Hiidenkivi 2/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Suomalainen kulttuurilehti 2/2009 4/2008 9 "lapSen paikka on laattialla" hyvä noita paha noita missä on miehen tasa-arvo?
a. Elämänusko ja talkoohenki olivat voimissaan. Sivu 21. 2 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. Sivu 10. VENLA ROSSI 13 maskuliinista lyriikkaa Miesrunous nostaa päätään Suomessa, mutta mitä se on? SATU HEIKKINEN 16 kaikki on hyvin Muusikko-kirjailija Jarkko Martikaisen teesit Ihmiset muistelevat sodan jälkeistä rintamamiestalojen rankkaa rakentamisaikaa jopa kaihoisasti. Saarimaa aleksis kiven tutkijana SINIKKA SIPOLA Antero Aaltonen 34 lähiurbaanit naapurit kotiseudun asialla Tervetuloa kotiseututyöhön VILJA-TUULIA HUOTARINEN 36 priskan perintö Olli Lehtovuori Maahanmuutto on valikoitunutta. 2/2009 3 pääkirjoitus: ei yliopisto ole kilparata! Hänet halusin tavata: EILA PATJAS 18 "lapsen paikka on laattialla" 4 riitta hyvärinen tapasi pasi malmin SANNA HEIKKILÄ TUULA STENBERG 21 rintamamiestalo oli vastaus asumisen unelmaan 6 "Tuntui että nuoret sedät oikein rakastivat lapsia" Marginaalinen isyys kulttuurisen kerronnan traditiona TERHI UTRIAINEN NIILO IHAMÄKI 25 rintamalehdet lujittivat asevelihenkeä ILPO LAGERSTEDT 9 kolumni: kiitos neela! TUOMAS MARTIKAINEN 28 art huhta, villin lännen sarjakuvan veteraani alahärmästä MINNA MAIJALA 10 maahanmuutto, sukupuoli ja arvot 31 e. Naisia tulee harvemmista maista kuin miehiä, mutta heitä muuttaa kuitenkin yhtä paljon. Tieto siitä, mistä tavaraa saisi, kulki tutulta tutulle ja huhupuheena. Tulijoiden sukupuolijakauma kertoo sekä maahanmuuton syistä että lähtömaiden kulttuurista ja sukupuolijärjestelmästä. Kun materiaaleista oli pulaa, kaikki keinot olivat tarpeen ja myös käytössä
tämä käsitys puolestaan syntyy oppilaan saamista roolimalleista, palautteesta ja kannustuksesta. tieteen kehittymiselle on muutenkin hyväksi, että tiedeyhteisöissä on tilaa erilaisille aiheille, erilaisille menetelmille ja erilaisille teorioille. vaikka suomalaisten tulokset ovat kaikkiaan hyviä, tyttöjen taso on selvästi parempi kuin poikien. Jos nuortenkirjallisuudelle kaivataan lisää arvostusta, kysymys kielestä on nostettava esille. He siis osaavat yhtä paljon ja yhtä hyvin. Yliopistoissa on naisaloja (humanistiset alat), miesaloja (tekniikka) ja tasa-aloja (lääketiede, ympäristö- ja biotieteet). 1950-luvulla Merja Otavan romaanit uudistivat nuortenkirjallisuutta. ja muuten: ei yliopistoissa tarvitse niin kamalasti kilpailla, ymmärrys ja sivistys ovat parempia tavoitteita kuin kärkisijat. tärkeimpiä keinoja tasa-arvon edistämiseen on tutkimuksen monipuolisuus ja moniarvoisuus. tästä poika päättelee, että hän on matemaattisesti lahjakas ja valitsee lukiossa pitkän matematiikan. Paremman selityksen antaa "matikkaminä", käsitys siitä, millainen oppija olen, mihin minusta on. uudet tohtorintutkinnot jakautuvat tasan sukupuolten kesken. Pääkirjoitus 30.3.2009 ei yliopisto ole kilparata! k Nuortenkirjojen lattea kieli saa epäilemään, onko tekijöillä lainkaan taiteellista kunnianhimoa. Kuvaaja: Hannu Jukola un tyttö- ja poikaoppilas saavat käteensä peruskoulun päästötodistuksen, heillä on sama numero matematiikassa. Lukion valinnoilla puolestaan on selvä yhteys ammatinvalintoihin ja siihen, mitä näemme maailman kahtiajaosta. tuloksia ei siis pidä mitata liian ahneilla ja mekaanisilla mittareilla. Mutta hyviäkin kirjoja tehdään, toteaa kirjailija Vilja-Tuulia Huotarinen. on siis lupa odottaa, että tulevaisuudessa ylimpiin virkoihin on sekä miesettä naishakijoita. tosin on laskeskeltu, että ilman erityistoimia professuurien tasajakoon naisten ja miesten välillä päästään 400 vuodessa. tyttö epäilee matematiikan taitojaan ja valitsee lyhyen kurssin. Sivu 36. HILKKA yLöNEN 39 kuka pelkää noitia? Saduissa lapsi voi pelätä turvallisesti. 42 nimistöntutkija: paras nimi lapselle 43 ajan sana: Feissarin kanssa kasvokkain 44 arvioita, katsauksia 52 keskustelua 55 tätä tutkitaan kansatieteestä 56 uutisia 60 kalenteri MAIJU LEHMIJOKI-GARDNER 61 kolumni: Jos kerran liz ja Charliekin Kansikuva: Pasi Malmi puolustaa miesten tasa-arvoa. kun tutkijanuran portaita kiivetään, huomataan, että ylimmissä viroissa on edelleen enemmän miehiä kuin naisia. suomalaisella koululla on kyseenalainen kunnia olla Pisa-tutkimusten kärjessä siinäkin, miten suuret erot tyttöjen ja poikien oppimisessa ovat. ero on kuitenkin siinä, että matematiikan numero on pojan paras numero, tytön heikoin. Mitä moninaisemmilla tavoilla tutkimuksen voi organisoida ja tutkimuksen laadusta ja tuloksista voi puhua, sitä helpompi kaikenlaisten ihmisten on löytää paikkansa tiedemaailmasta. Hyvä moniarvoinen yliopisto tukee monen hyvän lisäksi myös tasa-arvoa. PIRJO HIIDENMAA H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 3. oppimisen eroa eivät selitä matikkapää tai biologiset ominaisuudet. Mistähän syystä yhtä lahjakkaista lapsista toiset oppivat uskomaan kykyihinsä. Laajaalaisuus ja moniarvoisuus ovat tässäkin mielessä parempia ohjenuoria yliopistoille kuin tehokas kapea-alainen profiloituminen, jota nyt tarjoillaan kilpailuvaltiksi. tutkimus ja opetus kulkekoot käsi kädessä, ja akateemiselle tutkijalle jääköön tilaa osallistua oman alansa ohella koko yhteiskunnan ja kulttuurin kehitykseen
Golfkeskukseen haettiin naistyöntekijää, sillä pelaajat ovat yleensä miehiä, ja näiden oletettiin haluavan asiakaspalvelua mieluummin naiselta. naulakkovahdiksikin etsittiin naista, koska oletettiin, että naiset tyytyisivät miestä huonompiin työoloihin. Housupakko tai muutaman euron säästö ei ole Malmistakaan iso 4. "taloudellinen rationaalisuus" ohjaa kysymään palkkaamisen yhteydessä naiselta, onko tämä raskaana tai aikooko hankkia lapsia. "eräässä työvoimatoimistossa naiset saivat kesäisin käyttää sortseja, miehet eivät. naiset kokevat eniten syrjintää työelämässä, miesten valitukset jakautuvat eri elämänaloille. "nuorten miesten onnettomuustilastot johtuvat suurelta osin siitä, kun nuoret yrittävät täyttää heihin kohdistuvia odotuksia, ajaa rämäpäisesti ja tehdä rohkeita temppuja. valtuutetulle valitetaan lainsäädännöstä, kuten asevelvollisuudesta, ja huoltajuuskiistoista. Malmi tutki 800 valitusta, jotka oli tehty tasa-arvovaltuutetulle vuosina 19972004. samoin se miehiin kohdistuva vaatimus, että olisi oltava menestyvä ja rikas, on osasyynä miesten itsemurhiin lama-aikana." naisia syrjitään töissä, miehiä kaikkialla julkisuudessa puhutaan paljon naisten kokemasta ikä- ja sukupuolirasismista. suurin osa miesten valituksista tulee kuitenkin rekrytoinnista. "naiset eivät pysty näkemään asioita miesten näkökulmasta, vaikka kuinka selvittäisi. ensinnäkin hän toivoo valtuutetun toimistolle koulutusta. kun käsissä oli 45 sivua, Malmi tajusi, että väitöskirja tästä tulee. syrjintä voidaan jakaa kolmeen ryhmään: syrjivä kohtelu työelämässä on suoraa syrjintää, jossa on uhri ja syrjijä. Hiljan hallintotieteestä väitellyt Pasi Malmi on huolissaan, sillä miehiltä evätään uhrin rooli: tasa-arvopuheissa he saavat olla vain konnia tai pikkuapulaisia. ja niin siitä tulikin, väitöskirja miesten kokemasta syrjinnästä. raha ratkaisee syrjintä johtuu Malmin mukaan joskus rahasta. syrjinnän taustalla ovat myös seksistiset stereotypiat ja ajattelumallit. se kuitenkin paisui artikkeliksi. "valtuutettu on antanut lausunnon, jonka mukaan tasa-arvolain tarkoitus on naisten aseman parantaminen, erityisesti työelämässä. Malmin kanssa keskusteli Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kouluttaja Riitta Hyvärinen. tasa-arvo kuuluu miehellekin! asia, tärkeämpää on nollatoleranssi. siksi hän suhtautuu melko käreästi tasa-arvovaltuutetun toimiston näkemykseen, että kampanjaluonteinen syrjintä on sallittua. Naisia syrjitään, mutta niin syrjitään miehiäkin. joko lievennetään naisiin kohdistuvaa syrjintätulkintaa tai otetaan nollatoleranssi myös miesten kanssa." t avallisista väittelyistä se alkoi. rakenteellinen syrjintä on sitä, että kulttuurinen näkemys rakentaa kuvaa "oikeasta" miehestä ja naisesta. toisaalla taas naisilla oli ilmainen sisäänpääsy torstaisin tanssiravintolaan." isille vahingonkorvauksia Malmin mielestä asioille voisi tehdä jotain. kaikki syrjinnäksi koettu ei välttämättä ole sukupuolisyrjintää, vaan silkkaa työpaikkakiusaamista. "Aivan absurdia, että kampanjan voimalla voi syrjiä!" "ei ole olemassa perusteltua syrjintää. Mutta eipä se miestenkään elo silkkaa auvoa ole. Hänet halusin tavata Tasa-arvon mallimaassa Suomessa ei kaikki ole kunnossa. tasa-arvoasioissa naisilla on hegemoninen asema, ja miehet ahdistuvat: heidät tyrmätään, heitä ei kuunnella mutta heillä ei ole sanoja sille, miksi he ahdistuvat. siinä on unohtunut puolet lain sisällöstä." H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 "tuplahinta romaneille?" onko kinttujen vilvoittelu tasa-arvoa. syy tähän on se, että palkkaamisesta on selvää lainsäädäntöä sekä pykäliä, joihin tarttua. "entä jos samalla lailla sanottaisiin, että romaneille tänään tuplahinta tai että somalit sisään yksi kahden hinnalla?" kärjistää Malmi. tasa-arvokeskustelussa miehet ovat joko konnia tai naisten apureita, vaikka heidän olisi syytä tulla omista itsekkäistä syistään puolustamaan omaa tasaarvoaan." Malmi sisuuntui puusilmäisistä näkemyksistä ja päätti kirjoittaa mielipidekirjoituksen. Puhuttiin tasaarvosta, mutta naiskeskustelijat eivät suostuneet ymmärtämään, kuinka myös miehiä sorretaan. epäsuoraa taas on se, jos kunnassa päätetään säästää ja panna osa-aikaiset työntekijät lomautuslistalle ja osa-aikaisista on 90 prosenttia naisia. näistä noin kolmannes tuli miehiltä. Yksityiset ja julkiset organisaatiot syrjivät laajasti miehiä
Huoltajuusriidan yhteydessä tapahtuneesta sukupuolisyrjinnästä voisi hakea vahingonkorvausta esimerkiksi syrjintää koskevan rikosoikeudenkäynnin yhteydessä. ihmiset tykkäävät perinteisistä rooleista, vaikka niistä aiheutuukin epäsuoria haittoja", Malmi toteaa. naisten syrjintään syyllistyvät monet miehet epähuomiossa omissa hyvä veli -verkostoissaan, mutta myös naisilla on tällaisia verkostoja. vaikka myöhemmin ylempi oikeusistuin toteaisi toisin, on alkuperäistä päätöstä vaikea saada muutettua, sillä siihen mennessä lapsi on asunut äitinsä kanssa pitkän ajan eikä lapsen vakiintuneita olosuhteita haluta muuttaa. jos kokee suomen asevelvollisuuslain sukupuolisyrjinnäksi, voisi ohjeistaa valittamaan euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Malmi työskentelee konsulttina tietotekniikka-alalla ja toimii Suomen miestutkimuksen seuran hallituksessa sekä Miesten tasa-arvo -yhdistyksen varapuheenjohtajana. 5. valtuutetulla ei kuitenkaan näytä olevan motivaatiota auttaa miehiä omilla asiantuntijalausunnoillaan. Malmi on närkästynyt siitä, että tasa-arvovaltuutetun toimisto ei anna miehille hallintomenettelylain edellyttämiä ohjeita huoltajuus- ja asevelvollisuuskiistoissa. "suoranaisen syrjinnän poistaminen onnistuu, jos viranomaiset vain ovat tarkkoina, mutta rakenteelliseen syrjimiseen on hyvin hankala puuttua. isillä pitäisi olla oikeus saada tällaisissa tapauksissa vahingonkorvausta aikaisemmasta syrjivästä päätöksestä, joka tosiasiallisesti ratkaisi huoltajuuskiistan." reilusta kohtelusta voi syyttää. Malmi kertoo esimerkin omasta elämästään: salsatunnilla korostetaan, kuinka naisten tulee keimailla seksikkäästi miesten ympärillä ja miesten taas tulee olla urostelevia machomiehiä. Pitäisikö tiedostavan ihmisen lopettaa iloa tuova harrastus, koska siinä painotetaan stereotypioita? RIITTA HYVÄRINEN Pasi Malmin mukaan miehen rooli muuttuu vasta, kun naisten rooliodotukset miehiä kohtaan muuttuvat ja miehet tiedostavat tapahtuneen muutoksen. "porsaita äidin oomme kaikki..." kuka sitten on syypää syrjintään. "Huoltajuuskiistoissa lapset tuomitaan usein äidille vain siksi, että ääneen sanomattoman selityksen takia äiti on pienen lapsen paras vanhempi. Malmin tuomio on synkkä: miehiä syrjivät miehet ja naiset, naisia syrjivät naiset ja miehet. eikä syrjimisen kitkentä ole yksinkertaista. keitä tästä epäH i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 Pasi Malmin väitös Discrimination against Men Appearance and Causes in the Context of a Modern Welfare State tarkastettiin Lapin yliopistossa helmikuussa 2009. Hannu Jukola toiseksi poliitikkojen olisi annettava viesti, että tasa-arvo kuuluu myös miehille
Isyys voi sen sijaan jäädä täysin sivuosaan perheitä koskevassa keskustelussa. 6 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. Äiti on kuitenkin aina olemassa kerronnan tasolla. SANNA HEIKKILÄ "TunTui eTTä nuoreT sedäT oikein rakasTivaT lapsia" Sinikka Sipola Kuvaaja Marginaalinen isyys kulttuurisen kerronnan traditiona Suomalaiseen äitiyteen kohdistuu monenlaisia vaatimuksia ja ristiriitaisiakin käsityksiä
"Hirviöisistä" kerrotaan 1900-luvun alkupuolen perhelehdissä ja poliittisissa teksteissä. äidin roolimallia haastaa hoivaajaisä, vaikka yksinhuoltajaisät ja koti-isät ovatkin edelleen poikkeuksia hiekkalaatikkojen reunoilla. T er o S i vu la / Ro de o hirviöisä ja sankariäiti suomalainen isä on näyttäytynyt yhteiskunnan ja kulttuurin eri tasoilla usein heikkona, kun taas äitiä on luonnehdittu vahvaksi ja sinnikkääksi. Miehet voivat kokea tämän "houkuttelun" valmiin mallin tarjoamisena eli enemmänkin kontrollina kuin tukena. Yksin selviytyvä nainen näyttää sitäkin urheammalta, kun hänen täytyy selvitä muiden vastuksien ohella myös elämää hankaloittavasta miehestä. jaetun vanhemmuuden kehityksessä nätkin nostaa esiin mallin, jossa yksin selviytyvä äiti pitää ovea raollaan hulttiomiehen paluun varalta. avioeroissa syntyy niukalti-isiä kodin- ja lastenhoitoon liittyvät mallit ovat naisten luomia, eikä naisten ole aina helppoa luopua tärkeimmän vanhemman roolistaan. jo pelkästään miesten yhteinen paneutuminen isyyttä ja perhettä koskeviin asioihin riitti tekemään raportista poikkeuksellisen. valoon. nykyajan isyys voi olla myös ohenevaa, sillä esimerkiksi avioerojen jälkeen isä saattaa menettää lähes kokonaan kontaktin lastensa elämään. isyyteen sitoutumisesta huolimatta miehet saattavat tuntea itsensä ulkopuolisiksi. Hoiva-isiä, etä-isiä ja ero-isiä, 2001). ritva nätkinin mukaan aikakauden naispoliitikot eivät epäröineet käyttää äitilapsisuhteen korostamista omiin tarkoituksiinsa (Kamppailu suomalaisesta äitiydestä: maternalismi, väestöpolitiikka ja naisten kertomukset, 1997). riitaisuus voi johtaa esimerkiksi syytöksiin lapsen hyväksikäytöstä ja olla tehokas keino saada toinen vanhempi kelvottomaan H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 7. jaettuun vanhemmuuteen houkuttelevat usein naiset eri ammattien edustajina tai puolisoina, toteaa jaana vuori kirjassaan Äidit, isät ja ammattilaiset (2001). tähän voi lisätä yhteiskunnassa vaikuttavan psykologisen puhetavan, joka lisää paineita miltei kaikkivoipaiseen äitiyteen. isyyden negatiivisia piirteitä on korostettu herkästi esimerkiksi kaunokirjallisuudessa ja myös miesten omaelämäkerroissa. ruotsissa toimi 1990-luvulla yksinomaan miehistä koostunut isyyspoliittinen työryhmä. isyyden täysivaltaistumista hankaloittaa myös niin sanottu äiti-hoivaajamalli, joka korostuu erityisesti naisten pitkissä hoitovapaissa. isää kuvataan suorastaan julmuuteen saakka välinpitämättömäksi: hän ei kutsu kätilöä ajoissa, hän vaatii äitiä heti synnytyksen jälkeen töihin, hän on vihainen, koska synnytys osuu parhaaseen heinäntekoaikaan. osaltaan se muokkaa ja uusintaa käsityksiä hyvästä isyydestä. vaikka naiset ovat epäilemättä kantaneet pääosan lapsen- ja kodinhoidon velvoitteista, sankariäidin tarina korostuu hirviöisän tarinan rinnalla. jouko Huttunen on nimittänyt tällaista isyyttä niukalti-isyydeksi (Isänä olemisen uudet suunnat. isä voi olla niukalti myös avioliitossa, jos hän ei hoida lapsiaan. niissä äiti saattoi suojata itsensä ja lapsensa esimerkiksi polvillaan Raamattua lukemalla. Myös tutkimuksissa on menestyksen sijaan usein keskitytty puutteisiin ja ongelmiin; isä on paljon poissa tai hän on jopa väkivaltainen. äidin ja lapsen yhteiskunnallista suojelua ja naisen oikeuksia ajavissa kirjoituksissa mies voitiin kuvata hyvinkin uhkaavana. Aktiivista ja osallistuvaa isyyttä on kampanjoitu ja rohkaistu monin tavoin 1920-luvulta lähtien, ja valistuksessa isien osallisuutta on korostettu melko vahvasti. vaikka asiantuntijatekstit kääntyvät isien puoleen, ne toimivat kuitenkin pitkälti naisten välisissä suhteissa. Huoltajuusriidat voivat pahimmillaan olla hedelmällinen maaperä jopa "hirviömäisyyttä" ylläpitävälle kerronnalle. suuri osa työaiheisesta kansankerronnasta kuvaa sankariäitejä, lajinsa parhaita edustajia. i syyteen on kohdistunut ulkopuolistavaa puhetta monenlaisissa tilanteissa. tämänkaltaista puhetta voidaan pitää yhtenä kulttuurisen kerronnan tradition muotona. Etnologinen tutkimus äitiyden ja äitiysvalistuksen konflikteista, 2000). silti voi väittää, että isyyttä marginalisoiva puhe on edelleen hiljaisesti hyväksyttyä, mikä voi lähes huomaamatta viedä pohjaa onnistuneesti jaetulta vanhemmuudelta ja aktiiviselta isyydeltä. Aili nenola on huomauttanut kirjassaan Miessydäminen nainen (1986), että kyse voi olla enemmän aiemmilta sukupolvilta periytyneen naiskulttuurin voimakkuudesta kuin naisten tietoisesta vastarinnasta ja haluttomuudesta jakaa vastuuta. sen loppuraportissa todettiin, että kyseessä oli "erilainen mietintö". viime vuosina on kiinnitetty huomiota siihen, ettei isien osallistuminen perheissä ole vieläkään itsestään selvää. Perhepolitiikassa etsitään nykyään keinoja siihen, että isät lisäisivät vanhempainvapaiden käyttöä. Hilkka Helsti on kuvannut kansankerronnan "pahoja isiä" kotisynnytyksiä käsittelevän aineistonsa pohjalta (Kotisynnytysten aikaan
seuraava muistelma maalaisyhteisöstä kertoo lastenhoidon järjestämisestä: Eniten lapsia hoiti mummo, tarpeen tullen perheenjäsenistä kuka tahansa, tuntui että nuoret sedät oikein rakastivat lapsia. olisi eduksi, jos yhteisen vanhemmuuden puolestapuhujat eivät äänekkäästi ilakoisi silloin, kun isä valitsee lapselle päiväkotiin kukkapaidan raitahousujen pariksi, pukee ylle viimetalviset haalarit, ostaa kaupasta vain suolanaksuja ja rohkaisee lasta riehumaan iltapalan ja hampaidenpesun jälkeen. tällaisen kertomuksen ainekset ovat nykyäänkin niin tuttuja, että isyyttä ulkopuolistavan kerronnan tradition voi väittää juontuvan niistä. nykyisä tallaa omia polkujaan Yleisistä asenteista kertoo jotakin se, millaista kerrontaa yhteiskunnan eri tasoilla tuotetaan ja hyväksytään ja mitä pyritään välttämään. Siinä minäkin opin monta pitkää kehtolaulua, kun isä lauleli pikkusiskolle. Yhteisöllisesti hyväksytty kerronta uusintaa viestejä ja arvoja. Sanna Heikkilä on Helsingin yliopiston Kulttuurien tutkimuksen laitoksella työskentelevä filosofian lisensiaatti. Mies on siis asetettu perheessä naiivin holhottavan lapsen asemaan. Kirjoitus perustuu hänen viimeistelyvaiheessa olevaan väitöskirjaansa Perheen ja kansakunnan pikkulapset: Näkökulmia varhaishoivatraditioihin ja lastenhoitoa koskevaan valistuskirjoitteluun 1900-luvun Suomessa. ukko akkain töissä -malli vaikuttaa suomalaisessa agraarikulttuurissa on perinteisesti eroteltu naisten ja miesten työt, mutta suuri osa töistä on silti voitu jakaa. Aikaa riittää nyt moneen muuhun toimeen, ennen sain kulkea ukon perässä ja siistiä ja torua ja varoittaa. äidit harjaantuvat lapsenhoitoon hiljalleen ja huomaamatta, eikä esimerkiksi kätilö kieltäydy kotiuttamasta synnytyssairaalasta hämmentyneenä vaippojen kanssa tupeloivaa ensisynnyttäjää. kerronnassa isän ulkopuolisuus tai soveltumattomuus kuitenkin korostuu. Miehen käytöstä myös ymmärretään; mies toki haluaakin lähteä epäviihtyisästä kodista iloiseen anniskelupaikkaan. Isä ei pieniä lapsia hoitanut koskaan, ei pessyt eikä vaihtanut housuja. Marttaliiton Emäntälehdessä vuodelta 1903 kertomuksen vaimo kuvaa ystävättärelleen raittiusliikkeen tuomaa helpotusta: Voitko ajatella sellaista, että meidän ukko on mennyt raittiusseuraan ja siitä asti on meillä ollut niinkuin toinen elämä, niin rauhallista ja hiljaista. Ilmari Manninen / Museovirasto Mummo hoitaa lasta Vuokselassa 1934. isä, yksi holhokeista Perheenäidin velvollisuudeksi on kansanvalistuksessa määritelty myös holtittoman aviomiehen hoitaminen. kertomusten kaava muistuttaa kansansatujen ukko akkain töissä -aihelmaa. isän läsnäolo vauvan luona rajoittui pieniin hetkiin: Isät eivät siihen aikaan paljonkaan puuttuneet lasten hoitoon muuten kuin joskus sylissä pitämällä ja 8 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. Poikkeuksellista ei ole myöskään sellainen kerronta, jossa miehen lapsenhoitotoimet ovat epäonnistuneet. Myös myöhempien vuosikymmenten valistuskirjoittelussa miestä voidaan kuvata varsin lapsellisena, sillä hänen yksinkertaisintakin saavutustaan lastenhoidossa ihastellaan kuin pikkulapsen uusia taitoja. kehtoa soutamalla
samoin kuin temppelien pienet ja suuret jumalat, uskonnot ovat ihmisten tekemiä ja ylläpitämiä moniaineksisia tosiasioita, jotka tuottavat mitä erilaisimpia tapoja olla ihminen. nyt, matkan jälkeen, olen tietysti sitä mieltä, että ainakin jokaisen uskonnontutkijan pitää joskus käydä Himalajan tuolla puolen siellä avautuu yhdenlainen tärkeä tuonpuoleinen, jossa voi oppia uutta. naisena katsoin toisten naisten tavoin ristikkoseinän takaa, kun miehet kiersivät hautaa myötäpäivään rukoillen, anellen, kiittäen, laulaen ja itkien. Hartaus oli käsin kosketeltavaa, äänekästä, elävää ja totta. Kiitos Neela! intia-kärpänen ei ole koskaan varsinaisesti purrut minua. kerroin, että ainakin minulle on paljon helpompi ymmärtää lempeän ja elämää säilyttävän Laksmin palvontaa. viiden päivän trippi intiaan on järjettömän lyhyt reissu, miltei hullun hommaa, mutta matkaa ei ollut mahdollista venyttää opetuskiireiden vuoksi. onneksi Finnair lentää perille reilussa kuudessa tunnissa eikä sanottavaa aikaeroakaan ole. kerron teille neljä saamaani opetusta. Kolumni tuttavilta: kuka tuo puhuja on. kävi hetkessä ilmiselväksi, että uskonnolla on intiassa ihan eri mitta- ja merkityssuhteet kuin pikkuruisessa kotimaassamme. kenties olen kokenut, että on kahdenlaisia ihmisiä: itää kohti kurkottavia ja länteen jumiutuneita, ja minä kuulun jälkimmäisiin. ensikertalaiselle liikenne on yhtä aikaa hämmentävä ja kummalla tavalla rauhoittava elämys. rattia on tietysti opittava kääntämään oikeissa kohdissa. tällaista elämä on: siihen on pakko mennä sekaan. kiitos neela! Terhi Utriainen on Helsingin yliopiston uskontotieteen laitoksen dosentti. y TERHI UTRIAINEN X 1) Delhin liikenne. olen kuunnellut intian-kävijöiden tarinoita hyväntahtoisesti mutta kateutta tuntematta. uskontotieteilijöiden konferenssissa oli neljä puhujaa euroopasta, joista kaksi suomesta. islamin näkyvyys delhissä on huomattava, ja vierailimme sufien tärkeällä palvontapaikalla kahden pyhimyksen haudalla. en ole kaivannut Gangesin rannoille enkä Goan hiekoille. kunnes sain mahdollisuuden käväistä viiden päivän pikavisiitillä delhissä uskontotieteen konferenssissa ja oppia uutta. intiassa vain laput silmillä kulkeva sekularisti voisi väittää, että uskontoja ei tarvitse kuunnella maailman asioista keskusteltaessa. jos jää empimään ja odottelemaan, pelko iskee helposti päälle ja koko touhu jumittuu. Autoja, polkupyöriä ja erilaisia mopovirityksiä on joka lähtöön. tivasin häntä antamaan minulle suorasanaisen ja mahdollisimman yksinkertaisen selvityksen ilman pitkiä mytologisia sivupolkuja. toisaalta niissä ei pidä jäädä sentimentaalisesti pyöriskelemäänkään. vaikka intiassa voi hankkiutua myös ashrameihin, luostareihin, mielenrauhaa rakentamaan, oivalsin, että delhin liikennekin mahdollisti oudon oivalluksen. X 4) Kalin merkitys. savun, moottoreiden ja tööttäyksien seassa kulkevat myös satunnaiset lehmät, jalankulkijat ja joissakin risteyksissä kerjäläislapset. Miksi hän suhtautuu uskontoon niin kuin suhtautuu. neela mietti hetken ja vastasi: hindulaisuuden mukaan ihmisen on turha edes kuvitella vapautuvansa jälleensyntymien kierrosta, ellei hän osaa katsoa kuoleman ja seksuaalisuuden pakottavia tosiasioita silmästä silmään ilman liiallista tunteikkuutta. kun hyväksymme ne emmekä yritä paeta niitä, jonkinlainen helpotus elämän paineista tulee mahdolliseksi. koska hotelli oli kaukana kaupungista, istuimme joka päivä tuntikausia taksissa. X 2) Uskonnon mittasuhteet. Pyysin konferenssituttavaani neelaa kertomaan, miksi hindulaisuudessa on tärkeää palvoa kalin kaltaista julmaa ja veristä jumalatarta, jonka kaulassa roikkuu katkottuja päitä. Hautakummulle heitettiin kukkia ja sitä suudeltiin. näistä tosiasioista kalin villi kuva meitä muistuttaa. Monien paneelikeskustelujen seuraaminen edellytti sitä, että omassa päässä piti vaihtaa yhtenään vaihteita ja kysellä apua uusilta H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 9. tavat puhua uskonnosta, samoin kuin puhujien taustat, viiteryhmät ja sitoumukset olivat uudenlaiset. X 3) Sufien hartaus
