Hiidenkivi 5/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Suomalainen kulttuurilehti 5/2009 4/2008 9 Lamalla on pitkät varjot Oikeakielisyystyötä natsi-saksan malliin runOlaulu elää vienassa
Tuolloin köyhyyttä hävettiin, siitä ei haluttu puhua ainakaan varakkaampien kuullen. 5/2009 3 Pääkirjoitus: avainsana uskottavuus Hänet halusin tavata: NIKLAS BENGTSSON Katoaika, halla-aika, kallis aika, sota-aika, pula-aika, lamaaika... 4 Pirkko leino-kaukiainen tapasi Visa heinosen GIA VIRKKUNEN 19 keittokirjallisuus voi hyvin PÄIVI KOIVISTO 6 laman pitkästä varjosta valoon? Köyhyyden kokemukset häpeä, viha, ulkopuolisuuden tunne toistuvat samoina eri lamakausina. TERHI UTRIAINEN 22 toiveita paremmasta Kirjailija Riitta Latvala jäljittää lama-ajan muistoa. TARU KOLEHMAINEN 24 oikeakielisyystyön mallia natsi-Saksan varjossa JOUNI JÄPPINEN 9 kolumni: Vaarallisen puhdasta ULLAMAIJA KIVIKURU 28 ikuiset seprat Tytärsaarelaisten ja virolaisten ikiaikaiset kauppasuhteet ANNE SEPPÄNEN 10 miten lamaa uutisoitiin ennen miten siitä kerrotaan nyt? 35 Vienassa runolaulun jäljillä Museovirasto HEIKKI SAARINEN 38 kotiseututyötä paikallisesti ja valtakunnallisesti Tervetuloa kotiseututyöhön, osa 2 Carl Sarapi / Virumaan Muuseum 1930-luvun lama-aikana kansalaisia koetettiin työllistää tierakennuksilla ja muilla hätäaputöillä. Ahlström Oy:n lautatarhalla 1930-luvulla Äyräpään Pölläkkälässä. Virumaan talonpoika kantaa silakkatynnyriä tytärsaarelaisen jahdin kannella Mahussa 1937. Niputtajia A. Sivu 28. 2 H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. Sivut 6 ja 16. PIRKKO LEINO-KAUKIAINEN 13 lama iski yllättäen Suomen lehdissä uskottiin ensin, että vuoden 1929 pörssiromahdus piristää Euroopan taloutta. MATTI HANNIKAINEN 16 lapiointia pienellä palkalla: hätäapua 1930-luvulla Tytärsaaressa ja muissa Suomen eteläisissä saarissa käytiin ystävänkauppaa virolaisten kanssa 1300-luvulta lähtien, kunnes sota lopetti kauppamuodon
Mutta se, mikä oli "maan tapa" joskus 1960- tai 1970-luvulla, on taakse jäänyttä elämää. Pään paneminen pensaaseen vain syventää uskottavuuskriisiä. suomessa asiantuntijoiden ja poliitikkojen uskottavuus joutui koetukselle jo reilu vuosi sitten, kun vähäteltiin kriisin vaikutuksia kotimaan talouteen. vastaukset näihin kysymyksiin johtavat suomi-laivan jälleen selkeämmille vesille. PIRKKO LEINO-KAUKIAINEN u Seurantalojen ja muiden vanhojen talojen korjaamisessa hyvä suunnittelu on valttia. Yleisöä lautakasat naurattavat ja naurattaisivat vielä enemmän, jos kyse ei olisi vakavista asioista. korttitalo, jonka reaaliperusta oli heikko, alkoi kaatua ja vei mukanaan koko joukon huojuvia taloja. tarvitsemme vakavaa ja avointa arvokeskustelua politiikan ja talouden yhteyksistä sekä eettisistä ja moraalisista rajoista. se, mikä sopii usA:n tai italian politiikkaan, ei sovi pohjoismaiseen demokratiaan. Lamalla on pitkä varjo. Perusohje kuuluu: älä korjaa kunnossa olevaa, älä uusi korjattavissa olevaa. Avoimuus on hyvä tie lähteä palauttamaan tulevaisuudenuskoa. tiedämme sen, että vaaleja ja puolueita on aina rahoitettu jollakin tavalla, ja koplauksia löytyy historiasta helposti, kun niitä etsii. rajapyykit korruption ja mielipidevapauden maastoon pitää löytää. Maailman finanssikriisi puhkesi uskottavuuden romahtamisesta. Media herkuttelee koko rahan edestä. usko järjestelmän toimivuuteen horjui, ja globaali talouskriisi oli tosiasia. kyse on siitä, mitä suomalaiset ovat valmiita sietämään 2010-luvulla. tuuliajolla ollaan ja pahasti. jos uskottavuus katoaa, elämän perusteet järkkyvät, ja tulevaisuus näyttää pelottavalta. Mihin asettuvat talouselämän ja politiikan moraalin rajat ja millaiset ovat tämän päivän pelisäännöt. Poliitikot ovat toki itse vieneet tilanteen tähän jamaan ja tehostaneet vielä sen vaikutuksia vaihtelevilla selityksillä, muistin pätkimisellä ja yhtäkkisellä palautumisella. Sivu 40. LENI PAKKALA 40 matka seurantalojen korjaamiseen 42 ajan sana: Juustohöylästä giljotiiniin 43 nimistöntutkija: nälkämaiden laulut 44 arvioita, katsauksia 56 tätä tutkitaan talouden kielestä 57 uutisia 62 kalenteri HARRI MANTILA 63 kolumni: hajoaako yleiskieli? Kansikuva: Pertti Jenytin / Lehtikuva H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 3. kaduilla ja toreilla se on tajuttu aiemmin kuin mustien autojen takapenkeillä. selviytyminen kriisistä lienee yhtä tuskallista kuin se oli 1930-luvulla tai viitisentoista vuotta sitten. kun sitten vientikaupan ongelmat paljastuivat ja johtivat tehtaiden alasajoon sekä työttömyyden nopeaan kasvuun, selittely ei enää purrut. kyse ei ole pelkästään laista, joka sallii sellaista, mitä ei aikaisemmin ole huomattu tai haluttu kieltää. valtiolaivan miehistön uskottavuus kansalaisten silmissä on samaan aikaan romahtanut vaalirahoitusta koskevien sotkujen vuoksi. Artjärven maamiesseurantalon sali. Pääkirjoitus Leni Pakkala 22.10.2009 avainsana uskottavuus skottavuus ja sen vanavedessä kulkeva luottamus ovat sanoja, joihin liittyy vahva positiivinen varaus niin talouselämässä, politiikassa kuin ihmisten arjessakin
Glokalisaatio tarkoittaa sitä, että otetaan globaalista kulutuskulttuurista elementtejä ja muunnetaan niitä paikallisiin oloihin. "olen varma, että ikääntyville suunnattu mainonta lisääntyy: haetaan ostovoimaisia suurten ikäluokkien edustajia, joilla on varaa kuluttaa. kahvin runsas kulutus on perisuomalaista, ja jäätelön syöjinä olemme kovasti kunnostautuneet. "2000-luku on tuonut runsaasti uusia kulutusmahdollisuuksia", Heinonen kertoo ja jatkaa: "kulutus on medioitunut. on monenlaisia alakulttuureita ja ryhmiä. kulutusmentaliteetin pohjalla väijyvä talonpoikainen etiikka näkyy edelleen." mainonta lisääntyy suomalaiset olivat pitkään aika maltillisia kuluttajia, mutta nyt kulutusmentaliteetti näyttäisi olevan muuttumassa. Median tulee demokratiassa toimia siten, että asioista annetaan realistinen ja todenmukainen kuva." kahvi ja jäätelö maistuvat onko suomalainen kulutuskulttuuri omaleimaista vai lähestytäänkö yhä enemmän yleiseurooppalaista tai yleismaailmallista kuluttamisen tapaa. Reijo Piispanen täkään näyttää mediassa vain hymyileviä ihmisiä. sana dochakuka on peräisin japanilaisesta liike-elämästä ja tarkoittaa globaalia paikallisuutta. Myös erilaiset elektroniikkatuotteet otetaan suomessa hanakasti käyttöön." sen sijaan vaatteisiin suomessa käytetään edelleen selvästi pienempi osa kulutusmenoista kuin keski- ja etelä-euroopan maissa. Heinonen nostaa esiin käsitteen glokalisaatio vastakohtana paljon puhutulle globalisaatiolle, joka tuottaa homogeenisuutta. ostovoiman säilyminen on olennaista, jotta tuotteet ja palvelut käyvät kaupaksi." H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 Miten käy kulutusyhteiskunnan, jos vähään tyytyvien kuluttajien joukko kasvaa, pohtii kuluttajaekonomian professori Visa Heinonen Helsingin yliopistosta. PIRKKO LEINO-KAUKIAINEN 5. valintoja voidaan miettiä ekologiselta kannalta tai kulutetaan surutta. Yhdysvallat on kulutuksen luvattu maa, mutta euroopasta löytyy varsin erilaisia kulutuskehityksiä. "koreilu ja vaatteilla erottautuminen on vieläkin hieman sopimatonta. nuoriso käyttää valtavan paljon aikaa netissä, ja nuoret ovat lisääntyvän kaupallisen viestitulvan kohteina. suomalaiset katsovat paljon televisiota, mikä on myös kuluttamista." Mainontaa tutkinut Heinonen kertoo, että mainonnassa erilaisia kohderyhmiä kartoitetaan jatkuvasti; pohditaan muun muassa sitä, miksi mainonta näyttää kohdistuvan paljolti alle 40-vuotiaisiin, vaikka iäkkäämmillä voi olla enemmän ostovoimaa. "Paljon puhuttu alkoholin kulutuksen kasvu suomessa poikkeaa monista muista euroopan maista, joissa kulutus on ollut laskussa. Heinosen mukaan se kertoo suomalaisen kulutusyhteiskunnan nuoruudesta. esimerkiksi Minna Autio on osoittanut, että nuorten kulutuskäyttäytyminen on hyvin pirstaloitunutta. olemme nyt eurooppalaista keskitasoa, eli nautintoaineiden käytössä olemme eurooppalaistuneet
tarkastelen näitä asioita väitöskirjatutkimuksessani, joka perustuu 187 henkilön kirjoitettuun tai m puhuttuun muistitietoon. Toimeentulo vaati perheiltä yhteen hiileen puhaltamista. illainen oli vähävaraisten ihmisten selviytyminen maaseudulla 1930-luvun pulan oloissa. Puute ja nälkä vierailivat monessa mökissä. vaikka he pulan oloissa joutuivat kokemaan paljon puutetta, muutoksia ja epävarmuutta, he eivät juuri puhuneet köyhyydestä muille he elivät sitä. 6 H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. Miten ja miksi näitä kokemuksia syntyi, ja voivatko ne kertoa jostakin muustakin kuin 1930luvun pulan näkökulmasta. Pääaineisto koostuu 36 tilattoman ja pienviljelijän ryhmästä, joka sai tärkeimmän toimeentulonsa ulkopuolisille tehdyistä maatalous- ja metsätöistä. Heillä oli keskimäärin kuusi lasta, kahdeksassa perheessä oli vähintään yhdeksän. GIA VIRKKUNEN laman pitkästä varjosta valoon? Helsingin seurakuntien aloite kerjäämisen lopettamiseksi. Suomen Kuvalehti 1932. Museovirasto Pula-aika 1930-luvulla vaikeutti erityisesti vähäväkisten elämää. Millä tavoin pieneläjät kokivat köyhyyden työssä sekä köyhäinavun ja pyytämisen yhteydessä
töitä tehtiin silti Naiset osallistuvat uittoon EteläSavossa 1920- tai 1930-luvulla. naiset ja lapset olivat arjen sankareita 1930-luvun talouskriisin oloissa pieneläjien, vaimojen ja lasten, työpanos oli perheen elannon turvaamisen elinehto. vanhin tyttö huolehti pienemmistä, jotta äiti pääsi hankkimaan elantoa. kyse oli absoluuttisesta köyhyydestä: perheen omistamat tavarat ja vaatteet mahtuivat pöytälevyn suuruiselle alueelle. Lapsilla oli pienestä pitäen erilaisia työtehtäviä. nöyryyttävimpiä toiseuden kokemuksia oli heidän työntekonsa leimaaminen kerjäämiseksi, vaikka he tekivät taloissa töitä saamansa maidon, jauhojen tai leivän vastikkeeksi. Mökkien emännät joutuivat usein ristiriitaisiin ja nöyryyttäviin tilanteisiin kuntien köyhäinhuoltoviranomaisten kanssa. He ompelivat paitsi perheen omia vaatteita myös ulkopuolisille sekä kehräsivät kotona villoja talollisille. Pula vaikutti ihmisten elämään kauan, aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Mutta oli myös paljon perheitä, jotka syystä tai toisesta eivät jaksaneet toimia yhdessä tai eivät kyenneet siihen ja jotka eivät selviytyneet. omillaan pärjäämisen vahva tavoite ei heillä aina toteutunut. Yleisin syytös, minkä emännät saivat kuulla avustusta anoessaan, oli, että he eivät kykene säästämään. noin kuuden tai viimeistään kymmenen vuoden iässä niin pojat kuin tytöt olivat äitinsä mukana taloissa tekemässä töitä. erityisen tärkeää tämä oli tapauksissa, joissa perheenisän kuoltua elättäjän vastuu siirtyi emännälle. köyhäinavustuksen pyytäminen kuului ennen kaikkea naisille ja lapsille. tavallisia lasten töitä olivat sadonkorjuu, perunanistutukset ja nostot, kasvimaiden perkaukset, lehmien paimentaminen ja "pikkupiikana" palveleminen. köyhäinhuollon viranomaisten ja työntekijöiden Huoltaja-lehdessä kerrottiin ajoittain rajuistakin yhteenotoista viranomaisten ja avustusta hakeneiden naisten välillä: naiset olivat vihoissaan kaataneet toimiston pöytiä. naisten töihin kuului myös marjojen ja luutien myynti. Lusto / Enson kokoelma Puutetta, vilua ja nälkää vähävaraisten ihmisten elämä maaseudulla 1930-luvulla oli hyvin yksinkertaista. He pesivät pyykkiä ja siivosivat kouluissa ja varakkaimmissa taloissa. vaikka naisten työt olivat pirstoutuneita ja tienestit pieniä, niiden merkitys perheen selviytymisen kannalta oli tärkeä. Muuan naiskertoja kysyikin: "eikös se aina ole vähän hävettävää se köyhyys?" Yhteisössä ylläpidetty köyhyyden toiseusajattelu heijastui pieneläjien mielikuvassa itsestään. näin oli silloin, kun mies oli kuukausia muualla savottatöissä, etsimässä työtä, sairastunut tai kuollut. talouselämän ilmiöiden kesto on lyhyempi kuin sen vaikutukset tavallisten ihmisten arkeen. ei ollut harvinaista, että perheen ainoa elättäjä oli mökin emäntä. tutkimuksen kertojaperheitä voidaan sanoa selviytyjiksi. omalla työllään toimeentulemisen kulttuuri on suomalaisessa yhteiskunnassa ollut etenkin miesten vahva ihanne jo kauan. Pulan oloissa pieneläjien toiseus korostui erityisesti köyhäinavun ja kerjuun yhteydessä. vanhemmat ja työikäiset lapset erityisesti pojat pysyivät yhdessä, ja jokainen hankki elantoa perheen hengissä pysymiseksi. köyhyys tarkoitti ruoan ja vaatteiden vähyyttä usein niiden suoranaista puutetta yksipuolista ruokavaliota, riittämättömiä ruoka-annoksia ja nälkää. ne aiheuttivat naisissa häpeän ja vihan tunteita, jotka he vielä eläkeiässäkin hyvin muistivat. Laman pitkä varjo ihmisten elämässä on tuttu 1990-luvun lamasta. köyhyys oli häpeä köyhyyden aineeton taso ilmenee toiseuden kokemuksena, olemisena sosiaalisen tai taloudellisen vallankäytön kohteena. Yhteiskunnan varoilla eläviä "kunnan elättejä" pidettiin niin yhteisössä kuin kertojien omassa piirissä ihmisinä, jotka olivat menettäneet kunniansa ja kunnollisuutensa. Avuntarpeessa olevatkin pitivät köyhyyttä helposti kelvottoman ja huonon kansalaisen tunnusmerkkinä. jotkut heistä saivat elantoa hieronnasta. Ahdinko ja nälän pelko edellyttivät vanhemmilta kykyä mukautua tilanteeseen ja hankkia yhteisvoimin elantoa perheelle. sekä emännille että lapsille maksettiin taloista palkka elintarvikkeina, harvemmin rahana. H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 7. Mökkien emännät tekivät esimerkiksi sadonkorjuu- ja heinätöitä taloissa. Heille saatettiin myös vihjailla, että he tulivat taas "kerjäämään" kunnalta. Miehet pyysivät avustuksia vain harvoin; sen esti heidän omillaan pärjäämisen kulttuurimallinsa. talon töissä saamaansa huonoa kohtelua naiset pitivät osoituksena omasta alhaisesta sosiaalisesta asemastaan. varteenotettava selviytymisen tapa olikin perheiden toiminnan tiivistäminen
Tyyni Vahter / Museovirasto Maaseudun tytöt lähtivät piikomaan usein jo 14-vuotiaana. He totesivat, että "työ oli senlaatuista, etteivät nykyajan miehetkään sellaiseen ryhtyisi". Pieneläjät pyrkivät vaikenemalla salaamaan oman taloudellisen asemansa ainakin paremmin toimeentulevilta. köyhyyteen ja sen kokemiseen heijastuu lisäksi yhteiskunnan rakenteellisia piirteitä, jotka ilmenevät taloudellisten ja poliittisten päätösten seurauksena muun muassa viranomaisten puheessa, kulttuurissa ja käytännöissä. se, että köyhyyden ilmiöistä usein vaiettiin, niistä vihjailtiin tai niille naurettiin, osoittaa ilmiön arkuutta ja kielteisyyttä ja sitä, miten sisäistettyä köyhyys itse asiassa oli. sellaisia ovat häpeän, vihan, ulkopuolisuuden ja avuttomuuden tuntemukset. Artikkeli perustuu hänen väitöskirjansa käsikirjoitukseen Köyhyydestä ei puhuttu, sitä vaan elettiin. suuria puutteita oli lisäksi asumisessa, terveydessä, työllisyydessä ja toimeentulossa. silloin suhteet yleensä kestivät pulan kiristyneitä elinehtoja. omasta tilanteesta vaiettiin Pieneläjillä oli oma tapansa puhua köyhyydestä. vähävaraiset näkivät selvän rajan itsensä ja paremmin toimeentulevan yhteiskuntaryhmän eli talollisten välillä. kuitenkin osa ihmisistä lamaantui ja passivoitui vaikeuksien edessä. Ainakaan häpeän tunne ei ole poistunut. toisaalta kertojien katsantokannat paljastavat, ettei 1930-luvun pulaa ja 1990-luvun lamaa oikeastaan voida verrata keskenään. Mattisen vanha emäntä, palvelijat Irja Pellikka ja Elvi Hirvonen Polvijärven kirkonkylässä 1937. usein maanviljelijöille, jotka olivat ennestään tuttuja. tytöt lähtivät kotoa elättämään itsensä tavallisesti neljäntoista vuoden ikäisinä. 1990-luvun laman jälkeisenä talouskasvun aikana virallisen köyhyysrajan alapuolella olevien vähävaraisten osuus väestöstä on jatkuvasti lisääntynyt. Mihin köyhyyden toiseuttavat kokemukset tänään perustuvat, ja mikä on viranomaisten ja yhteiskunnan vastuu vähävaraisten määrän lisääntyessä ja ahdingon pitkittyessä? toistuuko sama 2000-luvulla? toisaalta on myös monia köyhyyden toiseuden kokemuksia, jotka toistuvat uusien lamakausien Gia Virkkunen on filosofian maisteri, toimittaja ja tutkija Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian laitoksella. naisille pula-aika opetti vahvan hengissä pysymisen taidon, minkä perinteen he pyrkivät siirtämään seuraavalle sukupolvelle. niitä kuvattiin yön ja päivän metaforalla, ja ero koettiin valtavaksi. aikana. kesällä 2008, kun maan talous edelleen kukoisti, arviolta 1213 prosentilla väestöstä kuukauden nettotulot olivat alle 800 euroa. kolme vuotta talouselämän elpymisen jälkeen vuonna 1937 vähintään 20 prosenttia väestöstä joutui edelleen tulemaan toimeen määrällisesti ja laadullisesti puutteellisella ruoalla. He työskentelivät lastenhoitajina tai piikoina. vertaillessaan pulan ja 1990-luvun laman oloja naiset mainitsivat erityisesti piian alisteisen aseman ja työn fyysisen raskauden. Köyhyyden kokemuksesta ja selviytymisestä 1930-luvun pulan oloissa Suomen maaseudulla. 8 H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. köyhyys on ilmiönä jotakin enemmän kuin mikrotason aineellista puutetta ja aineetonta, köyhyyden kokemuksen tunnetta. tähän ryhmään kuului paljon pienten lasten äitejä. tutkijat ovat pitäneet tulevaisuudenuskoa talouskriisistä selviytymisen merkittävänä voimavarana
en ollut tehnyt sitä moneen vuoteen. joskus uskonnolliset rituaalit toteuttavat kuraisten sielujen ja ruumiiden syväpesua hyvinkin rajusti. katselin kuivuvia mattojani ja ajattelin, yhä kauempana äskeisestä hurmiotilastani, että vaikka nautinkin niiden puhtaudesta, puhtaus ei aina ole tavoiteltavaa. olo oli harras ja meditatiivinen. tällainen puhdistamisjäsennys voi olla toimiva ja ystävällinen tapa pyrkiä vähä vähältä muuttamaan negatiivisia ajatustottumuksia. Buddhalainen puhdistaa mielensä totuudenmukaisilla ja lempeillä ajatuksilla. tietysti olisi ollut vielä mukavampaa ja perinteikkäämpää ahertaa mattolaiturilla meren rannalla, mutta hyvä näinkin. en ollut muistanutkaan, kuinka kirkas räsymaton sininen oli, ihan kuin kreikkalaiset ikkunaluukut. se saattaa olla hyvä ominaisuus jossain kohteessa kuten matossa. seuraava matto puhdistuikin jo ensimmäisellä yrityksellä. Aurinko paistoi suloisesti puiden takaa ja kurainen eteisen matto puhdistui raita raidalta. Homma oli yllättävän mukavaa, konkreettista työtä, jonka tulos näkyi heti. Päätin, että tästä lähtien pesen matot joka kesä. juuriharja voi helposti karata käsistä ja alkaa jyystää tyystin sopimatonta kohdetta. ikkunatkin on paras pestä vasta ensi vuonna. Myös kristillisessä kasteessa on mukana pesemisen ele. kokeneempi kanssapesijä opasti, etten ehkä ollut käyttänyt tarpeeksi vettä ja huuhdellut suopaa kunnolla pois jo pesuvaiheessa. Meitä pesijöitä oli puolisen tusinaa ja jynssäsimme suovalla ja juuriharjalla syvän hiljaisuuden vallitessa. X Aloin haltioituneena miettiä, mitä kaikkea voisi pestä ja puhdistaa yhtä tehokkaasti kuin mattoja. Miten hienoa olisi pestä omilta ja toisen kasvoilta ja kehosta ajan ja kärsimyksen jälkiä tai mielestä ja sielusta paatuneisuutta, pikkumielisyyttä, kaunaa, kateutta ja syyllisyyttä. Vaarallisen puhdasta Kolumni valkaisua ja pöydän pyyhkimistä puhtaaksi. X ihminen voidaan ajatella myös läpikotaisen saastaiseksi samanlaiseksi kuin kurainen eteisen matto. kun nostin mielestäni huolellisesti pestyn maton orrelle huuhdeltavaksi, huomasin pian, että työn jälki oli kaukana tyydyttävästä. on ihonkuorintaa, hampaiden TERHI UTRIAINEN H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 9. kiitin mielessäni kotikaupunkia, joka oli järjestänyt matonpesupaikan aivan nurkille. Puhdistuminen tai puhdistaminen samoin kuin lika, josta pitää puhdistua on ymmärretty milloin konkreettisemmin, milloin kuvaannollisemmin. Arkinen vertailukohta tällaisesta puhtausvimmasta voisi olla lähihistoriasta tuttu kotoinen tapamme pestä suu saippualla. Puhtauden ilo tuntui sielun sopukoissa asti. Aina ei kaihdeta nöyryyttäviä tai väkivaltaisiakaan keinoja. kun suurin into oli taittunut ja matot kuivuivat orsilla, tajusin tietysti pian, että tämähän on ikivanha peri-inhimillinen halu, jota on yritetty toteuttaa monin konstein. kiinnostavia versioita puhdistamishalusta toteutetaan uskonnollisissa tai poliittisissa ruumiin- ja sielunpesuissa. on likaisia kynnenalusia ja haisevia varpaanvälejä mutta myös törkyisiä ajatuksia ja mielikuvia. ikkunoita ja autoja ainakin, mutta eikö myös ihmisiä, heidän kasvojaan ja sydämiään. uurastin reippaammin ja paneutuvammin, en säästänyt voimia enkä vettä. kannattaa kuitenkin varoa tekemästä siitä liian isoa ja laajalle levittäytyvää ihannetta sen enempää konkreettisesti kuin vertauskuvallisestikaan. sekä uskonnollisissa että muissa ideologisissa liikkeissä jäsenet saatetaan panna julkisesti puhdistautumaan vääränlaisista ajatuksista, toimintatavoista tai ominaisuuksista esimerkiksi julkisesti ripittäytymällä. itse asiassa monet vanhat rituaalit ovat puhdistumisriittejä, joissa ryvettynyt ihminen tekee itsestään otollisen jumalille. enää olo ei ollut vain mukava vaan suorastaan katharttinen: olin kokonaan puhdistuneessa tunnetilassa. uskonnollinen kieli ja rituaalit vilisevät pesemisja puhdistamissymboliikkaa. Terhi Utriainen on Helsingin yliopiston uskontotieteen dosentti. y Pesin kesällä mattoja. kunnianhimoni kasvoi, halusin täysin puhdasta enkä vain sinne päin. Matto takaisin altaaseen ja koko homma uusiksi. ilkeitä harmaanruskeita raitoja siellä täällä. olisi ihanaa aloittaa elämä alusta putipuhtaaksi puleerattuna
