oman kielen kehittäminen ei ole nurkkakuntaista kansallismielisyyttä, jota jokainen kansainvälisyyteen pyrkivä ihminen ymmärtää kavahtaa. Lehtileikkeessä August Malmströmin piirros. on monia tieteen ja tietämyksen aloja, joilla suomenkielisiä tekstejä ei ole lainkaan saatavana. silloin puhutaan arvostavasti vieraiden kielten taidosta, sujuvasta juttelusta ja kulttuurien tuntemuksesta. kielen tuho on edessä myös silloin, kun puhujat eivät usko omaan kieleensä tai kun he eivät usko tarvitsevansa sitä. Lapset aloittavat koulun vieraalla kielellä ja jatkavat sillä työelämässä. sen sanavarasto on monipuolinen, ja uudissanoja syntyy elämän eri tarpeisiin. kielet tuhoutuvat siksi, että puhujilla ei ole tilaisuutta käyttää omaa kieltään. Miten päästä monikulttuuriseen kansainvälisyyteen kansainvälisyyteen, jossa jokainen kieli on arvokas, ei vain perinnön säilyttäjänä vaan ihmisoikeuksien ja tasa-arvon toteuttajana ja jossa vieras kieli on ihmiselle lisämahdollisuus, ei ainoa mahdollisuus?
PIRJO HIIDENMAA
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
3. olemme oppineet arvostamaan myös monikulttuurisuutta. suomen kieli on ilmaisuvoimainen ja monin tavoin elävä. Sivu 27.
natalia deviatkina
37 mordvalaishäihin osallistuvat myös hevonen, kyyhky ja karhu 40 ajan sana: tervehdys Virkasta! 41 nimistöntutkija: kouluun, asteelle, hourulaan 42 arvioita, katsauksia 51 keskustelua 53 tätä tutkitaan oppimisesta 54 uutisia 59 kalenteri
Maiju lehMijoki-gardner
63 kolumni: uusi lingua franca
Kansikuva: Juha Tuomi / Rodeo
uuri osa maailman kielistä kuolee lähivuosien aikana sukupuuttoon. jos äidinkielestä puhutaan, sen mainitaan kärsivän vieraiden kielten puhumisesta. niillä, joilla on tilaisuus kouluttautua ja tutkia mielenkiintoisia ilmiöitä, on velvollisuus tuoda nämä tiedot myös muiden ulottuville. jokainen osaa arvostaa kansainvälisyyttä. Pääkirjoitus
4.9.2009
S
monikulttuurisuutta vai kansainvälisyyttä?
Museovirasto
Suomen sodasta keskusteltaessa unohduksiin on jäänyt kaksi aihetta: kokonaisen maakunnan liittäminen Suomen suuriruhtinaskuntaan ja Karjala-myytin synty. se on demokratian ja yhteiskunnan moniarvoisuuden edellytys. kielet eivät kuole siksi, että niissä olisi jotain vialla: kielet eivät rappeudu eivätkä vierassanat tuhoa niiden elinvoimaa, eivät liioin puhekielisyydet ja muut uudennokset. kielen merkitys havaitaan vasta silloin silloinkin puhutaan usein muutosvastarinnasta , kun tiedon puute kanavoituu protesteiksi ja epäluuloksi. silloin puhutaan huolehtivasti maahanmuuttajista, joiden suomen kielen taito kaipaa kohennusta ja joiden oman kielen käyttöä on tuettava. kansainvälinen ihminen kertoo lukevansa kirjallisuuden aina alkukielellä luullen, että alkukieli tarkoittaa englantia, eikä esimerkiksi japania, sloveenia, portugalia tai jotain muuta maailman tuhansista kielistä. kaikkialla suomen kieli ei kuitenkaan elä. Arkipuheessa kansainvälisyys on valitettavan usein ylennys meille, monikulttuurisuus on alentuva kädenojennus "niille". Revonlahden taistelu 27.4.1808. niitä ei osata myöskään kaivata, koska kehäpäätelmän tavoin ajatellaan näiden alojen esimerkiksi luonnontieteiden tai tekniikan kuuluvan vain niille, jotka osaavat hankkia tietonsa englanninkielisistä julkaisuista, vieläpä tieteellisistä aikakauslehtiartikkeleista. Yliopistot ja opetusministeriö ratkaiskoot, miten ja kenen rahoilla suomen kielen käyttöä edistetään laajasti kaikilla yhteiskunnan aloilla
enimmäkseen suomi voi hienosti ja ansaitsee täydet pisteet. Nyt on valtioneuvoston vuoro toimia, painottaa Helsingin yliopiston suomen kielen professori Lea Laitinen Helsingin yliopistosta.
rofessori Lea Laitinen, kuinka hyvin suomen kieli voi, jos arvioit sitä kouluasteikolla 410. Miten tämä ohjelma palvelee niitä. kotimaisista vähemmistöH i i d e n k i v i 4 / 2 0 0 9
4. ei suomen kieli minusta ole rapautumassa eikä pirstoutumassa. Parhaimmillaan monikielisyys
P
on yhteisön keskeinen voimavara. tämä vaatisi kuitenkin vilkasta kansalaiskeskustelua ja kielellisesti tietoisia päättäjiä.
tarvitaanko muistakin kielistä ohjelmat?
Suomessa puhutaan muitakin kieliä kuin suomea. sitä puhutaan, luetaan ja kirjoitetaan monipuolisemmin kuin koskaan. Hallinnon kielelle tekisi kyllä joskus mieli antaa nelonen, koska se tekee ihmisistä toivottomia. Hänet halusin tavata
reijo piispanen
että maailma hengittäisi
kotimaisten kielten tutkimuskeskus on yhdessä helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitoksen kanssa laatinut suomen kielen toimintaohjelman. Mutta sille laki ei voi mitään, että suomi on samaan aikaan maailmassa vähemmistökieli. tarkoituksena on innostaa valtiovaltaa ja kansalaisia kielipoliittiseen päätöksentekoon. se on suomen valtakieli, jolla on jo pitkään ollut lainkin turva toisin kuin monien muiden maiden pääkielillä. kuten sanottu, maan enemmistökielen käyttöä selvitettiin siksikin, että saataisiin valtiovalta ymmärtämään suomen tarvitsevan kielipoliittista ohjelmaa kaikkia kieliään varten. ohjelman työryhmän jäsentä, suomen kielen professoria lea laitista haastatteli Hiidenkiven päätoimittaja pirjo hiidenmaa.
Helsingin yliopistossa ja Kotuksessa laadittiin suomen kielen toimintaohjelma. Vai pitääkö joka kielestä tehdä oma ohjelmansa. se menettää tällä hetkellä asemiaan englannille omassakin maassa. riippuu siitä, mitä mittaa. joillain toiminta-alueilla, esimerkiksi luonnontieteen, teknologian tai kaupan alalla, tätä on pidetty jopa väistämättömänä. Pahin vaara on se, että maahan muodostuu taloudellis-tekninen valtaeliitti, joka etääntyy kielellisestikin muusta väestöstä. siksi suomen valtio tarvitsisi laajan kielipoliittisen ohjelman, jollaisen muut pohjoismaat ovat jo laatineet kieltensä vahvistamiseksi. ohjelmassa esitetään lukuisia toimenpiteitä, joilla suomen kielen käyttöä ja asemaa voitaisiin vahvistaa. suomen kielen toimintaohjelmassa on tehty pohjatyötä tällaiselle kokonaisstrategialle. Yksi keskeinen ajatus on kielten rinnakkainelo, joka perustuu kieliyhteisön omaan tahtoon. suositusten tueksi esitetään laajoja analyysejä suomen kielen tilanteesta
siitä voi lähettää palautetta osoitteeseen skt-palaute@ kotus.fi.
5. olemme kokeilleet tulevien kollegojemme kanssa alustavasti sellaista toimintatapaa, että jokainen puhuu omaa äidinkieltään.
men kielen käyttöön eri elämänalueilla. Nuoret toisaalta harjaantuvat englannin kielen käyttöön netin, viihteen ja pelimaailman vaikutuksesta, eivätkä he edes kaipaa suomenkielisiä ohjeita. jospa määräisin yksinkertaisesti, että ohjelma toteutetaan. ei tässä suinkaan yksin olla.
Päivä diktaattorina
Jos saisit diktaattorina korjata yhden asian, joka parantaisi suomen kielen asemaa, mitä tekisit. Eikö alkuperäinen suomeksi kirjoittaminen ole niin tärkeätä. viime aikoina on huomattu, että vuorovaikutuksen pohjaksi riittää hyvin osittainenkin kielitaito. Lisäksi suomessa on muita, suuriakin kielivähemmistöjä, joiden tilannetta pitäisi selvittää. Millaisia valintoja teet itse suomen kielen opetuksen ja tutkimuksen edustajana suomen kielen edistämiseksi. suosituksista puuttuu siis monia isoja asioita! toivottavasti valtio asettaa seuraavaksi niin edustavan toimikunnan, että tähänkin tärkeään kysymykseen paneudutaan kokonaisstrategiassa tarkemmin. Yliopistoista pitäisi valmistua sellaisia ammattilaisia, jotka ymmärtävät äidinkielen mahdollisuudet monikielisessä maailmassa. tietokirjallisuus pitää yllä kansalaisten monipuolista asiantuntemusta ja takaa samalla osaltaan sen, ettei suomi syrjäydy kotikieleksi ainoastaan arkielämän tai lähipiirin asioiden ilmaisuun. Kuinka hyvin nämä valinnat sopisivat muille kuin suomen kielen professoreille ja laitoksille. kattavaan kartoitukseen ei työryhmä näissä talkoissa venynyt, vaikka opetusministeriö tukikin hanketta myöntämällä kotukselle määrärahan aineiston keruuta ja tulosten julkistamista varten. suomentaminen ja suoraan suomeksi kirjoittaminen ovat kaksi yhtä olennaista suomenkielisen kirjoittamisen puolta ja ovat olleet sitä alusta asti, 1500-luvulta lähtien.
Puhuvatko eri sukupolvet eri kieltä?
Miltä sukupolvien erot näyttävät. samanlaisia asioita ratkotaan monissa euroopan maissa, joiden vähemmistökieliin kohdistuvaa politiikkaa valvoo euroopan neuvosto. ohjelmassa ehdotetaankin muun muassa sitä, että englannin kouluopetuksen tapaa ja määrää harkittaisiin uudelleen ja että tietokone- ja videopelien suomentamista tuettaisiin. 2000-luvulla on tietysti kuljettu pitkälle eteenpäin yhden kielen ja yhden mielen ideologiasta. Tämän vuoden aikana monet tietokirjakustantamot ovat joko vähentäneet rajusti toimintaansa tai lopettaneet. kielipoliittinen itseymmärrys ja suunnittelu on tietysti tarpeellista kaikilla aloilla. ohjelma sisältää lähinnä näkökulmia suoH i i d e n k i v i 4 / 2 0 0 9
suomen kielen toimintaohjelma on osoitteessa http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk7/. Mutta jo vuonna 1982 Pentti saarikoski kirjoitti: Maailma ei hengittäisi jos kieliä olisi vain yksi. Luokanopettajien koulutuksen ja lukion suomen kielen oppituntien vähäinen määrä ovat ongelmia, jotka pitää hoitaa kuntoon nopeasti. opiskelijoita nämä kysymykset kyllä kiinnostavatkin. Hm toimintaohjelmassa esitetään kaksikymmentäviisi isoa ja useita pienempiä ehdotuksia, jotka kaikki parantaisivat suomen kielen asemaa. vaikka suomenkielistä tietokirjallisuutta käsiteltiin, sen tukemista ei tosiaan mainittu suosituksissa erikseen. olen viime vuosina yrittänyt vaikuttaa oman yliopistoni kielipolitiikkaan ja pitänyt myös tutkimuksessa ja opetuksessa esillä suomen kielen asemaa ja sen julkisen käytön historiaa. kun oma laitokseni ensi vuodenvaihteessa yhdistyy nordistiikan ja fennougristiikan laitosten kanssa, syntyy kaksikielinen laitos, jossa käytetään virallisesti suomea ja ruotsia mutta jota rikastuttavat myös monet sukulaiskielet ja niillä kirjoitettu kirjallisuus. kyllähän lapset elävät aika erilaisessa maailmassa kuin mihin itse kasvoimme. Mutta vaikka nuorten kielellinen maailma on alusta asti vähintään kaksikielinen, englanti ei ole tutkijoiden havaintojen mukaan syrjäyttänyt heillä suomea vaan toimii tilanteen mukaan suomen rinnalla. Monet heistä osaavat käyttää englantia harrastuksissaan sujuvasti jo ennen kouluikää. kielistä on kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa tekeillä omat ohjelmansa, joiden esitöihin voi tutustua internetissä (http://www.kotus.fi). nuorten maailma hengittää.
PIRJO HIIDENMAA
mihin jäi tietokirjallisuus?
Puhutte toimenpidesuosituksissa kauno- ja tietokirjallisuuden kääntämisestä mutta ette mainitse mitään suomeksi kirjoitetusta tietokirjallisuudesta. ehkäpä sukupolvien välimatka ei lopulta olekaan niin kovin suuri. Me keski-ikäiset olemme ilmeisesti olleet tekemässä päätöksiä, jotka ovat johtaneet nykytilanteeseen. silloin kannattaisi varmaan aloittaa koulusta. tulevaisuudessa suomenkielisellä tietokirjallisuudella saattaa olla vielä nykyistäkin keskeisempi merkitys, jos tiedettä ruvetaan tekemään tärkeimmillä kansainvälisillä kielillä ja vain tutkimustulokset julkistetaan yleistajuisesti suomeksi
tarkemmin ajateltuna se liittyy yksilön ja myös koko yhteisön tai kansakunnan identiteettiin ja perusoikeuksiin. Pojat kunnostautuvat etenkin harrastuksiin liittyvien erikoiskielten käyttäjinä.
sanasta äidinkieli tulee monille ensimmäiseksi mieleen koulun oppiaine. anneli kauppinen
kuvaaja
Tytöt ovat poikia kiinnostuneempia niin lukemisesta kuin kirjoittamisesta. Miten nuoret äidinkieltään suomea osaavat ja käyttävät?
6
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
Lähes kaikki haluaisivat säilyttää äidinkielensä ulkomaille muutettuaan. tässä näyttäisi toteutuvan kotuksen äskettäin julkaisemassa suomen kielen toimintaohjelmassa esitetty rinnakkaiskielisyyden periaate. sukupuolten välillä on merkitseviä eroja lukion ja korkeakoulun englanninkielisen opetuksen merkityksestä: pojat antaisivat englannille enemmän sijaa kuin tytöt. david Barton käyttää ekologista kielikuvaa: onko koulu kuin kasvihuone, joka ympäristössä elävien tekstilajien runsaudesta valitsee vain tietyt ja keskittyy niiden vaalimiseen.
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
7. He ovat myös tietoisia oman kielenkäyttönsä vaihtelusta. Lukiolaisten mielestä opetusta tulee saada omalla äidinkielellä. Monet pojat kertoivat lukevansa sekä painettuja että internetissä julkaistuja tietotekstejä pääosin suomeksi mutta muillakin kielillä. Myös suomen kielellä kirjoitettua tietokirjallisuutta heidän mielestään tarvitaan. Ainoa sukupuolten välinen tilastollisesti merkitsevä piirre syntyi siitä, että poikien joukossa oli enemmän harrastusalan erikoiskielen käyttäjiä. Yli puolet vastaajista mainitsi käyttävänsä puheessaan yleiskieltä lähes aina tai usein. sen mukaan suomen kieltä kannustetaan käyttämään aina kun mahdollista ja tarvittaessa muiden kielten rinnalla.
Vapaa-ajan lukemista
kysyttäessä, millaisten tekstien kanssa nuoret ovat vapaa-aikanaan tekemisissä, joudutaan pohtimaan, kuinka monia lukemisen ja kirjoittamisen tapoja on olemassa. Murteiden taitajiksi tunnustautui noin 40 prosenttia. kyselymme mukaan lukiolaiset näyttävät arvostavan äidinkieltään. äidinkielen olemassaolo ja elämä riippuvat siitä, millaisessa tekstimaailmassa ihminen elää, mitä valintoja hän tekee ja millaisten puhuttujen ja kirjoitettujen tekstien kautta hän maailman hahmottaa.
k
kielitaidon kirjo
Kielitaidon kirjo -tutkimuksessamme olemme selvittäneet, mitä lukiolaisen äidinkielen taidoilla tarkoitetaan ja millä keinoin niitä voidaan kehittää ja arvioida. nykyihmisen tekstimaailma on muuttunut nopeasti. olennaisia seikkoja ovat sähköisen median läsnäolo kaikkialla, puhuttujen ja kirjoitettujen kielimuotojen moninaistuminen ja monikulttuurisuus, lähi- ja etäyhteyksien nopeus ja helppous. ® nordic photos / skoy
onkreettisesti äidinkieli toteutuu jokapäiväisinä keskusteluina, kuunteluna, puhumisena, lukemisena ja kirjoittamisena
tyttöjen alaa ovat myös Facebookin tyyppiset foorumit. kirjeitäkin tytöt kirjoittavat, tosin harvakseltaan. tytöt saivat parempia arvosanoja, arvostivat enemmän kirjoittamista, motivoituivat siihen ja myös luottivat enemmän itseensä kirjoittajina kuin pojat. Lukiolaistytöt lukevat kaunokirjallisuutta, keskustelevat siitä ja arvostavat sitä kielenkäyttötaitona enemmän kuin pojat. Pisa-tutkimuksessa pojat eivät selviytyneet yhtä hyvin kuin tytöt suomessa ero oli muita maita suurempi. Mutta niin meillä kuin muissakin länsimaissa luku- ja kirjoitustaidosta on noussut uusi huoli: poikien heikompi menestys. johtuuko ero joistakin biologisista tekijöistä, vai onko syytä koulussa tai arviointimenetelmissä. kirjoittaminen ei saanut yhtä vahvaa kannatusta. onko hyvä kirjoitustaito rakentunut osaksi naisten sukupuoliroolia?
eikö "äikkä" sovi miehen rooliin?
insinöörien kouluttajana ollessani hämmästelin usein miesopiskelijoiden heikkoa kirjoittajan itsetuntoa ja vakaata luottamusta naisten paremmuuteen: "Minähän en ole (koskaan ollut) hyvä äidinkielessä." "sisko/tyttöystävä lupasi tarkastaa raportin kielen." vielä 1990-luvulla jotkut heistä puhuivat torjuvasti "sihteerihommista". Mistä oikein on kysymys. Brittitutkija elaine Millard esittää kiinnostavan
8
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9. opetushallituksen raportin mukaan noin puolet alakoulun päättäneistä tytöistä on hyviä kirjoittajia, pojista vain joka viides. kyselymme perusteella lukemisen määrissä ei ole sukupuolieroja, mutta kirjoittaminen näyttää kuuluvan säännöllisemmin tyttöjen kuin poikien vapaa-aikaan. onhan miehistä aina löytynyt kielenkäytön taitajia yhteiskunnan näköalapaikoille. Molemmat arvostivat kirjoittamista ja saivat keskimäärin yhtä hyviä arvosanoja. kansainvälisistä tutkimuksista tuttu tulos, tytöt suosivat kaunokirjallisuutta, toistuu tässäkin tutkimuksessa. kirjoittaminen ei ehkä olekaan ennen henkilökohtaisten tietokoneiden tuloa kuulunut laajasti miesten työelämän arkeen. tietoteksteistä ja asiantuntija-artikkeleista he myös keskustelevat enemmän. oppilaiden asenteita arvioitiin sukupuolistereotypioita luonnehtivien kysymysten avulla. tutkijoiden näkemys oli, että varsinkin nuorimmat opiskelijat olettavat kirjoittamisen kuuluvan naisten tehtäviin. tytöt myös ottivat valinnaisia äidinkielen kursseja useammin kuin pojat. Mutta kun vertailtaviksi otettiin ne pojat, jotka olivat omaksuneet myös feminiinisinä pidettyjä asenteita, ryhmien välillä ei ollut merkitseviä eroja missään edellä mainitussa asiassa. Lukiolaistytöt kirjoittavat muun muassa kertomuksia, runoja, (havainto)päiväkirjaa, lehtikirjoituksia. Yksi esimerkki kuitenkin on amerikkalaistutkimus, jossa oppilaiden sukupuolen ohella tarkasteltiin sukupuoli-identiteettiä. sukupuolittuneiden asenteiden arkikokemusta ei ole helppo todentaa. omasta tutkimuksestamme käy ilmi, että tyttöjen kurssiarvosanat ovat jo lukion toisena vuonna keskimäärin paremmat kuin poikien. Blogien ja fanifiktioiden kirjoittamisessa ei ole eroja. tytöt arvostavat poikia enemmän ohjattua kirjoitusprosessia. tulokset vahvistivat oletuksen. He mainitsivat useampia kirjoitelman suunnittelutekniikoita, olivat valmiimpia ottamaan vastaan opettajan palautetta ja arvostivat sitä enemmän. Ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeen tulosten sanotaan heikentyneen, mutta niissäkin tytöt onnistuvat keskimäärin paremmin kuin pojat. tavoitteena oli tutkia, ovatko kirjoittamismotivaatio ja kouluarvosanat yhteydessä sukupuolittuneisiin asenteisiin enemmän kuin biologiseen sukupuoleen. tyttöjen ja poikien luku- ja kirjoitustaitojen eroista on runsaasti myös kansainvälisiä tietoja. Millard yhdistää tyttöjen kirjoitusharrastuksen viktoriaanisen ajan naisihanteisiin. olisiko mahdollista, että nämä vanhat asenteet vaikuttaisivat edelleen. Ainoaksi maskuliiniseksi piirteeksi jäi halu onnistua muita paremmin. vuorovaikutteinen kielenkäyttö on yleisemminkin nuorten suosiossa, sillä arvostetuimpia kielenkäyttötaitoja vastaajien mielestä olivat keskustelu- ja väittelytaidot. Pojat lukevat painettuja tietokirjoja ja nettitekstejä enemmän kuin tytöt. kaiken kaikkiaan nykynuorten tapa liikkua tekstien maailmassa herättää ajatuksia paitsi erilaisista lukemisen tavoista myös puhutun ja kirjoitetun keskustelun eroista.
rinnastuksen: vuodelta 1987 on tieto, että monilla alakoululaistytöillä saattoi olla jopa seitsemän kirjeenvaihtotoveria, mutta pojista kolmasosa ei kirjoittanut vapaa-aikanaan. sivistyneen nuoren naisen tuli lukea ja kirjoittaa hyvin ja virheettömästi, ja hänen piti myös hallita ilmaisun hienoudet paremmin kuin oman yhteiskuntaluokkansa miesten. Pojat puolestaan olivat käyttäneet äidinkielen
Johtuvatko erot biologiasta vai koulusta?
Yhteiskunnassamme tytöillä on tasavertaiset mahdollisuudet koulunkäyntiin ja opiskeluun. Pojat ovat ahkerampia vain joissakin nettikeskustelulajeissa. Lukiolaisten vapaa-ajan tekstikäytänteisiin kuuluvat muun muassa sähköposti, internetin keskustelupalstojen lukeminen ja kirjoittaminen; näistä Messenger- ja irC-tyyppiset keskustelut ovat monien päivittäisiä rutiineja
tässä tekninen kehitys ja omaksutut sukupuoliasenteet eivät näytä kulkevan yhtä jalkaa.
Anneli Kauppinen on kielikasvatuksen professori ja suomen kielen dosentti.
AIHEESTA ENEMMÄN Auli Hakulinen, Jyrki Kalliokoski, Salli Kankaanpää, Antti Kanner, Kimmo Koskenniemi, Lea Laitinen, Sari Maamies ja Pirkko Nuolijärvi, Suomen kielen tulevaisuus kielipoliittinen toimintaohjelma. vuonna 2007 esseekokeen rinnalle tuli tekstitaitokoe, jossa vaaditaan tarkkaa analyysia ja joidenkin kirjallisuuden- ja kielentutkimuksen termien osaamista. Opetushallitus 2008. vaatimuksena on yleensä ollut lyhyehkö koevastaus. Perusopetuksen 6. vuosiluokan suorittaneiden äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistulosten arviointi 2007. olisiko mahdollista, että stereotyyppisen miehiset asenteet sittenkin olisivat yksi kirjoitustaitojen kehittymisen este?
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
9. Frank Pajares and Giovanni Valiante, "Gender Differences in Writing Motivation and Achievement of Middle School Students: A Function of Gender Orientation?" Contemporary Educational Psychology 26. Hannu-Pekka Lappalainen, On annettu hyviä numeroita. koeuudistuksen tekijöiden tavoitteena on ollut löytää tasapuolisesti molemmille sukupuolille soveltuvia tehtäviä. näyttää kuitenkin siltä, että arvosanojen tilastollista eroa ei ole saatu tasoitetuksi. London, Routledge 2007. Oppimistulosten arviointi 3/2008. tarja pitkänen
kirjoitelmia tehdessään enemmän tietokonetta sekä koulussa että kotona. Gemma Moss, Literacy and Gender. Researching texts, contexts and readers. Poikien varaukselliset ja epävarmat asenteet tuntuvat ristiriitaiselta, sillä tietokonehan mahdollistaisi kirjoitelman monipuolisen työstämisen. vuodesta 1992 pelkkien tehtävänantojen rinnalla on ollut aineistokoe, joka edellyttää oheistekstien tulkintaa ja esseetyyppisen tekstin laadintaa. 2001. Oxford, Blackwell 1994. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2009. http://www.jyu.fi/edu/tutkimus/tutkimushankkeet/ kielitaidonkirjo/
Kavereiden kanssa keskustellaan irkkaamalla.
uusittu koe, entiset asenteet
Ylioppilastutkinnon äidinkielen koetta on kehitetty aktiivisesti. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 7. David Barton, An Introduction to the Ecology of Written Language
Jyrki Hakapää on filosofian tohtori ja tutkija.
10
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9. Muistiin kirjaaminen on siis kunniassaan, ja kesäiset harrastukset kovin paljastavia merkitsijöidensä ja lukijoidensa historiasta.
X Mutta kesämökin kirjojen äärellä pääsen hetkeksi lähelle noin 10-vuotiasta jyrki Hakapäätä. kunnes kesämökiltä löytyi kasapäin unohtamiani kirjoja. otsikot kertovat
X kohta on jälleen aika sulkea kesäkirjasto ja unohtaa se ensi kevääseen asti. Luulen luulin , että scifi-kirjallisuus ei ole minua ihmeemmin ikinä kiinnostanut, sillä nykyään kotona sitä edustavat vain kauan sitten luetut, harvat ja hyvin korkeakulttuuriset ray Bradburyn ja Arthur C. Clarken teokset. jopa vanhempien sukulaisten kirjahyllyt on nähtävästi huolellisesti tarkastettu, sillä juhani Pohjanmiehen ja jack vancen 1940- ja 1950-luvun kirjat ja niitäkin vanhemmat jules vernen kuukertomukset on sujuvasti liitetty omiin kokoelmiin ja uskoakseni, mutta ei muistaakseni, myös luettu. tällä mökillä tärkein muistikirja on kuitenkin Waldemar Hammenhögin Koululaismestari Niilo. sekä tuska että hankitut taidot ovat jo kaikin puolin unohtuneet.
X eivät kesäiset ajanvietekirjat tai kouluharjoitukset suuria kulttuurikokemuksia ole, mutta ne tuovat unohtuneita suosikkeja sekä lukijoidensa nykyisiäkin mieltymyksiä, lukutapoja tai tarpeita kärjistetyllä tavalla esille. Harvat niistä ovat tänä päivänä minusta mitenkään tärkeitä, mutta lyhyen tarkastelun jälkeen niille löytyi oma merkittävä arvonsa. tapa on useille tuttu kotoakin, sillä perheraamatun tai aikaisemmin almanakan sivuilta löytyy usein luettelo perheen syntymäpäivistä ja muista tärkeistä tapahtumista. Mutta kesämökin hyllyltä löytyy vaikka mitä avaruusseikkailuja! eivät Patrick Mooren ja Georg johanssonin nuorisokirjat nykyään mitään merkitse, mutta 25 vuotta sitten ne ahmittiin nopeasti. kesämökillämme merkittävin osoitus tästä on joka tapauksessa se kirja, mihin kirjataan muistiin merkittävimmät tapahtumat. Muuten ne saattavat hukkua kaiken muun ja päivä päivältä hankalammin käsiteltäväksi muuttuvan informaatiohyöyn ja -varaston alle. varhaisemman lukijan historia on piiloutunut myöhemmin hankittujen niteiden alle ja näkyy esimerkiksi muutamista oudon tuntuisista nimekkeistä.
y
selvästi, mikä paikka pisti aikanaan mielikuvituksen lentämään: Kotini on Manhattan, Klo 23 New York City, Nightmare in Manhattan. nykyään mielenkiintoisimmilta tuntuvat Berliini, Budapest ja muut keski-euroopan kaupungit tosin loistavat poissaolollaan. kiinnostukseni suurkaupunkeihin on myös elävästi esillä. sen sivuille on merkitty jo yli viidenkymmenen vuoden ajan suvun jäsenien ja heidän ystäviensä vuosittaiset korkeushyppy-, kuulantyöntö- ja monet muut yleisurheilutulokset. jos joskus sähköisen kirjanlukijan hankin, tämä olisikin yksi perustavimmista toiminnoista, jonka laitteeseen haluaisin: kyky tuoda tietyt teokset esille vain tietyissä tilanteissa tai tiettynä ajankohtana. Mikä voisi olla kirjojen ja niiden lukemisen historiasta kiinnostuneelle tutkijalle hienompi löytö ja hauskempi vapaa-ajan viihdyke! Hidas luettelointityö vei aikansa, mutta kesän myötä työ oli tehty. niiden kerääminen ja karsiminen on jatkunut viime päiviin saakka ja jatkuu eteenkinpäin. kotona ja työpaikalla odottavat kokoelmat eivät nimittäin kerro paljoakaan lukijansa kaukaisemmasta historiasta, pikemminkin vain tämän päivän mieltymyksistä. Lukiolaisten täyteen lasketut matematiikan kertauskirjatkin kertovat jokakesäisestä ylimääräisten harjoitusten tuskasta. Kolumni
Tavoittamattomien kirjojen ylellisyys
jyrki hakapää
viime keväänä ihastuin verkkopalveluun, jonka avulla pientä maksua vastaan saatoin koota oman kirjastoluetteloni ja verrata sitä noin 700 000 muun käyttäjän kokoelmiin
nykyoppilailta voisi penätä selitystä siihen, miksi sisällissodasta käytetään vieläkin eri nimityksiä, tai pyytää perustelemaan, miksi klaus flemingiä voi pitää sekä sankarina että roistona.
istorianopetus on viidessätoista vuodessa muuttunut paljon ainakin, mikäli asiaa tarkastelee opetusta ohjaavien asiakirjojen perusteella. Peruskoulun kynnyksellä alkoi
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
11. todellisuus on kuitenkin toinen. jossain päntätään rauhansopimusten vuosilukuja, kun toisaalla oppilaat yrittävät muodostaa dokumenteista järkeviä tulkintoja.
h
historianopetus murroksessa
Historianopetuksen tehtävä oli pitkään tukea kansalaiskasvatusta. Lennart Segerstrålen (18921975) vuonna 1925 maalaamassa kansakoulun kuvataulussa kerrotaan nuijasodan aikaisesta Jaakko Ilkan retkestä Nokialle.
jukka rantala
mitä historiasta pitäisi opettaa peruskoulussa?
