Hifimaailma 8/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

dynaamiset virheet · Hifiharrastaja: Marko Reinikainen · Hifistin levyvaliot. HIFImaailma 8/2011 8,90 Tietoa ja Taitoa: Miten levysoitin toimii? LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI VERTAILUSSA: KUUSI EDULLISTA VINYYLILEVYSOITINTA Millainen ensimmäiseksi soittimeksi? Radiotehnika Giant FS-100 Raskaan sarjan japanilaiset: Ihmekaiuttimet alle 1500 eurolla? Onkyo ReferenceSeries ESITTELYSSÄ: LP-testilevyt soittimen säädöt kohdalleen EISA Awards 2011-2012 voittajaesittelyt TESTISSÄ: Edullinen Brittikaksikko: Epos Epic 1 ja KEF Q100 · Denon AVR-1912 -AV-viritinvahvistin · Asiallinen perussoitin: Sony BDP-S480 KOKEILUSSA: Järeät aktiivikaiuttimet: ATC SCM100 · LG ST600 SmartTV Upgrader · Säädettävä Storm Audio Vertigo V55 · TDK Sound Cube · 2600 euron ZYX 4D S/SB2 äänirasia · Nostalgista hifiä: EMT-948 -levysoitin MUUTA: Tuoteuutiset · Raportti: IFA 2011 · Harmoninen särö vs
Hi maailma kuuluu EISAn audio/kotiteatteri -paneeliin. Teppo Hirvikunnas Vastaava päätoimittaja HIFIMAAILMAN ARVOSTELUSTA PISTEET: Vertailutesteissä tuotteet arvostellaan ja pisteytetään eri tuoteryhmille määritellyillä osa-alueilla (mittaukset, ominaisuudet, käyttö, äänen- ja kuvanlaatu, jne.). Päätoimittaja Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hi maailma. Ne herättävät mielenkiintoa, varsinkin kun vinyylit ovat tulossa muotiin ja täten luovat pohjaa mahdolliselle innostukselle harrastamaan jopa syvällisemmin. P. Kaikille osa-alueelle on tarkat kriteerit pisteiden muodostumisesta. Painotukset on mainittu testien pistetaulukoissa. Silläkin uhalla, että annoimme suosituksen testin edullisimmalle muovirimpulalle. VUOSIKERTA: 10 NUMEROA (9 lehteä) JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hi -Mediat Oy Olarinluoma 15, 02200 Espoo Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 PAINOPAIKKA ISSN 1796-6507 Hi maailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Yksittäislaitetesteissä SUOSITTELEMMEmaininnan voi saada erittäin hyväksi (5 tai 4 tähden arvoiseksi) todettu tai esimerkiksi erittäin hyvän hinta/ laatusuhteen omaava tuote. Tähdet kuvaavat laatutasoa seuraavasti: Ehdotonta huippuluokkaa Kiitettävä (korkeatasoinen tuote) Hyvä (hyvä tuote, mutta varauksin) Tyydyttävä (keskitasoinen suorituskyky) Välttävä (suorituskyky selvästi alle keskitason) Ei suositella Hifimaailma SUOSITTELEMME Vertailutesteissä SUOSITTELEMME-maininnan voi saada myös tuote, joka ei yllä kokonaispisteissä testivoittajaksi, mutta ansaitsee silti erityismaininnan tasaväkisen pistetilanteen tai muun erityispiirteen johdosta, esimerkiksi hinta/laatusuhde on poikkeuksellisen hyvä tai tuotteessa on muuta huomionarvoista. Hifimaailma HIFIMAAILMA 8/2011 3. Internet: www.hi maailma. Pisteasteikko on 0-10. Kokonaispisteet muodostuvat osa-alueiden painotetusta keskiarvosta. 010 778 6401 Toimituspäällikkö Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. P. Tarkoitan tässä jotain mekaanista tai edes sen tapaista. Pisteasteikko on 0-10. Pidempään hi ä harrastaneet saattavat kritisoida testiämme edullisista levysoittimista, mutta tällaiset testit ovat tarpeellisia. PÄ ÄKIRJOIT US TOIMITUS Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hi maailma. Levysoittimen (mukaan lukien äänivarsi ja äänirasia) toiminta on ihmeellinen ketju toimintoja, jotka on silti helppo selittää ja ymmärtää. Internet: www.hi maailma. Niin ja ottakaa ystäviänne mukaan myös tuleville Hi Expo-hi messuille. Avustajat: Juhani Ahonen, Jaakko Eräpuu, Jussi Hermunen, Matti Hermunen, Juha Kaski, Jarno Laine, Mikael Nederström, Petri Teittinen, Pirkka Ruishalme ULKOASU: DDM Group Oy ILMOITUSMYYNTI: Pop Media Oy, Puhelin: 010 778 6405 ilmoitusmyynti@hi maailma. Kannustakaa siis nuoria hankkimaan halpoja, ei välttämättä aina niin "hyviäkään" laitteita. TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400, Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hi maailma. Kuuntelun kokonaisarvona muodostuu kuuntelijoiden antamien pisteiden keskiarvosta. Levysoitin sen sijaan tekee vaikka mitä. 010 778 6404 HIFImaailma Hi harrastus on kuolemassa? Jotenkin tuntuu, että nykyiset laitteet ovat digitaalisuudessaan ja monimutkaisuudessaan niin tylsiä ettei niissä ole mitään harrastamista. Koska soitin on hintaisekseen hyvä valinta vinyyleistä ämppäreitä kannettavalleen digitoivalle nuorelle, potentiaaliselle harrastajalle. Miksi ihmeessä. Enkä puhu nyt musiikin kuuntelusta, koska hi harrastukseen on aina kuulunut myös laitteet ja niiden parantelu. Tämä voi synnyttää kipinän. Nykyaikaiset laitteet ovat usein tyhjää täynnä, eivätkä ne "tee" mitään. Koska numeerinen arvosana kuvaa vain yleisvaikutelmaa äänen laadusta, tulee myös kuuntelun kirjalliseen arvioon kiinnittää erityistä huomiota. Hifimaailma TESTIVOITTAJA TESTIVOITTAJA-maininnan saa pääsääntöisesti vertailutestin parhaat kokonaispisteet tai tasapistetilanteessa äänenlaadultaan parempi ja/tai edullisempi tuote. Levysoittimen toimintaan ja ääneen on helppo vaikuttaa erilaisilla säädöillä, ja muutokset ovat selvästi kuultavissa. Ja tietenkin testi on varoittava esimerkki halppissoittimista. KUUNTELUARVOSTELU: Kuuntelut tehdään pääsääntöisesti kahdella tai kolmella kuuntelijalla, jotka kukin kuuntelevat ja pisteyttävät tuotteet erikseen
dynaamiset virheet · Hifiharrastaja: Marko Reinikainen · Hifistin levyvaliot KOKEILU T VERTAILUT 4 HIFIMAAILMA 8/2011. TÄ S S Ä NU MERO SS A HIFImaailma 8/2011 8,90 Tietoa ja Taitoa: Miten levysoitin toimii? LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI VERTAILUSSA: KUUSI EDULLISTA VINYYLILEVYSOITINTA Millainen ensimmäiseksi soittimeksi? Radiotehnika Giant FS-100 Raskaan sarjan japanilaiset: Ihmekaiuttimet alle 1500 eurolla? Onkyo ReferenceSeries HIFImaailma TES TIT LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI ESITTELYSSÄ: LP-testilevyt soittimen säädöt kohdalleen EISA Awards 2011-2012 voittajaesittelyt TESTISSÄ: Edullinen Brittikaksikko: Epos Epic 1 ja KEF Q100 · Denon AVR-1912 -AV-viritinvahvistin · Asiallinen perussoitin: Sony BDP-S480 KOKEILUSSA: Järeät aktiivikaiuttimet: ATC SCM100 · LG ST600 SmartTV Upgrader · Säädettävä Storm Audio Vertigo V55 · TDK Sound Cube · 2600 euron ZYX 4D S/SB2 äänirasia · Nostalgista hifiä: EMT-948 -levysoitin MUUTA: Tuoteuutiset · Raportti: IFA 2011 · Harmoninen särö vs
Kiinnostuksen herättyä päädyin suunnittelemaan Mika Sihvosen kanssa itselleni sopivia toistimia. H A RRA S T U K S E N A H IFI: MAR K O R E INI KA INE N K E SK IÖ SS Ä K AI UT T IME T TEKSTI: RIKU HAKALA KUVAT: RIKU HAKALA JA MARKO REINIKAINEN HER MU S ET HARRASTAJA VALITSEE ÄÄNENTOISTOLAITTEENSA OMIEN KRITEEREIDENSÄ MUKAAN. Toisaalta asiallisesti nämä nykyisetkin toistavat, diskanttipuolelta yli 18 kHz, ja bassoillakin riittää voimaa mukavasti. TUTUSTUMME MARKO REINIKAISEN KATTAUKSEEN JA SITÄ KAUTTA KOKO MIEHEEN. Putket ja puu luovat lämminhenkistä tunnelmaa kuuntelutilaan. NOSTAL G ISTA HIFIÄ kummankin kaiuttimen takana on vielä kaksi samaista Tang Bandin elementtiä toistamassa ääntä kuulijasta poispäin. Levyjä ei ole koskaan liikaa. Tonewin hoitaa pääkaiuttimien vahvistuksen stereo- ja monikanavakäytössä. Laajakaistarakenne oli aiemmin ollut itselleni aika pimennossa, sillä satunnaisilla kuuntelukerroilla moiset olivat tuntuneet soivan vähän miten sattuu. Kajarit ovat aina olleet itselleni se laitteiston tärkein lenkki, ja arvostan etenkin siististi ja kolmiulotteisesti sekä tarvittaessa auktoriteetilla soivia toistimia, Marko kertoo. LAAJAKAISTAN LUMOA Reilu vuosi sitten, lukemattomien kaiutinja vahvistinkokeilujen jälkeen Lumo-Audion Mika Sihvonen sai aivan vaivihkaa käännettyä pääni laajakaistojen suuntaan hienosti soivilla ja viimeistellyillä Model 3- sekä TL-kaiuttimillaan. Marko Reinikainen on vuosien varrella kokenut niin Laserdiscin kuin Tuomelan C-1monsteri-rakennussarjakaiuttimienkin tarjoamat elämykset. Sitä täytyy vain opetella lukemaan. Toisaalta myös esimerkiksi malilainen Rokia Traoré kolahtaa. Kaiutinprojekti on vaikuttanut jonkin verran myös Markon muuhun oheiskalustoon, sillä osa laitteista on ollut pakko päivittää alaspäin rahoituksen saattamiseksi kuntoon. Molemmat mallit siirtyivät omistukseeni yhden illan kotitestauksen jälkeen. Laitteet ovat vaihtuneet matkan varrella tiuhaan, mutta jotkin ovat pysyneet pidempäänkin, kuten Hi C-1:set. SIKSI LAITTEET KERTOVAT OMISTAJASTAAN YHTÄ JA TOISTA. Näille takaelementeille on ehkä tulossa omat voimakkuudensäätimensä. Lempiartisteista maininnan arvoisia ovat David Bowie, Massive Attack, Kate Bush, The The, The Police, Mission ja Tracy Chapman. Subbareihin tulee Hypexin DS 4 -vahvareiden perään Scan-Speakin Revelatorit ja Revelator-passiivielementit. Koko komeuden kaikki puuosat, sisätukia myöten ovat massiivitammea. Vintage Lenco L75 -vinyylisoitin Ortofonin rasialla lojui vuosia hyllyssä, kunnes klassikko pääsi taas arvoiseensa käyttöön. HIFIMAAILMA 8/2011 R AP ORTIT 56 57 T I ETOA JA TAITOA EISA Awards 201 1-2012: Euroopan parhaat audio- ja videotuotteet HIFIMAAILMA 8/2011 35 VA K IOT SILLÄ KORVALLA HARRASTUKSENA HIFI HIFIMAAILMA 8/2011 5. Markon kaveri oli innostunut rakentelemaan kaiuttimia, ja samoihin aikoihin Marko hankki kesätyörahoilla ensimmäiset omat stereot, jotka olivat 15-vuotiaalle pojalle kova juttu. Minä määritin ulkonäöllisiä seikkoja sekä sen, että elementtien tulee muodostaa viivalähde. Goldmundin pääte ja Tonewinin putki-integroitu Svetlanan EL34-putkilla ovat molemmat tulleet vaihdossa aiempia laitteita myytäessä. Alun perin tarkoituksena oli käyttää Park Audion puukartioisia 131-elementtejä, mutta niitä ei ollut enää valitettavasti saatavilla pienissä erissä. Oma musamakuni liikkuu laidasta laitaan aina klassisen musiikin ja raskaamman rokin välillä. Avaramman tilavaikutelman luomiseksi Laitteiden musiikki- ja elokuvakäytön suhde on suunnilleen 60/40. Kaupat tehtiin Kruunuhaassa, ja mukaan lähtivät B&W DM220i -kaiuttimet, Marantzin HIFIMAAILMA 8/2011 Nykyisin jo kiertoon mennyt Quad, Goldmund, Mirage kombo. integroitu vahvistin ja Philipsin CD-soitin. Vincentin monovahvistin keskikaiuttimelle on hankittu käytettynä. Hän haki ne 90-luvun lopussa suoraan Tuomelan Pekalta silloisen Hi -lehden tiloista. Olohuoneessa majailivat samaan aikaan myös C-1:t ja Magnepanin 12QR:t, mistä johtuen sisällä alkoi olla tungosta. Elementit ovat samat kuin Lumon hyväksi havaitussa TL-mallissa. Tästä huolimatta tekeillä on vielä aktiiviset subwooferit samalla tammiviimeistelyllä sekä keskikaiutin, joka toteutetaan neljällä Tang Band -elementillä. Digitaalilevyjä pyörittää Rega Apollo, joka pääsi laitteistoon heräteostoksena. Soundia on muokattu kolmella erilaisella vaimennusaineella, sillä kaiuttimessa ei ole lainkaan sähköisiä jakosuotimia. Lisäksi tilauksessa on saman sarjan takakaiuttimet, jotta elokuvakäytössäkin saadaan kaikki potentiaali irti. Tällä laajakaistojen tiellä mennään nyt kuulemma aika pitkään. MUSIIKKIA JA ELOKUVAA Keskiössä kaiuttimet I ntohimoisesti asiaan paneutuva harrastaja paljastaa tietynlaista tarinaa itsestään ja arvostamistaan asioista valintojensa kautta, olipa harrastuksen kohde mikä tahansa. Soittimet veivät nuoren miehen heti mennessään. Elettiin 80-luvun puoliväliä tai loppupuolta. Sih- vonen toteutti ajatuksia fyysiseen muotoon ja teki simulaatiot. Pitkällisen hiomisen tuloksena Markon huoneessa on nyt uniikki pari Lumo-Audio Existenceksi ristittyjä noin 170 cm korkeita laajakaistakaunottaria, joissa kussakin on kymmenellä päällekkäisellä Tang Bandin bambukartioisella elementillä toteutettu pystylinjainen viivalähde suljetussa kotelossa. Hyllyssä on tällä hetkellä kevennetty väliaikaiskattaus
Vaihe on kytkimellä käännettävissä 180 astetta. HD33 tukee suoraan Blu-ray 3D -soittimia, Playstation 3:a ja muita standardeja 3D-lähteitä. Erikoinen piirre on käyttäjän vaihdettavissa olevat 11 operaatiovahvistinta laitteen sisällä. Kotelorakenne on refleksi, ja eteen ampuvan elementin lisäksi tukena on alaspäin suunnattu putki. Objektiivissa on 1,2-kertainen zoom 1,51,8 heittosuhteella. ONNEKSI OLKOON! Edullisin 3D-projektori Optoma HD33 on erittäin houkuttelevasti hinnoiteltu 1080p 3D -videoprojektori kotikäyttöön. Triggeriannolla motorisoidun valkokankaan saa laskettua automaattisesti. HD33:ssa ei ole automaattisesti tai käsin säädettävää iiristä, mikä selittää alhaiset ilmoitetut kontrastilukemat. Dali SUB E-12 F maksaa 599 euroa. Kahden HDMIoton lisäksi on VGA, komponentti ja s-video. Äänelle on stereo- ja LFE-otto linjatasoisina. TUOTEUUTISET KOONNUT: MAURI ERONEN Lukijakyselyn 7/2011 arvonnan voittaja: Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvottiin testivoittaja Cambridge Audio DacMagic. Liikettä voi halutessaan sulavoittaa puremotion-interpoloinnilla. Korkea valoteho on saavutettavissa myös aktiivisia suljinlaseja käyttävässä 3D-tilassa, mikä on tärkeää dynaamisen kuvan saavuttamiseksi. Lisätietoja: www.jjhifi.com, www.dali-speakers.com Tasokasta muunnosta tietokoneeseen Asus Xonar Essence One on tietokoneisiin ja sen komponentteihin keskittyneen taiwanilaisyhtiön hifikäyttöön tarkoitettu USB-DA-muunnin. Valmistaja jopa kehottaa kokeilemaan eri vaihtoehtoja parhaan äänenlaadun saavuttamiseksi. Xonar Essence One toimitetaan ASIO 2.2 -ajureiden kera, joten oikeanlaisilla toistoohjelmilla ääni siirtyy alkuperäisessä digitaalimuodossa muuntimelle asti. Ensimmäiset tykit saapuvat maahan syys-lokakuun vaihteessa. Viimeistelyksi voi valita mustan saarnin tai pähkinäpuun. Myöhemmin valikoimiin tulee kiiltävä musta ja valkoinen malli. Yliohjauksen ja särön liiallisen kasvun estämiseksi vahvistimessa on toimintaa rajoittavat suojapiirit. DLP-tekniikkaa käyttävän projektorin on/off-kontrastisuhteeksi ilmoitetaan 10 000:1, ANSI-kontrastiksi 500:1 ja valotehoksi 1 800 ANSI-lumenia. Käyttäjän kytkettävissä oleva 8-kertainen ylinäytteistys korottaa signaalin aina alkuperäisen äänen monikertaan. Alumiininen alustalevy takaa aina riittävän tilan putkesta puhisevalle ilmalle. Myös audiofiilitasoiseksi kuulokevahvistimeksi tarkoitettu muunnin sisältää optisen ja koaksiaalisen digitaalioton sekä linja-annot balansoituna ja tavallisin RCA-liittimin. D-luokkainen vahvistinmoduuli tarjoaa 220 watin huipputehon eikä kuumene käytössä. Optoma HD33:n suositushinta on 1 599 euroa. Tasapuolisesti bassoja Tanskalaisen Dalin SUB E-12 F on uusin lisäys kaiutinvalmistajan subwooferarsenaaliin. Muuntimen hinta on 475 euroa. Onnellinen voittaja on Markus Häyrinen Joensuusta. Lampulle luvataan 3000/4000 tunnin käyttöikä. 3D-laseina voi käyttää IR- tai RF-malleja, ja lasit on ostettava erikseen. Elementin kartio on jäykkää alumiinia ja puhekela nelikerroksinen. Lisätietoja: www.asus.com 6 HIFIMAAILMA 8/2011. Kun näin toimitaan, syttyy laitteen etulevyssä mieltä rauhoittava Bit Perfect -valo. Musiikille ja elokuville yhtä lailla tarkoitettu basso saa 12-tuumaista elementtiä vauhdittavan voimansa 170-wattiselta vahvistimelta. 44,1 kilohertsin kerrannaiset muutetaan 352,8 kHz:iin ja 48 kHz:n kerrannaiset 384 kHz:iin
Kullanvärisen kansilevyn alle piiloutuu Cirrus Logicin CS4398 -DA-muunnin ja CS8422-ylinäytteistin. G-sarjan laitteet ovat lisäksi etäohjattavissa ilmaisen iPhone-sovelluksen kautta. Sen suositushinta on 619 euroa. Lisätietoja: www.sony.fi Highendiä taskuun Saksalainen Colorfly tuo jotain aivan uutta muoviseen matkakuunteluun. Sony VPL-VW1000ES tulee myyntiin talven aikana, ja sen hintaluokka Yhdysvalloissa on noin 25 000 dollaria. HIFIMAAILMA 8/2011 7. iPhone ja iPod kytketään yhteensopivaan laitteeseen helposti USB-portin kautta. Lisätietoja: www.scanteknik.fi, www.colorfly.eu Lisää tarkkuutta Sony VPL-VW1000ES on maailman ensimmäinen 4K-videoprojektori kotiteatterikäyttöön. Sisäänrakennettua flash-muistia on 32 gigatavua, mutta sen voi kasvattaa 64 gigaan Micro SD -kortilla. 3840x2160 pikselin kuvan muodostavan projektorin tarkkuus on nelinkertainen 1080p Full HD -projektoreiden verrattuna. Videofiliaan hurahtaneet pääsevät vihdoin kokeilemaan uusimmissa vahvistimissa olevaa 4K-skaalausta. Tiedostotuki kattaa WAV-, FLAC-, APE- ja MP3-formaatit. Yksinkertaisesti ja elegantisti muotoiltu G-sarjan mikrohifijärjestelmä muistuttaa ulkonäöltään analogista järjestelmää. Kuulokkeille on sekä 3,5 että 6,3 mm lähtö. Wi-Fi yhdistää kodin langattomat laitteet; Sen avulla mikrohifijärjestelmä soittaa musiikkia kodin muistakin Wi-Fi-laitteista. Soitinta voi käyttää myös digitaalilähteenä, DA-muuntimena tai ylinäytteistäjänä, sillä siinä on S/PDIF-anto ja -otto. Koska kotikäyttöön ei vielä ole laajalti saatavilla 4K-videomateriaalia, on uuteen projektoriin kehitetty Reality Creation 4K -skaalain. Äänenvoimakkuus säätyy vasta DA-muunnoksen jälkeen nostalgisella tavalla ALPSin liukusäätimellä, joten bittejä ei huku matkalla. G-sarjan uudet minihifisarjat tulevat myyntiin elokuussa. Langaton mikrohifijärjestelmä Sonyn uusi G-sarjan mikrohifijärjestelmä soittaa musiikkia perinteisten ohjelmalähteiden (CD ja radio) lisäksi Wi-Fi tai USB-liitännän kautta. Paneelit on optimoitu niin, että niissä esiintyy mahdollisimman vähän tarkkuutta vähentäviä heijastuksia, kertoo Sony. Projektorissa on käyttäjämuisti, joka tallentaa objektiivin asetukset muistiin. Tähän asti tekniikka on ollut käytössä vain digitaalisissa elokuvateattereissa. Pocket HiFi C4 on pähkinäpuukuoriin koottu kannettava audiofiilisoitin. Signaalikohinasuhteeksi ilmoitetaan 108 desibeliä ja kuulokelähdön antotehoksi 13,3 mW. Yhdessä TCXO:n kellooskillaattoreiden kanssa jitteriksi ilmoitetaan alle 5 pikosekuntia. Zoom on 2,1-kertainen. Colorfly Pocket HiFi C4 on kooltaan 12,7x7x2 cm ja painaa 259 grammaa. Pääyksikössä on paksu alumiininen etulevy. Wi-Fi:n (CMTG2NiP) avulla käyttäjä voi olla yhteydessä langattomaan kotiverkkoon ja soittaa musiikkia tietokoneelta tai internetin radiokanavilta ilman johtoja. Se toistaa kultakorvien vaatimat 24 bit/192 kHz tiedostot jitterittä ja ohjaa vaativiakin kuulokkeita horjumatta. Myös pikselien väliin jäävä alue on entistä pienempi. 0,74-tuumaisin SXRD-paneelein ja dynaamisin iiriksin projektori saavuttaa 1 000 000:1 kontrastisuhteen. Myös MP3-soittimen tai muistitikun digitaalinen musiikki soivat helposti huippukaiuttimista USB-kytkennän kautta. Suositushinnat mallista riippuen: 450-550 . VPLVW1000ES skaalaa myös 3D-kuvan. G-sarjan mikrohifijärjestelmä tarjoaa monia eri tapoja nauttia omasta lempimusiikista. Valmistajan mukaan Blu-raylevyjen kuva on dramaattisesti parempi kuin tavallisella Full HD -projektorilla
Kuulokkeet toimivat jopa 100 metrin etäisyydellä lähettimestä, vaikka lähetin ja vastaanotin eivät olisi näköyhteydessä. Minimonitori on tarkoitettu pieniin kuunteluhuoneisiin, mutta uuden mallin suunnittelussa on kiinnitetty huomiota entistä tehokkaampaan bassotoistoon. Ääniketjun puhtautta on parannettu 2,4 gigahertsin taajuudella toimivalla Direct Sequence Spread Spectrum -teknologialla. TUOTEUUTISET Uusittu minimonitori Ikoniksi muodostunut Proac Tablette on päivittynyt yhtiön 30-vuotisen taipaleen aikana useasti. Äänilähde voidaan kytketä lähetinosaan analogisesti tai optisella tai koaksiaalisella digitaaliliitännällä. Herkkyys on pienelle kotelokaiuttimelle tyypillinen 84 dB/2,83 v/m. Sisäinen tuenta on toteutettu Diamond-sarjan tapaan hartaalla Matrixmenetelmällä, jonka pitkittäin ja poikittain limittyvät rakenteet tekevät kotelosta resonoimattoman. Muita parannuskohteita ovat olleet muun muassa keskialueen läpinäkyvyys ja äänikuvan ulotteikkuus. Kuulokkeissa ja lähettimessä on kytkimet, jolla äänilähdettä voi vaihtaa. Jakotaajuus on neljässä kilohertsissä. Nimellisimpedanssi on 8 ohmia laskien minimissään 5,1 ohmiin. Kotelon mitat ovat 27x15,2x23,5 cm, ja vaaka asettuu 5 kilon lukemaan. Jalustakaiuttimen yhdeksäs painos tottelee vuosipäivän kunniaksi lisämäärettä Anniversary. Diskantin reunus on tukevoitettu hiilikuidulla, kuten B&W:n Diamond-sarjalaisissa, mutta itse kalotti ei ole timanttia vaan alumiinia. Lisätietoja: www.bowers-wilkins.co.uk, www.bwgroup.fi Hifimpää langattomuutta Sennheiser lupaa uusien langattomien RS 220 -kuulokkeiden yltävän hifistien edellyttämälle vaatimustasolle. Kuulokkeissa on lisäksi virtakytkin sekä äänenvoimakkuuden säädin. Lisätietoja: www.proac-loudspeakers.com, www.kruunuradio.fi Arvokkaasti jalustalta B&W PM1 on kompakti highend-jalustakaiutin omintakeisen tyylikkäällä muotoilulla. Toistoalueeksi ilmoitetaan 42 Hz 60 kHz (6 dB). Vahvistinsuositus on 30100 W. DSSSlähetystekniikka siirtää signaalin ikään kuin moneen kertaan eri taajuusalueilla. ProAc Tablette Anniversaryn parihinta on noin 2 000 euroa. B&W PM1 maksaa 2 500 euroa parilta. 19-millinen diskantti on erikoispintakäsitelty suuntakuvion tasoittamiseksi. Lisätietoja: www.sennheisernordic.fi 8 HIFIMAAILMA 8/2011. 2-tie-kaiuttimen refleksiputki on takalevyssä, ja Kevlar-vahvistettu bassokeskiääninen on 5-tuumainen. Viisituumaisessa bassokeskiäänisessä on kevlarvahvistettu kartio ja uudenlainen vaiheplugi, jonka kerrotaan parantavan keskialueen selkeyttä. Nimellisimpedanssi on 8 ohmia, vahvistinsuositus 10120 wattia ja herkkyys 86,5 dB/W/m. Viimeistelyssä käytetään aitoja puuviiluja, kiiltävää ja mustaa pintaa sekä alumiinisomisteita. Molemmat elementit ovat täysin uusia. Kotelon mitat ovat 19,1x33,1x29,3 cm, ja kaiutin painaa 9,3 kiloa. Sennheiser RS 220 -kuulokkeet maksavat 409 euroa. Äänen viive on valmistajan mukaan minimaalinen, joten elokuvien katseluun ei tule häiritsevää synkronointivirhettä. Yhtä lähetintä voidaan käyttää kaksien kuulokkeiden kanssa samanaikaisesti. Kaksitiekaiutin on koteloperiaatteeltaan refleksi, ja diskantti sijaitsee tutunmuotoisessa, taaksepäin kapenevassa Nautilus-kotelossa. Erikoisena piirteenä spekseissä on myös mainittu harmonisen särön määrän olevan alle prosentin 11022 000 hertsin alueella 90 dB:n äänenpaineella metrin päässä
MDC DAC, svh. Nyt voit nauttia musiikista Studio Master-tasoisena! Kovalevy on nyt varteenotettava vaihtoehto ohjelmalähteeksi. 299,Siirrä musiikki CD-tasoisena langattomasti tietokoneeltasi stereolaiteistoon! Tietokone voi olla työpöydälläsi ja silti voit kuunnella musiikkiasi olohuoneessa stereolaitteistostasi. Tänään täällä: HD Digital NAD C356DAC vahvistin, svh. 899,Sisältää MDC DAC- moduulin tehdasasennettuna. 24/192 tarkoittaa 24 bittiä 192kHz näytteenottotaajuudella, joka on iso askel eteenpäin CD:n 16/44-laadusta. Ei enää surkeaa tietokonekaiuttimien ääntä! Hifi High-End Lifestyle Kotiteatteri Monihuonejärjestelmät Maahantuonti. Muista kuitenkin, että nyt vahvistimen merkitys lopullisen kuuntelukokemuksen kannalta on entistäkin tärkeämpi! NADin vahvistinosaaminen nousee lisääntyneen dynamiikan ja resoluution takia entistä tärkeämpään asemaan. NAD C446 Digital Media Tuner, svh. 229,-, voidaan asentaa C356BEE ja C375BEE vahvistimiin. 799,FM-viritin, Internet Radio, 24/192 D/A-muuntimet. Toistaa musiikin kaikilta verkossa olevilta tietokoneilta ja verkkolevyiltä sekä Android- ja iOS-laitteilta! Digitaalinen musiikki nyt aivan uudella HD-laadulla. NAD DAC1 langaton USB DAC, svh. MDC= Modular Design Concept Hyviä uutisia hifisteille: nyt MP3-tiedostot romukoppaan! HD Digital on saapunut. NAD tuo tänä syksynä markkinoille joukon tuotteita, jotka mahdollistavat huikean äänenlaadun: toista musiikkia tietokoneelta tai verkkolevyltä vähintään CD-tasoisena tai jopa 24/192-laadulla
Langattoman huippumallin saa itselleen reilulla tai vajalla kolmella tonnilla riippuen haluaako mukaan langattoman kuvansiirron. Onkyo panostaa entistä vahvemmin stereolaitteisiin. Tällä on vaikutusta esimerkiksi tilavaikutelmaan. Verkottuva toistojärjestelmä on helppo aloittaa aktiivikaiuttimella, joka sisältää kaiken tarvittavan musiikin streamaamista varten. Se sisältää digitaalitulot ja erillishuippumalleista tuttuja ratkaisuja. Asennolla voi vaikuttaa korkeiden äänten suuntaavuuteen ja huoneheijastusten osuuteen kuuntelupaikalle saapuvasta äänestä. 480 hertsin virkistystaajuus vähentää valmistajan mukaan vuotoa vasemman ja oikean silmän välillä. Myös valoteho on kasvanut edeltäjiin nähden. ILAHDUTTAVASTI MONI VALMISTAJA PANOSTAA 3D JA SOVELLUSBUUMIN OHESSA LAADUKKAASEEN KAKSIKANAVAAN JA INNOVAATIOIHIN. Uusi Sonos PLAY:3 tuuttaa kovaa. Hintaa parilla on 14 500 euroa. Edullisempi EH-TW6000 on markkinoiden edullisin 3D-heitin alle 2 000 euron hintaan. R AP O R T T I : IFA 2 0 11 BER LIIN I TEKSTI JA KUVAT: MAURI ERONEN IFA 2011 DEMOSI KAHVIKONEIDEN JA KAASULIESIEN OHESSA MYÖS HIFI JA KOTITEATTERIHARRASTAJIA KIINNOSTAVIA UUTUUKSIA. Ohjaus hoituu iOS- tai Android-puhelimella, tietokoneella tai erikseen myytävällä Control-kaukosäätimellä. Elacin FS 509 -uutuusmallin VX-JET-diskantti on käyttäjän säädettävissä. Langaton iPod-telakka on saatavana lisävarusteena. Referenssisarjan uutukainen on integroitu A-9000R. Haitaroitua tasokalvoa voi liikuttaa syvyyssuunnassa ±8 mm suhteessa etulevyyn. Päivitetyssä mallistossa on lisäksi integroitu A-9070 (1 000 ) sekä CD-soitin C-7070 (500 ) Passiivitekniikalla muodostettua 3D-kuvaa voimakkaasti kehittänyt LG tarjosi silmälaseja käyttäville IFA-kävijöille ideaalin ratkaisun. Epson esitteli ensimmäiset 3D-projektorinsa. T-4070-viritin (800 ) soittaa radiota niin ilmasta kuin netistäkin. 300 euron hintainen PLAY:3 toistaa popit verkkolevyiltä, tietokoneilta, nettiradioista tai vaikkapa Spotifystä. Kuvan EH-TW9000W on 3LCD-malliston lippulaiva, joka vastaanottaa kuvan langattomasti täydellä 1080p-tarkkuudella. Aurinkoläpyskämäiset passiivilisäkkeet ovat erittäin kevyet. 10 HIFIMAAILMA 8/2011. Hintaluokka on noin 1 500 euroa
Keskimmäisenä 1000-sarjan TU-1000-viritin. Lisäksi markkinoille tulee edullisempi malli N-30. Hintaluokat ovat noin 500 ja 700 euroa. Philipsin Cinema 21:9 jakautuu kahtia. Realismi on hämmästyttävää. Philipsin mukaan aktiivitekniikalla saadaan aikaan parempi kuva, mutta passiivilaseilla katselu on rasittamatonta. Toshiban CEVO-sarjan highend-malleissa säätäminen tapahtuu itsestään lisävarusteena saatavan TPA1-paketin kanssa. Käytetty paneelitekniikka on LCoS. Molemmat tukevat DLNA- ja AirPlaymenetelmiä, mutta N-50 sisältää lisäksi tukevamman kotelon, äänenvoimakkuutta tasaavan tekoälyn sekä 32-bittistä ääntä tukevan USB-liitännän tietokoneeseen kytkemistä varten. 1000-sarjan vahvistimien hinnat alkavat noin tonnista, soittimien 800 eurosta, ja viritin maksaa 400 euroa. Väliin jää vielä 2000-sarja. Systeemi on X-Riten kehittämä ja maksaa noin 250 euroa. Pioneerin sivistyneesti muotoiltu verkkosoitin tottelee mallinimeä N-50. Sonyn uudet mallit tukevat tietokoneen käyttöä television näppäimistönä, kunhan tietokone ja tv vain ovat samassa verkossa. Samsungin uusien plasmatelevisioiden muotoilu noudattaa edellisvuoden LCD-huippumallien linjaa. Kiwi-music on musiikin streamauspalvelu, jossa on tarjolla televisiokäyttöön sopivasti myös musiikkivideoita. Sharpin todentuntuista 8K4K-televisiota voi tiirata lähietäisyydeltä. Sosiaalisen median päivitykset näkyvät televisiossa penkkiurheilun ohessa. 85-tuumaisen LCD-näytön tarkkuus on 7680x4320 pikseliä. Platinumsarjan 58-tuumainen käyttää 3D-laseissa aktiivista suljintekniikkaa ja edullisempi 50-tuumainen Gold-malli passiivista Easy 3D:ksi nimettyä järjestelmää. Ilman tietokonetta ja mittaussoftia hoituva automaattikalibrointi asettaa kohdalleen harmaasävyt, värit ja gamman. USB-liitäntäinen sensori täytyy kuitenkin asettaa manuaalisesti ruudun eteen. Mallissa CF3DA on käytännössä kaksi tykkiä yksissä kuorissa. Huippumallin Ambilight valaisee taustan kolmelta sivulta, edullisempi vain reunoilta. LG käyttää passiivitekniikkaa myös 3D-projektoreissa. Kolmiulotteinen kuva ei kuitenkaan yltänyt katselun helppoudessa valmistajan televisioiden tasolle. HIFIMAAILMA 8/2011 11. Japanin yleisradioyhtiö NHK tuottaa materiaalia 16-kertaisella tarkkuudella Full HD -kuvaan nähden. Kuvassa täysikokoiset 3000-sarjan CD-soitin CD-3000 ja integroitu vahvistin AI-3000. Moniajo on nykypäivää. Kehykset ovat entistä kapeammat, ja nettisisältöä tarjoava Smart TV Hub on kattavampi. Jos rahkeet eivät riitä TEACin Esoteric-sarjaan, on tarjolla nyt hillitymmin hinnoiteltu Distinction-mallisto kolmessa luokassa
USB-liitäntä hyväksyy muistitikun ja ulkoisen kiintolevyn, ja tarjoaa myös suoran liitännän Applen mobiililaitteille. Ääneltään Sound Cube on varsin muhkea ja se soveltuu hyvin kevyen musiikin toistoon. Laitteella saa Ipodistaan varsin mehukkaat soundit. Laitteessa on lisäksi FM-radio, joka vaikutti kokeilussa herkältä ja toimivalta. Lisäksi siinä on USB-liitäntä ja kaksi linjatuloa. Laite on varustettu myös leveällä kantokahvalla. boomboxia eli kannettavaa ääni-/kaiutinjärjestelmää ja kuulokkeita. Instrumentin tai mikrofonin äänen voi myös miksata kulloinkin soivaan lähteeseen. Jäimme myös kaipaamaan kaukosäädintä, mikä tekisi laitteen käytöstä vielä vaivattomampaa. Otimme kokeiluun TDK Sound Cube -kaiutinjärjestelmän. Laitteen hieman upotettu kansi on kumimainen. KO K E I L U : TDK S OUN D C UBE TEKSTI: JUHA KASKI KUVAT: VALMISTAJA TDK Sound Cube Musakuutio TDK:N JÄREÄ JA TYYLIKÄS KANNETTAVA KAIUTINJÄRJESTELMÄ TARJOAA TUHTIA ÄÄNENTOISTOA MP3 SOITTIMELLE JA LISÄKSI VIELÄ HERKÄN FM RADION. Hinta: Lisätiedot: Vahvistinteho: Virransyöttö: n. kaksi vinyylisoitinta, kolme erilaista ns. Etupaneelissa on kaksi isoa pyöritettävää säädintä: Äänenvoimakkuus/virtakytkin ja monitoimisäädin, jonka keskellä on valinta- ja peruutuspainikkeet. Boomboxina TDK Sound Cube siis toimii hyvin ja siitä löytyy tarvittaessa jopa potkua. 400 euroa www.tdkperformance.com 2 x 10 W ulkoinen 18 V virtalähde tai 12 D-paristoa Liitännät: USB, linjatulo (RCA & 3,5 mm), instrumentti/mikrofonitulo (6,3 mm) Mitat (l x k x s): 255 x 255 x 255 mm Massa: 5,67 kg T allennusmedioistaan tunnettu TDK valmistaa nykyään myös äänentoistotuotteita. Mallistossa on mm. Niiden välissä on kaksivärisillä LED-valoilla toteutettu kosketuspaneeli ja pieni LCD-näyttö. Jykevässä, lähes kuusikiloisessa ja reilut 25 cm kanttiinsa olevassa kuutiossa näyttäisi olevan kaiutinelementti kaikilla neljällä sivulla, mutta edessä ja takana olevat "elementit" ovat passiivisäteilijöitä. Siinä voi pitää kätevästi vaikka kannettavaa musiikkisoitinta. Sound Cube on suunniteltu ensisijaisesti iPodin, iPhonen tai MP3-soittimen toistovälineeksi. Ääntä voi säätää erillisillä basso- ja diskanttisäädöillä. TDK on panostanut laatuvaikutelmaan ja onnistunutkin tavoitteessaan. Toki lähes neljänsadan euron hinnalle pitää vastinetta saadakin. Sound Cuben käyttö on helppoa ja sen oppii nopeasti. Laitetta voi käyttää myös D-paristolla, jos verkkovirtaa ei ole tarjolla. RCA-liitännöillä ja 3,5 mm plugilla toteutetut linjatulot voi valita erikseen. Paristoja tosin tarvitaan 12 kappaletta, mikä lisää laitteen painoa huomattavasti. Yhteenveto TDK Sound Cube on laadukkaan oloinen, ääneltään tuoteluokassaan hyvä ja toimii luvatusti. Myös FM-radio on käytännöllinen lisä ja instrumenttiliitännällekin saattaa olla käyttöä. + Suora iPod-, iPhone- ja iPad-liitäntä ja tarvittava kaapeli + Mehevä ja potkiva ääni + Laatuvaikutelma - Ei kaukosäädintä - Hinta 12 HIFIMAAILMA 8/2011. Kannattavana laitteena käyttöä rajoittaa massiivinen 12 pariston tarve.. Sound Cubea voi käyttää myös karaokeen: Siinä on 6,3 mm plugiliitäntä instrumenttia tai mikrofonia varten. FM-radion muistipaikkoja on viisi. Varsinaiset 5,25-tuumaiset 2-tie koaksiaalielementit on sijoitettu kuution oikealle ja vasemmalle sivulle. Ns. Se tarjoaa suoran iPod-, iPhone- ja iPad-tuen, FM-radion ja toimii tarvittaessa myös mikrofonivahvistimena. Kaukosäädintä siinä ei kuitenkaan valitettavasti ole
