Hifimaailma 9/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

HIFImaailma 9/2011 8,90 TIETOA JA TAITOA: SIJOITA KAIUTTIMET OIKEIN LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI VERTAILUSSA: ENSITESTISSÄ: 187344-11-09 11009 TESTISSÄ: Asus Xonar Essence One -USB/DA-muunnin · Aura Note Premier ja AVM Inspiration C8 -yhdistelmälaitteet · Musical Fidelity M1 Clic -tiedostosoitin · LG 55LW650W -3D-televisio · Optoma HD33 -3D-videoprojektori · KOKEILUSSA: KEF T205 -5.1-kaiutinsarja · LG HLX5SN -Blu-ray-soundbar · Huippukuulokkeet: Beyerdynamic, Grado PS 1000, Sennheiser HD-800 · Dynaudio Consequence Ultimate -kaiuttimet · Yarland FV-34A ja FV-34B -putkivahvistimet · MUUTA: Harrastuksena hifi · Hifistin levyvaliot · Raportti: Hyvinkään Highend-messut · Otala-Lohnström unohdettu vahvistin · Tuoteuutiset... 6 414881 873440 PAL.VKO 2011-48
Vertailutesteihin toivotaan luonnollisesti tunnettuja ja arvostettuja tuotemerkkejä, joihin kohdistuu suurin mielenkiinto. VUOSIKERTA: 10 NUMEROA (9 lehteä) JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Hi -Mediat Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 KRITIIKKIÄ TESTEISTÄ Eräät maahantuojat ovat esittäneet meille kritiikkiä tuotteittensa huonosta kohtelusta testeissä. Pisteasteikko on 0-10. Tehtävämme ja toivoaksemme myös alan toimijoiden on tarjota kuluttajille puolueetonta tietoa kaikista markkinoiden tuotteista. Painotukset on mainittu testien pistetaulukoissa. Päätoimittaja Teppo HirviKunnas teppo.hirvikunnas@hi maailma. Kaiutintesteissä kaiuttimet laitetaan järjestykseen kuunteluvaikutelmasta annettujen pisteiden mukaan. PÄ ÄKIRJOIT US TOIMITUS Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki Puhelin: 010 778 6401, Faksi 010 778 6410 Sähköposti: toimitus@hi maailma. Jokainen näistä kaiuttimesta on hyvä valinta, neljän kärki ehkäpä todennäköisimmin, mutta kaikki hieman eri kriteerein. Nähdäänhän messuilla? PAINOPAIKKA ISSN 1796-6507 Hi maailma on arvostetun European Imaging and Sound Association (EISA) -järjestön jäsen. Itse haluaisin laajentaa hi n käsitettä. Kaikissa lukijakyselyissä vertailutestit ovat kärjessä, niin suosituimman jutun kuin toiveidenkin osalta. Tällöin on usein kyse muustakin kuin taajuusbalanssista. Internet: www.hi maailma. Kaiuttimen tärkein tehtävä on soida hyvin. 010 778 6401 Toimituspäällikkö Mauri Eronen mauri.eronen@hi maailma. Kuuntelun kokonaisarvona muodostuu kuuntelijoiden antamien pisteiden keskiarvosta. Lisäksi on vedottu testimenestyksiin ulkomaalaisissa lehdissä: "Jos siellä, niin miksei meillä?" Olisi tietenkin mukava antaa kaikille vertailutestin osallistujille testivoitto, mutta se ei vain ole mahdollista. PS. Lehdistön tehtävä on antaa puolueetonta tietoa, ja vertailutesteissä nimenomaan verrata keskenään saman kohderyhmän tuotteita. Ovatpa myös esittäneet, vailla tarkempia perusteita, väitteitä testaajien osaamisesta. P. 010 778 6404 HIFImaailma Ne pienet erot vaikka sokkona Tämänkertainen kaiuttimien vertailutesti oli mielenkiintoinen monella tavalla. Hi Expossa on jälleen toinen toistaan mielenkiintoisempia osastoja. Hi stä puhuttaessa tällä tarkoitetaan alkuperäiselle uskollista eli luonnonmukaista ääntä. Eivätkä muutkaan olleet kaukana. Hi maailma kuuluu EISAn audio/kotiteatteri -paneeliin. Teppo Hirvikunnas Vastaava päätoimittaja HIFIMAAILMAN ARVOSTELUSTA PISTEET: Vertailutesteissä tuotteet arvostellaan ja pisteytetään eri tuoteryhmille määritellyillä osa-alueilla (mittaukset, ominaisuudet, käyttö, äänen- ja kuvanlaatu, jne.). Tämä määrää pääsääntöisesti kaiuttimen sijoituksen vertailutestissä. Pisteasteikko on 0-10. Yksittäislaitetesteissä SUOSITTELEMMEmaininnan voi saada erittäin hyväksi (5 tai 4 tähden arvoiseksi) todettu tai esimerkiksi erittäin hyvän hinta/ laatusuhteen omaava tuote. Tähdet kuvaavat laatutasoa seuraavasti: Ehdotonta huippuluokkaa Kiitettävä (korkeatasoinen tuote) Hyvä (hyvä tuote, mutta varauksin) Tyydyttävä (keskitasoinen suorituskyky) Välttävä (suorituskyky selvästi alle keskitason) Ei suositella Hifimaailma SUOSITTELEMME Vertailutesteissä SUOSITTELEMME-maininnan voi saada myös tuote, joka ei yllä kokonaispisteissä testivoittajaksi, mutta ansaitsee silti erityismaininnan tasaväkisen pistetilanteen tai muun erityispiirteen johdosta, esimerkiksi hinta/laatusuhde on poikkeuksellisen hyvä tai tuotteessa on muuta huomionarvoista. Hifimaailma HIFIMAAILMA 9/2011 3. Internet: www.hi maailma. Myös vähemmän luonnonmukainen ääni voi kuulostaa erittäin hyvältä; kaiutinta on ilo kuunnella. Tämän numeron vertailutestissä peräti neljä kaiutinta saivat kuuntelusta samat pisteet. Kaikille osa-alueelle on tarkat kriteerit pisteiden muodostumisesta. Otimme käyttöön kolme kuuntelijaa, jolloin saimme arvioihin enemmän mielipiteitä. Esimerkiksi laajakaistakaiutin voi soida hyvin, vaikka sen taajuusbalanssi on kaukana luonnonmukaisesta. Tästä on hyötyä, sillä kuuntelijoilla on erilaiset kuuntelutottumukset ja musiikkimaut. Yhtäkään ei voitu julistaa yksiselitteisesti testivoittajaksi, vaikkakin ATC oli ehkä lähimpänä hi määritelmää. Siis siitä, etteivät ne ole saaneet testivoittoa!. Kokonaispisteet muodostuvat osa-alueiden painotetusta keskiarvosta. Tätä lukijat meiltä odottavat. Näin tasainen tuloksen perusteella henkilökohtaisen testivoittajan valinta riippuu ennen kaikkea kaiuttimien lopullisesta sijoituspaikasta ja omista korvista. Avustajat: Juhani Ahonen, Jaakko Eräpuu, Jussi Hermunen, Matti Hermunen, Juha Kaski, Jarno Laine, Mikael Nederström, Petri Teittinen, Pirkka Ruishalme ULKOASU: DDM Group Oy ILMOITUSMYYNTI: Pop Media Oy, Puhelin: 010 778 6405 ilmoitusmyynti@hi maailma. Vertailutesteissä on pääsääntöisesti vain yksi voittaja (poikkeuksena tämän numeron testi, missä yhtäkään kaiutinta ei julistettu testivoittajaksi). Koska numeerinen arvosana kuvaa vain yleisvaikutelmaa äänen laadusta, tulee myös kuuntelun kirjalliseen arvioon kiinnittää erityistä huomiota. Hifimaailma TESTIVOITTAJA TESTIVOITTAJA-maininnan saa pääsääntöisesti vertailutestin parhaat kokonaispisteet tai tasapistetilanteessa äänenlaadultaan parempi ja/tai edullisempi tuote. KUUNTELUARVOSTELU: Kuuntelut tehdään pääsääntöisesti kahdella tai kolmella kuuntelijalla, jotka kukin kuuntelevat ja pisteyttävät tuotteet erikseen. P. Kaiuttimet kuunnellaan testeissä sokkona, joten kaiuttimen merkki tai esimerkiksi ulkoinen olemus ei voi edes tiedostamatta vaikuttaa kuunteluarvioihin. TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Puhelin: 010 778 6400, Faksi: (03) 424 653 41 Sähköposti: tilaukset@hi maailma
TÄ S S Ä NU MERO SS A HIFImaailma 9/2011 8,90 TIETOA JA TAITOA: SIJOITA KAIUTTIMET OIKEIN LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI VERTAILUSSA: HIFImaailma TESTIT LAADUKKAAN ÄÄNEN JA KUVAN ERIKOISLEHTI ENSITESTISSÄ: 187344-11-09 11009 TESTISSÄ: Asus Xonar Essence One -USB/DA-muunnin · Aura Note Premier ja AVM Inspiration C8 -yhdistelmälaitteet · Musical Fidelity M1 Clic -tiedostosoitin · LG 55LW650W -3D-televisio · Optoma HD33 -3D-videoprojektori · KOKEILUSSA: KEF T205 -5.1-kaiutinsarja · LG HLX5SN -Blu-ray-soundbar · Huippukuulokkeet: Beyerdynamic, Grado PS 1000, Sennheiser HD-800 · Dynaudio Consequence Ultimate -kaiuttimet · Yarland FV-34A ja FV-34B -putkivahvistimet · MUUTA: Harrastuksena hifi · Hifistin levyvaliot · Raportti: Hyvinkään Highend-messut · Otala-Lohnström unohdettu vahvistin · Tuoteuutiset... 6 414881 873440 PAL.VKO 2011-48 KOKEILU T VERTAILUT 4 HIFIMAAILMA 8/2011
kaiutinmerkin maineen oikeutuksesta jäikin vielä arvoitukseksi. Järjestävän tahon maahantuomat Fischer & Fischer kivikoteloiset kaiuttimet soivat isossa tilassa kokolailla uskottavasti, mihin ylsivät myös Apoll Acousticsin ajamat Forvoicet vähän pienemmissä puitteissa. DJ:nä toimi Santtu, vartena SME ja rasiana Benz Micro, luonnollisesti. Oikealla uusi lippulaiva Sinfonia. Ja vaikka tilaisuuden pointti piilikin vanhan liiton meiningissä, esillä oli pari kappaletta tätäkin päivää, musiikkiserverien muodossa. Magnepania maiseman kera. Pääosia näytännössä esittivät brittiläinen EAR ja Penaudio Suomen Jyväskylästä. Element-sarjan Fire vakuuttaa vaihekoherenssillaan. Kaverinsa stereopääte pukkaa tarvittaessa 80 W kahdeksan ohmin kuormaan. Puolisen tuhatta kävijää kahdessa päivässä noin tusinaa näytteilleasettajaa kohden vaikutti olevan toimiva yhtälö. 3.7 paneelit, Clearaudion vinyylikattaus ja Burmester -elektroniikka täydensivät lasin läpikuultavuuden illuusion. HIFIMAAILMA 9/2011 15 T I ETOA JA TAITOA KOLU MNI HI STOR IAA VA K IOT SILLÄ KORVALLA HARRASTUKSENA HIFI HIFIMAAILMA 8/2011 5. RA P OR T T I : H Y VI N KÄÄ HI GH E ND 2 0 11 TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO ERÄPUU Penaudiot potretissa. Elite sarjan CDP soittaa levyt, mutta toimii digiottoineen myös modernina muuntimena ja etusena. Päivitettyä perinnetietoisuutta vuodesta toiseen. Päivitetyn perinnehifin päivät KAKSIKANAVAISEN HIFIN JA HIGH ENDIN PERINTEIKKÄILLÄ PELIKENTILLÄ KUNNOSTAUTUNUT MAAHANTUOJA/ KAUPPIASRYHMITTYMÄ OLI RAHDANNUT KOKO JOUKON ENNENKUULUMATTOMUUTTA HYVINKÄÄLÄISEN HOTELLIN TILOIHIN SYKSYISEN VIIKONLOPUN MINIMESSUILLE. 14 HIFIMAAILMA 9/2011 HER MU S ET Perinteikäs Quad päivittyy. Taustalla häämöttää julman kokoinen Paravicini M100A -monopääte. AH-Hifisystemsin pystyttämän pinon päällimmäisenä Oliven järein musiikkiserveri 06 HD. Sekä näytteilleasettajien että messuvieraiden joukosta pääsi pongaamaan etupäässä alan vakionaamoja. Tannoy Kensington II ja vintage lookin viehätys. Mukana kun olivat niin melkein neljännesvuosisataista olemassaoloaan Clearaudion johtavan toimihenkilön, Burmester -elektroniikan ja Magnepan 3.7 - parin kera juhlistanut Hi Guru kuin samoihin aikoihin alalle ruvennut Santtu Engineeringkin. Mr. Hi demosi ättishenkisiä Harbeth HL5 -kolmiteitä Pliniuksen avustuksella lupaavin tuloksin, vaikka osa ko. Hi klinikan hallinnoimmassa kopperossa Verity Audion Rienzat taistelivat uljaasti tilan kolkkoutta vastaan, missä puuhassa Santun poimima, takuuvarman persoonallinen musiikkianti taisi olla merkittävässä roolissa. Siitäkin huolimatta, että vinyylisoitinten renessanssi vaan jatkuu, tapahtumapaikalla pyörivät myös hopeakiekot. Ceireen Alica vaihtoi Visatonin Seasiin ja sai tyyppimerkintäänsä kakkosen. H yvinkään Rantasipi -hotellin kahteen kerrokseen levittäytynyt tapahtuma tarjosi mahdollisuudet leppoisaan laitekatsastukseen, sillä messuvieraiden vaellustiheys ei noussut tungoksen tasolle koko viikonloppuna. Näistä toinen täyttänee high end -kriteerit hinnankin suhteen: Olive 06 HD kustantaa kunnioitettavat 4990 euroa. Kuin myös aina säväyttävä Audio Pori, jonka AMR/ASR/Audiovector -kalustosta kuultiin tälläkin kertaa sekä laatua että määrää. Juicen Paskaa -klassikkoa myöten. Tämän päivän high endiä, ehdottomasti. Totemin uusi suunta: suotamaton Torrent -basso/keskiääninen ja epäsymmetrinen kotelo. Yleisön- kin koostumus vaikutti pidemmälle ehtineisiin harrastajiin painottuvalta. Hi huoneen hillitysti esittelemä, jakosuotimettomalla 8-tuumaisella Torrent -basso/ keskiäänisellä varustettu Totem Element Fire osoittautui kiintoisaksi tuttavuudeksi, johon tulemme todennäköisesti törmäämään tämänkin lehden sivuilla lähitulevaisuudessa. RAP ORTIT Oracle Paris -pyörittimen paluuta todisti Ensemblen elektroniikka. Sievoisen laitesortimentin maahansaattaja Sound Factor liputti Hyvinkäällä kahteen suuntaan. Jälkimmäisen uusi huippumalli Sinfonia keräsi kiitosta ja kunniaa useimmilta sitä kuulleilta
XLS:stä löytyy myös hi-level kaiutinlinjasisääntulo. Teknisistä tiedoista voidaan mainita: 10-tuuman elementti, 20...50-120 Hz toistoalue, 200 wattinen vahvistin, portaaton vaiheensäätö, säädettävä alipäästösuodatus 30-120 Hz (24 dB/okt.), subsonic-suodatin ja säädettävä bassokorostus 20-50Hz / +0-6 dB. Soundware S 5.1 -kokonaisuus maksaa 799 euroa, mutta satelliitteja voi ostaa myös yksittäin 89 euron kappalehintaan. Rosita-verkkosoittimien hinnat alkavat Zeta-mallin 650 eurosta ja ulottuvat Pi-mallin 11050 euroon Lisätietoja: www.starsandstripes.fi, www.larosita.fr Kiiltävää viimeistelyä Chorus Vertigo XLS -subwooferin pitäisi täyttää vaativankin kuuntelijan tarpeet. Rosita Zeta on tuoteperheen edullisin malli. Lisätietoja: www.simex.fi, www.bostona.eu 8 HIFIMAAILMA 9/2011. Satelliittien taajuuskaistaksi kerrotaan 132 Hz 20 kHz subwooferin jatkaessa alas 32 hertsiin asti. TUOTEUUTISET KOONNEET: MAURI ERONEN JA TEPPO HIRVIKUNNAS Lukijakyselyn 8/2011 arvonnan voittaja: Kaikkien kyselyyn vastanneiden kesken arvottiin Pro-Ject Essential USB -levysoitin. Uutta ovat myös korkeakiiltoiset HQ Black ja HQ White viimeistelyvaihtoehdot. Lisätietoja: www.or-group.fi Kiiltävät teatterikuutiot Boston Acoustics Soundware S 5.1 on kotiteatterin kaiutinpaketti ja kookkaampi seuraaja XS 5.1 -sarjalle. Se yhdistyy myös langalliseen verkkoon ja osaa totella ulkoista kellosignaalia. Refleksiviritteisen kotelon mitat ovat 44,1 x 44,1 x 44,1 cm ja kokonaispaino 29,7 kg. Onnellinen voittaja on Risto Palin Kalajoelta. Se kytkeytyy verkkoon langattomasti, ja itse laitteessa on ainoastaan virtakytkin, analogiset linjalähdöt sekä reset-painike. Zeta- ja Alpha-malleja lukuun ottamatta soittimissa käytetään yhtiön kehittämää, studiolaatuiseksi kehumaa BioClock-kelloa. Kotelo on kaikissa malleissa alumiinia. Se soveltuu valmistajan mukaan hyvin sekä musiikin kuunteluun että elokuvien äänimaailman matalimpien jyrinöiden tuottamiseen. Sarja sisältää nimensä mukaisesti viisi satelliittikaiutinta ja subwooferin, jotka on saatavana kiiltovalkoisena ja -mustana. Vertigo XLS-subwooferissa elementtiä ohjataan uudella UcD Class-D 200W vahvistimella, joka on varustettu entistä monipuolisemmilla liitännöillä ja säädöillä. Suositushinnat alkaen 750 euroa. Valikoimaan kuuluu kuuden verkkosoittimen lisäksi soittimen ja integroidun vahvistimen yhdistelmä Maverick. Uusimman XLS:n kotelo on suunniteltu edeltäjäänsä jäykemmäksi. Pikkukaiuttimet ovat kooltaan 13x13 cm eikä kymmentuumainen subwooferikaan vie liikaa lattiapinta-alaa. Subwooferin alipäästösuodin on säädettävä välillä 60180 hertsiä, ja sen vahvistin tuottaa 200 wattia tehoa. ONNEKSI OLKOON! Virheetöntä ääntä verkosta Ranskalainen Rosita valmistaa iTunes-yhteensopivia verkkosoittimia. Yhtiö on vahvasti sitä mieltä, että tiedostojen avulla on mahdollista saavuttaa merkittävästi CD-ääntä parempi toisto,vaikka bittejä olisi 16 ja näytteenottotaajuus 44,1 kHz. Laitteita ohjataan suoraan iTunesista tai iOS-laitteiden Remote-sovelluksella. Huipulla on Rosita Pi, jonka häiriöetäisyyden valmistaja mainostaa olevan lajityyppinsa suurin. Suurempi kaiutinkoko mahdollistaa valmistajan mukaan sekä paremman äänenlaadun että enemmän äänenpainetta
SVS PB12-NSD DSP on kooltaan 43,2x53,3x55,9 cm (lxkxs), painaa 30 kiloa ja maksaa 799 euroa. Herkkyyttäkin on kasvatettu. Vahvistinmoduulin perinteisestä ulkonäöstä huolimatta äänenvoimakkuuden, vaiheen ja jakotaajuuden kontrollit ovat digitaalisia. Pääsuunnittelijansa Jorma Salmen loso aan kuuluukin olennaisena osana kuunteluhuoneen akustiikan huomioon ottaminen. Vahvistimessa on stereolinjatulo ja kaksi paria linjalähtöjä. 10-18 ja La 10-15 TAMPERE Pakkahuoneenkatu 7 Puh 08-8151 200 Ark. Hi Studion ja Gradientin yhteistyö on alkanut 14.10.2011. Lisätietoja: www.docendo.fi Huippulaatua! Kotimaiset Gradient-kaiuttimet nyt Hifi Studiosta. Suomalainen kaiutinvalmistaja Gradient on muodostunut Suomessa jo käsitteeksi. Päivittynyt keskiluokka Amerikkalaisen subwoofervalmistaja SVS:n suosittu NSD-sarja on kokonaisuudessaan päivittynyt. Subwooferin toistoalueeksi ilmoitetaan 18200 hertsiä (±3 dB). Se käsittelee niin näyttölaitevaihtoehdot televisioista projektoreihin kuin kaiuttimet ja vahvistimetkin. 10-21, La 9-18 ja Su 12-18 TURKU www.hi studio. verkkokauppa@hifistudio.fi Tuomiokirkonkatu 25 Puh 03-2252 200 Ark. Tervetuloa lähimpään Hi Studioon. 216-sivuinen kotiteatterikirja sisältää mainontaa, ja sen suositushinta on 34 euroa. Gradient odottaa sinua kuuntelutiloissmme. GRADIENT EVIDENCE MKIII Kaiutinpari äänimaailman kolmiulotteisuudessa, selkeydessä ja yksityiskohtien erottelussa Gradient Evidence on omaa luokkaansa ja sopivat kaikentyyppisen musiikin kuunteluun. Gradient Helsinki-kaiuttimet esillä Digiexpossa osastollamme ja Eerikinkatu 17 myymälässämme Eerikinkatu 17 Puh 09-5860 120 Ark. Sisustuksen asiantuntija Anne Saarikoski opastaa kirjassa pintamateriaalien, kalusteiden ja valaistuksen suunnittelussa siten, että viihdehuoneen laitteiston laadusta ei tarvitse tinkiä. Kirjassa myös neuvotaan miten television tai projektorin kuva säädetään ja miten kaiuttimien asettelu vaikuttaa elokuva- tai musiikkielämykseen. Lisätietoja: www.svsound.com, www.lsound.no Kotiteatterikirjallisuutta Docendo on julkaissut Kaj Laaksosen kirjoittaman kotiteatterioppaan "Kotiteatteri Luo toimiva viihdekeskus". Se on saatavana vain mattamustana. Nyt saat Gradientlaatukaiuttimet entistäkin helpommin alan asiantuntijoiden opastuksella. Vahvistimen valmiustila on vanhasta mallista poiketen virrankulutukseltaan vihreä. NSD-mallista puuttuu kalliimpien Plus- ja Ultra-mallien parametrinen taajuuskorjain sekä kolmen refleksiputken tuomat viritysmahdollisuudet. 10-18 ja La 10-15 HELSINKI Hi Studio Mylly Puh 010-2291 120 Ark. 10-18 ja La 10-15 OULU. Hifimaailman testeissäkin pärjännyt bassokolmikko sisältää sylinterin muotoisen PC12-NSD DSP:n sekä neliskanttisiin koteloihin kasatut SVS PB12-NSD DSP -refleksin ja suljetun SB12-NSD DSP. Kirjassa on kerrottu teknisen puolen asioita helposti ymmärrettävällä tavalla. Uusittu elementti toimii lineaarisena entistä suuremmilla liikepoikkeamilla, tuottaa vähemmän säröä, ja sen jälkisointi on lyhyempi, kertoo valmistaja. Alipäästösuodin toimii välillä 30150 hertsiä, ja vaihesäätö on portaaton. Lukuisat testivoitot ympäri maailmaa myös todistavat Gradient-kaiuttimien erinomaisuuden. Refleksikoteloitu PB-malli on viimeisin ja sisältää 12-tuumaisen elementin, jota liikutetaan 400-wattisella, DSP-ohjatulla vahvistimella. Nämä kaiuttimet toimivat monipuolisella musiikkimateriaalilla ja ovat usein ainoa vaihtoehto, kun kaiuttimien sijoittelu on huoneessa hankalaa. Toinen lähtö toimii suodatettuna, jolloin bassokuorma poistuu pääkaiuttimilta
HDMI 1.4 -liitäntöjä on kaksi. Projektorissa käytetty tekniikka on DLP, ja RGBRGB-väripyörä pyörii viisinkertaisella nopeudella. Lisätietoja: www.scanteknik.fi, www.aprilmusic.com Putkisoundia Aktiivisia tarkkailu- ja kotikaiuttimia valmistava Genelec on esitellyt pienikokoisen putkikaiuttimen työpöytä-, televisio- ja mobiilikäyttöön. Stello Ai500 maksaa 3 695 euroa ja CDA500 2 995 euroa. Äänenvoimakkuutta kontrolloidaan kanavatasapainon nimissä Cirrus Logicin digitaalisella CS3310:llä. 2x10 watin vahvistimen avulla suurin saatava äänenpaine metrin päähän on 93 dB. USB-väylän viiden voltin käyttöjännite riittää valmistajan mukaan tuottamaan riittävän äänenvoimakkuuden D-luokan 15-wattisten vahvistimien avulla. Kaiuttimet ovat kooltaan kolme tuumaa (7,6 cm) kanttiinsa ja saatavana neljällä kuvassa näkyvällä viimeistelyllä. 230-wattisen SHP-lampun elinikä eco-tilassa on 3 000 tuntia. Noin 150 euron hintaiseen pakettiin kuuluu kaiutinpari, pöytäjalusta ja metriset USB- sekä RCA-kaapelit. Elementti on taulukaiuttimista tutun NXT:n kehittämä, ja siinä yhdistyy tavallisen dynaamisen elementin ja tasokalvoelementin ominaisuuksia. Integroitu Ai500 yhdistää analogi- ja digitaalitekniikkaa ja runsaasti ominaisuuksia. Tavanomaisista kaiuttimista poiketen 6000A hyötyy lähellä sijaitsevista rajapinnoista, jotka auttavat äänen säteilykeilan tasaisessa levittämisessä. iPodia varten on jännitettä tarjoava USB-liitäntä ja stereo-RCA:t. Digitaalituloissa on valinnanvaraa; tarjolla on koaksiaalinen, optinen ja B-tyypin USB-otto. DSPohjattu vahvistin on hienosäädetty taajuusvasteeltaan tuottamaan tasapainoista ääntä UCuben neliön muotoisesta, laajakaistaisesta Balanced Mode Radiator -elementistä. Se saa käyttöjännitteen sekä signaalin tietokoneen USB-liitännästä ilman ajureita, ja kaiuttimet kytketään toisiinsa RCA-kaapelilla. Hiljaisimmillaan projektori puhisee vain 23 desibelin voimakkuudella. Valmistaja ilmoittaa valotehoksi kirkkaassa tilassa 1 600 ANSI lumenia ja kontrastiksi 40 000:1. Digitaalilähtö on koaksiaalisena ja optisena, analogiannot balansoituna ja RCA-liittimin toteutettuina. IDT:n tehokas kuvaprosessori Reon VX yhdessä Sharpin itse kehittämien digitaalisten piirien ja DLP-sirun kanssa mahdollistavat siistin kuvan monenlaisilla kuvalähteillä. Alumiinista valmistettu Genelec 6000A säteilee ääntä laajalle alueelle ja täyttää huoneen musiikilla. Sitä valmistetaan vain rajoitetusti, ja Eurooppaan 450 euron hintaista kaiutinta saadaan tuhat kappaletta. Analogisia RCA-linjatuloja on neljä, joista yhden kanssa voidaan siirtyä suoraan päätteelle ohi esivahvistimen. Lisätietoja: www.genelec.fi 10 HIFIMAAILMA 9/2011. Paketissa on mukana kaksi paria 3D-laseja. Myös päältä ladattava CD-soitin CDA500 toimii ulkoisena DA-muuntimena samoin digiotoin. Lisätietoja: www.hedengren.fi, www.sharp.fi Kattavasti toimintoja pyöreissä kuorissa Korealaisen April Musicin valikoimaan nykyisin kuuluva Stello valmistaa puhdaslinjaista elektroniikkaa. Takana on myös linja-anto kiinteänä ja äänenvoimakkuussäädintä seuraavana. Lisätietoja: www.loudgroup.fi, www.ufiproducts.com Hiljaista teräväpiirtoa Sharpin uusi kotiteatteriprojektori XV-Z17000 toistaa suurta kuvaa 3D:nä tai 2D:nä. Minimalisti Harri Koskisen suunnittelema kaukosäädettävä kaiutin siirtyy valmiustilaan 10 minuutin toimettomuuden jälkeen. Lens shiftin säätövara on ± 30° vaakasuunnassa ja ± 40° pystysuunnassa. TUOTEUUTISET Sympaattinen tietokonekaiutin UFi UCube on neliskanttinen USB-kaiutin, joka ei tarvitse erillistä virtalähdettä. Sharp XV-Z17000:n hinta on noin 4 000 euroa. Tukevarakenteinen kaiutin on kooltaan 16x30,6x6 cm (kxlxs) ja painaa 950 grammaa. Mukana on lisäksi balansoitu XLR. Sen toistoalueeksi ilmoitetaan 70 Hz 20 kHz ja 3 dBpisteeksi 75 Hz. Se heijastaa 100-tuumaisen kuvan jo 3,1 metrin päästä, ja sisältää linssinsiirron asennuksen helpottamiseksi. Tehoksi valmistaja ilmoittaa 150 wattia kahdeksaan ja 300 wattia neljään ohmiin. CD-levyt soitin ylinäytteistää 192 kilohertsiin, ja DA-muunninpiiri on Cirrus Logicin CS4398. Merkki on saanut uuden maahantuojan Scanteknikistä, jonka varastossa on nyt modernisti muotoillut Ai500-vahvistin ja CDA500-soitin
Puolisen tuhatta kävijää kahdessa päivässä noin tusinaa näytteilleasettajaa kohden vaikutti olevan toimiva yhtälö. Siitäkin huolimatta, että vinyylisoitinten renessanssi vaan jatkuu, tapahtumapaikalla pyörivät myös hopeakiekot. Järjestävän tahon maahantuomat Fischer & Fischer kivikoteloiset kaiuttimet soivat isossa tilassa kokolailla uskottavasti, mihin ylsivät myös Apoll Acousticsin ajamat Forvoicet vähän pienemmissä puitteissa. kaiutinmerkin maineen oikeutuksesta jäikin vielä arvoitukseksi. Mr. Hi huoneen hillitysti esittelemä, jakosuotimettomalla 8-tuumaisella Torrent -basso/ keskiäänisellä varustettu Totem Element Fire osoittautui kiintoisaksi tuttavuudeksi, johon tulemme todennäköisesti törmäämään tämänkin lehden sivuilla lähitulevaisuudessa.. Juicen Paskaa -klassikkoa myöten. Hi demosi ättishenkisiä Harbeth HL5 -kolmiteitä Pliniuksen avustuksella lupaavin tuloksin, vaikka osa ko. Sekä näytteilleasettajien että messuvieraiden joukosta pääsi pongaamaan etupäässä alan vakionaamoja. Pääosia näytännössä esittivät brittiläinen EAR ja Penaudio Suomen Jyväskylästä. Hi klinikan hallinnoimmassa kopperossa Verity Audion Rienzat taistelivat uljaasti tilan kolkkoutta vastaan, missä puuhassa Santun poimima, takuuvarman persoonallinen musiikkianti taisi olla merkittävässä roolissa. Yleisön- kin koostumus vaikutti pidemmälle ehtineisiin harrastajiin painottuvalta. Ja vaikka tilaisuuden pointti piilikin vanhan liiton meiningissä, esillä oli pari kappaletta tätäkin päivää, musiikkiserverien muodossa. Jälkimmäisen uusi huippumalli Sinfonia keräsi kiitosta ja kunniaa useimmilta sitä kuulleilta. Sievoisen laitesortimentin maahansaattaja Sound Factor liputti Hyvinkäällä kahteen suuntaan. Kuin myös aina säväyttävä Audio Pori, jonka AMR/ASR/Audiovector -kalustosta kuultiin tälläkin kertaa sekä laatua että määrää. Mukana kun olivat niin melkein neljännesvuosisataista olemassaoloaan Clearaudion johtavan toimihenkilön, Burmester -elektroniikan ja Magnepan 3.7 - parin kera juhlistanut Hi Guru kuin samoihin aikoihin alalle ruvennut Santtu Engineeringkin. Näistä toinen täyttänee high end -kriteerit hinnankin suhteen: Olive 06 HD kustantaa kunnioitettavat 4990 euroa. R AP O R T T I : H YV IN K ÄÄ H IGH E ND 201 1 TEKSTI JA KUVAT: JAAKKO ERÄPUU Päivitetyn perinnehifin päivät KAKSIKANAVAISEN HIFIN JA HIGH ENDIN PERINTEIKKÄILLÄ PELIKENTILLÄ KUNNOSTAUTUNUT MAAHANTUOJA/ KAUPPIASRYHMITTYMÄ OLI RAHDANNUT KOKO JOUKON ENNENKUULUMATTOMUUTTA HYVINKÄÄLÄISEN HOTELLIN TILOIHIN SYKSYISEN VIIKONLOPUN MINIMESSUILLE. 14 HIFIMAAILMA 9/2011 H yvinkään Rantasipi -hotellin kahteen kerrokseen levittäytynyt tapahtuma tarjosi mahdollisuudet leppoisaan laitekatsastukseen, sillä messuvieraiden vaellustiheys ei noussut tungoksen tasolle koko viikonloppuna
Elite sarjan CDP soittaa levyt, mutta toimii digiottoineen myös modernina muuntimena ja etusena. DJ:nä toimi Santtu, vartena SME ja rasiana Benz Micro, luonnollisesti. Magnepania maiseman kera. Element-sarjan Fire vakuuttaa vaihekoherenssillaan. Oikealla uusi lippulaiva Sinfonia. Päivitettyä perinnetietoisuutta vuodesta toiseen. Perinteikäs Quad päivittyy. 3.7 paneelit, Clearaudion vinyylikattaus ja Burmester -elektroniikka täydensivät lasin läpikuultavuuden illuusion. HIFIMAAILMA 9/2011 15. Tämän päivän high endiä, ehdottomasti. Totemin uusi suunta: suotamaton Torrent -basso/keskiääninen ja epäsymmetrinen kotelo. Taustalla häämöttää julman kokoinen Paravicini M100A -monopääte. AH-Hifisystemsin pystyttämän pinon päällimmäisenä Oliven järein musiikkiserveri 06 HD. Tannoy Kensington II ja vintage lookin viehätys. Penaudiot potretissa. Kaverinsa stereopääte pukkaa tarvittaessa 80 W kahdeksan ohmin kuormaan. Ceireen Alica vaihtoi Visatonin Seasiin ja sai tyyppimerkintäänsä kakkosen. Oracle Paris -pyörittimen paluuta todisti Ensemblen elektroniikka
Lisävarusteena on saatavana myös korkeat lattiajalustat, joissa on erikoisuutena sisäänrakennettu jakosuodatin. Kaiuttimet ovat ostettavissa erikseen tai valmiina sarjoina. Toteutukseltaan se on kuitenkin korkeaa tasoa, ja subwoofer painaa kokoonsa nähden paljon. Valmistaja suosittelee kaiuttimien ja subwooferin väliseksi jakotaajuudeksi 120 Hz, mutta kuuntelussa päädyimme alempaan, 80100 hertsin jakotaajuuteen. Valmistaja ilmoittaa kaiuttimen toimintaperiaatteeksi 2,5-tien, mitä se ei kuitenkaan ole; molemmat bassokeskiäänielementit toistavat samaa äänialuetta. 2,5-tietoteutuksessa elementit toistaisivat yhdessä vain osan äänialueesta. Subwooferin säädöt rajoittuvat kolmeen valintakytkimeen: kolmeasentoiseen bassokorostukseen, vaiheenkääntöön ja subwooferin käynnistyksen valintaan. Se tarvitseekin siis parikseen kotiteatterivahvistimen, jossa subwooferille on sekä tasonsäätö että alipäästösuodatus, mielellään säädettävä. Subwooferin olemus on hieman askeettinen, musta ja kulmikas laatikko, suorastaan jopa halvan näköinen. Niiden toteutus, viimeistely ja yksityiskohdat ovat erittäin korkeatasoiset. Sijoitustapa ja KEF T205 TARJOAA TYYLIKKÄÄN JA HYVIN VIIMEISTELLYN RATKAISUN KOTITEATTERIN ÄÄNENTOISTOON. 16 HIFIMAAILMA 9/2011. Tasonsäätöä ei ole lainkaan. Tehoa subbarin D-luokan vahvistimesta luvataan 250 wattia. VAIN KOTITEATTERIIN Kokeilimme kaiuttimia kotiteatterikäytössä elokuvaäänen toistossa, mutta myös stereona musiikin kuuntelussa. Kaiuttimille ilmoitetaan 80 hertsin alarajataajuus. Monella näin ei kuitenkaan ole, ja absoluuttisen laadun puolesta ollaan valmiita tekemään uhrauksia, jos tarjolla vain olisi edes keskitasoista tyylikästä laatua. Matalan rakenteen mahdollistaa erikoisrakenteinen, halkaisijaltaan 115-millinen bassokeskiäänielementti. Samoista kaiuttimista on myös keskikanavaversiot. Nyt kokeiltu, EISA-palkittu T205-kokonaisuus sisältää T301-pääkaiuttimet, T301c-keskikaiuttimen, T101-takakaiuttimet ja T-2 subwooferin. KO K E I L U : K EF T2 0 5 KAI UTIN SARJA TEKSTI: TEPPO HIRVIKUNNAS KUVAT: TEPPO HIRVIKUNNAS, VALMISTAJA A sialle omistautuneet kotiteatteriharrastajat ovat valmiit uhraamaan niin ulkonäön kuin käytännöllisyydenkin elämyksellisyyden ja ennen kaikkea korkean äänenlaadun puolesta. Etenkin elementti on rakenteeltaan erittäin järeä. Etenkin kun ottaa huomioon sen 10-tuumaisen elementin. Keskikaiutin on rakenteeltaan identtinen etukaiuttimien kanssa lukuun ottamatta logon asentoa etupaneelissa. Signaali tuodaan subwooferille linjatasoisena yhden RCAliittimen kautta. Jalustat maksavat 338 euroa parilta. Subwoofer on kooltaan erittäin kompakti. Eikä siinä mitään, niin sen pitääkin olla etenkin, jos käytössä on asialle pyhitetty kotiteatterihuone. T301-kaiuttimissa on kaksi bassokeskiäänistä ja niiden välissä 25-millinen alumiinikartioinen kalottidiskantti. Pääkaiuttimet ovat vain 35 mm syvät. Suodattimen avulla lähelle seinää sijoitettavaksi suunnitellun kaiuttimen toistovastetta muokataan paremmin vapaaseen sijoitukseen sopivaksi. Sarjan hinta on 1 600 euroa. Elementtien jakotaajuudeksi ilmoitetaan keskimääräistä matalampi 1 700 hertsiä. KEF T-Series -mallisto sisältää kaksi erikokoista, mutta erittäin matalarakenteista satelliittikaiutinta, jotka soveltuvat niin etu- kuin takakaiuttimiksi. Keskinkertaisetkin kaiuttimet saattavat toistaa elokuvien, hieman vähemmän vaativan äänen kohtalaisen hyvin, mutta musiikilla toiston virheet ovat yleensä selvemmin kuultavissa, ja toiston luonnollisuuden merkitys kasvaa. Takakaiuttimet ovat tässä sarjassa etukaiuttimia pienemmät, yhdellä bassokeskiäänisellä kahden sijasta. Pääkaiuttimet sijoitettiin kahdella tavalla, tason päälle ja seinälle. Kaiuttimet voidaan asentaa helposti seinälle tai tason/pöydän päälle mukana tulevilla siroilla jalustoilla. Valitettavasti tyylikäs ulkonäkö tarkoittaa usein pienikokoisia ja/ tai taulutelevisioiden kanssa olemukseltaan yhteensopivia litteitä kaiuttimia ja samalla eriasteisia kompromisseja äänenlaadussa. VALMIS 5.1 SARJA Tasokkaista kaiuttimista tunnetulta kaiutinvalmistajalta voi kuitenkin odottaa keskimääräistä vähemmän kompromisseja. Subwooferille on itsessään kiinteä 250 Hz:n alipäästösuodin. Matalien taajuuksien toisto hoidetaan kompaktin kokoisella aktiivisella subwoofe- rilla
KEF T205 Suositushinta: Edustaja: 1599 www.highendstudio.fi, www.kef.com Etukaiuttimet ja keskikaiutin (T301/T301c) Toimintaperiaate: 2-tie, suljettu Elementit: - Yläbasso-/keskiääni: 2 x 115 mm - Diskantti: 25 mm Jakotaajuudet: 1700 Hz Impedanssi: 8 ohmia Toistoalue: 80 - 30000 Hz Tehosuositus: 10-150 W Herkkyys: 91 dB/W (seinällä) 88 dB/W (jalustalla) Mitat (k x l x s): T301: 60 x 14 x 3,5 cm (* T301c: 14 x 60 x 3,5 cm Massa: 1,5 kg *) Korkeus vakiovarusteisen pöytäjalustan kanssa: 63 cm huoneen akustiikka vaikuttavat luonnollisesti ääneen. Jakotaajuuden ja subwooferin tason säädöt pitää löytyä vahvistimesta (kotiteatteri). Subbarista löytyy yllättävän hyvin potkua, erityisesti sen kokoon nähden. Subwoofer sijoitettiin samalle seinustalle kuin pääkaiuttimet, sen toiseen laitaan. Subwoofer tarjoaa kokoonsa nähden paljon ääntä ja yllättävän matalalle ulottuvan bassotoiston. + Tyyli ja viimeistely + Pienikokoinen tehokas subwoofer + Energinen ääni elokuvakäytössä Subwooferin säätöjen puute Musiikin toisto varauksin HIFIMAAILMA 9/2011 17. Keskikanava on identtinen pääkanavien kanssa, mutta koska se sijoitetaan vaakaasentoon, muuttuvat sen toisto-ominaisuudet erilaiseksi. Kevyellä musiikilla ääni on energinen, ja bassotkin potkivat hyvin. Seinäsijoitus saa alemman keskialueen toistumaan korostuneesti ja hieman honottaen, mutta sen toisaalta havaittiin elokuvakäytössä tuovan dialogiin selkeyttä. Samoin pääkaiuttimien ylipäästösuodatus. Takakaiuttimet istuvat ääneltään järjestelmään. Subbarin sijoituksella ja säädöillä on erittäin suuri vaikutus bassotoiston laatuun. 250 W (D-luokka) 8 ohmia 38 x 37 x 17,7 cm 12,7 L 13 kg Subwooferin liitännät ja eräät valintakytkimet sijaitsevat sen pohjassa. T105 sarjassa myös pääkaiuttimet ovat tätä mallia T101. T301 satelliittikaiuttimet sisältävät kaksi erittäin matalarakenteista keskibasso/keskiäänielementtiä sekä niiden väliin sijoitetun 25mm metallikalottidiskantin. Äänessä on kuultavissa erinäisiä poikkeamia luonnonmukaisuudesta. Bassokorostuksen hyväksi arvoksi todettiin +6 dB. Yhteenveto KEF T205 tarjoaa oheislaitteistoa ja säätöä koskevin varauksin helpon ja tyylikkään vaihtoehdon toteuttaa kotiteatterin äänentoisto. Kuuntelussa subwooferissa oli kytketty +6 desibelin bassokorostus. Tämä erottuu erityisesti kuunneltaessa vaativaa akustista musiikkia. Ja subbareita voi hankkia tarvittaessa lisää. Yleissävyltään kaiutin on lievästi keskialuekorosteinen ja kirkas. Samalla rahalla on tarjolla toki muitakin vaihtoehtoja, mutta tämän sarjan vahvuus on sen litteissä kaiuttimissa, upeassa viimeistellyssä ja tyylikkäässä olemuksessa. Subwoofer antaa kokoonsa nähden hyvin potkua. Ne soivat hieman kirkkaammin, voisi jopa sanoa, että keskialueeltaan isoveljiään neutraalimmin. Kotelon tilavuus on todella pieni. Jakosuodattimessa on keskimääräistä enemmän komponentteja, joskaan ei kovin siistissä järjestyksessä. Takakaiuttimet (T101) Toimintaperiaate: Elementit: - Yläbasso-/keskiääni: - Diskantti: Jakotaajuudet: Impedanssi: Toistoalue: Tehosuositus: Herkkyys: Mitat (k x l x s): Massa: 2-tie, suljettu 115 mm 25 mm 1700 Hz 8 ohmia 80 - 30000 Hz 10-100 W 90 dB/W (seinällä) 87 dB/W (jalustalla) 33 x 14 x 3,5 cm 1,0 kg *) Korkeus vakiovarusteisen pöytäjalustan kanssa: 36 cm Subwoofer (T-2) Toimintaperiaate: Elementti: Toistoalue: Jakotaajuudet: - Alipäästö: Jakojyrkkyys: Vahvistin: Impedanssi: Mitat (k x l x s): Nettotilavuus: Massa: aktiivinen, suljettu 1 x 250 mm 30 - 250 Hz 250 Hz (kiinteä) 12 dB/okt. Omassa luokassaan KEF on erinomainen valinta kotiteatterin äänentoistoon ja tietyin varauksin myös kevyen musiikin kuunteluun. Subwoofer sisältää erittäin järeärakenteisen 10-tuumaisen elementin ja 250-wattisen D-luokassa toimivan vahvistimen. Tason päällä, sen etureunassa pääkaiuttimien toisto oli parhaimmillaan. Siksi näihin seikkoihin on syytä käyttää hetki aikaa ja vaivaa. Kovin luonnolliseksi ja hillityksi toistoa ei kuitenkaan voi luonnehtia