Yleisradiossa lama-aiheita oli eniten samoina ajankohtina, ja lukemat ovat yhtä suuria. "Lamanaiset" totesivat, että mediaraportointi ja julkinen keskustelu hahmottuivat pääpiirteissään neutraaleina, valtakunnantasoisina ja etäisinä. miten lamaa uutisoitiin ennen miten siitä kerrotaan nyt? ULLAMAIJA KIVIKURU Uutisjournalismi on parhaimmillaan kuvatessaan selkeitä ja yksiselitteisiä tapahtumia, joilla on alku ja loppu, toki yleensä myös syynsä ja seurauksensa. Pienet ihmiset eli kahden asunnon loukkuun jääneet ja työttömyyskorvauksella sinnittelevät pääsivät media-areenalle vasta, kun pahin oli ohitettu. Yksi tutkimuslohko kohdentui "yksinäisten sydänten klubiin" eli eliittiasiantuntijoihin, jotka korostivat kyllä tienneensä laman uhan mutta tulleensa väärin ymmärretyiksi. Maailma on selkeästi muuttunut 1990-lukuun verrattuna: arkistotieto on monipuolistunut huikeasti. Heidän profetioitaan ei H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. suomen Akatemian tutkimusohjelmassa "1990luvun alun taloudellinen kriisi suomessa" tarkasteltiin historiaa, taloutta, politiikkaa ja sosiaalipolitiikkaa. Lamasta raportoidessaan toimittaja joutuu hahmottelemaan prosessia, joka on monitasoinen ja sikäli hankala, että se näyttäytyy hyvin erilaisena eri kansalaisryhmien näkökulmasta. © Ismo Pekkarinen / SKOY elsingin Sanomat yksinään on raportoinut talouslaman eri ulottuvuuksista vuodesta 1990 lähtien noin 10 000 jutun verran. jälleen vuoden 2008 lopulla ja vuonna 2009 juttumäärät ovat kasvaneet huikeasti; tänä vuonna voi tulla jopa ennätys. Projektin tulokset on esitelty kirjassa Laman julkisivut media, kansa ja eliitit 1990-luvun talouskriisissä (2002) sekä useissa opinnäytetöissä. Huippuvuonna 1993 Helsingin Sanomat julkaisi yli tuhat juttua lamasta, ja vuoden 2009 syyskuuhun mennessä juttuja on ollut lähes 600. Mukana oli myös yksi lamajulkisuutta käsittelevä hanke, "näin media sen näki, näin kansa sen koki". Asiantuntijoista poliitikot painottuivat enemmän kuin talousasiantuntijat. raportointi pyrki korostamaan instituutioita ja demokratian edustuksellisuutta. Ydinjoukkona oli viiden nuoren tutkijan ryhmä Minna Aslama, Anu kantola, tuija Parikka, inka salovaaraMoring ja sanna valtonen. 10 H tarkastelen tuoreinta lamaa tämän varhemman projektin tulosten kautta. onko mikään muuttunut ja jos on, mihin suuntaan. valtavirtamedia käytti lähteinään virallisia tahoja ja suhtautui laman vaiheisiin hitusen jälkikäteisesti. Yhtään systemaattista tutkimusta nykylamasta ei vielä ole valmiina, tekeillä toki on useampiakin. Asiantuntijavaltaisuus oli vahvaa. selvät huiput kerronnassa olivat vuosina 1991 1993. radiossa määrät ovat suurempiakin, mutta ne johtuvat paljolti radiouutisten usein toistuvasta kertauksesta. vertailut perustuvat siis arkistotiedoilla vahvistettuihin vaikutelmiin
kustantajakeskustelujen perusteella H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 talouskriisin vuosi. ryhmä ei säästellyt sanojaan arvioidessaan poliittista päätöksentekoa. Moni korosti, että "välinpitämättömiä menestyjiä" lama ei koskettanut ollenkaan, mutta harva luki itsensä tähän ryhmään luonnehdinta kuvasi muiden katsannon mukaan nuoria, hyvin koulutettuja ja kylmäpäisiä. "kunnolliset moralistit" taas elivät jatkuvassa epävarmuudessa ja katsoivat usein nostalgisesti menneeseen; mennyt aika ei ollut 1980-luvun yltiönousukausi vaan epämääräinen aika ennen sitä. kansalaisten kokemukset on parempi jättää tekeillä olevien tutkimusten varaan, joskin niistä voi saada häivähdyksen tiedotusvälineiden verkkosivuilla käydyistä keskusteluista. toki journalismi olemuksensa mukaisesti kertoo lähinnä niistä asioista, jotka ovat yhteiskunnassa keskeisiä. Heiltä riittää neuvoja sekä suomen päättäjille että Yhdysvaltojen talouseliitille. joulun alla 2008 sävy muuttui. Pankkeja pidettiin pahoina, omaa etuaan ajavina instituutioina. 2000-luvun suomalainen lamaraportointi kiinnittyy kansainvälisiin tekijöihin. näitä ei koettu laman runtelemiksi vaan vapaaehtoisiksi syrjäytyjiksi, kaikesta koulutuksestaan ja hyväosaisuudestaan huolimatta. Asiantuntijapuhetta laman loppumisesta ja elvytyksestä on ollut tarjolla jo pitkään, kun taas raportointi työllisyys- tai talouspolitiikasta on ollut vähäistä työttömyyslukujen nousu sen sijaan uutisoidaan aina. 11. tällainen journalismi elää edelleen vahvana. Laman aikana kouluissa puolitettiin pyyhekumit ja kotona vuosittaisen etelänmatkan sijasta hankittiin koira. nyt globalisaatio on meillä arkitodellisuutta: olemme huolestuneita niin kiinan, kanarian saarten kuin venäjän talouden kestokyvystä. kansalaisten suhtautuminen lamaan ei ollut yksioikoista. "kunnolliset moralistit" näyttävät nyt elävän verkossa. näkökulmat ovat osin tuoreita, osin ikivanhoja ennakkoluuloja: lama voitetaan panemalla herrat kuriin, maahanmuuttajat töihin ja luopumalla kaksikielisyydestä. Mainiota median moittimisessa oli se, että kun samoilta ihmisiltä kysyttiin pari vuotta myöhemmin, miten he kokivat laman, koordinaatit haettiin mediasta: "koskas ne lehdet rupes kirjoittaan että lama on ohi?" vain koululaiset tukeutuivat omiin kokemuksiinsa. ollut kuunneltu. kansalaiset olivat armottomia medialle, eivät niinkään päättäjille. viides ryhmä oli "välinpitämättömät syrjäytyneet", "sukupolvi X", johon harva katsoi itse kuuluvansa mutta jonka se väitti löytävänsä lamasuomesta. kuitenkin taloudesta kiinnostumisen aaltoliike on ollut aika selvä 1990-luvun alusta lähtien: juttujen määrät valtavirtavälineissä tuplaantuivat vuosina 19911994, laskivat melkein 1980-luvun lopun tasolle 2000luvun alussa ja nousivat rajusti vuoden 2008 loppupuoliskolla. Kun Suomi putos puusta kaikki kävi äkkiä Ei nähty itse sikaa eikä edes säkkiä Kun Suomi putos puusta maito oli milkiä Pilkkisaalis pakasteita, yöt blackia, Kun Suomi putos puusta kaikki kävi äkkiä (ismo Alanko, 1990) toisin kuin edellisessä lamassa valtamedia korosti syksyllä 2008 syrjästäkatsojan tarinaa: Yhdysvaltojen lama oli paha, mutta se ei ulottuisi suomeen. tyypillistä niin sanomalehtien kuin radion ja television lamaraportoinnille on ollut, että se näkyy vasta sitten, kun aihe aktualisoituu. Heiltä oli mennyt paljolti usko koko kansakuntaan. edellisen laman aikana nousun alkua ennakoitiin kiihkeästi. neljäntenä oli hajanainen ryhmä "petetyt mutta sinnikkäät", joka olivat omien sanojensa mukaan kokeneet kovia. kritiikki kohdistui ennen kaikkea mediajulkisuuteen, jonka sekä talouden että politiikan asiantuntijat katsoivat sotkeneen kaiken. ryhdyttiin antamaan enemmän tilaa positiivisille raporteille, jotta alueen talous kohentuisi. lama uhkaa leikata vanhuksilta sekä laitospaikkoja että kotihoitoa (HS 6.8.2009) Mediaa kritisoivat myös kansalaiset, joiden mukaan journalismi käsitteli politiikan ja talouden ylätasoa ja unohti tavalliset ihmiset. Yksi kiintoisimmista tuloksista oli se, että laman maantiede muutti muotoaan vuoden 1994 tienoilla: maakuntien ykköslehdet ryhtyivät tietoisesti rakentamaan journalismia positiivisista alueellisista talousilmiöistä. eu:n osuus niin lamassa kuin siitä nousemisessa tuntui paljon etäämmältä. näkökulmia on jälleen epäilemättä monta. Hiukan tarkempi tarkastelu myös osoittanee, että verkkokommenttien runsaudesta huolimatta osallistujia ei ole kovin paljon. maailmantalous lähti syöksyyn tasan vuosi sitten (Iltalehti 15.9.2009) entä nyt. kunnon kansalaiset olivat keski-ikäisiä, kun taas "petetyt ja katkerat" kuuluivat heitä vanhempiin, jotka olivat kokeneet pitkiäkin työttömyysjaksoja. Heidän puheessaan korostui vahvimmin "kunnon kansalaisen" aatemaailma: pitää yrittää, vaikka on vaikeaa. suomen katsottiin joutuneen sään armoille: taas kerran armoton itä syöksi suomen hiidenkirnuun
vain noin 60 prosenttia Helsingin Sanomien ja television lamaraportoinnista on nyt "puhdasta" uutistarjontaa: lama pujahtaa niin musiikkiohjelmiin kuin heppoisiin talk-show-keskusteluihin. journalismi on muuttunut enemmän kuin lamaraportointi. journalismi on muuttunut mutta samalla monipuolistunut, ja ehkä se kykenee täten tavoittamaan laajemman yleisön. näennäisesti kansalaisilla on enemmän elintilaa, tosin vapaan ajatuksen areena on lakaistu verkkoon. toisaalta yksittäisiä tietäjiä riittää nytkin, ja media on pikemmin reaktiivinen kuin ennakoiva. Arkipuheessa muutos on kytketty puoluepolitiikkaan, mutta samoin kävi jo edellisessä lamassa. journalismin asiantuntijavetoisuus ei tunnu vähentyneen: gurut ovat edelleen kysyttyjä erityisesti siksi, että uutismylly pyörii nopeammin. 1990-luvun laman jälkimainingeissa lyötiin kovaa sairaanhoitajia, jotka yrittivät parantaa palkkojaan. uusi tekniikka dramatisoi: verkkokeskustelut pyörivät stereotyyppisissä käsityksissä "meidän" ja "muiden" välillä. tämä näkyi 1990-luvun lamaraportoinnissa, ja sama näkyy selkeästi nykyisen laman raportoinnissa. Jarmo Wright / SKOY Leipäjono Helsingin Myllypurossa 28.4.2006. journalismi dramatisoi, rakastaa kasvavia lukuja ja konflikteja myös muuten kuin lamapuheessa. ilmiö oli näkyvissä jo 1990-luvulla, mutta nykyään se on tuntuvasti vahvempi. se pohtii stora enson toimia Brasiliassa, Berlusconin naisjuttuja ja syrjintää työpaikoilla. lama ei tunnu koiranäyttelyissä (Koiramme 9/2009) journalismin tutkimus on todennut, että aiheiden elinkaari ja päiväjärjestys vaihtuvat nopeammin kuin 12 koskaan aikaisemmin. Perinteisen median mielipideosastot ovat paljolti muuttuneet asiantuntijapuheeksi. 1990-lukuun verrattuna konfliktien raportointi on kuitenkin muuttunut astetta nopeammin konkreettiseksi puheeksi nuorista työttömistä, pienituloisista, yhteisverotuksesta, tonttipolitiikasta tai tämä on selkeästi 2000-luvun aihe miesten tasa-arvosta. Sivistys ei vaadi kaiken suvaitsemista (Uutispäivä Demari 22.9.2009) kun talous on ahtaalla, suvaitsevaisuus vähenee. tämänsuuntainen muutos näkyy myös lamaraportoinnissa. juttujen lisääntyminen alkoi ulkomaan- ja taloussivuilta, mutta levisi 1990-lukua nopeammin kotimaanuutisiin, kulttuuriin, kuluttajavalistukseen ja viihteeseen. Myös lamaraportointi lisääntyi syksyllä 2008 paljon nopeammin kuin 1990-luvun alussa. keskustelu "työperäisestä maahanmuutosta" on äkkiä muuttunut kielteisemmäksi. varsinkin nuoremmille verkkokeskustelulla on merkitystä, mutta vain harva vanhempi jaksaa tutustua verkon viidakoihin. Ullamaija Kivikuru on journalistiikan professori Helsingin yliopistossa. H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. 2000-luvun vähäinen tasaarvoraportointi ei ole paljon sallivampaa, mutta ehkä astetta monipuolisempaa ja vähän kevyempää. Maahanmuutto mielletään uhkaksi, kun työttömyys kasvaa. 2000-luvun median lamapuhe on enemmän talouden kuin politiikan asiantuntijuutta. Media seuraa kehitystä, tarjoaa passiivisesti areenan erilaisille mielipiteille pikemminkin kuin ottaa kantaa. kyse on journalismin muutoksesta, tabloidisoinnista eli iltapäivälehdistymisestä
taloutta käsitteleviä pääkirjoituksia sanomalehdissä oli harvakseltaan, eikä muitakaan toimituksen omia analyyseja juuri näkynyt. kaikilla näillä lehdillä oli omat taloussivunsa, ja lisäksi suomessa ilmestyi yksi talouslehti, puolueista riippumaton Kauppalehti. siksi lehtien kautta voidaan lähestyä kysymystä, missä vaiheessa suomessa alettiin ymmärtää, että 1920-luvun lopun talouskriisi ei ollut vain tilapäisistä tekijöistä johtuva ohimenevä häiriö tai lyhytaikainen taantuma. Millaisia tiedollisia edellytyksiä lehdistö sitten tarjosi kansalaisille, jotta nämä olisivat voineet ymmärtää laman syvyyttä ja hahmottaa omaa elämäntilannettaan kansainvälisen talouskehityksen valossa? H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 t talousuutiset hajanaisia Lehtien talousaineisto oli hyvin pirstaleista. Myös ulkomaan- ja taloussivuilla oli samansisältöisiä kirjoituksia. talousosaston sisältö koostui uutisista, parista lyhyestä artikkelista sekä liike-elämän vaikuttajien haastatteluista. © Keystone France PIRKKO LEINO-KAUKIAINEN lama iski yllättäen New Yorkin pörssiromahdus 1929 oli etusivun juttu. silloin tälMusta torstai New Yorkissa 24.10.1929. 13. suomen johtavat lehdet olivat kokoomuksen Uusi Suomi, edistysmielinen Helsingin Sanomat, ruotsalaisten Hufvudstadsbladet, Maalaisliiton Suomenmaa ja sdP:n Suomen Sosialidemokraatti. Lehdistö oli tiukasti sidoksissa puolueisiin. vasta vähitellen tajuttiin, että tosioloja vastaavat kurssit olivat liukumassa huimaa vauhtia alaspäin. Päivittäisen tiedon yleisistä asioista kansalaiset saivat lehdistä. sanomalehdistö oli 1920- ja 1930-luvulla keskeinen tiedonvälittäjä. Alkanut kriisi koetteli pitkään kaikkia merkittäviä taloudellisia toimijoita tuon ajan maailmassa. Ajankohtaiset talousuutiset sijoitettiin paraatisivulle tai uutissivuille, jos tapahtumilla oli vähänkään poliittisia kytkentöjä. radio teki tuloaan, mutta lamaaika jarrutti vastaanottimien yleistymistä. Suomalaiset katselivat lamaa kansallisesta tirkistysaukostaan. aloudellisen taantuman merkkejä alkoi näkyä 1920-luvun jälkipuoliskolla ensin autoteollisuudessa ja rakennusalalla, mutta silti taloudellinen optimismi kukoisti. Huolettoman valoisaa näkemystä kuvasi se, että new Yorkin pörssiromahdusta pidettiin poikkeavana tapahtumana, jonka uskottiin vain katkaisevan epäterveen keinottelun ja palauttavan pörssikurssit mielikuvitukselliselta korkeudelta tosioloja vastaavaksi. eduskunnan käsittelemät talouskysymykset löytyivät kotimaanuutisista, samoin paikalliset talousasiat
silloin kun tapaus kosketti eurooppalaista politiikkaa, suomalaislehdet olivat myös kärkkäämpiä kommentoimaan kehitystä. Lehden linjan mukaan eri asioita painotettiin otsikoilla ja järjestystä muuttamalla. sen pitkäaikaisia vaikutuksia ei edes pyritty arvioimaan. 14. talouden heikolla tilalla ei pyritty herkuttelemaan, vaan mieluummin odotettiin ja toivottiin talouskehityksen kääntyvän parempaan suuntaan. Parin viikon ajan Britannian päätökset jälkivaikutuksineen olivat niin tärkeitä uutisia, että ne kohosivat suomessa herkästi kaikkien lehtien etusivulle. Kauppalehden kolumnisti kehui, että suomi oli osoittanut markan vakautta koskevassa taistelussa urheaa puolustustahtoa. kun pörssi sitten Wall streetillä romahti lokakuussa 1929, asia ponnahti hetkeksi otsikoihin mutta painui pian taloussivujen pikku-uutisiksi. Pohjoismaiden valuutat seurasivat kuitenkin punnan perässä. tyypillistä keski-euroopan talouskriisin uutisoinnille oli, että eri lehdissä julkaistu aineisto tuli pääasiassa stt:n kautta. varoittavia ääniä erityisesti rahamarkkinoista ja rakennusalalta alkoi tulla syksyllä 1928 vain alan erikoislehtiin. "kulutusjuhlaa" vietettiin tuontitullien alentuessa, ja sanomalehdet suhtautuivat taloudelliseen tilanteeseen aika rauhallisesti. vasta aivan vuoden lopussa päivälehdetkin heräsivät puhumaan "kriisin vakavuudesta ja pitkäaikaisuudesta". löin julkaistiin ulkomailta hankittuja artikkeleita, joita kirjoittivat tunnetut taloustutkijat tai poliitikot. suomalaiset lehdet jopa uskoivat, että taantuma Atlantin takana voisi piristää euroopan taloutta. silloin kyse ei enää ollut vain rahasta ja taloudesta vaan politiikasta ja yhteiskuntarauhan säilymisestä. kansainvälinen kriisi kosketti yhä välittömämmin taloudellisia intressejä suomessa, jonka tärkein vientimaa Britannia oli. kultakantaa koskevaa lehtikirjoittelua leimasi vahva pelko suomen markan kohtalosta, vaikka poliitikot vakuuttelivat markan vakautta. Punnan irrottaminen kullasta tuli lehdistölle yllätyksenä, ja Suomenmaan pääkirjoitus otsikoitiinkin sanalla "Pommi". Yhdysvaltain taloudelliset näkymät kuvattiin: autotuotanto jatkui suurena ja rakennustoiminta vilkkaana. samana päivänä, kun päätös tehtiin, Helsingin Sanomat julkaisi Winston Churchillin erikoisartikkelin, jossa pohdittiin protektionismin haitallisia vaikutuksia maailmankauppaan mutta ei puhuttu mitään kullasta luopumisesta. sanomalehtien taloussivujen perusaineisto oli ensisijaisesti päivittäistä faktaa, jota oli helposti saatavana; sillä oli ajankohtaista arvoa, ja sillä täytettiin vaivattomasti lehden palstoja. eurooppalainen pankkikriisi lähti leviämään itävallasta keväällä 1931. suomalainen lehdistö heräsi kuitenkin todella vasta saksan pörssikurssien liukuessa toukokuun lopulla jyrkkään alamäkeen. Kauppalehden takasivulle vakiintui omat laatikkonsa valuutta- ja pörssikursseille, tavarapörssien hintatiedoille, korkoindekseille ja muulle vastaavalle aineistolle. uutispommi lontoosta kriisin päänäyttämö siirtyi Berliinistä Lontoon Cityyn, kun siellä päätettiin irrottaa punta kultakannasta syyskuussa 1931. Uudessa Suomessa uutisen otsikko ulottui koko etusivulle, ja lehden harras toive oli, että englanti pääsisi pian palaamaan takaisin kultakantaan. kun pankkivaltuusmiesten päätös oli tehty, lehti julkaisi H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 kulutusjuhla päättyi kriisiin ensimmäiset merkit talouskriisistä ulottuivat suomeen vuoden 1928 aikana kauppataseen alijäämänä. Pyristeltyään aikansa vastaan suomi luopui kultakannasta lokakuussa 1931, mikä oli lehdille jälleen etusivun uutinen. Alkusyksystä kerrottiin pörssikurssien heittelehtimisestä
tilanne oli toinen silloin, kun alettiin puhua kotimaan etuja välittömästi koskettavista asioista. Monissa Maalaisliiton lehdissä kuvattiin kullasta luopumista tuottajatahon kannalta toivottuna ja vapauttavana asiana. seuraamalla päivittäin uutisia, kommentointia ja taloussivujen fakta-aineistoa lukija saattoi hyvinkin pysyä mukana ajan "informaatiovirrassa", mutta hänen oman harrastuksensa varassa oli asioiden yhdistäminen ja kokonaisuuksien hahmottaminen. tässä asiassa toimitukset eivät lukijoitaan hemmotelleet. kansainvälisen talouselämän ongelmia pidettiin 1930-luvun taitteen yhteiskunnassa aika harvoin merkittävinä julkisen keskustelun kohteina. Pirkko Leino-Kaukiainen on historian tutkija ja Hiidenkiven päätoimittaja. LÄHDE Pirkko Leino-Kaukiainen, Kaksi pitkää vuotta: Lama sanomalehtien palstoilla 19291931 (julkaisematon käsikirjoitus). Paremmin toimeentulevat osallistuivat hätäapukeräykseen 1932. 15. siksi kokonaiskuvan H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 saaminen oli lukijalle vaikeaa. kiinnostuneille oli aina tarjolla Kauppalehti, jossa pyrittiin vastaamaan tärkeimpien uutisten herättämiin kysymyksiin. todellisuudessa taloustoimitukset olivat aika heikkoja, eikä niissä osattu kytkeä toisiinsa taloutta ja politiikkaa, vaan asiat oli helpompi lokeroida erikseen. Markan irrottaminen kullasta antoi aihetta myös pakinoiden ilotteluun. kuopiossa ilmestyneen kokoomuslaisen Savon pakinoitsija pelkäsi "pehkukantaan" siirtymisen rankaisevan lähinnä niitä, jotka elivät säästäväisesti. Lehti huomautti, että sananlasku "syöneen hyvä, mutta säästäneen vielä parempi" ei pitänytkään paikkaansa: Sillä se tässä nyt näkyy kääntyvän onnenpojaksi, joka on huseerannut ja ryllännyt ja nauttinut elämästään jo eläessään. Sensaatiohakuista journalismia? Kauppalehti arvioi marraskuussa 1931 lehdistön merkitystä valuuttakriisin aikana ja syytti sanomalehtiä ylenmääräisestä sensaation tavoittelusta, jonka seuraukset voivat olla tuhoisampia kuin tosiolojen pahimmatkaan käänteet. Pietinen/Museovirasto heti kolme lisälehteä, joissa korostettiin toimenpiteen väliaikaisuutta ja rauhoiteltiin yleisöä
Museovirasto MATTI HANNIKAINEN lapiointia pienellä palkalla: hätäapua 1930-luvulla Maailmanlaajuinen lama kohtasi Suomen 1930-luvun alussa. Helsingin kaupunki järjesti vuosina 19311934 varatöitä lähes sadassa kohteessa. ennen kokematon työttömyyden laajuus ja kesto pakottivat avaamaan uria, joita oli yhteiskuntapolitiikassa avattu jo aikaisemmin. Lamavuosina alentuneiden palkkojen vuoksi yhteiskunta sai töitä teettämällä halvemmalla 16 kaipaamaansa infrastruktuuria. Silti lama merkitsi myös Suomessa työttömyyttä, alentuneita palkkoja ja monelle pitkäaikaista köyhyyttä. Hätäaputyömaa Valkjärvellä Perkiön mäessä 1930. l amavuosina hätäaputyöt nousivat työttömien avustamisessa ja työllistämisessä keskeiseen asemaan. suomessa ei ollut yleistä työttömyyskorvausjärjestelmää, eikä ammattiliittojen työttömyysvakuutuksilla ollut juuri merkitystä ammattiyhdistysliikkeen hajoamisen vuoksi. Helsingissä merkittäviksi tulivat kaupungin itse järjestämät varatyöt. Verrattain myöhäisen teollistumisen ja maatalousvaltaisuuden vuoksi täällä selvittiin pienemmin vaurioin kuin monessa muussa maassa. esimerkiksi Suomen Sosialidemokraatti kirjoitti 1931 tästä "tulevasta kultakaupungista, jolla on kaikki mahdollisuudet mitä voimakkaimmin sykkivään nykyaikaiseen työn voittokulkuun". noin kolmannes kaikista työttömyyden hoitoon tarkoitetuista rakennustyömäärärahoista kului Herttoniemen "jättiläisurakassa". tärkein yksittäinen kohde oli Herttoniemen uuden öljysataman rakentaminen ja siihen liittyvät liikennejärjestelyt. Herttoniemestä rakennettiin oulunkylään rautatie, ja kaupungista itään johtavalla uudella valtatiellä ja viikin maantiellä työskenteli varatöissä talvisin paljon miehiä. H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. viranomaiset kutsuivat työttömyystöitä 1930-luvulla varatöiksi, mutta kansan kielenkäytössä säilyi vanha hätäaputyö. teitä, katuja, satamia katujen, teiden ja satamien rakentaminen sekä maanparannustyöt kuuluivat niin sanottuina normaaleinakin vuosina olennaisiin kuntien ja valtion toimiin. Herttoniemen työmaa sai runsaasti huomiota