Hiidenkivessä 1/1994 kyseltiin peruskoululaisilta, milloin käytiin kansalaissota ja kumpi oli ensin, isoviha vai nuijasota. Herbartilaiseen henkeen nuorten mieliä muokattiin kohottavilla isänmaallisilla aiheilla ja suurmieshistorialla. kouluissa saatetaan opettaa lähtökohdiltaan hyvin erilaista historiaa
Mukaan kytkettiin oppimispsykologista tutkimusta, jolla osoitettiin, että oppilaat kykenivät jo varsin nuorina historialliseen ajatteluun.
tottuneet opettamaan. osaltaan siihen johtivat kansainväliset vaikutteet. toisin kuitenkin kävi. suurmieshistorian ohella tulisi tarkastella myös tavallista kansaa ja vähemmistöjä. Lisäksi opetuksessa katse mataloitui tavoittamaan suurmiesten ohella tavalliset ihmiset ja vähemmistöt. Monille heistä historia eli juuri niissä tutuissa sisällöissä, joita he olivat
historiatiedon luonne keskiöön
jo 1970-luvulla oli pakko siirtyä kronologisesta ja kaikenkattavuuteen pyrkivästä käsittelystä saarekeajatteluun, jossa opiskeltavaksi valittiin vain olennaisimmat asiat. valtiollis-poliittinen ja kulttuurihistoria saivat rinnalleen historiantutkimuksessa läpilyöneitä uusia historioita. siksi valtakunnallisen opetussuunnitelman laatijat säilyttivät opettajille vapauden valita opetettavat sisällöt. Alan tutkijat ja opetushallinnon päättäjät ovat jo pitkään olleet yhtä mieltä opetuksen suunnasta. ratkaisuna oppilaat asetettiin ikään kuin historiantutkijoiden asemaan. Lukiossa jo aiemmin alkanut historianopetuksen muutos huipentui peruskoulussa opetushallituksen vuonna 1999 julkaisemiin Perusopetuksen päättöarvioinnin kriteereihin ja vuonna 2004 tulleeseen uuteen opetussuunnitelmaan. rytminvaihdos oli liian nopea varsinkin opettajille. opetussuunnitelman mukaan kaikkien oppilaiden on syytä oppia ymmärtämään historiatiedon luonnetta siis tekemään ja perustelemaan omia tulkintoja, löytämään erilaisia syitä tapahtumille ja pohtimaan niiden vaikutuksia
12
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9. kuitenkin näkyä merkkejä uudenlaisen historianopetuksen tradition tulosta suomeen. Paluuta vanhaan ovat peräänkuuluttaneet oman alueensa pohjatietojen heikkenemisestä huolissaan olevat tutkijat, kuten kirjallisuustieteen professori Liisa saariluoma (Historiallinen Aikakauskirja 2/2000) ja ruotsin ajan tutkija Mirkka Lappalainen (Helsingin Sanomat 22.1.2008). opetuksen fokuksen piti siirtyä historian tapahtumista tiedon käsittelyvalmiuksiin. Historian sisällöistä eivät niin opettajat kuin tutkijatkaan ole yksimielisiä toisin kuin historiallisen ajattelun luonteesta. Historiallisen ajattelun opettaminen sopi erinomaisesti yksiin 1980-luvun lopulla lanseeratun uuden oppimiskäsityksen kanssa: oppimisen piti olla passiivisen tiedon vastaanottamisen sijasta aktiivista tiedon tuottamista. tylsästä kouluaineesta pyrittiin tekemään älyllisesti haastava ja hyödyllinen. Historian moniperspektiivisyyden ja tulkinnallisuuden odotettiin näkyvän opetuksessa. sen sijaan käytännön työtä puurtavien opettajien ohella sen epäilijöitä on löytynyt tiedemiespiireistä. niiden myötä taitopainotteisen opetuksen piti vakiinnuttaa asemansa koulun arjessa. samaan aikaan pyrittiin korostamaan tiedon formaalisten tavoitteiden opiskelun tärkeyttä eli ajattelun taitojen kehittämistä. uudenlaisen opetustavan omaksuminen olisi vaatinut myös opettajien täydennyskoulutusta, johon kunnilla ei ollut varaa. opetushallituksen kriteerien konkretisoimiseksi laatima koepankkijärjestelmäkin kuihtui sen maksullisuuteen. nykyään on vielä vaikeampaa määritellä opetusta sisältöjen kautta, koska opetettavien asioiden kirjo on lisääntynyt entisestään. Muutos kansallista identiteettiä lujittaneesta lukuaineesta kriittisiä valmiuksia koulivaksi taitoaineeksi tapahtui verkalleen. valtiollis-poliittisen ja kulttuurihistorian rinnalle ovat lisäksi tulleet muun muassa talous- ja sosiaalihistoria. Historian sisältöjen ohella kouluissa alettiin opettaa historian taitoja. Lähtökohtana uuden historian nimellä vakiintuneeseen suuntaukseen oli ollut oppiaineen alennustila, johon kaivattiin kohennusta. Miksi sitten opetusta ohjaavat normiasiakirjat, kuten opetussuunnitelman perusteet, velvoittavat taitoja painottavaan opetukseen?
mitä on historiallinen ajattelu?
suomessakin oli nähtävissä merkkejä historiallisen ajattelun nousemisesta keskeisempään asemaan historianopetuksessa. julkisuudessa on puhuttu yleissivistyksen kapenemisesta. Britanniassa oli 1970-luvun alussa kokeiltu uudenlaista opetusta, jossa oppilaat tutkivat ja tulkitsivat lähteitä. vaikka opettajilla on valinnanvaraa sisällöissä, taitojen suhteen on toisin. ne kertoivat, mitä peruskoulussa piti opiskella ja mitä peruskoulunsa päättävän oppilaan tulisi hallita. Historiassa tämä tarkoitti oppilaiden johdattamista tiedon lähteille ja harjaannuttamista tulkintojen tekemiseen. Murros oli mahdollinen, koska kansallista identiteettiä ei enää tarvinnut pönkittää historianopetuksella. opetuksen uusia kriteereitä pidettiin vaikeina ja hankalasti toteutettavina.
historia on taitolaji?
taitopainotteisen lähestymistavan juurruttaminen koulun arkeen kangerteli, koska vanha traditio eli vahvana eikä uudenlaista oppimateriaalia saatu riittävästi markkinoille
koulu ei yllä nuoren romaanihenkilön arvoasteikossa korkealle. koulun maailma on fiktiossa melko julma.
e
rityisesti jokelan ja kauhajoen koulusurmien myötä median ja yhteiskunnan huomio on keskittynyt entistä tiiviimmin oppilaiden peruskoulussa ja toisella asteella kokemaan pahoinvointiin. Lukioikäisenä Aura päättää julistaa yhden tytön sodan kiusaajiaan vastaan eikä pääse asenteestaan eroon edes aikuisena. romaanin nimi viittaa auto-onnettomuuteen, jossa Auran äiti menehtyy palovammoihin ja "hänen sielunsa lentää taivaan tuuliin". tyylillisesti hieman epäyhtenäinen teos antaa uskottavan kuvan pohjoissuomalaisen maalaisyläasteen maailmasta ja henkilöistä. Havainnolliseen henkilökuvaukseen kykenevä Lampela varustaa kuvaamansa maalaisyläasteen innokkailla ja innottomilla opettajilla, määrätietoisella rehtorilla, persoonallisella opiskelijajoukolla ja ristiriitaisilla vanhemmilla. otava julkaisi alkuvuodesta 2007 monenlaisia kerrontatapoja kokeilevan tyylikkään romaanin koululaisten pahoinvoinnista. On väärin olla iloinen. nimekkeen mukaisesti Lampelan romaanissa on keskeisellä sijalla opettajan oppilaaseen kohdistava sukupuolinen ahdistelu. terhi rannelan (s. Taivaan tuuliin seuraa Auran elämää useita vuosia. iäkäs miesopettaja ahdistelee yläastepoikaa ja kokee kuin kohtalon rangaistuksena läheisiä järkyttävän kuoleman. tilanteen surullisuutta ja kauheutta korostaa ala-asteikäisen tytön äidin tapaturmainen menehtyminen, minkä vuoksi Aura joutuu uuteen kouluun ja jää ahdistuksineen yksin. raskaiden
14. rannelan romaanin tapahtumat heittävät toisinaan taiteellisen vapauden tuolle puolen. Hän on toiminut opettajana muun muassa rovaniemellä ja oulussa. WtC-tornien tuho havainnollistaa molemmille terrorismin mahdollisuuksia, ja he alkavat suunnitella vuosisadan terroritekoa. kirjailija tavoittaa kohtalaisen hyvin nuoren päähenkilönsä kielteisen kasvukertomuksen kipupisteet ja traagiset seuraukset.
H i i d e n k i v i 4 / 2 0 0 9
Pedofiili opettajana
romaanin Älä koske ope (2006) kirjoittaja on eläkkeellä oleva vieraiden kielten opettaja Anja Lampela (s. 1980) kolmas romaani Taivaan tuuliin (2007) kertoo selkäpiitä karmivan tarinan koulukiusatuksi joutuvasta Aura-tytöstä. On väärin nauraa, koska äiti on kuollut. Lampela käsittelee seikkaperäisesti erityisesti opettajien poikkeavaa seksuaalisuutta. romaani sisältää joitain raakoja ja karmivia jaksoja, joissa irvokkaat perversiot korostuvat. Hän tapaa itseään vanhemman miehen, joka alkaa käyttää naiivia tyttöä hyväksi. koulukiusatusta tytöstä kovettuu raaka naarassusi, joka kostaa kiusaajiensa teot karmeilla tavoilla. Peppi Pitkätossun ja kreikkalaisten jumaltarujen jälkeen hän omaksuu idolikseen saksalaisen terroristin ulrike Meinhofin, josta tulee tytölle äidin korvike. tässä artikkelissa käsitellään kolmea vuosina 20062007 ilmestynyttä, koulumaailmasta kertovaa romaania. Myös kirjailijat ovat tarttuneet ongelmaan ja tuoneet teoksillaan yläasteen arkea lähemmäksi kansalaisia. kerronta synkkenee loppua kohti kuin kellarin portaissa. jari olavi hiltunen
kirjailijoiden mukana koulunpenkille
koulu-uhkaukset ovat nykyään monen arkea. kaikki kolme kirjailijaa ovat toimineet eripituisia aikoja opettajina.
aiheidensa ja käsittelytapojensa vuoksi romaani ei sovi lasten luettavaksi.
terroristi idolina
Äitejä ei osteta supermarketeista niin kuin kaurahiutaleita ja teepusseja. 1943). Lampelan romaani kertoo lähinnä pedofiliasta ja läheisen menettämisestä. koulumaailmaan sijoittuva dekkari on Lampelan esikoisteos, jota hän alkoi työstää jäätyään eläkkeelle elokuussa 2003. kun Auran isä purkaa surunsa väitöskirjan puurtamiseen ja alkoholiin, tyttö etsii turvaa erilaisista sankarihahmoista
täytyy harkita. olen vakuuttunut siitä, että ilman tunneälyä ei niin sanottu hyvä johtaminen onnistu. Tänään on muutenkin kiva päivä! Laskin, että olen seitsemään koulussa ja syysloma alkaa... "Meillä se tietää jopa opettajan lähtöä! Täähän on kauhea shokki! Voi voi!
16
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9. Ojentautuu tuolissaan ja napauttaa lyijykynän pöytään. (II/0) tunnetaitoja vaativia toimintoja oli paljon juuri runsaiden kontaktien vuoksi. Mitä koulun hyvältä johtajalta nykyään vaaditaan?
k
oulun on toimittava avoimesti ja läpinäkyvästi sekä koulun sisällä että koulusta ulospäin, jos halutaan koulun säilyvän vetovoimaisena ja luotettavana oppimisympäristönä. Sihteeri kertoo aika monen alueen oppilaan jättäneen vielä ilmoittautumatta kouluun. Etsii katseellaan jotain. voi helkkari sanon minä!" Nousee seisomaan ja kävelee puhuessaan. Lopettaa puhelun ja puhisee itsekseen. näitä tuokioita esitin tutkimuksessani runsaasti, koska ne kuvasivat rehtorin työtodellisuutta aidosti ja todenmukaisesti ja olivat lisäksi hauskoja.
(puuskahtaa ilmaa suustaan) Tässähän saa vatsahaavan... Huomaa ekaluokkalaiset edessään ja tiedottaa näille: "Varttia vaille kymmenen tähän
"tässähän saa vatsahaavan"
tunneäly on yksi tutkimuksen keskeisistä käsitteistä. Rehtori saapuu kansliaan. vaikka he viettivät suuren osan ajastaan kansliassa, ihmiskontaktien määrä oli valtava. nämä muistiinpanot jaoin viiden minuutin pituisiin tuokioihin. toisaalta omien tunteiden näyttämisen ja piilottamisen rajamailla liikkuessaan rehtorit joutuvat väkisinkin tekemisiin tunneälyn ja tunnetaitojen kanssa. Tuijottaa ruutua liikkumatta ja tulostaa jonkun paperin. Keskustelee hetken sihteerin kanssa käytävän siisteydestä. Henkilöiden tunnerekisterit vaihtelevat, jolloin rehtori joutuu olemaan myös ikävien tuntemusten maalitauluna. siksi myös yksittäisen koulun johtaminen ja siinä erityisesti rehtorin roolin ja toimenkuvan selkiyttäminen on tullut ajankohtaiseksi tutkimuskohteeksi. anne karikoski
Rehtori, arjen pyörittäjä vai opetuksen kehittäjä?
Onko rehtorina toimiminen vain arkisten hallintorutiinien pyörittämistä. (II/110)
arkiasiat vievät aikaa kehittämiseltä
tutkimuksen tärkein tulos oli se, miten suuri osuus johtamisesta on ihmisten kanssa olemista, ihmisten johtamista. tätä toimenkuvaa lähdin tutkimaan tarkkailemalla rehtorin työtodellisuutta. uudenlaiset vaatimukset ja uudenlainen osaaminen ovat rehtorinkin työssä nykypäivää. jokaiseen ihmiskontaktiin liittyy aina tunnetta. erilaisten ihmisten kanssa toimeen tuleminen on yksi rehtorin tärkeimmistä tehtävistä. se liittyy kiinteästi ihmisten johtamiseen. Rehtori tokaisee voimakkaasti: "Jos me emme tee tulosta, niin koko homma loppuu tähän!" Istahtaa työpöydän ääreen ja avaa tietokoneen. Materiaalia kertyi valtavasti. koulussa liikkuu paljon vahvoja tunteita, joiden ymmärtäminen ja hallitseminen kuuluvat kiinteästi rehtorin arkipäivään. seurasin varjostin viiden helsinkiläisen rehtorin arkipäivää minuutti minuutilta. Haastatteluista ja itsearvioinneista kertyneen aineiston lisäksi pelkästään varjostusmuistiinpanoista syntyi tekstiä noin sata sivua. Rehtori katselee oppilaiden poistumista salista. uutta tämän tutkimuksen tuloksissa oli se, että kaikesta kaaoksesta huolimatta rehtorit selvisivät hyvin. (Toisen koulun rehtori soitti ja kertoi, että positiivisen diskriminaation raha oli otettu tältä koululta pois ja rehtori oli ehtinyt sillä rahalla jo palkata opettajan). en tiedä... "Terve! Ei oo totta! Mistä se löytyi?" Rehtorin ääni kuulostaa kauhistuneelta. strategista ajattelua havaitsin jonkin verran, mutta laadullista eli pedagogista kehittämistä oli kaikkein vähiten. se, että rehtorit viettävät puolet työajastaan kansliassa ja että arki on yhtä kaaosta, on todettu aikaisemminkin. tavoitteena oli selvittää, mihin rehtorin aika kului ja jäikö hänelle arjen pyörittämisen ohella aikaa koulun kehittämiseen ja opettajien valmentamiseen. rehtorit itse haluaisivat kuitenkin enemmän aikaa keskittyä ihmisten johtamiseen ja pedagogiseen kehittämiseen, mutta nyt työ painottui arkeen ja tunteisiin. tämän onnistuminen edellyttää tunneälyä ja vuorovaikutustaitoja
se on delegoitu kahdelle ihmiselle, hoitakoon he sen! Ei se ole minun tehtäväni!" Lähtee kansliaan. Selviääkö koulun johtamisesta hengissä?
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
17. rehtorin päivätyöstä suurin osa menee edelleen kansliassa arkiasioiden hoitamiseen ja hallinnollisten asioiden järjestelyyn. tällä tavalla opetuksen ja kasvatuksen parhaat käytännöt voivat levitä ja vahvistaa opetushenkilöstön, oppilaiden ja myös heidän vanhempiensa tyytyväisyyttä.
Anne Karikoski on kasvatustieteen tohtori ja Munkkivuoren ala-asteen rehtori. Hänen helmikuussa 2009 tarkastetun väitöstutkimuksensa nimi oli Aika hyvä rehtoriksi. Näytelmäpukuvaraston järjestyksestä puhunut opettaja jatkaa. Liikenneihmiset tulevat saliin. Täsmentää aikatauluja ja pahoittelee hartauden päällekkäisyydestä: "Tämmöstä tää on tää kouluelämä. olisiko siinä kaikesta sekavuudesta ja monisäikeisyydestä huolimatta elementtejä, joita voisi järjestellä toisella tavalla. kaikkiin kouluihin sopiva yhteinen toimintamalli ei enää vastaa ajan haasteita, koska oppilaiden ja opettajienkin yksilölliset erot ovat kasvaneet ja myös koulualueiden olot eriytyneet. Rehtori: "Se on ihan pöyristyttävää! Kansallispuvut sikin sokin riekaleina jätesäkissä! Ne, jotka ovat siitä vastuussa... tutkimuksen keskeinen tulos oli, ettei yksittäisellä koululla ole tarvittavaa liikkumavapautta opetuksen sisällön, metodien eikä pedagogisten tarpeiden muokkaukseen paikallisten olosuhteiden mukaisesti, koska rehtorit nähdään edelleen liiaksi kouluisäntinä ja hallinnollisten rutiinien pyörittäjinä. eräs rehtori totesi, että vaikka hän tietää, miten tulisi johtaa, hän tuntee silti olevansa pelkkä juoksupoika. saliin! Teillä on täällä jotain kivaa!" Juttelee vielä ekaluokan opettajien kanssa liikennetunnin alkamisesta. Rehtori osallistuu keskusteluun ja alkavat yhdessä miettiä pelisääntöjä varaston käyttämiselle. Yleispätevää mallia on mahdoton luoda. Käytävässä juttelee toisen opettajan kanssa puvuista. Paiskaa avaimet pöydälle ja karjuu. "No niin hyvää päivää" tervehtii rehtori iloisesti. Täsmentää. kouluille olisi annettava lisää itsenäisyyttä ja kannustettava ne verkottumaan keskenään. (IV/85) väitöstyön tavoitteena oli luoda pohjaa rehtorin työnkuvan selkiyttämiselle ja määrittelylle. Aina välillä tulee yhtäkkiä muutoksia." (ii/30)
Juoksupojasta johtajaksi?
rehtorin työnkuvan selkiyttämisestä on puhuttu jo 1950-luvulta lähtien siinä onnistumatta. Rehtori puuskahtaa: "Joo se on ihan hirveetä!" Rehtori
nousee ja lähtee käytävään
Luntattiin, lintsattiin ja valehdeltiin, ja jäätiin siitäkin kiinni. Mikäli oppilas oli humalassa tai muuten häiriköi koulun ulkopuolella vapaa-ajallaan, käyttöön
H i i d e n k i v i 4 / 2 0 0 9. suuri osa muistelmateoksesta kertoo hänen koulukaupungistaan Hämeenlinnasta, jossa hän opiskeli viisi vuotta Hämeenlinnan klassillisessa lyseossa. Hänen entinen opinahjonsa on vain hieman vanhempi, mutta Leinon kertomusten perusteella koululaitoksessa oli runsas sata vuotta sitten aivan samoja piirteitä ja ongelmia kuin nykykoulussa. Häirittiin opetusta, ei kuunneltu opetusta ja taas
18
jäätiin kiinni. eino leinon koulumuistot kuin tästä päivästä
Monika tervakangas
kia/sks
eino leinon muistelma Elämäni kuvakirja (1925) sai aikalaisilta hyvät arviot, ja sitä myytiin paljon. vilpistä määrättiin kaksi tuntia istumista. siitä ilmestyi ainoastaan ensimmäinen osa, jossa Leino kuvaa lapsuutensa ja nuoruutensa maisemia. vallattomuus, meluaminen ja töniminen kuuluivat pieniin pahantekoihin. lukijoiden ehkä odottamia paljastuksia runoilijan yksityiselämästä kirja ei juuri sisällä. paljastukset koskevat pikemminkin 1800-luvun lopun koulumaailmaa.
ino Leinon (18981926) kuoltua yleisesti harmiteltiin sitä, ettei hän ehtinyt saada valmiiksi omaa elämäkertateostaan. Lyseossa poltettiin tupakkaa ja jäätiin kiinni. vuoden 1872 koululain mukaan pahimmista rikkomuksista voitiin määrätä oppilaille koulun karsseria eli eristyskoppia, pisimmillään aina muutamiin päiviin saakka. tapeltiin sekä oppilaiden että opettajien kanssa ja jäätiin kiinni. Elämäni kuvakirja sisältää kulttuurihistoriallisesti arvokasta kuvausta oppikoulusta, sen opettajista ja oppilaista, sillä näin vanhoja oppilaiden kuvauksia koulumaailmasta ei juuri ole saatavissa puhumattakaan, että niitä olisi julkaistu. Pienemmistä hairahduksista käytetyin rangaistusmuoto lyseossa oli jälki-istunto, pahimmista rikkomuksista seurasi Leinon mukaan "drakonisia rangaistuksia", joita kuitenkin määrättiin aika harvoin. Leino täyttäisi tänä vuonna 130 vuotta. Lisäksi häntä kiinnosti kouluun liittyvän vallan ja mielivallan käsittely.
e
tarkkailla ja rangaista
Elämäni kuvakirjan sivuilta voi lukea, että oppilaat eivät sata vuotta sitten olleet niin kilttejä ja kuuliaisia kuin usein halutaan uskoa ja väittää poikalyseossa sattui ja tapahtui kurittomuuksia. tämä tulee ilmi selvästi teoksen teemoista. jos Leinon muistelmia vertaa koulun virallisiin dokumentteihin, nimittäin lyseon rangaistuskirjaan, niin sanottuun mustaan kirjaan, huomaa, että hänen kommenttinsa pitävät paikkaansa. Leinoa kiinnosti koulu, oppiminen, opetus, jopa sen kehittäminen
näin kävi Leinon entiselle koulutoverille ja "runoilijaveljelle" Larin-kyöstille (k. Sama kurjuus jatkui sitten läpi koko koulun. siinä ominaisuudessa hän oli harvoja etuoikeutettuja, joilta ei koskaan kysytty mitään ja joilla oli lupa olla viittaamatta: Nautin vähintään vuoden algebran opetusta, olematta ollenkaan selvillä sen perusteista. Aivan kaikkeen koulusta saamaansa satoon hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen muistelmissaan. Larsson), joka kävi samaan aikaan Hämeenlinnan lyseota kuin Leino. opettajien lempinimetkin osoittavat, että oppilaiden silmissä he eivät yltäneet aina jumalasta seuraaviksi. Historian opettaja Paavi (Faven) taas oli älykäs, ja häntä "pelättiin ja hänestä pidettiin, osattiin historiaa kuin hevoset." Hänen ei Leinon mukaan tarvinnut käyttää myöskään mitään rankaisukeinoja, vaan hän tuli toimeen oppilaiden kanssa pelkän karismansa ja opetustaitonsa avulla.
H i i d e n k i v i 4 / 2 0 0 9
Olin vain poloinen koulupoika
Läpi Leinon muistelmien on huumorintajuinen ja hieman ilkikurinen ote. Hän kritisoi ehkä kaikkein eniten sitä, miten koulussa oli mahdollista erotella oppilaat menestyjiin ja ei-menestyjiin. Paria peninkulmaa lähemmäs rajaa hän ei tuona aikana saanut astua. Hänen oli yhtä mahdoton herättää todellista pelkoa kuin todellisen arvovaltaisuuden vaikutusta meissä. Larin-kyösti kuvaa koulumuistojaan 1800-luvulla muun muassa kokoelmateoksessaan Unta ja elämää (1948) ja kirjassaan Kotoisilta kujilta (1939). kiitossanat liittyvät Hämeenlinnan lyseon 25-vuotispäiviin, joita pikkukaupungissa juhlittiin näyttävästi. Hän oli olemukseltaan vanha, sievistelevä kavaljeeri, jonka Juppiter oli tälle epäkiitolliselle alalle asettanut. Leinon mukaan tällainen opettaja ei "halveksinut myöskään suusanallista suositusta". Ensiksikin hän oli liian hieno ja kulki liian hipsimällä ynnä hienosti puettuna, sitten hiipi kaamea kuiske hänen kantapäillään, että hän käytti peruukkia. Lyseon poikajoukko risti hänet lintumaisteriksi tai munamaisteriksi, ja samoilla pilanimillä hänestä kerrottiin juttuja koululehdissä vielä 20 vuotta myöhemmin.
"kiitos kylvöstä hyvästä!"
Hämeenlinnan Lyseon opettajistolle 1898 osoitetussa sähkeessä lukee "kiitos kylvöstä hyvästä!", ja alla on eino Leinon nimi. Hämeenlinnalaiset koulupojat kunnioittivat muutamaa "pylvästään", mutta suurimmasta osasta opettajia kulki oppilaiden suussa kaikenlaisia huhuja ja juoruja. opettaja saattoi vaikuttaa myös muiden opettajien arvosteluun antamalla suosikkioppilailleen parhaat numerot. Mene suutarinoppiin! Mitä sinä täällä olet muitten esteenä ja kiusana opetuksessa. Lempinimet saattoivat olla hyvinkin ilkeitä, ja opettajat kantoivat niitä mukanaan elämänsä loppuun asti. otettiin rangaistuksista järein: erottaminen ja kaupungista karkottaminen. jo koulupoikana Leino oli tutustunut muun muassa Friedrich nietzschen filosofiaan, eikä hän aina jakanut opettajiensa arvomaailmaa. tuskaiset matematiikan tunnit Leino kertoo itse selvittäneensä siten, että hänet oli luokiteltu luokan yläpäähän. Trigonometria oli tehdä kokonaan nuuskaa minusta. oppiaineista matematiikka oli Leinon ainoa kompastuskivi; osaksi hän syytti osaamattomuudestaan sitä, että kyseisen aineen opettajat eivät missään koulussa olleet hänestä kovin päteviä tai innostavia: Matematiikan opettaja oli Skrepa (Hårdh). G. Logaritmeja opin, ihme kyllä, koneellisesti käyttämään . vähemmän suosittuja oppilaita saatettiin uhata koulusta erottamisella: Eroa pois, eroa pois!, hän huusi. Leino käsittelee teoksessaan nimeltä (ja lempinimeltä) kymmenkunta hämeenlinnalaista, oululaista ja kajaanilaista opettajaansa, joiden ulkonäköä, puhetta ja opetusta hän tarkastelee terävästi kutsuen näitä muun muassa "koulun pylväiksi". näin kävi muun muassa hämeenlinnalaiselle biologian opettajalle otto Collinille. ja tietenkin omasta mielestään aiheetta.
Elämäni kuvakirja on hyvä osoitus siitä, että ennen oppilaat eivät olleet aina niin auktoriteettiuskoisia kuin yleensä luullaan. rehtorin puhuttelussa hän sen sijaan muistelee olleensa parikin kertaa. julkijuopottelu ja naapurissa asuvien ikäneitojen katupeilin tervaaminen johtivat siihen, että lyseon opettajakunta erotti Larin-kyöstin koulusta neljäksi kuukaudeksi sekä karkotti hänet kaupungin rajojen ulkopuolelle. rivien välistä on luettavissa, että arvostelu ei siis perustunut välttämättä todelliseen osaamiseen vaan johonkin aivan muuhun.
munamaisteri ja muita persoonia
Leinolle vannotettiin eräässä puhuttelussa, että hänen pitäisi suhtautua opettajiinsa kunnioittavammin, koska opettajat olivat "jumalan sijaisia maan päällä". Leino on entiselle opinahjolleen kirjoittanut muutamia juhlarunojakin. se, että Leino sai istuskella rauhassa oppitunneilla ja että hän oli opettajien suosikkipoika, on myös Larin-kyöstin muistelmien mukaan totta. tämä voi antaa aihetta
19. Leinon syntilista tuolta ajalta on huomattavasti lievempi; Mustan kirjan mukaan hän sai vain kerran yhden tunnin jälki-istuntoa tunnilla meluamisesta. voi vain kuvitella, miten häpeällinen rangaistus tämä oli pikkukaupungin asukkaalle, jonka äiti toimi kaupungissa hotellin emäntänä
Lukija yllättyy siitä, miten ajankohtaisilta Leinon koulukuvaukset vaikuttavat samojen ongelmien parissa koulumaailmassa painitaan edelleenkin, joskin maailma on muuttuessaan tuonut niitä muutaman lisää.
ovatko teoksen tarinat sanasta sanaan totta. hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo
Hämeenlinnan lyseon V luokka vuonna 1915.
kyseenalaistaa teoksen totuudellisuus. Lapsuuden muistot ja koulumuistot olivat Leinolle tärkeitä, mikä käy ilmi muun muassa siitä, että hän muistelmateoksensa toista osaa aloittaessaan jälleen palaa nuoruutensa opiskeluaikoihin. Monika Tervakangas on filosofian maisteri ja Suomen kirjallisuuden jatko-opiskelija Tampereen yliopistossa.