30 ) 0 . Etujaksojen jälkeen sopimukset toistaiseksi voimassa hinnaston mukaisesti. Katso lähin myymäläsi osoitteesta dnawelho.fi. 39,90 /kk 24 kk:n sopimuksella (24 kk yht. Voimassa DNA Welho Laajakaistan saatavuusalueella 31.10.2011 asti. Uudelle DNA Nettiturva -asiakkaalle DNA Nettiturva 4 kk 0 (norm. 35,90 /kk) ja Wbox HD2 (norm. 957,60 ). 6,50 /kk). 29,90 /kk) ensimmäiset 2kk sekä avaus (norm. Lisätiedot www.dna.fi Tervetuloa DNA Kauppaan. 30 ) ja tarvittaessa laajakaistan WLAN-modeemin vuokra (norm. Uudelle DNA Welho TV-kortti- (norm. 499 ) 24 kk:ta yht. HUIPPUNOPEA LAAJAKAISTA VARUSTETTU DIGIBOKSI NOPEUSLUPAUKSELLA. DNA Welho M Nopeuslupaus 30-40M. TIETOTURVAN KOKONAISRATKAISU DNA NETTITURVA KOKO UUTUUSPAKETTI, DNA WELHO VIIHDE, VAIN 39,90 /kk 24 kk Aina parasta kotiin. DNA Welho Laajakaista M (norm. 2,52 /kk) ja DNA Welho TV Mix HD -asiakkaalle (norm. 9 /kk) laajakaistatilauksen loppuun asti 0 . Laajakaistan avaus (norm
Tukevarakenteinen kotelo ja etulevy lähes täynnä elementtejä nostavat massan 45 kiloon. Puuviilupinta on viimeistelty kirkkaalla lakkauksella, joka ei kuitenkaan ollut testiparissa täysin tasainen. Etulevy on musta. TES TI : RA D I OTE H N IK A G IA N T FS- 1 00 - KAIUTTIME T TEKSTI JA KUVAT: MAURI ERONEN JA TEPPO HIRVIKUNNAS MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN RADIOTEHNIKAAN LIITTYY MIELIKUVA, ETTÄ SEN HANKKIESSAAN SAA PALJON KAIUTINTA KOHTUULLISELLA HINNALLA. Bassokotelo on jaettu väliseinällä kahteen osaan, joissa kummassakin on oma elementtinsä. VALMISTAJAN UUSI HUIPPUMALLI ON 123 SENTIN KORKUINEN, PAINAA 45 KILOA JA MAKSAA ALLE 1 400 EUROA PARILTA. K un Radiotehnika sai Suomessa mainetta, sen kotimaa Latvia oli vielä Neuvostoliiton osa. Suorastaan erittäin massiivinen, etenkin kun huomioi sen edullisen hinnan. Kustannusten merkitys on erityisen suuri Giant FS-100:n kaltaisessa kaiuttimessa, joka vaatii runsaasti resursseja. Seinämillä on vaimennusaineena muutaman sentin kerros polyesterivanua. Alemman osan re eksiputki on edessä ja HIFImaailma SUOSITTELEMME HYVÄ HINTA-LAATUSUHDE 14 HIFIMAAILMA 8/2011. Silti työ- ja materiaalikustannukset ovat Latviassa edelleen alhaiset, ja kaiuttimien valmistus kannattaa huomattavasti paremmin kuin vanhoissa länsimaissa. Sen jälkeen isäntävaltio on hajonnut, maa on saanut itsenäisyytensä takaisin ja markkinatalous on mullistanut liike-elämän. Jos etulevyn kangaskehikkoa ei käytetä kuuntelun aikana, se voidaan kiinnittää kätevästi takasivulla oleviin hylsyihin. Giant on massiivinen kaiutin
Yhdeksäntuumaiset elementit ovat Saksassa valmistettuja ja niissä on valurunko. Vasteissa ei ole merkittäviä resonansseja, ja elementtien toisto sulautuu toisiinsa hyvin. Tila on täytetty kokonaan vaimennusaineella. Jakosuodin sisältää sekä elkoja että muovieristeisiä kondensaattoreita. Sen ajan tapaan kotelo oli kokoonsa nähden matala (70 cm), ja se tarvitsi noin 30-senttisen jalustan. Bassoalueen ylipäästösuodatuksella bassoaluetta voisi hyvinkin hillitä tai sitten refleksiputkia vaimentamalla. Kaikki kelat ovat ilmasydämisiä. Liitinpaneeli on vakiotyyppinen, ja siinä on kokometalliset, kullatut naparuuvit. JYKEVÄ JA HILLITTY Mittaukset osoittivat, että nykyinen Radiotehnika on hiotumpi tuote kuin esi-isänsä. Etulevyssä oli kookasta kytkintä, joilla voitiin säätää keskialueen ja diskantin suhteellista voimakkuutta. Yhdeksäntumaisessa bassoelementissä oli tukeva valurunko. Diskantin toistoa varten oli tuuman kalotti. Sitä kuvattiin sanoilla jämäkkä, kiinteä, selkeä ja puhdas. Ylimmissä äänissä on lievää tummuutta, mitä voi kompensoida helposti vahvistimen sävynsäädöillä. Yhtenä syynä arvioiden ristiriitaisuuteen olivat varmaankin elementtien suuret yksilöerot. Kaikki kelat olivat ilmasydämisiä ja varsin paksusta langasta käämittyjä. Ääni on sopusoinnussa ulkoasun kanssa. Se on tukeva, ja bassoäänet potkivat tehokkaasti. Suora 35 AC-1:n jälkeläinen oli S-90-sarja, jonka F-muunnos oli myynnissä vielä 1990-luvun puolivälin jälkeen. ylemmän takana. Jutussa, jonka otsikkona oli Ihmekaiutin Neuvostoliitosta, todettiin muun muassa, että se on tehty niin järeistä ja kalliista osista, että ne maksaisivat länsimaista ostettuna koko kaiuttimen myyntihintaa (650 markkaa/kappale) enemmän. Soittimet sijoittuvat stereokuvaan tarkasti, mutta tilantoistossa voisi olla enemmän syvyyttä. HIFIMAAILMA 8/2011 15. Jakosuodin oli periaatekytkennältään toista astetta. Kaiuttimen herkkyys on selvästi keskimääräistä suurempi. Keskialueelta ylöspäin erottelua on mukavasti, vaikka yleissointi onkin hillityn puoleinen. Radiotehnika käytti samanlaisia komponentteja ja rakennetta vielä pitkään, vaikka kaiuttimen ulkoasua "nykyaikaistettiin" esimerkiksi lisäämällä muovisia verhoilupaneeleja. Myyntihintaa nostettiin jo seuraavassa tuontierässä, ja maahantuojakin vaihtui. Keskiäänialue toistetaan kahdella kuusituumaisella elementillä, jotka on sijoitettu yhdessä takaa suljetun Peerless-kalottidiskantin kanssa erilliseen kammioonsa. 35 AC-1 oli varsin massiivinen kaiutin. Arviot olivat huomattavasti kriittisemmät, ja kaiutinta moitittiin värittyneeksi; liian läheiseksi ja rasittavan sävyiseksi. Re eksikotelo oli viritetty muovista valetun kaarevan kanavan avulla. Testi aiheutti ostoryntäyksen, ja halukkaat joutuivat jopa odottamaan pitkäänkin kaiuttimiaan. Nelituumainen keskiääninen oli omassa kammiossaan. Huonona puolena on, että soinnissa on hieman ylimääräistä paksuutta, ja joidenkin bassonuottien toisto puuroutuu paikoin. Puutteina mainittiin vain lievä diskantin aggressiivisuus ja alueella 200700 Hz ilmenevä vaimeus. Dynamiikka on laaja ja kahlitsemattoman tuntuinen. Kuunteluväsymystä ei synny helposti. Äänenlaadultaan Radiotehnikan kehuttiin vastaavan useita kertoja kalliimpia kilpailijoiden tuotteita. Yleisluonne on kuitenkin hieman matalilta korkeille taajuuksille laskeva. Myös kuuntelutestien toteutuksella oli todennäköisesti vaikutusta. Kondensaattorit olivat laadukkaita metallipaperityyppisiä. HIFI-lehden testaamassa parissa taajuusvaste oli ainakin epäedullisempi. Bassojen taso voisi olla pienempi, koska alue korostuu tavallisessa huoneessa. TEKSTI: TEPPO HIRVIKUNNAS Legendan synty Radiotehnika 35 AC-1 Radiotehnika sai mainetta Suomessa vuonna 1979, kun Tekniikan Maailma julkaisi testin mallista 35 AC-1. Ehkä myös re eksitoiminto olisi voitu virittää hieman alemmaksi, jolloin alarajataajuus olisi parantunut. Vastusten tehonsieto oli tavallista suurempi. HIFI-lehti testasi kaiuttimen vuonna 1981
6,5 dB Viritystaajuus: .......................................................... Taajuusvasteet ovat melko hyvät, mutta huoneen tuomaa korostumista ei ole otettu riittävästi huomioon bassoalueella. + Hyvä dynamiikka + Siisti yleissävy Bassotaso suurehko Diskantissa lievää tummuutta Työn laatu on kaiuttimessa hyvä pintalakkauksen joitain pieniä epätasaisuuksia lukuun ottamatta. Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Tasoltaan hillitty diskantti on tasapainoisin suoraan kuulijaa kohti suunnattuna. 30 Hz Minimi-impedanssi: .............................. Jos on etsimässä jykeviä kaiuttimia kohtuuhintaan, niin kannattaa ehdottomasti tutustua. Jos satunnaisesti esiintyvän, hallitsemattoman bassotoiston unohtaa, on kaiuttimella selviä ansioita erityisesti livetunnelman luomisessa. Dynamiikka on erittäin laaja, ja nopeat crescendot toistuvat vapauttavan kahlitsemattomina. 44 Hz Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): ....................... Esitys on enemmänkin siisti ja rauhallinen, varsinkin ylimpien taajuuksien osalta jopa hivenen tumma. Keskialueesta ylöspäin helähtää kauniin rasittamattomasti äänenvoimakkuudesta riippumatta. Keskialue on pääsääntöisesti siisti ja paikoin erittäin erotteleva, mutta alakeskialueen äänensävy on selvästi tukkoisempi kuin korkeammalla rekisterissä. 2,8 ohm @ 142 Hz Jakosuodin on toteutukseltaan varsin normaali. Kaiutin ei ole tumppu, mutta onnistuu toimimaan melko miellyttävästi ja tasapainoisesti kaikenlaisella musiikilla. Radiotehnika Giant FS-100:n rakenteessa ei ole kuitenkaan tingitty, ja akustinen suunnittelukin on tehty pätevästi. TES TI : RA D I OTE H N IK A G IA N T FS- 1 00 - KAIUTTIME T Kalottityyppinen diskanttielementti on Tanskalaisen Peerlessin valmistama. 92 dB Alarajataajuus (-6 dB): .............................................. Kaikki kelat ovat ilmasydämisiä ja kestävät suuriakin tehoja. Kaksi 150 mm keskiäänielementtiä on sijoitettu omaan, hyvin vaimennettuun osastoonsa. Yhteenveto: Kun suuren lattiakaiuttimen saa kohtuulliseen, suorastaan halpaan hintaan, moni harrastaja on epäluuloinen. Potkuisa bassotoisto saa parhaimmillaan huoneen resonoimaan, mutta niinpä tietyillä alueilla onkin ylimääräistä paksuutta. Jos ongelmataajuuksille ei osuta, kevyellä musiikilla voimakas potku on useimmin vain hymyä herättävää. Kovin pieneen huoneeseen sitä ei kannata sijoittaa, mutta muuten Giant on harkinnan arvoinen vaihtoehto niin omassa luokassaan kuin ehkäpä sen yläpuolellakin. Suosittelemme. Muut elementit on valmistettu Saksassa. Radiotehnika Giant FS-100 Lisätietoja: Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Toimintaperiaate: Elementit Bassoäänet: Keskiäänet: Korkeat äänet: Jakotaajuudet: Suurin suositeltu teho: www.kojekulma.fi 1 390 /pari 30 x 123 x 43 cm 45 kg 3-tie, bassorefleksi 2 kpl 22,5 cm 2 kpl 15 cm 2,5 cm 350, 700 ja 5000 Hz 300 W Kuunteluarviot Mauri Eronen Vaivattomasti potkiva Sopivilla matalilla taajuuksilla kontrabasson ääni puuroutuu voimakkaasti. 8/10 Mittaustulokset Herkkyys (1 m/2,83 V): .............................................. 7/10 Mikael Nederström Vaivattomasti vääntää Iso ja autoritäärinen soundi, josta kuitenkin puuttuvat tyypilliset loudness-maneerit. Suuntaavuus kasvaa tasaisesti korkeita taajuuksia kohti. Impedanssi laskee 120 hertsin ympäristössä hieman alle 3 ohmin, mutta se on tavallista neljän ohmin nimellisimpedanssin huomioon ottaen. Kontrollia parantaisi varmasti bassoalueen sopivan ylipäästösuotimen käyttö. Varsin nättisointinen ja vaivaton kuunneltava, jota ei ehkä kuitenkaan kannata viedä aivan pieneen huoneeseen. Vaihekulma on bassoalueellakin ongelmaton. 16 HIFIMAAILMA 8/2011. Stereokuva piirtyy tarkkana mutta kaksiulotteisena
Jos hankkii esimerkiksi arkistointikäyttöön suunnitellun RIAAvahvistimen, 194854 välisen ajanjakson LP-levyjen toistamisessakaan ei ole ongelmia. Levysoitin Sähkömekaaninen toistolaite L evysoitin on laite, joka toistaa vinyylilevylle äänen värähtelyn mukaisesti kaiverrettua uraa. Soitin voidaan jakaa useampaan osaan: itse pyöritin koostuu rungosta, moottorista ja levylautasesta. Se toisti musiikkia sylinterin muotoisilta tallenteilta, joita alettiin valmistaa ja myydä vuonna 1889. LP-levyn pyöriessä neula etenee ulkouralla 50 senttimetriä sekunnissa. Äänisignaali siis syntyy neulan värähdellessä äänilevyn uran muotojen mukaisesti. Pyöritys voidaan toteuttaa suoraan levylautaseen keskiakseliin kiinnitetyllä moottorilla (suoraveto) tai hihnan välityksellä (hihnaveto). Nykyisellä levysoittimella voi soittaa stereolevyjä, jotka on valmistettu 1958 2011, ja sopivalla monoäänirasialla levyjä vuosilta 195458. LPlevyn valmistamisessa välttämätön taajuuskorjaus (RIAA) vakiintui vuonna 1954. Äänirasia ja äänivarsi seuraavat levyn uraa levyn pyöriessä. TIE TO A J A TAI T OA: L EV Y S OITTIME N TOIMINTA TEKSTI: HEIKKI SIHVONEN KUVAT: MAURI ERONEN JA VALMISTAJAT Historiaa Thomas Edison julkisti fonogra n 21.11.1877. Tällä laitteella toistettiin levyn muotoisia tallenteita. Levysoittimen rungon pitää olla tukeva, jotta ulkopuoliset häiriöt kuten tärinä ja värähtely eivät välity äänirasiaan. Emil Berliner patentoi gramofonin vuonna 1887 ja aloitti sen myynnin 1892. Näitä levyjä kutsutaan nykyisin nimellä savikiekko materiaalin haurauden takia. Hiljalleen levymuoto tuli suositummaksi muun muassa halvemman hintansa takia. Äänirasia on kiinni herkästi kääntyvässä äänivarressa. Levyjen pyörintänopeudeksi vakiintui 78 rpm 1920-luvun kuluessa, ja valmistusmateriaalina oli sellakka. 12-tuumainen ja 33,3 rpm pyörivän muoviseoksesta valmistetun vinyylilevyn toi markkinoille Columbia levy-yhtiön vasta 1948. Nopeudet ovat tyypillisesti 33,3 (LP-levyt), 48 (ns. Levyn pitää pyöriä mahdollisimman tasaisesti ilman huojuntaa ja värinää. Tämä tarkoittaa, että neulan pitää lukea 400 värähdystä yhden senttimetrin matkalta. Neula ja äänirasia muuttavat liikkeen sähköksi. Berlinerin vaakatasoinen levy oli analogisten levyjen esi-isä. Sitä käytti ensimmäisenä Record Industry Association of America. singlelevyt) tai 78 (savikiekot) kierrosta minuutissa. Se voi joutua lukemaan urasta 20 kilohertsin taajuista ääntä eli 20000 värähtelyä sekunnissa. Ulkoisten häiriötekijöiden ehkäisyssä levysoittimet voidaan jakaa kahteen pääryhmään, jousitettuihin ja 18 HIFIMAAILMA 8/2011. Stereoäänilevy ilmestyi kauppojen hyllylle vuonna 1958. Levyn sisäuralla etenemisnopeus on enää 30 cm sekunnissa, jolloin tuo sama värähdysmäärä on pitänyt kaivertaa vielä pienempään tilaan. Neula ja äänirasia lukevat levylautasella pyörivän levyn spiraalimaista uraa, jonka poikkeamat liikuttavat neulaa
Näin levyn ja levylautasen tai levymaton välille muodostetaan mahdollisimman tiivis kontakti, jotta mahdolliset värähtelyt siirtyvät levystä pois mattoon tai lautaseen. Tar- koituksena on sekä torjua ulkopuolelta tulevat värähtelyt että absorboida levyn soittamisesta syntyviä värähtelyjä. Levysoittimen suunnittelussa pääkohtina ovat ulkoisten häiriötekijöiden kuten värähtelyjen minimointi ja mahdollisimman tasainen pyörimisnopeus. HIFIMAAILMA 8/2011 19. Raskas runko, joka usein on muodostettu useista materiaaleista (metalli, akryyli, vaneri, mdf, kivi...), puolestaan perustuu ajatukselle, jossa runko itsessään vaimentaa kaikki häiriötekijät, ja eri materiaalien rajapinnat vielä estävät niiden etenemisen levylautasta ja äänivartta kohti. Yksi ratkaisu on valmistaa koko levylautanen värähtelyjä kumoavasta materiaalista kuten akryylistä. Levymatto toimii myös lisäeristeenä torjumassa mahdollisten levylautasen värähtelyjen etenemistä levyyn ja sitä kautta ääneen. Eräs keino levyn soittamisesta aiheutuvien värähtelyjen torjumiseen on levyn puristaminen levylautasta vasten klampin tai levypainon avulla. Asiaan vaikuttavat myös lautasmatot, joita voidaan valmistaa eri materiaaleista, kuten huovasta, kumista, korkista tai erilaisista akryyliseoksista. Kevyen rungon etuna on siihen varastoituvan värähtelyenergian nopea purkautuminen. Levylautasen rakenteeseen ja materiaalin valintaan vaikuttaa kaksi eri päämäärää, joista toinen on värähtelyjen neutralointi ja toinen pyörimisnopeuden pitäminen tasaisena. Jäykissä rungoissa on vaihtoehtoina sekä kevyt että raskas runko. Jousitetuissa rungoissa on ideana, että levylautanen, runko ja äänivarsi ovat eristettyinä ympäristöstään eli kellumassa jousien varassa. Pölykansi Keskitappi Levylautanen Äänivarsi Äänivarren laskuvipu Levymatto Rasiakelkka Äänirasia Runko Vetotapa: Hihna Moottori Neulapainon säätö (tracking force) Pyörimisnopeuden valinta Sivuttaisvedon poistin (antiskating) jäykkärunkoisiin. Tasaisen pyörimisnopeuden ylläpitoa varten levylautasista tehdään hyvin raskaita, jolloin levylautasen inertia pitää huolen siitä, ettei nopeuden heittely kuulu äänessä vaikka lautasta pyörittävä moottori ei aina kävisikään täsmälleen oikealla nopeudella. Ulkopuolisia, muun muassa levylautasen laakeroinnista aiheutuvia värähtelyjä estetään esimerkiksi valmistamalla levylautanen useammasta osasta, jolloin akseliin kiinnitetyn levylautasen ja LP-levyyn koskevan lautasen väliin syntyy rajapinta estämään värähtelyjen etenemistä
MC-rasiassa neulan varren päässä on kela, joka liikkuu magneettikentässä. MM-rasiassa neulan varren toisessa päässä oleva magneetti liikkuu kahden ohuesta kuparilangasta käämityn kelan välissä. Kalleimmat rasiat ovat yleensä MC-tyyppisiä. -palvelussa (suora linkki löytyy nettisivujemme edelliset numerot osiosta). 20 HIFIMAAILMA 8/2011. TIE TO A J A TAI T OA: L EV Y S OITTIME N TOIMINTA Äänirasian rakenne Runko Äänenlaadun kannalta tärkeimmät komponentit ovat äänirasia ja etenkin siihen sopiva laadukas RIAAkorjain. Neula (Stylus): on yleensä eri muotoon hiottu timantti. Moderni magneettiin pohjautuva äänirasia tuli kuluttajien saataville 1950-luvulla ja mahdollisti kevyemmät neulapainot, paremman uran seurannan ja pienemmän levyn kulutuksen. Tällainen magneettikenttä voi aiheuttaa ääneen huminaa tai vioittaa rasiaa. Hi maailman numerossa 3/2010 on ollut erittäin laaja artikkeli äänirasian toiminnasta. Äänirasioita on kahta tyyppiä: MM (moving magnet) ja MC (moving coil). Neula kulkee levyuraa pitkin värähdellen kaiverruksen mukaisesti ja muuntaa tämän liikkeen sähköksi ja välittää sen eteenpäin muunnettavaksi ja vahvistettavaksi. MCrasia tarvitsee vahvistusta ja siksi se voidaan liittää vain ko. Äänirasia on yksi levysoittimien kehitykseen eniten vaikuttaneista seikoista. ominaisuudella varustettuun vahvistimeen tai erilliseen RIAA-korjaimeen. Äänivarsia suunnitellaan juuri äänirasioiden parasta toimintaa ajatellen, ja muutokset rasioissa ovat aiheuttaneet myös muutoksia äänivarsissa. Numeroa on myyty loppuun, mutta sen sähköistä versiota on myynnissä www.lehtiluukku. Yleensä äänirasia itsessään sisältää jonkinlaisen suojauksen ulkopuolisia magneettikenttiä vastaan. Magneetista johtuen rasia täytyy suojata muilta magneettikentiltä kuten kaiuttimilta. Neulan varsi Liittimet Äänirasian toiminta Äänirasia lukee levyuran muotoja yleensä timantista hiotun neulansa avulla. Neulan hiontamuotoja on myös erilaisia. MM-rasialla on suurempi antojännite
säästää tilaa levyllä bassoäänien osalta ja ylipäätään mahdollistaa niiden kaivertaminen 3. signaalimuokkauksen standardointi, sillä aiemmin jokainen yhtiö oli muokannut ääntä parhaaksi katsomallaan tavalla 2. RIAA-vahvistin kääntää nämä muutokset toisinpäin, eli bassoäänien tasoa nostetaan ja diskanttien lasketaan. Levysoitin tarvitsee aina RIAA-korjauksen. Etuna tästä on myös se, että kun diskanttien tasoa lasketaan, samalla vähenee myös korkeiden pintaäänien (suhina ja ritinä) taso. RIAA-korjausvaste esivahvistimessa: Matalien taajuuksien vaatima suuri liikepoikkeama ei mahdu sellaisenaan vinyyliäänilevyn kapealle uralle. Äänirasia ei voi myöskään toistaa kovin suuria liikepoikkeamia. vähentää pintaäänien kuulumista diskanttien osalta. Neula kulkee levyuraa pitkin värähdellen kaiverruksen mukaisesti ja muuntaa tämän liikkeen sähköksi ja välittää sen eteenpäin muunnettavaksi ja vahvistettavaksi. Huono puoli asiassa on se, että jos levysoitin ei ole kunnossa ja vaikkapa lautasen laakerointi aiheuttaa epämääräistä jyrinää, jonka äänirasia poimii mukaan signaaliin, myös tämä jyrinä vahvistetaan. RIAA -vahvistimia on erikseen MM- ja MCrasioille, sekä sellaisia, jotka sopivat molemmille. Kuvan vahvistimessa on myös valinta MM- tai MC-rasialle. Levysoitinetuvahvistin (RIAA) RIAA-vahvistin on vinyylin toistossa elintärkeä komponentti. Tätä kutsutaan RIAA-korjaukseksi. Äänirasia lukee levyuran muotoja neulansa avulla. Niitä on saatavilla erillisinä sekä vahvistimiin tai levysoittimiin sisäänrakennettuna. Tätä ennen eri levy-yhtiöt käyttivät omia korjauksiaan, joista jotkut säilyivät käytössä 1970-luvun alkupuolelle asti. Kun LP-levy kaiverretaan, äänisignaalia muokataan niin, että 20 hetrsin äänenvoimakkuutta lasketaan 20 desibeliä ja 20 kilohertsiä taas nostetaan 20 desibeliä. Jos vahvistimessa on valmiiksi asennettu RIAA-vahvistin eli Phono-sisääntulo, se on suurella todennäköisyydellä tarkoitettu MMrasioille. Syinä tähän muokkaamiseen ovat: 1. Perus-RIAA sisältää oletuskuormat (47 kOhm/100 kOhm MM/MC) eri rasiatyypeille, mutta hi stelijöille on tarjolla myös malleja, jotka mahdollistavat omien kuormien asettamisen käytössä olevalle rasialle. HIFIMAAILMA 8/2011 21. Mm. Toistettaessa tehdään päinvastoin. RIAAkorjain voi olla sisäänrakennettuna itse soittimessa, erillinen laite tai sisäänrakennettuna vahvistimessa. Tämä muokkaus on syynä siihen, että kun levyä soitetaan, äänirasian luona on kuultavissa erittäin diskanttipainotteinen esitys musiikista, eli se ääni mitä levyllä on. Kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa levysoitin myös maadoitetaan siihen tarkoitetulla johtimella maadoitusliitäntään. Tämän estämiseksi monissa RIAA-vahvistimissa on niin sanottu jyrinäsuodatus, joka poistaa kaiken äänen 20 hertsin alapuolelta. Niiden kaikkien toimintaperiaate oli kuitenkin samankaltainen. Vahvistin on saanut nimensä tämän äänenmuokkauksen kehittäjältä eli Recording Industry Association of Americalta, joka standardisoi sen vuonna 1954. tästä syystä äänilevyä valmistettaessa matalia taajuuksia vaimennetaan ja korkeita taajuuksia korostetaan. Ainoa oikealla voimakkuudella kaiverrettu ääni on yhden kilohetrsin taajuus, kaikki muut ovat muokattuja
V E R TA I L U T ES T I : EDUL LIS E T LEV Y SOITTIMET ARVIOINTI JA TEKSTI: HEIKKI SIHVONEN JA RIKU HAKALA LOPPUARVIOT: TEPPO HIRVIKUNNAS KUVAT: RIKU HAKALA JA MAURI ERONEN Ensimmäistä 22 HIFIMAAILMA 8/2011
OTIMME TESTIIN JOUKON KOHTUUHINTAISIA LEVYSOITTIMIA, AINA REILUN SADAN EURON MARKETTISOITTIMESTA 400 EUROA MAKSAVAAN MERKKISOITTIMEEN. Sonyn neulapaino on lähes 3,8 grammaa, mikä pidemmän päälle kuluttaa niin levyjä kuin äänirasian naulaakin. Hintaluokasta riippumatta ennen ostopäätöstä kannattaa miettiä muutamia seikkoja. Lenco ja Ion tallentavat musiikin suoraan USBmuistitikulle tai SD-muistikortille. LP-soitin, vinyylisoitin, levari, levysoitin. Monta nimeä, jotka kaikki tarkoittavat samaa: muovista (vinyylistä) puristettujen kiekkojen mekaanisella periaatteella toimivaa toistolaitetta. Nuorempi sukupolvi on saattanut löytää vanhempiensa vintille tai kellariin varastoimansa vinyylilevykokoelman ja sen useat mielenkiintoiset nimet. Neula pitää laskea levyn pinnalle mahdollisimman pehmeästi. Myös Lencossa on turhan suuri neulapaino. Lencoa ei voi suositella kenellekään. vinyylis itinta etsimässä Y llättävän monelle, jopa hi harrastajalle, levysoitin ja mustat vinyylikiekot ovat jokseenkin vieraita. Digitaalitekniikka ja cd-levyt syrjäyttivät vinyylit 1980-luvusta alkaen lähes kokonaan, mutta nyt ne ovat jälleen muodissa. Mikäli haluaa kuunnella LP-levyjä useampaan kertaan niistä nauttien, ihan mitä tahansa pyöritintä ei kannata ostaa. Useat levy-yhtiöt ovat jopa alkaneet julkaista uudelleen vanhoja tallenteita vinyyleinä. Soittimet toimivat myös MP3-soittimina edellä mainituilta tallennusmedioilta. YLEENSÄ ENSIMMÄISEKSI SOITTIMEKSI VALITAAN JOKIN HIEMAN EDULLISEMPI MALLI. Niitä pitää päästä tietenkin kuuntelemaan. Siihen tarvitaan levysoitin, joka voi olla ainakin aluksi edullisempi. Vinyylisoittimen historia on pitkä, lähes 120 vuotta. Ensimmäiseksi soittimeksi kannattaa katsoa helppokäyttöisempi malli ja jättää eksoottisemmat äänivarsiratkaisut tulevaisuuden hankintalistalle. HIFIMAAILMA 8/2011 23. Jos aloittamiseen sopivaa laitetta edullisessa hintaluokassa kysyy netin keskustelufoorumeilla, vinkkeinä saa usein kalliimpia soittimia. Jos tarkoituksena on soittaa juhannuksena Mattia ja Teppoa, vaatimattomampikin sorvi riittää. Sonyn äänivarren laskumekanismi toimii liian äkkinäisesti. Ja uusiakin. LEVYSOITTIMEN VALINTA LP-toistoon tutustuminen alkaa yleensä melko vaatimattomalla soittimella ja levymäärällä, ellei peritty levykokoelma ole huomattava. Sen neulaa ei pysty edes vaihtamaan uuteen, vaan koko soitin menee vaihtoon. Pidempään aiheen piirissä touhunneet ovat huomanneet, että mekaanisen musiikintoiston kohdalla hienoa ääntä saa lähinnä hyvin tehdyllä hienomekaniikalla
Voiko äänirasiaa vaihtaa. Se on helppokäyttöinen ja tyylikäs, vaikka onkin hieman muovisen oloinen. Neulapainon ja ns. Myös soitettavien levyjen nopeus kannattaa huomioida. Lisäksi sen olemus on kohderyhmää ajatellen katuuskottava. Edullisimpia halpasoittimia voidaan käyttää jopa MP3-soittimina! Käyttöohjeidensa perusteella tuotteet voidaan jakaa kahteen sarjaan. Mikäli levylautasella pyörii sekä 33 että 45 kierrosnopeuden levyjä, nopeudenvaihdon on hyvä olla helppoa. Onko äänivarren korkeus säädettävissä erilaisia rasioita varten. Täysautomaattisella levyn soitto alkaa nappia painamalla, puoliautomaattinen palauttaa äänivarren lepoasentoon levypuolen soitua loppuun, ja täysin manuaalinen vaatii toimenpiteitä alussa ja lopussa. Niinpä niiden mukana seuraa erilaisia ohjelmistoja digitointiin. Kuten odotettua, laatu on lähes suoraan verrannollinen tuotteen hintaan. Tämä rajoittaa rasiaan vaihtoa parempaan. Jos nykyisessä vahvistimessa ei ole levysoittimelle erikseen tarkoitettua liitäntää (Phono), tarvitaan tällöin erillinen niin sanottu RIAA-esivahvistin tai soitin, jossa sellainen on sisäänrakennettuna. Testin kalliimpi hintaryhmä erottui edukseen. sivuttaisvedon poiston (antiskating) säädöt mahdollistavat erilaisten rasioiden käytön (tietenkin vain, jos rasia on vaihdettavissa) soittimessa. Huomiota kiinnitti myös se, että edullisessa hintaluokassa soittimet oli varustettu vinyylilevyjen digitointia varten. Peruskäyttöön ja harvakseltaan käytettäväksi Sony soveltuu tietyin varauksin. ½-tuuman kiinnitys, mikä mahdollistaa rasian vaihdon, mutta jostain syystä Thorensissa ei voi säätää neulapainoa eikä sivuttaisvedon poistoa. Kannattaa myös miettiä soittimen säädettävyyttä ja päivitysmahdollisuuksia. Sen äänenlaatu on aloittelijan soittimeksi kohtuullinen, ja siinä on runsaasti erilaisia ominaisuuksia. Oletuksena sisäinen esivahvistin oli kaikissa laitteissa päällä. Myös Denon tarjoaa ensisoittimeksi asiallisesti toimivan ja hyvin soivan laitteen; ehkä hieman tummasävyisen. Kaikissa soittimissa, paitsi Thorensissa on sisäänrakennettu RIAA-esivahvistin, joten ne voidaan kytkeä mihin vahvistimeen tahansa. Pohdittavaksi tulee myös soittimen automaatioaste. Lencoa taas ei voi suositella kenellekään. Thorens on helpompi ottaa käyttöön, mutta ProJectiin saa laajemman rasiavalikoiman, ja siinä on paremmat säädöt. V E R TA I L U T ES T I : EDUL LIS E T LEV Y SOITTIMET Pro-Jectin käyttöönotto ja äänivarren säädöt vaativat tarkkuutta ja jonkin verran myös kokemusta. Thorensin äänirasialle on normaali ns. Ja jos vinyylikärpänen puree kunnolla, onko seuraava askel uusi soitin vai voiko soittimen äänirasiaa, äänivartta, moottoria, runkoa tai levylautasta päivittää? Yhteenveto Testi ei juuri yllättänyt. Pelkistetyn, helppokäyttöisen ja edullisen Sonyn äänenlaatu oli myös kohtuullinen, mutta soitinta ei voi suuren neulapainon vuoksi aivan varauksetta suositella. Soittimet on yleensä helppo saattaa käyttökuntoon. Joissain soittimissa, esimerkiksi Sonyssa, on mahdollisuus ohittaa laitteen oma RIAAesivahvistin siltä varalta, että omassa vahvistimessa on phono-liitäntä. Kuvassa Denonin säädöt. MONENLAISEEN TARPEESEEN Tässä testissä tarkastelimme soittimia hieman sormien välistä, ikään kuin vasta-alkajan silmin, koska soittimet ovat niin hinnaltaan kuin ominaisuuksiltaan yleisiä ensisoittimia. Pro-Jectilla voi tallentaa suoraan tietokoneelle, ja siinä on sisäänrakennettu RIAA-esiaste. Jonkinlaisena poikkeuksena ehkä Ion Pro le Flash, joka ei ollut ihan niin huono kuin olisi voinut olettaa. Suurimmat erot niiden välillä ovat käyttömukavuudessa ja käyttöominaisuuksissa: Thorens on täysautomaatti ja ProJect kokonaan käsikäyttöinen. Tämä kannattaa pitää mielessä budjetin määrittelyssä. Kolmen kärki eli Denon DP300FSP, Thorens TD-158 ja Pro-Ject Essential USB ovat laadukkaita soittimia. Käyttöohjeet auttavat, mikäli sellaiset ovat saatavana. Helpoimmissa tapauksissa riittää, että asettaa levylautasen päälle kumimaton, vapauttaa äänivarren ja kytkee soittimen vahvistimeen. Tulisiko rasiakelkan olla irrotettava, jos soittelen vuoronperään monoja stereolevyjä. Nämä ovat yksinkertaisia toimia. Tyypillisiä kokoamistehtäviä ovat levylautasen ja hihnan asennus, äänivarren tasapainotus, neulapainon ja sivuttaisvedonpoiston (antiskaten) säätö. Toisissa käyttäjää opastettiin laitteen säätöön LP-toiston laadun maksimoimiseksi, toisissa keskityttiin enemmän digitointiominaisuuden käyttöön unohtaen levyjen soitto liki täysin. 24 HIFIMAAILMA 8/2011. Thorens TD-158 hyvä valinta silloin, jos vahvistimessa on sisäänrakennettu RIAAesiaste, ja USB-liitännälle ei ole käyttöä. Riittävätkö vastapainojen säädöt
MM ei kyllä ei ilm. Käytettyihin soittimiin on syytä vaihtaa aina uusi neula. Kyseessä on puoliautomaattinen soitin ja iästä huolimatta automatiikkaa toimi. rak. Vanhoissakin soittimissa on erittäin laadukkaita toteutuksia, joten valikoimaan perehtynyt tietää, millaisen soittimen varalta kannattaa silmänsä pitää auki. Laitteen hintaan soisi sisältyvän jonkinlaisen perushuollon. Äänirasian käyttötunneista ei ole tietoa, mutta neula vaikutti toimintakykyiseltä, joskin puhdistusta kaipaavalta sekin. Perussäätöjen eli neulapainon ja sivuttaisvedon lisäksi laitteesta löytyy myös pyörintänopeuden hienosäätö. Ainakin tee-se-itse-henkinen harrastaja tai muuten vaan retrotyylistä soitinta hakeva saa siitä hyvän pelin. pölykansi) kyllä kyllä 5,5kg 381 x 434 x 122mm kyllä kyllä 4,2kg 340 x 420 x 105mm kyllä ei kyllä MP3-suoratallennus/toisto (usb/sd-kortti) ei kyllä 3,8kg 345 x 412 x 118mm kyllä ei kyllä Suoratallennus tietokoneelle kyllä ei 3,9kg 335 x 415 x 112 mm kyllä kyllä kyllä Suoratallennus tietokoneelle kyllä kyllä 4,0kg 360 x 420 x 95mm ei kyllä 4,5kg 360 x 440 x 120mm ei ei ei ilm. MM ei ei Ortofon 2M Blue MM kyllä kyllä ei ilm. RIAA-esivahvistin RIAA ohitettavissa USB-liitäntä kyllä kyllä ei kyllä ei kyllä MP3-suoratallennus/-toisto (usb/sd-kortti), 3,5mm AUX-sisääntulo Käyttöohje suomeksi kiinteät johdot Massa Mitat syvyys x leveys x korkeus (sis. Vetohihna oli jo sen verran ajan saatossa venynyt, että 45 kierroksen nopeudella hihna alkoi luistaa. Soitin oli hieman nuhruisessa kunnossa. MM kyllä kyllä ei ilm. Täysautomaattinen soitin ei välttämättä toimi manuaalisesti. Puoliautomaateissa automatiikan epäkunto ei ole ongelma, koska laite on käytettävissä myös käsin. Mikäli sen ostaa asiantuntevasta liikkeestä tai laitepäivitystä tekevältä harrastajalta, laitteen toimintakunnosta ja oikeista säädöistä voi olla kohtuullisen varma. Tähän soittimeen hihna näyttää maksavan noin 10 euroa postikuluineen. Sen hintapyyntö on 200 euroa. Äänirasia ja erityisesti sen neula ovat kulutustavaraa. Useimpiin rasioihin on edelleen saatavana vaihtoneuloja. Ensin on tehtävä silmämääräinen arvio: näyttääkö tuote halvalta muovilaatikolta, muistuttaako äänivarsi jäätelötikkua, puuttuuko laitteesta osia. muovi hihna puoli 33 / 45 ei ei ilm. MM ei kyllä DN251S MM kyllä kyllä säädettävissä kyllä kiinteä (2,75g) ei kiinteä (3,44g) ei säädettävissä kyllä kiinteä (3.79g) ei kiinteä (1.63g) ei alumiini hihna täys 33 / 45 ei ±0.10% muovi hihna puoli 33 / 45 ei ei ilm. . Äänivarren nostovivun jouheva toiminta ansaitsee Dualissa erityiskiitoksen. Kannen saranat suorastaan huusivat paria tippaa öljyä. Jos laite tulee eteen kirpputorilla, sitä on tutkittava kriittisin silmin. Käytetyissä soittimissa ei pääsääntöisesti ole sisäänrakennettua RIAA-esivahvistinta, joten vahvistimessa on oltava phono-sisääntulo, tai toinen vaihtoehto on hankkia erillinen RIAAesivahvistin. Ominaisuudet Denon DP300FSP Pyöritin: Levylautanen Vetotapa Automatiikka Nopeudet Hienosäätö Nopeuden tarkkuus: Äänivarren säädöt: Neulapaino Antiskating Äänirasia: Malli Äänirasian tyyppi Rasia vaihdettavissa Neula vaihdettavissa Muuta Sis. Onko soitin kevyt vai raskas. Soitin käytettynä? Käytettyjä levysoittimia on kaupan yllättävän runsaasti. Käytetty voikin olla uutta halpasoitinta huomattavasti parempi valinta. Jos mahdollista, laite olisi hyvä kytkeä virtoihin ja tarkistaa, että se lähtee käyntiin, levylautanen pyörii yhä tasaisesti ja mahdollinen äänivarren automatiikka toimii. Otimme kokeiltavaksi käytettyjä hi tuotteita myyvästä Helsinkiläisestä Classic Audiosta Dualin mallin CS-503. Vaihtoneuloja useimpiin vanhoihin rasioihin löytyy esimerkiksi täältä: www.kojekulma. Onko laite siistissä kunnossa. Tämän ei kannata antaa hämätä, sillä maineikkaiden valmistajien iäkkäämpiinkin laitteisiin saa varaosia edelleen helposti. Mallia on myyty 70-luvun lopulla ja vielä 80-luvullakin paljon. mdf hihna manuaali 33 / 45 ei ±0,25 % alumiini hihna täys 33 / 45 ei ±0,25 % alumiini hihna täys 33 / 45 ei ± 0,10 % ION Profile Flash Lenco L-71 Pro-Ject Essential USB Sony PS-LX300 Thorens TD-158 (+ Thorens M001) HIFIMAAILMA 8/2011 25. Mitä enemmän laitteessa on automatiikkaa, sitä hankalampaa sen korjaaminen on. Käytettyä soitinta voi periaatteessa suositella miltei kenelle vaan. Liikkuuko äänivarsi kevyesti, pyöriikö levylautanen tasaisesti