valtion merkitys hätäaputöiden järjestäjänä oli suurin maaseudulla, jossa kuntien omat resurssit eivät suurten kaupunkien tavoin riittäneet töiden järjestämiseen. töihin valikoitaessa etusijan saivat perheelliset. Myöskään köyhäinapu ei ollut vastikkeetonta vaan kunnalta saatua lainaa. Palkat olivat noin 20 prosenttia pienempiä kuin vastaavissa kuntien ja valtion vakinaisissa töissä. työtuvissa valmistettuja tuotteita annettiin varusteiksi muille paikkakunnille valtion varatöihin lähteville miehille. Ammattimies sai varatöissä tuskin edes puolta siitä, mihin oli tottunut yksityisen alan rakennustöissä. korvausvelvollisuus viime kädessä työtuvissa tai työlaitoksissa oli siten tärkeä pelote, joka vähensi köyhäinavun hakijoiden määrää. jälkimmäisellä viitattiin siihen, että yksityisen puolen rakennusmestareilla oli vain vähän halua ja kykyä estää palkkoH i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. näiden alojen miehet olivat tottuneita ruumiilliseen työhön. syntyi palkkojen laskun kierre. työttömyys esiin Lamavuodet eivät merkinneet ainoastaan työttömyyden lisääntymistä, vaan työttömyys tuli myös entistä näkyvämmäksi; ruoanjakelupaikkojen jonot ja varatyöläisten suuret joukot näkyivät konkreettisesti ympäristössä. valtaosa työtä vailla olevista naisista sai kuitenkin avustusta joko itse tai miehensä välityksellä suoraan köyhäinhoidosta. lähtökohta köyhäinhoidossa Hätäaputyöt olivat vanha ja vakiintunut keino lievittää talvikausien ja suhdannetaantumien aikaista työn puutetta, olihan työn teettäminen elannon vastikkeena tavallista jo edellisellä vuosisadalla. vuoden 1922 köyhäinhoitolain mukaan jokainen oli velvollinen korvaamaan kunnalle saamansa köyhäinhoidon. Yhä suurempi osa työtä vailla olevista henkilöistä hakeutui kunnan työnvälitykseen, koska siitä oli odotettavissa konkreettista hyötyä. kyseenalaisena pidettiin myös sitä, että ne, jotka pääsivät kunnan tai valtion järjes17 nälkäpalkat ja alennusautomaatti varatöitä arvosteltiin niiden huonojen palkkojen vuoksi. näin syntyneitä kortistoja myöhemmät tutkijat ovat hyödyntäneet työttömyyden laajuutta arvioitaessa. © Piia Arnould / SKOY Varatöitä miehille Lama kohdistui enemmän miesvaltaisiin aloihin: vientiteollisuuteen, metsätöihin, rakennustoimintaan ja satamiin. kun työllisyystilanne koheni muualla suomessa aikaisemmin kuin Helsingissä, valtion töitä voitiin siirtää laman loppupuolella enemmän myös aivan maan eteläosaan. naisille avattiin työtupia, joissa järjestettiin myös ompelukursseja. työttömyyttä ei voitu enää useimmissa tapauksissa pitää itse aiheutettuna. köyhäinhoitolain tulkinnassa jouduttiin ongelmiin, jolloin monet ylevät periaatteet saivat väistyä. ongelma syntyi erityisesti siitä, että lamavuosina palkat laskivat rakennusalalla romahdusmaisesti. katuja, satamia ja puistoja rakennettiin ja parannettiin. Perheellisten miesten palkat olivat hieman muita paremmat. Pienentyneet palkat kasvattivat entisestään köyhäinhoitomenoja, koska töiden päättyessä yhä useamman piti turvautua kunnan apuun. näiden lisäksi teetettiin lumitöitä. töitä järjestämällä miehille ja heidän perheilleen hankittiin edes jonkinlainen toimeentulo, ja heidät saatiin pysymään paikkakunnalla ja työkuntoisena odottamassa yksityisen yritteliäisyyden elpymistä. työtuvissa naiset valmistivat pientä palkkaa vastaan vaatteita ja jalkineita, joita myytiin tai jaettiin avustuksina työttömille. kun varatöiden palkat oli sidottu muihin palkkoihin, alettiin puhua "nälkäpalkoista" ja niin sanotusta "palkkojenalennusautomaatista". voitiin ajatella niin, että työssä olevia kohtaan oli oikein, ettei heidän verorahojaan käytetty laiskojen elättämiseen. kun kaikille halukkaille ei voitu järjestää töitä, köyhäinhoidon merkitys kasvoi laman pitkittyessä. viimekätiseksi tarkoitetusta toimeentuloturvasta, köyhäinavusta, tulikin varatöiden ja ruoanjakelun ohella keskeinen avustusmuoto. kaikkein iäkkäimpiä miehiä avustettiin useimmiten suoraan köyhäinhoidosta. varatyöjärjestelmä toi työttömyyden näkyväksi myös toisella tavalla. kunnat velvoitettiin joka tapauksessa köyhäinhoitolain mukaan pitämään asukkaansa hengissä. toisaalta ulkopaikkakuntalaisia ja muuta ei-toivottua väkeä voitiin "karkottaa" sijoittamalla heitä valtion varatyömaille ja muille paikkakunnille. köyhäinhoitolakia ei ollut kuitenkaan suunniteltu lamavuosien kaltaista massatyöttömyyttä varten. suurimmat lamavuosien aikaiset valtion työt Helsingin seudulla olivat Porvoon, turun ja jorvaksen tietyömaat sekä ratatyöt ja asema-alueiden kunnostukset. jen laskua sen jälkeen, kun viranomaiset olivat laskeneet varatöiden palkkoja yksityisen alan palkkoja alhaisemmiksi. Lamaa edeltävässä korkeasuhdanteessa Helsingin rakennustyömaille tuli muualta suomesta runsaasti väkeä, joten varatöissäkin oli paljon nuorehkoja miehiä. velvollisuuteen liittyi yleisempiä yhteiskuntamoraalisia ulottuvuuksia. töihin pääsy edellytti yleensä ilmoittautumista työnvälitykseen, joten työttömyyden laajuudesta saatiin aikaisempaa tarkempaa tietoa. koska naisia oli näillä aloilla vähän, varatyöt suunnattiin pääosin miehille
Monet vapautettiin köyhäinhoitoveloistaan tosin lopullisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen. raha-avustusten uskottiin kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön työllisyysasioista vastanneen virkamiehen mukaan vaikuttavan "moraalisesti rappeuttavasti työttömän vastuuntuntoon" ja synnyttävän "avustuksenottajamieltä". toisen maailmansodan jälkeen työllistämislinja jatkui etenkin itä- ja Pohjois-suomen tietyömailla. samasta asiasta kannettiin huolta myös 1930-luvulla. Monet pelkäävät, etteivät joutilaat nuoret miehet totu työntekoon ja itsensä elättämiseen. tämiin töihin, eivät velkaantuneet kunnalle. kun rakentamisen painopiste siirtyi eteläiseen suomeen 1960-luvulla, syrjäseutujen työttömiä kuljetettiin näille siirtotyömaille. Helsingissä lamavuosina työttömyyden takia myönnetystä köyhäinavusta suurin osa jäi perimättä takaisin. Hiljaisten miesten junat ovat menneet. Jäppilästä Varkauteen johtavaa tietä rakennetaan pulavuosina 1930-luvun alussa. Matti Hannikainen on 1930-luvun lamasta väitellyt valtiotieteiden tohtori, joka kirjoittaa parhaillaan työeläketurvan historiaa. Museovirasto 18 H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. samaan aikaan köyhäinavun varassa olevilta edellytettiin avun takaisin maksamista, vaikka köyhäinapu tuli kunnille halvemmaksi kuin töiden järjestäminen. Mikäli yksityisiltä rakennustyömailta tai metsätöistä ei löytynyt elantoa, yhteiskunnalta odotettiin aikaisempaa enemmän väliintuloa, töiden järjestämistä tai muuta apua. työnteon pakko muuttui oikeudeksi. Arvostelu tätä vanhaa työllistämistapaa kohtaan yltyi. köyhäinhoidon elätin leima piinasi pitkään. työnteon muuttunut normi? Laajamittaisten varatöiden vuoksi yhä useammat alkoivat vaatia ympärivuotisia töitä. työnteossa nähdään myös kasvattavia ominaisuuksia. samaan aikaan elinkeinorakenteen nopea muutos, rakentamisen koneellistuminen ja sosiaalivakuutusjärjestelmän uudistaminen veivät pohjan suuria joukkoja työllistäneeltä lapiolinjalta. ihmisten mielistä ja puheesta käytäntö ei kuitenkaan ole täysin kadonnut. kovin kaukana vanhasta perinteestä ei ole se, että taantumien aikana vaaditaan valtiota ja kuntia lisäämään rakentamista. useille siitä muodostui käytännössä vastikkeeton toimeentuloturva. työntekoon kannattaa nuoria kannustaa ja julkisen sektorin elvyttää laskukausina, mutta hätäapu- ja siirtotyömaat lienevät taakse jäänyttä elämää. 1930-luvun tapaan yhtenä perusteena mainitaan, että rakentaminen on taantuman aikana halvempaa kuin nousukaudella
Hätäleipäkomiteoita perustettiin ainakin Hämeenlinnaan, ouluun ja turkuun. jäkälän hyötykäyttö oli työlästä; vain kahdesta jäkälälajista saatiin terveellistä ja ravitsevaa ruokaa. tämä 1916 ilmestynyt 24-sivuinen lentokirjanen Kalliin ajan ruokatalousohjeita erityisesti huomioonottaen tärkeimpien ruoka-aineittemme ravintoarvon oli lähtökohdiltaan yläluokkainen. vihkoissa ja lehtisissä ohjattiin erityisesti jäkälän käyttöön. viranomaisten lisäksi yksityishenkilöt ja erilaiset yhdistykset, kuten nikolainkaupungin isäntäwäenyhdistys ja kansanvalistusseura, julkaisivat 1800luvun lopun halla- ja katovuosina ruoanvalmistusohjeita. Hywäntahtoisia neuwoja katowuosina taikka opetuksia maatiaisten, enimmittäin wiljelemättä kaswawien, ainetten walmistamisesta leiwäksi ja muiksi ruwiksi. kyseessä ei ollut vain paikallinen ongelma. Lipeän maku oli vielä poistettava liottamalla jäkälät puhtaassa vedessä. jäkäläjauhoista saattoi tehdä jäkälävelliä ja -leipää. teoksesta otettiin uusintapainos 1867, ja siitä muokattiin vielä 1904 Jäkälät ravintona -niminen kahdeksansivuinen vihkonen. Lipeävesi ei saanut olla liian väkevää, jotta jäkälän ruokavoima ei katoaisi. varhaisin jäkäläleivän ohje julkaistiin 1836, jolloin ilmestyi yhdeksänsivuinen pienpainate Neuwoja kuinga leipää jäkälistä walmistetaan. Lähtökohdat ovat tosin aiemmin olleet erilaiset, sillä siinä, missä nyt kohotetaan ruoan arvostusta ja imagoa, aiemmin viranomaiset ohjasivat niukan leivän valmistamiseen. e nsimmäiset viranomaisohjeet julkaistiin 1800-luvulla, jolloin nälkävuodet koettelivat toistuvasti suuriruhtinaskuntaa. vaikka Lönnrot mielletään ensisijaisesti kansanrunouden kerääjäksi ja kielentutkijaksi, hän edisti myös keittokirjallisuutta. NIKLAS BENGTSSON Katoaika, halla-aika, kallis aika, sota-aika, pula-aika, lama-aika... keittokirJalliSuuS Voi hyVin Vaikka vuonna 2008 aloitettu seitsemän ministeriön yhteinen suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma saattaa kuulostaa mullistavalta, valtiovalta on jo varhain puuttunut suomalaisten ruoanlaittoon. Lönnrotin mukaan liisterijäkälän karvas maku saatiin pois liottamalla sitä vähintään kerran lipeävedessä. katovuosien ruoka ei ollut nopeatekoista: Jos jäkäläjauhoista hywää welliä tai puuroa tahdotaan, niin pitää niitä keittää ja keittäissä hämmentää 3 eli 4 tuntia. vuonna 1869 senaatti painatti 18-sivuisen kertomuksen edellisvuoden maakuntamatkoista, joiden aikana oli opetettu jäkäläleivän leipomista. Lönnrotin mukaan [h]appamen piimän taikka potaattipuuron kanssa saadaan jäkäläjauhoista paljaaltansa maukasta leipää. jo 1834 hän oli suomentanut Gustawa schartaun 65-sivuisen keittokirjan H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 huomiota ruoka-aineiden laatuun varhainen pula-ajan keittokirja oli ingrid Graaen ruotsinkielisen teoksen suomennos. kirjailijan mukaan perheenemännän piti itse tehdä ostokset eikä suinkaan jättää niitä palvelijattaren tehtäväksi. kotimaisen keittokirjallisuuden juuret ovat tällaisissa pienimuotoisissa julkaisuissa. Niin tehtynä welli kyllä tulee maukasta, warsinkin jos sen annetaan jäähtyä ja siihen sitten wähän maito sekoitetaan. Jäkälävelliä ja -leipää julkaisujen taustalla oli 1857 ilmestynyt Lääkärihallinnon kymmensivuinen "lentokirjanen" Neuwoja erästen jäkäläin käyttämisestä ruuaksi, jonka oli laatinut elias Lönnrot. Pahojen katovuosien takia 1867 näiden kaupunkien komiteat julkaisivat muutaman sivun ohjeita, joissa kannustettiin jäkäläjauhojen ja sienten käyttöön. toreilla ja kauppapuodeissa emäntä sai parempaa palvelua, ja kaiken lisäksi hän oli arvostelukykyisempi ja vapaampi tekemään edullisia valintoja kuin palvelijatar, jonka oli 19. kirjan suomennostyö lienee pohjustanut Lönnrotin jäkäläleipäjulkaisujen kirjoittamista
keittokirjojen kirjoittaminen oli olosuhteiden vuoksi vaativaa. p. kirja perustuu sota-ajan keittokirjoihin sekä Kotilieden ja Suomen Kuvalehden resepteihin ja antaa kiintoisan poikkileikkauksen aikakauden ruokakulttuurista. 1943) on pula-ajan keittokirjana sikäli poikkeuksellinen, että siinä todetaan myös, mitä ei pidä tehdä. ruoka-aineita ei saanut arvottaa pelkän hinnan mukaan. olssonin mukaan keittiönsä muille luovuttanut nainen on "kadottanut paikkansa kodin korvaamattomana papittarena". erikoista kyllä, ruokapulasta on tullut nostalgian kohde. Nyt taistellaan taistelua, kilvoitusta, kamppailua, jollaiseen ei ihmiskunta ehkä koskaan ennen ole ottanut osaa. Ajankuvaus on olssonilla häkellyttävää ja poikkeuksellista. Sota-ajan keittokirjassa oli muun muassa jäkäläleipien reseptejä, mutta teoksensa muutetusta painoksesta Kalliinajan keittokirjasta (1919) ne poistettiin, koska jäkälien ei enää katsottu soveltuvan jauhojen korvikkeeksi. ruoka-asiat kuuluvat naisille Pula-ajan keittokirjojen ensimmäisen aallon mielenkiintoisiin opuksiin kuuluu edit olssonin Kalliin ajan ruoka-aineita. Hän aloittaa keittokirjansa: Elämme ihmeellisessä ajassa. Maailmansodan loppuvaiheessa suomea koetelleen elintarvikekriisin takia tarvittavat ruokatavarat saattoivat olla lopussa, kuten elin sjöström totesi 1917 Sota-ajan keittokirjassaan, mikä tietysti hankaloitti kirjailijan työtä. sjöström mainitsi maidon, voin ja munat ruokaohjeissaan sulkeissa, koska niitä oli vaikea saada. olsson kritisoi myös elintarvikelautakuntien sukupuolijakaumaa. pula-aikanakin (1942). toteltava määräyksiä. näihin kirjoihin kuuluvat muun muassa Marttaliiton julkaisema saimi Latosen Pula-ajan ruokaohjeita (1940), Marja Helaakoski-tuomisen Pula-ajan keittokirja (1941) ja Lyyli Liukkosen Kasvisruokaa 20. kahvipulaan oli varauduttava etukäteen viljelemällä sikuria ja keräämällä voikukanjuuria. keittiömestarin ja tyttöjen ammattikoulun entisen johtajan mukaan runsaasti ravintoaineita sisältäviä manteleita ja juureksia ei saanut käyttää harkitsemattomasti kahvinkorvikkeeksi. nämä kasvit ja perunankuoret olivat parhaimman korvikkeen raaka-aineet. Graae ohjasi lukijansa kokonaistaloudelliseen ajatteluun: hän otti huomioon polttopuiden kulutuksen ruoanlaitossa ja pyrki aterioiden yksinkertaistamiseen. niiden ravintoarvo oli Graaen mukaan tärkeintä, joten ruokaohjeiden lisäksi kirjanen sisälsi raaka-aineiden hintatiedot ja ruokien kalorimäärät. Ajan ruokakysymykset olisi olssonista järjestetty paremmin, jos naiset olisivat päättäneet niistä. esimerkiksi Kortittomasta ruoasta löytyy rasvankäyttöä kammoavalle omalle ajallemme maukkaita voinkorvikkeiden ohjeita, kuten peruna-, porkkana-, nauris- ja valkokastikevoin reseptit osoittavat. H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 ruokaa kortilla ja kortitta Pula-ajan keittokirjoista tunnetaan nykyään parhaiten toisen maailmansodan aikana julkaistut teokset. Latosen kirjan vuonna 1946 ilmestyneestä kuudennesta painoksesta on otettu peräti kolme näköispainosta (1992, 1997, 2004). vuonna 1917 ilmestynyt 31-sivuinen teos oli feminismissään yhtä aikaa edistyksellinen ja taantumuksellinen. siinä missä edit reinilä-Hellmanin, sofie Caloniuksen ja valma krankin toimittama Pula-ajan ruokia (1918) oli pelkkä reseptikokoelma, olsson suorastaan julistaa omia näkökulmiaan. näiden luottamustehtävien jättäminen liikeasioihin ja kotitalouteen perehtymättömille nuorille miehille oli virhe. Toisaalta voimme sanoa sitä uudistusten, kehityksen, valveutumisen ajaksi, toisaalta hävityksen ajaksi. teoksen ohjeisiin kuuluu esimerkiksi vehnäjauhoista, vedestä, sokerista, sitruunasta ja vaniljasta valmistettava kermankorvike. Kuitenkin, ilman taistelua ei ole voittoakaan. sota-ajan ruokakirjallisuuden kiinnostavuus ilmenee myös jouni kallioniemen toimittamasta 123 sotavuosien ruokaohjetta -teoksesta (2003), josta on otettu lisäpainokset neljänä peräkkäisenä vuonna ja joka on käännetty ruotsiksi 2006. Pula-ajan keittokirjat eivät ole pelkkiä omaa aikaansa ilmentäviä kuriositeetteja. Aarne nissisen ja eva somersalon Kortiton ruoka ja miten käytän korttiannokseni (1942, 2
Köyhän opiskelijan keittokirja 2 ohjasikin tekemään annoksia pakastimeen ajan ja vaivan säästämiseksi. kaikissa keskuslämmitystaloissa ei ollut kunnollisia kellaritiloja kesän ja syksyn sadon säilyttämiseen. opiskelijan kukkarolle Pula-ajan keittokirjojen traditio on jatkunut viime vuosikymmeninä. Lama-aika heijastuu edellisiä teoksia suoremmin 1993 ilmestyneessä Penninvenyttäjän keittokirjassa: hyvää kotiruokaa edullisesti, josta martat ottivat 20. osittain ruokataloudessa köyhäily voi olla vapaaehtoista, kuten Lotten thörngrenin kirjoittamissa ja Marketta Levannon suomentamissa Kevyen kukkaron keittokirjassa (2001) ja Kevyen kukkaron helpot herkut -teoksessa (2003) annetaan ymmärtää. Suomennos. teokset olivat luonteeltaan erilaisia. Niklas Bengtsson on helsinkiläinen tietokirjailija. osittain sota-ajan ruokapula johtui kaupungistumisesta. WS 1916. 21. opiskelijoille sopiva keittokirjagenre heräsi henkiin myös runoilija ville Hytösen Nälkätaiteilijan keittokirjassa (2006), joka tosin oli ensisijaisesti suunnattu köyhille kulttuuriromantikoille. toisaalta thörngrenin mukaan työttömät voivat "ainakin huvitella tekemällä halvan ruoan etsimisestä urheilumuodon". marttojen bestseller keittokirjojen ja lamasta kärsivien suomalaisten kannalta merkittävimmän työn on tehnyt Marttaliitto. H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 Ingrid Graae, Kalliin ajan ruokatalousohjeita erityisesti huomioonottaen tärkeimpien ruokaaineittemme ravintoarvon. Marttojen Hyvää kotiruokaa (1995) ja Hyvää itse tehden (2003) soveltuvat terveellisyyttä ja taloudellisuutta arvostaville. jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalivaliokunta julkaisi Köyhän opiskelijan keittokirjan 1990 ja sen jatko-osan 1999. täysin uudistetun painoksen 2006. teos onkin pulaajan keittokirjojen bestseller. edellisen reseptit oli mitoitettu kahdelle hengelle, mutta jälkimmäisen ohjeet oli laadittu neljälle, vaikka "harvoinpa opiskelijan keittiössä niin suuria annoksia syödään". vaikka marttojen ulkoasultaan vaatimattomien kirjojen ja kirjakauppojen lahja- ja luksuskeittokirjojen kontrasti on suuri, marttojen erinomaiset keittokirjat eivät ole jääneet pullataikinamaisesti paisuneen keittokirjatuotannon jalkoihin
PÄIVI KOIVISTO toiveita paremmasta Kirjailija Riitta Latvala jäljittää lama-ajan muistoa Liiketoiminta kukoistaa, ihmiset ostavat ylellisyystavaroita, töitä on enemmän kuin ehditään tehdä. Kyse ei ole siitä, mitä nyt tapahtuu, ei siitä mitä tapahtui 1990-luvun alussa, vaan 1930-luvun pula-ajasta, joka romahdutti ihmisten suunnitelmat ja unelmat. "h alusin kirjoittaa ihmisistä, joita haaveet auttoivat selviytymään. jaakko taas unelmoi kommunististen maalaritovereidensa kiihottamana muutosta neuvostoliittoon. Mutta jos vertaa 1930-luvun lamaa tähän hetkeen, tilanne oli aivan 22 erilainen. Sängyssä makaa ahdistunut mies. "Heillä oli jopa kansalaissodassa oma komppaniansa", Latvala kertoo. jaakon ja Mandin tarina sen sijaan perustuu löyhästi Latvalan oman suvun tarinaan. jaakko ja Mandi tapaavat nousuajan huumassa elävässä Helsingissä, perustavat perheen, ja Mandi perustaa oman kahvila-ruokalan. Haaveita murskaavat olosuhteet tulivat tarinaan mukaan kirjoittaessa", kertoo riitta Latvala romaaninsa Taivaanrantojen maalari (2008) synnystä. niinpä valkoisiin identifioituneen pojan piti vaihtaa puolta, ja Latvalan isoisästä tuli kommunisti. kun paljastuu, ettei sieltäkään suunnasta löydy pelastusta, jaakko masentuu. näin kyllä samoja merkkejä, jotka ennakoivat 1990-luvun alun lamaa, esimerkiksi asuntojen hinnannousun. silloin ihmisillä ei ollut mitään turvaverkkoja, ja jotkut todella näkivät nälkää. jaakko katselee ihmeissään 1920-luvun toimeliaisuutta ennen romahdusta: Vauhti on kova, keskustassa kaatuu taloja kuin puita myrskysäällä, ja tilalle pukataan kivirakennuksia toisensa perään. Aikaisemmissa teoksissaan hän on tarkasti välttänyt omakohtaisuutta, vaikka esikoisromaanin nimi olikin härnäävästi Henkilökohtaista (1998). nyt meillä on valtion antama perusturva, eikä kukaan pääse täysin putoamaan." mikrohistoria kuuluu romaanin äänissä Taivaanrantojen maalari on Latvalan neljäs romaani. kirjassa hän kuvaa Helsinkiin muuttaneiden työläisten elämää 1920-luvulta Berliinin olympialaisiin. Yksi ystäväpariskunta sinne lähteekin suurin toivein. Ja yhtäkkiä työt vähenevät, työmaita suljetaan. kamppailtuaan aikansa Mandi joutuu luopumaan ravintolastaan ja taistelemaan jokapäiväisestä ravinnosta. Latvalan isovanhempien tarina on kietoutunut osaksi romaania, johon ajan henki pujahti mukaan H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. kirjailija ei tunnustaudu samaaniksi: "olisi tietenkin kiva sanoa, että osasin ennustaa, mutta ei se niin ollut. Setä pöyristyisi jos näkisi, miten pääkaupungissa joitakin urakoita suditaan pakettiin, kun uudet rakennusliikkeet ovat panneet tuulemaan. lupausten maisema mustenee Lupauksia täynnä oleva maisema muuttuu 1930luvun laman iskiessä ihmisiin. Aikaa kuluu, töitä ei kuulu, rahat loppuvat, kerjäläiset lähtevät liikkeelle. kun Latvala kirjoitti kirjaansa, suomi eli vielä nousukautta. Latvalan isoisä muutti romaanin jaakon tavoin valkoiselta Pohjanmaalta Helsinkiin, teki maalarin töitä ja havaitsi, että lähes kaikki helsinkiläiset maalarit olivat punaisia
sota tuotti mielenterveysongelmia, alkoholismia ja perheväkivaltaa, toisaalta myös työnarkomaniaa. jaakon tarinasta voikin havaita muistumia esimerkiksi kehitysromaanin konventioista: jaakko on orpo poika, joka vaikeuksien jälkeen saa koulutuksen ammattiin. myös kansallisarkiston ja kansalliskirjaston aineistoista. 1930-luvun tulevaisuus oli kuitenkin täynnä uhkakuvia, jotka tulivat todeksi. Mandin ja Huldan kahvila-ruokalan ensiaskeleiden kuvaus tuo mieleen kaurismäen Kauas pilvet karkaavat -elokuvan. Latvalan mielessä 1930-luvun pula-aika oli suorassa suhteessa sitä seuraavaan toiseen maailmansotaan: "Maailman mittakaavassa pitää muistaa, että Hitler käytti vahvasti pula-aikaa hyväkseen lietsoessaan omia päämääriään. Hyvän alun jälkeen kuppila kaatuu. jos 1930-luvun lama edisti sodan syttymistä, niin Latvala kytkee sota-ajan suomalaisia nykyäänkin piinaaviin vitsauksiin: "sota-ajan seuraukset tuntuvat yhä suomalaisissa perheissä. nykyisen hyvinvointivaltion olemassaolosta suomalaiset saavat kiittää sosialisteja, joilla ei ollut helppoa 1920-luvun hyvinä vuosina. olympialaiset kiihottavat työläistenkin mieltä, ja kaupunkiin saavuttaessa tulijan ottaa vastaan juuri rakennettu Lasipalatsi. takaiskujen jälkeen hän vasta aivan kirjan lopulla alkaa uudelleen saada kunnon otteen elämästä. Lapsia syntyy, ja nuori perhe saa tosissaan miettiä, mistä löytää ruokaa pöytään. nämä olivat vastavoimia työväestön nousulle." Latvala kertoo lopettaneensa romaaninsa tarkoituksella juuri Berliinin olympialaisiin. onko ehkä sittenkin niin, että toimeentulemiseksi paras yhdistelmä olisi oikeistolaisten ja vasemmistolaisten yhteistyö. ja ehkä juuri siksi näitä asioita täytyy vieläkin penkoa." Päivi Koivisto on kotimaisen kirjallisuuden tutkija Helsingin yliopistossa. köyhyys on vaarallinen kasvualusta Taivaanrantojen maalareiden lopussa uusi toivo alkaa viritä. Latvala tähtäsi teoksessaan yleispätevyyteen, kysehän on romaanista, ei dokumentista. "köyhyys jatkui punaisilla, vaikka oli nousukausi." nousi Lapuan liike, oli isänmaallinen kansanliike ja 1930-luvulla valtava saksalaismielisyys. "1920-luvulla punaisten työsuhteita katkottiin, heidän työhön pääsyään hankaloitettiin, jopa punakaartissa olleiden lapsia ei haluttu ottaa töihin", Latvala kertoo tutkimuslöydöistään. nämä ovat periytyneet jälkipolville. Alkujännityksen jälkeen asiakkaat löytävät ahkerien naisten ravintolan. Apuna hänellä on kapitalismille myönteinen sisko Hulda, jonka poikaystäväkin on parempaa väkeä. isoon kaupunkiin muutettuaan hän pääsee kiinni töihin ja elantoon. suomessakin ihmiset radikalisoituivat 19201930-luvun aikana, silloin H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 Katja Lösönen / Otava Riitta Latvala 23. tällä hän halusi viitata tulevaan sotaan, jonka seurauksia hän parhaillaan pohtii. kaurismäen elokuvan ravintola sai alkunsa pahimpaan lama-aikaan, kun taas Latvalan naisten ruokala joutuu lama-ajan kouriin. tätä Latvala kuvaa romaanissaan jaakon kautta, joka saa potkut oltuaan tekemisissä kommunisteiksi tiedettyjen kanssa ja joutuu ohranan kuulusteluun. Mielessä muhii romaani, joka sijoittuu välittömästi sotaa seuranneisiin vuosiin. Pelastuksen tuovat jaakon taiteilijahaaveet, sisällä poltteleva taulujen maalaaminen. idealismia ja konkretiaa kun jaakko pohtii kommunismin vastausta työläisten hätään tai maalaa tuntonsa kankaalle, Mandi tarjoaa käytännönläheisempää lääkettä: lämmintä ruokaa kuppilassaan tavalliselle kansalle