H i i d e n k i v i 4 / 2 0 0 9
20. kysymys siitä, miksi hän on teoksensa kirjoittanut, on tavallaan toisarvoinen. Miten luotettavia ja uskottavia Elämäni kuvakirjan kertomukset koulusivistyksestä ja sen hankkimisesta oikeastaan ovat. Leinolle koulunkäynti oli helppoa, "pelkkää leikkiä", niin kuin hän sen ilmaisee. tuskinpa. Lähdin jo aamunkoitossa jälleen kävelemään. vaikka oppivuodet olivat Leinolle tärkeitä, tärkeämpää hänelle tuntuu olleen vapaus, jota hän koko elämänsä aikana vaali ja johon hän valinnoillaan pyrki: Oli vaikea saada unta sinä yönä. Kaikkialta kiirehti kesäpukuisia nuoria pareja vastaani. tärkeämpää on se, että muistelmat ylipäänsä on kirjoitettu. Voin kuvitella heidän siellä täällä nienten nenissä viettämiensä yöhetkien ihanuutta ja valitin syvästi jälleen ikävuosieni vähyyttä, joka tuntui minusta, jo varhain miehistyneestä nuorukaisesta täysin toivottomalta. teoksen ilmestymisen jälkeen monet Leinon aikalaiset kommentoivat, mikä heidän mielestään kirjassa piti paikkaansa ja missä kohdin kirjailijan muisti oli pettänyt. koulutyö ei ollut hänelle pääasia. Olin vain poloinen koulupoika, jolla oli vielä neljä pitkää lukuvuotta edessään. Miksi en ollut maisteri, miksi en edes ylioppilas. Yleisesti Leinon muistia kuitenkin ylistettiin; hän oli kirjoittanut muistelmateoksensa käytännöllisesti katsoen ilman muistiinpanoja muistaen vierasperäiset sitaatit, ihmisten ja paikkojen nimet vaivattomasti huolimatta siitä, että hän oli jo vakavasti sairas. Mutta ne antavat kuitenkin hyvän kuvan siitä, miten 1800-luvun pojat koulunkäyntiinsä suhtautuivat, ja niissä kuuluu oppilaan ääni
sitä on koottu sähköisiksi kokoelmiksi oulun, jyväskylän ja turun yliopistoissa. entä millaisia ovat itse kielenoppijat. Laajalla sähköisellä aineistolla kielestä voidaan saada kattava kuva, ja tietokonesovellukset nopeuttavat aineiston analyysia. oulun yliopistossa on koottu suomi toisena ja vieraana kielenä -aineessa syksystä 2007 lähtien kansainvälistä oppijansuomen korpusta (iCLFi, international Corpus of Learner Finnish). Aineiston keräämisestä on vastannut ulkomaisten yliopistojen opetushenkilökunta. Aineistossa on kaikentasoisia ja -laisia kirjoitelmia, lähes kaikkea, mikä oppimistöinä kirjoitetaan. rajojemme ulkopuolella suomea opetetaan yli 100 yliopistossa, ja lisäksi monet kielikoulut ja instituutit tarjoavat opetusta muun muassa eu:n kasvaneeseen kääntäjätarpeeseen. elokuussa 2009 koossa oli noin 505 000 sanaa eli yli 2 500 tekstiä. nämä ja monet muut kysymykset saavat vastauksen sähköisestä tutkimusaineistosta, jota kootaan oulun yliopistossa.
S
opisto ja karjalan pedagoginen yliopisto. opiskelijoiden äidinkieliä on 13, ja toiveena on, että kieliä tulee lisää.
21. suomeen muuttaa kielikoulutusta tarvitsevia ulkomaalaisia yhä enemmän, mikä lisää koulutuksen tarvetta. vastaavaa työtä tehdään myös muissa kielissä: pitkällä ollaan erityisesti englannin kielen aineistojen keräämisessä, ja esimerkiksi tallinnassa ja tartossa kootaan oppijanviron aineistoja. Hyvän aineiston kielenoppimista tukevaan tutkimukseen tarjoavat sähköiset tekstiaineistot, korpukset. tutkimuksen avulla voidaan esimerkiksi tehdä entistä parempia oppikirjoja ja oheismateriaaleja, kuten sanakirjoja, sekä kehittää opetustyötä. Monenlaiset opiskelijaryhmät ja kielenopettamisen teoreettinen kehittäminen luovat tarpeita sekä etsiä uusia ja sopivia opetusmenetelmiä että tutkia suomen kielen oppijoiden kielenoppimista ja heidän tuottamaansa kieltä. tässä kansainvälisessä hankkeessa ovat mukana myös uumajan ja tallinnan yliopistot sekä Petroskoista valtionyliH i i d e n k i v i 4 / 2 0 0 9
Millaisia ovat suomen kieleltä opiskelevien tuottamat tekstit ja kieli. inen jarmo koist
Suomea opiskelevien korpusaineistosta saadaan tietoa esimerkiksi äidinkielen tai taitotason vaikutuksesta kieleen, kertoo korpushankkeen johtaja Jarmo Harri Jantunen.
aineistosta tietoa suomen kielen opiskelusta
jarMo harri jantunen uomen kielen opetus lisääntyy jatkuvasti. Hanke on nimeltään korpustutkimus oppijankielen kielikohtaisista ja universaaleista ominaisuuksista, ja sitä on rahoittanut Pohjoismaiden ministerineuvosto.
tekstejä monista maista ja monissa maissa
niin sanottua standardisuomea on jo pitkään kerätty erilaisiin korpuksiin, mutta nykyisin aineistoja on siis jo muistakin kielivarianteista, esimerkiksi oppijansuomesta. oulun aineistoon kerätään tekstejä, joita ulkomailla suomen kieltä opiskelevat yliopisto-opiskelijat kirjoittavat harjoitustöinään. Hankkeessa on ollut mukana parikymmentä suomenopettajaa maailmalta. ne ovat yleensä suuria, miljoonien sanojen kokoelmia, jotka saattavat sisältää niin kirjoitettua kuin puhuttuakin kieltä
Mukana ei ole tekstejä, joita kirjoittavat muun muassa ne, jotka eivät saa varsinaista järjestettyä opetusta tai jotka opiskelevat muissa kielikouluissa.
tämän rajallisen joukon perusteella saa kuitenkin kuvan siitä, millaisia suomen opiskelijat ovat. samankaltainen rajoitus suomen kielen korpukseen tietäisi hyvin vähäistä aineistoa, eikä korpus kuvaisi kovinkaan hyvin suomen kielen opetuksen ja -oppimisen todellisuutta. englannin kielestä tällaiset rajoitukset ovat mahdollisia, sillä aineistosta ei ole pulaa. Myös suomessa kieliä opiskelevien jakauma on samansuuntainen. Pistäytyjiä on luonnollisesti paljon lähialueilta, kuten ruotsista, virosta ja venäjältä, mutta yhtä hyvin myös espanjasta, saksasta kuin kiinastakin.
22
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9. korpusaineistojen avulla voidaan kuvata kieltä tai sen varianttia, tässä tapauksessa oppijansuomea. Motivaationa suomen opiskelulle saattaa olla suomalainen hevimusiikki, suomen eksoottisuus tai kiinnostus erilaisia kieliä kohtaan. Materiaalia on vain edistyneiltä opiskelijoilta. joillekin suomea ovat opettaneet esimerkiksi isovanhemmat, muut sukulaiset, poikaystävä tai vaimo. taustatietojen avulla saadaan tietoa myös itse suomen kielen opiskelusta ulkomailla.
ketkä opiskelevat suomea ulkomailla?
korpus sisältää tekstejä vain yliopisto-opiskelijoilta. Aineistosta voidaan tehdä sekä määrällisiä että laadullisia havaintoja. vanhempien äidinkieli ei näytä olevan pontimena suomen opiskelulle, sillä vain 2,5 prosenttia teksteistä on henkilöiltä, joiden jommankumman vanhemman äidinkieli on suomi. kirjoittajat eivät siis tavallisesti käytä suomea kotona vaan oppivat sitä yleensä luokkahuoneessa opettajan johdolla. suomea lukevat ulkomailla sekä joskus suomessa oleskelleet nuoret että sellaiset, jotka eivät ole maassa koskaan käyneet. ensinnäkin teksteistä peräti 85 prosenttia on naisten kirjoittamia. siitä on saatavissa myös muunlaista tietoa, sillä tekstien lisäksi on tallennettu taustatietoa tekstien kirjoittajista, oppimiskontekstista ja itse teksteistä. nämä tiedot ovat tärkeitä, koska niiden avulla voidaan tarkastella esimerkiksi äidinkielen, suomessa oleskelun tai taitotason vaikutusta kieleen. tavallista on, että suomessa vietetty aika on kulunut kielen ja kulttuurin kesäkursseilla, mutta moni opiskelija vierailee suomessa lähes vuosittain esimerkiksi tapaamassa sukulaisia ja tuttavia. Heitä on tekstien kirjoittajissa suunnilleen yhtä paljon. Monet tekstilajit jäisivät pois, ja taitotasoltaan aineisto rajoittuisi lähinnä alkeisiin. Belgiassa koottuun englannin kielen oppijoiden tekstien korpukseen on kerätty vain yhtä tekstilajia, esseitä
Kata on Peteen kaunis oppikaveri. Laajat tekstiaineistot antavat tietoa kielen lisäksi myös teksteistä, opetuskulttuurista ja kiinnostuksesta kieleen. suomenopiskelijoita pyydetään usein kirjoittamaan esimerkiksi omasta päivästä tai perheestä. Mitä laajemmat taustatiedot keräysvaiheessa otetaan talteen, sitä paremmin aineistoja voidaan käyttää hyväksi muuhunkin kuin puhtaasti kieli-ilmiöiden tutkimiseen. Pitää juosta suoraan eteenpäin ja toteuttaa unelmaa! (Katkelma Menolippu Mombasaan -elokuvan arvostelusta, kiinalainen keskitason opiskelija)
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
23. ulkomailla suomea opiskelevat eivät luonnollisesti lue suomea ainoana vieraana kielenä. Mutta pidän siitä kovasti. En voi pelätä. englanti on selvä ykkönen, mutta paljon suomenopiskelijat lukevat muitakin suuria kieliä, kuten saksaa, ranskaa ja venäjää. Vaikka Jusa ei voi mennä Mombasaan, hän kuoli kuin hän oli siellä. Jarmo Harri Jantunen on dosentti ja yliopiston lehtori Oulun yliopistossa ja korpushankkeen johtaja.
http://www.oulu.fi/hutk/sutvi/oppijankieli/
Olen katsonut Menolippu Mombasaaniin televisiosta ennen. tekstilaji on tuttu kaikille suomalaisillekin kielenopiskelijoille. Jos täytyy kuolla, täytyy tehdä jotakin hyvää, esimerkiksi unelmaan toteuttuminen. Yhtä kaikki, tekstilajikirjo on laaja, sillä oppijat kirjoittavat lisäksi muun muassa arvosteluja, päiväkirjoja, uutisia toisinaan jopa runoja ja sarjakuvia. esimerkiksi esseiden ja referaattien kirjoittamista taas harjoittelevat edistyneet opiskelijat. Mutta hänelle kerrottiin että hänellä on syöpä. Ehkä on kaunein asia elämässä. Jusalla oli syöpä myös ja hän kuoli pian. kielivalikoima riippuu tietysti myös kotipaikasta: kiinalaiset opiskelijat saattavat opiskella esimerkiksi koreaa ja hollantilaiset tanskaa. Laulu Mombasasta oli tosin hyvä ja tunsin vähän surulliseksi. Hän halusi mennä siihen. Laulusta Jusa kuulin Mombasasta Afrikassa. Unelma on upea! Toivo on kaunis. tällaisia tekstejä kirjoite-
taan kaikilla edistymistasoilla, mutta eniten aivan alkeistasolla. Pete ja Jusa pääsivät pakoon sairaalasta: Jusa meni ostamaan liput Mombasaan. Jos minun täytyy tehdä yhtä asiaa, mitä se voisi olla. todisteita on jo siitä, että äidinkielen ohella muutkin kielet jättävät jälkensä uuteen opittavaan kieleen.
millaisia tekstejä opiskelijat kirjoittavat?
opetuksessa käytettävien harjoitustekstien tavallisin tekstilaji on kuvaus. kun tiedämme opiskelijoiden kielitaustan, on mahdollista pohtia, mitkä muut opitut kielet äidinkielen lisäksi voivat vaikuttaa kielenoppimiseen. kuvauksissa saatetaan käyttää myös taustamateriaalia: kirjoita kuvaus maalauksesta tai novellin päähenkilöistä. Elokuvassa kerrottiin nuori mies joka oli nimeltään Pete. "suomen kieli on hauskaa siksi, että se on kaunista", kertoo yksi opiskelija itse kielestä. En ole varmaa. Hän osai pelata hyvin kitaraa ja halusi osallistua bandiin. Sairaalassa Pete tapasi Jusaa. Jusan unelma oli matka Mombasaan ja Pete halusi kertoa Katalle että hän rakastui häneen. En tienyt että se oli suomalainen elokuva silloin
seurakunnan kiinteistökirjassa talon rakennusvuodeksi oli merkitty 1922, mutta omistaja epäili rakennusta vanhemmaksi. talvella 2007 seurakuntaneuvosto päätti purkaa rakennuksen tarpeettomana ja huonokuntoisena. päätös merkitsi valtakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön pirstomista.
Asikkalan kunnantupa hylättynä seurakuntatalona kesäkuussa 2007.
eurakuntatalon historia oli jäänyt selvittämättä, ja Hämeen ympäristökeskuksen päivitystiedot vuodelta 2008 valtakunnallisesti arvokkaista kulttuuriympäristöistä perustuvat puutteellisiin selvityksiin. kattavimmin kohdetta on kuvannut arkkitehti Annu tulonen Asikkalan kuntaan laatimassaan
S
kulttuuriympäristöohjelmassa: Asikkalan kirkonkylän seurakuntasali (=pitäjäntupa) on rakennettu 1800-luvun lopulla. Kylän keskusta on kirkonmäki, jonka rakennukset muodostavat erityisen arvokkaan kulttuurihistoriallisen kokonaisuuden. PitÄJÄntuVan tarina
tapio Blåfield
tapio Blåfield
asikkalan kirkonmäellä oli viime vuosiin asti seurakuntataloksi kutsuttu vaatimaton lautavuorattu rakennus. Pitäjänmakasiini, kirkko ja koulu sijoittuvat komeasti kallioiselle mäelle.
kirkonkokousten pöytäkirjojen kertomaa
Purkamistyön aikana rakennus dokumentoitiin mittaamalla ja kuvaamalla. Alkaneet purkutyöt keskeytettiin, kun hirsirungon hyvä kunto ja ilmeinen arvo selvisivät. totuus alkoi paljastua ulkolaudoituksen ja pinkopahvien alta. sen alkuvaiheet selvitettiin Hämeenlinnan maakunta-arkistossa Asikkalan seuH i i d e n k i v i 4 / 2 0 0 9
24
Maaliskuussa 1878 muurattiin uuden tiilikirkon peruskivi Porvoon hiippakunnan piispan Anders Hornborgin johdolla. pitäjän tupaan muutamia varsin tärkeitä asioita varten. Hanke eteni ripeästi, ja kolme viikkoa myöhemmin kuulutettiin Asikkalan vanhassa puukirkossa: Huomisesta viikon perästä tarjotaan julkisella huutokaupalla, joka pidetään klo 11 e pp. uusi piippu ja puuhella muurat-
Asikkalan kirkonmäki 1900-luvun alussa. uusi kirkko oli päätetty arkkitehti Georg Wileniuksen esityksestä rakentaa samalle mäelle. Julistettu saarnastuolista 17.2.1878. Asiakirjoista selvisi myös, että Asikkalan pitäjäntupaa käytettiin kirkon rakentamisen tukikohtana. Pitäjäntuvan käyttö muuttui ajan mukana ja edellytti rakennuksen sisätilojen muutoksia. Raitin varrella pitäjäntupa, vieressä pikkupappila piharakennuksineen, välissä lainamakasiini. Postikortti, Jorma Arvelinin kokoelmat.
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
25. marraskuuta kutsutaan kaikki kirkkoraadin jäsenet ja kylän vanhimmat kokoon klo 10 e pp. kaksi vuotta myöhemmin kirkonmäen kokonaisuus uusi tiilinen kirkko, pitäjäntupa ja lainamakasiini oli valmiina. seurakunta ryhtyi vuonna 1874 toimiin uuden kirkon saamiseksi, ja samoihin aikoihin voimistui pitäjäntuvan rakentamistarve. rakunnan asiakirjoista, joista löytyi kirkonkokouksen päätös 10.2.1878: Päätettiin kirkonmäelle rakentaa huoneus 7 syltää pitkä ja 4 syltää leveä, johonka asetetaan yksi iso tupa, kamari ja porstua; huoneus tulee olemaan pitäjän tupa ja rakennetaan koko pitäjältä yhteisesti. kävellessään pappilasta loivaa mäkeä ylös kohti työmaata arkkitehti osoitti soveliaan paikan pitäjäntuvalle. tilallisilta oli hankittu seurakunnalle riittävästi maata, joten pitäjäntupakin mahtui makasiinin mäelle. se täydentyi kymmenisen vuotta myöhemmin kansakoululla, joka rakennettiin osin vanhan puukirkon puretuista hirsistä. vuonna 1878 laadittiin huutokaupan jälkeen kirkon muurausta koskevat urakkakontrahdit ja sovittiin, että urakkamies saa käyttää pitäjän tupaa työhuoneeksi kuin hän siihen laittaa eri permannon ja siivoo huoneen kokouspäiviksi ja urakkamies saa puuaineet kuivata pitäjän puilla.
kirkonmäen kokonaisuus
Asikkalan kirkonkylään pappilan vastaiselle kalliolle rakennettiin hirsinen lainamakasiini 1840-luvulla, kun Asikkalan kappeliseurakunta oli 1848 erotettu
Hollolasta itsenäiseksi seurakunnaksi. tupa rakennettiin seuraavana kesänä, sillä jo saman vuoden lokakuussa voitiin kuuluttaa saarnastuolista ensimmäinen kirkkoraadin kokous pidettäväksi uudella pitäjäntuvalla: Maanantaina 4. Huhtikuussa 1878 tuotiin arkkitehti Wilenius hevoskyydillä Asikkalan "kirkonrakennusta katsastamaan". 1930-luvulla purettiin alkuperäinen muuri, kamarin nurkkauuni sekä koko piippu. vastapäisen pappilan sekä kotiseutumuseon rakennukset täydensivät kokonaisuutta, joka luokiteltiin sittemmin valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. vanha hirsinen ristikirkko sijaitsi pappilan kotipellon pohjoispuolella. Huhtikuun alussa pidettiin pitäjäntuvan rakennustöistä urakkahuutokauppa. Tonttilassa Pitäjän tupa vähimmän vaativalle urakalla tehtäväksi
korvaavatko lisääntyneet autopaikat menetetyn kulttuuriperinnön. ehkä tieto olisi auttanut rakennusta säilymään. toiseen päätyyn lisättiin alttarierkkeri ja pääsisäänkäyntiin rakennettiin pieni umpieteinen. Tapio Blåfield on asikkalalainen rakennusarkkitehti, joka on tehnyt lukuisia rakennushistoriaselvityksiä Asikkalassa.
26
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9. keittiöön muurattiin uusi hormi ja puuliesi. sen valmistuttua purkajat myivät hirsirungon ja graniittiset peruskivet kesäkuussa 2008 vaasalaiselle yrittäjälle. ennen purkamista rakennuksessa myytiin huutokaupalla seurakunnan irtaimistoa sen ikää ja alkuperää tarkistamatta. näin katosi 130-vuotias rakennus jättäen pahan aukon valtakunnallisesti merkittävään kulttuuriympäristökohteeseen. ottaaksemme hankalistakin kokemuksista oppia on syytä pohtia, missä kohdin päätöksenteko ja lupamenettely olisivat vaatineet lisää harkintaa, tarkennusta ja parempaa tietopohjaa sekä sujuvampaa viranomaisten yhteistyötä. vasta purkupäätöksen jälkeen tuli esiin tietoa rakennuksen iästä ja syntyvaiheista. Purkutyöt alkoivat kesäkuussa 2007. Myöhemmin alueen vanhan tavaran liikkeissä kaupiteltiin kirkon alkuperäiseen sakaristoon kuuluneita kalusteita hyvällä voitolla. Asikkalan rakennuslautakunta myönsi purkuluvan alkuvuodesta 2007 ja tiedotti siitä alueelliselle ympäristökeskukselle. seurakuntataloa yritettiin tuloksetta myydä purettavaksi. kuten usein aikaisemminkin purkamista perusteltiin sillä, että rakennus oli ollut pitkään käyttämättömänä, se oli huonokuntoinen ja kirkonmäelle saataisiin näin lisää pysäköintitilaa. tiin nyt kamarin puolelle, ja huoneesta tehtiin keittiö ja välikkö. Hirret ja kivet siirtyivät nosturiauton lavalle kevyesti. väite huonokuntoisuudesta ei ainakaan pitänyt paikkaansa. koska Asikkalan kirkonmäki on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, olisi myös Päijät-Hämeen maakuntamuseon pitänyt saada lausua kantansa. Lopulta seurakunta maksoi pari tuhatta euroa paikalliselle purkajalle, jonka oli tarkoitus käyttää hirret omaan tarkoitukseensa. vanha pitäjäntupa oli monien sukupolvien ajan rippikoulun pitopaikka.
Pitäjäntupa purettiin "huonokuntoisena"
Miksi hyväkuntoinen ja historiallisesti mielenkiintoinen arvorakennus piti purkaa. tuolloin rakennuksen hyvä kunto
paljastui ja selvitystyö alkoi. virallista lausuntoa ei kuitenkaan pyydetty
G. M. ruotsin itäiset maakunnat liitettiin 1809 venäjään ja muodostettuun suomen itsehallintoalueeseen. Maan ainoassa yliopistossa varttui nuori ja kunnianhimoinen sukupolvi, joka käytti avautuneen sosiaalisen tilaisuuden nopeasti hyväkseen, ensin omaksi ja ajan myötä myös ruhtinaskunnan eduksi. opettajiensa tutkimusmetodit kyseenalaistaen nuoret lähtivät ennakkoluulottomasti reput selässä syrjäseuduille, saloille, erämaihin ja tuntureille fyysisiä vaivojaan säästämättä ja kielimuureja pelkäämättä. ilman Lapin
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
27. j. Adlercreutzin laveeraus
suomen sodan taistelut, petokset ja seremoniat tunnetaan hyvin. Muutos kosketti myös Luoteis-venäjän rajaseutua, karjalaa. sotaromantiikan värittämässä keskustelussa kaksi tärkeää aihetta on unohtunut: kokonaisen maakunnan liittäminen suomen suuriruhtinaskuntaan ja karjalamyytin synty. vasta liitoksen jälkeen suomesta muotoutui se aluekokonaisuus ja heimoorientoitunut "henkinen suursuomi", jonka me olemme koulussa oppineet tuntemaan.
apoleonin sotien (18031815) historia on viime vuosina kiehtonut erityisesti pohjoiseurooppalaisia tutkijoita. ilman valtioyhteyden muutosta karjalasta ei olisi koskaan tullut niin keskeistä suomen kansallisgallerian osaa: vihollismaan raja-alueita ei ole tavattu liioin tutkia eikä varsinkaan nostaa kansakunnan kaapin päälle. näin karjala-entusiastit voivat kiittää karjala-myytistä hävittyä suomen sotaa, joka avasi kulttuuriset tiet itään.
n
Syrjäseutuspesialistit
jos suomalainen hallinnollinen, sotilaallinen ja taloudellinen eliitti kykeni ällistyttävän nopeasti jo sodan kestäessä kääntämään alamaisen katseensa kohti Pietaria, eivät kulttuurintutkijatkaan jääneet toimettomiksi. Maria lähteenMäki
Napoleonin sotien pohjoisin käänne
Suomen sota liitti lapin ja karjalan Suomeen
Museovirasto
1808. tutkijat, kuten A. Castrén, paneutuivat Lapin, kuolan ja vienan karjalan yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin oloihin siinä määrin, että loivat akateemiset karriäärinsä sieltä saatujen kokemusten pohjalle. eikä syyttä, sodan seuraukset koskettivat dramaattisesti sekä tanska-norjaa että ruotsi-suomea. sjögren, elias Lönnrot ja M. A. Leiri Ikaalisissa maaliskuussa . siitä kehittyi uudessa alueliitoksessa suomalaisten tutkijoiden ehtymätön aarreaitta. norja erotettiin tanskasta ja kytkettiin unioniin ruotsin kanssa 1814
venäjän karjalakaan ei suoraan hyötynyt tutkijakäynneistä. Runebergin Vänrikk
28
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9. viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa muun muassa Pekka Hallberg ja eero Huovinen ovat todenneet aivan oikein (Helsingin Sanomat 10.4.2009), että kriiseistä maksavat aina ihmiset. J. Helmikuuhun 1809 mennessä yli 2 000 sotilasta oli kuollut tauteihin ja tuhansittain makasi sairaana. seuraukset olivat pahemmat kuin 1860-luvun nälkävuosina. tämä vuosi onkin suomen Lapin synnyn 200-vuotisjuhlavuosi. uudessa valtioliitossa ja romantiikan aikakauden ilmapiirissä apurahahakujen perustelut olivat vakuuttavia ja tutkijat pääsivät kenttämatkoilleen. vastaavasti mitä kauempana menneisyydessä sota on käyty, sitä romantisoidumpi kuva siitä välitetään. Alueet yhdistettiin sittemmin (1938) Lapin lääniksi. suomalais-ruotsalaiset joukot perääntyivät tornion ja Alatornion seudulle marraskuussa 1808 eli tasan yhdeksän kuukautta sen jälkeen, kun venäläiset joukot olivat aloittaneet sotatoimet ylittämällä rajan kymijoella. kansan inhimilliset kärsimykset, moraaliset kysymykset ja sodan vastustajien kannanotot hämärtyvät, ja tilalle nostetaan sodan kliininen esineellinen ja strateginen puoli, univormut, sankarit, seremoniallisuus, pompöösi seuraelämä. jos menneisyyden kriisiaikoja on pakko juhlia, olisi kohtuullista muistaa myös sodan pimeä puoli sekä tässä tapauksessa 1800-luvun kulttuurintutkijoiden kuningasajatus, joka tuntuu olleen: suomea rakennetaan rajoilta käsin. vuosien 18081809 tapahtumia arvioitaessa näyttää siltä, että mitä lähempänä sota on, sitä tarkemmin sen tuhovoima, kuten siviileihin kohdistunut väkivalta, aineelliset tuhot ja kulttuuriset itsemurhat rekisteröidään. tornioon tulo oli kaoottinen ja surullinen; joukko oli lopen uupunut, kylmissään, tautinen ja pettynyt. vuonna 1837 kihlakuntajakoa uusittiin, ja pohjoisemmista pitäjistä luotiin Lapin kihlakunta erotuksena kemin kihlakunnasta. jo matkalla oulusta tornioon oli hankeen paleltunut tautien heikentäminä satoja sotilaita, kaupunkiin päästessä pilkkukuume, punatauti ja lavantauti ryöstäytyivät ahtauden, heikon hygienian ja syöpäläisten myötävaikutuksella tappavaksi epidemiaksi. Ainoana lääkkeenä ollut viina antoi vain hetken helpotuksen. Pohjoisesta tuli romantiikan ilmansuunta mutta myös tieteellisen pätevöitymisen väylä.
Suomen lapin synty
suomen fyysisen valtiokehityksen näkökulmasta kiehtovin sodan seuraus koski ruotsin Lapinmaan itäisimpien osien kytkemistä suomeen. tähän täytyy lisätä, että eivät kuitenkaan tasapuolisesti. silminnäkijän mukaan joukko oli kuin ruumissaatto.
koska elettiin kylmintä vuodenaikaa, heikosti pukeutuneet miehet oli sijoitettava nopeasti seudun tupiin tavallisen kansan keskuuteen. niin kuin elämä itse, myös kriisit kohtelevat ihmisiä eriarvoisesti. samalla kriisiajan tapahtumat kertovat suomen Lapin kipeästä syntyhistoriasta: liittyminen suomeen ei ainakaan alkumetreillä tuntunut tuottavan hyvää. suomen Lapin synty ei ollut kivuton, päinvastoin. Maria Lähteenmäki on Suomen historian vt. ei ole olemassa yhtä kärsimystä eikä puutetta.
Sotien seremoniallisuus kiehtoo
tornion seudun väestökatastrofi on hyvä muistutus siitä, miten kansa kärsi suomen sodan aikana. inhimillinen hätä seudulla oli kauhistuttava: taudit tappoivat kokonaisia perhekuntia, ennen kuin epidemia laantui syksyllä 1809. suomi sai kansalliseepoksensa, mutta mitä sai karjala. professori Joensuun yliopistossa ja Suomen ja Skandinavian historian dosentti Helsingin yliopistossa.
kansalliskirjasto
eldin kuvittamana Suomen sotaa A. Edelf i Stoolin tarinoissa. L. Liitosalueesta tuli oulun lääniin kuuluva tornion kihlakunta, ja se käsitti napapiirin takaiset pitäjät sekä tornionjoki-varren itäosan. alueliitosta tutkijat tuskin olisivat pystyneet uskottavasti perustelemaan rahoittajille kiinnostustaan köyhinä ja sivistymättöminä pidettyihin monikulttuurisen rahvaan asuttamiin seutuihin
runeberg käytti Vänrikissään. kauhukseen äiti huomaa, että poika on ajan tavan mukaan haudattu ilman sitä.