maahanmuutto, sukupuoli ja arvot Tero Sivula / Rodeo TUOMAS MARTIKAINEN Suomen ulkomaalaissyntyisessä väestössä on tasan molempia sukupuolia, mutta eri maissa syntyneiden miesten ja naisten määrissä on hyvin suuria eroja. jakautuma on lähes samanlainen koko väestössä. 10 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. Miehiä heistä oli 49,9 ja naisia 50,1 prosenttia. tilastokeskuksen mukaan vuonna 2007 suomessa asui 203 000 ulkomailla syntynyttä. Millä tavoin sukupuolesta puhutaan ja minkälaisia arvoja siihen liitetään? m aahanmuuttaja on ulkomailla syntynyt henkilö, joka on pysyväisluonteisesti asettunut uuteen kotimaahan. Mitä on maahanmuuton sukupuolittuneisuuden taustalla
Maahanmuuttajissa on valtaisa kirjo sukupuoli- ja perhekäsityksiä. Myös helppo mahdollisuus avioeroon ja yksinhuoltajien taloudellinen tukeminen mahdollistavat naisten itsenäisemmän elämän. perhe arvopuheen paikkana Maahanmuuttajia koskevassa puheessa tuodaan usein esille erilaiset sukupuoliroolit ja perheen merkitys. Meidän tulee kysyä aviopuolisoltamme. suomalaisilla miehillä tuntuu olevan kysyntää erityisesti myös Filippiineillä, venäjällä ja virossa. Pääkaupunkiseudulla haastattelemamme akateemisesti koulutettu intialaisnainen totesi näin: Tarkoitan, että he [suomalaisnaiset] tekevät mitä he haluavat. Lisäksi suomalaisten miesten ja naisten suosimilla puolisoiden lähtömailla on merkitystä. Maahanmuuttajat taas saattavat pitää suomalaista perhettä heikkona ja naisten itsenäisyyttä sinänsä hyvänä asiana mutta liian pitkälle menneenä. työn takia muuttaneet kotoutuvat helpommin kuin muut, ja suomalaisten kanssa avioituneilla on hyvät edellytykset oppia kieltä nopeammin. verrattuna niihin maihin, joissa samoja käytäntöjä ei ole. islamilaisista maista muuttanut aviopuoliso on lähes aina mies, koska uskontoon liittyvät normit rajoittavat musliminaisten avioitumista kristittyjen miesten kanssa. maahanmuuttajanaisia tuetaan Länsimaisessa maahanmuuttajatutkimuksessa ja -politiikassa on kiinnitetty paljon huomiota maahanmuuttajanaisiin. Muutto vaikeuttaa huomattavasti perhe- ja sukuyhteyksien ylläpitoa tai jopa katkaisee ne. sanovathan ulkomailla asuneet suomalaisetkin yhteisen ulkomaanmatkan olevan parisuhteen kovin testi. Miehiä tulee useammista maista, mutta miehiä ja naisia tulee suunnilleen yhtä paljon. olennaista ei ehkä olekaan aina niiden sisältö, vaan se, että niistä puhutaan. Maahanmuuttajia tulee 187 maasta. kotoutumiseen vaikuttaa eniten maahanmuuton syy. julkisessa puheessa memuut-asetelma saa usein huomiota, mutta arkisemmat perhe-elämän suomalaistumiset jäävät havaitsematta. Yhtäältä voidaan luoda puhetapa, joka erottelee "meidät" ja muut, toisaalta perhe toimii uusien käytäntöjen soveltamisareenana. naisten on nähty olevan erityisen huomion ja palvelujen tarpeessa. tilanteen ymmärtämiseksi on tärkeää tehdä ero puhetapojen ja käytännön välillä. Huomion kohteena ovat olleet erityisesti muslimimiehet. Yksi keskeisiä valikointiperusteita on sukupuoli; muita perusteita ovat esimerkiksi ikä ja koulutus. Pakolaisuuteen ja turvapaikan hakuun liittyy mahdollisuus perheen yhdistämiseen, jolloin nämä alkujaan miesvaltaiset ryhmät ovat ajan myötä tasoittuneet miesten ja naisten kesken. Emme vain voi mennä jonnekin kursseille, koska haluamme. Perheenjäsenten eritahtisuus oppia kieltä ja maan tapoja saattaa murentaa perheen sisäisiä valtasuhteita. esimerkiksi pohjoisafrikkalaisten tulijoiden miesvaltaisuus johtuu lähtömaan kulttuurista ja sukupuolijärjestelmästä. toistuvana teemana ovat perheeseen liittyvät puhetavat, jotka usein johtuvat perhe- tai yksilökeskeisistä kulttuurieroista. suomalaisessa sukupuoli- ja perhejärjestelmässä on piirteitä, jotka eivät ole tavallisia muualla maailmassa. uudessa tilanteessa perhe jäsentyy useaan suuntaan. tällöin paikalla olevien läheisten merkitys korostuu. koska lapset oppivat nopeasti, he saattavat joutua ottamaan paljon vastuuta uudessa asuinmaassa. lähtömaan kulttuuri vaikuttaa Miesten ja naisten osuuksien eroihin on useita syitä. samalla on tarpeen luoda vastakkainen puhetapa, jolla oikeutetaan tasa-arvoideologiasta mahdollisesti H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 11. Jos me haluamme tehdä jotakin, niin kysymme mieheltämme, sopiiko se hänelle. on myös erityisiä mieskysymyksiä, mutta naisiin keskittyviä hankkeita on suomessakin ollut huomattavasti enemmän. esimerkiksi kahden palkkatyössä käyvän normi ja siihen liittyvät lastenhoitopalvelut luovat perhe-elämälle varsin erilaiset edellytykset suomessa toisen sukupolven tuleminen suomessa asuvat maahanmuuttajat joutuvat vääjäämättä tulkitsemaan itseään suhteessa suomalaiseen sukupuolijärjestelmään. Muslimienemmistöisen somalian muuttajissa on kuitenkin lähes tasan molempia sukupuolia, mikä johtuu muuton syystä. kulttuuristavassa tulkinnassa ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että maahan muutettaessa perheen asema ja sen jäsenten suhteet muuttuvat perustavalla tavalla. Maahanmuutto on aina valikoitunutta. suomen thaimaalaisista melkein neljä viidestä on naisia, mikä johtuu suomalaisesta turismista thaimaahan. koska tasa-arvopuhe on tärkeimpiä suomalaisen arvopuheen muotoja ja kaikki siitä poikkeava koetaan ongelmaksi, arvokonservatiivisten maahanmuuttajien ja suomalaisten on otettava siihen kantaa. tasa-arvoa perustellaan usein vain naisten tasa-arvon näkökulmasta. Monista islamilaisista maista ei lähde siirtolaisiksi yksinäisiä naisia. suomalaisnaisten suosio jakautuu huomattavasti laajemmin ja tasaisemmin. esimerkiksi euroopan unioni on sijoittanut suuria summia naisten emansipaatioon liittyviin tukiohjelmiin, ja naiset ovatkin usein todellisen tuen tarpeessa. Politiikan kääntöpuolena on ollut yksioikoinen kuva maahanmuuttajamiehistä patriarkaalisen kulttuurin ylläpitäjinä ja länsimaisen tasa-arvon vastustajina
Tuomas Martikainen. Tuomas Martikainen, Tuula Sakaranaho ja Marko Juntunen. Mikäli muiden Pohjoismaiden kokemukset toistuvat suomessa, edessämme on uusi arvokeskustelu, jonka keskiössä on sukupuolijärjestelmä, perhearvot ja tasa-arvoideologia. Toim. SKS 2006. Suurimmat ulkomailla syntyneiden ryhmät sukupuolen mukaan vuonna 2007. Ulkomailla syntyneet yhteensä Neuvostoliitto Ruotsi Viro Venäjä Somalia Entinen Jugoslavia Saksa Kiina Irak Thaimaa Turkki Britannia Vietnam Yhdysvallat Iran 2007 202 528 43 805 30 203 16 728 5 872 5 802 5 470 5 289 5 269 4 794 4 761 4 056 4 020 3 680 3 659 3 604 Miehiä, % 49,9 36,7 51,6 47,0 43,0 52,9 55,3 58,5 40,8 57,0 22,5 74,6 72,6 46,4 55,4 57,5 Tilastokeskus tonen Antero Aal 12 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. voi kuitenkin olettaa, että median kiinnostus aiheeseen kasvaa 2010-luvulla, jolloin 1990-luvulla maahan muuttaneiden suomessa syntyneet lapset niin sanottu toinen sukupolvi kasvavat aikuiseksi. Perhearvoihin vetoaminen tulee tällöin luontevasti esille. eroavat näkemykset. tämä johtuu sekä maahanmuuton tuottamasta perheen kasvaneesta merkityksestä että perheen keskeisyydestä arvojen uusintamisessa. Toim. suomessa vähemmistöjen perhearvoihin liittyvät käytännöt ovat vasta nousemassa julkisen kiinnostuksen kohteeksi. Perhe ja perhepuhe toimivat siis sukupuolijärjestelmän perustana. Väestöliitto, Väestöntutkimuslaitos 2007. Tuomas Martikainen ja Marja Tiilikainen. tässä keskustelussa maahanmuuttajiin liite- tyt kaavamaiset käsitykset toimivat valtakulttuurin peilinä, joiden tarkoituksena on valtakulttuurin arvojen uusintaminen, ei vaihtoehtoisten mallien arvioiminen aitoina vaihtoehtoina. Tuomas Martikainen on turkulainen uskontoja maahanmuuttotutkija, joka toimii Suomen Akatemian tutkijatohtorina Åbo Akademin uskontotieteen laitoksella. AIHEESTA ENEMMÄN Islam Suomessa: Muslimit arjessa, mediassa ja yhteiskunnassa. Ylirajainen kulttuuri: Etnisyys Suomessa 2000-luvulla. toinen sukupolvi joutuu luomaan uuden tilan, jossa se toteuttaa itselleen ja vanhemmilleen tärkeitä arvoja ulkopuolistavan katseen alla. SKS 2008. Maahanmuuttajanaiset: Kotoutuminen, perhe ja työ. Toim
2000-luvun alussa keskiöön nousi nimenomaan tyttörunous, joka käsitteli usein kasvamista ja naisidentiteetin hahmottumista. ruumiillisuus onkin hahmottunut olennaiseksi osaksi uudempaa naisrunoutta. tytöt kertoivat usein myös surullisia juttuja: niin syömishäiriöt kuin viiltely olivat osa nuoruutta. naisten emansipaation myötä ovat myös jotkut miehet havahtuneet miettimään, mitä sukupuoli on ja miten siitä voi puhua runouden keinoin. 13. tätä suuntausta edustivat vahvimmin lähes samaan aikaan H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 debytoineet saila susiluoto, vilja-tuulia Huotarinen ja juuli niemi. Näin paljon avauksia eri suuntiin ei ole Suomessa tehty aiemmin. silloinen modernismi oli vahvasti androgyynistä. naiset ehtivät ensin ensin tulivat tytöt. Skaala ulottuu perinteisestä luonnonlyriikasta internet-pastisseihin. VENLA ROSSI e rottamaton osa runoutta, ehkä hieman yllättäen, ovat edelleen myös sukupuolet. juuri nyt ne tuntuvat olevan läsnä enemmän kuin edellisellä lyriikan kultakaudella, 1950-luvulla. Miesrunoudelle ei ole ennen ehkä nähty tarvetta, onhan länsimaisen kirjallisuuden historia pääosin miehen kertomaa. MaskuliinisTa lyriikkaa Miesrunous nostaa päätään Suomessa, mutta mitä se on? Runous on 1990-luvulta alkaen elänyt nousukautta
viimeisen ryhmän edustajat saattavat käyttää erilaisia sukupuolittuneita ilmauksia ironisesti tai leikkiä niillä tai olla välittämättä niistä. Mutta mitä on miesrunous ja mitkä ovat sen yleisimmin käsittelemät asiat. toki miesrunoutta on ollut aina, mutta nyt, vapautuneemman puheen ja sukupuolisen tiedostamisen aikana, se joutuu erilaiseen asemaan. Munkit ja Risto Oikarinen apotit seikkailevat välillä hyvin synnillisissä yhteyksissä: On jouluyö, apotti juopottelee pakanoiden juhlissa, ajaa luostariin humalassa, törmää munkkiin, pakenee paikalta ja herää kipeänä kammionsa lattialta. Jos lakkaisi pyörittämästä päässään pornografista kuvastoa ja keskittyisi käsillä olevaan. Hänen toinen teoksensa Katumusharjoituksia sijoittuu lähes kokonaan luostarimaailmaan, joten henkilöhahmot ovat pakostakin enimmäkseen miehiä. Maskuliinisessa lyriikassa nousee selkeimmin esiin kolme perinteisen miehistä teemaa: seksi, uskonto ja huumori. vaikka runo ei tyhjene tähän lainaukseen, toiminta on aika perinteistä suomalaisen miehen meininkiä. Naapuri tietenkin grillaillut siinä ikkunan alla. en / Gummerus Petteri Lappalain 14 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. ne näkyvät selkeästi myös kahden miesrunoilijan viime keväänä Gummerukselta ilmestyneissä kokoelmissa. oikarinen kirjoittaa kirkon maskuliinisen sisäpiirin inhottavammista piirteistä: Miehittäjä kurkkii kuoripojan ikkunasta, terskanpunainen kardinaali, kavalin kaikista luoduista. miehuuden ongelmia esikoisrunoilija jukka viikilän runon puhuja tuntee miehuuden ja sen ongelmat hyvin. Jos parantaisi elintapojaan, lopettaisi tupakan, alkoholin ja rasvan syömisen. risto oikarinen käsitteli jo esikoiskirjassaan Puupuhaltaja (2005) uskontoon liittyviä teemoja. jo Runoja-teoksen ensimmäisissä säkeissä pohditaan: jos pidättäytyisi jatkuvasta siemenenhukkaamisesta. Huumori ja ironia ovat viikilän kokoelmassa nimittäin koko ajan läsnä, jopa intiimeillä alueilla: Kaveri oli runkkaillut tarkasti ikkunoista poissa, kunnes tajusi yhtenä päivänä seinäpeilin, joka oli tunnollisesti heijastanut kaiken. sitä myös tulkitaan vuoropuhelussa, jossa sukupuolten määrittely on koko ajan muuttuvaa ja kiistanalaista. Seksiä, uskontoa ja komiikkaa nykyisen runouden voi kärjistäen jakaa kolmeen ryhmään: naisiin, jotka kirjoittavat naisrunoutta, miehiin, jotka tekevät jotain miesrunoudeksi hahmottuvaa ja suureen joukkoon runoilijoita, joiden teksteillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. sillä lailla! täysin vakavissaan ei puhuja ehkä kuitenkaan ole
viikilän runoissa viitataan niin david Beckhamiin kuin kinder-muniin yksityiskohdat ovat niin elämässä kuin runoudessa tärkeitä. Miesrunous on tuoreena lajina vasta hahmottumassa ja on ehkä syntynyt osittain reaktiona nais- ja tyttörunouteen. Mies ei näyttäydy enää ylivertaisena, vahvana olentona, vaan ennemminkin inhimillisenä hahmona, joka kamppailee naisten rinnalla samoissa nyky-yhteiskunnan paineissa: Vittu, miten senkin kanssa oli kun piti saada steariini paidasta, juhliin kiireellä. siksi miesrunous ei ehkä ole niin kaukana tyttörunouden usein melankolisista tunnoista kuin ensi silmäykseltä voisi luulla. kovin vakuuttavasti argumentoivaa henkilöä. / ja minkä niksin piti ehtiä muistaa kun näki hirven tiellä / tai makkarassa oli lasinsiruja ja niitä nieli. kaikki miesrunoilijat eivät korosta sukupuoltaan, eivätkä siksi määrity sen mukaan. se ei ole ainakaan yksinkertainen. samoin oikarinen pudottaa väliin lukijansa uskonnollisista sfääreistä vertaamalla erämaaprofeettaa pöhöttyneeseen obelixiin. nämä runoilijat kutsuvat itseään luontevasti välillä pojiksi, samoin kuin naisrunoilijoiden teksteissä usein puhutaan tytöistä. Riku Isohella Huumori on enimmäkseen miesten aluetta kirjallisuudessa, niin runoudessakin. runoutta voi käyttää myös vaikuttamisen keinona. Arno kotron esikoiskokoelmassa Sanovat sitä rakkaudeksi (2003) toki tilitetään miehen kurjaa asemaa, mutta ihailijat taisivat vaikuttua ennemminkin avoimesta parisuhdepuheesta. Ylevä ja banaali sekoittuvat jatkuvasti. Mutta viikilä ja oikarinen eivät käytä sitä vain vahvistaakseen sukupuolirooleja, vaan myös ironisoidakseen ja uudistaakseen. suomessa vähitellen heräävä miesliike ei tosin ole vielä saanut riveihinsä ketään lyriikan avulla H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. sen sijaan viime aikoina seksistä ja tasa-arvosta keskustelua herättänyt runoilija timo Hännikäinen on ainakin toistaiseksi pitänyt runoutensa agendastaan erillään. toisilla näkökulma tai katse voi olla miehinen, vaikka asiaa ei ihan suoraan sanottaisikaan. Jukka Viikilä Sukupuolirajoja murtamassa? Yksi monia nuorempia miesrunoilijoita yhdistävä tekijä on populaarikulttuuriin viittaaminen. se ei kuitenkaan edusta perinteistä ja helposti määriteltävää miehisyyttä. (oikarinen, Katumusharjoituksia) Mitä romantiikkaa! nykymies ei siis pelkää olla herkkä; ehkä tommy tabermannin opit ovat menneet perille. Venla Rossi on kotimaisen kirjallisuuden opiskelija ja vapaa toimittaja. 15 ei vain fysiikkaa entä suhde toiseen sukupuoleen. (viikilä, Runoja) Huumori on myös usein ahdistuksen sävyttämää. voi olla yksinäistä, turhauttavaa masturbointia, siemenenhukkaamista, mutta myös lempeitä öitä, sulia selkiä, jotka antavat kevyen painautua, painavan kantavat kellua: selkä vasten toista selkää, syvyys vasten syvyyttä, pimeys toista pimeyttä. Päinvastoin mieslyriikkamme vaikuttaa hyvinkin modernilta kenties jopa enemmän sukupuolirajoja murtavalta kuin feminiininen vastineensa. Maailma levittäytyy laajalle
Hän kehottaa varomaan sielunsa myymistä, etsimään hyvää tietä, kysymään. Hän nostaa valokeilaan yhteiskunnan sivuroolin esittäjät. "todellisuuksia ja onnen määreitä on yhtä paljon kuin on ihmisiäkin. Martikainen teki punk-elämän ohessa "syvää tutkimusta kapeasta lähdeaineistosta" ja uppoutui muun muassa veikko Huovisen teksteihin. kun itselleen oppii nauramaan, muut resonoivat", hän toteaa. Hyvä kyseenalaistava kirjoittaminen lähtee itsensä likoon laittamisesta. YuP-yhtyeen sanoittajana ja sooloartistina hän on kirjoittanut kiitettyä rocklyriikkaa jo pari vuosikymmentä. "elämä on pisimmilläänkin onnettoman lyhyt, ja jos elämänkulun pelkästään järkeilisi, tulos olisi vääjäämättä negatiivinen." Martikainen on tehnyt pitkän uran muusikkona. omaa suhdettaan elämään Martikainen kuvaa komediallisuuteen pyrkiväksi. en kiusaa naapureitani, mutta itseäni saan kiusata. ote on lempeän ironinen ja maanläheinen. novellikokoelma Pitkät piikit ilmestyi 2005. jokaisessa ihmisessä on piirteitä, jotka rikastavat kenen tahansa kokemusmaailmaa." Mies kertoo anekdootteja, välähdyksiä ja tarinoita arkipäivän merkityksellisistä kohtaamisista, jotka ovat kristallisoituneet myös runoihin ja laulujen sanoihin. "kirjoitan kriittisesti oppiakseni asioista pois. Martikaisen monitasoisista ja näynomaisista kertomuksista kohoaa sarjakuvamaisia karikatyyreja. Martikainen karttaa lippujen kantamista mutta on aina ollut pienen, alisteisemman puolella: "Minulla on paljon sekalaisia ajatuksia, jotka jälkipolvi kenties liittää johonkin aatteeseen tai oman sukupol- J veni tunnusmerkiksi tai sitten ei. Tomi Palsa Riihimäkeläinen muusikkokirjailija Jarkko Martikainen kirjoittaa esikoisrunoteoksessaan 9 teesiä säkeitä kadonneiden arvojen metsästäjille. kaikki on hyvin Kohtuutta ahneuden sijaan, kehottaa Jarkko Martikainen teksteissään. Pienessä paikassa ei ollut liikoja mahdollisuuksia, ja siksi tuli määriteltyä tarkasti se, mikä itseä todella kiinnosti. Päämääränäni on vain etsiä tolkullisen elämän mahdollisuuksia." kainuu opetti suuntaviivoja Martikaisen elämälle piirsivät ennen kaikkea nuoruusvuodet kajaanissa. Hän puhuu paljon matkan teon merkityksestä, odottamisesta, intohimoisesta syventymisestä. H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 16. Itse hän pyrkii noudattamaan omia opetuksiaan eikä halua täyttää tyhjyyden tunnetta tavaralla. Satu HeikkiNeN arkko Martikainen piiskaa teksteissään kanssaeläjiään pehmeästi. todellisuus näyttäytyy tragikoomisena, ja kritiikki puraisee lupia kyselemättä. Lopulta paikka pakotti kohtaamaan muut ihmiset ihmisinä." Martikainen ei kavahda kurjintakaan yhteiskunnan pudokasta, vaan haastaa ihmisiä miettimään, ketkä todella ovat suurimpia häviäjiä. toisen ihmisen kohtaamisen pelko on Martikaisen mielestä kovan aikamme tunnusmerkki: "kaupungissa oli näennäistä näköalattomuutta, mikä oli näin parin vuosikymmenen jälkeen katsottuna vain harha
Minulle elämä on kävelyä maastossa, jota en tunne. Aavistuksen säälivästi hän puhuu noutokahvinsa juosten aamuruuhkassa siemaisevista, korvaamattomista avainhenkilöistä. Raamatun H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 dramatiikka löytyy arkipäivästämme, jumaluus, saatanallisuus ja helvetti ovat maan päällä. se pakottaa miettimään, mikä riittää hyvään elämään, ja tuo mukanaan syvän rauhallisen hengityksen paniikinomaisen pintahengityksen sijaan. ja hauskuutta ei saisi unohtaa!" "elämä on lyhyt ja ihminen pieni. vastauksia ei ole tullut, eikä tule. Pakottautuminen ruodussa pysymiseen latistaa henkisesti." Pienuuden ei pitäisi antaa haitata, ja vaikka itseään täytyy potkia, liian ahtaalle ei kannata oloaan saattaa. Hän pohtii: "kysymys on ulkoisen ja sisäisen keskittymisen suhteesta. otsaan lyödään helposti leima, josta on vaikea päästä eroon. silti uskon, että jokaisessa ihmisessä on mahdollisuus hyvään." runossaan "Lähtökohtaisesti en usko" runoilija järkiperäistää kannanottonsa suuriin kysymyksiin, jumaluuteen ja ihmisyyteen ja myöntää lopulta ihmeen mahdollisuuden. vaikka päämääriä ja sisällöllinen ponsi on oltava, tärkeintä on kuitenkin elää tässä juuri nyt. "Haluan uskoa hyvyyteen, siihen, että elämä on tarpeellista. nykyään uskon muihin mahdollisuuksiin, sillä mikä minä olen muutakaan sanomaan. Martikainen antaa termeille hahmoja ja miettii, miltä vaikkapa syyllisyys näyttää. "olennaista on ihmisen sielullinen kehitys. uskonnolliset ainekset ovat kulttuurissamme tuttuja mieli- ja kielikuvia ja siksi luontevia käyttää." Martikaisen oma suhde uskontoon on avarakatseinen. kavahdan kaikenlaista ylimitoittamista." Martikainen on tyytyväinen, kun köyhäily tulee taas muotiin. runo ei anna anteeksi kuten lauluteksti, jossa asioita voi peittää musiikin muihin osiin. Hapuilua, huomioita ja lopulta hakeutumista paikkoihin, joista pidän." Satu Heikkinen on julkaisusihteeri ja vapaa toimittaja. YHDEKSÄN TEESIÄ On parasta välttää teot, jotka tehdään vain siksi kun muutkin tekevät niin ja miettiä, onko varmasti samaa mieltä kuin oli vielä eilen ja punnita monien puheiden ja tarkoitusperien ero ja kavahtaa sielunsa myymistä, sillä sitä ei kaupata toiste ja pohtia jumaluutta etenkin, mistä sitä ei löydä ja muistaa eläinten suoruus ja pyrkiä antamaan arvoa sille ja raivata tilaa kalenteriin, ja eksyä ajan kanssa ja tehdä mikä on tehtävä, vaikka tekoa pilkattaisiin ja lopettaa kun tuntuu että on aika lopettaa. 17. "jokaisen olisi hyvä kysyä peruskysymyksiä: kuka olen ja minne olen menossa. sanansaattajat eivät ole tehneet uskonnoille pelkästään hyvää, mutta hän antaa mielellään tilaa kaikille. "ihmisen keskeiset kysymykset eivät ole muuttuneet vuosituhansienkaan aikana. "Haluan nähdä arkisetkin asiat mielenkiintoisissa ympäristöissä. runomuoto on Martikaisesta sopiva omakohtaiseen ilmaisuun. Minua kiehtovat pyhien kirjojen kiteytetyt ohjeet ja lausekkeet. "kirjoittamisella en vahingoita ketään." uransa aikana Martikainen on edennyt teksteissään yhteiskunta- ja ihmiskritiikistä oman tunnemaailmansa pohdintaan. soololevyissä ja 9 teesiä -kokoelman runoissa on hyvinkin henkilökohtaista materiaalia. taiteilija ei itse tahdo täyttää tyhjyyden tunnetta tavaralla. Martikaisen mielestä ajallemme on tyypillistä ihmisten demonisointi. Lohtua ja toiveikkuutta ei koskaan ole liikaa. en tule tietämään, mikä on elämän tarkoitus, mutta tiedän, mikä se ei ainakaan ole." mitä elämän jälkeen? Martikaisen teksteissä hyvä ja paha asettuvat vastakkain, ja useat kristinuskosta kumpuavat kuvat liittävät liitokautemme vanhaan perinteeseen. suomessa on vallalla suutari pysyköön lestissään -mentaliteetti, mutta itse kannatan kokeilua, riskien ottamista", hän huomauttaa. paljous sokaisee silmiä runoissaan, novelleissaan, pakinoissaan ja lauluteksteissään Martikainen kehottaa kohtuuteen ahneuden sijasta. "en kuitenkaan halua sitoutua yhteen lajiin. Ajatuksiaan ja tekojaan on syytä vartioida niin, ettei vahingoita toisia. Lyriikan hiljaisuus pakottaa keskittymään. tärkeätä on saada sanottava mahdollisimman eheäksi. tarkkailen tekojani ja yritän tehdä valintoja, jotka edistävät hyvää. Ajatusten kirjaamista runoilija vertaa itselääkintään ja sielunhoitoon. Pitää kartoittaa omia mahdollisuuksia ja pohtia, miten voi kohtuullisesti elää niin, ettei huominen tuo pelkästään pettymyksiä. "ihminen tekee samoja virheitä yhä uudelleen, ja historia toistaa itseään. työssäni rakennan draamaa siitä, että tiedän, etten tiedä." Martikainen toivoo elävänsä vanhaksi mieheksi, sillä elämä on hyvä