Mallia etsittiin muun muassa Saksan oikeakielisyyttä ajavasta linjasta. Kansallissosialistisen Saksan kielenpuhdistamiskampanjan juliste 1930-luvulta. http://homepages.uni-tuebingen.de/gerd.simon 24 H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. Sitä ennen oli vuoden verran keskusteltu tulevan valiokunnan tehtävästä ja toimintatavasta. oikeakielisyystyön mallia natsi-Saksan varjossa TARU KOLEHMAINEN Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kielitieteellinen valiokunta, kielenhuollon ensimmäinen toimielin ja nykyisen suomen kielen lautakunnan edeltäjä, aloitti toimintansa vuonna 1928
tytärsaarelaisten suhteet virumaan talonpoikiin olivat ikivanhat. kauppamuotoa voikin pitää ulkosaarten pysyvän asutuksen edellytyksenä. kauppakumppanit olivat keskenään ystäviä, seproja (sóber). kaikkein parhaimpia ystäviä kutsuttiin "ikuisiksi seproiksi" (igavesed sóbrad, püsisóbrad). tytärsaarelaiset vaihtoivat suolakalaa viron viljaan ja perunoihin, koska omia peltoja ei kalliosaarilla ollut. Carl Sarapi / Virumaan Muuseum ikuiSet SePrat Tytärsaarelaisten ja virolaisten ikiaikaiset kauppasuhteet Silakka-astioita puretaan haapioista 1937 Mahun markkinoille. JOUNI JÄPPINEN Suomen eteläisissä ulkosaarissa pidettiin yllä ystävyyttä ja vaihtokauppaa virolaisten kanssa kymmenien sukupolvien ajan 1300-luvulta lähtien. tytärsaarelaisten seprat asuivat yleensä H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 t 28. Tytärsaarelaiset jatkoivat suhteiden ylläpitämistä eteläisiin naapureihinsa aina talvisotaa edeltävään syksyyn asti. ytärsaaren kalastajien toimeentulo oli sidoksissa Pohjois-viron rannikon maanviljelijöiden kanssa harjoitettuun vaihtokauppaan, jota kutsuttiin seprakaupaksi. Pääkauppapaikka oli Mahu, josta on asiakirjatietoja jo 1200-luvun alusta lähtien. Muut kauppapaikat sijaitsivat Purtsessa, kundassa ja Letipeassa
silloin kevään kutusilakka, heinäsilakka, annettiin seproille velaksi syysmarkkinoihin asti, johon mennessä virolainen sepra oli ehtinyt korjata oman satonsa pellolta. vuoden 1937 syysseproilla arveltiin Mahussa olleen 3 000 virolaista. Mahuun purjehdittiin hyvällä säällä myös seitsemänkahdeksan metrin pituisilla yksimastoisilla suurhaapioilla. Perhe kulutti yli 350 litraa silakkaa vuodessa. tällöin varsinaisen kaupankäynnin lisäksi saatettiin juhlia kokonainen viikko tanssien ja laulaen. tunnetuin tytärsaarelainen tuliainen oli nuoren H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. kaukaisimmat ylämaanmiehet saapuivat ostoksille jopa sadan kilometrin päästä järvamaalta. viron seprat arvostivat myös tytärsaarelaisella menetelmällä parkittuja vedenkestäviä hylkeennahkoja, joista ommeltiin rukkasia ja supikkaita. juhannuksena pidettävä sepra poikkesi syksyn seproista. Yksityiskokoelm a sisämaassa jopa yli 30 kilometrin päässä, mutta joitakin heistä asui myös rannikolla, esimerkiksi Mahun kylässä. Silakan ja viljan vaihdantaa kevätsilakan seprat pidettiin perinteisesti juhannuksen aikaan. ne säilyivät hyvin myös kesällä. kaupat sinetöitiin lyömällä kättä päälle ja 29 kuorenkala, ikuisen ystävyyden tunnus ikuisia ystävyyssiteitä lujitettiin monenlaisin tuliaisin. ennen markkinoita ja juhlintaa virolaiset halusivat tutustua myös suuriin sepralaivoihin. suurimmat seprat järjestettiin Mahun sataman hiekkarannalla, jonne kerääntyi parhaimpina aikoina toista tuhatta hevosmiestä odottelemaan saarelaisia. kuorenkalaa syödessä oli aikaa muistella isien välistä satoja vuosia jatkunutta ystävyyttä. virolainen isäntä toi mukanaan pullon kuuluisaa "viron väkevää", virumaan moisioiden viinapolttimoissa perunoista tislattua pirtua. Jouni Jäppisen äidinisä (vas.) suvun Selma-jahdin kannella Mahun seprapäivillä syyskuussa 1930. ikuisen ystävyyden juhlat juhannusseproilla kaupankäynnin jälkeiset juhlat kokosivat kokonaisia kyläkuntia Mahun rantaan. syksyisin ja painavaa lastia seilatessa oli käytettävä varavarppeita. Kust tema Soome sepra leiba saab, kui ta kive peal elab? männyn kuoren nilaan kiinni paistetut silakat eli kuorenkala tai koivuntuoheen paistettu tohukala. kalasta oli kehittynyt vuosisatojen aikana ikuisen ystävyyden tärkein näkyvä ele ja symboli. kun tytärsaarelaisen jahtilaivaston alukset kiinnittyivät Mahun laituriin tai ne matalan veden aikana laskivat ankkurinsa lahdelle, kuulutettiin kovalla äänellä: "seprat ovad siin virun rannas." Perinteinen vaihtosuhde ikuisten seprojen kesken oli tynnyrillinen silakkaa kahta ruistynnyriä tai kolmea tai neljää perunatynnyriä vastaan. jahdilla kuultiin ensimmäiset uutiset ja tehtiin parempaan saaren kahviin ja pirtuun norrit. Muistan Eskola toi savipillin, minulle puukon. Lembit samel Mahusta muistelee tuliaisia: Kaikkein ensimmäinen lahja oli koorekala. syksyn seproille lähdettiin perinteisesti Mikon päivänä, ja vuoden viimeiset seprat ajoittuivat katariinan päivään, joka on virossa Martin päivä. tytärsaarelaiset pitivät kuorenkalaa niin suurena herkkuna, että sitä valmistettiin vain viron seproille tuliaisiksi. virolainen kymmenen hengen suurperhe saattoi ostaa keväisin kaksi 120 litran tynnyriä kutusilakkaa ja syksyllä vielä yhden tynnyrin syyssilakkaa. jos sepra jostain syystä unohti kuorenkalan, se merkitsi loukkausta ja ystävyyden loppumista. tytärsaarelaiset seilasivat viroon 1520 metriä pitkillä ja 3040 tonnia kantavilla yksimastoisilla jahdeilla. varsinaiset juhlat alkoivat heti, kun kaupat oli tehty. kuoren nila ja parkkihapot muodostivat suolan kanssa yhdisteitä, jotka liimasivat kalan kiinni kuoreen ja hyvän maun lisäksi edistivät herkun säilymistä. silakat paistettiin leivinuunissa kullanruskeaksi, vieri vieressä vatsapuolet ylöspäin. Se oli todella herkkua. varsinaiset vaihtokaupat päätettiin rannassa "saarenmiehen pyhinä". kaupankäynti vaati avomerikelpoista alusta, jota ei suinkaan ollut kaikilla, vaan alukset rakennettiin yleensä veljesten, serkusten tai laajemman sukuryhmän käyttöön. virumaan perheenemännät lähettivät rantaan etukäteen tervetuliaisiksi kananmunia, sianlihaa, voita ja maitoa
Mahun nimekkäin veneenveistäjä einar kajaneem (nordman) muistaa saaren sepran viimeiset sanat: Saatana ryssälle antaa selkää. vaikutteita otettiin myös ornamenteista, pitsimalleista, koruista, työvälineistä, tekniikoista ja varusteista. Myös vanhempia virolaisia kiinnosti, kuinka saarelaiset selvisivät karulla kalliosaarellaan. Pitkän kanssakäymisen myötä saaren arkikieleen tarttui runsaasti virolaisperäistä sanastoa. Tuli syksy, kylmä, paluupurjehdus myöhästyi. tiiviitä yhteyksiä pidettiin yllä myös kuorovierailuin ja nuorisoseuravierailuin aina saarten evakuointiin saakka. Kustaa Vilkuna, "Suomalais-virolainen sepralaitos." Kotiseutu 1/1964. Turun yliopisto, Kulttuurien tutkimuksen laitos 2009. samoja piirteitä oli havaittavissa myös tavoissa, uskomuksissa ja juhlissa. opettaja Lembit samel muistaa tytärsaaren sepän Anton eskolan viimeisen vierailun: Eskolan Anton oli kova juttumies. sekä saarelaiset että virumaan pelimannit tahdittivat tansseja muun muassa viuluilla, säkkipilleillä ja mandoliineilla. tytärsaarelaiset puhuivat yleisesti viroa tai vähintään ymmärrettävää sekakieltä. Yksityiskokoelma Tytärsaarelaisia aluksia Mahun satamassa. nauttimalla ryypyt viron väkevää. Suomen Kotiseutuliitto. H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. SKS 1996. samoin kauppakumppanit oppivat saarelaisten kieltä, niin että Mahun sekakieltä puhuvilla lapsilla oli vaikeuksia oppia viron kirjakieltä koulussa. se korosti samalla seprojen välistä tasa-arvoa ja sukupolvelta toiselle periytyneen ystävyyssiteen merkitystä. ikivanha kauppamuoto hävisi, mutta jälkipolven mielikuvissa sepra elää edelleen. ehkä 2000-luvun alussa alkaneiden ja joka neljäs vuosi kummassakin maassa järjestettävien, tuhansia vieraita houkuttelevien seprapäivien myötä voisi puhua jopa renessanssista. kulttuurivaihtoa seprojen myötä saarelaiset ja virolaiset saivat toisiltaan jatkuvasti uusia vaikutteita. Mutta saaren ihmiset evakuoitiin Loviisan kantille. kansantarinat, sadut, kaskut, laulut ja sävellykset siirtyivät ja muuttuivat pikkuhiljaa saaren perinteeksi, ja saaren tavat virumaan perinteeksi. kirjoittajan äidin eskolan suvun ikuisia seproja olivat muun muassa samelit ja nordmannit Mahusta. juhlat jatkuivat yleensä vähintään yhden päivän ja yön ja säiden salliessa joskus kokonaisen viikon. Pelättiin, että jos saarelaisille ei anna riittävästi vastalahjoja, lampaissa ei enää kasvaisi villa, lehmät eivät antaisi maitoa tai hevoset vikuroisivat. 30 Jouni Jäppinen on ruotsinpyhtääläinen taiteilija ja kultaseppä. AIHEESTA ENEMMÄN Raimo Päiviö, Mikä tappoi seprakaupan. kansanomaiseen tapaan ryypyn katsottiin sinetöivän vuosisopimuksen. tytärsaarelaiset pukeutuivat parhaimpiinsa, ja olihan juhliin syytä kylliksi: oli saatu talviset ruokavarastot ja ystävyys oli lujittunut. Myös saarelaisten raakkuva puhetapa herätti hyvästä lauluäänestä huolimatta epäilyjä. joidenkin virolaisten naisten kerrotaan karttaneen tytärsaarelaisia, koska näiden joukossaan epäiltiin olevan noitia. vuorovaikutussuhteista seurasi luonnollisesti se, että useassa tytärsaaren talossa oli virolainen miniä. Väitöskirja, julkaisematon käsikirjoitus. Isä antoi hänelle lampaannahkaisen turkin, että tuo keväällä takaisin... Ilmar Talve, "Suomenlahden ulkosaarten kansankulttuuri 1800-luvun loppupuolelta talvisotaan." Risto Hamari, Timo Miettinen, Martti Korhonen, Ilmar Talve, Suomenlahden ulkosaaret: Lavansaari, Seiskari, Suursaari, Tytärsaari. tästä syystä tytärsaarelaisia kutsuttiin virossa ja muissakin ulkosaarissa variksiksi. Seprapäivät 2000-luvulla viimeisenä kesänä ja syksyllä 1939 tuleva sota kuului seprojen puheissa
klo 13 Kullervo Tieto-Lauri-palkinto 2009 Markku Löytönen ja Riikka Jäntti Viidakkotanssi Tutkimusmatkaaja Rafael Karsten Ecuadorissa "Intensiivinen ja jännittävä seikkailuretki imaisee mukaansa myös aikuislukijan. klo 13.30 Kullervo Joulukuun Kuukauden kirja Markku Löytönen (toim.) Suomalaiset tutkimusmatkat Kirja on ensimmäinen kokonaisesitys suomalaisesta tutkimusmatkailusta 1700-luvulta nykypäivään. 64, Kuukauden kirja -hinta SKS:n jäsenille 40, La 24.10. Komea kuvitus on uskottavaa ajankuvaa ja kuvien tunnelma mieleenpainuva." Laurin Jäntin Säätiön palkintoperusteet 20, H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 31 175 vuotta kustannustoimintaa · www.finlit.fi/kirjat. klo 13 Mika Waltari Marraskuun Kuukauden kirja Marja Terttu Knapas, Markku Heikkilä ja Timo Åvist Suomalaiset pappilat Kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa Upea teos esittelee henkilö- ja rakennushistoriallisesti mielenkiintoisia suomalaisia pappiloita ja niiden elämänpiiriä 1700-luvulta 1970-luvulle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on mukana Helsingin kirjamessuilla 22.25.10.2009. Tervetuloa osastolle 6k49 tutustumaan uutuuksiin ja tekemään löytöjä! Lokakuun Kuukauden kirja Tiina Mahlamäki Kuukauden kirja Uusi etu SKS:n jäsenille - uutuuskirjoja jäsenalennustakin edullisemmin! Kuukauden kirja on saatavilla ko. 34, Kuukauden kirja -hinta SKS:n jäsenille 22, Pe 23.10. kuukauden ajan SKS:n kirjamyymälästä, tilaamalla ja verkkokaupasta (edellyttää rekisteröitymistä verkkokaupan asiakkaaksi SKS:n jäsenenä). Kuinka elää ihmisiksi? Eeva Joenpellon kirjailijamuotokuva Rakastetun kirjailijan ja kantaaottavan keskustelijan kuvitettu elämäkerta seuraa Joenpellon kasvua lapsuudesta vaikutusvaltaiseksi kirjailijaksi. Teoksen runsaan kuvituksen on koonnut Sirkku Dölle. 48, Kuukauden kirja -hinta SKS:n jäsenille 32, To 22.10. Teoksesta voi lukea menneiden vuosisatojen suurista tutkimusmatkoista sekä perehtyä tämän hetken kenttätutkimuksiin, avaruustutkimukseen ja nanoteknologiaan
klo 14 Kullervo Ragnar Backström Langinkoski Keisarillisen perheen kesäinen keidas Langinkosken keisarillinen kalastusmaja oli Aleksanteri III:n ja hänen perheensä rakas kesäpaikka. Kivikultin syntyä tarkasteleva kirja käsittelee sitä yhteiskunnallista ilmapiiriä, johon Kiven teosten vastaanotto ensimmäisen puolen vuosisadan aikana oli sidoksissa. 38, To 22.10. 36, To 22.10. klo 13 Katri Vala Marko Toppi Eero ja Saimi Järnefeltin kirjeenvaihtoa ja päiväkirjamerkintöjä 18891914 Taidemaalari Eero Järnefeltin ja näyttelijätär Saimi Swanin kirjeet ja päiväkirjamerkinnät tekevät tarkkanäköisiä havaintoja 1800- ja 1900-lukujen vaihteen kulttuurielämästä, politiikasta ja yhteiskunnan vaikuttajista. 38, To 22.10. Jaakko Yli-Paavola ja Pekka Laaksonen (toim.) Tulinuija Aleksis Kiven Seuran albumi Juhlavuoden kunniaksi julkaistavassa albumissa joukko tunnettuja kirjallisuuden, draaman, kielen ja perinteen tutkijoita ja biografeja kirjoittaa Kivi-aiheistaan. 36,. klo 13.30 Katri Vala www.finlit.fi/kirjat 32 Minerva Keltanen, Anneli Mäkelä-Alitalo ja Sakari Heikkinen Sinebrychoffit Runsaasti kuvitettu teos esittelee monipuolisesti Sinebrychoffien elämää aikansa poliittisessa ja kulttuuri-ilmapiirissä yli sadan vuoden ajalta. 29, Hannu Salmi Armas Järnefelt Kahden maan mestari Teoksessa hahmottuu kokonaiskuva Armas Järnefeltin (18691958) elämän kohokohdista ja ristiriidoista, loistavasta kapellimestariurasta Tukholmassa ja Helsingissä sekä monipuolisesta sävellystuotannosta. 32, Aleksis Kivi 175 vuotta Esko Rahikainen SKS Helsingin kirjamessuilla 22.25.10.2009 osastolla 6k49 · Impivaaran kaski Aleksis Kivi kirjallisuutemme korvenraivaajana Monien uusien lähteiden valossa Kiven teosten leviämistä, vastaanottoa ja mm. Kaunis kirja kuvaa keisarillisen perheen elämää vaatimattomassa kesäparatiisissa sekä eläväksi kotimuseoksi entistetyn Langinkosken vaiheita. Kirja kuvaa myös Pohjoismaiden vanhimman panimon historiaa sekä suvun omistuksessa olleiden rakennusten ja taidekokoelman vaiheita
Piirroksin ja valokuvin havainnollistettu tietopaketti sisältää myös osin jo kadonnutta sanastoa. 34, Su 25.10 klo 11.30 Kullervo Marko Lamberg, Anu Lahtinen ja Susanna Niiranen (toim.) Keskiajan avain Mitä keskiajan runous, musiikki ja taideteokset voivat kertoa menneisyydestä. T. Sirelius Suomalaisten kalastus IIII Vuosikymmeniä loppuunmyytynä ollut teossarja on ilmestynyt nyt yhtenäisenä näköispainoksena. Miten oppia lukemaan vanhoja asiakirjoja tai tulkitsemaan sinettien ja vaakunakuvien sanomaa. klo 12 Aino Jorma Kallenautio Lamasta uuteen nousuun Eka-yhtymän ja Tradeka-yhtymän historia 19832008 Teoksessa kuvataan kymmenen vuotta kestänyttä, jatkuvien kiistojen leimaamaa yrityssaneerausta. Keskiajantutkimuksen perusteellinen käsikirja johdattelee lukijansa tutkijan todellisuuteen, lähteiden moninaisuuteen ja keskiajan eurooppalaisen kulttuurin tutkimusnäkymiin. 48, To 22.10. 34, Liisa Lindgren Memoria Hautakuvanveisto ja muistojen kulttuuri 46, Su 25.10. U. klo 13 Kullervo Tuomas Heikkilä Piirtoja ja kirjaimia Kirjoittamisen kulttuurihistoriaa keskiajalla Kiehtova, runsaasti kuvitettu teos avaa kirjallisen keskiajan mystiikkaa munkinkammiosta mustereseptiin ja kirkkoruhtinaan kirjastoon. "Visuaalisesti kaunis ja tietosisällöltään monipuolinen ja asiantunteva Suomalainen tapettikirja kuuluu jokaisen rakennuskulttuurihistoriaa arvostavan omaan kirjastoon." Portaali 5/2009 64, Pe 23.10. Myös Suomen keskiaikaista kulttuuria esittelevä teos johdattaa lukijan suoraan kirjurin työpöydän ääreen. Teos kertoo myös, miten ja miksi maan suurin rakennusliike Haka ja miljarditappiot omistajalleen ulkomaisella vakuutustoiminnalla aiheuttanut Kansa joutuivat konkurssiin. klo 16.30 Aino "Kirjaa voisi luonnehtia Suomen uusimman taloushistorian ja työväenliikkeen taloudellisen toiminnan erääksi keskeiseksi avainteokseksi." Antti Vuorenrinne, Uutispäivä Demari 7.10.09 33 175 vuotta kustannustoimintaa · www.finlit.fi/kirjat. Elävä ja tunnelmallinen teos esittelee suomalaisten kalastuskulttuuria pistokalastuksesta rynnäkköpyyntiin ja lehdesnuotista keppimertoihin. 34, Maire Heikkinen Suomalainen tapettikirja Runsaasti kuvitettu, kaunis teos kertoo suomalaisen seinäverhoilun tarinan gobeliineista ja seinämaalauksista nykyaikaisiin tapetteihin sekä esittelee tapettien valmistamista ja tekijöitä
32, Su 25.10. klo 10.30 Kullervo Taiteilijoiden Kalevala 2000-luvun juhla-Kalevalassa 20 suomalaista kuvataiteilijaa ja säveltäjää Marjatta Tapiolasta Santeri Tuoriin ja Aulis Sallisesta Lotta Wennäkoskeen tulkitsee Kalevalan runoja kuvin ja sävelin. klo 14 Aino Kirjamyymälä SKS:n Kirjatalossa Mariankatu 3, 00170 Helsinki ma, ti, to 1117, ke 1118, pe 1116 Tilaukset postitse puh. klo 11 Kullervo Lars Westerlund Sotavankien ja siviili-internoitujen sodanaikainen kuolleisuus Suomessa Suomen sotilasviranomaisten leireillä kuoli 19391944 lähes 24 000 sotavankia ja siviilihenkilöä. klo 13 Kullervo Marjut Paulaharju (toim.) Aarni Krohn (toim.) Oulu Kirjailijan kaupunki Sitaatit kirjailijoiden Oulu-kuvauksista vievät lukijan pohjoiseen lakeuteen, avaran taivaan ja revontulten alle, meren ääreen, kaupunkiin missä koski on aikoinaan pauhannut vapaana läpi vuosisatojen. Kalevalaseuran tuottaman teoksen on toimittanut Ulla Piela. 32, Dokumentin ytimessä Suomalaisen dokumentti- ja lyhytelokuvan historia 19041944 Teos kytkee ensimmäisen kerran dokumenttielokuvan monet merkitykset aate-, kulttuuri- ja poliittiseen historiaan sekä esittelee keskeiset lyhytkuvayhtiöt ja kuvaustoiminnan mm. 30, Jari Sedergren ja Ilkka Kippola Viipuri Kirjailijan, muistelijan ja historioitsijan kaupunki Kokoelman sitaateista voi aistia vanhan Viipurin autereisen ilmapiirin, lehtevät puistokujat, vilkkaan kauppatorin ja Punaisen lähteen torin iloisen hyörinän, vankan Pyöreän tornin ja Kellotornin ja linnan muhkeat siluetit. Westerlundin teos valaisee leiriläisten kuolinsyitä ja Suomen vastuuta leiriläisten huollon laiminlyönneistä. puolustusvoimissa. 0201 131 216, kirjamyynti@finlit.fi Verkkokauppa www.finlit.fi/kirjat Katso vaihtuvat kampanjat ja Löytökori! SKS:n jäsenille 25 % kirjamyymälästä ja verkkokaupasta. Su 25.10. 128, "Ulkoasultaan huoliteltuna ja korkeatasoisena teos soveltuu hyvin arvokkaaksi lahjaksi etenkin kulttuurin ystäville." Ulla Saarenmaa, Kuuloviesti 3/2009 Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto Ulla Piela, Seppo Knuuttila ja Pekka Laaksonen (toim.) Kalevalan kulttuurihistoria Suomalaisuuden ytimeen porautuva, upeasti kuvitettu teos syventyy nykynäkökulmasta Kalevalan vaikutuksiin taiteessa, tieteessä, politiikassa ja populaarikulttuurissa. Kokoelma kertoo runouden, laivanvarustajien ja tervaporvarikulttuurin kaupungista sekä sen kuuluisista kouluista. 64, "Kalevalan kulttuurihistoria vangitsee lukijan." Maila-Katriina Tuominen, Aamulehti 28.2.2009 SKS Helsingin kirjamessuilla 22.25.10.2009 osastolla 6k49 · Su 25.10. Mukana kaksi musiikki-CD:tä ja videoteos-DVD. "Sedergrenin ja Kippolan teos on yksityiskohtien taltioinnissaan monella tapaa korvaamaton." Jarmo Valkola, Keskisuomalainen 31.8.09 www.finlit.fi/kirjat 34 To 22.10
tätä samaa laulua ovat laulaneet erinäköiset mummot ehkä kymmeniä sukupolvia peräjälkeen, kenties siitä saakka, kun rauta, kirves ja veneen veisto keksittiin. Pappi kastoi pienen Marinan, mutta sittemmin kirkoista tuli elokuvateattereita, ja ikoneita piiloteltiin vällyjen alla. Väinämö venettä vesti / kolkutteli kalliolla / kilkahti kirves kivestä / Väinämöllä varpaha... a ika seisahtuu hetkeksi. Anne Seppänen Vienassa runolaulun jäljillä ANNE SEPPÄNEN Melkein tyhjä kylä hylättyine taloineen, lämmin tunkkainen pirtti ja muistot lapsuudesta ja nuoruudesta neuvostoajan Vienan Karjalasta. Laulun lopuksi Wdovitsina sylkäisee kolmesti. 5 / 2 0 0 9 85-vuotias Wdovitsina oppi verenseisautukseen käytetyn laulun äidiltään lapsuudessaan kuren kylässä vienan karjalassa. neuvostovaltio tarvitsi nuoriaan uitoilla ja metsätöissä. Pekka Huttu-Hiltunen on ajanut monta kertaa pitkän matkan Somman kylään Marina Wdovitsinaa tapaamaan. H i i d e n k i v i 35. Ja sitten se tulee, kolhoosien, metsäpunktien ja evakkomatkojen välissä: "Väinämöisen polvenhaava" pienen sirkeäsilmäisen Marina Wdovitsinan laulamana. Muamo käytti laulua alkuperäiseen tarkoitukseensa, verenvuodon tyrehdyttämiseen. it-aikana ovat uudet innovaatiot: digitaaliset äänityslaitteet hämärän pirtin pöydällä tallentavat viestin esihistorian hämäristä