Siihen aikaan setissä olivat myös Thorens TD-320 -levysoitin, kotimainen SSRetuvahvistin ja Onkyon M504-pääte. PANEELIEN TIELLE Kuten usein käy, työ ja perhe laittoivat nuoren miehen vapaa-ajan ja harrastukset taka-alalle. Pian tämän jälkeen kuvioihin tuli myös hi . Samalla levykokoelman kartuttaminen pysähtyi, ja hyllyyn päätyi vain kourallinen levyjä. Myös Jarmo Liljan perheessä musiikki on aina ollut keskeisessä osassa arkea. Mikäpä sopisi yhtälöön sen paremmin kuin olohuoneen toisen päädyn vallannut isän intohimoinen hi - ja musiikinkuunteluharrastus. Tästä kielii vaimon osallistuminen musiikkitapahtumiin ja nuoremman pojan intohimoinen soittoharrastus. HAR R A S T UK SE NA HI F I : J ARMO LILJA TEKSTI JA KUVAT: MIKA KANKAINEN ERÄÄN RAAHELAISEN RIVITALOASUNNON OLOHUONEESSA VIERAILIJA VOI KOHDATA TRIPLAPINON QUADIN ESL 57 KAIUTTIMIA, JOTKA OVAT ERITTÄIN HARVINAINEN NÄKY KOKO MAAILMAN MITTAKAAVASSA. T erästehtaan varjossa sijaitsevassa Raahen kaupungissa on suhteellisen virkeä konserttitarjonta eritoten jazzin saralla. Kaupat syntyivät. KUNNIANHIMOINEN KUNNOSTUSPROJEKTI Kaiuttimien mukana Raaheen rantautuivat myös legendaarinen Quad-II -monopäätevahvistinpari ja toinen ESL-pari, joka oli myyjän 18 HIFIMAAILMA 9/2011. Nettisivuilta tarkistuksen jälkeen Jarmo tajusi, että kyseessä olivat juuri ne vanhat lämpöpatterit, joista oli lukenut vuosia sitten. Samalla avautui tilaisuus repiä alas yksi väliseinä ja luoda avarampi olohuone, joka toimisi paremmin myös musiikintoistossa. Mitä enemmän ESL-tietoutta löytyi, sitä varmemmaksi kävi, että juuri nämä olivat ne kaiuttimet, jotka taloon pitäisi saada. Syksyllä 2005 alkoi kuitenkin perheen asunnon olohuoneremontti, kun vanhin poika lensi pois pesästä, ja nuorimmainen pääsi muuttamaan olohuoneen jatkona olevasta huoneesta alakerran huoneeseen. Alussa harrastukseni oli hyvin diy-kaiutinvetoinen, ja tämä kulminoitui vuonna -91 valmistuneisiin kookkaisiin itse suunniteltuihin kolmitiekaiuttimiin Dynaudion huippuelementeillä. Hi -lehden myyntipalstalle oli ilmaantunut juuri sopivasti pari Quad ESL -kaiuttimia, eikä hintakaan ollut kovin paha. Käännekohta oli vuonna -75 tajunnan räjäyttänyt Hurriganesin keikka, jonka jälkeen musiikki, erityisesti rokki, blues ja proge, alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Yksi mielenkiintoinen esimerkki tästä on jokavuotinen Rantajatsit-festivaali ja sen ympärille muodostunut laajempi toiminta. Olin kuullut kerran magnetostaattien avointa ääntä, joten mielessä oli, että nyt olisi paneeleillakin tilaa hengittää. Seuraavana vuonna remontin päätyttyä uusien paneelien hinnat olivat kuitenkin sillä tasolla, että Jarmo alkoi katsastaa käytettyjen laitteiden tarjontaa
Ensimmäisen toimivan magnetostaattiparin huolellisen koestamisen jälkeen Jarmon käsitys oikeasta valinnasta vahvistui, ja paneeleiden korjaussuunnitelma alkoi hiljalleen kypsyä. Pianossa on realistinen klangi, puhaltimet soivat tarvittaessa terävästi, ja virvelin iskut toistuvat juuri sopivasti hieman pahinta särmää pyöristellen. HIFIMAAILMA 9/2011 mukaan epäkunnossa. staattoreiden puhdistus ja kunnostus, pölysuojien vaihtaminen, virtalähteen ja audiomuuntimen kunnostaminen sekä suojapiirien asentaminen. Se oma juttu kaiuttimien suhteen oli löytynyt. Olemme pyrkineet vierailemaan joka vuosi myös paikallisilla Rantajatseilla. Kaikki löytyvät omalta paikaltaan kuin naulittuna. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin jo 23. Yksityiskohtainen raportti Jarmon 19. Meridianin huippusoittimen tai raskaasti modatun Michell Gyro SE:n kautta ja Transcendentin diy-kiteistä rakennettujen vahvistimien käskyttämänä ESL-triplapino soi Jarmon lempimusiikilla todella realistisesti ja koherentisti. Erikseen on myös vielä mainittava Neil Young, jonka suureksi faniksi Jarmo tunnustautuu. Aina tilaisuuden koittaessa olemmekin vaimon kanssa halunneet käydä oopperassa myös lomareissuilla ulkomailla. Pakollisen huoneen korkeuden varmistavan mittauksen jälkeen sopiva kunnostuksen tarpeessa ollut pari löytyi pian Ruotsista, ja loppu onkin historiaa. MUSIIKISTA NAUTTIMISEN TAITO Jarmon harrastuksessa pääasiallisena eteenpäin ajavana voimana on ollut halu nauttia lempimusiikista niin paljon kuin mahdollista. Vuonna 2008 oli toisen ESL-parin kunnostuksen aika, ja pian olohuoneessa oli ensimmäinen pinottu paneelisysteemi. Esimerkiksi Tsaikovskin slaavilaishenkinen tuotanto, uudempi klassinen ja oopperamusiikki tuntuvat mielenkiintoisimmilta alueilta. Kun puhe kääntyy lempiartisteihin, niiden joukossa vilahtaa tuttuja nimiä, kuten Miles Davis, Charles Mingus, Thelonius Monk, Oscar Peterson ja Eric Dolphy. Ja työtä oli paljon: Ulkoisen ehostuksen lisäksi ohjelmassa oli mm. Vuosien 2008 ja 2009 aikana Jarmon muu setti vaihtui. Transcendentin diy-kittien myötä putkissa pysyttiin edelleen, ja isäntä satsasi vinyylitoistoon entistä enemmän. Dipolibassotkin viihtyivät tuon ajan paneelien alla, mutta kaikki ei ollut kohdallaan. Samoin Trio Töykeät, Juhani Aaltonen ja Verneri Pohjola isänsä Pekka Pohjolan kera. Soundi on iso ja stereokuva leveä ja korkea, mutta ei kuitenkaan suurpiirteinen. Kun Jarmo huomasi kuuntelevansa musiikkia usein dipolibassot pois kytkettyinä, ajatus kolmannen ESL parin lisäämisestä systeemiin alkoi kyteä. Kunnostusprojektin tulos olikin erittäin rohkaiseva, sillä nyt musiikki toistui tasapainoisesti ja käsinkosketeltavasti ilman häiritseviä virheitä. Vuosien varrella musiikkimaku on laajentunut huomattavasti, ja nykyään levylautasella soi useimmiten perinteinen ja moderni kotimainen jazz tai sähköinen blues. Netistä löytyi todella paljon informaatiota vanhojen paneelien kunnostuksesta, ja myös muista Quad-harrastajista ympäri maailmaa oli korvaamaton apu. ensimmäisten paneelien kunnostuksesta kuvineen ja päiväkirjamerkintöineen löytyy Hi harrastajat ry:n keskustelupalstan artikkeliosiosta. Viime vuosina olen tutustunut entistä enemmän klassiseen musiikkiin. kerran, eli itse asiassa tapahtuma on ollut merkittävässä roolissa lisäämässä innostumistani jazzmusiikkiin
Kaiuttimien suuntaavuus on erittäin vahvaa sekä pysty-, että vaakasuunnassa. Huonekalujen ja mattojen lisäksi huoneeseen on asennettu vain 8 kappaletta Ethan Winerin periaattein rakennettuja bassovaimentimia. Vaikka jazzin kanssa pyörii enimmäkseen vinyyli, usein klassinen ja eritoten oopperamusiikki toistuvat hopealta. Myöhäisillan satunnaisessa kuuntelussa ei luurisetin kautta soiva Spotifykaan ole mikään kauhistus. Tämä lienee paneelien kolminkertaisen pinta-alan ansiota. Verkostoituessa Rakennussarjasta siististi kasatut OTL-monopäätteet on sijoitettu kaiuttimien takse. 20 HIFIMAAILMA 9/2011. Samasta syystä myös huoneen akustointi on kohtuullisen kevyttä. Systeemin kokonaisbalanssi on tärkeää, ja alkuaikojen kaiutinlähtöisestä harrastustavasta olen kallistunut hiljalleen etupään merkityksen suuntaan. HAR R A S T UK SE NA HI F I : J ARMO LILJA Erittäin laadukkaaseen lopputulokseen voi päästä monella tavalla Rankemmalla rokilla tai suuremmalla äänenvoimakkuudella paneelien tekniset rajoitteet dynamiikassa ja käytettävissä äänenpaineissa käyvät toki ilmi, mutta eivät häiritsevissä määrin. Erittäin laadukkaaseen lopputulokseen voi päästä monella tavalla, ja voisin kuvitella olevani tyytyväinen myös sopivan modernin setin kanssa. Kaiuttimet ja huone ovat tärkeä lenkki, mutta sitä mukaa kun kokemusta on karttunut, olen huomannut selkeästi etupään vaikutuksen musiikintoiston laatuun. Usein vaimentimet hiljentävät liikaa myös korkeita taajuuksia, mutta tämän estämiseksi näissä on päällyskankaan alla rakennusohjeen mukainen heijastava kalvo. Kakkossettiin tulevat vintage Quadit Sonidon laajakaistalla ryyditettyinä. Putkista ja paneeleista huolimatta hän ei kannata mitään erityistä teknistä ratkaisua tai suuntausta. Musiikkitallenteen formaatti ei ole Jarmolle rajoite. Keskustelupalstalla ja erilaisissa kokoontumisissa sosiaalinen puoli on tärkeässä roolissa, ja samalla on löytynyt uusia samanmielisiä ystäviä. Tämä on hyvä asia, sillä pitkä ja kapea huone on lähes kuin näille kaiuttimille tehty. Pienetkin muutokset kuuluvat, ja niillä voi olla suuri merkitys. Setin pääasiallisena sourcena toimii raskaasti modifioitu Michell Gyro SE. HIFI HARRASTUKSENA Oman harrastus loso ansa Jarmo kertoo kehittyneen osittain sattuman kautta. Erittäin antoisaksi harrastustoiminnaksi Jarmo mainitsee Hi harrastajat ry:n paikallistoiminnan ja sen myötä toteutuneet harrastajavierailut puolin ja toisin
Messuillakin on tullut vierailtua useaan otteeseen, mutta monesti olosuhteista eli tiloista, väenpaljoudesta, hälystä ja kilvansoitosta johtuen en ole saanut sieltä kovin hyviä kokemuksia. Mitään suoraa päivityskohdetta ei siis ole näköpiirissä, vaikka hyllyyn vasta uusi varsipiuha eksyikin. Tuollaisissa olosuhteissa kriittiseen kuunteluun puutuu nopeasti, ja messujen anti on jäänyt hieman vajaaksi. TULEVAISUUDEN SUUNTA Nykyiseen laitteistoonsa Jarmo toteaa olevansa erittäin tyytyväinen ja mainitsee vaarallisen sanan " naali". Gert Pedersen Full upgrade + Armboard upgrade -modaus (DIY) + Michell Orbe levylautanen ja klamppi Virtalähde: Michell HR PSU Äänivarsi: Origin Live Illustrious Mk3c Äänirasia: Lyra Delos (MC) RIAA: Whest Audio PS.03RDT CD-soitin: Meridian DVD/CD 800 Reference (sis. Nämä tulevat palvelemaan huoneen toisessa päässä televisiosettinä, ja kaiuttimiksi on jo hankittu Sonidon laajakaistat puheäänen toiston ollessa se pääasia. Yhden haaveen diy-suuntautunut harrastaja osaa kuitenkin mainita: Yksi suurimmista haaveistani on rakentaa oma laadukas diy-vinyylisoitin aivan alusta saakka. Kaiuttimien uuden ulkoasun muotoilu on kauniin funktionaalinen. Jarmon setti Pyöritin: Michell Gyro SE. Huoneeseen voisi kuulemma tehdä vielä pientä akustointia di uusorien muodossa, ja työn alle on päätymässä kakkossetti eli viime aikoina kerätyt vintage Quadit, mukaan lukien radio. DA-kortin) DAC: Mhdt Laboratory Havana DAC (MacBook + Spotify) Etuvahvistin: Transcendent Sound Grounded Grid (DIY kit) Päätteet: Transcendent Sound T16 OTL monoblokit 2kpl (DIY kit) Kaiuttimet: Quad ESL 57 (6 kpl, Triple Stacked, DIY peruskorjattu) Kaapelit: RCA:t Solid core hopea + teflon + Eichmann bullet (DIY), kaiutinjohdot Solid core hopea + teflon (DIY) ja virtajohdot VH Audio Flavor 4 + jakoblokki (DIY) Kuulokesetti: MacBook, Musical Fidelity V-DAC + V-PSU, Millet Hybrid MiniMAX kuulokevahvistin (DIY kit) ja AKG K701 -kuulokkeet Quad ESL 57 triplapino ja ylpeä omistaja.. on saanut kuunnella paljon erilaisia laadukkaita settejä ja saanut paljon vinkkejä mielenkiintoisesta ja hyvästä musiikista
Kaikki muut ovat peräisin eri maista. Vertailun kaiuttimien hintahaitari ulottuu 1 300:sta 1 600 euroon. Kotelot ovat varsin tukevia, mutta ilmatilan vaimennuksen määrässä on eroja. Aivan niukasti vaimennettuja ei ole tällä kerralla mukana, mutta Amphionissa ja JBL:ssä vaimennusainetta on keskimääräistä vähemmän ja OR:ssä sekä ATC:ssä keskimääräistä enemmän. Poikkeuksena on noin 25-litrainen JBL. V E R TA I L U T ES T I : J AL US TAKAIUTTIMET 1 3001 600 TEKSTI JA KUVAT: MAURI ERONEN MITTAUKSET: AALTO-YLIOPISTO JA MAURI ERONEN A MPH I O N A RGO N 1 AT C S C M 11 D A L I ME N TO R 1 E L A C B S - 244 JBL LS40 O R - 1 8Q I S E I R E N M I N O TA UR S H EL F V I E NN A A CO U S TIC S H AYDN GRAND LAADUKKAIDEN JALUSTAKAIUTTIMIEN RYHMÄÄN ON TULLUT MIELENKIINTOISIA UUTUUKSIA. Ne ovat rakenteeltaan asiallisia, kuten tässä hinta-. Tanskalaisen Dalin, saksalaisen Elacin ja yhdysvaltalaisen JBL:n tuotteita on testattu runsaasti ennenkin. Ei pidä unohtaa myöskään ulkoasua. Se on saanut mainetta muun muassa ammattikäyttöön tar- Varaa valita koitetuilla aktiivikaiuttimillaan. Brittiläinen ATC on Suomessa melko uusi merkki, vaikka valmistaja onkin toiminut jo vuodesta 1974 alkaen. Minotaur Shelf on sen ensimmäinen jalustalle sijoitettava malli. Suljettuun koteloon rakennettua ATC:tä lukuun ottamatta muiden toimintaperiaate on bassore eksi. Mukana on tällä kerralla kolme kotimaista merkkiä: Amphion, OR ja Seiren, joka on vasta parin vuoden ikäinen valmistaja. VERTAILUMME KAHDEKSAN MALLIN JOUKOSSA ON VANHOJEN TUTTUJEN MERKKIEN LISÄKSI UUDEMPIA EDUSTUKSIA KUTEN BRITTILÄINEN ATC, JOTA EI OLE ENNEN TESTATTU SUOMESSA. 24 HIFIMAAILMA 9/2011 M uutamalla sadalla eurollakin saa varsin mukavasti soivan parin jalustakaiuttimia, mutta yli tuhannen euron hintaluokka antaa valmistajalle mahdollisuuden käyttää laadukkaampia osia ja rakenteita sekä viilata äänentoistoa huolellisemmin. Itävaltalainen Vienna Acoustics korostaa perinteistä puusepäntaitoa ja intohimoaan musiikkiin, erityisesti kotimaansa kuuluisiin klassisen musiikin säveltäjiin. SUUNTAAVUUTEEN MONIA KEINOJA Testin kaiuttimien sisätilavuus on tyypillisesti kymmenen litran molemmin puolin. Bassoelementit ovat 1318-senttisiä. Kaiutin on huoneessa jatkuvasti esillä, joten myös muotoilulla ja viimeistelyllä on merkitystä
Kaksoisjohdotettavia kaiuttimia ovat ATC, Elac, JBL ja OR. MITTAUKSET Taajuusvasteet ovat pääosin hyviä kuten hinnan perusteella voi odottaakin. Vienna Acousticsilla on omintakeiset suuret naparuuvit, ja Seiren käyttää WBT:n tuotteita. Joissakin kaiuttimissa käytetään tarkempia ja induktanssittomia metallikalvovastuksia tavallisten lankavastusten sijasta. Dalin, JBL:n, OR:n ja Vienna Acousticisin vasteiden yläpäässä on korkeita taajuuksia kohti nouseva suuntaus. ATC on asentanut samaa tarkoitusta varten metallisen aalto-ohjaimen kalotin ympärille. Dali ja Elac ovat eristäneet liittimet läpinäkyvällä muovilla. Elacissa ne huolehtivat diskantin tason vaimennuksesta. Seirenin suuntain on läpimitaltaan pienempi ja pro ililtaan suorempi kuin Amphionin ja OR:n käyttämät. Vienna Acousticsissa on lisäksi laaja vaimentuma aladiskantissa. JBL on hallinnut säteilyä torven avulla hin alkuajoilta asti. Testin LS40-mallissa siihen on liitetty painekammioelementti. Tarkoituksena on saada eri taajuuksilla yhtenäisen säteilykuvio. Amphion ja ATC luottavat vain ilmasydänkeloihin ja muovikondensaattoreihin, Dali taas käyttää kondensaattoreina pelkästään elkoja. Ryhmästä poikkeaa eniten Dali, jonka toisto on vaimentunut 6 dB jo 59 hertsin kohdalla. Jotta impedanssin vaihtelut eivät vaikuttaisi liikaa taajuusvasteeseen, kaiuttimille kannattaa valita riittävän paksut kaapelit. Vienna Acoustic on joukosta ainoa, joka toistaa korkeat äänet pelkästään suuntaimettoman kalotin avulla. TARKKOJA METALLIKALVOVASTUKSIA Jakosuotimissa on monenlaisia toteutuksia. JBL poikkeaa muusta joukosta siinä suhteessa, että sen matalien taajuuksien yleistaso on selvästi liian suuri etäällä rajapinnoistakin. Varsinkin suomalaiset valmistajat suosivat diskanttikalotin edessä suuntainta, jota nimitetään myös aalto-ohjaimeksi. teilypinta on tavallista suurempi. Herkimmät tarvitsevat vain kolmasosan epäherkimmän vahvistintehosta. OR:n suodin on suoraan johdotettu. Huoneen tuoma bassokorostus on otettu huomioon useimmissa kaiuttimissa varsin hyvin. Amphionissa ja Vienna Acousticsissa kaikki vastukset ovat metallikalvotyyppisiä. Sijoitus seinän lähelle edellyttäisi vielä alempaa bassotasoa, mutta ATC, Dali ja Vienna Acoustics voivat toimia tyydyttävästi näinkin. Tässä kaiuttimessa on myös toinen diskantti ylimmille taajuuksille. Elac käyttää korkeiden äänten toistoon kehittämäänsä JET-diskanttia, jossa äänen sä- 25. Usein käyttöohjeessa on maininta kaapelin pienimmästä suositeltavasta poikkipinta-alasta. HIFIMAAILMA 9/2011 luokassa voi odottaakin, ja kartion materiaaleja on pyritty optimoimaan äänentoiston kannalta edullisiksi. Eroilla voi olla käytännön vaikutusta lähinnä silloin, kun käytetään kuormalle herkkiä putkivahvistimia. Dalissa kalottidiskanttia täydentää magnetostaattinen nauha. Alarajataajuudet ovat 50 hertsin tuntumassa. Impedanssin osalta kaikki vertailun kaiuttimet ovat normaalien rajojen sisällä. Se on kiinnitetty muovipaneeliin, jossa on pieni ellipsin muotoinen suuntain. Tässä hintaluokassa on jo varaa sijoittaa myös liittimiin. Tukevia ja hyvän kosketuksen tarjoavia ovat myös Amphionin, ATC:n, JBL:n ja OR:n tavanomaisemmat naparuuvit. Magneettisuojauksen tarve on vuosien mittaan vähentynyt, ja sellainen on vain JBL:ssä, Elacissa ja Vienna Acousticsissa. Tyypillinen suodin on koottu piirilevylle, ja siinä on sekaisin ilmansydän-, ferriitti- tai pakkasydänkeloja sekä elektrolyytti- ja muovikondensaattoreita. Herkkyydet vaihtelevat ATC:n 82 desibelistä Elacin ja JBL:n 87 desibeliin
Kondensaattorit ovat elkoja. Kuitulevyn palalle liimatut ja suoraan kytketyt osat antavat OR:n suotimelle kotitekoista tuntua. JBL:ssä on testin kaiuttimille tyypillinen sekoitus elektrolyytti- ja muovikondensaattoreita sekä ilma- ja rautasydänkeloja. Seirenin testikappale oli prototyyppi, ja sen jakosuotimessa kaksi vastusta oli kiinnitetty piirilevyn ulkopuolelle. Vienna Acousticsin suotimessa kelojen ja vastusten (metallikalvo) tarkkuus on tavallista suurempi. 26 HIFIMAAILMA 9/2011. V E R TA I L U T ES T I : J AL US TAKAIUTTIMET 1 3001 600 Amphionin suodin on tehty laadukkaista osista. Vaimennusainetta on vähemmän kuin muutaman vuoden takaisissa malleissa. ATC:n bassoelementillä on kookas ilmasydäminen sarjakela. Elacin paljon komponentteja sisältävä jakosuodin on kahdella piirilevyllä. Dalin osat on asennettu kovalevylle, jonka läpi kulkee refleksiputki
Vain nämä palkitut tuotteet saavat käyttää EISA Award -logoa. EISA Award -tuotteet ovat EISA-jäsenten huolellisesti testaamia ja tutkimia tuotteita. Logoa, joka on sinun takuusi hyvästä valinnasta ja parhaasta laadusta. HOME OF AMBITION Lisätietoja ja videoesittelyt: www.eisa.eu. SINUN TAKUUSI PARHAASTA... EISA (European Imaging and Sound Association) on 19 eri Euroopan maasta ja niiden 50 äänen- ja kuvantoiston erikoislehdestä koostuva asiantuntijajärjestö. EISAn jäsenistä koostuvat asiantuntijaraadit valitsevat vuosittain lukuisista eri tuoteryhmistä vuoden parhaat, EISA Award -palkintoon oikeuttavat tuotteet
Ei ongelmia, kunhan vahvistin toimii hyvin neljän ohmin kuormalla. Mittaustulokset Mittaustulokset Herkkyys (1m/2,83 V) Alarajataajuus -6 dB Suuntaavuusindeksi (100-10000 Hz) Viritystaajuus Minimi-impedanssi (ohm@Hz) Amphion 84 dB 52 Hz 6 dB 52 Hz 4,5@20 000 5,8@210 ATC 82 dB 51 Hz 5 dB suljettu kotelo 4,5@4 900 Dali 85 dB 59 Hz 6 dB 49 Hz 4,6@250 Elac 87 dB 50 Hz 5 dB 49 Hz 3,3@219 JBL 87 dB 53 Hz 6 dB 51 Hz 4,0@177 OR 83 dB 52 Hz 6 dB 37 Hz 3,1@20 000 6,6@182 Seiren 85 dB 54 Hz 7 dB 44 Hz 7,0@20 000 7,7@184 Vienna Acoustics 85 dB 49 Hz 5 dB 49 Hz 4,4@228 Ominaisuudet Amphion Hinta Mitat (kxlxs) (cm) Massa (kg) Toimintaperiaate Matalat äänet (cm) Korkeat äänet (cm) Jakotaajuudet (Hz) Tehosuositus (W) Naparuuvit Banaanihylsyt Kaksoisjohdotus Kangaskehikko Pintakäsittely 1 300 31,5x16x26,5 6,5 2-tie bassorefleksi 14 2,5 1600 20-150 · · musta, valkoinen, kokovalkoinen, koivu, kirsikka, pähkinä ATC 1 350 38x21x25 11,5 2-tie suljettu 15 2,5 2800 50-300 · · · · kirsikka, musta saarni Dali 1 490 32x16x22,5 4,9 3-tie bassorefleksi 13 2,8 ja 1,7x4,5 3400 ja 12000 40-120 · · · valkoinen, musta, kirsikka Elac 1 502 33x20x27 7,7 2-tie bassorefleksi 15 2,5x3,5 2600 30-200 · · · · pianomusta, titaani, kiiltovalkoinen, kirsikka, mocha-viilu JBL 1 598 50x22x34 13,3 3-tie bassorefleksi 18 5 ja 1,9 2600 ja 7000 maks. Taajuusvasteissa on epätasaisuutta keskialueella, 700 hertsin kohdalla on selvä korostuma. Vahvistimen kannalta impedanssi on ongelmaton. Impedanssi on alimmillaan 5 kilohertsin ympäristössä, mutta koska sillä alueella musiikin energiasisältö on pieni, se tuskin rajoittaa saatavaa äänenvoimakkuutta. Impedanssi on tavallista tasaisempi, ja se on laajalla alueella kuuden ohmin tutumassa. Korkeammilla taajuuksilla vaste on siisti, ja suuntaavuus lisääntyy hallitusti. Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 metrin etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). 150 · · · · kiiltolakattu mahonki OR 1 420 36x19,5x27 8,1 2-tie bassorefleksi 17 2,7 1800 20-150 · · · kiiltävä musta tai valkoinen, pähkinä Seiren 1 490 30,5x19,5x32 8 2-tie bassorefleksi 17 1,9 3300 10-120 · · valkoinen pianolakka Vienna Acoustics 1 333 36x17,5x26,5 7,6 2-tie bassorefleksi 13 2,5 ei ilmoitettu 25-180 · · · vaahtera, kirsikka, ruusupuu, pianomusta 28 HIFIMAAILMA 9/2011. Kuormana melko helppo. Impedanssi laskee alimmillaan 3,3 ohmiin, mutta poikkeamat ovat pienehköjä. V E R TA I L U T ES T I : J AL US TAKAIUTTIMET 1 3001 600 MITTAUSTULOKSET Amphion Argon 1 ATC SCM11 Dali Mentor 1 Elac BS-244 Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 metrin etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Keskitaajuudet välillä 6001200 hertsiä ovat korostuneita. Taajuusvasteissa on pieni kuoppa jakotaajuuden kohdalla, mutta diskantti on tasainen ja vasteiden yleisluonne hyvä. Impedanssin itseisarvo pienenee korkeita taajuuksia kohti, joten suuri kaapelin resistanssi voi vaimentaa aavistuksen ylimpiä ääniä. Tehovasteessa on pientä vaimennusta jakotaajuuden kohdalla ja korostusta 5 kilohertsin ympäristössä. 60 asteen vaste osoittaa, että säteilykuvio muuttuu siirryttäessä diskanttielementin kaistalle. Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 metrin etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta). Diskantti on tasainen, mutta kohtisuora vapaakenttävaste nousee hieman korkeita taajuuksia kohti. Vapaakenttävasteet suoraan edestä 2,5 metrin etäisyydeltä (punainen), 20 astetta (sininen) ja 60 astetta sivussa (vihreä) sekä tehovasteapproksimaatio (musta)
Tässä suhteessa kaiutin muistuttaa kovasti nro 6:sta, joskin on sävyltään vielä hiukan metallisempi. Toimii aika hyvin suurillakin äänenpaineilla. + Tasapainoiset bassot + Avoin äänikuva - Lievä nuhaisuus ja kovuus Elac BS-244 Hinta: 1 502 /pari Lisätietoja: www.elac.fi, www.elac.de Elacin soinnissa yleinen tasapaino on hyvin kohdallaan. Stereokuva tarkka, mutta hieman kapea. Bassotoisto on voimakas ja pyöreäsävyinen. Stereokuva on ulotteikas ja aineeton. Stereokuva piirtyy erittäin tarkkana, ja mukana on myös syvyyssuuntaa. 6 Mikael Nederström Harvinaisen hyvä soundi suosittelen Pitkän kuuntelun jälkeen muistiinpanoissa luki vain "Hyvä ellei täydellinen". Voisi jopa luonnehtia musikaaliseksi. Kokonaisuutena hyvää keskitasoa, ei mainittavia ongelmia, mutta ei erityisesti innostakaan. Vaimennusaineena on parin sentin polyesterivanukerros seinämillä. Bassoa on (liikaa?), mutta sävyltään se ei ole luonnollisin. Jakosuodin on koottu siististi piirilevylle, mutta testaamassamme prototyypissä kaksi tehovastusta oli liimattu erikseen. Kaiuttimen erikoisuutena on aladiskantin 50 mm:n titaanikalvoinen painekammiotorvi. Bassot ovat tukevan puoleiset mutta pysyvät silti hallinnassa. Jos lievä lämmön ja sävyjen puute ei häiritse, kaiutin on testin kärkikastia. Äänikuvakin tulee reilusti ulos kaiuttimista, mutta sen syvyys on rajallinen. 8 Uskottavasti rock Aavistuksen loudness-luonteinen ääni, jossa basso jysähtää ja diskantti kilahtaa. Stereokuva on kuitenkin tarkka. Balanssi on jollain tavalla alemmalle diskantille painottunut. Äänessä on auktoriteettia. Bassot napakat, mutta kovemmalla tasolla sävy muuttuu. Iskevä ja tanssimusiikilla toimiva kaiutin, jonka ärhäkkä yläpää istuu parhaiten jonkin verran vaimennettuun huoneeseen. Dynamiikan vaihteluihin kaiutin reagoi kuitenkin nopeasti, ja äänessä on tavallista enemmän auktoriteettia. 8 HIFIMAAILMA 9/2011 31. Ylädiskanttia toistaa rengassäteilijä, jonka edessä on suuntain. Bassoalueen yleissointi tummahko. Keskialueella on kuitenkin pientä kovuutta, eikä trumpetin vaskimainen ominaissävy täysin välity. Solistitrumpetti tai foni on hyvin pistemäinen ja käsin kosketeltava. 6 Tiukasti äänekäs Avoin ja tehokas yleissointi, joka on enemmänkin roisiin ja rajuun kuin sivistyneeseen suuntaan kallellaan. Keskialueen alempi osa jää hieman ylempää vaimeammaksi, ja äänessä on ripaus nuhaisuutta sekä kovuutta. Bassotoisto on hyvä kompromissi muhevuuden ja napakkuuden välillä. Kooltaan kaiutin on luokkaa muita suurempi, 50 sentin korkuinen. Erilainen, eikä kovin luonnollinen, mutta toimii esimerkiksi rokilla ja vastaavalla. Mukana on myös lievää tunkkaisuutta, esimerkiksi lauluäänissä. Äänikuva painottuu etualalle eikä ole kovin syvä. Kohtalaisen vaimennettu huone on eduksi korkeiden äänten tasapainolle, ja sijoituksessa on syytä välttää seinien läheisyyttä. Kaiuttimen etulevy on ajan trendeistä poiketen suhteellisen leveä. Jakosuodin on toteutukseltaan tavanomainen, ja liitännässä on kaksoisjohdotus. Bassotoisto pysyy voimastaan huolimattaan hallinnassa ja on sävyltään yksi joukon muhevimpia. 8 Teppo HirviKunnas Ponteva ja sähäkkä Kohina ilmenee tunkkaisena. Kovin vakavaa liioittelua ääripäihin ei kuitenkaan liity, sillä yleissointi on siisti. Kovaseinäisessä isossa betonihuoneessa ääni voisi mennä turhankin ohueksi. Vaikka dynamiikkaa tuntuu olevan, viimeisin läpinäkyvyys puuttuu. Yleispätevän miellyttävä kaiutin. Seiren Minotaur Shelf Hinta: 1 490 /pari Lisätietoja: www.seiren.fi Seirenin yleissointi on avoin ja jossain määrin esiin työntyvä. Diskantti toistuu heleästi, ja iskujen dynamiikka välittyy hyvin. Hifistynyt ja sivistyt ote, joka paikoin ilmenee jopa sävyttömyytenä. Varsinkin peltisoundit soivat melko ohuesti, mikä tekee lähimikitetyistä levyistä levottomia ja turhankin räiskyviä. Liittimissä on kaksoisjohdotus. Alempi keskialue kuulostaa hieman nuhaiselta. Tukeva basso lyö leimansa useimpiin äänityksiin, joten aivan pieneen huoneeseen kaiutinta ei kannata viedä. + Ponnekas toisto + Ilmava stereokuva - Diskantti hieman räikeä - Bassot voisivat olla napakammat Kuunteluarviot Mauri Eronen Kuunteluarviot Mauri Eronen Kuunteluarviot Mauri Eronen Tarkkaa piirtoa Yleisbalanssissa ei ole pahaa vippausta. Stereokuva on ilmava. Basso on kiinteä, ja siinä on riittävästi hallittua voimaa, joka ei kuitenkaan korostu. Aika selvää hifiä. Kotelo on täytetty löysästi synteettisellä vanulla. Torvet soivat rapakasti, ja kitaran näppäilyäänet toistuvat avoimesti. Mahonkiset kyljet on kiiltolakattu. Diskantti on hyvin siisti ja sopivalla tasolla. Mukana ovat merkille tyypilliset ptc-vastukset elementtien suojaamiseksi ja diskantin hienosäädön mahdollisuus. Hyvä kokonaisuus, joka toimii kaikesta huolimatta parhaiten sähköisellä musiikilla. Pehmeähkö basso puolestaan tekee kaiuttimesta hiukan hidasliikkeisen, ja tiukin napakkuus ja irtonaisuus katoavatkin taajuusalueiden ääripäiden alle. Jakosuotimessa on kaksitiekaiuttimeksi paljon osia. Rauhallinen balanssi on vahvasti esillä myös keskialueella, puhaltimien sävy on kaistaltaan jonkin verran rajoittuneen kuuloinen. Keskialueella on atakkia, erottelua ja luonnettakin äänitteestä riippuen jopa rasittavuuteen saakka. Kotelo on tuettu hyvin ja täytetty villalla. Keskialue on dynaaminen, sillä alukkeet pamahtavat kuuluviin. Silti sinfoniamusiikkia myöten useimmat levyt soivat mukavan yleispätevästi. Viimeisin läpinäkyvyys puuttuu. 9 Mikael Nederström Ääripääkorosteinen Kohtuullisen selvästi ääripääkorosteinen esitys, jossa varsinkin diskanttia on annosteltu reilusti. 8 Teppo HirviKunnas Siististi kimaltava Taustakohina vanhassa äänitteessä on hiljainen, mutta varsinaisesti tummasta soinnista ei voi puhua. Fonin alarekisterissä muhevuutta on selvästi paremmin. 7 Teppo HirviKunnas Pätevä, mutta hajuton ja mauton. Ensivaikutelma on erotteleva mutta tasapainoinen, erityisesti akustisella musiikilla. Diskantin aalto-ohjain on profiililtaan hieman suorempi kuin muissa kotimaisissa malleissa. Diskantti kuuluu hieman erillisenä, ja trumpetin korkeat kiekaukset soivat kireinä. Kaiutinta jaksaa kuunnella pitkään ja yhä uudelleen ja uudelleen. Kaiutin on magneettisuojattu. Etenkin aladiskantti tuntuu korostuvan ja kuulostaa hieman erilliseltä, osin kireältäkin. Diskantti on tasoltaan matala, mutta siinä on silti siistiä kimallusta. Matalilla taajuuksilla on aavistus raskautta ja keskialueelle toivoisi hivenen lisää selkeyttä. Sävy on rauhallinen, ja keskialue on aavistuksen etäinen mutta ei tukkoinen. Alemmalla keskialueella ja keskibassoilla voisi olla hitunen lisää lämpöä, vaikka äänekässointinen kaiutin pysyykin useimmilla levyillä rasittavuuden paremmalla puolella. Elac käyttää korkeiden äänten toistoon kehittämäänsä JETdiskanttia, jossa on haitarimaisesti laskostettu kalvo. Bassotoistossa on hieman pyöreyttä, mutta samalla se on voimallinen. Kokonaisuutena kaiutin on joillakin levyillä ihan kuunneltava, mutta useimmiten turhan värittynyt ollakseen yleispätevä. Naparuuvipari on WBT:n valmistama. Keskialue saattaa olla hiukan etäämpänä kuin avoimimmissa esityksissä, mutta koko taajuuskaista on aika hyvin hallinnassa. Refleksiputki on ilmanvirtauksen kannalta edullinen. Sointi on loudnessmainen, mutta keskialue ei kuitenkaan vaivu tunkkaiseksi, paitsi hieman ahdistuneiden vokaalien osalta. Alempi keskialue on jokseenkin paksu ja paikoin jopa honottava. No täydellistä kaiutinta ei tietenkään ole, mutta erittäin hyvä tämä on. Keskelle miksattu solisti piirtyy tarkkana ja pistemäisenä ja astuu askeleen kohti kuulijaa. Useimmiten ehjä ja yhtenäinen soundi kuulostaa kuitenkin terveen tehokkaalta. Tulee iholle. Bassoelementissä on kuviopintainen metallikartio ja hajakenttää kumoava lisämagneetti. 7 Mikael Nederström Tehokas soundi Jotenkin kova ensivaikutelma, mutta samalla erotteleva. Pieneen etulevyyn on saatu näin mahtumaan 6,5-tuumainen basso. + Iskevä ja heleä toisto + Auktoriteettia äänessä - Lievää etäisyyttä keskialueella - Bassot hieman turhan voimakkaat JBL LS40 Hinta: 1 598 /pari Lisätietoja: www.harmannordic.com/fi/ JBL:n iskevässä ja pontevassa äänessä on loudness-sävyä
