889, tillu@mbnet.fi Tehokas päätevahvistin. Kts. Puh. Puh. Kaiuttimet ovat priimakunnossa, ostettu 12.06. Kaiuttimet ovat ruusupuu ja jalustat mustat. Hinta 250 . Kaupan päälle itsetehdyt jalustat. Tämä on tilaisuutesi! Hp. Uudet taitavat maksaa 5 /kpl. 050-5747898, timo.muurinen@powernet.fi Esoteric SA-60 -universaalisoitin. Puh. Esim. Olen alkuperäinen omistaja, pakkaus, ohjekirja ja kuitti tallessa. Hyvälaatuiset pikkukaiuttimet ismopaankin tilaan. AES/EBU balansoitu digianto + normaalit sähköiset ja optiset. Jalkojen alle tulevat kartiot ovat jossain muuton yhteydessä kadoneet. Kaiuttimet pitää olla moitteettomassa kunnossa. Joensuu. Niin aloittelijoille kuin myös jo pidempään harrastaneille. Ostetaan Dynaudio Audience 42C tai 42, 1kpl. Kuuntelumahdollisuus Espoossa. Viimeinen CD-pyöritin sitä hakevalle. Tampere. Puh. Legendaarinen Philips CDM 12.4 -koneisto, jota on paljon käytetty kalliimmankin pään vehkeissä. Kuopio. Helsinki. Värillä ei ole väliä, kolhuja saa olla kunhan sähköiset osat ovat kunnossa. Itse tehty rakennussarjan mukaan. 040-5332326 Sähköposti: dogomondo@hotmail.com Hifi 12/2. Stereophile 10/2007. 040-5668386, unclejari@gmail.com Hifimaailma HYVä HINTALAATUSUHdE Valkokankaat edullisesti maahantuojalta ! tys neses e i tim - er Tes max Aas gas n a Be ikkok cm keh x 130 220 50 e 4 AVStore.fi Vanha Kaarelantie 9, 01610 Vantaa 09-4778 430 myynti@avstore.fi OPAS VINYYLILEVYISTÄ JA LEVYSOITTIMISTA Kiinnostus LP-/vinyylilevyjä kohtaan on voimakkaassa kasvussa. 050-4364074, jussi.mannila@koti.luukku.com · · · · · · Historia ja perusteet Soittimen toiminta Hinta 10 euroa (+ tk.) Sanasto ja termistö PS. 5 500 ). Mukaan Van Den Hul -kaapelit. se. Puh. 040-8201470. Virheetön kunto. Edulliset B&W 601 S3 -kaiuttimet. Noin 1,5 v vanha. Hämeenlinna. Hintapyyntö: kaiuttimet 700 jalustat 150 . Vinyyliopas antaa vastaukset moniin kysymyksiin. Jos löytyy SC-II sekin voisi kiinnostaa. 044-3134596, veltsu@suomi.net Pelkistetty ja tyylikäs Micromega Drive 1 -CD-pyöritin. Vähän silti käytetyt. Niihin liittyvä tekniikka saattaa olla silti hyvinkin vierasta. 040-7372878, ajustodasilva@hotmail.com Virheettömät ja muutenkin uudenveroiset YBA YCA201 -CD-soitin ja YBA YA201 vahvistin. Varaosia luulisi löytyvän maailman tappiin saakka. Kaiuttimissa hieman elämän jälkiä, mutta eivät luonnollisestikaan vaikuta sointiin. Harvoin myynnissä. Hinta 750 . siis yli 2 vuotta takuuta jäljellä. Tarjoa! Helsinki. hinta 27 990 SEK). 040-5213933, jussi.jarvinen@ltr.fi Ostetaan yksi Genelec 8040A -kaiutin
Reippaalle hintalapulle on myös katetta. Kaksi epäsäännöllisesti sijoitettua bassolaatikkoakaan ei tuota ongelmia automaattiselle ekvalisaattorille. TU L O S SA SEURAAVASSA NUMER OS SA Hifimaailma 1/2010 ilmestyy 15.1. Kokeiluluontoisessa vertailutestissä viisi täysin erilaista CD-soitinta. SVS AS-EQ1 lupaa helpotusta subwooferin ja huoneen yhteispeliin. Pistääkö käytettynä saatava puoli-ilmainen pleikkari ykkönen kampoihin kalliimmilleen. Sennheiserin lippulaiva HD 800 on alusta asti uudelleen suunniteltu huippukuuloke. Kattava tietopaketti äänilevyjen historiasta ja tekniikasta aloittaa levysoitinaiheisen artikkelisarjan. Klassisesti muotoillut putkiaateliset Luxman SQ-38u ja Leben CS600 sen korvan kriittisessä kuuntelussa. 82 HIFIMAAILMA 8/2009
09008 6 414881 873440 187344-09-08 PAL.VKO 2010-03