sen jälkeen Pekka Huttu-Hiltunen on ajanut sommaan monta kertaa. Sata matkaa Vienaan vienan tiet ovat kuoppaisia ja matkanteko hidasta. Myöhemmin myös somman talot jäivät kesäkäyttöön ja rappeutumaan, kun koko kylän väki muutti kerrostaloon etäämmälle. joen rannasta onkimasta tavoitettu Wdovitsina kielsi ponnekkaasti osaavansa laulaa, mutta sen Huttu-Hiltunen osasi rutinoituneena vienankävijänä tulkita oikein: kursailu oli merkki päinvastaisesta, sillä itsensä kehumista ei vienassa pidetä sopivana. Matkojen ansiosta vienan karjala on täynnä ystäviä ja tuttavia, joiden laulut ovat nyt tallessa juminkeon arkistossa. vartiuksen raja-asemalta kuhmosta on päivän matka sommaan, vaikka matkaa on vain reilut 300 kilometriä. tutkija tietää, että laulut palautuvat mieleen H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. "Miten ennen kuren kylässä valaistiin pirttiä. kun he tietävät, että haastattelija on tulossa, he muistelevat lauluja jo valmiiksi", HuttuHiltunen kertoo auton ryskyessä kohti itää. käytettiinkö päreitä?" Huttu-Hiltunen kyselee kynttilää sytyttävältä Marina Wdovitsinalta. somman kylä on puolimatkassa uhtualta vienan kemiin. kylä oli surullinen näky hylättyine talonröttelöineen. rekina on myös harvinaisen vienankarjalaisen joiun taitaja, mutta sitä emme tällä kertaa kuule, sillä sitkeä yskä vaivaa laulajaa. Jyskyjärveläinen Helmi Rekina on vienankarjalaisen joiun taitaja. 1960-luvun alussa Wdovitsina muutti muiden kyläläisten kanssa kuresta somman kylään, joka sekin oli siirretty voimalaitoksen nostaman veden tieltä jokirannasta mäelle. HuttuHiltunen ja hänen työtoverinsa kuhmon musiikkiopiston ja kuhmolaisen juminkeko-säätiön kansanmusiikkihankkeissa ovat tehneet satakunta tutkimusmatkaa eri puolille karjalan tasavaltaa 1990-luvun lopulta alkaen. Muina miehinä esitetty kysymys väinämöisestä kertovista lauluista toi tyynen vastauksen: "olihan se tällainen?" ja saman tien kansanmusiikintutkija sai kuulla "väinämöisen polvenhaavan", jota ei ole tal36 lauluja ja lapsuusmuistoja jyskyjärven jälkeen auton moottori kuumenee, sillä jäähdytysnesteet ovat karanneet. vienan teiden varsilla ei ole huoltoasemia, ja asumaton erämaa levittäytyy loputtomana joka suuntaan, mutta onneksi ojassa on vettä. kysymys itkemisestä tuo pienen kursailun jälkeen palkkioksi lyhyen pätkän itkuvirttä. jyskyjärven karjalaiskylässä pysähdytään vanhan ystävän Helmi rekinan luo teelle. ensitapaamisella Wdovitsina ei laulanut. kahdeksan tunnin matkustamisen jälkeen käännytään asfaltoidulta kemin tieltä pienelle somman kylään vievälle soratielle. stepanova ehdotti sommaa. Huttu-Hiltunen kyselee ystävänsä muistoja lapsuudesta, nuoruudesta ja sota-ajasta. intohimo vienassa edelleen elävään runolauluun ei säikähdä matkojen vaivaa ja epämukavuutta. koira haukkuu tulijoille, sähköttömässä pirtissä on hämärä. "Laulajat ovat usein tyytyväisiä, kun heitä haastatellaan ja laulatetaan. teiden varsilla ei ole taloja, sillä asutus keskittyy kyliin. kansanmusiikintutkija, tohtori Pekka HuttuHiltunen tapasi Wdovitsinan sattumalta somman kylässä kesällä 2006. ainutlaatuinen löytö Huttu-Hiltunen kyseli tuttavaltaan itkuvirsitutkija Aleksandra stepanovalta kylistä, joissa ei ollut vielä käynyt. Huttu-Hiltunen on haastatellut yli 200 vienalaista laulajaa, osaa heistä useita kertoja. vieras sai luvan tulla käymään toisen kerran, ja silloin Wdovitsina myöntyi laulamaan monta hienoa laulua. käyttökelpoisin kulkuneuvo on vanha Lada, mutta iänikuinen farmari-volvokin käy. en Anne Seppän lennettu keneltäkään muulta nykyisin elossa olevalta runolaulajalta
Leppävirran Sorsakosken asukkaat halusivat kuitenkin säilyttää ja korjata talon. Kuvassa hallituksen jäsenet Raimo Sailas (vas.), Marja Lepola, Heikki Kukkonen, Rauno Lahtinen, Kirsi Moisander, liiton valtuuston puheenjohtaja Pekka Laaksonen, Harri Turunen ja Liisa Ryyppö. Hackmanin tehtaat päätti 1990-luvun alussa luopua lähes 100 vuotta vanhasta juhlatalostaan Seuralasta. Tervetuloa kotiseututyöhön Kotiseututyötä paikallisesti ja valtakunnallisesti HEIKKI SAARINEN Tuija Tervo Osa 2. "Suomen Kotiseutuliiton hallituksen jäsenten keskinäinen luottamus on aina ollut todella hyvä", sanoo Kirsi Moisander (edessä keskellä). Niinpä sen turvaksi perustettiin yhdistys, Sorsakosken Seurala ry, jonka puheenjohtajaksi pyydettiin Varkaudessa syntynyt ja myöhemmin Leppävirralle kotiutunut Kirsi Moisander. 38 H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. Rakennus oli käynyt tarpeettomaksi ja sitä uhkasi purkutuomio
Hallitustyö antaa paikalliselle toiminnalle tukea ja asiantuntemusta." Moisanderilla on kokemusta myös liiton jaostoista. "valtuustotyöskentely oli hyvin mielenkiintoista, kun tutustui ihmisiin ja pääsi näkemään, miten erilaista kotiseututyö on eri puolilla suomea. "Hyvin alkanut yhteistoiminta sai virallisemmat muodot, kun kotiseutuyhdistysten liitto viisi vuotta sitten perustettiin. Monen kotiseutuyhdistyksen lähtökohdat ovat olleet oman museon perustamisessa ja ylläpitämisessä. "työ jaostoissa tiivistää yhteistyöverkostoa ja laajentaa asiantuntemusta, kun näkemyksiä eri puolilta maata voidaan koota yhteen", Moisander summaa jaostojen merkitystä. alueellinen yhteistyö on tärkeää tänä vuonna kotiseutupäivät pidettiin nilsiän seudulla. Moisander on ollut kotiseutuaktiivi kolmekymppisestä asti. "Museotyö on helppo väylä tulla kotiseututyöhön mutta ei silti itsestään selvä." Ylä-savon kotiseutupäivät pidettiin vuonna 1988, ja Moisander oli työnsä puolesta valmistelemassa kiuruveden kotiseutumuseota päiviä varten. valtuuston valitsee vuosikokous, mutta ehdokasasettelu tehdään maakunnallisissa kokouksissa. Liiton valtuustossa on 26 jäsentä maakuntiensa edustajina; suurimmista maakunnista on kaksi edustajaa. sen kautta pystyi myös miettimään, miten voitaisiin kehittää omaa toimintaa", Moisander muistelee valtuustokauttaan. S seutuliiton hallitukseen ja jälleen hän oli kaikkein nuorin. hallitukseen ja jaostoihin toimintaa kotiseutuliiton hallituksessa Moisander kiittelee kovasti. useissa maakunnissa on vakiintunut käytäntö, jonka mukaan edustaja valitaan vuorotellen eri puolilta maakuntaa. ensimmäisen kerran hän osallistui päivien järjestämiseen vuonna 1997 varkaudessa kaupungin museon edustajana. "kyllä nuoretkin ovat kiinnostuneita näistä asioita! jotkut eivät uskalla lähteä mukaan, kun pelkäävät joutuvansa heti töihin ja hallituksen jäseneksi. toiminnasta on oltava hyötyä ja iloa, samalla kun se on työn vastapainoa." kaikki alkoi museosta viime vuosikokouksessa suomen kotiseutuliiton yhdeksi toiminnan painopistealueeksi määriteltiin paikallismuseotoiminnan kehittäminen. sen jälkeen hän onkin nähnyt monet kotiseutupäivät. valtuutettuna aloittaessaan hän oli joukon kuopus. näin alueellinen edustavuus säilyy tasapuolisena. "Mukana on erittäin sitoutuneita ihmisiä, joilla on vahva ammattitaito eri aloilta ja jotka katsovat tätä työtä helikopteriperspektiivistä. Ympäristöjaostoa työllistävät erilaiset lausuntopyynnöt, sillä liitto antaa pyynnöstä jopa kymmeniä lausuntoja vuodessa. Meidän on oltava kotiseutujen kehittäjiä. Moisander toimi silloin tarmokkaasti seurala ry:ssä, ja sitä tietä hänet valittiin kotiseutuliiton valtuustoon. Matkatunteja kertyy melkoinen määrä, kun hallituksen jäsen kirsi Moisander lähtee kotoaan Pohjoissavosta kohti Helsingin keskustaa. Moisander oli jälleen valmistelemassa päiviä, mutta tällä kertaa Pohjois-savon kotiseutuyhdistysten liiton puheenjohtajan ominaisuudessa. Hän työskenteli aikaisemmin amanuenssina varkaudessa ja maakuntamuseotutkijana kuopiossa. kaikki ajattelevat valtakunnallisesti, eivätkä aja kenenkään yksittäistä etua. tiedotus- ja julkaisujaosto puolestaan valmistelee liiton viestintästrategiaa, ja kaupunkijaosto pohtii kotiseututyön olemusta urbaanista näkökulmasta. Motivaatiota kokousmatkoihin löytyy vielä useiden hallitusvuosien jälkeenkin. eri alojen asiantuntijoista ja yhteistyökumppaneista koostuvat jaostot ja neuvottelukunnat pohtivat ja valmistelevat asioita omilta erityisaloiltaan. Yhteistyö on yksittäisille yhdistyksille myös voiman ja innostuksen lähde", puheenjohtaja selvittää alueellisen organisaation tärkeyttä. "kotiseututyö on antanut erinomaisen hyvän näkökentän koko suomeen ja sitä kautta kotiseututyöhön myös muissa maissa", sanoo Moisander, joka toimii kuopion yliopiston suunnittelu- ja kehittämispäällikkönä. uomen kotiseutuliiton hallitus kokoontuu noin kahdeksan kertaa vuodessa. Museomaailma on tuttu myös Moisanderille, joka valmistui perinteentutkimuksen alalta maisteriksi joensuun yliopistosta. Yhdessä on saatu aikaan hankkeita ja tapahtumia sekä samalla pystytty lisäämään kotiseututyön näkyvyyttä. joukon vahvistuksena valtuustossa on kolme asiantuntijajäsentä. sitä tietä hänet valittiin koti- Heikki Saarinen on Suomen Kotiseutuliiton järjestöpäällikkö. H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 39. Moisander pitää alueellista näkökulmaa tärkeänä, sillä hän on opiskellut myös aluepolitiikkaa sekä työskennellyt Pohjois-savon liitossa ja jyväskylän yliopistossa aluekehitystehtävissä. Museotyön kautta hän tutustui paikallisiin kotiseutuyhdistyksiin. Pohjois-savon kotiseutuyhdistykset tekivät innokkaasti yhteistyötä vuonna 1994, kun vietettiin kansallisen kulttuurin juhlavuotta
Sodan jälkeen suojeluskunnat lakkautettiin, ja nykyinen maamiesseurantalo on osa kunnan kulttuuri- ja vapaa-ajankeskusta. Sonckin ja Salmikiven suunnitelmat Talo on siirretty nykyiselle paikalleen ja pystytetty arkkitehti Lars Sonckin suunnitelmien mukaan. Mutta kaikki alkaa hyvästä suunnittelusta. S aavun Artjärven maamiesseurantalolle keväisenä aamupäivänä. Lisäksi peruskorjattiin näyttämö ja yläkerran tilat, ikkunat saivat uuden ruutukoon, ja ulkoasu pelkistettiin ajan hengen mukaiseksi. Laajennuksen jälkeen talo on suurempi kuin seurantalot keskimäärin, pinta-alaltaan 680 neliömetriä. Kunto tarkastetaan Metallipilarien kannattelema funkishenkisen sisääntulokatoksen lippa on talon persoonallisimpia piirteitä. Mäntykankaalla matalan harjun päällä odottaa melko tyypillinen 1920-luvun seurantalo, johon on tehty laajennusosa 1950-luvulla. ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen muovimaali. vaikka seurantaloja ovat suunnitelleet myös Suomen kuuluisimmat arkkitehdit, kuten Theodor Höijer, eliel Saarinen ja Alvar Aalto, tiedossa ei ole muita Sonckin suunnittelemia seurantaloja. Lateksit jo yleensä tunnetaan, ja niitä osataan välttää, mutta myös öljymaalina markkinoitu alkydimaali on itse asiassa muovimaali. H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 Leni Pakkala Säilyttää vai uusia. näin alkaa tyypillinen työmatkani. Leni PakkaLa Matka seurantalon korjaamiseen Seurantalojen ja muiden vanhojen rakennusten korjaamisessa on hyvä muistaa kaksi perusohjetta: älä korjaa kunnossa olevaa, älä uusi korjattavissa olevaa. Yhdistyksen väki on alustavasti suunnitellut katoksen uusimista uusvanhaan tyyliin harjakattoiseksi. kun automme kaartaa pihaan, seurantalon ulko-ovi aukeaa ja kuuluu iloisia tervetulotoivotuksia. nykyinen jälleenrakennuskaudelle palautuva ulkoasu on vuosina 19541955 tehdystä uudistavasta peruskorjauksesta. Maalilaatuun pitää kiinnittää huomiota: aito pellavaöljymaali tai petroliöljymaali ovat parhaita vaihtoehtoja paneloituun puuseinään. Oikealla näkyy muitakin vanhoja taloja ja kauempana uusi isompi julkinen rakennus, joka osoittautuu kouluksi. Salmikivi. Sen suunnitteli arkkitehti k. Minut on kutsuttu paikalle virkani puolesta; tehtäväni on neuvoa seurantalojen korjausavustuksiin ja korjaamiseen liittyvissä kysymyksissä. A. käytännön ongelmana on ollut lumen kerääntyminen lipan päälle. Funkishenkisen lipan kohtalo on vaakalaudalla. 40. käy ilmi, että talo on alun perin vanha venäläinen kasarmi, jonka suojeluskunta sai omistukseensa Suomen itsenäistyessä. Tällöin sisääntulo, julkisivun avoveranta, sisustettiin lämpimäksi tilaksi ja siihen tehtiin lisätiloja ravintolalle, eteiselle ja pukuhuoneille. Seuraavaksi kierrämme taloa, tutkailemme sen kuntoa, kuulemme tarinaa sen vaiheista sekä kertomusta nykykäytöstä ja tulevaisuuden suunnitelmista. koska korjaamisessa on tärkeää säilyttää eri aikakausien kerrostumat eivätkä vauriot näytä vakavilta, kehotan tutkimaan lipan säilyttämistä ja korjaamista. vaakalaudoitettujen julkisivujen maali on paikoin homeessa ja se on irtoillut lohkeillen
Silti taloja ei ole tarkoitus korjata museoiksi, vaan tämän päivän käyttäjiä mahdollisimman hyvin palveleviksi kulttuuri- ja kokoontumistiloiksi. neljäsosa seurantaloista on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi rakennuksiksi. Suunnittelun merkityksen korostaminen on matkasaarnojeni lempiaihe. Suomen kotiseutuliitto on hoitanut opetusministeriön toimeksiannosta korjausneuvontaa vuodesta 1984 ja jakanut avustuksia vuodesta 2004 lähtien. Töitä on tehty miljoonia talkootunteja. H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. Terveysviranomaiset olivat edellyttäneet leivinuunin käsittävän ison puu-uunin purkamista, mutta yhdistyksen väki oli pannut hanttiin. Leni Pakkala Sali ja näyttämö sekä lippuluukku tekevät seurantalon. korjaushankkeet vaihtelevat laajoista perusparannuksista pienehköihin osakorjauksiin. Sali muistuttaa etäisesti kolmilaivaista kirkkoa, jossa pilaririvit kannattelevat matalampien sivuosien kattoa. Töihin on tarkoitus hakea seurantalojen korjausavustusta. Lisäksi luullaan, että riittää kun kysytään, mitä rautakauppias suosittelee. Jos uudisrakentamisen menetelmiä käytetään myös vanhoissa rakennuksissa, tuloksena voi olla paitsi esteettisesti huonoa jälkeä myös suoranaisia vaurioita. Pätevän, hankkeen vaativuustasoon sopivan suunnittelijan löytäminen ei ole helppoa. Hanke kannattaa aloittaa kokonaissuunnitelman tekemisellä. Onneksi tällaista rakentavaa kansalaistottelemattomuutta vielä on. Leni Pakkala on Suomen Kotiseutuliiton rakennustutkija. 41 Korjausrahaa voi hakea keskustelemme talon korjaustarpeista. nykyisin tuntuu kuitenkin olevan vallalla sellainen henki, ettei suunnitteluun kannata tuhlata aikaa eikä varsinkaan rahaa. Olemme siis samalla kannalla kuin Museovirasto. Joskus suunnittelija voi olla kokenut, vanhoja rakennuksia korjannut kirvesmies, joskus restaurointiin erikoistunut arkkitehti. Seurantalojen korjausavustusta myönnetään mielellään myös hyvin perusteltuihin suunnittelukustannuksiin. Taloja on kaupunkien keskustojen komeista kivitaloista pieniin kansanomaisiin mökkeihin. Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. korjaustyössä kulttuurihistorialliset ja toiminnalliset tavoitteet ovat usein ristiriidassa keskenään, ja niiden yhteensovittaminen vaatii hyvää suunnittelua. Yksi esimerkki rakennusvirheistä ovat maanvaraisilla betonialapohjilla korvatut rossipohjat. Perinteistä rakentamista tuntemattomat suunnittelijatkin tekevät virheitä, esimerkiksi ehdottaessaan liian laajoja muutoksia. Salin pinnoitteet on uusittu laajennuksen yhteydessä, ja ne ovat säilyneet tuossa asussa. Suunnitteilla on uusi sisäänkäynti ja vessa liikuntaesteisille, salin ikkunoiden korjaaminen, ulkomaalaus sekä sisääntulokatoksen ja portaan korjaaminen. valtionavustusta seurantalojen korjaamiseen on jaettu jo kolmisenkymmentä vuotta. Talon sisäpinnat on uusittu 1950luvun tyyliin. 1950-luvun henki on säilynyt sisätilojen monissa yksityiskohdissa: tuulikaapissa on lippuluukku vanerisin liukuovin, eteisessä tiilinen avotakka ja hienot puiset lakatut sisäovet. Talot eivät olekaan mitään ilman niistä huolehtivia ihmisiä ja heidän merkittävää vapaaehtoistyötään. Suunnittele ja säästä korjausneuvonnassa korostetaan säästäväistä linjaa: älä korjaa kunnossa olevaa, älä uusi korjattavissa olevaa. Artjärven maamiesseurantalon salia voi luonnehtia kolmilaivaiseksi. Avustusta on jaettu yhteensä noin 48 miljoonaa euroa noin 1 820:lle Suomen 2 500 seurantalosta. Talon käytön kannalta tärkeät keittiötilat ovat erinomaisessa kunnossa
Tämän giljotiinin välttäminen on yhteinen haaste. euroedustaja Liisa Jaakonsaari on puhunut koko eurooppaa uhkaavasta kolmoisgiljotiinista, jonka muodostavat kansainvälisen taloustaantuman lisäksi ikääntyminen ja työttömyys. Tämäkin uudelta näyttävä käsite on elvytetty henkiin edellisen laman jäljiltä. koska tämä herätti vastustusta, keksittiin eufemismi: alettiin puhua samasta asiasta käyttämällä ilmausta työurien pidentäminen. 1991 [ehdotettiin] niin sanottua sisäistä devalvaatiota luottamuksen palauttamiseksi talouspolitiikkaan. Toivottavasti elvytyksen lopettamisesta voidaan puhua ymmärrettävillä sanoilla, niin ettei kaikkien tarvitse opetella siihen viittaavaa hämärän kuuloista termiä exit-strategia (engl. On lähdetty keskustelemaan jopa elvytyksen lopettamisesta valtion velan kasvun hillitsemiseksi. nyt syksyllä 2009 puhutaan jo varovasti siitä, että taantuma alkaisi olla ohi. exit strategy), joka kuten niin moni muukin talouselämän sana on lainaa sotilasalan kielestä. RIITTA ERONEN, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 42 H i i d e n k i v i Os si Le ht on en /R od eo x / 2 0 0 8 5 9. vielä maaliskuussa 2009 Helsingin Sanomien Unto Hämäläinen kirjoitti: "edellisen talouslaman painaessa päälle keksittiin sanapari, joka eli vain muutaman kuukauden. Juustohöylälle löytyy taas käyttöä, kun kunnissa ei osata päättää, säästetäänkö opetuksesta, vanhustenhoidosta vai kulttuuritoimesta. Mutta eivät kiertoilmaukset siihen lopu. ikääntymisen talouselämälle aiheuttamia ongelmia on jo aiemmin pyritty hoitamaan esittämällä suomalaisten eläkeikärajaan selviä korotuksia. (ks. Sitä ei sentään ole tarjottu lamalääkkeeksi, vaan kyse on uhkakuvasta. Sakari Heikkisen artikkelia elvytys-sanan historiasta talousalan terminä Kielikellosta 1/2009.) Hallitusten elvytyspaketteihin kuuluvia lamalääkkeitä ovat etenkin työttömyyden hoito muun muassa koulutusta lisäämällä ja yleishyödylliset investoinnit, mutta myös julkisten menojen säästäminen. Yhteisvaluuttaan siirtyneet valtiot eivät enää voi käyttää lamalääkkeenä devalvoimista. Uutisissa oli tuolloin kerrottu muun muassa "ennen kokemattomasta finanssitsunamista", joka oli jättänyt jälkeensä "hätkähdyttäviä pankkiruumiita" (talousuutisissa syyskuussa 2008). Taantuma iski kuitenkin Suomeenkin, jossa ruvettiin elvyttämään, ja samalla elpyivät myös eräät edellisen lama-ajan synnyttämät sanat. Talousoppineet, aina- y kin nobelin palkinnon saanut Paul krugman, suosittavat sen sijaan palkkojen alentamista, mikä toimisi sisäisenä devalvaationa. Ajan sana Juustohöylästä giljotiiniin kirjoitin vuosi sitten tällä palstalla talousalan uusista kuvailmauksista. Juustohöylällä saa kätevästi otetuksi vähän kaikista. ehdotus tarkoitti tuotantokustannusten leikkaamista muun muassa palkkoja alentamalla." kokonaan unohduksissa tuo palkanalennuksia tarkoittava kiertoilmaus ei kuitenkaan ole ollut, vaan arkistot paljastavat, että sisäiseen devalvaatioon on silloin tällöin viitattu myös 2000-luvun aikana yritysten kilpailukyvystä ja sen parantamisesta puhuttaessa. Juustohöyläkin tuntuu pieneltä pahalta verrattuna giljotiiniin. nämä sanat kertoivat Yhdysvaltojen asuntolainakuplan puhkeamisen aiheuttamasta tilanteesta, ja uskottiin vielä, että Suomi säästyisi tuolta tsunamilta
nälkä ja köyhyys koettelivat varsinkin katovuosina 18671868. Monet nimistä on nimittäin annettu huonokasvuisille pelloille, hallanaroille niityille ja vähäkalaisille lammenlämpäreille. Mieliimme iskostunein köyhyyden ja kurjuuden nimi lienee kuitenkin Ryysyranta, iskelmäksi nostettu. Riittävää apua eivät nämä tuoneet, ja peräti toistasataatuhatta suomalaista kuoli katovuosina nälkään ja tauteihin. Jenni Haukion uuden runokokoelma nimi on a) Sinä kuulet mitä minä sanon, b) Sinä kuulet sen soiton, c) Sinä kuulet sen koiton. vastaukset sivulla 45. H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 43. Köyhien Stokka myy edelleen käytettyä rakennustavaraa Helsingin Tattarisuolla. Hallat veivät miltei koko sadon, ja moni joutui turvautumaan pettuleipään ja muihin apuruokiin. vierellä ovat Vaunutietä saattaneet ajella herrat ja y isännät hevosillaan. Tässä kuusi siitä: 1. Köyhäinkujia, -polkuja ja -teitä pitkin ovat kulkeneet jalkapatikassa paikkakunnan köyhät. valtiovalta yritti lieventää ahdinkoa tarjoamalla hätäaputöitä; ryhdyttiin muun muassa rakentamaan rautatietä Riihimäeltä Pietariin. Luulen, että köyhiä tai kipeitä ei ole oltu. köyhille on nimien avulla voitu osoittaa omat paikkansa. Petuksi kuorituista hirsistä voitiin rakentaa Nälkälato. Pääministeri Matti vanhanen sanoo lukevansa Jari Tervon romaanin Koljatti (2009) a) joululomalla, b) kesällä, c) ei koskaan. Tapahtuivatko ne a) Lapin kairoilla, b) etelä-Pohjanmaan metsissä vai c) Siperian taigalla. kaikkiaan Köyhä-nimiä on noin sata, eri puolilla maata. 5. Marjo Heiskasen esikoisromaanin nimi on a) Professorin valinta, b) idiootin valinta, c) Älykön valinta. Nimistöntutkija Nälkämaiden laulut Ajat jättävät jälkensä paikannimiin. Onneksi kotiseudullakin on saanut ihailla maisemia: Juuassa on Lehovaaraa kutsuttu Köyhien Koliksi. köyhällä ei ole ollut varaa matkustaa. kainuussa Suomussalmella ei taas tarvitse vain laulella Nälkämaan laulua. Lisäksi kaivettiin ruokapalkalla Nälkäojia, raivattiin Nälkänevoja ja kuokittiin Nälkäkorpia. Aho, jolta vuoltiin petäjistä kuoria hengenpitimiksi, saattoi saada nimen Nälkäaho. Yhteensä Nälkä-nimiä on kahdeksisensataa, mutta vain osa niistä on nälkävuosien perua. vai olisiko jossakin jo Lomautetunpolku tai Työttömänkorpi. Ryysyrantoja tavataan nykyisin kesämökkien leikillisinä niminä. kanarialla meitä suomalaisia palvelee puolestaan vuonna 1994 avattu Pub Ryysyranta, jossa "on siitä asti pidetty hauskaa joka talvi lokakuusta huhtikuuhun". esimerkiksi Jämsän Köyhäaholla "ei kasvannu miteä". Matti Mäkelä muistelee teoksessaan Metsäläisen saarnakirja (2009) muun muassa nuoruutensa eräseikkailuja. Samat motiivit ovat myös useiden Köyhä-nimien taustalla. Jyväskylässä Harjun vesitornin kauas näkyvää kelloa on kutsuttu Köyhäinkelloksi, kaupungilla liikkuessa kun pärjäsi ilman omaa kelloa. 3. 2. Helena Sinervon romaanin Tykistönkadun päiväperho (2009) tunnusmerkillinen piirre on a) tuhti porno, b) pirullinen satiiri, c) rohkea tunnustuksellisuus. Ostoksilla käydessä on myös pitänyt venyttää penniä. Köyhäinniityllä ovat vähävaraiset tehneet heinää ja Köyhäinsuolla olleet raivaustöissä. nykyinen taantuma ei kuitenkaan vielä ole tainnut ehtiä nimiin asti. voi pistäytyä aterialle ruokaravintola Ryysyrantaan, "ihmisten huoltoasemalle". 6. irwin Goodman levytti ilmari kiannon romaaniin pohjautuvan laulun vuonna 1967, jolloin Suomen kehitysalueiden köyhyys oli noussut julkiseksi puheenaiheeksi. Marko Hautalan romaanissa Käärinliinat (2009) tapahtumat sijoittuvat a) hautaustoimistoon, b) mielisairaalaan, c) Roomaan? Kysymykset 4. Laulun mukaan sai nimensä myös irwinin Hattulaan rakennuttama talo. Nälkä-alkuisia paikannimiä on maassamme lähes kaikkialla; harvinaisia ne ovat vain lounaisimmassa Suomessa. Mainoslauseiden mukaan Ryysyrannasta on kuusamon Tropiikkiin vain 136 kilometriä. TERHI AINIALA, suomen kielen dosentti ja erikoistutkija Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa Kuus kirjallisuudesta Lueskelin syksyn kaunokirjallisuutta