6 Teppo HirviKunnas Heleä diskantti, mutta... Yläbasso soi pinnassa, ja myös alakeskialue kuulostaa tulevan aika iholle. Monissa muissa kaiuttimissa saattoi olla joku tietty osa-alue parempi, mutta tällä kertaa yleispätevyys oli valttia. Diskantti soi kivasti, mutta keskialueella on jotain outoa, torvimaista sävyä. Mauri Eronen Pieneen huoneeseen tai seinän lähelle sijoitettuna Dali ja ATC tarjoavat viehättävää ja helposti lähestyttävää ääntä. 6 32 HIFIMAAILMA 9/2011. Suuremmassa huoneessa taso voisi olla sopiva, mutta dynamiikkavarat tulevat vastaan. Keskialueella on kuuluvia resonansseja, jotka saavat trumpetin ahdistavan kovaksi tietyillä taajuuksilla ja kovemmalla kuunteluvoimakkuudella. JBL kuulosti kaiuttimista parhaalta. Äänikuva ei kuulosta kovin syvältä ja sijoittuu aivan kaiuttimien eteen. Bassojen raja tulee vastaan aika nopeasti kovempaa soitettaessa. Lastulevyn palalle liimattu ja suoraan johdotettu jakosuodin on kotitekoisen oloinen. Stereokuva piirtyy kaiutinlinjan taakse, missä syvyyttä onkin sitten tavallista enemmän. Keskialueen äänten erottelu voisi olla parempikin. Sisäiseen johdotukseen on käytetty paksueristeistä kaapelia. Äänessä on loudnessmaisuutta. Refleksiputken voi tukkia mukana tulevalla tulpalla. Ulkoasu erottuu massasta kaarevia viisteitä sisältävän etuosansa ansiosta. Lujempi luukutus tuo bassopäähän häiriöääniä, joten dynamiikka ei liene aivan testin kirkkainta huippua. Basso on kaiuttimen heikoin kohta, sillä hiukan turhan ponnekkaan luonteensa lisäksi se pohjaa kohtuullisen helposti. Bassot ovat silti kohtalaisen napakat, mutta niiden sävy ei ole aivan luonnollinen. Se mikä sävyissä menetetään, korvataan meiningillä. Tummasointisiin äänityksiin kaiutin tuo mukavasti sävyjä ja kimallusta, mutta valmiiksi lähimikitetty tavara toistuu astetta karummin. Leveyssuunnassa stereokuva erottelee kuitenkin keskimääräistä paremmin. Sävy ei ole ollenkaan ärsyttävä. Varusteena on refleksiputken tulppa. Sisätila on tehokkaasti vaimennettu villalla. Ei ihan yleispätevä, joskin parhaimmillaan aivan kuunneltava esitys. 7 Roisisti elossa Avoin ja dynaaminen, jossain määrin myös hivenen keskialuepainotteinen sointimaailma. Yläbasson voimakas esilläolo ei silti peitä sen bassonsävyjä, ja koko bassoalue erottelee sangen hyvin. Kokonaisuutena ok, mutta ei kärkisarjaa. Sellaisenaan ja omilla kuuntelutottumuksillani valintani osuu kuitenkin Viennaan. Myös leveyssuunta avautuu epäkaiutinmaiseksi. Vaimennusaineena on kohokuvioinen vaahtomuovi, jota on vain muutamilla seinämillä. Myös ATC ja Vienna Acoustics kuulostivat hyviltä ja ovat turvallisia valintoja. Tilavaikutelma on hieman rajoittuneen oloinen. + Hyvä erottelevuus + Ulottuva tilan välittyminen - Aavistus keskialueen korostusta - Peltien toistossa kihinää Kuuntelijoiden valinnat Teimme kuuntelut sokkona, ja mukana oli kolme kuuntelijaa. Diskantti ei pahemmin kimalla, vaan peltien läiske toistuu tasaisena mattona. Näiden rajallinen dynamiikka pudottaa pisteitä yhdellä, mutta subbarilla varustettuna parivaljakko kiilaisi itsensä hyvin todennäköisesti kärkijoukkoon. 6 Mikael Nederström Kirkkaasti kilahtaa Kirkas ja ajoittain sihiseväkin yleissoundi, jonka toimivuus riippuu paljolti levyvalinnasta. Hiukan roisi ote saattaa hirvittää valmiiksi rupisilla levyillä, mutta useimmilla kokeilluilla kappaleilla pelti läjähtää hienosti, laulaja on lähellä ja rumpu pamahtaa pidäkkeettä. Tästä joko pitää tai sitten ei. Liekö samaa ilmiötä, kun stereokuva kuulostaa ikään kuin todellisuutta leveämmältä. Basso ei ole sinänsä jyräävä, mutta luonteeltaan se on himpun verran pehmeään kallellaan. 6 Mikael Nederström Matalalta toistava Äänessä tiettyä syvyyttä niin äänikuvassa kuin taajuusbalanssissakin, mutta yleissävy on jotenkin torvimainen. Alemmassa rekisterissä, esimerkiksi miesvokaaleilla artikuloinnin selkeys taas on plussaa ja äänensävy pysyy tasaisena. ATC taas on monitorimaisen tarkka mutta samalla saumattoman sivistynyt. Kokovalkoisessa mallissa on ratkaistu tyylikkäästi elementtien mekaaninen suojaus, eikä erillistä kangaskehikkoa tarvita. Basso ei ulotu alas tai pullistele, mutta se mitä tulee, toistuu napakasti. Teppo Hirvikunnas Yksikään kaiutin ei ollut huono. V E R TA I L U T ES T I : J AL US TAKAIUTTIMET 1 3001 600 OR-18Qi Hinta: 1 420 /pari Lisätietoja: www.or-group.fi OR:n yleissointi on kirkas, mikä voi häiritä varsinkin hyökkäävillä äänitteillä. Mikael Nederström Kokonaisuutena parhaimmalta kompromissilta vaikuttivat Dali ja ATC. Yllättävän hyviä kaikki, mutta kärki erottui silti selvästi. Elementit on kiinnitetty tukevasti koneruuvein. Alemman keskialueen nuhaisuus vie parhaan terän instrumenttien erottelusta, mutta ylärekisterissä mennään taas selvästi kirkkaammalla otteella. Se on läpikuultava ja välittää instrumenttien sekä musiikin luonteen välittömimmin. Bassotoisto ei ole dynamiikaltaan erityinen, mutta ei silti rajoita toistoa Dalin ja ATC:n tavoin. Toisaalta erot ääripäiden välillä olivat selvät. Molemmissa oli lievästi ylieloisaa sävyä, alabassovajetta ja kirkkautta, mutta kummallakin oli helppo kuunnella kaikenlaista musiikkia. Alumiinikartioisen basson täydennyksenä on suuntaimin varustettu kalotti. Ulkoasuvaihtoehtoja on useita. + Selkeä ja rytmikäs toisto + Bassotoisto hallittu - Keskialueen erottelu - Tilavaikutelma rajoittunut Amphion Argon 1 Hinta: 1 300 /pari Lisätietoja: www.amphion.fi Amphion toistaa avoimesti ja jämäkästi, mutta yleisvaikutelma on aavistuksen keskialuekorosteinen. Sinänsä nättisoundinen ja sävykäs kaiutin, jota ei kuitenkaan kirkkauden takia voi pitää ihan yleispätevänä. Bassotoisto on melko hyvin hallinnassa, kun kaiutinta ei sijoiteta pieneen tilaan liian lähelle seinää. Alukkeet räjähtävät tehokkaasti ilmoille. Bassot myös pohjaavat helpohkosti suuremmilla tasoilla. Äänikuva on hyvä ja syvä. Itse tekisin valinnan näiden välillä koekuuntelemalla ne lopullisessa sijoituspaikassaan kotona. Jakosuotimessa on käytetty ilmasydänkeloja ja muovikondensaattoreita. Kokonaisuus ei ole ihan hifismin oppien mukainen, mutta omintakeinen ääni varmasti miellyttää monia. Tila toistuu ulottuvasti. Kuuntelijoiden välillä oli tavalliseen tapaan pientä erimielisyyttä, joka tasoitti kärkeä: neljä parasta mallia sai yhtä suuret keskiarvopisteet. Kuulostaa toistavan kohtalaisen alas, mutta bassoa tulee aavistuksen liikaa. Kokeilimme myös kaiuttimien sijoituksen vaikutusta. Melkoisen ääniteriippuvainen kaiutin. Dali kuulosti hyvältä lähelle takaseinää sijoitettuna. 7 Teppo HirviKunnas Erotteleva mutta kireä Pianon soinnissa on jämäkkyyttä. Bassot ovat voimakkuustasoltaan hieman liian runsaat, ja kaiutin on viisainta pitää etäällä seinistä. Pelleissä on kirkkaan säihkeen päällä mattamainen suhina. Bassotoistossa ei ole erityistä voimaa, mutta samalla sointi on liioittelematon kontrolli voisi olla tosin tiukempikin. Erottelevuus on hyvä ja iskuäänet pidäkkeettömiä. Alukkeet toistuvat selkeästi, ja rytmikkyys nousee esiin vahvana. Vaimeammassa huoneessa sekin voisi olla varsin toimiva valinta. Kuunteluarviot Mauri Eronen Kuunteluarviot Mauri Eronen Näpsäkkä ja nopealiikkeinen Iloisesti keinahteleva toisto, jossa rytmin esilletuonti on vahvaa. Stereokuva on niin sivu- kuin syvyyssuunnassa rajoittunut. Kaiutinkaapelia varten on kahdet liittimet. Kolmen parhaan joukkoon mahtuu myös Seiren Speakers, jossa oli astetta enemmän ärhäkkyyttä, tehokkuutta ja energisyyttä. On myös havaittavissa kireyttä, pelteihin tulee eräänlaista suhinaa kirkkaan säihkeen päälle. Dali rullaa rytmisesti, eikä omaperäisyydessään vaivu kuitenkaan kummallisuuksiin
Puistomäenkatu 49 20810 Turku Tel: 02 4808 3800 E-mail: web-myynti@jimms.fi
Di usoivan materiaalin eli vaikkapa kirjoilla täytetyn hyllyn sijoittaminen takaseinälle tuottaa miellyttävän ja tilantoistoltaan luonnollisen tuloksen, kunhan etäisyys seinään on yli metrin. Kaiuttimien kuuntelu mahdollisimman läheltä auttaa kasvattamaan suoran, muuttumattoman äänen osuutta. akustoinnin peruslähtökohtia, mutta jo pelkällä kaiuttimen hyvällä sijoituksella äänenlaatua voi parantaa. Tämä koskee niin seiniä, lattiaa kuin kattoakin. Erityisesti kovaseinäisessä kivitalossa matalien taajuuksien käyttäytyminen riippuu voimakkaasti kaiuttimen ja kuuntelijan paikasta. Valtaosa on huoneen pintojen kautta tulleita heijastuksia. Paikkoihin, joissa kaiutin näkyy peilin kautta, tulisi sijoittaa ääntä vaimentavaa materiaalia. ÄÄNENLAATUA ON HELPPO PARANTAA KIINNITTÄMÄLLÄ HUOMIOTA KAIUTTIMIEN JA KUUNTELIJAN PAIKKOIHIN. Hyvä paikka kaiuttimelle O n selvää, että hyvänkin kaiuttimen ääni värittyy merkittävästi, jos se laitetaan soimaan olohuoneen nurkkaan kirjahyllyn päälle. Kukapa haluaisi sijoittaa kaiuttimia television tai valkokankaan eteen. Peiliheijastukset löytyvät helpoiten siten, että kaveri liikuttaa peiliä rajapintoja pitkin kuuntelijan istuessa lopullisella kuuntelupaikalla. 41 hertsin kohdalla oleva korostuma joko huoneessa tai itse kaiuttimessa saa bassokitaran matalan E:n soimaan raskaana. Muutamia perusohjeita kannattaa kuitenkin noudattaa. Poikkeuksena on diskantin eli yleensä koko kaiuttimen suuntaus, jolla on vaikutusta vain korkeille taajuuksille. Jos kuuntelulle ei ole pyhitetty omaa huonetta, kompromisseja täytyy tehdä lähes aina. TIE TO A J A TAI T OA: K AIUTTIMIEN SIJOITUS TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN PIIRROKSET: MAURI ERONEN JA TEPPO HIRVIKUNNAS HUONE ON VIIMEINEN JA YKSI MERKITTÄVIMMISTÄ LENKEISTÄ ÄÄNENTOISTOSSA. Tällöin sijoituksen merkitys kasvaa entisestään. Lähikenttäkuuntelu on kuitenkin usein mahdotonta etenkin silloin, kun samalla halutaan katsoa isoa kuvaa. Jos taajuusvasteessa ei ole voimakkaita korostumia tai vaimentumia, soivat bassokitaran eri sävelet tasapainoisina. Ensimmäisten heijastusten ja suoran äänen välinen aikaero kuuntelupaikalla on pieni, mikä sotkee alkuperäistä ääntä ja heikentää muun muassa stereokuvaa. Jos huoneen pintamateriaalit ja rakenne pysyvät vakiona, vaikuttaa kaiuttimen sijoitus käytännössä vain alakeski- ja bassoalueelle. Kohti kuuntelijaa käännetyn kaiuttimen korkeiden äänien toisto on voimakkaampaa kuin ohi käännetyn. Heijastusten vaimentaminen tai niiden suunnan rikkominen eli di usointi ovat 34 HIFIMAAILMA 9/2011. Lattian ja katon osalta heijastuskohdan hakeminen on helppoa, jos pinnat ovat tasaisia ja kuuntelijan korvat ovat kaiuttimen korkeudella: vaimennettava piste on kuuntelijan ja kaiuttimen puolivälissä. Tämä käy ilmi myös Hi maailman kaiutintesteissä julkaistuissa taajuusvastemittauksista, joissa taajuusvaste ilmoitetaan sekä suoraan kohti että 20 ja 60 asteen kulmissa mitattuna. TAAJUUSVASTE JA SEISOVAT AALLOT Tasainen taajuusvaste kertoo, että erikorkuiset äänet soivat samalla voimakkuudella. Kannattaa muistaa, että sijoituksessa kaiuttimilla ja itse kuuntelupaikalla on yhtä suuri vaikutus. Suurien kaiuttimien eri elementtien synnyttämät äänet yhtenevät eli toistuvat samassa vaiheessa vasta kuunteluetäisyyden kasvaessa riittäväksi. Vaikka ongelma ei varsinaisesti liity kaiuttimien sijoittamiseen, on se kuitenkin otettava huomioon, jos äänentoistosta haluaa saada kaiken irti. Pienellä suunnittelulla huoneen heikentävää vaikutusta voi silti vähentää. Jos kuuntelupaikka sijaitsee lähellä huoneen takaseinää, kannattaa sekin vaimentaa mahdollisimman tehokkaasti. Täydellistä sijoitteluopasta on mahdoton tehdä, sillä huoneiden ja kaiuttimien yhteispeli on aina yksilöllistä. Jokaisella huoneella on ominaistaajuuksia, jotka aiheuttavat niiden korostumista tai vaimentumista tietyissä kohdissa huonetta. Pahimmillaan korostumat osuvat samalle taajuudelle sekä huoneessa että kaiuttimessa. Joissakin tilanteissa on pakko turvautua erilliseen taajuuskorjaimeen, kun radikaali akustointi ei ole mahdollista. Jyräävä, epätarkka ja pitkään soiva bassotoisto vie taatusti kuuntelunautinnon. Näiden niin kutsuttujen seisovien aaltojen tai huonemoodien taajuudet riippuvat huoneen mitoista niin leveys, pituus kuin korkeussuunnassa. SUORAA JA HEIJASTUNUTTA ÄÄNTÄ Tavallisen koteloidun kaiuttimen äänestä suoraan kuuntelupaikalle tulee vain pieni osa. Äärimmäinen esimerkki lähikenttäkuuntelusta on kuulokekuuntelu, jossa huone ei vaikuta toistoon lainkaan. Tavallisella muutamien metrien kuunteluetäisyydellä sijoituspaikan miettimisen lisäksi kannattaa pyrkiä minimoimaan ensimmäiset heijastukset eli peiliheijastukset. Mitä pidempi kuuntelijan etäisyys takaseinään, sitä vähemmän heijastuma sotkee esimerkiksi stereokuvaa tai kuulostaa häiritsevältä
Tästä syystä kaiutinta tai kuuntelupaikkaa ei yleensä koskaan kannata sijoittaa kiinni seinään. Myös huoneen pituuden ja leveyden mittasuhteet ovat hyvät (1,44:1), eivätkä seisovat aallot synny pituus- ja leveyssuunnassa samoille taajuuksille. Seisovat aallot eivät ainoastaan aiheuta korostumia. Taajuus lasketaan kaavalla f=c/4/L, missä c on äänen nopeus ilmassa (343 m/s) ja L on kaiuttimen etäisyys seinästä. Yleensä paras tulos syntyy silloin, kun kaiuttimen etäisyys sekä lattiasta että seinistä on eri. Siksi kuuntelupaikkaa ei kannata sijoittaa pituussuunnassa aivan keskelle huonetta. Aikaisemmin mainittu bassokitaran Ekielen eli 41 hertsin korostuma syntyy huoneessa, jonka jokin mitta on 4,18 metriä (343/2/4,18=41). Ihanteellisin huone on sellainen, jossa seisovat aallot jakautuvat tasaisesti eri taajuuksille. Kuvan Genelecissä on lisäksi yläbassoa vaimentava "Desktop Control", josta on hyötyä, kun kaiutin sijoitetaan työpöydälle tai tv-tason takareunaan. Seisova aalto syntyy silloin, kun taajuuden aallonpituus on kaksi kertaa huoneen mitta. Äänen kumoutumista voi myös käyttää hyväksi, jos huoneessa on kyseisellä taajuudella seisova aalto tai jos kaiutin korostaa taajuutta luontaisesti. on huoneen puolivälissä. Tämä pätee myös esimerkiksi silloin, kun huoneen pituus ja leveys ovat korkeuden monikertoja. Tämä taajuus riippuu seinän ja kaiuttimen välisestä etäisyydestä. Kuution muotoinen huone on seisovien aaltojen osalta kaikkein epäedullisin. Esimerkiksi kaiutinvalmistaja Focal antaa optimaaliselle sijoitukselle kaavan x/1,2×x/1,44×x, jossa x on bassoelementin tai useamman bassoelementin akustisen keskipisteen etäisyys lähimpään lattiaan tai seinään. Eri kerrannaisten korostumat ja vaimentumat eri kohdissa huonetta on esitetty seuraavan sivun kuvassa. Jos valmistaja ei ole seinäoptimoinnista ilmoittanut, toimii kaiutin lähes poikkeuksetta paremmin etäällä seinästä. Joissakin aktiivikaiuttimissa on kytkimiä, joilla voidaan laskea basson tasoa. Monikulmaisen huoneen, jossa ei ole samansuuntaisia seinäpintoja lainkaan, seisovien aaltojen jakauma on vielä parempi. Molemmat kaiuttimet sijaitsevat yhtä kaukana kuuntelijasta ja niiden etäisyys etu- ja sivuseinään on eri. Hyvän suorakaiteen muotoisen huoneen mittasuhteet eivät siis ole toisillaan jaollisia. Paras kuuntelupaikka riippuu sekä kaiuttimien sijainnista, niiden toistoalueesta että huoneen mittasuhteista. Takaseinässä seisovat aallot ovat voimakkaimmillaan, ja huoneen keskellä on sekä seisovien aaltojen maksimeja että nollakohtia. Paikan etsiminen kannattaa aloittaa siis jostain muualta. HIFIMAAILMA 9/2011 35. Äänet korostuvat ja vaimentuvat samalla taajuudella sekä korkeus-, syvyys- että pituussuunnassa, ja ongelmat kertautuvat. Taajuuksien laskemista helpottaa valmis sovellus, joita löytää netistä googlen haulla "room mode calculator". Ilmiön voi poistaa seinän heijastuvuutta vaimentamalla, mutta vaimennusmateriaalin paksuus tulee kiviseinällä olla suurin piirtein yhtä suuri kuin kaiuttimen ja seinän välinen etäisyys. Tällainen on esimerkiksi huone, jonka korkeus on h, leveys 1,6×h ja pituus 2,33×h. Kerrannaisten eli harmonisten taajuuksien korostuminen tapahtuu kuitenkin eri kohdissa huonetta, mutta yhteistä on kaikkien seisovien aaltojen korostuminen seinän vierellä. Näistä on hyötyä silloin, kun kaiutin sijoitetaan lähelle seinää. Yksi tällainen niin sanottu nollakohta Tietyllä taajuudella seinästä heijastunut ääni tulee kuuntelupaikalle vastakkaisessa vaiheessa kaiuttimesta lähtevään suoraan ääneen nähden ja aiheuttaa jopa 20 desibelin vaimenemisen kyseisellä taajuudella. Kaava ei kuitenkaan ole yleispätevä, sillä sen toimivuuteen vaikuttaa niin moni asia huoneen mittasuhteista kuuntelupaikkaan ja itse kaiuttimeen. Tietyissä kohdissa huonetta niiden voimakkuus vaimenee merkittävästi. Äänentoistoa voi parantaa lisää vaimentamalla kaiuttimien ja kuuntelupaikan väliset ensimmäiset heijastukset sekä sijoittamalla takaseinälle ääntä hajottavaa eli diffusoivaa materiaalia, kuten kirjoilla täytetyn kirjahyllyn. Jotkin kaiuttimet on tarkoitettu sijoitettavaksi takaseinää vasten. Kuuntelupaikka sijaitsee suunnilleen kultaisen leikkauksen pisteessä. Tämä on erityisen tärkeätä kuution muotoisessa huoneessa. Voimakkaimmillaan korostus on silloin, kun kaiutin ja kuuntelija sijaitsevat vastakkaisilla seinillä, 4,18 metrin päässä toisistaan. Esimerkki hyvin sijoitetuista kaiuttimista ja kuuntelupaikasta. Vaihe on vastakkainen, kun kaiuttimen etäisyys seinästä on taajuuden aallonpituuden neljännes. Tällainen huone korostaa lisäksi kaikkia 41 hertsin kerrannaisia: 82, 123, 164 Hz ja niin edelleen. Tällainen on esimerkiksi 2,5 m korkea, 5 m leveä ja 10 m pitkä huone. Leveyssuunnassa puolivälisijoitus on kuitenkin suotavaa, jotta kaiuttimien stereokuva olisi parhaimmillaan. Yksinkertaistaen kaiuttimen paras sijoituspaikka on sellainen, jossa sen herättää mahdollisimman vähän seisovia aaltoja, mutta ei kuitenkaan sijaitse nollakohdassa. Ensimmäisen seisovan aallon löytää kaavalla f=c/2/L, missä c on äänen nopeus ilmassa (343 m/s) ja L huoneen pituus, leveys tai korkeus. Esimerkiksi jos bassoelementti sijaitsee 50 cm:n etäisyydellä lattiasta, kannattaa kaiutinta kokeilla sijoittaa ensiksi siten, että se on 72 cm:n etäisyydellä sivu- ja 60 cm:n etäisyydellä takaseinästä
Paras apu harrastajalle onkin edullinen mittalaitteisto, jollaista varten riittää yksinkertaisimmillaan tietokone, äänenpainemittarin (esim. Jos huoneessa on seisova aalto jollain taajuudella, voi sen vaikutusta jonkin verran vähentää sijoittamalla kaiutin sopivalle etäisyydelle seinästä. Seinää lähellä sijaitseva kaiutin ei yllä stereokuvaltaan niin tarkkaan toistoon kuin reilusti seinästä irrotettuna. RadioShack) ja sopiva ohjelman (esim. Jos kuuntelukolmio on liian kapea, eli kuuntelupaikka on liian kaukana kaiuttimista, saattaa stereokuva tuntua liian pakkautuneelta. Nyrkkisäännöt kaiuttimen sijoittamiselle Jos valmistaja ei ole tarkoittanut kaiutinta sijoitettavaksi nimenomaan kiinni seinään, soi se lähes aina tasapainoisemmin irti seinästä. Monissa aktiivikaiuttimissa on basson tasoa vaimentavia kytkimiä, kun kaiutin joudutaan sijoittamaan lähelle takaseinää. Paras stereokuva syntyy, kun sekä huone on symmetrinen että kaiuttimet on sijoitettu symmetrisesti huoneeseen. Niiden etäisyys rajapintoihin tulee siis olla sama. Varsinkin pitkäkestoisen yrityserehdys-siirtelyn jälkeen voi olla varma siitä, että ei enää tiedä onko menossa huonompaan vai parempaan suuntaan. TIE TO A J A TAI T OA: K AIUTTIMIEN SIJOITUS Paras apu harrastajalle onkin edullinen mittalaitteisto Seisovien aaltojen kannalta hyvä kuuntelupaikan lähtökohta on noin 0,6 kertaa huoneen pituuden etäisyydellä etu- tai takaseinästä. Suuntaa molemmat kaiuttimet kohti kuuntelijaa. Sijoita kaiutin siten, että diskantti on korvan korkeudella. Valmistajan saman kaiutinmallin väliset toleranssit ovat usein niin pieniä, että huone ja sijoittelu määrittelevät lopullisen tuloksen. Ilmiö on sitä voimakkaampi, mitä paksumpi ja materiaaliltaan tiheämpi seinä on. Paras vaihtoehto pitää kuitenkin hakea kokeilemalla, sillä sopivan kuuntelukolmion muodostuminen riippuu kaiuttimien etäisyydestä toisistaan sekä kuuntelupaikan etäisyydestä kaiuttimiin. RoomEQWizard). Se ilmaisee graa sesti ja helppolukuisesti ongelmataajuudet yhdellä vilkaisulla, ja kaiuttimien siirron vaikutuksen näkee heti. Eri paikkojen kokeilu kannattaa. Jos vaikkapa 120 hertsin taajuus on voimakkaasti korostunut, voi sitä vaimentaa sijoittamalla kaiuttimet 71 cm etäisyydelle niiden takana sijaitsevasta seinästä. Ilmiötä käytetään kuitenkin hyväksi vaikkapa dipolikaiuttimissa, jossa ääni säteilee samalla voimakkuudella edes ja taakse. Oheisessa kuvassa näkyy neljän ensimmäisen seisovan aallon sijainti huoneessa. Jos toinen huoneen sivuseinistä on paljasta ikkunaa ja toinen täynnä kirjahyllyjä, on selvää, että kuuntelupaikalle saapuva ääni on erilainen eri kanavista. Kyseisessä paikassa yksikään seisova aalto ei ole voimakkaimmillaan tai täysin kumoutuneena. Lue lisää taajuusvastemittausten tekemisestä osoitteesta www.hi maailma. Tarkemmin ongelmia voi paikallistaa yksittäisiä pistetaajuuksia tai kaistarajoitettua kohinaa sisältäviä levyjä ja äänenpainemittaria käyttämällä. Matalat taajuudet ovat voimakkaasti ympärisäteileviä, eli ääniaallot lähtevät tavallisesta kotelokaiuttimesta samalla intensiteetillä joka suuntaan. Toinen seisova aalto syntyy taajuudelle 2×f, kolmas taajuudelle 3×f ja niin edelleen. Jos heijastusten eliminointi ei ole käytännön syistä mahdollista, on kaiuttimien etäisyyden kasvattaminen seiniin nähden erityisen tärkeää. Kuuntelijan tulee myös istua yhtä kaukana kummastakin kaiuttimesta. Kaiuttimien ja kuuntelupaikan hakuun kannattaa varata riittävästi aikaa. Tälle taajuudelle syntyy vaimentuma. Huoneen keskikohdassa ensimmäisen ja kolmannen seisovan aallon taajuudella on niin sanottu nollakohta, eli taajuudet vaimenevat lähes kuulumattomiin. Jos diskantti tuntuu liian voimakkaalta, käännä kaiuttimia ulos- tai sisäänpäin. Jokainen huone ja kaiutinmalli on yksilöllinen. Niiden toiston tasapainottaminen bassoalueella muuten taas on hankalaa. Ensimmäisen aksiaalisen eli kahden vastakkaisen pinnan väliin syntyvän seisovan aallon taajuus lasketaan kaavalla f=c/2/L, missä c on äänen nopeus ilmassa (343 m/s) ja L huoneen pituus, leveys tai korkeus. Pyri pitämään kaiutin eri etäisyydellä rajapinnoista eli lattiasta, taka- ja sivuseinästä. VAIHE ERO SOTKEE JA VAIMENTAA Mitä lähempänä seinää kaiutin sijaitsee, sitä pienempi on seinän kautta ja suoraan tulevan äänen aikaero. Seinään asennettavilla kaiuttimilla on se etu, että ne eivät kärsi kyseisestä vaiheongelmasta. Valitse kuuntelupaikka muualta kuin takaseinän vierestä tai pituussuunnassa keskeltä huonetta. / artikkelit. STEREOKUVAA SYMMETRIALLA Hyvä stereokuva edellyttää, että kummankin kaiuttimen ääni on mahdollisimman samanlainen. Kaiuttimien tulisi sijaita huoneessa symmetrisesti. Teoreettisesti optimaalinen sijoituspaikka ei välttämättä ole käytännöllinen tai edes ääneltään paras. Kaiuttimen takana sijaitseva kova seinä aiheuttaa toisenlaisenkin ongelman. Mitä paremmin kuunteluhuone on akustoitu, sitä vähemmän kaiuttimien ja kuuntelijan paikalla on vaikutusta taajuusvasteeseen. Sijoituksen lisäksi itse huoneen symmetrialla on väliä. Jos kaiutin laitetaan tv-tason päälle, kannattaa se sijoittaan tason etureunaan, jotta tasosta ei pääse syntymään haitallista heijastusta. Seisovien aaltojen eli moodien sijainti huoneessa. Tällaista nollakohtaa on vaikea korjata vaikkapa taajuuskorjaimella, sillä tarvittava lisäteho on niin suuri. kuution muotoisen huoneen muuttamisella optimaalisemmaksi; korostumat ja vaimentumat siirtyvät eri taajuuksille. Kaiuttimien tai kuuntelijan epäsymmetrisellä sijoituksella on samanlainen vaikutus kuin 36 HIFIMAAILMA 9/2011. Lisäksi huonekalujen sijoituksella on merkitystä. Stereokuvallisesti paras paikka ei välttämättä tuota tasaisinta bassotoistoa. Joskus stereokuvan tarkkuudesta voi tinkiä tasaisemman taajuusvasteen nimissä. Vasemman ja oikean kaiuttimen tulee sijaita yhtä kaukana kuuntelijasta. Taajuusvastekäyttäytymistä on aina vaikea ennustaa reaalimaailman tilanteissa, ja korvakuulolta niiden analysointi on hankalaa. Korva kun tottuu virheisiin melko nopeasti. Jos kuuntelija sijaitsee lähempänä toista kaiutinta, voi vahvistimen kanavatasapainosäätimellä kaiuttimien voimakkuuseron kyllä tasata, mutta suoran ja heijastuneen äänen väliseen aikaeroon se ei vaikuta. Tarvittavan etäisyyden voi laskea kaavalla L=c/4/f, missä c on äänen nopeus (343 m/s) ja f vaimennettava taajuus. Kuvasta nähdään, että seinän vieressä kaikki seisovat aallot korostuvat. Kaarien huiput kertovat ja kuopat ilmaisevat voimistuuko vai vaimentuuko taajuus kyseisessä kohdassa huoneessa. Huoneen taajuustoiston tasaisuutta voi testata tutulla musiikkimateriaalilla, joka sisältää riittävän monipuolista bassoa. On kuitenkin suotavaa korjata taajuusvasteongelmat sijoituksen ja akustoinnin keinoin ennen stereokuvan uhraamista. ONGELMIEN PAIKALLISTAMINEN Vaikka kuuntelupaikan ja kaiuttimien paikan olisi tehnyt kaikkien sääntöjen mukaan, täytyy lopputulos silti tarkistaa omin korvin. Sopivalla taajuudella kaiuttimen takana olevasta seinästä heijastunut ääniaalto on vastakkaisessa vaiheessa suoraan eteenpäin lähteneen äänen kanssa
Takaseinäsijoitus herättää huoneen pitkittäissuuntaisen seisovan aallon 60 hertsillä. Punainen käyrä tason etureunassa, vihreä takareunassa lähellä seinää. Kun bassokuorma on otettu pois pääkaiuttimilta, voi matalien taajuuksien tasapainottamisen tehdä vain subwooferin paikan optimoimalla. Jos stereokaiuttimien taajuusvaste on alle sadan hertsin taajuuksilla vuoristorataa, saattaa olla edullista jättää bassoalue kokonaan erillisen bassokaiuttimen eli subwooferin tehtäväksi. Tasosta syntyvä heijastus aiheuttaa korostusta 300 hertsin tienoille. soalueelta huoneen aiheuttamat korostumat, parhaimmillaan täysin automaattisesti. Mittauksia Bassotoistomittauksissa käytimme JBL LS40 -jalustakaiutinta. Bassotoisto muuttuu korvin kuultavasti raskaaksi. Kaiutin sijoitettuna kaiutinjalustalle. Mittari näyttää myös reaaliajassa kuinka paikan valinta vaikuttaa soivan taajuuden voimakkuuteen. HIFIMAAILMA 9/2011 37. Subwooferin taajuusvaste on korjattu ulkoisella huonekorjaimella. Punainen käyrä kaiutin suunnattuna kohti kuuntelijaa, vihreä käyrä suoraan eteenpäin. Äänenpainemittarin ja pistetaajuuksia sisältävän testilevyn avulla voi paikallistaa ongelmataajuuksia. Hankalassa huoneessa kahden kaiuttimen symmetrinen sijoittaminen on hankalaa, jos samalla taajuusvaste pitäisi saada mahdollisimman suoraki, mutta yhdelle subwooferille voi löytyä useampikin toimiva sijoituspaikka. Hyvä huonekorjain vaimentaa basLattiakaiuttimen matalien bassojen taajuusvaste sellaisenaan (vihreä käyrä) ja subwooferin kanssa (sininen käyrä). Vaikka subwooferille ei löytyisikään taajuustoistollisesti ihanteellista paikkaa, on sen toiston korjaaminen pääkaiuttimia helpompaa. Tällaisia laitteita ovat esimerkiksi Anti-Mode 8033 tai SVS AS-EQ1. AV-vahvistimien omilla korjaimilla ei paria poikkeusta lukuun ottamatta päästä lähellekään yhtä hyvään tulokseen. /artikkelit.php?id=26 Kaiutin sijoitettuna kaiutinjalustalle. Samalla takaseinäsijoitus tasoittaa huoneen leveyssuunnassa syntyneen vaimentuman 400500 hertsin välillä. Violetti käyrä 50 cm takaseinästä, sininen kiinni takaseinässä. Kaiuttimen siirtäminen lähemmäksi seinää tasoittaa leveyssuuntaista nollakohtaa 130 hertsin kohdalla, mutta samalla bassojen yleistasokin nousee. Diskanttitoistoltaan kirkkaan ja luonteeltaan kevyn Dali Mentor 1 -kaiuttimen suuntaaminen kuuntelupaikan ohi tasoittaa ylempien taajuuksien toistoa. Kaiuttimen ja subwooferin välinen jakotaajuus 80 hertsiä. Kaiutin sijoitettuna tv-tasolle. Lue lisää subwooferin sijoittamisesta osoitteessa www.hi maailma. Toimenpide edellyttää kuitenkin AV-vahvistinta tai ulkoista jakosuodinta, jolla pääkaiuttimien matalat bassot suodatetaan pois. Violetti käyrä 50 cm takaseinästä ja 60 cm sivuseinästä, vihreä käyrä 50 cm takaseinästä ja 25 cm sivuseinästä. Sen toisto on kaiuttomassa huoneessa erittäin tasainen välillä 401000 hertsiä, joten oheisissa mittaustuloksissa taajuusvasteen mutkittelu on huoneen ja sijoittelun aiheuttamaa. Subwooferilla apua basso-ongelmiin Yhden äänilähteen toiston tasapainottaminen on aina helpompaa kuin useamman. Takaseinä aiheuttaa korostusta noin 60 hertsin taajuudelle
Esimerkiksi CD-toistossa painikkeilla suoritetaan tavallisimmat toiminnot raidan 38 HIFIMAAILMA 9/2011. Pienikokoinen sininen teksti vain on hankalasti luettavaa jo parin metrin etäisyydeltä. Oton valinta tapahtuu etulevystä ylös/alas-painikkeilla, mutta CD-toisto valitaan dedikoidusta näppäimestä, joka vaihtaa sen ja virittimen välillä. PISTIMME NOKIKKAIN KAKSI SAMANHENKISTÄ MUTTA OLEMUKSELTAAN POIKKEAVAA YHDISTELMÄÄ, JOIDEN LUONNE EROT ULOTTUVAT MYÖS ÄÄNEEN. A ura Note Premier ja AVM Inspiration C8 ovat petollisen monipuolisia hi keskuksia. Aura-tuotemerkki kuului 90-luvun loppupuolelle asti kaiutinvalmistaja B&W:n elektroniikkavalikoimaan, mutta vuonna 1998 korealainen April Music nappasi Aura Designin omaan talliinsa. AVM:n näytön alapuolella sijaitsevien näppäimien toiminta on ilmaistu näytön alareunassa, ja ne mukailevat senhetkistä toistotilaa. AVM:ssä on myös päätevahvistintulo, joka ohittaa esivahvistinosan kokonaan. AVM taas tarjoaa näytössään enemmän informaatiota. Aurassa RCA-linjaottoja on kaksi, minkä lisäksi laitteen kyljessä on 3,5 mm liitäntä kannettavalle soittimelle. Sen voi haluttaessa himmentää tai sammuttaa kokonaan. Musikaalista estetiikkaa korostavan korealais rman valikoimiin kuuluu sellainenkin tuttu nimi kuin Stello. Kumpikin kompaktilaite sisältää cdsoittimen, integroidun vahvistimen, FM-virittimen, digitaalituloja, USB-oton sekä iPod-toiston. Toisistaan poikkeavista ulkoasuista huolimatta niiden toiminnallisuus on lähes identtinen. Kaukosäätimestä CD-toistoa ei ole mahdollista valita. Laitteet kootaan käsityönä, ja yhtiö pyrkii signaalin mahdollisimman muuttumattomaan siirtoon ja suoraviivaisen yksinkertaiseen suunnitteluun. Digitaalitulojen osalta AVM vetää pidemmän korren yhdellä ylimääräisellä koaksiaalitulolla. Aurassa käytetään perinteisiä ruuviterminaaleja. Ulkoisia ohjausjärjestelmiä varten AVM:ssä on sarjaportti, ulkoinen infrapunaliitin ja pari triggeriä. KÄYTTÖ AVM:n mukana toimitettiin vain saksankielinen käyttöohje, minkä vuoksi laitteen toiminta aiheutti pientä ihmettelyä. Molemmissa on virtaa MP3-soittimelle tarjoava USB-liitäntä. V E R TA I L U T ES T I : AUR A N OTE P RE MIE R JA AVM INSP IRATION C8 TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Kompakti kaksikko DIGITAALINEN MONITOIMILAITE TARVITSEE PARIKSEEN VAIN KAIUTTIMET. Processor-asetus ohittaa linjatulon voimakkuussäätimen, jolloin AVM:ää voidaan käyttää kotiteatterivahvistimen perässä päätteen ominaisuudessa. Optinen otto ja tietokoneeseen kytkettävä B-tyypin USB-otto on Aurassakin. Kohdeyleisö on eittämättä sama, vaikka hinnaltaan Aura onkin hieman edullisempi. Auran kirkkaan punaisen näytön ulosanti on erittäin selkolukuista. AVM valmistaa valtaosan komponenteista itse, piirilevyjä, näyttöjä, muuntajia ja sen sellaisia lukuun ottamatta. LIITÄNNÄT AVM:n kaiutinlähdöt on toteutettu banaaniliittimin. Laite osaa myös tallentaa muista lähteistä tuotua musiikkia muistitikulle MP3-muodossa 128 kbps laadulla. Auran USBliitäntä ymmärtää lisäksi muistitikut ja niille tallennetut WAV-, MP3- ja OGG-tiedostot. AVM:n leveämpään takalevyyn mahtuu neljä analogista linjaottoa ja lisäksi MM/ MC-rasioiden kanssa toimiva levysoitinotto. Laitteen mukana tulee liittimet paljaita kaiutinjohtoja varten. AVM:ssä on lisäksi koaksiaalinen ja optinen digitaalilähtö ulkoista DA-muunninta tai tallenninta varten. Itse ääni tuodaan kuitenkin analogisesti. Saksalainen AVM on valmistanut hi elektroniikkaa yli 20 vuotta. Kumpaakin voi käyttää pelkkänä CDsoittimena tai DA-muuntimena/esivahvisti- mena analogisen esivahvistinannon ansiosta
Virrat saa kytkettyä pois takalevyn pääkytkimellä, eikä valmiustilaa ole. Harmaista seliteteksteistä saa tietyissä valaistusolosuhteissa huonosti selvää, mutta painikkeiden jaottelun ansiosta ainakin äänenvoimakkuus säätyy helposti muistinvaraisestikin. USB-liitäntä tukee myös tiedostojen (MP3, WAV, OGG) toistoa USB-tikulta. hyppimisistä toistoon ja pauseen. Tukevan alumiinikapulan painikkeet naksahtavat vakuuttavasti, ja niiden asettelu on pelkistetyn looginen. AVM kirii edelle usein ylenkatsotun kaukosäätimen osalta. AVM:n asetusvalikkoon pääsee käsiksi vain etulevystä. Ejectille ei ole omaa näppäintä, mutta CD-levy tulee ulos stop-näppäintä painaessa toiston ollessa pysäytettynä. -Y HD I ST E L M ÄL AI TTEE T AVM:n pääteaste on rakennettu kahden Hypex UcD180 -moduulin varaan. Niihin voi kytkeä iPodin mukana tulevan kaksihaaraisen kaapelin avulla. Kummankaan CD-kelkka ei ole aivan tavallinen, ja molemmissa taatusti arvokkaampi kuin perusmuovinen, rämisevä ratkaisu. Toisaalta kontrollointikin on tarvittaessa monipuolisempaa, ja lähteiden suoravalinta on selvä etu AVM:n ottoja yksi kerrallaan selaavaan versioon nähden. ÄÄNELLISIÄ EROJA Samankaltaisista ominaisuuksistaan huolimatta Aura ja AVM on rakennettu erilaisen tekniikan ympärille. AVM:n tarkempi valikko-operointi edellyttää kyykkimistä etulevyn edessä. Auran kyljessä sijaitsevat USB-liitäntä ja 3,5 mm linjaotto. Aurassa levyn paikalleen asetteleminen on tapahtuma itsessään. Etulevyn näytöstä raidanvaihtomerkinnät poistuvat kokonaan taukotilassa. AVM:ssä käytetään autosoittimista tuttua slot-tyyppistä asemaa, joka imaisee levyn sisäänsä. Lukukoneistoa peittää lasinen, sivuun liukuva kansi, ja CD-levyn päälle asetetaan magneettinen klamppi paikalla pysymisen varmistamiseksi. Loudness-toiminto toimii siten, että asentoon "+5" asti vahvistin korostaa vain bassoja mutta siitä lähtien vaikuttaa myös diskanttiin. Maksimiasennossa "+9" korostus on bassolla 19 dB ja diskantilla 3,5 dB. Valikosta on mahdollista säätää jokaisen oton herkkyyttä ja sävynsäätimien toimintaa. Äänenvoimakkuus säätyy oikean reunan rullalla ja oton valinta sen vieressä sijaitsevilla pienikokoisilla näppäimillä. Auran muovisäätimen kalvopainikkeiden sekamelska pistää sormen harhailemaan oikeaa toimintoa haettaessa. Auran kromatut painikkeet kromatussa etulevyssä käyttäytyvät kiintein elkein. Auran muovisäädin tasokalvopainikkeilla ei saa aikaan samanlaista käyttämisen iloa, vaikka toimintoja on enemmän, ja äänilähteille on suoravalinnat. Toisaalta soitin reagoi säätimen painikkeisiin selvästi hitaammin kuin salamannopeasti toimiviin etulevyn näppäimiin. Auran toroidimuuntaja puskee käyttöjännitteen Hitachin valmistamalle HIFIMAAILMA 9/2011 39. D-luokan päätteiden suorituskyky on erinomainen kaiutinkuormasta riippumatta. AVM:n alumiinisessa kaukosäätimessä on selkeästi naksahtavat näppäimet. Soitin menee jumiin, jos raitaa yrittää vaihtaa kaukosäätimestä toiston ollessa pausella