Sotatantereilla
randelin kuvaa paitsi kotona odottavien tuntoja myös sotatapahtumia siikajoen, salmen ja ruonan taisteluja ja kertoo, miten suomalaiset kenraali C. Berättelse af vendela", joka ilmestyi Alku-nimisessä runokalenterissa 1853. Alkaa Wacklinin kertomuksistakin tuttu etninen pohdinta. kirjailija paljastaa myös lähteen, johon hän pohjaa tietonsa. Falkman oli helsinkiläinen, pääasiassa ompelijana itsensä elättänyt "mamselli", kuten hän tahtoi itseään kutsuttavan. tämä on Gustaf Montgomeryn historia suomen sodasta vuodelta 1842, sama teos, jota j. Marian perhettä kohtaa siellä kauhuromanttinen näky, kun sotilaan äiti kaivaa poikansa arkkua esiin viedäkseen sen mukanaan. komea ja lahjakas luutnantti sergej kropernikoff rakastuu Mariaan, joka kuitenkin tokaisee: "Minulle vihollinen on vain vihollinen!" Maria pysyy uskollisena rakastetulleen, saa tämän lopulta luokseen, avioituu ja saa kaksi lasta. raaka todellisuus ja ajan kirjallisuudelle tyypillinen ihanteellisuus kietoutuvat yhteen, kun julius pitelee kädessään Marian rakkauskirjettä jalkansa tuskallisen amputoinnin ajan.
Charlotta Falkman ja romanssit
kahden edellisen naiskirjailijan tavoin myös Charlotta Falkman (17951882) lähestyy sotaa romanssin keinoin. Adlercreutzin johdolla "taistelivat kuin leijonat". on vaikea sanoa, kumpi rakkauksista ylittää kumman, sillä Maria yltyy iloitsemaan siitä, että rakastettu voi verellään kastella isänmaataan. Suomen ylistys
Wendla randelin (18231907) kuuluu Wacklinia seuranneisiin naisprosaisteihin. Yksi kertomuksen tapahtumapaikoista on vaasan sairaala, jossa haavoittunut julius makaa. "Maria" on kertomus nimipäähenkilönsä kaikenvoittavasta rakkaudesta paitsi suomea myös sodassa taistelevaa kihlattuaan, luutnantti julius ekerothia kohtaan. Maria, romanttinen suomi-neito kullankeltaisine hiuksineen ja taivaansinisine silmineen, vakuuttaa rakkauttaan ja lupaa sen kestävän, vaikka sulhanen palaisi raajarikkona: "olet vuodattanut vertasi suomen vuoksi, suomen tytär omistaa elämänsä maansa taistelulle!" juliuksen ollessa rintamalla kuvaan astuu venäläinen ihailija. Hän kuului sara Wacklinin tavoin niin sanottuihin "kainoihin köyhiin" eli sellaiseen säätyläisjoukkoon, joka oli menettänyt
KIA/SKS
Museovirasto
Sara Wacklin 30
Charlotta Falkman
H i i d e n k i v i 4 / 2 0 0 9. voiko venäläisistä pitää. j. uudenkaupungin pormestarinna ja suuren lapsikatraan äiti kirjoitti romaaninsa Den Fallna, en berättelse af Wendela (1848, suom. L. voiko vihollista jopa rakastaa. Elisabet) lisäksi suomen sotaan sijoittuvan kertomuksen "Maria. kertomus päättyy sodassa kaatuneen venäläis-
ihailijan hautapaikalle
kirjasto sijaitsee edelleen päärakennuksen ensimmäisessä kerroksessa. pohjakerroksen tiiliholvien alla on nyt yhtenäinen kulttuurien tutkimuksen ja kotimaisen kirjallisuudentutkimuksen avokokoelmatila.
Uutta SKS:n kirjastossa on lainausautomaatti. Kirjastossa on myös langaton verkko, verkosta tulostava kopiokone sekä uusia asiakaspäätteitä.
32
reijo piispanen
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9. suurimpia arkkitehtonisia ja toiminnallisia muutoksia tehtiin kirjaston tiloissa. Tervetuloa käymään
SKS:n kirjasto uusissa tiloissa
sirkka-liisa MettoMäki
reijo piispanen
Osa 4.
Kirjastosihteeri Sirpa Vasko palvelee asiakkaita lainaus- ja neuvontapisteessä.
sks:n päärakennuksen peruskorjaus hallituskatu 1:ssä helsingissä on valmis
SKS:n kirjasto tarjoaa tutkijoille ja opiskelijoille kulttuurien tutkimuksen ja kotimaisen kirjallisuudentutkimuksen rauhallisen työskentely-ympäristön kokoelmien keskellä ja lähellä asiantuntevaa henkilökuntaa.
reijo piispanen
Kirjaston 1. kerrokseen on sijoitettu laaja käsikirjasto ja kirjastosalin takana on hyvin varustettu opetustila. Sirkka-Liisa Mettomäki on SKS:n viestintäpäällikkö.
H i i d e n k i v i 4 / 2 0 0 9
33. Emil Halosen veistos Elias Lönnrotista on kirjastossa kunniapaikalla.
reijo piispanen
SKS:n kirjaston asiantuntijapalvelut ja tietopalvelu sijaitsevat kokoelmien ja lukupaikkojen läheisyydessä pohjakerroksen avokokoelmatilassa. Myös kirjallisuuden- ja kulttuurien tutkimuksen lehdet ovat siellä yhtenä kokonaisuutena.
reijo piispanen
toivotamme vanhat ja uudet kirjastonkäyttäjät lämpimästi tervetulleiksi sks:n kirjastoon! sks:n www-sivut ovat osoitteessa www.finlit.fi
Mutta ennen kuin oltiin näin pitkällä, nuoren naisen piti oppia paljon. taustalla oli vilkastunut muutto kau34
H i i d e n k i v i 4 / 2 0 0 9. Hän on todellinen johtaja, koska hän osaa ohjata miestään ja perhettään suostuttelun ja ihailun voimalla paremmin kuin mikään vallalla oleva virtaus. ja kun on kyse naisesta, niihin liittyy ihana lupaus: palkintona hyvästä käytöksestä on kunnon aviomies ja paikka kauniin kodin hurmaavana emäntänä. tuula stenBerg
tapakulttuuri erilaisine pukeutumista, seurustelua ja ruokailua koskevine muotoineen kiehtoo etenkin naisia. niiden sormea heristävä tyyli ja vanhahtava kieli huvittavat nykynaista, mutta kirjoittajien vakavista tarkoituksista ei voi erehtyä. näin kirjoittaa veronica dengel suomeksi 1947 ilmestyneessä kirjassaan Pidä kiinni miehestäsi. oppaat kertovat myös yhteiskunnan muutoksista, perhe-elämän kuvioista, vaatimuksista ja vallankäytöstä. Hän on tyyli tai muotivirtaus, joka ei koskaan mene ohi. Apua tarjosivat käytösoppaat.
E
näin saat kunnon miehen
kellastuneet käytösoppaat ovat osa seuraelämän historiaa. itsenäisyyden ajan alkuvuosina ja maailmansotien välisenä aikana yhä useammat suomalaiset innostuivat kirjoittamaan soveliaan käytöksen ja seuraelämän vaatimuksista. ensimmäisen suomeksi julkaistun käytösoppaan tekijä oli hollantilainen renessanssifilosofi ja teologi erasmus rotterdamilainen. käytöksen kultaiset säännöt on julkaistu moneen kertaan, mutta miten niiden sisältö on muuttunut ajan mukana?
käytösoppaat ja naisellinen nainen
i ole mitään uudenaikaisempaa kuin naisellinen nainen. Cullainen kiria nuorucaisten tapain sijwollisudest (1670) päätyi kuitenkin vain harvojen nuorukaisten käsiin
H. theslöf. kivijärven mukaan se mittapuu, jolla maailma arvioi ihmiskelpoisuutta, koostuu lukemattomista pikkuseikoista; ruumis, vaatetus ja ulkonäkö toimivat persoonallisuuden ilmaisijoina. ensi askeleet seurustelun taitoihin opittiin kotona. Tämä johtuu lähinnä tietenkin siitä, että luokkarajat ovat yhä suuremmassa määrässä hävinneet ja eri yhteiskuntapiireihin kuuluvat henkilöt ovat joutuneet seurustelemaan toistensa kanssa. ohikulkijoita piti katsoa huomaamattomasti ja samalla teeskennellä, ettei itse huomannut tulleensa katsotuksi. Monet suomalaiset kirjoittajat olivat toimittajia, diplomaatteja ja opettajia, jotka joskus piiloutuivat nimimerkin suojiin. sinnemäki toteaakin, että käytösoppaat ottivat vahvasti osaa kotikulttuurin luomiseen. Ei näet ole sopivaa, että naimisissa olevan naisen kortti joutuu miesten käsiin.
kotitapoja uusissa oloissa
vanhasta oli vaikea luopua, oppaissa todettiin, mutta uudet tavat olivat jokaisen oman edun mukaisia. Painosmäärät ylsivät satoihin tuhansiin. Hänen tutkimuksessaan oli 47 kirjaa, joista oli otettu 160 painosta. e. opaskirjojen menestystarina alkoi perheen vuosisadaksi kutsutulla 1800-luvulla. teoksessa Nykyajan sininen kukka (1995) ritva Hapuli toteaa, että kivijärvi halusi olavi Paavolaisen tavoin nykyaikaistaa suomalaiset ja opettaa nuoren ja nopeasti kansainvälistyvän maan asukkaille vielä "vakiintumattomia perinnäistapoja". Huomioitsija eli Armas Yöntilä puolestaan toimi 1930-luvulla asianhoitajana Prahan suurlähetystössä. "Painosten kuningattariksi" kohosivat sodan jälkeen kuitenkin Jokaisen naisen kirjan (1945) toimittanut Eeva-lehden päätoimittaja Lempi torppa, jonka sanotaan kirjoituksillaan ja persoonallaan välittäneen modernin naisen kuvaa, sekä kodin taloustieteen professori, Marttaliitossakin ahkeroinut elli saurio.
kaupunkielämän katseet ja naisen nimikortit
käytösoppaat olivat kukoistavaa neuvokirjallisuutta, jossa seremonialliset säännöt kytketään moraalisen järjestyksen ylläpitämiseen, sanoo suomessa ilmestyneitä käytösoppaita sadan vuoden ajalta (1886 1986) tutkinut Aino sinnemäki. punkeihin, missä seuraelämän taidot olivat tarpeen vierailuilla, teattereissa, konserteissa, kahviloissa ja ravintoloissa.
kuinka tehdä otto onnelliseksi?
kai Häggman kertoo teoksessa Perheen vuosisata (1994), että helsinkiläisen kauppiassuvun jäsen otto Wasenius lahjoitti käytösoppaan kihlatulleen Carolinalle, joka kiitti kirjeessään: Suokoon Jumala, että kykenen elämään ja toimimaan näiden oppaiden mukaan, sillä silloin Sinä, rakastettu Otto Tulet onnelliseksi ja tyytyväiseksi. suosiosta kertovat myös käytössä kuluneet kirjat, jotka omistuskirjoitusten perusteella ovat olleet lahjoja isiltä ja äideiltä tyttärille ja sulhasilta nuorikoille. tällaisia olivat muun muassa vieraiden ihmisten kohtaaminen ja uusiin tilanteisiin sopeutuminen.
H i i d e n k i v i 4 / 2 0 0 9
nämä olivat tärkeitä myös isänmaallisen näkökulman vuoksi, sillä "johtopäätökset koko kansasta tehdään ulkomaalaisten kohtelun perusteella". tiketti antaa pukeutumisohjeita 1944 ilmestyneessä hilpeässä kirjassaan Käyttäydytkö moitteettomasti?. kirjoittajat olivat alkuaikoina usein miehiä, jotka näin määrittelivät käytösmalleja, vaikka ohjeet kohdistettiin usein tytöille ja naisille. Jokaisen naisen kirjassa Lempi torppa perustelee teoksen tarvetta sillä, että naisen elämänpiiri oli laajentunut "patriarkaalisesta kodinnaisesta maailman35. Hän vetoaa luonnollisuuteen, mutta käyttää monta sivua nimikortin antamista koskeviin sääntöihin, jotka naiselle olivat tiukat: naimisissa oleva nainen ei koskaan antanut nimikorttiaan miehelle. oikea elämäntapa oli niiden keskeinen käsite. Brummel & co oli toimittaja ja lähetystövirkailija G. kivijärven laatima Seurustelun taito (1925) on hyvä esimerkki kaupunkilaisen seuraelämän tarpeista. Bagheera oli toimittaja erkki kivijärvi. Yöntilä viittaa 1940-luvun alussa vielä säätyjen mukaisiin seurustelutapoihin, mutta jatkaa, että samat säännöt koskevat kaikkia
On tavallisesti aivan yli maalin ammuttua sanoa jotakin "hirveän rumaksi", mutta aivan mieltä vailla on sanoa jotakin "hirveän kauniiksi" tai "kamalan kivaksi". Kun herra maksaa laskun, katselkaa silloin muualle aivan kuin ette huomaisi mitään. tyttöjen ja naisten oli erikseen varottava epäjohdonmukaisuuteen ja liioitteluun taipuvaista kieltään. Omaan kavaljeeriin on aina kohdistettava huomio, siinäkin tapauksessa ettemme ole häneen erikoisen ihastuneita, ja varsinkin jos hän on ujo ja kömpelö. sodanjälkeisen suomen niukkuudessa kirjan vaatimukset vaikkapa puvuista, hatuista ja asusteista jäivät monille haaveiksi. Polvien tulee ojentua joka askelella, mitä menetelmää käyttäen pääsee myös parhaiten eteenpäin. On tärkeätä kyetä löytämään persoonalleen sovelias sijoituspaikka. kellastuneessa Pidä kiinni miehestäsi -kirjassa on omistuskirjoitus "ekille onnittelut esteriltä 8/5 1947". erään sivun kulma on käännetty merkiksi, siinä lukee: Mitä näetkään loihtiessasi mieleesi naisellisen naisen kuvan. sitaatit ovat kovassa käytössä, kun sauriokin suitsii puhekieltä. saurio aloittaa "ruumiillisesta olemuksestamme": Yläruumis ei saa huojua eikä nykiä mihinkään suuntaan. Vaikka elämmekin nykyään murroskautta, jolloin naissuku repäisevin ottein pyrkii vapautumaan erinäisistä entisistä kahleistaan, naisellisuus on ja pysyy kuitenkin ikuisesti samana. kielen uusiutumista käytösoppaat kestivät vaivoin. Naisen, jolla on kunniantuntoa ja rohkeutta, huumorintajua ja lempeyttä, arvokkuutta ja ystävällisyyttä, sanalla sanoen "hyvän naisen". suuret ikäluokat istuivat kuitenkin jo koulunpenkillä, kun 1960 neljännen painoksen esipuheessa tekijä vielä vakuuttaa lukijaa säätykiertoon vedoten, sillä työläisäidinkin tytär voi joutua vaikkapa yhteiskunnan huipun puolisoksi ja sen johdosta tulla kiskaistuksi irti entisestä elämänpiiristään ja joutua luomaan kodin ja kotitapoja aivan uusissa oloissa. Huoli siitä, osaako käyttäytyä sopivalla tavalla, on aivan luonnollinen.
naiselle kuuluu kauneus
naisellinen nainen on kirjan päämäärä, jonka saurio kaikkien oppien ja vaatimusten jälkeen ylevästi kiteyttää: Erityisesti naiselle kuuluu kauneus, ulkonainen ja sisäinen, sopusointuiseksi kokonaisuudeksi yhtyneenä. Lantio ei saa loksahdella. Varsinkin laiskanlinnassa istuessa on varottava, ettei "koko alakerta" näy hameen alta.
36
Tuula Stenberg on turkulainen toimittaja.
AIHEESTA ENEMMÄN Kai Häggman, Perheen vuosisata. Aino Sinnemäki, "Sadan vuoden tapasuositukset Suomessa." Sosiologia 28/1991.
H i i d e n k i v i 4 / 2 0 0 9. tämänkö ester halusi ekinsä tietävän?
Sui suusi ja tee mies kiitolliseksi
entisestä elämänpiiristä kiskaistavalta tytöltä vaadittiin monenlaisia ponnisteluja. kun oli kyse miehestä, omista mieltymyksistä ei sopinut välittää: Mies on aina kiitollinen, jos hänen seuralaisensa osoittaa mielenkiintoa hänenkin harrastuksiinsa ja työhönsä, josta hän mielellään puhuu. elli saurion Osaatko käyttäytyä. kirjan loppuosan sinetöidyt ohjeet ovat olleet sananmukaisesti liimaparilla "lukittuina". kaikkeen ei sentään tarvinnut suostua: Ei ole eduksi tulla nähdyksi jonkun rentustelevan miehen daamina, ja viisas tyttö karttaa hataria lörppösuita ja miestä, joka nimeltä mainiten kertoo aikaisemmista rakkausseikkailuistaan. vanhan kirjan marginaalista löytyy kuitenkin lukijan hyväksyvä huutomerkki, kun vapaaherratar elsa von Born kirjoittaa tahdikkuudesta, jota naisen on osoitettava ravintolassa. Kirja tytöille ilmestyi 1940-luvun lopulla. Suomen Historiallinen Seura 1994. Hän on nainen, jonka puoleen mies kääntyy ollessaan vaikeuksissa, nainen, jonka ymmärtämys ja jalomielisyys ovat hänen lastensa turvapaikka. Parasta totutella "sukimaan suutaan" myös tyttöseurassa, muutoin tällaiset "naisellisuudet" luiskahtavat huomaamatta huuliltamme missä seurassa tahansa. kansalaiseksi" ja korostaa, että kirja on tarkoitettu kaikille naisille iästä, yhteiskunnallisesta asemasta ja ammatista riippumatta
Morsiusparin suojaksi pantiin vaatteisiin rikkinäisiä neuloja, palaneita puunpalasia ja sipulia. ennen kristinuskon tuloa mordvalaisparit vihittiin sukulaisten ja muidenkin kyläläisten edessä. esimerkiksi talonpojilla oli yleensä enintään kolme vaimoa. Heidän kulttuurinsa elää silti omaleimaisena. Hääjuhlan kannalta maistraatissa tapahtuva siviilivihkiminen on tärkeämpi.
37
H i i d e n k i v i. Natalia Deviatkina
Natalia DeviatkiNa
Mordvalaishäihin osallistuvat myös hevonen, kyyhky ja karhu
volgan mutkassa elävät mordvalaiset eivät ole pitäneet suurta ääntä oikeuksistaan. Toinen avioliiton ja jälkikasvun kannalta tärkeä jumalatar oli vedjava eli vedenäiti. ensimmäisenä päivänä juhlitaan sulhasen kotona, toisena morsiamen kotona ja kolmantena osittain ulkona, osittain molempien kotona. kirkkovihkimisen lisäksi avioliitto täytyy rekisteröidä maistraatissa, koska venäjällä kirkolla ei ole oikeutta solmia avioliittoa. Häät kestävät kolme päivää. Sen jälkeen hän laittoi hatun morsiamen päähän ja nauhan sulhasen päähän; avioliitto oli solmittu. Silloin valmistettiin perinteistä puuroa ja syötiin yhdessä. nuoripari rukoili pyhässä lehdossa jumalia, erityisesti Ange Patjaita, jolta he pyysivät siunausta, onnea, rikkautta ja lapsia. Morsiuspari kumartui, ja vihkijä laittoi kätensä heidän päälleen. Pääjumala oli miespuolinen Auringonjumala, jonka vaimo Ange Patjai synnytti ihmiselle tärkeimpiä jumalia ja jumalattaria. Ange Patjai suojeli rakkautta ja avioliittoa. Useat vanhat hääperinteet on unohdettu. vanha nainen otti sulhasen päästä hatun ja morsiamen päästä silkkinauhan ja veti muutaman kerran kehää morsiusparin yllä. nykyään kaikki haluavat tulla vihityksi myös kirkossa. ennen 1700-lukua moniavioisuus oli hyväksyttyä. Mies saattoi ottaa niin monta vaimoa kuin pystyi elättämään. Päivää kutsuttiinkin puuron päiväksi. Yleensä kirkkovihkiminen tapahtuu viikkoa tai kahta viikkoa ennen häitä. kansa uskoi, että vihkimispäivänä nuoripari on suojaton ja altis pahoille hengille. Siinä on jotain omaa, jotain venäläistä ja jotain yhteisvaikutuksesta syntynyttä.
E
nnen kristinuskoa mordvalaisilla oli monia jumalia. Morsian pukeutuu kirkkovihkimistä varten eri pukuun kuin hääjuhlaan. Häntä muistettiin rukouksissa ja hänelle annettiin uhrilahjoja hääjuhlan aikana joen tai järven rannalla. Pahaa vastaan yksi häävieraista ympäröi morsiusvaunut kolme kertaa ja kosketti maata puukolla tai miekalla.
4 / 2 0 0 9
Natalia Deviatkina
Häät moksalaiskylässä vuonna 1997.
Saunasta maistraattiin ja taikapiiriin
Olen vieraillut monenlaisissa mordvalaisissa häissä. nykyään mordvalaisessa hääjuhlassa sekoittuvat omat ja venäläiset tavat. vielä 1830-luvulla vihkiminen tapahtui usein pakanallisin tavoin. Morsiuspari heitti veteen leipää, lihaa ja suolaa ja pyysi vedjavaa antamaan heille lapsia. ersäläiset häät alkoivat juhlan aattona, kun morsian asui viimeistä päivää synnyinkodissaan
koska morsiusparille toivotaan esi-isien suopeutta, "naisten rivi" imitoi kuolleiden muistojuhlaa, jossa venäjällä on läsnä vain naisia. Seitsemän siltaa symboloi onnellista elämää. dubjonkinissa sulhanen ja morsian eivät saa syödä juhlapöydässä mitään ennen pimeää. Morsiuspari Simileissa vuonna 2000.
Kolmen päivän karkelot
Hääperinteet vaihtelevat sen mukaan, mistä Mordvan seudusta on kyse. Paikoin elää vielä vanha tapa viedä hääjuhlien kolmantena päivänä kaikenlaista tavaraa ja muonaa morsiamen talosta sulhaselle. Tämä vanha tapa on säilynyt nykypäivään asti. Yleensä tavarat pakataan kangaspusseihin; viedään esimerkiksi viljaa, ryynejä, leipää ja pikku työkaluja. Rituaalilla testataan nuoren vaimon tottelevaisuutta. ennen morsian saattoi asua saunassa useita päiviä ja itkeä impeytensä menoa. Toisena päivänä morsiamen talossa pidetään "naisten riviä". Morsian tarjoaa vieraille peltimukeista perinteistä kaljaa, pozaa. Tapa symboloi sitä, että morsian tuo mukanaan omaisuutta. vielä nykyäänkin harrastetaan vanhaa maagista tapaa ympäröidä morsiusvaunut: sulhasen sukulainen juoksee miekka kädessä häävieraiden autojen ympäri, kun ne ovat järjestyneet jonoksi matkalla maistraattiin, ja piirtää maahan ristejä pahojen voimien pelotukseksi. Hääkulkue kulkee sulhasen kotoa kylän pääkatua pitkin morsiamen vanhempien luokse tanssien ja laulaen. kun se on juotu, muki heitetään maahan, ja morsiamen tulee nostaa se, täyttää uudestaan ja tarjota seuraavalle. Atjasevossa nuoripari joutuu odottamaan naapuritalossa lähes koko juhlan ajan, etteivät pahat henget löytäisi heitä, ja he tulevat juhlapaikalle vasta avaamaan häälahjoja. Hän joutuu maksamaan "tullia" kulkiessaan portista ja ovista ja "ostamaan" morsiamen ja tämän kengän ennen kuin pari voi lähteä vihittäväksi. niinpä miehet laittavat huivin päähänsä ja esiintyvät naisina. Pohjoisempana Atjasevon piirikunnassa saunapäivänä pidetään sulhasen kotona pienet morsiamen ja sulhasen ystävien juhlat, joihin morsian ei saa osallistua. Tällä tavalla nuorelle parille toivotaan varakasta elämää.
Natalia Deviatkina
Synnyinseudullani Simileissa Mordvan pääkaupungin Saranskin lähellä häitä edeltävänä iltana morsian peseytyy saunassa ja hyvästelee tyttöelämänsä. Miehet pukeutuvat usein naisiksi. Juhlien toinen päivä vietetään morsiamen vanhempien kotona. Mordvalaishäitä ei voi kuvitella ilman yhteislaulua; varsinkin naiset laulavat. kolmantena päivänä osa häävieraista pukeutuu karnevaalien tapaan. Aamulla morsiamen sukulaiset ja ystävät lähtevät sulhasen luokse etsimään "karitsaa" eli morsianta ja palaavat morsiamen vanhempien taloon. Maistraatista sulhasen luokse hääseurue kulkee seitsemän sillan kautta. Tanssin alkaessa pihalle sytytetään pieni kokko, jonka yli häävieraat hyppivät. Jos lähiseudulla ei ole tarpeeksi siltoja, saman sillan yli voidaan ajaa monta kertaa. Hääjuhlan ensimmäisenä päivänä sulhanen hakee morsiamensa tämän vanhempien talosta. Sulhanen kantaa morsiamen viimeisen sillan yli.
38
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
Häävieraiden astuessa sulhasen taloon heitä ripsuttiin koivuvihdalla, koska koivun uskottiin suojaavan pahoilta hengiltä. Sulhasen kotona morsiuspari istuutui ensimmäiseksi karhun taljalle tai turkille, ja samalla taljalla peitettiin parin häävuode. Natalia Deviatkina on mordvalaissyntyinen helsinkiläinen kääntäjä, toimittaja ja Helsingin yliopiston jatko-opiskelija. karhu edusti jälkikasvua ja rikkautta. Mordvalaisia on Venäjällä yli 800 000, joista kolmannes asuu nimikkotasavallassaan Mordoviassa Volgan keskijuoksulla.
Natalia Deviatkina
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
39. vihkisormuksen putoaminen vihkimisen aikana tiesi kuolemaa. Ersän ja moksan kielet poikkeavat toisistaan, mutta kielten puhujat ymmärtävät toisiaan. Hän odotti morsiusparia sulhasen talon edessä ja oli ensimmäisenä heitä vastassa. nykyäänkin perinne elää: yksi sukulainen esittää karhua, ja hänen läsnäolollaan on tärkeä merkitys avioliitolle. entisaikaan uunilla oli vielä merkittävämpi rooli: toisena juhlapäivänä morsian nimettiin uudelleen sulhasen kotona keskellä tupaa, leivinuunin edessä. Häämenoissa erityinen rooli oli karhulla. Hääjuhlan lopuksi morsiuspari saatettiin hääyöksi aittaan, ja sinne vietiin hääpiirakoita suitset päässä olevan naisen johtamassa kulkueessa. Atjasevossa maistraatista saapuvaa morsiusparia on vastassa iäkkäitä naisia, jotka esittävät hevosia. Hääjuhlien lauluissa ylistettiin usein komoljavaa eli humalan jumalatarta. Riittejä ja symboleita
Äitini ollessa nuori eräissä häissä morsian seisoi koko juhlan ajan hievahtamatta leivinuunin edessä. Häiden 12-kerroksinen juhlapiirakka koristeltiin kahdella tai neljällä taikinakyyhkysellä. Yleensä karhua esitti turkkiin ja nurinpäin olevaan hattuun pukeutunut nainen. näin uuninjumalattaren toivottiin hyväksyvän uuden asukkaan. Häihin on liittynyt myös paljon ennusmerkkejä. Tapa symboloi rauhanomaisen elämän alkua. Hevonen oli mordvalaisille tärkeä eläin. kyyhkynen esiintyy kansanrunouden häälauluissa morsiamen kiltteyden symbolina. Hän on asunut Suomessa kymmenen vuotta.
Mordvalaiset Mordvalaiset jakautuvat ersäläisiin ja moksalaisiin. Jos hääpäivänä ukkosti, se ennusti epäonnea avioMorsiuspari Atjasevossa maistraatin pihalla 1996.
elämään. nykyäänkin tapa elää. Hääjuhlan lauluissa koivu oli morsiamen kauneuden ja hellyyden vertauskuva
Logo tarkoittaa liikemerkkiä, joka voi olla tietyllä tavalla kirjoitettu nimi tai nimeä symboloiva kuva. Urho karhumäki osin kirjoitti, osin saneli vaimolleen kymmenessä päivässä esikoisromaaninsa Rantasuon sankarit (1924). nimissä Virka Galleria ja Virka Info on kaksi oikeinkirjoitusvirhettä: yhdyssana on kirjoitettu kahdeksi sanaksi, joista jälkimmäinenkin alkaa isolla kirjaimella. Olisihan nimeksi nykymuodin mukaisesti voitu ottaa jokin englannin kielen sana tai latinalaista tai muuta vierassanaa muistuttava nimi tai mitäänsanomaton lyhenne. näyttää siltä, että markkinointihenkisyys olisi ymmärretty niin, että nimi pitää kirjoittaa englannin tyyliin samalla tavalla kuin Coca Cola tai kauppakeskuksen nimi Kämp Galleria. Sainko sen selville a) tiedosta, että kyse oli toisesta pääsiäispäivästä, b) katsomalla romaanista, c) muulla tavoin. Onko siinä a) noin
Kysymykset
10 900, b) noin 8 000, c) noin 6 700 hakusanaa. Liittyykö teoksen syntyyn a) juopottelun aiheuttama harhanäky, b) espanjantauti vai c) kokaiini. "kohteliaimmin ilmoitamme, ettei yhtiömme nyt kalliitten kustannusten ja runouden matalan menekin vuoksi yleensä runoutta kustanna, vaan rajoittaa toisille aloille." kirjoittiko näin a) Otavan Martti Anhava Pentti Saaritsalle, b) WSOY:n Harri Haanpää Olli Sinivaaralle vai c) kustannusosakeyhtiö kirjan johtaja eino Railo Martti Haaviolle (runoilijana P. Mutta ei suomenkielistä nimeä tarvitse kirjoittaa englannin oikeinkirjoituskäytännön mukaan, vaikka oltaisiin kuinka markkinointihenkisiä. Ostaako kirjailija kari Hotakaisen uudessa romaanissa Ihmisen osa seitsemänkymppiseltä Salme Sinikka Malmikunnakselta 7 000 eurolla a) kuranttia ja todenperäistä elämää, b) päiväkirjoja, c) kirjeitä. vastaukset sivulla 48.