Kaari Utrio, Perhekirja. Eila Patjas on filosofian lisensiaatti ja vapaa tutkija. AIHEESTA ENEMMÄN Leena Alanen Marjatta Bardy, Lapsuuden aika ja lasten paikka. ilahduttavaa on se, että lasta on alettu kuunnella. Lasten kokemuksista kertovat tutkimukset ovat osoittaneet, että lapset osaavat kertoa arjen kokemuksistaan taitavasti. Ulla Lipponen, "Kansanomainen viihdytys ja hoivaperinne." Avaa lastenkirja! Toim. Lasta ei enää kasvateta pelkästään kotona ja muiden töiden ohessa, mutta hänen paikkansa on edelleen aikuisen lähellä. Leikki, kaverit ja vanhemmat ovat lapselle yhä ensiarvoisen tärkeitä. Lapsella on perheeseensä syvimmät, pysyvimmät ja jatkuvimmat siteet. Toim. Pojasta ei enää välttämättä odoteta isän työn jatkajaa. Lasten keskus 2001. Lapset keräävät juureksia Litukan kasvitarhalla Tampereella 1930- tai 1940-luvulla. Vapriikin kuva-arkisto kunnallisessa työnjaossa koulunkäynti on jäänyt kansantaloudellisesti paikantamatta ja lasten työn merkitys yhteiskunnalle arvioimatta. olisiko vuorostaan aikuisten syytä joustaa enemmän ja ottaa huomioon lapsen tahti. äiti ei opeta taitojaan tyttärelle vain siksi, että tämä olisi kelvollinen avioliittoon. Kari Immonen. Liisa keltikangas-järvinen sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että lapsen paikka on edelleen lattialla. se on merkittävää työtä, joka lasten ja nuorten on tehtävä, jotta heistä tulisi yhteiskuntaa hyödyttäviä jäseniä. Lapsi on joustava ja kiireetön, ihmettelevä ja utelias. Karisto 2000. 20 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. SKS 1993. Eurooppalaisen perheen historia. Lapsuuteen liittyvissä instituutioissa työskentelee lukuisa joukko ihmisiä, joten lapsi voidaan nähdä myös merkittävänä työllistäjänä. lapsen paikka on lähellä Puoli vuosisataa sitten lastensuojelu puuttui lasten turvattomuuteen ja sopeutumattomuuteen. Toim. nykyisin kasvatus- ja perheneuvolat, psykiatrinen hoito ja erityisopetus ovat nousseet lastensuojelun rinnalle ja osittain sen tilalle. Ulla Piela. ei ole yhdentekevää, mikä ja millainen on lapsen paikka ja miten lapsi itse kokee oman paikkansa. Marja Suojala ja Maija Karjalainen. Hänen mukaansa lapsen tulisi olla olohuoneen lattialla ja antaa hänen kaikessa rauhassa katsella ympärilleen, ihmetellä ja jäsentää omaa maailmaansa aikuisen lähellä. Lapsi kykenee sopeutumaan aikuisen ja yhteiskunnan asettamaan arjen rytmiin ja malliin. Lapsen elämisen ja olemisen tahti on erilainen kuin vanhemman ja yhteiskunnan. Mistä on pienet tytöt tehty, mistä tyttöjen äidit. SKS 2004. Päivi Setälä, "Tyttöjä ne on pienet pojatkin." Naisen elämä. Mutta kuunnellaanko riittävästi, on toinen kysymys. Lapsen kuunteleminen vaatii aikuiselta erityistä valppautta, ja aikuisen ensimmäinen tehtävä on saavuttaa lapsen täydellinen luottamus. Lapin yliopisto 2007. Lapset ovat myös antava osapuoli. Otava 1990. Satu Apo, "Orjatytöstä oman kodin valtiaaksi." Aikanaisia. Tarja Kupiainen, Kertovan kansanrunon nuori nainen ja nuori mies. Taina Kyrönlampi-Kylmänen, Arki lapsen kokemana. Sosiaalihallituksen julkaisuja 12/1990. koulunkäynti on yhteiskunnallis-taloudellinen vaatimus
Olli Lehtovuori Asevelikylä. Kuinka tämä "Suomen ihmeeksi" sanottu projekti toteutettiin? H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 21. Kuva Petteri Kummalan teoksesta Lamasalvoksesta elementtitekniikkaan (2005). TUULA STENBERG rinTaMaMiesTalo oli vasTaus asuMisen unelMaan Kari Hotakaisen teos Juoksuhaudantie nosti vuonna 2002 rintamamiestalot puheenaiheeksi. Kymmenet tuhannet talot ovat Suomen jälleenrakennuksen arkisia mutta ainutlaatuisia muistomerkkejä. Ne tarjosivat kodin suurille ikäluokille ja ovat nyt nuorten perheiden suosiossa. Rintamamiestalojen rivistö Pieksämäen Kontiopuistossa
jälleenrakentamisella oli valtavat haasteet, eikä vähäisin niistä kodittomien siirtoväen, sotaleskien, sodasta palaavien miesten ja heidän perheittensä asuttaminen. e lään paikkakunnille, joilla oli mahdollisuus saada vakituista työtä. sen tarkoituksena oli koota rintamamiestaloa rakentamassa olleiden henkilöiden muistikuvia ja kokemuksia suunnittelu- ja etenkin rakentamisvaiheesta. unelma omasta talosta liittyy kiinteästi perheen perustamiseen ja lapsiin. Laissa säädeltiin tarkoin monia yksityiskohtia. saksalaisten Lapissa polttamista rakennuksista jäi jäljelle noin kymmenesosa. tyyppitalomallit olivat viranomaisten vaatimusten mukaisia, ja piirustuksiin liittyivät myös työselitykset ja tarvikkeiden menekkilaskelmat. unelma omasta talosta Juoksuhaudantien suosio ja menestys voidaan kirjallisten ansioiden ohella kytkeä yhteen suomalaisen asumisen unelman kanssa. teos tarjoaa ainutlaatuisen näkymän jälleenrakennuskauteen ajankuvana ja ennen muuta rakentajasukupolven elämänuskoon. talkoita ja tutunkauppaa voimakas yhteisyyden tunne näkyi rakennustyömailla. kodin omistaminen on ollut keskeinen arvo suomalaisessa asumiskulttuurissa. jo talvisodan jälkeen 1940 oli säädetty siirtoväen asuttamiseksi tarkoitettu pika-asutuslaki. nykyisin rintamamiestaloksi sanotun tyyppitalon suunnittelu oli alkanut jo ennen sotia. unelmansa saavuttaakseen hän puurtaa pitkää päivää ja juoksee hikisiä lenkkejä. neljäs peruspilari syntyi suomalaisesta asumisen unelmasta, omasta talosta. ulkomaankauppa oli romahtanut. rintamamiestaloissa onkin varttunut melkoinen osa suurista ikäluokista. neljä peruspilaria jälleenrakennus kohosi neljän peruspilarin varaan. tavoitteena oli luoda standartoitu yhden perheen puinen asuintalo. lämä suomessa toisen maailmasodan jälkeen oli monin tavoin vaikeaa. sodan vuoksi orvoksi jäi noin 50 000 lasta, leskeksi noin 24 000 naista, sotainvalidiksi noin 57 000 miestä. Luovutetuilta alueilta joutui lähtemään noin 420 000 henkeä. rahoitusjärjestelyjen ja rakennussuunnittelun avulla kannustettiin omatoimista rakentamista. rakennukset oli pyrittävä sijoittamaan asutusryhmiksi ja mielel- rintamamiestaloa rakentamassa suomen Asuntotietokeskus käynnisti keväällä 2005 oma koti 05 -messuilla yhdessä rakennustietosäätiö rts:n, suomen Messut osuuskunnan ja suomen omakotiliitto ry:n kanssa kirjoituskilpailun. Lisäksi kirjassa on rintamamiestalon historiikki ja eino kuosmasen muisteluja sodanjälkeisestä rakentamisesta sekä kirjan toimittajan jouko taskisen omat rakentajakokemukset, jotka myöhemmin kannustivat rakennusinsinöörin uralle. kirjassa päähenkilö haluaa omakotitalon, koska hän uskoo sen takaavan onnellisen perhe-elämän. sodan jälkeisistä vuosista käytettyyn termiin "vaaran vuodet" voidaan poliittisen ja ideologisen uhan ohella liittää myös erittäin vaikea taloudellinen tilanne. ihmiset muistelevat puutteen aikoja jopa kaihoisasti, sillä talkoohenki oli voimissaan ja "puhallettiin yhteen hiileen". 22 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. Lähes 450 000 suomalaista oli ilman kotia. kilpailuun tuli 18 kirjoitusta, jotka sisältyvät kirjaan Rintamamiestalot Rakentajien muistikuvia (2006). ravitsemustilanne oli heikko; edes maitoa ei riittänyt kaikille lapsiperheille. sotakorvausten maksaminen koetteli kansan sietokykyä, kun samaan aikaan oli asutettava siirtoväki ja aloitettava koko maan jälleenrakentaminen. Maansaantioikeudet turvattiin lainsäädännöllä, jonka toimeenpanosta vastasi valtionhallinnosta paikallistasolle ulottuva organisaatio. keväällä 1945 maanhankintalaki laajennettiin koskemaan myös sotainvalideja, sotaleskiä ja heidän perheitään, sotaorpoja ja perheellisiä rintamasotilaita. suomi joutui luovuttamaan neuvostoliitolle 12,5 prosenttia pinta-alastaan, lisäksi Porkkalan alue oli tyhjennettävä
Sitten poljin pyörällä viisi kilometriä omalle rakennukselle, missä olin liki puoleen yöhön ja menin sitten kotiin loppuyöksi. Miten Kesällä 1953 vietettiin artikkelin kirjoittajan kotona Mäntässä perheen viidennen lapsen ristiäisiä. vaikka tavoitteena oli erityisesti sotainvalidien ja sotaleskien auttaminen, apua ei riittänyt kaikille. Vanhin tyttäreni (9-vuotias) joutui hoitamaan nuorimman siskonsa ja kotiaskareet ja olemaan rinnallani vastuussa kaikista asioista. kuopiolainen rakentaja tiivistää päivittäisen työrupeaman: Työskentelin päivät rakennuksilla putkitöissä ja kävin sitten kiireesti kotona syömässä. Poltto kesti noin kolme vuorokautta. Heille kuuluu kiitos siitä, mistä tämä sukupolvi on saanut nauttia. Pian tuli toisen emännän lähettämä suuri ruisleipä tervetulotoivotukseksi. kaikki eivät rakennusprojektistaan selviytyneet, muistelee siskon perheelle taloa rakentanut mies: Paljon jäi tontteja käyttämättä. tieto siitä, mistä tavaraa saisi, kulki tutulta tutulle ja huhupuheenakin. kun kaikesta oli pulaa, olivat kaikki keinot tarpeen ja myös käytössä. Ei tarvinnut lähteä kapakkaan hakemaan lohtua. Äiti keskellä vuokralaisten, naapureiden ja lapsijoukon ympäröimänä. Tuula Sten bergin kotialbum i H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 23. enimmillään niitä arvellaan nousseen peräti 300 000. Ei oikein tiennyt, mitä etuja voisi hakea. säkkijärveltä siirtolaisena muuttaneen miehen vaimo kuvailee rakentamisen riemua ja yhteishenkeä: Paavolla täytyi olla suuri innostus oman talon rakentamiseen, vaikka terveyskään ei ollut paras mahdollinen. Kai sitäkin joku teki. Asuttamisen onnistumisen vuoksi vältyttiin yhteiskunnallisilta mullistuksilta, rakentajille oma koti antoi uskoa tulevaisuuteen. Minulla ei ollut ammattia eikä kokemusta vieraan työssä olosta. Seuraavana aamuna jo vuoden vanha vauva otti ensiaskeleensa keittiön lattialla. työpäivistä tuli ympäripyöreitä. Isäni Jooseppi, rappumestari, teki komeat portaat pohjakerrokseen ja yläkertaan. oman työn osuus vaati tekijältään paljon. siirtolaiseksi joutuneen sotalesken piti selviytyä sekä lasten hoidosta että rakennustyöstä. Ensin metsässä puun alla, väliin teltassa ja maan alla korsuissa. He rakensivat pitkiä päiviä, monia murheita valtion antama laina oli edullista, mutta maksettavaa riitti kauan, vaikka rakentaja olisi korvannut omalla työllä puuttuvan neljänneksen. "säästöbetonia" tehtiin sekoittamalla naapurin tontilta räjäytettyjä kivenmurikoita sementtiin. kun rakentamista esimerkiksi Helsingin seudulla vertaa saman ajankohdan ammattitaitoisen työmiehen palkkaan, talo maksoi lähes 15 vuoden palkan. (säkkijärven siirtolainen Porista) Uutteruutta, yrittämisen halua ja etenkin sitkeyttä oli näissä miehissä. Oli eletty yli kymmenen vuoden taival mahdollisimman alkeellisissa oloissa. Lisäksi paljon auttajia oli aina lähellä. Tiilien poltto oli kylätapahtuma, jossa paistettiin ja nautittiin pannaria ja hieman muutakin. pystyisin huolehtimaan lapsistani. (rakentaja kuopiosta) Tuntui mukavalta, kun sai laittaa tulen hellaan, hakea rakennusjätteitä pihalta poltettavaksi ja keitellä tulokahvit. Portaat eivät vieläkään narise. Jalat olivat kylmentyneet talvisodassa 110 päivän aikana ja muistuttivat olostaan. Arviot rakennusten kokonaismäärästä vaihtelevat. Monelta loppuivat rahat, ja talonteko jäi kesken. Tämän jälkeen tiilet siirrettiin paikkaan, jossa voitiin tehdä miilu polttoa varten. Mustan pörssin kauppaakaan ei tarvikkeiden hankkimisessa häpeilty, sitä muistellaan jopa pienenä seikkailuna; voi vaihtui nauloihin, olihan se oikeastaan "vain vaihtokauppaa". Sirpaleet kehossa vaikeuttivat tekemistä, mutta innostus ja sitkeys oman kodin tekoon olivat päällimmäisenä. tiiletkin tehtiin itse: Tiilet lyötiin muotteihin ja kuivattiin viikosta kahteen. rakentaminen oli sekä kansallisesti että kansainvälisesti ainutlaatuinen prosessi, jonka vaikutukset ulottuivat pitkälle tulevaisuuteen. Nämä ihmiset olivat usein monilapsisia perheitä, joilla ei ollut rahaa edes ruokaan. Sisältöä elämään suurin osa maanhankintalain perusteella myönnetyistä tonteista rakennettiin 19451955. Nyt saatiin sanoa: "Minulla on oma koti." Perhe antoi elämälle oikean sisällön
Lopullisen kimmokkeen suunnittelulle antoi sotien aiheuttama valtava asuntopula. Mallipiirustus. Rintamamiestalo, modernisaation symboli rintamamiestalot ovat tärkeä osa rakennustaiteellista perintöämme. vuonna 1937 Aarne ervi tutki standartoidun yhdenperheen talon soveltumista taajaväkisiin yhdyskuntiin, ja samaan aikaan Alvar Aalto suunnitteli osittain tehdasvalmisteisen standarditalon teollisuustyöväestöä varten. Liittoon perustettu jälleenrakennustoimisto loi sekä ideologisen pohjan että kehitti useita käytännön ratkaisuja asuntopulaan. Huutavasta materiaalipulasta huolimatta Arkkitehtiliitossa painotettiin laatua; asuntopulaan ei saa vastata rakentamalla väliaikaisia parakkeja, vaan työ on hoidettava alusta alkaen kestävästi. Matkaa kertyi noin 8 km. sen ympärille tulivat huonetilat, kaksi kamaria, keittiö ja eteinen. rintamamiestaloa voikin pitää yhtenä modernisaation symbolina maassamme. Tuula Stenberg on turkulainen toimittaja. Jälleenrakennuksen tyyppitalo. tältä pohjalta kehittyi myös rintamamiestalo. Arkkitehtiliitto onnistuikin vakuuttamaan valtiovallan ammattitaitoisten suunnittelijoiden tarpeellisuudesta. rintamamiestalojen arkkitehtuuri vakiintui nopeasti yhteneväiseksi. taloihin tuli yksi savupiippu, joka lämmön jakamisen takia sijoitettiin keskelle taloa. meille tulevaisuuden. Puinen yhdenperheen talo on pitkäaikaisen ja monipuolisen suunnittelun tulos, ja sen kehittäminen aloitettiin jo 1920-luvun lopulla. Saimme heti kokea naapurin ystävällisyyttä, kun emäntä toi kirkkaan keltaisen unikkokimpun tervetulotoivotukseksi. Myöhemmin kertoi erään talon emäntä, että kun hän katsoi meidän kulkua, ei hän voinut olla itkemättä. Pyörän tavaratelineeseen taakse sidoin lehmän narulla kaulapannasta kiinni. Mökin ainoa oikea huone näytti valoisalta ja sitä koristi kallis hankinta, kotiliesi-hella. Minulla oli reppu ja pyörä. Arkkitehtikunta oli huolissaan jälleenrakentamisen laadusta. (Yhdeksänhenkisen rakentajaperheen tytär kuopiosta) riipaiseva ja samalla riemullinen on leskeksi jääneen kolmen lapsen evakkoäidin kertomus muutosta ensiksi rakennettuun saunamökkiin. Vanhin kulki lehmän perässä. Harjakaton ansiosta ullakolle jäi käyttökelpoista asuinpintaalaa. Nuorin istui lastenrattaissa pyörän etupuolella. niiden suunnittelussa olivat mukana Alvar Aallon ohella monet merkittävät arkkitehdit. koska materiaaleista ainoastaan puuta oli tarjolla riittävästi, pääosin puusta rakennettava talo oli tehokkain ratkaisu sekä maaseudulla että kaupungissa. tämä ratkaisu oli myös taloudellisesti perusteltu, sillä ullakkotilat voitiin aluksi jättää rakentamatta tai vuokrata. PETTERI KUMMALA, tutkija, Suomen rakennustaiteen museo Suomen rakennustaiteen museo 24 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. näin talon pohjamuodosta tuli neliömäinen. jälleenrakennustoimiston keskeinen tehtävä oli tyyppipiirustusten suunnittelu ja niiden tehokas levittäminen
Pioneerit pystyttivät valkeasaaren Öljymäen rinteeseen kotiseudun seurojentaloa muistuttavan valkeahovin. vuosien 19421943 vaihteessa ilmestyneistä rintamalehdistä suurin oli Karjalan Viesti (levikki 19 600). NIILO IHAMÄKI rintamalehdet lujittivat asevelihenkeä Sota-alueilla ilmestyneet erikoislehdet ovat osa sotien ja suomalaisen journalismin historiaa Jatkosodan hiljaisena kautena rintamajoukkojen olot saivat joitakin siviilielämän muotoja. taistelujen hiljennyttyä Puolustusvoimat ryhtyi julkaisemaan omia lehtiä. rykmentin komentajilla saattoi olla lehmäkin. Armeijakuntien painettujen lehtien lisäksi monet joukko-osastot toimittivat omia monistettuja lehtiään. siellä esitettiin vanhoja suomalaisia elokuvia ja vietettiin asemiesiltoja. Adolf ehrnroothin komennossa H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 25. sitä seurasivat Tappara (7 300), Korven Kaiku (5 600), Pohjan Poika (6 370) ja Pilven Veikko (2 700). Puolivirallisten rintamalehtien levikki kattoi koko kenttäarmeijan. Lyhyeksi jääneen talvisodan aikana muutamat joukko-osastot olivat niitä jo toimittaneet, mutta jatkosodassa lehtiä syntyi noin 30. J Koukkaus ja Nallin paukku joidenkin lehtien nimet johdettiin joukko-osaston kutsumanimestä. Lottien kanttiinissa sai hyvällä onnella jopa lämpimän pullan. Parakkikouluissa jatkettiin kesken jääneitä opintoja, kansakoulua tai oppikoulun kursseja. ne keskittyivät siviilistä tuttujen paikallislehtien tavoin lähialueen tapahtumien kuvaamiseen. kivennavalle pioneerit rakensivat tuhoutuneen kirkon raunioille uuden temppelin. Myös koulunkäynti järjestyi, olihan asepalveluksessa päteviä opettajia. Tiedonvälityskin tehostui: Puolustusvoimat alkoi julkaista lehtiä, ja myös armeijakunnat tekivät omia lehtiään. atkosodan aikana syksystä 1941 kevääseen 1944 sotilaat saivat tervetullutta täydennystä armeijan muonaan, kun joukko-osastojen takamaastossa viljellyiltä pelloilta korjattiin satoa
nimikilpailun voittaneen ehdotuksen mukaan nimeksi tuli Kiila; kiilan tapaanhan rykmentti oli työntynyt Pietarin porteille. rykmentin aseveljet kokosivat ne kirjaseksi 1993. usein nimi viittasi lehden sotilaalliseen luonteeseen, kuten Nallin paukku, Koukkaus tai Hakkaa päälle. rintamalehtien vieminen kotiin oli kielletty, mutta lomalaisten repuissa niitä kulkeutui siviiliin. 96 lähetystä sisälsi 2 422 erillistä rintamalehden numeroa. Pohjalaisen 585 numerosta ilmestyi vuonna 1996 näköispainos, joka kertoo tavoitteiden toteutumisesta. sotamuseo järjesti 1990-luvun alussa akateemikko Matti kuusen aloitteesta keräyskilpailun, jossa arkistoon saatiin kattava kokoelma näitä sota-ajan ainutlaatuisia julkaisuja. jalkaväkirykmentti 7:n valistusupseeri kuusi toimitti huomattavan paljon Tyrjän rykmentin lehden numeroita. kevyehköillä kirjoituksilla, vitseillä ja viihdyttävillä pähkinöillä pyrittiin lievittämään ankeita oloja ja koti-ikävää, ja jossakin lehdissä oli sakkitehtäviä ja pikakirjoitusohjeita. oman rintamalehden uutiset ja tilannekatsaukset koettiinkin luotettavammiksi kuin sensuurin kuristamat viralliset tiedotukset. Lehdessä oli poikkeuksellisen paljon piirroksia; valokuvia rintamaolojen painotekniikalla ei voinut julkaista. joittanut vastaavaksi toimittajaksi ilmoittautunut rykmentin valistusupseeri Muki 1. Lehden "ohjelmajulistuksen" oli allekir- 26 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. Lehden toimitustapa oli kevyehkö, mutta silti totuudenmukainen. Pohjalainen kertoi ensimmäisessä, 23.6.1942 ilmestyneessä numerossaan, että lehden päätehtävä on uutisten välittäminen. kirjoittajille annettiin käytännön ohje: "toiminnan ojennusnuorana on lyhytsanaisuus, mikä johtuu käytettävissä olevan tilan niukkuudesta." Paperia oli säästettävä. jalkaväkirykmentti 58:n lehti Pohjalainen kertoi miesten kotimaakunnasta. kun rintama jähmettyi asemasodaksi, rykmentti alkoi julkaista omaa lehteä. sain käskyn ilmoittautua rykmentin komentajan korsussa, jonka turvekaton räystääseen oli juurakkokirjaimista muodosteltu keisarillinen tunnus talvipalatsi. Lehden sotahistoriallisesta arvosta kerrotaan näin: Vaikka lehti ei voinutkaan kertoa mitään sellaista, josta vihollinen olisi saattanut hyötyä, Pohjalainen talletti kuitenkin jälkipolville paljon sellaista tietoa, joka muuten olisi painunut unholaan. Huumorin höystettä tarjottiin Kiilassa 12.10.1943. Puolustusvoimien julkaisemista lehdistä toiseksi suurin oli Tappara 7 300 kappaleen levikillään. taistelleen jalkaväkirykmentti 7:n lehti nimettiin asiallisesti Tyrjän rykmentin lehdeksi. niistä 1 406 puuttui aiemmista julkisista kokoelmista. Lehden aatteellinen tarkoitus oli asevelihengen ja taistelutahdon ylläpitäminen ja lujittaminen. ruotsinkielisiä lehtiä olivat muun muassa Ostpricken, Genom kaminröret ja Sjuttons pojkar, vironkielisiä Ule lake ja Malevlane. nimikilpailun palkinnot olivat parhaat mahdolliset: voittaja sai seitsemän vuorokauden loman, toiseksi sopivimmaksi arvioitu Jyrä oli huuliharpun, kolmas eli Iskuri kolmen tupakka-askin arvoinen. sotilaspappien lyhyet hartauskirjoitukset toivat lohtua ja toivoa vaikeina hetkinä. Kiilan päätoimittajaksi jalkaväkirykmentti 6 rynnisti kesällä 1941 enson, kyyrölän, kivennavan ja Mainilan läpi valkeasaareen. seisoin asennossa ja sain kuulla, että lyhytsanaisuus oli valttia Puolustusvoimien johto ei antanut yksityiskohtaisia ohjeita rintamalehtien toimittamisesta. Yleisohje oli, että lehti ei saanut paljastaa salassa pidettäviä sotilaallisia asioita
nimi muuttui Myllymäestä Huhdaksi. vähitellen koulutusta vastaava työpaikkakin löytyi. valitettavasti tiedossa ei ole, millainen sarjakuva oli ja mikä lehti sitä julkaisi. Chicago oli 1920-luvulla merkittävä piirroselokuvien keskus. Hän meni naimisiin, ja perheeseen syntyi kolme poikaa, richard, james ja Art junior. Art palasi Michiganiin, jossa hän aloitti opinnot eri taideopistoissa. Pyyntöön suostuttiin. art huhta, villin lännen sarjakuvan alahärmästä ILPO LAGERSTEDT Amerikan-siirtolaisuuden suurina vuosina 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa suomalaiset menivät metsätöihin, piikomaan, kaivoksiin tai teollisuuteen. kustaa ja Adolfiina menivät naimisiin Yhdysvalloissa heti sinne saavuttuaan. kaupungissa vaikutti myös nuori Walt disney -niminen yrittäjä, joka alkoi saada mainetta lyhyiden piirroselokuvien tekijänä. Mutta oli niitäkin, jotka löysivät Uudesta maailmasta aidon amerikkalaisen ammatin. He lähtivät Yhdysvaltoihin pian helmikuun manifestin 1899 jälkeen. Aikaa myöten he saivat viisi lasta. Huhta toimi animaattorina Wally Carlsonin studiolla, jossa hän oli mukana tekemässä lyhyttä, disneyn elokuvia matkivaa The Bad Bears -animaatiota. yksi heistä oli Art Huhta. ustaa juhonpoika Myllymäki syntyi 1878 Alahärmässä. teiniiässä Art käveli paikallisen lehden toimitukseen ja kysyi, saako tehdä lehdelle sarjakuvan. Piirtäminen kiinnosti häntä jo hyvin varhain. Adolfiina eliaksentytär Pitkätorppa syntyi samassa pitäjässä 1879. Hän asettui Chicagoon, jossa oli jo paljon amerikansuomalaisia. 16-vuotiaana 28 k Art Huhta aloitti sarjakuvan kirjekurssin ja vähän myöhemmin opinnot paikallisessa taideopistossa. Mescal Ike syntyy äiti kuoli Art Huhdan ollessa 20-vuotias. Perhe asui ensin suomalaisten suosimassa Michiganin osavaltiossa mutta muutti sitten tukwilaan Washingtonin osavaltioon tyynenmeren rannalle. Perheen toinen poika Arthur Huhta syntyi 1902. Moni suomalainen hankki kauan kaivatun maatilan. kustaa perusti räätälinliikkeen, ja Adolfiina hoiti kotia. Yksi ensimmäisiä amerikkalaisia villin LänH i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9