Paasilinna muisti aina kehuskella sytyttäneensä nuotion yhdellä tikulla. Paasilinna oli tarkoitus haudata Tervolan hautausmaan sukuhautaan, mutta Tervolan kirkkoherra kielsi hautajaistilaisuuden pitämisen: "kirjoitti niin ikävästi kirkosta." Luulin, että noitavainojen aika on jo ohi... Tuurin kirja on sympaattinen muistelus särmikkäästä satiirikosta, jolla oli lahjomaton kyky hajottaa vallanpitäjien kielen onttouksia. vuosi ei ole tiedossa. b) etelä-Pohjanmaan metsissä. Otavan uuteen Lähikuvassa-kirjasarjaan kuuluvassa teoksessa Lähikuvassa Erno Paasilinna Antti Tuuri rakentaa Paasilinnasta ystävän muotokuvan. Puusta puuttui oksa, joka löytyi liiteristä. näitä kiekkoja sitten myytäisiin museovieraille. Jo muutaman vuoden kuluttua nähtiin, miten oikeaan naurun kolkkous oli osunut. Paasilinnan kuolema vuonna 2000 vei puolet Suomen satiirikkokannasta, joten maamme satiirikko-merkonomisuhde on mennyt surkeampaan suuntaan. Sillanpää-museossa Hämeenkyrössä he näkivät omena- y puun, jonka alla Sillanpään kerrottiin kirjoittaneen esikoisromaaniaan Elämä ja aurinko (1916). Otava 2009. Kuus kirjallisuudesta - Vastaukset 1. 6. Tuurin kertoilu on paljolti muistelemista, ja niinpä hän puhuu itsestään lähes yhtä paljon kuin Paasilinnasta. Suurimman osan teoksesta vievät erämuistelut. 2. b) Idiootin valinta. LAURI MÄNTYLÄ H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 45. intendentti ei innostunut ideasta. b) Mielisairaalaan eli psykiatriseen hoitolaitokseen, kuten niitä valistunut nykyaika nimittää. Piruuksissaan Paasilinna ja Tuuri ehdottivat museon intendentille, että oksasta sahattaisiin ohuita kiekkoja, joihin kiinnitettäisiin Taatan kuva. 1980-luvun lopulla Paasilinna nauroi kolkkoa satiirikonnauruaan Holkerin hallituksen höpöilmaisulle "hallittu rakennemuutos". b) Pirullinen satiiri, joka kohdistuu muun muassa avantgardistiseen performanssitaiteeseen, feministiseen taideteoriaan, lacanilaiseen psykoanalyysiin ja taideasiantuntijoiden asiantuntijuuteen. b) Sinä kuulet sen soiton. ihmisten ilmoilla reissatessaan Paasilinnalle ja Tuurille sattui anekdootin arvoisia sattumuksia. Paasilinnan kaltaisille satiirikoille olisi Suomessa paljon töitä. LASSE KOSKELA, kriitikko Antti Tuuri: Lähikuvassa Erno Paasilinna. 3. Romaanin perusteella siellä ei ole hauskaa sen paremmin asiakkaana kuin asiakaspalvelijanakaan. Yhdellä tikullahan nuotio useimmiten lopulta syttyy. 4. Muisteluksissa on vahvasti poikien seikkailukirjallisuutta muistuttava sävy: veneillään, kalastellaan, yövytään saaressa. Yksi ällistyttävä ja perin ikävä tapaus Tuurin kirjassa tulee ilmi. Tuurilla ja Paasilinnalla oli tapana tehdä eräretkiä eri puolille Suomea, erityisesti Lappiin. 5. Mahtaako tässä piillä vitsi. eipä ihme, että avuksi tarvittiin mielikuvitusta ja poikakirjojen kertomuksia. Arvioita, katsauksia Satiirikkoa kaipauksella muistaen kirjoituksessaan "Satatuhatta merkonomia" (kokoelmassa Lukemista kaikille, 1975) erno Paasilinna laski, että jokaista suomalaista satiirikkoa kohti on 50 000 merkonomia. b) kesällä
Oman aikamme ilmoittajilla uskoa itseen riittää. kyse on siis omaa elämäänsä elävästä tekstilajista. Arvioita, katsauksia y Kirjat Onni suosii rohkeaa Tositarkoituksella sijoittuu kirjastoluokituksessa kielitieteeseen, mutta yhtä hyvin sitä voi lukea kertomuksena suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta. kieleen tuo toki vaihtelua se, että ilmoituksilla on nykyisin kovin moninaisia tarkoitusperiä kaavaillun suhteen luonteen mukaisesti. Muikku-Wernerin havaintojen mukaan miehet turvautuvat tähän sanomisen muotoon hiukan useammin kuin naiset. Mielenkiintoista on, että juuri luotettavuus-sana on vakiintunut tilapäissuhteita etsivien ilmoituksiin. SKS 2009. Kauneus on katsojan silmässä kontakti-ilmoituksen laatiminen on hyvin erikoinen kielenkäytön tilanne: mitä yksityisimmistä toiveista ja unelmista täytyy viestiä laajan yleisön edessä. nämä runoilijat siirtävät ilmoittelun herkkien ja tunteellisten mielteiden maailmaan. Pirkko Muikku-Werner: Tositarkoituksella. Suomen kielen sanasto elää ilmoituksissa omaa elämäänsä. Syystä tai toisesta tällaisen tekstin ajatellaan purevan ajateltuun vastaanottajaan ja ehkäpä se sen tekeekin. Muita ongelmia ovat kysymys noiden ilmoitusten tekstilajista sekä eri julkaisupaikkojen mahdollisesti aiheuttamat erot. kieli kivettyy, lyhenteet ja eufemismit (vrt. Sillä on väljät säännöt, se lainaa muista tekstilajeista ja on vahvasti kiinni yhteiskunnallisessa todellisuudessa. kieleen. kyllä, omien edellytystensä rajoissa. ERKKI LYYTIKÄINEN, vapaa tutkija ja kriitikko Runon pursi Joukosta erottuminen on tärkeää kaikessa tuotemainonnassa, myös kontakti-ilmoituksissa. / Huuliltas ei nousis savut, / pussatessa ei kivat hajut. Johtuneeko tämä yhdessä yrittäminen ilmoituskuluissa säästämisestä vai toverin tuomasta tuesta, tai onko ilmoitusten takana todella useampi kuin yksi ihminen, jää ikuiseksi arvoitukseksi. Leino ja Alatalo "ihmisen ikävä toisen luo" hallitsevat markkinoita. kirjan kirjeenvaihtoilmoitukset sillä nimellä ne 1940-luvulla tunnettiin kattavat seitsemän hiljaisen muutoksen vuosikymmentä. kaupittelu edellyttää tuotteen ensiluokkaisuutta tai ainakin tavaran arviointia mahdollisimman myönteisestä näkökulmasta, tutkija kirjoittaa. vahvasti. Myös nimimerkkeinä ovat tutut runonsäkeet tiheässä käytössä. Näkökulmia kontaktiilmoituksiin. "Jotkut miehet eivät arkaile laadukkaiden piirteidensä korostamisessa: ulkomuodoltaan moitteeton edustanee omakehun ääripäätä." Ja kuten muussakin mainonnassa, täälläkin yllätys puree. itseironisen ilmoituksen huomioarvo on tavattoman suuri: Laiska, raihnainen, saamaton ja lievästi alkoholisoitunut nainen kaipaa seuraa pimeneviin päiviin. Luotettavuus asettuu erityisen kummalliseen valoon. Mainonnan säännöt osataan Muikku-Werner tarkastelee kontakti-ilmoituksia myös mainonnan perussääntöjen näkökulmasta. esimerkkien perusteella täytyy sanoa, että kyse ei ole suomalaisen lyriikan avantgardesta. Runot ovat perinteisiä, mitallisia, kömpelöitä, etäisiä ja puuduttavan tylsiä: Nainen sinä sorja / vapaa etkä orja. Muikku-Werner on havainnut laajasta aineistostaan, että 1940-luvun käytänteet ja kielenkäyttö ohjaavat jollain lailla nykyajankin kontakti-ilmoitusten sisältöjä. Sota-ajan jälkeisissä ilmoituksissa on huomattavan paljon ryhmäilmoituksia: "kaksi reipasta luutnanttia" tai "kaksi sirkeää maalaistyttöä" hakevat seuraa. Pirkko Muikku-Werner on ottanut yhdeksi tutkimustehtäväkseen kuvata juuri kontakti-ilmoitusten luonteen muuttumista ajan kuluessa. Säännöt täytetään hyvin. ilmoitukset esimerkiksi toistavat perinteisiä sukupuolirooleja miehestä leiväntuojana. Tekstien suostuttelevan luonteen vuoksi tarjolla on voittopuolisesti eheitä ja oivallisia ihmisiä, havaitsee Muikku-Werner. entä jos asiaa katsottaisiin vaikkapa ilmoittajan puolison kannalta. Selvyyden vuoksi: tämä runo on julkaistu vuonna 2001. Muikku-Wernerin monipuolinen ja moniaalle haarova teos onnistuu vakuuttamaan lukijan ainakin siitä, että kontakti-ilmoitukset ovat oma tekstilajinsa. Sota-ajan jälkeisistä siivoista yksinäisten sydänten huokauksista siirrytään 1980-luvun päiväkahvi-ilmoituksiin päiväkahvit vakiintui sukupuoliyhdynnän peitenimeksi ja edelleen oman aikamme tarkkoihin sukupuoli-, luonne- ja asentovaatimuksiin, jotka kohdistetaan mahdolliselle vastaajalle. Yksi huomion herättämisen keino on turvautuminen runo46 H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. Toisaalta kuitenkaan naiset eivät ilmoituksissaan tarvitse miestä ensisijassa leiväntuojaksi, vaan täsmätarkoituksiin, seuraksi mitä moninaisimpiin toimintoihin. / Ilmoittaudu siis miehelle, / niin tulemme hyvälle mielelle. päiväkahvit) ovat tiheässä käytössä. Rakastajatarta etsivät naimisissa olevat miehet mainostavat ilmoituksissa sataprosenttista luotettavuuttaan
Helene Schjerfbeckin Toipilasta ja ohimennen mainittua Martta Wendeliniä lukuun ottamatta mukana ei ole muita naistaiteilijoiden teoksia. Ja miksi mukana on pelkkiä maalauksia. ne ovat siis enemmän kuin vain taideteoksia. Tätä kansallisen kuvaston ydintä filosofian tohtori Tuula karjalainen käsittelee mielenkiintoisessa teoksessaan Kantakuvat yhteinen muistimme. Arvioita, katsauksia Suomalaisuuden kuva-albumia selailemassa y Jokainen suomalainen on joskus nähnyt Taistelevat metsot, Aino-tarun tai Toipilaan joko alkuperäisenä maalauksena, painokuvana tai vaikkapa ristipistotyönä. Tämän albumin sisältö ei ole syntynyt ilman poliittisia vaikuttimia. ne elävät paitsi jäljennöksinä myös uusissa tulkinnoissa ja kuvallisissa sitaateissa. entä esimerkiksi Tyko Sallisen Hihhulit tai Mirri-maalaukset. Mukana ovat tutut Akseli Gallen-kallelan maalaukset, kuten Lemminkäisen äiti, Aino-taru ja Palokärki, Albert edelfeltin Kuningatar Blanka ja Leikkiviä poikia rannalla sekä Werner Holmbergin maisemia. Miksi. Mutta niin tekivät myös kirjassa hyvin edustettuina olevat edelfelt ja Simberg. keskeisiä teemoja ovat maisema, Kalevala, äidit ja lapset sekä ankara työnteko. karjalaisen esittelemät kantakuvat ovat maalauksia 1800-luvun loppupuolelta tai aivan 1900-luvun alusta eli Suomen taiteen kultakaudelta. Tietyt taideteokset tuntuvat olevan erottamaton osa suomalaista mielenmaisemaa. Ovatko ne liian yksilöllisiä ja paljastavia. Uustulkintojen ja sitaattien kautta kantakuvien voima ja elävyys tulee selvästi esiin. kantakuvat muodostavat tavallaan kansallisen perhealbumin. Suomalaisuus näyttäytyy varsin homogeenisena ja muuttumattomana käsitteenä. Miksi Schjerfbeckin omakuvat eivät sovi karjalaisen määritelmään kantakuvista. näitä seikkoja olisi kirjassa pitänyt pohtia enemmän. Hugo Simberg: Kuoleman puutarha. Maalaus. Maahenki 2009. 47. kyse ei mielestäni voi olla siitä, että ne eivät olisi suomalaisille riittävän tuttuja. karjalainen analysoi kutakin taideteosta melko laajasti. Miksi esimerkiksi Gallen-kallelan Lemminkäisen äiti on niin rakastettu, kun taas Robert Wilhelm ekmanin Kalevala-teokset eivät koskaan saavuttaneet yhtä suurta suosiota. 1896. Miksi nämä kuvat? Olisin kaivannut muutenkin kriittisempää pohdintaa siitä, miksi juuri nämä kuvat ovat suomalaisille niin tärkeitä. karjalainen määrittelee kantakuvat eräänlaisiksi ydinkuviksi, joiden voima ja pyhyys säilyvät sukupolvesta toiseen. Tämä kysymys karjalaisen olisi pitänyt esittää. naistaiteilijat eivät olleet niin vahvasti mukana kansallisessa projektissa, vaan keskittyivät enemmän muihin aiheisiin. väittäisin myös, että Schjerfbeckin omakuvat ovat suomalaisille vähintään yhtä tuttuja kuin vaikkapa kirjassa mukana oleva Berndt Lindholmin Kattegat myrskyssä. Olisiko taiteensosiologisesta lähestymistavasta ollut apua. Minua myös hieman häiritsee karjalaisen tapa puhua "suomalaisista" ja "kansasta" kovin ylevään ja nostalgiseen sävyyn. varsinaisen korkeataiteen kaanonin ulkopuolelta mukana on eetu iston Hyökkäys. Mitään kovin modernia, H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 nykytaiteesta puhumattakaan, kantakuvien joukkoon ei mahdu. Analyysit ovat mielenkiintoisia, mutta jäävät usein aika yleiselle tasolle. niitä olisi voinut syventää Tuula Karjalainen: Kantakuvat -- yhteinen muistimme. Surua ja kuolemaa edustamaan on valittu muutamia Hugo Simbergin maalauksia. Onneksi kantakuvien uustulkinnat, kuten mainokset ja valokuvat performansseista, tuovat kirjaan sopivasti särmää ja osoittavat myös aikojen ja ehkäpä suomalaisuudenkin muutoksen. esimerkiksi kouluihin levitettiin jäljennöksinä sellaisia kuvia, jotka sopivat vallitseviin arvoihin ja ihanteisiin. KKA, Jouko Könönen / Kuva kirjasta Kantakuvat. Miesten maisemia Mitkä teokset ovat sitten valikoituneet edustamaan suomalaisten käsitystä itsestään
nyt ilmestyneessä teoksessa mukana ovat melkein kaikki kuvat. inha pysytteli kuitenkin Pitkänsillan eteläpuo- lella. Mutta mukana on myös kuvia sivukaduilta, paikoista, joita moni pääkaupunkilainenkaan ei ole pannut merkille. y Helsinki valon kaupunki. nyt kirja jää suurelle yleisölle tarkoitetun yleisteoksen ja tutkimuksen välimaastoon. Autoja ei kaduilla vielä ole, hevosvetoiset rattaat kuljettavat tavaroita ja ihmisiäkin, mutta myös nykyaika on mukana. Pääosan saa kaupunki, sen rakennukset, valot ja varjot. Pääkaupunkia esittelevien kuvakirjojen perinne on pysynyt elossa näihin päiviin saakka. ne osoittavat, että ennakkoluulottomalla katsomisella ja tutkimisella voi löytää kokonaan uuden kaupungin. H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 Julia Donner & Taneli Eskola: Löytöretki Helsinkiin. donnerin mukaan tällaiset paikat voivat näennäisestä vähäpätöisyydestään huolimatta olla yksittäisille ihmisille tärkeitä. kaikkien kuvien lasinegatiivit säilytettiin kuitenkin WSOY:n kuvaarkistossa, josta ne löytyivät lähes sata vuotta oppaan julkaisemisen jälkeen. kuvat sen sijaan ovat komeita. KATJA MATIKAINEN, tamperelainen filosofian maisteri ja vapaa kirjoittaja Kolmen kuvaajan Helsinki Helsinkiä on esitelty yleisölle kuvin heti, kun sen monumentaalikeskusta alkoi olla valmis. k. keskeisessä osassa ovat valossa kimalteleva vesi, satamat ja laivat. Samalla hän pohtii kiinnostavalla tavalla sitä, kuinka ihmisen mielikuva kotikaupungista syntyy, mistä muodostuu paikan henki. inha tunnetaan ennen kaikkea suomalaisen luonnon ja suomalaisten ihmisten kuvaajana. Multikustannus 2009. 48. Sen kuvat otettiinkin alkujaan Helsingin opasta varten; teos julkaistiin vuonna 1910. Arvioita, katsauksia Kirjat ja viedä enemmän tutkimuksen suuntaan. Jukka Kukkonen, Riitta Toiviainen ja Kjell Westö. Tekstin toimitustyö on valitettavasti jäänyt vajavaiseksi. Paikkoja, polkuja, puutarhoja. Tengströmin teos sai pian seuraajia. Huomiota saavat myös puistot ja istutukset; tietenkin esitellään merkittävät rakennukset ja katunäkymät. Sen synnyssä on mukana lapsuuden ja nuoruuden muistoja ja tietoisia löytöretkiä mutta myös sattumaa. vaikkapa Palokärjen pyhään maisemaan tai madonnamaisiin äitiä ja lasta esittäviin kuviin olisi voinut syventyä enemmän juuri kuvatyypin näkökulmasta. Uuden ajan merkkinä voi pitää myös vaikkapa kuvaa linnamaisesta puhelinyhdistyksen talosta. Helsinki on inhan kuvissa todellinen itämeren tytär, merikaupunki. eskola on kuvannut kujia, pieniä puistikoita, kallioita ja syrjäisiä rakennuksia, paikkoja, joihin pääkaupungin asukaskaan ei juuri kiinnitä huomiota. inha otti Helsingin opasta varten noin 190 kuvaa, joista 60 julkaistiin teoksessa. Sörnäinen, kallio ja Hermanni puuttuvat kuvasarjasta. vertailu kansainväliseen taiteeseen olisi ollut paikallaan ainakin silloin, kun kyseessä on yleismaailmallinen kuvatyyppi. Linnunlaulussa saapuu juna kohti kaupunkia. Raitiovaunuja vilahtaa useammassakin kuvassa. Hallinnollisen keskustan ohella mukana ovat massiiviset liike- ja tehdasrakennukset. Toim. Yleensä niissä on kuvattu keskeisiä alueita, rakennuksia ja nähtävyyksiä. kuvat esittelevät pääkaupungin muutosvaihetta. WSOY 2009. Itämeren tytär i. eskolan kuvat tuovat esiin tuoreita ja yllättäviä näkymiä pääkaupungista. Helsingistä oli juuri kehittymässä nykyaikainen suurkaupunki, ainakin suomalaisen mittapuun mukaan. donner välittää runollisessa tekstissään impressioita, vaikutelmia kaupungista. erittäin mielenkiintoinen aihe ansaitsisi ehdottomasti lisätutkimusta. Aluksi kuvat piirrettiin ja painettiin litografioina, myöhemmin käyttöön otettiin kamera. ihmiset ovat taka-alalla, tunnelma on unelias. varhaisin on Fredrik Tengströmin 1830-luvun jälkipuoliskolla julkaisema kuvasalkku Vuer af Helsingfors, joka sisälsi kaksitoista litografiaa tuolloin uudesta pääkaupungista, sen monumentaalikeskustasta ja muistakin tärkeistä rakennuksista ja aukioista. kirjailija kjell Westön ja erikoistutkija Jukka kukkosen tekstit tarjoavat kuville erinomaisen taustan. Syrjäisten paikkojen lumo Julia donnerin ja Taneli eskolan kirja tarjoaa nimensä mukaisesti löytöretken Helsinkiin. inhan kuvista koottu Helsinki valon kaupunki esittelee kohteensa paraatipuolta. Suurkaupungin kiireinen syke ei inhan kuvissa näy. Hänen kaupunkikuvansa ovat jääneet jokseenkin tuntemattomiksi
Artikkeleita satasivuisessa teoksessa on seitsemän. kulttuuriperinnön ammattilaisille rauniot sitä vastoin asettavat kiperiä periaatteellisia kysymyksiä. Tietoinen löytöretkeilijän asenne tästäkin kirjasta silti välittyy. Huumori on vahvasti mukana kuvaajan työssä. Raunioiden rapautumista voidaan hidastaa, niitä ympäröivää maisemaa hoitaa ja tietoa niistä välittää vierailijoille eri tavoin mutta miten ja millaisia arvoja vaalien. Timo Muhonen ja Johanna Lehto-Vahtera. kriitikko ja toimittaja Otso kantokorpi pohtii esseessään Polaroidin estetiikkaa. nina Heiska puolestaan esittelee museossa tehtyä laserkeilausta ja sen tuloksia. Thorborg von konow esittelee menetelmiä, joilla analysoidaan vanhojen laastien rakennetta, ja Lasse Mattila kuvaa Aboa vetuksen jokavuotisia huolto- ja siivoustöitä. Ikuinen raunio on tervetullut lisä niukkaan restauroinnin, arkeologian ja museologian leikkauspisteitä käsittelevään kirjallisuuteen. Toisaalta Aboa vetuksen arkeologisen tutkimuksen tuloksia esitellessään kari Uotila toteaa arkeologien olleen pikemminkin ongelmakohtien paljastajia ja välttämättömien korjaustöiden aloittajia. Julkaisu on kauttaaltaan kuvitettu nelivärikuvin ja puettu muutoinkin miellyttävään asuun. Tällaisiin haasteisiin pureutuu turkulaisen Aboa vetus & Ars nova -museon julkaisema artikkelikokoelma, joka perustuu vuonna 2008 järjestettyyn tieteelliseen seminaariin. Arvioita, katsauksia Löytöretkinäkymiä Martti Jämsäkään ei ole hakeutunut pääkaupungin paraatipaikoille. Hän on kuvannut tilapäisiä rakennelmia, yksityiskohtia, takapihoja, aitoja ja mainoksia. Tuija Lindin mukaan restaurointien valintoihin vaikuttavat monet arvot, joista hän poimii tärkeimmiksi raunioiden kestävyyden, kauneuden ja käyttökelpoisuuden eli niiden kertovuuden. Tekniikka tuo kuviin sattumanvaraisuuden tunnun; nimi OPS! viittaa siihen, että kuvat olisi otettu vahingossa. Toim. Arkeologisen tutkimuksen menetelmiä tai korttelin koko historiaa ei tuoda esiin yhtä voimallisesti kuin aiemmin. Restaurointien tekninen suoritus saa kirjassa hyvin painokkaan aseman. Olisi myös ollut paikallaan analysoida avoimemmin niitä periaatteita, jotka ohjaavat raunioiden restauroimista sekä niistä kertomisen tapoja. ilman heitä alueen kivirakenteet olisivat hiljalleen tuhoutuneet. Aboa Vetus & Ars Nova -museo 2009. H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 49. Oman mausteensa Jämsän kirjalle antaa se, että kuvat on otettu Polaroid-kameralla, joka vedostaa itse kuvan välittömästi sen ottamisen jälkeen. Tällöin arkeologi ei kuitenkaan pääse koskaan tutkimaan rakenteita eikä yleisö näkemään niitä. Jossain taustalla voi pilkottaa tunnettu ja merkittävä rakennus. Sympaattinen pieni kirja. SEPPO HEISKANEN, vapaa toimittaja ja kuvataidekriitikko Martti Jämsä: OPS! Helsinki Polaroid. Sakari Mentu kirjoittaa, että arkeologinen tutkimus, rakennussuojelu ja restaurointi kytkeytyvät toisiinsa, mutta samanaikaisesti niiden tavoitteet ovat ristiriidassa keskenään. Musta taide 2009. Raunioiden kertomuksia ja niiden ammattilaisia Muinaiset rauniot kiehtovat kulttuurimatkaajia ympäri maailmaa. Raunio on paitsi kiviä ja laastia myös ideaali, jota 1800-luvun romantiikka oli luomassa. Teoksen alussa esitellään raunioiden konservoinnin historiaa ja periaatteita sekä laastin roolia konservoinnissa. ilman kertovuutta raunio on vain kivirakenne muiden joukossa. kolmatta näkökulmaa raunioihin edustaa y Johanna Lehto-vahtera, joka painottaa, että näyttelykäsikirjoitus ja tieteellinen tutkimus ovat kaksi eri asiaa. kirja on silti erinomainen, teknisesti painottunut johdatus ongelmiin, joita kulttuuriperinnön ammattilaiset kohtaavat. VISA IMMONEN, arkeologi Ikuinen raunio. Sitä kuitenkin vaivaa raunioiden kulttuurihistoriallista taustaa selvittävän artikkelin puuttuminen. Jälkipuolisko keskittyy Aboa vetuksen keskiaikaisten raunioiden tutkimukseen, konservointiin ja museaaliseen käyttöön. Ikuinen raunio osoittaa, etteivät kulttuuriperinnön tutkijat ja suojelijat suinkaan jaa yhteisiä päämääriä. kaikkein pisimpään muinainen kivimuuri säilyy maakerrosten alla. Aboa vetuksen vuonna 2005 uudistettu perusnäyttely panostaa museopedagogiikkaan ja pyrkii huomioimaan lapsivieraat