DA-muunnin on Cirrus Logicin CS4398 32 megan jitteriä vähentävällä välimuistilla. 79,6 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ...... Analogiotto ......................CD Häiriöetäisyys, A-paino ................. 0,004 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ....... 0,005 % ............. Kumpaakin kanavaa varten on kaksi eri vaiheessa toimivaa mosfettiä. Analogioton yliohjaustaso on vain 1,2 volttia, joten siihen kytkettävän laitteen antojännite kannattaa tarkistaa. 20/90 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm .............................. Solisti piirtyy tarkasti keskelle, mutta oikeaan kanavaan miksattu pelti tuntuu piirtävän jälkensä myös vasempaan. D-luokan päätevahvistimet on rakennettu Hypex UcD180 -moduuleista, ja niiden antoteho kasvaa voimakkaasti neljään ohmiin asti, eikä muuttuva vaihekulma aiheuta tehonalennusta. Diskantti on sävyltään sähäkkä vaikkakin rasittamaton, mutta ei kimalla täysin puhtaan kauniisti tai erottelevasti. 0,005/0,004 % ... Päätteen antoimpedanssi on erittäin alhainen, ja taajuusvaste on tasainen sekä resistiivisellä että reaktiivisella kuormalla. 40 HIFIMAAILMA 9/2011. 0,021 % IM-särö, 1 W, 2nd/3rd ....... Aura Note Premier + Rauhallisen musikaalinen ääni + Tarkka stereokuva + Selkeä näyttö Linjatulo säröytyy helposti Huonosti merkityt etulevyn painikkeet AVM Inspiration C8 + Kontrolloitu toisto + Reilusti tehoa Vaikealukuinen näyttö Esivahvistinosan melko korkea särö Käyttöohje vain saksaksi Jitter analogisista esivahvistinlähdöistä CD-toistossa. digi, 0,5 dB portaat Linjatulon yliohjaustaso ............................................... Kuulokeanto on toteutettu rinnankytkennällä pääteasteen kanssa. 92 dB ................. Kirkassointisille kaiuttimille miellyttävä ja helposti lähestyttävä kaveri. 2,9 V Linjatulon impedanssi ..............................................7 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W ............................ 79,7 dB .............. 69 dB Mosfet-tyyppinen päätevahvistin tarjoaa hillitysti tehoa mutta on tunteeton eri vaihekulmille. 0,2/0,1 dB Kuulokelähdön impedanssi, 1 kHz...........................490 ohm Jitter, 44,1 kHz/16 bit, pre out ...................................200 ps .............................................. Soinnissa on elävyyttä ja rytmin rentoutta. Koreilevan näköinen Aura taas piirtää musiikin hillityn rauhallisesti. 85,3 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 W ...... <0,01 ohm Voimakkuussäädin ................................. Toisaalta AVM levittää äänikuvan avarammaksi Auran pysyessä hallitumpana mutta samalla suppeampana kaiuttimien välissä. 0,0/0,1 dB Kuulokelähdön impedanssi, 1 kHz.......................................Jitter, 44,1 kHz/16 bit, pre out ...................................539 ps .............................................. 49/65/69 W Virranantokyky............................................................. Soinnissa ei ole ylimääräistä kirkkautta, vaan luonne on lempeän rauhallinen, aavistuksen tummahko. Ne ovat luonteeltaan erilaiset niin ääneltään kuin designiltaan. Keskialueelta alaspäin toisto on selvästi kontrolloidumpaa ja selväpiirtoista. 16 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .......................... 21 A Pääteasteen impedanssi, 1 kHz .............................0,06 ohm Voimakkuussäädin .................................... 0,001/0,002 % ... Digitaaliottojen heikompi suorituskyky näkyy myös esivahvistinlähdössä. Sähköbasson näpäyttelyssä on ihailtavaa alukkeiden intoa ja sammuneen soinnin seinään pysähtyvyyttä. Analogiotto ......................CD Häiriöetäisyys, A-paino ................. Ainoastaan bassokuvioihin jämptiyttä ja energisyyttä toivoisi pykälän enemmän. V E R TA I L U T ES T I : AUR A N OTE P RE MIE R JA AVM INSP IRATION C8 Aura Note Premier Hinta: Mitat (lxkxs): Massa: Lisätietoja: 2 495 27,8 x 8,4 x 27,8 cm 7 kg www.scanteknik.fi, www.aprilmusic.com AVM Inspiration C8 Hinta: Mitat (l x k x s): Massa: Lisätietoja: 3 750 34 x 8 x 35 cm 8 kg www.hifiguru.fi, www.avm-audio.com KUUNTELUARVIO Lempeä Vanhan äänitteen taustakohina saa kahisevan luonteen. 0,002/0,078 % Kanavaerotus, 1 kHz ....................... 1,2 V Linjatulon impedanssi ............................................32 kohm Kanavatasapaino, 0,001/0,1 W ............................ AVM ylinäytteistää digitaalisignaalit 24bit/192kHz tarkkuuteen, joista se viedään Hypexin D-luokassa toimiville UcD180päätteille. 84,8 dB .............. 69 dB ................. Analogisen linjaoton impedanssi on melko alhainen. Suorituskyvyssä ei muuten ole suurta eroa analogi- ja digitaaliottojen välillä. Antotehoksi ilmoitetaan 50 wattia kanavaa kohti kahdeksan ohmin kuormaan. Digitaalitoiston intermodulaatiosärö voisi olla pienempi, ja päätteen alhainen häiriöetäisyys saattaa aiheuttaa kohinaa herkimmillä kaiuttimilla. Jitter analogisista esivahvistinlähdöistä CD-toistossa. 26/48 W Hetkellinen teho, 8/4/2 ohm .........................104/170/131 W Virranantokyky............................................................. Analogiotto on erityisesti intermodulaatiosärön osalta puhtaampi, mutta kokonaisuutena toiminnassa ei ole moittimista. Puhtaana CD-soittimena tai DA-muuntimena esivahvistinlähtöjä käytettäessä Auran suorituskyky on parempi, mutta kokonaisuutena AVM suoriutuu tasapainoisemmin. Kummallakaan ei ole vaikeuksia reaalimaailman kaiuttimien kanssa, mutta AVM tarjoaa riittoisammat tehoreservit. 82 dB Kaikki digitaaliotot (optinen, koaksiaali, cd, USB) suoriutuvat mittauksista identtisesti. 0,005/0,016 % Kanavaerotus, 1 kHz ....................... Siinä missä Aura maalaa äänimaiseman tarkasti mutta sävyltään lempeän rauhallisena, tuottaa AVM jämptin kontrolloidun soundin. Dynamiikanvaihtelut toistuvat kuitenkin jarruttelemattoman vapautuneesti. 8 MITTAUSTULOKSET J162/K1058 single-ended/push-pull mosfeteille. 0,004 % ............. 7 KUUNTELUARVIO Kontrollissa Äänikuva piirtyy avarana. Hallittu kokonaisuus on innostava ja aktiivisen lepsuilematon. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm ............................. AVM istuu paremmin innostavaa paukuttelua ja dynaamista toistoa hakevalle, kun taas Auran lempeä ote tarttuu paremmin ilistelylähtöisen kuuntelijan käsivarteen. MITTAUSTULOKSET Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Taajuusvaste kaiutinlähdöistä, kun kuormana on 8 ohmin vastus (musta käyrä) ja Aurelia Magenta -kaiutin (punainen käyrä). Powercube-tehomittaus. Powercube-tehomittaus. YHTEENVETO Monipuoliset Aura ja AVM tarvitsevat parikseen vain kaiuttimet. Bassotoisto on napakka ja sopivasti takova. digi, 1 dB portaat Linjatulon yliohjaustaso ............................................... Puhdaslinjaisen tekninen AVM myös soi kontrolloidusti ja innostavan läpinäkyvästi. Tehonkulutus idle/10 W@8 ohm ............................. Melko korkea jitter koostuu pääosin 50 ja 230 hertsin kerrannaisista
Takana on portti verkkokaapelille, joskin M1 CLiC voidaan kytkeä lähiverkkoon myös KÄYTTÖKOKEMUS M1 CLiC:n käyttäminen tapahtuu kokonaan kapulan kautta laitteen ruutua seuraten. M1 CLiCin verkkoliitännät mahdollistavat tiedostomuotoisen musiikin toiston lähiverkosta, ja päästävät kiinni nettiradioon. Yhä harvempi tiedostomusiikin parissa toimiva on enää jatkuvassa kontaktissa tiedostoihinsa, vaan ohjelmistot hoitavat nämä käyttäjien puolesta. Mediatoisto kärsii tavanomaisesta UPnP-mediapalvelimen ongelmista. CLiCin on tarkoitus toimia laadukkaana keskiönä siihen kytketyille lähteille ja tarjota korkealuokkainen DA-muunnos kaupan päälle. Näyttö ei ole siis hipelöimistä varten. 42 HIFIMAAILMA 9/2011. Ruudulta valitaan lähdetietokone tai -palvelin, jonka jaettu sisältö saadaan näkyviin. Tiedostopohjaisen musiikin parhaisiin puoliin kuuluu mahdollisuus tehdä soittolistoja, selata helposti artistista tai lajista toiseen tai vaikkapa katsoa, mitä on soitettu eniten: M1 CLiC:n mediatoisto rajoittuu vain valintaan ja soittamiseen. Ongelmana tässä on, että moni tiedostopohjaista musiikkia hetken harrastanut on useimmiten kerännyt mittavan kokoelman esittäjiä ja albumeja kirjastoonsa, ja listaa ei voi selata kuin ylös ja alas, ilman etsimistä helpottavia pikakomentoja. Digitaaliset annot hyödyntävät M1 CLiC:n sisäänrakennettua DA-muunninta, siinä missä analogiannot menevät laitteen läpi sellaisenaan. Takapuolen B-tyyppinen USBportti antaa laitteen toimia ulkoisena äänikorttina siihen suoraan liitetyille tietokoneille. TES TI : M U SI CA L F IDE LI TY M1 C LIC TEKSTI: JUSSI HERMUNEN KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN Esivahvistin M usical Fidelityn M1 CLiC on esivahvistimen, DA-muuntimen ja mediatoistimen yhdistelmä. Sen lisäksi etupaneelissa on vain virtanappi. tiedostosydämellä TIEDOSTOPOHJAISEN MUSIIKIN HUOMIOIVIEN RATKAISUJEN KIRJO KÄY YHÄ RUNSAAMMAKSI. M1 CLiC toistaa tärkeimmät tiedostomusiikkiformaatit kuten FLAC, WAV, AAC ja MP3, mutta Apple Lossless -tiedostoja jäävät kuulumattomiin. Se on osa Musical Fidelityn M1-sarjaa, jonka kaikki laitteet ovat kooltaan hieman normaalilevyisiä kapeampia. LAADUKKAINA TUNNETUT VALMISTAJAT TUOTTAVAT NEKIN YHÄ KIIHTYVÄLLÄ TAHDILLA LAITTEITA, JOTKA ISTUVAT SANGEN HANKALASTI MIHINKÄÄN TUTUISTA LAITEKATEGORIOISTA. langattomasti. Lähiverkosta olisi syytä löytyä UPnP-pohjainen mediapalvelin, jotta bitti pääsee ongelmitta laitteelle saakka. Etupaneelia hallitsee pienehkö LCDruutu, joka kertoo mitä toistetaan ja mistä. On siis selvää, että M1 CLiC on suunniteltu hyllyyn jossa musiikin lähteet voivat vaihdella laidasta laitaan. Tässä se onnistuukin, mutta vain osittain. Kokeilin mediatoistoa lähiverkosta kaapelilla kytkettynä, sillä langaton puoli ei jostain syystä suostunut yhteispeliin verkkoni kanssa. Balansoituja XLR-liittimiä ei ole. Näistä valitaan aina edelleen uusi kansio mediapalvelimen tarjoileman rakenteen mukaan (yleisimmin muodossa Musiikki > Kaikki musiikki > Esittäjä > Albumi). Verkkoliitännät mahdollistavat stream-toiston lähiverkosta. Käyttöliittymä on pääosin selkeä, ja näyttö tarjoaa riittävän määrän tietoa, jotta käyttö on sujuvaa. Laitteessa on kolmen analogisen RCAsisääntulon ja tavanomaisten koaksiaalisten ja optisten digitaaliottojen lisäksi USB-otot edessä ja takana sekä liitäntä iPod/iPhone-telakalle. Pääasiallisesti ruutu on läsnä suoraa mediatoistoa varten, jolloin se esittää kappaletietoa ja kansitaidetta. MEDIATOISTO M1 CLiCin tavoite on erottua muista laadukkaista ja toiminnoiltaan suoraviivaisista esivahvistimista juuri sen mediatoistolla ja USBkyvykkyydellä. Esitystapa ja toimintalogiikka muistuttavat sangen paljon kansiorakenteen DIGITAALISESTI SINUN Valmistaja itse kutsuu M1 CLiCiä nimellä Universal Music Controller, ja laitteen luonne käy helposti selville sen ominaisuuslistasta
6 W Suurin antojännite (THD <0,01 %)...............................>6,0 V Kiinteän lähdön antojännite ......................................... Linjalähdön alhainen ja linjaoton korkea impedanssi sekä suuri yliohjaustaso helpottavat sovitusta kaikenlaisten oheislaitteiden kanssa. Yhteenveto Onnistuneiden mediatoistimien suunnittelu vaatii monta linjanvetoa ja horjumatonta päätöstä. 0,0032 % IM-särö, 1 V, 2nd/3rd .... Ylhäällä liittimet iPod-telakalle ja langattoman lähiverkon antennille. Jitter koaksiaalisella otolla analogisista linjalähdöistä. M1 CLiC:ssä ei ole erillistä subwooferantoa, vaan se on puristisen kaksikanavainen esivahvistin. Käytin mediapalvelimen lisäksi lähteinä Sonosin ZP90 -tiedostotoistinta sekä Cambridge Audion 640BD-soitinta. <120 ps .............................................. 0,0003/0,0005 % . Vertaillessa Musical Fidelityä Anthemiin oli helppo kuulla pieniä äänellisiä eroja, mutta laitteiden soinnit olivat pikemminkin erilaisia kuin verrattavissa keskenään. + Äänenlaatu + Helppokäyttöisyys + Digitaalisten ottojen monipuolisuus Mediatoiston kankeus HIFIMAAILMA 9/2011 43. 49/96 ohm Voimakkuussäätimen portaat .........................................1 dB Linjatulon yliohjaustaso .................................................>3 V Linjatulon impedanssi, 1 kHz .................................107 kohm Digitaalioton jitter .................................................... Kaikki suoritusarvot ovat moitteettomia. Stereokuva on eheä ja melko kolmiulotteinen, ja palaset loksahtelevat hyvin kohdalleen myös pienillä voimakkuuksilla. Tehonkulutus .................................................................. Tässä kategoriassa M1 CLiC ei pääse kovin korkealle, mutta syynä on laitteen käytettävyys eikä äänenlaatu. Bassopää pysyy kurissa mutta ulottuu sopivan alas. Se on puristinen ja laadukas laite, ja erityisen kiinnostava niille kultakorville, jotka haluavat viedä musiikkinsa suoraan tietokoneelta USBkytkennällä kuuntelupaikalle. M1 CLiCin verrokkina toimi Anthemin AVM50-prosessori. 0,0008/0,0029 % Kanavatasapaino ........................... M1 CLiC on puristinen ja laadukas laite. Jälkimmäisessä M1 CLiC loistaa ja synnyttää tutun halun kuunnella asioita uudelleen ja uudelleen. Kirkkaus ei sekään lähde käsistä, mikä on käytetyllä testilaitteistolla joskus pieni ongelma. Ainakaan niille, jotka odottavat tiedostotoistoltaan runsautta ja helppoutta. Musical Fidelity M1 CLiC Hinta: Lisätietoja: 1 600 Gamiron Oy Audelec, www.audelec.fi, www. Toistossa on vaivattomuutta myös yli genrerajojen, joskin raskaammat industrial-testikappaleet tuntuvat joskus hieman ponnettomilta ja ylianalyyttisiltä. selaamista Jenni Vartiaisen levyt löytyvätkin J:n eikä V:n kohdalta, jos mediapalvelinta ei ole kunnolla kon guroitu. Linjalähdöt: 1 pari esivahvistettu stereo RCA, 1 pari linjatasoinen RCA. musicalfidelity.com Mitat (lxkxs): 22 x 10 x 30 cm Massa: 3,3kg Tärkeimmät tekniset tiedot: Stereo RCA-sisääntulot 3 kpl, Digitaaliset sisääntulot: 2 kpl koaksiaali, 1 kpl TOSLINK, 2 kpl USB-A ottoja, 1 kpl USB-B otto, ethernet 10/100. COAX Häiriöetäisyys, A-paino ................ Nämä ongelmat ovat toki enemmän UPnP:n kuin M1 CLiC:n syytä, ja jonkin muun ratkaisun valinta olisi vaatinut tietokoneelle asennettavaa ohjelmistoa. 9 SUORAAN KONEELTA M1 CLiC toimii myös tietokoneen ulkoisena äänikorttina. Tällä tavoin kytkettynä tietokone on vain yksi äänilähde M1 CLiC:lle, ja tällöin sillä ei myöskään ole rajoitteita toistettavissa formaateissa. Tämä on helppo kuulla myös M1 CLiCin toistosta. Käyttö on helppoa: USB-kaapeli laitteiden välille, säädöt tietokoneesta kohdalleen ja CLiC:n lähteeksi USB. MITTAUSTULOKSET Kaukosäädin tarjoaa perusasiat kompaktisti, ja toimii myös saman M1-sarjan CD-soittimen kanssa. Taajuusvaste analogisista linjalähdöistä koaksiaalisella digitaalisignaalilla (musta) ja analogista otoista (punainen). SE ÄÄNI Musical Fidelityllä on pitkä historia laadukkaaseen DA-muunnokseen panostavana valmistajana. Vaikka ratkaisu vaatii koneen sijoittamista lähelle kuuntelupaikkaa, niin näin pääsee hieman kiertämään mediatoistimien vaatimaa infrastruktuuria. M1 CLiC oli kytketty kahteen Hypexin UcD700-päätevahvistimeen, ja kaiuttimina olivat Gradientin Revolutionit. Esiin nousee nyansseja ja vaivattomuutta, ja laite synnyttää positiivisen hingun kuunnella tämä ja tuo levy vielä uudestaan. 90,8 dB .............. Mediapalvelinkäytössä sillä on vielä paljon parannettavaa, mutta tästä huolimatta sitä on helppo suositella niille, joille sen muut ominaisuudet sopivat hyvin. M1 CLiC:n liitinpatteristo nojaa RCA:han. Mutta monipuolisen ja laadukkaan mediatoistimen korvaajaksi siitä siis ei ole. Analoginen ................... 0,39 V Linjalähdön impedanssi, 1 kHz, pre/fixed .............. Ääni puretaan tietokoneen toisto-ohjelmassa, ja M1 CLiC toistaa kiltisti mitä tahansa myös Apple Lossless -tiedostoja. Tuetut koodekit mediatoistossa: FLAC(192/24 asti), WAV (196/24-bit asti), WMA (48/16bit asti), MP3, AAC. KUUNTELUARVIO M1 CLiC:n sointi on verrattoman kuulas. Pieniä, mutta merkittäviä eroja. 0,0 dB .................. 109,3 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 V ..... 108,6 dB Mittaustulokset ovat identtiset koaksiaalisella, optisella ja USB-otolla. Samoin kaikenlaiset huoneenkorjaukset ja vastaavat prosessoinnit loistavat tietty poissaolollaan. Moni tiedostotoistoon päätynyt haluaa kytkeä tietokoneen suoraan stereoihin. Verrokkina kuunnellessa Anthemin huoneenkorjaus oli pois päältä. 95,4 dB .............. Molemmat oli kytketty Musical Fidelityyn koaksiaalisella kaapelilla. 0,0002 % ............. 0,0 dB Kanavaerotus, 1 kHz ...................
T1 on bassotoistoltaan kolmikon tarkin, mikä kuuluu sekä akustisella että sähköisellä musiikilla. Bassoviulujen äänet alkavat miellyttävän napakasti ja päättyvät oikea-aikaisesti. Ne ovat miellyttävät eivätkä paina päätä enempää kuin niiden painolta odottaisi. Beyerdynamic toistaa orkesterin tuottamat taajuudet suhteellisen puhtaasti. Pahin- ta kuulokevaikutelmaa ei synny, mutta yhtye kuitenkin tuntuu soittavan ainakin osittain pään sisällä. Ääni on miellyttävä, eikä erityisen häiritseviä piirteitä ole. Suurin osa äänistä sijoittuu hieman tärykalvojen välisen janan etupuolelle. Beyerdynamicin äänikuva on vertailun paras. Parhaiten Beyerdynamicit sopivat raskaamman orkesterimusiikin tai tukevampien rock-levyjen kuunteluun. 44 HIFIMAAILMA 9/2011. Beyerdynamicit ovat kriittisellä keskialueella suhteellisen eleettömät ja yllättävän anteeksiantavat. Anteeksiantavuus helpottaa myös kompressoitujen ja leikkautuvien rock-levyjen kuuntelua. Kuulokkeet ovat suhteellisen raskaat, minkä vuoksi painon tunnetta ei voi välttää. Diskanttitoiston osalta T1 ei ole kolmikon paras. Keskiäänialueen miellyttävyys korostuu esimerkiksi jousikvartetoilla, jolloin viulujen silkkisyys nousee parhaiten esille. Korkeimpien äänten toistossa on selkeitä epätasapainoisuuksia, jotka pahimmillaan vääristävät esimerkiksi vaskien transientteja ikävällä tavalla. Pitemmässä kuuntelussa kuulokkeet alkavat painaa päälaelta mutta myös korvien ympäristöstä. Beyerdynamicit hiostavat hieman pitempiaikaisessa käytössä. OTIMME KOKEILTAVAKSI KOLMEN VALMISTAJAN PARHAAT MALLIT, BEYERDYNAMIC T1, GRADO PS1000 JA SENNHEISER HD 800. BEYERDYNAMIC T1 TUHDILLE MUSIIKILLE Beyerdynamic on onnistunut tekemään kuulokkeista yllättävän kompaktit ja tyköistuvat. Diskanttitoiston heikkoudet korostuvat sopivien pienimuotoisten teosten kanssa. Millään levyillä ei tullut tunnetta, että bassotoistoa olisi pyritty parantamaan sointitasapainon kustannuksella. T1 on yllättävän anteeksiantava, sillä äänitteen yliohjautumisesta tai leikkautumisesta johtuvat ilmiöt kuuluvat pehmeinä, suhteellisen huomaamattomia. KO K E I L U : K OL ME H UIP PUKUULOKETTA TEKSTI: JUHANI AHONEN KUVAT: MAURI ERONEN Kuulokkeiden huipulta HUIPPUKUULOKKEILTA ON LUPA ODOTTAA JOKA SUHTEESSA TAVALLISTA ENEMMÄN
Yläbassot korostuvat luonnottomasti, mikä tuntuu jyräävän muut äänet alleen. Gradot ovat ensisijaisesti rock-luurit. Pitkäkään kuuntelusessio ei aiheuta kuunteluväsymystä. Äänen selkeys ja tasapainoisuus eivät tuota niin armottoman erottelevaa toistoa kuin voisi olettaa. HD-800 toimii parhaiten pienimuotoisilla akustisilla teoksilla. Stereokuvaltaan HD-800 on hieman heikompi kuin Beyerdynamic mutta parempi kuin Grado. Kuulokkeet istuvat yllättävän hyvin päähän. Sointi on kolmikon tasapainoisin. Kaikki äänet sijoittuvat poikkeuksetta tärykalvojen väliselle janalle. Esimerkiksi Johnny Cashin American-levytykset kuulostavat erinomaisilta ja tuovat vanhan miehen paikalle hyvin uskottavasti. HIFIMAAILMA 9/2011 45. Ääni on useimpien rock- ja pop-levyjen kanssa miellyttävä myös uudemman tuotantomuodin mukaisilla levyillä. Massiivisten orkesteriteosten tukevasta alakerrasta ei aina löydy parasta seurattavuutta. Esimerkiksi yksittäisiä bassoviuluja ei välttämättä pysty erottamaan toisistaan. Useiden konserttiäänitysten tapauksessa bassotoisto on selkeästi liiallinen. Erottelun ja anteeksiantavuuden yhdistelmä on oikeastaan aika onnistunut. Satojen grammojen painoa ei yksinkertaisesti ole mahdollista taikoa olemattomaksi. Matalien äänten alut ja loput eivät ole niin tarkkoja kuin pitäisi. Käytössä HD-800 ei ollut niin miellyttävä kuin muissa raporteissa väitetään. Erityisesti jousikvartetit ja kamariorkesterit kuulostavat hämmästyttävän luonnolliselta, mikäli tilavaikutelman osittainen katoaminen ei häiritse. Mikäli ilmiö ei häiritse, sen kanssa voi elää. Kun kuuntelin luureja useamman levyn ajan, tunsin painetta lähinnä korvieni ympäristössä. Vaikka kuulokkeet istuvat hyvin, aavistuksen vähäisempi kuppien paine olisi riittänyt. Gradot ovat vertailujoukosta hiostavimmat, mutta eivät häiritsevästi. Sen sijaan Gradot säätyvät yhdessä ulottuvuudessa lähes mielivaltaisesti ja Beyerdynamicin rajat tulevat vastaan nopeimmin. Pitkäaikaista, yhtäjaksoista käyttöä varten valinta saattaisi päätyä Gradoihin niiden puutteista huolimatta. SENNHEISER HD 800 AKUSTISELLE MUSIIKILLE Sennheiser HD-800 on säätyvyydeltään kolmikon paras, sillä niitä voi kääntää kohtuullisesti lähes joka suuntaan. Sanka on nahan peittämää metallia, ja kupit on kytketty yksinkertaisella mekanismilla metallitankoon, joka pyörii vapaasti kaareen kiinnitetyssä muoviosassa. Esimerkiksi Front 242 tai Tangerine Dream sopivat selvästi paremmin näille kuin toisille trion jäsenille. Gradot asettavat äänikuvan suoraan pään sisään. Tämä ei tarkoita sitä, että Sennheiserin bassotoisto olisi huono. Päälakeen kohdistuva paine on kohtuullinen, kun ottaa huomioon kuulokkeiden painon. Vastavuoroisesti Gradot tuntuvat sopivan paljon paremmin sähköiselle musiikille. GRADO PS 1000 ROCKIN YSTÄVILLE Gradot ovat pelkistetyn näköiset ja yksinkertaisuudessaan hämäävät. Se ei vain ole tämän kolmikon paras. Siitä puuttuu kuitenkin se viimeisin napakkuus ja tarkkuus. Yhdistettynä iskuäänten pehmeyteen ja diskanttien himmeyteen orkesterin sijoittuminen pään sisään hävittää yllättävän paljon etämikitettyjen esitysten luonteesta. Siitä huolimatta siitä puuttuu hieman sitä innostusta, mitä sekä Beyerdynamicit että Gradot pystyvät parhaimmillaan tarjoilemaan. Selvä pehmeys nopeiden iskuäänten toistossa ja diskanttien himmeys eivät häiritse samalla tavoin kuin hyvin äänitetyillä akustisilla levytyksillä. Ilmiö on erityisen häiritsevä akustisella orkesterimusiikilla. Mikäli vahvistin on riittävän tehokas ja selviää matalasta herkkyydestä, kuulokkeita voi suositella. Toistossa on ainakin riittävästi bassoa. Myös jotkin rocklevytykset toimivat hyvin. Heikkoudet etämikitetyn akustisen musiikin kanssa kääntyvät vahvuuksiksi sähköisillä äänitteillä. Bassotoisto on hyvä, enkä ilman vertailukohtaa olisi osannut nostaa esiin mitään erityistä valittamisen aihetta. Tämä osoittaa, että omakohtainen kokeilu on ehdoton edellytys ennen tämän hintaluokan kuulokkeiden hankintaa. Omaan päähäni sekä Gradot että Beyerdynamicit istuivat paremmin
Erityisesti Kraftwerk ja Grado toimivat. Gradojen alhaisempi herkkyys kompensoituu pienemmällä impedanssilla. 46 HIFIMAAILMA 9/2011. Toisaalta jotkut levyistäni toimivat parhaiten Gradoilla. Jokaisessa on piirteitä, joita ei löydy toisista ja vastaavasti puutteita, joissa kilpailijat ovat parempia. Yhdenkään trion jäsenistä ei pitäisi olla erityisen hankala vahvistimen kannalta, mutta Beyerdynamicin suuri impedanssi saattaa tuottaa ongelmia joillekin vahvistimille. Ehkä siksi, että se on eniten mieleeni teknisiltä ratkailuiltaan. Suosikkini triosta on Beyerdynamic T1. Ehkä siksi, että se istuu parhaiten omaan päähäni. Henkilökohtaisen mieltymykseni mukaan Beyerdynamic T1 on aavistuksen parempi kuin Sennheiser HD-800, vaikka tämä onkin ylempien keskiäänten ja diskantin toistolta hieman tasapainoisempi kuin T1. DA53N ja kuulokevahvistin C.E.C. Ehkä siksi, että sen äänikuva on mielestäni selvästi paras. Kieltämättä myös siksi, että se on tuntuvasti edullisempi kuin Grado PS1000 ja aavistuksen edullisempi kuin Sennheiser HD-800. + Akustisten soittimien luonnollisuus - Bassojen tarkkuudessa toivomista Käytetty oheislaitteisto: kannettava tietokone Lenovo ThinkPad X301, d/a-muunnin C.E.C. Kuulokkeiden sähköisten ominaisuuksien tulee sopia yhteen vahvistimen kanssa. HD53N ja vakio USB-kaapeli. DA53N ja HD53N oli yhdistetty NF Serie2 XLR 1m välikaapeleilla. Yhteenveto Kolmikosta ei löytynyt ylivoimaisesti parasta mallia. KO K E I L U : K OL ME H UIP PUKUULOKETTA Beyerdynamic T1 Hinta: Lisätietoja: 899 Highend Studio Finland Oy www.highendstudio.fi Grado PS-1000 Hinta: Lisätietoja: 1 890 Kruunuradio Oy www.kruunuradio.fi Sennheiser HD-800 Hinta: Lisätietoja: 1 390 Sennheiser Nordic A/S www.sennheisernordic.com + Bassotoiston erottelu ja napakkuus + Hyvä keskialue + Soveltuu raskaamman musiikin kuunteluun - Diskanttitoisto + Hyvä ergonomia + Ei rasittavuutta - Korostaa yläbassoja - Vaimea diskantti + Hyvä sointitasapaino + Hyvä säätyvyys + Erityisen hyvä pienimuotoisten kokoonpanojen kanssa. Joka tapauksessa monissa tilanteissa jää kaipaamaan Gradojen bassotoiston tukevuutta ja äänen rasittamattomuutta samoin kuin Sennheisereiden diskanttitoiston tasapainoisuutta
Jokainen äänen kerros ja kaikki yksityiskohdat tulevat selkeästi esiin. Johdossa olevilla säätimillä ja mikrofonilla voi vastata puheluihin ja säätää äänentoistoa. Laadukas mikrofoni takaa matkapuheluiden miellyttävyyden ja kuulokkeet toistavat kaikki äänet vivahteikkaasti ja rikkaasti. 249,UUSI Ultimate EarsTM 700 Noise-Isolating Earphones Noise-Isolating Earphones Kummallekin korvalle on kaksi ankkuroitua kaiutinelementtiä toinen ylätaajuuksille ja toinen ala- ja keskitaajuuksille. 109,UUSI Ultimate EarsTM 400vi Noise-Isolating Headset Tyylikkäät ja kompaktit yleiskuulokkeet istuvat hyvin korviin. 79,90 UUSI Ultimate EarsTM 300vi* Noise-Isolating Earphones Korvan taakse taitettavilla johdoilla varustetut yleiskuulokkeet sopivat vauhdikkaaseen liikkumiseen ja urheiluun. 149,- Ultimate EarsTM 600vi Noise-Isolating Headset Tyylikkäät yleiskuulokkeet musiikinkuunteluun ja matkapuheluihin erinomaisella äänenlaadulla. Maailman tunnetuimpien liveartistien ykkösvalinta. (PollstarPro Concert Pulse 04.2010:n mukaan) UUSI UUSI TripleFi 10 Noise-Isolating Earphones Yleiskuulokkeiden huippumalli, jossa kummallekin korvalle on kolme ankkuroitua kaiutinelementtiä ylä-, ala- ja keskitaajuuksille. 19,90 Tutustu monipuoliseen Ultimate Ears valikoimaan Stockmannin tavarataloissa ja stockmann.com verkkokaupassa. *Matkapuhelut + musiikki: vi-mallien johdossa olevilla säätimillä ja mikrofonilla voi vastata puheluihin, säätää äänenvoimakkuutta ja vaihtaa musiikkikappaleen toiseen.. 54,90 Ultimate EarsTM 200 Noise-Isolating Earphones Noise-Isolating Earphones Harmaana, sinisenä ja violettina saatavien yleiskuulokkeiden mukana toimitetaan viidet eri kokoiset (XXSL) silikonitulpat, joten kuulokkeiden istuvuudesta ei tarvitse kantaa huolta, vaikka korvat olisivat pienet. 34,90 Ultimate EarsTM 100 Noise-Isolating Earphones Noise-Isolating Earphones Viidellä eri värityksellä ja huikealla kuvituksella koristellut yleiskuulokkeet musiikinkuunteluun näyttävät varmasti hyvältä. Kuulokkeet sietävät myös hikeä ja muuta kosteutta, joten ne selviävät rankimmistakin salisessioista
Ylinäytteistystä ei kuitenkaan kannata käyttää 44,1 kilohertsin signaalilla, sillä se leikkaa korkeat taajuudet voimakkaasti pois jo kuuloalueella, kts. Säädön alkupäässä kanavatasapaino heittelee ikävästi riippuen siitä, onko voimakkuutta käännetty viimeksi pienemmälle vai suuremmalle. Sen vieressä on ylinäytteistyksen aktivoiva painike, oton valinta, mykistys, linjalähtöjen äänenvoimakkuussäädin sekä oma säädin kuulokelähdön voimakkuudelle. Mukana toimitettava ajuri on ASIO 2.2 -yhteensopiva, joten sopivalla toisto-ohjelmalla Windowsin oma ohjelmistopohjainen mikseri voidaan ohittaa. S/PDIF-äänen vastaanotosta vastaa AKM AK4113VF. Digitaalisignaalin voi tuoda optisena, koaksiaalisena tai tietokoneesta USB-väylää pitkin. Voimakkuutta vähennettäessä keskelle miksattu ääni vippaa vahvasti oikeaan kanavaan, mutta ongelman voi korjata nostamalla voimakkuutta hieman. Niiden tuntuma on melko kevyt, ja niissä on hennot pykälät. Molemmat tottelevat etulevyn äänenvoimakkuussäädintä. Ajurit ovat sittemmin päivittyneet, mutta niitä ei ehditty kokeilla. TARKKA JA SÄVYKÄS Käytännön tietokonetoiston lisäksi ASUS kuunneltiin toimituksen kuunteluhuoneessa. Etenkin, jos ne on sijoitettu työpöydälle lähelle kuuntelijaa. Vaihtoehtoinen Kernel Streaming -toisto tuottaa myös muuttumattoman äänen, mutta tällöin kyseinen ledi ei syty palamaan. ASUS toistaakin hötkyilemättä hires-äänitteet tietokoneelta, kunhan se on kytketty USB2.0väylään. USB-liitännän mittaukset tehtiin ongelman takia Kernel Streaming -toistolla. Vahvistimia vaihtamalla äänen luonnetta voi muuttaa haluamaansa suuntaan, jos kokeilunhalua riittää. National Semiconductorin ja Texas Instrumentsin vakiokomponenteillakin suorituskyky tosin on erinomainen. HÄVIÖTTÖMÄSTI TIETOKONEELTA Tarkkaa toistoa XONAR ESSENCE ONE ON TAIWANILAISEN ELEKTRONIIKKAVALMISTAJA ASUSIN ENSIMMÄINEN USB LIITÄNTÄÄN KYTKETTÄVÄ DA MUUNNIN. Kernel Streaming- ja DirectSoundrajapintoja käytettäessä toisto oli häiriötön. Linjalähtö on sekä balansoimattomaHIFIMAAILMA 9/2011 Laitteen USB-äänentoistosta vastaa suosittu C-Media CM6631 -prosessori, joka tukee signaaleja aina 192 kHz/32 bit tarkkuuteen asti. Etulevyssä on virtanäppäin, jota ympäröi sininen ledi. Kun ASIO-toisto on aktiivinen, syttyy muuntimen etulevyssä "Bit Perfect" -toistoa ilmaiseva ledi. ASIALLISEN KONSTRUKTION SISÄÄN KÄTKEYTYY LAADUKKAISTA KOMPONENTEISTA KASATTU KOKONAISUUS JA DEDIKOITU KUULOKEVAHVISTIN. na RCA-parina että balansoiduin XLR-annoin. Windows 7 -pöytäkoneessa ajurien kanssa ei ollut ongelmia, mutta yhden Vista-pohjaisen kannettavan kanssa toisto rätisi ja paukkui ASIOtoistossa. Ylinäytteistys tapahtuu Analog Devicesin kolmannen sukupolven ADSP-21261 SHARCsignaaliprosessorilla. Koska digitaalisignaalia käytettäessä tietokoneen äänenvoimakkuus kannattaa pitää aina maksimissa, ilmenee kanavatasapainon ongelma helposti herkkiä aktiivikaiuttimia käytettäessä. Muuntimen virtalähde on sijoitettu laitteen sisään, joten virtajohto kytkeytyy suoraan takapaneeliin. mittaustulosten arviointi. Kytkettynä tietokoneen ja Genelec 8040A -aktiivikaiuttimien väliin, oli sopiva äänenvoimakkuussäätimen asento yleensä jo noin kello yhdeksässä. TES TI : A S U S X O N AR ES S E N C E ONE - USB- DA- MUUNNIN TEKSTI, KUVAT JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN 8-kertainen ylinäytteistys ottaa huomioon toistettavan signaalin näytteenottotaajuuden ja korottaa signaalin aina alkuperäisen äänen monikertaan. Muuntimen erikoisuus on mahdollisuus vaihtaa itse antoasteen operaatiovahvistimet sekä linjalähdöille että kuulokevahvistimelle. 11 oparin kanssa kokeilua jopa suositellaan laitteen käyttöohjeessa. ASUS ei toimi useimpien USB-äänikorttien tapaan ilman ajureiden asennusta. Kuulokeannolle on oma vahvistin ja itsenäinen äänenvoimakkuussäädin. Musta kotelo on kauttaaltaan alumiinia, ja kansilevy on koristeltu muista Xonar-sarjan tuotteista tutulla kiinalaisperäisellä Qing-tiikerillä. DA-muuntimina on molemmalle kanavalle oma Texas Instrumentsin 32-bittinen Burr Brown PCM1795. Voimakkuutta säätävät potentiometrit ovat Alpsin käsialaa. 44,1 kilohertsin kerrannaiset muutetaan 352,8 kHz:iin ja 48 kHz:n kerrannaiset 384 kHz:iin. Muuntaja on toroidimallinen ja käyttöjännite on reguloitu National Semiconductorin komponentein. MUUNNELTAVISSA V 48 ähittäismyyntiin selvästi optimoidussa paketissa on laitteen lisäksi 3,56,3 mm adapteri kuulokkeille, USB-kaapeli, käyttöohje, ajurilevy sekä mittausraportti. Ylinäytteistyksen, sisääntulevan signaalin näytteenottotaajuuden ja oton valintaa ilmaistaan sinisin merkkivaloin
Yläpää on tummempi kuin Heed Canamp -vertailuvahvistimella ja piirtyy selvästi vajavaisena, jos ylinäytteistys on kytketty päälle. 49. ASUS tarjoaa vakiona ajurit, jotka tukevat ASIO-toistoa. ASUS Xonar Essence One Kuinka aktivoida ASIO ASIO mahdollistaa äänen toistamisen täsmälleen alkuperäisenä ja erittäin pienellä viiveellä (10 ms). Ylinäytteistyksen käyttö 16 bit/44,1 kHz:n signaalilla leikkaa korkeat taajuudet jyrkästi pois jo varsin alhaalta (3 dB@14 000 Hz, 16 dB@16 600 Hz). Yhteenveto ASUS Xonar Essence One on erittäin hienosti viimeistelty DA-muunnin tehokkaalla kuulokevahvistimella. Foobar2000: www.foobar2000.org/ components/view/foo_out_asio Pura paketti foobar2000:n asennuskansion componentsalihakemistoon. Winamp: otachan.com/out_asio(dll)_067.7z Pura paketti 7-Zip-ohjelmalla Winampin asennuskansion Plugins-alihakemistoon. ASIO kytketään päälle valitsemalla ASUS kohdasta Options/Preferences/Plug-ins/Output/ASIO output - Con gure. 0,1 dB .................. ASIO on sisäänrakennettu moniin ammattilaisten käyttämiin äänenkäsittelyohjelmiin, mutta kotikäyttäjä joutuu näkemään hieman vaivaa sen aktivoimiseksi toisto-ohjelmassa. Hintaluokassaan se on kokonaisuutena onnistunut tuote. Tehonkulutus ................................................................ Tasapaino palaa normaaliksi voimakkuutta aavistuksen nostettaessa. 2,0 V (RCA)/4,0 V (XLR) Voimakkuussäädin............................................... 8 Taajuusvaste XLR-linjalähdöstä USB-digitaalisignaalilla. Muuntimen erikoisuus on vaihdettavat operaatiovahvistimet äänen muokkaamiseen. Transienttien herpaantumattomassa kontrollissa ja basson jämäkkyydessä taas tullaan askeleen perässä. 0,0004 % IM-särö, 1 V, 2nd/3rd ... 0,0025 % ............. Kriittiset Windows-käyttäjät osaavat arvostaa ajurien ASIO-tukea, joilla ääni toistuu heikkenemättä. Meridianin vertailusoittimeen nähden voisi puhua jopa 3D-soundista. Alhaisilla tasoille ilmenevää kanavatasapaino-ongelmaa ja ylinäytteistyksen aiheuttamaa korkeiden taajuuksien vaimennusta lukuun ottamatta muuntimen suorituskyky on erinomainen. Integroituun vahvistimeen kytkettynä kanavatasapainon kanssa ei ole ongelmia, sillä linjalähdön antotason voi huoletta nostaa maksimiin. Hienosti äänimaailmaa spatiaalisesti ja sävyllisesti avaava suoritus. 118 dB ................. 96 dBFS COAX/OPT/USB .........................RCA-anto .............. Pelleissä on selkeä ja erikoinen, joskaan ei lainkaan häiritsevä ominaissävy. XLR-anto Häiriöetäisyys, A-paino ............. XLR-lähtöjä käytettäessä suorituskyky paranee hieman, mutta RCA-lähdöilläkin tulos on erinomainen. Keskialue on kuulas ja erotteleva mutta samalla rennon miellyttävä. 108,7 dB .............. + Erinomainen suorituskyky + Kolmiulotteinen ja tarkka ääni + ASIO-tuki Kanavatasapainon heittely Kerää helpostiM A A I L M A 9 / 2 0 1 1 H I F I sormenjälkiä koaksiaalisella digitaaliotolla Luxman L-505u -vahvistimeen kytkettynä. ASUSin toisto on sävyllisesti selkeätä ja äänikuvallisesti avaraa. Toisinaan, varsinkin suuremmilla äänenvoimakkuuksilla soundissa on silti aavistus kovuutta. 119 dB Mittaustulokset ovat identtiset kaikilla digitaaliotoilla, mutta pitkä optinen kaapeli kasvattaa jitteriä. Kuulokelähtö riittää ohjaamaan vaivatta sekä Gradon matalaimpedanssisia että 300 ohmin Sennheiser HD595 -kuulokkeita. Ota ASIO käyttöön lisäämällä se File/Preferences/Playpack/ Output/ASIO Virtual Devices -listaan ja aktivoimalla ASIO Output-sivun Devicealasvetovalikosta. Hinta: Lisätietoja: Mitat (lxsxk): Digitaaliotot: Linja-annot: 475 euroa www.asus.fi 26,1x23x60,7 cm USB, koaksiaalinen ja optinen S/PDIF RCA ja balansoitu XLR KUUNTELUARVIO Selkeäpiirtoinen Akustiikka avautuu erittäin autenttisena paikallistumatta kaiuttimiin. Sävyosasto kautta basso- ja keskialueen on kaikkiaan erinomaisen maukkaasti hallussa, eikä autenttisuutta tavoitellessa ole uhrattu liikaa kuunneltavuutta. Käytetyt komponentit toroidimuuntajaa myöten ovat hintaluokka huomioiden laadukkaita. Jitter USB-otolla XLR-linjalähdöistä. Kanavatasapaino heittää voimakkaasti oikealle, kun voimakkuussäädintä kääntää pienemmälle sen alkupäässä. Suosituimpiin toisto-ohjelmiin on saatavissa tarvittava liitännäinen. 0,0008/0,0002 % ..0,0002/0,0002 % Kanavatasapaino .......................... Käytetty kaiutinpari oli Aurelia Ambera. 114,1 dB Harmoninen särö, 1 kHz, 1 V .... 13 W Suurin antojännite (THD <0,01 %)...... 120 ps Lineaarisuus.......................................................... 0,1 dB Kanavaerotus, 1 kHz .................... analoginen Jitter ......................................................................... Tämän ansiosta sen kanssa ei tarvitse käyttää universaalia ASIO4ALL-ajuria, mutta ASIO-tuki täytyy olla toistoohjelmassa. Molemmilla kuulokkeilla basso toistuu muhevan rouheasti ja pysyy tyydyttävästi kontrollissa