tiedossani ei ole, oliko Huhdan vanhempien suvuissa tunnettuja häjyjä. tämän ajan ja alan tunnetuimmat sarjakuvat, Blueberry, Lucky Luke ja Tex Willer, ovat eurooppalaisia. Monet tunnetut elokuvaohjaajat syntyivät euroopassa, esimerkiksi john Ford, Fred Zinnemann, Fritz Lang ja William Wyler. nämä olivat kuitenkin eläneet nuoruutensa Alahärmässä, tiesivät puukkojunkkareista ja saattoivat kertoa näistä asioista pojalleen. maailmansodan alkaessa lännensarjakuva menetti suosionsa, ja tilalle tulivat supersankarit ja sotasarjakuvat. Länkkäriä eli villin Lännen tarinaa, elokuvaa tai sarjakuvaa on pidetty hyvin amerikkalaisena ilmiönä, mutta muitakin mielipiteitä on esitetty. Huhdan sarjakuvia ei tiettävästi ole koskaan julkaistu suomessa. toisen H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 Dinky Dinkerton ja Wild Rose Mescal Iken jälkeen Huhta ryhtyi tekemään omia sarjakuvia, toisen maailmansodan ajankohtaisia aiheita käsittelevää Dinky Dinkertonia ja maalaisympäristöön sijoittuvaa Wild Rosea. Huhta ja Huntley tekivät sarjakuvaa aina 1940-luvun alkuun asti. joka tapauksessa Huhdan kuvittaman Mescal Iken kautta pohjalaisuus on vaikuttanut myös amerikkalaiseen villin Lännen sarjakuvaan. Art Huhdan piirtämä ja Les Huntleyn kirjoittama sarjakuva Mescal Ike nousi Yhdysvaltain suosituimmaksi sarjakuvaksi 1930-luvulla. veteraani nen sarjakuvia syntyi kesällä 1926 Huhdan tekemän karjapaimen-animaation pohjalta: Mescal Ike. Mutta ei Huntleykään mikään lännenmies ollut; hän oli käynyt Houstonin rice-yliopistoa ja oli hyvin kirjallinen. Hän avusti lisäksi suositun The Gumps -sarjakuvan teossa ja teki suomessakin tunnettua Dick Tracy -poliisisarjakuvaa. sen sijaan amerikansuomalaiset tunsivat hänet lyhyen aikaa Chicagossa ilmestyneen Keski-Lännen Uutiset -lehden taiteilijana, sillä Huhta teki lehteen useita ajankohtaisia suomenkielisiä pilakuvia vuonna 1935. 29. vaikuttaa siltä, että Huhta teki viimeiset vuodet sarjakuvaa yksin, sillä Huntley oli keskittynyt radio-ohjelmien tekoon, golfiin ja hevoskilpailuihin. vaikuttiko "häjyyly" länkkäriin? Huhdan vanhempien synnyinseutua, pohjanmaalaista Alahärmää on sen 1800-luvun puukkojunkkari-ilmiön vuoksi joskus verrattu villin Länteen. Mescal Ike -sarjakuvaa ei ole julkaistu kokonaan uudelleen, jotta sen pohjalaisuutta voisi tarkasti selvittää. Huhta ei ollut koskaan elänyt villissä Lännessä. Historia muistaa Huntleyn lähinnä radio-ohjelmien vetäjänä. Antoiko pohjalainen "häjyyly" osansa amerikkalaisen lännenseikkailun kehitykseen. ovathan Antit isotalo ja rannanjärvi saaneet samanlaista tarunomaisuutta kuin amerikkalaiset lainsuojattomat jesse james ja Billy the kid. sen sijaan Huntley oli kasvanut teksasin syrjäseudulla ja tunsi varmasti paremmin rajaseudun elämää. viimeinen Mescal Ike -sarjakuva julkaistiin 1942. Huntley oli teksasilainen runoilija ja kirjailija, joka oli saanut idean hyvin vapaasti villiin Länteen sijoittuvasta sarjakuvasta. kaupunkielämää humoristisesti sarja sai nimensä tarinan päähenkilön mukaan, ja se kertoi villissä Lännessä sijaitsevasta Cactus Center -nimisestä pikkukaupungista. sarjakuvien ohella hän kuvitti kirjoja, teki yhden ruudun pilakuvia ja opetti taideaineita. eurooppalaisuus näkyy myös villin Lännen sarjakuvissa. italialainen tutkija Paola de Martino sanoo, että kuvitteellisen villin Lännen loi eurooppa. sarjakuvaa kuvitti Huhta, tekstin laati Les Huntley. eräässä lehtijutussa Huntley ja Huhta sanoivat sarjan perustuvan heidän kokemuksiinsa Lännen karjamailta. Mescal Ike oli pikemminkin huumori- kuin varsinainen seikkailusarjakuva; lännenseikkailuihin kiinteästi kuuluvat aseet näkyivät siinä vain harvoin. Hän ei ole ollut tunnettu amerikansuomalainen, eivätkä myöskään amerikansuomalaiset lehdet ole kiinnittäneet häneen huomiota sarjakuvantekijänä. Mescal Ikestä tuli pian 1930-luvun suosikkisarjakuva Yhdysvalloissa
disneyn arkistossa ei ole tietoja Huhdasta, mutta on oletettu, että disney tilasi Fantasiaan joitakin osia Carlsonin studiolta ja että Huhta oli mukana tekemässä tätä animaatiota. ehkä Huhdan opetukset näkyvät myös näissä disney-elokuvissa. 1960-luvulla Huhta opetti taideaineita Chicago Academy of Fine Arts -oppilaitoksessa. stephan Zupkas on ollut mukana tekemässä muun muassa Walt disney -tuotannon Kaunotarta ja hirviötä, Leijonakuningasta ja Pocahontasta. Monesta hänen oppilaastaan tuli aikaa myöten tunnustettu taiteilija. disney muutti pian kaliforniaan Los Angelesin alueelle. - 12.7.2009 Teemana Siinä näkijä missä tekijä Juontajana Piritta Maavuori Kirjoittaja-, musiikki-, kuvataide-, kieli- ja alexander-tekniikan kursseja kesä-elokuussa www.orivedenopisto.fi Oriveden Opisto, Koulutie 5, 35300 Orivesi, 0207 511 511 30 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. Keski-Lännen Uutisissa vuonna 1935 julkaistu pilakuva. art huhta ja Walt Disney Art Huhdan poika Art junior tietää isänsä ja Walt disneyn tavanneen Wallace Carlsonin studiolla Chicagossa 1920-luvulla. Zupkas muistaa yhä Huhdan hyvänä ja innostavana opettajana. on sanottu, että Huhta oli myös tekemässä disneyn ensimmäistä Fantasia-animaatioelokuvaa, joka sai ensi-iltansa 1940. Art Huhta vanhempi säilytti yhteyden disneyn studioon ja kävi joskus tapaamassa disneyn taiteilijoita kaliforniassa. Ilpo Lagerstedt on historiantutkija ja vapaa toimittaja. AIHEESTA ENEMMÄN Ilpo Lagerstedt, Amerikansuomalaisia sarjakuvataiteilijoita. Tampere University Press 2008. Valtakunnallinen kirjallisuustapahtuma Uuden Kirjan Päivät 11. kyse olisi dinosauruskohtauksesta. Huhta kuoli 1990
A. a. Kerta ei ole ensimmäinen; 1900-luvun alussa Kiven tekstejä analysoi ja tulkitsi maisteri E. Saarimaa alekSiS kiven tutkiJana MINNA MAIJALA Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa toimitetaan parhaillaan kriittisiä editioita Aleksis Kiven teoksista. Saarimaa. H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 31. KIA/SKS Selittäjän muistiinpanot e
toimituskuntaan kuuluivat Yrjö Hirn, A. Päätettiin, että "diplomaattista tarkkuutta oli mahdollisuuksia myöten noudatettava". koskimies, viljo tarkiainen, o. tudeer, e. se jakautuu karkeasti ottaen sananselityksiin ja kirjallisiin viitteisiin, joita on kiitelty etenkin Raamatun ja hengellisen kirjallisuuden osalta. kiven kielen sanakirja saarimaa-arkistossa on runsaasti luonnoksia ja muistiinpanoja työn vaiheista. n. se laajeni myöhemmin kattamaan kaikki kiven teokset ja ilmestyi 1964 nimellä Selityksiä Aleksis Kiven teoksiin. tämä käy ilmi sks:n kirjallisuusarkiston saarimaa-arkistossa säilyneistä julkaisutoimikunnan pöytäkirjoista. ensimmäisenä julkaistiin iv osa, Runot ja kirjeet (1915), sitten muun muassa aiemmin julkaisemattoman näytelmän Olviretki Schleusingenissä sisältänyt iii osa (1916) ja vuonna 1919 kaksi ensimmäistä osaa tutumpia kiven teoksia. tunkelo, jonka tilalle toimikunnan sihteeriksi tuli myöhemmin e. Lukuisten koululaislyhennelmien ja tekstikokoelmien lisäksi hän toimitti sekä Aleksis kiven että Minna Canthin kootut teokset. kiinnostavimpia ovat hänen laajat julkaisemattomat käsikirjoituksensa "kiven tyyli" ja "kiven sanakirja". Arkiston käytet- 32 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. a nkarana oikeakielisyysmiehenä tunnettu eemil Arvi saarimaa (18881966, vuoteen 1905 saakka emil Arvid söderholm) oli uuttera kirjallisuuden toimittaja ja kielen korjaaja. Koottujen teosten toimittaminen vei noin seitsemän vuotta. ne ovat suomenkielisine pioneeritermeineen mielenkiintoisia dokumentteja tekstikritiikin historiasta suomessa. A. saarimaan editioihin on kuitenkin luotettu, sillä niihin perustuvat useimmat myöhemmät kivi-editiot, joissa kielen "normaalistamista" on jatkettu. saarimaa kirjoitti useita artikkeleita kiven kielestä ja tyylistä. keskustelua herättivät erityisesti teosten typografiset piirteet, runojen toisinnot ja kielen "normaalistaminen". setälä sekä ensimmäisen kokouksen sihteerinä ja koollekutsujana sks:n sihteeri ja setälän professuuria hoitanut e. Pöytäkirjat osoittavat, että hanke aloitettiin perusteellisesti ja kunnianhimoisesti. Canthin Kootuista teoksista jäi näin puuttumaan kriittinen osuus, joka on keskeinen sks:n julkaisemissa kiven kootuissa. Diplomaattista tarkkuutta kiven Kootuista teoksista suunniteltiin yksityiskohtaisia kriittisiä editioita, joihin merkittäisiin kaikki variantit ja muutokset. saarimaa. Muutokset oli tarkoitus ilmoittaa "apparatus criticuksessa", joka päätettiin "yleisön mukavuuden ja menekin lisäämisen takia" sijoittaa teoksen loppuun. teosten murteellinen kieli oli säilytettävä ja ainoastaan kaikkein ilmeisimmät paino- ja oikeinkirjoitusvirheet korjattava. Päätekstiin ei saanut tulla mitään, mitä kivi ei ollut hyväksynyt. Canthin teossarjan viidenneksi osaksi oli tarkoitus liittää erillinen kokoelma selityksiä sekä käsikirjoitusversioita ja niiden vertailuja, mutta tämä saarimaan esipuheessaan mainitsema osa ei koskaan ilmestynyt. vuonna 1919 hän julkaisi teoksen Seitsemän veljeksen ja Nummisuutarien selityksistä. A. kaikilta osin saarimaan työ ei noudattanut tavoiteltua diplomaattista tarkkuutta, vaan Koottuihin teoksiin on tehty runsaasti dokumentoimattomia muutoksia. v. e. kiven Kootut teokset IIV sks julkaisi 1915 1919 ( iv osan kirjeet toimitti viljo tarkiainen) ja Canthin Kootut teokset IIV otava vuosina 1917 1920
"selitä se, niin selität kaikki", tarkiainen neuvoi. sanakirjatyötä jatkoi seppo räsänen, jonka korjaama ja täydentämä käsikirjoitus (1977) on luettavissa sks:n kirjastossa. saarimaan kuoleman jälkeen sks teetti sanakirjan viimeisimmästä käsikirjoituksesta sidotut näköiskopiot tutkijakäyttöön. sks:ssa suunniteltiin sanakirjan julkaisemista eino kauppisen, simo konsalan ja kai Laitisen vuonna 1984 julkaistujen kiven Koottujen teosten viidentenä osana. Koottujen teosten toimittajan arkisto on tärkeä osa suomalaisen tekstikriittisen editoinnin ja tutkimuksen historiaa ja inspiraation ja opin lähde 2000-luvun kriittisille editioille. saarimaan käsikirjoitukset heijastelevat selvästi oman aikansa paradigmoja ja tarjoavat uudemmalle tutkimukselle lähtökohtia ja johtolankoja, joista edetä kohti perustellumpaa, nykyaikaisen argumentaatiotavan mukaista analyysia. tarkiainen kehotti saarimaata avaamaan ja selkeyttämään käsitteitä ja argumentointia. saarimaan ja tarkiaisen suunnitteleman rakenteen mukaisesti realistista tyyliä käsittelevässä luvussa olisi puolestaan käsitelty muun muassa kansanomaisia aineksia, kuten kansanrunoutta, kirosanoja ja sananparsia. tävyyttä vaikeuttaa se, että saarimaa on käyttänyt käsikirjoituksissaan runsaasti pikakirjoitusta. itkosen mukaan käsikirjoitus ei tuonut riittävän painokkaasti esiin kiven sanaston värikkyyttä ja ilmaisuvoimaa. kolmannessa luvussa oli määrä käsitellä kiven huumoria esimerkiksi romanttisen ja realistisen ainesten sekoittumisen eli korkean ja matalan, juhlallisen ja arkisen yhteen kietoutumisen kautta. Hän kirjoittaa tieteellistä kirjailijaelämäkertaa Minna Canthista. kiven tyyli tarkastelussa "kielellis-stilististä" tutkielmaa kiven tyylistä on arveltu saarimaan väitöskirjan käsikirjoitukseksi. niistä ensimmäinen jakautuu tarkiaisen ehdottamaan kolmeen osaan: 1) romanttinen tyyli, 2) realistinen tyyli ja 3) tyylissä ilmenevä huumori. Lisäksi ajatuksena oli havainnollistaa kiven omakohtaisia realistisia pyrkimyksiä "yksilöllisen kielenkäytön avulla", kuten tarkiainen asian ilmaisee. saarimaan "kiven tyyli" -tutkielmasta on säilynyt kaksi versiota. Monet saarimaan esimerkkisanoista esimerkiksi korppi, lumi ja koivu viittaavat tarkiaisen mukaan sekä romanttiseen että realistiseen tyyliin ja että tyylien eroa olisi korostettava. käsikirjoituksesta julkaistiin Virittäjässä terho itkosen lausunto 1984. itkonen vertasi kiven kielen sanakirjaa muun muassa Henrik ibsenin ja Aleksandr Puskinin tuotannosta tehtyihin sanakirjoihin ja esitti korjauksia. tarkiaisen mukaan romanttinen ikävöinti ilmenee kivellä juuri "onniautuuden" ikävöimisenä. käsikirjoitus on luettelomainen, ja siitä jää tuntu, että analysoijan oma ajatus oli vasta syntymässä. Minna Maijala on filosofian tohtori ja kirjallisuudentutkija. tarkiaisen ensimmäinen, työsuunnitelmaa kommentoiva kirje on päivätty vasta juhannuksena 1922 ja hänen yksityiskohtaiset, romanttista tyyliä koskevat huomautuksensa ovat ilmeisesti vielä myöhäisempiä. sitä ei kuitenkaan julkaistu, ja räsäsen kuoleman jälkeen sanakirjahanketta on jatkanut tuomo tuomi. kiven yksilöllinen luomiskyky asetetaan saarimaan tutkielmassa eri alalukuihin. "Selitä se, niin selität kaikki" saarimaan tutkielman perusajatuksena on, että tietyt sanat ja käsitteet kuten aurinko ja päivä kantavat mukanaan romanttista, realistista tai humoristista tyyliä, mutta tekijä ei juuri kyseenalaista tai perustele näitä merkityksiä. romanttista tyyliä käsittelevää, valmiimpaa käsikirjoituslukua tarkiainen kommentoi, että siitä puuttui romantiikan kannalta mitä olennaisin kiven rakkauskäsitys. viittaukset nurmijärveläiseen murrepohjaan ovat hänestä arvokas lisä. toinen käsikirjoitus sisältää romanttista tyyliä käsittelevän luvun. työn ohjaaja oli saarimaan arkiston kommenttikirjeistä päätellen viljo tarkiainen, joka loi väitöskirjassaan Aleksis Kiven "Seitsemän veljestä" (1910) perustan kiven tyylin ja huumorin tarkastelulle. Hänestä tärkeintä olisi sanakirjan sanahakemiston täydentäminen, esimerkkivirkkeiden, sitaattien ja merkitysryhmien lisääminen sekä rakenteen ja järjestyksen selkeyttäminen. näkyvissä olevat "vieraiksi" kutsutut ainekset ja H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 33
Kaikkea tätä ja paljon muutakin syntyy yhteisvoimin, kun toimeen tartutaan. "Asukkaita pyritään aktivoimaan niin, että H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. Tervetuloa kotiseututyöhön Lähiurbaanit naapurit kotiseudun asialla SINIKKA SIPOLA Osa 2. Tuukka Troberg Arabianranta-ToukolaVanhakaupunkikaupunginosayhdistys vaalii yhteisöllisyyttä. Arabianranta-Toukola-Vanhakaupunkikaupunginosayhdistys Helsingissä on tarttunut toimeen jos toiseenkin ja saanut alueen asukkaat innolla mukaan asuinseutuansa kehittämään. k 34 aupunginosayhdistyksen virallisissa papereissa mainitaan, että "tavoitteena on asukkaiden hyvinvointi, yhteenkuuluvuuden tunne ja kotiseututuntemus". "toimintamme perusajatus on mahdollisimman suuri avoimuus ja yhdessä tekeminen", summaa yhdistyksen puheenjohtaja, käsikirjoittaja janne kareinen. Piknikillä on mukana myös yhdistyksen puheenjohtaja Janne Kareinen (takana). Ilotulitusjuhlia, kierrätystapahtumia, piknikkejä, kekrijuhlia, asukasiltoja, lavatansseja, työpajoja, kesäteatteria
kareisen mielestä yhteisten asioiden hoitamisen pitää olla kevyttä ja mukavaa puuhastelua. uusi hallitus jalkautui "kentälle", ja "tehtiin hillitön tapaamisrumba, ja tavattiin kattavasti alueen toimijoita". voimia ja visioita riittää. se ilmestyy kaupunkilehti Vartin liitteenä neljästi vuodessa. kenttätöissä selvisi, että kaikenlaista aktiviteettia oli paljon, mutta se ei tavoittanut asukkaita. entisestä viisastuneena yhdistyksen johtokunta ei halua järjestää massiivisia juhlia, eikä muutakaan tekemistä sälytetä muutaman ihmisen harteille. väliaikaiset tilat saatiinkin, ja tulevana syksynä tilanteeseen tulee parannusta. Helsingin muiden kaupunginosayhdistysten kanssa toimitaan kaupunginosayhdistysten liiton Helkan kautta. Alueen oman lehden Kuohun ensimmäinen numero saatiin lukijoiden käsiin tämän vuoden helmikuussa. Pitkään on suunniteltu myös kulttuuriklubia; lukupiiri pyörii jo. Lähialueiden kaupunginosayhdistysten kanssa selvitetään esimerkiksi kustaa vaasan tien liikennettä koskevaa yhteistyötä. tekemistä jaetaan mahdollisimman monelle vapaaehtoiselle, mukaan lukien erilaiset yhteisöt yrityksistä kouluihin ja harrastuspiireistä taloyhtiöihin. vielä toissa vuonna toiminta oli hiljaista. jos homma käy raskaasti, sen mielekkyyttä rupeaa pohtimaan." viime vuonna yksi tärkeä voimainponnistus oli yhteisten asukastiloja etsiminen. tärkeää on, että asia innostaa. Yhdistyksen puheenjohtaja pitää hyvin palkitsevana sitä, että asukkaat haluavat käyttää omaa aikaansa yhteiseksi hyväksi. "esimerkiksi Alfa-Art-taideoppilaitos ja Hyötykasviyhdistys löysivät toisensa kekrijuhlissa. nuorisokahvila avattiin viime syksynä. tapahtumien järjestäjiksi saataisiin mahdollisimman paljon ihmisiä ja alueella toimivia yrityksiä, yhdistyksiä, kouluja ja muita yhteisöjä." Yhteisissä tapahtumissa ja tapaamisissa osapuolet tutustuvat toisiinsa, mikä voi synnyttää ja on jo synnyttänyt uusia yhteisiä hankkeita. "ja syksyllä järjestetään muun muassa asukas-, yritys- ja koulutussessioita, joissa muodostetaan konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, joilla yhteisöllisyyttä voisi vahvistaa", kareinen luettelee. Yhdistyksen hallitus toimii välittäjänä: "Me kuulostelemme hiljaisia signaaleja. oppilaitos tekee nyt Hyötykasviyhdistykselle metallisia linnunpelättimiä." tieto jakoon kaupunginosayhdistyksellä on rahkeita toimintaansa. jo alkoi tieto liikkua, ja ilmoita tapahtumasta -sivulle tuli nopeaan tahtiin tietoa alueen asioista ja tapahtumista. taideteollisen korkeakoulun pysyminen alueella on asukkaiden mielestä tärkeää, ja korkeakoulun pysyttämistä entisillä sijoillaan puolustetaan niin hyvin kuin pystytään. olemme moniarvoisia", kareinen kehaisee. Puheenjohtaja kareinen luettelee pitkän listan menneitä ja tulevia toimia: yhteispihat, rantapuistot, puistoissa ja taloyhtiöissä olevat taideteokset, arkeologisen museon suunnitelmat, virtuaalisen osallistumisen kehittäminen, taloyhtiöiden hallitusten ja talotoimikuntien yhteistyöryhmät, yhdistysten väliset työryhmät... kaupunginosayhdistys on mukana myös Arabianrannan aluetyöryhmässä ja merellisten kaupunginosayhdistysten rantaryhmässä. vaikka asukkaita on vauvasta vaariin, varmasti merkitystä on sillä, että alueella asuu paljon nuoria, luovilla aloilla toimivia ihmisiä. Mitä useampi osallistuu, sitä useampi saa äänensä kuuluville. emme kategorisesti vastusta mitään, vaan tarvittaessa kehittelemme ideoita eteenpäin ja pohdimme, mitä asialle voisi yhdessä tehdä, kuka vetää, kuka toimii mitenkin, niin että idea jalostuu konkretiaksi." "Meidän mottomme on yhteisöllisyys, turvallisuus ja innovatiivisuus. "ihmisillä on kova tarve yhteistoimintaan, siihen, että he voivat tuntea kuuluvansa yhteisöön." kaupunkitutkijat ovatkin todenneet, että Arabianrannassa asuu uusi asukastyyppi, "kovasti asuinalueeseensa kiintyneet lähiurbaanit naapurustolaiset". tekemistä ja tekijöitä riittää Sinikka Sipola on Hiidenkiven toimitussihteeri. AIHEESTA ENEMMÄN www.kaupunginosat.net/artova H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 35. tekijöiden voimat olivat uupuneet vuosien 2003 ja 2005 suurten kyläjuhlien järjestämisessä. tällaisia ovat muun muassa yhteistyö koulujen ja vanhempien, asukkaiden ja viranomaisten, kerhojen ja päiväkotien, oppilaitosten ja asukkaiden välillä. Arabianranta-toukola-vanhakaupunki-kaupunginosayhdistys osoittaa toimillaan sen, että elinympäristöä ja omaa asumisviihtyisyyttä parantamaan ei aina tarvita eduskuntaa tai eu:ta; työ sujuu, kun on halukkaita tekijöitä ja innostavia organisaattoreita. Yhdistyksiäkin löytyi 14. jotta kaikki hiljainen virinä saataisiin ihmisten tietoon, alkajaisiksi yhdistyksen hallitus uudisti nettisivut ja perusti sähköpostilistan, johon kerättiin osoitteita erilaisissa tilaisuuksissa
virtanen, Asko Martinheimo, Uolevi nojonen, Anna-Liisa Haakana ja kumppanit loivat 1960- ja 1970-luvulla pohjan kerrokselliselle, sanataiteelliselle nuortenromaanille. Toisella tavalla kieleltään kohostuviksi kasvavat Marika Uskalin Hopeanorsu (2004), Sanna eevan H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 Kutkuttava kieli nuortenkirjojen merkitystä lukijoiden kasvukumppanina ei voi kiistää. Otavan teoksissa synestesiaa hyödyntävä kerronta kutkuttelee kaikkia aisteja. ne enteilivät tulevien vuosikymmenten vilkasta teinielämän kuvausta. Otavan teokset paljastuvat yhä 2000-luvulla kieleltään ja rakenteeltaan kokeellisiksi. Tunteita ei tilitetä puhki. Sanataiteen ehdot nojautuvat kieleen, temaattiseen sisältöön, muotoon sekä näiden ominaisuuksien yhteiseen estetiikkaan. Puhe- ja kirjakieli sekoittuvat, sillä kieli etsiytyy aina kertojansa mielenmaiseman muotoon. Mutta puoltaako nuortenkirja paikkaansa sanataideteosten joukossa ainoastaan sillä. kirja voi palvella identiteettikriiseissä tempoilevaa lukijaa yhtä aikaa monella tavalla, eikä ole itsestään selvää, että aikuislukija edes tavoittaa kasvuiän toisiinsa punoutuneet merkitykset tulkitessaan teosta omasta näkökulmastaan. Taivas oli alkanut punertaa. Mikäli kieli jää pelkäksi juonen kuljetuksen välineeksi, ollaan kaukana Otavan rosoisen tajunnanvirran mahdollisuuksista: Fifti-fiftissä kimu repii auki elämänsä laastaroituja kohtia, ja Kävelyilloissa kerto36. Kuu, nyt on sun vuoros! hän huusi taivasta päin. Tähdille hän piutpaut. Älä selitä, vaan näytä! nykynuortenkirjallisuudessa tilanteiden luetteleva raportointi ja tunnelmien puuduttava selostelu neutraalilla tai adjektiiveja vilisevällä yleiskielellä on tavallista. Poikkeuksiakin on. nuorten maailma on tärkeä kuvaamisen kohde siinä missä aikuistenkin. Postmodernismissaan ne olivat aikaansa edellä. V jan ääneen lausumatta jääneet toiveet loiskahtelevat hitaasti hänen ylitseen. Lattea kieli saa epäilemään, onko taiteellista kunnianhimoa mukana lainkaan. Umpisukkulaan, sitten kellumaan. Rauha S. Puhekieli hiipuu puolittaiseksi tehokeinoksi, jos sen avulla toistellaan tuttuja, nuorisoslangia kosiskelevia fraaseja. Merkitysten kasvua maltetaan odottaa. VILJA-TUULIA HUOTARINEN Priskan perintö Taiteesta puhuttaessa nuorille kirjoitettua kirjallisuutta mainitaan harvoin. esimerkiksi kari Levola, Markku karpio, Arja Puikkonen ja Timo Parvela käyttävät ilmavaa kerrontatekniikkaa, jonka motoksi sopisi vanha kunnon teesi: Älä selitä, vaan näytä! Lukija saa oivaltamisen ilon, kun jatkuvan actionin seuraamiseen ei ole pakkoa. Tapahtumat liukuvat limittäin kuten Fifty-fiftyssä: Hän senkus hyppi, pomppas, teki piruetin ja juoksi lopulta suoraan meren. Ovatko nuortenkirjat muuttuneet pelkäksi tusinatuotannoksi ja nopeassa tahdissa suomeksi käännetyiksi japanilaispokkareiksi? iisikymmentäluvun lopulla Merja Otavan romaanit mullistivat suomalaisen nuortenkirjallisuuden. Teini-ikäiset lukevat kirjan toisensa perään etsien samastumisen kohteita ja tunnistettavia tunteita. Jos nuortenkirjallisuudelle kaivataan lisää arvostusta, kysymys kielestä on nostettava esille. Seikkailullinen anti jää vyöryvien tapahtumien harteille, rivien väliin tuskin mitään. kirjoissa murretaan kerronnan selkeyden ihannetta ja tavoitellaan henkilöiden sisäistä mielenmaisemaa kielen ehdoilla
Tuli ontto olo. Kun tarvis oli, oli keinojakin. Järkevää. Helminauhaa, korvarengasta, lakattua kynttä, uutta hametta. näin analysoi Otavan Annika ÄP olemustaan: Päätetty. Stop. Vaikka millä. Iskelmätekstiä! (Kävelyillat) Merkitykset altistuvat alituiselle liikkeelle, ja muodonmuutokset ovat tekstissä näkyvillä. Ei prässäilty enää kasveja eikä otettu sisään ihan mitä vain. Lapsen odotus on havainnollistettu taitavasti teoksen rakenteessa, joka tukee unenomaisten kohtausten vaihtumista. Olo oli harvinaisen hyypiömäinen. Romaanissa Filmi poikki! (2007) kertoja, Torstai, rummuttaa perheen järjestyksen rajapintoja ajatuspuheensa rytmiikalla kuin Sieppari ruispellossa ikään. kasvukertomus on luonnollisesti tärkeä. Eikä nyt ollut vielä edes ilta. kun kerrontaa ei kahlehdita ainoastaan kronologisesti eteenpäin nakuttavaksi, tulkinnoissaan erehtymättömäksi koneeksi, avautuu lukijan eteen assosiaatioiden aava. WSOY:n kuva-arkisto On luvattu leudompaa (2007) ja Marja-Leena Lempisen Punainen lumme (2008). Puuttui enää vain parijonoon järjestäytyminen, Kurkku ajatteli. Persoonalliseen kieleen pyrkii myös Mila Teräs Sinisessä huoneessa (2006). Omaehtoinen kielellinen maailma ei kumpua pelkistä karikatyyrihahmoista, vaan osoittaa yhteiskuntamme kapulakäsitteiden sudenkuopat sekä karun kielellisen vallankäytön. Annika Ärripurrin siskot nuortenkirjan aihe käsittelee yleensä 1218-vuotiaan henkilöhahmon maailmaa ja maailmankatsomusta. Otavan henkilöhahmot elävät hetkessä. Yritti täyttää sitä sitten. (Annika ÄP) Otavan kirjoissa kuva ihmisestä sirpaloituu lukuisiksi peilinpaloiksi, joista yksi heijastelee nuoren sinistä villapaitaa, toinen väläyttää osasen tiedostavaa mutta epäröivää maailmankuvaa ja kolmas antaa vihjeen henkilön ambitioista. Ehkäpä hänestä vihdoin viimein oli tullut itsenäinen nainen, ihminen ihmisten joukkoon, arvostelukykyinen, joustava, hyvä. kuvallisuuden keinot paljastavat, että teos elää tai kuolee kielensä varassa. Hänkin tässä starttaisi, kun pääsisi täältä kaupungin iloihin. Mutta mitä tuokaan sanoo teennäistä sössötystä! Meri, viiva, jälki hiekassa. Kävi happamaksi elo. Fifti-fiftin kimu punnitsee erästäkin aikansa tuotetta näin: Tytöt heitti kurkkuunsa pilleriä. viittauksissa herkkiin aiheisiin, kuten seksiin, nostetaan esiin päähenkilön kysyviä ja kriittisiä tuntemuksia vailla kliseisiä eleitä ja asentoja. Ärripurri, oli taas päässyt elämisen alkuun! Ehkäpä hänen murrosikänsä oli jo ohi. Henkilöhahmot eivät ole sovinnaisia. 37 Kieli ja sisältö yhtä Merja Otavan teoksissa kielen tärkeimpänä tehtävänä on sulautua yhteen narratiivin kanssa. Hanna Marjut Marttilan vastaus haasteeseen yksityisestä ja yleisestä kielestä on hurtti huumori. Otavan henkilöiden havainnot eivät ole staattisesti tosia: Kun ajattelen tai sanon kaikki, tarkoitan sillä merta, meren viivaa, hiekkaa, jälkiä hiekassa. kun sisältöä ja kieltä ei eroteta toisistaan, huomiotta ei voi jäädä myöskään rytmi, tekstin hengitys: Jokainen uhosi juhannusta. (Fifti-fifti) Fokalisaatio toteutetaan Otavan teoksissa aina samalla tinkimättömällä tavalla: keskitytään näyttämään se, minkä kuvattava kuvittelee, eikä pelkästään H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. Hän, Annika, nyk. kirjojen nuoret ovat monipuolisia tyyppejä, keskenään erilaisia, ristiriitaisia eivät vain ikäryhmänsä esimerkkikappaleita. Merja Otava vuonna 1971. sitä, mikä tapahtuu. He eivät porskuta eteenpäin tavoitteesta toiseen eivätkä ota itsestäänselvyytenä mitään määränpäätä, ei parisuhdetta tai koulutusta. Jos painuis soutelemaan, välähti Kurkun mieleen. Kokko odotti ja yhteislaulu! Joku lausuisi runon, selviö. Kimun isän viiksetkin olivat jotenkin jännästi