Verokkeina toimivat noin puolet 4D:stä maksava EMT TSD 15 S ja Fidelity Research MC 201, mahtirasiat vintagenhuuruisesta 28 HIFIMAAILMA 8/2011. KO K E I L U : ZY X 4 D S / S B2 - ÄÄNIRASIA TEKSTI: JAAKKO ERÄPUU KUVAT: JAAKKO ERÄPUU JA VALMISTAJA KUN VINYYLIHARRASTUS NOUSEE TASOLLE, JOLTA KATSOTTUNA HUIPPUKIN JO HÄÄMÖTTÄÄ, ÄÄNIRASIAVAIHTOEHDOIKSI KÄYPÄISTEN JOUKKO KÄY SUHTEELLISEN PIENEKSI. Asiassa onkin vinha perä, sillä rasia hahmottaa äänitteiden sisällön poikkeuksellisen hyvin. Nakatsuka-sanin rasiat muodostavat tätä nykyä reilun puolen tusinan yksikön kokoisen malliston. Hän puhuukin "aikasäröstä", joka hänen mukaansa aiheuttaa stereokuvan sumenemista. ZYX -äänirasiat suunnitteleva ja niiden valmistusta mestaroiva Hisayoshi Nakatsuka omaa kokemusta laadukkaiden askien työstöstä jo 1970-luvulta asti. MYÖS 4D S/ SB2, JOKA PÄÄTYI OTTAMAAN MITTAA PARISTA KLASSISESTA LAJITOVERISTAAN. Rasiallinen neljättä ulottuvuutta J apani on äänirasiavalmistajien luvattu maa, missä toinen toistaan arvostetummat käsityöläismestarit valmistavat useimmat maailman tasokkaimmista äänirasioista. 4D:n neulanvarsi on valmistettu boronista. Aivan tavanomaista ei ole toki sekään, että tietyt äänirasian rakenneosat käyvät läpi -196 C -asteisen cryo-käsittelyn, jossa niiden kiderakenteen kerrotaan homogenisoituvan. Neulahionta on Micro Ridge -tyyppinen ja suositeltava neulanpaino on 2 grammaa. S rasian nimessä tarkoittaa hopeaa käämilangan materiaalina, SB2 rasian hopeista pohjalevyä, joka lisää rasian massaa neljästä liki kahdeksaan grammaan, mistä seuraa mahdollisuus istuttaa rasia keskiraskaisiin vipuihin. Tämän malliston huipun tuntumasta löytyy kokeilun kohteena ollut 4D S/SB2, MC-rasia kuten kaikki muutkin ZYX:it, jonka omistajaksi ryhtyminen maksaa maahantuojan ilmoituksen mukaan 2600 euroa. PANOSTUS POIKKEAVUUTEEN ZYX 4D S/SB2 -tyyppimerkinnän taakse kätkeytyy useita omaperäisiä ratkaisumalleja. Toki cd-formaatin lanseerauksen mainingeissa monet maineikkaatkin tekijät katosivat markkinoilta, mutta vinyylin renessanssi hi harrastajien parissa nosti nuo varsien päihin pultattavat mainiot rasiat ja niiden tekijät uusien sukupolvien palvonnan kohteiksi. Rasian nimessä esiintyvä 4D viittaa neljänteen ulottuvuuteen, jona Nakatsuka pitää ajoituksen oikea-aikaisuutta. ZYX -rasioiden maine alkoi nousta vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun niistä kuhistiin high end -piirien pyörittämillä keskustelupalstoilla ja alan julkaisujen testeiksi naamioiduilla myynninedistyssivuilla. Hopeisen käämilangan sijaan voi halutessaan tilata kuparisen tai jopa kultaisen vaihtoehdon. JAPANILAISEN ZYX MALLISTON YLÄPÄÄN EDUSTAJAT KUULUVAT ITSEOIKEUTETUSTI TÄHÄN JOUKKOON. Olennaisimmat niistä ovat valmistajan mielestä kelan erikoinen, kaksipuolinen rakenne, joka mahdollistaa normaalia kevyemmät ja sitä kautta herkkäliikkeisemmät liikkuvat osat sekä puoliksi avoin akryylirunko, joka minimoi resonansseja. Rasian kuormitusimpedanssiksi käy parhaiten 100 ohmia ja siitä on tarjolla sekä 0,24 mV:n L(ow)versio että tuplasti millivoltteja puskeva H. TOSI STEREO ZYX puhuu esitetekstissään "tosi stereosta" viitaten edellä mainittuun neljänteen ulottuvuuteen
10 439 7100, www.soundfactor.fi www.sibatech.co.jp/2yx · Saxo-sarja · Aura-sarja · Mantra-sarja · Ranger Master · Explorer Master Tervetuloa laadukkaan äänen ja kuvan kotiin Hifihuoneelle! HIFIMAAILMA 8/2011 Aleksanterinkatu 30, Tampere Puh. Siistiä! ajoa muiden mekaanissähköisten härpäkkeiden lailla. Jos vuorotellen varteen kiinnittyneiden äänirasioiden soinnillisia ominaisuuksia luonnehtisi musiikkityylien avulla, 4 D olisi hyvinkin rock, siinä missä TSD 15 on soul ja sitä jonkin verran kirkkaampi MC 201 jazz. EMT-rasiakelkkaan nakkisormin nysvätty 4D asettui konkarien haastajaksi luontevasti. Peltikin helähtää iloisesti. vinyylihistoriasta vaikuttivat hiukkasen suurpiirteisiltä 4D:n tarjoamien näkymien jälkeen. Rasian paino ja joustavuuskerroin eivät aiheuttaneet reso-ongelmia EMT 929-varressa. On kuitenkin muistutettava, että 4D aloitti koestuksen suoraan paketista reväistynä. Kokemus on osoittanut, että äänirasia tarvitsee sisään- ZYX 4d S/SB2 toimitetaan asiakkaalle silkkisessä pussukassa. Siinä missä sekä TSD 15 että MC 201 loihtivat ilmoille täyteläistä ja soljuvaa sävelvirtaa 4D soi karvan verran näitä kuivakkaammin, mutta selvästi avoimemmin ja tarkemmin. Jännä juttu sinänsä, sillä rasiaa ei millään muotoa pääse moittimaan liiallisesta kirpakkuudesta, vaikka transienttien ilmoille sinkoutuminen tykitystä muistuttaakin. Samoin soundin puhtaus, joka aateloi monet hienot klasarivinyylit. Neulanpainoksi tuli kyllä valittua lukema valmistajan ilmoittaman haarukan yläpäästä. Ei ollut vaikeaa vaikuttua ZYX 4D:n tavasta pureutua levyjen soinnillisiin nyansseihin, mutta toisaalta, aavistuksenomainen kliinisyys väijyi aivan kulman takana. (03) 213 0750 29 www.hifihuone.fi. Eli oivaksi hankinnaksi osoittautunut digipuntari näytti 2,2 g, kun sointi naksahti parhaaseen kuosiin, mitä edisti myös kuormitusimpedanssin asettaminen optimiksi. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, ZYX 4D S/SB2 osoittaa kyllä paremmuutensa myös soulin ja jazzin välittäjänä, eikä jää jalkoihin klassisissakaan kehissä, mutta hyvin laittoivat vanhukset hanttiin. ZYX 4D S/SB2 Hinta: 2600 Tyyppi: Moving Coil Paino: 7,9 g Neulanvarsi: boron Neulan hionta: Micro Ridge Antojännite: 0,24mV Kuormitusimpedanssi: 100 ohmia Lisätiedot: Sound Factor puh. Bassoissa esiintyi niin kontrollia kuin jytäkkyyttäkin ja musiikillisten ääriviivojen piirtyminen vaikutti lähes moitteettomalta
Säätö on massan lisäämistä tai poistamista tai erilaisen joustavuuden omaavan rasian käyttöä. Kun toisto vaihdetaan mono-tilaan, ei tulisi kuulua mitään, koska signaalit nollaavat toisensa, jos rasia on absoluuttisen kohtisuorassa levyuraan nähden. - A-puoli / Raidat 6 + 7 + 8: Bias setting, seurantakyky Nämä on tarkoitettu antiskaten säätöön. Eli vahvistimesta pitää kyetä vaimentamaan toinen kanava tai sitten pitää ottaa toinen kaiutin testauksen ajaksi irti. Hyvä seurantakyky itsessään ei anna takeita siitä, soiko rasia hyvin eli tällä voi optimoida rasian seurantakykyä, mutta valmistajan suosituksia neulapainossa ei tule ylittää, vaikka paras tulos olisi vain 60 micron. - B-puoli / Raidat 1 + 4 + 8: Tracking ability, seurantakyky Kolme identtistä raitaa, jolla voit varmistaa neulapainon ja antiskaten asetusten toimivuuden eri kohdissa levypuolta. Kanavakohtaisen kohinan aikana olisi hyvä olla jokin keino mitata äänenvoimakkuutta. Levysoittimen on oltava myös ehdottoman suorassa. Tarkoitus on kuunnella että ko. Säädettävää siis riittää, ja kaikki säädöt vaikutta jollain tavalla soitimen toimintaan ja äänenlaatuun. Levysoittimen tarkassa säätämisessä tarvitaan erilaisia apuvälineitä: neulavaaka, erilaisia kohdistussapluunoja ja hyvillä ohjeilla varustettu säätö-/testilevy. A-puoli / Raita 6: Tonearm-cartridge resonance test, rasia/ varsiyhdistelmän resonanssitesti Raidan äänen taajuus laskee tasaisesti alaspäin, ja resonanssitaajuuden kohdalla rasia ja ääni alkavat väristä. Toimintaperiaate on että toisesta kanavasta kuuluu voimakas signaali, jota seuraa toisesta kanavasta kuuluva vaimea signaali. Vinyl Essentials The Ultimate Pickup Test Record (Image hifi, LP003) Testiraidat: - A-puoli / Raita 1: Channel identification, kanavien tarkistus Varmistaa, että kaapelit on kytketty rasiaan ja muihin väleihin oikein, eli ääni kuuluu aina asianmukaisesta kaiuttimesta. - A-puoli / Raita 9: Bias setting, seurantakyky "Kidutusraita", on erittäin todennäköistä että rasiasi ei lue tätä raitaa puhtaasti, kyseessä on lähes kuriositeettiraita. Tämä voidaan tarkistaa vatupassilla. Samalla seurantakykyä saa testattua levypuolen eri kohdissa. Hi-Fi News Analogue Test LP (Len Gregory, HFN002) Testiraidat: - A-puoli / Raita 1: Channel identification, kanavien tarkistus - A-puoli / Raita 2: Phase test, vaihetarkistus - A-puoli / Raidat 3 + 4 + 5: Channel Balance, kanavatasapaino (vaaleanpunainen kohina -20 dB) Näiden avulla voi tarkistaa kanavatasapainon. Mikäli kanavien ylikuulumisessa on kanavien välillä iso ero, rasian azimuutti ei ole todennäköisesti kohdallaan. - B-puoli / Raidat 1 + 2: Tracking ability test, seurantakyky Jotta testauksessa ei kulutettaisi seurantakykyraitoja loppuun, ne löytyvät uudestaan levyn B-puolelta. Jos vaiheet ovat väärin, kuuluu ääni epämääräisestä suunnasta. raita kuulostaa samalle eri kohdissa levyä jolloin myös normaalin levyn soitto alusta loppuun pitäisi onnistua tasalaatuisesti. Voimakkaan signaalin kanava mykistetään ja kuunnellaan, minkä verran signaalia kuuluu läpi toiseen kanavaan ja verrataan läpikuuluneen äänen voimakkuutta hiljaisien signaalien voimakkuuksiin. Optimiresonanssi on tyypillisesti jossain 8 hertsin yläpuolella, muttei kuitenkaan 15 hertsissä. - B-puoli / Raita 6: Residual System Noise Test, hiljainen raita Tarkoituksena on selvittää ulkopuolisen äänen kuuluminen, eli raidan soidessa voi koettaa kuunnella levylautasen laakeroinnin jyrinää, koputella levysoittimen runkoa tai hyppiä lattialla ja kuulostella millaisia tömähdyksiä levysoittimen läpi kantautuu. Joissain soittimissa on sisäänrakennettu vesivaaka. - B-puoli / Raita 7: Full Range Frequency System Check, Taajuuspyyhkäisy 20 Hz20 kHz Paremman luokan levysoittimessa saattaa olla paljon erilaisia säätöjä. Normaalin neulapainon (tracking force) ja sivuttaisvedon poiston (antiskating) lisäksi myös äänenvarren korkeutta ja kulmaa sekä rasian sijaintia ja kulmaa rasiakelkassa voidaan säätää. - A-puoli / Raita 2: Phase test, vaihetarkistus Jos vaiheet ovat oikein, äänen tulisi kuulua äänikuvan keskeltä. - A-puoli / Raita 5: Tracking ability test, seurantakyky Selvittää soittimen (rasia-varsi) ääniraidan seurantakyvyn ja auttaa hienosäätämään neulapainoa ja antiskatingia (= seuranta ei saa loppua yhdellä kanavalla ennen toista kanavaa, eli äänen särö ei saisi kuulua vain toisesta kanavasta). Sähköinen neulavaaka on huomattavasti tarkempi kuin mekaaninen "kiikkuvaaka" saati pelkkä käsivara HIFIMAAILMA 8/2011 31. - B-puoli / Raidat 2 + 3: Cartridge & Arm, Lateral & Vertical Resonance Test, resonanssitaajuus - B-puoli / Raita 5: Cartridge alignment test, azimuutti Soitettaessa stereotilassa tulisi molemmista kanavista kuulua identtinen ääni. - A-puoli / Raita 3 + 4: Cross-talk test, kanavien ylikuuluminen Tällä voi sekä tarkistaa rasian laadun että säätää rasian azimuuttia (sivuttaiskallistusta) kohdilleen, sikäli kun soitin (äänivarsi) sen säätämisen sallii. Molempien kanavien kohistessa äänen tulisi kuulua äänikuvan keskeltä
Sveitsiläisen Thorensin kanssa yhteistyötä jo jonkin aikaa harjoittanut EMT jatkoi vielä välipyörävetoisten valmistusta, mutta toi markkinoille Thorensin TD 125 -malliin perustuva hihnavetoisen 928:n, joka sai melkoisen suosion, sillä se maksoi vain murtoosan välipyöräjärkäleiden hinnasta. NO S TA L G I STA HI F I Ä: E MT 948 - LE VYSOITIN TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO ERÄPUU Suoravetoa studiopohjalta SAKSALAINEN, STUDIOKÄYTTÖÖN SUUNNATTUJA TINKIMÄTTÖMIÄ LEVYSOITTIMIA VALMISTANUT EMT LOI MAINEENSA JÄREILLÄ VÄLIPYÖRÄMALLEILLAAN, MUTTA VASTASI MYÖS 1970 LUVUN LOPUN HAASTEISIIN SUORAVETOISIN RATKAISUIN. Tässä vaiheessa lienee syytä mainita, että EMT:n levysoitinkalustoa esiintyi 1960 ja -70. LEGENDAARISEEN 950 MALLIIN PERUSTUVA 948 ON EDELLEEN KOVAA VALUUTTAA AUDIOFIILIEN KESKUUDESSA. E 32 lektroniikan mittaus- ja säätölaitteita valmistava Elektromesstechnik syntyi jo vuonna 1938, mutta Wilhelm Franzin perustama yritys tunnetaan mittalaitteita paremmin studiolevysoittimistaan, joiden tuotanto alkoi 1951. Ensimmäinen malli oli julman kokoisella 44 sentin läpimittaisella levylautasella ja välipyörävedolla varustettu EMT 927. Samoihin aikoihin alkoi myös levysoitinesivahvistinten valmistus. EMT laajensi oheistarvikevalikoimansa kattamaan varren ja rasian vasta 1960-luvun lopuilla, jolloin 929 -varsi ja TSD 15 -rasia tulivat saataville. Näihin ensimmäisen sukupolven EMTklassikkoihin äänivarret ja -rasiat valmisti tanskalainen Ortofon. Sittemmin laadukkaimpien levysoitinten toimintaperiaatteeksi vakiintui hihnaveto ja välipyörävetoiset katosivat yksi toisensa jälkeen saatavilta. Levylautasen koon sanelivat tuolloin vielä käytössä olleet 16 -tuumaiset asetaattilevyt Viitisen vuotta myöhemmin, LP-levyn HIFIMAAILMA 8/2011 tultua vallitsevaksi ääniteformaatiksi, EMT lanseerasi 930:n, joka perustui kyllä 927:ään, mutta oli tätä hieman pienempi
Siis sellaisenaan, ilman plinttiä. Samaan aikaan toisaalla: EMT julkisti uuden suoravetosoittimensa 950:n, jota pidettiin yleisesti maailman parhaana lajissaan. EMT:kin häipyivät vähin äänin varastojen nurkista. Studiot realisoivat muinaisjäänteitään pilkkahintaan. Kyllä, kaukaa viisaiden harrastajien hallussa. Elettiin vuotta 1976, jolloin 950:n 15 000 D-markan hinta oli iso raha myös studioiden näkökulmasta. Mutta miltäpä kuulostaa 948/929/TSD 15 S -yhdistelmä tänään, tutuilla levyillä, metrin korkuisessa, raskaassa jalustassa, oma esivahvistin ohitettuna, muuntaja-avusteisen putkietuvahvistimen ja 1930-luvulla lanseerattujen triodien ryydittämän päätteen myötävaikutuksella. Tutustumalla maailman markkinapaikoilla kaupiteltavien EMT-levysoitinten pyyntihintoihin havaitsee, että halutuimpia ja harvinaisimpia 927/930-välipyörämalleja ei tahdo saada alle viiden tuhannen euron. Kannelta löytyy myös pakki. Tällä lienee helpotettu oikean kohdan löytymistä urilta studiokäytössä. Cd-levyjen pilaamat korvat jäävät kaipaamaan lisäannosta hi ä, läpikuultavuutta ja ilmaa yläpäähän, mutta toisaalta dynamiikkaa, rytmistä oikeaaikaisuutta ja elämänmakuista rehevyyttä ilmenee aivan riitämiin. Soitinten tinkimätön toteutus piti hinnat henkilöautotasolla, jollaisia summia ei tuohon aikaan juurikaan käytetty hi harrastukseen. Massiivinen klassinen kulkee kuin juna. Äänivarren nosto/laskulaite on sähköisesti ohjattu, samoin moottorin käynnistys. 948 varustettiin aina 929-äänivarrella ja TSD 15 -äänirasialla. EMT fuusioitui belgialaisen ammattielektroniikkayritys Barcon kanssa ja alkoi valmistaa CD-soittimia 1987. Pyöreä, S ja vdH ovat vaihtoehdot. EMT - rman nykyinen olomuoto, EMT-Franz, myös huoltaa ja neuloittaa vanhoja rasioita. Kiitos kysymästä, ei hassummalta. Viimeiset vinyylisorvit lähtivät tehtaalta 1989, mutta EMT-levysoitinten taru ei niin vaan loppunutkaan. HARRASTAJAT HERÄÄVÄT 948:n oheiselektroniikka on hajasijoitettu lukuisille korteille. Sointi on täyteläinen, voimakas ja vakaa. Vaan missä nuo isältä pojalle kestävät mekaanissähköiset soittokoneet ovat tänään. Pyörittimellä ja varrella ikää yli neljännesvuosista, rasialla konstruktiona vielä enemmän. Samoin kaikenkattavaa kontrollia ja basson ajolinjojen selkeyttä. Wilhelm Franz poistui ajasta ikuisuuteen ja markkinoille tuli uusi ääniteformaatti: compact disc. Pyörimisnopeuksia on kolme: 33, 45 ja 78 rpm. Voi vain kuvitella, mihin hintaan noita on aikoinaan poistettu tarpeettomien kapineiden inventaariolistoilta. Iskemättömiä TSD 15-rasioita on yhä saatavilla, jopa kolmella eri neulanhionnalla. Piti hiukan tinkiä ja niinpä lippulaivan rinnalle konstruoitiin vuonna 1979 julkistettu 948, karvan verran kevennetty "kenttämalli", joka maksoi kolme tuhatta saksanmarkkaa vähemmän kuin isoveljensä. Studer/Revoxin ja Thorensin suuntaan vuoroin viriteltiin ja häivytettiin. Nyt, alkuperäisten hamstraajien ja onnekkaiden uusomistajien laittaessa hi kalleutensa kiertoon voittokerroin ei taida olla yksinumeroinen. 33. Eipä tuo tunnu paljoa haittaavan. 1970-luvun puolenvälin jälkeen EMT:n hegemoniaa studioiden levysoitinvaltiaana alkoi nakertaa suoravetoisten pyöritinten uusi aalto, keulillaan Technicsin SP-10, joka pyyhkäisi EMT:t Ylenkin tiloista. Studioissa ja kodeissa levysoittimet sysätiin syrjään ja yhä enenemässä määrin ne lyötiin lihoiksi. Eli nykyrahaksi muunnettuna ja indeksikorjattuna osapuilleen 18 000 euroa! 1980-luku tuli sitten kuitenkin eteen ja sen myötä aiemminkin jo harjoitettuja monenlaisia yhteistyökuivioita mm. Soittimen käyttökytkimet on sijoitettu riviin kansilevyn etuosaan. Kantokahvat koneessa, joka painaa 24 kiloa ja jonka startegiset mitat ovat 46 x 47 x 27 cm. Kuilu studio- ja laadukkaimpien kotilaitteiden välillä kapeni samalla liki olemattomiin. Levylautasen vierustalla on vihreä ledi, joka kertoo milloin valittu nopeus on saavutetty eli se syttyy käytännössä heti, kun laite on laitettu pyörimään. SME 309 -vivulla ja Shuren rasialla varustetut Teknarit tulivat, nä- CD-formaatin voittokulku oli tehdä vinyylilevyistä ja niiden raapimiseen tarkoitetusta kalustosta ongelmajätettä. Eli painamalla valkoista, vastapäivään kiertävällä nuolella varustettua neliötä, levylautanen alkaa pyöriä "väärin päin". Suoravetoinen 950 on useimmiten hinnoiteltu kolmen-neljän tuhannen eurooppalaisen hujakoille ja 948 siitä hiukan alle. Soitin on varustettu sivusta avoimella pleksikannella, jonka alumiiniseen takatukeen on piilotettu virtakytkimen painalluksella syttyvä loisteputkivalo. Vähemmälläkin vakuuttavuudella on hankittu audiolegendan maine. HIFIMAAILMA 8/2011 EMT TSD 15 Sfl: Neljän vuosikymmenen takainen äänirasiakonstruktio on päivittynyt kurantiksi neulanhiontaa jalostamalla. kivät ja voittivat. Siis vuosikymmeniä vanhat kieputtimet pyörivät tämän päivän high endin hinnoissa. VAKAAKSI VIRITETTY EMT:n näkemys matkamallisesta levysoittimesta on tämän päivän mittapuun mukaan melko erikoinen. Myös levyn pinnan saa valaistua, jos varusteisiin kuulu optiona toimitettu "hakuvalo" -toiminto. Huoltoystävällinen ratkaisu. -luvuilla pääosin vain isojen eurooppalaisten yleisradioyhtiöiden tarkkaamoissa. Olisipa ollut hauska nähdä moinen kannon nokassa maastokeikalla pyörittämässä toivelevyjä Metsäradion kuuntelijoille
Ainakin sen iPhonesovellus helpotti varsinkin tekstinsyöttöä ja osoittimen liikuttamista, ja ilmaista sovellusta voikin suositella varauksetta. KÄYTTÖÖNOTTO Äly-tv-boksin käyttöönotto oli vaivatonta varsinkin, kun se liitettiin suoraan langalliseen lähiverkkoon. 169 euroa www.lg.fi DLNA, Internet-selain, Internet-radio, ladattavat sovellukset DivX HD, MKV, H.264, M4V, WMV, MPEG2 Audiotoisto: DTS, DTS-HD MA, Dolby Digital, Dolby TrueHD, LPCM, MP3, WMA, AAC Liitännät: HDMI-lähtö, optinen äänilähtö, USB, RJ-45 (Ethernet), WLAN Mitat (l x k x s): 110 x 29 x 110 mm Massa: 0,8 kg Älyä töllöön LG LUPAA MAHDOLLISUUDEN PÄIVITTÄÄ VANHEMMANKIN TELEVISION OMINAISUUDET UUSIMPIEN INTERNETPALVELUJA HYÖDYNTÄVIEN TELEVISIOIDEN TASOLLE. VALIKKO JA KÄYTTÖ päivitys, koska ohjelmistoja päivitetään laitteiden jo ollessa myynnissä ja vielä useasti sen jälkeenkin. Yhteenveto LG ST600 on varsin monipuolinen television lisälaite. Myös Internet-selain oli lievä pettymys, sillä sivujen latautuminen tuntui kestävän kovin kauan. Verkotettuihin laitteisiin kannattaa yleensä aina hakea uusin SISÄLTÖ JA SOVELLUKSET Premium-osa, joka nimestään huolimatta kuuluu vakiosisältöön, sisälsi mm. Premium-sisältöön verrattuna LG Apps -sovellukset jättivät toivomisen varaa. KO K E I L U : L G S T6 0 0 S M ART TV VE RKKOSOITIN TEKSTI: JUHA KASKI LG ST600 Hinta: Lisätiedot: Verkkoominaisuudet: Videotoisto: n. Kokonaisuutena LG ST600 jää silti selvästi plussan puolelle ja sitä voi suositella varsinkin, jos LG jatkaa sisällön tuomista palveluunsa. Laite tarjoaa kattavan tuen kuva- ja ääniformaateille ja musiikin, valokuvien ja videoiden toisto toimi ongelmitta. 34 HIFIMAAILMA 8/2011. LG ST600 on pieni ja huomaamaton laatikko. Latauduttuaan myös sivun vieritys oli tuskaisen hidasta. Pienehkö kaukosäädin tarjoaa tärkeimmät komennot valikoissa liikkumiseen, mutta eniten siihen kaipaisi pientä äppäimistöä. Kaukosäätimen valintapainikkeessa on myös pieni kosketuslevy, jolla voi osoitinta siirrellä esimerkiksi selaimessa. + Kattava tarjonta Internetin video-, kuva- ja äänisovelluksia + Hyvä video- ja ääniformaattien tuki - Internet-selain T elevisiovalmistajat mainostavat uusimpia ns. Langattoman yhteyden muodostaminenkin on helppoa. Smart TV -"alytelevisioitaan", joilla sur ata netissä, päivittää Facebook-pro ilia ja käyttää monia muita yhteisöpalveluja ja jopa vuokrata elokuvia. Laitteen käynnistyminen vei noin 30 sekuntia, jonka jälkeen siihen ladattiin tuorein ohjelmisto verkon kautta. ST600 tarjoaa musiikin ja kuvan toistoon sekä USB-liitännän että DLNA-tuen. Laitteessa on myös USB-liitäntä muistitikun tai ulkoisen kiintolevyn liittämistä varten. LG ST600:n kuvaruutuvalikko on jäsennelty melko selkeästi. Sisältöä oli yllättävän paljon ja sitä tuli testin aikana lisää. Ulkoasultaan musta ja pelkistetty boksi kytkeytyy kodin lähiverkkoon langallisesti tai langattomasti. App Storen ja Android Marketin tapaisessa sovelluskaupassa oli melko vähän sisältöä ja kokeillut sovellukset hyvin yksinkertaisia. Sen käyttö on paikoin, alueen pienestä koosta johtuen hieman vaivalloista LG tarjoaa myös älypuhelimille verkkokaukosäätösovelluksen. LG :n omien Apps-sovellusten määrä on tällä hetkellä turhan suppea internet-selain toimii jähmeästi. Valikossa liikkuminen oli sujuvaa ja uudet osiot avautuivat kohtuullisen nopeasti lukuun ottamatta muutamia satunnaisia hidasteluja. LG ST600 Upgrader tuo nämä ominaisuudet myös vanhempien televisioiden yhteyteen. Kuvan ja äänen siirtoa varten ST600 tarjoaa HDMI-liitännän ja optisen äänilähdön. Se on jaettu Premium-sovelluksiin, LG Apps -sovelluksiin, Internetselaimeen ja mediantoisto-osaan. Lisäksi laite kytkettiin AV-vahvistimen kautta televisioon. LG tarjoaa Smart TV -palveluna kattavan kokoelman tunnettuja Internetin videoja audio-sovelluksia. Niillä voi yleensä myös toistaa ääntä ja kuvaa kotiverkon tietokoneista tai verkkolevyiltä. Sen avulla hieman vanhemmastakin "tyhmästä" televisiosta saadaan hieman "älykkäämpi". Tekstin syöttäminen esimerkiksi Internetselaimessa on nimittäin virtuaalinäppäimistöllä varsin turhauttavaa. Internetin tarjonnan lisäksi laite toistaa hienosti musiikkia ja videoita kotiverkon kautta tai suoraan USBliitännästä. SF Anytime- ja Viaplay-videovuokraamot, YouTube-, Picasa- ja Google Maps -sovellukset, vTuner- ja Aupeo! -Internet-radiot, I-play-pelipalvelun, AccuWeather-sääpalvelun ja lukuisia videopalveluja
EISA Awards 201 1-2012: Euroopan parhaat audio- ja videotuotteet HIFIMAAILMA 8/2011 35
Vain nämä palkitut tuotteet saavat käyttää EISA Award -logoa. EISA Award -tuotteet ovat EISA-jäsenten huolellisesti testaamia ja tutkimia tuotteita. Logoa, joka on sinun takuusi hyvästä valinnasta ja parhaasta laadusta. HOME OF AMBITION www.eisa.eu Lisätietoja ja videoesittelyt:. SINUN TAKUUSI PARHAASTA... EISA (European Imaging and Sound Association) on 19 eri Euroopan maasta ja niiden 50 äänen- ja kuvantoiston erikoislehdestä koostuva asiantuntijajärjestö. EISAn jäsenistä koostuvat asiantuntijaraadit valitsevat vuosittain lukuisista eri tuoteryhmistä vuoden parhaat, EISA Award -palkintoon oikeuttavat tuotteet
Audiofiilejä ilahduttaa soittimen balansoidut annot ja vahvistimen vastaavat otot. Lisävarusteena saatava mediapalikka kyllästää vahvistinta DAB/FMvirittimellä, iPod-kytkennällä sekä WLAN- ja Ethernetliitännöillä äänen streamausta varten. Silmää miellyttävän designin lisäksi kaareva kotelo minimoi sisäiset heijastukset ja tarjoaa resonoimattoman rakenteen. Aktiivista suljintekniikkaa käyttävien lasien ansiosta projektoria on mahdollista käyttää monenkaltaisilla valkokankailla. Tasokas videoprosessori tuottaa häiriöttömän siistin kuvan kaikenlaisella videomateriaalilla. Hämäävän vähäeleisen ja elegantin ulkonäön taakse piiloutuu lukuisa joukko ominaisuuksia, sillä kaikkiin toimintoihin, kuten äänenvoimakkuuteen ja näytön kirkkauteen pääsee käsiksi Primaren molempia laitteita ohjaavalla kaukosäätimellä. Ulkoisten avujen lisäksi FAZON F5:n ansiot ulottuvat elementtien hyväksi todettuihin puukuitukartioihin ja kevyeen silkkikalottidiskanttiin. DALIn 86 cm korkea veistos on saatavana kiiltävällä viimeistelyllä punaisena, mustana ja valkoisena. D-ILA-tekniikkaan perustuva JVC on yksi ensimmäisistä THX 3D -hyväksytyistä laitteista 70 000:1 kontrastisuhteella ja 1 300 ANSIn kirkkaudella. PARHAITEN MUOTOILTU AUDIOTUOTE 2011-2012 DALI FAZON F5 DALI osoittaa tyylikkäällä FAZON F5 -mallillaan, että hifikaiuttimen ei tarvitse olla suorakulmainen puulaatikko. Kaiutinkaapelit kulkevat huomaamattomasti mukana tulevan jalustan sisällä. PARAS 2-KANAVAINEN ERILLISLAITTEISTO 2011-2012 Primare CD32/I32 Erottamattomaksi pariksi suunnitellut Primaren CDsoitin ja vahvistin tuottavat suloisia ruotsalaisia säveliä. Vahvistimen mittatilauksena valmistetuille päätteille luvataan 2x125 watin teho kahdeksaan ohmiin, mutta reservissä on lisää virranantokykyä vaikeita kaiutinkuormia varten. DLA-X7 tuottaa kaiken kaikkiaan sykähdyttävän laadukasta 2D/3Dkuvaa.. Perinteisten valmistusmateriaalien sijaan tanskalainen kaiutinveteraani on käyttänyt valualumiinia uudenlaisen muodon saavuttamiseen. Kalibroinnin tarkkuutta parantavat kattava gammakorjaus ja seitsensuuntainen värinhallinta. Ensisijaisena valintakriteerinä olivat kuitenkin Primare-parin kristallinkirkas ja houkuttelevan musikaalinen ääni. PARAS VIDEOPROJEKTORI 2011-2012 JVC DLA-X7 Kolmiulotteisen kuvan täydelliseen hyödyntämiseen tarvitaan iso kuva, jonka JVC DLA-X7 totisesti tarjoaa
Kompakti design on välittömästi tunnistettavissa osaksi Nagran highend-sortimenttia. Ääni on kaikista liitännöistä yhtä lailla avoimen dynaaminen, elävä, ilmeikäs ja painoluokkaansa selvästi korkeammalla tasolla. PARAS HIGHEND-AUDIOLAITE 2011-2012 Nagra 300i 60-vuotista taivaltaan juhliva sveitsiläinen Nagra on kuuluisa insinöörimäisestä tarkkuudestaan. Moderni klassikko on kasattu parhaista erikoisvalmisteisista muuntajista, joilla 300i istuu 416 ohmin kaiuttimien oheen. Kaiken keskiössä on yhtiön M1 24bit/192 kHz DA-muunnin sekä suurikokoinen ja selkeälukuinen värinäyttö valikkonavigointiin. PARAS VERKKOMUSIIKKISOITIN 2011-2012 Musical Fidelity M1 CLiC CLiCin kutsuminen digitaaliseksi esivahvistimeksi tai verkkosoittimeksi ei tee sille oikeutta. Soitin osaa muuntaa 2D-elokuvat kolmiulotteiseksi ja streamaa mediatiedostoja DLNA-palvelimilta langattomasti tai ethernetin välityksellä. Skype-valmius ja sisäänrakennettu webbiselain vain vahvistavat BDP-S780:n asemaa kodin monitoimilaitteena.. Erinomaisen suorituskyvyn takana on Sonyn image engine, ja katseluelämystä täydentää nettiä hyödyntävä viihdetietokanta. Se yhdistyy vaivatta niin langalliseen kuin langattomaankin verkkoon, ymmärtää USBmuistit ja niin digitaaliset kuin analogisetkin äänilähteet. Yhtiön tuore hybridiputkivahvistin hengittää uutta eloa klassiseen 300B-triodiin. Digitaalituloja on kaikkiaan seitsemän: iPod/ iPhone/iPad, lähiverkko, etu- ja taka-USB, kaksi koaksiaalista ja yksi optinen. 300i on kaunis katsella ja herkullinen kuunnella. PARAS BLU-RAY-SOITIN 2011-2012 Sony BDP-S780 Edullinen BDP-S780 on ensimmäinen kokonaan Sonyn kehittämää piirisarjaa käyttävä Bluray-soitin. Musical Fidelityn uutuus on pikemminkin kaikenkattava keskusyksikkö, joka välittää vaikkapa nettiradion ja musiikkitiedostot kaikenlaisista lähteistä eteenpäin. 300i-vahvistimen transistoreilla toteutettu ottoaste ja bias-säätö yhdistyy rinnakkain toimivaan, suorahehkutettuun 300B-päätepariin, joka tarjoaa herkille kaiuttimille sopivan 2x20 watin tehon. Elokuvien lataaminen on nopeata jopa Javalla kyllästetyillä Blu-rayelokuvilla, ja sama soitin toistaa myös CD- ja SACD-levyt
Kokonaisuus sisältää myös monihuonetoiston mahdollistavan NP3700-lisäkaiuttimen. Paketissa on 160-gigainen ulkoinen kiintolevy musiikin ja valokuvien tallennusta varten. DVD-soittimella varustettu pääyksikkö lähettää ääntä viidelle eri alueelle monenlaisista äänilähteistä, kuten netti-/FM-radiosta tai DLNA-palvelimelta. Pisteenä iin päällä Philipsin järjestelmä on ohjattavissa ilmaiseksi ladattavilla Android- ja iPhone-sovelluksilla.. Vahvistimen sydämenä sykkii 2x50 W D-luokan vahvistin, joka säväyttää vaivattoman erottelevilla sävelillä kaiuttimien lasikuituelementtien ja erilliskoteloidun diskantin kautta. PARAS KOMPAKTI JÄRJESTELMÄ 2011-2012 Philips MCi8080 + NP3700 Philips on lisännyt Streamium-sarjan uusiutuneeseen MCi8080-malliin kosketusnäytön ja uskottavan kaiutinparin
Innovatiivinen AirJam-iOS-sovellus tarjoaa uuden interaktiivisen tavan luoda soittolistoja ystävien kesken.. Pioneer VSX-921 suoriutuu erinomaisesti kaikilla osa-alueilla. Kannen alla on seitsemän päätevahvistinta, joiden puhti riittää ohjaamaan valtaosaa kotiteatterikaiuttimista. PARAS AV-VIRITINVAHVISTIN 2011-2012 Pioneer VSX-921 Nykyaikaisessa kotiteatterissa ominaisuudet ja liitännät ovat yhtä tärkeässä roolissa kuin äänen- ja kuvanlaatu. Sen neljä 3D-yhteensopivaa HDMIottoa yhdistyvät HD-musiikin streamaukseen DLNA-palvelimilta, nettiradioon ja langattomaan AirPlay-toistoon. Pioneerin tutun MCACC-huonekorjaimen asetuksia pääsee hienosäätämään tietokoneohjelmalla suoraan lähiverkon yli
Vaikka Studio 190:n ulkomuoto onkin eksoottinen, se on erittäin helppo kuorma edullisille stereo- ja AV-vahvistimille. Studio 190 on 3-tie-lattiakaiutin kahdella 165-millisellä bassoelementillä, iskevällä äänellä, dynaamisella ja erottelevalla toistolla. Se piirtää tarkasti kaikki genret aina elokuvamusiikkia myöten. Studio 190 osoittaa, että JBL:llä on hämmästyttävä kyky tarjota paljon edulliseenkin hintaan.. PARAS KAIUTIN 2011-2012 JBL Studio 190 Heti ensisilmäyksellä huomiota herättävä JBL:n Weave-design erottuu taatusti joukosta
SDS-12 on pieni subbari, joka sykähdyttää. PARAS 5.1-KOTITEATTERIJÄRJESTELMÄ 2011-2012 LG HX966TZ/TZW LG HX966TZ täyttää omaleimaista ja tyylikästä kotiteatteripakettia etsivän tarpeet järkevään hintaan. Keskusyksikkö tarjoaa valmistajan televisioista tutut Smart TV -toiminnot, joilla pääsee käsiksi nettisisältöön, sosiaalisen median palveluihin ja sovelluksiin aina sääpalveluista peleihin. Bowers & Wilkins MM-1 on oivallinen kumppani niin töihin kuin vapaa-ajalle. Alumiinisilla päätylevyillä ja koristelulla sekä mustalla kankaalla viimeistellyt kaiutinkotelot ovat minimalistisen tasokkaat. Langaton verkkoyhteys on toteutettu helpolla Wi-Fi Direct -toiminnolla, USB-liitäntä tukee NTFS-kiintolevyjä ja iPhone/iPod-telakka toistaa suosikkibiisit kannettavalta soittimelta. Monimutkaisten kotiteatteriratkaisujen markkinoilla LG HX966TZ tarjoaa aidosti käyttäjäystävällisen monikanavakokemuksen. PARAS TYÖPÖYTÄKAIUTIN 2011-2012 Bowers & Wilkins MM-1 Tietokoneen päivittäminen hifijärjestelmäksi onnistuu aktiivisella kaiutinparilla. PARAS KOTITEATTERISUBWOOFER 2011-2012 Sunfire SDS-12 Amerikkalaisen subwooferspesialisti Sunfiren petollisen pienikokoinen SDS-12 täyttää hintatietoisen harrastajan toiveet niin kotiteatterikuin stereokäytössäkin. MM-1-pari ei ole halpa, mutta erinomainen äänenlaatu oikeuttaa tavallista korkeamman hintalapun.. Sen Blu-ray-soitin on 3D-yhteensopiva, ja 5.1-kaiutinjärjestelmän takakaiuttimet liittyvät kokonaisuuteen langattomasti. Hyvällä hyötysuhteella toimivan 300 watin D-luokan vahvistimen, DSPohjauksen ja aktiivisen sekä passiivisen 300-millisen elementin käyttö ovat mahdollistaneet vakuuttavan matalan bassotoiston pienestä (42,3x37x39,4) kotelosta. Tietokoneeseen kaiuttimet liittyvät USB-väylää pitkin tai 3,5 mm:n plugilla, ja kokonaisuuden täydentää kaukosäädin. Vain 17 cm korkean 2-tiekaiutinparin bassoelementtejä ohjataan DSP-tekniikalla, ja diskanteissa käytetään hifikaiuttimista tuttua nautilus-tekniikkaa