40
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9. 4. 2. Tärkeintä on, että kirjoitusasusta näkyy se, että kyseessä on yhdyssana. viime numerossa arvuuttelin Täällä Pohjantähden alla -trilogian Akseli koskela syntymäaikaa. Turmiolan Tommin elämäntarinan avulla on yritetty opastaa Suomen kansaa raittiuteen jo vuodesta 1858. Toimipisteelle annettiin nimeksi virka info ja sen yhteydessä olevalle näyttelytilalle virka Galleria. Ohjetta voi soveltaa muihinkin kuin varsinaisiin yritysnimiin ja kirjoittaa suomen kielen mukaisesti Virkainfo ja Virkagalleria. Sanoistakaan muodostettua logoa ei sellaisenaan käytetä juoksevassa tekstissä. kuivakkaaksi mielletyn virka-sanan iloinen ja itseironinen käyttäminen ansaitsee kiitoksen. Jos vakiintuneista alkukirjain- ja yhdyssanakäytännöistä luovutaan, joudutaan tilanteeseen, jossa aina uuden nimen kuulleessaan pitää tarkistaa, miten se kirjoitetaan. 3. 6. Tätä on perusteltu sillä, että kyseessä on logonimi. Ajan sana
Tervehdys Virkasta!
Helsingin kaupungin tiedotuspiste muutti vuoden 2008 lopussa Jugendsalista kaupungintalon aulaan kauppatorin kupeeseen. 5. Raimo Jussila ja Maija Länsimäki julkaisivat vuonna 1993 suomen seksisanakirjan Se siitä. Tämän voi todeta paitsi kuuntelemalla virkainfon neuvojia myös lukemalla viraston blogia. Toimipisteen työntekijät käyttävät paikasta yksinkertaisesti nimeä Virka, jota näkyy taivutettavan ilman astevaihtelua: Virkan, Virkassa. Siis vaikka esimerkiksi Marimekon logossa nimen ensimmäinen kirjain on pieni, yrityksen nimi tietysti muuten kirjoitetaan isolla kaikenlaisissa teksteissä.
y
Suomessa on helppo oikeinkirjoitusjärjestelmä: sanojen äänne- ja kirjoitusasu vastaavat pitkälti toisiaan, ja useimmiten nimen tai sanan kuultuaan osaa myös kirjoittaa sen. Sitä pitää nimimerkki into virka, jonka "kesäinen tervehdys virkasta" antoi otsikon tälle jutulle.
RIITTA ERONEN, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Kuus kirjallisuudesta
1. Jos kuitenkin tulkitaan, että toimipisteen nimi on Virka ja sanat info ja galleria vain luonnehtivat sen toiminnan ja palvelujen eri puolia, voidaan käyttää kirjoitusasuja Virka-info ja Virka-galleria. kirja oli aikanaan edistyksellinen, mutta oliko se a) sarjakuva, b) romaani, c) runokokoelma. Mutta miksi suomen kieli unohdettiin nimen kirjoitusasua valittaessa. Mustapää). Suomen kielen lautakunta onkin antanut yritysnimien käytöstä ohjeen, jonka mukaan nimet voi esimerkiksi lehtitekstissä muuttaa suomen kielen kannalta oikeaan kirjoitusasuun (Sampo Pankki > Sampo-pankki)
Peruskoulu se toki on vieläkin, mutta nimissä asteiden ei enää tarvitse näkyä. Yläkouluikäisen tulee kuitenkin kapinoida koululaitosta vastaan. kun kouluja on useampia, kaupunginosan, kylän tai muu alueen nimi kertoo koulun sijainnin. Jälkimmäinen oli alkuaan virallisesti Helsingin Suomalainen Reaalilyseo. koulu on nimittäin vakava asia. nyt se on virallisestikin Pukkilan Kirkonkylän koulu. kutsumanimestä tuli silloin virallinen, ja koulut ovat nyt Ressun peruskoulu ja Ressun lukio. Muistonimiäkin tavataan. Turussa on Juhana Herttuan lukio. Jo vuoden kuluttua opinahjoni muuttui peruskoulun alaasteeksi, kun peruskoulu-uudistus saavutti itäisen Uudenmaan. Helsingissä on ainakin Norssi, Sykki, Tykki ja
y
Ressu. Ja on Madetojan musiikkilukio Oulussa ja muita. Tätä eivät entiset ressut sulattaneet. Perinteisessä ja tavallisimmassa koulun nimessä näkyy koulun sijainti. Suomalaisesta taas luovuttiin vuonna 1950, kun kieliriidat pääkaupungissa olivat laantuneet. näin moni koulu palasi vanhaan kouluun tai yhteiskouluun. Aurora karamzinin mukaan espoossa on Karamzinin koulu ja Auroran koulu. Reaali-sana jäi nimestä pois vuonna 1914, kun reaaliaineet alkoivat yhtenäisemmin näkyä oppikoulujen suunnitelmissa. en minä pikkukoululaisena tainnut juuri muutakaan eroa huomata kansakoulusta peruskouluun siirryttäessä. Jos kunnassa on vain yksi koulu, riittää kunnan nimi: Tarvasjoen koulu, Kuhmoisten lukio. Lyseo on ollut lyska tai lyskä. Tyttökoulut puolestaan olivat tipuloita, tipoloita tai tipaloita. Haukiputaalla on Aseman koulu, Kiviniemen koulu, Takkurannan koulu ja muutama muu, espoossa taas muiden joukossa Jupperin, Kaitaan ja Kilon koulut. Lempinimiä koulut ovat saaneet aina. Halikon yläasteesta tuli hiljan Armfeltin koulu, kustaa Mauri Armfeltin mukaan. Lukiot pysyivät lukioina. vahva kampanjointi auttoi, ja koulu säilytti nimensä. Peruskoulu-uudistus oli vaihtaa nimen Kalevankadun, Kampin tai Lönnrotin yläasteeksi ja lukioksi. Pidetään ylempien oppilaitosten nimimuoti amieduineen, helioineen ja varioineen loitolla pienempien ihmisten kouluista vastakin.
TERHI AINIALA, suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa
Sinikka Sipola
Tuusniemeläisen koulun nimihistoria on vielä näkyvissä.
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
41. vuonna 1999 voimaan tullut koululainsäädännön uudistus antoi koulujen palata kouluiksi, sillä ala- ja yläasteiden välistä rajaa haluttiin hälventää. Nimistöntutkija
Kouluun, asteelle, hourulaan
vuonna 1974 menin ensimmäiselle luokalle Pukkilan kirkonkylän kansakouluun. nykykoululainen puhuu arkisesti koulusta tai skolesta. Yhtä kaikki, koulusta puhuttiin Pukkilan Kirkonkylän kouluna, pukkilalaisten kesken Kirkonkylän kouluna. kouluni on yhä olemassa, samannimisenä. Norsseja on monissa yliopistokaupungeissa. virallisesti ne ovat Helsingin normaalilyseo, Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu, Töölön Yhteiskoulu ja Ressu. Oma koulu saattaakin olla esimerkiksi Laitos, Keskitysleiri, Hourula, Kidutuskammio, Nuorisovankila tai Perskoulu. kapinointipuhe jää pieneksi pulputukseksi teineilläkin. Siksi koululla tulee olla myös rehti ja pysyvä nimi
Hän toteaa suomen kieltä opiskelevan kannalta lohduttavasti, että suomi ei liene kovin vaikea kieli opittavaksi eikä edes kovin eksoottinen. Teoksen soisi saavan jatkoa niistä suomen kielen tutkimuksen alueista, jotka nyt on rajattu ulkopuolelle.
JARMO HARRI JANTUNEN, dosentti, yliopistonlehtori
Merkitystä etsimässä
kielen monet merkityssuhteet saavat syvälliset esitte42
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9. vastaavia ajatuksia on toki esitetty aiemminkin, ja tähän liittyvää kirjallisuutta olisi voinut sisällyttää lukijoille tarkoitettuun lukulistaan. Teoksessa esitellään erilaisia näkökulmia, joista tutkija voi lähestyä kieltä. Toim. Lähestymistapoja olisi kuitenkin voitu laajentaa; sen verran temaattista ja metodologista päällekkäisyyttä teoksessa on, että mukaan olisivat mahtuneet vaikkapa johdatukset soveltavaan kielentutkimukseen tai selvästi määrällisiä piirteitä painottavaan tutkimukseen. Siinä pureudutaan englannin ja suomen yhteiskäyttöön verkkokeskustelussa.
Kirjoitustaidon kehitys
Lea Laitisen ja Taru nordlundin artikkeli kansan- eli itseoppineiden kirjoittajien teksteistä on yksi teoksen mielenkiintoisimmista, sillä se avaa nykylukijalle kiehtovalla tavalla ikkunan kirjoitustaidon merkitykseen ja kehitykseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Tekstintutkimusta valottaa myös Jyrki kalliokosken analyysi volter kilven "Jäällävaeltaja"-novellista. niiden käsitelty olisi antanut mahdollisuuden pohtia nykykieltä kuvaavien aineistojen vanhentumisen ja kartuttamisen ongelmaa tulevien tutkijoiden näkökulmasta. vesa koivisto tarjoaa tietoa suomen kielen sanojen muodostamisesta ja Tapani Lehtinen uralilaisten kielten sukulaisuussuhteista ja suhteiden kuvantamismalleista. Arvioita, katsauksia
y
Kirjat
Välähdyksiä suomen kielen tutkimukseen
Tiina Onikki-Rantajääskön ja Mari Siiroisen artikkelikokoelma Kieltä kohti johdattelee lukijansa kielentutkimuksen pariin. Mari Siiroinen esittelee lopuksi puhutun kielen tutkimusarkistoja, mutta jättää valitettavasti kirjoitetun kielen aineistot huomautuksen varaan. Molemmat esitykset antavat perustietoa suomen kielen tutkimuksen alalta. edelleen puhekielen piirteitä tarkastelee Markku Haakana. lyt Pentti Leinon ja Matti Larjavaaran artikkeleissa. Artikkeli valaisee hyvin sosiolingvististä tutkimusta, mutta lukijaa saattaisivat kiinnostaa tarkemmatkin kuvaukset esiteltyjen tutkimusten menetelmistä. esimerkkien avulla monet teoreettiset ja metodologiset seikat selkeytyvät konkreettisiksi. Ratkaisu on hyvä, koska samoja termejä käytetään usein ja monessa artikkelissa. Teoksessa on joukko puhekielen tutkimusta esitteleviä artikkeleita. Hanna Lappalaisen katsaus valottaa puhekielen variaation analysointia, kuten iän ja sukupuolen vaikutusta kielenkäyttöön. Tieteellisyydestä ei kuitenkaan ole tingitty. nykypäivän kieliopin käsitteistöä sekä normatiivisen kielioppaan ja kieliopin suhdetta esittelee Auli Hakulinen.
Kieltä kohti. Teoksen lopussa on arvokas hakemisto artikkeleissa viljellyistä termeistä. Otava 2008.
Tekstilajien sukulaisuussuhteita
Artikkelikokoelman avaa Anne Mäntysen ja Susanna Shoren katsaus tekstilajeihin, joita lähestytään perheyhtäläisyyden ja prototyyppisyyden näkökulmasta; samaan tekstilajiin kuuluvilla teksteillä on yhtäläisyyksiä kuin perheen jäsenillä, ja toiset taas ovat teksteinä tyypillisempiä lajinsa edustajia kuin toiset. Tiina Onikki-Rantajääskö ja Mari Siiroinen. edellinen tarkastelee kielen monimerkityksisyyttä muun muassa sarjakuvakatkelmien avulla, jälkimmäinen pilkkoo osiin lyhyen kaunokirjallisen dialogin ja etsii merkityksiä siinä esiintyville lausumille niiden funktioiden näkökulmasta. Mielenkiintoista teosta voi suositella lämpimästi kielentutkimuksesta kiinnostuneille. Suomen kielen asiantuntijaksi pyrkivä tai muuten kielestä kiinnostunut saa varmasti oivalluksia ja ajantasaista tietoa alasta. kirjassa on julkaistu valikoivasti lähinnä laadullista perustutkimusta. nyt kohteena ovat puhelinkeskustelut. Teos on tarkoitettu ensisijaisesti valintakoekirjaksi, mutta se soveltuu muillekin lukijoille. Chat-kieltä eli verkkokeskustelutekstiä käsittelee puolestaan Lari kotilaisen erittäin ajankohtainen katsaus. viimeksi mainittu artikkeli lienee kielentutkimusta tuntemattomalle yksi teoksen haasteellisimmista, sillä kielitieteellisiä käsitteitä on tekstissä viljalti, toki selitettynä. kohdeyleisö vaatii teokselta yleistajuisuutta, ja tässä on onnistuttu: artikkelit avautuvat hyvin ilman tietoa kielentutkimuksesta tai tieteenteosta. vertailua muihin kieliin esittelee myös Ritva Laury. Samaa keskusteluanalyysin menetelmää käyttää mielenkiintoisesti myös Salla kurhila, joka esittelee erityisesti ei-äidinkielisten ja äidinkielisten puhujien keskusteluissa ilmeneviä ongelmatilanteita ja niitä osoittavia signaaleja kuten naurua. Onikki-Rantajääskön artikkeli syventää kielen kuvallisuuden esittelyä perehdyttämällä lukijansa metaforatutkimuksen perinteeseen Aristoteleesta alkaen. Artikkelit sisältävät runsaasti kiinnostavia aineistoesimerkkejä
Myös monissa Fanikirjan teksteissä fanien kokemus on pääosassa. vielä surkeampaa on se, että kokoelman tekijät joutuvat usein selittämään niitä; vitsin selittäminen vie loputkin huvista. Jyväskylän yliopisto 2009.
44. Atena 2009.
Suomalaisen fanitutkimuksen päivitys
kultteja, palvontayhteisöjä, rituaaleja ja keräilyä on tutkittu antropologiassa, sosiologiassa ja uskontotieteissä jo 1800-luvulta. ne eivät naurata minua ollenkaan. Suomessa koottiin kuusi vuotta sitten aihetta koskeva antologia Kulttikirja (SkS 2003). Olisi perin vastenmielistä lukea ne kirjan sivuilta. Tässä pari parasta: "Onko tämä vittu joku suomen kielen diskurssipartikkeleista, samanlainen kuin niinku tai tota?", "Kuka ja kukka ovat eri sanoja, mutta yksi ja yhden ovat sama sana. esimerkiksi eeva Haverinen analysoi runoilija Sylvia Plathille omistetun nettifoorumin keskusteluja, Helena Saarikoski Spice Girls -faniuden näkymistä tyttöjen leikeissä, Päivi-Tuulikki Hynynen ismo Alangon fanien kirjeitä ja irma Hirsjärvi suomalaisten tieteiskirjallisuuden fanien teemahaastatteluja. Ovatko suomalaiset hulluja?" Muistan kiusallisen hyvin ne monet kardinaalimunaukset, joita tein normandiassa ranskaa sortaessani. en ole ollenkaan varma, että kieltä opiskelevan puhujan näkökulmasta kömmähdys olisi sutkaus. Populaarikulttuurin faniuden tutkimus sai tuulta kulttuurintutkimuksen vanavedessä 19801990-luvun taitteessa. Arvostelin Lähikuva-lehdessä 4/2003 Kulttikirjaa ja silloista fanitutkimusta mielestäni oikeutetusti siitä, että fanit nähtiin yleensä vastarannan kiiskinä, joiden yhteisöllisyys ja toiminta rapauttavat kaupallista populaarikulttuuria. Missä määrin nämä lupaukset toteutuvat Fanikirjan teksteissä?
Fanien kokemus pääosassa
nikunen muistuttaa teoksen johdannossa, että faniuden kytkeytyminen kaupalliseen kulutuskulttuuriin jää tutkimuksissa usein taka-alalle. Fanitutkimus lähestyy kohdettaan pikemminkin henkilökohtaisena kokemuksena kuin makrotasolla. Fanikirjan johdannossa kerrotaan tutkimuksen siirtyneen nyt kolmanteen vaiheeseen, jossa se ei enää puolustele tutkimuskoh-
y
dettaan ja kykenee jopa faniuksien kriittiseen arviointiin. näissä artikkeleissa painottuvat fanien oma aktiivisuus ja faniuden poliittisuus. Tuolle fanitutkimuksen toiseksi vaiheeksi nimitetylle tutkimukselle oli tyypillistä kokemuksen romantisointi vastareaktiona faniuden kielteiselle julkisuuskuvalle. Selkeimmin tällainen näkökulma on Saara L. Onneksi minulla ei ollut jyväskyläläistä opettajaa.
LASSE KOSKELA, kriitikko
Ulla Koukkari-Anttonen ja Terhi Riitijoki: Kaksi huonetta ja heittiö. Tutkijoiden työtä valottaa tuore artikkelikokoelma Fanikirja, joka toimii tämänhetkisen suomalaisen fanitutkimuksen läpileikkauksena. Arvioita, katsauksia
y
Kirjat
Ja me opettajat nauroimme niin...
Ulla koukkari-Anttonen ja Terhi Riitijoki opettavat Jyväskylässä suomea ulkomaalaisille. Alaotsikko paljastaa kirjan tekijöiden näkökulman: se on kieltä paremmin taitavan kuulijan näkökulma. Taalaksen ja irma Hirsjärven organisaatioanalyysissa tieteiskirjallisuuden fanien kulutuskäytännöistä,
H i i d e n k i v i 4 / 2 0 0 9
Fanikirja. Tutkimuksia nykykulttuurin faniilmiöistä. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 96. Toim. Kulttikirjan jälkeen on ilmestynyt ainakin kaarina nikusen tv-faniutta, Harri Heinosen jalkapallofaniutta ja irma Hirsjärven scififaniutta käsitelleet väitöskirjat sekä lukuisia alemman tason opinnäytteitä. Kaarina Nikunen. Fanikirjassa on kuitenkin myös artikkeleita, joissa tarkastelua laajennetaan henkilökohtaisesta fanikokemuksesta sitä kehystäviin rakenteisiin. ehkä ne jossakin tilanteessa ovat sitä olleetkin tai sitten hämmennys on purkautunut nauruksi. Mutta niin tilannesidonnaista kömmähdysten hauskuus on, että kirjaan räntättyinä ne eivät paljon huvita. koukkari-Anttonen ja Riitijoki ilmeisesti olettavat, että kömmähdykset ovat hauskoja. Sen kirjoittajista kolme oli mukana myös Kulttikirjassa. Sutkauksista ei siis oikeastaan ole kyse, vaan kömmähdyksistä, joita kaikille kieltä opiskeleville sattuu. He ovat koonneet suomenoppijoiden kömmähdyksistä kokoelman Kaksi huonetta ja heittiö, joka alaotsikkonsa mukaan sisältää "suomenoppijoiden sutkauksia". Suomenoppijoiden sutkauksia. kokoelman hauskimpia ovat kuitenkin suomenoppijoiden kysymykset. Kielitoimiston sanakirjan mukaan sutkaus on "nokkela, leikillinen lausuma, sukkeluus". Tavallisimmin kömmähdyksissä on kyse väärän sanan käyttämisestä tai yhdyssanan johtamisesta väärin sellaisella tavalla, että syntyy hahmoltaan ja merkitykseltään erikoinen uudissana
kovala käyttää esimerkkinä J. L. näissä artikkeleissa on keskiössä faniuden ja kaupallisen kulutuskulttuurin suhde, mutta nekään eivät ylly fanikulttuurien kriitikoiksi. Arvioita, katsauksia
Mikko Hautakankaan Big Brother -analyysissa sekä Riikka Turtiaisen pohdinnoissa penkkiurheilijan muuttumisesta digitaalisten palvelujen kuluttajaksi ja muokkaajaksi. Hän perustaa väitteensä kolmeen keskeiseen argumenttiin. vaikkapa Sylvia Plathin, tieteiskirjallisuuden ja Big Brotherin tiimoille rakentuneet fani-ilmiöt. Teos 2009.
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
45. Tässä mielessä Fanikirjan valaisevin artikkeli on Teemu Tairan uskontotieteiden ja fanitutkimuksen rajapinnan kriittinen tarkastelu. Urheilu on "sääntöjen puitteissa tapahtuvaa kilpailua fyysisestä paremmuudesta", kuten vettenniemi itsekin toteaa. näissä suhteissa fanitutkimus voi auttaa ymmärtämään nykykulttuuria laajemminkin.
JUHA HERKMAN, dosentti, Suomen Akatemian tutkijatohtori
Monimuotoista fanitutkimusta
Täyttääkö Fanikirja siis lupauksensa. Historioitsija erkki vettenniemen teos Piikit ja pillerit suoraa puhetta dopingista täyttää vaatimukset arvostelusta, vastustavasta sävystä ja ajankohtaisuudesta. kyllä, ainakin siinä mielessä, että se osoittaa suomalaisen fanitutkimuksen monimuotoiseksi. neljässä artikkelissa käsitellään kirjallisuuden, kahdessa television, kahdessa musiikin ja yhdessä urheilun faniutta. ensimmäinen niistä on dopingsääntöjen mielivaltaisuus. Toisaalta kovin kriittisiksi fanitutkijat eivät heittäydy. Urpo kovala esittää kirjan mainiossa päätösartikkelissaan ratkaisuksi fanikulttuurien historiallista tai kulttuurien välistä vertailua, joka nostaa esille paitsi ilmiöiden jatkuvuudet myös niiden kontekstikohtaiset erot. Runebergin ympärille Suomessa jo hänen elinaikanaan rakennettua kulttia. Teos osoittaa, että faniudessa on viime kädessä kyse sitoutumisesta, intohimosta, yksilön ja yhteisön identiteeteistä sekä kulutuskulttuurin ja oman osallistumisen välisestä jännitteestä. Fanikäytännöt nähdään ilmiöstä riippumatta varsin samanlaisina. vaikka Fanikirjan artikkeleissa keskitytään pääosin aina yhteen ilmiöön, kirja muodostaa kokonaisuudessaan varsin monipuolisen, vertailevan näkökulman alan suomalaiseen tutkimukseen. vettenniemi ei ole ymmärtänyt, miksi yksi aine kuuluu kiellettyjen listoille ja toinen ei. Selkeäksi tarkoitettu rakenne sortuu kuitenkin siihen, että 6580 sivua
y
pitkissä luvuissa käsitellään, paitsi itse luvun otsikon lupaamaa asiaa, myös kaikkea muuta aiheeseen liittyvää.
Mielivaltaiset säännöt?
vettenniemen mielestä nykyiset dopingsäännöt ja -periaatteet ovat typeriä, ja ainoa oikea ratkaisu olisi antidopingtoiminnan lopettaminen. Tämä voi vääristää faniuksista syntyvää kuvaa siinä määrin omanlaisiaan ovat
Ei syytä luopua antidopingista
Nykysuomen sanakirjan mukaan pamfletti on "arvostelevaan tai vastustavaan sävyyn laadittu lyhyehkö tutkielma ajankohtaisesta aiheesta". Faniuden mahdollisten lieveilmiöiden tarkastelu jää lähinnä hajamaininnoiksi. Hautakankaan artikkelia lukuun ottamatta kirjoittajat todistavat fanien vastustavan kaupallisuutta ja korostavat faniutta ruohonjuuritason toimintana, jota ei saada aikaan suuryritysten markkinointiponnistuksilla. Hampaattomuus voi liittyä siihen, että monet kirjan kirjoittajista tunnustautuvat tutkimuskohteensa faneiksi ja lähestyvät ilmiöitä ennen muuta sisältä käsin. kirja rakenne on periaatteessa selkeä, sillä se noudattaa Maailman Antidopingtoimiston eli WAdAn kolmiportaista dopingin määritelmää: suorituskyvyn (keinotekoinen) parantaminen, urheilijan terveys ja urheilun etiikka. Jalkapallon peliajaksi on sovittu 2 x 45 minuuttia, eikä esimerkiksi 3 x 30 minuuttia. Samoin voidaan ajatella, että
Erkki Vettenniemi: Piikit ja pillerit suoraa puhetta dopingista. en minäkään aina ymmärrä, mutta se ei mielestäni ole olennaista. Sen sijaan 277 sivua tekstiä ei kuulosta pamfletilta. itse asiassa kirjan takakannen 18 riviä tiivistävät vettenniemen sanoman niin hyvin, ettei kirjan lukeminen tuo niihin kovin paljon uutta. vettenniemi haluaa osoittaa, että "dopingvouhotuksen" lähtökohdat ovat vääriä tai ainakin epäjohdonmukaisia. Pituus vaivaa myös lukiessa, sillä aiheesta ei ole ollut sivumääränsä verran sanottavaa. kolmas vertaileva lähtökohta on aito poikkitieteellisyys, joka voi haastaa fanitutkimuksen hokemat muilta tutkimusaloilta tuoduilla teoretisoinneilla. Minulle ei valkene, miksi kiellettyjen aineiden lista poikkeaisi tästä. Mukana on myös fanitutkimuksen teoriaa
väitöskirjani (1992) koski nimenomaan vitamiini- ja kivennäisainelisien merkitystä urheilussa, eikä niiden hyödyille silloin löytynyt vakuuttavaa tieteellistä näyttöä eikä ole löytynyt vieläkään. Lähtökohta on valitettavasti oikea, mutta onko johtopäätös. Jos kiinni jäämisen todennäköisyyttä voisi edes vähän suurentaa ja jos rangaistukset olisivat paljon kovemmat kuin nykyisin, puhdas urheileminen alkaisi ehkä tuntua houkuttelevammalta vaihtoehdolta.
huonompi, mutta onko se ratkaiseva asia. Ja jos on, silloin kannattaisi esimerkiksi uinnissa sallia räpylöiden käyttö vauhdin lisäämiseksi.
Historiasta olisi opiksi
Historioitsija vettenniemi penkoo kirjassaan lähinnä kulunutta kahtakymmentä vuotta, pääasiassa kotimaisten kirjojen ja lehtikirjoitusten avulla. kirjoittajana vettenniemi on vauhdikas, eikä hän sorru liian teknisiin termeihin. Arvioita, katsauksia
Kirjat
on sovittu erytropoietiinin kuuluvan kiellettyihin lääkeaineisiin ja kofeiinin taas sallittuihin. kirja palkittiin Tieto-Finlandialla marraskuussa 2008. Sankareita taas ovat kaikki dopingista kiinni jääneet urheilijat ja paljon siteerattu entinen valmentaja kari-Pekka kyrö. Makrohistoriallisessa jatkumossa painottuvat
H i i d e n k i v i 4 / 2 0 0 9
46. Siinä tarkastellaan historiaa sekä mikro- että makrohistoriallisesta näkökulmasta. Muiden valmentajien ja lääkärien entisiä dopingmyönteiseksi tulkittavia lausuntoja vettenniemi on kiitettävästi löytänyt vanhojen lehtien palstoilta. vettenniemen antisankareita ovat erityisesti ne entiset urheilijat, jotka puhuvat antidopingin puolesta esimerkiksi olympiavoittajat Tapio korjus ja Sebastian Coe. Sen keskeisiä teemoja ovat tieto, valta ja sukupuoli. Tulos on ehkä absoluuttisesti
Unohdetut naiset tieteentekijöinä
Marjo T. Tässä väitteessä en pysy mukana lainkaan. "Todelliset urheiluihmiset", jotka haluavat nähdä ihmisten taistelevan suorituskykyjensä ylärajoille, ovat vettenniemen mukaan valmiit vapauttamaan dopingin. Miksi oman suorituskyvyn ylärajan puhdas tavoittelu on kunnianhimottomampaa kuin lääkkeiden avulla saavutettu yläraja. Suurin osa ylinopeutta ajavista ei koskaan jää kiinni, ja ikävä kyllä useimmat humalassa ajelevista eivät joudu ratsiaan. Sen mukaisesti nurminen tarkastelee historiaa marginaalista ohi perinteisen ja vakiintuneen näkökulman. kuinka moni antidopingin kannattaja vakuuttuu perusteluista, on kokonaan toinen asia.
MIKAEL FOGELHOLM, elintarviketieteiden tohtori, ravitsemustieteen dosentti, Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen yksikön johtaja
Intohimosta puuhasteluksi?
kolmannessa pääteesissään vettenniemi muuttuu ivalliseksi. Tässä väitteessä historiantuntija ei ole vahvimmillaan. Tämä on sääli, sillä kiinnostavimmillaan ja parhaimmillaan hän on niissä lyhyissä tuokioissa, jossa tarkastellaan urheilumaailman kehittymistä 1800-luvulla ja 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla. dopingin käyttöä suhteessa kiinnijäämisen pelkoon ja rangaistuksiin on pohdittu esimerkiksi peliteorian näkökulmasta (M. vettenniemi pohdiskelee tässä yhteydessä, miksi suorituskyvyn parantamiseksi vitamiineja saadaan käyttää vapaasti mutta ei hormoneja. nykyisin dopingin käytöllä voidaan ilmeisesti voittaa liikaa ja hävitä liian vähän. vettenniemen toinen pääteesi on se, että doping on vapautettava, koska suurin osa aineiden käyttäjistä ei jää kiinni testeissä. Tätä tärkeää ja ajankohtaista näkökulmaa nurmi-
y
nen selvittää teoksessaan toteamalla, että kysymys on siitä, mitä menneisyydestä etsitään ja halutaan nostaa esiin. niitä käytetään esimerkkinä siitä, miten tekopyhästi muutetaan aikaisempi "oikea" mielipide vallitsevien moraalisääntöjen mukaiseksi. Hänen mukaansa dopingin kieltäminen tekee urheilusta pelkkää kunnianhimotonta puuhastelua. Suomalainen 1800-luvun urheiluvaikuttaja viktor Heikel, rodunjalostuksen ja urheilun suhde, piristeitä käyttänyt 1940-luvun lopun hiihtäjä August kiuru ja olympialiikkeen perustaja Pierre de Coubertin esiintyvät näissä mielenkiintoisissa, mutta aivan liian suppeissa osuuksissa. nurmisen teos Tiedon tyttäret käsittelee oppineita eurooppalaisia naisia antiikista valistuksen ajalle, 1800-luvun alkuun. Shermer, Scientific American, huhtikuu 2008). Jos sietää sisällöllisen poukkoilun, lähes 300 sivua tekstiä on vaivatonta luettavaa. Tutkimuksen tavoitteena on purkaa, analysoida ja jäsentää uudelleen menneisyydessä käytettyjä käsitteitä ja käsityksiä. eikö samalla logiikalla pitäisi esittää nopeusvalvonnasta tai puhalluttamisesta luopumista
SLS 2009.