Murrosiän komplekseista ja slapstickista ammentava huumori yhdistyy aurinkoisuuteen myös kirsti kurosen Vili Voipiossa, joka on kotimainen vastine Bertin päiväkirjoille. Toinen saman ajan merkittävä kirjailija, Rauha S. Luonteen selkeys tai korostetusti mielenterveydeltään horjuva mielenmaisema on ihanne. Teinilukijoista puhutaan ahmimisikäisinä, hotkivina kuluttajina, ei taiteen äärellä viipyilevinä nautiskelijoina. Stereotyyppinen kuva on kuitenkin aina osaksi harha, sillä "nuoret"-nimistä joukkoa on yhtä vähän kuin "aikuisten" joukkoa. virtanen, tarttui hanakasti yhteiskunnallisiin aiheisiin ja loi väkeviä romaaneja herkistä ja ajattelevista nuorista päivän polttavien kysymysten äärellä. Tunnussana on topakkuus nuorten nykykirjojen henkilöhahmoihin kohdistuu selvästi enemmän painetta tulla määritellyiksi. Toisaalta ääriviivoiltaan vahvoiksi piirretyt hahmot kykenevät myös vahvoihin tekoihin. erityisesti käännössarjoissa harjoitetaan tuotetehtailua ja pyritään passivoimaan nuori lukija kiiltokuvamaisten seikkailujen äärelle vailla kritiikkiä. ne tarjoavat mahdollisuuden tämänkin päivän utopioiden ja dystopioiden käsittelyyn, kuten Anu Holopainen teoksessaan Molemmin jaloin (2006) osoittaa. ei ole syytä olettaa, että kasvuikäisestä tulisi kirjoittaa ohuemmin tai viihteellisemmin kuin niin kutsutusta täysi-ikäisestä. ennen kaikkea tytöistä kertovissa nuortenromaaneissa kasvattavat suosiotaan leppoisa elämänmyönteisyys ja pintaliitokirjallisuudesta saadut vaikutteet shoppailevista teinikarikatyyreistä karnevalisoidun kulutusjuhlan keskellä ikuisten ihmissuhdekiemuroidensa kimpussa. Ankeiden erotarinoiden ja huumefiilistelyjen jälkeen on palattu kuvaamaan vaikeuksista selviävää seikkailijaa. Yksi syy nuortenkirjojen kevyiksi luokittelemiseen on kritiikeissä, jotka keskittyvät monesti juonen esittelyyn. Useimmiten heidän sisäiset ja ulkoiset piirteensä kuvaillaan tunnollisesti jo kirjan alussa. Onneksi viime vuosina sijaansa ovat kasvattaneet myös nuorten fantasiakirjallisuus ja spekulatiivinen fiktio. Tämä ei ole aina kriitikoiden syy, sillä nuortenkirjallisuuden arvioille varataan hävyttömän pieni tila. nykyhetken tendenssikirjallisuus ei kulje niinkään aatteen kuin aatteettomuuden talutusnuorassa. voimallisesti kasvonsa paljastavia henkilöitä keskellä murtuvaa maailmaa ovat esimerkiksi Seita Parkkolan Viimaromaanin (2006) tummasävyinen keskushahmo, Tittamari Marttisen Rohkeusleikkien (2007) villi Ronja ja Terhi Rannelan vaikeuksiin joutuva Aura (Taivaan tuuliin, 2007). Aineistona ovat Merja Otavan teokset Priska, kesästä kesään (WSOY 1960), Minä Annika ÄP (WSOY 1962), Kävelyillat (WSOY 1963), Puzzle (WSOY 1966), Kuuvuosi (WSOY 1969) ja Fifti-fifti (WSOY 1972). H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. ne ovat sitä todellista Priskan perintöä. Totuttujen juonikuvioiden vaara on suuri, mutta esimerkiksi Sari Peltoniemi on ansiokkaasti höystänyt lajin perinteitä perisuomalaisella luontomystiikalla. Myös Otavan teoksissa nousevat usein esiin 38 maailmankansalaisuutta pohtivat kysymykset. Tunnussana on topakkuus! Kritiikkien kurimus Merja Otava päästi kurkkunsa, Tuovinsa ja muut aikansa nuortenkirjallisuuden pakkopaidasta: määritellyistä ideologioista ja konservatiivisista ihanteista. kirjallisuuskritiikeistä olisikin kiinnostavaa lukea myös kielen mielestä ja henkilöhahmojen sisäisestä dynamiikasta, rakenneratkaisuista ja teoksen tematiikasta. Toisin kuin nykyään niihin ei löydy nopeita ja helppoja vastauksia. itsenäisyyttä ja päättäväisyyttä korostetaan. Synkemmät kasvuympäristöt jäävät kuitenkin marginaaliin. 1980- ja 1990-luvun kasvukipukirjojen jälkeen luetaan nyt Tuija Lehtisen iloisen Rebekan kommelluksista ja muista tyypitellysti virkeistä ja vakuuttavista henkilöistä. näissä teoksissa nuoren määrätietoisuudesta tulee tarinan koossapitävä voima. en ole käynyt läpi kaikkea 2000-luvun nuorisokirjallisuutta, joten huomioni eivät ole kattavia. Vilja-Tuulia Huotarinen on Hämeenlinnassa asuva kirjailija
Tällainen on esimerkiksi Hannun ja Kertun noita. ilman taikaa sitä ei olisi voitu pystyttää, eikä se olisi säilynyt tuulessa ja sateessa lapsia houkuttelemassa. Läpikotaisin pahaa noitaa ei saa heltymään lapsen itku eikä epätoivo. kertomus keskittyy noidan ainoaan tavoitteeseen, lasten tuhoamiseen. Hannu ja Kerttu -sadussa on ainoastaan yksi todellisuuden ylittävä asia, piparkakkumökki. HILKKA YLÖNEN Kuka pelkää noitia? Satuhahmot kehittävät lasten mielikuvitusmaailmaa. kerttu, sisaruksista nuorempi, joka on aikaisemmin tukeutunut veljeensä, osoittautuu kekseliääksi, hallitsee pelkonsa ja työntää noidan uuniin. Hän ei muuta ihmisiä linnuiksi tai kiviksi, kuten Grimmin satujen noidat yleensä. lupaamalla alussa, ettei sisaruksille tapahdu mitään pahaa, ja sitten valmistautumalla näiden syömiseen. Tämän kuolema on edellytys Hannun ja kertun selviytymiselle. 39 Paha noita ansaitsee kohtalonsa Hannun ja Kertun noidasta kerrotaan vain se, mikä sadun etenemiselle on välttämätöntä. Saduissa on myös sellaisia noitia, joita herättävät myötätuntoa ja ihailua. Te ro Ss ivu la /R od eo V iisivuotias Annika totesi Suomen Kuvalehden haastattelussa 2008, että Hannu ja Kerttu on mainio satu. noita on yksin elävä ikivanha eukko, jolla on luisevat kädet ja joka kulkee sauvaansa nojaten. niinpä ei kerrota, mistä noita on tullut, kuinka kauan hän on asunut mökissään eikä sitäkään, mistä mökistä löytyvät jalokivet ovat peräisin. Lapsia kiinnostavat satujen hahmot, joita voi vihata, pelätä tai tuntea vahingoniloa, jos ne menettävät henkensä. nykyajankin lapsi pitää satoja vuosia vanhasta Grimmin veljesten kokoelman sadusta, jossa keskeistä on lasten selviytyminen omin avuin ylivoimaisilta tuntuvista vaikeuksista. Myös monissa muissa kansansaduissa henkilöt ja tapahtumat ovat yksiselitteisiä, eikä yksityiskohtia juuri kuvailla vaan huomio kiintyy olennaiseen. Päämääräänsä noita pyrkii H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. Tärkeä osuus Hannussa ja Kertussa on satujen kenties tunnetuimmalla noidalla
Hän joutuu lähtemään kotiin kesken kaiken ja kyselee, pääseekö tansseihin seuraavana vuonna. Sofia ei tahdo pahaa ihmisille vaan haluaa elää sovussa näiden kanssa, kunhan vain tietää, miten pitää menetellä. niinpä Poika ja Pauno Jelkanen muutetaan hiiriksi taikanesteen avulla, ja hiiriksi he jäävät. Rangaistukseksi luvattomasta kyöpelinvuorelle menosta pikkunoidalta otetaan luuta pois, ja hän joutuu palaamaan kotiin kävellen, jalat kivistävinä. H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. isoäiti osuu sattumalta lapsenlapsensa kanssa hotelliin, jossa pidetään noitien vuosikokousta. "ehkä, jos sinusta on tullut siihen mennessä kunnon noita", ylinoita vastaa. Hän vihaa lapsia ja haluaa päästä näistä lopullisesti eroon muuttamalla nämä hiiriksi. Jännitys ja pelko häviävät sadun lopussa, kun pieni kuulija huomaa, että oman kekseliäisyytensä ansiosta, esimerkiksi työntämällä noidan uuniin, sadun sankaritar selviytyy uhkaavasta tilanteesta. Otfried Preusslerin saturomaanissa Pikkunoita päähenkilö kuuluu kyöpelinvuorella kokoontuviin noitiin. kun pahuudesta on päästy, satua hallitsee toivo, ja lopussa päädytään anteeksiantoon ja sovintoon. Sadun loppupuolella noita siivoaa ja tuulettaa noitalinnansa ja tuo maljakoihin kukkiakin, mitä kansansatujen noita ei olisi ikinä tehnyt. On kuitenkin noita, joka herättää sekä myötätuntoa että ihailua ja soveltuu lapsen samastumiskohteeksi. noitien uhka kuitenkin väreilee alusta asti, koska Pojan päähenkilön isoäiti tietää niistä, pelkää ja varoittelee. Lopuksi isoäiti ja hiiri-Poika suunnittelevat kaikkien maailman noitien tuhoamista. Satu on arkielämästä erillinen saareke, jossa todellisuuden kovuus ei päde ja jossa lapsella on oikeus odottaa onnellista loppua. Laulava noita Useimmat nykyiset sadut ovat kansansatuja lempeämpiä, eivätkä noidatkaan pyri niissä tuhoamaan ihmisiä. Suunnitelman onnistuminen tuntuu epävarmalta, eikä hiirenä pysyvän pojan kohtalo ja ympäri maailmaa elävät noidat tunnu oikeudenmukaiselta sadun lopulta. 40 Pikkunoita kiipelissä Lapsi ei samastu Hannu ja Kerttu -sadun tai dahlin noitiin, tuskin Sofia-noitaankaan. Ylinoita saa surmansa, mutta varalla on jo uusi Ylinoita. vaikka aikuinen tietää, ettei pahuutta voida poistaa, lapselle tarkoitetussa kertomuksessa sen pitäisi hävitä. Lapselle on merkitystä, että hän osaa ennakoida tapahtumien kulkua kokonaisuutta hahmottaessaan ja voi luottaa oikeudenmukaiseen loppuun. Häntä ei ensi kuulemalta arvaa hyvän edustajaksi, vieläpä sadun sankarittareksi. Roald dahlin saturomaanissa Kuka pelkää noitia. keitos ei kuitenkaan kohenna laulutaitoa. Pelko on lapselle kuitenkin mieleistä, kun hän kuuntelee satua turvallisessa ja rauhallisessa tilanteessa, vaikkapa äidin tai isän vieressä. Hän etsii rajojaan ottaen selvää, mihin asti uskaltaa. Hän kertoo, että noidat näyttävät tavallisilta naisilta, joten niitä ei erota muista ihmisistä. kyöpelinvuorelle ei saa mennä milloin tahansa. Samalla tavalla kuin ojan yli hyppääminen jännittää etukäteen ja tuottaa sitten tyydytystä, kun yli on päästy, johonkin tarinaan heittäytyminen jännittää, pelottaakin. Sitä hallitsee mahtava toisilta noidilta alistumista vaativa Ylinoita. Hannele Huovin sadussa Noita, joka halusi oppia laulamaan Sofia-noita valmistaa taikasanoja toistellen lientä, jota nautittuaan toivoo osaavansa laulaa. Rohkeutta ei ole pelon puuttuminen vaan sen hallitseminen. nykysatujen noitien ominaisuudet ja käyttäytyminen vaihtelevat sadusta toiseen. Lopuksi noita oppii myös laulamaan. Ylinoita, nykysadun lastenvihaaja kansansaduissa ei tarvitse muutella noidasta luotua mielikuvaa, ilkeää, vastustajansa tuhoa haluavaa ja lopussa valtansa ja useimmiten myös henkensä menettävää hahmoa. Sen kokee pikkunoita, joka uhmaa isojen noitien kieltoa ja lentää täysivaltaisten noitien tansseihin. Tämän jälkeen noita opettelee laulamaan naapurin lasten avustamana ja onnistuu. kaikki henkilöt ovat aluksi ihmisiä ja toimivat ihmisten tavoin. Lähestymällä ja ylittämällä uskaltamisen rajoja lapsi valmistautuu tulevaisuuden todellisiin uhkatilanteisiin. noitien voitto on lapselle pettymys. Lapsi opettelee erilaisia tunteita, kuten jännityksen ja pelon kokemista. Joskus sadun loppu tuottaa pettymyksen
Jää pääteltäväksi, että hän ei käytä loitsuja ja taikasanoja kenenkään vahingoksi. Suomeksi kertonut K. Otfried Preussler, Pikkunoita. Rohkea pikkunoita nauttii yksinolon suomasta vapaudesta ja auttaa apua tarvitsevia aivan niin kuin sankarit tekevät. Hyvät työt saavat kuitenkin seuraavalla kyöpelinvuori-käynnillä hänen hämmästyksekseen isot noidat vihan vimmoihin. Merikoski. kokko valmistuu, mutta sen aineksia isot noidat eivät ole nähneet painajaisunissaankaan. isot noidat uhkailevat pikkunoitaa tämän hyvien töiden takia erilaisilla rangaistuksilla ja määräävät tämän keräämään puita noitatanssien aikana poltettavaan kokkoon. Tullakseen kunnon noidaksi pikkunoita auttaa risunkerääjäeukkoa, kukkia myyvää tyttöä ja kastanjakauppiasta. noita voi olla kuulijan tai lukijan niin halutessa herttainen ja viehättävä, kuten pikkunoita. Hilkka Ylönen on kasvatustieteiden tohtori ja satujen tutkija. AIHEESTA ENEMMÄN Roald Dahl, Kuka pelkää noitia. ei ole haitaksi, vaikka lapsi luulisi noitien luutien ja taikakirjojen todella palaneen kokossa. kuvitella noidan niin pelottavaksi kuin haluaa ja uskaltaa. Jotta kertomus ilahduttaisi, kuvitteellisen ja todellisen erottaminen ei ole välttämätöntä. Pikkunoita myös loihtii isojen noitien taikomistaidon pois; vain hänellä itsellään on sen jälkeen taikomisen taito. Mitä enemmän lapsi oppii satuun liittyviä asioita ja mitä vaivattomammin hän muodostaa ja muuttelee mielikuvia, sitä monitahoisemmaksi hänen kuvitteellinen maailmansa kehittyy. Lukija tai kuulija voi H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 41. Hannele Huovi, Taikaruukku ja muita satuja. Ylinoita ilmoittaa, että ainoastaan pelkkää pahaa noituvat ovat kunnon noitia. WSOY 1978. Kuvitusmaailman lähteitä Lapsilta edellytetään kykyä luoda monenlaisia mielikuvia satujen noidista ja mielikuvien muuttamista kerronnan niin vaatiessa. kerronnan edetessä pikkunoita osoittautuu omatoimiseksi ja nokkelaksi, jota vain hänen korppinsa neuvoo ja lohduttaa, kun muilta ei tule apua. kohteluunsa pettynyt pikkunoita taikoo isojen noitien luudat polttopuiksi ja sytyttää kokon heidän taikakirjoillaan. Lapsi kokee satujen välityksellä erilaisia tunteita, hän luo omaa satumaailmaansa ja muuntelee olemassa olevaa. WSOY 1997. Jos lapsi näkee noidan tai muun pahan televisiossa, hän ei voi vaikuttaa tämän ulkonäköön, ääneen, ilmeisiin eikä eleisiin. kun pikkunoita selviytyy ylivoimaisilta tuntuvista isoista noidista, lukija tai kuulija kokee iloisen yllätyksen. Weilin+Göös 1984. Alussa toisten noitien nöyryyttämä ja luutansa menettänyt pikkunoita on hellyttävä ja herättää myötätuntoa. Gummerus 1994. nähty kuva on usein pelottavampi kuin oma mielikuva. Grimmin kauneimmat sadut
noin 8090 vuotta on kulunut siitä, kun Alisa, Anni, Emmi, Jenni ja Laura olivat viimeksi muodissa. noin sata vuotta on puolestaan Annan, Sannin ja Vilman viime suosiosta. Lyhin sykli naisten yleisimmissä nimissä lienee Maijalla, noin 50 vuotta. Moni karttaa myös edellisen sukupolven nimiä. eri aikoina miellyttävät kuitenkin erilaiset nimet, ja etunimien suosio vaihtelee paljon. Jos isäni olisi saanut päättää, olisin Erja. kiinnostavaa vertailutietoa tarjoaa Minna Saarelman ja Gulbrand Alhaugin tutkimus nimenannosta norjan suomalaisnorjalaisissa perheissä, joissa nimenvalintaan vaikuttaa eniten äidin kansallisuus: perheissä, joissa äiti on suomalainen, nimenanto noudattaa useammin suomalaista mallia kuin perheissä, joissa äiti on norjalainen. näihin nimiin kun liittyy vahvoja mielikuvia niiden kantajista. Osa nimenantajista valitsee aivan uuden nimen. kenen sana nimenvalinnassa painaa eniten, isän vai äidin. Hyvä niin. kärkinimistä Veeti, Eetu ja Leevi ovat aiemmin olleet käytössä kutsumaniminä, eivät niinkään virallisina etuniminä. Lisäksi olemassa olevien nimien pohjalta voidaan muodostaa uusia yhdistämällä ja muuten muokkaamalla (Helmiina, Lumina, Lumi-Tuuli). Äiti kuitenkin piti päänsä ja minusta tuli Terhi. nimenantohetkellä tavalliset nimet tuntuvat lisäksi usein liian kuluneilta. nykyisin yleisimmistä lastennimistä valtaosa on tällaisia, noin sata vuotta sitten suosiossa olleita. Yhteensopivuus sukunimen tai perheen muiden jäsenten nimien kanssa saattaa olla tärkeää. Nimistöntutkija Paras nimi lapselle vanhemmat haluavat valita lapselleen sen kaikkein sopivimman nimen. nimenantajien isovanhempien ja näitä edeltäneiden sukupolvien nimet maistuvat monen suussa mukavilta: sopivan nostalgisilta mutta silti virkistäviltä ja omaperäisiltä. Tyttöjen nimistä Emma, Iida ja Sofia olivat edellisen kerran suosionsa huipulla hieman yli sata vuotta sitten. nimen tulee tietenkin olla miellyttävä, ehkä kauniskin. Maija oli suosionsa huipulla 1930-luvulla ja uudelleen jo 1980-luvulla. Lapselle ei valita sellaista nimeä, joka on yleinen lapsen vanhempien sukupolvella. käytännöllisyyskin voi tulla mieleen: onko nimi helppo taivuttaa ja yksiselitteinen ääntää. Tarkkaa tutkimustietoa asiasta ei ole, mutta äidin tahto tuntuu usein olevan vahvempi. Moni toivoo nimen kantavan myös suvun perintöä. Poikien nykyisin suosituimmista nimistä uusvanhoja ovat Lauri, Onni, Aleksi, Elias ja Juho. Sukunimihän on isältä, kuten useimpien suomalaislasten yhä. TERHI AINIALA, suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa Tämän ristiäisjuhlan päähenkilö Juhani kantaa perinteikästä suomalaista nimeä. 42 Yk sit yis ar ist o H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. Mistä tällainen nimi sitten löytyy. Tällaisia löydetään muiden maiden nimikulttuureista (Miska, Luka) ja luomalla uusia suomenkielisiä nimiä (Pinja, Havu, Omena, Karpalo, Nuppu, Tiuku). nimien suosion sykli onkin tavallisimmin noin sata vuotta
d. Lönnrotin selväjärkistä pohdiskelua kertovien runojen totuudellisuudesta voi lukea kuin aikalaisena ja samalla kysyä, onko mikään muuttunut: "Historiallista totuutta ei siihen aikaan kysytty vaan ainoastaan luonnollista totuutta, eli asian kertomista sen aikuisten ihmisten luulon ja toivon mukaisesti." riassaan (1954) sivuutti lähes täysin. Toinen kirjan tekemisen peruste on tieteen kehitys. SKS 2008. Kalevalaprosessi kirjan painavimmaksi ytimeksi tuntuu asettautuvan eepoksen eri versioiden tekemisen, tarkoitusten ja ymmärtämisen kehä, kalevalaprosessi. Siikalan päivityksen kohteena on aiheista klassisin, Kalevala myyttis-historiallisen tutkimustradition virrassa, ja hänen formuloinneissaan on kypsän lopullisuuden tuntu. europaeuksen toive todella toteutui: julkaisemalla kommentoituna editiona sekä suomeksi että englanniksi (Finnish Folk Poetry. He korostavat Lönnrotin työtä etnografina ja tutkijana ja koko kalevalaprosessia tutkimusprosessina, minkä esimerkiksi Jouko Hautala suomalaisen kansanrunoudentutkimuksen oppihisto44. Arvioita, katsauksia y Kirjat Kalevalasta, moniäänisesti Kalevalan kulttuurihistoria -nimistä kirjaa ei ole ennen tehty. itsemme kaltaisiksi ajatelluille entisten aikojen ihmisille on opittu tekemään kysymyksiä, joiden ansiosta vanhat lähteet aukeavat uusille lukutavoille ja aikaisemmin sivuutetut aineistot ovat tulleet kiinnostaviksi. Snellmanin nahkoihin useissa tutkimuksissa asettautunut Pertti karkama kirjoittaa otsikolla "kalevala ja kansallisuusaate", se on aivan toista kuin lukuisat koululaispolvet ovat koepapereihinsa tästä otsikosta pakertaneet. Sitä Kalevala-spesialisteilta usein kysytään. kertooko teoksen komea ulkonäkö itse asian tärkeydestä vai siitä, että on Kalevalan juhlavuosi ja hankkeen primus motor kalevalaseura täyttää 90 vuotta. Suomalaiset toimijat asettuvat aikansa eurooppalaiseen aatemaailmaan, ovat tekemisissä toistensa kanssa ja tulevat lukijaakin lähelle: ajatuksia ei vain referoida vaan niiden ääreen pysähdytään "kuin ensi kertaa", eikä aina yksimielisesti. 1976) edustavia esimerkkejä Kalevalan keskeisistä kertovista runoista sellaisina kuin laulajat ne esittivät, Matti kuusi työtovereineen teki kulttuurihistoriallisen teon antamalla nykyaikaiselle lukijalle mahdollisuuden edes tekstien tasolla itse ottaa kantaa tähän pohjoisen euroopan varsin alkuperäisen kansan parhaaseen laulettuun runouteen. Gottlundin ja d. On selvä puute, ettei lukijoita ohjata tämän kalevalaisen runon ja itkuvirren maailmaa avaavan suomalaisen humanistisen huippututkimuksen äärelle esimerkiksi sellaisella napakalla faktaruudulla, joita monista muista asioista on kiitettävästi tehty. v. A. kokoavaa folkloristista tietoiskua kaipaisi Kalevalan ja kansanrunouden suhteesta. Epic. Miksi kymmenien ihmisten talkoot, miksi juuri nyt. kun elias Lönnrotin ja J. eivätkö tällaiset asiat kuulu Kalevalan kulttuurihistoriaan? H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 Kalevalan kulttuurihistoria. Ulla Piela, Seppo Knuuttila ja Pekka Laaksonen. Se ei alkanut tällä vuosituhannella vaan paljon aikaisemmin, ja sen hedelmiä olemme nyt alkaneet nauttia. Apo unohtaa myös, että Lönnrot-kriittisten runontuntijoiden C. kirjaa ei tarvitse pitkään selata vakuuttuakseen siitä, että seura on vahvasti ajan hengessä päivittämässä perustajiensa humanistista visiota tieteen ja taiteen liitosta: kuvat ovat aivan olennaisia ja rakentavat omaa kertomustaan. Mikä eepoksen kielessä, henkilöhahmoissa, juonessa ja mielikuvamaailmassa on kalevalamittaisen laulutradition ja sitä ympäröineen elämismaailman kuvauksena nykyisen tieteellisen ymmärryksen mukaan oikein, mikä ei. Lönnrotin eepoksen puolustajaksi asettuvan Satu Apon kirjoitus kansanrunoudentutkijoista Kalevalan kriitikoina sen sijaan haastaa väittämään, että juuri antropologian hengessä tapahtunut irtisanoutuminen Kalevalasta ja huomion kiinnittäminen runonlaulajiin mahdollisti sen eepoksen takana olevan lauletun runon renessanssin, jonka keskellä elämme ja joka syventää Kalevalankin ymmärrystä. karkaman lisäksi siihen tarkentavat katseensa kiinnostavasti erilaisin kysymyksin Anna-Leena Siikala ja Jouni Hyvönen. e. Toim. Sitä siis voi pitää ehdotuksena siitä, mitä Kalevalan kulttuurihistoria voisi olla: kirjoituksia kansalliseepoksen taustasta, tekijästä, synnystä, tulkinnoista ja käytöstä suomalaisessa tieteessä, taiteessa ja politiikassa, kansakunnan rakentamisessa ja itseymmärryksessä. Lönnrotin työtä korostettaessa helposti unohtuu, että todella paljon kerääjien tallentamasta esi-isien hengenperinnöstä Lönnrot sai eepokseensa mahtumaan, kuten Siikala mytologisista mielikuvista toteaakin. Moni voi kysyä, eikö tuo liturgia jo osata. Hyvönen taas heittää kehiin tuoreen tuntuisen teeman, Lönnrotin lääkäriyden: mitä muuta se merkitsi kuin kajaanin piirilääkärin mahdollisuutta päästä näkemään toisenlaista kansaa kuin Uudellamaalla ja kiertämään runonkeruussa