Se on markkinoiden paras 3D-televisio tällä hetkellä. Tämä malli on kiistatta paras vaihtoehto vauhdikkaiden ohjelmien seuraamiseen. Oikean ja vasemman kuvasignaalin läpinäkyminen on onnistuttu vaimentamaan käytännössä näkymättömiin, ja lisäksi 3D-vaikutelman syvyyttä voidaan säätää. Kuvapinnan heijastumat ja kiiltely on vaimennettu Moth Eye -suotimella. Kuva on myös ISF-kalibroitavissa. Kuvan terävyys on nostettu huippuunsa luonnollisesta yksityiskohtien toistosta tinkimättä. Huippulaadusta huolimatta hinta on kohtuullinen.. Silti laite toistaa mustan sävyt tummina ja rikkaina. PARAS 3D-TELEVISIO 2011-2012 Philips 46PFL9706 Philips harppaa kehityksessä aimo askeleen eteenpäin uudella 46PFL9706-mallillaan
PARAS 5.1-KAIUTINPAKETTI 2011-2012 KEF T205 Ohuen ohuiden kotiteatterikaiuttimien kisassa KEF astuu korkeimmalle pallille mustilla T-sarjan satelliiteilla. Vain 3,7 cm syvät kaiuttimet koostuvat kaksikerroselementeistä perinteisestä elementistä muokatun matalan ja jäykän rakenteen sijaan. Subwooferissa on 250 watin D-luokan vahvistin, ja sen elegantti rakenne on optimoitu toimimaan lähellä seinäpintoja. KEF T205 on rakenteeltaan laiha mutta ääneltään rehevä.. Satelliitit ja mukana tuleva subwoofer integroituvat tasaiseksi kokonaisuudeksi, eikä käyttäjän tarvitse vaivata päätään lukuisilla säädöillä. Kaiuttimet on suunniteltu toimimaan sekä seinällä että KEFin lattiajalustoja käytettäessä
Mukana tulee langaton WLAN-telakka nettiekstrojen hyödyntämiseen, mutta soitin liittyy verkkoon myös kaapelilla. PARAS UNIVERSAALI KOTITEATTERISOITIN 2011-2012 Cambridge Audio Azur 751BD Universaali yhden pyörittimen ihme Cambridge Audio 751BD toistaa kaikki CD-, DVD-, SACD- DVD-A- ja Blu-ray-levyt 3D-kuvaa unohtamatta vain 1 300 eurolla. Takalevyn eSATA-liitäntää voi käyttää hyväksi HD-audion ja -videon toistamiseen ulkoiselta kiintolevyltä, ja soitin toistaa niin FLAC- kuin MKV-tiedostotkin. Äänenlaatu yltää erinomaisen kuvan tasolle.. Itse kehitetty analoginen 7.1-antoaste on tuttu Cambridgen 6-sarjan CDsoittimista. 751BD on myös tupaten täynnä liitäntöjä. Se purkaa Dolbyn ja DTS:n HD-ääniformaatit ja erillinen Marvell QDEO -skaalain tuottaa epätavallisen hyvän kuvan ensisijaista HDMI-lähtöä käytettäessä
Philips täydentää vaikuttavan ja tyylikkään järjestelmän ilmaisella iOS-kaukosäädinsovelluksella.. PARAS KOTITEATTERIN KOMPAKTIJÄRJESTELMÄ 2011-2012 Philips SoundHub HTS9221 Philips yhdistää silmiinpistävän teollisen muotoilun, kuluttajien toiveet ja hyvän suorituskyvyn SoundHub HTS9221 -kompaktijärjestelmässä. Kaikki huomaamattoman kotiteatterin edellyttämät ominaisuudet tarjoava 2.1-setti sisältää 3D-Blu-ray-soittimen, DLNA-verkkotoiston, nettiradion, piilotettavan iPod-telakan ja USB- sekä SD-korttipaikat. Ominaisuuksien kirjoa täydentävät elegantit pöytäkaiuttimet käänteisillä titaanidiskanteilla sekä 230 watin aktiivinen subwoofer
Yhdessä LG 55LW650W ja HLX56S muodostavat etevän parivaljakon, joka päihittää muut ratkaisut. Hyvät liitännät ja LG:n Smart TV -palvelut täydentävät laiteyhdistelmän menestyksen.. PARAS 3D-KOTITEATTERIRATKAISU 2011-2012 LG 55LW650W + HLX56S Tänä vuonna EISA on yhdistänyt palkittavaksi kaksi LG:n tuotetta, jotka täydentävät luonnollisesti toisiaan. Televisiossa käytetään passiivista 3D-tekniikkaa, mikä tuo mukanaan muutamia etuja aktiivisisareen nähden. Eri silmille tarkoitetun kuvien sekoittuminen on vähäistä ja pitkäkään katselutuokio ei väsytä. Käyttöönotto on erityisen helppoa HLX56S-soundbarin kanssa. Käytännöllisyyden lisäksi 55LW650W tuottaa luonnollisen kuvan Blu-ray- ja tv-lähteillä. Lasit ovat kevyet ja edulliset, eikä niissä tarvitse käyttää paristoja, minkä ansiosta elämyksen saa jaettua helpommin suuren porukan kesken. Blu-ray-soittimen ja langattoman subwooferin sisältävä järjestelmä luo mahtipontisen äänimaailman
Kokonaisvaltainen ekosuunnittelu ei yllä viime vuoden voittajan tasolle, mutta edullisempi Philips 46PFL6806 onnistuu omaksumaan radikaalejakin valmistustapoja tavallisempaan tuotekategoriaan.. PARAS VIHREÄ TELEVISIO 2011-2012 Philips 46PFL6806 Alhaista virrankulutusta tavoitteleva Philips 46PFL6806 saavuttaa vain 56 watin tuloksen peruskuvatilassa ja voittaa kilpailijansa. Maailman suurimman kierrätysyhtiön, SIMS Mirec Recycling Solutionsin tekemä piirilevyjen kemiallinen analyysi osoitti, että 46PFL6806 rasittaa ympäristöä muita televisioita vähemmän
Viimeinkin älypuhelinten fantastiset ominaisuudet saavutetaan autossa Pioneerin AppRadion, tupla-DIN-kokoisen ohjelmalähteen avulla, joka tarjoaa nykyisten tai tulevien iPhone- ja iPod Touch-laitteiden ohjauksen 6,1-tuumaisen kosketusnäytön välityksellä. PARAS AUTON OHJELMALÄHDE 2011-2012 Pioneer SPH-DA01 Pioneerin SPH-DA01 aloittaa ohjelmalähteiden uuden sukupolven. Näiden laitteiden omistajat voivat käyttää ohjelmia esimerkiksi internet-radion kuunteluun, nettiselaamiseen ja GPS-navigoinnin käyttöön, lukuisten muiden tulevien ohjelmien lisäksi. Pioneer SPH-DA01:n perusominaisuuksiin kuuluvat myös esimerkiksi Bluetooth-handsfreekäyttö, RDS-radio, peruutuskameran sisääntulo, 12-kaistainen graafinen taajuuskorjain ja liitännät lisävahvistimille.
Pienestä koostaan ja alhaisesta painostaan huolimatta Sony Ericsson Xperia Mini on selvä vihreä voittaja nykypuhelimien markkinoilla.. Kyseisellä mittarilla Sony Ericsson Xperia Mini päihittää kilpailijansa, käytettiin sitä sitten puhelimena, musiikkisoittimena, mobiilinettilaitteena tai kamerana. Erikoisvalmisteisen kotelon sisällä on viisi kaiutinelementtiä yksi basso, kaksi keskiäänistä ja kaksi diskanttia joista jokaisella on oma DSP-ohjattu D-luokan vahvistin. Nimensä mukaisesti uusi Zeppelin tukee Applen langatonta AirPlay-toistoa, jolla oman iTunes-musiikkikirjaston saa toistumaan suoraan kaiuttimessa. SIMS Mirec Recycling Solutionsin tekemän tutkimuksen mukaan Sony Ericsson Xperia Mini on myös kasattu ympäristöystävällisimmistä materiaaleista. Bowers & Wilkinsin uusi Air-malli tuottaa entistä paremman äänen ja mahdollistaa uusia käyttötapoja. Laite soveltuu käytettäväksi minkä tahansa kannettavan laitteen kanssa eikä sinun tarvitse tehdä muuta kuin painaa "taikanappia" parantaaksesi autosi äänentoistoa dramaattisesti. PARAS "VIHREÄ" ÄLYPUHELIN 2011-2012 Sony Ericsson Xperia Mini Virrankulutus on kuuma peruna älypuhelimien käyttäjien keskuudessa. Sisäänrakennettu mikrofoni ja kehittyneet digitaaliset piirit analysoivat ja korjaavat stereoittesi äänen 10 sekunnissa. PARAS KAIUTINTELAKKA 2011-2012 Bowers & Wilkins Zeppelin Air Tutun Zeppelin-muotoilun ei kannata antaa hämätä. Telakan äänen siirtotie on entistä laadukkaampi, sillä Zeppelin liittyy nyt iPhoneen, iPodiin ja iPadiin digitaalisesti. PARAS AUTOHIFI-INNOVAATIO 2011-2012 JBL MS-2 JBL:n suunnittelijat tarjoavat yksinkertaisen vastauksen tuhannen taalan kysymykseen: "Mitä nappia minun tulisi painaa saadakseni tehdasasenteisen audiojärjestelmäni kuulostamaan ammattilaisen asentamalta erillislaitteistolta?" JBL MS-2 on kompakti, todella ainutlaatuinen kannettava laite, joka on tarkoitettu parantamaan minkä tahansa kannettavan toistolaitteen ääntä ennen kuin signaali syötetään radion tai vahvistimen AUX-liitäntään
Puistomäenkatu 49 20810 Turku Tel: 02 4808 3800 E-mail: web-myynti@jimms.fi
On sanomattakin selvää, että pääkoppa vaikuttaa kuuntelutuloksiin, mutta epätodennäköistä, että eri henkilöiden pääkopat 52 HIFIMAAILMA 8/2011. Sen sijaan hi harrastajille tämä kertoo, ettei mittauksissa ole mitään tolkkua. Kuunteluhavainnot eivät tunnetusti korreloi juuri mitenkään THD:n kanssa. Kun audiolaitteen lineaarisuudesta halutaan antaa joku mittaustulos, kyseessä on yleensä THD+N joko yksittäisenä lukuarvona tai joissakin tapauksessa tehon tai taajuuden funktiona. Nykyään THD:n merkitys on monissa tapauksissa pieni. Putkilaitteiden suurempi särö koetaan enemmänkin lisämausteeksi kuin ongelmaksi. THD:n mittausmenetelmät itsessään eivät ole vanhentuneet, mutta särötasot ovat nykyään useita kertaluokkia pienempiä. DYNAAMINEN SÄRÖ - POHDINTAA HARMONISEN TEKSTI: ARTO KOLINUMMI KUVAT: MAURI ERONEN, KUVA-ARKISTOT JA LAITEVALMISTAJA A HARMONINEN SÄRÖ EI SELITÄ EROJA TAI EROJEN PUUTTUMISTA AUDIOLAITTEIDEN VÄLILLÄ. Kantaan lienee pääosin päädytty siksi, että THD ja laitteen kokonaisvaltainen virheettömyys oli ja on edelleen tapana yhdistää toisiinsa. Puolijohdelaitteilla päästään tuhannesosaprosenttien suuruusluokkaan, jopa alle. Joko laitteiden erot voivat olla täysin mielikuvituksen tuotetta, ihmisen kuulo on selvästi oletettua parempi tai sitten mitataan vääriä asioita. Satakunta vuotta sitten, kun pitkiä puhelinlinjoja viriteltiin toimimaan niin, että puheesta saisi linjan toisessakin päässä selvän, oli THD:n merkitys erilainen kuin tämän päivän audiolaitteissa. Putkilaitteissa särö on usein edelleen suuri; prosentteja tai sen kymmenyksiä. THD:n osalta monet transistorilaitteet ovat ihmiskorvalle täydellisiä ja ovat olleet sitä jo kolme vuosikymmentä. Harmonisen särön osalta puolijohdelaite toistaa siis 99,999 prosentin tarkkuudella sen mitä sisään syötetään. DYNAAMISET VIRHEET VAIKUTTAVAT PALJON ENEMMÄN ESIMERKIKSI NUOTIN ALUKKEISIIN, ISKUÄÄNIIN JA RYTMIIN JA SITÄ KAUTTA ÄÄNENLAATUUN, VAIKKA SÄRÖ OLISI MITÄTÖN. udiolaitteiden säröllä tai virheillä tarkoitetaan tavallisesti harmonista säröä (Total Harmonic Distortion, THD). Kuultuihin eroihin voi olla monta syytä. TIE TO A J A TAI T OA: THD VS. 90-luvun vaihteen tienoilla yleiseksi mielipiteeksi muodostui, että audiolaitteet ovat sen verran täydellisiä, ettei niitä enää ole tarvetta parantaa tai aihetta tutkia. Skeptikot saavat perustellun syyn väittää, ettei laitteissa ole eroja, koska harmoninen särö on alle kuulokynnyksen ja vaste viivasuora
Kaiuttimen epälineaariseen ja suureen virtakuormitukseen pystyy parhaiten vaikuttamaan mitoittamalla pääteaste ylijäreäksi laitteen nimellistehoon nähden. Monitiekaiuttimissa jakosuodatetut, eri tahtiin liikkuvat kartiot tuottavat satunnaisissa vaiheissa olevia virtoja. Kuulon fysiologia tunnetaan aika hyvin, ja kertaluokkaa olevat erot kuulon erottelukyvyssä ovat nykykäsityksen mukaan epätodennäköisiä. Nämä mittaukset eivät tuo esille esiin ilmiöitä, joita vaihteleva signaalitaso ja transientti-ilmiöt tuovat mukanaan. TIM oli vain yksi epäkohta, johon on kiinnitetty huomiota. Dynaamisissa ilmiöissä riittää vielä tutkittavaa. Monien tuntemat suomalaisnimet Köykkä ja myöhemmin Otala toivat tietoisuuteen takaisinkytkentään liittyvän transienttisäröilmiön (TIM). Lopputulos on hyvä, vaikka korjattu rakenne olisi sisäisesti hyvinkin heikkolaatuinen. Mittari näyttää jännitteen vaihtelevan. KAIUTINKUORMASTA DYNAAMISIA VIRHEITÄ Päätevahvistimien suurin säröntuottaja ei ole suinkaan niiden tehoaste vaan kaiutin, jota se joutuu ajamaan. Laitteista sen sijaan jätetään huomioimatta virheitä, joiden suuruusluokka riittää kuulokynnyksen ylittämiseen. Ilmiötä tutkittiin kymmenkunta vuotta, ja termi tulee edelleen esille tämän tästä. Transistorilaitteet valtasivat markkinat 60-luvulla. Se ei voi leikata, ellei sisääntuloa yliohjata, eivätkä pääteasteen säröilmiöt pääse vaikuttamaan sisääntuloon eivätkä edeltäviin laitteisiin. HIFIMAAILMA 8/2011 53. Takaisinkytkemätön rakenne sallii yliohjauksen ilman että ääni kärsii merkittävästi. SÄRÖN MERKITYKSESTÄ tuottaisivat toisistaan riippumatta säännönmukaisesti samankaltaisia vaikutelmia. Ylimitoitus puree samalla kertaa useampaan ongelmakohtaan. Erityisesti lämpötilariippuvuus ja huono teholähteen vaimennus lisäävät virhettä iskuäänillä. Myös musiikkisignaalin dynaamisuutta eli signaalin voimakkuuden vaihtelua ja sen vaikutuksia laitteen toimintaan on pohdittu. Kaiuttimen kuormavirrat ovat huomattavan epälineaariset, eikä tilanne ole merkittävästi muuttunut muutamaan vuosikymmeneen. Sama pätee myös tehovahvistimiin. Teholähde hyytyy, transistorien lineaarinen alue ylittyy, ohjausvirrat muuttuvat epälineaarisiksi, ja ylivirtasuojaukset voivat rajoittaa virran kulkua. Vaikka tuolloiset transistorilaitteet olivat mittaustuloksiltaan selvästi parempia kuin putkilaitteet, niiden todettiin kuulostavan huonommilta. Nimellisesti 8 ohmin kaiutin voi jollain taajuudella vastata esimerkiksi 5 ohmin kuormaa, mutta dynaamisen signaalin ajamiseen tarvittava hetkellinen virta voi pahimmillaan olla vain murto-osa siitä. Sen sijaan ilmiöiden merkitys on oleellinen ja huomioitu monissa mittausinstrumenteissa. Kaiutin on itsessään sähkögeneraattori. Ilmiöt ovat pääosin tunnettuja, mutta niiden määrää kaupallisissa laitteissa ei ole selvitetty, eikä niiden vaikutusta kuulohavaintoihin ole tieteellisesti näytetty toteen. Kun Puhekela liikkuu magneettikentässä syntyy sähköä. Tämä siitäkin huolimatta, että instrumentin tunnistuksessa ja rytmin sekä seurattavuuden kannalta nuotin alukkeet ja iskuäänet ovat erityisen oleellisia. Oppikirjoista yleisimmin löytyvä tehovahvistimen piirirakenne on sisäisesti tavattoman huonolaatuinen: suuri särö, suuri lämpöriippuvuus, hidas kompensoituna, olematon teholähteen vaimennus. Takaisinkytkemättömät rakenteet toimivat paremmin pienitehoisenakin sekä transistoreilla että putkilla toteutettuna. Koska sisäisen toteutuksen laatuun ei ole pakko kiinnittää suurta huomiota, on takaisinkytkennän optimointi jäänyt vähälle huomiolle. Lisäksi takaisinkytkemättömässä vahvistimessa ei ole ollenkaan nousunopeuteen liittyviä säröilmiöitä kuten TIM. Takaisinkytkennän toimintaan liittyy epäideaalista rakennetta korjattaessa joukko vähemmän miellyttäviä ominaisuuksia, kuten särötermien kertaantuminen, terävä leikkauskäytös ja hidas palautuminen leikkaamisen jälkeen. Mikrofonivahvistimista eron huomaa selvimmin. Täydellisessä maailmassa kaiutinelementti liikkuisi saamansa signaalin mukaisesti, mutta valitettavasti elementti tahtoo jäädä värähtelemään, kun se on päässyt kerran liikkeelle. Nimellisesti 8 ohmin kuormalle tarkoitettu vahvistin selviytynee vielä jollain tapaa 4 ohmin kuormasta, mutta on todennäköisesti hätää kärsimässä 1 ohmin kuormalla. Nämä summautuvat ja näkyvät vahvistimelle jonakin aivan muuna kuin mitä voisi laskeskella erillisten elementtien datoista ja jakosuotimen impedansseista. Kaiutin liikkuu sähkön avulla, kuten moottori, mutta myös tuottaa sähköä liikkuessaan, kuten generaattori. THD-mittauksissa iskuäänien toistumisessa mahdollisesti esiintyvät virheet eivät näy millään tavalla, vaikka näiden virheiden suuruusluokka on helposti kertaluokkaa suurempi kuin laitteen harmoninen särö. TIM-särö liittyy takaisinkytketyn vahvistimen hitauteen, mutta lääkkeet ongelmaan ovat olleet tiedossa jo 70-luvulta asti. Osansa huomiosta on saanut takaisinkytkentä yleensä, pääteasteen kytkentäilmiöt, kaiutinkuorma, särön spektri ja jopa laitekotelon materiaalivalinnat. Teholähteen järeyden lisääminen ei sen sijaan välttämättä tuo merkittävää apua. Useimmat operaatiovahvistimet ovat tästä ääriesimerkki, mutta myös diskreettejä komponentteja käyttävät vahvistimet perustuvat usein huonoihin rakenteisiin. Takaisinkytketty transistorivahvistin täytyy mitoittaa ylijäreäksi, jotta virtarajat eivät pääse paukkumaan ja jännitteen yliohjaukselta vältytään. Takaisinkytketty rakenne täytyy mitoittaa niin, ettei signaali pääse koskaan leikkaamaan, muuten tuloksena on varsin ikävä säröinen ääni. Tuolloin eroja ei kyseenalaistettu, ja aihetta tutkittiin tieteellisesti varsin laajamittaisesti. Tämä on helppo todeta kytkemällä yleismittari kaiuttimeen ja liikuttamalla kädellä bassokartiota. Yleisimmät THD- ja IMD-mittaukset tehdään jaksollisella, tasaisella testisignaalilla, jossa keskimääräinen teho pysyy vakiona. Dynaamisen signaalin toistokykyä vaivaudutaan harvoin mittaamaan päätevahvistimien hetkellistä tehoa lukuun ottamatta. Selvästi parempaan lopputulokseen päästään reguloimalla teholähde aktiivikytkennällä. TAKAISINKYTKENTÄ JA SISÄINEN LINEAARISUUS Takaisinkytkennällä voidaan tehokkaasti korjata moninaisia ongelmia vahvistinrakenteista
Kun harmoninen särö vääristää aaltomuotoa, voivat dynaamisen signaalin virheet tuottaa virhettä vasta transientin jälkeen. Samoin löytyvät lääkkeet transienttien aiheuttamille virheille, kun tiedetään, mistä ongelmat johtuvat. Vakiotehorakenne käytännössä poistaa signaalin vaihteluista aiheutuvat virheet piensignaalirakenteissa. Käytännössä vakioitava suure on jännite ja minimoitava suure on virta. DYNAAMINEN SÄRÖ DYNAAMISTEN VIRHEIDEN OMINAISUUKSIA Dynaamisen signaalin virheisiin kuuluu usein jonkinlainen muisti-ilmiö. Signaalin siirtämiseksi ja vahvistamiseksi täytyy jonkin suureen vaihdella, osa voidaan vakioida, ja muuttuvan suureen vaihteluakin voidaan pienentää. Kaikki tunnetut aktiiviset vahvistinkomponentit, niin putket kuin transistoritkin, ovat itsessään epälineaarisia. Hetkellistä kuormitusta transistorit kestävät huomattavasti jatkuvaa kuormaan enemmän. Virhesignaali voi generoida signaalia sellaiseen kohtaan, jossa muuten olisi hiljaista, korostaa tai vaimentaa alkuperäisen signaalin transienttipiikkiä. Teholähteen voi reguloida tai kumota siitä aiheutuvia virheitä esimerkiksi feedforward-korjauksella. Halcro (www.halcro.com) on vienyt tämän ehkä pisimmälle, joskin takaisinkytkettynä. tua melko hyvin. Tällä päästään eroon erityisesti yliohjaukseen liittyvistä ongelmista. Kun edelliset toteutuvat, pysyy myös tehohäviö vakiona. USA:n sijasta Tapio Köykkä rakensi omaperäisiä Ortoperspektastereovahvistimia pienessä radiotehtaassaan Helsingin Sipoonkadulla. Lisäksi jännitteen pysyessä vakiona saadaan kytkeytyvien häiriöiden vaikutus ja yliohjaukseen liittyvä palautumisaika minimoitua. Joissakin vahvistimissa on käytössä reguloituja teholähteitä, ja yleistyneet hakkuriteholähteetkin toteuttavat tuon reguloinnin, joskaan ne eivät pärjää suorituskyvyssä lineaarisille. Takaisinkytkennän poistaminen kokonaan eliminoi joukon eri virhemekanismeja, mutta tekee laitteen suunnittelusta selvästi haastavampaa, jos teknisestä suorituskyvystä ei haluta tinkiä. 54 HIFIMAAILMA 8/2011. TIE TO A J A TAI T OA: THD VS. Siksi sen kuuluvuutta on hankala arvioida. Kokonaan takaisinkytkemättömiäkin on koko joukko, putkivahvistimista iso osa. Vähäinen takaisinkytkentä on yleinen 80-luvun laitteissa. Tehovaihtelu muuttuu lineaariseksi, koska vain virta muuttuu, ja lisäksi vaihtelu pienenee lähes olemattomaksi. Vahvistin saadaan toimimaan pienemmilläkin tehoilla, kun huomattavaan ylimitoitukseen ei ole enää tarvetta. Esimerkiksi teholähteen jännite palautuu muutamien kymmenien millisekuntien aikana transientin jälkeen, lämmennyt transistori jäähtyy tai lämpenee takaisin tasapainotilaansa, kaiutinelementin tai kaapelin värähtely vaimenee. Ja liekö sekään sattumaa, että valmistajat, joiden laitteista kehutaan musikaalisuutta, rytmiä tai nopeutta, optimoivat teholähteitä, käyttävät usein takaisinkytkemättömiä rakenteita tai pientä takaisinkytkenTapio M Köykkä ei hifimiesten keskuudessa paljon esittelyjä kaipaa. Ja koska virhettä voi syntyä muuten hiljaiseen kohtaan, dynaaminen särö voi tulla kuuluviin periaatteessa hyvinkin pieninä prosenttiosuuksina. Eri valmistajat ovat linearisoineet vahvistinkytkentöjä sisäisesti erilaisilla tavoilla. Hänen mielipiteensä ja vahvistinratkaisunsa ovat herättäneet huomiota jo yli neljännesvuosisadan ajan. Viisikymmentäluvulla rakennettiin Köykän patentoimaa vastavaihevahvistinta teollisesti niin Euroopan eri maissa kuin Yhdysvalloissakin. Järeydessä ei kannata kiinnittää huomiota antotehoon vaan enemmänkin pääteasteen rinnankytkettyjen transistorien määrään tai teholukeman tasaiseen kasvamiseen kuormaimpedanssin pienentyessä. Lämpötilan tasaantumisen lisäksi myös kapasitansseihin liittyvät dynaamiset ja staattiset virheet saadaan eliminoitua. Syntynyt virhe riippuu paljon voimakkaammin syötetystä signaalista kuin harmoninen särö. Siksi hänen mielipiteillään on myös vastustajansa. tää, ylijäreitä pääteasteita, optimoivat sisäistä toimintaa perustason laitetta enemmän jne. DYNAAMISTEN VIRHEIDEN ELIMINOINTI TIM-särön taltuttamiseksi löytyi lääke, kun keksittiin, mistä ongelma johtuu. Lopputulos sekä staattisilla että vaihtelevilla signaaleilla on vakiotehokytkennällä niin hyvä, että rakennetta ei välttämättä enää tarvitse takaisin kytkeä ollenkaan. Transistorien rikkoutumista vastaan tehty suojaus on mitoitettu monissa laitteissa varovaisesti nopeita iskuääniä ajatellen. "Minä etsin totuutta", Köykkä sanoo, eikä helposti usko valmiiksi tarjoiltuihin "totuuksiin". Ja amerikkalainen suuryhtymä esitti Köykälle houkuttelevan työpaikkatarjouksen. Mutta tietyissä olosuhteissa niiden toiminta saadaan linearisoi- Eri valmistajat ovat linearisoineet vahvistinkytkentöjä erilaisilla tavoilla. Järeitä vahvistintoteutuksia löytyy useiltakin valmistajilta. Tieteellisesti asiaa ei ole todistettu, sen enempää kuin juuri muitakaan subjektiivisia eroja laitteissa, mutta järkeillen tuntuisi hyvinkin loogiselta, että edellä mainitut virheet kuuluisivat esimerkiksi transienttien latistumisena, rytmin epämääräisyytenä ja taustan suttuisuutena. Ilmiöiden suuruusluokka voi kuitenkin olla 0,1 % luokkaa eli kertaluokkaa enemmän kuin harmonisen särön kuuloraja ja pari kertaluokkaa enemmän kuin THDarvo pienisäröisissä laitteissa. Tämä edellyttää, ettei kyseisen komponentin yli ole vaihtelevaa jännitettä eikä sen läpi kulje vaihtelevaa virtaa. Halcro (www.halcro.com) on vienyt tämän ehkä pisimmälle, joskin takaisinkytkettynä. Hankalaa kaiutinkuormaa vastaan toimii parhaiten ylijäreä ja takaisinkytkemättömänä hyvän vaimennuskertoimen eli pienen lähtöimpedanssin omaava rakenne
HAR R A S T UK SE NA HI F I : MARKO REINIKAINE N KESKIÖSSÄ KA I UT T I MET TEKSTI: RIKU HAKALA KUVAT: RIKU HAKALA JA MARKO REINIKAINEN HARRASTAJA VALITSEE ÄÄNENTOISTOLAITTEENSA OMIEN KRITEEREIDENSÄ MUKAAN. Kaupat tehtiin Kruunuhaassa, ja mukaan lähtivät B&W DM220i -kaiuttimet, Marantzin integroitu vahvistin ja Philipsin CD-soitin. TUTUSTUMME MARKO REINIKAISEN KATTAUKSEEN JA SITÄ KAUTTA KOKO MIEHEEN. Keskiössä kaiuttimet I ntohimoisesti asiaan paneutuva harrastaja paljastaa tietynlaista tarinaa itsestään ja arvostamistaan asioista valintojensa kautta, olipa harrastuksen kohde mikä tahansa. Kiinnostuksen herättyä päädyin suunnittelemaan Mika Sihvosen kanssa itselleni sopivia toistimia. Laitteet ovat vaihtuneet matkan varrella tiuhaan, mutta jotkin ovat pysyneet pidempäänkin, kuten Hi C-1:set. Olohuoneessa majailivat samaan aikaan myös C-1:t ja Magnepanin 12QR:t, mistä johtuen sisällä alkoi olla tungosta. Minä määritin ulkonäöllisiä seikkoja sekä sen, että elementtien tulee muodostaa viivalähde. Sih- 56 HIFIMAAILMA 8/2011. Hän haki ne 90-luvun lopussa suoraan Tuomelan Pekalta silloisen Hi -lehden tiloista. Elettiin 80-luvun puoliväliä tai loppupuolta. Soittimet veivät nuoren miehen heti mennessään. Markon kaveri oli innostunut rakentelemaan kaiuttimia, ja samoihin aikoihin Marko hankki kesätyörahoilla ensimmäiset omat stereot, jotka olivat 15-vuotiaalle pojalle kova juttu. Marko Reinikainen on vuosien varrella kokenut niin Laserdiscin kuin Tuomelan C-1monsteri-rakennussarjakaiuttimienkin tarjoamat elämykset. Kajarit ovat aina olleet itselleni se laitteiston tärkein lenkki, ja arvostan etenkin siististi ja kolmiulotteisesti sekä tarvittaessa auktoriteetilla soivia toistimia, Marko kertoo. LAAJAKAISTAN LUMOA Reilu vuosi sitten, lukemattomien kaiutinja vahvistinkokeilujen jälkeen Lumo-Audion Mika Sihvonen sai aivan vaivihkaa käännettyä pääni laajakaistojen suuntaan hienosti soivilla ja viimeistellyillä Model 3- sekä TL-kaiuttimillaan. Molemmat mallit siirtyivät omistukseeni yhden illan kotitestauksen jälkeen. SIKSI LAITTEET KERTOVAT OMISTAJASTAAN YHTÄ JA TOISTA. Sitä täytyy vain opetella lukemaan. Laajakaistarakenne oli aiemmin ollut itselleni aika pimennossa, sillä satunnaisilla kuuntelukerroilla moiset olivat tuntuneet soivan vähän miten sattuu
Subbareihin tulee Hypexin DS 4 -vahvareiden perään Scan-Speakin Revelatorit ja Revelator-passiivielementit. Tällä laajakaistojen tiellä mennään nyt kuulemma aika pitkään. MUSIIKKIA JA ELOKUVAA Laitteiden musiikki- ja elokuvakäytön suhde on suunnilleen 60/40. Levyjä ei ole koskaan liikaa. Goldmundin pääte ja Tonewinin putki-integroitu Svetlanan EL34-putkilla ovat molemmat tulleet vaihdossa aiempia laitteita myytäessä. Alun perin tarkoituksena oli käyttää Park Audion puukartioisia 131-elementtejä, mutta niitä ei ollut enää valitettavasti saatavilla pienissä erissä. Lempiartisteista maininnan arvoisia ovat David Bowie, Massive Attack, Kate Bush, The The, The Police, Mission ja Tracy Chapman. Oma musamakuni liikkuu laidasta laitaan aina klassisen musiikin ja raskaamman rokin välillä. Elementit ovat samat kuin Lumon hyväksi havaitussa TL-mallissa. Tonewin hoitaa pääkaiuttimien vahvistuksen stereo- ja monikanavakäytössä. Soundia on muokattu kolmella erilaisella vaimennusaineella, sillä kaiuttimessa ei ole lainkaan sähköisiä jakosuotimia. Vincentin monovahvistin keskikaiuttimelle on hankittu käytettynä. Toisaalta asiallisesti nämä nykyisetkin toistavat, diskanttipuolelta yli 18 kHz, ja bassoillakin riittää voimaa mukavasti. Avaramman tilavaikutelman luomiseksi 57. Kaiutinprojekti on vaikuttanut jonkin verran myös Markon muuhun oheiskalustoon, sillä osa laitteista on ollut pakko päivittää alaspäin rahoituksen saattamiseksi kuntoon. Pitkällisen hiomisen tuloksena Markon huoneessa on nyt uniikki pari Lumo-Audio Existenceksi ristittyjä noin 170 cm korkeita laajakaistakaunottaria, joissa kussakin on kymmenellä päällekkäisellä Tang Bandin bambukartioisella elementillä toteutettu pystylinjainen viivalähde suljetussa kotelossa. Koko komeuden kaikki puuosat, sisätukia myöten ovat massiivitammea. Vintage Lenco L75 -vinyylisoitin Ortofonin rasialla lojui vuosia hyllyssä, kunnes klassikko pääsi taas arvoiseensa käyttöön. HIFIMAAILMA 8/2011 Nykyisin jo kiertoon mennyt Quad, Goldmund, Mirage kombo. vonen toteutti ajatuksia fyysiseen muotoon ja teki simulaatiot. Toisaalta myös esimerkiksi malilainen Rokia Traoré kolahtaa. Digitaalilevyjä pyörittää Rega Apollo, joka pääsi laitteistoon heräteostoksena. Näille takaelementeille on ehkä tulossa omat voimakkuudensäätimensä. Hyllyssä on tällä hetkellä kevennetty väliaikaiskattaus. Lisäksi tilauksessa on saman sarjan takakaiuttimet, jotta elokuvakäytössäkin saadaan kaikki potentiaali irti. Tästä huolimatta tekeillä on vielä aktiiviset subwooferit samalla tammiviimeistelyllä sekä keskikaiutin, joka toteutetaan neljällä Tang Band -elementillä. Putket ja puu luovat lämminhenkistä tunnelmaa kuuntelutilaan. kummankin kaiuttimen takana on vielä kaksi samaista Tang Bandin elementtiä toistamassa ääntä kuulijasta poispäin
Nykyisin myynnin yksityisyrittäjä ikkuna- ja kattoalalla. The The, David Bowie, Kate Bush, Pink Floyd, Massive Attack, Scandinavian Music Group... LAITTEISTO: Ohjelmalähteet: Logitech Squeezebox Touch, Samsung Galaxy S2, Pioneer DV989 Avi -dvd-soitin, Rega Apollo cd-soitin, Sony PS3 bluray-soitin, kaksi kappaletta Laserdisc-soittimia, Lenco L75 -levysoitin + Cambridge Audio 640P -phono-esivahvistin. Kyseisiä elokuvakiekkoja mieheltä löytyy edelleen noin 400 kappaletta, ja joukossa on myös harvinaisempia erikoispainoksia. Existence Tekniset tiedot Toimintaperiaate: Elementit: Jakotaajuus: Impedanssi: Toistoalue: Herkkyys: Tehosuositus: Mitat (lxkxs): Muuta: bipolaarinen viivalähde, suljettu kotelo 12 kpl Tangband TB W4-1320 (10 kpl edessä ja 2 kpl takana) ei jakosuodinta (L-Pad optiona takaelementtien hienosäätöön) 6 ohmia 30 Hz 19 kHz (-6dB) n. Kaiuttimet ovat kuunneltavissa HifiExpo 2011 -hifimessuilla marraskuussa Lumo-Audion osastolla 58 HIFIMAAILMA 8/2011. HAR R A S T UK SE NA HI F I : MARKO REINIKAINE N KESKIÖSSÄ KA I UT T I MET HIFIHARRASTAJA: Nimi: Marko Reinikainen (39) Asuinpaikkakunta: Valkeala Biografia: Muuttanut vaimon kanssa Helsingistä ydinkeskustasta maalle 8 vuotta sitten, lapsia kolme. Aloittanut harrastuksen 15-vuotiaana vuonna 1987. Ei uusien tykkien toistokyvyn tasolla, mutta CRTheittimien valtakaudella laatu kelpasi mainiosti. 92 dB/W 10 200 W 22 x 169 x 33 cm Pintakäsittely viilua ja massiivipuuta AIEMPIA KAIUTTIMIA Kun olimme muuttamassa vaimon kanssa yhteen, teimme sopimuksen, että asuntoomme voi ilmestyä puhelinkioskin kokoisia tai pienempiä kaiuttimia, tai molempia yhtä aikaa, ja että asiasta ei neuvotella! Sopimus on pitänyt, ja onneksi vaimo ja lapsetkin tykkäävät kuunnella kunnon laitteilla. PS. Kestosuosikkeja mm. Kesätyörahat kannettu Kruunuradioon. Musiikki: Laidasta laitaan, perusiskelmää lukuun ottamatta. Löytyypä hyllyköstä myös Ohvon Solid State Reference 12 -etuvahvistin sekä 42-päätteet kaksin kappalein siltakytkettyinä, sekä Sony-ja Pioneermerkkiset laserdisc-soittimet. Omistajana mm. Lisäksi Dual 1226 täysautomaattinen välipyörävetoinen vintage-soitin Meridian 565 -kotiteatterietuvahvistin (Z3 rauta- ja softapäivityksellä), Unison Research P30k -täysputkipääte KT 88-putkilla, keskikanavalle Vincent SP997 -monopäätevahvistin ja takakanaville Rotel RB850 Optoma HD80 Full HD -tykki Existence bipolaarinen laajakaista viivalähde sekä molemmille pääkanaville Existence subbarit Ei tällä hetkellä Mitä milloin sattuu Kaikenlaista Vahvistimet: Videotykki: Kaiuttimet: Kuulokkeet: Kaiutinjohdot: Välijohdot: Kaapeista ja katonrajasta löytyy lisää elektroniikkaa, kuten Optoma HD80 -videotykki, Sansui-vintage-viritin, vintage Dual 1226 -vinyylisoitin, Meridian 565 -prosessori, joka omistajan mukaan tulee pysymään käytössä niin kauan kuin siinä virta pihisee, Sony Playstation 3, Pioneer 989AVI -DVD-soitin, joka omistajan kokemuksen mukaan skaalaa HDMItä pitkin matkaavan materiaalin Full HD -tykille laadukkaammin kuin "pleikka". Salpaikkunat Oy:ssä. Lopputulos näillä kuvalevyillä on nykymittapuun mukaan pehmeän lmimäinen
Tuo Polk-pari oli varsin pystyvä tapaus, vaikka moni niitä haukkuikin. Pisimpään (13 vuotta) palvelivat edellä mainitut C-1:t. TULEVAISUUDEN JATKOSUUNNITELMAT Markon tärkein kriteeri laitteiden valinnassa on aina ollut hyvä, yleispätevä ääni. Esimerkiksi Coplandin hybridipääte CSA515 oli varsin luotettava ja laadukas tuttavuus. Jossain vaiheessa haluaisin testata McIntosheja, sillä ne ovat vakuuttavia laitteita jo olemukseltaankin. Kattauksen omistaja vaikuttaa olevan valintoineen aikalailla ilispohjaisella linjalla. Kun lopputulos miellyttää omaa korvaa ja laitteiden vaihto on rennon spontaania, harrastus ei muutu turhan ryppyotsaiseksi. Esimerkiksi paritkin Staxin kuulokkeet ja Polk Audion SDA-sarjan kajarit 80-luvun lopulta, joita edelleen huomaan kaipaavani silloin tällöin. Ne vaan olivat sijoittelun suhteen niin vaativat, että monella loppui kunto, ennen kuin ne sai asemoitua kohdilleen. Mieleen tulee useita laitteita, joita ei näin jälkikäteen ajatellen olisi sittenkään pitänyt myydä. Myös B&W 801 Series 2 -kaiuttimet olivat hyvät, mutta kaikista kaupallisista kajareistani, olivatpa ne kuinka kookkaita tahansa, olen löytänyt vajavuutta lähinnä äänikuvassa tai bassoissa, ja sitä tämän Lumo-projektin kanssa ollaan pyritty erityisesti ratkomaan. Pikaisella kuuntelulla voi kuitenkin mainita sen verran, että sukulaisuuden yhtiön aiempiin tuotteisiin kuulee melko helposti. Jossain määrin myös Martin Loganin toistimet kiinnostavat, mutta kaikissa kokeilluissa merkin tuotteissa olen törmännyt bassopään ongelmiin, valitettavasti. Kieltämättä Markolla on mukavan eläväinen ja omanlainen tyyli harrastaa, mikä tosin vaatii noviisitasoa enemmän ymmärrystä siitä, mitä ääneltä oikeasti tavoittelee. Mitä tulee Existencen ääneen, kriittisempi soundimaailman tarkastelu lienee reiluinta toteuttaa vasta kunnollisen elementtien sisäänajon jälkeen. Parhaat vempaimet eivät usein ole niitä kaikkein kauneimpia tai tuppaavat olemaan tyyliltään hieman askeettisia. Olen omistanut kymmeniä erilaisia kaiuttimia aina elektro- ja magnetostaattisista perinteisesti koteloituihin. Vintage setillä vinyylit nojailevat rennosti soittimen kulmaan, odottaen pyörimään pääsyä. On se helppoa, kun osaa olla kaukoviisas, mutta ei kai harrastaminen pelkkää ruusuilla tanssimista ole ollut. Tosin kerran jo melkein ostin Monolith III A:t. Ei täysin ongelmaton tai yleispätevin toistin, mutta omistajalleen varmasti enemmän kuin mielenkiintoinen projekti, ja yksi melkoisen komea lisäsulka hattuun matkalla kohti henkilökohtaista audionirvanaa.