Ostopäätökseen vaikuttanee myös hieman eroava ulkonäkö, joka 550:ssä on reunoiltaan pyöreämpi. LIITÄNNÄT JA SÄÄDÖT Kuvatulot noudattava nykylinjaa. Konstruktio oli kuitenkin riittävän tukeva vajaallakin ruuvimiehityksellä. Valkoisen ja harmaan eri asteille määritelty tavoiteltava referenssi on nimeltään D65, ja värien toistossa tulisi Blu-ray-elokuvilla pyrkiä Rec.709-referenssiin. 50 HIFIMAAILMA 9/2011. TES TI : L G 5 5 LW 6 5 0 W -TE LE VISIO TEKSTI JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN KUVAT: MAURI ERONEN JA VALMISTAJA LG:N FANFAAREIN ESITTELEMÄ CINEMA 3D PASSIIVITEKNIIKKA LUPAA HELPOSTI SISÄISTETTÄVÄN KOLMANNEN ULOTTUVUUDEN KOTIIN. Television prosessoriteho ei riitä pyörittämään sovellusten ja palveluiden kyllästämää animoitua valikkoa täysin sulavasti. Rakenne on tukeva mutta ohut. HDMItuloja on neljä. USB- ja HDMI-otot ovat television vasemmalla sivulla, syvällä ulkoreunan sisällä. Menetelmä mahdollistaa 288 erillisen valaisualueen kontrolloimisen. Nettisisältöä ja streamausta se kutsuu SmartTV:ksi ja passiivista 3D-tekniikkaa Cinema 3D:ksi. Esimerkiksi Youtube-toiminnossa hakutermin syöttäminen virtuaalinäppäimistöllä vaatii poikkeuksellista kärsivällisyyttä, sillä televisio vastaa kaukosäätimen komentoihin onnettoman horteisesti. Muuten speksit ovat testikappaleen kanssa samanlaiset. Perusliitännöistä vain s-video puuttuu. Tietyissä toistotiloissa, kuten DLNA ja 3D, kaukosäätimen Q.MENU-näppäimellä pääsee nopeasti käsiksi kuva-asetuksiin. Televisio vastaa komentoihin asetusvalikoissa vajaan puolen sekunnin viiveellä, mutta kotivalikossa toiminta on verkkaisempaa. Asetusvalikko tosin muistaa aikaisemmin tehdyn säädön, mikä vähentää hiukan tarvittavien painallusten määrää. Lähes kokonaan valaistun kaukosäätimen näppäimet naksahtavat jämäkästi, joten painallusten tekemistä ei tarvitse arvuutella. Seinäkiinnitysreiät ovat VESA 400x400 -standardin mukaan sijoitellut. 980-mallien ulkomuoto eroaa lisäksi ohuemman kehyksen osalta. Ulkoasu on koreilemattoman kulmikas. SCART-liitin on liian suuri, ja se on toteutettu adapterilla. Testitelevisioksi saatu 55LW650W edustaa hillityn arvokasta designia. Jos ulkoista kiintolevyä haluaa käyttää DVR-tallennukseen, täytyy se alustaa televisiossa, minkä jälkeen sen sisältöä ei enää pääse tutkimaan tietokoneessa. Malliston huipulle sijoittuva LW980-sarja lisää Nano Full LED -tekniikan, jossa sivuille sijoitettujen ledien määrä kaksinkertaistuu ja paneelin takana sijaitseva kalvo hajottaa valon tasaisemmin. RAUHALLISEN KUVAN NIMISSÄ ON KUITENKIN UHRATTU TARKKUUTTA. ISF HYVÄKSYNNÄN SAANEEN TELEVISION KUVA PIIRTYY STANDARDIEN MUKAISESTI SUORAAN PAKETISTA. Helppoa katseltavaa LG :n ylempään keskiluokkaan kuuluva LW650-mallisto sisältää korealaisvalmistajan eniten hehkuttamat jipot. Mediatoiston lisäksi USB-liitännät tukevat tallennusta ja lisävarusteena saatavaa WLANsovitinta. Ulkoista HDMI-lähdettä käyttäessä pikavalikko tuo näkyviin simppeleitä esiasetus-, ääni- ja tekstitysvalintoja kuvaruudun alareunaan. KUVANLAATU Jotta kotikäyttäjän näkemä kuva olisi mahdollisimman lähellä elokuvantekijöiden tarkoittamaa, tulee television väritoiston noudattaa tiettyjä standardeja. Tallennukseen käytettävän kiintolevyn minimikooksi valmistaja ilmoittaa 40 gigatavua. Olennaisia osatekijöitä ovat esimerkiksi valkoisen puhtaus, joka on määritelty punaisen, vihreän ja sinisen osavärin suhteellisista kirkkauksista sekä värien omat sävyt. LW650-sarjan alapuolella oleva LW550sarja käyttää 200 hertsin päivitystaajuuden sijaan 100 hertsin TruMotion-tekniikkaa. USB-liitäntään kannattaa asentaa valmiiksi jatkojohto, jos sellaisen käyttö seinäkiinnityksen jälkeen on todennäköisestä. Halvan muovin käyttö ei ole ylenpalttista ja rajoittuu reunoja kiertävään sinihehkuiseen pleksiaksenttiin. Kuvaan vaikuttavaan asetusvalikkoon pääsee ainoastaan raskaan kotivalikon kautta. Kokoamisessa jalustalle ilmeni ongelma, sillä kaksi kiinnitysruuvia eivät suostuneet porautumaan televisiossa sijaitseviin vastakappaleisiinsa. Kaapelien ja tikkujen kytkeminen onkin käytännössä mahdotonta, jos televisio on asennettu seinälle. Sovellusten käyttö on valitettavan hidasta
Tarkkasilmäinen kyllä huomaa, että pienikokoiset valkoiset alueet eivät dynaamista taustavaloa käytettäessä loista aivan yhtä kirkkaasti kuin kiinteällä asetuksella. Vinoissa linjoissa esiintyy vahHIFIMAAILMA 9/2011 51. Harmittavan usein nähty tapa kiinnittää televisio seinään liian korkealle ei missään nimessä ole passiivi-3D-malleilla ksua, vaikka IPS-paneeli sen muuten mahdollistaisikin. Palvelinohjelmisto tukee myös tiedostojen transkoodausta eli muuntamista lennossa television tukemaan muotoon. Valitettavasti kaikilla interpoloinnin asetuksilla liikkeeseen tulee selvää satunnaista nykimistä, kun kohtauksessa on vain vähäistä liikettä, kun kamera vaihtaa suuntaa tai uusi kohtaus alkaa. Kalibroitavissa olevat ISF Expert -esiasetustilat avaavat kattavat säädöt värien ja harmaasävyjen hallintaan. Välillä uuden kohtauksen alkaessa liikkeen muuttuminen jälleen sulavaksi kestää harmittavan pitkään. Lisäksi LG tarjoaa silmälasien käyttäjälle pikakiinnitteiset läpyskät 39 euron hintaan. LG on uusinut tämän vuoden malleihin interpolointialgoritmit, ja terävyys onkin huippuluokkaa. Osavärien luminanssisäätö puuttuu. LG:n testiyksilössä väreiltään ja harmaasävytoistoltaan tarkin esiasetus "Cinema" pääsee hyvin lähelle tavoitetta. LG käyttää paneelivalmistajana luonnollisesti omaa IPS-paneeliaan televisiossa. Passiivitekniikan ansiosta lasit ovat kevytrakenteiset ja edulliset. Kohinanvaimennus on melko tehokas, mutta asetuksen voimakkuudella ei ole vaikutusta teräväpiirtolähteellä. RGB-tasapaino ja luminanssi ovat muokattavissa 10 prosentin välein. ISFccc-logoista huolimatta LG ei vieläkään mahdollista täydellistä värinhallintaa. Lisälasien hinta on 29 euroa /2 kpl tai viiden parin perhepakkauksessa. HQV-levyllä testattava videoprosessorin suorituskyky tuottaa kaksipiippuisen tuloksen. LCD-televisiossa liikeinteropolointi yhdessä skannaavan eli asteittain syttyvän ja sammuvan taustavalon kanssa parantaa liikkuvan Kuvansäätövelholla television perusasetusten tekeminen onnistuu ilman testilevyäkin. Sivuledeillä muokattavan alueen koko on pakostakin monialueista taustavalaistusta suurempi, mutta tulos on tästä huolimatta hyvä. Käyttäjän tehtäväksi jää asettaa kukin säätö niin, että testikuva näyttää samalta kuin keskimmäinen esimerkkikuva. Polarisaatio lmi jakaa 1080 vaakaviivan puoliksi vasemmalle ja oikealle silmälle, joten lopullinen tarkkuus on vain 1920x540 pikseliä silmää kohden. "Cinema"-esiasetuksen säätöjä täytyi muokata lisäksi kirkkauden, kontrastin ja gamman osalta parhaan tuloksen saavuttamiseksi. local dimming. Täysin rauhalliseksi kuvaa ei silti voi kutsua. ISF-tilassa harmaasävyt olivat aavistuksen lähempänä D65referenssiä, mutta värit vastaavasti hieman etäämmällä Rec.709-standardista. Mukautuva taustavalo pois kytkettynä musta on varsin harmaata. Kun taustavalon kirkkaus muuttuu, näkyy tummissa sävyissä sopivalla testikuvalla pientä pumppausilmiötä. DVD-kuvalla voimakkain asetus aiheuttaa sulamista muistuttavia artifakteja ja lievin tila saa aikaan pumppausilmiötä; kohina ajoittain näkyy ja välillä taas katoaa. RISTIRIITAISTA 3D KUVAA 3D-kuva on täysin välkkymätön ja rauhallinen, sillä televisio tuottaa jatkuvasti molemmalle silmälle tarkoitetun kuvan. Säädöt on kuitenkin perinnesyistä nimetty vanhanaikaisesti. kuvan terävyyttä selvästi. Kirkkaus ja kontrasti vaikuttavat LG:ssä toisiinsa, joten niiden välillä on säätämisen lomassa syytä vekslata useampaan kertaan. Tästä huolimatta siinä on mahdollisuus valita alueittain kuvamateriaaliin mukautuva valaistus eli ns. AS-IPStyyppisen paneelin etuna on laaja katselukulma, mikä testilaitteenkin osalta ilmenee sävyjen muuttumattomuutena hyvinkin jyrkästi sivusta katsellessa. Elokuvamateriaalilla ero kontrastissa on valtava, sillä mustan taso paranee pimeässäkin huoneessa hyväksi. Suoraan paketista nostettuna, ennen ohjelmiston päivitystä 1080p24kuva pyöri televisiossa 60 hertsillä nykien. Pää- ja välivärien kalibrointia varten on vain saturaation ja sävyn säädöt (colour ja tint) värikohtaisen kirkkaussäädön puuttuessa. Gammalle on kolme vaihtoehtoa: 1,9; 2,2 ja 2,4, joista viimeinen on lähimpänä yleiseksi referenssiksi hyväksyttyä 2,2:a. Tämä johtuu passiivisen systeemin vaakasuuntaisesta suotimesta, jolla polarisaatio saadaan aikaan. Värinhallinnassa on kuitenkin vain kaksi akselia, Colour ja Tint. Toisenlaista väpätystä ilmenee pystysuunnassa liikkuvan kuvan vaakaviivoissa. Pystyresoluution puolittumisen huomaa selvästi, jos televisiota katselee alle viiden metrin päästä. Television mukana tulee kaksi paria tavallisenmallisia laseja. Koska 3D-lasit himmentävät kuvaa, saattaa kirkkaussäädön lisänosto olla tarpeen kolmiulotteista kuvaa katsellessa. Vaikutus kontrastiin on pieni myös silloin, kun katselija siirtyy pystysuunnassa televisioon nähden. Väriavaruuden valinta normaalin ja laajan välillä vaikuttaa väreihin hyvin vähän, mutta laaja asetus tuotti paremman tuloksen. Toiminto käy vaiheittain läpi kirkkaus-, kontrasti-, tint-, colour-, terävyys- ja taustavalosäädöt. Vaikka kuva on muuten neutraali, on IPS-tekniikalle ominainen, melko vaatimaton kontrasti selvästi yleistä vaikuttavuutta rajoittava tekijä. Perinteisesti local dimming on ollut järkevää vain malleilla, jossa LED-patteristo on sijainnut suoraan LCD-paneelin takana. Himmennetty taustavalo poistaa myös kokonaan LCD:n tyypillisen sinertävän pohjamustan. Mitatessa voi käyttää sisäistä generaattoria tai ulkoista kuvalähdettä. Erottelukyky DVD-kuvalla on teoreettisesti ihanteellista, mutta liikkumattomissa kohteissa on aavistus väpätystä. Kirkkaus on vakiona liian alhainen, ja mustat menevät hieman tukkoon, varsinkin jos huoneessa on vähänkin hajavaloa. Levy on kuitenkin velhoa parempi vaihtoehto, sillä soitin on aina osa kuvantoistoketjua. Kirkkaan alueen vuotaminen pimeämpään on vähäistä, eikä häiritse elokuvia katsellessa. PC:lle tai Macille asennettavan Plex Media Serverin avulla mediakirjaston selaamiseen saa tavallista DLNA-streamausta enemmän informaatiota. Erot tilojen välillä olivat kuitenkin minimaalisia, mutta ISF-tilat tarjoavat kalibrointilaitteen omistajalle selvästi paremmat mahdollisuudet kuvan hienosäätöön. Ainoastaan täysin mustalla kuvalla kuvan pohjamusta heikkenee sivusta katseltuna selvästi. 3D-katselussa pystysuuntainen katselukulma tulee kuitenkin pitää mahdollisimman pienenä, jotta efekti toimii. LED-taustavalo on sijoitettu television kehyksiin. Erityiskiitoksen velho ansaitsee siitä, että kirkkaus- ja kontrastisäädöt on otsikoitu oikeaoppisesti mustan ja valkoisen tasoon vaikuttavina. Lasit eivät siis vääristä väritoistoa, joten niitä ei tarvitse säätäessä ottaa huomioon. Ilman liikeinterpolointia liikkeessä on levottomuutta, jota esiintyy Blu-ray-levyn 1080p24-kuvalla DVDkuvaa voimakkaammin. Testiyksilössä laiteavusteisella kalibroinnilla saavutettu etu olisi ollut hyvin pieni erinomaisen tehdassäädön ansiosta. LG:n käyttämät 3D-lasit ovat sävyltään neutraalin harmaat, joten television voi kalibroida suoraan television pinnasta. Se ei suoranaisesti edes muistuta lomitusongelmaa, sillä kaikki yhden pikselin korkuiset vaakaviivat kyllä erottuvat
Poikkeuksena on toki välkkymisen totaalinen poissaolo. Kelaus toimii MKV-tiedostoilla (X.264/DD5.1) moitteetta sekä eteen että taakse. Niiden tekeminen on helppoa kuvansäätövelhon avulla. Muutkin DLNA-palvelimet toimivat kuitenkin ongelmitta. Mittaukset on tehty Cinema-tilassa laajalla väriavaruudella. 52 HIFIMAAILMA 9/2011. + Säätämättä tarkka väritoisto ja valkotasapaino + Laaja katselukulma + Kontrasti mukautuvalla taustavalolla + Kuvansäätövelho + Kevyet 3D-lasit + Välkkymätön 3D-kuva Paneelin natiivi kontrasti Liiketoiston ongelmat Tarkkuus ja scanlinet 3D-tilassa Pää- ja välivärien tarkkuus, Delta E 1974. Dynaaminen, alueittain toimiva taustavalo on sivuvalaistuksen asettamista haasteista huolimatta toteutettu hyvin. Jopa 2D3D-konversio luo erittäin käyttökelpoisen syvyysefektin varsinkin animaatioelokuvilla. Ominaisuudet Malli Koko Tyyppi Tarkkuus Taustavalo Mukautuva taustavalo 3D 3D-lasit Viritin DVB-T/T2 DVB-C DVB-S Kuvatulot HDMI VGA Komponentti SCART S-video Komposiitti Ääniliitännät Linjatulo Linjalähtö Kuuloke S/PDIF-lähtö (opt/coax) Kaiutinlähdöt Lisäominaisuuksia Harmaasävyjen kalibrointi Värinhallinta (CMS) Gammasäätö USB USB-tallennus Ethernet WLAN Verkkotoisto (DLNA) CI-kortti SD-kortti Kuva-kuvassa Äänen paluukanava LG 55LW650W 55" LCD 1920x1080 reuna-LED · · 2 paria ·/· · 4 1 1 1 1 2 · ·/bias/gain/10p 3D 10p 2 · · optio · · · · LG 55LW650W Hinta: Mitat: 2 099 129,7x78,5x3,0 cm (ilman jalustaa) 129,7x85,1x34,1 cm (jalustalla) Massa: 27 kg (ilman jalustaa) 22 kg (jalustalla) Lisätietoja: www.lg.fi MITTAUSTULOKSET MEDIATOISTIN Lähiverkkotoistoon LG:ssä on kaksi mahdollisuutta. DLNA-streamaukseen televisiossa on simppeli käyttöliittymä, joka listaa hakemistorakenteen sellaisena kuin palvelin ne tarjoaa. Kuvassa on paljon samaa kuin vanhojen CRT-projektoreiden kuvassa, kun niillä heijastettiin lomitettua kuvaa suurikokoisena seinälle. 2D3Dmuunnoskin toimii hyvin. Lisäksi www-pohjaisen käyttöliittymän muodostava palvelinohjelmisto osaa hakea metatietoja elokuvista. Satamegaisen verkon kaista ei kuitenkaan riitä raskaimpien M2TS-tiedostojen toistoon ilman alituista bu erointia. Kontrasti paranee merkittävästi ilman vakavia sivuoireita. Testissä käytettiin TwonkyMedia-ohjelmistoa. Televisiota kokeiltiin pikaisesti myös Playstation 3:n Gran Turismo 5:llä, jolla kuva oli niin rakeinen, että pelinautinnosta ei voinut puhua. Se on toiminnoiltaan ja käyttöliittymältään DLNA:ta monipuolisempi ja tukee muun muassa tukemattomien formaattien transkoodausta toiseen muotoon. Verkosta ja USB-muistilta toistuvat muun muassa DiVX/XViD-, MKV-, WMV-, VOB-, MPEG1/2-tiedostot. Liiketoistossa ilmenee toisinaan levotonta väpätystä, ja liikettä sulavoittava interpolointi aiheuttaa satunnaisesti artefakteja ja tökkimistä. Kaliborintilaitteen käyttö ei ole tarpeen, sillä kuva noudattaa elokuvantekijöiden käyttämiä standardeja "Cinema"- ja "ISF Expert"-tiloissa. Elokuvilla 3D-kuva on kuitenkin miellyttävä tarkkuuden puolittumisesta huolimatta. Läheltä katseltuna menetelmän aiheuttama pystytarkkuuden puoliintuminen tuo selvästi esiin kuvan erilliset vaakaviivat. Gammalle on lisäksi 10-pykäläinen hienosäätö. Mittaustulokset Käytetty kuvatila Väriavaruuden esiasetus Gamman esiasetus On/off-kontrasti ANSI-kontrasti Mustan taso Harmaasävyjen DeltaE (keskiarvo) Värien DeltaE (keskiarvo) Värien luminanssivirhe (keskiarvo) HQV HD (/100p) HQV PAL (/80p) Toimiva 1080p24-toisto Cinema Wide High 1200:1 1260:1 0,08 cd/m² 2,5 3,5 3,2 % 90 70 · CIE-kartasto osoittaa, että päävärit ovat erittäin lähellä Rec.709-standardia. Yhteenveto LG 55LW650W on hillityn arvokkaasti viimeistelty televisio, jonka kuvanlaatu on erinomainen perusasetuksien tarkistamisen jälkeen. Toinen vaihtoehto on PC- ja Mac-yhteensopiva Plex Media Server, jolle on television kotivalikossa oma valinta. Näin kokoelman selaaminen on informatiivisempaa, kun selattavissa ovat niin kansikuvat, pääjuoni kuin näyttelijälistauksetkin. Harmaasävyjen toisto on lineaarinen ja punaisen vajetta lukuun ottamatta lähellä D65-referenssiä. DLNA-toistoa varten television mukana tulee tietokoneelle asennettava Nero Mediahome 4 Essentials. TES TI : L G 5 5 LW 6 5 0 W -TE LE VISIO vaa porrastumista (aliasing). 24ptiedostot toistuvat nykien 60 hertsillä eivätkä alkuperäisellä kuvanopeudella. Pieni korjaus on mahdollista kaksisuuntaisella värinhallinnalla. LG:n värien kirkkaus on tarkka. Ohjelmisto on käyttöohjeen mukaan kustomoitu niin, että se toimii vain kyseisellä televisiolla. Ainoa tuettu kuvamuoto on JPEG ja musiikkitiedosto MP3. Valkotasapaino eri kirkkausasteilla (IRE 0100). RGB-tasapainolle on kylmäkuumaliukusäätimen lisäksi tarkka hienosäätö 10 prosentin kirkkausvälein. Gammakäyrä noudattaa melko tarkasti 2,2-referenssiä, kunhan gammaksi on valittu 2,4-esiasetus. Värit ovat valmiiksi tarkat vakioasetuksilla. Passiivisen 3D-kuvan etuna on rauhallisuus ja katselun yleinen miellyttävyys
Pakkauksessa toimitetaan myös aktiivinen bassokaiutin, joka kytkeytyy yhdistelmälaitteeseen langattomasti. Kotelon syvyys tosin edellyttää, että television edessä on reilusti tilaa. 54 HIFIMAAILMA 9/2011. LG:ssä on kaksi HDMI-tuloa ja yksi lähtö, yksi optinen äänitulo ja linjatason äänitulo 3,5-millisellä plugiliitännällä. Laitteen DLNA-tuki ja USB-liitäntä mah- KOOSTUU KAHDESTA OSASTA LG:n yhdistelmälaite on varsin tyylikäs alumiinipintainen soundbar-kaiutin, jonka molemmissa päissä on kolme kaiutinelementtiä. Surround-toisto oli sen sijaan olematonta, eikä LG olekaan varsinainen ääniprojektori. KO K E I L U : L G H L X 5 6 S N -B LU- RAY- SOUNDBAR TEKSTI: JUHA KASKI KUVAT: MAURI ERONEN JA VALMISTAJA Monitoimikaiutin LG:N MONITOIMILAITTEESSA ON SAMOJEN KUORIEN SISÄLLÄ BLU RAY SOITIN, VIRITINVAHVISTIN, KAIUTTIMET JA LG:N OMA SMART TV INTERNET PALVELU. LG :n kaiuttimien ja Blu-ray-viritinvahvistimen yhdistelmä pitää johtovedot minimissä. Etenkin dialogista sai hyvin selvää. Bassot kumisivat elokuva-asetuksilla, ja taso piti säätää huomattavan alas, mikä verotti toiston mehukkuutta. Systeemi ei ole aivan aukoton, sillä esimerkiksi iPod-musiikkia ei voi jättää taustalle ja siirtyä tutkimaan säätietoja AccuWeathersovelluksella. Ne tarjoavat muun muassa yksinkertaisia pelejä. Lisäksi televisioon voi ladata LG Apps-sovelluks, jotka eivät kuitenkaan ole aivan Premium-palveluiden tasolla. Verkkopalvelut ovat päivän sana, ja LG tarjoaakin yhteyden DLNA-palvelimeen sekä langattoman lähiverkon kautta toimivat LG:n Smart TV -konseptin monipuolisetinternetpalvelut. Laitteen keskellä on hieman ulkoneva Bluray-soittimen levyaukko, USB-liitäntä ja näyttö. Sen käyttö ei välttämättä edellytä kuin HDMI- ja virtajohtojen kytkemistä. Smart TV -sovellusvalikoimassa on Premium-palveluita, kuten SF Anytime -videovuokraamo, Youtubesovellus, Aupeo!-internet-radio, AccuWeathersääpalvelu ja paljon muuta. Korkeutensa puolesta se sopii hyvin television edustalle ilman että se peittää kuvaa. Musiikilla kaiutin ei toiminut elokuvien tavoin. Yhdistelmälaitteiden liitännät ovat usein vajavaiset. LG:n kohdalla jää kaipaamaan etenkin kuulokeliitäntää. iPod-toisto nimittäin katkeaa heti, kun siirtyy valikossa toisaalle. Langaton kytkentä on ainoa mahdollisuus, sillä erillisessä bassokaiuttimessa ei ole lainkaan liitäntöjä. dollistavat musiikin, valokuvien ja elokuvien toiston kotiverkosta, muistitikulta tai ulkoiselta kiintolevyltä. Äänestä uupui dynamiikka, ja stereokuva oli vajavainen. Ääni- ja kuvatiedostotuki on varsin kattava. Ääni oli elokuvilla kirkas ja selkeä, ja bassot sai jytisemään tarvittaessa. Tärkeimmät käyttöpainikkeet ovat laitteen yläpinnan kosketuspaneelissa. Muuten laitteen liitinvalikoima on melko suppea. Tämä on tosin ymmärrettävää, kun elementit ovat alle metrin etäisyydellä toisistaan. VIDEOITA JA SÄÄTIETOJA LG:n Smart TV:n ominaisuuksiin kuuluvat LG:n järjestelmän portaalin verkkosovellukset, joita olemme kokeilleet jo aiemmin. Blu-ray-levy latautui kohtuullisen ripeästi, eikä kuvanlaadussa ollut valittamista. Se sisältää komposiittivideolähdön, FM-antenni- ja Ethernet-liittimen sekä mukana toimitettavalle iPod/iPhone-telakalle tarkoitetun erikoisliittimen. Blu-ray-soitin toistaa ongelmitta toki myös DVD- ja CD-levyt. ELOKUVILLA MUHKEA, MUSIIKILLA PUHDITON LG:ssä on selkeä kuvaruutuvalikko, jonka avulla valitaan musiikin, valokuvien tai videoiden toisto kotiverkosta tai USB-muistista, käynnistetään LG Premium- tai LG Apps -sovellus tai valitaan lähteeksi vaikkapa FM-radio tai iPodtelakka. Musiikilla yläkeskialue oli korostunut
LG Smart TV tuo internetin video-, radio- ja viihdepalveluja kätevästi ulottuville, ja konseptin toteutus on varsin onnistunut. Laite toimi odotetusti, ja sen kuvakäyttöliittymä on selkeä. Musiikilla tulos ei valitettavasti ole yhtä hyvä. Elokuvakäytössä äänentoisto on yhdistelmälaitteelle kohtalaisen hyvä ja peittoaa television oman äänentoiston helposti. LG HLX56SN Hinta: n. Langaton bassokaiutin on plussaa, mutta kuulokeliitännän puute selvä miinus. + yksi kokonaisuus ei johtosotkua + langaton bassokaiutin + kuvan- ja äänenlaatu elokuvilla - äänenlaatu musiikilla - ei kuulokeliitäntää - äänekäs tuuletin. 900 Lisätietoja: www.lg.fi Tiedostomuodot: AAC, MP3, WMA, WAV, M4A, JPEG, PNG, AVI, DIVX (3-6), XVID, MPEG-1, H.264, MPEG-2, WMV Liitännät: 2 x HDMI-tulo, optinen äänitulo, linjatasoinen äänitulo (3,5 mm), HDMI-lähtö, komposiittivideolähtö, FM-antenni, telakkaliitäntä, Ethernet Tarvikkeet: kaukosäädin, HDMI-johto, komposiittivideojohto, FM-antenni, iPod/iPhone-telakka Mitat (l x k x s): pääyksikkö: 1000 x 95 x 207 mm, bassokaiutin: 196 x 390 x 398 mm Massa: pääyksikkö: 5,2 kg, Bassokaiutin: 6,88 kg Erillinen bassokaiutin keskustelee keskusyksikön kanssa langattomasti. LG:n liitännät ovat yhdistelmälaitteelle varsin tyypilliset. Yhteenveto LG:n Blu-ray-soundbar lisää kertahankinnalla television yhteyteen täyden kattauksen nykypäivän kuvaa ja ääntä
ordost on aina erottunut massasta kaapeleillaan. Välikaapelit saa omakseen 535 eurolla, jos pituutta on metrin verran ja liittimet XLR-tyyppiset. 56 HIFIMAAILMA ···/2011. Red Dawn -sarja maksaa noin kymmenyksen Valhallasta. Varsinkin hi alan subjektivistilehdistö on rakastanut Nordostin reference-etuliitettä kantavia kaapelisarjoja. N VALONNOPEUDELLA AHDISTUSTA VASTAAN Red Dawn -kaiutinkaapeli on punaisessa lakumattokuosissaan tunnistettavaa tavaraa. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että perinteisillä sähköisillä arvoilla on hyvin vähän tekemistä äänenlaadun kanssa, joten tällaiset väitteet kannattaa jättää omaan arvoonsa. solid core -johdinta. Noin 20 000 euron sarja oli tuolloin valmistajan toiseksi kallein kombinaatio, jonka ääni oli hyvä mutta hinta karu. Ja jos tarvetta on, tämän voi piilottaa maton alle huomattavasti helpommin kuin perinteisen kierretyn johtimen. Kaiutinkaapeli kustantaa maltilliset 1 250 euroa 3 metrin parilta. Materiaalina on hopeapinnoitettu kupari kuten kaiutinkaapelissakin. HINTA KOHDALLAAN Tuoreessa muistissa on vielä muutama vuosi sitten (HM 6/2008) tehty Nordostin Valhalla -setin kokeilu. Näitä löytyy suojavaipan alta kuusi kappaletta per kaapeli. Tavanomaisemmasta ulkoasustaan huolimatta myös välikaapeli koostuu solid core -säikeistä. Lisäetuna musiikkisignaali saadaan tuupattua lähes valonnopeuteen. Lattakaapelit ja henkilöauton verran maksavat huippumallit ovat tuoneet mainetta amerikkalaiselle valmistajalle. Lattapunottu kaapeli sisältää 20 yksittäissäiettä eli ns. KO K E I L U : NO RDOS T R ED DAWN - KAIUTINKAAP E LIT JA - VÄLIJOHDOT TEKSTI: MIKAEL NEDERSTRÖM KUVAT: MAURI ERONEN NORDOSTIN KAAPELISARJA RED DAWN LS ON NIMENSÄ MUKAISESTI PUNAINEN KUIN NOUSEVA AURINKO. Esteettisesti lattajohto kaiutinkaapelina on toki virkistävä poikkeus. Jokainen johdin on hopeapinnoitettua kuparia. Kuten asiaan kuuluu, Nordost lupaa esitteessään, että Red Dawn sisältää samoja teknisiä ratkaisuja kuin sikahintaiset referenssikaapelitkin. SARJAN KAIUTINKAAPELI EDUSTAA LATTARAKENTEISTA MALLIA, VÄLIKAAPELI PERINTEISEMPÄÄ KIERRETTYÄ KONSTRUKTIOTA. Vanha nyrkkisääntö, jonka mukaan kaapeleihin kannattaa sijoittaa noin kymmenesosa koko setin hinnasta, toteutuu Red Dawnin kohdalla optimaalisesti noin 20 000 euron laitteistossa. Lattarakenteen idea on saavuttaa optimaalinen kompromissi resistanssin, kapasitanssin ja induktanssin välillä
Mieslaulajan ääni saattoi hiukan ohentua ja viilentyä totutusta. Kokonaisuutena se vakuuttikin enemmän kuin ruudikas mutta samalla vähemmän sivistynyt välikaapeli. Rakenteestaan huolimatta välikaapeli on mukavan letkeää ja taipuisaa tavaraa, joten sen kanssa ei tarvitse pelätä rikkovansa liittimiä. Joskus eroja pyritään liioittelemaan, toisinaan niiden merkitys devalvoidaan merkityksettömän pieneksi. Puh. Klassisella musiikilla viulut ja sellot soivat avoimesti ja toisistaan erottuen. Havainnot olivat yllättävän samanlaisia. Usein kysymys saattoi olla selkeyden lisääntymisestä. "Tyylikäs ja miellyttävän kuuloinen" Hifimaailma 1/2011 SYNCHRONY SERIES Synchrony Two 2.800/pari ALPHA SERIES ALPHA SERIES TARJOUS! Alpha LR1 139/pari Alpha sarjan yleiskaiutin, soveltuu pieniin äänentoistojärjestelmiin pääkaiuttimiksi tai kotiteatterin takakaiuttimeksi. Varsinkin kaiutinkaapeli tuntui edustavan tätä ihannetta. Näin voi käy- MEILLÄ KUUNNELTAVISSA SUOMEN LAAJIN PSB KAIUTINVALIKOIMA IMAGE SERIES IMAGINE SERIES Imagine B 890/pari Upeasti viimeistelty Imagine -sarjan suurin jalustakaiutin. Tällainen tulos saatiin esimerkiksi muutamassa edesmenneen HIFI-lehden kaapelitestissä. Käytetty vertailulaitteisto Kaiuttimet: Aurelia Graphica Vahvistin: Electrocompaniet ECI-3 CD-pyöritin: Sony CDP-XA50 ES DA-muunnin: Electrocompaniet ECD-1 Huonekorjain: Lyngdorf RP-1 Kaiutinkaapelit: Analysis Plus Oval 9 Välikaapelit: Niinimaen NCA Copper IC XLR ja Transparent Music Link Plus XLR OMANLAISENSA ÄÄNI Nordostin ääni oli omanlaisensa. Suurin ero vakiojohdotukseeni löytyi diskantin alueella. Joillain levyillä painotusero oli miellyttävä, toisilla vähemmän miellyttävä. Vakiokaapeli soi sävykkäästi ja kauniisti mutta hiukan laiskasti, Nordost soi aukinaisesti ja jäntevästi mutta hiukan vilpoisesti. Ylimmät taajuudet soivat Nordostilla astetta kirkkaammin, aukinaisemmin ja samalla viileämmin. En kuitenkaan ole insinööri, joten en edes halua arvailla, mistä tämä voisi johtua. Varsinkin välijohdon osuus tuntui tässä suhteessa olevan merkittävä. Kaikki nämä kuunneltavissa myymälässämme! Viimeistelyt musta tai kirsikka. Kauppakatu 17, Joensuu. Tietty ilmavuus, selkeys, kirkkaus ja viileys toistivat molemmissa kuunteluhavainnoissa. Tämä kävi ilmi jo silloin, kun systeemiin vaihdettiin pelkät kaiutinkaapelit. Nordost Red Dawn -kaiutinkaapelit ja -välijohdot Välikaapelit: (XLR) 535 euroa/1 metrin pari Kaiutinkaapelit: 1 250 euroa/3 metrin pari Lisätietoja: www.hifihuone.fi, www.nordost.com dä siitä huolimatta, että kuuntelija, laitteisto ja musiikki vaihtuisivat kesken kokeilun. Samalla tietty sihahtelu, joka vaivaa monia lähimikitettyjä levyjä, korostui. Näyttää vahvasti siltä, että Nordost on onnistunut leipomaan kaapeleihinsa tunnistettavan sukusoundin. www.eastaudio.fi. Tuskin ainakaan mistään helposti mitattavista sähköisistä arvoista. (013) 748 700 MA-PE 10-17, LA 10-14. Myös muilla alueilla kuului eroja, joskaan ei aivan yhtä suuria. Aina silloin tällöin eteen on tullut tilanne, että sokkotestissäkin jonkin kaapelin voi nostaa muiden yläpuolelle. Dynaaminen, tymäkkä ja osittain hiukan roisikin soundi erosi selvästi sulosointuisesta vakiovälijohdosta. Toistuvasti tuli mieleen, että laadullisesti painittiin hyvin samantasoisessa sarjassa. Värit musta tai valkoinen Image T6 1.190/pari Alpha B1 219/pari TARJOUS! Hifimaailma -lehden (3/2010) testivoittaja sekä Stereophile -lehden vuoden 2008 tuote! Värit musta tai tumma kirsikka ALPHA SERIES Alpha CLR1 109/kpl TARJOUS! Alpha -sarjan pienempi keskikaiutin, joka sopii kokonsa ansiosta myös tv:n edustalle! Väri musta Synchrony One ja One B HifiExpossa messuhuoneessa K217! The Absolute Sound valitsi peräti neljä PSB:n kaiutinta "2011 Editors Choice Awards" -listalleen; Alpha B1, Imagine B, Image T6 ja Synchrony Two. Esimerkiksi peltisoundeissa tuntui korostuvan enemmän harmoninen kuin rungon tuottama ääni. Tietyntyyppinen kaapelirakenteen ja materiaalin yhdistelmä tuntuisi siis tuottavan tietyntyyppistä soundia, mikä sinänsä on täysin loogista. XLR-versio on rakenteeltaan täysin vastaavaa tavaraa kuin balansoimatonkin malli. SE PIENI ERO Tosiasia on, että kaapeleiden erot eivät parhaimmillaankaan ole suuria. Bassorummut soivat kiinteästi, tukevasti ja ehkä aavistuksen napakammin kuin vakiokaapeloinnilla. Erityisesti kaiutinkaapeli tuntui tässä suhteessa toimivalta kompromissilta. JOHDONMUKAINEN JOHTOPÄÄTÖS Kuunteluiden jälkeen oli pakko kaivaa esiin vanhat muistiinpanot Valhalla-sarjan kokeilusta. Varsinkin kaiutinkaapeleiden osalta termit olivat lähes sanasta sanaan samoja, joskin tällä kertaa hiukan vähemmän dramaattisia. Kaikki kaapelien äänelliset erot eivät kuitenkaan ole pelkkiä makuasioita, vaikka ne ovat pieniä. Kysymys on enemmänkin pienistä sävyeroista, joita voi löytyä sointibalanssissa tai stereokuvassa
w w w.propellihattu.fi UUSI DYNAUDIO FOCUS SARJA. Dynaudion ainutlaatuisen hyvä uudistunut N e t t i k a u p p a : w w w. m r h i f i . f i
m r h i f i . Hinnat alkaen 1.106 / pari. N e t t i k a u p p a : w w w. f i. w w w.propellihattu.fi Kuunteluajat myymälässämme tai kotisohvallasi nyt jaossa
TANSKANMAALLA TAIDETTIIN AJATELLA, ETTÄ ON TULLUT AIKA TEHDÄ SIITÄ LOPULLINEN VERSIO. D ynaudio lupaa paljon: Ultimate Edition tarjoaa ennen kuulematonta musikaalisuutta ja äänikenttää, uskomattoman alas ulottuvaa bassoa ja hämmästyttävää pienimpienkin yksityiskohtien toistoa. Muotoilu sinänsä ei ole kovin silmiinpistävä, mutta elementtien käänteinen sijoitus ja varsinkin kokeilussa olleen mallin kullanväriset kaiutinreunukset varmistivat, ettei kukaan jäänyt kylmäksi. Paikalleen istutettuina ja varsinkin etukankaat poistettuina ne ovat hätkähdyttävä ilmestys. HE R M U S E T: DYN A UDIO C ONSEQUENC E ULTIMATE E DITION - KA I UT I N TEKSTI JA KUVAT: MATTI HERMUNEN DYNAUDIO JULKISTI CONSEQUENCE HUIPPUMALLINSA VUONNA 1984. Vaikka kaiutin ei olekaan täydellinen, rajoitusten syyt löytyvät muualta kuin elementtien määrästä. 60 HIFIMAAILMA 9/2011. Aluksi suuntasin kaiuttimet suoraan kohti kuuntelijaa. Tällöin äänikuva painottui varsin pienelle alueelle kaiuttimien keskiväliin. Kun kuuntelupaikkaa siirrettiin vähän eteenpäin, nousi äänikuvan keskipiste, mutta edelleen se oli normaalia matalammalla. Etukäteen epäilytti onko Dynaudio pystynyt saamaan viisi erillistä elementtiä toimimaan saumattomasti yhteen. Yksityiskohtien, dynamiikan ja bassotoiston ulottuvuuden osalta lupaukset täyttyvät kirkkaasti. VAATII HUOLTA JA HUOMIOTA Vaikka viime aikoina kuunteluhuoneeseen on kannettu toinen toistaan uljaampia toistimia, Dynaudio on niistä ehdottomasti järein ja hintavin. Tosin tähän tottui nopeasti. Ja kauempaa kuunneltaessa äänikuva oli kovin matalalla. Kyllä se oli