Tutkimus on hyvin ja sujuvasti kirjoitettu. seen identiteettiään, itsetuntoaan ja sosiaalista pääomaansa. Filosofian tohtori Taina kinnusen kulttuuriantropologinen tutkimus kertoo siitä, millaisia tavoitteita ihmiset kauneusleikkauksille asettavat ja mihin niiden suosio perustuu. Tutkimuksen lähtökohtana ovat kauneusleikkauspotilaiden ja plastiikkakirurgien ajatukset ja kokemukset. Ulkoisten tekijöiden säätelemiksi yksiselitteisesti arvioidut valinnat voivat itse asiassa olla osa pitkällisiä, vaikeita ja kipeitä prosesseja, jotka ravistelevat ihmistä kokonaisvaltaisesti. "Ajattelen haastateltavan kohtaamista korostuneesti mahdollisuutena tässä ja nyt päästä osalliseksi siitä erityisestä jostain, jonka haastateltava haluaa jakaa kanssani." Taina Kinnunen. Samalla se lisää ymmärrystä ja toivottavasti myös muuttaa yksiselitteistä suhtautumista kauneuskirurgiaan. kokonaisuudessaan tutkimustehtävä avaa uusia ovia siinä perimmäisessä tavoitteessa, joka on yrittää ymmärtää ihmistä kulttuuriaan luovana ja kokevana olentona. Tästä kertoo kauneusleikkausten suunnaton suosio, joka kasvaa maailmassa keskimäärin 20 prosenttia vuodessa. Tutkimus on jatkoa kinnusen väitöskirjalle, Pyhät bodarit: yhteisöllisyys ja onni täydellisessä ruumiissa (2001). Tutkimustaan varten hän on haastatellut 78 henkilöä. Hän soveltaa näkökulmaa, jossa painottuvat kauneusleikkauksiin liittyvät kokemukset, tunteet ja merkitykset sekä yhteiskunnassamme vallitsevat kauneuskäsitykset ihmisen identiteettiä säätelevinä tekijöinä. Tutkimuksessa niitä tarkastellaan sekä sosiokulttuurisen objektiuden että toimijuuden näkökulmista. Analyysissaan kinnunen tuo havainnollisesti esille kauneuskirurgiaan liittyvät kokemukset, tunteet ja merkitykset. kysymyksessä on jokseenkin tuntematon alue, johon yleisesti liitetään muun muassa paheksuntaa, glamouria, seksiä ja vetovoimaa. Aihe on haastava ja arkaluonteinen, koska se on niin henkilökohtainen ja kohdistuu ihmisen omimpaan ja yksityisimpään alueeseen: hänen kehoonsa ja sitä kautta hänen ulkoiseen ja sisäiseen minuuteensa. Samalla se tuo selkeästi esille sen, kuinka hauraita ja haavoittuvia me ihmisinä olemme. Arvioita, katsauksia y Kirjat Veitsen terällä ihminen Yhä useampi ihminen toivoo kirurgin tekevän hänet onnelliseksi. Sen tyylikkään ulkoasun on suunnitellut Jukka Aalto, ja vaikuttavat paikoitellen jopa hätkähdyttävät valokuvat ovat Harri Larjoston. ANNELI MERILÄINEN-HYVÄRINEN, filosofian tohtori, Oulun yliopisto Minuuden rakentamista Tutkimusaihe on ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti tärkeä, sillä siinä tuodaan esille ne monisyiset tekijät, jotka vaikuttavat tähän nykykulttuurin ilmiöön. erityistä kiitosta ansaitsee kulttuuristen merkitysten selittäminen kokemuksen ja tunteen kautta. Kosmeettisen kirurgian ruumiillistuneet merkitykset. Uudessa tutkimuksessaan hän jatkaa ruumiinkulttuuriin ja siihen vaikuttavien tekijöiden tarkastelua. Haastatteluissa kinnunen osoittaa kykynsä lähestyä toista ihmistä paitsi tutkijana myös ihmisestä ja tämän kertomuksesta aidosti kiinnostuneena lähimmäisenä. Gaudeamus 2008. Tunteet merkitysten selittäjinä Tutkimuksessa toteutuu sekä teoreettisesti että etnografisesti syvällinen perehtyminen tutkimusongelmaan, kohteeseen ja sen kulttuuriseen kontekstiin. Lihaan leikattu kauneus. Tosin Suomessa nämä leikkaukset eivät vielä ole aivan yhtä yleisiä, mutta meilläkin niitä tehdään vuosittain jo tuhansia. kysymyksessä on varsin laaja ja ainutlaatuinen kokonaisuus, joka on hienosti esillä niissä lukuisissa haastattelusitaateissa, joiden kautta tutkimus tulee eläväksi. niissä kuuluu ihmisten ääni, ja näin syntyy kontakti lukijaan. ihmiset päätyvät kauneusleikkaukseen rakentaak- 50 H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. kauneuskirurgia liittyy laajasti ruumiinkulttuuriin, sillä ruumis voidaan nähdä siinä kaupallisen lääketieteen, kauneuskulttuurin, mediakulttuurin, työelämän ja sosiaalisten hierarkioiden ruumiina
Toimittajakolmikko on koonnut kirjoittajiksi nelisenkymmentä soita hieman eri näkökulmilta katselevaa tutkijaa. Urheilussa suojuoksu tai suopotkupallo luovat oman värinsä mielikuvaan suomalaisista. Mikäli oletetaan, että suo muutetaan turpeennoston päätyttyä energiakasveja tuottavaksi viljelmäksi, hiilidioksidin vahingollisuutta aiheuttavat luvut muuttuvat mutta ovat edelleen kiistanalaisia. Suomi Suomaa. Joukossa on monia "aidoimmin suomalaisia" soita, joiden vaalimisessa meillä on oma erityinen vastuumme. Suomi Suomaa -kirjassa todetaan, että Suomessa on 1,2 miljoonaa hehtaaria teknis-taloudellisesti käyttökelpoista suoalaa, jonka energiasisältö on kaksi kertaa enemmän kuin Pohjanmeren öljyvarat! Siinä muutama ääripään näkemys Suomen soista, jotka alun perin ovat peittäneet kolmasosan maamme pinta-alasta. Tässä kookkaassa teoksessa päivitetään soiden nykyinen tilanne, niiden käyttö ja suojelu. Soiden hyödyntämisen kannalta kirjan mielenkiintoisimpia lukuja on erityisesti energiaturpeen nosto. Taustalla ovat Suoseura ja Maahenki-kustantaja, joka on julkaissut muitakin suurikokoisia luontoamme kuvaavia kirjoja, kuten Vesi vetää puoleensa (2002) ja Metsään mieleni (2003). y strategiasta vuosiksi 20062016. nykyisin maamme suoalasta noin 65 000 hehtaaria on turvetuotannossa, ja määrää pyritään kasvattamaan. Aineellisten palveluiden kärjessä ovat soiden käyttö poronlaitumina, marjamaina ja metsästysalueina, kuivatuksen jälkeen aikoinaan peltoina, nyttemmin metsinä. Turpeennoston jälkeen soita voidaan käyttää ruokohelven tai yrttien kasvattamiseen. Se täydentyy parasta aikaa valtioneuvoston periaatepäätöksellä Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelusta ja kestävän käytön H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 51. nykyinen turpeen poltto tuottaa hiilidioksidia kymmenen prosenttia enemmän kuin kivihiilen käyttö. Soista saatavat raaka-aineet sopivat käytettäväksi rakentamisessa ja taideteoksissa. koko maamme luontoa ajatellen meillä on kansainvälinen vastuu tietyistä eliölajeista, ja niistä 48 lajia elää soilla. Toim. Maahenki 2008. Aineettomia palveluita kirjassa tarkastellaan laajasti suoluonnon tarjoamaa hyötyä. Aineettomien palveluiden kannalta soiden merkitys kasvaa retkeily- ja matkailukohteina, ja suoluonnosta on helppo löytää erämaan rauhaa ja hiljaisuutta. Suot ovat siis olennainen osa maamme luontoa ja maisemaa sekä yhä merkittävämpi raaka-aineiden ja energian lähde. Maassamme on 610 000 hehtaaria suojeltuja soita. viime aikoina on kiinnitetty huomiota siihen, että suojelu edellyttää usein koko suota ympäröivän luonnon vesitalousalueen vaalimista. Se on merkittävä kansallinen kysymys, kun tavoitteena on pyrkiä kotimaisen energian lisäämiseen joko turvetta polttamalla tai jalostamalla siitä biopolttoaineita. Riitta Korhonen, Leila Korpela & Sakari Sarkkola. Monia entisiä turvemaita on kunnostettu lintulammikoiksi. kirjan yksioikoisesta käsityksestä huolimatta Suomi-nimi ei johtune suomaata tarkoittavasta sanasta sooma. kirja nostaa esiin erilaisten suoyhdistymien, suotyyppien, lajiryhmien ja suomaisemien aikaansaaman upean luonnon kirjon. Arvioita, katsauksia Suoluonnon aineeton ja aineellinen rikkaus Lapin-matkallaan 1732 Carl von Linné taivalsi myös suolla: Koko tämä lappalaisten maa oli jänkää, sen oikea nimi olisi Styx. 1960-luvulla korkeina pärskeinä käytyjen taistojen jälkeen saatiin aikaan tyydyttävän laaja soiden suojeluohjelma. Koskaan eivät runoilijat ole voineet kuvata Styxiä niin rumaksi, ettei tämä olisi rumempi. Suomen soidensuojelun legenda Urpo Häyrinen kirjoitti pari vuosikymmentä sitten, että "luonnontilaiset suot ovat maamme viimeiset vapaat ja villit erämaat". Maamme nimen alkuperällä on monta muutakin selitystä, kuten kaisa Häkkinen toteaa Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa (2004). MATTI LEINONEN, dosentti, eläkkeellä oleva biologian ja maantiedon lehtori Suomaisemista energiakäyttöön kirjan biologit osoittavat vakuuttavalla tavalla, kuinka monimuotoinen ja siten arvokas maamme suoluonto on. kirjan tekstiä leimaakin myönteinen näkemys soiden suojelun kehittymisestä nykyiselleen. Ikinä ei pappi voi kuvata helvettiä, joka olisi tätä pahempi
kummallakin petolinnulla on vahva ja jatkuvasti kasvava kanta, sillä ympäristö on puhdistunut myrkyistä, ja ihmisten asenteet petolintuja kohtaan ovat muuttuneet. Muuttohaukan näköinen Horus oli egyptissä taivaanjumala ja faaraon suojelija, joka kuoleman jälkeen palsamoitiin ikuiseen lepoon. Aivan toisella tavalla on suhtauduttu muuttohaukkaan, jonka komea olemus ja mahtava lento ovat kiehtoneet ihmismieltä. Myös hän on pitkän linjan luontokuvaaja. Sitä on lisännyt mielikuva huuhkajasta, varjoisten erämaiden ja luokse pääsemättömien kalliolouhikkojen yksinäisestä eläjästä. keskiajan euroopassa ruhtinaat ja aateliset suosivat muuttohaukkaa metsästyshaukkana. Arvioita, katsauksia Lintuaatelia Kirjat Heikki Willamo & Leo Vuorinen: Huuhkajavuorella. Maahenki 2007. Mahtava koko, äänetön hämärässä lentäminen, silmien tulipalon punainen hehku ja kumea huhuilu ovat aikoinaan luoneet huuhkajalle pelonsekaista mystiikkaa. Ennustaapa tulipaloa, verisiä tappeluksia ja murhia, niinkuin vanhat ihmiset sanoo. Heikki Willamo ja Leo vuorinen ovat koonneet vaikuttavan kuvakavalkadin huuhkajan elämästä. Molemmat kirjat tukevat myönteistä suhtautumista petolintuja, luonnontilaista luontoa ja sen suojelua kohtaan. Mestaritekijöitä Willamo ja Luhta ovat taitavia ja loppuun saakka kärsivällisiä luontokuvaajia, alansa kiistatonta mestarikaartia, jotka itse kohteiden kuvaamisen ohella vievät lukijan muuttohaukan soiden ja huuhkajan korpimetsien maailmaan. Jukolan Simeoni toteaa: Huhkain tuolla korvessa huutelee, ja hänen huutonsa ei ennusta koskaan hyvää. Pesänsä muuttohaukka tekee kalliojyrkänteelle, soilla korkealle kumpareelle. viime aikoina Willamon teksteihin on ilmaantunut tummaa mystistä ja myyttistä painotusta, esimerkiksi kirjoissa Hirven klaani (2005) ja Pyhät kuvat kalliossa (2007) Jorma Luhta puolestaan on kirjoittanut ja kuvittanut muuttohaukasta kertovan jykevän kirjan. Maahenki 2008. Jorma Luhta: Muuttohaukka, taivaanjumala. Pohjois-Amerikan intiaanien eläinkulteissa muuttohaukka on ikuistettu toteemipaaluihin ja rauhanpiippuihin. Teoksen tekstistä vastaa Willamo, joka on tunnettu ja palkittu luontokuvaaja ja joka on julkaissut parikymmentä teosta, myös lastenkirjoja. Suomen luonnonsuojelussa kumpaakin uhkasi aikoinaan häviäminen. nämä kaksi luontomme aateliin kuuluvaa lintua ovat saaneet uudet arvoisensa teokset. kumpaankin kirjaan voi palata yhä uudelleen, katsella näitä petolintuja sananmukaisesti silmästä silmään ja ihastella kuvaajien taitavuutta. MATTI LEINONEN, dosentti, eläkkeellä oleva biologian ja maantiedon lehtori Se lentää pehmein siiveniskuin... Muuttohaukka ja huuhkaja ovat tehokkaita petolintuja, joiden ekologinen tila ja rooli poikkeavat toisistaan. Pesänsä huuhkaja kätkee kalliolouhikon suojaan, josta metsänpeikkoja muistuttavat poikaset kurkkivat ympäröivää maailmaa. Useimmat hänen kymmenkunnasta teoksestaan sijoittuvat suuriin yksinäisiin erämaihin ja erityisesti soille. Huuhkaja on yön eläjä, joka lentää pehmein siiveniskuin hämärässä metsässä ja iskee hirmuiset kyntensä sammalikossa vilistävään myyrään. Luontokuvaajiemme joukossa Willamolla on ehkä eniten kunnianhimoa luoda vaikuttavaa tekstiä. Tässä suhteessa Willamo käyttää selvästi enemmän tilaa vaikuttavien tunnelmahetkien luomiseen. Ajat ovat uudenlaiset. Öisestä erämaasta kantautuvat kammottavat äänet on voitu tulkita vain yhdellä tavalla: kuoleman merkiksi. Muuttohaukka viihtyy avoimilla mailla, lentää päiväsaikaan korkealla taivaansinessä ja iskee sieltä alapuolella lentävän sorsan tai kahlaajan paiskau- 52 H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. Huuhkajan kadon taustalla oli syvään juurtunut petolintuviha, luettiinhan huuhkaja jo 1868 annetussa asetuksessa kaikin keinoin hävitettävien "wahinkoeläinten ja ryöstölintujen" joukkoon. vain huuhkajan pesiminen todella hankalakulkuisissa louhikoissa syvällä metsissä pelasti sen. Sellaisia ovat esimerkiksi Tansseja aavalla (1994) ja Metsola (2007). y tuen sen kimppuun kuin pommi jopa 300 kilometrin tuntinopeudella. 1960-luvun käsikirja Pohjolan linnut arvioi muuttohaukan olevan "parhaillaan kuolemassa sukupuuttoon maastamme ensimmäisenä vakinaisen pesimälinnustomme lajina". Ympäristömyrkyt olivat haukkakannan järkyttävän hupenemisen olennainen syy
Tällaisten ansioiden vuoksi Rautavaara oli ansaitusti yksi suosituimmista suomalaisista. Laulajana Rautavaaralla oli omaperäinen linja. Tuskin kenenkään muun kuin Rautavaaran esittämänä nämä ankeudet olisivat saattaneet upota Suomen kansaan. Hän ei seurannut suomalaisen iskelmän valtavirtauksia, mutta hänen kappaleensa olivat lähes aina suosittuja. Suuri osa lauluista on nyt saatavana ensimmäisen kerran cd:llä. kirja paljastaa, että Rautavaara oli kielellisesti lahjakas kertoja, jonka juttelua on mukava lukea. Mukana on 346 laulua, jotka Rautavaara levytti vuodesta 1946 lähtien. Hän ei halunnut puhua iskelmistä; hän kutsui 54 H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. Rautavaara ei juuri laulanut suomalaisten perinteisiin suosikkeihin kuuluvia tangoja eikä humppaa. kirjaan on koottu Rautavaaran ystävien ja häntä esikuvanaan pitäneiden kirjoituksia. kirjassa on julkaistu uudelleen myös Juha nummisen aikoinaan toimittama Rautavaaran muistelmakirja En päivääkään vaihtaisi pois. Myöhemmin hän levytti muun muassa Johnny Cashin kappaleita. Tapio Rautavaara: Kulkurin taival. Lisäksi siinä kerrotaan Rautavaaran urasta laulajana, näyttelijänä ja urheilijana. Kaikki levytykset 19461979. näiden lännenlaulujen tulkitsijana hän olisi saattanut olla menestyksekäs, jos musiikkisuuntaus olisi ollut Suomessa tunnetumpi. Sodan jälkeen hän nousi elokuvanäyttelijänä ja laulajana yleisön suureksi suosikiksi. Sodan jälkeen yhteistyö Reino Helismaan kanssa vaikutti urakehitykseen. Rautavaara oli imagoltaan reissumies, ja se näkyi lukuisissa kappaleissa. Sen sijaan hän levytti paljon suomalaisia kansanlauluja ja laulelmia. Hän levytti runsaasti erittäin surullista ja jopa synkkää musiikkia, jossa ankeus, vaikeudet ja kuolema olivat läsnä. Joukossa on myös useita Yleisradion kantanauhoituksia, joita ei aikaisemmin ole levyllä julkaistu. Monista vaikeuksista huolimatta Rautavaara oli positiivinen sankari. elokuvissa hän oli lähes aina sankariosissa ja hänen esittämiinsä hahmoihin liittyi rehtiys ja rehellisyys. Laulajana hän oli kultalevytasoa. Jo 1950-luvulla Rautavaara levytti joitakin amerikkalaisia countrykappaleita. musiikkiaan hetkelmiksi. Alfred Tannerin kupletteja, monet niistä useampaan kertaan. Urheilussa hän oli olympiavoittaja ja maailmanmestari peräti kahdessa lajissa, mikä jo sinänsä on hyvin epätavallista. Rautavaaran ura kesti kauan. keihään ja kitaran avulla Rautavaara saattoi nousta helpompaan elämään, mikä muutti varsin ankeissa ja puutteellisissa oloissa kasvaneen pojan elämän. Monet kappaleet Rautavaara levytti useamman kerran uransa eri vaiheissa. Monista Rautavaaran menestyskappaleista tuli kuitenkin ikivihreitä, jotka muistetaan nimenomaan hänen esityksinään. Hän kertoo mielenkiintoisia ja jännittäviä tarinoita, jotka koskettavat lukijaa. Rautavaaran laajassa tuotannossa oli iloisia ja surullisia lauluja. Hän oli kolmen alan supertähti, mikä on hyvin harvinaista. numminen on saanut Rautavaaran puhumaan kirjassa aidon onnistuneesti monipuolisen ihmisen äänellä. PEKKA KAARNINEN, yhteiskuntatieteiden lisensiaatti, tutkija Ikivihreitä hetkelmiä kaikki Rautavaaran tekemät äänitteet ovat ilmestyneet 14 cd-levyn erikoispakkauksena. Samaan aikaan hän menestyi keihäänheittäjänä ja sen jälkeen jousiampujana. Jo sotavuosina Rautavaara tuli tutuksi rintamalla oleville miehille rintamaradion kuuluttajana ja viihdyttäjänä. Hänen elämänsä päättyi yllättäen uimahallissa tapahtuneeseen onnettomuuteen syksyllä 1979, kun hän oli vasta eläkeiän kynnyksellä. kulkuri hän ei kuitenkaan ollut vaan reissumies, jonka paras matka oli aina kotimatka. Warner Music Finland 2008. Tapio Rautavaara ei ollut kulkuri vaan reissumies, jonka paras matka oli aina kotimatka. kuva kirjasta Kulkurin taival. En päivääkään vaihtaisi pois Laajan levykokoelman lisäksi cd-pakkaukseen kuuluu paksu kirja, jossa on tarkat tiedot levytetystä musiikista ja levytyksistä. Arvioita, katsauksia y Levyt Suomalaisen sankarin lauluja Tapio Rautavaaran ura oli Suomessa poikkeuksellinen. Toisaalta Rautavaara levytti runsaasti J. Monet laulut perustuivat tunnettujen runoilijoiden teksteihin, ja useat olivat hänen itsensä säveltämiä. kirja on ollut jo vuosia loppuunmyyty, ja antikvariaateissa se on ollut harvinainen ja kysytty teos. Rautavaaran ura on erikoinen myös siksi, että hän oli samaan aikaan huipulla kaikilla aloilla. Sen piti kuvata musiikin lyhytaikaista luonnetta. Laulajanakin hän oli oman tiensä kulkija. Hän käyttää monipuolista kieltä ja kielikuvia. elokuvanäyttelijänäkin hän oli erittäin suosittu, vaikka hänen esitettäväkseen annetut roolit eivät aina sopineet hänelle. ne olivat hänen tunnusmerkkejään ja varmasti hänen suosionsa syynä
kokonaisuutena tämä tutkimus valottaa talouden toimintaa yhteiskunnassa samoin kuin yhteiskunnallisten kehityskulkujen siirtymistä taloudeksi. PEKKA PÄLLI, professori (ma.), Talouselämän viestintä, Helsingin kauppakorkeakoulu Kriittinen näkökulma Yhteiskuntavastuun kieltä tarkasteleville tutkimuksille on leimallista kriittisyys. kieltä tarkasteleva tutkimus tarjoaa näkymän siihen, miten vastuullisuutta ja siihen liittyviä merkityksiä käytetään Kieli paljastaa valtasuhteita vaikka yhteiskuntavastuuta ja sen viestinnän tavoitteita ja myös onnistumista on tutkittu paljon, kielentutkimuksen 56 H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. Yksi keskeinen painotus yhteiskuntavastuututkimuksessa on se, millaiset toimet, teot ja käytännöt ovat vastuullisia ja miten vastuullisuutta voidaan parantaa niin, että se hyödyttää yrityksiä ja yhteiskuntaa. Tärkeä kriittisyyteen liittyvä painotus on myös tekstien ja ylipäätään kielenkäytön vallakkuus. Se tarkoittaa näkökulman kohdistamista ennen kaikkea siihen, millaiseksi yhteiskuntavastuullisuus tekstien kautta rakentuu. niin ikään tärkeässä osassa tutkimusta on yhteiskuntavastuun käsitteellinen ymmärtäminen ja keskustelu siitä, mitä poliittisia, moraalisia ja eettisiä ulottuvuuksia yhteiskuntavastuullisuuteen ja sen ymmärrystapoihin liittyy. Myös yhteiskuntavastuun viestintä on kiinnostanut alan tutkijoita. Teksteistä ja tietynlaisista tekstien vakiintuneista kaavamaisuuksista voidaan panna merkille, miten tietynlaiset käsitykset yhteiskuntavastuusta saavuttavat eri puolilla toisteltuina ja erilaisiin ympäristöihin leviävinä valtaaseman. Väitöskirjoja ja pro graduja edellä on kuvattu hyvin lyhyesti niitä mahdollisuuksia ja kiinnostuksen kohteita, joita yhteiskuntavastuun käsite ja vastuullisen liiketoiminnan tutkimus ovat avanneet myös talouden kielen tutkijoille. Hiljattain talouden kielen tutkijat ovat kuitenkin heränneet myös yllä mainittuihin kielentutkimuksen näkökulmiin. Yleisemmän yhteiskuntavastuututkimuksen vanavedessä kysymyksiä on muotoiltu eritoten siltä pohjalta, miten vastuullisuutta viestitään onnistuneesti ja miten vaikkapa vastuullisuuden raportointikeinoja ja raportoinnin oikeellisuutta voidaan kehittää. Tässä sinänsä viestintälähtöisessä mutta muussa kuin kieltä tarkastelevassa tutkimuksessa on analysoitu esimerkiksi yhteiskuntavastuuraporttien sisältöjä tai raporttien muodollisia ominaisuuksia. kielellisen näkökulman vähäisyys on kuitenkin ilmiselvä puute, sillä nimenomaan kielen tarkastelu voi valaista uudella tavalla yhteiskuntavastuun ymmärrystä ja avata ymmärrystä yhteiskuntavastuuseen liittyvistä valtasuhteista. Toisaalta on purettu yhteiskuntavastuun ymmärrystä ja käytäntöjä mediassa käytävässä yhteiskunnallisessa keskustelussa, joka koskee muun muassa henkilöstön irtisanomisia ja tuotannon siirtämistä halvemman työvoiman maihin. viestinnän kysymyksiin on kuulunut myös se, miten yritysten yhteiskuntavastuun viestintä on ja voi olla strategista toimintaa, joka parantaa yrityksen kilpailukykyä. ja muodostetaan erilaisissa teksteissä strategisesti. vastuullisuudella voidaan esimerkiksi perustella työpaikkojen vähentämistä tai yritysjohdon bonuksia, mikä voi tuntua äkkiseltään jopa oudolta. On alettu tarkastella yhteiskuntavastuun viestintää ja raportointia esimerkiksi tekstilajin eli tekstien yhteisöllisten viestinnällisten päämäärien analyysin kautta. näkökulman hyödyntäminen on jäänyt vähemmälle. Tutkimuksellisesta kiinnostuksesta kielii se, että tällä hetkellä esimerkiksi useammassa Helsingin kauppakorkeakoulussa tekeillä olevassa suomen kielen ja viestinnän väitöskirjatyössä on tärkeänä teemana yhteiskuntavastuu, ja lisäksi aiheesta on tehty viime vuosina useita pro gradu -tutkielmia. andres Rodriquez / Rodeo Tätä tutkitaan TALOudEN KIELESTä Kielentutkimus ja yhteiskuntavastuu Yritysten vastuullisuus on keskeinen puheenaihe monilla liiketalous- ja yhteiskuntatieteellisillä tutkimusaloilla. viime mainittu kytkeytyy ajatuksiin siitä, että yhteiskuntavastuun viestintä on tärkeää yrityksen maineen muodostumisessa, mikä puolestaan vaikuttaa suoraan esimerkiksi hyvien työntekijöiden rekrytointiin