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
47. Ruotsin raha oli Suomessa edelleen käytössä. SKS 2009. Tiedon tyttäret on harkittu, hallittu ja erittäin hyvin kirjoitettu kokonaisuus. kysymyksessä on haasteellinen työ, jonka yhteiskunnallista merkitystä ei aina tiedosteta riittävästi. Tutkimuksissa on keskitytty pohtimaan sodan ja valtioyhteyden muutoksen poliittisia vaikutuksia ja Porvoon valtiopäivistä etenkin sitä, mitä siellä luvattiin, kuinka sitovia lupaukset olivat ja mitä keisari todella tarkoitti ilmoituksellaan, että Suomi oli korotettu kansakuntien joukkoon. entä venäläisyys. Tandefelt osoittaa, että maapäivien muodot seurasivat tarkoin ja keisarin hyväksyminä totuttuja ruotsalaisia käytäntöjä. Siinä hän toteuttaa tärkeää tehtävää, jossa tieteellinen tutkimus saatetaan suuren yleisön tietoisuuteen ja saataville ihmisiä kiinnostavalla tavalla ilman, että tutkimuksen tieteellinen taso siitä kärsii. Henrika Tandefelt: Borgå 1809. Sen lisäksi se edellyttää motivaatiota tiedon välittämiseen ja halua toimia tässä tieteellisen tulkin tehtävässä. Runsas kuva-aineisto tukee tekstiä, josta välittyy kohteen sisäistäminen ja ainutlaatuinen aiheeseen syventyminen.
ANNELI MERILÄINEN-HYVÄRINEN, filosofian tohtori, Oulun yliopisto
Marjo T. Poikkeuksellisen kauniin ulkoasun on suunnitellut Tommi Jokivaara. Tämä näkökulma valottaa tieteen historiaa ja naisen asemaa aivan uudella tavalla. Oppineita eurooppalaisia naisia antiikista valistukseen. Ceremoni och fest. Tähän liittyy perusteellinen analyysi kunkin oppineen naisen elämästä ja toiminnasta sekä niihin vaikuttaneista tekijöistä. kaikkia kirjan naisia yhdisti älyllinen uteliaisuus. Arvioita, katsauksia
tietyt historialliset prosessit ja hitaasti muuttuvat rakenteet. Tandefeltin kirjassa painottuvat maapäivien seremoniat ja viralliset tilaisuudet, joista löytyy
Henrika Tandefelt: Porvoo 1809. näin tulevat esille eri aikakausille ominaiset käsitykset oppineisuudesta sekä naisten mahdollisuudet toimia oppineina. Henrika Tandefelt lähestyy teoksessaan Porvoo 1809 säätykokousta tai maapäiviä, kuten käännös sanasta lantdag kuuluu, tapahtumana ja selvittää paikoin varsin yksityiskohtaisesti sen valmistelua, eri vaiheita ja juhlamenoja. Suom. Toinen taso muodostuu jokaisen luvun kohdalla kuvattavalle kohteelle, aikakaudelle ja yhteisölle ominaisista mikrohistoriallisista tekijöistä. Muuten venäläistä vaikutusta edustavat vain maapäivien ruplamääräinen budjetti, mikä on tietysti toinen asia kuin todelliset maksuvälineet. vain pienissä yksityiskohdissa, kuten koristelussa, asujen värityksissä ja malleissa luotiin uutta.
Virallisia näkymiä
vanha emämaa oli siis näkyvästi läsnä Porvoossa. WSOY 2008.
Jotain ruotsalaista, jotain venäläistä, ripaus suomalaista
kuten odottaa saattoi, Suomen sodan ja autonomian perustamisen 200-vuotismuiston näyttävä juhlinta on tuottanut parin vuoden aikana joukon erilaisia tapahtumia koskevaa kirjallisuutta. Jussi T. vahvasti venäläistä oli vielä maapäivien päättäjäisten mitalisade ja huomionosoitukset, sillä Suomessa ei ollut omia ritarikuntia. He löysivät kirjoittamisesta, filosofiasta ja luonnonilmiöiden tutkimuksesta loputtomasti mielihyvää, haasteita ja iloa. Tutkimuksen suuntaaminen laajalle yleisölle edellyttää tekijältä tutkimustyön lisäksi kykyä kirjoittaa kiinnostavalla tavalla. Tutkijat kirjoittavat yleensä toisille tutkijoille, hallitsevat oman alansa tieteellisen repertuaarin ja osoittavat julkaisunsa tiedeyhteisön jäsenille. Juhlamenoja ja tanssiaisia. Aiheesta on toki kirjoitettu aikaisemminkin varsin paljon onhan tuo vaihe yksi kansallisen historiamme merkkipaaluja. nurminen määrittää tärkeimmäksi tehtäväkseen tiedetoimittajana olla tulkkina tutkijoiden ja maallikoiden välillä, kertoa kiinnostavista ihmisistä, naisista, jotka ansaitsevat tulla muistetuiksi. Heidän elämäntarinansa ovat jo itsessään kiehtovia, minkä lisäksi tekijä on onnistuneesti liittänyt jokaiseen kohteeseen ajankuvausta sekä yleis- ja kulttuurihistoriallista taustatietoa. Lappalainen. Nurminen: Tiedon tyttäret. Tekstistä välittyy innostus ja intensiivinen syventyminen kuvattavien elämään sekä heidän asemaansa oman aikansa kulttuurin ja tiedon kontekstissa. Se puolestaan kertoo mielenkiinnosta ihmiseen, kulttuuriin ja yleisesti yhteiskuntaan sekä niitä sääteleviin tekijöihin. kirjaa lukiessa ei välty ajatukselta, että nurmisen työtä ovat siivittäneet samankaltaiset tuntemukset. Tekijä pyrkii vastaamaan kysymykseen, miksi maapäivien ohjelma ja seremoniat vietiin läpi juuri tietyllä tavalla ja tiet-
y
tyjä muotoja noudattaen. Se näyttäytyi tietysti keisarin vierailuissa, hänen seurueessaan ja sotilaiden läsnäolona
Turmiolan Tommin kustantaneen toimikunnan jäseniä olivat muun muassa J. 5. emme saa tietää, mitä säätykokous merkitsi itse porvoolaisille.
Missä naiset?
Myös naisten rooli Porvoossa jäi täysin toissijaiseksi. 2. a) noin 10 900 hakusanaa. Ovatko ne kokemukset jääneet historian hämärään?
PIRKKO LEINO-KAUKIAINEN, historiantutkija, Hiidenkiven päätoimittaja
-
Kuus kirjallisuudesta
1. karhumäen kuuluisin romaani on Avoveteen, jolla hän voitti kultamitalin Berliinin olympialaisten (1936) taidekilpai-
Vastaukset
lussa. Aikakauden "julkkiksia" oli paikalla keisarista alkaen, ja kulkueet tarjosivat nähtävää kaupunkilaisille. Lukija ei oikeastaan saa tietää, ketkä olivat kutsuttuja, mitä soitettiin, tanssittiin ja tarjottiin. b) espanjantauti. Lappalaista. Maapäivien aikana naisia oli varmasti mukana erilaisissa huoltotehtävissä, muonittamassa, siivoamassa, pyykkäämässä ja siten "näkymättöminä" takaamassa tapahtumien onnistumista. Muotoilu ei liene kovin harvinainen nykyäänkään.
LAURI MÄNTYLÄ
48
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9. Tandefelt kyllä kertoo lumitöistä maaliskuisessa loskasäässä ja siitä, kuinka pääosa maapäiviin varatuista rahoista kului säätyedustajien majoitukseen ja ruokailuun. Lähes ainoaksi henkilöksi näistä juhlista nousee tuttu Ulla Möllensvärd, josta toistetaan kirjallisuudessa ja elokuvassa esiintyviä kertomuksia ja niistä tehtyjä tulkintoja. eniten on sukupuolielimiä tarkoittavia sanoja, noin 1 900. b) katsomalla trilogian toisen osan kymmenennen luvun toisesta jaksosta. Puhutaan vain jostakin "Boije-rouvasta" ilman tarkempaa identifikaatiota. Houreissaan karhumäki eli päähenkilön vaiheet. 3. 6. Porvoo oli muutaman kuukauden ajan poliittisen Suomen keskipisteessä, ja tämä vaikutti monin tavoin kaupungin ja kaupunkilaisten elämään. Sain palautetta, sillä muutamat lukijat arvelivat minun ryhtyneen vaivalloiseen laskutoimitukseen toisen pääsiäispäivän perusteella. a) kuranttia todenperäistä elämää. Sen sijaan teoksen alaotsikon lupaamat tanssiaiset jäävät aika valjuiksi. Myös keisarillisen valtaistuimen siirtelystä tilasta toiseen kerrotaan, mutta sen enempää ei kuitenkaan kurkisteta virallisten kulissien taakse. Sitä seurasi keuhkokuume. W. naiset esiintyvät tanssiaiskuvauksessa lähinnä
juoruilevan pilkkarunon kohteina, eikä tekijä ole ryhtynyt selvittämään, keistä siinä oikein oli kyse. Poliittista vaikutusta heillä ei ollut, mutta maalaukset kertovat, että naisia oli virallisissakin tilaisuuksissa läsnä. Teokseen on otettu mukaan runsaasti julkisia valtiopäiväpuheita sekä alkukielellä että käännöksinä. a) Se oli sarjakuva. Siinä Akselia huudetaan vankileirillä kuulusteluun ja siinä yhteydessä mainitaan syntymäaika. Ainakin Lönnrotilla oli kokemusta sekä kirjan tekemisestä että alkoholista. nykyään ei olympialaisissa kilpailla romaaneilla, epidemioita kyllä esiintyy, joskaan ei toivottavasti niin pahoja kuin espanjantauti, joka tappoi 50100 miljoonaa ihmistä, Suomessakin 25 000. 4. kirjan lukija jäi kuitenkin vähän kaipaamaan "elämän makua". c) kustannusosakeyhtiö kirjan johtaja eino Railo Martti Haaviolle. Monet porvoolaiset varmasti kokivat kevätkuukausina 1809 ikimuistoisia päiviä. Tandefeltin teos antaa hyvän kuvan Porvoon maapäivien virallisesta julkisivusta, jota kirjan kaunis ja huoliteltu ulkoasu myös korostaa. Luulisi riittävän. Snellman, Zacharias Topelius ja elias Lönnrot. Salme kertoo elämänsä kirjailijalle, koska kirjailijalla ei itsellään ole elämää. Arvioita, katsauksia
Kirjat
myös helposti lähdemateriaalia. kirja on ilmestynyt samaan aikaan sekä suomeksi että ruotsiksi, ja suomennoksesta voi kiittää vuosien 18081809 sotahistoriaan perehtynyttä Jussi T
1900-luvun alun ryijyt eivät olleet ainoastaan nykynäyttelyistä tuttuja koloristisia taideteoksia, vaan tärkeä asema oli myös populaariryijyillä, joiden aihe saattoi olla poliittinen, propagandistinen tai jopa jotain tuotetta mainostava. kutomoissa ja kodeissa valmistettiin käsin tekstiileitä suuriinkin kohteisiin, kuten makuuvaunujen sisustuksiin ja suuryritysten konttoreihin. detaljitietoja karsimalla teoksen luettavuus olisi parantunut tutkimuksellisesta arvosta tinkimättä.
TENKA ISSAKAINEN, perinteentutkija, tekstiilitaiteilija
Naiset pääsivät esiin
Tekstiilitaiteilijoiden työ ei ollut vain elitististä taidekäsityötä, vaan myös laajamittaista teollista suunnittelua. Svinhufvud avartaa näkymää tuomalla esiin viitteitä kansainvälisiin yhteyksiin. vuoden 1937 Pariisin maailmannäyttelyn kritiikissä kummasteltiin, miksi puhdaslinjaiseen arkkitehtuuriin on yhdistetty "mielenkiinnottomia, rumia mattoja, ryijyjä".
y
moderni ilmiö siinä missä tekstiilitehtaatkin. Teemat on valittu perustellusti, mutta luvuissa perinpohjaisuus ja tarkkuus yltyvät välillä pikkutarkkuudeksi. Svinhufvud tuo ilmi kiinnostavia jännitteitä tekstiilialan voimakkaasta sukupuolittuneisuudesta. naiset astuivat esiin yrittäjinä, eikä tekstiiliteollisuutta enää pidetty yksinomaan naisten luontaiseen kutsumukseen kuuluvana kodin käsitöiden tekemisen jatkeena. Paikoin lukija jää kaipaamaan selityksiä; kaikki vanhahtavat termit eivät avaudu tekstiilialan tuntijallekaan. "kotimaiseen" tekstiiliteollisuuteen tuotiin malleja ja suunnittelijoita myös ulkomailta, eikä esimerkiksi ryijy taidemuotona ollut suinkaan suomalaisten yksityisomaisuutta. Toisaalta esteettisesti korkeatasoisetkin ryijyt saattoivat joutua kahnaukseen funktionalismin ihanteiden kanssa. Tekstiilitaide ja nykyaikaistuva taideteollisuus Suomessa maailmansotien välisenä aikana. Miespuoliset opettajat paimensivat taidealaa opiskelevia naisia isällisen holhoavasti sopivaksi puuhaksi miellettyjen tekstiilitekniikoiden pariin, "jotka asettamatta liian suuria vaikeuksia kuitenkin voivat antaa sangen kiitollisia ja kauneita tuloksia". Teemoja kehystävät katsaus tekstiilitaiteen institutionaalisiin puitteisiin ennen muuta Suomen käsityön Ystäviin, Taideteollisuuskeskuskouluun ja Ornamoon sekä pohdinta tekstiilitaiteesta nimenomaan naisten ammatillisena kenttänä. Svinhufvud lähestyy aihettaan yhtaikaa sekä harkitun valikoivasti että hyvinkin perinpohjaisesti. Laaja käsiteollinen tuotanto oli
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
49. Tutkimus tuo lukuisia lisäsävyjä vakiintuneisiin mielikuviin. Samalla tekstiiliala tarjosi väylän kodista osaksi teollista, modernia yhteiskuntaa. Tekstiiliala oli naisille samalla kertaa sekä areena että reservaatti.
Leena Svinhufvud: Moderneja ryijyjä, metritavaraa ja käsitöitä. Arvioita, katsauksia
Tekstiilitaide perinteen ja modernin leikkauksessa
Oliko moderni suomalainen taideteollisuus jonkin uuden syntymistä vai vanhan uudelleensyntymistä. käsiteollisen tuotannon asema ei hiipunut vaan kasvoi sotien välisenä aikana. designmuseon museolehtori Leena Svinhufvud kartoittaa väitöskirjatutkimuksessaan suomalaista tekstiilitaidetta ja -teollisuutta 19201930-luvulla ja paneutuu erityisesti perinteen ja modernisoitumisen vuorovaikutukseen, jatkuvuuden ja murroksen limittymiseen. Ura tekstiilialalla soveltui naisille myös siksi, että suunnittelijan tai kutojan ammattia saattoi harjoittaa kotona, julkiseen tilaan astumatta. Ajankuva välittyy viehättävästi, kun Svinhufvud tuo tekstiin paitsi laajempia aikalaissitaatteja myös yksittäisiä ilmauksia tai sanoja. Ryijytaide puolestaan teki naiset entistä näkyvämmäksi osaksi taidemaailmaa. Taideteollisuudessa oli naisia johtajina, suunnittelijoina, kutojina ja asiakkaina, ja naisten verkostoissa oli mahdollista toimia vapaammin kuin miehisillä aloilla. Tehdasteollisuus oli sekä käsiteollisuuden vastavoima että tekstiilitaiteilijoiden työllistäjä. niin ikään tekstiilin luonteeseen liitetty dekoratiivisuus luontui vallitsevaan naiskäsitykseen. Hän on valinnut päähuomion kohteiksi kaksi ensi näkemältä toisilleen kaukaista tekstiilitaideteollisuuden ilmiötä: hän tarkastelee toisaalta kansallisaarteeksi kohotettua ryijytaidetta, toisaalta teollista, usein tuntemattomiksi jääneiden suunnittelijoiden metrikangastuotantoa. Taiteilijoiden palkkaaminen yrityksiin oli uusi ja moderni piirre, joka näkyi aluksi tekstiiliteollisuuden uusilla aloilla, painokangas- ja neuletuotannossa. Designmuseo 2009.
Kyseenalainen kotimaisuus
kansallisen kertomuksen osana Suomen taideteollisuuden historia on usein rajattu tiukasti maan rajojen sisälle
Se toimii pohjana tuleville vaiheille ja on perusteltavissa siksikin, että Ojanperästä kehkeytyi ensisijaisesti laulupedagogi. Sille löytyy käytännöllisempikin selitys: kuolinuutisia siteeraamalla voi osoittaa, minkä aseman Ojanperä elon päähän päästessään oli saavuttanut, vaikkakin muistokirjoituksissa sorrutaan usein ylisanoihin. nämä luonnollisina esiintuodut homoeroottiset ihmissuhteet tuntuvat elämäkerturilta unohtuneen teoksen loppupuolella, kun hän erään luvun otsikossakin huokaisee, ettei Ojanperän elämässä ollut rakkautta eikä lempeä. tallennetun yhteistyön Oskar Merikannon kanssa. Sibelius sävelsi monen teoksensa, kuten Kullervon, baritoniosuuden juuri Ojanperän ääntä ja laulajapersoonaa ajatellen. koti- ja ulkomaisten arkistoaineistojen valossa ei ole dokumentoitavissa merkittäviä ulkomaisia esiintymistarjouksia, saati voittoja. näsänen nostaa syystä esiin myös äänilevyille
50
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9. Sen sijaan myöhempi milanolainen laulunopettaja jää nimeäkin vaille. kun kirjoittaja useaan otteeseen valittelee, ettei Suomessa ollut tuolloin vielä oopperaa, ilmaisusta voi saada väärän käsityksen. vaikka näsänen on otsikoinut teoksensa Laulajan elämäksi, myös opiskeluaika Jyväskylän seminaarissa esitellään perusteellisesti. Tosin hän esitti sittemmin monien oopperoiden Suomen-ensiesitysten päärooleja. Häiritseviltä tuntuvat monet, jopa samasanaisina esiintyvät eräiden asioiden toistot samoin kuin se, että kirjoittaja kiiruhtaa toisinaan tapahtumissa vuosia edelle ja joutuu pian palaamaan taaksepäin. konserttikiertueiden ohella merkittäviä olivat työparin aloittamat Helsingin Johanneksen kirkon pääsiäiskonsertit, joiden perinne jatkuu yhä. näsäsen ansioita on, että hän erottaa sankaritarinat tosiasioista. Romaani- ja elokuvamainen kerronta tuntuu virkistävältä. Ristiriidassa alun kanssa kirjoittajan käsitys lemmestä näyttää normittuneen heterosuhteisiin. Maija-Liisa näsänen aloittaa Ojanperä-elämäkertansa päähenkilön hautajaisista. Jotkut sävel- ja runoteosten nimet ovat virheellisessä muodossa. vaikka kansainvälinen menestys jäi saavuttamatta, kotimaassa Ojanperä oli tunnustettu, arvostettu ja kadehdittukin laulaja. Tekijä on käynyt läpi monta pinoa arkistomateriaalia. Ulkomainen ura jäi muutamaan konserttiin. esimerkiksi Juhlamessu on latinaksi Missa solemnis eikä "sollensis". ei näsänen toki halua himmentää kohdehenkilönsä merkitystä vaan suhtautuu kriittisesti Pertti Tahkolan Sibelius-Akatemian opinnäytetyössä esittämään väheksyvään päätelmään Ojanperän asemasta suomalaisessa musiikkimaailmassa. Laulajan elämä. Hän oli myös ensimmäinen Helsingin Musiikkiopiston suomenkielisen yksinlaulun opettaja ja tuli siten luoneeksi alan pedagogiikan perusteet. Augusta Westerlundin tiedusteluun Ojanperä vastasi kirjeessä "rakkaan ystävänsä" kantavan leningin sijasta frakkia ja olevan siis herra. vielä Ojanperän levytysten cd-julkaisussa toistettu ajatus, kuinka laulaja hylkäsi kansainväliset areenat palvellakseen kotoSuomea, osoittautuu sikäli sepitetyksi, että muuta kuin kotimaista työtä ei kaiketi ollut tarjollakaan. Arvioita, katsauksia
y
Kirjat
Tosiasioita laulajasta
Pohjois-Pohjanmaalta Limingasta kotoisin ollut Abraham Ojanperä (18561916) oli ensimmäinen talonpoikaislähtöinen mieslaulajamme, joka sai koulutuksen ulkomaisissa konservatorioissa. Hän muistuttaa aiemmista tutkijoista oikeastaan vain Pekka Gronowin pysyneen faktoissa Hiidenkiven artikkelissa (3/2001). enkä tiedä, sopiiko Helsingin Johanneksen kirkkoa kutsua katedraaliksi, kun sana tarkoittaa hiippakunnan pääkirkkoa, siis tuomiokirkkoa.
ESKO KARPPANEN, filosofian lisensiaatti
Laulaja ja pedagogi
kirjoittaja korostaa, kuinka varsinkin Lauri Lamminmäen käsikirjoittaman ja ilmari Unhon ohjaaman elokuvan Ruusu ja kulkuri (1948) fiktiivinen ja kansallisromanttinen aines on otettu todesta. vaikkei varsinaista oopperateatteria ollutkaan, oopperaesityksiä alkoi olla melko säännöllisesti.
Maija-Liisa Näsänen: Abraham Ojanperä. Faros Oy 2008.
Ei rakkautta, ei lempeä?
näsänen kertoo, kuinka laulajan hautajaisissa lähimpänä omaisena toimi muu kuin sukulainen, uskollinen palvelija Janne Putkonen. Seikkaperäisesti tuodaan esiin Ojanperän merkitys laulajana ja laulajien kouluttajana esittelemällä kotimaisia saavutuksia ja niiden pohjana olleita ulkomaisia ammattikontakteja, muun muassa opiskelu kamarilaulaja eugen Hildachin oppilaana dresdenissä. Ja nuoren Ojanperän elämää esitellessään näsänen siteeraa seminaariaikaisen ystävän niilo Salan kirjettä, jossa hän kiusoittelee laulajaa tämän eksoottisen auringon alla syntyneestä tulisesta rakastajasta
Mikrohistoriallinen tutkimus osoittaa, että paikallistasolla ilmeni omia, myös valtakunnallisesta nimimuodista riippumattomia nimikulttuureita. Sukulaisuussuhteiden analysointi paljastaa, että naisillakin on varhaismodernina aikana ollut sanavaltaa nimiä valittaessa, ja myös heidän sukunsa nimet kelpasivat perintönimiksi. kieltä on toki pitkään sanottu myös flaamiksi. Keskustelua
"Sukuselvitys" antaa tietoa varhaismodernin ajan nimistöstä
Suomenkielisen maaseudun väestön etunimien valintaperusteita tai niiden taustalla vaikuttaneita ajatustapoja on varhaismodernilta ajalta tutkittu vasta vähän. Lisäksi tutkittavista henkilöistä pitää laatia joukkoelämäkerta, joka rakentuu heitä koskevasta genealogisesta tiedosta. Tämä asema on ilmeisesti niin houkutteleva, että Suomenkin puolen asukkaat ovat ruvenneet kutsumaan omaa murrettaan meänkieleksi. Hän on oikeassa. Tästä syystä esimerkiksi sukututkijalle avautuu erinomainen näköala oman sukunsa pitkän ajan nimivalintoihin siinä vaiheessa, kun tutkimustyö on edennyt parinsadan vuoden taakse. Siksi olenkin väitöskirjatutkimuksessani (Suvun nimissä, 2008) analysoinut nimenantoa juuri sukulaisuuden ja sille annettujen merkitysten kautta. kasteluetteloihin merkittiin 1700luvulla yleensä lapsen vanhempien etunimet ja mahdollisiin patronyymeihin myös näiden isien eli lapsen isoisien nimet. Joukkoelämäkerrallisen eli kollektiivibiografisen tutkimusotteen hyödyntäminen vaatii enemmän aikaa ja vaivaa, mutta samalla se tarjoaa tutkijalle erittäin mielenkiintoisen mahdollisuuden perehtyä sukuyhteisöjen nimivalintoihin kokonaisuudessaan. Joskus jompikumpi vanhemmista saattoi kantaa patronyymin sijasta matronyymiä, jolloin myöhempi tutkija saa tietoonsa isoäidin nimen, mutta isoisän nimi jää tuntemattomaksi. Belgian valtion virallisen linjauksen mukaan Belgiassa on kolme yhteisöä: flaamilainen, ranskalainen ja saksankielinen, ja niiden kielet ovat hollanti, ranska ja saksa. Tällainen "sukuselvitys" antaa tutkijalle kasteluetteloita monipuolisempaa ja tar-
y
kempaa tietoa lähisuvun nimistöstä. Se, että kielen, kansan ja alueen nimet
eivät aina ole yhteneviä, aiheuttaa toistuvasti hämmennystä. nimivalintoihin näyttäisivät jo varhain vaikuttaneen myös vanhempien henkilökohtaiset mieltymykset, elleivät muuten niin ainakin nimeä-
misjärjestyksen osalta. arvio Hiidenkivestä 3/2009.) Seurakuntien arkistot ja erityisesti niiden luettelot syntyneistä ja kastetuista ovat keskeisiä varhaismodernin ajan henkilönnimistön tutkimuksen lähteitä. Flaamien kieli kuuluu hollannin kielen etelämurteisiin, eikä se juuri eroa
y
rajan pohjoispuolella Hollannissa puhuttavasta murteesta. Oman suvun perintönimillä kun oli hyvin pitkään positiivinen kaiku maaseudun paikallisyhteisöissä.
SOFIA KOTILAINEN, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitos
Flaami vai hollanti?
Lieven Ameel kirjoitti Hiidenkivessä 3/2009, että flaamin kieltä ei ole. Paikallisten nimimuotien syntyyn vaikutti varsinkin väestön keskinäinen sukulaisuus, joka tuotti moninkertaisia kaimuusketjuja eri sukupolvien välille. Sukututkimuksellisen menetelmän käyttö auttaa tutkijaa kyseenalaistamaan muun muassa sen kansanperinteestä joskus turhan suoraviivaisesti tutkimuskirjallisuuteen siirretyn tiedon, että perheen vanhin poika olisi saanut väistämättä isänisänsä kaimanimen, seuraava äidinisän ja kolmas isänsä; tytöt nimettiin vastaavasti isoäitien ja äidin kaimoiksi. valtioiden rajat voivat tehdä yhdestä kielestä kaksi. ehkä näkyvimpänä esimerkkinä on nykyään internetissä laajalle levinnyt tapa ilmoittaa kielivalinnoista valtioiden lipuilla. Tämä korostui erityisesti silloin, jos asuttiin lähempänä äidin kuin isän sukua. vaikka suvun perintönimiä siis annettiin, ne saattoivat tulla perheen vanhimmille pojille perintönä myös esimerkiksi sedältä tai serkkupojalta, eivätkä välttämättä isoisiltä. Tällainen nimeäminen ei käytännössä aina käynyt päinsä, sillä jo perheen lasten lukumäärä ja sukupuoli rajoittivat sitä, kuinka monelle heistä voitiin antaa perintönimi. Lapsen nimeämistä on tutkimuksessa pidetty ennen muuta isän oikeutena. Meänkieli Tornionjoen länsipuolella on samaa murretta kuin joen itäpuolella puhuttava, vaikka se on saanut kielen aseman. (ks. näin selville saatu tieto sukulaisuussuhteisiin perustuvasta nimikaimuudesta ei kuitenkaan pitäisi riittää nimistöntutkijalle. Suomenruotsalaisen on napsautettava vieraan valtion lipun kuvaa saadakseen palvelua äidinkielellään!
KLAAS RUPPEL, tutkija, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
51. Sisäsuomalaisen maaseudun suvuissa nimikäytäntö ei ainakaan enää 1700-luvulla toteutunut kerrotun systemaattisesti, vaikka varhaisemmilla vuosisadoilla näin olisi saattanut tapahtua. Yksi tärkeä nimenannon osa-alue, joka on mahdollista tavoittaa aiempaa paremmin lähteistä joukkoelämäkerrallisen menetelmän avulla, on perheen naisten vaikutus nimivalintoihin. erityisen merkittävästi nimien valintaan vaikutti ennen modernia aikaa se, millaisia nimiä lähisuvussa on ollut. Belgian flaamit puhuvat hollantia
Loppuluvun perhe-elämän kuvaukset ovat melkein kuin tätä päivää. Minusta itseensäsulkeutuneen, maailman pistävästi näkevän Leilan ja omista teoistaan liikuttuvan Jaakobin suhde on alusta asti täynnä latausta. koin, että surua ja naurua kuljetettiin käsikkäin kaikkine pienine yksityiskohtineen. Härön hienossa elokuvassa kahden ihmisen elämät hankautuvat hetken toisiaan vasten, ja kumpikin löytää kuvitellun itsensä sisältä ihmisen.
ANNELI PÄÄKKöNEN, kirjailija, Savonlinna
Milloin viimeksi lehteilit Seitsemää veljestäsi?
Oli kokemus lukea Seitsemän veljestä, jonka olin viimeksi lukenut vi-luokkalaisena lukiossa 19491950! Se on kehityskertomus, joka sopii malliksi 2000-luvun talttumattomien nuorten käsittelyyn. näin, miten Leila alkaa käyttää voimaansa ja kuunnella "ihmiseksi kutistunutta" saarnaajaa ja miten suoraan hän nyt katsoo omaa menneisyyttään ja tekojaan. Hykerryttävä on myös kohtaus, jossa katosta tipahtelee sadevettä monenlaisiin kriittisille paikoille aseteltuihin astioihin (taivas itkee) ja Leila kysyy: "Miten sinä kestät?" Jaakob hymyilee vätysmäisesti ja sanoo uskovansa, että kirjeitä vielä tulee,
y
jolloin Leila tarkentaa: "Tuota jumalatonta tiputusta. Timosen mielestä elokuvan suhde uskontoon on ulkokohtainen ja näennäinen. Leilan rikosta en katsonut syntinä vaan nurkkaan ajetun ihmisen katkeamisena. Ratkaiseva on myös huomio ahkeruus on onnen lähde ja siitä alkanut ankara työnteko. en ollut tietoinen, miten paljon yleisessä käytössä olevia sanontoja tästä kirjasta on jäänyt elämään ja joita itsekin käytän. Mikä pelasti pojat. "Härön suuri ongelma on hänen elokuviensa onttous", Timonen kirjoittaa. Leilalla ei ole ketään, kenen kanssa olla me. Keskustelua
Malka kriitikon silmässä?