Kaiuttimen ja kuuntelupaikan tarkempi haku nopeutui mittaamalla pistetaajuuksilla. Eli kontra- ja sähköbassoissa, matalan pään lyömäsoittimissa ja pianon alarekisterissä oli varsin hyvin sävyjä ja silti tarvittaessa tolkuttomasti voimaa. ATC 100:n graaviin vääntöön tai ison Ke n ja Focalin hulppeaan dynamiikkaan verrattuna Dynaudiossa hätkähdytti sen eleettömyys. Kun kaiuttimet suunnattiin enemmän eteenpäin, ylemmän ja keskiäänen suhteet tasaantuivat. Consequence on suunniteltu valmiiksi. iso ja täsmällinen. Ehkä kyse oli myös yhtä paljon Dynaudion jonkin verran korostuneesta yläpäästä kuin sen tarkkuudesta sinänsä. Ei vain tarvinnut. Orkesterimusiikilla asiat olivat hyvin. Kolmannessa osassa hyppivät silmille kirkasääniset perkussiot. sinfoniasta jousistossa oli totuttu määrä metallimaisuutta. Neville Marriner johtaa Vaughan Williamsin suosituinta orkesterimusiikkia Argon taattulaatuisella äänitteellä, jossa ikä ei kuulu lainkaan. Ei häiritsevästi, mutta kuitenkin. Suurilla äänenvoimakkuuksilla Mussorgskilla aivan alimmat taajuudet alkoivat elää omaa elämäänsä. Gennadi Rozhdestvenskyn vuonna 1983 johtama tulkinta Shostakovitshin 15. Eikö näin korni äänitys vie jo nautinnon kuuntelusta. Dynaudio myös toi esiin kiusallisen selvästi äänityksen pintaan nostetut satunnaiset soolosoittimet. Ja tällä levyllä se on, eniten useista omistamistani versioista. Eli silmille tulevan musiikin läpi pystyi helposti seuraamaan, mitä orkesterin hieman hiljaisemmin hääräilevät osastot tekivät. Dynaudion Pohjois-Euroopan myyntipäällikkö Mortem Kim Nielsen kävi uuden maahantuojan Scanteknikin Anders Lindqvistin kanssa kertomassa kaiuttimesta ja Dynaudiosta. Ongelmallisempi oli koko alemman alueen voimallinen toisto. Varsinkin jos kuuntelutila on riittävän iso ja halutaan kuunnella pianoa, urkuja tai orkesterimusiikkia osapuilleen luonnollisilla voimakkuuksilla. Valmiina kantamaan eikä sitten kolhita. Sinfonian toisessa ja neljännessä osassa on molemmissa yksi massiivinen orkesterinousu. Kaiutin on aika epäherkkä, ja vahvistintehoa tarvitaan runsaasti. Mutta kyllä Dynaudio kallistuu hivenen kirkkaaseen päin myös pianolla. Tällä suuntauksella alimmat äänet toistuivat voimalla ja puhtaasti, ja keskirekisteri oli suhteellisen hyvin tasapainossa muiden alueiden kanssa. Tila ja selkeys olivat totuttua paremmat, ja neljännen osan huilu-, klarinetti- ja triangeliosuudet soivat orkesterin seasta nautittavan selvästi. Dynaudio levitti orkesterin tasaisesti kaiuttimien väliin. Kun sukellettiin katakombeihin, löytyi äänityksestä ällistyttävää voimaa ja aivan uutta syvyyttä; kaikki puhtaan kurinalaisesti. Ehkä Rozhdestvenskyn näkemyksessä on sitä mitä ystäväni Jorman kanssa kerran totesimme tarvittavan: "Shostakovitsia pitää johtaa niin, että kaalisoppa haisee." Lisää esimerkkejä. Pianomusiikilla leimaa-antavana oli helppo dynamiikka ja selkeys. Urkumusiikilla jalkioäänet soivat vapautuneen helposti. Iäkäs äänite toi monipuolisesti esiin Dynaudion vahvuudet, varsinkin dynamiikan ja selkeyden. Ei, jos esitys on kohdallaan. Tilantuntu oli 61. Dynaudiot näyttivät kyntensä Jean Guilloun urkusovituksella Mussorgskin Näyttelykuvista. Tuttu 80 hertsin korostus löytyi, mutta sen pystyi välttämään kuuntelupaikan valinnalla. Bydlon härkävankkurit kolistelivat vakuuttavasti, ja rikkaan ja köyhän juutalaisen vuoropuhelussa oli uutta selkeyttä. Dynamiikaltaan se vaikutti rajattomalta. Ajatus kuunnella pianoa sen luonnollisella voimakkuudella ei tuntunut mahdottomalta. Kaiutin ei olisi tässä se rajoittava tekijä vaan korvat. Jo totutun dynaamisen vaivattomuuden ohella Dynaudio säilytti läpinäkyvyytensä huippukohdissakin. Kun kaiuttimet olivat suoraan kuuntelijaan päin, yläalue painottui, ja keskirekisterit jäivät jonkin verran peittoon. Äänityksen tasapaino tuntui olevan entistä enemmän kohdallaan, koska mikään alue ei jyrännyt. En ole moista ennen kuullut. Dynaudion lupaukset 17 hertsiin ulottuvasta toistosta näyttivät pitävän paikkansa. Kaksoisjohdotusta ei tarvita. Siis hätkähdytti se, että dynamiikan osalta toistossa ei ollut mitään korostettua. Vaskikuoroissa oli sopiva määrä sonoriteettia ja purevuutta koko niiden äänialueella. TOISTAA KELLARIN PERUKOILLE Alapään voimallisuus kuului useimmilla levyillä, mutta onneksi bassopää ei lähtenyt rönsyilemään, vaan pysyi lähes mallikelpoisesti kurissa. Toisen osan alussa yksinäinen sello nostetaan aivan oikean kaiuttimen pintaan, ja vähän myöhemmin keulapaikalle vaeltaa kontrabasso. Huone olisi saanut olla vieläkin isompi tai Dynaudion alapään taltuttamiseen olisi tarvittu huonekorjausta. HIFIMAAILMA 9/2011 Häiriönhallintaa. Toisto meni tukkoon. Oli miten oli, varhaisen digitaaliäänityksen pohjalle jäänyt signaalin vaihtelun mukana nouseva ja laskeva kohinahuntu kuului Dynaudiolla korostuneen selvästi. Tutulla Ashkenazyn versiolla Sibeliuksen 4. sinfoniasta on ehdoton. Keskialue- ja diskanttielementeille on oma kotelo, joka on selkeästi irti basso-osastosta." ÄÄNIKUVA MAALAUTUU TÄSMÄLLISESTI Ja toisto oli tarkkaa. Toistasataa kiloa, kokoa riittävästi ja hieno viimeistely. RAUHALLISTA VOIMAA Consequencessa on voimaa ja kapasiteettia niin, ettei sitä tarvinnut erikseen kuulutella. Vielä 20 hertsilläkin taso oli lievästi korostunut. Mutta vaikka kuuntelutilaa on laskutavasta riippuen 4070 m2, kaikkea Dynaudioiden tuottamaa bassoa se ei nielaissut
Läpeensä tutuilta levyiltä kuuluu oikeasti uusia asioita. Ei mitään valittamista tältäkään osin. Kuuntelulaitteisto Vertailukaiuttimina Gradientin aktiivi-Revolutionit. J.J. Bill Frisell: Nashville (Nonesuch 7559-79415-2) Massive Attack: Mezzanine. Dynaudio on yksi harvoista joilla lupaus pitää paikkansa kaikissa olosuhteissa, kaikilla äänitteillä ja kaikilla voimakkuuksilla. Vaikka orkesterimusiikki soi nautittavan avaran selkeästi, siinä ei ollut vaikkapa Gradientin tai Ke n tasoista laajuutta. Aivan kuuntelujakson lopussa kokeilin Meridian 861 V6 prosessorin huonekorjausta, joka vaikuttaa pelkästään 250 hertsistä alaspäin. Joka tapauksessa vahvuutena oli läpinäkyvyys, täsmällisyys sekä musiikin kulkevuus. Se ei kuitenkaan ole ylianalyyttinen tai korviin käyvä. ECM New Series 1377 Keith Jarrett: The Köln Concert.(ECM 1064/65) Shostakovitsh, Sinfonia no 15. Dynaudion tarkkuus kuului hyvässä ja pahassa. Samoin varsinkin rumpujen ja taustalaulajan tekemiset välittyivät erinomaisen vahvasti. WBRCD1 7743 8 45599 22 Laurie Anderson: Bright Red. Tosin alemman alueen toistossa oli edelleen hieman ylimääräistä. Orchestre symphonigue de Montreal. Jäi epäselväksi, johtuiko se enemmän huoneesta vai kaiuttimesta. Vaikka sijoituspaikkaeroa voi kompensoida viive- ja vaihesäädöillä, tulos on harvoin täysin saumaton. Vastaavasti Dynaudio saattaa olla niitä asteen tarkempi kertomaan, missä kohtaa äänikuvaa mitäkin on meneillään. Kun ylä- ja alapää hieman korostuvat, tämä peittää keskialuetta, joka joillain äänitteillä jää turhan taakse. Michael Murray. Esoteric X-05 CD/SACD -soitin, Sooloos Control 15 -verkkosoitin. 62 HIFIMAAILMA 9/2011. Ehkä iso Kef, Focal ja ATC100 kuuluvat samaan kouluun, mutta jäävät kuitenkin alemmalle luokalle kuin Dynaudio. Johnny Cashin voipumassa oleva ääni välittyi kiusallisen sävykkäästi, ja Juicen äänitteellä Mikko epäili kuulleensa taiteilijan ottavan henkoset säkeistöjen välillä. Alemmalle ja ylemmälle äänialueelle on omat suotimet". Tekniset tiedot Herkkyys (2.83 V/1 m): Tehonkesto: Impedanssi: Taajuusvaste: Jakotaajuudet: Hz Mitat(lxkxs): Paino: Hinta: Lisätietoja: 85 dB > 400 W 4 ohm 17 Hz 30 kHz (+/- 3 dB) 800 Hz / 1400 Hz / 2700 Hz / 15000 430 x 1330 x 630 mm 114 kg 49 500 /pari http://www.scanteknik.fi/ puh. Muuhun äänialueeseen en kaivannut viilausta, vaikka ylimmän alueen toisto olikin hieman korostunut. Ja massiivinen rytmimusiikki vyöryi huoneeseen koruttomalla voimalla. +358 (0)9 2230 0780 www.dynaudio.com/ TARKKA, LÄPINÄKYVÄ JA BASSOKAS Dynaudio Consequence Ultimate Edition vahvuuksien lista on pitkä. Tyypit ottamassa käynyt Mikael Nederström viihtyi normaalia kauemmin Metallican parissa. VDC-528 Vaughan Williams: Orkesterimusiikkia. Kyllä se sieltä kuuluu, mutta joillain levyillä laulusolisti jäi kauas muita taaemmas. Miinuspuolelle jää taipumus loudness-efektiin. Calen kähinöissä oli mainio yhdistelmä särmää ja sävykkyyttä. Se tuntui saavan alapään lähes täysin kohdalleen. Se ei poistanut Van Morrisonin äänestä riivinrautamaisuutta. Telarc CD 80049. Esivahvistimena ja -prosessorina Meridian 861v6. Vaivaton ja poikkeuksellisen laaja dynamiikka, kyky toistaa todella suurilla voimakkuuksilla sekä tolkuton basson ulottuvuus ovat selviä vahvuuksia. Bel Canton Reference 1000M -monopäätteet. Onnistunut huonekorjaus kuulosti auttavan tältä osin paljon. Äänikuva on tavanomaista tasoa. Kapasiteettia ja kurinalaisuutta riittää tinkimättä musiikin eloisuudesta ja sävykkyydestä. Ei rivakkuutta mistään taivaasta tipahtanut, vaan kun alapään korostumat vähenivät, niin muusikoiden tekemiset kuuluivat täsmällisemmin ja musiikkiin näki paremmin sisälle. Ja vaikka diskantissa sekä bassossa 100 hertsin tuntumassa on korostusta, se ei estä läpinäkyvyyttä, yksityiskohtien toistoa eikä erottelua. Charles Dutoit Bach: Urkuteoksia. Päinvastoin, toisto on erittäin miellyttävää olematta ylikohteliasta tai tumppua. Saint-Saens: Urkusinfonia. Gennadi Rozhdestvensky. Rumer esiintyi edukseen samoin kuin moni tuttu miessolisti. Kokonaisuutena Dynaudio Consequence Ultimate Edition on huikea tapaus. 9362 45532-2 Laurie Anderson: Strange Angels 925 900-2 Emmylou Harris: Wrecking Ball. Vieläkin isommassa huoneessa siitä todennäköisesti saisi enemmän irti. Levynäytteitä Werner Bärtschi, piano: Mozartin, Scelsin, Pärtin jne. EMI 7243 5821362 (monikanavaversio) TOIMII KAIKELLA MUSIIKILLA Lauluäänissä oli luontevat, elävät sävyt. Bassokorostuksella kyllä voi olla oma vaikutuksensa siihen, ettei kaiuttimella ehkä kulje aivan niin kovaa kuin joillain kilpailijoilla. FXCD 321. Jean Guillou at the Great Organ of the Tonhalle Zurich. Sen toisto on erittäin läpinäkyvää ja täsmällistä. Onko tämä hyvä asia, riippuu kuuntelijasta. Neville Marriner. Pianoteoksia. Asylum 1995 Tom Petty and The Heartbreakers: Mojo (reprise 936249668-0) Pink Floyd: The Dark Side of the Moon. Academy St Martinin-the Fields. Kari Bremnesin live-levyllä vaihtuvien esiintymistilojen luonne tuli selvästi esiin. Korjattuna basson sävyt paranivat edelleen, ja musiikki kulki rivakammin. Koko äänialueen vaivattomasti toistavan kaiuttimen tuoma lisäetu vaativassa musiikkikäytössä on se, että kaikki ääni tulee niistä eikä osin subbarista, joka tyypillisessä asennuksessa sijaitsee 1 3 metrin päässä pääkaiuttimista. Argo 414 595-2. Dorian DOR 90117 Christopher Lyndon Gee: Respighin musiikkia (Omega OCD 1007) Jennifer Warnes: Famous Blue Raincoat (826663-10490) Kari Bremnes: Live. HE R M U S E T: DYN A UDIO C ONSEQUENC E ULTIMATE E DITION - KA I UT I N Lukuisia isoja kaiuttimia myydään lupauksella, ettei niiden kanssa tarvita subwooferia. Warner Bros
Viestin hinta on 0,95 euroa. Monitieratkaisun mukanaan tuomat vaihe- ja muut ongelmat ratkaistaan huolellisella jakosuotimen suunnittelulla. RUMBA! NO 13/2011 | 07.10.2011 - 04.11.2011 | 5,90 UUSI "Ismo Alanko oli tarkka mies. /uusi Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Ulkonäkö jakoi kävijät, vaikka kaikki vaikuttuivat. Tuotteita syntyy kotiin, ammatti- ja multimediakäyttöön sekä varsinkin VW-konsernin autoihin, joista näkyvin on eliittimalli Bugatti. Perustasolla on DM ja yläpäässä Con dence, Evidence sekä omana huipputuotteenaan Consequence Ultimate Edition. Miksi näin monta elementtiä: eikö se synnytä enemmän ongelmia kuin hyötyjä. Niinpä vuodeksi 2009 päätettiin tehdä uusi versio, joka näyttäisi tutulta, mutta jossa kaikki muu olisi uutta ja parasta, mihin Dynaudio pystyisi. Consequencen kolmiosainen kotelo on erinomaisen vankkatekoinen ja rakennekuvien perusteella tuettu perusteellisesti sisäisesti. rumba hi tiina tähti tähtitie 3 22400 tähtelä 23 (Tilaus laskutetaan erikseen) Tai tilaa osoitteesta: www.rumba. bisn 3 numeroa FREEMAN & EINI Vasemman laidan pelaaja PAAVO ARHINMÄKI Tutustu uudistuneeseen Rumbaan tilaa heti Rumban 3 numeroa hintaan 7,70 (norm. Kotikaiuttimille on useita tuotelinjoja. Tästä lisänimi Ultimate. Alkuperäinen Consequence syntyi vuonna 1984. Pintakäsittelyyn on kaksi vaihtoehtoa: Wenge kromikoristein tai kokeilussa ollut ruusupuu, jossa elementtien reunat ovat kultakoristeiset. Sen takia Ismon bändinkin nimi on säätiö. Säädetään." Freeman KOE Selvitimme faktan ja ktion Luottavat nuoriin taustavoimiin Ei aloittelijoille. Dynaudio perustelee ratkaisua muun muassa sillä, että rajaamalla elementin toiminta-alue sitä pystytään käyttämään parhaalla tavalla. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. www.rumba.fi Tee tilaus tekstiviestillä lähettämällä viesti:. 17,70)! Oikeiden tunteiden äärellä Ristiretkeläisten paluu CHISU JUSTICE rumba hi nimesi osoitteesi ja ikäsi numeroon 17233 esim. Kaiuttimen 17 hertsiin asti ulottuva bassotoisto syntyy Isobarik-periaatetta mukailevalla kahden 12 tuuman bassoelementin yhdistelmällä. Se tuottaa myös kaiutinelementit ja kotelot itse. Kantamiseen tarvittiin neljä vankkaa miestä, ja kaiuttimen suuntaus vaati tukevaa syliotetta. Ja se on oikeasti suuri ja painava. Viimeistely ja työn laatu on moitteetonta. Kuka söi mus 7,70iikki(norm. Muut elementit on sijoitettu bassokotelon alle omaan erilliseen koteloonsa, joka ylä- ja alakiinnityskohtia lukuun ottamatta on irrallaan bassokotelosta. Tarjous on voimassa 31.10.2011 saakka. Toinen niistä on kotelon yläosassa ja toinen sen perässä kotelon sisällä, ylemmän ja alemman kotelon saumassa. Moniosaisen rakenteen hallinta vaatii kovan luokan suunnitteluosaamista. Iso tekijä Dynaudio on Euroopan suurin High End -kaiutinvalmistaja Euroopassa. Neljä elementtiä on sijoitettu totutusta poiketen: ylin diskantti on alimpana. Diskantin säteily suunnataan kohti kuuntelijaa jakosuotimen avulla. Alemmassa kotelossa on pitkä bassore eksiputki, joka avautuu kaiuttimen alle. 17,70) eksen. Hinnastaan ja koostaan huolimatta sitä on myyty maailmalla yli 1200 paria, ja kysyntä jatkuu edelleen
HIS T O R I A A : O TA LA -L OH S TROH- VAHV ISTIN TEKSTI LEO SAHLSTEN Otala-Lohstroh vahvistin - tunnettu ja tuntematon Tohtori Lohstroh palaamassa muistoissa 40 vuoden taakse. Ensimmäinen prototyyppi. 64 HIFIMAAILMA 9/2011
Kaikki asteet ovat vuorovaiheisia ilman kondensaattoreita leikkausominaisuuksien parantamiseksi ja niistä elpymisen nopeuttamiseksi. Tuon ajan tehotransistoreissa rajataajuus ja tehonkesto ei ollut samaa luokkaa kuin nykyään. Vastakytkentä tuli lisätä parantamaan hyvää vahvistinta eikä tekemään huonosta hyvää. Esityksen nimi " An Audio Power Ampli er for Ultimate Quality Requirements" antoi viitteitä siitä, millainen vahvistin oli kyseessä: aikansa huippu ja vapaa kaikista tunnetuista epäideaalisuuksista, erityisesti TIM-säröstä. Roddamin lähestymistapa oli vielä aika intuitiivinen. Köykkä nimitti niitä "loispulsseiksi". Siinä herrat löivät pöytään teesit transienttisärön kurissapitämiseksi tehovahvistimissa: 20kHz avoimen silmukan kaistaleveys, maltillinen vastakytkentä sekä hyvä avoimen silmukan lineaarisuus. Nämä vaatimukset tulivat jo aiemmin mainitusta Daughertyn ja Greinerin artikkelista. T uskin mistään muusta vahvistimesta on julkisuudessa esitetty niin runsaasti mielipiteitä kuin Matti Otalan ja Jan Lohstrohin 1973 AES:n kokouksessa esittelemästä 50W/4ohm päätteestä. Muutamassa päivässä Lohstroh piirteli kytkennän ja Otalan tekemän muutaman korjausehdotuksen jälkeen rakensi prototyypin. Vahvistin olisikin ehkä pitänyt nimetä Lohstroh-Otala vahvistimeksi eikä päinvastoin. Puolesta ja vastaan -keskustelu jatkui aina 80-luvun alkupuolelle saakka, jolloin Otala siirtyi tutkimaan muita ilmiöitä, kuten PIM (Phase InterModulation) ja AIM (Amplitude InterModulation). Kun vastakytkentäsignaalia ei tule, vahvistin toimii hetken ikään kuin vastakytkemättömänä. Kunkin asteen emitteripiirien lead-kompensoinnilla kaistaksi saatiinkin noin 1MHz. Otala puolestaan kertoi Lohstrohille Suomessa tekemistään vahvistintutkimuksista, ertyisesti TIM- säröön liittyvistä ja ehdotti, että he yhdessä suunnittelisivat korkealuokkaisen vahvistimen, joka täyttäisi TIM-vapaan vahvistimen kriteerit: pieni avoimen silmukan vahvistus, laajakaistaisuus ja riittävä seurantanopeus. Lohstroh kertoi Otalalle, että oli aikeissa suunnitella uuden päätevahvistimen puolijohteilla, koska vaimo oli perin juurin kyllästynyt sangen suurikokoisiin opiskeluaikoina rakennettuihin putkivahvistimiin. Suuritehoiset asteet (pääteaste ja sen ohjain) toimivat yhteiskollektorikytkennässä myöskin kaistaleveyden ja lineaarisuuden kasvattamiseksi. Vahvistimesta tuli poikkeuksellisesti kolmella jännitevahvistusasteella varustettu. Keskustelu aiheesta velloi kiivaana ja sai joskus melkein uskonnollisen luonteen. Suomessa ilmiön toi yleiseen tietoisuuteen Tapio Köykkä julkaisemalla ERT-lehdessä 1/1969 artikkelin Katkoäänien rikkoutuminen äänentoistossa. Tämä oli poikkeuksellista eikä vastaa mielikuvaa tyypillisen High End vahvistimen syntymisestä. Ensimmäiset maininnat ilmiöstä ovat kuitenkin vanhempaa perua. Siinä Thomas Roddam kuvaili signaalipiikkejä, joita syntyy putkivahvistimen sisällä, kun vastakytkentä ei riittävän nopeasti ehdi seurata tulosignaalia. Otalan teoriat synnyttivät vilkkaan mielipiteiden vaihdon julkistamisensa jälkeen 70-luvun alussa. Huomattavasti systemaattisempi ote oli Daughertyllä ja Greinerillä, kun he 1966 IEEE Transactions on Audio and Electroacoustics lehdessä käsittelivät samaa aihetta. Kriittisimpiä olivat etuasteiden kaksoistransistorit (T1,T2 ja T3,T4) sekä pääteasteen komplementaariset transistorit (T13,T14 ja T16,T17). Tämä vähentää pitkän vastakytkennän tarvetta ja samalla kasvattaa asteen kaistaleveyttä. Yliohjaus voi joko tukkia summausasteen kokonaan tai siirtää sen toimintapisteen epälineaariselle osalla. Niinkään ei oltu eri mieltä itse ilmiön olemassaolosta, vaan sen merkityksestä ja siitä miten se eliminoidaan suunnittelussa. Varsimainen piirisuunnittelu oli Lohstrohin tehtävä Otalan toimiessa sivussa neuvonantajana. Ilmiön puolestapuhuja ja markkinoija oli Matti Otala. Tämä oli Lohstrohin mukaan tarpeellista riittävän avoimen silmukan kaisteleveyden saavuttamiseksi. Edellisessä tapauksessa puhutaan kovasta ja jälkimmäisessä pehmeästä TIM-säröstä. Matti Otala oli 1972 viettämässä sapattivuottaan työskentelemällä Philipsin muistien tutkimus laboratoriossa ja samassa paikassa työskenteli myös diplomityötään tekevä Jan Lohstroh. Laajasta valikoimasta voitiin valita sen hetkiset parhaat transistorit. Niitä ohjataan matalaimpedanssisesti virtavahvistuksen epälinaarisuuden vaikutusten kurissa pitämiseksi. Varhaisin artikkeli, jossa TIM-särön kaltaista ilmiötä kuvataan, julkaistiin elokuun 1952 Wireless World -lehdessä. Koko suunnitteluprosessi testauksineen ja kuuntelukokeineen meni läpi parissa viikossa. Monille lukijoille tuo legendaarinen vahvistin voi olla outo, joten saattaa olla valaisevaa sukeltaa kuoria syvemmälle sen syntyhistoriaan ja rakenteeseen. TIM SÄRÖN LYHYT HISTORIA 1970-luvulla TIM-särö oli aikansa kuuma peruna ja kaikkien vahvistinsuunnittelijoiden huulilla. Lohstroh innostui ehdotuksesta ja herrat sopivat suunnitteluprojektista. Artikkeli oli lyhennelmä heidän 1964 ilmestyneestä laajemmasta väitöskirjastaan. Kaikki muut vahvistinasteet laitteessa toimivat puhtaassa Aluokassa. TIM-särö nimityksen otti käyttöön . TIM-särö keskusteluissa mielellään mainitaan ilmiön löytäjinä suomalaiset Tapio Köykkä ja Matti Otala. Tämä eliminoi tehokkaasti ylimenosärön. Vaatimus sulki pois kaikenlaiset bootsrap kytkennät ja kikkailut DC-vakavuuden parantamiseksi, kuten servokytkennät. Lisäksi pääteasteen tuli toimia A-luokassa huipputehoa 17dB pienemmillä tehoilla. Toimintapiste oli AB-luokassa 600mA lepovirralla, jolloin vahvistin toimi A-luokassa 13dB huipputehoa alemmilla tehoilla vastaten 3W tehoa 4 ohmin kuormaan. Niin Köykkä kuin kaksi edellistäkin kirjoittajaa tarkastelivat ilmiötä aikatasossa ja tutkivat vahvistimen käyttäytymistä nopeasti muuttuvalla suorakaideaallolla. Koska molemmat herrat työskentelivät Philipsillä, komponenttien saanti ei ollut ongelma. Koska riittävän tehokkaita ja nopeita tehotransistoreita ei 1970-luvun alussa ollut saatavilla, täytyi niitä kytkeä kahdet rinnakkain. Koko vahvistin on DC-kytketty eli vastakytkennän määrä on sama AC- ja DC-signaaleilla. TIM (Transient Intermodulation Distortion) säröllä tarkoitetaan vastakytketyn vahvistimen takaisinkytkennän hitaudesta johtuvaa sisäistä yliohjausta. Kieltämättä herroilla onkin ollut huomattava rooli kyseisen särön tunnetuksi tekemisessä 60-luvun lopulla ja 70-luvulla, Köykällä etupäässä Suomessa ja Otalalla enemmän kansainvälisesti. Lohstrohilla oli itselläänkin muutamia vaatimuksia suunniteltavan laitteen suhteen. Päällimmäisenä niistä oli puhtaasti DC-kytketty komplementaarisymmetrinen vahvistin, joka käyttäisi kaksipuolista teholähdettä ja olisi ilman kytkentäkondensaattoreita signaalitiellä. Monet tuntemattomat säröt pyrittiin selittämään TIM ilmiön aiheuttamiksi. Kukin aste on linearisoitu paikallisella vastakytkennällä eli emittereillä olevilla vastuksilla. Parivaljakko sai suunnitteluvaiheessa käyttöönsä Philipsin audiolaboratorion mittalaitteineen. Jutussa Köykkä käsittelee aiemmin mainitun Roddamin tavoin pitkän ja hitaan vastakytkennän aiheuttamia pulsseja, jotka tukkivat vahvistimen. Lopullinen avoimen silmukan kaistaleveys rajattiin 100kHz:iin vastakytkennän ulkopuolisella lag-kompensoinnilla (C1,R6). Otala laajensi tarkastelua aluksi käyttämällä monimutkaisempaa vahvistinmallia ja sitten ottamalla käyttöön kehittämänsä testisignaalin, joka koostuu summatuista 3,18kHz suorakaideaallosta ja 15kHz siniaallosta. SATTUMASTA LIIKKEELLE Kuten monet merkittävät asiat, tämänkin vahvistimen kehitys lähti liikkeelle sattumasta. Lisäksi pääteasteen tuli toimia AB-luokassa niin, että vain signaalin huiput siirtäisivät toiminnan B-luokkaan. Herrat tapasivat toisiaan säännöllisesti ja eräällä lounaalla keskustelu sitten väistämättömästi kääntyikin audiovahvistimiin. Muitakin nimityksiä on käytetty, kuten SID (Slewing Induced Distortion) ja DIM (Dynamic InterModulation). Koska vastakytkentää oli 20dB, vahvistimen lopulliseksi -3dB kaistaleveydeksi tuli 1MHz. Tuo luku syntyi mitaten lukuisten erityyppisten musiikkinäytteiden tilastollisia ominaisuuksia. Mitään erityisiä TIM särö mittauksia tehty, vaan säröttömyys todettiin PhiHIFIMAAILMA 9/2011 65. Tämä poistaa dynaamisen DC-tason siirtymisen, joka saattaisi aiheuttaa epäsymmetristä leikkautumista transienteilla
Vahvistinsuunnittelijat ovat liki 40 vuoden aikana oppineet läksynsä ja keskustelu TIM-säröstä on laantunut. Kirjoittajan rakentamissa vahvistimissa ne korvattiin ADI:n SSM2210 transistoreilla, joita vielä kohtuullisella vaivannäöllä löytyy. Vaikka Lohstroh oli innokkaasti mukana suunitteluprojektissa, hän otti sen enemmänkin teknisenä haasteena, kuin että olisi uskonut TIM särön olevan kovin merkittävä ongelma sen ajan vahvistimissa. Tämä on yllättänyt Lohstrohinkin niin, että hän on alkanut harkita vahvistimensa päivittämistä 2000-luvulle. AES:n kokouksessa esitetty raportti löytyy verkosta, esimerkiksi täältä: http://www.linearaudio.nl/Miscellaneous/lohstroh%20pp.pdf . Tämän tilaisuuden jälkeen herrojen tiet erosivat ja kumpikin teki myöhemmän uransa muualla kuin vahvistintekniikan parissa, Lohstroh Philipsillä muistipiirien parissa ja Otalan tarinahan Suomessa on tunnettu. Harrastelijapiireissä (DiyAudio.com jne) se sen sijaan aika ajoin nousee esiin. Merkittävin muutos oli vastakytkennän määrän kasvattaminen 30dB:iin. Hän oli sitä mieltä, että perinteisillä suunnittelumenetelmillä saataisiin aikaiseksi yhtä hyvä vahvistin. Jan Lohstroh soittaa pianoa useassa orkesterissa ja kuuntelee muutenkin mieluummin elävää musiikkia. Muuten laitteen rakentamisessa ei ole mitään sudenkuoppia. Nopeutuneet transistorit vaativat taajuuskompensoinnin uudelleen mitoituksen ja kolmen vahvistinasteen kytkennässä se ei ole helppoa. Molemmat ovat virheettömiä ilman ylityksiä tai muita merkkejä epästabiiliudesta. 66 HIFIMAAILMA 9/2011. Kyseisestä vahvistimesta ja sen menestystarinasta on Jaakko Eräpuu kirjoittanut Hi maailmalehden numerossa 7/2008. Vahvistimen piirikaavio. Vilkaisu alkuperäisen prototyypin kuvaan vahvistaa asian. Tässä kohden pieni varoitus: sitä ei pidä tehdä. Se antaa enemmän tietoa laitteen rakenteesta, sisältäen mm. Koska Philips ei ollut kiinnostunut vahvistimen kaupallisesta hyödyntämisestä, Lohstroh ja Otala päättivät esitellä vahvistimen AES:n kokouksessa Rotterdamissa helmikuussa 1973. Onnistunein niistä oli norjalainen Electrokompaniet, joka pienin muutoksin suunnitteli siitä ensimmäisen tuotteensa. Tarvitaan kunnolliset mittalaitteet ja kokemusta jotta päästään optimitulokseen. Etuasteen kaksoistransistoreita lukuunottamatta komponenttien saannissa ei ole vaikeuksia. Äänitekniikasta hän on koko ajan ollut kiinnostunut, ei niinkään musiikin toistosta vaan sen tekemisestä. HIS T O R I A A : O TA LA -L OH S TROH- VAHV ISTIN lipsin kuunteluhuoneeessa yrityksen silloisten huippukaiuttimien kanssa tehdyllä kuuntelukokeella. Vahvistin sai nopeasti kopioijia. Mielenkiinnolla odotan milloin "Otala-Lohstroh II" vaiko pelkästään "Lohstroh II" näkee päivänvalon. Vahvistimen 20Vp-p suorakaideaallon toisto 4 ohmin kuormaan 1kHz (a) ja 100kHz (b) taajuuksilla. Fyysinen toteutuskaan ei tunnu kovin kriittiseltä. Selvyyden vuoksi oikosulku- ja ylikuormitussuojaus on jätetty pois kuvasta. RAKENTAMAAN Onko tästä vahvistimesta harrastusprojektiksi. Muutaman yksilön rakentaneena kirjoittaja voi todeta, että kyllä on. Loppupään transistorit ovat iäkkäitä ja helposti tulee houkutus korvata ne moderneimmilla. Englanninkieleltään sujuvampi Otala piti esityksen Lohstrohin toimiessa taustatukena. Vahvistin oli aluksi nimetty yksinkertaisesti "Otala-Lohstroh Ampli er":ksi, mutta yritys joutui luopumaan nimen käytöstä alkuperäisten suunnittelijoiden vaatimuksesta. Kertomansa mukaan hän ei koskaan rakentanut suunnittelemaansa vahvistinta omaan käyttöönsä, vaan tyytyi kaupalliseen laitteeseen (nykyisin Yamaha). yksityiskohtaisen osaluettelon. Prototyypin mittaustulokset kestävät hyvin vertailun nykypäivän vahvistinten kanssa. JATKOA LUVASSA Tohtori Lohstroh on jo eläkkeellä Philipsiltä ja omien sanojensa mukaan lisääntyneen ajan myötä uudelleen kiinnostunut vahvistintekniikasta. Otala sen sijaan rakensi tai rakennutti ja käyttikin sitä useita vuosia
MDC= Modular Design Concept Hyviä uutisia hifisteille: nyt MP3-tiedostot romukoppaan! HD Digital on saapunut. MDC DAC, svh. Tänään täällä: HD Digital NAD C356DAC vahvistin, svh. 899,Sisältää MDC DAC- moduulin tehdasasennettuna. 299,Siirrä musiikki CD-tasoisena langattomasti tietokoneeltasi stereolaiteistoon! Tietokone voi olla työpöydälläsi ja silti voit kuunnella musiikkiasi olohuoneessa stereolaitteistostasi. Toistaa musiikin kaikilta verkossa olevilta tietokoneilta ja verkkolevyiltä sekä Android- ja iOS-laitteilta! Digitaalinen musiikki nyt aivan uudella HD-laadulla. NAD DAC1 langaton USB DAC, svh. 229,-, voidaan asentaa C356BEE ja C375BEE vahvistimiin. Muista kuitenkin, että nyt vahvistimen merkitys lopullisen kuuntelukokemuksen kannalta on entistäkin tärkeämpi! NADin vahvistinosaaminen nousee lisääntyneen dynamiikan ja resoluution takia entistä tärkeämpään asemaan. NAD C446 Digital Media Tuner, svh. Nyt voit nauttia musiikista Studio Master-tasoisena! Kovalevy on nyt varteenotettava vaihtoehto ohjelmalähteeksi. Ei enää surkeaa tietokonekaiuttimien ääntä! Hifi High-End Lifestyle Kotiteatteri Monihuonejärjestelmät Maahantuonti. 24/192 tarkoittaa 24 bittiä 192kHz näytteenottotaajuudella, joka on iso askel eteenpäin CD:n 16/44-laadusta. NAD tuo tänä syksynä markkinoille joukon tuotteita, jotka mahdollistavat huikean äänenlaadun: toista musiikkia tietokoneelta tai verkkolevyltä vähintään CD-tasoisena tai jopa 24/192-laadulla. 799,FM-viritin, Internet Radio, 24/192 D/A-muuntimet
Mikä sitten on muuttunut. A Saucerfull of Secretsin hiukan sulkeutunut soundi on avautunut merkittävästi ja potkua on selvästi aiempaa enemmän. Itse laatikko on arvokkaan oloinen ja tuhdisti tehty. Vertailun tekninen järjestely oli seuraavanlainen: uudet levyt soitin CD soittimella, josta otin digitaalisen signaalin optisella kaapelilla da-muuntimeen. Sanottakoon kuitenkin oitis, että kumpainenkin versio kuulostaa kyllä sellaisenaan hyvältä. Vasta äskettäin, vuonna 2007, tuli markkinoille kokonaislevytys nimellä Oh By The Way. Viimeisin tarjokas on nyt Discovery box set 2011, josta löytyvät kaikki studiolevyt täysin uusina masterointeina. En näin ollen voi sanoa, miten Oh By The Way ja Discovery eroavat toisistaan, vai eroavatko lainkaan. Esimerkiksi ensimmäisellä levyllä Astronomy domainin kitaroiden ja laulun kireän raaka soundi on silottunut, mutta samalla ikään kuin runsastunut. Lukuisat uuudet yhtyeet myös Pink Floyd - etsivät omaa identiteettiään ja suuntaa musiikilleen. Hammondpurkaukset kuulostavat nyt aidoilta. Barrettin henkinen läsnäolo tuntuu aina Wish You Were Here albumille asti, vaikka hän osallistui vain bändin kahdelle ensimmäiselle albumille ja jo toisella kitarassa ohjat otti haltuunsa David Gilmour. Siitä huolimatta, miehet ovat luoneet yhdessä lähes kuolemattomiksi luokiteltavia teoksia. summattuna ja syväluodattuna DISCOVERY BOX SET 2011 Pink Floydin tuotanto on julkaistu koosteina moneen otteeseen. Levyjen kotelot ovat tälläkin kertaa vinyylikoteloiden pienoismalleja, joskin ne ovat varustetut nimenomaan tätä julkaisua varten tehdyillä lehdyköillä. Pink Floydin 70 -luvun taitteen tuotanto edustaa tavallaan alkuperäisen nokkamiehen, Syd Barrettin vaikutuksesta vapautumista ja uuden etsimistä. Ja olihan äänissä korvin kuultavaa eroa. Jos tätä masterointikierrosta arvioisi kokonaisuutena, voisi sanoa, että taustat ovat mustempia, soundstage on laajempi, soundit piirtyvät selvemmin ja puhtaampina. Vuoden 94 versiot soitin kovalevyltä, josta siirsin digitaalisen signaalin samaan da-muuntimeen koaksiaalikaapelilla. 219 euron hintaisena tämä uusi julkaisu on yllättäen jonkin verran aiempaa edullisempi. Tässä tyylien murroksessa monet Britannian musiikkikonservatorioissa ja sisäoppilaitoksissa kasvaneet nuoret koettelivat rajojaan. Yhtenä merkittävänä 70-lukuisena ilmiönä koettiin psykedelian nousu. Uudet masteroinnit ovat hieman jalostuneempia. Pink Floyd kuului ensimmäisiin tuon suuntauksen omaksuneisiin bändeihin. Umma Gumma on hallitun vakuuttavan oloinen. Oma Oh By The Way -boksini on toisella puolen maapalloa, joten kuuntelin Discovery Boxin levyjä rinnan vuoden 1994 versioiden kanssa. Se oli luomassa analyytikoiden sittemmin avaruusrockiksi kutsumaa tyylisuuntaa, mutta olisi kovin vähättelevää sysätä yhtyettä vain tällaiseen kapeaan lokeroon. Se aloitti musiikillisen matkansa 60 -luvulla ja julkaisi viimeisen levynsä vuonna 1994. Pink Floyd on uransa aikana kokenut monia vahvoja vaiheita ja vaikuttanut tavalla tai toisella lähes kaiken myöhemmin julkaistun progressiivisen rockin ja osin muunkin rock musiikin kehitykseen tavalla, johon vain harva yhtye on kyennyt. Kokonaisuus on niin tasaisen ruudikas, että tämä tulee olemaan SE vuosikerta, jota jatkossa kuuntelen, kun Pink Floyd -kuume iskee. 68 HIFIMAAILMA 9/2011. Mukana on myös Graphic Tales -kirjanen, jossa on levyjen aihepiirin kuvitusta, aiemmin julkaistua ja osin julkaisematonta materiaalia. 1970 luvun taitetta lähestyttäessä progressiivisena rockina nykyisinkin tunnettu musiikkisuuntaus hahmottui omaksi genrekseen, jossa folk, laulelma, jazz ja etenkin klassinen, jopa sinfoninen musiikkiperinne sulautettiin rockiin. Uusi versio on täyteläisempi ja kuunneltavampi. Yhtyeen myöhempien aikojen toiminnalle oman leimansa on lyönyt basisti Roger Watersin ja David Gilmourin näkemysten ristiaallokko ja siitä seurannut egojen törmäyskurssi. Se sisälsi CD levyt ja niiden kotelot eräänlaisina vinyylireplikoina. Senkin soundi on täyteläisempi, mutta asennetta löytyy edelleen. KO K E I L U : P IN K FL OUD DIS C OV ERY BOX SET 201 1 TEKSTI: PIRKKA RUISHALME PINK FLOYD P ink Floyd on kiistatta yksi rockin historian merkittävimmistä yhtyeistä. Käynnistin levyn ja striimin mahdollisimman samanaikaisesti, jolloin saatoin vertailla niiden äänenlaatueroja viiveettä, muuntimen kytkimen kautta