esiintyjät ovat paikallisen Suomi-seuran jäseniä, ja yleisönä ovat tamperelaisen Hervannan Suomi-Venäjä-seuran jäseniä. Liettualaisilla, latvialaisilla ja virolaisilla on omat seuransa, joiden kanssa tehdään jonkin verran yhteistyötä. Hotakainen (s. nyt eläkeläisenä Rantalaisella on mahdollisuus matkustella. 1963) on kirjoittanut 10 tietokirjaa, joiden aiheena on useimmiten tähtitiede ja avaruustutkimus, suomentanut noin 30 teosta ja toimittanut yli 70 tietokirjaa. Pirjo Mäenpää ensimmäisen kerran jaetun Tieto Lauripalkinnon ovat saaneet professori Markku Löytönen ja kuvittaja Riikka Jäntti lasten tietokirjasta Viidakkotanssi, Tutkimusmatkaaja Rafael Karsten Ecuadorissa (2007). Voiton päivän lahjana hän sai lentomatkan Pietariin ja vietti viikon kotimaisemissa Pitkärannassa, josta venäjää puhuva Maria-vaimokin on kotoisin. Suomen tietokirjailijat ry:n tunnustuksen arvo on 8 000 euroa. nuoret opiskelevat suomea museo- ja kulttuurikeskuksessa mutta kaipaavat opettajaa. kääntäjäksi opiskeleva anna Mizurova on kolmannen polven suomalaisia: isoäiti oli Pietarin läheltä, isä on Uljanovskista ja vanhemmat asuvat Tasevossa noin 400 kilometrin päässä. Vernitsan kylästä Pietarin lähistöltä kotoisin oleva inkeriläinen muutti 11-vuotiaana Äänisen rannalle Pitkärantaan, mistä tie johti krasnojarskiin. Moshina on auttanut suomalaistutkijoita eteläisissä Siperian kylissä, ja hän on ollut myös tv-ryhmän apuna. Palkintosumma on 30 000 euroa. Markus Hotakainen H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 57. Heille toivotaan tietoa Suomi-seuran olemassaolosta. Suomi-seuran tarmokas puheenjohtaja Leena kakko Kolme polvea Krasnojarskin Suomi-seurassa: puheenjohtaja Ludmila Moshina (oik.) ja tytär Maria ja tyttärentytär Olga. Ludmila Moshina on ollut Suomessa kolmesti, ja hän ollut työssä inkeri-seurassa vuonna 2002. Perheen kieli on venäjä, mutta anna opiskelee englantia ja haluaa oppia myös suomea. Juho Rantalainen, 66, on seuran aktivisteja. aktiivisia ovat etenkin nuoret, joiden sukujuuret ovat Suomessa tai inkerinmaalla. He esittävät yhdessä suomalaisia lauluja, ja myös annan pikkusisko Julia on mukana. krasnojarskin Suomi-seurassa on noin 400 jäsentä, jotka kokoontuvat kuukausittain, viettävät joulujuhlaa, kalevalanpäivää ja juhannusta sekä osallistuvat kulttuurifestivaaleille. Hän käy seurassa kerran kuussa. Hänellä on yhdysside Suomeen luterilaisen kirkon kautta, ja Suomesta käy joskus pappi krasnojarskissa. SEPPO KANGASNIEMI Markus Hotakaiselle Tietopöllö, Markku Löytöselle Tieto-Lauri Tietokirjailija Markus Hotakainen on saanut lasten ja nuorten tietokirjapalkinnon Tietopöllön. internetistä on löytynyt paljon tietoa Suomesta, mutta ilman ohjaavaa opettajaa kielen opiskelu on puutteellista. Suomalaiset ja inkeriläiset sukujuuret on monella muullakin kyläläisellä. Mainosalaa opiskeleva natasha Bashkova on seurassa kiinnostuksesta suomen kieltä kohtaan. Palkinnon myöntää Lauri Jäntin säätiö. "Vaimo tuli Pitkärannasta 1959, ja 1960-luvulla perustimme inkeriläisten kanssa seuran", Rantalainen muistelee. Uutisia Krasnojarskin Suomi-seura kiinnostaa nuoria "Niin jykevä on rakkaus", laulavat suomeksi natasha Bashkova ja anna ja Julia Mizurova sateisena sunnuntaiaamuna siperialaisen suurkaupungin krasnojarskin museo- ja kulttuurikeskuksessa. Hänen sukujuurensa johtavat ruotsinkieliselle Vaasan seudulle
kolmetoista elämäkertaa on kirjoitettu Ruotsin vallan ajalla vaikuttaneista henkilöistä, loput ovat Suomen suuriruhtinaskunta-ajalta. kunniamaininnan saivat lisäksi Paavo kärkkäinen Leppävirralta, Maire Leppänen Turusta, Martta Saarinen Mäntästä ja Pirkko Tiirola Oulusta. 266 henkilöstä kertovat artikkelit ovat luettavissa SkS:n www-sivuilla. Uutisia Talouselämän vaikuttajat verkossa Ruotsin ja Venäjän vallan ajan talousvaikuttajista on valmistunut pienoiselämäkerta. Yhteensä 60 vastaajaa kirjoitti noin 750 sivun verran muistoistaan ja käsityksistään sodanjälkeisestä ajasta. Hankkeesta vastaavat SkS ja Suomen taloushistoriallinen yhdistys. Suomen talouselämän vaikuttajista kirjoitetaan yli kahden tuhannen pienoiselämäkerran kokoelma, joka valmistuu 2010 sekä verkkojulkaisuna että tietokirjana. He ovat todistaneet, että euroopan äidinkieleksikin mainittu latina on edelleen elävä kieli. kilpailussa kysyttiin, millaiset jäljet sota jätti sotilaisiin, kotirintamalla toimineisiin, sodan aikana tai heti sen jälkeen syntyneisiin. artikkelien kirjoittajina on yli 100 tutkijaa. Joukossa ovat aikansa tunnetut ruukinpatruunat, Suomen teollistumisen pioneerit, afäärifennomaanit, merkittävät yrittäjät ja maatalouden alalla ansioituneet. Persoonalliset kirjoitukset avaavat tutkijoille näkökulmia tuhansien tuntoihin. niemelä Lohtajalta, eeva Pessinen Raisiosta ja Lauri Pietilä Oulusta. keruukilpailun järjestivät SkS:n kansanrunousarkisto, Tammenlehvän Perinneliitto ja Suomen akatemian tutkimushanke "Sodan haavat suomalaisten sotaveteraanien tarinat traumoista ja selviytymisestä 19392010". Suomesta on lähetetty latinankielisiä uutisia jo 20 vuotta kuvayritys. Jälleenrakentajan jäljillä -keruu järjestettiin vuonna 2008. Uutisia ovat alusta saakka toimittaneet professori Tuomo Pekkanen ja dosentti Reijo Pitkäranta, jotka yhtä kauan ovat jaksaneet selittää, että nuntii Latini -katsauksiin ei keksitä uusia sanoja, vaan että klassisen latinan sanavarastolla pystyy selittämään kaikki modernin maailman termit. Vuonna 2008 valmistui hankkeen ensimmäinen osajulkaisu, joka käsitti itsenäisyyden ajan vuorineuvosten pienoiselämäkerrat. nyt verkossa on yli 550 pienoiselämäkertaa. Silloin arvioitiin pelkästään euroopassa olevan 15 miljoonaa latinan harrastajaa. nuntii Latini -lähetykset koostuvat samoista kansainvälisistä uutisista, joita kaikki uutistoimitukset käyttävät. www.finlit.fi/talousvaikuttajat SKS palkitsi muistitietokirjoittajia Jälleenrakentajan jäljillä -muistitietokeruukilpailussa palkittiin kalevi Huovinen Vantaalta, ahto a. nykyään tätä viikoittaista uutiskatsausta Ylen Radio 1:stä kuunnellaan melkein sadassa maassa ympäri maailmaa. Mukana on tuttuja nimiä teollisuudenharjoittaja antti ahlströmistä maanviljelysneuvos edvard Björkenheimiin ja liikemies alfred kordeliniin. Yleisradion latinankieliset uutiset nuntii Latini alkoi kokeiluna siitä, voiko klassista latinaa käyttää raportoimaan nykypäivän uutisia. Latinan opiskelijat ja koululaiset sekä heidän opettajansa ovat ahkerasti käyttäneet uutistekstejä hyväkseen siitä asti, kun ne julkistettiin internetissä, ja näin uutiset ovat mullistaneet perinteisen latinan opetuksen. Tätä tukevat ne sadat latinan harrastajat, jotka keskustelevat latinaksi nuntii Latini -nettisivujen palstoilla. MARJO CUNNINGHAM Syyskuussa tuli täyteen 20 vuotta kulttuuritempauksesta, joka on tuonut maallemme mainetta ja kunniaa enemmän kuin mikään tekemällä tehty Suomi- Ylen Radio 1 perjantaisin klo 18.15 www.yle.fi/nuntii 58 H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9
Hänen tärkein kontaktinsa SkS:aan oli kaarle krohn, jonka kanssa hän oli kirjeenvaihdossa parikymmentä vuotta. Hurtin kansanperinnekokoelmia säilytettiin pitkään SkS:n kansanrunousarkistossa, jossa ne kopioitiin. Hurt ehti toimittaa valmiiksi teoksen kaksi ensimmäistä osaa, kolmannen viimeisteli Oskar kallas. Hurt puolusti kielitieteellistä tohtorinväitöskirjaansa Helsingissä 1886. Hurtin syntymäkoti Himmasten kylässä Põlvassa paloi 1970-luvulla, mutta nyt Hurtin nimelle omistettu Põlvan kansanvalistusseura aikoo rakentaa syntymäkodin pihapiiriin entisen kaltaisen talon. Mart Laarin mukaan venäläiset pitivät häntä saksalaismielisenä, saksalaiset virolaismielisenä. Hurt oli 1850-luvulta alkaen merkittävä virolaisuuden ja viron kielen edistäjä, innostava puhuja, kansanvalistustyön uranMuotokuva Tõnis Laanemaa, kuva Tea Åvall /SkS uurtaja ja uuden humanistisen tieteenalan, kansanrunoudentutkimuksen, perustajia Virossa. Pietariin siirtyminen johtui muun muassa siitä, että hän ei saanut Virossa tukea kansanrunokokoelmiensa julkaisemiseen. krohnin avulla SkS julkaisi teoksen Setukeste laulud vuosien 1902 ja 1907 välillä. Uutisia Jakob Hurtia juhlittiin Virossa Jakob Hurtin (18391907) syntymän 170-vuotisjuhlaa vietettiin 25.7.2009 Põlvassa etelä-Virossa järjestetyssä seminaarissa. Talo toimisi kulttuurikeskuksena, jonne suunnitellaan Hurtin monipuolista elämäntyötä esittelevää näyttelyä. H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 59. He myös tapasivat Helsingissä ja Pietarissa. SkS:n edustaja, filosofian tohtori irma-Riitta Järvinen tarkasteli puheenvuorossaan Hurtin yhteyksiä Suomeen ja SkS:aan. Hurt organisoi laajat, ko- ko maan kattavat kansanperinnekeruut. aineistot, noin 200 000 sivua, palautettiin itsenäiseen Viroon eesti Rahvaluule arhiiviin Tarttoon 1927
Lähes 1 300 vastaajasta yli 90 prosenttia oli sitä mieltä, että kirjaaminen on lisääntynyt työuran aikana. näin vastasivat päiväkotien työntekijät kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen valtakunnalliseen kyselyyn. kyselyn tarkoitus on tuoda näkyväksi kirjoittamis- ja kirjaamistyötä, jolla myös sosiaali- ja hoitoaloja kuormitetaan yhä enemmän. [ote avovastauksesta] 60 H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9. Sen nähdään vievän aikaa lapsilta kirjoitustyötä tehdään usein kiireessä, pätkittäin tai omalla ajalla. Uutisia Päiväkodeissa kuluu jopa päivä viikossa kirjoitustöihin Päiväkodin työntekijällä voi mennä jopa päivä viikossa kirjoitustyöhön, eikä lasten kanssa olemiseen jää riittävästi aikaa. suunnitelmiin tietoja, ylityökirjaukset yms., esikoululaisten lukujärjestykset viikoittain, toiminnan suunnittelu: oman ryhmän, päiväkodin ja yhteistyötahojen, yleiset viestit koteihin, vanhemmille viestejä juuri heidän lastaan koskien jne. kirjaamiseen on toisinaan riittävästi aikaa noin kolmanneksella, ja osalla vastaajista aikaa ei ole koskaan. kyselyn avovastauksissa kirjaamista kritisoidaan enemmän. koht. Vastaajista yli 80 prosenttia pitää kirjaamista yleensä tai toisinaan hyödyllisenä, jos sille olisi aikaa. neljänneksellä vastaajista kirjaamistyöhön kuluu päivä tai enemmän viikossa, noin 60 prosentilla vastaajista vajaa työpäivä. kyselyn toteutti kesällä 2009 Saija Pyhäniemi osana kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Tekstualisoituva julkishallinto -hanketta, jota johtaa tutkija Ulla Tiililä. läsnäololistat: aikuiset ja lapset, erityislasten tukitoimenpiteet, toiminnan päiväkirja, vuosikertomus, lasten henk. Osa teksteistä liittyy lapsiin, osa hallintoon ja tiedotukseen. Osaan kirjaamisesta velvoittaa myös laki
Tuurin ansioina mainitaan hänen kirjallisen tuotantonsa monipuolisuus ja sen sisällön merkittävyys. kutakin sukupolvea tulisi arvioida sen perusteella, miten se on vaalinut kulttuuriympäristöä ja millaisen kerroksen se jättää siihen." näin totesi nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila JOY-kulttuuriympäristökampanjan ideointiseminaarissa 26.9. Tämänvuotisten rakennusperintöpäivien teemana on kunnan- ja kaupungintalot, ja Suomen kuntaliiton järjestämän kilpailun tarkoitus oli kiinnittää kuntalaisten ja päättäjien huomiota omaan rakennettuun kulttuuriympäristöön. koulut ovat jo aloittaneet oman kampanjansa. Ollila on kampanjan suojelija. Liisa Lohtander JOY-kampanjaa ideoitiin seminaarissa JOY-kampanja on kansalaisjärjestöjen hanke, jolla halutaan lisätä kulttuuriympäristön arvostusta. Missä olet -hankkeessa halutaan vahvistaa oppilaiden kotiseudun tuntemusta ja kertoa sen merkityksestä. Projektissa perus- ja toisen asteen koululaiset tutkivat omaa ympäristöään ja esittävät tulokset nettisivuillaan, jotka linkittyvät projektin www.mistaolet.fi -sivuille. Tässä työssä auttavat museoiden asiantuntijat ja arkeologit. Sitä on jaettu vuodesta 1936. H i i d e n k i v i 5 / 2 0 0 9 61. "kansalaisjärjestöjen on toimittava yhteistyössä niiden ajamiseksi. Uutisia Mieli avoinna kulttuuriympäristölle "Joy-kampanjalla on potentiaalinen rooli kulttuuriympäristötietoisuuden kasvattamisessa Suomessa. Seminaarissa puhunut erikoistoimittaja erkki Toivanen Suomen kulttuuriperinnön Tuki ry:stä totesi, että Suomessa on paljon hyviä lakeja, mutta niistä ei ole ollut paljon iloa kulttuuriperintömme suojelemisessa. Tavoitteena on myös parantaa kulttuuriympäristöä vaalivien järjestöjen, viranomaisten ja muiden tahojen yhteistyötä. Saressalo luetteli myös joukon muita keinoja: rakennuksista voidaan laatia tekstejä ja koota ne kotiseutuoppaaksi; voidaan selvittää, miten kulttuuriympäristöt ja -maisemat ovat syntyneet; voidaan järjestää kilpailu kauneimmasta ympäristöstä; voidaan järjestää kultturiympäristön syntymäpäiviä, paikannimitalkoita ja luentoja. kaikki kilpailukohteet ja ehdokkaat löytyivät aktiivisten kuntalaisten ja kuntien kautta. Tai voidaan ot- JOY-seminaariin osallistuneita, etualalla erikoistoimittaja Erkki Toivanen. taa selville esihistoriaa: missä näkyy maankohoamisen merkkejä, missä ihmiset ammoin asuivat ja miten saivat elantonsa. Voittaneet rakennukset edustavat 1800luvun ja 1900-luvun alun rakennustaidetta. Antti Tuurille SKS:n Aleksis Kivi -palkinto SKS:n Aleksis Kiven rahaston palkinto 2009 on myönnetty kirjailija antti Tuurille. kulttuuriympäristö on meidän perintömme jälkipolville. aleksis kiven rahaston palkinto on vanhin yhä jaettava kirjallisuuspalkinto. Hän on proosan monien lajien mestari. Suomen kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Lassi Saressalo esitteli tapoja, joilla kukin voi tutkia omaa kulttuuriympäristöään. Palkinnon arvo on 15 000 euroa. kilpailu osoitti, että kuntalaiset pitävät eniten vanhoista kunnan- ja kaupungintaloista. Hyvä ja helppo menetelmä on, että asetutaan esimerkiksi torille tai muuhun sopivaan paikkaan, pyörähdetään ympäri ja tutkitaan, millaista maisemaa ja millaisia rakennuksia on näkyvissä. kampanjaa koordinoi Suomen kotiseutuliitto. Tampereella. Lisätietoja: www.joy2010.fi Kuopiossa, Punkalaitumella ja Pälkäneellä kauneimmat kunnantalot Euroopan rakennusperintöpäivien 2009 teemavuoden tapahtumiin liittyvä kauneimmat kunnantalot -kilpailu on ratkennut kuopion, Punkalaitumen ja Pälkäneen kunnantalojen voittoon. kansalaismielipide on herätettävä ja ravistettava päättäjiä, jotta lain henki toteutuu", Toivanen painotti. kisaan osallistui viidennes maamme kunnan- ja kaupungintaloista. Sitä esitteli Biologian ja maantiedon opettajien liiton toiminnanjohtaja anne Sorsa-Vainikka
Seminaarissa käsitellään kotiseutuarkistojen tilannetta ja merkitystä sekä esitellään aRVi eli kotiseutuarkistoille kehitetty aineistojen luettelo- ja kuvailutiedon tietojärjestelmä, jonka jokainen kotiseutuarkisto voi hankkia käyttöönsä. Osanottomaksu: 25 euroa. 0400 435 636 Telekopio (09) 2245 211 anne.paavilainen@stellatum.fi 62. 0440 358 690 sinikka.sipola@stellatum.fi ulkoasu: Tarja Pitkänen, Amasertek Oy, Sinikka Sipola, Stellatum Oy toimitusneuvosto: Klaas Ruppel (pj.), Riitta Hyvärinen, Jukka Ihanus, Riitta Korhonen, Anna Kuismin, Heikki Kukkonen, Maria Lähteenmäki, Sirkka-Liisa Mettomäki, Lassi Saressalo, Hanna Snellman. kustantaJa: Stellatum Oy Purotie 1 B, 00380 Helsinki www.stellatum.fi ilmoitusvaraukset: Anne Paavilainen Puh. 0400 872 404 toimitussiHteeri: Sinikka Sipola Puh. Kielipostin 24. Parhaat kotiseututietokirjat palkittiin Suomen Kotiseutuliitto on palkinnut vuoden 2008 kotiseututietokirjoina kaksi teosta, Pertti Rannan ja Pekka Rahkosen Tampereen kaupunkiluonto. Luennot pidetään kotus Hiidenkivi Suomalainen kulttuurilehti 23.10.2009 16. vsk. (09) 612 6320 tai sähköpostitse toimisto@ kotiseutuliitto.fi. Tervetuloa! -salissa (Vuorikatu 24, 00100 Helsinki) klo 17.0018.30. 8.12.2009 Puhetta vuosisadan ajalta. vuosikerta, numero 5 Eliaksen 22. vsk. ehdolla oli 13 teosta. Kalenteri Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Vuodenvaihteen aukioloaikoja SkS on suljettu 28.31.12.2009. Kirjatalon keskiviikko 18.11. Tervetuloa 18.11. klo 16.30 keskustelemaan Memoria hautakuvanveistosta ja muistojen kulttuurista kirjan tekijän Liisa Lindgrenin johdattelemana SkS:n kirjataloon, Mariankatu 3, Helsinki. 1900-luvun alun aatteita 19.11. Seminaari Fennomania, tolstoilaisuus ja kansa 19.11.2009 klo 1417.30 sekä iltatilaisuus Järnefeltien sukupiiri klo 1819 SkS:n juhlasalissa, Hallituskatu 1, Helsinki. JulkaisiJat: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Suomen Kotiseutuliitto ISSN 1236-794X Aikakausmedian jäsen Hiidenkivi ilmestyy 6 kertaa vuodessa. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy. Opas kaupunkiekologiaan ja Rauno Lahtisen ja Hannu Laaksosen Kävely puistojen Turussa. klo 9.3015.30 Jyväskylän maakunta-arkistossa (Pitkäkatu 23, Jyväskylä). Kotiseudun 96. Pohjoissaamen neuvonta (016) 676 402. edellisen kirjan on julkaissut Tampere-Seura, jälkimmäisen Turkuseura. ilmoittautumiset viimeistään 12.11.2009 Suomen kotiseutuliittoon puh. nauhoitearkisto 50 vuotta Tutkijat Toni Suutari ja eeva Yli-Luukko kertovat Suomen kielen nauhoitearkiston historiasta ja nykypäivästä. 1315; ruotsinkielisen nimistön neuvonta 020 781 3301. vsk. Inarinsaamen neuvonta (08) 237 114 06. Suomen Kotiseutuliitto Kotiseutuarkistot ja ARVI Jyväskylässä 19.11. kotiseutuarkistoseminaari pidetään torstaina 19.11. Ruotsin kielen neuvonta Svenska språkbyrån 020 781 3202 maanantaista perjantaihin klo 911, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin myös klo Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Kotuksen tiistailuennot kotus järjestää yleisöluentoja kerran kuukaudessa tiistaisin. 10.11.2009 Vaikuttava kieli: tuloksia mainosten, uudenvuodenpuheiden ja muiden painavien tekstien tutkimuksesta Dosentti Vesa Heikkinen esittelee uusia tutkimustuloksia vaikuttavan kielenkäytön piirteistä ja lajeista. Seuraava numero ilmestyy 11.12.2009. Pirjo Hiidenmaa pirjo.hiidenmaa@kolumbus.fi toimitus: Hiidenkivi Stellatum Oy Purotie 1 B, 00380 Helsinki PäätoimittaJat: Pirkko Leino-Kaukiainen (vastaava) pirkko.leino-kaukiainen @helsinki.fi Puh. Ohjelma: www.kotiseutuliitto.fi Neuvontapuhelimet Kielitoimiston neuvontapuhelin 020 781 3201, maanantaisin ja perjantaisin klo 9.0011.30, tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin klo 914. Nimistönhuollon neuvontapuhelin 020 781 3203 maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 9.3011.30
Rappion ja jouston puhe on kumpikin totta. kulttuurin muutos on siihen liian raju. Samalla auktoriteetit ovat kaatuneet, eikä normitetun kirjakielen ylivertaisuutta muutenkaan tunnusteta. Tilauksen hinta on tilausjakson alussa voimassa oleva hinta, joka on painettu lehteen. Harri Mantila on suomen kielen professori Oulun yliopistossa. HaRRi ManTiLa tilaukset Ja osoitteenmuutokset: tilaajapalvelu@stellatum.fi www.stellatum.fi Puh. kirjoittajiakin on tullut lisää. osoitteeseen tai henkilökohtaisesti rekisterinpitäjän luona. Monet ovat huolissaan kielen rappiosta. ilman lainasanoja emme voisi puhua enää paljon mistään, emme mangasta, hevistä, cheddarista, ubista emmekä edes internetistä. Onko lainasanojen tulva jo sittenkin uhka suomen kielelle. elokuuta: Fashion Card, farfalle, gnocchi, Ubi, research programme, bisse, kingi, kakkuilevat bloggaajat. eikä kukaan tiedä huomisesta. Heille koulussa opetettu suomen kieli on muuttunut kirjavaksi, ja se vilisee kaikkea sellaista ainesta, josta ennen varoiteltiin: vierasta vaikutusta ja arkikieltä. On chattailu ja tsättäily, kännykkä ja matkapuhelin, kaikki menee ja kaikki menevät. Tilauksen voi keskeyttää ennen tilausjakson loppua. X niin kauan kuin olen ollut tekemisissä suomen kielen tutkimuksen kanssa, rappiopuhe on ollut osa julkista kielikeskustelua. illuusio puhtaasta, oikeasta ja yhtenäisestä yleis- ja kirjakielestä on kaukana kielenkäytön arjesta. ne taas ovat luoneet uusia tekstilajeja, joiden kieleksi ei riitä normatiivinen yleiskieli. Peruutus on tehtävä vähintään kaksi viikkoa ennen uuden tilausjakson alkamista. kaikki variaatiot ovat olleet kielessä jo pitkään, mutta aiemmin ne eivät ole kuuluneet julkiseen kielenkäyttöön. kielentutkija taas kommentoi kieltä sellaisena kuin se on. välillä kivaa mutta välillä sekavaa ja rumaa. kieli luo uutta kulttuuria samalla kun se mukautuu siihen. Heidän näkökulmansa on normatiivinen. Kolumni Hajoaako yleiskieli? y Selaan Helsingin Sanomia 27. (03) 4246 5340 PainoPaikka: Forssan Kirjapaino, 2009 tilausHinnat suomessa: Kestotilaus 45 (laskutusväli 12 kuukautta), määräaikaistilaus 49 (12 kuukautta), irtonumero 9 . Kestotilauksena tilattu lehti tulee tilaajalle tilausjakso kerrallaan ilman eri uudistusta, kunnes tilaaja joko muuttaa sen määräaikaiseksi tai lopettaa tilauksen. ennen julkisesti kirjoittivat ja puhuivat yleensä vain ammattilaiset. entä ovatko tyylilajit menneet lopullisesti sekaisin, kun valtakunnan päälehden sivuilla kukkii arjen puhekieli. kielen elämä on samaa kuin elämä muutenkin. Uudet viestinnän kanavat ovat synnyttäneet uusia ilmaisutarpeita. Mikäli peruutus ei saavu määräaikaan mennessä, laskutetaan tilaajan saamat lehdet irtonumerohintaan sekä peruutuksen aiheuttamat kulut 6 e. Tilausehdot ovat lehden jokaisessa numerossa. Toimittaja oli otsikoinut tekstin näin: "kielen rapautuminen syö kirjailijan aineistoa." Yhtä sitkeästi suomen kielen ammattilaiset vakuuttelevat, miten suomi on lainvoimaa nauttiva kansalliskieli, jolla meitä opetetaan, hallitaan, jolla meille tiedotetaan ja jolla julkaistaan enemmän kirjallisuutta kuin koskaan. Tyylilajit murtuvat, tekstilajien rajat madaltuvat. Yhtä kuitenkin toivon: erotellaan puurot ja vellit, ja aletaan puhua yhdellä kertaa yhdestä asiasta. Olisi naiivia vaatia, että lainasanat tulisi suomalaistaa. kielentutkijat rauhoittelevat. Lainasanoja on ollut aina, ja suomen kielen sanoista suurin osa on lainaa muista kielistä. Taitaa olla niin, että taas puhutaan aidasta ja aidan seipäästä. Puhekielellä voidaan joissain tilanteissa ilmaista enemmän kuin yleiskielellä. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ja markkinatutkimuksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun.. Suomen kielen elinvoimaisuuden ensimmäinen edellytys on, että se joustaa ja ottaa vastaan uutta ainesta. Ja suomihan joustaa. Teemme uusista substan- tiivilainoista nopeasti verbejä oman johdinjärjestelmämme avulla ja niistä edelleen muita sanoja, esimerkiksi blogi, blogata, bloggaaja. X Tavalliset kielenkäyttäjät ovat huolestuneita yleiskielen pirstaloitumisesta. Tämä on suomea anno domini 2009. nuoret eivät osaa kirjoittaa oikein, ylioppilastutkinnon äidinkielen arvosanat laskevat, englanti tulee ja hotkaisee koko suomen. Tilaajan tietoja käytetään asiakassuhteen ylläpitoon ja hoitoon. Jokin aika sitten Kalevalehdessä oli juttu kirjailija Juha Siltasesta. Osoitetietoja ei käytetä muussa kuin Stellatum Oy:n omassa toiminnassa. Rekisterikuvaus ja -seloste ovat nähtävissä Stellatum Oy:n tiloissa Purotie 1 B, 00380 Helsinki. Murrebuumi on jatkunut kauan, ja kaikenlaista puhekieltä näkee ja kuulee. Ja eikö kakkuileva bloggaaja ole kiva uudismuodoste ja kerro kielen ilmaisuvoimasta ja sen käyttäjien luovuudesta. nyt on tekstarit, keskustelupalstat ja paikallisradiot. kieltä enemmän on muuttunut viestintäkulttuuri. Henkilötietolain 26 §:n ja 30 §:n mukaiset yhteydenotot tulee tehdä kirjallisina ja allekirjoitettuina em
64 H i i d e n k i v i 3 / 2 0 0 8