Lauri Timosen kritiikki (Hiidenkivi 3/2009) klaus Härön elokuvasta Postia pappi Jaakobille löi minut hämmästyksellä: olemmeko nähneet eri elokuvan. ehkä nämä huomiot kuitenkin tehtiin vasta täyskäännöksen jälkeen härkien korvaus viertolan isännälle, aapiskirjan salojen aukeneminen omakohtaisin ponnistuksin ja kun impivaara on nostettu kukoistukseen ja kun Jukolan vuokrauksen kymmenen vuotta on kulunut. Sieltä löytyvät esimerkiksi tokaisut erhetys jyrkkä ja älämölö. Ainakin kirjan kauniin loppulauseen muistaa jokainen: Se [elämä] kulki rauhaisesti puolipäivän korkeudelle ylös ja kallistui rauhaisesti alas illan lepoon monen tuhannen, kultaisen auringon kiertoessa. Olen Timosen kanssa samaa mieltä elokuvan olennaisesta kohdasta, missä papin ja Leilan epätoivo saavuttaa yhtä aikaa lakipisteensä, kummallekin ominaisella yksinäisellä tavalla. käänteentekeviä lienevät olleet Aapon huomiot Onpa, luulen minä, maailma meille niin kuin maailmalle me; ja joka alati vääryyttä kärsii katsokoon kuinka on laita omassa povessaan. en kuitenkaan Timosen tavoin nähnyt elokuvan lopussa "synnin sovitusta, uhrauksia", "kohtalon leimaamaa marttyyriutta". kun sitä ei tullut, elokuva jätti hänet kylmäksi. kiitos kirjasta, Aleksis!
y
RAILI PUHAKKA-MÄKINEN, Joensuu
52
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9. Halun tulee lähteä nuorista itsestään. elokuva kertoo uskovana ihmisenä olemisesta, pelastajaksi itsensä uskovan papin hämmennyksestä, kun hän kohtaa ihmisen, joka ei kaipaa hänen armoaan. Hän ei ymmärrä, ettei Leila halua olla hänen kanssaan me. Hän luottaa omiin fyysisiin voimiinsa, ei anele armoa. Hän ei usko kenenkään ymmärtävän eikä auttavan. Timonen tuntui odottaneen elokuvalta määrätynlaista uskonnon käsittelyä. Minusta elokuva on aivan muuta kuin "tutkielma synnistä ja sovituksesta". Hän puhuu me-muodossa kuin kuninkaat, hän on aina ollut suuri Me hän ja Jumala. Minusta se on hyvällä tavalla arkinen. kukapa meistä ei sanailisi ukkokullalleen kuin Männistön venla! Mutta onko enää Seunalan Annoja, äitejä, jotka itse laulavat lapselleen ja antavat eväitä elämäntaipaleelle. Minä näin papin, joka muuttui ihmiseksi, jonka "pelastelu" sai arkiset mittasuhteet ja joka alkoi miettiä, mitä varten hän toimi niin kuin toimi. näin, miten Leila näkee papin ihmisenä kuten itsensäkin. Huumorin pilkahdukset kutkuttavat ne eivät ole päälle liimattuja kuten Timonen väittää vaan arkisen hyviä esimerkkinä Leilan astuminen paskaan auvoisella tiellä kohti Jaakobin pappilaa. "elokuvasta puuttuu todellinen tunnelataus", Timonen kirjoittaa. Onko hän katsonut kaikki Härön elokuvat vahvojen ennakkokäsitystensä varassa uskaltautumatta elokuvien vietäväksi. Mikset tee sille mitään?" niin ihminen usein toimii: siirtelee astioita elämänsä vuotokohtiin, kun ei halua nähdä kokonaisuutta, ei halua tunnustaa, että elämässä pitää tehdä remontti. He osasivat puhua ja analysoida tilannettaan. Jaakob uskoo ymmärtävänsä ja auttavansa kaikkia. Timosen mielestä oikean elämän papeista löytyy ruutia ja räminää, mutta pappi Jaakob on silkka vätys. näin, miten kaksi ihmistä kohtaa, väkivaltaa kokenut nainen ja jeesustellut sokea pappi, joka on levollisena nukkunut esirukousta anovien kirjeiden päällä sängyn alus on täynnä kirjeitä ja joka on nyt vanha hämmentynyt mies. Jaakob siteeraa Raamattua ulkoa itsetyytyväinen hymy huulillaan vakuuttaen olevansa vain armon välikappale. Mielestäni Jaakob on monella tavalla mielenkiintoinen sokea vätys
http://www.uiah.fi
Lukutaito kodin ja koulun yhteistyönä
Akatemiatutkija Marja-kristiina Lerkkanen tutkii Jyväskylän yliopistossa vastavuoroisia oppimisprosesseja lukemaan oppimisen, motivaation sekä kodin ja koulun välillä. Hankkeessa kiinnitetään erityistä huomiota siihen, miten oppilaiden varhaisen kehityksen piirteet selittävät myöhempää lukukäsitteen kehitystä ja siinä kohdattavia ongelmia. Uudessa hankkeessa yhdistetään aiemmat tutkimukset ja niistä tehdyt laajennukset yhteiseksi kokonaisuudeksi ja kehitetään uudenlaista empiiriseen näyttöön perustuvaa teoriaa lukukäsitteen pitkän aikavälin kehityksestä. 3) Missä määrin lukutaidon kehitys on vastavuoroisessa suhteessa kotiympäristöön. Tätä tutkitaan
oppIMISESTa
Juha tuomi / Rodeo
Taidekokemuksia ja lukutaitoa
Professori Helena Sederholm tutkii Taideteollisessa korkeakoulussa taiteellista kokemusta. Tutkimus tehdään suuressa suomalaisessa lähiössä, ja aineisto kerätään osallistuvan havainnoinnin ja teemahaastattelujen avulla. Lehtinen on ryhmineen tutkinut yli 15 vuotta lukukäsitteen varhaista kehitystä. 2) Missä määrin lukutaidon ja motivaation kehitys on vastavuoroista. http://www.otuk.utu.fi/henkilot/ erno_lehtinen.html
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
53. Aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole kuitenkaan tarkasteltu samanaikaisesti näiden kaikkien tekijöiden eli lapsen sisäisten, vanhempien ja opettajan vaikutusta lasten lukutaidon oppimiseen ja motivaation rakentumiseen pitkittäistutkimuksena aivan lukutaidon kehityksen alkuvuosista. Tässä pitkittäistutkimuksessa lapsia seurataan viisi vuotta, esiopetuksesta neljännen luokan loppuun. On odotettavissa, että menetelmästä on suurta hyötyä esimerkiksi autististen koulutuksessa mutta myös monikulttuurisessa vuorovaikutuksessa tai kaikissa muissa tilanteissa, joissa kielellinen kommunikointi ei ole ongelmatonta. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että lukutaidon oppimisessa välittäviä tekijöitä ovat lapsen sisäiset tekijät, esimerkiksi lapsen kognitiivinen kehitys ja motivaatio, sekä lapsen ympäristötekijät kotona ja koulussa. koska julkisessa monikulttuurisuutta koskevassa keskustelussa edelleen vaietaan aikuisten maahanmuuttajien lukutaitoongelmista, yksi tutkimuksen tavoitteita on jäljittää yksilöllisten ja institutionaalisten vaikenemisen taustoja ja syitä ja etsiä tapoja puhua ongelmista ilman, että tuotettaisiin uudelleen ennalta määrätty kategoria "luku- ja kirjoitustaidoton maahanmuuttaja". Tutkimuskysymykset ovat: 1) Mitkä kognitiiviset taidot ennustavat varhaista lukivaikeuden riskiä jo esiopetusvuonna. 5) Missä määrin vanhempien ja opettajien lapseen kohdistamat uskomukset ja käytänteet sekä aikuisten välinen kongruenssi on yhteydessä lapsen lukutaidon ja motivaation kehitykseen. http://www.jyu.fi
aikuiset maahanmuuttajat ja lukutaito
Tohtori Anu Hirsiaho tutkii Tampereen yliopistossa aikuisten maahanmuuttajien lukemista, kirjoittamista ja käytänteitä sekä sitä, miten maahanmuuttajat ja maahanmuuttajatyön ammattilaiset niistä puhuvat. Tutkimus on osa laajempaa tutkimusprojektia Alkuportaat: Lapset, vanhemmat ja opettajat yhteistyössä koulutien alussa, joka kuuluu Jyväskylän yliopiston Oppiminen ja motivaatio -huippututkimusyksikköön. Hanke alkaa alkuvuodesta 2010. Sederholm pohtii tutkimuksessaan, voiko taiteen toimintatapoja soveltaa kouluopetuksessa. Tutkimuksessa seurataan 2 000 lasta neljällä paikkakunnalla. visuaalisen ajattelun luonteesta ei tiedetä riittävästi, vaikka taidetta ja taideteoksia sinänsä on tutkittu. 4) Missä määrin lukutaidon kehitys on vastavuoroisessa suhteessa esiopetus-/ kouluympäristöön. nykytaiteen katsominen ei ole vain teoksen ymmärtämistä ja "sisällön" tarkastelua, vaan katsomisessa tietoon yhdistyy katsojan kokemus. Lisäksi tutkimusprojektiin yhdistyy opettajien perus- ja jat-
kokoulutusta, joka liittyy lukivaikeuksien varhaiseen tunnistamiseen ja tukemiseen sekä opettajien ja vanhempien yhteistyöhön. Tätä ei ole aiemmin tutkittu oppimisenkaan kannalta. Tiedetään myös hyvin vähän siitä, millä tavoin nämä vastavuoroiset prosessit mahdollisesti eroavat lukivaikeuksista kärsivillä lapsilla. http://www.uta.fi
PIRJO HIIDENMAA, Hiidenkiven päätoimittaja
Miten luvut ja määrät opitaan?
Akatemiaprofessori erno Lehtinen tutkii Turun yliopistossa matemaattisen ajattelun ja matemaattisten suoritusten taustalla olevaa käsitystä luvuista ja lukumääristä ja määrällisistä suhteista. Tässä yhteydessä euroopan unionin käyttöön ottama termi sosiaalinen osallisuus on tärkeä käsitteellinen laajennus, joka auttaa ymmärtämään lukutaitokoulutuksen materiaalista pohjaa
Helsingin ruotsinkielinen saattaa sujuvasti käyttää suomenkielisiä nimiä osana omaa kielenkäyttöään, mutta toisaalta myös kieltäytyä niiden käytöstä. Society for the History of authorship, Reading and Publishing (SHaRP) pitää 18. Huomattiinkin, että tällaista tutkimusta kannattaisi tehdä molempien tieteenalojen yhteistyönä. virallisen nimistön suunnittelu ja sen periaatteet nousivat esiin monessa esitelmässä. käyttönimistön avulla voidaan rakentaa ja vahvistaa omaa kaupunkilaista identiteettiä. Nimistöntutkijan ja maantieteilijän esitelmät täydensivät hyvin toisiaan. Färsaarilla tuli vasta vuonna 2003 pakolliseksi viralliset nimet kaduille ja teille; siihen asti käytettiin kansanomaisia nimiä. kadunnimet heijastavat aina aikansa valtarakenteita ja ihanteita. tämä näkyy selvimmin entisissä sosialistimaissa. kaupunkien nimistö ei ole vain virallista ja suunniteltua nimistöä vaan myös kaupunkilaisten käytössä syntynyttä spontaania nimistöä. Järjestäjinä ovat Helsingin yliopisto, SkS, SlS sekä tutkijaverkostot Hibolire ja Nordic Centre for Medieval Studies. espoo taas on malliesimerkki siitä, miten kaksikielisillä alueella luodaan toimiva kadunnimistö. 1900-luvun alussa "Sörkan kundit" puolestaan luontevasti ottivat käyttöönsä Stadin slangin ja erottuivat nimistölläänkin muun muassa töölöläisnuorista.
TERHI AINIALA, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Kirjahistoriakonferenssi Helsingissä 2010
Kirjahistorian merkittävin vuosittainen tapahtuma saapuu Suomeen ensi vuonna. esimerkiksi Riiassa, Prahassa, Budapestissa ja Bukarestissa nimet saattoivat vaihtua nopeastikin vallanvaihdosten myötä. erilaisissa kaupungeissa tarvitaan erilaisia nimiä. Pääpuhujia ovat kirjoittamisen historiaa euroopassa valistuksen ajasta i maailmaansotaan tutkinut professori Martyn lyons (University of New South Wales) ja kansansatujen alkuperään perehtynyt prof. Nykysuosituksen mukaan keinotekoisia käännöksiä vältetään eikä tehdä Bodomista Puotista. Ruth B. kansainvälisen konferenssinsa Helsingissä 17.21.8.2010. Helsinkiin muualta Suomesta muuttaneiden nimistössä näkyy yhä jälkiä kotiseudun kielestä ja nimistöstä. konferenssin pääteemana on tavallisen kansan kirjallinen kulttuuri. konferenssissa kaupunkien, katujen, puistojen ja muiden kaupungin paikkojen nimiä tutkittiin useista näkökulmista. Uutisia
Konferenssi kaupunkien nimistä
Kaupunkiympäristön paikannimistä
keskusteltiin Helsingissä 13.16.8.2009 kansainvälisessä konferenssissa. konferenssiin voi ilmoittautua 15.9. 30.11.2009 osoitteessa www.helsinki.fi/ sharp2010.
54
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9. tieteidenvälinen konferenssi innosti vuosaareen tulleet nimistön- ja kielentutkijat, maantieteilijät, historioitsijat, antropologit ja kaupunkisuunnittelijat monipuoliseen esitelmänpitoon ja keskusteluun. Nykyisin sosialismiin viittaavat nimet on poistettu kaupunkikuvasta. Bottigheimer (Stony Brook University). kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen järjestämään Urban Place Names -symposiumiin osallistui noin 60 tutkijaa euroopasta, Pohjois-amerikasta ja lähi-idästä. Prahassa kadunnimen keskimääräinen elinikä oli 20 vuotta. aina ei ole tarvinnut vaihtaa nimeä vaan vain selitystä.
terhi ainiala
Kaupunkinimistön tutkijat tutustuivat myös kaupunkisuunnitteluun ja nimistöön Vuosaaressa.
katujen muistonimiä tarkastelivat esitelmissään professorit Staffan Nyström Upsalan yliopistosta ja Maoz azaryahu tel avivin yliopistosta. Nyström toi esiin myös havaintoja siitä, miten asukkaat suhtautuvat muistonimiin ja muihin kadunnimiin
kokemusta toimitus- ja lehtityöstä pidetään ansiona. Päätoimittaja myös osallistuu Hiidenkiven yleiseen kehittämiseen. Lehtonen (tuomas.lehtonen@finlit.fi, puh. Palkinnot jaettiin 3. lehdessä on niin kansallista kuin paikalliskulttuuriakin, perinteitä, historiaa, nykypäivää, kirjallisuutta, musiikkia, "mutta ei suloisessa sekamelskassa, vaan kirjoittajat hakevat erilaisille ilmiöille paikkaa ja painoarvoa ajassa". Raadin mukaan Hiidenkiven julkaisuhistoria osoittaa, että monipuolinen tausta on lehdelle rikkaus. "Nykypäivän lukijaa Hiidenkivi auttaa ymmärtämään Seitsemän veljeksen eeron tavoin, minkälainen ja missä on se kallis maailman-kulma, jossa Suomen kansa 2000-luvulla elää ja rakentelee." Hiidenkiven lisäksi palkinnon sai kolme muuta suomalaista kulttuurijulkaisua. 020 113 1200). Lehdessä on artikkeleita ja uutisia Suomen historiasta ja nykypäivästä sekä suomen kielestä ja kirjallisuudesta. kotiseutuliitto.fi.
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
55. Hakemukset ansioluetteloineen ja palkkiotoivomuksineen toimitetaan 30.9.2009 klo 16 mennessä osoitteeseen: Suomalaisen kirjallisuuden Seura, pääsihteeri Tuomas M. Palautamme hakemukset pyydettäessä. Hiidenkiven julkaisijoiden ja noin 10 000 lehden lukijan tuella päätoimittaja voi olla kulttuurikeskustelujen aloittaja, uusien virtausten esittelijä ja vanhojen kulttuuri-ilmiöiden tulkitsija. erityisesti tarpeellisina mainitaan suomen kielen käyttöä koskevat artikkelit, joissa asiantuntemus yhdistyy sanomisen taitoon. lehti tuntee ja arvostaa perinteitään mutta on myös laajentunut moniarvoisuuden ja monikulttuurisuuden suuntaan. Lehtonen, Hallituskatu 1, 00170 Helsinki. Uutisia
Hiidenkivi sai kulttuurilehtien laatupalkinnon
Hiidenkivi on saanut opetusministeriön kulttuurilehtien laatupalkinnon. Lisäksi lehdellä on toimitussihteeri. syyskuuta 2009.
Hiidenkivi on kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä suomalaisen kulttuurin lehti. 0400 872 404) ja julkaisijoiden puolesta pääsihteeri Tuomas M. Hiidenkiven julkaisijoiden edustajista koostuva toimitusneuvosto toimii tiiviissä yhteistyössä päätoimittajan kanssa. Palkinto on vuonna 1994 perustetun Hiidenkiven historian toinen; vuonna 1995 lehti sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Perusteluissa mainitaan Hiidenkiven löytäneen linjansa tieteellisen ja kansanomaistavan esitystavan välissä. Hiidenkiven päätoimittaja tekee osaltaan suomalaista kulttuuria tunnetuksi. ks. Lisätietoja antavat päätoimittaja Pirkko Leino-kaukiainen (pirkko.leino-kaukiainen@helsinki.fi, puh. S. Kalevala ja kontula sopivat samaan numeroon. Hiidenkiven päätoimittaja osallistuu vuodessa kuuden numeron toimittamiseen. S. edellytämme tehtävään valittavalta julkaisijoiden keskeisalojen tuntemusta, kulttuurialan yhteyksiä, hyvää suomen kielen taitoa sekä oma-aloitteisuutta ja yhteistyökykyä. Lehteä kustantaa Stellatum Oy.
HIIDENKIVEEN haetaan kaudeksi 20102012 sivutoimista pÄÄToIMITTaJaa.
Tarjoamme päätoimittajalle mahdollisuutta työskennellä suomalaisen kulttuurin keskeisten toimijoiden kanssa. Hänen tehtäviinsä kuuluu lehden numeroiden sisällön suunnittelu yhdessä toimitusneuvoston kanssa, yhteydenpito julkaisijoihin sekä yhteyksien luominen ja ylläpitäminen kirjoittajiin. myös www.stellatum.fi, www.finlit.fi, www.kotus.fi, www. Lehteä julkaisevat Suomalaisen kirjallisuuden Seura, Suomen kotiseutuliitto ja kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Se esittelee suomalaiseen kulttuuriin liittyvää tutkimustietoa yleistajuisesti ja ajankohtaisesti. Palkinnon myöntämisperusteluissa Hiidenkiveä kiitetään yleiskulttuurilehdeksi, joka tarjoaa punnittua tietoa mielipiteiden pohjaksi. "Ulkoasukin houkuttaa selaamaan ja löytämään joskus jutun yllättävästä aiheesta." Hiidenkivi syntyi, kun Suomen kotiseutuliiton lehti Kotiseutu, kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kieliposti ja Suomalaisen kirjallisuuden Seuran Elias yhdistettiin
Päiville osallistui reilut 350 henkeä. 1900-luvun alussa puutarhakaupunginosaksi syntyneessä tapanilassa asuu noin 10 000 henkeä. ennen projektiakin kotiseutumuseoilla on kolme ajankohtaista haastetta: niiden asema paikallismuseoina pitää varmistaa kuntarakenteiden uudistuessa, esinekokoelmien paikallista ainutkertaisuutta on vaalittava ja museoiden on tallennettava oman paikkakunnan tietoja nykypäivään asti. Palveluiden turvaamisen tärkeimpinä asioina Savolainen mainitsi muun muassa kunta- ja palvelurakenteen vahvistamisen, tuotantotapojen ja organisoinnin kehittämisen, rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistamisen sekä valtion välisen tehtäväjaon tarkistamisen. Järjestöt kuitenkin toimivat etupäässä aatteelliselta ja yhteisölliseltä pohjalta, ja lisäksi eU:n sisämarkkinasäännösten tiukat tulkinnat ja hankintalainsäädännön tiukentama kilpailuttamispakko vaikeuttavat huomattavasti monien järjestöjen palvelutuotantoa. Nilsiän louhosareenalla puhunut eduskunnan i varapuhemies Seppo kääriäinen käsitteli kotiseudun merkitystä, kuntaliitoksia ja seurantalojen korjausrakentamista. "kunta on taloudellis-hallinnollinen asia, kotiseutu on järjen ja tunteen, sydämen asia." Juhlapuhuja, erikoistoimittaja erkki toivanen katsoi kotiseutua eU:n perspektiivistä. Hän uskoi, että eU-kansalaisena suomalaiset voivat laajentaa identiteettiään, eurooppalaisuus ei ole uhka. Hänen mielestään järjestöt pitäisi jakaa hallinnoiviin ja toimintayhdistyksiin, mihin tarvitaan yhdistyslain muutos. kotiseututyön ansiomitalin, Suomen kotiseutuliiton korkeimman tunnustuksen, saivat Hilkka Hirvonen Rautalammilta, Pentti kataja Salosta, Seppo kononen kaavilta, Juhani krook Pihtiputaalta, erkki kärkkäinen vaasasta, Juho Manninen kauhavalta, aino Mäkinen Raisiosta, Helena Riekki kuopiosta, Olavi Ruusuvuori Uudestakaupungista, Matti Räsänen Helsingistä, aila Siirilä kalajoelta, Hannu vuorela kouvolasta ja aila Yli-Hakola Seinäjoelta. tapanilan ansioina pidettiiin erityisesti
56
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9. Museoiden valtionosuuslakia laajennettiin 1992 kaikkiin ammattimaisesti hoidettuihin ei-valtiollisiin museoihin, ja vapaaehtoisvoimin hoidetuille museoille alettiin jakaa harkinnanvaraista valtionavustusta. Sopimusta aikoo esittää kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta. liperiseuralaiset ovat keränneet ja taltioineet monipuolisesti ruoka- ja kekriperinnettä, muun muassa haastattelemalla ja toimintaa kuvaamalla. tahkon alueella Nilsiässä ja sen naapurikunnissa. Perjantaisissa avajaisissa pääsi valloilleen myös aitosavolainen "viäräleukaisuus", ja sunnuntain päätösjuhlassa tarjolla oli sekä asiaa että viihdettä. ensimmäisen päivän kunta ja kotiseutu -seminaarissa kuopion yliopistossa käsiteltiin sosiaali- ja terveyspalvelujen laatua ja saatavuutta ikääntyvässä Suomessa. Siksi Suomeen tarvitaan nopeasti Ruotsin mallin mukainen kansalaisyhteiskuntasopimus. vuoden kaupunginosaksi valittiin Helsingin tapanila. Uutisia
Kotiseutupäivät savolaiseen tapaan
Valtakunnallisia kotiseutupäiviä vietettiin 6.9.8. kovin paljon puhetta ei syntynyt päivien teemasta, Mualimalle ja takas. kotiseutuliiton entiselle toiminnanjohtajalle Markku tannerille luovutettiin tasavallan presidentin kesäkuinen kirje, jossa hänelle myönnettiin järjestöneuvoksen arvonimi. Projektista aiotaan koota myös kirja, ja aineistosta on hyötyä myös historian tutkijoille, perusteli kotiseutuliiton asettama raati. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tulevaisuudesta puhui sosiaali- ja terveysministeriön valtiosihteeri terttu Savolainen. Hän painotti, että liitoksissa kunta voi hävitä, mutta kotiseutu ei. toukokuussa tanner vihittiin Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan kunniatohtoriksi. tänä syksynä alkaneekin laaja paikallismuseoiden kehittämisprojekti. valtion päättäjät odottavat kansalaisjärjestöistä hyvinvointiyhteiskunnan paikkaajaa, palvelujen tuottajia, sanoi Suomen kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja Heikki kukkonen. ensimmäisen päivän seminaarissa puhuttiin kuntien palveluista, perjantain keskustelukammareissa työstettiin seminaarin antia. Perinteisellä järjestötoiminnalla ei ole tulevaisuutta, arvioi Sirkkulanpuiston toimintayhdistyksen toiminnanjohtaja Petri Ruuskanen. Näin järjestöt voisivat nopeastikin ottaa sosiaalialan tehtäviä hoitaakseen. vuoden kotiseututekona palkittiin liperi-Seuran ruoka- ja kekriperinneprojekti. Näissä toimissa kotiseutumuseot tarvitsevat "paketin" nykyaikaisen museotyön eri osa-alueiden hyvistä käytänteistä ja luovia tietoteknisiä sovelluksia. toinen tärkeä toivasen viesti oli se, että Suomi ei hävittäisi aiempien sukupol-
palkintoja, tunnustuksia
Kotiseutupäivillä jaettiin tunnustuksia ansiokkaasti kotiseututyöstä, -teosta, -polusta ja kaupunginosan vaalimisesta. Suojeluun tähtää myös ensi vuonna pidettävä kulttuuriympäristön kampanjavuosi.
Julkilausuma museoista
kotiseutuliiton vuosikokous antoi julkilausuman kotiseutumuseoista. kotiseutumuseoiden kehittäminen edellyttää nyt myös tiedon saamista museoiden nykytilanteesta ja haasteista. Se lisäisi poliittista tahtoa järjestöjen palvelutuotannon helpottamiseen, kukkonen totesi. vien perintöä, kuten muistomerkkejä, kulttuurirakennuksia ja -maisemia, lauluja, lippuja tai vaikkapa kadunnimiä. tällaisen voisi tuottaa ennen muuta maamme kulttuuriperinnöstä vastaava Museovirasto hyödyntämällä rahoittamiaan museoiden innovatiivisia hankkeita, julkilausumassa todetaan.
Kotiseutu on sydämen asia
Päätösjuhlassa 9.8. Savolaiseen elämään yritystoiminnasta kalakukon tekoon kotiseutuväki tutustui retkillä
kääntäjäpalkinnon myöntää vuosittain opetusministeriö Fili Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskuksen esityksen perusteella.
Suomi Frankfurtissa teemamaana 2014
Suomi on kutsuttu teemamaaksi
Frankfurtin kirjamessuille vuonna 2014. Suomesta liittoon kuuluvat Suomen tietokirjailijat ry, Suomen kirjailijaliitto ja Finlands svenska författareförening.
Kielipoliisi avautuu Kotus-blogissa?
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on avannut kaikelle kansalle tarkoitetun kotus-blogin. www.kotus.fi/blogit
Asia vain on sillä tavalla, että kaikkien suomen tai ruotsin taito tai muut koulunkäynnin eväät eivät millään riitä ns. vakituisina bloggaajina on kielentutkijoita ja -huoltajia sekä muista yhteyksistä tuttuja kielenrakastajia, muun muassa kirjailijat Helena kallio ja Ranya Paasonen, muusikko-näyttelijä Olavi Uusivirta ja valtiosihteeri Raimo Sailas. Frankfurtin kirjamessut tarjoavat suurimpana kirja-alan kansainvälisenä tapahtumana parhaan mahdollisen kehyksen laajemmalle suomalaisen kirjallisuuden läpimurrolle maailmalla, tähdensi kulttuuriministeri Stefan Wallin julkistamistilaisuudessa. Raitti kiertää Popedan alkuperäisjäsenen Mustajärven lapsuuden ja nuoruuden maisemissa. Suomenruotsalaista kirjallisuutta hän
on kääntänyt vuodesta 1991. valinnassa painoi erityisesti se, että reitti esittelee Suomen lähihistoriaa elävästi ja että se kiinnostaa myös nuorisoa.
Kunniamerkein palkittiin muun muassa Aila Yli-Hakola (vas.) Hannu Vuorela, Aila Siirilä ja Matti Räsänen.
Valtion kääntäjäpalkinto Venäjälle
Valtion ulkomainen kääntäjäpalkinto on myönnetty tänä vuonna ljudmila Braudelle ja anna Sidorovalle. tavallisessa luokassa opiskelemiseen. Sivuston aloittaminen perustuu tarpeeseen luoda uusia paikkoja käydä keskustelua kielestä ja sen ulottuvuuksista. Frankfurtin kirjamessujen edustaja, SkS ja opetusministeriö allekirjoittivat hankkeen sopimukset kesäkuussa. Blogin avulla kotus voi toteuttaa yhdellä tavalla omia avoimuuden, keskustelevuuden, tasa-arvoisuuden ja asiantuntijuuden periaatteitaan. Sidorova on kääntänyt paljon niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin kirjallisuutta. He saivat tunnustuksen ansiokkaasta ja uutterasta työstään suomalaisen kirjallisuuden välittämisestä venäjälle. Samalla blogi on uusi merkittävä kielen asiantuntijoiden ja asianharrastajien kohtaamispaikka. (Minna Suni, Paikoillenne, valmiit, Kotus-blogi 24.8.2009)
Sinikka Sipola
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
57. Siis täysi tuusulallinen tai kokkolallinen. Kielitilastojen mukaan Suomessa asuu muuten noin 35 000 sellaista kouluikäistä, jotka käyttävät äidinkielenään jotakin muuta kieltä kuin suomea, ruotsia tai saamea. kotus-blogista pyritään tekemään suomalaisen kielikeskustelun tärkeä väylä. tampereella sijaitseva Pate Mustajärven ikuri -kotiseutupolku palkittiin vuoden kotiseutupolkuna. Hiidenmaa on Suomen tietokirjailjat ry:n puheenjohtaja ja Hiidenkiven päätoimittaja.
euroopan kirjailijajärjestöjen liitto edustaa 63 kirjailijajärjestöä 30 maassa. lisätietoa: www.finlit.fi/fili
Pirjo Hiidenmaa on valittu euroopan kirjailijajärjestön liiton puheenjohtajaksi kaudeksi 20092011. Tämä on hyvinkin monen maahanmuuttajataustaisen oppilaan tilanne, ja juuri heitä varten valmistavaa opetusta järjestetään. kantava ajatus on "kaikkea kielestä". kääntämisen lisäksi hän on muun muassa esitellyt innostavasti venäläisille suomalaista kirjallisuutta erilaisissa tapahtumissa. Blogi on uusi luonteva paikka jatkaa aiempia kielikeskusteluja ja käynnistää uusia. Braude on 1950-luvulta lähtien ollut aktiivinen pohjoismaiden ja Saksan kaunokirjallisuuden kääntäjä, opettaja ja tutkija. Hankkeen käytännön toteutuksesta vastaa SkS:ssa Fili. Uutisia
asukkaiden yhteisöllisyyttä, tapahtumien runsautta ja monipuolisuutta sekä kaupunginosatoiminnan pitkiä perinteitä
Hän on myös tiedepoliittinen vaikuttaja alallaan ja on toiminut useiden humanistisen alan koti- ja ulkomaisten järjestöjen johtotehtävissä. Nuoret opiskelevatkin oppilaitosten lisäksi vierailemalla kulttuurilaitoksissa, joissa he tutustuvat arkkitehtuuriin ja laitosten työhön. Sulkunen on julkaissut useita julkistakin keskustelua herättäneitä teoksia Suomen historian eri alueilta.