ihminen taitaa ajatella, mitä tahtoo, ja tulkinnoissa on kysymys sekä mielikuvituksesta että ajan ja genren tajusta: populaarikulttuurin maailmaan kelvatakseen Kalevala on kierrätettävä Amerikan kautta. Artikkeleita on selvästi ajateltu luettavan itsenäisinä kokonaisuuksina; koko kirjan lukija kohtaa samat asiat liian usein. kun kuva- ja sanataiteen kehitystä ei seurata nykyaikaan, niiden kultakauden jälkeinen suhde eepokseen vaikuttaa jäykemmältä, kunnes lukija kohtaa kuvissa oman aikamme Kalevala-visiot ja turkulaisen tutkijaryhmän artikkelissa rock-lyriikan. Taiteessa tämä kokemuksellinen kvaliteetti on tajuttu tiedettä syvällisemmin: se on musiikkia kaikki, sanovat sekä Jean Sibelius että Hannu väisänen. Missä parhaan suomenpuoleisen runonlaulajan Mekrijärvi. Aloittelijan kannattaa lähteä 26-vuotiaan Lönnrotin matkaan Senni Timosen ja Pekka Laaksosen kanssa ymmärtämään, miten yksinkertaisista asioista ja kohtaamisista kaikki alkoi. Asia oli ilmassa muutenkin. Missä on uusi kalevalainen laululiike, missä Martti Haavio, jolle kansanrunoudentutkimus oli kulttuurihistorian haara. Se on nyt tarjolla kaikille osoitteessa www.finlit.fi/skvr/. ihmettelen väitettä, jonka mukaan sen arvosta vallitsisi yksimielisyys. Lukemisen ABC kenelle Kalevalan kulttuurihistoria on tehty ja mitä varten, missä sitä voi lukea. erityisesti vasemmistolaiset poliitikot käyttivät samaa ymmärrystä taitavasti retoriikassaan. Lukemisen myötä kasvaa tunne, että Lönnrot oivalsi runonlaulutradition yhteisöllis-ilmaisullisena kokonaisuutena kenttäkokemuksensa vuoksi. Siitä voi sitten seikkailla löytöretkille eri suuntiin, eteenpäin ja taaksepäin, klassisiin teemoihin ja uusiin. Moni kiinnostava asia vain vilahtaa esiin. Sen villi luovuus saa kysymään, tekikö eino Leinosta kalevalamitan modernisoijan Kalevala vai se sama kainuulainen kielipohja, johon runonlaulukin kuului. Tiede on vasta tulossa samaan. On siis kysymys tärkeiden asioiden esteettisestä ilmaisusta tässä ja nyt, ei vain muistin säilömästä muinaisperinteestä. kansalliseepos, jonka tulkintahorisontista jo 16-vuotias ylioppilas Leino oli hyvin perillä, antoi työlle statusta ja hohdokkuutta. juhlavuosi 1985 oli käännekohta, uuden tulemisen alku. "varioivan kalevalan" osastossa kehä sekä avautuu tulevaisuuteen että kiertyy umpeen. Uudistuakseen sekä runontutkimus että suomalaisen kulttuurin eepossuhde kuitenkin tarvitsivat "unohtakaa kalevala" -vaiheensa. kaikkea käyttökelpoistakaan unohdettua ei ole vielä löydetty uudelleen. Tukeva pöytä ainakin tarvitaan. kristin kuutma tarjoaa sivuvaloa virolaisten toisenlaisesta eeposprosessista, mutta missä on suomenruotsalainen näkökulma, missä Kalevalan kääntäjien: miksi Kalevala on niin suosittu. kirjan ääressä voi hyvin viettää viikon, ja mitä enemmän tietää ennestään, sitä enemmän kysymyksiä ja assosiaatioita herää. eräänlainen kansanliike "from people by people for people" oli myös ennakkotilaajien rahoittama alkuperäisten runojen (SKVR) julkaiseminen ja kaarle krohnin itsenäistyneen maan kansalaisille opaskirjallaan (Kalevalankysymyksiä I, 1918 ) tarjoama tutkijan rooli. On oppihistoriallisesti huikea mutta tämänpäiväisesti itsestään selvä ratkaisu avata kirjan taideosio Senni Timosen kirjoituksella "elias Lönnrot ja runonlaulaja". Politiikkaan, 45. Lopulta käy toteen Seppo knuuttilan paradoksi: kaikki kokeilut ja "harharetket" ovat vain vahvistaneet Kalevalaa. H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 Tuorein osoitus kalevalaisen mielikuvaston arkisen mutkattomasta ja intellektuaalisesti lämmittävästä läsnäolosta nykyajassa on Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen (2/2009) ruokapalstan herkullinen kiertyminen Lemminkäisen ja ison hauen mielikuvien ympärille: voisi siitä leukaluusta kyhätä kanteleenkin. Säveltäjä kalevi Aho piirtää taiteenalansa Kalevala-suhteesta nykyaikaan ulottuvan ja moneen tieteelliseenkin jatkokysymykseen haastavan kuvan. Arvioita, katsauksia Taide, tiede, runous ja yhteisöllisyys kaikki keskustelu Kalevalan syvemmästä merkityksestä, tieteellinen, taiteellinen ja poliittinen, näyttää tavalla tai toisella kiertyneen sen suomalaiseen tai universaaliin yhteisöllisyyteen, siihen mitä se kertoo ja pannaan kertomaan "meistä". Ristiviittaukset, hakemistot ja jatkolukemiseen ohjaava kommentoitu bibliografia tekisivät siitä enemmän käsikirjan. niin muistan sen itsekin. kukaan kirjallisuudentutkija ei kirjoita Kalevalasta taideteoksena. Siksi on kyselty totuuden ja aitouden perään ja puhuttu myyteistä jotka eivät suinkaan tarkoita valhetta vaan perustavanlaatuista totuutta eikä ole haluttu nähdä Lönnrotin työtä realistisesti. Kalevalan kulttuurihistoria on runsaudensarvi, joka saa tahtomaan lisää. Kalevalaa on opittu lukemaan läheltä niin kuin Maarit niiniluoto iskelmiä: mitä tekstissä oikein sanotaan, mitä siitä saisi. Käännekohdasta eteenpäin Moni kirjoittaja toteaa, että Vanhan Kalevalan 150. Helsingin yliopiston kirjasto järjesti näyttelyn Kalevala-tutkimuksesta ja kansanrunoustieteen laitoksella tuntui välttämättömältä pitää seminaari kalevalaisen runouden tutkimusnäkymistä, tuoda grand old man Matti kuusi uuden opiskelijapolven ulottuviin
Teos tulee lukea niin, että ensin kolutaan läpi sivulta 321 salavihkaa alkava tiivistelmä ja sitten selataan kuvatekstit. nämä ja kymmenet muut oivallukset löytyvät emeritusprofessori Unto Salon uusimmasta teoksesta Ajan ammoisen oloista. kertooko joku muistelmissaan kymmenien vuosien päästä, kuinka Kalevalan kulttuurihistoria ratkaisi hänen elämänsä suunnan. Tokihan teoksessa on oma slanginsa. Tai oivaltaa, että ruukunpohjan sädekoristelu vie juojansa Päivölän pitoihin. Ja on pystyttävä ihmettelemään, miten vähän ihmisestä jää jäljelle. Salo on oiva kertoja. Hän heittelee itselleenkin mahdottomia hypoteeseja ja teorioita tulevien tutkijapolvien mutusteltavaksi. Tuo viimeksi mainittu retki tosin jää vähän kesken, mutta antaa virtaa uusille tutkimusmahdollisuuksille. G. Le Clézio kertoi; kuvista voi lumoutua ja teksti voi viedä mukanaan, vaikkei niitä ymmärtäisikään. Mutta osaa Salo olla ironinenkin. Arvioita, katsauksia Kirjat kouluun tai vaikka Lotta Svärd -järjestön tapaan ymmärtää karjalaista ja suomalaista naiseutta. Tuohon tiivistelmään Salo on paketoinut koko sanottavansa nautittavalla tavalla. Olinhan Salon tulkinnat satakuntalaitoksesta ennenkin lukenut ja melkein uskonutkin. kilvenkupuroiden salattuun maailmaan on vain uskottava. eikä Salo unohda heittää piikkiä tosikkohistorioitsijoille ja ehkä arkeologikollegoilleenkin: "perustelemattomista ennakkokäsityksistä lähtevä torjunta ei kuitenkaan ole tiedettä vaan konventionaalista konservatismia", kun hän arkeologina ja ehkä folkloristin kumppanina antaa ajatuksensa lentää ja samalla tekee muinaisuudesta todellisuutta. LASSI SARESSALO, dosentti 46 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. M. Mutta Salon kuva Satakunnasta ja koko suomalaisesta kulttuurista idän ja lännen välillä silti yllätti mutta vasta toisella lukemalla. kuvatekstit tiivistävät sen, mitä itse leipäteksti vähän arkeologisen kuivasti kertoo. Tuskin vielä suomalaisen arkeologian historiassa on kirjoitettu yhtä vetävää kertomusta kahdeksan tuhannen auringon kiertämän kulttuurihistoriasta nimenomaan kertomusta. en pidä sitä mahdottomana. OUTI LEHTIPURO, folkloristi, Ilomantsin Mekrijärvellä Kalevalanpäivän alla Arkeologinen retki Satakunnan saloille Olipa aika allekirjoittaneenkin oppia, miten mennä hunningolle. Slangi, eri osakulttuureiden hautaustavat ja ruukunsirpaleiden muotokieli on vain pystyttävä omaksumaan. Olinhan törmännyt kyseisiin hunninkoihin, vainajien jätteiden ja poisheitettävän muun tavaran kekoihin, olinhan Päivölän pidoissa itsekin riehunut ja minäkin folkloristina samponi takonut. Maannousua on vain pystyttävä seuraamaan. Teos on kokooma Salon lukuisista artikkeleista ja hänen uhrautuvasta työstään selvittää Satakunnan, siis sen toisen Suomen syntymää ja alkuaikoja. Mutta se kannatti. Allekirjoittaneen iloksi hän poikkeaa myös pohjoisessa kainulaisten eli kveenien mailla. Olihan olemassa Suomi ja suomalaiset, syntyihän hiljalleen sisämaahan Häme, rakentuipa jossain Pohjanmaa ja uudisasutettiin Uusimaa. Saati, että Gallen-kallelakin meni vipuun maalatessaan Sammon taontaa, vaikka kuvasikin raudan sulatusta Satakunnassa. Samalla kun opin suomalaisuuden tuhatvuotisten juurten ydinmehun osana eurooppalaista ja vähän laajempaakin kehityshistoriaa, opin sen, miten arkeologi muutaman ruukunsirpaleen ja kivikirveenaihion saatikka hopea-aarteen kautta tulkitsee isiemme ja äitiemme maailmaa, kuljettaa ihmettelevän läpi y Unto Salo: Ajan ammoisen oloista. Satakunnan ja naapurimaakuntien esihistoriaa. Tekijöiden rohkeasti muotoilema missio "ohjata meitä nykyisyydessä ja opastaa tulevaisuuteen" saa kysymään, voisiko mikään kirja nettiaikana olla kuin Gustave dorén kuva-Raamattu kamarin pöydällä, tai ne pysyvän vaikutuksen jättäneet isän kirjat, joista viime syksyn kirjallisuuden nobelisti J. dramaattiseen juhlavuoteen 1949 tai neuvostoliiton ja Suomen elokuvayhteistyöhön. SKS 2008. vuosisatojen ja -tuhansien, itse asiassa satojen sukupolvien elinajan, loogisesti, kysellen, itsekin epäillen, mutta vakuuttavasti tarinaansa uskoen. nämä viimeksi mainitut ovat vain Unto Salon Satakunnan laitamaina, hän keskittyy kokemäkijoen virtauman asukkaiden esihistoriaan ja vähän historiaankin. Aiemman lukukokemukseni perusteella arkeologian saloilta epäröin iskeä kiinni kokonaiseen reilun neljänsadan sivun pakettiin, joka vielä nimensä perusteella kohdisti mielenkiintonsa minulle vieraaseen maakuntaan, Satakuntaan
Arvioita, katsauksia Tavallisen kreivittären elämä kirsi vainio-korhonen on käsitellyt useissa tutkimuksissaan käsityöläisten ja etenkin naisten asemaa 1700-luvun Suomessa. viime aikoina on Ruotsissa ja Suomessa julkaistu useita kiinnostavia aatelisnaisten kasvatusta ja elämäntyyliä koskevia tutkimuksia, jotka antavat hyvän taustan y tälle mikrohistorialliselle tarkastelulle. Sophie Creutz sai asemansa ja säätynsä mukaisen kasvatuksen, löysi puolison lähipiiristä ja synnyttämällä miespuolisia perillisiä täytti tehtävänsä aatelissuvun jatkajana. Mausteita tarinaan tuo alusta alkaen nuoren kreivittären läheinen ystävyys Göran Magnus Sprengtportenin kanssa ja yhteydet Anjalan liittoon yhtyneisiin upseereihin, joihin hänen puolisonsa Lars Glansenstiernakin kuului. Myös tässä teoksessa puolison ja äidin piti ryhtyä huolehtimaan perheen asioista Anjalan miesten tuomion jälkeen. Hänen uusin teoksensa Sophie Creutzin aika on viehättävä kuvaus saman vuosisadan aateliston elämäntavasta. Tekijä kertoo, että Anjalan miesten tuomiot eivät koskeneet koko perheitä. vainio-korhonen on aikaisemmissa töissään osoittanut kiinnostusta niitä tilanteita kohtan, joissa perinteisen sääty-yhteiskunnan naiset ovat murtaneet juridisen alamaisuuden asemansa, ottaneet elämänsä ohjat omiin käsiinsä ja löytäneet toimintaympäristössään vaikutus- ja päätöksentekomahdollisuuksia. Tarkastelun kohteena ovat naisen erilaiset roolit ja mahdollisuudet, mutta päähenkilön kautta avataan näkymiä koko sukupiirin yhteyksiin, avioliittoihin ja kummisuhteisiin sekä kaakkoissuomalaisen maalaisaatelin elämään. Todennäköisesti epähenkilöiksi julistettujen miesten puolisoita kohdeltiin kuten leskiä, ja sillä perusteella Sophie Creutzkin pystyi päättämään perheen taloudesta ja yhdessä tyttärensä puolison kanssa lastensa omaisuuden hoidosta. Suloisin kukkabrodeerauksin koristettu kansi ja muuten vaatimaton ulkoasu luovat mielikuvan kirjasta, jonka kaltaisia kreivitär itsekin lienee lukenut. Sophie Creutzin aika on formaatiltaan melko pieni, eikä aateliston elämää ole juuri kuvitettu, vaikka mahdollisuuksia siihenkin olisi löytynyt. 1800-luvun taitteessa poiketaan Holsteiniin Pohjois-Saksaan ja kylvetään Loviisassa, kunnes talon valtiatar palaa nastolan Jokelaan. SKS 2008. Tilaa nyt Hiidenkivi-lehti käy Internet-sivuillamme www.stellatum.fi _>Tilaajapalvelu _> Tilaukset _> Valitse tuote lähetä sähköpostia osoitteeseen tilaajapalvelu@stellatum.fi soita numeroon (03) 4246 5340 sähköisen irtonumeron voi ostaa osoitteessa www.lehtiluukku.com H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 47. Se kantaa rikkaalle aikamatkalle Ruotsin vallan viimeisiin aikoihin Suomessa. PIRKKO LEINO-KAUKIAINEN, dosentti Kirsi Vainio-Korhonen: Sophie Creutzin aika. vainio-korhonen on myös soveltanut oivaltavasti tekniikkaa, jossa samantapaisia olosuhteita ja tapahtumia kuvaavien aineistojen avulla paneudutaan tutkittavan henkilön kokemuksiin. Alueellisesti teoksessa liikutaan Creutzien Malmgårdissa Pernajassa ja Glansenstierna-suvun kartanoissa nastolassa, välillä vieraillaan Anjalassa ja muissa itä-Suomen kartanoissa. kyseessä ei ole Tukholman seurapiireissä liikkunut nainen vaan valtakunnan itäisen osan rajaseudulla elänyt, tosin syntyperältään ylhäisaatelinen kreivitär. Teoksen lähdeaineistona on käytetty yksityisluontoista kirjeenvaihtoa ja päiväkirjoja, mutta nimenomaan päähenkilöä koskevaa henkilökohtaista aineistoa ei ole tasaisesti joka elämänvaiheesta. vaikka ei voidakaan osoittaa kiistattomia ja yksityiskohtaisia tosiasioita, kerrotaan ainakin siitä, mikä on ollut mahdollista tai hyvin todennäköistä. Aatelisto on hyvä tutkimuskohde sikäli, että sen kirjallista ja aineellista perintöä on säilynyt runsaasti. näin lukija pääsee kokemaan myös synnytysten, äitiyden tai avioliiton rakoilun tapaisia intiimejä tapahtumia. Olisi kuitenkin ollut syytä valaista tarkemmin tästä seurannutta puolison oikeudellisen aseman muutosta, sillä lesken, naisten ja lasten oikeudet 1700-luvulla eivät ole yleisesti tunnettuja asioita. dramaattinen käänne päähenkilön elämässä oli Anjalan miesten tuomitseminen maanpetoksesta ja puolison lähtö maanpakoon omaisuutensa ja asemansa menettäneenä
internetin myötä raja harrastaja- ja ammatillisen kirjoittamisen väliltä on hälvennyt, joten kirjoittajaidentiteettikin muuttunee eikä kai kukaan jääkään haikailemaan lonttoposkisen, maailmantuskaansa purkavan runoilijan riutujaidentiteetin perään. Ja monipuolinenkin se on. Se tarkoittaa analyyttista ja usein kriittistä oman ajan yhteiskunnallisten kehityskulkujen tarkastelua. Analyyttinen suhtautuminen omaan tekstiin ja sen saamaan palautteeseen on tärkeä askel kohti ammatillisempaa kirjoittamista. esimerkki antaa melko positiivisen käsityksen tästä kirjoitusmenetelmästä. kirjoittajakurssien ja -opaskirjojen runsaus kertonee siitä, että kirjoittamista ei enää pidetä luovan ja kauheasti kärsivän ihmisen yksinäisenä jukertamisena. kieleenjuolahduksessa on kyse ilmiöstä, jossa kieli tuntuu tuottavan tietynlaisia ilmauksia; suomen kielessä taipumus alkusointuisuuteen lienee tavallisin kieleenjuolahduksen ilmentymä. Siinä käsitellään muun muassa kirjoittajaidentiteetin rakentumista, palautteen antamista ja saamista, ryhmässä kirjoittamista, romaanin muuntamista elokuvaksi ja kirjallisuudenlajin kirjoittajalle antamia rajoja ja mahdollisuuksia. Myös uudet ja vähälle huomiolle jääneet kirjoittamisen muodot, kuten fanikirjoittaminen ja digitaalinen, ohjelmointia hyödyntävä kirjoittaminen, saavat asiallisen esittelyn. Atena 2008. Hyviä aikeita voitto Ruohonen selvittelee tutkimuksessaan Kadun varjoisalla puolella, millaista vuoropuhelua yhteiskuntatutkimus ja rikoskirjallisuus käyvät. Suosittelen teosta kaikille kirjoittajille ja kirjoittamisen opettajille. Toim. Hän sanoutuu irti aiemmista näkemyksistä, joiden mukaan ankea lapsuus oli melkein kirjoittajaidentiteetin edellytys. Se ei tosin rajoitu vain teatterin maailmaan; monissa muissakin kirjoittajaryhmissä ryhmä on milloin enemmän, milloin vähemmän osallisena teoksen syntyprosessiin. nora ekström pohtii tunneälytutkimuksen innoittamana, kuinka palautteen antamisessa ja saamisessa voi hyödyntää tunnetiloja. Paikoin herää vaikutelma, että tunteiden korostaminen saattaa jopa haitata sitä tavoitetta, että kirjoittaja oppisi saamaan tekstiinsä etäisyyttä. Monilla kirjoittajilla lienee kokemusta siitä, että joskus tosiaan juolahtaa kieleen ilmaus, joka tuntuu hyvältä ja josta haluaa intuitiivisesti pitää kiinni, vaikkei se ihan asiaan osuisikaan. kirjoittamista ja sen opettamista käsittelevä artikkelikokoelma Luova laji tulee siis tarpeeseen. Juri Joensuu, Nora Ekström, Tuomo Lahdelma, Risto NiemiPynttäri. Luovuushöpötystä ja nerollisuuden palvontaa meillä on jo riittävästi. Se vahvistaa kokoelman järkevää näkemystä tekijyyden yhteisöllisyydestä. inspiraation lähteistä deadline on paras. LASSE KOSKELA, kriitikko Luova laji. kirjoittamista opettaneet tietävät, että palautteen antaminen on taitolaji. vanhatalo pitää kirjoittajaidentiteettiä nimenomaan yhteisöllisenä ilmiönä, johon kirjoittava ihminen vaihtelevassa määrin samastuu. Arvioita, katsauksia y Kirjat Järkipuhetta kirjoittamisesta Suomessa sanotaan olevan puoli miljoona kirjoittamisen harrastajaa. Pauliina vanhatalo käsittelee kiintoisasti kirjoittajaidentiteettiä. Tutkimuksen avainsana on aikalaisdiagnostiikka. Muuten voi paljon niin sanottua sydänverta suttaantua hukkaan. Hän löytää kuusi ydinteemaa: yhteisöllisyyden heikkeneminen, uudenlaisten ja kevyiden sosiaalisten suhteiden muodostuminen, eriarvoisuuden lisääntyminen, elämän tasapäistyminen ja sisällöllinen köyhtyminen, epävarmuuden lisääntyminen ja elämän monimutkaistuminen, identiteettien ja kulttuurin hybridisoituminen sekä kansalaisten ja H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 48. kirjan päättää Tuomo Lahdelman katsaus "Uudenlaiseen tekijyyteen". kristian Blomberg käsittelee "kieleenjuolahdusta" kirjoitusprosessin osana. kirjoittajaidentiteettiä tarvittaneen kuitenkin erityisesti siksi, että se auttaa motivoitumaan kirjoittamiseen ja siten myös sitoutumaan kirjoittamisen opetteluun. Rationaalisempi ja ammattimaisempi suhtautuminen kirjoittamiseen ja sen opettamiseen onkin paikallaan, onhan kirjoittaminen päässyt Suomessakin yliopistolliseksi oppiaineeksi. Näkökulmia kirjoittamisen tutkimukseen. Jarkko Suhonen kirjoittaa ryhmälähtöisestä käsikirjoittamisesta esimerkkinään näytelmän kirjoittaminen. kirjoittajaidentiteetti ei liene enää myöskään kovin yhtenäinen; pikemminkin se on tilannekohtainen ja aktuaalistuu eri kirjoitustilanteissa eri tavoin. kiintoisa ilmiö. kirjoittaminen on harjoittelu- ja kestävyyslaji siinä missä aitajuoksukin. Selvittääkseen yhteiskuntatutkimuksen aikalaisdiagnooseja Ruohonen käy referoiden ja raskaan y toisteisesti läpi viime vuosikymmenten sosiologisia teorioita
Raimo Pesonen käsittelee vastikään ilmestyneessä esikoisromaanissaan Erityisosaajia kiinnostavalla tavalla erästä ajankohtaista ammattiryhmää. Tutkimuksen heikon annin suurin syy on jatkuva rönsyily, joka mahdollistaa vain käväisyjä varsinaisen tutkimuskohteen liepeillä. Mutta ei: Ruohonen vertailee suomalaista, ruotsalaista ja norjalaista rikoskirjallisuutta pääosin hajanaisen referoinnin avulla. Yhteiskuntatutkimuksen ydinteemat koottuaan Ruohonen jatkaa sosiologisvetoista kulttuuripohdintaa ja luonnostelee sosiologisen kirjallisuudentutkimuksen teoriaa. Arvioita, katsauksia yhteisöjen tulevaisuuden globaalistuminen. Tapio koivukarin novellikokoelman Maista, niin muistat (2008) hulvattomassa niminovellissa kansainvälinen liikeketju rakentaa pikkupaikkakunnalle ensin marketin ja sitten elintarviketehtaan. Tutkimisen arvoista sekin olisi. 6. Roos kirjoitti Helsingin Sanomiin kiittävän arvostelun Päätalon romaanista Pyynikin rinteessä. välillä hän eksyy amerikkalaisiin elokuviin, palaa taas sosiologiaan ja viipyy pitkään suomalaisen rikoskirjallisuuden Helsinki-kuvauksissa. P. Gerry Birgit ilvesheimon romaanissa Lykantropia (2009) päähenkilö on arkkitehdiksi aikova Franziska Wolf. Onko ketjun pääasiallinen tuote a) psykovaikutteinen margariini, b) pettuleipä vai c) uusi koiranruoka, jota työttömät ja eläkeläiset rientävät sankoin joukoin ostamaan? Kysymykset 4. Joitakin hajahavaintoja yhteyksistä nousee esiin, mutta muuten yhteiskuntatutkimuksen ydinteemat unohtuvat. 2. Rikoskirjallisuuden ja yhteiskuntatutkimuksen dialogeja. 3. Yhteiskuntatutkimuksen ja rikoskirjallisuuden aikalaisdiagnoosista emme saa tietää juuri mitään. dialogia tutkimuksen ja rikoskirjallisuuden välillä ei löydy, kun sitä ei etsi. Siis televisiosarja. ei sitten ole Ruohonen huomannut, että kirjallisuudentutkija Liisi Huhtala julkaisi Päätalon koillismaa-sarjasta jo 1972 laajan artikkelin Turun yliopiston julkaisusarjassa kirjallisuuden yhteiskuntatematiikan Ruohonen käsittää aika kapeasti. Sen jälkeen hän pohtii pahan ongelmaa kirjallisuudessa ja tekee hajahuomioita suomalaisen nykykirjallisuuden yhteiskuntatematiikasta. Rikoskirjallisuuteen Ruohonen pääsee kiusallisen hitaasti. varsinkin vanhemmassa rikoskirjallisuudessa on kuitenkin paljon myös sellaista yhteiskuntatematiikkaa, joka pikemmin pyrkii tukemaan vallitsevia arvoja. Mikä on yleisin kirjannimi Suomessa: a) kootut teokset, b) Runoja, c) valitut teokset. Aleksis kiven näytelmästä Nummisuutarit (1864) siteerataan usein isä-Topiaksen repliikkiä, jossa hän toteaa pojalleen eskolle maailman muuttuneen. Tarkoittaako lykantropia a) julkisen rakentamisen rappiota, b) arkkitehtonista tyyliä vai c) sairautta, jossa ihminen kokee olevansa eläin tai muuttuvansa eläimeksi. kun hän siihen reilun 120 sivun jälkeen pääsee, odottaisi, että hän nyt katsoisi, mikä on hänen kokoamansa yhteiskuntatutkimuksen ydinteemaluettelon suhde rikoskirjallisuuden yhteiskuntatematiikkaan. SkS:n lausunnonantaja on nukahtanut, kustannustoimittaja on jättänyt toimittamatta ja taittaja on täräyttänyt kirjaan aivan liian pienen kirjaimen. LASSE KOSKELA, kriitikko Voitto Ruohonen: Kadun varjoisalla puolella. Hänen mielestään Päätalon väheksytty asema alkoi muuttua arvostavammaksi kohteluksi vuonna 1987, kun sosiologi J. SKS 2008. Kuus kirjallisuudesta 1. Lopulta tarkimmin tulee tutkituksi televisiosarja Raid. Miten repliikki tarkkaan ottaen kuuluu: a) niin muuttuu maailma, eskoseni, b) niin muuttuu mailma, eskoni vai c) niin muuttuu maailma, eskoni. 5. Onko kyse a) it-alan innovaattoreista, b) lobbaajista vai c) syrjäytyneistä. kun Ruohonen moneen otteeseen kaipaa rikoskirjallisuuden yhteiskunnallista tutkimista, on erikoista, että hän ei sitä sitten oikein teekään. kuolinilmoituksissa on usein muistovärssynä runo, joka alkaa näin: "nyt olen vapaa / ja mukana tuulen / saan kulkea rajalla ajattomuuden." Onko runon kirjoittanut a) eino Leino, b) Hilja Haahti vai c) vuokko Laatio. Outoa on sekin, että Ruohonen usein perustelee rikoskirjallisuuden kelpoisuutta kirjallisuudentutkimuksen kohteeksi. Perin vähäiseksi jää siis Ruohosen tutkimuksen anti. Harmi, sillä tutkimuskysymys on hyvä, ja juuri rikoskirjallisuuden on usein nähty reagoivan yhteiskunnallisiin ilmiöihin muuta kirjallisuutta nopeammin. Ruohonen käsittelee aivan turhaan myös kalle Päätaloa. Hänen mielestään sitä on nimenomaan yhteiskuntakriittinen ote. Turhaan; rikoskirjallisuus on ollut kelpo tutkimuskohde jo vuosikymmenet. vastaukset sivulla 52. H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 49