Kaksi räikeästi ja stereoefektinä soivaa kiinalaista oboetta aloittaa sävellyksen Dreaming river, joka on yksi Hillborgin orkesterituotannon vangitsevimmista sävellyksistä. Teoksissa kuulee tutustumisen musiikin historiaan, mutta myös herkän korvan meidän aikamme tyylikirjoon ja äänimaailmaan. Heikki Valsta Eleven Gates (BIS SACD) Anders Hillborgin sävellyksiä Tukholman FO/Salonen, Gilbert, Oramo Ruotsalainen Anders Hillborg on monelle jäänyt paremmin mieleen yhteistyöstään Eva Dahlgrenin ja Esa-Pekka Salosen kanssa. Muhly on saanut opiskella maineikkaassa Juilliardissa hienojen opettajien johdolla, mutta yhtä merkityksellistä on varmaan ollut vuosien työskentely Philip Glassin yhtyeen kosketinsoittajana ja sovittajana. Heikki Valsta Charles Lloyd/Maria Farantouri Athens Concert (ECM) Osui ja upposi! Ateenassa kesällä 2010 taltioitu tupla-cd:llinen fonisti Charles Lloydin kvartetin ja laulajatar Maria Farantourin yhteistyön hedelmiä nousi suoraan kärkisijoille tämän kriitikon vuoden parhaiden listalla. Rumpali Eric Harland, basisti Reuben Rogers ja pianisti Jason Moran ovat jazzin synnyinmaan väkeä, mutta maailman kansalaisia. Mutta kuinka moni huomasikaan hänen olleen vierailevana teemasäveltäjänä viime kesäkuussa Avantin Suvisoitossa, Porvoossa. HIFIM A A I L MAN L E VY VA L I OT MON IK Ä VAÄ ANA NITE Seeing is Believing (Decca) Nico Muhlyn sävellyksiä ja sovituksia Thomas Gould, viulu ja Aurora Orchestra New Yorkissa asuvasta kolmekymppisestä Nico Muhlysta on tullut lyhyessä ajassa Yhdysvaltojen kohutuin nuoren polven säveltäjä. Farazis on työstänyt myös hienot sovitukset niihin kolmeen "suiteen", joilla kreikkalainen traditio toimii fuusion pontimena. Hillborgin tuotannossa ehkä painavimman osan muodostaa hänen orkesterisävellyksensä sekä mm. Varsinkin silloin, kun jazz ammentaa paikallisesta musiikkiperimästä ja upeaääninen Farantouri laulaa kreikaksi. Tämä vaikutteiden rikkaus ja monipuolisuus on ehkä osatekijä Muhlyn sävelkielen synteesissä, jossa musiikillisia vaikutteita yhdistyy eri lähteistä ja tyylilajeista. Siinä on selviä kaikuja ja heijastumia amerikkalaisesta minimalismista, mutta varsinaisesti sen tyylisuunnan edustajaksi Muhlya ei voi luonnehtia. Tapahtumat lauteilla on taltioitu ja sitten rekonstruoitu niiden ainutkertaisuutta kunnioittaen. Monikanavakuuntelussa orkesterisoinnin kenttämäiset, tilassa liikkuvat aiheet piirtyvät stereokannalle hieman kaksikanavatoistoa terävämmin ja vaikuttavammin. konsertot klarinetille, pasuunalle, pianolle ja viululle. Jaakko Eräpuu MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 70 HIFIMAAILMA 9/2011. Postproduction -ehostus loistaa poissaolollaan ja läsnäolo on valttia. Pitkän meditatiivisen jakson jälkeen teos päättyy kiihkeään rytmilliseen ilotulitukseen. "Se uskoo, ken näkee" toimii eräänlaisena mottona myös Muhlyn musiikille, jossa tähtitaivaan yksittäisten pisteiden kautta syntyy mielikuvituksen muokkaamana laajempia tähtikuvioita. uusi ooppera Englannin kansallisoopperassa ja New Yorkin Metissä), mutta myös projekteja eri alojen innovatiivisten muusikoiden kanssa (mm. Soinniltaan samanhenkisesti alkaa muutama vuosi tuoreempi sävellys Exquisite Corpse, joka kuitenkin alun johdannon jälkeen muuttuu soinnillisesti värikkäämmäksi ja tunnelmaltaan kuohahtelevaksi. Levyparin soundimaailmassa vallitsee hetken rekisteröinnin estetiikka. Paikallinen muusikkokaksikko, lyyransoittaja Socratis Sinopoulos ja pianisti Takis Farazis, sävyttää sointikuvaa kansallisin värein. On sen verran väkevää ja vivahteikasta kuultavaa kulttuurien kohtaamisen aateloima konserttitallenne. Tästä maineesta on seurannut hänelle hienoja tehtäviä ja haasteita (mm. Heidän energistä heittäytymistään on pakko ihailla. Brittiläisen Aurora Orchestran värikkäästi esittämien Muhlyn teosten lomassa on herkkiä sovituksia renessanssinajan englantilaisista madrigaaleista. Hillborg yhdistää soinnillisesti rikkaalla ja yllätyksellisellä tavalla rytmisiä elementtejä hiljaisiin taitteisiin. Hauska kokonaisuus. Tähän samaan maagiseen ilmaisuun on perustekniikaltaan rakennettu myös orkesteriteos King Tide vuodelta 1999. 1980-luvun puolivälissä Hillborg sai mainetta taianomaisella jousiorkesteriteoksellaan Himmelsmekanik (Celestial Mechanics), jota seurasi samankaltaiselle äänikenttien vaihtuvalle väreilylle pohjautuva iso kuoroteos. Lloyd on vähintäänkin huimassa vedossa Ateenan illassa. Toisteisuus on ajoittaista sekä vain tehokeino eikä itsetarkoitus. Muistumat uran alkuaikojen tunnoista Dream Weaverin muodossa - nivoutuvat saumattomasti Mikis Thedorakiksen, Eleni Karandroun ja varhaisen bysantin sävelmaailmaan, eikä tenorifonin käheän laulun intensiteetti tunnu laimentuvan maestron ikääntyessä ja innoittuessa sukupolvea paria itseään nuoremmasta bändistään, jolla ei puolestaan tunnu olevan minkäänlaisia vaikeuksia sisäistää antiikin maisemien musiikillisia erityispiirteitä. Tämän levyn pihvi on brittiläiselle Thomas Gouldille ja hänen sähköviululleen kirjoitettu konsertto Seeing is Believing. Muhlyn musiikki on tunnelmaltaan avointa ja elämäniloa sykkivää. Björk ja Pekka Kuusisto). Kuulovaikutelmaan voisi löytää rinnastuksia meren mainingeista, aaltoilevista viljapelloista tai - kuten aiemminkin - tähtitaivaan äärettömyydestä
Syystä tai toisesta Miller palaa tuttuihin Tutu-tunnelmiin uudestaan. Ville Herralassa Viinikaisella on oiva soittokumppani, basisti, joka paaluttaa soitteet jazzin maaperään itsestään numeroa tekemättä, joskin myös suvereenilla sykkeellä. Sisälsihän tuo Milesin myöhäiskauden tylsien levytysten valio mukiinmenevän musiikin ohessa basistina parhaiten tunnetun Millerin instrumentin matalia murinoita hifistienkin kotitarpeiksi. Christian Scott olisi taatusti kova sana Miles Sounds Alike -kisoissa. Kvintettiformaatissa heitetty keikka ja sen dokumentaatio eivät pitäydy aivan yksi-yhteen tutuilussa. Elikkästen, Nyt! ollaan jazzin ytimessä, vaikutteet sulateltuina ja omaan ääneen panostaen. Taattuun liveaktitapaan, viisikko venyttää biisit megamittoihin runsain soolosuorituksin, joista valtaosa on peräisin Millerin temppuvarannosta. Pääasiassa laulut ovat mietiskeleviä ja sanoituksiltaan henkeviä balladeja. Vaan jos repertuaari rönsyileekin hiukan ohi Tutun, Miller on ymmärtänyt kiinnittää bändiinsä ilmiselvän Miles-kloonin. Levyn sisällölliseen antiin kuuluu oheislehdykän parin sivun mittainen tilitys musiikin teon helppoudesta ja bisneksen vaikeudesta. Erinomaisen dynaamisen ja selkeän äänityksen perusilme on hieman kirkkaan kireä, mikä korostaa Jonin laulun erityisyyttä. Ei siis mikään PerusKallio rumpaliksi. Ranskassa, elävän yleisön edessä säilötty tripla-cd koostuu kahdesta cd-levystä ja yhdestä DVD:stä, jolla Toughts On Miles -otsikolla varustettu haastatteluosio täydentää konserttitaltiota. Jaakko Eräpuu Yksi progen suurista bändeistä, Yes, julkaisi tänä vuonna kymmenen vuoden tauon jälkeen ihka uuden studiolevyn, uuden laulusolistin kanssa. Siitäkin on jo neljännesvuosisata kun Miles Davis ja Marcus Miller toteuttivat yhdessä Tutuksi nimetyn albumin, jota yksi ja toinenkin audiojournalisti käytti funkjazz referenssinään. Neljä vuotta sitten Jon laittoi www -sivuilleen ilmoituksen "muusikoita kaivataan: lähettäkää minulle musiikkinne, vaikka vain pätkä, tarvitsen uutta musiikkia lauluihini". Musiikki on raikasta, ilmavaa ja folkahtavaa laulelmaa. Taustoissa soi akustinen kitara monessa kappaleessa, mutta myös piano ja syntetisaattorit ovat mukana ja joissain kappaleissa bändikin. Jonin käheän ystävällinen ääni on vahvasti etualalla. Siis kiistattoman funkya peukalointia ja muuten vaan mureata bassottelua kuullaan koko rahan edestä. Rumpali Mika Kallio on sitten jo rönsyilevämpi tapaus, mutta persoonallisista painotuksistaan huolimatta hän taivuttaa settinsä kitaristin kaikkien tyylillisten valintojen vetoavuksi. Mukana on muutakin Miles-matskua ja sen kylkeen käypäistä kamaa. Teemu Viinikainen Trio Nyt! (Prophone) Marcus Miller Tutu Revisited (Dreyfus) Jon Anderson (Gonzo Multimedia) Survival & Other Stories Kotimaisen jazzkitarismin korkeimpaan kastiin kohonnut Teemu Viinikainen on Nyt! Siis viimeistään tässä vaiheessa ja tässä muodostelmassa musisointi loksahtaa komeasti sijoilleen. Eli selektiivistä ja tiukkaan pakattua paahtoa on tarjolla. Jaakko Eräpuu Kylläpä aika rientää. Miller on aina ollut nk. Mikä ei todellakaan tarkoita yhden asian liikettä tai edes kahden, sillä pitkään haudutettu musiikillinen keitos sisältää soitannollisia sivujuonteita rytmimusiikin monista maailmoista, joskin käsitteen jazzjazz sisäpiirissä pysyttelevässä olomuodossa. Varistoteles-studiolla tallennettu äänite voisi soida hieman tymäkämminkin, vaikka puolensa on toki tehokkuusajattelua väistelevällä näkemykselläkin. Niin etäälle kuin sen perinteisemmistä kuvioista paikoin koukataankin. Tämä uusi levy on koottu näistä tarinoista, äänitetty Internetin kautta ja lopulta kasattu Jonin Opio studiossa. Onhan se kuitenkin tunnustettava, että paikoin kiivaaksi yltyvä musisointi omaa ilmiselvää imua. Siitäkään huolimatta, että kyseessä on liveäänite. Pirkka Ruishalme MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI HIFIMAAILMA 9/2011 71. Enkä nyt tarkoita kitaristin säveltämää materiaalia täydentävää Toivo Kärki -klassikkoa Siks oon mä suruinen. Materiaalia tuli paljon ja sitä riittää työstettäväksi vielä vuosiksi eteenpäin. Sisällä jazzin normistossa tai lievästi niistä liveten, aivan sama: Mikalta irtoaa kommentoivaa kilinää ja komppia kulloinkin tarvittavassa määrin. Jos pitää hänen lauluäänestään on tämä levy pakkohankinta, mutta jos odottaa jotain Yesmäistä, kannattaa mieluummin ostaa se Yesin uutukainen. sounditietoinen muusikko, eikä Tutu Revisited poikkea hänen virtaviivaisuutensa suosimasta linjasta likimain lainkaan. Ja kansa ympäri maailman lähetti. Yesin musiikille monien mielestä tunnettuuden antanut laulaja Jon Anderson puolestaan julkaisi samaan aikaan aivan uudentyyppisen soololevyn Survival ja muita tarinoita. Musiikillista substanssiahan tässä tavoitellaan eikä listasijoituksia, joten trion tekemisten selkeänsävykäs läpivalaisu saattaa sittenkin olla paikallaan
Coleman Hawkins, Benny Carter, Stan Getz, Cannonball Adderley, J.J. Jyväskylästä alun perin lähtenyt ryhmä on pysynyt miehistöltään samana ensimmäisestä täyspitkästä julkaisustaan lähtien (1998). Edellä mainittu lisättynä vapautuneeseen soitantoon ja paikoin todella erinomaisiin biiseihin, antaa tälle levylle ainekset nousta (nykyisin niin kirjavan) white metal scenen ulkopuolellakin vuoden kovimpien teosten kastiin. Positiivista on se, että laadukkaiden kappaleiden kirjoitustaito on kaikkien grunge yms. Riku Hakala Jazz At The Philharmonic In Europe (Verve V8539-V8542 4LP 180g) Jazz at the Philharmonic (JATP) oli aikansa yleisnimike sarjalle konsertteja, laajempia kiertuekokonaisuuksia ja levytyksiä, jotka tuotettiin Norman Granzin toimesta. Bändin luottotuottaja Arttu Sarvanne tekee studio Watercastlessa takuuvarmaa jälkeä, likimain kaikilla osa-alueilla. DP:n kohdalla asia on kuitenkin poikkeuksellisesti annettavissa melko hyvin anteeksi, koska... Vuodesta 1944 alkaen sen esiintyjäkaartiin kuului useita tunnettuja artisteja. Soundeista esiin nousevat ensimmäisenä vekkulin teddykarhumaisen pulleat, mutteivät varsinaisesti pyöreät bassot. hömpötystysmetalliaikojen jälkeen palannut järkälemäisen vahvana death-thrash akselillekin. Kyseisistä painotuksista huolimatta kokonaisuus toimii, tuoden mieleen -80 luvun tuotantojäljen, sisältäen ajoittain myös tuolle jaksolle tyypillistä hienoista tunkkaisuutta. Tämä on vähän kuin ostaisi innosisustetun rintamamiestalon. Johnson, Roy Eldridge ja Dizzy Gillespie. Roy Eldridgen ja Dizzy Gillespien käsitellessä trumpeteillaan standardeja ja perään nuoremman polven Stan Getzin soiton, vapaana myöhemmän ajan tunnistettavista maneereista. Virheettömiltä prässeiltä löytyy mustaa taustaa, kuin myös voimalla parrasvaloihin tulevia sooloja, energisin ja erittäin luonnollisin äänenvärein. Normaalisti soundipisteet jäisivät näillä eväillä auttamatta kolmeen pisteeseen, mutta nyt moinen epähifimäinen soundi tuntuu harkitulta, ja jopa kuuluvan levyn luonteeseen. Mika Kankainen MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI MUSIIKKI ÄÄNI 72 HIFIMAAILMA 9/2011. Diskantti ei ole missään tapauksessa korostunut, mutta artikulaatiossa ollaan hetkittäin hienoisen terävyyden rajamailla. Soundien puolella ei ole oikeastaan mitään suurempaa yllätystä tiedossa. Ensin kuulemme hieman vanhemman polven kokemuksen esim. Joidenkin lähteiden mukaan tämä 4LP:n boksi olisi jo out of print, mutta siitä huolimatta - tai ehkä jopa sen vuoksi - suosittelen kaikille jazzin ystäville sen hankintaa vilpittömästi. Tietääkseni nämä alkuperäiset konserttitaltiot on julkaistu vain LP-formaatissa. no en oikeastaan tiedä miksi. Modernimpaa elementtiä pakettiin on haettu nykyisin niin muodikkaalla, monotonisella karjuntavokalisoinnilla. Musiikillinen kokonaisuus yltää hiuksenhienosti neljään pampulaan, soundien taas jäädessä vain aavistuksen vitosen rajasta. Niinpä alkuperäisten prässien käydessä harvinaisiksi, tämä laadukas kokonaisuus puolustaa paikkaansa kunnialla, eikä vähiten musiikillisen sisältönsä vuoksi. Aikoinaan bändi määritteli musiikkinsa olevan "death metal with life", mutta nykykuntoinen iso D ammentaa kuolonsoppaansa maustelientä sujuvasti niin thrashin, kuin muidenkin metallikeitosten kattiloista. Hieno levy, josta olisi muutaman keskinkertaisemman biisin pois jättämällä saanut täydellisen minialbumin. Tällä 1960 taltioidulla Konserthusetin keikalla Tukholmassa mukana olivat mm. Tämä Speakerscornerin vuonna 2009 kokoama ja ensimmäistä kertaa uudelleenjulkaistu materiaali on äänenlaadullisesti aivan huippuluokkaa, varsinkin livenä tehdyn taltioinnin huomioonottaen. Jenkkiläinen Diamond Plate ei jää millään muotoa jälkeen maineikkaammista esikuvistaan, vaan polkee esikoisellaan koneeseen kierroksia nuoruuden innolla. tyylistä kärsi, mikä on mielestäni melkoinen saavutus ja osoitus kokonaisuuden hallinnasta. Esteettinen puoli on myös hyvin tasapainossa musiikin kanssa. Läpi esiintymisten, kaikkien artistien soitto ja yhteistyö tuntuu olevan täynnä iloa ja halua antaa yleisölle koko sielunsa. Yhden illan aikana livenä taltioidut jazzin jättiläisten esiintymiset ovat upea kooste erilaisista musiikillisista tyyleistä ja lähestymistavoista. HIFIM A A I L MAN L E VY VA L I OT VINY YLI Diamond Plate Generation Why? (Earache) Jopas näitä thrash-riffeihin pohjaavia mekkalabändejä nyt tupsahtelee ovista ja ikkunoista ihan jatkuvalla syötöllä, melkein kuin kasari/ysäri -kaudella. Riku Hakala Deuteronomium (Bullroser Records) Deathbed Poetry-Hope Against Hope Tanakkaa kulttimainetta nauttiva "Deukkis" näyttää nuoremmilleen, että sedät osaa edelleen soittaa death metallia, vaikka keikkatahti onkin vuosituhannen vaihteen ajoista rauhoittunut. En valitettavasti osaa oikein arvostaa kyseistä oikeaa laulutaitoa halveksivaa äänentuottotyyliä, vaan koen sen enemmänkin puutteiden peittelyksi. Sävyt ja soundibalanssit ovat hyvin kohdallaan ja ainoaksi napinan aiheeksi jäävätkin vähän pehmeähköt basarisoundit. Solitude, Being Human, Sun & Moon, Divine Councel ja päätösraita The Bells Are Ringing ovat niitä lihaisimmilla runttausriffeillä ja mehukkaimmilla kertosäkeillä varustettuja herkkupaloja, jotka muistuttavat miksi tällaista vanhakantaiseen metalliin pohjaavaa musiikkia edelleen tehdään. Jostain syystä yhtälö ei vain tällä kertaa ko. Luuta ei nimittäin vielä ole kaluttu puhtaaksi
BATTLE: LOS ANGELES · 2011 OHJAUS: Jonathan Liebesman PÄÄOSISSA: Aaron Eckhart, Bridget Moynahan, Michael Peña, Michelle Rodriguez PITUUS: 116:10 min. Sitä ei ole miksattu pelkästään kahden kanavan stereoksi vaan myös kaiutettu nautittavasti, mikä tuo lopputulokseen hieman kaivattua tilan tuntua. ÄÄNI Jo elokuvan aiheesta on helppo arvata, että tiedossa on kunnon ryskettä: suuria räjähdyksiä, paljon ampumista ja katselutilassa säksättäviä helikoptereita. Fantasia-aiheinen jännäri sisältää hyviä ja hölmöjä elementtejä tasapuolisesti sekaisin. Hieman vähemmällä kameran vatkauksellakin olisi tosin pärjätty, mutta tällaisenaankin tuloksena on kelpoa kertakäyttöviihdettä. Vaikka päähenkilöparin ongelma kuulostaa vähän hupaisalta, on heidän kohtalostaan silti vaikea olla välittämättä. Ilmavimmillaan lopputulos on kohtauksissa joissa soi elokuvan maalailevan eteerinen musiikki. Tumman taso on korkeintaan tyydyttävä. THE ADJUSTMENT BUREAU · 2011 OHJAUS: George Nolfi PÄÄOSISSA: Matt Damon, Emily Blunt, Terence Stamp, Anthony Mackie PITUUS: 105:45 min. Se on melko terävä, mutta ei näytä erityisen hyvältä pimeämmissä kohtauksissa. Poistettuja kohtauksia nähdään kuusi kappaletta. Verrattuna teräväpiirtojulkaisujen yleiseen tasoon jäädään kuitenkin jonkin verran keskitason alapuolelle. Muilta osin valittamista ei juurikaan ole: kuva on luontevalla tavalla värikylläinen eikä siinä muuten esiinny mitään varsinaisia virheitä. Siinä ei ole suurempia vikoja, mutta ei se toisaalta varsinaisesti häikäisekään millään osa-alueella. Kolme taustadokumenttia ovat kaikki varsin lyhyitä. Ottaen huomioon aiheen tarjoamat mahdollisuudet äänimiksaus on monissa paikoissa kuitenkin yllättävän maltillinen. Dynamiikka-alue on nautittavan laaja, ja silloin kun tulitaisteluita innostutaan miksaamaan kunnolla, räjähdykset ja maahan kilahtaen putoilevat hylsyt ympäröivät katsojan nautittavasti. LISÄMATERIAALIT Elokuvan ohessa voi kuunnella ohjaajan kommenttiraitaa. Dynamiikka-alue on varsin suppea eikä bassokanavaa käytetä oikeastaan lainkaan, toki aihe ei sellaiseen paljoa tilaisuuksia annakaan. Parin rakastuminen toisiinsa ei kuulunut mystisten Kohtalon valvojien suunnitelmiin, ja niinpä nämä salaperäiset pitkätakkiset ja hattupäiset miehet astuvat esiin korjatakseen historian kulun. Värit näyttävät kuitenkin varsin luonnollisilta, eikä minkäänlaista kohinaa erotu. Lisäksi esitellään levittäjän muita elokuvia teräväpiirtomuodossa taltioiduilla trailereilla. Väkivaltaryöpsähdykset ovat niiden tavoin äkillisiä, mutta tarina on myös taiten kirjoitettu ja sen henkilöhahmoista on jokseenkin mahdoton olla kiinnostumatta. Yön ritarista tutun Aaron Eckhartin tähdittämä elokuva vastaa tähän kuvaamalla maailmanlaajuista hyökkäystä pääosin yhden ainoan Los Angelesin raunioiden keskellä liikkuvan sotilasosaston silmin. Myös jonkin verran ääriviivasumeutta esiintyy. Viimeksi mainitussa ei kuitenkaan harmittavasti ole suomenkielistä tekstitystä, eikä sitä ole myöskään tallennettu teräväpiirtomuodossa. KUVA Ohjaaja on valinnut mielikuvituksellisen aiheensa vastapainoksi realismia korostavan kuvaustekniikan. Kunnollisia pimeäkohtauksia ei ole, mutta muutamissa hämärämmissä sisäkuvissa mustan tason voi myös havaita säilyvän hyvällä tasolla. Tämän lisäksi myös äänen sijoittelu katselutilaan tuottaa pettymyksen leviämällä stereoksi vain suoraan edessä. Kaikissa lisämateriaaleissa on teräväpiirtokuva, mutta suomenkieliset tekstit puuttuvat. · Ikäraja: 11 KUVA: 1080p/24 (VC-1) · 1,78:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 15 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Animal Kingdom Lyhytelokuvien ja dokumenttien parissa aiemmin rutinoituneen australialaisen David Michôdin ensimmäinen pitkä ohjaustyö sai vahvan puolustajan, kun itse Quentin Tarantino nimesi sen suosikikseen viime vuoden ensi-illoista. Esimerkiksi useat joukkokohtaukset sekä New Yorkin kaduille sijoittuvat jaksot olisivat tarjonneet tilaisuuksia hieman ahkerampaan miksaukseen. Itse elokuvan ohella on mahdollista seurata sen avainkohtia taustoittavaa, kuva kuvassa -toiminnolla toteutettua infosyötettä. · Ikäraja: 13 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 4 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: Lähes joka toisessa viimeaikaisessa Hollywood-elokuvassa nähty Matt Damon on tällä kertaa vahvassa nousussa oleva amerikkalainen poliitikko, jonka elämä vääntyy surrealistiselle mutkalle hänen kohdattuaan suloisen Emily Bluntin näyttelemän ballerinan. B LU -R AY- A RV OST E L UT TEKSTI: JUKKA HALTTUNEN World Invasion: Battle Los Angeles Kohtalon valvojat Mitä syntyy, jos ulkoavaruuden muukalaisten hyökkäyksestä maapallolle tehdään hektinen sotaelokuva Iskun Mogadishuun tyyliin. Vertailukohdat asettavat elokuvalle ehkä liian kovia odotuksia, mutta toisaalta se onnistuu aivan kohtuullisesti siinä mitä yrittää. Kaikki lisämateriaali on tallennettu teräväpiirtokuvalla, mutta missään ei ole suomenkielistä tekstitystä. Kuva itsessään on oikein siisti ja häiriötön, minkä voi parhaiten havaita niissä harvalukuisissa tilanteissa, joissa se pysyy vakaana. ANIMAL KINGDOM · 2010 OHJAUS: David Michôd PÄÄOSISSA: James Frecheville, Joel Edgerton, Jacki Weaver, Guy Pearce PITUUS: 113:09 · Ikäraja: 15 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 & Dolby Digital 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 2 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: 74 HIFIMAAILMA 9/2011. Rikoksiin keskittyneen perheen elämästä ja teoista kertova draama onkin näkemisen arvoinen, eikä kovinkaan etäistä sukua Tarantinon omille klassikoille. Tämä tarkoittaa erittäin runsasta käsivarakameran käyttöä ja hyvin haaleaa värimaailmaa. KUVA Kuva on laadultaan tasaisen vahvaa keskitasoa. LISÄMATERIAALIT Lisukkeista löytyy useita lyhyitä elokuvan tekoa taustoittavia dokumentteja, joiden yhteenlaskettu kesto on hiukan vajaa tunti. ÄÄNI Elokuva sisältää runsaasti dialogia sisätiloissa, mikä ei juurikaan tarjoa tilaisuuksia äänellä briljeeraamiseen. KUVA Kuva on perusluonteeltaan hyvin tumma, ja tuota tummuutta on hankala korjata valoisuussäädöillä ilman että se menee harmaaksi. ÄÄNI Myöskään äänipuolella ei päästä juhlimaan. Perheen äitihahmoa näyttelevä Jacki Weaver ylsi roolisuorituksestaan viime talvena peräti Oscar-ehdokkuuteen asti. Omaperäisin lisuke on New Yorkin interaktiivinen kartta, joka vie katsojan elokuvan tapahtumapaikoille ja antaa tälle mahdollisuuden hyppiä oviaukkojen läpi varsinaisten Kohtalon valvojien tapaan. LISÄMATERIAALIT Lisukkeena ohjaajan kommenttiraita sekä yli tunnin mittainen perusteellinen making of -dokumentti. Lisäksi tarjolla on neljän kokonaan muun elokuvan trailerit ja BD Live -toiminnallisuuksia
A Serbian Film Tylsään kidutuspornoon ja teinitytöille suunnattuihin romanttisiin fantasioihin jumiutunut kauhuelokuva sai viime vuonna kaanoniinsa todella mestarillisen järkyttäjän, jonka katsomista ei voi suositella kuin lajityypin kaikkein parkkiintuneimmille harrastajille. Siirryttäessä sisätiloihin ja siten vähäisemmän valoisuuden tilanteisiin on helppo havaita, ettei kuvan terävyyskään ole aivan parasta A-luokkaa. Kaiken tämän tarkoitus lieneekin ollut lisätä dokumentaarisuuden tuntua ja estää katsojan huomion hajaantuminen muualle kuin tapahtumiin, jotka esitetään kuin uutislähetys. Suomen lisäksi sisällöltään identtisenä myös Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa julkaistu blu-ray saattaa tulevaisuudessa kehittyä keräilyharvinaisuudeksi, sillä se on yksi elokuvan harvalukuisista täysin leikkaamattomista versioista. Harmittavasti jälleen kerran lisämateriaaleissa ei ole teräväpiirtokuvaa eikä suomenkielisiä tekstejä. Se ei keskity pelkästään lentoon 93 vaan kuvaa reaaliaikaisesti kohtalokkaan aamun tapahtumia myös eri lennonjohdoissa. Dokumenttien ohella tarjolla on 22 minuutin edestä poistettuja kohtauksia sekä elokuvaan perustuvan videopelin ikioma making of. päivän 2001 terrori-iskujen yhteydessä kaapatuista neljästä matkustajakoneesta kolme osui kohteisiinsa. Takakeskikanavia käytetään vain silloin kun se on tarpeellista, ja silloinkin sopivan hillitysti. ÄÄNI Ääniraita on kaikin puolin vaatimaton. · Ikäraja: 18 KUVA: 1080p/24 (AVC) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 & Dolby Digital 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 2 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: - Arpinaama Ohjaajana epätasaisen Brian De Palman gangsteriklassikossa Al Pacino eläytyy harvinaislaatuisella vimmalla Kuubasta Floridaan paenneen rikollisen tarinaan, joka johtaa ensin ryysyistä rikkauksiin ja sieltä edelleen vääjäämättömään tuhoon. Brittiohjaaja Paul Greengrassin hypoteesi lennon viimeisistä vaiheista pohjautuu valtavaan tietomäärään ja kasvaa yhdeksi viime vuosikymmenen vaikuttavimmista elokuvakokemuksista. Elokuvassa käytetään runsaasti käsivarakameraa, mikä lisää hektisyyden tuntua mutta tekee kuvasta jälleen hieman hankalamman katsoa. Niiden lisäksi nähtävissä on myös pari elokuvan sijasta itse syyskuun 11. Pelottavuuden korvaa äärimmilleen viety järkyttävyys. ÄÄNI Äänen tallennuksessa ei sen sijaan ole ylletty mitenkään poikkeukselliseen lopputulokseen. KUVA Aurinkoinen Miami hehkuu miltei liioitellun värikylläisenä uudelleenmasteroidussa kuvassa, jonka terävyys hakee sekin vertaistaan. SCARFACE · 1983 OHJAUS: Brian De Palma PÄÄOSISSA: Al Pacino, Michelle Pfeiffer, Steven Bauer, Mary Elizabeth Mastrantonio PITUUS: 170:00 min. Kaikkein valoisimmissa kohtauksissa kuva näyttää ehkä aavistuksen verran ylivalottuneelta, mutta ei läheskään niin häiritsevästi, että se voisi riistää kuvalta täysiä pisteitä. SRPSKI FILM · 2010 OHJAUS: Srdjan Spasojevic PÄÄOSISSA: Srdjan Todorovic, Sergej Trifunovic, Jelena Gavrilovic, Slobodan Bestic PITUUS: 103:46 min. Edes kahden kanavan stereomiksaus ei kuulosta kovin erikoiselta musiikin soidessa: instrumentit eivät paikannu tarkasti eikä dynamiikka-alue ole laaja. Harmillisesti monikanavaisuuden mahdollisuudet unohdetaan kuitenkin ajoittain pitkäksi aikaa, joten aivan täydelliseen suoritukseen ei ylletä vaikka huipputasolla paikoitellen liikutaankin. Elokuvassa on useita yökohtauksia, ja niiden aikana ei voi kuin hämmästellä miten pimeimmät yksityiskohdat ihan oikeasti näyttävät mustilta eivätkä tumman harmailta kuten yleensä. Entisen aikuisviihdenäyttelijä Milosin kauhistavan tarinan taustalta löytyy painokasta sanottavaa serbialaisen yhteiskunnan tilasta. Ohjaajana sittemmin paremmin tunnetun Oliver Stonen käsikirjoitus perustuu huumekaupan todellisuuden perusteelliseen tutkimukseen, eikä siihen liittyvän väkivallan brutaalius ole pelkästään omasta päästä keksittyä. Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa tyydytään lyhennettyihin versioihin, minkä lisäksi elokuva on kokonaan kielletty mm. Ajoittain taustalla soiva ärhäkkä teknomusiikki iskee mainiosti alarekisterissä, ja stereomiksaus toimii mainiosti leveys- mutta ei juuri lainkaan syvyyssuunnassa. Aavemainen musiikkiraita kuulostaa kuitenkin juuri niin kolkolta kuin on ollut selvästi tarkoituskin. Dialogia kuullaan keskikanavasta, äänitehosteita ei juurikaan ole muualla kuin suoraan edessä eikä edes kaiutusta käytetä paljoa. Lopputulos ei tällöin ole liian päällekäyvä, mutta kuulostaa luonnollisesta. LISÄMATERIAALIT Klassikon oheen tallennettu lisuketarjonta jättää hieman toivomisen varaa. · Ikäraja: 18 KUVA: 1080p/24 (VC-1) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 7.1 & DTS Stereo 2.0 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 13 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: United 93 Syyskuun 11. Kommenttiraita loistaa poissaolollaan: ääneen olisi toivonut niin ohjaajaa, käsikirjoittajaa kuin päätähteäkin. Serbi Srdjan Spasojevicin peloton esikoisohjaus onnistuu murtamaan rikkomattomilta tuntuneita tabuja loistokkaalla teknisellä taidolla, joka vertautuu helposti mihin hyvänsä eurooppalaiseen taide-elokuvaan. Elokuvaa taustoittavia dokumentteja on toki hyvä määrä, yhteensä noin 106 minuuttia, mutta tekstien ja teräväpiirtokuvan puuttuminen kaikesta materiaalista harmittaa. Giorgio Moroderin loistava musiikki herättää 1980-luvun alun tunnelmat henkiin lavastukseen ja puvustukseen tukeutuen. UNITED 93 · 2006 OHJAUS: Paul Greengrass PÄÄOSISSA: Khalid Abdalla, Ben Sliney, David Alan Basche, Trish Gates PITUUS: 110:50 · Ikäraja: 15 KUVA: 1080p/24 (VC-1) · 2,35:1 ÄÄNI: DTS HD Master Audio 5.1 (englanti) TEKSTITYKSET: suomi, ruotsi + 15 muuta ELOKUVA: KUVA: ÄÄNI: LISÄT: HIFIMAAILMA 9/2011 75. Kaikkein ällistyttävintä muutenkin täydellisyyttä hipovassa kuvanlaadussa on kuitenkin mustan taso. Väreiltään kuva on hivenen haalea, mikä kuitenkin sopii aiheeseen täydellisesti. KUVA Ajoittaiseen epäselvyyteen asti ylikirkas kuva on ilmiselvä tyylikeino, mutta tekee joka tapauksessa katselusta paikoitellen jopa lievästi silmiä rasittavaa. LISÄMATERIAALIT Ohjaaja kertoo elokuvasta kommenttiraidalla, minkä lisäksi sen tekoon liittyviä dokumentteja nähdään peräti 108 minuutin edestä. ÄÄNI Pakkaamaton 7.1 -äänimiksaus on tehty kerrankin oikein. päivän terrori-iskuihin liittyvää lyhyttä dokumenttia, joiden yhteispituus on tosin vain noin 11 minuutin luokkaa. Iskujen uhreihin voi tutustua kuvagallerian kautta. LISÄMATERIAALIT Levylle ei ole tallennettu minkäänlaista lisämateriaalia. Saksassa, Espanjassa ja Brasiliassa. KUVA Elokuvan alun perinkin huippulaadukas laajakangaskuvaus näyttää teräväpiirtojulkaisussa likipitäen täydelliseltä, mikä luo jopa epätodellista tunnetta sisältö huomioon ottaen. Neljännen, aikataulustaan myöhässä lähteneen United 93:n matkustajat ehtivät saada tietoonsa ensimmäisten koneiden kohtalon, ymmärsivät lentävänsä ohjukseksi kaapatussa koneessa, ja päättivät yrittää estää tuhon
Tästä seurasi ainakin se, että komponentit ovat käsinvalikoituja, ja kaiutinta voinee kutsua tinkimättömäksi alennusta ei tippunut... Tähtään huipulle, joten otin mukaan laadukkaamman sisäisen johdotuksen, jonka valintaperusteena olivat korkeampi hinta ja erikoisempi ulkonäkö. Juttujani seuranneet varmasti muistavat, kuinka kauan kaiuttimen ostaminen minulla kesti, joten ajatelkaapa sellaisen suunnitteluprosessia... No, pitää vielä miettiä... mitään kaiuttimen suunnittelusta. Asiaa ovat myös edesauttaneet kotimaisten kaiuttimien ympärillä Olen ajatellut suunnitella ensimmäiseksi siis sellaisen, joka ei saa näkyä eikä oikeastaan kuuluakaan. Kävin Habitaressa tutustumassa aiheeseen ja tulin aika nopeasti siihen tulokseen, että kaikki valkoinen on designia. KO L U M N I DIY, H eippa kaikille! Se on Tommi (nimi edelleen muutettu), joka tässä taas kirjoittelee. Siis 76 HIFIMAAILMA 9/2011. Tosin nyt suunniteltavana on sisustuskaiutin, joten pömpelin pitäisi sopia "kauniiseen kotiin". Joitain ideoita minulla jo on, mutta ei kai sillä kopalla voi olla kauheasti väliä olen nimittäin nähnyt ihan koteloimattomiakin kovaäänisiä. No, nimen olen sentään jo tuotteilleni keksinyt. Tämän ajattelin ratkaista käyttämällä suunnitteluni pohjalla valmista rakennussarjaa. Ensimmäinen ongelmani on, etten tiedä "Tommi" (nimi muutettu) on kaiutinrakennuksen tuleva ammattilainen, joka ei ole koskaan rakentanut yhtään kaiutinta, mutta on oikeasti ostanut yhden. Uskon, että joukostamme löytyy monta "tommia", joiden soundi-ihanne resonoisi lyyrisesti Hi maailman rakennusjutut ja jatkuvasti vellova hype. Miltäs kuulostaisi Tommin kaiutin (nimi ja ääni muutettu)? muodossa. Tekniseltä kannalta kyse on hellasärön minimoimisesta. Keskustelupalstojen perusteella legendan synty osa 1 käytännössä. Vai oliko se toisin päin. Luotan tuttuun high end -kaavaan, jossa peruskomponentteja ryyditetään esoteerisilla, mutta jollakin kierolla tavalla perustelluilla teknisillä ratkaisuilla. Koen nimittäin, että haluan antaa oman kontribuutioni suomalaiseen hi skeneen oman kaiutinmallin allekirjoittaneen kokemuspohjaisen ideaalin kanssa. Tosin kuten joidenkin muidenkin särötyyppien kanssa pieni määrä säröä koetaan yleensä miellyttävänä. Olen edennyt harrastuksessani uuteen ja jännittävään, jopa pelottavaan vaiheeseen. Toisaalta homma on nyt julkistettu, joten draivia löytyy. Kovin nopeasti en odota valmista. Seuraavaksi minun pitäisi alkaa miettiä "kaikkea sitä muuta sälää" sähköosien ympärillä. Kyllä minäkin osaisin! sisustuskaiuttimen säröä voi vähentää mahdollisimman pienillä kaiuttimilla, mutta hieman yllättävästi monet ovat hankkiutuneet säröstä kokonaan eroon puhelinkopin kokoisilla kaapeilla ja tuhdilla hintalapulla. Ostin jo rakennussarjan sähköiset osat (lompakko verta vuotaen) nettikaupasta
Kaikki Heradesign@ akustiikkapanelit on tuotettu luontoa suojellen. A business unit of. Heradesign® akustiikkapanelit tarjoavat jopa w 0.95 tason äänen absorboinnin. Valitse laajasta Heradesign® mallistosta paneeli, jonka väri- ja pintakuviointi sekä akustiset ominaisuudet tekevät sinun kotiteatteristasi paremman. Enemmän tunnelmaa! Sisustus ja akustiikka Miten sinun huoneesi toistaa ääntä? Käytä hyväksesi Heradesign® sisustus-/akustiikkapaneleiden monipuolisia audiovisuaalisia ominaisuuksia ja optimoi kotiteatterielämyksesi. Älä anna huonon akustiikan pilata tunnelmaa
Ne jakavat saman designin, mittasuhteet ja jopa painon. Virranjakoblokkeja ja suotimia jo livenäkin. TOINEN ON VUOROVAIHEINEN, TOINEN SINGLE END. san kaksi asiaa, joista tärkeimpänä vahvistinten hintaluokka. Ja mikäs siinä, kohtuuhintaisille putkivahvistimille näyttää olevan kysyntää, ja sellaisiahan Yarland-mallistoon sisältyy useampiakin. Kummatkin vahvistimet toimivat A-luokassa ja haluttaessa myös pelkkinä päätteinä. Firman katalogi on laajentunut vuosien varrella liki tusinan eri vahvistinmallin mittaiseksi, ja uusia tuotteitakin on jo kuulemma nähty piirustuspöydillä. Ja olihan kiintoisaa myös se, millaisia soinnillisia eroja aiheutuu, kun samoilla putkilla ja osin muillakin yhteisillä rakenneosilla toteutetaan kaksi suunnilleen samanhintaista, mutta eri toimintaperiaatetta hyödyntävää vahvistinta. W henzoussa Kiinassa putkitoimisia vahvistimia valmistava Yarland ei ole aivan viimeisiä röörikapineiden kaupallisen potentiaalin haistaneita kaukoitäisiä pajoja, sillä elektroniikkainsinööri Dai KaI perusti kymmenkunta henkilöä työllistävän yrityksensä jo vuonna 1997. Vaan onhan niitä eroavaisuuksiakin. Suomeen Yarlandia on tuotu periaatteessa parisen vuotta, mutta vasta puuhakas uusi maahantuoja laittoi isomman vaihteen silmään ja nosti tuotemerkin muotitietoisten hi stien laajempaan tietoisuuteen, ajan hen- gessä, netin keskustelupalstoja osin harrastajastatuksella taiten hyödyntäen. Tehdään nyt saman tien selväksi, että vaikka Yarlandin maahantuoja on joskus kirjoitellut hi stä tähän lehteen ja toimii yhä progressiivisen rockin levyarvioijana, kokeilun kohteeksi päätymiseen ja sen puitteissa esiintyvän arvotuksen sananvalintoihin moisella ei ole minkäänlaista vaikutusta. Oli mielenkiintoista tutkia, mille äänenlaatutasolle päästään, kun hankinnan kipurajaksi asetetaan noin 600 euroa. Edullisin integroitu irtoaa muutamalla satalappusella, eikä järeästä lippulaivastakaan joudu pulittamaan vajaata kahta kiloeuroa enempää. Tämänkertaisten Sillä korvalla -jorinoiden pontimena toimi ta- MANSIKKA JA MUSTIKKA Yarland FV-34A ja FV-34B, jotka kuuluvat valmistajan keskiraskaaseen sarjaan, ovat ulkoisesti kuin kaksi marjaa. S ILLÄ K O R VAL L A: YA RL A N D F V- 34A JA F V- 34B TEKSTI: JAAKKO ERÄPUU KUVAT: MAURI ERONEN KIINALAISEN YARLANDIN VAHVISTINMALLISTOSTA LÖYTYY MIELENKIINTOINEN PARIVALJAKKO: KAKSI SAMAN HINTALUOKAN INTEGROITUA PUTKIVAHVISTINTA, JOTKA ON VARUSTETTU IDENTTISIN PÄÄTEPUTKIN. Etuasteen putket, pääteputket ja niiden bias-säädön metodi (käsin) ovat yhteiset, samoin otto- ja antoliittimet, voimakkuudensäätöpotikka (ALPS), kytkentäkondensaattori (Claritycap) sekä simppeli kaukosäädin, jonka ainoa toiminto on +/- vol. FV34A on toimintaperiaatteeltaan single end, FV-34B edustaa vuorovaiheisten koulukuntaa. 78 HIFIMAAILMA 9/2011