Aleksis Kiven syntymästä on 10. SkS:n esimies Siikala oli vuosina 1996 2001.
Nuorille laajakaista kulttuuriin
Vuonna 2006 alkaneen kulttuurin laajakaista -hankkeen ansiosta yli 70 ryhmää peruskoulujen 7.9. Yhteistyössä on mukana myös Opetushallitus. Siikala on laajassa tuotannossaan uudistanut suomalaista folkloristiikan tutkimusta, ja hän edustaa alansa kansainvälistä huippua. Se palkitsee vuosittain kulttuuriympäristöä säilyttäviä ja parantavia kohteita ja hankkeita.
Anna-Leena Siikala
toissa sekä akatemiaprofessorina. europa Nostra edustaa lähes 250 järjestöä ja organisaatiota 45 euroopan maasta. Suuruudeltaan se on 12 000 euroa. Hän on tutkinut pohjoisen euraasian alkuperäiskansojen uskonnollisia tapoja, samanismia, kalevalamittaista runoutta, suomalais-ugrilaisia mytologioita, perinteen uudistumista ja suullista kerrontaa. lokakuuta 175 vuotta. tasavallan presidentti myöntää Suomen akatemian esityksestä tieteen akateemikon arvonimen erittäin ansioituneelle tieteenharjoittajalle. Siikala on luonut mittavan uran kulttuurien tutkijana. tapuli on rakennettu 18351936 . www.kulttuurinlaajakaista.fi www.kulturensdomaner.fi
Isomäki ja Sulkunen saivat Wareliukset
Tieto- ja tieteiskirjailija Risto isomäki ja professori irma Sulkunen ovat saaneet Suomen tietokirjailijat ry:n suurimman tunnustuksen, Warelius-palkinnon. Siikala on ollut professorina turun, Joensuun ja Helsingin yliopisSkS
Europa Nostra -palkinnot Kesälahteen ja Joroisiin
Eurooppalainen kulttuuriperinnön säilyttämistä edistävä järjestö europa Nostra on tänä vuonna palkinnut Suomesta kaksi konservointikohdetta. tapuli paanukattoineen on merkittävä sekä kulttuurihistorian että rakennustaiteen näkökulmasta. kulttuurikasvatushankkeeseen osallistuvat kansallisarkisto, kansalliskirjasto,
Suomalaisen kirjallisuuden Seura, Suomen kansallismuseo, Suomen kansallisooppera, Suomen kansallisteatteri, Svenska litteratursällskapet i Finland, Svenska teatern i Helsingfors sekä valtion taidemuseo, johon kuuluvat ateneum, kiasma, Sinebrychoffin taidemuseo ja kuvataiteen keskusarkisto. kenttätyötä Siikala on tehnyt Suomen lisäksi tyynenmeren alueella sekä venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen, udmurttien, komien ja Siperian hantien keskuudessa. Uutisia
anna-Leena Siikalasta akateemikko
Helsingin yliopiston folkloristiikan emeritaprofessori annaleena Siikala on saanut akateemikon arvonimen. Osa paanukatteesta on alkuperäinen. lisäksi laajakaistalla on tarjolla verkkoaineistoa ja opaskirja suomeksi ja ruotsiksi. Julkaisussa on neljä cd:tä, ja se on myös MP3-muodossa.
Äänikirjassa olevat kiven suomenkieliset runot esitetään SkS:n julkaisemien Koottujen teosten (1984) mukaisessa järjestyksessä.
58
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9. Juhlavuoden kunniaksi kiven Kootut runot on taltioitu lausuja Hannu Huuskan esittäminä. isomäen tuotantoon kuuluu toistakymmentä ympäristöuhkiin ja kolmannen maailman ongelmiin liittyvää tietokirjaa. kulttuurin laajakaista on yhteisöllisyyttä, oma-aloitteisuutta ja kokemuksellisuutta korostava oppimistapa. Palkintoraadin mukaan kesälahden tapuli on ainutlaatuinen esimerkki eurooppalaisesta puurakennusperinteestä tulevia sukupolvia varten. kulttuuriperintöpalkinnon sai kesälahden tapulin korjaus ja kunniamaininnan Joroisissa sijaitsevan Grotenfeltin perheen hautakappelin seinämaalausten restaurointi. He pääsevät myös näkemään ja kokemaan, mitä kulttuurilaitosten kulissien takana tapahtuu. luokilta, lukiosta ja ammatillisista oppilaitoksista on vieraillut kansallisissa kulttuurilaitoksissa
Miten yhteistä todellisuuttamme määritellään, määritelmiä vakiinnutetaan ja muutetaan. Panelistit keskustelivatkin oppiaineiden ja tieteenalojen rajojen uudelleenmäärittelyn tarpeesta. Tilaisuudessa julkistetaan SkS:n Aleksis kiven rahaston palkinto ansioituneelle suomalaiselle kirjailijalle. eniten keskustelua herättivät ryhmät, joissa käsiteltiin kulttuurianalyysin uusia muotoja sekä soveltavaa etnografiaa. Gerholm kannusti aihevalintoihin, joiden avulla voidaan vastata ihmisille tärkeisiin kysymyksiin. Helsingin yliopistossa. klo 9 Arkiston hiljaisuudet -seminaari Svenska litteratursällskapetin juhlasalissa (Ritarikatu 5, Helsinki) ja klo 17 alkaen vastaanotto SkS:n juhlasalissa (Hallituskatu 1, Helsinki). Ohjelma ja lisätietoa: www.finlit.fi/ tutkimus/arkiston_hiljaisuudet.htm
H i i d e n k i v i
4 / 2 0 0 9
59. konferenssin 22 työryhmässä kulttuurin rakennuskiviä tarkasteltiin esimerkiksi puutarhojen, ruoan, tunteiden ja populaarikulttuurin ikonien näkökulmista. Professori totesi, että Ruotsissa yliopistojen rahoitusta suunnataan entistä enemmän lääketieteeseen, teknologiaan ja ilmastonmuutokseen. Mitä ovat kulttuurimme rakennuskivet. Näihin ja moniin muihin kysymyksiin etsittiin vastauksia pohjoismaisten etnologien ja folkloristien tapaamisessa 18. 22.8. 0201 131 231.
Silloin kerran Georg otsilla
viron-matkailun muistitiedon kilpakeruu jatkuu 31.12.2009 saakka. amy Shuman innosti tutkijoita käyttämään perinteen käsitettä. Uutisia
perinteen paluu etnologiaan ja folkloreen
Mihin etnologeja ja folkloristeja tarvitaan. Lisätietoa: www.finlit.fi/kra/keruut/ vironmatkat.htm
Kalenteri
Kiven päivä 9.10.
SkS:n perinteinen kiven päivän tilaisuus on perjantaina 9.10. Jos nämä elämään kuuluvat monimutkaisuudet ja ristiriitaisuudet otetaan mukaan, tulee perinteestä taas käyttökelpoinen käsite, Shuman perusteli.
TYTTI STEEL, filosofian maisteri, kansatieteen jatko-opiskelija
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS:n aukioloajat
Hallituskatu 1, Helsinki neuvonta mape 1016 kansanrunousarkisto mape 1016 kirjasto mato 1018, pe 1016 Mariankatu 19 E kirjallisuusarkisto ma ja ke 1018, ti, to, pe 1016 Mariankatu 3 SkS:n kirjatalo, kirjamyymälä ma, ti, to 1117, ke 1118, pe 1116 Lisätietoa: www.finlit.fi/yhteys/ aukioloajat.htm, tiedotus@finlit.fi, p. Gerholm kertoi ilahtuneensa, kun huomasi Norjan ulkoministerin käyttävän etnologian ja antropologian ei sosiaalitieteiden tai talouden käsitteitä kertoessaan kokemuksistaan maailman konflikteista. Monilla muillakin humanistisilla aloilla tutkitaan "kulttuuria", jonka määrittely on vaikeaa. anttonen huomautti myös, että etnologien tulisi nykyistä paremmin pystyä erottamaan, milloin he tutkivat folklorea. kysymykset ovat tuttuja jo Kulturanalys-kirjasta (1982),
josta Gerholm välillä etsii inspiraatiota. ennen perinne nähtiin nostalgisena ja ongelmattomana jatkumona, vaikka lähdemateriaaleista ja kenttätöissä paljastuu paljon rosoisuutta, katkoja ja toisinymmärryksiä. Miten kulttuurin kirjoittamattomat säännöt sisäistetään ja symbolit opitaan. Oman osaamisen tarkempi määrittely voisi auttaa akateemisen maailman kiristyvässä kilpailussa. loppupaneelissa folkloristi Pertti anttonen kysyi, mikä on soveltavan ja "tavallisen" etnografian tai etnologian ero. klo 14 SkS:n juhlasalissa (Hallituskatu 1, Helsinki). 0201 131 237
arkiston hiljaisuudet 11.9.
Perjantaina 11.9. Muita kutsuttuja luennoitsijoita olivat Ohion osavaltion yliopiston professori amy Shuman, tohtori Mikkel venborg Pedersen tanskan kansallismuseosta ja professori anne eriksen Oslon yliopistosta sekä vastanimitetty Helsingin yliopiston folkloristiikan professori lotte tarkka. Shuman puhui traditiosta osittain uudenlaisessa merkityksessä. avausluennossa tukholman yliopiston etnologian professori lena Gerholm pohdiskeli etnologian ja folkloristiikan rakennuskiviä virkansa näkökulmasta. Gerholm toivoi lisää esimerkiksi maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen pureutuvaa tutkimusta. Ministeri puhui henkisistä kartoista ja kyvystä ymmärtää ihmisten käsityksiä maailmasta. lait eivät puolusta oppiaineiden olemassaoloa, vaan tutkijoiden on tehtävä itsensä välttämättömiksi. Lämpimästi tervetuloa! Tiet lähteisiin Aleksis kivi SkS:ssa: www.finlit.fi/kivi/ Lisätietoa: www.finlit.fi/ajassa/, tiedotus @finlit.fi, p
10.11.2009 Vaikuttava kieli: tuloksia mainosten, uudenvuodenpuheiden ja muiden painavien tekstien tutkimuksesta dosentti vesa Heikkinen esittelee uusia tutkimustuloksia vaikuttavan kielenkäytön piirteistä ja lajeista. Osastolla on myynnissä muun muassa 2-osainen Suomivirosuursanakirja sekä Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas.
hiidenkivi Suomalainen kulttuurilehti 4.9.2009 16. Suomen kielen toimintaohjelman laatijoita haastattelee Matti Rönkä. 8.12.2009 Puhetta vuosisadan ajalta. ilmoittautumiset viimeistään 21.10. Tapahtumanjärjestäjien tueksi Suomen kotiseutuliitto on tuottanut kunnan- ja kaupungintaloista kertovan julkaisun Päätöksen paikka.
Kotiseutuarkistot ja aRVI Jyväskylässä 10.11.
kotiseutuarkistoseminaari pidetään tiistaina 10.11.2009 klo 9.3015.30 Jyväskylän maakunta-arkistossa, Pitkäkatu 23, Jyväskylä. vsk. Seminaarissa käsitellään kotiseutuarkistojen tilannetta ja merkitystä sekä esitellään ARvi eli kotiseutuarkistoille kehitetty aineistojen luettelo- ja kuvailutiedon tietojärjestelmä, jonka jokainen kotiseutuarkisto voi hankkia käyttöönsä. vuosikerta, numero 4 Eliaksen 22. Suomen kotiseutuliittoon puh. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Ruotsin kielen neuvonta: Svenska språkbyrån 020 781 3202 maanantaista perjantaihin klo 911, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin myös 1315; ruotsinkielisen nimistön neuvonta 020 781 3301. vsk. 15.9.2009 Onko suomen kielellä tulevaisuutta. Luennot pidetään kotus-salissa (vuorikatu 24, Helsinki) klo 17.0018.30. Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi
Neuvontapuhelimet
Kielitoimiston neuvontapuhelin 020 781 3201, maanantaisin ja perjantaisin klo 9.0011.30, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 914. teemalla kunnan- ja kaupungintalot. mennessä Suomen kotiseutuliittoon puh. Nimistönhuollon neuvontapuhelin 020 781 3203 maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 9.30 11.30. 0400 872 404 Pirjo Hiidenmaa pirjo.hiidenmaa @kolumbus.fi
toimitussihteeri: Sinikka Sipola Puh. (09) 5421 0155 Faksi (09) 5421 0170 sinikka.sipola@stellatum.fi ulkoasu: Tarja Pitkänen, Amasertek Oy, Sinikka Sipola, Stellatum Oy toimitusneuvosto: Klaas Ruppel (pj.), Riitta Hyvärinen,
Jukka Ihanus, Riitta Korhonen, Anna Kuismin, Heikki Kukkonen, Maria Lähteenmäki, Sirkka-Liisa Mettomäki, Lassi Saressalo, Hanna Snellman.
toimitus: Hiidenkivi Stellatum Oy Upseerinkatu1 02600 Espoo kustantaja: Stellatum Oy Upseerinkatu1, 02600 Espoo www.stellatum.fi. Tervetuloa! Lisätietoja: erp@kotiseutuliitto.fi, www.rakennusperinto.fi
JoY-kampanjaseminaari 26.9.
Seminaari JOY Jokaisen Oma Ympäristö -kulttuuriympäristökampanjasta 2010 järjestetään lauantaina 26.9.2009 klo 10.30 Museokeskus vapriikissa Tampereella. Kotiseudun 96. (09) 612 6320 tai sähköpostitse toimisto@ kotiseutuliitto.fi Ohjelma: www.kotiseutuliitto.fi
Suomen Kotiseutuliitto
Rakennusperintöpäivät 11.13.9.
euroopan rakennusperintöpäiviä vietetään 11.13.9. Pohjoissaamen neuvonta (016) 676 402 Inarinsaamen neuvonta (08) 237 114 06
Kotiseutuarkistot ja aRVI Joensuussa 27.10.
kotiseutuarkistoseminaari pidetään tiistaina 27.10.2009 klo 9.3015.30 Joensuun maakunta-arkistossa, Yliopistonkatu 6, Joensuu. julkaisijat: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Suomen Kotiseutuliitto
ISSN 1236-794X Aikakausmedian jäsen
Hiidenkivi ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Tapahtumia on jo ollut eri puolilla maata tutustumiskäyntejä, kiertoajeluja, seminaareja ja näyttelyitä ja niitä voi järjestää myöhemminkin. Kalenteri
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Kotuksen tiistailuennot
kotus järjestää yleisöluentoja kerran kuukaudessa tiistaisin. Osanottomaksu: 25 euroa. klo 14.3015.00 kullervo-salissa seminaarin suomen kielen tulevaisuudesta. Osanottomaksu: 25 euroa. Kielipostin 24. Tapahtumien järjestäjät voivat ilmoittaa tapahtumista rakennusperintöportaalin sähköiseen kalenteriin. Seuraava numero ilmestyy 26.10.2009.
60
Päätoimittajat: Pirkko Leino-Kaukiainen (vastaava) pirkko.leino-kaukiainen @helsinki.fi Puh. 13.10.2009 Miten Helsingistä puhutaan. vsk. (09) 612 6320 tai sähköpostitse toimisto@kotiseutuliitto.fi Ohjelma: www.kotiseutuliitto.fi
Kotus Helsingin kirjamessuilla
Tervetuloa 22.25.10.2009 Helsingin kirjamessuille kotuksen ja Stellatumin osastolle 6n48. nimistöntutkija, dosentti Terhi Ainiala ja puhutun kielen tutkija Hanna Lappalainen kertovat, miten helsinkiläiset puhuvat Helsingistä. ilmoittautumiset 4.11. Professori Pirkko nuolijärvi käsittelee toukokuussa julkistetun Suomen kielen tulevaisuus -toimintaohjelman pohjalta suomen kielen käyttöä eri elämänaloilla. kotus järjestää sunnuntaina 25.10. nauhoitearkisto 50 vuotta Tutkijat Toni Suutari ja eeva YliLuukko kertovat Suomen kielen nauhoitearkiston historiasta ja nykypäivästä
Se asettuu oikeaan rooliinsa vain, jos älymystö jaksaa uskoa varsinaiseen asiaansa sekä väsymättä keskittyä aitoihin sisältökysymyksiin keskusteluissaan ja julkisissa kommenteissaan. Osoitetietoja ei käytetä muussa kuin Stellatum Oy:n omassa toiminnassa. Hallinnollisuus on kieli, jonka predikaatti on pikemminkin toiminnasta puhuminen kuin itse toiminta. Hallinnollisuus on kieli, jonka subjektina on standardi. Tilauksen hinta on tilausjakson alussa voimassa oleva hinta, joka on painettu lehteen. X Hallinnollisuudesta tulee tyranni silloin, kun yliopistollisen ja yhteiskunnallisen etenemisen tärkeimmäksi väyläksi tulee hallintohenkilöksi yleneminen. Hallinnollisuus on kieli, jonka objekti on kirjoitettu sana, raportti tai pöytäkirja, ei niinkään toinen ihminen. Aikakauttamme on luonnehdittu yltiöyksilöllisyyden ajaksi, mutta onko näin todella. Tilauksen voi keskeyttää ennen tilausjakson loppua. Mihin tämän hallinnollisuuden kielioppi pohjautuu. (03) 4246 5340
PainoPaikka: Forssan Kirjapaino, 2009
määräaikaan mennessä, laskutetaan tilaajan saamat lehdet irtonumerohintaan sekä peruutuksen aiheuttamat kulut 6 e. Sivistyneistön on uskallettava täyttää kalenterinsa sillä, mistä heille ensisijaisesti maksetaan: tutkimuksesta, opettamisesta ja älyllisestä keskustelusta. Yliopistoissa tämä tarkoittaa varsinaisen asiasisällön hautautumista menetelmätapoja koskevan keskustelun alle; sairaaloissa taas sitä, että hoitajat eivät ehdi hoidon kirjaamiselta potilastyöhön.
y
doi standardin, puhe puhuu puheen. blended learning), joka osoittautui kuitenkin täsmälleen samaksi asiaksi kuin monimuoto-opetus. ennen työ tekijäänsä opetti, nyt opin uskotaan löytyvän oman alan ulkopuolelta, konsulttien työpajoista. Uudissanat ovat osoittautuneet tässä menossa hyväksi apuvälineeksi; yksi ja sama kuulostaa monipuolisemmalta, kun siitä kehittelee vierassanojen pohjalta uusia käännöksiä. empowerment) innostaa joukot paikalle. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ja markkinatutkimuksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun.
61. Pahimmillaan subjekti, predikaatti ja objekti ovat hallinnollisuuden kielessä samat: standardi standar-
ilmoitusvaraukset: Anne Paavilainen Puh. Hallinnollisuus on hyvä renki mutta huono isäntä. emmekö oikeastaan elä kapitalistisessa kommunismissa, jossa yksilön henkilökohtaisen panoksen tilalle tarjotaan keskitettyjä ratkaisumalleja. Kolumni
Uusi lingua franca
Hallinnollisuudesta on tullut läntisen kulttuurin uusi yleiskieli. Suuri osa näistä asiantuntijoista on hankkinut koulutuksensa tieteenaloilla ja aineyhdistelmillä, joita ei edes ollut pari vuosikymmentä sitten. Mikäli peruutus ei saavu
tilaajapalvelu@stellatum.fi www.stellatum.fi Puh. Tilausehdot ovat lehden jokaisessa numerossa. Maiju Lehmijoki-Gardner on historiantutkija, sairaanhoidon opiskelija ja kahden kouluikäisen pojan äiti.
MaiJU leHMiJOkiGaRDNeR
X Hallinnollisuuteen kuuluu myös työn ulkopuolinen jatkuva kouluttautuminen. Hallinnollisuuden kielikylpyyn ilmoittautuneen kannattaa varoa käymästä samaa kurssia moneen kertaan, vähintään siksi, että muut kielet (toimintatavat) saattavat siinä menossa ruostua. Puhetta riittää niin, että tekeminen voi kuihtua. Peruutus on tehtävä vähintään kaksi viikkoa ennen uuden tilausjakson alkamista. X Vahvistuminen ei ehkä kuulosta kurssin arvoiselta, mutta sen tuoreelta kalskahtava synonyymi voimaannuttaminen (engl. Rekisterikuvaus ja -seloste ovat nähtävissä Stellatum Oy:n tiloissa Upseerinkatu 1, 02600 Espoo. Se on vain pari vuosikymmentä vanha, mutta jo nyt sitä puhutaan yli maiden ja tieteiden. Tilaajan tietoja käytetään asiakassuhteen ylläpitoon ja hoitoon. Olenpa minäkin istunut kuulemassa "uutena" teemana esitelmää sulautuvasta oppimisesta (engl. Johtamisen ainekokonaisuudet ovat tällaisia. osoitteeseen tai henkilökohtaisesti rekisterinpitäjän luona. Henkilötietolain 26 §:n ja 30 §:n mukaiset yhteydenotot tulee tehdä kirjallisina ja allekirjoitettuina em. (09) 5421 0153 Telekopio (09) 5421 0170 anne.paavilainen@stellatum.fi tilaukset ja
osoitteenmuutokset:
tilaushinnat suomessa: Kestotilaus 45 (laskutusväli 12 kuukautta), määräaikaistilaus 49 (12 kuukautta), irtonumero 9 .
Kestotilauksena tilattu lehti tulee tilaajalle tilausjakso kerrallaan ilman eri uudistusta, kunnes tilaaja joko muuttaa sen määräaikaiseksi tai lopettaa tilauksen. Hallinnollisuuteen kuuluu byrokraattisen kierteen nimeäminen uudistukseksi, keskusjohtoisten toimintamallien tehtailu sekä sihteerin toimien teettäminen professoreilla, lääkäreillä ja muilla korkeasti koulutetuilla ammatti-ihmisillä
Memoria hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri 16.12. Kirja kuvaa myös Pohjoismaiden vanhimman panimon historiaa sekä suvun omistuksessa olleiden rakennusten ja taidekokoelman vaiheita. Tutkimus kytkee ensimmäisen kerran dokumenttielokuvan monet merkitykset aate-, kulttuuri- ja poliittiseen historiaan, ja se selventää suomalaisen todellisuuden esittämisen tavoitteita ja keinoja. kuukauden ajan SKS:n kirjamyymälästä, tilaamalla tai verkkokaupasta (alennus edellyttää rekisteröitymistä SKS:n jäsenenä).
Kirjatalo Mariankatu 3, 00170 Helsin. 42,
KUUKAUDEN KIRJA UUSI ETU SKS:N JÄSENILLE!
Kirsi Heikkinen ja Sirkku Leppilahti (toim.)
Ylioppilastekstejä 2009
Kirja tukee abiturientin valmentautumista äidinkielen ylioppilasko62 keeseen. 36,
Kirjanystävän hakuteos
Eeva-Liisa Haanpää (toim.)
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisut 18342008
Teos kätkee kansiensa väliin kaikki julkaisutoimintansa 175-vuotisjuhlavuotta viettävän SKS:n julkaisut. Suomalaiset pappilat 18.11. Dokumentin ytimessä suomalaisten dokumentti- ja lyhytelokuvien historiaa 21.10. 48,) Joulukuu Suomalaiset tutkimusmatkat 40, (norm. 64,) Kuukauden kirja on saatavilla ko. Keskiajantutkimuksen perusteellinen käsikirja johdattelee lukijansa tutkijan todellisuuteen, lähteiden moninaisuuteen ja keskiajan eurooppalaisen kulttuurin tutkimusnäkymiin. Kantele Tervetuloa Kirjataloon (Mariankatu 3) klo 16.3018!
Anneli Mäkelä-Alitalo, Sakari Heikkinen ja Minerva Keltanen
Ragnar Backström
Sinebrychoffit
Runsaasti kuvitettu teos esittelee monipuolisesti Sinebrychoffien elämää aikansa poliittisessa ja kulttuuri-ilmapiirissä yli sadan vuoden ajalta. Eeva Joenpellon kirjailijamuotokuva 22, (norm. Kirjatalon keskiviikot 16.9. 10,
Lokakuu Kuinka elää ihmisiksi. 34,) Marraskuu Suomalaiset pappilat Kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa 32, (norm. Kirja tarjoaa mielenkiintoisen aikamatkan kustannushistoriaan ja on samalla oiva työkalu tietoa kaipaaville. 38,
Langinkoski
Keisarillisen perheen kesäinen keidas Langinkosken keisarillinen kalastusmaja oli Aleksanteri III:n ja hänen perheensä rakas kesäpaikka. 34, SKS:n jäsenille syyskuun Kuukauden kirjana 22,
Jari Sedergren ja Ilkka Kippola
Dokumentin ytimessä
Suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan historia 19041944 Runsaasti kuvitettu teos antaa unohdetulle elokuvalle identiteetin ja tekijöille kasvot. Miten oppia lukemaan vanhoja asiakirjoja tai tulkitsemaan sinettien ja vaakunakuvien sanomaa. 26, Abiturientin avuksi
Marko Lamberg, Anu Lahtinen ja Susanna Niiranen (toim.)
Keskiajan avain
Mitä keskiajan runous, musiikki ja taideteokset voivat kertoa menneisyydestä. Kaunis kirja kuvaa keisarillisen perheen elämää vaatimattomassa kesäparatiisissa sekä eläväksi kotimuseoksi entistetyn Langinkosken vaiheita
Mitä faniuden esitykset kertovat niitä elävien ihmisten elämästä ja kulttuurista. 28,
Nuoren naisellisuuden koreografioita
Spice Girlsin fanit tyttöyden tekijöinä Teos kertoo tyttökulttuurin 1990luvun loppupuolen huippuvillityksestä, Spice Girls -yhtyeen faniudesta, suomalaisten pikkutyttöjen kokemuksina. 28,
Minna Ruckenstein ja Timo Kallinen (toim.)
Rahan kulttuuri
Kirja houkuttaa ajattelemaan vaihtoehtoisia tapoja tarkastella rahaa esittelemällä, miten moninaisin tavoin raha ja sitä ohjaavat voimat voidaan ymmärtää. "Tämä Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan syntyvaiheiden perusselvitys on viime aikojen merkittävimpiin kuuluva historiantutkimus." Jukka Tarkka, Satakunnan Kansa 38,
Vanhan ja uuden rajamaastossa
Johannes Gezelius nuorempi kulttuurivaikuttajana Oppihistoriallinen tutkimus tarkastelee tuoreesti Turun merkittäviin piispoihin kuuluvan Johannes Gezelius nuoremman kulttuurivaikutusta aikana, jolloin varhaisvalistus enteili länsimaisen ajattelun suuria muutoksia. Miten faniudessa elettiin tytön varhaisnuoruutta. 28,
Vallan tulkit
Historiallinen ajattelu antiikin päivinä ja varhaiskeskiajalla (n. 28,
Kaikki kirjat verkkokaupasta
www.finlit.fi/kirjat
nki | Avoinna ma, ti, to 1117, ke 1118, pe 1116 | Tilaukset kirjamyynti@finlit.fi p. Teos lähestyy rahaa sekä historiallisista että kulttuurisista lähtökohdista. 500 eKr. 28,
Hyvän kirjallisuuden seurassa jo 175 vuotta
Osmo Apunen ja Corinna Wolff
Pentti Laasonen
Antero Heikkinen
Jari Eilola (toim.)
Pettureita ja patriootteja
Taistelu Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta 19381948 Teos valaisee kulissientakaista sotapolitiikkaa, hallituksen sotakabinetin neuvonpitoja ja vaikutusvaltaisten suomalaisten sisäpiirien toimia. 32,
Makaaberi ruumis
Mielikuvia kuolemasta ja kehosta Mielenkiintoinen teos tarkastelee inhimillisen kulttuurin peruskäsitteisiin kehoon, ruumiiseen ja kuolemaan liittyvien käsitysten muutoksia ja ilmenemistapoja keskiajalta 1800-luvun jälkipuoliskolle. 0201 131 216 | SKS:n jäsenille 25 % myös verkkokaupasta. Esko Rahikainen
Paula Arvas
Helena Saarikoski
Impivaaran kaski
Aleksis Kivi kirjallisuutemme korvenraivaajana Monien uusien lähteiden valossa Kiven teosten leviämistä, vastaanottoa ja Kivi-kultin syntyä tarkasteleva kirja käsittelee sitä yhteiskunnallista ilmapiiriä, johon Kiven teosten vastaanotto ensimmäisen puolen vuosisadan aikana oli sidoksissa. 1000 jKr.) Teos luo kokonaiskuvaa historiallisesta ajattelusta kaudella, joka on kiinnostava ja tärkeä vaihe omaleimaisen eurooppalaisen kulttuurin hahmottumisen kannalta. 29,
Rauta ja Ristilukki
Vilho Helasen salapoliisiromaanit Teos tarkastelee elinaikanaan hyvin tunnetun mielipidevaikuttajan Vilho Helasen salapoliisiromaanisarjaa ja sen yhteyttä suomalaiseen yhteiskuntaan, kirjailijan elämänvaiheisiin sekä hänen aatteelliseen taustaansa