Häggmanin perusteellinen mutta näkemyksellinen ote tarjoaa lukijalle perehdyttävän ja hykerryttävän paikan, josta on mieluisaa seurata kustannushistorian ohessa niin talous- ja kirjallisuushistoriaa kuin poliittistakin historiaa. Henkilöiden historioiden mukana kirkastuu myös 50 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. kustannusalan historia on siten samalla romaanikirjallisuuden synnyn, sanomalehdistön ja nousevan kapitalismin yhteen kietoutuvaa historiaa, jota Häggman tarkastelee esimerkiksi Runeberg-kultin syntymisen mekanismeja oivallisesti valottamalla. verkostojen ensisijainen tärkeys: niin nykyään kuin ennenkin onnistumisen takeena monilla aloilla toimivat usein hyvä veli -kerhot, vaikka ei hyvästä taustastakaan varsinaisesti haittaa ole. Alusta asti oli selvää, että liiketoiminnan lisäksi kustantaminen oli myös kulttuuri- ja valistustoimintaa. Sotienvälinen aika oli nousevan ajanvietekirjallisuuden kulta-aikaa, vaikka tutkimuksemme tuosta ajasta keskittyy edelleen vakavampaan kaunokirjallisuuteen. kun 1900-luvun alkua sävyttivät kielipoliittiset kiistat, 1920- ja 1930-luvulla huoli oli siirtynyt ajanvietekirjallisuuden ja massatuotannon kasvuun. Jo vuonna 1860 Vänrikki Stoolin tarinoiden aiheuttama "vänrikki-kuume" toi markkinoille Runeberg-aiheisia oheistuotteita! Suomalaisten kustantajien tuotantoa hallitsivat 1870-luvulle saakka uskonnollinen kirjallisuus ja oppikirjat. Tarinan alku 1850-luvulta on hyvä johdatus kiistelevään kenttään, jolla kustannustoiminta on alusta saakka temmeltänyt. Silloisen poliittisen ja yhteiskunnallisen tilanteen kannalta Hagelstamin verkostot olivat "vääriä". Siinä missä vuosisadan alun kustantamoissa suomennutettiin ja seurattiin aktiivisesti ulkomaista kirjallisuutta, käperryttiin samaisissa putiikeissa sisällissodan jälkeen nationalistiseen sulkeutuneisuuteen. Myös sotienjälkeinen aika, erityisesti 1950-ja 1960-luvun kustannustoiminta, nivoutuu teoksessa mielenkiintoisesti ja analyyttisesti Suomen poliittisen historian arkoihin aikoihin. kustantamoille populaarikirjallisuus merkitsi sievoisia voittoja. Onnistuneen kuvituksen myötä teos todistaa itsessään, miten kirja on edelleen "paras tawara maailmassa". KUKKU MELKAS, tutkijatohtori, Turun yliopisto Rahasampoina viihde- ja oppikirjat kustannustoiminnan kehityksen seuraaminen henkilöiden kautta on teoksessa onnistunut ratkaisu, joka konkretisoi monia alaan liittyviä puuhia. kun suuret kustantamot olivat sitoutuneet maan puolustamiseen ja vaalivat yhteyksiä armeijaan, pienten kustantamoiden tehtäväksi jäi pelastaa näkyville yhteiskuntakriittisiä ääniä vaikka vastatuulessa. Otava 2008. Fennomanialla suuri vaikutus Suomen kustannusyhdistyksen perustamista alettiin valmistella 1857. kasvavan kansakoululaitoksen myötä oppikirjoista tuli toinen rahasampo. Kai Häggman: Paras tawara maailmassa. kärjistäen voi sanoa, että kustannusala oli kansallisen omahyväisyyden lisäksi melko sisäänpäin kääntynyt: vain oikeanlaisella talonpoikaishenkisellä kotimaisella kirjallisuudella oli arvoa. Taitekohtana voi pitää 1853 syttynyttä krimin sotaa, jonka aikana sensuuri hölleni huomattavasti: "Uudenlainen sanomisen vapaus teki tuloaan ja uudenlainen julkisuus ruokki uudenlaisia markkinoita." Painoteknisten innovaatioiden tuominen Suomeen ja vaurastuvan väestön kasvu lukuintoineen loi vähitellen ne markkinat, joilla kustantajia tarvittiin. Tilanne alkoi muuttua rajusti vuosisadan lopulla, jolloin kauno- ja tietokirjallisuuden kustantamot, kuten WSOY ja Otava, syntyivät. Suomalainen kustannustoiminta 1800-luvulta 2000luvulle. Suomenkieliset nimekkeet ohittivat ruotsinkielisten määrän, ja fennomanian vaikutus kasvavaan kustannustoimintaan oli merkittävä. Pienet kustantamot uivat vastavirtaan Häggman arvioi teoksessaan Suomen sotienvälistä kulttuuris-poliittista ilmapiiriä terävästi. nykyinen meininki, jossa suosituista kulttuurituotteista väännetään erilaisia oheistuotteita, ei ole vain tämän päivän kirous. Siksi oli ilo tarttua lähes 600-sivuiseen "tawaraan", jossa kustantamisen historia kerrotaan konflikteja kaihtamatta. kertomisen lomassa Häggman purkaa kansallisia myyttejä ja antaa kyytiä nationalistisesti värittyneelle historiankirjoitukselle, jossa "suomalaisuus" näyttäisi edelleen määrittyvän Z. Henkilöiden kautta avautuu lisäksi näkymä sellaiseen kustantamiseen, joka on jäänyt katveeseen ja kansallisen muistin ulkopuolelle. Arvioita, katsauksia y Kirjat Ihastuttava ja painava kustannustoiminnan historia kai Häggman on kirjoittanut suomalaisen kustannustoiminnan tähänastisen historian taatulla tyylillään. niillä katettiin myös kotimaisen kaunokirjallisuuden kustantamisesta aiheutunut tappio. Hyvä esimerkki on kansainvälisesti orientoitunut ja liberaali Wentzel Hagelstam, jonka ura 1900-luvun alussa tyssäsi lyhyeen. Topeliuksen Maamme-kirjan pohjalta. Häggmanin tapa kirjoittaa ja kertoa on tempaavaa, näkemyksellistä ja velmuilevaakin
3. Sitten seuraa väestön viehtymystä jonossa marssimiseen, hulmuaviin lippuihin ja joukkokokouksiin... Muistettavuutta ja erottuvuutta, "karaktääriä" suomalaiselle yritykselle ja urheilijan paidalle tuo suomalainen nimi: Suomi, nokia, Sampo, Metso, kone, Wärtsilä. "Se on vakiintunut ja sopii sujuvammin vieraskieliseen suuhun." Olen sitä mieltä, että kaikille kentille sopiva nimi on Suomi. kirjoittaja lainasi kirjailija Anja Snellmanin puhetta Tv:stä kauhajoen tragedian jälkeen. erityisosaajat ovat kyllä oikeastaan moniosaajia, sillä heidän ydinosaamisalueeseensa kuuluu muun muassa huumediilausta, kilikalikeikkoja sekä konsultointia sosiaaliklusterin eri sektoreilla. Siis pysykäämme Suomessa! JUHANI KARVINEN, Helsinki Kuus kirjallisuudesta 1. Onhan kauhajoen surmatöiden jälkeen jo tehty kymmeniä uhkauksia kouluille. Yksi kirjain riitti tekemään asiasta muistettavan ja tanskalaisen. c) Erityisosaajia kertoo syrjäytyneistä. Miksi on näin. kuten Mantila lainasi Snellmania, ongelmat eivät ratkea pelkästään sosiaalitätien ja nuorisoohjaajasetien avulla. 4. ellei mitään konkreettista muutosta saada kasvatusmetodeihin aikaan, tilanne vain pahenee. 5. nykyisin puhutaan ja kirjoitetaan siitä, mitä pitää tai pitäisi tehdä tällaisten kauhutekojen jälkeen. a) ketju valmistaa ja myy psykovaikutteista margariinia, joka ensin saa naiset jäämään kotiin pullaa leipomaan. ennen oli erittäin luontevaa ja hauskaa huutaa katsomossa Suomi, Suomi, Suomi! Finland-nimityksellä ei luoda Suomelle ja suomalaisille identiteettiä eikä muistettavuutta. b) Fennica-tietokannan mukaan (1.3.2009) yleisin nimi on Runoja (475), toisena Kootut teokset (454) ja kolmantena Valitut teokset (363). LAURi MÄnTYLÄ 52 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. Aamiaisen päätyttyä saksalainen seurue kolme miestä ja nainen tuli luokseni. Olen samaa mieltä. Toinen lehdessä ollut kiinnostava kirjoitus oli eino kiurun "Onko Kalevala karjalainen kansaneepos?" Olen monesti ajatellut sitä, miten Lönnrot voi karjalassa liikkuessaan kirjoittaa muistiin kaikki, mitä hän paikallisilta ihmisiltä kuuli näiden laulaen kertoessa sukupolvelta toiselle siirtyneitä runoja ja loitsuja. Mielestäni jossakin mielessä kiurun kirjoitusta ja omiakin mielipiteitäni tukee se, mitä eino Leino teki kirjoittaessaan Helkavirsiään, sillä niissä on aivan samanlainen runontekotyyli. HEIKKI NIITTYMÄKI, Masku Suomi vai Finland? Hiidenkivessä 6/2008 Terhi Ainiala oli sitä mieltä, että Suomen nimeksi "kansainvälisillä kentillä" käy Finland. kun kävin ensimmäisen kerran kööpenhaminassa, mieleeni jäi auton katon kilpi "Taksa". Asia oli seuraava: Miksi urheilukilpailuissa ei enää näe tai kuule sanaa y Suomi (suomi). Tämä on tietysti hyvin tärkeää, mutta eikö nyt pitäisi paneutua syvemmälle niihin syihin, joista veriteot johtuvat. kiuru sanoo, että Lönnrot keksi Kalevalan juonen ja teki suuren työn Kalevalaa runoillessaan. Keskustelua Kuka paneutuisi syihin? y Professori Harri Mantila puhui kolumnissaan "kuka puhuisi pahasta" (Hiidenkivi 1/2009) juuri niistä asioista, joista aika pitkälle vaietaan mediassa. Mitä jos nokian nimi olisi vaikkapa Telefon Center. Sain kirjoituksesta paljon apua ajatukselleni. Sisältöä ja luonnetta Suomi saa Suomesta (suomesta). b) "niin muuttuu mailma, eskoni" 6. Finland hukkuu muiden "landien" joukkoon. c) eino Leinon nimissä se monina muunnelmina kulkee, mutta helsinkiläinen vuokko Laatio sen on kirjoittanut 1990-luvun puolimaissa läheisensä kuolinilmoitukseen. 2. c) Lykantropia on sairaus, jossa ihminen kokee olevansa eläin tai muuttuvansa sellaiseksi. Henkilökohtaiset paineet ovat nuorilla varmaan kovia, ja ne purkautuvat näin. nämä kasvatukselliset virheet ovat saaneet kehittyä jo ehkä vuosikymmeniä, ja niiden jälkien korjaaminen vie varmaan yhtä kauan. Jokunen vuosi sitten olin laivalla matkalla Saksaan. Franziska ei ole Vastaukset "puhdas" arjalainen, ja hän on kaiken lisäksi lesbo niinpä hänen elämänsä natsi-Saksassa käy perin hankalaksi. Heidän määrästään päätellen ala on nousussa
Tänä vuonna vietetään Uuden Kalevalan (1849) 160-vuotisjuhlavuottta ja ensi vuonna Vanhan Kalevalan 175-vuotisjuhlavuotta. Tätä seikkaa myös Otto Wille kuusinen halusi vuonna 1949 erityisesti korostaa. Onkin todennäköistä, että häivyttämällä tekijyytensä kollektiivisesti laulettujen kansanrunojen taakse Lönnrot halusi luoda tietoisesti kuvaa Kalevalan aitoudesta kansanrunoeepoksena. Runoelmassa on 32 runoa ja 12 078 säettä. Jälkipolvien olisi pitänyt lisätä kirjaan hänen nimensä. y SEPPO P. kuuluisimpia ovat Juhana kainulainen (17881848) Pohjois-karjalan kesälahdelta sekä vienan karjalan kylistä Ontrei Malinen (1781 1856) ja vaassila kieleväinen (1760? 1840), Martiska karjalainen (17761840) ja Arhippa Perttunen (1769?1839). kiurun mukaan se on suurelta osin elias Lönnrotin runoilema kirja, johon hän on keksinyt oman juonensa. ensimmäisen selvityksen Kalevalan syntyprosessista ja kansanrunolähteistä teki jo vuonna 1898 kansanrunoudentutkija A. R. Selvitystyön saattoi päätökseen kirjallisuuden ja kansanrunouden tutkija väinö kaukonen kahdessa suuressa tutkimuksessaan. Aikanaan esitin tässä lehdessä, että joku julkaisisi Pohja-kalevalan, jossa Lönnrotin kirjoittamat säkeet olisi painettu kursiivilla erotukseksi kansan suusta kerätyistä säkeistä. vaikka Lönnrot korostikin, että hän olisi voinut laatia kerätyistä runoista "seitsemän kappaletta kalevaloja, kaikki erilaisia" ja että Kalevala on syntynyt hänen työpöydällään, hän ei kirjannut nimeään minkään Kalevala-julkaisunsa kansilehteen. Matkoillaan Lönnrot tapasi satoja runonlaulajia, joista moni vaikutti suoraan Kalevalan kokoonpanoon. Mäki-Arvelan kysymyksiin antaa muun muassa uusi suurteos Kalevalan kulttuurihistoria. ULLA PIELA, toiminnanjohtaja, Kalevalaseura H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. Asia on päinvastoin, sillä kaukonen osoittaa tutkimuksissaan nimenomaan sen, että Lönnrot sepitti Kalevalaan itse vain harvoja säkeitä, yhteensä ehkä noin 34 prosenttia. kun muistaa, että Kalevalan lähderunot suullisesti toisilta ihmisiltä opitut kalevalamittaiset laulut ja loitsut ovat peräisin 1800-luvulla eläneiltä runonlaulajilta, on helppo ymmärtää sekin, että Lönnrotin luomana kirjallisena runoelmana Kalevala ei voi kertoa historiallisia faktoja Suomen kansan varhaisvaiheista. vaikeudet ymmärtää hyvin, kun muistaa, että hän teki kaikkiaan kymmenkunta runonkeruumatkaa. kaukonen julkaisi myöhemmin yleisesityksen Lönnrot ja Kalevala (1979). erheellisesti kiuru kuitenkin kirjoittaa, että kaukosen tutkimusten mukaan Lönnrot olisi käyttänyt Kalevalassa vain viitisen prosenttia kansanrunojen säkeitä. Hän oli ilmeisesti turhan vaatimaton, sillä ainakin osan Kalevalan runoista hän oli kerännyt kansan suusta. ensimmäinen oli Vanhan Kalevala kokoonpano III (1939, 1945), toinen oli teos Elias Lönnrotin Kalevalan toinen painos (1956). Runokokous Väinämöisestä. Tutkimuskirjallisuuden ohella on julkaistu myös lukuisia suurelle yleisölle ja opetuskäyttöön tarkoitettuja teoksia Kalevalan synnystä ja Lönnrotin työstä. Tutkimuskirjallisuutta, jossa käsitellään Lönnrotin työskentelytapaa Kalevalan eri versioiden kokoajana, on julkaistu runsaasti. Keskustelua Miksi vasta nyt, 110 vuoden kuluttua? Hiidenkivi-lehdessä 1/2009 tutkija eino kiuru paljastaa, ettei Kalevala olekaan puhtaasti kansan suusta kerättyjen muinaisten runojen kokoelma eli kansaneepos. kansalliseepoksemme eri versioiden juhliminen lisää parhaimmillaan tietoja Kalevalan synnystä, lähderunoista, Lönnrotin työstä sekä Kalevalan erilaisista tulkinnoista suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Mielekkäämpää onkin pohtia sitä, edustavatko Kalevalan eeppiset lähderunot historiaa vai myyttiä. niemi väitöskirjassaan Kalevalan kokoonpano I. Hän kirjoittaa lukuisissa julkaistuissa kirjeissäänkin kyseisistä ongelmista jo ennen näiden Vanhan ja Uuden Kalevalan ilmestymistä. Lönnrot kertoo tämän itsekin 28.2.1835 päiväämänsä runoelman Kalewala taikka Wanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinosista ajoista esipuheessa. Hyvä eino kiuru, inkerin poika! kiitos hyvästä kirjoituksestanne "Onko kalevala karjalainen kansaneepos?" Meidän ei pidä syyllistää Kalevalan kirjoittajaa Lönnrotia siitä, ettei hän pannut omaa nimeään teoksen kirjoittajaksi. Hyvän yleiskuvan näistä asioista ja vastaukset laajoine taustoineen myös kaikkiin Seppo P. näihin kysymyksiin on vastattu eri tavoin riippuen siitä, minkälaisia kansallisia ja kulttuuripoliittisia merkityksiä Kalevalalle on haluttu ajan saatossa antaa. Lönnrot ei itse sepittänyt montakaan säettä, mutta hän yhdisti niitä varsin paljon toisiinsa eri tavalla kuin hänen tapaamansa runonlaulajat olivat tehneet. kiurun kirjoituksen perusteella voisi olettaa, että sellainen Kalevala olisi suurelta osin kursiivitekstiä... Jostakin syystä tämä tosiasia näyttää edelleenkin unohtuvan, vaikka se mainitaan lähes aina, kun on puhe Lönnrotista tai Kalevalasta. Uusien keruuretkiensä ja muiden kerääjien matkojen tuloksena kalevalamittaisten kansanrunojen kokoelmat karttuivat kuitenkin 54 huomattavasti, ja Lönnrot julkaisi joulukuussa 1849 Kalevalan toisen laitoksen. Siinä on 50 runoa ja 22 795 säettä. en liene ainoa, joka olen pyrkinyt löytämään teoksesta historiallisia faktoja Suomen heimon varhaisvaiheista. Miksi tätä ei ole kerrottu jo sata vuotta aikaisemmin. kaukonen, joka oli Kalevalan tutkimuksen suurmies, teki laajasti selkoa Lönnrotin työstä Kalevalan kokoonpanijana myös kansainväliselle tutkijakunnalle. Tämän Uuden Kalevalan esipuheessa Lönnrot pohtii uudelleen vaikeuksiaan luoda tallennetuista runoista johdonmukainen juonikuvio. MÄKI-ARVELA, opettaja Kalevala-tietoa on paljon eino kiuru muistutti tervetulleella tavalla Hiidenkiven lukijoita siitä, että elias Lönnrot (18021884) laati Kalevalan niistä suomenkielisistä kansanrunoista, joita hän ja muut runonkerääjät tallensivat runonlaulajilta Suomessa ja karjalassa 18201840-luvulla
Siinä missä esimerkiksi kansatiede on kerronnassa kiinnostunut tyypillisesti asiasisällöstä miten jokin työprosessi tai ilmiö kuvataan , folkloristiikkaa kiinnostaa se, miten kertomus tuotetaan, millainen rooli kerronnalla on yhteisössä ja yksilöiden välisissä suhteissa ja millaisia ovat kertomusten välittäH i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 Kalevala kiehtoo folkloristeja Toisenlaista folkloristiikkaa edustaa Lotte Tarkan väitöskirja Rajarahvaan laulu. nyt tutkijat ovat kiinnostuneita siitä, miten runoja on opittu, muistettu ja esitetty ja mikä on ollut niiden merkitys käyttäjille itselleen ja yhteisölle. vuosituhannen vaihteen jälkeen on Tarkan tutkimuksen ohella ilmestynyt kaksi väitöskirjaa (Tarja kupiainen ja Senni Timonen, 2004). Työn aineistona ovat Suomalaisen kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkiston kirjoituskilpailussa kertyneet kertomukset. Tätä tutkitaan KANSANRuNoudESTA I. nyt suullisesti tarinoivan informantin rinnalle on tullut kirjoittava kertoja. Laurén tuo esiin saman kuin moni muu folkloristi nykyään: perinteen käsite on laajentunut, ja myös henkilökohtaista kerrontaa voidaan tarkastella folkloristiikan näkökulmasta. Se näkyy myös terminologiassa: perinteisen tarinaterminologian täydennykseksi ovat tulleet henkilökohtainen kerronta, kokemuskerronta, muistelukerronta ynnä muut kuvaamaan sitä, millaisena tutkimuksen kohde nähdään. Toinen hyvä esimerkki nykyisestä suuntauksesta on Riina Haanpään tuore väitöskirja Rikosten jäljet. Samaan aikaan kerronnasta ovat vähitellen kiinnostuneet monet muutkin tieteenalat, ja kun puhutaan vallan narratiivisesta käänteestäkin, on selvää, että tieteenalojen väliset rajat ovat muuttuneet häilyviksi. mät kansanomaiset mielikuvat ja ajattelun mallit. Etsivän työtä yhteisön, suvun ja perheen muistissa (Turun yliopisto, 2008). Mikä sitten erottaa folkloristisen kerrontatutkimuksen muiden tieteenalojen vastaavasta tutkimuksesta. Hänen aineistonaan on sekä vanhaa arkistoaineistoa että omia haastatteluja henkirikoksista ja niiden tekijöistä 1900-luvun Pohjanmaalta. Termin otti käyttöön Satu Apo tutkimuksissaan jo 1980, ja sillä tarkoitetaan henkilöitä, jotka pyynnöstä tai omasta aloitteestaan kirjoittavat omia muistojaan, kokemuksiaan tai näkemyksiään paperille ja lähettävät ne arkistoon. kaikki mainitut tutkimukset ovat aukoneet uusia näkökulmia aineistoon, jota pitkään tutkittiin ennen kaikkea muinaisrunoutena. Aikaisemmin Kalevala tuppasi jäämään tieteelliselle ei kenenkään -maalle folkloristien pitäessä sitä kirjallisuutena ja kirjallisuudentutkijoiden folklorena. "katoavan kansanperinteen" pelastaminen jälkipolville on kuulunut folkloristiikan tehtäviin, mutta aikajanan toisessa päässä tutkijoita odottavat tekstiviestit sekä tietoverkkojen keskustelufoorumeilla ja Facebookissa liikkuvat monenkirjavat tekstit. PEKKA HAKAMIES, folkloristiikan professori, Turun yliopisto Kertomukset tulkkeina kirsi Laurénin väitöskirja Suo sisulla ja sydämellä. Suomalaisten suokokemukset ja -kertomukset kulttuurisen luontosuhteen ilmentäjänä (Joensuun yliopisto, 2006) on monessa mielessä hyvä esimerkki folkloristisesta tutkimuksesta, jonka aiheena on kertomusten välittämä kansanomainen tai yleinen mielikuvamaailma. Tutkimus Vuokkiniemen kalevalamittaisesta runokulttuurista 18211921 (Helsingin yliopisto, 2005). Työn aiheena on se, miten tällaiset kertomukset säilyvät yhteisöissä, mikä merkitys kertomuksilla on kerrontayhteisölle ja mitkä seikat vaikuttavat kertomusten säilymiseen ja muokkautumiseen muistissa. Kirjoittavat kertojat mukaan Uusi piirre folkloristiikassa on niin ikään kirjallisen aineiston käyttö. Tällaisista kirjoituksista on tullut haastattelujen rinnalle tyypillistä 2000-luvun tutkimusaineistoa. K. Pertti Anttosen tutkimushankkeessa Suullisen perinteen tekstualisaatio ja moderni kontekstualisaatio Suomessa on valmistumassa vielä kolme väitöskirjaa, joiden aiheena on kalevalamittainen runous ja sen esittäminen kirjallisina teksteinä, sekä hankkeen johtajan oma tutkimus inkeriläisestä runoudesta. Inha/KRA/SKS Folkloristiikka Suomessa 2000-luvulla kertomusten ja kerronnan tutkimus on viime vuosikymmeninä saanut yhä vahvemman sijan folkloristiikassa. Silti itse kertomuksellakin on oma, tärkeä asemansa myös folkloristisessa tutkimuksessa. tarkoituksiinsa. Tekstualisaatiosta on tullut uusi, keskeinen käsite, samalla kun elias Lönnrotin Kalevala on päässyt folkloristien kiinnostuksen kohteeksi. Tällä vuosituhannella ilmestyneissä folkloristiikan väitöskirjoissa selvin yksittäinen suuntaus on jonkin ilmiön hahmottaminen kerronnan avulla. Jälkiteollinen tieto- ja mediayhteiskunta on muuttanut folkloristien tutkimuskohteita ja menetelmiä, kun tutkijat ovat yhä enemmän kiinnostuneet oman aikansa ilmiöistä. kalevalainen epiikka nähdään työssä esittäjiensä perinteenä, jota laulajat ovat käyttäneet luovasti omiin 55. Työ on havainnollinen esimerkki siitä, miten kalevalaisen runouden tutkimus on elpynyt pitkän tauon jälkeen. Folklore on ollut suullista perinnettä, joka tallennuksen vuoksi on saanut kirjallisen muodon
Päivien aikana järjestettiin kolme seminaaria. Martti Haavion ja Aale Tynnin rahastosta jaetaan stipendejä ensisijaisesti nuorelle kansanrunouden tai kirjallisuuden tutkijalle. Apurahan saivat Pauliina Haasjoki, joka valmistelee väitöskirjaa Turun yliopistoon aiheesta Narratiivisuuden ambivalenssin ja seksuaalisuuden kytkökset suomalaisessa naisten kirjoittamassa kokeellisessa proosassa ja Silja Vuorikuru, joka valmistelee väitöskirjaa Helsingin yliopistoon aiheesta Intertekstuaalisuus ja raamatullinen subteksti Aino Kallaksen tutkimuksessa. Muutamassa esitelmissä valotettiin etupäässä Kaakkois-Suomessa vaikuttaneiden sukujen historiaa. Pentti ja Eeva Lylyn rahastosta jaettiin apurahoja yhteensä 17 000 euroa. Vanhan Suomen aikaa koskevassa osuudessa muun muassa filosofian lisensiaatti Riikka Myllys käsitteli lahjoitusmaiden talonpoikaislevottomuuksia, professori Yrjö Kaukiainen kertoi Itäisen Suomenlahden saaristosta elämänpiirinä ja filosofian maisteri Ulla-Riitta Kauppi valotti linnoitustöiden aikaista elämää Venäjän ja Ruotsin rajalla. Pentti ja Eeva Lylyn rahastosta jaetaan apurahoja suomalaisen kirjallisuuden tutkimukseen sellaisille nuorille tutkijoille, joilla on arvosana kotimaisen kirjallisuuden lisäksi myös suomen kielessä. 56 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. Useissa esityksissä paneuduttiin sukututkimuksen käytäntöihin, kuten sukututkimuksen aloittamiseen ja hyvän sukukirjan ominaisuuksiiin. Yhtenä esimerkkinä oli Adolfsen-suku, jonka tunnetuin jäsen lienee presidentti Martti Ahtisaari. Myös teollisuussukujen vaikutussuhteista kerrottiin useassa esitelmässä. Tietoa saatiin myös norjalaisten sukujen vaiheista Suomessa. Martti Haavion ja Aale Tynnin rahastosta jaettiin 8 459 euron apuraha Tuomas Hoville, joka valmistelee Turun yliopistoon väitöskirjaa aiheesta Perinteen soveltaminen Dracula-turismissa Romaniassa. Vuoden Sukukirja -kilpailun parhaana palkittiin Risto Väntsin teos Kaskisavuja Kaijalasta: Vincentius Viipurista, Väntsit Kaijalan kylästä 2000-luvulle. Lisäksi tutustuttiin internetin mahdollisuuksiin sukututkimuksessa ja keskusteltiin lainsäädännöstä, jonka sukututkija väistämättä kohtaa. Uutisia SKS:n kustannustoiminta jatkunut 175 vuotta SKS:n juhlasaliin kokoontui 12.2. Monissa esitelmissä paneuduttiin Kymenlaakson menneisyyteen. Kilpailuun osallistui runsaat 70 viime vuonna ilmestynyttä teosta. PIRKKO LEINO-KAUKIAINEN SKS jakoi apurahoja SKS:n vuosikokouksessa 16.3. Juhlassa kuultiin lisäksi kirjojen tekemiseen, kustantamiseen ja markkinointiin liittyviä muistoja vuosien varrelta. yli 200 kutsuvierasta juhlistamaan seuran 175-vuotista taivalta kirjankustantajana. Vieraiden joukossa oli SKS:n kirjailijoita ja graafikoita sekä kustannusosaston työntekijöitä ja kirja-alan toimijoita eri vuosikymmeniltä. julkistettiin seuran apurahojen saajat vuonna 2009. valtakunnallisilla sukututkimuspäivillä 7.8.3.2009 Kotkassa. SKS kiittää lämpimästi onnitteluista ja huomionosoituksista! Eija Hukka / SKS SKS:n esimies, professori emerita Aili Nenola toivotti vieraat tervetulleeksi seuran kustannustoiminnan 175vuotisjuhlaan. Sukututkijat tapasivat Kotkassa Sukututkijat ja -harrastajat kohtasivat toisensa 31. Esillä oli kattava kokoelma alan uutta kirjallisuutta, jota esittelivät niin Suomen Sukututkimusseura kuin monet paikalliset perinneyhdistykset. Lisäksi yleisö saattoi tutustua sukututkimuksen apukeinoihin, digitaalisiin tietokoneohjelmistoihin, tietokantoihin ja muihin lähteisiin
Vuonna 1999 ilmestyi hänen lyhentämänään ja kääntämänään vietnaminkielinen lasten Kalevala. Uusimpia on Eduskuntatalon lisärakennuksen pihalla oleva veistos Lähestyminen. Mäntysen laaja tuotanto ulottuu pienistä, uniikeista pöytäveistoksista suuriin julkisiin veistoksiin. Helsingissä. Tällainen soveltava etnologia ja laadullisten tutkimusmenetelmien osaaminen on edellytys ulkopuolisen rahoituksen hankkimisessa. Täysin valmis verkkolehti julkistetaan Lontoon kirjamessuilla huhtikuussa. SKS ja Museovirasto julkaisuyhteistyöhön SKS ja Museovirasto ovat tehneet yhteistyösopimuksen Museovirastossa tuotettujen teosten julkaisemisesta SKS:n kustantamina. Hän nosti esimerkiksi arkkitehtien tekemän rakennustutkimuksen vienankarjalaisten kylien rakennuskannasta. Valikoima Kantelettaren runoja valmistui 1990 ja koko Kalevalan vietnaminnos 1994. Kirjan tapettikokoelmasta lukija löytää menneiden aikojen tuttuja tapetteja, ja valikoima auttaa myös rakennusten korjaajia valitsemaan vanhaan taloon sopivat, aikakauden mukaiset tapetit. Visioita etnologian tulevaisuudesta Kansatieteilijän asemasta museossa, monitieteisyydestä sekä korkeakoulujen ja kulttuurialan muutoksista puhuttiin kansatieteilijöiden seminaarissa 13.3. Odotettavissa on komeasti kuvitettuja, suurta yleisöä kiinnostavia tietokirjoja. Visioita etnologian tulevaisuudesta esitteli Jyväskylän yliopiston tuore etnologian professori Hanna Snellman. Ruotsissa etnologiasta tuli muotitiede 1970-luvulla. Aika näyttää, kuinka paljon opettajien ja tutkijoiden työaikaa menee jatkuvaan varojen keruuseen. TYTTI STEEL, filosofian maisteri, kansatieteen jatko-opiskelija H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 57. SKS saa sopimuksen ansiosta kustannustoimintansa piiriin Museoviraston ainutlaatuisia kulttuuriperinnön tieto- ja kuva-aineistoja sekä asiantuntemusta. Ensimmäisenä yhteistyöjulkaisuna ilmestyy huhtikuun lopulla Suomalainen tapettikirja, joka kertoo suomalaisten tapettien historiasta, eri aikakausien tapettimalleista, tapetin valmistusmenetelmistä ja valmistajista. Snellman korosti monitieteisyyttä ja ajankohtaisuutta. Lehteen voi tutustua osoitteessa www.booksfromfinland.fi. Otsikkona oli Vaihtuvat visiot etnologia ja kansatiede tulevaisuuden yhteiskunnassa. Etnologit haluaisivat olla muutakin kuin asiantuntijoita, joilta kysytään vuotuisjuhliin liittyvää tietoa. Kulttuurintutkijat huomasivat, että sairastumiset osuivat hillastusja hirvenmetsästysaikaan. Mäntysen teoksissa on usein ihminen, eläin tai niiden myyttinen metamorfoosi. Uutisia Kalevalaseura palkitsi Taru Mäntysen ja Bui Viet Hoan Kalevalaseuran myöntämän Akseli Gallen-Kallelan tunnustuspalkinnon on saanut kuvanveistäjä Taru Mäntynen ja ensimmäisen Eepospalkinnon vietnamilainen kansanrunoeepoksen kokoaja Bui Viet Hoa. Ruotsissa etnologeja pyydettiin apuun, kun syytä maailman terveimmän kansan maailman runsaimmille sairauslomapäiville ei löytynyt muiden tieteenalojen avulla. Sairauspäiviä oli eniten Jämtlandissa, Värmlannissa ja Peräpohjolassa. Sopimus Suomen vanhimman kustantajan SKS:n kanssa tuo Museovirastolle kustannus- ja markkinointiosaamista, jota sillä itsellään ei ole. Tutkimus kertaa kansatieteen kauan sitten hylkäämiä evolutionistisia ajatuksia. Kalevalan vietnamintaja Bui Viet Hoa on tehnyt Kalevalaa ja kalevalaista runokulttuuria tunnetuksi omalle kansalleen. Tutkimusaiheet olivat kiinni nykyajassa ja aiheet näkyivät mediassa. Snellmanin mukaan etnologi olisi osannut vaatia evolutionismin silmälasien riisumista. Veistosten kehon kieli, eleet ja asennot ilmentävät voimakkaita tunnetiloja ja vievät ajatukset arkaaiseen kuvakieleen, mytologiaan ja Kalevalan runoaiheisiin. Hänen teoksiaan on kolmisenkymmentä useissa Suomen kaupungeissa. Hyvä tutkimus näkyy julkisuudessa, eikä siitä tarvitse olla huolissaan, Snellman sanoi. Lisäksi hän on toimittanut ja kääntänyt vietnamiksi laajan kaksiosaisen Suomen kirjallisuuden antologian. Bui Viet Hoan suurtyö, Vietnamille tekemä oma eepos Monin ja Manin lapset, valmistui 2008. Books from Finland verkossa Books from Finland, Suomen kirjallisuutta englanniksi esittelevä aikakauslehti, on muuttunut vuoden 2009 alussa verkkolehdeksi. Opetusministeriön mukaan uusi yliopistolaki mahdollistaa ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseen
Jiddis on uhanalainen kieli, joka on nykyään profiloitunut hasidijuutalaisten kieleksi, kertoi tutkija Simo Muir. Kieltä myös opetetaan päiväkerhoissa ja kesäleireillä, kertoi tataarikielen opettaja Okan Daher. Kielen säilyminen riippuu siitä, miten omaa kieltä ja kulttuuria arvostetaan. Kaupunkiin muuttaminen on nopeuttanut karjalan kielen sulautumista valtakulttuuriin. Uutisia Karjalaiset ovat jälleen innostuneet kielestään Karjalan kielen ja kulttuurin professoreita on Suomessa vain yksi: Petroskoin yliopistosta Suomeen muuttanut Pekka Zaikov. Pulkkinen totesi, että tervehtiminen ja roskien kerääminen nostavat arkielämän laatua aivan ilmaiseksi, ja siksi toimintaa kannattaa edistää. JARI PELTORANTA 58 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9. "Sain ajatuksen, että ryhtyisimme noudattamaan Kauniaisissa Roska päivässä -liikkeen toimintamallia ja sen lisäksi alkaisimme tervehtiä toisiamme ystävällisen hymyn kera ulkona liikkuessamme ja kanssakulkijoita tavatessamme", Kauniainen-Grankulla Rotary Clubin presidentti Juha Pulkkinen pohjusti hanketta helmikuisessa kokouksessa. Juutalaista maailmaa yhdistää nykyään enemmän uskonto kuin kieli, Muir mainitsi. Suomen noin 10 000 romanista kieltään ainakin jonkintasoisesti taitaa noin puolet. Karjalan kielen päämurteita ovat varsinaiskarjala, lyydi ja aunuksenkarjala eli livvi. "Karjala on suomen lähisukukieli, ei suomen kielen murre", Zaikov muistutti luennoidessaan karjalan kielestä ja kulttuurista Joensuun yliopistossa 27.2. Kirjallinen perinne on lyhyt ja rajallinen. Yhteisön pienuudesta huolimatta kieli on säilynyt, koska ryhmän jäsenet ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa, omaa kieltä on käytetty kodeissa ja yhteisön omissa tilaisuuksissa. Myös kielen kirjallinen käyttö edistäisi kielen säilymistä. "Viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla ehdoton enemmistö karjalaisista asui maaseudulla, mutta 1970-luvulta alkaen heitä on ollut enemmän taajamissa ja kaupungeissa", Zaikov kertoi. Aiemmin jiddisiä opetettiin kouluissa, sitä käytettiin perhepiirissä ja muuallakin. Vuonna 1939 heitä oli noin 250 000, vuonna 2003 alle 100 000. "Julkaisutoiminnasta huolimatta ei voida puhua kielen käyttöalan laajentumisesta", Granqvist totesi. Noin 1 500 lapselle opetetaan karjalaa koulussa. Zaikovin mukaan karjalaiset ovat jälleen innostuneet vaalimaan kieltään, vaikka valtaa pitävät suhtautuvat ilmiöön nuivasti. TUOMO KOMULAINEN Kirjallinen käyttö säilyttäisi vähemmistökielet? Miten vähemmistökieli säilyy elinvoimaisena. Suomen kielen "karjalaismurteilla" tarkoitetaan arkikielessä Etelä- ja Pohjois-Karjalassa puhuttuja murteita. Viimeisten 50 vuoden aikana karjalaisten määrä on vähentynyt. Tätä mieltä olivat vähemmistökieliä esitelleet puhujat Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen seminaarissa "Vähemmistökielet ja kirjallinen kielenkäyttö "6.3. Nyt kieltä puhuu reilut sata henkilöä Se on muuttunut etnolektiksi, joka merkitsee puhujan kuulumista etniseen ryhmään, joka on alun perin käyttänyt toista kieltä. Hän on perehtynyt varsinkin karjalan kielen verbintaivutukseen sekä morfologiaan eli muoto-oppiin. Romaniksi on painettu vain 13 julkaisua vuosina 1937-2007, etupäässä hengellisiä kirjoja ja oppimateriaalia. Seminaarissa julkistettiin Kotuksen sähköinen vähemmistökielten kirjallistumista käsittelevä julkaisu Omin sanoin. Suomessa asuvista noin 800 tataarista 80 prosenttia puhuu ja kirjoittaa tataaria. "Vaikein tilanne on Tverissä, jossa karjalaiset omaksuvat yhä enemmän venäläisvaikutteita. Aiemmin monet karjalaiset saattoivat halveksia kieltään, mutta asenteet ovat muuttuneet. Vielä 1920-luvulla Tverissä oli 1 000 karjalaiskylää ja 140 000 karjalaista, nykyään tuskin kuudennes siitä." Nykyään alle 10 prosenttia rajantakaisen Karjalan asukkaista pitää itseään karjalaisena. Kahdesta osasta koostuvaa Kiva Grani -hanketta edistetään kevään aikana paikallisissa järjestöissä, kaupungin organisaatiossa ja kouluissa. Hän kertoi ympäri Suomea ja kaikille maailman mantereillekin levinneestä kansalaisliikkeestä, jonka ideana on kerätä maasta päivittäin yksi roska ja lisäksi haastaa mukaan ainakin yksi uusi jäsen. Kiva Grani -hankkeen Roska päivässä -osaa pohjusti liikkeen perustaja, toimittaja Tuula-Maria Ahonen. Pulkkisen mukaan ihmiset kulkevat Kauniaisissa tiukka ilme kasvoilla tervehtimättä toisiaan tai kääntävät katseensa pois vastaantulijan kohdatessaan. Suomalaiset tutkijat pitävät usein lyydiä itsenäisenä itämerensuomalaisena kielenä suomen ja karjalan tapaan. Helsingissä. Klaas Ruppelin toimittama julkaisu on osoitteessa http://scripta.kotus.fi/www/ verkkojulkaisut/julk6/. Kauniaisiin puhalletaan kotiseutuhenkeä Kauniaisten rotaryt ovat alkaneet kampanjoida kotiseutunsa yhteishengen kohottamiseksi käyttäytymiskulttuuria muuttamalla. Venäjän kielen vaikutus näkyy karjalan kieliopissa kaikkialla. Tutkija Kimmo Granqvist kertoi, että romani on ennen muuta puhuttua kieltä
Teemavuonna pohditaan muun muassa sitä, millainen asema kunnan- tai kaupungintalolla on ollut omalla paikkakunnalla, minkä ajan arkkitehtuuria ja ajatusmaailmaa se edustaa ja millaisia tunteita talo herättää alueen asukkaissa. Tapahtumien järjestäjien toivotaan ilmoittavan tapahtumistaan rakennusperintöportaalin sähköiseen kalenteriin. Materiaalia on myös internetissä. tarkemmin www.kotus.fi/kielitoimisto Tiedustelut ja ilmoittautumiset 020 781 3204 Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Vuorikatu 24 00100 Helsinki Untitled-1.indd 1 15.3.2009 16:38:26 H i i d e n k i v i 2 / 2 0 0 9 H i i d e n k i v i 6 / 2 0 0 8 59. Kuvia voi lähettää kuntaliittoon lokakuun loppuun saakka. Teemavuosi huipentuu ra- Kielitoimisto kouluttaa Kaipaatko vinkkejä sujuvan tekstin rakentamiseen. Kielenhuoltopäivän aikana kerrataan keskeiset oikeinkirjoitussäännöt ja tehdään runsaasti harjoituksia. Myös uusia kunnan- ja kaupungintaloja rakennetaan. Kurssi järjestetään torstaina 19.11.2009 kello 915.30, ja se maksaa 530 euroa arvonlisäveroineen. Ks. Suomen Kotiseutuliitto on laatinut tapahtumien järjestäjille oppaan Päätöksen paikka. Julkaisussa käsitellään kunnantaloja niin symbolisena käsitteenä kuin esitellään eri puolilla Suomea olevia rakennuksia, niiden suunnittelua ja historiaa. Haluatko pilkut kohdalleen ja varmuutta kieliasun viimeistelyyn. Teema on ajankohtainen, sillä kuntaliitoksissa osa kunnantaloista jää pois käytöstä tai taloja muutetaan uuteen käyttöön. Kunnan- ja kaupungintalot -teemaan voi ideoita myös uudenlaisia tapahtumia, vaikkapa rakennusperintöpaneeleja tai lasten ja nuorten ideakilpailuja. Suomen Kuntaliitto kokoaa teemavuonna kunnan- ja kaupungintaloista kuvakokoelmaa. Perinteisesti päivien aikana on kennusperintöpäiviin 11.13.9.2009. http://www.rakennusperinto.fi järjestetty tutustumiskäyntejä, kiertoajeluja, seminaareja ja näyttelyitä. Kielitoimiston Sujuvan suomen päivässä opit löytämään keinoja, joilla lauseista saa ymmärrettäviä ja helppolukuisia. Rakennusperintöpäivien tapahtumia voivat järjestää niin kunnat kuin muutkin yhteisöt. Uutisia Rakennusperintöpäivillä esille kunnan- ja kaupungintalot Euroopan rakennusperintöpäiviä vietetään tänä vuonna kunnan- ja kaupungintalot -teemalla. Rakennukset sisältävät myös poliittisen ajattelun ja paikallisdemokratian historiaa, ja niissä kuvastuvat asukkaiden yhteiset, rakennusajalle ominaiset arvot ja asenteet. Kunnantalot ja kaupungintalot. Kurssi järjestetään torstaina 8.10.2009 kello 915.30, ja se maksaa arvonlisäveroineen 530 euroa. Lauri Putkosen toimittamaa opasta saa maksutta kotiseutuliitosta
Valtakunnalliset kotiseutupäivät pidetään Nilsiässä 6.9.8.2009. Syyskaudella tiistailuennot pidetään 15.9., 13.10., 10.11. Seminaarissa puhuvat muun muassa maakunta-arkiston johtajat Tytti Voutilainen ja Vuokko Joki sekä projektipäällikkö Hanna Järviluoma. Inarinsaamen neuvonta (08) 237 114 06. Suomen Kotiseutuliitto Kotiseutuarkistot ja ARVI 22.4. Kotiseutuarkistoseminaari pidetään 22.4.2009 klo 9.3015.30 Kouvolassa (Kouvolatalo, Varuskuntakatu 11). 5.5. (09) 612 6320 tai sähköpostitse toimisto@ kotiseutuliitto.fi. Myös virolaisten osallistuminen on erittäin tervetullutta, ja heitä pyydämme kertomaan matkoistaan Suomeen. vuosikerta, numero 2 Eliaksen 22. Vastausaikaa on 31.12.2009 saakka. julkaisijat: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Suomen Kotiseutuliitto ISSN 1236-794X Aikakausmedian jäsen Hiidenkivi ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Muistitiedon keruukilpailun järjestävät Tuglas-seura ja SKS:n kansanrunousarkisto. 15.4. Lisätietoja: http://www.kotiseutuliitto.fi Kotuksen tiistailuennot Kotimaisten kielten tutkimuskeskus järjestää yleisöluentoja kerran kuukaudessa tiistaisin.Luennot pidetään Kotus-salissa (Vuorikatu 24, Helsinki) klo 17.0018.30. Mitä kaikkea naapurikäynteihin on liittynyt. Nimistönhuollon neuvontapuhelin 020 781 3203 maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 9.3011.30. Nyt keräämme eri vuosikymmeniltä suuria ja pieniä matkakertomuksia suullista historiaa suoraan asiantuntijoilta. Miten kuvailet häntä, miten hän erottui muista. Miten löysit kirjailija Mannerin. SKS on mukana Jyväskylän kirjamessuilla. Asiointi viranomaisten kanssa voi olla kuin kielitaidottoman seikkailua vieraassa maassa. 7.4.2009 Hyvinvointi kielitaidon varassa, palvelut paperisodan päässä. Lisätietoja SKS:n keruista: www.finlit.fi/arkistot/keruut.htm SKS:n Kirjatalossa tapahtuu 28.29.3. "Silloin kerran Georg Otsilla" Muistitiedon kilpakeruu Viro on monille suomalaisille tutuin ja tärkein matkakohde. Kielipostin 24. Millaisia kertomuksia Mannerista olet kuullut. Filosofian tohtori, tutkija Ulla Tiililä pohtii, millainen merkitys kielenkäytöllä on osana ihmisen hyvinvointia, työllistymistä ja toimeentuloa. Kotiseutupäivät 2009 61. vsk. Tuokiokuvat ja muutkin kuvat ovat tervetulleita. Ruotsin kielen neuvonta: Svenska språkbyrån 020 781 3202 maanantaista perjantaihin klo 911, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin myös 1315; ruotsinkielisen nimistön neuvonta 020 781 3301. Jos olet tuntenut hänet tai tavannut hänet, missä tilanteissa tapasitte. vsk. vsk. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Seuraava numero ilmestyy 25.5.2009. Päätoimittajat: Pirkko Leino-Kaukiainen (vastaava) pirkko.leino-kaukiainen @helsinki.fi Puh. 0400 872 404 Pirjo Hiidenmaa pirjo.hiidenmaa @kolumbus.fi toimitussihteeri: Sinikka Sipola Puh. Osanottomaksu on 25 euroa. Eeva-Liisa Manner -seura ja SKS:n kirjallisuusarkisto keräävät muistitietoa ja kertomuksia Mannerista, hänen teostensa herättämiä elämyksiä ja ajatuksia sekä Manneriin liittyviä arkistoaineistoja. Millainen oli lukukokemuksesi. Kielitoimiston sanakirjan päätoimittaja Eija-Riitta Grönros kertoo nykysuomen sanojen merkitysten, käytön ja tyylilajien muutoksista. Mikä on muuttunut, mikä pysynyt. Pohjoissaamen neuvonta (016) 676 402. ja 8.12.2009. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Kotuksen neuvontapuhelimet Kielitoimiston neuvontapuhelin 020 781 3201, maanantaisin ja perjantaisin klo 9.0011.30, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 914. SKS on mukana Kirjan ja ruusun päivässä Narinkkatorilla Helsingissä. 5.5.2009 Miten sanat muuttuvat. Kokonaisuus arkistoidaan jälkipolville, ja osa myös julkaistaan. Ilmoittautumiset viimeistään 15.4.2009 Suomen Kotiseutuliittoon, puh. Kalenteri Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS kerää Tämä matka Eeva-Liisa Mannerin jäljillä -keruu 15.11.2009 saakka Millaisia muistikuvia sinulla on EevaLiisa Mannerista. Seminaari on tarkoitettu kotiseutuarkistojen vastuuhenkilöille sekä kotiseutuarkistojen perustamista suunnittelevien kuntien ja kotiseutuyhdistysten edustajille sekä muille kotiseutuarkistoista kiinnostuneille. klo 16.30 Kirjatalon keskiviikko: Maire Heikkinen ja Irma Lounatvuori kertovat Suomalaisesta tapettikirjasta. Teemana on Mualimalle ja takas! Lisätietoja: http://www.kotiseutupaivat2009.fi hiidenkivi Suomalainen kulttuurilehti 30.3.2009 16. Kotiseudun 96. Seminaarissa käsitellään kotiseutuarkistojen tilannetta ja merkitystä sekä esitellään ARVI eli kotiseutuarkistoille kehitetty aineistojen luettelo- ja kuvailutiedon tietojärjestelmä, jonka jokainen kotiseutuarkisto voi hankkia käyttöönsä. Minkä ikäisenä luit häntä ensi kerran. (09) 5421 0155 Faksi (09) 5421 0170 sinikka.sipola@stellatum.fi ulkoasu: Tarja Pitkänen, Amasertek Oy, Sinikka Sipola, Stellatum Oy toimitusneuvosto: Klaas Ruppel (pj.), Riitta Hyvärinen, Jukka Ihanus, Riitta Korhonen, Anna Kuismin, Heikki Kukkonen, Maria Lähteenmäki, Sirkka-Liisa Mettomäki, Lassi Saressalo, Hanna Snellman. toimitus: Hiidenkivi Stellatum Oy Upseerinkatu1 02600 Espoo kustantaja: Stellatum Oy Upseerinkatu1, 02600 Espoo www.stellatum.fi 60
Jos kerran Liz ja Charliekin koska olen lapsesta lähtien ollut paljon vanhojen ihmisten kanssa, olen saanut kasvaa kertomuksia kuunnellen. Minusta tuli samoin keinoin toisen kotimaani täysi kansalainen. Parhaiden kertomusten viestin tapaan lapsille on hyväksi, jos heihin valetaan uskoa yksilön kyvyistä ja velvollisuuksista. ennen kaikkea Liz ja Charlie olivat anteliaita. Tilauksen hinta on tilausjakson alussa voimassa oleva hinta, joka on painettu lehteen. X Liz ja Charlie kantoivat tekojensa esimerkin avulla vastuuta myös minusta, muukalaisesta. Lapsille toivon samaa nähkööt he itsensä niissä kertomuksissa, joissa pieni on keisaria viisaampi ja Tuhma-Jussista tulee kuninkaantyttären puoliso. Arkkitehtinä elämäntyönsä tehnyt Charlie viimeisteli Lizin usein keskeneräisiksi jääneet lauseet, ja nopealiikkeinen Liz puolestaan tuki miestään, kun tämän tuskallisen kivuliaasti käveli ilmoitusvaraukset: Anne Paavilainen Puh. Tilauksen voi keskeyttää ennen tilausjakson loppua. Mikäli peruutus ei saavu määräaikaan mennessä, laskutetaan tilaajan saamat x / 2 0 0 8 tilaajapalvelu@stellatum.fi www.stellatum.fi Puh. Pianollaan hän soitti klassisten Broadway-musikaalien säveliä. Osoitetietoja ei käytetä muussa kuin Stellatum Oy:n omassa toiminnassa. vielä kuolemassaankin Liz osoitti olevansa kohtaloaan suurempi: hän keräsi kolmatta sataa ihmistä itse suunnittelemaansa ekumeeniseen sielunmessuun. Liz ja Charlie nousivat sanojen, musiikin ja taiteen avulla siitä ahtaasta osasta, jonka yhteiskunta sairastaville varaa. X Kolumni y raudoitetuilla jaloillaan. Tilausehdot ovat lehden jokaisessa numerossa. kertomusten avulla olen kasvattanut poikiani uskomaan yksilön mahdollisuuksiin ja velvoitteisiin. (03) 4246 5340 PainoPaikka: Forssan Kirjapaino, 2009 H i i d e n k i v i lehdet irtonumerohintaan sekä peruutuksen aiheuttamat kulut 6 e. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ja markkinatutkimuksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun. 61. (09) 5421 0153 Telekopio (09) 5421 0170 anne.paavilainen@stellatum.fi tilaukset ja osoitteenmuutokset: tilaushinnat suomessa: Kestotilaus 45 (laskutusväli 12 kuukautta), määräaikaistilaus 49 (12 kuukautta), irtonumero 9 . Kestotilauksena tilattu lehti tulee tilaajalle tilausjakso kerrallaan ilman eri uudistusta, kunnes tilaaja joko muuttaa sen määräaikaiseksi tai lopettaa tilauksen. Rekisterikuvaus ja -seloste ovat nähtävissä Stellatum Oy:n tiloissa Upseerinkatu 1, 02600 Espoo. He tiesivät kuinka tuhoisaa ihmiselle on, jos nämä sairauden tai ulkopuolisuuden vuoksi suljetaan pois vastuunkantajien sisäpiiristä. Henkilötietolain 26 §:n ja 30 §:n mukaiset yhteydenotot tulee tehdä kirjallisina ja allekirjoitettuina em. Maiju Lehmijoki-Gardner on historiantutkija, sairaanhoidon opiskelija ja kahden kouluikäisen pojan äiti. MAIJU LEHMIJOKIGARDNER Hiljattain kerroin pojille Liz ja Charlie Tibbitsistä, joihin tutustuin Baltimoressa heidän ollessaan lähempänä seitsemääkymmentä. osoitteeseen tai henkilökohtaisesti rekisterinpitäjän luona. isoisäni vei tuliaiseksi tuoretta leipää ja kahvipaketin, autteli mummoa pienissä askareissa ja lopulta istahti iltakahville vaihtamaan ajatuksia maailmanmenosta. vaikka historian tutkijana olen tulkinnut menneisyyttä yhteiskunnallisten rakenteiden ja yksilöä suurempien muutostekijöiden avulla, elämänfilosofiaksi yhteiskunnallisista rakenteista ei ole. erityisesti isoisäni osasi kuulumisten vaihdon jalon taidon. Myös minua kannustettiin nuoresta iästäni huolimatta tuomaan uutisia metsän tuolta puolen. Tilaajan tietoja käytetään asiakassuhteen ylläpitoon ja hoitoon. vanhempieni vieraillessa Baltimoressa Liz ja Charlie lähtivät oppaiksi edgar Allan Poen kuolinkotiin. Pariskuntana he täydensivät toisiaan poikkeuksellisella tavalla. Peruutus on tehtävä vähintään kaksi viikkoa ennen uuden tilausjakson alkamista. Aiheet eivät aina olleet ihmeellisiä, mutta ystävällistä vuoropuhelua riitti myös vieraillessamme kesäpaikkamme lähellä sijainneen ränsistyneen takamökin mummon luona. Liz kirjoitti vapisevalla käsialallaan syntymäpäiväkortteja vanhainkotien yksinäisille, Charlie esiintyi hoitokodeissa pianistina ja laulajana. Liz kirjoitti hienoja haikurunoja, Charlie maalasi vesivärein Mainen rantamaisemia. Arkku tosin oli poissa, sillä Liz oli lahjoittanut ruumiinsa lääketieteelliseen opetuskäyttöön. Suloinen Liz kärsi vaikeasta psyykkisestä sairaudesta, ja Charlie oli puolestaan nuoruudessa sairastetun polion rampauttama. Yksilölle on pahasta uskoa abstraktien rakenteiden kannattelevan ja muovaavan hänen elämäänsä. Lizin ja Charlien elämä ei ollut heidän vaivojensa summa, vaan kuvataiteen, musiikin, kirjallisuuden ja ystävien täyttämä herkkä seikkailu
Myös keskiaikaisen Suomen kirjallista kulttuuria esittelevä runsaasti kuvitettu teos on johdattaa lukijan kirjurin työpöydän ääreen. Kirjan kaupunkikierrokset tarjoavat elämyksiä mm. Suomalainen tapettikirja Maire Heikkinen ja Irma Lounatvuori 27.5. 28, Kirjatalon keskiviikot 15.4. 24, Ulla Piela (toim.) Taiteilijoiden Kalevala 128, KALEVALA 160 VUOTTA Ulla Piela, Seppo Knuuttila ja Pekka Laaksonen (toim.) Rani-Henrik Andersson Lakotat Kotkan ja biisonin kansa Etnohistoriallinen tutkimus käsittelee lakota-intiaanien vaiheita Pohjois-Amerikan suurilla tasangoilla 1800-luvun jälkipuoliskolla. Kirjapalkinto Vuoden kaunein kirja Tuomas Heikkilä Jouni Kuurne Minna Lönnqvist ja Kenneth Lönnqvist Louhisaaren linnan talousreseptit (n. Kokoelmaa elävöittää aikalaisgrafiikasta ja maalauksista koostuva kuvitus. 28, Janne Haikari Isännän, Jumalan ja rehellisten miesten silmien edessä Vallankäyttö ja virkamiesten toimintaympäristöt satakuntalaisissa maaseutuyhteisöissä 1600-luvun jälkipuoliskolla 32, Kalevalan kulttuurihistoria 64, Kaikki kirjat verkkokaupasta www.finlit.fi/kirjat 62 Kirjatalo Mariankatu 3, 00170 Helsinki. herkkusuille, shoppailijoille, lapsille ja luontomatkailun ystäville. 34, Porvoo Matkailijan kulttuuri- ja luonto-opas Runsaasti kuvitettu opaskirja esittelee kaupungin ja sen lähiseudun historiaa ja nykyaikaa. 17701850) Viehättävä kirja antaa ruokareseptien lisäksi neuvoja taloudenpitoon sekä ohjeita niin ihmisten kuin eläintenkin vaivoihin. Lakotojen näkökulmasta kirjoitettu teos kuvaa siouxeina yleisesti tunnettua kansaa, joilla ei ole ollut kirjoitettua historiaa. Kirjailijan kaupungit Marjut Paulaharju: Oulu Aarni Krohn: Viipuri Tervetuloa Kirjataloon (Mariankatu 3) klo 16.3018! Uusimpia tutkimuksia Piirtoja ja kirjaimia Kirjoittamisen kulttuurihistoriaa keskiajalla Teos avaa kiehtovalla tavalla keskiajan mystiikkaa munkinkammiosta mustereseptiin ja kirkkoruhtinaan kirjastoon
lottien käyttäytymisvaatimuksiin ja pukeutumiseen. 9, Hyvän kirjallisuuden seurassa jo 175 vuotta Tommi-Tapio Hämäläinen (toim.) Kaarlo Sulamaa Samuli Paulaharju Kansan kädestä Sivistyneistö ja kansakoululaiset Suomen Kulttuurirahastoa perustamassa Kulttuurirahaston perustamisvaiheita avaava teos kertoo rahaston aatteellisista taustoista, keskeisistä henkilöistä ja keräyksistä, joilla koottiin alkupääomaa 1930-luvulla. 34, Lotat, uskonto ja isänmaa Teos avaa lotta-aatteen ja suomalaisen nationalismin kytköksiä luterilaisuuteen. Esipuheen tähän uudistettuun laitoksen on kirjoittanut Pekka Laaksonen. Tutkimuksessa keskitytään aatteen luomaan uskonnollis-siveelliseen mentaliteettiin, joka heijastui mm. 32, Kolttain mailta Kansatieteellisiä kuvauksia Kuolan Lapista Vuonna 1921 ensi kerran ilmestyneessä teoksessa Paulaharju kertoo elävästi ja havainnollisesti poronhoidosta, kalastuksesta, rakennuksista sekä juhlista ja värikkäästä uskonelämästä. 28, i | AvoinnaH i ti, d e n kke 1118, pe 3 / 2 | Tilaukset kirjamyynti@finlit.fi p. Gottlund Zacharias Topelius PORVOON MAAPÄIVÄT 200 VUOTTA Kari Tarkiainen Otava eli suomalaisia huvituksia, III osa 28, Luonnonkirja Ala-alkeiskouluin tarpeeksi 8, Valtakunnan vaihdos 1809 Ajan tuntoja Alopaeuksen pappissuvun papereissa Kirjeisiin, puheisiin ja päiväkirjoihin perustuva teos valaisee vuosien 18081809 murrosta yhden perheen ja suvun näkökulmasta. 34, Samuli Hägg, Markku Lehtimäki ja Liisa Steinby (toim.) Näkökulmia kertomuksen tutkimukseen Teos tarjoaa ajankohtaisen ja moniäänisen valikoiman artikkeleja kertomuksesta ja sen tutkimuksesta. Antologiaosuus antaa äänen myös kerääjinä toimineille koululaisille. Henrika Tandefelt Porvoo 1809 Juhlamenoja ja tanssiaisia Runsaasti kuvitettu kirja kuvaa elävästi Porvoon maapäiviä suunnitteluvaiheesta päätösjuhlallisuuksiin. Kirjallisuudentutkimuksen näkökulmaa täydentävät kirjoitukset kertomuksen käsitteestä historian-, perinteen- ja elämäkertatutkimuksessa. 32, C.A. 29, SKS KIRJAT 175 VUOTTA Heinrich Zschokke Kultala SKS:n ensimmäinen julkaisu vuodelta 1834. 0201 131 216 | SKS:n jäsenille 25 % myös verkkokaupasta ma, i to 1117, i v i 1116 0 0 8 63
64 H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 8