Näytön ja kahden valintapyörän yhdistelmä tekee esivahvistimesta. TES TI : O N K YO REF ER EN C E S E RIE S TEKSTI: JUHANI AHONEN KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN JAPANILAISET MASSAVALMISTAJAT OVAT OLLEET PITKÄÄN POISSA VAKAVAN KAKSIKANAVAHIFIN MARKKINOILTA. Painettaessa ne liikkuvat aavistuksen verran myös sivusuuntaisesti. Kytkimet ovat tuntumaltaan hieman epämääräisiä eivätkä vastaa soittimen ulkonäön asettamia odotuksia. YKSI SUURISTA, ONKYO, ON TEHNYT NÄYTTÄVÄN COMEBACKIN UUDELLA REFERENCE SARJALLAAN. Kaukosäädin edustaa logiikaltaan Onkyon nykyistä, parempien kaukosäädinten linjaa. Liitännöiltään soitin on hyvää nykyaikaa. Todennäköisesti valmistaja on laskenut sen varaan, että kolmikkoa käytetään kokonaisuutena, jolloin esivahvistimen kytkennät korvaavat kyseisen puutteen. 60 Paluu raskaaseen sarjaan HIFIMAAILMA 8/2011 ESIVAHVISTIN Ulkonäöllisesti esivahvistin P-3000R on onnistuneempi kuin soitin. Uskon Onkyon muotoilun kuitenkin kestävän aikaa. AES/EBU:n soisi yleistyvän myös muissa soittimissa. Soittimen selkeänä heikkoutena voidaan pitää digitaalisen sisääntulon puuttumista. Laitteet näyttävät pelkistetyn tyylikkäiltä, vaikka vanhojen, klassisten Onkyoiden ajattomaan tyylikkyyteen ei ylletä. Kaukosäädin ei ole sen enempää erityisen hyvä kuin erityisen huonokaan. Erityisesti päätevahvistin vaikuttaa ulkonäöllisesti erittäin onnistuneelta, ja voin kuvitella sen löytyvän aktiivikäytöstä vuosien päästä. CD SOITIN Ulkonäöllisesti soitin on ehkä heikoiten onnistunut kolmikon jäsenistä. Levykelkka on jämäkkä ja kunnollista metallivalua. Ilahduttavana lisänä normaalien RCA-, Toslinkja coaxial -liitäntöjen lisäksi on AES/EBU digisignaalin välitykseen. Soittimesta ei tule samaa laadukkuuden ja ajattomuuden tunnetta kuin muista laitteista. Koteloinnin suunnittelussa on pyritty mahdollisimman helppoon työstettävyyteen ja selkeyteen. Onkyo on mielestäni onnistunut muotoilussa. UUSI TULEMINEN ANTAA SYYN KATSOA, MIHIN SARJAN LAITTEET PYSTYVÄT. M uotoilultaan Onkyon päätevahvistin M-5000R, esivahvistin P-3000R ja CD-soitin C-7000R edustavat yllättävässä määrin samaa sarjaa kuin aikaisemmin kokeilemani Audio Analogue. Se ei kuitenkaan vedä vertoja parinkymmenen vuoden takaisten Onkyon parhaiden soittimien levykelkkoihin, joiden tukevuus on legendaarista
Kunkin komponentin kokeilu erillisenä jäi aikataulusyistä vähäisemmälle. Esivahvistimen muunninpiirit ovat laadukkaat, mikä ilmeni käyttäessäni äänilähteenä kannettavaa tietokonetta ja esivahvistimen USB-liitäntää. Herkkyydeltään normaalit kuulokkeet, jotka eivät ole kuormana hankalat, eivät tarvitse erillistä kuulokevahvistinta P-3000R:n kanssa. VERTAILULAITTEISTO Vertailulaitteistona soitin Yamaha CD-S2000, DA-muunnin C.E.C. Oman laitteistoni silkkisyys ja pehmeys jäivät puuttumaan, mutta monia moderneja vahvistimia usein vaivaavaa kalseutta ei esiintynyt. Painettavat kytkimet ovat jämäkämmät kuin soittimessa, ja valintapyörät ovat hyvin täsmällisen ja tukevan tuntuiset. Oman vahvistimeni soljuvuus ja pehmeys vaihtuivat hieman rullaavampaan suoritukseen. Monokytkentää käytettäessä on mahdollista käyttää myös 3-pinnistä XLRliitintä. P-3000R on niitä harvoja stereoesivahvistimia, joiden kaukosäätimen käyttöä on syytä opetella ohjekirjan kanssa. Tukeva kotelointi, massiiviset tuuletusaukot ja ilahduttavan kookkaat mittarit tekevät vahvistimesta vaikuttavan ja klassisen oloisen laitteen. Stereokäytössä päätteen voi kytkeä etuvahvistimeen vain RCA-liittimillä varustetuilla kaapeleilla. Liitännät riittävät käytännössä mihin tahansa tarkoitukseen. Sovittaminen tapahtuu säätämällä kuulokkeille oletusarvoinen vahvistus. Epämääräisyys esiintyi lähinnä pienimuotoisia ja hiljaisia kohtia sisältävillä akustisilla teoksilla. Ehkä kuitenkin jotain aavistuksenomaisesti PÄÄTEVAHVISTIN Päätevahvistin on kolmikosta ulkonäöllisesti kaikkein onnistunein. Kuulokelähdön antosignaalin voimakkuutta säädetään normaalisti äänenvoimakkuussäätimellä. Vahvistin käynnistyy releiden napseen saattelemana, ja toimintakyvyn saavuttamisen jälkeen mittareihin syttyvät valot. M-5000R ei täysin eleettömästi korvannut omaa vahvistintani. Vahvistinyhdistelmä on sillä tavoin eleetön, väritön, hajuton ja mauton kuin musiikin toistamiseen tarkoitetun kokonaisuuden tulee ollakin. tasapainoisen näköisen. Kokonaisyhdistelmän ääni on miellyttävän neutraali, eikä mainittavaa rasittavuutta ollut havaittavissa. Äänilähteen valinta tuntuu vakuuttavalta myös siksi, että valintapyörän liikuttaminen tai kaukosäätimen käyttö aiheuttaa kuuluvan releen napsahduksen. XLR:n valinta tuntuu oudolta, sillä sen enempää soittimesta kuin esivahvistimestakaan ei löydy XLR-liittimiä. hukaten, sillä muutaman harvan äänitteen kanssa musiikista tuntui analogista liitäntää käytettäessä kadonneen pieni osa innostavuutta. Kuulokekuuntelussa esivahvistin on hyvä, mutta ei pärjää parhaille kuulokevahvistimille, mikäli käytettävät kuulokkeet ovat kuormana hankalat. Kiittävän erityismaininnan ansaitsee mahdollisuus sovittaa erilaisilla herkkyyksillä olevat kuulokkeet esivahvistimeen. Useimmista USB-liitäntäisistä laitteista poiketen esivahvistin nielaisee normaalia CD-formaattia tarkempia digitaalisia muotoja myös USB-liitännän kautta. Monipuolisuuden haittapuolena on kaukosäätimen monimutkaisuus. Vastaavalla tavoin kahta pääteastetta käytettäessä on kummallekin päätteelle ohjattavan signaalin voimakkuus asetettavissa erikseen, mikä helpottaa päätteiden sovitusta. Sovituksen ansiosta suurin osa kuulokkeista tottelee varsinaisen äänenvoimakkuussäätimen normaalia käyttöaluetta. Esivahvistimen DA-muuntimien kanssa vastaavaa innostavuuden katoamista ei esiintynyt. Esivahvistimessa on 6,3 mm plugiliitäntä normaaleille kuulokkeille. Minimalistinen estetiikka nousee valtiksi. Koska päätevahvistin on ulkonäöllisesti miellyttävä, päätin kokeilla sitä omassa kokoonpanossani oman päätevahvistimeni sijalla. Kokonaisuutta vaivannutta pienoinen epämääräisyys paikallistui C-7000R -soittimeen, sillä kun kytkin sen tilalle oman soittimenti, ilmiö katosi sekä coaxial-liitäntää pitkin välitetyn digisignaalin että analogisten tulojen kanssa. USB sulkee muut digitaalitulot pois käytöstä, mikäli siihen on kytketty kaapeli. Vahvistin ei mainittavasti lämpene käytössä, minkä vuoksi valmistajan suositukset hyvinkin väljälle sijoittelulle tuntuvat hieman yliampuvilta. KUUNTELU Kuuntelin kokonaisuutta ensisijaisesti yhtenäisenä kokonaisuutena. Onkyo on kuin huippukuntoinen, voimakas urheilija, jonka kaikki liikkeet kertovat voimasta ja nopeudesta, joka saadaan tarvittaessa käyttöön. Kuulokekuuntelun vertailuvahvistin C.E.C. Päätteen kokeilu tuotti yllätyksen, jollaista en ollut odottanut. Ominaisuus on nerokas. M-5000R:n käynnistys ottaa aikansa. HD53N, kuulokkeina Beyerdynamic T1 ja Sennheiser HD-800 HIFIMAAILMA 8/2011 61. Digitaalisia sisääntuloja on kaksi optista, kaksi koaksaalia, yksi AES/EBU ja yksi USB. Liitäntöjen määrä sekä muut ominaisuudet eivät jätä paljoakaan toivomisen varaa. Kaikkia mahdollisia yhdistelmiä ei tullut testattua, myös phono-liitäntä jäi kokeilematta. Mittareiden valo on sininen, joka ei ole täysin onnistunut värivalinta. Siitä huolimatta mittarit ovat miellyttävät ja viehättävät kaltaistani vanhojen laitteiden ystävää ajattomuudellaan ja nostalgia-arvollaan. Mikäli siihen on kytketty plugi, esivahvistin ei anna signaalia preout -liitännöistä. Esivahvistin on ominaisuuksiltaan hengästyttävä. Ääni on aavistuksen rullaavampi ja rytmikkäämpi kuin vertailupäätteeni, joskin viimeisin hienostuneisuus tuntuu vastaavasti puuttuvan. Onkyosta tuntui löytyvän enemmän vauhtia ja voimaa, enemmän pidäteltyä energiaa kuin omasta päätteestäni. Mitään poistamatta, mitään lisäämättä. Kokonaisuus tuntui varsin eleettömältä, hajuttomalta, värittömältä ja mauttomalta mutta samalla aavistuksen epämääräiseltä. Toiminnallisuudet ovat kuitenkin hyvin hallittavissa. DA53N, etuvahvistin MBS Technology MVC-1, päätevahvistin Luxman M-05, kaiuttimet Amphion Krypton
DA-muuntimen ja esivahvistimen yhdistelmänä P-3000R on hyvin kiinnostava ja monipuolinen laite, joka tarjoaa hinnalleen erittäin hyvän vastineen. P3000R on kokeilemisen arvoinen myös pelkkää äänenvoimakkuudensäädöllä varustettua DA-muunninta etsivälle, sillä se on kilpailukykyinen myös kalliimpiin DA-muuntimiin verrattuna. Se on ominaisuuksiltaan kiitettävä, eikä äänenlaadussa ole moittimista. En tarvitse uutta päätettä, mutta silti M-5000R houkuttaa. Erilaisten digitaalisignaalien välillä nopeasti vaihteleminen sai vahvistimen toisinaan mykäksi. Jitter-testi saa soittimen jostain syystä nostamaan pohjakohinan tasoa yli 40 dB korkeammaksi hukaten kaiken testin sisältämän matalatasoisen ääniinformaation. Kolmikon todellinen tähti on päätevahvistin M-5000R. Käyttötuntumaltaan se on nykyisten soittimien valtavirtaan verrattuna hyvä ja peittoaa joukon huomattavasti kalliimpia soittimia. Esivahvistin saavuttaa parhaan suorituskyvyn ilman direct-tilaa, jossa vain kanavaerotus perustilaa parempi. Kaikki laitteet eivät kuitenkaan edusta samaa hinta/laatu-suhdetta. Soittimen C-7000R osalta suositan harkitsevaa kokeilua ennen hankintaa. Onkyo P-3000R Onkyo M-5000R Mittausten arviointi Soittimen mittaustulokset ovat jitteriä lukuun ottamatta moitteettomat. Soitin ei kuitenkaan herätä samanlaista omistamisen halua kuin kolmikon muut laitteet. Pääte herättää huomattavaa omistamisen halua erityisesti suorituskykyynsä nähden edullisen hintansa vuoksi. Koaksiaalinen digitaaliotto tuottaa optista tarkemman signaalin, mutta jitter ei silti eliminoidu täysin. Pääte on ääneltään järkkymätön ja kuljettaa musiikkia juohevasti sitä kuitenkaan värittämättä tai särmiä pyöristelemättä. Soitin C-7000R on ääneltään aavistuksen epämääräinen. Testiyksilön etulevyn tehomittarit eivät ole täysin tarkkoja, vaan näyttävät molemmat alakanttiin oikea kanava himpun verran enemmän pieleen. 62 HIFIMAAILMA 8/2011. Powercube-mittauksessa pääte tuottaa tähän mennessä testatuista vahvistimista tasaisimman tuloksen. Esivahvistin on monipuolinen ja laadukas. Antoteho kasvaa järkähtämättä aina yhden ohmin kuormaan saakka, eikä vahvistin ole moksiskaan kapasitiivisista tai induktiivisista kuormista. Esivahvistin ei ole analogisia äänilähteitä käytettäessä yhtä innostava kuin digitaalisten lähteiden kanssa, jolloin hyödynnetään esivahvistimen DAC-ominaisuuksia. Esivahvistin P-3000R ja erityisesti päätevahvistin M-5000R saavat lähes varauksettoman suositukseni. TES TI : O N K YO REF ER EN C E S E RIE S Onkyo C-7000R Yhteenveto Onkyon kolmikko tarjoaa paljon vastinetta rahalle. Mittaustulokset ovat kauttaaltaan erinomaiset, mutta ottoimpedanssi on melko alhainen
108,1 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/60 dBFS .........0,0009 %/0,0648 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd .....................0,0001 %/0,0005 % Kanavatasapaino, 1 kHz ............................................... Tehonkulutus ................................................................... Pääte on ääneltään järkkymätön ja kuljettaa musiikkia juohevasti sitä kuitenkaan värittämättä tai särmiä pyöristelemättä. Soitin ei kuitenkaan herätä samanlaista omistamisen halua kuin kolmikon muut laitteet. 0,0033 % Intermodulaatiosärö, 1 W, 2nd/3rd ..................0,0025/0,0010 % Kanavatasapaino ........................................................... 17 W Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS ............................................... 106 dB Jitter, 44,1 kHz/16 bit ............................................................ Se on ominaisuuksiltaan kiitettävä, eikä äänenlaadussakaan ole moittimista. 25 W Linjalähdön impedanssi, 1 kHz ....................................320 ohm Voimakkuussäätimen portaat ............................................ 0,08 dB Kanavaerotus, 1 kHz ..................................................... 1,9 V Antoimpedanssi, 1 kHz................................................300 ohm Häiriöetäisyys, A-paino............................................... 0,2/0,2 dB Kanavaerotus, 1 kHz ...................... 0,2 dB Kanavaerotus .............................................................. 89,5 dB Taajuusvaste-10-100000-Hz Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). + Hintaluokassaan laatuvaikutelma + Miellyttävä käyttää - Äänenlaatu luokassaan (varauksin) YHTEENVETO P-3000R esivahvistin on monipuolinen ja laadukas. Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. 88,5 dB Jitter analogisista linjalähdöistä. En tarvitse uutta päätettä, mutta silti M-5000R houkuttaa. 0,0043 % .............. Esivahvistin ei ole analogisia äänilähteitä käytettäessä yhtä innostava kuin digitaalisten lähteiden kanssa, jolloin hyödynnetään esivahvistimen DAC-ominaisuuksia. 0,0054 % IM-särö, 1 V, 2nd/3rd .......0,0003/0,0012 % ...0,0013/0,0041 % Kanavatasapaino, 0,001/0,1 V .... 73,4 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W .................................... 0,0/0,0 dB ............. *Aika on vertailukelpoinen Hifimaailman aikaisempien Blu-raytestien kanssa YHTEENVETO C-7000R on ääneltään aavistuksen epämääräinen. + Monipuolisuus säätöjen ja liitäntöjen osalta + Hyvä DAC + Hyvä ääni - Analoginen puoli ei innosta YHTEENVETO Kolmikon todellinen tähti on päätevahvistin M-5000R. Onkyo C-7000R Laitetyyppi: Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Maahantuoja: CD-soitin 1500 euroa 435 × 99 × 315 mm 12 kg Loudgroup, www.loudgroup.fi, puh 020 1986 200 Onkyo P-3000R Laitetyyppi: Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Maahantuoja: Etuvahvistin 1700 euroa 435 × 99 × 333 mm 11 kg Loudgroup, www.loudgroup.fi, puh 020 1986 200 Onkyo M-5000R Laitetyyppi: Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Maahantuoja: Päätevahvistin 2500 euroa 435 × 187.5 × 432.5 mm 23,5 kg Loudgroup, www.loudgroup.fi, puh 020 1986 200 LIITÄNNÄT: Digitaaliset sisäätulot: 2 x optinen, 2 x koaksiaali, 1 x USB, 1 x EAS/EBU Analogiset sisäätulot: Phono, CD, Line 1, Line 2, Tape Digitaaliset ulostulot: 1 x optinen Analogiset ulostulot: 2 x preamp Muuta: Kuulokelähtö MITTAUSTULOKSET CD-SOITIN ONKYO C-7000R MITTAUSTULOKSET ESIVAHVISTIN ONKYO P-3000R MITTAUSTULOKSET PÄÄTEVAHVISTIN M-5000R Taajuusvaste analogisista linjalähdöistä Taajuusvaste analogisista linjalähdöistä PowerCube-tehomittaus eri kuormilla ja vaihekulmilla. Jitter esivahvistimen digitaalisesta koaksiaaliotosta. 91,9 dB ............... DA-muuntimen ja esivahvistimen yhdistelmänä P-3000R on hyvinkin kiinnostava ja monipuolinen laite, joka tarjoaa hinnalleen erittäin hyvän vastineen. 89,5 dB ................. Tehonkulutus ................................................................... Arvio: + Hyvä, rytmikäs ääni + Järkähtämätön + Erinomainen hinta/laatu-suhde HIFIMAAILMA 8/2011 63. Käyttötuntumaltaan se on nykyisten soittimien valtavirtaan verrattuna hyvä ja peittoaa joukon huomattavasti kalliimpia soittimia. 1 dB Linjatulon yliohjaustaso .................................................... Analoginen .....................COAX Häiriöetäisyys, A-paino................... Tehonkulutus idle/10 W @ 8 ohm .............................. >3 V Linjatulon impedanssi, 1 kHz .......................................87 kohm Digitaalioton jitter coax/opt .....................................312/637 ps ................................................ Pääte herättää huomattavaa omistamisen halua erityisesti suorituskykyynsä nähden edullisen hintansa vuoksi. 107,3 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 V ....... 81/143 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ..............................135/251/432 W Pääteasteen impedanssi, 1 kHz ..................................0,06 ohm Linjatulon impedanssi, 1 kHz .........................................8 kohm Häiriöetäisyys, A-paino................................................. P-3000R on kokeilemisen arvoinen myös pelkkää äänenvoimakkuudensäädöllä varustettua DA-muunninta etsivälle, sillä se on kilpailukykyinen myös kalliimpiin DA-muuntimiin verrattuna
HE R M U S E T: ATC SC M10 0 AS LT -AKTIIVIKAIUTIN TEKSTI: MATTI HERMUNEN KUVAT: VALMISTAJA 64 HIFIMAAILMA 8/2011
Vaskissa, puupuhaltimissa ja huiluissa riitti sävyjä ja sonoriteettia. Kun asiakkaiksi oli saatu muun muassa Pink Floyd, Supertramp, Telarc ja Sony Music, maine alkoi vakiintua. Kun kaiuttimet osoittivat suoraan kohti kuuntelijaa, ylemmän alueen taso oli useimmilla äänitteillä liian korkea. SL-teknologiaa hyödyntävä suurimagneettinen bassoelementti on 12-tuumainen, keskialue on uusin versio 75 millimetrin läpimittaisesta SM-150:stä, ja diskantti on 25-millinen Neodymium-magneettinen. Moduulin yläosassa on pienten reikien takana ruuvitalttasäädöt basson korostukselle ja kaiuttimen herkkyydelle. Äänikuvan osalta SCM100ASLT tarjoaa omalla tyylillään vaihtoehdon esimerkiksi B&W:n 802 Diamondille. Etupaneeli on viimeistelty elementtien osalta epäesteettisesti mustalla mönjällä, joten useimmat jättänevät napakasti istuvat etulevyn paikalleen. Ei niin, että SCM100ASLT olisi tilantoistoltaan tasamaan kulkija. Toimivin kompromissi oli suunnata kaiuttimet hieman kuuntelijaan päin, vähän harteista ulospäin. Maahantuoja toi onneksi Soundcaren tassut, joita tarvittiin 6 kappaletta per kaiutin. Yhtenäisyys ja selkeys säilyvät. Muilta osin suorakulmainen kotelo on viimeistelty hienosti. Horjumaton ATC SCM100ASLT ON ERINOMAINEN KAIUTIN. Takuu on poikkeuksellisen pitkä, 6 vuotta. Signaalia varten on pelkästään symmetrinen XLR-otto. Ihmisäänikin toimi. Tästä on merkkinä SL-lyhenne nykyisten keulamallien nimessä. Enimmän ajan diskantti- ja keskiäänielementit olivat kaiuttimien sisäreunalla, siis lähimpänä toisiaan. ESITYKSEN SISÄÄN ON HELPPO NÄHDÄ. tässä jutussa esiteltävän kaiuttimen esi-isä, SCM100A, jossa otettiin käyttöön takaseinään istutettu kolmen vahvistimen ja sähköisen jakosuotimen paketti. Toinen merkkipaalu oli säröä vähentävän Super Linear -teknologian käyttöönotto. ATC:lla syvyysvaikutelma on lähinnä kohtalainen, siinä missä B&W, iso KEF tai Gradient Revolution tekevät tilaa reilusti enemmän. Kaiutin on oikeasti iso ja painava. SEN OTE MUSIIKKIIN ON HORJUMATON. Kaiuttimen saa haluamallaan pinnoitteella. SCM100ASLT on tarkka kuuntelupaikasta. SE AVAA ÄÄNITYKSEN YLHÄÄLTÄ ALAS ASTI, HÖTKYILEMÄTTÄ. Elementtien sovitustarkkuudeksi luvataan ±0,5 dB Takana reilujen suojakahvojen katveessa on 350-wattinen, 2/3-teholla A-luokassa toimiva vahvistin. Syntyi muun muassa Käytetyssä kuuntelutilassa SCM100ASLT:n ylemmän ja keskialueen tasoon ja äänen elävyyteen pystyi vaikuttamaan tavallista enemmän kaiuttimia suuntaamalla. Riippumatta kuunteluvoimakkuudesta, siitä onko kyse yhdestä esiintyjästä vai täydestä laumasta, mennäänkö tasamaata vai onko musiikissa suuria voimakkuuden vaihteluilta. Sen kohdalla piti hyvin paikkansa klassinen määritelmä asioiden napsahtamisesta kohdalleen ja suhteisiinsa silloin, kun kuuntelupaikka on oikea. 65. Äänikuva on sivu- ja syvyyssuunnassa tarkka ja heilumaton. Jousisoinnissa oli lämpöä silloin kuin äänitys sitä tarjosi. ATC väittääkin ylpeänä, etteivät kilpailijat ole vieläkään pystyneet samaan edes kopioimalla. Esiintyjät ovat vakaasti paikallaan ja erottuvat hyvin toisistaan. Jo vuonna 1976 syntyi ensimmäinen versio maineikkaasta pehmeäkupuisesta keskiäänielementistä SM 75-150, jonka säteilyominaisuudet, toistoalueen laajuus ja pienisäröisyys olivat omaa luokkaansa. Kaiuttimet suoraan eteenpäin käännettynä toisto oli varsin tasaista, mutta samalla ylimmältä alueelta hävisi loistoa. Useimmista ATC:n kaiuttimista on olemassa aktiivi- ja passiiviversiot, ja yläpään mallistosta rinnakkaiset ammatti- ja kotikäyttöön tarkoitetut mallit. MAHTILOOTA SCM100ASLT on kolmitiekaiutin. Mielestäni se välittää uskollisesti äänityksen tilatiedon tai siihen ruuvatut kaiut ja etäisyydenvaihtelut. KIRKASTA DYNAMIIKKAA Yleissävy on kirkas. Niiden varassa ATC:ta oli helppo siirrellä tuhoamatta lattiaa. Verkkosivulla julkaistu referenssilista on vakuuttava. Valitettavasti kokeilussa olleen kaiuttimen kaunista marjakuusiviimeistelyä ei enää saa. ATC :n erityispiirre on se, että vaikkapa pianomusiikilla mikään äänialue ei vaimennu tai korostu, ei karkaa tai laahaa jäljessä, vaan kokonaisuus pysyy kurissa. Toiston selkeys, luja ote musiikkiin ja diskantin lievä korostus saa osan äänitteistä kuulostamaan kirkkaammalta kuin vertailukaiuttimet. Mutta ei räikeämmältä tai kovasävyisemmältä. Soili Isokosken tulkinnat suomalaisista kansanlauluista välittyivät kovin selkeinä. Kun diskantit ja keskiäänet olivat kaiuttimien ulkosyrjällä, äänikuvaan tuli lisää leveyttä, mutta samalla sen tarkkuus kärsi hieman. Ammattikaiuttimissa oli luonnollista soveltaa aktiiviperiaatetta. Rumer kehräsi hunajaisena, Laurie Andersonin puhelaulumaisessa ilmaisussa olivat kaikki tutut sävyt ja roppakauppa uusia. HIFIMAAILMA 8/2011 SUUNTAA HUOLELLA Kuunteluetäisyys oli noin kolme metriä, kaiuttimien välinen etäisyys reilut kaksi metriä, takaseinään noin kaksi metriä ja lähimpään sivuseinään metrin verran. Samassa paketissa ovat aktiivijakosuodin sekä suojapiirit. Ja se toimii kaikenlaisella musiikilla. AMMATTIPUOLELTA KOTIIN Australiasta Englantiin siirtynyt Billy Woodman perusti ATC:n vuonna 1974 ja aloitti tuottamalla kaiutinelementtejä ammattipuolelle. Silloin ääni pysyi tiukasti kaiuttimien välissä, irti niistä. Eikä vaikutelma horjunut kun väki lisääntyi, soitannan meininki kasvoi tai voimakkuutta tuli kymmenen pykälää lisää
Werner Bärtchin pianoresitaali oli nautittavan läpinäkyvä kuuntelukokemus siitä huolimatta, että 80 hertsin huonekorostus toi ääneen satunnaista muhkeutta. Aivan kuin Jarretilla, Bärtschin tekemisiä oli poikkeuksellisen vaivatonta seurata. Samalla kaikki pysyi hievahtamatta kontrollissa. WBRCD1 7743 8 45599 22 Laurie Anderson: Bright Red. Työtä teetti basson ulottuvuuden arviointi. Lisää tällaisia. 66 HIFIMAAILMA 8/2011. Warner Bros. Christopher Bowers-Broadbent. Michael Murrayn Bach-levyn 32 Hz:n jalkiot kuuluivat tasaisen vakaasti, tosin niihin kaipasin hivenen lisää lämpöä. Mutta kun kuunneltujen levyjen pinkka kasvoi, tuli nopeasti selväksi, että tarvittaessa ulottuvuutta ja dynamiikkaa löytyy, alinta aluetta myöten. Tämä tuli esiin varsinkin rytmimusiikilla. Ehkä alun vaikutelma johtui osin siitä että myös basson osalta SCM100ASLT käyttäytyi harvinaisen kurinalaisesti. SCM100ASLT ei peitellyt äänityksen metallisuutta, mutta piti ylimääräisen räikeyden miellyttävästi kurissa. Aktiivisuotimet XLR 1070 x 397 x 560 mm 68 kg 17 500 /pari marjakuusiviimeistely Ultimate Audio Oy, puh +358 400 271 275 info@ultimateaudio.fi http://www.atcloudspeakers.co.uk Kuuntelulaitteisto Vertailukaiuttimina Gradientin aktiivi-Revolutionit. Muuten alimman alueen toisto oli kuuntelupaikalla varsin tasaista. WBRCD1 7743 8 45599 22 Laurie Anderson: Bright Red. Jarretin suvereeni pianonkäsittely tuli poikkeuksellisen hyvin esiin. ATC:n laaja dynamiikka ei kuitenkaan tarkoita toiston rujoutta. Pärt, Peter Maxwell Davies, Philip Glass: Trivium. Tai sitten keskialueella on hieman vajausta. FatCat Records.946.001.20 Keith Jarrett: The Köln Concert.(ECM 1064/65) Massive Attack: Mezzanine. Islantilaisen Sigur Rosin usvainen Agætis byrjun kaatui huoneeseen massiivisena. Esivahvistimena ja -prosessorina Meridian 861v6. Kuunteluhuoneessa testilevyn 25 ja 20 hertsin taajuudetkin toistuivat lähes samalla tasolla kuin 100 Hz. Ehkä turhankin hyvin. Musiikki kulkee mainiosti, ja kerrankin Jarretin molemmat kädet ovat samalla koskettimistolla, siinä missä useimmilla kaiuttimilla Jarrettin vasen ja oikea käsi puuhailevat omissa tiloissaan. Mitä parantaisin. Tosin monelle riittänee SCM100ASLT:n armottoman kurinalainen potku. Bel Canton Reference 1000M -monopäätteet. ECM New Series 1431. Ehkä tilaa voisi toistaa avarammin, vaikka myönnän että tässä on kyse enemmän makuasiasta ja tottumuksesta. Mutta ATC:n kontrolli ja voima korvasivat sen mitä sävyissä jäi uupumaan. Charles Dutoit Pärt, Peter Maxwell Davies, Philip Glass: Trivium. Ehdin jo ajatella, että kaiutin on yleisohut ja aioin ruuvata lisää bassoa. Pistetaajuuksilla mitattuna näkyi tuttu, huoneesta johtuva korostuma 80 Hz:llä. Keskialueen toisto sinänsä oli varsin selkeää. Selvästi musiikissa oltiin ei aivan älyllisellä puolella. Ashkenazy, PO.Decca 400 056-2. 9362 45532-2 Laurie Anderson: Strange Angels 925 900-2. YLEISKÄYTTÖINEN LAATUKAIUTIN Vaikka kokeilun alkupuolella ehdin ajatella, olisiko ATC parhaimmillaan rytmimusiikilla, se toimii erinomaisesti kaikentyyppisellä materiaalilla. Christopher Lyndon Gee: Ottorino Respighin musiikkia (Omega OCD 1007) Valentin Silvestrov: Sacred Works. ATC lupaa SCM100ASLT:n bassotoiston alarajaksi 32 Hz. Warner Bros. Basson kontrolli ja vääntö ovat erinomaiset, erottelu on samoin kovaa tasoa. Siinä oli hätkähdyttävää voimaa, jäntevyyttä ja dynamiikkaa. Kokonaisuutena innostava kaiutin, jonka kanssa voisi elää vuosia. Mutta vielä enemmän säväytti orkesterin jousiston voimallinen, kuitenkin muun äänialueen kanssa tasapainossa oleva toisto. Shostakovits on osannut luoda loppuun niin ahdistavan tunnelman, ettei sitä herkkänä hetkenä tee mieli kuunnella yksin pimeässä. Orchestre symphonigue de Montreal. Ammattitason suoritus. ESIMERKKEJÄ Keith Jarretin klassikkolevy The Köln Concert osoittautui entistä problemaattisemmaksi. Esoteric X-05 CD/SACDsoitin, Sooloos Control 15 verkkosoitin. Levyjä Jean Guillou at the Great Organ of the Tonhalle Zurich. Scelsin Vishnu-sarjalla syntyi lähes pelottavia kontrasteja. Asylum 1995 Tom Petty and the Heartbreakers: Mojo (Reprise 9362-49667-60) Sigur Ros: Agætis byrjun. 9362 45532-2 Laurie Anderson: Strange Angels 925 900-2 Emmylou Harris: Wrecking Ball. Ehkei se ole myöskään niin sävykäs alemman alueen toistaja kuin iso dipoli. Vahvuuksia on paljon, esimerkiksi hätkähdyttävä dynamiikka ja sen rinnalla kyky hienopiirteiseen neutraaliin erotteluun, läpinäkyvyys, alas ulottuva ja mitään musiikkityyppiä suosimaton toisto. 32 Hz22 kHz(±6 dB); 65 Hz17 kHz(±2 dB) 115 dB 380 Hz ja 3,5 kHz 200 W basso, 100 W keskialue, 50 W diskantti. Ja esimerkiksi iso Kef 207 asettui basson sävyjen osalta vähän paremmin huoneeseen. Pärtin Fur Alina soi yhtä hienopiirteisesti ja koruttomasti kuin muillakin laatukaiuttimilla Orkesterimusiikilla, esimerkiksi Shostakovits, Mahler, Sibelius, Respighi, Saint-Saens, löytyi voimaa ja dynaamista irtonaisuutta runsain mitoin. Ehkä yllättävimmin jousiston osalta. Je Beckin uusimman levyn kakkoskappale jyräsi vähintään tarpeeksi. Poskettomassa revityksessä ei ollut mitään tarpeetonta, vaan erottelu säilyi. Pimeillä laavakentillä oltiin, eikä kotiin pääsystä ollut varmaa tietoa. Toisaalta syntyi vaikutelma, että diskantin taso on ehkä muuhun äänialueeseen nähden vähän kohollaan. sinfonian loppuminuuteilla hiljalleen vaimenevan orkesterin taustalle satunnaisesti nousevat isorumpujen pahaenteiset jyrinät kuuluivat hätkähdyttävän selkeästi. Michael Murray. Christopher Bowers-Broadbent. Kyse ei siis ollut pelkästään hyvästä kyvystä seurata orkesterin kokonaisvoimakkuuden vaihtelua, vaan myös yksittäisten sektioiden dynamiikkaa. Pilaamatta meininkiä. Tekniset tiedot Toimintaperiaate: Elementit: Toistoalue: Max äänenpaine: Jakotaajuudet : Vahvistimet: Liitäntä: Mitat(kxlxs): Paino: Hinta: Maahantuoja: Bassorefleksi 25 mm Neodymium diskantti, SM150 keskialue ja 12 tuuman basso. CD-levyjen alkuajoilta peräisin olevan Sibeliuksen 4. Toisaalta Jean Guilloun urkuversiolla Musorgskin näyttelykuvista katakombien kuolleiden henget jytisyttivät huonetta aivan yhtä voimallisesti kuin useimmat muut kaiuttimet, kun apuna on iso subbari. Odotin, että alas ulottuva toisto olisi kuulunut kaiken aikaa, mutta toisin kävi. Shostakovitsin 4. Respighin elävä orkesterikudos soi juuri niin monivärisesti ja pehmeästi kuin pitikin. Telarc CD 80049 Saint-Saens: Urkusinfonia. Tosin basson erottelu ei ollut aivan yhtä hyvä kuin esimerkiksi dipoliperiaatteella toimivassa Revolutionissa, joka toimii kuunteluhuoneessani todella hyvin. Dorian DOR 90117 Bach: Urkuteoksia. Pianoteoksia. ECM New Series 1377 Christopher Lyndon Gee: Ottorino Respighin musiikkia (Omega OCD 1007) Jean Sibelius: 4.Sinfonia. Musiikkityypistä riippumatta syntyi toistuvasti vaikutelma, että SCM100ASLT:n rajat olivat kaukana siitä mitä pystyin käyttämään. Keith Jarrett: The Köln Concert.(ECM 1064/65) Massive Attack: Mezzanine. Samoin se, kun hän hyräilee, hihkuu, polkee tahtia ja tömistelee muuten vaan innoissaan ja saa aikaan muita häiriöääniä. ECM New Series 2117 Werner Bärtschi, piano: Mozartin, Scelsin, Pärtin jne. sinfonian (Aschenazy/Decca) alkuosan huipennukset soivat hyvinkin räikeästi lähes kaikilla kokeilemillani kaiuttimilla. ECM New Series 1431. HE R M U S E T: ATC S C M1 0 0 A S LT A K T I I VI K A I UT I N Joidenkin levyjen perusteella ATC saattaa olla hieman kohtelias