Molemmat Yarlandit ovat hintaisikseen näyttäviä laitteita, mutta vaikka viimeistelytaso onkin reilassa, kiertokytkinten käyttötuntuma on vain välttävää sorttia. Äänilähteenä toimi Orelle CD 100 Evo -soitin, joka on osoittautunut varsin käypäiseksi sorsaksi (anglismi, kantasana: source) luontevasti aksentoivassa kyvyssään pureutua kaikenlaiseen musiikkiin. +358 (0)13-748 700 www.eastaudio.fi Rastilanraitti 5 A, 00980 Helsinki p. 790 / pari Aleksanterinkatu 30, 33100 Tampere p. Ennen Yarlandeja kuunteluhuoneen soittorasioiden virkaa toimittivat viikkotolkulla Atma-Spheren etunen ja pääte, jotka taisivat asettaa riman turhan korkealle kiinankoneita ajatellen. +358 (0)9-344 3949 www.mrhifi.fi. +358 (0)3-2130 750 www.hifihuone.fi Kaivokatu 18, 48100 Kotka p. Ja tokihan vahvistimet kuuluvat toimintaperiaate-eronsa ansiosta eri teholuokkiinkin. Se vielä korostui FV-34B:n kohdalla, sillä sen sisäänmenoherkkyys osoittautui 94 dB/W kaiuttimilla niin suureksi, että säätimen käyttökelpoinen toiminta-alue rajautui yläpäässään asentoon, joka vastaa kellotaulussa puoli yhdeksän tienoota. Molemmat signaalinpuoliskot yhdellä EL 34 -putkella vahvistava A pukkaa maksimissaan 12 watin tehon kanavaa kohden, kun taas kummankin signaalin jakson omilla vastaavilla pentodeillaan tuottava B yltää ennen leikkautumista neljä kertaa kaveriaan isompiin teholukemiin. Kaapelointina käytettiin tällä kertaa sekä Audiencea että Ocelliaa. Kummatkin kaiutinparit kytkettiin nimellisimpedanssinsa mukaisiin liittimiin. Kopauttaminen kansilevyyn kohotti ilmiön kuuluvuuden toiseen potenssiin. No, löytyyhän niitä eroja valmistajan tiettävästi itse käämimistä muuntajistakin, vaikka niitä ei erikseen yksilöidäkään. Hurinoita ja pöhinöitä vahvistimet eivät tuottaneet. Jo pelkkä koskeminen FV-34A:n voimakkuussäätimeen tuotti kaiuttimista kuuluvan, pitkäänsoivan ja korkeataajuisen, joskin vienon äänen. masiinoiden kesken, aurelia Suomalainen menestystarina Yksikään kaiutinvalmistaja ei ole yhtä lyhyessä ajassa saanut lehdistöltä osakseen samanlaista ylistystä kuin kotimainen Aurelia viimeisen kolmen vuoden aikana. Kiinalaisten putkivalmistajien laadunvalvonta ei näemmä ole aivan aukottomalla tolalla, mutta tämähän ei suoranaisesti ole Yarlandin vika. PUOLI ILMAISTA LOUNASTA EI OLE Yarlandit päätyivät vuorollaan settiin, jossa ne ajoivat joko 94 dB/W/8 ohmin laajakaistoja tai 88 dB/W/4 ohmin minimonitoreja. Kuten hintaeron perusteella ymmärrettävästi pitikin. Monet talossa käväisseet kalliimmatkin putkoset ovat kärsineet huonommasta sähköisestä häiriötasosta. Sen sijaan vastaavaan putkien mikrofonisuuteen en ole kyllä aikoihin törmännyt. Vahvistimet poikkeavat toisistaan myös putkien tasasuuntauksen suhteen, sillä versio A hyödyntää perinteistä putkitasasuuntausta, siinä missä variaatio B on varustettu puolijohdeperustaisella tasasuuntauksella. +358 (0)5-213 205 www.savelaitta.fi Kauppakatu 17, 80100 Joensuu p. Aureliat ihastuttavat sirolla skandinaavisella muotoilullaan ja äänenlaadulla, joka saa jalan vipattamaan. saphira Suurmenestys Pariisin Salon Hi-Fi 2011- messuilla ! "Messujen paras ääni" 2 680 / pari magenta Alk. Molempien kokeilussa käyneiden koneiden äänenvoimakkuussäätimen toiminnassa esiintyi kevyttä heppoisuutta. Eipä toki tullut suoritettua varsinaisia vertailuja em
En kuitenkaan epäile, etteikö Yarland FV-34A:ta tai B:tä saa soimaan paremmin kuin tyydyttävästi vaihtamalla vakio- Shuguangit melkein mihin tahansa New Old Stock EL34 -vaihtoehtoon. PEHMOILUA JA PONTEVUUTTA Ry Cooderin uusimman, yhteiskunnallisesti valveutuneen juurihoidon parissa kävi ilmi, että FV-34A kykeni välittämään äänitteen mehevän läsnäolon tunnun, mutta ei sen rytmisen sykkeen eloisuutta. Olen soitellut kokeilussa keikkuvaa laajakaistakaiutinta jopa pariwattisilla monopäätteillä ilman mielikuvaa hyytymisestä ja A:ssahan noita tehoyksiköitä on moninkertaisesti enemmän heitettävissä kehiin. OK, jo soljuttelee SEP, jo tarjoilee sävyisää soitantaa FV34A, joskin konserttisalin avarin atmosfääri jää hiukan hämäräksi herrojen muusikoiden sijai- 80 HIFIMAAILMA 9/2011. Jokainen putkosien kanssa vehdannut olisi osannut jo ennakkoon ounastella, millaiset seikat tulisivat erottamaan kumpin kampista. Kahdella ottoliitäntäparilla ei kovin kummoista laiterysää pystytetä. Yarlandit eivät tuottaneet erityistä yllätystä äänenlaadullisten ominaispiirteidensä puolesta. Niinpä molemmat Yarlandit pysyttelivät sopuisasti niiden määritelmien puitteissa, joihin ne lajityyppinsä mukaisesti on tavattu karsinoida. tessa äänikuvan polttopisteessä, liki toisiaan ja kuulijaa. On kuitenkin syytä muistaa, että vahvistimien äänenlaatu ei ole ainoastaan putkien merkistä kiinni, vaikka asiantuntijoina esiintyvät harrastelijat näin monesti uskottelevatkin. Motown-klassikkojen housebändi omillaan tarjoaa oivat näköalat funkin syvimpään olemukseen, mm. Toki toisto väisteli onnistuneesti teräväpiirteisyyden kirot, joskin samalla tarjoten turhankin pyöreänmöyheää meininkiä. Mitä massiivisempaan musiikkiin mennään, sitä selkeämmin paljastuu FV-34A:n kyvyttömyys pitää asioita moitteettomasti kasassa. 1 x 5Z4P 32 x 15 x 28 cm 17 kg Yarland FV-34B Hinta: Toimintaperiaate: Putket: Mitat (l x k x s): Paino: 620 vuorovaihe 2 x 5670/6N3, 1 x 12AX7, 4 x EL34 32 x 15 x 28 cm 17 kg Lisätiedot: Ideal Point Oy, puh. basistilegenda Jamie Jamersonin uskomattoman elastisen bassottelun muodossa. EL 34 ja 5670 eivät ole kovin harvinaisia tai edes hinnakkaita röörejä. Musiikki soi hieman latteasti ja ahtaasti. S ILLÄ K O R VAL L A: YA RL A N D F V- 34A JA F V- 34B Yarland FV-34A Hinta: Toimintaperiaate: Putket: Mitat (l x k x s): Paino: 540 Single end 2 x 5670/6N3, 2 x EL34. Eikä kyseessä ole suinkaan tehovaje. 050-530 8486, www.idealpoint.fi ,www. yarland.com mutta tulipa audiomuistiin tukeutuen todettua, että puoli-ilmaistakaan lounasta ei ole. Itse asiassa, tykästyin kovasti tapaan, jolla FV-34B pudotteli pauketta pömpeleihin pidäkkeettä. Näissä kuvioissa single endimpi Yarland putosi kyydistä jo alkutahdeissa, siinä missä vuorovaihekiinalai- Kummankin Yarlandin kanssa toimitetaan alumiininen kaukosäädin, jolla justeerata äänenvoimakkuutta etätyönä. nen jyskytti menemään kuin prät-kä ikään. Toisaalta: jos on tarvetta useammalle äänilähteelle, sekä FV-34A että FV-34B taittuvat käden käänteessä päätteen roolin ja hyväksyvät nurkumatta kaverikseen minkä tahansa etuvahvistimen, jonka avulla systeemin laajennus onnistuu itse kunkin tarpeiden ja kukkaron paksuuden määrittelemässä mittakaavassa. Toki tietyt merkit ovat hypetyksen ansiosta nousseet arvoon arvaamattomaan ja tavallisen harrastajan ulottumattomiin, mutta vähemmälläkin panostuksella yltää laatutavaran pariin. FV-34B on pariaan selkeämpi ja ilmavampi, mutta myös karvan verran kirpeämpi. Ohutta yläpilveä oli aistittavissa nyanssien yllä, vaikka toisaalta alimpien kuosi olikin sekä jytky että kelpo kontrollissa. Otetaan esille jotain herkkävireisempää ja annetaan kahden pääteputken voimin vetelevälle versiolle valtit kouraan. Toisaalta, järeämpi Yarland vaikuttaa teholukemiaan tymäkämmältä, eikä sillä ollut mitään ongelmaa ajella kookkaita sähköstaattejakaan, kuten tuli ohimennen todettua sessioiden tuoksinassa. PIENIN PANOKSIN PUTKOSTEN PIIRIIN Yarlandin vahvaimet tarjoavat kumpainenkin aika hyvän vastineen niihin sijoitetulle rahalle. No, ei kiusata A:ta enempää B:lle otollisella materiaalilla. Lisää rytmiä ja bluesia. Soittimen nieluun Chic Corean ja Stefano Bollinin liveakti kahdelle yygelille. On toki muistettava, että ne ovat integroiduiksi ratkaisuiksi melko pelkistettyjä pelejä. Eli vaikka toinen Yarlandeista soikin sinällään varsin hyvin, sen toiston laatu jäi kuitenkin absoluuttisella asteikolla tasolle tyydyttävä. Sitä paitsi: ruokahalun kasvaessa syödessä, kummatkin putkoset mahdollistavat soinnin muokkaamisen mieleiseksi ja todennäköisesti myös paremmaksi putkia päivittämällä. Single end -vahvistimiahan ei ole totuttu kiittelemään soinnin napakkuudesta, ja harvoinpa vuorovaiheisen soundiin on liitetty käsite hunajaisuus. FV-34B valotti Cooderin rouheutta ruudikkaammin ja skarpimmin, vaikka sekään ei avannut tahallisen karua äänikerrontaa täyteen loistoonsa
Optoma ilmoittaa, että HD33:n väripyörä on nopeudeltaan kolminkertainen, mutta tämä johtuu projektorin sisäisestä 120 hertsin virkistystaajuudesta. Optoma HD33:n muutamia mainittavia ominaisuuksia ovat kuusinkertaisella nopeudella pyörivä RGBRGB-väripyörä, 3D-kuva sekä radio- että DLP Link -tekniikalla sekä liikeinterpolointi. Paristojen sijaan laseissa on Micro USB -liitännän kautta ladattavat akut. Kontrastisuhde ja mustan taso ovatkin samaa luokkaa. TES TI : O P TOM A H D3 3 - VI DE OP ROJE KTORI TEKSTI JA MITTAUKSET: MAURI ERONEN KUVAT: MAURI ERONEN JA VALMISTAJA Piristetty perustykki TELEVISIOISSA 3D OMINAISUUDEN SAA KAUPAN PÄÄLLE JO EDULLISISSAKIN MALLEISSA, MUTTA PROJEKTORIPUOLELLA TILANNE ON TOINEN. Valkoisen säätimen käyttö on sormituntumaltakin helppoa, mutta vähemmän käytettyjen pikavalintojen löytäminen on tuskaista etenkin pimeässä. Liiketoistoa sulavoittava interpolointi kytkettiin pois päältä, ja terävyyssäätöä pudotettiin yhdellä pykälällä 11:een. Ainoa dynaaminen kuvatila tarkkailee videomateriaalia ja säätää sen mukaan lampun tehoa. Kirkkaussäätöön ei pimennetyssä huoneessa tarvinnut koskea. "Pure Detail" -terävöitystä taas kohotettiin arvoon "2". Nykyisin Optoma on hajaantunut yrityskauppojen myötä ympäri maailmaa, ja sillä on pääkonttoreita useilla mantereilla. Loivahko kulma kannattaa ottaa huomioon, jos huonekorkeus on suuri. OPTOMA LAITTAA PAKKAA SEKAISIN 3D TYKILLÄ, JONKA HINTA ON PUOLET KILPAILIJOITA HALVEMPI. K iinassa vuonna 2002 perustettu Optoma on tuonut jo useampana vuotena markkinoille omassa sarjassaan erittäin edullisia projektoreita. Kaksi vuotta sitten esitelty HD20 (Hi maailma 8/2009) oli yksi ensimmäisistä noin tuhannen euron Full HD -tykeistä, ja nyt yhtiö pamauttaa myyntiin ainakin toistaiseksi halvimman 3D-projektorin. Myös mikropeilien nopeuden huhuillaan parantuneen, minkä pitäisi vähentää tummien sävyjen kohinaa (dithering). Värinhallintaa ei ole, mutta harmaasävyjen toistoon pääsee käsiksi tummaan ja kirkkaaseen päähän vaikuttavilla bias- ja gain-säädöillä. Pelkkien lisälasien hinta on 119 euroa. 3D-toistoa varten täytyy kuitenkin hankkia vielä erikseen 149 euron hintainen lasit+lähetin-paketti. Sateenkaarien ei siis pitäisi olla ongelma. Muilla valmistajilla 3D-toisto on nyt saatavilla olevista tuotteista vain malleissa, joiden hinnat alkavat noin kolmesta tonnista. Näppäinten yläpuolella sijaitsevat tekstimuotoiset selitteet jäävät melko pimeiksi. VGA-liitäntään istuva SCART-adapteri on lisävaruste. Kirkkaus ja kontrasti asetettiin siten, että kuvan kaikki sävyt mustasta valkoiseen erottuivat toisistaan. Kuuden sadan euron lisähinnalla saa 3D:n lisäksi hiljaisemman käyntiäänen, pisaran enemmän valotehoa ja nopeamman väripyörän ansiosta vähemmän sateenkaaria. Optoman kontrastia täytyi pudottaa +5:stä 19:ään, jotta harmaasävyjä sisältävä väriliuku piirtyi tasaisesti eikä mikään värikanava leikannut kirkkaassa päässä. Pystypoikkeama on 9 prosenttia kuvan leveydestä, eli kaksi metriä leveällä kuvalla kattoon asennetun projektorin heijastaman kuvan yläreuna on 18 cm projektorin alapuolella. Taustavalaistus on kirkkaan sininen, ja painikkeisiin painetut merkinnät kryptisiä. Kaukosäädintä ei kannata hukata, sillä itse projektorissa ei ole ainuttakaan käyttönäppäintä virtapainiketta lukuun ottamatta. Kyseisillä asetuksilla kuvassa ei näkynyt terävöitysartifakteja, ja yhden ja kahden pikselin levyisiä 82 HIFIMAAILMA 9/2011. HD33 ei ole suora päivitys HD20-malliin, joka säilyy edelleen myynnissä. Muuten kangasta joutuu katsomaan jyrkästi yläviistoon. MITTAUSTULOKSET HD33:ssa käytetään samaa DarkChip2-DLPpiiriä kuin HD20:ssä. Objektiivin zoomin säätöalue on vain 1,2-kertainen, joten kattotelineen paikka kannattaa takistaa pariin kertaan ennen porausta. Kaukosäätimen komennot eivät mene täysin kakistelematta perille, varsinkaan kankaan suuntaan osoiteltuna. Heittoetäisyys on 1,51,8 kertaa kuvan leveys. Nopeus on kuitenkin sama kuin kuusinkertaisella nopeudella pyörivällä 60 hertsin projektorilla. HDMI-tuloja on kaksi kappaletta, joiden lisäksi kuvan voi tuoda komponenttina, komposiittina tai tietokoneen VGA-liittimestä analogisena. Ennen mittauksia projektorin perusasetukset laitettiin kohdalleen testilevyn avulla. Kuvatilaksi valittiin "Cinema", ja ensimmäisenä kuvaa turhaan zoomaava "Edge Mask" asetettiin nollaan, jotta kuva piirtyi yksi yhteen 1080p-lähteen kanssa. Puuttuvaa s-videota kukaan tuskin jää kaipaamaan. Kuten budjettiluokalle tavallista, myös Optomasta puuttuvia ominaisuuksia ovat valotehoa säätelevä iiris, asennusta helpottava linssinsiirto sekä motorisoitu optiikka
Havaittuun kuvanlaatuun eniten vaikuttavat tekijät ovat kontrastisuhde ja värikylläisyys. Syvyys ilmenee CIE-kartastolla värikolmion laajuutena eli värien etäisyytenä valkoisesta. Suoraan projektorilta Optoman sininen on 83/86 (normaali/kirkas lamppu) prosenttia liian kirkas. Lampun kirkkaalla asetuksella valoa saadaan 910 lumenin edestä. Todellisuudessa Optoman ilmoittamasta 1 800 lumenista jäädään siis kauas. ANSI-kontrastiin vaikuttaa vahvasti huone, jossa projektorin kuvaa katsellaan. Lasit ovat sävyltään vihertävät, eikä 3D-tilaa ole tehtaalla säädetty 2D-kuvan tapaan harmaasävyiltään tarkaksi. linjoja käyttävien resoluutiotestikuvien värittymät katosivat täysin. ANSIkontrasti (370:1) toisaalta on erittäin hyvä, joten kun kuvassa on yhtä aikaa kirkkaita ja mustia kohtia, näyttää musta hyvin tummalta. Kankaalta harmaasävyt ovat sinertävät Delta E -arvojen ollessa vastaavasti 14,1 ja 10,0. Kirkkaudeksi kankaalta mitattiin kalibroinnin jälkeen 43 cd/m2 (12,5 ftL) lampun normaalitilassa. Jos Optoma on asennettu minimietäisyydelle, mattakangasta (gain=1,0) käytettäessä mitattu 500 lumenin valoteho riittää SMPTE:n suosituksen rajoissa 245 cm leveälle kuvalle. Lampun kirkkaassa tilassa sävy muuttuu punertavammaksi, mutta tasapaino paranee: Delta E on 6,8. Värien syvyyden (saturation) ja sävyn (hue) lisäksi niiden tarkkuuteen vaikuttaa luminanssi eli kirkkaus. Oheiset mittauskuvat ovat kuitenkin suoraan projektorilta, kuten Hi maailman aikaisemmissa projektoritesteissä. Kangas edustaa sellaista järkevää hintaluokkaa, johon myös Optoman ostaja todennäköisesti päätyy. Gamma on tarkin "Standard"-esiasetuksella, 2,16. Kankaan kautta virhe on samaa luokkaa. SI-järjestelmään muunnettuna lukema on noin 47 kandelaa neliömetrille (cd/m2). Kirkkauden menettämisen lisäksi kuva muuttuu sinivihreäksi. Kankaan kautta värien virhe on selvästi pienempi, 13,4/13,8. Mittaukset tehtiin i1 Pro -spektrofotometrillä sekä suoraan projektorilta että kankaan kautta. Yksikään väri ei pääse tyydyttävän rajana pidetyn kymmenen alle. Oletusasetuksilla lasien läpi katsottuna valkoisessa on liikaa vihreätä ja liian vähän punaista. helpommin aistittavissa kuin CIE-kartaston x/yakselilla näkyvä syvyys- tai sävyvirhe. Koska kankaiden väritoistossa on pieniä eroja, on epätodennäköistä, että loppukäyttäjän näkemä kuva on identtinen julkaistujen mittausten kanssa, tehtiinpä mittaus kummalla tavalla tahansa. Delta E -arvo on kirkkausvälillä 20100 % keskimäärin 8,9. 3D-tilassa Optoma kytkee lampun oletuksena kirkkaaseen tilaan. Eniten pielessä ovat sininen ja punainen. Värinhallintajärjestelmän puutteen vuoksi väritoistoon ei voi vaikuttaa. Optoman gain- ja bias-säädöt toimivat loogisesti, ja niiden pykälöinti on riittävän hienojakoinen. Zoomin teleasennossa projektorin sijaitessa mahdollisimman kaukana valoteho putoaa noin 9 prosenttia. "Cinema"-tilassa vakiona käytössä oleva "Film" tuottaa liian kirkkaat keskisävyt gamman ollessa 1,9. Optoman valoteho putoaa merkittävästi kontrastisäädön jälkeen. Kalibrointi täytyy siis tehdä erikseen 2D- ja 3D-tiloille. makuasia, mutta mahdollisimman tarkaksi säädetyn Optoman kanssa ei ainakaan 3Dtilassa kannata käyttää paljoa yli kaksi metriä leveätä kangasta. Keskimäärin luminanssivirhe on 20/19 prosenttia. Aktiiviset suljinlasit lohkaisevat kirkkaudesta valtaosan pois, mutta kuvan tummenemisesta on toisaalta se etu, että mustan taso paranee selvästi. Harmaasävyjen kalibrointi pudottaa kirkkautta noin 16 prosenttia. Parhaan kuvanlaadun saamiseksi kontrastia täytyy kuitenkin pudottaa reilusti, ja säädön jälkeen valoteho on enää 500/620 lumenia. Virhe on silti selvästi nähtävissä ilman mittalaitteita, varsinkin jos vertailukohtana on tarkka näyttölaite. Blu-ray-levyillä käytetty Rec 709 -standardi määrittelee värien kirkkauden suhteessa valkoiseen. Kirkkaus ei aivan yllä SMPTE:n suositukseen, mutta lampun kirkkaassa tilassa mustan taso ja käyntiääni nousevat turhan korkeaksi. Kaikkien värien kirkkauteen voi vaikuttaa projektorin color-säädöllä, mutta koska virhe on kankaan kautta osassa positiivinen ja osassa negatiivinen, ei ongelmaa voi ratkaista. Väritoistossa on huomattavaa heittoa Delta E:n ollessa suoraan projektorilta keskimäärin 18,8/23,0. Värien virheille ei värinhallinnan puutteen takia voi tehdä mitään. Projektorilta mitattu harmaasävytoisto on tyydyttävä. Kontrastisuhde tarkoittaa valkoisen ja mustan välistä eroa. Tarvittava kirkkaus on tietenkin 3D-lasien vaikutus kuvan valkotasapainoon. Sävyä kuvaa mitatun värin kulma valkoisesta. HD33:n Yhdysvalloissa myytävä musta HD3300-versio sisältää kattavammat ISF-kalibrointimahdollisuudet. KUVANLAATU KÄYTÄNNÖSSÄ Varsinainen testikatselu suoritettiin vasta kankaan kautta tehdyn harmaasävytoiston kalibroinnin jälkeen. "Cinema"esiasetus tuottaa sellaisenaan 760 lumenin valotehon. Käytännössä kontrastiin enemmän vaikuttava tekijä on mustan taso, jos kuvan valkoinen on säädetty miellyttävälle tasolle. Kankaana toimi Optoman maahantuojan edustama mattavalkoinen Grandview Flat. Paljon valkoisia pintoja sisältävässä tilassa kankaan HIFIMAAILMA 9/2011 83. Punainen, vihreä ja keltainen ovat tasoltaan kohdallaan. On kiistanalaista, tuleeko projektorien mittaukset tehdä suoraan projektorilta vai valkokankaalta. Harmaatasapaino on kuitenkin hyvin lineaarinen koko toistoalueella, joten ongelma ei ole vakava. HD33 täytyy kalibroida erikseen sekä 2D- että 3D-kuvalle. 3D-kuvalla kirkkaiden sävyjen tarkkuudesta kannattaa tinkiä, sillä kuva on muuten liian tumma. Lampun kirkkaassa tilassa kankaan leveys voi olla noin 273 cm. Kankaan kautta kalibroinnin jälkeen harmaasävyjen Delta E on enää vain 1,2, mitä voi pitää erinomaisena. Esimerkiksi punaisen testikuvan tulee olla 21,3 prosenttia valkoisen mitatusta kirkkaudesta. Optomasta kalibroituna mitattu 810:1 on/ o -kontrastisuhde jättää jonkin verran toivomisen varaa mustan tason suhteen, kun kuvasisältö on kokonaisuudessaan tumma. Kirkkausvirhe on ihmissilmälle Riittääkö valo? Amerikkalainen videoalan järjestö SMPTE suosittelee kuvan kirkkaudeksi pimennetyssä teatterissa 14 footLambertia
Valmistaja ilmoittaa yhteyden kantamaksi noin kymmenen metriä. Liiketoisto 1080p24-lähteellä on 2Dtilassa sulavaa. / artikkelit.php 84 HIFIMAAILMA 9/2011. Vasemman ala- ja oikean ylänurkan tarkennus testikoneella täydelliseksi ei ollut mahdollista, mutta ero oli niin pieni, että katselupaikalle (1,5x kuvan leveys) optiikan vippausta ei huomannut. Elokuvaan keskittyessä niihin törmäsi vain harvoin. Lisäksi sininen ja punainen poikkeavat valkoisella kuvalla vihreästä yhtä paljon, joten kuvassa ei ole häiritsevää magentaa, syaania tai kellertävää sävyä. Rauhallisimmassa asennossa PureMotion-liikeinterpolointi on animaatioelokuvilla käyttökelpoinen 2D-tilassakin, eikä kuva muutu liian saippuasarjamaiseksi. LCD-paneelilla toteutettujen aktiivisten 3D-lasien kuvavuodon (crosstalk) määrä väärälle silmälle riippuu katselukulmasta. Lue artikkeli nettisivuiltamme www.hi maailma. 3D-tilassa kuva esitetään tavalliseen tapaan 60 hertsillä hieman tökkien, mutta interpoloinnilla liike pehmenee. Elokuvilla ongelma ei ole suuren suuri, ja erityisesti 3D-tilassa kirkkaiden sävyjen tarkkuudesta kannattanee hieman tinkiä valotehon nimessä. AKTIIVINEN 3D Maahantuoja toimitti projektorin mukana lisävarusteena saatavat 3D-lasit. Kuva on lähes koko alaltaan terävä. Ihanteellisessa tilanteessa kuva olisi täysin musta. Radiotaajuuksilla toimivat aktiivilasit eivät tarvitse näköyhteyttä lähettimeen, joten yhteys ei katkea vahingossa päätä käännellessä. Kuva vain on värilämpötilaltaan korkeampi kuin kalibroituna. Pohjamusta on sävyltään vihertävän sininen, mutta kuva-alan eri kohdissa melko tasainen. Optoma HD33 toimii myös DLP Link -lasien kanssa, jos sellaisia sattuu omistamaan jo valmiiksi. Kontrastisäädön pudottaminen korjaa ongelman, mutta samalla valoteho putoaa kolmanneksen 760 lumenista 500 lumeniin. Kuvat on otettu kankaan leveyden etäisyydellä kankaasta ilmiön korostamiseksi. Testiyksilön oikeassa yläkulmassa mustassa oli hitunen magentaa. Valkoisen tasaisuudessa on pientä heittoa vihreän tai magentan ollessa enemmän pinnassa eri kohdissa kuvaa. Yksi mahdollinen kompromissi Optoman kontrastin parantamiseksi on harmaa kangas tai suodin linssin edessä sekä kontrastisäädön jättäminen "Cinema"-tilassa oletusasentoonsa. Väriavaruudelle ei ole eri valintoja. Myös kohtisuoraan otetussa kuvassa näkyy, että 3D-kuvan alareunassa vuoto on suurempi jyrkemmän kulman takia. Väritoisto kokonaisuudessaan on loistokasta menemättä kuitenkaan häiritsevän ylisaturoituneeksi. TES TI : O P TOM A H D3 3 - VI DE OP ROJE KTORI tummien kohtien taso nousee heijastumien takia, ja kontrasti heikkenee. Vaikka harmaasävyjä ei kalibroisikaan, tottuu pieneen sinertävyyteen nopeasti, koska virhe on samansuuruinen tummilla ja kirkkailla sävyillä. Vaikka punainen ja sininen kanava leikkautuvatkin, eivät kirkkaiden sävyjen värivirheet elokuvamateriaalilla ole kovin häiritseviä. Kaikkiaan kuva on terävä vailla havaittavaa pikselirakennetta. Lisäksi valkotasapaino ja väritoisto kärsivät jos heijastavat pinnat ovat värillisiä. Mitä kauempaa kuvaa katsoo, sitä tasaisempi kuva on. Vakioasetuksella harmaa liuku porrastuu ja palaa puhki valkoisesta päästä. RF- ja DLP Link -laseja ei kuitenkaan pysty käyttämään samanaikaisesti. Kuinka teen television tai projektorin perusasetukset. Suoraan projektorilta mitatusta värien epätarkkuudesta huolimatta kuvan sävyt eivät ilman suoraa referenssiä ole kankaalta katsottuna räikeästi pielessä. Järjestelyllä on/o -kontrastisuhde paranee arvoon 1400:1. Keskellä kuva kohtisuoraan laseja kohti, ylhäällä alaviistosta ja alhaalla yläviistosta. DLP-tekniikalle ominaiset sateenkaaret (valkoisen hajoaminen pääväreihin) ilmaantuivat vain silloin, kun tummalla taustalla oli valkeita elementtejä
3D-lasit haukkaavat suuren määrän valoa (jopa 80 prosenttia) ja sävyttävät kuvan sinivihreäksi. Kirkkaassa tilassa harmaasävyt ja värien luminanssit ovat hieman tarkemmat, mutta saturaatio sekä sävytoisto heikkenee ja samalla projektorin käyntiääni nousee huomattavasti ja mustan taso heikkenee. Läheltä yläviistoon katsottaessa kuvan alareunaan piirtyy selvästi materiaalia, joka on tarkoitettu toiselle silmälle. Tulokset saattavat muuttua kalibroinnin jälkeen. (09) 681 37951, www.optomaeurope.com MITTAUSTULOKSET Mittaukset on suoritettu luonnollisinta kuvaa tarjoavaa esiasetusta käyttäen kirkkaus- ja kontrastisäätöjen tarkistuksen jälkeen. Väärälle silmälle vuotavan kuvan määrä kasvaa silmän ja lasien välisen kulman kasvaessa. Projektorissa kattavien säätöjen tärkeys korostuu, sillä katseluympäristöt ovat huonetta ja kangasta myöten erilaisia. Värilämpötila on korkea mutta erittäin lineaarinen eikä siten oikeastaan häiritse. Syvyysefektin toimivuus riippuu tietysti elokuvasta, mutta TRON: Legacy toistuu uskottavasti liioittelematta. Tämä johtuu laseissa käytetystä LCDpaneelista, jonka toisto on herkkä erityisesti pystysuuntaiselle katselukulmalle aivan kuten TN-paneeliin perustuvissa LCD-näytöissä. Vasemman ja oikean silmän kuvavuoto (crosstalk) on kohtuullista, kunhan kuvaa ei katso liian läheltä eikä kangasta ole asennettu korkealle. Toisaalta edullisemmin suureen 3D-kuvaan ei pääse käsiksi, joten Optomalla on toistaiseksi vahva myyntivaltti käsissään. Sininen on aavistuksen turkoosiin vivahtava. 2D-kuva on käytännössä ennallaan, joten yli 700 euron hintaero on vaikea niellä. + Hyvä käyttöliittymä + Hiljainen lampun himmeässä tilassa + Sateenkaarien vähäisyys Ei värinhallintaa Värien epätarkkuus Kontrasti kalibroituna *1 Yksi tulo jaettu VGA-liitännän kanssa *2 VGA-tulo ymmärtää RGBS-signaalin *3 Projektorin etäisyys kankaaseen suhteessa kuvan leveyteen zoomin ääriasennoissa *4 Kuvan pystysiirtymä suhteessa kuvan leveyteen Väriavaruus CIE-kartastossa. Optoman 3D-tilan harmaasävytoistoa ei ole tehtaalla säädetty lasien sävymuunnos silmällä pitäen. Liikeinterpolointi hukkaa aavistuksen pienimpiä detaljeja, mutta on käyttäjästä kiinni, katsooko mieluummin 60 hertsin pientä nykimistä. Värien luminanssi on punaista ja keltaista lukuun ottamatta liian suuri. Lasit pitävät pientä surinaa, jonka kuulee elokuvan hiljaisissa kohdissa. Optoman harmaasävytoisto on kuitenkin melko luonnollinen, ja sen saa korjattua tarkaksi. Parhaimmillaan kuvavuoto on olematonta, mutta Värivirhe Rec 709 -referenssiin nähden. Vihreä ja punainen ovat syvempiä kuin Rec 709 -referenssi määrittelee (sisempi kolmio). Kulma vaikuttaa myös väritoistoon. Pieni virhe on helppo korjata projektorin gain- ja bias-asetuksilla. Pistetaulukko Kuva (60 %) Ominaisuudet (20 %) Käyttö (20 %) Yhteensä (100 %) Optoma 8 8 7 7,8 Gammakäyrä seuraa melko tarkasti 2,2-referenssiä, kunhan "Film"-esiasetuksen sijaan valitsee "Standard"-tilan. YHTEENVETO Optoma HD33 eroaa suositusta HD20mallista 3D-kuvalla, vähäisemmillä sateenkaarilla ja hiljaisemmalla käyntiäänellä. Värinhallintaa ei ole. Aktiivisiksi lasit ovat melko kevyet. Ne ovat rakenteeltaan väljät, ja lasiosan koko on suuri, joten silmälasit mahtuvat niiden sisään varsin helposti. 3D-kuva on varsin helppo silmille. Kalibrointimahdollisuuksien vähäisyys kostautuu, sillä väritoisto on vakiona jonkin verran poskellaan. Vaikka kuva ei millään mittarilla referenssitasoa olekaan, tarjoaa Optoma kolmiulotteisena aivan erilaisia elämyksiä kuin tavallinen televisio. Värinhallintaa ei ole, ja color-säätö vaikuttaa kaikkiin väreihin yhtä lailla, joten kompromisseja on tehtävä. Punainen, keltainen ja vihreä viiva osoittavat tyydyttävän, hyvän, ja kiitettävän väritoiston rajat. tämä edellyttää pitkää katseluetäisyyttä ja jopa lievää lasien suuntausta alaspäin. Valoteho on mitattu zoomin maksimiasennossa siten, että projektori on mahdollisimman lähellä kangasta. Ominaisuudet Malli Hinta Tekniikka Paneelit Tarkkuus 3D Mitat (lxkxs) Paino Takuu Kuvatulot HDMI VGA Komponentti SCART/RGBS S-video Komposiitti Optiikka Zoom Heittoetäisyys *3 Pystysiirtymä *4 Motorisoitu Linssinsiirto (P/V) Lamppu Tyyppi Ilmoitettu elinikä (normal/eko) Varalampun hinta Lampputakuu Vaihto katossa Asetukset ja kalibrointi Harmaasävyt Värinhallinta Gamma Iiriksen käsisäätö Dynaaminen iiris Muuta Anamorfisen linssin tuki Liikeinterpolointi Ohjausportti Triggeri (12 V) 3D-sync-lähtö (5 V) 3D-lasit lähettimellä 3D-lasit iman Optoma HD33 1 590 DLP 0,65" 1920x1080 · 38x12,2x31,3 cm 4,5 kg 3v 2 1 2 *1 1 *2 1 1,2x 1,51,8x 0,09x UHP 280 W 3 000/4 000 h 290 6 kk/1 000 h · gain+bias säädettävät esivalinnat · · RS-232 · · 149 119 Mittaukset Käytetty kuvatila Värilämpötilan esiasetus Gamman esiasetus On/off-kontrasti ANSI-kontrasti Valoteho, lumenia (std/bright) Valoteho kalibroituna Harmaasävyjen DeltaE (keskiarvo) Värien DeltaE (keskiarvo) Värien luminanssien virhe (keskiarvo) HQV HD (/100p) Liikeresoluutio (viivaa) Toimiva 1080p24 Optoma Cinema Warm Standard 960:1 440:1 500/620 420/540 3,2 13,4 3,9 % 37 600 x Optoma HD33 Hinta: Mitat (lxkxs): Massa: Lisätietoja: 1 590 euroa 38x12,2x31,3 cm 4,5 kg www.highendstudio.fi, puh. Mainostettuihin valoteholukemiin ei päästä, ja 3D-kuvalla on pakko tyytyä kompromisseihin toiston tarkkuuden ja valotehon välillä. Kauemmaksi sijoitetun projektorin valoteho on noin 10 % alhaisempi. Harmaasävyjen tasapaino "Cinema"-esiasetuksella. Toisto on epätarkka, mikä johtuu osittain sekä liian suuresta saturaatiosta että värien luminanssista. Lopullinen harmaasävytoisto kannattaa mitata ja säätää kankaan kautta. HIFIMAAILMA 9/2011 85. Optoman mittaukset on tehty suoraan projektorista lampun himmeämmällä asetuksella
Audio Note AX-2 Signature -jalustakaiutin, vaahtera, ikä 2v., herkkyys 90 db, 6 ohm, maksanut uutena yli 1000! Olleet monitorikäytössä (300Bpääteputkilla - n. 3D-tyyppinen äänimaisema, musikaalisen eläväinen ja kaunis sointi (ei sävyttynyt). putkipari, HUOM! Mahdollisuus ostaa mitattuja/ matsattuja NOS-putkipareja mm. Hinta 200 . Helsinki. Helsinki. Yritimme todellakin löytää jotain valittamista, mutta se on vaikeaa sen vuoksi emme pysty antamaan kaiuttimelle todistukseen kuin täydet pisteet. Puh. AudioNote DAC2 Signature (putkiDAC). 3 500 , nyt 1 900 . Digital Life -lehti antoi M-65 EX:lle arvosanan 10, kun he testasivat: "On helppo tehdä yhteenveto Dynavoicen Challenger M-65 EX:n tärkeimmistä ominaisuuksista: Yksikään toinen tämän hintaluokan kaiutin ei pysty tuottamaan niin paljon harmoniaa kuin M-65 EX. 0405003770, ahopelto@muu. Hinta 950 . 044 907 2399, janne.suominen@turku. Delta 30 kaiuttimet (tammi); muuten virheettömät mutta toisen bassoelementissä reikä. Transparent Ultra Mm 2m rca. Sisältää: ekvalisaattorin, mikrofonin, kaukosäätimen ja kaapelit. In nity Delta 30 + In nity Reference 200 mk II -kaiuttimet. Mikkeli. Kaiuttimet voi sijoittaa myös lähelle nurkkia. Transparent Powerlink Super 2,0 metriä. Littoinen. Reference 200 mk II (tammi); virheettömät. Vähän käytetty, kunto kuin uusi! Oh. ESITTELYSSÄ UUSI O6HD, HIFIEXPO OSASTO K217 1190,- mustat 2990,- viilut 3490,- www.seiren. WWW.OLIVE.US 86 HIFIMAAILMA 9/2011. HIFI MA R K K I NAT Myydään Velodyne DD-15 -subwoofer vaativalle harrastelijalle. . Tutustu uusiin nettisivuihimme www.soundworksmusica.fi Dynavoice Challenger M-65 EX Suositushinta 515,pari Värit: musta ja tammi. 1450 . pmellaaho@gmail.com NÄIN ILMOITAT HIFIMARKKINOILLA: Julkaisemme Hi markkinat-palstalla ilmaiseksi yksityishenkilöiden äänen- ja kuvantoistolaitteiden myynti- ja ostoilmoituksia. 0405003770, ahopelto@muu. puh. Laatuluokan jykevä verkkojohto, kunnoltaan erittäin siisti,hinta:175 euroa (uusi maksaa 520 euroa). Haukipudas. Turku. Hinta 650 . Puh. 0405828757, juha-matti.laine@pp.inet. Helsinki. Puh. 0505971182, veijo.piispa@pp1.inet. Telefunken (diamond), Philips, Tesla Goldpin. Hinta 500 . Voit jättää ilmoituksen internet-sivujemme lomakkeella tai sähköpostitse osoitteeseen aineistot@hi maailma. Koekuuntelukin onnistuu, kysele tarkemmin. Hinta ollut uutena yli 3500 . ECC88putkilla, musta, mukaan lähes käyttämätön alkup. 8 Watts). Puh. 0445071361 B&W 801 -studiomonitorit. Erittäin hyväkuntoiset eli uutta vastaavat. Varma hankinta!" Uusi, laaja kaiutinmallisto on saapunut valikoimaamme! Meiltä myös tv:n seinätelineet, tv-pöydät, av-kalusteet ja valkokankaat! Tutustu kuvastoomme: www.hangontuonti.com Maahantuonti ja tukkumyynti: OLIVE O3HD SOI UPEASTI. Nouto tai sovittaessa toimitus lähialueelle. Voi tulla kuuntelemaan. Puh
Rega DAC, svh. WITHOUT COMPARE. EXPERIENCE THE STEINWAY & SONS MODEL D MUSIC SYSTEM IN ROOM 210 From the unprecedented collaboration of Steinway & Sons and audio legend Peter Lyngdorf comes a revolutionary achievement in sound. 699 euroa Rautatienkatu 22, 33100 Tampere +35840 760 1247 info@soundfactor.fi WITHOUT COMPROMISE. Introducing the Steinway & Sons Model D Music System, perfection that first began as a dream. Architecturally stunning, acoustically precise, no effort was spared to create a sound system so extraordinary that the very act of listening is redefined. TUR-PEX PHONE: +358 (0) 400 360 630 WWW.TUR-PEX.COM STEINWAYLYNGDORF.COM Tur-Pex ad - Model D.indd 1 10/12/2011 4:05:06 PM VSX-921 AV-viritinvahvistin Sh. Katso tarkemmat tiedot verkkokaupastamme: www.hifikulma.fi FORSSA: Kartanonkatu 18 · 30100 FORSSA 03-4355 150 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 SALO: Turuntie 26 · 24240 SALO 02-733 8888 · Avoinna Ma-Pe 1017.30, La 1014 HIFIMAAILMA 9/2011 499,- · 7.1 vahvistin (7x150W) · 4 x HDMI 1.4 (ARC) · 2 x USB-liitäntä · Ethernet ja internet radio · Hyvät kuvaruutuvalikot 87
· Yhteensä 170 paikkaa takuuna marraskuun pääturnauksiin · Pääturnauksen takuupalkintopotti on 50 000 euroa · SM-turnausten takuupalkintopoteissa on yhteensä 135 000 euroa Tarkemmat turnaustiedot osoitteessa www.nettipokerinsm.fi IKÄRAJA 18 VUOTTA. PALVELU VAATII REKISTERÖITYMISEN.. · SM-pääturnaukset pelataan 4.13.11. RAY Nettipokerin SM-titteleistä kamppaillaan seuraavasti: · Satelliitit ja lämmittelyturnaukset pelataan päivittäin 17.10.-13.11
TU L O S S A S EU RAAVASS A NU MER OSS A HIFImaailma NUMERO 10/2011 ILMESTYY 2.12 Triangle Antal EX Viimeistelty lattiakaiutin Ranskasta. Kompaktit mutta suorituskykyiset subwooferit 13002000 euroa VERTAILUTESTI Ultrasone Edition 10 2 500 euron huippukuulokkeet KOKEILUSSA Mitä näimme ja kuulimme Hi Expossa MESSURAPORTTI Stello Ai500 -vahvistin CDA500-CD-soitin Tyyliteltyä stereotoistoa. Samsung PS64D8005 64-tuumaisesta plasmasta maailman tarkinta väritoistoa? Tilaa Hi maailma helposti netistä: www.hi maailma. 90 HIFIMAAILMA 9/2011