TES TI : D EN O N AVR -1 9 12 - AV- VIRITINVAHV ISTIN TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Uuteen aikaan DENON ON TUONUT AIRPLAYN ENTISTÄ EDULLISEMPAAN AV VAHVISTIMEEN. Verkkoon liityntä tapahtuu ethernetin kautta, eikä langatonta yhteyttä saa edes lisävarusteena. 68 HIFIMAAILMA 8/2011. USB-liitäntä on iPod-yhteensopiva, ja sen vieressä irrotettavan läpän alla on kalibrointimikrofonin liitäntä sekä perinteinen V.AUXrypäs komposiitti- ja stereoäänituloineen. KARSITTU LIITINPANEELI Liitinarsenaali on moderni ja perinteisistä kytkennöistä karsittu. Virtanäppäin on ympäröity vihreällä valolla, joka muuttuu lepotilassa punaiseksi. Tallennus muistipaikkaan tapahtuu yksinkertaisesti vastaavaa näppäintä etulevystä tai kaukosäätimestä pitkään painamalla. Valkeat näppäimet ovat itsevalaisevia. Valitettavasti muistipaikkaan ei pysty tallentamaan haluttua lähiverkon DLNA-tiedostopalvelinta vaan ainoastaan oikotien kaikki palvelimet listaavaan päävalikkoon. Muistipaikkojen oikealla puolella on neljä uutta painiketta: internetradio ja kolme pikavalintaa käyttäjän suosikkinettilähetyksille. Näytön alla on muun muassa monihuoneen ohjaukseen tarkoitetut painikkeet sekä virittimen kanavien esivalinta. Lähteen valinta on toteutettu vasemman reunan rullalla, ja hennosti pykälöity äänenvoimakkuussäädin toimii 0,5 desibelin portain. 6,3-millisen kuulokeannon vieressä, keskellä alhaalla sijaitsevat neljä quick select -pikavalintaa, joihin voi tallentaa oton, äänenvoimakkuuden, surroundasetukset, Audyssey-kalibroinnin tilan sekä videoprosessorin säädöt. Denon luottanee nettilähteiden korvaavan tavalliset digitaaliset äänilähteet, sillä koaksiaalisia ja optisia ottoja on vain yksi kumpaakin. KIEHTOVAAN HINTALUOKKAAN SIJOITTUVA AVR 1912 ON SUUNNITELTU VERKOTTUNEELLE KOTITEATTERISTILLE, JA SIINÄ ON TEHTY RADIKAALEJA VALINTOJA OMINAISUUKSIEN SUHTEEN. U Kevytrakenteisen kaukosäätimen näppäimet ovat loogisesti sijoiteltuja, ja vahvistin tottelee komentoja nopeasti. Etulevyssä on kolmen suosikkinettiradion kutsuvat näppäimet. lkoinen rakenne ja viimeistely ovat hintaluokalle tyypillisiä. Kevyen metallikotelon etulevy on muovia ja Denonille pidemmän aikaa ominaisesti yläreunasta hienovaraisen kaarevaksi muotoiltu. AVR-1912:n jenkkiversiossa lähde valitaan jostain syystä näytön alapuolella sijaitsevilla suorapainikkeilla rullan sijaan
Tämä ei välttämättä ole riittävän alhainen hiljaiseen taustakuunteluun, kun raskaasti kompressoitua nettiradiota toistetaan erittäin herkillä kaiuttimilla. Lepotilaan asetettua vahvistinta ei saa webbisäätimellä tai Applen sovelluksella herätettyä välittömästi sammuttamisen jälkeen. Äänenvoimakkuussäätö kattaa koko skaalan, ja voimakkuusjanalta voi kli- kata suoraan haluamansa asetuksen. Tästä syystä siinä on kolmannen alueen ohjausta ilmaiseva merkkivalo, vaikka itse vahvistin kykenee hallinnoimaan vain kahden huoneen järjestelmiä. Suomessa maahantuoja on kuitenkin tulostanut suomennetun käyttöoppaan kokonaisuudessaan laitteen mukaan. Etäherätys edellyttää, että vahvistimen network standby -toiminto on kytketty päälle. Asetus ja mykistys toimivat täysin viiveettömästi. AAC-tuki on, mutta Apple Lossless -tidostot eivät toimi. Vahvistimen ohjaus on mahdollista selaimen ja iPodin kautta. Vahvistimen antotehoa ei voi parantaa ulkoisilla päätevahvistimilla, sillä esivahvistinlähtö on ainoastaan subwooferille. Näppäintuntuma on kevyt, mutta painikkeiden liikeradassa on tekemisiä selventävä pykälä. Asetusten tekeminen on mahdollista myös ilman näyttölaitetta etulevyn näytöltä kaukosäädin kuitenkin tarvitaan. Sisäänrakennettuja päätteitä on seitsemän, ja takasurroundit voi valjastaa etuyläkanaviksi Dolby Pro Logic IIz -toistoon, monihuonekäyttöön tai etukanavien kaksoisvahvistukseen. Kotiteatterivahvistimiin tottuneen on helppo päästä Denonin sielunelämään sisään ilman ohjettakin; asetuksia ei ole tolkutonta määrää, ja ne on nimetty ksusti. MONITAHOISTA OHJAUSTA Kaukosäädin on selkeä, ja vahvistin tottelee komentoja kuuliaisesti. Normaalisti paketissa tulee ainoastaan pikaopas, ja varsinainen käyttöohje CD-levyllä. Pieni valituksen aihe on sovelluksen äänenvoimakkuussäädön skaala, joka ulottuu pienimmillään 60 desibeliin. Lähteen valinnan jälkeen säädin tulee asettaa takaisin vahvistinta ohjaavaan tilaan AMP-näppäimellä. Perustoimintojen, kuten voimakkuuden, oton valinnan ja virtojen kytkemisen lisäksi sillä hoituu Apple-sovelluksen tapaan myös DLNA-palvelimen selaus ja soiton kontrollointi. Varmuuden vuoksi mukana on videolle komponentti, pari komposiittia ja yksi s-video-otto. Perussäätimen lisäksi iOS-laitteille (iPod Touch, iPhone, iPad) on ladattavissa ilmainen Denon Remote -sovellus. Se tarjoaa kätevän pääsyn perus- ja verkko/usb-toistotoimintoihin. Muuten se toimii yleiskaukosäätimenä valitun oton mukaista laitetta ohjaten, eikä esimerkiksi vahvistin asetusvalikkoon pääse käsiksi. HDMI-ottoja kuusi, ja ne ymmärtävät 3Dsignaalin sekä kaikki HD-ääniformaatit. Langattoman lähiverkon yli toimiva kaukosäädin ei edellytä näköyhteyttä vahvistimeen ja löytää ohjattavissa olevat laitteet. Lisäksi .dts-päätteiset monikanavakappaleet toistuvat, kuten myös WAV- tai FLAC-muotoiset DTS-tiedostot. Vahvistinta voi kattavasti ohjata myös webbiselaimella. Analogisia RCA-ottoja on viisi paria etulevyn oton lisäksi. Lähtö osaa toistaa television äänet paluukanavaa pitkin. Palvelinta selatessa sivujen päivityksessä on noin 23 sekunnin viive, mutta itse ohjaus toimii ripeämmin. Käyttöohjeessa ei mainita OGG-tuesta, mutta nekin vahvistin soitti ongelmitta. Denon toistaa lähiverkon DLNA-palvelimelta tärkeimmät formaatit ja lisäksi 24 bit/96 kHz FLAC-tiedostot. Verkkopalvelut listaava NET/USB-valikko ei ole toteutettu teräväpiirtona. IPod-sovellus ilmoittaa kohteliaasti, että vahvistin ei juuri nyt tottele, mutta selainsäädin ei reagoi mitenkään. Englanninkielinen manuaali löytyy valmistajan nettisivuilta. Staattinen ja pelkistetty kuvaruutuvalikko ilmestyy televisioon salamannopeasti, ja navigointi on täysin viiveetöntä. Molemmat sisältävät perustoimintojen lisäksi kaiken iPod/ USB- ja verkko/ nettiradiotoiston ohjaamiseen tarvittavan. HIFIMAAILMA 8/2011 69. Aikaisemmin jokaiselle Denonin vahvistinmallille on ollut oma kaukosäätimensä, mutta AVR-1912:n ohjainta käytetään valmistajan kalliimmissakin malleissa. Kyseinen otto valittuna vahvistimen omatkin valikot muuttuvat suttuisimmiksi, ja samalla toimintojen toteuttamiseen syntyy aavistus viivettä, etenkin jos näyttölaitteen videoprosessori on hidas
Vakava 55 hertsin seisova aalto huoneessa ei taltu, ja subwooferin taso on kalibroinnin jälkeen pari desibeliä liian korkealla. 7 MITTAUSTULOKSET Liitännät Kanavat Päätevahvistimet Stereosubwoofer Optinen (taka/etu) Koaksiaalinen (taka/etu) RCA (taka/etu) 3,5 mm Linjalähtö -kiinteä/esivahvistin -opt./koaks. 0,009/0,026 % ... Toisto on skarpin jytkeen sijaan siloteltua hempeilyä suosivalle kuuntelijalla omiaan. Taajuusvaste jää huonekorjauksen jäljiltä epätasaiseksi etenkin matalilla taajuuksilla, mutta diskanttipään automaatti suoristi tasaiseksi. Kuvien katselun yrittämisen jälkeen vahvistimen valikot alkoivat usein tahmata lähes käyttökelvottomalle tasolle. Denon AVR-1912 Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Lisätietoja: 599,90 euroa 43,5 x 16,7 x 38,2 cm 10,2 kg Simex Oy, www.simex.fi, www.denon.fi KUUNTELUARVIO Kepeästi miellyttävä Audyssey XT -automaattikalibrointi asetti pääkaiuttimet pieneksi 40 hertsin jaolla ja mittasi etäisyydet oikein. Analoginen linjatulo pysyy säröytymättömänä vielä kolmen voltin jännitteellä, vaikka jakosuotimet olisivat kytkettynä päälle. Teknisestä toteutuksesta huolimatta on kuitenkin lähes kaikkiin ympäristöihin riittävä, varsinkin jos bassot ohjataan aktiivisubwooferille. Raskaalla rokilla tuhdimpaa ja jämäkämpää otetta jää toisinaan kaipaamaan, mutta ohuehko soundi ei silti ole väsyttävä. + Miellyttävä ääni + Laajat verkkotoiminnot + FLAC 24/96 -toisto USB:ltä ja verkosta + Pikavalinnat nettiradioille Huonekorjaimen toiminta subwooferille Ei HDMI-videon käsittelyä Virtalähteen riittävyys hankalille kuormille 70 HIFIMAAILMA 8/2011. Pääkaiuttimien (sininen) ja subwooferin (purppura) taajuusvasteet jakotaajuuden ääriasennoissa. PowerCube-tehomittaus. Omiaisuudet Metallinen etulevy Etulevyn luukku Lähteen valinta Kuvaruutuvalikot Valikot etulevyn näytössä Navigointi etulevystä DLNA-verkkotoisto -"play to" Nettiradio Nettipalvelut AirPlay USB-toisto HDMI-versio Äänen paluukanava (ARC) 3D-läpivienti HDMI-kuvan käsittely Automaattikalibrointi Manuaalinen EQ Bi-amp Jakotaajuus -Kanavakohtainen jako AV-synkronointi/portaat Muistipaikat Webbikäyttöliittymä OSD HDMI-kuvan päällä Päävirtakytkin Kaukosäädin esiohjelmoitu/oppiva itsevalaistu/taustavalo rulla · · AAC, FLAC (24/96), MP3 OGG, WAV, WMA, JPEG · · Flickr, Last.fm, Napster · AAC, FLAC (24/96), MP3 WAV, WMA, JPEG 1.4 · · · graafinen · 40-250 Hz x 0-200/1 ms 4 · · ·/·/Jitter digitaalisesta koaksiaaliotosta. 0,020 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ........ -99 dBV ..................................................... 91,4 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W .......0,021 % ............. Etäsoitto iTunesista tai Applen soittimista on toteutettu Airplay-tekniikalla. Oheisessa taajuusvastekuvassa subwooferia on ennen vihreän vasteen mittaamista hiljennetty kaksi desibeliä. Basso ei merkittävästi mouri mutta on napakka ja hallittu. Oikean kanavan pohjat ovat 10 desibeliä alempana. Airplayohjain taas ei pysty pysäyttämään valmiiksi soivaa Airplay-toistoa. Musiikin lähettäminen vahvistimelle on äärimmäisen helppoa ja hoituu parilla painalluksella. Audyssey MulEQ XT -automaatti osaa mitata vasteen enimmillään kahdeksalta kuuntelupaikalta, mutta korjaukset voi laskea jo yhden paikan jälkeen. Taajuusvaste jää korjauksen jäljiltä varsin epätasaiseksi bassoalueella. Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä), Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). 48/165 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ...........................152/161/83 W Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................0,21 ohm Kuulokeannon impedanssi, 1 kHz ...........................470 ohm Voimakkuussäädin ................................. 0,009/0,024 % Antoteho pysyy hallittuna vain kahdeksan ohmin kaiuttimilla. 0,1/0,0 dB Pohjakohina (100010000 Hz)................................. A-painotetun häiriöetäisyyden lukema on hyvä, eikä vahvistin todennäköisesti pidä kuuntelupaikalle kuuluvaa suhinaa herkilläkään kaiuttimilla. Virtalähde alkaa tukehtua jo neljän ohmin kuormalla kaksi kanavaa kuormitettuna. HDMI-tuloja on reilusti, mutta vähäisten digitaalitulojen riittävyys kannattaa tarkistaa. Analog ..................COAX Häiriöetäisyys, A-paino ..................91,6 dB .............. Käyttö on helppoa, ja vahvistin tottelee komentoja erittäin ripeästi. Vasemmassa etukanavassa on tavallista enemmän pohjakohinaa neljään kilohertsiin saakka, mikä ilmenee hyvin vaimeana surinana. Analoginen monikanavatulo Monihuonelähtö (linja/kaiutin) Levysoitinotto HDMI-tulot (taka/etu) HDMI-lähdöt S-videotulot (taka/etu) Komponenttitulot (taka/etu) Komposiittitulot (taka/etu) Ethernet WLAN USB RS-232C iPod-liitäntä Bluetooth Muuta 7.1 7 1/0 1/0 5/1 0 0/0 0/0 0 0/1 0 6/0 1 1/0 1/0 2/1 · 1 USB/telakka - PROSESSOINNILTAAN PELKISTETTY HDMI-muodossa tuodulle kuvalle AVR-1912 ei osaa tehdä mitään, mutta kuva siirtyy HDMI-kytkimien läpi virheettä. Huoneen puutteita korjaava kalibrointiominaisuus ei auta merkittävästi bassoalueella. TES TI : D EN O N AVR -1 9 12 - AV- VIRITINVAHV ISTIN Toisto onnistuu myös toiseen suuntaan siten, että DLNA-yhteensopivalla verkon laitteella voi lähettää musiikkia Denonin toistettavaksi. digi, 0,5 dB portaat Linjatulon yliohjaustaso, direct/dsp ....................>3,0/>3,0 V Linjatulon impedanssi ............................................48 kohm Digitaalioton jitter, coax .............................................345 ps Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W ............................ USB-tikulta JPEG-tiedostojen esittäminen toimii hyvin epävarmasti, ja kuvan suhteen venyvät useimmiten miten sattuvat. Kunnollisen videoprosessorin puutteen vuoksi DVD-harrastajalla on syytä olla valmiiksi hyvin skaalaava soitin tai näyttölaite. Vasteen vaihteluväli ennen kalibrointia oli ±5,6 ja korjauksen jälkeen ±3,3 dB Äänikuva on maalailevan eteerinen eikä neulantarkasti piirtyvä. AVR-1912 asettuu kaikilla mittausarvoilla suoraan numerossa 3/2011 testattujen AVR-1611- ja AVR-2311-mallien väliin. YHTEENVETO Denon AVR-1912 on verkko-ominaisuksiltaan kattava ja ääneltään miellyttävä peruskotiteatterivahvistin. Tehonkulutus idle/10 W ........................................ Oikean alakulman kuvaketta painamalla ilmaantuu lista lähiverkon Airplay-laitteista, joille soivan musiikin voi siirtää toistettavaksi. Yllättävän tarpeen sattuessa analogisen kuvasignaalin vahvistin osaa muuntaa digitaaliseksi HDMI-lähtöön. Suurpiirteistä maisemaa kompensoi kuitenkin herkkä ja pehmeä keskialueen toisto, jossa on kuitenkin reilusti läpinäkyvyyttä. 24p-kuva pyörii takkuilematta, ja ääripään sävyt piirtyvät leikkautumatta. Vahvistin käy läpi perusasetukset yksinkertaistetussa käyttöönottovelhossa, mutta valtaosa säädöistä hoituu automaattisesti kalibroinnin aikana. Diskantti kalahtaa huomiota herättämättömän siististi sähinöittä, joskin aavistuksen kimalluksesta vajaana. Hiljaisessakin kuuntelussa soittimien sävyt piirtyvät omanlaisinaan, täysin pakottamatta. Kuvankäsittelyn puutteesta huolimatta kuvaruutuvalikot ja äänenvoimakkuus piirtyvät toistettavan videon päälle ilman turhia ruudun pimentäviä taukoja. FLAC-tiedostoilla tämä on mahdollista esimerkiksi foobar2000-soitto-ohjelmaan ladattavalla UPnP Controller -lisäosalla. Airplaytoiston aloittaminen katkaisee sillä hetkellä soivan DLNA-toiston ja toisin päin
w w w.propellihattu.fi Kuunteluajat myymälässämme tai kotisohvallasi nyt jaossa. Hinnat alkaen 1.106 / pari. N e t t i k a u p p a : w w w. m r h i f i . f i
Pari iltaa sitten menikin pelkästään bassoasioita tutkaillessa. Kaukaa säädettävän integroidun vahvistimen teholukemiksi mainitaan 2 x 170W. No, jos toistimen arvotuksen päällimmäisenä preferenssinä pitää innostavuutta tai kuunteluhalukkuuden maksimointikykyä, V55 laittaa kolme kertaa kalliimmalle, joskin runsaammilla toiminnoilla ja veistoksellisemmalla muotoillulle varustetulle lajitoverilleen tiukasti kampoihin, paikoin jopa vetäisemällä rinnalle ja ohi. Vahvistimen kantta kopauttamalla syntyvä ääni on tumpelo "thumps", ei tavanomaisen peltisenräväkkä "rämps". Optimoitu StormFocus ja mittavat tehoreservit loivat vaikutelman siitä, että vahvain, jolla olin jonkin aikaa ajellut ko. Siis ollakseen nelisen tuhatlappusta maksava peli. Tuhti monitoimiverkkomuuntaja on mekaanisten häiriöiden minimoimiseksi kiinnitetty vahvistimen runkoon elastisesti. Mutta vain silloin, kun StormFocus -asetus on just eikä melkein. Bela Fleckin & The Flecktonesin Rocket Science, Stanley Clarken School Days, Frisell/Carter/Motian trio, Zawinul Syndicate ja kymmenet muut, akustista ja sähköistä bassoantia sisältävät päästöt laittoivat tuhtia jytinää tupaan, mutta säilyttivät silti myös seurattavuutensa ja iskukykynsä. HIFIMAAILMA 8/2011 73. Tämä siis kahdeksan ohmin kuormaan. Omat toisiokääminsä osiot kyllä ovat saaneet. Se edullisempi V-sarjalainen tottelee tyyppimerkintää V35 ja maksaa 1,3 kiloeuroa vähemmän. Onhan tunnettu fakta, että mitä lähempänä vahvistimen lähtöimpedanssi on kaiuttimen impedanssia, eli käytännössä mitä suurempi se on, sitä enemmän aiheutuu taajuusvasteen mutkittelua, varsinkin bassoalueella, jolla kaiutinten impedanssikäyttäytyminen on yleisimmin epävakaata. Vaikka kyseessä olisikin ilmiö, joka syntyy, kun aidosti tarkka toistolaite tuo julki äänitteiden vajavaisuudet. Sittemmin kuulin, että vahvain rman yhteistyökumppani Aurelian nokkamiehellä oli Suomessa sisäänajettu järeämpi Vertigo-sarjalainen hallussaan ja näin ensimmäinen maahantuotu V55 päätyi koeponnistuksen kohteeksi. Tässä se on: käänteentekevä StormFocus -säädin, jolla optimoidaan vahvistimen ja kaiutinten yhteispeli. KUIN ERILLISET IKÄÄN Storm Audio Vertigo V55 on siis sarjansa hintavampi edustaja ja sellaisena jokseenkin huomiota herättämättömän oloinen. Moitteeton soundi, joka ei kuitenkaan herätä halua täyttää elämäänsä musiikilla on kinkkinen paikka. Myös vahvistimen ohjauselektroniikka, jonka sivistyneestä toiminnasta kielivät sekä hipaisuperiaatteella toimiva julkisivun stand by -kytkin että releiden vaimea naksunta käynnistys- ja sulkemisvaiheissa. Kytkentäteknisesti V55:n kerrotaan vastaavan kahdella monopäätteellä varustettua etuvahvistinta. Täydet 18 kiloa painava ja yli 40 cm syvä vahvistin syö perusmuodossaan vain linjatasoista signaalia, mutta halutessaan yhden viidestä linjaotosta voi vaihtaa optiona eri hintaan toimitettavaan phonoasteeseen. Muukin mekaaninen rakenne viestittää paneutumisesta viimeistelyyn. toon ja hakea sen tuntumasta kuuntelemalla asetus, joka tuottaa subjektiivisesti parhaan äänenlaadun. Tai ainakin melkein, sillä erillisiä verkkomuuntajia tai -kaapeleita vahvistinasteille ei sentään ole ahdettu kannen alle.. Firman esitteen mukaan saatavilla on myös punaposkinen versio, joka kyllä erottuu hi nharmaasta massasta. yhteydessä asiat oikein, mutta kun kytki kehiin Vertigo V55:n, monet soinnin osa-alueet alkoivat elää aivan uudella tavalla. Siitäkään huolimatta, että lopputulemana kokeilusta mieleen jäivätkin hiukan kaksinaiset aatokset. kaiuttimia ei sittenkään niin kaikkivoipa ollutkaan. Näin maallikkona ja humanistina voisi olettaa, että StormFocuksen säätely vaikuttaa todennäköisesti vahvistimen takaisinkytkentäsilmukkaan, mutta lähes yhtä varmasti myös sen vaihekäyttäytymiseen ja muuhunkin sielunelämään. Seinäsähköä vahvistin haukkaa maksimissaan 650 wattia, mutta toisaalta stand by -tilassa kulutus pysyttelee yhden watin haamurajan alapuolella. KUKA KÄYNNISTI SUBBARIN? Vertigo V55 saapui taloon hetkellä, jolloin journalistin takaraivossa tungeksi vielä taannoisen Devialet-kokeilun synnyttämä infotihentymä. Suurin osa koekuunteluista suoritettiin neljäohmisilla elektrostaateilla, jotka tuntuivat tykkäävän kovasti vahvistimen seurasta. Kas kun peräseinän säätimen asento ei kla aa käytettävien kaiutinten kanssa, tuloksena on äänenlaadullista tusinatavaraa. Eli: kyseessä on ei niinkään vähän putkivahvistinten päätemuuntajissa usein esiintyvien, eri kuormain impedansseille tarkoitettujen, vaihtelevamittaisten toisiokäämitysten kaltainen optimin sovituksen saavuttamiseen tarkoitettu kytkentä. Esimerkiksi basso, jonka ulottuvuus ja voima synnyttivät mielikuvan taiten viritetyn subbarin saapumisesta systeemiin. Vaikutuksen suuruus sai kuitenkin aikaan sen, että varasin jo Saksanmaalla mahdollisuuden ottaa jonkun Storm Audion koneen lähempään tarkasteluun. 2 x 50 putkiwattia ei ole vähän ja päätemuuntajasta löytyvä 4 ohmin tappi hoitanee ainakin periaatteellisella tasolla em. Tuli kaivettua viimeaikaisesta äänitesumasta levy-yksilöitä, jotka sisältävät mataloita murinoita. Eiväthän tuon viimeisimmän Ranskan vallankumouksen aiheuttamat tunnemyrskyt aivan helpolla päänsisäiseltä kovalevyltä huuhtoudu. Takapaneelista löytyy päävirtakytkimen, kaiutinterminaalien, rca-linjaottojen ja StormFocus -sää- timen ohessa yhdet balansoidut ottoliittimet, pre out -liitinparin ja niiniinkään rca-tyypiset sisäänmenoväylät päätevahvistinosioon
f i. w w w.propellihattu.fi UUSI DYNAUDIO FOCUS SARJA. Dynaudion ainutlaatuisen hyvä uudistunut N e t t i k a u p p a : w w w. m r h i f i
Tavoitteena on ollut jäykkä ja hyvin vaimennettu rakenne. Rakenteessa on otettu huomioon Concept Blade -kaiuttimesta saadut kokemukset. MOLEMMILTA ON TULLUT HILJATTAIN UUSI PIKKUKAIUTIN, JOTEN NIITÄ ON KIINNOSTAVAA VERTAILLA KESKENÄÄN. B riteillä on ollut suuri vaikutus hi äänentoiston kehitykseen Euroopassa. Jakosuodin on toista astetta. Bassoelementin ympärillä on muotoiltu ohjain. Tällä on kangasta lukuun ottamatta samat akustiset ominaisuudet. KEFiltä on tullut uusi Q-sarja ja Eposilta Epic-sarja. Bassokartio on nyt alumiinia. 76 HIFIMAAILMA 8/2011. Myös Eposin perustaja Robin Marshall oli BBC:n miehiä. Epic-sarjassa materiaali on vaihdettu kuitenkin pehmeään tekstiiliin. Sen etuosaan liittyy kuitenkin erikoisuus: kaksi erilaista etulevyn maskia. Yksi tunnetuimpia kaiutinmerkkejä on 50 vuoden ikään yltänyt KEF. Epos Acoustics aloitti toimintansa vuonna 1983. Sieltä lähdettyään hän suunnitteli kaiuttimia Audiomasterilla ja myöhemmin Monitor Audiolla. TES TI : KEF Q1 0 0 - J A E PO S E P IC 1 - KAIUTTIMET TEKSTI JA KUVAT: MAURI ERONEN JA TEPPO HIRVIKUNNAS MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN KEFIN JA EPOSIN PERUSTAJILLA ON OLLUT SAMANLAINEN TAUSTA. Siinä ei ole näkyviä ulkonemia kuten elementtien kiinnitysruuveja ja eturitilän liitoksia, jotka voisivat värittää ääntä. Kaiuttimen mukana on toinen maski, joka on kankaalla verhoiltu levy. Elementissä on ferrouid-vaimennus, suojattu neodyymimagneetti ja lyhyt suuntain. Suoraan pakkauksesta otettuna kaiuttimessa on kankaaton audio ilimaski. Ennen omaa yritystä hän työskenteli Wharfedalella. Sen tausta liittyy sikäläiseen yleisradioyhtiöön; perustaja Raymond Cooke oli ollut elektroniikkainsinöörinä BBC:n palveluksessa. Epos oli ensimmäisiä valmistajia, jotka käyttivät metallikalottia diskantin toistoon. Molemmat ovat uusineet hiljattain keskihintaluokan kaiuttimensa. Basson suotimessa kelassa on kookas pakkasydän, ja elkon rinnalla on muovieristeinen kondensaattori. KYTKIN JOHDOTUKSEN VALINTAAN KEF on kehittänyt edelleen koaksiaalista UniQ-elementtiään. Koska niiden perusmallit ovat hyvin samankokoisia, eikä hinnassakaan ole suurta eroa, otimme ne parivertailuun. KAKSI ETULEVYÄ Epos Epic 1 on ulkoiselta tyyliltään lähellä merkin klassisia malleja. Diskantin suodinhaarassa käytetään metallioksidivastuksia, polypropyleenikondensaattoreita ja ilmasydänkeloja. Re eksiputken molemmat päät ovat pyöristettyjä. KEF ja Epos eivät ole enää alkuperäisillä omistajilla, mutta ne ovat säilyttäneet linjansa. Epos on suunnitellut Epic 1:een uuden 15-senttisen basso-keskiäänisen, jossa on polypropyleenikartio ja luodin muotoinen pölysuojus
Näin niiden äänelliset erot saadaan minimoiduksi. Eposin jakosuodattimessa käytetään mm. Tämä on hyvä idea, koska se estää esimerkiksi löysistä naparuuveista johtuvan huonon kosketuksen. Epoksen basso/keskiäänielementti on magneettisuojattu. Liitäntäpaneelissa on kaksoisjohdotus. Eposin etulevyssä on erillinen paneeli, joka istuu elementtien eteen hyvin saumattomasti. Yksijohtokäyttöä varten KEF on kehittänyt tavanomainen siltausliuskan tilalle helppokäyttöisemmän toteutuksen: liittimien välissä on nupit, joita kääntämällä naparuuvit voidaan yhdistää toisiinsa sähköisesti. Tämän sanotaan pehmentävän siirtymää elementiltä toiselle. Magneetissa on aukko, joka johtaa suurempaan takatilaan. Kalotin edessä on vielä monisakarainen aaltoohjain. Kalotti on tuettu niin, että ensimmäisen muodonmuutosresonanssi on kuuloalueen ulkopuolella. metallikalvovastuksia. Diskantissa käytetään neodynium-magneettia. HIFIMAAILMA 8/2011 77. Jos kaiuttimien edessä halutaan käyttää kangassuojaa, poistetaan tuo erillinen paneeli ja sen tilalle vaihdetaan niin ikään mahdollisimman vähän heijastumia aiheuttava paneeli. Se sisältää kolme osaa: ilmasydänkelan, muovieristeisen kondensaattorin ja vastuksen. Kotelo on luokassaan erittäin tukeva. Sen reunus on suunniteltu sallimaan suuren liikevaran, ja se tarjoaa samalla diskantille saumattoman suuntainpinnan. Runko on metallivalua. Koska elementtien luontaiset vasteet ovat tasaiset, jako on voitu toteuttaa yksinkertaisella ensimmäisen asteen suotimella
Kaksoisjohdotuksen, samoin kuin kaiutinjohtojenkin vaikutusta ääneen kannattaakin kokeilla itse. KEF:in valurunkoinen koaksiaalielementti on todella järeä paketti. TES TI : KEF Q1 0 0 - J A E PO S E P IC 1 - KAIUTTIMET Epos liittimet KEFin elementtien tasaisten vasteiden ansiosta jakosuodin voi olla hyvin yksinkertainen ensimmäisen asteen suodin. LUONNE EROJA Molemmat kaiuttimet selvittivät mittaukset hyvin. Vaikka alarajataajuus on lukuarvona Eposia parempi, alimmat äänet vaimentuvat kuulumattomiin ilman subwooferia. KEF liittimet KEFin diskantti on sijoitettu basso/keskiäänielementin keskelle (koaksiaalinen sijoitus). Erottelu ei ole huipputerävää, mutta se palvelee hyvin musiikin kuuntelua. KEF on jonkin verran kirkkaampi kuin Epos. kaksoisjohdotuksen. Kaiuttimien takana on kaksi paria kaiutinliittimiä. Kaiutin artikuloi selkeästi, ja äänikuva on vakaa. Yleissointi on yhtenäinen ja sivistynyt kautta linjan. Toinen on kytketty diskantille ja toinen basso/ keskiääni-elementille; kummatkin luonnollisesti passiivisen jakosuodattimen kautta. Kaksoisjohdotuksessa vahvistimen kummankin kanavan kaiutinlähdöistä tulee siis kullekin kaiuttimelle kahdet kaiutinjohdot. Monille KEFin malleille tyypillisesti Q100:n bassovaste kääntyy laskuun melko jyrkästi, kun taas Epic 1:n viritys on tehty loivemmaksi. KEF käyttää liittimet toisiinsa yhdistävää kierrettävää kytkinmekanismia. Basso/keskiääni ja diskanti sijaitsevat näin akustisesti täsmälleen samassa pisteessä. Tehovaste on siitä huolimatta varsin edullinen. Näin elementtien suuntaavuuksista saadaan mahdollisimman yhdenmukaiset jakotaajuuden alueella. Se on miellyttävän napakka ja silti samalla riittävän mehevä. Eposin 60 asteen vasteesta näkyy, että diskantin suuntaavuus lisääntyy voimakkaasti 5 kilohertsin yläpuolella. vähentää, ainakin teoriassa, kaiutinjohtojen resistanssin vaikutusta jakosuodattimen ja vahvistimen toimintaan. Diskantti on voimakkaammin esillä. Kuuntelussa ilmeni, että Eposin bassotoisto on hyvin kohdallaan. Se ilmenee pirteänä sähäkkyytenä ja autenttisuuden tunteena, joillakin äänitteillä myös lievänä särmikkyytenä ja hyökkäävyytenä. Bassotoiston yleistaso on mitoitettu tyypilliseen huoneeseen. Diskantin johdotus kulkee magneetin tuuletusaukon kautta vaikka liittimet sijaitsevatkin rungon sivulla. 78 HIFIMAAILMA 8/2011. KEFin suuntaavuus on huomattavan tasaista koko diskanttialueella. Rasittavuudesta ei voi kuitenkaan puhua. Katso video:bit.ly/e3v8B3 Kaksoisjohdotus (Bi-Wiring) Sekä Epos että KEF mahdollistavat ns. Liittimet on yhdistetty Eposissa tyypilliseen tapaan ns. Keskialueella Eposin tehovasteessa on pientä korostusta 800 hertsin ympäristössä. siltapaloilla. Magneetti mahtuu juuri ja juuri elementin asennusaukosta sisään. Basso/ keskiäänielementin kartio toimii myös suuntaimena diskantille. KEF kutsuu menetelmää nimellä UNI-Q. Kaksoisjohdotus mm. Kaksoisjohdotuksen vaikutuksesta ääneen on erilaisia käsityksiä. Yläpää on aiempia koaksiaalimalleja tasaisempi. Kaiuttimelle leimaa antavaa on yleinen vaivattomuus
Toisto on kuitenkin kokonaisuutena vakaa, yhtenäinen ja tasapainoinen. Vokaalit ovat selväpiirtoisen kuulaita ja artikulointi erinomaisen selkeätä. Instrumentit tuovat sävynsä esiin luonnollisella tavalla, rehevinä mutta omankuuloisinaan. Yleinen jämpti asenne, äänten alukkeiden ja lopukkeiden jyrkkä esillepano antavat selvän tunteen kontrollista. Suuntaavuus on tasaisen voimakasta 1 kilohertsin yläpuolella. Mikael Nederström Särmikkäästi kompakti Impedanssin itseisarvo vaihtelee välillä 425 ohmia. Taajuusvasteissa on jonkin verran korostusta keskialueella. Erot ovat soinnin vivahteissa. Bassotoisto on luonteeltaan enemmänkin kepeä ja napakka kuin raivokas, joten alimpien auktoriteetti jättää toisinaan toivomisen varaa. Ääriviivat eivät piirry täysin terävästi, mutta musiikinystävää kaiuttimen helppo lähestyttävyys totisesti houkuttelee. Lämmin kontrabasso ei pyöristele. 8 Mittaustulokset Epos Epic 1 Herkkyys (1 m/2,83 V): ..................................................... 8 Epos Epic 1 Lisätietoja: Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Toimintaperiaate: Elementit Bassoäänet: Korkeat äänet: Jakotaajuus: Suurin suositeltu teho: www.epos-acoustics.com, www.hfiguru.fi 425 /pari 18,5 x 31 x 24,5 cm 5,9 kg 2-tie, bassorefleksi 15 cm 2,5 cm ei ilmoitettu 100 W KEF Q100 Lisätietoja: Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Toimintaperiaate: Elementit Bassoäänet: Korkeat äänet: Jakotaajuus: Suurin suositeltu teho: www.kef.com. Miellyttävä kokonaisuus, josta puuttuu suurin säihke, mutta samalla kaikenlainen rasittavuus loistaa poissaolollaan. 4 ohm @ 229 Hz Mittaustulokset KEF Q100 Herkkyys (1 m/2,83 V): ..................................................... 53 Hz Minimi-impedanssi: ......................................... 83 dB Alarajataajuus (6 dB): ..................................................... 4 ohm @ 250 Hz KEF Q100 Mauri Eronen Monipuolisesti jämäkkä Kuivakka ja täsmällisen nopea bassotoisto on helposti seurattavissa. Matalimmat äänet vaipuvat kuulumattomiin, ja auktoriteettia voisi olla enemmänkin. 86 dB Alarajataajuus (6 dB): ..................................................... Kontrolli äänessä tuo mukavasti ryhtiä moneen esitykseen, mutta ajoittain diskantti soi turhan särmikkäästi. Taajuusvasteet ovat hyvin hallinnassa. Äänikuva on suuri joka suunnassa, eikä ääni paikallistu kaiuttimiin. Maksimissaan se kohoaa yli 35 ohmiin, ja vaihekulma yltää -60 asteeseen 95 hertsin kohdalla. Virvelirummun aito sähähtävä pontevuus toistuu hämmästyttävän autenttisesti. 7 Yhteenveto: Epos Epic 1 ja KEF Q100 ovat kumpikin varsin hyviä kaiuttimia 500 euron hintaluokassa. www.highendstudio.fi 498 /pari 18 x 30 x 27,2 cm 5,9 kg 2-tie, bassorefleksi 13 cm 2,5 cm 2500 Hz 100 W Mikael Nederström Pehmeästi ehjä Siisti, sivistynyt ja yläpäästään miellyttäväsoundinen kokonaisuus. Kaiutin luo uskottavan areenan. Sen yläpuolella tehovaste on erittäin siisti. Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Kokonaisuutena äänensävy on kohti rehevän muhkeata, mutta se ei ilmene liiallisena tuhtiutena tai tunkkaisuutena vaan oivana kuunneltavuutena ja neutraaliutena. Kaikenlaiset peltisoundit toistuvat hyvin nätisti. 8 Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 m:n etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Äänikuva on iso ja ilmava, joskaan ei pistemäisen tarkka. Toisto ei kuitenkaan puuroudu melko suurillakaan voimakkuuksilla. Kohtuullinen kokonaisuus, joka ei kuitenkaan innosta parhaimpien lailla. 55 Hz Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): .............................. Bassoissa on kovemmilla jysähdyksillä hiukan tukahtunut sävy, joten kaiutin saattaisi hyötyä hyvästä subbarista. Soundi on omalla tavallaan aggressiivinen olematta kuitenkaan rasittava tai painostava suoraan kuuntelupaikalle suunnattunakaan. Keskialue saattaa olla hivenen koholla tai diskantti tumma, mutta virhe on hyvin lievä ja miellyttävä sävyltään. Varsinkin äänikuva on miellyttävän stabiili ja rauhallinen. Diskantilla on omaleimainen pirteä sähäkkyys, joka ei kuitenkaan rasita pitkässäkään kuuntelussa. 55 Hz Minimi-impedanssi: ......................................... Sävelkulut piirtyvät eleettömän kevyesti, ja rytmi etenee vaivatta. Sivistynyt esitys toimii kaikenlaisella musiikilla, ja on vaikea löytää levyä, jolla kaiutin soisi riipivästi. 6,0 dB Viritystaajuus:................................................................... Vaihekulma pysyttelee koko alueella ongelmattomissa lukemissa. 39 Hz Suuntaavuusindeksi (10010000 Hz): .............................. Epos Epic-1 + Vaivaton kuunneltava + Miellyttävä bassotoisto Lievää keskialueen korostusta KEF Q100 + Hyvä artikulointi + Vakaa äänikuva Diskantissa ajoittain särmikkyyttä 80 HIFIMAAILMA 8/2011. Soinnillisesti hiukan kirkkaaseen ja äänikuvallisesti kompaktiin kallistuva esitys. Toisto pysyy hallittuna melko suurilla äänenvoimakkuuksilla, mutta toisen testikaiuttimen bassoelementistä kuului häiriöääntä sopivilla taajuuksilla. TES TI : KEF Q1 0 0 - J A E PO S E P IC 1 - KAIUTTIMET Kuunteluarviot Epos Epic 1 Mauri Eronen Luonnollisesti houkutteleva Basso on mehevä mutta artikuloitu. Kärjistetysti yksinkertaistaen voidaan sanoa, että KEF on enemmän hi stin kaiutin ja Epos musiikin kuuntelijan kaiutin. 4,5 dB Viritystaajuus:................................................................... Sointi on yhtenäisesti miellyttävä sekä ala- että ylärekisterissä. Kuorma ei ole silti erityisen vaikea. Impedanssin minimi on hieman yli 4 ohmia
Ihan kiva ele. Ei enempää, ei vähempää. Konserteilla ja levyillä on hänen laatimanaan laajempiakin merkityksiä tai historiallisia ulottuvuuksia. Levyllä on valikoima Arcangelo Corellin, Georg Philipp Telemannin ja Jean-Philippe Rameaun orkesterisävellyksiä, joista parissa Savall tarttuu myös omaan soittimeensa viola da gambaan. Niiden matala mörinä toistuu levyn hienossa äänityksessä vaikuttavasti. Levyn äänitykset toimivat vaikuttavasti stereo-toistossakin, mutta AliaVoxin, tai Savallin hoviäänittäjän monen tuotannon tavoin yksityiskohdat avautuvat selkeämpinä monikanavaversiossa. Iholle tulevan tuotannon puitteissa kuullaan ohimennen myös trumpetisti Wynton Marsalista, jonka läsnäololla ilmeisesti halutaan viestiä jazzyleisön suuntaan, että täällä ollaan. Valdes-dynastian keskimmäinen, Bebo-isän poika ja Chuchito-pojan isä, pianisteja kaikki kolme, Irakere-yhtyeen myötä parrasvaloihin singahtanut Chucho on ennenkin vilautellut länsimaisen konserttimusiikin tuntemustaan ja tekee sen taas. Omara & Chuchoa intiimimpää ja elämänmakuisempaa musiikillista kohtaamista on nimittäin vaikea kuvitella. Tavan mukaan Savallin johtamat esitykset ovat vereviä ja vauhdikkaita, paikoin ronskejakin. HIFIM A A I L MAN L E VY VA L I OT NITE AÄÄ NAV IKA MON MON IK Ä VAÄ ANA NITE LE CONCERT SPIRITUEL Corellin, Telemannin ja Rameaun sävellyksiä Le Concert des Nations/Jordi Savall (AliaVox SACD) Jordi Savallin johtamissa levyissä ja konserteissa niiden sisältämien teosten merkitys on kokonaisuutena suurempi kuin yksittäisten teosten summa. Monien keskiaikaisten ja renessanssin musiikkiin liittyvien projektien jälkeen Savall on vaihteeksi työskennellyt kolmannen kokoonpanonsa, lähinnä barokkia esittävän Le Concert des Nations orkesterin kanssa. Näitä ja paljon muuta lienee luvassa myös livenä, kun sekä Portuondo että Valdes vierailevat omine bändeineen, erikseen täkäläisillä lauteilla loppuvuodesta. Yksi hänelle läheisistä soittimista ovat urut, ja riikalaisena säveltäjänä hän on katsonut erityisvelvollisuudeksi ajatella uruille kirjoittaessaan kaupungin tuomiokirkon suurta soitinta. Nyt heidän joukkoonsa voidaan lukea myös urkutaiteilija Tuomas Pyrhönen, joka on soittanut levyllisen Vasksin teoksia Riian tuomiokirkon historiallisilla uruilla. Todellisuudessa kunkin maan musiikillisessa kulttuurissa oli oma erityispiirteensä ja tietysti myös erilaiset tyylinsä ja taiteilijahahmonsa. Hän haluaa luoda musiikille kehyksen ja historiallisen kontekstin. Ne kaikki niputettiin yhteen "balttilaisen minimalismin" laatikkoon. Stereokin on hyvä, mutta 5.0 avaa tilaa hienommin ja jäsentää soittimen karvan verran selkeämmin akustiikkaan. Heikki Valsta VASKS (Alba SACD) Te Deum Tuomas Pyrhönen, Riian tuomiokirkon urut Tuntuu siltä, että Baltian maiden kulttuurin avauduttua ja tultua laajemmin tunnetuksi myös länsimaissa, tuli monelle tarve löytää yksi yhtenäinen leima ja lokero kolmen maan musiikilliselle tyylille ja ilmaisulle. Juha Kangas ja John Storgårds. Olen monesti miettinyt, että miltä tämä soittajisto kuulostaa luonnossa. Vasksin musiikista valtaosa on soitinsävellyksiä, joilla kuitenkin on uskoon, henkisyyteen, rauhaan ja kärsimykseen, tai ihmisen vaellukseen ylimalkaan liittyviä nimiä ja innoituksen lähteitä. Siinä on kaikkiaan 124 äänikertaa ja niissä useita, suurimmillaan kymmenmetrisiä jalkiolla soittavia pillejä. Heikki Valsta Omara Portuondo & Chuhco Valdes Omara & Chuhco (WorldVillage) Kuubalaisen musiikkikulttuurin veteraanivaliot, Buena Vista -ilmiön myötä maailmanmaineeseen noussut Omara Portuondo ja latinjazzin grand old man Chucho Valdes eivät ole piipahtaneet ensimmäistä kertaa kaksistaan studiossa, mutta viimeisin kerta toden sanoo. Äänitys antaa ymmärtää soinnin olevan runsas ja sävykäs, silloin tällöin hieman karheakin. Tuloksena on Pariisissa 1700-luvun puolivälissä Ludvig XV:n hovissa pidettyjen "henkevien konserttien" yhteydessä esitettyä musiikkia. Vuonna 1884 valmistunut saksalaisen Walckerin tehtaan valmistama soitin on valtava. Beethovenin Kuutamosonaatti toimii Lianto de Lunan introna, siellä täällä kuullaan lyhyempiä sitaatteja klassisista teemoista. Levyn monikanavainen äänitys on hienoimpia, mitä urkulevyissä koskaan olen kuullut. Hän ei laita sävellyksiä tai musiikkia yhteen vain sillä silmällä, että ne muodostavat viihdyttävän tai näyttävän ohjelman. Vuosikymmenien kokemuksen antamalla auktoriteetilla, joskin myös avoimin asentein ja aseistariisuvalla askeettisuudella aateloitu duo heittäytyy kotimaansa rikkaan musiikkiperimän tulkiksi keskinäisen kunnioituksen vallitessa, mutta vitaali flirtin pilke silmäkulmassa. Latvian uuden musiikin keulakuvaksi nousi Peteris Vasks, jonka musiikki 90-luvulta alkaen on saanut vankan jalansijan myös kansainvälisessä konserttielämässä. Äänitteen molemmat mahtihahmot uskaltautuvat myös säestyksettömien soolonumeroiden esittämiseen. Portuondo kiertää kaukaa koulutetun äänenkäytön elkeet. Korkea ikä on jo ohentanut soundin sävyjä, mutta ilmaisuvoimaa ja tulkinnan syvyyttä riittää aina vaan. Cuba, Si! Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 82 HIFIMAAILMA 8/2011. Mutta koskaan Savallin tulkinnat eivät kuulosta yhdentekeviltä tai tylsistyneen arkisilta. Omasta mielestäni levyn parasta antia on katalonialaisten vivahteikkaasti tekemät tulkinnat Telemannin tyyliltään vaihtelevista ja moni-ilmeisistä orkesterikonsertoista ja sarjoista. Suomessa, ja muuallakin, hänen musiikkinsa esitaistelijoita ovat olleet mm
Fonisti Tore Brunborg ja trumpetisti väläyttävät solistisia kykyjään tämän tästä ja paikoin kahden rumpalin ryydittämä rytmikeitos kulkee ihan imevästi. Tilan ehdoilla eläminen ja tauottaminen ovat valttia, kun Rinne ja Majamäki koestavat kulloisenkin akustiikan olemusta musiikilla. Mathias Eick Skala (ECM) Tapani Rinne & Teho Majamäki Inside The Temple (ZEN) Tässä on nyt sitä äänikuvaa, viitekehykseksi musiikille ja tiedoksi kaikille niille hifistelijöille, jotka tallaavat tasamaan kuivankelmeässä autiomassa. Pirkka Ruishalme Norjalaistrumpetisti Mathias Eick on näitä kolmikymppisiä jazzmuusikoita, jotka osaavat suhtautua luontevasti muuhunkin musiikkiin kuin tiukkapipojatsiin, vaikka Thomaz Stankon ja Iro Haarlan kaltaiset persoonallisuudet ovatkin tulleet miehelle tutuiksi sekä keikkailun että levytysten kautta. No, ambienssia kaikki tyyni. Niin matalimmat "low whistlet", jysähtävät rummut, kompleksiset äänimaisemat kuin eksoottisten soitintenkin nyanssitkin, laulun läsnäoloa unohtamatta. Yhtyeen seitsemäs studiojulkaisu, kaksois- CD Another Realm, toinen valtakunta, on yhtyeen toistaiseksi intensiivisin studiolevy. Siinä on tyylikkäitä ambient-jaksoja, mieliin painuvaa modernia melodista folkkia ja henkeäsalpaavia progressiivisia nostatuksia. Niinpä hänen toista omaa levyään on jyystetty hieman toisin metodein kuin perinteisiä jazzäänitteitä. Musiikki ei missään vaiheessa lipsahda raskaaksi, vaikka siinä on hyvinkin intensiivisiä osia, vaan säilyy kaiken aikaa vapaasti hengittävänä ja sovituksellisesti kiehtovana. Siis tähtäimessä ei ole ollut "pari päivää studiossa ja karkuun" -ratkaisumallin hetken rekisteröinti. Luonnollisista syistä musiikilliset kaksinpuhelut käydään mietiskelevässä hengessä, kummallekin osapuolelle niin tuiki tutun länsimaisen rytmimusiikin lainalaisuudet pois rajaten. Skalan työstö on tapahtunut popmusiikin maailmasta periytyvin keinoin, soinnillisia elementtejä ajan kanssa "poikki ja pinoon latomalla". Muusikkojen keskittymiskykyä puolestaan testaavat ulkoiset häiriöäänet, joilta ei taida päästä pakoon edes ikiaikaisten kulttuurien pyhittämillä paikoilla. No, onhan Eickin oktetin soitteilla tarjota substanssia myös pitemmälle ehtineille. Yksityiskohdat ja kokonaisuus toistuvat tunnokkaan ilmavasti. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 8/2011 83. Luolat ja temppelit, joissa duo operoi oman musiikkinsa parissa ovat itse asiassa instrumentteja myös, sillä niiden mittasuhteiden ja pinnanmuodostuksen määrittelemät kaiut ja heijasteet osallistuvat luomistapahtumaan muusikkojen toimia ohjaillen. Jaakko Eräpuu Iona Another Realm (Open Sky Records) Iona on brittiläinen yhtye, jonka musiikkia leimaavat kelttiläiset melodiat, kansansoittimet, tunnelmalliset koskettimilla luodut äänimaisemat, joissa sointuvat nummien tuulet ja kalkkikivirantojen mainingit sekä vahva progressiivinen ote ja voimallinenkin rock ilmaisu. Sen eri osaset nivoutuvat saumattomasti yhteen ja musiikki soljuu tunnelmasta toiseen erinomaisella jouhevuudella. Tapani Rinne ja Teho Majamäki ottivat taltiointikaluston mukaan ja matkasivat eteläisempään Intiaan äänitystoivioretkelle. Eickin säveltämän materiaalin hienoinen tasapaksuus ja teemojen toistuvuus ovat ehkä eduksi kansansuosiolle, mutta sinänsä ehjän kokonaisuuden uskottavuus ei tuskin olisi lieventynyt muutamasta säröstä pop-puleeratussa pinnassa. Vaikka olisi sitä ollut siinäkin kovalevylle laittamista. Another Realm maalaa kuulijalle itsensä näköisen maiseman, eikä mieleen aivan heti tule suoria esikuvia muualta kuin yhtyeen omasta tuotannosta. Yhtyeellä on myös hengellinen sanoma, joka ei kuitenkaan pyri liiaksi etualalle. Ehkäpä osin siksi tuloksena on virtaviivaisessa kuosissa soljuvaa, melodista miellyttävyyttä, jossa saattaisi hyvin kuvitella olevan tarttumapintaa niissäkin piireissä, joissa änkyrämpi jazz aiheuttaa hylkimisreaktion. Neljännesvuosisadan Rinneradiota viritelleen puhaltajan ja Ismo Alangon soittokumppanuudesta parhaiten tunnetun multi-instrumentalistin yhteistyönä syntynyt sävelvirta omaa soundillisten ansioidensa ohessa myös musiikillista kiinnostavuutta, vaikka soittotilat suosivatkin melko minimalistista ilmaisua. Musiikille erityisen sävynsä antaa laulaja Joanne Hoggin kaihoisan sävykäs lauluääni sekä Martin Nolanin soittamat kansansoittimet, kuten uillean pipe. Sivilisaatio antaa kuulua itsestään, jos ei muuten, niin sitten suihkukoneen ylilennon muodossa. Eikä ole myöskään vaikea aistia, että miksaustapahtumassa ovat oman takuuvarman panoksensa antaneet ECM-instituution ikonit, avaran äänimaailman apostolit Manfred Eicher ja Jan Erik Kongshaug, vaikka sitä kuulua kaikua onkin annosteltu varsin maltillisesti. Vaikka levy on kestoltaan pitkä, kantaa se hyvin, koska jokainen osa on nöyrän vaikuttavasti toteutettu. Iona julkaisee ja tuottaa levynsä itse, eikä tuotannon jälkeä tarvitse hävetä. Toki mukaan tulivat myös Rinteen puupuhaltimet ja Majamäen udu & santoor, ettei parivaljakon tarvinnut pelkkää eksotiikka-akustiikkaa säilöä
Jos Sisters of Mercy olisi aikoinaan tehnyt Ofra Hazan kanssa "Temple of Love" biisin jatkoksi koko levyllisen materiaalia, olisi se saattanut hyvinkin kuulostaa melko lailla tältä. Kappalemateriaali osoittautuu niin laadukkaaksi alansa edustajaksi että piti oikein papukaijaleima lyödä levynkanteen, josta päästäänkin tuotteen yleiseen ulkoasuun. Erittäin mielenkiintoisen kahdeksanminuuttisen tarjoaa levyn loppupuolella myös kappale The Shrine/An Argument. Ei kuitenkaan paratiisia ilman ongelmia sillä Puolalainen levy-yhtiö on tehnyt parhaansa täydellisyyden rikkomiseksi. Levyn pyörähdettyä käyntiin ensimmäinen mielleyhtymä tuli Sisters of Mercyn ja yllättäen myös Rammsteinin suuntaan, vaikka laimeampi mahtipontisuus ja Miss Teryn naisellisen hellä kosketus erottaakin RA:n maskuliinisista kilpakumppaneistaan. Päällisin puolin levyn soundit ovat vallan loistavat. Levyltä ei oikeastaan huonoa kappaletta löydy, eikä itse asiassa edes keskinkertaista, vaan pelkkää namia alusta alkuun (luit oikein), sillä tämä tulee pyörimään repeatilla ilman loppua soittimessasi pitkään. Lisäksi joissain yksittäisissä kohdissa vokalisointi on nostettu aavistuksen ehkä turhankin voimakkaaksi verrattuna muihin instrumentteihin, mutta parempi niin kuin toisin päin. Vain bassojen hienoinen pehmeys ja tiettyjen elementtien tarkkuuden puute aiheuttavat paikoin stereokuvaan lievää epämääräisyyttä ja kaksiulotteisuutta. Rikkaat harmoniat ovat tallella, mutta aavistuksen silti erilaisina. Tämä kesän kynnyksellä ilmestynyt ja sitä ennen studiossa kertaalleen jo uudelleen äänitettykin albumi muistuttaa monin tavoin edeltäjäänsä, sekä mainiota Sun Giant EP:tä. Mika Kankainen MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 84 HIFIMAAILMA 8/2011. Pecknoldin vokaalit ovat etualalla ja musiikki aukeaa stereokuvaan luontevasti ja erottelevasti, vaikkakin dynaamisesti aavistuksen vajavaisena. Jostain syystä osaan biiseistä on kuitenkin paikka paikoin lisätty kitarasoundin kylkeen omituinen säröefekti. HIFIM A A I L MAN L E VY VA L I OT VINY YLI Rammas Atas ´Til Life Do Us Part (Bullroser Records) Kotimaisen industrialtechnometallin harvalukuinen bändijoukko on saanut uuden, suht kovanluokan breikkaajan kentälleen. Taiteilijanimistä huolimatta osa bändin jäsenistä paljastuu kuvista melko pitkän linjan muusikoiksi. Edellisen albumin tapaan aukeavat levyn kannet ovat tukevat ja kauniit katsella. Etukansia en kovin myyviksi voi kehua, mutta takana harrastettu hauska tyylittely viivakoodilla toimii. Fantastinen biisimateriaali kaikkine killeririffeineen ja herkullisine yksityiskohtineen imee uhrinsa mukaan tunnelmaan samalla intohimolla kuin Dracula verilettutehtaan varastoa dieetin jälkeen. Äänitysjälki on tärkeimmiltä osilta kunnossa. Albumin materiaali on hyvin äänitetty ja taiten viimeistelty, välttäen turhan kliinisyyden ikävät karikot. Mukaan löydetty uusi vokalisti Soren Nico Adamsen ansaitsee osakunnian kokonaisuuden toimimisesta, koska tällaisia oikeasti kyvykkäitä laulajia ei nykyisen örinäsukupolven joukossa liikaa todellakaan ole. Vekkuli paketti tanssittavaa metallia eli "Danceable, Moshable, Rammas Atas!" Riku Hakala Artillery (Metal Mind) When Death Comes Vanha Tanskalainen thrashjoukkio Artillery pompsautti salakavalasti 2009 ulos tämän huikean comeback levynsä. Sisällöllisesti kappaleissa sivutaan maailman nykymenoa ja ongelmia, sekä henkilökohtaisia suruja avausraita Montezuman lyödessä tälle kaikelle ensitahdit. Jos ihmettelet miksi tutkittavana on jo pari vuotta vanha tekele, eikä tänä vuonna ilmestynyt tuore My Blood, niin yksinkertaisesti siksi, että uusin ei pääse edes lähelle tämän tasoa! Tunnustettakoon että WDC kuuluu itselläni kaikkien aikojen thrashalbumien TOP3:een. Kokonaisuus nojaa edelleen vahvasti akustisten kielisoittimien ja lauluharmonioiden saumattomaan yhteispeliin, sekä kohtuullisen yksinkertaisiin melodioihin. Vinyylipainos on laadukkaan oloinen, vaikkakaan ei täysin virheetön parin pienen prässivirheen vuoksi. Vokalisoinnin naisosuudet hoitava "Miss Tery" eli G-Poweredista tuttu Miia Rautkoski tai basson varressa heiluva "Corvus Candidus", alias Manu Lehtinen tuskin joutuvat Deuteronomium -bändin viimeaikaisia levytyksiä kuulleille todistelemaan kykyjään sen enempää. Riku Hakala Fleet Foxes Helplessness Blues (Bella Union, BELLAV 283 LP) Fleet Foxesin kolme vuotta sitten ilmestynyt debyytti on vihdoin saanut odotetun seuraajansa. Se tosiaan kuulostaa kovasti päälle liimatulta ja jouduin hankkimaan parikin eri painosversiota tutkiakseni onko kyseessä yksilö/ painosvika, mutta tulos oli sama. Asian häiritsevyys on selkeästi makuasia ja toinen omista CD soittimistani toi kyseisen detaljin toista lievemmin esille. Selkeästä musiikillisesta jatkumosta huolimatta eroavaisuuksiakin levyjen välillä on havaittavissa, sillä nyt yhtyeen nokkamies Robin Pecknold on keskeisemmässä roolissa muiden ollessa enemmän taustalla. Fleet Foxesin ihailtavan elämänmakuinen yhdistelmä folkpoppia ja soft rockia toimii edelleen mainiosti, eikä yhtyeen musiikki ole ainakaan allekirjoittaneen mielestä menettänyt debyytin aikaista viehätystään. Fleet Foxes ei yritä tällä toisella täyspitkällään olla enempää kuin se on, antaen vain tunnistettavan musiikin sisällön puhua puolestaan. Timmit bassot, raikas diskantti ja stereokuvalliset elementit paikoillaan. Tsekkaa You Tubesta 10,000 Devils biisin video tai kuuntele oma suosikkini Delusions of Grandeur. Musiikin osalta pisteet yltävät yli arvosteluasteikonkin sillä tämän tahdissa tukka lentää ja tassu vippaa vaikka mummon vanhalla kissalla
LISÄMATERIAALIT Lisukkeina nähdään seitsemän kappaletta elokuvaa taustoittavia dokumentteja. Yrmyilevä Jeff Bridges tarjoaa silti hyvän kertakatselun kovapintaisena lainvartijana, jonka pikkuvanha teinityttö palkkaa kostamaan isänsä murhan vuoden 1878 vielä varsin pitkälti kesyttämättömässä lännessä. RABBIT HOLE · 2010 OHJAUS: John Cameron Mitchell PÄÄOSISSA: Nicole Kidman, Aaron Eckhart, Dianne Wiest PITUUS: 91:00 · Ikäraja: 13 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 1,78:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 & Dolby Digital 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 1 muu ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: - 86 HIFIMAAILMA 8/2011. Tosipohjaisessa tarinassa Mark Wahlberg näyttelee nyrkkeilijää, joka joutuu ponnistelemaan vastustajiensa lisäksi myös hulttiomaista valmentajaveljeään ja tukahduttavaa manageriäitiään vastaan. Kaikin puolin hyvin tehdyn ja aivan erityisen upeasti kuvatun elokuvan tarinassa ei ole todellista imua tai omaleimaisuutta. Kuvan pehmeydestä huolimatta laajoissa pinnoissa erottuu aavistuksen verran rakeisuutta. Lisukkeet on tallennettu teräväpiirtomuodossa ja niissä on suomenkielinen tekstitys. Tämäkin tavallaan sopii aiheeseen paremmin kuin keinotekoinen terävöitys sopisi, eikä siitä voi siksi vähentää pisteitä. Sinänsä harvoissa pimeissä sisäkohtauksissa on yllättävän vaikeaa erottaa detaljeja, jotka ikään kuin sulavat niiden vieressä oleviin varjoihin. Vaimon tuskaa pahentaa, että yliajoon syyllistynyt nuorukainen asuu edelleen samassa naapurustossa. Vastausta emme ehkä saa koskaan tietää, mutta Taistelija kuuluu kuitenkin lajityypissään ehdottomasti keskitasoa laadukkaampaan laitaan. · Ikäraja: 13 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 & Dolby Digital 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 2 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Rabbit Hole takaisin elämään Pulitzer-palkittuun näytelmään perustuvassa draamassa Nicole Kidman ja Aaron Eckhart tulkitsevat avioparia, joita on kohdannut yksi elämän pahimmista mahdollisista tragedioista: heidän pieni poikansa on kuollut auto-onnettomuudessa. B LU -R AY- A RV OST E L UT TEKSTI: JUKKA HALTTUNEN Kova kuin kivi Viime vuosina menestyksestä toiseen kulkeneiden Coenin veljesten tuore ohjaustyö on uusintaversio vuoden 1969 John Wayne -länkkäristä. Katsojasta kauempana olevat kohteet on saatu näkymään kohtuullisen terävinä samanaikaisesti lähellä olevien kanssa niin taidokkaasti, että katsoja pystyy helposti hahmottamaan tilojen mittasuhteita myös syvyyssuunnassa. TRUE GRIT · 2010 OHJAUS: Joel Coen & Ethan Coen PÄÄOSISSA: Jeff Bridges, Matt Damon, Hailee Steinfeld PITUUS: 110:20 min. Russell, päätyi tekemään elämäkertaelokuvan nyrkkeilijästä, kun nyrkkeilyelokuvia on ennestäänkin liikaa. Ajoittain soiva rauhallinen musiikki leviää kuitenkin moitteettomasti katselutilan etuosaan. Ambienssin vähäisyys kuitenkin korostaa elokuvan näytelmällistä taustaa vähän turhankin paljon. Osa nyrkkeilyotteluista esitetään lisäksi täysin toimivana tyylikeinona tv-kuvan resoluutiolla. KUVA Kuvanlaatu on yleisesti ottaen erinomainen. Lisäksi nähdään elokuvan traileri. Mikään näistä puutteista ei ole todella merkittävissä määrin häiritsevä, mutta ne pudottavat kuitenkin lopputuloksen aidolta huipputasolta. Kirjaimellisesti haudanvakavasta aiheesta huolimatta huippuhyvin näytelty elokuva sisältää myös aidolta elämältä maistuvaa huumoria. LISÄMATERIAALIT Levyn ainoa lisämateriaali koostuu saman julkaisijan viiden muun tuoreehkon teräväpiirtojulkaisun trailereista, jotka esitetään heti levyn aluksi. KUVA Täysleveä laajakangaskuva on laadultaan nykyisen teräväpiirtotarjonnan keskitasoa. THE FIGHTER · 2010 OHJAUS: David O. Musiikki on miksattu taitavasti pääkanaviin siten, että jopa yksittäisten instrumenttien paikantaminen on suurimman osan aikaa vaivatonta. Russell PÄÄOSISSA: Mark Wahlberg, Christian Bale, Amy Adams PITUUS: 115:28 min. KUVA Mestarikuvaaja Roger Deakinsin laajakangas toistuu teräväpiirtojulkaisussa oikein hyvälaatuisena, joskin ehkä hieman yliterävöitettynä. Se on selkeä, mutta ei täydellisen skarppi. Miehellä on puolestaan kokonaan omat tapansa pyrkiä tapahtuneen ylitse. Heitä näyttelevät Christian Bale ja Melissa Leo palkittiin rooleistaan Oscareilla. Vastaavasti myös kaikkein kirkkaimmat kuvat näyttävät harmaiksi ylivalottuneilta. ÄÄNI Dialogivetoiset draamat eivät yleensäkään pysty tekemään kovin suurta vaikutusta ääniraidallaan, eikä Rabbit Hole ole tästä poikkeus. Kuusi muuta lyhyttä dokumenttia taustoittaa itse elokuvan tekoa, mutta ne ovat kaikki melko lyhyitä, yhteenlasketulta kestoltaan vain runsaat 37 minuuttia. Taitavalla kaiutuksella otteluareenat saadaan kuulostamaan juuri itsensä kokoisilta. Ainoa pienen pieni häiriötekijä on kuvan aavistuksenomainen pehmeys, joka saa aikaan tuskin havaittavan määrän ääriviivasumeutta. Äänitehosteiden kanssa ei temppuilla liikaa, mutta myös ne on aseteltu omille paikoilleen tarkasti ja tilan tuntua luotu sen kokoon oikeassa suhteessa mitoitetulla kaiutuksella. Niistä pisin on runsaan puolen tunnin mittainen, elokuvan alkuperäisen tarinan kynäilleen kirjailija Charles Portisin esittely. Naisystävänä vakuuttaa Amy Adams. ÄÄNI Äänimiksaus on luontevalla tavalla ilmava. Ne kaikki on tallennettu teräväpiirtomuodossa. LISÄMATERIAALIT Levylle ei ole tallennettu minkäänlaista lisämateriaalia, mikä on sen sisältämän elokuvan korkea laatu huomioiden jopa jonkin verran yllättävää. Katseluun tuo lisää tunnelmaa ajoittain ympäri katselutilaa vonkuva erämaan tuuli. Silloin kun ei liikuta valoisuuden ääripäissä, kuvassa ei kuitenkaan ole juuri toivomisen varaa. Ylipäänsäkin kohtalaisen haalean kuvan sekä värikylläisyydessä että kontrastissa olisi jonkin verran parantamisen varaa. Yökohtauksissa ulkona tilanne on hiukan parempi. Runsaissa sisäkohtauksissaan ruskean sävyihin voimakkaasti painottuva väripaletti toistuu todella luonnonmukaisesti, ja hämärissäkin kohdissa erottuu yksityiskohtia. · Ikäraja: 15 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 9 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Taistelija Miksi yksi modernin amerikkalaisen elokuvan suurista neroista, David O. Vastakkaisin tavoin käsitelty suru näyttääkin olevan ajamassa paria peruuttamattomasti erilleen. ÄÄNI Kuten etukäteen saattoi arvatakin, ääniraita herää vakuuttavimmin eloon nyrkkeilyottelujen aikana, jossa iskut mäjähtelevät aidon oloisesti kohteisiinsa ja suuret yleisöjoukot hurraavat koko katselutilassa kuulijaa ympäröiden. Alkuvuodesta peräti kymmenen Oscarin ehdokkaana ollut elokuva ei voittanut ainoatakaan pystiä, mikä ei sitä katsoessa oikeastaan yllätä. Ottelujaksot muodostavat kuitenkin lopulta melko pienen osan enimmäkseen dialogipainotteisessa draamassa
Dokumenteissa on suomenkielinen tekstitys mutta vain traileri on teräväpiirtomuodossa. Hereafter Muutamia loistavia elokuvia vielä vanhoilla päivillään ohjannut näyttelijälegenda Clint Eastwood jatkaa nyt jo heikkenevää ohjaustensa sarjaa tuonpuoleista ja kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuutta pohtivalla draamalla. Valtaosin erämaamaisemiin sijoittuvan tarinan kuvat tuntuvat luonnonmukaisuudellaan hehkuvan kuumuutta katsomoon saakka. Hienoimmin tyylitellään tietenkin massiivisen tsunamin aikana, jolloin bassokaiutinta todella koetellaan. Charles Bronson on huuliharppua soitteleva arvoituksellinen kostaja, Henry Fonda jäätävä psykopaattitappaja, ja Jason Robards velmu lainsuojaton. HEREAFTER · 2010 OHJAUS: Clint Eastwood PÄÄOSISSA: Matt Damon, Cécile De France, Bryce Dallas Howard PITUUS: 129:02 min. Näyttää siltä kuin kuvan masteroinnissa joku olisi ottanut lähtökohdaksi vanhan dvd-julkaisun ja lähtenyt sitten keinotekoisesti terävöittämään sitä kohti normaalia hd-tasoa, vain jättääkseen homman puolivälissä kesken. Mutta myös myöhemmissä draamajaksoissa on nähty riittävästi vaivaa, että esimerkiksi Lontoon kadut ja koulun pihat kuulostavat vakuuttavilta. Niiden yhteenlaskettu pituus on yli 40 minuuttia. Elokuvan alkuperäinen perus-DTS kuulosti suunnilleen samanlaiselta: kaikki puhe ohjataan keskelle, ajoittainen musiikki leviää katselutilan etuosaan edes ilman minkäänlaista soitinten erottelukykyä, ja takakanavat ovat käytännössä koko ajan hiljaa. Mutta muuten laadukkaan kokonaisuuden pilaa aivan onnetonta tasoa oleva terävyys. Myös liioiteltu värikylläisyys ampuu yli. Kommenttiraitaa ei ole tekstitetty. Edes kuvan vasemmassa reunassa katsojaa lähestyvän junan ääni ei liiku takakanavaan asti. Nimihahmo on pieni orpo possu, joka ryhtyy opiskelemaan jäniskoiraksi ollakseen farmariisännälleen niin hyödyllinen, ettei tämä raaskisi tehdä hänestä joulukinkkua. Tuskinpa lapset tätä katsoessaan ääniraidan laatuun suurta huomiota kiinnittävätkään. Moitteeton erottelukyky myös hämäräkohtauksissa, kirkkaus, selkeys ja lämmin värikylläisyys ovat sen hyviä puolia. KUVA Huuliharppukostajan Blu-ray-toteutus on onnistunut oikein mallikkaasti. Painavasta aiheesta huolimatta elokuvan muistettavimmaksi osuudeksi jää alun vaikuttava tsunamijakso. Vieraiksi on saatu elokuvaohjaajat John Carpenter, John Milius ja Alex Cox, ja heidän lisäkseen äänessä on pari elokuvahistorioitsijaa, näyttelijöitä sekä kuvausryhmän jäseniä. Hereafter on viimeisen päälle laadukkaasti tehty, mutta alkaa edetessään tuntua harmillisen sisällyksettömältä. LISÄMATERIAALIT Levylle ei ole tallennettu minkäänlaista lisämateriaalia, ja valikon virkaakin toimittaa vain rivi kryptisiä symboleja. Viisi dokumenttia taustoittaa elokuvan tekoa. KUVA Lastenelokuvan kuvanlaatu jättää hyvin ristiriitaisen olon. Miksausta ei ole lähdetty tekemään niin perusteellisesti uusiksi, että luodit viuhuisivat ympäri huonetta, eikä sellainen varmaan kovin luontevalta kuulostaisikaan. Tämän vastapainoksi erikielisiä tekstityksiä on tarjolla melkoinen määrä. BABE · 1995 OHJAUS: Chris Noonan PÄÄOSISSA: James Cromwell, Magda Szubanski, Christine Cavanaugh PITUUS: 91:55 · Ikäraja: 3 KUVA: 1080p/24 (VC-1) · 1,78:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 20 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: HIFIMAAILMA 8/2011 87. Muutaman minuutin mittaiset infopätkät voi katsoa joko elokuvan lomassa tai erikseen. Kaikki lisukkeet ovat teräväpiirtomuodossa, mutta niitä ei ole tekstitetty suomeksi, mikä on etenkin pitkän dokumentin kohdalla todella vahinko. Kommenttiraidalla on suuri määrä väkeä. LISÄMATERIAALIT Lisukkeista ylivoimaisesti laajin on ohjaaja Eastwoodin uraa 35 viime vuoden ajalta perusteellisesti taustoittava dokumentti The Eastwood Factor, jonka pituus lähes puolitoista tuntia. Paatoksessaan ajoittain miltei aavistuksenomaisesti säröytyvä musiikki soi katselutilan etuosassa leviämättä edes kunnolla sen laidoille, ja äänitehosteet tekevät samoin. Kuva ei ehkä ole kaikkein terävimmästä päästä, mutta se on selkeä ja kaikki yksityiskohdat erottuvat siitä hyvin riippumatta siitä, onko valoa runsaasti vai niukasti. Yhdessä tuotannonaikaisen kuvagallerian kanssa niiden pituus on 83 minuuttia. ÄÄNI Äänimaisema noudattelee oman aikakautensa tyyliä. LISÄMATERIAALIT Elokuvasta on tallennettu levylle sekä alkuperäinen teatteriversio että restauroitu versio, joka on alkuperäistä 37 sekuntia pitempi. · Ikäraja: 15 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 & Dolby Digital 2.0 mono (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 8 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Babe Yksi vuoden 1995 sympaattisimmista yllättäjistä oli tämä australialainen lastenelokuva, joka esitteli ensimmäistä kertaa laajalle yleisölle sittemmin lastenelokuvissa ja -ohjelmissa yleistyneet, realistisen näköisesti puhuessaan suutaan liikuttavat eläinhahmot. Leonen edellisen ohjauksen arkkityypit hyvä, paha ja ruma ovat siis mukana myös tässä elokuvassa, tuloksena toinen klassikko peräjälkeen. Lisäksi nähdään elokuvan traileri. Juoni limittää keskenään kolmen eri tavoin kuoleman läheisyydessä käyneen tai oleskelevan ihmisen tarinat ja pyrkii pohtimaan ihmiselämän lyhyyttä ja sen jatkumisen mahdollisuutta. · Ikäraja: 13 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 12 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Huuliharppukostaja Italialainen ohjaajalegenda Sergio Leone teki klassisen dollaritrilogiansa jälkeen ilman Clint Eastwoodia massiivisen länneneepoksen, joka tarkasteli sivistyksen ja teollistumisen vähittäistä leviämistä kesyttömään länteen. ÄÄNI Äänen suhteen suoriudutaan paremmin. Claudia Cardinale näyttelee kaunista leskeä, jonka tilan häikäilemätön rautatieparoni haluaa lunastaa itselleen. Sen lisäksi elokuvan ohessa on saatavilla sarja lyhyitä tietoiskuja nimikkeellä Focus Points, joissa tekijät kertovat lisää muutamista elokuvan avainkohdista. Ne olivat tuolloin osa Baben uutuudenviehätystä, mutta hurmaava tarina viehätti ja viehättää edelleen myös onnistuneella sekoituksellaan huumoria ja surumielisyyttä, kuten myös hersyvän hauskalla hahmogalleriallaan. Vaikuttavimmin toimivat vedenalaisjaksot, joissa veden äänet ympäröivät katsojan täydellisesti. ÄÄNI Myöskään ääniraidan suhteen ei ole nähty paljoa vaivaa, mikä on tietysti kohderyhmä huomioiden ymmärrettävää. Useissa pimeäkohtauksissa on vaikea erottaa yksityiskohtia. Sen minkä kuvasta erottaa, näkee kyllä selkeästi, mutta osa jää pimentoon, mikä on isolle elokuvalle hiukan nolostuttavaa. KUVA Tsunamijakson aikana kuva näyttää oudosti ylivalottuneelta: sininen taivas ja muutkin paljon valoa sisältävät kohteet palavat lähes valkoisiksi asti. Elokuvan myöhemmässä vaiheessa yleisvaikutelma on tätä vastoin pikemminkin haalistunut. ONCE UPON A TIME IN THE WEST · 1968 OHJAUS: Sergio Leone PÄÄOSISSA: Claudia Cardinale, Charles Bronson, Henry Fonda PITUUS: 165:24 / 166:01 min
Laitteet IR-kaapelilla yhdistämällä virrat ja näytön kirkkaus toimivat synkronoidusti.. TES TI : P R I M AR E C D2 2 -S O ITIN JA I22 DAC - VAHVISTIN TEKSTI JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN KUVAT: MAURI ERONEN JA VALMISTAJA M I R P 88 HIFIMAAILMA 8/2011 E R A Sekä vahvistimen että soittimen kanssa toimitetaan samanlainen, hentorakenteinen yleiskaukosäädin. Painikkeita on reilusti, ja toimintojen merkintä on paikoin heikkoa
Symmetrian puutteesta huoli- matta sommittelu miellyttää silmää. Ylinäytteistys tehdään suoraan pyörittimeltä saatavalle AES/EBU-digitaalisignaalille. HIFIMAAILMA 8/2011 89. Asialleen omistautuvat PRIMAREN EISA PALKITTU 32 SARJA ON SAANUT PIKKUVELJEN. Eri tehtävät on myös erotettu omille piirilevyilleen. Ohjauslogiikka on Toshiban kehittämä, ja sen viiden sekunnin välimuisti minimoi valmis- tajan mukaan jitterin ja ulkoisten värähtelyjen aiheuttamat ongelmat. Kotelot seisovat kolmen tassun päällä, minkä ansiosta ne eivät keiku, vaikka alusta olisi hieman epätasainen. Laitteiden valkea vfd-näyttö on helposti luettavissa. Viimeistelyssä on paljon samoja piirteitä, ja etulevy erkanee edelleen muusta kotelosta simppelin mutta designillisesti onnistuneen uran avulla. Painoa kummallakin on noin 10 kiloa. VAHVISTIMEN DAC VERSIO HYVÄKSYY ÄÄNEN MYÖS DIGITAALISENA. P rimare CD22 ja I22 seuraavat viisi vuotta sitten esiteltyjä CD21- ja I21malleja. CD-levyä toistettaessa CD22:n voi asettaa yhteen useammasta ylinäytteistystilasta. Kokonaisuutena parivaljakko on vähäeleisen upea. PUOLITTUNEESTA HINNASTA HUOLIMATTA 22 MALLIEN VIIMEISTELY ON ELEGANTTIA JA RAKENNE LUOTTAMUSTA HERÄTTÄVÄÄ. Nimen samankaltaisuudesta huolimatta parivaljakko on käynyt läpi muodonmuutoksen niin ulkoa kuin sisältäkin. Painikkeiden määrä on vähentynyt entisestään, ja CD-soittimen symmetrinen etulevy on vaihtunut suorastaan rohkeaan elementtien sijoitteluun. USBmassamuistiliitäntä on hätätapauksia varten, sillä se tukee vain MP3- ja WMA-tiedostoja. Kirkkausasteita on pimennyksen lisäksi kolme. CD SOITIN CD-soitin on toiminnaltaan pelkistetty. Harjattu teräs on paksua ja rämisemätöntä. Soittimen prosessori saa käyttöjännitteensä hakkurivirtalähteeltä, mutta äänen analogi- ja digitaaliasteille virta viedään suoraan muuntajalta regulaattoreiden kautta. Signaalinkäsittelyssä Primare luottaa Texas Instrumentsin piireihin. Soittimen ja vahvistimen ollessa IR-kaapelilla toisiinsa kytkettynä näyttöjen kirkkaus vaihtuu samanaikaisesti kaukosäätimestä. Kaukosäätimen punainen painike vaihtaa toistoa välillä 44K1/48K/96K/192K. Äänelle on analoginen stereoanto RCA-liittimin sekä koaksiaalinen ja optinen digitaalilähtö. DA-muunnin on yksibittinen PCM1792A ja ylinäytteistys tapahtuu asynkronisella SRC4382-konvertterilla. Mittaukset vahvistavat väitteet, eikä jitteriä ole
Otot voi kuitenkin nimetä itse. Vahvistimen pääteaste on toteutettu Primaren omilla UFPD-moduuleilla (Ultra Fast Power Device). Primaren mukaan kaiuttimen suurellakaan impedanssivaihtelulla ei ole merkittävää vaikutusta vahvistimen taajuusvasteeseen, vaikka tällainen käyttäytyminen on tyypillisesti D-luokan päätteiden ongelma. Jitter linjalähdöistä koaksiaalisella digiotolla (yllä) ja CD-toistossa (alla). Laadukkaasti releillä toteutettu oton valinta tapahtuu vahvistimen etulevystä kahta selauspainiketta käyttämällä. Käytännössä tämä ilmenee niin, että basso soi hiukan köykäisemmin kuin vertailukoneessa, ja äänikuvakin on pykälän suurpiirteisempi. S/PDIF USB, RS232, triggeri, IR in ja out KUUNTELUARVIO Mikael Nederström Selkeä Kuulas, selkeä ja napakka soundi, joka on enemmänkin kepeä ja läheinen kuin auktorisoidun syväpuhdas. Jitter on olematonta mittausjärjestelyn rajoissa. SIMPPELIN MONIPUOLISET Sekä vahvistimen että soittimen mukana toimitettava yleiskaukosäädin ei selvästikään ole räätälöity kyseisille laitteille. 119 ps Suorituskyvyssä on selviä eroja kanavien välillä. Sama ilmiö on havattavissa intermodulaatiosärön osalta. Antoaste on toteutettu MOSFET-transistorilla. suhde on tavallista A/B-rakennetta parempi, ja vahvistimen tehonkulutus onkin hillityssä kuuntelussa tyypillisesti vain noin 26 wattia (1 W @ 8 ohm). Säädin tulee ensin asettaa oikeaan toimintatilaan AMP- tai CD-painikkeella. Äänenvoimakkuus ulottuu nollasta 79:ään yhden kokonaisluvun eli desibelin kokoisin askelin. Signaalitiellä ei ole ainoatakaan kondensaattoria. Asetuksista voi määritellä lisäksi heti käynnistyksen jälkeen asettuvan alkuvoimakkuuden. UFPD-vahvistimissa käytetty takaisinkytkentä seuraa signaalia aktiivisesti ja muokkaa signaalia tarpeen mukaan. Neljännen analogitulon voi määritellä kotiteatteritilaan, jolloin vahvistimen oma äänenvoimakkuussäädin ohitetaan. D-luokan päätteiden hyötyCD-soittimen pintaliitoskomponenttien tarkoitus on pitää signaalivedot mahdollisimman tehokkaana. Tehonkulutus ..............................................................26 W Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS ..........................................1,9 V Antoimpedanssi, 1 kHz ............................................ Vasemman kanavan tuottama harmoninen särö on vähäisempää, ja toinen harmoninen komponentti puuttuu käytännössä kokonaan. ja opt. 8 MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste linjalähdöistä. VAHVISTIN I22-vahvistimen perusversiossa on neljä RCAanalogiottoa, mutta laitteen voi hankkia myös 400 euron hintaisella DAC-päivitysmoduulilla varustettuna. Vahvistimen äänenvoimakkuus säätyy tilasta riippumatta aina +/-painikkeilla ja vahvistintilassa myös vasen/oikea-kursoripainikkeilla. 90 HIFIMAAILMA 8/2011. Analogiotot ilmaistaan numeroin yhdestä neljään ja digiotot sanallisesti. Diskantin puhtaus ei pääse aivan huipputasolle, vaan lievä sihahtelu kuuluu nopeissa hi-hatin hakkaamisissa. USB-otto on soittimesta poiketen B-tyyppiä, joten vahvistimen voi kytkeä suoraan tietokoneeseen, jolloin se toimii ulkoisena DA-muuntimena/äänikorttina. Esivahvistinlähdön lisäksi takalevyssä on kiinteän antotason tallennuslähtö sekä ohjaamiseen tarkoitetut infrapuna-liitännät, triggerianto sekä RS232-portti. Tyhjäkäynnillä kulutus on watin alhaisempi, ja 10 watin antoteholla kulutus nousee 48 wattiin. Rullaava soundi on kuitenkin mukavan ehjä ja menevä, joten useimmilla levyillä viimeistä basson tömähdystä, suurinta syväpuhtautta tai äänikuvallista tarkkuutta ei tule ikävä. Heikomman kanavankin mukaan mittaustulokset ovat silti miltei kiitettäviä, eikä varsinaista huomattamista ole. Rasittamattoman yleispätevä soundi. 94 ohm Häiriöetäisyys, A-paino ..........................................108,5 dB Harmoninen särö, 1 kHz .......................................0,0017 % IM-särö, 2nd/3rd...................................... Jokaisen oton äänenvoimakkuutta voi hienosäätää erikseen välillä 9 +9. Vahvistin ilmoittaa näytössä valitun oton ja äänenvoimakkuuden. 0,0012/0,0011 % Kanavatasapaino, 1 kHz ..........................................0,12 dB Kanavaerotus, 1 kHz ................................................105 dB Jitter, 44,1 kHz/16 bit .............................................. TES TI : P R I M AR E C D2 2 -S O ITIN JA I22 DAC - VAHVISTIN SOITIN Primare CD22 Hinta: 1 299 Mitat (lxkxs): 43 x 10,6 x 37,5 cm Massa: 10,5 kg Formaatit: Äänilähdöt: Muuta: CD/MP3/WMA RCA, koaks. DAC-versiossa ottojen määrä kasvaa optisella, koaksiaalisella ja USB-liitännällä
81,6 dB ............. Keskialuetta leimaa lievä kuivakkuus, mutta vastapainona on mukaansatempaavaa nopeutta ja tarkkaa sävykkyyttä. Alin basso on kyllä kiinteä ja menevä, mutta ajoittain vertailuvahvistimen painava auktoriteetti innostaa enemmän. S/PDIF Häiriöetäisyys, A-paino .................. , www.primare.net 91. Kelaus on toteutettu samalla tavalla kuin DVD-soittimissa: kelausnäppäimen yksi painallus aktivoi kelauksen, toinen nopeuttaa kelausta ja play palaa normaaliin toistoon. Powercube-tehomittaus. Parina ne täydentävät toisiaan hyvin. Muuten kokonaisuutena hyvissä mittaustuloksissa ei ole eroa analogisen ja digitaalisen linjatulon välillä. Ylärekisteri on viiltävän elävä ja avoin. 15 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W ............................0,1/0,1 dB ...................................................... 0,005 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ........ CD-soittimen tekninen toteutus on pitkälti moitteeton, mutta kanavien välillä on eroa suorituskyvyssä. 82,0 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ....... Analog ............... Hyvän hyötysuhteen ansiosta tehonkulutus on alhainen. Vahvistin on yleisilmeeltään kuulaan sävykäs, ja se piirtää hyvin yksityiskohtia. Kanavaerotus korkeilla taajuuksilla on melko vaatimaton. 0,005 % ............ 0,02 ohm Voimakkuussäädin ....................................digi, 1 dB portaat Linjatulon yliohjaustaso ............................................ Kokonaisuus ei kuitenkaan ole yhtä yleispätevä tai miellyttävä kuin samassa sessiossa kuunneltu CD-soitin. Pientä yläpään kovuutta ja keskialueen kuivuutta lukuun ottamatta erittäin innostava vahvistin. Turhiakin painikkeita sisältävään säätimeen olisi suonut myös suoravalinnat. VAHVISTIN Primare I22 DAC Hinta: 1 399 (vahvistin), 400 (DAC-moduuli) Mitat (l x k x s): 44 x 10,6 x 42 cm Massa: 10 kg Linjatulot: DAC-moduuli: Linjalähdöt: Muuta: 4 x RCA Opt. Taajuusvaste alkaa laskea hiljalleen 10 kilohertsin yläpuolella ja reagoi aavistuksen ylemmillä taajuuksilla impedanssiltaan laskevaan kaiuttimeen. 7 MITTAUSTULOKSET Primare I22 DAC Vahvistimen voimakkuus reagoi valitettavan hitaasti kaukosäätimen pohjassa pidettyyn näppäimeen, mutta onneksi tarjolla on mykistyspainike. CD-soitin tottelee kaukosäädintä huomattavasti nopeammin kuin etulevyn raidanvaihtopainikkeita. Tekninen Vahvistimen ääni on kuivakan viileä, joskin iskevä, eloisa ja yksityiskohtainen. Myös USB-otto toimii yllätyksettömästi. HIFIMAAILMA 8/2011 YHTEENVETO Primaren edullisempi soitinvahvistin-kaksikko on hienosti viimeistelty ja tuntumaltaan ensiluokkainen. Eloa ja iskua löytyy kyllä varsinkin kevyemmällä musiikilla ja erityisesti keskialueen sävyissä. Bassotoisto on napakka, ja virveli paukahtaa vakuuttavasti. Vahvistimen käyttöaluetta voi laajentaa erillisellä DA-muunninmoduulilla, mutta sen hinta on laitteiden hintaluokka huomioiden melko korkea. Herkemmällä äänityksellä vahvistimen ote saattaa kuulostaa hivenen suoraviivaiselta, mikä vie soundista lämpöä ja mehevyyttä. Soitin on ääneltään selkeän napakka ja yleispätevän kuulas, äänikuvaltaan hieman suurpiirteinen. CD-soitin + Viimeistely ja tuntuma + Kuulas ja yleispätevä ääni Etulevyn painikkeiden hitaus Kanavien välinen ero mittauksissa Vahvistin + Viimeistely ja tuntuma + Innostava ääni Hidas äänenvoimakkuussäätö kaukosäätimellä Antotehon riippuvuus vaihekulmasta Lisätietoja: www.ah-hi systems. Kokonaisuutena mittaukset ovat kuitenkin hyviä. Vahvistimen oton valinta tehdään kaukosäätimen ylös/alas-nuolinäppäimillä, mutta tästä ei ole käyttäjälle kerrottu kuin käyttöohjeessa. Virtalähde kyykkää alle neljän ohmin kuormilla. Vahvistimessa käytetty D-luokan pääte toimii viileänä eikä ole täysin tunteeton oikealle kaiutinkuormalle tai alhaisille impedansseille. ja koaks. S/PDIF, USB (B) tallennus- ja esivahvistinlähtö RS232, triggeri, IR in ja out KUUNTELUARVIO Mikael Nederström Suorasointinen Siisti mutta samalla aavistuksen viileä ote musiikkiin. 0,002/0,003 % .. 0,003/0,003 % Antoteho on melko voimakkaasti riippuvainen kuorman vaihekulmasta ollen alhaisempi induktiivisiin kuormiin. 14 ampeerin virranantokyky on melko vaatimaton. >3,0 V Linjatulon impedanssi ........................................... Useamman raidan nopea Integroidun vahvistimen pääteasteessa on Primaren kehittämä D-luokan UFPD-vahvistin. Bassopää on maukkaan tiivis ja sävykäskin muttei kaikkein napakin. Erillinen DAmuunninmoduuli näkyy oikeassa yläreunassa Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). yli hyppääminen on mahdotonta etulevystä, mutta säätimellä soitin reagoi painalluksiin välittömästi. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm .............................25/48 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm ........................ Suojapiirit eivät kytkeydy helposti yli yhden ohmin kuormilla, ja vahvistin antaa särötason kasvaa korkeaksi. 109/194/112 W Virranantokyky.............................................................13 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz ...........................
Monien laitevalmistajien tapaan varsinaista sovelluksia keskittävää hubia ei ole, vaan palveluihin pääsee käsiksi päävalikosta. DVD-kuvaa ei voi skaalata komponenttiantoja käytettäessä. Suorituskykyerojen spekulointi on testaamatta mahdotonta, mutta S480:ssä on tuuletin, joka halvimmasta mallista puuttuu, mikä mahdollisesti viittaa eroihin käytetyssä piirisarjassa. Takalevyn USB pyhittyy todennäköisimmin kiinteälle BD-Live-muistille, koska soittimessa ei ole sisäistä muistia ekstroja varten. PIENIMUOTOISIIN KUORIIN KÄTKEYTYVÄ SONY DVP S480 TARJOAA MUTKATONTA BLU RAY TOISTOA NYKYAJAN LISÄMUKAVUUKSILLA. ja muotoilultaan pelkistetty. Oman kapulan lisäksi soitinta voi ohjata Applen mobiililaitteisiin tehdyllä kaukosäädinohjelmalla. Soittimen matalapro ikotelo on kevyt HATARIA LISÄPALIKOITA Kaukosäädin jatkaa soittimen viitoittamalla tiellä ja on rakenteeltaan kevyt. Näppäimien tuntuma on hyvä, mutta käytettävyyden kannalta kokonaisuus kärsii hieman Sonyn ras- 92 HIFIMAAILMA 8/2011. Videotuki kattaa perusformaattien lisäksi myös MKV-tiedostot, mutta toimivuus oli testaamisen aikaisella ohjelmistolla epävarmaa. Hätätapauksessa kuvan lähettäminen onnistuu myös komponentti- ja komposiittiannoista. Sony esitteli Berliinin IFA-messuilla uuden BDP-S185:n, joka tulee ilmestyy lokakuussa myyntiin alle sadan euron hintaluokkaan. Sony osaa lähettää äänen monikanavaisena myös DSD-muodossa, jos SACDlevylle monikanavaraita on tallennettu. Käyttäjän ei kuitenkaan tarvitse reagoida siihen kuin kuittaamalla, sillä yhteys muodostuu uusiksi itsestään. Lähiverkon palvelimilta Sony osaa streamata kuvaa, ääntä ja videota. Etulevyn eteenpäin jyrkästi taittuva alaosa sisältää virtanäppäimen lisäksi kolme tärkeintä ohjauspainiketta, ejectin, toiston sekä pysäytyksen. TES TI : S O N Y BDP- S 4 8 0 -B LU- RAY- SOITIN TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Perusta kunnossa SUORITUSKYKY KEHITTYY MYÖS KOHTUUHINTAISISISSA SOITTIMISSA. Liitinpaneelissa on yksi HDMI-lähtö, joka osaa SACD-levyillä antaa äänen sekä alkuperäisessä DSD-muodossa että PCM-ääneksi purettuna. Toisaalta soitin kyllä reagoi painalluksiin ripeästi. Osa tiedostoista ei lähtenyt lainkaan pyörimään, eikä käyntiin E lektroniikkajätti Sonyn tämänhetkinen Blu-ray-soitinmallisto pinoutuu mallin BDP-S380 päälle. kaahkosta x-cross media bar -valikkosysteemistä. Nyt testattu BDP-S480 lisää ominaisuuksiin 3D-tuen, DLNA-verkkotoiston ja webbiselaimen. Ensimmäisellä käynnistyksellä soitin ilmoitti uudesta ohjelmistoversiosta, jonka lataaminen ja asennus kesti kymppimegaisella nettiyhteydellä vain kolmisen minuuttia. Soittimen prosessoriteho ei riitä pyörittämään liukuanimoituja kuvakkeita sulavasti sama ongelma tosin vaivaa lähes kaikkia valmistajan laitteita PS3:a lukuun ottamatta. Harvalukuisen katraan oppii toki helposti ulkoa. Erittäin kapeat painikkeet eivät ole valaistuja, mutta play-painikkeessa on pieni kohouma, jotta sen löytää pimeässä. Sovellus toimii muuten hyvin, mutta se ilmoitti toistuvasti hävittäneensä yhteyden soittimeen. Julkisivun oikeassa reunassa on USBliitäntä lisävarusteena saatavalle WLAN-adapterille (UWA-BR100) tai massamuistilaitteelle. Nykytrendin mukaisesti myös S480 sisältää nettiä hyödyntäviä sovelluksia. Kenties ainoa suomalaisia kiinnostava streamauspalvelu on YLE Areena, joka on soittimessa toteutettu varsin hyvin
Käyttökelvottomana soitin saa nolla pistettä kyseisessä testissä. Kokonaisuutena leppoisa toisto on rasittamaton, mutta ei yllytä äänensävyllisten asioiden tutkimiseen. + Hiljainen + Hyvä kuvanlaatu + Melko nopea + Rasittamaton ääni stereolähdöstä Verkkotoiston epävarmuus Raskaasti toimiva päävalikko Taajuusvaste analogisesta stereoannosta. 157 ps Nopeustestien summa ................................... Mekaanisen tykytyksen sijaan esiintyjille myönnetään oikeus itseilmaisuun. 0,0017 %/0,0977 % Intermodulaatiosärö, 2nd/3rd ............... DVD-levyillä kohinanvaimennuksessa on bugi, joka aiheuttaa kuvan tökkimistä. Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS ..........................................2,0 V Häiriöetäisyys, A-paino .............................................104 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 0/60 dBFS ... Toistoa ei voi kutsua piirroltaan täsmälliseksi, mutta mikään ei estä kytkemästä sitä tavallisen stereovahvistimen eteen ainoaksi CD-soittimeksi. Musiikkitiedostoista tuettuna ovat MP3, AAC, WMA9 ja WAV. 0,0011 %/0,0527 % Kanavatasapaino, 1 kHz ..........................................0,03 dB Kanavaerotus, 1 kHz ................................................104 dB Jitter, 44,1 kHz/16 bit .............................................. DLNA-streamauksessa on merkittäviä puutteita, ja nettisovellusten hyöty jää pieneksi. 6 lähtevillä kelaaminen ollut mahdollista. Suorituskyky ei ole parantunut viime vuoden malleista, mutta hiemankin vanhemman soittimen omistajaa BDP-S480:n ripeä toiminta taatusti ilahduttaa. 95/100 (HD), 55/80 (DVD) *Aika on vertailukelpoinen Hifimaailman aikaisempien Bluray-testien kanssa Mittaustulokset ovat moitteettomia, mutta intermodulaatiosärö on melko korkea. ilman numerossa 8/2010 testattu Sony BDPS370 suoriutui käytetystä latauskokoelmasta noin 10 prosenttia nopeammin. Hi maailma käyttää soittimen latausnopeuden testaamiseen kuutta elokuvaa, joiden käynnistymiseen kestävä aika lasketaan yhteen. Pelti yrittää sähäyttää, mutta transientin voima jää puolitiehen. Basso on pikemminkin taustatahdittajan rooliin, eikä heruta suurpiirteisyydellään kiinteyttä ylistäviä ilonkiljahduksia. Kuvaa ei rajata reunoilta, ja yksityiskohdat säilyvät 1080p-tarkkuuteen muutettuna. S480 on hintaluokassaan nopea, vaikka edellisvuoden malleihin nähden suorituskyky ei olekaan parantunut. 11 min 45 s * HQV-testit.................................... 20 Hz 0,00 dB, 20 000 Hz 0,11 dB. Jitter analogisesta stereoannosta. Sony BDP-S480 Hinta: 179 Mitat (l x k x s): 43 x 3,6 x 19,9 cm Massa: 1,7 kg Lisätietoja: www.sony.fi LIITÄNNÄT Kuva: Ääni: BD-Livemuisti: Massamuisti: Verkko: HDMI, komponentti, komposiitti Analoginen stereo, koaksiaalinen S/PDIF USB USB Ethernet, WLAN (lisävaruste) FORMAATTITUKI Levyt: Blu-ray (3D), DVD, AVCHD, SACD, CD Verkkotoisto: DLNA Tiedostot: JPEG, MP3, AAC, WAV, WMA, MPEG-1/2/4, WMV, AVCHD H.264, MKV, DIVX, XVID USB-tuki: FAT16/32, NTFS KUUNTELUARVIO Soitanta on piirroltaan reunoiltaan pehmennettyä, mutta rytmi etenee kepeän vapaasti fraseeraten. Sonyn mittaustuloksissakaan ei ole mitään äänenlaatuun liittyvää huomauttamista. Nopeat sävelkulut soljuvat kuin itsestään liukkaasti eteenpäin valuen. 24p-tiedostot esitetään 60 hertsillä, joten liikkeessä on näkyvissä hieman tökkimistä. Videoprosessorin tekoäly vaikealla lähdemateriaalilla toimii toisinaan, mutta välillä kuvan pystytarkkuudesta katoaa puolet. Soittimen käynnistys kestää kaikkiaan noin 20 sekuntia, mutta levykelkka aukeaa jo noin kolmessa. Vastapainona S480-soittimen reaktioaika käyttäjän komentoihin on hieman parantunut, ja esimerkiksi ponnahdusvalikkojen kutsuminen elokuvan pyöriessä on nopeampaa. HIFIMAAILMA 8/2011 93. Kuvanlaatu on lähes joka tapauksessa erinomainen myös DVD-levyillä ja äänenlaatu riittää päätoimiseksi CD-soittimeksi. Blu-ray-levyllä kohinanvaimennus toimii tökkimättä ja on melko tehokas. Hi maa- YHTEENVETO Tämänhintaisen soittimen ostaja saa rahoilleen vastinetta, jos sitä on tarkoitus käyttää vain ydinosaamisalueellaan, Blu-ray-soittimena. Äänenlaatu analogisista lähdöistä on miellyttävän rauhallinen. Kuvatuki rajoittuu JPEG-tiedostoihin. MITTAUSTULOKSET KUVA JA ÄÄNI SIISTISSÄ SOVUSSA DVD-kuvan skaalauksen ja lomituksenpoiston jälki on siistin tasaista niin lmi- kuin videopohjaisella materiaalilla. Diskanttipäässä kuuluu helähdyksen sijaan latistunut sihahdus
Ilmoitusaineistot toimituksen osoitteeseen tai sähköisessä muodossa aineistot@hi maailma. Myydään Stello AI320 integroitu highend-vahvistin. uutena tällä viimeistelyllä oli 1650 euroa. 050-5552787, juha.tolvanen@wippies.com Tannoy Sensys 1 (3 kpl), uudet. Täysin virheetön kunto. Suunniteltu käytettäväksi seinän lähellä. Hinta: 135 - Turku P. Hinta: 900 - Kajaani P. Yritimme todellakin löytää jotain valittamista, mutta se on vaikeaa sen vuoksi emme pysty antamaan kaiuttimelle todistukseen kuin täydet pisteet. Varma hankinta!" Uusi, laaja kaiutinmallisto on saapunut valikoimaamme! Meiltä myös tv:n seinätelineet, tv-pöydät, av-kalusteet ja valkokankaat! Tutustu kuvastoomme: www.hangontuonti.com Maahantuonti ja tukkumyynti: mustat 2990,- viilut 3490,- www.seiren. 94 HIFIMAAILMA 8/2011. Hinta: 820 - Helsinki tuomo.laakso@gmail.com Infocus Screenplay 5700 + kangas. Modattu soimaan vielä paremmin. 044-3395822, ticore@hotmail.com Usher Mini Dancer-2 kaiuttimet. (08) 636633 Velodyne DD15 subwoofer vaativalle harrastajalle. 044-9900099, markkukoskela@luukku.com Tutustu uusiin nettisivuihimme DYNAUDIO FOCUS 110 kaiuttimet +DYNAUDIO STAND 2 jalustat, kirsikkaiset. S.M.S.L SA-36 tripath-vahvistin. Ostaja maksaa postikulut tai noutaa tuotteen Helsingin Vallilasta. Aikansa huippuprojektori, jonka kuvanlaatu hämmästyttää vieläkin. Ok toimiva peli. Olen kaiuttimien toinen omistaja. Ei aiheuta minkäänlaista kuunteluväsymystä. Myydään hellasärön ja impulssiostamisen vuoksi täysin uudet kaiuttimet, väri Walnut, tehtaan paketeissa. Sopii etenkin klassiselle musiikille. Kaukosäädin ja kaapelit seuraavat mukana. Ikää noin 10 vuotta. Ilmoitustilan myynti ja varaukset toimituksesta: HIFI-Mediat Oy, Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki, puhelin 010 778 6401, faksi 010 778 6410, toimitus@hi maailma. 041-5608522, puuha@phnet. www.soundworksmusica.fi ProAc Tablette Reference 8 Signature jalustakaiuttimet ebony-viimeistelyllä ja ikää on kolmisen vuotta. Hinta: 500 - Joensuu P. Täysin virheettömät ja hyvin pidetty (ei huudatettu kerrostalo asunnossa), jalustat (täytetty hiekalla), yhteishintaan 800 - Helsinki P.040-4108331, twilightthings@hotmail.com Denon DCD-SA1 highend SACD-soitin. Modaus edellyttää subbarin käyttöä ja ylipäästösuodatusta. Hinta: 80 - Pori P. Hinta: 70 sis. Kaiuttimien ovh. 2-tie, diamond dome tweeter 1.25" (9980-20BEA), mid-low woofer 7" x2 (8948A), herkkyys 90 dB @ 1 watt / 1m, taajuusvaste (-3 dB): 28 Hz ~ 40 kHz, jakotaajuus 2.7 kHz, paino 57,5 kg (jalustan kanssa), mitat (l x s x k) 32 x 50 x 123,7 cm. Vakioputket 6J1 ja 6P1, käyttämättömät NOSputket mukaan. Hinta: 2700 - Espoo P. 040-5478008 Yamaha vahvistin AX-450, 2x100W 8ohm. Kaiuttimien laatikko on tallella pehmusteineen. (Helsinki) P. Tee tarjous. Hallittu suuntaavuus (kuten diskantti-suuntaimella). Laatikko ja manuaalit löytyy. Hinta: 295 - Oulu P. Fyysisesti erittäin kompakti ja hyvin soiva t-amppi. pk. 12V 5A -muuntaja mukaan. Myydään mielellään kankaan kanssa, koko 82" (1x1,8m), hinta yht. 050-5972817, eskoalehtonen@gmail.com Magnat Quantum 503 kaiuttimet + Simex SLT70BG jalustat, musta lasi, noin 3 vuotta vanhat, virheettömät, nouto. Laite kuin uusi. Varalampun hinnalla (uusi varalamppu tulee mukaan). Hinta: 2990 - PK-seutu jori.raty@gmail.com Beo4-kaukosäädin Bang & Olufsen äänen- ja kuvantoistojärjestelmien ohjaamiseen, virheetön. Vahvistin + kaukosäädin, metalliset (hopea), ei käytön jälkiä, paino vahvistimella 12,5 kg, mitat 435x105x415 mm (lxkxs). Tarjoa! unus.multorum@luukku.com Dynavoice Challenger M-65 EX Suositushinta 515,pari Värit: musta ja tammi. Ostettu uutena vuonna 2006. pk. Digital Life -lehti antoi M-65 EX:lle arvosanan 10, kun he testasivat: "On helppo tehdä yhteenveto Dynavoicen Challenger M-65 EX:n tärkeimmistä ominaisuuksista: Yksikään toinen tämän hintaluokan kaiutin ei pysty tuottamaan niin paljon harmoniaa kuin M-65 EX. HIFI MA R K K I NAT NÄIN ILMOITAT HIFIMARKKINOILLA: Julkaisemme Hi markkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänenja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. Musta. 050-5972817, eskoalehtonen@gmail.com BeoSound Ouverture: Upea Bang & Olufsen CDsoittimen, radion ja kasettinauhurin yhdistelmä. Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen aineistot@hi maailma. ILMOITUSTILAN MYYNTI HIFIMARKKINOILLE: Yritykset voivat ilmoittaa Hi markkinoilla maksullisilla ilmoituksilla. Vahvistin toimintatestattu. Musta ja hyväkuntoinen. Single ended, 3.5 W, autobias, 1 linjatulo. Halvalla huippu laadukas soitin, takuu 2/2012 asti, lippulaivamalli. Hinta: 220 - Lahti P. Hinta: 950 - Turku P. 050-5974344, mare.lampinen@gmail.com Ostetaan Marantz SA7001KI. - Kirkkonummi P. 20 W, 1 linjatulo, tripath 2020-chip. 500 . Säätö huoneeseen mikrofonilla. 044-5071361 APPJ PA090A/Miniwatt S1 -putkivahvistin. Voin myös kuskata PK-seudun alueelle pientä korvausta vastaan. Hinta: 230 sis. . Kaiuttimet ovat hyvässä kunnossa, mutta toisen kaiuttimen etureunassa on pieni jälki. Hyvä stereokuva
VSX-921 AV-viritinvahvistin Sh. Katso tarkemmat tiedot verkkokaupastamme: www.hifikulma.fi FORSSA: Kartanonkatu 18 · 30100 FORSSA 03-4355 150 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 SALO: Turuntie 26 · 24240 SALO 02-733 8888 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 499,- · 7.1 vahvistin (7x150W) · 4 x HDMI 1.4 (ARC) · 2 x USB-liitäntä · Ethernet ja internet radio · Hyvät kuvaruutuvalikot HIFIMAAILMA 8/2011 95
Onko Soundbaryhdistelmästä laadukkaaksi toistolaitteeksi? Kokeilussa Beyerdynamic T1 Sennheiser HD-800 ja Grado PS-1000. Huippukuulokkeiden kolmiodraama: TIETOA & TAITOA: Miten kaiutin kannattaa sijoittaa? Kaiuttimen sijoituksella on erittäin suuri vaikutus toistoon: Huonolla sijoituksella pilataan hyvänkin kaiuttimen ääni. TU L O S S A S EU RAAVASS A NU MER OSS A HIFImaailma NUMERO 9/2011 ILMESTYY LOKAKUUN LOPULLA Optoma HD33 markkinoiden edullisin 3D-tykki Vertailussa laadukkaat jalustakaiuttimet MERO: NUxpo 2011 S MEkaSUHi E s na Mu pa messuouponki! k us + alenn 1500 euron jalustakaiuttimet edustavat hintaluokkaa, missä äänenlaadulta on lupa odottaa paljon. Testissä LG:n odotettu Cinema3D-passiivitekniikkaa käyttävä 55-tuumainen uutuus Highend-luokan tyylikkäät yhdistelmälaitteet: AVM inspiration C8 ja Aura Note Premier Kokeilussa EISA Awards voittaja KEF T205 5.1-kaiutinsarja Tilaa Hi maailma helposti netistä: www.hi maailma. 98 HIFIMAAILMA 8/2011. Lue vinkit sijoituksesta. Tarjolla on useita vaihtoehtoja perinteisistä ulkomaisista ja kotimaisista aina uusiin nimiin. Eivätkä tulokset ole välttämättä odotetut? Testissä ensimmäinen audiolaite Asukselta: Xonar Essence One USB-DAC/ kuulokevahvistin Kokeilussa mielenkiintoinen ja tyylikäs blu-ray-soundbar
Toista musiikkia omasta iPodistasi tai iPhonestasi, loistavallaäänenlaadulla, jonka saat Sony tuotteilla. Valitse kuulokkeet, tai kaiuttimilla varustettu telakka. pLataa iPodin/ iPhonen kuunnellessasi. M5 iPod Dock M15 iPod Dock Circle Sound ZX700. p10 h toistoaika 4 x AAA paristolla. Kaikissa mukana hyvän äänenlaadun lisäksi tyylikäs muotoilu ja älykkäät ominaisuudet,jotka on rakennettu sopiviksi mukana kannettavaan musiikkielämääsi. M5 iPod Dock pRikas äänimaailma pienikokoisesta kompaktista rungosta
11008 6 414881 873440 187344-11-08 PAL.VKO 2011-43